NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9387 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..02566b9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54655 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54655)
diff --git a/old/54655-8.txt b/old/54655-8.txt
deleted file mode 100644
index 3d16f63..0000000
--- a/old/54655-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9387 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Arthur kuningas ja hänen jalot ritarinsa, by 
-Thomas Malory
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Arthur kuningas ja hänen jalot ritarinsa
-       Tarinoita Thomas Maloryn Morte d'Arthurista
-
-Author: Thomas Malory
-
-Editor: Mary MacLeod
-
-Translator: Aino Lehtonen
-
-Release Date: May 3, 2017 [EBook #54655]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARTHUR KUNINGAS JA HÄNEN ***
-
-
-
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ARTHUR KUNINGAS JA HÄNEN JALOT RITARINSA
-
-Tarinoita Thomas Maloryn Morte d'Arthurista
-
-
-Toim.
-
-MARY MACLEOD
-
-
-Suomentanut Aino Lehtonen
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1908.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Maloryn Morte d'Arthur.
-
-Morte d'Arthurin ensimäisen painoksen esipuheesta.
-
-Arthur kuningas.
-
-  Miekan ihme.
-  Kuinka Arthur kruunattiin kuninkaaksi.
-  Lujan linnan piiritys.
-  Kuninkaiden taistelu.
-  Turmion ennustus.
-  Lähteen ritari.
-  Excalibur miekka.
-  Pyöreä pöytä.
-  Taikalaivan ihmeellinen seikkailu.
-  Morgan le Fayn kavaluus.
-  Kuinka Arthur kuningas sai takaisin oman miekkansa.
-  Jalokivi viitta.
-  Uni lohikäärmeestä ja karjusta.
-
-Järven herra Lancelot.
-
-  Metsän vahva ritari.
-  Neljä kuningatarta.
-  Kartano kaalamon luona.
-  Kuinka Lancelot kaatoi kaksi jättiläistä.
-  Vaarojen kappeli ja häijy velho.
-  Haukan kavaluus.
-
-Metsän ritari Tristram.
-
-  Tristramin lapsuus.
-  Kuninkaallinen ritari.
-  Kaunis Iseult.
-  Lohjennut miekka.
-  Kuinka Tristram herra tuli Camelotiin.
-  Ennemmin kuolema kuin häpeä.
-  Taikajuoma.
-  Morgan le Fayn juomasarvi.
-  Brittanyn Iseult.
-  Kummien seikkailujen metsä.
-  Metsän kurja mies.
-  "Lancelot herran tähden"
-  Morgan le Fayn kavala petos.
-  Neitojen linnalla.
-  Turnajaisten kolmas päivä.
-  Kymmenen ritaria etsimässä.
-  Morgan le Fayn kummallinen kilpi.
-  Hautakivi Camelot virran rannalla.
-
-Pyhän Graalin etsintä.
-
-  Vaarallinen istuin.
-  Kuinka Galahad tehtiin ritariksi.
-  Ihmeitä, yhä suurempia ihmeitä.
-  Viimeiset turnajaiset.
-  Galahad herran valkoinen kilpi.
-  Kummallinen kultakruunu.
-  Neitojen luona.
-  Näky metsäkappelissa.
-  Lancelot herran katumus.
-  Huone, jonka ovi oli suljettu.
-  Kuinka Galahad herra näki Pyhän Graalin.
-
-Arthurin kuolema.
-
-  Lancelot herran lähtö.
-  Gawaine herran kosto.
-  Lännen taistelu.
-  Maailman jaloin ritari.
-
-
-
-
-Maloryn Morte d'Arthur.
-
-
-Maloryn Morte d'Arthurilla on englantilaisessa kirjallisuudessa
-jotenkin samantapainen merkitys kuin Kalevalalla meidän
-runoudessamme. Senkin aineksena ovat vanhat kansanrunot ja sekin on
-ollut maansa kirjallisuuden ja runollisen mielikuvituksen pohjana ja
-perustana.
-
-Tarinat, joita Morte d'Arthurissa kerrotaan, ovat vanhoja. Jo
-kuudennella vuosisadalla Arthur kuningas esiintyy Englannin
-kelttiläisten kansantaruissa kansallissankarina, joka kerran vielä
-on palaava, vapauttava sorretun kansansa ja kohottava sen taas
-mahtavuuteen. Aikojen kuluessa Arthurin ympärille sitten kutoutui ja
-kietoutui samaa juurta olevia, mutta alkuaan itsenäisiä tarinoita
-mahtavasta Merlin tietäjästä, jalojen ritarien rohkeudesta,
-seikkailunhalusta, verisestä vihasta ja vainosta. Yhdennellätoista
-vuosisadalla tämä kaunis, seikkailurikas tarusto levisi yli Kanaalin
-Bretagnen kelttiläisten keskuuteen ja puhkesi siellä perin eloisaan
-kukoistukseen, saaden vaikutuksia ja lisäpiirteitä ranskalaisesta
-runoudesta. Siellä siihen m.m. liittyy taru Pyöreän pöydän jalosta
-ritaristosta Kaarle-sadussa esiintyvien kahdentoista päärin
-mukaan. Ennen pitkää se kietoi lumoihinsa seikkailuja rakastavien
-normannilais-ranskalaistenkin mielen. Nämä riistivät siltä sen
-kansallisen omituisuuden, tekivät kelttiläisestä kansallissankarista
-ritarillisen ruhtinaan ihanteen ja hänen uljaista asetovereistaan
--- jotka pian työntävät Arthurin varjoon -- täydellisen ritariuden
-esikuvia. Arthur-taru muuttui heidän käsissään ritaritaruksi. Niinpä
-he ritarihengen mukaisesti soivat näissä taruissa arvokkaan sijan
-lemmellekin, miehen ja naisen väliselle intohimolle, joka oli ollut
-aivan vieras kelttiläiselle runoudelle. Ja lopuksi Arthur tarustoon
-liittyy tuo salaperäinen tarina pyhästä Graalista -- astiasta,
-johon legendan mukaan Josef Arimatialainen kokosi ristiinnaulitun
-Kristuksen veren -- jota Arthur ja hänen ritarinsa pannaan etsimään.
-Näin lisättyinä ja luonteeltaan muuteltuina nämä tarut kulkeutuivat
-Englantiin takaisin, samalla kun ne levisivät yhä laajemmalle
-mannermaalla, peittäen lopulta koko läntisen Europan mielikuvituksen,
-kuin taaja hämähäkin seitti. Mutta kun ritarius jo oli raukeemassa,
-kokosi englantilainen Malory nuo loistavat eri piirteet yhteen
-ja laati tuosta laajasta häviävästä aineksesta viehättävän
-proosakertoelman, jossa nuo loppumattomat, vaivoin luetut tarinat
-esiintyivät lyhennettyinä soveliaaseen, helposti luettavaan kokoon,
-muodostaen tenhoavan kuvauksen ajasta, joka kallistui iltaansa.
-
-Semmoisenaan siitä tuli Englannin kirjallisuuden ja kirjakielen
-kulmakiviä. Se oli aikanaan englantilaisen proosakielen esikuvana.
-Ja englantilaisille runoilijoille se on ollut aina meidän päiviimme
-asti ehtymätön runollisen innostuksen ja runollisten kuvien lähde.
-Ja vielä enemmän -- se on monien polvien kuluessa värittänyt
-koko englantilaisen luonteen, ja siitä saa osaltaan selityksensä
-englantilainen seikkailunhalu ja ritarillisuuden rakkaus.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Morte d'Arthurin julkaisi painosta v. 1485 kuuluisa kirjanpainaja
-ja kääntäjä William Caxton, mutta sen tekijä on viime aikoihin asti
-ollut lukemattomille lukijoilleen täysin tuntematon. Vasta uusimpien
-tutkimusten kautta on saatu selville, kenen kirjoittama on tämä
-kuuluisa teos, jota pidetään etevimpänä Arthur-tarujen muodostelmana.
-Niistä niukoista tiedoista, joita Maloryn elämästä hartaat
-tutkimukset ovat tuoneet ilmoille, mainitsemme seuraavaa.
-
-Thomas Malory, ritari, syntyi Newbold Revellin tilalla Warwickin
-kreivikunnassa Richard II:n hallituksen lopulla, viimeistään
-vuonna 1399. Nuo vanhat ritarirunot, joihin hän jo aikaisin oli
-perinpohjin perehtynyt, saivat erinomaista elävyyttä, kun Malory
-ehti itse elämässä tutustumaan siihen ritariuteen, jota vielä
-oli tavattavissa. Hän liittyi jo nuorena Richard Beauchampiin,
-Warwickin kreiviin, ja joutui siten läheiseen suhteeseen mieheen,
-jossa oli ruumiillistuneena se ritarillisuus, minkä suuri ja pysyvä
-ylistäjä hänestä oli tuleva. Varmana voitaneen pitää, että tämä
-hänen nuoruudenaikansa suuri sotapäällikkö usein oli esikuvana hänen
-piirtäessään Lancelot herran ja noiden muiden tarunomaisten sankarien
-uljaita piirteitä.
-
-Richard Beauchampin kuoltua vuonna 1439 Maloryn suhteet hänen
-perheeseensä pysyivät yhä katkeamattomina, sittenkin kun Warwickin
-kreivin arvonimi siirtyi Richard Nevillelle, joka oli nainut
-Beauchampin tyttären.
-
-Vuoden 1433 paikkeilla Thomas Maloryn isä, John Malory, kuoli,
-jättäen perinnöksi pojalleen laajat tiluksensa ja arvonimensä.
-Vuoden 1444 ja 1445 parlamentissa Thomas Malory edusti Warwickin
-kreivikuntaa ja vuonna 1445 hänet ritaroitiin.
-
-Syttyi sitten pitkällinen "Ruusujen sota", tuo Englannin historiassa
-niin surullisen maineen saanut kuningassuvun eri haarojen
-taistelu keskenään, jossa York suku riisti kruunun hallitsevalta
-Lancaster suvulta. Tässä taistelussa asettui Warwickin kreivi,
-"Kuninkaantekijä", Yorkin suvun puolelle, ollen sen vahvin tuki,
-ja varmalta näyttää, että Malorykin oli tämän uskollisen ystävänsä
-liittolainen. Hänen mainitaankin esim. vuonna 1462 Edvard IV:n lipun
-johdolla marssineen lancasterilaisjoukkoja vastaan.
-
-Mutta ennen pitkää Edvardin ja Warwickin kreivin välit rikkoutuivat.
-Kuninkaasta kävi "Kuninkaantekijän" ies liian tukalaksi, ja hän
-pudisti sen niskoiltaan. Thomas Malory näyttää silloin pysyneen
-"Kuninkaantekijän" puolella, sillä hänet suljettiin muutamien muiden
-muassa pois yleisestä anteeksiannosta, jonka Edvard kuningas syksyllä
-1468 julisti. Kuinka hänen tämän johdosta kävi, ei varmuudella
-tiedetä, mutta hyvin luultavasti hän joutui vankeuteen ja suljettiin
-arvatenkin Towerin linnaan, jossa hänen sanotaan kirjoittaneen
-osan ihailtavaa teostaan kuoleman varjojen häntä piirittäessä.
-Epäilemättä hän Tristram herran vankeutta kuvatessaan puhuukin omasta
-kärsimyksestään, niin välittömän vaikuttavasti ja yksinkertaisesti
-hän siitä kertoo (kts. s. 174).
-
-Luultavasti Thomas Malory sai anteeksiannon ja laskettiin vapauteen
-syksyllä 1469 yleisen anteeksiannon johdosta. Tämän jälkeen Malory
-todennäköisesti pysyi erillään kaikista valtiollisista vehkeilyistä
--- hän olikin jo vanha mies. "Kuninkaantekijä" oli antautunut yhä
-enemmän ja enemmän itsekkäiden pyyteiden valtaan; kansalaissota
-kauhuineen oli taas uhkaamassa maata. Ei liene epäilemistäkään, että
-Malory nyt luopui Warwickin kreivistä, jonka uskollisena asetoverina
-hän niin kauan oli ollut, ja siirtyi Edvardin kannattajien joukkoon.
-Elämänsä loppuvuodet -- niitä ei monta enää ollutkaan jäljellä --
-hän vietti maatilallaan Newbold Revellissä. Siellä hän sai valmiiksi
-kirjansa vuonna 1470 ja kuoli seuraavan vuoden maaliskuussa. Hänet
-haudattiin Harmaaveljesten kirkkoon, joka oli keskiaikaisen Lontoon
-komeimpia kirkkoja, lähelle sitä kenttää, missä hän oli ollut niin
-monen viehättävästi kuvaamansa ritarillisen ottelun todistajana ja
-missä hän muinoin itsekin oli peitsi tanassa kiitänyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Suomennoksessa esiintyvät tarinat ovat käännetyt, jättämällä
-pois pari tarinaa, Mary Macleodin laatimasta Morte d'Arthurin
-lyhennysmuodostelmasta. Suomennoksessa on pyritty, mikäli
-mahdollista, säilyttämään alkutekstin naiivista koruttomuutta ja
-yksinkertaista lauserakennusta.
-
-Lukijaa oudostuttanee suomennoksessa käytetty sana "tjostata"
-[alkuäänteet luettava tj eikä tsh]. Se on ritarillinen termi,
-joka Englannista keskiajalla levisi muuhun Europaan, ja merkitsee
-ritarillista kaksintaistelua keihäillä; sillä on epäilemättä yhtä
-suuri oikeus päästä kieleemme, kuin "turnata" sanalla, joka merkitsee
-ritarillista joukkotaistelua.
-
-
-Morte d'Arthurin ensimäisen painoksen esipuheesta.
-
-"Tässä saadaan nähdä ritarillista uljuutta ja kohteliaisuutta,
-inhimillistä luontoa, lempeyttä, rohkeutta, rakkautta, ystävyyttä,
-konnuutta, murhaa, vihaa, hyvettä, syntiä. Ota hyvästä esimerkkiä
-ja jätä paha, niin olet hyvän nimen ja maineen saava... Kaikki on
-kirjoitettu meidän oppimme hyväksi ja jotta kavahtaisimme lankeemasta
-syntiin ja paheeseen, vaan harjoittaisimme ja noudattaisimme
-sitä mikä hyvää on, minkä kautta me hyvän nimen ja maineen tässä
-elämässä saavutamme, ja tämän lyhyen ja katoavaisen elämän jälkeen
-päästäksemme ikuiseen autuuteen taivaassa, minkä Hän meille on
-luvannut, joka taivaassa hallitsee, pyhä Kolminaisuus. Amen."
-
-_William Caxton_.
-
-
-
-
-
-
-ARTHUR KUNINGAS
-
-
-
-
-Miekan ihme.
-
-
-Kun Englannin kuningas Uther Pendragon kuoli, oli maa kauan aikaa
-suuressa vaarassa, sillä jokainen mahtava lordi kokosi joukkojaan,
-ja moni halusi tulla kuninkaaksi. Sillä Uther kuninkaan oma poika,
-Arthur prinssi, jonka olisi pitänyt hänen sijaansa astua, oli vielä
-vain lapsi, ja Merlin, tuo mahtava tietäjä, oli hänet piilottanut.
-
-Kummallinen tapaus oli sattunut Arthurin syntyessä, ja näin se
-tapahtui.
-
-Vähän ennen Merlin oli tehnyt Uther kuninkaalle suuren palveluksen
-sillä ehdolla, että kuningas tekisi mitä ikinä hän häneltä pyytäisi.
-Kuningas vannoi juhlallisen valan niin tekevänsä. Silloin Merlin
-otti häneltä lupauksen, että kun hänen lapsensa oli syntynyt, niin
-se annettaisiin Merlinille, jotta hän kasvattaisi sitä mielensä
-mukaan, sillä se olisi lapsen omaksi parhaaksi. Kuningas oli
-antanut lupauksensa ja niin hänen täytyi suostua. Silloin Merlin
-sanoi tuntevansa oikein uskollisen ja luotettavan miehen, yhden
-Uther kuninkaan lordeista, Ector herran, jolla oli suuria tiluksia
-useassa paikoin Englantia ja Walesia, ja hänen hoitoonsa lapsi olisi
-annettava.
-
-Sinä yönä, jona lapsi syntyi, Uther kuningas käski kahden ritarin
-ja kahden hovinaisen ottaa sen, vaikka se vielä oli kastamatta, ja
-kääriä sen kultaisiin vaatteisiin ja antaa sen köyhälle ukolle,
-jonka he tapaisivat odottamassa linnan takaportilla. Tuo köyhä ukko
-oli valepukuinen Merlin, vaikka he eivät sitä tietäneet. Niin lapsi
-annettiin Merlinille, ja hän vei sen Ector herralle ja antoi pyhän
-miehen kastaa sen ja nimitti sen Arthuriksi. Ja Ector herran vaimo
-rakasti sitä kuin omaa lastansa.
-
-Ei ollut kulunut kahta vuottakaan, kun Uther kuningas sairastui
-ankaraan tautiin, ja kolme päivää ja kolme yötä hän oli puhumatonna.
-Paroonit olivat suuresti suruissaan ja kysyivät Merliniltä, mitä
-olisi paras tehdä.
-
-"Tässä ei mikään lääke auta", Merlin sanoi, "Jumalan tahdon täytyy
-tapahtua. Mutta kuulkaa, paroonit, tulkaa huomenna kaikki Uther
-kuninkaan vuoteen ääreen, Jumala on antava hänen puhua."
-
-Niin seuraavana päivänä Merlin ja kaikki paroonit tulivat kuninkaan
-vuoteen ääreen, ja Merlin sanoi kovalla äänellä Uther kuninkaalle:
-
-"Herra, onko sinun päiviesi päätyttyä poikasi Arthur hallitseva tätä
-valtakuntaa ja kaikkea mitä siihen kuuluu?"
-
-Silloin Uther Pendragon kääntyi ja sanoi niin että kaikki kuulivat:
-
-"Minä annan pojalleni Arthurille Jumalan siunauksen ja omani ja
-pyydän häntä rukoilemaan sieluni edestä ja oikeuden mukaisesti ja
-kunniallisesti kantamaan kruunua, jott'ei hän menettäisi siunaustani."
-
-Ja sen sanottuaan Uther kuningas kuoli.
-
-Mutta Arthur oli vielä vain lapsi, ei kahdenkaan vuotias, ja Merlin
-tiesi ett'ei hänen kuninkaaksi julistamisestaan olisi vielä ollut
-mitään hyötyä. Sillä siihen aikaan oli Englannissa monta mahtavaa
-miestä, jotka koettivat kaikki saada valtakunnan itselleen, ja he
-olisivat ehkä tappaneetkin pikku prinssin. Niin oli maassa kauan
-aikaa riitaa ja taistelua.
-
-Kun useita vuosia oli kulunut, niin Merlin meni Canterburyn
-arkkipiispan luo ja käski häntä lähettämään sanan kaikille
-valtakunnan lordeille ja aseellisille aatelismiehille, että he
-kaikin tulisivat jouluksi Lontooseen, sillä Jumala oli ihmeen kautta
-näyttävä, kuka oikeutta myöden oli oleva valtakunnan kuningas. Niin
-kaikki lordit ja aatelismiehet valmistautuivat matkalle ja saapuivat
-Lontooseen, ja pitkän aikaa ennen joulupäivän valkenemista he
-kokoontuivat suureen pyhän Paavalin kirkkoon rukoilemaan.
-
-Ensimäisen jumalanpalveluksen jälkeen nähtiin kirkkopihassa iso
-neliskulmainen kivi, valkoinen kuin marmori, ja sen keskellä oli
-ikäänkuin jalan korkuinen alasin teräksestä. Siihen oli pistettynä
-kaunis paljastettu miekka ja kultakirjaimilla oli kirjoitettuna
-miekkaan nämä sanat:
-
-_"Kuka ikinä vetää tämän miekan tästä kivestä ja alasimesta, on
-oikeutta myöden koko Englannin kuningas."_
-
-Silloin kaikki kansa ihmetteli ja kertoi sen arkkipiispalle.
-
-Silloin arkkipiispa sanoi:
-
-"Minä käsken teitä pysymään kirkossa ja rukoilemaan vielä Jumalaa; ja
-älköön kenkään koskeko miekkaan, ennenkuin jumalanpalvelus on ohitse."
-
-Sitten kun kaikki rukoukset olivat kirkossa päättyneet niin kaikki
-lordit menivät katsomaan kiveä ja miekkaa. Ja kun he lukivat
-kirjoituksen, niin monet heistä -- ne, jotka tahtoivat tulla
-kuninkaaksi -- koettivat vetäistä miekkaa alasimesta. Mutta ei
-yksikään saanut sitä liikahtamaan.
-
-"Se mies ei ole täällä, joka on vetävä miekan kivestä", arkkipiispa
-virkkoi, "mutta varmasti Jumala on tekevä hänet tunnetuksi. Mutta
-asettakaamme siksi aikaa kymmenen urhoollista ritaria miekkaa
-vartioimaan."
-
-Niin tehtiinkin ja julistettiin, että ken vain tahtoisi, saisi
-koettaa tempaista miekkaa kivestä. Ja uuden vuoden päiväksi paroonit
-määräsivät suuret turnajaiset, joihin kaikki ritarit, jotka tahtoivat
-tjostata taikka turnailla, saisivat ottaa osaa. Näin määrättiin sen
-vuoksi, että lordit ja alempi kansa olisivat pysyneet koolla, sillä
-arkkipiispa uskoi varmasti, että Jumala oli tekevä tunnetuksi, ken
-miekan oli voittava.
-
-
-
-
-Kuinka Arthur kruunattiin kuninkaaksi.
-
-
-Uuden vuoden päivänä kirkonmenojen jälkeen paroonit ratsastivat
-kentälle, toiset tjostaamaan ja toiset turnailemaan, ja niin
-tapahtui, että Ector herra, jolla oli laajoja maatiluksia lähellä
-Lontoota, myöskin tuli turnajaisiin. Ja hänen mukanaan ratsasti hänen
-poikansa Kay herra kasvatusveljensä nuoren Arthurin kanssa.
-
-Heidän ratsastaessaan Kay herra huomasi olevansa ilman miekkaa, sillä
-hän oli jättänyt sen isänsä asuntoon. Ja niin hän pyysi Arthuria sitä
-hakemaan.
-
-"Mielelläni sen teen", Arthur virkkoi, ja ratsasti pois täyttä karkua.
-
-Mutta kun hän saapui taloon, hän ei tavannut ketään, joka olisi
-antanut hänelle miekan, sillä kaikki olivat menneet katsomaan
-turnajaisia. Silloin Arthur suuttui ja sanoi itsekseen:
-
-"Minäpä ratsastan kirkkopihaan ja otan sen miekan, joka on kiveen
-pistettynä, sillä veljeni Kay herra ei mitenkään saa tänäpäivänä olla
-ilman miekkaa."
-
-Kun hän saapui kirkkopihalle, niin hän hyppäsi alas ratsultaan ja
-sitoi sen pylvääseen ja meni telttaan. Mutta hän ei nähnyt siellä
-ainoatakaan ritaria miekkaa vartioimassa, sillä he olivat menneet
-kaikki turnajaisiin. Ja Arthur tarttui miekan kahvaan, ja kiivaasti
-tempaisten hän sen helposti vetäisi kivestä; ja sitten hän hyppäsi
-ratsunsa selkään ja lähti ratsastamaan minkä ennätti, kunnes saavutti
-veljensä Kay herran, jolle hän antoi miekan.
-
-Heti kuin Kay herra sen näki, niin hän tunsi sen Ihmeellisen kiven
-miekaksi, ja hän ratsasti isänsä Ector herran luo ja sanoi:
-
-"Herra, katsokaa, tässä on Ihmeellisen kiven miekka, minusta täytyy
-siis tulla tulla tämän maan kuningas."
-
-Kun Ector herra näki miekan, niin hän käänsi hevosensa ja ratsasti
-kirkolle, ja siellä he kaikki kolme hyppäsivät alas satulasta ja
-menivät kirkkoon, ja Ector herra vannotti poikaansa todenmukaisesti
-kertomaan, kuinka hän oli saanut miekan.
-
-"Veljeltäni Arthurilta", Kay herra virkkoi, "sillä hän sen minulle
-toi."
-
-"Kuinka sinä sait tämän miekan?" Ector herra sanoi Arthurille.
-
-Ja poika kertoi hänelle.
-
-"Nyt ymmärrän", Ector herra virkkoi, "että sinusta täytyy tulla tämän
-maan kuningas."
-
-"Minkä tähden minusta", Arthur virkkoi, "ja mistä syystä?"
-
-"Herra", Ector sanoi, "siitä syystä että Jumala niin tahtoo; sillä
-tuota miekkaa ei olisi saanut vedetyksi kivestä kukaan muu, kuin se,
-joka oikeutta myöden on oleva kuningas. Näytäpä nyt, saatatko pistää
-miekan takaisin sinne missä se oli ja vetää sen jälleen irti."
-
-"Eipä se ole vaikeata", Arthur virkkoi, ja pisti miekan takaisin
-kiveen.
-
-Silloin Ector herra koetti vetää miekkaa, eikä se onnistunut;
-ja Kay herrakin veti sitä kaikista voimistaan, mutta miekka ei
-liikahtanutkaan.
-
-"Koetapa nyt sinä", Ector herra sanoi Arthurille.
-
-"Kas näin", Arthur sanoi ja vetäisi nopsasti miekan kivestä.
-
-Silloin Ector herra ja Kay herra polvistuivat maahan hänen eteensä.
-
-"Voi, minun oma rakas isäni ja veljeni", Arthur virkkoi, "minkä
-tähden te notkistatte minulle polvianne?"
-
-"Ei niin, ei niin, armollinen herrani Arthur, minä en suinkaan ole
-teidän isänne, enkä heimolaisennekaan. Mutta nyt näen, että te olette
-korkeampaa sukua kuin luulinkaan."
-
-Silloin Ector herra kertoi hänelle kaikki, kuinka hän oli ottanut
-hänet kasvatikseen ja kenen käskystä ja kuinka hän oli saanut hänet
-Merliniltä. Ja kun Arthur käsitti, ett'ei Ector ollutkaan hänen
-isänsä, niin hän kävi kovin surulliseksi.
-
-"Tahdotteko olla minun hyvä ja armollinen hallitsijani, kun pääsette
-kuninkaaksi?" ritari kysyi.
-
-"Tottapa tahdon, huonostipa muuten käyttäytyisin", Arthur sanoi,
-"sillä teillehän olen kaikkein suurimmassa kiitollisuuden velassa
-ja hyvälle äiti rouvalleni, teidän vaimollenne, joka on minua
-kasvattanut ja hoitanut kuin omaa lastansa. Ja jos se on Jumalan
-tahto että minusta tulee kuningas, niinkuin te sanotte, niin
-ilmoittakaa minulle vain mitä soisitte minun tekevän, enkä minä ole
-teitä pettävä, Jumala varjelkoon että teidät pettäisin."
-
-"Herra", Ector sanoi, "en pyydä teiltä mitään muuta kuin että
-teette poikani, kasvattiveljenne Kay herran, kaikkien maittenne
-hovimestariksi."
-
-"Niin on tapahtuva", Arthur sanoi, "ja kautta kunniani, kukaan muu ei
-ole sitä virkaa hoitava, niin kauan kuin hän ja minä olemme elossa."
-
-Sitten he menivät arkkipiispan luo ja kertoivat hänelle, kuinka
-miekka oli saatu ja kuka sen oli vetänyt kivestä.
-
-Loppiaisena kaikki paroonit kokoontuivat kirkkopihaan kiven
-ympärille, niin että jokainen joka tahtoi, olisi saanut koettaa
-vetää miekkaa. Mutta ei kukaan muu heistä kaikista kuin Arthur
-saanut miekkaa irti kivestä. Silloin useat heistä kovin suuttuivat
-ja sanoivat, että olisi suuri häpeä heille ja koko maalle, jos
-joutuisivat alhaissukuisen pojan hallittaviksi, sillä vieläkään ei
-kukaan heistä tietänyt, että hän oli kuningas Uther Pendragonin
-poika. Niin he päättivät jättää asian ratkaisun kynttilänpäiväksi,
-joka on toisena päivänä helmikuuta.
-
-Mutta kun kynttilänpäivä tuli ja Arthur yhä vieläkin oli ainoa, joka
-saattoi vetää miekan kivestä, niin he lykkäsivät sen pääsiäiseksi.
-Ja kun pääsiäinen tuli, ja Arthur taas voitti heidät kaikki, niin he
-lykkäsivät sen helluntaiksi.
-
-Silloin arkkipiispa kutsui Merlinin neuvosta kokoon muutamia
-parhaimpia ritareita, joita oli saatavissa -- sellaisia ritareita,
-joista kuningas Uther Pendragon eläessään oli enin pitänyt ja joihin
-hän oli enin luottanut -- ja nämä määrättiin vartioimaan nuorta
-Arthuria yötä ja päivää ja kiellettiin hetkeksikään jättämästä häntä
-yksiksensä, kunnes helluntaijuhla oli tullut.
-
-Kun tuo suuri päivä tuli, niin kaikellaiset miehet yrittivät vielä
-kerran vetää miekkaa kivestä, mutta kenellekään muulle se ei
-onnistunut kuin Arthurille. Kaikkien sinne kokoontuneiden lordien ja
-kaiken kansan edessä hän tempaisi miekan kivestä, ja silloin kaikki
-kansa huusi yhdestä suusta:
-
-"Me tahdomme Arthurin kuninkaaksemme! Me emme salli että häntä enää
-estetään, sillä me näemme kaikki, että se on Jumalan tahto, että hän
-on oleva meidän kuninkaamme, ja joka sitä vastustaa, sen me lyömme
-kuoliaaksi."
-
-Ja sen sanottuaan he kaikki polvistuivat yhtä aikaa, sekä rikkaat
-että köyhät, ja pyysivät anteeksi Arthurilta, että olivat antaneet
-hänen odottaa niin kauan.
-
-Ja Arthur antoi heille anteeksi ja tarttui miekkaan molemmin käsin
-ja laski sen alttarille, jonka vieressä arkkipiispa seisoi, ja niin
-paras siellä olevista miehistä teki hänet ritariksi.
-
-Sitten hän heti kruunattiin, ja hän vannoi lordeillensa ja
-kansallensa, että hän olisi oikeutta harrastava kuningas ja
-hallitsisi oikein ja tunnollisesti siitä päivästä lähtien ja niin
-kauan kuin hän eläisi.
-
-
-
-
-Lujan linnan piiritys.
-
-
-Senjälkeen kun Arthur oli kruunattu kuninkaaksi, tehtiin hänelle
-useita valituksia monesta suuresta vääryydestä, joita oli tehty
-maassa Uther kuninkaan kuoleman jälkeen. Monelta lordilta, ritarilta,
-aatelisrouvalta ja aatelismieheltä oli riistetty heidän maansa.
-Silloin Arthur määräsi, että maat olivat annettavat takaisin niille,
-joiden omat ne olivat olleet. Ja kun se oli tehty ja kaikkien Lontoon
-ympärillä olevien alueiden asiat olivat järjestetyt, niin Arthur
-teki Kay herran Englannin hovimestariksi, Baldwin herran Britannian
-konnetaabeliksi ja Ulfius herran kamariherraksi; ja Brastias herra
-määrättiin Trentin pohjoispuolella olevien maiden hoitajaksi. Suurin
-osa sitä seutua oli silloin kuninkaan vihollisten hallussa, mutta
-muutamassa vuodessa Arthur sai koko pohjoisosan maata valloitetuksi.
-
-Muutamat osat Walesia vastustivat häntä vielä, mutta aikanansa
-hän voitti ne kaikki, niinkuin hän oli voittanut muutkin, jalolla
-miehuudellaan ja Pyöreän pöydän ritarien uljuudella.
-
-Sitten Arthur kuningas meni Walesiin ja kuulutti suuren juhlan
-helluntaiksi sen jälkeen kun hänet oli kruunattu Carleonin
-kaupungissa. Siihen juhlaan tuli monta rikasta ja mahtavaa kuningasta
-suurine ritariseurueineen. Arthur iloitsi heidän tulostaan, sillä
-hän luuli, että kuninkaat ja ritarit olivat tulleet ystävyydessä ja
-kunnioittaakseen häntä hänen juhlassaan, ja sentähden hän iloitsi
-suuresti ja lähetti heille runsaita lahjoja.
-
-Mutta kuninkaat eivät tahtoneet ottaa niitä vastaan, vaan pieksivät
-häpeällisesti lähettiläitä ja sanoivat, ett'ei heitä haluttanut
-ottaa vastaan lahjoja parrattomalta pojalta, joka vielä lisäksi oli
-alhaista sukua. He lähettivät hänelle sanan, ett'eivät he huoli
-hänen lahjoistansa, mutta että he tulevat ja antavat hänelle lahjoja
-terävällä miekalla niskan ja hartioitten väliin. Sen vuoksi he olivat
-sinne saapuneet, sillä häpeällistä oli heidän sallia tuollaisen pojan
-hallita niin jaloa valtakuntaa.
-
-Kun sanansaattajat olivat tuoneet tämän vastauksen Arthur
-kuninkaalle, niin parooniensa neuvosta hän sulkeutui viidensadan
-urhean miehen kanssa lujaan linnaan. Ja kaikki kuninkaat alkoivat
-piirittää häntä, mutta Arthur kuninkaalla oli yllinkyllin ruokavaroja.
-
-Ennenkuin kaksi viikkoa oli kulunut, niin Merlin, tuo suuri tietäjä,
-tuli Carleonin kaupunkiin. Kuninkaat ihastuivat suuresti, kun hänen
-näkivät, ja kysyivät häneltä:
-
-"Minkä tähden tuo Arthur poika on tehty meidän kuninkaaksemme?"
-
-"Herrat", Merlin sanoi, "hän on tehty kuninkaaksemme sentähden,
-että hän on kuningas Uther Pendragonin poika. Ja sanokoon 'ei' kuka
-hyvänsä, niin Arthur on sittenkin oleva kuningas ja voittava kaikki
-vihollisensa, ja ennenkuin hän kuolee, niin hän on kauan aikaa
-ollut koko Englannin kuninkaana ja hallinnut Walesia, Irlantia ja
-Skotlantia ja useampaa valtakuntaa, kuin minä nyt tahdon mainita."
-
-Muutamat kuninkaista ihmettelivät Merlinin sanoja ja uskoivat, että
-niin kävisi kuin hän sanoi; ja muutamat, kuten Orkneyn kuningas Lot,
-nauroivat hänelle, ja toiset taas kutsuivat häntä velhoksi. Mutta
-he kaikki olivat sitä mieltä, että Arthur kuninkaan pitäisi tulla
-keskustelemaan heidän kanssaan, ja he vakuuttivat, että hän saisi
-turvallisesti tulla ja mennä.
-
-Niin Merlin meni Arthur kuninkaan luo ja kertoi hänelle mitä hän oli
-tehnyt ja sanoi, ett'ei hänen pitäisi pelätä, vaan tulla rohkeasti ja
-puhua heidän kanssaan.
-
-"Älkää heitä säästäkö", hän sanoi, "vaan vastatkaa heille niinkuin
-heidän kuninkaansa ja päämiehensä tulee, sillä te olette voittava
-heidät kaikki, joko he sitten tahtovat taikka eivät."
-
-Silloin Arthur kuningas tuli ulos linnastaan, ja hänellä oli kaapunsa
-alla panssaripaita kaksinkertaisesta teräksestä. Ja hänen kanssaan
-kulki Canterburyn arkkipiispa ja Baldwin herra, Kay herra ja Brastias
-herra. Kun hän kohtasi kuninkaat, niin ei silloin häikäilty, vaan
-lausuttiin molemmin puolin voimakkaita sanoja, ja Arthur kuninkaalla
-oli valmiina vastaus kaikkeen mitä he sanoivat, ja hän lausui,
-että jos hän vain saa elää, niin kyllä hän vielä taivuttaa heidän
-niskansa. Kuninkaat lähtivät sentähden raivoissaan pois, ja Arthur
-kuningas palasi linnaansa ja asesti itsensä ja kaikki soturinsa.
-
-"Mitä aiotte tehdä?" Merlin sanoi kuninkaille; "parempi olisi teille,
-että malttaisitte mielenne, sillä ette te täällä pääse voitolle,
-vaikka teitä olisi kymmenen kertaa enemmän."
-
-"Pitäisikö meidän pelästyä untenselittäjän puheista", ilkkui Lot
-kuningas.
-
-Silloin Merlin katosi ja tuli Arthur kuninkaan luo ja käski hänen
-ahdistaa heitä ankarasti. Ja tietäjä neuvoi Arthuria ja sanoi, ett'ei
-hänen heti alussa pitäisi käyttää miekkaansa, jonka hän oli saanut
-ihmeen kautta; vaan vasta sitten kun hän näkisi olevansa suuressa
-vaarassa, hän saisi paljastaa miekan ja tehdä parastansa.
-
-Mutta sillä välin kolmesataa parasta miestä, jotka olivat kuninkaiden
-mukana, menivät Arthurin puolelle, ja se oli hänelle suureksi
-lohdutukseksi. Kaikki hänen soturinsa taistelivat uljaasti, ja
-taistelu raivosi kauheasti. Arthur kuningas itse oli aina etumaisena
-tungoksessa, mutta viimein hänen ratsunsa lyötiin kuoliaaksi hänen
-altaan. Ja samassa Lot kuningas paiskasi Arthur kuninkaan maahan.
-
-Mutta neljä Arthurin ritaria riensi apuun ja asetti hänet taas
-ratsun selkään. Ja silloin hän paljasti miekkansa, ja se hohti niin
-hänen vihollistensa silmissä, että se paistoi kuin neljäkymmentä
-tulisoihtua. Ja sillä tapaa hän karkoitti vihollisensa ja löi monta
-heistä.
-
-Silloin Carleonin asukkaat nousivat taisteluun, aseinaan nuijia ja
-kiviä, ja he kaatoivat monta ritaria. Mutta kuninkaat liittyivät
-niihin ritareihinsa, jotka vielä olivat elossa, ja pakenivat.
-
-Ja Merlin tuli Arthurin luo ja kielsi hänen heitä enempää
-ahdistamasta.
-
-
-
-
-Kuninkaiden taistelu.
-
-
-Juhlan ja turnajaisten jälkeen Arthur tuli Lontooseen ja kutsui
-kaikki parooninsa neuvotteluun. Sillä Merlin oli kertonut hänelle,
-että nuo kuusi kuningasta, jotka olivat sotineet häntä vastaan ja
-jotka hän oli tuhonnut, eivät vitkastelisi kostaakseen hänelle ja
-hänen maalleen. Paroonit eivät osanneet antaa mitään neuvoa, vaan
-sanoivat että he olivat kylliksi voimakkaita taistelemaan.
-
-"Hyvin puhuttu", Arthur sanoi, "minä kiitän teitä rohkeudestanne;
-mutta tahtovatko teistä kaikki ne, jotka minua rakastavat, kuulla
-Merlinin sanoja. Tiedättehän, mitä kaikkea hän on tehnyt minun
-hyväkseni ja että hän tietää paljon asioita, ja kun tapaatte hänet,
-niin toivon että pyydätte hänen antamaan teille kaikkein parhaimman
-neuvonsa."
-
-Kaikki paroonit sanoivat, että he mielellään kuulisivat Merlinin
-neuvoja, ja niin lähetettiin häntä hakemaan.
-
-"Varoitan teitä ajoissa", Merlin virkkoi, "koska teidän vihollistenne
-voimat ovat enentyneet ja he ovat niin taitavia sotureita kuin
-suinkin saattaa olla. He ovat nyt saaneet puolelleen vielä neljä
-kuningasta ja mahtavan herttuan, ja joll'ei meidän kuninkaamme saa
-enemmän ratsumiehiä, kuin on saatavissa hänen oman valtakuntansa
-rajojen sisäpuolelta, niin hänet voitetaan ja lyödään, jos hän ryhtyy
-taisteluun."
-
-"Mitä on tehtävä?", paroonit kysyivät.
-
-"Ilmoitan teille neuvoni", Merlin virkkoi. "Meren tuolla puolen
-on kaksi veljestä, ja he ovat molemmat kuninkaita ja ihmeellisen
-voimallisia miehiä. Toinen on Benwickin kuningas, Ban nimeltään,
-ja toinen Gaulin, se on Ranskan, kuningas Bors. Ja näitä veljeksiä
-vastaan sotii mahtava mies, Claudas kuningas, ja taistelee heidän
-kanssaan eräästä linnasta, ja ankara on viha ja vaino heidän
-välillään. Mutta kun Claudas on sangen rikas, niin hän voi hankkia
-monia taitavia ritareita taistelemaan puolestansa, ja enimmäkseen hän
-pitää noita molempia kuninkaita varsin ahtaalla. Tämä on nyt minun
-neuvoni: että meidän kuninkaamme ja hallitsijamme lähettää Ban ja
-Bors kuninkaille kahden luotettavan ritarin mukana kirjeet, joissa
-hän ilmoittaa, että jos he tahtovat tulla katsomaan Arthuria ja hänen
-hoviansa ja auttaa häntä hänen sodissaan, niin hän vannoo auttavansa
-heitä heidän sodissaan Claudas kuningasta vastaan. No, mitä te nyt
-ajattelette tästä neuvosta?"
-
-"Se on hyvä neuvo", sanoivat kuningas ja paroonit.
-
-Ja niin asia päätettiin kaikessa kiireessä.
-
-Ulfius ja Brastias valittiin sanansaattajiksi, ja he lähtivät matkaan
-hyvin asestettuina ja uljaitten ratsujen selässä. Ja niin he kulkivat
-yli meren ja ratsastivat kohden Benwickin kaupunkia. Silloin eräässä
-kapeassa paikassa yksitoista Claudas kuninkaan ritaria karkasi
-heidän päällensä ja koetti tappaa heidät tai ottaa heidät vangiksi.
-Mutta Ulfius ja Brastias taistelivat heidän kanssaan kaksitellen ja
-voittivat heidät kaikki toisen toisensa jälkeen ja jättivät heidät
-pahoin kolhittuina ja ruhjottuina maahan makaamaan.
-
-Kun he saapuivat Benwickiin, niin sattui niin onnellisesti, että
-molemmat kuninkaat, Ban ja Bors, olivat siellä. Heti kun kuninkaat
-kuulivat, että he olivat Arthurin sanansaattajia, niin nämät ottivat
-heidät mitä sydämellisimmin vastaan, ja kun Ban ja Bors lukivat
-kirjeet, niin sanansaattajat tulivat vieläkin tervetulleemmiksi.
-
-Niin Ulfiusta ja Brastiasta kestitettiin hyvin ja heille annettiin
-kallisarvoisia lahjoja niin paljon kuin jaksoivat kantaa, ja he
-saivat mukaansa sen vastauksen, että molemmat kuninkaat tulisivat
-Arthurin luokse niin kiireesti kuin suinkin saattoivat.
-
-Arthur kuningas riemastui suuresti saadessaan tämän sanoman, ja kun
-aika tuli kuninkaiden saapua, niin hän kuulutti suuren juhlan ja
-meni kymmenen penikulmaa Lontoon ulkopuolelle heitä vastaan. Juhlan
-jälkeen pidettiin komeat turnajaiset, joihin otti osaa seitsemän
-sataa ritaria. Arthur, Ban ja Bors istuivat Canterburyn arkkipiispan
-ja Ector herran (Käyn isän) keralla kultakankaalla verhotussa
-katoksessa ladyen ja aatelisnaisten keralla, nähdäkseen ketkä
-taistelivat parhaiten ja antaakseen arvostelunsa. Ne ritarit, jotka
-voittivat palkintoja, olivat Arthur kuninkaan hoviin kuuluvat Kay
-herra, Lucas herra ja Griflet herra.
-
-Ban ja Bors kuninkaiden avulla Arthur uudestaan voitti ja karkoitti
-nuo yksitoista kuningasta, jotka sotivat häntä vastaan. Ja kun hänen
-vihollisensa olivat lyödyt, niin Ban ja Bors kuninkaat palasivat
-omille mailleen mukanaan kalliita lahjoja. Ja he tekivät Arthurin
-kanssa sellaisen sopimuksen, että jos he tarvitsisivat hänen apuaan
-Claudas kuningasta vastaan, niin he lähettäisivät häntä hakemaan, ja
-jos taas Arthur heitä tarvitsisi, niin tulisi hänen vain lähettää
-heille sana, eivätkä he vitkastelisi.
-
-
-
-
-Turmion ennustus.
-
-
-Ban ja Bors kuninkaiden lähdettyä Arthur ratsasti Carleoniin. Sillä
-sinne oli lähettänyt puolisonsa Orkneyn kuningas Lot, yksi niistä
-kuninkaista, jotka olivat sotineet häntä vastaan. Kuningatar tuli
-suurella komeudella ja loistolla lähettilään tavoin, mutta itse
-asiassa hänen tarkoituksensa oli urkkia Arthurin hovia. Hänen
-mukanaan olivat hänen neljä poikaansa, Gawaine, Gaheris, Agrivaine ja
-Gareth, ja monta muuta ritaria ja ladyä. Vaikka hän oli hyvin ilkeä
-ja kavala, niin hän oli sentään mitä ihanin nainen, ja sentähden
-hän kokonaan voitti Arthur kuninkaan sydämen. Arthur ei tietänyt,
-että tuo kuningatar itse asiassa oli hänen oma sisarpuolensa,
-hänen äitinsä Igrainen tytär, sillä Igraine oli ennen naimistaan
-Uther Pendragonin kanssa ollut erään mahtavan Cornwallin herttuan
-puolisona. Toinen tytär oli Morgan le Fay, joka oli myöskin
-äärettömän ihana ja ilkeä sekä sangen taitava noitakeinoissa.
-
-Lot kuninkaan puoliso viipyi kuukauden Carleonissa ja lähti sitten
-pois, ja hänen mentyään Arthur kuningas näki ihmeellisen unen, joka
-täytti hänen mielensä suurella pelolla. Hän näki unta, että maahan
-tuli korppikotkia ja käärmeitä; ja että ne tappoivat ja hävittivät
-kaiken kansan, ja sitten hän taisteli niitä vastaan ja ne tekivät
-hänelle paljon pahaa ja haavoittivat hänet vaikeasti, mutta viimein
-hän ne surmasi.
-
-Kun kuningas heräsi, niin hän oli sangen surullisella mielellä unensa
-johdosta, ja päästäkseen ajatuksistaan hän lähti useiden ritariensa
-kera metsästämään. Heti metsään saavuttuaan näki kuningas edessään
-ison hirven ja hän ajoi sitä takaa niin kiivaasti, että hänen
-ratsuparkansa vaipui nääntyneenä maahan.
-
-Kun kuningas istui odottamassa toista hevosta, jota muuan hänen
-miehistään oli hakemassa, tuli Merlin hänen luokseen neljäntoista
-vuotiaan pojan muodossa ja tervehtien kuningasta kysyi, miksi hän oli
-niin mietteissään. Arthur vastasi, että hänellä oli kyllä syytä olla
-alakuloinen, ja silloin Merlin saattoi hänet aivan hämmästyksiinsä,
-kun hän tiesi kaikki hänen ajatuksensa ja kertoi kuka hän oli
-ja kaikki mikä häntä koski. Sitten Merlin katosi ja palasi taas
-kahdeksankymmenen vuotiaan ukon haahmossa, ja siinä valepuvussa hän
-taas kysyi kuninkaalta, miksi hän oli niin surullinen.
-
-"Syytä on kyllä ollakseni surullinen", Arthur virkkoi.
-
-Ja hän kertoi vanhukselle unensa ja kuinka tuo kummallinen poika
-oli juuri ollut hänen luonaan ja kertonut hänelle hänen isästään
-ja äidistään ja ilmoittanut asioita, joista ei hänellä ollut
-aavistustakaan. Silloin Merlin sanoi että kaikki, mitä lapsi oli
-hänelle puhunut, oli aivan totta. Ja että hän oli tullut sanomaan,
-että tulevina vuosina moni onnettomuus oli kohtaava maata, sillä Lot
-kuninkaan vaimo oli synnyttävä lapsen, joka koettaisi tuhota Arthurin
-ja kaikki hänen ritarinsa.
-
-"Ken olet sinä", kysyi Arthur, "joka kerrot minulle tällaisia
-uutisia?"
-
-"Minä olen Merlin", sanoi tietäjä, "ja minä olin sekin, joka oli
-täällä pojan muodossa."
-
-"Ah", virkkoi Arthur kuningas, "tepä olette ihmeellinen mies, mutta
-minä ihmettelen suuresti teidän sanojanne, että minun täytyy kuolla
-taistelussa."
-
-"Älkää ihmetelkö", Merlin virkkoi, "sillä se on Jumalan tahto, hän
-rankaisee teitä niiden pahojen tekojen tähden, joita on tehty maan
-päällä. Mutta minä saattaisin murehtia", vanhus lisäsi, "sillä minun
-täytyy kuolla häpeällinen kuolema -- minut pistetään elävänä maan
-sisään, mutta sinä saat kuolla kunniallisen kuoleman."
-
-Kun he siten pakinoivat, tuotiin kuninkaan hevonen ja Arthur nousi
-satulaan, ja Merlin astui toisen hevosen selkään ja he ratsastivat
-Carleoniin.
-
-Se mitä Merlin ennusti omasta kuolemastaan, kävi todellakin toteen.
-Muutamia vuosia myöhemmin tuo suuri tietäjä rakastui erääseen
-hovineitoon nimeltä Nimue, tai kuten muutamat häntä kutsuivat
-"Vivien", joka oli tuntevinaan vastarakkautta Merliniä kohtaan,
-kunnes oli oppinut kaikki ne asiat, joita hän halusi tietää. Merlin
-opetti hänelle kaikki loihdut ja noitakeinot, niin että hän saattoi
-itsekin noitua. Mutta Merlin hullaantui niin rakkaudessaan, ett'ei
-hän tahtonut hetkeksikään laskea Nimueta näkyvistään, ja tuo lady
-lopuksi aivan väsyi hänen hellyyteensä ja tahtoi päästä vapaaksi
-hänestä. Hän pelkäsi Merliniä senvuoksi, että tämä oli tietäjä, eikä
-hän keksinyt mitään keinoa, jolla olisi päässyt hänestä eroon.
-
-Viimein tapahtui että Merlin kerran näytti hänelle ihmeellisen
-kallion, jonka edessä oli suuri kivi, jota saattoi taikakeinoilla
-liikuttaa. Silloin Nimue kavalasti houkutteli Merlinin astumaan
-kallion sisään, saadakseen muka tietää mitä kaikkia ihmeitä siellä
-oli. Mutta kun Merlin oli kallion sisässä, niin hän noitui kiven
-paikoilleen niillä loihduilla, joita Merlin oli hänelle opettanut, ja
-kaikista taikakeinoistaan huolimatta Merlin ei päässyt sieltä ikinä
-ulos. Sitten Nimue pakeni ja jätti Merlinin kallioon.
-
-Siten kävi toteen ennustus Merlinin kohtalosta, ja myöhemmin myöskin
-tapahtui se mitä hän oli ennustanut Arthur kuninkaasta. Sillä Merlin
-sanoi kerran, että se mies, joka tuhoisi Arthurin, syntyisi toukokuun
-ensimäisenä päivänä. Ja niin kuningas noudatti luokseen kaikki ne
-lapset, jotka olivat syntyneet ensimäisenä päivänä toukokuuta. Niiden
-joukossa oli monta lordien ja ladyjen poikaa ja muiden muassa myös
-hänen sisarenpoikansa Mordred, Lot kuninkaan puolison poika. Kaikki
-lapset pantiin laivaan ja lähetettiin pois maasta, ja muutamat olivat
-vain neljän viikon vanhoja. Mutta laiva ajoi karille ja murskaantui,
-ja kaikki lapset hukkuivat, paitsi yksi. Pikku Mordredin heittivät
-aallot rannalle, ja eräs hyvä mies otti hänet hoitoonsa ja kasvatti
-häntä, kunnes hän oli täyttänyt neljätoista vuotta, jolloin hän
-vei hänet hoviin. Mordred oli samoin kuin äitinsäkin sangen ilkeä
-ja kavala ja, niinkuin myöhemmin saamme nähdä, hän saattoi paljon
-kurjuutta Pyöreän pöydän ritarien jaloon joukkoon.
