diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54559-8.txt | 6848 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54559-8.zip | bin | 140163 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6848 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..21019a7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54559 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54559) diff --git a/old/54559-8.txt b/old/54559-8.txt deleted file mode 100644 index 566e0d9..0000000 --- a/old/54559-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6848 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset, by -Saint Augustine, Translated by Osvald Stenroth - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kirkkoisä Augustinuksen Tunnustukset - - -Author: Saint Augustine - - - -Release Date: April 17, 2017 [eBook #54559] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRKKOISÄ AUGUSTINUKSEN -TUNNUSTUKSET*** - - -E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen - - - -KIRKKOISÄ AUGUSTINUKSEN TUNNUSTUKSET - -Kirj. - -Augustinus - -Latinankielestä lyhennellen suomentanut ja selityksillä varustanut - -Osvald Stenroth - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1905. - - - -SISÄLLYS: - - Alkulause. - Lukijalle. - 1. Lapsuuden aika. - 2. Ylioppilasvuodet. - 3. Manikeolaisuus. - 4. Ystävän kuolema. - 5. Faustus. - 6. Ystävät. - 7. Plotinos. - 8. Kääntyminen. - 9. Uusi elämä. - Hajanaisia kappaleita 10. ja 12. kirjasta. Loppu. - Huomautukset. - - - - -ALKULAUSE. - - -Tämä kirkkoisä Augustinuksen kirjoittama teos, joka nyt julaistaan -suomenkielelle käännettynä, on aikaisemman kristillisen -kirjallisuuden huomattavimpia muistomerkkejä. Sen kirjoittaja oli -ei ainoastaan vanhemman kirkon etevimpiä opettajia, vaan myöskin -aikansa, vieläpä kaikkien aikojen syvämielisimpiä ajattelijoita, joka -taistelujen ja vaihtelevien kärsimysten jälkeen vihdoin oli löytänyt -ratkaisevan vastauksen kaikkiin ajan ja ijankaikkisuuden, samoinkuin -ihmissydämen rauhattomiin kysymyksiin nöyrässä uskossa Jeesukseen -Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa. Augustinuksen "Confessiones" -antavat meille silmäyksen näihin moninaisiin taisteluihin. Samalla ne -kirkkaasti valaisevat yleensä totuudesta taistelevaa ihmissydäntä, -joka aikojen ja olojen vaihtelusta riippumatta pysyy alati samana. -Siitä syystä tämä teos ansaitsee lukemista ja tutkistelemista ja -etenkin juuri nykyaikana. Meidän päivinämme ovat ulkonaisen elämän -kysymykset ensi sijalla ihmisten harrastuksissa, mutta ihmissydämen -sisäisistä syvimmistä tarpeista -- elävän Jumalan tarpeista -- -monikaan ei välitä. Ja kuitenkin juuri tämä tarve on nykyaikanakin -kaikkein huutavin. Sen oikeasta tyydyttämisestä riippuu ei ainoastaan -yksityisihmisen rauha ja siveellinen voima, vaan myöskin hänen -kykynsä täyttämään ihmiselämän monia velvollisuuksia. Itsetuntemus -on Jumalan tuntemisen ja yleensä ihmisolemuksen käsittämisen -välttämätön ehto. Toivon hartaasti, että tätä kirjaa luettaisiin ja -se saavuttaisi niin suurta huomiota kuin se ansaitsee; johdattakoon -se monta lukijaa tuntemaan ihmissydäntä ja sen syvimpiä tarpeita. - -Porvoossa marraskuun 11 p:nä 1905. - -_Herman Råbergh_. - - - - -LUKIJALLE. - - -Augustinuksen tunnustusten suomentaminen ei ole helppo tehtävä. -Pitkä, monijäseninen latinalainen lauserakennus ja suuret, syvälliset -ajatukset, jotka niin kiireesti seuraavat toisiaan, että toinen -tuskin ennättää toisen tieltä, ja että tekijä itsekään tuskin saa -kunnolleen sanotuksi, mitä on ajatellut ja aikonut sanoa, tekee -suomentamisen varsin vaikeaksi. - -Tässä onkin varmaankin ainoa mahdollinen syy siihen, että tämä -teos on aina tähän asti jäänyt suomentamatta. Sellainen otaksuma -nimittäin, että se ei olisi sen arvoinen, että sitä kannattaisi -suomentaa, on kerrassaan mahdoton. Sillä onhan tämä teos aikaa sitten -käännetty kaikille maailman sivistyskielille, ja onhan sitä aina -pidetty erinomaisena teoksena alallaan maailman kirjallisuudessa. - -En olisi minäkään uskaltanut tämän teoksen suomentamiseen ryhtyä, -ell'ei eräs ystäväni olisi minua siihen kehoittanut. Miten olen tässä -työssäni onnistunut, sen päättäköön lukija otettuaan tarkoin selkoa -alkukielisestä tekstistä ja ennestään löytyvistä käännöksistä. - -Tässä Augustinuksen teoksessa on paljonkin sellaista meille nykyajan -ihmisille niin kovin kaukaista, outoa ja eriskummaista, että se ei -voi enää ainakaan vähänkään suuremman yleisön mielenkiintoa herättää, -ja että se tuskin on muiden käsitettävissäkään kuin niiden, jotka -ovat teologian alalla ammattimiehiä ja sen ajan olojen tarkkoja -tuntijoita. Myös löytyy teoksessa syvällisten, ihanien uskonnollisien -totuuksien rinnalla heikkoja kohtia, jotka tuntuu melkein lapsellisen -joutavilta, tyhjänpäiväiseltä sanan saivartelulta ja samojen asioiden -uudelleen vatvomiselta, joten Augustinuksenkin suhteen toteutuu -vanha sananparsi: "Dormitat interdum etiam Homerus" (Homeroskin -torkkuu toisinaan). Tämmöiset kohdat on tästä suomennoksesta jätetty -pois. Suomennos on alkukielen tekstiä paljon lyhempi. Teoksessa on -alkukielellä 13 kirjaa, jota vastoin tässä suomennoksessa ei ole kuin -9 kirjaa, nekin koko joukon lyhennettyinä, ja hajanaisia kappaleita -10:nestä ja 12:sta kirjasta. Alkuperäisen tekstin karsimisessa -ja lyhentämisessä olen jotenkin tarkoin seurannut tohtori E. -Pfleidererin etevää saksalaista käännöstä. - -Helpottaakseni lukijalle tekstin ja silloisen ajan olojen -ymmärtämistä olen tekstin jälkeen liittänyt luettelon erilaatuisia -kielellisiä, uskonopillisia ja historiallisia huomautuksia. Teoloogit -ja muut silloisen ajan tuntijat eivät tietenkään näitä huomautuksia -kaipaa, mutta minä toivon, että suurempi ja vähemmän koulusivistystä -saanut osa yleisöä ottaa ne kiitollisuudella vastaan ja voipi niiden -avulla suuremmalla mielenkiinnolla ja harrastuksella teosta lukea. - -Lasken tämän teoksen suomalaisten lukijain käsiin siinä toivossa -ja uskossa, että se on vaikuttava herättävästi ja syventävästi -monen lukijan hengelliseen elämään, siinä kun Augustinus omina -kokeminaan niin elävästi esittää, miten Jumala olennollaan täyttää -koko luomakunnan, miten Hän kaitselmuksellaan ohjaa ihmiselämän -vähimpiäkin vaiheita, ja miten Hän sanomattoman suuressa armossaan ja -rakkaudessaan hellästi ja uskollisesti etsii etsimistänsä syntistä, -kunnes Hän hänet löytää. - -En voi olla lopuksi lausumatta sitä toivomusta, että tämä suomennos -saisi kehottaa jonkun jatkamaan kirkkoisien teosten suomentamista, -sillä tällä alalla on todella suomalaisessa kirjallisuudessamme -kovin monta aukkoa, eikä vain se yksi, jota tämä suomennos -puutteellisuuksistaan huolimatta koettaa täyttää. - -Heinolassa 27 päivä Lokakuuta 1905. - -_Osv. Stenroth_. - - - - -1 KIRJA. - -Lapsuuden aika. - - -Suuri olet Sinä, Herra, ja sangen ylistettävä; suuri Sinun voimasi ja -määrätön Sinun viisautesi! - -Sinua tahtoo kiittää ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi, hän, -joka aina kantaa rinnassansa kuolevaisuuttansa, tuota syyllisyytensä -todistusta, todistusta siitä että Sinä olet ylpeitä vastaan. Ja -kuitenkin tahtoo Sinua kiittää ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi. - -Sinä innostat meitä niin että ilomielin voimme Sinua kiittää, sillä -Sinä olet luonut meidät elämään Sinussa, ja levoton on sydämemme, -kunnes se saa levon Sinussa.[1] - -Suo, Herra, minun ymmärtää, kumpi on tapahtuva ensin: Sinua -avuksihuutaminen vai kiittäminen, Sinua tunteminen vai -avuksihuutaminen. - -Mutta kuka voi Sinua avuksihuutaa, joka ei Sinua tunne? -- Sillä joka -ei Sinua tunne, hän voi Sinua avuksihuutaa pitäen Sinua toisellaisena -kuin Sinä olet. Vai sitäkö varten Sinua avuksihuudetaan, että Sinua -päästäisiin tuntemaan? - -Mutta kuinka he Häntä avuksensa huutavat, johon eivät ole uskoneet? -Kuinka he uskovat Häneen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he -kuulevat, ell'ei heille saarnata? [Rom. 10, 14.] Herraa saavat -kiittää ne, jotka Häntä etsivät. [Ps. 22, 27.] Sillä jotka Häntä -etsivät, ne Hänet löytävät, ja jotka Hänet löytävät, ne saavat Häntä -kiittää.[2] - -Minä tahdon etsiä Sinua, Herra, avuksihuutaen Sinua, ja minä tahdon -avuksihuutaa Sinua uskoen, sillä Sinusta on saarnattu meille. Sinua -avuksihuutamaan saattaa minua minun uskoni, jonka Sinä itse minussa -vaikutit ihmiseksi tulleen Poikasi ihmisystävällisen käytöksen ja -saarnaamisen kautta. - -Mutta kuinka voin minä avuksihuutaa minun Jumalaani, Jumalaani ja -Herraani, koska aivan omaan olentooni Hänet kutsun avuksihuutaissani -Häntä.[3] - -Mitä paikkaa olisikaan minussa sellaista, johon voisi sisälle astua -minun Jumalani, Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan? Onko, näet, -Herra, minun Jumalani, mitään minussa, mikä voisi Sinut itseensä -sulkea? Sulkevatko taivas ja maakaan, jotka olet tehnyt, ja joiden -kera minutkin teit, itseensä Sinut? Vai sulkeeko kaikki mikä vain -olemassa on Sinut itseensä, koskapa ei mitään ole olemassa ilman -Sinua? Koska siis minäkin olen olemassa, miksi pyydän Sinua sydämeeni -tulemaan, vaikka en olisi olemassakaan, ell'et Sinä olisi minussa? - -Minä tosin en ole vielä tuonelassa, mutta kuitenkin Sinä sielläkin -olet. Sillä jos minä astuisin alas tuonelaan, niin Sinä siellä olet. -[Ps. 139, 8.] En siis olisi olemassa, minun Jumalani, ei hituistakaan -minusta olisi olemassa, ell'et Sinä olisi minussa. - -Vai eikö pikemmin ole niin, ett'en olisi olemassa, ell'en olisi -Sinussa, josta, jonka kautta, ja jota varten kaikki ovat olemassa? -[Rom. 11, 36.] Niinkin on, Herra, niinkin on. Miten voisin Sinua -sisälleni kutsua, kun Sinussa olen? Tai miten voisit minuun tulla? -Sillä kunne voisin astua ulomma taivasta ja maata, jotta sieltä voisi -minuun tulla minun Jumalani, joka on sanonut: Minä täytän taivaan ja -maan. [Jerem. 23, 24.] - -Mitä olet siis, minun Jumalani? Mitä olet muuta kuin Herra Jumala? -Sillä kuka on Herra paitsi Herra? Tai kuka Jumala paitsi meidän -Jumalamme? [Ps. 18, 32.] Sinä olet korkein, parhain, voimallisin, -laupein ja vanhurskain kaikista. Sinä olet salaperäisin ja tutuin -samalla kertaa, lempein ja uljain. Sinä aina pysyt paikallasi ja -olet kuitenkin saavuttamaton. Sinä olet muuttumaton ja kuitenkin -kaikkea muutat. Olematta itse milloinkaan vanha tai uusi Sinä kaikkea -uudistat ja vanhennat kopeat niin ett'eivät sitä huomaakaan. Sinä -olet aina toimessa ja kuitenkin aina levossa, aina kokoamassa, vaikka -et koskaan ole puutteessa. Sinä kannat, täytät ja suojaat; luot, -ylläpidät ja täydelliseksi teet. Sinä etsit, vaikka et ole mitään -vailla. Sinä rakastat samalla palavasti ja puhtaasti; olet intoa -täynnä ja kuitenkin huoleton. Sinä kadut tuntematta tunnon tuskaa; -Sinä vihastut ollen samalla tyyni. Sinä muutat toimenpiteitäsi, -vaan et päätöstäsi. Sinä korjaat kadonneen, kun hänet löydät, ja -kuitenkaan et ole mitään koskaan kadottanut. Sinä et ole koskaan -puutteessa ja iloitset kuitenkin voitosta; Sinä vaadit korkoja -olematta koskaan ahne. Sinulle olemme maksuvelvollisia että saisit -velkoa; ja kuitenkin -- kellä on mitään, mikä ei ole Sinun omaasi? -Sinä annat velaksi, vaikka et ole kellekään velassa; Sinä annat -anteeksi velkoja kadottamatta mitään. - -Ja mitä sittenkään olen tällä kaikella saanut sanotuksi Sinusta, -minun Jumalani, minun elämäni, minun pyhä sulouteni? Tai mitä saa -kukaan toinenkaan sanotuksi Sinusta? Sittenkin -- voi niitä, jotka -eivät Sinusta mitään hiisku! Sillä he ovat suulaita mykkiä. - -Ken suo minulle levon Sinussa? Ken suo minulle sen onnen, että -tulisit sydämeeni ja viihdyttäisit sen niin että unohtaisin kaiken -kurjuuteni ja syleilisin Sinua kuin ainoaa hyvääni? Mitä olet Sinä -minulle? - -Ole armollinen, että voisin puhua? Mitä olen minä Sinulle, kun käsket -minua rakastamaan Sinua, ja vihastut minuun ja uhkaat minua ikuisilla -vaivoilla, joll'en sitä tee? Eikö olla Sinua rakastamatta ole vaivaa -kyllä? Voi minua! - -Laupeutesi tähden sano minulle, Herra, minun Jumalani, mitä olet -minulle! Sano minun sielulleni: Minä olen sinun pelastuksesi. [Ps. -35, 3.] Sano se oikein kuuluvasti. - -Katso, sydämeni korvat ovat puoleesi käännettyinä, Herra. Avaa ne -ja sano sielulleni: Minä olen sinun pelastuksesi. Tätä ääntä kohti -tahdon juosta saavuttaakseni Sinua. Oi, älä peitä kasvojasi minulta! -Minä tahdon kuolla säästyäkseni toisesta kuolemasta ja saadakseni -nähdä kasvosi! - -Ahdas on sieluni asunto. Voidaksesi siihen tulla, laajenna se. -Rappiolla se on, korjaa se. On siinä sellaista, mikä loukkaa Sinun -silmiäsi, sen tiedän ja tunnustan. Vaan kuka on puhdistava sen? -Olethan Sinä ainoa, jonka puoleen voin kääntyä rukoillen: Salaisista -synneistäni puhdista minua, Herra, ja vieraiden viettelyksistä säästä -palveliaasi. [Vertaa: Ps. 19, 13-14.] Minä uskon, sentähden minä -puhun. [2 Kor. 4, 13. Ps. 116, 10]. Sinäpä sen tiedät, Herra. - -Olenhan omaa itseäni vastaan kertonut rikoksiani Sinun edessäsi, -minun Jumalani. Ja Sinä olet anteeksiantanut minun sydämeni vääryyden. - -En tuomiosta riitele Sinun kanssasi, joka olet totuus. En liioin -tahdo puolustautua ja siten pettyä, sillä minun syntini ilmaisten -itsensä minut pettäisivät. En siis tuomiosta riitele kanssasi; sillä -jos Sinä, Herra, soimaat syntejä, kuka voi kestää? [Ps. 130, 3.] - -Suo minun kuitenkin puhua laupeutesi tähden, minun, joka olen vaan -tomua ja tuhkaa. Suo minun puhua, sillä Sinuahan minä puhuttelen, -joka olet laupias, enkä ihmistä, joka minua nauraen pilkkaisi. -Sinäkin ehkä minulle naurat, vaan kuitenkin Sinä käännyt ja armahdat -minua. - -Sitä nyt tahtoisin Sinulle sanoa, Herra, minun Jumalani, että en -tiedä, mistä olen tullut tähän tällaiseen elämään, jota en tiedä -sanoako elämäksi, joka tekee kuolemaa, vai kuolemaksi, joka on -olevinaan elämää.[4] - -Sinä armossasi soit minulle maailmaan tullessani virvoituksen sen -mukaan kuin olen kuullut ruumiillisilta vanhemmiltani, isältäni josta -ja äidiltäni jossa Sinä olet minut muodostanut -- itsehän en sitä -muista. - -Virvoittavalla äidin maidolla, näet, minut otettiin vastaan. Ei -äitini, eivätkä imettäjäni itse täyttäneet rintojansa, vaan Sinä -annoit minulle heidän kauttaan rintalapselle tulevan elatuksen -rikkaudestasi, jonka kaitselmuksesi mukaisesti olet kappalten -sisimpään olemukseen vajottanut. Luontaista tunnettaan noudattaen -tahtoivat, näet, imettäjäni minulle antaa, mitä he olivat Sinulta -runsain määrin saaneet, sillä se oli heille itselleen hyväksi. Näin -muodoin tulin minä saamaan tätä hyvää heiltä eli oikeammin heidän -kauttaan Sinulta. Sillä Sinultapa, Jumala, kaikki hyvät lahjat -tulevat [Jaak. l, 17] ja kaikki minun apuni tulee minun Jumalaltani. - -Tämän olen kuitenkin vasta myöhemmin tullut huomaamaan, kun olen -tullut tuntemaan, että Sinä juuri näiden sekä sisäisten että -ulkonaisten lahjojesi kautta kutsut ja vedät meitä puoleesi. Silloin -en muuta osannut kuin imeä ja viihdytettäessä makeasti nukahtaa tahi -itkeä, kun minuun jotenkin sattui; en muuta mitään. - -Sitten myös aloin nauraa ensin nukkuessa, sitten valvoessa. Niin on, -näet, minulle kerrottu, ja minä uskon sen, koska niin näen olevan -toistenkin rintalasten laita, sillä enhän noita asioita voi itse -muistaa. - -Ja katso, vähitellen huomasin, missä olin, ja tahdoin ilmaista -toivomuksiani niille, joiden kautta ne olivat täytettävissä, vaan -en osannut. Toivomukseni olivat, näet, sisälläni, ihmiset taas -ulkopuolellani, voimatta minkään aistimen avulla sisälleni tulla. -Sentähden huidoin jäsenilläni ja huutelin äänekkäästi ilmaistakseni -siten siinä määrin kuin taisin toivomuksiani -- sillä tarkoin -totuuden mukaisesti eivät nuo merkit voineet tulkita tunteitani. Ja -kun ei minua toteltu joko siitä syystä ett'ei minua ymmärretty tahi -siitä syystä ett'ei minulle tulisi vahinkoa, niin minä suutuin siitä -että vanhemmat ihmiset eivät minua totelleet, että vapaat ihmiset -eivät minua orjamaisesti palvelleet, ja minä itkemällä kostin heille. - -Sellaisia ovat rintalapset sen mukaan kuin olen tullut huomaamaan -niistä, joihin olen ollut tilaisuudessa tutustumaan. Ja sellainen -olen minäkin ollut. Sen ovat juuri nuo tietämättömät pienokaiset -ilmoittaneet minulle selkeämmin vielä kuin imettäjät kaikkine -tietoinensa. - -Katso, lapsuuteni on aikaa sitten kuollut ja minä olen elossa. Mutta -Sinä Herra, joka aina elät, ja jossa ei mitään kuole, koskapa olit -olemassa ennen vuosisatain alkua ja ennen kaikkea minkä alkua ajassa -voidaan määritellä, Sinä olet olemassa ja Sinä olet Jumala ja kaiken -Herra, minkä luonut olet. Sinun tykönäsi ovat kaikkien katoavaisten -kappalten alkusyyt, kädessäsi pysyvät järkkymättöminä kaikkien -muuttuvaisten kappalten muuttumattomat perusteet ja aatoksissasi -elävät kaikkien aatteettomain ja ajallisten kappalten ikuiset aatteet. - -Sano siis minulle armonkerjäläisellesi, oi Jumala, sano minulle -säälittävälle Sinä sääliväinen, oliko jo varhaisimman lapsuuteni -edellä käynyt joku loppuun kulunut ikäkausi, vai ainoastaanko se -aika, minkä vietin äitini kohdussa? - -Mitä olin minä, ennenkun äitini kohdussakaan sikisin, minun -sulouteni, minun Jumalani? Olinko missään tai mitään? Ei ole minulla -ketään, joka minulle voisi noista asioista ilmoittaa; ei isäni eikä -äitini sitä voi, ei liioin muiden kokeet, eikä oma muistini. - -Vai nauratko Sinä minulle, kun tuollaisia kyselen? Ja käsketkö -vaan minua sen nojalla, mitä Sinusta tiedän, Sinua kiittämään ja -ylistämään? - -Minä ylistän Sinua, Herra taivaan ja maan, ja kiitän Sinua -syntymisestäni ja lapsuudestani, jota en enää muista. Sillä suothan -noissa asioissa meidän tehdä muista johtopäätöksiä itseemme nähden ja -luottaa vaimojenkin uskottavuuteen. - -Minä olin siis jo silloin olemassa ja minussa oli eloa ja minä etsin -kohta imemisen heitettyäni merkkejä tehdäkseni niillä tunteitani -muille tiettäväksi. Mistä olisi tämä tällainen elävä olento, ell'ei -Sinusta, Herra? Vai tulleeko milloinkaan sitä taituria, joka osaa -itsensä tehdä? - -Tahi missä juoksee lähteensuoni, josta oleminen ja eläminen vuotaisi -meihin, jos et Sinä, Herra, olisi tehnyt meitä, Sinä jolle oleminen -ja eläminen on samaa, koskapa Sinä olet samalla korkeinta olemista -ja korkeinta elämää. Sillä Sinä, olet kaikkein korkein, etkä muutu; -eikä kulu Sinussa tänäinen päivä, vaikka toiselta puolen kuluukin, -koska nuo ajanjaksotkin kaikki ovat Sinussa. Eiväthän ne näet, voisi -vaihtuakaan, joll'et Sinä niitä koossa pitäisi. Ja koska Sinun -vuotesi eivät lopu [Ps. 102, 28], ovat Sinun vuotesi ainaista "tätä -päivää". Ja kuinka monta meidän ja meidän esi-isiemme päivää onkaan -sivuuttanut Sinun "tätä päivääsi" ja saaneet siitä muotonsa ja -laatunsa? Ja yhä toiset tulevat sitä sivuuttamaan ja saamaan siitä -muotonsa ja laatunsa. - -Mutta Sinä olet juuri se sama; ja kaikki hiomiset ja tulevaiset, ja -kaikki eiliset ja entiset Sinä tänään olet tekevä ja olet tehnyt. - -Mitä minä siitä, jos ken ei tätä ymmärrä?! Riemuitkoon hänkin, joka -sanoo: "mitä tämä on?" Niin, riemuitkoon niinkin ollen! Suokoon hän -mieluummin sen, että hän käsittämättänsä käsittää Sinut, kuin että -hän hyvällä käsityksellään ei käsitäkkään Sinua.[5] - -Varhaisimmasta lapsuudesta lähdettyäni tulin minä poikaikään -tahi oikeammin sanoen poikaikä tuli minuun ja liittyi jatkoksi -varhaisimpaan lapsuuteeni. Ei silti ole tuokaan ikäkausi olemattomiin -hävinnyt -- mihin se olisi voinut hävitä? Ja kuitenkaan ei se enää -ollut entisellään. - -En ollut enää rintalapsi, joka vain sopertaa; olin puhetaitoinen -poika. Tämän minä vielä hyvin muistan, ja miten olen oppinut -puhumaan, sen olen myös jälkeenpäin huomannut. - -Vanhemmat ihmiset eivät sitä minulle opettaneet sanellen jonkun -määrätyn oppisuunnitelman mukaan sanoja kuten vähän myöhemmin -kirjaimia, vaan minä koetin heille huokauksilla, vaihtelevilla -äänillä ja monenmoisilla jäsenten liikkeillä ilmaista sydämeni -toiveita, että he ne täyttäisivät. - -Kun en voinutkaan kaikkea ilmaista, mitä tahdoin, enkä kaikille kuin -tahdoin, niin minä ensinnä säilytin sanojen sointuja muistissani -ymmärrykseni avulla, jonka Sinä olet minulle antanut, minun Jumalani. -Ja kun he sitten nimittivät jotain esinettä ja samalla sinnepäin -tekivät kädenliikkeitä, niin minä katsoin ja huomasin, että he tuolla -ääntämisellään nimittivät juuri tuota osoittamaansa esinettä. - -Siten vähitellen havaitsin sanoista, jotka erilaisissa lauseissa -aina samoissa paikoissaan esiintyivät, ja joita usein kuulin, minkä -esineen merkkejä ne mikin olivat, ja julistin näiden merkkien kautta -toivomuksiani niinpian kun sain kieleni niihin tottumaan. Ja niin -pääsin minä niiden kanssa, joiden piirissä oleskelin, ajatuksia ja -mielipiteitä vaihtamaan ja astuin syvemmälle ihmiselämän myrskyiseen -seuraan, ollen riippuvainen vanhempieni vallasta ja vanhempien -ihmisten tahdosta. - -Herra, minun Jumalani! Mitä kurjuutta olenkaan siellä kokenut ja -mitä pilkkaa! Minulle, näet, kun poikana ollessani oikean elämän -esikuvaksi asetettiin kuuliaisuus niitä kohtaan, jotka muistuttavat, -että pitää tässä ajassa hyötyä ja kunnostautua puhujataidossa, joka -tavoittelee ihmiskunniaa ja petollisia rikkauksia! Sitten minut -pantiin kouluun oppiakseni kirjallisuutta, jonka hyötyä minä kurja -en ymmärtänyt. Ja kuitenkin minä sain selkääni, jos olin hidas -oppimaan![6] Tätä tapaa, näet, vanhemmat ihmiset kiittivät; ja -useat tätä elämää ennen meitä eläneet ovat edellämme valmistaneet -näitä tuskallisia teitä, joita me pakotettiin kuljeskelemaan -moninkertaiseksi vaivaksi ja tuskaksi meille Aadamin langenneille -lapsille. - -Mutta Herra, me löysimme myös rukoilevia ihmisiä. Heiltä opimme me -ymmärtämään, -- sen verran kuin ihminen voi -- että Sinä olet joku -suuri henki, joka olematta aistimillamme havaittavissa kuulet ja -autat meitä. - -Jo poikana aloin minä avuksihuutaa Sinua, minun apuni ja minun -pakopaikkani; rukoillakseni Sinua katkaisin minä kieleni siteet; -ja minä pienokainen suurella innolla rukoilin, ett'en koulussa -saisi selkääni. Kun et Sinä pyyntöäni noudattanut -- onneksi -kyllä minulle -- niin vanhemmat ihmiset jopa omat vanhempani, -jotka varmaankaan eivät suoneet minulle mitäkään onnettomuutta, -nauroivat selkäsaunoilleni, jotka kuitenkin olivat silloinen suuri -ja raskas onnettomuuteni. Onko ketään, Herra, niin jalomielistä, -niin suurenmoisella rakkaudella Sinuun kiintynyttä? Onko, sanon -minä, ketään -- sillä jonkunlainen typeryyskin saa tekemään -sellaista -- niin hurskaasti Sinuun kiintynyttä, niin jalomielistä, -että hän kidutuspukkeja, kidutuskynsiä[7] ja muita tämän tapaisia -kidutuskoneita, joista pelastusta Sinulta suurella pelvolla -rukoillaan yli koko maan piirin, niin vähänpätöisiksi arvaa että hän -nauraen pilkkaa niitä, jotka sellaisia kauheasti kammoksuvat, samoin -kuin meidän vanhempamme nauroivat meille, kun opettajat meitä poikia -patukoilla pieksivät. Teen tämän vertailun, sillä emmepä me näitä -sen vähemmän pelänneet kuin he noita, emmekä sen vähemmän rukoilleet -näistä päästäksemme kuin hekään noista. - -Kuitenkin olemme me syntiä tehneet, kun vähemmän kirjoitimme, -vähemmän luimme, vähemmän luettua ajattelimme kuin meiltä vaadittiin. -Sillä eipä puuttunut meiltä muistia, eikä ymmärrystä, koska Sinä, -Herra, olit näitä meille tuohon ikään nähden kyllin suonut. Mutta -leikkiminen ja vehkeileminen huvitti meitä ja siitä meitä rankaisivat -ne, jotka itse juuri sellaista tekivät; vaan aikuisten vehkeilyjähän -kutsutaankin asioimisiksi. Poikien vehkeilemistä taas, vaikka onkin -samaa, rankaisevat aikuiset aivan säälimättä. - -Tokkopa kuitenkaan kenkään ymmärtäväinen tuomari voisi hyväksyä, -että minulle annettiin selkään siitä, että poikana leikin pallolla, -josta oli se haitta, että vähemmin sukkelaan opin tieteitä, joilla -sitten vanhempana pidin paljon pahempaa peliä. Tai oliko hän, joka -minulle selkään antoi, yhtään sen parempi kuin minä, koskapa hän -tohtoritoverinsa voittamana jossain pahaisessa sanakiistassa joutui -kateudesta ja vihasta pois suunniltaan paljon enemmän kuin minä -leikkitoverini voittaessa minut pallokiistassa. - -Ja kuitenkin tein minä syntiä Sinua vastaan, Herra Jumala, joka olet -kaikkien luotujen kappalten luoja ja järjestäjä, joka et syntejä -ole luonut, vaan ainoastaan panet niille määrän.[8] Herra, minun -Jumalani, minä tein syntiä rikkoessani vanhempieni ja opettajieni -määräyksiä vastaan. Sillä minä olisin voinut jälkeenpäin hyvin -käyttää tieteitä, joita omaiseni tahtoivat, että minä oppisin hyvällä -tai pahalla. En myöskään ollut tottelematon siitä syystä, että -tahdoin valita parempaa, vaan huvittelemisen halusta ja rakkaudesta -kilpailuissa saataviin kunniakkaisiin voittoihin. Minä halusin syöpyä -korvineni haaveellisiin satuihin, jotka saivat korvanikin himosta -palamaan yhä tulisemmin. Silmistäni, näet, jo aikaa sitten hehkui yhä -kiihkeämpi ja kiihkeämpi halu saada aikuisten näytelmiä ja huvituksia -katsoa. - -Ne, jotka tämmöisiä toimeenpanevat, ovat etumaisina arvossa ja -kunniassa, niin että melkein kaikki tätä tointa toivoisivat -pienokaisilleen. Ja kuitenkin he mielellään sallivat pienokaisiaan -ruoskittavan, jos nämä sellaisten näytelmien tähden laiminlyövät -opinnoitaan, joiden avulla heidän pitäisi tulla kykeneviksi tuohon -toimeen! Katso, Herra, tuota kaikkea laupiaasti, ja vapahda meidät, -jotka sinua avuksemme huudamme. Vapahda myös ne, jotka eivät -vielä Sinua avuksi huuda, jotta he Sinua avuksi huutaisivat ja -vapautetuiksi tulisivat. - -Jo poikana olin minä kuullut ijankaikkisesta elämästä, joka on meille -luvattu sen kautta, että Herra meidän Jumalamme alensi itsensä ja -alas astui meidän kopeiden luo. Ja minut merkittiin Hänen ristinsä -merkillä ja suolattiin Hänen suolallansa[9] jo kohta tultuani äitini -kohdusta, joka niin lujasti toivoi Sinuun. - -Sinä olet nähnyt, Herra, kuinka minä vielä poikana ollessani -äkillisistä vatsavaivoista sain kuumeen ja olin kuolemaisillani. Sinä -olet nähnyt, minun Jumalani, koska jo silloin olit minun suojelijani, -millä innolla ja uskalluksella pyysin Kristuksesi, minun Jumalani ja -Herrani asettamaa kastetta hurskaalta äidiltäni ja meidän kaikkien -yhteiseltä äidiltä seurakunnaltasi. Säikähdyksissään ruumiillinen -äitini, joka hurskassydämisenä piti kalliimpana asiana sieluni -autuuden, jo kiirehti vihkimistäni pelastavaisten sakramenttien -salaisuuksiin, tullakseni siten uskon kautta Kristukseen pestyksi -synneistäni. Mutta minä paraninkin pian, ja nyt siirrettiin -puhdistukseni ikäänkuin olisi se tarpeellista ollut, että minä -eteenkinpäin tahraantuisin synneillä, jos eläisin, koska, näet, tuon -puhdistuksen jälkeen syyllisyys itsensä tahraamisesta synneillä -olisi ollut suurempi ja vaarallisempi. Semmoinen usko oli minulla, -semmoinen äidilläni ja koko huoneväellämme paitsi isälläni, joka ei -vielä uskonut Kristukseen. Mutta hän ei kuitenkaan tehnyt hurskaan -äitini oikeutta minuun turhaksi, eikä tahtonut heikentää uskoani -Kristukseen. - -Äitini huolehti, että Sinä, minun Jumalani, olisit minulle enempi -isänä kuin hän. Sinä autoitkin äitiäni voittamaan miehensä, jota hän, -vaikka olikin miestään parempi, palveli, sillä tässäkin hän palveli -Sinua, joka sellaista käsket. - -Minä pyydän Sinua, minun Jumalani -- tahtoisin sen tietää jos -soisit -- sanomaan, missä aikomuksessa kasteeni siirrettiin. Oliko -se minulle hyväksi, että ohjaksia höllitettiin ja sain suuremman -vapauden synnin tekoon? Vai eikö niitä höllitetty? Kaikuuhan vieläkin -kaikkialla korvissamme joka miehen suusta: "Anna hänen olla, -tehköön hän mitä tahtoo, sillä eihän hän vielä ole kastettu." Mutta -emmehän, kun ruumiillinen terveys on kysymyksessä, sano: "Olkoon -sillään, saakoon hän vielä enemmän haavoja, sillä ei häntä vielä -ole parannettu." Kuinka paljon parempi olisikaan minulle ollut, -että kohta olisin tullut parannetuksi, ja että oman ja omaisteni -huolenpidon kautta uudelleen pelastettu sieluni olisi tullut -suojatuksi Sinun suojassasi, joka olit sen pelastanutkin! Tosin -paljon parempi! - -Vaan kuinka monet ja kuinka suuret kiusausten tulvat olivatkaan -uhkaamassa minua poikaijästä päästyäni! Nuo arvasi jo silloin -äitiarmaani, ja tahtoi mieluummin niille alttiiksi antaa pelkän -maallisen ihmisen, josta uusi vasta myöhemmin oli muodostuva, kuin -itse Jumalan kuvan. - -Kuitenkin juuri poikaijässä, jolloin muka ei minusta niin ollut -pelkoa, kuin nuoruuden ijässä, minä jouduin kiusaukseen, sillä -lukemista minä en rakastanut ja lukupakkoa minä vihasin. Mutta minua -kuitenkin pakotettiin lukemaan, ja se oli minulle hyväksi, vaikk'en -minä lukiessani hyvää tehnyt, koska ainoastaan pakosta lueskelin. - -Mutta kenkään ei vastahakoisena tee hyvää, vaikkakin se, mitä hän -tekee, on hyvää. Eivätkä hekään hyvin tehneet, jotka minua tuohon -pakottivat; vaan se tuli minulle hyväksi Sinun sallimastasi, minun -Jumalani. He, näet, pakottaessaan minua opiskelemaan, eivät muuta -silmällä pitäneet kuin että saisin tyydytetyksi himoja, jotka -kuitenkin ollen mahdottomat tyydyttää, aina himoitsevat rikkauden -tyhjyyttä ja häpeällistä kunniaa. - -Mutta Sinä, joka olet päämme hiuksetkin lukenut [Matt. 10, 30], -käänsit hyväkseni kaikkien erehdykset, jotka minua opiskelemaan -pakottivat. Omaa erehdystäni taas, etten tahtonut opiskella, käänsit -rangaistukseksi minulle, jonka kurin minä kyllä hyvin ansaitsin, minä -vähäläntä poika ja suuri syntinen samalla. Niinmuodoin Sinä niiden -kautta, jotka eivät hyvin tehneet, teit hyvin minulle, ja omista -synneistäni Sinä minulle vanhurskaudessa kostit. Sillä niin Sinä olet -säätänyt, ja niin se on, että rangaistukseksi itselleen on jokainen -hillitön henki. - -Mutta miksi Kreikan opinnoita vihasin, joihin minua jo pienokaisena -totuteltiin, sitä en vieläkään ole täysin selville saanut. Latinan -opinnoita taas rakastin, en tosin niitä, joita alkeisopettajat -opettavat, vaan niitä, joita niin kutsutut kieliopettajat opettavat. -Sillä noita alkeisopinnoita, joiden avulla opitaan kirjoittamaan ja -laskemaan, pidin taakkana ja rangaistuksena yhtä hyvin kuin kaikkia -Kreikan opinnoita.[10] - -Mutta mistä tämäkin johtui, ell'ei elämän syntisyydestä ja -tyhjyydestä, ell'ei siitä että minä olin liha ja häälyväinen ja -katoovainen henki? [Ps. 78, 39.] Sillä varmaankin nuo alkeisopinnot -ollen luotettavammat (niiden kauttahan opin, minkä vieläkin osaan, -nimittäin lukea mitä kirjoitusta hyvänsä, ja kirjoittaa mitä hyvänsä -haluan) olivat paremmatkin kuin ne opinnot, joilla minua pakotettiin -muistissa pitämään en tiedä minkä Aeneaan harharetkiä unohtaen -samalla omat harhailemiseni, ja itkemään Didon kuolemaa, joka -onnettoman rakkauden tähden itsensä tappoi,[11] samalla kuin minä -kurjista kurjin voin kuivin silmin kestää sen, että minä itse näihin -opintoihin upoten kuoleuduin pois Sinusta, Jumalani, minun elämäni. - -Sillä mikä on kurjempaa kuin se kurja, joka ei omasta kurjuudestaan -kärsi, joka itkee Didoa, joka kuoli onnettomasta rakkaudesta -Aeneaaseen, mutta ei itke omaa kuolemistansa rakkauden puutteesta -Sinua kohtaan, Jumala, minun sydämeni valo, Sinä sisimmän sieluni -leipä, mieltäni tuoreuttava voima ja ajatusteni ehtymätön lähde. - -En sinua rakastanut, vaan tein huoruuden syntiä vieraantumalla kauvas -Sinusta. Ja huorintekijälle kaikui kaikkialla: "hyvä, hyvä!" Sillä -tämän maailman ystävyys on huoruus Sinua vastaan. [Jak. 4, 4.] Ja tuo -"hyvä, hyvä" huudetaan, jotta se häpeäisi, joka on toista mieltä. -Tätä en minä itkenyt, vaan minä itkin Didon sammunutta elämää, joka -sai surmansa miekalla, samalla kuin minä itse seuraten alimpien -luotujesi viettejä, hylkäsin Sinut ja alennuin maan multaan minä maan -mato. - -Ja jos minua olisi estetty tuommoista lukemasta, olisin tuskastunut --- koska en kestänyt lukea sitä, mikä minulle tunnon tuskaa tuotti. -Sellaista mielettömyyttä pidetään kunniakkaampana ja hyödykkäämpänä -opintoaineena, kuin nuo, joiden avulla olen oppinut lukemaan ja -kirjoittamaan. - -Miksi siis Kreikan kirjallisuutta vihasin, vaikka se samallaista -sisältää kuin latinalainenkin? Sillä Homeroskin[12] on taitava -kutomaan tuollaisia satuja ja on lumoova lavertelija. Ja kuitenkin -oli minusta poikana hänen teoksissaan katkera maku. Ja luulenpa että -Virgiliuksen[13] teokset samoin maistuvat katkerilta kreikkalaisille -pojille, jos he sillä tapaa pakotetaan niitä oppimaan kuin minä tuota -Homerosta. Vaikeus, näet, perinpohjin oppia vierasta kieltä ikäänkuin -sapella sekoitti satumaisten kertomusten kaikki kreikkalaiset -suloudet. En, näet, vielä ymmärtänyt yhtään kreikkalaista sanaa, ja -kuitenkin minua julmilla pelotuksilla ja rangaistuksilla ankarasti -vaadittiin oppimaan. - -Tosin oli aika, jolloin en latinalaistakaan sanaa osannut (ollessani -rintalapsi); mutta tämän äidinkieleni olen kuitenkin oppinut ilman -mitään pelotusta tai kidutusta, vieläpä imettäjien hyväillessä ja -muidenkin suositellessa minua hymyilevin kasvoin, mairittelevin -sanoin ja iloisin leikein. Olen toki tämän oppinut ilman vaatijain -rangaistustaakkaa, oman sydämeni pakottaessa minut ajatuksia sanoiksi -luomaan. - -Tästä kyllin selviää, että vapaa opinhalu on voimallisempi saamaan -ihmiset oppimaan kuin pelotuksia käyttävä pakotus. Mutta tuon -vapauden juoksun tämä pakko kahlehtii lakiesi uomaan, o Jumala, -Sinun lakiesi, olivatpa niitä julistamassa maisterit patukoineen -tai marttyyrit kärsimyksineen, lakiesi, jotka taitavasti sekottaen -sulovapauteen terveellistä katkeruutta, palauttavat meidät luoksesi, -turmiollisesta suloisuudesta, joka sai meidät sinusta luopumaan. - -Kuule, Herra, minun rukoukseni, ett'ei nääntyisi minun sieluni Sinun -kurituksestasi, ja ett'en väsähtäisi ylistämästä Sinun laupeuttasi. -Sillä laupeudessasi olet Sinä minut pelastanut pahimmiltakin -synninpoluilta, että tulisit Sinä minulle suloiseksi yli kaikkien -viehätysten, joiden pauloihin olin kietoutunut ja että minä -rakastaisin Sinua kaikesta voimasta ja pitelisin kädestäsi koko -sydämestäni. Ja niin Sinä elämäni loppuun saakka pelastaisit minut -kaikista kiusauksista. - -Niinpä Herra, minun kuninkaani ja minun Jumalani, Sinua palvelkoon -kaikki, mitä ikinä olen hyvää poikana oppinut. Sinua palvelkoon, -mitä puhun ja kirjoitan, luen ja lasken. Sillä turhia opiskellessani -annoit siinä Sinä minulle oivaa oppia. Ja syntisen ihastukseni -turhuuden olet Sinä minulle anteeksi antanut. Olen, näet, kaiken -tämän ohessa oppinut koko joukon hyvääkin -- jota kuitenkin ilman -joutaviakin olisi voinut oppia, mikä olisikin turvallinen opintie -poikien käydä. - -Mutta voi sinua, ihmistavan virta! Ken voi sinua vastustaa? Milloin -viimeinkin kuivunet? Kuinka kauan yhä vyörytät Eevan poikia suureen, -pelottavaan mereen, jonka yli tuskin pääsevät onnellisesti nekään, -jotka ovat seurakunta-arkkiin astuneet. - -Salli minun, minun Jumalani, myös sanoa jotakin siitä, miten -ymmärrystäni, Sinun antamaasi lahjaa olen mielettömissä teoissa -kuluttanut. Minä sain tehtävän, joka minussa synnytti kovaa kiihkoa, -koska minulla sen täyttämisestä oli toivottavana kiitosta ja kunniaa -tai pelättävänä rangaistusta ja häpeää. Minun piti nimittäin lausua -Junon sanoja, jotka hän lausui vihoissaan ja tuskissaan siitä että ei -voinut Teukrien kuningasta Italiasta karkoittaa[14] -- joita sanoja -en koskaan ollut kuullut Junon lausuvan. - -Meidän piti kertoessamme seurata runollisten kuvausten juoksua ja -lausua suorasanaisesti sitä, mitä runoilija oli runosäkein lausunut. -Ja se sai lausumisestaan parhaat kiitokset, joka sai kuvattavan -henkilön vihan ja tuskan tunteen sattuvimmin kasvoissaan kuvastumaan -ja joka myös osasi ajatukset mukavasti sanoiksi pukea. - -Mitä hyvää minulla nyt siitä oli, oi minun tosi elämäni, minun -Jumalani, että minulle edellä useita ikäisiäni ja tovereitani "hyvä, -hyvä" huudettiin? Eikö tuo kaikki ole tyhjää kuin savu ja tuuli? - -Eikö todellakaan ollut mitään muuta, jossa ymmärrykseni ja kieleni -olisi voinut tulla harjoitetuksi? Jos Sinun kiitoksesi, Herra, jota -raamatut huokuu, olisi saanut nostaa nuorekkaan sydämeni ylöspäin, -niin ei se olisi joutunut ilmassa lentelevien pahojen henkien -ryöstösaaliiksi. Sillä kyllä monella tapaa uhrataan langenneille -enkeleille. - -Vaan mitäpä ihmetellä sitä, että jouduin tuollaisiin turhuuksiin ja -kuljeskelin kaukana Sinusta, minun Jumalani, kun minulle esikuvaksi -pantiin sellaiset ihmiset, jotka joutuivat pois suunniltaan, jos -he kertoessaan jotakuta tekoansa, mikä ei ollut paha, tekivät -itsensä syypääksi murteellisuuteen tai kieliopilliseen virheeseen, -mutta kopeilivat kiitoksesta, minkä saivat siitä että kertoivat -virheettömästi, hyvässä järjestyksessä, laajasti ja kauniisti -siveettömiä tekojaan! - -Tämmöistä Sinä näet, Herra, ja vaikenet. Sillä Sinä olet -pitkämielinen, laupias ja totinen. Oletkohan vastaisuudessakin aina -vaiti? - -Nytkin jo Sinä tästä syvimmästä syvyydestä pelastat sielun, joka -etsii Sinua ja janoaa virvotustasi sanoen sydämestään: Minä olen -etsinyt Sinun kasvojasi, Herra, Sinun kasvojasi tahdon minä etsiä. -[Ps. 27, 8.] - -Sillä kaukana kasvoistasi on se, joka vaeltaa himojen pimeydessä. Ei, -näet, käymällä mitatut matkat poistuta pois Sinun luotasi tai palauta -luoksesi. - -Tai onko todella tuo nuorempi poikasi pyytänyt hevosia, vaunuja -ja laivoja, tai onko hän näkyvin siivin lentänyt tai jalkaisin -astuskellut hävittääksensä irstaisuudessa tuolla kaukaisella maalla -omaisuuden, jonka Sinä olit hänelle lähtiessään antanut? - -Suloinen isä olit antaessasi hänelle hänen osuutensa, suloisempi -vielä tuota palaavaa kurjaa kohtaan. - -Niinpä himojen huumauksessa eläminen on vaeltamista pimeydessä, on -kaukana kasvojesi valkeudesta olemista. - -Oi Jumala, katso tapasi mukaan laupiaasti, kuinka ihmisten lapset -tunnontarkasti noudattavat kirjainten ääntämisessä ja tavujen -muodostamisessa edellisiltä polvilta saamiansa sääntöjä, mutta -laiminlyövät noudattaa Sinulta saamiansa autuuden ikuisia lakeja. - -Niinpä paheksutaan ihmistä, joka erehdyksestä vastoin kieliopin -sääntöä lausuu ilman ensimäisen tavun loppuhenkäystä "iminen", eikä -"ihminen", enempi kuin sitä, joka rikkoen Sinun käskysi vihaa toista -ihmistä, vaikka itsekin on ihminen. - -Vai voineeko ketään vihamielistä ihmistä ajatella turmiollisemmaksi -itse vihaa, joka yllyttää vihaan toista vastaan?! Tai tuhonneeko -kenkään toista vainoamisella pahemmin kuin omaa sydäntänsä -vihaamisella?! - -Tieto kirjaimista ei varmaankaan ole syvemmälle ihmiseen istutettu -kuin tuo pahan omantunnon syytös: "Sinä teet toiselle sitä, jota et -kärsisi itsellesi tehtävän." - -Kuinka oletkaan salaperäinen, Sinä ainoa suuri Jumala, joka -äänetönnä istuen korkeudessa järkähtämättömän lain mukaisesti -rankaiset sokeudella niitä, jotka suostuvat luvattomiin himoihin! -Niinpä ihminen, joka etsii kaunopuheisuuden mainetta, seistessään -inhimillisen tuomarinsa edessä suuren ihmisjoukon ympäröimänä, varoo -suurimmalla valppaudella sanomasta vahingossakaan "ihmisiä keskellä", -kun pitäisi sanoa "ihmisten keskellä", mutta vihansa vimmassa ei -haikaile hävittää ihmistä ihmisten joukosta. - -Tämmöisen koulun kynnyksellä minä poika poloinen makasin, ja tällä -kilpakentällä opin minä enempi pelkäämään kielivirheiden tekemistä -kuin niiden kadehtimista, jotka eivät sellaisia tehneet. - -Täten tunnustan itseni Sinun edessäsi, minun Jumalani, vialliseksi -niissä asioissa, joissa sain kiitosta heiltä, joiden suosio siihen -aikaan oli mielestäni kunniakasta elämää. Sillä minä en nähnyt, mihin -pohjattomaan häpeän kuiluun olin syösty Sinun näkyvistäsi. [Ps. 31, -23.] - -Toisissa asioissa taas tuollaisissa ihmisissä herätin paheksumista -pettämällä lukemattomilla valheilla kasvattajaani,[15] opettajaani ja -vanhempiani halusta saada huvitella, nähdä pilanäytelmiä ja matkia -hullunkurisuuksia. - -Ken niin ollen saattoikaan olla niin inhottava kuin minä?! - -Minä myös varastelin vanhempieni kellarista ja pöydältä joko -herkuttelemisen halusta tahi ostaakseni tovereiltani heidän -näyttelemisosaansa, jonka he olivat valmiit myymään, vaikka olivat -itse yhtä huvitetut näyttelemisestä kuin minäkin. Näyttelemisessäkin -minä usein turhamaisesta etevämmyyden himosta hankin itselleni -voittoja petollisin keinoin. Mutta mistä kaikkein enimmin kävin -kärttyisäksi, mistä katkerimmin soimasin syyllistä ell'ei siitä, jota -itse tein toisille, ja joka, jos itse jouduin siihen syylliseksi, -pikemmin sai minut raivostumaan kuin vikani myöntämään?! - -Tämäkö se on "lapsellista viattomuutta?" Ei ole, Herra; ei ole. -Anna anteeksi minun Jumalani! Sama syntihän se siirtyy lapsuudesta -seuraaviin myöhempiin ikävuosiin, vaikka kasvattajat ja opettajat -vaihtuvat maaherroihin ja kuninkaisiin, ja pähkinät, pallot ja -varpuspyydykset kultaan, maatiloihin ja orjiin. Samoin myös koulun -patukat aikaa myöten vaihtuvat raskaampiin rangaistuksiin. - -Pois pöyhkeys! Sillä lapsen nöyryyden olet Sinä, kuninkaamme, -esikuvaksemme asettanut sanoessasi: Sellaisten on taivaan valtakunta. -[Matt. 19, 14.] - -Sinulle, Herra, kaikkein ylevimmälle ja parhaimmalle, kaikkeuden -luojalle olkoon sittenkin kiitos, vaikka vain tuommoiseksi -poikapahaiseksi olisit suonut minun kasvaa. Sillä olemassa -minä olin silloinkin, elin ja ajattelin, ja säilytin itseni -vahingoittumattomana -- ilmaus siitä sangen salaperäisestä -yhteydestä, josta olin kotoisin. Sisäisellä aistilla varjelin minä -ulkonaiset aistimeni loukkaamattomina ja minä iloitsin jo totuudesta, -vaikkakin vain lyhyesti taisin vähäpätöisistä asioista ajatella. -En tahtonut tulla petetyksi, muistini oli terävä ja puheeseen -minä harjaannuin. Ystävyys oli minulle mieluista, mutta surua, -raukkamaisuutta ja typeryyttä minä kammoin. Mitä onkaan sellaisessa -olennossa muuta kuin ihmeteltävää ja ylistettävää?! - -Mutta nuot kaikki ovat Jumalan lahjoja; en ole itse niitä itselleni -antanut; ne ovat hyviä, ja ne kaikki muodostavat minuuteni. Hyväpä on -Hän, joka minut on luonut, ja Hän itse on minun hyvyyteni. Häntä minä -riemuisasti kiitän kaikista jo poikana saamistani hyvistä lahjoista. - -Mutta siinä juuri minä syntiä tein, että Hänen luomissaan olennoissa, -itsessäni ja muissa, etsin tyydytystä, ylevyyttä ja totuutta, enkä -Hänessä itsessään. Sentähden minä myös jouduin surujen, häiriöiden ja -erhetysten saaliiksi. - -Kiitos olkoon Sinulle, minun suloni, minun kunniani, minun turvani, -minun Jumalani! Kiitos olkoon Sinulle lahjoistasi! Säilytä myös itse -ne minulle! Sillä niinpä minut itsenikin säilytät; ja niin se, mitä -olet antanut minulle, on lisääntyvä ja täydellisentyvä, ja minä itse -tulen yhteydessäsi yhä olemaan, koska yhä jatkuvan olemisenkin olet -minulle antanut. - - - - -2 KIRJA. - -Ylioppilasvuodet. - - -Minä tahdon muistella ennen tekemiäni inhottavia tekoja, lihan töitä, -joilla olen sieluni saastuttanut -- ei rakkaudesta niihin, vaan -rakastaakseni Sinua, minun Jumalani. Sinun rakkautesi sytyttämästä -rakkaudesta kuljen aatoksissani uudelleen katkerin mielin -häpeällisimpiä teitäni, että tulisit minulle viehättäväksi Sinä, -jonka viehätys ei vaihdu, vaan tuottaa onnea ja turvallisuutta, Sinä -joka minua yhteen kokoilet siitä hajaannustilasta, jossa olen tullut -kappaleiksi paloitelluksi, käännyttyäni