NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7010 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c515474
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54556 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54556)
diff --git a/old/54556-8.txt b/old/54556-8.txt
deleted file mode 100644
index af3f583..0000000
--- a/old/54556-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7010 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Rahanvaihtajat, by Upton Sinclair
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Rahanvaihtajat
-
-Author: Upton Sinclair
-
-Translator: Yrjö Sirola
-
-Release Date: April 17, 2017 [EBook #54556]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHANVAIHTAJAT ***
-
-
-
-
-Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-RAHANVAIHTAJAT
-
-Kirj.
-
-Upton Sinclair
-
-
-Suomentanut Yrjö Sirola
-
-
-
-
-
-Kustantaja,
-Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y.
-1915.
-
-Tampereen Työväen Kirjapainossa
-
-
-
-
-I.
-
-
-"Olenpa oikein utelias", sanoi Reggie Mann, "saadakseni tavata tuon
-Lucy Dupreen".
-
-"Kuka puhui teille hänestä?" kysyi Allan Montague.
-
-"Ollie on puhunut kaikille hänestä," sanoi Reggie. "Ihan ihmeellisiä
-juttuja. Mutta pelkäänpä hänen liioitelleen."
-
-"Ihmiset näyttävät saavan halun liioitella," sanoi Montague, "kun he
-puhuvat Lucysta".
-
-"Minun täytyy pian saada tavata hänet", sanoi Reggie.
-
-Allan Montague katsoi häntä hymyillen. Ei ollut mitään ulkonaisen
-kiihkon merkkejä Reggiessä. Hän oli tullut noutamaan Alicea kirkkoon
-ja oli hän erittäin huolellisesti puettu sekä tuoksui hajuvedeltä,
-napinlävessä komea kämmekkä. Montague nojautui nahkatuoliinsa
-syvälle ja hymyili ajatellessaan, että Reggie piti Lucya jonain
-uutena kukkalajina, jonka rinnalla sopi herättää huomiota avenueta
-käveltäessä.
-
-"Onko hän iso vai pieni?" kysyi Reggie.
-
-"Teidän kokoanne", sanoi Montague - toinen oli hyvin pieni.
-
-Alice astui samassa huoneeseen uudessa kevätpuvussa. Reggie hypähti
-seisaalleen ja tervehti touhukkaasti. Kysyi sitten:
-
-"Tunnetteko tekin hänet?"
-
-"Kenet? Lucyn? Hän oli koulutoverini."
-
-"Tuomari Dupreen tila oli naapurissamme", sanoi Montague. "Olemme
-kasvaneet yhdessä."
-
-"Miltei joka päivä tavattiin, kunnes hän meni naimisiin," sanoi
-Alice. "Hän meni seitsemäntoista ikäisenä paljon vanhemmalle miehelle."
-
-"Sen jälkeen emme ole häntä nähneet", lisäsi toinen. "Hän on elänyt
-New Orleansissa."
-
-"Ja on vasta kahdenkymmenen kahden ikäinen", huudahti Reggie. "Lesken
-viisaus ja tytön sulo!" Hän teki kädellään ihailevan liikkeen.
-
-"Onko hänellä rahaa", kysyi hän sitten.
-
-"New Orleansin oloihin nähden riittävästi; miten käynee New Yorkissa?"
-
-"Kyllä täällä on rahaa", sanoi hän mietteissään.
-
-Hän vei Alicen kirkkoon ja Montague jäi Lucy Dupreen nimen
-herättämiin muisteloihin.
-
-Allan Montague oli ollut Lucyyn rakastunut puolenkymmentä
-kertaa, alkaen lapsuusajasta tytön avioliittoon asti. Tämä oli
-kreolityyppinen kaunotar, tukka korpinmusta ja iho loistava; ja
-Allanin muistossa elivät alati nuo iloiset kasvot, joiden eloisilla
-piirteillä kyyneleet ja nauru vaihtuivat kuin huhtikuun ilma.
-
-Lucy oli hento olento, kuten hän oli sanonut, mutta voimaa täynnä.
-Hän oli ollut hiljaisen talon elämä ja kaikki hänelle antautuivat.
-Allan muisti kerran nähneensä juhlallisen ylituomarin kontallaan
-maassa Alice selässään.
-
-Hän oli näyttelijättäreksi syntynyt, sanoivat kaikki. Neljän vanhana
-saattoi hän nukkumisaikanaan lojua hereillä kertoillen itselleen
-surullisia kohtauksia ja itkien niitä. Pian löysi hän arkuista
-äitinsä pukuja niiltä ajoilta, jolloin tämä oli ollut vanhan
-plantaashiherrapiirin kaunotar, ja sitten pani hän toimeen kuvaelmia
-esiintyen itämaisena prinsessana tai Yön kuningattarena.
-
-Tytön äiti oli kuollut hänen pienenä ollessaan ja isä oli ollut
-hänen ainoa toverinsa. Tuomari Dupree oli naapuruston rikkaita ja
-tuhlasi kaikkea tyttärelleen, mutta ihmiset sanoivat, että tämä
-kasvoi ilman äidin hoitoa ja oli saava siitä kärsiä, kuten oli
-käynytkin. Oli tullut mies, häntä paljon vanhempi, mutta romantiikan
-hohde maineessaan; ja rakkauden ihmeet olivat auenneet Lucylle sekä
-temmanneet hänet mukaansa.
-
-Eräänä päivänä hävisi hän eikä Montague sitten ollut häntä tavannut.
-He asuivat New Orleansissa ja huhu kertoi Lucyn olevan onnettoman,
-mies kun oli tuhlari ja elostelija. Tuskin vuottakaan oli avioliitto
-kestänyt kun tämä kuoli auto-onnettomuudessa.
-
-Sitten ei Montague ollut kuullut enempää, kunnes New Yorkissa oli
-lukenut tuomari Dupreen kuolleen, ja nyt oli Lucy kirjoittanut
-hänen veljelleen Ollielle sanoen tulevansa tänne ehkä asumaankin,
-ja pyytänyt tätä hommaamaan hotellihuoneita. Montague ihmetteli,
-olikohan Lucy ennallaan, vai olivatko kärsimykset sekä kokemukset
-hänen intomieltään masentaneet. Oli vaikea kuvitella Lucya vakavana.
--- Ja miten kestäisi hän tätä elämää!
-
-Montaguen mietteet keskeytti Oliver, joka tuli kysymään, tahtoiko
-veli tulla Lucya vastaan.
-
-"Ne etelän junat myöhästyvät tavallisesti tuntikausia. Käskin
-ilmoittamaan puhelimitse."
-
-"Sinä kun olet ottanut hänet hoitoosi", sanoi Montague, "on sinun
-paras mennä ensin. Tulen illalla." Ja hän meni illalla hotelliin,
-missä tapasi Lucyn.
-
-Tämä oli ennallaan. Hän näki sen heti, sama iloisuus, sama
-malttamattomuus, sama kauneus, joka sykäytti miesten sydämmiä. Ei
-ollut huolten piirtoakaan hänen piirteissään -- hän oli täysin
-kehittynyt kukka.
-
-Lucy tuli häntä kohti ojennetuin käsin. "Allan!" hän huudahti,
-"kuinka hauska tavata!" Hän otti tämän kädet omiinsa ja katsoi
-silmiin. "Kuinka suureksi olette tullut, ja vakavaksi! Eikö hän ole
-mainio, Ollie?"
-
-Oliver seisoi vieressä katsellen. Hän hymyili kuivasti ja sanoi: "Hän
-on liian runollinen."
-
-"Kuinka ihmeellistä on tavata teidät", huudahti Lucy. "Viisikymmentä
-asiaa muistuu yhtaikaa mieleen. Meillä on paljon puheltavaa. Tulen
-kyselemään teiltä kaikellaista ja se vie koko illan."
-
-Lucy suri isäänsä, mutta hänen oli onnistunut laittaa surupukunsa
-sopivaksi kauneutensa kehykseksi. Hän oli kuin hohtava rubiini
-mustalla sametilla. "Kuinka olette voinut?" hän kysyi. "Ja mitä
-olette kokenut täällä? Ja miten voi äitinne?"
-
-"Hän on ennallaan", sanoi Montague; "ja hän pyytää teitä tulemaan
-meille."
-
-"Tulen ensimäiseksi. Entä Mammy Lucy, kuinka hän voi?"
-
-"Hyvin voi," kuului vastaus. "Hän innokkaasti haluaa nähdä teitä."
-
-"Sanokaa että tulen. Tahdon mieluummin nähdä Mammy Lucyn kuin
-Brooklyn sillan!"
-
-Lucy johti hänet istumaan ja katsoi häneen yhtämittaa. "Tuntuu kuin
-olisin tyttö taas."
-
-"Pidättekö itseänne vanhanakin", kysyi Montague nauraen.
-
-"Oh, tunnen olevani vanha", sanoi Lucy ja hänen silmiinsä tuli
-äkillinen säikähdyksen ilme. -- "Ette aavista, Allan. Mutta ei
-kenenkään tarvitse sitä tietää." Ja sitten hän innokkaasti huudahti:
-
-"Muistatteko puiston keinua? Ja alligaattorilampea? Ja taatelipuita?
-Ja Joe vanhusta?"
-
-Allan Montague muisti kyllä, ja puolen tunnin kuluessa oli käyty läpi
-miltei kaikki seikkailut, mitä veljekset ja Lucy olivat kokeneet
-lapsuuden päivinä. Ja Allan kertoi tälle, mitä kaikkea muisti
-naapureista ja palvelijoista. Hän kertoi myös isänsä kuolemasta ja
-miten talo oli palanut ja kuinka hän oli tilan myynyt ja tullut
-Pohjoiseen.
-
-"Ja miten menee, Allan?" hän kysyi.
-
-"Lakiasioita harrastelen", hän sanoi. "En tee rikkauksia, mutta
-koetan maksaa laskuni. Sitä eivät kaikki tee tässä kaupungissa."
-
-"Arvaa sen", sanoi Lucy. "Nuo kaikki Viidennen Avenuen kaupat! Minä
-tietysti tuhlaan ensi viikkona koko omaisuuteni. Ja tämä hotelli --
-ihan pelottaa."
-
-"Oliver on sanonut hinnat, vai?" sanoi Montague nauraen.
-
-"Hän sai hengitykseni pysähtymään", sanoi Lucy. "Kuinka minä koskaan
-voin täällä asiani hoitaa?"
-
-"Järjestätte ne hänen onnelleen", sanoi Montague. "Hän on ottanut
-teidät huostaansa eikä haluaisi minun sekaantuvan siihen asiaan."
-
-"Mutta minä tahdon teiltä neuvoa", sanoi Lucy. "Te olette toimen mies
-ja Ollie ei ole koskaan ollut muuta kuin poikanen."
-
-"Ollie on oppinut yhtä ja toista New Yorkissa."
-
-"Selitän asemani sangen pian", jatkoi hän. "Hän toi minutkin
-tänne ja selitti, että minun oli näin elettävä, jos mielin päästä
-seurapiiriin. Yritin ensin, mutta huomasin, etten pitänyt siitä ja
-lopetin. Me asumme eräässä vuokratalossa sivummalla Viidenneltä
-Avenuelta ja maksamme noin kymmenennen osan näistä hinnoista. Nyt
-riippuu siitä, pyrittekö seurapiiriin, teidän suhteenne minuun ja
-Ollie'en."
-
-Lucy rypisti otsaansa ajatellen. "En tullut New Yorkiin
-hautautuakseni täyshoitolaan", hän sanoi "Tahdon tavata ihmisiä."
-
-"Oliver tuntee niitä koko joukon", sanoi Montague. "Hän kyllä
-esittää. Ehkä pidätte niistä -- en tiedä. Eipä ole teidän vaikea
-saada ne pitämään itsestänne."
-
-"Kiitos herraseni", sanoi Lucy. "Olette yhtä suorasukainen kuin
-ennenkin!"
-
-"En tahtoisi mitenkään turmella huvianne", sanoi toinen. "Saatte itse
-kokea. Sen voin sanoa, että älkää te olko kovin suorasukainen. Ei voi
-luottaa ihmisiin täällä aivan niin kuin kotona."
-
-"Kiitos", sanoi Lucy. "Ollie on jo pitänyt minulle esitelmiä. En
-aavistanut, että New Yorkiin tuleminen on niin vakava juttu. Minä
-sanoin hänelle, että leskien tavallisesti otaksutaan huolehtivan
-itsestään."
-
-"Minun oli aika vaikea perehtyä asioihin", sanoi Montague hymyillen.
-"Niin että teidän täytyy ymmärtää, miksi ennustelen."
-
-"Olen puhellut siitä vähän Lucylle", sanoi Oliver kuivakiskoisesti.
-
-"Hän kertoi minulle mieltäkiinnittävän rakkaustarinan!" sanoi Lucy
-vallaton pilkahdus silmäkulmassaan. "Olenpa utelias näkemään sen
-lumoavan Winnie rouvan."
-
-"Tapaatte hänet huomisiltana", sanoi Oliver. "Billy Aldenin rouva on
-kutsunut päivällisille."
-
-"Olen lukenut hänestä lehdissä", sanoi Lucy. "Mutta en uskaltanut
-toivoa saavani häntä tavata. Kuinka mailmassa Oliver on päässyt ihan
-sinne ytimiin?"
-
-Oliver alkoi selitellä ja Montague hymyili itsekseen kuullessaan
-veljensä huolellisesti puhdistettua kuvausta edistymisestään
-seuraelämässä. Oliver oli laatinut suunnitelmat, kuinka hän Lucyn
-saattaisi seurapiirin korkealle esityslavalle.
-
-"Mutta maksaahan kaikki tuo paljon rahaa!" sanoi Lucy. "Enkä minä
-tahdo mennä naimisiin minkään hirveän miljoneerin kanssa."
-
-Hän kääntyi äkkiä Montagueen. "Onko teillä konttori alakaupungilla?"
-kysyi hän. "Ja saanko tulla huomenna puhumaan asioistani, teidän on
-ruvettava neuvonantajaksi. Herra Holmes on kuollut, kuten tiedätte.
-Hän oli isän lakimies ja tunsi asiani. Mutta milloinkaan ei hän
-välittänyt selittää mitään minulle enkä nyt tiedä oikein, mitä on
-tehtävä."
-
-"Teen voitavani", sanoi Montague.
-
-"Ja teidän pitää olla hyvin ankara", jatkoi Lucy, "ettekä saa antaa
-minun tuhlata liikaa eikä tehdä erehdyksiä. Herra Holmes teki niin
-enkä minä uskalla luottaa itseeni."
-
-"Jos ryhdyn siihen hommaan", sanoi Montague, "niin pelkään, että pian
-joudun riitaan veljeni kanssa."
-
-Montague ei uskonut voivansa täyttää tätä luottamustointa. Kun hän
-katseli Lucya, tuntui hänestä kuin uhkaisi jokin vaara. Hän arvasi,
-ettei Lucy ole rikas New Yorkin mittakaavan mukaan ja hän näki, että
-kaupungin taika oli tämän vallannut. Häntä ihastuttivat automobiilit
-ja kaupat ja hotellit ja teatterit ja kaikki niiden ihmeet. Hän oli
-tullut intomielin ja janosi ahneesti elämää.
-
-Montague oli käynyt sen myllyn läpi ja hän näki selvästi, ettei hän
-voi olla yrittämättä ohjata tuota naista ja varjella häntä pahimmista
-erehdyksistä. Niin syntyi heidän keskensä outo suhde! Alusta pitäen
-lyöttäytyi Lucy hänen uskotukseen ja kertoi hänelle kaikki huolensa.
-Hän ei kyllä neuvoja noudattanut; kauniisti hymyillen hän sanoikin,
-ettei hän pyytänyt Montaguea estämään häntä vaikeuksista, vaan
-olemaan sitten jälestäpäin ystävällinen. Ja tämä seurasi häntä
-kertoen itselleen yhä uudelleen, ettei tuota naista voinut puolustaa,
-mutta keksi alati puolusteita kumminkin.
-
-Seuraavana aamuna tuli Lucy tervehtimään Oliverin äitiä ja Mammy
-Lucya, joka oli saanut isoäitinsä nimen. Iltapäivällä hän meni
-ostoksille Alicen kanssa selittäen, ettei hän voi esiintyä missään
-New Yorkissa, ennenkuin oli "kunniallisesti" puettu. Ja illalla
-Montague tuli noutamaan häntä Billy Aldenin palatsiin Viidennellä
-Avenuella.
-
-Matkalla kertoi hän pelottavasta rouva Aldenista ja hänen
-pelottavasta kielestään ja tämän mahtavan rouvan riidasta
-sukulaistensa Wallingien kanssa. "Älkää säikähtäkö jos hän tunkee
-teidät johonkin kulmaan ja kyselee kaikkea. Hän katsoo olevansa
-etuoikeutettu."
-
-Montague oli jo tottunut Aldenien ylellisyyteen, mutta Lucy värisi
-ihastuksesta nähdessään tämän doge'in palatsijäljennöksen, sen suuret
-marmoriveistokset ja puna-kultapukuiset palvelijat. Sitten tuli rouva
-itse tummanpurppuraisessa puvussaan helminauhat kaulassa. Hän oli
-niin pitkä, että katsoi miltei yli Lucyn pään ja pysähtyi matkan
-päähän hänet hyvin nähdäkseen.
-
-"Koetin saada rouva Winnien tänne teitä varten", sanoi hän
-Montaguelle, "mutta hän ei voinut tulla, niin että saatte tyytyä
-minuun."
-
-"Onko teillä Missisippissä montakin tuollaista kaunotarta?" kysyi hän
-heidän istuutuessaan. "Jos on, en ymmärrä, miksi tulette tänne."
-
-"Pidättekö hänestä?" kysyi Montague.
-
-"Pidän hänen näöstään", sanoi rouva Alden. "Onko hänellä älyä? On
-mahdoton uskoa häntä leskeksi. Hän tarvitsee silti huolenpitäjän."
-
-"Suositan häntä teidän suosioonne", sanoi Montague. "Olen puhunut
-hänelle teistä."
-
-"Mitä olette puhunut", kysyi rouva Alden kirkastuen, -- "että voitan
-liiaksi rahaa pelissä ja juon whiskyä aterialla?" Ja nähdessään
-Montaguen punastuvan nauroi hän: "Totta siis. Olen nähnyt teidän pari
-kertaa sitä ajattelevan."
-
-Ja hän otti karahviinin, jonka tarjoilija oli juuri asettanut hänen
-eteensä ja kaatoi lasiinsa.
-
-Montague puhui hänelle Lucysta, vartioiden samalla tätä, joka
-istui likellä pöydän keskikohtaa puhellen Stanley Ryderin kanssa.
-Montague oli pelannut bridgea tämän seurassa kerran tai pari Winnie
-rouvan luona ja ajatteli, että Lucy tuskin olisi voinut tavata
-miestä, joka olisi paremmin edustanut mailmankaupungin viehätystä.
-Ryder oli Gotham Trust Companyn presidentti, laitoksen, jonka
-uhkea marmorirakennus oli Viidennen avenuen nähtävyyksiä. Hän oli
-lähes viidenkymmenen ijässä, pitkä ja hienon näköinen, viikset
-teräksenharmaat ja esiintyminen kuin diplomaatin. Hän ei ollut vain
-pankkiherra, vaan myös sivistynyt mies; oli ollut merillä nuorena
-ja kierrellyt mailman maat. Oli myös hitunen kirjailijaa veressä,
-amatööriä vain ja jos oli kirjaa, jota hän ei ollut selaillut, oli
-se sellainen, josta ei puhuttu seurapiirissä. Hän osasi puhua mitä
-vaan ja se emäntä, joka sai Stanley Rydenin päivälliskutsuihinsa, oli
-niiden onnistumisesta varma. "Hän ei nykyisin käy ulkona paljon",
-sanoi rouva Alden. "Mutta minä kerroin hänelle teidän ystävästänne."
-
-Väliin pöytäkeskustelu tuli yleiseksi ja Montague pani merkille, että
-Ryder silloin johti. Hänen sukkeluutensa välähtelivät sinne tänne
-yli pöydän, ja joka häntä vastaan asettui, se veti lyhyemmän tikun.
-Se oli huoletonta leikkiä, loistavaa ja vaarallista. Ryder oli mies,
-jollaisia joskus tapaa seurapiirissä; hän oli omaksunut radikaalisia
-aatteita esiintyäkseen sivistyneenä. Oli hienoa miehen, jolla oli
-loistava menestys jossain seurapiirissä, keskustelussa iskeä kaikkia
-sen piirin ihanteita ja sovinnaistapoja ja siten osoittaa, kuinka
-vähän hän välitti saavuttamastaan menestyksestä.
-
-Se oli hyvin huvittavaa päivällispöytäkeskusteluksi, mutta Montague
-ajatteli itsekseen hymyillen, kuinka loitolla Stanley Ryder oli
-sellaisen henkilön tyypistä, jota kuvitteli mahtavan ja kukoistavan
-pankin pääksi. Kun oli siirrytty sivuhuoneeseen, meni hänen
-esiintymisensä varsin pitkälle tavattomuudessa, kun hän astui pianon
-ääreen ja soitti hetkisen jotain hirvittävää venäläistä säveltä.
-
-Sitten Montague näki hänen Lucy Dupreen seurassa lähtevän muihin
-huoneisiin. Peliin eivät kaikki sopineet ja se oli hyvä tekosyy;
-mutta Montague oli levoton istuessaan tuntikausia pelipöydässä antaen
-rouva Aldenin voittaa rahaa.
-
-Kun peli päättyi, löysi hän ystävänsä istumassa lähteen reunalla
-palatsin kasvisalissa; Lucy katseli kiinteästi eteensä ja Ryder
-puheli hänen vierellään.
-
-"Tapasitte miellyttävän miehen", sanoi Montague, kun he istuivat
-vaunuissa.
-
-"Merkillisemmän kuin koskaan olen tavannut", sanoi Lucy nopeasti.
-"Kertokaa jotain hänestä. Tunnetteko hänet hyvin?"
-
-"Olen kuullut hänen puhelevan ja tunnen myös liikekannalta."
-
-"Onko hän hyvin rikas?"
-
-"Joitakin miljoonia", sanoi mies, "ja luulenpa hänen nopeasti niitä
-kääntelevän. Ihmiset sanovat, että hän on rohkea keinottelija."
-
-"Keinottelija!" huudahti Lucy. "Luulin että hän on pankin johtaja!"
-
-"Kun olette hetken ollut New Yorkissa", sanoi Montague hymyillen,
-"tulette huomaamaan, että nuo kaksi seikkaa sopivat hyvin yhteen."
-
-Lucy oli hiljaa; tuo huomautus sai hänet hieman epäröiväksi. "Minulle
-on kerrottu", lisäsi Montague hymyillen, "ettei Rydenin vaimokaan
-uskalla pitää rahojaan Gotham Trustissa."
-
-Montague ei ollut aavistanut muistutuksensa vaikutusta. Lucy sävähti.
-"Hänen vaimonsa!" huudahti hän.
-
-"Niin", sanoi Montague. "Ettekö tiennyt hänen olevan naimisissa?"
-
-"En", sanoi Lucy hiljaa. "En tiennyt."
-
-Pitkän vaitiolon jälkeen kysyi hän: "Miksei hänen vaimonsa ollut
-päivällisillä?"
-
-"He ovat harvoin yhdessä."
-
-"Erossako?"
-
-"Se on uudenaikaista erossa oloa", kuului vastaus. "Asuvat suuren
-palatsin eri päissä ja kohtaavat toisensa juhlatiloissa."
-
-"Millainen nainen hän on?"
-
-"En tiedä hänestä mitään."
-
-Taas vaiettiin. Vihdoin Montague sanoi: "Ei ole syytä olla huolissaan
-sen miehen puolesta, ymmärrättehän."
-
-Lucy kosketti hänen kättään keveästi.
-
-"Niinpä niin, Allan", hän sanoi "Älkää pelätkö. En tee toisten samaa
-erehdystä."
-
-Montague ei osannut senjälkeen mitään sanoa.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Lucy halusi tulla Montaguen konttoriin puhumaan raha-asioistaan,
-mutta tämä haluten säästää häneltä vaivat pistäytyi itse hänen
-luokseen seuraavana aamuna. Hän sai nähdä kaikki paperit; isän
-testamentin omaisuusluetteloineen ja hra Holmes'in tilit ja hänen
-New Orleansissa olevan omaisuutensa korkolistan. Kuten Montague oli
-otaksunut, ei Lucyn asioita oltu hoidettu hyvin ja hän teki paljon
-kysymyksiä. Siellä oli koko joukko tilain ja talojen kiinnityksiä,
-mutta Lucyn omia omaisuuksia oli myös kiinnitetty. Oli vähän
-tunnettujen teollisuuslaitosten osakkeita, ja vihdoin viisi tuhatta
-Northern Missisippi rautatieosaketta.
-
-"Tämän te toki tunnette", sanoi Lucy. "Oletteko myynyt omat
-osakkeenne?"
-
-"En", sanoi Montague, "isä toivoi, että pitäisin sopimuksen niin
-kauan kuin toisetkin."
-
-"Mutta minähän voin vapaasti myydä omani?"
-
-"Kyllä minäkin kehottaisin myymään, mutta ei ole nyt helppo löytää
-ostajia", sanoi Montague.
-
-Northern Missisippi oli rata, jonka mukana Montaguen voi sanoa
-kasvaneen, siitä oli aina puhuttu kummassakin perheessä. Se kulki
-Atkinista Opalaan, n. 50 eng. penikulmaa yhtyen viimemainitussa
-paikassa valtion päälinjaan. Sen oli tuomari Dupree suunnitellut
-avatakseen liike-elämälle maankulman, jonka tulevaisuuteen luotti.
-
-Sen rakentamiseen oli ryhdytty aikana, jolloin tyytymättömyys Wall
-kadun huijauksiin oli suuri niillä mailla ja Dupree oli koonnut
-muutamia miljoonia omasta tuttavapiiristään lisäten puolen miljoonaa
-itse ja oli sen perustajain kesken sellainen kunniasopimus, ettei
-pyydetä apua Pohjoisen kapitalisteilta eikä sen osakkeita panna
-myytäviksi Pörssiin. Ensi presidentti oli ollut Lucyn setä ja
-nykyinen oli vanha perheystävä.
-
-Mutta se maakuntalaisylpeys, joka oli pääoman koonnut, ei voinut
-luoda liikennettä. Tuomari Dupreen kuvittelemia kaupungeita ei
-kohonnutkaan eikä pikku rata pysynyt kehityksessä aikansa tasalla.
-Viime vuosikymmeninä oli sen omaisuus alennut arvossa eikä Montague
-ollut moneen vuoteen saanut korkoja viidenkymmenen tuhannen dollarin
-osakkeille, joista hänen isänsä oli maksanut täyden arvon.
-
-Puhellessaan tästä muisti hän, että kymmenkunta vuotta sitten oli
-ollut puhetta radan jatkamisesta Atkinista edelleen Missisippi
-Teräsyhtiön laitoksille sekä avata näin liiketie Lännelle. Missisippi
-Teräsyhtiö omisti maan puolesta tusinasta suuresta levy- ja
-kiskovalssilaitoksesta yhden ja Northern Missisippin omistajia oli
-kauan kiusannut ajatus saada kuljettaakseen osan tuon laitoksen
-laajasta tuotannosta.
-
-He olivat suorittaneet maanmittaustyöt ja teettäneet kustannusarvion.
-Montague tiesi sen, hän kun oli Lucyn nyt Californiassa olevan veljen
-kanssa metsästysretkellä pitänyt leiriä maanmittarien lähellä. Tuon
-ehdotetun ratajatkon oli määrä kulkea yli Talulan soiden ja siinä
-kohdin syntyi epävarmuutta. Useita linjoja oli ehdolla ja Montague
-muisti, kuinka leirinuotion äärellä istuttaessa eräänä yönä muuan
-nuoremmista maanmittareista oli väittänyt, että ylimittari oli
-pätemätön toimeensa ja hylkäsi kaikki hyvät ehdotukset.
-
-Montague oli kertonut tämän isälleen, mutta ei tiennyt, oliko tämä
-koskaan ottanut asiasta selkoa. Sen hän vain tiesi, että kun asia
-esitettiin osakkeenomistajien kokoukselle, havaittiin mahdottomaksi
-hankkia niin paljon rahaa kokoon. Äänestyksellä hylättiin ehdotus,
-että käännyttäisiin Missisippi Teräsyhtiön puoleen, se kun oli Wall
-kadun miesten käsissä; eivätkä olleet tuomari Dupree eikä kenraali
-Montague vielä huomanneet pikku ratansa toivottomuutta.
-
-Kaikesta tästä oli puhuttu Lucyn ja Montaguen kesken ja tämä selitti,
-ettei enää ollut syytä pitää osakkeita; tai jos tuon laajennustuuman
-kautta saataisiin uusia kapitalisteja kiinnitetyiksi yhtiöön, voisi
-sopia heidän kanssaan tai myydä pois kokonaan. Montague lupasi ottaa
-asiasta selkoa.
-
-Lähdettyään muistikin hän Jim Hegan'in. "Käykää katsomassa", oli
-tämä sanonut. Northern Missisippi oli tietysti pikkuseikka Heganin
-laiselle miehelle, mutta kuka tiesi, mitä uusia suunnitelmia hän
-voisi siihen yhdistää. Montague oli kuullut huhuja, että hän oli
-myynyt osuutensa parissa suuressa yhtiössä.
-
-Hän meni Heganin konttoriin, joka oli suuren henkivakuutusyhtiön
-talossa alakaupungilla. Hän kulki marmorikäytäväin ja valtavain
-pronssiporttien kautta ohi komeasti puetun vartijan sekä puhutteli
-erästä isoa miestä, joka kohteli häntä kuin juoksupoikaa.
-
-"Onko hra Hegan tavattavissa?"
-
-"Paikkaako haette?"
-
-"En juuri", hän otti esille korttinsa; "tahtoisitteko lähettää tämän
-hänelle."
-
-"Olette tuttava?"
-
-"Olen."
-
-Toinen ei tehnyt mitään nähtäviä merkkiä, mutta samassa tuli nuori
-konttoristi siihen. "Voitteko ehkä ilmoittaa asianne laadun?" hän
-sanoi.
-
-"Haluan tavata hänet persoonallisesti", sanoi hän hieman ärtyisästi.
-"Olkaa hyvä ja toimittakaa tämä hänelle; se riittää."
-
-Hän sai alistua sihteerin pikaiseen silmäystarkastukseen ja ihmetteli
-hän, oliko hänen uusi kevättakkinsa tämän mielestä kyllin muodikas
-niin suuren miehen tuttaville. Vihdoin mies katosi kortti mukanaan ja
-tuli heti takaisin mielistelevästi hymyillen. Hän opasti Montaguen
-korkeaan konttoriin, jonka suuriin nojatuoleihin olisi sopinut useita
-henkilöitä kuhunkin. Seinällä oli mantereen kartta, jonka yli Jim
-Heganin rata punanauhoina kulki. Siellä olivat myös tämän itsensä
-ampumain piisonin ja peuran päät.
-
-Montaguen tarvitsi odottaa vain parisen minuuttia ja sitten
-johdettiin hänet huonerivien lomitse johtajan kaikkein pyhimpään. Se
-oli yksinkertainen, mutta tarkotuksellisesti vaikuttava, ja Jim Hegan
-istui mahonkipöydän ääressä, jolla ei ollut palaakaan paperia.
-
-Hän nousi kumartaen pitkää runkoaan. "Mitä kuuluu Montague?" sanoi
-hän kättä puristaen, sitten istuutui hän tuoliinsa, kunnes päänsä
-sattui selkänojaan, rypisti kulmiaan ja katsoi toiseen.
-
-Viime kerralla olivat he puhelleet hevosista ja Texasin
-entispäivistä, mutta Montague muisti, että se oli ollut iltatarinaa.
-"Tulen liikeasioissa, hra Hegan," sanoi hän, "ja koetan esittää asian
-lyhyesti."
-
-"Mikä menettelytapa anteeksi annettakoon", oli hymyilevä vastaus.
-
-"Haluaisin kiinnittää huomionne Northern Missisippiin."
-
-"Northern Missisippi?" sanoi Hegan otsaansa rypistäen. "En ole
-kuullut siitä puhuttavan."
-
-"Enpä luule monenkaan siitä tietävän", sanoi Montague ryhtyen
-selittämään radan vaiheita.
-
-"Minulla on viisi sataa osaketta", sanoi hän, "mutta ne ovat olleet
-perheen hallussa kauan ja annan niiden kernaasti olla siellä. En tee
-tätä ehdotusta omasta puolestani, vaan erään, jonka asioita hoidan,
-ja jolla on viisituhatta osaketta. Minulla on mukana viime vuosien
-raportit ja muita tietoja radasta -- Ajattelin että te voisitte
-jatkaa sen Missisippi Teräsyhtiön tehtaille."
-
-"Missisippi Teräsyhtiö!" huudahti Hegan. Hän tunsi ilmeisesti sen.
-
-"Kuinka kauan siitä on kun tuo tuuma oli vireillä?" kysyi hän ja
-Montague kertoi mitä tiesi.
-
-"Tuo kuulostaa omituiselta", sanoi Hegan ajatuksissaan. "Otanpa
-siitä selkoa. Omat suunnitelmani eivät kyllä kohdistu sinne päin,
-mutta ehkä löydän jonkun toisen. Tiedättekö, mitähän niistä
-viidestätuhannesta osakkeesta vaaditaan?"
-
-"Asia on minun hallussani. Sain sen vasta tänä aamuna ja
-minunkin on tutkittava radan tilaa. Ehdotan, että hän tyytyisi
-seitsemäänkymmeneen viiteen prosenttiin."
-
-"Siitä voimme puhua myöhemmin", sanoi Hegan, "jos voin löytää sopivan
-henkilön". Ja Montague sanoi hyvästit sekä lähti.
-
-Illalla poikkesi hän kotia mennessään kertomaan Lucylle. "Pian saamme
-kuulla", sanoi hän. "En luule Heganin kauan miettivän."
-
-"Minä rukoilen sen puolesta", sanoi Lucy nauraen sekä lisäsi: "Tapaan
-kai teidät Harveyllä perjantaina?"
-
-"En olisi vapaa ennen lauantai-iltaa", sanoi hän. "Eräs juttu vaatii
-aikani tarkkaan. Mutta koetan päästä Siegfried Harveylle; hänen
-kanssaan voi tulla toimeen."
-
-"Sanovat, että hän harrastaa hevosia", sanoi Lucy.
-
-"Hänellä on mainio talli."
-
-"Olipa Ollien puolelta hyvin tehty tuoda minut heti näin
-keskuspaikkoihin. Mihin luulette minun huomena menevän?"
-
-"En aavista?"
-
-"Minut on kutsuttu hra Watermannin taulugalleriaan."
-
-"Dan Watermanin!" huudahti mies. "Miten se kävi?"
-
-"Rva Aldenin veli toimitti kutsun. Ettekö tekin haluaisi tulla?"
-
-"Olen oikeudessa koko päivän", sanoi Montague. "Mutta haluaisin
-kyllä nähdä tuon kokoelman. Se on kuulemma ihmeellinen -- ukko on
-kuluttanut siihen kaiken loma-aikansa. Se kuuluu maksavan satumaisia
-summia -- vähintäin neljä, viisi miljoonaa."
-
-"Mutta miksi hän sitten kätkee sen atelieriin sinne Hudsonin
-varrelle?" huudahti Lucy.
-
-Toinen kohautti olkapäitään. "Huvikseen vain. Ei hän ole koonnut sitä
-kansan hyväksi."
-
-"En voi valittaa, kun itse saan sen nähdä," sanoi Lucy. "Täällä on
-niin paljon nähtävää, että siihen menee vuosi."
-
-"Väsytte, ennen kuin olette puoliakaan nähnyt, kuten kaikki muutkin."
-
-"Tunnetteko hra Watermannin?"
-
-"Olen kerran tavannut hänet, nähnyt useastikin." Ja Montague kertoi
-kohtauksen miljoneeriklubissa, jossa oli nähnyt tuon Wall-kadun
-Kroisoksen "pikku miljoneerien" hartaan piirin ympäröimänä.
-
-"Toivon etten tapaisi häntä", sanoi Lucy. "Pelästyisin kuoliaaksi."
-
-"Sanotaan että hän voi olla miellyttävä kun tahtoo. Naiset ovat
-ihastuneet häneen."
-
-Lauantai-iltapäivällä kun Montague meni Harveyn Long Islandilla
-olevaan kotiin, oli hänen veljensä lautalla vastassa.
-
-"Allan", kysyi hän heti, "tiesitkö että Lucy tuli tänne Stanley
-Ryderin seurassa?"
-
-"En; mitä ihmettä!" huudahti Montague. "Onko Ryder täällä?"
-
-"Hän kutsutti itsensä", vastasi Oliver. "Ja ainoa selitys on Lucy,
-jonka hän toi automobiilissaan."
-
-Montague oli hämmästynyt. "Hän ei ole koskaan viitannut sitä
-minulle", sanoi hän.
-
-"Hitto vieköön!" huudahti Oliver, "mahtaakohan se pyydystää Lucya."
-
-Montague seisoi hetken ajatuksissaan. "Enpä luule hänen siitä mitään
-hyötyvän; Lucy tietää liian paljon."
-
-"Lucy ei ole koskaan tavannut Stanley Ryderin tapaista miestä!"
-selitti Oliver. "Tämä on koko ikänsä jahdannut naisia, eikä Lucy sovi
-hänelle yhtään."
-
-"Mitä tiedät hänestä?" kysyi Montague.
-
-"Mitäpä minä hänestä tiedän!" huudahti toinen. "Hän oli kerran
-rakkaussuhteissa Betty Wymanin kanssa."
-
-"Herra jumala!" huudahti Montague.
-
-"Niin", sanoi Oliver.
-
-"Betty kertoi siitä minulle. Sillä miehellä on velhon keinot. Hän on
-lukenut 'uusia aatteita' ja puhuu kaihoisasta sielustaan ja jokainen
-nainen, jonka hän tapaa, on sen ikävöimisen esine. Ja sitten on hän
-vapaa-ajattelija ja puhuu vapaudesta ja naisten oikeuksista. Hän
-seuloo siveyssääntöjä sinne ja tänne, kunnes toinen uskoo, että
-naisen jaloin tehtävä on olla naineen miehen rakastajatar."
-
-Montague ei voinut pidättää hymyä.
-
-"Olen kuullut sinunkin niitä siveyssääntöjä seuloilevan", hän sanoi.
-
-"Kyllä kai", sanoi Oliver. "Mutta nyt on kysymyksessä Lucy ja jonkun
-olisi puhuttava hänelle Stanley Ryderistä."
-
-"Minä puhun", sanoi Montague.
-
-Tullessaan päivälliselle löysi hän Lucyn kirjaston leponurkasta. Tämä
-oli täynnä kaikkia niitä ihmeitä, mitä oli nähnyt Dan Watermanin
-taidegalleriassa. "Allan", huudahti hän, "kuulkaa, minä tapasin
-hänet."
-
-"Mitä sanotte!"
-
-"Hän oli siellä koko iltapäivän!" selitti Lucy.
-
-"Ja hän oli niin kiltti minulle."
-
-"Ei ollut siis niin kauhea kuin pelkäsitte?"
-
-"Hän oli ihan hurmaava", sanoi Lucy. "Hän näytti minulle koko
-kokoelman ja kertoi eri taulujen historian ja kuinka oli ne saanut.
-En ole eläissäni sellaista kuullut."
-
-"Hän osaa olla mieltäkiinnittävä kun tahtoo", sanoi Montague.
-
-"Hän on ihmeteltävä!" sanoi Lucy. "Kun katsoo hänen kumaraista
-varttansa ja vanhoja kurttuisia haukankasvoja sekä valkohapsia,
-luulee hänen olevan ikälopullaan -- Mutta kun hän puhuu -- en
-ihmettele että häntä totellaan."
-
-"Häntä totellaan!" sanoi Montague. "Ei epäilystä siitä. Ei ole
-Wall-kadulla sellaista, joka kestäisi kahtakymmentä neljää tuntia,
-jos Dan Waterman tosissaan kävisi hänen kimppuunsa."
-
-"Kuinka se on mahdollista?" kysyi Lucy.
-
-"Onko hän niin hirveän rikas?"
-
-"Ei sitä aiheuta se raha, minkä hän omistaa," sanoi Montague, "vaan
-se mitä hän hallitsee. Hän on pankkien herra -- eikä kukaan ota
-askeltakaan Wall-kadulla hänen tietämättään, jos hän niin tahtoo. Ja
-hän voi murtaa miehen luoton; hän voi sanottaa irti kaikki lainat.
-Hän voi häiläyttää markkinatkin musertaakseen jonkun. Ja ajatelkaas
-hänen valtaansa Washingtonissa! Hän käytti valtiorahastoa kuin olisi
-se hänen haarakonttoorinsa."
-
-"Sepä tuntuu pelottavalta", sanoi Lucy. "Tuo vanha mies --
-yhdeksännelläkymmenellä! Olen kuitenkin iloinen, että sain tavata
-hänet."
-
-Hän vaikeni nähdessään ovessa Stanley Ryderin, joka ilmeisesti
-etsi häntä. Ryder vei Lucyn pöytään ja kun Montague tuon tuostakin
-katsahti heihin päin, näki hän hänen kokonaan kiinnittävän tämän
-huomion. Aterian jälkeen he vetäytyivät musiikkihuoneeseen ja Ryder
-soitti joitakin Chopinin nocturnoja. Soittaessaan ei hän hellittänyt
-katsettaan Lucysta. "Minä sanon", muistutti Betty Wyman Montaguen
-kuultavilla, "että se tapa millä Ryder leikkii rakkautta pianon
-avulla, on suorastaan säädytön."
-
-Montague hylkäsi useita korttipelipyyntöjä ja laittautui Lucyn
-rinnalle koko illaksi. Ja kun Stanley Ryder vihdoin harmissaan oli
-mennyt tupakkahuoneeseen, sanoi hän: "Lucy, minun täytyy puhua teille
-tästä."
-
-"En tiedä, haluanko teidän puhuvan, Allan", sanoi hän yrittäen
-hymyillä.
-
-"Mutta teidän täytyy kuulla", sanoi Montague. "Tiedättekö, millaisen
-miehen kanssa te oikeastaan olette tekemisissä, ja mitä ihmiset
-hänestä ajattelevat?"
-
-Lucy istui vaieten sekä purren hermostuneesti huuliaan, kun Montague
-kertoi niin selvästi kuin voi, millainen Ryderin maine oli. Hän voi
-vain vastata: "Hän on niin intresantti mies."
-
-"Sellaisia on monta", sanoi Montague, "mutta niitä ette tapaa, jos
-saatte ihmiset puhumaan noin itsestänne."
-
-Lucy puristi kätensä yhteen. "Allan", huudahti hän, "koitin
-parastani, ettei hän tulisi tänne. Olette oikeassa. Teen mitä
-tahdotte; en ole enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Saatte
-nähdä! Oli hänen oma syynsä, että tuli tänne ja saa hän nyt pitää
-seuraa jollekin toiselle."
-
-"Tahtoisin että sanoisitte sen hänelle suoraan, Lucy. Vaikka hän
-suuttuukin. Antakaa ymmärtää -- kerta kaikkiaan."
-
-"Teen sen", selitti Lucy.
-
-Ja Montague arveli hänen tehneen niin, koska Ryder loppuillan piti
-seuraa kaikille. Puolenyön aikana näki Montague Gotham Trustin
-isännän kirjastossa selittävän erokysymystä. "Avioliitto on synti,
-josta kirkko ei anna synninpäästöä", julisti Stanley Ryder.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Muutamia päiviä näiden tapahtumain jälkeen odotteli Montague erästä
-tuttavaa, jonka oli määrä tulla päivälliselle hänen hotelliinsa. Hän
-istui sen eteisessä lukien lehteä ja huomasi käytävällä kävelevän
-vanhan herran, jolla oli pukinparta ja punakka pinta. Heidän
-katseensa sattuivat yhteen.
-
-Herra tuli hämmästyneen näköisenä hänen luokseen sanoen: "Anteeksi,
-mutta ettekö ole Allan Montague?"
-
-"Olen kyllä", sanoi Montague ällistyen.
-
-"Ette tunne minua?"
-
-"Täytyy myöntää etten."
-
-"Olen eversti Cole."
-
-Mutta Montague vain rypisti kulmiaan. "Eversti Cole?" kertasi hän.
-
-"Olitte silloin liian nuori muistaaksenne minua", sanoi tuo vieras.
-"Olen ollut teillä useita kertoja. Kuuluin isänne prikaatiin."
-
-"Niinkö!" huudahti Montague. "Pyydän anteeksi."
-
-"Eipä siitä puhetta", sanoi eversti istuutuen hänen viereensä. "Olipa
-kumma, että tunsin teidät. Miten voi veljenne? Onko hän New Yorkissa?"
-
-"On."
-
-"Entä äitinne? Hän on kai elossa?"
-
-"Kyllä, asumme tässä hotellissa."
-
-"Erittäin hauskaa. En luullut täällä olevan ketään tuttavaa?"
-
-"Olette täällä käymässä?"
-
-"Länneltä", sanoi eversti.
-
-"Kuinka omituisia sattumia niitä on", jatkoi hän hetken kuluttua.
-"Ajattelin isäänne juuri tänään. Joku ehdotti, että myisin joitakuita
-osakkeita -- Northern Missisippi'n."
