diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54543-8.txt | 4049 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54543-8.zip | bin | 62680 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4049 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..815fc31 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54543 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54543) diff --git a/old/54543-8.txt b/old/54543-8.txt deleted file mode 100644 index cc6a0cb..0000000 --- a/old/54543-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4049 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Antigone, by Sophocles, Translated by Kaarlo -Koskimies - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Antigone - - -Author: Sophocles - - - -Release Date: April 12, 2017 [eBook #54543] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTIGONE*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ANTIGONE - -Kirj. - -SOPHOKLES - -Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut - -Kaarlo Koskimies - - - - - -WSOY, Porvoo, 1910. - - - - -ALKULAUSE. - - -Tätä tavallaan jo 3:tta Antigoneen suomennoksen painosta varten olen, -kuten helposti huomataan, ottanut varteen sitä etevää, tarkkaa ja -monipuolista arvostelua, jonka edellinen eli 1885 v:n painos sai -osakseen seuraavan vuoden "Valvojassa" nyk. prof. O.E. Tudeer'ilta. -Hänen neuvojaan ja vihjauksiaan, mikäli mahdollista, noudatellen olen -melkein uudestaan kirjoittanut "Kirjallis-historiallisen johdannon" -alussa sekä lyyrillisissä osissa koettanut parantaa "rytmillistä -responsionia", y.m. siinä silti onnistumatta kuten olisin mielinyt. -Alusta asti oli aikomukseni vain "keveällä kädellä" suorittaa -tarpeelliset korjaukset, sillä perinpohjaisempien parannusten tekoon -puuttui minulta sekä aikaa että halua. Näinpä saanee kyllä "Antigone" -vielä odottaa lopullista juhla-asuansa astuakseen Suomen kansan -katseltavaksi. - -Suomentaja. - - - - -JOHDANTO. - - -I. Sophokleen kirjallinen toimi. - - -[Ks. Schneidewin-Nauck'in Sophokl. painoksen johdantoa, K. Sittl. -Gesch. d. gr. Lit. y.m.] - -Eräs kreikkalaisen kirjallisuuden pääominaisuus, joka luo sille -omituisen elävyyden ja viehätysvoiman, on sen luonteva ja perin -kansallinen kehitys. Kirjallisuus on sisimmässä yhteydessä kansan -elämän kanssa ja kuvastaa tosiperäisesti tämän sisällistä ja -ulkonaista historiaa. Samassa määrin kuin kansallishenki taisteluissa -ja voitoissa kasvaa ja voimistuu, sekä korkeat aatteelliset voimat -innostavat kansaa jaloihin töihin, alkaa myös runous ihanimpia -kukkiansa kehitellä. Niinpä sen korkein muoto, draama, oli -kukkeimmillaan kohta persialaissotain jälkeen, jolloin elon voimia -uhkuva kansanvaltainen Atheena yhä laajemmalle levitti valtaansa ja -kunniakas ulkonainen historia loi lukemattomia uusia elon-aiheita ja -vaikuttimia hengen aloille. - -Niinkuin helleenien kertomaruno syntyi ionilaisella ja lyyrillinen -runous aiolilais-doorilaisella maaperällä, niin molempain -korkeampi yhteys, draama, syntyi ja kehkesi kukalleen siellä, -mistä koko Hellaan varsinainen hengenviljelys oli kotoisin, -Atheenassa. Vähäpätöinen oli sen alku. Jokavuotisissa Dionysos- eli -Bakkhos-juhlissa, joita vietettiin viininkorjuun jälkeen, -oli jo kauan mainitun jumalan kunniaksi laulettu virsiä ja -näissä kerrottu kaikenlaisia seikkailuja ja vaiheita, joita hän -Satyyrien ja Sileenien seurassa maasta maahan kuljeksiessaan ja -ihmisille viininviljelystä opettaessaan oli kokenut -- kun Arion, -Lasos, ja muut runoilijat (600-500 e.K.) alistivat nämä laulut -l. "dithyrambit" taiteellisen käsittelyn alaisiksi. Vartavasten -harjoitetut laulukuorot saivat, piirissä kiertäen alttaria, -säkeistöissä ja vastasäkeistöissä esittää Bakkhon kohtaloita, -samalla kuin Satyyriksi naamioitu henkilö erilaisin elein säesteli -esitystä. Osottelevan aineksen kerran päästyä dithyrambiin, kehittyi -tästä vähitellen täydellinen näytelmä. Tuon Satyyrin tai Sileenin -tarvitsi vain aluksi sopivissa kohdin keskeyttää kuorolaulujen jonoa -kertomalla kohtauksia jumalan elämästä; mitä vilkkaammin hän sen -teki, elävöittäen esitystään sopivilla liikkeillä, sitä pikemmin -katsojat olivat illusionin vallassa, ja draama oli valmis. Alettua -tietä mentiin yhä edemmäs; alettiin käsitellä muitakin aineita kuin -Bakkhos-piiristä otettuja. Sopivia aiheita tarjosi rikas sadusto -jumalineen ja sankareineen, sitä enemmin mikäli eepillinen runous jo -oli ehtinyt niitä muokkailla. Ja draamallisen aineksen rikastuessa -supistui lyyrillinen yhä vähempiin, koskaan klassillisena aikana -silti kokonaan katoamatta, sillä siksi elimellisesti se kuului -antiikin draamaan. (Näin tämä draama, kun vielä sen lyyrilliset osat -esitettiin soitannon yhteydessä, paraiten muistuttaa uuden ajan -ooperaa.) Pian ei riittänyt enään tuo yksi henkilö kuoron kanssa -puheita vaihtelemaan. Uudet aineet vaativat lisää toimivia henkilöitä -ja näyttelijäin lukua täytyi lisätä. Kun sama henkilö esiintyi -useammassa roolissa, tultiin kauan toimeen 2:lla varsinaisella -näyttelijällä, kunnes toiminnan yhä vilkastuessa lisättiin 3:s, jopa -joskus 4:skin (Sophokles). - -Tärkeintä draaman kehitykselle oli kumminkin se seikka että -varsinaiset runoilijat alkoivat sille neroansa omistaa. Dionyson -taruaiheita ei enää varsinaisesti käsitelty muuta kuin n.s. -Satyyridraamoissa. Myytillinen piiri, sankarisadut pysyivät kuitenkin -koko klassillisen ajan sinä aarreaittana, josta tragediain aiheet -etupäässä otettiin, jos kyllä jo toisinaan tosihistoriastakin niitä -yritettiin ottaa. Yleisön naivi katsantokanta kuitenkin vielä -sellaisia vieroi. Niinpä kerrotaan että, kun Phrynikhos (noin v. 490) -näytelmällään "Mileton valloitus" sai katselijat heltymään kyyneliin, -runoilijaa kiellettiin enään tätä kappaletta esittämästä, vieläpä -tuomittiin tuhannen drakman sakkoihin syystä että hän muistuttamalla -kansaa sen heimolaisia kohdanneesta onnettomuudesta oli tehnyt huonon -palveluksen isänmaalleen! -- Myöskin yksi Aiskhylon säilyneistä -draamoista "Persialaiset", käsittelee samanaikuista historiallista -tapausta (Salamiin taistelua). Runoilijan vakava uskonnollinen -kanta painaa kuitenkin siihen saman leiman kuin hänen muihinkin -näytelmiinsä. - -Aiskhylon näytelmissä on draamallinen puoli, dialogi ja toiminta, -jo anastanut pää-alan. Ja kuitenkin juuri tämä puoli, tapausten -kulku, paljon vähemmin herättää harrastustamme kuin aate-sisällys. -Kuinka erilaisia henkilöitä ja tapauksia A:n näyttämöllä esiintyykin, -edustavat ne, itse tietämättänsä, perinnä ihmistä, joka -- -yksilönä tai yhteiskunnan ja valtion jäsenenä -- kansalaisena, -miehenä, vaimona -- taistelee kohtalon kovuutta vastaan, ikävöiden -onnellisempia oloja. Siinä ei ole erotusta helleenin ja persialaisen -välillä. Muutamin rohkein piirtein ovat nuo aatteiden kannattajat -hahmoiltu, usein jylhän suuriksi, karkeiksi. Eivät he paljo toimi, -toiminta ei ole monimutkaista. Sitä enemmän he puhuvat. - -Sophokles jatkaa kehitystä omaan suuntaan. Niin, hänessäpä antiikin -draama kohosi sille korkeuden asteelle, josta se ei enää ylennyt, -vaan pikemmin huononi, kuten kyllä näkyy, jos vertaa häntä -Euripidekseen. - -Jos Aiskhylos kunniakkaasti edustaa Solonin aikaista Atheenaa, -sitä Atheenaa, joka voittorikkaasti puolusti Hellaan vapautta -Itämaiden sortovaltiaita vastaan, on hänen nuorempi seuraajansa -ja kilpailijansa Sophokles (496-405) Perikleen Atheenan loistava -edustaja. Edistynyt kehityskanta ilmenee ehkä vähemmin aatteissa, -joita S:n näytelmät esittävät, kuin näiden taiteellisessa -tekniikassa. Mutta puhuu niistä sen ohessa erilainen henkinen -luonnekin. Aiskhylos on ikäänkuin valtava vuorivirta, jonka komeutta -täytyy ihmetellä silloinkin kun se vuolteihinsa tempaa monen -sulokukkasen äyräältään. Tuota jylhää komeutta ei ole Sophokleen -runottarella, mutta se ihastuttaa meitä lempeällä somuudellaan; -pelkällä taitavalla näyttämölle-panollaan se saavuttaa etuja, joista -ei Aiskhylos tiedä mitään. Ja niin oli ajankin maku muuttunut, että -edellinen nuorena vasta-alkajana kilpailussa voitti ijäkkään mestarin -ja ennen pitkää oli yleisön suosikki. - -Sophokles oli tavattoman tuottelias. Tiedetään hänen sepittäneen -ainakin 100 näytelmää, vaikka näistä on ainoastaan 7 täydellisesti -säilynyt. Useista on kuitenkin jälellä arvokkaita katkelmia ja -useampain hukkuneiden näytelmäin sisällys voidaan niiden nimistä -ainakin osapuille arvata. - -Aiheensa Sophokles tietysti ammensi sieltä mistä edeltäjänsäkin --- kertoilevan kansanrunouden heruvista hettehistä. Ja hänen -tapaiselleen runoilijanerolle nuo sankarit monenmoisine taisteluineen -ja onnenvaiheineen tarjosivat kyllin aihetta runollisesti -käsittelemään noita ihmiskunnan alati palautuvia tärkeitä -elinkysymyksiä, mitä, miten ja miksi puuhaamme, pyrimme, suremme, -iloitsemme, elämme, kuolemme, missä määrin olemme vapaita, missä -kohtalon salavoimista riippuvia -- sekä luomaan aatteensa kaikkien -tajuttaviin, tenhoisiin, eläviin henkilömuotoihin. Noin 40:n -näytelmän aiheet ovat Troian, 6:n Theeban satupiiristä; useihin on -runoilija saanut aiheet Attikan saduista y.m. Samoja satuja oli jo -Aiskhylos osaksi käsitellyt, kuten yhtäläiset nimetkin osottavat. -Mutta mikä erotus näiden kahden välillä! Luulisi lukevansa aivan eri -tapauksista kun esim. Aiskhylon "Khoephoroi" ja Sophokleen "Elektra" -käsittelevät osittain samoja juttuja. Siksi erilainen on kummallakin -koko käsityskanta ja runoilijaluonne. Sophokles tahtoi käsitellä -aineitaan vapaammin ja itsenäisemmin inhimillisiä näkökohtia -noudatellen. Ihmiselämä siveellisesti seulottuna, runollisesti -valaistuna jäi hänen liikkuma-alakseen. Siksi hän mieluummin esittää -mielen ja tunteen sisällistä elämää myötätuntoa herättävällä tavalla. -Toisin Aiskhylos. Liikkuen halusti jumalain ja puolijumalain -piirissä jättää hän ihmeille laajan alan, jolloin hän rohkean -fantasiansa avulla etupäässä tahtoo tenhota silmää ja korvaa. Hänen -omituisluontoinen siveellis-uskonnollinen katsantotapansa määrää -tavallaan näytelmien ulkomuodonkin. Vakavalla mielellä syventyen -satumailmaan ja sen aiheiden nojassa kehitellen aatteitaan valitsi -hän tavallisesti samasta sadustosta 3 tragillisen ristiriidan jaksoa -ja liitti ne kolmena näytelmänä yhdeksi "trilogiaksi", näyttääkseen -koko sukupolvia peräkkäin vainoavan kostonhengen toimintaa. Jos -ihminen kerran, ylpeillen etevyydestään tai valta-asemastaan, on -röyhkeästi rikkonut siveellisen maailmanjärjestyksen, on hän vaatinut -tämän järjestyksen valvojat, jumalat taisteluun, joka ei vähällä -pääty. Ensi konfliktista syntyy uusia, rikoksista rikoksia. Zeus -sallii ihmisten aikansa kostaa toisilleen, suo heille senverran -tahdonvapautta, että he totellen pahan sisunsa ääntä samalla -panevat toimeen hänen oikeutensa tuomioita. Mutta rikos ei silti -lakkaa olemasta rikos; vasta kun kaikki räähkät on sovitettu, -pahat rangaistu, vasta vaivojen ja vaurioiden takaa valkenee -sovinnon päivä, jumalain armo ja viisaus vallitsee ja uusi elämä on -mahdollinen siveellisellä pohjalla. - -Näin Aiskhylos. Vaikka Sophokles kyllä hänkin antaa draamoilleen -syvän siveellisen ytimen ja osaa konflikteja niissä kehitellä, saa -hän kuitenkin kaikki sopimaan yhden draaman kehyksiin -- puhtaasti -taiteelliselta kannalta epäilemättä suuri edistysaskel. Hän ei -tahdo etupäässä kehitellä uskonnollisia ja viisaustieteellisiä -ongelmia, vaan tutkia ja käsittää ihmisluonteita ja sieluntiloja, -perustellakseen niihin oikein ja todesti toimia, jotka vastustamatta -vievät loppuratkaisuun. Psykologinen puoli, elämässä esiintyvä -luonteiden kehitys oli pääasia, siten vasta saattoi draamallinen -toimi luontevasti sujua. Näyttelijöitä lisäämällä tehtiin hienompi -psykologinen kehitys mahdolliseksi. Nyt saattoi päähenkilön rinnalle -astua syrjähenkilö vastakohdallaan edellisen kuvaa täydentämään ja -valaisemaan, niinkuin esim. Antigoneen rinnalle Ismene, viekkaan -Odysseun rinnalle suorasukainen Neoptolemos j.n.e. Luonteitten -ominaispiirteiden selvetessä, vastakohtien jyrketessä toiminta -varmistuu, puheenvaihto vilkastuu, repliikit käyvät kuin miekaniskut. - -Jo vanhan ajan taidekriitikot (Aristoteles ja muut) tunnustivat -Sophokleen ansiot. Hän oli heistä alallaan päämestari, joka -onnistuneesti osasi yhdistää ylevää ja lempeää esitystapaa. Kun he, -kuten mielellään tekivät, antoivat hänelle kunnianimen "tragillinen -Homeros", pitivät he silmällä tuota vakavaa tyyntä suuruutta, joka -halveksii kaikkea tyhjää koristetta, mikä on ulkopuolella runon -omaa viehätysvoimaa; tuota selkeyttä, joka muutamalla sattuvalla -piirteellä, jollakin toimivan henkilön sanansutkauksella esittää -hänet elävänä eteemme. "Mehiläiseksi" he häntä sanoivat, joka osaa -kaikkialta kerätä kaunista, jos kohta somuuden rinnalla tarvittaissa -kyllä kuuluu pontevaakin puhetta ja ankaruutta. Mielellään häntä myös -kiitettiin siitä että hän kuvailee ihmiset sellaisiksi, kuin heidän -tulee olla ihanteensa mukaan, eikä Euripideen tapaan alennu harmaan -jokapäiväisyyden pinnalle, esittämään heitä sellaisina kuin he ovat. -Siinäkin siis Sophokles noudatti kultaista keskiväliä, sillä jos -hän karttoi sulotonta, ikävää realismia, ei hän myöskään viihtynyt -Aiskhylon utuilmoissa, joissa sankarit astuskelevat juhlallisen -kankeasti, mahtipontisesti deklamoiden. Kuinka toisin Sophokleen -henkilöt puhuvat, kuvastaen tekijänsä hienommin sivistynyttä aikaa, -jolloin dialektis-retoorinen notkeus on kansalaishyve! Kaikki itse -asiassa olevat syyt ja vastasyyt johdellaan niistä älykkäästi esiin -ja ylimalkaan henkilöt niin sulavasti ja vaikuttavasti osaavat -kantaansa puolustaa, että miltei jää viimeksi puhuneen puolelle. -Epäilemättä Sophokleen taide, jos kyllä edellyttäen loistavaa -luontaisneroa, kuitenkin enemmän on tietoisan selvän harkinnan -ja ahkerain stuudioitten tulos kuin jumal'intoisen hurmauksen -välitöntä luomaa. Kun hänen runollista sulosomuuttansa kiitellään, -ajateltanee etupäässä kuorolauluja, joissa usein soi lämmin tunne -kauniissa kielimuodossa. Kuoro ei, kuten Aiskhylon draamoissa, -ryhdy toimintaan, vaan säilyttää lyyrillisen tehtävänsä. Vilkkaalla -myötätunnolla seuraten toiminnan kulkua, on se päähenkilön milloin -varottava, milloin rohkaiseva tai lohduttava ystävä. Sen mieliala -vaihtelee tapausten mukaan, ja enimmästi se on toimijain harhaluuloon -takertunut; mutta aina se kuitenkin säilyttää sitä sielun tasapainoa, -jonka katsoja tarvitsee voidakseen objektiivisesti seurata tapausten -menoa. Sattuvasti onkin antiikisen murhenäytelmän kuoroa nimitetty -"idealiseksi yleisöksi". Välistä kuoro on korkeammalla siveellisellä -kannalla, jolta se julistaa runoilijan omimpia vakaumuksia ja sen -lauselmilla pyrkii näin olemaan yleispätöinen merkitys. - -Jos sitten kysymme, minkä osan Sophokles jättää kohtalolle, niin -kaikissa hänen tragedioissaan on lujana pääpiirteenä se, että -ihmiset luulevat toimivansa vapaasti, mielensä mukaisesti, mutta -perinnä vallitsee jumalallinen kaitselmus tai viisaus, jonka kanssa -yhteen törmätessään inhimillinen lyhytnäköisyys joutuu häviölle. -Siveellisten periaatteiden, ylempien ja alempien harrastusten -taisteluista -- jommoisia jumalat panevat toimeen ihmismaailmassa -ihmisten kautta, kun eri henkilöt ajavat (tai luulevat ajavansa!) -mikä valtion ja kirjoitettujen lakien, mikä heimohengen, -perherakkauden ja luontaisoikeuden asiaa, ja useimmiten vain alhaiset -intohimot riehuvat ja telmivät -- koituu lopputuloksena korkeamman -siveellisen velvollisuuden laki: se tieto ja tunnustus, että syyt -on sovitettu, verivelat pois pyyhitty ja uusi elämä mahdollinen -ainoastaan jumalallisen anteeksiannon perustalla, nöyrästi -taipumalla ylimmän viisauden alle. Sophokles antaa henkilöilleen -väljemmän toiminta-alan kuin Aiskhylos; mutta heidän lumoustilansa -tavallisesti