-
-Monet valtakunnan lordit ja paroonit olivat kovin vihoissaan lastensa
-menettämisestä; mutta useat syyttivät enemmän Merliniä kuin Arthuria,
-niin että he pysyivät alallaan, joko sitten pelosta tai rakkaudesta.
-
-
-
-
-Lähteen ritari.
-
-
-Kun Arthur kuningas kuuli Merliniltä, että hänen äitinsä Igraine
-vielä oli elossa, niin hän lähetti häntä kaikessa kiireessä hakemaan.
-Ja kuningatar tulikin ja toi mukanaan tyttärensä Morgan le Fayn, joka
-oli niin ihana nainen kuin olla saattoi. Igraine ei ollut koskaan
-saanut tietää, kuinka oli käynyt sen pienen lapsen, jonka hän oli
-antanut Merlinin huostaan, sillä hän ei ollut koskaan sen jälkeen
-nähnyt lastansa eikä tietänyt edes mikä nimi sille annettiin. Silloin
-Merlin otti kuningasta kädestä ja sanoi: "Tämä on sinun äitisi." Ja
-silloin Arthur sulki äitinsä, Igraine kuningattaren, syliinsä ja
-suuteli häntä, ja he itkivät molemmat toinen toisensa tähden. Ja
-kuningas määräsi pidettäväksi juhlan, joka kesti kahdeksan päivää.
-
-Eräänä päivänä saapui hoviin muuan asemies kuljettaen edessään
-ratsunsa selässä kuolettavasti haavoitettua ritaria. Hän kertoi,
-että metsässä oli muuan ritari, joka oli pystyttänyt teltan lähteen
-partaalle ja kuinka tuo ritari oli surmannut hänen herransa, joka oli
-kelpo ritari; ja hän pyysi että hänen herransa haudattaisiin ja että
-joku ritari kostaisi hänen kuolemansa.
-
-Suuri hälinä nousi hovissa tuon ritarin kuoleman johdosta, jokainen
-tahtoi antaa neuvojaan, ja muuan nuori asemies, Griflet nimeltään,
-joka oli jokseenkin samanikäinen kuin Arthur, tuli kuninkaan luokse
-ja pyysi että tämä tekisi hänet ritariksi.
-
-"Sinä olet vielä liian nuori ja hento", sanoi Arthur, "ottaaksesi
-niin korkean arvon hartioillesi."
-
-"Herra", Griflet virkkoi, "minä rukoilen teitä tekemään minut
-ritariksi."
-
-"Herra, olisi kovin ikävää menettää Griflet", sanoi Merlin, "sillä
-hänestä tulee ylen kelpo mies, kun hän pääsee täysi-ikäiseksi, ja hän
-on oleva teidän luonanne elämänsä loppuun asti."
-
-Niin kuningas teki hänet ritariksi.
-
-"Mutta nyt", hän sanoi, "koska minä olen tehnyt sinut ritariksi, niin
-sinun täytyy antaa minulle lahja."
-
-"Mitä vain tahdotte", Griflet sanoi.
-
-Silloin kuningas otti häneltä lupauksen, että kun hän oli taistellut
-lähteellä ritarin kanssa, niin hän palaisi suoraapäätä hoviin enempiä
-taisteluja etsimättä.
-
-Niin Griflet hyppäsi kiireesti ratsunsa selkään, asetti kilpensä
-paikoilleen ja otti peitsen käteensä ja ratsasti täyttä laukkaa,
-kunnes hän saapui lähteelle. Siellä hän näki komean teltan ja sen
-vieressä seisoi peitteen alla uljas ratsu, hyvin satuloituna ja
-suitsitettuna ja puussa riippui monivärinen kilpi ja iso peitsi.
-Griflet kolhautti kilpeen peitsensä perällä, niin että kilpi putosi
-maahan.
-
-Silloin ritari tuli ulos teltasta ja sanoi: "Hyvä ritari, miksi te
-työnsitte alas minun kilpeni?"
-
-"Siksi että tahdon tjostata teidän kanssanne", sanoi Griflet.
-
-"Parempi on teidän olla tjostaamatta", sanoi ritari, "sillä te olette
-nuori ja vast'ikään ritariksi tehty, eikä teidän voimanne ole mitään
-minun voimieni rinnalla."
-
-"Oli miten oli", Griflet sanoi, "mutta minä tahdon tjostata teidän
-kanssanne."
-
-"En mielelläni siihen suostu", sanoi ritari, "mutta koska minun
-täytyy, niin olen valmis. Mistä te olette?"
-
-"Herra, minä olen Arthurin hovista."
-
-Molemmat ritarit törmäsivät yhteen, niin että Grifletin peitsi
-kalahti kappaleiksi, ja silloin toinen ritari, jonka nimi oli
-Pellinore, syöksi peitsensä läpi Grifletin kilven ja vasemman kupeen,
-niin että peitsi katkesi ja hevonen ja ritari kaatuivat maahan.
-
-Kun Pellinore näki Grifletin makaavan maassa, niin hän hyppäsi
-ratsultaan ja oli hyvin pahoillansa, sillä hän luuli surmanneensa
-hänet. Hän irroitti Grifletin kypärin, jotta tämä olisi saanut
-raitista ilmaa, ja asetti hänet uudestaan ratsun selkään ja sanoi
-että hänellä oli uljas sydän ja että hänestä tulisi ylen kelpo
-ritari, jos hän saisi elää. Niin Griflet herra ratsasti takaisin
-hoviin, jossa nousi suuri suru hänen tähtensä. Mutta hyvien lääkärien
-avulla hän sentään parani.
-
-Arthur kuningas oli kovin kiukuissaan Griflet herran saaman vamman
-tähden, ja hän käski yhden miehistään pitää valmiina hänen ratsuaan
-ja varuksiaan kaupungin ulkopuolella seuraavana aamuna ennen
-päivänkoittoa. Aamulla ennenkuin päivä oli valjennut hän nousi
-ratsulleen ja otti peitsensä ja kilpensä ja käski miehen odottaa,
-kunnes hän palaisi.
-
-Hän ratsasti hiljalleen, kunnes päivä koitti, ja silloin hän näki
-kuinka kolme moukkaa ajoi takaa Merliniä surmatakseen hänet. Kuningas
-ratsasti niitä vastaan ja huusi: "Paetkaa, moukat!" Ja silloin he
-pelästyivät, kun näkivät ritarin, ja pakenivat.
-
-"Voi Merlin", Arthur virkkoi, "täällä sinä olisit joutunut surmasi
-suuhun kaikesta oveluudestasi huolimatta, jollen minä olisi tullut!"
-
-"Enpä suinkaan", Merlin virkkoi, "sillä minä olisin voinut pelastaa
-itseni, jos olisin tahtonut. Mutta sinä olet lähempänä kuolemaasi
-kuin minä, sillä sinä olet menossa kuolemaasi kohden, joll'ei Jumala
-sinua varjele."
-
-Siten pakinoiden he kulkivat ja tulivat lähteelle, jonka partaalla
-tuo komea teltta seisoi. Ja Arthur kuningas näki että siellä istui
-asestettu ritari tuolilla.
-
-"Herra ritari", Arthur virkkoi, "minkä vuoksi sinä oleskelet täällä,
-niin ett'ei yksikään ritari saata kulkea tätä tietä taistelematta
-sinun kanssasi? Minä neuvon sinua luopumaan tästä tavasta."
-
-"Tätä tapaa minä olen käyttänyt", Pellinore sanoi, "ja tahdon sitä
-käyttää, kieltäköön kuka tahansa. Ja jos jotakuta suututtaa minun
-tapani, niin parantakoon sen kuka tahtoo."
-
-"Minä tahdon parantaa sen", virkkoi Arthur.
-
-"Se ei onnistu", sanoi Pellinore.
-
-Ja hän nousi nopeasti ratsulleen, asetti paikoilleen kypärinsä ja
-otti peitsensä. He törmäsivät niin rajusti toinen toisensa kilpiä
-vastaan, että heidän peitsensä katkesivat. Silloin Arthur paljasti
-äkkiä miekkansa.
-
-"Antakaahan olla", ritari virkkoi, "kauniimpaa on meidän molempien
-rynnistää vielä kerran terävillä peitsillä toisiamme vastaan."
-
-"Niinpä niinkin", vastasi Arthur, "jos minulla olisi enemmän peitsiä."
-
-"Minulla on kyllä", Pellinore sanoi.
-
-Asemies tuli ja toi kaksi oivallista peistä, ja taas ritari ja
-kuningas rynnistivät kaikista voimistaan toisiaan vastaan, niin että
-molemmat peitset katkesivat. Silloin Arthur tarttui miekkaansa.
-
-"Älkäähän vielä", sanoi ritari, "te olette taitavin tjostaaja, jonka
-minä olen tavannut, ja ritariuden korkean arvon tähden pyydän teitä
-vielä kerran tjostaamaan kanssani."
-
-"Olkoon menneeksi", Arthur virkkoi.
-
-Silloin tuotiin kaksi vielä suurempaa peistä, ja kumpikin ritari otti
-yhden ja he syöksyivät yhteen, niin että Arthurin peitsi kalahti
-kappaleiksi. Mutta Pellinore antoi hänelle niin voimakkaan iskun
-keskelle kilpeä, että sekä ratsu että mies kaatui maahan. Silloin
-Arthur paljasti kiukkuisesti miekkansa ja sanoi: "Minä koettelen
-sinun voimiasi, herra ritari, jalkaisin, sillä minä olen kadottanut
-kunniani ratsun selässä", ja hän syöksyi paljastetuin miekoin häntä
-kohden.
-
-Kun Pellinore sen näki, niin hän hyppäsi myöskin satulasta, sillä
-hänen mielestään ei ollut kunniallista antaa ritarin olla niin
-epäedullisessa asemassa, itse olla ratsun selässä, kun toinen
-taistelee jalkaisin. Silloin alkoi kiivas ottelu, iskuja saatiin ja
-annettiin molemmin puolin, kunnes kenttä oli kosteana hurmeesta. He
-taistelivat kauan, lepäsivät ja alkoivat taas ottelun. Viimein he
-molemmat iskivät miekkansa yhteen, mutta Pellinoren miekka katkaisi
-Arthurin miekan kahtia, ja se suututti kovin kuningasta.
-
-Silloin ritari sanoi Arthurille:
-
-"En tiedä annanko sinun jäädä elämään vai surmaanko sinut. Mutta
-jollet sinä antaudu ja tunnusta itseäsi voitetuksi ja pelkuriksi,
-niin sinun pitää kuoleman."
-
-"Kuolema on tervetullut, tulkoon koska tahansa", Arthur kuningas
-sanoi, "mutta antautua sinulle pelkurina: ennemmin kuolen, kuin niin
-häpäisen itseni." Ja hän ryntäsi Pellinoren kimppuun ja paiskasi
-hänet maahan ja tempasi kypärin hänen päästänsä.
-
-Kun ritari tunsi sen, niin hän pelästyi kovin, vaikka hän olikin iso
-ja vahva mies. Mutta hän sai Arthurin nopeasti allensa ja riisti
-kypärin hänen päästään ja aikoi katkaista hänen kaulansa.
-
-Mutta silloinpa ilmestyi Merlin ja sanoi:
-
-"Ritari, pidätä kätesi, sillä jos sinä surmaat tuon ritarin, niin
-sinä syökset tämän valtakunnan suurimpaan turmioon, missä mikään
-valtakunta koskaan on ollut. Sillä tämä ritari on korkeampi arvoltaan
-kuin sinä luuletkaan."
-
-"Kuka hän sitten on?" kysyi Pellinore.
-
-"Arthur kuningas."
-
-Silloin Pellinore olisi surmannut itsensä, sillä hän pelkäsi
-kuninkaan vihaa, ja hän nosti miekkansa. Mutta Merlin pani hänet
-lumoukseen, niin että hän vaipui raskaaseen uneen.
-
-
-
-
-Excalibur miekka.
-
-
-Vaivutettuaan Pellinoren taikauneen Merlin nosti pystyyn Arthur
-kuninkaan ja ratsasti pois Pellinoren ratsulla.
-
-"Voi, mitä sinä olet tehnyt, Merlin", Arthur sanoi, "surmasitko sinä
-tuon kelpo ritarin taikakeinoillasi? Ei ole maan päällä toista niin
-kunnianarvoisaa ritaria kuin hän, ja minä luopuisin mieluummin koko
-vuoden tuloista, kuin antaisin hänen kuolla."
-
-"Älkää huolehtiko", Merlin sanoi, "sillä hänellä on vähemmän hätää
-kuin teillä. Hän on vain unessa ja herää ennenkuin kolme tuntia on
-kulunut. Ei eläkään maan päällä oivallisempaa ritaria kuin hän, ja
-täst'edes hän tekee teille suuria palveluksia. Hänen nimensä on
-Pellinore, ja hän on saava kaksi poikaa, joista tulee ylen kelpo
-miehiä: Walesin Percival ja Walesin Lamerack."
-
-Jätettyään Pellinoren, Arthur kuningas ja Merlin saapuivat erään
-erakon luo, joka oli hyvä mies ja taitava parannustaidossa. Hän hoiti
-niin huolellisesti kuninkaan haavoja, että ne kolmessa päivässä
-kokonaan paranivat, ja Arthur kykeni jatkamaan matkaansa Merlinin
-kera. Silloin heidän ratsastaessaan Arthur sanoi: "Minulla ei ole
-miekkaa."
-
-"Ei ole väliä", Merlin sanoi, "tässä on lähellä miekka, joka tulee
-teidän omaksenne, jos minä vain sen saan käsiini."
-
-Niin he ratsastivat kunnes saapuivat eräälle järvelle, joka oli leveä
-ja kirkasvetinen. Ja järven keskellä Arthur näki valkoiseen samettiin
-verhotun käsivarren, joka piti kaunista miekkaa kädessään.
-
-"Katsokaa", Merlin sanoi, "tuolla on miekka, josta minä puhuin."
-
-Silloin he näkivät neidon soutavan järven poikki.
-
-"Mikä neito tuo on?" kysyi Arthur.
-
-"Se on Järven neito", Merlin sanoi, "ja tuossa järvessä on kallio ja
-sen sisässä on ihanin asunto kuin olla saattaa maan päällä ja se on
-koristettu kalleilla koristuksilla. Tuo neito tulee kohta luoksenne,
-puhukaa silloin hänelle kauniisti, niin että hän antaa teille tuon
-miekan."
-
-Silloin juuri neito tuli Arthurin luo ja tervehti häntä, ja Arthur
-vastasi neidon tervehdykseen.
-
-"Neito", Arthur sanoi, "mitä miekkaa tuo käsivarsi tuolla kannattelee
-veden päällä? Soisinpa että se olisi minun, sillä minulla ei ole
-miekkaa."
-
-"Arthur herra kuningas", sanoi neito, "se miekka on minun; sen nimi
-on Excalibur, joka merkitsee niin paljo kuin _'Leikkaa terästä'_. Jos
-lupaatte antaa minulle lahjan, kun sitä teiltä pyydän, niin saatte
-tuon miekan."
-
-"Kautta kunniani", sanoi Arthur, "saatte minkä lahjan vain tahdotte."
-
-"Hyvä", sanoi neito, "astukaa tuohon veneesen ja soutakaa miekan
-luo ja ottakaa se ja sen huotra mukaanne, ja minä tulen pyytämään
-lahjaani, kun aikani tulee."
-
-Niin Arthur kuningas ja Merlin hyppäsivät ratsuiltaan ja sitoivat ne
-kahteen puuhun ja astuivat veneesen, ja kun he saapuivat miekan luo
-jota käsi kannatteli, niin Arthur tarttui miekkaan kahvasta ja nosti
-sen veneesen ja vei sen mukanaan. Ja käsivarsi ja käsi katosi veden
-alle, ja niin he soutivat rantaan ja ratsastivat pois.
-
-Sitten Arthur kuningas katseli miekkaa ja kehui sitä ylen hyväksi.
-
-"Kumpiko mielestänne on parempi, miekkako vai huotra?" kysyi Merlin.
-
-"Minusta miekka on parempi", vastasi Arthur.
-
-"Te olette kerrassaan ymmärtämätön", Merlin virkkoi, "sillä huotra
-on kymmenen miekan arvoinen. Kun teillä on huotra mukananne, niin
-ette menetä tippaakaan verta, vaikka olisitte kuinka vaikeasti
-haavoitettu. Pitäkää sentähden huotraa aina huolellisesti
-huostassanne."
-
-Niin he palasivat Carleoniin ja Arthur kuninkaan ritarit ihastuivat
-ikihyviksi, kun taas hänet näkivät. Kun he kuulivat hänen
-seikkailuistaan, niin he ihmettelivät, että hän sillä tapaa antautui
-vaaroihin ypö yksinään. Mutta kaikki kunnon miehet sanoivat, että
-oli hauskaa olla sellaisen päällikön käskettävänä, joka antautui
-seikkailuihin aivan kuin tavallinen halpa ritari.
-
-Vähän aikaa senjälkeen Merlin taas varoitti Arthur kuningasta
-pitämään tarkkaa huolta Excalibur miekan huotrasta, sillä niin
-kauan kuin se oli hänellä, ei hän menettäisi tippaakaan verta,
-vaikka hänet haavoitettaisiin kuinka vaikeasti tahansa. Varmemmaksi
-vakuudeksi Arthur silloin uskoi miekan ja huotran sisarensa Morgan
-le Fayn huostaan. Mutta Morgan le Fay oli viekas ja kavala nainen.
-Hän rakasti muuatta ritaria enemmän kuin puolisoansa Uriens
-kuningasta tai veljeänsä Arthur kuningasta, ja hän keksi viekkaan
-keinon, jolla hän saisi heidät molemmat surmatuksi. Sitten hän aikoi
-mennä naimisiin tuon ritarin, Accolon herran kanssa, ja asettaa
-hänet Arthur kuninkaan sijaan valtaistuimelle, jolloin hänestä
-itsestään tulisi koko valtakunnan kuningatar. Senvuoksi hän valmisti
-taikakeinoillaan toisen huotran, joka oli aivan samallainen kuin
-Excaliburin huotra, ja antoi sen sitten Arthurille, kun tämä lähti
-taistelemaan. Mutta Excaliburia ja sen huotraa hän säilytti Accolon
-herraa varten.
-
-
-
-
-Pyöreä pöytä.
-
-
-Kun Arthur oli ollut muutamia vuosia kuninkaana ja taistellut
-vihollisiaan vastaan ja voittanut useat niistä, niin hänen parooninsa
-alkoivat pitää huolta, että hän ottaisi itselleen puolison, ja niin
-hän tapansa mukaan meni neuvottelemaan Merlinin kanssa.
-
-"Se on oikein", Merlin sanoi, "sillä niin hyvän ja jalon miehen kuin
-te ei pidä jäädä ilman vaimoa. Onko ketään, jota rakastatte enemmän
-kuin muita?"
-
-"On", Arthur kuningas sanoi, "minä rakastan Guinevereä, Cameliardin
-kuninkaan Leodegrancen tytärtä. Leodegrance pitää huoneessaan
-Pyöreätä pöytää, jonka hän sai isältäni Utherilta, ja tämä neito
-on kaunein ja jaloin kaikista, joita olen nähnyt tai koskaan nähdä
-saatan."
-
-"Herra", sanoi Merlin, "mitä kauneuteen tulee niin hän on kyllä
-kaikkein ihanimpia. Mutta joll'ette rakastaisi häntä niin suuresti
-kuin rakastatte, niin saattaisin löytää teille toisen neidon, niin
-kauniin ja hyvän, että te häneen mielistyisitte -- joll'ei teidän
-sydämenne jo olisi kiintynyt. Mutta kun miehen sydän on kiintynyt,
-niin vaikea on enää kääntyä takaisin."
-
-"Se on totta", Arthur sanoi.
-
-Sitten Merlin varoitti kuningasta, ettei olisi viisasta naida
-Guinevereä. Merlinillä oli ennustuksen lahja ja hän tiesi että
-jos tuo naimisliitto tehtäisiin, niin siitä syntyisi paljon
-onnettomuutta. Mutta ei mikään voinut saada kuningasta luopumaan
-aikeestaan. Niin Merlin vei sanan Leodegrancelle, joka ilostui
-suuresti.
-
-"Ne ovat parhaimpia sanomia mitä koskaan olen saanut", hän sanoi,
-"että niin jalo ja ylevä kuningas tahtoo naida tyttäreni. Mitä
-maihini tulee, niin antaisin ne hänelle kaikki, jos luulisin sen
-olevan hänelle mieleen, mutta hänellä on maita kylliksi, hän ei
-tarvitse enempää. Sen sijaan annan hänelle lahjan, joka miellyttää
-häntä paljo enemmän. Annan hänelle Pyöreän pöydän, jonka sain Uther
-Pendragonilta, ja kun kaikki paikat ovat täytetyt, niin siinä on
-ritareita sata ja viisikymmentä. Ja sata hyvää ritaria minulla on
-itselläni, mutta viisikymmentä puuttuu, sillä niin moni on minun
-aikanani surmansa saanut."
-
-Niin Leodegrance kuningas antoi tyttärensä Merlinille ja Pyöreän
-pöydän ja nuo sata ritaria. Ja he ratsastivat kuninkaallisessa
-loistossa ja komeudessa yli maiden ja vesien, kunnes saapuivat
-lähelle Lontoota.
-
-Kun Arthur kuningas kuuli että Guinevere oli tulossa ja nuo sata
-ritaria Pyöreän pöydän keralla, niin hän riemuitsi suuresti heidän
-tulostaan ja siitä kalliista lahjasta.
-
-"Tämä ihana lady on ylen tervetullut minun luokseni", hän sanoi,
-"sillä minä olen häntä kauan rakastanut, ja sentähden ei mikään minua
-niin ilahuta. Ja nuo ritarit ja Pyöreä pöytä miellyttävät minua
-enemmän kuin suuret ja kalliit aarteet."
-
-Ja kuningas käski kaikessa kiireessä ruveta valmistamaan häitä ja
-kruunajaisia, jotta ne saataisiin niin komeiksi kuin vain ajatella
-saattoi. Ja hän käski Merlinin mennä ja hakea viisikymmentä jalointa
-ja arvokkainta ritaria ja täyttää vapaat paikat Pyöreän pöydän
-ääressä.
-
-Ennen pitkää Merlin löysikin sellaisia ritareita, niin että
-kahdeksankolmatta paikkaa tuli täytetyksi, mutta enempää hän ei
-voinut löytää.
-
-Sitten noudettiin Canterburyn arkkipiispa ja hän siunasi istuimet
-suurella loistolla ja hartaudella, ja nuo kahdeksankolmatta ritaria
-istuutuivat paikoilleen.
-
-Kun se oli tehty, sanoi Merlin:
-
-"Jalot herrat, teidän täytyy kaikkien nousta ja tulla osoittamaan
-kunnioitustanne Arthur kuninkaalle." Ja niin he nousivat ja
-kunnioittivat häntä.
-
-Ja kun he olivat menneet, niin Merlin huomasi että jokaisessa
-istuimessa oli kultakirjaimilla sen ritarin nimi, joka oli siinä
-istunut. Mutta kaksi paikkaa oli tyhjänä.
-
-Kohta senjälkeen saapui nuori Gawaine, Orkneyn kuninkaan Lotin poika,
-ja pyysi lahjaa kuninkaalta.
-
-"Pyydä", kuningas sanoi, "ja minä annan sinulle."
-
-"Herra, minä pyydän että te tekisitte minut ritariksi sinä päivänä,
-jona otatte Guineveren avioksi."
-
-"Teen sen mielelläni", Arthur kuningas sanoi, "ja tahdon osoittaa
-teille kaikkea kunniaa, minkä voin, koska te olette minun nepaani."
-
-Niin kuningas teki Gawainen hääjuhlassaan ritariksi ja samalla kertaa
-hän myöskin ritaroi Pellinore kuninkaan pojan, jalon ja uljaan
-nuorukaisen, jonka nimi oli Tor.
-
-Sitten Arthur kuningas kysyi Merliniltä, mikä oli syynä siihen, että
-Pyöreän pöydän istuinten joukossa oli kaksi paikkaa tyhjänä.
-
-"Herra", sanoi Merlin, "niillä paikoilla ei ole istuva ketkään
-muut kuin kaikista mainehikkaimmat ja jaloimmat. Ja Vaarallisella
-istuimella on istuva vain yksi, ja jos joku muu uskaltaa siihen
-asettua, niin tuho hänet perii. Ja sillä, joka siinä on istuva, ei
-ole vertaista oleva."
-
-Niin sanoen Merlin otti Pellinore kuningasta kädestä ja vei hänet
-molempien tyhjien tuolien ja Vaarallisen istuimen luo ja sanoi
-kaikkien kuullen ja syvään kumartaen:
-
-"Tämä on teidän paikkanne ja parhaiten kaikista täällä olevista te
-sen ansaitsette."
-
-Silloin Gawaine herra vihastui suuresti ja sanoi veljelleen
-Gaherisille:
-
-"Tuo ritari on asetettu suureen kunniaan ja se suututtaa minua
-kovasti, sillä hän surmasi meidän isämme, Lot kuninkaan. Sen vuoksi
-minä tahdon surmata hänet tällä miekalla, joka minulle lähetettiin ja
-joka on ylen terävä."
-
-"Älkää sitä nyt tehkö", Gaheris sanoi, "sillä minä olen vasta
-asemies. Mutta kun minut on tehty ritariksi, niin minä kostan
-hänelle. Ja sentähden, veljeni, on parasta että te odotatte toiseen
-aikaan, että saisimme hänet pois hovista, sillä jos me surmaisimme
-hänet täällä, niin me häiritsisimme tätä jaloa juhlaa."
-
-"Tahdon tehdä niinkuin te sanotte", virkkoi Gawaine.
-
-Sitten valmistui tuo jalo juhla, ja Camelotissa vihittiin kuningas
-suurilla juhlallisuuksilla Guinevereen pyhän Tapanin kirkossa.
-
-Sitten kuningas antoi kaikille ritareillensa lahjoja, ja niille,
-jotka eivät olleet rikkaita, hän antoi tiluksia ja teroitti heidän
-mieleensä ett'eivät koskaan ketään loukkaisi tai tappaisi ja että
-he aina pakenisivat petosta. Ja ett'eivät he millään muotoa olisi
-julmia, vaan armahtaisivat niitä, jotka pyytävät armoa, taikka muuten
-he menettäisivät ikipäiviksi kunniansa ja Arthur kuninkaan suosion;
-ja että he aina auttaisivat ladyjä ja neitejä ja aatelisnaisia
-kuoleman rangaistuksen uhalla. Ja myös ett'ei kenkään saanut ryhtyä
-väärään taisteluun, ei kenenkään käskystä eikä tämän maailman
-hyvyyden tähden.
-
-Tämän vannoivat kaikki Pyöreän pöydän ritarit, sekä nuoret että
-vanhat. Ja joka vuosi he uudistivat valansa korkeana helluntaijuhlana.
-
-
-
-
-Taikalaivan ihmeellinen seikkailu.
-
-
-Eräänä päivänä tapahtui, että Arthur oli metsästämässä useiden
-ritariensa kanssa suuressa metsässä. Kuningas itse, Gaulin Accolon
-ja Uriens kuningas, Morgan le Fayn puoliso, ajoivat takaa komeata
-hirveä ja heidän ratsunsa olivat niin nopsat että he tovin perästä
-olivat kymmenen penikulmaa edellä kumppaneistaan. Ankarasta ajosta
-nääntyneinä heidän ratsunsa viimein vaipuivat maahan, mutta yhä he
-näkivät edessään hirven, joka näytti aivan uupuneelta.
-
-"Mitä nyt teemme?", Arthur kuningas sanoi, "me olemme aika pulassa."
-
-"Käykäämme jalkaisin", sanoi Uriens kuningas, "kunnes kohtaamme
-jonkin asumuksen."
-
-Silloin he näkivät hirven makaavan leveän järven rannalla ja koirat
-olivat sen saavuttaneet, ja Arthur kuningas puhalsi torvellaan merkin
-että otus oli kaatunut.
-
-Sitten hän katseli ympärilleen ja näki edessään järvellä pienen
-laivan, joka oli aina veden rajaan asti verhottuna silkillä. Ja laiva
-tuli suoraan heitä kohden ja laski rannan hietikolle. Arthur kuningas
-meni rantaan ja kurkisti laivaan, mutta ei nähnyt siinä ainoatakaan
-maallista olentoa.
-
-"Tulkaa", sanoi Arthur kuningas, "menkäämme katsomaan, mitä tuossa
-laivassa oikein on."
-
-Niin he kaikki kolme astuivat laivaan ja näkivät että se oli
-runsaasti koristettu silkkikankaalla. Mutta sitten kaikki pimeni
-ja he näkivät yht'äkkiä ympärillään laivan kaikilla kulmilla
-satoja soihtuja, jotka valaisivat kirkkaasti. Ja samassa ilmestyi
-kaksitoista ihanaa impeä, jotka tervehtivät polviaan notkistaen
-Arthur kuningasta ja kutsuivat häntä nimeltään ja sanoivat että
-hän oli sangen tervetullut, ja että he kestitsisivät häntä miten
-parhaiten taitaisivat. Kuningas kiitti heitä kohteliaasti.
-
-Neidot veivät kuninkaan ja hänen molemmat toverinsa kauniiseen
-huoneesen, jossa oli pöytä runsaasti katettuna kaikilla hyvillä
-tavaroilla; ja siellä heille tarjottiin kaikellaisia viinejä ja
-ruokia, mitä he vain saattoivat ajatella, ja se ihmetytti suuresti
-kuningasta, sillä hän ei ollut koskaan eläessään syönyt parempaa
-ateriaa.
-
-Kun he olivat syöneet kyllikseen, niin Arthur kuningas vietiin
-toiseen huoneeseen, joka oli kauniimmin koristettu kuin hän koskaan
-oli nähnyt. Ja samaten palveltiin Uriens kuningasta, ja Accolon
-herra vietiin kolmanteen huoneeseen, joka myös oli ylen ihanasti
-koristettu. Ja niin he menivät iloissaan maata ja vaipuivat heti
-uneen.
-
-Mutta herätessään aamulla Uriens kuningas huomasi olevansa
-Camelotissa puolisonsa Morgan le Fayn luona, ja se hämmästytti häntä
-suuresti, sillä edellisenä iltana hän oli ollut kahden päivän matkan
-päässä Camelotista.
-
-Ja kun Arthur kuningas heräsi, niin hän huomasi olevansa pimeässä
-tyrmässä ja kuuli ympärillään monen onnettoman ritarin vaikerruksia.
-
-"Keitä te olette, jotka niin valitatte?" Arthur kuningas sanoi.
-
-"Meitä on täällä kaksikymmentä ritaria vankina", he sanoivat, "ja
-useat meistä ovat maanneet täällä seitsemän vuotta, ja toiset
-kauemman ja toiset vähemmän aikaa."
-
-"Mistä syystä?" kysyi Arthur.
-
-"Saatte kuulla", ritarit sanoivat.
-
-"Tämän linnan lordi on Damas herra nimeltään ja hän on kavalin
-ritari mitä olla saattaa ja täynnä petosta, ja suurin konna, mitä
-milloinkaan on elänyt. Hänellä on nuorempi veli, hyvä ja uljas
-ritari, nimeltä Ontzlake herra, ja vanhempi veli, tämä Damas
-petturi, ei tahdo antaa hänelle hänen perintö-osaansa, paitsi mitä
-Ontzlake herra omalla uljuudellaan on saanut pidetyksi hallussaan.
-Nuoremmalla veljellä on sangen kaunis ja rikas kartano, ja siinä hän
-asuu kaikessa kunniassa ja on kaiken kansan rakastama, mutta Damas
-herraa vihaavat kaikki, sillä hän on ilman sääliä ja suuri konna. He
-ovat käyneet kauan sotaa keskenään, mutta Ontzlake on aina voiton
-puolella; ja hän tarjoutuu tarjoutumistaan taistelemaan Damas herran
-kanssa perinnöstä mies miestä vastaan, taikka joll'ei tämä tahdo itse
-taistella, niin saa hän hankkia jonkun ritarin taistelemaan edestänsä.
-
-"Siihen Damas herra suostuikin, mutta hän on niin vihattu, ett'ei
-kukaan ritari tahdo taistella hänen puolestansa. Senvuoksi Damas
-on joka päivä ritareineen väijymässä ja hyökkää kaikkien ritarien
-kimppuun, jotka retkillänsä joutuvat näille maille, ja vie heidät
-tyrmäänsä. Ja monta kunnon ritaria, luvultaan yksitoista, on kuollut
-nälkään tässä tyrmässä. Jos vain yksi meistä, jotka olemme täällä,
-olisi tahtonut taistella hänen veljensä Ontzlake herran kanssa,
-niin hän olisi laskenut meidät vapaiksi, mutta kun tuo Damas on
-niin viekas ja kavala, niin me emme ikinä tahdo taistella hänen
-puolestansa. Ja me olemme niin nälän heikontamia, että me tuskin
-voimme pystyssä pysyä."
-
-"Jumala armossaan teidät pelastakoon", sanoi Arthur.
-
-Silloin juuri tuli muuan neito Arthurin luo ja sanoi: "Mitä kuuluu?"
-
-"En tiedä", Arthur virkkoi.
-
-"Herra, jos te tahdotte taistella minun isäntäni puolesta, niin
-teidät lasketaan vapaaksi, muuten ette ikinä pääse täältä elävänä."
-
-"Se on kovaa", Arthur sanoi, "mutta ennemmin tahdon taistella ritaria
-vastaan kuin kuolla vankeudessa. Mutta vain sillä ehdolla, että minä
-saan vapauteni, ja kaikki nämä vangit, lähden minä taisteluun."
-
-"Niin on tapahtuva", sanoi neito.
-
-"Minä olen valmis", sanoi Arthur, "jos minulla vain olisi ratsu ja
-varukset."
-
-"Teiltä ei ole mitään puuttuva", neito vastasi.
-
-"Minusta näyttää, neito, niinkuin olisin nähnyt teidät Arthurin
-hovissa."
-
-"Ette suinkaan", neito sanoi, "minä en ole koskaan ollut siellä, minä
-olen tämän linnan herran tytär."
-
-Mutta hän valehteli, sillä hän oli yksi Morgan le Fayn neidoista.
-
-Sitten hän meni joutuisasti Damas herran luokse ja kertoi, että
-Arthur tahtoi taistella hänen edestänsä, ja niin tämä lähetti
-hakemaan Arthuria. Ja kun Arthur saapui, niin hän oli niin kaunis ja
-ylevä, että kaikki ritarit, jotka hänen näkivät, sanoivat että olisi
-sääli, jos moinen ritari kuolisi vankeudessa.
-
-Sitten hän ja Damas herra sopivat, että hän taistelisi Damas herran
-edestä sillä ehdolla, että kaikki muut ritarit pääsisivät vapaiksi.
-Damas herra vannoi Arthurille, että se tapahtuisi, ja Arthur
-puolestaan vannoi taistelevansa niin kauan kuin pystyssä pysyisi.
-
-Silloin kaikki kaksikymmentä ritaria tuotiin saliin pimeästä tyrmästä
-ja laskettiin vapaiksi. Ja niin he kaikki jäivät katsomaan taistelua.
-
-
-
-
-Morgan le Fayn kavaluus.
-
-
-Palatkaamme nyt Gaulin Accoloniin, joka oli Arthurin ja Uriens
-kuninkaan mukana, kun nämä menivät taikalaivaan nukkumaan.
-
-Kun hän heräsi, niin hän huomasi olevansa syvän kaivon partaalla,
-vain muutamia tuumia sen reunasta, suuressa hengen vaarassa.
-Kaivosta kohosi hopeaputki ja putkesta suihkusi vettä korkealle
-marmorialtaaseen.
-
-Kun Accolon herra näki sen, niin hän sanoi:
-
-"Taivas varjelkoon minun herraani Arthur kuningasta ja Uriensia,
-sillä nuo laivan neidot ovat pettäneet meidät. He olivat paholaisia,
-eivätkä naisia, ja jos minä vain hengissä suoriudun tästä
-onnettomasta seikkailusta, niin surmaava olen minä kaikki kavalat
-noitaneidot, missä ikinä heitä tapaan."
-
-Silloin tuli hänen luokseen kääpiö, jolla oli suuri suu ja litteä
-nenä, ja hän tervehti Accolon herraa ja sanoi, että hän tuli Morgan
-le Fayn luota.
-
-"Hän tervehtii teitä ja pyytää teitä olemaan rohkealla mielellä,
-sillä huomenna kello yhdeksän aikaan te olette taisteleva erään
-ritarin kanssa ja senvuoksi hän lähettää teille tässä Arthurin
-miekan, Excaliburin, ja huotran. Hän pyytää teitä, jos häntä
-rakastatte, taistelemaan viimeiseen asti ja ilman sääliä, aivan
-niinkuin hänelle lupasitte, kun hänen kanssaan salaisesti
-keskustelitte. Ja siitä neidosta, joka tuo hänelle sen ritarin pään,
-jonka kanssa te taistelette, siitä hän tekee kuningattaren."
-
-"Kyllä ymmärrän mitä tarkoitatte", Accolon sanoi. "Ja minä olen
-pitävä lupaukseni, koska minulla on tämä miekka. Sulkekaa minut
-armollisen kuningattareni suosioon ja sanokaa hänelle, että olen
-tekevä kaikki mitä olen hänelle luvannut, taikka muutoin olen
-kuoleva. Nytpä ymmärrän", hän lisäsi, "että Morgan le Fay on tehnyt
-kaikki nämä taiat tuon taistelun tähden?"
-
-"Siitä saatte olla varma", sanoi kääpiö.
-
-Sitten tuli hänen luokseen ritari ja lady ja kuusi asemiestä. Ja
-ritari tervehti Accolon herraa, ja pyysi häntä tulemaan kartanoonsa
-lepäämään. Se ritari oli Ontzlake herra, Damas herran veli, jonka
-kanssa Arthur kuningas jo oli Damas herralle luvannut taistella. Niin
-Accolon nousi joutilaan ratsun selkään ja ratsasti ritarin keralla
-kauniiseen kartanoon, jonka vieressä oli luostari, ja siellä häntä
-kestittiin hyvin.
-
-Sillävälin oli Damas herra lähettänyt veljelleen sanan, että tämä
-olisi valmis seuraavana päivänä kello yhdeksän aikaan ja saapuisi
-taistelukentälle taistelemaan erään ritarin kanssa, sillä hän oli
-löytänyt kelpo ritarin, joka oli kaikin puolin valmis taistelemaan.
-Kun tämä sanoma saapui Ontzlake herralle, niin hän kävi hyvin
-levottomaksi, sillä häntä oli jo haavoitettu peitsellä molempiin
-reisiin, mutta vammoistaan huolimatta hän aikoi taistella. Mutta
-kun Accolon herra kuuli taistelusta ja kuinka Ontzlake herra oli
-haavoitettu, niin hän sanoi, että hän tahtoi taistella hänen
-edestänsä, koska Morgan le Fay oli lähettänyt hänelle Excaliburin
-ja huotran, että hän taistelisi tuon ritarin kanssa seuraavana
-aamuna. Silloin Ontzlake herra riemastui suuresti ja kiitti kaikesta
-sydämestään Accolon herraa siitä että tämä tahtoi tehdä niin paljo
-hänen hyväksensä.
-
-Seuraavana aamuna, kun Arthur kuningas oli noussut ratsunsa selkään
-ja oli valmis lähtemään taistelukentälle, tuli hänen luokseen neito,
-joka antoi hänelle Excaliburin kaltaisen miekan ja huotran ja sanoi:
-
-"Morgan le Fay lähettää teille tässä teidän miekkanne ja rakkaan
-tervehdyksensä."
-
-Arthur kiitti neitoa ja luuli että niin oli laita, mutta neito oli
-kavala, sillä miekka ja huotra olivat väärennetyt ja heikot ja
-hauraat.
-
-Sitten Arthur kuningas ja Accolon herra asettuivat asentoon ja heidän
-ratsunsa syöksyivät niin rajusti yhteen, että sekä ratsut että miehet
-suistuivat maahan. Silloin molemmat ritarit hyppäsivät pystyyn ja
-paljastivat miekkansa. Tuo ilkeä kuningatar oli loihtinut heidät,
-niin ett'ei kumpainenkaan tuntenut toistansa. Mutta heidän siten
-taistellessaan tuli Järven neito, joka oli pistänyt Merlinin kiven
-alle, ja hän tuli Arthurin tähden, sillä hän tiesi että Morgan le
-Fay oli asettanut niin, että Arthur sinä päivänä saisi surmansa.
-Senvuoksi Nimue tuli pelastamaan Arthurin henkeä.
-
-Niin he taistelivat tulisesti ja iskivät monta ankaraa iskua. Mutta
-Arthur kuninkaan miekka ei sattunut ensinkään niinkuin Accolon
-herran; melkein jokainen isku, jonka Accolon iski, haavoitti
-vaarallisesti Arthuria, niin että oli ihme että hän pysyi pystyssä,
-ja virtana valui hänen verensä. Kun Arthur näki, että maa oli
-kokonaan veren peittämä, niin hän pelästyi ja arvasi, että häntä oli
-petetty ja että hänen miekkansa oli vaihdettu. Sillä hänen miekkansa
-ei purrut ensinkään terästä, niinkuin oli ollut sen tapa ja sentähden
-hän pelkäsi saavansa surmansa. Hänestä näytti kuin se miekka, joka
-oli Accolonin kädessä, olisi ollut Excalibur, sillä jokaisella
-iskulla se vuodatti verta, mutta hän oli niin ritarillinen, että hän
-ylevästi kärsi vaivansa. Ja kaikki miehet, jotka katselivat häntä,
-sanoivat ett'eivät he koskaan olleet kenenkään ritarin nähneet niin
-hyvin taistelevan, kuin Arthur taisteli, katsoen siihen kuinka
-kovin hän oli haavoitettu. Kaikki kansa oli murheissaan hänen
-tähtensä, mutta molemmat veljekset, Damas herra ja Ontzlake herra,
-eivät tahtoneet sopia, niin että ritarit jatkoivat vain tulista
-taisteluansa. Silloin yht'äkkiä Arthur kuninkaan miekka katkesi
-kahvan juuresta ja putosi ruohikkoon ja hänen käteensä jäi vain
-miekan kahva ja nuppi. Kun hän sen näki, niin hän pelkäsi kovin
-saavansa surmansa, mutta yhä hän vain piti kilpeänsä ylhäällä, eikä
-väistynyt eikä menettänyt rohkeuttansa.
-
-
-
-
-Kuinka Arthur kuningas sai takaisin oman miekkansa.
-
-
-Kun Accolon herra näki, että Arthur kuninkaan miekka oli katkennut,
-niin hän koetti pakoittaa häntä antautumaan.
-
-"Ritari, sinä olet voitettu etkä saata enää kestää, ja sinä olet
-sitäpaitsi aseeton ja olet menettänyt paljo verta. Minun ei tee
-mieleni sinua surmata, antaudu sentähden minun armoilleni."
-
-"En", Arthur sanoi, "sitä en voi tehdä, sillä minä olen luvannut
-taistella _niin kauan kuin on elonkipinääkään ruumiissani_. Ja
-senvuoksi minä ennemmin kuolen kunnialla kuin elän häpeällä. Ja
-vaikka voisi kuolla satoja kertoja, niin minä ennemmin kuolisin
-niin monta kertaa, kuin antautuisin sinulle pelkurina, sillä vaikka
-minulta puuttuu aseita, niin minulta ei ole puuttuva kunniaa, ja jos
-sinä surmaat minut, aseettoman, niin se on oleva sinun oma häpeäsi."
-
-"No niin", sanoi Accolon, "siitä häpeästä en tahdo säästää itseäni.
-Pysy erilläsi minusta, sillä sinä olet kuoleman oma." Ja niin
-sanoessaan hän antoi Arthurille sellaisen iskun, että tämä melkein
-tupertui maahan, ja hän toivoi että Arthur huutaisi armoa.
-
-Mutta kuningas ryntäsi Accolonia kohden ja sysäsi häntä niin
-voimakkaasti katkenneen miekan nupilla, että ritari hoiperteli kolme
-askeletta takaperin.
-
-Kun Järven neito katseli Arthuria ja näki, kuinka uljas hän oli ja
-kuinka häntä kavaluudella koetettiin saada surmatuksi, niin häntä
-kovin säälitti, että niin uljaan ritarin ja jalon miehen piti joutua
-perikatoon. Ja hänen taikomisensa kautta miekka putosi seuraavalla
-iskulla maahan Accolonin kädestä. Ja Arthur juoksi nopeasti sen luo
-ja otti sen käteensä ja tunsi heti, että se oli hänen oma miekkansa
-Excalibur.
-
-"Liian kauan sinä olet ollut poissa minun luotani", hän huusi, "ja
-paljon pahaa sinä olet minulle tehnyt."
-
-Sitten hän huomasi huotran, joka riippui Accolonin sivulla, ja äkkiä
-ryntäsi hän Accolonin kimppuun ja tarttui huotraan ja tempasi sen
-niin kauaksi kuin saattoi.
-
-"Oi ritari", hän sanoi, "nyt sinä olet kuoleman oma, sillä minä
-takaan, että tämä miekka on maksava sinulle moninkerroin kaikki ne
-iskut, mitkä minä olen saanut." Ja hän karkasi koko voimallaan hänen
-kimppuunsa ja paiskasi hänet maahan ja halkasi hänen kypärinsä ja
-antoi hänelle sellaisen iskun päähän, että se melkein tappoi hänet.
-
-"Nyt minä surmaan sinut", Arthur sanoi.
-
-"Surmata minut kyllä saatte, jos teitä haluttaa", Accolon sanoi,
-"sillä te olette paras ritari, mitä minä milloinkaan olen tavannut,
-ja minä näen, että Jumala on teidän kanssanne. Mutta koska minä
-olen luvannut taistella viimeiseen asti, enkä millään ehdolla tahdo
-antautua elävänä, niin sentähden minun suuni ei ole ikinä pyytävä
-armoa, vaan Jumala tehköön minun ruumiillani, mitä Hän hyväksi näkee."
-
-Silloin Arthur kuningas muistutteli, että hän oli varmaankin nähnyt
-tuon ritarin.
-
-"Sano minulle", hän virkkoi, "taikka minä tapan sinut, mistä maasta
-sinä olet ja mistä hovista."
-
-"Herra ritari", Accolon herra sanoi, "minä olen Arthur kuninkaan
-hovista ja minun nimeni on Gaulin Accolon."
-
-Silloin Arthur pelästyi vielä enemmän kuin ennen, sillä hän muisti
-sisartansa Morgan le Fayta ja laivan taikaa.
-
-"Oi herra ritari", hän sanoi, "pyydän, sanokaa minulle kuka teille
-tämän miekan antoi."
-
-Silloin Accolon herra kertoi hänelle, kuinka Morgan le Fay oli
-lähettänyt sen hänelle sitä varten että hän surmaisi hänen veljensä
-Arthur kuninkaan. Sillä Arthur kuningasta Morgan le Fay enin vihasi
-maan päällä hänen kuntonsa ja suuren maineensa tähden. Ja jos hänen
-onnistuisi tappaa Arthur loitsujensa avulla, niin hän samoin surmaisi
-puolisonsa ja sitten Accolonista tulisi maan kuningas ja Morgan le
-Faysta kuningatar.
-
-"Mutta nyt siitä ei tule mitään", sanoi Accolon, "sillä minä olen
-varma kuolemastani. Mutta kun minä nyt olen kertonut teille totuuden,
-niin pyydän teitäkin sanomaan, miltä seudulta te olette ja mistä
-hovista."
-
-"Oi Accolon", Arthur sanoi, "tiedä siis, että minä olen Arthur
-kuningas, jolle sinä olet paljon pahaa tehnyt."
-
-Kun Accolon sen kuuli, niin hän huusi korkealla äänellä:
-
-"Jalo laupias herra, armahtakaa minua, sillä minä en tuntenut teitä!"
-
-"Kyllä armahdan sinua, Accolon herra", Arthur sanoi, "sillä minä
-näen, että sinä nyt vasta minut tunnet. Mutta minä huomaan sinun
-sanoistasi, että sinä olet suostunut minun kuolemaani ja sentähden
-sinä olet petturi; mutta minä en tahdo syyttää sinua siitä, sillä
-minun sisareni Morgan le Fay on kavalilla keinoillaan saanut sinut
-suostumaan ilkeyteensä."
-
-Sitten Arthur kuningas kutsui taistelun tarkastajat ja kertoi heille
-mitä oli tapahtunut.
-
-"Jos kumpikaan meistä olisi tuntenut toisensa, niin ei tässä olisi
-iskuakaan isketty", hän sanoi.
-
-Sitten Accolon herra huusi korkealla äänellä kaikille ritareille ja
-miehille, jotka olivat sinne kokoontuneet: "Oi herrat, tämä jalo
-ritari, jonka kanssa minä olen taistellut, mitä minä suuresti kadun,
-on miehuullisin ja kunnianarvoisin mies maan päällä, sillä hän on
-itse Arthur kuningas, meidän kaikkien armollisin lääniherramme!"
-
-Silloin kaikki kansa lankesi polvillensa ja huusi armoa, ja sen
-kuningas heille heti lupasikin.
-
-Sitten hän meni ratkaisemaan noiden molempien veljesten välistä
-riitaa, jonka vuoksi hän ja Accolon herra olivat taistelleet. Koska
-Damas herra oli kopea ritari ja täynnä ilkeyttä, niin Arthur määräsi
-hänen antamaan nuoremmalle veljellensä kartanon ja kaikki mitä siihen
-kuului, ja Ontzlake herran sen sijaan antamaan hänelle vuosittain
-paraatihevosen ratsastettavaksi, sillä se sopisi hänelle paremmin
-kuin sotaratsu. Ja kuoleman uhalla kiellettiin Damas herraa koskaan
-häiritsemästä ketään vaeltavaa ritaria, joka kulki seikkailuillaan.
-Ja niille kahdellekymmenelle ritarille, joita hän oli niin kauan
-pitänyt vankeudessa, hänen täytyi antaa takaisin kaikki heidän
-aseensa ja varuksensa.
-
-"Ja jos joku heistä tulee minun hoviini ja valittaa sinusta, niin
-jumalauta sen saat maksaa hengelläsi", sanoi kuningas.
-
-"Ja kuulkaa te, Ontzlake herra, koska teitä sanotaan uljaaksi ja
-kunnon ritariksi ja rehelliseksi ja hyväntahtoiseksi kaikissa
-teoissanne, niin tämä olkoon teidän tehtävänne: minä pyydän teitä,
-että te niin pian kuin suinkin tulette minun luokseni ja minun
-hoviini, ja teistä on tuleva minun ritarini, ja jos teidän tekonne
-pysyvät edelleenkin samallaisina, niin minä olen Jumalan avulla niin
-teidät ylentävä, että te ennen pitkää saatte elää yhtä komeasti kuin
-Damas herra konsanaan."
-
-Sitten Arthur kuningas ja Accolon herra ratsastivat lähellä olevaan
-rikkaaseen luostariin lepäämään ja sidottamaan haavojansa, ja pian
-kuningas kokonaan parani. Mutta Accolon herra kuoli neljän päivän
-kuluessa, sillä hän oli vaikeasti haavoittunut.
-
-Kun Accolon oli kuollut, niin kuningas lähetti hänet hevospaareilla
-kuuden ritarin saattamana Camelotiin ja sanoi:
-
-"Viekää hänet minun sisarelleni Morgan le Faylle ja sanokaa, että
-minä lähetän hänet lahjaksi hänelle, ja ilmoittakaa hänelle, että
-minä olen saanut miekkani Excaliburin ja huotran."
-
-
-
-
-Jalokivi viitta.