-
-"Tarkotatteko totta?" kysyi kavahtaen Montague.
-
-"Totta. Isänne sai minut ostamaan muutamia silloin entisaikoina. Olin
-jo unohtanut ne."
-
-Montague hymyili.
-
-"Kun olette saanut osakkeet kaupaksi", sanoi hän, "niin voitte
-ilmoittaa ostajan minulle. Tiedän muitakin myytäviä."
-
-"Kernaasti", sanoi eversti, "mutta pelkäänpä, ettei nyt osteta
-paljon. En muista saaneeni osinkojani."
-
-Taas vaiettiin. "Omituinen yhteensattuma tosiaankin", sanoi toinen.
-"Minäkin olen ajatellut sitä rautatietä. Ystäväni rouva Taylor on
-juuri tullut New Orleansista. Hänen nimensä oli ennen Lucy Dupree."
-
-Eversti muistutteli: "Dupree?"
-
-"Tuomari Dupreen tytär", sanoi Montague.
-
-"Hänen veljensä John Dupree oli radan ensi presidentti."
-
-"Niinpä niin", sanoi eversti. "Muistan nyt tuomarin. Isänne sanoi,
-että hän oli ottanut koko joukon osakkeita."
-
-"Niin, hän oli radan päävoima."
-
-"Ja kuka oli se toinen?" kysyi eversti vaivaten muistiaan. "Se joka
-oli paljon teillä. --"
-
-"Tarkotatteko hra Lee Gordonia?"
-
-"Luulenpa että se oli hänen nimensä."
-
-"Hän oli isäni orpana", sanoi Montague. "Hän pani rataan niin paljon
-rahaa, että hänen perheensä on ollut köyhänä siitä pitäen."
-
-"Se oli onneton yritys. Oli paha, ettei kukaan suurkapitalisti
-ryhtynyt sitä kannattamaan."
-
-"Niin minäkin ajattelen", sanoi Montague. "Nyt olenkin esittänyt
-asian eräälle."
-
-"Niinkö?" sanoi eversti. "Ehkäpä minulle tehty tarjous tuleekin
-sieltä. Kuka se on?"
-
-"Jim Hegan", sanoi Montague.
-
-"Vai niin", sanoi eversti. "Mutta voihan hän tehdä tarjouksensa
-asiamiehen välityksellä."
-
-Hetken kuluttua lisäsi hän: "Antakaa minulle korttinne. Ehkäpä
-saan jonkun innostumaan siihen tuumaan. Minulla on ystäviä, jotka
-luottavat Etelän tulevaisuuteen. Kuinka monta osaketta voitte hankkia
-ja millä hinnalla?"
-
-Montagne otti esille kynän ja paperia ja muististaan luetteli
-Northern Missisippin osakkeenomistajat. Hän keskusteli pitkin ja
-poikin asian uuden ystävänsä kanssa. Kun Montaguen tuttava saapui,
-oli everstillä tiedossaan kaikki tosiasiat ja lupasi hän kirjottaa
-pian.
-
-Aterian jälkeen Montague meni ylös äitinsä luo. "Tapasin erään isän
-vanhan tuttavan", sanoi hän.
-
-"Kenet?"
-
-"Eversti Colen", sanoi hän ja rouva Montagne oli oudoksissaan.
-
-"Eversti Colen?" kertasi hän.
-
-"Niin. Tässä on hänen korttinsa: Henry N. Cole, Seattle, Washington."
-
-"En ole koskaan kuullut hänestä puhuttavan", sanoi rouva Montague.
-
-"Ette kuullut!" huudahti Montague. "Hän on ollut meillä monasti ja
-tunsi isän, serkku Leen ja Dupreen sekä kaikki."
-
-Mutta rva Montague vain pudisti päätään. "On voinut käydä meillä,
-mutta ei ole esitetty minulle." Montaguen mielestä oli tämä outoa,
-mutta hän ei olisi sitä asiaa paljoakaan enää ajatellut, jollei
-seuraavana aamuna olisi jotain tapahtunut. Hän tuli aikaisin
-toimistoonsa työhön ja tapasi puhdistajanaisen, jota ei ennen ollut
-huomannut. Tämä puhui hänelle.
-
-"Anteeksi, herra", sanoi hän. "Minulla olisi teille asiaa."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Teitä vahditaan", sanoi vaimo.
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Eräs mies tuli tänne aikaisin ja tarjosi minulle rahaa, jos antaisin
-hänelle paperikorinne paperit."
-
-"Minun paperikorini?" Montague oli hämmästynyt.
-
-"Niin, semmoista tapahtuu", sanoi nainen. "Me olemme köyhiä ja teemme
-väliin sellaista, mutta te olette gentlemanni ja minä sanoin etten
-tee sitä."
-
-"Millainen mies se oli?"
-
-"Tumma mies, kuin juutalainen. Hän palaa kai vielä."
-
-Montague antoi naiselle setelin, tämä kiitti ja meni sankoineen,
-luutineen.
-
-"Herra Jumala!" huudahti Montague, kun oli päässyt pöytänsä ääreen.
-
-Äkkiä iski hän polveensa kädellään. "Ja minä kerroin sille kaikki."
-Hän muisteli puhelunsa sille vanhalle Seattlen miehelle ja oudosteli,
-mitä hyötyä tälle mahtoi olla siitä. Ja hän ajatteli Jim Hegania.
-Tämä oli pannut vakoojia hänen jälilleen. Kukaan muu ei tiennyt
-Northern Missisippistä.
-
-Jim Hegan! Ja Montague oli tavannut hänet vieraisilla -- rva de
-Graffenriedin luona. He olivat tavanneet kuin herrasmiehet ja hän oli
-puhunut tälle avoimesti. Ja Hegan oli pannut vakoojia hänen jälilleen!
-
-Montague tarvitsi selityksiä ja kirjotti majuri Venablelle sekä
-ilmoitti tulevansa miljoneeriklubiin päivällisille. Tämä vastasi heti
-ja käski tulemaan, mutta ilmotti samalla, että oli sairas ja lääkärit
-olivat kieltäneet häneltä lihan ja sienet. Aina tuntui Montaguesta
-siltä, kuin ei voisi olla kirkkaamman purppuraisia kasvoja kuin
-majurin ja tällä kertaa ne tuntuivat entistä kirkkaammilta. Hän
-murisi ja kiroili hirveästi ja tarjoilijat olivat touhuissaan.
-Montague odotti, kunnes hän oli saanut lasinsa kuivaa Martinia ja
-ratkaissut ruokakysymyksen halunsa ja tohtorinsa tyydytykseksi.
-Sitten vasta kertoi hän oudot kokemuksensa.
-
-"Olen varma siitä, että te voitte tämän selittää", sanoi hän.
-
-"Mutta mitä selittämistä siinä on?" kysyi majuri. "Se merkitsee vain
-sitä, että Heganin mieltä kiinnittää teidän ratanne. Mitä muuta
-haluaisitte?"
-
-"Mutta hän vakoiluttaa minua?"
-
-"Entäs sitten? Sitä tehdään joka päivä. Puolenkymmentä toimistoa on
-sitä varten olemassa. Olkaa onnellinen, jos ne eivät ole kuunnelleet
-teidän telefoonikeskustelujanne, jäljentäneet sähkösanomianne ja
-tutkineet postianne."
-
-Montague tuijotti häneen. "Jim Heganin lainen mies! Ja tuttava!"
-
-"Tuttava?" sanoi majuri. "Loruja! Ei liikeasioissa ole tuttavia. Ja
-sivumennen sanoen, Jim Hegan ei kai tiedä koko jutusta mitään. Joku
-apulainen on saanut sen toimekseen ja muistaa hän sen taas kun saa
-raportin. Joku apulainen on vain ollut vähän kömpelö, siinä koko
-juttu."
-
-"Mutta miksi urkitaan minun perheasioitanikin?"
-
-"Tutkitaan tietysti, missä asemassa olette ja ja kuinka välttämätöntä
-teidän on myydä osakkeenne. Hän tietysti tahtoo osakkeet
-viidenkymmenen prosentin alennuksella. Olette onnellinen, jos ei
-pankkinne sano irti jotain lainoja."
-
-Majuri katseli Montaguea hymyillen hänen naiivisuudelleen. "Missä
-sanoitte radan olevan. Missisippissä?"
-
-"Niin", sanoi Montague.
-
-"Ihmettelenpä sitä", sanoi toinen. "Enpä luule, että Jim Hegan on
-sen takana ollenkaan. Kukaan ei saisi häntä kiinnittämään huomiotaan
-Etelän rautateihin. Hän on kai maininnut asian jollekin toiselle.
-Mitä sillä radalla on virkaa?"
-
-"Ajattelimme jatkaa sitä", sanoi Montague.
-
-"Tarvittaisiin vain miljoona, pari, jotta päästäisiin Missisippi
-Teräsyhtiön päätehtaille."
-
-"Missisippi Teräs!" huudahti majuri.
-
-"Niin."
-
-"Herra Jumala!"
-
-"Mikäs on?"
-
-"Miksi veitte sellaisen asian Jim Heganille?"
-
-"Kun oli tuttu."
-
-"Mutta ei sillä perusteella asioihin ruveta. Pitää kääntyä oikean
-väen puoleen. Jos Jim Hegan saisi tahtonsa toteuttaa, pyyhkäisisi hän
-Missisippi Teräsyhtiön Yhdysvaltain kartalta."
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Ettekö tiedä?" sanoi Majuri, "että Missisippi Teräsyhtiö on
-Terästrustin pääkilpailija? Ja Dan Waterman on tämän järjestänyt ja
-vahtii sitä yhä."
-
-"Mutta mitä se kuuluu Heganiin?"
-
-"Sitä vaan, että Hegan toimii kaikessa Watermanin mukaan."
-
-Montague katseli nyreissään. "Ymmärrän", sanoi hän.
-
-"Hyvä ystävä", sanoi majuri. "Miksette kysynyt minulta? Olisitte
-mennyt Missisippi Teräsyhtiön miesten luo? Ja hiljaa olisi ollut
-mentävä päämiesten luo. Teillä voi olla hyvä esitys, joka ehkä on
-jäänyt huomaamatta. Mitä sanoitte maanmittauksesta?"
-
-Montague kertoi jutun. Majuri jatkoi:
-
-"Ymmärrättekö nyt, että Terästrustin herrat ovat sotkeneet tuumanne."
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Lahjoivat sen maanmittarin. Ja ovat kai siitä pitäin pitäneet
-rataanne vallassaan."
-
-"Mutta se on mahdotonta. Niillä ei ole siellä mitään tekemistä."
-
-"Mistä te tiedätte?"
-
-"Tunnen presidentin. Hän on vanha perheystävä."
-
-"Kyllä, mutta jos teillä on kiinnitysvelka?"
-
-"Mutta mikseivät ne osta sitä?"
-
-Toinen neuvoi: "Ettekö ole kuullut Wymanin lausetta: Miksi ostaisin
-osakkeet, kun voin ostaa johtajat."
-
-"Tuo väki teitäkin vakoilee", jatkoi hän hetken kuluttua. "He
-ajattelevat, että ehkä on kyseessä joku liike vastapuolelta ja he
-tahtovat tehdä sen tyhjäksi."
-
-"Kuka omistaa Missisippi Teräsyhtiön?" kysyi Montague.
-
-"En tiedä. Epäilen, että Wyman on sen takana jotenkin. Ettekö
-huomannut äskettäin, että hänen kolmen ylimaanratansa kiskot on
-tilattu Missisippi Teräsyhtiöltä?"
-
-"Kyllä!"
-
-"Katsokaa nyt", nauroi majuri. "Te olette hypännyt keskelle
-sammakkolampea ja Herra tiesi, mikä meteli siitä tulee. Ajatelkaas,
-Terästrustin pääoma on kirjoitettu kolminkertaiseksi. Tullin takia
-voi se myydä tuotteensa tässä maassa viidenkymmenen prosentin
-korotukselle sen ulkomaahinnoista, ja kuitenkin se alentaa
-voitto-osinkoja. Sen yleisosakkeet ovat kymmenessä. Se alentaa
-kustannuksia kaikin tavoin ja myy huonoa tavaraa. Ja nyt tulee
-Wyman, ainoa mies, joka Wall kadulla uskaltaa puida nyrkkiään Dan
-Watermanille, ja ilmottaa sanomalehdissä, että huonot kiskot ovat
-olleet syynä viimeaikaisiin rautatieonnettomuuksiin. Ja hän antaa
-tilaukset Missisippi Teräsyhtiölle, joka myy alle Trustin hintain.
-Yhtiöllä on liikojakin tilauksia ja sen laitokset käynnissä yötä
-päivää. Ja sitten tulee vilpitön nuorukainen ja tahtoo tuoda
-ratapahasen yhtiön takapihalle ja vie ehdotuksensa Jim Heganille!"
-
-Majuri sai naurukohtauksen, joka vapisutti hänen punertavaa
-naamatauluaan ja Montague oli nöyryytetty.
-
-"Mitä nyt olisi tehtävä?" kysyi hän.
-
-"En tiedä", sanoi majuri, "paitsi että pidätte osakkeistanne kiinni.
-Ehkäpä, jos puhutte osakkeistanne ääneen, Teräsherrat ostavat ne
-täydestä hinnasta."
-
-"Säikäytin niitä ainakin", nauroi Montague. "Lyönpä vetoa", sanoi
-toinen, "että jonkun konttorissa alakaupungilla on ollut hoppua.
-Täällä käy eräs, joka tietänee siitä. Will Roberts."
-
-Ja majuri katseli pitkin ruokasalia. "Tuossa hän tuleekin", sanoi hän.
-
-Salin toiseen päähän oli ilmestynyt pitkä, tummatukkainen mies,
-tarkan näköinen ja joustava-askeleinen. "Roberts Vaitelias", sanoi
-majuri. "Yritetäänpäs". Ja kun mies kulki ohi, huusi hän. "HaIlo!
-Roberts, mihin matka? Tässä esitän ystäväni hra Allan Montaguen."
-
-"Hyvää iltaa", sanoi hän. "Kuinka voitte, Venable?"
-
-"Ei huonommin voisi olla", sanoi majuri. "Miten ovat asiat Kadulla?"
-
-"Hiljaiset markkinat", sanoi Roberts. "Pelkään pahaa. Liian monet
-tekevät paljon rahaa."
-
-Majuri nauroi. "Hauska lause miehen suussa, joka on tehnyt
-kuusikymmentä miljoonaa viime kymmenenä vuotena."
-
-"Hän ei näyttänyt kuulleen minusta mitään", sanoi Montague.
-
-"Usko siihen", sanoi majuri. "Hän on tänä iltana voinut olla
-neuvottelemassa kurkkumme katkasemisesta, mutta ei silti räpäytä
-silmäänsäkään. Hän on terästä."
-
-Hän pysähtyi ja jatkoi taas: "Olette lukenut siitä isosta iskusta?
-Roberts sen suunnitteli. Hänestä tuli silloin maan vihatuin mies.
-Lehdet ja politikot raivosivat. Mutta hän seisoi kannallaan -- oli
-päättänyt voittaa tai kuolla. Muuan anarkisti tuli hänen konttoriinsa
-ja ampui häntä kahdesti; mutta hän iski tämän maahan miltei
-kuoliaaksi ja jatkoi peliään tautivuoteelta ja oli kahden viikon
-päästä taas konttorissaan."
-
-Ja nyt aukenivat majurin juttutuvan ovet. Hän kertoi Montaguelle
-teräskuninkaista ja heidän vihaamistaan miehistä ja rakastamistaan
-naisista ja heidän liikkeittensä ja elämänsä salaisuuksista. William
-H. Roberts oli alkanut erään suuren teräsherran palveluksessa ja
-kääntynyt sitten tämän henkiviholliseksi, ja nyt hän riiteli pois
-tämän mainetta. Jos näet tämä rakensi kirjaston, rakensi Roberts
-kaksi. Kilpailija rakensi suuren konttoritalon. Roberts osti maan
-sen ympäriltä ja rakennutti puolentusinaa pilvenpiirtäjiä, jotka
-sulkivat siltä valon. Ja yötä päivää "Roberts Vaitelias" suunnitteli
-ja vehkeili ja kerran oli hän oleva Terästrustin herra ja kilpailija
-tai ei mitään.
-
-"Eläviä poikia tuo teräs-väki", sanoi majuri nauraen. "Pitäkää silmät
-auki, kun olette niiden kanssa asioissa."
-
-"Mitä neuvoisitte minua tekemään?" kysyi Montague hymyillen. "Panenko
-salapoliisit liikkeelle?"
-
-"Miksei?" sanoi majuri vakavasti. "Voisihan ottaa selville, kuka
-lähetti majuri Colen luoksenne. Ja voisi myös tutkia, kuinka
-kiihkeästi he tarvitsevat rataanne ja maksattaa sen mukaan."
-
-"Ei se olisi juuri minun tapaistani."
-
-"On aika oppia", sanoi majuri. "Voin auttaa alulle. Tunnen
-salapoliisin, johon voitte luottaa. Ei hän ainakaan ole minua
-pettänyt."
-
-Montague istui mietteissään. "Sanoitteko että he kuuntelevat toisten
-telefoonipuheluja?"
-
-"Niin sanoin."
-
-"Ja voivatko ne sen tehdä!"
-
-"Sanon että kahdella ja puolella sadalla hankin teille
-pikakirjoitusselostuksen siitä, mitä puhutte kenen kanssa tahansa
-vuorokauden kuluessa."
-
-"Tuo kuuluu uskomattomalta. Kuka sen tekee?"
-
-"Lankaurkkijat. Vaarallista työtä, mutta hyvä palkka. Eräs tuttavani
-oli kerran liikehommissa, jotka koskivat telefooniyhtiötä ja hän
-muutti lankansa toiseen osastoon ja hän suoritti asian loppuun,
-ennenkuin toisella puolen aavistettiin mitään."
-
-"Entä posti?"
-
-"Posti! Se on helppo juttu. Vuorokauden voi aina toisen postia
-viivyttää ja valokuvata kirjeet. Postiin pantavat kirjeet voi myös
-kopioida, jollei ole hyvin varuillaan. Vakooja pistää kirjeenne
-päälle vain sinisen tai keltasen kirjeen ja postiväki huomaa sen."
-
-"Mutta senhän silloin tietää hyvin moni!"
-
-"Eipä suinkaan. Se on erikoinen ala postissa. Aina on valtion
-salapoliiseja vahtimassa rikollisia. Niistä voi jonkun lahjoa ja
-saada rikollisensa epäiltyjen listalle."
-
-Majuri hymyili. Häntä huvitti sanomattomasti Montaguen ällistys, kun
-hän kertoili esimerkkejä suurkaupungin turmeluksista.
-
-"Tapahtuu sitä oudompaakin," sanoi hän. "Voisin esittää
-teille tässä huoneessa paraikaa olevan miehen, joka taistelee
-laivarakennushuijausta vastaan ja sai käsiinsä tärkeitä papereita.
-Ja hän istui vieressä, kun konttoristinsa ottivat niistä
-kolmekymmentäkin kopiota. Ja hän pani alkuperäiset paperit ja
-kolmekymmentä yksi kopiota yhtä moneen kaupungin talletusholviin ja
-otti yhden kotiinsa laukussa. Ja sinä yönä tuli murtovarkaita, jotka
-veivät sen laukun. Seuraavana päivänä kirjotti hän niille, joita
-vastaan taisteli: Olisin tänään lähettänyt teille kopion hallussani
-olevista papereista, mutta koska ne jo ovat teillä, esitän suoran
-vaatimukseni? Siinä kaikki, sovinto maksoi miljoonan pari."
-
-Majuri pysähtyi ja katseli pitkin ruokasalia. "Tuossa on Dick
-Sanderson," sanoi hän osottaen ketterää sileäposkista nuorta miestä.
-"Hän edustaa New Jersey Southern rataa. Eräänä päivänä sanoi hänelle
-muuan lakimies päivällisillä: Huomenna esitän erään osakkeen
-omistajan jutun yhtiötänne vastaan. Hän selitti mitä se koski. Eikä
-Sanderson sanonut mitään, vaan meni telefooniin ja ilmoitti asian
-Trentoniin. Ja seuraavana päivänä lainlaatijakunnan molemmat huoneet
-hyväksyivät lain, joka teki jutun mitättömäksi. Sen tempun uhri on
-nyt New-Yorkin kuvernöörinä, ja jos tapaatte hänet, voitte kysyä."
-
-Hetken vaitiolon jälkeen sanoi majuri äkkiä: "Sivumennen sanoen,
-tehän olette tuottaneet tänne kauniin lesken Missisipistä -- rva
-Taylor lienee hänen nimensä?"
-
-"Niin on", sanoi Montague.
-
-"Kuulin Stanley Ryderin jo ihastuneen häneen."
-
-Montaguen kasvot synkistyivät. "Ikävä että olette kuullut."
-
-"Mikä? Hän on huvittava tuota rouvaa."
-
-"Lucy on kokematon New-Yorkissa", sanoi Montague.
-
-"En luule hänen oikein ymmärtävän, mitä lajia miehiä Ryder on."
-
-Majuri mietti hetken, alkoi sitten äkkiä nauraa. "Hänen on paras olla
-varuillaan. Satun tietämään, että rva Ryder puuhaa avioeroa, ja jos
-teidän ihastuttava leskenne haluaa varjeltua sanomalehdiltä, saa hän
-olla varovainen suosiotaan jakaessaan."
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Pari kolme päivää myöhemmin tapasi Montague Jim Heganin eräässä
-johtokunnan kokouksessa. Hän katsoi tätä tiukasti, mutta Hegan ei
-osoittanut mitään häiriön merkkiä. Hän oli niin kohtelias ja iloinen
-kuin konsanaan. "Sivumennen sanoen, herra Montague", sanoi hän,
-"siitä rautatiejutusta kerroin eräälle tuttavalle, jossa heräsi
-harrastus siihen. Saatte kai pian jotain tietoja häneltä."
-
-"Olen kiitollinen teille", sanoi toinen ja siinä oli koko juttu.
-
-Seuraavana päivänä oli sunnuntai ja Montague meni hakemaan Lucya
-kirkkoon. Hän kertoi tälle asian mainitsematta kuitenkaan eversti
-Colea, ei näet tahtonut häntä säikäyttää. Lucylla oli taas
-muita asioita mielessä. "Kai muistatte, Allan, että huomenna on
-vaunuparaati", sanoi hän.
-
-"Kyllä."
-
-"Hra Ryder on tarjonnut minulle paikan. Te tietysti olette
-tyytymätön."
-
-"Lupasitteko mennä?"
-
-"Kyllä. En luullut sen häiritsevän. Julkinen asiahan se on."
-
-"Julkinen!" huudahti Montague. "Onpa tietenkin! Istua korkealla
-kaikkien nähtävillä ja sanomalehtimiesten kuvattavana. Ja sitten ne
-kertovat kuinka se viehättävä missisippiläinen leski oli Ryderin
-seurassa, ja koko seurapiiri urkkii niitä kuvia ja vilkuttaa silmiään
-ja tekee huomautuksia!"
-
-"Te katselette kaikkea niin kyynilliseltä kannalta", väitti Lucy.
-"Kuinka nyt voi välttää sitä että joukko tuijottaa ja lehdet ottavat
-kuvia! Eihän silti voi luopua ajeluhuvista --"
-
-"No, no!" sanoi Montague. "Olette liian järkevä puhuaksenne
-tuollaista tosissanne. Jos haluatte ajella, niin ajelkaa. Mutta
-kun joukko ihmisiä päättää tuhlata kymmenen parikymmentä tuhatta
-kukin naamiaispukuihin ja vaunuihin, ja he ilmoittavat siitä koko
-kaupungille ja lähtevät itseään näyttelemään, niin ei voi puhua
-huviajelusta."
-
-"Hm", sanoi Lucy epäröiden, "hauskaa kuulla."
-
-"Hauskaa niille, jotka haluavat kuulla; ja jos nainen haluaa yleistä
-mainetta, toimittaa itsestään uutisia lehtiin ja tekee itsestään
-julkisuuden ihmisen, on se hänen asiansa. Mutta älköön sitten
-uskotelko harrastavansa huviajelua kauniilla hevosilla, kuuntelevansa
-musiikkia tai pitävänsä seuraa tuttavilleen. Seurapiirin naisella on
-oikeus ilmoittaa itseään kuten politikolla tai pilleritehtailijalla,
-vastustan vain lörpöttelyä, että muka rakastetaan yksityiselämää.
-Esimerkiksi rva Winnie Duval kehuu, että hänen ihanteensa on paimenen
-yksinkertainen elämä ja kukkien kasvatus, mutta itse asiassa on
-hänellä albumi, johon hän kerää sanomalehtileikkaukset, ja jos kuluu
-kolme viikkoakaan ilman että hänestä mainitaan, hermostuu hän."
-
-Lucy puhkesi nauruun. "Olin eilen rva Robbie Wallingilla", sanoi hän,
-"ja tämä puhui oopperayleisöstä ja sanoi menevänsä johonkin, missä ei
-tarvitsisi nähdä niin paljon rumaa roskaväkeä."
-
-"Niin", sanoi Montague. "Kyllä tiedän. Mutta ei ole mitään sen rouvan
-hommissa aamusta iltaan, jota hän viitsisi tehdä muuta kuin sen ruman
-roskaväen töllisteltäväksi." --
-
-"Näytte olleen joka paikassa", sanoi Montague hetken kuluttua.
-
-"Ah, luulen menestyväni", sanoi Lucy. "Onpa tämä ihanaa elämää.
-En eläissäni ole nähnyt niin paljon kauniita hevosia ja loistavia
-pukuja."
-
-"Onpa se hauskaa", sanoi Montague. "Mutta edetkää hitaasti ja pitäkää
-huolta siitä, että se kestää kauemmin. Kun siihen elämään tottuu,
-tuntuu se sangen turhalta ja tyhmältä."
-
-"Tänään olen kutsuttu Wymanille bridgeä pelaamaan, -- aatelkaas --
-sunnuntai-iltana!"
-
-Montague kohautti olkapäitään. "Välipä sillä."
-
-"Mitä pidätte rouva Betty Wymanista?" kysyi Lucy.
-
-"Hän elää iloisia päiviä eikä omatunto häntä häirinne."
-
-"Onko hän hyvin rakastunut Olliehen?"
-
-"En tiedä. Ei se näytä heitä suuresti huolettavan."
-
-Tällaista puhelivat he kirkon jälkeen avenueta kävellessään katsellen
-uusia kevätpukuja. -- "Kuka oli tuo komea olento, jolle juuri
-kumarsitte?" tiedusteli Lucy.
-
-"Neiti Hegan -- Jim Heganin tytär."
-
-"Vai niin, Betty Wyman puhui hänestä."
-
-"Ei kai mitään hyvää", sanoi Montague hymyillen.
-
-"Mieltäkiinnittävää", sanoi Lucy. "Omituista, että satojen miljoonien
-omistajan tytär on itse ruvennut hyväntekeväisyystyöhön."
-
-"Sanoinhan teille, että tähän elämään voi kyllästyä."
-
-Lycy katseli häntä veitikkamaisesti sanoen:
-
-"Luulisinpä tuollaisen tytön kiinnittävän teidän mieltänne."
-
-"Haluaisin todella tuntea häntä paremmin, mutta hän ei näy välittävän
-minusta."
-
-"Eikö välitä!" huudahti Lucy. "Sehän on hirveätä."
-
-"Ei se ole hänen syynsä", sanoi Montague hymyillen, "luulenpa
-joutuneeni huonoon maineeseen."
-
-"Oh, tarkotatte Winnie rouvaa!" huudahti Lucy.
-
-"Niin."
-
-"Kertokaapa siitä!"
-
-"Eipä siinä ole paljon kerrottavaa. Winnie rouva aikoi tehdä minusta
-seuraelämäsankarin ja minä typeryydessäni menin, kun hän kutsui. Ja
-sitten alkoivat kielet laulaa."
-
-"Sehän ei teitä vahingoittanut?"
-
-"Eipä erityisesti", sanoi hän kohauttaen olkapäitään. "Yhteen naiseen
-vain olisin tahtonut tutustua, enkä saanut. Sen vain."
-
-Lucy katsahti häneen arasti. "Te tarvitsette sisaren", hän hymyten
-virkkoi, "sisaren, joka taistelee puolestanne."
-
-Jim Hegan oli ennustanut oikein; Montague sai pian tarjouksen. Se
-tuli hänelle tuntemattoman lakiasioimiston kautta. "Olemme kuulleet,"
-sanottiin kirjeessä, "että teillä on myytävänä viisituhatta Northern
-Missisippi rautatien osaketta. Erään liiketuttavamme puolesta
-tarjoudumme ostamaan ne viidelläkymmenellä tuhannella dollarilla. Jos
-tahdotte neuvotella niiden omistajan kanssa, haluaisimme sopivassa
-tilaisuudessa saada vastauksenne."
-
-Hän soitti Lucylle ja kertoi tälle tarjouksesta.
-
-"Paljoko?" kysyi tämä.
-
-"Ei riittävästi", sanoi hän. "Mutta en halua keskustella puhelimitse.
-Missä saan tavata teidät?"
-
-"Ettekö voi lähettää kirjettä minulle?"
-
-"Voisin", sanoi Montague, "mutta haluaisin puhua siitä myös; ja
-sitten on kiinnityskirja ja muita papereita allekirjotettavana.
-Muutakin selvitettävää! Ettekö voisi tulla konttoriini nyt tänä
-aamuna?"
-
-"Haluaisin tulla, mutta olen juuri luvannut muualle."
-
-"Eikö sitä voi lykätä?"
-
-"Ei, minua on pyydetty retkelle hra Watermanin uudella jahdilla."
-
-"Brünhildellä?" huudahti Montague. "Mitä sanottekaan!"
-
-"Niin, enkä tahtoisi menettää sitä."
-
-"Milloin palaatte?"
-
-"Illalla. Me menemme salmea ylös. Jahti on juuri pantu kuntoon."
-
-"Missä se on?"
-
-"Batteryn rannassa. Minun on oltava siellä tunnin kuluessa. Ettekö
-tulisi sinne tapaamaan minua?"
-
-"Tulen kyllä. Kaipa ne jonkun minuutin odottavat."
-
-"Olen niin utelias saadakseni tietää tarjouksen."
-
-Montaguea viivyttivät jotkut liiketuttavat; vihdoin hän juoksi ajurin
-rattaille ja ajoi Batterylle.
-
-Täällä Castle Oardenin luona oli suojattu paikka,
-"Miljoneerilahdeksi" sanottu, jossa "Wall-kadun laivastoon"
-kuuluvat yksityisjahdit tavallisesti ankkuroivat. Tähän aikaan
-vuodesta useimmat mahtajat jo olivat kesänviettopaikoillaan, ja
-ne jotka asuivat Hudsonin tai Salmen rannalla, tulivat kaupunkiin
-kaikellaisissa aluksissa, moottoriveneistä isoihin jahteihin saakka.
-He söivät aamiaista matkallaan ja mukana oli sihteereitä ja posti.
-
-Useat jahdit olivat komeita palatseja. Montague oli nähnyt yhden,
-jossa oli lasikupukattoinen, koko yläkannen täyttävä kirjasto. Tämä
-oli Lester Toddsin omistama ja kuljeskeltiin sillä metsästelemässä.
-Siinä oli myös ranskalainen pesulaitos, mallimeijeri ja kanatarha,
-jääkone ja ampumarata.
-
-Ja tuossa oli nyt Brünnhilde, Watermanin uusi ihmeellinen leikkikalu.
-Montague tunsi sen sanomalehtien tarkkojen kuvausten ja kuvain
-kautta. Ja tiesi hinnankin. Waterman oli ostanut sen Belgian
-kuninkaalta, jonka mielestä siinä oli kaikkea, mitä hallitsijan
-mieli voi halata. Suuri olikin hänen hämmästyksensä, kun hän sai
-kuulla, että sen uusi omistaja oli revittänyt sen sisustuksen
-pois teräsrunkoa myöten ja sisustuttanut sen kokonaan uudestaan.
-Sen salonki oli Ludvig XV tyylinen. Seinät olivat satiinipuusta
-päärynäpuuupotuksin ja yli lattian kulki samettimatot, kaksitoista
-jalkaa leveät ja saumatta kudotut. Sen kaapit avautuivat nappia
-painaen ja samalla syttyivät niihin valot, laatikot liikkuivat
-pallolaakereilla. Omistajan makuuhuone oli koko aluksen levyinen,
-kaksikymmentä kahdeksan jalkaa, ja sen takana oli roomalainen kylpylä
-marmorista.
-
-Sellainen oli Brünnhilde. Montague katseli jahdin veneitä, mutta kun
-ei nähnyt, otti hän soutajan, joka vei hänet jahdille. Portailla oli
-univormupukuinen mies. "Onko rouva Taylor täällä?" kysyi hän.
-
-"On", vastasi mies. "Te olette herra Montague. Hän antoi sanan
-teille."
-
-Montague oli alkanut nousta portaita, mutta äkkiä hän pysähtyi
-säikähtyen.
-
-Aluksen akkunasta kuului tukahutettu huuto: "Auttakaa! Auttakaa!" Hän
-tunsi äänen. Se oli Lucyn.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Montague epäröi vain hetken. Sitten ryntäsi hän kannelle. "Missä on
-rouva Taylor?" kysyi hän.
-
-"Hän meni alas", kuului viivyttelevä vastaus, mutta Montague juoksi
-nopeasti alas. Portaita myöten tuli hän lasikattoiseen eteiseen.
-Hän juoksi ovelle ja huusi: "Lucy! Lucy!" Tämän vastaus kuului. Hän
-tempasi ovea, mutta se oli lukittu.
-
-"Avatkaa ovi!" huusi hän.
-
-Ei ääntäkään. "Avatkaa tai sären oven", kirkasi hän taas. Ja samassa
-syöksyi hän ovea vasten. Se ryskähti. Samassa kuului miehen ääni:
-"Odottakaa!"
-
-Joku hapuili ovenripaa ja henkeään pidättäen odotti Montague. Ovi
-avautui ja hänen edessään seisoi Dan Waterman.
-
-Montague astui askeleen taapäin ja toinen tuli ulos kulkien sanaa
-sanomatta hänen ohitseen. Mutta yhden katsauksen hän ennätti saada
--- ja se osotti suurinta raivoa, mitä hän koskaan oli ihmiskasvoilla
-nähnyt.
-
-Hän ryntäsi huoneeseen. Lucy seisoi sen toisessa päässä pöytään
-nojaten. Hänen pukunsa oli epäkunnossa ja tukka pudonnut korville;
-hänen kasvonsa hehkuivat ja hän oli hyvin kiihtynyt.
-
-"Lucy!" huudahti hän juosten tämän luo. Nainen tarttui hänen
-käsivarteensa nojautuen siihen.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyi Montague. Lucy käänsi poispäin päänsä
-sanaakaan sanomatta. Sitten kuiskasi hän: "Pian, mennään pois täältä!"
-
-Ja nopealla käsienliikkeellä pyyhkäsi hän hiuksensa otsaltaan, oikasi
-pukunsa ja lähti ulos nojautuen ystävänsä käsivarteen. Kannella
-seisoi upseeri ällistyneenä.
-
-"Rouva Taylor haluaa päästä maihin", sanoi Montague.
-"Toimittaisitteko veneen meille."
-
-"Moottori tulee tuossa tuokiossa --" alkoi mies.
-
-"Saammeko veneen heti!" sanoi Montague "tai huudan tuon höyryn."
-
-Hänen äänensä oli käskevä ja mies toimitti heti veneen. Sillä
-välin seisoi Lucy hengittäen syvään ja katsellen hermostuneesti
-ympärilleen. Hän huokasi helpotuksesta kun he lähtivät jahdilta.
-
-Äänettä istuttuaan sanoi hän rannassa: "Hanki minulle ajuri, Allan."
-Tämä toimitti sen ja Lucy istahti siihen hengähtäen. "Älkää kysykö
-minulta mitään, Allan", sanoi hän. Eikä hän sanonut sanaakaan heidän
-ajaessaan hotelliin.
-
-"Voinko jotenkin olla avuksenne?" kysyi hän Lucylta tämän asunnossa.
-
-"Ette nyt. Mutta odottakaa hetkinen."
-
-Hän vetäytyi pukuhuoneeseensa, ja kun hän palasi, olivat kiihkon
-jäljet kadonneet. Hän istahti Montagueta vastapäätä ja tuijotti tähän.
-
-"Allan", alkoi hän. "Olen koettanut ajatella. Mitä voin tehdä sille
-miehelle?"
-
-"En tosiaankaan tiedä."
-
-"Enpä uskoisi olevani New Yorkissa. Tämä on kuin keskiaikaa."
-
-"Unohdatte, Lucy, etten tiedä, mitä on tapahtunut."
-
-Lucy vaikeni taas ja niin he tuijottivat toisiinsa hetken, kunnes hän
-äkkiä heittäytyi takanojoon ja alkoi nauraa. "Koetan olla vihanen,
-Allan", hän soperti. "Ja minun pitäisi olla. Mutta se on niin
-mieletöntä."
-
-"Kyllä teille paremmin sopii nauru kuin itku", sanoi Allan.
-
-"Kerronpa sitten, Allan. Minun täytyy kertoa jollekin, muutoin
-pakahdun. Ja sitten täytyy teidän neuvoa minua, sillä en ole koskaan
-ollut näin sekasin."
-
-"Kertokaahan nyt sitten."
-
-"Kerroin jo, kuinka tapasin Watermanin hänen taidegalleriassaan",
-sanoi Lucy. "Hra David Alden vei minut sinne ja tuo ukko oli niin
-kohtelias ja arvokas -- en aavistanutkaan! Ja sitten kirjotti hän
-minulle -- omakätisen -- kirjelipun kutsuen minut Brünhildelle.
-Tietysti pidin kutsua tavallisena. Kerroin teillekin eikä teillä
-ollut mitään muistutettavaa."
-
-"Menin sinne ja minut johdettiin siihen huoneeseen. Ja sitten tuli
-ukko itse. Ja hän lukitsi oven jälkeensä!"
-
--- Päivää, mitäs kuuluu, rouva Taylor! sanoi hän ja ennenkuin ennätin
-suutani avata, oli hän vierelläni ja kietoi kätensä vyötäisilleni.
-Voitte aavistaa mitä tunsin. Olin kuin halvaantunut.
-
--- Herra Waterman? sopersin.
-
-En kuullut mitä hän sanoi, olin ihan kauhusta jähmettynyt.
-"Laskekaa minut", sanoin useita kertoja, mutta hän ei välittänyt
-siitä rahtuakaan, puristi vain minua käsivarsissaan. Vihdoin kokosin
-voimani ja sanoin tyynesti:
-
--- Herra Waterman, olkaa hyvä ja hellittäkää kätenne!
-
--- Rakastan teitä, sanoi hän.
-
--- Mutta minä en rakasta teitä, sanoin ja tuo kaikki tuntui niin
-järjettömältä minusta.
-
--- Kyllä vielä opitte rakastamaan minua, sanoi hän. Niin monet ovat
-oppineet.
-
--- En ole niitä naisia, sanoin. Olette erehtynyt. Päästäkää minut
-pois.
-
--- Tahdon saada teidät. Ja kun tahdon jotain, otan myös. Kukaan ei
-uskalla minua vastustaa. Ymmärtäkää oikein. Ei siitä tule teille
-häpeää. Naiset pitävät kunniana saada minun rakkauteni. Ajatelkaa
-mitä voin tehdä teille. Saatte mitä vain tahdotte. Pääsette mihin
-vain haluatte. En koskaan kitsastele.
-
-"Tuollaista hän lateli pitkän matkan. Ja siinä olin kuin karhun
-kynsissä. Uskokaa tai elkää, mutta hän on voimakas. En päässyt
-liikahtamaan. Voin tuskin ajatella. Olin tukehtua ja kaiken aikaa
-tunsin hänen henkäyksensä kasvoillani ja näin hänen silmänsä
-tuijottavan petomaisina silmiini."
-
--- Herra Waterman, sanoin. En ole tottunut tällaiseen kohteluun.
-
--- Tiedän, tiedän sen, sanoi hän. Jos olisitte, en teitä tahtoisi.
-Olen toisellainen kuin muut miehet. Ajatelkaa, mitä kaikkea on
-vallassani. Ei minulla ole aikaa rakastella naisia. Mutta minä
-rakastan teitä. Rakastuin heti kun näin teidät. Eikö se riitä? Mitä
-muuta voitte pyytää?
-
--- Te olette kutsunut minut tänne valheellisella tavalla. Olette
-raukkamaisesti saanut minut satimeen. Jos teillä on hitunenkaan
-kunniantuntoa, niin häpeäisitte!
-
--- No, no, ei tuollaisia tyhmyyksiä. Te tunnette maailman -- ette te
-ole viime keväisiä kananpoikia.
-
-"Noin hän sanoi, juuri noin, Allan, ja minä raivostuin -- ette
-voi kuvitella. Minä yritin päästä vapaaksi taas, mutta mitä
-enemmän taistelin, sitä enemmän hän näytti raivostuvan. Olin ihan
-kauhuissani. En luullut laivalla olevan ainoatakaan henkilöä, paitsi
-hänen palvelijansa."
-
--- Herra Waterman, huusin, hellittäkää kätenne tai nostan metelin.
-Huudan.
-
--- Se ei teitä auta, sanoi hän julmasti.
-
--- Mutta mitä sitten tahdotte minusta?
-
--- Tahdon että rakastatte minua.
-
-"Ja sitten aloin tapella taas. Huusin kerran, kahdesti -- ja sitten
-painoi hän kätensä suulleni. Silloin aloin taistella henkeni edestä.
-Luulenpa että olisin repinyt silmät sen vanhan ilkiön päästä, jollei
-hän olisi kuullut teidän ääntänne eteisestä. Kun te huusitte nimeäni,
-laski hän minut ja pelästyi. En koskaan ole nähnyt ihmiskasvoilla
-niin raivoisaa vihaa. Vastatessani huutoonne koetin juosta ovelle,
-mutta hän seisoi tielläni."
-
--- Minä seuraan jälkiänne! kuiskasi hän. Ymmärrättekö? En koskaan
-tule hellittämään.
-
-"Ja silloin te iskitte ovea ja hän avasi sen sekä meni pois."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lucy oli tuota kohtausta muistellessaan punastunut ja hengitti nyt
-kiihkeästi. Montague istui sanaa sanomatta häntä vastapäätä.
-
-"Oletteko koskaan kuullut tällaista eläissänne?" kysyi Lucy.
-
-"Kyllä", sanoi Montague painavasti, "ikävä sanoa, mutta olen kuullut
-sellaisesta useita kertoja. Olen kuullut pahempaakin."
-
-"Mutta mitä teen minä?" hän huusi. "Totisesti ei mies saa
-rankaisematta noin menetellä."
-
-Montague ei virkkanut mitään.
-
-"Hän on hirviö!" huuti Lucy. "Minun pitäisi toimittaa hänet
-vankilaan."
-
-"Ette voisi sitä tehdä", sanoi mies päätään pudistaen.
-
-"Enkö! Miksen?"
-
-"Voisitte yrittää. Todisteena olisi teidän sananne hänen sanaansa
-vastaan ja hänen kävisi täydestä joka päivä. Ette te voisi
-vangituttaa Dan Watermania kuin voisitte jonkun muun miehen. Ja
-ajatelkaas niitä juoruja!"
-
-"Minä haluaisin paljastaa hänet", pani Lucy vastaan. "Se olisi
-hänelle oikein."
-
-"Se ei vahingoittaisi häntä rahtuakaan", sanoi Montague. "Voin
-vakuuttaa varmasti, sillä olen nähnyt yritettävän. Ei yksikään New
-Yorkin lehti painattaisi sitä juttua. Teidät vain leimattaisiin
-seikkailijattareksi."
-
-Lucy heristeli nyrkkejään: "Voisinhan sitten yhtä hyvin elää
-Turkissa!"
-
-"Melkeinpä", sanoi Montague. "Tässä kaupungissa on vanha mies, joka
-kaiken ikänsä on lainannut rahoja ja niitä kasannut, niin että
-hänellä nyt on jotain 80-100 miljoonaa ja kerran puolessa vuodessa
-kertovat lehdet, että joku nainen on taas yrittänyt kiristää häneltä
-rahoja. Tämä johtuu siitä, että hän tekee jokaiselle kauniille
-tytölle, joka tulee hänen konttoriinsa, juuri mitä Dan Waterman
-yritti tehdä teille; ja nuo kiristyksestä vangitut ovat juuri niitä,
-jotka ovat tyhmiä ja rettelöivät."
-
-"Katsokaas, Lucy", jatkoi Montague hetken kuluttua, "teidän pitää
-ymmärtää asema. Tämä mies on New Yorkin jumala. Hän hallitsee
-kaikkia rikkauden valtateitä; hän voi kohottaa tai kukistaa kenen
-vain tahtoo, se on totinen tosi. -- Luulenpa että hän voisi ajaa
-perikatoon tässä kaupungissa kenen tahansa, jota rupeaisi vainoamaan.
-Hän saa poliisinkin tekemään mitä tahtoo. Kysymys on vain rahasta.
-Ja hän on tottunut hallitsemaan, hänen vihjauksensa on laki. Mitä
-hän haluaa, sen hän ostaa; niin hän ajattelee naisistakin. Ja kun
-häntä herrana pidetään, pyrkivät naiset hänen suosioonsa. Jos siihen
-olisitte päässyt, olisi teillä ollut miljoonan dollarin palatsi
-Riverside Drivella tai huvila Newportissa. Saisitte kaupoista valita
-mitä mielitte, ja jahdit ja erikoisjunat käytettävänänne. Sitä
-haluavat muut naiset eikä hän voi käsittää, mitä te tahtoisitte
-lisää." Montague vaikeni.