vain edistää sen asian voittoa, jota he tahtovat -vastustaa. Kun he samalla toimivat yksilöisluonteensa mukaisesti, -kantavat he oleellisesti kohtalonsa omassa povessaan. Semmoisenaan -oikeutetunkin ihmispyrinnön täytyy jäykässä johdonmukaisuudessaan -loukata toisia yhtäoikeutettuja tai parempiakin pyrintöjä, ja vihdoin -joutua korkeamman järjestyksen kanssa ristiriitaan ja -- kukistua. -Kukistuneet sankarit tavallisesti vihdoin tunnustavatkin, että -heidän häviönsä oli vain jumalallisen lain voitto -- ja siinäpä se -tragedian ylentävä momentti juuri onkin. Ennen loppuratkaisua kaikki -luulevat olevansa oikeassa, rautaisella lujuudella he puolustavat -kantaansa ja vetoavat periaatteihin, joista muka oikeus, kohtuus ja -sielunjalous kieltävät heitä luopumasta -- kunnes hillitsemättömällä -kiihkollaan jouduttavat kohtalonsa. Kun he kuitenkin tavoittavat -jaloja päämääriä, herättävät he sortuessaan sääliämme. Heissä sortuu -jotakin suurta ja jaloa -- ja siinä se varsinainen tragillisuus on. - -Näiden yleisten näkökohtain kannalta on myöskin "Antigone" -tarkastettava. Sen kantatarun tapaukset ensin lyhyelti kerrottakoon. - -Sittenkuin Theeban vanha kuningas Oidipos oli kohtaloonsa sortunut -(ks. selit. v. 2), sopivat hänen poikansa Eteokles ja Polyneikes -hallitsemaan vuorotellen kumpikin vuotensa. Mutta kun Eteokleen -vuosi loppui, ei hän jättänytkään valtaa veljellensä. Tästä pakeni -Polyneikes Argon kuninkaan Adraston luo, jonka tyttären hän nai. -Adrastos päätti asettaa vävynsä Theeban valta-istuimelle, ja -teki sitä varten muutamain muiden ruhtinasten kanssa sotaretken, -kuuluisan "seitsemän ruhtinaan retken", Theebaa vastaan. Nyt -syttyneessä verisessä, hurjista vehkeistään tunnetussa sodassa -heitti veljespari henkensä, mitellen miekkoja keskenään, ja -vihollisjoukko, joka jo oli vähällä valloittaa kaupungin, saatiin -pakoon ajetuksi. Valta-istuimelle nousee nyt veljes-vainajien eno -Kreon, valtias-arvostaan ylpeästi pitävä itsevaltainen mies, joka -vaatii että hänen, valtiaan tahto pitää oleman lakina kaikille. -Eteokleen ruumiin hän haudatti säällisesti, mutta Polyneikestä, joka -oli tuonut vihollisjoukon kotimaahansa, kielsi hän kuoleman uhalla -hautaamasta ja heitätti hänen ruumiinsa kedolle petojen ja lintujen -raadeltavaksi. Silloin Antigone, Oidipos vainajan ylevähenkinen, -jäntevä tytär, päätti, uhmaillen valtiaan kovaa, luonnotonta kieltoa, -osottaa sisar-rakkauden pyhää velvollisuutta kuollutta kohtaan ja -uskonnollisilla menoilla toimittaa hänelle säällisen hautauksen, -joka paitsi sitä oli tärkeä kuolleen rauhalle toisessa maailmassa. -Huolimatta hennon sisarensa Ismeneen varotuksista panee hän -aikeensa toimeen -- mutta joutuu kiinni ja tuodaan vihaisen Kreonin -eteen. Pelkäämättä tunnustaa hän kohta tekonsa puolustuksekseen -lausuen, että korkeampana Kreonin säännöksiä ovat jumalien -ikuiset, kirjoittamattomat lait, jotka säätävät pyhiä velvoituksia -kuolleita kohtaan. Mutta Kreon, joka vain näkee Antigoneen työssä -kapinanvehkeen valtias-tahtoansa vastaan, joutuu vihan vimmaan ja -tahtoo heti toteuttaa kuoleman-uhkauksen. Silloin ilmestyy Ismene -suruisena ja väittää, lievittääkseen sisarensa rangaistusta, itsensä -osalliseksi työssä; Kreon näkyy uskovan sen ja lykkää asian ratkaisun -vähä tuonnemmaksi. Silloin tulee Haimon, Kreonin poika ja Antigoneen -sulhanen, ja pyytää hartaasti isäänsä luopumaan päätöksestään. Mutta -tämä jää järkkymättömäksi; katkeralla mielellä Haimon rientää pois -ja Kreon yltyy niin intohimossaan, että antaa käskyn heti surmata -Antigoneen. Tämä on -- niin hän vaatii -- elävältä suljettava -Labdakidein vanhaan, maan-alaiseen hautaholviin, siellä nälkään -kuolemaan. Tuomio pannaankin viipymättä toimeen, ja vasta kuolon -kauhujen ääressä herää Antigoneen sydämessä kaiho ja katkeruus siitä, -että hänen nuorena on jättäminen elon ilo ja valo ja rakkautensa. Nyt -on Kreon tuhotyöllään jouduttanut kohtalonsa ja kohta sen salamat -iskevätkin häneen. Vanha Teiresias tietäjä julistaa hänelle hirveää -onnettomuutta; hän säikähtää ja tahtoo peruuttaa päätöksensä -- mutta -liian myöhään! Antigone on hautatyrmässä itse lopettanut henkensä; -Haimon hurjan epätoivon vallassa tappaa itsensä armaansa vieressä, -ja Eurydike, Kreonin puoliso, kuultuansa armaan poikansa kohtalon, -surmaa myös itsensä. Kreon yksin jää elämään, hirveitä omantunnon -tuskia kärsimään. Hän oli polkenut perheellisen rakkauden pyhät -tunteet; hänet rangaistaan siten, että koko hänen oma perheellinen -onnensa murskataan maahan. - -Tästä käsin on tahdottu päästä näytelmämme periaatteesta selville. -Eikä se näykään piilevän pimeässä. Onhan siinä ristiriidassa perheen -inhimillinen oikeus ja sitä ahdistava valtiollinen säännös, ja -edellisen lopullinen voitto näyttää, että se hallitus, joka ei -seiso perheellisen elämän, perhe-rakkauden pyhällä pohjalla, kaataa -itsensä. Kahden riitaisen aatteen edustajat ovat luonteeltaan -sellaisia, että heidän toiminnastaan täytyy syntyä tällainen -loppupäätös. Toiselta puolen Antigone, joka jalon henkensä koko -innolla pyrkii ja annaiksen alttiiksi sen hyväksi, mitä hänen -sydämensä ja tapa sanoo hänelle pyhäksi ja oikeaksi. Toiselta puolen -Kreon, joka itsepintaisella kiihkolla, ihmisistä ja jumalista väliä -pitämättä, väkisinkin ajaa perille sen, minkä hän tahtoi uskotella -itselleen ja muille olevan oikeutettua huolenpitoa yhteisestä -hyvästä, mutta mikä itse asiassa oli vain itsekäs valtiaan-oikku, -epähurskas työ. Varotuksista huolimatta hän silmittömällä kiihkollaan -valmistaa oman perikatonsa. Vaan Antigone kuollessaan on -marttyyri-loisteen kirkastamana, joka hänen asialleen valmistaa -voiton. - -Mutta kenties lukijalle olisikin mieluisinta kuulla mitä oma -Runebergimme aikoinaan on näistä asioista miettinyt, silloin kun -hän kirjoituksessaan: "Några ord om poemet Fjalar och Saimas kritik -öfver detsamma" (Muutamia sanoja Fjalar runoelmasta ja Saimaan sitä -koskevasta arvostelusta) lyhyesti, mutta runoilijan tarkalla aistilla -selitti Sophokleen Antigoneen perusaatteen. Näin puhuu Runeberg: - -"-- -- -- Jos runoilijan tarkoitus olisi ollut kuvailla taistelua -perheen ja valtion välillä [kuten J.W. Snellman 'Saimassa' oli -väittänyt, kun hän arvostellessaan 'Kung Fjalar'ia' koetti selittää -sitäkin yhtäläiseltä perheen ja valtion välisen ristiriidan -kannalta], niin olisipa kaiken järjellisyyden mukaan valtion ja -sen edustajan Kreonin pitänyt päästä voitolle, vaan perheen-etujen -('familjeintresset') olisi alemmanarvoisena momenttina pitänyt joutua -häviölle Antigoneen murtuessa. Mutta kaukana siitä että näin käypi, -lausuu Antigone vielä kuollessaan sen iloisen vakaumuksen, että hän -kärsii korkean, pyhän asian puolesta, kun sitä vastoin kuningas, -herättyään mieltänsä malttamaan, soimaa itseään teoistaan ja valittaa -sokaistustaan, joka on saattanut hänet unohtamaan ylempää syntyperää -olevia lakeja kuin mitä hänen omat valtiaskäskynsä ovat. Tämän -asianlaidan oivaltamiseksi, joka niin selvin sanoin lausutaan, täytyy -etsiä näytelmän perus-aate toisaalta kuin mistä Hegel [ja häntä -seuraten Snellman] uskoi sen löytäneensä, ja taidetaanpa osata siihen -jotenkin likelle, jos sinä pidetään Kreonin musertunutta ylpeyttä, -hänen rangaistustansa siitä, että hän itsekkäästi on noussut sotimaan -erästä pyhää tapaa, jumalallista lakia vastaan. Hänen julistamansa -kielto haudata tuota kuollutta oli vain hallitsijan-oikun ilmaus -hänessä, ei tarkoittanut yhteiskunnan hyvää, ja loukkasi sitä -oikeutta, joka kreikkalaisen uskon mukaan manalan jumalilla oli -omistaa jokainen kuollut ja jota ei itse Zeuskaan saanut heiltä -kieltää. Tämä oli Kreoonin rikos ja siksi sokea tietäjä Teiresias -puhuttelee häntä näin" (kts. säkeitä 1070-1076). - -Alusta alkaen Kreon esiintyy röyhkeästi vaatien käskyjänsä -toteltaviksi, ei siksi että hän luulee niiden lausuvan korkeampaa -lakia, jumalan tahtoa, vaan ainoastaan sentähden että hän on ne -hallitsijana julistanut. Niinpä hän sanoo: - -"Ei kannata siis ylvästellä sen" j.n.e. (säk. 479-481). - -Antigone sitävastoin katsoo itseään alati vain korkeampain käskyjen -toimeenpanijaksi, joiden edessä Kreonin säädösten täytyy raueta -tyhjiin, ja hän on mielestään, vainajan sisarena, lähinnä velvotettu -esiintymään sellaisessa tehtävässä. - -Niinpä hän vastaa kuninkaalle, kun tämä moittii häntä käskynsä -rikkomisesta: - -"Niin, sill' ei Zeus tuot' ollut mulle julkaissut" j.n.e. (kts. säk. -450-459). - -Mutta eipä Antigone yksin katsele Kreonin säädöstä tältä kannalta. Se -on muidenkin näytelmässä esiintyvien henkilöiden silmissä rikos. Kun -Kreon lausuu pojalleen: - -"Vai eksynkö kun valtikallen' arvon suon?" vastaa tämä: - -"Sen halvennat, jos jumalain arvon poljet sa". - -Jopa kuorokin, joka muuten saa kuulla Antigoneelta moitetta siitä -että se kuningasta peläten sopimattomasti salaa omaa mieltänsä, -saattelee neitoa, kun hänet viedään elävältä haudattavaksi, tällä -laululla: - -"Vaan kunniakasna" j.n.e. (kts. säk. 817, 818, 821-823). - -Selvimmin tuo sokea tietäjä ilmoittaa että Kreon hänen mielestään -on loukannut jumalien oikeuden ja siten vetänyt ei ainoastaan itse -päällensä, vaan myöskin yhteiskunnan päälle heidän uhkaavan vihansa, -kun hän, kerrottuaan uhritoimen pahan-enteisiä ilmeitä, lisää: - -(Kts. säk. 1015-1020). - -Tässä huomaa varsin selvästi ajateltavan Kreonin toimineen itseään -varten eikä valtion etu silmämääränään, niin että siis toinen noista -luulluista keskenään taistelevista momenteista tässä näytelmässä -kokonaan puuttuu. Jos taas asiaa käsitetään niin, että Kreon, -sokaistuneena uskostaan hänelle muka yksinvaltiaana tulevasta -oikeudesta ja vallasta, on astunut taisteluun jumalia vastaan, -ja että Antigone sitävastoin näiden lakien mukaan rikkoo hänen -lakinsa, niin näytelmän loppupäätös näinkin näyttää kauniilta ja -johdonmukaiselta, sensijaan että se toiselta kannalta katsottuna -olisi yhtä aiheeton kuin tunnetta loukkaava. Tosin Antigonekin -murtuu, mutta kuinka toisenlaiselta soikaan hänen hyvästijättösanansa -(säkeissä 891, 892 j.n.e.), joissa hän niin iloisesti lausuu -toivonsa saada rakastettuna ja rakastaen jälleen nähdä isänsä, -äitinsä, veljensä, ja sitten luottamuksellisesti kysyy: "minkä -taivaan käskyn rikoinkaan?" -- kuinka toisenlaiselta kuin Kreonin -sydäntä vihloava epätoivo, kun hän, menetettyään poikansa, jonka -vielä keskellä kuolemaa kytevän vihan hän on päällensä vetänyt, -tuntien syyllisyytensä puhkeaa puheiksi: "Voi minua!" -- j.n.e. (säk. -1261-1269) ja kuoro vastaa hänelle: "nyt vasta, liian myöhään, näyt -oikean asiantilan älyävän". -- -- - - -2. Kreikkalaisesta näytelmästä ja teatteri-laitoksesta vähän. - -Koska teatteri oli saanut alkunsa Dionysosjumalan juhlista, niin -se ympyriäinen tai puoliympyränmuotoinen avara kenttä eli tanner -(orkhestra), jolla juhlakuoro suoritti jumalan kunniaksi laulujansa, -kierrellen kentän keskellä olevaa thymele nimistä alttaria, oli -teatterin ensimäinen ja oleellisin osa, joksi se jäikin vielä sitte -kun näytelmä jo alkoi itsenäisemmäksi kehittyä. Näytelmä saattoi -sitä vähemmin alkuperänsä unohtaa, koska se vielä sittenkin, kun -itse näytteleminen jo tuli pääasiaksi ja vaati yhä taitehikkaammin -rakennettua teatterirakennusta, perinnä kuitenkin tarkoitti viinin -ja runollisen innostuksen jumalan juhlimista, jossa kuorotanssit -lauluineen olivat pääasiana. Jos ei muuta, jäi kuoro kuitenkin -kuvaamaan yleistä mielipidettä tai kansassa elävää siveellistä -tajuntaa. -- Kuoron laulut, joita esiteltiin mukasoitolla, olivat -joko yhteislaulua, jaettuna säkeihin ja vastasäkeihin, tahi -yksityislaulua. Edellisen nimi oli parodos ("sisäänastumalaulu"), -ja kuoro lauloi sitä, astuessaan sivukäytävistä määräpaikalleen -orkhestrassa; stasimon ("asemalaulu"), jos se lauloi sen -määräpaikaltaan. Näiden kuorolaulujen kautta jakautui näytelmä eri -osiin, joita sopii verrata uudenaikaisiin näytöksiin tai kohtauksiin: -1) prologos (alkunäytös), joka käy edellä parodoa; 2) epeisodia -(välinäytökset), jotka ovat parodon ja stasimonien välillä; 3) -eksodos (loppukohtaus), viimeisen stasimonin jälkeinen osa. - -Kuoron olopaikka oli siis orkhestra, joka osotteli mitä milloinkin, -aina sen mukaan mitä kappalta näyteltiin. Jos näyttämö esim. kuvaili -kuninkaanlinnaa, oli orkhestra se julkinen kenttä, jolle kansa -kokoutui asioitansa hallitsijalle esittämään; jos sotapäällikön -telttaa, oli se soturien kokouspaikka leirissä; templin edustalla -oli se etupiha j.n.e. Näitä eri tarkoituksia varten orkhestraa -ei mitenkään erittäin koristettu, yleisö ymmärsi ilmankin, mitä -se milloinkin oli olevinaan. -- Esirippua ei käytetty vielä -pitkiin aikoihin. -- Kuoron jäsenten lukumäärä oltuaan alkuansa -ehkä 50 kansalaista, supistui sitten draaman kehittyessä paljon -pienemmäksi, tehden lopuksi vain 12 tai 15. 2) Orkhestran takana ja -sen tasapinnassa oli näyttämö (skene). Jos tämä oli kiintonainen -rakennus, lähti siitä tavallisesti oikeasta ja vasemmasta päästä -rinnakkain kaksi ulkonemaa (paraskenia); näiden väliin jännitettiin -koruseinä (proskenion), joka aina näytelmän mukaan kuvaili milloin -mitäkin. Tämän edustalla orkhestraan asti ulottui n.s. "puhumo", -jolle näyttelijät tavallisimmin astuivat sanottavansa sanomaan, -tehtävänsä tekemään. Tällainen oli kreikkal. teatteri pääpiirteissään -silloinkin kun se Atheenassa ja monessa muussa kaupungissa -rakennettiin kivestä. Siinä oli nuo kolme osaa: orkhestra, näyttämö -ja 3) katsomo. Tämä viimeinen tehtiin hyvin tilava; niinpä -Atheenan Dionysos-teatteriin mahtui noin 14000 henkeä; mutta olipa -vielä isompiakin. Jotta katselijat sitä vapaammin voisivat nähdä -mitä näyttämöllä toimitettiin, valittiin paikka niin, että koko -teatterirakennus sijaitsi vuoren rinteellä: alinna olivat näyttämö -ja orkhestra; tästä kohosi sitten yhä laajenevissa puoliympyrän eli -hevosenkengän-muotoisissa kaarissa katsojain kiviset istumarivit, -parin samankeskuisen käytävän kautta jaettuina kerroksiin, joiden -eri osat porraskäytävät erottivat toisistaan. Mitään kattoa ei -levinnyt teatterin ylitse, ainoastaan pahalla säällä vedettiin -jollakin hinauskoneella katsojain suojaksi kangaspeittoja sen yli. -Eturiveillä istuivat kilpatuomarit, sotapäälliköt, papit y.m. -arvohenkilöt; taampana muut kansalaiset ja naiset, ylinnä orjat. -Sisäänpääsö oli alussa maksuton; sittemmin suoritettiin pääsymaksu -teatterin vuokraajalle; Perikleen ajasta alkaen maksettiin köyhempäin -kansalaisten pääsöraha, 2 obolia [noin 30 penniä] hengeltä, valtion -varoista. Näytännöt alkoivat jo aamulla, teaterissa syötiin ja -juotiin. Yleisö osotti vapaasti ja kuuluvasti mieltymyksensä tai -paheksumisensa näytelmän johdosta. - - - - - - -ANTIGONE - - - - -Näytelmän henkilöt: - - Antigone, theebalainen kuninkaantytär. - Ismene, edellisen sisar. - Kuoro, theebalaisia vanhuksia. - Kreon, Theeban valtias. - Vartija. - Haimon, Kreonin poika. - Teiresias, tietäjä. - Sanansaattaja. - Eurydike, Kreonin puoliso. - -Puhumattomia henkilöitä - - Kaksi Kreonin palvelijaa. - Teiresiaan saattopoika. - Kaksi Eurydikeen naispalvelijaa. - - - -I. - -Prologos. - - -Antigone. Ismene. (On aikaisin aamulla. Antigone seisoo -linnan edustalla, mietiskellen. Ismene lähenee linnalta päin. -Antigone käy häntä kohden, katse lempeänä, mutta vakaana.) - -Antigone - -Ismene, armas siskosen', oi tiedätkö - Sä yhtään tuskaa Oidipoosta tullutta, - Jota Zeus ei meidän eläissämme koittaa sois? - Sill' eipä mielihaikeaa, ei tihoa, - Ei tahraa, solvausta löydy, joit' en ois 5 - Jo nähnyt mun ja sunki kyllin kärsivän. - Ja taas -- mink' oudon käskyn kuuluu valtias - Kaikelle kansallemme äsken antaneen! - Oletko kuullut? vai sun tietämättäskö - Omaisiamme vainolaisen vitsa lyö? 10 - -Ismene - - Ei armaistamme, Antigone, oo tietoa - Suloista mulle saapunut, ei surkeaa, - Siit' asti kuin yks' päivä kaksi veljestä - Meilt' otti, kaksintaisteluun ne kaataen. - Ja nyt, kun viime yönä Argon armeija 15 - Pois läksi, enpä tiedä muuta liiempää, - Mist' onnen' oisi kostunut tai riutunut. - -Antigone - - Sen arvasin: siks' portin ulkopuolelle - Sun kutsuin, että kuulisit mua yksin vain. - -Ismene - - Mit' on se? näyttää mieles jostain hehkuvan! 