-
-
-Kun sanoma saapui Morgan le Faylle, että Accolon oli kaatunut ja että
-Arthurilla taas oli miekkansa, niin hän tuli niin murheelliseksi,
-että hänen sydämensä oli särkyä. Mutta kun hän ei tahtonut saattaa
-sitä muiden tietoon, niin hän säilytti ulkonaisesti tyyneytensä eikä
-näyttänyt surun merkkiäkään. Mutta hän tiesi hyvin, että jos hän
-odottaisi alallansa, kunnes hänen veljensä Arthur tulisi, niin ei
-kulta eikä kalliit kivet voisi pelastaa hänen henkeänsä, sillä Arthur
-oli vannonut kostavansa.
-
-Sentähden hän meni Guinevere kuningattaren luokse ja pyysi häneltä
-lupaa ratsastaa edemmäksi valtakuntaan.
-
-"Voittehan odottaa", Guinevere kuningatar sanoi, "siksi kun teidän
-veljenne kuningas tulee."
-
-"Sitä en voi", sanoi Morgan le Fay, "sillä minä olen saanut niin
-kiireelliset sanomat, että minä en voi viivytellä."
-
-"Vai niin", Guinevere sanoi, "lähtekää sitten milloin tahdotte."
-
-Niin aamulla varhain ennen päivän tuloa Morgan le Fay otti hevosensa,
-ja ratsasti koko sen päivän ja suurimman osan yötäkin, ja seuraavana
-aamuna puolenpäivän aikaan hän saapui samaan luostariin, jossa Arthur
-oli. Koska hän tiesi että kuningas oli siellä, niin hän kysyi, kuinka
-hän voi, ja hänelle vastattiin, että kuningas nukkui vuoteessansa,
-sillä hän oli saanut vain vähän lepoa näinä kolmena yönä.
-
-"Vai niin", sanoi Morgan le Fay, "älköön kukaan teistä herättäkö
-häntä, ennenkuin minä sen teen."
-
-Sitten hän hyppäsi alas hevosensa selästä ja aikoi ryöstää Arthurilta
-hänen miekkansa Excaliburin. Niin hän meni suoraan hänen huoneeseensa
-eikä kukaan uskaltanut olla tottelematta hänen käskyänsä, ja
-siellä hän tapasi Arthurin makaamassa vuoteessansa ja Excalibur
-oli paljastettuna hänen oikeassa kädessänsä. Kun Morgan le Fay sen
-näki, niin häntä kiukutti kovin ett'ei hän voinut saada miekkaa
-herättämättä Arthuria ja hän tiesi että jos hän niin tekisi, niin se
-olisi hänen kuolemansa. Niin hän otti huotran ja meni matkoihinsa
-hevosensa selässä.
-
-Kun kuningas heräsi ja näki että huotra oli poissa, niin hän vihastui
-kovasti ja kysyi, kuka oli ollut hänen huoneessansa. Hänelle
-kerrottiin että siellä oli käynyt hänen sisarensa Morgan le Fay, joka
-oli pistänyt huotran vaippansa alle ja mennyt menojaan.
-
-"Voi teitä", Arthur sanoi, "huonosti te olette minua vartioineet!"
-
-"Herra", sanoivat he kaikki, "me emme uskaltaneet olla tottelematta
-teidän sisarenne käskyä."
-
-"Tuokaa parhain ratsu, mikä on saatavissa", kuningas sanoi, "ja
-käskekää Ontzlake herran kiireesti asestautua ja ottaa toinen hyvä
-ratsu ja tulla minun kanssani."
-
-Niin kuningas ja Ontzlake asestautuivat nopeasti ja ratsastivat
-Morgan le Fayn perään. Pian he tapasivat karjanpaimenen, jolta he
-kysyivät, oliko kukaan lady hiljattain ratsastanut sitä tietä.
-
-"Herra," sanoi tuo köyhä ukko, "juuri ikään kulki tästä muuan lady
-ratsastaen neljänkymmenen hevosmiehen keralla, ja hän ratsasti tuonne
-metsään."
-
-Silloin he kannustivat hevosiansa ja ratsastivat kiivaasti hänen
-peräänsä, ja hetken kuluttua Arthur sai näkyviinsä Morgan le Fayn,
-ja silloin hän vielä kiivaammin kiirehti ratsuansa. Kun Morgan le
-Fay huomasi, että Arthur ajoi häntä takaa, niin hän riensi metsän
-läpi, kunnes hän saapui aukealla paikalle. Ja kun hän näki ett'ei
-hän voinut päästä pakoon, niin hän ratsasti lähellä olevan järven
-rannalle ja sanoi: "Käyköön minun kuinka tahansa, mutta veljeni ei
-ole saava tätä huotraa." Ja hän heitti sen syvimpään veteen, niin
-että se vaipui pohjaan, sillä se oli raskas kullasta ja kalliista
-kivistä.
-
-Sitten hän ratsasti laaksoon, jossa oli paljo suuria kiviä, ja kun
-hän näki että hänet saataisiin kiinni, niin hän muutti itsensä
-taikakeinoillaan suureksi rnarmorikiveksi. Kun kuningas Ontzlaken
-keralla saapui paikalle, ei hän tuntenut sisartansa eikä tämän miehiä.
-
-"Ah", kuningas sanoi, "tässä näette Jumalan koston, ja minua
-murhetuttaa kovin, että tämä onnettomuus on tapahtunut."
-
-Sitten hän haki huotraa, mutta sitä ei näkynyt missään. Ja niin hän
-palasi luostariin, josta hän oli tullutkin.
-
-Kun Arthur oli mennyt, niin Morgan le Fay muutti itsensä ja kaikki
-ritarinsa entiseen muotoonsa ja sanoi: "Herrat, nyt me saamme mennä,
-minne tahdomme."
-
-Niin hän lähti Goren maahan ja hänet otettiin siellä komeasti
-vastaan. Ja hän teki linnansa ja kaupunkinsa niin lujiksi kuin
-saattoi, sillä yhä hän kovin pelkäsi Arthur kuningasta.
-
-Kun kuningas oli tarpeeksi levännyt luostarissa, niin hän ratsasti
-Camelotiin ja hänen kuningattarensa ja parooninsa iloitsivat
-suuresti hänen tulostansa. Ja kun he kuulivat hänen kummallisista
-seikkailuistansa, niin he kaikki ihmettelivät Morgan le Fayn
-kavaluutta, ja hänen häijyjen taikomistensa tähden moni ritari
-toivoi, että hänet olisi elävältä poltettu.
-
-Seuraavana päivänä tuli Arthurin luo muuan neito Morganin lähettämänä
-ja hän toi mukanaan komeimman viitan kuin koskaan oli nähty siinä
-hovissa, sillä se oli niin täynnä kalliita kiviä, kuin niitä vain
-mahtui vierekkäin, ja ne olivat kauneimpia ja kallisarvoisimpia kiviä
-mitä kuningas koskaan oli nähnyt.
-
-"Teidän sisarenne lähettää teille tämän viitan ja toivoo että te
-otatte vastaan tämän hänen lahjansa, ja te olette saava häneltä
-hyvitystä mielenne mukaan siitä, missä hän on teitä vastaan rikkonut."
-
-Kun kuningas näki viitan, miellytti se häntä suuresti, mutta hän
-puhui vain vähän.
-
-Sillä hetkellä tuli Järven neito kuninkaan luokse ja sanoi: "Herra,
-minun täytyy puhua teidän kanssanne kahden kesken."
-
-"Sanokaa vain", kuningas virkkoi, "mitä tahdotte."
-
-"Herra", sanoi neito, "älkää millään muotoa panko tuota viittaa
-päällenne, ennenkuin olette nähnyt enemmän, älkääkä antako sitä panna
-kenenkään ritarinne päälle, ennenkuin olette käskenyt sen tuojan
-panna sen päällensä."
-
-"Hyvä", sanoi Arthur kuningas, "tahdon tehdä, niinkuin te neuvotte."
-Sitten hän sanoi sille neidolle, jonka hänen sisarensa oli
-lähettänyt: "Neito, tahdon nähdä teidän päällänne tämän viitan, jonka
-olette tuonut."
-
-"Herra", sanoi neito, "ei minun sovi kantaa kuninkaan pukua."
-
-"Jumalauta", Arthur sanoi, "sinun on pitäminen sitä viittaa,
-ennenkuin minä tai kukaan minun miehistäni panemme sen hartioillemme."
-
-Niin viitta pantiin neidon päälle, ja samalla hetkellä hän kaatui
-kuolleena maahan, eikä puhunut enää sanaakaan, sillä hän paloi
-tuhaksi.
-
-Silloin Arthur vihastui kauheasti, vielä enemmän kuin ennen, ja hän
-sanoi Uriens kuninkaalle:
-
-"Minun sisareni, teidän puolisonne, koettaa yhä vain pettää minua,
-ja minä tiedän kyllä että joko te taikka teidän poikanne, minun
-sisarenpoikani, olette yksissä neuvoin hänen kanssansa saattaaksenne
-minut turmioon. Mutta teidän en sentään luule olevan hänen
-liitossaan, sillä Accolon tunnusti minulle omalla suullansa, että
-hän aikoi surmata teidätkin, niinkuin minut, ja sentähden annan minä
-teille anteeksi. Mutta teidän poikaanne, Uwaine herraa, minä pidän
-epäiltävänä, ja käsken teitä sentähden ajamaan hänet pois minun
-hovistani."
-
-Niin Uwaine herra karkoitettiin.
-
-Kun Gawaine herra, Lot kuninkaan poika, sai sen tietää, niin hän
-valmistautui myös lähtemään hänen kanssansa.
-
-"Joka karkoittaa minun serkkuni, karkoittakoon minutkin", hän
-virkkoi, ja niin he molemmat lähtivät.
-
-Kun Arthur huomasi että Gawaine herra oli jättänyt hovin, niin suuri
-suru nousi kaikkien lordien kesken.
-
-Ja Gawainen veli, Gaheris, virkkoi: "niin me nyt menetimme kaksi
-kelpo ritaria yhden sijasta."
-
-
-
-
-Uni lohikäärmeestä ja karjusta.
-
-
-Pitkän sotansa jälkeen Arthur kuningas lepäsi ja piti komeita pitoja
-liittolaiskuninkaittensa ja prinssiensä ja jalojen ritariensa
-kanssa, jotka kaikki kuuluivat Pyöreään pöytään. Ja kun hän istui
-kuninkaallisella valtaistuimellaan, niin saliin astui kaksitoista
-vanhusta, joilla oli kaikilla oliivin oksa kädessä, merkkinä
-siitä että he tulivat Rooman keisarin Luciuksen lähettiläinä ja
-sanansaattajina. Kumarrettuaan kuninkaalle, he ilmoittivat hänelle
-Lucius keisarin tervehdyksen ja käskivät Arthuria tunnustamaan
-hänet herrakseen ja maksamaan sitä veroa, joka Englannilta oli
-tuleva Roomalle, niinkuin hänen isänsä ja edeltäjänsäkin ennen
-olivat tehneet. Jollei hän suostuisi siihen, niin keisari oli tekevä
-suuren sotaretken häntä, hänen valtakuntiaan ja alamaisiaan vastaan,
-ikuiseksi varoitukseksi kaikille kuninkaille ja ruhtinaille, jotka
-uskaltaisivat kieltäytyä maksamasta veroa Roomalle, koko maailman
-valtiaalle.
-
-Kun he olivat esittäneet asiansa, niin kuningas käski heidän
-poistua ja kutsui kokoon kaikki lordinsa ja Pyöreän pöydän ritarit
-neuvottelemaan asiasta ja lausumaan siitä mielipiteensä. He sanoivat
-kaikki, että veron vaatiminen oli kohtuutonta, ja jokainen heistä oli
-valmis sotimaan ja auttamaan kuningasta voimiensa mukaan. Skotlannin
-kuningas, Vähän-Britannian kuningas ja läntisen Walesin herra
-lupasivat kaikki miehiä ja rahaa, ja Lancelot herra ja muut ritarit
-lupasivat samoin. Kun Arthur kuningas näki heidän uljuutensa ja hyvän
-tahtonsa, niin hän kiitti heitä sydämellisesti. Ja lähettiläille
-annettiin runsaasti lahjoja ja heidät lähetettiin takaisin Roomaan
-sen vastauksen kera, että Arthur kuningas ei ollut velvollinen
-maksamaan veroa kenellekään maalliselle ruhtinaalle, ei kristitylle
-eikä pakanalle, hänelle oli Englannin valtakunnan herruus kuuluva
-hänen edeltäjiensä oikeuksien mukaan ja hän oli päättänyt tulla
-suuren ja mahtavan sotajoukon kanssa Roomaan valloittaakseen Jumalan
-armollisella avulla keisarikunnan ja kukistaakseen niskoittelijat.
-
-Kun lähettiläät palasivat tuoden sen sanoman Lucius keisarille, niin
-hän lähetti kokoomaan sotamiehiä yli koko maailman, kaikista Rooman
-keisarikunnan alusmaista. Niin suuri joukko kuninkaita ja herttuoita
-ja sotapäälliköitä ja tuhansittain kansaa kokoontui Rooman ympärille.
-Ja sitäpaitsi keisarilla oli luonaan viisikymmentä jättiläistä,
-joiden oli määrä häntä suojella ja murtaa Arthur kuninkaan joukon
-rintama.
-
-Sillävälin Arthur kuningas piti Yorkissa parlamenttia ja määräsi,
-että hänen poissa ollessaan Guinevere kuningatarta ja valtakuntaa
-piti hallitseman Britannian Baldwin herran ja Constantine herran,
-Cornwallin Cador herran pojan, josta isänsä kuoleman jälkeen
-tuli valtakunnan kuningas. Sitten Arthur kuningas lähti kaikkine
-joukkoineen ja purjehti Sandwichista monilukuisine laivoineen,
-kaleereineen, venheineen ja sotamiehineen.
-
-Ja kun kuningas makasi hytissään laivassa, niin hän vaipui uneen ja
-näki ihmeellisen unen. Hänestä näytti että kauhea lohikäärme tuhosi
-paljo hänen väkeänsä, ja se tuli lentäen lännestä päin. Sen pää oli
-silattu taivaansiniseksi, ja sen lavat loistivat kuin kulta, sen
-ruumis oli kuin ihmeellisen värinen panssari, sen pyrstöstä riippui
-riekaleita, sen jalat olivat sopulinnahan peittämät ja sen kynnet
-kiilsivät kuin kirkas kulta. Hirveä liekki leiskui ulos sen suusta,
-ikäänkuin kaikki maa ja meri olisi tulessa leimunnut.
-
-Sen jälkeen tuli idästä päin hirmuinen karju suuressa pilvessä. Sen
-sorkat olivat isot kuin pylväät, se oli takkuinen ja inhoittavan
-näköinen, rumin eläin mitä nähdä saattoi, ja se röhki ja karjui niin
-kamalasti, että sitä oli oikein kauhea kuulla.
-
-Silloin tuo pelottava lohikäärme lähestyi ja alkoi tapella karjun
-kanssa, ja karju iski siihen torahampaillaan niin että meri tuli
-aivan punaiseksi verestä. Mutta viimein lohikäärme hakkasi karjun
-mäsäksi, sekä luut että lihat, niin että kappaleet ajelehtivat pitkin
-merta.
-
-Silloin Arthur kuningas heräsi ja oli aivan ymmällä tuon unen tähden,
-ja hän lähetti heti hakemaan erästä viisasta filosofia ja käski hänen
-sanoa, mitä se merkitsi.
-
-"Herra", sanoi filosofi, "se lohikäärme, josta sinä uneksit,
-tarkoittaa sinua itseäsi ja sen siipien väri niitä valtakuntia,
-jotka sinä olet valloittanut, ja sen pyrstö, joka oli ryysyjen
-peitossa, tarkoittaa Pyöreän pöydän jaloja ritareita. Ja karju, jonka
-lohikäärme tappoi ja joka tuli pilvistä, tarkoittaa jotain tyrannia,
-joka kiusaa kansaa, taikka muutoin näytät sinä joutuvan taistelemaan
-jättiläisen kanssa, jonka vertaa et koskaan ole nähnyt. Sentähden
-älä ensinkään pelkää tuon hirveän unen tähden, vaan kulje sinä vain
-voittajana eteenpäin."
-
-Pian senjälkeen kun Arthur kuningas oli nähnyt unta lohikäärmeestä
-ja karjusta, saavuttiin Ranskan maalle, ja siellä muuan talonpoika
-tuli Arthurin luo ja kertoi hänelle, että jo seitsemän vuotta hirveä
-jättiläinen oli hävittänyt Brittanyn maata ja tappanut ja syönyt
-suuhunsa paljo maan kansaa. Hiljattain oli hän ryöstänyt Brittanyn
-herttuattarenkin, kun tämä oli seurueineen ratsastamassa, ja oli
-vienyt hänet asuntoonsa, joka oli eräässä vuoressa, pitääkseen
-häntä siellä elämänsä loppuun asti. Paljo kansaa oli seurannut
-herttuatarta, enemmän kuin viisisataa, mutta eivät he kaikki
-yhdessäkään voineet häntä pelastaa.
-
-"Hän oli sinun serkkusi, Howell herttuan puoliso, hänen, jota
-kutsumme sinun läheiseksi sukulaiseksesi", virkkoi mies lopuksi, "ja
-koska sinä olet hurskas kuningas, niin sääli tuota ladyä, ja koska
-sinä olet suuri sankari, niin kosta meidän kaikkien puolestamme."
-
-"Voi", Arthur kuningas sanoi, "se on suuri onnettomuus! Parhaimman
-valtakuntani menettäminen minua vähemmän surettaisi, kuin ett'en
-ennättänyt tulla vähän ennemmin tuota ladyä pelastamaan. No, mies,
-voitkos viedä minut sinne missä tuo jättiläinen asustaa?"
-
-"Kyllä, herra", tuo kunnon ukko sanoi, "katso tuonne missä näet nuo
-molemmat isot tulet palavan, sieltä sinä hänet löydät ja aarteita
-enemmän kuin luulen olevan koko Ranskan maassa."
-
-Kun kuningas oli kuullut tuon surkean tapauksen, niin hän palasi
-telttaansa. Ja hän kutsui luokseen Kay herran ja Bedivere herran ja
-käski heidän kaikessa hiljaisuudessa asettaa kuntoon hänen ja omat
-ratsunsa ja varuksensa, sillä iltamessun jälkeen hän aikoi vain
-heidän molempain kanssa tehdä toivioretken Pyhän Mikaelin vuorelle.
-Niin he lähtivät kolmisin ja ratsastivat minkä ennättivät, kunnes
-viimein saapuivat tuon vuoren juurelle. Siellä he hyppäsivät alas
-ratsuiltansa ja kuningas käski heidän jäädä siihen odottamaan, sillä
-hän tahtoi mennä yksin vuorelle.
-
-Hän astui ylös mäkeä, kunnes hän tuli isolle tulelle, ja siellä hän
-näki äsken luodun haudan partaalla leskivaimon istuvan ja vääntelevän
-käsiänsä ja itkevän. Arthur kuningas tervehti häntä ja kysyi, miksi
-hän niin valitti.
-
-"Herra ritari, puhu hiljaa", nainen vastasi, "sillä tuolla on piru
-itse. Jos hän kuulee sinun puhuvan, niin hän tulee ja tappaa sinut.
-Oi miesparka, mitä on sinulla tekemistä tällä vuorella? Vaikka
-teitä olisi viisikymmentä sinun kaltaistasi, niin te ette kykenisi
-vastustamaan tuota hirviötä. Tässä makaa haudattuna muuan herttuatar,
-joka oli kaunein kaikista maan päällä, Howellin, Brittanyn herttuan
-puoliso -- tuo hirviö hänet surmasi."
-
-"Rouva", sanoi kuningas, "minut on lähettänyt Arthur kuningas,
-se suuri sankari, keskustelemaan tuon tyrannin kanssa hänen
-vasalleistaan."
-
-"Yhhyh, vai keskustelemaan!" sanoi leski. "Se peto ei välitä
-kuninkaista eikä muistakaan. Ole varoillasi, äläkä mene häntä
-liian lähelle, sillä hän on voittanut viisitoista kuningasta ja on
-tehnyt itselleen nutun, joka on täynnä jalokiviä ja reunustettu
-heidän parroillaan, jotka he tässä viime jouluna hänelle lähettivät
-kansaansa pelastaakseen. Ja jos sinä tahdot, niin puhu hänen kanssaan
-tuon suuren tulen luona, jossa hän istuu illallisella."
-
-"Hyvä", Arthur sanoi, "kaikista teidän pelottavista puheistanne
-huolimatta minä tahdon tehdä tehtäväni."
-
-Sitten hän meni ylös vuoren kukkulaa kohden ja näki, kuinka
-jättiläinen istui illallisellaan kalvaen isoa luuta ja paistaen
-jykeviä jäseniään tulen ääressä, sillä välin kuin kolme kaunista
-neitoa käänteli vartaita, joissa oli riippumassa kaksitoista pientä
-lasta aivan kuin pienet linnunpoikaset. Kun Arthur kuningas näki tuon
-surkean näyn, niin hän sääli heitä niin suuresti että hänen sydämensä
-oli särkyä, ja hän huusi jättiläiselle:
-
-"Se joka kaikkea maailmaa hallitsee, antakoon sinulle lyhyen iän
-ja häpeällisen kuoleman! Minkätähden olet sinä tappanut nuo pienet
-viattomat lapset ja surmannut herttuattaren? Nouse ylös, sinä
-ahmatti, ja valmistaudu taisteluun, sillä tänä päivänä olet sinä
-minun käteni kautta surmasi saava."
-
-Silloin jättiläinen hyppäsi pystyyn ja otti ison nuijan käteensä
-ja iski sillä kuningasta, niin että tämän kypäri murskaantui, ja
-kuningas iski häntä vuorostaan ja haavoitti häntä vaikeasti. Silloin
-jättiläinen heitti pois nuijansa ja rutisti kuningasta käsivarsiensa
-välissä, niin että hänen kylkiluunsa olivat murskaantua. Silloin
-nuo kolme neitoa polvistuivat ja huusivat Kristusta Arthurin avuksi
-ja turvaksi. Kuningas paini ja tappeli, niin että hän oli milloin
-alla milloin päällä ja sillä tapaa painien ja tapellen he kierivät
-alas kukkulaa, kunnes tulivat merimerkille. Ja kaiken aikaa heidän
-painiessaan Arthur pisteli jättiläistä tikarillaan. Ja niin sattui
-että he tulivat sille paikalle, jossa molemmat ritarit Arthurin
-hevosen kera seisoivat.
-
-Kun he näkivät kuninkaan jättiläisen käsissä, niin he tulivat ja
-irroittivat hänet, ja samalla hetkellä jättiläinen heitti henkensä.
-Silloin Arthur kuningas käski heidän lyödä poikki jättiläisen pään
-ja asettaa sen peitsen kärkeen ja viedä sen Howell herttualle ja
-ilmoittaa hänelle, että hänen vihollisensa oli saanut surmansa. Ja
-senjälkeen hän käski heidän pistää tuon pään tornin huippuun, niin
-että kaikki kansa saattaisi sitä katsella.
-
-"Ja menkää te molemmat vuorelle ja noutakaa minun kilpeni ja miekkani
-ja rautanuija", virkkoi Arthur kuningas. "Ja mitä aarteisiin tulee,
-niin ottakaa te ne, sillä siellä te löydätte rikkauksia suunnattoman
-paljon. Niin että kun minä vain saan takin ja nuijan, niin en välitä
-muusta."
-
-Niin ritarit noutivat nuijan ja takin ja ottivat itselleen hiukan
-aarteita ja palasivat takaisin sotajoukkoon. Ja kohta levisi
-tieto kuninkaan teosta kautta koko maan ja kansa tuli kiittämään
-kuningasta. Mutta hän vastasi:
-
-"Kiittäkää Jumalaa ja jakakaa aarteet keskenänne."
-
-Ja sen jälkeen Arthur kuningas käski serkkunsa Howell herttuan
-rakennuttamaan sille vuorelle kirkon pyhän Mikaelin kunniaksi.
-
-Seuraavana päivänä kuningas jatkoi matkaansa Roomaa kohden. Monen
-kiivaan tappelun jälkeen hän löi roomalaiset ja surmasi Lucius
-keisarin ja hänet kruunattiin kaikkien niiden maiden keisariksi,
-jotka ulottuvat Roomasta Ranskaan asti. Sitten hän palasi
-riemusaatossa maahansa kaikkine ritareineen ja kulki meren yli
-ja nousi maihin Sandwichissa, jonne hänen puolisonsa Guinevere
-kuningatar oli tullut häntä vastaan. Ja jokaisessa kaupungissa ja
-linnoituksessa otti kansa hänet jalosti vastaan ja hänelle annettiin
-kalliita lahjoja tervetuliaisiksi.
-
-
-
-
-
-
-JÄRVEN HERRA LANCELOT
-
-
-
-
-Metsän vahva ritari.
-
-
-Arthur kuninkaan hovissa oli monta uljasta ritaria, ja muutamat
-heistä olivat niin taitavia aseiden käyttämisessä, että he veivät
-kaikista tovereistaan voiton miehuudessa ja sankariteoissa. Mutta
-mainioin kaikista oli Järven herra Lancelot, sillä kaikissa
-turnajaisissa ja tjosteissa ja aseteoissa hän voitti kaikki muut
-ritarit, eikä hän koskaan ollut kertaakaan joutunut tappiolle, paitsi
-petoksen tai taikajuonien kautta.
-
-Senvuoksi Guinevere kuningatar piti häntä suuremmassa suosiossa
-kuin ketään muuta ritaria, ja Lancelot herra puolestaan rakasti
-kuningatarta koko elämänsä ajan yli kaikkien muiden ladyjen ja
-neitojen. Ja kuningattaren tähden hän teki monta mainehikasta
-tekoa ja useammin kuin kerran hän pelasti hänet kuolemasta jalolla
-ritarillisuudellansa.
-
-Kun Arthur kuningas palasi Englantiin Roomasta, niin kaikki Pyöreän
-pöydän ritarit saapuivat hänen luokseen ja monta tjostia ja
-turnajaista silloin pidettiin. Lancelot herra lepäsi jonkun aikaa
-urheillen ja leikkien, mutta lopulta hänen mielensä taas alkoi
-palaa kummiin seikkailuihin. Senvuoksi hän pyysi nepaansa Lionel
-herran valmistautumaan matkalle, ja niin he hyppäsivät ratsuillensa
-asestettuina kiireestä kantapäähän asti ja ratsastivat synkkään
-metsään ja sieltä edelleen aavalle aukealle.
-
-Puolenpäivän aikaan ilma kävi kovin kuumaksi ja Lancelot herraa
-rupesi nukuttamaan. Silloin Lionel herra huomasi suuren omenapuun,
-joka kasvoi pensasaidan vieressä, ja hän virkkoi:
-
-"Veli, tuolla on suloista siimestä. Siellä meidän ja ratsujemme
-kelpaa levätä."
-
-"Oikein puhuttu", Lancelot herra virkkoi, "sillä seitsemään viime
-vuoteen en ole ollut niin uninen kuin nyt."
-
-Niin he hyppäsivät alas satulasta ja sitoivat ratsunsa puuhun, ja
-Lancelot heittäytyi pitkäkseen ja asetti kypärän päänsä alle ja
-vaipui heti raskaaseen uneen. Mutta Lionel pysyi valveilla.
-
-Sillä välin tuli ratsastaen kolme ritaria ja he pakenivat minkä
-ennättivät, ja noita kolmea ritaria ajoi takaa yksi ainoa ritari. Kun
-Lionel herra näki tuon ritarin, niin hän mielestänsä ei ollut koskaan
-nähnyt niin kookasta ritaria eikä niin komeata ja karskin näköistä
-miestä. Hetken kuluttua tuo vahva ritari hyökkäsi yhden päälle noista
-kolmesta ritarista ja paiskasi hänet tantereeseen, niin että hän jäi
-makaamaan liikkumatta. Sitten hän karkasi toisen ritarin kimppuun ja
-antoi hänelle sellaisen iskun, että sekä mies että ratsu tupertuivat
-maahan. Sitten hän ratsasti suoraan kolmatta kohden ja paiskasi hänet
-peitsen kantaman päähän ratsunsa taakse. Sitten hän hyppäsi maahan ja
-sitoi kaikki nuo ritarit heidän omilla suitsillaan.
-
-Kun Lionel herra näki ritarin tuolla tapaa menettelevän, niin hän
-päätti käydä hänen kimppuunsa, ja hän valmistautui tappeluun ja otti
-hiljaa hevosensa, jott'ei olisi herättänyt Lancelot herraa. Ja hän
-ratsasti äkkiä ritaria kohden ja kutsui häntä otteluun, mutta tämä
-antoi Lionel herralle sellaisen iskun, että ratsu ja mies suistui
-maahan. Sitten hän hyppäsi ratsultansa ja sitoi Lionel herran ja
-heitti hänet ja nuo kolme muuta ritaria kunkin poikkipäin oman
-ratsunsa selkään ja ratsasti heidän kanssaan linnaansa. Kun he
-saapuivat sinne, niin hän otti heiltä aseet ja varukset ja ruoski
-heitä okailla ja pisti heidät syvään maanalaiseen tyrmään, ja siellä
-oli suuri joukko muitakin ritareita, jotka valittivat surkeasti.
-
-Sillä välin oli Ector herra, kuultuaan että Lancelot herra oli
-jättänyt hovin lähteäkseen seikkailuille, suutuksissaan mennyt häntä
-etsimään. Ratsastaessaan kautta suuren metsän, hän kohtasi miehen,
-joka näytti hänestä metsän vartialta, ja hän kysyi tuolta mieheltä,
-tiesikö hän lähimailla mitään seikkailuja, joihin voisi antautua.
-Metsänvartia vastasi, että penikulman päässä oli luja kartano, jota
-ympäröi vallihauta, ja vasemmalla kädellä kartanon lähellä oli
-kaalamo, jossa hevosia juotettiin, ja sen partaalla kasvoi kaunis puu
-ja siinä riippui monta kilpeä, jotka ennen olivat kuuluneet uljaille
-ritareille. Puussa riippui myös kuparista ja pronssista tehty malja
-ja tätä maljaa piti Ector herran iskeä kolmasti peitsensä tylpällä
-päällä, niin hän kyllä saisi kuulla outoja sanomia, joll'ei hänellä
-ollut parempaa onnea, kuin kaikilla muilla ritareilla, joita monena
-vuonna oli sen metsän läpi vaeltanut.
-
-Ector herra kiitti miestä ja lähti, ja pian hän saapui puulle, jossa
-hän näki monta kaunista kilpeä riippumassa. Niiden joukossa hän näki
-veljensä Lionel herrankin kilven ja monen muun ritarin, jotka hän
-tunsi Pyöreän pöydän kumppaneikseen. Se murehdutti hänen mieltänsä ja
-hän päätti kostaa veljensä puolesta.
-
-Hän kolhasi peitsellänsä maljaa kuin hullu ja sitten hän juotti
-ratsuaan kaalamossa. Silloin tuli ritari hänen taakseen ja käski
-hänen tulla pois vedestä ja valmistautua taisteluun. Ector herra
-kääntyi äkkiä ja heitti peitsensä ja antoi ritarille oikein ankaran
-iskun, niin että tämän ratsu kieri kahdesti ympäri.
-
-"Sepä oli aimo isku", tuo vahva ritari virkkoi, "ja ritarin tavoin
-olet sinä minua pidellyt." Ja samassa hän kannusti ratsunsa Ector
-herran päälle ja tarttuen hänen oikeaan käsivarteensa hän tempasi
-hänet satulasta ja ratsasti sillä tapaa hänestä kiinni pitäen suoraa
-päätä linnansa halliin ja paiskasi hänet keskelle lattiaa.
-
-Sen ritarin nimi oli Turquine herra.
-
-"Koska sinä olet tänä päivänä pitänyt minua ahtaammalla, kuin kukaan
-muu ritari näinä kahtenatoista vuotena", hän sanoi Ector herralle,
-"niin minä annan sinun pitää henkesi, jos sinä tahdot vannoa olevasi
-minun vankinani koko elämäsi ajan."
-
-"Enpä toki, sitä en ikinä sinulle lupaa", Ector herra virkkoi.
-
-"Se surettaa minua", virkkoi silloin Turquine herra.
-
-Ja hän otti Ector herralta aseet ja varukset ja ruoski häntä okailla
-ja pisti hänet syvään maanalaiseen tyrmään, ja siellä Ector herra
-tapasi monta kumppania, jotka hän tunsi. Mutta kun hän näki siellä
-Lionel herrankin, niin hän tuli sangen murheelliseksi. "Voi", hän
-sanoi, "missä on minun veljeni Lancelot herra?"
-
-"Minä jätin hänet nukkumaan omenapuun alle, kun lähdin hänen
-luotaan", Lionel virkkoi, "ja kuinka hänen on käynyt, en saata sanoa."
-
-"Voi", ritarit silloin virkkoivat, "jollei Lancelot herra meitä
-auta, niin emme ikinä pääse vapaiksi, sillä emme tiedä ketään muuta
-ritaria, joka kykenisi pitämään puoliansa meidän isäntäämme Turquineä
-vastaan."
-
-
-
-
-Neljä kuningatarta.
-
-
-Sillävälin Lancelot herra yhä makasi omenapuun alla. Silloin
-puolenpäivän aikaan kulki siitä ohi neljä komeata kuningatarta, ja
-jott'ei auringon paahde olisi heitä vaivannut, niin heidän vieressään
-ratsasti neljä ritaria, jotka neljän keihään kärjessä kannattivat
-viheriää silkkivaatetta kuningattarien ja auringon välillä. Ja
-kuningattaret ratsastivat neljällä valkoisella muulilla.
-
-Siten ratsastaessaan he kuulivat lähellänsä ison hevosen vihaisesti
-hirnuvan, ja he huomasivat että muuan ritari nukkui täysissä
-aseissaan omenapuun alla; ja heti kun nuo kuningattaret näkivät
-hänen kasvonsa, niin he tunsivat hänet Lancelot herraksi. Silloin he
-alkoivat riidellä, kuka heistä saisi voittaa hänen rakkautensa, sillä
-he sanoivat kaikki tahtovansa hänet ritariksensa.
-
-"Älkäämme riidelkö", virkkoi silloin Morgan le Fay, Arthur kuninkaan
-sisar, "minä panen hänet lumoukseen, niin ett'ei hän herää kuuteen
-tuntiin, ja vien hänet linnaani. Ja kun hän on varmasti minun
-käsissäni, niin päästän hänet lumouksesta, ja valitkoon hän sitten
-meistä, kenen tahtoo."
-
-Niin he panivat Lancelot herran lumoukseen ja asettivat hänet
-sitten hänen omalle kilvellensä, ja niin kaksi ritaria kuljetti
-häntä keskellänsä ratsun selässä Chariotin linnaan. Siellä hänet
-sijoitettiin kylmään huoneeseen, ja illalla myöhään tuli hänen
-luokseen kaunis neiti tuoden hänen illallisensa. Silloin lumous oli
-jo ohitse, ja kun neiti tuli, niin hän tervehti Lancelot herraa ja
-virkkoi: "Mitä kuuluu?"
-
-"En saata sanoa, jalo neiti", Lancelot herra virkkoi, "sillä minä
-en ensinkään tiedä, kuinka olen tähän linnaan joutunut, ell'en ehkä
-taikuuden kautta."
-
-"Herra", virkkoi neiti, "pysykää rohkealla mielellä, ja jos te olette
-sellainen ritari kuin sanotaan, niin huomenna päivän koittaessa
-saatte kuulla enemmän."
-
-Niin hän lähti, ja siellä Lancelot sai viettää koko yön vailla
-kaikkia mukavuuksia.
-
-Varhain seuraavana aamuna tulivat nuo neljä kuningatarta komeasti
-koristettuina, ja he toivottivat Lancelotille hyvää huomenta ja
-hän toivotti heille takaisin. Sitten he sanoivat hänelle, että he
-tiesivät kyllä, kuka hän oli -- Järven herra Lancelot, Ban kuninkaan
-poika, jaloin ritari maailmassa.
-
-"Me tiedämme kyllä ett'ei kukaan lady ole saanut sinun rakkauttasi
-paitsi yksi, ja se on Guinevere kuningatar; mutta nyt sinun pitää
-ainiaaksi hänet kadottaa ja hänen sinut, ja sentähden sinun pitää
-nyt valita yksi meistä neljästä. Minä olen kuningatar Morgan le Fay,
-Goren maan valtiatar, ja tässä on Pohjois-Walesin kuningatar ja
-Eastlandin kuningatar ja Ulkosaarten kuningatar. Valitse nyt meistä
-se, jonka tahdot, taikka kuole tähän tyrmään."
-
-"Se on vaikea seikka", Lancelot herra virkkoi, "että minun täytyy
-joko kuolla tai valita joku teistä. Mutta ennemmin minä kuitenkin
-kunnialla kuolen tähän tyrmään, kuin otan teistä ketään vastoin
-tahtoani ladykseni. Ja senvuoksi vastaan teille: minä en huoli teistä
-kenestäkään, sillä te olette kaikki kavalia velhoja."
-
-"Vai niin", kuningattaret virkkoivat, "sekö siis on vastauksenne,
-ett'ette meistä huoli?"
-
-"Niin on, kautta kunniani", Lancelot sanoi, "minä en huoli teistä
-kenestäkään."
-
-Niin he lähtivät ja jättivät hänet yksikseen suureen murheeseen.
-
-Puolenpäivän aikaan neito taas tuli hänen luokseen, tuoden
-päivällistä, ja hän kysyi: "Mitä kuuluu?"
-
-"Totisesti, jalo neito", Lancelot virkkoi, "ei elinikänäni ole ollut
-näin huonosti asiat."
-
-"Herra", virkkoi neito, "se surettaa minua, mutta jos te tottelette
-minua, niin minä tahdon auttaa teitä tästä pälkähästä, ettekä te saa
-mitään ikävyyksiä ettekä häpeätä, jos suostutte pyyntööni."
-
-"Sen lupaan teille; minua kovin kammottaa nuo velhokuningattaret,
-sillä he ovat tuhonneet monta kunnon ritaria."
-
-Silloin neito kertoi että seuraavana tiistaina oli hänen isällään
-turnajaiset Pohjois-Walesin kuninkaan kanssa, ja jos Lancelot herra
-tahtoisi tulla sinne auttamaan hänen isäänsä, niin hän päästäisi
-hänet varhain seuraavana aamuna vapauteen.
-
-"Jalo neito", Lancelot virkkoi, "sanokaa minulle isänne nimi, niin
-annan teille vastauksen."
-
-"Minun isäni on kuningas Bagdemagus, jonka viime turnajaisissa voitti
-kolme Arthur kuninkaan ritaria."
-
-"Tunnen teidän isänne jaloksi kuninkaaksi ja hyväksi ritariksi",
-Lancelot virkkoi, "ja kautta kunniani, minä olen valmis palvelemaan
-teitä ja teidän isäänne tuona päivänä."
-
-Niin tyttö kiitti häntä ja käski hänen olla valmiina varhain
-seuraavana aamuna, jolloin hän tulisi vapauttamaan hänet. Hänen tuli
-ottaa varuksensa ja ratsunsa ja kilpensä ja peitsensä ja ratsastaa
-valkoisten veljesten luostariin, joka ei ollut täyteen kymmenen
-penikulman päässä. Sinne hänen piti jäädä ja sinne tyttö toisi isänsä
-häntä tapaamaan.
-
-"Kaikki on tapahtuva", Lancelot herra virkkoi, "niin totta kuin olen
-rehellinen ritari."
-
-Varhain seuraavana aamuna tuli tyttö ja tapasi Lancelot herran
-valmiina. Sitten hän vei hänet kahdentoista lukitun oven kautta
-ja toi hänelle aseet ja varukset. Ja kun Lancelot oli täysissä
-tamineissaan, niin tyttö vei hänet hänen oman ratsunsa luo, ja
-ketterästi Lancelot sen satuloitsi, ja otti peitsen käteensä ja
-ratsasti pois.
-
-"Jalo neito", hän virkkoi, "en teitä petä, niin totta kuin Jumala
-minua armahtakoon."
-
-Niin hän ratsasti synkkään metsään ja kulki siellä kaiken sen päivän,
-eikä löytänyt mistään valtatietä, ja viimein yö laski hänen ylitsensä.
-
-Seuraavana päivänä hän saapui luostariin, ja siellä Bagdemagus
-kuninkaan tytär oli jo häntä odottamassa ja toivotti hänet iloisesti
-tervetulleeksi. Kiireesti hän sitten lähetti hakemaan isäänsä, joka
-oli kahdentoista penikulman päässä luostarista, ja ennen iltaa
-hän saapuikin uljaan ritariseurueen kanssa. Lancelot herra kertoi
-kuninkaalle, kuinka hänet oli petetty ja kuinka hänen nepaansa Lionel
-herra oli lähtenyt hänen luotaan tiesi minnekkä ja kuinka kuninkaan
-tytär oli vapauttanut hänet vankeudesta. "Sentähden olen palveleva
-häntä niin kauan kuin elän ja kaikkea hänen sukuansa", hän virkkoi
-lopuksi.
-
-"Silloin olen varma teidän avustanne tulevana tiistaina", sanoi
-kuningas.
-
-"Niin olette, herra", Lancelot virkkoi, "enkä teitä petä, sillä olen
-sen luvannut ladylleni, teidän tyttärellenne. Mutta sanokaa minulle,
-herra, ketkä herrani Arthurin ritareista olivat Pohjois-Walesin
-kuninkaan seurassa?"
-
-Kuningas vastasi että ne olivat Mador, Mordred ja Gahalatine ja
-ett'ei niitä kolmea vastaan hänen eikä hänen ritariensa voimat
-riittäneet.
-
-"Herra", Lancelot virkkoi, "koska turnajaiset kuuluvat olevan kolmen
-penikulman päässä tästä luostarista, niin teidän tulee lähettää
-minulle kolme ritarianne, sellaisia, joihin luotatte, ja katsokaa
-että nuo kolme ritaria saavat aivan valkoiset kilvet ja minä myöskin
-ja ett'ei ole mitään maalauksia kiivissä. Me neljä ryntäämme sitten
-esiin metsiköstä, joka on molempien joukkojen välissä, ja hyökkäämme
-etumaisina teidän vihollistenne kimppuun ja pehmitämme heitä
-voimiemme takaa. Ja sillä tapaa ei tulla tietämään, kuka ritari minä
-olen."
-
-Sinä yönä, joka oli sunnuntaiyö, he sitten lepäsivät, ja seuraavana
-päivänä lähti Bagdemagus kuningas, ja hän lähetti Lancelot herralle
-ne kolme ritaria ja neljä valkoista kilpeä.
-
-
-
-
-Kartano kaalamon luona.
-
-
-Tiistaina sitten Lancelot herra ja nuo kolme Bagdemagus kuninkaan
-ritaria, joilla oli valkoiset kilvet, asettuivat pieneen tuuheaan
-metsikköön, joka oli turnajaispaikan vieressä. Ja sinne oli
-pystytetty telttoja, niin että lordit ja ladyt saattoivat katsella
-taistelua ja antaa palkinnon.
-
-Silloin saapui taistelutantereelle Pohjois-Walesin kuningas mukanaan
-sata ja kuusikymmentä kypäripäätä ja nuo kolme Arthur kuninkaan
-ritaria olivat niiden joukossa.
-
-Sitten saapui tantereelle Bagdemagus kuningas mukanaan
-kahdeksankymmentä kypäripäätä. Ja he laskivat peitsensä tanaan ja
-hyökkäsivät toinen toistansa vastaan, ja ensimäisessä törmäyksessä
-kaatui kaksitoista Bagdemagus kuninkaan ja kuusi Pohjois-Walesin
-kuninkaan ritaria, ja Bagdemagus kuninkaan joukko lyötiin pakoon.
-
-Silloin ryntäsi esiin Järven herra Lancelot ja hän syöksi peitsensä
-taajimpaan parveen ja ritari ritarin jälkeen keikahti kumoon hänen
-edestänsä, ja siinä mylläkässä hän kaatoi myös Pohjois-Walesin
-kuninkaan. Kun Arthur kuninkaan kolme ritaria näki tuon Lancelotin
-teon, niin he kukin vuorostansa karkasivat hänen kimppuunsa, mutta
-joutuivat tappiolle jokainen.
-
-Sitten Lancelot herra taisteli kahdeksaakolmatta ritaria vastaan ja
-voitti heidät jokaisen, ja silloin Pohjois-Walesin ritarit eivät
-tahtoneet enää tjostata, ja palkinto annettiin Bagdemagus kuninkaalle.
-
-Niin kumpikin joukko meni paikoilleen, ja Lancelot herra ratsasti
-Bagdemagus kuninkaan kera tämän linnaan, jossa kuningas ja hänen
-tyttärensä häntä ylenpalttisesti kestitsivät ja antoivat hänelle
-kalliita lahjoja.
-
-Seuraavana aamuna Lancelot herra otti jäähyväiset ja sanoi
-kuninkaalle, että hän tahtoi mennä hakemaan veljeänsä Lionel herraa,
-joka oli lähtenyt hänen luotaan, silloin kun hän nukkui omenapuun
-alla. Niin hän otti ratsunsa ja jätti heidät kaikki Jumalan haltuun.
-Ja kuninkaan tyttärelle hän virkkoi:
-
-"Jos milloinkaan tarvitsette minun palvelustani, niin pyydän että
-minulle vain annatte tiedon, enkä minä ole pettävä teitä, niin totta
-kuin olen rehellinen ritari."
-
-Niin Lancelot herra lähti, ja sattumalta hän tuli samaan metsään,
-jossa hänet oli nukkuessaan otettu kiinni. Ja keskellä valtatietä
-hän kohtasi neidin, joka ratsasti valkoisella hevosella, ja he
-tervehtivät kumpikin toisiansa.
-
-"Jalo neiti", Lancelot herra virkkoi, "tiedättekö, onko näillä
-tienoin mitään seikkailuja saatavissa?"
-
-"Herra ritari", neiti sanoi, "tässä on aivan lähellä seikkailuja
-saatavissa, jos vain uskallatte niihin antautua."
-
-"Kuinka minä en uskaltaisi antautua seikkailuihin", Lancelot virkkoi,
-"sillä juuri niiden tähden olen tullut tänne."
-
-"Vai niin", neiti virkkoi, "sinä näytät tosiaankin oivalta ritarilta,
-ja jos sinä uskallat mitellä voimiasi kunnon ritarin kera, niin
-minä vien sinut sinne, missä kohtaat parhaimman ja mahtavimman mitä
-koskaan olet tavannut, jos sinä sanot minulle nimesi ja mikä ritari
-olet."
-
-"Sanomaan sinulle nimeni olen heti valmis, totisesti se on Järven
-herra Lancelot."
-
-"Herra, sinä olet uljaan näköinen ritari, täällä tapaat seikkailuja,
-jotka sinulle sopivat. Sillä tässä lähellä asuu ritari, jota ei pysty
-voittamaan kenkään, jonka tunnen, paitsi jos te hänet voitatte. Hänen
-nimensä on Turquine herra, ja mikäli minä tiedän niin hänellä on
-tyrmässänsä kuusikymmentä ja neljä kunnon ritaria Arthurin hovista,
-jotka hän on omin käsin voittanut. Mutta kun olette tehnyt tämän
-päivän työn, niin luvatkaa minulle, niin totta kuin olette rehellinen
-ritari, että tulette minun kerallani ja autatte minua ja muita
-neitejä, joita muuan katala ritari joka päivä kiusaa."
-
-"Olen täyttävä kaikki mitä haluatte, jos vain viette minut tuon
-ritarin luokse."
-
-Niin neito vei hänet kaalamolle ja sen puun luo, jossa malja riippui.
-
-Lancelot herra antoi ratsunsa juoda ja sitten hän hakkasi voimiensa
-takaa maljaa peitsensä perällä, niin että lopulta pohja putosi
-maahan, mutta hän ei nähnyt mitään. Hän ratsasti edes takaisin
-kartanon portin edessä lähemmäs puolentoista tuntia, ja viimein
-hän näki kookkaan ritarin tulevan, joka ajoi edessään hevosta, ja
-poikkipäin hevosen selässä makasi asestettu ritari sidottuna. Kun he
-tulivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi, niin Lancelot herra arveli,
-että hänen pitäisi tuntea tuo ritari, ja sitten hän näki, että se oli
-Gawainen veli, Gaheris herra, yksi Pyöreän pöydän ritareista.
-
-Sillä välin Turquine herra oli huomannut Lancelotin ja molemmat
-tarttuivat peitsiinsä.
-
-"Hohoi, uljas ritari, nostappa tuo haavoitettu ritari alas ratsusi
-selästä ja jätä hänet hetkeksi rauhaan, ja koetelkaamme me molemmat
-voimiamme. Sillä kuten olen kuullut, sinä tuotat ja olet tuottanut
-paljon turmiota ja häpeää Pyöreän pöydän ritareille. Siksipä puolusta
-nyt itseäsi!"
-
-"Jos sinä olet Pyöreän pöydän ritareita, niin minä vaadin taisteluun
-sinut ja kaikki sinun kumppanisi", sanoi Turquine herra.
-
-"Jopa lupaat liikoja", Lancelot sanoi. Sitten he laskivat peitsensä
-tanaan ja karahuttivat ratsuineen niin lähelle toisiaan, kuin vain
-voivat, ja kumpikin iski toinen toistansa keskelle kilpeä, niin että
-molempain ratsujen selkäranka katkesi. Molemmat ritarit hämmästyivät,
-ja niin pian kuin saattoivat selvitä ratsuistansa he heilahuttivat
-kilvet eteensä ja paljastivat miekkansa ja syöksyivät yhteen niin
-rajusti, ett'eivät kilvet eivätkä varukset voineet kestää heidän
-iskujansa. Ennen pitkää he olivat täynnä kauheita haavoja, ja sitä
-kesti kaksi tuntia ja enemmänkin. Sitten he molemmat lopulta aivan
-hengästyneinä seisahtuivat ja nojasivat miekkoihinsa.
-
-"No, kumppani", Turquine herra virkkoi, "pidätä kättäsi hetkinen ja
-sano minulle mitä sinulta kysyn."
-
-"Anna kuulua", Lancelot virkkoi.
-
-"Sinä olet isoin mies minkä minä koskaan olen nähnyt ja kaikista
-taitavin, ja muistutat muuatta ritaria, jota minä vihaan yli kaikkien
-muiden. Jos niin on että sinä et ole se ritari, niin minä mielelläni
-teen sovinnon sinun kanssasi ja sinun tähtesi minä tahdon vapauttaa
-kaikki vangit, joita minulla on kuusikymmentä ja neljä, jos sinä
-ilmoitat minulle nimesi. Ja minä rupean sinun ystäväksesi enkä ikinä
-sinua petä, niin kauan kuin elän."
-
-"Hyvin sinä puhut", Lancelot herra vastasi, "mutta koska minä saan
-sinun ystävyytesi, niin sano kuka on se ritari, jota sinä vihaat yli
-kaikkien muiden?"
-
-"Totisesti se on Järven herra Lancelot, sillä hän surmasi Tuskien
-tornin luona minun veljeni, joka oli parhaimpia ritareita maan
-päällä. Senvuoksi, jos minä milloinkaan hänet kohtaan, niin
-jompikumpi meistä on toisen surmaava, sen vannon. Ja Lancelot herran
-vuoksi minä olen surmannut sata kunnon ritaria ja yhtä monta minä
-olen lyönyt raajarikoiksi ja moni on kuollut vankeudessa ja vielä
-niitä on vankina kuusikymmentä ja neljä. Mutta kaikki pääsevät
-vapaiksi, jos sinä ilmoitat minulle nimesi, jollet sinä vain ole
-Lancelot."