-
-"Sitenkö hän käyttää rahojaan?" kysyi Lucy.
-
-"Hän ostaa kaikkea, mihin mieltyy. Sanotaan hänen kuluttavan viisi
-tuhatta dollaria päivässä. Klubeissa kerrotaan että kun hän rakastui
-erääseen lääkärin vaimoon, antoi hän miljoonan dollaria erästä
-sairaalaa varten, mutta ehtona oli, että sen lääkärin piti lähteä
-kolmeksi vuodeksi tutkimaan Europan sairashuoneita."
-
-Lucy istui ajatuksiinsa vaipuneena. "Allan", sanoi hän äkkiä, "mitä
-arvelette hänen tarkottaneen sanoessaan, että hän seuraa jälkiäni?"
-
-"En tiedä, mutta meidän on ajateltava sitä hyvin huolellisesti."
-
-"Myöskin huomautti hän, ettei minulla ole rahaa. -- Ette pysy
-pystyssä New Yorkissa. Omaisuutenne ei ole minkään arvoinen. Niin hän
-sanoi. Mahtaako hän tietää jotain asioistani?"
-
-Montague tuijotti häneen. "Lucy!" huudahti hän.
-
-"Mitä?"
-
-"Ei mitään." Ja hän lisäsi itsekseen: "Se olisi liian mieletöntä."
-Ajatus että Dan Waterman olisi häntä vakoiluttanut, tuntui hänestä
-niin järjettömältä. "Se oli vain arvio", sanoi hän, "mutta varuillaan
-on oltava; hän on vaarallinen mies."
-
-"Olen siis voimaton häntä rankaisemaan?" kuiskasi Lucy.
-
-"Niin minusta näyttää. Ensi kerralla ymmärrätte paremmin. Ja mitä
-rangaistukseen tulee, niin luonto kai tekee tehtävänsä. Hän on vanha
-ja oikukas."
-
-"Mutta miten minun olisikaan käynyt, jos ette olisi tullut jahdille
-silloin! Ajattelen niitä toisia naisia, jotka ovat joutuneet samaan
-satimeen. Olisinkohan ollut aivan avuton?"
-
-"Pahoin pelkään. Monet naiset ovat sen havainneet, arvaan.
-Ymmärrän tunteenne, mutta mitä voitte tehdä? Ette voi rangaista
-Dan Watermania. Ette voi niitä mistään rangaista, vaikka ne yksin
-hallitsevat elintarpeita ja näännyttävät nälkään tuhansia ihmisiä, ja
-vaikka ne ahdistavat turvatonta naista. Täällä on rikkaita miehiä,
-jotka ilmoituksiin vastaillen pettävät nuoria tyttöjä. Konttorini
-pikakirjuri sanoi, että hän jätti vuodessa kaksikymmentä paikkaa, kun
-niiden isännät alkoivat ahdistella."
-
-"Katsokaas", lisäsi hän, "olen tehnyt nämä havainnot. Te pidätte
-minua kohtuuttomana, minä tunnen teitä uhkaavat vaarat. Te olette
-outo täällä, ilman ystäviä ja vaikutusta, ja siksi joudutte
-kärsimään. En tarkoita vain poliisi- ja lehtijuttuja, tarkotan
-seuraelämää, mainettanne, ja sitä miten tekonne selitetään. Heillä
-ovat rikkaudet ja etuoikeudet ja heidän asemansa on varma, He kyllä
-huvittavat vierasta, joka on kaunis ja älykäs sekä osaa pitää seuraa,
-mutta jos loukkaatte heitä tai uhkaatte heidän valtaansa, silloin
-havaitsette, kuinka he osaavat vihata ja panetella ja tykkänään
-tuhota teidät."
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Lucyn seikkailu oli siinä määrässä kiinnittänyt heidän molempain
-huomion, että he olivat unohtaneet osakekysymyksen. Myöhemmin
-Montague kuitenkin mainitsi siitä ja Lucy huudahti tyytymättömänä kun
-kuuli tarjouksen pienuuden. "Mutta sehän on vain kymmenen senttiä
-dollarilta! Ette suinkaan kehoita minua myymään!"
-
-"En. Hylättävä se tarjous on, mutta olisi ilmoitettava mitä
-pyydetään."
-
-Ennen miettiessään asiaa olivat he ajatelleet sataa kahdeksaakymmentä
-tuhatta. "Paras kai ilmoittaa se viimeisenä tarjouksena", sanoi
-Montague.
-
-"Hyvä, tehkää niin."
-
-Hetken vaitiolo; sitten Montague nähdessään Lucyn kasvojen ilmeen
-nousi sanoen: "Ei maksa enää ajatella tuota tämänpäiväistä juttua.
-Alkaa alusta taas eikä tehdä uusia erehdyksiä. Tulkaa mukaani tänä
-iltana. Eräät ystäväni haluaisivat tavata teitä."
-
-"Kutka?" kysyi Lucy.
-
-"Kenraali Prentice ja hänen vaimonsa. Tunnetteko heidät?"
-
-"Olen kuullut hra Ryderin puhuvan pankkiiri Prenticestä. Samaako
-tarkotatte?"
-
-"Kyllä", sanoi Montague. "Hän on Tasavallan Trust Yhtiön presidentti.
-Hän oli isäni vanha toveri ja heidät tapasin ensinnä New Yorkissa.
-Olemme hyvät tuttavat. Lupasin tuoda teidät päivällisille joskus
-ja ilmoitan heille heti, jos lupaatte. Ei ole teidän hyvä istua
-ajattelemassa Dan Watermania."
-
-"Oh, en välitä siitä nyt. Mutta jos haluatte, tulen mukaanne."
-
-He menivät ja tapasivat kenraalin itsensä, rva Prenticen ja heidän
-molemmat tyttärensä, joista toinen oli ylioppilas ja toinen lahjakas
-viulunsoittaja. Kenraali oli yli seitsemänkymmenen ja hänen partansa
-oli lumivalkea, mutta yhä oli hänellä sotilaan komentava ryhti.
-Rouvan oli Montague tavannut oopperassa ja oli tämä ollut hyvin
-timanteilla koristettu sekä puhellut hänelle muista ihmisistä, kun
-hän olisi halunnut kuunnella musiikkia. Muuten oli hän äidillinen
-sielu, kun pääsi tunkeutumaan läpi hänen sotamaalinsa, kuten Montague
-arvioi. Hän kutsui tätä käymään heillä ja esitti hänet useille,
-joista arveli olevan hyötyä hänelle.
-
-Sinne tuli sinä iltana myöskin nuori Harry Curtiss, kenraalin
-sisarenpoika. Montague ei ollut häntä ennen tavannut, mutta tiesi hän
-tämän olevan osakkaana William E. Davenantin, yhtiöitten kuuluisan
-lakimiehen suuressa toimistossa, joka oli ollut Montaguea vastassa
-eräässä suuressa vakuutushuijausjutussa. Harry Curtiss, johon
-Montague pian oli paremmin tutustuva, oli sievä mies, reipas ja
-miellyttävä. Ja oli kohdannut Alice Montaguen noin viikkoa sitten
-ja luvannut tulla tätä tapaamaan. Aterian jälkeen tupakoitiin ja
-juteltiin markkinain tilasta. Wall kadulla vallitsi suuri kiihko.
-Osakkeiden hinnat olivat äkkiä laskeneet ja asiat näkyivät menevän
-ojasta allikkoon.
-
-"Sanotaan että Wyman on satimessa," sanoi Curtiss kertoellen "Kadun"
-hurjia huhuja, "puhelin eilen erään hänen osakevälittäjänsä kanssa."
-
-"Wymania ei ole helppo saada satimeen", sanoi kenraali. "Hänen omat
-välittäjänsä tietävät usein vähimmin hänen todellisesta asemastaan.
-On hyvä syy arvella, että joku iso sisäpiirin mies on liikkeellä,
-sillä yleisö on hyvin levoton, mutta nykyisestä tilanteesta ei voi
-mitään varmaa sanoa. Todellisilla sisäpiirin miehillä ovat asiat
-täysin käsissään."
-
-"Te tarkotatte sitä, että tämä hintain lasku saattaa olla
-teennäinen?" kysyi Montague ihmetellen.
-
-"Miksei olisi?" kysyi kenraali.
-
-"Se näyttää olevan laaja liike ja vaikea on uskoa, että yksi mies
-voisi sen saada aikaan", sanoi Montague.
-
-"Ei yksi mies", sanoi kenraali, "vaan ryhmä. En sano, että niin on,
-enkä voisi sanoa, vaikka tietäisinkin, mutta jotain olen nähnyt ja
-tämä epäluulo on kotoisin muilta. Ja teidän on muistettava, että
-puolentusinaa miestä hallitsee nyt 90 prosenttia tämän kaupungin
-pankeista."
-
-"Huonommiksi asiat vielä menevät, ennenkuin nousu alkaa", sanoi
-Curtiss.
-
-"Jotain täytyy tapahtua", sanoi kenraali. "Maan pankkiasema on nyt
-sietämätön; keinottelijat ovat itse asiassa ahdistaneet laillisen
-pankkiirin pois tämän toimialalta. Joko on alistuttava heidän
-komentoonsa tai väistyttävä. Uusi aines on tunkeutunut esille.
-Pankin voi avata, jos on vain varoja rakentaa palatsi, jossa on
-marmoripatsaat ja pronssiportit. Eräällä miehellä, jolla nyt on
-kahdeksan pankkia, oli kolme vuotta sitten alkaessaan tuskin
-miljoonaa dollaria."
-
-"Mutta kuinka se käy päinsä?" kysyi Montague.
-
-"Kuten juuri sanoin, ostatte palan maata, otatte sille niin korkean
-kiinnityksen kuin saatte ja rakennutatte miljoonan dollarin
-rakennuksen ja panette senkin kiinnitykseen. Perustatte luottoyhtiön,
-julkaisette komeita ilmotuksia, lupaatte korkeat korot ja yleisö
-tulee luoksenne. Sitten te panttaatte yhtiönne n:o l:n osakkeet
-ja panette nukkejohtokuntanne lainaamaan itsellenne rahaa ja
-ostatte toisen yhtiön. Sitä sanotaan pyramiidin rakentamiseksi.
-Tuo pankkipeli on innostavaa, sillä mitä enemmän niitä saatte,
-sitä kuuluisammaksi tulette lehdissä ja sitä enemmän yleisö teihin
-luottaa."
-
-Ja kenraali kertoi esimerkkejä. Stewart, nuori Lännen pankkiiri, oli
-yrittänyt ostaa Tasavallan Trust Yhtiön aikoja sitten. Montanassa oli
-hän kiristänyt Kuparitrustin ahdinkoon; Trusti oli ostanut eduskunnan
-ja molemmat valtiolliset koneistot, mutta tuo mies oli vedonnut
-yleisöön ja kiihkeiden vaalitaisteluiden kautta saanut tuomarinsa
-virkaan ja lopuksi oli Trustin täytynyt lunastaa hänen liikkeensä.
-Ja nyt oli hän tullut New Yorkiin pelaamaan tätä uutta pankkipeliä,
-joka antoi nopeammat voitot kuin tuomarien ostaminen. -- Ja sitten
-Holt, julkea nousukas, kaiken katalan liittolainen, joka myös oli
-miljoonineen siirtynyt pankkialalle. -- Myös Cummings, jääkuningas,
-joka vuosikausia oli kustantanut kaupungin vaalikulut ja kaapaten
-laiturioikeudet kukistanut kilpailijansa. Hän oli "pyramiidin"
-rakentamismenettelyllä, ostaen laivalinjan toisensa jälkeen hankkinut
-rannikkoliikenteen monopolin; ja nyt nähdessään tarvitsevansa
-vielä rahaa, oli hän ostanut tai pannut alulle tusinan verran
-pankkiliikkeitä.
-
-"Jokainen voi käsittää, ettei tällainen voi loppumattomiin jatkua",
-sanoi kenraali. "Tiedän että nuo suuret sen kyllä käsittävät.
-Johtajain kokouksessa toissapäivänä kuulin Watermanin sanovan, että
-siitä on tehtävä pian loppu. Jokainen, joka hänet tuntee, tietää,
-että toista vihjausta ei tarvita."
-
-"Mitä voisi hän tehdä?" kysyi Montague.
-
-"Watermanko?" huudahti nuori Curtiss.
-
-"Hän voi keksiä keinon", sanoi kenraali yksinkertaisesti. "Se on
-ainoa pelastus minun nähdäkseni -- sellaisen vanhoillisen miehen
-voima."
-
-"Te luotatte siis häneen?" kysyi Montague.
-
-"Kyllä", sanoi kenraali. "Luotan häneen -- johonkinhan täytyy
-luottaa."
-
-"Kuulin omituisen jutun", sanoi Harry Curtiss. "Setäni oli
-toissa-iltana Watermanilla ja kysyi, mitä tämä ajatteli markkinoista.
--- Sanon yhdellä lauseella, oli ukko vastannut. Ensi kerran eläissäni
-ei minulla ole mitään arvopapereita hallussani."
-
-Kenraali huudahti hämmästyksestä: "Sanoiko hän niin? Sitten tapahtuu
-jotain pian!"
-
-"Ja siksi ymmärrämme myös, miksi osakemarkkinat ovat lamassa!" lisäsi
-toinen nauraen.
-
-Samassa ilmestyi rouva Prentice ja sanoi: "Aiotteko puhua
-liikeasioista koko illan? Tulkaa sitten tänne ja puhukaa meillekin."
-
-He nousivat ja seurasivat tätä vierashuoneeseen ja Montague istui
-sohvalle rva Prenticen ja tuon nuoren miehen kanssa.
-
-"Mitä puhelitte Dan Watermanista?" kysyi rouva tältä.
-
-"Pitkä juttu", sanoi Curtiss, "mutta te naisethan ette välitä
-Watermanista."
-
-Montague vartioi katsein Lucya eikä voinut pidättää pientä hymyä.
-
-"Kuinka ihmeellinen mies hän on!" sanoi rva Prentice. "Ihailen häntä
-enemmän kuin ketään muuta Wall kadun miestä." Sitten kysyi hän
-Montaguelta: "Oletteko tavannut häntä?"
-
-"Kyllä", sanoi hän ja lisäsi: "Näin hänet tänään."
-
-"Minä näin hänet viime sunnuntaina", sanoi rva Prentice, "Pyhän
-Neitsyen kirkossa, jossa hän kokosi kolehdin. Eikö ole ihmeellistä,
-että mieheltä, jolla on niin paljon asioita mielessä, riittää
-kirkollekin huolenpitoa?"
-
-Ja Montague katsahti taas Lucyyn, jonka näki purasevan huultaan.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Vasta viikon kuluttua tapasi Montague Lucyn taas. Tämä tuli Alicen
-luo välipalalle eräänä päivänä, kun hän sattui olemaan kotona
-aikaisin.
-
-"Eilen olin Frank Landisilla päivällisillä", sanoi Lucy. "Ja kenen
-luulette minun tavanneen -- ystävänne, rva Winnie Duvalin."
-
-"Todellako", sanoi Montague.
-
-"Puhelin paljon hänen kanssaan ja pidin hänestä paljon."
-
-"Hänen tuttavakseen on helppo päästä. Mistä puhuitte?"
-
-"Kaikista asioista, paitsi yhdestä."
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Vai ette muka ymmärrä! Winnie rouva tietää, että olen ystävänne ja
-kaikki, mitä hän puhui, oli tarkotettu teille; tunsin sen koko ajan."
-
-"No mitä hän sitten sanoi?" kysyi Montague hymyillen.
-
-"Hän haluaa tiedottaa teille, että hän on iloinen eikä kuihdu
-takianne. Ja sitten hän kertoi harrastuksistaan."
-
-"Kertoiko hän Babubananasta?"
-
-"Mistä?" huudahti Lucy.
-
-"Viimeksi kun tapasin hänet", sanoi Montague, "harrasti hän hinduja
-ja puheli vain Swameista ja Gnaaneista ja sellaisesta."
-
-"Ei hän nyt puhunut niistä."
-
-"Kaipa hän on ne sitten jättänyt. Mitä hän nyt harrastaa?"
-
-"Hän taistelee tieteellistä eläinrääkkäystä vastaan, harrastaa
-antivivisektsionia."
-
-"Anti-vivisektsionia?"
-
-"Niin. Ettekö ole huomannut, että hänet on valittu jonkun seuran
-kunnia-varapresidentiksi ja on hän lahjoittanut sille tuhansia
-dollareita."
-
-"Mahdoton seurata lehdistä kaikkia Winnie-rouvan retkiä."
-
-"Niin", jatkoi Lucy, "hän on kuullut, kuinka kirurgit rääkkäävät
-koira- ja kissaparkoja ja tahtoi hän kertoa siitä. Mitä jännittävintä
-pöytäkeskustelua."
-
-"Kyllä hän on komea nainen", lisäsi Lucy hetken kuluttua. "Ei ihme,
-että miehet häneen rakastuvat. Hänen tukkansa oli laitettu otsapuolen
-yli kulkevalla nauhalla ja oli hän kuin egyptiläinen prinsessa."
-
-"Hän näyttelee useita osia", sanoi Montague.
-
-"Onko todellakin totta?" kysyi toinen, "että hän maksoi
-kylpyammeestaan viisikymmentä tuhatta?"
-
-"Niin hän kehuu. Ja niin lehdet kertovat. Kaipa se on totta. Duval
-kertoikin, että rouvansa maksaa hänelle miljoonan vuodessa; mutta hän
-taisi olla suutuksissaan."
-
-"Onko hän niin rikas?" kysyi Lucy.
-
-"En tiedä, kuinka rikas hän itse on", vastasi Montague, "mutta hän
-on New Yorkin vaikuttavimpia miehiä. Häntä sanotaan 'järjestelmän
-pankkiiriksi'."
-
-"Olen kuullut hra Ryderin puhuvan hänestä", sanoi Lucy.
-
-"Ei kai mitään edullista", sanoi toinen hymyillen.
-
-"Ei, heillä on ollut jotain riitaa. Mitä se koskikaan?"
-
-"Enpä tiedä. Mutta Ryder on vapaa seikkailija, nousukas, ja Duval on
-suurten liitossa, eivätkä ne suosi tulokkaita."
-
-Lucy istui hetken vaieten, kulmat rypyssä. "Onko totta, että herra
-Ryderin asema on niin horjuva? Luulin että Gotham Trust Yhtiö olisi
-maan suurimpia laitoksia. Suuria summiahan ne ilmoittavat -- 70-80
-miljoonaa -- mitä se merkitsee?"
-
-"Niin kai ne ilmoittavat."
-
-"Eikö se ole totta sitten?"
-
-"Eiköhän. En tiedä mitään Ryderin hommista -- huhuja vain. Kaikki
-sanovat, että hän pelaa rohkeaa peliä. Noudattakaa neuvoani ja
-pitäkää rahanne muualla. Teidän on oltava kaksin verroin varuillanne
-nyt, kun teillä on vihollisia."
-
-"Vihollisia?" kysyi Lucy oudostellen.
-
-"Oletteko unohtanut, mitä Waterman sanoi teille?"
-
-"Ette kai tarkoita", huudahti hän, "että Waterman ahdistaisi Ryderiä
-minun takiani."
-
-"Se kuulostaa uskomattomalta nyt", sanoi Montague, "mutta on
-sellaista tapahtunut ennenkin. Joka tuntee Wall kadun juttuja, tietää
-että moni järkyttävä mullistus on saanut tällaisesta alkunsa."
-
-Montague sanoi tämän sattumalta, ajattelematta mitään erityistä. Hän
-ei katsonut puhetoveriinsa eikä nähnyt, minkä vaikutuksen se tähän
-teki. Sitten johti hän puheen toisaanne ja oli unohtanut koko jutun,
-kun Lucy soitti seuraavana päivänä.
-
-Viikko sitten oli hän kirjottanut Smith & Hansonille, sille
-lakimiesliikkeelle niistä osakkeista.
-
-"Allan?" kysyi hän. "Eikö ole tullut tietoa niistä osakkeista?"
-
-"Ei mitään."
-
-"Puhelin siitä erään tuttavani kanssa, joka teki mielestäni tärkeän
-vihjauksen. Eikö olisi syytä kysyä, ketä he edustavat?"
-
-"Mitä hyötyä siitä olisi?" kysyi Montague.
-
-"Pääsisimme sen perille, mitä ne tarkottavat. Aavistan niiden
-tietävän, kuka myy, ja meidän pitäisi tietää, kuka aikoo ostaa.
-Jos kirjottaisitte niille, että ette halua keskustella välittäjäin
-kanssa."
-
-"Mutta en voi enää tehdä sitä", sanoi Montague. "Olen ilmoittanut
-summan eivätkä he ole vastanneet. Heikentäisimme vaan asemaamme
-tiedustelemalla. Parempi olisi kääntyä toisten puoleen."
-
-"Mutta minä tahtoisin tietää, kuka teki tuon tarjouksen", intti Lucy.
-"Olen kuullut huhuja osakkeista ja todellakin haluaisin tietää."
-
-Hän kertasi tätä väitettä useaan kertaan ja näytti olevan hyvin
-kiihkeä; Montague ihmetteli, kuka hänelle oli mahtanut puhua ja mitä
-hän oli kuullut. Mutta varuillaan ollen ei hän kysynyt telefoonissa.
-Lopuksi sanoi hän: "Pelkään että tämä on virhe, mutta teen kuitenkin
-kuten tahdotte." Hän kirjotti Smith & Hansonille ilmoituksen, että
-halusi puhutella heidän edustajaansa. Hän lähetti tämän tiedon
-lähetillä ja tuntia myöhemmin tuli pieni, sitkeä, ryppynaamainen ja
-ovelannäköinen mies ja sanoi olevansa Hanson.
-
-"Olen puhunut niiden Northern Missisippi-osakkeiden omistajain
-kanssa", sanoi Montague. "Te tiedätte ehkä, että tuo rata
-rakennettiin erikoisissa oloissa; useimmat osakkeenomistajat olivat
-perhetuttavia. Siksi se osakkeenomistaja, jota edustan, ei haluaisi
-keskustella välittäjän kanssa, jos asia voidaan muuten järjestää.
-Haluaisiko edustamanne tarjouksen tekijä neuvotella suorastaan
-osakkeiden omistajan kanssa."
-
-Montague lopetti ja huomasi vieraansa tuijottavan häneen; sitten
-muuttui tämän ilme hymyksi. "Mitä temppua te nyt yritätte?" kysyi
-mies.
-
-Montague ei ymmärtänyt suuttua. Hänkin tuijotti ja sanoi: "En ymmärrä
-teitä."
-
-"Ette?" sanoi toinen nauraen häntä vasten silmiä. "Tiedän sitte
-enemmän kuin te."
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Teidän edustamanne henkilö ei ole enää niiden osakkeiden omistaja."
-
-Montague pidätti henkeään: "Ei ole omistaja!"
-
-"Eipä tietenkään", sanoi Hanson. "Hän myi ne kolme päivää sitten."
-Ja voimatta pidättää tyytyväisyyden ilmettä, lisäsi hän: "Hän myi
-ne Stanley Ryderille. Ja hän myi ne sadalla kuudellakymmenellä, jos
-tahdotte tietää ja sai sadanneljänkymmenen velkakirjan kuudelle
-kuukaudelle."
-
-Montague oli kuin puulla päähän lyöty. Hän voi vain tuijottaa.
-
-Toinen näki, että hänen hämmästyksensä oli todellinen ja hymyili
-ivallisesti. "Teidän edustamanne henkilö on nähtävästi toiminut
-ohitsenne", sanoi hän.
-
-Montague nousi ja kumarsi kohteliaasti. "Pyydän anteeksi, hra
-Hanson", sanoi hän hiljaa. "Vakuutan, etten tuntenut asiaa."
-
-Kun mies oli lähtenyt, nojautui hän pöytäänsä ja tuijotti eteensä.
-"Stanley Ryderille!"
-
-Hän soitti ystävälleen: "Lucy, onko totta, että olette myynyt
-osakkeet?"
-
-Hän kuuli tämän hengähtävän. "Vastatkaa!" huusi hän.
-
-"Allan, te suututte minuun --"
-
-"Vastatkaa, oletteko myynyt ne osakkeet?"
-
-"Kyllä, Allan; en tarkottanut --"
-
-"En puhu asiasta puhelimitse", sanoi hän. "Pistäyn kotimatkalla
-teillä. Olkaa kotona. Asia on tärkeä." Ja hän ripusti kuulotorven
-paikoilleen.
-
-Määräaikana tuli hän ja Lucy oli odottamassa. Tämä oli kalpea ja
-hämillään, ei noussut tervehtimään, tuijotti vain hänen kasvoihinsa.
-
-Montague oli synkkä. "Tämä juttu on ollut kiusallinen," sanoi hän,
-"sitä on tarpeeton pitkittää. Olen tehnyt päätökseni, niin ettei
-siitä keskustella. Teidän asioitanne en tästälähtien voi hoitaa."
-
-"Allan!" huudahti Lucy.
-
-Montaguella oli laukku, jossa olivat kaikki Lucyn paperit. "Toin
-kaikki tänne. Tässä ovat tilit ja kirjeenvaihto. Kuka tahansa voi
-ottaa niistä selvän."
-
-"Allan, tämä on julmaa."
-
-"Ikävä kyllä, mutta muuta ei voi tehdä."
-
-"Mutta eikö minulla ollut oikeutta myydä osakkeitani Stanley
-Ryderille?"
-
-"Täysi oikeus myydä kelle halusitte. Mutta teillä ei ollut oikeutta
-pyytää minua hoitamaan asioitanne ja sitten salata minulta, mitä
-teette."
-
-"Mutta vastahan minä myin kolme päivää sitten."
-
-"Tiedän sen, mutta teidän olisi ollut heti ilmoitettava minulle.
-Eikä siinä kaikki. Te koititte pitää minua käpälänä, jolla olisitte
-siepannut kastanjat tulesta Stanley Ryderille."
-
-Hän näki Lucyn hätkähtävän. "Eikö se ole totta? Hänkö teidät käski
-urkkimaan sitä asiaa?"
-
-"Kyllä hän se oli, Allan", sanoi Lucy. "Mutta ettekö ymmärrä pulaani?
-En ole liike-ihminen enkä ymmärtänyt --"
-
-"Te ymmärsitte, ettette ollut suora minulle. Siinä kaikki. Enkä voi
-enää edustaa teitä. Stanley Ryder on ostanut osakkeenne ja hän on
-oleva neuvonantajanne tästä lähtien."
-
-Hän ei ollut aikonut keskustella asiasta, mutta hän näki, kuinka
-syvästi Lucy oli loukkaantunut, ja vanha side piti vielä.
-
-"Ettekö voi käsittää, mitä teitte minulle?" huudahti hän. "Kuvitelkaa
-asemaani. Puhun hra Hansonille. Minä en tiedä mitään, hän tietää
-kaikki. Hän tiesi, mitä te olitte saanut maksua, ja senkin, että
-olitte ottanut velkakirjan."
-
-Lucy tuijotti häneen silmät levällään. "Allan!" huokasi hän.
-
-"Näette mitä se merkitsee. Sanoinhan, ettette voi tehdä mitään salaa.
-Nyt on vain muutamain päiväin asia, kun kaikki saavat tietää, että
-annoitte hänen tehdä kaiken tämän."
-
-He vaikenivat kauan. Lucy tuijotti eteensä. Sitten hän äkkiä katsoi
-Montagueen. "Allan!" sanoi hän. "Te -- ymmärrätte." Ja raivoisasti
-purki hän: "Minulla oli oikeus myydä ne osakkeet. Ryder tarvitsi
-niitä. Hän muodostaa syndikaatin ja kehittää sitä liikettä. Se oli
-liikekysymys."
-
-"En epäile sitä", sanoi Montague hiljaa, "mutta kuinka saatte
-maailman uskomaan? Minä sanoin teille, mitä tapahtuu, jos rupeatte
-Stanley Ryderin ystäväksi. Liian myöhään tulette huomaamaan, mitä
-se merkitsee. Sen Watermanin jutun olisi luullut avaavan silmänne
-näkemään, mitä ihmiset sanovat."
-
-Lucy katsoi häneen kauhuissaan. "Allan!" rukoili hän.
-
-"Mitä tahdotte?"
-
-"Ette kai tarkota, että tuo tapahtui minulle, siksi että Stanley
-Ryder on ystäväni?"
-
-"Tietysti tarkotan. Waterman oli kuullut jutun ja ajatteli, että jos
-Ryder on rikas, on hän kymmenen kertaa rikkaampi."
-
-Montague näki punan kohoavan Lucyn kaulaan ja kasvoille. Tämä hykerti
-käsiään hermostuneesti. "Oh, Allan! Tämä on hirveätä!"
-
-"Ei minun tahdostani. Sellainen on mailma. Sain sen selville ja
-koetin osottaa teille."
-
-"Mutta se on kauheaa. En usko sitä. En antaudu. En ole niin raukka,
-että hylkäisin ystävän tuollaisista syistä."
-
-"Käsitän tunteenne", sanoi Montague. "Ja olisin apunanne, jos olisi
-kyseessä joku muu mies kuin Stanley Ryder. Mutta luulenpa tuntevani
-hänet paremmin kuin te."
-
-"Ette tunne, Allan", vastasi Lucy. "Hän on hyvä mies. Häntä ei vain
-kukaan ymmärrä --"
-
-Montague kohotti olkapäitään. "Ehkei", sanoi hän. "Olen kuullut tuon
-ennen. Moni on parempi kuin tekonsa, ainakin uskottelevat itselleen.
-Mutta teillä ei ole oikeutta tuhota elämäänne säälistä Ryderiä
-kohtaan. Hän on itse maineensa hankkinut, ja jos hän todella teistä
-välittäisi, ei hän vaatisi teitä noin uhrautumaan."
-
-"Ei hän ole vaatinut. Tein sen vapaaehtoisesti. Luotan häneen enkä
-usko teidän kauheita juttujanne."
-
-"Hyvä. Saatte siis kulkea tietänne."
-
-Hän puhui tyyneesti, vaikka sydämmensä oli tuskaa täynnä. Hän tiesi
-hyvin, millaisella puheella Ryder oli Lucyn tuohon asemaan saattanut.
-Hän olisi voinut murskata sen kauniin kuvan, jonka Ryder oli
-itsestään luonut; mutta hän ei hennonut. Vaistomaisesti käsitti hän,
-että Lucy oli Ryderiin rakastunut ja ettei mitkään tosiseikat voisi
-tätä järkyttää. Hän voi vain sanoa: "Saatte sitten itse kokea."
-
-Ja sitten katsomatta enään tämän säälittäviin kasvoihin hän kääntyi
-ja poistui kättä ojentamatta.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Toukokuu oli jo pitkälle kulunut ja useimmat Montaguen tuttavat
-olivat kesäasunnoillaan, ja niillä, jotka olivat pöytäänsä sidotut,
-oli jahdit ja automobiilit ja yksityisvaunut ja menivät he joka
-iltapäivä maalle. Montague oli kutsuttu seuraavaksi viikoksi Eldridge
-Devonille, jossa Alice oli ollut viikon; mutta hän ei voinut lähteä
-ennen lauantaita, jolloin hän kulki Hudsonia ylös Devonin kolmensadan
-jalan höyryjahdilla "Triton."
-
-Joku epäystävällinen henkilö oli sanonut Montaguelle, että Devon
-on "elävä haukotus", mutta hän näytti olevan hyvin elonhaluinen
-sinä lauantaina. Hän oli päässyt vakaumukseen, että muuan uusi ja
-vasta vähän ilmoitettu automobiili oli osottautunut paremmaksi kuin
-hänen edelliset seitsemäntoista vaunuaan ja oli hän hankkinut niitä
-kolme, ja kun Montague istui Tritonin kannella ihaillen mahtavaa
-virtamaisemaa, kuuli hän korvissaan tasasena huminana Devonin äänen,
-joka puhui pyöräin kantokyvystä ja vesikääreisistä sylintereistä.
-
-Yksi näitä uusia vaunuja oli vastassa Devonin yksityislaiturilla ja
-kiidätti heidät yli mäen päärakennukselle. Devonin tila ei ollut
-koskaan Montaguesta näyttänyt niin ihmeelliseltä kuin nyt, kun puut
-olivat täydessä kukassa ja kevään ihmeet kaikkialla. Virstamäärin
-näkyi mäenrinteitä rehevine ruohostoineen, mutta Eldridge Devon
-ei muuta ajatellut kuin miten niillä voi lennättää golfipalloja.
-Montague ei koskaan ollut niin tuntenut tämän seurapiirin ihmisten
-surkeata tylsyyttä kuin seisoessaan tämän palatsin satumaisella
-portahistolla ja katsellessaan Hudsonin valtavaa vuota yli bridgea
-pelaavan rva Aldenin ja tämän tuttavain päitten.
-
-Aterian jälkeen hän lähti kävelylle Alicen kanssa ja tämä kertoi
-tapahtumia: "Ja nuori Curtiss oli täällä jonkun päivän. Hän sanoi
-tavanneensa sinut. Mitä pidät hänestä?"
-
-"Tuntui järkevältä pojalta."
-
-"Pidän hänestä paljon", sanoi Alice. "Meistä voi tulla hyvät
-tuttavat. Hänen kanssaan on hauska puhua; kuten tiedät oli hän
-Cuban sodassa ja on hän ollut ratsaspaimenenakin ja hän osaa kertoa
-seikkailuistaan. Eikö hän ole etevä lakimies."
-
-"Hän on tunnetun toiminimen jäsen ja tuskinpa sinne kyvyttömänä olisi
-päässyt."
-
-"Hän on Laura Heganin hyvä ystävä", sanoi Alice. "Laura oli täällä
-päivän. Hän ei hyväksy kaikkia."
-
-Montague kertoi kerran olleensa tämän luona vieraisilla eräällä
-lähitilalla.
-
-"Puhelin hänen kanssaan", sanoi Alice. "Hän kutsui minut sinne
-välipalalle ja vei ajelemaan. Pidin hänestä enemmän kuin alussa
-luulinkaan. Pidätkö sinä hänestä, Allan?"
-
-"En voi sanoa oikein tuntevani häntä. Luulisin pitäväni hänestä,
-mutta hän ei satu pitämään minusta."
-
-"Kuinka niin?" kysyi tyttö.
-
-Montague hymyili: "Maku on erillainen."
-
-"Mutta joku syyhän siihen täytyy olla", väitti Alice, "sillä hän
-katselee asioita jotenkin samalta kannalta kuin sinäkin. Minä sanoin,
-että hänen pitäisi puhua niistä kanssasi."
-
-"Mitä hän sanoi?"
-
-"Ei mitään", vastasi tyttö ja sitten hän äkkiä katsahti Allaniin.
-"Sinä tiedät syyn. Kerro se minulle!"
-
-"En tiedä mitään varmaa. Luulen että se on se rva Winnien juttu."
-
-"Rva Winnie?" ihmetteli Alice.
-
-"Hän on kai kuullut sen juorun ja uskoo sen todeksi."
-
-"Mutta sehän on hullua. Mikset sano hänelle, miten asia on?"
-
-"Minäkö?" sanoi Montague. "Ei ole syytä. Hän ei välitä minusta."
-
-Montague oli hetken vaiti. "Ajattelinhan minä sitäkin", sanoi hän
-sitten. "Sillä se suututti ensin. Kuvittelin meneväni hänelle
-sanomaan: se mitä minusta uskotte, ei ole totta! Tai sitten ajattelin
-kirjoittaa. Mutta sitten ymmärsin, että se olisi tyhmää ja hän
-pitäisi minua tunkeilevana."
-
-"En uskokaan", sanoi Alice. "Ei ainakaan, jos hän tarkotti totta
-puhuessaan minulle, kuinka väsyttäviä ja kaavallisia nämä seurapiirin
-ihmiset ovat. 'Ei kukaan puhu minulle totuutta', niin hän sanoi.
-'Miehet imartelevat kauneutta arvellen, että se on ainoa, mistä
-naiset välittävät. Mitä paremmin niitä tunnen, sitä vähemmin niistä
-välitän'."
-
-"Niinpä niin", sanoi Montague. "Sellaisessa asemassa olevan tytön
-tuttavuus on nolostuttava. Isä on mahtava ja tyttö perii suunnattomia
-rikkauksia, ja hänen ympärillään pyörivät koettavat vetää voittoa
-siitä. Minä kiinnyin häneen heti, kun tapasin hänet. Mutta kun
-opin lähemmin tuntemaan sen mailman, missä hän elää, en ole juuri
-puhutellutkaan häntä."
-
-"Mutta siten teet vääryyttä hänelle", sanoi Alice. "Aatteles jos
-kaikki kunnialliset ihmiset ajattelisivat niin. Ja häneen on helppo
-tutustua. Hän käy Itäpuolen slummeissa opettamassa köyhiä lapsia. Kun
-minä kysyin, eikö se ole uskallettua, nauroi hän. Hän sanoi, että ne
-ihmiset ovat juuri kuin muutkin, kun niihin tutustuu; perehtyy heidän
-tapoihinsa ja huomaa, etteivät ne ole pelottavia, päinvastoin."
-
-"Kuvittelen asiain niin olevan", sanoi Montague.
-
-"Hänen isänsä tuli häntä noutamaan", jatkoi Alice. "Laura sanoi
-Heganin olleen ensi kerran kuuteen kuukauteen ulkona kaupungista.
-Eikö ole omituista, että hän tekee tuolla tavalla työtä, vaikka on
-niin rikas. Miksi luulet hänen haluavan sitä niin paljon lisää?"
-
-"En luule, että se on rahakysymys, vaan valta. Ja kun on paljon
-rahaa, täytyy tehdä vankasti työtä torjuakseen toisia sitä ottamasta."
-
-"Hän on hyvin ystävällinen", sanoi Montague. "Hän kysyi sinua. Eikö
-hänen pitänyt ostaa ne Lucy Dupreen osakkeet?"
-
-"Oli puhetta siitä, mutta se jäi."
-
-Hetken vaiettuansa kysyi Alice äkkiä: "Allan, mitä ovat ne jutut
-Lucystä?"
-
-"Mitkä jutut?"
-
-"Kuulin rva Landis'in puhuvan hänestä ja hra Ryderistä. Se on
-hävytöntä."
-
-Montague ei tiennyt mitä sanoa. "Mitä minä sille voin tehdä?" kysyi
-hän.
-
-"En tiedä", sanoi Alice, "mutta mielestäni Victoria Landis on hirveä
-nainen. Hän itse tekee mitä haluaa. Ja kertoo niin kauheita juttuja
---"
-
-Montague ei sanonut mitään.
-
-"Kuule", alkoi Alice taas, "onko kaikki välimme Lucyn kanssa lopussa
-nyt, kun sinä et enää hoida hänen asioitaan?"
-
-"En tiedä. En luule hänen välittävän nähdä minua. Olen huomauttanut
-hänelle erehdyksestään, mutta hän tahtoo kulkea tietään. Mitä voin
-muuta?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltana istui Montague likellä rva Aldenia. "Mitä kuulenkaan
-teidän ystävästänne?" sanoi tämä.
-
-"En tiedä", vastasi Montague jyrkästi.
-
-"Tuo ihastuttava leski näyttää ihan heittäyneen valloilleen."
-
-"Kuinka voitte sanoa niin?"
-
-"Vivie Patton kertoi ja hän on Stanley Ryderin vanhoja rakastettuja,
-niin että kai se tieto tuli suoraan tältä itseltään."
-
-Montague ei osannut sanoa mitään.
-
-"Paha juttu", sanoi rva Alden. "Hän on todella viehättävä olento. Se
-käy hänelle kalliiksi -- hän on muukalainen; ja niin nopeasti. Onko
-se mississippiläistapoja?"
-
-Montague pakotti itsensä sanomaan: "Lucy on oma emäntänsä." Mutta
-rouva tokasi: "Vivie sanoi että hän on Ryderin."
-
-"Ymmärrän asemanne", jatkoi tuo mahtava rouva. "Kaikki puhuvat siitä.
-Ystävänne Reggie Mann kuuli, mitä Vivie sanoi ja kertoo edelleen."
-
-"Reggie ei ole ystäväni", sanoi Montague lyhyesti.
-
-Hetken vaitiolon jälkeen sanoi hän puheenainetta muuttaakseen:
-"Kuinka voitte te sietää sitä miestä?"
-
-"Oh, Reggie täyttää paikkansa", oli vastaus.
-
-"Katselkaa nyt näitä naisia ja ajatelkaa niitä olevan puolen tusinaa
-samassa huoneessa jonain aamuna. Ne vihaavat toisiaan kuin myrkkyä
-eikä ole miehiä läsnä eikä mitään tehtävää. Kuinka voisitte estää
-niitä riitelemästä?"
-
-"Onko se Reggien tehtävä?" kysyi toinen.
-
-"On. Hän näkee kiiltokärpäsen ja hyppää ylös ja tekee sukkeluuden. Ja
-samapa se, mitä hän tekee -- olen kuullut hänen kukkona kiekuvan ja
-omiin jalkoihinsa kompastuvan, kaikki vain naurua herättääkseen."
-
-"Ettekö pelkää näiden lauseiden tulevan hänen korviinsa?" kysyi
-Montague hymyillen.
-
-"Se on tarkotuskin."
-
-"Pelkään, ettei teillä ole paljon vihollisia", lisäsi rva Alden
-hetken kuluttua.
-
-"Ei erikoisia."
-
-"Teidän tulisi hankkia. Viholliset ovat elämän maustimet. Tarkotan
-totta", lisäsi hän nähdessään toisen hymyilevän.
-
-"En ole tullut sitä ajatelleeksi."
-
-"Ettekö ole koskaan tuntenut, mitä hyvä tappelu merkitsee? Te olette
-tapoja noudattava, mutta ette myönnä sitä. Mutta mikä ihmistä pitää
-paremmin hereillä, kuin oikea kunnon viha? Jonain päivänä ymmärrätte
-kyllä -- elämän päänautinto on ahdistaa vihamiestään ja nähdä hänen
-jaloissaan kiemurtelevan."
-
-"Mutta jos hän saa teidät jalkoihinsa?"
-
-"En päästä häntä tekemään sitä. Siksihän tapellaankin. On hyökättävä,
-iskettävä ensin."
-
-"Tuo kuulostaa raakalaisaikaiselta."
-
-"Päinvastoin", väitti nainen, "se on sivistyksen korkein saavutus.
-Sitä varten on seuraelämä olemassa -- sen tehtävä on viljellä
-vihaa. Soveliaimpain eloon jääminen uudessa muodossaan. Tutkitte
-uhrianne, saatte selville hänen heikon kohtansa ja iskette siihen.
-Tiedätte mitä hän haluaa ja otatte sen pois. Valitsette huolella
-liittolaisenne ja piiritätte, yllätätte hänet; ja kun hänet olette
-masentanut, alatte ajaa takaa toista."
-
-Ja rva Alden katseli tähän Ludvig XV:n malliin sisustettuun Devonin
-seurusteluhuoneeseen kokoontunutta valittua seuraa ja kysyi: "Mitä
-varten luulette näiden olevan täällä koossa?"
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Viikkoa paria myöhemmin Oliver soitti veljelleen: "Oletteko Alicen
-kanssa vapaat tänä iltana? Toisin teille erään tuttavan."
-
-"Kenet?" kysyi Montague.
-
-"Et ole hänestä kuullutkaan. Mutta tahtoisin tuoda hänet teille. Hän
-tuntuu vähän omituiselta, mutta selitän sitten. Sano Alicelle, että
-minä takaan hänet."
-
-Montague toimitti tiedon kotiinsa ja kello seitsemän menivät he alas.
-Vastaanottohuoneessa oli Oliver ja tuo uusi tuttava, ja Montaguen oli
-vaikea pidättää hämmästyksen ilmettä.
-
-Vieraan nimi oli Gamble. Hän oli pieni mies, hieman yli viiden jalan
-ja niin lihava, että oli vaikea ymmärtää, kuinka hän voi liikkua.
-Niska ja kaula olivat kuin rasvapoimurykelmä, kasvot kuin täysikuu
-ja niistä tuikki kaksi pientä siansilmää. Mutta että ne tuikkivat
-älykkäästi, sen huomasi vasta niitä tarkattuaan.
-
-Hra Gamble oli kömpelöimmän näköinen olento, mitä Alice koskaan oli
-tavannut. Hän kosketti hieman tämän ojennettua lihavaa kättä ja
-katsoi sitten avuttomana Oliveriin ja tämän veljeen.
-
-"Hyvää iltaa. Hyvää iltaa", alkoi vieras puheliaasti. "Hauskaa
-tutustua teihin, hra Montague. Olen kuullut teistä veljeltänne niin
-paljon, että tuntuu kuin olisimme vanhat tutut."
-
-Hetken vaitiolon jälkeen sanoi Montague: "Menemmekö ruokasaliin?"
-
-Hän kyllä tiesi, kuinka heitä tuijotettaisiin, mutta hän ei keksinyt
-muuta keinoa päästä tästä pulasta. He valitsivat paikkansa ja
-Montague oudosteli väläykseltä, mahtaisivatko herra Gamblen kädet
-ulottua pöydälle.
-
-"Lämmin ilta", huohotti tämä. "Olen ollut junassa koko päivän."
-
-"Hra Gamble tulee Pittsburgista," selitti Oliver.