20 - -Antigone - - Niin, eikö veljellemme toiselle Kreon - Suo haudan kunniaa, vaan riistää toiselta! - Kyll' Eteokleen hän kuuluu, niinkuin oikeus - Ja tapa vaatii, kätkeneen maan helmahan, - Jott' arvon hälle Tuonen haamut antavat; 25 - "Vaan kurjan vainajan Polyneikeen ruumista - Maan multaan älkööt kansalaiset kattako - Ja häntä älkööt surko -- niin hän kuuluttaa - Vaan haudast', itkust' osatonna linnuillen - Sulo-aarteen tähtääjille saaliiks' jääköhön!" 30 - Kas näin Kreon tuo oiva kuuluu sinullen - Ja mulle, sanon mullekin, jo säätäneen, - Ja tulevan tänne niille julki lausumaan, - Jotk' eivät tiedä viel'. Ei pieneks' asiaa - Hän katso: ei, vaan kiellon rikkojaa, ken lie, 35 - Uhkaapi kivityksen kuolo julkinen. - Näin asian laita on, ja kohta näyttää saat, - Jaloko oot vai kehno kelpo-heimossas. - -Ismene - - Mitäspä, koito, ollen näin, ma hyödyttää - Sua voin, jos langat solmian tai irroitan? 40 - -Antigone - - Oletko altis auttamaan mua toimissain? - -Ismene - - Mik' uhkatyö? Ah, minne mieles tähtäilee? - -Antigone - - Tahdotko kanssain vainaan huolta huojentaa? - -Ismene - - Hänet haudatako aiot vastoin kieltoa? - -Antigone - - Niin -- omanpa veljeni ja, vaikk'et soisikaan, 45 - Sun veljes! Enpä petturiks' saa joutua. - -Ismene - Oi onneton, vaikk' on Kreon sen kieltänyt! - -Antigone - - Eip' eroittaa mua rakkahistani hän saa! - -Ismene - - Voi, sisko, muista, kuinka kurja-maineisna - Ja inhottuna isämme sortui kuoloon, kun 50 - Hän harhatyönsä itse ilmi saatuaan - Silmäinsä soihdun omin käsin sammutti; - Kuink' äiti-vaimo -- voi sitä kaksoisnimeä! -- - Henkensä raiskas hirttopaulan palmikkoon; - Ja kuink' yht'aikaa veljespari, vaihdellen 55 - Nuo kurjat surmaa keskenänsä, kuoleman - Yhteisen saivat, veikko veikon kalvasta. - Nyt olemme heimon ainoat me. Aattele, - Kuink' kurjimmasti kuolemme, jos valtiaan 60 - Me vallat, käskyt laittomasti poljemme. - Myös muistakaamme, että oomme naisia, - Joit' ei oo luotu miehiä vastaan sotimaan. - Kösk' ohjaa meitä mahtavammat, käsky tuo - Toteltavamme on ja ankarampikin. - Rukoillen tuonelaisia siis antamaan 65 - Anteeksi, että näin mun tehdä pakko on, - Ma niitä, joilla hallitus on, tottelen: - Sill' liikanaisiin mieletönt' on pyrkiä. - -Antigone - - En vaadikaan sua! Niin, jos vasta mielisit - Mua auttaa, en sun avustas ma huoliskaan. -- 70 - Vaan ollos kuinka tahdot vain: ma veljellein - Luon haudan; sitten kuolo mulle kaunis on. - Rakkaana luona rakkahan saan nukkua, - Rikoksen pyhän tehtyäin. Kas kauemmin - Mun tulee Tuonta miellyttää kuin maalimaa: 75 - Siell' asun aina. Vaan jos tahdot, halveksu - Mit' arvollist' on taivaallisten silmissä. - -Ismene - - En halveksu; vaan enpä pysty luonnoltani - Uhalla kansalaisten mitään toimimaan. - -Antigone - - Sä tuota syyksi teeskele! ma lähden nyt 80 - Veljelle rakkaimmalle hautaa luomahan. - -Ismene - - Voi onneton! sun tähtes kuin mua pelottaa! - -Antigone - - Mua ellös surko! suojaa omaa onneas! - -Ismene - - Älähän työtäs ilmaise vain kellekään! - Se salaan kätke! niin mä myös oon puolellas. 85 - -Antigone - - Ei, huuda julki vain! Oot kahta inhempi, - Jos vaiti oot, jos kaikillen et julista. - -Ismene - - Sydämmes kalman kylmäämille lämmin on. - -Antigone - - Vaan lemmin niitä, joille lempi kallein on. - -Ismene - - Jos voisit -- vaan sä mahdotonta pyytelet. 90 - -Antigone - - Kai luovun sitten pyrkimästä, kun en voi. - -Ismene - - Vaan mahdotont' ei ensinkään saa tavoittaa. - -Antigone - - Jos virkat noin, mua suututat, ja syystä saat - Myös vainaan vihat kokea tuoneen tultuas. - Suo mun ja tuhman mieleni vaan kärsiä 95 - Nuo kauhut: enhän kärsine niin kauheaa, - Etten sais' käydä kunnialla kuolemaan. - -Ismene - - No mennös siis, jos mielit niin! Se tiedä vain, - Et viisas oo, tok' armahilles armahin. - -(Molemmin lähtevät: Ismene kotia, naisten suojiin; Antigone -kaupungin porteille päin, joiden edustalla Polyneikeen ruumis -viruu pitkänään.) - - - -II. - -Parodos. - - -(Theeban vanhuksia astuu kuorona teaterin sivukäytävistä "orkhestra" -nimiselle näyttämön edustalle. Korotetuin käsin he tervehtivät -aamuauringon nousua.) - -Kuoro (1:n säkeistö.) - - Auringon säde, kirkastat nyt 100 - Armahampana entistäs - Seitsenporttia Theebaa; - Jopa, päivän silmä kultahinen, - Yli Dirkeen vuolletten - Sinä nousit taivahalle, 105 - Syöstyäs Argon valkeakilvet, - Vainoverhoiss' astelevaiset - Urhot rientämähän pakosalle - Huimaa karkua kauas. - Polyneikes, riidoin riehuva mies, 110 - Vihamiehen maahamme saattanut ol'. - Kuin kotka se kirkuillen kimeään, - Lumi valkea verhona lentimien, - Lens' maan yli välkkyen peitsistään - Tuhansista, ja pään 115 - Pääll' leijui myös kypär'töyhdöt. - -(1:n vastasäkeistö.) - - Kattoin kohdalla seisahtui se, - Seitsenporttia saartaakseen - Surmakalpojen kuiluun; - Vaan pois hän karkasi, ennenkuin 120 - Sai vertamme juoda ahnain suin; - Eik' ehtinyt säihkyvä soihtu - Tornein piiriä polttaa. - Sellainen sotatelme nous' -- - Theeban taistelevan lohikäärme 125 - Kotkan selkeä lyömään. - Sill' ylpeä kerskaus inhottaa - Kovin Zeuta. Nähden tulvana vaan - Heit' aaltoavan, uhomielinä, kun - Heill' yllään kultia kalskui, 130 - Salamoin hän ruhjasi urhon sen, - Joka huipullen - Riens muurein, "voittoa" huutain. - -(2:n säkeistö.) - - Syöstynä sinkosi kimmoten urho maahan - Valkean-viskuri, kun raju-voimin ryntäs, 135 - Riehuen vainoa vaan, - Vimmaa tuulten telmivien. - Toisin Zeus oli säännyt, - Toisia toinen kohtalo mursi: - Ankara Aares hurjia sorsi, 140 - Sankari voiton. - Nuo seitsemän urhoa, ahdistain - Kukin porttiahan, veroks' antoivat - Pakohon ajavalle Zeulle - Asut vaskiset; vaan nuo kaksi 145 - Saman äidin ynn' isän siitelmää, - Verimiekoin rynnäten vastakkain, - Tylyt yhteiskuolon saivat. - -(2:n vastasäkeistö.) - - Saapunut on ikimainio Voitto meille, - Riemuten riemua valjaskuulun Theeban. - Nyt sotamelskeet - Jättäkäämme jo unholaan! 150 - Nyt ikiluojain liesillen - Mennen, tanhutkaamme kaiken yötä! - Bakkhos johdelkoon ilotyötä, - Suosija Theeban! - - (Kreon seurueineen nähdään tulevan linnasta.) - - Kas tuolla Menoikeun poika Kreon, 155 - Tään maan kuninkaana jo uutena, uus' - Jumalain ikisallima johtajanaan, - Lähenee! Mitähän ajatellee, - Kun meit' ikämiehiä neuvotteluun - Hän kutsunut on 160 - Sekä käskenyt airuen äänin? - - - -III. - -Ensimmäinen Epeisodion. - - -Kreon. Kuoro. Vartija. - -Kreon (Kuorolle) - - Jo, miehet, myrskysäällä horjui valtio, - Vaan hukkumasta jumalat on sen varjelleet. - Teit' airueilla ennen muita kutsutin - Ma tänne, tieten teidän aina Laioksen 165 - Istuinta kunnioittaneen ja valtikkaa; - Ja toiseks': Oidipos kun maansa pelasti - Ja sitten sortui, jäitte hänen lapsiaan - Viel' uskollisna hartahasti lempimään. - Kun kaksintaiston kuolemaan yht'aikaa nuo 170 - Nyt sortui, veljessurman miekan-iskuja - Välinsä lyötyään ja saaden toisiltaan, - Niin jääpi mulle valta-istuin, hallitus, - Kun vainajain oon heimolainen läheisin. - On mahdotonta miehen mieltä tuntea, 175 - Sen tahtoa ja aatteluita, ennenkuin - Hän ilmoitaksen halliten ja säädellen. - Ken kokonaista valtakuntaa vaalien - Ei ryhdy kelpo-keinoihin ja -neuvoihin, - Vaan suunsa sulkee, niitä näitä kartellen, 180 - Minusta on ja ain' on ollut kurja mies. - Ken ystäväänsä ylemmäksi arvostaa - Kuin omaa maataan, hänpä aivan arvoton. - Sill' enpä mä -- sen tietää kaikki-katsova - Zeus! -- vaiti ois, jos onnen eestä turmion 185 - Kansaamme kohti kulkevan ma näkisin. - Maan vainolaist' en myöskään mielis milloinkaan - Ma ystäväksen', tieten että synnyinmaa - Se vankka laiva on, jok' oikein kulkien - Meit' ystävyyden valkamiin myös korjailee. 190 - Kas näillä aatteill' aion kansaa vaalia; - Ja käskyn niihin sointuvan jo julkaissut - Ma kaupungille Oidipoon oon pojista: - "Tuo Eteoklès, jok' isänmaansa suojaksi - Taistellen kuoli sankarkuolon kauniimman, 195 - Hän haudan saakoon ynnä kaikki uhritkin, - Jotk' uljahinten myötä seuraa tuonelaan. - Vaan veljeään -- ma Polyneikestä tarkoitan -- - Jok' isänmaan ja omat heimojumalat - Tulella tahtoi juurta jaksain tuhota, 200 - Paosta kotiin tultuaan, ja kansansa - Veretkin juoda, viedä pois sen orjuuteen, -- - Hänt' eipä ykskään -- kansallen niin kuulutin -- - Saa itkein surra, peijaisilla juhlia: - Hän haudatonna lintuin syötti olkohon 205 - Ja koirain ruoka, haaska rietas katsella!" - Se on mun tahton'; eikä multa ainakaan - Saa kelpomiesten palkkaa konna konsanaan, - Mut isänmaamme ystävät saa kuoltuaan - Mult' yhtä suuren kunnian kuin eläissään. 210 - -Kuoro - - Sun mieles on, Kreon Menoikeun poika, tää - Maan vainolaisen suhtehen ja ystävän. - Lakia voinet säädellä jos millaista - Niin kuolleillen kuin meille, jotka elämme. - -Kreon - - Hyv' on! siis olkaat säädelmäini valvojat! 215 - -Kuoro - - Se nuoremmille tehtäväksi sääliös! - -Kreon - - Kyll' onkin ruumiin vartijat jo hankittu. - -Kuoro - - Mitäspä muuta voit siis vielä vaatia? - -Kreon - - Ett'ette käskyn rikkomista siedä vaan. - -Kuoro - - Niin tuhmaa eihän lie, jok' etsis kuoloaan. 220 - -Kreon - - Se palkka oiskin. Mutta voitto toiveillaan - Lumoopi usein ihmislapset turmioon. - - (Vartija tulee.) - -Vartija - - Oi valtias, en väitä että kiireissäin - Ma hengästyin, en heittämästä jalkojain - Ripeesti: seisahduinpa usein huolissain 225 - Ja vääntelime tiellä palatakseni. - Sill' ääneen sieluni paljo mulle haasteli: - "Miks' riennät, raukka, rangaistusta saamahan? - Vai jäätkö, kurja? Jos Kreon sen toiselta - Saa kuulla, kuinka silloin saatkin parkua!" 230 - Näin harkiten ma saavuin vitkaan, viipyen; - Ja näin se matka lyhkäinenkin pitkenee. - Vihdoinpa voitti tänne-käynti. Vaikka lie - Sanani joutavaa, sen lausun kumminkin; - Sill' astelenpa siihen toivoon turvaten, 235 - Ett' onnen sallimat ma kärsin, muuta en. - -Kreon - - Miks' moinen alakuloisuus sua painostaa? - -Vartija - - Ensiksi tahdon omat seikat selvittää: - En tekoa tehnyt enkä nähnyt tekijää. - En syystä siis voi rangaistavaks' joutua. 240 - -Kreon - - Miks' tähtäelet ja "teolta" suojaat itseäs - Ylt'ympäriltä? Uutisiin näyt viittaavan. - -Vartija - - Niin, hirmu-seikat arveluttaa kylläkin. - -Kreon - - No, lausu kerrankin, ja lähde matkoihisi - -Vartija - - Sanonpa sitten: vainajaa on hiljattain 245 - Jo joku käynyt multimassa, kylvänyt - Iholle hiekkaa, uhritoimet suorinut - -Kreon - - Mitä sä virkat? kenpä mies on juljennut? - -Vartija - - En tiedä. -- Siin' ei nähty kuokan jälkeä, - Kakshaarukan ei karhimaa, vaan ehjänä 250 - Maankamara ol' ja kuiva, eikä rattaiden - Uurteissa; mutta velkapää, ken olikaan, - Ol' jäljetön. Kun ensi aamuvartija - Työn ilmaisee, se meist' ol' kumma tukalin: - Ei ruumis nähtäviss', ei haudan piilossa; 255 - Ikäänkuin paton vältteheks' ol' ohkainen - Vain multa pääll'. Ei nähty koiran jälkiä, - Ei pedon muun, mi raastamassa käynyt ois. - Nyt keskenämme soimaukset soivat vain. - Mies miestä syyttää, niinpä vihdoin viritä 260 - Tais tappeluskin -- ken sit' oisi estänyt! - Jok'ainut on tuo syypää, mutt'ei yksikään - Oo ilmeinen, ei tietävänsä tunnusta. - Tul'kuumaa rautaa kantamaan me valmihit - Olimme, lieskat kulkemaan ja vannomaan, 265 - Ett'emme tekoa tehneet, emme tunteneet - Sen suunnittelijaa tai toimeenpanijaa. - Kun vihdoin emme urkkimasta hyötyneet, - Puhuipa muuan, säikytellen kaikkia, - Niin että päämme maata kohti kallistui; 270 - Ei voitu vastaan väitellä, ei tietty myös, - Mik' oisi keino parhain: hänpä neuvoi näät - Työn peittämättä sulle ilmi antamaan. - Se tuuma voiton vei, -- ja munpa poloisen - On arpa säännyt nauttimaan tät' onnea. 275 - En saavu mielivierahaks', en mielelläin: - Ei lemmi kenkään huonon tiedon tuottajaa. - -Kuoro - - Lieneekö tointa jumalain, oi valtias, - Tuo työ? niin aikaa aprikoi jo mieleni. - -Kreon - - Ole vaiti, ett'et suututa mua juoruillas, 280 - Ja vanhoillaskin järjetönnä ilmesty. - En jaksa kuulla jaaritustas, että lie - Tuo kuollut muka taivaallisten huolena. - Kai, suoden suurta kunniaa, sen hautaavat - He oivanakin urhona, jok' alttarit 285 - Ja templit uhrilahjoineen ja pylväineen - Ja maankin tuli polttamaan, lait polkemaan! - Vai näitkö konnaa Taivaallisten suosivan? - Ei suinkaan! Mutta noinpa kauan nurkuneet - Jo ovatkin nuo maamme tyytymättömät, 290 - Salassa päätään puistellen, kun iestään - Kauniisti eivät kantamaan he suostuneet. - Nuo lahjoillaan -- sen selvästi nyt oivallan -- - Ovat ilkityöhön vartijoita vietelleet. -- - Ei maailmaan lie luotu toista laitosta 295 - Niin surkeaa kuin raha on: se kaupungit - Hävittää, miehet kartanoista karkoittaa, - Se ihmisiltä kelpo mielen turmelee - Ja ilkitöihin viettelee ne suostumaan; - Se neuvoo heille juonia jos joitakin, 300 - Pahuutta kaikenlaista aina suosimaan. - Vaan ketkä palkan vuoksi tehneet ovat tuon - Ne sillä vihdoin voittivatkin -- rankaisun. - (vartijalle) Niin totta kuin mä Zeuta vielä palvelen, - Se tietäös -- ja vannoen sen kuulutan -- 305 - Joll'ette haudan valmentajaa löydä vain - Ja julki tuo mun silmieni nähtäviin, - Ei pelkkä kuolo riitä teille: vilppinne - Te ensin saatte raippapuussa ilmoittaa, - Jott' oivaltain, mist' etsiä saa voittoaan, 310 - Sit' onkisitte toistekin, ehk' oppien, - Ett'ei saa pyytää kaikkialta hyötyään. - Useemmin nähnet väärän voiton pyytäjän - Tuholle joutuvan kuin onnen löytävän. - -Vartija - - Mun puhua suotko taikka näinkö lähden pois? 315 - -Kreon - - Et tiedä, kuink' oon suuttunut jo lauseistas! - -Vartija - - Ne sydäntäskö viiltävät vai korvias? - -Kreon - - Miks' punnitset sä, missä tunnen tuskiain! - -Vartija - - Sun loukkaa mieltäs syyllinen, mä korvias. - -Kreon - - Sen lörpötys, mik' ootkaan ihka ilmetty! 320 - -Vartija - - Niin -- mutt'en _työtä_ ainakaan ma tehnyt oo. - -Kreon - - Rahasta sielus myötyäs sen tehnyt oot. - -Vartija - - Voi julmaa, kun ken päättää, väärin päättelee! - -Kreon - - Niin "päätelmää" nyt vääntele ja kääntele! - Mutt' ellei syypäit' ilmi tuoda, tunnustaa 325 - Sen saatte, että väärä voitto tuskat tuo. - - (Lähtee linnaan.) - -Vartija - - Tuon löytyvänpä soisin. Vaan hän joutukoon -- - Se onnen kauppaa -- kiinni taikka pääsköhön, - Et nähdä saa mua enää tänne palaavan! - Sill' arvaamatta, toivomatta pelastuin, 330 - Ja Luojillen oon velkaa runsaat kiitokset. - - (Rientää tiehensä.) - - - -IV. - -Ensimmäinen Stasimon. - - -Kuoro. - -(1:n säkeistö.) - - Ihmettä mont' on. Ihminen - Kaikkein tenhosin ihme on. - Talven myrskyjä uhmaillen, - Kulkevi hän meren aaviston, 335 - Vaikk' ylt'ympäri laineitten - Vain valkotyrskyt pauhaa. - Ei maa-emosellekaan hän anna rauhaa: - Tuot' uupumatont' ikinuorta hän vaivaa, - Kiertävin auroin ain' yhä kaivaa, - Orhien voimalla peltoa raivaa. 340 - -(1:n vastasäkeistö.) - - Lintuin liutaa liitelevää, - Niin, salomaiden laumojakin - Pyytäjä kietovi pauloihin; - Merten karjaa kiitelevää 345 - Mies sukkela piirittää - Ja verkon poimuhun saartaa. - Hän vuortenkin elukoita juonin kaartaa: - Harjakas orhin niska se taipuu, - Tunturisonnin tarmo se haipuu; 350 - Ihmisen vallan alle ne vaipuu. - -(2:n säkeistö.) - - Hän puheen keksinyt on - Ja leimuna lentävät aatteet, - Sekä säännöt valtiohallinnon, - Jopa verhokseen vilu-säällä vaatteet. 355 - Kolkoilta kallioiltakin - Raju-ilman ilkinuolten alta - Hän pakeni huoneen suojihin, - Ain' neuvokasna. -- Yksi vain - Peloittaa häntä: -- Tuonen valta; 360 - Sit' ei hän karta, vaikka polttavaan - Hän tautiin keksinyt onkin hoivaa. - -(2:n vastasäkeistö.) - - Näin taitava keinoissaan - Ja juonikas, ettei määrää, - Välin oikean tietä hän käy, välin väärää. 