-
-"Nyt minä huomaan", Lancelot herra virkkoi, "että minä olen semmoinen
-mies että minä voin saada rauhan, ja semmoinen mies että meidän
-keskemme voi syntyä taistelu elämästä ja kuolemasta. Ja nyt, herra
-ritari, koska sinä olet kysynyt, niin sinä saat tietää ja tuntea
-että minä olen Järven Lancelot, Benwichin kuninkaan Banin poika
-ja rehellinen Pyöreän pöydän ritari. Ja nyt minä vaadin sinut
-taisteluun, tee parastasi!"
-
-"Ah Lancelot", Turquine sanoi, "sinä olet kaikista ritareista
-tervetullein minun luokseni, sillä me emme eroa, ennenkuin toinen
-meistä on surmansa saanut."
-
-Sitten he syöksyivät toisiaan vastaan kuin kaksi villiä härkää, ja
-kilvet ja miekat kalskuivat ja kilahtelivat. Siten he taistelivat
-kaksi tuntia ja enemmänkin, eivätkä tahtoneet huoata. Ja Turquine
-herra iski Lancelot herraan monta haavaa, niin että siinä missä he
-taistelivat tanner oli kirjavana verestä. Silloin Turquine herra
-lopulta uupui ja peräytyi muutaman askeleen ja antoi kilpensä
-hetkeksi vaipua. Lancelot herra huomasi sen ja karkasi rajusti hänen
-kimppuunsa ja tarttui hänen kypärinsä silmikkoon ja tempasi hänet
-maahan polvillensa. Sitten hän äkkiä vetäisi pois hänen kypärinsä ja
-hakkasi hänen kaulansa mäsäksi.
-
-Ja kun Lancelot herra oli sen tehnyt, niin hän meni neidon luo ja
-virkkoi:
-
-"Neito, minä olen valmis tulemaan teidän kanssanne minne tahdotte,
-mutta minulla ei ole ratsua."
-
-"Jalo herra", neito sanoi, "ottakaa tuon haavoitetun ritarin ratsu ja
-lähettäkää hänet kartanoon ja käskekää hänen vapauttaa kaikki vangit."
-
-Niin Lancelot meni Gaheris herran luo ja sanoi, ett'ei Gaheris panisi
-pahakseen, vaikka hän pyysi lainaksi hänen ratsuaan.
-
-"En suinkaan, jalo herra", Gaheris virkkoi, "minä tahdon että te
-omin valloin otatte minun ratsuni, sillä te pelastitte sekä minut
-että ratsuni. Ja tänä päivänä minä näin, että te olette paras ritari
-maan päällä, sillä te olette surmannut minun nähteni mahtavimman
-miehen ja parhaimman ritarin, mitä minä milloinkaan olen tavannut,
-teitä lukuunottamatta. Minä pyydän teitä, herra, ilmoittakaa minulle
-nimenne."
-
-"Herra, minun nimeni on Järven Lancelot, joka olin velvollinen teitä
-auttamaan sekä Arthur kuninkaan että varsinkin Gawaine herran, teidän
-oman rakkaan veljenne tähden. Ja kun te menette tuonne kartanoon,
-niin varmaan siellä tapaatte monta Pyöreän pöydän ritaria, sillä minä
-näin tuolla puussa riippuvan useita heidän kilpiään, jotka tunnen. Ja
-niiden joukossa on minun sukulaisteni Marisin Ector herran ja Lionel
-herran kilvet. Sentähden minä pyydän teitä, että tervehtisitte heitä
-kaikkia minun puolestani, ja sanokaa että minä pyydän heitä ottamaan
-kaikki aarteet, joita löytävät kartanosta, ja että joka tapauksessa
-minun sukulaiseni menkööt hoviin ja odottakoot siellä, kunnes minä
-tulen, sillä helluntaijuhlaksi minä arvelen sinne ennättäväni; nyt
-minun täytyy pitää lupaukseni ja seurata tätä neitoa."
-
-Niin Lancelot herra lähti, ja Gaheris meni kartanoon ja häntä vastaan
-tuli portinvartija, jolla oli paljo avaimia. Silloin Gaheris herra
-paiskasi hänet nopeasti maahan ja otti häneltä avaimet ja avasi
-kiireesti tyrmän ovet ja laski kaikki vangit vapauteen; ja kukin
-irroitti toinen toisensa kahleet.
-
-Kun he näkivät Gaheris herran, niin he kaikki kiittivät häntä, sillä
-he näkivät että hän oli haavoittunut.
-
-"Älkää minua kiittäkö", Gaheris virkkoi, "Lancelot teidän ryövääjänne
-surmasi, minä näin sen omin silmin. Ja hän tervehtii teitä kaikkia ja
-pyytää teitä kiirehtimään hoviin, ja Lionel herraa ja Ector herraa
-hän pyytää odottamaan hovissa."
-
-"Sitä emme tee", veljekset sanoivat, "me tahdomme löytää hänet, jos
-meille on elonpäiviä suotu."
-
-"Niin totta kuin olen rehellinen ritari, olen löytävä hänet,
-ennenkuin menen hoviin", Kay herra virkkoi.
-
-Sitten ritarit hakivat sen huoneen, jossa aseet ja varukset
-olivat, ja asestautuivat ja jokainen ritari löysi oman ratsunsa ja
-kaikki mitä hänelle kuului. Ja kun se oli tapahtunut, niin saapui
-metsänvartia mukanaan neljä hevosen kantamusta lihavaa metsänriistaa.
-
-"Kas, tuossahan on meille ruokaa yhdeksi ateriaksi", Kay herra
-virkkoi, "sillä laihalla ravinnolla olemme olleet monen monta päivää."
-
-Niin metsänriista paahdettiin, paistettiin ja keitettiin, ja
-illallisen jälkeen muutamat ritarit viettivät siellä kartanossa koko
-sen yön, mutta Lionel herra ja Marisin Ector herra ja Kay herra
-ratsastivat Lancelot herran perään häntä etsimään.
-
-
-
-
-Kuinka Lancelot kaatoi kaksi jättiläistä.
-
-
-Lancelot herra ratsasti neidon keralla, niinkuin hän oli luvannut,
-auttaakseen häntä tuota ilkeätä ritaria vastaan, joka ryöväili ja
-kiusasi kaikkia ladyjä ja aatelisnaisia.
-
-"Hän on häpeäksi koko ritarikunnalle ja valansa rikkoja", Lancelot
-sanoi, "ja se on synti että hän saa elää. Mutta hyvä neito,
-ratsastakaa te edellä; minä pysyttelen piilossa ja jos hän teitä
-häiritsee tai ahdistaa, niin minä tulen teidän avuksenne ja opetan
-hänelle ritarin tapoja."
-
-Niin tyttö ratsasti hiljakseen eteenpäin valtatietä pitkin.
-
-Pian ajaa karautti metsästä tuo ilkeä ritari, ja hänen asemiehensä
-oli hänen mukanaan, ja hän otti neidon hevosen selästä ja neito
-kirkasi.
-
-Silloin Lancelot herra tuli täyttä karkua paikalle.
-
-"Ohoi sinä rietas konna ja ritariuden häpäisijä!" hän huusi. "Kuka
-sinut on opettanut ahdistamaan ladyjä ja aatelisnaisia?"
-
-Kun ritari kuuli tuon läksytyksen, niin hän ei vastannut sanaakaan,
-vaan veti miekkansa ja ratsasti Lancelot herraa kohden. Silloin
-Lancelot otti peitsensä ja paljasti miekkansa ja antoi ritarille
-sellaisen iskun kypäriin, että hänen päänsä halkesi kurkkuun asti.
-
-"Nyt sinä olet saanut palkkasi, jonka jo kauan sitten olit ansainnut,
-ja se on totta", neito silloin virkkoi. "Sillä samoin kuin Turquine
-herra vaani ja surmasi ritareita, niin tämä ritari väijyi ja surmasi
-ladyjä ja neitiä ja aatelisnaisia; ja hänen nimensä oli Villinmetsän
-herra Peris."
-
-"No, neito", Lancelot virkkoi, "tahdotteko minulta vielä jotain
-palveluksia."
-
-"En, herra, en tällä kertaa", neito virkkoi, "vaan Kristus teitä
-varjelkoon, minne ikinä menettekin! Sillä kohteliain ritari te olette
-ja lempein ja ystävällisin kaikkia ladyjä ja aatelisnaisia kohtaan
-kaikista ritareista maan päällä."
-
-Ja niin neito ja Lancelot herra erosivat.
-
-Sitten Lancelot herra ratsasti pitkin synkkää metsää kaksi päivää ja
-enemmänkin, ja kova oli hänen leposijansa. Kolmantena päivänä hän
-ratsasti pitkän sillan yli, ja silloin äkkiä hänen päälleen karkasi
-kauheannäköinen moukka, joka iski hänen ratsuaan turpaan niin että
-se nousi takajaloilleen, ja kysyi Lancelotilta, kuinka hän ratsasti
-sillan yli ilman hänen lupaansa.
-
-"Miksipä minä en ratsastaisi tätä tietä?" Lancelot herra sanoi.
-
-"Sinulla ei ole valitsemisen varaa", moukka sanoi ja tavoitti häntä
-isolla raudoitetulla nuijalla.
-
-Silloin Lancelot herra paljasti miekkansa ja väisti iskun ja halkaisi
-ilkiön pään.
-
-Sillan päässä oli kaunis kylä, ja kaikki kansa, miehet ja naiset,
-huusivat Lancelot herralle.
-
-"Jopa teit teon joka sinut turmioon vie, sillä sinä surmasit meidän
-linnamme pääportinvartijan."
-
-Lancelot ei välittänyt heidän sanoistaan, vaan meni suoraan linnaan.
-Ja kun hän saapui sinne, niin hän hyppäsi alas ratsunsa selästä ja
-sitoi sen linnanmuurissa olevaan renkaaseen. Ja muurin sisäpuolella
-hän näki kauniin viheriän pihan ja sinne hän meni, sillä se oli hänen
-mielestänsä sopiva taistelukentäksi. Ja hän katseli ympärilleen ja
-näki ovissa ja akkunoissa paljo ihmisiä, jotka huusivat:
-
-"Jalo ritari, sinä olet turman tiellä!"
-
-Ja pian hyökkäsi hänen päälleen kaksi isoa jättiläistä, jotka
-olivat sangen lujasti asestettuja, paitsi että heidän päänsä olivat
-paljaina, ja heillä oli kauheat nuijat käsissään. Heilahduttaen
-kilpensä eteensä Lancelot herra torjui toisen jättiläisen nuijan
-iskun ja halkaisi hänen päänsä miekallaan. Kun toinen jättiläinen
-näki sen, niin hän läksi juoksemaan pakoon kuin hullu, mutta Lancelot
-juoksi hänen peräänsä minkä ennätti ja iski häntä miekallaan
-hartioihin ja tappoi hänet.
-
-Sitten Lancelot meni linnan halliin ja siellä tuli häntä vastaan
-kuusikymmentä ladyä ja neitoa, jotka kaikki polvistuivat hänen
-eteensä ja kiittivät Jumalaa ja häntä pelastuksestansa.
-
-"Sillä, herra", he virkkoivat, "me olemme useimmat olleet täällä
-vankeina seitsemän vuotta ja me olemme valmistaneet kaikellaisia
-silkkikankaita ruokamme edestä, ja me olemme kaikki korkeasukuisia
-aatelisnaisia. Siunattu olkoon se hetki, jolloin sinä synnyit, sillä
-sinä olet tehnyt jaloimman teon, mitä milloinkaan kukaan ritari
-on tehnyt, ja sen me tahdomme pitää muistossamme. Ja me pyydämme
-kaikki, että sinä sanoisit meille nimesi, että me voisimme kertoa
-ystävillemme, kuka meidät pelasti vankeudesta."
-
-"Ihanat neidot", Lancelot virkkoi, "minun nimeni on Järven herra
-Lancelot."
-
-"Ah, herra", naiset virkkoivat, "tottakai sinä se oletkin, sillä
-niinkuin arvelimmekin, ei paitsi sinua kukaan ritari olisi noita
-kahta jättiläistä voittanut. Moni kunnon ritari kyllä koetti, mutta
-surmansa täällä sai, ja monta kertaa me toivoimme sinun tulevan,
-sillä nuo jättiläiset eivät pelänneet ketään muuta kuin sinua."
-
-"No nyt te voitte sanoa ystävillenne, kuinka ja ken teidät pelasti",
-Lancelot virkkoi, "ja tervehtikää heitä kaikkia minun puolestani.
-Mitä aarteita tässä linnassa on, ne minä annan teille korvaukseksi
-kärsimyksistänne; ja se lordi, joka on tämän linnan omistaja,
-ottakoon sen haltuunsa, niin kuin oikein on."
-
-"Tämän linnan nimi on Tintagel", naiset sanoivat, "ja se oli jonkun
-aikaa erään herttuan oma, joka oli kauniin Igrainen puoliso. Ja
-herttuan kuoleman jälkeen Igraine meni avioksi Uther Pendragon
-kuninkaalle ja Arthur oli heidän poikansa."
-
-"Vai niin", Lancelot virkkoi, "kyllä ymmärrän, kenelle tämä linna
-kuuluu."
-
-Ja niin hän jätti kaikki ladyt Jumalan haltuun ja lähti.
-
-Sitten hän nousi ratsunsa selkään ja ratsasti monen asumattoman ja
-oudon seudun läpi, ja poikki monien vesien ja halki monien laaksojen,
-ja kehno oli hänen leposijansa. Viimein myöhään eräänä iltana hän
-saapui sattumalta kauniille kartanonpihalle, ja siellä hän tapasi
-vanhan rouvan, joka otti hänet suopeasti vastaan ja kestitsi hyvin
-häntä ja hänen ratsuansa. Ja sitten hänen emäntänsä vei hänet
-nukkumaan kauniiseen huoneeseen, joka oli porttikäytävän päällä.
-Ja Lancelot herra riisui aseensa ja otti yltään varuksensa ja meni
-nukkumaan ja vaipui pian uneen.
-
-Kohta senjälkeen tuli joku ratsun selässä ja koputti kiireesti
-portinovelle. Kun Lancelot herra kuuli sen, niin hän nousi, ja
-katsoessaan ulos akkunasta hän näki kuunvalossa kolme ritaria tulevan
-täyttä laukkaa tuon yksinäisen ritarin perässä, ja kaikki kolme
-sivalsivat häntä yhtä haavaa miekoillansa ja tuo yksinäinen ritari
-kääntyi uljaasti heitä vastaan ja puolusti itseänsä.
-
-"Totisesti", Lancelot herra virkkoi, "tuota yksinäistä ritaria minun
-tulee auttaa, sillä häpeällistä olisi minun katsella, kuinka kolme
-ritaria on yhden kimpussa, ja jos hän saisi surmansa, niin minä
-olisin osallinen hänen kuolemaansa."
-
-Ja hän otti aseensa ja meni ulos ikkunasta ja laski itsensä alas
-lakanalla noiden neljän ritarin luokse.
-
-"Kääntykää, te ritarit, minun puoleeni", hän huusi, "ja heretkää
-ahdistamasta tuota ritaria!"
-
-Silloin he kaikki jättivät rauhaan sen ritarin, joka oli Kay herra,
-ja kääntyivät Lancelot herraa vastaan, ja ankara ottelu alkoi, sillä
-he kaikki kolme hyppäsivät alas satulasta ja iskivät Lancelotiin aimo
-iskuja ja ahdistivat häntä joka puolelta. Mutta kun Kay herra olisi
-tullut Lancelot herran avuksi, niin jälkimäinen pyysi että hän saisi
-taistella yksin, ja tehdäkseen hänelle mieliksi Kay herra vetäytyi
-syrjään. Ja nopsasti silloin, kuudella iskulla, Lancelot herra kaatoi
-kaikki ritarit maahan.
-
-Silloin he kaikki huusivat: "Herra ritari, me antaudumme teille,
-koska olette verrattoman voimallinen mies."
-
-"Vai niin", Lancelot herra virkkoi, "mutta minä en salli että te
-antaudutte minulle, vaan jos te antaudutte hovimestarille, Kay
-herralle, niin sillä ehdolla minä säästän teidän henkenne, mutta en
-muuten."
-
-"Sitä emme mielellämme tee, jalo ritari", he virkkoivat, "sillä mehän
-ajoimme Kay herran tänne ja olisimme voittaneet hänet, joll'ette te
-olisi tullut väliin; eihän meillä siis ole syytä antautua hänelle."
-
-"Ajatelkaa tarkoin", Lancelot virkkoi, "sillä teidän on valitseminen
-saatteko elää vai kuolla. Jos te antaudutte, niin teidän tulee
-antautua Kay herralle."
-
-"No hyvä", he sanoivat, "koska te olette säästänyt meidän henkemme,
-niin me tahdomme tehdä niinkuin te käskette."
-
-Silloin Lancelot käski heidän mennä Arthur kuninkaan hoviin ensi
-helluntaipäiväksi ja antautua siellä Guinevere kuningattarelle ja
-sanoa, että Kay herra oli heidät lähettänyt hänen vangeiksensa. Ja
-kaikki ritarit vannoivat lujasti miekkansa kautta, että he niin
-tekisivät. Niin Lancelot herra antoi heidän lähteä.
-
-Sitten hän koputti portille miekkansa kahvalla, ja silloin hänen
-isäntänsä tuli, ja he astuivat sisään, hän ja Kay herra.
-
-Hänen isäntänsä ei ollut ensinkään kuullut tuota kahakkaa ja
-hämmästyi suuresti, kun hän näki heidät. "Herra", hän virkkoi, "minä
-luulin että te olitte vuoteessanne."
-
-"Niin olinkin", Lancelot herra virkkoi, "mutta minä nousin ja
-hyppäsin ulos ikkunasta auttamaan muuatta vanhaa toveriani."
-
-Ja kun he tulivat lähelle valoa, niin Kay herra näki, että hänen
-pelastajansa oli Lancelot herra, ja hän polvistui ja kiitti häntä
-kaikesta hänen hyvyydestänsä, Lancelot herra kun jo toisen kerran oli
-pelastanut hänet kuolemasta.
-
-"Herra", Lancelot virkkoi, "minä en ole tehnyt muuta kuin
-velvollisuuteni, niin että te olette tervetullut; ja täällä teidän
-sopii levätä ja koota voimia."
-
-Kun Kay herra oli riisunut aseensa, niin hän pyysi ruokaa, ja sitä
-tuotiin, ja hän söi nälkäisesti. Ja kun hän oli syönyt, niin hän ja
-Lancelot herra menivät makuulle ja he nukkuivat molemmat samassa
-huoneessa.
-
-Aamulla Lancelot herra nousi varhain ja jätti Kay herran nukkumaan.
-Ja Lancelot herra otti Kay herran varukset ja hänen kilpensä ja
-asestautui. Sitten hän meni talliin ja haki Kay herran ratsun ja
-jätti hyvästit isännällensä ja lähti.
-
-Sitten vähän ajan perästä Kay herra nousi ja kaipasi Lancelot
-herraa. Ja silloin hän huomasi että Lancelot herra oli ottanut hänen
-varuksensa ja ratsunsa.
-
-"Kautta kunniani, Lancelot herra tahtoo kiusotella joitakuita Arthur
-kuninkaan hovilaisia. Ja kyllä ritarit ovatkin kopeita häntä kohtaan,
-kun luulevat häntä minuksi, sen takaan; ja niin heitä petetään. Ja
-koska minulla on nämä varukset ja tämä kilpi, niin saan varmasti
-ratsastaa rauhassa."
-
-Sitten Kay herra kiitti isäntäänsä ja lähti pian.
-
-
-
-
-Vaarojen kappeli ja häijy velho.
-
-
-Kay herran varuksiin puettuna Lancelot herra ratsasti pitkän aikaa
-isossa metsässä, ja viimein hän saapui tasangolle, joka oli täynnä
-kauniita jokia ja niittyjä. Edessään hän näki pitkän sillan ja
-sillalla kolme eriväristä silkistä ja santelipuusta tehtyä telttaa.
-Telttojen ulkopuolella riippui kolme valkoista kilpeä peitsien
-kahvapäissä, ja pitkiä peitsiä oli pystytetty telttojen ympärille, ja
-jokaisen teltan ovessa seisoi asemies. Lancelot herra kulki niiden
-ohi eikä sanonut sanaakaan.
-
-"Kas tuolla kulkee tuo kopea Kay herra", sanoivat ritarit, joille
-teltat kuuluivat. "Hänen mielestään ei kukaan ritari vedä hänelle
-vertoja, vaikka päinvastoin on usein nähty käyvän."
-
-"Kautta kunniani, minäpä karkaan hänen kimppuunsa, koska hän on niin
-ylen kopea", sanoi yksi ritareista, "ja saatte nähdä kuinka minä
-häntä pitelen." Ja hän asestautui ja ratsasti rivakasti Lancelotin
-jälkeen ja kutsui häntä taisteluun.
-
-Mutta Lancelot herra kaatoi hänet maahan, ratsuineen päivineen, ja
-sitten kun molemmat toiset ritarit tulivat veljensä avuksi, niin hän
-löi heidätkin. Yksi heistä hyppäsi silloin pystyyn aivan verisin päin
-ja ryntäsi suoraan Lancelot herraa kohden.
-
-"No, anna jo olla", Lancelot virkkoi, "minä en ollut silloin kaukana
-sinusta, kun sinut lyötiin ritariksi, Raynold herra, ja minä tiedän
-sinut myös kunnon ritariksi, eikä minua haluta sinua surmata."
-
-"Suur' kiitos hyvyydestänne", Raynold herra virkkoi, "ja minä
-uskallan sanoa omasta ja veljieni puolesta, että me mielellämme
-antaudumme teille, jos me saamme tietää teidän nimenne, sillä me
-näemme kyllä, että te ette ole Kay herra".
-
-"Sen asian laita olkoon kuinka hyvänsä", Lancelot vastasi, "sillä
-teidän tulee antautua Guinevere kuningattarelle. Katsokaa, että
-saavutte hänen luokseen helluntaipäiväksi ja antautukaa hänen
-armoillensa ja sanokaa että Kay herra teidät lähettää."
-
-Silloin ritarit vannoivat niin tekevänsä, ja Lancelot herra jatkoi
-matkaansa.
-
-Ratsastaessaan pitkin synkkää metsää hän saapui aukeamaan ja näki
-siellä neljä ritaria tammen alla. Ne olivat kaikki Arthur kuninkaan
-hovista, ja Lancelot herra tunsi heidät kaikki -- ne olivat:
-Sagramour le Desirous, Ector de Maris, Gawaine herra ja Uwaine herra.
-Kun he näkivät Lancelotin ja hänen varuksensa, niin he luulivat,
-että hän oli Kay herra, ja päättivät ruveta hänen kanssaan otteluun
-koetellakseen hänen voimiansa. Mutta Lancelot herra kävi vuoronperään
-kaikkien heidän kimppuunsa ja kaatoi heidät kaikki ja jatkoi
-matkaansa naureskellen.
-
-"Mitäs te sanotte tästä teosta", Gawaine virkkoi, "että yksi peitsi
-on kaatanut meidät neljä."
-
-"Piru hänet periköön", sanoivat he kaikki, "sillä hän on sangen
-väkevä mies."
-
-"Kyllä häntä saattaakin sanoa väkeväksi mieheksi", Gawaine virkkoi,
-"sillä minä uskallan panna pääni pantiksi, että hän on Lancelot
-herra, minä tunnen hänet ratsastuksestaan. Antaa hänen mennä, sillä
-kun saavumme hoviin, niin saamme kuulla."
-
-Lancelot ratsasti taas kauan aikaa synkkää metsää ja viimein hän
-näki mustan koiran nuuskivan pitkin maata, ikäänkuin se olisi ollut
-haavoittuneen hirven jäljillä, ja silloin Lancelot herra näki maassa
-verisen jäljen. Niin hän ratsasti koiran perässä, ja se katsoi vähän
-väliä taakseen. Se meni ison suon poikki, ja Lancelot seurasi sitä,
-ja sitten hän näki vanhan kartanon, ja sinne koira juoksi sillan
-yli, joka oli vanha ja heikko. Lancelot herra tuli isoon halliin ja
-keskellä hallia hän näki makaamassa kuolleen ritarin, jalonnäköisen
-miehen, ja koira nuoli hänen haavojansa.
-
-Silloin astui halliin muuan lady itkien ja väännellen käsiänsä.
-
-"Oi ritari", hän huusi, "liian paljo murhetta sinä olet minulle
-tuottanut!"
-
-"Miksi te niin sanotte?" Lancelot herra virkkoi. "Minä en ole tälle
-ritarille koskaan tehnyt mitään pahaa, sillä tänne toi minut tuo
-koira verisiä jälkiä pitkin. Sentähden jalo lady, älkää olko minulle
-vihoissanne, sillä minä olen suuresti suruissani teidän murheenne
-tähden."
-
-"Totisesti, herra", nainen virkkoi, "minä tiedän että te ette
-ole minun puolisoani surmannut, sillä se, joka teki sen teon, on
-vaikeasti haavoitettuna eikä arvattavasti koskaan parane, -- siitä
-minä olen pitävä huolta."
-
-"Mikä oli teidän puolisonne nimi?" Lancelot herra kysyi.
-
-"Herra", nainen virkkoi, "häntä kutsuttiin Gilbert herraksi ja hän
-oli parhaimpia ritareita maan päällä, enkä minä tiedä sen nimeä, joka
-hänet surmasi."
-
-"Jumala teitä lohduttakoon ja auttakoon", Lancelot herra virkkoi, ja
-niin hän lähti.
-
-Sitten hän meni taas metsään ja siellä hän kohtasi erään neidon, joka
-tunsi hänet hyvin.
-
-"Mikä onnellinen kohtaus, jalo herra!" sanoi neito, "minä pyydän ja
-rukoilen sinua ritariutesi nimessä, auta minun veljeäni, joka on
-vaikeasti haavoitettuna. Sillä tänä päivänä hän taisteli Gilbert
-herran kanssa ja surmasi hänet rehellisessä taistelussa ja siinä
-minun veljeni vaikeasti haavoittui. Ja tässä läheisessä linnassa asuu
-muuan lady, velhonainen, ja hän sanoi minulle tänä päivänä että minun
-veljeni haavat eivät parane, ennenkuin minä tapaan ritarin, joka
-suostuu menemään Vaarojen kappeliin, ja sieltä hän löytää miekan ja
-verisen vaipan, johon Gilbert herra oli käärittynä. Ja tuo miekka ja
-tuon vaipan palanen parantaisivat minun veljeni haavat."
-
-"Tämäpä on ihmeellistä", Lancelot virkkoi, "mutta mikä on teidän
-veljenne nimi?"
-
-"Herra", neito sanoi, "Meliot de Logres on hänen nimensä."
-
-"Se surettaa minua", Lancelot virkkoi, "sillä hän on Pyöreän pöydän
-ritareita, ja häntä auttaakseni teen kaikki mitä voin."
-
-"Silloin, herra", virkkoi neito, "seuratkaa tätä valtatietä, niin se
-vie teidät Vaarojen kappeliin, ja minä odotan tässä, kunnes Jumala
-lähettää teidät takaisin; ja jos te ette onnistu, niin minä en tiedä
-ainoatakaan ritaria maan päällä, joka saattaisi suorittaa tämän
-seikkailun."
-
-Niin Lancelot herra lähti, ja kun hän saapui Vaarojen kappelille,
-niin hän hyppäsi maahan ja sitoi ratsunsa pieneen porttiin.
-
-Heti kun hän astui kirkkopihaan, niin hän näki useita komeita kilpiä
-alassuin maassa, ja useita niistä kilvistä Lancelot herra oli ennen
-nähnyt ritarien kantavan.
-
-Silloin hän näki ympärillään seisovan kolmekymmentä isoa ritaria,
-jokainen kolmea jalkaa pitempi kuin kukaan, jonka hän oli nähnyt, ja
-kaikki ne kiristelivät hampaitansa ja irvistivät Lancelot herralle.
-Kun hän näki heidän käytöksensä, niin häntä pelotti suuresti ja
-hän nosti kilpensä eteensä ja otti miekan käteensä ja valmistautui
-taistelemaan. Ja kaikki nuo ritarit olivat puetut mustiin
-haarniskoihin ja kilvet olivat koholla ja miekat paljastettuina.
-Mutta kun Lancelot herra lähti kulkemaan heidän keskitsensä, niin he
-väistyivät molemmin puolin ja antoivat hänelle tietä, ja siitä hänen
-rohkeutensa taas kasvoi ja hän astui kappeliin.
-
-Siellä hän ei nähnyt mitään muuta valoa kuin himmeän lampun palavan,
-ja sitten hän huomasi kuolleen ruumiin, joka oli käärittynä
-silkkivaippaan.
-
-Lancelot herra kumartui ja leikkasi kappaleen vaipasta, ja silloin
-hänestä tuntui kuin maa olisi vavahtanut, ja siitä hän pelästyi.
-Sitten hän näki kauniin miekan kuolleen ritarin vieressä, ja hän otti
-miekan käteensä ja meni ulos kappelista.
-
-Tuskin oli hän astunut ulos kappelin pihalle, kun kaikki ritarit
-alkoivat julmistuneina puhua:
-
-"Ritari, Lancelot herra, pane pois tuo miekka kädestäsi, taikka sinä
-olet kuoleman oma!"
-
-"Joko elän tai kuolen", Lancelot virkkoi, "niin suuret sanat eivät
-saa minua siitä luopumaan. Taistelkaa siitä, jos tahdotte!" Ja niin
-hän tunkeusi heidän lävitsensä.
-
-Kappelin pihan ulkopuolella kohtasi hän kauniin neidon, joka virkkoi:
-
-"Lancelot herra, heitä tuo miekka taaksesi, taikka sinä olet kuoleman
-oma!"
-
-"Ei pyynnöt eikä rukoukset saa minua siitä luopumaan", Lancelot
-virkkoi.
-
-"Vai ei", neito virkkoi, "jos sinä olisit heittänyt pois tuon miekan,
-niin sinä et enää ikinä olisi saanut nähdä Guinevere kuningatarta."
-
-"Sittenhän olisin hullu, jos sen heittäisin", Lancelot virkkoi.
-
-"No, ritari kulta", neito virkkoi, "anna minulle edes yksi suudelma."
-
-"Enpä toki", Lancelot virkkoi, "siitä Jumala minua varjelkoon!"
-
-"No niin, herra", neiti virkkoi, "jos sinä olisit suudellut minua,
-niin sinun viimeinen hetkesi olisi lyönyt. Mutta voi minua", hän
-virkkoi, "nyt olen hukkaan nähnyt kaiken tämän vaivan. Sillä
-minä laitoin tuon kappelin sinun tähtesi. Ja tiedä nyt, Lancelot
-herra, että minä olen sinua rakastanut seitsemän vuotta, mutta ei
-kenenkään naisen ole suotu saada sinun rakkauttasi, paitsi Guinevere
-kuningattaren. Ja koska minä en voinut saada sinua elävänä, niin
-minulla ei ollut suurempaa iloa tässä maailmassa kuin saada sinun
-kuollut ruumiisi. Minä olisin sen balsamoinut ja säilyttänyt sitä ja
-pitänyt sitä luonani kaiken elämäni ajan, ja joka päivä minä olisin
-sinua suudellut Guinevere kuningattaren kiusalla."
-
-"Hyvin sinä puhut", Lancelot herra virkkoi. "Jumala varjelkoon minua
-sinun kavaloista vehkeistäsi!"
-
-Ja samalla hän otti ratsunsa ja lähti.
-
-Ja kun Lancelot herra oli lähtenyt, niin tuo neito vaipui niin
-suureen suruun, että hän kuoli ennenkuin kaksi viikkoa oli kulunut.
-Ja hänen nimensä oli Hellawes, ja hän oli velho ja Nigramousin linnan
-lady.
-
-Pian Lancelot herra tapasi Meliot herran sisaren ja kun tyttö näki
-hänet, niin hän taputti käsiänsä ja itki ilosta, ja sitten he
-ratsastivat läheiseen linnaan, jossa Meliot herra makasi.
-
-Heti kun Lancelot herra näki hänet, niin hän tunsi hänet Arthur
-kuninkaan ritariksi, mutta Meliot herra oli kalmankalpea paljosta
-veren vuotamisesta. Silloin Lancelot juoksi hänen luokseen ja
-kosketti hänen haavojaan Gilbert herran miekalla ja pyyhki niitä sen
-vaipan kappaleella, johon Gilbert herra oli ollut käärittynä, ja heti
-Meliot herra parani ja nousi ylös terveempänä ja voimakkaampana kuin
-hän koskaan elämässään oli ollut.
-
-Sitten iloittiin ja riemuittiin ja Lancelot herraa kestittiin
-parhaan mukaan. Ja kun Lancelot seuraavana aamuna lähti, niin hän
-käski Meliot herran kiirehtimään Arthur kuninkaan hoviin, sillä
-helluntaijuhla läheni, ja siellä hän oli tapaava Meliot herran, jos
-Jumala niin salli.
-
-
-
-
-Haukan kavaluus.
-
-
-Sitten Lancelot herra ratsasti läpi monen oudon seudun, yli soiden
-ja halki laaksojen, kunnes hän sattumalta saapui kauniille linnalle,
-ja kun hän kulki linnan ohi, niin hän luuli kuulleensa kahden
-kellon soivan. Silloin hän huomasi haukan, joka tuli lentäen hänen
-päänsä yläpuolella. Se lensi korkeaa jalavaa kohden, ja sen koipien
-ympärille oli kiedottu pitkät nauhat, ja kun se lensi jalavaan, niin
-nauhat takertuivat jalavan haaraan. Ja kun se olisi taas lähtenyt
-lentoon, niin se jäi riippumaan kiinni koivistansa, ja Lancelot herra
-näki kuinka se riippui, ja häntä säälitti tuo kaunis haukka.
-
-Sillävälin tuli muuan lady linnasta ja huusi:
-
-"Voi Lancelot, Lancelot, sinä joka olet kaikkien ritarien kukka, auta
-minua saamaan takaisin haukkani, sillä jos minun haukkani hukkuu,
-niin minun herrani surmaa minut. Sillä minä pidin tuota haukkaa, ja
-se livahti minun käsistäni, ja jos minun mieheni saa sen tietää, niin
-hän kiivaudessaan tappaa minut."
-
-"Mikä on teidän miehenne nimi?" Lancelot virkkoi.
-
-"Herra", nainen virkkoi, "hänen nimensä on Phelot herra, ja hän on
-Pohjois-Walesin kuninkaan ritareita."
-
-"No niin, jalo rouva, koska te tunnette minun nimeni ja pyydätte
-minua ritariuteni nimessä teitä auttamaan, niin tahdon tehdä
-voitavani saadakseni kiinni teidän haukkanne. Mutta minä olen huono
-kiipeejä ja tuo puu on sangen korkea ja vain harvoista oksista
-minulla on apua."
-
-Sitten Lancelot herra hyppäsi maahan ja sitoi ratsunsa kiinni samaan
-puuhun ja pyysi ladyä auttamaan varuksia hänen päältään. Ja kun
-Lancelot herra oli saanut yltään kaikki aseensa, niin hän riisui
-kaikki vaatteensakin, paitsi paidan ja housut, ja voimakkain ottein
-ja taitavasti hän kiipesi haukan luo ja sitoi nauhat ison lahon oksan
-ympärille ja heitti sen ja haukan maahan.
-
-Silloin lady heti otti haukan käsiinsä. Ja yht'äkkiä karkasi
-metsiköstä esiin Phelot herra, hänen miehensä, aseissa kiireestä
-kantapäähän asti ja paljastettu miekka kädessä.
-
-"Oi ritari, Lancelot, nyt olen sinut saanut käsiini, niinkuin
-tahdoin", hän huusi ja pysähtyi puun juurelle iskeäkseen häntä
-miekallansa.
-
-"Voi lady", Lancelot herra virkkoi, "minkätähden te minut petitte?"
-
-"Hän teki vain niinkuin minä hänen käskin tehdä", Phelot herra
-virkkoi, "eikä nyt mikään sinua auta, vaan nyt sinun hetkesi on
-tullut, sillä sinun pitää kuoleman."
-
-"Se olisi sinun häpeäsi", Lancelot herra virkkoi, "sinäkö asestettu
-ritari kavalasti surmaisit aseettoman miehen!"
-
-"Ei tässä armotkaan auta", Phelot herra virkkoi, "auta sentähden
-itseäsi jos voit."
-
-"Totisesti", Lancelot virkkoi, "itsellesi sinä sillä häpeätä tuotat.
-Mutta koska sinä et tahdo toisin tehdä, niin anna minulle edes
-varukseni ja ripusta miekkani puun oksaan, niin että sen siitä saan,
-ja tee sitten parastasi ja surmaa minut jos voit."
-
-"Enpä toki", Phelot herra sanoi, "sillä minä tunnen sinut paremmin
-kuin luuletkaan. Sentähden sinä et saa mitään aseita, jos minä vain
-voin sen estää."
-
-"Voi!" Lancelot herra huudahti, "että ritarin täytyy kuolla
-aseetonna!"
-
-Sitten hän katsoi yllensä ja allensa, ja päänsä päällä hän näki ison
-lehdettömän oksan, josta haaraantui muita oksia, ja sen hän katkaisi
-puun rungosta. Sitten hän tuli alemmaksi ja tarkasti missä hänen
-ratsunsa seisoi ja yht'äkkiä hän hyppäsi sen taakse. Phelot herra
-tavoitti häntä kiivaasti miekallaan ja luuli osanneensa häneen. Mutta
-Lancelot herra väisti iskun puun oksalla ja läimäytti sillä Phelot
-herraa pään seuduille, niin että hän vaipui tainnoksissa maahan.
-Silloin Lancelot otti Phelot herran miekan tämän kädestä ja löi
-poikki hänen päänsä.
-
-"Voi, miksi sinä surmasit minun mieheni?" huusi lady.
-
-"Ei minussa ole syytä", Lancelot virkkoi, "sillä viekkaudella
-ja kavaluudella te koetitte minua surmata ja nyt olette saaneet
-rangaistuksenne molemmat."
-
-Silloin lady vaipui tainnoksiin ja oli kuin kuollut.
-
-Lancelot herra otti kaikki varuksensa niin hyvin kuin taisi ja
-pani joutuin ylleen, sillä hän pelkäsi uutta päällekarkausta, kun
-ritarin linna oli niin lähellä. Ja niin nopeasti kuin suinkin hän
-otti ratsunsa ja lähti, kiittäen Jumalaa, että oli selvinnyt siitä
-seikkailusta.
-
-Kaksi päivää ennen helluntaijuhlaa hän palasi kotia, ja kuningas ja
-koko hovi riemuitsi suuresti hänen tulostansa. Kun ne neljä ritaria,
-joiden kanssa hän oli metsässä taistellut, näkivät hänen tulevan
-Kay herran varuksissa, niin he heti tunsivat, että hän se heidät
-oli yhdellä ainoalla peitsellä maahan syössyt, ja he hymyilivät ja
-naureskelivat kovin keskenään. Ja kaikki ritarit, joita Turquine
-herra oli pitänyt vankeudessa, saapuivat joukottain kotiin, ja kaikki
-he ylistivät ja kunnioittivat Lancelot herraa. Kun Gaheris herra
-kuuli heidän puhuvan, niin hän sanoi: "Minä näin koko taistelun
-alusta loppuun saakka", ja hän kertoi Arthur kuninkaalle, kuinka
-se oli käynyt ja kuinka Turquine herra oli väkevin ritari mitä hän
-milloinkaan oli nähnyt, Lancelot herraa lukuunottamatta. Ja lähes
-kuusikymmentä ritaria kantoi siellä Lancelot herralle kiitostansa.
-
-Sitten Kay herra kertoi kuninkaalle, kuinka Lancelot herra oli
-pelastanut hänet, kun hän oli joutumaisillaan surman suuhun yön
-pimeydessä sen kartanon ulkopuolella, jossa Lancelot herra oli yötä;
-ja kuinka tämä oli käskenyt ritarien antautua Kay herralle eikä
-itsellensä. Ja siinä nuo ritarit olivat, kaikki kolme, ja kantoivat
-kiitostansa.
-
-"Ja kautta kunniani", Kay herra virkkoi, "koska Lancelot herra otti
-minun haarniskani ja jätti minulle omansa, niin minä sain ratsastaa
-rauhassa, eikä kukaan tahtonut koskea minuun."
-
-Sitten saapuivat myös nuo kolme ritaria, jotka taistelivat pitkällä
-sillalla Lancelotia vastaan, ja he tahtoivat antautua Kay herralle.
-Mutta Kay ei ottanut heidän antautumistaan vastaan, vaan sanoi ettei
-hän koskaan ollut heidän kanssaan taistellut.
-
-"Mutta minä tahdon keventää teidän mieliänne", hän virkkoi; "tuolla
-on Lancelot herra, joka teidät voitti."
-
-Ja kun he sen kuulivat, niin he riemastuivat.
-
-Sitten Meliot de Logres tuli kotiin ja kertoi Arthur kuninkaalle,
-kuinka Lancelot herra oli pelastanut hänet kuolemasta uhmaamalla
-ennen tuntemattomia vaaroja ja Vaarojen kappelin ilkeitä taikoja.
-
-Ja kaikki hänen tekonsa tulivat tunnetuiksi, -- kuinka neljä
-kuningatarta, jotka olivat ilkeitä velhoja, pitivät häntä vankeudessa
-ja kuinka Bagdemagus kuninkaan tytär hänet pelasti. Samoin
-kerrottiin kaikki ne aseteot, jotka Lancelot herra oli tehnyt niissä
-turnajaisissa, joissa taistelivat nuo molemmat kuninkaat, nimittäin
-Pohjois-Walesin kuningas ja Bagdemagus kuningas.
-
-Niin että siihen aikaan Lancelot herralla oli mainioin nimi kaikkien
-ritarien joukossa maan päällä, ja sekä ylhäiset että alhaiset pitivät
-häntä kaikkein suurimmassa kunniassa.
-
-
-
-
-
-
-METSÄN RITARI TRISTRAM
-
-
-
-
-Tristramin lapsuus.
-
-
-    "Poika", hän virkkoi, "sun nimes' olkoon surun;
-    Tristram se olkoon mun kuoloni tähden."
-    Niin hän virkkoi ja metsään synkkään kuoli.
-    Murheeseen mustaan puolison jätti.
-
-Oli kerran kuningas nimeltä Meliodas, ja hän oli Lyonessen maan
-valtias, ja tämä kuningas Meliodas oli niin jalo ritari kuin kukaan
-siihen aikaan elävistä. Hänen vaimonsa oli Cornwallin kuninkaan
-Markin sisar; hänen nimensä oli Elizabeth, ja hän oli sekä hyvä
-että kaunis. Siihen aikaan hallitsi Arthur kuningas ja hän oli koko
-Englannin, Walesin ja Skotlannin ja monen muun valtakunnan kuningas.
-Monessa seudussa oli kyllä monta kuningasta, mutta he olivat kaikki
-saaneet maansa Arthur kuninkaalta. Sillä Walesissa oli kaksi
-kuningasta ja pohjoisessa oli monta kuningasta; ja Cornwallissa ja
-lännessä oli kaksi kuningasta; samoin Irlannissa oli kaksi tai kolme
-kuningasta; mutta kaikki he olivat Arthur kuninkaan vasalleja.
-
-Meliodas kuninkaan vaimo oli hyvä ja lempeä nainen, ja hän rakasti
-suuresti puolisoansa, ja tämä samoin häntä, ja he elivät sangen
-onnellisina yhdessä. Mutta siinä maassa oli muuan lady, joka oli
-kovasti kiukuissaan, sillä hän olisi itse jo aikoja sitten tahtonut
-päästä Meliodas kuninkaan puolisoksi, vaikk'ei tämä koskaan ollut
-häntä rakastanut. Eräänä päivänä kun kuningas meni metsästämään, tuo
-lady saattoi hänen taikojensa avulla ajamaan takaa hirveä, kunnes
-hän saapui eräälle vanhalle linnalle, ja siellä kuningas joutui tuon
-häijyn ladyn vangiksi.
-
-Kun Elizabeth kuningattaren puoliso ei palannut, niin hän oli aivan
-tulla hulluksi surusta, ja hän otti erään kamarirouvan mukaansa ja
-riensi metsään kuningasta etsimään.
-
-Ja siellä, keskellä tuota kylmää ja kolkkoa metsää, syntyi pieni
-poika, mutta kuolema tuli äitiraukan luo. Ja kun kuningatar näki
-ettei mikään auttanut, vaan että hänen täytyi kuolla ja jättää tämä
-maailma, niin hän kävi kovin surulliseksi.
-
-"Kun te näette minun puolisoni, Meliodas kuninkaan, niin sulkekaa
-minut hänen suosioonsa", hän sanoi kamarirouvallensa, "ja kertokaa
-hänelle, mitä minä täällä rakkaudesta häneen olen kärsinyt ja kuinka
-minun täytyy tänne kuolla keneltäkään apua saamatta. Ja ilmoittakaa
-hänelle, että minua suuresti surettaa että minun täytyy jättää tämä
-maailma ja hänet, älköön hän sentähden minua unhoittako. Ja näyttäkää
-nyt minulle pieni lapseni, jonka vuoksi minä olen kaiken tämän tuskan
-kärsinyt." Ja kun hän näki lapsen, niin hän sanoi hellästi leikkiä
-laskien: "voi pikku poikani, sinä olet tappanut äitisi, ja senvuoksi
-sinusta, joka olet murhaaja niin nuorena, varmaankin tulee miehekäs
-mies aikoinasi." Sitten hän käski kamarirouvaa hartaasti pyytämään,
-että Meliodas kuningas antaisi lapselle nimeksi "Tristram" -- se
-merkitsee niin paljo kuin: "surussa syntynyt."
-
-Ja sen sanottuaan kuningatar kuoli.
-
-Kamarirouva pani hänet suuren puun varjoon ja peitti lapsen niin
-hyvin kuin taisi kylmää vastaan. Sillä hetkellä saapuivat paikalle
-paroonit, jotka olivat lähteneet kuningatarta hakemaan, ja kun
-he näkivät että hän oli kuollut, ja kuvittelivat mielessään että
-kuningaskin oli saanut surmansa, niin muutamat heistä tahtoivat
-tappaa lapsenkin, niin että he olisivat päässeet Lyonessen maan
-herroiksi.
-
-Mutta kamarirouva rukoili niin kauniisti lapsen puolesta, että
-useimmat paroonit eivät siihen suostuneet.
-
-Sitten he kantoivat kuningatarvainajan kotiin, ja suuresti häntä
-murehdittiin.
-
-Sillävälin Merlin, tuo suuri tietäjä, vapautti Meliodas kuninkaan
-vankeudesta kuningattaren kuoleman jälkeisenä aamuna, ja kun kuningas
-palasi kotia, niin useimmat paroonit iloitsivat. Mutta sitä surua,
-mihin kuningattaren kuolema kuninkaan saattoi, sitä ei yksikään kieli
-voi kertoa.
-
-Kuningas piti hänelle komeat maahanpaniaiset, ja sitten hän kastatti
-lapsen, niinkuin hänen vaimonsa ennen kuolemaansa oli määrännyt; ja
-hän antoi sille nimeksi "Tristram" -- lapsi, joka on surussa syntynyt.
-
-Seitsemän vuotta Meliodas kuningas murehti vaimoansa, ja koko sen
-ajan pientä Tristramia hoidettiin hyvin.
-
-Mutta sitten tapahtui, että Meliodas kuningas nai Brittanyn herttuan
-Howellin tyttären. Ennen pitkää uusi kuningatar sai itsekin lapsia,
-ja hänessä herätti kateutta ja häntä suututti, että hänen omat
-lapsensa eivät saisi omistaa Lyonessen maata, ja senvuoksi hän mietti
-miten hän saisi surmatuksi nuoren Tristramin. Niin hän pani myrkkyä
-hopeamaljaan ja asetti sen siihen huoneesen, jossa Tristram ja hänen
-lapsensa yhdessä leikkivät, siinä tarkoituksessa että Tristram joisi
-siitä kun hänen tulisi jano. Mutta kävikin niin että kuningattaren
-oma pieni poika huomasi myrkkymaljan ja luuli että siinä oli hyvää
-juotavaa, ja janoissaan kun oli, hän tyhjensi sen suurella halulla ja
-kuoli äkkiä siihen paikkaan.
-
-Kun kuningatar kuuli poikansa kuolemasta, niin voitte mielessänne
-kuvitella kuinka surulliseksi hän kävi. Mutta kuningas ei ensinkään
-aavistanut puolisonsa kavaluutta. Mutta lapsensa kuolemastakaan
-huolimatta kuningatar ei sentään tahtonut luopua ilkeästä
-aikeestansa, vaan uudestaan hän otti enemmän myrkkyä ja pani maljaan.
-
-Sattumalta Meliodas kuningas silloin näki tuon myrkytetyn viinin, ja
-kun hän oli kovin janoissaan, niin hän otti maljan juodakseen siitä.
-Mutta juuri kun hän oli juomaisillaan, kuningatar huomasi sen ja hän
-juoksi kuninkaan luokse ja tempasi äkkiä maljan hänen kädestänsä.
-
-Kuningas ihmetteli kovin, miksi hän niin teki, ja muisti sitten
-kuinka hänen poikansa oli äkkiä kuollut myrkystä. Silloin hän otti
-kuningatarta kädestä ja virkkoi:
-
-"Sinä kavala petturi, sinun pitää sanoa minulle, mitä lajia juomaa
-tämä on, taikka minä lyön sinut kuoliaaksi." Ja niin sanoessaan hän
-paljasti miekkansa.
-
-"Voi armoa, herrani", kuningatar huusi, "minä kerron teille kaikki."
-
-Sitten hän kertoi, kuinka hän olisi tahtonut tappaa Tristramin, niin
-että hänen omat lapsensa olisivat saaneet periä maan.
-
-"Vai niin", kuningas virkkoi, "tästä laki teitä rangaiskoon."
-
-Paroonien kokouksessa tuo häijy kuningatar tuomittiin poltettavaksi,
-ja iso rovio rakennettiin. Mutta kun kuningatar jo oli roviolla ja
-hänen piti kärsiä rangaistuksensa, niin nuori Tristram polvistui
-Meliodas kuninkaan eteen ja pyysi, että tämä lupaisi hänelle yhden
-asian.
-
-"Mielelläni sen teen", kuningas virkkoi.
-
-"Antakaa siis minulle", nuori Tristram sanoi, "äitipuoleni,
-kuningattaren, henki."
-
-"Sitä pyytäessäsi et tee oikein, sillä sinun pitäisi oikeutta myöten
-häntä vihaaman, sillä hän olisi sinut surmannut, jos hän vain olisi
-saanut tahtonsa täytetyksi; ja sinun tähtesi on kaikkein viisainta
-että hän kuolee."
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "minä rukoilen teitä, antakaa hänelle
-armossanne anteeksi, ja mitä minuun tulee, niin Jumala antakoon
-hänelle anteeksi, niinkuin minä olen antanut! Ja koska teidän
-korkeutenne suvaitsi suostua minun pyyntööni, niin minä rukoilen
-teitä Jumalan rakkauden tähden pitämään lupauksenne."
-
-"Koska niin on asianlaita, niin tahdon antaa hänen henkensä teidän
-käsiinne", kuningas virkkoi. "Minä annan hänet teille. Menkää
-roviolle ja ottakaa hänet ja tehkää hänelle mitä tahdotte."
-
-Niin Tristram meni roviolle ja pelasti kuninkaan määräyksestä
-kuningattaren kuolemasta.
-
-Pitkään aikaan Meliodas kuningas ei tahtonut olla missään tekemisissä
-kuningattaren kanssa, mutta viimein nuoren Tristramin hyvästä
-vaikutuksesta hän teki sovinnon vaimonsa kanssa. Eikä kuningatar
-koskaan unhoittanut, kuinka hyvä Tristram oli ollut häntä kohtaan,
-vaan rakasti hellästi Tristramia senjälkeen.
-
-
-
-
-Kuninkaallinen ritari.