pois Sinusta ainoasta ja -kadottuani moninaisiin. - -Muinoin nuoruudessani, näet, sytyin himosta saada ravita itseäni -hornan henkien nautinnoilla, ja minä rohkenin antaa sieluni villiytyä -rakkausseikkailuissa, joita ehtimiseen pimeydessä harjoitin. Minun -kasvoni kuihtuivat, minä olin Sinun silmissäsi kuin mätänevä, vaikka -itselleni kyllä kelpasin ja myös ihmisille halusin kelvata. - -En muusta mistään nauttinut kuin siitä että saisin rakastaa ja olla -rakastettuna. Mutta en pysynyt ystävyyden kannalla, mi puhtoisin -säikein sieluja toisiinsa liittää, vaan sumupilviä henki lihallisen -himoni suo ja versovan miehekkyyteni lähdesuoni, ja ne pilviin -peittivät ja pimittivät sydämeni, ett'ei enää eroittunut rakkauden -puhtoinen liekki himon saastaisesta synkeydestä. Kumpikin toisiinsa -sekaantuneena kiehui ja kuohui, ja raastoi mua nuorta vastustukseen -voimatonta kautta himojen kuilujen ja upotteli paheiden pyörteisiin. - -Sinun vihasi oli purkaantunut minun päälleni -- aivan tietämättäni. -Olin mykistynyt kuolevaisuuteni, tuon ylpeyteni rangaistuksen, -kahleiden kalskeesta. Minä juoksin yhä kauemmas Sinusta -- ja Sinä -salleit sen. Haureelliset himot sydämessäni kiehuivat ja kuohuivat ja -ajelivat minua sinne ja tänne -- vaan sinä vaikenit. - -Oi miksi niin myöhään tulit ilokseni?! Silloin Sinä vaikenit, ja minä -juoksin kauvas, kauvas pois Sinusta yhä uudelleen kylvämään pelkkää -tuskan siementä, sillä ylpeyteni tähden sain kärsiä nöyryytyksiä -ja voimia kuluttavaa levottomuutta. Oi jos joku olisi kuormaani -keventänyt, ja uutuuksien pian haihtuvat viehätykset hyödykseni -kääntänyt, ja raja-aitoja niiden viehättävyydelle asettanut, niin -että nuoruuteni ryöppyävä virta, joka ei muutoin tyyntyä malttanut, -olisi tyrskynsä tyynnyttänyt avioliiton rantaa vastaan. Mutta minä -kurja kuohuin kuin meri ja kulkien virran mukana jätin Sinut. -Minä poljin kaikki käskysi -- kuitenkaan välttämättä ruoskaasi. -Ken kuolevaisista voisikaan sitä?! Sillä Sinä olit aina luonani -laupiaasti kurittaen minua ja valaen katkerinta tuskaa kaikkiin -luvattomiin nautintoihini, jotta etsisin huvitusta tuskatonta, ja -jotta voimatta sitä mistään muualta löytää löytäisin Sinut, Herra, -Sinut ainoastaan, joka luot kipua käskyysi, ja lyöt parantaaksesi, ja -kuoletat, ett'emme kuoleutuisi Sinusta. - -Missä olinkaan, kuinka kaukana kuljeskelinkaan eroitettuna huoneesi -iloista, kun tuona kuudentenatoista ikävuotenani hurjat -- -häpeällisten ihmisten laillistuttamat mutta Sinun lakiesi mukaan -luvattomat -- himot saivat vallan ylitseni ja minä kokonaan antauduin -niiden palvelukseen?! Omaiseni eivät huolehtineet minua hukkuvaa -pelastaa avioliiton kautta, vaan siitä oli heillä suuri huoli, -että oppisin kieltä niin hyvin kuin suinkin käyttämään ja niin -vaikuttavasti kuin mahdollista lausumaan. - -Tuona vuonna keskeytyivät lukuni. Minut, näet, kutsuttiin takaisin -"Madaura"[16] nimisestä läheisimmästä kaupungista, jonne olin -asettunut tieteiden ja kaunopuheisuuden opiskelemista varten, ja -minua varustettiin pitempiaikaista oleskelua varten Karthagossa. Tämä -aiheutui isäni ylpeydestä, vaan ei suinkaan hänen varallisuudestaan, -sillä hän oli vaan köyhä pikkuporvari Thagaste-kaupungista. - -Kelle näitä kerron? En Sinulle, minun Jumalani; vaan Sinun edessäsi -minä kerron näitä sukukunnalleni, ihmissukukunnalle, olkoonpa kuin -mitättömän pieni se osa siitä, joka osuu lukemaan tätä kirjaani. Ja -mitä varten? Jotta minä ja jokainen lukija ajattelisimme, millaisesta -syvyydestä meidän on huutaminen Sinun tykösi. Ja kenen korvat -ovatkaan niin nopeat kuulemaan kuin Sinun, kun ihminen sydämestä -tunnustaa syntinsä ja elää uskosta?! Kukapa ei silloin ylistänyt -isääni siitä, että hän yli varojensa kustansi pojalleen kaikkea, mitä -ikinä tämä opiskellessaan kaukana kotoa tarvitsi? Sillä useat paljon -varakkaammat kansalaiset eivät pitäneet mitään sellaista hommaa -lastensa hyväksi. Tuo sama isäni ei kuitenkaan sitä huolehtinut, -miten kasvaisin Sinun tuntemisessasi tai pysyisin siveellisesti -puhtaana, vaan ainoastaan sitä, miten perehtyisin kaunopuheisuuteen, -vaikkapa siten vieraantuisinkin Sinun palvelemisestasi, oi Jumala, -joka olet sydämeni, sinun peltosi, ainoa todellinen ja hyvä Herra. - -Tuona kuudentenatoista ikävuotenani ollessani taloudellisista syistä -pakosta vapaana kaikesta koulunkäynnistä ja asetuttuani olemaan -vanhempieni kodissa kasvoivat himojen ohdakkeet yli pääni, eikä ollut -yhtään kättä niitä pois repimässä. - -Päinvastoin isäni -- kun hän kerran kylvyssä huomasi minun -miehistyneen ja joutuneen nuoruuden hurjuuden aikaan -- ilmoitti sen -äidilleni, iloissaan ikäänkuin jo olisi lapsen lapsia toivossa, ja -ilosta juopuneena kuten maailma, joka nurjan ja hillittömän tahtonsa -luovuttamana unohtaa Luojansa ja rakastaa luotujasi enempi kuin Sinua. - -Mutta äidissäni olit Sinä jo alkanut rakentaa temppeliäsi ja -laskea pyhän huoneesi perustusta -- isäni sitä vastoin oli vain -katekumeeni[17] ja siksikin hiljan tullut. Äitini sentähden vavahti -hurskaasta pelvosta ja kammoi joutumistani noille harhateille, joilla -ne vaeltavat, jotka kääntävät selkänsä Sinulle. - -Voi minua! joka rohkenen siitä puhua, että Sinä, minun Jumalani -lakkasit puhumasta minulle, vaikka minä itse juoksin sinusta yhä -kauvemmas pois. Näinköhän Sinä lakkasit silloinkaan puhumasta -minulle? Kenenkä muun kuin Sinun olivat myöskin sanat, jotka äitini, -Sinun uskovaisesi kautta kajahutit korvissani? Eikä yksikään -niistä sittenkään päässyt tunkeutumaan sydämeeni niin että olisin -noudattanut niitä. Muistan vieläkin kuinka äitini kahdenkesken -ollessamme sanomattomasti huolissaan varoitti, ett'en salavuoteutta -harjoittaisi, varsinkaan ei kenenkään aviovaimon kanssa. - -Mutta nuo varoitukset minä pidin akkamaisina, jonka tähden en -punastumatta olisi voinut niitä totella. Kuitenkin olivat ne Sinun -antamiasi, vaikk'en sitä ymmärtänyt. Minä luulin Sinun vaikenevan ja -hänen puhuvan -- ja kuitenkaan et Sinä lakannut puhumasta juuri hänen -kauttaan. Ja minä, tuon Sinun piikasi poika ja Sinun palveliasi, -halveksin Sinua hänessä -- tietämättäni. - -Ja minä kuljin suin päin kadotukseen sellaisella sokeudella, että -minä ikäisteni joukossa häpesin tekojeni vähempää häpeällisyyttä -kuullessani heidän kehuen kertovan häpeällisiä tekojansa ja -kerskaavan sitä enemmän kuta enemmän häpeällisiä ne olivat; ja -minunkin teki mieleni tehdä yhtä häpeällisiä tekoja ei ainoastaan -noiden tekojen, vaan myös kiitoksen himosta. - -Mikä muu ansaitsee moitetta kuin rikos? Mutta minä rupesin -rikollisemmaksi, ett'en joutuisi moitteen alaiseksi. Ja milloin en -syyllisyydessä voinut vertoja vetää turmeltuneille tovereilleni, -valehtelin minä tehneeni sellaista, jota en ollut tehnyt, ett'en -näyttäisi raukkamaisemmalta siitä syystä, että olin viattomampi, -ja ett'ei minua pidettäisi halvemmassa arvossa sentähden että olin -puhtaampi. - -Varkautta varmasti rankaisee Sinun lakisi, oi Herra, ja myös -ihmissydämiin kirjoitettu laki, jota ei jumalattomuuskaan saa -hävitetyksi. Sillä mikä varas kärsii hyväntahtoisesti toista varasta? -Niin ei tee varakaskaan sitäkään kohtaan, joka puutteen pakosta -on varastanut. Kuitenkin olen minä tahtonut varastaa, ja olenkin -varastanut, ei minkään tarpeen tai puutteen pakottamana, vaan halusta -halveksua oikeutta ja lihottaa vääryyttä. Varastin, näet, sellaista, -jota minulla oli runsain määrin itselläni, vieläpä paljoa parempaa -laadultaan. En myöskään tahtonut varastaa sen tavaran tähden, jota -varastaessani tavoittelin, vaan itse varastamisen tähden. - -Oli päärynäpuu viiniviljelyksemme läheisyydessä, jonka oksat -notkuivat hedelmistä, jotka eivät muodoltaan, eivätkä maultaan olleet -houkuttelevia. Pudistamaan ja ryöväämään puti puhtaaksi tätä puuta -retkeilimme me, peräti pahantapaiset nuorukaiset, sydänyönä, ajan -turmiollisen tavan mukaan pidettyämme siihen asti ilveilyjä kaduilla. - -Me kannoimme sieltä mukanamme suuria kantamuksia hedelmiä ei -syödäksemme, vaan heittääksemme sioille. -- Ja jos jonkun verran -niitä söimme niin tapahtui se vaan sentähden, että se ollen luvatonta -oli mieluista. Katsos sellainen on sydämeni, oi minun Jumalani! Ja -sen ollessa syvimmässä kadotuksen kuopassa olet Sinä sitä armahtanut! -Sanokoon nyt sydämeni Sinulle, mitä se silloin halusi: olla paha -ilman aikojaan, olla paha vain paha ollakseen. - -Ilettävää se oli tuo pahuus -- mutta minä rakastin sitä. Minä -rakastin hukkumistani, minä rakastin lankeemistani; ei sitä tilaa, -johon lankeemuksen kautta jouduin, vaan itse lankeemusta. Voi -häpeällistä sieluani, joka syöksihe taivaastasi kadotettujen kuoppaan -tavoitellessa itse häpeällistä tekoa, eikä mitään etua häpeällisen -teon kautta! - -Kauniit kappaleet miellyttävät: kulta, hopea ja kaikki muut -sellaiset. Tuntoaistimeen vaikuttavat sulavat ruumiin muodot sangen -voimallisesti, ja muutkin aistimet kukin makunsa mukaan mieltyvät -kappalten eri muodostuksiin. - -Ajallisella kunnialla ja hallitus- ja isäntävallalla on -viehätyksensä, josta syystä ei kenkään tahtoisikaan orjana olla. -Tällä ajallisella elämällämmekin on viehätyksensä, se kun on -itsessään johonkin määrin kaunista ja on sopusoinnussa kaiken sen -kanssa, mitä kaunista löytyy maan päällä. Myös ystävyys, joka -hellyyden siteillä ihmisiä toisiinsa liittää, on suloista. - -Kuitenkin kaikki nämät ja muut samanlaatuiset seikat aiheuttavat -syntejä, kun ylenmäärin ihastumalla tuommoiseen, mikä on -vähäpätöisempää hyvää, unhotetaan se, mikä on parempaa ja korkeinta -hyvää, nimittäin Sinä, Herra, meidän Jumalamme joka kaikki olet -tehnyt ja jossa vanhurskaat iloitsevat. - -Sentähden kysyttäessä, mikä on aiheuttanut jonkun rikoksen, ei -tavallisesti pidetä vastausta uskottavana, ell'ei siitä ilmene -syynä olleen halu saavuttaa jotakin tuollaista hyvää, jota -vähäpätöisemmäksi hyväksi sanomme, tai pelko sitä kadottaa. Joku on -tehnyt miestapon. Miksi? Hän oli -- niin arvellaan -- rakastunut -murhatun puolisoon tai taloon, tai tahtoi hän ryöstöllä hankkia -itselleen elatuksensa, tai pelkäsi hän murhatun kautta kadottavansa -jotakin sellaista, tai paloi hän himosta kostaa kärsimäänsä -vääryyttä. Olisiko hän tehnyt miestapon ilman syytä, vain tappamisen -halusta? Kuka voisi sitä uskoa? - -Ja nyt, Herra, minun Jumalani, kysyn minä, mitä viehättävää -oli mielestäni tuossa varkaudessa? Eihän siinä näytä mitään -viehättävää olevan: ei sellaista viehättävää kuin on kohtuudessa -ja järkevyydessä, ei sellaistakaan kuin on ihmisen ajatuskyvyssä, -muistissa ja aistimissa ja koko eloisassa elämässä. Eihän ole -sillä sellaista viehätystä kuin on tähtien loisteella, jotka kukin -kohdaltaan kaunistavat taivaan kantta, ei sellaista kuin on maalla -ja merellä kaikkine elävine olioineen, jotka syntyen ja kuollen -lakkaamatta vaihtuvat. - -Ei ole sillä edes sellaistakaan viehätyksen muotoa ja varjoa kuin -on harhaan vievillä synneillä. Niinpä ylpeys tavoittelee ylevyyden -tapaista, koska Sinä, Jumala, yksin olet kaikista ylevin. Kunnianhimo -hakee vaan mainetta ja kunniaa, koska Sinä yksin olet kunnioitettava -yli kaiken ja kautta kaikkien aikojen. Esivallan edustajat tahtovat -ankaruudella herättää pelkoa; mutta kuka muu on peljättävä kuin Sinä -Jumala yksin? Sillä milloin, missä, minne ja kenen kautta voisi -niitäkään käsistäsi riistää? - -Irstailijat tahtovat hyväilyllä herättää rakkautta; vaan eipä ole -mitään Sinun rakkautesi vertaista, eikä ole mitään terveellisempää -rakastettavaa kuin Sinun totuutesi, joka kauneudessa ja kirkkaudessa -verrattomasti voittaa kaiken muun. - -Uteliaisuus tekeytyy tiedonhaluksi, koska Sinä olet kaikkitietävä. -Tietämättömyyskin ja tyhmyys kääriytyy vilpittömyyden ja viattomuuden -vaippaan, koska ei ole ketään eikä mitään niin vilpitöntä kuin Sinä. - -Mitä oisi niin viatonta kuin Sinä? Sillä pahojakaan et vainoa Sinä, -vaan heidän omat tekonsa. Laiska teeskentelee levollisuutta, mutta -missä on taattua lepoa paitsi Herrassa? - -Ylöllisyys tahtoo itselleen varallisuuden ja rikkauden nimeä; -mutta Sinähän kaikki täytät, Sinä joka olet häviämättömän sulouden -tyhjentymätön aarreaitta. Tuhlaavaisuus käy anteliaisuuden nimellä -ja varjolla, vaan Sinä olet kaikkien hyvien lahjojen sanomattoman -aulis antaja. Ahneus tahtoo omistaa paljon, vaan Sinä omistat kaikki. -Kateus riitelee etevämmyydestä, mutta ken on niin etevä kuin Sinä? -Viha hakee kostoa, vaan ken on kostaessaan niin vanhurskas kuin Sinä? - -Kuka voi Sinusta eroittaa sitä, jota Sinä rakastat? Juuri Sinun -tykönäsihän on taattua turvallisuutta! Sureva kuihtuu murehtiessaan -sellaisen kadottamista, jota hän on ihaillut ja halunnut, koska ei -tahtoisi olla Sinua huonompi, jolta ei mitään voida pois ottaa. - -Noin sielu tekee huorin[18] kääntyessään pois Sinusta, ja hakiessaan -ulkopuolelta Sinua sellaista, mikä puhtaana ja kirkkaana on -löydettävissä ainoastaan palattaessa Sinun tykösi. Nurinpäisesti -matkivat Sinua kaikki, jotka Sinusta kauvas erkanevat ja nousevat -Sinua vastaan. Vaan silläkin tapaa matkiessaan Sinua julistavat he -Sinun olevan kaiken luonnon Luojan, eikä niin muodoin olevan mitään -paikkaa, missä kokonaan voisi Sinua väistää. - -Mikä siis tuossa varkaudessa minua viehätti? Ja missä tarkoituksessa -olen minä vaikkakin rikoksellisesti ja nurinpäisesti matkinut Sinua? -Tekiköhän mieleni edes petoksella tehdä lakiasi vastaan, kun en sitä -voimallani saanut tehdyksi, jotta siten tekemällä rankaisematta -luvatonta saisin pitää jotain kaikkivaltaisuutesi varjon kaltaista ja -vankinakin käyttää hivenen vapautta? - -Siinäpä tein kuten palvelija, joka pakenee Herraansa ja tavoittelee -hänen varjoaan! Voi mitä mädännäisyyttä! Voi mikä elämän irvikuva, -ja mikä kuoleman kammottava kuilu! Taisiko todella se, mikä oli -luvatonta, olla mieluista vaan sen tähden, että se oli luvatonta? - -Millä voisin Herralle palkita sitä, ett'ei sieluni näitäkään -muistellessa tarvitse peljätä? Minä tahdon rakastaa Sinua, Herra, ja -kiittää ja ylistää Sinun nimeäsi, koska niin suuret synnit ja niin -häpeälliset teot olet minulle anteeksi antanut. - -Sinun armosi ja laupeutesi ansioksi luen sen, että olet minun syntini -irroittanut ja sulattanut niinkuin jään. Armosi ansioksi luen senkin, -minkä verran olen ollut tekemättä pahaa. Sillä olisinhan minä voinut -tehdä vaikka mitä pahaa, minä joka rikosta semmoisenaan rakastin. - -Ja kuitenkin olet Sinä kaikki minulle anteeksi antanut -- sen -tunnustan -- niin hyvin ne pahat työt, joita oman tahtoni mukaan olen -tehnyt, kuin nekin, joita Sinun sallimuksestasi en saanut tehdyksi. - -Onko olemassa sitä ihmistä, joka ajatellen omaa heikkouttaan, -rohkenee omien voimiensa ansioksi lukea puhtauttaan ja viattomuuttaan -ja rakastaa Sinua vähemmin, koska muka vähemmin on tarvinnut -laupeuttasi? - -Sillä se, joka seuraamalla Sinun kutsuvaa ääntäsi on välttänyt -paheet, joita hän minussa tulee tuntemaan lukiessaan näitä -muistelmiani ja tunnustuksiani, älköön minua pilkatko siitä, että -minua sairaudesta on parantanut sama lääkäri, jonka ennakkomääräyksen -kautta hän on päässyt sairastumasta tai oikeammin päässyt vähemmällä -sairastamisella. Vaan hän rakastakoon Sinua saman verran, vieläpä -enemmänkin, huomatessaan että Hän, joka minut on pelastanut niin -suuriin synnin tauteihin kuolemasta, on pelastanut hänet sellaisiin -sairastumasta. - -Mitä hedelmää korjasin minä kurja muinoin noista teoista, joita -muistellessani nyt punastun? Ja mitä varsinkin tuosta varkauden -työstä, jonka itse varkauteen mieltyneenä tein? Ei niin mitään, sehän -oli itse tekokin tyhjän veroista. Päinvastoin juuri sen kautta tulin -entistä kurjemmaksi. - -Ja kuitenkaan en minä, sen mukaan kuin silloista mielentilaani -muistan, olisi yksin sitä tehnyt; en ensinkään olisi sitä yksin -tehnyt. Siis minä siinä rakastin myös noiden syyllisten seuraa, -joiden kanssa yhdessä sen tein. Enkö siis rakastanut jotain muutakin -kuin vain varastamista? Eipä mitään muuta, sillä eihän tuo seurakaan -ole muuta kuin pelkkää tyhjää. Voi ystävyyttä, vihollistulta -tuhoisampaa! Voi tutkimatonta hengen harhausta! Kun, tahtomatta -ensinkään itselleen etua tai kostoa toiselle, vaan leikillään ja -piloillaan haluaa ja koettaa toiselle vahinkoa ja vaivaa tuottaa, -syystä siitä että huudettaissa "lähtekäämme", "tehkäämme niin", -hävettää jos ei ole yhtä häpeemätön kuin muutkin. - -Ken voi selvittää tämän peräti monimutkaisen ja sekavan vyyhdin? -Inhottava se on; en tahdo siihen enää huomiotani kiinnittää, en tahdo -sitä katsella. - -Sinua halajan, vanhurskaus ja viattomuus, joka olet niin kaunis ja -ihana kunniallisuuden loisteessa, ja annat tyydytystä, johon ei -koskaan kyllästy. Sinun luonasi on syvä rauha ja häiriintymätön -elämä. Ken saa Sinuun yhtyneheksi, hän pääsee Herransa iloon. Hänen -ei tarvitse peljätä, ja hän viihtyy sangen hyvin Hänessä, joka yksin -hyvä on. - -Synnin virran viemänä loittonin minä Sinusta ja eksyin, minun -Jumalani, nuoruudessani kovin kauvas Sinun turvalliselta tieltäsi ja -sain sieluuni -- sammumattoman janon. - - - - -3 KIRJA. - -Manikeolaisuus. - - -Minä tulin Karthagoon, missä kaikkialla kuhisi ympärilläni -häpeällisten rakkausseikkailijain sekasortoinen joukko. En vielä -rakastanut, mutta rakastaminen oli minulle rakasta ja minä syvempää -rakkautta kaihoten vihasin itseäni siitä, että muka liian vähän -rakastin. Minä rakastuneena rakastamiseen etsin itselleni kultaa, -vaan vihasin näissä asioissa kulkea sitä turvallista tietä, jolla ei -ole himojen pauloja. - -Vaikka minulla oli sisällinen nälkä hengellisen ravinnon puutteessa, -joka olet Sinä itse, minun Jumalani, niin en minä kuitenkaan tuntenut -tuota nälkää, vaan olin ilman katoomattoman ruoan kaipuuta, en siitä -syystä että olisin siitä jo ravituksi tullut, vaan koska se minua -tympästytti -- ja sitä enemmän, kuta enemmän sitä tarvitsin. - -Asiain näin ollen ei ollut sielullani hyvä olla, ja se syöksyi -vaikkakin haavoja kärsien pois Sinun luotasi haluten joutua kurjaan -rappiotilaan sekaantumalla huoruudessa sellaisten kanssa, joista oli -vaan aistillista nautintoa. Tosin eivät sellaisetkaan olisi voineet -minussa rakkautta sytyttää, jos ei heilläkin olisi ollut sielua. -Rakastaa ja rakastettuna olla oli minulle suloista, varsinkin jos -rakastetun ruumiistakin sain nautintoa. - -Ystävyyden puhtoisen lähteen minä siis himon saastaisuudella -samensin, ja hornan himojen synkein pilvin pimitin sen -kirkkaan pinnan. Ja kuitenkin kaikesta inhottavuudestani ja -kunniattomuudestani huolimatta olin minä suuressa turhamaisuudessani -olevinani hienosti sivistynyt. - -Minä syöksähdinkin rakkauden syleilyyn halutessani kietoutua sen -lankoihin. Minun Jumalani, minun armahtajani, kuinka paljolla -sapella oletkaan sekoittanut tuota suloista nautintoani! Ja kuinka -hyvä olitkaan sitä tehdessäsi! Kun, näet, löysin rakastetun, joka -myös minua rakasti, jouduin minä salaa nautinnon paulaan, ja juuri -iloitessani tulin minä sidotuksi tuskaa tuottavilla siteillä, -jotta minua kahleissa olevaa sitten saisi lyödä mustasukkaisuuden, -luulevaisuuden, pelvon, vihan ja riitojen hehkuvilla, rautaisilla -raipoilla. - -Teaatterinäytelmät ollen täynnä oman kurjuuteni kuvia ja täynnä -sytykettä himoni tulelle tempasivat minut mukaansa. Miksi tahtookaan -ihminen katsellessa surullisia ja traagillisia näytelmiä kärsiä -tuskaa, jota ei hän kuitenkaan omassa elämässään tahtoisi kärsiä? Ja -kuitenkin katsoja tahtoo kärsiä näytelmien tuottamaa tuskaa, jopa on -tuo tuska hänen nautintonsa! - -Eikö tämä ole surkuteltavaa mielettömyyttä?! Sillä kuta enemmän -itsekukin sairastaa tuollaisia intohimoja, sitä enemmän hän -niistä nauttii näyttämöllä. Tavallisesti kuitenkin sitä kutsutaan -kurjuudeksi, kun itse sellaisista kärsii, kurjuuden säälimiseksi -taas, kun sitä kärsii niiden kärsimyksistä, jotka tuollaisista -kärsivät. Vaan minkä arvoista mahtaa sääliminen olla, kun säälitään -sellaista, joka on olemassa vaan mielikuvituksessa ja näyttämöllä?! -Eihän, näet, katsojaa kutsuta tulemaan avuksi, vaan häntä ainoastaan -kehoitetaan tuntemaan tuskaa; ja hän suosii sellaista harhakuvien -näyttelijää sitä enemmän, kuta enemmän tämä hänessä aikaan saa -tuskan tunnetta. Ja jos noita ihmisten kovia kohtaloita, ollen joko -kovin kaukaisen muinaisuuden tapahtumia tai kovin epätodellisia, -niin näytellään, ett'ei katsoja niistä tunne tuskaa, niin menee hän -kyllästyneenä ja moittien kesken pois, mutta, jos hän tuntee tuskaa, -pysyy hän paikoillaan jännitettynä ja itkee ilosta. - -Rakastetaanko siis tuskiakin? Varmasti tahtoo jokainen ihminen -iloita. Mutta vaikk'ei ketään haluta olla itse kurjana, haluttanee -ehkä silti toisen kurjuutta sääliä. Ja koska ei tämä taida tuskatta -tapahtua, niin lienee se ainoa syy, jonka tähden tuskia rakastetaan. -Tämä tuskan tunne on ystävyyden lähteestä lähtenyt. Vaan minne -se menee? Minne se juoksee? Eikö se juokse ikäänkuin kiehuvaan -pikivirtaan, joka pinnalle nostaa häijyjen himojen valtavia kuohuja? -Eikö se sellaiseksi lopulta muutu, kun se kerran pois poikenneena -taivaallisesta kirkkaasta alkulähteestään on lähtenyt omaa suuntaansa -kulkemaan? - -En ole nytkään ilman sääliväisyyden tunnetta. Mutta silloin -teaatterissa iloitsin minä rakastavien kanssa, heidän nauttiessa -toinen toisensa häpeällisistä töistä, vaikkakin he niitä tekivät -vaan mielikuvituksessa, näytelmään kuuluvina. Kun he taas kadottivat -toisensa, niin minä ikäänkuin säälien surin heidän kanssaan; ja -kuitenkin kumpikin minua huvitti. Nyt sitä vastoin enempi säälin -sitä, joka iloitsee häpeällisiä töitä tehdessään, kuin sitä joka on -sellaista kovaa kokenut, että on täytynyt kieltäytyä turmiollisesta -huvista ja on kadottanut kurjan onnen. - -Tämä on varmaan todellisempaa sääliväisyyttä -- siihen kun ei -sekaannu iloa toisen tuskasta. Sillä vaikkakin rakkaus velvoittaa -hyväksymään sitä, joka tuntee tuskaa sääliessään kurjaa, niin -kuitenkin se, joka on todella sääliväinen soisi mieluummin ei -ensinkään olevan olemassa sitä, joka tuon säälin tuskan aiheuttaa. - -Sillä jos olisi olemassa pahansuopaa hyvänsuopaisuutta -- mikä on -mahdotonta -- niin voisi sekin, joka todellisesti ja vilpittömästi -säälii, toivoa kurjien olemassa oloa saadakseen heitä sääliä. -Niinmuodoin on jotain tuskaa, joka on hyväksyttävää, ei mitään, joka -on rakastettavaa. - -Mutta minä kurja silloin rakastin tuntea tuskaa, ja ha'in tuskan -tunteelle virikettä näytelmistä, joissa näyttelijät tuntematta -itse mitään tuskaa esittivät toisten tuskia. Ja näyttelijän -esitys miellytti minua sitä enemmän, ja veti minua puoleensa sitä -voimallisemmin, kuta vuolaammin se sai kyyneleeni vuotamaan. Mutta -eihän tuo ihmeteltävää ollutkaan, koska minä onneton laumastasi -eksynyt ja vartioimiseesi suuttunut lammas olin saastutettu -häpeällisestä synnin spitaalitaudista. Siitä myös johtui haluni -tuskien tuntemiseen -- joiden en kuitenkaan mitenkään olisi suonut -syöpyvän syvemmälle sisälleni. En, näet, halunnut sellaisia -tuskia kokea, jollaisia halusin näytelmänä katsella vain siinä -tarkoituksessa, että karmisi pintaani. - -Ja kuitenkin ne vaikuttivat samoin kuin jos ruumista kynsin -raavitaan: polttavia paiseita, tarttuvaista märkää ja kauhistavaa -kyllästymistä. - -Sellaista oli elämäni. Vaan tokkopa se olikaan mitään elämän -arvoista, oi minun Jumalani? - -Mutta loitompana kuitenkin liiteli ylt'ympärilläni Sinun uskollinen -laupeutesi! Millaiseen törkeyteen takerruinkaan ja tahraannuin! -Minä noudatin uteliaisuutta, joka ei pyhääkään pilkalta säästänyt, -ja se vajotti minut, jätettyäni Sinut, ylön syvälle epäuskoon ja -epävakaiseen pahojen henkien palvelemiseen, joille minä uhriksi -kannoin minun pahat tekoni. Tästä kaikesta Sinä kuitenkin minua -armollisesti kuritit. - -Huonojen toverien seurassa minä silloin alaikäisenä lueskelin -kirjoja kaunopuheisuudesta, sillä minä halusin kaunopuhujana loistaa -muita etevämpänä. Tavanmukaisessa järjestyksessä opiskellen olin -ennättänyt erääseen Ciceron kirjaan, joka sisältää kehoituksen -filosofian tutkimiseen, ja kutsutaan "Kehoittaja" eli latinankielellä -"Hortensius". Oi kuinka kiihkeä ja palava halu minulla oli, -minun Jumalani, saada lentää kuin siivin ylös näistä maallisista -olosuhteista Sinun tykösi. Minä en käsittänyt toimenpiteitäsi minun -suhteeni, sillä Sinun tykönäsi on viisaus. Mutta rakkautta viisauteen -kutsutaan kreikankielellä "filosofia", ja sitä rakkautta sytytti -minussa tuo mainittu kirja, johon olin ihastunut ei vain siinä -käytettyjen lausetapojen, vaan paljoa enemmän siinä lausuttujen -totuuksien tähden. Varsinkin viehätyin minä tähän kohtaan tuossa -kirjassa: Minun ei pitäisi rakastaa, etsiä, tavoitella, hyväksyä tahi -hyväillä ei tätä eikä tuota lahkoa, vaan itse viisautta esiintyipä se -missä paikassa tai muodossa tahansa, ja minä kovasti kiihotuin tuosta -kirjasta ja sytyin innostuksen tulesta hehkumaan. - -Ainoastaan se seikka laimensi kiihkoani, ettei Kristuksen nimeä siinä -mainittu. Sillä Sinun armollisen kaitselmuksesi mukaan, oi Herra, oli -minun hento sydämeni tämän, minun vapahtajani, Sinun poikasi, nimen -jo ennakolta äidin maidossa sisälleen särpinyt ja syvälle itseensä -kätkenyt, jonkatähden ei mikään, mikä puuttui tuota nimeä, olkoon se -kuin oppinutta, kaunista ja totuudenmukaista tahansa minua kokonaan -mukaansa temmannut. - -Sentähden päätin minä kääntää huomioni pyhään kirjaan nähdäkseni, -millainen se on. Ja katso! minä huomasin sen sellaiseksi, jota eivät -korkeaoppiset kopeat käsitä, eivätkä tajua poika pahaisetkaan; joka -on aluksi matalata astua, mutta tuonnemma tultaessa korkeaa, ja -lopuksi katoo salaisuuksien pilvien taakse. - -Mutta minulle oli mahdotonta astua siihen sisälle tai taivuttaa -niskaani käydäkseni sen askelissa. En, näet, ensi kerran käydessäni -käsiksi tuohon pyhään kirjaan ajatellut sillä tapaa siitä kuin nyt -tätä kirjoittaessani, vaan se näytti minusta niin arvottomalta, -ett'ei sitä kävisi vertaaminenkaan Ciceron arvokkaisiin kirjoihin. - -Minä, näet, paisuneena välttelin sen kohtuullisuutta; ja ajatusteni -terävyydellä en kuitenkaan kyennyt tunkemaan syvemmälle sen -sisältöön. Ja kuitenkin oli juuri tuo kirja omiansa kasvamaan -kasvavien poikien keralla; vaan minulle oli vastenmielistä olla -pahaisena poikana, ja ylpeydestä paisuneena luulin olevani suuri. - -Sentähden jouduin minä ihmisten joukkoon, jotka olivat ylpeyden -hulluutta, lihan himoja ja laverruksia täynnä.[19] - -"Totuus, totuus" he hokivat usein kyllä minulle, vaan totuutta ei -milloinkaan ollut heissä. Perättömiä he puhuivat ei ainoastaan -Sinusta, joka olet todellinen totuus, vaan myös noista tämän maailman -alkuaineista, Sinun luomistasi. - -Oi totuus, totuus! kuinka sydämellisesti sieluni syvimmästä -syvyydestä ikävöitsin Sinua juuri silloin kun nuo ihmiset ehtimiseen -lavertelivat minulle Sinusta ainoastaan sanoilla ja monilla, -suunnattoman suurilla kirjoilla. - -Nepä olivat vaan vateja, joissa minulle Sinua isoavalle, Sinun -asemestasi syötäväksi kannettiin aurinko ja kuu, nuo kauniit luomasi; -vaan kuitenkin olivat ne luomiasi -- eikä niistäkään ensimäisiä -ja etevimpiä -- etkä Sinä itse. Sillä edellä noita ruumiillisia, -olkootpa kuin loistavia ja taivaallisia, käyvät hengelliset luomasi. -Vaan minä en noita ensimäisiä ja etevimpiäkään luomiasi isonnut. - -Sinua itseäsi, joka olet muuttumaton totuus, ja jossa ei hetkeksikään -pimeys ja valkeus vaihetu [Jaak. 1, 17], minä isosin ja janosin. - -Ja kuitenkin yhä eteeni kannettiin loistavia fantasiakuvia! -Parempi sittenkin olisi ollut rakastaa tuota aurinkoa, jonka edes -todellisesti näemme silmäimme edessä, kuin noita harhakuvia, jotka -aiheutuvat siitä että silmä pettää. - -Mutta Sinä, minun rakkauteni, jonka helmaan minä heikkona heittäydyn -väkeväksi tullakseni, et sisälly niihin, joita näemme, olkootpa -vaikka taivaalla, etkä niihin, joita emme siellä näe, sillä Sinä olet -ne luonut, etkä luomistasikaan kappaleista pidä niitä korkeimpina. -Kuinka aivan toista oletkaan siis kuin nuot mielikuvitukseni -olemattomista kappaleista luomat harhakuvat! Todellisempia kuin nämät -ovat todellisten kappalten aiheuttamat mielikuvat ja todellisempia -kuin mielikuvat ovat itse kappaleet. Mutta Sinä et kuulu -kappaleisiin, etkä sisälly sieluunkaan, joka on ruumiin elo. Niinpä -olet parempaa kuin ruumiin elo, ja todellisempi kuin ruumis. Niin, -Sinä olet sielujen elo, kaikkien elollisten elo, elollinen, jolla on -itsessäsi elämä; Sinä olet muuttumaton elämä, ja minunkin sieluni -elämä. - -Missä siis olitkaan silloin minuun nähden, ja kuinka kaukana, kun -minä kuljeskelin kaukana Sinusta, saamatta syödäkseni rapaakaan, -jolla sikoja syötin?![20] Kuinka paljoa paremmat ovatkaan -kieliniekkain sanan saivarrukset ja runoilijain sadut kuin nuo -petolliset paulat! Lausuessani runoa lentävästä Medeasta,[21] en sitä -todeksi väittänyt, enkä liioin todeksi uskonut kuullessani muiden -sitä lausuvan. Mutta noita asioita olen todella uskonut. Voi, voi, -kuinka olenkaan askel askeleelta voinut vajota aivan alas hornan -syvyyteen! - -Minähän totuutta kaivaten kiihkeästi työtä tein, kun minä Sinua, -minun Jumalani -- tunnustan sen Sinulle, joka olet minua armahtanut -silloin, kun en vielä Sinua tunnustanut -- kun minä Sinua etsin -ei järkeni, eikä omantuntoni mukaan, joilla tahdoit minua eläimiä -etevämmäksi kohottaa, vaan lihallisen mieleni mukaan. - -Mutta Sinä olit minun sisintä olemustani sisempi, ja korkeampi -korkeinta lentoani. Minä törmäsin Salomonin sananlaskuissa mainittuun -hurjaan ja hulluun vaimoon, joka istuu tuolilla porttikäytävässä ja -sanoo: Haukatkaa haluisesti kiellettyä leipää, juokaa varkain-vietyä -vettä, sillä se on suloista. [Salom. Sanani. 9, 17.] Tämä sai minut -mukaansa vietellyksi, sillä hän tapasi minut Sinusta vieraantuneena, -silmät lihan himoista palavina, ja sisukseni märehtien sitä, mitä -silmien kautta olin niellyt. - -En muusta todella olevaisesta tiennyt, ja minut saatiin melkein -lapsellisilla viisastelemisilla suostumaan tyhmiin petkuttajiin, -heidän kysellessä: "Mistä on paha kotoisin? Onko Jumala rajoitetussa -ruumiillisessa muodossa, ja onko hänellä hiukset ja kynnet? Ovatko -ne vanhurskaiksi arvattavat, jotka samalla kertaa pitävät useampia -vaimoja, tappavat ihmisiä, ja uhraavat eläinuhreja?" - -Perehtymättömänä näihin asioihin minä peräti hämmennyin niin että -poistuessani totuudesta luulin sitä lähestyväni. Minä en, näet, -tiennyt pahan olevan hyvän sortumista ja vähentymistä yhä vähemmäksi, -kunnekka ei siitä ole merkkiäkään jäljellä. Miten olisinkaan sitä -huomannut minä, jonka silmäin näkö oli suunnattuna vaan ruumiiseen, -ja hengellinen näkö mielikuvituksen harhakuviin? - -Minä en tiennyt, että Jumala on henki, jolla ei ole pituudelle eikä -leveydelle ulottuvia jäseniä, tai ruumista, joka ottaa tilaa ja -painaa. Sillä ruumis osissaan on vähempi kuin kokonaisuudessaan, -ja jos oletettaisiinkin se äärettömän suureksi, niin joku sen osa -kuitenkin määrätyn välimatkan rajoittamana varmasti olisi pienempi -kuin ääretön, eikä tuo ruumis olisikaan kokonaisuudessaan kaikkialla -kuten henki, kuten Jumala on. - -Ja mikä meissä on se Jumalan kaltaisuus, jonka tähden raamattu -syystä sanoo meidän luoduksi Jumalan kuvaksi, sitä en minä vähääkään -aavistanut. - -En myöskään tuntenut sitä todellista sisällistä vanhurskautta, -joka ei arvostele tottumuksen lain mukaan, vaan kaikkivaltiaan -Jumalan erehtymättömästi oikean lain mukaan, jonka mukaan kaikkien -paikkakuntien ja aikojen tavat tulee muodostua jonkun verran -erilaisiksi kunkin paikkakunnan ja ajan eri luonteen mukaan, samalla -kun se itse kaikkialla ja aina pysyy samana, eikä ole yhtä siellä, -toista täällä, eikä milloin mitäkin. - -Tämän lain mukaan olivat Aabraham, Iisak, Jaakob, Mooses ja Daavid, -joita kaikkia Jumala on kehunut, vanhurskaita. Taitamattomat kyllä, -jotka inhimillisen päivän mukaan arvostelevat ja kaikkia ihmiskunnan -tapoja omain yksipuolisten tapainsa mukaan mittaavat, arvostelevat -heitä syntisiksi. - -Mutta eikö tämä ole yhtä hullua kuin jos asevarustukseen tottumaton, -joka ei tiedä mikä kappale kuhunkin jäseneen kuuluu ja soveltuu, -tahtoessaan peittää päätä sääryksellä tai panna kypärää jalkaan, -murisisi siitä, ett'eivät sopivasti mukaannu paikkaansa? Tai eikö ole -kuin jos joku nähdessään jonkun orjan tekevän semmoista, jota ei sovi -juomanlaskian tehdä, tai nähdessään takapihalla tapahtuvan sellaista, -jota ei sallita pöydän ääressä, paheksuisi sitä, ett'ei samassa -talossa ja samassa perheessä anneta samat tehtävät ja oikeudet -kaikille ja kaikkialla? - -Juuri samalla tapaa menettelevät ne, jotka kuullessaan tuommoisena -aikana jotain olleen vanhurskaille luvallista, mikä ei enää tänä -aikana ole sellaisille luvallista, pahastuvat. Ja samalla tapaa -ne, jotka paheksuvat, että Jumala aikojen olosuhteiden mukaan -käskee toiselle toista ja toiselle toista, vaikka kumpikin samaa -vanhurskautta pitäisi palvella. - -Onko siis vanhurskaus vaihtelevaa ja muuttelevaa? Ei suinkaan. Vaan -aikakaudet, joita se on pantu hallitsemaan, ovat muuttelevaisia -- -sillä nehän ovat aikaa. - -Ihmiset taas, joiden elämä on niin lyhyt maan päällä, eivät huomaa -entisaikain heille tuntemattomien ja nykyajan heille tuttujen -tapojen, eivätkä vierasten kansojen tuntemattomien ja oman kansan -tuttujen tapojen keskinäistä yhteyttä. Mutta mikä mihinkin saman -ruumiin jäseneen, mikä mihinkin saman päivän eri hetkeen, mikä -millekin kappaleelle tai henkilölle samassa talossa soveltuu, sen -he helposti huomaavat. Edellisessä tapauksessa he moninaisuuteen -loukkaantuvat, jälkimäisessä taas siihen mukaantuvat. - -Näitä asioita en silloin ymmärtänyt, enkä huomannut; vaikkakin ne -joka suunnalta sattuivat silmiini, en niitä nähnyt. - -Sepittäessäni runoja ei sopinut minun panna mitä runojalkaa tahansa -mihin tahansa, vaan toiseen runomittaan toista ja toiseen toista -runojalkaa, eikä samankaan säkeen joka kohtaan samaa jalkaa. Ja -kuitenkaan ei runoustaide, jonka avulla runoja sepittelin, käsittänyt -vaan sitä tai tätä ja milloin mitäkin runomittaa, vaan kaikki -runomitat samalla kertaa. - -Mutta minä en vaan älynnyt vanhurskauteen, jota hyvät ja hurskaat -ihmiset palvelevat, paljon korkeammalla ja jalommalla tavalla -sisältyvän kaikki, mitä Jumala on käskenyt. En liioin älynnyt, ett'ei -se mistään kohdasta muutu, vaikk'ei se eri aikoina annakaan samalla -kertaa kaikkia määräyksiään, vaan kunakin aikana määrää sellaista -kuin silloin sopii. - -Minä sokea moitin hurskaita isiä ei ainoastaan siitä, miten he -Jumalan käskyn ja vaikutuksen mukaan nykyisyyden olosuhteissa -käyttäytyivät, vaan myös sen johdosta, mitä he Jumalan ilmoituksen -mukaan tulevista tapahtumista julistivat. - -Mutta tokkopa milloinkaan tai missään on pidetty vääränä rakastaa -Jumalaa kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta -mielestään tai rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään? - -Samoin rikokset luontoa vastaan, jommoiset Sodomalaisten synnit -olivat, ovat kaikkialla ja aina halveksittavia ja rangaistavia. - -Jos kaikki kansat semmoista tekisivät, niin olisivat he myös kaikki -samaan rikokseen syyllisiä Jumalallisen lain mukaan; sillä ei Jumalan -luoma ihmisluonto salli ihmisen niin käyttäytyä. Itse se yhteys, mikä -meillä tulee olla Jumalan kanssa, näet, rikotaan, kun Hänen luomansa -luonto saastutetaan luonnottomalla himolla. - -Ne rikokset taas, joilla rikotaan ihmisten tapoja vastaan, ovat -tapojen ollessa erilaiset, vältettävät vaan siitä syystä, ett'ei -jonkun valtion tai kansan tapa, joka tottumuksen tai lain kautta -on vakaantunut, tulisi loukatuksi jonkun oman maan kansalaisen tai -jonkun muukalaisen himon kautta. - -Sillä rumahan on jokaisessa kappaleessa semmoinen pala, mikä ei -sovellu kokonaisuuteen. Mitä hyvänsä Jumala käskee vaikka kenen lakia -tai tapaa vastaan, _on se tehtävä_, vaikka ei sitä milloinkaan olisi -siellä ennen tehty; jos sen tekemistä on jonkun aikaa laiminlyöty, on -se uudistettava ja jos ei siihen ole ennen ryhdyttykään, on siihen -nyt ryhdyttävä. - -Sillä jos on kuninkaan lupa hallitsemassaan valtakunnassa käskeä -jotakin, jota ei kukaan hänen edellään, eikä hän itse tätä ennen -ole käskenyt, ja jos on valtioyhteyden luonteen mukaista että häntä -totellaan, valtioyhteyden luonnetta vastaan taas jos ei häntä totella --- inhimillisen yhteiskunnan peruslakejahan on että tulee totella -kuningasta -- kuinka paljoa enemmän on Jumalaa koko luomakunnan -hallitsijaa ehdottomasti toteltava kaikessa, mitä ikinä Hän käskee. -Sillä niinkuin inhimillisten valtakuntien kesken mahtavampi vaatii -heikommalta kuuliaisuutta, niin vaatii Jumala kaikilta. - -Samoin vallitsee kaikissa rikoksissa sama vaikutin. Olkoonpa että -halutaan toista vahingoittaa häpäisemällä häntä tai tekemällä -vääryyttä häntä vastaan tai tekemällä kumpaakin. Olkoonpa että -joku tekee tuota kostaakseen, kuten vihamiehet tekevät toisilleen, -tai saadakseen toiselta jotain erinomaista etua, kuten tapahtuu -matkustajaa ryövättäessä. Tekipä joku tuota tahtoessaan onnettomuutta -välttääkseen kukistaa sen, jota pelkää. Tekipä joku tuota -kadehtiessaan onnettomuudessaan toista onnellisempaa tai ollen -jossain suhteen onnen suosimana kateellinen sitä kohtaan, jonka -pelkää pääsevän vertaisekseen, tai jonka jo tuskalla vertaisekseen -tuntee. Tai tekipä joku tuota tahtoen vaan toisen onnettomuudesta -nauttia kuten ne tekevät, jotka katselevat kilpataistelijoita, ja -ne, jotka nauraen pilkkaavat toisia ihmisiä olivatpa keitä hyvänsä. -Sama moitittava vaikutin on kuitenkin näissä kaikissa rikoksellisissa -teoissa: halu toista vahingoittaa. - -Näissä teoissa ilmenee synti. Ja syntiä siittää lihan himo, silmäin -pyyntö ja koreilemisen halu; joko yksi tai kaksi näistä tai kaikki -kolme samalla kertaa. Tällä syntisellä elämällä rikotaan kolmea ja -seitsemää käskyäsi vastaan, tuota kymmenien käskyjesi kymmenkielistä -psalttaria vastaan, oi Jumala, Sinä kaikkein korkein ja suloisin! - -Vaan millä Sinua voidaan häväistä, johon ei mikään tahra tartu?! -Millä Sinua vastaan voidaan rikkoa, joka et mistään vahinkoa kärsi? - -Tosin nuo teot eivät satu Sinuun, mutta ne koituvat ihmiseen -itseensä. Ja sinä rankaiset ihmistä synneistä, koska hän syntiä -tehdessään Sinua vastaan samalla tekee vääryyttä omaa sieluansa -vastaan. Ja synti petollisesti ilmi-antaa tekijänsä tekipä hän -syntiä luonnottomaksi turmellen luontoansa, jonka Sinä olet tehnyt -ja järjestänyt, joko luvallisten asiain kohtuuttomalla käyttämisellä -tai käyttämällä himosta palavana luvattomia asioita vastoin luonnon -järjestystä. - -Myös joutuu ihminen syylliseksi raivotessaan ajatuksin tai sanoin -Sinua vastaan ja potkiessaan tutkainta vastaan, ja myös jos hän -suuttuneena murrettuaan inhimillisen yhteiskunnan liitokset röyhkeänä -iloitsee hajoitetuista siteistä ja katkotuista kahleista, tuntien -sydämessään nautintoa. - -Näin käypi kun Sinut hyljätään, joka olet kaiken elämän lähde, joka -olet kaikkeuden luoja ja hallitsija, ja kun ihminen irroittaen -ylpeänä itsensä Sinusta rakastaa vaan niitä näitä, katoovaisia -kappaleita. - -Sentähden nöyrtyneinä ja katuvina palaamme Sinun tykösi, ja Sinä -puhdistat meitä pahoista tottumuksista ja olet meille armollinen -tunnustaessamme syntimme. - -Sinä kuulet vankien huokaukset, ja irroitat kahleemme, joihin itse -olemme itsemme kytkeneet, jos emme enää töyttää Sinua vastaan -valheellisen vapauden sarvilla ahnehtien -- jopa uhalla kadottaa -kaikkea omaisuuttamme -- saada enempää ja rakastaen enempi omaa -maallista parastamme kuin Sinua, jolta kaikille kaikkea hyvää vuotaa. - -Vaan häpeällisten, rikoksellisten ja niin monen monien sopimattomien -tekojen joukossa on myös niiden syntejä, jotka jo ovat hyvään päin -kehittymässä. Näitä oikeat arvostelijat täydellisyyden ohjeen mukaan -moittivat, mutta samalla kehuvat kuten vihannoivaa laihoakin hedelmän -toivossa. - -Tehdään joskus semmoisiakin tekoja, jotka aivan näyttävät -häpeällisiltä tai rikoksellisilta, eivätkä kuitenkaan ole syntejä. -Sillä ne eivät loukkaa Herran meidän Jumalamme kunniaa, eikä -inhimillisen seuraelämän tapoja. - -Monet teot niinmuodoin, jotka näyttävät ihmisistä moitittavilta, ovat -Sinun todistuksesi mukaan hyväksyttäviä; ja monet ihmisten kiittämät -teot ovat Sinun todistuksesi mukaan tuomittavia. Sillä useinkin on -teko näköjään niin aivan toista, ja toista tekijän mielenlaatu ja -hetken salaiset vaikuttimet. - -Mutta kun Sinä äkisti käsket jotakin tavatonta ja odottamatonta, -sellaistakin jota joskus ennen olet kieltänyt, ja vaikka käskysi syyn -toistaiseksi salaisit, ja vaikkakin olisi tuo muutamien ihmisten -seuratapoja vastaan, ken epäilisi onko käskyäsi toteltava -- jos -muutoin seurakunta, joka sinua palvelee, on vanhurskas? - -Autuaat tosiaan ne, jotka tietävät Sinun käskystäsi toimivansa! Sillä -kaikki palvelijaisi toimet tarkoittavat joko osoittaa, mitä nykyaika -vaatii, tai julistaa tulevia tapahtumia. - -Ymmärtämättä näitä asioita minä pilkkasin noita pyhiä palvelijoitasi -ja profeettojasi. Ja mitä sain minä aikaan pilkatessani heitä muuta -kuin että itse jouduin pilkanalaiseksi Sinun edessäsi?! - -Minä huomaamatta ja vähitellen jouduin niin pitkälle noihin -Manikeolaisten hullutuksiin, että luulin viikunoita puusta -poimittaessa viikunan ja puun, joka sen on äidillisesti synnyttänyt, -itkevän maitoisia kyyneleitä. Mutta jos vieraan ja rikoksellisen -käden puusta pudotettua viikunan, joku pyhistä tuon viikunan söisi -ja sisuksissaan sulattaisi, niin hänestä muka tulisi huokaillessaan -rukouksissa ollessaan tai röystäillessään, hengittimien kautta ulos -enkeleitä jopa kappaleita Jumalastakin. Nuo korkeimman ja todellisen -Jumalan kappaleet olisivat muka olleet tuossa hedelmässä vangittuina, -ell'eivät olisi valitut pyhät hampaillaan ja vatsallaan niitä -irroittaneet. - -Ja minä kurja luulin velvollisuudeksi osoittaa enempi sääliväisyyttä -maan hedelmiä kuin ihmisiä kohtaan, joita varten ne ovat kasvamassa. -Sillä jos nälkäiselle kerjäläiselle, joka ei ollut Manikeolainen, -annettiin tuo pyhä pala, niin oli se muka samassa kuin kirottu ja -tuomittava raskaimman rangaistuksen ansainneeksi. - -Mutta Sinä ojensit kätesi korkeudesta [Ps. 144, 7], ja vedit sieluni -tästä synkeästä syvyydestä. Sillä Sinuun uskova äitini itki minua -kasvojesi edessä enempi vielä kuin äitien on tapana itkeä kuolleita -lapsiaan haudalla. Hän, näet, Sinulta saamansa uskon ja Hengen kautta -näki minut kuolleeksi. - -Sinä kuulit häntä, Herra. Sinä et halveksinut hänen kyyneleitään, -jotka valuen alas kasvoilta kostuttivat maata hänen silmäinpä alla -joka paikassa, missä hän rukoili. Niin, Sinä kuulit häntä. - -Sillä mistä muualta kuin Sinulta tuli tuo uni, jolla Sinä häntä niin -lohdutit, että hän taas soi minun elää hänen kodissaan ja aterioida -hänen kanssaan saman pöydän ääressä? Tätä hän jo oli ruvennut -minulta kieltämään tahtoen vastustaa ja inhota Jumalaa pilkkaavia -harhaoppejani. - -Hän unta nähdessään oli seisovinaan jollakin puisella tasapinnalla, -ja häntä lähestyi nuorukainen loistavissa vaatteissa, hilpeänä ja -nauraen. Mutta hän itse seisoi suruisena ja murheen murtamana. Kun -tämä oli häneltä kysynyt hänen murheensa ja jokapäiväisten itkujensa -syytä -- neuvoakseen, kuten tuollaisissa tapauksissa tavallista -on, eikä saadakseen neuvoa -- ja kun hän oli vastannut olevansa -huolissaan minun hukkumisestani, niin oli tämä käskenyt häntä olemaan -siitä asiasta huoleton ja muistuttanut, että hänen pitäisi tarkata, -jotta hän huomaisi minunkin olevan siellä, missä hänkin. Ja kun -hän sitä tarkkasi, huomasi hän minun seisovan vieressään samalla -tasapinnalla. - -Minkätähden sai hän tämän unen? Eikö sentähden, että korvasi olivat -kuulleet hänen sydämensä huokaukset?! Oi, sinä kaikkivaltias hyvä -Jumala, joka niin huolta pidät meistä jokaisesta kuin jos hänestä -ainoastaan huolta pitäisit, ja kaikista yht'aikaa kuin jos yhdestä -kerrallansa! - -Ja mistä tääkin johtui? Kun, näet, hän oli kertonut minulle -unennäkönsä, koetin minä sitä niinpäin selittää, ett'ei muka hänen -tarvitsisi epäillä pääsevänsä minun kehityskannalleni. Vaan hänpä -vastasi suoraa päätä vavahtelematta: ei niin, ei minulle ole sanottu -"missä hän on, siellä sinäkin", vaan "missä sinä olet, siellä -hänkin". Minun läheinen ja petollinen selitykseni ei häntä saanut -hämmentymään; hän oitis huomasi oikean merkityksen, jota en minä -ollut huomannut ennenkun hän sen sanoi. - -Minä tunnustan Sinulle, Herra, että tämä vastaus, jonka Sinä -minulle valppaan äitini kautta annoit, minua -- sen mukaan kuin -muistan -- vielä enemmän liikutti kuin itse tuo uni. Sen kautta -kuitenkin suotiin jo silloin, niin kauvan ennakolta, hurskaalle -äidilleni nykyisten huoliensa huojennukseksi iloa noin kaukaisesta -tulevaisuuden asiasta. - -Sillä kului vielä melkein yhdeksän vuotta, jolla aikaa minä rypesin -hornan syvyyden liejussa ja harhaopin petollisessa pimeässä; koetin -kyllä useaan kertaan nousta, mutta syöksyin aina syvemmälle. - -Sillä aikaa ei sittenkään tuo puhdassydäminen, hurskas, ja -itsensäkieltäväinen leski -- jommoisia sinä rakastat -- lakannut -kaikkina rukoushetkinään kantamasta huoliaan minusta Sinun eteesi, -ollen tosin toivossa hilpeämpi, mutta kyynelin rukoilemisessa yhtä -harras kuin ennen. Ja hänen rukouksensa nousivat kasvojesi eteen. -Ja kuitenkin laskit Sinä vielä minun vierimään ja vyörymään tuossa -synkeydessä. - -Tällä välin annoit äidilleni toisenkin vastauksen, jonka muistan --- käyn myös monien seikkojen ohi, koska riennän sellaisiin, jotka -minua enimmin vaativat tunnustuksia tekemään Sinun edessäsi, ja koska -monia en muistakaan. Niin, Sinä annoit hänelle toisen vastauksen -pappisi kautta, erään kirkon kasvattaman ja pyhiin kirjoihisi hyvin -perehtyneen piispan kautta. - -Häntä pyysi äitini pitämään arvolleen sopivana keskustella kanssani, -jotta hän kumoisi harhaoppejani, ja neuvoisi minua pois pahasta -siihen, mikä hyvää on. Näin oli, näet, äidilläni tapana tehdä, -milloin vaan tapasi tuohon toimeen mielestään sopivia henkilöitä. -Mutta piispa kieltäytyi tätä tekemästä, järkevästi kyllä, kuten -jälkeenpäin olen tullut huomaamaan. - -Hän, näet, vastasi, ett'en ole vielä neuvottavissa, koska olen kovin -viehättynyt tuon harhaopin uutuudesta, ja koska jo olin muutamilla -viisastelemisilla useita kokemattomia saanut kiihkomielisiksi, -kuten itse olivat hänelle ilmoittaneet. Anna hänen vaan olla -- -sanoi hän -- ja rukoile paljon hänen puolestaan Herraa. Itse on hän -lukemalla kyllä huomaava, missä suhteen tuo on harhaoppia ja kuinka -suurta jumalattomuutta se on. Samalla hän myös kertoi, miten hänen -oma harhaan johdettu äitinsä oli jättänyt hänet vähäisenä poikana -Manikeolaisten haltuun, ja miten hän oli ei ainoastaan lukenut, -vaan myös jäljentänyt melkein kaikki heidän teoksensa. Mutta sitten -oli hänelle ilman että kukaan oli väittelyllä kumonnut hänen -mielipiteitään selvinnyt, kuinka vaarallinen ja kartettava tuo lahko -on. Ja hän olikin sitä sitten karttanut. - -Kun hän oli tämän kaiken kertonut, ei äitini sittenkään tahtonut -tyytyä, vaan vaati yhä kiihkeämmin rukoilemalla ja runsailla -kyynelillä, että hän kävisi minua katsomassa ja keskustelemassa -kanssani. - -Silloin hän kyllästyneenä ja melkein suuttuneena sanoi: "Mene ja -jätä minut rauhaan; niin totta kuin sinä elät, ei voi niin monien -kyynelien poika hukkua". Nämä sanat otti äitini vastaan aivan sen -arvoisina kuin jos olisivat suoraan taivaasta kajahtaneet. Niitä hän -usein muisteli keskustellessaan kanssani. - - - - -4 KIRJA. - -Ystävän kuolema. - - -Noiden yhdeksän vuoden kuluessa, yhdeksännestätoista kahdeksanteen -kolmatta ikävuoteeni, me eksyksissä kuljimme ja eksytimme muita -moninaisilla himoilla. Julkisesti tapahtui se niin kutsuttujen -vapaiden taiteiden kautta ja salaisesti uskonnon petollisella -varjolla. Milloin ylpeinä kopeilimme, milloin taikauskoisina -vapisimme, aina vaan ollen täynnä tyhjyyttä. Toisaalta tavoittelimme -kansan suosion tyhjän päiväistä kunniaa, kättenpaukutuksia -näyttämöllä, kilpalaulajan pian kuihtuvaa kunnia-seppelettä, -näytelmiä narrimaisuuksineen ja hillittömien himojen tyydytystä. -Toisaalta taas etsimme itsellemme puhdistusta kaikesta tuosta -tahrasta kantamalla noille niin kutsutuille valituille ja pyhille -ruokia, jotta he niistä meille vatsassansa valmistaisivat enkeleitä -ja jumalia meitä vapauttamaan.