365 - Ken tottelee mitä sääsi kansa - Sekä taivaan säädelmää -- hän kansassansa - Ylin on. -- Ken röyhkeytensä vuoksi - Lait polkevi, hän isänmaatoin. - Hän älköön tulko lieteni luoksi 370 - Tai liittoveljeksein, ken toimii noin! - - (Edellinen vartija ynnä muutamat muut nähdään tuovan - Antigonetta vangittuna.) - - Joko kummia näen! Miten selvitän sen? 375 - Vaan selväpä on tosi, kieltymätön: - Tuo neitonen ah! on Antigone! - Sinä onneton oi, - Isän onnettoman laps', Oidipoon! 380 - Mitä? eihän vain sua tuotanekaan - Kuninkaallisen säätämän rikkojana, - Tihotyöstä jo saatuna kiinni? - - (Kreon on tulemillaan.) - - - -V. - -Toinen Epeisodion. - - -Vartija. Antigone. Kuoro. Kreon. Ismene. - -Vartija (ikäänkuin Kreon vielä olisi läsnä) - - Täss' syypää on, tää neito! Hautuutoimista - Tavanneet oomme hänen... (kaivaten) - Vaan miss' on Kreon? 385 - -Kuoro - - Paraiksi tuossa palajaa hän linnastaan. - -Kreon - - Mit' on se? mihin niin säntilleen oon osunut? - -Vartija - - Oi herra, ihminen ei mitään kieltää sais - Valalla, sill' "ei luulo tiedon arvoinen". - Kehuinpa tuskin enää tänne palaavan', 390 - Kun uhkaustes myrsky mua niin ahdisti. - Vaan -- sillä riemu toivomatta tulleena - Verrattomasti voittaa kaikki ilot muut -- - Ma saavun, vaikka vannoenkin kieltäysin, - Ja -- immen tään, ku hautaa hankkimasta on 395 - Tavattu, tuon ma. Täss' ei arpaa heitetty, - Omani on vain löytö, muun ei kenenkään. - Mitenkä mielit, valtias, nyt ottaos - Tää, tutkios ja tuomitse; mutt' irraillein - Mun oikeus on päästä noista kauhuistas. 400 - -Kreon - - Ja täänkö tuot? Ja kuinka, mistä saatuas? - -Vartija - - Hän hautas miehen tuon. Niin, kaikki kuulit nyt. - -Kreon - - Puhutko oikein? Aatteletko lauseitas? - -Vartija - - Tään immen hautaavan näin vainajaa, jot' et - Sä salli haudata. Kai lausun selvästi? 405 - -Kreon - - Tuon näitte, saitte? Kuinka? verekseltäkös? - -Vartija - - Näin asian laita on. Me sinne palattiin, - Sult' uhkaukset kuultuamme hirmuiset. - Nyt laastuamme kaiken hiekan, vainajaa - Mi peitti, paljastimme ruumiin riutuvan; 410 - Ja tuulen suojaan käytyämme istumaan - Mäelle, karttaaksemme kalman katkuja, - Jo soimusanoin kiivahasti kiihoittaa - Mies miestä, ettei laiminlyötäis valvontaa. - Näin oltiin kaiken aikaa, kunnes keskellen 415 - Nous' ilmankantta päivän pyörä loistava - Ja helle poltti. Äkki-tuima tuulispää - Nyt maasta nosti hirmu-vihurin ilmoihin; - Se ketoja pieksi, metsän lehväkutria - Se raasti, riipi, avarat ilmat täyttäen. 420 - Me umpisilmin taivaan raivon kestimme. - Kun jonkun ajan päästä myrsky talttui taas, - Näkyypä neito. Niinkuin lintu huomaten - Pesänsä pojitonna, vuoteen tyhjänä - Surulla mielin haikeasti vaikeroi, 425 - Niin tääkin, kuolleen paljahaksi nähtyään, - Valitti, itki, niille hirmukostoa - Toivotti, joiden työtä ol' tää paljastus. - Ja kuivaa hiekkaa käsin sinne tuotuaan, - Hän vaskimaljan korkealta kallistaa 430 - Ja kolmin uhrijuomin vihmoi vainajaa. - Sen nähden sinne syöksymme ja neitosen - Otamme oitis kiinni säikkymättömän; - Hänt' eellisistä töistä niinkuin näistäkin - Syytämme: hänp' ei tyhjäks' väitä mitäkään. 435 - Mut mielissäin ja huolissain yht' aikaa oon: - Se mieluisaa, ett' itse syystä selvisin; - Vaan huolettaa, kun siihen syydän ystävät. - Mutt' halpaa kaikki muu sen suhteen sentään on - Ett' itse pelastuin -- niin luonton' arvelee. 440 - -Kreon (Antigoneelle) - - Ja sie, jok' otsaas maata kohti kallistat, - Myönnätkö tuon sa tehnehes vai kiellätkö? - -Antigone - - Sen myönnän tehnehein, en kiellä ensinkään. - -Kreon (vartijalle) - - Sä korjaite nyt minne mieles tehnee vaan, - Kun irtaimeksi pääsit syystä synkästä. 445 - (Antigoneelle) Vaan sie nyt virka kiertämättä, lyhyeltä: - Tiesitkö kielletyksi tekemästä näin? - -Antigone - - Sen tiesin. Miks'en? Olihan kielto julkinen. - -Kreon - - Ja uskalsit sen käskyn sentään rikkoa! - -Antigone - - Niin, sill' ei Zeus tuot' ollut mulle julkaissut; 450 - Eik' ihmisille säännyt mointa käskyä - Dike, jok' asuu Tuonen jumalitten kanss'. - Enp' arvellut niin valtaviks' sun käskyjäs, - Ett' ois sun, kuolevaisen, valta polkea - Jumalain säännöt vankat, joit' ei kirjaimin 455 - Ilmaistu: ei ne nyt eik' eilen eläneet, - Vaan ain', -- ei tiedä kukaan, milloin syntyivät. - Ja niistä taivaan koston alle joutua - En, ihmismieltä pelkäämällä, tahtonut. - Tosinpa tiesin kuolevain, -- sit' enkö ois! -- 460 - Niin sunpa säätämättäskin. Vaan kuolemaan - Jos ennen aikaa käyn, sit' onneks' arvelen. - Ken minun laill', on monen vaivan vaiheella, - Kuink' ei hän saisi kuolemasta voittoa? - Jos onnen sen siis saavutan, en ensinkään 465 - Sit' itke; vaan jos hautaa vaille heittänyt - Ma oisin oman äidin lapsi-vainajan, - Se tuskan tois: -- en ole ma tuosta tuskissain. - Vaan tuhmasti jos mielestäs mä tehnyt oon, - Kai tuhmuudesta tuhma minua syyttänee. 470 - - [Tai: kai tuhma minua tuhmuuteenkin velvoittaa.] - -Kuoro - - Isänsä jäykkää mieltä näyttää perineen - Tuo neito: ei hän vaaraa osaa väistyä. - -Kreon - - Vaan tiedä, että liian jäykät luontehet - Esinnä raukee. Niinpä kovin rautakin, - Tulesta tullen hehkuvaisna, nähdähän 475 - Haurasna usein murtuvan ja särkyvän. - Myös tiedän, että virmapäitä varsoja - Vain pienin suitsin ohjataan. Ei kannata - Sen ylvästellä siis, ken toisten orja on. - Vaan tuo jo silloin julkes minua vastustaa, 480 - Kun rikkoi käskyn' ilmeisen ja julkisen; - Se vastarintaa uutta on, kun tehtyään - Työn kehnon, siitä ilkastellen kerskailee. - En tottakaan ma oisi mies, vaan hänpä mies, - Jos ilkivallan kostamatta jättäisin. 485 - Ei, olkoon siskoni lapsi hän, tai vieläkin - Lähempi kuin mun sukuni suojushenki on, - Ei hän, ei siskonsakaan kuolon kauhuja - Saa vältetyksi. Syytän, näette, toistakin - Yht' osallisna hautuu-vehkeiss' olleeksi. 490 - Myös hänkin tänne kutsukaat! Juur' äsken näin - Tuon järjetönnä kotosalla riehuvan. - Ken pimeässä vehkeilee, sen ennaltaan - Jo tahtoo mieli syylliseksi ilmetä. - Se kuitenkin mua suututtaa, jok' eljistään 495 - Kun kiinni joutuu, niitä vielä kaunistaa. - -Antigone - - Mielitkö vielä muutakin kuin kuoloain? - -Kreon - - En muuta mieli: kaikk' on mulla, sen kun saan. - -Antigone - - Miks' aikailet siis? Niinkuin ei mua miellytä - Sun lausees, eikä milloinkaan voi miellyttää, 500 - Niin munki sanani tympäisee sun mieltäs vain. - Vaan millä maineen oisin saanut oivemman, - Kuin haudan hankkimalla veljyt raukallein? - Ja kaikki nää sen mieluisaksi itselleen - Sanoisivat, jos pelko suit' ei sulkisi. 505 - Mut yksinvalta, onnen-lasna muutenkin, - Puheissa, töissä noudattaa vain halujaan. - -Kreon - - Sa Kadmolainen ainut oot, jok' äkkää sen. - -Antigone - - Huomaavat muutkin, vaikka ailakoivat sua. - -Kreon - - Ja julkeatko toisin toimia kuin he? 510 - -Antigone - - Mi häpeä ollee armastella veljiään? - -Kreon - - Tuo vastustaissa kuollut eikö veljes oo? - -Antigone - - On, yhden isän, yhden äidin saamana. - -Kreon - - Miks' toista suosimalla toista solvaat siis? - -Antigone - - Sit' eipä myönnä vainajaksi vaipunut. 515 - -Kreon - - Vaikk' kehnon veljen vertaiseks' hänt' alennat! - -Antigone - - Eip' orja hältä kuollut, kuoli veikkonen. - -Kreon - - Maat' ahdistain, kun toinen maata puolsi vain. - -Antigone - - Vaan Haades vaatii yhden arvon kummallei. - -Kreon - - Vaan kelpo mies ei huoli huonon kunniaa. 520 - -Antigone - - Kenties sun sääntös tuonelass' ei pyhä oo. - -Kreon - - Ei kuoltuaankaan ystäväks' käy vihamies. - -Antigone - - En vihaamaan ma luotu oo, vaan lempimään. - -Kreon - - Käy tuonelaan siis lempines sä, lempimään - Heit'! Eläissäin ei nainen saa mua hallita. 525 - -Kuoro - - Kas, porttien eessä on Ismene, - Sisarlemmen itkuja vuodattain. - Surupilvet, silmiä synkistäin - Sekä poskia hohtavia, - Sulokasvot kastavi hältä. 530 - - (Ismene tulee.) - -Kreon (Ismenelle) - - Sä, joka huoneessain kuin käärme luikertain - Mua imit hiljalleen -- kas huomaamattani - Tuhoa kahta kasvatin ja kapinaa -- - Sanoppa mulle, ootko hautuu-vehkeihin - Sä yhtynyt, tai vanno niist' et tietäväs! 535 - -Ismene - - Työn siinä tein kuin hänkin: yhtä mieltä oon, - Osakas oon ja syytä kannan puoleni. - -Antigone - - Ei! tuot' ei salli oikeus. Et suosinut - Mun aiettan', en huolinut sun liitostas. - -Ismene - - Vaan vaaroissaspa pelkäämättä purjehdin 540 - Sun kerallisnas tuskan tyrskylaineilla. - -Antigone - - Ken työn on tehnyt, tietää Tuonen vainajat; - En pelkin sanoin lempivää mä rakasta. - -Ismene - - Mua ellös, sisko, halveksu! Oi suothan mun - Kerallas kuollen vainajata pyhittää? 545 - -Antigone - - Mun kanssan' ellös kuolko! Mihin et kajonnut - Sit' omistaa et saa! Mun kuolon' kylläks' on. - -Ismene - - Mik' elo sinun jättämälles armas ois? - -Antigone - - Kysy hältä, jonk' oot holhotti, Kreonilta! - -Ismene - - Miks' ilman aikojas mua noin sa solvaiset? 550 - -Antigone - - Mua kirvelee, ett' ilkkua sua täytyy näin. - -Ismene - - Mitenkä muuten voisin sua nyt hyödyttää? - -Antigone - - Pelasta itses! soisin: vaarat välttäisit. - -Ismene - - Mua kurjaa, kun sun kohtalostas sulkeudun! - -Antigone - - Niin, elämänpä valitsit, ma kuoleman. 555 - -Ismene - - En lausumatta kuitenkaan ma mieltäni. - -Antigone - - Sä koitit näitä miellyttää, ma noita taas. - - [Tai: Mielestäs oikein teit, mä heidän mielestään.] - -Ismene - - Ja yhtä suur' on kumpaisenkin hairahdus. - -Antigone - - Oo huoleti! sä elät, vaan mun sielun' on - Jo aikaa mennyt vainajoita vaalimaan. 560 - -Kreon - - Nuo kaks' on, luulen, hulluja -- toinen syntyään, - Ja toinen juuri äsken siksi tultuaan! - -Ismene - - Oi valtias, ei onnetonten järki voi, - Mi luotiin heille, säilyä, se karkajaa. - -Kreon - - Sult' ainakin, kun yhdyit kehnon juonihin. 565 - -Ismene - - Kuink' ilman häntä, yksinäin mä eläisin? - -Kreon - - Älä "häntä" mainitse, ei häntä enää oo! - -Ismene - - Tok' ethän poikas morsianta surmanne? - -Kreon - - Kah, käyhän kyntö toisienkin pelloilla! - -Ismene - - Oi, armas Haimon, kuin sua isäs solvaisee! 570 - -Kreon - - Mitättömät on minjät inhotuitani. - -Ismene - - (Et näiden liiton vertaista saa konsanaan. - -Kreon - - Mua inhotat sa, nainen, naimajuorullas.) - -Ismene - - Omalta lapseltasko riistät morsion? - -Kreon - - Tään naimaliiton Tuoni meiltä lopettaa. 575 - -Kuoro - - Tuon kuolo on siis päätetty -- se selvä on. - -Kreon - - Niin sulle kuin myös mullekin! (Orjille.) Nyt viipy pois! - Nuo viekää sisään, orjat! Tästä lähtein nää - Ei haihattaa saa irrallaan, vaan elelkööt - He naisten lailla, hiljaa! Väistyy uljaskin 580 - Nähdessään Tuonen henkeään jo vaanivan. - - (Antigone ja Ismene viedään pois.) - - - -VI. - -Toinen Stasimon - - -Kuoro. - -(1:n säkeistö.) - - Ken tuskia ei ikipäivin nähnyt, - Hän autuas; vaan keiden - Huonetta järkyttää jumalain käsi, - Heit' ei turmio konsaan säästä, 585 - Se hiipivi jälkipolviin. - Niinkuin tyrsky vaahtopää - Käy, raivotessa pohjaisen, - Syvähän yöhön aaltoin alle syöksymään - Ja pohjast' asti mylleröitsee 590 - Mustat liejut ilmoillen, - Ja hyrskyn lyömä rantatöyry raikuu. - -(1:n vastasäkeistö.) - - Niin -- nään minä -- Labdakon heimoss' syöksyy - Ain' uunna vanhat vammat - Jo hukkuneiden vamman päälle; 595 - Niist' ei polvikunta toistaan - Päästele, vaan joku surman henki - Ne leppymättä maahan lyö. - Kyll' äsken linnass' Oidipoon - Sen viime-taimellen sulo-päivä loisti, 600 - Vaan senkin kaataa murhaveitsin - Tuoni tuima, sortelee - Sen kieli mieletön ja järjen vimma. - -(2:n säkeistö.) - - Zeus, ken ihminen vastustaa - Vois sun valtoas uhkamielin, 605 - Jot' ei maan-sortajakaan, uni, sorra - Eikä kuut väsymättömätkään! - Konsaan vanhenematta valtiasna - Sä Olympoll' istut, valliten - Loistoa leimuavaa, 610 - Ikipäivin, nyt, kuin ennen - Lakia säädellen; - [Tai toisen lukuparren mukaan: On kestävä sääntö tää.] - Vaan ihmiselämä missään mailla - Ei vieri syytä ja harjoja vailla. - -(2:n vastasäkeistö.) - - Sill' loitos-liehuva toivo, jos 615 - Monta turvaakin, monen mielen - Hurjapäisiä haluja pettelee; - Arvaamattoman luo se hiipii, - Kunnes kurja jalkans' astuvi lieskaan. - Viisaast' on joku lausunut 620 - Kuuluisan sananparren: - Kenen sielun surman tielle - Haltio viepi, sille - Hurmaavaisena hukka hohtaa, -- - Ja turmion suuhun hän suistuu kohta. 625 - - (Haimon lähenee.) - -Kuoron johtaja - - Jopa Haimon saapuvi, lapsistas - Vesa nuorin -- surrenko Antigoneen, - Sulo-morsiamen - Surukuoloa armaan, tuskissa, kun - Käy naimis-riemu jo tyhjiin? 630 - - - -VII. - -Kolmas Epeisodion. - - -Kreon. Haimon. Kuoro. - -Kreon - - Sen kohta tiennen tarkemmin kuin tietäjät. - (Haimonille.) - Oi poikan', ethän suuttuneena isälles - Nyt tulle, kuullen kultas lopputuomion? - Vai enkö sulle armas oo, jos kuinkin teen? - -Haimon - - Omasi oon, ja _kelpo_ mieltä harrastain 635 - Mun mielen' ohjaat oikeaan: siis tottelen; - Ja syyst' ei naimaliitto mulle yksikään - Kalliimpi oo, kuin isän _oiva_ ohjaus. - -Kreon - - Tuleepa niin sun, poikan', aina aatella, - Ett' isän tahdon tieltä kaikki väistykööt! 640 - Kas siks' on miehen harras halu kasvattaa - Kodossa kuuliaiset lapset, että nää - Vois vainoojalle vainot kostaa, niinpä myös - Isänsä verraks' arvostella ystävää. - Ken kelvottomat lapset luo, mit' arvelet 645 - Tuon muuta siittäneen kuin pahan-suovillen - Vaan paljo pilkan syytä, vaivaa itselleen? - Siis lapsi, ällös liekkumasta heittäkö - Tai naisen vuoksi järkeäsi oi, aatellos, - Kuink' aivan kylmä kainaloisna kultanas 650 - On huono vaimo viruen sun vierelläs! - Mik' ilkeämp' on vamma valhe-ystävää? - Ei! inhoten tuo henttu herja heittäös - Sä luotas Tuonen maille jonkun naitavaks'! - Kun, näet sen, koko kaupungissa yksin tuon 655 - Mua julkisesti vastustavan huomasin, - En valhetellen kansan eteen tulla voi, - Vaan kuoletan hänet; -- huutakoonpa Zeutakin - Sukunsa suojaa! -- Nurjuuteenhan yltyiskin - Sukuni muuten, saati ulkopuoliset. 660 - Ken kelpomiesn' on heimolaisten kesken, hän - Myös valtiossa oivallisna ilmestyy. - Semmoinen mies -- sen uskon -- osaa hallita - Hyvästi, niin myös nurkumatta totella; - Hän, keihäsmyrskyn riehuessa, uljasna 665 - Ja uskollisna kestää kaikki rynnäköt. - Vaan kenpä ylvästellen polkee säätämät - Ja viisastellen valtiasta ohjailee, - Hänt' en mä kiitä. -- Kelle kansa uskonut - On vallan ohjat, häntä täytyy totella, 670 - Hän suurta, pientä, väärin, oikein säätäköön. - Vaan kaikkein suurin hukka lain on polkemus: - Se sortaa vankat valtiot, se huonehet - Saa kylmille, se liittoveljet taistavat - Pakohon syytää; mutta järjesteltyinä 675 - Totellen säilyy surman suulta useimmat. - Tuleepa siis sun säädelmääni puolustaa, - Eik' antaa naisen hallita sua ensinkään; - Jos niiksi käy, ma urhon alle sortunen, - Mutt' älköön nainen orjakseen mua kutsuko! 680 - -Kuoro - - Jos vanhuuttamme emme eksy, selvitit - Sä mielestämme järkevästi asiat. - -Haimon - - Isäni, Luojan lahja kaikkein kallihin - On ihmisille suotu järjen valkeus. - Nyt enpä väitä väärin tuota haastellees -- 685 - Sit' enpä vois, enk' ymmärtäisi väitellä -- - Vaan sattuneepa kelpo aatos muillekin. - Sopiipa mun sun eelläs kaikki huomata, - Mit' arvellaan, mit' aiotaan, tai moititaan; - Sill' alhainen sun silmäs' eess' ei hirvenis 690 - Puhella niitä, joit' et kuulis mielelläs. - Salassa saanpa kuulla moiset haastelut, - Mitenkä neittä kaikki kansa surkuttaa: - "Naisista kaikkein syyttöminnä kurjasti - Tään täytyy kuolla kostoks' urhotyöstähän, 695 - Kun hurmetulvaan hukkunutta veljeään - Ei hautaa vaille, koirain verikuonojen, - Ei petolintuin syötäväksi heittänyt! - Hän eikö kultakunniaa lie ansainnut?" - Sellaista sala-huuhu mulle humisee. 