-
-
-Kun Meliodas kuningas oli sopinut kuningattarensa kanssa, niin hän
-hankki opettajan, joka oli viisas ja oppinut, ja hänen hoivassaan hän
-lähetti nuoren Tristramin Ranskaan oppimaan sen maan kieltä ja tapoja
-ja asetekoja. Ja opettajansa Gouvernailin keralla Tristram oli siellä
-enemmän kuin seitsemän vuotta. Kun hän osasi puhua hyvin maan kieltä
-ja kun hän oli oppinut kaikki mitä hän saattoi oppia siinä maassa,
-niin hän palasi takaisin isänsä Meliodas kuninkaan luo. Ja sitten
-Tristram opetteli soittamaan harppua ja voitti siinä taidossa kaikki
-muut, niin ettei mistään maasta löydetty hänen vertaistansa. Siten
-hän nuoruudessaan opetteli soittamaan harppua ja kaikkia soittimia,
-ja myöhemmin kun hän kasvoi voimassa ja väkevyydessä, hän harrasti
-ajometsästystä ja haukkajahtia enemmän kuin koskaan kenenkään
-aatelismiehen on kuultu harrastaneen. Hän saattoi käytäntöön hyviä
-menettelytapoja kaikkinaisten isojen ja pienten metsäeläinten
-pyydystämisessä ja hän keksi kaikki ne sanat, joita käytetään
-ajometsästyksessä ja haukkajahdissa. Senvuoksi Metsästyskirjaa, jossa
-neuvotaan pyydystystä, ajometsästystä ja haukkajahtia, sanotaankin
-Tristram herran kirjaksi. Ja sentähden kaikkien aatelismiesten, jotka
-kantavat aseita, tulee hyvällä syyllä kunnioittaa Tristram herraa,
-sillä hän opetti sellaisia metsästyssanoja, joita aatelismiehet
-käyttävät vielä tänäkin päivänä, niin että kaikki saattavat
-eroittaa aatelismiehen halpasukuisesta miehestä. Sillä se, joka on
-jalosukuinen, seuraa toisten ylhäissyntyisten tapoja.
-
-Tristram pysyi poissa, kunnes hänestä oli tullut iso ja väkevä ja
-hän oli täyttänyt yhdeksäntoista vuotta. Kun hän palasi kotia,
-niin Meliodas kuningas iloitsi suuresti pojastansa ja samoin hänen
-puolisonsa, kuningatar. Sillä senjälkeen kun Tristram oli pelastanut
-kuningattaren roviolla kuolemasta, tämä rakasti häntä koko elämänsä
-ajan ja antoi hänelle paljon kalliita lahjoja. Ja minne ikinä
-Tristram meni, niin kaikki hänestä pitivät.
-
-Pian senjälkeen kun Tristram oli palannut Ranskasta, tapahtui että
-Irlannin kuningas Anguish lähetti hakemaan Cornwallin kuninkaalta
-Markilta sitä veroa, jota Cornwall monta talvea oli maksanut
-Irlannille. Mutta seitsemään vuoteen Mark kuningas ei ollut sitä
-maksanut, ja nyt hän ja hänen parooninsa vastasivat Irlannin
-lähettiläälle, etteivät he maksaisikaan mitään.
-
-"Sanokaa herrallenne", he virkkoivat, "että jos hän yhä edelleenkin
-tahtoo saada veroa Cornwallista, niin lähettäköön hän jonkun uljaan
-ritarin taistelemaan oikeutensa puolesta, ja me hankimme toisen
-ritarin puolustamaan omaa oikeuttamme."
-
-Sen vastauksen lähettiläs vei Irlantiin.
-
-Anguish kuningas suuttui kovin siitä vastauksesta, ja hän kutsui
-luokseen Marhaus herran, tuon oivan ritarin, joka oli tunnettu
-uljuudestaan ja joka kuului Pyöreään pöytään ja oli Irlannin
-kuningattaren veli.
-
-"Jalo veli", hän virkkoi, "pyydän että te menisitte Cornwalliin ja
-taistelisitte meidän veromme puolesta, joka oikeutta myöten on meille
-tuleva; ja kulukoon teiltä kuinka paljon tahansa, niin te olette
-saapa enemmän kuin kylliksi tarpeisiinne."
-
-Marhaus herra suostui mielellänsä ja valmistautui kaikessa kiireessä
-matkalle, ja lähti Irlannista ja saapui Cornwalliin lähelle
-Tintagelin linnaa.
-
-Mark kuningas oli suuresti suruissansa, kun hän kuuli että tuo uljas
-ja jalo Marhaus herra oli saapunut taistelemaan Irlannin puolesta,
-sillä hän ei tietänyt ketään ritaria, joka olisi uskaltanut taistella
-hänen kanssaan, sillä siihen aikaan Marhaus herra oli maailman
-mainioimpia ja kuuluisimpia ritareita.
-
-Niin Marhaus herra odotti laivassaan Cornwallin edustalla, ja joka
-päivä hän lähetti Mark kuninkaalle sanan, että tämä maksaisi veron,
-joka oli maksamatta seitsemältä vuodelta, taikka toimittaisi jonkun
-ritarin taistelemaan hänen kanssansa. Ja Cornwallin kansa julisti
-joka paikassa, että se ritari, joka tahtoo taistella pelastaakseen
-Cornwallin veronmaksusta, saisi sellaisen palkinnon, että hänelle
-riittäisi rikkautta koko loppuiäkseen.
-
-Muutamat paroonit neuvoivat Mark kuningasta lähettämään sanan
-Arthurin hoviin ja pyytämään Järven herraa Lancelotia, jota siihen
-aikaan pidettiin koko maailman merkillisimpänä ritarina. Mutta muut
-paroonit kielsivät kuningasta siihen suostumasta ja sanoivat, että se
-olisi turhaa vaivaa, sillä Marhaus herra oli Pyöreän pöydän ritari ja
-senvuoksi toiset ritarit eivät mielellänsä rupeisi taistelemaan häntä
-vastaan, paitsi jos ehkä joku omasta halustaan tahtoisi taistella
-valepuvussa ja tuntemattomana. Niin kuningas ja kaikki hänen
-parooninsa päättivät, ettei kannattanut lähettää hakemaan ketään
-Pyöreän pöydän ritaria.
-
-Sillävälin huhu oli saapunut Meliodas kuninkaan hoviin, kuinka
-Marhaus herra odotteli Tintagelin linnan edustalla ja kuinka Mark
-kuningas ei saattanut löytää minkäänlaista ritaria taistelemaan
-puolestansa.
-
-Kun nuori Tristram kuuli sen, niin hän vihastui ja häpesi kovin,
-ettei ainoakaan Cornwallin ritari uskaltanut taistella Irlannin
-Marhaus herraa vastaan. Ja niin hän meni isänsä Meliodas kuninkaan
-luokse ja kysyi häneltä, mitä Mark kuninkaan tulisi tehdä, jotta hän
-saisi pitää veronsa, sillä suuri häpeä olisi, jos Marhaus herra saisi
-lähteä pois ilman että kenkään olisi hänen kanssaan taistellut.
-
-"Mitä siihen asiaan tulee", Meliodas virkkoi, "niin tiedä, Tristram
-poikani, että Marhaus herraa pidetään yhtenä maailman parhaimmista
-ritareista, ja hän on Pyöreän pöydän ritari. En tiedä tässä maassa
-ketään ritaria, joka kykenisi häntä vastaan taistelemaan."
-
-Silloin Tristram valitti, ettei häntä vielä oltu tehty ritariksi, ja
-pyysi isältään lupaa mennä Mark kuninkaan luokse, jotta tämä tekisi
-hänet ritariksi. Meliodas kuningas suostui mielellänsä, ja niin
-Tristram valmistautui matkalle ja ratsasti Cornwalliin. Ja kun hän
-saapui sinne, niin hän kuuli sanottavan, ettei kukaan ritari tahtonut
-taistella Marhaus herran kanssa. Silloin hän meni Mark kuninkaan
-luokse ja sanoi: "Herra, jos te annatte minulle ritarin arvon, niin
-minä tahdon taistella Marhaus herran kanssa."
-
-"Kuka te olette ja mistä tulette?" sanoi kuningas.
-
-"Herra, minä tulen Meliodas kuninkaan luota, jolla oli puolisona
-teidän sisarenne; ja että minä olen jalosukuinen, sen te hyvin
-tiedätte."
-
-Mark kuningas katsoi Tristramia ja näki, että tämä oli vielä vallan
-nuori, mutta erinomaisen roteva ja jalomuotoinen.
-
-"Jalo herra", kuningas virkkoi, "mikä on teidän nimenne ja missä
-olette syntynyt."
-
-"Herra", hän virkkoi, "Tristram on minun nimeni ja Lyonessen maassa
-minä olen syntynyt."
-
-"Hyvin puhuttu", sanoi kuningas, "ja jos te tahdotte taistella tämän
-taistelun, niin minä teen teidät ritariksi."
-
-"Juuri sen vuoksi, enkä minkään muun, minä tulinkin luoksenne",
-Tristram virkkoi, ja silloin Mark kuningas teki hänet ritariksi.
-
-Marhaus herra kuuli, että Cornwallin kuningas oli löytänyt ritarin,
-joka oli valmis taistelemaan hänen kanssaan viimeiseen saakka. "Hyvä
-on", hän sanoi sanansaattajalle, "mutta sanokaa Mark kuninkaalle,
-että minä en taistele kenenkään ritarin kanssa, jollei hän ole
-kuninkaallista sukua, se on joko kuninkaan tai kuningattaren poika,
-taikka syntynyt prinssistä tai prinsessasta."
-
-Mark kuningas lähetti hakemaan Tristramia ja kertoi hänelle, mitä
-Marhaus herra oli sanonut.
-
-"Ilmoittakaa hänelle", Tristram virkkoi, "että minä olen sekä isän
-että äidin puolelta yhtä jaloa verta kuin hänkin. Sillä minä olen
-Meliodas kuninkaan poika, syntynyt teidän omasta sisarestanne,
-Elizabeth ladystä, joka kuoli metsään minun syntyessäni."
-
-"Oi, armas sisarenpoikani", Meliodas kuningas huusi, "tervetultuasi
-luokseni."
-
-Silloin Mark kuningas kaikessa kiireessä toimitti Tristram herralle
-parhaimman ratsun ja parhaimmat varukset mitä kullalla ja hopealla
-voitiin saada, ja hän lähetti sanan Marhaus herralle, että
-korkeampisukuinen mies kuin hän oli valmiina taistelemaan hänen
-kanssansa.
-
-Oli sovittu, että taistelu taisteltaisiin eräällä saarella, jonka
-luona Marhaus herran laiva oli ankkurissa. Niin Tristram herra
-pantiin alukseen, sekä hän että hänen ratsunsa, ja mukaan pantiin
-kaikkea mikä oli tarpeellista heille molemmille. Ja kun Mark kuningas
-ja hänen parooninsa näkivät, kuinka nuori Tristram herra lähti
-taistelemaan Cornwallin oikeuksien puolesta, niin ei ollut sitä arvon
-miestä eikä naista, jonka silmä ei olisi vettynyt nähdessään niin
-nuoren ritarin antautuvan vaaraan heidän tähtensä.
-
-Kun Tristram herra saapui saarelle, niin hän katsoi sen toiselle
-puolelle ja näki siellä kuusi laivaa ankkurissa ja maalla laivojen
-varjossa näkyi jalo ritari, Irlannin Marhaus herra. Silloin Tristram
-herra käski palvelijansa Gouvernailin viedä hänen ratsunsa maihin ja
-auttaa häntä asestautumaan, ja kun hän istui aseissaan satulassa,
-kilpi valmiina olallaan, niin hän käski Gouvernailin mennä takaisin
-alukseen.
-
-"Sulje minut enoni Mark kuninkaan suosioon", hän virkkoi, "ja
-pyydä häntä hautaamaan minun ruumiini niinkuin parhaaksi näkee,
-jos kaatuisin taistelussa, ja tietäköön hän, että minä en ikinä
-pelkuruudesta antaudu. Jos kaadun enkä pakene, silloin he eivät
-menetä mitään veroa minun tähteni, ja jos niin kävisi, että pakenisin
-tai antautuisin voittajan armoille, niin älköön enoni minulle ikinä
-suoko kristillistä hautausta. Ja henkesi uhalla pysy sinä loitolla
-tältä saarelta, kunnes näet että olen lyöty, tai saanut surmani,
-taikka että minä olen voittanut tuon toisen ritarin." Niin he
-erkanivat haikeasti itkien.
-
-Kun Marhaus herra näki Tristramin ja kuinka nuori hän oli, niin
-hän surkutteli hänen uhkarohkeuttaan ja kehoitti häntä palaamaan
-laivaansa. Sillä Englannin ja koko maailman parhaimmat ritarit olivat
-Marhaus herran kanssa koetelleet voimiansa ja hän oli ne kaikki
-voittanut.
-
-Mutta Tristram herra vastasi, että hän ei voinut luopua aseleikistä,
-jonka vuoksi hänet oli tehty ritariksi. Hän oli kuninkaan poika
-ja kuningattaren synnyttämä ja hän oli luvannut enolleen Mark
-kuninkaalle taistella viimeiseen saakka ja vapauttaa Cornwallin
-tuosta vanhasta verosta.
-
-"Ja tiedä, Marhaus herra, sepä juuri minua yllyttääkin taistelemaan
-kanssasi, että sinua kutsutaan maailman uljaimmaksi ritariksi, ja
-sinun suuri maineesi se juuri kiihoittaa minua koettelemaan voimiani
-sinua vastaan, sillä en ole vielä kenenkään kunnon ritarin kera
-otellut. Ja koska minä tänään sain ritariarvon, niin kiitän onneani,
-joka suo minun taistella niin uljasta ritaria vastaan kuin sinä olet.
-Ja tiedä, Marhaus herra, että minä koetan voittaa kunniaa sinun
-kauttasi, ja vaikka en ole vielä voimiani koettanut, niin toivon
-saavani niitä kohta näyttää sinun ruumiisi päällä ja vapauttavani
-Cornwallin maan ikuisiksi ajoiksi kaikista veronmaksuista Irlannille."
-
-Kun Tristram oli sanonut sanottavansa, niin Marhaus herra taas puhui
-tähän tapaan:
-
-"Jalo ritari, koska sinä minun kauttani kunniaa haluat voittaa,
-niin ilmoitan sinulle, että sinä et mitään menetä, jos sinä kestät
-kolme iskua minun puoleltani; sillä monasti koeteltujen ja nähtyjen
-urotekojeni tähden Arthur kuningas minut koroitti Pyöreän pöydän
-ritariksi."
-
-Sitten he laskivat peitsensä tanaan ja törmäsivät niin rajusti
-yhteen, että he syöksivät kumpikin toisensa maahan, ratsuineen
-päivineen. Marhaus herra iski ison haavan Tristramin kylkeen
-peitsensä kärjellä, ja irtautuen ratsuistaan he paljastivat miekkansa
-ja työnsivät kilvet eteensä ja sivaltelivat toisiaan kuin rajut ja
-rohkeat miehet ainakin. Mutta kun he olivat taistelleet ison aikaa,
-niin Tristram herra oli vereksempi ja väkevämpi, ja mahtavalla
-iskulla hän löi miekkansa Marhaus herran päähän, niin että se
-tunki läpi hänen kypärinsä ja teräspäähineensä ja halkaisi hänen
-aivokoppansa, ja miekka jäi kiinni kypäriin, niin että kolmasti
-Tristram herran täytyi sitä tempaista, ennenkuin hän sen sai irti.
-Ja Marhaus herra lankesi maahan polvillensa, Tristramin säilän kärki
-aivokopassaan. Sitten hän äkkiä hoipersi hänen jalkojensa juureen,
-ja heittäen miekkansa ja kilpensä luotaan hän juoksi hoippuen
-laivoilleen ja pakeni. Ja Tristram herralle jäi Marhaus herran miekka
-ja kilpi.
-
-Niin Marhaus herra seurueineen lähti Irlantiin. Ja heti kun hän
-saapui lankonsa Anguish kuninkaan luokse, hän tutkitutti haavansa.
-Ja hänen päästään löytyi kappale Tristram herran miekasta, eivätkä
-ketkään haavurit eivätkä lääkärit saaneet sitä sieltä pois, niin että
-Marhaus herra kuoli. Mutta hänen kuolemansa jälkeen hänen sisarensa,
-Irlannin kuningatar, säilytti aina luonaan sitä miekan kappaletta,
-sillä hän oli päättänyt kostaa, milloin ikinä vain voisi.
-
-
-
-
-Kaunis Iseult.
-
-
-Tristram herra oli myös vaikeasti haavoittunut, ja taistelun jälkeen
-hän vaipui pienelle kummulle ja saattoi tuskin hievahtaakaan. Silloin
-Gouvernail saapui laivoineen, ja Mark kuningas ja hänen parooninsa
-saapuivat juhlakulussa, ja kun he palasivat Cornwalliin, niin
-kuningas otti Tristramin syliinsä, ja hän ja Dinas herra kantoivat
-Tristramin Tintagelin linnaan. Siellä häntä hoivattiin miten
-parhaiten taidettiin ja pantiin vuoteeseen. Ja kun Mark kuningas näki
-hänen haavansa, niin hän itki katkerasti, ja niin tekivät kaikki
-hänen parooninsakin.
-
-"Jumala minua auttakoon", kuningas virkkoi, "ennen luopuisin kaikista
-maistani, kuin soisin sisarenpoikani kuolevan."
-
-Niin Tristram herra makasi kuukauden ja enemmänkin, ja yhä näytti
-siltä kuin hän kuolisi siitä iskusta, jonka Marhaus herra hänelle
-peitsellään antoi. Sillä peitsen pää oli myrkytetty.
-
-Mark kuningas ja kaikki hänen parooninsa olivat ylen murheellisia,
-sillä he luulivat että Tristram herra ei ikinä paranisi haavoistaan.
-Kuningas lähetti hakemaan kaikenlaisia tohtoreita ja haavureita, sekä
-miehiä että naisia, mutta ei yksikään niistä saattanut luvata että
-Tristram jäisi eloon.
-
-Silloin saapui linnaan muuan lady, joka oli sangen viisas ja
-ymmärtäväinen nainen, ja hän sanoi suoraan Mark kuninkaalle ja
-Tristramille ja kaikille parooneille, että Tristram ei ikinä parane,
-ell'ei hän mene siihen maahan, josta myrkky oli kotoisin, ja siinä
-maassa hän saisi apua, taikka ei sitten ollenkaan.
-
-Kun Mark kuningas sen kuuli, niin hän määräsi kauniin, hyvin
-varustetun laivan Tristram herraa varten, ja sairas ritari pistettiin
-siihen ja Gouvernail hänen mukaansa, ja Tristram herra otti harppunsa
-kerallaan. Niin he laskivat aavalle merelle Irlantia kohti, ja
-onnellinen sattuma vei heidät Irlantiin juuri lähelle sitä linnaa,
-jossa kuningas ja kuningatar asuivat; ja maihin laskiessaan Tristram
-istui ja soitti vuoteessaan harpullaan iloista laulua, jommoista ei
-Irlannissa koskaan oltu kuultu sitä ennen.
-
-Kun kuningas ja kuningatar kuulivat kerrottavan ritarista, joka
-oli niin taitava harpunsoittaja, niin kuningas lähetti heti häntä
-hakemaan ja tarkastutti hänen haavansa ja kysyi sitten hänen nimeään.
-
-"Minä olen Lyonessen maasta, ja minun nimeni on Tramtrist ja minä
-haavoituin taistelussa puolustaessani erään ladyn oikeuksia",
-Tristram vastasi.
-
-"Totisesti", Anguish kuningas virkkoi, "teidän pitää saaman tässä
-maassa kaikkea sitä apua, mitä saatavissa on. Mutta minä ilmoitan
-teille, että Cornwallissa minä kärsin suurimman tappion, kuin koskaan
-kuningasta kohdata saattaa, sillä siellä minä menetin maailman
-parhaimman ritarin, ja Marhaus oli hänen nimensä -- kerrassaan jalo
-mies ja vielä Pyöreän pöydän ritari." Ja hän kertoi Tristramille,
-kuinka Marhaus oli saanut surmansa.
-
-Tristram herra koetti näyttää surulliselta, mutta hän tiesi paremmin
-kuin kuningas, kuinka asian laita oli. Hän pelkäsi ilmaista oikeaa
-nimeänsä, ja niin hän yhä edelleen sanoi sen olevan "Tramtrist".
-
-Tramtrist pääsi niin Anguish kuninkaan suosioon, että tämä toimitti
-hänet tyttärensä hoitoon ja huomaan, sillä neito oli taitava haavain
-parantaja. Hän huomasi että haavassa oli myrkkyä, ja ennen pitkää hän
-sai haavan paranemaan. Silloin Tristram oppi suuresti rakastamaan
-tuota kaunista Iseult prinsessaa, sillä tämä oli siihen aikaan
-maailman ihanin impi ja lady. Ja Tristram opetti häntä soittamaan
-harppua, ja Kaunis Iseult alkoi tuntea suurta kiintymystä Tristramiin.
-
-Siihen aikaan oli siinä maassa muuan saraseenilaisritari, josta
-kuningas ja kuningatar paljon pitivät. Palamides herra oli kovin
-ihastunut Kauniiseen Iseultiin ja hän antoi hänelle paljon lahjoja,
-sillä hän rakasti häntä ylen paljon. Kaiken sen Tristram herra näki,
-ja hän tiesi sangen hyvin, että Palamides herra oli uljas ritari
-ja mahtava mies. Ja Tristram vihasi suuresti Palamidesta, sillä
-Iseult oli kertonut hänelle, että tuo Saraseeni suostuisi tulemaan
-kristityksikin hänen tähtensä. Niin vallitsi vihaa ja kateutta
-Tristramin ja Palamides herran välillä.
-
-Sitten tapahtui, että Anguish kuningas julisti pidettäviksi tjostit
-ja turnajaiset erään ladyn kunniaksi, jota kutsuttiin "Ketojen
-ladyksi", ja hän oli kuninkaan läheinen serkku. Sen miehen, joka
-hänet voitti, piti naida hänet kolmen päivän kuluttua, ja hän oli
-saapa kaikki tuon ladyn maat haltuunsa. Tämä julistus julistettiin
-Englannissa, Walesissa, Skotlannissa ja myös Ranskassa ja Brittanyssa.
-
-Eräänä päivänä Kaunis Iseult tuli Tristramin luokse ja kertoi hänelle
-noista turnajaisista.
-
-"Jalo lady", Tristram virkkoi, "minä olen vain heikko ritari ja
-hiljattain olisin kuollut, jollei teidän armonne olisi minua
-hyvyydessään pelastanut. Mutta mitä te nyt tahdotte että minä tässä
-asiassa tekisin? Te tiedätte kyllä että minä en voi tjostata."
-
-"Oi Tramtrist", Kaunis Iseult virkkoi, "kuinka te ette ottaisi osaa
-noihin turnajaisiin? Minä tiedän että Palamides herrakin tulee sinne
-panemaan parastansa, ja sentähden, Tramtrist, täytyy teidänkin sinne
-tulla, taikka muutoin Palamides herra varmasti voittaa palkinnon."
-
-"Neiti", Tristram virkkoi, "jos hän sen saa, niin saakoon, sillä hän
-on koeteltu ritari ja minä olen vasta nuori ja hiljattain ritariksi
-tehty, ja ensimäisessä taistelussa, jonka taistelin, minulla oli niin
-huono onni, että haavoituin näin vaikeasti, niinkuin näette. Mutta
-jos te rupeatte minun ladykseni, niin minä menen noihin turnajaisiin
-sillä ehdolla, että te pidätte sen salassa, ettekä ilmaise
-kenellekään luodulle olennolle, että minä olen tjostaava, paitsi
-itsellenne ja niille, joita vaaditte salaisuuttanne säilyttämään.
-Vähäpätöisen itseni minä uhraan teidän tähtenne, ja sen Palamides
-herra ehkä saa tietää, kun minä tulen."
-
-"Pankaa parastanne", Kaunis Iseult virkkoi, "minä varustan teille
-ratsun ja aseet."
-
-"Niinkuin te tahdotte, niin tapahtukoon", Tristram herra virkkoi,
-"minä olen teidän käskettävänänne."
-
-Turnajaispäivänä saapui Palamides herra mustine kilpineen, ja hän
-voitti monta ritaria, niin että kaikki kansa ihmetteli häntä. Kaikki
-ritarit pelkäsivät Palamides herraa hänen suuren uljuutensa tähden
-ja monet nimittivät häntä "Mustan kilven ritariksi." Niin että sinä
-päivänä Palamides herra sai suurta kunniaa.
-
-Silloin Anguish kuningas tuli Tristramin luokse ja kysyi, miksi hän
-ei tahtonut tjostata.
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "siitä on vasta vähän aikaa kun minä sain
-vamman taistelussa, enkä minä uskalla vielä antautua vaaraan", sillä
-hän ei tahtonut ilmaista kuninkaalle, että hän juuri oli menossa
-taisteluun.
-
-Seuraavana aamuna Palamides herra taas tuli turnajaiskentälle
-niinkuin edellisenä päivänäkin. Ja hän paiskasi maahan "Sadan ritarin
-kuninkaan" ja Skotlannin kuninkaan.
-
-Kaunis Iseult oli hankkinut Tristramille valkoisen ratsun ja
-valkoiset varukset, ja kun Tristram oli valmis, niin hän päästi hänet
-ulos salaisesta takaportista, ja tehden leveän kaarroksen Tristram
-ajaa karautti taistelutantereelle.
-
-Heti Palamides herra huomasi hänet, ja samassa hän suuntasi peitsensä
-Tristramia kohden ja Tristram samoin häntä kohden. Ja silloin
-Tristram herra syöksi Palamides herran tantereeseen.
-
-Silloin nousi aika hälinä. Toiset sanoivat, että Palamides herra oli
-kaatunut, toiset että "Mustan kilven ritari" oli kaatunut. Ja voitte
-kuvitella mielessänne, että Kaunis Iseult oli ylen iloinen.
-
-Sen perästä ei enää kukaan tahtonut taistella Tristramin kanssa, vaan
-kaikki väistyivät hänen tieltään.
-
-Palamides herraa hävetti haikeasti, että hän oli kaatunut, ja niin
-huomaamatta kuin suinkin hän koetti poistua tantereelta. Mutta
-Tristram herra huomasi tämän kaiken, ja ajoi nopeasti Palamides
-herran perään ja saavutti hänet ja käski hänen kääntyä takaisin,
-sillä hän tahtoi vielä paremmin koetella voimiaan hänen kanssaan,
-ennenkuin hän saisi lähteä. Silloin Palamides kääntyi takaisin,
-ja molemmat iskivät toisiaan miekoillaan. Mutta ensi lyönnillä jo
-Tristram kaatoi Palamides herran ja antoi hänelle sellaisen iskun
-päähän, että Palamides tupertui maahan. Silloin Tristram käski hänen
-antautua ja tehdä mitä hän käski, taikka muuten hän saisi surmansa.
-
-Kun Palamides näki hänen elkeensä, niin hän pelkäsi niin kovin hänen
-iskujaan, että hän suostui kaikkeen, mitä Tristram vaati. Tristram
-pakoitti hänet lupaamaan, että hän kokonaan lakkaisi Kaunista
-Iseultia tavoittelemasta ja ettei hän vuoteen ja päivään kantaisi
-aseita eikä sotakoristuksia.
-
-"Lupaa minulle tämä, taikka sinä olet kuoleva", Tristram virkkoi.
-
-"Voi", sanoi Palamides, "minä olen iäksi häväisty!" Mutta hän vannoi
-tekevänsä niinkuin Tristram käski, ja kiukuissaan hän hakkasi
-varuksensa palasiksi ja heitti ne luotaan.
-
-Sitten Tristram ratsasti salaa takaportille, jossa Kaunis Iseult oli
-odottamassa, ja siellä hänet otettiin hyvin vastaan, ja Kaunis Iseult
-kiitti Jumalaa hänen menestyksestänsä.
-
-Pian kuningas ja kuningatarkin saivat tietää, että Tramtrist se
-Palamides herran oli tantereeseen paiskannut, ja silloin häntä
-pidettiin vielä suuremmassa arvossa kuin ennen.
-
-
-
-
-Lohjennut miekka.
-
-
-Sillä tapaa Tristram herra viipyi Irlannissa ison aikaa, ja hyvin
-häntä kuningas ja kuningatar ja Kaunis Iseult pitivät rakkaana. Mutta
-eräänä päivänä, hänen poissa ollessaan tapahtui, että kuningatar ja
-Iseult menivät hänen huoneeseensa, ja siellä kuningatar näki hänen
-miekkansa, joka oli heitettynä vuoteelle. Kuningatar veti miekan
-tupesta ja katseli sitä, ja sekä hänen että Iseultin mielestä se oli
-ylen kaunis. Mutta puolentoista jalan päässä kärjestä oli iso pala
-lohjennut terästä.
-
-Kun kuningatar huomasi tuon kolon miekassa, niin hän muisti sitä
-miekan kappaletta, joka oli löytynyt hänen veljensä Marhaus herran
-aivoista.
-
-"Voi", hän huusi tyttärelleen, "hän se on, se petturi ritari, joka
-surmasi minun veljeni, sinun enosi."
-
-Iseult oli aivan joutua suunniltaan, kun hän sen kuuli, sillä hän
-rakasti Tristram herraa ylen paljon ja hyvin hän tunsi äitinsä,
-kuningattaren, julmuuden.
-
-Kuningatar meni äkkiä omaan kamariinsa ja otti arkustaan sen miekan
-kappaleen, joka oli löytynyt Marhaus herran päästä, ja juoksi tuo
-rautakappale kädessään vuoteella olevan miekan luo. Ja kun hän pisti
-sen puuttuvan palasen miekan terään, niin oli aivan kuin olisi se
-siitä juuri lohjennut.
-
-Kuningatar vihastui niin kovin tästä keksinnöstään, että hän sieppasi
-julmistuneena miekan käteensä ja karkasi kaikista voimistaan Tristram
-herraa kohden, joka istui aseetonna. Ja hän olisi siinä paikassa
-työntänyt miekan hänen lävitsensä, joll'ei Tristramin asemies, Hebes
-herra, olisi siepannut häntä syliinsä ja temmannut miekkaa hänen
-kädestänsä. Kun hänet näin estettiin ilkiteostaan, niin hän juoksi
-puolisonsa Anguish kuninkaan luo.
-
-"Voi herrani", hän huusi, langeten polvilleen hänen eteensä, "täällä
-te pidätte talossanne tuota petturiritaria, joka surmasi minun
-veljeni ja teidän palvelijanne, jalon Marhaus herran."
-
-"Kuka se on? Ja missä hän on?" kuningas virkkoi.
-
-"Herra", kuningatar sanoi, "se on Tramtrist, sama ritari, jonka
-tyttäreni paransi."
-
-"Voi", kuningas virkkoi, "olen siitä suuresti murheissani, sillä hän
-on jaloimpia ritareita, mitä koskaan olen nähnyt taistelutantereella.
-Mutta minä käsken teitä, älkää enää ruvetko mihinkään tekemisiin
-hänen kanssaan, vaan antakaa minun selvittää tämä asia."
-
-Sitten kuningas meni kamariin Tristram herran luo ja tapasi hänet
-aseissa kiireestä kantapäähän asti, valmiina nousemaan ratsulleen.
-
-"Ei, Tramtrist", kuningas virkkoi, "ei sinua hyödytä vaatia minua
-taisteluun. Koska sinä olet minun hovissani, niin ei minulla olisi
-mitään kunniaa sinun surmaamisestasi. Senvuoksi saat sinä turvassa
-lähteä tästä hovista, sillä ehdolla, että sinä ilmoitat minulle,
-kuka oli sinun isäsi ja mikä on sinun nimesi ja surmasitko sinä
-kuningattaren veljen, Marhaus herran."
-
-Silloin Tristram kertoi kuninkaalle koko jutun, ja sen kuultuaan
-kuningas virkkoi:
-
-"Totisesti, minä en voi muuta sanoa, kuin että te menettelitte
-ritarin tavoin, ja teidän etunne vaati teitä taistelemaan parhaanne
-mukaan ja enentämään mainettanne niinkuin ritarin tuleekin. Mutta
-minun kunniani ei salli, että te jäätte tähän maahan, sillä minun
-paroonini siitä suuttuisivat ja puolisoni ja hänen sukunsa."
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "minä kiitän teitä siitä suuresta
-ystävällisyydestä, jota olen täällä saanut osakseni ja siitä suuresta
-hyvyydestä, jota teidän tyttärenne, minun ladyni, on minulle
-osoittanut. Ja saattaa tapahtua, että te voitatte enemmän siitä, että
-olette antanut minun elää, kuin minun kuolemastani, sillä ehkäpä
-minä jossain Englannin kolkassa vielä saatan olla teille hyödyksi,
-niin että te saatte iloita siitä, että piditte minua kunniassa.
-Lisäksi lupaan minä, niin totta kuin olen rehellinen ritari, että
-joka paikassa olen pysyvä armollisen ladyni, teidän tyttärenne,
-uskollisena palvelijana ja ritarina, sekä oikeassa että väärässä,
-enkä koskaan ole jättävä tekemättä, mitä ritari vain tehdä voi. Vielä
-pyydän minä teiltä sitä suurta suosiota, että sallisitte minun ottaa
-jäähyväiset tyttäreltänne ja kaikilta parooneilta ja ritareilta."
-
-"Mielelläni", Anguish kuningas virkkoi. Silloin Tristram meni Kauniin
-Iseultin luo ja otti häneltä jäähyväiset.
-
-"Voi jalo ritari", Iseult virkkoi, "suuren surun valtaan minut
-jätätte, sillä en ole ketään toista miestä tavannut, josta niin
-suuresti olisin pitänyt." Ja niin sanoessaan hän itki katkerasti.
-
-"Neito", Tristram herra virkkoi, "nyt ilmoitan teille, että nimeni
-on Lyonessen Tristram, Meliodas kuninkaan ja hänen kuningattarensa
-poika. Ja minä lupaan teille, kautta kunniani, että olen teidän
-ritarinne kaiken elämäni ajan."
-
-"Suuri kiitos", sanoi Kaunis Iseult. "Ja minä lupaan teille, että
-ensitulevina seitsemänä vuotena en mene naimisiin, muuten kuin teidän
-luvallanne. Ja jolle te tahdotte, hänelle menen avioksi, jos hän
-huolii minusta."
-
-Sitten Tristram antoi Iseultille sormuksen, ja Iseult antoi
-Tristramille toisen, ja niin Tristram lähti hänen luotaan ja jätti
-hänet suureen suruun ja murheeseen.
-
-Senjälkeen hän meni suoraan hoviin, jossa kaikki paroonit olivat,
-ja hän otti heiltä jäähyväiset kaikilta, sekä suurimmilta että
-pienimmiltä, ja puhui avomielisesti heille kaikille:
-
-"Jalot herrat, nyt on niin laita että minun täytyy lähteä. Jos
-täällä on joku teidän joukossanne, jota olen loukannut tai joka
-kantaa kaunaa minua vastaan, niin tulkoon hän tähän minun eteeni ja
-tehköön valituksensa, ennenkuin minä lähden, ja minä koetan sovittaa
-rikkomukseni, mikäli se on minun vallassani. Ja jos joku tahtoo
-tehdä minulle vääryyttä taikka puhua minusta pahaa selkäni takana,
-niin tehköön hän sen nyt heti, taikka ei koskaan, ja tässä minä olen
-vaatimassa hyvitystä, mies miestä vastaan."
-
-Ja he seisoivat kaikki ääneti; eikä ollut yhtäkään, joka olisi
-tahtonut sanoa ainoatakaan sanaa häntä vastaan, vaikka ritareista
-olivat monet kuningattaren heimolaisia ja Marhaus herran sukua.
-
-
-
-
-Kuinka Tristram herra tuli Camelotiin.
-
-
-Niin Tristram herra lähti Irlannista ja purjehti pitkin merta ja
-suotuisa tuuli toi hänet Tintageliin Cornwalliin. Sanoma saapui Mark
-kuninkaalle, että Tristram oli palannut ja että hän oli parantunut
-haavoistansa, ja siitä Mark kuningas iloitsi suuresti ja kaikki hänen
-parooninsa. Tristram jatkoi samaa menoa matkaansa isänsä Meliodas
-kuninkaan luo, ja kuningas ja kuningatar, hänen äitipuolensa, ottivat
-hänet mitä sydämellisimmin vastaan ja lahjoittivat hänelle paljon
-maitaan ja aarteitaan.
-
-Viivyttyään jonkun aikaa kotona, Tristram taas jätti isänsä hyvästi
-ja palasi Cornwalliin Mark kuninkaan hoviin, ja siellä hän ison aikaa
-eli ilossa ja riemussa, kunnes viimein suuri mustasukkaisuus ja viha
-rikkoi hänen ja Mark kuninkaan välit, sillä he rakastivat molemmat
-samaa ladyä.
-
-Eräänä päivänä, kun Tristram oli matkalla tuota ladyä tervehtimään,
-yht'äkkiä kolme ritaria karkasi hänen kimppuunsa, ja vaikka hän
-voitti heidät kaikki ja haavoitti heidät vaikeasti, niin hän sentään
-itsekin sai pahoja vammoja kahakassa.
-
-Mark kuningas oli yksi noista päällekarkaajista, mutta hän ei
-tahtonut, että se olisi tullut tunnetuksi, ja Tristram herra taas
-ei ensinkään tiennyt kuninkaan kanssa tapelleensa. Kuninkaan
-hoviherrat tulivat Tristramia lohduttamaan, kun hän makasi sairaana
-vuoteessansa, sillä tuo viekas kuningas oli olevinaan suruissansa
-sisarenpoikansa tähden. Niin kului monta päivää ja viikkoa, ja kaikki
-näytti olevan unohdettu ja anteeksi annettu.
-
-Mutta koko elinaikanaan ei Mark kuningas enää sen perästä rakastanut
-Tristramia. Vaikka sanat olivat kauniit, niin rakkautta ei ollut.
-Kuningas mietti yhä mielessään, kuinka hän saisi sisarenpoikansa pois
-päiviltä. Silloin hänen mieleensä juolahti, että hänen piti lähettää
-Tristram Irlantiin kosimaan Kaunista Iseultia. Sillä Tristram herra
-oli niin suuresti ylistänyt hänen kauneuttaan ja hyvyyttään, että
-Mark kuningas sanoi tahtovansa naida neidon ja käski sentähden
-Tristramin mennä Irlantiin hänen lähettiläänään. Ja kaikkea tätä
-kuningas suunnitteli siinä tarkoituksessa että Tristram saisi
-surmansa, sillä hän tunsi Anguish kuninkaan vihamielisyyden.
-
-Mutta kun hänen enonsa sitä halusi, niin Tristram herra ei tahtonut
-kieltäytyä asiaa toimittamasta, ei niiden vaarojenkaan uhalla, jotka
-saattoivat häntä kohdata, vaan hän valmistautui lähtemään matkalle
-niin komeassa asussa kuin ikinä ajatella saattoi.
-
-Hän otti mukaansa jaloimmat ritarit mitä hovista saattoi löytää ja
-he olivat puetut mitä loistavimpiin ja kallisarvoisimpiin pukuihin,
-kuten sen ajan tapa oli.
-
-Niin Tristram herra lähti ja laski aavalle merelle kaikkine
-joukkoineen. Mutta kohta kun he olivat tulleet ulapalle, joutuivat
-he ankaran myrskyn käsiin, joka ajoi heidät takaisin Englannin
-rannikolle, ja niin he joutuivat lähelle Camelotia, ja hyvin
-iloissaan he olivat että hengissä pääsivät rannalle. Kun he olivat
-nousseet maihin, niin Tristram herra pystytti telttansa Camelotin
-alueelle ja ripusti kilpensä teltan sivuun.
-
-Juuri siihen aikaan kaksi ritaria, jotka olivat veljekset, Ganisin
-herra Blamor ja Bleoberis herra, Järven herran Lancelotin serkut,
-olivat molemmat käskemässä Irlannin kuningasta Anguishia Arthurin
-hoviin Arthur kuninkaan suosion menettämisen uhalla. Ja jos Irlannin
-kuningas ei määräpäivänä saapuisi, niin hän menettäisi maansa.
-
-Silloin tapahtui, että tuona määrättynä päivänä ei Arthur
-kuningas eikä Lancelot herra voineet olla saapuvilla asiaa
-ratkaisemassa, sillä Arthur kuningas oli Lancelot herran kera
-Ilojentarhan linnassa. Senvuoksi Arthur kuningas määräsi Carados
-kuninkaan ja Skotlantilaisten kuninkaan menemään Camelotiin siksi
-ratkaisupäiväksi, ja kun he olivat siellä, niin Irlannin kuningas
-Anguish tuli tiedustelemaan mistä häntä syytettiin.
-
-Silloin Ganisin Blamor syytti Irlannin kuningasta petturuudesta, että
-hän oli kavalasti surmannut englantilaisen ritarin serkun hovissaan
-Irlannissa.
-
-Anguish kuningas oli suuresti suruissaan ja hämmästynyt tästä
-syytöksestä. Hän oli tullut Arthur kuninkaan käskemänä eikä tietänyt
-ennen Camelotiin saapumistaan edes minkä vuoksi hänet sinne oli
-haettu. Kun hän kuuli mitä Blamor herralla oli sanottavana, niin
-hän ymmärsi täysin, ettei ollut muuta neuvoa kuin vastata hänelle
-ritarin tavoin. Sillä siihen aikaan oli tapana, että jos jotakuta
-oli syytetty petoksesta tai murhasta, niin hänen tuli taistella mies
-miestä vastaan, taikka sitten hankkia joku toinen ritari taistelemaan
-edestänsä. Kaikellaisia murhia nimitettiin siihen aikaan "petokseksi".
-
-Anguish kuningas oli aivan allapäin, kun hän sai tietää tuon
-syytöksen, sillä hän tiesi että Blamor herra oli uljas ritari ja
-polveutui uljaista ritareista. Tuomarit soivat hänelle kolme päivää
-aikaa antaakseen vastauksensa. Niin Anguish kuningas lähti asuntoonsa.
-
-Sillävälin Tristram herran ollessa teltassaan Camelotin luona, hänen
-asemiehensä Gouvernail tuli ja kertoi hänelle kuinka Anguish kuningas
-oli saapunut sinne Irlannista ja kuinka hän oli joutunut suureen
-hätään ja kuinka häntä oli syytetty ja vedetty edesvastaukseen
-murhasta.
-
-"Totisesti", Tristram herra virkkoi, "nuopa ovat parhaita uutisia
-mitä minä seitsemään viime vuoteen olen saanut, sillä nytpä Irlannin
-kuningas tarvitsee minun apuani, sillä uskallanpa sanoa, ettei tässä
-maassa eikä Arthur kuninkaan hovissa ole ainoatakaan ritaria, joka
-uskaltaisi antautua taisteluun Blamor herran kanssa. Voittaakseni
-Irlannin kuninkaan suosion tahdon ruveta taisteluun, ja senvuoksi
-tulee sinun, Gouvernail, viedä minut kuninkaan luo."
-
-Gouvernail meni siis Anguish kuninkaan luo ja tervehti häntä
-kauniisti. Kuningas toivotti hänet tervetulleeksi ja kysyi mitä hän
-halusi.
-
-"Herra", Gouvernail virkkoi, "täällä on lähitienoilla muuan ritari,
-joka haluaisi puhua teidän kanssanne. Hän käski minun teille
-ilmoittamaan, että hän tahtoo teitä auttaa."
-
-"Kuka ritari se on?" kuningas kysyi.
-
-"Herra", Gouvernail virkkoi, "Lyonessen herra Tristram se on;
-palkitakseen teille sitä hyvyyttä, jota osoititte hänelle
-valtakunnassanne, hän nyt tahtoo teitä auttaa tässä maassa."
-
-"Tule pian kanssani, hyvä mies", kuningas virkkoi, "ja vie minut
-Tristram herran luo."
-
-Niin Anguish kuningas otti pienen ratsastushevosen ja vain muutamia
-seuralaisia ja tuli Tristram herran teltalle.
-
-Kun Tristram herra näki kuninkaan, niin hän juoksi häntä vastaan
-ja tahtoi kannattaa hänen jalustintaan. Mutta kuningas hyppäsi
-ketterästi ratsunsa selästä ja he syleilivät toisiaan molemmat.
-
-"Minun armollinen herrani", Tristram virkkoi, "suuri kiitos kaikesta
-hyvyydestänne, jota minulle osoititte kun olin maassanne. Lupasin
-teille silloin, että teitä auttaisin, koska ikinä vain voisin."
-
-"Jalo ritari", kuningas virkkoi, "nyt teitä kovin tarvitsen. En
-milloinkaan ole niin kovin kenenkään ritarin apua tarvinnut."
-
-"Kuinka niin, hyvä herrani?" Tristram kysyi.
-
-"Kerron sen teille", kuningas virkkoi. "Minut on vaadittu tulemaan
-tänne maastani ja minua syytetään erään ritarin kuolemasta, joka
-oli sukua tuolle uljaalle Lancelot herralle, ja senvuoksi Ganisin
-herra Blamor, Bleoberis herran veli on vaatinut minua taistelemaan
-kanssansa, taikka sitten hankkimaan sijastani jonkun toisen ritarin.
-Ja minä tiedän hyvin että ne, jotka polveutuvat Ban kuninkaan
-suvusta, niinkuin Lancelot herra ja nuo toiset, ovat ylen jaloja
-ritareita ja heitä on niin vaikea voittaa taistelussa, etten tiedä
-ketään heidän kaltaistaan."
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "koska te osoititte minulle niin suurta
-kunniaa Irlannissa, ja teidän tyttärenne, minun ladyni, Kauniin
-Iseultin tähden minä tahdon teidän puolestanne taistella, sillä
-ehdolla että lupaatte minulle kaksi asiaa, että vannotte olevanne
-oikeassa ja että ette ollut antanut suostumustanne tuon ritarin
-surmaan. Sitten kun olen taistellut tämän taistelun ja jos Jumala
-antaa minun onnistua, te saatte antaa minulle palkinnon, mitä hyvänsä
-kohtuullista teiltä pyydän."
-
-"Totisesti", kuningas virkkoi, "te olette saapa mitä ikinä pyydätte."
-
-
-
-
-Ennemmin kuolema kuin häpeä.
-
-
-"Antakaa nyt vastauksenne että teidän puolustajanne on valmis",
-Tristram herra virkkoi Anguish kuninkaalle, "sillä minä ennemmin
-kuolen tässä ottelussa kuin antaudun armoille."
-
-"Minä en ensinkään epäile teitä", kuningas virkkoi, "en, vaikkapa
-teidän pitäisi taistella itse Järven Lancelotia vastaan."
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "mitä Lancelot herraan tulee, niin häntä
-kutsutaan maailman jaloimmaksi ritariksi, ja tietäkää, että hänen
-sukuaan olevat ritarit ovat jaloja miehiä ja kammovat häpeää. Mitä
-taas tulee Bleoberis herraan, Blamor herran veljeen, niin hänen
-kanssaan olen ollut ottelussa ja siksipä, kautta kunniani, saatan
-sanoa ettei ole häpeä kutsua häntä oivaksi ritariksi."
-
-"Kerrotaan, että Blamor herra on sitä vankempi ritari", Anguish
-kuningas virkkoi.
-
-"Herra, mitä siihen tulee, niin olkoon vain, minä en kieltäydy
-taistelemasta hänen kanssaan, vaikka hän olisi paras ritari, joka
-nykyään kantaa peistä tai kilpeä."
-
-Anguish kuningas lähti Carados kuninkaan ja niiden muiden kuninkaiden
-luo, jotka silloin olivat tuomareina, ja ilmoitti heille että hän
-oli löytänyt puolustajan. Silloin lähetettiin kuninkaiden käskystä
-hakemaan Tristram herraa ja Blamor herraa kuulemaan mitä heidän tuli
-tehdä.
-
-Kun he saapuivat tuomarien eteen, niin kuninkaat ja ritarit
-katselivat kovin Tristramia, ja puhelivat keskenään hänestä, koska
-hän oli lyönyt Marhaus herran, tuon oivan ritarin, ja voittanut
-turnajaisissa jalon saraseenin, Palamides herran.
-
-Saatuaan määräyksensä taistelijat lähtivät valmistautumaan taisteluun.
-
-Silloin Bleoberis herra virkkoi veljelleen Blamor herralle: "Rakas
-veli, muista mitä sukua olemme ja mikä mies on Järven Lancelot, emme
-etäisempiä emmekä lähempiä kuin veljesten lapsia. Ei koskaan ole
-kenkään meidän suvustamme joutunut häpeään taistelussa -- vaan on
-ennemmin kärsinyt kuoleman, kuin antautunut häpeään!"
-
-"Veli", Blamor virkkoi. "älä epäile minua, sillä minä en ole koskaan
-tuottava häpeää suvulleni, vaikkakin tiedän että tuota toista ritaria
-mainitaan ylen oivalliseksi ritariksi, ja sanotaan että hän on
-parhaimpia tämän ajan ritareista. Kuitenkaan en ole ikinä tunnustava
-itseäni voitetuksi, enkä lausuva tuota vihattua sanaa 'antaudun'.
-Paiskatkoon hän minut vain tantereeseen suurella ritarillisella
-voimallaan ja väellään, mutta ennen hän saa minut surmata, kuin minä
-hänen armoillensa antaudun."
-
-"Jumala sinua auttakoon", virkkoi Bleoberis, "sillä sinä tapaat
-hänessä mahtavimman ritarin, minkä kanssa koskaan olet ollut
-tekemisissä; minä tunnen hänet, sillä minä olen hänen kanssaan
-voimiani koetellut."
-
-"Jumala minua auttakoon!" virkkoi Blamor.
-
-Sitten hän hyppäsi ratsulleen aitauksen toisessa päässä ja Tristram
-herra toisessa, ja niin he kohottivat peitsensä ja ryntäsivät
-vastatusten kuin ukkosen jyrinä, ja suurella voimallaan Tristram
-herra silloin syöksi Blamor herran ja hänen ratsunsa tantereeseen.
-
-Blamor herra irrottautui nopeasti hevosestaan, paljasti miekkansa ja
-työnsi kilven eteensä ja käski Tristramin astua alas satulasta.
-
-"Sillä vaikka ratsu ei minua kannattanut, niin luulen sentään
-maaperän kestävän", hän huusi.
-
-Tristram herra astui maahan ja siinä he sitten ankarasti mittelivät
-miekkoja, iskien monta rajua iskua, niin että kuninkaat ja ritarit
-ihmettelivät suuresti. Sillä he taistelivat kuin riivatut, ei
-koskaan oltu ritarien nähty hurjemmin taistelevan. Blamor herra kävi
-päälle niin kiivaasti, ettei hän hetkeksikään hellittänyt, ja kaikki
-ihmettelivät että he jaksoivat pysyä pystyssä. Viimein Tristram herra
-antoi Blamor herralle sellaisen iskun kypäriin, että hän kaatui
-kyljelleen, ja Tristram herra seisoi ja katseli häntä.
-
-Kun Blamor herra saattoi puhua, sanoi hän näin:
-
-"Lyonessen herra Tristram, minä pyydän sinua niin totta kuin olet
-jalo ritari, ja parhain ritari, minkä koskaan olen tavannut, että
-surmaat minut saman tien; en tahtoisi enää elää, vaikka minusta
-tehtäisiin koko maailman herra sillä minä tahdon ennemmin kuolla
-kunnialla, kuin elää häpeällä. Sinun täytyy surmata minut, Tristram
-herra, taikka muutoin et ikinä voita taisteluasi, sillä minä en
-koskaan sano tuota vihattua sanaa. Senvuoksi, jos uskallat surmata
-minut, niin surmaa minut heti, minä pyydän ja rukoilen sinua!"
-
-Kun Tristram herra kuuli hänen puhuvan niin ritarillisesti, niin hän
-ei tietänyt mitä tehdä hänen suhteensa. Hän mietti asiaa puolelta ja
-toiselta -- mistä suvusta Blamor herra polveutui ja kuinka hän jo
-Lancelot herran vuoksi oli kerrassaan haluton häntä surmaamaan. Mutta
-toisaalta hän ei saattanut valita, vaan antaa Blamor herran voittaa
-taikka sitten surmata hänet.