[22] - -Tuollaista minä tavoittelin ja toimittelin ystävieni kanssa, jotka -minun kauttani ja minun kanssani olivat harhaan joutuneet. Pilkatkoot -vaan minua nuo röyhkeät, joita et ole vielä, minun Jumalani, -saanut masennetuksi ja särjetyksi heidän terveydekseen. Minä -kuitenkin Sinun kasvojesi edessä ja Sinulle ylistykseksi tunnustan -häpeälliset tekoni. Suo minun, minä rukoilen, oi suo minun nyt -muistissani läpikäydä entisiä synnin harharetkiäni, ja kantaa Sinulle -riemu-uhria. Sillä enhän ole Sinutta sen parempi kuin kadotukseen -viettelijä! Ja eihän ole hyvin laitani muulloin kuin Sinun maitoasi -imiessäni tai nauttiessani Sinua, joka olet turmeltumaton ravinto! -Ja kenessä ihmisessä on itsessään vähääkään ihmisyyttä?! Pilkatkoot -vaan meitä nuo miehuulliset ja mahtavat, mutta me heikot ja köyhät -tahdomme Sinun nimeäsi tunnustaa. - -Noina vuosina opetin minä puhujataitoa ja myyskentelin oman himoni -voittamana voittoisaa sanasukkeluutta. Tahdoin kuitenkin -- Sinä sen -tiedät, Herra -- mieluummin itselleni hyviä oppilaita, semmoisia -hyviä, näet, jotka tässä matoisessa maailmassa hyvistä käyvät, ja -minä tahtomatta pettää opetin heille petollisia juonia, että he niitä -käyttäisivät, ei syyttömiä vastaan, vaan syyllisen puolustamiseksi, -joskus kun siihen näytti syytä olevan. - -Sinä, Jumala, näit, kaukaa uskoni olevan lipumassa limaisella -tiellä ja vain heikosti tuikkivan paksun savun keskeltä. Mutta -tätä tämmöistä uskoa minä kuitenkin opetustointani harjoittaessani -tarjoilin oppilailleni, jotka rakastivat turhuutta ja etsivät -valhetta, minun ollessa tässä heidän toverinaan. - -Näinä vuosina oli minulla kulta, jonka kanssa en elänyt laillisessa -avioliitossa; häälyvä, hillitön himoni vain oli hänet vainullaan -käsiinsä saanut. Kuitenkin oli minulla tuo yksi, ja olin hänelle -uskollinen kuten aviokumppanille ainakin. Sittenkin sain minä hänen -kauttaan omassa elämässäni kokea kuinka suuri on erotus säännöllisen, -lasten siittämisen tarkoituksessa solmitun, avioliiton ja -intohimoisen rakkauden aikaansaaman, mielivaltaisen yhtymän välillä, -jonka synnyttämä vastenmielinen sikiö vasta vähitellen ja väkisin -valloittaa itselleen vanhempiensa rakkauden. - -Noina vuosina, jolloin ensi kerran aloin syntymäkaupungissani -opettaa, olin minä hankkinut itselleni ystävän, joka, ollen -oppitoverini ja ikäiseni ja kukoistaen kerallani parhaassa nuoruuden -kukoistuksessa, oli minulle hyvin rakas. Rinnallani oli hän -poikana kasvanut; yhdessä olimme koulua käyneet, yhdessä olimme -leikkiä lyöneet. Silloin ei hän vielä ollut niin hyvä ystävä kuin -myöhemmin, eikä sitten myöhemminkään ollut ystävyytemme sellaista -kuin todellinen ystävyys on. Todellista ystävyyttä on, näet, -ainoastaan se, minkä Sinä solmit niiden välille, jotka riippuvat -Sinussa Rakkaudella, mikä on vuodatettu sydämeemme pyhän Hengen -kautta, joka meille annettu on. [Rom. 5, 5.] Kuitenkin oli se -yhtäläisten opintojen vaikuttaman innostuksen sytyttämänä sangen -suloista. Sillä oikeasta uskostakin, mikä ei vielä ollut niin aivan -syvälle nuorukaiseen juurtunut, olin minä hänet eksyttänyt pois -taikauskoisiin ja turmiollisiin satuihin, niihin, joiden tähden -äitini oli minusta huolissaan. - -Hänen sielunsa jo harhaili yhdessä minun sieluni keralla, eikä voinut -sieluni tyytyä ilman häntä. - -Mutta katso! Sinä joka takaa ajaen uhkaat niitä, jotka Sinua -pakenevat, Sinä sekä koston Jumala että laupeuden lähde, Sinä -palautat meitä luoksesi ihmeellisiä teitä. Ja katso! Sinä tempasit -toverini tästä elämästä, kun tuskin vuoden ajan oli kestänyt -ystävyytemme, joka oli minulle suloista yli kaiken muun, mikä -sulostutti silloista elämääni. - -Missä on ainoatakaan ihmistä, joka voisi ylistettäviä tekojasi -kertoa, edes niitäkään, joita vain omassa elämässään on saanut kokea?! - -Mitä teit Sinä silloin minulle?! Kuin tutkimatoin on Sinun -tuomioittesi syvyys?! - -Hän ponnisteli kuumeen kourissa ja makasi kauvan tajuttomana kuoleman -kielissä. Ja kun ei ollut hänen paranemisestaan toivoa, niin hän -kastettiin ilman että itse siitä mitään tiesi ja ilman että minä -sitä hänelle toimitin. Päinvastoin otaksuin minä sen, minkä hän oli -minulta saanut, paremmin ylläpitävän hänen henkeään kuin tuon mikä -hänen ruumiissaan hänen tietämättään toimitettiin. - -Mutta aivan toisin olikin asianlaita, sillä juuri tämän toimituksen -jälkeen hän toipui ja tuli terveeksi. Nyt hänelle ilmoitettiin, mitä -hänelle oli tehty. Ja kohta ensi tilassa kun taisin puhua hänen -kanssaan -- taisinkin tehdä sen kohta kun se hänelle itselleen oli -mahdollista, sillä minä en ensinkään poistunut hänen luotaan, ja me -riipuimme toisissamme liiankin paljon -- koetin minä laskea pilkkaa -kasteesta, jonka hän aivan ilman ymmärrystä ja tajuttomana ollessaan -oli saanut, ajatellen että hänkin yhtyisi kanssani pilkkaamaan. -Mutta hän ihmeteltävän ja odottamattoman rohkeasti vakuutti minulle, -että minun piti, jos tahdoin edelleen olla hänen ystävänsä, lakata -sellaista puhumasta hänelle. Minä hämmästyin ja hämmennyin ja kätkin -häneltä toistaiseksi kaikki ajatukseni. Katsoin, näet, että hän -kykenisi kanssani keskustelemaan mieliaineistani vasta terveeksi -tultuaan ja virkeissä voimissa ollessaan. Mutta hänet temmattiin -mielettömyyteni käsistä tullakseen suojatuksi Sinun luonasi minun -lohdutuksekseni: hän, näet, muutaman päivän perästä, kuumeen uusittua -poissa ollessani, kuoli. - -Tuo suru synkistytti sydämeni, ja mihin hyvänsä katsoin, näin -minä vaan -- kuolemaa. Kaikki, mitä minulla oli ollut hänen -kanssaan yhteistä, kääntyi minulle ilman häntä ollessani kauheaksi -kidutukseksi. Kotoinen seutu tuotti minulle kipua kuin rangaistus -konsanaan ja isän koti omituista onnettomuuden tunnetta. Häntä -silmäni etsivät kaikkialla, enkä häntä kuitenkaan löytänyt mistään. -Kaikki kappaleet olivat minulle vastenmielisiä, kun ei häntä ollut -yhdessäkään niistä. Eikä kenkään voinut minulle sanoa "kyllä hän -tulee", kuten ennen hänen eläessään, kun hän oli jonnekin mennyt. - -Minä olin itselleni ratkaisematon arvoitus, ja minä kysyin -sielultani: Miksi olet niin murheellinen ja saatat minun niin kovin -levottomaksi? [Ps. 42, 6] mutta en saanut mitään vastausta. Ja jos -sanoin sielulleni "toivo Jumalaan", niin ei se minua totellut -- -syystä kyllä. Sillä todellisempaa ja parempaa toki oli tuo ihminen, -tuo rakkaimpani, jonka olin kadottanut, kuin se mielikuvituksen luoma -harhakuva, johon kehoitin sieluani panemaan toivonsa. Ainoastaan itku -oli minulle suloista ja se sieluani ilahutti ystäväni asemesta. - -Nyt, Herra, ovat nuo asiat olleet ja menneet, ja aika on parantanut -umpeen haavani. Saanko nyt myös kuulla Sinulta, joka olet totuus, -miksi itkeminen on onnettomille suloista? Vai oletko Sinä, joka -kuitenkin olet kaikkialla läsnä, kauvaksi luotasi heittänyt meidät -onnettomuudessamme? Sinuun ei kajoa, eikä pysty muutokset, mutta me -ajelehdimme kovan onnen puuskien ajamina sinne tänne. Jos me tällöin -emme saisi Sinun kuullen itkeä ja valittaa, niin katoaisi kaikki -toivomme. - -Miksi siis katkerasta elämästä poimimme huokauksia, itkua, ikävää ja -valitusta kuin olisi tämä kaikki makeaa hedelmää? - -Vai sekö tässä on suloista, että toivomme Sinun kuulevan, mitä -kyynelin rukoilemme? Niin tuo toivo se juuri on rukoustemme sulous, -koskapa saamisen toivossa rukoilemme. Mutta oliko tuota suloutta -siinä tuskassa ja surussa, joka minua kalvoi surressani kadotettua -ystävääni? Eipä suinkaan! Enhän voinut toivoa hänen henkiin heräävän, -enkä sellaista rukoillutkaan itkiessäni, vaan minä ainoastaan surin -ja itkin, kun en muuta tainnut. Sillä minä olin onneton, ja olin -kadottanut iloni. - -Tai ehkä itku, vaikka onkin itsessään katkeraa, tuntuu virvoittavalta -sen tyrtymyksen rinnalla, jota tunnemme niitä kohtaan, joista -niiden eläessä olemme nauttineet, ja joista niiden kuoltua kauhulla -pakenemme? - -Mutta miksi tästä puhun? Eihän nyt ole sopiva aika kysellä, vaan -tehdä tunnustuksia Sinun edessäsi. - -Onneton minä olin, ja onneton on jokainen, joka on ystävyyden -siteellä kytketty kuolevaisiin, sillä kadottaessaan heidät hänen -sydämensä aivan särkyy, ja silloin hän vasta oikein tuntee sen -onnettomuuden suuruuden, jonka uhriksi hän joutui, ennenkun heidät -kadottikaan. Noin oli minunkin laitani tuona aikana, ja minä itkin -kovin katkerasti ja väsyessäni oli katkeruus vuoteenani. - -Minä olin onneton, ja pidin kuitenkin tuota onnetonta elämääni -ystävääni rakkaampana. Sillä toisellaiseksi olisin kyllä tahtonut -elämääni muuttaa, mutta en mitenkään sitä kadottaa, mieluummin -sittenkin ystäväni kuin sen. - -Epäilin olisinko tahtonut tehdä hänen edestään, mitä Oresteen ja -Pyladeen kerrotaan tehneen -- jos lieneekään totta. He, näet, -tahtoivat toistensa kanssa kuolla, koska eläminen ilman toista oli -heistä kuolemata pahempaa. - -Mutta minussa oli outo, tälle aivan vastakkainen halu syntynyt. -Minussa oli samalla kertaa mitä suurin kyllästyminen elämään ja mitä -suurin kuoleman kammo. Kuta enemmän minä häntä rakastin, sitä enemmän -minä luullakseni kuolemaa, joka oli hänet minulta ryöstänyt, vihasin -ja pelkäsin kuin katkerinta vihollista konsanaan. Ja minä luulin -sen äkisti korjaavan kaikki ihmiset pois, koska se niin oli voinut -hänellekin tehdä. - -Minua ihmetytti että muut kuolevaiset jäivät eloon, vaikka hän, jota -olin rakastanut sillä tapaa kuin jos ei hän koskaan tulisi kuolemaan, -oli kuollut. Ja sitäkin enemmän minua ihmetytti, että minä, vaikka -olin toinen puoli hänestä, taisin elää hänen kuoltuaan. - -Sattuvasti on joku sanonut ystävätään "sielunsa puolikkaaksi". Sillä -minä tunsin minun sieluni ja hänen sielunsa olleen yhden ainoan -sielun kahdessa ruumiissa. Ja sentähden olikin eläminen minulle -kauheaa, koska en tahtonut puolikkaana elää ja siksi kai kuolemaakin -niin pelkäsin, jotta ei hän, jota niin suuresti olin rakastanut, -kokonaan kuolisi.[24] - -Noin aivan oli laitani, sen muistan. Katso sydäntäni, minun Jumalani! -Luo tätä muistellessani katseesi minuun, Sinä, minun toivoni, Sinä, -joka minun puhdistat sellaisten intohimojen saastaisuudesta ja -kirvoitat jalkani verkosta! [Ps. 25, 15.] - -Voi mielettömyyttä, kun ei ymmärrä rakastaa ihmistä ihmisellisesti! -Voi tyhmää ihmistä, joka ei maltillisesti kanna ihmiselämään kuuluvia -kärsimyksiä! Semmoinen juuri olin minä. Minä kiihkoilin, huokailin, -itkin ja jouduin niin pois suunniltani, etten mistään löytänyt lepoa -enkä lohdutusta. - -Minä kannoin rinnassani rikki raastettua ja verta vuotavaa sielua: -se ei tyytynyt kantajaansa, enkä minä liioin löytänyt paikkaa, mihin -olisin saanut kantamukseni lasketuksi. Ei se viihtynyt leppoisissa -lehdoissa, ei suostunut leikkeihin eikä lauluun, ei hyvältä -hajahtaviin huoneisiin, ei upeisiin aviovuoteisiin, ei lihallisen -rakkauden nautinnoihin, eipä edes kirjoihin eikä runoihin. - -Kaikki minua tympästytti, jopa päivän valokin. Kaikki, mikä ei -ollut hän, oli epämieluista ja vihattavaa -- paitsi huokaukset ja -kyyneleet. Näissä, näet, yksistään oli vähän viihdytystä. - -Milloin hyvänsä sieluni noista itseänsä irroitti, niin kohta suuri -kurjuuteni kuorma minua taas oli painamassa. Sinun päällesi, Herra, -olisi minun pitänyt panna kuormani ja huoleni -- sen kyllä tiesin --- vaan sitä en voinut, enkä tahtonut tehdä -- sitä vähemmin kun ei -ajatuksillani ollut Sinussa mitään tukevaa tai lujaa pohjaa. Ethän -Sinä ensinkään ollut Jumalani, vaan sinä oli oma luomani harhakuva. -Jos yritin panna kuormani sen päälle saadakseni levähtää, niin se -tyhjässä ilmassa hoippuili ja putosi uudelleen päälleni. - -Minä olin edelleenkin se onneton paikka, jossa en voinut olla, ja -josta en myöskään voinut pois päästä. Sillä kunne olisi sydämeni -päässyt sydäntäni pakoon? Kunne olisin minä päässyt itseäni pakoon? -Kunne en olisi seurannut itseni mukana? - -Kuitenkin pakenin minä kotokaupungistani, sillä vähemmän sentään -etsivät silmäni häntä siellä, missä ne eivät olleet tottuneet häntä -näkemään. Ja niin minä tulin Thagasten kaupungista Karthagoon. - -Ajan aallot eivät kulje kuuropäin, eivätkä ne jälkiä jättämättä -ajelehdi aistimiemme läpi; ne toimittavat ihmeteltäviä tekoja -sielussamme. Ne tulivat ja menivät päivästä päivään, ja tullen ja -mennen ne kylvivät minuun uusia mielikuvia ja uusia muistoja. Ja -vähitellen ne saivat minut entiselleni jatkamaan entisiä huvejani, -joiden tieltä tuo suruni väistyi. Mutta siitä sukeutui -- ei uusia -suruja, mutta aiheita uusiin suruihin. - -Sillä miten olisi tuo suru niin hillittömästi ja niin peräti syvälle -päässyt minuun tunkeutumaan, ell'en olisi rakastaessani kuolevaista -kuin kuolematonta, ikäänkuin vuodattanut sieluni hiekkaan? - -Parhaiten sai minua toipumaan ja virkistymään jäljelle jääneiden -ystävieni lohdutukset, joiden kanssa rakastin sitä, mikä minulle -Sinun asemestasi oli rakasta, nimittäin tuota Manikeolaista -suunnatonta satua ja pitkää valhetta, joka kutkuttaen korviamme ja -kiihottaen intohimojamme sai meidät uskottomiksi Sinulle ja turmeli -mielemme. - -Tuo satu ei minulta joutanut kuolon unhotukseen, vaikka yksi -ystävistäni kuoli. Oli paljon muuta, mikä enemmän ihastutti sieluani -ystävien seurassa: yhteiset milloin vakavat, milloin leikilliset -keskustelut, keskinäinen hyväntahtoisuus, hauskojen kirjojen -lukeminen yhdessä, pila- ja juhlapuheet, joilla toisiamme pistelimme -tai kunnioitimme. - -Niinkuin ihminen ei rupea itse kanssansa riitelemään joskin hänen -mielipiteensä muuttuvat; niin emme mekään keskenämme riitaantuneet -joskin joskus olimme eri mieltä, vaan päinvastoin oli tuo -sangen harvinainen erimielisyys pelkkää höystettä tavalliselle -yksimielisyydelle. - -Me milloin opetimme toisiamme, milloin opimme toisistamme. -Poissaolevaa katkerasti kaivattiin, tulijaa ilolla tervehdittiin. -Rakastavien sydänten osoittaessa hellyyttä toisilleen hymyilevin -huulin, ystävällisin sanoin ja silmäyksin sekä tuhansien mitä -ystävällisimpien liikkeiden kautta sulatettiin sielut kuin tulessa -toisiinsa ja monesta muodostui yksi. - -Tämmöinen käytös ystävien kesken on rakastettavaa, niin -rakastettavaa, että ihminen omassatunnossaan tuntee itsensä -syylliseksi jos hän tälläistä rakkautta ja vastarakkautta jollain -lihallisella tavalla palkitsee tyytymättä pelkkiin ystävyyden -osoituksiin. - -Siitä myös tuo musta murhe ja synkkä suru johtuu jonkun kuollessa. -Siitä syystä sydän verta vuotaa suloisuuden vaihduttua katkeruudeksi. -Sentähden sukeuu vainajien sammuneesta elämästä eläville kuolemaa. - -Onnellinen se, joka Sinua rakastaa, ja ystävää Sinussa, ja vihamiestä -Sinun tähtesi! Hän yksin on kadottamatta yhtään ystävää, joka kaikkia -rakastaa Hänessä, joka on katoamaton. Ja ken on tuommoinen paitsi -meidän Jumalamme, Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan, ja ne -täyttää [1 Mos. 2, 4. Jer. 23, 24], koskapa hän onkin ne täyttämällä -tehnyt. - -Sinä et keltään mene karkuun, ell'ei hän itse luotasi karkaa. Ja -minne menee, kunne pakenee se, joka luotasi karkaa? Rakkautesi -helmasta vihasi liekkiin! Sillä missä voi hän sitä välttää että laki -kohdistuu häneen rangaistuksena hänen pahoista töistään? Sinun lakisi -on totuus [Ps. 119, 43], ja totuus olet Sinä itse. - -Sinä voiman Jumala, käännä meitä, ja anna kasvojesi paistaa, niin -me pelastetuiksi tulemme. [Ps. 80, 4.] Sillä minne ikinä ihmissielu -kääntyy muuanne paitsi Sinun tykösi, kietoutuu hän suruihin, olkoonpa -että hän kietoutuisikin niiden kauniiden kappalten pauloihin, joita -on ulkopuolella Sinua ja häntä itseään. - -Mutta noitakaan ei olisi olemassa, ell'eivät olisi Sinusta alkunsa -saaneet. Ne syntyvät ja kuolevat -- syntyessä ne alkavat olemistansa, -ne kasvavat kehittyäksensä täyteen mittaan ja täyteen mittaan päästyä -ne vanhenevat ja kuolevat -- kaikki eivät ehdi vanhaksikaan, mutta -kaikki ne kuolevat. Siispä ne syntyessään ja pyrkiessään olemassa -oloon, sitä nopeammin jouduttavat olemattomuuttansa, kuta nopeammin -ne kasvavat ollakseen jotakin; sellainen on heidän luontonsa laatu. -Sen verran vaan olet olemista heille antanut, koska ovat osia -kokonaisuudesta, mikä aina vaan on muodostumassa, mutta valmiina ei -milloinkaan. Alinomaa vaihtuen, syntyen ja kuollen ne muodostavat -kaikkeuden, josta ovat osia. - -Ylistäköön Sinua minun sieluni kaikkien näiden kappalten johdosta, -Jumala, Sinä kaikkeuden Luoja, vaan älköön niihin kiintykö -aistillisen rakkauden hehkulla. Ne, näet, ovat katoovat kunne aina -aikain alusta ovat kadonneet: olemattomuuteensa. Ne rikki raastavat -sielun turmiollisella ikävällä; sillä se tahtoisi niin mielellään -olla levossa ja levähtää juuri niissä, joita rakastaa. Mutta niissä -ei löydy lepopaikkaa -- eiväthän ne itsekään pysy paikoillaan, vaan -katoavat. Ken taitaa niitä havainnollaan seurata tai käsittää? Hidas -on, näet, havainto, koska se ruumiillisin aistimin tapahtuu, ja -hitaus niinmuodoin kuuluu sen luontoon. Havainto riittää toisiin -asioihin, joita varten se luotukin on, vaan se ei riitä pidättämään -kappaleita, jotka ovat kulkemassa määrätystä alkupäästä määrättyä -loppupäätä kohden. Sillä Sinun sanastasi, jonka kautta ne luodaan, -kuuluu niille "tästä ja tähän asti". - -Älä ole turhamainen, sieluni, äläkä anna sydämesi korvan huumaantua -turhamaisuutesi tuoksinasta. Kuule sinäkin, kun itse olennollinen -Sana sinua huutaa luoksensa palajamaan! Hänessä on häiriintymättömän -levon paikka, missä ei rakkaus lopu ketään kohtaan, joka ei itse sitä -lopeta. - -Kaikki ympärilläsi vaihtuu: toisia menee ja toisia tulee, ja niin -maan kaikkeus kaikkine kappaleinensa pysyy koossa. - -Enkö minä ole läsnä olevainen Jumala, sanoo Herra, enkä semmoinen -Jumala, joka kaukana on? [Jer. 23, 23.] Hänehen siis, sieluni, -rakenna pysyväinen majasi; hukkaan uuvutettua itsesi maailman -harhakuvia tavoitellessa usko Hänelle, mitä ikinä sinulla Hänestä -on. Usko totuudelle, mitä ikinä sinussa on totuudesta, etkä -niitäkään ole kadottava, vaan mikä sinussa on lahoa on uudelleen -kukoistava, kaikki tautisi on parantuva, ja mikä sinussa on -sijoiltaan pois on korjaantuva, uudistuva ja uudelleen sulaantuva -olentoosi. Huikenteleva luontosi ei ole vetävä sinua alas syvyyteen, -vaan on seisova ryhdikkäänä ja kukistumattomana kanssasi aina -järkähtämättömässä ja kukistumattomassa Jumalassa. - -Jos kauniit kappaleet ovat sinulle mieluiset, niin kiitä Jumalaa ja -suuntaa rakkautesi niistä niiden tekijään, ett'et näiden sinulle -mieluisten kappalten kautta itse tulisi epämieluisaksi Herralle. - -Jos ihmissielut tuntuvat rakastettavilta, niin rakastettakoon niitä -Jumalassa. Sillä itsessään ovat nekin muuttuvaisia, vaan Häneen -kiinnitettyinä ovat ne pysyväisiä -- muuanne mennen hukkuvat. Hänessä -niinmuodoin niitä rakastettakoon. - -Ja tempaa Hänen tykönsä kanssasi niin monta kuin suinkin saat, -ja sano heille: "Häntä, Häntä rakastakaamme!" Hänpä kaikki nämä -on tehnyt, eikä hän ole kaukana näistä. Ei, näet, Hän ole nämät -tehtyänsä poistunut, vaan Hänestä ja Hänessä ne ovat. - -Katso, missä Hän on? Missä on tuo suloinen totuus? Hän on syvimmässä -sydämen sopukassa; mutta sydän on eksynyt hänestä pois. Oi palatkaa -te harhailijat sydämenne sisimpään ja liittykää lujasti Häneen, joka -teidät on luonut! Seisokaa Hänen kanssaan, niin te voitte seisoa. -Levähtäkää Hänessä, niin te saatte lepoa! Minne jouduttekaan, kun -menette raivaamattomille teille? Minne jouduttekaan? Hyvä, jota -rakastatte, on Hänestä kotoisin, mutta se on hyvää ja suloista vaan -siinä määrin kuin se suuntaa mielemme Häneen. Vaan katkeraksi se -kääntyy aivan oikeuden mukaisesti, jos unohtaen Luojan rakastamme -mitä hyvänsä Hänen luomaansa. - -Miksi te tahdotte yhä eteenpäin, yhä eteenpäin astua vaikeita ja -työläitä teitä? Ei ole lepoa löydettävissä siellä, mistä sitä -etsitte. Etsikää sitä mitä olette etsimässä, vaan siellä ei sitä ole, -mistä te etsitte. Autuasta elämää te etsitte kuoleman maasta -- ei -sitä siellä ole löydettävissä. Kuinka, näet, autuasta elämää olisi -siellä, missä ei ole elämää ensinkään? - -Mutta meidän oma elämämme onkin alasastunut tänne maan päälle ja on -jo kuolemaamme kantanut ja sen tappanut elämänsä yltäkylläisyydellä. -Voimakkaasti kuin ukkosen jyrinällä on Hän meille huutanut, että -me täältä palaisimme hänen tykönsä siihen pyhäkköön, mistä Hän on -ilmestynyt luoksemme. Hän ensin meni neitsyeen kohtuun, missä Hänen -kanssaan avioliittoon yhtyi ihmisluonto, tuo kuolevainen liha, jotta -se Hänen elämäänsä kadottaisi kuolevaisuutensa. Ja Hän sieltä astui -ulos kuin sulho morsiuskammiosta ja riemuitsi kuin sankari, joka -rientää sankaritöihinsä. [Ps. 19, 6.] - -Eipä Hän hitain askelin astunut, vaan juoksujalassa Hän läksi sanoin -ja töin, kuolemallaan ja elämällään, astumalla alas tuonelaan ja -astumalla ylös taivaaseen huutamaan meille että palaisimme Hänen -luokseen. Hän on poistunut silmäimme näkymöstä, että me palaisimme -sydämemme sisimpään ja löytäisimme Hänet sieltä. Hän on poistunut, -ja katso! täällä Hän on kuitenkin. Ei Hän tahtonut kauvan olla -kanssamme, eikä Hän kuitenkaan ole jättänyt meitä. Hän on mennyt -pois sinne, mistä Hän ei milloinkaan ole poistunutkaan, koska Hänen -kauttaan on maailma tehty. [Joh. 1, 10.] - -Hän oli täällä maailmassa ja tuli tähän maailmaan syntisiä -pelastamaan [1 Tim. 1, 15]; Hänelle tunnustan minä syntini, niin hän -parantaa sieluni, sillä minä tein syntiä Häntä vastaan. [Ps. 41, 5.] - -Oi ihmislapset, kuinka kauvan te vielä tahdotte kantaa syntien -raskauttamaa sydäntä?! Ettekö elämänkään astuttua alas luoksenne -tahdo nousta elämään?! - -Vaan minnepä te voisitte kohota, jotka jo niin korkealla olette, että -taivaaseen saakka korotatte päänne? Oi astukaa alas, että voisitte -kohota Jumalan tykö! Sillä korottautumalla häntä vastaan te olette -noin syvälle langenneet. - -Kehoita siis sinä heitä itkemään itkun laaksossa! Siten olet sinä -tempaava heitä kanssasi Jumalan luo, sillä sinä puhut heille näitä -Hänen Henkensä vaikutuksesta, palaen puhtaan rakkauden tulesta. - -Näitä asioita en silloin ymmärtänyt; minä rakastin ala-arvoista -kaunista ja kuljin kohti kadotuksen syvyyttä. Mutta ystävilleni -minä hoin: "Emmehän me rakasta mitään muuta kuin kaunista? Ja mitä -on kauneus? Eiköhän se ole juuri se, millä ne kappaleet, joita -rakastamme, meitä vetää ja viehättää puoleensa? Sillä ell'ei niillä -olisi kaunista muotoa, eivät ne millään muotoa voisi meitä viehättää". - -Havaintoja tehdessäni tulin huomaamaan, että toiset kappaleet -näyttävät kauniilta, koska muodostavat jonkunmoisen kokonaisuuden, ja -että toiset taas tuntuvat sopusuhtaisilta, koska hyvin sopivat toinen -toisiinsa kuten joku ruumiin jäsen koko ruumiin rakennukseen tai -kenkä jalkaan tai muuta sellaista. - -Tämä havainto kumpuellen kuin lähteen silmä sisimmästä sydämmestäni -täytti koko sieluni, ja niin minä tulin kirjoittaneeksi kaksi- tai -kolmikirjaisen teoksen "Kauneudesta ja Sopusuhtaisuudesta". - -Mutta mikähän saattoi minut, Herra, minun Jumalani, omistamaan -nämä kirjat eräälle Hierius nimiselle roomalaiselle puhujalle. -Minä en tuota miestä mieskohtaisesti tuntenut, mutta minä rakastin -häntä sen suuren maineen tähden, mikä hänellä oli opistaan, ja -koska olin kuullut muutamia hänen lausumiaan sanoja, jotka minua -suuresti miellyttivät. Vaan eniten pidin minä hänestä siitä syystä, -että muutkin pitivät hänestä ja kantoivat ympäri hänen kiitostaan -hämmästyneinä siitä, että tämä syyrialainen mies, joka ensin oli -oppinut puhujataitoa kreikankielellä, sittemmin oli kehittynyt -ihmeteltäväksi puhujaksi latinankielellä, ja oli viisaustieteeseen -kuuluvien asiain mitä tarkin tuntija. - -Häntä kehuttiin ja rakastettiin, vaikka oli pitkän matkan takana. -Pudonneeko tuo rakkaus kiittäjän huulilta kuulijan sydämeen? Ei -suinkaan. Toisesta rakastavasta henkilöstä syttyy toinen rakkauteen. -Silloin vain, näet, rakastetaan kehuttua henkilöä, jos on uskottavaa, -että se, joka häntä kehuu tekee sen vilpittömästä ja rakastavasta -sydämestä. - -Niinpä minä silloin rakastin ihmisiä sen mukaan kuin ihmiset heitä -arvostelivat, eikä sen mukaan kuin Sinä erehtymätön heitä arvostelet. - -Mutta miksi tuo Hierius miellytti minua toisella tapaa kuin jalo -kilpa-ajaja tai kansansuosion saavuttanut mainehikas eläintaistelija? -Miksi oli tämä minun mieltymykseni mielestäni niin aivan toista ja -niin arvokasta, että toivotin itselleni edellisen kunniaa, vaan en -jälkimäisen? Sitä kunniaa ja suosiota en osakseni tahtonut mikä -noille näyttelijöille omistetaan, vaikka itsekin heitä ylistin ja -suosin. Mieluummin tahdoin minä salassa pysyä kuin tuollatapaa -kuuluisaksi tulla, mieluummin vihattuna olla kuin tuolla tapaa -suosittuna. Ken voi arvon mukaan lajitella noita erilaisia ja -vastakkaisia rakkauden tunteita samassa sielussa? Miksi toisessa -sellaista rakastan, jota oikeastaan vihaan, koskapa sitä inholla -itsestäni työntäisin pois -- ja kuitenkin olemme kumpikin ihmisiä? -Hyvää hevosta voi ihminen rakastaa tahtomatta -- sittenkään jos se -mahdollistakin olisi -- olla hevonen. Mutta samaa ei käy sanominen -näyttelijästä, joka on samaa luontoa kuin mekin. Rakastanko -niinmuodoin nähdä toista sellaisessa tilassa, johon en itse tahtoisi -surmaksenikaan joutua? - -Tutkimaton syvyys on tuo ihminen. Mutta Sinä, Herra, olet lukenut -hänen hiuskarvansa, eikä yksikään niistä putoa hänen päästään -ilman Sinun sallimustasi. Vieläpä hänen sydämensä taipumukset ja -liikkeetkin Sinä tunnet vaikka se onkin vaikeampaa kuin lukea hänen -päänsä hiukset. Mutta tuo puhuja, jota rakastin, oli senlaatuinen -mies, että halusin olla hänen kaltaisensa. Siten eksyin ylpeydessäni -ja ajelehdin joka tuulen ajamana -- ollen sittenkin ohjauksesi -alaisena, joskin aivan salaisesti. - -Mutta mistä minä sen tiedän, ja kuinka voin sitä varmasti vakuuttaa -Sinulle, että häntä rakastin enempi kehujiltaan saamansa suosion -tähden kuin noiden ominaisuuksien itsensä tähden, joiden johdosta -häntä kehuttiin? Sillä jos nuo samat ihmiset olisivatkin moittineet -häntä, eivätkä kiittäneet, ja jos olisivat samoja kertomiansa asioita -hänestä kertoneet, mutta moittimalla, niin en olisi syttynyt enkä -yltynyt häntä rakastamaan. Ja varmastikaan ei silti asianhaarat, -eikä itse mieskään tuosta olisi miksikään muuttunut, vaan ainoastaan -kertojain mieliala olisi ollut toisenlainen. - -Katso, noin heikkona, hervottomana maassa makaa se sielu, joka -ei vielä ole kiertynyt kiinni totuuden tukevaan puuhun! Niinkuin -tuulenpuuska huulilta tempaa ja kuljettaa pois noita sanoiksi -puhjenneita sydämen aatoksia niin tuo sielukin liehuu, vääntyy ja -kääntyy edestakaisin; valo häneltä peittyy pilviin, eikä häntä -valaise totuuden paiste. Ja katso! se on kuitenkin aivan silmäimme -edessä. - -Minusta olisi ollut jotain suuremmoista, jos puheeni ja opintoni -tulokset olisivat tulleet Hieriukselle tunnetuiksi. Jos hän olisi -hyväksynyt ne, olisin minä vielä enemmän paisunut; jos taas ei olisi -hyväksynyt olisi turhamainen, häälyvä sydämeni loukkaantunut. Ja -vaikkei ollutkaan ketään minua kiittämässä, niin minä tuota "kaunista -ja sopusuhtaista", josta olin hänelle kirjoittanut, suurella -mielihyvällä mielessäni haudoin katsellen ja ihaillen sitä tutkivan -henkeni silmillä. - -Mutta suuremmoisen taiteesi liikkuvaa ja luovaa henkeä en minä vielä -tuntenut, oi Kaikkivaltias, joka yksin teet ihmeteltävää. Minun -sieluni tarkasteli kaikkia kappalten muotoja ja minä määrittelin -ja lajittelin kauniiksi sitä, mikä on sitä itse kauttaan, ja -sopusuhtaiseksi sitä, mikä sopivasti mukautuu johonkin muuhun. Ja -tämän totuuden minä vahvistin esimerkeillä kappalten maailmasta. - -Sitten käännyin minä myös sielun olemusta tutkimaan. Mutta se väärä -luulo, mikä minulla oli henkiolennoista, esti minua näkemästä -totuutta. Totuus kyllä ominaisella voimallaan iski vasten silmiäni, -mutta minä käänsin vapisevan mieleni pois ruumiittomasta olennosta -kappaleisiin, joilla on ääriviivoja ja värejä, ja joita voi käsin -koetella. Kun en sellaista voinut sielussa havaita, en luullut -ensinkään voivani sieluni olemassa oloa havaita. - -Kunnollisuudesta johtuvaa rauhaa minä rakastin, ja vihasin -rikollisuudesta johtuvaa ristiriitaa, ja minä kiinnitin huomioni -edellisen yhteyteen ja jälkimäisen hajanaisuuteen. Tuossa yhteydessä -luulin minä järjellisen hengen, luonnon ja korkeimman hyvän olemuksen -löytyvän; tuossa hajanaisuudessa taas luulin järjettömän elämän ja -korkeamman pahan olemuksen löytyvän, olemuksen, mikä ei ollutkaan -vain olemusta, vaan myös elämää, olematta kuitenkaan kotoisin -Sinusta, josta kaikki ovat olemuksensa saaneet. Edellistä minä -kutsuin "Monadiksi", ajatellen sitä henkiolennoksi ilman sukupuolta, -jälkimäistä taas "Dyadiksi", joka ollen kaksoisolento saa aikaan -vihasta johtuvat rikokset ja himosta johtuvat häpeälliset teot. - -Tietämättömyydessäni noin tyhmästi puhuin, sillä minä en ollut vielä -tullut sitä tietämään, enkä ollut vielä sitä oppinut, ett'ei ole -olemassa mitään pahaa alkuolentoa, ja ett'ei meidän henkemme ole -korkein ja muuttumatoin hyvä. Sillä kuten rikoksellinen mieliala -aiheuttaa rikoksia ja kuten saastainen sielun tunnelma synnyttää -häpeällisiä tekoja, niin myös joudumme me erehdysten ja väärien -luulojen valtaan, jos järkemme eksyy. Niin juuri oli minun käynyt, -kun en tiennyt, että järkemme valo on valaistava toisella valolla -ollaksensa osallinen totuudesta, koska ei se itse ole totuuden lähde. -Sillä Sinä, Herra, minun Jumalani, valaiset minun kynttiläni; Sinä -valaiset minun pimeyteni. [Ps. 18, 29.] Ja Sinun täyteläisyydestäsi -olemme kaikki saaneet. [Joh. 1, 16.] Sillä Sinä olet tosi valkeus, -joka valaiset jokaista ihmistä hänen maailmaan tullessa. [Joh. 1, 9.] -Sinussa ei ole muutosta, eikä pimeys ja valkeus Sinussa vaihtele. -[Jaak 1, 17.] - -Sinun luoksesi minä pyrin päästäkseni, mutta Sinä työnsit minut -luotasi maistamaan kuolemaa, sillä Sinä seisot ylpeitä vastaan. Mutta -mikä voi olla suurempaa ylpeyttä kuin olla piintynyt sellaiseen -mielipiteeseen, että minä luonnostani olen samaa kuin Sinä? Kävihän -pyrkimyksestäni tulla viisaaksi kuin myös siveellisestä taistelustani -tullakseni paremmaksi selvästi ilmi, että olen muuttuvainen. Mutta -minä tohdin mieluummin pitää Sinua muuttuvaisena kuin myöntää, etten -minä ole sitä, mitä Sinä olet. Sentähden Sinä työnsit minut takaisin -masentaaksesi uppiniskaisuuttani. - -Minä olin kuuden- tai seitsemänkolmatta vuoden vanha, kun minä -kirjoitin nuo kirjat. Päässäni silloin pyöri kaikellaisia -mielikuvituksen luomia ruumiillisia muodostuksia ja ne surisivat -sydämeni korvissa, estäen minua kuulemasta sisäisempää olennossani -soivaa säveltäsi, oi suloinen totuus. Minä tahdoin samalla pysyä -lujana mielipiteessäni "kauneudesta ja sopusuhtaisuudesta" ja -kuulla Sinua ja "iloita suuresti yljän äänestä" [Joh. 3, 29], mutta -minä en sitä voinut. Harhaoppini huutavat äänet tempasivat minut -ulkomaailmaan, ja minä ylpeyteni painon alla vaivuin alimpaan -syvyyteen. Sinä et antanut minun kuulla iloa ja riemua, että luuni -olisivat ihastuneet, sillä ne eivät vielä olleet särkyneitä eli -nöyrtyneitä. [Ps. 51, 10.] - -Mitä minua näin ollen hyödytti, että tuskin kaksikymmenvuotiaana -taisin itsekseni ilman neuvomata lukea ja ymmärtää Aristoteleen -"Kymmenen kategoriaa" nimistä teosta, joka sattumalta oli joutunut -käsiini?[25] - -Ja mitä minua ollessani mitä kurjin häpeällisten himojen orja -hyödytti, että minä yksikseni luin kaikkia teoksia niin kutsutuista -vapaista taiteista ja myös ymmärsin kaikki, mitkä vaan luettavakseni -sain. - -Minä iloitsin näistä teoksista ymmärtämättä, mistä se oli kotoisin, -mikä niissä on totta ja varmaa. Sillä minä olin kääntänyt selkäni -valoon päin ja kasvoni kohti valon valaisemia kappaleita, joten -kasvonikin, joilla minun piti noita katsella, olivat varjon peittämät. - -Mitä kaikkea olen rhetoriikasta, geometriiasta, musiikista ja -arithmetiikasta ilman suurempia vaikeuksia ja ilman yhdenkään ihmisen -neuvomista oppinut, sen Sinä, Herra minun Jumalani, tiedät, koska -nopea käsitys ja terävä arvostelukyky ovat nekin Sinun lahjojasi. -Mutta minä en niistä kantanut Sinulle kiitosuhria. - -Sentähden ne tulivat minulle, ei hyödyksi, vaan yhä suuremmaksi -vahingoksi; sillä vaan se oli minulle huolena, miten voisin tuon -suuren osan omaisuudestani omassa vallassani pitää. En säästänyt -miehekkäisyyttäni Sinun palvelukseesi, vaan minä matkustin pois -Sinun luotasi kaukaiseen maahan hävittämään omaisuuttani haureuden -himoissa. Mitä hyödytti minua hyvä omaisuus, kun en sitä hyvin -käyttänyt? Ahkerat ja sangen lahjakkaatkin miehet noita taiteita -hyvin vaikeasti ymmärsivät, ell'en minä heille niitä selittänyt, ja -se oli heistä kaikkein etevin, joka selitystäni jaksoi jotakuinkin -seurata, mutta sittenkään en tuntenut velvollisuudekseni sinua -kiittää ja palvella. - -Vaan mitäpä tuo kaikki minua hyödytti kun kuitenkin luulin, että -Sinä, Herra Jumala, Sinä totuus, muka olet loistava, suunnattoman -suuri kappale, ja minä palanen tuosta kappaleesta? Voi ääretöntä -hullutusta! Noin oli kuitenkin laitani! - -En häpeä, minun Jumalani, Sinun kasvojesi edessä tunnustaa Sinun -laupeuttasi minua kohtaan ja Sinua avuksi huutaa, koskapa en silloin -hävennyt ihmisten kuullen syytää Sinua vastaan häväistys- ja -haukkumasanoja. - -Mitä hyödyttikään minua, että nopealla käsityskyvylläni helposti -suoriuduin noista opinnoista, ja että niin monet himmeät kirjat sain -selville ilman mitään ihmisopetuksen apua, kun kuitenkin hurskauden -opissa harhailin niin rumasti ja häpeällisesti, että pyhääkin -raiskasin häpeemättömästi? Tai oliko Sinun pienoisillasi mitään -haittaa tuosta hitaammasta ymmärryksestänsä, kun he eivät poikenneet -kauvas Sinusta, ja niin kirkkosi pesässä rauhassa saivat untuvat -ylleen ja vahvistivat terveellisen uskon ravinnolla rakkauden siipiä -lentokykyisiksi? - -Oi Herra, meidän Jumalamme, Sinun siipiesi turvaan me tahdomme -turvamme panna! Peitä Sinä meitä ja kanna meitä! Sinä oletkin -kantava pienoisiasi, kantava meitä, kunnes harmaiksi tulemme. Sillä -ainoastaan kun Sinä olet väkevyytemme, olemme me väkevät; mutta jos -väkevyytemme on omaamme, niin on se sulaa heikkoutta. - -Sinussa on ainainen autuutemme; jos Sinusta poispäin käännymme, niin -suinpäin syöksymme onnettomuuteen. Me tahdomme jo kääntyä tykösi, -Herra, ett'et Sinä kerran käännyttäisi meitä pois tyköäsi. Sillä -Sinun tykönäsi on täydellinen autuutemme ilman mitään vajavuutta -- -Sinä itse oletkin autuutemme. - -Koska me Sinun tyköäsi olemme poistuneet, emme myöskään pelkää meiltä -puuttuvan tykönäsi paikkaa palatessamme. Eihän meidän poissa ollessa -ole silti kotimme sortunut, Sinä ijankaikkinen. - - - - -5 KIRJA. - -Faustus. - - -Herra, ota vastaan tunnustusteni uhri huuliltani, jotka olet -muodostanut ja innostanut tunnustamaan Sinun nimeäsi. Paranna kaikki -minun luuni, jotta ne puhkeisivat sanomaan: Herra, kuka on Sinun -kaltaisesi? [Ps. 35, 10.] - -Mitään uutta ei sekään Sinulle ilmoita, joka oman sisällisen elämänsä -Sinulle paljastaa, sillä suljettukaan sydän ei voi sulkeutua Sinun -silmältäsi, eikä vastahakoisinkaan ihminen saa kättäsi työnnetyksi -pois luotaan. Sinä kovankin sydämen pehmität, milloin tahdot, -joko laupeuden tai koston kautta, sillä mikään ei voi hehkultasi -kätkeytyä. [Ps. 19, 7.] - -Niinpä siis sieluni kiittäköön Sinua rakastaaksensa Sinua, ja -tunnustakoon laupeuttasi kiittääksensä Sinua. Lakkaamatta ja -vaikenematta veisaavat kiitostasi koko luomakuntasi ja ihmishenki, -joka suun tunnustuksella puoleesi kääntyy. Sinua ylistävät kaikki -elävät olennot ja kuolleet kappaleet luontoa tutkivien suun kautta, -jotta sielumme väsähtymisestään virkoaisi ja luomiesi kappalten -kannattamana ylenisi Sinun puoleesi, joka olet ne kaikki niin -ihmeellisesti tehnyt. Sinun tykönäsi on virvoitusta ja todellista -voimaa. - -Menkööt vaan menojaan ja paetkoot luotasi nuo rauhattomat ja syntiset -sielut. Sinä näet heidät kuitenkin ja hajotat varjot, joihin he -kätkeytyvät. Katso, heidänkin ympärillään on kaikki kaunista; itse he -vaan ovat häpeällisiä. - -Mutta mitä vahinkoa ovat he Sinulle aikaan saaneet, tai millä ovat -he voineet tahrata Sinun kunniakasta kuninkuuttasi, joka taivaasta -alkaen aina alimpiin kappaleisiin saakka on oikea ja moitteeton? - -Minne ovat he päässeet pakoon paetessaan Sinun kasvojasi? Missä -on sitä paikkaa, missä et Sinä löytäisi heitä? He ovat paenneet -päästäkseen näkemästä Sinua, joka kuitenkin näet heidät,[26] -ja törmätäkseen soaistuina Sinua vastaan, joka et ole yhtäkään -luomistasi jättänyt. Sinua vastaan törmätessään väärintekijät syystä -saavat kipua kärsiä, koskapa väistävät armokatsettasi, rimpuilevat -oikealle ohjaavaa kättäsi vastaan ja kaatuvat oman hurjuutensa -valmistamaan kuoppaan. He, näet, eivät tiedä, että Sinä, jota ei -mikään paikka voi itseensä sulkea, olet kaikkialla, ja että Sinä -yksin olet niitäkin lähellä, jotka ovat kauvas joutuneet Sinusta. - -Kääntykööt siis tykösi ja etsikööt Sinua! Ethän ole Sinä silti -luomiasi heittänyt vaikka he ovat jättäneet Luojansa. Oi, kääntykööt -ja etsikööt Sinua, niin ihmeekseen löytävätkin Sinut omasta -sydämestään! Sillä Sinä olet niiden sydämissä, jotka Sinun kasvojesi -edessä tunnustavat syntinsä, heittäytyvät armosyliisi ja itkevät -helmassasi levähtäen vaivaloisista matkoistaan. Sinä hellällä kädellä -kuivaat heidän kyyneleensä. He siitä yltävät itkussaan ja kylpevät -ilonkyynelissä, koska Sinä, Herra, joka heidät olet luonut, heitä -virvoitat ja lohdutat, eikä mikään ihminen lihasta ja verestä. - -Mutta missä olin minä silloin, etsiessäni Sinua? Sinähän olit -aivan edessäni, vaan minä, eksyneenä itsestänikin pois ja voimatta -itseänikään löytää, taisin vielä vähemmin löytää Sinua. - -Minä tahdon Jumalani kasvojen edessä kertoa merkillisen -yhdeksännenkolmatta ikävuoteni kokemuksia. - -Siihen aikaan oli Karthagoon tullut eräs Manikeolaisten piispa, -nimeltä Faustus,[27] suuri saatanan paula, johon monet tarttuivat -hänen viettelevän ja suloisen puheensa kautta. Tuota hänen -kaunopuheliaisuuttansa minäkin kyllä kiitin, mutta eroitin -kuitenkin siitä erilleen niiden asiain totuuden, joita olin -kovin halukas oppimaan. Minä en katsonut millaisella astialla, -millaisessa kieliasussa, vaan millaista tiedon ravintoa tuo -Manikeolaisten kehuma Faustus tarjosi. Huhu, näet, oli minulle -hänestä edeltäkäsin kertonut, että hän oli hyvin syvästi perehtynyt -kaikkiin kunniakkaisiin tieteisiin ja varsinkin taitava vapaissa -taiteissa.