700 - Vaan mulle, isä armahin, sun onnesi - On kallihimpi kaiken mailman aarteita; - Isänpä onni lasten suurin kaunistus, - Ja lasten onni isän suurin riemu on. - Nyt ällös luulko, että yksi aatos vain, 705 - Sun lausumas, on oikeass', ei mitkään muut! - Sill' itse mielestään ken ainut viisas on, - Ja kieleltään ja mieleltään on verraton, - Hän paljastettaiss' usein tyhjäks' ilmestyy. - Vaan eipä miestä mielevääkään halvenna 710 - Opinta eikä oman mielen kieltämys. - Kas, puu mi talvitulvan myötä notkistuu, - Sen säilyy oksat murtumatta; vastahan - Ken ponnistaa, sen tulva tempaa juurineen. - Niin myös ken, purjeköyttä aina pingottain, 715 - Ei hellitä, hän vihdoin purren kaattua - Saa merta soutaa, teljot ylös-alaisin. -- - Siis myönny lausumiini; muuta säädelmäs! - Jos, vaikka nuoremp' oonkin, jotain oivallan, - Parasta kyll' ois luullaksein, jos luonnostaan 720 - Miel' uhkuis aina ymmärrystä kyllältään, - Joll' ei -- sill' usein toisappäinki kallistuu -- - Niin taiten haastavaakin kelpaa noudattaa. - -Kuoro - - Hält' opi, valtias, jos oikein haastoi hän! - (Haimonille.) - Sä hältä myös: ol' oiva puhe kummankin. 725 - -Kreon - - Tuleeko mun, tään-ikäisen, viel' oppia - Tuon-ikäiseltä sulhoselta järkeä? - -Haimon - - Ei muuta kuin mit' oikeaa on. Nuori oon, - Mut katsomist' ei nuoruuteen, vaan asiaan. - -Kreon - - Niin _siihen_, että vallatonta suositaan? 730 - -Haimon - - En pyytänyt sua ilkiöitä suosimaan. - -Kreon - - Hänt' eikö juuri haita vamma sellainen? - -Haimon - - Yht' ääntä kaikki Theeban kansa vastaa: ei! - -Kreon - - Ja kansakos mun säättäväin siis määräilee? - -Haimon - - Et huomaa, kuink' on poikamaista haastelus! 735 - -Kreon - - No muillekos ma hallitsen kuin itselleni? - -Haimon - - Ei valtakuntaa oo, jok' _yhden_ oisi vain. - -Kreon - - Vaan valtiaanpa omaks' valtaa mainitaan! - -Haimon - - Kai erämaita yksin hyvin vaalisit! - -Kreon - - Hän sotii -- näen mä -- naisen liittolaisena. 740 - -Haimon - - Jos _sin'_ oot nainen: sunhan puoltas katson vain. - -Kreon. - - Vai isäs' kanssa käräjöit sä, kelvotoin! - -Haimon - - Niin kyllä, kun sun eksyvän näen vääryyteen. - -Kreon - - Vai eksyn, jos suon valtikallen' arvoa? - -Haimon - - Sen halvennat, jos poljet arvon jumalain. 745 - -Kreon - - Oi herja henki! naisen vallan-alainen! - -Haimon - - Et ainakaan mua nähne häpeän-alaisna. - -Kreon - - Puheesi kaikki neittä vainen puolustaa... - -Haimon - - Ja sua ja mua ja Tuonen jumaloitakin. - -Kreon - - Älä, naisen orja, loruillas mua liehakoi! 750 - -Haimon - - Oot valmis väittämään, et altis kuulemaan. - -Kreon - - Et ikipäivin pääse häntä naimahan! - -Haimon - - Hän kuolee siis? Se toisellekkin kuolon tuo! - -Kreon - - Vai ahdistat mua uhkaillenkin, uskaljas? - -Haimon - - Mit' uhkaust' on harhamieltä vastustaa? 755 - -Kreon - - Viel' itkein neuvot mieltä, itse mieletöin! - -Haimon - - Jos et ois isäni, sanoisin: et viisas oo! - -Kreon - - Vai niin! Vaan kautt' Olympon tuolla, tietäös: - Saat surra viel', ett' ilkkuen mua soimasit! - (Palvelijoille.) - Tuokaatte ilkiö tänne oitis kuolemaan, 760 - Sulhonsa silmäin eessä, läsnä ollessa. - -Haimon - - Mun läsnä ollen? Ei -- sit' ällös luulkokaan - Hän totta kuole niin! ja etpä silmilläs - Sä konsaan enää nähdä saa mun kasvojain! - Omaistes kesken riehu, jos he suovat sen! 765 - - (Rientää pois.) - -Kuoro - - Mies läks' oi herra, kiukun riento-askelin; - Noin nuori mieli tuskissaan on hirmuinen. - -Kreon - - Ylemmäs yltyköön maan lasta pyyteissään! - Vaan neittä kahta kuolost' ei hän varjele. - -Kuoro - - Siis aikehes on surmata ne kumpikin? 770 - -Kreon - - Ei, työstä osatont' ei; oikein muistutit. - -Kuoro - - Ja minkä surman toisellen oot aikonut? - -Kreon - - Hänet sinne vieden, miss' on polku autio, - Elävältä kätken maahan, paasikammioon; - Sen verran ruokaa suoden, että vältän syyn, 775 - Ja ettei kaupunkiimme sattuis saastutus. - Anoillen siellä Haadesta, jot' ainoaa - Hän palvelee, on kuolemattomuutehen - Hän ehkä saapa, taikka vihdoin huomannee, - Ett' turha vaiva tuonelaa on palvella. 780 - - - -VIII. - -Kolmas Stasimon. - - -Kuoro - -(Säkeistö.) - - Oi Rakkaus sortumaton, - Joka karkaat saalihis päälle! - Leposuojanas öisin on - Sulo-immen hyllyvä poski. - Sinä liitelet kauas aaltojen taa, 785 - Sun valtaas tuntevi linna ja maa. - Jumalatkin paulaas kietoilet -- - Kuink' karttaa vois sua ihmiset! - Sun tenhomas yltyy raivoon. 790 - -(Vastasäkeistö.) - - Sä vilppiin, turmiohon - Hurskaitaki henkiä vietät. - Sun nostamas kiistakin on - Tää poian ynn' isän kesken. - Vaan armas morsio katseillaan 795 - Sulokaipuun sulhoon loi palamaan; - Ja voittipa Lempi, jok' ylhäisten - Käy valtain rinnalla säännellen -- - Aphrodite telmivi sortumatta. 800 - - (Orjat saattavat Antigoneen saapuville.) - -Kuoron johtaja - - Vaan kohtapa itsekin suunniltain, - Käyn nähdessäin tätä; sulkea en - Voi kyyneltulvia, Antigoneen - Kun morsiosuojaan astelevan - Näen kaikkia tuudittavaiseen. 805 - - - -IX. - -Neljäs Epeisodion. - - -Antigone. Kuoro. Kreon. - -Antigone - -(1:n säkeistö.) - - Oi, katselkaa mua, syntymämaani miehet! - Astumassa jo oon - Ma viimeis-polkua, viimeis-kerran - Päivän soihtua silmäilen. - Sitten eessäni on ikiyö... 810 - Tuoni kaikkein-tuutija mun - Vie elävält' Akherontin rantaan, - Vaikk' ei suotuna mulle vielä - Häiden riemua, enk' ole kuullut - Morsiusvirttäni -- vaan mun Tuoni nai! 815 - -Kuoro - - Vaan kunniakasna ja kuulunahan - Sinä lähdet kätköhön vainajien, - Et lyömänä tautien tappavien, - Et kalvan kostoja saatuas, vaan - Omin ehdoin. Ainoa ihminen oot, 820 - Joka hengiss' astuvi Tuoneen. - -Antigone - -(1:n vastasäkeistö.) - - Jo kuulin, kuinka Tantalotar, tuo vieras - Phrygitär onneton, - Sai surman Sipylon kukkulalla. 825 - Häntäpä kallio versoillaan - Kietovi niinkuin väänneliäs; - Eikä itkuun liukenevaa - Milloinkaan lumi säästä -- niinpä - Kertoilee taru -- vaan se kastaa 830 - Kyynelsilmien alta rintaa. - Mun samanlainen sallima uinuttaa. - -Kuoro - - Vaan hän jumal' ol' sekä kuolematon, - Mepä kurjaa heimoa kuolevien; 835 - Siis kunnia sun on suurin - Eläessäs arvoa autuahan - Sekä sitten kuoltuas saada. - -Antigone - -(2:n säkeistö.) - - Mua ilkut! oi, ikiluojain tähden, - Miks' eläessäin mua solvaiset jo? Miks'et 840 - Vasta kun vaineeseen olen mennyt? - Syntymämaani! oi! - Maani mahtavat urhot! - Oi Dirkeen vuolteet kauniit! - Ja Theeban valjas-kuulun lehdot! 845 - Ma huudan teitä kaikkia katsomaan, - Kuink' itkemättä ystäväin, mill' ehdoin - Mun mennä täytyy outoon kalmakumpuun - Mua kurjaa, voi! 850 - Jok' en saa olla ihmisten, en haamuin, - En eläväin, en vainajitten luona. - -Kuoro - - Kun uskalluksen huipullen - Sa nousit, lapsi, kompastuit - Ylhäisen Dikeen kynnykseen. - Ehk' isäs pattovelkaa maksat. 855 - -Antigone - -(2:n vastasäkeistö.) - - Nyt koskit huoltani katkerinta, - Isäni kurjan-kuulua sallimaa ja meidän - Kaikkien kuulujen Labdakolaisten 860 - Kolkkoa onnea, oi! - Voi, julmaa lemmen harhaa! - Voi, äitini, nukkumistas - Mun isäni kanss', oman lapses kanssa, 865 - Jost' yhdynnästä kurja siinnyt oon! - Ja heidän luokseen käyn nyt naimatonna - Ja kaiken kansan hylkynä ma raiska! - Ah! turmion - Sa naimisistas saitkin veikko rukka! 870 - Viel' eläissäin saan sulta, haamu, surman. - -Kuoro - - Kyll' oikein häntä armastat; - Vaan ei saa koskaan vastustaa - Sen valtaa, jolla valta on. - Sua itsepäinen kiihkos hukkaa. 875 - -Antigone - -(Epoodi.) - - Ah! säälin-itkua, lempeä, häitä vailla - Mua kurjaa saatellaan tätä turman tietä. - Enkä mä onneton saa pyhän auringon silmää - Nähdä milloinkaan enähän, 880 - Eik' armotonta polkuain - Ees ystävitten kyynel kasta. - - (Loppusäkeiden soidessa on Kreon astunut esiin linnasta.) - -Kreon (Vartioille.) - - Luulette kai, ett' itkuvirsi loppua - Voi kuolon ääress', sen jos suodaan jatkua! - Pois viekäät oitis tuo! ja paasikatteiseen 885 - Suljettuanne holviin niin, kuin määräsin, - Hänet aivan yksin jättäkäät, jos kuolla tai - Elossa huolla holvin suojiss' aikoo hän; -- - Oon syytön neidon kohtaloon: hänt' estän vaan - Maan päällä seurustelemasta -- muuta en! -- 890 - -Antigone - - Oi kumpu, neiti-kammioin, oi hautani - Ikuinen oltavain, ma jonne matkailen - Omaini luokse, joita joukon melkeän - On manan maille Persephassa temmannut! - Nyt heistä viimeisnä ma kaikkein kurjinna 895 - Käyn sinne, saapumatta eloni määrähän. - Vaan tultuain ma elvyn siitä toivosta, - Ett' armahaisna saavun teille, isäni - Ja äitin', armahinna sulle, veljyein. - Ominpa käsin teitä kuoltuanne oon 900 - Ma pessyt, voidellut ja hautakastelut - Myös suonut teille; vaan Polyneikes, ruumistas - Ma huolitellen, tämmöisen sain palkkion! - Sua viisaan mielest' oon tok' oikein holhonut: - Jos lasten äiti oisin, mutta puolison 905 - Tai lapsikullan multa kuolo kuihduttais, - En kansan uhall' oisi tuohon ryhtynyt. - Mitähän tarkoitankaan noilla lauseilla? - Jos kuolis puolisoin, ma uuden saisin taas, - Jok' uuden lapsen lois, jos yhden hukkaisin; 910 - Vaan Tuonen kätkiessä isän', äitini, - Ei mulle uutta veljeä voi versoa. - Ja näitä aatellen kun muiden eellä sua - Ma kunnioitin, oon Kreonin mielestä - Ma rikkonut ja uhmaillut, oi veljeni! 915 - Ja nyt mun kiinni pantuaan, hän väkisin - Vie, vaikk' en häit', en naimaliiton onnea, - En lasten kasvatust' oo vielä koetellut, - Vaan ystävitten hylkynä jo matkailen - Elossa vainajitten maille onneton; 920 - Ja rikkoneena minkä Luojain säädelmän? - Vaan saanko koito luoda enää silmiäin - Mä jumaliin? Keit' auttajiksi huudan, kun - Pahuuden palkan hurskaan työllä saavutin? - Mutt' oikeaks jos jumaliss' se katsotaan, 925 - Ma syyni myönnän, rangaistusta kärsien; - Jos noiss' on syy, - (osottaen Kreonia ja hänen seuruettansa) - pahempaa älkööt kärsikö, - Kuin minkä mulle syyttömästi tehnevät! - -Kuoro - - Sama myrskyn puuskaus kuohuttaa - Tämän immen sielua viel' yhä vain. 930 - -Kreon - Vaan siitäpä parkuna vartookin - Pian viejiä palkkana viivynnän! - -Antigone - - Ah voi! sepä lausuma miltei soi - Kuni kuoloni käsky! - -Kreon - - Ja käskinkös sua toivomahan, 935 - Ett' ei tämä _näin_ ois päättyväkin? - -Antigone - - Oi Theeban maa! kotiseutuni oi! - Mun heimoni haltiahenget! - Ei viivytä, pois minä viedään vaan. - Oi näettekö, Theeban ylhäiset, 940 - Mitä mimmoisilta ma kärsin, - Minä ainoa jäänyt ruhtinatar, - Kun hurskaan tointa ma täytin! - - (Antigone viedään pois, Kreon poistuu.) - - - -X. - -Neljäs Stasimon. - - -Kuoro. - -(1;n säkeistö.) - - Kärsipä Danae, kun sinitaivaan - Valkeus hautuukammion yöhön 945 - Hältäkin vaihtui; - Vaskisen tyrmän säily - Impyen kätki. - Suurt' oli sentään heimoa hän, oi lapsi. - Zeunpa siemen-vihmojen kultaa 950 - Hoiteli hän. Mutt' ankara sallimus on. - Tuot' aarteet ei, ei taistelmat, - Ei linnat eikä laivatkaan - Voi tyrskyn lyömät, tummat välttää. - -(1:n vastasäkeistö.) - - Telkien taa myös Eedonilainen, 955 - Dryaan raivosa poika se pantiin - Ilkkunsa vuoksi; - Tuon Dionysos - Kalliotyrmään sulki. - Näin hält' yltiöpäinen vimma haihtui; 960 - Kohta huomasi solvaisseensa - Kielin pistelevin jumalaa, - Kun hurmatuita naisia hän hääti, - Ja Bakkhon soihdut sammuttain - Vihoitti soittomielet Muusat. 965 - -(2:n säkeistö.) - - Lähellä "Saarten siintäväin" - On kaksoisjärven suulla - Bosporon ranta ja armoton - Myös Thraakian Salmydessos; - Sotajumalan suosima seutu on. 970 - Siellä hirmuhaavoja tää - Näki, joilla nainen yltiöpää - Phineuksen poika rukkasilta - Sokaisi silmät, sormin hurmeisin - Ne uurrellen ja pirroin pistävin 975 - Kuopista, joista kosto irvistää. - -(2:n vastasäkeistö.) - - Vaan poiat kolkkoa onneaan - Ain' itkivät liukenemillaan, - Kun äiti heidät surkeuteen - Oli siittänyt naimisillaan. -- 980 - Ikivanhaa heimoa kuuluisaa - Erekhtheun oli hän, vaan syntymämaa - Etäällä häll' oli pohjoistuulen mailla. - Siell' impenä kiiteli ratsun lailla - Yli vuorten jyrkänteen raju Tuuletar, 985 - Jumalten lapsi -- mutta harmajat - Vaiheettaret ne täänki sortivat. - - -XI. - -Viides Epeisodion. - - -Teiresias. Kreon. Kuoro. - -Teiresias (Astuu poikasen taluttamana.) - - Te Theeban vallat! yhtä tietä saavuimme - Kaks' yhden silmin katsellen; se retki on - Sokeiden: saattajaansa vain he turvaavat. 990 - -Kreon - Mit' uutta kuuluu sulle, vanha Teiresias? - -Teiresias - - Sen ilmaisen, ja luottaos sa tietäjään. - -Kreon - - En ennenkään mä neuvostas oo poikennut. - -Teiresias - - Siks' ohjailitkin oikein purtta valtion. - -Kreon - - Voin todistaa: siit' onnellist' oon kokenut. 995 - -Teiresias - - Taas veitsen kärjell' onnes tiedä heiluvan! - -Kreon - - Mit' on se? Kuinka hirvittää mua lausehes! - -Teiresias - - Taiteeni kuule ilmehet, niin teidät sen. - Kun vanhaan lintu-katsomooni istahdin, - Miss' on mull' lintuin kaikellaisten valkama, 1000 - Ma kuulin ääntä lintujen juur' outoa, - Jotk' ilki-huudoin sekavasti kirkuivat - Ja -- sillä selvään kuulin siipein suihkinan - Repivät surmakynsin toinen toistahan. - Ma säikähdin, ja poltto-uhrin urkintaan 1005 - Käyn oitis alttar'liedellen: mut valkeaa - Ei poltaksista välkkynyt, vaan tuhkahan - Sulana reisiluista rasva uhkuili - Ja pirskahteli käryten, ja ilmahan - Lens' sappi sirpaleina, mutta reitoset 1010 - Valuen rasvaverhostansa paljastui. - Noin kuulin poialtain -- ku minua ohjailee, - Niin kuin ma muita -- uhri-enteet riutuivat - Ja pyhät palveet eivät yhtään luontuneet. - Noin maa nyt sairastaa sun mielenharhojas, 1015 - Sill' alttarit ja kaikki uhrilietemme - Täynn' Oidipoon on poika raukan hurmetta, - Jot' ahmii haukat, hurtat syövät herkkusuin. - Sen vuoksi uhripalveihimme jumalat - Ei mielly eikä reisiluiden lieskahan, 1020 - Eik' onnen virttä laula ennuslinnutkaan, - Kun murhahurmeen kuuta ovat maistaneet. - Tät' aatellos, oi poikanen: kyll' ihmisen - On kunkin säätty harhatielle hairahtaa; - Vaan jospa hairahtaakin, ei se tuhma lie 1025 - Eik' onneton, ken langenneena kurjuuteen, - Kohoopi, tointuu siit', ei entiselleen jää. - Vain itsekylläisyyttä tyhmäks' syyttää voi. - Siis väisty vainajaa! ja ällös kuollutta - Sa pieskö! tappo surmatun ei uljast' oo. 1030 - Parasta lausun, suon; on kelpo-neuvojaa - Sulointa kuulla, jos hän lausuu hyötyäs. - -Kreon - - Oi vanhus, niinkuin jousimiehet pilkkahan - Mua kaikki tähtäilette; niinpä kiusataan - Viel' ennusteillakin mua; heimolaiseni 1035 - Mua ovat aikaa myyskelleet ja kaupinneet. - Elektroa Sardeen ynnä kultaa Indian, - Jos mieli, ostelkaa, niist' etsein voittoa; - Vaan tuota hautaan kätketyksi ette saa! - Ei, vaikka saaliiks siepaltain sen kotkat Zeun 1040 - Ylhäisen istuimille asti veisivät, - Ma -- saastutusta kammomatta -- sittenkään - Sit' en sois haudata, sill' eipä ihminen -- - Sen tiedän -- saata jumaloita saastuttaa. - Vaan henget oivatkin, oi vanha Teiresias, 1045 - Lankeevat surkeasti, herjat aikeensa - Kun voiton vuoksi kauno-lausein verhovat. - -Teiresias - - Voi! - Tienneekö ykskään ihminen ja arvannee...? - -Kreon - - Mitä niin? mit' yleis-mietelmää taas tähtäilet? - -Teiresias - - Ett' aarre kaikkein kallihin on -- mielevyys! 1050 - -Kreon - - Ja haitta, luulen, hankalin -- mielettömyys! - -Teiresias - - Vaan juuri tuota tautia sa sairastat. - -Kreon - - En huoli tietäjälle pahoin vastata. - -Teiresias - - Sen teit: mun väitit ennustavan valheita. - -Kreon - - Niin, tietäjäinpä heimo rahan-ahnas on. 1055 - -Teiresias - - Ja valtiasten mielii väärää voittoa. - -Kreon - - Tiedätkö valtiastas noilla herjaavas? - -Teiresias - - Niin: munpa kauttain varjellut oot valtion. - -Kreon - - Oot viisas pappi, mutta suosit vilppiä. - -Teiresias - - Mun lausumaan sa saat, min kätki rintani. 