-
-Sillä sellainen oli turnajaisten laki.
-
-Niin Tristram meni niiden kuninkaiden luo, jotka olivat tuomareina,
-ja polvistui heidän eteensä ja pyysi heitä oman kunniansa ja Arthur
-kuninkaan ja Lancelot herran vuoksi ottamaan tämän asian käsiinsä.
-
-"Sillä, jalot herrat", Tristram virkkoi, "olisi synti ja häpeä, jos
-noin jalo ritari kuin tuo, joka makaa tuolla tantereella, saisi
-surmansa, sillä niinkuin olette kuulleet, häpeään hän ei tahdo
-joutua, ja minä rukoilen Jumalaa, ettei hän minun kauttani tulisi
-häpeään eikä surmaansa saisi. Ja mitä tulee siihen kuninkaaseen,
-jonka puolesta minä taistelen, niin tahdon häneltä pyytää, niin
-totta kuin olen hänen rehellinen puolustajansa ja rehellinen ritari
-taistelussa, että hän armahtaisi tuota oivaa ritaria."
-
-"Totisesti", Anguish kuningas virkkoi Tristramille, "minä annan
-johtaa itseäni, minne tahdotte, sillä minä tiedän että te olette
-minun rehellinen ritarini. Ja senvuoksi minä kaikesta sydämestäni
-tahdon pyytää, että nuo kuninkaat, jotka ovat täällä tuomareina,
-ottaisivat asian käsiinsä."
-
-Silloin kuninkaat kutsuivat Bleoberis herran luoksensa ja kysyivät
-hänen mielipidettänsä.
-
-"Herrani", Bleoberis virkkoi, "vaikka veljeni on lyöty, ja
-asevoimalla lannistettu, niin uskallan vakuuttaa, että vaikka
-Tristram herra on voittanut hänen ruumiinsa, niin hän ei ole
-masentanut hänen rohkeuttansa. Ja, Jumalan kiitos, hän ei ole tänä
-päivänä joutunut häpeään. Ja ennemmin kuin että hänet saatetaan
-häpeään, minä pyydän ja rukoilen teitä, että annatte Tristram herran
-hänet suoraa päätä surmata."
-
-"Niin ei saa tapahtua", kuninkaat sanoivat, "sillä vastustajien
-puolella sekä Irlannin kuningas että hänen puolustajansa säälivät
-Blamor herran ritarikuntoa."
-
-"Herrani", Bleoberis sanoi, "minä suostun kaikkeen mitä hyvänsä te
-tahdotte."
-
-Silloin kuninkaat kutsuivat luokseen Irlannin kuninkaan ja huomasivat
-että hän oli hyvä ja myöntyväinen. Heidän neuvonsa mukaan Tristram
-herra ja Bleoberis herra nostivat Blamor herran maasta, ja nuo
-molemmat veljekset tekivät sovinnon Anguish kuninkaan kanssa ja
-suutelivat toisiaan ja rupesivat ystäviksi ainiaaksi.
-
-Samoin Blamor herra ja Tristram herra suutelivat toisiaan, ja siinä
-he vannoivat sellaiset valat, etteivät he ikinä kumpikaan veljeksistä
-taistelisi Tristram herraa vastaan, ja Tristram herra vannoi samalla
-tapaa, ettei hänkään ikinä taistelisi heitä vastaan.
-
-Ja tuon jalon taistelun tähden koko Lancelot herran suku alati
-rakasti Tristramia.
-
-Sitten Anguish kuningas ja Tristram herra ottivat jäähyväiset ja
-purjehtivat Irlantiin suuressa riemussa ja jaloutensa loistossa.
-Kun he saapuivat Irlantiin, niin kuningas teki kautta koko maan
-tietyksi, kuinka ja millä tapaa Tristram herra oli häntä auttanut, ja
-kuningatar ja kaikki, jotka siellä olivat, osoittivat Tristramille
-niin suurta kunniaa kuin vain voivat.
-
-Mutta Kauniin Iseultin riemua Tristram herran saapuessa ei kieli
-saata kertoa, sillä kaikista maallisista miehistä hän rakasti
-Tristramia enimmän.
-
-
-
-
-Taikajuoma.
-
-
-Silloin yhtenä päivänä Anguish kuningas kysyi Tristramilta, miksei
-tämä pyytänyt lahjaansa, sillä mitä hän kerran oli luvannut
-Tristramille, sen hän myös aivan varmaan saisi.
-
-"Herra", Tristram sanoi, "nyt on aika anoa, että annatte minulle
-Kauniin Iseultin, tyttärenne, ei minulle itselleni, vaan enolleni
-Markille, joka on saapa hänet puolisokseen, sillä niin minä olen
-hänelle luvannut."
-
-"Voi", kuningas virkkoi, "mieluisempaa kuin kaikkien maitteni
-omistaminen, olisi minulle että te itse hänet naisitte."
-
-"Herra, jos minä niin tekisin, niin joutuisin ainiaaksi häpeään
-tässä maailmassa ja lupaukseni rikkojaksi. Senvuoksi", Tristram
-herra sanoi, "minä pyydän teitä pitämään lupauksenne, jonka minulle
-annoitte. Sillä tämä on toivoni -- että annatte minulle Kauniin
-Iseultin viedäkseni hänet Cornwalliin enolleni Mark kuninkaalle
-avioksi."
-
-"Silloin", Anguish kuningas sanoi, "te saatte hänet mukaanne
-tehdäksenne hänen suhteensa mitä tahdotte, se on, jos te suvaitsette
-naida hänet itse, niin se olisi minulle kaikista mieluisinta; ja jos
-te tahdotte antaa hänet enollenne Mark kuninkaalle, niin voitte sen
-tehdä, jos hyväksi näette."
-
-Niin Kaunis Iseult valmistettiin matkalle lähteäkseen Tristram
-herran kera, ja Bragwaine neiti lähti hänen kanssaan hänen
-ylikamarirouvakseen ja monta muuta ladyä.
-
-Ennenkuin he lähtivät, antoi kuningatar, Iseultin äiti, Bragwaine
-neidille ja Gouvernailille, Tristram herran seuralaiselle,
-taikajuoman ja pani heidän sydämellensä että sinä päivänä kuin Mark
-kuningas nai, heidän tuli antaa se juoma hänelle, niin että Mark
-kuningas joisi Kauniin Iseultin maljan. "Ja silloin", kuningatar
-sanoi, "minä takaan että he molemmat rakastavat toisiansa koko
-elämänsä ajan."
-
-Niin juoma annettiin Bragwaine neidolle ja Gouvernailille, ja heti
-senjälkeen Tristram herra lähti Kauniin Iseultin kera merelle.
-
-Silloin tapahtui, kun he olivat hytissään, että heitä alkoi janottaa,
-ja he näkivät lähellään pienen kultaisen maljan ja väristä ja mausta
-päättäen siinä näytti olevan jaloa viiniä. Tristram herra otti maljan
-käteensä ja sanoi:
-
-"Iseult neito, tässä on parasta juotavaa mitä milloinkaan olette
-juonut, jota Bragwaine, teidän kamarineitonne, ja minun palvelijani
-Gouvernail ovat säästäneet itseänsä varten."
-
-Silloin he nauroivat ja pitivät hauskaa ja joivat kumpikin toistensa
-maljat viattomasti ilakoiden. Eivätkä he mielestään olleet koskaan
-elämässään juoneet niin hyvää ja suloista juomaa.
-
-Mutta kun he olivat juoneet sen taikajuoman, niin he rakastivat
-toisiaan niin suuresti, ettei heidän rakkautensa koskaan senjälkeen
-haihtunut, ei onnessa eikä onnettomuudessa.
-
-Ja tällä tapaa rakkaus ensiksi syttyi Tristram herran ja Kauniin
-Iseultin välille, joka rakkaus ei koskaan haihtunut koko heidän
-elämänsä aikana.
-
-Niin he purjehtivat edelleen, kunnes sattumalta tulivat lähelle
-erästä linnaa, ja sinne he pysähtyivät lepäämään, ajatellen että
-siellä saisivat hyvän asunnon. Mutta heti kun he olivat tulleet
-sisälle linnaan, otettiin heidät vangiksi, sillä sen linnan tapa oli
-sellainen, että kuka hyvänsä ratsasti siitä ohi ja kuljetti ladyä
-mukanaan, niin hänen täytyi taistella linnan herran kanssa, jonka
-nimi oli Brennor. Ja jos Brennor voitti taistelun, niin hän pisti
-kuoliaaksi sen muukalaisen ritarin ja hänen ladynsä, keitä hyvänsä
-he olivatkin. Mutta jos vieras ritari voitti taistelun, niin Brennor
-herran ja hänen ladynsä tuli molempien kuolla.
-
-Tämä oli monta talvea ollut tapana, ja senvuoksi linnaa nimitettiin
-"Itkujen linnaksi."
-
-Kun Tristram herra ja Iseult olivat vankilassa, niin muuan ritari ja
-lady tulivat heitä lohduttamaan.
-
-"Minä ihmettelen", Tristram sanoi, "mikä siihen on syynä, että tämän
-linnan lordi pitää meitä vankeudessa. Sellaista ei ole ollut tapana
-missään kunniallisessa paikassa, missä minä olen ollut, että kun
-ritari ja lady pyytävät suojaa, niin isäntä ottaa heidät vastaan ja
-sitten tappaa ne, jotka ovat hänen vierainaan."
-
-Ritari kertoi silloin Tristram herralle, että se oli sen linnan vanha
-tapa, että kun sinne tuli joku ritari, niin hänen täytyi taistella
-linnan lordin kanssa, ja sen joka oli heikompi, täytyi menettää
-päänsä. Ja kun se oli tehty, niin jos hänen ladynsä, jonka hän oli
-tuonut mukanaan, oli vähemmän kaunis kuin linnan lordin vaimo, niin
-silloin hänen piti menettää päänsä; ja jos vieraan ritarin lady
-huomattiin ihanammaksi kuin linnan lady, niin silloin linnan ladyn
-täytyi menettää päänsä.
-
-"Vai niin", Tristram herra virkkoi, "sepä on ruma ja häpeällinen
-tapa. Mutta yksi etu minulla on", hän lisäsi. "Minulla on lady,
-joka on kylliksi kaunis, kauniimpaa en koskaan ole nähnyt koko
-elämäni aikana, enkä minä pelkää, että hän kauneuden puutteesta
-menettää päänsä. Ja ennemmin kuin menettäisin pääni minä tahdon siitä
-taistella avonaisella tantereella. Senvuoksi, herra ritari, minä
-pyydän teitä sanomaan herrallenne, että minä ladyineni olen huomenna
-valmis taisteluun, jos niin on että minä saan ratsuni ja varukseni."
-
-"Herra", ritari sanoi, "minä takaan, että teidän toivomuksenne on
-toteutuva. Levätkää ja katsokaa, että olette ajoissa ylhäällä, sillä
-teiltä ei ole puuttuva mitään, mikä tarpeellista on."
-
-Varhain aamulla sama ritari tuli taas Tristram herran luokse ja nouti
-hänet ja Kauniin Iseultin pois vankeudesta, ja toi hänelle hänen oman
-ratsunsa ja varukset ja käski hänen valmistautua taisteluun, sillä
-kaikki sen lordikunnan kansa oli valmiina katselemaan tuomiota ja
-taistelua.
-
-Silloin tuli Brennor herra, Itkujen linnan lordi, taluttaen kädestä
-ladyänsä, jonka kasvot oli peitetty, ja hän kysyi Tristram herralta,
-missä hänen ladynsä oli. Sillä sen heistä, joka oli vähemmän kaunis,
-täytyi menettää päänsä.
-
-"Herra", Tristram sanoi, "tämä on raaka ja hirvittävä tapa, ja
-ennemmin kuin antaisin ladyni menettää päänsä, menettäisin mieluummin
-omani."
-
-"Ei, ei", sanoi Brennor herra, "ensiksi on ladyjä näytettävä yhdessä,
-ja toisen tulee saada tuomionsa."
-
-"Ei, minä en sitä tahdo", Tristram herra sanoi, "sillä täällä ei ole
-ketään, jotka voisivat oikeudenmukaisesti tuomita. Mutta en minä
-epäilekään, ettei minun ladyni ole kauniimpi kuin sinun, ja sen minä
-tahdon osoittaa ja todeksi näyttää kädelläni. Ja jos joku sanoo
-vastaan, olkoon ken hyvänsä, niin minä näytän sen toteen hänen päänsä
-kautta."
-
-Ja samassa Tristram herra näytti Kauniin Iseultin ja käänsi hänet
-kolmasti ympäri pitäen paljastettua miekkaa kädessään. Ja Brennor
-herra teki samoin ladylleen. Mutta kun Brennor näki Kauniin Iseultin,
-niin hän ajatteli, ettei hän koskaan ollut nähnyt suloisempaa ladyä.
-Ja kaikki kansa joka oli siellä läsnä, lausui sen tuomion, että
-Kaunis Iseult oli kaikkein ihanin.
-
-"Totisesti", Brennor sanoi, "sinun ladysi on kauniimpi kuin minun,
-ja senvuoksi minä kovasti kadun. Nyt täytyy minun ladyni kuolla, ja
-sitten ei ole epäilemistäkään että minä lyön sinut ja nain sinun
-ladysi."
-
-"Sinun pitää saaman hänet niin kalliilla hinnalla, kuin koskaan
-kenkään ritari on ladyn saanut", Tristram herra sanoi.
-
-Sitten he ottivat ratsunsa ja syöksyivät yhteen kuin ukkosen jyrinä,
-ja sillä tapaa he taistelivat hurjasti iskien toinen toistaan
-lähemmäs kahden tunnin ajan, ja molemmat haavoittuivat vaikeasti.
-Mutta viimein Tristram herra syöksi Brennor herran suinpäin maahan ja
-tappoi hänet, ja se oli sen julman ja jumalattoman ritarin loppu.
-
-Senjälkeen kokoontui kaikki kansa, joka kuului linnaan, Tristramin
-luo ja kunnioitti häntä herranansa ja pyysi häntä jäämään sinne
-vähäksi aikaa poistaakseen tuon ilkeän tavan. Ja siihen Tristram
-herra suostui.
-
-
-
-
-Morgan le Fayn juomasarvi.
-
-
-Kun he olivat saattaneet asiat oikein päin Itkujen linnassa, niin
-Tristram herra ja Kaunis Iseult lähtivät taas merelle, ja tulivat
-Cornwalliin, jossa kaikki paroonit olivat heitä vastassa. Ja Mark
-kuningas ja Kaunis Iseult naitettiin komeasti ja suurella loistolla.
-
-Mutta sen taikajuoman tähden, jonka he olivat juoneet, Tristram herra
-ja Kaunis Iseult yhä rakastivat hellästi toisiaan, ja kaiken elämänsä
-ajan Tristram herra pysyi Iseult kuningattaren uskollisena ritarina
-ja aina valmiina tekemään hänen laillista palvelustaan.
-
-Kerran kun Kauniin Iseultin vanha vihamies, saraseeniritari Palamides
-vei hänet pois, eikä kukaan muu Markin hovissa ollut kylliksi
-voimakas häntä pelastamaan, niin Tristram herra ratsasti heidän
-peräänsä ja vapautti Kauniin Iseultin linnasta, jonne hänet oli
-suljettu vankeuteen, ja olisi tappanut Palamides herran, jollei
-Kaunis Iseult olisi pyytänyt häntä säästämään tämän henkeä. Sillä
-Palamides herra ei ollut kääntynyt kristinuskoon, ja Kaunis Iseult
-ei tahtonut että hän kuolisi saraseenina. Kauniin Iseultin tähden
-Tristram lakkasi taistelemasta, ja sen sijaan että hänet olisi
-tapettu, Palamides herra käskettiin lähtemään maasta, minkä hän
-tekikin, vaikka kovin vastoin tahtoansa.
-
-Kun tuo pakanaritari oli sangen raskaalla mielellä lähtenyt, niin
-Tristram otti kuningattaren ja vei hänet takaisin Mark kuninkaalle,
-ja suuri oli siellä ilo ja riemu kuningattaren takaisin tulosta.
-Ketäpä silloin pidettiin hyvänä, jollei Tristram herraa! Sillä tapaa
-ison aikaa kaikki oli pelkkää iloa ja riemua.
-
-Mutta Mark kuninkaan hovissa oli muuan Tristram herran läheinen
-serkku, nimeltä Andred herra, ilkeä ja häijy mies. Hän kadehti ja
-vihasi Tristram herraa, koska tämä viimemainittu oli niin uljas ja
-jalo ritari, että jokainen häntä rakasti. Andred herra ei uskaltanut
-julkisesti riidellä hänen kanssaan, mutta hän väijyi ja vaani häntä
-alinomaa saadakseen hänet kiinni jostain salaisesta hairahduksesta,
-niin että hän saattaisi panetella häntä hänen enolleen. Ja Mark
-kuningas oli liiankin halukas uskomaan Tristramista kaikkea pahaa,
-sillä hän oli mustasukkainen sisarenpojalleen eikä ollut unhoittanut
-sitä vanhaa vihaa, jota hän kantoi häntä vastaan.
-
-Niin tapahtui eräänä päivänä, että Tristram herra puheli Iseult
-kuningattaren kanssa, ja Andred herra huomasi heidät, ja toivoen
-saavansa vahinkoa aikaan hän meni ja kertoi sen kuninkaalle. Silloin
-Mark kuningas tuli kauheasti raivoissaan, miekka kädessä, ja kutsui
-Tristramia "kavalaksi petturiksi" ja olisi lyönyt hänet siinä
-paikassa kuoliaaksi. Mutta Tristram oli liian lähellä ja väisti
-miekan ja tempasi sen kuninkaan kädestä.
-
-"Missä ovat minun ritarini ja minun mieheni?" kuningas sanoi. "Minä
-käsken teitä tappamaan tuon petturin!"
-
-Mutta ei yksikään heistä liikahtanut.
-
-Kun Tristram herra näki ettei yksikään noussut häntä vastaan, niin
-hän oli iskevinään kuningasta miekalla, jonka tähden Mark pakeni.
-Silloin Tristram meni pois ja asesti itsensä ja ottaen ratsunsa ja
-miehensä hän lähti metsään.
-
-Mark kuningas lähetti monta ritaria hänen peräänsä, mutta Tristram
-herra tappoi kaksi ja haavoitti vielä enemmän, eikä yksikään heistä
-voinut voittaa häntä. Silloin Mark kuningas kutsui neuvoskuntansa
-kokoon ja kysyi parooneiltaan neuvoa, mitä olisi paras tehdä Tristram
-herran suhteen.
-
-"Herra", paroonit sanoivat, ja varsinkin Dinas herra, hovimestari,
-"me neuvomme teitä haetuttamaan Tristram herran metsästä, sillä me
-tahtoisimme saada teidän tietoonne, että moni mies menee Tristram
-herran puolelle, jos häntä kovin ahdistetaan. Teidän tulee tietää,
-herra, että Tristramia pidetään voittamattomana ja verrattomana
-kaikkien kristittyjen ritarien joukossa, ja voimassa ja rohkeudessa
-ei ole ketään hänen kaltaistaan, jollei ehkä Järven herra Lancelot.
-Jos hän lähtee teidän hovistanne ja menee Arthur kuninkaan hoviin,
-niin, huomatkaa tarkoin, hän löytää sieltä sellaisia ystäviä, että
-vähät hän välittää teidän ilkeydestänne. Sentähden, herra, me
-neuvomme teitä ottamaan hänet suosioonne."
-
-"Suostun mielelläni siihen, että häntä lähetetään hakemaan, että
-meistä taas tulisi ystävät", kuningas sanoi.
-
-Silloin paroonit lähettivät hakemaan Tristramia varman
-suojelussaattueen turvissa. Kun ritari palasi hoviin, niin hänet
-lausuttiin tervetulleeksi; ei puhuttu mitään siitä, mitä oli
-tapahtunut, ja pantiin toimeen urheiluja ja huvituksia; kuningas ja
-kuningatar menivät metsästämään ja Tristram meni heidän mukaansa.
-
-Siihen aikaan Morgan le Fay, tuo Arthur kuninkaan häijy sisar,
-lähetti lahjan veljelleen. Se oli kaunis, kullalla kirjaeltu
-juomasarvi ja sillä luultiin olevan jokin taikavoima, niin että
-ei kukaan lady eikä aatelisnainen voinut siitä juoda, jollei hän
-uskollisesti rakastanut miestänsä; jollei hän rakastanut miestänsä,
-niin silloin kaikki juoma läikähti maahan. Koska Morgan le Fay vihasi
-Guinevere kuningatarta, niin hän oli lähettänyt tämän maljan Arthur
-kuninkaalle, toivoen saavansa ilkeillä taikakeinoillaan jotain pahaa
-aikaan.
-
-Lähettiläs, joka kantoi sarvea, sattui kohtaamaan erään Mark
-kuninkaan ritarin, Lamorak herran, jonka Tristram herra oli äskettäin
-kaatanut jossain turnajaisissa ja joka halusi saada kostaa. Kun
-hän tunsi Mark kuninkaan vihan Tristram herraa kohtaan ja hänen
-kateutensa sen vuoksi että kaikki Tristramia rakastivat, niin
-Lamorak herran mielestä oli oiva tuuma anastaa sarvi ja lähettää
-se Mark kuninkaalle ja saada hänet koettamaan sitä keinoa Iseult
-kuningattaren suhteen. Hän uhkasi tappaa lähettilään, jollei tämä
-tottelisi hänen käskyänsä, ja noiduttu sarvi annettiin senvuoksi Mark
-kuninkaalle.
-
-Kuningas pani Iseult kuningattaren juomaan siitä, ja samoin
-sata hovin ladyä, ja vain neljä heistä saattoi juoda maahan
-läikäyttämättä. Silloin tuo julma kuningas vannoi raivoissaan
-sellaisen valan, että Iseult ja kaikki toiset ladyt piti poltettaman
-kuoliaaksi.
-
-Mutta paroonit kokoontuivat yhteen ja sanoivat suoraan, etteivät
-he salli polttaa noita ladyjä noituudella tehdyn juomasarven
-takia, jonka oli lähettänyt ilkein velhonainen mitä maa päällään
-kantoi. Sillä tuo sarvi ei tehnyt suinkaan mitään hyvää, vaan sai
-alinomaan aikaan riitaa ja toraa, ja koko ikänsä Morgan le Fay oli
-ollut kaikkien rehellisten ja hyvänsuopain ihmisten vihollinen. Ja
-monet ritarit vakuuttivat, että jos he vain koskaan kohtaisivat
-Morgan le Fayn, niin he osoittaisivat hänelle kaikkea muuta kuin
-kohteliaisuutta.
-
-Tristram herrakin oli hyvin suutuksissaan siitä että Lamorak herra
-oli lähettänyt sarven Mark kuninkaalle, sillä hän arvasi että sillä
-oli aiottu tuottaa hänelle ikävyyksiä.
-
-
-
-
-Brittanyn Iseult.
-
-
-Andred herra oli sillävälin yhä varuillaan ja odotti, kuinka hän
-voisi yllättää Tristram herran, ja viimein sopiva tilaisuus tulikin.
-Eräänä päivänä hän karkasi kahdentoista ritarin kera äkkiarvaamatta
-Tristram herran kimppuun ja sitoi hänen kätensä ja jalkansa.
-Mark kuninkaan suostumuksella Tristram sitten vietiin pieneen
-rantakalliolla olevaan kappeliin kuulemaan tuomiotansa, ja hänet
-kuljetettiin sinne sidottuna neljänkymmenen ritarin keskellä.
-
-Kun Tristram herra näki, ettei ollut pakenemisen mahdollisuutta, vaan
-että hänen täytyisi kuolla, niin hän sanoi:
-
-"Jalot lordit, muistakaa mitä minä olen tehnyt Cornwallin maalle,
-ja missä vaarassa minä olen ollut teidän kaikkien hyväksenne. Sillä
-siihen aikaan, kun minä taistelin Marhaus herraa vastaan Cornwallin
-veron maksun tähden, kun te kaikki kieltäydyitte rupeamasta
-taisteluun hänen kanssaan, minulle luvattiin parempi palkinto.
-Senvuoksi, niin totta kuin te olette rehellisiä ritareita, älkää
-antako minun näin häpeällisesti kuolla, sillä se on häpeäksi koko
-ritarisäädylle, että minua näin kohdellaan. Sillä minä uskallan
-sanoa, etten vielä koskaan ole tavannut ketään ritaria, jonka
-arvoinen en olisi ollut, tai parempikin."
-
-"Hyi häpeä sinä katala petturi kerskattuinesi", huusi Andred herra.
-"Sillä kaikesta ylvästelyistäsi huolimatta sinun pitää tänä päivänä
-kuoleman."
-
-"Andred, Andred", Tristram herra sanoi, "sinun pitäisi olla minun
-sukulaiseni, ja nyt sinä käyttäydyt minua kohtaan kuin vihollinen!
-Mutta jollei meitä olisi muita kuin sinä ja minä, niin sinä et minua
-saisi surmatuksi."
-
-"En!" virkkoi Andred herra, ja samassa hän tempaisi miekkansa ja
-aikoi lyödä Tristramin kuoliaaksi.
-
-Kun Tristram herra näki tuon uhkaavan liikkeen, niin hän katsoi
-molempia käsiään, jotka olivat lujasti sidotut kahteen ritariin, ja
-äkkiä hän vetäisi ne itseänsä kohden ja kiskaisi ne irti. Sitten hän
-hypähti Andred serkkunsa luo ja tempaisi miekan hänen kädestään ja
-paiskasi hänet maahan. Ja niin hän taisteli, kunnes hän oli tappanut
-kymmenen ritaria. Sitten hän meni sisälle kappeliin ja puolusti sitä
-uljaasti.
-
-Mutta huuto ja kiljuna oli suuri, ja joukottain kansaa -- toista
-sataa -- virtaili Andred herran luo. Kun Tristram herra näki
-kansajoukon lähestyvän, niin hän muisti olevansa ilman aseita, ja hän
-pani kiinni kappelin oven ja katkaisi ikkunan rautatangot, ja niin
-hän hyppäsi alas ja putosi merestä kohoavalle karikolle. Ja silloin
-ei Andred herra eikä kukaan hänen tovereistaan päässyt häneen käsiksi.
-
-Sillä välin Gouvernail ja kaksi Tristram herran miestä olivat
-isäntäänsä hakemassa. Kun he kuulivat että hän oli päässyt pakoon,
-niin he iloitsivat suuresti, ja karikolta he hänet löysivät ja
-nostivat ylös.
-
-Tristram kysyi, missä kaunis Iseult oli, sillä hän luuli että Andred
-herran joukko oli vienyt hänet pois. Mutta Gounernail vastasi, että
-kuningatar oli pantu pieneen hirveään hökkeliin, joka oli rakennettu
-erilleen sairaita varten ja oli vaarallisen tartunnan pesä.
-
-"Voi", Tristram herra sanoi, "se on kurja paikka sellaisen ladyn
-oltavaksi, ja jos vain on minun vallassani niin hän ei ole siellä
-kauan oleva." Ja niin hän meni miehinensä ja nouti pois Iseult
-kuningattaren ja vei hänet metsään kauniiseen kartanoon, ja sinne
-Iseult jäi oleskelemaan, sillä häntä peloitti palata puolisonsa Mark
-kuninkaan luo.
-
-Eräänä päivänä Tristram herra meni metsään hiukan urheilemaan, ja
-niin tapahtui että hän vaipui siellä uneen. Ja muuan mies, jonka
-veljen Tristram jonkun aikaa sitten oli surmannut, tuli sitä tietä,
-ja kun hän näki Tristramin nukkuvan, niin hän ampui nuolen hänen
-olkansa läpitse.
-
-Sillä välin oli kerrottu Mark kuninkaalle, kuinka Tristram herra
-oli vienyt Iseult kuningattaren pois hökkelistä ja majoittanut
-hänet kartanoon, ja niin pian kuin kuningas sen kuuli, niin hän
-tuli sinne monen ritarin kanssa tappamaan Tristram herraa. Mutta
-hän saapui sinne silloin kun Tristram oli poissa metsässä ja niin
-hän otti Kauniin Iseultin mukaansa kotia, ja piti häntä sen perästä
-niin tarkasti teljettynä, ettei Iseult millään vallassaan olevilla
-keinoilla voinut lähettää sanaakaan Tristramille, eikä Tristram
-liioin hänelle.
-
-Kun Tristram herra palasi metsästä sinne vanhaan kartanoon, niin hän
-näki monien hevosten jälkiä ja siitä hän arvasi että hänen ladynsä
-oli mennyt. Silloin hän kävi sangen surulliseksi ja ison aikaa hän
-sai kärsiä kovia tuskia, sillä se nuoli, joka häntä oli haavoittanut,
-oli myrkytetty.
-
-Viimein erään ladyn kautta, joka oli Bragwaine neidin serkku,
-Iseult kuningatar sai lähetetyksi sanan Tristram herralle. Hän
-ilmoitti Tristramille, ettei häntä millään keinoin voitu parantaa
-Cornwallissa. Senvuoksi Iseult pyysi häntä rientämään Brittanyyn
-Howell kuninkaan luo, ja siellä hän tapaisi tämän tyttären,
-Valkokätisen Iseultin, ja häneltä Tristram saisi apua.
-
-Niin Tristram herra ja Gouvernail astuivat laivaan ja purjehtivat
-Brittanyyn. Howell kuningas oli suuresti iloissaan, kun hän kuuli
-että Lyonessen herra Tristram oli saapunut. Tristram sanoi tulleensa
-hänen maahansa saamaan apua hänen tyttäreltään, sillä hänelle oli
-sanottu ettei kukaan muu voisi häntä parantaa.
-
-Ja lyhyessä ajassa Brittanyn Iseult paransi Tristram herran
-vammastaan.
-
-Tapahtuipa että siihen aikaan Brittanyssä oli muuan Grip niminen
-jaarli, joka kävi suurta sotaa Howell kuningasta vastaan ja pani
-hänet sangen ahtaalle ja piiritti häntä. Ja kerran kun kuninkaan
-poika Kehydius herra hyökkäsi ulos kaupungista, niin Grip herra
-haavoitti hänet vaikeasti, melkein hengenvaarallisesti.
-
-Silloin Gouvernail meni kuninkaan luo ja sanoi:
-
-"Herra, minä neuvon teitä pyytämään minun herraltani, Tristramilta
-apua hädässänne."
-
-"Minä teen niinkuin neuvotte", kuningas sanoi. Ja niin hän meni
-Tristram herran luokse ja pyysi tätä auttamaan sodassa, kun hänen
-poikansa Kehydius ei voinut tulla taistelutantereelle.
-
-"Herra", Tristram sanoi, "minä tulen taistelutantereelle ja teen mitä
-voin."
-
-Hän hyökkäsi ulos kaupungista kaikkine joukkoineen, jotka hän oli
-saanut kokoon ja teki sellaisia tekoja, että koko Brittany puhui
-hänestä. Ja viimein hän suurella voimallaan ja väkevyydellään surmasi
-omin käsin Grip jaarlin ja useita tämän ritareita.
-
-Palatessaan kaupunkiin Tristram herra otettiin vastaan suurilla
-kunnianosoituksilla ja juhlasaatolla. Howell kuningas syleili häntä
-ja sanoi:
-
-"Tristram herra, kaiken valtakuntani minä tahdon luovuttaa sinulle."
-
-"Jumala varjelkoon", sanoi Tristram herra, "sillä minä olen
-velvollinen tekemään teidän edestänne mitä voin, teidän tyttärenne
-tähden."
-
-Silloin Howell kuningas ja hänen poikansa Kehydius tuumailivat,
-kuinka hyvä olisi, jos Tristram herra naisi Valkokätisen Iseultin. Ja
-suuri mieltymys syntyi Tristramin ja Iseultin välille, sillä tuo lady
-oli sekä hyvä että kaunis, ja jalosukuinen ja jalomielinen nainen.
-Ja kun Tristram herraa pidettiin niin hyvänä ja kestiteltiin ja
-huviteltiin kaikella tavalla, niin hän vähäksi aikaa melkein unhoitti
-Kauniin Iseultin, joka oli rakastanut häntä jo kauan aikaa.
-
-Niin hän suostui naimaan Brittanyn Iseultin, ja viimein heidät
-naitettiinkin ja häät vietettiin suurella loistolla ja komeudella.
-
-
-
-
-Kummien seikkailujen metsä.
-
-
-Kun Iseult kuningatar kuuli, että Tristram herra oli nainut Brittanyn
-Iseultin, niin hän lähetti kamarineidillään Bragwainella kirjeen
-Tristramille, jossa hän sanoi, että jos Tristramia haluttaisi tulla
-hänen hoviinsa ja ottaa Valkokätinen Iseult mukaansa, niin heitä
-kohdeltaisiin oikein hyvin.
-
-Tristram herran mielestä ei ollut hyvä ottaa vaimoansa mukaansa
-Cornwalliin, sillä hän ei tietänyt, mitä saattaisi tapahtua Mark
-kuninkaan vihamielisyyden vuoksi. Mutta hän kutsui luokseen lankonsa,
-Kehydius herran ja kysyi, tahtoisiko tämä tulla hänen kanssaan.
-Kehydius herra vastasi olevansa valmis koska hyvänsä. Niin pieni
-laiva varustettiin pikaisesti, ja siihen he menivät, -- Tristram
-herra, Kehydius, Bragwaine neiti ja Gouvernail, Tristram herran
-asemies.
-
-Kun he olivat merellä, niin vastatuuli vei heidät Pohjois-Walesin
-rannalle, lähelle Vaarallista linnaa. Silloin Tristram sanoi
-Bragwaine neidille: "Odottakaa täällä minua kymmenen päivää, ja
-jääköön Gouvernail, minun asemieheni, teidän seuraanne. Ja jos niin
-käy että minua ei kuulu sen ajan kuluttua, niin kulkekaa lähintä
-tietä Cornwalliin, sillä olen kuullut sanottavan, että tässä metsässä
-saa kohdata monta kummaa seikkailua ja minä haluan koetella muutamia,
-ennenkuin jatkan matkaani. Ja niin pian kuin voin, tahdon rientää
-teidän jälkeenne."
-
-Tristram herra ja Kehydius herra ottivat ratsunsa ja jättivät
-seuralaisensa ja ratsastivat pitkin metsää penikulman ja enemmänkin.
-Ja siellä heille tuli vastaan muuan vaeltava ritari, jonka kanssa he
-tjostasivat, mutta ensi törmäyksessä Kehydius herra suistui maahan
-ja haavoittui vaikeasti. Niin Tristram herra ja se toinen ritari,
-jonka nimi oli Walesin Lamorak, asettivat hänet kilvelle ja kantoivat
-hänet keskellään erään metsänvartijan asuntoon, jonka mieleen he
-teroittivat, että Kehydius herraa oli hyvin hoidettava. Kolmen
-päivän perästä nuo molemmat toiset ritarit ottivat ratsunsa, ja tien
-risteyksessä he erosivat.
-
-Kun Tristram herra ratsasti tietänsä yksinään, niin sattui että hän
-kohtasi Kay herran, hovimestarin. Kay herra kysyi Tristram herralta,
-mistä maasta hän oli; ja jälkimäinen vastasi olevansa Cornwallin
-maasta.
-
-"Niinpä saattaa ollakin", sanoi Kay herra pilkallisesti, "sillä eipä
-Cornwallista ole koskaan kuulunut tulleenkaan ketään kelpo ritaria."
-
-"Sepä on pahasti puhuttu", Tristram herra sanoi, "mutta minä pyydän
-teitä ilmoittamaan minulle nimenne."
-
-"Herra, minun nimeni on Kay herra, hovimestari."
-
-"Sekö teidän nimenne on", Tristram herra sanoi; "tietäkääpä
-sitten, että teitä kutsutaan pahasuisimmaksi kaikista nyt elävistä
-ritareista; teitä sanotaan kyllä uljaaksi ritariksi, mutta häijyksi
-ja kaikkein ilkeäkielisimmäksi."
-
-Sitten he ratsastivat yhdessä, kunnes tulivat eräälle sillalle, ja
-siellä seisoi muuan ritari, joka ei tahtonut antaa heidän mennä
-ohi, ennenkuin jompikumpi heistä oli tjostannut hänen kanssaan.
-Niin ritari tjostasi Kay herran kanssa ja syöksi hänet maahan; sen
-ritarin nimi oli Tor herra, Lamorak herran velipuoli, ja he olivat
-Pellinoren poikia, sen saman ritarin, jonka kanssa Arthur kuningas
-kerran oli otellut. Sitten Tristram herra ja Kay herra ratsastivat
-majapaikkaansa, ja siellä he tapasivat erään toisen ritarin, jota
-nimitettiin Brandiles herraksi, ja Tor herra tuli sinne pian jäljessä.
-
-Kun nuo neljä ritaria istuivat illallisella, niin kolme heistä puhui
-kaikkea pahaa Cornwallin ritareista. Tristram kuuli mitä he sanoivat,
-ja hän puhui vain vähän, mutta ajatteli sitä enemmän, eikä hän sillä
-kertaa ilmaissut heille nimeään.
-
-Aamulla hän otti ratsunsa ja kulki heidän kanssaan. Matkalla
-Brandiles herra tarjoutui taistelemaan hänen kanssaan, ja Tristram
-herra paiskasi hänet maahan, ratsuineen päivineen. Sitten Tor
-herra karautti Tristram herraa vastaan, ja Tristram herra paiskasi
-maahan hänetkin. Sitten hän ratsasti yksinään; Kay herra tuli hänen
-perässään, mutta Tristram ei huolinut hänen seurastansa.
-
-"Tahtoisinpa mielelläni tietää, mikä tuon ritarin nimi on", virkkoi
-Brandiles herra, ajaen Kay herran luokse.
-
-"Tulkaa minun kanssani", Kay herra sanoi, "pyytäkäämme häntä
-ilmoittamaan meille nimensä."
-
-Sitten he ratsastivat yhdessä, kunnes tulivat lähelle Tristramia ja
-näkivät kuinka hän istui lähteen reunalla ja oli ottanut kypärin
-päästänsä juodakseen lähteestä. Kun hän näki heidän tulevan, niin
-hän sitoi kiinni kypärinsä ja otti ratsunsa ja tarjoutui tjostaamaan
-heidän kanssansa.
-
-"Älkäähän toki", Brandiles herra sanoi, "äskenhän juuri tjostasimme
-teidän kanssanne, emme tule siinä tarkoituksessa. Vaan me tulemme
-pyytämään, että ritarillisuudesta ilmoittaisitte meille nimenne."
-
-"Jalot ritarit, koska se on teidän toivomuksenne ja koska se teitä
-huvittaa, niin tietäkää sitten, että minun nimeni on Lyonessen
-Tristram, Cornwallin kuninkaan Markin sisarenpoika."
-
-"Ajallansa kaikki tapahtuu", Brandiles herra sanoi. "Tietäkää,
-että me olemme oikein iloisia, että olemme tavanneet teidät,
-ja me kuulumme ritariseurueeseen, joka oikein iloitsisi teidän
-kumppanuudestanne. Sillä te olette se ritari, jota Pyöreän pöydän
-ritarikunta kaikkein hartaimmin joukkoonsa haluaa."
-
-"Minä kiitän heitä heidän suuresta hyvyydestänsä", Tristram herra
-sanoi, "mutta tähän asti olen tuntenut, etten ole ollut mahdollinen
-heidän joukkoonsa kuulumaan. Sillä minä en ole tehnyt sellaisia
-ansiokkaita tekoja, jotta voisin kuulua moiseen ritarikuntaan."
-
-"Oh", sanoi Kay herra, "jos te olette Lyonessen Tristram, niin te
-olette se mies, jota tätä nykyä pidetään kaikkein miehuullisimpana,
-lukuunottamatta Järven Lancelotia. Sillä sitä miestä ei ole
-elävien joukossa, ei kristittyä eikä pakanaa, joka voisi näyttää
-toisen sellaisen ritarin, jonka miehuutta ja taitoa ja sen lisäksi
-uskollisuutta niin saattaisi ylistää. Sillä vielä ei ole yksikään
-voinut kertoa hänestä mitään kunniatonta, eikä todistaa sitä todeksi."
-
-Sillä tapaa he puhelivat ison aikaa, ja sitten he erkanivat
-toisistaan ja lähtivät ratsastamaan kukin sitä tietä, joka näytti
-hänestä parhaimmalta.
-
-Mutta tähän aikaan muuan ilkeä velhonainen, nimeltä Anna lady, oli
-kauniilla sanoilla ja kavalalla viekkaudella houkutellut Arthur
-kuninkaan ratsastamaan kanssansa Vaaralliseen metsään. Anna lady oli
-suuri noita ja hän oli kauan aikaa rakastanut Arthur kuningasta,
-ja senvuoksi hän oli tullut siihen maahan. Kun Arthur kuningas oli
-lähtenyt tuon ladyn keralla, ja kun hänen ritarinsa huomasivat,
-että hän oli poissa, niin useat heistä lähtivät kuninkaan jälkeen,
-niinkuin Lancelot herra, Brandiles ja monet muut.
-
-Velhonainen vei Arthur kuninkaan linnaansa ja toivoi voittavansa
-hänen rakkautensa, mutta kuningas muisti omaa ladyänsä, Guinevere
-kuningatarta, eikä suostunut rakastamaan tuota noitanaista, vaikka
-tämä olisi käyttänyt mitä taikakeinoja tahansa. Silloin Anna lady
-lähetti hänet joka päivä ratsastelemaan tuohon metsään omien
-ritariensa kera, siinä tarkoituksessa, että hän olisi siellä saanut
-surmansa. Sillä kun tämä Anna lady ei saanut tahtoansa täytetyksi,
-niin hän koetti kaikilla kavalilla keinoilla saada Arthur kuninkaan
-surmatuksi ja tapetuksi.
-
-Mutta Järven neito -- jonka nimi oli Nimue -- joka yhä vieläkin
-oli ystävällismielinen Arthur kuningasta kohtaan, sai ovelilla
-taikakeinoillaan tietää, että kuningas oli suuressa vaarassa, ja
-senvuoksi hän tuli Vaaralliseen metsään hakemaan Lancelot herraa tai
-Tristram herraa Arthur kuninkaan avuksi. Sillä Järven lady tiesi että
-sinä samana päivänä Arthur kuningas oli surmansa saava, jollei hän
-saisi apua jommaltakummalta noista molemmista ritareista.
-
-Niin hän ratsasti edestakaisin, kunnes hän kohtasi Tristram herran,
-ja heti kun hän näki Tristramin, niin hän tunsi hänet.
-
-"Oi, Tristram herra", hän sanoi, "olkaa tervetullut ja siunattu
-olkoon se hetki, jona teidät kohtasin! Sillä juuri tänä päivänä ja
-näiden kahden tunnin kuluessa tulee tapahtumaan häpeällisin teko,
-mitä koskaan on tehty tässä maassa."
-
-"Oi, jalo neito", Tristram herra sanoi, "voinko minä sitä estää?"
-
-"Seuratkaa minua", neito sanoi, "ja niin nopeasti kuin vain voitte,
-sillä te saatte nähdä maailman kunnianarvoisimman ritarin suuressa
-hädässä."
-
-Silloin Tristram herra sanoi: "Minä olen valmis auttamaan sellaista
-jaloa miestä."
-
-"Se ei ole kenkään parempi eikä huonompi kuin itse Arthur kuningas",
-sanoi Järven neito.
-
-"Jumala varjelkoon häntä koskaan sellaiseen hätään joutumasta", sanoi
-Tristram herra.
-
-He ratsastivat yhdessä täyttä karkua, kunnes saapuivat pienelle
-linnalle, ja tuon linnan juurella he näkivät erään ritarin seisovan
-ja taistelevan kahta ritaria vastaan. Tristram herra tarkasteli
-niitä, ja viimein hän näki kuinka nuo molemmat ritarit paiskasivat
-tuon yhden ritarin maahan ja toinen niistä irroitti hänen kypärinsä
-lyödäkseen hänet kuoliaaksi. Ja Anna lady sai Arthur kuninkaan miekan
-käteensä katkaistakseen sillä hänen kaulansa.
-
-Silloin Tristram herra ryntäsi eteenpäin kaikella voimallaan ja
-väellään ja huusi: "Kavala nainen, kavala nainen, anna olla!" Ja
-nopeasti hän kaatoi toisen ritarin toisen perään, niin että ne
-molemmat vaipuivat kuoliaina maahan.
-
-Sillä välin Järven neito huusi Arthur kuninkaalle: "Älkää antako tuon
-kavalan naisen päästä pakoon!" Ja Arthur kuningas sieppasi äkkiä tuon
-ilkeän noidan kiinni, ja sillä samalla miekalla, jota tuo ilkeä noita
-piti kädessään, Arthur kuningas löi poikki hänen päänsä.
-
-Tristram herra asetti Arthur kuninkaan ratsun selkään ja ratsasti
-pois hänen kerallaan, mutta hän varoitti Järven neitoa sillä kertaa
-vielä ilmaisemasta hänen nimeänsä. Kun kuningas oli noussut ratsun
-selkään, kiitti hän sydämellisesti Tristram herraa ja pyysi saada
-tietää hänen nimensä, mutta Tristram ei tahtonut sanoa hänelle
-muuta kuin että hän oli muuan seikkailuilla kulkeva ritariparka. Ja
-niin hän teki kuninkaalle seuraa, kunnes tämä kohtasi muutamia omia
-ritareitaan.
-
-Penikulman kuljettuaan he kohtasivat Ector herran, joka ei tuntenut
-Arthur kuningasta eikä Tristram herraa ja halusi tjostata heistä
-toisen kanssa. Tristram herra suostui hänen tarjoukseensa, ja työnsi
-hänet ykskaks alas satulasta. Sen tehtyään hän palasi taas kuninkaan
-luo ja sanoi:
-
-"Herrani, tuolla on yksi teidän ritareistanne, hän voi tehdä teille
-seuraa, ja kerran te vielä tulette ymmärtämään, että minä tahdoin
-teitä palvella."
-
-"Voi", sanoi Arthur kuningas, "ilmoittakaa minulle, ken te olette."
-
-"En tällä kertaa", sanoi Tristram herra. Niin hän lähti ja jätti
-Arthur kuninkaan Ector herran seuraan.
-
-
-
-
-Metsän kurja mies.
-
-
-Määräpäivänä Tristram herra palasi sinne metsävartijan asuntoon,
-jonne Kehidius herra oli jätetty paranemaan haavoistansa, ja he
-ratsastivat laivalle, jossa Bragwaine neiti ja Gouvernail olivat
-odottamassa, ja niin he kaikki yhdessä purjehtivat Cornwalliin.
-
-Iseult kuningatar iloitsi enemmän kuin kieli saattaa kertoa, kun
-hän taas sai nähdä Tristram herran, mutta Tristram ei voinut jäädä
-Tintagelin linnaan, sillä Mark kuningas vihasi häntä yhä ja olisi
-surmannut hänet, jos vain olisi voinut. Niin Tristram herra otti
-ratsunsa ja varuksensa ja ratsasti metsään, ja siellä hän vietti
-monta päivää yksinäisyydessä ja katkerassa surussa. Eikä yksikään
-tietänyt minne hän oli joutunut. Muuan hovineiti meni häntä etsimään,
-mutta ei mikään, mitä hän sanoi tai teki, voinut lohduttaa Tristram
-herraa, eikä Tristram herra tahtonut syödäkään mitään ruokaa eikä
-juoda, kun hovineiti sitä hänelle toi. Silloin tapahtui että Tristram
-herra kuljeskellessaan tuli lähelle sitä samaa linnaa, jossa hän ja
-Palamides herra olivat taistelleet, silloin kun Kaunis Iseult eroitti
-heidät. Ja neiti meni linnan rouvan luokse ja kertoi hänelle Tristram
-herran onnettomuudesta.
-
-"Voi", lady sanoi, "missä sitten on minun herrani Tristram?"
-
-"Tässä aivan teidän linnanne vieressä", sanoi neiti.
-
-"Hyvään aikaanpa hän tulikin", lady sanoi, "hänen pitää saada ruokaa
-ja juomaa parasta mitä on, ja minulla on hänen harppunsa, jolla hän
-opetti minua soittamaan -- sillä hyvässä harpunsoitossa hän vie
-voiton kaikista muista."
-
-Ja niin tuo lady ja neiti veivät Tristramille ruokaa ja juomaa,
-mutta hän söi vain vähän. Hän ajoi pois ratsunsa luotansa ja riisui
-yltään varuksensa ja vaelsi metsän jylhimpiin osiin. Toisinaan hän
-katkoi puita ja oksia, ja toisina aikoina taas, kun hän sai käsiinsä
-sen harpun, jonka lady oli hänelle lähettänyt, niin silloin hän
-usein soitti sitä ja itki. Ja toisinaan kun Tristram herra harhaili
-metsässä, eikä linnan lady tietänyt, missä hän oli, niin lady istui
-soittamaan harppua; silloin Tristram usein tuli sitä kuuntelemaan ja
-toisinaan hän saattoi soittaa itsekin.
-
-Sellaista kesti monta kuukautta, mutta lopulta Tristram herra lähti
-tiehensä, eikä linnan lady tietänyt, minne hän oli joutunut.
-
-Nyt alkoi vaikea aika Tristram herra raukalle. Hän murehti niin
-syvästi ja niin kauan tuossa autiossa ja kolkossa metsässä, että
-hänen muistinsa vallan katosi ja hän unhoitti kaikki ritarilliset
-asiat. Hänen vaatteensa putoilivat repaleina hänen päältään ja hän
-kävi laihaksi ja kuivaksi: ja niin hän joutui paimenten ja lampurien
-seuraan, ja joka päivä he antoivat hänelle ruokaa ja juomaa, ja he
-keritsivät häntä lammassaksilla ja kohtelivat häntä kuin hullua.
-
-Mutta vaikka hän oli menettänyt kaiken muistinsa, niin hän oli
-sentään vahva ruumiiltaan ja rohkea mieleltään. Kerrankin kun hänen
-ystäviään paimenia ahdisti Dagonet herra, Arthur kuninkaan hovinarri,
-ja kaksi asemiestä, niin Tristram herra riensi paimenten avuksi,
-voitti Dagonetin, surmasi toisen asemiehen ja ajoi toisen pakoon.
-
-Sillä välin hänen ilkeä serkkunsa Andred herra levitteli kaikkialle
-sitä huhua, että Tristram oli kuollut. Hän sai erään ladyn kertomaan
-Mark kuninkaan hovissa sen valheellisen jutun, että hän oli Tristram
-herran luona silloin kun tämä kuoli, ja että hän oli haudannut
-hänet erään lähteen lähelle ja että Tristram herra oli kuollessaan
-pyytänyt, että Mark kuningas tekisi hänen serkkunsa Andred herran
-Lyonessen maan kuninkaaksi, jonka maan hallitsija Tristram herra oli.
-Kaiken tämän Andred herra teki sen vuoksi, että hän tahtoi saada
-Tristram herran maat haltuunsa.
-
-Mark kuningas itki ja oli kovasti surevinaan, kun hän kuuli että
-Tristram herra oli kuollut. Mutta kun tämä sanoma saapui Iseult
-kuningattaren kuuluviin, niin hän murehti niin että hän oli aivan
-menettää järkensä; hän sairastui surusta ja makasi kauan aikaa
-sairaana, melkein kuoleman kielissä.
-
-Mutta siinä maassa oli jättiläinen nimeltä Tauleas. Peläten
-Tristramia hän ei yli seitsemään vuoteen ollut uskaltanut paljoa
-liikuskella, vaan pysytteli enimmäkseen eräässä lujassa linnassa,
-joka oli hänen omansa. Mutta kun Tauleas kuuli tuon Markin hovista
-levitetyn jutun, että Tristram oli kuollut, niin hän alkoi taas käydä
-joka päivä ulkona. Niin tapahtui yhtenä aamuna, että hän metsässä
-kuljeskellessaan tuli paimenten parveen ja istui lepäämään lähteen
-reunalle.