[28] Ja koska olin useita filosoofisia teoksia lukenut -ja useita heidän oppejaan muistiini kätkenyt, niin vertasin minä -muutamia niistä noihin Manikeolaisten pitkiin satuihin. Tällöin -minusta näytti paljon totuudenmukaisemmalta se, mitä edelliset olivat -lausuneet, jotka niin pitkälle pääsivät, että taisivat tiedoillaan -maailman ajanlukua arvostella vaikka tosin eivät maailman Herraa -[Viis. kirja 13, 9] ole voineet löytää. Sillä Sinä, Herra, olet -korkea, ja katselet nöyriä, mutta ylpeät tunnet kaukaa. [Ps. 138, 6.] -Sinä lähestyt vaan särkyneitä sydämiä [Ps. 34, 19], etkä ole ylpeäin -löydettävissä, vaikkapa rohkealla tiedonhalullaan laskevat taivaan -tähtiä ja hiekan jyväsiä, mittaavat taivaan avaruuksia ja piirtävät -tähtien ratoja. He, näet, tutkivat noita asioita järjen avulla, jonka -Sinä olet heille antanut. Monia keksinnöitä he ovatkin tehneet ja -ovat valokappalten, auringon ja kuun, pimenemisistä useita vuosia -edeltä käsin ilmoittaneet minä päivänä, minä tuntina, ja kuinka -suurina tulisivat tapahtumaan; eivätkä he ole pettyneet laskuissaan, -vaan niin on tapahtunut kuin he ennakolta ilmoittivat. Ovatpa he -vielä kirjoittaneet muistoon tutkimalla löytämiään luonnonlakeja, -joita luetaan vielä tänäpäivänä, ja joiden mukaan ennakolta -määrätään, minä vuonna, minä vuoden kuukautena, minä päivänä kuussa -ja minä tuntina päivästä sekä kuinka suurelta osaltaan aurinko tai -kuu on pimenevä, ja sen mukaan kuin on ennakolta ilmoitettu tapahtuu. -Tätä oppimattomat ihmiset ihmettelevät ja hämmästyvät, oppineet taas -tästä pöyhkeilevät ja paisuvat. Ja vaikka he niin kauvan ennakolta -huomaavat auringonpimennystä, joka on tulossa, eivät he huomaa -pimenemistä omassa itsessään, joka parasta-aikaa on tapahtumassa, -kun he tuossa jumalattomassa ylpeydessään poistuen valopiiristäsi -pimenemistään pimenevät. - -He, näet, eivät hurskaalla mielellä tutki, mistä ovat saaneet järjen, -jonka avulla noita asioita tutkivat. Havaitessaan, että Sinä olet -heidät luonut ja tehnyt, eivät he jättäydy Sinulle, että Sinä saisit -luomiasi suojella. He eivät tapa omaa kasvattamaansa vanhaa ihmistä, -eivätkä kuoleta ylpeitä ajatuksiaan, joilla kohoavat korkealle kuten -taivaan linnut, eivät uteliaisuuttansa, jolla kuljeskelevat syvyyden -salaisia teitä kuten kalat meressä, eivätkä himojansa, joissa -hekumoivat hillittömästi kuten kedon karja, jotta Sinä, Jumala, -kuluttavana tulena saisit hävittää heidän maalliset kuolettavat -huolensa ja luoda heidät uudelleen kuolemattomiksi. - -Mutta he eivät tunne Sanaasi, jonka kautta olet tehnyt kaiken, mitä -he laskevat, itse laskijat, aistimen, jolla he näkevät kappaleita, -joita laskevat, ja järjen, jolla laskevat. He eivät tunne, ett'ei -viisaudellasi ole määrää. [Ps. 147, 5.] Ainosyntyinen itse on meille -tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi [1 Kor. 1, 30.], -on luettu meidän joukkoomme ja on maksanut keisarille veroa. Mutta -he eivät tunne tätä tietä, jolla voisivat astua alas oman kunniansa -kukkuloilta Hänen jalkainsa juureen ja Hänen kauttaan taas nousta -Hänen tykönsä. Tätä tietä eivät he tunne, vaan luulevat olevansa -korkeat ja loistavat kuin taivaan tähdet. Mutta kas! he ovatkin -romahtaneet alas maan päälle ja heidän järjetön sydämensä on -pimentynyt. [Rom. 1, 21.] - -Paljon totta he ovat luomakunnasta lausuneet, mutta totuuden -ydintä, luomakunnan taideteoksen luojaa, he eivät hurskain tuntein -etsi, eivätkä niin ollen löydäkkään. Tai jos löytävätkin, eivät he -kuitenkaan kunnioita Häntä kuten Jumalaa. Ovatpa sokeudessaan vielä -totuutesi vallan valheeksi kääntäneet; ovat katoomattoman Jumalan -kunnian muuttaneet katoovaisten olentojen kuvan kaltaiseksi, ja -palvelevat luotuja enempi kuin Luojaa. [Rom. 1, 23, 25.] - -Kuitenkin kätkin minä mieleeni useita heidän luomakunnasta lausumiaan -totuuksia. Ja niiden järkevyys tuli minulle aivan ilmeiseksi -laskujen, ajankulun säännöllisyyden ja tähtien näkyväisten -todistusten kautta. - -Niitä vertasin minä Manin samoista asioista kirjoittamiin tavattoman -moniin ja suunnattoman hulluihin lausuntoihin. Mutta näistä -en minä löytänyt järkevää selitystä en päivänseisauksiin tai -päiväntasauksiin, en auringon- ja kuun-pimenemisiin, enkä mihinkään -muuhun sellaiseen, jota olin maailmallisen viisauden kirjoista -oppinut. Näihin kuitenkin käskettiin minua uskomaan, vaikk'ei Mani -ollut mitenkään kumonnut noita laskujen ja omien silmieni näkemän -todeksi vahvistamia mielipiteitä, ja vaikka nämä ja nuo olivat jotain -aivan toista. - -Tokkohan kenkään noiden asiain tietämisellä saavuttaa Sinun suosiosi, -oi Herra, totuuden Jumala? Ei, onneton on se ihminen, joka nämät -kaikki tietää, mutta ei tunne Sinua; autuas sitä vastoin se, joka -Sinua tuntee, vaikk'ei hän noista mitään tietäisikään. Joka taas -tuntee sekä Sinua että noita asioita, ei ole noiden tuntemisella sen -autuaampi, vaan yksistään Sinussa on hän autuas, jos hän tuntien -Sinua myös kunnioittaa ja kiittää Sinua Jumalana, eikä ajattele -turhan tyhjää itsestään. - -Paremmalla puolella on se, joka tietää omistavansa puun, ja kiittää -Sinua sen tuottamasta hyödystä, vaikk'ei tiedä kuinka monta -kyynärää korkea se on tai kuin laajalle se leveydelleen ulottuu, -kuin hän, joka sitä mittaa ja lukee kaikki sen oksat omistamatta -sitä kuitenkaan ja tuntematta ja rakastamatta sen Luojaa. Niin myös -on uskovainen ihminen, jonka oma koko maailma rikkauksineen on, -hän kun omaamatta mitään kuitenkin omistaa kaikki [2 Kor. 6, 10] -riippumalla Sinussa, jota kaikki kappaleet palvelevat, epäilemättä -Otavan radastakin tietämättömänä onnellisempi kuin se, joka mittaa -taivaan, laskee tähdet ja punnitsee luonnonvoimat, mutta ei välitä -vähääkään Sinusta, joka olet kaikki järjestänyt mittoineen, lukuineen -ja painoineen. [Viis. kirj. 11, 22.] - -Nuo yhdeksän vuotta melkein umpeen, joiden kuluessa minä levottomalla -mielellä kuuntelin Manikeolaisten opetuksia, odotin minä tuota -Faustusta tulevaksi -- vaikkakin sain häntä kaivata kovin kauvan. -Muut, näet, heistä, joiden seuraan olin sattumalta joutunut, ja -jotka tuollaisissa aineissa tekemiini kysymyksiin eivät voineet -vastata, vakuuttivat minulle, että kun hän tulee ja käy kanssani -keskustelemaan, niin nämä kaikki ja mahdollisesti esiintyvät -vaikeammatkin kysymykset helposti ratkaistaisiin ja selvitettäisiin -ihka selväksi. - -Kun hän nyt tuli, opin minä hänessä tuntemaan miellyttävän ja -sulosanaisen miehen, joka samoja asioita, mitkä noilla toisillakin -oli tavallisena puheaineena, saneli ja lateli ainoastaan somemmilla -sanoilla. Mutta eihän janoani voinut sammuttaa kallisarvoisinkaan -malja tai mitä sievin tarjoilija! Sellaistahan korvani jo olivat -kyllältä saaneet! - -Mitä hän puhui, ei ollut mielestäni silti parempaa, vaikka se oli -sanamuodoltaan kauniimpaa, eikä sen todempaa, vaikkakin se valituin -sanoin esitettiin. Ei liioin hän minusta tuntunut viisaalta mieheltä, -vaikka kasvon ilmeet olivat puhuvia ja puhe koristeltua. Mutta ne, -jotka olivat häntä minulle suositelleet, eivät olleet hyviä asian -arvostelijoita, ja koska hän heitä puheellaan huvitti oli hän heidän -mielestään ymmärtäväinen ja viisas. - -Olen tullut tuntemaan toisenlaisiakin ihmisiä, jotka totuuttakin -epäilevin korvin kuuntelevat, eivätkä tahdo siihen tyytyä, jos se -hyvin sievistetyin ja kovin runsain sanoin esitetään. Mutta minua -olit Sinä, minun Jumalani, jo silloin ihmeellisellä ja salaisella -tavalla opettanut. Sen tähden uskon minä, että Sinä olit minua -opettanut, koska oppimani on totta, ja koska ei ole toista totuuden -opettajaa paitsi Sinä, ilmestyipä hän missä- tahi mistätahansa. -Minä olin siis Sinulta oppinut, ett'ei pidä mitäkään puhetta totena -pitää sentähden että se kaunopuheliaasti esitetään, eikä mitään -vääränä sentähden että sanat kömpelöiltä kuuluvat. Ja päinvastoin -taas ei pidä mitään pitää totena sentähden että se raaoilla sanoilla -ilmoitetaan, eikä mitään puhetta vääränä sentähden että se esitetään -loistavasti. Viisauden ja tyhmyyden laita on aivan samoin kuin -terveellisten ja epäterveellisten ruokien: kumpaakin voidaan sekä -kaunistetuin että kaunistelemattomin sanoin esittää, kuten noita -kumpiakin ruokia voidaan tarjoella sekä hienoissa että halvoissa -astioissa. - -Haluni, joka pani minut tuota miestä niin kauvan odottamaan, sai -niinmuodoin jonkun verran tyydytystä sen kautta, että hän ainettaan -esitti elävästi ja taiteellisesti sattuvin sanoin, joita helposti -hänestä herui ajatusten pukimeksi. Minä olin ihastuksissa monen -muun keralla, vieläpä muita enemmän kiitin ja ylistin häntä. Mutta -se minua vaivasi, kun en kuulijoita ollessa koolla paljon saanut -tilaisuutta hänelle esittää ja hänen kanssaan jakaa tutkistelemusteni -tuottamia huolia tuttavallisen kanssapuheen ja vuorokeskustelun -kautta. - -Kun viimeinkin sain sopivan hetken ja tilaisuutta vuorokeskusteluun, -käänsin minä ystävieni keralla hänen huomionsa puoleeni, esittämällä -muutamia aatteita, jotka minusta olivat mieltä kiinnittäviä. Silloin -minä oitis huomasin hänet mieheksi, joka ei vähääkään taida vapaita -taiteita, paitsi kielioppia tavallisen määrän. Hän oli lukenut -vaan muutamia Tullius Ciceron[29] puheita, aniharvoja Senecan[30] -kirjoja, jonkun verran runoja ja oman lahkonsa teoksia senverran kuin -niitä oli olemassa sujuvalla Latinan kielellä. Näiden tietojensa -ohessa oli hänellä jokapäiväinen tilaisuus harjoitella puheiden -pitämistä. Tämän kautta saavutti hän kaunopuheliaisuuden, joka tuli -sitä viehättävämmäksi ja viettelevämmäksi kun se oli hyvin sovitettu -kuulijain käsityskannan mukaan, eikä liioin puuttunut luontaista -sukkeluutta. - -Onhan asia niin kuin sitä tässä muistelen, Herra minun Jumalani, -Sinä omantuntoni tuomari? Sinun eteesi lasken minä sydämeni ja -muistoni, Sinun eteesi, joka minua silloin kuljetit kaitselmuksesi -käsittämättömän salaisuuden mukaan ja jo silloin käänsit häpeälliset -erehdykseni kasvojeni eteen, jotta niitä tulisin näkemään ja -vihaamaan. - -Minä olisin kyllä kovin halunnut tietää olivatko tähtitieteelliset -laskelmat, joita olin muualla lukenut, manikeolaisiin verraten -parempia, vai olivatko manikeolaisissa teoksissa löytyvät laskelmat -yhtä arvokkaita. Mutta minä en enää uskonut Faustuksen voivan -tuota asiaa tieteellisellä tarkkuudella selvitellä. Kun kuitenkin -esitin sen hänen punnittavakseen ja vastattavakseen, niin hän -varsin vaatimattomana ei rohjennut ottaa tuota vaikeaa tehtävää -suorittaaksensa. Sillä hän tiesi olevansa siihen kykenemätön, eikä -hävennyt sitä tunnustaa. - -Monet lavertelijat, jotka minulle koettivat vaikeimpia asioita -opettaa osaamatta oikeastaan sanoa niin mitään, olivat jo minua -kiduttaneet. Mutta hän ei ollut niitä miehiä. Hänellä oli sydän -jotenkin paikallaan; tosin ei hän ollut oikeassa suhteessa -Sinuun, mutta ei hän myöskään itsestään liikaa pitänyt. Hän ei -ollut tietämätön omasta tietämättömyydestään, eikä tahtonut -ajattelemattomasti antautuen väittelyyn joutua sellaiseen ahdinkoon, -että eteneminen olisi mahdoton ja palajaminen tukalaa. - -Tästäkin syystä hän miellytti minua enempi kuin muut. Sillä sellainen -itsensä voittaminen, että oman huonoutensa tunnustaa, on kauniimpaa -kuin se tieto, jota halusin. Ja yhtä vaatimattomaksi minä hänet -huomasin muissakin vaikeammissa ja korkeammissa kysymyksissä. - -Noin laimeni harrastukseni manikeolaiseen kirjallisuuteen. Ja koska -tuo mainehikas mies oli osoittautunut monissa mielenkiintoani -herättäneissä kysymyksissä niin vähän tietäväksi, niin sitä vähemmän -minä toivoin heidän muilta opettajiltaan. - -Mutta koska hänellä oli palava halu oppia niitä tieteitä, joita minä -jo silloin puhujana opetin Karthagon nuorisolle, niin rupesin minä -hänen kanssaan yhdessä asumaan ja yhdessä lukemaan osittain semmoista -mitä hän halusi kuulla, osittain semmoista minkä minä katsoin olevan -sellaiselle kyvylle sopivaa lukemista. - -Muutoin minun yritykseni tuossa lahkossa edemmä edistyä kokonaan -raukesi tuon miehen opittuani tuntemaan. Minä vaan siitä syystä en -kokonaan eronnut heistä, ett'en tuntenut mitään sen parempaa. Minä -koetin edelleen pysyä tyytyväisenä siinä sekasorrossa, johon olin --- tiesi mitenkä -- joutunut, mutta ainoastaan kunnekka ilmestyisi -jotain parempaa valittavakseni. - -Niinpä alkoi taas sama Faustus, joka oli monille kuoleman paulaksi, -tietämättään ja tahtomattaan irroittaa minua niistä siteistä, joihin -hän itse oli minut kietonut. - -Sillä Sinä, minun Jumalani, et kaitselmuksesi salaperäisyydessäkään -toimiessasi laskenut sieluani käsistäsi. Äitini sydänverestä ja hänen -yötä ja päivää valuvista kyyneleistään valmistettiin Sinulle uhri -minun puolestani. Ihmeellisesti ja salaperäisesti olet Sinä toiminut -minun hyväkseni. Niin, Sinä, minun Jumalani sen olet tehnyt. Sillä -Herra se on, joka ohjaa ihmisen askeleet niin, että hän saostuu -Herran teihin. Ja mikä muu meitä voisikaan autuuteen kuljettaa kuin -Sinun kätesi, joka yksin voi omia luomiaan virvoittaa? - -Sinä sen sait aikaan, että suostuin kehoitukseen lähteä Roomaan, -missä oli paremmat toiveet sen aineen opettamiseen nähden, jota -olin Karthagossa opettanut. En tahdo jättää kasvojesi edessä -tunnustamatta, mistä syystä suostuin tuohon kehoitukseen, koska -tämäkin panee miettimään ja tunnustamaan, että Sinä meitä hylkiöitä -heität syvimpään syvyyteen, mutta Sinä myös meitä joka hetki ja joka -puolelta laupeudellasi ympäröit. - -Suurempi palkka ja korkeampi arvo, jota ystäväni minulle siellä -osakseni lupailivat, eivät herättäneet minussa halua muuttamaan -Roomaan -- vaikka kyllä sellainenkin siihen aikaan viehätti sieluani. -Päinvastoin oli suurin ja melkein ainoa vaikutin muuttamiseeni se, -että olin kuullut opiskelevan nuorison olevan siellä hiljaisempaa -ja pysyvän ankaramman ja paremmin järjestetyn kurin kautta -aisoissa. He eivät -- niin sanottiin -- syöksyneet häikäilemättä -ja suinpäin sellaisen opettajan luentosaliin, jota eivät ensinkään -käyneet kuulemassa; eipä heitä ensinkään laskettu sisäänkään ilman -asianomaisen opettajan lupaa. - -Karthagossa sitävastoin on opiskelevan nuorison vallattomuus -häpeällistä ja hillitöntä. Häpeemättömästi he syöksyvät sisään ja -hurjina kuin jos oisivat mieltä vailla hämmentävät sitä järjestystä, -minkä kukin opettaja oppilailleen heidän omaksi hyödykseen on -säätänyt. Ihmeellistä kyllä he välittämättä mistään mitään tekevät -rikoksia, joista joutuisivat lakien rangaistaviksi, ell'eivät -olisi tavan suojeluksen alaisia. Tässä he osoittautuvat sitäkin -kurjemmiksi, koska tekevät aivan kuin luvallisena sellaista, mikä -ei koskaan Sinun ikuisten lakiesi mukaan tule olemaan luvallista. -Ja he luulevat rankaisematta tätä tekevänsä, vaikka juuri noissa -teoissa ilmenevä soaistus on rangaistusta, ja vaikka se mitä saavat -kärsiä on verrattomasti paljon pahempaa kuin se mitä tekevät. Niin -muodoin tulin minä pakoitetuksi opettajana toisissa suvaitsemaan -tapoja sellaisia, joita en opiskellessani tahtonut omikseni -omaksua. Sentähden päätin mieluummin lähteä sinne, missä kaikkien -asiantuntevien ilmoituksen mukaan ei sellaista tapahtunut. - -Mutta itse asiassa Sinä, minun toivoni ja minun osani elävien maassa -[Ps, 142, 6], sait sieluni pelastukseksi aikaan maallisen majani -muuton. Sinä minua pistimillä pakoitit Karthagosta poistumaan ja -houkutit Roomaan lähtemään kuvailemalla minulle kaikkia siellä -tarjona olevia huvituksia. Kummankin teit Sinä ihmisten kautta, -jotka rakastivat elämää, joka ei ollut kuolemaa parempaa. He, näet, -toiset tekivät mielettömiä tekoja, toiset taas turhuutta lupasivat. -Ja suunnittaaksesi askeleeni jälleen oikealle käytit Sinä salaa -hyväksesi sekä heissä että minussa olevaa kieroutta. He, näet, jotka -täällä rauhaani häiritsivät, olivat saastaisen raivon sokaisemat, -ja toiset, jotka minua muuanne houkuttelivat, rakastivat maailman -turhuutta. Minä taas, joka täällä todellista kehnoutta inhosin, -tavoittelin tuolta toisaalta petollista onnea. - -Sinä, Jumala, Sinä täysin tiedät, mikä aiheutti täältä lähtemiseni -ja sinne muuttamiseni. Mutta Sinä et sitä minulle ilmoittanut, etkä -äidilleni, joka katkerasti itki lähtiessäni ja saattoi minua meren -rannalle saakka. Hän väkivaltaisesti piteli minusta kiinni saadakseen -minut palautetuksi takaisin tai päästäkseen mukaani matkustamaan, -mutta minä petin hänet teeskennellen, ett'en muka tahtonut heittää -ystävääni, joka vasta suotuisen tuulen tultua pääsisi pois -purjehtimaan. Minä valehtelin äidilleni, sellaiselle äiti-kullalle! --- ja pääsin hänen käsistään. - -Tämänkin olet Sinä minulle armollisesti anteeksiantanut; olet minua -varjellut, ett'en meren vesiin hukkunut, minä kelvoton, joka olin -täynnä kirottua saastaa; olet minua johdattanut armovedellesi, -jotta tulisin siinä puhdistetuksi synneistäni ja kuivuisivat -äitini silmistä kyynelvirrat, joilla hän maata kostutti joka päivä -rukoillessaan Sinua puolestani. - -Kun hän kerrassaan kieltäytyi palaamasta ilman minua, sain minä -hänet töin tuskin taivutetuksi olemaan sen yötä eräässä aivan -lähellä laivaamme olevassa paikassa,[31] joka oli pyhitetty autuaan -Cyprianon[32] muistolle. Mutta sinä yönä matkustin minä salaa pois; -hän taas jäi jäljelle rukoilemaan ja itkemään. - -Mitähän hän rukoili Sinulta, minun Jumalani, noin runsain kyynelin? -Varmaankin ett'et laskisi minua purjehtimaan pois. - -Mutta Sinä korkealle yli ihmisjärjen käyvän viisautesi mukaan ja -noudattaen hänen sisintä kaipuutaan et kuullut, mitä hän sillä kertaa -pyysi, täyttääksesi sen sijaan hänen alituiset rukouksensa. - -Tuuli puhalsi ja täytti purjeemme, ja ranta katosi näkyvistämme. -Mutta tuolla rannalla seisoi aamulla varhain äitini kuin mielettömänä -surusta, ja täytti valituksilla ja huokauksilla Sinun korvasi. Sinä -et vaan sellaisista näyttänyt välittävän, koska himojeni avustamana -tempasit minut pois siten lopettaaksesi nuo samaiset himot, ja -ruoskiaksesi hänen lihallista kaipaustansa tuskien hyvin ansaitulla -vitsalla. Hän, näet, äitien tavoin -- mutta vielä paljoa enemmän -kuin monet muut äidit -- piti siitä, että olin hänen luonaan, eikä -hän ensinkään tiennyt, mitä iloa Sinä olit valmistava hänelle poissa -olostani. Hän ei sitä tiennyt, sentähden hän vaan itki ja ruikutti. -Noilla itsensä kiduttamisilla osoitti hän itsessänsä olevan jätettä -Eevasta, joka huokaillen etsi huokauksin synnyttämäänsä. Kuitenkin -hän syytettyään minua petoksesta ja julmuudesta kääntyi jälleen -rukoilemaan Sinua puolestani ja lähti takaisin tavallisiin toimiinsa --- mutta minä Roomaan. - -Ja katso! siellä minua vastaanotettiin ruumiillisen taudin raipoilla -ja minä olin jo menossa tuonelaan kantaen tunnollani kaikkia niitä -monia ja raskaita pahoja tekoja, joilla olin rikkonut Sinua, itseäni -ja lähimmäisiäni vastaan. - -Niistä, näet, et ollut Sinä ainoatakaan anteeksiantanut Kristuksessa, -eikä ollut Hän ristillänsä sovittanut sitä vihollisuutta, mikä -syntieni kautta oli välillemme sukeutunut. Kuinkapa hän olisi -niitä sovittanut, jos hän ristinpuussa riippuessaan oli vaan -mielikuvituksen luoma harhakuva eikä todellisuutta -- ja niinhän -hänestä olin uskonut?[33] Yhtä todeton niinmuodoin kuin minusta hänen -ruumiillinen kuolemansa näytti olevan, yhtä todellinen olikin minun -hengellinen kuolemani; ja yhtä todellinen kuin oli hänen ruumiillinen -kuolemansa, yhtä todeton minun hengellinen elämäni, koska en tuota -uskonut. - -Kuumeen yhä kohotessa olin jo mennä menojani ja olin mennä -kadotukseen. Sillä jos silloin olisin täältä poistunut, niin varmaan -en minnekään muuanne olisi joutunut kuin tuleen ja tuskiin, jotka -pahoilla teoillani olin Sinun lakisi järkkymättömän totuuden mukaan -ansainnut. - -Äitini ei taudistani eikä kuolonvaarastani mitään tiennyt, mutta -rukoili kuitenkin puolestani vaikka kaukanakin minusta. Sinä -kaikkialla oleva kuulit hänen rukouksensa siellä, missä hän oli, -ja armahdit minua siellä, missä minä olin. Minä sain takaisin -ruumiillisen terveyteni vaikka vielä olin hengellisesti kovin -sairas: sydän täynnä pyhyyden pilkkaa. En, näet, tuossa suuressa -hengenvaarassakaan kaivannut kastettasi. - -Parempi olin sittenkin poikana, jolloin sitä hurskaalta äidiltäni -pyysin kuten jo olen tässä kirjassa muistellut ja tunnustanut. -Mutta nyt olin häpeällisessä pahuudessa kasvanut ja varttunut ja -minä mielettömänä pilkkasin niitä parannuskeinoja, joita Sinä olit -säätänyt, joka et ollut laskenut minua kaksinkertaiseen kuolemaan, -sekä ajalliseen että ijankaikkiseen. - -Jos tuo kamala kuolema olisi minua kohdannut ja noin hirveä haava -olisi isketty äitini sydämeen, ei se varmaankaan koskaan olisi -parantunut. En voi, näet, kyllin kauniisti kuvata kuinka ylevää -rakkautta hän tunsi minua kohtaan, ja kuinka paljon suuremmassa -ahdistuksessa hän oli synnytellessään minua hengelliseen elämään kuin -synnyttäessään minua ruumiillisesti. - -Mihin olivat nyt nuo hänen hartaat, lukuisat ja lakkaamattomat -rukouksensa joutuneet? Eipä muuanne mihinkään kuin Sinun tykösi. -Vai olisitko Sinä laupeuden Jumala, voinut hyljätä sitä ahdistettua -ja nöyryytettyä sydäntä, mikä tällä puhtaalla ja itsekieltäymystä -harjoittavalla leskellä oli, joka antoi niin runsaasti almuja, joka -auttoi ja palveli pyhiäsi, joka ei yhtenäkään päivänä heittänyt -kantamatta uhria alttarillesi, eikä jättänyt milloinkaan kahdesti -päivässä, aamuin ja illoin, tulematta huoneeseesi, ei turhia -tarinoita ja ämmäin juttuja kuullaksensa, vaan saadaksensa kuulla -Sinua sanastasi ja jotta Sinä kuulisit hänen rukouksiansa? Hänenkö -kyyneleitään olisit Sinä voinut halpana pitää ja hyljätä, kyyneleitä, -joilla hän ei pyytänyt kultaa eikä hopeaa, tai mitään muuta -muuttuvaista ja katoavaa tavaraa, vaan yksinomaan poikansa sielun -pelastusta? Ja Sinäkö olisit voinut hänet auttamatta heittää, joka -itse olit hänet armosta sellaiseksi tehnyt? Ei suinkaan, Herra! - -Päinvastoin, Sinä olit häntä aivan lähellä, kuulit hänen -rukouksiansa ja teit sen mukaan kuin jo ennakolta olit päättänyt. -Olkoon se kaukana, että olisit häntä pettänyt noilla näyilläsi -ja vastauksillasi -- joista jo olen toisia maininnut, toisia -mainitsematta jättänyt -- joita hän kantoi uskollisessa sydämessään, -ja joihin hän aina vetosi kuten Sinua velvoittaviin sitoumuksiin. -Sillä laupeutesi on todella niin ääretön, että Sinä katsot arvosi -mukaiseksi alentua lupaustesi kautta niiden velalliseksi, joiden -kaikki velat Sinä anteeksiannat. - -Niinmuodoin annoit Sinä minun toipua tuosta taudista ja teit piikasi -pojan terveeksi, toistaiseksi ruumiin puolesta, mutta antaaksesi -vastaisuudessa hänelle paremman ja taatumman terveyden. - -Minä liityin nyt Roomassakin noiden manikeolaisten pyhien seuraan, -jotka ollen itse petettyjä pettävät muitakin. Isäntänikin, jonka -huoneessa olin sairastellut ja terveeksi toipunut, kuului niin -kutsuttuihin "kuulijoihin". En kuitenkaan seurustellut yksistään -näiden kanssa, vaan myös niin kutsuttujen "valittujen kanssa". - -Sillä vielä olin minä sitä mieltä, että me emme itse syntiä tee, -vaan joku salaperäinen luonnonvoima meissä. Ja minun ylpeyttäni -kutkutti saada olla ilman syytä ja saada jotakin pahaa tehtyäni -olla tunnustamatta sitä tehneeni. Sinä olit muka kyllä valmis -parantamaan sieluani ilman synnintunnustustakin, vaikka Sinua vastaan -olin syntiä tehnyt. Niinpä kyllä! Oli niin mukavaa ja mieluista -itseäni syyttömäksi julistaa ja syyttää jotain vierasta tuntematonta -olennossani, oli se sitten mitä hyvänsä, kunhan ei vaan ollut minä -itse. - -Itse asiassa oli kuitenkin koko olentoni tuohon syyhyn osallisena, -vaikka jumalattomuudessani olin olentoni omaksi vahingokseni kahtia -paloitellut. Syntini olikin sitä parantumattomampi, kun en itseäni -syntiseksi luullutkaan. Ja sentähden oli rikokseni niin kirottua, kun -mieluummin tahdoin Sinua sielussani kukistaa omaksi vahingokseni, -kuin kukistua itse Sinun kauttasi autuudekseni. - -Minä en enää ensinkään toivonut tuosta väärästä opista mitään -hyödytystä sielulleni. Ja kun vaan paremman puutteessa olin -päättänyt siihen toistaiseksi tyytyä, niin minä yhä hellemmin -ja välinpitämättömämmin pitelin siitä kiinni. Niinpä tuli sekin -ajatus mieleeni, että nuo filosoofit, jotka Akademikoiksi[34] -kutsutaan, ovat olleet muita viisaampia, koska väittävät kaikkea -pitävän epäillä ja vakuuttavat ihmisen ei voivan mitään totuutta -käsittää. Näin yleisesti heistä ajatellaan, ja tämä näytti -minustakin aivan epäämättömästi olevan heidän kantansa, vaikka en -vielä käsittänyt heidän tarkoitustaan. Ja minä jo julkisesti koetin -mainittua isäntääni estää liiallisesta luottamuksestaan niihin -tarumaisuuksiin, joita manikeolaisissa kirjoissa vilisee. Kuitenkin -oli ystävyyteni heitä kohtaan likeisempää kuin muita kohtaan, jotka -eivät tuohon lahkoon kuuluneet. En tosin heitä puolustanut entisellä -kiihkoisuudella, vaan kuitenkin tuttavuuteni heidän kanssaan -- heitä -on salassa Roomassa enemmänkin -- teki minut laiskemmaksi muuta -etsimään, varsinkin kun en luullut totuuden, josta he olivat minut -vieroittaneet, olevan löydettävissä Sinun seurakunnassasi, oi taivaan -ja maan Herra, kaikkein näkyväisten ja näkymättömäni Luoja! - -Minusta näytti mahdottomalta saada kumotuksi manikeolaisten raamatun -kirjoja vastaan tekemiä muistutuksia. Kuitenkin oli minulla joskus -varsin suuri halu saada jonkun mainittuihin kirjoihin hyvin -perehtyneen henkilön kanssa keskustella niistä tarkoin yksityiskohtia -myöten ja päästä selville sellaisen henkilön mielipiteistä. -Sillä jo Karthagossa ollessani oli eräs Helpidius niminen mies, -joka julkisesti puhui ja väitteli Manikeolaisia vastaan, alkanut -puheillaan herättää huomiotani. Hän, näet, raamatun kirjoista -esitti sellaisia totuuksia, joita oli varsin vaikea kumota, ja -Manikeolaisten niitä vastaan tekemät vastaväitteet tuntuivat minusta -heikoilta. - -Niitä eivät he mielellään julkisesti suurelle yleisölle esittäneet, -vaan meille lahkoon kuuluville salaisissa kokouksissa kyllä. Tällöin -he sanoivat noiden uuden testamentin kirjojen olleen sellaisten -tuntemattomien henkilöiden väärentämiä, jotka ovat tahtoneet -juutalaisten lakia sekoittaa kristilliseen uskoon, mutta eivät he -itsekään tuoneet esille toisia väärentämättömiä raamatun kirjoja. - -Mutta minä olin aivan kuin tiukkoihin moninkertaisiin siteihin -kuristua ajatellessani kaikkia kappaleita ruumiillisiksi. Noiden -suurten kappalten painon alla minä läähätin pääsemättä hengittämään -Sinun totuutesi raitista ja puhdasta ilmaa. - -Nyt minä aloin suurella ahkeruudella opettaa puhujataitoa Roomassa --- jota varten olinkin sinne tullut. Minä ensi aluksi kokoilin vaan -muutamia oppilaita luokseni, mutta pian aloin minä heidän kauttaan -tutuksi tulla. Vaan katso -- pian huomasin saavani Roomassa osakseni -toisia kärsimyksiä, joita minun ei tarvinnut Afrikassa kärsiä. -Minä kyllä havaitsin todeksi, ett'ei täällä tapahtunut sellaisia -turmeltuneiden nuorukaisten harjoittamia hurjan siveettömiä tekoja. -"Mutta äkkiä -- niin sanottiin -- useat nuorukaiset yhteisen -sopimuksen mukaan jättävät opettajalle palkan maksamatta ja kääntyvät -toisen opettajan puoleen, osottautuen siten ilkeiksi lupauksen -rikkojiksi ja niin rahaa rakastaviksi että vanhurskautta rahan edestä -myyvät". Näitäkin vihasi sydämeni, mutta ei puhtaista vaikuttimista. -Minä, näet, ehkä enempi vihasin heitä sen johdosta, että tiesin -joutuvani heidän kauttaan kärsimään, kuin siitä syystä että tekivät -sellaista, joka on jokaiselle sopimatonta. - -Varmaan kyllä ovat sellaiset häpeällisiä huorintekijöitä. He -huorintekevät Sinua vastaan rakastamalla kevytmielistä ajanviettoa -ja inhaa voittoa, mikä tahraa jokaista siihen kajoavaa kättä, -halailemalla katoovaista maailmaa ja halveksumalla Sinua, joka pysyen -muuttumattomana armossa huudat pois pakenevia lapsiasi palaamaan ja -annat jokaiselle, joka palaa luoksesi, anteeksi hänen uskottomuutensa -suuren synnin. - -Nytkin vihaan sellaisia ilkeitä ja nurjia ihmisiä, vaikka toiselta -puolen rakastankin heitä, koska mahdollisesti voivat korjaantua -niin että pitävät oppimaansa oppia rahaa parempana, ja Sinua oppia -parempana, joka olet totuus ja häviämättömän hyvän ja puhtaimman -rauhan runsas lähde. Mutta silloin oli haluttomuuteni kärsiä heidän -minua itseäni vastaan kohdistettua pahuuttaan suurempi kuin haluni -saada heistä hyviä ihmisiä Sinulle iloksi ja kunniaksi. - -Tuli sitten jonkun ajan perästä Milanosta sana Rooman prefektille, -että hän tuohon kaupunkiin hankkisi ja valtion kustannuksella -lähettäisi jonkun puhujataidon opettajan. Minä pyysin että silloinen -prefekti Symmakus -- jos hän kokeet suoritettuani hyväksyisi minut -virkaan -- lähettäisi minut sinne. Viranhakemuksessani käytin -hyväkseni Manikeolaisten tyhjistä mielikuvituksista hurmaantuneiden -ihmisten suosituksia, ihmisten, joista päästäkseni sinne matkustin -- -aavistamatta sitä silloin itse yhtä vähän kuin hekään. - -Minä tulin Milanoon piispa Ambrosiuksen,[35] Sinun hartaan -palveliasi, luo. Hän oli yksi niitä, joilla siihen aikaan oli -suurin maine kautta koko maailman. Hän puheissaan jakoi innokkaasti -kansallesi sanasi mehevää viljaa, ilahuttavaa öljyä ja hurmaavaa -viiniä, joka ei kuitenkaan päihdytä. - -Sinä minua tietämättäni johdatit hänen tykönsä, jotta hän minun -tieteni ja oman tahtoni mukaisesti johdattaisi minut Sinun tykösi. -Tuo Jumalan mies otti minua isällisesti vastaan ja rakasti minua -Sinusta vieraantunutta kuten oikea piispa eli sielunpaimen ainakin. - -Pian aloin minäkin häntä rakastaa, en tosin aluksi totuuden -opettajana -- totuuttahan en ensinkään uskonut olevankaan -seurakunnassasi -- vaan ihmisenä, joka oli hyväntahtoinen minua -kohtaan. - -Minä kuuntelin hartaasti hänen puheitaan kansalle, en kuitenkaan -siinä tarkoituksessa kuin minun olisi pitänyt, vaan tutkiakseni -oliko hänen kaunopuheliaisuutensa maineensa veroinen ja vuotiko -hänen sanatulvansa vuolaammin tai niukemmin kuin huhu tiesi -kertoa. Senpätähden kiinnyin minä hänen sanoihinsa suurella -tarkkaavaisuudella, mutta sisältöön nähden olin välinpitämätön, jopa -sitä halveksuin. Minä miellyin hänen suloisiin puheisiinsa, jotka -olivat opettavampia kuin Faustuksen, vaikka ei niitä esitettykään -niin leikkisässä ja miellyttävässä muodossa. Mitä muutoin sisältöön -tulee, niin ei vertaamisesta puhettakaan; sillä Faustushan harhaili -Manikeolaisten petollisilla poluilla, Ambrosius taas opetti -terveellistä sanaa mitä terveellisimmällä tavalla. - -Mutta kaukana on sielun terveys syntisistä sellaisista, jommoinen -minä olin istuessani kuuntelemassa noita puheita ja kuitenkin -- -huomaamatta ja tietämättäni läheni parantumiseni hetki. - -Minulla tosin ei ollut tarkoituksena oppia sitä, mistä hän puhui, -vaan ainoastaan saada kuulla, kuinka onnistuneesti hän puhui. Tuo -tyhjänpäiväinen harrastus oli minulla nyt vaan jäljellä, kun en enää -uskonut ihmisellä olevan mitään pääsyä Sinun luoksesi. Mutta sanojen -keralla, joita halulla kuuntelin, tulikin sieluuni niihin sisältyvät -ajatukset, joita en saanut sanoista irroitetuksi, vaikka en niistä -olisi vähääkään välittänyt. Ja samalla kun aukaisin sydämeni -vastaanottaakseni hänen kauniita sanojaan, tunkeutuivatkin sydämeni -sisimpään ne totuudet, jotka hän lausui. - -Tämä tapahtui kuitenkin vain vähitellen. Ensinnä, näet, aloin -huomata, että nuokin mielipiteet olivat puolustettavissa. Minusta -oli näyttänyt tuiki mahdottomalta torjua ja kumota Manikeolaisten -katolilaista uskoa vastaan tekemiä väitteitä, mutta nyt tulin -siihen käsitykseen että tämäkin usko[31] on aivan puhtailla aseilla -puolustettavissa. Varsinkin vakaannuin tässä käsityksessä saatuani -yksityiskohtiin käypää selitystä ja kuultuani useampia kertoja vanhan -testamentin arvoituksia hyvin ratkaistavan, joissa juuri takertuen -kirjaimeen olin tehnyt uskon puolesta haaksirikon. [Vertaa 2 Kor. 3, -6. 95.] - -Sittenkun useampia kohtia noista kirjoista oli minulle hengellisesti -selitetty, pidin minä jo epäilykseni hyljättävänä, ainakin tuon -epäilykseni, että ei muka ensinkään olisi mahdollista puoltaa lakia -ja profeettoja häpäisijöitä ja pilkkaajia vastaan.[37] - -En kuitenkaan luullut velvollisuudekseni kääntyä katolilaiseen uskoon -vain siitä syystä, että silläkin oli oppineet puolustajansa, jotka -monilla ja vakuuttavilla syillä kumosivat kaikki vastaväitteet. Enkä -liioin pitänyt velvollisuutenani tuomita vastakkaista kantaa, joka -tähän asti oli ollut omani, koska muka kummankin puolen puoltavat -syyt painoivat saman verran. Katolilainen usko ei, näet, enää -mielestäni ollut voitetun asemassa, mutta ei myöskään silti voittajan. - -Mutta sittemmin ponnistin minä kovasti sieluni voimia voidakseni -jos mahdollista joillakin kumoamattomilla todistuskappaleilla -saada Manikeolaiset kukistetuksi vääräuskoisuudestansa. Jos olisin -voinut ajatella henkiolentoa olevaksi, olisi kohta koko heidän -komea aaterakennuksensa luhistunut kokoon ja tyyten sielustani -hävinnyt -- mutta minä en sitä voinut. Yhä enemmän ja enemmän -tutkiessani näitä asioita ja vertaillessani eri mielipiteitä tulin -minä sittenkin siihen johtopäätökseen, että useampien filosoofien -lausumat mielipiteet tämän maailman rakenteesta ja koko aistimilla -havaittavasta luonnosta ovat muita paljoa todenmukaisemmat. Koska -niinmuodoin Akademikoiden tunnettuun tapaan epäilin kaikkea ja -lainehdin kaikkien opintuulten ajamana sinne tänne, katsoin minä -velvollisuudekseni poistua Manikeolaisten lahkosta. En pitänyt -oikeudenmukaisena kuulua tuohon lahkoon samaan aikaan kuin olin -kaiken suhteen epäilevällä kannalla ja pidin useita filosoofeja tuota -lahkoa parempana. - -Kuitenkin kieltäydyin minä kokonaan uskomasta sieluni parantamisen -filosoofeille, koska heiltä puuttui Kristuksen autuaaksi tekevä nimi. -Niin ollen minä lopultakin päätin pysyä katekumeenina katolilaisessa -seurakunnassa, jolle vanhempani olivat minut uskoneet, kunnes -jostakin niin kirkas valo eteeni välähtäisi, että sen mukaan voisin -kulkuni suunnittaa. - - - - -6 KIRJA. - -Ystävät. - - -Missä lymyilit minulta ja mihin olit poistunut, Sinä, minun toivoni -hamasta nuoruudestani? [Ps. 71, 5.] Olithan Sinä minut luonut ja -eroittanut maan eläimistä ja taivaan linnuista. Olithan Sinä antanut -minulle enempi ymmärrystä kuin heille. Ja kuitenkin kuljeskelin -minä pimeyden poluilla ja niljakoilla teillä. Minä etsiskelin Sinua -ulkopuolelta itseäni, enkä löytänyt Jumalaa, joka on sydämessäni. -Minä vaivuin meren syvyyteen, sorruin epäuskon suohon, ja epäilin -tokko onkaan totuus ensinkään löydettävissä. - -Jo oli hurskaudessaan urhoollinen äitini tullut luokseni matkustaen -yli maiden ja merien tavatakseen minua ja ollen Sinuun luottaen -kaikissa vaaroissakin huoleton. Jopa hän vaarojen uhatessa merellä -lohdutti merimiehiäkin, joilta tavallisesti äkkinäiset merillä -kulkijat peljästyessään saavat lohdutusta. Hän näet, vakuutti heille, -että onnellisesti pääsisivät perille, koska Sinä olit hänelle näyssä -tämän luvannut. - -Hän tapasi minut hyvin vaaranalaisessa tilassa, koska epäilin tokko -totuus onkaan löydettävissä. Mutta kun minä hänelle ilmoitin en enää -olevani manikeolainen vaikk'ei vielä oikeauskoinen kristittykään, ei -hän siitä ylön suuresti ilostunut, kuten tapahtuu kun kuulee jotain -odottamatonta ilosanomaa -- olihan hän niin järkkymättömän varmasti -uskonut palajavani tuosta kurjuudesta. Olihan hän minua itkenyt kuin -kuollutta ja kantanut minua ajatustensa paareilla luoksesi, jotta -olisit sanonut tämänkin lesken pojalle "Nuorukainen, minä sanon -sinulle nouse ylös", herättänyt hänet kuolleista, antanut hänelle -uudelleen puhetaidon ja jättänyt hänet jälleen hänen äidillensä. -[Luk. 7, 14-15.] - -Sentähden ei hänen sydämensä ylön rajusti ilosta sykähdellyt -kuullessaan, että olin valheesta irtaantunut, vaikk'en vielä -ollutkaan totuutta saavuttanut, ja että niinmuodoin jo sen verran -siitä, mitä hän jokapäivä oli kyynelin rukoillut, oli toteutunut. -Päinvastoin hän ollen varma siitä, että Sinä lupauksesi mukaan -täyttäisit kaikki hänen pyyntönsä, senkin mikä vielä oli täyttämättä, -sangen levollisesti ja luottavasti vastasi minulle olevansa lujasti -siinä uskossa, että hän ennen muuttoaan tästä elämästä on näkevä -minut oikeauskoisena kristittynä. - -Näin hän puhui minulle; mutta Sinua kaiken laupeuden lähde, hän -rukouksin ja runsain kyynelin pyysi joutuisammin antamaan apuasi -ja valaisemaan pimeyteni. Hän kävi yhä ahkerammin seurakunnan -kokouksissa ja imi sanat Ambrosiuksen suusta ikäänkuin lähteestä, -joka kuohuu ijankaikkiseen elämään. [Joh, 4, 14.] Hän rakasti -Ambrosiusta kuten Jumalan enkeliä konsana, sillä hän tiesi, että minä -hänen kauttaan olin joutunut tuohon epävarmuuden ja häälyväisyyden -tilaan, josta minun täytyi murtautua läpi voidakseni taudista -terveeksi toipua. Hän kyllä näki vielä uhkaavamman vaaran olevan -edessä päin, sellaisen jännittävän hetken, jota lääkärit kutsuvat -käännekohdaksi taudissa, mutta hän oli ennakolta varma, että olin -siitä onnellisesti suoriutuva. - -Nyt en enää huokaillen rukoillut apuasi, mieleni kääntyi -tutkimuksiin, ja levottomana halusin niistä keskustella muiden kanssa. - -Ambrosiusta pidin minä maailman tavallisen arvostelun mukaan -onnellisena miehenä, koska niin ylhäiset ihmiset häntä kunnioittivat; -hänen aviottomuuttansa vain ajattelin tuskalliseksi. Kuinka ihana -toivo häntä elähytti, kuinka kovaa taistelua hänen oli käytävä -kiusauksia vastaan pyrkiessään ylevään puhtauteen, ja mistä hän -lohtua sai vastoinkäymisissä, sitä en osannut arvata, enkä ollut -sellaista koskaan kokenut. - -Mutta ei hänkään tiennyt, kuinka minun mieleni kuohui, ja mihin -kuiluun olin vaarassa vajota. Sillä valitettavasti en voinut mielin -määrin häneltä kysellä, mitä tahdoin. Suuret ihmisjoukot, jotka -työtaakan alle uupuessaan tulivat saamaan häneltä apua, sulkivat -minut pois hänen seurastaan niin ett'ei hän voinut minua kuulla eikä -puhutella. Sen varsin vähäisen ajan, jolloin hän ei ollut heidän -seurassaan, käytti hän virkistääkseen ruumistaan tarpeellisella -ravinnolla ja sieluansa lukemisella. - -Kovin halusin ja toivoin että hän jonakin joutohetkenä levottoman -mieleni tyynnyttäisi, mutta sitä hetkeä ei kuulunutkaan. - -Herran päivänä minä aina kuulin hänen julkisesti julistavan totuuden -sanaa, ja yhä enemmän ja enemmän tulin minä vakuutetuksi siitä, että -kaikki nuo kavalien parjausten paulat, joita petturit ovat pyhiä -kirjoja vastaan virittäneet, voidaan ratkoa. - -Hengelliset lapsesi, jotka armosta olet kirkon piirissä uudesti -synnyttänyt, eivät -- kuten nyt tulin huomaamaan -- Jumalan -kaltaisuutta ihmisessä, jonka olet kuvaksesi luonut sillä tapaa -käsittäneet, että olisivat uskoneet ja ajatelleet Sinulla olevan -ihmisruumiin muodot. Tosin oli aavistukseni siitä, millainen -henkiolento oikeastaan mahtaa olla, hyvin heikko ja himmeä, mutta -kuitenkin oli iloni siitä, että en ollutkaan noin monta vuotta umpeen -kiivaillut oikeata uskoa, vaan ainoastaan lihallisten ajatusten -arveluja vastaan, niin voimakas, että se nosti punan poskilleni. Vaan -siinäpä juuri röyhkeyteni ja jumalattomuuteni osottautui, kun en -käynyt oikean uskon laadusta tutkimalla selvää ottamaan, vaan rupesin -sitä pelkkien arvelujen nojalla syyttämään. - -Nyt olisin uskon kautta voinut tulla parannetuksi niin että -henkeni kirkkaammin katsein olisi kyennyt katsomaan ijäti pysyvää, -erehtymätöntä totuuttasi. - -Mutta minun sieluni laita oli kuin sen ihmisen, joka jouduttuaan -kärsimään huonon lääkärin käsissä, pelkää jättäytyä hyvänkin -lääkärin hoitoon. Yksin uskon kautta oli se parannettavissa, mutta -se kieltäytyi uskomasta, jotta ei joutuisi väärään uskoon. Se koitti -kiskoutua irti käsistäsi, joilla olet uskon parantavat lääkkeet -valmistanut, ja vuodattanut ne kaiken maailman tautien yli ja antanut -niille niin suuren vaikutusvoiman. - -Sitten olet Sinä, Herra, sangen pehmoisin ja lauhkein käsin sivellyt -ja vähitellen parantanut sydäntäni. Miettiessäni, näet, kuinka -äärettömän paljon sellaista uskon, jota en ole ollut näkemässä; -kuinka monta tapahtumaa esimerkiksi kansojen historiassa, joissa en -ole mukana ollut, ja kuinka monta tietoa maista ja kaupungeista, -joita en ole nähnyt, totena pidän; kuinka paljon uskon ystäviä, -lääkäreitä ja monemmoisia ihmisiä, joita uskomatta emme voisi -aikoihin tulla tässä elämässä; vihdoin miettiessäni kuinka -järkkymättömän lujasti olen vakuutettu siitä, ketkä ovat vanhempani, -josta minulla kuitenkin on vain muilta kuulemani mukaan tietoa, tulin -minä siihen vakaumukseen, että ne, jotka uskovat kirjojasi, joille -niin suuren vaikutusvoiman melkein kaikissa maailman kansoissa olet -antanut, eivät ole moitittavia, vaan päinvastoin ne, jotka eivät -niitä usko, ja että ei ole syytä niitä kuulla, jotka sanovat: "Mistä -sinä sen tiedät, että nuo kirjat ovat ainoan todellisen ja totisen -Jumalan hengen vaikutuksesta syntyneet ja ihmiskunnalle annetut?" - -Sepä juuri oli minusta varsin uskottavaa. Kaikki nuo keskenään -kiistelevien filosoofien vihollismieliset ja ilkeät kyselemiset, -joita olin lukenut, eivät, näet, olleet saaneet minua vietellyksi -hetkeksikään epäilemään olemassaoloasi ja huolenpitoasi meistä. -Olkoonpa että uskoni oli milloin voimakkaampi, milloin heikompi, -olkoonpa että en ymmärtänyt, mitä ajatella olemuksestasi, tai mitä -tietä tykösi tullaan tai palataan, sitä sittenkin aina uskoin, että -Sinä olet olemassa ja pidät huolta meistä. - -Koska niinmuodoin olemme liian heikot selkeillä järkisyillä -löytääksemme totuutta, ja koska meidän siitä syystä on turvauduttava -pyhien kirjojen uskottavuuteen aloin minä uskoa, että Sinä olet -nuo niin mainiot, niin voimallista totuuden vakaumusta uhkuvat -ja niin vaikutusvoimaiset kirjat juuri sitä varten yli maan -piirin levittänyt, että Sinua uskottaisiin ja Sinua niiden kautta -etsittäisiin. - -Sen, mikä noissa kirjoissa järjettömyytensä kautta oli minua -loukannut, panin minä nyt, -- kun monet kohdat niissä kuulemieni -selitysten mukaan tuntuivat uskottavilta -- pyhien asiain -salaperäisyyden laskuun. Ja ne olivat nuo kirjat mielestäni sitä -enemmän kunnioitettavia ja pyhimmän uskon arvoisia, kun ne samalla -tarjoutuvat kaikkien luettavaksi ja samalla tallettavat suuriarvoiset -salaisuutensa niitä varten, joilla on syvempää käsitystä, kun ne -samalla puhuvat kaikille mitä yksinkertaisimmilla sanoilla ja mitä -jokapäiväisimmillä puheenparsilla ja samalla vireillä pitävät niiden -mielenkiintoa, jotka ovat syvämietteisiä tutkijoita. Täten ne, näet, -kokoilevat kaikkia rakastavaan helmaansa ja johtavat joitakuita -harvoja ahtaampien porttien läpi salattuun yhteyteen kanssasi; -kuitenkin on noita harvojakin paljoa enemmän olemassa kuin niitä -olisi, jos nuo kirjat eivät niin suurella