-
-"Niinkö?" sanoi Montague, yrittäen saada keskustelua liikkeelle.
-"Oletteko siellä liikehommissa?"
-
-"En, olen irti niistä", sanoi hra Gamble hymyillen. "Kokosin kasani,
-niin sanoakseni, ja erosin. Tahdon nähdä kappaleen mailmaa, ennenkuin
-vanhaksi käyn."
-
-Tarjoilija tuli kuulemaan ruokatilauksia ja sillä välin loi Montague
-suuttuneen katseen veljeensä, jonka kasvoja hymy kirkasti. Ja Alice
-näytti kuin sanovan: mistä ihmeestä voisi keskustella?
-
-Mutta ei tuntunut olevan niinkään vaikeata keskustella tämän
-pittsburgilaisen kanssa. Hän tuntui tietävän kaikki mailmankaupungin
-juorut ja heitti iloisesti esille keskustelun aiheita. Hän oli ollut
-Palmurannikolla ja Kuumilla Lähteillä talvisin ja kertoili näkemiään;
-hän oli menossa Newportiin ja puheli sikäläisestä kesänvietosta.
-Jos hän hiukkaakaan aavisti, ettei hänen juttelunsa juuri lainkaan
-huvittanut Montaguea eikä tämän serkkua, niin ei hän ainakaan antanut
-sen näkyä.
-
-Kun oli syöty Oliverin tilaama mainio ateria, ehdotti hra Gamble
-teatteriin menoa. Hänellä oli tilattuna aitio ja Oliver otti Alicen
-puolesta kutsun vastaan, ennenkuin Montague ennätti sanaakaan sanoa.
-Tämä kuitenkin pyysi anteeksi ja puhui tärkeistä töistä.
-
-Ja hän meni huoneeseensa, pudisti pois suuttumuksensa ja heittäytyi
-työhönsä. Puolen yön jälkeen lakattuaan siitä meni hän ulos
-hengittämään vähän raitista ilmaa ja palatessaan tapasi hän Oliverin
-tuttavineen hotellin eteisestä.
-
-"Kas, hauskaa tavata taas, herra Montague", sanoi Gamble.
-
-"Alice meni juuri ylös", sanoi Oliver. "Me istumme hetkisen
-kahvilassa. Tuletko seuraan?"
-
-"Niin, tulkaa pois", sanoi herra Gamble ystävällisesti.
-
-Montague meni, koska halusi puhella Oliverin kanssa vielä tänä yönä.
-
-"Tunnetteko Dick Inghamin?" kysyi Gamble heidän istuessaan.
-
-"Teräsherran?" kysyi Montague. "En ole häntä tavannut."
-
-"Puhelimme hänestä juuri", sanoi toinen. "Poika parka -- olipa se
-kova onni. Syy ei ollut hänen. Oletteko kuullut asian oikeaa laitaa?"
-
-"En", sanoi Montagne, mutta tiesi kyllä, mitä asiaa toinen tarkotti.
-Ingham kuului "Terässeurueeseen" ja oli ollut Trustin presidentti,
-kunnes oli ollut pakotettu skandaalin takia eroamaan.
-
-"Hän on vanha ystäväni", sanoi Gamble, "ja hän kertoi koko jutun
-minulle. Se alkoi Parisissa. Joku sanomalehtinainen yritti kiristää
-häneltä rahaa ja hän pisti tämän vankilaan kolmeksi kuukaudeksi. Ja
-kun hän pääsi ulos, alkoivat lehdet täällä kotona levittää juttuja
-Ingham parasta ja yleisö hurjistui ja hänen oli pakko erota --
-aatelkaas."
-
-Gamble hohotti niin kovin, että sai yskänkohtauksen ja viittasi
-vesilasiin.
-
-"Nyt niillä on taas uusi skandaali", sanoi Oliver.
-
-"Ne teräsveikot ovat aika poikia", nauroi Gamble. "Tahtoisivat nyt
-saada Davidsonin eroamaan, mutta hän tappelee vastaan. Tietää liikaa!
-Tarvitsisipa teidän kuulla hänen juttunsa!"
-
-"Se ei mahda olla kaunis", sanoi Montague jotain sanoakseen.
-
-"Paha juttu", sanoi toinen vakavasti. "Olen puhunut siitä niille
-jonkun kerran, mutta eipä se auta. Muistan Davidsonin kerran
-sanoneen: Jim, joku saa rahaa ja ostaa kaikki mitä tahtoo ja vihdoin
-ostaa naisen, ja sitten alkavat hänen vaikeutensa. Jos ostat kuvia,
-on sillä rajansa -- saat seinäsi täyteen. Mutta naista et voi koskaan
-tyydyttää." Ja hra Gamble pudisti päätään. "Paha juttu, paha juttu",
-kertasi hän.
-
-"Oletteko itse teräsalalla?" kysyi Montague kohteliaasti.
-
-"En, minun alani on öljy. Olen taistellut trustia vastaan ja viime
-vuonna ne ostivat liikkeeni. Ja nyt katselen mailmaa."
-
-Hra Gamble vaipui taas mietteisiin. "En ole koitellut sitä naisalaa",
-kertoili hän; "olen naimisissa ja ajattelen, että yksi nainen riittää
-minulle."
-
-"Onko perheenne New Yorkissa?" kysyi Montague haluten vaihtaa
-puheenaihetta.
-
-"Ei, he elävät Pittsburgissa", oli vastaus. "Minulla on neljä tytärtä
--- ne ovat kaikki lukiossa. Oivia tyttöjä. Teidän pitäisi tutustua
-niihin."
-
-"Se olisi hauskaa", sanoi Montague sisäisesti tuskasta väänteleiden.
-Mutta muutaman hetken kuluttua hra Gamble hänen sanomattomaksi
-helpotuksekseen nousi ja sanoi hyvää yötä.
-
-Montague näki hänen työläästi kömpivän automobiiliinsa, ja kääntyi
-sitten veljeensä: "Oliver, mitä piruja tämä tarkottaa?"
-
-"Mikä?" kysyi toinen viattomasti.
-
-"Tämä mies?" huudahti toinen.
-
-"Minä luulin, että olisit huvitettu hänen seurastaan", sanoi Oliver;
-"hän on mieltäkiinnittävä mies."
-
-"En ole leikkituulella", sanoi hänen veljensä vihasesti. "Kuinka
-mailmassa saatoit sinä loukata Alicea tuomalla tällaisen miehen
-meille?"
-
-"Älä puhu roskaa, hän tuntee kaikki hienot ihmiset --"
-
-"Missä tapasit hänet?"
-
-"Rva Landis esitti. Ja hänelle oli serkkunsa, meriupseeri,
-esittänyt hänet. Hän on elänyt Brooklynissä tämän talvea ja tuntee
-laivastoväen."
-
-"Mutta mitä on tämän takana?" tiukkasi Montague kiivaasti. "Joku
-liikehommako?"
-
-"Ei, ei", sanoi Oliver iloisesti hymyillen. "Se on pelkkä
-seurakysymys. Hän haluaa tehdä tuttavuuksia, näetkös."
-
-"Ja sinä viet hänet Seurapiiriin?" sanoi toinen ivallisesti.
-
-"Olet kuuma, kuten lapset sanovat", nauroi hänen veljensä.
-
-Montague tuijotti häneen. "Oliver, et kai aikone viedä tuota miestä
-suureen Seurapiiriin?"
-
-"Totta kai aion, jos hän haluaa. Miksen veisi?"
-
-"Entä hänen vaimonsa ja tyttärensä!"
-
-"Niistä ei hätää -- perhe pysyy Pittsburgissa. Hänet vain nyt.
-Yhtä kaikki. Voisin lyödä vetoa, että Jim Gamblen neljälle
-palkintotyttärelle olisi vaikea puhua oikeista asioista. Ovat olleet
-asuntokoulussa ja saaneet, mitä rahalla voi ostaa. Olen väsynyt
-kuulemaan kertomuksia heidän ennätyksistään."
-
-"Tahdotko väittää, että tuttavasi huolivat tuon miehen joukkoonsa?"
-
-"Jotkut ainakin. Hänellä on tynnyrittäin rahaa, näes. Ja hän ymmärtää
-täysin asemansa -- ei tule tekemään erehdyksiä."
-
-"Mutta mitä mailmassa tahtoo hän sitten?"
-
-"Jätä se hänen asiakseen."
-
-"Ja sinä", vaati Montague, "saat rahaa tästä?"
-
-Oliver hymyili selittämätöntä hymyään. "Et kai kuvittele, että
-rakastan häntä. Arvelin, että sinua huvittaisi nähdä tätä peliä."
-
-"Menee mukiin", sanoi toinen, "mutta sinulla ei ole oikeutta tunkea
-tuollaista miestä Alicen tuttavuuteen."
-
-"Loruja", sanoi Oliver. "Hän tapaisi hänet kumminkin Newportissa tänä
-kesänä. Kuinka voisin viedä hänet muualle, jollen olisi esittänyt
-häntä täällä? Ei hän Alicea vahingoita. Tarjosi tänään hänelle
-hauskan illan ja panenpa vetoa, että Alice ennen pitkää sietää häntä
-hyvin. Hän on todella mukava veikko, ainoa vika vain se, että hän
-rupeaa puhumaan perheasioistaan."
-
-Montague ei jatkanut juttua ja Oliver vaihtoi puheenainetta: "Lucyn
-juttu näyttää pahalta. Eikö sille voi mitään?"
-
-"Ei mitään."
-
-"Hän ihan tuhoaa itsensä", sanoi Oliver. "Olen koittanut saada
-Reggie Mannia esittämään hänet rva Devonille, mutta hän ei sano
-uskaltavansa."
-
-"Sen uskon kyllä."
-
-"Hitto vieköön", sanoi Oliver. "Luulin että rva Alden kutsuisi hänet
-Newportiin kesäksi, mutta nyt luulen, ettei tämä tahdo olla missään
-tekemisissä hänen kanssaan. Lucy saa pian havaita, ettei hänellä ole
-muita tuttuja kuin Stanley Ryder ja tämän joukkio. Hän on suorastaan
-hukannut itsensä."
-
-Montague kohautti olkapäitään sanoen: "Se on hänen tapaistaan."
-
-"Arvelenpa että hän pitää hauskaa", lisäsi toinen. "Ryder tuhlaa
-kernaasti."
-
-"Toivottavasti."
-
-"Hän kuuluu tekevän vahvasti rahaa", sanoi Oliver; lisäsi sitten
-kaihoisasti: "Olisipa minullakin luottoliike -- leikkikalunani."
-
-"Miksi juuri luottoliike?"
-
-"Helpoin huijausliike nykyisin. Tavalla tai toisella ne kiertävät
-pankkilakeja ja rahaa tulee kuin roskaa. Olethan nähnyt niiden
-ilmoituksia?"
-
-"Olen", sanoi Montague.
-
-"Hän kasaa toista miljoonaa kuussa, olen kuullut."
-
-"Kuulostaa houkuttelevalta. Ja Ryder kai kuvittelee omaavansa ne."
-
-"On kuin hän omaisi", sanoi Oliver. "Jos minä menisin Wall kadulle
-rahaa tekemään, tahtoisin mieluummin hallita viittäkymmentä kuin
-omistaa kymmenen miljonaa."
-
-"Sivumenen sanoen", sanoi Oliver hetken kuluttua, "Prenticet
-ovat kutsuneet Alicen Newportiin. Hän näkyy ihastuneen nuoreen
-Curtiss'iin."
-
-"Se näyttää olevan siivo poika."
-
-"Epäilemättä. Mutta ei hänellä ole kyllin rahaa pitääkseen huolta
-Alicesta."
-
-"Se on Alicen asia ratkaista."
-
-
-
-
-X.
-
-
-Eräänä päivänä kuukautta myöhemmin sai Montague hämmästyksekseen
-kirjeen Stanley Ryderiltä.
-
-"Sopiiko teidän pistäytyä tänään konttorissani?" seisoi siinä.
-"Haluaisin puhella eräästä liikeasiasta, jota luulisin teidän
-harrastavan."
-
-"Ehkäpä haluaa hän ostaa Northern Missisippi osakkeeni", sanoi hän
-itsekseen ja ilmoitti puhelimitse tulevansa.
-
-Ensi kerran meni hän Gotham Luottoyhtiön taloon ja hämmästyi sen
-loistoa -- korkeat pronssiovet ja marmoriseinät. Ryderin oma toimisto
-oli hieno ja loistava ja hän itse ylimyksellisen kohtelias.
-
-Hän tervehti ystävällisesti ja puheli hetkisen markkinain tilasta ja
-liikeasemasta samaan aikaan pyöritellen kynää kädessään ja tarkaten
-vierastaan. Vihdoin sanoi hän: "Herra Montague. Olen suunnitellut
-yritystä, joka voisi kiinnittää mieltänne."
-
-"Halusta kuulisin, mikä se on", sanoi Montague.
-
-"Tietysti tiedätte, että ostin rva Taylorilta hänen Northern
-Missisippi rataosakkeensa. Ostin ne, koska olin sitä mieltä, että
-rataa olisi kehitettävä ja arvelin saavani joitakin henkilöitä
-innostumaan asiaan. Nyt olenkin ne löytänyt ja arvelen, että
-suunnitelma on jo laadittu."
-
-"Todellakin", sanoi toinen mielenkiinnolla.
-
-"Tarkotus olisi jatkaa rataa sen vanhan suunnitelman mukaan, jonka
-tunnette. Ennenkuin ryhdyimme asiaan, tarjosimme osakkeenomistajille
-kohtuullisen hinnan ja meillä on nyt viisi tuhatta osaketta lisää.
-Ne hinnat olivat vähän korkeat katsoen parannussuunnitelmaimme
-kustannuksiin. Nyt aiomme esittää jälellä oleville
-osakkeenomistajille uuden tarjouksen. Ensi kuussa on osakkaiden
-vuosikokous. Siellä tulee esille ehdotus kahdenkymmenentuhannen
-lisäosakkeen ulosannosta sillä ehdolla, että mitä entiset
-osakkeenomistajat eivät niistä ota, se tulee meille. Koska otaksun
-että vain harvat heistä ottavat, joutuu rata meidän haltuumme;
-ymmärrätte, että syntikaattimme ei voi puuttua asiaan, jollei se saa
-kontrollia."
-
-Montague nyökkäsi hyväksyvästi.
-
-"Tuossa kokouksessa esitämme ehdokaslistamme johtokunnan vaalia
-varten, ja kun toivomme sen olevan kaikkein osakkaiden etua silmällä
-pitäen laadittu, se myös hyväksyttänee. Arvelemme, että radan
-suhteen on noudatettava uutta menettelyä ja siksi on johto kokonaan
-uusittava; jos osakkaiden enemmistö hyväksyy suunnitelmamme,
-asetetaan uusi presidentti."
-
-Ryder pysähtyi kuin antaakseen tuon tiedon painua kuulijansa mieleen;
-sitten hän katsoen tähän tarkasti lisäsi: "Ehdotuksemme on, että
-te, hra Montague, autatte meitä saamaan tämän suunnitelman läpi.
-Ensiksikin haluaisimme, että esiintyisitte edustajanamme neuvotellen
-varsinaisten lakimiestenne kanssa. Teidän olisi yksityisesti otettava
-selkoa radan osakkeenomistajilta, selostettava heille suunnitelmamme
-ja taattava hyvä tarkotuksemme. Jos voisitte ottaa tämän tehtävän,
-panisimme teidät ehdokkaaksi johtokuntaan ja kun saamme asiat
-käsiimme, tulisi teistä radan presidentti."
-
-Montague hätkähti sisällään, mutta hän oli oppinut pysymään
-ulkonaisesti tyyneenä. Hän istui hetken ajatuksissaan.
-
-"Hra Ryder", sanoi hän, "tämä esitys hämmästyttää minua hieman ja
-nähdessäni, ettette paljoa tunne minua --"
-
-"Tunnen paremmin kuin luulettekaan, hra Montague", sanoi toinen
-hymyillen. "Olkaa varma, että minä en olisi tehnyt teille tätä
-esitystä, jollen olisi asiaa tutkinut ja tullut vakuutetuksi siitä,
-että te olette sopiva henkilö."
-
-"Hauskaa kuulla, mutta pyydän muistuttaa, että en ollenkaan tunne
-rautatiealaa --"
-
-"Se ei ole välttämätöntä", kuului vastaus. "Kykyjä voi ostaa
-markkinoilta. Me tarvitsemme vakavan, huolellisen miehen ja
-ennen kaikkea, täysin rehellisen; sellaisen, joka voi saavuttaa
-osakkeenomistajain luottamuksen ja pitää sen. Mielestämme on teillä
-nämä ominaisuudet. Sitten olette te tunnettu paikkakunnalla ja
-ympäristöllä."
-
-Montague mietti pitempään. "Tarjous on hyvin minua imarteleva", sanoi
-hän sitten, "ja minun tarvitsee tuskin sanoa, houkutteleva. Mutta
-ennenkuin voin vakavasti asiaa ajatella, haluaisin tietää, kutka ovat
-tämän syndikaatin jäsenet."
-
-"Miksi tarvitsisi teidän tietää sitä."
-
-"Kun annan nimeni tämän suunnitelman pantiksi, täytyisi minun tietää,
-millaisten miesten kanssa olen tekemisissä." Montague katsoi tiukasti
-Ryderin silmiin.
-
-"Ymmärrätte kyllä", vastasi tämä, "että tällaista asiaa on varovasti
-valmistettava. Emme voi julkisesti selittää, mitä aiomme tehdä.
-Meillä on vihollisia."
-
-"Kaikki mitä puhutte minulle, jää tietysti tiedokseni", sanoi
-Montague.
-
-"Pidetään se sovittuna. Mutta ensinnä olisin halunnut tietää,
-voisitteko ryhtyä tällaiseen asiaan."
-
-"En näe syytä, miksen voisi."
-
-"Minusta näyttää", sanoi Ryder, "kuin puhuisivat tämän ehdotuksen
-edut itse puolestaan. Kyseessä on suuri yleisluontoinen edistysaskel:
-lamassa oleva ja itse asiassa vararikkoinen rata pannaan uuteen
-kuntoon. Se saa rehellisen ja tarmokkaan hallinnon, uuden
-liikennelähteen. Missisippi Teräsyhtiön liike kasvaa erikoisen
-nopeasti, kuten tiedätte. Kaiken tämän takia ei suunnitelman
-suotavuudesta voi olla epäilystä."
-
-"Se on totta", sanoi Montague, "ja siksi haluaisinkin tavata nuo
-asiaa harrastavat henkilöt; ja jos hyväksyn heidän suunnitelmansa,
-liityn kernaasti heihin ja teen voitavani sen menestymiseksi. Kuten
-kai tiedätte, on minulla viisi sataa osaketta itselläni ja haluaisin
-siis päästä osakkaaksi syndikaattiin."
-
-"Sitäpä juuri aioin esittääkin teille", sanoi toinen. "Ja voinpa
-sanoa, että tuuma on etupäässä omani ja maineeni on sen takeena. Ja
-Gotham Luottoyhtiö antaa luottoa mahdollisimmassa määrin."
-
-Ryder sanoi tämän hieman loukkaantuneena ja Montague arveli olleensa
-ehkä hieman kiihkeä. Ei kukaan voinut Ryderin konttorissa välttää
-sen mahtavaa vaikutusta; kaikitenkin tuntui täällä, kuin olisivat
-sen seitsemän-kahdeksankymmentä miljoonaiset sijotukset todellista
-omaisuutta ja tuo kirkas, ylhäinen herra niiden isäntä. Ja mitä
-oli Montaguella epäilyksiinsä perustetta muuta kuin joutilaan ja
-kyynillisen Seurapiirin juorut?
-
-Ja mitä epäilyksiä hänellä olikaan, hetken ajattelu vakuutti
-hänelle, että missisippiläiset tuttavat eivät niitä tuntisi. Jos hän
-menisi sinne takanaan Stanley Ryderin ja Gotham Luottoyhtiön nimi,
-otettaisiin hänet loistavana voittajana vastaan ja kaikki vanhat
-tuttavat noudattaisivat hänen neuvojaan.
-
-Ryder odotti hetken, ehkäpä antaakseen näiden mietteiden painua
-hänen mieleensä. Sitten jatkoi hän: "Otaksun, hra Montague, että
-tunnette Missisippi Teräsyhtiön aseman. Teräsalalla on asema
-omituinen. Hintoja pidetään aivan teennäisen korkealla, ja Trustin
-kilpailijoillakin on tilaisuus nostaa suuria voittoja. Mutta jotka
-sille alalle nyt menevät, ne eivät pääse pitkälle. Eivät voi
-saada luottoa; tilauksia voi tulla tukuttain, mutta Wall kadulta
-eivät he saa apua. Voimakkaat edut ovat heitä vastassa, heidän
-papereittensa hintaa alennetaan markkinoilla ja salaperäisiä huhuja
-leviää. Oikeusjutuilla vikuutetaan heidän luottoaan ja väliin katoaa
-heiltä tarpeellisia papereita, tärkeät todistajat matkustavat
-Europaan j.n.e. Tarmokkaimmat toimihenkilöt ostetaan heiltä pois,
-konttoristit ja juoksupojat lahjotaan, ja heidän salaisuutensa
-joutuvat vastustajain tietoon. Rautatiet kohtelevat heitä kierosti,
-vaunuja ei anneta heille ja kaikellaista pikku kiusaa ilmenee
-alinomaa. Sala-alennuksilla annetaan toisille etuja, kuten tiedätte.
-Tuhansin keinoin tehdään riippumattoman terästehtailijan asema
-mahdottomaksi. Ja nyt, hra Montague, tulisi tämä radanjatko suureksi
-hyödyksi Terästrustin pääkilpailijalle. Uskon, että olette kylliksi
-mailmanmies ymmärtääksenne, että tämä uudistus olisi tehty jo aikoja
-sitten, jollei Terästrusti olisi saanut sitä estetyksi. Mutta nyt
-pannaan se läpi kaikista trustin estelyistä huolimatta; ja luulenpa
-teidän tahtovan olla mukana siinä taistelussa."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague hiljaa, "ja te olette oikein otaksunut."
-
-"Hyvä", sanoi Ryder. "Sitten ilmoitan teille, että syndikaatin takana
-olen minä ja John S. Price, joka äsken on saanut käsiinsä Missisippi
-Teräsyhtiön hallinnon. Voitte helposti saada selville Pricen maineen;
-hän on ainoa mies, joka on kyennyt tekemään trustille todellista
-vastarintaa. Missisippi Yhtiön liike on viime vuonna kasvanut
-miltei kaksinkertaiseksi eikä ole sillä muuta rajaa kuin laitoksen
-tuotantokyky ja ratojen mahdollisuus kuljettaa sen tuotteita. Tähän
-suunnitelmaan olisi ryhdytty Yhtiön omissa nimissä, jollei sen pääoma
-ja luotto olisi olleet niin tarkoin käytetyt. Price on hankkinut osan
-pääomaa ja minä loput; ja nyt tarvitsemme rehellisen miehen, jolle
-voi uskoa radan ja joka sen tekee yleisölle hyödylliseksi. Teidät
-olemme valinneet, ja jos ehdotus on mieleenne, ryhdymme viipymättä
-toimeen."
-
-Minuutin parin kuluttua sanoi Montague: "Olen kiitollinen
-luottamuksestanne, hra Ryder, ja esityksenne miellyttää minua, mutta
-kun kysymys on näin tärkeä, pyydän huomiseen asti miettimisaikaa."
-
-"Hyvä niin", sanoi Ryder.
-
-Montaguen ensi ajatus oli kenraali Prentice. "Tulkaa luokseni, kun
-neuvoa tarvitsette", oli tämä sanonut, ja hän meni tämän konttoriin.
-"Tiedättekö mitään John S. Pricestä?" kysyi hän.
-
-"En tunne häntä paljoakaan mieskohtaisesti", kuului vastaus,
-"vaan maineeltaan. Hän on rohkea Wall kadun mies ja kuuluu hyvin
-menestyvän."
-
-"Price alkoi paimenratsastajana, mikäli tiedän", jatkoi kenraali
-hetken kuluttua. "Sitten siirtyi hän kaivosalalle. Kymmenen
-viisitoista vuotta sitten oli hän tunnettu hopeamies. Joitakin
-vuosia sitten kerrottiin hänen kiertäneen Missisippi Teräsyhtiön
-kontrolliinsa. Se oli hämmästyttävä uutinen, sillä tiedettiin Trustin
-siihen pyrkineen. Hän näyttää saaneen aikaan välirauhan."
-
-"Tuo kuulostaa hyvältä", sanoi Montague.
-
-"Price on kasvanut kovassa koulussa", sanoi kenraali hymyillen.
-"Hänellä on kieli kuin ruoskan siima. Muistan kun kerran oltaessa
-Amerikan Rautauuniyhtiön saarnamiesten kokouksessa, se kun oli
-pulassa, Price äkkiä nousi: 'Herra puheenjohtaja', sanoi hän, 'kun
-tulen teollisuusyhtiön konttoriin ja näen osaketiksutuskoneen
-presidentin tuolin takana ja sen edessä kuluneen maton, tiedän
-kysymättä, missä vika on'."
-
-"Mitä varten tarvitsette tietoja hänestä?" kysyi kenraali jutulleen
-nauraen.
-
-"Erästä yritystä vain, jossa olen osallinen."
-
-"Hänet tuntee tarkemmin Harry Curtiss. William E. Davenant suorittaa
-lakiasioita Pricelle."
-
-"Vai niin", sanoi Montague, "koetan sitten ehkä tavata Harrya."
-
-"Tiedän paremmankin henkilön", sanoi kenraali hetken ajateltuaan.
-"Kysykää tuttavaltanne rouva Aldenilta; hän tuntee Pricen
-persoonallisesti, luulen ma."
-
-Montague lähetti tälle kirjelapun ja sai vastaukseksi: "Tulkaa
-päivällisille. En mene mihinkään." Ja niin oli hän pian rva Aldenin
-yksityisessä seurusteluhuoneessa istuen isossa nahkapäällystuolissa
-ja kuunteli juttuja Missisippi Teräsyhtiön omistajasta.
-
-"Johanny Price?" sanoi tuo mahtava rouva. "Kyllä tunnen hänet.
-Kysymys on siitä, onko hän tuleva ystäväksi vaiko viholliseksi.
-Hänen äitinsä oli irlantilainen ja hän on sen mukainen. Jos hän
-teihin mieltyy, voi hän kuolla puolestanne; jos saatte hänestä
-vihamiehen, saatte kuulla joukon sanoja, joita ette tienneet
-kielessänne olevankaan. -- Tapasin hänet Washingtonissa ensi kerran
-noin viisitoista vuotta sitten, jolloin veljeni oli kongressissa.
-Kerroin teille kerran, kuinka Davy maksoi neljäkymmentä tuhatta ja
-pääsi kongressiin. Oli demokraattisen vyöryn aika ja ne olisivat
-voineet valita vaikka Reggie Mannin, jos olisivat halunneet. Olin
-Washingtonissa sen talven ja Price oli siellä suuren lobbyjoukon
-mukana taistelemassa vapaan hopean puolesta. Se oli ennen romahdusta
-ja hopea oli vielä arvossa; ja Price oli Hopeakuningas. Näinpä sinä
-talvena Amerikan hallituksen sisäpuolen, sen vakuutan."
-
-"Kertokaapa siitä!" sanoi Montague.
-
-"Demokraattipuolue oli valittu tullinalennuslupausten perusteella",
-sanoi rva Alden, "ja se myi itsensä hynttyineen kaikkineen
-suurille yhtiöille. Rahaa virtasi kuin vettä -- veljeni olisi
-saanut tuhantensa takasin kolmin kerroin. Teräsherrat hallitsivat,
-nähkääs -- William Roberts tuli Pittsburgista joka toinen päivä ja
-väliaikoina käytti hän yksityistä telefoonijohtoa. Olen aina sanonut,
-että Terästrusti työnsi tullihuijauksen Amerikan kansan niskoille ja
-on pitänyt sitä siellä siitä pitäen."
-
-"Mitä teki Price hopeakaivoksillaan?" kysyi Montague.
-
-"Hän myi ne ja juuri viime nipukassa. Hän oli 1896 vaalitaistelussa
-mukana ja kertoi eräänä iltana, että republikaanipuolue oli koonnut
-10-15 miljoonaa vaalit ostaakseen. 'Se on hopean loppu', sanoi hän ja
-myi niin pian kuin ennätti ja siitä pitäen on hän seikkaillut Wall
-kadulla."
-
-"Oletteko tavannut häntä?" kysyi rva Alden.
-
-"En", kuului vastaus.
-
-"Hän on luonne", sanoi rouva. "Davy kertoi, kuinka hän ensi kerran
-tuli New Yorkiin taskut täynnä seteleitä. Ja hän pani ne menemään eri
-tavalla. Sata dollaria kenkäin kiillottajalle ja muuta siihen tapaan.
-Ja hän hurjisteli niin ettette voi aavistaa."
-
-"Onko hän sen laatuinen mies?" kysyi Montagne.
-
-"Hän oli. Mutta eräänä päivänä meni hän lääkärille ja tämä sanoi
-hänelle jotain ja hän lopetti siihen paikkaan. Nyt ei hän maista
-tippaakaan, elää aterialla päivässä ja juo kupin kahvia. Mutta
-joukossa hän aina on. En tiedä, onko politiikkoa tai urheilijaa tässä
-kaupungissa, jota Johanny Price ei tuntisi. Hän lörpöttelee heidän
-kanssaan aamuyöhön, mutta en koskaan saa häntä kutsuihin. 'Minun
-väkeni ovat ihmisiä', sanoo hän, 'teidän on sahajauhoja'. Kun joskus
-tahdotte tutustua New Yorkiin, antakaa Johanny Pricen esittää itsenne
-kirjatoukilleen ja rosvoilleen!"
-
-Montague mietti hetken tätä kuvausta. "Jotenkin tuntuu minusta, kun
-ei tällainen olisi satamiljoonaisen yhtiön presidentti."
-
-"Niinpä kyllä", vastasi rouva, "mutta Price on pöytänsä ääressä
-aikaisin ja reippaana ja jokainen konttoristi on myös paikallaan. Ja
-jos luulette, ettei hän ole täysissä voimissaan, niin koettakaapa
-petkuttaa häntä. Minäpä kerron hieman siitä taistelusta, jolla hän
-sai Missisippi Teräsyhtiön." Ja hän kertoi. Se vaikutti sen, että
-Montague istahti hänen pöytänsä ääreen ja kirjotti Stanley Ryderille:
-"Tiedusteluni John S. Pricen suhteen ovat saattaneet minut siihen
-käsitykseen, että hän tekee terästä. Sillä edellytyksellä, että minä
-saan laittaa rautatien ja kuljettaa hänen terästään, olen päättänyt
-ottaa vastaan tarjouksenne, tietysti jos ehdoista sovitaan."
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Seuraavana aamuna oli Montague John S. Pricen puheilla tämän Wall
-kadun toimistossa. Hän otti tarjouksen vastaan ja iltapäivällä kävi
-hän William E. Davenantin lakiasiain toimistossa. Siellä häntä
-tervehti Harry Curtiss innokkaasti sanoen: "Olipa hauska, että
-tulitte tähän juttuun mukaan; meille tulee vähän yhteistä työtä."
-
-Davenantin toimiston neuvotteluhuoneessa istuivat Ryder, Price,
-Montague, Curtiss ja Davenant. Tämä oli Mailmankaupungin parhaiten
-palkattuja trusti-lakimiehiä. Hän oli laiha mies, jonka vaatteet
-roikkuivat kuin variksenpelätin. Toinen hartia oli toista ylempänä ja
-kapeat, hermostuneet kasvot olivat aina eteenpäin urkkimassa. Tarkat
-silmät kertoivat levähtämättömäin aivojen työtä. Hänen arveltiin
-ansaitsevan neljännesmiljonan vuodessa ja hän kehui, ettei hänen
-neuvojaan noudattaneen rahojen tekijän koskaan tarvinnut niistä
-luopua.
-
-Omituinen vastakohta edelliselle oli Price, joka näytti hyvin
-puetulta nyrkkeilijältä. Hänen kasvonsa olivat lihavan pyöreät,
-mutta alaleuan liian lihan alta näkyi rautatahtoisen miehen leuka.
-Oli helppo uskoa, että Price oli tapellen tiensä avannut. Hän puhui
-terävästi ja leikkasi lyhyesti asian ytimen kuin kirurgin veitsellä.
-
-Ensi asiana oli Montaguen Etelänmatka. Ei ollut tarpeen ostaa enempää
-sen rautatien osakkeita, sillä jos he saisivat uudet osakkeet, oli
-heillä haluamansa hallinta käsissään. Montaguen piti vain puhutella
-tuttuja osakkeenomistajia ja kertoa saaneensa joitakin Pohjoisen
-kapitalisteja harrastamaan heidän rataansa, ja kustantavat he
-korjaukset ehdolla, että heidän johtokuntansa valitaan. Price esitti
-sen ehdokkaat: "Montague, Curtiss, Ryder ja hän itse sekä kolme
-miestä, jotka olivat ennenkin olleet mukana". Kahteen paikkaan sai
-Montague hommata vaikutusvaltaisimmat osakkeenomistajat. "Se tekee
-miellyttävän vaikutuksen", sanoi Price, "ja onhan meillä enemmistö."
-
-Oli hyväksyttävä miljonan dollarin obligatsionilaina, jonka Gotham
-Trust Yhtiö toimittaa; sekä uusi osakesarja, kaksikymmentätuhatta,
-jotka tarjottiin nykyisille osakkeenomistajille 50 sentillä dollaria
-kohti. Montaguen piti laittaa niin, että hänen ystävänsä ostavat,
-mitä edellisiltä jää. Hänen piti pitää tuuma salassa; samoin
-osakkaiden nimet. Price selitti, että oli tarkotus saada käsiin
-edellisiä maanmittauksia koskevat paperit ja silloin oli lähdettävä
-otaksumasta, että nykyinen radan hallinto on kiero.
-
-Seuraava kysymys koski radan lupakirjaa. "Kun minä toimitan
-lupakirjan rautatielle", sanoi Price, "niin saan sellaisen,
-joka oikeuttaa minut tekemään mitä tahansa hammastikkutehtaasta
-ilmapurjehdukseen asti. Mutta Northern Missisippi radan
-rakentajahupsut saivat luvan rakentaa radan Atkinista Opalaan, ei
-muuta. Siellä ollessanne, hra Montague, voitte hommata sen läpi
-eduskunnassa."
-
-Montague mietti hetken, sanoi sitten: "En luule voivani paljoa
-vaikuttaa eduskuntaan."
-
-"All right", sanoi Price ilkeästi, "me hommaamme vaikutusvälineet."
-
-Nyt puhui Davenant: "Emmeköhän voisi ajaa asiaa läpi Northern
-Missisippiä mainitsematta. Jos teräsherrat saavat vainun tästä,
-alkavat he rettelöidä, ja kuvernööri on heidän miehiään. On saatava
-laki, joka oikeuttaa minkä tahansa liikenneyhtiön, jolla on niin ja
-niin vanha lupakirja, jatkamaan rataansa määräehdoilla. Minä voin sen
-kirjoittaa."
-
-"Hyvä on", sanoi Price.
-
-Niin käytiin asiat läpi kohta kohdalta. Price esitti lyhyesti
-Montaguen tehtävät. Kaksi viikkoa oli yhtiökokoukseen ja oli hänen
-lähdettävä seuraavana päivänä.
-
-Kokouksen jälkeen kysäsi Montague junassa Harry Curtiss'ilta: "Mitä
-sanoi Davenant siitä kuvernööristä?"
-
-"En tiedä paljon siitä asiasta, mutta siellä on ollut jotain
-agitatsionia rautateitä vastaan ja Waterman teräsherroineen pani
-Hannis'in kuvernöörin paikalle tyhjäntoimittajaksi."
-
-"Merkillistä", sanoi Montague, "kuvernööri Hannis oli isäni ystäviä
-ja hienoimpia miehiä, mitä tunnen."
-
-"Epäilemättä. Ne panevatkin virkoihin niitä hienoja vanhoja herroja.
-Hän tietenkään ei itse aavista, mitä hänellä teetetään. Tiedättehän,
-että senaattori Harmon on valtionne oikea valtias."
-
-"Olen kuullut sanottavan", sanoi Montague, "mutten ole välittänyt --"
-
-"Välittäisitte, jos olisitte minun saappaissani. Olen ollut
-Watermanin rautatieasioissa Etelässä ja sain kerran pari viedä
-sanomia Harmonille. New Yorkissa tästä pelistä voi selvän saada."
-
-"Ei se ole miellyttävää peliä."
-
-"En ole minä sen sääntöjä laatinut", sanoi Curtiss. "Ymmärrän
-tunteenne. Niin minunkin kävi, kun tulin opistosta pää täynnä
-siveysopin sääntöjä. Jouduin New York ja Hudson radan lakitoimistoon.
-Siellä oli vahingonkorvausjuttu. Päämieheni Corbin antoi minulle
-paperit ja listan, jossa oli valtion ylituomarien nimet. 'Vie juttu
-jonkun punasella merkityn osastoon', sanoi hän, 'ne ovat meidän
-tuomareitamme. Ajatelkaas! Minä viaton kuin keväinen kananpoika'."
-
-"Mutta eikö tuollainen lopulta paljastu?" kysyi Montague.
-
-"Kuka todistaa!"
-
-"Mutta jos sama tuomari aina ratkaisee rautatien eduksi --"
-
-"Jättäkää se asia tuomarin huoleksi. Väliin hän ratkaisee rautatietä
-vastaan, mutta siten, että ylioikeus kumoo, ja silloin käräjöitsijä
-on jo kyllästynyt ja heittää sikseen. Tai käy näin: minä esitin
-yksitoista väitettä, jotka kaikki tuomari kumosi; mutta hän antoi
-valamiehille ohjeet minun hyväkseni. Ylioikeuksissa nähdään nyt
-tuomarin antaneen kaikki mahdolliset edut hävinneelle puolelle, ja
-kun siellä ei ole todistajia, antavat ne päätöksen pysyä. Monta on
-keinoa."
-
-"Eipä siinä näy oikeudelle paljoa tilaa jäävän."
-
-"Hitto vie", huudahti Curtiss. "Jos olisitte ollut näissä asioissa
-niin kauan kuin minä ja nähnyt ne veijarit, jotka yrittävät rosvota
-rautateitä, ette puhuisi oikeudesta. Niitä on ihmisiä, jotka eivät
-muuta tee, kuin keräilevät juttuja rautateitä vastaan ja hankkivat
-todistajia."
-
-Montague istui hetken aatoksissaan. "Kuvernööri Hannis!" mutisi hän.
-"En ymmärrä."
-
-"Kysykää Davenantilta. Ehkei asia olekaan niin paha kuin oletan.
-Davenantilla on oma käsityksensä kuvernööreistä. Joitakin vuosia
-sitten oli hän Albanyssä hankkimassa allekirjotusta erääseen
-lakiin. Kuvernööri jätti hänet hetkeksi toimistoonsa ja hän näki
-tämän laatikossa viisikymmentä uutta tuhannen dollarin seteliä
-kuoressa. Hän pani sen taskuunsa, ja kun kuvernööri palattuaan
-vielä kieltäytyi, otti hän kuoren esille ja sanoi: tässä on, jos
-kirjotatte; jos ette, näytän minä sanomalehtimiehille ja kerron
-jotain niistä. -- Silloin kalpeni kuvernööri ja siinä paikassa
-kirjotti nimensä lain alle. Ymmärrätte, miksi Davenantilla on omat
-ajatuksensa kuvernööreistä."
-
-"Sitä kai Price tarkotti sanoessaan, että hän hankkii
-vaikutusvälineet."
-
-"Sitä juuri."
-
-"En oikein pidä suunnitelmasta."
-
-Nuori mies kohautti olkapäitään. "Minkäs teet? Valtiolliset
-puoluekoneistomme ja viralliset toimipaikkamme ovat pikkumiesten ja
-lahjusrenkien käsissä. Ja mitä niiltä haluat, maksa, kuten muussakin
-liikehommassa. Niinkuin nyt tässä asiassa. Me haluamme rakentaa
-rautatien. Tärkeä homma. Mutta me saisimme juosta eduskuntain
-portaita viisikymmentä vuotta saamatta lupakirjaa, jos emme rasvaisi,
-ja mitä tekisi Terästrusti sillaikaa?"
-
-"Mutta mihin johtaa tällainen?"
-
-"En tiedä. Luulen, että jonain päivänä on liikemiesten käytävä
-käsiksi politiikkaan ja hoidettava valtion asioita liikeperiaatteiden
-mukaan."
-
-"Tuo kuulostaa yksinkertaiselta, mutta eikö se merkitsisi
-tasavaltaisten laitostemme kukistusta?"
-
-"Siltä näyttää. Mutta mitä muuta voi tehdä?"
-
-Kun vastausta ei kuulunut, kysyi Curtiss uudelleen: "Onko tiedossanne
-parannuskeinoa?"
-
-"Ei", sanoi Montague, "mutta, koetan ajatella. Sen sanon, että
-tasavalta on minulle kalliimpi kuin business, johon vasta olen
-astumassa. Ja jos ristiriita tulee, saa liike-elämä väistyä."
-
-"Hyvä on. Mutta älkää puhuko siitä Davenantille."
-
-"Miksei?"
-
-"Hän on vanhoillinen demokraatti ja pitää juhlapuheita. -- Tässä on
-minun asemani. Hyvästi."
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Epäilyksistään huolimatta matkusti Montague kotipuoleensa ja toimitti
-asian, niinkuin sovittu oli. Northern Missisipin osakkaat pitivät
-häntä voittoisana sankarina. Hän puhui hra Leen, serkkunsa ja parin
-kolmen vanhan ystävän kanssa ja ne hyväksyivät uudet johtokunnan
-ehdokkaat. Kaikki harrastivat he radan parantamista.
-
-Uudesta lupakirjasta ei hänen tarvinnut huolehtia. Davenant laati
-sen ja ilmoitti, että senaattori Harmonin veljenpoika vie sen läpi
-huomiota herättämättä. Montague sai tietää niin tapahtuneen ja
-kuvernöörin allekirjottaneen.
-
-Ja sitten tuli yhtiökokous. Hän edusti Ryderiä ja Priceä ja
-esitti näiden listan hra Carterin, radan presidentin, suureksi
-hämmästykseksi, sillä tämä oli vanha perheystävä. Uusi johtokunta sai
-lähes 3/4 äänet ja uusi osakesarja hyväksyttiin samoin. Kun kukaan
-entisistä osakkeista ei ottanut uusia, tilasi Montague ne Ryderille
-ja Pricelle ja maksoi ne shekillä. Uutinen herätti huomiota siellä
-maalla ja New Yorkissakin, jossa radan osakkeet nousivat. Harry
-Curtiss kirjotti Montaguelle, että tämä sai nyt varoa teräsherroja.
-Näitä hän ei pelännyt, mutta ikävä oli kohtaus, kun vanha Carter tuli
-hänen luokseen, ojensi vapisevan käden ja sanoi:
-
-"Allan. Olen ollut viisitoista vuotta radan presidenttinä ja sitä
-uskollisesti palvellut. Ja nyt -- mitä tämä merkitsee? Mitä --"
-
-Montague puristi huulensa yhteen ja sanoi: "Ikävä kyllä en voi
-ilmoittaa edustamaini herrain suunnitelmia."
-
-"Saanko ymmärtää, että minun on lähdettävä?"
-
-"Olen pahoillani, mutta minulla ei ole lupa puhua asiasta nyt."
-
-Paria päivää myöhemmin sai Montague sähköteitse Priceltä käskyn mennä
-Rivertoniin, jossa Missisippi Teräsyhtiön laitos oli, keskustelemaan
-sen johtajan kanssa. Hän oli ollut siellä nuorempana, mutta nyt
-hämmästyi hän nähdessään siellä tapahtuneen kehityksen. Yhtiöllä oli
-nyt kaksi korkeaa Bessemer-sulattoa, joissa yötä päivää kuohui sula
-metalli. Kaupungin länsipuolen hökkelit olivat hävitetyt ja niiden
-tilalla pitkä koki-uunien rivi, kaksi korkeaa ratakiskotehdasta
-ja peltitehdas, joista kohosi tuomiopäivän melske. Joka taholla
-tupruavia savutorvia, ristiin rastiin ratoja ja hehkuvaa sularautaa,
-jota silmä tuskin sieti katsoa. Uudessa konttorirakennuksessa
-sanottiin hänelle:
-
-"Hra Andrews tulee klo 2. Haluatteko odottaa hänen konttorissaan?"
-
-"Haluaisin katsella tehtaita, jos se käy päinsä", sanoi Montague, sai
-seuralaisen ja kulki läpi laitosten.
-
-Mielenkiintoista oli nähdä yhtiön omaisuus todellisuudessa. Wall
-kadun mukavissa toimistoissa istuen ja paperipaloja hoidellen
-helposti unohtaa olevansa tekemisissä tosiasiain ja ihmiskohtalojen
-kanssa. Mutta Montaguenhan piti nyt johtaa rautatietä, ostaa oikeita
-vaunuja ja käsitellä todellista rautaa ja terästä; ja hän halusi
-pitää nämä tosiasiat mielessään.
-
-Oli heinäkuu ja pilvettömältä taivaalta paahtoi troopillinen aurinko.