-
-Hänen siinä istuessaan tuli muuan cornwallilainen ritari nimeltä
-Dinant herra, joka kuljetti mukanaan erästä ladyä. Kun jättiläinen
-näki ritarin, lähti hän pois paimenten luota ja piiloittautui puun
-alle; ja ritari tuli lähteelle ja astui alas ratsunsa selästä
-lepäämään.
-
-Tuskin oli ritari hypännyt maahan, kun Tauleas jättiläinen tuli
-ritarin ja tämän ratsun väliin ja otti ratsun ja hyppäsi sen selkään.
-Sitten hän ratsasti Dinant herraa vastaan, tarttui häneen kaulurista,
-nosti hänet eteensä ja aikoi lyödä poikki hänen päänsä.
-
-"Auttakaa tuota ritaria!", huusivat silloin paimenet Tristram
-herralle.
-
-"Auttakaa häntä itse!" Tristram sanoi.
-
-"Emme me uskalla", paimenet sanoivat. Silloin Tristram näki ritarin
-miekan makaavan maassa ja hän juoksi ja otti sen käteensä ja löi
-poikki pään jättiläiseltä, ja palasi sitten taas paimenten luo.
-
-Palattuaan hoviin Dinant herra kertoi Mark kuninkaalle siitä
-seikkailusta, joka oli sattunut hänelle metsässä ja kuinka muuan
-hullu mies oli pelastanut hänet kauhean Tauleas jättiläisen käsistä.
-
-"Missä teille sattui se seikkailu", kysyi Mark kuningas.
-
-"Teidän metsässänne sen kauniin lähteen luona, jossa monet
-seikkailuhaluiset ritarit tapaavat toisensa", Dinant herra virkkoi,
-"ja siellä on se hullu mies."
-
-"Vai niin", Mark kuningas sanoi, "tahdonpa nähdä tuon hullun miehen."
-
-Niin päivän tai parin kuluttua Mark kuningas antoi ritareilleen ja
-metsästäjilleen määräyksen, että heidän piti seuraavana aamuna olla
-valmiit metsästämään, ja aamulla hän meni metsään. Ja kun hän tuli
-lähteelle, niin hän näki siellä komean miehen makaavan nukuksissaan
-maassa, miekka vieressään. Kuningas käski ritareitansa nostamaan
-hänet varovaisesti maasta ja viemään hänet Tintagelin linnaan, jonka
-he tekivätkin. Ja siellä hänet pestiin ja kylvetettiin ja hänelle
-annettiin lämmintä ruokaa, niin että Tristram herra kohta sai
-kadotetun muistinsa kokonaan takaisin.
-
-Mutta koko tänä aikana ei ainoakaan olento tuntenut Tristram herraa,
-eikä mikä mies hän oli.
-
-Sattuipa silloin yhtenä päivänä että kuningatar, Kaunis Iseult, sai
-kuulla tuosta metsän eriskummaisesta miehestä ja kuinka kuningas oli
-tuonut hänet kotia hoviin. Silloin Iseult kuningatar kutsui Bragwaine
-neidin luokseen ja sanoi: "Tulkaa minun kanssani, sillä minä tahdon
-mennä katsomaan tuota miestä, jonka minun herrani toi metsästä." Niin
-he menivät ulos ja kysyivät, missä se sairas mies oli. Muuan asemies
-ilmoitti silloin kuningattarelle, että hän oli puutarhassa lepäämässä
-auringon paisteessa.
-
-Kun kuningatar katsoi Tristram herraa, niin hän ei muistanut kuka hän
-oli, mutta kuitenkin hän sanoi Bragwainelle: "Minusta tuntuu kuin
-olisin nähnyt hänet monasti tätä ennen."
-
-Mutta heti kun Tristram herra näki Iseultin, niin hän tunsi hänet
-sangen hyvin ja käänsi pois päänsä ja itki.
-
-Kuningattarella oli aina mukanaan pieni koira, jonka Tristram herra
-oli hänelle antanut kaikkein ensimäisenä aikana hänen Cornwalliin
-tulonsa jälkeen, eikä tuo pieni koira jättänyt koskaan kuningatarta,
-paitsi kun Tristram herra itse oli lähettyvillä.
-
-Heti kun tuo pieni koira tuli lähelle Tristramia, niin se hyppäsi
-hänen päälleen ja nuoli hänen poskiaan ja korviaan ja vinkui ja
-hyppeli hänen ylitsensä.
-
-"Voi, valtiattareni", sanoi Bragwaine neiti Kauniille Iseultille.
-
-"Oi voi!" kuningatar huusi, "minä näen, että se on minun oma herrani
-Tristram!" ja senjälkeen vaipui hän tainnoksiin ja makasi kauan aikaa
-tiedotonna, sillä hän pelästyi nähdessään Tristram herran elävänä,
-pidettyään häntä niin kauan aikaa kuolleena. Vähitellen, sen mukaan
-kuin hän saattoi puhua, hän sanoi: "Minun herrani Tristram, ylistetty
-olkoon Jumala, että olette hengissä! Minä olen varma, että teidät
-tunnetaan tämän pienen koiran avulla, sillä sitä ei mitenkään saa
-lähtemään teidän luotanne. Mutta minä olen myös varma siitä, että
-kun minun herrani Mark kuningas tuntee teidät, niin hän karkoittaa
-teidät Cornwallin maasta, taikka sitten hän surmaa teidät. Tehkää
-sentähden niinkuin Mark kuningas tahtoo ja menkää Arthur kuninkaan
-hoviin, sillä sinne teitä halutaan. Ja milloin vain voin, minä
-lähetän teille sanomia, ja te saatte tulla minua katsomaan koska
-vain haluatte, ja kaikkina aikoina, myöhään ja varhain, minä olen
-teidän käskettävänänne ja tahdon elää niin kurjaa elämää kuin koskaan
-kenkään kuningatar tai lady on elänyt."
-
-"Oi rouva", huusi Tristram herra, sydän surun ja säälin repelemänä,
-"jättäkää minut, minä pyydän, sillä paljon tuskaa ja vaaroja minä
-olen kärsinyt teidän tähtenne."
-
-Silloin kuningatar lähti, mutta pieni koira ei tahtonut jättää
-Tristram herraa.
-
-
-
-
-"Lancelot herran tähden!"
-
-
-Heti Iseult kuningattaren lähdettyä tuli Mark kuningas, ja pieni
-koira hyökkäsi hänen kimppuunsa ja haukkui heitä kaikkia. "Herra,
-tämä mies on Tristram herra, minä näen sen koirasta", virkkoi Andred
-herra.
-
-"Eipä suinkaan", kuningas sanoi, "sitä ei saata uskoa", ja hän pyysi
-Tristramin totuudenmukaisesti sanomaan kuka hän oli ja mikä oli hänen
-nimensä.
-
-"Totisesti", ritari sanoi, "minun nimeni on Lyonessen Tristram, ja
-tehkää nyt minulle mitä haluatte."
-
-"Ah", Mark kuningas sanoi, "olen pahoillani, että olette joutunut
-käsiini." Ja hän kutsui parooninsa kokoon tuomitakseen hänet
-kuolemaan.
-
-Mutta monet paroonit eivät tahtoneet suostua siihen, ja niin kaikkien
-heidän neuvostaan Tristram herra karkoitettiin maasta kymmeneksi
-vuodeksi. Siten hänet pakoitettiin lähtemään Cornwallista, ja useat
-paroonit astuivat hänen kanssaan hänen laivaansa, ja niistä olivat
-toiset hänen ystäviänsä ja toiset hänen vihollisiansa.
-
-Sillä välin tuli muuan Arthur kuninkaan ritari, jonka nimi oli
-Dinadan, ja hänen tulonsa tarkoituksena oli hakea Tristram herraa.
-Silloin hänelle näytettiin, missä Tristram herra hampaisiin asti
-varustettuna seisoi, valmiina lähtemään laivallansa.
-
-"Kuulkaapa, uljas ritari", Dinadan sanoi, "ennenkuin lähdette tästä
-hovista, vaadin teitä tjostaamaan kanssani."
-
-"Varsin mielelläni", Tristram sanoi, "jos nämä herrat antavat minulle
-luvan."
-
-Paroonit suostuivat siihen, ja niin molemmat ritarit hyökkäsivät
-toisiansa vastaan, ja Tristram herra paiskasi Dinadan herran maahan.
-Silloin Dinadan pyysi lupaa saada tulla hänen kanssaan.
-
-"Te olette sangen tervetullut", Tristram herra sanoi. Niin he ottivat
-ratsunsa ja ratsastivat yhdessä laivoillensa.
-
-Kun Tristram herra oli laivalla, niin hän kääntyi ja puhui
-parooneille, jotka olivat tulleet häntä saattamaan.
-
-"Tervehtikää Mark kuningasta ja kaikkia minun vihamiehiäni", hän
-sanoi, "ja sanokaa heille että minä tulen takaisin kun vain voin. Ja
-hyvin minua on palkittu siitä, että taistelin Marhaus herran kanssa
-ja vapautin kaiken tämän maan orjuudesta, ja hyvin minua on palkittu
-siitä, että noudin Kauniin Iseultin Irlannista ja kestin vaaroja
-kaiken aikaa ja että kotimatkalla pelastin Iseult kuningattaren
-Itkujen linnasta! Ja hyvin minua on palkittu siitä, että taistelin
-Blamor herran kanssa Anguist kuninkaan, Kauniin Iseultin isän
-puolesta. Ja hyvin minua on palkittu siitä, että Mark kuninkaan
-pyynnöstä paiskasin maahan tuon jalon ritarin Walesin Lamorak herran!
-Ja hyvin minua on palkittu siitä, että taistelin Sadan ritarin
-kuningasta ja Pohjois-Walesin kuningasta vastaan, jotka tahtoivat
-molemmat ottaa hänen maansa orjuuteen, ja saatoin heidät kuritukseen!
-Ja hyvin minua on palkittu siitä, että surmasin tuon mahtavan Tauleas
-jättiläisen! Ja monta muuta tekoa minä olen tehnyt hänen hyväksensä,
-ja nyt olen saanut palkkani! -- Sanokaa Mark kuninkaalle, että monet
-jalot Pyöreän pöydän ritarit ovat säästäneet tämän maan parooneita
-minun vuokseni. Hyvinhän minua on palkittu siitäkin, kun taistelin
-uljaan Palamides ritarin kanssa ja pelastin Iseult kuningattaren
-hänen käsistänsä? Ja silloin Mark kuningas sanoi kaikkien paroonien
-edessä, että minun olisi pitänyt saada parempi palkka."
-
-Ja heti sen sanottuaan Tristram herra lähti purjehtimaan merelle.
-
-Ensi kertaa senjälkeen maihin laskiessaan Tristram herra ja Dinadan
-kohtasivat lähellä meren rantaa kaksi ritaria, Marisin Ector herran
-ja Ganisin Bors herran, jotka vaativat heitä voimien koetteluun.
-Ector herra tjostasi Dinadan herran kanssa ja syöksi hänet ja hänen
-ratsunsa maahan, ja Tristram herra olisi tahtonut tjostata Bors
-herran kanssa, mutta Bors herra sanoi, ettei hän tahtonut tjostata
-kenenkään cornilais-ritarin kanssa, sillä niitä ei pidetty kunnian
-miehinä.
-
-Juuri silloin saapui paikalle kaksi muuta ritaria, joista toinen,
-Bleoberin herra, tarjoutui tjostaamaan Tristram herran kanssa, joka
-ensi iskulla työnsi hänet maahan niinkuin ei mitään.
-
-Silloin sanoi Ganisin Bors herra: "Enpä ole koskaan nähnyt ketään
-Cornilais-ritaria, niin miehuullista ja uljasta, kuin tuo ritari,
-joka kantaa kruunuilla kirjailtuja koristuksia."
-
-Sen jälkeen Tristram herra ja Dinadan herra jättivät heidät ja
-ratsastivat metsään, ja siellä kohtasi heidät muuan neiti, joka oli
-Lancelot herran vuoksi tullut hakemaan joitakuita jaloja Arthur
-kuninkaan hovin ritareita pelastamaan Lancelot herraa. Sillä
-kuningatar Morgan le Fay, tuo ilkeä velho, oli päättänyt petoksella
-surmata Lancelot herran ja sitä varten hän asetti kolmekymmentä
-ritaria häntä väijymään. Tämä neiti tiesi tuosta petoksesta ja siitä
-syystä hän oli tullut hakemaan joitakuita jaloja ritareita Lancelot
-herran avuksi. Sillä sinä iltana taikka seuraavana päivänä Lancelot
-herran piti tulla sinne, missä nuo kolmekymmentä ritaria olivat
-väijymässä.
-
-Neiti kohtasi ensiksi Bors herran, Bleoberis herran, Ector herran
-ja Driant herran, ja hän kertoi heille kaikille neljälle Morgan le
-Fayn petoksesta. He lupasivat hänelle, että he olisivat lähettyvillä,
-kun Lancelot herra kohtaisi nuo kolmekymmentä ritaria, ja jos niin
-kävisi, että nämä hyökkäisivät hänen päällensä, niin he auttaisivat
-häntä niin hyvin kuin voisivat. Jätettyään nuo neljä ritaria, neiti
-sitten sattumalta tapasi Tristram herran ja Dinadan herran ja näille
-hän myös puhui siitä petoksesta, mitä oli suunniteltu Lancelot herraa
-vastaan.
-
-"Jalo neiti", Tristram herra virkkoi, "viekää minut sille paikalle,
-missä he odottavat tapaavansa Lancelot herran."
-
-"Mitä aiotte tehdä?" Dinadan herra sanoi. "Eihän meidän sovi
-taistella kolmeakymmentä ritaria vastaan, ja tietäkää, että minä en
-aio niin tehdä. Pitää puoliansa yhtä ritaria, taikka kahta, kolmea
-vastaan on kylliksi, jos he ovat miehiä. Mutta ryhtyä vastarintaan
-viittätoista ritaria vastaan, siihen en ikinä rupea."
-
-"Hyi hävetkää", Tristram herra sanoi, "tehkää vain tehtävänne."
-
-"En", Dinadan sanoi, "paitsi jos te lainaatte minulle kilpenne;
-sillä te kannatte cornwallilaista kilpeä, ja sen pelkurimaisuuden
-tähden, josta Cornwallin ritarit ovat mainittuja, teitä tuota kilpeä
-kantaessanne aina vältetään."
-
-"Ei, minä en tahdo erota kilvestäni hänen tähtensä, joka sen minulle
-antoi", Tristram sanoi. "Mutta yhden asian minä lupaan sinulle,
-Dinadan herra, joll'et sinä jää odottamaan minun kanssani, niin
-lyön sinut kuoliaaksi siihen paikkaan. Sillä minä en pyydä sinulta
-enempää, kuin että sinä vastustat yhtä ritaria, ja jollei sinun
-rohkeutesi anna sitä myöden, niin seiso vieressä ja katsele minua ja
-heitä."
-
-"Herra", sanoi Dinadan pelkuri, "minä lupaan teille, että jään
-katselemaan ja teen voitavani pelastaakseni itseni, mutta minä toivon
-etten olisi teitä kohdannut."
-
-Kohta senjälkeen nuo kolmekymmentä ritaria lähestyivät noita
-neljää ritaria, ja he huomasivat kaikki toinen toisensa. Mutta nuo
-kolmekymmentä ritaria antoivat noiden neljän ritarin mennä, koska
-heidän oli käsketty ahdistaa vain Lancelot herraa; ja nuo neljä
-ritaria antoivat niiden kolmenkymmenen ritarin mennä, jotta näkisivät
-mitä he tekisivät Lancelot herralle.
-
-Niin nuo kolmekymmentä ritaria ratsastivat ohi ja tulivat Tristram
-herran ja Dinadan herran luo. Ja kun he lähestyivät, niin Tristram
-herra huusi korkealla äänellä:
-
-"Kas tässä on ritari teitä vastassa Lancelot herran puolesta!"
-
-Ja siinä paikassa hän kaatoi kaksi ritaria yhdellä peitsellä ja
-kymmenen miekallansa; ja silloin Dinadan rohkaisi mielensä ja ryntäsi
-taistelun tuoksinaan ja teki tehtävänsä erittäin hyvin.
-
-Niin noista kolmestakymmenestä ritarista pääsi vain kymmenen pois, ja
-ne pakenivat.
-
-Ganisin Bors herra ja hänen kolme kumppaniansa katselivat tätä
-ottelua, ja he näkivät kyllä että se oli sama ritari, joka oli
-tjostannut heidän kanssaan meren rannalla. Silloin he ottivat
-ratsunsa ja ratsastivat Tristram herra luo ja ylistivät häntä ja
-kiittivät häntä niiden hyvien tekojen tähden, joita hän oli tehnyt.
-Ja he pyysivät kaikki Tristram herraa tulemaan heidän kerallaan
-heidän majapaikkaansa.
-
-Mutta Tristram sanoi 'ei', hän ei tahtonut tulla mihinkään
-majapaikkaan.
-
-Silloin kaikki nuo neljä ritaria pyysivät Tristramia ilmoittamaan
-heille nimensä.
-
-"Jalot herrat", Tristram sanoi, "tällä hetkellä en tahdo teille
-nimeäni sanoa."
-
-
-
-
-Morgan le Fayn kavala petos.
-
-
-Tristram herra ja Dinadan herra jatkoivat matkaansa, ja kulkiessaan
-heillä oli monta seikkailua. Mutta Dinadan valitteli kaiken aikaa,
-että hän oli joutunut Tristram herran seuraan. Sillä jokainen ritari,
-jonka he kohtasivat, tahtoi tjostata heidän kanssaan, eikä Dinadan
-herra pitänyt niin paljosta taistelemisesta, ja sitäpaitsi hän
-suistui monta kertaa maahan.
-
-"Te käyttäydytte kuin hullu", hän sanoi Tristram herralle, "ja
-kuin mies, joka on menettänyt järkensä ja tahtoo syöstä itsensä
-perikatoon. Minä kiroan sitä hetkeä, jolloin teidät tapasin. Sillä
-koko maailmassa ei ole kahta ritaria, jotka olisivat niin hurjia
-kuin Lancelot herra ja te. Sillä kerran minä jouduin Lancelot herran
-seuraan, niinkuin nyt olen joutunut teidän seuraanne, ja hän pani
-minut sellaiseen työhön, että neljänneksen vuotta olin senjälkeen
-vuoteessa. Varjelkoon minua kahdesta sellaisesta ritarista ja
-varsinkin _teidän_ seurastanne!"
-
-He saivat asunnon siksi yötä erään kunnon miehen luona muutamassa
-luostarissa, jossa heitä kohdeltiin hyvin. Aamulla Tristram herra
-taas lähti ja jätti Dinadan herran luostariin, sillä tämä jälkimäinen
-oli niin väsynyt ja niin kovin kolhittu, että hän ei saattanut
-ratsastaa. Seuraavana päivänä Tristram herra tapasi airueita,
-jotka ilmoittivat hänelle, että oli julistettu pidettäväksi suuret
-turnajaiset Skotlannin kuninkaan Caradosin ja Pohjois-Walesin
-kuninkaan välillä ja että heidän piti tjostata toinen toisensa kanssa
-Neitojen linnalla. Nämä airueet olivat etsiskelemässä ympäri maata
-hyviä ritareita, ja varsinkin Carados kuningas haki Lancelot herraa
-ja Pohjois-Walesin kuningas haki Lyonessen Tristramia.
-
-Niin Tristram herra päätti mennä niihin turnajaisiin.
-
-Samana päivänä hän tapasi erään neidon, joka kertoi hänelle, että hän
-voittaisi suurta mainetta, jos hän surmaisi erään seikkailijaritarin,
-joka teki paljon pahaa siinä maassa. Kun Tristram herra kuuli neidon
-niin puhuvan, niin hän lähti iloisena hänen mukaansa. He olivat
-ratsastaneet noin kuusi penikulmaa, kun Gawaine herra kohtasi
-heidät. Tämä tunsi heti tuon neidon yhdeksi ilkeän Morgan le Fayn
-hovineidoksi.
-
-"Jalo ritari", Gawaine herra sanoi, "minne te ratsastatte tämän
-neidon keralla?"
-
-"Herra", Tristram sanoi, "minä en tiedä, minne minun tulee ratsastaa,
-tämä neito ohjaa minua."
-
-"Herra", Gawaine sanoi, "älkää ratsastako hänen kanssansa, sillä hän
-ja hänen valtiattarensa eivät koskaan ole tehneet hyvää, pahaa vain."
-Sitten hän paljasti miekkansa ja sanoi: "Neito, jollet sinä minulle
-heti ilmoita, mistä syystä sinä kuljetat tätä ritaria mukanasi, niin
-minä surmaan sinut siihen paikkaan. Minä tunnen kyllä kaikki sinun ja
-valtiattaresi kavalat juonet ja metkut."
-
-"Armoa, Gawaine herra!" neito huusi, "jos säästätte minun henkeni,
-niin kerron teille kaikki."
-
-"Anna kuulua, niin saat pitää henkesi", Gawaine virkkoi.
-
-"Herra, kuningatar Morgan le Fay, minun valtiattareni, on käskenyt
-kolmekymmentä neitoa hakemaan ja väijymään Lancelot herraa tai
-Tristram herraa, ja sen, joka ensiksi tapaa jommankumman näistä
-ritareista, tulee kääntää heidät Morgan le Fayn linnaa kohden
-ja sanoa että heillä on siellä urhotekoja tehtävänä. Ja jos
-jompikumpi noista molemmista ritareista tulee sinne, niin siellä on
-kolmekymmentä ritaria väijymässä eräässä tornissa ja odottamassa
-Lancelot herraa tai Tristram herraa."
-
-"Hyi häpeä", Gawaine herra sanoi, "että tuollaista kavalaa petosta
-tekee ja harjoittaa kuningatar, kuninkaan sisar ja kuninkaan ja
-kuningattaren tytär."
-
-Silloin Gawaine herra ja Tristram herra päättivät ratsastaa sinne
-linnalle, jossa Morgan le Fay oli, ja uhmata noiden kolmenkymmenen
-ritarin ilkeyttä. Ja Gawaine herra ajatteli ajattelemistaan,
-että hänen kumppaninsa varmaankin oli Lyonessen Tristram, sillä
-hän oli kuullut kerrottavan, kuinka kaksi ritaria oli taistellut
-kolmeakymmentä ritaria vastaan ja voittanut ne.
-
-Kun he tulivat linnan edustalle, niin Gawaine herra huusi korkealla
-äänellä:
-
-"Kuningatar Morgan le Fay, lähettäkää ulos ne ritarinne, jotka olette
-pannut väijymään Lancelot herraa ja Tristram herraa! Minä tiedän ja
-tunnen teidän kavalat aikeenne, ja kaikkialla missä kuljen, olen
-kertova teidän petollisuudestanne. Ja kuulkaapa, te kolmekymmentä
-ritaria, näyttäkää Gawaine herralle, uskallatteko tulla ulos
-linnastanne!"
-
-Silloin kuningatar ja nuo kolmekymmentä ritaria puhuivat ja sanoivat:
-
-"Sinun on hyvä puhua, Gawaine herra. Mutta me tiedämme kyllä, miksi
-uskallat olla niin kopea. Sillä monet meistä tuntevat hyvin sen
-ritarin, joka on sinun seurassasi, ja tiedä, Gawaine herra, että
-enemmän hänen tähtensä kuin sinun, me olemme tulematta ulos tästä
-linnasta. Sen ritarin, joka kantaa cornwallilaisia aseita, me kyllä
-tunnemme ja mitä hän on miehiään."
-
-Kun Gawaine herra ja Tristram herra näkivät, että Morgan le Fay
-ja hänen ritarinsa olivat liiaksi pelkureita uskaltaakseen tulla
-rehelliseen otteluun, niin he lähtivät linnalta ja matkasivat
-edelleen päivän pari yhdessä.
-
-He eivät olleet vielä ratsastaneet kauaksi, kun he näkivät erään
-julman ritarin ajavan takaa muuatta naista surmatakseen hänet, sillä
-hän oli jo surmannut naisen seuralaisen. Tuota ritaria kutsuttiin
-nimellä "Herra Breuse Säälimätön."
-
-"Pysykää hiljaa", Gawaine herra sanoi, "älkääkä hiiskuko mitään, niin
-saatte nähdä että minä maksan tuolle katalalle ritarille. Sillä jos
-hän huomaa teidät, niin hänellä on niin hyvä ratsu, että hän pääsee
-pakoon."
-
-Sitten Gawaine herra ajaa karautti Breuse herran ja tuon naisen
-väliin ja huusi: "Katala ritari, jätä se nainen rauhaan ja tule
-tekemään tuttavuutta minun kanssani!"
-
-Kun Breuse herra ei nähnyt muuta kuin Gawaine herran, niin hän
-kohotti peitsensä ja Gawaine herra teki samoin, ja silloin Breuse
-herra työnsi Gawaine herran satulasta. Ja Gawaine herran maatessa
-maassa, Breuse herra ratsasti monta kertaa hänen ylitsensä. Mutta kun
-Tristram herra näki hänen halpamaisen menettelynsä, niin hän karkasi
-Breuse herran kimppuun.
-
-Heti kuin Breuse herra näki cornwallilaisen kilven, niin hän arvasi,
-että hänen ahdistajansa oli Tristram herra, ja hän lähti pakoon minkä
-kerkesi ja Tristram herra hänen perässään. Breuse herralla oli niin
-hyvä ratsu että hän pääsi pakoon, mutta Tristram ajoi häntä takaa
-ison aikaa, sillä hän olisi sangen halusta tahtonut kostaa hänelle.
-
-Ajettuaan häntä takaa jonkun matkaa, Tristram herra näki kauniin
-lähteen ja sinne hän ratsasti huokaamaan. Hän hyppäsi satulasta ja
-sitoi ratsunsa puuhun, ja sitten hän otti pois kypärinsä ja pesi
-kasvonsa ja kätensä, ja vaipui kohta uneen.
-
-Sillä aikaa tuli muuan neito, joka oli hakenut Tristram herraa monta
-päivää ja monelta suunnalta. Kun hän tuli lähteelle, niin hän katsoi
-tuota nukkuvaa ritaria, mutta hän ei olisi tuntenut häntä Tristram
-herraksi, jollei hän olisi nähnyt hänen ratsuaan "Passe-Brewelia."
-Siitä hän tunsi hänet; sillä kun Tristram herra oli hulluna metsässä,
-niin Fergus herra, muuan Mark kuninkaan hoviin kuuluva ritari, piti
-huolta hänen ratsustaan, ja siellä tämä lady, joka ei ollut kukaan
-muu kuin Bragwaine neito, oli usein nähnyt sen.
-
-Bragwaine neito odotti hiljaa, kunnes Tristram heräsi ja sitten hän
-tervehti Tristramia ja Tristram häntä takaisin, sillä he olivat
-vanhastaan tuttavia. Bragwaine kertoi Tristram herralle, kuinka hän
-oli hakenut häntä läheltä ja kaukaa ja kuinka hänellä oli kirjeitä
-Cornwallin kuningattarelta Iseultilta. Tristram luki ne heti ja
-suuresti hän iloitsi että oli saanut ne.
-
-"Bragwaine neito", hän sitten sanoi, "te saatte ratsastaa minun
-kanssani, kunnes Neitojen linnalla pidettävät turnajaiset ovat ohi;
-ja sitten te saatte viedä kirjeitä ja terveisiä takaisin Iseult
-kuningattarelle."
-
-
-
-
-Neitojen linnalla.
-
-
-Noiden suurten turnajaisten ensimäisenä päivänä Tristram herra
-kunnosti niin itseänsä ja voitti niin monta ritaria, että Arthur
-kuningas ja kaikki kuninkaat ja lordit, jotka olivat tuomareina,
-antoivat hänelle palkinnon, vaikka eivät tunteneetkaan häntä, vaan
-nimittivät häntä "Mustan kilven ritariksi."
-
-Aamulla Palamides herra, joka oli taistellut Pohjois-Walesin
-kuninkaan puolella, jätti hänet ja ratsasti Arthur kuninkaan
-puolelle, jossa oli Carados kuningas ja Irlannin kuningas ja Lancelot
-herran ja Gawaine herran sukulaiset. Ja paremmin salatakseen itseään,
-Lancelot herra ja kaksi neljättä hänen heimolaisritariaan olivat
-ottaneet cornwallilaiskilvet. Palamides herra lähetti erään neidon
-sanansaattajana Tristram herran luo kysymään, kuka hän oli ja mikä
-oli hänen nimensä.
-
-"Sen asian suhteen", Tristram herra sanoi, "saatte ilmoittaa
-Palamides herralle, että tällä hetkellä hän ei saa sitä tietää, eikä
-ennenkuin minä olen katkaissut häneen kaksi keihästä. Mutta sanokaa
-hänelle suoraan, että olkoon hän puolella millä hyvänsä, niin minä
-olen aina vastakkaisella puolella."
-
-"Herra", neito sanoi, "teidän tulee tietää, että Palamides herra on
-Arthur kuninkaan puolella, missä kaikki maailman jaloimmat ritarit
-ovat."
-
-"Silloin minä tahdon olla Pohjois-Walesin kuninkaan puolella",
-Tristram herra sanoi, "koska Palamides herra on Arthur kuninkaan
-puolella; muuten en niin tekisi kuin hänen tähtensä."
-
-Kun Arthur kuningas saapui, niin torvensoittajat puhalsivat
-turnajaiset alkaneiksi, ja silloin nousi ankara ottelu. Carados
-kuningas tjostasi Pohjois-Walesin kuninkaan kanssa ja suistui
-tantereeseen, ja sen jälkeen heti joukko toisia Arthur kuninkaan
-ritareita syöksyi taisteluun ja löi takaisin Pohjois-Walesin
-kuninkaan ritarit. Silloin Tristram herra karautti kentälle ja alkoi
-taistella niin äärettömällä vimmalla, ettei kukaan voinut häntä
-vastustaa, ja sillä tapaa hän taisteli ison aikaa. Mutta viimein
-Tristram joutui keskelle Ban kuninkaan joukkoa, ja häntä alkoi
-ahdistaa Bors herra, Blamor herra ja Ector herra ja moni muu ritari.
-Tristram herra iski oikealle ja iski vasemmalle, niin että lordit
-ja ladyt puhuivat hänen urhoteoistaan. Mutta lopulta hänen olisi
-käynyt huonosti, jollei "Sadan ritarin" kuningas olisi saapunut
-seuralaisineen ja pelastanut Tristram herran ja vienyt hänet pois
-niiden ritarien keskeltä, jotka kantoivat Cornwallin kilpiä.
-
-Senjälkeen Tristram herra näki toisen joukon, noin neljänkymmenen
-ritarin suuruisen, ja Kay herra, Arthur kuninkaan hovimestari, oli
-niiden johtajana. Tristram herra karautti niitä vastaan ja työnsi
-Kay herran alas ratsun selästä, ja niin hän temmelsi noiden ritarien
-keskellä kuin vinttikoira kaniiniparvessa.
-
-Sillävälin Lancelot herra näki erään ritarin, joka oli saanut vaikean
-haavan päähänsä. Hän kysyi häneltä, kuka sen oli tehnyt.
-
-"Herra", ritari sanoi, "sen teki eräs ritari, joka kantaa mustaa
-kilpeä. Kirottu olkoon se hetki, jolloin hänet kohtasin, sillä hän on
-itse piru, eikä ihminen."
-
-Lancelot herra jätti hänet, ja toivoen tapaavansa Tristram herran hän
-ratsasti pitkin kenttää hakien häntä miekka paljastettuna kädessään;
-viimein hän huomasikin hänet, ja näki kuinka hän ryntäsi sinne ja
-tänne, ja melkein jokaisella iskulla Tristram herra työnsi ritarin
-maahan.
-
-"Oh armahtakaa", sanoi Arthur kuningas, "siitä asti kuin kannan
-aseita, en ole vielä ikinä nähnyt kenenkään ritarin tuollaisia
-ihmeteltäviä tekoja tekevän."
-
-"Ja jos minä ryntäisin tuon ritarin kimppuun", Lancelot herra sanoi
-itsekseen, "niin minä saattaisin itseni häpeään." Ja niin sanoen hän
-pisti miekkansa tuppeen.
-
-"Sadan ritarin" kuningas joukkoineen ja vielä sata Pohjois-Walesin
-miestä hyökkäsi nyt niiden kahdenkymmenen ritarin kimppuun, jotka
-olivat Lancelot herran heimoa, ja nuo kaksikymmentä ritaria pysyivät
-koko ajan yhdessä eikä kukaan tahtonut jättää toista vaaralle
-alttiiksi. Kun Tristram herra näki noiden kahdenkymmenen ritarin
-jalouden, niin hän ihmetteli heidän uljuuttaan, sillä hän näki heidän
-olennostaan ja käytöksestään, että he ennemmin kaatuisivat viimeiseen
-mieheen, kuin peräytyisivät taistelusta.
-
-"Mahtaapa se olla uljas ja täynnä miehuullisuutta, jolla on noin
-jaloja ritareita sukulaisinaan", Tristram herra sanoi, "ja varmaankin
-on se jalo mies, joka on heidän johtajansa ja päämiehensä!" Tällä hän
-tarkoitti Järven Lancelotia.
-
-Kun Tristram herra oli katsellut heitä pitkän aikaa, niin hänen
-mielestään oli suuri häpeä että kaksi sataa ritaria hakkasi
-kahtakymmentä, ja niin hän ratsasti Pohjois-Walesin kuninkaan luo ja
-sanoi:
-
-"Herra, lakatkaa taistelemasta noita kahtakymmentä ritaria vastaan,
-sillä te ette sillä suinkaan voita mainetta, teitä kun on niin
-monta ja heitä niin vähän. Ja tietäkää, että he eivät peräydy
-taistelutantereelta, sen minä näen heidän käytöksestään; ettekä
-te kunniaa suinkaan sillä saavuta, jos heidät surmaatte. Lakatkaa
-senvuoksi taistelemasta heitä vastaan, taikka kunniani vaatii minua
-ratsastamaan noiden kahdenkymmenen ritarin joukkoon ja auttamaan
-heitä kaikella voimallani ja väelläni."
-
-"Ei", Pohjois-Walesin kuningas sanoi, "älkää niin tehkö. Kun nyt näen
-kuinka rohkea ja ritarillinen te olette, niin teidän mieliksenne
-tahdon kutsua pois ritarini, sillä kunnon ritari tahtoo aina tehdä
-toisen mielen mukaan, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."
-
-Sitten Pohjois-Walesin kuningas kutsui pois ritarinsa. Koko tämän
-ajan ja jo kauan ennenkin Lancelot herra oli pitänyt silmällä
-Tristram herraa siinä tarkoituksessa, että olisi saanut hänestä
-seuraa. Mutta äkkiä Tristram herra, Dinadan herra ja Gouvernail,
-hänen asemiehensä, ajaa karauttivat metsään, niin ettei yksikään
-huomannut minne he joutuivat.
-
-Sitten Arthur kuningas puhalsi taistelun lakanneeksi ja antoi
-palkinnon Pohjois-Walesin kuninkaalle, koska Tristram herra oli
-ollut hänen puolellansa. Lancelot herra ratsasti pitkin kenttää
-kuin kiljuva jalopeura, koska hän oli joutunut pois Tristram herran
-jäljiltä, mutta hänen oli palattava ilman Tristramia Arthur kuninkaan
-luo. Silloin nousi kentällä suuri huuto, niin että myötätuuleen
-saattoi kuulla kahden penikulman päähän, kuinka lordit ja ladyt
-huusivat:
-
-"Mustan kilven ritari on voittanut taistelun!"
-
-"Voi", Arthur kuningas sanoi, "minne tuo ritari on joutunut? On
-häpeäksi kaikille taistelijoille, että hänen niin annettiin livahtaa
-tiehensä, sensijaan että olisitte ritarillisesti ja kohteliaasti
-tuoneet hänet minun luokseni Neitojen linnaan."
-
-Sitten tuo jalo Arthur kuningas meni ritariensa luo ja lohdutti heitä
-parhaiten minkä taisi siitä että olivat joutuneet tappiolle sinä
-päivänä. Monet olivat loukkaantuneet ja vaikeasti haavoittuneet,
-mutta monet olivat myös haavoittumatta.
-
-"Urheat ritarini", kuningas sanoi, "älkää pelästykö, vaikka
-menetittekin tänään taistelun. Katsokaa että olette huomenna hyvissä
-voimissa, sillä minä tahdon taistella teidän kanssanne ja kostaa
-teidän puolestanne vihollisillenne."
-
-
-
-
-Turnajaisten kolmas päivä.
-
-
-Sitten seuraavana aamuna torvet kutsuivat kolmanneksi päiväksi
-turnajaisiin.
-
-Pohjois-Walesin kuningas ja "Sadan ritarin" kuningas taistelivat
-Carados kuninkaan ja Irlannin kuninkaan kanssa; ja "Sadan ritarin"
-kuningas syöksi maahan Carados kuninkaan ja Pohjois-Walesin kuningas
-syöksi maahan Irlannin kuninkaan. Palamides herra tuli silloin aika
-kyytiä noiden kaatuneitten ritarien avuksi ja sai aikaan suurta
-häiriötä, sillä hänet tunnettiin hyvin uurrereunaisesta kilvestään.
-Silloin Arthur kuningas yhtyi häneen ja teki suuria asetekoja ja
-pani Pohjois-Walesin kuninkaan ja "Sadan ritarin" kuninkaan aivan
-ahtaalle. Mutta Tristram herra mustine kilpineen tuli näiden avuksi
-ja hyökkäsi äkkiä Palamides herraa vastaan ja syöksi voimallaan ja
-taidollaan Palamides herran suin päin maahan.
-
-Silloin Arthur kuningas huusi: "Mustan kilven ritari, valmistaudu
-taistelemaan minun kanssani!" Ja samalla tapaa Tristram herra työnsi
-maahan Arthur kuninkaankin.
-
-Ritariensa avulla Arthur kuningas ja Palamides herra nousivat
-taas ratsujensa selkään ja temmaten kiihkeästi keihään käteensä
-kuningas sysäsi Tristram herran sivulta päin ratsun yli maahan.
-Ja kiukkuisesti karkasi toiselta sivulta Palamides herra Tristram
-herraa kohden, aikoen ratsastaa hänen ylitsensä, mutta Tristram herra
-huomasi hänen aikeensa ja hyppäsi syrjään, ja vimmoissaan hän tarttui
-Palamides herraa käsivarteen ja veti hänet alas ratsun selästä.
-
-Palamides herra nousi ketterästi pystyyn, ja he iskivät toisiansa
-kiukkuisesti miekoillaan, ja monta kuningasta, kuningatarta ja
-lordia seisoi heitä katselemassa. Viimein Tristram herra löi kolme
-voimakasta iskua Palamides herran kypäriin, ja joka kerta kuin hän
-iski hän huusi: "Tämän saat Tristram herran puolesta!" Silloin
-Palamides herra vaipui suin päin maahan.
-
-Sitten tuli "Sadan ritarin" kuningas ja toi Tristram herralle ratsun,
-ja niin hän nousi taas satulaan. Sitten hän huomasi Arthur kuninkaan,
-joka piti paljastettua miekkaa kädessään, ja keihäs sojossa Tristram
-herra syöksyi Arthur kuningasta kohden; mutta kuningas odotti häntä
-rohkeana ja ylväänä ja löi miekallaan keihään kahtia. Siitä Tristram
-herra niin ällistyi, että Arthur kuningas ennätti antaa hänelle kolme
-neljä aimo iskua ennenkuin hän sai miekkansa esille, mutta viimein
-Tristram herra sai vedetyksi miekkansa ja hyökkäsi kuningasta kohden
-ja ahdisti häntä ankarasti.
-
-Mutta nyt tuo suuri ihmisjoukko eroitti heidät. Silloin Tristram
-herra ratsasti edestakaisin ja taisteli sellaisella vimmalla,
-että yksitoista uljasta ritaria Ban kuninkaan suvusta, jotka
-olivat Lancelot herran heimoa, suistui sinä päivänä Tristram
-herran kaatamina tantereeseen. Ja kaikki kansa, kaiken säätyiset
-ja arvoiset, ihmettelivät kovin hänen suuria tekojansa ja kaikki
-tervehtivät huudoilla "Mustan kilven ritaria".
-
-Melu oli niin suuri, että Lancelot herra kuuli sen, ja ottaen suuren
-keihään käteensä hän tuli huutoa kohden.
-
-"Mustankilven ritari", hän huusi, "valmistaudu tjostaamaan minun
-kanssani!"
-
-Kun Tristram herra kuuli hänen huutonsa, niin hän otti keihään
-käteensä ja molemmat painoivat päänsä nojoon ja jysähtivät yhteen
-kuin ukkonen. Tristram herran keihäs katkesi kappaleiksi ja kovaksi
-onneksi Lancelot herra pisti Tristram herran kylkeen syvän, melkein
-tappavan haavan. Mutta Tristram herra ei jättänyt satulaansa, ja niin
-keihäs katkesi; ja vaikka Tristram herra oli vaikeasti haavottunut,
-niin hän sentään tempaisi miekkansa ja syöksyi Lancelot herraa
-vastaan ja antoi hänelle kolme ankaraa iskua kypäriin, niin että
-kipunoita lenteli ja Lancelot herra painoi päänsä alas satulansa
-kaareen. Ja samalla Tristram herra lähti pois taistelukentältä,
-sillä hän tunsi itsensä niin vaikeasti haavoittuneeksi, että luuli
-kuolevansa.
-
-Dinadan herra näki hänen menevän ja seurasi häntä metsään. Kun he
-olivat kulkeneet jonkun matkaa, niin Tristram herra laskeutui alas
-satulasta ja riisui haarniskansa ja sitoi haavansa. Silloin Dinadan
-herra pelkäsi, että hän siihen paikkaan kuolisi.
-
-"No, no, Dinadan, älä suotta pelkää", Tristram herra sanoi, "minun
-mieleni ei ole mustunut, ja tästä haavasta minä Jumalan armollisella
-avulla kyllä pian paranen."
-
-Kun Tristram herra lähti metsään, niin Lancelot herra yhä jatkoi
-taistelua kuin vimmattu, ja silloin oli monta jaloa ritaria häntä
-vastassa. Kun Arthur kuningas näki Lancelot herran tekevän sellaisia
-ihmeellisiä asetekoja, niin hän asestautui ja otti ratsunsa ja
-varuksensa ja ratsasti taistelukentälle Lancelot herraa auttamaan,
-ja monta muutakin ritaria tuli sinne Arthur kuninkaan muassa. Ja
-lyhyesti kertoaksemme, lopuksi voitettiin sekä Pohjois-Walesin
-kuningas että "Sadan ritarin" kuningas, ja koska Lancelot herra yhä
-taisteli ja jäi viimeiseksi kentälle, niin palkinto annettiin hänelle.
-
-Mutta Lancelot herra ei tahtonut ottaa vastaan palkintoa, ei
-kuninkaan, kuningattaren eikä ritarien mieliksi; mutta kaikkialla
-pitkin kenttää huudettiin siitä huolimatta: "Lancelot herra, Lancelot
-herra on tänä päivänä voittanut taistelun!" Silloin Lancelot herra
-pani huutamaan päinvastaista huutoa: "Tristram herra on voittanut
-taistelun! Sillä hän alkoi ensimäisenä ja viimeiseksi hän kesti! Ja
-niin hän teki ensimäisenä päivänä ja toisena ja kolmantena!"
-
-
-
-
-Kymmenen ritaria etsimässä.
-
-
-Silloin kaikki sekä ylhäiset että alhaiset ylistivät suuresti
-Lancelot herraa sen kunnioituksen vuoksi, jota hän osoitti Tristram
-herralle, ja sen Tristram herralle osoittamansa kunnioituksen tähden
-häntä mainittiin ja kiitettiin paljo enemmän, kuin jos hän olisi
-lyönyt viisisataa ritaria. Ja kaikki kansa, yksinomaan tämän hänen
-ritarillisuutensa vuoksi, ensin jalosukuiset, suuret ja pienet, ja
-sitten kaikki rahvaskin, huusi yhdestä suusta: "Lancelot herra on
-voittanut taistelun, väittäköön vastaan kuka hyvänsä!" Se suututti ja
-hävetti Lancelot herraa ja hän ratsasti Arthur kuninkaan luo.
-
-"Voi", kuningas sanoi, "me olemme kaikki peloissamme, kun Tristram
-herra sillä tapaa lähti meidän luotamme. Totisesti hän on jaloimpia
-ritareita, joiden koskaan olen nähnyt pitävän miekkaa tai keihästä
-kädessään."
-
-Arthur kuningas ja Lancelot herra ottivat ratsunsa lähteäkseen
-hakemaan Tristram herraa, mutta kun he tulivat sille teltalle,
-jossa hän oli nukkunut yön ennen turnajaisia niin hän ja Dinadan
-herra olivat jo menneet. Kuningas ja Lancelot herra olivat suuresti
-suruissaan, kun eivät löytäneet häntä, ja palasivat neitojen
-linnalle, valittaen kovasti Tristram herran haavoittumista ja hänen
-äkkinäistä lähtöään.
-
-"Totisesti", Arthur kuningas sanoi, "minä olen enemmän murheissani
-siitä etten saa tavata häntä, kuin kaikista niistä vammoista, joita
-ritarini ovat saaneet näissä turnajaisissa."
-
-Juuri silloin tuli Gaheris herra ja kertoi Arthur kuninkaalle, että
-sen jälkeen kuin Tristram herra oli haavoittunut, Palamides herra
-oli lähtenyt hänen jälkeensä metsään ja vaatinut häntä tjostaamaan
-kanssansa ja että Tristram herra oli siellä syössyt hänet maahan.
-
-"Voi", Arthur kuningas sanoi, "se oli suuri häpeä Palamides herralle,
-koska Tristram herra oli vaikeasti haavoittunut, ja nyt sanokaamme me
-kaikki, kuninkaat, ritarit ja arvon miehet, että Tristram herraa on
-kutsuttava jaloksi ritariksi ja yhdeksi parhaimmista ritareista, mitä
-koskaan elonpäivinäni olen nähnyt. Sillä minä tahdon, että te kaikki
-tiedätte, että minä en milloinkaan ole nähnyt kenenkään ritarin
-tekevän niin ihmeellisiä tekoja, kuin hän näinä kolmena päivänä on
-tehnyt; sillä hän oli ensimäinen, joka alkoi ja pisimmän aikaa hän
-kesti, paitsi tänä viimeisenä päivänä. Ja vaikka hän haavoittuikin
-taistelussa, niin se tapahtui kahden jalon ritarin miehuullisessa
-ottelussa; ja kun kaksi uljasta miestä ryntää toisiansa vastaan, niin
-täytyy jommankumman joutua tappiolle, niinkuin Jumala kulloinkin
-sallii."
-
-"Ja minä", Lancelot herra sanoi, "ennemmin olisin minä luopunut
-kaikista maistani, jotka isäni on jättänyt minulle perinnöksi, kuin
-olisin tahtonut haavoittaa Tristram herraa, jos olisin hänet sillä
-hetkellä tuntenut. Että minä haavoitin häntä, tapahtui senvuoksi,
-että minä en nähnyt hänen kilpeänsä, sillä jos minä olisin nähnyt
-hänen mustan kilpensä, niin en minä mistään hinnasta olisi puuttunut
-häneen, sillä hiljattain hän teki minulle niin suuren hyvän työn,
-ettei kenkään ritari koskaan voi suurempaa tehdä. Ja tunnettuahan
-on, että hän otteli kolmenkymmenen ritarin kanssa ja ilman muuta
-apua kuin Dinadan herran. Ja yhden asian minä lupaan, -- Palamides
-herra saa katua sitä epäystävällistä tekoaan, että hän ajoi takaa
-sitä jaloa ritaria, jonka minä tapaturmassa haavoitin." Niin Lancelot
-herra ylisteli ja kiitteli Tristram herraa.
-
-Sitten Arthur kuningas piti suuret pidot kaikille, jotka tahtoivat
-tulla, ja pidoissa hän sanoi Lancelot herralle:
-
-"Jollei teitä olisi ollut, emme olisi menettäneet Tristram herraa,
-sillä hän oli täällä joka päivä siihen hetkeen asti kun te hänet
-tapasitte, ja pahana hetkenä te hänen kanssaan ottelitte."
-
-"Arthur, valtiaani", Lancelot virkkoi, "te soimaatte minua vikapääksi
-hänen lähtöönsä. Totisesti se oli vastoin minun tahtoani. Mutta kun
-miehet kuumenevat aseleikissä, niin he usein haavoittavat ystäviään
-yhtähyvin kuin vihamiehiäänkin; ja, valtiaani, teidän tulee ymmärtää,
-että Tristram herra on mies, jota minä en suinkaan ole halukas
-vahingoittamaan, sillä hän on tehnyt minun hyväkseni enemmän, kuin
-minä tähän asti olen ikinä tehnyt hänen hyväksensä."
-
-Sitten Lancelot herra tuotatti paikalle kirjan, ja sanoi:
-
-"Tässä meitä on kymmenen ritaria, jotka vannomme kirjan päällä,
-ettemme koskaan näinä kahtenatoista kuukautena jää toiseksi yötä
-sinne, missä olemme yhden yön levänneet, kunnes olemme löytäneet
-Tristram herran. Ja minä puolestani lupaan tämän kirjan päällä, että
-jos vain hänet kohtaan, niin keinoilla millä tahansa tuon hänet tähän
-hoviin, taikka muutoin henkeni menköön."
-
-Niiden kymmenen ritarin nimet, jotka lähtivät etsimään, olivat
-seuraavat: Ensiksi oli Lancelot herra; sitten Ector herra, Ganisin
-Bors herra, Bleoberis ja Blamor herrat; Lucan juomanlaskija; Uwaine
-herra, Galihud herra, Lionel herra ja Galiodin herra.
-
-Nämä kymmenen jaloa ritaria lähtivät Arthur kuninkaan hovista, ja he
-ratsastivat yhdessä, kunnes tulivat erääseen tienristeykseen, josta
-lähti neljä valtatietä; ja siinä seurue hajaantui neljään osaan
-Tristram herraa hakemaan.
-
-Sillävälin Tristram herra ja Dinadan herra pitivät asuntoa erään
-vanhan, Darras herra nimisen ritarin linnassa.
-
-Jouduttuaan metsässä tappiolle Palamides herra oli melkein joutua
-pois suunniltaan kiukusta ja vihasta Tristram herraa kohtaan, ja niin
-hän päätti ajaa häntä takaa. Tullessaan eräälle joelle, hän koetti
-hurjapäissään saada ratsunsa hyppäämään sen yli, mutta hänen ratsunsa
-astui harhaan ja putosi jokeen, ja silloin Palamides herra pelkäsi
-hukkuvansa. Kuitenkin hän pääsi irralleen hevosesta ja ui rannalle,
-mutta hevonen upposi.
-
-Kun Palamides herra saapui rantaan, niin hän riisui yltään varuksensa
-ja istui maahan ja ulisi ja ulvoi ikäänkuin olisi menettänyt
-järkensä. Juuri silloin muuan neito ratsasti Palamides herran
-ohi, ja he puhuivat toisilleen sanoja, jotka eivät olleet heidän
-kumpaisenkaan mieleen; niin neito jatkoi matkaansa kunnes hän tuli
-siihen paikkaan, jossa Tristram herra asui erään vanhan ritarin
-luona, ja siellä hän kertoi, kuinka hän sattumalta oli kohdannut
-hulluimman ritarin, mitä hän koskaan ennen oli nähnyt.
-
-"Mitä hänellä oli kilvessään?" Tristram herra sanoi.
-
-"Se oli mustan ja valkoisen juovainen", neito sanoi.
-
-"Ah, se on Palamides herra", Tristram herra virkkoi, "hän on uljas
-ritari, sillä minä tiedän että hän on yksi parhaimpia ritareita,
-joita on tässä valtakunnassa."