kunnialla ja arvokkuudella -esiintyisi, eivätkä pyhällä yksinkertaisuudellaan sulkisi suuret -kansanjoukot helmaansa. - -Näitä asioita minä mietin ja Sinä olit luonani; minä lähetin sydämeni -huokaukset Sinun puoleesi ja Sinä kuulit minua. Minä horjuin sinne -tänne -- ja kuitenkin Sinä ohjasit minua; minä kuljin maailman -laveata tietä, vaan Sinä et minua käsistäsi laskenut. - -Minä himoitsin kunniaa, rahaa ja avioelämän nautintoja, ja jouduin -siten Sinun pilkattavaksesi. Minä kärsin, näet, noita himoja -palvellessani mitä tuskallisinta kipua ja tässä Sinä tarkoitit -parastani, Sinä kun et suonut minulle iloa mistään muusta kuin -Sinusta. - -Katso sydäntäni Herra, koskapa itse olet tahtonut minua tätä -muistelemaan ja tunnustamaan. Nyt sieluni kiintyköön Sinuun, joka -olet sen kuoleman kovista siteistä kirvoittanut. Kuinka kurja -olikaan. Ja Sinä hivelit kirveleviä haavojani, että kaiken muun -hylkäisin ja kääntyisin Sinun puoleesi, joka olet kaikkein korkein, -ja jota paitsi kaikki muu ei olisikaan olemassa, ja että puoleesi -kääntyen tulisin parannetuksi. - -Kuinka ihmeellisesti saitkaan minut kurjuuttani tuntemaan -tuona päivänä, jolloin valmistelin ylistyspuhetta keisari -Walentinianukselle! Tuossa puheessa minun täytyi paljon valhetella ja -sillä minun kuitenkin piti saavuttaa niiden suosiota, jotka tiesivät -minun valehtelevan! Sydämeni puhkui tuosta tuskasta ja kiehui -kuluttavien ajatusten kuumeessa. - -Kävellessäni näinä päivinä erään Milanon luona sijaitsevan kylän -läpi huomasin minä erään köyhän kerjäläisen, joka ollen hienossa -hutikassa laski leikkiä ja oli iloisella päällä. Silloin minä -huokasin ja rupesin mukanani oleville ystävilleni puhelemaan monista -hullutuksiemme tuottamista tuskista. Mitä tarkoittivat kaikki nuo -yrityksemme, joissa silloin vaivaa näin kuljettaessani himojen -haavoittamana onnettomuuteni kuormaa, joka matkan varrella aina -suuremmaksi kasvoi? Mitäpä muuta halusimme kuin päästä huolettoman -iloisiksi! Ja tässä oli tuo kerjäläinen edellämme ennättänyt -päämäärään, jota me ehkä emme koskaan tulevaisuudessakaan tulisi -saavuttamaan. Minkä hän muutamilla kerjäämillään kolikoilla oli -saavuttanut, sitä minä vaivaloisia, mutkaisia kiertoteitä kulkien -tavoittelin, nimittäin sitä iloa jota ajan siivin pois kiitävä onni -tuottaa. - -Tosin oli hänen ilonsa varsin turhaa, mutta minä kunniaa himoitessani -tavoittelin vielä paljoa turhempaa. Hän oli kuitenkin todellisesti -iloinen, minä tuskaa täynnä; hän huoleton, minä pelonalainen. - -Ja jos ken olisi minulta kysellyt, kumpaako mieluummin tahtoisin, -iloitako vai peljätä, olisin vastannut "iloita". Mutta jos taas -joku olisi kysynyt tahdoinko mieluummin olla semmoinen kuin tuo -kerjäläinen tai semmoinen kuin itse olin siihen aikaan, niin olisin -parempana pitänyt olla oma itseni niin huolien ja pelvon sortama -kuin olinkin. Ja tuon valinnan olisin minä kai tehnyt piloillani --- ei suinkaan täydellä todella? Sillä enhän ollut velvollinen -pitämään omaa osaani kerjäläisen osaa parempana siitä syystä että -olin oppineempi kuin hän. Opistanihan ei ollut minulla iloa, vaan -sillä etsin ihmisten suosiota; en edes sillä koettanut muille -oppia hankkia, vaan ainoasti itselleni suosiota. Sentähden oletkin -kurituksesi sauvalla särkenyt minun luuni. - -Pois! luotani ne, jotka sanovat sielulleni: sillä on eroa, mistä -iloitaan. Tuo kerjäläinen iloitsi humalaisen iloa, minä halusin -kunniasta iloita. Millaisesta kunniasta, Herra? Kunniasta joka -ei anna Sinulle kunniaa. Ja yhtä vähän kuin tuon juopuneen ilo -oli todellista iloa yhtä vähän tuo tavoittamani kunnia todellista -kunniaa. Se päinvastoin tahrasi sieluni kunniaa. Hän yhtenä yönä -nukkui pois pohmelonsa; minä pohmelossa menin maata ja nousin ylös ja -taas menin maata ja nousin ylös -- voi kuinka kauvan! - -On sillä kyllä eroa, mistä iloitaan, sen tiedän. Uskovaisen ilo, -kun hän iloitsee toivossa, verrattomasti voittaa kaiken tuon turhan -ilon. Ja meidänkin välillämme oli silloin jotain eroa. Hän oli -epäilemättä onnellisempi minua, ei ainoastaan koska hän oli täynnä -iloa, minä täynnä huolia, vaan myöskin koska hän kauniisti pyytämällä -oli hankkinut itselleen viiniä, minä taas valehtelemalla haeskelin -kunnian korskeutta. - -Tähän suuntaan minä silloin puhelin sangen paljon ystävilleni. -Ja usein tätä tehdessäni tutkin itseäni ja tulin tuntemaan -tilani pahaksi. Minä surin sitä ja kartutin siten onnettomuuteni -kaksinkertaiseksi. - -Ja jos onni joskus minulle hymyili, niin minä perin tympeytyneenä en -osannut siihen tarttua, koska se muka melkein lähti lentoon, ennenkun -siitä sai kiinnikään. - -Me, jotka ystävinä elimme yhdessä, valitimme noita ristiriitaisuuksia -olennossamme. Enimmin ja tuttavallisimmin minä niistä keskustelin -Alypiuksen ja Nebridiuksen kanssa. - -Näistä oli Alypius kotoisin syntymäkaupungistani ja syntyisin eräästä -kaupungin korkeimmista suvuista. Hän oli ijältään minua nuorempi ja -oli ollut oppilaanani ensin kotokaupungissamme Thagastessa ja sitten -Karthagossa. Hän rakasti minua suuresti, koska olin hänen mielestään -hyvä ja oppinut, ja minä häntä jalojen avujen tähden, jotka hänessä -olivat luontaisia ja tulivat näkyviin jo varsin nuorella ijällä. - -Karthagon suuri siveettömyys, mikä kevytmielisissä näytelmissä -kuohui yli äyräitten, oli kuitenkin temmannut hänet pyörteisiinsä. -Hän poloinen noissa pyörteissä pyöri ja minä samalla paikkakunnalla -julkisessa koulussa opetin puhujataitoa, mutta hän ei vielä käynyt -opetustani kuulemassa sentähden että oli eräässä asiassa riita -syntynyt minun ja hänen isänsä välillä. - -Minä sain kuulla että hän sirkkusta aivan surmakseen rakasti ja olin -kovasti huolissani, että hän oli tyhjäksi tekevä tai mahdollisesti -oli jo tyhjäksi tehnyt nuo suuret toiveet, joita hänestä oli -olemassa. Mutta minulla ei ollut ei hyväntahtoisena ystävänä, eikä -opettajan oikeudella mitään tilaisuutta muistuttamaan häntä tai -saamaan hänet jollain nuhteella palautetuksi pahalta tieltään. - -Minun suhteeni luulin hänen olevan samaa mieltä kuin hänen isänsäkin; -mutta niin ei ollutkaan laita. Huomioonottamatta isänsä tahtoa tässä -asiassa alkoi hän minua tervehtiä, kävi luentosalissani, kuunteli -jonkun aikaa opetustani ja meni sitten taas pois. - -Minulta kuitenkin unehtui vakavasti varoittaa häntä, ett'ei hän -hurjasti hurmaantumalla tyhjänpäiväisiin näytäntöihin turmelisi hyviä -luonnonlahjojansa. Mutta Sinä, Herra, joka kaikista luoduistasi -huolta pidät, et ollut unohtanut häntä, joka oli aikoinaan oleva -pyhäkkösi esimiehenä.[38] Ja jotta aivan ilmeistä olisi, että kunnia -hänen parantumisestaan on yksin Sinun, niin paransit hänet aivan -tietämättäni minun kauttani. - -Kun, näet, eräänä päivänä tapani mukaan istuin kateederissa, oppilaat -edessäni, tuli hän, tervehti, istuutui ja kuunteli tarkkaavasti -käsittelynalaista ainetta. Sattumalta minä selittääkseni käsillä -olevaa kirjaa ja saadakseni esitykseni luotettavammaksi ja -selvemmäksi otin sirkusnäytännöt ja niiden hurmaantuneet katsojat -esimerkiksi ja laskettelin niistä purevaa pilkkaa. - -En silloin vähääkään -- Sinä sen tiedät, Herra -- ajatellut -Alypiuksen parantamista tuosta turmiollisesta taudista. Mutta -hän työnsi sanojeni terän omaan sydämeensä luullen varmasti -tarkoittaneeni yksin häntä. Ja mistä joku toinen olisi ottanut -aihetta suuttuakseen minuun, otti tämä kunnioitettava nuorukainen -suuttuakseen itseensä ja rupesi minua vain palavammin rakastamaan. - -Sinä valmistit sydämestäni ja kielestäni hehkuvat hiilet, niillä -jälleen sytyttääksesi tuohon toivorikkaaseen sieluun, joka jo oli -sammumaisillaan, pyhän innon tulta ja parantaaksesi sen. Olkoon -kiittämättä sinua se, joka ei laupeuttasi käsitä; mutta minä tahdon -sitä sydämeni syvyydestä julistaa. - -Siitä hetkestä ponnistihe hän ylös siitä liejusta, johon oli -vajoutunut, ylös sen kurjan himon syleilystä, joka hänen silmänsä -sokaisi. Päättäväisellä itsensäkieltämisellä hän kavahti ylös -suruttomuuden unesta ja puisti lian päältään, eikä enää mennyt -sirkukseen. - -Sitten hän hankki isältään luvan saada ruveta vakinaiseksi -oppilaakseni; hänen isänsä, näet, ei enää jaksanut panna vastaan, -vaan mukaantui ja myöntyi. Nyt hän alkoi uudelleen kuunnella -luentojani ja heti joutui saman taikauskon paulaan mihin minä itse -olin joutunut. Sillä häntä miellytti Manikeolaisten osoittama itsensä -kieltäminen, jota hän luuli todelliseksi ja vilpittömäksi. Mutta se -olikin vain ulkokultaisuutta ja petosta, ja se pauloihinsa kietoi -sellaisia jaloja henkiä, jotka pystymättä vielä avuja syvemmältä -tutkimaan olivat herkästi petettävissä pelkällä avujen varjolla ja -kuorella. - -Alypius oli oikeustiedettä oppiakseen mennyt edelläni Roomaan. -Siellä joutui hän gladiaattorinäytäntöjä katsellessaan -- niin -uskomattomalta kuin se tuntuukin -- uskomattoman suuren kiihkon ja -eksytyksen valtaan. - -Hän oli jo inholla kääntynyt pois sellaisista huvituksista. -Mutta nyt jotkut hänen ystävänsä ja opintotoverinsa palatessaan -reippaina aamiaiselta tapasivat hänet tiellä ja veivät hänet hänen -vastaväitteistään ja vastustelemisestaan huolimatta tuttavallisuuden -väkipakolla amfiteaatteriin. Se tapahtui julmien, veristen -näytäntöjen päivänä. - -Alypius kehui: "Vaikka ruumiini sinne viettekin ja siellä -kiinnipidätte, niin ettepä kuitenkaan saa sieluani ja silmiäni noihin -näytännöihin kiintymään. Niinpä saapuvillakin ollen tulen olemaan -poissa ja siten olen voittava teidät ja näytännöt." - -Tämän kuultuaan he kuitenkin veivät hänet mukaansa, varmaankin juuri -haluten selville saada voisiko hän kehumisensa täytäntöön panna. - -Kun oli perille tultu ja istuuduttu sinne, missä tilaa oli, paloi -kamala kiihko kaikissa suonissa. Alypius sulkien silmänsä kieltäytyi -antamasta sydämensä suostumusta sellaisiin hirvittävyyksiin. Jospa -olisi hän voinut korvansakin tukkia! Sillä eräässä taistelun -kohtauksessa, kun kaiken kansan mahtava huuto kajahti häntä vastaan, -voitti hänet uteliaisuus. Hän aukaisi silmänsä muka valmisna -halveksimalla voittamaan sitä, mitä saisi nähdäksensä olipa se mitä -hyvänsä. Mutta samassa saikin hän sieluunsa vielä hirveämmän haavan -kuin se, mikä ammotti tuon taistelijan ruumiissa. - -Ja hän lankesi onnettomammin vielä kuin tuo taistelija, jonka -kaatuessa nostettiin tuo suuri huuto, joka tunki läpi hänen korvansa -ja sai hänet aukaisemaan silmänsä. Nyt hänen pikemmin rohkea kuin -kestävä sielunsa joutui iskuille alttiiksi ja kärsi auttamattomasti -tappion, varsinkin koska oli heikontunut luottaessaan itseensä, eikä -Sinuun. - -Sillä samassa kun hän näki, imi hän verenhimon itseensä ja voimatta -kääntyä pois iski katseensa yhä syvempään näkemäänsä hirveään kuvaan. -Aivan huomaamatta hän hurmaantui tuosta verisestä huvituksesta ja -rupesi nauttimaan rikoksellisesta kilpataistelusta. Hän ei ollut enää -se, mikä tullessaan, vaan yksi siitä joukosta, johon oli joutunut; -niiden todellinen kumppani, jotka olivat hänet mukaansa temmanneet. - -Entä sitten? Hän katseli, huusi, innostui ja vei sieltä mukaansa -hurjan himon, joka kiihotti häntä tulemaan uudelleen. Niin, hän tuli -uudelleen, ei ainoastaan niiden keralla, jotka hänet olivat ensi -kerralla sinne vieneet, vaan myöskin ilman heitä, jopa muita mukanaan -kuljettaen. - -Ja sellaisesta kurjuudesta olet Sinä kuitenkin hänet voimallisella -ja laupiaalla kädelläsi nostanut ja opettanut häntä luottamaan ei -itseensä, vaan Sinuun. Vaan se tapahtui vasta pitkän, pitkän ajan -kuluttua. - -Tämän miehen minä tapasin Roomassa ja hän kiintyi minuun mitä -lujimmilla siteillä. Milanoonkin hän matkusti kanssani saadakseen -eteenkinpäin olla seurassani ja käytännössä harjaantuakseen -lakitieteessä, jota hän oli opiskellut enempi vanhempainsa tahdosta -kuin omasta halustaan. - -Kolmasti oli hän apumiehenä oikeudessa osoittanut sellaista -rehellisyyttä, että se kaikkia muita ihmetytti. Mutta hän sitäkin -enemmän ihmetteli, että he taisivat pitää kultaa viattomuutta -parempana. Hänen kunnollisuutensa joutui kovalle koetukselle himon -houkutellessa sydäntä ja pelon puristaessa rintaa. - -Hän oli jonkun aikaa Italian valtiovarain rahastonhoitajan -apulaisena. Samaan aikaan oli siellä eräs sangen mahtava senaattori, -jota monet, ollen hänelle kiitollisuuden velassa liehakoitsivat, -monet myös pelvosta kumartelivat. Hän tahtoi -- kuten mahtavien tapa -on -- pitää itselleen luvallisena sellaistakin, joka oli vastoin -selvää lakia. - -Alypius asettui häntä vastustamaan. Hän halveksien hylkäsi kaikki -palkinnot, joita hänelle tarjottiin, ja pelotonna uhmaili kaikkia -uhkauksia. Kaikki ihmettelivät hänen tavatonta rohkeuttaan, kun ei -hän sellaista monen monista sekä hyödyllisistä että vahingollisista -toimistaan varsin kuuluisaa miestä halunnut ystäväkseen, eikä häntä -vihamiehenä peljännyt. - -Sellainen oli Alypius, silloinen ystäväni, joka kanssani puolelta ja -toiselta tuumaili, millaista elämäntapaa olisi noudatettava. - -Myös Nebridius oli jättänyt kotipaikkansa lähellä Karthagoa ja itse -Karthagon, missä hän tuon tuostakin kävi, jättänyt isältä perityn -kukoistavan maakartanon, kotonsa ja oman äitinsä ja tullut Milanoon -ainoastaan siitä syystä, että saisi elää kanssani palavassa totuuden -ja viisauden tutkimisessa. Yhdessä me tuskia kärsimme, yhdessä -ajelehdimme sinne ja tänne. Palavasti hän etsi autuaallista elämää ja -tutki suurella terävyydellä vaikeimpia kysymyksiä. - -Kolme meitä oli nälkäistä; me valittelimme nälkäämme toinen -toisillemme ja odotimme, että Sinä antaisit meille ruuan ajallansa. -[Ps. 145, 15.] Mutta kun Sinä laupeudessasi annoit meidän -yrityksistämme yhä uudelleen niittää katkeria kokemuksia ja me -tutkistelimme, missä tarkoituksessa me saimme sellaista kokea, niin -oli vastassamme synkkä pimeys. - -Me käännyimme taas huokaillen toisaanne ja ho'imme usein ja -katkerasti "kuinka kauvan on tätä jatkuva?" Ja kuitenkaan emme -voineet noita yrityksiämme heittää, sillä vielä ei ollut meille -koittanut mitään taattua valoa, jota olisimme voineet seurata. - -Vaikein oli ollakseni murheella muistellessani kuinka pitkä aika oli -jo kulunut sitte yhdeksännentoista ikävuoteni, jolloin aloin hehkua -halusta etsiä totuutta ja päätin totuuden löydettyäni hyljätä kaikki -tyhjänpäiväisten himojen turhat toiveet ja mielettömät valheet. Ja -nyt? -- - -Nyt oli minulla kolmaskymmenes ikävuosi käymässä ja yhä olin -takertuneena samaan likaan, olin ahmimassa hetken haihtuvia ja -vain hetkeksi huolia haihduttavia iloja. Ja minä sanoin yhäti -lohdutuksekseni: huomenna minä sen varmaankin löydän, huomenna -on totuus minulle kirkkaana koittava, enkä enää ole laskeva sitä -käsistäni. Faustus tulee pian, ja on selvittävä kaikki. - -Oi, te suuret Akadeemikot! Eikö siis olekaan mitään varmaa elämän -päämäärää löydettävissä? Niinpä etsikäämme yhä uutterammin ja -älkäämme epäilyksen valtaan vaipuko! - -Jo on suuri toivo koittanut: kirkonusko ei opetakkaan sellaista -mielettömyyttä, kuin me luulimme, ja josta me sitä ilman syytä -syytimme. Kirkon oppineet pitävät aivan vääränä luulla Jumalan olevan -ihmisruumiin muotojen rajoittaman. Ja mekö vielä sittenkin yhä -epäilisimme kolkuttaa saadaksemme muunkin kaiken meille avatuksi? - -Mutta ennen puolta päivää anastavat oppilaat aikamme. Mitä muuna -aikana teemme? Miksi emme tuota ainoata tarpeellista etsi? Vaan -milloin me sitte kävisimme tervehtimässä ylhäisiä ystäviämme, joiden -apua tarvitsemme? Milloin valmistautuisimme luennoille, joista -oppilaat maksavat? Milloin saisimme itsellemme virkistystä ja -sielullemme huolien huojennusta? - -Menkööt matkoihinsa nämät kaikki? Heittäkäämme luotamme nämä turhat -ja tyhjät kappaleet! Kootkaamme kaiken voimamme yksin totuuden -tutkimiseen! - -Elämä on kurjaa ja kuolema tietymätön. Jos se meidät äkisti -yllättäisi, millainen olisi lähtömme täältä? Missä voisimme oppia, -mitä täällä olemme laiminlyöneet? Eikö pikemmin olisi meidän -korvattava laiminlyömisemme kärsimällä ansaittu rangaistus? - -Entä jos kuolema tehdessään ihmisen tajuttomaksi onkin kaikkien -pyrintöjemme loppu? Niin, sekin kysymys on mahdollinen. Mutta olkoon -kaukana sellainen olettamus. - -Tyhjän- tai turhanpäite ei kristillisen uskon vaikutusvalta ulotu -niin mahtavan korkeana kautta koko maailman. Ei ikinä tekisi Jumala -niin suuria ja niin erinomaisia tekoja hyväksemme, jos ruumiin -kuollessa sielun elämäkin lakkaisi. Mutta miksi siis vitkastelemme -jättää maalliset toiveet, ja käydä kaikin voimin Jumalaa ja -autuaallista elämää etsimään? - -Mutta varro: ovathan maallisetkin kappaleet, mieluisia. Niiden -viehätysvoima ei olekaan vähäinen. Ei ole helppoa lakata niitä -tavoittelemasta koska joutuu häpeän alaiseksi, jos niitten -tavoittelemiseen jälleen takertuu. - -Huomaappas kuinka helposti käy saavuttaminen jotain kunniapaikkaa. -Ja mitä enempää toivoisimmekaan tässä elämässä? Meillä on ylhäisiä -ystäviä riittävästi apunamme saadaksemme -- jos sen eteen yksinomaa -ja päättävästi puuhaamme -- vaikkapa tilanhoitajantoimen. On myös -saatavissa aviovaimo -- jotenkin varakas tietysti, ett'ei hän ylön -suuresti menoillaan rasittaisi -- ja sehän voisi olla kohtuullisten -pyyteiden päämäärä. Ovathan monet jalot ja varsin mallikelpoiset -miehet naimisissa ollen antautuneet viisauden tutkimiseen. - -Sellaiset aatokset täyttivät sieluni, vaihtelivat kuin tuulet ja -repivät ja raastoivat rintaani. Ajat vierivät ja minä yhä jätin -kääntymättä Herran puoleen. Minä lykkäsin elämisen Sinussa päivästä -päivään, mutta itsekkäisyydessä kuolemista minä jatkoin jokapäivä. - -Minä ikävöin autuaallista elämää, mutta ollen pyhää ja korkeaa oli -se samalla mielestäni pelottavaa. Minä sitä pakenin -- ja kuitenkin -etsin. Minä luulin joutuvani kovin suureen kurjuuteen, jos en saisi -nauttia naisen rakkaudesta. Minä en tullut ajatelleeksi -- koska en -ollut sellaista kokenut -- että Sinä laupeudessasi voit sellaisista -heikkouksista päästää. - -Ehtimiseen vaadittiin minua menemään naimisiin. Minä kosinkin yhtä -tyttöä ja sain hänen suostumuksensa. Äitini varsinkin oli tässä -asiassa ahkerassa puuhassa, koska hän toivoi, että minä avioliittoon -mentyäni tulisin autuaaksi tekevässä kasteessa pestyksi synneistäni. -Mutta tyttö, jota olin kosinut, olikin melkein kaksi vuotta laillista -naimaikää nuorempi. Ja koska hän oli mielittyni ja valittuni, enkä -toista tahtonut, niin täytyi minun jäädä odottamaan, kunnes hän voisi -vaimokseni tulla. - -Sillä välin kasvoi kasvamistaan syntieni kuorma. Nainen, jonka kanssa -olin siihen saakka yhdessä elänyt, temmattiin sivultani, koska -hän oli esteeksi avioliitolleni. Häneen olin kaikesta sydämestäni -kiintynyt, ja sentähden nyt särjetty ja haavoitettu sydämeni verta -vuoti. - -Hän jätti meidän yhteisen poikamme minun luokseni ja palasi Afrikaan. -Lähtiessään antoi hän Sinulle pyhän lupauksen, ett'ei hän enää -pitäisi yhteyttä kenenkään miehen kanssa. - -Mutta minä kurja en kyennyt siihen mihin tuo vaimo! Minä en -rakastanut avioelämää, vaan olin lihallisen himon orjana, ja -sentähden minä olin liian kärsimätön odottaakseni morsianta kaksi -vuotta. Minä rupesin pitämään lihallista yhteyttä erään toisen naisen -kanssa, vaikka en ollut hänen kanssaan avioliitossa. Näin minä -jatkuvan tottumuksen turvissa ylläpidin sieluni tautia ja kuljetin -sen täydessä voimassaan mukaani avioelämän pyhään piiriin. - -Mutta haava, mikä ensimäisestä kullasta erotessani sydämeeni oli -syntynyt, ei silti parantunut, vaan rupesi tuon peräti kovan tuskan -tulen jäleltä märkänemään. Suruni oli hiljaisempaa, mutta samalla -haikeampaa. - -Sinulle olkoon kiitos, Sinulle olkoon kunnia, Sinä kaiken laupeuden -lähde! Minä kävin yhä kurjemmaksi ja Sinä lähenit minua yhä -lähemmäksi. Jo olit aivan vieressäni, temmataksesi minut oikealla -käsivarrellasi ylös loasta ja pestäksesi minut puhtaaksi -- mutta -minä en siitä mitään tiennyt. - -Mikään muu ei minua pidättänyt vielä syvemmälle lihallisten himojen -syvyyteen heittäytymästä kuin kuoleman ja tulevan tuomion pelko, jota -en koskaan saanut rinnastani riistetyksi, joskin ajatukseni siitä -olivat eri aikoina erilaiset. - -Minä väittelin ystävieni Alypiuksen ja Nebridiuksen kanssa siitä, -minkä lopun hyvät ja pahat ihmiset saavat. Minä sanoin, että olisin -suostunut antamaan Epikurokselle[39] voiton palmun, joll'en olisi -varmasti vakuutettu, että kuoleman jälkeen sielut vielä elävät ja -saavat kukin ansaitun palkkansa, jota seikkaa ei Epikuros ottanut -uskoaksensa. - -Minä kysyin, miksi emme olisi onnellisia, jos vaan kuolemattomat -olisimme ja saisimme elää alinomaisissa lihallisissa nautinnoissa -tarvitsematta pelätä niitä kadottavamme? Mitä muuta voisimmekaan -pyytää? - -Minä en käsittänyt, että oma kurjuuteni, syvä lankeemukseni ja suuri -sokeuteni esti minua katsomasta siveellisen puhtauden kirkasta valoa -ja näkemästä kuinka ihanaa on rakkaus, joka puhtaana lihallisista -intohimoista kiintyy vain sielun kauneuteen. En sitäkään miettinyt, -minä kurja, mistä lähteestä minulle vuoti se armo, että sain noita -saastaisia ajatuksia suloisessa rauhassa ystävieni kanssa vaihtaa. - -Niin saastunut kuin olikin sieluni uidessa alinomaisessa lihallisten -himojen aallokossa, en voinut ilman ystäviäni olla onnellinen. Heitä -minä kuten ystäviä ainakin rakastin puhtaalla sydämellä ja he samoin -minua. - -Oi mutkikkaita teitä! Voi rohkeaa sielua, joka hylkää Sinut ja luulee -jotakin parempaa saavansa! Kääntyköön hän minne tahansa, niin paha on -hänen olla. Sillä yksin Sinussa on todellista lepoa. - -Sinä oletkin meitä aivan lähellä, Sinä päästät meidät irti surkeain -erehdystemme pauloista ja luot meihin uuden elämän Sinussa. Sinä -lohdutat meitä sanoen: Joutuin eteenpäin! Minä olen teitä kantava, -minä olen teitä saattava, minä olen vievä teidät lepoon. - - - - -7 KIRJA. - -Plotinos. - - -Pahasti ja kelvottomasti vietetty nuoruuden aikani oli mennyt -menojaan ja minä tulin miehuuden ikään. Mutta sitä myöten kuin -minulle ikää karttui, sitä myöten myös turhamielisyyteni kasvoi. - -Vaikka en osannut muunlaista olentoa kuin silmin nähtävää ajatella, -en minä kuitenkaan enää Sinua ajatellut ihmismuodossa olevaksi. Aina -siitä lähtien, kun aloin vähin viisaustieteen luentoja kuunnella, -minä sellaista väärää käsitystä kartoin. - -Mutta millaiseksi nyt piti Sinua ajatella, siitä en ollut selvillä. -Minä ihminen, vieläpä vain ihmiskääpiö, koetin ajatuksillani -käsittää Sinua, kaikkivaltiasta, ainoata ja todellista Jumalaa. Ja -kuitenkin olin minä kaikesta sydämestäni vakuutettu siitä, että Sinä, -katoomaton, turmeltumaton ja muuttumaton olet olemassa -- vaikka en -ymmärtänyt mistä ja millä tapaa olin tuon vakuutuksen saanut. - -Kiihkeästi huusi sydämeni kaikkia noita mielikuvituksen luomia -harhakuvia vastaan ja minä koetin yhdellä iskulla poistaa mielestäni -nuo epäpuhtaat mielikuvat, jotka eivät ensinkään jättäneet minua -rauhaan. Mutta tuskin olin saanut ne näkyvistäni, kun jo taas -kerääntyivät suurin joukoin silmäini eteen ja pimittivät näköni. - -Minä niinmuodoin ajattelin, että Sinä katoomaton, turmeltumaton ja -muuttumaton olet -- ei ihmisruumiin muodossa -- mutta kuitenkin -jossain äärellisessä muodossa joko tämän maailman avaruudessa tahi -sen ulkopuolella äärettömyydessä. - -Sillä jos koetin ajatella jotain kokonaan paikasta riippumatonta, -niin näkyi se minusta olevan aivan olematonta, vielä tyhjempää kuin -tyhjä paikka, jossa ei ole minkäänlaista esinettä. - -Paksuun sumuun peittyneenä niin etten omaa olemustanikaan saanut -nähdyksi pidin minä aivan olemattomana kaikkea, mikä ei ole -paikallisesti määrättyä tai ainakin määrättävissä. - -Siitä, mitä minä silmilläni näin, muodostin minä mielikuvia, mutta -sitä en minä huomannut, että tuo kyky, jolla mielikuvia muodostin, -ei ollut mitään paikallista, ja kuitenkin jotain aivan todellista ja -suurta. - -Niin ajattelin minä Sinunkin, Sinä minun elämäni elo, äärettömän -suurena ulottuvan äärettömille aloille ja tunkeutuvan läpi koko -maailman rakennuksen jopa sen ulkopuolelle halki rajattoman -äärettömyyden, joten maa ja taivas ja kaikki kappaleet Sinusta saavat -täyttämyksensä ja rajansa, joka itse et mihinkään rajoihin mahdu. - -Niinkuin ei maan päällinen ilma ensinkään voi ehkäistä auringon valoa -tunkeutumasta lävitsensä, vaan se tunkee läpi ilman, ei hajoittamalla -eikä halkomalla vaan täyttämällä sen kokonaan, niin ajattelin minä -Sinun voivan kulkea läpi taivaan, ilman ja meren jopa maankin ja -tunkea läpi sen kaikkien sekä suurimpien että pienimpien kappalten -ollaksesi kaikkialla läsnä hallitsemassa kaikkia luotujasi sekä -sisällisesti että ulkonaisesti salaisella voimanvaikutuksella. - -Noin minä arvelin, kun en toisin osannut ajatella -- mutta se olikin -väärin. - -Jos, näet, niin olisi, niin sulkisi suurempi kappale suuremman osan -Sinusta itseensä, vähempi vähemmän osan. Ja niin ollen olisit Sinä -kappaleittain läsnä maailman kappaleissa, suurissa suurin osin, -pienissä pienin osin. Vaan sellaistahan ei ole olosi maailmassa. -Mutta Sinä et ollut vielä valaissut pimeyttäni. - -Minä tunsin kyllä Herran, tosi Jumalamme, joka on luonut ruumiimme ja -sielumme ja kaikki kappaleet ja olennot, sellaiseksi, jota ei voida -vahingoittaa eikä kukistaa, joka ei muutu eikä järky. Mutta pahan -alkusyytä en ollut vielä selville saanut. - -Mutta olipa pahan alkusyynä mikä hyvänsä, ymmärsin minä sitä täytyvän -etsiä niin, että se ei saisi minua pitämään muuttumatonta Jumalaa -muuttuvaisena joskin sillä olettamuksella pääsisin itse olemasta tuo -etsimäni pahan lähde. Sentähden minä sitä vapaasti etsin, ollen varma -siitä, että manikeolaisten oppi, jota kaikesta sydämestä kartoin, oli -väärää, koskapa huomasin heidän pahan syytä etsiessään olevan täynnä -pahuutta uskoessaan mieluummin, että Sinä voit kärsiä pahaa, kuin -että he itse tekevät pahaa. - -Minä koetin käsittää, mitä kuulin, että nimittäin vapaa tahto on -pahan teon alkusyynä, että Sinä syystä annat meidän kärsiä; mutta -en minä kyennyt sitä selvästi käsittämään. Niin minä yrittäessäni -ajatuksen terävyydellä nousta syvyydestä vajosin uudelleen, ja -yritettyäni moneen kertaan vajosin yhä uudelleen ja uudelleen. - -Se minua auttoi kohoamaan valkeuteesi, että olin yhtä varmasti -tietoinen tahtomisestani kuin elämisestäni. Jos minä jotakin tahdoin -tahi olin tahtomatta, niin olin minä ihan varmasti vakuutettu siitä, -että se olin juuri minä, joka tuota tahdoin tahi olin tahtomatta. -Ja vähän kerrassaan minulle selkeni, että juuri tuo oma tahtoni -oli alkusyy syntiini. Samalla selkeni minulle myös, että synti, -jota tietämättä ja tahtomatta tehdään, ei ole synniksi eikä syyksi -luettava, vaan on se pikemmin kärsimystä ja kuritusta, jonka -alaiseksi sinä vanhurskas vanhurskaudessasi sallit meidän joutua.[40] - -Mutta taas minä kysyin: ken on minut luonut? Eikö Jumalani, joka -on ei ainoastaan hyvä, vaan itse hyvyys? Mistä niinmuodoin johtuu, -että voin tahtoa pahaa ja olla tahtomatta hyvää, joten syystä saan -kärsiä rangaistusta? Kuka on minuun istuttanut nuo katkerat kurjuuden -taimet, minuun joka kuitenkin kaikkineni olen kotoisin kaikkein -suloisimmasta olennosta, Jumalasta. - -Perkelekö sen on tehnyt? Mistä sitten perkele on maailmaan tullut? -Jos hän itsekin turmeltuneen tahdon vaikutuksesta on hyvästä -enkelistä paholaiseksi muuttunut, mistä sitten häneenkin tuli tuo -paha tahto, joka teki paholaiseksi hänet, joka hyvänä pyhän Luojan -kädestä läksi? - -Nämä ajatukset minua yhä uudelleen ahdistivat niin että aivan -olin tukehtua. En kuitenkaan langennut tuohon kaikkein pahimpaan -harhaoppiin, joka saa aikaan, että ei kenkään tunnusta syntiä Sinun -edessäsi, koska muka on uskottavampaa että Sinä voit suvaita pahaa -kuin että ihminen voisi tehdä pahaa. - -Koska ymmärsin muuttumattoman olevan muuttuvaista parempaa, pidin -minä velvollisuutenani Sinua etsiä. Ja lähtien siitä edellytyksestä, -että Sinä olet muuttumaton, kävin minä tutkimaan, mistä paha on -kotoisin tahi oikeammin pahan aikaansaama turmeltuminen, joka ei -millään tavoin voi Sinun olemustasi vahingoittaa. Mikään ei näet, -turmelevasti voi vaikuttaa Sinuun, ei tahto, ei pakko, eikä sattuma, -koskapa itse olet Jumala; mitä Sinä tahdot on hyvää ja itse Sinä -oletkin hyvyys. Mutta mikä turmeltuu, se ei olekaan hyvää. - -Sinua ei myöskään voida vastoin tahtoasi mihinkään pakottaa, koska -tahtosi ei ole voimaasi suurempi. Suurempi olisi se ainoastaan siinä -tapauksessa, että olisit Sinä itseäsi suurempi, sillä Jumalan tahto -ja Jumala voima on juuri Jumala.[41] - -Mikä voi olla Sinulle äkkiarvaamatonta, joka kaikki tiedät, ja jonka -tietämättä ja tahtomatta ei mitään ole olemassa? - -Mutta mitäpä enää tuosta puhuakaan kannattaa, että Jumalan olemusta -ei mikään voi turmella. Eihän Hän, joll'ei niin olisi, olisikaan -mikään Jumala. - -Minä kuvittelin mielessäni maailman kaikkeuden kaikkine näkyväisine -ja näkymättömine kappaleineen ja olentoineen äärettömän suureksi ja -kuitenkin kaikilta puolilta tarkoin rajoitetuksi ja minä ajattelin -Sinun, oi Herra, läpitunkevan tuon kaikkeuden ja sulkevan sen -kokonaan itseesi ollen itse aivan rajaton. - -Kuten tuo ääretön, kaikkialle ulottuva ja silmin kantamaton meri -laineillaan kantaen jotain mahtavaa sientä, jolla kuitenkin on -rajansa, sen kokonaan vedellään täyttää, niin ajattelin minä Sinun, -joka olet ääretön, täyttävän äärellisen luomakuntasi. - -Ja minä sanoin sielulleni: katso, sellainen on Luoja, sellainen -luomakunta! Hyvä on Jumala ja verrattomasti paljon parempi -luotujansa, mutta hyvää on sekin, minkä Hän, joka hyvä on, on luonut. -Ja katso, kuinka herttaisesti Hän luomakuntansa olennollaan täyttää -ja syliinsä sulkee! Missä niin ollen on pahan pesä, mistä on paha -maailmaan tullut, millä keinoin luomakuntaan luikerrellut? Missä ovat -sen juuret, missä sen siemen? - -Vai eikö sitä ensinkään ole olemassa? Miksi sitten pelkäisimme ja -kammoisimme olematonta? Jos tyhjää pelkäämme, on varmaankin juuri tuo -pelko, joka turhanpäite sydäntämme kalvaa ja kiduttaa, pahaa ja sitä -pahempaa kuta olemattomampaa se on, jota todella pelkäämme. Niinpä -joko on olemassa paha, jota pelkäämme, tahi on itse tuo pelko paha. - -Mutta sittenkin, mistä on paha kotoisin? Hän, joka on paras ja -korkein hyvä, on tehnyt sellaista, joka on vähempää hyvää; kuitenkin -ovat kaikki sekä Luoja että luodut hyviä. Mistä sitten on paha tullut? - -Vai oliko aine jotain pahaa, josta Jumala muodostelemalla ja -järjestelemällä hyvää loi, jättäen siihen kuitenkin jotakin, jota ei -hän hyväksi muuttanut? Mutta miksi niin -- jos niin on? - -Eikö hänellä, joka on kaikkivaltias, ollut valtaa kaikkea hyväksi -muuttaa, niin ett'ei olisi mitään pahaa jäljelle jäänyt? Ja miksi -tahtoi Hän sellaisesta aineesta niitäkään tehdä? Miksi ei Hän -kaikkivaltiaana mieluummin tehnyt sitä kokonaan olemattomaksi? Eihän -se toki voinut olla olemassa vastoin hänen tahtoaan?! - -Jos oli aine ikuista, miksi hän sitten niin kauvan, aivan -loppumattomia aikoja taapäin, salli sen semmoisena olla, ja vasta -niin pitkän ajan perästä näki hyväksi siitä jotakin muodostaa? -Tahi jos Hän tahtoi äkisti jotain aikoihin saada, miksi ei Hän -kaikkivaltiaana mieluummin tehnyt aineen olemattomaksi ollakseen itse -yksin kaikkea -- tosi, korkein ja loppumatoin hyvä. - -Tahi jos ei Hänen, joka hyvä oli, ollut hyvä olla tekemättä jotain -hyvää, miksi ei Hän poistettuaan ja tyhjäksi tehtyään tuon pahan -aineen, laittanut sen sijalle hyvää, siitä kaikkea luodaksensa? -Eihän, näet, Hän olisikaan mikään Kaikkivaltias, jos ei Hän voisi -luoda jotain hyvää ilman aineen apua, jota ei Hän itse ole luonut. - -Sellaisia ajatuksia hautoi sairas mieleni ja sydäntäni raskaasti -painoivat kuoleman pelvon ja turhan totuuden etsinnän kuolettavat -huolet. Kuitenkaan ei tänäkään aikana mennyt mielestäni seurakunnan -usko Kristukseen, Herraan ja Vapahtajaamme. Se säilyi -- joskin -monasti ryhdittömänä ja oikean opin puitteista poiketen -- -sielussani, jopa syöpyi siihen päivä päivältä syvemmälle. - -Tahdon tässäkin sydämeni pohjasta kiittää Sinun laupeuttasi, minun -Jumalani. Sillä ken meidät korjaa kuoleman teiltä muu kuin Sinä -- -Sinä joka olet elämä, mi kuolemasta ei mitään tiedä, ja viisaus, joka -tarvitsematta itse valoa keltään, valaisee kaikki valoa kaipaavat -mielet, joka maailman hallitsee ja ohjaa kaikkea, jopa ilmassa -lentäviä lehtiä. - -Vielä minä yhä tutkin pahan alkua saamatta siitä sittenkään selvää. -Kuitenkaan et Sinä sallinut vaihtelevien ajatusteni eksyttää -minua uskomasta Sinun olemassaoloasi, olentosi muuttumattomuutta, -huolenpitoasi ihmisistä ja tuomiotasi, uskomasta että Kristuksessa, -Pojassasi, meidän Herrassamme ja pyhissä seurakuntasi hyväksymissä -kirjoissa olet viitannut ihmisille autuuden tien, joka johtaa elämään -tuolla puolen kuoleman. - -Tämä usko pysyi minussa järkähtämättömänä ja vahvistui lujaksi -sielussani, mutta samalla minä kiihkoisasti tutkin, mistä paha on -alkunsa saanut. Voi mitä synnytystuskia tällöin sydämessäni kärsin, -voi kuinka huokailin! Sinä, minun Jumalani, olit minua kuulemassa, -vaikk'en sitä tiennyt. Ja äänetönnä tuimasti tutkiessani olivat -sanattomat sydämeni ahdistukset äänekästä huutoa armosi puoleen. -Yksikään ihminen ei nähnyt, mitä minä kärsin, Sinä sen yksin tiesit. -Sillä vain vähän tuosta kaikesta taisi kieleni parhaimpienkaan -ystävieni korvien kuuluviin saattaa. Eihän voinut koko tuo mieleni -myrsky heidän korviensa kuuluviin tulla, kun ei siihen aika -riittänyt, eikä kieleni kyennyt. - -Mutta Sinun korviisi tulivat kaikki nuo haikeat sydämeni huokaukset. - -Sinä näit, mitä niin syvästi kaipasin, mutta minun silmiltäni oli se -kätketty. Sisällistä sydämen valoa minä kaipasin, mutta sokeudessani -menin minä sitä maailmasta etsimään. Sitä ei ollut missään paikassa, -ja kuitenkin minä etsin sitä näkyväisistä kappaleista sieltä ja -täältä -- löytämättä lepopaikkaa mistään. Näkyvät kappaleet eivät -suoneet minulle tyydytystä niin että olisin voinut sanoa "nyt on -kyllä, nyt on hyvin". Mutta ne eivät myöskään laskeneet minua -palaamaan sinne, missä minun olisi ollut oikein hyvä olla. Olin näet, -noiden rinnalla kovin ylhäinen, Sinun rinnallasi taas kovin alhainen. - -Sinä tulit tosi ilokseni vasta kun alennuin alamaiseksesi, ja Sinä -panit minut alempien luontokappaltesi herraksi. Tämä oli oikea -mielenlaatuni ja tällä keskitiellä oli pelastukseni säilyäkseni Sinun -kuvanasi ja ollakseni Sinun palvelianasi ruumiini herra. - -Mutta kun minä ylpeänä nousin Sinua vastaan ja painaen niskani -tiukasti kilpeni suojaan juoksin Sinua vastaan, silloin alempi -luontoni sai minussa vallan ja painoi minut maahan niin että en -saanut ensinkään tilaisuutta levähtää, enkä hengittää. - -Katsellessani näytti minusta kaikki maailman kappaleet kasaantuvan ja -kokoutuvan toisiinsa ja aatoksissani kappalten kuvat tekivät samoin. -Ne asettuivat minua vastaan yrittäessäni palata Isäni tykö ikäänkuin -ilkkuen: "mihinkä matka, Sinä kelvoton ja saastainen?!" Nuo aatokset -kasvoivat haavoitetusta omastatunnostani, sillä kuten haavoitetun -paiskaat Sinä maahan ylpeän. Minä paisuneena erkanin Sinusta ja -ylpeydestä kovin pöhöttyneet kasvoni sulkivat silmäni niin ett'en -voinut nähdä. - -Sinä Herra pysyt ijankaikkisesti, mutta Sinä et tahdo meihin vihastua -ijankaikkisesti. Sinä olet armahtanut tomua ja tuhkaa ja olet nähnyt -hyväksi minua muodotonta uudelleen muodostaa kuvasi kaltaisuuteen. -Sinä vaikutit sielussani sisällisen kiihoituksen niin että se ei -voinut tyytyä, ennenkun sisällisen näkemisen kautta pääsi vahvasti -Sinuun uskomaan. - -Mutta silloin sai salaisesti parantava kätesi tautini väistymään, ja -häiriintynyt ja pimentynyt sieluni näkö parani terveellisten tuskien -katkeralla voiteella päivä päivältä paremmaksi. - -Ensinnä tahdoit Sinä minulle näyttää, miten Sinä seisot ylpeitä -vastaan, mutta nöyrille annat armosi, ja miten laupeaasti olet -alentumisen tien ihmisille osoittanut, kun nimittäin Sana tuli -lihaksi ja asui ihmisten keskellä. - -Erään äärettömästi ylpeän ihmisen kautta toimitit Sinä minulle -muutamia kreikankielestä latinaksi käännettyjä Platonilaisten[42] -teoksia. - -Näissä minä luin moneen kertaan ja monilla syillä perusteltuna -- -joskaan ei aivan näillä sanoilla -- seuraavaa: Alussa oli Sana ja se -Sana oli Jumala; tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on sen kautta -olemuksen saanut, ja ilman sitä ei olemusta saanut yksikään, mikä -olemassa on. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus. Valkeus -paistaa pimeydessä, vaan pimeys ei sitä käsittänyt. - -Ihmissielu, vaikkakin se valkeudesta todistaa, ei ole itse valkeus. -Jumalan Sana on tosi valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen -maailmaan tullessaan. Maailmassa Hän oli, ja maailma oli Hänen -kauttaan olemuksen saanut, ja maailma ei Häntä tuntenut. [Vertaa: -Joh. ev. 1, 1-16.] - -Mutta että "Hän tuli omainsa tykö, eivätkä Hänen omansa ottaneet -Häntä vastaan, ja että Hän kaikille, jotka Hänet ottivat uskolla -vastaan, antoi voimaa Jumalan lapsiksi tulla", sitä en minä -Platonilaisten teoksista ole tutkiessani tavannut. - -Senkin että "Jumalan Sana ei ole syntynyt verestä, eikä lihan -tahdosta, eikä myöskään miehen tahdosta, vaan Jumalasta" löysin -niistä. Mutta että "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme", -sitä en niistä löytänyt. - -Noissa kirjoissa oli kyllä monin paikoin ja monella tapaa lausuttuna, -että "Poika vaikka oli Isän kaltainen, ei jumalankaltaisuudestaan -kiinnipitänyt kuten saaliista". Mutta että "Hän tyhjensi itsensä, -otti orjan muodon päällensä, tuli muiden ihmisten vertaiseksi ja -löydettiin menoissa niinkuin ihminen; että Hän alensi itsensä ja -oli kuolemaan saakka kuuliainen, hamaan ristin kuolemaan asti; että -Jumala sentähden onkin Hänet korottanut ja antanut Hänelle nimen joka -kaikkia nimiä suurin on, että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet -kumartuman, jotka taivaassa, maan päällä ja maan alla ovat, ja kaikki -kielet pitää tunnustaman että Jesus Kristus, joka istuu Isän oikealla -kädellä kunniassa, on Herra" [Vertaa: Filip. 2, 6-11], sitä ei löydy -noissa kirjoissa. - -Niissä kyllä sanotaan, että ainosyntyinen Poika, ennen kaikkia -aikoja syntyneenä ja ollen muuttumattomana koroitettu yli kaikkien -ajan vaiheiden, on yhtä ijankaikkinen kuin Sinä, ja että Hänen -täyteläisyydestään ovat sielut autuutensa ammentaneet, ja että ne -Hänen ijäti pysyvästä viisaudestaan osallisiksi tullen uudelleen -viisaiksi tulevat. - -Mutta siitä ei niissä mitään puhuta, että Hän määräämällä ajallansa -on jumalattomien edestä kuollut [Rom. 5, 6], ja että Sinä et -ainokaista Poikaasi armahtanut [Rom. 8, 32], vaan olet Hänet meidän -kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi antanut. Sillä sen olet Sinä -viisailta kätkenyt ja yksinkertaisille ilmoittanut, jotta Hänen -tykönsä tulisivat työtätekeväiset ja raskautetut saamaan Häneltä -virvoitusta. Sillä Hän on lempeä ja nöyrä sydämestä, Hän ohjaa -nöyrät oikealla tiellä ja opettaa lempeille tiensä, sillä Hän huomaa -nöyrtymisemme ja vaivannäkömme ja anteeksi antaa syntimme. - -Mutta ne, jotka rikkiviisauden kukkuloilla kulkevat, eivät kuule -Häntä, joka sanoo: Oppikaa minusta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä -sydämestä ja te löydätte levon teidän sielullenne. [Matt. 11, 29.] Ja -kun he tuntien Jumalaa, eivät Häntä ylistä ja kiitä kuten Jumalaa, -ovat he tyhmistyneet ajatuksissansa ja heidän tyhmä sydämensä on -pimennyt. Koska he itsensä viisaaksi luulivat, niin he ovat tyhmäksi -tulleet. [Rom. 1, 21-22.] - -Tämän kautta kehoitettuna palaamaan itseeni astuin minä sieluni -sisimpään Sinun johdollasi, ja Sinun avullasi löysinkin tien sinne. - -Minä astuin sisälle ja korkealla, henkeni näköpiiriä ja ajatuskykyäni -paljon korkeammalla, näin minä muuttumattoman valon. Ei se ollut -tavallista, ruumiillisin silmin nähtävää valoa, eikä samanlaatuista -suurempaakaan valoa joka kirkastumistaan kirkastuen olisi -häikäisevällä valollaan kaikki valloittanut. Ei -- se oli jotain -aivan tykkänään toista kuin nuot kaikki. - -Ei se ollut ymmärrykseni yläpuolella kuin öljy veden päällä, ei -myöskään kuin taivas yli maan. Se oli minua verrattomasti paljon -korkeampi, koska se itse oli minut luonut, ja minä sitä verrattomasti -paljon halvempi, koska olen sen luoma. - -Joka tuntee totuuden, hän tuntee tuon valon, ja joka tuntee valon, -hän tuntee ijäisyyden -- rakkaus tuntee sen. - -Oi ikuinen totuus, oi tosi rakkaus ja rakas ijäisyys! Sinäpä olet -minun Jumalani, Sinua minä ikävöin päivin ja öin! - -Kun Sinut ensikerran opin tuntemaan, silloin otit minut kouluusi, -oppiakseni pitämään sitä todellisena, jota näen, mutta itseäni -kykenemättömänä sitä näkemään. - -Heikkonäköisenä vetäydyin minä taapäin, kun Sinä kohdistit -voimalliset säteesi minuun; minä vapisin rakkaudesta ja pelvosta. -Minä huomasin olevani kaukana Sinusta, niin kaukana, ett'ei minussa -ollut vähääkään Sinun kaltaisuuttasi, mutta samassa minä ikäänkuin -kuulin korkeudesta Sinun äänesi: "Minä olen väkevien ruoka, vahvistu, -niin saat minua syödä. Mutta en minä ole muuttuva sinuksi, kuten -ruoka muuttuu lihaksi sinussa, vaan sinä olet muuttuva minuksi." - -Minä opin tuntemaan, että Sinä kuritat ihmistä synnin tähden, ja -että olet antanut sieluni repeentyä kuin hämähäkinverkon. Ja minä -sanoin: Tokko onkaan totuutta olemassa, kun ei ole sitä näkyväisyyden -piirissä, eikä äärettömässä avaruudessa? Silloin Sinä kaukaa minulle -huusit: Minä juuri olen se, minä, joka olen se, mikä minä olen. - -Minä kuulin sen aivan kuin olisi se omassa sydämessäni kaikunut, -eikä nyt ollut enää epäilyksellä sijaa. Pikemmin olisin epäillyt -omaa elämistäni kuin totuuden olemassa oloa, joka luomisen töistä -tunnetaan. - -Minä nyt käänsin tutkivan katseeni kaikkiin luotuihin kappaleisiin, -jotka ovat Sinua alhaisempia, ja minä huomasin niiden olemisen -olevan ei olemisen täydellisyyttä, mutta ei myöskään kokonaan -olemattomuutta. Onhan niillä olemista, koska ovat Sinusta kotoisin; -mutta on olemattomuuttakin, koska eivät ole Sinun olemustasi. Sillä -se vain on todellista olevaista, mikä muuttumattomana pysyy. - -Jumalassa riippuen on minun hyvä ollakseni, sillä en voi itsessäni -pysyväinen olla vaan ainoastaan Hänessä. Mutta Hän on pysyväinen -itsessään ja uudistaa kaikki. Ja Hän on Herra minun Jumalani, koska -Hän ei minun avujani kaipaa. - -Minulle selkeni, että se, mikä on turmeluksen alaista, on jossain -määrin hyvää.