-Rauta ja teräs hehkuivat kuumaa ja kolintuhka, jolla he astuivat,
-miltei kipinöi. Sulattohuoneitten ovillakaan Montague ei sietänyt
-olla edes silmiään varjostaen. Mutta niissä helveteissä raatoi satoja
-nokisia miehiä, yläruumiit paljaina ja hikeä virtana valuttaen.
-
-Ja hän ihmetteli pitkiä sulatusuunirivejä ja niistä loistavaa sulan
-teräksen hehkua. Täällä työskentelevien miesten niskaan oli yhtä
-mittaa kaadettava sankomäärin vettä ja he joivat kannuttain olutta
-päivässä. Hän kulki läpi kiskolaitosten, jossa hehkuvat harkot
-menivät suurten valssien väliin litistyen ja pusertuen ja tullen
-toiselta puolen ulos pitkinä tulikäärmeinä. Ja loppupäässä niitä
-aseteltiin riviin jähtymään. Niitä katsellessaan tuli Montaguen
-mieleen, että juuri noita kiskoja oli Wyman tilannut, josta se suuri
-meteli oli syntynyt Terästrustin leirissä.
-
-Hän kävi levytehtaassa, jossa jättiläisvasarat möykyttivät ja monen
-tuuman paksuisia teräslevyjä leikeltiin kuin juustopaloja. Näky
-huimasi ja kauhisti. Hänen päänsä päällä kulki hirveitä kranoja ja
-koneet pitivät helvetillistä melua. Hän ihmetteli ihmettelemästä
-päästyäänkin, kuinka ihmiset voivat tehdä työtä moisessa melskeessä,
-vieläpä ilman nähtävää vaaran tietoisuutta.
-
-Montaguen katse kierti paikasta toiseen; äkkiä se pysähtyi sävähtäen.
-Toisella puolen tehdasta oli suuri akseli, joka pyöritti valtavia
-valsseja. Se oli korkealla ilmassa ja pyöri villiä vauhtia. Montague
-näki miehen asettavan tikapuut tämän akselin varaan ja lähtevän ylös
-öljykannu kädessään.
-
-Hän kosketti oppaansa käsivarteen huutaen: "Eikö tuo ole vaarallista."
-
-"Se on ohjeissa kielletty, mutta ne tekevät vaan."
-
-Mutta vastaus muuttuikin samalla kauhun kiljahdukseksi ja Montague
-seisoi jähmettyneenä. Kuin taika-iskulla oli mies kadonnut, portaat
-kaatuivat ja akselin ympärillä näkyi jotain epämääräistä. Kukaan muu
-ei näkynyt tuota huomaavan ja Montaguen opas lennätti, äkkiä väistäen
-hehkukuuman levyn, konehuoneeseen. Vajaan minuutin tuijotti Montague
-näkyä ja tuo epämääräinen alkoi hahmottua akselin ympäri kieppuvaksi
-mieheksi. Ja sitten kone pysähtyi ja miehet nostivat portaan lähtien
-irrottamaan ruumista, mutta Montague ei kestänyt enää katsoa sitä;
-hän meni ulos.
-
-Hän meni tehdasalueen toiselle puolen, istuutui erään rakennuksen
-varjoon miettien, että sellainen oli mailman meno. Mutta keskeymättä
-jatkui tehtaiden melske. Hetken kuluttua kantoi neljä miestä
-kankaalla peitettyjä paareja, joista tippui verta, mutta miesten
-kasvot eivät ilmaisseet mitään erikoista. Ja kulkiessaan ohi
-levypajan näki hän sen olevan entisessä käynnissä ja portilla näki
-hän työnjohtajan ottavan ulkopuolella seisovasta miesjoukosta yhden
-työhön.
-
-Hän palasi johtajan toimistoon ja tapasi hra Andrews'in joka oli
-juuri tullut. Tuulen henki puhalsi läpi konttorin, mutta tuo lihava
-herra istui takki ja liivi riisuttuina ja löyhyttäen kasvojaan
-palmunlehtiviuhkalla.
-
-"Päivää, hra Montague", sanoi hän. "Istukaa. Oletteko mokomaa kuumaa
-nähnyt."
-
-"Näin juuri tapaturman tuolla tehtaissa."
-
-"Ikävä se. Mutta terästä ei voi tehdä tapaturmitta. Toissa päivänä
-oli sulatossa räjähdys, joka tappoi kahdeksan. Ulkolaisia,
-'hunkeiksi' sanovat niitä."
-
-Sitten Andrews painoi nappia ja sanoi sihteerilleen: "Tuokaapas
-ne kartat", sekä alkoi Montaguen hämmästykseksi näytellä hänelle
-Northern Missisippin alkuperäisiä maamittauskarttoja.
-
-"Antoiko hra Carter ne teille?" kysyi Montague, mutta toinen hymyili
-kuivasti sanoessaan:
-
-"Ne on meillä. Ja nyt te panette omat mittarinne liikkeelle ja niiden
-raportit tulevat näyttämään hieman toisenlaisilta."
-
-Seuraavana päivänä tulivat ohjeet Priceltä ja pantuaan asiat tolalle
-lähti hän New Yorkiin.
-
-Hän saapui sinne perjantai-iltana. Alice oli lähtenyt Prenticein luo
-ja Oliverkin oli Newportissa. Rva Prenticelta oli kutsu hänellekin,
-ja kun Pricekin oli poissa kaupungista, lähti hän aikaisin lauantaina.
-
-Montague oli päässyt seurapiiriin talvella eikä hän ollut vielä
-nähnyt näiden kesänviettoa. Kun seurapiirin naiset olivat lopettaneet
-talvikauden päivällis- ja tanssi-kutsujen kiertokulun, olivat he
-hyvin hermostuneita ja Newportissa piti koottaman uusia voimia.
-Se oli vanhanaikuinen Uuden Englannin pikkukaupunki, likellä Long
-Islandin salmea ja seurapiirin taikasauvan kosketus oli muuttanut sen
-mailmankuuluksi ja kalliiksi kesänviettopaikaksi. Maa maksoi dollarin
-neliöjalalta ja "majasta" sai maksaa kymmenen tuhatta kuussa.
-
-Käytännössä oli vanhat puheenparret, mutta kun sai kutsun tulla
-"nurmikkokahville", olikin siellä ruukkukasveja satamäärin ja
-ilotulituksia ja kalliita pukuja jalokivineen. "Piknikki" Gooseberry
-niemellä merkitsi suuria telttoja ja samettimattoja, livreepukuisia
-lakeijoita ja kaikkia Viidennen Avenuen palatsi-mukavuuksia.
-Vaunuajuri sinne maksoi viisi dollaria eikä kävellen sopinut saapua,
-vaikka oli tultava vain kulman takaa.
-
-Mitä merkillisimmän vaikutuksen teki Montagueen saapuminen
-Missisippin teräsmyllyistä suoraan Newportiin. Mailmankaupungissa
-oli hän jo kuullut satumaisista hinnoista puhuttavan, mutta ne
-summat olivat olleet hänelle pelkkiä numeroita. Nyt ne olivat
-saaneet hahmopiirteitä hänen nähdessään, mistä ne tulivat ja missä
-kaikki tämä loisto luotiin. Ja jokaista ylellisyysloiston ilmausta
-katsoessaan ajatteli hän niitä miehiä, jotka raatoivat sulattojen
-hirvittävässä kuumuudessa.
-
-Tuossa oli Wymanin palatsi, jonka pihan perkaus oli maksanut puolen
-miljonaa; kahdella mantereella oli kuuluisa sen ympärysmuuri, koska
-se oli maksanut satatuhatta dollaria. Ja Wymanille teräskiskoja
-valmistaen ne orjat siellä tehtaissa ahertivat!
-
-Eldridge Devonsin linna oli tuossa. Sen kasvihuone oli maksanut
-sataviisikymmentä tuhatta ja tuotti vain talon tarpeet. Tuon
-tulpaanipuun kuljetus viisikymmentä mailia oli maksanut tuhat
-dollaria. Ja Montague oli nähnyt, miten terästä tehtiin yhtä Devonsin
-hotellia varten!
-
-Ja tässä oli Wallingin "kolmen miljonan palatsi erämaassa", kuten rva
-Alden oli sitä kuvannut. Montague oli lukenut, että sen eteisessä
-oli pompeijilainen marmorisilaus, joka maksoi seitsemänkymmentäviisi
-tuhatta. Ja Wallingit olivat rautatiekuninkaita, jotka kuljettivat
-Missisipin terästä!
-
-Ja hänen ajatuksensa siirtyivät toisten tehtaiden orjiin, miehiin,
-naisiin ja pikku lapsiin, jotka oli ahdettu työpajoihin ja
-kaivoksiin puskemaan työtä näille, jotka täällä ylellisyydessä
-pöyhkeilivät. Kaikilta tahoilta olivat nämä tulleet miljonineen,
-jotka olivat kootut kaikenlaatuisesta työstä. Tässä oli Johnsonin
-valkea marmoripalatsi, jonka seinät, katot ja lattiat olivat tehdyt
-Ranskassa; sen aidat ja portit, lukot ja saranatkin olivat kuuluisien
-taiteilijain erikoispiirrosten mukaan valmistetut. Johnsonit olivat
-rautatie- ja kivihiiliherroja, jotka hirveällä kädellä hallitsivat
-West Virginian valtiota. Sen oikeuslaitokset ja eduskunta olivat vain
-Johnsonin konttorin haaraosastoja, ja Montague tiesi tämän yhtiön
-omistavan kaivoskyliä, jotka olivat kuin varustettuja linnoituksia;
-nyljetyt kaivosmiehet eivät voineet ostaa mitään, ei maitotippaakaan
-muualta kuin yhtiön kaupasta eikä seudun lääkäritkään passitta
-päässeet portista sisään.
-
-Ja täällä asuivat Warfieldit, joiden rikkaus tuli suurista
-osastokaupoista, missä nuoret tytöt työskentelivät puolella kolmatta
-dollarilla viikon ja jatkoivat tulojaan prostitutsionilla hengissä
-pysyäkseen. Tänä kesänä pääsi Warfieldin tytär seurapiiriin, ja tuota
-esittelyä varten rakennettiin kolmenkymmenen tuhannen tanssisali --
-joka revittiin seuraavana päivänä!
-
-Tuolla kukkulalla oli Mayerien, kivihiilikuninkaiden linna. Montague
-muisti sen nuoren miehen, joka oli keksinyt automaattisen kolivaa'an,
-mutta oli majuri Venable viitannut, ettei sitä otettu käytäntöön,
-koska kolitrusti käytti vajaita mittoja; minkä Montague oli havainnut
-todeksi ja tapahtui se vielä vanhan Mayerin ohjeitten mukaan. Ja
-täällä elivät he kaikkein suljetuimpaan seurapiiriin kuuluen!
-
-Niin saattoi täällä ajella katuja pitkin ja ajatella noiden palatsien
-omistajia -- öljy-, teräs-, rautatie- ja kaivoskuninkaita. Täällä oli
-kauneutta ja loistoa, samettinurmia ja ihmekukkia ja loppumatonta
-huvittelua. Kaukana tuntui olevan kaupustelu ja köyhyys ja raadanta
-ja kuolema. Mutta Montague muisteli sitä akselissa kieppuvaa
-lihakasaa ja verta tippuvia paareja.
-
-Hän sattui tapaamaan Alicen ystävineen ajelulla ja he menivät
-kylpyrantaan, jonka ylhäisö oli itselleen aitauttanut. Siellä
-otti Alicen haltuunsa Reggie Mann, joka ei uskaltanut uida
-peläten näyttää ohuita sääriään, vaan katseli arvostelevin silmin
-kilpailijansa Harry Percyn lihaksia. Tämä oli neljänkymmenen ijässä
-oleva kotiljonginjohtaja, joka katselijain huviksi piti vedessäkin
-monokkelia silmässään.
-
-He aterioivat Kasinolla ja menivät sitten purjehtimaan Prenticen
-uudella kilpajahdilla. Siihen aikaan oli Newportin satamassa höyry- ja
-purjejahteja kolmenkymmenen miljoonan arvosta ja komea oli se
-näky. Aikaisin he palasivat, sillä Alice oli lupautunut klo 6:lta
-ajelulle ja puku oli muutettava sitä ennen. Ja taas oli uusi puku
-oleva yllä klo 8, päivällisillä. Montague huomasi, että noin viisi
-kuusi kertaa päivässä muutettiin täällä pukua.
-
-Kaikki hänen New Yorkin tuttavansa olivat täällä loistossaan: nti
-Yvette Simpkins, jolla oli neljäkymmentä arkkua uusia parisilaisia
-pukuja; rva Alden, joka oli juuri perustanut naisten peliklubin; rva
-Winnie Duval, joka uhkasi "yksinkertaistuttaa" Newportin elämän;
-rva Vivie Patton, jonka mies oli tehnyt itsemurhan saadakseen
-vaimonsa erilleen tämän kreivistä. Samana iltana oli rva Landis'in
-odotetut tanssit. Näiden palatsiin kuuluivat mitä hienoimmat tallit,
-joihin hevoset johdettiin. Ruokapöytiä oli viisi, kussakin kymmenen
-vierasta. Keskisalissa oli suuri kukkakatos ja muita erikoisia
-kukkavärinäytteitä.
-
-Aamunkoittoon tanssittiin; mentiinpä sitten tenniskentällekin.
-Ja seuraavana päivänä he nousivat kymmeneltä lähtien kauppoja
-kiertelemään. Sellaista oli seurapiirin "lepo" talven töistä!
-
-Illallisen jälkeen joutui Montague pitämään seuraa rva Caroline
-Smythelle, joka oli esittänyt hänelle kissansa ja koiransa. Hän oli
-nyt innostanut rva Winnien taisteluun vivisektsionia vastaan. Nyt
-osotti hän Montaguelle viereistä tietä kertoen, kuinka Landisit
-olivat sen sulkeneet lahjoen koko kaupungin valtuuston. Sitä pitkin
-oli näet ajanut matkailijaomnibus, jonka ajajalla oli tapana
-pysäyttää hevosensa tähän ja ruoskallaan osottaen sanoa:
-
-"Tässä, naiset ja herrat, on Landisin linna ja tuossa on Jonesin.
-Kerran hra Smith kyllästyi vaimoonsa ja hra Jones omaansa ja he
-vaihtoivat, ja nyt asuu rva Smith Jonesin talossa ja rva Jones
-Smithillä. Hei hevoset!"
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Alice oli liikkeellä ajoissa ennättääkseen kirkkoon Harry Curtissin
-kanssa, mutta Montague, joka todella tahtoi levätä, nukkui
-myöhempään. Noustuaan tapasi hän kadulla rva De Qraffenriedin,
-joka kutsui hänet lunchille. Hän meni ja tapasi nelisenkymmentä
-henkeä, jotka olivat yhtä tilapäisesti kutsutut. Siellä oli myös
-hänen veljensä Ollie ja -- hänen suureksi hämmästyksekseen tämän
-ystävä Gamble. Moitteettomassa pursipuvussa näytti tämä lihakas
-aika koomilliselta. Tavallisella tunkeilevaisuudellaan tervehti hän
-Montaguea: "Mitä kuuluu. Olenpa kuullut teistä sitte viime tapaaman."
-
-"Mitä olette kuullut?"
-
-"Että olette tekemisissä Missisippi Teräsyhtiön kanssa."
-
-"Tavallaan."
-
-"Olkaa varuillanne -- ne ovat liukasta väkeä. Liukkaampia kuin
-trustiherrat." Ja silmäänsä vilauttaen lisäsi hän: "Minä tapaan
-sanoa, että öljyalalla on kahta lajia lurjuksia; ne jotka voivat
-luottaa toisiinsa, ovat trustissa; ja ne joihin pirukaan ei voi
-luottaa, ovat riippumattomat. Tiedän, sillä kuuluin jälkimäisiin."
-
-Gamble nauroi makeasti sukkeluudelleen. Samalla pysäytti hän erään
-herran sanoen: "Hei, kapteeni Gill, saanko esittää teille herra
-Montaguen, Oliverin veljen." Ja hän jätti heidät juttelemaan.
-
-Kapteeni Henry Gill oli päällikkönä laivalla, joita hallitus lähetti
-Newportiin ilmeisesti vain iloa ylentämään. Hän oli mainio tanssija
-ja naisten suosikki. Keskustelun aluksi kysyi kapteeni: "Onko herra
-Gamble vanha tuttavanne?"
-
-"Olen tavannut hänet kerran veljeni seurassa."
-
-"Ollie näyttää olevan ukon suosiossa. Minä", lisäsi hän selittäen,
-"tapasin hänet Brooklynissa, jossa hän oli laivaveistämön upseerien
-hyvä tuttava. Liikkeestään vetäytyneitä miljoneereja ei aivan usein
-tipu heidän tielleen."
-
-"Ei kai", hymyili Montague. "Mutta hämmästyin minä tavatessani hänet
-täällä."
-
-"Te tapaatte hänet taivaassa," sanoi toinen nauraen, "jos hän päätti
-sinne päästä. Hän on hyväntahtoinen mies, mutta joka luulee, ettei
-Gamble tiedä mitä tahtoo, erehtyy pahasti."
-
-Montague muisteli tätä lausetta aterialla, jossa istui hra Gamblea
-vastapäätä. Vivie Patton pommitti häntä laihoilla sukkeluuksilla ja
-hän nauroi iloisesti. Montaguelle oli tämä arvoitus. Totta kyllä
-että mies oli rikas ja tuhlasi rahaa kuin vettä, mutta eihän tässä
-joukossa ollut rahan puutetta. Montague ihmetteli, oliko Gamble
-täällä toisten jalkain pyyhkeenä, sillä tuon nousukkaan ja noiden
-perinnöllisten miljonäärien ero oli silmiinpistävä. Hän oli kuin
-öljyn perikuva, löntteröinen ja epämiellyttävä; muissa oli öljy jo
-jalostettu hienoksi hajuvedeksi. Mutta jotenkin tuntui hän heistä
-kaikkein inhimillisimmältä. Hän oli kyllä itsekäs ja harrasti
-itseään, mutta hän harrasti myös muita, kun sen sijaan rva De
-Graffenriedin seurapiirin kesken pidettiin alhaison merkkinä, jos
-harrasti mitään.
-
-Montagueen Gamble näkyi erikoisesti kiintyneen syistä, jotka itse
-kai tiesi. Aterian jälkeen hän taas tuli tämän luo sanoen: "Kuulin
-Ollielta, että olette ensi kertaa täällä."
-
-Montague myönsi ja Gamble sanoi: "No sittenhän pitää näyttää teille
-kaupunkia. Minulla on autoni täällä."
-
-Ja hän vei Montaguen suureen punaseen matkavaunuun, jossa oli
-erikoinen, matala istuin sen omistajaa varten. Istuutuessaan sanoi
-hän: "Komea paikka tämä?"
-
-"Hauska pistäytyä."
-
-"Samat sanat. Minusta on hauskempi olla kesällä sellaisessa paikassa,
-missä saa riisua takkinsa. Ja olut on samppanjaa parempaa kuumalla."
-
-Kun Montague ei vastannut, jatkoi Gamble:
-
-"Hitonmoinen joukko keikareita. Huvittelevat tekemällä pilaa minusta.
-Väliin suututtaa, mutta sitten ajattelee, ettei väliä."
-
-Montague oli kysyä, miksi hän sitten oli tullut tänne, mutta ei
-välittänyt. Auto kulki komeata tietä ja Gamble näytteli palatseja
-jutellen niiden omistajista omaan tapaansa.
-
-"Katsokaas tuota keltasta tiilitaloa. Se on Allis'in, rautatieherran.
-Kolme vuosikymmentä sitten oli hänellä Pittsburgissa yhdet
-lastenvaunut kolmea lasta varten ja itse hän niitä lykkäili. Lainaili
-silloin rahaa minulta, mutta katsoo nyt toisaanne, kun vastaan
-sattuu. Oli teräsasioissa kuusi, kahdeksan vuotta sitten. Myi pois,
-kun terästrustia hommattiin. Oletteko kuullut?"
-
-"Enpä ole."
-
-"Jos olette rupeamassa tappelemaan teräsjoukon kanssa, niin on hyvä
-tietää. Tunnetteko Jim Staggin?"
-
-"Wall kadun miehen, nimeltä vain."
-
-"Hänen viime huvituksensa oli pitää nyrkkitappelut hienossa New
-Yorkin hotellissa. Neekeri pukkasi toisen läpi suuren peilin. Stagg
-tulee villiltä Länneltä ja hänellä on temput, jotka nostavat tukan
-pystyyn. Joku aika sitten hän ahdisti pörssissä Tennessee Southernia
-ja valtasi sen, ja vanha Waterman sanoo ottaneensa sen häneltä pois,
-kun hän ei sitä kuitenkaan olisi osannut hoitaa. Se oli bluffia vain,
-sillä Waterman käyttää häntä apurinaan. -- No niin, tuossa kahdeksan
-vuotta sitten oli Staggilla hallussaan suuri terästehdas Lännellä.
-Allisilla oli Indianassa tehdas, joka häiritsi heidän liikettään.
-Kerran oli Stagg joukkoineen hummannut monta päivää ja eräänä yönä
-kun tuli Allis'ista puhe, sanoi hän: 'ostetaan koko roska'. Ja he
-tilasivat ylimääräisen junan ja kuorman samppanjaa ja lennättivät
-Indianaan. Tulivat kello 4 aamulla Allisin portaille, soittivat ja
-jyskivät, kunnes lakeija tuli avaamaan."
-
-"Onko Allis kotona?" kysyi Stagg, ja ennenkuin toinen ennätti
-vastata, työntyi koko sakki sisään ja Stagg mylvi yläkerran portailla
-kuin härkä: "Allis, tulehan alas!"
-
-Puolkuoliaaksi säikähtyneenä tuli toinen yöpuvussaan ovelle.
-
-"Me tahdomme ostaa tehtaat", sanoi Stagg.
-
-"Minun tehtaani", änkytti Allis.
-
-"Heti paikalla ja käteisellä. Maksetaan viissataa tuhatta."
-
-"Mutta ne maksavat minulle kakstoistasataatuhatta."
-
-"No me maksamme sen sitten. Maksamme, piru vie
-viisitoistasataatuhatta."
-
-"En myy", sanoi Allis.
-
-"Maksamme kaksi miljoonaa", ulvoi Stagg.
-
-"Varmasti?" kysyi Allis korviaan uskomatta.
-
-"Tulkaa alas, niin minä kirjotan shekin", sanoi Stagg. Ja niin ne
-raahasivat hänet alas ja ostivat koko laitoksen. Sitten ottivat he
-esille samppanjat ja Alliskin alkoi käydä iloiseksi. Hän sanoi:
-
-"Yksi paha puoli tässä on. Tuo Jones'in tehdas tuolla Harristownissa
-saa alennusta rautateiltä ja myy halvemmalla kuin me."
-
-"Piru vieköön", sanoi Stagg, "me ostamme senkin."
-
-"Ja niin he", jatkoi Gamble juttuaan, "kiipesivät taas
-erikoisjunaansa, pääsivät Harristowniin kello 6 a. ja ostivat
-toisen laitoksen. Ja siitä se lähti. Eipä ollut moista huvia ennen
-heilläkään ollut. Stagg lienee juuri silloin käärinyt Wall kadulla
-kymmenen kakstoista miljoonaa ja osti sillä kaikella terästehtaita --
-ja maksoi jokaisesta moninkertaisen hinnan."
-
-Gamble vannoi ja kertoi edelleen: "Tämä on Staggin omaa juttua
-ja on siinä tinkimisen varaa. Hän vakuuttaa, ettei hän tiennyt
-Dan Watermanin laatineen tällaisen suunnitelman, mutta siinä hän
-valehtelee. Pittsburgin Harrison uhkasi rakentaa omat ratansa ja
-ottaa pois liikenteen Watermanin teiltä, jolloin Watermanilla ei
-ollut muuta neuvoa kuin ostaa hänen tehtaansa kolminkertaisesta
-hinnasta. Hän otti samalla Staggin ostamat tehtaat. Tämä oli
-maksanut kaksin-, kolminkertaiset hinnat, Waterman maksoi hänelle
-vielä enemmän niistä ja lopuksi maksatti Amerikan kansalla ne
-moninkertaisesti."
-
-Gamble pysähtyi ja lyhyttä lihavaa kättään heilauttaen sanoi:
-"Niin ne rahat tehtiin. Ihan naurattaa. Joka liikkeen pääoma oli
-jo kirjoitettu ylettömän suureksi; pelkäänpä, ettei kahta sataa
-miljoonaa rehellistä rahaa pantu terästrustin omaisuuteen, mutta
-pääoman ne kirjottivat miljardiksi ja ovat sen sitten korottaneet
-puoleentoista. Perustajat tekivät satoja miljoonia ja yleisosakkeiden
-ostajat havaitsivat niiden hinnan tipahtavan kuuteenkin. He antoivat
-Harrisonille 400 miljonan dollarin kiinnitykset ja nyt tämä
-ihmettelee, miksei saa kuolla köyhänä."
-
-Gamblen auto kulki juuri ohi erään klubin, kun hän äkkiä antoi
-pysähdysmerkin ja huusi nuorelle meriupseerille: "Halloo, Billy. Mitä
-kuuluu. Saanko esittää: hra Montague ja ystäväni luutnantti Long,
-insinöörejä. Mihin menette?"
-
-"En erikoisesti mihinkään."
-
-"Tulkaa mukaan. Näyttelen juuri hra Montaguelle kaupunkia."
-
-Ja heidän jatkaessa kolmisin matkaansa sanoi Gamble: "Luutnantti
-tulee juuri Brooklynista. Siellä pidettiin hauskaa, vai mitä Billy?
-Mitä viimeksi teitte?"
-
-"Vankasti työtä. Tutkin --"
-
-"Täällä Newportissa", nauroi Gamble.
-
-"Helppoa meille työläisille, joita ei tarvita tansseissa. -- Muuten
-haeskelin juuri teitä. Tarvitsen apua."
-
-"Minulta?"
-
-"Niin. Sain juuri hallitukselta toimeksi laatia koneöljyn ostoehdot."
-
-"Mutta enhän minä tunne koneöljyä."
-
-"Yhtä paljon kuin minäkin. Jos olette kerran ollut öljyalalla, voitte
-antaa vihjauksia."
-
-Gamble mietti hetken. "Ehkäpä voisin koettaa. Mutta sopiiko? Itse
-olen tosin irti liikkeestä, mutta ystäväni voisivat tehdä tarjouksia."
-
-"Ystävänne saavat yrittää muiden mukana", sanoi luutnantti. "Ystävä
-olen minäkin. Kuinka hitolla minä tietäisin öljyasioita."
-
-"No, voinhan minä yrittää panna paperille, mitä tiedän hyvän öljyn
-ominaisuuksista. Voitte käyttää niitä, mitä sopii."
-
-"All right", sanoi luutnantti mielissään.
-
-"Mutta siitä ei saa puhua."
-
-"Luottakaa minuun", sanoi toinen ja he jatkoivat matkaansa. Puolta
-tuntia myöhemmin pysäytti Gamble kenraali Prenticen ovelle, Montague
-sanoi hyvästit ja meni sisään. Kenraali tuli vastaan huudahtaen:
-
-"Halloo, Allan. Missä olet ollut?"
-
-"Katsellut seutua hieman."
-
-"Täällä on mies, johon kannattaa tutustua. Wall kadun paraita
-sanomalehtimiehiä, 'Expressin' raha-asiain toimittaja."
-
-Montaguelle esitettiin kookas nuorehko mies, joka äskettäin oli ollut
-pesäpallopelin johtajia.
-
-"No, Bates, mitäs nyt hommailette?" kysyi kenraali.
-
-"Koetan saada selville Grant ja Ward'in vararikon tosisyyt. Te kai
-tunnette."
-
-"Jotain tiedänkin, mutten voi kertoa -- julkisuutta varten.
-Yksityisesti kyllä."
-
-"Ei, sitten koetan itse saada selville."
-
-"Vain minuako tapaamaan tulitte Newportiin?" sanoi kenraali.
-
-"En aivan. Aion puhutella Wymania hänen ratansa uusista bondeista.
-Mitä ajattelette markkinoista?"
-
-"Huonolta näyttää", sanoi kenraali. "On aika pienentää purjeita."
-
-Sitten sanoi Bates Montaguelle: "Näin kai teidät äsken James Gamblen
-seurassa?"
-
-"Kyllä. Tunnetteko hänet?"
-
-"Bates tuntee kaikki", sanoi kenraali.
-
-"Tunnen Gamblen sattumalta varsin hyvin", sanoi Bates. "Veljeni on
-hänen konttorissaan Pittsburgissa. Mitä luulette hänen tekevän New
-Yorkissa?"
-
-"Mailmaa katsomassa sanoi olevansa", selitti Montague. "Ei ole mitään
-hommaa, kun on myynyt liikkeensä."
-
-"Myynyt? Mitä tarkotatte?"
-
-"Mitäkö? Trustihan on ostanut häneltä kaikki."
-
-Toinen tuijotti häneen:
-
-"Kuinka te tuollaista uskotte?"
-
-"Hän sanoi itse."
-
-"Vai niin. Sitten on hän apajilla."
-
-"Eikö hän sitten olekaan myynyt?"
-
-"Enpä tiedä", sanoi Bates. "Ei ainakaan toissapäivänä ollut myynyt.
-Veljeni kirjotti, että hän koettaa juuri saada suurta öljykontrahtia
-hallitukselta. Siitä tulisi viiden vuoden hyvät kaupat."
-
-Montague ei sanonut mitään. Mutta hän ajatteli. Kokemus oli
-terottanut hänen huomiokykyään. Ja kun Bates'in mentyä Oliver ja
-Alice tulivat sisään, vei hän veljensä sivuun kysyen: "Paljoko sinä
-saat siitä öljykontrahdista?"
-
-Toinen tuijotti häneen. "Mitä hittoa. Kertoiko hän sinulle?"
-
-"Vähän kuulin, loput arvasin."
-
-Oliver katsoi häneen huolekkaasti: "Allan, saat pitää suusi siitä
-asiasta."
-
-"Kaipa sen teen. Eihän se kuulu minulle."
-
-Äkkiä hymyili Oliver sanoen: "Hyvä vainukoira, vai mitä?"
-
-"Näyttää olevan."
-
-"Kuusi kuukautta se on sitä hommannut. Hiljaa vain. Veikeimpiä
-juttuja, mistä olen kuullut."
-
-"Mutta mistä hän tietää, että upseerien on laadittava hankintaehdot?"
-
-"Helppo juttu. Ostivat Washingtonin konttoreista nimet. Gamblen yhtiö
-on juuri lujilla. Trusti ahdistaa. Mutta ukkopa keksi keinon."
-
-"Mutta mitä hyötyä on siitä, että hän kirjottaa hankintaehdot?"
-
-"Niitä on viisi upseeria", kertoi Oliver. "Ja hän on saartanut
-jokaisen. Ne ovat kaikki nyt hänen ystäviään ja auttavat. Viideltä
-taholta siis menee Washingtoniin ehdotelmat. Ne ovat kaikki
-erilaiset, vain yksi kohta on kaikissa sama. Katsohan, Gamblen
-yhtiöllä on erikoista öljyä -- en muista tarkoin yksityiskohtia. Se
-erikoisaine ei tee sitä öljyä huonommaksi eikä paremmaksi, mutta
-muuta sellaista ei ole koko mailmassa. Ja nyt -- mitä ehtoja muuten
-pannaankaan, se yksi on niiden joukossa ainakin; ja vain yksi yhtiö
-mailmassa voi sitä hankkia. Tietysti se määrää hinnan ja saa viiden
-vuoden kontrahdin."
-
-"Ymmärrän. Ja paljoko sinä saat?"
-
-"Sain aluksi kymmenen tuhatta ja lisäksi viisi prosenttia ensi
-vuoden voitosta. Gamble sanoo, ettei tarjous voi mennä alle puolen
-miljoonan, joten kannattaa olla mukana." Oliver hihitti: "Hän menee
-kotiinsa huomena, joten minun tehtäväni on täytetty. En kai näe häntä
-enää -- ennenkuin hänen nelikertaisessa hinnassa olevat tyttärensä
-kelpaavat markkinoille!"
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Montague palasi New Yorkiin ja kävi työhönsä käsiksi. Vaali, jossa
-hänen oli määrä tulla radan presidentiksi, oli tapahtuva vasta
-kuukauden kuluttua. Mutta silti oli työtä kyllin. Hänen tuli tietysti
-palata elämään Missisippiin ja oli hänen siis päätettävä asiansa
-New Yorkissa. Myös tahtoi hän tutustua rautatieasioihin. Kenraali
-Prentice esitti hänelle erään ylimaanradan presidentin ja hän sai
-tutkia tämän konttorikoneistoa. Hän kävi myös Etelässä katsomassa
-maanmittarien työtä.
-
-Price jatkoi valmistelujaan radan haltuunsa ottamiseksi panematta
-huomiota vanhalle hallinnolle. Eräänä päivänä esitti hän Montaguelle
-hra Haskinsin, tulevan varapresidentin. Tämä oli ollut Tennessee
-Southernin johtaja ja tunsi rautatieasiat. Montague voi luottaa
-häneen.
-
-Haskins oli pieni, jäntevä mies, jolla oli sisukas luonne ja ilkeä
-kieli. Häneltä Montague kuuli monta ihmeellistä rautatieasiaa.
-Sai tietää mm. että rakennuskuluihin kuuluivat lahjukset, joilla
-paikallishallituksilta saatiin lupa viedä rata läpi kylien ja
-kaupunkien. Millään muulla keinolla ei kukaan ajatellutkaan sellaista
-lupaa saatavan. Montague ei pitänyt keinosta, mutta ei sanonut
-mitään. Sitten oli ostettava kiskot Missisippi Teräsyhtiöltä ja
-maksettava korkea hinta. Radan sihteerille ja rahastonhoitajalle
-oli maksettava ylettömät palkat, ne kun olivat Pricen sukulaisia.
-Huippuna oli se, kun Haskins näytti hänelle insinöörien arviot ja
-omansa, jotka nousivat koko joukon yli Montaguen laskujen. Hän sanoi:
-"Noissa kohdin olisi saatava edullisemmat ehdot."
-
-"Niin pitäisi, mutta kun ne menevät Hill Yhtiölle --"
-
-"Mutta mehän ilmoitamme julkisen tarjouksen."
-
-"Niinpä kyllä, mutta ne sen saavat."
-
-"Tarkotatteko, ettemme anna vähimmän tarjoovalle?"
-
-"Niin pelkään."
-
-"Onko Price sanonut?"
-
-"On."
-
-"Mikä on sitten Hill yhtiö?"
-
-"Se on Pricen oma", hymyili Haskins.
-
-"Pricen!" ihmetteli Montague.
-
-"Hänen veljenpoikansa on sen presidentti."
-
-"Uusi yhtiö?"
-
-"Tätä varten muodostettu."
-
-"Mitä se tuottaa?"
-
-"Ei mitään. Se vain hankkii."
-
-"Sen kautta siis Price aikoo ryöstää Northern Missisippin osakkaita."
-
-"Voitte antaa sille minkä nimen haluatte, mutta olisi paras, ettette
-tekisi sitä Pricen kuullen."
-
-"Kiitos", sanoi Montague lopettaen kohtauksen.
-
-Päivän hän otti ajatusaikaa, sillä hänen tapansa ei ollut toimia ensi
-mielijohteen mukaan. Hän huomasi ajan tulleen puhua, mutta hän halusi
-olla varma asiastaan. Mentyään illalliselle klubiin näki hän majuri
-Venablen istuvan isossa matkatuolissa lukusalissa.
-
-"Hyvää iltaa, majuri. Saanko kysellä teiltä hieman?"
-
-"Valmis palvelukseenne."
-
-"Oletteko kuullut rautatien presidentin muodostavan yhtiön myydäkseen
-tarpeita omalle radalleen?"
-
-Majuri hymyili myrkyllisesti. "Kyllä", sanoi hän.
-
-"Onko se yleistä?"
-
-"Ei niin yleistä kuin luulisi. Radan presidentti ei tavallisesti
-ole niin arvokas herra, että hän saisi tehdä sellaista. Ison radan
-presidentti kyllä on."
-
-"Niin kai."
-
-"Niin oli Higginsillä tapana menetellä. Hän kulki pitämässä
-puheita pyhäkouluissa ja oli niitä miehiä, joita lehdet kehuvat
-mallikansalaisiksi. Hänen veljensä ja lankonsa ja serkkunsa ja
-koko suku oli yhteishommissa myyden tarpeita rautateille. Joka
-vuosi ilmoitti rata paperihankinnan. Se oli miljoonan arvoinen ja
-palstamäärin oli tarkkoja ohjeita. Mutta siellä lomassa oli ehto,
-että papereissa piti olla määrätty vesimerkki -- ja sellainen
-oli yhden Higginsin yhtiön patentti. Sillä ei kyllä ollut yhtään
-tehdasta, joten se teetti muilla. Kuollessaan jätti Higgins 80
-miljonaa, vaikka lehdet puhuivat vain 'muutamista'. Sellaista voi
-tapahtua Philadelphiassa."
-
-Montague mietti hetken. "Mutta en ymmärrä", sanoi hän, "miksi ne
-tässä tapauksessa niin tekevät; hehän omistavat miltei kaikki
-osakkeet."
-
-"He tietysti verottavat rataa niin paljon kuin ennättävät, ennenkuin
-yleisö huomaa; ja pelaavat osakkeilla. Sama juttu Brooklynin
-raitioteillä. Minkä epätasasemmin voittoa tulee, sen vilkkaammin
-vaihtavat osakkeet omistajia."
-
-"Mutta tässä on kysymys rakennettavasta radasta, johon he sijoittavat
-rahaa."
-
-"Niin", sanoi majuri, "täten he maksattavat sen rahan takaisin
-itselleen ja osakkeet jäävät vielä heille. Kaikki mitä sitten tulee,
-on puhdasta voittoa. Ja jos eduskunta haluaa tutkia asiaa, näyttävät
-he kirjoista, kuinka paljon he ovat panneet lisärakennuksiin. Jos
-rahteja sitten alennetaan, vie se voitto-osingot ja sehän olisi
-pakkoluovutusta."
-
-Ja veitikkamaisesti silmää iskien lisäsi hän: "Te sanotte, että he
-sijoittavat rahaa yritykseen. Oletteko varma siitä? Tavallisesti
-tulevat rahat bondivälityksen kautta pankeista. Oletteko ajatellut
-sitä?"
-
-"En tosiaankaan", sanoi Montague.
-
-"Wall kadulla on harvoja, jotka tällaiseen käyttävät omaa rahaansa.
-Wymanin radat esim. pitävät kassassa 30 miljonaa, joilla hän pelaa
-pörssissä. Ja voittonsa hän sijottaa kaupunkien lainapapereihin yli
-maan. Ymmärrättekö?"
-
-"Ymmärrän. Huonoa peliä pienille osakkeenomistajille."
-
-"Huonoa peliä yleensä pikkuväelle. Minun nuoruudessani voi huoletta
-sijottaa pienet säästönsä johonkin liikkeeseen, josta sai rehellisen
-osingon. Mutta nyt on isosilla valta ja ne ovat ahneet. Ei mikään
-loukkaa heitä niinkuin se, että pikku väkikin saisi liikevoitosta
-osinkoja, ja niin ne riistetään kaikin keinoin. Viikon niistä voisi
-tarinoida. Otetaanpas esim. saippuatehtailija. Hän havaitsee,
-että heitä on liikaa ja ehdottaa yhtymistä. Pääoma on jo toivossa
-kirjotettu kaksinkertaiseen arvoonsa. Mutta se uusi yhtiö painattaa
-osakkeita sen kuvitellunkin omaisuuden kolminkertaisesta arvosta.
-Sitten levitetään hurjia huhuja tämän uuden saippuatrustin mainioista
-voitoista. Osakkeet menevät yleisölle sanotaan 80:sta. Voi myydä
-kaikki osakkeensa ja yhä hallita yhtiötä. Yleisö on järjestymättömänä
-avuton. Sitten kulkee levottomuutta herättäviä huhuja ja yhtiön
-johtokunta selittää, ettei vielä voidakaan voittoja jakaa. Osakkaat
-suuttuvat ja yrittävät järjestää vastarintaa, mutta perustaja ajaa
-omat ehdokkaansa ajoissa läpi. Tai jos osakkeet ovat kylliksi
-alenneet arvossa, ostaa hän enemmistön takasin. Sitten yleisölle
-kerrotaan, että uutta rahaa on sijotettu liikkeeseen, ja että on
-valittu rehellinen hallinto. Toivo herää taas. Liike panee uusia
-osakkeita liikkeelle ja ostaa lisää tehtaita. Rahan sijottajat
-ostavat osakkeet. Pari kolme vuotta voi näin pelata ja vain pieni
-Wall kadun sakki voi ymmärtää pelin."
-
-Hetkeksi pysähdyttyään jatkoi majuri hymyillen: "Kas, kaikkialta
-ympäri maan tulvii raha tänne. Sadot kypsyvät, tehtaat ja
-kaivokset käyvät ja rahat hakevat sijotuspaikkaa. Mikä esim. olisi
-luotettavampi sijoituspaikka kuin New Yorkin raitiotiet? Ehdoton
-monopoli ja liike yhä vilkastuu. Varmat voitot. Ja kaupaksi käyvät
-niin osakkeet kuin bondi-obligatsionit. Nyt järjestävät politiikot
-hankintayhtiöitä; se on heidän palkkionsa lupakirjoista. Pelin
-johtajat hallitsevat, heillä on pikatykki yleisön nuolia vastaan.
-Liitossa ollen saavat ilmaiset lupakirjat ja maksattavat niistä
-yhtiöillä miljonia. Ovat myyneet lupakirjoja, joita ei ole, ja
-rautateitä, joita ei ole rakennettukaan. Lisärakennuksista maksetaan
-nelin, viisin kerroin eikä niitä edes suoritetakaan. Ovat siten
-maksattaneet itselleen kolmisenkymmentä miljoonaa ja osakasparat
-ihmettelevät, miksei tule voitto-osinkoja."
-
-Ja vielä kertoi majuri: "Suurimmat rahalähteet ovat kuitenkin
-vakuutusyhtiöt ja pankit. Suurimmat voittonne te menetätte, jos ette
-perusta omia pankkeja bondejanne välittämään. Kuulin tässä jutun
-miehestä, joka tuotti sähkötarpeita. Hän kehuu olevansa rehellinen
-liikemies, jolla ei ole mitään tekemistä Wall kadulla. Hänen
-ystävänsä halusi laajentaa liikettä ja pani liikkeelle jonkun sadan
-tuhannen edestä bondeja. Tarjosi ne 90:stä Luottovakuutusyhtiölle.
-Sieltä vastattiin, ettei nyt osteta bondeja ja neuvottiin
-Kansallistrustiyhtiöön. Siellä tarjottiin papereista 80. Täytyi
-tyytyä. Mutta trustiyhtiö työnsi ne vakuutusyhtiölle täydestä 100:n
-arvosta. Tällaista peliä varten on puolen tusinaa vakuutusyhtiöitä
-New Yorkissa. Ymmärrättekö?"
-
-"Kyllä."
-
-"Onko jokin trustiyhtiö rautatiehommanne takana?"
-
-"On", sanoi Montague ja majuri kohautti olkapäitään.
-
-"Siinäpä se", sanoi hän. "Pian havaitaan arvioitu summa
-riittämättömäksi. Insinöörien laskut ovat muka alhaiset ja lisää
-bondeja kaupataan. Presidenttinne yhtiö saa uuden kontrahdin. Ja
-sitten hän perustaa tehtaita ja saa radaltanne salaisia alennuksia,
-s.o. kulettaa tuotteensa ilmaiseksi; tai perustaa vaunuyhtiön ja rata
-saa maksaa hänen vaunujensa kuljettamisesta. Tai hänellä on jo ehkä
-teollisuushommia ja rata on vain sivuseikka."
-
-Majuri pysähtyi ja nähdessään Montaguen ällistyksen kysyi: "Mikäs on?"
-
-"Hyvä Jumala! Tiedättekö, mistä radasta minä puhun?"
-
-Majuri nauroi pakahtuakseen.
-
-"Minä todella luulin", sanoi Montague. "Asia on sellainen."
-
-"Voi hyvä ystävä", sanoi majuri pyyhkien silmiään. "Muistui mieleeni
-juttu piirisyyttäjän sitroonista. Oletteko kuullut sitä?"
-
-"En."
-
-"Se oli muutamia vuosia sitten käydyn ikävän reformitaistelun
-iloisin kohta. Nuori uudistusintoilija kertoi kuulijoilleen, miten
-kaupungin virkailija voi tehdä epärehellisesti rahaa. Hän puhui:
-Olettakaamme, että te olette hedelmäin tarkastaja ja New Yorkissa on
-vähän sitroonia. Kaksi laivaa on tulossa ja toinen pääsee perille
-vuorokautta ennen. Nyt vaatii laki huolellista tarkastusta. Jos
-olette tarkka, vie se enemmän kuin vuorokauden ja omistaja menettää
-hyvänlaisesti. Nyt tarjoaa hän teille tuhannen, pari, ja te ette avaa
-ainoatakaan laatikkoa. -- Syyttäjän ehdokas piti tällaisen puheen ja
-lehdet julkaisivat sen. Sinä päivänä tapasi hän vanhan tuttavansa,
-hedelmäin tarkastajan, joka sanoi: kuka piru on sinulle ilmaissut sen
-hedelmäjutun?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana aamuna oli Montague Pricen konttorissa. Hän sanoi:
-
-"Herra Price. Neuvotellessani herra Haskinsin kanssa on tullut esille
-seikka, josta minun täytyy kysyä teidän ohjettanne."