1060 - -Kreon - - Se ilmi tuo, kun voiton vuoks' et lausu vaan! - -Teiresias - - Koht' etpä siksi luulekaan mun lausuneen. - -Kreon - - Vaan tiedä se: et osta multa järkeäin! - -Teiresias - - Vaan tiedä tarkoin siekin, ettei aurinko - Monasti enää kierrä kilpa-radallaan, 1065 - Ennenkuin annat kuolemalle muutaman - Sun omaa vertas sovitteeksi vainajain; - Kun päältä maan sen alle sielun syössyt oot - Ja sulkenut sen halvasti oot hautahan, - Vaan vainajaa et täältä tuonelaisten luo 1070 - Sa laske, et suo hälle haudan kunniaa. - Siin' osaa ei oo sulla eikä taivahan - Jumalilla, vaan sä väkivaltaa tässä teet. - Täst' Ylhäisten ja Tuonen koston-impyet - Tuhoiset ilkimieliset sua väijyvät, 1075 - Samoihin noihin tuskihin sua sortaakseen. - Ja katso, tokko vieteltynä aartehin - Näin virkan! Eipä aikaakaan, niin ilmaisee - Sen miesten, naisten voihkotus sun huoneelles. - Ja hukka hämmentää myös kaikki kaupungit, 1080 - Joiss' ompi ruumis-rauskat koira siunannut, - Tai peto, taikka kotka, vieden saastaisen - Tuon kalmankatkun ihmislasten ilmoillen. -- - Nämätpä nuolet, suuttuen, kun suututit - Mua, ampaisin kuin jousimies sun rintahas, 1085 - Nää tarkat, joiden polttoa et välttäne. - Sa poikanen, nyt saatellos mua kotiini, - Ett' urho purkais nuoremmille sappeaan, - Ja kieltäns' oppis siivommaksi kasvattaa, - Ja mieltä oppis entistänsä oivempaa. 1090 - - (Poistuu.) - -Kuoro (Teiresiaan jätettyä kaikki hämmästyksiin.) - - Mies läksi ennustettuaan, oi valtias, - Hirveitä! Vaan siit' asti kuin mun kiireeltäin - Valuvat valkohapset eestä mustien, - Sen tiedän, ettei valhett' oo hän laskenut. - -Kreon - - Itsekin tiedän sen ja säikyn sielussain: 1095 - Kovaapa myöntymys, vaan vielä kovempaa, - Jos vastustaissa sielu sortuu turmioon. - -Kuoro - - Menoikeun poika, mielevyytt' on tarvis nyt. - -Kreon - - Mihinkä ryhdyn? lausu, sinua tottelen. - -Kuoro - - Käy neittä holvikammiosta laskemaan, 1100 - Ja hauta hanki tuolle hylky-ruumiillen! - -Kreon - - Vai niinkö neuvot? taipumaan mua neuvot siis? - -Kuoro - - Ja kiireimmästi, herra -- sillä rikkojaa - Tapaavi taivaan kosto tietä suorinta. - -Kreon - - Oih! luovun -- vaikka töin ja tuskin -- mielestäin; 1105 - On täytymystä vastaan turha ponnistaa. - -Kuoro - - Käy toimeen nyt! Sit' ellös muille jättäkö! - -Kreon - - Jo riennän tältäni! miehet, mukaan joutukaa - Läheltä, kaukaa kaikki, kirves kourassa, - Paikalle loitos-loistavalle rientäkää! 1110 - Ma, konsa muuttui mieleni, kun solminnut - Oon itse langat, itse myös ne irroitan. - Elomme perussääntöjä -- niin arvelen -- - Parasta lienee ikipäivin noudattaa. - - - -XII. - -Viides Stasimon. (Hyporkhêma.) - - -Kuoro. - -(1:n säkeistö.) - - Moniniminen, armas auvo neidon Kadmolaisen, 1115 - Vesa Zeun ikipauhaajan, - Sä valtias alhon runsasvierahaisen - Eleusiin, missä Dêoa palvellaan! - Sä, joka suojaat Ikariaa - Maankuuluisaa! 1120 - Oi Bakkhos, jolle naistesi maa - Tää Theeba myös on suojan suonna - Ismeenon vuolteen luona - Ja käärmekylvön mailla! 1125 - -(1:n vastasäkeistö.) - - Sua katsovi kirkas liekki kaksois-huipun päältä, - Tuoll' missä Korykian - Jumal'-immet käyvät karkeloimaan, - Ja Kastalian-lähde katsoo täältä. - Nyysan kukkaisnotkelmat, 1130 - Muratti-rinteet vehmahat - Ja uhkeet viinikukkulat - Ne saattavat sua meille, - Kun astelemaan käyt Theeban teille 1135 - Sä riemun raikuessa. - -(2:n säkeistö.) - - Ei ilman alla seutua lie, - Jota niinkuin Theebaa suosit sie - Salamoidun äitisi kanssa. - Ja nyt, kun sortumaisillansa 1140 - Hädän all' on kansa ja maa, - Parnasson harjult' tänne riennä, - Tai tyrskysalmen poikki saa! - Puhdista meitä, tuskaa liennä! 1145 - -(2:n vastasäkeistö.) - - Oi! tanssiin tähtiä johdatat - Sä tuikkivaisia tulta; - Zeun lapsi, öiset laulelmat - Myös saavat johtoa sulta; - Jalo, tullos nyt Thyiadeis kanssa, 1150 - Naispalvelijais, jotk' innoissansa - Sua juhlivat tanssien yön kokonaan - Ja "Iakkhos herraa" veisaa vaan! - - - -XIII. - -Eksodos. - - -Sanansaattaja. Kuoro. Eurydike. Kreon. - -Sanansaattaja - - Amphionin ja Kadmon linnan asukkaat, 1155 - En, ihmis-elämän kestäessä päällä maan, - Sit' ehdotta voi kiittää enkä soimata, - Sill' onni nostaa, onni kaataa yhtenään: - Nyt onnen helmalaps', sen hylky toiste oot. - Eik' ihmisill' oo kestäväisten tietäjää. 1160 - Jos ken, Kreonpa miekkonen ol' mielestäin, - Kun Kadmon maasta vainolaiset syöstyään - Ohjaksiin ryhtyi, maata yksin halliten, - Ja lapsi-oraat versoi hälle oivimmat. - Nyt kaikki raukes! Ihminen kun menettää 1165 - Ilonsa, hänt' en katso eläväksikään, - Vaan sielullinen kuollut hän on mielestäin. - Niin, loistakoonpa linnas ilmikultia - Ja eläös kuin ruhtinas: vaan riemuton - Jos loistos on, en siitä sauhun varjoa 1170 - Ma maksa, enkä siihen vaihda onneain. - -Kuoro - - Mitä ruhtinasten tuskaa tullet kertomaan? - -Sanansaattaja - - He kuolivat, ja kuolon syyn' on elävät. - -Kuoro - - Ken tappanut, ken kaatunut? oi kerroppas? - -Sanansaattaja - - Hurmeissaan Haimon kuol', ei oudon kädestä. 1175 - -Kuoro - - Isänkö käden lyömänä vai omanko? - -Sanansaattaja - - Omanpa vainkin! isää murhast' inhoten. - -Kuoro - - Ah! hirmu-totta ennustitkin, tietäjä! - -Sanansaattaja - - Näin ollen, kelponeuvoja nyt kaivataan. - -Kuoro (Viitaten linnaan päin.) - - Ah totta! tuoss' on Eurydike poloinen. 1180 - Kreonin vaimo. Kuulikos hän pojastaan, - Vai sattuminko suojistaan hän astelee? - - (Eurydike tulee näkymälle.) - -Eurydike - - Oi kansalaiset, mitkä kuulin haastelut, - Kun ovea kohti kuljin, lähteäkseni - Rukoillen Pallas jumalaa lepyttämään! 1185 - Satuinpa salpaa vetämään ja ovea - Juur' aukomaan, kun kajahtaa mun korviini - Kotoisen tuskan ääni: säikäyksissäin - Ma vaivun syliin neitojen ja viemistyn. - Mutt' asia tuo mik' ol'kaan? Vielä kertokaat! 1190 - Kovuutta paljon koitelleena kuullen tuon. - -Sanansaattaja - - Läsn' olin armas emäntäni: kerron siis, - Totuuden sanaa jättämättä yhtäkään. - Miks' kaunistellakaan, kun vasta nähtäisiin - Mun valhetelleen? Totuus aina parhain on. 1195 - Opasna puolisosi myötä seurasin - Sen nummen päähän, missä koirain haaskana - Poloisen Polyneikeen ol' ruumis pitkällään. - Rukoiltuamme haarateiden haltiaa - Ja Pluutoa meit' armosilmin katsomaan, 1200 - Pyhällä veellä huuhdoimme tuon jäännökset - Ja olivi-oksin vehmahin ne poltimme; - Viel' luotuamme hälle kummun korkean - Kotimullast', immen luoksi taas me lähdettiin, - Luo kalmamorsiolan paasi-katteisen. 1205 - Jo kuuli muuan kaukaa voihkotuksia - Puolelta haudan vihkimättömän ja riens' - Kreonille siit ilmoittamaan herralle. - Läheni tää nyt hautaa, vaan kun oihkotus - Sekainen hälle selveni, hän kyynelin 1210 - Jo äänehensä vaikeroi: "Ma onneton, - Mit' aavistan? Jo kulkenenko polkua, - Polointa polvenain mun kulkemistani? - Mua poikani ääni hempii! -- Miehet, joutukaat - Lähemmäs, astukaatte haudan äärehen, 1215 - Ja paaden poistamalla saadust' aukosta - Sen suulle päästen, katselkaatte, Haimonko - Noin äänsi, vai mun pettävätkö jumalat!" - Siis murhemielen valtiaamme käskystä - Noin teimme: -- holvin perukassa näimme nyt 1220 - Tuon neito raukan hirttyneenä heiluvan, - Paulaksi väätty sindon-huivi kaulassaan; - Ja sulhon näimme polviltansa armastaan - Syleilevän: hän itki kullan kuolemaa, - ltk' isän turkatyötä, orpo-lempeään. 1225 - Kreonpa nähtyään sen, riensi oihkaten - Sisälle pojan luo ja huusi itkusuin: - "Sua onnetonta minkä työn oot tehnytkään! - Mit' aattelit? Mik' onnen-isku turmellut - On järkes sult', oi lapsi parka, tullos pois!" 1230 - Vaan tuimin silmin tuijottain ja inhoaan - Ilmaisten katsein, poika äänetönnä vain - Kaks'-terän kalvan siepaltaa -- tok' osannut - Isäänsä ei, jok' ulos karkas; mutta nyt - Vihaisna itselleen jo koito syöksihen 1235 - Kalpaansa, painoi puolet säilää rintaansa. - Käsinpä veltoin neittä vielä helmaillen - Hän huoahtain sen kelmeälle poskelle - Puhalsi hurme-pirskuloita vihmottain. - Nyt kurja kuoltuansa, kuollut helmassaan, 1240 - Saa tuonen mailla vihkiäiset vietellä, - Ja ihmisille näyttää että miehellen - On mielenmaltin puute suurin turmio. - - (Eurydike on viime sanoilta äkisti lähtenyt.) - -Kuoro (Kummastuen.) - - Mitenkä tuota selvität? Riens' takaisin - Emäntä virkkamatta hyvää, pahaakaan! 1245 - -Sanansaattaja - - Myös itse hämmästyin; vaan toivon, että hän - Poikansa tuskat kuultuaan, ei juljennut - Tääll' itkujansa ilmoittaa, vaan suojissaan - Nyt neitten kanssa alkaa kuolin-kaihontaa. - Hän sopimatont' ei mitään tee -- siks' viisas on. 1250 - -Kuoro - - En tiedä; liika äänetyys vain mielestäin - Yht' uhkaavaa kuin suotta suuri parku on. - -Sanansaattaja - - Pian nähdä saamme, liekö rintaan riehuvaan - Salaisen aikeen kätkenyt hän -- tiesi min -- - Jos sisään käymme. Etpä suotta muistuta, 1255 - Ett' uhkaavaa on liika vaiti-olokin. - - (Lähtee.) - -Kuoro - - Jopa valtias itseki tänne saa, - Käsiss' ilmeinen todistus, ettei -- - Jos lausua saan -- ole vieras syy, - Vaan että hän itse rikkoi. 1260 - - (Kreonin palvelijat tulevat, kantaen paarilla Haimonin ruumista. - Kreon astuu vieressä horjuen, toisella kädellään halaillen vainajaa.) - -Kreon - -(1:n säkeistö.) - - Voi mieltäni mieletönt'! Oi itsekkyyden turmaa, - Mi katoa toi ja surmaa! - Kas, yhtä vert' on murhamiesi - Ja teuras, heill' oli sama liesi! - Voi neuvoni hirmu-he'elmiä vaan! 1265 - Ah, armas laps', noin varhain - Varhaiseen kuolemaan - Sä vaivuit tuonelaan -- - Etk' ollut itse syynä, vaan mun harhain. - -Kuoro - - Ah, liian myöhään oikean näyt huomaavan. 1270 - -Kreon - - Voi mua! - Sen tunnen kurja. Silloin nuolen ankaran - Mua kohden ampui jumala, lski päähäni, - Ja hukka-teille mielen multa karkoitti, - Mult' onnen kaasi, polki multahan. 1275 - Ah ihmislasten vaivat vaikeat! - -Sanansaattaja - - (Tullen linnasta, astuu Kreonin eteen ja osoittaa ruumista.) - - Kurjuutta karttuu sulle, herra, paljottain: - Tätä kannat kainalossas nyt, ja tultuas - Kotiisi, kohtaa uusi tuska silmiäs. 1280 - -Kreon - - Mit' on se? onko kurjempaa kuin kurjuuskin? - -Sanansaattaja - - Sun puolisos, tuon vainen äiti armahin, - Vereksin vammoin äsken kuoli onneton. - -Kreon - -(1:n vaatesäkeistä.) - - Oi leppymätöntä Tuonen merta! - Himootko jo, surma, syyllisen verta? 1285 - Oi airut surkeiden sanomain, - Sano, ymmärsinkö sun oikein vain? - Sä kuollehen surmaat uudestaan! - Mitä kerroitkaan? - Mik' uusi hirmuinen tapaturma! 1290 - Vai minua tuhoamaan - Jo saartelee mua vaimoni hurmesurma? - - (Kuningattaren ruumis näkyy näyttämön perältä.) - -Sanansaattaja (Viitaten sinne.) - - Sen nähdä voit; ei suojiss' enää piile tuo. - -Kreon - - Voi mua! - Ja tuossa toista kauhua koito katselen. 1295 - Mi synkkä sallimus mua vartoneekaan! - Sylissä lastani kantelen, ja tuossa voi! - Näen silmäni eessä toisen kuollehen. - Voi sua, äiti parka! voi sua lapsi! 1300 - -Sanansaattaja (Osoittaen Eurydikeetä.) - - Tuo alttar'lieden luona vimman-kiihkossa - Silmänsä sulki kuolon yöhön, itkien - Megareun tuon ennen kuollehen niin kuuluisaa - Vuodetta [Tai: kohtaloa], sitten tään -- ja vihdoin toivottaa - Hän sulle, "lasten-tappajalle" kostoa. 1305 - -Kreon - -(2:n säkeistö.) - - Ah voi! - Jopa kauhusta säpsähdin! - Oi, ottakaatte jo kalpa - Ja puhkaiskaa tämä rinta halpa! - Voi, voi minä vaivaisin, 1310 - Joka vaivuin vaivojen äärihin! - -Sanansaattaja (Jatkaen.) - - Ja kuollessaan hän velkapääks' sua soimas niin - Nykyisiin surmatöihin kuin myös entisiin. - -Kreon - - Ja millä tavoin hurmeissaan hän läksi pois? - -Sanansaattaja - - Hän, poikasensa kurjan kuolon kuultuaan, 1315 - Omilla käsin puhki pisti rintansa. - -Kreon - - Ah voi! - Ei vierrä velkani milloinkaan - Voi muiden syyks mun päältän'. - Sun surmannut minä kurja vaan 1320 - Olen, niin minä! Viekää täältä - Pois, palvelijat, mies vaivainen, - Mitätön, jopa tyhjän vertainen! 1325 - -Kuoro - - Hyvääpä neuvot -- jos sit' ollee tuskissa: - Lyhyimmän aikaa nähtyinä ne parhaat on. - -Kreon - -(2:n vastasäkeistö.) - - Suloisin sallima kuoleman, - Oi etkö jo oitis tulle 1330 - Ja viimeis-hetkeä tuone mulle? - Jo korjaa pois minut, tuonen haamu! - Jo valkene mulle, viimeis-aamu! - -Kuoro - - Se toistaisiin! Nykyseikat tointa vaativat: - Ne, joiden huolta tuo on, toivos täyttävät. 1335 - -Kreon - - Rukoilen vaan, mit' ikävöi mun sydämein. - -Kuoro - - Nyt ällös mitään rukoilko, sill' irralleen - Ei pääse kuolevainen määrä-onnestaan. - -Kreon (Palvelijoille.) - - Pois korjatkaa mies vaivaisin, 1340 - Ku tahdottain sun, poikani, surmasin - Ja sunki, puolisoin! Oi minne kurja - Nyt silmäni luon? Hävitystä hurjaa - On ympärilläni. Kaikki raukes! 1345 - Yön-synkkänä kohtalo päällein laukes. - -Kuoro - - Kyll' onnen on ainoa alku ja tie - Vain jumalain pelko ja malttava miel' - Mutt' ylpeä korskasta kielestään - Saa koston vitsoja, kunnes hän 1350 - Ikämiehenä voi - Vast' oppia malttia mielen. - - - - -Selityksiä: - - -[Enimmäkseen Freundin, G. Wolffin ja Schneidwin-Nauck'in mukaan.] - -V. 2. Kolkko kohtalo painoi Laion sukua. Oidipos joutui sen -saaliiksi, kun hän tietämättänsä tappoi isänsä Laion ja nai -äitinsä Iokasteen. Vihdoin kuitenkin kauhea salaisuus selveni --- ja Oidipos tuskissaan sokaisi silmänsä sekä lähti tyttärensä -Antigoneen taluttamana maanpakolaisena vaeltamaan. (Sophokleen -"Oidipos Tyrannos".) Vihdoin hän kuoli lähellä Atheenaa Eumeniidein -(kostotarten) puistossa, josta näkyy, että hän itse puolestaan -vihdoinkin pääsi sovintoon jumalain ja siveellisten valtojen kanssa. -(Sophokleen "Oidip. Kolonossa".) Mutta hänen tuhotöistänsä kasvoi -vielä jälestäpäin katkeria hedelmiä: ruttotauti, katovuosia, -Antigoneen veljesten surma (tämä se "tiho", josta A. puhuu; äiti oli -jo ennen epätoivoisena päivänsä päättänyt) y.m. Näitä tarkoittaa -Antigone ja niitä kertoillaan myös v. 50 ja seurr. - -10. "Omaisiamme" tarkoittaa Polyneikestä; "vainolainen" on Kreon. - -15. "Argon armeija" tarkoittaa tuota kuuluisaa "seitsemän ruhtinaan -retkeä Theebaa vastaan", josta kohta ensi kuoro-laulussa enemmin (v. -100 seurr.). Vert. johdantoa. - -26-30. On ajateltava, että Antigone tässä lausuu kuuluttajan omat -sanat. Niin tekee Kreon myös v. 194-206. - -31. "Kreon oiva" ivallisesti, sillä Ismeneelle näkyy Kreon -haamotelleen jonakin jalon miehen ihanteena. - -40. Ismene "irroittaisi" eli hellittäisi, jos hän rukouksillaan -saisi Kreonin taipumaan; mutta väkinäistä vastarintaa tekemällä -hän vain "solmiaisi langat", jyrkentäisi ristiriidan ja saisi -tilan tukalammaksi. Kumpikin oli hänelle mahdotonta. -- Toiset -arvelevat Ismeneen tällä puheenparrella vain osoittavan täydellistä -neuvottomuuttansa, että hän ei voi tehdä sitä eikä tätä. - -71. Ant. tarkoittaa pisteliäästi Ismeneen lausumia hyviä mietteitä 61 -seurr. - -74. "Rikoksen pyhän" -- näillä sanoilla ilmaisee Antigone sattuvasti -tragillisen vastariidan. Hän toimittaa uskonnollisen, siveellisen -teon, mutta rikkoo juuri sillä maallisen esivallan käskyt. - -100. Päivä oli juuri noussut ja kirkasti säteillään theebalaisten -voittoa; yöllä oli argolaiset ajettu pakoon. Siksi runo ylistää -voittoa ikäänkuin auringon työksi. Kuoron jäsenet riemuitsevat -voitosta, kuvailevat taistelua ja kehoittavat jumalia kiittämään. - -117. Edellisessä säkeistössä vihollista kuvataan kotkaksi; samassa -vertauksessa pysytään vielä. Mutta "lohikäärmeellä", joka nousee -kotkaa vastaan taistelemaan tarkoitetaan nähtävästi theebalaisia, -he kun tarinan mukaan olivat "lohikäärmeen sikiöitä". (Näin m.m. -Schneidewin-Nauck). Vrt. Hor. Carm. IV. 4. 