[43] Sillä jos se olisi täysin hyvää, niin ei se -turmeltuisikaan; täysin hyvään, näet, ei turmelus pysty, siinä taas, -mikä ei ole ensinkään hyvää, ei ole mitään turmeltavaakaan. On aivan -varmaa, että se, mikä turmeltuu, kadottaa jotain hyvyydestään, mutta -jos joku kaiken hyvyytensä kadottaisi, niin ei sitä enää olisi -olemassakaan. Sillä jos se semmoisena yhä olisi olemassa voimatta -enää turmeltua, niin olisi se olemassa entistä parempana, koska se -tästä puoleen säilyisi turmeltumatonna. Mutta voidaanko kummempaa -väittää kuin että se mikä on kaiken hyvyytensä kadottanut on tullut -entistä paremmaksi?! Siispä: Se mikä kaiken hyvyytensä kadottaa, -lakkaa olemasta. Toiselta puolen taas: Niinkauvan kun jotakin on -olemassa, on se hyvää. Siispä kaikki, mikä olemassa on, on hyvää. - -Siispä paha, jonka alkuperää olin tutkinut, ei ole mitään olemassa -olevaista; sillä jos se olisi olemassa, niin olisi se hyvää. Sen -täytyisi niinmuodoin olla olemukseltaan joko turmeltumatonta, s.o. -ehdottomasti hyvää, tahi turmeltuvaa, jossa voidakseen turmeltua -täytyy olla jotakin hyvää. - -Niinpä sain selville ja tulin ymmärtämään, että Sinä olet luonut -kaikki hyväksi, ja että ei ole mitään olemassa, mikä ei ole -olemustaan Sinulta saanut. Sinä et ole kaikkia samanlaisiksi tehnyt; -sentähden on kullakin olemuksensa sen mukaan millaiseksi Sinä sen -teit. Kappaleet ovat yksitellen hyviä ja kaikki yhteensä sangen -hyvää, sillä meidän Jumalamme on tehnyt kaikki sangen hyväksi. - -Ei ole olemassa mitään pahaa, joka olisi pahaksi Sinulle ja koko -luomakunnallesi. Sillä ei ole olemassa mitään, joka voisi siihen -tunkeutua ja sille antamasi järjestyksen rikkoa. - -Tosin toiset kappaleet maailmassa näyttävät olevan pahoja, koska -eivät toisiin sovellu; mutta kyllä löytyy taas semmoisiakin, joiden -kanssa nämäkin sulavat sopusointuun, joten nämäkin ovat hyviä jopa -itsessäänkin hyviä. - -On nurjaa pitää jotain luomakunnassasi vastenmielisenä. Nurja -oli minunkin mieleni, kun monet luoduistasi olivat minulle -vastenmielisiä. Mutta kun en rohjennut sanoa Jumalaani -vastenmieliseksi, niin en myöntänyt minkään, mikä oli minulle -vastenmielistä, olevan Sinun luomasi. Siten jouduin olettamaan kahta -olemusta, enkä saanut mielen rauhaa, enkä osannut puhua paikalleen. - -Kun vihdoin siitä harhaluulosta palaannuin, tekasin minä itselleni -kaikkialle halki äärettömien avaruuksien ulottuvan Jumalan ja -luulottelin sitä Sinuksi. Minä sijoitin sen sydämeeni, joka siten -taas tuli kirotuksi epäjumalan temppeliksi. - -Sitten Sinä tietämättäni painoit pääni helmaasi ja suljit silmäni, -ett'en näkisi harhakuvia kuten houraileva, ja niin kuumeinen kiihkoni -vähitellen asettui ja nurja mieleni nukahti syvään uneen. Ja minä -heräsin Sinussa ja näin Sinut toisessa merkityksessä äärettömänä, ja -tämä näkö ei ollutkaan lihallisen mielen luoma. - -Minä katselin uudelleen kaikkea ja huomasin kaiken olevan Sinulle -kiitollisuuden velassa olemassaolostaan ja Sinun olevan kaiken -määränä ja mittana -- ei paikallisesti vaan siten että Sinä totuutesi -voimalla kaikkea kannatat. Kaikki on totta mikäli se olemassa on, se -vain on petosta uskoa olemattomia. - -Minä näin että kaikki kappaleet ovat laatuunsa nähden oikealla -paikallaan ja oikealla ajallaan olemassa, ja että Sinä, joka yksin -olet ikuinen, et vasta määräämättömän pitkien aikojen perästä ole -alkanut toimia, koskapa ei mitkään ajanjaksot, ei menneet, eikä -tulevaiset, tekisi menoaan ja tuloaan, joll'et Sinä olisi aina -toimimassa pysyen samalla aina samana. - -Minä olen kokemuksesta tullut tietämään, että ei ole ihmettelemistä, -jos leipä, mikä terveelle on makeaa, on sille vaivaksi, jolla on -sairas kitalaki, ja jos valo on sairaille silmille vihattavaa, vaikka -se terveille on suloista. Niin myös vanhurskautesi on vastenmielistä -syntisille --. - -Minä tutkin, mitä synti on, löytämättä pahaa olentoa; minä löysin -vain nurjan tahdon, joka Sinusta, korkeimmasta olennosta, poistuen -suostuu siihen, mikä on alhaista ja halpaa, joka panee alttiiksi -sielunsa sisäisen kauneuden ja hurmaantuneena nauttii maailman -ulkonaisesta loistosta. - -Minä ihmettelin, että minä jo Sinua rakastin, enkä harhakuvaa Sinun -asemastasi. Minä en kuitenkaan päättävästi pyrkinyt iloitsemaan -Jumalassani, vaan milloin yleni mieleni ihanuutesi puoleen, milloin -oma painolakini, nuo lihalliset totutut tapani veti minut alas -luotasi ja minä vaivuin huokaillen entiseen tilaani. - -Sinä kuitenkin yhä säilyit mielessäni, enkä minä vähääkään epäillyt -jonkun olevan olemassa, jossa minun pitäisi kiinni riippua, pidin -vain itseni liian heikkona voidakseni Sinussa riippua. Sillä -kuolevainen ruumis raskaana painaa sielua ja maallinen asunto vetää -alas mielen, joka kyllä paljoa ylevää miettii ja mielii. Minä olin -varmasti vakuutettu, että "Sinun näkymätön olentosi, ikuinen voimasi -ja jumaluutesi maailman luomisesta asti tajutaan, kun luomiasi -kappaleita tutkitaan." [Rom. 1, 20.] - -Tutkiessani, näet, miksi taivaallisten tai maallisten kappalten -kauneuden kauniiksi tunnustin, ja mikä minulle oli mittakaavana -lausuessani muuttelevaisista kappaleista järkähtymättömän arvostelun, -"tämä pitää olla näin, tuo ei saa olla noin", löysin minä muuttelevaa -mieltäni paljoa korkeammalla muuttumattoman ja todella ikuisen -totuuden. - -Nyt olin luomistasi kappaleista tutkimalla tullut tuntemaan -näkymättömän olentosi, mutta minä en jaksanut näköäni tuohon -kiinnittää. Heikkoudessani ponnahtaen takasin vaivuin taas -totuttuihin tapoihini. Muuta en saanut mukaani viedyksi kuin suloisen -muiston, hyvänhajuisten ruokien kaipuun, joita en vielä kyennyt -syömään. - -Minä tuumin, miten saisin itselleni hankituksi tuon voiman, joka -kykenee Sinua ravinnokseen ottamaan. Mutta turhaa oli kaikki, kunnes -sain aivan omakseni omistaa välimiehen Jumalan ja ihmisten välillä, -ihmisen Kristuksen Jeesuksen, joka on Jumala, korotettu yli kaiken, -siunattu ijankaikkisesti, ja joka sanoo: Minä olen tie, totuus ja -elämä, ei tule kenkään Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. [Joh. -ev. 14, 6.] - -Silloin, näet, en nöyränä lähestynyt nöyrää Herraani Jeesusta, enkä -ymmärtänyt, mitä meillä on opittavaa Hänen itsensä alentamisesta. -Sillä Sanasi, tuo ikuinen totuus, joka on korkealle koroitettu yli -ylimpienkin luotujesi, nostaa tykönsä vain ne, jotka alentuvat -Hänelle alamaisiksi. Kuitenkin on Hän täällä alhaalla savimajastamme -itselleen halvan huoneen rakentanut kukistaaksensa kopeat heidän -korkeuksistansa ja vetääksensä heidät puoleensa, parantaaksensa -heitä pöyhkeydestänsä ja ravitaksensa heidän rakkauttansa, jotta -he eivät itseensä luottavina syöksyisi yhä kauemma eteenpäin, vaan -heikoksi murtuisivat nähdessään Jumaluuden heikoksi alentuneena, -pukeutuneena meidän kuolevaisten pukuun jalkainsa juuressa, ja jotta -he masentuneina maahan vaipuisivat Hänen eteensä ja Hän nousisi heitä -nostamaan ja virvoittamaan. - -Saatuani lukemistani Platonilaisten kirjoista yllykettä etsimään -henkistä totuutta tulin minä luomiasi tutkimalla tuntemaan -näkymättömän olemuksesi. Sieltä ajettuna takaisin omaan olentooni -huomasin minä, mitä en pimitetyn mieleni tähden ollut saanut -nähdyksi, että nimittäin Sinä varmasti olet olemassa, että Sinä olet -ääretön olematta mihinkään äärelliseen tai äärettömään paikkaan -sijoitettuna, ja että Sinä olet totinen pysyen aina samana, -muuttumatta, vaihtumatta milloinkaan vähääkään. Kaiken muun päätin -minä olevan Sinusta kotoisin, enkä tuota johtopäätöstä tehdäkseni -tarvinnut mitään muuta todistusta kuin tuon ainoan järkähtämättömän -lujan: kaikkeuden olemassa olon. - -Tuosta kaikesta olin varmasti vakuutettu, mutta kuitenkin olin liian -heikko Sinusta ravintoa saadakseni. - -Minä puhelin kuin mikäkin kokenut mies, ja kuitenkaan en olisi ollut -kokenut vaan kadotettu, ell'en Kristuksessa Vapahtajassamme olisi -etsinyt tietäsi. - -Minä tahdoin jo kuulua viisasten joukkoon, vaikka olin aivan -kypsynyt saamaan rangaistustani, mutta minäpä en itkenyt, vaan -vieläpä pöyhkeilin tiedoistani. Missä oli tuo rakkaus, joka rakentuu -nöyryyden perustukselle, joka on Kristus Jeesus? Mutta miten olisivat -nuo kirjat voineet sitä minulle opettaa? - -Mutta varmaankin tahdoit Sinä, että minä, ennenkun olin pyhiä -kirjojasi tutkinut, syventyisin noihin teoksiin, jotta syvälle -muistooni painuisi, minkä vaikutuksen olin niistä saanut. Ja jotta -sittemmin kirjojesi kuritettua minua ja kätesi parannettua haavani -selkeästi näkisin ja eroittaisin, kuinka suuri ero on filosoofien -arvelujen ja uskovien tunnustusten välillä, niiden välillä, jotka -tietävät, minne on mentävä, tietämättä mitä tietä, ja tien välillä, -joka vie autuaalliseen kotiin, aivan sinne asumaan eikä vain sitä -näkemään. - -Sillä jos minua ensin olisi opastettu pyhään raamattuun ja olisin -siihen perehtyen saanut maistaa kuinka suloinen Sinä olet, ja olisin -sitten saanut nuo kirjat käsiini, niin olisivat ne ehkä paiskanneet -minut pois hurskauden tukevalta perustukselta. Tai jos olisin -kestänyt saamassani terveellisessä opissa olisin ehkä luullut sitä -voitavan saada yksin noitakin kirjoja lukemalla. - -Minä niinmuodoin kävin sangen kiihkeästi pyhiin kirjoihisi käsiksi, -varsinkin apostoli Paavalin kirjeisiin. Ja ne kysymykset, joissa nämä -kirjeet olivat mielestäni olleet keskenään ristiriitaisia ja vastoin -lain ja profeettain todistuksia, raukesivat aivan kokonaan. Minä -löysin kaikissa pyhissä kirjoissa yhden yhtenäisen leiman ja sydämeni -oppi siitä riemusta sykkien iloitsemaan. - -Minä havaitsin, että kaikki ne totuudet, jotka olin noista teoksista -lukenut, ne myös näissä pyhissä kirjoissa mainittiin, mutta Sinun -armosi kiitokseksi, jotta ei kenkään näkevä näöstään ja näkemästään -kerskailisi ikäänkuin ei se olisikaan lahjaa. Sillä mitä on -ihmisellä, jota ei hän saanut ole? Myös filosoofit teoksissaan -kehoittavat meitä tarkkaavasti etsimään Sinua, joka aina pysyt -samana, mutta Sinä raamattujen kautta meitä parannat niin että myös -voimme Sinut omaksemme omistaa. Ja sille, joka on liian likinäköinen -voidakseen Sinua huomata, näyttää raamattu tien, jota käyden hän -pääsee Sinua näkemään ja omistamaan. - -Sillä jos suostunkin Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta, -kuinka voin toista jäsenissäni olevaa lakia väistää, joka sotii -mieleni lakia vastaan ja tekee minut jäsenissäni olevan lain -vangiksi? [Rom. 7, 22-24.] - -Sillä Sinä, Herra, olet vanhurskas, mutta me olemme syntiä tehneet -ja pahoin tehneet Sinun edessäsi, me olemme olleet jumalattomat ja -Sinun kätesi lepää raskaana päällämme. Syystä olemme jätetyt hänen -valtaansa, joka alusta alkaen on ollut synnintekiä ja murhamies, -sillä hän joka ei pysynyt totuudessasi on saanut meidän tahtomme -taivutetuksi oman tahtonsa tapaiseksi. - -Mitä pitää kurjan ihmisen tekemän? Ken on päästävä hänet tästä -kuoleman ruumiista? Yksin armosi Jesuksessa Kristuksessa, meidän -Herrassamme, jonka tämän maailman päämies on tappanut löytämättä -Hänessä mitään kuoleman syytä. Ja niin on käsikirjoitus, joka -todisti meitä vastaan, tyhjäksi tehty. [Kol. 2, 14.] Sitä ei löydy -filosoofein teoksissa. - -Ei niissä löydy hurskauden tuntomerkkejä: katumuksen kyyneleitä, -Sinulle mieluista uhria s.o. murheellista henkeä ja ahdistettua ja -särjettyä sydäntä, kansan pelastusta, morsianta, Jumalan valtakuntaa, -Pyhän Hengen panttia, lunastuksemme maljaa. - -Ei niissä veisaa kenkään: Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari -minun rukouksestani. Maan äärestä minä huudan Sinun tykös, koska -minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkealle kalliolle. -[Ps. 61, 2-3.] - -Ei niissä kukaan kuule Häntä, joka huutaa: Tulkaa minun tyköni -kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut. He häpeävät ottaa -Häneltä oppia, joka on lempeä ja nöyrä sydämestä -- sen olet Sinä -kätkenyt viisailta ja toimeliailta ja ilmoittanut pienille. - -Toista on metsäiseltä kunnaalta nähdä rauhan kotomaata, löytämättä -tietä sinne ja turhaan pyrkien sinne läpi tiettömien maiden, missä -riveistä poistuneet luopiot ja heidän päämiehensä jalopeura ja -lohikäärme ovat väijymässä ja ahdistamassa, toista olla kulkemassa -sinne vievällä tiellä, joka taivaallisen päällikön toimesta on -turvalliseksi tehty, ja jolla eivät taivaallisesta sotajoukosta -luopuneet ole väijymässä, sillä ne sitä kammoovat kuin kuolemaa. - -Nämä ajatukset ihmeen voimallisesti valtasivat mieleni lukiessani -"vähintä apostoleistasi" ja minä pyhällä pelvolla tutkin tekojasi. - - - - -8 KIRJA. - -Kääntyminen. - - -Minun Jumalani, minä tahdon muistella elämääni kiittäen Sinua ja -ylistää Sinun laupeuttasi minua kohtaan. Tulkoon koko olentoni -Sinun rakkautesi läpitunkemaksi ja lausukoon: Herra, kuka on Sinun -kaltaisesi? [Ps. 82, 2.] Sinä olet katkaissut kahleeni; Sinulle -tahdon minä kiitosuhria kantaa. [Ps. 115, 7.] Minä tahdon kertoa, -miten olet ne katkaissut, ja kaikkien, jotka Sinua kunnioittavat, -täytyy tämän kuullessaan sanoa: Ylistetty olkoon Herra taivaassa ja -maan päällä, suuri ja ihmeteltävä on hänen nimensä! - -Sinun sanasi olivat tunkeutuneet sydämeeni, ja Sinä ympäröit minua -joka puolelta. Minä olin varmasti vakuutettu Sinun ikuisesta -olemisestasi, vaikkakin sitä vain arvoituksen tapaisesti tajusin -ja katselin kuin peilin läpi. Kaikki epäilys onko ketään, joka -olemukseltaan on turmeltumaton ja on kaiken olemuksen alku, oli -kuitenkin haihtunut. En enää halunnut päästä parempaan varmuuteen -olemisestasi, vaan päästä lujemmin liittymään Sinuun. - -Oma elämäni oli kokonaan häälyvässä tilassa; sydämeni oli -puhdistettava vanhasta hapatuksesta. Tien, jona Vapahtaja on, -sydämeni kyllä hyväksyi, mutta mennä sille tielle ahtaan portin läpi, -siihen ei se tahtonut taipua. - -Sinä vaikutit minussa halun ja päätöksen mennä Simplicianuksen luo, -joka minusta näytti olevan uskollinen palveliasi, ja jossa armosi -kirkkaasti paistoi. Olin myös kuullut, että hän hamasta nuoruudestaan -oli elänyt Sinulle kokonaan pyhitettyä elämää. Nyt oli hän jo ijäkäs -vanhus, ja minä arvelin, että hän, joka hurskaana oli koko pitkän -elämänsä ajan harrastanut vaeltaa Sinun tielläsi, oli paljon kokenut -ja paljon oppinut -- kuten todella olikin laita. - -Sentähden tahdoin minä hänelle kertoa myrskyisen mielentilani, jotta -hän mahdollisesti syvien kokemustensa kautta voisi minulle osoittaa -millä tapaa sellainen intoilija kuin minä parhaiten saisi käytyä -Sinun tielläsi. - -Minä näin seurakuntasi olevan täynnä ihmisiä, jotka vaelsivat -mikä mitenkin. Minulle tuotti maailmallinen mieli ja elämä paljon -mielipahaa ja se painoi minua kuin raskas taakka, nyt kun kunnian -ja rahan-himo olivat sammuneet, eivätkä enää kuten ennen olleet -helpottamassa tuota raskasta orjuutta. Maine ja rikkaus ei enää -mieltäni lumonnut saatuani maistaa, kuinka Sinä olet suloinen ja -opittuani rakastamaan Sinun huoneesi ihanuutta. Mutta rakkaus naisiin -vielä piti minua lujissa siteissä. - -Totisesti, kaikki ihmiset, jotka eivät ole tietoisia Jumalasta, ja -jotka eivät näkyväisestä hyvästä löydä Häntä, joka ehdottomasti hyvä -on, ovat tyhjänpäiväisiä narreja. [Viis. kirj. 13, l.] - -Tuommoinen hulluus ei enää minua vaivannut -- siitä olin jo päässyt. -Koko luomakunnastasi saamieni todistusten nojalla olin löytänyt -Sinut, meidän Luojamme, ja Sanasi, joka on Sinun tykönäsi, on yhtä -olentoa kuin Sinä, ja jonka kautta olet kaikki luonut. - -Mutta on toinenkin laji jumalattomia olemassa nimittäin ne, jotka -vaikkakin tuntevat Jumalaa eivät Häntä kuitenkaan kunnioita ja kiitä -kuten Jumalaa. Näiden joukkoon olin minäkin joutunut. Mutta Sinun -oikea kätesi kannatti minua ja kantoi minut syrjäiseen paikkaan, -missä voisin parantua. Sillä Sinä olet ihmiselle sanonut: Katso, -Jumalan pelko on viisautta [Job. 28, 28]; älä pyydä olla viisas -olevinasi [Sanani. 3, 7], sillä, jotka luulevat viisaat olevansa, -ovat tyhmiksi tulleet. [Rom. 1, 22.] - -Minä olin kalliin päärlyn löytänyt, ja nyt piti minun ostaa se -myymällä kaikki, mitä minulla oli; mutta minä pelkäsin ja epäilin. - -Niinpä minä tulin Simplicianuksen luo, jota Ambrosius rakasti -kuten isää ainakin, koska tämä isän tavoin oli hänet johdattanut -armon omistamiseen. Hänelle minä kerroin kaikki harhailemiseni ja -kiertokulkuni. - -Minä mainitsin muun muassa, että olin lukenut muutamia -Uusplatonilaisten teoksia, jotka eräs entinen roomalainen puhuja, -Viktorinus,[44] joka kuuluu kristittynä kuolleen, oli latinan -kielelle kääntänyt. Silloin Simplicianus minua onnitteli sen johdosta -että olin juuri nuo teokset käsiini saanut, joihin Jumala ja Hänen -Sanansa niin monella tapaa oli kutoutunut, jota vastoin monet muiden -filosoofien teokset seuraten tämän maailman alkeisoppeja[45] ovat -petosta täynnä. - -Simplicianus oli Roomassa ollessaan sangen tuttavallisesti ja -sydämellisesti seurustellut Viktorinuksen kanssa. Nyt hän tilaisuutta -hyväkseen käyttäen ja taivuttaaksensa minua tuon ystävänsä -esimerkillä sellaiseen nöyryyteen kuin Kristuksella oli, joka on -viisailta kätketty ja ilmoitettu yksinkertaisille, rupesi hänen -elämäkertaansa muistelemaan ja kertoi minulle hänestä sellaista, jota -en voi olla mainitsematta, koska se antaa paljon aihetta kiittämään -armoasi. - -Viktorinus oli sangen oppinut vanhus ja kaikkiin tieteisiin -perehtynyt. Monien filosoofien teoksia oli hän lukenut ja -arvostellut. Jaloja senaattoreja oli hänellä oppilaina ja -kunnostautumalla eräässä korkea-arvoisessa opettajatoimessa oli hän -itsellensä ansainnut ja hankkinut muistopatsaan Rooman torilla -- -joka pidetään erinomaisena kunniana. - -Vanhuuteensa saakka oli hän epäjumalanpalvelija ja osallinen noihin -jumalattomiin mysterioihin,[46] joihin silloin melkein koko Rooman -aateli oli niin suuresti innostunut. Monta vuotta oli tämä vanhus -noita epäjumalia pauhaavilla puheilla puolustanut. Ja kuitenkaan ei -hän hävennyt tulla Kristuksesi oppilapseksi ja juoda maitoasi kuin -pikku lapsi. Hän taivutti niskansa kantamaan nöyryyden ijestä ja -antoi painaa otsalleen ristin häpeää. - -Oi Herra, Herra, Sinä joka taivuttaen taivaita alasastut, joka -kosketat vuoria niin että ne savuavat [Ps. 144, 5], kuinka olet Sinä -pujottautunut tuon miehen sydämeen? - -Hän luki -- kuten Simplicianus minulle kertoi -- pyhää raamattua, ja -otti vaivakseen tutustua mitä suurimmalla huolellisuudella kaikkiin -kristillisiin kirjoihin tutkien niitä juurta jaksain ja sanoi -Simplicianukselle: "Tiedäppäs, että minäkin jo olen kristitty." -Mutta tämä vastasi: "En usko, enkä lue sinua kristittyjen joukkoon, -ennenkun näen sinut kristittyjen kirkossa". Tähän Viktorinus -leikillisesti vastasi: "Siispä kirkon seinät synnyttävät kristityitä?" - -Tämä keskustelu uusiutui moneen kertaan, sillä Viktorinus pelkäsi -loukata ystäviänsä, noita ylpeitä pahojen henkien palvelioita, -ajatellen kauhulla että he babyloonilaisen arvonsa koko painolla -antaisivat vihansa pudota hänen päällensä, pudota niin raskasti kuin -jos putoaisi se noiden Libanonin seeterien huimaavista korkeuksista, -joita ei Herran ilma ole katkonut. [Ps. 29, 5.] - -Mutta vähitellen sai hän lukemalla ja tutkimalla hengen voimaa ja -pelko että Kristus pyhien enkeliensä edessä hänet kieltäisi, jos -hän häpeisi Kristusta tunnustaa ihmisten edessä, tukahutti kaiken -muun pelvon. Nyt tunsi hän itsensä suuresti syylliseksi siinä, -että hän häpeän puna poskillaan oli kuunnellut tuota salaperäistä -Jumalan pojan itsensä alentamista, hän joka häpeemättä oli ottanut -osaa salaperäiseen epäjumalanpalvelukseen, jolla pahoja henkiä -palvellaan, ja jota hänen ylpeä sielunsa oli raukkamaisesti muiden -mukaan matkinut. Nyt voitti hän tuon turhan häpeilemisen ja kääntyi -innosta punastuen totuuden puoleen: Äkkiä ja odottamatta sanoi hän -Simplicianukselle: "Tule, menkäämme kirkkoon, minä tahdon tulla -kristityksi". Tämä ilosta joutui aivan ymmälle ja meni hänen mukaansa. - -Niinpiankun hän oli saanut opetusta pyhän uskon päätotuuksissa antoi -hän koko Rooman suureksi ihmeeksi ja seurakunnan sanomattomaksi -iloksi nimensä kastekokelasten kirjaan tullaksensa pyhän kasteen -kautta uudestisynnytetyksi. - -Kopeat pakanat näkivät sen ja vihastuivat; he kiristelivät hampaitaan -ja olivat menehtyä vihasta. [Ps. 112, 10.] Mutta Sinä, Herra Jumala, -olit palveliasi turvana ja toivona, eikä hän enää katsahtanut -taaksensa turhuuksiin ja mielettömiin valheisiin. - -Vihdoin tuli se hetki, jolloin hänen piti tunnustaa uskonsa. Hänen -piti kuten kastekokelasten aina oli tapa tässä toimituksessa -lausua ulkoa määrätyt, kaavanmukaiset sanat korotetulta paikalta -koko seurakunnan läsnäollessa. Muutamilla, jotka näyttivät olevan -kovin arkoja, oli kuitenkin lupa tehdä tunnustuksensa ainoastaan -seurakunnan vanhimpien edessä. - -Viktorinuksellekin annettiin tähän tilaisuus, mutta hän tahtoi -mieluummin koko pyhän seurakunnan edessä tunnustaa sielunsa autuutta. -Olihan hän niin kauvan julkisesti esittänyt puhujataitoa, mikä on -kaikkea muuta kuin autuaaksitekevää! Kuinka sopisi hänen peljätä -julistaa Sinun laumallesi Sinun sanaasi, hänen, joka ei ollut -peljännyt puhua hurjille kansanjoukoille omia sanojaan! - -Kun hän nousi lavalle tunnustustansa tekemään, äännähtivät kaikki, -jotka hänet tunsivat ja rakastivat, ilosta sykkivin sydämin ja -hiljaisella äänellä hänen nimeänsä. Ja kukapa olisi ollut häntä -tuntematta! - -Kuin pidätetty kohina kajahti miehestä mieheen koko riemuitsevan -joukon suusta: Viktorinus, Viktorinus! - -Äkkiä he yhteen ääneen huudahtivat innostuksesta nähdessään hänet, ja -äkkiä he vaikenivat jännitettyinä kuullaksensa hänen puhettaan. - -Hilpeällä luottamuksella julisti hän oikeaa uskoa ja kaikki kuulijat -tahtoivat hänet tykönsä temmata ja sydämeensä sulkea. Rakkauden ja -ilon käsivarsilla he tahtoivat hänet syliinsä sulkea. - -Hyvä Jumala, miksi ihminen iloitsee enempi sellaisen pelastumisesta, -joka on ollut suuremmassa vaarassa tahi aivan toivottomassa tilassa, -kuin sellaisen, joka on ollut vähemmän vaaranalainen ja josta -aina on ollut toivoa! Varmaankin siksi että Sinäkin, laupias isä, -iloitset enempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin -yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä hurskaasta, jotka eivät parannusta -tarvitse. - -Mekin suuresti iloitsemme kuullessamme, kuinka paimen iloiten kantaa -eksynyttä lammasta olallansa, ja kuinka naapurit iloitsevat vaimon -kanssa, joka löysi kadonneen penninkinsä. - -Ilon kyyneliä vuodatetaan huoneessasi, kun siellä kuullaan sanoma -nuoremmasta pojastasi: Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi -jälleen, hän oli kadonnut, ja on taas löydetty. [Luk. 15.] - -Sinä iloitset meistä ja pyhistä enkeleistäsi, jotka pyhässä -rakkaudessaan ovat pyhiä. Sillä ollen aina sama muuttumatta -tunnet Sinä kaikki katoavat ja muuttumattomat kappaleetkin aina -muuttumattomina. - -Niin, mikä sen vaikuttaa, että enempi iloitaan rakkaista kappaleista, -jotka on löydetty ja takaisin saatu, kuin jos ne aina olisi saanut -pitää hallussaan? Vakuuttaahan kaikki, mitä näemme ja kuulemme joka -taholla: niin se on! - -Voittoisa sotapäällikkö pitää riemuisaa voittokulkua, mutta hänen -voittonsa on vain taistelemalla saavutettu; ja kuta suuremmassa -vaarassa oltiin taistelussa, sitä enempi iloitaan voittokulussa. - -Myrsky heittelee ritisevää laivaa ja uhkaa haaksirikkoa merimiehille, -jotka kalpeina katselevat edessään olevaa kuolemaa silmiin. Mutta -taivas selkenee ja meri tyyntyy, ja kuta kamalampi oli äskeinen -pelko, sitä suurempi on nyt ilo. - -Joku rakas ystävä sairastaa ja hänen valtimonsa ennustaa pahaa, -kaikki, jotka toivovat hänen terveeksi tulemistaan, ovat hekin kuin -kipeät huolista. Hän rupee toipumaan, mutta ei ole vielä entisissä -voimissaan, ja kuitenkin hänestä iloitaan enempi kuin silloin, kun -hän vielä oli terveenä ja voimakkaana. - -Vieläpä ihmiselämän nautintojakin etsivät ihmiset kestämällä -vaivaloisuuksia, jotka eivät pakosta vastoin tahtoa tule heidän -osaksensa, vaan ovat päinvastoin heidän omia tahtomiaan ja -hankkimiaan. - -Syömisestä ja juomisesta ei ole mitään nautintoa, joll'ei ensin -ole tuntenut nälän ja janon tuskaa. Juomarit syövät ensin jotain -suolaista saadaksensa polttavan janon, ja sitten he sitä sammuttavat -juomisella suuresti nauttien. - -Näin on häpeällisen ja kirotun ilon laita, näin on laita iloitessa -sopivista ja luvallisista asioista, näinpä myös on ystävyyden -tuottaman puhtoisimman iloisuuden laita. Samanlaatuista oli myös ilo -hänestä joka oli kuollut ja virkosi jälleen, joka oli kadonnut ja -taas löydettiin. Kaikkialla on ilo sitä suurempi, kuta suurempi tuska -sen edellä on käynyt. - -Miksi niin on, Herra minun Jumalani, vaikka Sinä olet itsellesi -ikuinen ilo ja vaikka eräät olennot Ympärilläsi aina Sinussa -iloitsevat? Miksi täällä maan päällä vaihtelee lankeeminen ja -nouseminen, taantuminen ja edistyminen, loukkaaminen ja sopiminen? - -Pitääkö niin olla? Oletko Sinä sen niin säätänyt asettaessasi, -taivaan korkeuksista lähtien maan alimpiin paikkoihin asti, ajan -alusta alkaen aina vuosisatojen loppuun saakka, enkeleistä aina -matosiin saakka, ensi liikkeestä viimeiseen saakka, kaikki hyvät -luomasi, kaikki ihanat tekosi itsekunkin omaan paikkaansa ja aikaansa? - -Voi minua! Kuinka äärettömän korkea on korkeutesi, kuinka pohjattoman -syvä syvyytesi? Sinä et milloinkaan muuta paikkaa ja kuitenkin me -vaivoin osaamme palata Sinun tykösi. - -Nouse, Herra, toimimaan! [Ps. 74, 22.] Herätä meitä suruttomuuden -unesta ja palauta meidät tykösi! Innosta meitä ja tempaa mukaasi, -sytytä rakkautesi liekki meissä palamaan ja suo meidän sulouttasi -maistaa, että Sinua rakastaisimme ja rientäisimme Sinun syliisi! - -Ovathan monet palanneet tykösi vielä syvemmästä ja synkemmästä -syvyydestä kuin Viktorinus. He tulevat lähestyessään Sinua -valaistuiksi valollasi ja saavat samassa voiman tulla Sinun -lapsiksesi. Eikä siinä ole kellään etuoikeutta, ei rikkailla edellä -köyhiä, ei ylhäisillä edellä halpasukuisia, sillä ne, jotka heikot -ovat maailman silmissä, olet Sinä valinnut saattaaksesi väkevät -häpeään, ne jotka ovat alhaista sukua ja ylönkatsottuja maailmassa, -olet Sinä valinnut, ja ne, jotka eivät mitään ole, olet Sinä valinnut -ja korottanut tehdäksesi turhaksi ne, jotka jotakin ovat. [1 Kor. 1, -27-28.] - -Ja kuitenkin on "vähin apostoleistasi", se sama jonka suun kautta -Sinä olet nuo mainitut sanat lausunut, kutsunut itseään Paulus, eikä -Saulus, maaherra Sergius Pauluksesta[47] saamansa ihanan voiton -muistoksi. Paavali, näet, Kristuksen sotilaana sai tuon korkean -herran ylpeyden masennetuksi niin, että hän alistui Kristuksen -suloisen ikeen alle ja rupesi suuren Kuninkaan alamaiseksi. - -Sitä suurempi voitto saadaan vihollisesta, kun voitetaan sellainen, -jota hän muita lujemmin on sitonut, ja jonka kautta hän useita muita -on siteissä pitänyt. - -Ylpeät pitää vihollinen maineen kahleella lujasti kahlehdittuna, ja -mainehikasten miesten uskottavuudella hän useita kahleihinsa kietoo. - -Viktorinuksen sydäntä oli vihollinen pitänyt hallussaan kuin -valloittamatonta linnoitusta ja Viktorinuksen kielellä kuin suurella, -terävällä nuolella oli hän monta tappanut. - -Sentähden, kun Viktorinus nyt voitettiin ja hän kaikesta sydämestään -Sinuun suostui, täytyi myös Sinun lastesi äärettömästi iloita ja -riemuita koska kuninkaamme nyt oli voittanut väkevän ja riisunut -häneltä aseet [Luk. 11, 22.], ja koska vihollisen käyttämät astiat -nyt puhdistuivat käytettäviksi Sinun kunniaksesi ja tulivat -hyödyllisiksi kaikkeen hyvään työhön. [2 Tim. 2, 21.] - -Samassa kun Simplicianus, Sinun palveliasi, oli tämän Viktorinuksesta -kertonut sytyin minä halusta tehdä samoin kuin hän -- sitähän -kertomisella oli tarkoitettukin. - -Simplicianus vielä kertomaansa lisäsi, että Viktorinus ollaksensa -kuuliainen keisari Julianuksen[48] aikana ilmestyneelle laille, jonka -mukaan kristittyjen ei ole lupa opettaa tieteitä ja puhujataitoa, -mieluummin luopui opettamasta puhujataitoa koulussa kuin Sinun -sanastasi, joka tekee taitamattomien kielen kaunopuheliaaksi. Tämän -johdosta pidin minä häntä yhtä onnellisena kuin uljaanakin, koska hän -täten sai tilaisuuden antautua kokonaan Sinua palvelemaan. - -Tätähän juuri minä huokaillen ikävöin kituen kahleissa, joihin -ei vieraat väkivallantekijät vaan oma turmeltu tahtoni oli minut -kietonut. Vihollinen oli saanut tahtoni haltuunsa, ja takonut siitä -kahleen, jolla oli minut kovasti kahlehtinut. Turmeltu tahto, näet, -synnyttää himon, himo, johon sydän suostuu, muodostuu tottumukseksi, -ja tottumus, jota ei vastusteta, muuttuu välttämättömäksi pakoksi. -Niin kutoutui rengas renkaaseen tuohon kahleeseen, joka piti minua -kovassa orjuudessa. - -Uusi tahtoni taas, jonka vaikutuksesta tahdoin Sinua aivan vapaasti -palvella ja nauttia Sinusta, joka olet ainoa todella pysyväinen -viehätys, oli minussa vasta oraalla, eikä kyennyt tuota vanhaa pitkän -tottumuksen kautta vahvistunutta tahtoa voittamaan. Näin taisteli -minussa kaksi tahtoa vastakkain, vanha ja uusi, lihallinen ja -hengellinen, ja ne keskenään taistellen rikki raastoivat sieluani. - -Tällöin sain itsessäni kokea, mitä olin lukenut: liha himoitsee -henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan. [Gal. 5, 17.] Molemmissa -tahdon ilmauksissa oli minuuttani,[49] kuitenkin enempi siinä, jota -hyväksyin kuin siinä, jota nyljin. Minua ei, näet, jälkimäisessä enää -ollut paljonkaan, koska se oli enempi väkinäistä kärsimistä kuin -omatahtoista toimintaa. - -Kuitenkin oli tuo minua vastaan sotiva ja minua voimakkaampi tottumus -oma kasvattamani, koskapa suostumalla ensin tekemään pahaa jouduin -sitä tekemään sittenkin kun en enää olisi tahtonut sitä tehdä. Ken -siis uskaltaa vastaväitettä tehdä, kun syntinen syystä saa kärsiä -rangaistusta.[50] - -Minä olin usein mielessäni kuvitellut "enhän minä enää rakasta -maailmaa, ja Sinuahan en vielä palvele siitä syystä, että totuus -vielä on mielestäni niin epätietoista." Mutta tämäkään puolustus -ei enää ollut pätevä, sillä nythän oli minulla jo varma vakaumus -totuudesta. - -Maailmaan kiintyneenä en minä tahtonut astua Sinun sotaväkesi -riveissä taistelemaan ja minä yhtä paljon pelkäsin vapautua kaikista -kuormista kuin minun oikeastaan olisi pitänyt peljätä sortua niiden -alle. - -Niinpä painoi maailma kuin raskas painajainen silmäni makeaan uneen -ja koettaessani ajatuksineni kääntyä Sinun puoleesi olin minä niiden -kaltainen, jotka koettavat unesta nousta, mutta raskaan unen painosta -vaipuvat entiselle sijalleen jälleen. - -Eihän kukaan voi alinomaa nukkua, eikä -- sen sanoo jokaisen terve -järki -- nukkuminen ole valveilla olemisen veroista, ja kuitenkaan ei -ihminen useimmiten tahdo hieroa unta silmistään kun jäsenet tuntuvat -niin raukeilta, vaan heittäytyy yhä halukkaammin unen helmaan, -vaikkakin pahalla omalla tunnolla, koska jo olisi aika nousta. Niinpä -minäkin sen varsin hyvin tiesin olevan parempaa heittäytyä Sinun -rakastavaan helmaasi kuin myöntyä himoani noudattamaan, ja kuitenkin -Sinä rakkaudellasi voitit vain omantuntoni suostumuksen, jota vastoin -himo minut kokonaan lumosi ja vangitsi. - -Minä en ensinkään tiennyt, mitä vastata, kun Sinä minulle huusit: -Heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua -valaisee. [Ef. 5, 14.] Joka taholta kun sain todistuksia, jotka -vakuuttivat sanasi olevan totta, ja kun totuus oli kokonaan -omantuntoni vanginnut, en mitään muuta osannut kuin vitkaan ja -uneliaasti sanoa: "Kyllä kohta, kyllä kohta! Annahan vain vähän aikaa -minun vielä olla!" Mutta tuo "kohta, kohta" venyi varsin pitkäksi ja -tuosta "vähästä ajasta" ei tahtonut ensinkään loppua tulla. - -Hukkaan minä sisällisen ihmisen puolesta annoin laillesi -suostumukseni, kun kuitenkin toinen laki minun jäsenissäni, joka -sotii Hengen lakia vastaan, otti minut vangiksi ja pani minut -jäsenissäni olevan synnin lain alaiseksi.[51] - -Synnin laki on pahan tottumuksen voima, joka hengen väkisinkin -vangitsee ja kukistaa, vaikka se kokee vastaan panna; se onkin aivan -oikeuden mukaista, koska henki ensinnä on pahalle myöntymyksensä -antanut. Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman -ruumiista? Sen tekee yksin Sinun armosi Jesuksen Kristuksen meidän -Herramme kautta. - -Nyt tahdon Sinun nimesi kiitokseksi ja kunniaksi, Herra, minun -auttajani ja vapahtajani, kertoa kuinka olet minut vapauttanut -sukuvietin kauhistavasta kahleesta, joka oli minut niin pahasti -kietonut, ja maailman menon orjuudesta. - -Elämäni vieri kyllä yhä vielä totuttua latuaan, mutta tuskani tuli -yhä suuremmaksi ja jokapäivä tulin minä tuskan rukouksilla tykösi. -Usein kävin myös kirkossa, milloin suinkin vaan joudin toimiltani, -joiden taakan alla huokailin. - -Alypius ollen tätä nykyä aivan joutilaana oli paljon seurassani. -Kolmasti oli hän apumiehenä[52] istunut oikeudessa ja nyt hän odotti, -kenelle taas saisi rahan edestä antaa apuansa oikeusasioissa. Hän -niinmuodoin menetteli samoin kuin minäkin, joka rahan edestä opetin -puhujataitoa -- jos muutoin tuo taito onkaan opetuksen kautta -saatavissa. - -Nebridius sitä vastoin useinkin ystäväpiiristämme puuttui, sillä hän -oli ruvennut virantoimituksessa auttamaan yhteistä ystäväämme, erästä -Milanon kansalaista ja opettajaa nimeltä Verecundius, joka ollen -suuresti uskollisen apulaisen tarpeessa sellaista kovasti halusi -ja ystävyyden nojalla juuri meidän joukostamme pyysi. Nebridius ei -tuohon toimeen ruvennut ulkonaisten etujen tähden, vaan koska hän -hyväntahtoisena ja kelpo ystävänä ei tahtonut olla meidän pyyntöämme -noudattamatta. - -Eräänä päivänä, kun Nebridius taas jostakin syystä oli poissa, -tuli minun ja Alypiuksen luo eräs mies nimeltä Pontitianus, joka -ollen Afrikasta kotoisin oli maamiehemme, ja jolla oli korkea virka -hovissa. En tiedä, mille asialle hän oikeastaan tuli. - -Me istuuduimme juttelemaan. Samassa hän sattumalta huomasi -pelipöydällä edessämme erään kirjan. Hän otti sen käsiinsä, aukaisi -ja löysi suureksi ihmeekseen apostoli Paavalin epistolat, vaikka oli -luullut sen olevan jonkun suurenmoisen teoksen oman ammattini alalta. -Silloin hän hyväntahtoisesti hymyillen loi katseensa minuun ja lausui -ihmetellen ilonsa sen johdosta, että oli juuri nämät kirjat niin -odottamatta tavannut käsistäni. - -Sillä hän oli uskovainen kristitty ja rukoili joka päivä kirkossa -hartaasti polvillaan. - -Kun minä nyt hänelle ilmoitin, että nuo kirjat suuressa määrin -herättivät mielenkiintoani, kääntyi puheemme erääseen egyptiläiseen -munkkiin nimeltä Antonius,[53] jolla on palvelioittesi joukossa -suuri maine. Pontitianus ihmetteli, että me emme niin mainehikkaasta -miehestä vielä mitään tienneet; hän sen tähden kauvan aikaa kertoi -hänestä ja piirsi hänen kuvansa sydämiimme. Me hämmästyimme -kuullessamme, että niin hiljakkoin, melkeinpä meidän päivinä, oli -niin ihmeellisiä ja kuitenkin niin varmasti todeksi todistettuja -asioita oikean uskon voimasta ja katolilaisen kirkon piirissä -tapahtunut. Kaikki ihmettelimme me tuon miehen elämää, hän sitä -ett'emme siitä mitään tienneet. - -Sitten kääntyi hän puhumaan lukuisista luostareissa olevista -munkeista ja heidän tavoistaan, jotka ovat Sinulle suloista -hyvänhajua, ja erämaan Hengen hedelmää kantavista korvista, josta -kaikesta ei meillä ollut mitään aavistusta. Milanossakin oli yksi -luostari täynnä hurskaita veljiä; se sijaitsi juuri kaupungin muurien -ulkopuolella ja oli Ambrosiuksen johdon alla; siitäkään emme mitään -tienneet. - -Pontitianus jatkoi puhettansa ja me suurella mielenkiinnolla -kuuntelimme. - -Muun ohessa kertoi hän mitä Trierissä kerran oli tapahtunut. Oli -iltapäivä, keisari huvitteli sirkuksessa, ja hän itse kolmen -ystävänsä keralla läksi kävelemään puutarhoihin kaupungin muurin -ulkopuolella. - -Sattumalta he jakaantuivat ja läksivät kumpikin pari eri tietä -astumaan. He kuljeskelivat ilman mitään matkan määrää. Mutta pian -toiset kaksi osuivat eräälle mökille, jossa kaksi Jumalan palveliaa, -kaksi sellaista hengellisesti köyhää, joiden on taivaan valtakunta, -piti asuntoa. Siellä löysivät he erään käsikirjoituksen, joka sisälsi -pyhän Antoniuksen elämäkerran. - -Toinen heistä alkoi lukea tätä kirjaa, joka herättikin hänessä -sellaista ihailua ja innostusta, että hän kesken lukemisensa päätti -itse ruveta samalla tapaa elämään jättäen kokonaan maallisen toimensa -ja käyden Sinua yksinomaan palvelemaan -- he olivat nimittäin -molemmat lääninvirkamiehiä.[54] - -Silloin hän äkkiä puhtaasta rakkaudesta ja pyhästä kiivaudesta palaen -ja säihkyen vihasta itseänsä vastaan katsahti ystäväänsä ja sanoi: -"Sano, minä pyydän, mitä toivomme me saavuttavamme kaikella työllämme -ja puuhallamme? Mitä me etsimme? Minkä palkan eteen me palvelemme? -Onko meillä täällä hovissa mitään suurempaa toivomusta kuin saada -osaksemme keisarin suosiota? Onko täällä muuta kuin pelkkää -katoavaisuutta? Ja kaikkialla väijyy vaaroja. Monien vaarojen kautta -me täällä kuljemme kohti kaikkein suurinta vaaraa.[55] Ja milloin me -lopultakin siihen suistunemme? - -"Mutta jos tahdon Jumalan ystävä olla -- katso, sehän on mahdollista -nyt juuri, tällä hetkellä!" - -Niin hän puhui uuden elämän koiton valtaamana ja antoi jälleen -katseensa painua tuon kirjan riveihin. Hän luki ja hän aivan siinä -Sinun silmäisi alla muuttui mieleltänsä, hänen sydämensä irtaantui -maailmasta, mikä pian tuli toiminnassakin näkyviin. Sillä samalla kun -hän siinä luki ja sydän rajusti sykkäili ja tuskan huokauksia nousi -hänen rinnastaan hän huomasi ja omaksui sen parhaimman osan. - -Hän oli nyt tullut Sinun omaksesi ja nopeasti, päättävästi lausui -hän ystävällensä: "Nyt minä irroitan itseni siitä, mitä tähän asti -toivoen olemme takaa ajaneet ja ryhdyn tällä hetkellä ja tällä -paikalla Jumalaa palvelemaan. Jos sinulle on liian vaikeaa tehdä -samoin, niin älä ainakaan minua estele." Mutta toinen vastasi: "Ei -suinkaan! Minä jään luoksesi ja käyn sinun kanssasi samaan pyhään -sotaan, saman voittopalkan puolesta taistelemaan." He olivat nyt -molemmat Sinun omiasi, he rakensivat tornin laskettuaan kulungin -[Luk. 14, 28], joka oli sellainen että heidän piti jättää kaikki ja -seurata Sinua. - -Kun Pontitianus ja se toinen, joka oli hänen kanssaan ollut -puistossa kävelemässä, etsittyään kadonneita tovereitaan vihdoin -löysivät heidät tuon pienen mökin luona, niin he kehoittivat heitä -paluumatkalle lähtemään, koska päivä oli jo laskenut. Mutta nämä -kertoivat heille uudesta halustansa ja päätöksestänsä, kertoivat -kuinka tämä tahto oli heissä syntynyt ja vakaantunut, ja pyysivät, -ett'eivät toverit panisi sitä pahaksi, että he kieltäytyvät enää -seuraamasta heitä. Toverit itkivät kehnouttansa voimatta kuitenkaan -irtaantua vanhasta elämästä, toivottivat ystävillensä onnea, -sulkeutuivat heidän esirukouksiinsa ja palasivat sydän maailmaan -kiintyneenä hoviin. Nämä taas sydän kiintyneenä taivaaseen jäivät -tuohon pieneen mökkiin. He olivat molemmat kihloissa, ja kun heidän -morsiamensa saivat kuulla heidän olostansa erakon mökissä, niin hekin -vihkivät Herralle neitsyytensä. - -Näin kertoi Pontitianus, ja hänen kertoessa käänsit Sinä minut omien -silmieni eteen. Minä olin näet, ikäänkuin heittäytynyt oman selkäni -taa päästäkseni näkemästä kurjuuttani, mutta nyt Sinä asetit minut -kasvojeni eteen, jotta minä näkisin kuinka ruma ja kiero, kuinka -likainen ja saastainen ja kuinka sairas minä olin. - -Minä näin sen ja kauhistuin pääsemättä kuitenkaan itseäni pakoon. -Kun minä yritin luoda katseeni poispäin, kertoi hän kertomistaan -ja Sinä taas käänsit kuvani eteeni ja painoit sen aivan silmieni -sisälle, että minun väkisinkin täytyisi huomata ja vihata syntiäni. -Nyt tunsinkin syntini, mutta minä tekeydyin paremmaksi; minä suljin -silmäni ja unohdin, millainen minä olin. - -Kuta palavammin noita molempia rakastin, jotka pyhän liikutuksen -vallassa olivat antautuneet kokonaan Sinulle, sitä kamalammin vihasin -itseäni noiden rinnalla. - -Kuinka pitkä aika olikaan kulunut -- kokonaista 12 vuotta -- -sittenkun Ciceron Hortensius oli minussa sytyttänyt totuuden ikävää. -Mutta minä silloin siirsin tuonnemma maallisen onnen hylkäämisen, -maailmallisten siteiden katkaisemisen ja totuuden ehdottoman -noudattamisen. Ja kuitenkin olisi ei ainoastaan totuuden löytäminen, -vaan pelkkä totuuden etsiminenkin ollut verrattomasti paljon -ihanampaa kuin kaiken maailman aarteiden ja valtakuntien omistaminen, -kuin kaikki ruumiilliset nautinnot vaikka niitä olisi valunut virtana -joka puolella. - -Voi kurjan kurjaa nuoruuden aikaani! Olin kyllä nuoruuteni -alkuaikoina rukoillut itselleni puhtautta kuitenkin näin sanoen: -"Herra, anna minulle puhdas ja siveä sydän -- ei kuitenkaan nyt -kohta." Sillä minä pelkäsin kovin että Sinä mahdollisesti olisit -kuullut minua kohta ja olisit minua kohta parantanut pahoista -himoista, joita sairastin, ja joita mieluummin olisin tahtonut vain -vähän kurittaa kuin kokonaan kuolettaa. Minä kuljin laveata tietä -jumalattomassa taikauskossa, en tosin levollisella omallatunnolla, -mutta valiten sen sittenkin edellä kaikkea sitä, jota en hurskaalla -mielellä ottanut etsiäkseni, vaan vihollismielisenä vastustin. - -Minä uskottelin itselleni että minä päivästä päivään lykkäsin -irtautumistani maailmasta ja ehdotonta antautumistani Sinulle vain -siitä syystä, ett'ei minulla ollut mitään varmaa päämäärää mihin -olisin voinut suunnata askeleeni. Mutta nyt oli se päivä tullut, -jolloin kaikki minulle paljastettiin, jolloin omatuntoni minulle -soimaten huusi: "Missä ovat nyt kauniit sanasi? Etkö sanonut vain -sen aikaa tahtovasi tuota turhan hyörinän taakkaa kantaa, kun olet -epätietoinen totuudesta. Nyt olet täysin tietoinen totuudesta ja -kuitenkin yhä olet kantamassa hartioillasi tuota taakkaa, taakkaa -jonka monet muut hartioiltaan heitettyään ovat päässeet kuin siivin -kohoamaan korkeuteen, monet semmoiset jotka eivät väsyksiin saakka -ole miettineet ja tutkineet ja kymmenen vuotta, vieläpä pitemmänkin -ajan päänsä puhki ajatelleet." - -Tuommoinen tuska ja kauhea häpeä minua kalvoi kaiken sen aikaa kun -Pontitianus tuota kertoi. - -Kun hän oli puheensa lopettanut ja asiansa suorittanut, meni hän -pois. -- - -Ja minä menin itseeni. Kuinka soimasinkaan sydäntäni, kuinka -kuritinkaan sitä sanan ruoskalla saadakseni sitä suostumaan Sinun -seuraamiseesi. Se vastusti ja väitti vastaan, mutta ei se syyttömäksi -tekeytynyt, sillä kaikki puoltavat asiapaperit olivat kumotut ja -hävitetyt; jäljellä oli vain pelokas vavistus. Kuin kuolemaa kammoi -sieluni tulla vedetyksi tottumuksen aalloista, joissa se kuitenkin -oli tukehtumaisillaan ja oli joutua kuoleman saaliiksi. - -Tuon ankaran oman sieluni nostattaman ristiaallokon riehuessa -sydämeni lepokammiossa minä, tuskan ilme kasvoilla ja mieli -kuohuksissa, törmäsin Alypiusta vastaan huutaen: "Miten meidän -käynee? Mitä tämä merkitsee? Etkö sinä ole sitä kuullut? Oppimattomat -nousevat ja tempaavat taivaan tykönsä ja me kaikkine oppinemme -välinpitämättöminä sille, mikä on ylevää, vain tyydytämme vatsaamme -ja himojamme. Vai onko häpeä seurata sivistymättömien hyvää -esimerkkiä? Eikö päinvastoin ole vielä suurempi häpeä, jos ollen -kykenemätön heille hyvää esimerkkiä antamaan ei edes osaa heidän -antamaansa seurata?" - -Tuohon tapaan minä puhuin -- en voi niin tarkoin muistaa -- ja koko -mieleni kuohu purkaantui hänen päällensä, joka vain kuin ukkosen -iskemänä vaieten tuijotti minuun. Enhän puhunutkaan tavalliseen -tapaani -- enempi kuin sanat, jotka suustani laskin, ilmaisivat -ryppyinen otsa, kasvojen puna, hehkuvat posket ja säihkyvät silmät, -mitä sielussani liikkui. - -Isännällämme oli puutarha, joka oli käytettävänämme samoin kuin koko -talokin, sillä isäntämme ei asunut tässä talossa. Sinne ajoi minut -mieleni myrsky, sinne missä ei kukaan olisi sitä kovaa taistelua, -jota kävin itseni kanssa, ehkäisemässä, kunnekka se saisi sen -päätöksen, mikä