-
-"Antakaa kuulua."
-
-"Herra Haskins sanoi minulle, että Hill yhtiö on etuoikeutettu
-kontrahteihin nähden."
-
-Hra Pricen kasvoille tuli julma ilme hänen sanoessaan vain: "Entäs
-sitten?"
-
-"Onko herra Haskins oikeassa?"
-
-"On."
-
-"Hän kertoi myös, että teillä on osaa yhtiössä. Onko totta?"
-
-"Totta."
-
-"Onko sekin totta, että yhtiö vain välittää?"
-
-"On."
-
-"Herra Price. Alustavissa keskusteluissa sanoitte te haluavanne
-miestä, joka johtaa rataa rehellisesti. Tämä ei näy sopivan siihen."
-
-Montague odotti kiukkuista vastausta, mutia toinen hillitsi itsensä
-ja sanoi: "Te ette tunne rautatieasioita. Tällä yhtiöllä on
-etuisuuksia; se voi hankkia paremmilla ehdoilla --"
-
-"Voiko se ostaa edullisemmin kuin rautatie itse."
-
-"Joissakin tapauksissa", sanoi Price.
-
-"Sellaisissa tapauksissa sen tietysti on saatava tilaus. Mutta herra
-Haskins antoi ymmärtää, että meidän oli maksettava sille korkeammat
-hinnat. Minä haluan, että tämä seikka on selvä meidän kesken. Kun
-minä olen Northern Missisippi radan presidenttinä, ostetaan kaikki
-rehellisen kilpailun perusteella. Se joka hankkii alhaisimmalla
-hinnalla meidän tarvitessamme tavaraa, saa tilauksen. Toivon, että
-ymmärsitte mitä tarkotan?"
-
-"Täysin", vastasi Price ja Montague lähti.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Montague palasi työhönsä, mutta masentunein mielin. Hän näki ettei
-rautatien presidentin toimi ollut mikään laiskanvirka. Mutta
-aavistuksistaan huolimatta oli hän varustaumaton siihen, mitä tuli.
-Seuraavana aamuna soitti nuori Curtiss haluten tavata häntä. Tuli
-Montaguen luo kiihtyneenä.
-
-"Montague", sanoi hän, "minulla on tärkeää puhuttavaa. Mutta se
-voi maksaa tulevaisuuteni; siksi lupaatteko, ettette koskaan anna
-vihjaustakaan siitä, että minä olen puhunut teille."
-
-"Lupaan", sanoi Montague. "Mikäs on?"
-
-"Price puhui eilen telefoonissa Davenantille sanoen, ettei teistä
-tule radan presidenttiä."
-
-Montague katsahti häneen vakavana. Toinen jatkoi: "Siksi tulee
-Haskins. Davenant ilmoitti minulle, joka kuuluu johtokuntaan."
-
-"Vai niin", kuiskasi Montague.
-
-"Tiedättekö syyn?" kysyi Curtiss.
-
-"Kyllä. Se on pitkä juttu. En ruvennut huijaukseen osalliseksi."
-
-"Koskeeko se Hill yhtiötä?"
-
-"Koskee."
-
-"No sen takiako te heititte käsistänne?"
-
-"En ole mitään heittänyt, mutta Price tahtoo päästä minusta."
-
-"Mutta mies, tämähän on hullua."
-
-Montague katsoi häneen: "Haluaisitteko, että sitä suvaitsisin?"
-
-"Rakas ystävä, minulla on itselläni sen yhtiön osakkeita."
-
-Montague ei osannut sanoa mitään.
-
-"Luulitteko ryhtyneenne johonkin hyväntekeväisyysyritykseen?"
-kysyi Curtiss, mutta pidättyi nähdessään toisen kasvoilla tuskan
-ilmeen. Sanoi sitten: "Ymmärrän kyllä tunteenne, mutta me elämme
-käytännön mailmassa. Ei rautatietä hoideta niinkuin orpokotia. Turhaa
-sellaisesta syystä luopua hommasta."
-
-Montague jäykistyi ja sanoi lujasti: "Minä vakuutan teille, että minä
-en ole vielä luopunut."
-
-"Mitäs teette?"
-
-"Taistelen."
-
-"Te olette avuton. Rata on Pricen ja Ryderin."
-
-"Te kuulutte johtokuntaan ja tiedätte, millä lupauksilla uusi
-johtokunta saatiin valituksi. Äänestättekö Haskinsia presidentiksi?"
-
-"Mutta tiedättehän, ettei minulla ole siinä asiassa minkäänlaista
-valtaa. Olen saanut osakkeeni Priceltä. Turmelisin koko
-tulevaisuuteni, jos häntä vastustaisin."
-
-"Toisin sanoen", lausui Montague, "te olette vain nukke, joka myytte
-nimenne ja luonteenne kourallisesta osakkeita. Te otatte vastaan
-luottamustoimen ja petätte luottamuksen."
-
-Toisen piirteet kovenivat. Hän sanoi: "Jos katsotte asiaa noin --"
-
-"En katso, se on niin."
-
-"Unohdatte että niillä on minuttakin enemmistö."
-
-"Mutta eihän se puolusta vääryyttä."
-
-Curtiss nousi. "Ikävä että otatte asian näin. Tarkotin parastanne."
-
-"Siitä olen kiitollinen. Ja älkää olko huolissanne. Ei kukaan saa
-koskaan tietää minun saaneen huomautuksen."
-
-Puolen tuntia asteli Montague yksin konttorissaan. Sitten saneli
-hän pikakirjurilleen kirjeen serkulleen Lee'lle ja muille
-osakkeenomistajille, joiden äänet oli houkutellut. Hän selitti
-seikkoja esiintyneen, joiden takia ei voi ruveta radan presidentiksi.
-Sanoi myös eroavansa johtokunnasta, jossa ei voi estää sellaista,
-mitä ei hyväksy. Esitti sitten heille toimintasuunnitelman pyytäen
-sähköteitse vastausta. Kahden päivän kuluttua oli hänellä kaikkien
-suostumus.
-
-Sitten meni hän Stanley Ryderin luo ja selitti tälle ottaneensa
-vastaan presidentintoimen ehdokkuuden luottaen siihen, että todella
-haluttiin rehellistä johtoa. Mutta kun hra Price aikoo riistää rataa
-omaksi voitokseen, arvelee Montague parhaaksi erota johtokunnasta ja
-kieltäytyä presidentin toimesta.
-
-Ryder oli Montaguen puhuessa vältellyt tämän katsetta. Vasta hetken
-kuluttua hän vastasi: "Ikävä kuulla teidän niin päättäneen, mutta
-katsoen kaikilta puolin on se kai järkevä. Toivon ettei tämä pikku
-seikka häiritse persoonallista ystävyyttämme. Kiitos teille."
-
-"Kiitos", sanoi Montague kylmästi.
-
-Hetken nolouden jälkeen sanoi Ryder: "Olen teille hyvin kiitollinen."
-
-"Epäilemättä. Mutta luuletteko välimme näin yksinkertaisesti
-selviävän?"
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Minulla on viisisataa Northern Missisippin osaketta ja sikäli
-kuuluvat radan asiat minulle."
-
-"Tietysti. Voitte kääntyä johtokunnan puoleen."
-
-"Sitäpaitsi", jatkoi Montague, "olen houkutellut kolmen
-osakkeenomistajan äänet teidän ehdottamanne johtokunnan puolelle.
-Saatoin heidät siten teidän ja herra Pricen valtaan. Tässä on
-kunniani kysymyksessä."
-
-"Mitä aiotte tehdä?"
-
-"Olen ilmoittanut heille aikovani erota ja ehdottanut, että he
-pyrkisivät radasta erilleen samoilla ehdoilla kuin itsekin aion
-päästä. He ovat suostuneet ja nyt vaadin, että te ostatte meidän
-osakkeemme samasta hinnasta kuin uudetkin, 50 dollarista kappaleen."
-
-Ryder tuijotti häneen: "Herra Montague, tämä on hämmästyttävää!"
-
-"Ikävä kyllä", sanoi Montague kovalla äänellä, kasvoilla julma ilme.
-"Mutta siltä täytyy teidän ostaa."
-
-"Tämähän on hävytöntä."
-
-"Osakkeita on meillä 2,500 ja niiden hinta 175,000 dollaria."
-
-He katsoivat toisiaan silmiin. Vihdoin sanoi Ryder matalalla äänellä:
-"Mitä syytä teillä on uskoa minun taipuvan tähän outoon vaatimukseen."
-
-"Hyvät syyt. Te ja herra Price olette ostaneet tämän radan
-ryöstääksenne sen puhtaaksi. Se on nyt etuoikeutenne ja nähtävästi
-Wall kadun tapa rahaa sijottavaa yleisöä kohtaan. Mutta minuun sitä
-ei sovelluteta, koska tiedän liian paljon."
-
-"Voinko saada tietää, mitä aiotte tehdä?"
-
-"Aion taistella. Kunnes te olette ostaneet minun ja ystäväini
-osakkeet, pysyn johtokunnassa ja presidentin ehdokkaana. Jos ei
-ehdotuksiani hyväksytä ensi johtokunnan kokouksessa, ajan asiaa
-edelleen julkisuudessa. Vaikutukseni merkitsee jotain kotona
-päin. Missisippissä ette pelaa aivan niinkuin New Yorkissa.
-Vedän asian oikeuteen ja arvelen laissa jotain sanottavan siitä,
-että yleishyödyllistä liikettä harjottavaa yhtiötä nylkevät sen
-johtokunnan jäsenet. Sitä paitsi tiedän, miten valtion eduskunnalta
-hankittiin uudet etuoikeudet --"
-
-Ryder katsoi häneen raivoisana: "Tämähän on kiristystä."
-
-"Nimittäkää sitä miksi haluatte ja vetäkää minut oikeuteen."
-
-Ryder aikoi vastata, mutta yskänkohtaus keskeytti sen. Itsensä
-hillinneenä sanoi hän sitten: "Te ette toki voi vetää julkisuuteen,
-mitä olette kuullut meidän uskottuna neuvonantajanamme. Ettekö liene
-unohtanut tässä huoneessa antamaanne vaitiololupausta."
-
-"En ole sitä unohtanut", vastasi Montague. "Ja asiaa olen erittäin
-huolellisesti miettinyt. Te olette rikkonut sopimuksen. Se oli
-tarkotuksennekin jo alun pitäin. Te ette aikoneetkaan rehellistä
-komentoa. Minua käytitte vain saadaksenne radan käsiinne ostamatta
-vanhoja osakkeita. Nyt haluatte minusta päästä. Mutta minulla ei
-leikitä. Minä en eroa enkä luovu omaisuudestani --"
-
-Ryder keskeytti: "Myönnän, että teillä on oikeus vaatia ostettaviksi
-omat osakkeenne. Eikö se ole kohtuullista?"
-
-"Tuollainen tarjous on loukkaus minua vastaan. Minä en voi tinkiä."
-Ja nousten jatkoi hän: "Ei teidän tarvitse heti ratkaista. Haluatte
-kai neuvotella herra Pricen kanssa. Pyydän tietoa huomiseen
-puolipäivään mennessä." Hän kumarsi virallisesti ja lähti.
-
-Seuraavana aamuna sai hän Davenantilta kirjeen, jossa D. ilmoittaa,
-että kun on kuullut Montaguella olevan myytävänä 3,500 Northern
-Missisippin osaketta 50 dollarista kappaleen, on hän valmis ne
-ostamaan. Saatuaan postissa tarvitsemansa paperit meni Montague
-Davenantin toimistoon. Asianajaja oli virallinen, mutta hänen
-silmäkulmassaan vilkkuva ilme sanoi, että hän piti tätä pilaa hyvänä.
-Saatuaan Montaguen viimeisen nimikirjoituksen sanoi hän:
-
-"Asia on sitä myöten selvä. Ja sallikaa minun sanoa, herra Montague,
-että te olette kykenevä liikemies."
-
-"Pidän tunnustustanne arvossa", sanoi Montague kuivasti.
-
-
-
-
-XVI.
-
-
-Montague oli nyt joutomies, verrannollisesti puhuen. Hänellä oli
-kaksi juttua ajettavanaan, mutta ne eivät vieneet hänen aikaansa
-niinkuin rautatiepresidentiksi valmistelu. Ne olivat korvausjuttuja,
-ja kun ne olivat suuria yhtiöitä vastaan, oli hänellä edessään
-toimeton vuosi. Hän hymyili katkerasti itselleen havaitessaan, että
-hänelle oli antanut rohkeuden katkasta välit Pricen ja Rydenin kanssa
-vain se raha, minkä hän veljensä kanssa oli voittanut eräässä Wall
-kadun pörssipelissä.
-
-Alice kirjotti jäävänsä Newportiin "muutamaksi viikoksi." Hänet oli
-pyytänyt vieraakseen Laura Hegan. "Me puhuimme paljon sinusta",
-kirjotti Alice, "kerroin hänelle sellaista, mitä arvelin hänen
-pitävän tietää. Hän oli hyvin ystävällinen. Toivon että pistäyt
-täällä ennen kuin lähden. Harry Curtiss tulee tänne lomalle; tule
-hänen mukanaan."
-
-Montague hymyili itsekseen. Mutta kun kaupunki oli tuskastuttavan
-kuuma, lähti hän eräänä perjantai-iltana. Hän oli Heganilla
-päivällisillä. Jim Hegan oli itse siellä -- ensi kerran kolmeen
-vuoteen. Montague oli myös ensi kerran hänen seurassaan hiukankin
-pitemmän ajan. Hän ihmetteli tuota miestä -- aina tyyni ja kirkas,
-kohtelias ja ystävällinen. Mutta mitä oli tuon naamion takana? Neljä
-vuosikymmentä oli tämä mies tapellut Wall kadulla ja oli hänellä
-vain yksi tarkotus -- kasata rahaa. Hän ei ottanut osaa rikasten
-huvituksiin. Hän ei pitänyt juoksijahevosia ja oli seurassa harvoin.
-Kiireinä aikoina saattoi hän väsyttää tusinan sihteerejä. Hän oli
-yötä päivää rahaa tekevä jättiläiskone.
-
-Montague ei pannut rahalle niin suurta arvoa ja ihmetteli, mitä tuo
-mies aikoi sillä tehdä. Mikä oli sellaisen ihmisen siveysoppi? Vai
-eikö hän ajatellut sitä asiaa ollenkaan? Oliko se sokea vaisto?
-Montague katseli häntä kuin pelottavaa luonnonvoimaa, salamaa. Sillä
-Jim Hegan oli kukistajia. Hänen menettelytapansa olivat sellaiset,
-joita majuri Venable oli kuvaillut. Hän osti valtuusmiehiä,
-eduskuntia ja kuvernöörejä; hän sai lupakirjoja ilmaiseksi ja myi
-niitä miljoonista; hän perusti suuria huijausliikkeitä ja työnsi
-niiden kustannukset yleisön niskoille.
-
-Ja tässä hän istui kotinsa kuistilla elokuun iltana, poltti
-sikaria ja kertoi perustamastaan orpokodista. Hän oli iloinen ja
-ystävällinen. Eikö hän ollenkaan ajatellut sitä hävitystä, mitä
-jälkensä osottivat? Montaguen teki mieli äkillisellä kysymyksellä
-temmata pois tuo naamio. Toki hän yksin oli onneton ja ikävissään!
-Silloin varmasti hänen tuhoamainsa elämäin tunto kiusasi häntä. Kaipa
-hänen petostensa ja julmuutensa muistot värisyttivät.
-
-Sitten Montague ajatteli hänen tytärtään. Tämäkin oli kirkas ja
-ylväs. Mahtoiko hän tuntea isänsä tiet? Ei hän voinut pitää kaikkea
-kuulemaansa panetteluna. Hyväksyikö hän vai oliko hän, salaa,
-onneton? Sekö oli syynä hänen ylpeyteensä ja katkeraan puhetapaansa?
-Alituisena seurapiirin lörpötysaiheena oli se, kuinka Laura Hegan
-kulki suurkaupungin köyhäinkortteleissa, "slummeissa". Koston
-hengetärkö sellaista teetti Jim Heganin tyttärellä?
-
-Jim Hegan ei puhunut rahoistaan. Heidän ollessaan kaksi päivää
-yhdessä Newportissa kuuli Montague häneltä yhden vihjauksen: "Raha?
-En välitä rahasta. Ne ovat vain pelimarkkoja minulle."
-
-Elämä oli peli ja dollarit pelimarkkoja. Vallasta pelattiin. Ja
-äkkiä välähti Montaguen mielessä koko Heganin nousu. Oli alkanut
-konttoripoikana; yllään kaikki liike-elämän korkeudet, portaina
-raha. Kilpailijoita oli ja niitä vastaan tappeleminen oli vienyt
-hänen kaiken aikansa ja ajatusvoimansa. Hän osti edustajia,
-kun kilpailijatkin ostivat. Ehkäpä hän ei pitänytkään itseään
-hävittäjänä. Ehkä oli hän koko pitkän taipaleensa vaeltanut
-kilpailijoita polkien ja toivoen, että kun niitä ei enää ollut ja hän
-oli herrana -- hän voisi vapaasti tehdä hyvää.
-
-Sitäkö tarkotti tuo vaivanen orpokoti? Montaguesta tuntui kuin
-nauraisivat jumalat olympolaista naurua ajatellessaan Jim Heganin
-orpokotia. Hänhän olisi voinut täyttää parisenkymmentä orpokotia
-pelkästään niiden lapsilla, jotka oli ajanut tuhoon ja itsemurhaan!
-
-Tällaiset aatokset risteilivät Montaguen mielessä. Mutta mitä
-hyötyä niistä oli? Jim Hegan oli sellainen, miksi ympäristö oli
-hänet tehnyt. Turha oli rauhan ja hyvän teon toive -- yhä oli joku
-kilpailija! Huhu kertoi että uusi tappelu oli juuri käynnissä; Hegan
-ja Wyman toistensa kurkussa. Heidän täytyi tapella riitansa loppuun,
-vaikka sitten täytyisi kaataa kansakunnan tukipylväät toistensa
-päähän.
-
-Joka päivä sai Montague uusia näytteitä siitä, miten nämä miehet
-taisteluissaan menettelivät. Seuraavana aamuna tapasi hän hotellin
-parvekkeella luutnantti Longin.
-
-"Oletteko kuullut mitään Gamblesta nykyisin?"
-
-"Hän on perheensä helmassa taas. Väsyi tähän touhuun."
-
-"Hyvä toveri, se Gamble", sanoi Montague.
-
-"Ei hän kaunis ole, mutta sydän paikallaan", vastasi luutnantti.
-
-Hetken mietittyään sanoi Montague: "Lähetittekö te ne öljyn
-määrittelyt?"
-
-"Totta kai. Ja ne olivat mainiot. Hallitus pitää minua öljyjen
-tuntijana. Oli se onni minulle." Ja hetken mietittyään jatkoi
-luutnantti: "Mutta ajatelkaa kun siitä öljykontrahdista on jo
-juttuja."
-
-"Tosiaanko?"
-
-"Ihan. Ajattelin jo kirjottaa siitä pääkortteeriin. Kolme kertaa on
-minua ahdistettu."
-
-"Vai niin."
-
-"Niin, muuan poikanen pääsi tuttavakseni ja sitten kahden jäätyämme
-alkoi puhella, kuinka oli kuullut joltain tuttavalta Washingtonista,
-että minua oli käsketty laatia öljyhankintaa varten ehdot; ja että
-hänellä oli joitakin öljy-ystäviä, jotka voisivat antaa ohjeita.
-Viittasipa vielä, että siitä voisi olla minulle hyötyä. Aatelkaas."
-
-"Voin käsittää, kuinka vastenmielistä se oli teille."
-
-"Se panee miehen ajattelemaan. Meikäläiset väliin elävät yli
-varojensa ja silloin on vaara likellä. Minä saatan sietää petosta
-politiikassa ja liike-elämässä, mutta jos sitä yrittää tulla
-armeijaan ja laivastoon, nousee luontoni raivoon."
-
-Montague ei osannut sanoa mitään. Luutnantti jatkoi: "Gamble sanoi
-teidän taistelevan Terästrustia vastaan. Onko niin?"
-
-"Oli, -- olen nyt erilläni siitä."
-
-"Tulin vain ajatelleeksi Terästrustia siksi, kun meillä laivastossa
-on siitä tuntemusta."
-
-"Sitä en olisi uskonut", sanoi Montague.
-
-"Kysykää keltä tahansa meikäläiseltä. Se haava ei tahdo parata.
-Tarkotan panssarilevypetoksia."
-
-"Tosiaankin", sanoi Montague, jolla oli mielessään paljon
-teräskuninkaiden syntejä, mutta tämä oli unohtunut.
-
-"Tiedän sen siitä", sanoi toinen, "kun isäni kuului
-tarkastuskomiteaan silloin, viisitoista vuotta sitten. Olen tarkka
-siinä suhteessa, sillä silloiset seikat aiheuttivat isäni kuoleman.
-Oudolta tuntuu laivastomiehestä. Meille sanotaan, että laivat tulevat
-menemään Tyynelle merelle, ja että niistä riippuu kansakuntamme
-turvallisuus. Ja niiden lahot panssarit valmisti Harrison kiskoen
-neli-, viisikertaisen hinnan. Tunnen yhden tapauksen, se koskee
-'Oregonia'. Veljeni palvelee sillä. Espanjan sodan aikana oli se
-ylpeytemme. Sen johtotornissa on paikattuja kohtia ja jos siihen
-luoti sattuu, särkyy se kuin lasi."
-
-"Voiko sen nähdä?"
-
-"Ei ulkopuolelta. Päällystä on näet niin tasaseksi silattu, ettei
-erotusta huomaakaan."
-
-"Mutta mistä te sitten tiedätte?"
-
-"Siitä, että isälläni oli koko niiden levyjen kehitys paperilla ja
-tekijäin nimetkin. Hänellä oli muitakin todistuksia ja tiedän, kellä
-ne nyt ovat. Hallitus näet vaati, että kukin levy oli käsiteltävä
-määrätyllä tavalla ja esitettävä siitä paperit. Mutta kun se prosessi
-oli kallis ja satoja levyjä tuli huonoja, niin tohtoroivat Ingham
-ja Davidson konttorissa niitä tehdasraportteja -- siitä saivat
-rahat, joita nyt tuhlailevat näyttelijättäriin. Mutta he eivät aina
-hävittäneet alkuperäisiä raportteja ja joku toimitti ne hallituksen
-tietoon."
-
-"Kuulostaa miltei uskomattomalta", huudahti Montague.
-
-"Ottakaa esim. 'Oregonin' levy H 619. Kun se oli joutunut
-koeteltavien joukkoon Indian Headilla, niin vietiin se yöllä salaa
-takasin tehtaaseen, jossa sitä muokattiin niin että kesti kokeen."
-
-"Mitä asialle sitten tehtiin?"
-
-"Ei mitään. Hallitus ei voinut laskea oikeita tietoja julkisuuteen,
-mutta laivastomiehet tiesivät. Ja minä sanon, että se minun isäni
-tappoi."
-
-"Mutta eikö ketään rangaistu?"
-
-"Asiaa tutki lautakunta, joka määräsi hallitukselle tulevaksi n.
-600,000 dollarin korvauksen. Täällä on juuri mies, joka tietäisi koko
-jutun -- tuossahan hän onkin. Halloo, Bates, tulkaahan tänne."
-
-"Oh, Bates 'Expressistä'."
-
-"Tekin tunnette hänet. Halloo, Bates, oletteko ruvennut toimittamaan
-seurapiiriuutisia?"
-
-"Haastatteluita haeskelen. Päivää, Montague. Hauska tavata."
-
-"Tulkaa joukkoon", sanoi luutnantti. "Minä tässä juuri kerroin herra
-Montaguelle niistä panssarilevypetoksista. Sanoin että te tunnette
-hallituksen tarkastusjutun. Bates tulee Pittsburgista, tiedättehän?"
-
-"Tiedän", vastasi Montague.
-
-"Se oli ensimäinen sanomalehtijuttuni", sanoi Bates. "Tietysti
-Pittsburgin lehdet eivät julaisseet tosiasioita, mutta minun
-tiedossani ne ovat. Myöhemmin tutustuin lakimieheen, jonka oli
-suoritettava salainen tutkimus; ja joka kerran kun luen lehdistä,
-että vanha Harrison on lahjoittanut rahoja jollekin kirjastolle,
-kuohahtaa vereni."
-
-"Minusta tuntuu väliin, että jos joku oikein kertoisi sen jutun
-Amerikan kansalle, niin se lurjus ajettaisiin maasta pois."
-
-"Ette te sitä hänen syykseen saisi", sanoi Bates. "Hän on liian
-ovela. On aina lykännyt tihutyönsä toisten niskoille. Sen suuren
-lakonkin aikana hän karkasi ja jätti vastuun William Robertsille; ja
-kun juttu oli ohi, tuli hän hymyillen takasin."
-
-"Ja lahjoi hallituksen, että jäi rankaisematta", lisäsi luutnantti
-myrkyllisesti.
-
-Montague kysyi: "Mikä se juttu on?"
-
-"Sen jutun tuntee Bates'in lakimiesystävä. Silloinen upseerikomitea
-tuomitsi hallitukselle tulevaksi korvausta 600,000 dollaria, mutta
-juttu vedottiin Yhdysvaltain presidenttiin ja hän myi laivaston."
-
-"Myi?" huudahti Montague.
-
-Upseeri kohautti olkapäitään: "Niin minä sitä nimittäisin. Eräänä
-päivänä näet Harrison piti puheen presidentin tullipolitiikan
-puolesta ja seuraavana päivänä sai lakimies sanan, että korvausta
-alennetaan 75 prosenttia."
-
-"Ja sitten", lisäsi Bates, "tuli William Roberts Pittsburgista
-ja osti demokraattipuolueen ja niin ei maa saanut korvausta
-eikä tullialennuksia. Ja muutamia vuosia myöhemmin myi Harrison
-laitoksensa Terästrustille ja Amerikan kansa on kiinnitetty hänelle
-400 miljonasta."
-
-Bates nojautui tuolinsa selkänojaa vasten. "Eipä ole tämä juuri
-hauskaa sunnuntaijuttelua. Mutta sitä ei voi unohtaa. -- Naiset
-tuhlaavat rahat pukuihin ja timantteihin ja miehet repivät maan
-kappaleiksi kootakseen ne. Ja kansa sanoo, että joutilaat rikkaat
-vahingoittavat vain itseään. Mutta minä sanon, että ne levittävät
-turmelusta kaikkialle. Uskotteko sen, herra Montague?"
-
-"Uskon."
-
-"Katsokaa nyt näitä Uuden Englannin kaupunkeja. Kellä täällä on ollut
-tarmoa, ne on menneet Lännelle, ja jälellä olevilla ei ole leukaluita
-ollenkaan. Ja mihin tahansa tämä huvittelujoukko tulee, niin miehistä
-se tekee majatalon pitäjiä ja lakeijoja, tytöistä tarjoilijattaria ja
-prostitueerattuja."
-
-"Oppivat ottamaan juomarahoja", sanoi luutnantti.
-
-"Kaikki on suurkaupunkilaisten ostettavissa. Poliittisesti ei ole
-Yhdysvalloissa turmeltuneempaa pesää kuin tämä Rhode Island -- ja
-se on paljon sanottu. Ääniä saa ostaa kuin sillejä, eikä ole edes
-pienintäkään puhdistuspuuhaa käynnissä, ei toivoakaan."
-
-"Te puhutte katkerasti", sanoi Montague.
-
-"Minä olen katkera", selitti Bates. "Mutta se ei purkaudu usein. Me
-lehtimiehet tunnemme pelin. Me olemme kulissien takana ja näemme,
-mitä sahajauhoja nukkien sisällä on. Meidän on tässä liejussa
-työskenneltävä, mutta minä vakuutan, että monet meistä eivät pidä
-siitä. Mutta mitä voimme me."
-
-Hän kohautti olkapäitään. "Minä laadin tosia tarinoita, mutta
-yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ei lehteni niitä julkaise."
-
-"Luulisi teidän lähtevän", sanoi toinen hiljaa.
-
-"Mitä parempaa voisin tehdä? Minun tiedossani ovat tosiasiat; ja
-väliin tulee räjähdys, jolloin saan näyttää ne. Ajattelen kun niitä
-edes toisinaan esittelee kansalle, ne toki vihdoinkin tekevät jotain.
-Kerran tulee mies, jolla on omaatuntoa ja ääntä ja jota ei osteta.
-Ettekö luule niin, hra Montague?"
-
-"Kyllä. Niin on tapahtuva."
-
-
-
-
-XVII.
-
-
-Kesä kului. Elokuun lopulla tuli Alice Newportista ostoksille,
-ennen kuin menisi Prenticen huvilaan Adirondackin vuorilla. Täällä
-huvitteli seurapiiri taas erilailla. Heillä oli hienot palatsit
-erämaassa ja elettiin siellä muka maalaiselämää, johon kuului kaikki
-sivistysylellisyydet. Sitä varten tarvittiin erikoinen pukuvarasto,
-koirannahkasaappaat ja vuoristohameet -- kaikki värikästä ja
-kallista. Rva Vivie Pattonista kerrottiin, että kun hänen
-miehensä moitti hänen pukulaskujaan ja kehotti häntä pukeutumaan
-yksinkertaisesti, oli rva sanonut: "Hyvä, minä tilaan heti sarjan
-yksinkertaisia pukuja."
-
-Alice oli yhden illan kotona ja tarinoi serkkunsa kanssa. "Allan",
-sanoi hän, "minusta tuntuu kuin aikoisi Harry Curtis kosia minua."
-
-"Olen epäillyt sitä", sanoi Montague hymyillen.
-
-"Harry pelkää, että sinä et pidä hänestä; onko se totta?"
-
-"Ei aivan."
-
-"En ymmärrä. Katsotko, että minun ei pitäisi ottaa häntä."
-
-Montague katsoi häntä silmiin ja sanoi: "Oletko päättänyt ottaa
-hänet?"
-
-"En voi sanoa päättäneeni."
-
-"Jos olet, ei tietysti maksa puhua."
-
-"Kerro mitä teidän kesken on tapahtunut", huudahti tyttö.
-
-"Hän vain menetteli liikeasioissa tavalla, jota minä en hyväksy.
-Toiset tekevät samoin -- se on hänen puolustuksensa."
-
-"Hänen on ansaittava elantonsa", sanoi Alice.
-
-"Tiedän. Ja jos hän menee naimisiin, on hänen ansaittava enemmän,
-painuttava syvemmälle huijaukseen."
-
-"Mutta mitä teki hän sitten?" kysyi Alice huolestuneena. Montague
-kertoi hänelle jutun.
-
-"Mutta, Allan, en minä ymmärrä, mitä siinä on niin pahaa. Eivätkö
-Ryder ja Price omista sitä rataa?"
-
-"Omistavat osan ja toiset toisen osan."
-
-"Ne toiset saavat pitää hyvänään, kun kerran rupeavat tällaisten
-miesten kanssa tekemisiin", selitti tyttö.
-
-"Et ymmärrä liikeasioita etkä tätä tapausta. Curtis valittiin
-johtokuntaan -- hän otti vastaan luottamustoimen."
-
-"Jos ei hän olisi siihen ruvennut, olisi Price pannut jonkun toisen.
-Vaikken ymmärräkään näitä asioita, mutta ei minusta ole oikein
-moittia nuorta miestä, jonka on raivattava tiensä, siitä että hän
-tekee mitä kaikki muutkin. Tietysti sinä tiedät omat asiasi, mutta
-minusta tuntuu kuin sinä aina etsisit tuollaisia turhantarkkuuksia."
-
-Montague hymyili surumielisesti. "Tuo kuulostaa hyvin siltä, mitä
-hänkin sanoi, Alice. Luulenpa että olet sittenkin päättänyt ottaa
-hänet."
-
-Alice lähti Oliverin seurassa, joka meni Bertie Stuyvesantin
-matkittuun ritarilinnaan. Betty Wyman oli myös siellä ja Oliver
-aikoi olla koko kuukauden. Mutta kolme päivää myöhemmin sai Montague
-häneltä sähkösanoman, että olisi kotona määräaikana. Hän arvasi asian
-ja teki päätöksensä. Kun veli tuli sisään, sanoi hän: "Joko tuli
-taas?"
-
-"Jo."
-
-"Taas -- varma asia."
-
-"Varma. Tuletko mukaan?"
-
-Montague pudisti päätään. "Yksi riitti minulle."
-
-"Ethän tarkota totta."
-
-"Kyllä."
-
-"Mutta sehän on hullua. Asia on ihan varma."
-
-"En epäile sitä. Mutta minulle riittää Wall kadun peli. Olen nähnyt
-sitä kyllin, Oliver, ja se inhottaa minua."
-
-"Etkö pitänyt sitä rahaa tarpeellisena?" kysyi Oliver ivallisesti.
-
-"Kyllä minä osaan käyttää, mitä olen saanut."
-
-"Ja kun se on mennyt?"
-
-"Hankin lisää tavalla, josta pidän enemmän."
-
-"Oma asiasi. Mutta minä hankin taas pienen kasan."
-
-He ajoivat yhdessä alakaupungille. Montague kysyi: "Mistä on tietosi
-kotoisin?"
-
-"Samasta lähteestä."
-
-"Ylimaanrata taas?"
-
-"Ei, toista nyt. Missisippi Teräsyhtiö."
-
-"Mitä?" Montague tuijotti häneen.
-
-"Niin, mikäs on?"
-
-"Etkö tiedä minun suhteistani Northern Missisippi rataan?"
-
-"Kyllä, mutta mitä se tähän kuuluu?" kysyi Oliver.
-
-"Tämän tempun on järjestänyt Price - hän omistaa Missisippi
-Teräsyhtiön."
-
-"Niin, olin unohtanut". Oliverin seuravelvollisuudet saattoivat hänet
-unohtamaan veljensä asiat.
-
-"Allan", lisäsi hän nopeasti, "et saa puhua siitä."
-
-"Ei kuulu minulle enää, olen erilläni. Mutta tietysti on hauska
-kuulla. Osakehuijausko se on?"
-
-"Alas menevät."
-
-"Se on kai Terästrusti", kuiskasi Montague kuin itsekseen.
-
-"Luultavasti ei, minun tietoni on siltä taholta."
-
-"Yrittäisivätkö ne murtaa Pricen?"
-
-"En tiedä. Luulen että ne voisivat, jos tahtoisivat."
-
-"Mutta hänellä on osakkeiden enemmistö. Eivät voi ottaa pois noin
-vaan."
-
-"Eivät, jos ne ovat hänen kaapissaan. Mutta jos hänellä on velkoja ja
-sitoumuksia. Jos jokin pankki on niitä osakkeita vastaan lainannut
-hänelle rahaa -- mitäs sitten?"
-
-Montague oli nyt jännityksessä. Hän kulki veljensä mukana tämän
-ottaessa rahaa pankista ja antaessa pörssivälittäjälle määräyksen
-myydä Missisippi Teräsyhtiön osakkeita. Mutta sitten hänen piti
-mennä oikeuteen, jossa kului useita tunteja. Ulos tullessaan
-meni hän lähimmän osaketaulun luo ja näki Missisippi Teräsyhtiön
-osakkeiden laskeneen lähes 20 pistettä aamullisesta hinnastaan! Nuo
-numerot kertoivat hänelle voitoista ja häviöistä. Oliver oli tehnyt
-killinkinsä. Mutta miten oli Pricen ja Ryderin laita? Pricen osakkeet
-olivat pantatut Gotham Trustiin. Missä asemassa se oli? Ja missä
-Northern Missisippi?
-
-Iltapäivän lehdet olivat täynnä hälytystietoja. Missisippi
-Teräsyhtiön pohja oli tipahtanut, sanottiin. Yhtiön kerrottiin
-ryhtyneen laajennuspuuhiin ja sen virkailijain keinotelleen.
-Väitettiin, että vararikko oli edessä ja että Terästrusti ottaa
-sen haltuunsa. Mutta tämän taholta selitettiin juttu perättömäksi.
-Kaikki oli tullut kuin salama selkeältä taivaalta. Montaguesta se
-oli hämmästyttävä ja pelottava. Hän oli itse irti, mutta tuntui kuin
-olisi takaa maa auennut. Tällä kertaa hän pelastui. Aukenisiko se
-ensi kertaa hänen altaan! Pricen ja Ryderin hän luuli sortuneen.
-Mutta kaipa ne olivat myrskyn aavistaneet. Kohtaus meni ohi
-huhuineen. Mutta Missisippi Teräs-osakkeet eivät nousseet ja Northern
-Missisippikin oli laskenut 8-10 pistettä.
-
-Rahamaailmassa oli tila jännittynyt. Epävarmuutta oli ilmassa. Useita
-kertoja kesän kuluessa oli ollut osakepaniikki ja rahavaltiaat
-ennustelivat tuhoa pöytäpuheissaan. Pulan syistä vain ei oltu
-selvillä. Jotkut väittivät sen johtuvan presidentin puheista, joissa
-oli hyökkäilty suuria rahaetuja vastaan. Toiset väittivät pääomaa
-olevan vähän, ja viittasivat sotien, maanjäristysten ja tulipalojen
-hävityksiin. Kolmannet puhuivat käteistä rahaa olevan vähän. Joku
-radikaali väitti osakemyllerryksiä keinotekoisiksi, mutta sille
-selitykselle naurettiin. Montaguestakin tuntui mielettömältä ajatus,
-että olisi sellaisia rahaherroja, jotka voisivat ja ilkenisivät
-tuottaa turmiota liike-elämälle. Mutta majuri Venable nauroi hänelle
-ja nimitti puolen tusinaa miehiä -- Waterman, Duval ja Wyman joukossa
--- joiden hallussa oli 90 prosenttia Mailmankaupungin pankeista.
-Niiden hallussa oli kaikki kolme suurta vakuutusyhtiötä, joilla 4-500
-miljoonaa dollaria; yhdellä heistä suuri ylimaanrata, jolla oli 20-30
-miljoonaa käytettävänä huijauksiin.
-
-"Jos kaksi kolme noista päättäisi", selitti majuri, "voisivat he
-ajaa maan vararikkoon päivässä. Jos he joitakin osakkeita haluavat,
-tipauttavat he niiden hinnan mihin tahtovat."
-
-"Kuinka ne sen saisivat aikaan?"
-
-"Montakin on keinoa. Huomaatte, että viime suuri rysäys alkoi sillä,
-että rahaa oli vähän. Jos nuo miehet nyt vetäisivät rahan pankkeihin
-ja päättäisivät pitää sen siellä, ja heidän vakuutusyhtiönsä olisivat
-samassa juonessa, niin kuvitelkaa, mikä rahan kysyntä ja paperien
-tarjonta siitä syntyisi. Ja kun on niin hermostunut yleisö kuin
-meidän, ja äärimmilleen kiristetty krediitti ja kaikki kietoutuneet
-yhteen -- niin ettekö näe mahdollisuuksia?"
-
-"Se on kuin leikkiä dynamiitilla."
-
-"Asiat eivät toki ole niin huonosti kuin voisivat olla, kiitos
-sen, että nuo miehet eivät vedä yhtä köyttä. Ovat kateellisia ja
-riidassa keskenään. Waterman haluaa helppoa rahaa ja saa Valtakunnan
-rahastosta lainaksi 10 miljonaa. Wyman haluaa hinnat korkeiksi ja
-lainaa Wall kadulta 15 miljonaa ja niin edelleen. Puolen tusinaa on
-pankkiryhmiä --"
-
-"Ne kilpailevat siis vielä?" kysyi Montague.
-
-"Tappelevat ulkopuolisten pankkien hallinnasta. Yli maan lähettävät
-pankit reservinsä New Yorkiin; 4-500 miljonaa ja se on hirmuinen
-valta. Suuret pankit ovat parin tuhannen pikkuliikkeen asioitsijoita
-ja niistä käydään kiihkeätä taistelua. Sitä ei ole helppo seurata. Ne
-myöntävät salaisia etuja -- enemmän vehkeitä kuin itämailla."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague.
-
-"Yksi seikka vain ne yhdistää, viha riippumattomia luottoyhtiöitä
-vastaan. Näiden on pidettävä reserviä vain 5 prosenttia ja
-kansallispankkien 25. Ne tekevät siksi hyvää liikettä ja on niitä
-yli 50 tässäkin kaupungissa; niiden hallussa on yli miljardi kansan
-rahaa. Ja muista minun sanoneen, että siinä kohdin vielä verta
-vuotaa."
-
-Montague päätti muistaa sen ennustuksen. Muutamia päiviä myöhemmin
-sattui tapaus, joka heitti uutta valoa tilanteeseen. Hänen veljensä
-tuli kädessään kirje ja sanoi: "Mitä tälle voisi tehdä?"
-
-Montague vilkasi siihen ja näki, että se oli Lucy Dupree'ilta. Se
-kuului: "Ollie hyvä. Olen pulassa, kun eräät raha-asiat eivät ole
-onnistuneetkaan. New Yorkiin tuomani rahat ovat miltei kaikki menneet
-ja sinä ymmärrät, että minun asemani muukalaisena on vaikea. Minulla
-on Stanley Ryderin osakkeistani antama 140,000:n nootti, joka on
-maksettava kolmen kuukauden kuluttua. Ehkä tietäisit jonkun, joka sen
-ostaisi. Myisin sen kernaasti 130,000:lla. Älä puhu tästä muutoin
-kuin luottamuksella."
-
-"Mitä maailmassa luulet tämän merkitsevän?" kysyi Oliver.
-
-"En ymmärrä."
-
-"Paljoko rahaa oli Lucylla tullessaan?"
-
-"Kolme, neljä tuhatta. Sai sitten kymmenen tuhatta Ryderiltä, kun
-tämä osti ne osakkeet."
-
-"Ei hän ole niitä kaikkia voinut tuhlata", huudahti Oliver.
-
-"Ehkä on sijottanut."
-
-"Ei ole."
-
-"Se minua ihmetyttää, miksei Ryder diskonttaa paperiaan itse."
-
-"Sepä se. Miksi antaa hän Lucyn kaupitella sitä."
-
-"Ehkei hän tiedä. Jos Lucy toimii salaa häneltä."
-
-"Loruja. Pelkään vain, että tämän takana on Ryder itse."
-
-"Mitä tarkotat?" kysyi Montague ällistyneenä.
-
-"Luulen että Ryder tahtoo saada oman paperinsa diskontatuksi. Lucy
-ei kääntyisi muuten meidän puoleemme. Ennen nääntyisi. Hän on niin
-ylpeä."
-
-"Mutta onhan Ryder Gotham Trustin presidentti!"
-
-"On, mutta tämä on hänen oma paperinsa, ei liikkeen. Muuan iso yhtiö,
-jossa hän oli osakas, näkyy menneen vararikkoon. Ja Missisippi
-Teräs-juttu iski häntä myös. Arvaan että hän kaapii kassaa kokoon.
-Ja tämä on niin Lucyn tapaista. Hänenkin rahansa se mies vie ennen
-loppua."
-
-"Minun täytyy tavata Lucy", sanoi Allan nyrkkiä puristaen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lucy oli muuttanut kalliista hotellista Riverside Driven varrella
-olevaan asuntoon. Montague meni sinne seuraavana aamuna. Lucy tuli
-kalpeana ja kasvoilla surujen merkit. Hän sanoi: "Tiesin sinun
-tulevan, Allan. Kuinka voit olla niin kauan poissa?"
-
-"En luullut sinun välittävän tavata minua."
-
-Nainen ei vastannut. Hän katsoi vain Allaniin kauhu kasvoilla.
-Silloin ojensi tämä kätensä sanoen: "Lucy, tule pois täältä, ennen
-kuin on myöhä."
-
-"Mihin voin mennä?"
-
-"Mihin vaan. Kotiin."
-
-"Ei ole minulla kotia."
-
-"Eroa Ryderistä. Hänellä ei ole oikeutta vetää sinua turmioon."
-
-"Ei hän. Älä syytä häntä."
-
-"Lucy, luin kirjeesi Oliverille."
-
-"Arvasin sen. Ei se ollut --"
-
-"Kuule. Voitko kertoa, miten asiat ovat, rehellisesti?"
-
-"Minä kerron", sanoi Lucy hiljaa.
-
-"Jos olet pulassa, voin sinua auttaa, mutta minä en auta Stanley
-Ryderiä. Jos sinä --"
-
-"Allan, et kai luule hänen tietäneen, että minä kirjotin?"
-
-"Kyllä minä luulin."
-
-"Oh, kuinka voit sinä!"
-
-"Hän on pulassa."
-
-"Niin ja minä halusin auttaa häntä. Hullu tuuma, mutta en voinut
-muuta."
-
-"Ymmärrän."
-
-"Etkö käsitä, että minä en voi häntä jättää! Nyt juuri kun hänen
-vihollisensa ovat hänet piirittäneet. Minä olen ainoa, joka hänestä
-välitän, häntä ymmärrän --."
-
-Montague ei osannut sanoa mitään.
-
-"Tiedän että se on ikävää sinusta", jatkoi Lucy, "mutta jonain
-päivänä sinä ymmärrät; ja muukin mailma -- en välitä siitä, mitä
-mailma sanoo."
-
-"All right, Lucy", sanoi Montague surullisena.
-
-"Minä näen, etten voi sinua auttaa. En halua häiritä sinua enää."
-
-
-
-
-XVIII.