11. Hom. II. XII. 200, -Vergil. Aen. XI, 751. - -131-137. Muurille-kiipijä oli Kapaneus, yksi noista seitsemästä. -Hänen rajua rynnäkköänsä vertaillaan tuulispäähän. - -135 seurr. Ukon-nuoli iski häntä -- niin tarina kertoo -- niskaan, ja -hän syöstiin hengetönnä ryntötikkailta maahan. - -162 seurr. Uusi kuningas Kreon, kaatuneiden veljesten eno, astuu -esiin ja pitää Theeban asujamille hallitus-alottajaispuheen, jossa -hän esittää periaatettaan: "lujalla tahdolla on isänmaan hyväksi -yksityisten etu alttiiksi pantava". Valtiota vertaa hän laivaan, -tässä ja sittemmin v. 189. - -175. Eräs Biaan sananlasku kuuluu: archè andra deizei (julkisissa -toimissa mies ilmaisee luonteensa). Sovittaen tämän yleisen aatteen -itseensä ajattelee Kreon: tahdon jo ennakolta ilmaista teille sen -perus-aatteen, jota minä hallitessani olen noudattava: "yhteinen hyvä -on ainoa silmämääräni". (vv. 178 190.) - -190. Siis yksityisen ystävyyden ainoana perusteena on sama -valtiollinen kanta. - -211 seurr. Kuoro ei sydämessään hyväksy Kreonin kovia sääntöjä, -vaikka se myöntääkin, että itsevaltiaalla tavallaan on rajaton valta, -s.o. semmoinen, jota ainoasti hänen oma tahtonsa voi rajoittaa. -Edelleenkin kuoro vastineissaan pysyy karttelevalla kannalla. Sen -Kreon huomaakin vrt. v. 290. - -217. Kreon tahtoo sanoa: kyllä minä Polyneikeen ruumiista huolta -pidän, että se saa ansaitun palkintonsa; pitäkää te kansaa silmällä. - -223. Vartijasta sanoo G. Wolff: "pitkäveteisyys, karkeat sanamutkat, -viisastelu ja itsekkyys osottavat alhaisen säädyn miestä". Niinikään -se seikka, että hän antaa sielunsa jonakin eri olentona puhua, v. 227 -seurr. - -241 seurr. Kuva saatu soturista, joka varustaa asemaansa kaikilta -puolin ja sieltä ampuu vihollista. - -256. Joka sattui kulkemaan ruumiin ohitse eikä haudannut tai multinut -sitä, joutui uskonnolliseen pattoon velkapääksi. Sen sai kuitenkin -vältetyksi, jos heitti edes kolme kourallista multaa kuolleen päälle. -Horat. Carm. I, 28, 36. - -264 seurr. Harvinainen jälki "jumalan-tuomion" käytännästä Kreikassa. -Pausan. kertoo, että Akhaiassa erään naisen, joka mieli Maa -jumalattaren naispapiksi päästä, täytyi ensin juoda härän verta, -vakuuttaakseen että hän ainoasti kerran oli naimisissa ollut ja -elänyt siveästi. - -275. "Nauttimaan tät' onnea", tätä kunniaa päästä kuninkaan pateille: -ivallisesti sanottu. - -289 seurr. Kreon sanoo: ei tämä ole jumalien työtä, vaan valtiolliset -vastustajani ovat siihen lahjoneet vartijoita. - -308 seurr. Ensin siis piti vartijat orjan tavoin kidutuksella -pakotettaman tunnustamaan, kuka heidät oli lahjonut, sitte vasta -tapettaman. - -316. Siis ihan niinkuin vartija oli ennustanut v. 277. - -323. Vartija leikkii kahdamielisellä dokein sanalla, joka samoin kuin -suom. sana päättää ilmaisee sekä tahdon tointa että luuloa, arvelua; -siis: pahoin on, kun se kellä päätösvalta on, päättelee, arvelee -väärin. - -332 seurr. Kuorolaulu, johon antoi aiheen tuo niin rohkeasti ja -taitavasti tehty ruumiin muhiminen, sisältää lyhyesti tämän: -ihmisnero vallitsee kaikilla aloilla: se pakottaa raa'at -luonnonvoimat palvelukseensa, purjehtien myrskyisillä merillä ja -viljellen maata; se voittaa maan, meren ja ilman asukkaat; se -rakentaa henkisen viljelyksen, se on keksinyt puheen, valtiolaitokset -ja lääketieteen. Mutta oma voima usein myös paisuttaa; siitäpä -ihminen käyttää väärin valtaansa, yltyy rikoksiin ja halveksii sekä -jumalan että ihmisten järjestystä. Näissä sanoissa on varotus sekä -Kreonille että Antigoneelle. -- V. 355 kummittelee kyllä vielä -ihmiskeksintöjen joukossa nuo "vaatteet", joista ei Sophokles puhu -sanaakaan; mutta rikkomatta säerakennetta en olisi osannut paikkaa -parantaa ja toivon Sophokleen antavan anteeksi tämän mielivaltani, -joka ei riko, ainakaan pahasti, hänen ajatusjuoksuaan. - -370 seurr: älköön hän kuuluko samaan valtiolliseen puolueeseen kuin -minä; en yksityis- enkä julkiselämässä tahdo tuon kanssa pitää -yhteyttä. - -421 "taivaan raivon" s.o. "jumalan ilman", kuten arkipäiväisessä -puheessa sanotaan. - -423-431. Antigone ei säikähtänyt myrskyn riehuntaa, ei Kreonin -kovuutta, vaan meni veljensä luo. "Miksi hän uudelleen antautui -vaaraan, vaikka jo oli täyttänyt pyhän velvollisuuden, sitä vartija -ei mainitse; runoilija jättää sen katsojan mietittäväksi. Antigone -oli kyllä ulkonaisen velvollisuutensa tehnyt, mutta hänen sydämensä -vei hänet vielä velivainajan luo. Ruumis makasi vielä tuolla -hylkynä, ehkä tahtoi hän karkoittaa sen luota koirat ja petolinnut, -siellä armahan luona lievittää tuskaansa kyynelillä ja tuoda hänelle -uusia kuolin-uhreja. Olipa hänellä sitä varten malja mukanaan." -(G.W.) Uhrijuomaa -- viiniä, maitoa ja hunajaa sekaisin -- valettiin -tavallisesti kolme kertaa. Od. 10, 518. Eur. Iph. Taur. 163. - -452. Kolme oli Hooraa, Ajatarta, Zeun ja Themiin (s.o. "laillisen -järjestyksen") tytärtä: _Eunomia, Dike, Eiréne_. Alkuaan ne merkitsivät -vuodenaikoja; mutta koska nämä niin säännöllisesti seuraavat toinen -toisensa jäljessä, niin Hoorain alkuperäinen merkitys muuntui niin -että ne tulivat kuvaamaan säännöllisyyttä, järjestystä, laillisuutta -yleensä. Niinpä Dike valvoo _oikeutta_ maailmassa, estää väkivaltaa ja -vääryyttä, jopa hän edustaa vainajienkin oikeuksia. - -455. "Jumalain säännöt vankat, joit' ei kirjaimin ilmaistu" -- niillä -tarkoittaa Antigone sitä siveellistä tietoa, jonka Luoja on painanut -itse kunkin ihmisen, jopa pakanankin sydämeen, s.o. omatunto. -Tätä ääntä, tätä sisällistä siveyden lakia totteli A. täyttäessään -veljesrakkauden pyhät velvoitukset. - -471. Antigoneen muutoin ylevä, kaunis puhe päättyy suoralla -solvauksella Kreonia vastaan. Tätä maltikas kuoro ei saattanut -hyväksyä; kuitenkin sen sanat enemmän ovat Antigoneen luonteen -kuvausta, kuin moitetta. - -487. "mun sukuni suojushenki". Zeus erkeios = oikeast. koko -perhejumalamme, = perhepiirimme. - -493 seur. paha omatunto helposti ilmaisee syyllisen. - -495 seur. Kreon arvelee: Ismene lymyilee syyllisyytensä tunnossa, -mutta hän ei kuitenkaan, kuten Antigone, koe päälliseksi puolustaa -ilkityötänsä. Hän luulee vain, että A. sillä tahtoo välttää -kuolonrangaistuksen. Siksi A:n vastaus seur. säkeessä. - -508. Theeban perustaja oli Kadmos, josta syystä theebalaisia myös -sanotaan kadmolaisiksi. - -522. Kreon luulee vihan jatkuvan vielä toisessa maailmassa. Siihen -Antigone arvelee: jos he vihaavatkin toisiaan -- jota en usko -- niin -minä ainakaan en voi vihata, vaan rakastaa. - -531. Antigone toimieli julkisesti, mutta Ismene, joka, Kreonin -luullen, oli yksissä juonin tämän kanssa, vehkeili salaa kotona. - -536. Pääasiassa Ismene oli suostunut sisarensa hankkeeseen, ks. vv. -78, 99. - -551. Antigone ilkkuu Ismenen suhdetta Kreoniin kts. v. 31. - -556. Ismene tarkoittaa: Olen ilmoittanut, että periaatteen kannalta -hyväksyn sun aikeesi, mutta samalla myös, että en pysty väkisin -sitä perille ajamaan. Antigone selittää kuitenkin I:n viimeiset -sanat väärin, ikäänkuin I. alusta alkain olisi kannattanut erilaista -periaatetta. Sen näkee v:stä 557. Mutta Ismene yhä otaksuu olevansa -A:n periaatteen kannalla ks. v. 558. - -560. Vanhempien hirmu-kohtalo oli A:n jo aikaa murtanut: hän eli muka -vain ulkonaisesti ja puolittain. Hänen pääharrastuksensa tarkoitti -vainajien auttamista. - -569. Lapsensiittoa verrataan usein pellon kylvöön. Mutta tässä -tuo vertailukuva, ylevää immyttä kohden käytettynä, on raaka ja -loukkaava. Vihoissaan Kreon menee sopimattomiin asti, eikä oivalla, -että se side, mikä yhdisti Antigoneen ja Haimonin, oli sydämien ja -tunteiden solmiama. - -572 ja 573 pidetään syystä epäperäisinä, ks. Schneidewin-Nauck'in -painosta. - -583 seur. Kuoro on synkillä mielin, aatellessaan Labdakon suvun -perittyjä vaivoja. Eipä muka sen viimeisiäkään vesoja nyt säästetä. -Kelle perhekunnalle Jumala kerran on kovan onnen määrännyt, siinä -se pysyy ja riehuu edelleen polvikunnasta toiseen, niinkuin myrskyt -myllertävät meren syvänteitä ja panevat rannat laajalti kaikaamaan. -Zeun valtaa ei värähytäkään mikään ihmisponnistus eikä rikos; hän -istuu pyhyytensä loistossa, säädellen sääntöjänsä -- mutta ihmisen -osaksi tuli hairaus, rikos, kurjuus. Ja syynä tähän on Toivo, -joka loihtien hänelle unelmia autuaallisista oloista, haihtuvia -harhakuvia, hurmaa häntä huonoihin töihin ja tihoihin, eikä ihminen -aavistakaan, mitä hän on tehnyt, ennenkuin sokaistuksen, aten -seuraus -- kova onni ja kurjuus hänet yllättää. - - "Das eben ist der Fluch der bösen That, - Dass sie fortzeugend immer Böses muss gebären." - - Schiller. - -620. Tragikot käyttävät mielellään kansanomaisia sananlaskuja ja -puheenparsia. Niinpä tässäkin on sananlasku, jonka jo Homeros hyvin -tuntee (II. 6, 234. 9, 377. 17, 469. 18, 311. 19, 86). Qvem Jupiter -perdere vult, occaecat. - -635 seur. Haimon ei lupaa ehdotonta kuuliaisuutta isälleen, sen -ilmaisee hän sanojen korotuksella: ainoastaan jos isä ohjaa häntä -oivallisesti, hän seuraa. - -661. Jos kansalaiset eivät näe minun kotonani harjoittavan oikeutta, -luulevat pian minun sitä halveksivan valtiossakin eivätkä enää -tottele minua. Mutta minäpä en kärsi kovakorvaisuutta, vaan kukistan -kaikki niskoittelijat j.n.e. - -667. 668 tähtää tietysti Antigonetta. - -671. Eräs runoilija laulaa: doule, despoton akoue kai dikaia kadika! -(Orja, kuule valtiastas oikeassa, väärässä!) - -683 seurr. Haimon ei ota vastustellakseen Kreonin esittelyä pojan -velvollisuuksista ynnä alamaisen valtiasta kohtaan; hän vain sille -vastapainoksi esittää yleisen mielipiteen: Ymmärrys ja järki on -jumalanlahja, jota on suotu sinulle, mutta myös muillekin. Nyt on -minun velvollisuuteni sinulle puhua, mistä sinua moititaan. Kansa on -Antigoneen puolella. - -699. "Kultakunnia" on käsiteltävä kuvallisesti; mutta se vihjaa myös -niihin kultakruunuihin, joita annettiin ansiollisille kansalaisille. - -707 seurr. Haimon pukee ajatuksensa vertauksiin ja yleisiin -sananlaskuihin, siten lievittäen niiden jyrkkyyttä. Niinpä hän tässä -arvattavasti nojauu Atheenassa koulukirjana käytettyyn Theogniisen -221. -- Samoin v. 720 seur. on vanha sananlasku, Hesiod. Op. 293: - - Outos mèn panáristos, os autòs pánta noése, - 'Esthios d'au kai keinos, os eu eipónti pithetai. - -(Kaikist' on parahin ken itse kaikk' älyääpi; Toiseks' myös jalo ken -hyvän neuvoa noudatteleepi.) - -735. Haimon oli toivonut, että Kreon ottaisi taipuakseen kansan -mielipiteen mukaan. Mutta Kreon halveksii ylpeästi yleisen tahdon; -siinä katoo siis Haimonilta hänen viimeinen toivonsa ja hän alkaa -käydä katkeraksi puheissaan. - -737. Kreon hallitsee vaan omaksi edukseen, itseänsä varten; valtio -ja hän käyvät yhteen Ludvig XIV:n mainion valtio-ihanteen mukaan: -l'état c'est moi. Sattuvasti muistuttaa Haimon: tietysti sinun tulee -muitakin varten hallita, sillä se ei olekaan enää mikään valtakunta, -mikään civitas, jonka muodostaa vaan yksi henkilö. - -753. Haimon sanoo, että morsiamen kuolo olisi hänen, yljänkin surma; -Kreon käsittää sen uhkaukseksi itseänsä vastaan. - -758. "Olympolla" tarkoittanee Kreon taivasta, jumalien siintävää -asuntoa. -- Homerossa Olympos aina tarkoittaa vuorta Thessaliassa. - -767. Tämmöinen muistutus jännittää mieltä näkemään toiminnan edempää -kehitystä. Samoin v. 1253. - -771. Kreon oli kiivaudessaan taas liioitellut. - -774. Antigone oli siis suljettava maanalaiseen holvikammioon, moiseen -rakenteeseen, joita meidän aikanamme on löydetty m.m. Mykenassa ja -on luultu joiksikin aarre-aitoiksi tai hautakammioiksi. - -775. Nälkäkuolemaan tuomitulle annettiin vähän ruokaa mukaan, -välttääkseen suoranaisen murhan syntiä. - -781 seurr. Haimon osotti niin järkkymätöntä rakkautta Antigoneeta -kohtaan, että kuoro siitä saapi aiheen ylistääkseen Eroksen, -rakkauden voimaa, joka yllyttää hurjuuteen asti ihmisiä. Eros -ilmestyi jo "ilman pieltä pistettäissä" (ks. Hesiod. Theogoniaa), -jolloin hän keskenään sovitti ja sopusointuun saattoi Khaoksen -sekasorrossa telmiväiset alkuaineet ja siten muodosti maailman. Tämä -oli arvattavasti vaan runollinen luoma, jolla kuvailtiin luonnon -uhkuvaa siitinvoimaa. Mutta hänen kuvaansa siveli ja somensi taide, -kunnes hänestä saatiin se kaunis, hymy-huuli, siivekäs veitikka, -joka äkkiä haavoittaa nuoren sulhon sydämen. Sellaisena esiintyy -hän tässä. Vanhempi aika ei häntä lapseksi kuvaillut. Häntäpä -kunnioitettiin lujan ystävyyden suojelijana. Sodan kiehuvan kidan -ääressä yhdisti hän uljaat nuorukaiset taisteloon (hetairiat) ja -antoi heille voiton. Spartalaiset sotaan mennessään rukoilivat Erosta. - -797. Siveellisten voimain ja aatteitten rinnalla on rakkaus -valtavasti vaikuttanut ihmiskunnan syntyyn ja varttumiseen. - -814. Tässä ensi kerran, sittenkuin A. on tehtävänsä suorittanut, -hienommat naiselliset tunteet tulevat ilmi; tässä hänen sydämensä -sanoo, että Haimon sentään oli hänelle kallis uhri, jonka -velvollisuus häneltä vaati. - -822. Niobe, Tantalon tytär, ylpeili Leton rinnalla, koska hänellä -oli muka neljätoista lasta ja tällä vain kaksi (Apollon ja Artemis). -Tästä Leto sydäntyi ja valitti lapsilleen; nämä virittivät jousensa, -surman nuolet lensivät Niobeen lapsi-parveen, josta kohta oli -vaan veriset ruumiit jäljellä. Lapsettomaksi jääneen tuskat eivät -puhkea sanoihin: hän ei valita, ei värähytä jäsentäkään, ainoastaan -silmät valuvat kyyneliä. Vihdoin Zeun käskystä myrsky sieppaa -hänet siivillään Phrygiaan, Sipylon vuorelle. Siellä istuu äiti -parka kivettyneenä, eikä lakkaa koskaan itkemästä. -- Näin tarina, -johon eräs luonnon ilmiö on antanut aiheen, kertoo Niobeesta. -Sipylos-vuorella, 2,5 tunnin matkan päässä Magnesiasta, nähdään vielä -tänäpäivänä eräässä kallioseinän syvennyksessä lähes 20 jalkaa -korkea kivimuodostus, joka kaukaa nähden on istuvan, murehtivan -naisen näköinen, jonka käsivarret ovat ristissä rinnan päällä ja -jota valkoinen vaate peittää. Alkujaan luonnon luoma pilaveistos on -ihmiskäsi sitä sittemmin näin muokannut ja veistellyt, että siitä -on saatu aasialainen jumalankuva. Kivihaamun yläpuolelta lirisee -vuorilähde, joka kastelee sen poskia. Runous (esim. Ovid. Metam. 6; -Qvint. Smyrn. Posthom, 1, 293) ja veistotaide on paljon viljellyt -Niobeen tarinaa; lasten kuolemaa Skopas (tai Praksiteles) ryhmässä, -jonka jäljennöksenä Niobe-ryhmä Firenzessä vielä on nähtävänä. - -839. Kuoro lukee A:lle kunniaksi, että hän saa kuolla samoin kuin -Niobe. Mutta A., joka vaan ajattelee yhtäläistä kovuutta kummankin -kohtalossa, luulee kuoron pilkkaavan häntä. - -870. Tarkoittaa Polyneikeen avioliittoa, jonka seurauksena oli -sotaretki Theebaan. - -894. Persephassa l. Persephone, Tuonelan emäntä. 904 ja seuraava -kymmenkunta säettä ovat kaiketi epäperäiset, myöhemmin lisätyt. -Sillä kun Antigone tähän asti on esittänyt vain ylevimpiä aatoksia -työnsä perusteeksi, tuo hän tässä sofistimaisella viisastelulla -esiin syyn, joka todistaa peräti epäjaloa, jokapäiväistä mieltä -ja vivahtaa melkein naurettavuuteen, sekä sen lisäksi on miltei -järjetön ja sopimaton tällä paikalla. Antigone olisi siis, jos -hänellä suinkin olisi ollut toivoa saada uusi veli, heittänyt -Polyneikes veljensä petojen ja koirien raadeltavaksi!? (kt. Göthe -Eckermannin Gespräche'issä 3, 128). Tämä paikka, joka siis sotii -A:n luonnetta sekä kaikkea järjellisyyttä ja runoutta vastaan, on -suora mukailu Herod. III, 119:stä. Siinä kerrotaan, miten Darius -soi Intapherneen puolisolle luvan pyytää yhden kuoloon tuomituista -sukulaisistaan säästettäväksi, jolloin tämä pyysi armoa veljelleen, -eikä puolisolleen tai lapsilleen, ja perusteli tätä pyyntöä miltei -juuri samoilla sanoilla, kuin mitä tässä on pantu Antigoneen suuhun. --- Ks. Schneidewin-Nauckin selit. - -917 seur. Muinaisten mielestä ei ollut immen sopimatonta puhua -naimisista ja lapsista. Avioliitto oli heidän luullensa naisen -tarkoitus. - -940. Kuorona on Theeban ylimyksiä. Heitä nimittää A. "ruhtinaan -pojiksi"; sillä viittaa hän heidän ylhäiseen sukuperäänsä sekä siihen -aikaan, jolloin heidän isänsä muinoin hallitsivat maata, ja tekee -sen epäilemättä siksi, että hän, "kuninkaan lapsi", olisi ollut -oikeutettu saamaan heiltä turvaa ja apua. - -944 seurr. Tämä kuoro-laulu, "joka vivahtaa Pindaron henkeen ja -juhlallisen-totisissa rytmeissään osotaksen threnoslauluksi", -kajahtelee kuolemaan kulkevan A:n jälissä; se on ikäänkuin lohdutus, -joka häntä saattelee Manan synkille majoille. Lohdutus on tuo -tavallinen: et sinä ole ainoa, joka kärsit; kohtalon valtaa ei kukaan -voi vastustaa, alistu siis siihen nöyrästi! Kuoro esittää tarustosta -neljä kuulua kärsijää, joiden myöskin täytyi kohtalon kovuudesta -nääntyä tyrmään teljettyinä. Ne ovat Argivilais-sadusta _Danae_, -Thrakian sadusta _Lykurgos_, Attikan sadusta veljekset _Pleksippos ja -Pandion_. - -Akrisios, Argoon kuningas oli ennustajalta kuullut, että hänen -tyttärensä Danae oli synnyttävä pojan, joka tappaisi iso-isänsä. -Välttääkseen tämän kohtalon, telkesi hän tyttärensä maanalaiseen -vaskityrmään (Paus. II, 23, 7.). Mutta Zeus muuttihe kultasateeksi, -ja pääsi siten katosta sisään vuotamaan ja siitti Danaeelle -Perseus-pojan. -- - -955. Toinen kärsijä oli Lykurgos, Eedonein kuningas -Thrakian Strymonin varrella. Hän vastusteli Dionyson-palveluksen -tuomista Thrakiaan. Kun siis Dionysos naisineen seuroineen kisaeli -Nyysan harjuilla, karkasi Lykurgos vimmoissaan heidän keskelleen ja -hajoitti tuon iloisen parven minkä minnekin; Dionysos itse pelastihe -mereen. Tästä väkivallasta Zeus rankaisee Lykurgoa sokeudella. -II. 6, 130. ss. Apollodoron mukaan (3, 5, 1) Lykurgos hulluuden -vimmassa tappaa poikansa; sitten Eedonit Dionyson käskystä kytkevät -hänet vuoren rotkoon ja hän jätetään villien hevosten revittäväksi. -Sama satu tahi sen toisinto (Aiskhylon "Lukurgeia") näyttää olleen -Sophokleenkin mielessä. - -963-65. Lykurgos pakotti Thyiadeja, Bakkhon papittaria, lopettamaan -juhlanvieton ja sammutti heidän tulisoihtunsa. -- Runottaret, Muusat, -jotka alkuaan seurasivat Apollonia ("musagetes"), liittyivät Dionyson -seuraan, sittenkuin tämän palvelus oli päässyt varttumaan. Thrakiasta -siirtyi heidän seurueensa Delphoihin ja Boiotiaan (ks. Soph. Od. T. -1105. Eust. Od. 15, 205. Diodor. 