Sinulla oli tiedossa, mutta ei minulla. Terveellinen -mielen raivo oli minuun tarttunut ja noustakseni parempaan elämään -tein minä kuolemaa ollen tietoinen ainoastaan suuresta pahuudestani, -mutta ei ensinkään siitä, mitä hyvää minusta oli tuleva. - -Minä menin siis puutarhaan ja Alypius seurasi minua askel askeleelta. -Hänen läsnäolonsa näet, ei häirinnyt hiljaista yksinäisyyttäni. Ja -kuinka olisikaan hän voinut jättää minut ihka yksinäni sellaisessa -mielentilassa? - -Me istuuduimme niin kauvas talosta kuin mahdollista. Minä kauhistuin -hengessä, minä olin täynnä suuttumusta itseeni siitä, ett'en käynyt -tekemään sovintoa ja rauhaa Sinun kanssasi minun Jumalani, vaikka -juuri sitä koko olentoni haikeasti halusi ja pyysi ja kiittäen ja -ylistäen sitä korotti taivaaseen saakka. Ja tuohon tilaan päästäkseni -en kuitenkaan tarvinnut en laivoja, vaunuja, enkä jalkojakaan, eikä -tiekään sinne ollut niinkään pitkä kuin tuolta talosta tänne meidän -istumasijallemme. Sillä mennä ja saapuakin Sinun tykösi ei ole -muuta kuin _tahtoa_ mennä tykösi, mutta tahtoa sitä ehdottomasti ja -kokonansa, ei puolinaisesti niin että, kääntyy sinne ja tänne, miten -milloinkin sattuu ja että samalla kun tahtoo nousta ja lähteä samalla -tahtoo jäädäkin, joten taistellen omaa itseään vastaan sortuu. - -Mieleni ollessa noin kaikkea päättäväisyyttä ja toimintakykyä vailla -olen minä kuitenkin ruumiillani monenmoista toimittanut, jota ihmiset -eivät aina, vaikka tahtoisivatkin, voi toimittaa, jos nimittäin ovat -raajarikkoisia tai vangittuina, lopen väsyneitä tai jollain muulla -tavalla kykenemättömiä. Kun minä raastoin tukkaani, löin otsaani, -puristin molemmin käsin polveani, tein minä sitä, koska minä niin -tahdoin. Mutta minä olisin voinut tätä vain tahtoa, voimatta sitä -teossa täyttää, jos nimittäin jäseneni taudin jäykistäminä eivät -olisi totelleet. - -Tuota kaikkea minä tein, eikä siinä tahtominen ja tekeminen yhteen -käynyt. Mutta sitä en minä tehnyt, jota minä niin paljon innokkaammin -ja palavammin halusin, ja jota olisin voinut tehdä kohta kun vaan -tahdoin, järkkymättömästi ja hellittämättömästi tahdoin. Tässä, näet, -on tahtominen samaa kuin taitaminen, jopa samaa kuin tekeminen; -ja sittenkään en minä sitä tehnyt. Ruumis kyllä herkästi totteli -sielun heikointakin tahdon ilmausta pannen oitis jäsenet liikkeelle -täyttämään sielun vähimpiäkin toivomuksia, mutta sielu ei tuota omaa, -ylevää tahtoansa suostunut täyttämään, vaikk'ei siihen olisi tarvittu -kuin hyvää tahtoa vaan. - -Tämähän on kummallista -- mistä tämä johtuu? Miksi niin on -asianlaita? Suo armosi loistaa, jotta voisin kysyä voivatko -mahdollisesti ihmisten salaperäiset rangaistustuomiot ja Aadamin -lasten synkeimmät synninsurut tähän vastauksen antaa. - -Mistä johtuu tämä kummallinen ilmiö? Ja miksi on se olemassa? Sielu -käskee ruumista ja tämä tottelee oitis. Sielu käskee omaa itseänsä -ja saa tottelemattomuutta osaksensa. Sielu käskee käden liikkua ja -tämä tottelee niin herkästi, että käskyn antaminen ja noudattaminen -tuskin on eroitettavissa; ja kuitenkin sielu on sielullista ja käsi -ruumiillista. Mutta kun sielu käskee sielua tahtomaan, niin ei se -tottele, vaikka se nyt itse on käskemässä, eikä joku toinen. Tämähän -on peräti kummallista -- miksi niin on? Sielu antaa itsellensä käskyn -tahtomaan, eikä se käskisikään, joll'ei jo tahtoisi, ja kuitenkaan ei -käsky tule täytetyksi. - -Vaan siinäpä se on syy: sielu ei olekaan kaikesta sydämestään -tahtonut, eikä niinmuodoin kaikesta sydämestä käskenytkään. Sillä -siinä määrin sielu käskee kuin se tahtoo, ja siinä määrin kuin ei -sen käskyä totella ei se ole tahtonutkaan; tahtohan, näet, itse on -käskemässä, tahtomaan juuri sitä, mitä se itse tahtoo, eikä kukaan -muu. Kun ei tahto täydellisesti tahdo, mitä se käskee, niin ei se -myöskään saa käskyänsä toteutumaan. Jos taas tahto olisi täydellinen, -niin ei tarvittaisi käskyä tahtomaan, sillä se olisi jo olemassa, -mitä käskyllä tahdottaisiin aikoihin saada. - -Ei se niinmuodoin kummallista olekaan toiselta puolen tahtoa, -toiselta puolen olla tahtomatta; se on sielun sairautta, kun sielu -totuuden kohottamana ja tottumuksen alaspainamana ei kykene kokonansa -nousemaan. Ja niinmuodoin on olemassa kaksi tahtoa, koska kumpikaan -ei ole kokonaisuus, ja koska toisella on, mitä toiselta puuttuu. - -Kun minä pidin tutkintoa itseni kanssa tahdoinko minä nyt Jumalaa -palvella kuten olin jo niin kauvan aikonut, niin se olin minä, juuri -minä, joka sitä sekä tahdoin että olin tahtomatta. - -Koko sydämelläni en minä tahtonut, koko sydämelläni en myöskään ollut -tahtomatta. Minä niinmuodoin olin taistelussa ja ristiriidassa itseni -kanssa. - -Tuolla tapaa minä sairastin ja kidutin itseäni syyttämällä kovemmin -kuin koskaan ennen itseäni. Minä vääntelin ja kääntelin itseäni -kahleissani, jotta ne kerrankin kokonaan katkeisivat; höltyneet ne, -näet, kyllä jo olivat, vaan pitelivät kuitenkin vielä. Sinä, Herra, -samalla ankarana ja laupeaana työnsit sydämeni sisimpään pelvon ja -häpeän kaksinkertaisen pistimen, ett'en taas veltostuisi ja jättäisi -kokonaan katkaisematta sitä vähäistä, heikkoa, jäljelle jäänyttä -kahletta, joten se uudelleen olisi voinut vahvistua ja sitoa minut -lujemmin. - -Minä sanoin itsekseni: nyt on se tapahtuva -- kohta, kohta! Ja sitä -sanoessani kävin jo päätöstä tekemään. Melkein sen jo tein, ja -kuitenkaan en sitä tehnyt. En tosin solunut entiselle sijalleni, -mutta minä seisahduin juuri lähelle matkan päätä päästyäni ja -hengitin syvään. Minä ponnistin vielä kerran voimiani ja pääsin -hivenen lähemmäksi -- ja nyt vielä vähän, niin kohta, kohta ulotun ja -saan siitä kiinni. Mutta sittenkään en ulottunut, enkä saanut kiinni, -koska yhä vielä kammoin kuolla kuolemalle ja elää elämälle. Yhä vielä -oli paha, johon olin piintynyt, voimallisempi kuin hyvä, johon olin -aivan harjaantumaton. - -Kuta lähemmä läheni tuo tärkeä hetki, jolloin minun piti toiseksi -muuttua, sitä suurempaa pelkoa se minussa herätti. En kuitenkaan -taantunut asemaltani, enkä kääntynyt pois suunnastani, vaan häälyin -epätietoisuudessa. - -Perin mitättömät ja turhanpäiväiset kappaleet, nuo vanhat ystäväni, -nykivät minua lihani liepeestä ja kuiskasivat korvaani: "Aiotko -todella meidät jättää? Oletko ajatellut, että sinun siitä hetkestä -lähtien ja aina ijankaikkisesti on oltava ilman meitä, ja että siitä -hetkestä lähtien 'moni asia' on oleva sinulle luvatonta?" Ja mitä -kaikkea he kuvailivatkaan minulle tuolla sanallaan 'moni asia!' Oi -mitä kaikkea kuvailivatkaan, minun Jumalani! Torjukoon armosi pois -palveliastasi kaikki nuo likaiset ja häpeälliset mielikuvat! - -En enää kuullut noita pahojen henkien ääniä kuin aivan hiljaa -entiseen verraten. Ne eivät julkisesti astuneetkaan tielleni -vastaväitteitään tekemään, vaan supisivat vaan selkäni takaa ja -nykivät salaa vaatteeni liepeestä saadaksensa minua, joka olin -kääntänyt heille selkäni, katsomaan taakseni. Kuitenkin ne saivat -viivytetyksi minua, joka muutoinkin olin epäröivällä kannalla, -irroittamasta itseni niistä ja kiiruhtamasta yli rajan sinne, jonne -olin kutsuttu, varsinkin kun voimakas tottumus samalla sanoi minulle: -"Luuletko todella voivasi ilman noita aikoihin tulla?" - -Tuo kuitenkin korvissani kuului varsin laimealta ja heikolta. Sillä -sieltä, minnepäin olin kasvoni kääntänyt ja minne vapisevanakin -koetin kiirehtiä, ilmestyi tuo puhdas, ihana siveys, joka ilossaankin -aina on arvokas, eikä hillitön. Se hellästi ja vakavasti kutsui -minua tulemaan, tulemaan ihan arvelematta. Se ojensi pyhät kätensä -tavoittaaksensa minua ja sulkeaksensa minut syliinsä. - -Ja se katsoi minuun rohkaisevasti hymyillen ikäänkuin sanoen: -"Sinäkö, sinäkö todella et kykenisi siihen, mihin lapsukaiset ja -naiset kykenevät? Kykenevätkö he siihen omasta voimastaan, eikö -päinvastoin Herran Jumalan voimassa? Herra Jumala on minut heille -uskonut. Miksi siis sinä koetat omin voiminesi seisoa ja vapiset -ja horjut? Heittäydy Hänen varaansa; älä pelkää, ei hän laske -sinua lankeemaan. Jättäydy Hänelle aivan turvallisena. Hän ojentaa -käsivartensa ottaaksensa vastaan sinua ja parantaaksensa sinua." - -Minä kovasti häpeästä punastuin, kun vast'ikään olin kuunnellut -noita joutavia laverruksia ja yhä vielä vitkastelin ja häälyin -epätietoisena. Ja taas olin minä kuulevinani siveyden sanovan -minulle: "Sulje korvasi kuulemasta noita jäseniäsi maan päällä, -jotta ne kuolisivat. Ne kyllä lupailevat sinulle iloja, mutta iloja, -jotka Herran Jumalan lain mukaan ovat luvattomia". -- Tämä taistelu -sydämessäni oli taistelua toisen ja toisen minuuteni välillä. - -Alypius, joka hiljaa vierelläni istui, odotti äänettömänä, miten tämä -tavaton mielen kuohuni oli päättyvä. - -Kun nyt syvällinen tutkistelemus oli olentoni salaperäisestä -syvyydestä kohottanut ja koonnut kaiken kurjuuteni sieluni -silmäin eteen, niin puhkesi ankara myrsky tuoden mukanaan runsaan -kyynelsateen. - -Saadakseni vapaasti vuodattaa kyyneleitäni ja ilmoille laskea -valitukseni nousin minä ja poistuin Alypiuksen luota. Sillä -yksinäisyys soi minulle sopivamman tilaisuuden itkemiseen. -Niinmuodoin poistuin siksi kauvas, ett'ei hänenkään läsnäolonsa -vaivannut minua. Hän huomasikin, millainen oli tilani, sillä ääneni, -kun jotain hänelle koetin sopertaa, oli tukehtua itkuun. Sentähden -hän, kun minä nousin, jäi paikoilleen istumaan kovin hämmästyneenä. - -Minä heittäydyin, tietämättä mitä tein, erään viikunapuun alle, -ja annoin kyyneleeni vapaasti vuotaa Sinulle otolliseksi uhriksi. -Ja minä puhuin tähän tapaan, joskaan ei aivan näillä sanoilla: -"Oi Herra, kuinka kauvan, kuinka kauvan voit niin armottomasti -vihaa kantaa? Älä toki muistele entisiä pahoja tekojamme!" [Ps. -79: 5, 8.] Sillä vielä tunsin minä olevani niiden siteissä. Minä -ääneen vaikeroin: "Kuinka kauvan? Kuinka kauvan? Huomenna -- ja -taas huomenna! Miksi ei nyt kohta tällä hetkellä tehdä loppu minun -häpeästäni?!" - -Noin minä vaikeroin ja itkin kovin katkeria katumuksen kyyneliä. -Mutta silloin -- silloin kuulin minä naapuritalosta lasten ääniä, -jotka ikäänkuin laulamalla lausuivat "ota ja lue -- ota ja -lue!" Aivan samana hetkenä kirkastuivat kasvoni ja minä vaivasin -ajatuksiani minkä voin muistaakseni jos mahdollista onko lapsilla -tapana jossain leikissä laulaen lausua jotain tuontapaista; mutta -en voinut ensinkään muistaa koskaan kuulleeni mitään sellaista. -Silloin tukahutin minä kyyneleeni ja nousin ylös -- minä pidin -nuo kuulemani lasten sanat jumalallisena käskynä minulle avaamaan -raamattua ja lukemaan sen luvun, joka ensinnä eteeni aukeni. Olinhan -Antoniuksestakin kuullut, että hän, kun hän kerran sattumalta joutui -erääseen paikkaan, missä evankeliumia julkiluettiin, tunsi sen -kehoituksen, jonka luetusta paikasta sai kuullaksensa, lausutuksi -itsellensä nimittäin: Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna vaivasille, -niin saat aarteen taivaassa, ja tule ja seuraa minua. [Matt. 19, 21.] -Jumalalliselle äänelle kuuliaisena olikin hän kohta kääntynyt Sinun -puoleesi. - -Syvästi liikutettuna palasin minä sille paikalle, missä Alypius -istui, ja minne noustessani olin jättänyt apostoli Paavalin -epistolat. Minä otin ne käsiini, aukasin ja luin hiljaa sen kohdan, -johon ensinnä silmäni osuivat: Ei ylensyömisessä eikä juopumisessa, -ei haureudessa eikä kammioissa, ei riidassa eikä kateudessa, vaan -pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja hoitakaa ruumistanne, vaan -ei haureellisuuteen. [Rom. 13, 13-14.] En tahtonut enempää lukea, -eikä se ollut tarpeellistakaan. Sillä kohta kun sain luetuksi nuo -sanat koitti kirkas valo minun sydämessäni, joka hajoitti kaikki -epäilysten sumut, ja tuntui niin turvalliselta. - -Minä laskin kirjan kiinni, pistettyäni jonkun merkin siihen kohtaan, -ja kerroin kasvot rauhallisina kaikki Alypiukselle. Silloin ilmaisi -hän mielialansa, josta ei minulla ollut mitään aavistusta, pyytämällä -saada nähdä sitä kohtaa, jota olin lukenut. Minä näytin sen hänelle -ja hän luki edelleen siitä kohdasta, johon minä olin pysähtynyt. -Sanat, jotka siinä seurasivat, olivat minulle aivan tuntemattomat ja -kuuluivat näin: Uskossa heikkoa korjatkaa. [Rom. 14, 1.] - -Nämä sanat hän sovitti itseensä ja osoitti niitä minulle. Hän tuli -niiden kautta vahvistetuksi ja yhtyi ilman mitään epäilystä tai -mielen levottomuutta hyvään päätökseeni, joka oli aivan tuon hänen -jalon luonteensa mukaista, johon nähden hän jo ennestään oli minua -niin paljon edellä. - -Nyt läksimme me äitini luo kertomaan hänelle kaikkea. Hänen sydämensä -täyttyi ilosta. Kun kerroimme hänelle lähemmin, miten kaikki oli -tapahtunut, iloitsi ja riemuitsi hän ja ylisti Sinua, joka teet -kaiken senkin yli kuin me ymmärrämme tahi rukoilemme. [Ef. 3, 20.] -Sillä olithan hänelle antanut minuun nähden paljoa enemmän kuin mitä -hän oli huokauksilla ja kuumilla kyynelillä rukoillut. - -Sinä olit saanut minut niin kokonaan itsehesi suostumaan, ett'en enää -mitään avioyhteyttä vaimon kanssa halunnut, enkä toivonut itselleni -mitään kaikesta siitä, mitä tällä maailmalla on tarjottavaa. Nyt -seisoin minä sillä uskon tasapinnalla, jolla olit jo niin monta -vuotta sitten suonut hänen näyssä nähdä minun seisovan. Sinä olit -hänen surunsa iloksi muuttanut, ylitsevuotavaksi iloksi, jommoista -ei hän koskaan ollut itsellensä rukoillut, ja joka arvossa ja -puhtaudessa verrattomasti voitti sen ilon, jota hän oli itselleen -toivonut lapsistani ja lastenlapsistani. - - - - -9 KIRJA. - -Uusi elämä. - - -Oi Herra, minä olen Sinun palveliasi ja Sinun piikasi poika. Sinä -olet katkaissut kahleeni, Sinulle minä kannan kiitosuhria. [Ps. 116, -16-17.] Sinua kiittäköön sydämeni ja kieleni, ja kaikki minun luuni -lausukoot: Herra, kuka on Sinun kaltaisesi? [Ps. 35, 10.] Ja anna -Sinä minulle vastaus ja sano sielulleni: Minä olen Sinun pelastuksesi. - -Kuka ja millainen minä olen? Ei löydy mitään pahaa, jota en minä -ole tehnyt tahi puhunut tahi ainakin tahtonut. Mutta Sinä, Herra, -olet hyvä ja armollinen; Sinä katsoit alas kuiluun, jossa kuolleena -makasin, ja ajoit ulos sydämeni syvyydestä pohjattoman turmelukseni. -Siinäpä se olikin koko kysymys: olla tahtomatta sitä, mitä minä olin -tahtonut, ja tahtoa sitä, mitä Sinä tahdoit. - -Mutta missä oli minun vapaa tahtoni niin monen vuoden ajan ollut? Ja -mistä salaperäisestä syvyydestä tai korkeudesta se yht'äkkiä ilmestyi -niin että taisin taivuttaa niskani Kristuksen Jesuksen suloisen -ikeen alle ja ottaa hartioilleni Sinun keveän kuormasi, oi minun -vapahtajani ja minun lunastajani? - -Yht'äkkiä oli minulle varsin helppoa ja iloista kieltäytyä -maailman turhista iloista. Ilolla nyt heitin pois semmoista, jonka -kadottamista olin tätä ennen suuresti peljännyt. - -Sillä Sinä, ainoa todellinen viehätys, vieroitit mieleni niistä, -samalla kun sait minut kiintymään itseesi, joka olet -- ei kuitenkaan -lihalle ja verelle -- suloisempi kaikkea, mitä suloista löytyy -maan päällä; kirkkaampi kaikkea muuta valoa ja samalla sisemmällä -sielussani kuin kaikki, mitä siellä salaperäistä löytyy; korkeampi -kuin kaiken maailman kunnia, vaikk'ei niille, jotka itsestään korkeaa -ajattelevat. - -Nyt oli sieluni vapaa niistä huolista, joita tämän maailman kunnian -ja rikkauden tavoitteleminen tuottaa, vapaa halusta rypeä synnin -liassa tyydyttämällä lihan kiihkeitä himoja, ja nyt minä hyvilläni -haastelin kuin pieni lapsi Sinulle, minun valoni, minun rikkauteni, -minun autuuteni, minun Herrani ja minun Jumalani. - -Sinun kasvojesi edessä punnittuani asiaa päätin minä, ett'en minä -äkkiä meluten katkaisisi opetustointani, vaan että hiljaa huomaamatta -vetäytyisin pois laverruksien markkinoilta, jott'eivät nuorukaiset, -joilla on tutkintoaineenaan ei Sinun lakisi, eikä Sinun rauhasi, vaan -mielettömiä valheita ja torilla ratkaistavia oikeusjuttuja, enää -saisi ostaa minun suuni kaupasta aseita hurjaan elämöimiseensä. - -Sopivasti kyllä ei ollut enää kuin jokunen päivä siksi kun -viininkorjuulupa piti alkaa; minä niinmuodoin päätin kestää -paikallani siihen saakka, voidakseni sitten lain mukaisesti virastani -erota ja säilyä vapaana ihmisorjuudesta pysymällä siinä vapaudessa, -johon Sinä kerran olet minut ostanut. - -Sinun rakkautesi oli lävistänyt sydämemme ja me kannoimme sanasi -nuolia syvällä sielussamme. Sinun palvelijoittesi esimerkit, jotka -olivat olleet kuin mustat, sammuneet ja kuolleet hiilet, ja jotka -Sinä puhaltamalla olit palamaan saanut ja henkiin herättänyt, ne nyt -ajatustemme pesään koottuina polttivat ja kuluttivat meistä pois -uneliaisuuden, joka uhkasi meidät kadotukseen upottaa. Ne sytyttivät -meissä voimakkaan tulen, jota vastaansanojien kavalat kielet eivät -mitenkään saaneet sammumaan; se päinvastoin vastaansanomisesta yltyi -korkeammalle loimuamaan. - -Kun kuitenkin oli nimesi tähden, jonka pyhyys on kautta koko maailman -tunnettu, olemassa sellaisiakin, jotka olivat valmiit päätöstämme -ylistämään, niin saattoi näyttää kerskaukselta oitis, läheistä -lupa-aikaa odottamatta, erota kaikkien nähden toimitettavasta -julkisesta virasta. Jos nyt kuitenkin olisin niin tehnyt ja kääntänyt -kaikkien kuulijaini huomion puoleeni, niin olisivat he, jotka -varsin hyvin tiesivät kuinka lähellä oli viininkorjuulupa, saaneet -aihetta puhua minusta kaikenlaista ja väittää, että olen tällä vaan -tahtonut näkyä suureksi mieheksi. Mitä hyvää siitä olisi ollut, että -minun vaikuttimistani noin olisi puhuttu ja huhuttu? Niinhän hyvä -päätöksemme vain olisi joutunut pilkan alaiseksi. - -Jo kesän kuluessa olivat keuhkoni työstä vaivaantuneet niin että olin -kovin hengästynyt ja tunsin pistoksia rinnassani. Myös ääneni käheys -minua vaivasi ja vaikeutti puhujana esiintymistäni. Olin sentähden -levottomuudella ajatellut että minun ehkä ainakin toistaiseksi -täytyisi lakkauttaa toimeni. - -Nyt sitä vastoin minä iloitsin siitä, että Sinä, minun Jumalani, olit -antanut minulle paremman syyn erota virastani kokonaan. Tässä ilossa -minä kestin tuon väliajan. Sitä oli noin kaksikymmentä päivää, mutta -minä ne miehuullisesti ja kärsivällisesti kestin. Kärsivällisyyttä -siinä todella kysyttiin, sillä nyt ei ollut enää himo keventämässä -työnkuormaa kuten ennen. - -Ehkä joku Sinun palvelioistasi, minun veljistäni, sanonee, että -olen siinä syntiä tehnyt, kun hetkenkään enää istuin valheen -opetustuolissa, sittenkun sydämeni oli sitoutunut Sinua palvelemaan. -En sitä kielläkään. Mutta olethan Sinä, kaikkein armollisin Herra, -tämänkin kaikkien muiden kauhistavien ja surkuteltavien syntieni -keralla pyhässä kasteen vedessä poispessyt ja anteeksiantanut. - -Verecundus ystävällisesti pyysi meitä olemaan hänen maatilallaan, -siksi kun pääsisimme Milanosta lähtemään. Siellä hänen rauhaisassa -maatalossaan, peltojen ja niittyjen keskellä me kaukana maailman -hyörinästä saimme levähtää Sinussa. Sinä, Herra, joka olet -uskollinen lupauksissasi, olet maksava Verecundukselle palkan hänen -meille osoittamastaan rakkaudesta. Sinä olet antava hänen levähtää -paratiisin ijäti viheriöitsevillä niityillä, sillä Sinä olet -anteeksiantanut hänen maan päällä tekemät syntinsä. - -Nebridius iloitsi kanssamme, sillä hän oli harras totuuden etsijä, -vaikkakaan hän ei vielä ollut kristitty, eikä ollut osallinen kirkon -pyhistä sakramenteista. - -Vihdoin viimeinkin loppui odotusaika. Kuinka pitkältä ja ikävältä -olikaan se tuntunut meistä, jotka ikävöimme joutilaisuutta ja -vapautta voidaksemme kaikesta sydämestä veisata: Minun sydämeni -lausuu Sinulle: Minä olen etsinyt kasvojasi -- Sinun kasvojasi, -Herra, tahdon minä etsiä. - -Sitten tuli tuo odotettu päivä, jolloin todella pääsin irti -opettajatoimestani, josta mieleni jo tätä ennen oli irtaantunut. -Nyt se tapahtui -- ja nyt pääsi kieleni samoin kuin sydämenikin -valloilleen. Ystävieni keralla minä tuolla maatilalla Sinua riemuiten -ylistin. - -Sillä minä kirjoitin useita kirjoja, jotka tosin olivat tarkoitetut -Sinun palvelukseesi, mutta jotka kuitenkin vielä huokuivat äsken -jättämäni koulun ylpeätä henkeä, samoin kuin juoksijakin on -hengästyksissään juuri kun hän lopettaa juoksunsa levähtääksensä. -Näitä teoksiani ovat seuraavat: "Keskusteluja läsnäolevien kanssa" -ja "Keskusteluja oman itseni kanssa Jumalan kasvojen edessä" sekä -"Kirjeeni poissa olevalle Nebridius-ystävälleni". - -Milloin riittänee minulle aikaa mainitakseni kaikkea sitä hyvyyttä, -jota Sinä meitä kohtaan osoitit tuona aikana, varsinkin kun minun on -riennettävä toisia vielä suurempia armotöitäsi kertomaan? - -Minulle on mieluista muistella, miten Sinä, Herra, sisällisillä -pistimillä kokonaan lannistit korskean luontoni, miten Sinä teit -sydämeeni tasaisen tien alentamalla ajatusteni vuoret ja kukkulat, -oikaisemalla mutkat ja silittämällä epätasaiset paikat. - -Kuinka innokkaasti yhdyinkään ylistämään Sinua, lukiessani Daavidin -psalmeja, noita uskoa uhkuvia virsiä ja hurskaan mielen tunnelmia, -joissa ei ole vähääkään ylpeyden henkeä! - -Sinun syvintä rakkauttasi en kuitenkaan vielä tuntenut, koska olin -vasta katekumeeni kuten Alypiuskin, jonka kanssa yhdessä elelin -maaelämän hiljaisuudessa. Myös äitini liittyi meihin eriämättömästi -naisellisella olennollaan, miehekkäällä uskollaan, levollisuudellaan -mikä on vanhoille ominainen, äidillisellä hellyydellään ja -kristillisellä hurskaudellaan. - -Kuinka innokkaasti yhdyinkään ylistykseesi lukiessani psalmeja! -Kuinka suuren rakkauden ne sielussani sytyttivät Sinua kohtaan! Minä -paloin innosta saada niitä julistaa, jos mahdollista koko maailmalla, -jotta kukistuisi ihmiskunnan ylpeys. Mutta veisataanhan niitä -kaikkialla maailmassa, ja eihän kukaan voi hehkultasi kätkeytyä. - -Sydämeni oli täynnä voimakasta ja katkeraa vihaa Manikeolaisia -kohtaan, mutta samalla minä myös tunsin sääliä heitä kohtaan, -koska he eivät tunteneet näitä jumalallisia salaisuuksia, näitä -taivaallisia lääkkeitä, ja koska he mielettömän uhkamielisinä -hylkäsivät sen vastamyrkyn, joka olisi voinut heitä parantaa.[56] - -Minä olisin suonut, että he jonkun kerran olisivat olleet -tietämättäni saapuvilla näkemässä ja kuulemassa minua, kun minä tuona -joutoaikanani luin neljättä psalmia. Kyllä varmaan olisi heidän -täytynyt silmieni säihkystä ja ääneni painosta huomata, kuinka -voimallisesti minuun vaikuttivat nuo psalmin sanat: Kun minä huusin, -niin Sinä kuulit minua, minun vanhurskauteni Jumala. Sinä minua -hädässäni lohdutit. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni. - -Minä vapisin pelvosta, mutta samalla minä myös hehkuin Sinun -laupeutesi sytyttämästä toivosta ja ilosta. Ja kaikkia noita tunteita -tulkitsivat silmäni ja ääneni, lukiessani noita Sinun Henkesi meille -lausumia sanoja: Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani -pilkattaman? Miksi te rakastatte turhuutta ja tavoittelette valhetta? -Olinhan minäkin turhuutta rakastanut ja valhetta tavoitellut. - -Nyt minä sen kuulin ja kauhistuin; sillä minä tunsin että minäkin -olin yksi niitä, joita nämät sanat tarkoittivat. Sillä olivathan ne -mielikuvitukseni luomat harhakuvat, joita olin totuutena pitänyt, -sulaa turhuutta ja valhetta. Nämä muistot täyttivät sydämeni tuskalla -ja minä valitin haikeasti ja katkerasti. - -Jospa olisivat nuo valitushuutoni kuuluneet niiden korviin, -jotka vielä tänäpäivänä rakastavat turhuutta ja tavoittelevat -valhetta. Ehkäpä se olisi vaikuttanut heissä niin voimallisen -mielenliikutuksen, että heidän olisi täytynyt oksentaa ulos -itsestänsä tuon tuommoisen; sitten olisivat he kääntyneet rukoillen -Sinun puoleesi ja Sinä olisit kuullut heidän rukouksensa, koska hän, -joka todella edestämme kuoli, on edesvastaajanamme tykönäsi. - -Edelleen minä luin: Vihastukaa, älkääkä syntiä tehkö. Kuinka -tulinkaan liikutetuksi tätä lukiessani! Olinhan jo oppinut vihaamaan -itseäni entisen elämäni tähden, ja nyt oli tämä sana minua -kannustamassa, ett'en vast'edes syntiä tekisi! - -Nyt en enää mistään itseni ulkopuolella olevasta esineestä tyydytystä -hakenut, enkä sitä ruumiillisin silmin etsinyt näkyväisestä -auringosta.[57] Sillä jotka tämän maailman moninaisista kappaleista -ilonsa hakevat, he piankin häviävät ja haihtuvat noihin näkyväisiin, -katoavaisiin kappaleisiin, he janoisin mielin tavoittelevat niiden -haihtuvia varjokuvia. - -Oi jospa he janostaan aivan nääntyisivät niin että rukoillen -pyytäisivät: Kuka meille näyttää, mistä saisi jotain virvoittavaa?! -Oi jospa me silloin voisimme sanoa ja he kuulla: Ilmestynyt on -meille, Herra, Sinun kasvojesi valkeus. Sillä emme me ole se valkeus, -joka ihmisiä valistaa, vaan Sinun valkeutesi koittaa meissä, jotta -me, jotka muinoin olimme pimeys, nyt olisimme valkeus Sinussa. - -Oi jospa he olisivat voineet nähdä tuota sisäistä, ijäistä valoa! -Nyt olin saanut sitä maistaa, ja sydäntäni kivisti, etten voinut -sitä heille näyttää, kun he maailmaa himoitsevine silmineen tulivat -tyköni ja sanoivat: Kuka meille näyttää, mistä saisi jotain -virvoittavaa? Sillä nyt kun sydämessäni kannoin vihaa itseäni -vastaan, saatuani piston sydämeeni, nyt kun olin vanhan ihmiseni -kuolettanut ja uhrannut alttarillasi ja ajattelin Sinun apuasi -toivoen uudistumistani uudeksi ihmiseksi, nyt olit Sinä tullut -minulle suloiseksi ja täyttänyt sydämeni ilolla. Minä huudahdin -ilosta lukiessani tätä samaa raamatusta, jota sydämessänikin tunsin. -En tosiaankaan enää olisi tahtonut saada maallista omaisuuttani -kartutetuksi moninkertaiseksi, kuluttaakseni tuota katoavaista ja -kuluakseni itse sen kuluttavasta voimasta. Sillä joskin toisilla on -viljaa ja viiniä yltäkyllä, niin olihan minulla Sinussa, Sinä ainoa -ijankaikkinen ja muuttumaton, toisenlaista viljaa, viiniä ja öljyä. - -Seuraavaa värssyä[58] lukiessani minä kaikesta sydämestäni huudahdin: -Oi autuutta saada nukahtaa ja levähtää, saada levähtää rauhassa, -levähtää siinä, mikä aina on samaa! Ken voi meiltä sitä estää, kun -sana seisoo vahvana: Kuolema on nielty voitossa? [1 Kor. 15, 54.] -Olethan Sinä itse se ijäti sama ja muuttumaton. Sinussa nautitaan -syvää rauhaa ja unohdetaan kaikki vaivat. Sillä Sinua ainoastaan -tavoitella, eikä kaikenlaista muuta, se on luontoni laki, jonka Sinä, -Herra, yksin olet minuun istuttanut, eikä kenkään muu. - -Minä luin ja minä paloin innostuksen tulesta ja pyhästä kiivaudesta -niitä vastaan, jotka pyhää raamattua halveksuvat. Mutta minä en -tiennyt mitä tehdä noille mykille kuolleille, joiden joukossa minä -itse olin ollut yksi niitä pahimpia, aivan kuin turmiollinen rutto, -ja raivonnut sokeudessani kuin äkäinen haukkuva koira noita pyhiä -kirjoja vastaan, jotka ovat täynnä taivaan makeata hunajaa ja Sinun -valkeutesi valoa. - -Kun se aika läheni, jolloin minun piti ilmoittautua kastettavaksi, -palasimme me maalta Milanoon. Myös poikani Adeodatuksen, tuon syntini -lapsen, otimme me mukaamme. Sinä olit suonut hänen hyvin kasvaa -viisaudessa. Sillä vaikka hän ei ollut vielä täyttä viittätoista -vuotta, niin hän kuitenkin hengen etevyydessä oli edellä monia -arvokkaita ja oppineita miehiä. - -Sinun lahjojasi, Herra, minä kasvojesi edessä kehun, Sinun, joka -olet kaikkeuden Luoja ja saat meidän epämuodostumatkin kauniiksi -muodostetuksi. Minulla tuossa pojassa ei ollut muuta osaa kuin -rikokseni, joka hänen maailmaan syntymisensä aiheutti. Sinä yksin sen -sydämellemme laskit, että poika olisi kasvatettava kurituksessa ja -Herran nuhteessa. Sinun lahjojasi minä kehun kasvojesi edessä. - -Olen teokseeni "Opettajasta"[59] kirjoittanut poikani kanssa -pitämiäni vuorokeskusteluja. Sinä tiedät, että kaikki -keskustelukumppanini siellä esiintyvät ajatukset todella ovat tuon -kuudentoista vuotiaan omia. Olen monta vielä paljon ihmeellisempää -seikkaa hänessä havainnut. Minä monta kertaa peljästyin hänen -henkistä etevyyttänsä. Ken muu taiteilijoista kaikista paitsi Sinä -kykenee sellaista ihmeteosta luomaan?! - -Äkkiä Sinä hänet tempasit pois maan päältä, ja nyt minä saan häntä -huoletonna muistella, kun ei ole minulla mitään pelkoa ei hänen -nuoruudestaan, eikä miehuudestaan, eikä koko hänen elämästään. - -Hänet, joka hengellisessä elämässä olikin meidän ikäisemme ja oli -kuten me itsekin kasvatettava Sinun opissasi, olimme me seuraamme -ottaneet. Me tulimme kastetuiksi ja nyt katosi meistä kaikki pelko -entisestä elämästämme. - -Minä en noina päivinä koskaan saanut kylläkseni tuosta ihmeen -suloisesta langennutta ihmiskuntaa koskevan pelastuspäätöksesi -tutkimisesta. Kuinka vuolaasti vuotivatkaan kyyneleeni laulettaessa -pyhiä lauluja Sinun kunniaksesi! Kuinka värisikään sieluni syvästä -liikutuksesta kun virsien ja hengellisten laulujen suloiset säveleet -kajahtelivat kirkkosi pyhissä holvissa. Säveleet aaltoilivat -korviini, ne valoivat totuutta sydämeeni, hurskaat tunteet täyttivät -mieleni ja vuolaasti vuotivat kyyneleeni ja -- minun oli niin hyvä -ollakseni. - -Sinä joka saat aikaan, että ihmiset yksimielisinä yhdessä -asuvat, Sinä meidänkin seuraamme toimitit erään nuoren -miehen kotokaupungistamme nimeltä Evodius. Hän oli palvellut -valtionrahatoimikamarissa, mutta oli jo ennen meitä kääntynyt ja -kastettu ja jättämällä maallisen toimensa valmistautunut Sinua -palvelemaan. - -Nyt me olimme yhdessä ja me aioimme vastaisuudessakin asua yhdessä -pyhää päätöstämme toimeenpannaksemme. Me kyselimme paikkaa, missä -parhaiten saisimme Sinua rauhassa palvella, ja läksimme yhdessä -paluumatkalle Afrikaan. - -Mutta kun me olimme päässeet Ostiaan[60] Tiber-joen varrelle kuoli -minun äitini. Päivä, jolloin hänen piti tästä elämästä eritä, -teki tuloaan, mutta Sinä sen yksin tiesit. Sinun salaperäisestä -sallimuksestasi me seisoimme itseksemme hän ja minä puutarhaan -päin olevan ikkunan luona talossa, jossa me asuimme ollessamme -hiljaisessa Ostiassa lepäilemässä pitkällisen matkan vaivoista ja -valmistautumassa tulevalle merimatkalle. - -Me siinä seistessämme pidimme keskenämme herttaista vuoropuhelua. -Unohtaen ne kuin takana ovat ja tavoittaen niitä kuin edessäpäin -ovat [Filip. 3, 13] me Sinun kasvojesi edessä, joka olet totuus, -arvailimme millaista mahtaa pyhien ijankaikkinen elämä olla, se -elämä jota ei silmä ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä yksikään -ihmissydän tuntenut. [1 Kor. 2, 9.] Me janoisina kurotimme huulemme -sen veden puoleen, joka vuotaa Sinusta, joka olet elämän lähde sangen -syvä, voidaksemme sitä juomalla sen verran kuin jaksoimme käsittää -niin paljon kuin mahdollista noin kovin korkeita asioita. - -Jouduttuamme puheessamme siihen, että kirkkaimmankin päiväpaisteen -aiheuttamaa ruumiillisten aistimien ihastusta ei voida verrata, eikä -mainitakaan tuon ijankaikkisen elämän suloisuuden rinnalla, me yhä -tulisemmalla innolla aatoksessamme kotouduimme kohti tuota elämää -nousten askel askeleelta yli koko aistillisen maailman yli taivaan -aurinkoineen, kuineen ja tähtineen, jotka maan päälle paistavat. - -Sitäkin korkeammalle me kotouduimme, me nimittäin sielumme syvyydessä -tutkimalla, tunnustamalla ja ihailemalla Sinun tekojasi johduimme -puhumaan sieluistamme. - -Niistä me siirryimme siihen maahan jonka hedelmällisyydellä ei ole -mitään määrää eikä loppua, ja jonka viljavilla totuuden vainioilla -Sinä ruokit Israeliasi ijankaiken. Siellä onkin kaikella elämänsä -Hänessä, joka on viisas, jonka kautta kaikki ovat tehdyt, jotka ovat -olleet olemassa ja tulevat olemassa olemaan, ollen itse luomaton ja -muuttumaton, sama nykyisyydessä, entisyydessä ja tulevaisuudessa. -Niin, Hänessähän ei mitään menneisyyttä eikä tulevaisuutta olekaan; -Hänessä, joka iankaikkinen on, on vain nykyisyyttä; mutta menneisyys -ja tulevaisuus on katoavaista. - -Näin puhuessamme ja ikävöidessämme ijäistä elämää me hetkisen saimme -sitä maistella innosta sykkivin sydämin. Me huokaillen sanomattomilla -huokauksilla maistoimme Hengen uutisia. Mutta meidän täytyi taaksemme -jättää tuo hengen uutisten kimppu ja palata puhumaan suullamme, -joka lakkaamatta sanoja synnyttää ja valmistaa. Sillä eipä meidän -sanamme, eikä mikään ole sellaista kuin Sinun sanasi, meidän Herramme -olennollinen sana, joka aina pysyy sinä kuin se on vanhenematta -milloinkaan. - -Me edelleen puhuimme ijankaikkisesta elämästä ja äskeisestä -kokemuksestamme: Miten lihan levottomat pyyteet lakkaavat, miten -mielikuvat maasta, vedestä ja ilmasta häipyvät pois, miten -taivaankappaleetkin kaikki katoavat näköpiiristä, miten sielukin on -kuin olemattomissa kohoutuessaan ajattelemasta itseään, miten kaikki -unet ja näyt, kaikki sanat ja merkit, sanalla sanoen kaikki, mikä on -muuttuvaista ja katoavaista, on meille kuin aivan olematonta. - -Sillä sanovathan kaikki nämä kappaleet jokaiselle, kun vaan -niiden kieltä ymmärtää: Me emme ole itseämme tehneet, vaan Hän, -joka ijankaikkinen on, on meidät tehnyt. Tämän sanottuaan ne taas -vaikenevat ja kääntyvät tarkkaavaisuudella kuuntelemaan Häntä, joka -ne on tehnyt, ja joka yksin puhuu. - -Hän ei puhu noiden kappalten kautta, ei ihmiskielellä, ei enkelien -äänillä ei ukkosen jyrinällä, ei arvoituksilla, eikä vertauksilla, -vaan ilman noita kappaleita, joissa me Häntä rakastamme, Hän meille -välittömästi puhuu niin että me selvästi kuulemme Hänen äänensä -hetkinä sellaisina, jolloin me kuten tänäkin hetkenä kohotamme -henkemme korkeuteen ja aatoksen nopeudella tapailemme ijankaikkista -viisautta, joka yhäti samana kaikkeutta vallitsee. Jos nyt tätä oloa -jatkuisi, jos kaikki ala-arvoiset näyt katoaisivat, jos tämä ainoa -näky katsojansa tempaisi mukaansa ja iloihinsa upottaisi ja sulkisi -niin että elämämme aina olisi sellaista kuin se oli tuona hetkenä, -jolloin me haltioissamme huokailimme, eikö silloin olisi kohtaamme -toteutunut tuo sana: Mene Sinun Herrasi iloon? [Matt. 25, 21.] Vai -milloin on tämä tapahtuva? Eikös silloin kun tämä sana toteen käypi: -Me emme kaikki nukahda kuolon uneen mutta kaikki me muutetaan ajan -rahdussa, silmänräpäyksessä. [1 Kor. 15, 51] - -Näin minä puhuin ja hän vastasi minulle: "Poikani, minulle ei enää -löydy tämän maan päällä mitään iloa. Mitä on minulla enää täällä -tekemistä, miksi olen minä enää täällä, kun ei kuitenkaan minulla -enää ole mitään toivomista tässä maailmassa? Yhtä olen minä toivonut -ja sentähden kaikin voimin elämässä pysytellyt, olen toivonut -näkeväni sinut kristittynä, kirkon uskovana poikana, ennenkun tästä -elämästä erkanen. Herra on suuresta armostaan antanut minulle -yli senkin kuin olen pyytänyt, kun näen sinun ylönkatsoen pelkän -maallisen onnen antautuneen Hänen palvelukseensa. Mitä niinmuodoin on -minulla enää täällä tekemistä?" - -En muista enää, mitä minä tuohon vastasin. Tuskin oli viisi päivää -kulunut, kun hän sairastui kuumetautiin. - -Taudin aikana tapahtui kerran että hän heikkoudesta hetkeksi kadotti -tajuntansa. Me astuimme nopeaan hänen vuoteensa ääreen, veljeni ja -minä. Mutta tajunta palasi pian, ja kun hän näki meidät seisomassa -vuoteen ääressä, eikä kohta älynnyt, miten oli laitansa, kysyi hän -hämmästyneenä "missä minä olen?" Samassa huomasi hän suuren surun -kuvastuvan kasvoissamme ja jatkoi: "Haudatkaa äitinne tänne, minä -pyydän." - -Minä vaikenin ja taistelin kyynelten kanssa. Mutta veljeni lausui -jotain, jolla hän ilmaisi toivovansa, että ei äiti toki tarvitsisi -vieraassa maassa kuolla, vaan saisi isänmaansa povessa suotuisamman -haudan. Silloin kuvastui tuskaa hänen kasvoissansa ja hän katseellaan -nuhteli häntä sellaisesta joutavasta ajatuksesta ja puheesta ja hän -suruisena kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Katso, mitä hän puhuu!" - -Sitten hän pyysi meitä kumpaakin: "Pankaa vaan tämä ruumiini mihin -hyvänsä, älköön tuommoinen turha huoli teitä vaivatko. Yhtä vain minä -teiltä pyydän, että te, missä ikinä lienettekin, Herran alttarin -ääressä aina minua muistelette." - -Tämän sanottuaan niin hyvin kuin taudilta taisi hän vaikeni ja taudin -tuskat yhä yltyivät. - -Yhdeksäntenä päivänä hänen sairastumisestaan lukien, hänen -ollessa viidenkymmenenkuuden vuoden ijässä -- minä olin silloin -kolmenkymmenen kolmen vanha -- hänen hurskas, puhdas sielunsa pääsi -kuoleman ruumiista irtaantumaan.[61] - -Minä suljin hänen silmänsä, suru valtasi sydämeni, ja minä kovin -taistelin kyynelten kanssa. - -Kun hän oli viimeisen henkäyksen vetänyt, niin puhkesi Adeodatus -äänekkäisiin valitushuutoihin, mutta tyyntyi kuitenkin, kun me -vakavasti vaadimme häntä olemaan hiljaa. Samoin täytyi minun -tukahuttaa ja tyynnyttää omankin lapsen kaipausta tuntevan sydämeni -surua, joka pojan parkaistessa oli aivan purkaantua kyyneliin ja -valituksiin. Me tunsimmekin kaikki sen varsin hyvin, että tämän -kuolinvuoteen ääressä ei äänekäs valitus, itku ja parku ollut -ensinkään paikallaan. Tuolla tapaa valitettakoon tuskaista kuolemaa, -tuolla tapaa valittakoot ne, jotka eivät usko elämää kuoleman -jälkeen. Mutta hänhän kuoli aivan helposti ja hänhän eli vielä -kuoltuaankin. Kuinka olisimme vähääkään voineet epäillä hänen -elämistään yhä vielä, joka oli ollut niin puhdas ja niin vahva -uskossaan! - -Mutta kun minä olin yksin, eikä kukaan ollut minua kuulemassa, -rukoilin minä kyynelin Sinulta lohdutusta tuskaani ja sain vaivoin -kyyneleeni pidätetyksi. En vielä saanut sieluani irti kiskotuksi -katkeran surun käsistä, kuitenkin panin minä maata ja aamun tullen -oli suruni jo hiljaisempaa. Kun vielä olin yksinäni vuoteellani -viruen, muistuivat mieleeni seuraavat säkeet eräästä palveliasi -Ambrosiuksen virrestä: - - Oi, suuri Luoja, Kaikkivaltias! - Maan kaiken hallitset Sä sanallas. - Sä valon paistaa annat päivin, - Meit' uneen viihdytät taas öisin. - - Sä sielun, ruumiin väsyneen - Suot päästä lepoon, uneen herttaiseen; - Niin jäsenet taas työhön pystyvät, - Ja surun synkät pilvet lientyvät. - -Siitä hetkestä aloin taas muistella äitiäni samoin tuntein kuin -ennenkin. Minä muistelin hänen lujaa luottamustaan Sinuun ja -hänen hellää osanottavaisuuttaan meitä kohtaan. Tuota hellyyttä -en enää koskaan osakseni saisi! Sydämeni oli niin surusta raskas -muistellessani äitini ja omaa kohtaloani, ja minun täytyi -keventääkseni sydäntäni itkeä -- itkeä haikeasti ja hillittömästi. - - - - -Hajanaisia kappaleita 10:stä ja 12:sta kirjasta. - -Loppu. - - -Myöhään minä Sinuun rakastuin, oi kauneus, Sinä joka ammoisista -ajoista olet ollut olemassa ja kuitenkin ijankaiken pysyt uutena. Voi -kuinka myöhään Sinuun rakastuin! - -Sinä olit kyllä minussa, mutta minä harhailin maailmassa etsien Sinua -sieltä, ja minä heittäydyin nurjana ja hurjana ihanaan maailmaan, -jonka Sinä olet luonut. Sinä olit kyllä minun rinnallani, mutta minä -en ollut Sinun rinnallasi. Maailman ihanuus vieroitti minut Sinusta, -vaikk'ei sitä olisi olemassakaan, ell'ei se olisi Sinussa. - -Sinä kutsuit niin hellästi, Sinä huusit niin voimakkaasti, ja Sinä -sait minun kuuronkin kuulemaan. Sinä tulisena hehkuit ja kirkkaasti -paistoit, Sinä annoit minulle sokealle näköni jälleen. Sinä -levitit suloista tuoksua ympärillesi, ja minä hengitin sitä täysin -siemauksin, ja nyt minun sydämeni sykkii Sinulle yksin. Saatuani -maistaa Sinun ruokaasi minä sitä yhäti isoan ja janoan. Sinä kosketit -minua ja hehkuvana rakkaudesta kurotin minä käsiäni Sinun puoleesi -saavuttaakseni Sinun rauhasi. - -Kun kerrankin olen oleva kokonaan Sinussa, niin ei mikään enää tuota -minulle tuskaa tai vaivaa. Elämää uhkuva on elämäni oleva, kun Sinä -sen kokonaan täytät. Mutta kenen Sinä olennollasi täytät, hänen -Sinä kuormista vapaaksi kirvoitat. Minä en vielä ole siihen tilaan -ennättänyt, vielä minä olen kuormaksi itselleni. - -Vielä minussa ilot, joita oikeastaan olisi itkettävä, ja surut, -joista kannattaisi iloita, taistelevat keskenään, enkä tiedä kummalle -puolelle voitto kallistuu -- voi minua! Herra, armahda minua kurjaa! - -Toiselta puolen taas turhat, kuolettavat surut ja puhtaat, ihanat -ilot taistelevat sydämessäni, enkä tiedä, mille puolelle voitto -kallistuu -- voi minua! Herra, armahda minua kurjaa! - -En salaa Sinulta minun haavojani; olethan Sinä lääkäri ja minä -sairas, Sinä armollinen ja minä kurja syntinen! - -Täytyyhän ihmisen aina olla sodassa maan päällä [Job. 7, 1]; onhan -ihmiselämä ainaista kärsimystä ja taistelua. Kuka toivoisi itselleen -vaivoja ja vaikeuksia? Sinä et pyydäkkään meiltä, että me niitä -rakastaisimme, vaan että me niitä kärsivällisesti kantaisimme. -Kenkään ei myöskään rakasta sitä, mikä hänelle kärsimystä tuottaa, -vaikka hän kärsivällisyyden avua rakastaa. Sekin, joka iloitsee -siitä, että hän voi kärsivällisesti taipua kärsimysten kuormaa -kantamaan, soisi kuitenkin mieluummin ett'ei tuota kuormaa olisi -ensinkään olemassa. - -Onnettomana minä ikävöin onnea, ja onnellisena minä pelkään -onnettomuutta. Onko olemassa näiden äärimmäisyyksien välillä tilaa, -jossa ollen ihminen on ilman kärsimystä? Voi, voi, tämän maailman -onnea vastoinkäymisineen, jotka pelottavat ja kuluttavat ihmistä, ja -myötäkäymisineen, jotka iloillaan ihmisen turmelevat! - -Voi, voi tämän maailman kärsimyksiä, jotka toisaalta sytyttävät -turhia onnenpyyteitä, toisaalta kovettavat ihmismielen ja tyystin -lopettavat heikon kärsivällisyyden! - -Eikö siis täydy ihmisen aina lakkaamatta taistella niin kauvan kun -hän maan päällä on? - -_Sinun suureen laupeuteesi yksin perustuu kaikki toivoni. Käske minua -tekemään, mitä Sinä tahdot, ja auta minua tekemään, mitä Sinä käsket_. - -Oi totuus, minun sydämeni valo, karkoita kirkkaalla valollasi pimeys -minusta pois. Kun vaivuin katoavaisuuteen, silloin synkkä yö peitti -minun mieleni, ja kuitenkin tuolta synkeästä syvyydestäkin loimusi -rakkauteni liekki Sinun puoleesi. Minä kuljin eksyksiin, mutta -sittenkin muistin minä Sinua. Läpi melun ja hälinän, joka ympärilläni -pauhasi, kuului vielä hiljaa Sinun äänesi, joka minua kotia kutsui. - -Ja katso! nyt minä palajan kotia, palajan polttavin, janoisin huulin -Sinun lähteellesi. En tahdo enää itse olla elämäni sisällyksenä; kun -minä sitä olin, tulin minä itselleni kuolemaksi; Sinussa tahdon minä -elää uutta elämää. Puhu Sinä minulle, Sinä itse; olen kyllä uskonut -pyhiä kirjojasi, mutta en ole useinkaan päässyt niiden salaisuuksista -selville. - -Oi valoisa, ihana huone, jonka Herra on omakseen rakentanut, kuinka -rakastankaan Sinun kirkkauttasi ja paikkaa, jossa Herran kunnia asuu! -Minä olen vieras ja muukalainen, olen kulkemassa pitkää taivalta ja -minä ikävöin päästä matkani päähän. Minä tahdon pyytää Häntä, joka -sinut on rakentanut, ottamaan minua majoihinsa, sillä olenhan minäkin -Hänen tekonsa. - -Minä olen kuin eksynyt, kadonnut lammas, mutta minä luotan -paimeneeni, huoneen Herraan, että Hän on minut olallaan kantava -kotia. Amen. - - - - -HUOMAUTUKSET: - - -1 Kirja. - -[1] Nämä sanat muodostavat koko kirjan keskuksen ja päämäärän. Niihin -sisältyy näiden tunnustusten päätotuus, joka on lausuttuna Rom. 11, -36: "Hänestä, Hänen kauttaan ja Häntä varten ovat kaikki kappaleet -olemassa". - -[2] Voimme tässä huomata seuraavan ajatusten nousun: 1. Saarna, -2. Usko joka on saarnasta syntynyt, 3. Herraa avuksihuutaminen ja -etsiminen, 4. Herran löytäminen ja tunteminen, 5. Herraa kiittäminen -ja ylistäminen. - -[3] Avuksihuutaa on latinankielellä "invoco", joka oikeastaan -merkitsee kutsua sisään. - -[4] Koska ihminen on kuolevainen, niin hän samalla kun hän syntyy -elämään, rupee