-
-
-Toinen kuukausi kului. Montague oli hautautunut työhönsä ja hänelle
-asti kuului vain heikkoa kaikua siitä myrskystä, joka raivosi
-rahamailmassa. Sitä hän sittemmin itsekin ihmetteli -- että hän niin
-vähän aavisti, mitä oli tuleva. Hän tunsi olleensa kuin talonpoika,
-joka kumarassa päin kuokkii peltoaan armeijain marssiessa taisteluun
-hänen ympärillään, ja sitten äkkiä havahtuu, kun melske on jo
-käynnissä ja pommit räjähtelevät läheistöllä.
-
-Tuli toinen kouristus osakemarkkinoilla. Stewart, tuo Lännen nuori
-Lochinvar, yritti kaapata käsiinsä kaiken kuparin. Hurjia huhuja
-kulki siitä rymähdyksestä. Jotkut sanoivat, että muuan petturi oli
-rikkonut liiton, toiset taas väittivät, että sen juonen punojat
-olivat riitaantuneet keskenään. Kuinka lieneekään, kuparirengas
-katkesi ja taas oli ulvovia joukkoja kadulla, ja läpi rahamailman
-kulki puistatus. Sitten äkkiä kuin salama tuli sanoma, että suurten
-pankkiirien kokous oli päättänyt karkottaa tuon nuoren seikkailijan
-pois hänen newyorkilaisista pankeistaan. Huhu kertoi, että muita
-pankkeja sotkeutui joukkoon ja että uusia neuvottelukokouksia
-oli odotettavissa. Sitten tiedettiin jonkun ajan kuluttua, että
-Cummings'in, jääkuninkaan, pankit olivat pulassa, ja että hänetkin
-oli suljettu ulos joukosta.
-
-Montague ei ollut koskaan nähnyt mitään Wall kadun kiihkon tapaista.
-Jokainen, jonka hän tapasi, tiesi uusia huhuja, entistään hurjempia.
-Oli kuin olisi iso maanrepeämä auennut pankkimailman silmien eteen.
-Mutta Montaguella oli oma pulansa siinä oikeusjutussa, jonka hän
-oli alkanut Tupakkatrustia vastaan; eikä hän ollenkaan ajatellut,
-että tämä kaikki voisi koskea häntäkin. Sanomalehdet epätoivoisesti
-yrittivät tyynnyttää kiihkoa -- ne sanoivat, että pula oli ohi, että
-Dan Waterman tuli perikadon partaalla olevain laitosten avuksi. Ja
-Montague uskoi, mitä luki, ja kulki tietään.
-
-Kolme neljä päivää pulan alettua oli hän luvannut syödä päivälliset
-ystävänsä Harweyn kanssa. Montague oli väsynyt pitkän oikeuspäivän
-jälkeen, ja kun ei muita ollut tulossa, ei hän välittänyt muuttaa
-pukua, vaan käveli suoraan toimistostaan Harweyn hotelliin, jossa
-ylhäisen seurapiirin väki paljon oleskeli. Harweylla oli siellä koko
-kerros, jonka hän oli antanut sisustaa makunsa mukaan.
-
-"Hyvää päivää, hra Montague", sanoi hotellin toimitsija, kun hän
-astui eteisen toimituspöydän ääreen. "Hra Harwey jätti teille
-kirjeen."
-
-Montague avasi kuoren ja luki hätäisesti kyhätyn ilmoituksen, että
-pankki jonka johtajia Harwey oli, oli pulassa ja että hänen täytyi
-olla kokouksessa sinä iltana. Hän oli yrittänyt puhelimella ilmoittaa
-siitä Montaguen konttoriin ja hotelliin saamatta häntä käsiinsä.
-
-Montague käännähti. Hän ei tiennyt mihin mennä, omaisetkin kun olivat
-poissa kaupungista; niinpä hän asteli ruokailusaliin ja aterioi
-yksin. Sitten tuli hän eteiseen, osti iltalehtiä ja silmäili suuria
-uutisotsikkoja.
-
-Äkkiä astui ovesta sisään mies ja hän katsahti tähän. Se oli Winton
-Duval, pankkiiri; Montague ei ollut häntä nähnyt siitä pitäen, kun he
-olivat eronneet Winnie rouvan seurusteluhuoneessa. Mies ei huomannut
-häntä, vaan asteli ohi, kulmat syvän ajattelun rypyissä, ja nousi
-elevaattorilla ylempiin kerroksiin.
-
-Hetkeä myöhemmin kuuli hän sanottavan: "Mitä kuuluu, hra Montague?"
-
-Hän kääntyi. Puhuttelija oli hra Lyon, hotellin liikejohtaja, jonka
-Siegfried Harwey kerran oli esittänyt hänelle.
-
-"Oletteko täällä kokousta varten?" kysyi hän.
-
-"Kokousta?" sanoi Montague. "En."
-
-"Täällä on tänä iltana suuri pankkiirien kokous", huomautti toinen.
-"Se on salainen, niin että älkää huoliko mainita. -- Mitä kuuluu, hra
-Ward?" hän lausui ohimenevälle miehelle. "Tuo oli David Ward."
-
-"Vai niin", sanoi Montague. Ward oli "kadulla" tunnettu "Watermanin
-juoksupojan" nimellä. Hän oli hyväpalkkainen juoksupoika. -- Waterman
-maksoi hänelle satatuhatta erään suuren vakuutusyhtiön johtamisesta.
-
-"_Hän_ on siis myöskin täällä?" kysyi Montague.
-
-"Waterman on itse täällä", sanoi Lyon. "Hän tuli sivuovesta.
-Erikoisen salainen kokous, -- ovat vuokranneet kahdeksan huoneen
-ryhmän. Waterman tulee sisään toisesta ja Duwal toisesta päästä,
-etteivät reportterit tietäisi heidän olevan yhdessä!"
-
-"Vai niin ne menettelevät!" sanoi Montague hymyillen.
-
-"Olen katsellut nähdäkseni joitakin sanomalehtimiehiä", lisäsi Lyon,
-"mutta eivät näy huomanneen."
-
-Hän lähti ja Montague katseli eteisessä seisoskelevia ihmisiä. Hän
-näki Jim Heganin tulevan ja menevän elevaattorilla ylös vanhahkon
-miehen seurassa, jonka hän tunsi Bascomiksi, Empire Bankin,
-Watermanin oman laitoksen presidentiksi. Hän näki kaksi muuta sen
-systeemin pankkiherraa; sitten hän katsahtaessaan toimituspöytää
-kohti näki solakan, hartiakkaan miehen, joka puhuteltuaan toimitsijaa
-käännähti ja jonka hän tunsi ystäväkseen Bates'iksi, Expressin
-toimittajaksi.
-
-"Höh!" ajatteli Montague. "Lehtimiehet ovat sittenkin jäljillä."
-
-Hän näki Bates'in silmäilevän yli eteisen, ja tämän katse pysähtyi
-häneen. Hän teki kädellään liikkeen aikoen tervehtiä, mutta Bates
-ei vastannut. Hän vain asteli ohi ja sanoi äkkiä kuiskaten: "Tulkaa
-kirjoitushuoneeseen, olkaa hyvä!"
-
-Montague seisoi hetken oudostellen, meni sitten. Bates oli istahtanut
-nurkassa olevalle tuolille. Montague tuli hänen luokseen.
-
-Reportteri silmäsi yli huoneen ja sanoi sitten nopeasti: "Anteeksi,
-hra Montague, en halunnut kenenkään näkevän meitä puhelemassa.
-Tahdotteko tehdä minulle palveluksen?"
-
-"Miten voin?"
-
-"Tarvitsen tietoja. Hyvin tärkeitä. En voi sitä tässä selittää,
-mutta haluan saada tästä hotellista huoneen. Te voitte tehdä minulle
-elämänikäisen palveluksen. Selitän heti kun olemme kahden."
-
-"Mitä on minun tehtävä?" kysyi Montague.
-
-"Haluan saada huoneen 407", sanoi Bates. "Tai jos en saa sitä niin
-507, tai 607. En voi itse pyytää, sillä toimitsija tuntee minut.
-Mutta teille hän antaa."
-
-"Mutta miten pyydän sitä?" kysyi Montague.
-
-"Tavallisesti vain", sanoi Bates, "se käy kyllä."
-
-Montague katsoi ystäväänsä. Tämä näytti olevan hyvin kiihtynyt.
-
-"Olkaa hyvä!" hän kuiskasi pistäen kätensä Montaguen kainaloon. Ja
-Montague vastasi: "Olkoon menneeksi."
-
-Hän palasi eteiseen ja läheni toimituspöytää.
-
-"Hyvää iltaa, hra Montague", sanoi toimitsija... "Hra Harwey ei ole
-tullut vielä."
-
-"Tiedän", sanoi Montague. "Mutta minä haluaisin huoneen täältä
-tänä iltana. Eräs tuttava on täällä. Voisinko saada neljännestä
-kerroksesta?"
-
-"Neljännestä?" sanoi toimitsija silmäillen seinätauluaan. "Mistäpäin
--- edestä vaiko perältä?"
-
-"Onko 405 vapaa?" kysyi Montague.
-
-"405? Ei, se on vuokrattu. Mutta 401-406 ja käytävän toisella puolen
-407 --"
-
-"Jos saan sen", sanoi Montague.
-
-"Neljä dollaria", sanoi toimitsija ja antoi avaimen.
-
-Kun ei hänellä ollut matkatavaraa, maksoi Montague heti ja meni
-juoksupojan kanssa elevaattoriin. Bates seurasi ja toinenkin mies,
-pieni, jäntevä veikko, jolla oli käsilaukku, astui hissiin ja tuli
-myös neljänteen kerrokseen.
-
-Poika avasi oven ja miehet astuivat huoneeseen. Sitten poika vielä
-sytytti valot ja laski akkunaverhot ja mitä muuta kuului juomarahan
-saantiin. Sitten hän meni sulkien oven; ja Bates vajosi vuoteelle,
-puristi kädet ohimoihinsa ja huudahti: "Herra jumala."
-
-Nuori mies, hänen seuralaisensa, oli laskenut laukkunsa maahan ja
-istahti nyt, nojaten tuolin selkämystä vasten ja nauroi pirteästi.
-Montague seisoi tuijottaen vuoroon kumpaakin.
-
-"Herra jumala!" sanoi Bates taas. "Toivonpa, ettei tällaista tule
-toisten -- pelkään hiusteni harmaantuvan ennen aamua!"
-
-"Mutta ettehän vielä ole kertonut minulle asiaa", muistutti Montague.
-
-"Tottakin", sanoi Bates. Hän nousi istualleen ja katsoi tarkkaan
-toiseen.
-
-"Herra Montague", hän huudahti, "älkää pettäkö meitä! Ette aavista,
-kuinka olen puuhannut -- ja tästä on tuleva elämänikäni suurin
-uutistemppu. Luvatkaa, ettette jätä meitä pulaan!"
-
-"En voi luvata", sanoi Montague ihan väkistenkin nauraen, "ennenkuin
-kerrotte, mistä on kysymys."
-
-"Pelkään, ettette pidä siitä", sanoi Bates. "Oli ilkeä vetää teidät
-juttuun, mutta minä olin jo epätoivossa. En uskaltanut itse eikä
-Rodney ollut sellaisessa puvussa."
-
-"Ette ole esittänyt ystäväänne", sanoi Montague.
-
-"Ah, anteeksi", sanoi Bates. "Herra Rodney, meidän toimistomiehiämme."
-
-"Ja nyt kerrotte asian", sanoi Montague istahtaen.
-
-"Täällä on kokous", sanoi Bates. "Noin tunti sitten saimme
-vihjauksen. Se pidetään juuri allamme olevassa huoneessa."
-
-"Mitä siitä?" kysyi Montague.
-
-"Me tahdomme tietää, mitä tapahtuu", sanoi Bates.
-
-"Mutta miten?"
-
-"Akkunasta. Täällä on köysi." Ja Bates osoitti laukkua.
-
-Montague tuijotti häneen käsittämättä mitään. "Köysi!" hän soperti.
-"Lasketteko hänet alas akkunasta?"
-
-"Niinpä tietenkin", sanoi Bates. "Tämä on taka-akkuna ja täysin
-turvattu."
-
-"Mutta herran nimessä, mies!" huohotti toinen, "jos köysi katkeaa?"
-
-"Ei katkea", oli vastaus; "se on oikeaa lajia."
-
-"Mutta kuinka saatte hänet ylös taas?" huudahti Montague.
-
-"Se käy kyllä", sanoi Bates; "hän voi kiivetä, tai voimmehan laskea
-hänet maahan asti. Köyttä on kylliksi."
-
-"Mutta jos hän putoo! Jos --"
-
-"Ei hätää", sanoi Bates keveästi. "Jätetään se asia Rodneylle. Hän on
-ketterä -- alkoi torninkattajana, siksi hänet otinkin."
-
-Rodney irvisti. "Minä vastaan seurauksista", sanoi hän.
-
-Montague tuijotti taas vuoroon kumpaakin osaamatta sanoa sanaakaan.
-
-"Kuulkaas", kysyi hän vihdoin, "kuuluuko teidän toimeenne usein
-tällaista?"
-
-"Kerran ennen olen sen tehnyt", kuului vastaus. "Tarvitsin valokuvia
-erääseen murhajuttuun. Mutta usein olen peräakkunoiden takaa ja
-paloportailta kurkkinut. Olin poliisireportteri, nähkääs, ja opin
-pahoja tapoja."
-
-"Entäs", sanoi Montague, "jos jäisimme kiini?"
-
-"Oh!" sanoi mies. "Toimisto järjestää sellaiset asiat. Eikä poliisi
-ahdista lehtimiestä."
-
-"Hra Montague", sanoi Bates hetken vaitiolon jälkeen. "Minä tiedän,
-että tämä on rohkea ehdotus -- mutta ajatelkaa, mistä on kysymys.
-Saimme tiedon tästä kokouksesta. Waterman on täällä -- ja Duval --
-ajatelkaa! Dan Waterman ja Öljytrusti yhdessä! Päätoimittaja itse
-kutsutti minut ja sanoi: 'Bates, hankkikaa juttu!' Mitä tehdä? On
-miltei yhtä paljon mahdollisuutta minun saada tietooni, mitä tuolla
-tapahtuu -- --."
-
-Hän pysähtyi. "Mutta ajatelkaas, mistä on kysymys, hra Montague",
-hän huudahti. "Ne päättävät huomispäivän liikkeet! Voivat kääntää
-osakemarkkinat nurin. Arvatkaas, mitä voisitte sillä tiedolla tehdä?"
-
-"Ei", sanoi Montague, "älkää minulle esittäkö asiaa sitä tietä."
-
-Bates tuijotti häneen.
-
-"Anteeksi", sanoi hän, "mutta ehkä teillä on omia etuja valvottavana;
-tai ystävien -- varmasti tämä tilanne --"
-
-"Ei, ei sitäkään tietä", sanoi Montague ja Bates ratkesi nauruun.
-
-"Well", sanoi hän, "sitten ei ole muuta kuin asian oma viehätys! Me
-petkutamme ne!"
-
-"Se sopii paremmin", sanoi Montague.
-
-"Tietenkin on huone teidän", sanoi Bates. "Ja te voitte ehkäistä sen.
-Mutta ei teidän tarvitse olla täällä, jollette halua. Me otamme
-edesvastuun; ja olkaa varma siitä, että jos me jäämme kiini, hotelli
-peittää asian. Saatte luottaa siihen, että teidän nimeänne ei sotketa
-tähän --"
-
-"Jään tänne", sanoi Montague. "Ja katsotaan, mitä tapahtuu."
-
-Bates hyppäsi ylös ja ojensi kätensä. "Hyvä!" hän huudahti.
-"Puristakaa tuota."
-
-Sillä välin Rodney käsitteli laukkuaan. Hän avasi sen ja otti esille
-kimpun metalliköyttä, kevyttä ja notkeaa ja lyhyen laudankappaleen.
-Hän sitoi köyteen silmukan ja pisti laudan siihen istuimeksi. Sitten
-otti hän huopapeitteet vuoteelta ja kääri ne kokoon. Laukustaan veti
-hän vankat nahkakintaat, ja heitti ne Batesiile, sekä nyörikerän
-sitasten sen pään ranteeseensa ja pudottaen kerän lattialle.
-Sitten sammutti hän valon, kohotti verhot, avasi akkunan ja nosti
-peitekäärön sen laudalle.
-
-"Valmis", sanoi hän.
-
-Bates veti kintaat käteensä ja tarttui köyteen. Rodney sovittautui
-istuinsilmukkaan. "Olkaa hyvä, hra Montague, ja pitäkää noita
-peitteitä paikoillaan, jos voitte."
-
-Ja Bates avasi osan köysikimppua sekä sitasi sen ison kaapin ympäri
-voiden siten keventää Rodneyn painoa.
-
-"Pitäkää kiini nyt", sanoi tämä ja kiiveten yli akkunalaudan alkoi
-käsiensä nojasta painautua köyden varaan.
-
-"Nyt! Valmis", kuiskasi hän.
-
-Bates tarttui köyteen ja nojaten polvensa kaappia vasten alkoi
-laskea köyttä tuuma tuumalta. Montague piti peitettä paikoillaan
-köyden notkelmassa ja Rodneyn hartiat ja pää painuivat vähitellen
-näkymättömiin. Käsin hän vielä piti kiini.
-
-"All right", kuiskasi hän, irroitti kädet ja luisui alas.
-
-Montaguen sydän tykytti rajusti, mutta Bates oli tyyni ja
-touhuissaan. Laskettuaan useita kierroksia köyttä, pysähtyi hän ja
-sanoi: "Katsokaa ulos nyt."
-
-Montague kurkisti alas. Hän näki valon virtaavan ulos alla olevasta
-akkunasta. Rodney seisoi sen ylälaudalla.
-
-"Alemma", sanoi Montague, vetäen päänsä sisään ja Bates laski köyttä.
-
-"Entä nyt", kuiskasi hän ja Montague kurkisti taas. Rodney oli
-taitavasti tarttunut akkunalautaan ja kiertäytynyt sivuun, niin ettei
-häntä voitu nähdä akkunasta. Hän teki liikkeen kädellään ja Montague
-kuiskasi sisään: "alemma."
-
-Kun hän nyt kurkisti ulos, seisoi Rodney akkulaudalla painautuen
-sivulle.
-
-"Nyt kiini", mutisi Bates. Ja hänen pitäessään köydestä kiini kierti
-Montague sen kaapin ympäri ja sitoi toisen pään vielä kylpyammeen
-jalkaan.
-
-"Luulenpa pitävän", sanoi Bates; ja hän meni akkunalle ottaen
-käteensä lankakerän, jonka pää oli Rodneyn ranteessa kiinni.
-
-"Tämä on merkinantaja", selitti hän. "Morsen telegrafi."
-
-"Herranen aika!" sanoi Montague. "Ettepä jättänyt paljoa sattuman
-varaan."
-
-"Ei ollut varaa", sanoi Bates. "Nyt hiljaa."
-
-Montague näki nyöristä nyittävän.
-
-"_Akkuna avoin_", sanoi Bates; ja lisäsi: "Jumaliste! Saimmepa ne
-käsiimme!"
-
-
-
-
-
-XIX.
-
-
-Montague toi tuolit ja he istuutuivat akkunan ääreen, sillä odotus
-tuntui pitkältä.
-
-"Kuinka saitte kokouksesta tiedon?" kyseli Montague.
-
-"Ollaan hiljaa", kuiskasi toinen hänen korvaansa. "Ei saa olla mitään
-ääniä, että Rodney voi kuulla."
-
-Montague näki, että nyöriä taas nyittiin. Bates tavasi kirjaimen
-kerrallaan.
-
-"_Waterman. Duval_. Hän kertoo ketä siellä on. David Ward, Hegan,
-Prentice."
-
-"Prentice!" kuiskasi Montague. "Mutta hänhän on Adirondackin
-vuoristossa!"
-
-"Hän palasi tänään erikoisjunalla", kuiskasi toinen. "Ward sähkötti
-hänelle -- siitä mekin pääsimme jälille. Henry Patterson. Hän on
-nykyisin Öljytrustin todellinen pää. Empire Bank'in Bascom. Hän on
-Watermanin mies."
-
-"Siitä luettelosta voitte arvata, että siellä on suuria tekeillä",
-mutisi Bates; ja hän tavasi taas useitten pankkiirien nimet; kaikki
-Wall-kadun tärkeimpäin laitosten päämiehiä.
-
-"Puhuvat Stewartista", sähkötti Rodney.
-
-"Vanha juttu", mutisi Bates. "Hän on kuollut."
-
-"_Price_", ilmoitti Rodney.
-
-"Price!" huudahti Montague.
-
-"Niin", sanoi toinen, "näin hänet eteisessä. Arvasin hänen tulevan."
-
-"Neuvotteluun Watermanin kanssa!" huudahti Montague.
-
-"Miksei?" kysyi Bates.
-
-"Mutta hehän ovat verivihollisia."
-
-"Ah", sanoi toinen, "ettehän luule minun uskovan tuollaisia juttuja."
-
-"Mitä tarkotatte?" väitti Montague. "Ette kai kiellä heidän olevan
-vihollisia?"
-
-"Kiellän vahvasti", sanoi Bates.
-
-"Mutta, mies! Minä voin kertoa selviä tosiseikkoja todisteeksi, että
-he ovat."
-
-"Jokaista teidän tosiseikkaanne vastaan", nauroi toinen, "voin minä
-tuoda puolen tusinaa vastatodistetta."
-
-"Mutta sehän on ihan mieletöntä!" alkoi Montague.
-
-"Hss", sanoi Bates, kun nyöri taas nykähteli.
-
-"_Jäätä_", sähkötti Rodney.
-
-"Se on Cummings -- toinen vainaja", sanoi Bates. "Mutta kyllä ne sen
-korvensivat."
-
-"Kuka?" kysyi Montague.
-
-"Waterman", vastasi toinen. "Laivatrusti kilpaili hänen Uuden
-Englannin ratainsa kanssa ja on nyt uskottujen miesten hoidossa. Pian
-kuulette, että se on hänen kynsissään."
-
-"Arvelette siis, että viime mylläkkä oli suunniteltu?"
-
-"Suunniteltu! Hitto vie. Se oli suurin pikku kalain nuottaan ajo,
-mistä olen kuullut koko Wall-kadulla oloajallani!"
-
-"Ja sen teki Waterman?"
-
-"Yhdessä Öljytrustin kanssa. Stewartia ne pyydystivät. Hän sulki
-heidät ulos Montanasta ja heidän täytyi ostaa hänet pois kymmenellä
-miljoonalla dollarilla. Mutta hän oli kyllin tyhmä tullakseen
-New Yorkiin ja ruvetakseen pankkialalle; ja nyt ne ottivat hänen
-pankkinsa ja hyvän osan niistä kymmenestä miljoonastakin!"
-
-"Tämä ihan raukasee", sanoi Montague.
-
-"Säästäkää vain voimianne -- tarvitsette niitä vielä tänä iltana",
-sanoi Bates kuivasti.
-
-Toinen istui hetken mietteissään. "Puhuimme Pricestä", hän kuiskasi.
-"Tarkotitteko John S. Priceä?"
-
-"Tunnen vain yhden Pricen", oli vastaus.
-
-"Ettekö usko hänen ja Watermanin olevan vihamiehiä?"
-
-"Tahdon sanoa, että Price on vain Watermanin asiamies tämän suurissa
-yrityksissä."
-
-"Mutta, mies! Eikö hän ole Missisippi Teräsyhtiön omistaja?"
-
-"On, Watermanin puolesta", sanoi Bates.
-
-"Mutta se on mahdotonta", huudahti Montague.
-
-"Eikö Waterman ole Terästrustin mies? Ja eikö Missisippi Teräs-Yhtiö
-ole sen pääkilpailija?"
-
-"Niin luullaan", sanoi toinen. "Mutta se juttu on vain sumua yleisön
-silmiin. Ei ole ollut todellista kilpailua niiden kesken neljään
-vuoteen, siitä pitäen kun Price otti sen osakkeet ja valtasi sen
-Watermanille."
-
-Montague tuijotti ystäväänsä miltei mykkänä hämmästyksestä.
-
-"Herra Bates", sanoi hän. "Olin juuri äskettäin hyvin läheisissä
-tekemisissä Pricen ja Missisippi Teräs-Yhtiön kanssa; ja tiedän ihan
-tarkkaan, että tuo juttunne ei ole tosi."
-
-"Tuollaiseen väitteeseen on vaikea vastata", sanoi Bates. "Minun
-pitäisi tietää teidän tosiasianne. Mutta hyvin vakuuttavia niiden
-täytyy olla, jos mieli minuun vaikuttaa, sillä minä olen sen jutun
-tuiki tarkkaan tutkinut. Olen saanut tietoni sieltä sisältä päin ja
-yksityisseikkoja myöten. Sain Pricen naulituksi itse hänen omassa
-konttorissaan. Paha vain, että lehti ei painattanut juttua."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vähään aikaan Montague ei puhunut mitään. Hän kävi läpi muistojaan
-koettaen käsittää Batesin tiedonantojen merkitystä.
-
-"Mutta Price tappeli Watermania vastaan!" hän kuiskasi. "Koko joukko
-tappeli häntä vastaan! Se oli koko heidän tarkotuksensa. Muutenhan se
-olisi ollut mieletöntä."
-
-"Oletteko varma?" kysyi toinen. "Ajatelkaa tarkkaan! Ehkäpä he vain
-olivat tappelevinaan?"
-
-Taas vaiettiin.
-
-"Huomatkaa" lisäsi Bates, "että minä puhun vain Pricestä itsestään.
-Hän on voinut niitä pettää -- narrata ansaan --"
-
-Ja äkkiä Montague tarttui tuolinsa kädennojiin. Hän tuijotti eteensä
-sen ajatuksen huumaamana, jonka toisen sanat olivat hänen aivoihinsa
-iskeneet.
-
-"Jumalani" hän soperti; ja uudelleen, yhä uudelleen, "Jumalani!"
-
-Ja asia avautui hänen eteensä, tapahtuma tapahtumalta. Price
-pettämässä Ryderiä! Johtamassa tämän Northern Missisippi
-rautatie-asiaan; saattaen tämän lainaamaan rahaa Missisippi
-Teräs-Yhtiön osakkeita vastaan, luvaten, ehkä, kannattaa niitä
-osakkeita markkinoilla, ja sitten ollen niitä alas lyömässä! Kiertäen
-Ryderin sormiensa ympäri ja sitten murskaten hänet -- miksi? Niin,
-miksi?
-
-Montaguen ajatus pysähtyi. Oli kuin ehkä olisi hän äkkiä joutunut
-pohjattoman syvänteen ääreen. Hän vetäytyi taapäin. Hän ei uskaltanut
-katsoa omaa ajatustaan silmiin. Waterman! Se oli Dan Waterman! Se oli
-hänen punomansa juoni! Se oli hänen uhkaamansa kosto! Hän oli koko
-tämän ajan sitä punonut, kiertänyt nuottansa Ryderin ympäri!
-
-Se aatos oli niin hurja ja hirvittävä, että Montague halusi siitä
-päästä. Hän työnsi sen pois kerta kerran jälkeen. Ei, asia ei voinut
-olla niin.
-
-Ja kuitenkin, miksei voinut? Hän oli aina itse ollut varma siitä,
-että se salapoliisi oli käynyt Watermanin asioilla. Tämä mies oli
-ottanut selville Lucyn asiat heti, kun ukko oli tähän silmänsä
-iskenyt. Ja äkkiä Montague muisti sen tulivuorivyöryn, joka oli
-suitsunut Watermanin silmistä "Brünhilde" jahdin kannella. "Te
-muistatte vielä minut", oli tuo vanha mies sanonut; ja nyt, kaikkien
-näiden hiljaisten kuukausien jälkeen -- hän muisti hänet nyt!
-
-Miksei? Miksi ei? Montague kyseli itseltään. Mitä hän itse asiassa
-tiesi Missisippi Teräs-Yhtiöstä? Mikä seikka todisti sen todella
-kilpailevan Trustin kanssa? Mitä oli hän kuullut muuta kuin Stanley
-Ryderin juttuja; ja selväähän oli, että Ryder vain matki Pricen
-sanoja.
-
-Näiden ajatusten valtaamana oli Montague aivan unohtanut missä
-oli. Nyöri oli nytkähdellyt taas ja ilmoittanut lisää kaupungin
-herroja saapuneen, mutta hän ei ollut kuullut heidän nimiään. "Mitä
-tarkotusta olisi ollut" hän kysyi, "sillä, että salattiin totuus --
-se, että Price on Watermanin asiamies?"
-
-"Tarkotusta!" huudahti Bates. "Herranen aika, onhan yleisö ihan
-villinä monopoleja vastaan, ja presidentti juuri niiden kimpussa! Jos
-tiedettäisiin, että Terästrusti on ottanut haltuunsa viimeisen suuren
-kilpailijansa, niin mitä täytyisi hallituksen tehdä?"
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague. "Ja kuinka kauan on tätä kestänyt?"
-
-"Neljä vuotta", oli vastaus; "ja he ovat vain odottaneet tällaista
-tilaisuutta voidakseen saattaa yhtiön pulaan ja näytelläkseen
-hyväntekijän osaa ottaessaan sen haltuunsa."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague taas.
-
-"Kuunnellaanpas", sanoi Bates ja nojautui ulos akkunasta. Hän saattoi
-kuulla syvän äänen kaukaisen kaiun kokoushuoneesta.
-
-"_Waterman_", nyki Rodney.
-
-"Nyt kai ne alkavat", kuiskasi Bates.
-
-"Sietämätön tilanne", tuli nyöriä myöden.
-
-"Villikissapankkipeli lopetettava." [Villikissapankeiksi sanotaan
-Amerikassa epävarmoja huijauspankkeja; nimi johtuu eräästä Michiganin
-pankista, jonka leimassa oli pantterin kuva. Suoment. muist.]
-
-"Se merkitsee vastarinnan loppua", selitti Bates.
-
-"Duval hyväksyy", jatkoi Rodney.
-
-Akkunan ääressä odottavat olivat äärimäisessä jännityksessä.
-Oli kiduttavaa odottaa useita minutteja saaden vain tuollaisia
-tiedonantoja.
-
-"Pian ne pääsevät puheitten ohi", kuiskasi Bates; ja se oli totta.
-
-Kaksi seuraavaa sanaa panivat Montaguen hypähtämään ja puristamaan
-tuolinsa kädensijaa.
-
-"Gotham Trust!"
-
-"Oh!" kuiskasi Bates. Montague ei äännähtänytkään.
-
-"Ryder hakotiellä", tiedotti nyöri.
-
-Bates tarttui toverinsa käsivarteen ja nojautui häntä kohti. "Herra
-Jumala!" hän kuiskasi henkeään pidättäen, "luulenpa, että ne
-murskaavat Gotham Trustin!"
-
-"Eivät auta", ilmoitti Rodney; ja Montague tunsi Batesin käden
-värisevän. "Ne eivät suostu selvittämään Ryderin asioita", hän
-läähähti.
-
-Montague ei puhunut; hän istui kuin kivettyneenä.
-
-"Huomisaamuna", ilmoitti nyöri.
-
-Bates tuskin pysyi paikoillaan.
-
-"Ymmärrättekö?" hän kuiskasi. "Clearing-House heittää huomenna Gotham
-Trustin ulos!"
-
-"Ne tuhoovat sen!" suhisi toinen.
-
-"Herra Jumala, ne ovat hulluja!" huudahti Bates. "Eivätkö ne ymmärrä,
-mitä se merkitsee? Siitä tulee paniikki, jonka vertaista New-York
-ei ole ennen nähnyt. Se kaataa jokaisen kaupunkimme pankin! Gotham
-Trust! Ajatelkaa! -- Gotham Trust!"
-
-"Prentice panee vastaan", oli Rodneyn seuraava tieto.
-
-"Panee vastaan", kertasi Bates hierasten polveaan kiihkoa
-hillitäkseen. "Arvasinhan, että hän panee vastaan. Jos Gotham Trust
-menee kumoon, ei Republic Trustiyhtiö elä neljääkolmatta tuntia."
-
-"Pelättävä on", ilmoitti nyöri. "Patterson vihanen."
-
-"Hänellä on paljon menetettävää", mutisi Bates.
-
-Montague hypähti ylös alkaen kiertää lattiaa. "Ah, tämä on kauheaa,
-kauheaa!" hän huudahti.
-
-Kaikkien niiden tuhon ja kärsimysten kuvien läpi, jotka Batesin
-sanat esille loihtivat, tunkeutuivat hänen ajatuksensa siihen
-kalpeaan, huolten painamaan naisparkaan, joka istui yksin huoneissaan
-Riversidella. Hänen niskaansa kaikki tämä koitui. Hänenkö takiansa
-tämä peloittava näytelmä näyteltiin? Montague kuvitteli mieleensä
-sen julman, haukkakasvoisen vanhan miehen, joka istui tuolla
-neuvottelupöydän päässä lukien lakia Mailmankaupungin herroille. Ja
-tämänkin miehen aatokset ehkä lennähtivät Lucyyn -- vain hänen ja
-Montaguen aatokset kaikkien niiden joukosta, jotka tappeluun osaa
-ottivat.
-
-"Waterman ottaa Prenticen turviinsa", tiedotti Rodney.
-
-"Vaatii Ryderin kukistusta. Kieltää rahat."
-
-"Ei epäilystäkään", kuiskasi Bates; "he voivat tehdä hänestä lopun,
-jos haluavat. Mutta, Jumalani, mitä tapahtuu New-Yorkissa huomenna!"
-
-"Ward turvaa lailliset pankit", oli seuraava tieto.
-
-"Se veijari!" sähisi Bates. "Laillisilla pankeilla tarkottaa hän
-niitä, jotka ovat hänen syndikaattiensa takana. Se on hänen turvansa!"
-
-Mutta sanomalehtimies tuli myös esille Batesista. "Mutta tästäpä
-tulee juttu", hän kuiskasi puristaen kätensä nyrkkiin ja takoen
-polviaan. "Oiva juttu!"
-
-Montague muisti vain osan Rodneyn seuraavista tiedotuksista; hänen
-ajatustensa kuohu oli liian valtava. Mutta Bates selvitteli yhä
-sanomiaan; hän sai tietää kenraali Prenticen, yhden Gotham Trustin
-johtokunnan jäsenen, uhkaavan äänestää jokaista yritystä vastaan,
-joka tarkotti sulkea sen laitoksen ovet. Mutta kun kerran sitä
-pyydystivät, niin tekevät ne siitä lopun.
-
-Kuului myös lause: "hyödyllinen paniikki, Roosevelt,
-katu-presidentti!" Ja hän kuuli Batesin kiihtyneet muistutukset:
-"Kuuletteko?" hän huudahti. "Waterman on liikkeellä! Se on rohkeata!
-Tänä iltana tehdään historiaa, hra Montague."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Noin puolen tunnin kuluttua huomasi Montague seisoessaan Batesin
-rinnalla, että tämän kättä temmattiin rajusti muutamia kertoja.
-
-"Se merkitsee: vetäkää ylös!" hän huudahti. "Pian!"
-
-Ja hän tarttui köyteen. "Käykää siihen koko painollanne", kuiskasi
-hän. "Se pitää."
-
-He alkoivat vetää. Rodney auttoi tarttuen akkunan ylälautaan ja
-vetäen itseään ylöspäin. Oli ankaran jännityksen hetki ja Montague
-pidätti hengitystään; ja sitten taas köysi keveni. Rodney oli saanut
-polvensa ala-akkunan ylälaudalle.
-
-Jonkun hetken kuluttua hänen sormensa tarttuivat akkunan reunaan. Hän
-ponnistautui ylös, Montague ja Bates tarttuivat hänen käsivarsiinsa
-ja vetivät hänet huoneeseen.
-
-Hän hoiperteli jonkun askeleen ja hetkisen kaikki vetivät henkeään.
-Sitten Rodney hyppäsi Batesin luo ja tarttui tätä hartioihin.
-"Miekkonen!" hän huuti. "Me petimme ne. Me saimme jutun."
-
-"Me saimme sen", nauroi toinen haltioissaan.
-
-"Se oli tempaus", huuti Rodney. "Ei ole sen vertaa."
-
-He olivat kuin koulupojat; he taputtivat toisiaan, nauroivat
-ja tanssivat. Mutta pian he kävivät vakaviksi taas. Montague
-sytytti valot ja sulki akkunan; ja Rodney seisoi siinä vaatteet
-epäjärjestyksessä, kasvot kiihkosta hohtaen ja puhui heille.
-
-"Oi, te ette voi kuvitella sitä näytelmää!" hän sanoi. "Tukkani
-nousee pystyyn, kun sitä ajattelen. Aatelkaas -- ei ollut minusta
-kahtakymmentä askelta Watermaniin, ja enimmän ajan tuntui kuin
-olisi hän tuijottanut minuun. Tuskin uskalsin hievahtaakaan, kun
-pelkäsin hänen huomaavan; ja joka hetki luulin hänen hypähtävän ylös
-ja ryntäävän akkunaan. Mutta hän istui paikallaan, takoi pöytää,
-mulkoili niihin toisiin ja luki heille lakia."
-
-"Olen kuullut hänen puhuvan", sanoi Bates. "Tiedän, kuinka se käy."
-
-"Sievästi hän ne nuijasi!" sanoi toinen. "Olisitte voineet kuulla
-neulan putoavan, kun hän lopetti. Se oli kamalaa nähdä!"
-
-"Tuskin sain hengitettyä", sanoi Bates. "En osaa sitä uskoa."
-
-"He eivät käsitä, mitä se merkitsee", sanoi Montague.
-
-"Kyllä ne käsittävät", sanoi Rodney; "mutta ne eivät välitä. Niiden
-nokkaan tuntuu veren haju. Niin on asia -- ne ovat kuin ajokoirat
-jäljillä. Olisittepa nähneet Watermanin; hänen terävät, ahneet
-kasvonsa! 'Aika on tullut', sanoi hän. 'Jokainen täällä oleva tietää,
-että ennemmin tai myöhemmin on tämä tehtävä. Meidän täytyy murskata
-heidät, kerta ja kaikkiaan!' Ja olisittepa nähneet hänen katsovan
-Prenticeen noin sanoessaan."
-
-"Prentice ei siis pidä siitä?" kysyi Montague.
-
-"Enpä luulisi!" vastasi Bates.
-
-"Waterman lupasi turvata häntä", sanoi Rodney. "Mutta hänen on
-antauduttava ehdottomasti heidän käsiinsä. Republic Trustiyhtiöllä
-näyttää olevan miljona Gotham Trustilta ja se vedetään pois."
-
-"Kuvitelkaa sitä!" sopersi Bates.
-
-"Ja odottakaas!" huudahti toinen. "Sitten tultiin politiikkaan.
-Antaisin toisen käteni, jos olisin saanut Dan Watermanin kuvan sinä
-hetkenä -- esittääkseni sen Amerikan kansalle kysyen, mitä he siitä
-pitävät! David Ward oli huomauttanut, että pieni hälinä ei tee pahaa
-juuri nyt! Ja Waterman iski nyrkkinsä pöytään. 'Tämä maa tarvitsee
-läksyn', hän huuti. 'Täällä on liiaksi häväisty vastuunalaisia
-miehiä, ja korkeista paikoista on puhuttu varomattomia sanoja. Jos
-kansa saa hiukan huonojen aikain esimakua, niin alkavat ajatella
-muutakin kuin niiden herjaamista, jotka ovat luoneet tämän maan
-edistyksen; ja minusta näyttää, hyvät herrat, että vallassamme nyt on
-tehdä loppu tästä radikaalien sotaretkestä'."
-
-"Ajatelkaas!" huohahti Bates. "Se vanha perkele."
-
-"Ja sitten Duval säesti, nauraen: 'Lyhyesti sanoakseni, herrat, me
-murskaamme Ryderin ja säikäytämme presidenttiä'."
-
-"Joko kokous loppui?" kysyi Bates hetken kuluttua.
-
-"Käsiä jäivät puristelemaan", sanoi toinen. "En uskaltanut olla enää,
-kun ne rupesivat käyskentelemään."
-
-Ja Bates hypähti äkkiä. "Tulkaa!" sanoi hän. "Ei ole hetkeäkään
-hukattava. Ei ole työmme vielä lopussa, ei läheskään."
-
-Hän irroitti köyden ja kääri sen kokoon. Rodney levitti huovat
-vuoteelle kätkien päällyspeitteen alle köyden kuluttamat reiät. Hän
-keri nyörin ja heitti kerän laukkuunsa sekä mitä muuta siinä oli
-ollut. Bates otti hattunsa ja takkinsa ja astui ovelle.
-
-"Anteeksi, hra Montague", sanoi hän. "Mutta ymmärrättehän, että tämä
-juttu vaatii vielä työtä."
-
-"Kyllä ymmärrän", sanoi Montague.
-
-"Koetetaan olla kiitolliset, kun keritään", lisäsi Bates. "Tulkaa
-toimistoon, kun lehti menee painoon, niin pidämme pikku juhlat."
-
-
-
-
-XX.
-
-
-He lähtivät ja odotettuaan minutin, pari, lähti Montague alas.
-Elevaattorin pysähtyessä seuraavan kerroksen kohdalla näki hän
-miesryhmän, jossa olivat Duval, Ward ja Prentice. Tämä oli
-kuolonkalpea, ei sanonut mitään, vaan meni käytävään. Montague teki
-äkkipäätöksen ja meni perässä. Tämän astuessa ovesta ulos tervehti
-hän tätä sanoen: "Hyvää iltaa, kenraali."
-
-Toinen tuijotti häneen kuin pökerryksissään, sanoi sitten: "Oh,
-Montague, kuinka voitte?"
-
-"Hyvin vain."
-
-Nähdessään odottavain autojen joukossa kenraalin limousine-vaunun
-kysyi hän: "Mihin menette?"
-
-"Kotiin."
-
-"Saanko tulla mukaanne; minulla olisi asiaa?"
-
-"All right", sanoi kenraali ja Montague auttoi hänet vaunuun astuen
-itse perässä. Katseltuaan sivusta hetken tuijottavaa tuttavaansa
-sanoi hän: "Miksi annoitte niiden houkutella itsenne siihen?"
-
-"Mitä?"
-
-"Kysyn, miksi annoitte houkutella itsenne?" Ja kun toinen tuijotti
-yhä häneen, sanoi hän: "Minä tiedän, mitä tapahtui siinä kokouksessa."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Tiedän mitä teidät saatiin lupaamaan. Nehän tuhoavat Gotham Trustin."
-
-Typertyneenä kuiski kenraali: "Kuinka? Mitä? Kuka kertoi? Mistä
-voitte --" Ja vihdoin pääsi häneltä: "En voinut sitä auttaa."
-
-"Voittehan olla poissa niiden pelistä."
-
-"Ne pelaavat sen kumminkin. Ja kuinka kauan kestäisin, jos
-kieltäytyisin?"
-
-"Mutta ajatelkaa mitä se merkitsee. Mikä turmio! Ja te saatte sen
-niskaanne."
-
-"Tiedän, tiedän", huusi kenraali kuin tuskassa. "Älkää luulko, etten
-ole taistellut. Mutta minä olen aivan avuton. -- En olisi uskonut
-tällaista hetkeä eläväni. Halveksia itseään ja olla koko maailman
-halveksima. Luulette että minä olen vaikutusvaltainen mies, johtaja
-suuressa liikkeessä, johon ihmiset luottavat. Erehdys. Minä olen
-nukke -- häpeä nimelleni."
-
-Äkkiä painoi hän kasvonsa kämmeniinsä, ettei Montague näkisi hänen
-tuskaansa. He vaikenivat kauan. Montague oli kauhusta mykkänä. Hän
-tunsi olevansa liikaa siinä. Vihdoin nosti kenraali päänsä ja itsensä
-halliten sanoi: "Olen osani valinnut ja pelaan sen loppuun. Miltä
-minusta tuntuu, se ei merkitse mitään."
-
-Montague ei sanonut mitään ja kenraali jatkoi: "Ei minulla ole
-oikeutta itseäni kaunistella. Olen Dan Watermanin mies ja täytän
-hänen käskynsä."
-
-"Mutta kuinka olette siihen joutunut?"
-
-"Muuan ystäväni järjesti Republic Trust Yhtiön. Hän pyysi minua
-johtajaksi, koska nimestäni oli hyötyä. Suostuin, sillä luotin
-häneen. Hoidin liikettä menestyksellä, kunnes kolme vuotta sitten
-toiset ostivat liikkeen valtaansa. Silloin tuli pula. Minun olisi
-ollut erottava. Mutta minun täytyi ajatella perhettäni ja ystäviäni,
-joita en voinut jättää. Ja minä jäin paikalleni -- nukeksi. Ja nyt on
-myöhä."
-
-"Ettekö voi erota nyt?"
-
-"Nytkö, kriitillisimmällä hetkellä, jolloin ystäväini kohtalo
-riippuu minusta? Se olisi mieluisinta vihollisilleni, jotka silloin
-sysäisivät syntinsä minun niskaani. Joutuisin Stewartin ja Ryderin
-asemaan."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague hiljaa.
-
-"Nyt kun pula tuli, sain tietää, kuka on todellinen isäntäni. Minua
-käsketään ja minä tottelen. Ei kukaan uhkaa; ymmärrän ilmankin.