4, 4). - -966. "Saaret siintävät" kaksi pientä vuoriluotoa Ponton salmessa, -jossa Mustan meren ja Propontiin aallot rientävät sylitysten, -mainioita Argonautein retkestä (Od. 12, 59). Niiden luultiin muuten -harhailevan, jopa törmäilevän yhteenkin ja ne saivat myös senmukaan -nimiä (syndromades, plangktai y.m.). Näiden luotojen kohdalta, -Bosporon salmesta alkaen, ulottui Thrakian puolella Salmydesson -rannikko 700:n stadion pitkältä. Sen asujamet harjoittelivat -haaksirikkoisten ryöstöä tällä kolkolla, myrskyisellä rannalla -- -siitä nimitys "armoton". Täällä luultiin myös myrskyjen keskellä -sotajumalan asuvan. - -970 seurr. Salmydesson rannalla hallitsi Phineus, Boreaan vävy. -Siivekäs Boreas (pohjatuuli) oli vaimokseen ryöstänyt Orithyian, -Atheenan kuninkaan Erekhtheun tyttären, joka hänelle synnytti -Kalais ja Zethes pojat sekä Kleopatra nimisen tyttären. Vikkelän, -hienohelman Kleopatran sai Phineus vaimokseen. Mutta pian kääntyi -Phineun rakkaus toisaalle: metsän tytär Idaia luovutti hänen -sydämensä Tuulettaresta, joka heitettiin vankeuteen (vs. 978 seurr.). -Hyljätyn Kleopatran pojat Pleksippos ja Pahdion joutuivat pahan -emintimänsä käsiin. Hän sokaisi poika raukoilta silmät ja sulki -heidät vankiholviin. Tulipa Phineullekin rangaistus, kun hän sai -Harpyiat ilkivieraikseen. Argonautat tullessaan -- niiden joukossa -Kleopatran veljet -- vapauttivat vangitut pojat, jotka sittemmin saivat -näkönsä jälleen. (Diodor. Sic. 4, 43. 44. Schol. Apoll. Rhod. 2, 178. -Apollod. 3, 15, 3.). - -984. Boreas hallitsee tuulettaria, Thrakian vuorilla riehuvia. - -987. Vaihetarta oli kolme: Klotho, Lakhesis ja Atropos, joista -ensimmäinen piti värttinää, toinen kehräsi elonlankaa, kolmas -leikkasi sen. Niiden käsissä oli ihmisten kohtalot kehdosta hautaan -saakka. Ne ovat "ikivanhat", koska olivat olemassa maailman alusta -asti (ks. Hes. Theog.). - -995. Teiresiaan neuvon mukaan oli Kreon nimittäin uhrannut Megareus -poikansa sekä siten pelastanut kaupungin Areen vainosta. - -996 on sananparsi (vrt. II. 10, 173. Theogn. 557. Simonid. fragm. -101. Theokr. 22, 6 etc). - -999. Jo ammoisista ajoista kreikkalaiset ennustelivat tapauksia -lintujen lennosta y.m. Niinpä jo Homerossa tavataan lintu-ennustelua -(ks. esim. Odyss. 2, 146-165.). Se liittyi aluksi Zeun palvelukseen. -Vaarinotto-paikoiksi valittiin kai sellaisia seutuja, missä lintuja -halusta oleskeli; siis tässä "valkama", lintujen olopaikka, pesämaa. -Nauck arvelee tuota taidetermiksi = "templum". - -1006. Tässä uhrataan kaksinkerroin rasvaan verhotut reisiluut sekä -vielä sappi y.m. Enteet saadaan lieskan palosta ja sisuksien -laadusta. - -1023. Teiresiaan varotukset ovat hyvin samanlaatuiset kuin Haimonin -v. 710 seurr., joten Kreonia yhtäläisesti varotetaan joka taholta. - -1035. Oikeastaan: "enkä jää minä teiltä koettelematta -ennustuksillakaan, te koette ennustuksillakin kiskoa minulta -peruutuslauseen". - -1036. "-- myyskelleet ja kaupinneet", kauppaan kuuluvia puheenparsia; -oikeastaan: "olen myyty ja mua kuljetellaan niinkuin muuta tavaraa". -S.o. rahoilla ja lahjomisilla vietellään kaikkia todistamaan ja -puhumaan minua vastaan. Kreon arvelee nyt ennustajaa, samoin kuin -äsken vartijoita, rahoilla lahjotuksi. - -1037. Elektronia mainitsee jo Homeros (Od. 4, 73; 15, 460. 18, 296) -ja Hesiodos (Herakl. kilpi 141); mutta varmaa ei ole, tarkoitetaanko -sillä merikultaa vaiko n.s. "hopeakultaa". Sophokles tarkoittaa -tässä "hopeakultaa", s.o. metalliseos, jossa oli neljä osaa kultaa -ja yksi hopeaa. Sitä saatiin Sardeesta, tahi oikeammin sanoen sen -lähellä olevasta Tmolos-vuoresta ja Paktolos-virrasta. Indian -kultarikkaus oli myös kuuluisa. (Herod. III, 94.) - -1040. Kreonin viha viehätti häntä taas (vert. 658, 769) -jumalan-solvaukseen. -- 1042 "saastutusta": Zeun valtaistuinta -saastuttaisi ja tahraisi raadon laahaaminen sinne. -- 1043 -"sill' eipä ihminen -- --" Kreon säikähtää omaa jumalatonta -puhettaan ja koettaa -- ehkä myöhään -- sitä korjaella ja -suojeleita. - -1049, 1051. Kreon puhuu pilkaten. - -1058. Ilman tuota ennustajaa olisi kaupunki joutunut perikatoon ja -Kreon siis ei olisi sen valtiaaksi päässyt. -- - -1059. Kreon myöntää saaneensa tämän avun ennustajalta; mutta erottaa -kuitenkin Teiresias tietäjästä Teiresias ihmisen, jota hän kuvailee -huonoksi. - -1062 = "luuletkohan minun vieläkin puhuvan sen vuoksi että sulta -saisin palkintoa (koskahan kohta julistan sulle tuomiosi)?" - -1080. Teiresias jatkaa pahoja ennustuksiaan: uhkaava onnettomuus -ei ole rajoittuva vain Kreonm huonekuntaan, vaan leviää yli koko -valtakunnan. Kansa saa maksaa ruhtinastensa synneistä. -- 1081 -ruumisten solvaus ivallisesti kuvattuna "koirat siunanneet" l. -pyhittäneet. Koirat ovat osottaneet kuolleille viimeisen kunnian, -sen sijaan että kuolleita muutoin huoliteltiin pyhillä vesillä, -puhdistettiin rikkisavuilla y.m. - -1084 seurr. Teiresias matkii ivalla Kreonin sanoja v. 1033 seur. - -1109. "Kirves kourassa" -- hakatakseen nimittäin puita siihen -polttolavaan, jolla Polyneikeen ruumis olisi poltettava. - -1112. Sananparsi; vrt. v. 40. - -1115. Se kuoro-laulu, joka nyt seuraa, ylistää nimenomaan Bakkhos -eli Dionysos jumalaa. Se on hyvinkin ymmärrettävä, koska koko -draamallinen taide oli versonut tämän jumalan palveluksesta ja yhä -edelleen tragediain näytteleminen oli hänen palvelemistaan, tarkoitti -hänen kunnioitustaan. Hänen palveensa oli riemuisaa laatua: siinä -kaikui pauhaava riemu, kiihkeän karkelon kieriessä. Eipä siis -kuoro-laulu, joka tavoitti samaa tarkoitusperää, saattanut olla -hiljainen, juhlallinen. Tämä kuorolaulu ei olekaan, kuten muut, -mikään Stasimon, vaan se on vilkas "Hyporkhêma". -- Miksi Sophokles -juuri tähän kohtaan on semmoisen laulun asettanut, on eri lailla -selitetty. Toiset sanovat, että kuoro, ollen iloissaan Kreonin -päätöksestä pelastaa Antigoneen, ilolaulussa lausuu toiveensa -onnellisesta päätöksestä. Toiset arvelevat Sophokleen käyttävän -tällaisia tanssilauluja juuri käännekohtain edellä, jolloin katselija -jo aavistaa pahan loppukohtalon. Sillä hän lieventää tunteen -jännitystä, huojentaa huolta; ja kun loppu-romaus tulee, astuu se -sitä elävämpänä, suurempana, synkempänä silmiin, kun sen takana -ikäänkuin vastakohtana on ilon häälyvä kisakenttä, lapsuuden huoleton -sinitaivas. - -Kuoro mainitsee järjestään Dionyson palveluksesta kuuluisat paikat: -Ikarian, Eleusiin, Theeban, Parnasson, Euboian, Nyysan ja palajaa -vihdoin Theebaan. - -Dionyson äiti, Semele, oli Kadmon tytär. Tätä neitoa Zeus lempi, -mutta mustasukkainen Heera aprikoi Semeleen perikatoa. Niissäpä -aikein hän kerran ystävän haamussa tulee Semeletä onnittelemaan, -mutta arveluttaa häntä samalla, tokkohan tuo ylhäinen rakastaja -lieneekään Zeus, ja epäilyksen poistamiseksi neuvoo hän Semeletä -pyytämään tuota, jos hän Zeus on, ilmestymään Zeun koko voimassa. -Petetty neito teki niin: Zeus ilmestyykin salamoiden ja jylisten, -johon viittaa v. 1116 "pauanteen", (barybreméta). Tätä heikko -ihmisluonto ei kestä. Semele kuolee (ks. v. 1139 "salamoidun äitis -kanssa"), mutta synnyttää samassa Dionysos-lapsen. Koska saalas -syntyi kesken, kätki Zeus sen reiteensä, josta se vallan valmiina -syntyi toisen kerran, siitä nimitys kaksiovinen. Monta muutakin -oli Dionysolla nimeä. Siksi "Moniniminen" v. 1115. Nuo monet nimet -johtuivat siitä, että tämä jumala edusti luonnon rikkaasti versovaa -elämää, maan rehoittavaa, tuhatmuotoista kasvullisuutta, etenkin -sitä kasvia, missä kasvikunnan rikkahin tenhoisin voima ikäänkuin -kumpuilee, s.o. viini-vesaa, sekä myös ihmiselämän iloisia, lempeitä, -remuisia puolia, innostusta j.n.e. Tätä monipuolista merkitystä -kuvailee useat nimet. (Tarkemmin on Dionyson merkitys ja palvelus -esitetty esim. Preller'in Griech. Mythol. I, s. 544 seurr. 3:s pain.) - -1118, 1119. Jos on kirjoitettava _Ikaria_ (eikä Italia, kuten -tavallisesti), tarkoittaa Soph. sillä erästä Attikan kylää, lähellä -Marathonia. Täällä on ensimäinen viinipuu istutettu, täältä -Dionyson palvelus maaseuduilla alkanut. -- Toinen D:n palveluksen -pesä Attikassa oli Eleusis, jossa nuo maanmainiot Demeterin, Koran -(Persephoneen) ja Iakkhon mysteriot olivat olemassa. Kaupungin alue -kiersi Eleusiin lahden, johon uskovaisten pursia keräytyi kaikkialta -(ks. v. 1117). -- Täällä Demeter jumalatarta tavallisesti sanottiin -Deo'ksi. -- "Alhon" (1117) tasanko joka Panaktorin solasta Thriasian -kentän läpi ulottuu mereen. - -1122. Theebasta näyttää Dionyson palvelus siirtyneen Delphoihin, -jossa hän pian pääsi miltei Apollonin vertaiseksi. -- Theeban naiset -käyskelivät Parnasson huipuille Bakkhon juhlia viettämään; se -tapahtui öisin, ilovalkeiden loisteessa. - -1125. Kun Kadmos, kuninkaan poika Phoinikiasta, hakiessaan ryöstettyä -sisartaan Europaa, oli orakelin neuvon mukaan löytänyt sen paikan, -mihin hänen piti asettuman, kylvi hän erään tappamansa lohikäärmeen -hampaat peltoon. Kylvöstä nousi roteva laiho -- julmat hiidet, -sotisopa yllään, keihäät käsissä. Kadmon yllytyksestä nämä tappelivat -keskenään, kunnes ainoasti viisi jäi henkiin. Näistä koko Theeban -kansa johti sukuperänsä, joten sitä tässä nimitetään "käärmekylvöksi". - -1126. "Kaksoishuippu" on Parnasson vuori Phokiissa. Sen huipulle tuli -vuosittain Phokiin, Boiotian ja Attikan naisia viettämään Dionysolle -ja Apollonille hurjaa yöllistä juhlaa tulisoihtujen valossa. Vuoren -korkein huippu, noin 8000 jalkaa korkea, on kalliokupu, nykyään -nimeltä _Lykéri_. Vähän matkaa siitä länteen päin on sen jälkeen -korkein huippu, nyk. _Gerondòwrachos_; kummankin välitse syöksee -tulvan aikana vuolas, hyrskivä virta vuorilta; alempana on Kastalian -lähde (nyk. Ajios Ioánnis). - -Huippujen takana on kahden viljavan ylätasangon välissä matala -vuorikeila, jonka miltei huippuun on uurtunut 100 jalan korkuinen -_Korykian_ luola (nyk. Sarantáwli). -- (G. Wolff.) - -1130. Nyysa nimisiä kaupunkeja luettelee Stephan. Byz. koko -kymmenkunnan. Tässä tarkoitetaan Euboian Nyysaa (päättäen v:sta -1144). Siitä Steph. sanoo: "siellä kuuluu viinipuu yhdessä päivässä -kukoistavan ja sen hedelmä kypsyvän". Ihanasti kertoilee samaa -ihmettä Soph. Frgm. 235. Siellä -- kotimaisen tarun mukaan -- Nyysan -vuorettaret hoitivat Dionysos jumalaa pikkulasna. Vielä tänään on -Euboiassa Kandili-vuorten alapuolella viiniviljelyksiä. - -1136. Tässä tarkoitetaan jumalan innostamain naisten eli Mainadein -riemuhuutoja: evoé, evoé! - -1144. "Tyrskysalmi" on myrskyjen mylleröimä, levotoin Euripos salmi -manteren ja Euboian välillä. Ks. selit. v. 1130. - -1146 seurr. "Tanssiin tähtiä johdatat etc." Tavallisen selityksen -mukaan Dionysoa noin puhutellaan sinä jumalana, jolle öisiä juhlia, -tähtien tuikkiessa, vietettiin, niin että tähdet runollisesti sanoen, -tanssivat kuorotanssia, jonka johtajana Dionysos on. Toisin Wolff: -"tähdiksi" sanotaan runollisesti tulisoihtuja. - -1155. Sanansaattaja, joka ilmoittaa Antigoneen ja Haimonin kuoleman, -lausuu aluksi yleisiä surumielisiä mietteitä, ja johdattaa siten -katsojain mielet edellisen riemu-karkelon synnyttämästä iloisuudesta -takaisin totisempiin tunteihin sekä valmistaa heitä onnettomuuden -iskuja kestämään. Ensimäinen säe kaikuu jotenkin juhlalliselta. -Hän puhuttelee Theebalaisia "Amphionin naapureiksi", koska Amphion -veljensä Zéthon keralla oli rakentanut Theeban kaupungin; linnan -perustaja oli Kadmos (ks. Od. II, 262). - -1165. seur. Sanansaattaja aattelee Aristippon tavoin: "hedoné on -pääasia". - -1197. Taistelukenttä kaupungin edustalla oli ylätasanko. Siellä oli -Polyneikes kaatunut ja sinne jätettiin hänen ruumiinsa lahoomaan. - -1199. "Haarateiden haltia" on Persephone, Tuonelan emäntä, joka -liehuu hautojen tienoilla ja teiden ristissä; usein häntä esitetään -vaihetuksin Hekateen kanssa (lat. Trivia). - -1202 seur. "Vehmailla" l. tuoreilla öljypuun oksilla poltettiin -ruumis kiireen vuoksi sekä siksi, että vainajien polttolavoja -koristeltiin kukilla, lehvillä ja seppeleillä. - -1205. Antigone oli suljettu maahan vajotettuun, kivistä muurattuun -hautaholviin, jonka sisustaan kapea katettu käytävä vei maan pinnalta -(vrt. v. 774). Tähän pääsivät palvelijat nostamalla pois suuren -paaden, joka sulki käytävän suun (ks. v. 1216). - -1232. Vihoissaan Haimon nostaa kätensä omaa isäänsä vastaan; hän -katuu samassa tihotyötänsä, ja syyllisyytensä tunnossa surmaa -itsensä. -- 1233 "kaks' terän kalvan" oik. kalpa, jossa on kaksi -hammasta l. sakaraa, yksi kummallakin puolen, siinä missä säilä yhtyy -kahvaan, _remorae gladii_. - -1260. Kuoro uskaltaa jo lausua mielensä, että Kreon, ehkä -muodollisesti oikeassa ollen, kuitenkin itse asiassa on rikkonut. - -1261. "Valtava kohtaus! Kauheat seikat eivät tapahdu näkymöllä, mutta -Kreonia ne kohtaavat koko painollaan silmäimme edessä. Ruhtinas -on lannistettu, hän myöntää syyllisyytensä. Dochmilaiset säkeet, -jotka alituisella nousujen yhteen-sattumisellaan, vitkailevilla -epäsäännöllisillä laskuillaan ja purkaumisillaan yhdistävät -kiihkoisaa intoa ja hermotonta sielun-väsymystä, kuvailevat hyvin -häntä hänen särkyneessä mielen-tilassaan." (G. Wolff.) - -1277. Se palvelija, joka v:n 1256 mukaan oli mennyt linnaan -Eurydikeen laitaa tiedustamaan, palajaa nyt sieltä. - -1303. Megareus oli Kreonin toinen poika. Euripideen "Phoinissai'n" -mukaan Teiresias Argiivien lähestyessä ilmoitti, että Ares, -paheksuen Kadmon lohikäärmeen-tappoa, vaati sovitteeksi yhden -"Spartin" verta. Sentähden Megareus lävistäen rintansa syöksihe n.s. -lohikäärmeluolaan, joka siis oli hänen "kuuluisa kohtalonsa". Sen -orakelin oli Teiresias antanut, johon myös v. 995 viittaa. - -1307. Eurydikeen rakkaus muuttui vihaksi, hänen viimeinen sanansa -kiroo puolisoa ja vierittää koko hirveän syyn hänen päällensä -- ja -sepä Kreon raukalle tuopi viimeisen iskun. - -1348: Kuoro lausuu lyhyesti näytelmän pääaatteen: Kreon on, -heittäen kaiken mielen-maltin sikseen ja ylpeästi paisuen -hallitsija-vallastaan, polkenut jumalallisen siveyskäskyn. Siitä -häntä kohtasi jumalain rangaistus. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANTIGONE*** - - -******* This file should be named 54543-8.txt or 54543-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/5/4/54543 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54543-8.zip b/old/54543-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1d08c3b..0000000 --- a/old/54543-8.zip +++ /dev/null |