tekemään kuolemaa. Ja koska hengellisesti kuollut -ihminen on elävältä kuollut, niin nimittää Augustinus sellaisen -ihmisen elämää kuolemaksi, joka on olevinaan elämää. Vertaa Aug. de -civit. dei 13, 10: Tässä ruumiissa oleminen on syntymästä saakka -kuolemaa tahi oikeammin samalla sekä elämää että kuolemaa; elämää -tosin niin kauvan kuin henki pysyy ja siksi kuin kokonaan kuolee, -mutta toiselta puolen kuolemaa, koska se jo on kuolemaa, kun ei elä -täyttä elämää. - -[5] Tässä on sanaleikki, johtuva siitä, että sana "käsittää" -samoin kuin vastaava latinankielinen sana "invenire" on käytetty -kaksinkertaisessa merkityksessä, merkityksessä ymmärtää, ja -merkityksestä saada käsiinsä. Mitä itse ajatukseen tulee, mikä -tässä on lausuttuna, niin se kyllä löytyy raamatussa monin paikoin. -Tähän sopii verrata Aug. de trin. I. V. e. 1: Ajatelkaamme Jumalaa, -jos voimme, ja sikäli kuin voimme, niin hyväksi ett'ei hänellä ole -vertaistaan, suureksi ilman että hän ottaa mitään tilaa, kaiken -luojaksi jolla kuitenkin on kaikki itsessään, läsnäolevaksi vaikkei -voida määrätä missä, kaikkea koossa pitäväksi vaikka on ilman -määrättyjä muotoja, kaikki paikat täyttäväksi vaikka on ilman -paikkaa, ainaiseksi vaikka on ajaton, kaikkea muuttavaksi ollen itse -muuttumatta ja kärsimättä mitään vahinkoa. Joka sellaiseksi ajattelee -Jumalaa, hän vaikkakaan ei voi Hänen olemustaan täydelleen käsittää -kammoo pyhässä pelvossa ajattelemasta Hänestä jotakin sellaista, mikä -ei ole Hänen olemuksensa mukaista. - -[6] Ainoastaan ruumiillista rangaistusta käytettiin kouluissa tähän -aikaan. Koulupoikia piestiin hienoilla ruovoilla, vitsakimpuilla -tai pahemmissa tapauksissa nahkahihnoilla. Lyötiin useinkin niin -kovaa että lyöntien jäleltä näkyi ruumiissa paukamia, mustelmia -ja verinaarmuja. Tämä julma kuritustapa siirtyi roomalaisista -pakanallisista kouluista kristillisiin kouluihin. Ja kristillisissä -kouluissa säilyi tämä ruumiillinen rangaistus joskin vähän -lievennetyssä muodossa läpi vuosisatojen ja vuosituhansien. Vastahan -meidänkin maassamme patukkarangaistus poistettiin kouluista uuden -koululain kautta vuodelta 1872. - -[7] Kidutuspukki oli jotenkin hevosen muotoinen puinen kidutuslaitos, -jonka päällä pahantekiä pingotettiin ja venytettiin niin että jäsenet -menivät sijoiltaan. Kidutuskynnet taas olivat kuten nimikin osoittaa -kynnen tahi käpälän kaltaiset kidutuskoneet, joilla pahantekiäin -sivuja hakattiin rikki. Näitä kamalia, petomaisia kidutuskoneita, -joita roomalainen pakanallinen esivalta käytti rangaistessa suuria -pahantekiöitä, käyttivät pakanat sitten vihansa vimmassa kristityitä -vastaan saadaksensa heidät uskostaan luopumaan. Näitä samoja ja -monia muita hirveitä kidutuskeinoja on katolilaisen kirkon kamalan -kuulu "inkvisitsiooni" käyttänyt niitä kohtaan, jotka ovat luopuneet -katolilaisesta uskosta ja asettuneet katolilaista kirkkoa vastaan. - -[8] Jumala panee pahalle määrän niin ett'ei se voi Hänen säätämää -maailmanjärjestystä rikkoa, eikä Hänen aikomuksiaan turhaksi tehdä. -Aug. de praedest. sanet: Pahoilla on valta syntiä tehdä, mutta minkä -verran he tätä tai tuota syntiä tekemällä saavat pahuutta aikaan, -se ei ole heidän vallassaan, vaan riippuu Jumalasta, joka pimeyden -hajoittaa ja paikkaansa asettaa. - -[9] Pistää suolaa kastettavan suuhun, voidella hänen otsansa, -nenänsä, korvansa ja rintansa, tehdä ristin merkki hänen kasvoonsa -ja rintaansa ja puettaa hänet valkoisiin vaatteisiin olivat kaikki -kuvauksellisia toimituksia, jotka alkujaan toimitettiin ennen -kastetta valmistuksena siihen, mutta jotka piankin yhdistettiin -itse kastetoimitukseen, jossa säilyivät semmoisinaan aina -uskonpuhdistuksen aikaan asti. Meidän luterilaisen kirkkomme -tavan mukaan toimitetussa kasteessa on näistä jäljellä ainoastaan -ristin merkin tekeminen kastettavan kasvoihin ja rintaan -- ja -mahdollisesti valkeisiin vaatteisiin puettaminen. Suolan antamisella -kastettavan suuhun tahdottiin varmaankin hänelle teroittaa mieleen -Jesuksen sanoja: "Te olette maan suola". Ja kun muistamme että nuo -kastettavat alkujaan olivat pakanuudesta kääntyneitä aikuisia miehiä -ja vaimoja, ja kun ajattelemme, mikä tärkeä tehtävä heillä oli olla -suolana siveellisesti mädänneen pakanakunnan keskellä, niin täytyy -meidän myöntää että tuo puheenaoleva kuvauksellinen toimituskin oli -erinomaisen sattuva ja sopiva. - -[10] Silloiseen alkeisopetukseen kuului: luku-, lasku- ja -kirjoitustaito n.s. "litteratura prima". Alkeisopetusta seurasi -kieliopinnot "litteratura grammatica". Tämä kieliopetus kuitenkin -oli varsin vähän sitä, mitä me kieliopetuksella ymmärrämme; se -oli parhaasta päästä tutustumista äidinkieliseen kirjallisuuteen. -Kieliopinnoiden jälkeen piti opetella puhujataitoa "ars rhetorica", -joka oli vanhaan aikaan mitä suurimmassa arvossa. Kreikankieltä ja -kirjallisuutta piti taas opetella, koska sillä yleismaailmallisena -sivistyskielenä oli roomalaisessa keisarikunnassa sama merkitys kuin -ranskan kielellä koko sivistyneessä maailmassa kahdeksannellatoista -vuosisadalla. - -[11] Dido oli erään tyriläisen kuninkaan tytär ja naimisissa setänsä -kanssa. Hänen veljensä tappoi hänen miehensä, jonka jälkeen hän läksi -miesvainajansa rikkaudet mukanaan merta purjehtimaan hankkiakseen -itselleen uuden asuinpaikan. Hän asettui maalle Afrikassa, missä -hän perusti Karthagon. Täällä hän lopetti päivänsä, kun ei hän -huolinut naapurikuningasta "Hiarbas" mieheksensä. Virgilius kuitenkin -kertoo maailman kuulussa sankarirunossaan "Aeneis", että muka -troijalainen prinssi Aeneas oli tullut Didon luo, jolloin tämä oli -häneen rakastunut saamatta häneltä vastarakkautta. Tämän onnettoman -rakkautensa tähden Dido sitten miekalla surmasi itsensä. - -[12] Homeros on kreikkalaisten suurin runoilija, eikä hänen -vertaistaan ole vielä missään ollut. Hänen sepittämät kaksi suurta -sankarirunoa "Ilias", jossa kerrotaan kreikkalaisten yhteisestä -sotaretkestä Troijan kaupunkia vastaan, jonka he viimeinkin -valloittivat ja polttivat, ja "Odysseia", jossa kerrotaan Odysseyn -harharetkistä paluumatkalla Troijasta kotia Ithakaan, ja miten -hän kotia tultuaan kostaa vaimonsa häpeämättömille kosijoille, -muodostavat koko kreikkalaisen kirjallisuuden ja sivistyksen kehdon. -Näillä runoillaan on Homeros myös ollut kaikkien aikojen ja kaikkien -kansojen suurten runoilijain kasvatti-isä, niinpä Runeberginkin. - -On sanottu että suurimpien miesten sukuperästä ei ole tietoa. Ja -Homeroksen suhteen ainakin tämä täydesti pitää paikkansa. Ei tiedetä, -milloin ja missä hän syntyi, eikä missä hän kuoli. Kokonaista 7 -Kreikan kaupunkia kilpaili kunniasta olla Homeron syntymäkaupunkina. -Tämän johdosta on ruvettu ajattelemaan tokko Homerosta onkaan ollut -olemassa. Oli sen asian laita miten hyvänsä niin ainakaan ei Homeros -ole molempia mainittuja runokokoelmia kokonaisuudessaan sepittänyt. -Sen voimme me varmasti päättää nykyaikaisten kansanrunouden -tutkimusten nojalla. "Odysseia" ja "Ilias" ovat varmaankin syntyneet -samalla tapaa kuin meidän Kalevala runot. Niitä ovat monet runoilijat -useissa paikoin ja monen polven kuluessa laulaneet. Voi olla, että -joku, ja ehkä etevin, heistä on ollut Homeros nimeltä. Joku on sitten -myöhempänä aikana ne yhteen koonnut ja järjestänyt samalla tapaa kuin -Lönnrot Kalevalan. Milloin tämä tapahtui ei varmuudella tiedetä. -Aristoteleen aikana ne jo olivat olemassa semmoisina kuin ne ovat -meille säilyneet. - -Tätä maailman kuulua runoilijaa sanoo Aug. lumoovaksi lavertelijaksi. -Miksi? Varmaankin koska nuo hänen todella lumoavan kauniit runonsa -ovat täynnä pakanallista jumaluustarustoa, joka tietysti on vaan -lorua. - -[13] Augustinuksen äidinkieli oli Punian kieli, joka säilyi vaikkakin -syrjäytetyssä asemassa Latinan kielen rinnalla pohjoisessa Afrikassa -senkin jälkeen, kun entinen mahtava punilainen valtakunta Karthagon -kukistuttua oli joutunut roomalaiseksi alusmaaksi. - -[14] Juno, roomalaisten ylin jumalatar, esiintyy roomalaisten -jumaluustaruissa usein sotien johtajana. Niinpä hän johti Italian -alkuasukasten taistelua Teukrien kuningasta vastaan, joka oli tullut -maata valloittamaan. Teukros oli ensimäinen Troasmaakunnan kuningas. -Sentähden ruvettiin kaikkia troijalaisia kutsumaan Teukreiksi. Tässä -kysymyksessä oleva Teukrien kuningas oli Aeneas, joka oli lähtenyt --- kuten Virgilius kertoo -- palavasta kotokaupungistaan Troijasta -taluttaen vanhaa isäänsä ja kantaen sylissään pikku poikaansa ja -kotijumaliaan, vaimon seuratessa loitompana. Kauvan harhailtuaan -siellä ja täällä pääsi Aeneas vihdoinkin poikineen Italian rannoille. -Siellä hän sai kuin saikin jalansijaa ja valtaa ja tuli kuuluisan -Rooman kansan kantaisäksi. - -[15] "Paedagogus" (pedagoogi, kasvattaja) merkitsee oikeastaan -sananmukaisesti pojankuljettaja. Muinaisilla kreikkalaisilla ja -roomalaisilla herroilla oli, näet, poikiaan varten olemassa orjia, -yksi kutakin varten, jonka piti viedä poika kouluun ja koulusta -kotia, seurata häntä teatteriin ja matkoilla, vieläpä -- pojan -aikuiseksi tultua -- sotaan. Sentähden oli hänellä myös nimenä eustos -(vartija) tahi comes (seuralainen). Pojan vartijaksi asetettuna oli -hänellä myös oikeus ja valta kurittaa poikaa tarpeen tullen. Tästä -sai hän kunnianimen rex (kuningas) ja myöhempänä aikana reetor -(rehtori). Varsinkin roomalaisen keisarikunnan aikana tuli tavaksi -näitä pedagoogin toimessa olevia orjia kunnioittaa laskemalla heidät -orjuudesta vapaaksi. Vaikka tämä toimi orjien kannalta katsottuna oli -korkea-arvoista, niin oli se roomalaisten ja kreikkalaisten herrojen -mielestä varsin halpaa; se olikin varsin harvinaista että kukaan -vapaa mies, jolla oli mahdollisuuksia parempaan, siihen rupesi. Siitä -syntyi latinalainen sananlasku: Quem Dii odere, paedagogum fecere -(ketä Jumalat vihaavat, hänet he tekevät pedagoogiksi). - - -2 Kirja. - -[16] Madaura tahi Madauri -- Ptolemaion teoksissa myös Maduros -- -oli pieni kaupunki Numidiassa Getulian rajamailla. Se oli kuten -tekstistäkin kuulemme Augustinuksen syntymäkaupungin Thagasten lähin -kaupunki. Varmaankin oli siellä etevämpi kaunopuheisuuden opettaja -kuin Thagastessa, koska Augustinus vietiin sinne. Augustinuksen, -länsimaisen kirkon suurimman kirkkoisän, koulukaupunkina -tulee tämäkin pikkukaupunki säilymään kautta kaikkien aikojen -kristikansojen muistossa. - -[17] "Katekumeeneiksi" eli "opetettaviksi" kutsuttiin niitä, jotka -pyrkivät pyhälle kasteelle. He, näet, ollen pakanoita eivät voineet -tulla kastetuiksi, ennenkuin olivat saaneet opetusta kristinopin -päätotuuksissa. Tätä opetus- eli valmistusaikaa pyhää kastetta varten -saattoi kestää pari, kolme vuottakin. Katekumeenit tavallisesti -jaetaan kahteen osaan: 1) "kuulijat", jotka saivat vain saarnaa -kuunnella, ja 2) "polvistuvat", jotka polvillaan saivat ottaa osaa -myös seurakunnan yhteisiin rukouksiin. Tämä jako tuskin kuitenkaan -on oikea. Ainakaan ei pitkään aikaan ollut kastekoululaisten -välillä muuta erotusta olemassa, kuin minkä eri kehitysaste -luonnollisesti aiheutti. Ne, jotka katsottiin kypsyneiksi saamaan -pyhää kastetta, saivat uskontunnustuskaavan -- jotenkin sama kuin -meidän "apostolinen" uskontunnustus -- lukeaksensa ja kutsuttiin -"valaistuiksi". Kastepäivänään he ennen kastetoimitusta seisten -korotetulla lavalla seurakunnan edessä lukivat julki mainitun -uskontunnustuksen. - -[18] Huoraksi kutsuivat vanhan testamentin profeetat Israelia -aina kun se palveli epäjumalia. Ulkonaista pakanoilta opittua -epäjumalanpalvelusta ja myös sydämen salattua epäjumalanpalvelusta -profeettain pyhissä kirjoissa kutsutaan huoruudeksi. Samoin -Augustinus näissä tunnustuksissaan kauttaaltaan sanoo huoruudeksi -sitä, kun ihminen etsii muualta sitä voimaa, apua, hyvyyttä, -jaloutta, iloa, tyydytystä ja rauhaa, kuin yksin Jumalassa on -löydettävissä. Sattuvasti ja tärisyttävän voimakkaasti kuvaa tätä -syntistä mielialaa tuo nimitys "huoruus!" - - -3 Kirja. - -[19] Näillä ihmisillä tarkoittaa Augustinus Manikeolaisia, siihen -aikaan laajalle levinnyttä lahkoa jonka perustaja oli eräs -kristinuskoon kääntynyt persialainen tietäjä Mani eli Manikeus. - -Manikeolaisten oppi oli Persialaisen Zoroasterin uskonopin ja -kristinopin sekotusta. - -He otaksuivat olevan kaksi yhtä ijankaikkista alkujumalaa: valon -hyvä jumala nimeltä Ormuz ja pimeyden paha jumala nimeltä Ahriman. -Heillä on kummallakin valtakuntansa: valon ja pimeyden valtakunta. -Valon valtakunnan viisi alkuainetta ovat: ilma, valo, hyvä tuli, hyvä -vesi ja hyvä ilma, jotka ovat alinomaisessa taistelussa vastaavien -pimeyden valtakunnan alkuaineitten kanssa, jotka ovat: savu, yö, paha -tuli, paha vesi ja paha ilma. Nämä alkuaineet asustavat luolissa -(3 kirja 6 luku, joka kuitenkin tästä suomennoksesta puuttuu). Ne -synnyttävät, sekä hyvät että pahat alkuaineet, erilaisia olennoita, -nimittäin: savu kaksijalkaiset, yö matelijat, tuli nelijalkaiset, -vesi uivat ja ilma lentävät olennot. - -Aadam oli kuitenkin hyvän jumalan luoma, mutta Eeva pahan jumalan. -Vaimon viettelemänä on Aadam hänen kanssaan siittänyt lapsia, jotka -ollen kahtalaista alkuperää, kantavat rinnassansa kahta aivan -vastakkaista ja ristiriitaista sielua "valo-sielu" ja "perkeleellinen -sielu". Edellinen synnyttää avuja ja saa aikaan sopusointua ja -rauhaa, jälkimäinen taas synnyttää lihallisia himoja ja koston halua -ja saa aikaan riitaa ja hajanaisuutta. Edellisen nimittää Augustinus -"Monadiksi" ja jälkimäisen "Dyadiksi" (4 kirja siv. 70). - -Manikeolaisten oppi että on olemassa paha alkujumala, josta paha on -kotoisin, johti siihen väitteeseen, että ihminen pahaa tehdessään -on syytön. Tätä väitettä vastaan sotii Augustinus ja myös sen -kumoaa Tunnustusten 7 kirjassa. Siinä hän myös laajasti tutkii -pahan alkusyytä ja tulee siihen johtopäätökseen, ett'ei mitään -pahaa alkuolentoa ole olemassa, koska ei mitään kokonaan pahaa ole -olemassa, se kun on itsessään mahdottomuus ja vastoin todellisuutta. - -[20] Tässä puhuu Augustinus opetustoimestansa puhujataidossa. -Ravalla tarkoittaa hän klassillisten kirjailijain teoksia, joita -hän luennoillaan esitti. Ne, joille hän rapaa syötti, olivat hänen -kuulijansa. - -[21] Paha jumala, pimeyden henki, on luontoon, maahan ja varsinkin -puihin ja kasveihin vanginnut kappaleita hyvästä valon jumalasta. -Sentähden ei maata voida viljellä, ei puita kaataa, ei taloja -rakentaa, ei hedelmiä poimia, eikä eloa korjata ilman että nuo -valoaineet saavat kitua ja kärsiä. Sentähden eivät "pyhät" eli -"valitut", lahkon korkeampaan osastoon kuuluvat, saaneet sellaisia -toimituksia tehdä. "Kuulijat", lahkon alempaan osastoon kuuluvat, -vain saivat sellaista toimittaa. Mutta heidänkin täytyi saadaksensa -anteeksiantamusta valokappaleita vastaan tuommoisissa toimituksissa -tekemistään vääryyksistä, kantaa hedelmiä ja muita kasviaineksia -"pyhille" ravinnoksi. Nämä "pyhät", näet, sulattamalla noita -kasviaineita sisuksissaan vapauttivat niissä olevat valokappaleet. Ja -nämä taas tulivat noita syntisiä ja syyllisiä vapauttamaan. - -Jos sitä vastoin joku ihminen, joka ei ollut noita "pyhiä", oli -vaikkapa aivan nälkään nääntyä, ei hänelle saanut antaa hedelmää -puusta; silloin muka puu olisi kärsinyt ja itkenyt ja tuo pyhä -palakin tullut kirotuksi. Tämmöiseen hulluuteen tuo viisas -Augustinuskin saattoi eksyä. Mutta hänpä sen myös sittemmin -hulluudeksi näyttää. - - -4 Kirja. - -[22] Katso edellisen kirjan viime huomautusta. - -[23] Teoksessaan "Retractationes" sanoo Aug. tästä lauseesta, että se -on leikillistä puhetta, eikä vakavaa tunnustusta jota jo sana "kai" -tässä samassa lauseessa osoittaa. - -[24] Katso edellisen kirjan ensi huomautusta. - -[25] Aristoteles ja hänen oppilaansa n.k. "Peripateetikot" -määrittelivät kutakin käsitettä kymmenellä perusmääritelmällä, joita -he kutsuivat "Kategoriioiksi". Nämä kategoriiat olivat: - -Substantia (olemus), qvantitas (suuruus), qvalitas (laatu), relatio -(suhde), actio (toiminta), passio (kärsimys), ubi (missä), qvando -(milloin), situs (olopaikka), habitus (muodostus). - - -5 Kirja. - -[26] Tässä ajattelee tekijä varmaankin kamelikurkea, joka -juoksee metsästäjää pakoon. Tätä kuvaa etelämaalaiset kirjailiat -usein käyttävät. Niinkuin metsästäjä kyllä näkee tuon pakenevan -kamelikurjen, vaikk'ei se sitä luule, niin näkee Herrakin syntisen, -joka pakenee muka Herralta piiloon päästäksensä. - -[27] Faustus, manikeolaisten etevin puhuja, oli afrikalainen -syntyjään ja kotoisin Mileven kaupungista. Hän ei vaikuttanut -ainoastaan kotiseudullaan, vaan myöskin Roomassa sangen paljon -manikeolaisen opin leviämiseksi. Hän kirjoitti väitöskirjan -katolilaista oppia vastaan, jonka johdosta Augustinus ystäväinsä -kehotuksesta kirjoitti v. 400 j.Kr.s. kirjansa "contra Faustum" -(Faustusta vastaan), jonka hän v. 404 lähetti Hieronymukselle. - -[28] Nämä vapaat taiteet olivat silloisen käsityksen mukaan: Runous, -kaunopuheisuus, historia, kielitaito ja filosofia. - -[29] Marcus Tullius Cicero, s. 3/1 106 ja k. 7/12 43 e.Kr., -oli Roomalaisten etevin puhuja. Hän oli ylhäisistä vanhemmista -syntynyt ja sai hyvän kasvatuksen. Aikakauden etevimmät puhujat ja -oikeusoppineet käytettiin hänen opettajinaan. Myös filosofiaa sai hän -opiskella. - -Ensi kerran tuli Cicero mainehikkaaksi puhujana, kun hän puhui -C. Verres'tä vastaan, joka ruununvoutina Siciliassa oli nylkenyt -ja sortanut kansaa. Sellaisella voimalla puhui C. häntä vastaan, -että hän ennenkun oli kuullut johdantoakaan loppuun jo pakeni koko -Italiasta odottamatta edes minkä tuomion oikeus hänen asiassaan -langettaisi. Vielä kuuluisammat ovat C:n puheet Catilinaa vastaan, -joka oli tehnyt salaliiton hallitusta vastaan ja samalla kapinoi -kaikkea siveellistä ja jumalallista maailman järjestystä vastaan -uhaten upottaa koko Rooman paheiden kuiluun. Hehkuvasti, voimakkaasti -kaunopuheliaasti puhui C. laillisen järjestyksen, Rooman kunnian, -siveyden ja avujen puolesta, mutta kun ei hänen syytöksiinsä -ollut riittäviä todistuksia, pääsi Catilina pakoon. Vasta kun -hän teki murhayrityksen Ciceroa vastaan, sortui hän. Cicero sai -julistetuksi sodan Catilinaa vastaan ja Catilina taistelussa -kaatui ja hänen puoluelaisensa rangaistiin kuolemalla. Nyt kansa -kunnioitti Ciceroa nimityksellä "isänmaan isä" ja "Rooman toinen -perustaja". Mainehikkaat ovat myös ne C:n puheet, joissa hän puhuu -Rooman vapauden puolesta Antoniusta vastaan, joka yritteli Rooman -yksinvaltiaaksi, ja joka muutoinkin oli hänelle kovin vastenmielinen. -Kalliisti sai C. nämä puheensa maksaa -- omalla hengellään. Kun -Antonius, Augustus ja Lepidus tekivät liiton hallitaksensa kolmen -miehen Roomaa, silloin piti heidän hankkeensa vastustajat raivattaman -pois, ja silloin Antoniuksen toimesta Cicero murhattiin. Hänen päänsä -ja oikea kätensä naulittiin siihen puhujatuoliin, mistä hän oli -kuuluisat puheensa pitänyt. - -Cicero ei ollut mikään lujaluontoinen mies, semmoinen kuin Cato, -Scipio vanhempi ja monet muut. Häälyväisyyttä osoitti C. esim. -suhteissansa Rooman vallantavoittelijoihin, mutta mielipiteiltään on -hän pakanakunnan jaloimpia. "Elää jaloa elämää on ainaista onnea" se -oli Ciceron tunnuslause. - -[30] Annaeus Seneca syntyi Cordubassa Hispaniassa vuonna 4 e.Kr.s. -Isä käytti häntä koulussa, jotta hänestä tulisi puhuja. Mutta -hänen luontaiset lahjansa tekivät hänestä filosoofin. Hän kuuluu -stoalaisiin filosoofeihin. Hän oli keisari Neron opettajana ja -kasvattajana. Kun Nero tuli keisariksi, oli Seneca 4 vuoden aikana -hänen lähin neuvonantajansa; sen aikaa oli Rooma onnellinen. -Kateellisten ihmisten vaikutuksesta joutui hän keisarin epäsuosioon -ja täytyi murhaa välttääksensä lopettaa itse päivänsä. Silloin oli -hän 65 v. vanha. Tuskin on toista pakanallista kirjailijaa, jonka -teoksissa tapaamme niin paljon kristillisiä ajatuksia kuin Senecan. -Tässä muutama esimerkki: Suuret miehet iloitsevat vastoinkäymisistä -niinkuin sotilaat sodasta ja vanhat sotilaat haavoistaan. Ne jotka -päällikkö käskee yöllä hyökkäämään vihollisen päälle, pitävät sen -onnena että tuo käsky tuli heidän osaksensa. Ne, jotka kärsivät, -sanovat: Jumala katsoo meidät kelvollisiksi koetuksia kestämään! Ei -mikään puu ole vahvaksi varttunut olematta kovan myrskyn kourissa. -Juuri myrskyn sitä puistellessa se sitkistyy ja lujittuu maahan. -Kulta koetellaan tulessa; urhoollinen mies onnettomuudessa. - -Onnettomuus tarjoo hyvän tilaisuuden osoittamaan avuja. Kovin hätä -kasvattaa korkeimman avun. - -Onni sitä vastoin levittää sumun silmäimme eteen, synnyttää -sielussamme tyhjiä tuulentupia ja sekottaa hyvän ja pahan sakeaan -sumuun. - -[31] Tämä paikka oli pyhän Cyprianuksen hautakappeli, missä -hänen luunsa lepäsivät, ja missä hurskaat kävivät rukoilemassa. -Alkujaan käytiin pyhien haudoilla vain siinä tarkoituksessa, että -pyhien vainajien muisto siten tulisi elävämmäksi, joten se myös -voimakkaammin innostaisi rukoukseen, rakkauteen ja kaikkeen siihen -jumalisuuteen, jota nuo pyhät vainajat eläessään olivat osoittaneet. -Pian kuitenkin se suuri kunnioitus, jota tämän aikakauden ihmiset -tunsivat pyhiä vainajia kohtaan, saattoi mitä suurimpiin erhetyksiin. -Alkujaan oli rukoiltu noiden pyhien vainajien puolesta, nyt sitä -vastoin ruvettiin itselleen pyytämään heidän esirukoustaan, eikä -kohta puoleen uskallettu ensinkään Jumalaa suorastaan rukoilla, vaan -ainoastaan pyhien esirukousten ja ansion turvissa. Ja kaikkein suurin -väärinkäyttö, mikä mainitusta syystä aiheutui, oli pyhien jätteiden -palveleminen. Uskoen pyhien jätteiden ihmeitä tekevään voimaan -ruvettiin niitä käyttämään kuin taikakaluja ainakin. - -[32] Cyprianus syntyi 2 ja 3 vuosisadan vaiheella pohjois-Afrikassa, -mahdollisesti Karthagossa. Hän oli ylhäisestä suvusta ja oli saanut -hienon kasvatuksen. Hän rupesi aikuiseksi tultuaan opettamaan -puhujataitoa Karthagossa. Hän kääntyi kristinuskoon ja sai kasteen -v. 245. Hän sitten lahjoitti köyhille suurimman osan omaisuudestaan -ja tutki hartaasti raamattua. Hän tuli ensin diakooniksi, sitten -presbyteeriksi ja v. 248 piispaksi. V. 249 syttyi vaino kristityitä -vastaan ja raivoisa pakanakansa Karthagossa huusi: "Cyprianus -jalopeurain eteen!" Hän pelastui pakenemalla, mutta sai siitä muka -pelkuruudestaan kärsiä pilkkaa. Hänen loppuikänsä oli surullinen: hän -joutui ikävään opinriitaan ja nälänhätä ja ruttotaudit raivosivat -hänen ympärillään. V. 256 puhkesi uusi vaino kristityitä vastaan. -Cyprianuskin sai marttyyrikuoleman 14 p. Syyskuuta 257. Suuren -kansajoukon saattamana vietiin hän ulos kaupungista. Hän riisuutui -ja polvistui rukoukseen. Kaksi hänen omista papeistaan sitoi hänen -silmänsä. Vaivoin sai pyöveli lyödyksi poikki hänen päänsä, sillä -Cyprianus oli osoittanut häntä kohtaan suurta hyväntahtoisuutta -ja vastikään antanut hänelle 25 kultarahaa. C. haudattiin lähelle -mestauspaikkaa. - -[33] Manikeolaiset kielsivät Jesuksen tosi-ihmisyyden sanoen hänen -olleen maan päällä vain valeruumiissa. Tämä heidän väitteensä johtui -siitä, että he katsoivat maan tomusta tehdyn ihmisruumiin olevan -pahan jumalan työtä. Ja tästä heidän väitteestään oli seurauksena, -että he eivät pitäneet Jesuksen kuolemaa, eikä hänen kuolemassaan -tapahtunutta lunastustakaan ensinkään todellisena. Jesuksen lunastus -on muka ainoastaan siinä että hän auttaa ihmisen valosielua pääsemään -voitolle perkeleellisestä sielusta. Jesus, näet, antaa pyhille -kykyä vetämään puoleensa luontoon ja varsinkin puihin ja kasviin -vangittuja valon kappaleita. Mutta ihmisen puoleltaan tulee myös -harjoittaa itsekieltäymystä, jotta hyvä sielu hänessä pääsisi -voitolle. Tästä kilvoituksesta on hurskailla toivossa palkkana päästä -kuuhun ja sittemmin puhdistustulen läpikäytyään aurinkoon eli valon -valtakuntaan. - -[34] Akademikoiksi kutsuttiin kreikkalaisten suurimman filosoofin -Platonin oppilaita sen johdosta että Piato opetti heitä "Akademia" -nimisessä korkeakoulussa 2 kilometriä Athenasta luoteeseen. Akademian -maa-alue oli muurilla ympäröity ja kaunistettu vesijohdoilla ja -puuistutuksilla. Siinä oli jalkakäytäviä ja voimistelukenttiä, -ja jumalien alttareita ja kuvia. Tässä kauniissa puistossa ja -viereisessä puutarhassa, jonka Plato myöhemmin osti ja yhdisti -akademiaan, piti hän kuuluisat tutkistelemuksensa keskustellen -oppilastensa kanssa. - -[35] Ambrosius oli länsimaisen kirkon huomattavimpia miehiä. - -Hän syntyi Trierissä v. 340 ja eli ensi nuoruutensa ajan Roomassa -sisarensa Marcellinan ja veljensä Satyruksen kanssa. Italialaisen -henkivartion päällikön toimesta hän nimitettiin Ligurian ja Emilian -maaherraksi ja piti asuntoa Milanossa. Käännyttyään kristinuskoon -ja saatuaan kasteen hän 8 päivää sen jälkeen valittiin Milanon -piispaksi. Hän on kuuluisa siitä, että hän uskalsi keisariakin -vastaan asettua, kun tämä rupesi kirkon järjestystä sortamaan. - -Ambrosius oli etevä saarnamies, kuten Augustinuskin tässä teoksessa -tunnustaa. Kansantajuisella esitystavallaan saattoi hän temmata -mukaansa suuriakin ja melkein aivan sivistymättömiä kansanjoukkoja. -Hänen kirjoistaan ovat saarnat etevimmät; niitä lähinnä ovat -tärkeimmät "uskosta ja pyhästä Hengestä" ja "pappien tehtävistä". - -Ambrosius aukasi aivan uuden uran kirkkoveisuun alalla. Tähän -asti ei ollut jumalanpalveluksessa kuin vähän vuoroveisua papin -ja kirkkokuoron välillä. Ambrosius otti käytäntöön kirkossa -kauniita kansan laulamia säveleitä. Noilla säveleillä pani hän koko -seurakunnan laulamaan vanhastaan tuttuja hyviä virsiä ja hengellisiä -lauluja. Itsekin oli hän taitava virsiseppä; hänen omatekoisia -virsiään on 18; jokunen niistä löytyy meidänkin virsikirjassamme -suomennettuna. - -Ambrosius kuoli 57 v. vanhana pitkänperjantain ja pääsiäisaattopäivän -välisenä yönä v. 397. - -[36] On huomattava, että Augustinus tässä puhuu vanhakatolilaisesta -uskosta semmoisena kuin se apostolein jälkeisenä aikana oli olemassa, -jossa kyllä oli erehdyksiä, mutta joka kuitenkin oli jotain aivan -toista kuin se katolilainen usko, jota paavilainen kirkko sittemmin -edusti, ja jota vastaan Luther taisteli. - -[37] Pilkkaajilla ja häpäisijöillä tarkoittaa Augustinus tässä -Manikeolaisia, jotka sanoivat vanhan testamentin olevan pahan -jumalan tekemän. Mutta eivätpä he suurta kunniaa antaneet uudelle -testamentillekaan, koskapa sitä mielivaltaisesti selittelivät ja -paloittelivat. Valitettavasti on heillä vieläkin monta seuraajaa, -joten heihinkin nämä Augustinuksen sanat soveltuvat. - - -6 Kirja. - -[38] Alypius tuli v. 394 piispaksi syntymäkaupungissaan Thagastessa. - -[39] Epikuros oli syntynyt v. 341 e.Kr.s. ja kuoli v. 270. Vuodesta -306 alkaen hän eräässä puistossa lähellä Athenaa opetti filosofiaa, -jonka tähden sitä puistoa kauvan kutsuttiin Epikuroksen puisto. -Hän oli jonkun aikaa ollut erään Demokritoksen kouluun kuuluvan -filosoofin oppilaana, jolta suureksi osaksi omaksui atoomiopin. Hänen -maailman katsomuksensa on niinmuodoin läpeensä materialistinen: -maailma on muodostunut lukemattomista pienistä atoomeista eli -aineosista, ja aine se on, joka koko maailmaa hallitsee ja myös -ihmistä. Ruumiilliset tunteet määräävät sielulliset. Ihmisessä on -mielihyvän tunne voimallinen ja sitä tulee hänen seurata; mikä -vaan häntä haluttaa, sitä tulee hänen tehdä. Mutta ihmisen tulee -halujansa kohtuudella täyttää, sillä kohtuuttomuus turmelee ruumiin -terveyden ja aikaansaa sielussa tyrtymyksen tunteen, joka pilaa huvin -ja nautinnon. Nauttia elämästä niin että elämä aina tuntuu hyvältä -ja hauskalta, se olkoon pyrkimyksemme, se on oikeaa elämää, elämää -sellaista jota jumalatkin elävät. Tämmöinen perusteiltaan aivan väärä -oppi vei myös vääriin johtopäätöksiin. Kun kerran himoille annettiin -valta, niin veivätkin kohonaan mukaansa. Ei siinä enää kohtuuden -raja-aidat kestäneet. Epikurolaiset tulivat kuuluisiksi hurjasta -elämästään. Heidän tunnussanansa oli: "syökäämme ja juokaamme, sillä -huomenna pitää meidän kuoleman". - - -7 Kirja. - -[40] Augustinus puhuu kahdenlaatuisesta pahasta: pahasta, jota -ihminen tekee, ja pahasta, jota hänen täytyy kärsiä. Edellinen -on syntiä, mutta jälkimäinen rangaistusta. Synti on oman tahdon -aikaansaamaa, mutta rangaistuksen laita on toisin. Eräässä toisessa -teoksessa sanoo Augustinus: Jumalallisen kaitselmuksen ohjatessa -ja hallitessa kaikkea ihminen tekee pahaa, jota hän tahtoo, sillä -seurauksella, että hänen täytyy kärsiä pahaa, jota ei hän tahdo. - -[41] Jumalan tahto on täydelleen hyvä ja yhtä täydellinen on hänen -voimansa. Häntä ei saada tahdostaan luopumaan, sillä se olisi -mahdollista ainoasti, jos hänen voimansa olisi vähempi kuin hänen -tahtonsa. Jos niin olisi, ei Jumala olisikaan Jumala, sillä hänessä -tahtominen ja taitaminen on aivan samaa. Se on aivan Jumalan -olemukseen kuuluvaa, että Hän tahtoo, mitä hän voi, ja että Hän voi, -mitä Hän tahtoo. - -[42] Platonilaisilla tarkoittaa Aug. tässä uusplatonilaisia, joiden -varsinainen oppi-isä, joka heidän oppinsa yhdeksi, yhtenäiseksi -järjestelmäksi muodosti, oli egyptiläinen Plotinos (kuollut 270 -j.Kr.s.). - -Uusplatonilaisten uskonoppi on sekotus tavallisista pakanakansain -uskonnollisista mielipiteistä ja Platonin filosofiasta. Jumala on --- sanovat he -- se mikä on persoonatonta yhtä samaa, josta vuotaa -ensinnä järki, sitten sielu, joista taas vuoroonsa vuotaa kaikki, -mikä olemassa on. Jumalasta vuotanut maailman sielu on maailman -muodostanut. Aine on pahaa, koska se on epätäydellistä, muodotonta -ja epäoleellista. Ihmissielu on taivaasta pudonnut maan tomuun ja -on aineesta imenyt itseensä alhaiset vietit ja himot, joita ei -tavallisella kansalaiskunnollisuudella saada kukistetuksi. Ainoastaan -itsensä kiduttamisen kautta puhdistuu viisaan silmä niin että se -näkee sen, mikä on totta ja kaunista. Sellainen viisas on maistanut -taivaallista nektaria ja lepää jo täällä maan päällä autuaana -jumalassa. Kuollessaan hän palaa sinne, mistä on tullutkin alkujansa, -tuohon joka on aina yhtä samaa. Sinne hän häviää ja muuttuu jumalaksi. - -[43] Merkillisen totuuden todella Aug. tässä ihmeteltävän terävällä -ajatuskyvyllään keksii. Sekin, joka ei Augustinuksen tavoin kykene -tätä totuutta löytämään, voipi sen löytää todellisuudesta, jos -rakkauden valossa käy ihmisiä tarkkaamaan. Missä olisi sitä ihmistä, -jossa emme löytäisi jotain hyvää, jos häntä rakkaudella lähestymme?! -Rakkauden kynttilällä käykäämme hakemaan pahimmastakin ihmisestä -jotain hyvää voidaksemme häntä sitä enemmän rakastaa. Niin varmaankin -tätä Augustinuksen keksimää totuutta oikein käytämme. Mutta olkoon -se kaukana meistä että me sen vähän hyvän tähden, minkä voimme -itsestämme tai toisista löytää, suvaitsisimme paljon pahaa tuon vähän -hyvän rinnalla. Siinä tapauksessa varmaan tämän totuuden turmioksemme -käyttäisimme. - - -8 Kirja. - -[44] Viktorinuksesta sanoo Hieronymus: "Afrikalainen Viktorinus -opetti Konstantinuksen aikana puhujataitoa Roomassa. Hän kääntyi -vanhuudessaan kristinuskoon ja kirjoitti muutamia kirjoja Ariusta -vastaan, jotta vaan oppineet voivat käsittää, ja selityksiä apostolin -kirjeisiin". Hänen selityksilleen uuden testamentin kirjoihin ei -Hieronymus pane paljonkaan arvoa. Hänen tallella olevista teoksistaan -päättäen oli hän sitä vastoin etevä Ciceron teosten selittäjä. - -[45] Alkeisoppeja oli sekä pakanain että juutalaisten uskonoppi -ennen Kristusta. Alkeisoppien alalla liikkuu yhä vieläkin kaikki -pakanalliset uskonnot. Uskonnollisiin alkeisoppeihin kuuluvat säännöt -ympärileikkauksesta, uhreista, puhdistuksista, paastoista, puhtaista -ja saastaisista eläimistä, määrätyistä pyhä- ja juhlapäivistä ja -määrätyistä rukous- ja uhripaikoista s.o. yleensä kaikki määräykset -ulkonaisista jumalanpalvelusmuodoista. Nämä uskonnolliset alkeisopit -mainitaan Gal. 4, 1-11, Gal. 6, 15, Rom. 14, 14 ja Koi. 2, 8. -Ja näissä ja monessa muussa paikassa sekä evankeliumeissa että -epistoloissa esitetään kristillisyys uskonnollisten alkeisoppien -vastakohtana. Samoin tekee Augustinus tässä. - -[46] Mysteeriot (salaisuudet) pakanakunnassa vastaavat kristikunnan -sakramentteja. Ne ovat pakanain kaikkein pyhimpiä ja salaperäisimpiä -uskonnollisia toimituksia. Ainoastaan harvat, valitut n.s. vihityt -pääsivät noiden salaisuuksien perille. Heidän tuli olla elämältään -moitteettomia ja suorittaa kovia kokeita: kestää nälkää ja janoa -ja monenlaisia vaaroja, ennenkun nuo salaperäiset asiat, joita -saivat nähdäksensä, heille vihkimistilaisuudessa selitettiin. Mutta -vaikka varsinkin toiset mysteeriot kuten Isis- ja Mithra-mysteeriot -edustivat ja edistivät korkeampaa siveellisyyttä, niin toiselta -puolen oli olemassa mysteerioita, joiden ohjelmaan kuului mitä -hurjinta siveettömyyttä. Eikä se ole ihmekään, sillä mysteeriot -kuten kaikki pakanuus on pohjaltaan luonnon jumaloimista; ja luonto -on kahtalaista: luonnossa liikkuu hyvät, eloa ja kasvua vaikuttavat -voimat, ja pahat voimat, jotka saavat aikaan hävitystä ja kuolemaa; -ihmisessä taas taistelee keskenään pahat himot ja tottumukset ja -pyrkimys hyvään. Kun tälle kaikelle annetaan pyhyyden Ja jumaluuden -leima, niin onhan selvä että siveellisyyskäsite ja siveellinen elämä -turmeltuu. - -Että mysteeriot ovat luonnon jumaloimista, näkyy jo niiden jumalien -nimistä, joiden kunniaksi näitä vietettiin. Kreikkalaiset mysteeriot -Eleysis-maakunnassa olivat Demeterin s.o. maaemon kunniaksi. -Egyptiläisistä mysteerioista olivat Isis-jumalattaren s.o. maaemon -kunniaksi vietetyt kuuluisimmat. Babylonilaisen auringon-jumalan -Mithran mysteeriot olivat tähän aikaan kaikista kuuluisimmat. Rooman -sotajoukot olivat kukistaneet idän kansat, mutta idän kansojen -jumalat vuorostaan voittivat roomalaiset. Uudella innolla ruvettiin -2, 3 ja 4 vuosisadan kuluessa j.Kr.s. luonnon jumalia palvelemaan -kautta koko Rooman valtakunnan. - -Mikä sen vaikutti, ja miten se oli mahdollista? - -On muistettava, että se korkeampi käsitys jumalista, mikä -joillakuilla Kreikan ja Rooman filosoofeilla oli, ei koskaan tullut -suuren kansanjoukon omaisuudeksi, vaan se aina pysyi taikauskossaan, -se pelkäsi luonnon voimia ja koetti niitä uhreilla ja loihduilla -lepyttää. Ei tarvittu kuin uutta sytykettä tuolle taikauskolle, joka -aina pakanan sydämessä kyti, niin oli siitä leimuava uskonkiihkon -kamala tuli. Tuona sytykkeenä oli nyt viha kristityitä vastaan. Mitä -taas ylhäisiin tulee, niin luonnon jumaloiminen tarjottiin heille -sopivassa hienommassa ja hauskemmassa muodossa juuri mysteerioiden -kautta. Nehän olivat kauniita, vaikuttavia uskonnollisia kuvaelmia -tai näytelmiä, joissa esitettiin, miten kuollut luonto puhkee -uuteen elämään. Mikä viehättävä ajatus että tuo olisi totta -ihmiselämässäkin, että ihminen tämän elämän vaivaloisuuksien jälkeen -saisi kuoltuaan vielä elää onnellista, autuaallista elämää! Paloihan -pakanankin rinnassa tuo kaipuu ja toivo. Ei ihme, että mysteeriot, -jotka tuolle toivolle virikettä antoivat, vetivät puoleensa, -varsinkin kun ne olivat samalla huvittavia kuten kuvaelmat ja -näytelmät konsanaan. - -[47] Aug. on siis sitä mieltä, että Paavalilla on tämä nimensä siitä, -että hänen kauttaan kuten ap. tekojen 13 luku kertoo Kypron maaherra -Sergius Paulus oli kääntynyt kristinuskoon. Tämän käsityksen puolesta -puhuu se seikka, että ap. teoissa esiintyy tuo nimi Paavali ensi -kerran juuri mainitussa luvussa. - -On kuitenkin toisiakin selityksiä tähän nimen muutokseen olemassa. - -On otaksuttu, että Paavali otti tämän nimensä osoittaakseen sillä -mitättömyyttänsä. Paulushan merkitsee pieni, vähäinen, ja hänhän -sanoo olevansa halvin apostoleista. - -On myös huomautettu, että ne juutalaiset, jotka enempi liikkuivat -Rooman valtakunnassa, tavallisesti muodostivat juutalaisen nimensä -kreikkalaiseksi tahi roomalaiseksi. Niin tuli Jesus-nimestä Jason, -Dosthai-nimestä Dositeus ja Eliakim-nimestä Alkimos. Niin on myös -Saul-nimestä voinut tulla Paulus. - -Mikä selitys on oikea, jääköön ratkaisematta, sillä mahdolliset ne -ovat jokainen. - -[48] Julianus huudettiin Rooman valtakunnan keisariksi v. 361. Hän -kantaa liikanimeä "apostata" eli luopio. Hän oli nimittäin lapsena -kastettu ja väkisin ja ankarasti kasvatettu kristillisyyteen. Hänen -mielensä paloi kuitenkin rakkaudesta pakanallista kreikkalaista -tiedettä ja taidetta kohtaan. Nuo hänen mielipiteensä saivat -virikettä ja vahviketta, kun hän opiskellessaan Athenassa -nuoruudessaan pääsi uusplatonilaiseen oppiin tutustumaan. Keisariksi -tultuaan ei Julianus enää salannut mielipiteitään. Hän luopui -kristinuskosta ja asetti elämänsä päämääräksi saattaa pakanuus -jälleen valtakunnassa voimaan. Hän ei kuitenkaan kristityitä vastaan -käyttänyt veristä vainoa, koska oli osoittautunut, että "marttyyrein -veri on kristittyin kylvöä", vaan pilkkakirjoituksia ja asetuksia, -joilla hän -- kuten Aug. tässä mainitsee -- esti kristityitä -pääsemästä vaikuttaviin valtion virkoihin. - -Julianus kuoli sotaretkeltä Persialaisia vastaan jo vuonna 363. - -[49] Näiden kahden tahdon keskinäistä taistelua omassa olennossaan -esittää Aug. tässä kirjassa vähän tuonnempana mitä suurimmalla -sielutieteellisellä tarkkuudella. Mutta samalla hän -- se kohta -kuitenkin tästä suomennoksesta puuttuu -- kumoo Manikeolaisten -väitteen, että ihmisessä on kaksi sielua, koskapa hänessä on kaksi -tahtoa. - -[50] Aug. sanoo teoksessaan "de libero arbitrio": "Se on synnin aivan -oikeuden mukainen rangaistus, että jokainen, joka ei vapaata tahtoaan -hyvin käytä, kadottaa sen; s.o. joka ei tee, minkä hän tietää -oikeaksi, ei sitten enää tiedäkään, mikä oikeaa on, ja joka ei tahdo -tehdä oikein silloin, kun voisi, hän ei sitten enää voikaan sitä -tehdä, kun tahtoisi." Tähän sopii verrata ap. Paavalin sanat Rom. -ep. 6, 16: Ketä te antaudutte kuuliaisina palvelemaan, sen palveliat -te olette. Ja Ps. 51, 6: Sinua vastaan minä syntiä tein, että olisit -oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi. - -[51] Tämä Hengen lain ja synnin lain, välinen taistelu -ihmisolennossa, jota ap. Paavali niin elävästi esittää rom. epist. 7 -luvun loppupuolella, on myös monen jalon pakanan rinnassa riehunut, -kuten heidän parhaiden kirjailijainsa teoksista näkyy. Ovidius sanoo: -Minä tiedän, mikä parempi on, ja hyväksyn sen, ja kuitenkin teen -sitä, mikä pahempi on. Plautus sanoo: Minä tiesin kyllä, miten minun -tuli käyttäytyä, mutta en saanut, minä kurja, sitä tehdyksi. Mikä -meidät toisaanne vie, kun toisaanne pyrimme? Seneca. Joka syntiä -tekee, hän ei tee sitä, jota hän tahtoo, vaan hän tekee sitä, jota -hän ei tahdo. Epiktetus. Plato vertaa ihmissielua vaunuihin, joita on -vetämässä kaksi hevosta, jotka kumpikin vetävät eri tahoille. - -[52] Roomalaisilla oli muinoin samoinkuin meilläkin vielä oikeuden -istunnoissa vakinaisten oikeuden jäsenten ohessa varajäseniä eli -apumiehiä. Nämä myös ajoivat palkan edestä yksityisten asioita -oikeudessa kuten meillä asianajajat. - -[53] Pyhän Antoniuksen elämästä on meillä tietoja ainoastaan -pienestä "Antoniuksen elämäkerta" nimisestä vihosta. Hän syntyi -vuonna 251 j.Kr.s. pienessä Koma nimisessä kylässä Theben lähellä -ylä-Egyptissä. Hänen vanhempansa olivat varakkaat ja olisivat -tahtoneet häntä kouluuttaa niin pitkälle kuin suinkin, mutta hän itse -halveksui kouluoppia. Kahdenkymmenen vuotiaana, vähän sen jälkeen -kun hänen vanhempansa olivat kuolleet, hän kerran eräänä päivänä -tuli kirkkoon, missä luettiin teksti rikkaasta nuorukaisesta. Tämä -sana vaikutti häneen niin voimallisesti, että meni ja lahjoitti -pois kaikki maatilansa. Irtaimistostaan saamansa rahat hän jakoi -köyhille. Aluksi hän vielä asui kylässä, mutta muutti sitten entisten -erakkojen esimerkkiä seuraten erämaahan asumaan. Hän asui eräässä -kallioluolassa, jota käytettiin hautana, ja sittemmin erään vanhan -linnan raunioissa. Hän sai alinomaa taistella pahojen henkien kanssa. -Hän tuli hurskaudestaan kuuluisaksi ja erakkoja tunkeili hänen -luokseen saadaksensa asua tuon pyhän miehen läheisyydessä. Näiden -sielunhoitoon uhrasi Antonius kaiken aikansa ja voimansa. Keisari -Maximinuksen vainon aikana hän kävi Aleksandriassa lohduttamassa ja -auttamassa sorrettuja. Kerran hän myöhemminkin kävi siellä puhumassa -areiolaisia vastaan. - -Viime päivinään hän kahden uskollisimman seuralaisensa saattamana -vetääntyi erämaahan, missä kuoli v. 356, siis 105 vuoden vanhana. -Hänen hautaansa ei tunneta. - -On merkillistä huomata, miten suuresti Aug. ihailee Antoniuksen -elämäkertaa -- päättäen siitä miten hän sitä tässä esittää. Me -huomaamme, kuinka hänkin, vaikka oli niin lahjakas ja lämmin -kristitty, oli aikansa lapsi ja osallinen aikansa kristittyjen -erehdyksiin. - -[54] Nämä lääninvirkamiehet, nimeltä "agentes in rebus", vastasivat -jotenkin meidän lääninkamreereja. - -[55] Tällä "suurimmalla vaaralla" Aug. tässä nähtävästi tarkoittaa -joutumista keisarin oikkujen orjamaiseksi noudattajaksi. - - -9 Kirja. - -[56] Psalmitkin olivat vanhaan testamenttiin kuuluvina Manikeolaisten -mielestä aivan kelpaamattomia ja hyljättäviä. - -[57] Tässä Augustinus viittaa Manikeolaisten erehdykseen, että muka -hyvä jumala asuu auringossa. Auringosta -- sanovat he -- on Jesuskin -tullut maan päälle ja taas palannut aurinkoon; Pyhä Henki taas asuu -ylimmissä ilmakerroksissa. Tästäkö olettamuksesta että Jumala asuu -auringossa lie Augustinukseen tarttunut tuo käsitys, että Jumala on -jokin suuri loistava kappale, vai mistä? Mutta kyllä tuo käsitys -hänellä oli, ja vielä senkin jälkeen kun hän oli siitä erhetyksestä -päässyt, että ajatteli Jumalaa ihmisruumiin muodossa (4 kirja sivu -72). - -Noin yksinkertainen kristitty -- luulen minä -- vieläkin kuvittelee -Jumalaa ihmisruumiissa olevaksi, vaan se ei ole niin haitallista -sille, joka ei syvemmältä ajattele, mitä seurauksia siitä olisi, -jos niin olisi. Aug. sitä vastoin tuota ajatteli ja joutui moniin -ristiriitaisiin ajatuksiin Jumalan olemuksesta. Hänen täytyi -sentähden kovasti tutkia ja tuumia päästäksensä kokonaan irti tuosta -ajatuksesta, että Jumala on jossain ruumiillisessa muodossa. - -[58] Edellisissäkään värsyissä ei Augustinuksen käännös aivan pidä -yhtä meidän suomalaisen kirkkoraamatun käännöksen kanssa, mutta -seuraavassa värsyssä on Aug. nähtävästi seurannut aivan toista -lukutapaa kuin meidän suomalainen raamattumme. - -[59] Tässä Augustinuksen teoksessa "De Magistro" on johtolankana -Jesuksen sanat (Matt. 23, 8): Yksi on teidän mestarinne. - -[60] Ostia Tiberjoen suussa oli Rooman satamakaupunki. Sen kautta -kaikki, jotka mereltä tulivat, matkustivat Roomaan ja sen kautta myös -kulkivat ne, jotka Roomasta ja muualta sisämaasta merelle lähtivät. - -[61] Kuten tiedämme, ovat vanhan ajan ajanmääräykset hyvin horjuvia. -Augustinuksen äidin kuolinvuodesta ovat kuitenkin kaikki tiedot -yhtäpitäviä, joten se varmasti tapahtui v. 386. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIRKKOISÄ AUGUSTINUKSEN -TUNNUSTUKSET*** - - -******* This file should be named 54559-8.txt or 54559-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/5/5/54559 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54559-8.zip b/old/54559-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e8a01f2..0000000 --- a/old/54559-8.zip +++ /dev/null |