-Oi, herra Montague, jos voisin kertoa osankaan siitä, mitä olen
-tässä kaupungissa nähnyt. Mitä tekoja on miehillä teetetty ja mitä
-törkeyksiä heidän syykseen pantu. Ja he ovat olleet yhteiskunnan
-palveluksessa kunnialla harmaantuneita miehiä. Hirveätä!"
-
-Hetken vaitiolon jälkeen kysyi Montague: "Ja te ette voi tehdä
-mitään?"
-
-"En mitään."
-
-"Sanokaa, onko laitoksenne terve?"
-
-"Täysin."
-
-"Ettekö ole tehnyt mitään kunnotonta?"
-
-"En."
-
-"Miksi sitten pelkäätte Watermania?"
-
-"Koska olen vastuussa sijotusten 80 prosentista ja minulla on vain 5
-pros. reservejä. On valittava Ryderin ja itseni välillä. Ja hän saa
-taistella taistelunsa yksin."
-
-Ei ollut muuta sanottavaa. Kuului vain auton hyrinää sen kiitäessä
-pitkin Broadwayta. Montague ilmoitti lähtevänsä ensi kulmasta ja
-kenraali painoi nappia.
-
-"Hyvää yötä, kenraali."
-
-"Hyvää yötä", vastasi kenraali heikolla äänellä, kättä ojentamatta.
-Ja auto kiiti edelleen.
-
-Montague meni kävellen Riverside Drivelle ja nousi Lucyn asuntoon.
-Eteismieheltä kysyi hän:
-
-"Onko rouva Taylor kotona? Asia on hyvin tärkeä."
-
-"Minä katson."
-
-Lucy tuli itse ovelle. Hän oli iltapuvussa ja hänen kasvonsa
-kuvastivat onnettomuutta. "Mitä on tapahtunut, Allan?" Ja kun tämä
-oli tullut sisään, uudisti hän kysymyksensä.
-
-"Lucy, tiedätkö missä Stanley Ryder on?"
-
-"Kyllä. Huonoja uutisia?"
-
-"Niin. Hänet on löydettävä heti." Lucy mietti hetken, sanoi sitten:
-"Hän on tuossa huoneessa."
-
-"Kutsu hänet tänne."
-
-Lucy teki sen ja Ryder tuli. Hän oli kalpea ja kadonnut oli hänen
-ylimyksellinen ryhtinsä. Montague puhui:
-
-"Herra Ryder, olen juuri saanut tietooni teitä koskevia uutisia.
-Huomisaamuna on teillä johtokunnan kokous, jossa ilmoitetaan, että
-pankki, joka hoitaa Gotham Trust Yhtiön asiat, lopettaa sen."
-
-Ryder retkahti kuin ammuttu; hänen kasvonsa vihertyivät. Lucy
-kiljahti. Montague jatkoi: "Tietoni on täysin varma. Ne ovat
-päättäneet tuhota teidän laitoksenne."
-
-"Kutka?" änkytti Ryder tuoliin nojaten.
-
-"Duval ja Waterman."
-
-"Dan Waterman!" huudahti Lucy kauhusta tuijottavin silmin.
-
-"Niin, Lucy."
-
-Tämä huudahti hurjasti: "Kerro! En ymmärrä. Mitä tämä merkitsee?"
-
-"Sitä että minä olen hukassa", sanoi Ryder.
-
-"Hukassa?"
-
-"Täydelleen! Tiesin että ne minua kiertivät, mutta en luullut niiden
-uskaltavan."
-
-Hän oli raivoissaan, mutta Montague katsoi vain Lucyyn. Tämän
-kärsimykset koskivat häneen. Ja hän kuuli tämän naisparan voihkivan:
-"Se on minun tähteni."
-
-"Lucy", alkoi Montague, mutta tämä keskeytti: "Hsh, hän ei tiedä;
-en ole kertonut." Ja kääntyen Ryderiin sanoi hän: "Mutta täytyyhän
-löytyä keino?"
-
-Ryder vaipui tuoliinsa painaen kasvot käsiinsä. "Täydelleen hukassa.
-Minulle ei jää dollariakaan."
-
-"Ei, ei", huusi Lucy. Ja hän puristi kätensä ohimoihin miettien. "Se
-on estettävä. Minä menen hänen luokseen."
-
-"Et mene", sanoi Montague.
-
-Mutta Lucy hoki vain: "Ei sanaakaan!" Ja hän juoksi viereiseen
-huoneeseen tullen sieltä hetken kuluttua lähtövalmiina.
-
-"Allan", sanoi hän. "Pyydä kutsumaan ajuri."
-
-Montague yritti panna vastaan, mutta Lucy ei tahtonut kuulla. "Voit
-tulla mukaani. Puhu sitten. Kutsu ajuri. Ole hyvä."
-
-Hän kutsui ja odottaessaan seisoi Lucy käsiään väännellen. "Mene alas
-nyt, Allan", sanoi hän ja tämä meni heitettyään katseen murtuneeseen
-Ryderiin.
-
-Montague käyskenteli eteisessä odotellen. Ajuri saapui ja samassa
-tuli Lucykin kasvot paksun hunnun verhossa. He nousivat umpivaunuihin
-ja Lucy antoi Watermanin marmoripalatsin osotteen. Sitten sanoi hän
-nopeasti Montaguelle:
-
-"Tiedän mitä aiot sanoa. Mutta sinun täytyy säästää minut siltä --
-ja itsesi. Ikävä, että sinun piti saada tietää tämä, mutta minä en
-voinut auttaa. Sitä ei voi tekemättömäksi tehdä. Minun täytyy koettaa
-pelastaa hänet."
-
-"Mutta Lucy, kuule --"
-
-"En halua kuulla", huusi nainen hermostuneena. "En voi siitä
-järkeillä. Kova se on ilmankin."
-
-"Ajattele asiaa käytännöllisesti. Luuletko voivasi pysäyttää sen
-suuren koneiston, jonka Waterman on pannut liikkeelle?"
-
-"En tiedä, en tiedä", sanoi hän itkua pidättäen. "Teen mitä voin. Jos
-hänellä on tunteita ollenkaan. Minä lankean hänen jalkoihinsa, minä
-rukoilen --"
-
-"Mutta Lucy. Nyt on yö! Sinä olet hänen vallassaan!"
-
-"En välitä -- en pelkää. Olen liian kauan ajatellut vain itseäni. Nyt
-täytyy minun ajatella sitä miestä jota rakastan." --
-
-"Lucy, voitko sanoa, miten olet ajatellut yhden asian."
-
-"Kyllä, kyllä", huusi tämä kiihtyneenä. "Minä olen tuntenut
-Watermanin vainoavan minua. En ole puhunut Ryderillekään."
-
-"Olet säästänyt häntä."
-
-"Ei, ei", kuiski Lucy tarttuen vapisevin käsin toisen hiaan. "Minä
-salasin, kun pelkäsin Ryderin jättävän minut. Ja minä rakastin häntä
-niin. Tällainen olen. Itse kerron sen sinulle. Mitä voin hävetä tämän
-jälkeen? Mikä voi tämän jälkeen minua alentaa? Voinko tehdä muuta
-kuin mennä Watermanille ja yrittää korjata."
-
-Montague vaikeni tuskalla ajatellen tätä alennusta. Lucy tarttui taas
-häneen ja kuiskasi: "Allan, minä tiedän, että sinun on koetettava
-minua estää. Mutta siitä ei ole hyötyä. Minun täytyy. En voi kuulla
-sinua, se koskee liian kovin. Olen valinnut tieni eikä sitä voi
-mikään mailmassa auttaa. Pyydän että lähdet -- nyt. En pelkää
-Watermania. Pelkään vain sinua ja sitä, että olet onneton. Jätä minut
-kohtaloni käsiin ja unohda minut."
-
-"En voi, Lucy."
-
-"Ole hyvä ja jätä minut", rukoili nainen. "Mene, mene."
-
-Ja hän meni tuskin ymmärtäen, mitä teki. "Aja", käski Lucy vetäen
-oven kiinni. Montague seisoi puiston ajotiellä ja näki vaunun lyhdyn
-vilahtavan kulman käänteessä.
-
-
-
-
-XXI.
-
-
-Montague lähti kävelemään tietämättä minne. Kaikki pyöri hänen
-päässään ja hän lienee vaeltanut tuntikausia, koskapa hän äkkiä
-huomasi kellosepän akkunassa olevan kellon osottavan kahta. Hän
-katseli ympärilleen ja näki vieressään "Expressin" talon. Hän muisti
-Batesin sanoneen: "Tulkaa kun lehti on mennyt painoon."
-
-Hän meni taloon ja astui elevaattoriin sanoen hissimiehelle:
-"Tahtoisin tavata herra Bates'ia."
-
-"Kaupungin huone, yhdestoista kerros."
-
-Montague tapasi unisen juoksupojan ja kysyi: "Onko herra Bates
-täällä?"
-
-"En tiedä", kuului vastaus ja Montague antoi korttinsa. Poika
-pistäytyi poissa ja sanoi: "Täällä". Montague astui isoon huoneeseen,
-jonka lattia lainehti papereita. Siellä oli kymmenkunta miestä.
-"Tuolla hän on", sanoi poika ja hän näki Batesin istuvan pää
-käsivarren nojassa. "Väsyksissä", ajatteli hän.
-
-"Halloo, Bates" sanoi hän ja toinen hypähti ylös.
-
-"Mikäs on?" huudahti hän. Ja lisäsi samassa kuiskaten: "Ne myivät
-minut."
-
-"Mitä?"
-
-"Leikkasivat jutun pois. Kas tässä!" Ja hän näytti korehtuuriliuskan,
-jossa oli suuri otsake: "Gotham Trust Yhtiö tuhotaan." Ja sinikynällä
-oli reunukseen merkitty: "Ei julkaista."
-
-Montague osasi tuskin vastata. "Kertokaa", sanoi hän.
-
-"Ei siinä ole mitään kertomista. Eivät vain julkaise."
-
-"Mutta miksette vie muuanne?"
-
-"Myöhäistä. Ne lurjukset eivät edes sanoneet." Hän kiroili. "Puoli
-11 ilmoitin vastaavalle. Hän oli ihastunut ja käski panna etusivulle
-suurella otsakkeella. Ja me kävimme Rodneyn kanssa työhön. Hän
-selosti asian ja minä panin kehyksen. Hitto vie, se oli juttu! Ja se
-oli ladottu ja korehtuuri luettu ja vasta tunti sitten, kun sivut
-jo olivat valmiit, tulee Hodges, omistajia, ja sanoo: Mitä tämä on?
-Menee sitten vastaavan luo ja ne melkein tappelivat. -- Tätä ei
-paineta, sanoo Hodges. Vastaava uhkaa erota, mutta se ei auta. Ja
-juuri sain tämän korehtuurin. Lehti on painossa ilman sitä."
-
-"Mutta mikä on syy?"
-
-"Syy? Hodges on kiero. Hän sanoo: Jos me painatamme tämän, ei Gotham
-Trustin johtokunta kokoonnukaan ja sen tuho pannaan meidän syyksemme.
--- Tuo on tekosyy; mehän voimme todistaa, että se kokous pidettiin."
-
-"Te olitte niin varma", sanoi Montague.
-
-"Varma! Se oli paras uutinen, mikä millään sanomalehdellä on
-ollut -- jos vain 'Express' olisi lehti. Mutta Hodges ei julkaise
-tietolehteä, vaan palvelee herrojaan. Tiesin mitä se merkitsi,
-kun hän osti 'Expressin'. Hän oli 'Gazetten' vastaava ja rikastui
-myymällä sen politiikan -- sen raha-asiain uutiset sepitetään yhäkin
-Wymanin pankkien konttoreissa. Sen voin todistaa. Mitä siis maksaa
-hankkia uutisia?" Ja Bates nousi kiroten sekä potkasi tuolinsa kumoon.
-"Lähdetään", sanoi hän. "En tiedä, tulenko enää takasin."
-
-Tuntikauden he kävelivät ja Bates purki ajatuksiaan Mailmankaupungin
-lehdistä. Sitten meni Montague kotiin, mutta ei käynyt levolle,
-vaan istui pari tuntia tuolissaan. Kun hän vihdoin uupuneena oikasi
-vuoteelleen, virtasi päivän valo jo huoneeseen.
-
-Kello kahdeksan hän nousi ja soitti puhelimella Lucyn asuntoon:
-"Täällä on Montague. Onko rouva Taylor kotona?"
-
-"Hän ei ole palannut."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Montaguella oli kiireellistä työtä, niin että hän kylpi, ajoi
-partansa ja joi kahvin huoneessaan. Konttoriin mennessään näki hän
-pankkialueella suuren väkijoukon. Ja kun hän tuli lunchille, huusivat
-lehtipojat jo uutista Gotham Trust Yhtiön kohtalosta. Lucy ei siis
-ollut onnistunut; isku oli pudonnut.
-
-Pörssissä oli miltei paniikki ja alakaupungilla olivat ihmisten
-kasvot huolestuneet. Mutta hänen oli mentävä oikeuteen, ja kun hän
-sieltä pääsi, näki hän väkijoukkojen pankkien edustalla ja luki
-lehdistä tallettajain piirittävän Gotham Trustia.
-
-Konttorissa odotti häntä veljensä sähkösanoma: "Rahaa Republic
-Trustissa. Ilmota heti, jos horjuu."
-
-Hän vastasi, ettei ole hätää ja ajatteli asiaa. Hänen omaa
-rahaansa oli yli 60,000 Prenticen laitoksessa -- suurin osa hänen
-omaisuudestaan, mutta kun Prentice oli vakuuttanut sen olevan
-terveen, ei hän lähtenyt sen piirittäjäin joukkoon. Hän aterioi
-äitinsä kanssa ja luki lehdistä Stanley Ryderin jättäneen Gotham
-Trust Yhtiön johtajanpaikan. Sitten meni hän Lucyn asunnolle ja kysyi
-tätä. Hetken kuluttua sai hän vapisevalla kädellä kirjotetun lapun:
-"Rakas Allan. Olet ystävällinen, kun koetat auttaa minua. Mutta en
-kestä sitä. Ole hyvä ja mene. Älä ajattele minua. Lucy."
-
-Montague näki tuskan puhuvan noiden rivien lomista, mutta ei voinut
-mitään. Hän muisti majurin ja meni klubiin, mutta tämä oli lähdössä
-kokoukseen; myrsky oli hänetkin temmannut mukaan. Montague meni
-sitten "Expressiin", jossa Bates oli työn touhussa paitahiasillaan.
-
-"Aina sitä on aikaa lörpöttää", sanoi hän, kun Montague aikoi lähteä.
-
-"Te tulitte takasin."
-
-"Mitäs muuta. Olen kuin varsahevonen kiertomyllyssä." Hän nojasi
-tuolinsa selkämystään ja peukalot liivinsä hianreijissä sanoi: "No,
-he tappoivat teuraansa."
-
-"Niin tekivät."
-
-"Mutta se ei näy riittävän. Toista jo kiertävät."
-
-"Mitä."
-
-"Olin David Wardin luona kysymässä Clearing Housen asioita Garyn,
-'Despatchin' toimittajan kanssa. Ward tarinoi puolisentuntia, tapansa
-mukaan; kertoi kuinka pankkiherrat koettavat vastustaa tulvaa,
-mutta että Republic Trust Yhtiö on vaarassa ja että sitä yritetään
-pelastaa. Huomatkaa, ettei sillä laitoksella ole ollut pienintäkään
-hätää." -- Saako sen jutun julaista kysyi Gary. -- Kyllä, sanoi Ward.
--- Mutta se synnyttää levottomuutta. -- Se on tosi... Sellaista
-kuulin. Mitä ajattelette?
-
-Montague oli tyrmistynyt. "Mutta luulen niiden luvanneen turvata
-Prenticen", sanoi hän.
-
-"Kyllä", sanoi Bates ilkeästi irvistäen, "ja nyt heittävät hänet
-kumoon."
-
-"Luuletteko Watermanin tietävän?"
-
-"Totta kai; Ward on vain hänen konttoristinsa."
-
-"Ja 'Despatch' painattaa sen?"
-
-"Miksei. Pac lupasi panna lehteen, ja kun minä sanoin, että siitä
-tulee toinen paniikki, vastasi hän: paniikeista saa uutisia."
-
-Montague ei sanonut mitään pariin minuttiin. Huomautti vihdoin: "Olen
-hyvällä syyllä pitänyt Republic Trust Yhtiötä täysin terveenä."
-
-"Epäilemättä se onkin."
-
-"Miksi sitten --"
-
-Bates kohautti olkapäitään: "Kysykää Watermanilta. Jotain rettelöitä.
-Hän tahtoo panna jonkun pihtiin. Ehkä hän tahtoo säikäyttää
-presidenttiä, tai alentaa joidenkin osakkeiden arvoja. Hänellä kuuluu
-olevan varattuna 75 miljonaa tätä leikkiä varten. -- Ja vielä toinen
-juttu. Öljytrusti on kaapannut kilpailijansa, sähkötarveyhtiön."
-
-"Tärkeitä uutisia minulle", sanoi Montague. "Minulla on rahaa
-Republic Trustissa. Antavatkohan ne sen sortua?"
-
-"Rodney sanoo Watermanin antaneen selvän lupauksen Prenticelle. Ja
-mitä tahansa sanotaankaan ukko Dan'ista -- sanaansa ei hän petä.
-Luulen hänen pelastaneen sen."
-
-"Mutta mikä sitten tämä uutinen?"
-
-"Ettekö ymmärrä. Hän tahtoo pelastaa sen."
-
-Montaguen leuka retkahti. "Oh", sanoi hän.
-
-"Se on selvä kuin nenä naamassanne", sanoi Bates. "Kun juttu on
-huomisissa lehdissä, pidetään sen julkaisemista sanomalehtien
-erehdyksenä, ja sitten esiintyy Waterman ja pelastaa. Niinkuin
-teatterissa."
-
-"Prentice on ystäväni ja tekisi mieleni kertoa hänelle, mutta enpä
-luule siitä olevan hänelle mitään hyötyä."
-
-"Prentice parka ei voi asiaa auttaa. Kertomalla toimittaisitte vain
-hänelle unettoman yön."
-
-Montague lähti uusia aateltavia aivoissa. Hän kulki ohi Gotham
-Trustin komean talon, jonka edustalla oleva joukko näytti
-valmistautuneen viettämään siinä yön. Koko iltapäivän oli piiritystä
-kestänyt ja miljoonia dollareita oli otettu ulos. Montague tiesi,
-että samallainen joukko oli huomenna oleva Republic Trust Yhtiön
-ovella, mutta hän päätti pysyä poissa. Oliverille hän kuitenkin
-sähkötti varotuksen.
-
-Kotona oli seuraava kirje: "Rakas Allan. Olet tietysti kuullut
-uutisen, että Ryder on karkotettu Gotham Trustista. Mutta minä
-onnistuin osaksi -- Waterman lupasi auttaa hänet jaloilleen tämän
-mellakan jälkeen. Minä olen saanut käskyn vetäytyä myös sivuun. Se
-on parasta. Niinhän itsekin neuvoit. Ryder ei voi tulla tänne, kun
-lehtimiehet ahdistavat joka askeleelta. Älä koeta etsiä minua. Et
-koskaan näe minua. Ainoa mitä voit minulle tehdä, on se, että tarjoat
-apuasi Ryderille -- tarkotan hänen asioittensa selvittämistä. Hän on
-epätoivoinen ja ilman ystävää. Tee se minun tähteni. Lucy."
-
-
-
-
-XXII.
-
-
-Kello 8 seuraavana aamuna saapui juna ja Montague heräsi telefoonin
-soittoon. Oliverin ensi kysymys oli: "Oletko nähnyt Despatchin?"
-
-"En, mutta tiedän mitä siinä on."
-
-"Republic Trustista?"
-
-"Niin. Sen takia sähkötin."
-
-"Mikset sitten ole siellä?"
-
-"Annan rahojeni olla."
-
-"Mitä?"
-
-"Minusta liike on vankka, enkä halua saattaa Prenticea pulaan. Tee
-mitä tahdot."
-
-"Sinä olet hullu. Minulla on mies rivissä ja täytyy joutua. -- Terve."
-
-Montague pukeutui ja söi aamiaisensa. Luki "Despatchin" ja ajatteli,
-miten lehdet petkuttivat yleisöä. Ne kertoivat, mitä eivät voineet
-olla kertomatta, mutta ne eivät sanoneet syytä -- voi luulla, että
-nämät pankkiromahdukset olivat taivaan salamoita. Ja joka päivä ne
-vakuuttivat, ettei uusia enää tule.
-
-Alakaupungille mennessään ajoi hän asemavälin pitemmälle kuin
-tavallisesti nähdäkseen Republic Trust Yhtiön. Väkeä oli jo
-kulman ohi puolen matkaa sivuseinän viertä ja uusia liittyi joka
-hetki. Poliisit pitivät järjestystä ja pian täytyi niiden antaa
-numerolippuja tulokkaille. Montague kulki juuri pitkin riviä
-tavatakseen veljensä, kun hän näki tutun henkilön. "Majuri Venable!"
-huudahti hän. Tämä käännähti huudahtaen: "Montague! Tulittepa oikeaan
-aikaan pelastamaan henkeni. Hankkikaa tuoli, olen seisonut jo kaksi
-tuntia."
-
-"Mistä saan tuolin?"
-
-"Ostakaa, tuolta Broodwaylta, maksakaa mitä tahansa."
-
-Montague meni nahkatavarain kauppaan, jossa näki keveitä tuoleja.
-Hän selitti myyjälle asian, joka lupasi 10 dollarista ottaa vastaan
-isäntänsä moitteet. 50 senttiä maksoi hän pojalle, joka toi tuolin
-paikkaansa.
-
-"En odottanut teitä täällä näkeväni", sanoi hän majurille. "Luulin
-teidän tietävän edeltä käsin."
-
-"Hitto vieköön", mutisi toinen, "minulla on neljännesmiljona täällä."
-
-"Minulla on vain neljännes siitä", sanoi Montague.
-
-"Mitä? Mitä teette?"
-
-"Annan olla. Uskon että uutinen on erehdyttävä ja että liike on
-terve."
-
-"Mutta sieltä otetaan kaikki pois."
-
-"Jos kaikki tekevät niinkuin te. Ette te tarvitse neljännesmiljonaa
-maksaaksenne lunchinne."
-
-Majuri oli niin ällistynyt, ettei osannut vastata ja Montague jatkoi:
-"Te panette rahanne luottoyhtiöön, jolla on velvollisuus maksaa
-sijotuksista sata prosenttia, ja jolla on vain viisi. -- Kuinka
-luulette sen käyvän?"
-
-"En luulekaan", irvisti majuri, "mutta luulen olevani niiden viiden
-joukossa."
-
-Montague asteli edelleen ja tapasi veljensä alkupäästä.
-
-"Haluatko sinäkin tuolin?" kysyi hän. "Hankin juuri majurille."
-
-"Onko hänkin täällä? Ei kiitos. Minä pääsen pian. Mutta kuule, ovatko
-rahasi todella täällä?"
-
-"Ovat, mitä siitä puhua. Tule konttoriini, kun saat osasi."
-
-"Ennätin junaan juuri viime hetkellä. Bertie Stuyvesant myöhästyi ja
-tulee ylimääräisellä perässä. Hänellä on täällä 300,000, jolla uusi
-jahti on maksettava."
-
-"Luulenpa ettei jahtien valmistajilla ole kovin kiireitä töitä tämän
-jälkeen", sanoi Montague ja lähti.
-
-Iltapäivällä kuuli hän jutun, että kenraali Prentice, Gotham Trustin
-johtajia, oli äänestänyt, ettei se sulkisi oviaan, ja sitten Republic
-Trustin presidenttinä lähettänyt shekillä nostamaan miljonan
-dollaria. Juttu ei ollut lehdissä, vaan kulki suusta suuhun, ja
-ihmiset sanoivat, että se petostemppu oli sulkenut Gotham Trustin
-ovet.
-
-Sellainen oli paniikin alku. Kaikki kävi suunnitelman mukaan.
-Osakemarkkinoilla oli mylläkkää -- johtavat osakkeet alenivat; Wyman
-ja Hegan sekä Öljy- ja Teräsherrat valmistautuivat tappotyöhönsä.
-Samaan aikaan ahdistelivat Watermanin edustajat Washingtonissa
-presidenttiä ja esittivät hänelle Missisippi Teräyhtiön epätoivoisen
-tilan. Maan raha-asiat olivat tuuli-ajolla ja uusia suuria
-vararikkoja uhkasi. He selittivät että Terästrusti oli valmis
-pelastamaan maan -- ottamalla haltuunsa Missisippi Teräsyhtiön,
-ehdolla ettei hallitus nostaisi siitä juttua. Lupaus saatiin ja
-Watermanin tarkotus oli saavutettu.
-
-Mutta vielä oli tekijä, jota ei oltu otettu lukuun, ja se oli
-yleisö, joka antoi rahat tähän peliin -- kansa, jolle dollarit
-eivät olleet pelimarkkoja, vaan edustivat elämän tarvikkeita.
-Niitä oli liikemiehet, joiden täytyi maksaa konttoristinsa palkat;
-työläiset, jotka tarvitsivat rahansa vuokraan ja ruokaan; leskiä
-ja orpoja, joita säästöt turvasivat nälältä. Nämä eivät voineet
-käsittää, että terveitä liikeyrityksiä voitaisiin tahallaan tuhota
-keinottelupelissä. Kun he kuulivat pankkien horjuvan, käsittivät he
-odotetun romahduksen tulleen ja lähtivät Wall kadulle suurin joukoin.
-Koko liikeosa oli täynnään pelästyneiden parvia ja ratsastavilla
-poliiseilla oli täysi työ pitäessään järjestystä.
-
-"Joku tahtoi dollaria", sanoi muuan pankkiiri. Wall katu oli pelannut
-papereilla ja, kun joku kysyi dollaria, havaittiin, että se oli
-hukattu.
-
-Tältä varalta eivät finanssi-kapteenit olleet täysin varustautuneet;
-ne olivat unohtaneet yleisön. Tämä oli kuin luonnonvoima, joka
-pilkkasi ihmisvaltaa. Wall kadun miehet näkivät kuin lumivyöryn
-tulevan ja uhkaavan haudata heidät. Gotham Trustin ja Republic
-Trustin edustalla oli monien katuvälien pitkät ihmisrivit. Siellä
-naiset vääntelivät käsiään itkien; oli horjuvia vanhuksia ja
-sairasvuoteilta nousseita; kaikki seisoivat ne väristen lokakuun
-yössä.
-
-Säästöpankit olivat myös piiritetyt; Itäpuolen ulkolaisetkin olivat
-kuulleet hälytyksen. Muissakin kaupungeissa oli samanlaista ja joka
-taholta maata tuli New Yorkiin rahavaatimuksia. Eikä rahaa ollut
-missään. Ja niin havaitsivat Pankkitrustin herrat, että heidän irti
-laskemansa peto alkoi päästä heidän ohjistaan. Jo käytiin heidän
-omainkin laitostensa kimppuun. Tällaisen mellakan käsissä eivät
-kansallispankkien 25 prosentin reservitkään näyttäneet riittävän.
-Puuvilla- ja viljasatojen korjaus oli siirtänyt satoja miljonia pois
-New Yorkista eikä ulkomailta voitu saada. Kaikkialla oli vähän rahaa;
-mitään ei voitu ostaa, rahaa ei voitu lainata. Jotka olivat saaneet
-rahansa käsiinsä, vuokrasivat kassaholviosaston ja kätkivät ne sinne.
-
-Ja kun pankkiherrat olivat tarkotuksensa saavuttaneet, kävivät he
-tulvaa taltuttamaan. Washingtoniin lähetettiin vaativia sähkösanomia
-ja raha-asiain päällikkö sijotti kuusi miljonaa kansallispankkeihin
-ja tuli itse New Yorkiin neuvottelemaan. Käännyttiin Dan Watermanin
-puoleen, joka oli pankkimailman tunnustettu johtaja. Eri ryhmien
-kilpakateus sai väistyä ja Waterman tuli kuninkaaksi, joka hallitsi
-koko kaupungin pankkeja. Hallituskin asettui hänen käytettäväkseen
-ja rahaministeri oli kuin hänen konttoristinsa. Pankinpresidentit
-ja suurfinanssin miehet tulivat hänen konttoriinsa kuin pelästyneet
-lapset. Ylpeimmätkin miehet, kuten Wyman ja Hegan, tottelivat hänen
-käskyjään ja kuuntelivat nöyrinä hänen manauksiaan.
-
-Kaikki nämä tapahtumat olivat yleistä historiaa, jota voi lehdistä
-seurata päivä päivältä. Watermanin edelliset teot oli suunniteltu ja
-pantu täytäntöön pimeässä. Mutta nyt olivat lehtimiehet kokouksissa
-ja seurasivat Watermania joka askeleelta, ja yleisö sai ihmetellä
-tätä näytelmää, kuinka tuo monien taisteluiden veteraani nousi
-viimeiseen taisteluun ja pelasti maan kunnian ja krediitin. Ja yleisö
-riippui hänen jokaisesta sanastaan rukoillen hänen menestyksensä
-puolesta. Rahaministeri istui Ala-Rahasto-talossa Wall kadun
-varrella lähellä Watermanin toimistoa antaen hallituksen rahastoja
-käytettäviksi hänen komennuksensa mukaan. Näin sijotettiin 32
-miljonaa dollaria kansallispankkeihin, joista Waterman ammensi summia
-perikadossa olevien pankkien ja luottoyhtiöiden rahastoihin. Tällöin
-oli yhden tuho kaikkien tuho eikä kukaan uskaltanut seistä yksin. Ja
-Waterman oli despootti, käskevä ja hirmuinen. "Minä olen pankkini
-asiat pannut tolalleen ja aion istua siellä sekä sulkea ovet, kunnes
-myrsky on ohi", sanoi muuan johtaja. Waterman vastasi: "Jos sen
-teette, rakennutan muurin sen ympäri, niin ettette koskaan pääse
-ulos." Ja niin se mies luovutti määrämiljonansa.
-
-Taistelu keskittyi Republic Trust yhtiön ympärille. Kaikki myönsivät,
-että jos se sortuu, merkitsee se häviötä. Yhä pitemmäksi kävi
-odottavain tallettajain rivi ja holvit tyhjenivät. Kasöörit maksoivat
-hyvin hitaasti -- ne saattoivat tutkia puolisen tuntia yhden shekin
-pätevyyttä; siten ennätti aina uutta rahaa tulla. Säästöpankit
-sulkivat ovensa vaatien lain mukaisen 60 päivän irtisanomisajan.
-Kansallispankit alkoivat maksaa Clearing Housen antamilla
-luottopapereilla. Sanomalehdet saarnasivat tyyntymystä ja rohkaisivat
-yleisöä -- lehtipojatkaan eivät saaneet huutaa. Poliisit kehottivat
-joukkoja liikehtimään.
-
-Ja vihdoin tuli se kohtalokas torstai, paniikin huippu. Kauhu näytti
-vallanneen Wall kadun. Kalpeita miehiä juoksi sillä hatuttomin päin.
-Osakepörssin lattialla olevat pidättivät henkeään. Markkinat olivat
-hajalla, kauppaa ei tehty, dollariakaan ei saanut lainaksi. Korko
-oli 150-200 prosenttia, tuhannen prosenttia voi tarjota eikä suurta
-summaa saanut. Välittäjät tuijottelivat epätoivoisina. Sellaista
-hetkeä ei ollut ennen ollut. Kaiken aikaa oli hallituksen rahaa oltu
-antamatta pörssiin. Kaikki väittivät, ettei pelureita ole avustettava
-ja että pörssi on suljettava. Tuhansia firmoja oli menevä kumoon,
-maan liike-elämä tuhoutuva. Tuli tieto, että Pittsburgin pörssi
-oli sulettu. Ja taas kokoontuivat pelästyneet mahtajat Watermanin
-konttoriin. Ja taas ammennettiin hallituksen rahastoja pankkeihin ja
-sieltä ne kannettiin Watermanille; ja muutamia minuutteja huippupulan
-kehityttyä tuli ilmoitus, että Dan Waterman lainaa 25 miljonaa 10
-prosentilla.
-
-Tuho oli vältetty. Pörssissä itkivät välittäjät ilosta ja koko
-Kadulla raikui riemu. Kansanjoukko kokoontui Watermanin konttorin
-edustalle ja lauloi ylistyslauluja.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Askel askeleelta oli Montague seurannut tapahtumia. Hän kulki Wall
-katua pitkin tänä torstai-iltapäivänä ja kuuli joukon laulavan. Ja
-hän kääntyi pois sydämmessä katkera tuoksu. Voitaisiinko kuvitella
-verisempää ivaa kuin oli se, että kaiken tämän onnettomuuden
-aikaansaajaa juhlittiin tuhon torjujana. Voiko löytyä parempaa
-todistusta siitä, kuinka Mailmankaupungin hallitsijat pitivät sokeaa
-ja avutonta kansaa narrinaan!
-
-Oli vain yksi mies, jolle Montague voi purkaa sisuaan; joka tunsi
-tosiasiat. Hän piti tapanaan työstään tullen pistäytyä "Expressin"
-toimistossa kuuntelemassa Batesin murinoita. Tällä oli aina valmiina
-tuoreet uutiset, nekin joita ei painettu. Ja he kiihottivat
-toistensa raivoa. Jonain päivänä oli "Expressissä" pääkirjotus,
-jossa sanottiin, että nämä kaikki olivat Yhdysvaltain presidentin
-hillittömäin puheiden ja varomattoman politiikan hedelmiä; toisena
-ehdotti jokin tunnettu pappismies, että Waterman olisi valittava
-seuraavaksi presidentiksi.
-
-Ihmiset ihmettelivät Watermanin jalomielisyyttä, hän kun lainasi 25
-miljonaa 10 prosentilla. Mutta eihän se ollut hänen omaa rahaansa
--- hän lainasi kansallispankkien rahaa, jonka ne olivat saaneet
-hallitukselta korotta. Ei ollut mailmassa noin helppoa huijausta,
-selitti Bates. Nämä ovelat herrat saivat kansan varat asioittensa
-järjestämiseen. He saivat ne ilmaiseksi ja maksattivat kansalla
-korot. He saivat oikeuden antaa seteleitä satain miljonain edestä,
-ottivat niistä korkoa eivätkä maksaneet hallitukselle mitään. Ja
-huippu oli se, että ne voittorahoilla lahjoivat hallituksen! He
-täyttivät rahaministeriön omilla miehillään ja milloin joutuivat
-pulaan, puhdistivat hallituksen kassat. Ja koko ajan kansa vaati
-postisäästöpankkeja saamatta niitä. Muissa maissa oli kansalla
-pankkeja, joihin voi sijottaa rahansa ehdottoman varmasti, eikä
-koskaan oltu kuultu postisäästöpankkeja piiritetyn.
-
-"Väliin", sanoi Bates, "tuntuu siltä kuin kansa olisi hypnotisoitu.
-Te muistatte henkivakuutusskandaalin, herra Montague -- jos meillä
-olisi valtion henkivakuutus, ei se voisi mennä vararikkoon eikä
-tuottaisi voittoa Wall kadun pelureille. Merkillistä kyllä, ei koko
-sen skandaalin aikana tällaista ehdotusta näkynyt lehdissä."
-
-Hämmästyneenä huudahti Montague: "Enpä minäkään sitä ajatellut."
-
-Bates kohautti olkapäitään ja sanoi: "Niin ovat asiat."
-
-
-
-
-XXIII.
-
-
-Montague mietti muutamia päiviä Lucyn viime pyyntöä. Sen täyttäminen
-oli vaikea tehtävä, mutta vihdoin päätti hän yrittää. Hän meni
-Ryderin asuntoon ja lähetti korttinsa. "Asia on tärkeä", sanoi hän
-palvelijalle, joka selitti, että herralla ei ole aikaa. Odotettuaan
-jonkun aikaa palatsimaisessa hallissa, jonka maalaukset olivat
-alkuperäisinä tuodut italialaisista linnoista, pääsi hän herra
-Ryderin yksityishuoneeseen. Keskellä oli suuri kirjastopöytä täynnä
-papereita. Sen vierellä istui Ryder.
-
-Montague ei koskaan ollut ihmiskasvoilla nähnyt sellaista kärsimysten
-leimaa. Tuo muodikas mies oli viikossa vanhennut.
-
-"Herra Ryder", alkoi hän, "sain rouva Taylorilta kirjeen, jossa hän
-pyytää minua tulemaan luoksenne."
-
-"Se on niin kuvaavaa hänelle", sanoi Ryder. "Ystävällistä teidän
-puoleltanne."
-
-"Voinko jotenkin auttaa teitä?"
-
-"Ette", vastasi Ryder päätään pudistaen.
-
-"Voisin auttaa teitä omien asiainne selvittämisessä."
-
-"Ne ovat auttamattomat; ei ole dollariakaan millä alkaa."
-
-"Tuskinpa nyt niin."
-
-"Kirjaimellisesti. Olen miettinyt kaikkia keinoja", ja epätoivoisesti
-pani hän päänsä käsiin.
-
-"Mutta jos levähtäneet aivot harkitsevat", ehdotti Montague. "Teidän
-omaisuutenne --"
-
-"Kaikki kiinnitetty. Olen lainannut oikealta ja vasemmalta. Odotin
-voittoja, arvonlisäyksiä. Ja nyt -- kaikki on pois pyyhkäisty. Ei ole
-omaisuutta edes velkojen peitteeksi."
-
-"Mutta arvothan tulevat entiselleen --"
-
-"Siihen kuluu vuosia. Ja sillä välin on minun myytävä. Ne ovat minut
-tuhonneet. Ei ole rahoja elääkseni."
-
-Montague istui hetken miettien. "Muistaakseni rouva Taylor kertoi
-Watermanin luvanneen --"
-
-"Tiedän, tiedän", huusi toinen. "Jotainhan hänen oli sanottava
-saadakseen mitä tahtoi."
-
-Montague ei sanonut mitään. Ryder jatkoi: "Ja jos hän nyt täyttäisi
-lupauksensa? -- Pitäisikö minun ruveta Dan Watermanin lakeijaksi,
-kuten kävi John Lawrencen. Oletteko kuullut? Hän oli kaupungin
-vanhimpia pankkiireja, kieltäytyi täyttämästä Watermanin käskyä ja
-tämä murskasi hänet, otti joka dollarin. Ja mies tuli polvillaan
-hänen luokseen. Ja Waterman opetti hänelle, kuka hänen herransa on.
-Hän sai rahansa ja hänen pankkinsa ainoana tehtävänä on nyt lainata
-rahaa, kun Waterman perustaa uuden yhtiön, ja karhuta sitä, kun hän
-ostaa."
-
-Montague ei osannut sanoa tähän mitään. "Herra Ryder", alkoi hän
-vihdoin. "En voi teitä auttaa nyt, koska en tunne asioitanne. Voin
-vain ilmoittaa, että olen käytettävänänne, jos haluatte."
-
-"Kiitos, herra Montague", sanoi Ryder hieman kirkastuvin kasvoin. "On
-hauska kuulla rohkaisun sanoja. Minä -- ilmoitan teille."
-
-"All right", sanoi Montague nousten. Hän ojensi käden, johon Ryder
-vapisten tarttui. "Kiitos", sanoi tämä taas.
-
-Montague lähti. Kahvia tuovalle palvelijalle sanoi hän: "Herra
-Ryderiä ei pitäisi jättää yksin. Hänelle olisi toimitettava lääkäri."
-
-"Niin --" alkoi toinen, mutta pysähtyi, kun yläkerrasta kuului
-laukaus. Palvelijat juoksivat sinne. "En voi olla avuksi", mietti
-Montague itsekseen. "Voisin vain sekottaa Lucyn nimen tähän juttuun."
-Ja hän meni hiljaa ulos. Seuraavana aamuna luki hän lehdistä, että
-Stanley Ryder oli ampunut itseään ja oli kuolemaisillaan. Ja saman
-aamun lehdet kertoivat, että Denverissä, Coloradossa, oli joku outo
-nainen ottanut myrkkyä hotellihuoneessaan. Hän oli kaunis ja luullaan
-häntä näyttelijättäreksi. Kuvakin oli sikäläisissä lehdissä, mutta
-kun Montague ei niitä nähnyt, jäi hänelle tuntemattomaksi Lucy
-Dupreen kohtalo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Paniikki loppui, mutta maan liike-elämä oli raunioina. Viikon oli
-sen raha-asiain sydän ollut sykkimättä ja joka hiussuoneen saakka
-tuntui pysähdys. Satoja liike-yrityksiä meni vararikkoon ja tuhansia
-tehtaita pysähtyi. Miljonia oli työttömiä. Koko kesän olivat junat
-olleet tavaraa täynnään ja nyt oli neljännesmiljona tavaravaunuja
-jouten. Joka taholla köyhyyttä ja kurjuutta. Jättiläisaalto oli
-Mailmankaupungista lähtien vyörynyt yli maan. Eivät olleet sitä
-valtameretkään pysäyttäneet; se oli kulkenut Englantiin ja Saksaan
-saakka -- Etelä-Amerikassa ja Japanissakin oli se tuntunut.
-
-Eräänä päivänä kun Montague, vielä väristen kokemustensa tuskasta,
-asteli Avenueta ylös, tapasi hän Laura Heganin, joka asteli jostain
-kaupasta vaunuihinsa.
-
-"Herra Montague", huudahti tämä avoimesti hymyillen. "Mitä kuuluu?"
-
-"Hyvää minulle!"
-
-"On kai ollut kiirettä näinä hirveinä päivinä."
-
-"Olen ollut vain katselija."
-
-"Kuinka voi Alice?"
-
-"Hyvin. Olette kai kuullut, että hän on kihloissa."
-
-"Kyllä. Harry kertoi. Se on hauskaa. Jos menette yläkaupungille, niin
-tulkaa mukaan."
-
-He menivät vaunuihin tarinoiden. Äkkiä sanoi neiti Hegan: "Tulkaa
-meille päivällisille jonain päivänä tällä viikolla. Isä on kotona.
-Olisi hauska."
-
-"Ei kiitos", sanoi Montague vihdoin hiljaa. "Mieluummin olisin
-tulematta."
-
-"Miksi?" kysyi toinen ihmeissään.
-
-"Neiti Hegan. Minä voisin vetää tavallisia verukkeita, sillä
-tavallisesti ei tällaisessa maailmassa välitä aina sanoa totuutta.
-Mutta teille tahdon olla suora. -- En halua tavata isäänne."
-
-"Miksette? Onko jotain tullut teidän väliinne?" kysyi tyttö
-pahoillaan.
-
-"Ei, en ole tavannut häntä sitten kuin Newportissa."
-
-"Mitäs sitten?"
-
-"Neiti Hegan", sanoi hän hitaasti. "Tässä paniikissa olen saanut
-ikäviä opetuksia. Olen elänyt hirvittävässä elämässä mukana. En
-saa kauhistuksen kuvia mielestäni. Tämä kymmentuhanten ihmisten
-tuhoaminen on kauheata. Minä en ole sopiva seuraelämään nykyisin."
-
-"Mutta isäni?" oudosteli tyttö. "Mitä tämä häneen koskee?"
-
-"Isänne on yksi niitä, jotka ovat vastuussa tästä paniikista. Hän oli
-sitä alkamassa; ja teki siitä voittoa."
-
-Neiti Hegan puristi kätensä nyrkkiin ja huudahti: "Herra Montague."
-
-Kun toinen ei vastannut kuiskasi hän huohottaen:
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Aivan varma."
-
-Hetkisen vaitiolon jälkeen sanoi neiti Hegan:
-
-"En tunne isäni asioita enkä voi vastata teille. Se on kauheata."
-
-"Ymmärtäkää oikein, neiti Hegan", sanoi Montague. "En tunge teille
-ajatuksiani; ja ehkä olen tehnyt erehdyksen --"
-
-"Parempi oli, että sanoitte totuuden."
-
-"Siksi puhuinkin."
-
-"Oliko se, mitä hän teki, hyvinkin hirveätä?" kysyi tyttö taas hiljaa.
-
-"En voi tuomita häntä. Suojelen vain itseäni. Pelkään tämän mailman
-vaikutusta itseeni. Olen nähnyt niin monen miehen kohtalon. He
-joutuvat sen pyörteeseen ja ovat pian pilalla. Mitä olen täällä
-nähnyt, se inhottaa ja kauhistaa minua. Minä aion tapella sitä
-vastaan. Ja siksi en voi olla seurapiirin yhteydessä. Jos olen
-nähnyt miehen tekevän sellaista, mikä minun mielestäni on hirveän
-väärää, niin en voi mennä hänen huoneeseensa, puristaa hänen kättään,
-hymyillä ja jutella joutavuuksia."
-
-Kului pitkä aika, ennenkuin neiti Hegan voi vastata. Vihdoin sanoi
-hän värisevällä äänellä: "Herra Montague, älkää luulko, etteivät
-nämä asiat huolettaisi minuakin. Mutta mitä voidaan tehdä? Mikä on
-parannuskeino?"
-
-"En tiedä", oli vastaus. "Toivoisin tietäväni. Mutta en aio levätä,
-ennenkuin tiedän."
-
-"Mitä aiotte tehdä?"
-
-"Ryhdyn politiikkaan. Aion esittää asiat kansalle."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Rahanvaihtajat, by Upton Sinclair
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAHANVAIHTAJAT ***
-
-***** This file should be named 54556-8.txt or 54556-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/5/5/54556/
-
-Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/54556-8.zip b/old/54556-8.zip
deleted file mode 100644
index 4be59b0..0000000
--- a/old/54556-8.zip
+++ /dev/null