-
-Sitten tuo vanha ritari otti pienen hevosen ja ratsasti hakemaan
-Palamides herraa ja toi hänet omaan kartanoonsa.
-
-Joka kerta kun Palamides herra sattui näkemään Tristram herran, niin
-hän katseli häntä tarkasti, sillä vaikkei hän tuntenut häntä, niin
-hänestä tuntui kuin hän olisi nähnyt hänet ennen. Sitten hän tapasi
-sanoa Dinadan herralle: "Jos koskaan kohtaan Tristram herran, niin
-eipä hän ole pääsevä käsistäni."
-
-"Minua ihmetyttää", Dinadan herra sanoi, "että te pöyhkeilette
-Tristram herran selän takana, sillä vasta hiljattainhan hän oli
-teidän käsissänne ja te hänen käsissänsä. Miksi ette pitänyt häntä
-kiinni, kun hän teillä oli? Sillä minä näin itse pari kolme kertaa,
-että Tristram herra piteli teitä jokseenkin kovakouraisesti."
-
-Silloin Palamides herra häpesi.
-
-Siten he asustivat jonkun aikaa linnassa tuon vanhan ritarin, Darras
-herran, luona. Mutta yhtenä päivänä tuli muuan neito, joka kertoi
-Darras herralle, että kolme hänen pojistaan oli surmattu Neitojen
-linnan turnajaisissa, ja kaksi oli tullut kauheasti haavoitetuiksi,
-niin että luultavasti he eivät koskaan paranisi, ja kaiken tämän oli
-tehnyt muuan jalo ritari, joka kantoi mustaa kilpeä. Silloin joku
-sanoi, että se sama ritari, joka kantoi sitä mustaa kilpeä, oli juuri
-Darras herran linnassa. Darras herra meni Tristramin huoneeseen, ja
-sieltä hän löysi hänen kilpensä ja näytti sitä neidolle.
-
-"Oi herra", neito sanoi, "se sama mies, joka kantoi tätä kilpeä, se
-teidän poikanne surmasi."
-
-Viipymättä Darras herra silloin heitti Tristram herran, Palamides
-herran ja Dinadan herran ankaraan vankeuteen, ja siellä Tristram
-herra kävi niin sairaaksi, että hän oli vähällä kuolla. Ja joka
-päivä Palamides herra tapasi soimata Tristram herraa sen vanhan
-vihan tähden, joka oli heidän välillään, mutta Tristram herra puhui
-kauniisti ja vain vähän. Mutta kun Palamides herra näki Tristram
-herran sairastuvan, niin se suretti häntä ja hän lohdutti Tristram
-herraa parhaiten kuin taisi.
-
-Sitten tuli Darras herran luo neljäkymmentä ritaria, jotka olivat
-hänen omaa sukuansa, ja he olisivat tahtoneet surmata Tristram herran
-ja hänen molemmat kumppaninsa; mutta Darras herra ei kuitenkaan
-tahtonut siihen suostua, vaikka hän pitikin heitä yhä vankeudessa; ja
-heillä oli kylliksi syömistä ja juomista.
-
-Mutta Tristram herra kärsi siellä kovaa tuskaa, sillä sairaus yllätti
-hänet, ja se on suurin vaiva mikä vankia saattaa kohdata. Sillä
-niin kauan kuin vangilla on ruumiinsa terveys, niin hän voi kestää,
-Jumalan avulla ja vapautuksen toivossa; mutta kun sairaus rupeaa
-vangin ruumiiseen, niin silloin saattaa vanki sanoa, että kaikki onni
-on häneltä viety, ja silloin hänellä on syytä itkeä ja valittaa. Ja
-niin teki Tristram herra, kun sairaus yllätti hänet, sillä silloin
-hänen oli niin vaikea olla, että hän melkein oli surmata itsensä.
-
-
-
-
-Morgan le Fayn kummallinen kilpi.
-
-
-Kun Tristram herra sairastui, niin Dinadan herra ja Palamides herra
-surivat suuresti, ja yhtenä päivänä tuli muuan neito ja tapasi
-heidät valittamassa. Niin hän meni Darras herran luo ja kertoi
-hänelle kuinka se mahtava ritari, joka kantoi mustaa kilpeä, oli
-kuolemaisillaan.
-
-"Se ei saa tapahtua", Darras herra sanoi, "sillä Jumala varjelkoon,
-että minä antaisin niiden kuolla vankeudessa luonani, jotka ovat
-tulleet minulta apua saamaan. Tuokaa tuo ritari ja hänen kumppaninsa
-minun eteeni." Ja kun hän näki Tristramin, niin hän sanoi: "Herra
-ritari, minua surettaa sinun sairautesi, sillä sinua kutsutaan
-jaloksi ritariksi, ja siltä sinä näytätkin. Ja tiedä, ettei koskaan
-kenkään saa sanoa, että Darras herra on antanut sellaisen jalon
-ritarin kuin sinä menehtyä vankeudessa, vaikka sinä oletkin surmannut
-kolme minun poikaani, josta minä olin suuresti murheissani. Mutta nyt
-sinä saat mennä ja sinun kumppanisi; teidän varuksianne ja ratsujanne
-on hyvin hoidettu ja pidetty puhtaina, ja te saatte mennä minne
-haluatte -- sillä ehdolla että sinä, ritari, lupaat minulle että
-tahdot olla minun molempien vielä elossa olevien poikieni hyvä ystävä
-ja että sinä myöskin ilmoitat minulle nimesi."
-
-"Herra", Tristram sanoi, "minun nimeni on Lyonessen Tristram ja
-Cornwallissa minä synnyin ja minä olen Mark kuninkaan sisarenpoika.
-Ja mitä tulee teidän poikienne kuolemaan, niin minä en voinut sitä
-auttaa, sillä vaikka he olisivat olleet minun lähimpiä sukulaisiani,
-niin en olisi voinut tehdä toisin. Jos minä olisin surmannut heidät
-kavaluuden tai petoksen kautta, niin minä olisin ansainnut kuoleman."
-
-"Niin minäkin ajattelen", Darras herra sanoi, "että kaikki mitä te
-teitte tapahtui ritariuden pakosta ja sen lakien mukaan, ja senpä
-vuoksi minä en tahtonutkaan teitä tappaa. Mutta koska te olette
-Tristram herra, se jalo ritari, niin minä pyydän sydämestäni, että te
-rupeisitte hyväksi ystäväksi minulle ja minun pojilleni."
-
-"Herra", Tristram sanoi, "minä lupaan teille kautta kunniani, että
-tahdon palvella teitä niin kauan kuin elän, sillä te olette kohdellut
-meitä ainoastaan ritarin tavalla."
-
-Tristram herra viipyi linnassa, kunnes hänen sairautensa parani, ja
-kun hän taas oli terve ja voimissaan, niin nuo kolme kumppanusta
-valmistautuivat lähtemään; kukin ritari otti ratsunsa, ja niin he
-lähtivät, ratsastaen yhdessä, kunnes tulivat tienristeykseen, josta
-he kukin lähtivät kulkemaan eri tietä.
-
-Silloin tapahtui sattumalta, että Tristram herra tuli kysymään
-asuntoa eräästä linnasta, jossa Morgan le Fay oli, ja siellä häntä
-sinä iltana kestitettiin, syötettiin ja juotettiin. Mutta aamulla kun
-hän tahtoi lähteä, sanoi kuningatar hänelle:
-
-"Pankaa mieleenne, te ette helposti pääse lähtemään täältä, sillä te
-olette täällä vankina."
-
-"Jumala varjelkoon", sanoi Tristram herra, "sillä juuri vastahan minä
-pääsin vankeudesta."
-
-"Jalo ritari", kuningatar sanoi, "teidän tulee viipyä minun luonani,
-kunnes saan tietää, mitä te olette miehiänne ja mistä te tulette.
-Sanokaa minulle nimenne, ja minä sallin teidän lähteä koska tahdotte."
-
-"Sillä ehdolla tahdon sanoa teille nimeni -- minä olen Lyonessen
-Tristram."
-
-"Ah", sanoi Morgan le Fay, "jospa olisin sen tietänyt, niin ette
-te olisi päässyt niin pian lähtemään, mutta koska minä kerran olen
-luvannut, niin minä tahdon pitää sanani sillä ehdolla, että te
-lupaatte viedä erään kilven, jonka minä annan teille, Kovan kallion
-linnaan, jossa Arthur kuningas on julistanut pidettäväksi suuret
-turnajaiset; ja minä pyydän teitä menemään sinne ja tekemään minun
-puolestani niin paljon asetekoja, kuin voitte. Sillä Neitojen
-linnalla, Tristram herra, te teitte ihmeellisempiä asetekoja, kuin
-koskaan olen kuullut kenenkään ritarin tekevän."
-
-"Hyvä rouva", Tristram sanoi, "näyttäkää minulle tuo kilpi, jota
-minun tulee kantaa."
-
-Niin kilpi tuotiin esille, ja se oli kultainen, ja siihen oli
-maalattu kuningas ja kuningatar ja ritari, joka seisoi heidän
-yläpuolellaan, toinen jalka kuninkaan ja toinen kuningattaren pään
-päällä.
-
-"Hyvä rouva", Tristram sanoi, "tämä on kaunis kilpi ja komea; mutta
-mitä tarkoittaa tämä kuningas ja tämä kuningatar ja tuo ritari, joka
-seisoo heidän molempien päittensä päällä?"
-
-"Sanonpa teille", sanoi Morgan le Fay; "se tarkoittaa Arthur
-kuningasta ja Guinevere kuningatarta ja erästä ritaria, joka
-vallitsee heitä molempia."
-
-"Kuka on se ritari?" Tristram kysyi.
-
-"Sitä ette juuri vielä saa tietää", kuningatar sanoi.
-
-Mutta se oli vain ilkeä juoni, jolla Morgan le Fay tahtoi tuottaa
-ikävyyksiä Lancelot herralle, kostonhimosta vain, kun Lancelot ei
-koskaan ollut suostunut hänen rakkauteensa eikä milloinkaan tehnyt
-mitään mitä hän oli pyytänyt. Morgan le Fay toivoi, että Arthur
-kuningas saisi nähdä kilven ja suuttuisi Lancelot herraan sen
-maalauksen tähden, joka siinä oli.
-
-Tristram herra otti kilven ja lupasi kantaa sitä Kovan kallion
-linnalla pidettävissä turnajaisissa. Hän ei tietänyt silloin, että se
-kilpi oli aiottu saamaan aikaan ikävyyksiä Lancelot herralle, mutta
-myöhemmin hän sen sai tietää. Hän sanoi hyvästit kuningattarelle ja
-ratsasti Kovan kallion linnalle, jossa hän näki viisisataa telttaa.
-Skotlantilaisten kuningas ja Irlannin kuningas taistelivat Arthur
-kuninkaan ritareita vastaan, ja siellä oli ankara tappelu. Tristram
-herra ryntäsi taistelun tuoksinaan ja teki ihmeellisiä asetekoja,
-paiskaten maahan useita ritareita. Ja kaikkialla taistelun mylläkässä
-loisti etumaisena tuo kummallinen kilpi.
-
-Kun kuningas näki sen, niin hän ihmetteli kovin, missä tarkoituksessa
-se oli tehty, mutta Guinevere kuningatar arvasi, mitä se tarkoitti,
-ja senvuoksi hän tuli raskaalle mielelle. Muuan Morgan le Fayn
-hovineiti oli sattumalta läsnä siinä huoneessa, josta kuningas
-katseli turnajaisia, ja kun hän kuuli kuninkaan puhuvan kilvestä,
-niin hän sanoi suoraan:
-
-"Herra kuningas, tietäkää, että tämä kilpi oli aiottu teitä varten,
-saattamaan teitä häpeän ja pilkan alaiseksi", ja sitten hän hiipi
-varkain pois, niin ettei kukaan tiennyt minne hän joutui.
-
-Arthur kuningas suuttui ja kiukustui hänen sanoistansa ja kysyi,
-mistä se neito oli, mutta siellä ei ollut ketään, joka olisi häntä
-tuntenut tai tietänyt minne hän oli mennyt.
-
-Kaiken tämän aikaa kuningas piti silmällä Tristram herraa, joka
-teki niin ihmeellisiä asetekoja, että kuningas ihmetteli, kuka hän
-mahtoi olla, sillä hän tiesi, ettei se ritari ollut Lancelot herra.
-Hänelle oli kerrottu että Tristram herra oli Brittanyssä puolisonsa,
-Valkokätisen Iseultin luona, ja Arthur arveli että jos Tristram olisi
-ollut Englannissa, niin Lancelot herra tai joku hänen kumppaneistaan,
-jotka olivat menneet Tristram herraa etsimään, olisivat jo
-ennättäneet löytää hänet. Niin Arthur kuningas ihmetteli, mikä ritari
-tämä saattoi olla, ja katseli katselemistaan kilpeä.
-
-Ja Tristram herra paiskoi maahan ritareita, niin että sitä oli ihana
-katsella, oikealle vain ja vasemmalle hän heitä pyöräytteli, ja
-tuskin kukaan saattoi häntä vastustaa. Mutta Skotlannin kuningas ja
-Irlannin kuningas alkoivat vetäytyä takaisin. Kun Arthur näki sen,
-niin hän päätti ettei tuon ritarin, jolla oli se kummallinen kilpi,
-pitäisi päästä hänen käsistänsä. Sentähden hän huusi luokseen Uwaine
-herran ja käski hänen asestautua; ja sitten he äkkiä ilmestyivät
-Tristram herran eteen ja vaativat häntä ilmoittamaan heille, mistä
-hän oli saanut sen kilven.
-
-"Herra", tämä sanoi, "minä sain sen kuningatar Morgan le Faylta,
-Arthur kuninkaan sisarelta."
-
-"Vai niin, no, voitteko sanoa, mitä kilpenne merkitsee. Muuten ei
-teidän sovi sitä kantaa."
-
-"Tämän kilven antoi minulle sitä pyytämättäni kuningatar Morgan
-le Fay", Tristram herra vastasi, "enkä minä tiedä mitä tämä ase
-merkitsee, eikä se minuun kuulukaan; mutta kuitenkin luulen kantavani
-kunnialla tätä kilpeä."
-
-"Totisesti", Arthur kuningas sanoi, "teidän ei pitäisi kantaa mitään
-aseita, jollette tiedä mitä kannatte. Mutta minä pyydän teitä,
-ilmoittakaa minulle nimenne."
-
-"Minkä vuoksi?" Tristram herra kysyi.
-
-"Senvuoksi että minä haluan tietää sen", Arthur kuningas virkkoi.
-
-"Herra, te ette saa sitä tietää tällä hetkellä."
-
-"Silloin täytyy teidän ja minun taistella keskenämme", sanoi Arthur
-kuningas.
-
-"Miksi te tahdotte taistella minun kanssani, jollen sano teille
-nimeäni?" Tristram sanoi. "Tuskinpa te niin tekisitte, jos olisitte
-kunnian mies, sillä te olette nähnyt, että minulla on tänään
-ollut kova työ; senvuoksi te olette arvoton ritari, kun vaaditte
-minua taisteluun. Kuitenkaan minä en tahdo kieltäytyä, älkääkä te
-luulotelkokaan, että minä teitä pelkäisin; vaikka te mielestänne
-olettekin nyt minua voimallisempi ja käytätte tilaisuutta hyväksenne,
-niin minä näytän että sentään sangen hyvin voin pitää puoliani."
-
-Samassa Arthur kuningas kohotti kilpensä ja peitsensä ja Tristram
-herra teki samoin ja he syöksyivät niin kiivaasti yhteen, että Arthur
-kuningas katkaisi keihäänsä kappaleiksi Tristram herran kilpeä
-vastaan. Mutta Tristram herra iski Arthur kuningasta takaisin niin,
-että ratsu ja mies kaatui maahan; ja kuningas sai haavan vasempaan
-kylkeensä, ison haavan ja vaarallisen.
-
-Kun Uwaine herra näki hallitsijansa Arthurin makaavan maassa
-vaikeasti haavoitettuna, niin hän tuli sangen apealle mielelle.
-Sitten hän ojensi keihäänsä ja kilpensä ja huusi kovalla äänellä
-Tristramille: "Puolustaudu, ritari!" He iskivät yhteen kuin ukkosen
-jyrinä, ja Uwaine herra katkaisi keihäänsä kappaleiksi Tristram
-herran kilpeä vastaan. Ja Tristram herra iski häntä yhä kovemmin
-ja kiivaammin sellaisella voimalla, että hän työnsi Uwaine herran
-satulasta maahan.
-
-Silloin Tristram herra kääntyi ympäri ja sanoi: "Jalot ritarit, minun
-ei olisi tarvinnut tjostata teidän kanssanne, sillä minulla on ollut
-kylliksi tekemistä tänä päivänä."
-
-Silloin Arthur nousi ja meni Uwaine herran luo ja sanoi Tristram
-herralle:
-
-"Meidän on käynyt niinkuin me olemme ansainneet, sillä kopeudessamme
-me vaadimme teitä taisteluun, emmekä vieläkään tiedä teidän nimeänne."
-
-"Totisesti", Uwaine herra sanoi, "kautta kunniani, olipa se väkevä
-ritari, väkevämpi kuin kenkään, jonka kanssa tähän saakka olen
-otellut."
-
-
-
-
-Hautakivi Camelot virran rannalla.
-
-
-Voitettuaan Arthur kuninkaan ja Uwaine herran Tristram lähti Kovan
-kallion linnasta; kaikkialla minne hän tuli hän kysyi Lancelot
-herraa, mutta missään paikassa hän ei voinut saada tietoja hänestä,
-oliko hän kuollut vaiko elossa, ja senvuoksi Tristram herra suri ja
-murehti suuresti. Kun hän ratsasti muutaman metsän kautta, niin hän
-näki kauniin linnan, suo toisella puolella ja viheriäinen niitty
-toisella puolella, ja siellä hän näki kymmenen ritaria taistelevan
-toisiansa vastaan. Kun hän tuli lähemmäksi, niin hän näki, kuinka
-yksi ritari se vain pitikin puoliansa yhdeksää vastaan, ja se
-yksinäinen ritari taisteli niin ihmeellisen urhokkaasti, että
-Tristram ihmetteli kovin, kuinka yksi ritari saattoi tehdä sellaisia
-asetekoja. Hänen tuli tuota ritaria suuresti sääli, ja hänen
-kilvestään hän päätti että hän varmaankin oli Palamides herra.
-
-Niin Tristram herra ratsasti ritarien luo ja huusi heille ja käski
-heidän lakata taistelemasta, sillä he tekivät itselleen suurta
-häpeätä, kun taistelivat niin moni ritari yhtä vastaan. Olisi synti,
-hän sanoi, jos niin hyvä ritari niin kunnottomasti surmattaisiin, ja
-senvuoksi hän kielsi heitä, taikka muuten hän tulisi tuon ritarin
-avuksi kaikella voimallansa.
-
-Joukon päällikkö, jota nimitettiin "Breuse Säälimättömäksi", kaikkein
-ilkein ja jumalattomin silloisista ritareista, ei välittänyt Tristram
-herran sanoista, mutta kun hänen miehensä saivat kokea Tristram
-herran iskuja, niin he pakenivat kaikki linnan torniin, ja vaikka
-Tristram herra seurasi täyttä karkua heidän perässään, miekka
-paljastettuna, niin he sentään pääsivät pakoon hänen käsistänsä ja
-sulkivat hänet portin ulkopuolelle.
-
-Tristram herra palasi pelastamansa ritarin luo ja tapasi hänet
-istumassa puun alla, vaikeasti haavoitettuna.
-
-"Suuri kiitos teille hyvyydestänne", ritari sanoi, "sillä te olette
-pelastanut minun henkeni."
-
-"Mikä on teidän nimenne?" Tristram sanoi.
-
-Hän vastasi, että se oli Palamides.
-
-"Oho", Tristram herra sanoi, "sinä olet saanut suuren
-suosionosoituksen minulta tänä päivänä, koska minä pelastin sinun
-henkesi, ja sinä olet kuitenkin se mies maan päällä, jota minä
-kaikkein enimmän vihaan! Mutta valmistaudu nyt, sillä minä tahdon
-taistella sinun kanssasi."
-
-"Mikä on teidän nimenne?" Palamides sanoi.
-
-"Minun nimeni on Tristram herra, sinun verivihollisesi."
-
-"Saattaa niin olla", Palamides sanoi, "mutta te olette tehnyt liian
-paljon hyvää minulle tänä päivänä, että minä saattaisin taistella
-teitä vastaan; sillä koska te olette pelastanut minun henkeni, niin
-ei teille olisi kunniaksi ruveta nyt ahdistamaan minua, sillä te
-olette terve, mutta minä olen vaikeasti haavoitettu. Senvuoksi, jos
-te välttämättä tahdotte taistella minun kanssani, niin määrätkää
-päivä, ja silloin minä varmasti tulen teitä tapaamaan."
-
-"Oikein puhuttu", sanoi Tristram herra. "Minä määrään siis, että te
-tulette minua tapaamaan tästä päivästä kahden viikon taa, Camelot
-virran rannalla olevalle niitylle, sinne mihin Merlin on asettanut
-hautakiven."
-
-"Minä en ole teitä pettävä", sanoi Palamides herra.
-
-Siten he sopivat asiasta ja niin he erosivat, lähtien kumpikin omalle
-tahollensa.
-
-Määräpäivänä Tristram herra ratsasti suorinta tietä Camelotiin sille
-haudalle, jonka Merlin oli tehnyt kauan aikaa sitten sille paikalle,
-mihin uljas ritari Lanceor ja hänen ihana ladynsä Columbe olivat
-molemmat haudattuina saman kiven alle. Ja silloin Merlin ennusti,
-että sillä paikalla oli taisteleva kaksi parhainta ritaria, kuin
-ikinä eläisi Arthur kuninkaan aikoina.
-
-Kun Tristram herra tuli haudalle, johon Lanceor ja hänen ladynsä
-olivat haudattuina, niin hän katseli, näkyikö missään Palamides
-herraa. Silloin hän huomasi komean ritarin, joka tuli ratsastaen
-häntä kohden, kokonaan valkoiseen puettuna, peitetty kilpi kädessään.
-Kun hän tuli lähelle, niin Tristram herra huusi: "Olkaa tervetullut,
-herra ritari, ja hyvin ja rehellisesti te olette pitänyt lupauksenne".
-
-Sitten he ojensivat keihäänsä ja kilpensä ja syöksyivät yhteen
-kaikella ratsujensa voimalla. He ryntäsivät toisiansa vastaan niin
-rajusti, että sekä ratsut että ritarit kaatuivat maahan, mutta he
-irtautuivat ratsuistaan niin nopeasti kuin suinkin voivat ja iskivät
-toisiaan kirkkailla miekoilla, ja kumpikin haavoitti toisensa
-vaarallisesti. Sillä tapaa he taistelivat pitkän aikaa ja monen
-ison kappaleen he hakkasivat irti toistensa varuksista, mutta ei
-kumpainenkaan virkkanut puoltakaan sanaa.
-
-Viimein valkeaan puettu ritari puhui ja sanoi:
-
-"Ritari, sinä taistelet ihmeellisen hyvin, paremmin kuin koskaan olen
-nähnyt kenenkään ritarin taistelevan, sano senvuoksi, ole niin hyvä,
-minulle nimesi."
-
-"Herra", Tristram virkkoi, "minun ei haluta sanoa nimeäni
-kenellekään."
-
-"Totisesti", vieras ritari sanoi, "koska vain minulta nimeäni
-tiedusteltaisiin, en koskaan olisi haluton sitä sanomaan."
-
-"Hyvin puhuttu", Tristram virkkoi; "silloin minä pyydän teitä
-sanomaan minulle nimenne."
-
-"Jalo ritari", vieras virkkoi, "minun nimeni on Järven Lancelot."
-
-"Voi", Tristram sanoi, "mitä olen minä tehnyt? Sillä te olette se
-mies maan päällä, jota minä kaikkein enimmän rakastan."
-
-"Jalo ritari", Lancelot herra sanoi, "sanokaa minulle nimenne."
-
-"Totisesti, minun nimeni on Tristram!"
-
-"Oh", Lancelot herra sanoi, "mikä seikkailu on minulle sattunut!" Ja
-samalla hän polvistui ja tarjosi miekkansa Tristram herralle. Mutta
-Tristram polvistui myöskin ja tarjosi miekkaansa Lancelot herralle,
-siten kumpikin teki toisellensa kunniaa.
-
-Sitten he menivät heti hautakivelle ja istuivat sille ja ottivat
-pois kypärinsä ja suutelivat toisiansa. Ja senjälkeen he ratsastivat
-Camelotiin.
-
-Sitä lähestyessään he tapasivat Gawaine herran ja Gaheris herran,
-jotka olivat luvanneet Arthur kuninkaalle, etteivät ikinä palaisi,
-ennenkuin toisivat Tristram herran mukanansa.
-
-"Palatkaa takaisin", Lancelot sanoi, "sillä teidän etsintänne on
-suoritettu, minulla on mukanani Tristram herra. Katsokaa, tässä hän
-on!"
-
-Silloin Gawaine herra riemastui. "Te olette tervetullut", hän sanoi
-Tristramille, "sillä te olette päästänyt minut suuresta vaivasta.
-Minkä vuoksi te tulitte tähän hoviin?"
-
-"Jalo herra", Tristram sanoi, "minä tulin tähän maahan Palamides
-herran tähden, sillä hän ja minä olimme päättäneet taistella tänä
-päivänä keskenämme sen hautakiven luona, joka on Camelot virran
-rannalla olevalla niityllä. Ja sillä tapaa sattumalta minun herrani
-Lancelot herra ja minä kohtasimme toisemme."
-
-Sillä hetkellä tuli Arthur kuningas, ja kun hän sai tietää että
-Tristram herra oli löytynyt, niin hän juoksi hänen luoksensa ja otti
-häntä kädestä ja sanoi: "Tristram herra, te olette tervetulleempi,
-kuin kukaan ritari, joka koskaan on tullut tähän hoviin", ja niin hän
-vei hänet Pyöreän pöydän luo.
-
-Sitten tuli Guinevere kuningatar ja monta ladyä hänen kanssansa, ja
-kaikki ladyt sanoivat yhteen ääneen: "Tervetultuanne, Tristram herra!"
-
-"Tervetultuanne!" sanoivat neidot. "Tervetultuanne!" sanoivat ritarit.
-
-"Tervetultuasi", sanoi Arthur, "sinä, joka olet maailman parhaimpia
-ja jaloimpia ritareita ja mies, jolla on suurin maine maan päällä!
-Sillä kaikenlaatuisessa metsästyksessä sinä olet taitavin; ja sinä
-olet kaikkien metsästykseen ja haukanjahtiin kuuluvien sanojen
-keksijä; ja kaikkien soittimien soittamisessa sinä olet ensimäinen.
-Sentakia, jalo ritari", Arthur sanoi, "sinä olet tervetullut tähän
-hoviin! Vielä pyydän sinua, suostu erääseen pyyntööni."
-
-"Teen niinkuin käskette", Tristram sanoi.
-
-"Hyvä", Arthur sanoi, "minä pyydän sinua jäämään hoviini."
-
-"Herra", Tristram sanoi, "minä en ole halukas niin tekemään, sillä
-minulla on tekemistä monessa maassa."
-
-"Älä puhu niin", Arthur sanoi, "sinä olet luvannut, sinä et voi
-kieltäytyä."
-
-"Herra, tahdon tehdä niinkuin käskette", Tristram sanoi.
-
-Arthur meni Pyöreän pöydän luo ja katseli kaikkia istuimia, joista
-puuttui ritareita. Silloin kuningas näki Marhaus herran istuimessa
-kirjaimia, jotka sanoivat:
-
-_"Tämä on jalon ritarin, Tristram herran istuin."_
-
-Niin Arthur kuningas teki suurella komeudella ja loistolla Tristram
-herran Pyöreän pöydän ritariksi.
-
-
-
-
-
-
-PYHÄN GRAALIN ETSINTÄ
-
-
-
-
-Vaarallinen istuin.
-
-
-Nyt jätämme Lyonessen Tristram herran ja alamme puhua Järven herrasta
-Lancelotista ja Galahad herrasta, Lancelot herran pojasta.
-
-Ennen sitä aikaa, jolloin Galahad syntyi, tuli muuan erakko Arthur
-kuninkaan luo helluntaipäivänä, kun ritarit istuivat Pyöreän pöydän
-ympärillä. Mutta Pyöreän pöydän ääressä oli yksi istuin, joka aina
-oli tyhjänä, ja sitä kutsuttiin "Vaaralliseksi istuimeksi". Kun
-erakko näki tämän istuimen, niin hän kysyi kuninkaalta ja kaikilta
-ritareilta, minkävuoksi se oli tyhjänä.
-
-"Kenkään ei saa sillä istuimella istua turmioon joutumatta, paitsi
-yksi ainoa", oli vastaus.
-
-"Tiedättekö, ken se on?" erakko kysyi.
-
-"Emme", sanoi Arthur ja kaikki ritarit, "me emme tiedä, kuka siinä on
-istuva."
-
-"Sitten minä tiedän", erakko sanoi. "Se joka siinä on istuva, ei
-ole vielä syntynyt; ja tänä vuonna se syntyy, joka Vaarallisella
-istuimella istuva on. Ja hän on näkevä Pyhän Graalin."
-
-Tämän sanottuaan erakko lähti Arthur kuninkaan hovista.
-
-Tämän juhlan jälkeen Lancelot ratsasti seikkailuillaan, kunnes hän
-yhtenä päivänä tuli kulkeneeksi yli Corbinin sillan, ja siellä hän
-näki kauneimman linnan, mitä hän ikinä oli nähnyt, ja sen juurella
-oli kaunis kaupunki täynnä kansaa; ja kaikki kansa, miehet ja naiset,
-huusivat heti:
-
-"Tervetultuasi, Järven herra Lancelot, kaiken ritarisäädyn kukka,
-sillä sinä meidät päästät pälkähästämme."
-
-Lancelot herra kysyi miksi he sillä tapaa häntä tervehtivät, ja
-kansa vastasi, että muuan ihana lady oli julmasti suljettu kuumaan
-huoneeseen linnantorniin, eikä kukaan muu kuin Lancelot herra voinut
-häntä vapauttaa. Lancelot herra meni silloin linnaan, ja kun hän
-tuli sen kammion edustalle, jossa lady oli, niin rautaovet aukenivat
-itsestään. Hän astui huoneeseen, joka oli kuuma kuin uuni ja siellä
-hän näki ihanan ladyn ja tarttui hänen käteensä. Noitakeinoillaan
-kuningatar Morgan le Fay ja Pohjois-Walesin kuningatar olivat
-pistäneet lady raukan tuohon kuumaan huoneeseen, syystä että häntä
-oli kutsuttu sen maan ihanimmaksi naiseksi. Siellä hän oli ollut
-viisi vuotta, eikä voinut päästä vaivastansa ennenkuin maailman paras
-ritari ottaisi häntä kädestä.
-
-Kun lady näki olevansa pelastettu, niin hän pyysi Lancelot
-herraa tulemaan kanssansa kirkkoon kiittämään Jumalaa hänen
-pelastuksestansa. Kun tämä oli tehty ja kun kaikki kansa, oppineet ja
-oppimattomat, olivat kantaneet kiitoksensa, sanoivat he Lancelotille:
-"Herra ritari, koska te olette vapauttanut tämän ladyn, niin
-vapauttakaa meidätkin käärmeestä, joka asuu täällä eräässä haudassa."
-
-Lancelot herra otti kilpensä ja sanoi: "Viekää minut sinne, ja mitä
-minä voin tehdä Jumalan kunniaksi ja teidän hyväksenne, sen minä
-teen."
-
-Kansa vei hänet haudalle, ja siinä hän näki kultakirjaimilla
-kirjoitettuina nämät sanat:
-
-"Tänne on tuleva pantteri kuninkaallista sukua ja hän on tappava
-tämän käärmeen, ja pantterille on syntyvä poika, leijona, tässä
-vieraassa maassa; ja se leijona on voittava kaikki muut ritarit."
-
-Lancelot herra nosti ylös hautakiven ja ulos syöksähti sieltä kauhea
-lohikäärme, sylkien tulta suustansa. Lohikäärme lensi Lancelot herran
-päälle, mutta ritari kävi sen kimppuun miekallansa ja viimein pitkän
-taistelun perästä hän sai sen suurella vaivalla tapetuksi.
-
-Silloin saapui Pelles kuningas, tuo hyvä ja jalo ritari, ja tervehti
-Lancelot herraa ja tämä häntä takaisin.
-
-"Jalo ritari", kuningas sanoi, "mikä on teidän nimenne?"
-
-"Herra, minun nimeni on Järven herra Lancelot."
-
-"Ja minun nimeni", kuningas sanoi, "on Pelles, tämän maan kuningas;
-ja minä olen Josef Arimatialaisen huonetta."
-
-Silloin kumpikin osoitti suurta kunnioitusta toisellensa ja niin he
-menivät linnaan aterioimaan. Ja heti lensi ikkunasta sisään kyyhkynen
-ja sillä näytti olevan nokassansa pieni kultainen suitsutusastia; ja
-siitä levisi sellainen tuoksu huoneeseen, kuin jos siellä olisi ollut
-kaikki maailman mausteet ja hyvät hajut, ja sitten ilmestyi pöydälle
-ruokaa ja juomaa kaikellaista, mitä vain ajatella saattoi.
-
-Sitten astui sisään neito, erinomaisen nuori ja ihana, ja hän kantoi
-kultaista maljaa käsiensä välissä. Kuningas polvistui hartaasti ja
-saneli rukouksensa, ja niin tekivät kaikki, jotka siellä olivat.
-
-"Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?" Lancelot herra sanoi.
-
-"Tämä on kaikkein kallisarvoisin kapine, mitä kenelläkään
-kuolevaisella olla saattaa", sanoi Pelles kuningas. "Ja kun tämän
-kapineen maine leviää maailmaan, niin Pyöreä pöytä joutuu häpeään.
-Tietäkää, että te olette nähnyt Pyhän Graalin."
-
-Pelles kuninkaalla oli tytär, niin ihana lady ja nuori ja viisas kuin
-kukaan siihen aikaan elävistä; hänen nimensä oli Elaine. Kun Lancelot
-herra tappoi lohikäärmeen, niin Pelles kuningas ymmärsi, että ne
-sanat toteutuisivat, jotka kultakirjaimilla olivat hautakiveen
-kirjoitetut. Sillä "kuninkaallista sukua oleva pantteri", joka tuli
-vieraaseen maahan, tarkoitti Lancelot herraa itseä; ja "leijona",
-joka oli voittava kaikki muut ritarit, oli Galahad herra, joka ei
-ollut kukaan muu, kuin Järven herran Lancelotin ja Pelles kuninkaan
-tyttären, Elaine ladyn, poika.
-
-
-
-
-Kuinka Galahad tehtiin ritariksi.
-
-
-Viisitoista vuotta oli kulunut siitä helluntaipäivästä, jolloin
-Arthur kuningas ja hänen ritarinsa pitivät pitoja Camelotissa ja
-erakko oli ennustanut, kuka Vaarallisella istuimella oli istuva. Ja
-kaikki nämä vuodet oli Vaarallinen istuin seisonut tyhjänä.
-
-Oli taas helluntaiaatto, jolloin koko Pyöreän pöydän ritarikunta oli
-saapunut Camelotiin uudistamaan juhlalliset lupauksensa ja ottamaan
-osaa pyhään palvelukseen. Pöydät oli jo asetettu valmiiksi juhlaa
-varten, kun suoraapäätä ratsasti saliin muuan vallasnainen, joka oli
-ajanut täyttä karkua, sillä hänen hevosensa oli märkänä hiestä.
-
-Hän astui satulasta ja tuli Arthur kuninkaan eteen ja tervehti häntä;
-ja kuningas sanoi: "Neito, Jumala sinua siunatkoon!"
-
-"Herra", neito sanoi, "minä pyydän teitä sanomaan minulle, missä
-Lancelot herra on."
-
-"Tuolla hänet näette", sanoi kuningas.
-
-Sitten neito meni Lancelotin luokse ja sanoi: "Lancelot herra, minä
-tervehdin teitä Pelles kuninkaan puolesta ja pyydän teitä tulemaan
-kanssani tähän läheiseen metsään."
-
-Lancelot herra kysyi häneltä, kenen hovissa hän asui.
-
-"Minä asun Pelles kuninkaan hovissa", neito vastasi.
-
-"Mitä te minusta tahdotte?" kysyi Lancelot herra.
-
-"Saatte tietää, kun tulette metsään."
-
-"Hyvä", Lancelot sanoi, "minä tulen mielelläni teidän mukananne."
-
-Niin Lancelot herra käski asemiehensä satuloida ratsun ja tuoda
-aseet, ja mies teki niinkuin käskettiin.
-
-Sitten tuli Guinevere kuningatar Lancelotin luo ja sanoi: "Tahdotteko
-te jättää meidät tänä suurena juhlapäivänä?"
-
-"Rouva", vallasnainen sanoi, "huomenna päivällisen aikaan hän on taas
-teidän luonanne."
-
-"Jos en tietäisi että hän huomenna taas on täällä meidän kerallamme",
-sanoi kuningatar, "niin en mielisuosiolla laskisikaan häntä
-lähtemään."
-
-Sitten Lancelot herra lähti tuon vallasnaisen keralla. He
-ratsastivat, kunnes saapuivat metsään ja suureen laaksoon, jossa he
-näkivät nunnaluostarin. Asemies oli valmiina avaamassa portteja,
-ja he ratsastivat pihaan ja astuivat alas ratsujensa selästä, ja
-kaunis joukkue tuli Lancelot herran ympärille ja toivotti hänet
-tervetulleeksi.
-
-He veivät hänet abbedissan kammioon ja riisuivat häneltä aseet
-ja varukset, ja siellä Lancelot herra tapasi kaksi orpanaansa
-Bors herran ja Lionel herran, jotka olivat suuresti iloissaan ja
-kummastuksissaan, kun hänet näkivät.
-
-"Herra", virkkoi Bors herra, "mikä seikkailu sinut tänne toi, sillä
-me luulimme tapaavamme sinut huomenna Camelotissa?"
-
-"Totisesti", Lancelot herra sanoi, "eräs vallasnainen toi minut
-tänne, mutta mistä syystä en tiedä."
-
-Kun he siten seisoivat puhellen keskenänsä, tuli kaksitoista nunnaa,
-jotka toivat mukanaan noin viisitoista vuotiaan pojan, niin kauniin
-ja solakan, että tuskin mistään maailmasta saattoi löytää hänen
-vertaistansa. Ja kaikki naiset itkivät.
-
-"Herra", he sanoivat, "me tuomme tässä teille tämän lapsen,
-Galahadin, jota me olemme kasvattaneet ja vaalineet, ja me pyydämme
-teitä lyömään hänet ritariksi; sillä ansiokkaamman miehen kädestä hän
-ei voi ritariarvoa saada."
-
-Lancelot herra katseli tuota nuorta asemiestä ja näki että hän oli
-hyvän ja hurskaan näköinen kuin kyyhkynen ja kaikin puolin hyvin
-muodostunut, niin ettei hän mielestään ollut koskaan nähnyt sen
-ikäistä miestä niin kaunista kasvoilta ja vartalolta.
-
-Silloin Lancelot herra sanoi: "Onko tämä hänen oma toivomuksensa?"
-
-Ja poika ja kaikki nunnat sanoivat: "On!"
-
-"Sitten hän on saapa ritariuden korkean arvon huomenna suuren juhlan
-kunniaksi", Lancelot sanoi.
-
-Sinä iltana kestittiin Lancelot herraa ylenpalttisen hyvin ja aamun
-koittaessa hän Galahadin pyynnöstä löi tämän ritariksi.
-
-"Jumala tehköön teistä hyvän miehen", Lancelot herra sanoi, "sillä
-kauneutta ei teiltä suinkaan puutu. No, jalo herra, tahdotteko tulla
-minun kanssani Arthur kuninkaan hoviin?"
-
-"En", sanoi poika, "en tällä hetkellä voi tulla teidän kanssanne."
-
-Niin Lancelot herra lähti luostarista ja otti molemmat orpanansa
-mukaansa ja he tulivat Camelotiin kello yhdeksän aikaan
-helluntaipäivän aamuna. Sillä hetkellä kuningas ja kuningatar olivat
-menneet tuomiokirkkoon jumalanpalvelusta kuulemaan. Kun kuningas ja
-kaikki ritarit tulivat takaisin, niin paroonit näkivät että kaikkiin
-Pyöreän pöydän istuimiin oli kirjoitettu kultakirjaimia -- tuossa
-tuli yhden istua, ja tuossa toisen.
-
-Siten he kulkivat pitkin tuoliriviä, kunnes tulivat Vaaralliselle
-istuimelle, missä he näkivät kultakirjaimia, äskettäin kirjoitettuja,
-jotka sanoivat:
-
-_"Kun neljäsataa ja neljäkuudetta vuotta on kulunut meidän Herramme
-Jesuksen Kristuksen kärsimyksestä, on tämä istuin täyttyvä."_
-
-Silloin sanoivat kaikki: "Tämäpä on ihmeellistä."
-
-"Totisesti perin ihmeellistä", sanoi Lancelot herra; ja sitten hän
-laski kirjoituksen mainitseman ajanjakson meidän Herramme kuolemasta
-siihen päivään saakka. "Minusta näyttää", hän sanoi, "että juuri tänä
-päivänä tämän istuimen pitäisi täyttyä, sillä tänä helluntaijuhlana
-tulee neljäsataa ja neljäkuudetta vuotta kuluneeksi. Ja jos se on
-kaikkien mieleen, niin minä neuvoisin ettei näytettäisi yhtäkään
-näistä kirjaimista, kunnes se tulee, joka on tällä istuimella
-istuva." Sitten he määräsivät tuotavaksi silkkivaatteen noiden
-Vaarallisen istuimen kirjainten peitteeksi, ja senjälkeen Arthur
-kuningas käski heidän kiirehtiä päivälliselle.
-
-Silloin sanoi Kay herra, hovimestari, kuninkaalle: "Herra, jos te
-menette nyt aterialle, niin te rikotte hovinne vanhaa tapaa vastaan.
-Sillä teillä ei ole ollut tapana istua pöytään tänä päivänä,
-ennenkuin olette nähnyt jonkun seikkailun."
-
-"Se on totta", kuningas sanoi, "mutta minä iloitsin niin suuresti
-Lancelot herrasta ja hänen orpanoistaan, jotka ovat terveinä ja
-reippaina saapuneet hoviin, että minä en ollenkaan muistanut vanhaa
-tapaani."
-
-Kun he siinä seisoivat puhelemassa, niin sisään astui muuan asemies.
-
-"Herra", hän sanoi kuninkaalle, "minä tuon teille kummia sanomia."
-
-"No, mitä sitten?" kuningas sanoi.
-
-"Herra, täällä lähellä Camelot joessa näin minä ison kiven kelluvan
-veden päällä ja siihen oli miekka pistettynä."
-
-"Tahdonpa nähdä sen kumman", kuningas sanoi.
-
-Niin kaikki ritarit menivät hänen kerallansa, ja kun he tulivat
-joelle, niin ne näkivät siinä kiven kelluvan, ikäänkuin se olisi
-ollut punaista marmoria, ja siihen oli pistettynä kaunis ja komea
-miekka, jonka kahvassa oli jalokiviä ja tasaisilla kultakirjaimilla
-kirjoitettuja sanoja.
-
-Sitten paroonit lukivat sen kirjoituksen, joka sanoi tähän tapaan:
-
-_"Kenkään ei ole minua tästä ottava, paitsi se, jonka sivulla minun
-on määrä riippua, ja hänestä on tuleva maailman paras ritari."_
-
-Kun Arthur kuningas näki tämän kirjoituksen, niin hän sanoi Lancelot
-herralle:
-
-"Jalo ritari, tämä miekka tulee teidän saada, sillä minä olen varma
-siitä, että te olette maailman paras ritari."
-
-Mutta Lancelot herra vastasi juhlallisesti:
-
-"Totisesti, herra, se ei ole minun miekkani; enkä minä rohkene siihen
-kädelläni ruveta, sillä se ei ole minun sivullani riippumaan aiottu.
-Ja se, joka koettaa ottaa tuota miekkaa, eikä onnistu, se saa siitä
-haavan, josta hän ei pitkien aikojenkaan perästä parane. Ja minä
-tahdon että te panette merkille, että juuri tänään Pyhän Graalin
-seikkailu on alkava."
-
-
-
-
-Ihmeitä, yhä suurempia ihmeitä.
-
-
-Silloin Arthur kuningas kehoitti veljenpoikaansa Gawaine herraa
-koettamaan vetää miekkaa kivestä. Mutta Gawaine herra sanoi, ettei
-hän siihen kykene. Mutta kuningas käski häntä yrittämään.
-
-"Herra", Gawaine sanoi, "koska te käskette minua, niin tahdon
-totella." Ja hän tarttui samassa miekan kahvaan, mutta hän ei voinut
-sitä liikahuttaa.
-
-"Kiitän teitä", kuningas sanoi.
-
-"Gawaine herra", Lancelot sanoi, "tietäkää nyt, että tämä miekka on
-teitä satuttava niin vaikeasti, että te toivotte, ett'ette ikinä
-olisi siihen kättänne pannut, vaikka olisitte saanut parhaimman
-linnan tässä valtakunnassa."
-
-"Enhän voinut vastustaa enoni tahtoa ja käskyä", Gawaine herra
-virkkoi.
-
-Kun Arthur kuningas kuuli sen, niin hän katui kovasti sitä mitä hän
-oli tehnyt, mutta pyysi kuitenkin Percival herraakin sitä koettamaan.
-
-"Vallan halusta, tehdäkseni seuraa Gawaine herralle", vastasi
-Percival herra, ja samalla hän laski kätensä miekkaan ja veti
-sitä voimakkaasti, mutta hän ei saanut sitä liikkumaan. Ja sitten
-siellä oli vielä muitakin, jotka uskalsivat olla niin rohkeita että
-tarttuivat siihen käsillänsä.
-
-"Nyt te saatte mennä päivällisellenne", Kay herra sanoi kuninkaalle,
-"sillä te olette nyt nähnyt ihmeellisen seikkailun."
-
-Niin kuningas ja kaikki palasivat palatsiin, ja jokainen ritari
-tunsi oman paikkansa ja istui siihen, ja nuoret miehet, jotka olivat
-ritareita, palvelivat heitä.
-
-Kun kaikki olivat saaneet ruokaa ja istuimet olivat täytetyt, paitsi
-Vaarallinen istuin, niin äkkiä sattui kummallinen tapaus -- kaikki
-ovet ja ikkunat sulkeutuivat. Mutta sali ei kuitenkaan paljoa
-pimennyt, ja he hämmästyivät kovasti joka ainoa.
-
-Arthur kuningas alkoi ensiksi puhua.
-
-"Jalot toverit ja lordit", hän sanoi, "me olemme tänä päivänä nähneet
-ihmeitä, mutta minä luulen että ennen iltaa saamme nähdä vielä
-suurempia ihmeitä."
-
-Sillävälin tuli sisään muuan vanhus, sangen iäkäs, kokonaan
-valkoiseen puettuna, eikä kukaan ritari tietänyt mistä hän tuli. Hän
-toi mukanaan nuoren ritarin, joka myöskin kulki jalkaisin, punaisissa
-varuksissa, ilman miekkaa tai kilpeä, vain huotra riippumassa hänen
-sivullaan.
-
-"Rauha olkoon teille, lordit!" vanhus sanoi. Sitten Arthurille:
-"Herra, minä tuon tässä nuoren ritarin, joka on kuninkaallista
-syntyperää ja Josef Arimatialaisen sukua, ja tämän kautta tämän hovin
-ja vieraiden valtakuntien ihmeet lopullisesti täytetään."
-
-Kuningas ihastui suuresti hänen sanoistansa ja sanoi vanhukselle:
-"Herra, te olette sangen tervetullut, ja samoin se nuori ritari, joka
-on teidän kanssanne."
-
-Vanhus antoi silloin nuoren ritarin riisua varuksensa ja niiden alla
-hänellä oli punaiset silkkivaatteet ja vanhus pani hänen hartioilleen
-kärpännahalla vuoratun viitan. Sitten hän sanoi nuorelle ritarille:
-"Herra, seuraa minua", ja vei hänet suoraan Vaaralliselle istuimelle,
-jonka vieressä istui Lancelot herra. Vanhus nosti pois silkkivaatteen
-ja sen alla hän näki kirjaimia, jotka sanoivat näin:
-
-"Tämä on korkean ruhtinaan, Galahadin istuin."
-
-"Herra, tietäkää että tämä paikka on teidän", vanhus sanoi ja asetti
-hänet vakavasti istumaan istuimelle.
-
-Sitten nuori ritari sanoi vanhukselle: "Herra, te saatte nyt palata,
-sillä te olette hyvin tehnyt sen mitä teidän oli käsketty tehdä. Ja
-sulkekaa minut isoisäni Pelles kuninkaan suosioon ja sanokaa hänelle
-minun puolestani, että minä tulen häntä katsomaan niin pian kuin vain
-saatan."
-
-Niin tuo kunnon mies lähti, ja häntä oli odottamassa kaksikymmentä
-jaloa asemiestä ja he ottivat ratsunsa ja menivät menojaan.
-
-Kaikki Pyöreän pöydän ritarit ihmettelivät suuresti Galahadia, kun
-hän oli uskaltanut istua Vaaralliselle istuimelle ja oli niin hento
-iältänsä. He eivät tietäneet mistä hän oli tullut, muuta kuin että
-Jumala oli hänet lähettänyt, ja he sanoivat:
-
-"Tämän ritarin kautta Pyhän Graalin seikkailu suoritetaan, sillä ei
-ikinä kukaan muu, paitsi hän, ole istunut tuolla paikalla ilman että
-hänen on käynyt huonosti."
-
-Mutta Lancelot herra katseli poikaansa ja iloitsi hänestä suuresti.
-
-"Niin totta kuin elän, tuo nuori ritari on pääsevä suureen kunniaan",
-Bors herra sanoi kumppaneilleen.
-
-Kaikkialla palatsissa nousi suuri hälinä, niin että uutiset saapuivat
-Guinevere kuningattarenkin kuuluviin. Hän ihmetteli kuka ritari
-saattoi uskaltaa istua Vaarallisella istuimella. Silloin hänelle
-sanottiin, että tuo ritari oli hyvin Lancelot herran näköinen.
-
-"Voin sangen hyvin mielessäni kuvitella", kuningatar sanoi, "että
-hän on Lancelot herran ja Pelles kuninkaan tyttären poika ja hänen
-nimensä on Galahad. Tahtoisinpa halusta nähdä häntä, sillä hän on
-varmaankin jalo mies, sillä sellainen on hänen isänsä."
-
-Kun ateria oli syöty ja Arthur kuningas ja kaikki muut ritarit
-nousseet pöydästä, niin kuningas meni Vaarallisen istuimen luo ja
-nosti peitteen ja näki siinä Galahadin nimen. Hän näytti sitä Galahad
-herralle ja sanoi:
-
-"Jalo orpana, nyt on joukossamme Galahad herra, joka on tuottava
-kunniaa meille kaikille; ja totisesti hän on saavuttava Pyhän
-Graalin, niinkuin Lancelot herra on meille sanonut."
-
-Sitten Arthur kuningas meni Galahadin luo ja sanoi: "Herra te olette
-tervetullut, sillä te olette saava monta uljasta ritaria lähtemään
-Pyhän Graalin etsintään, ja te olette tekevä sen mitä ei yksikään
-ritari ole voinut." Sitten kuningas otti häntä kädestä ja astui alas
-palatsin portaita näyttääkseen Galahadille joessa uiskentelevan kiven.
-
-Kun Guinevere kuningatar sen kuuli, niin hän tuli perässä useiden
-ladyjen kanssa ja näytti heille kiven, joka kellui vedessä.
-
-"Tässä näette niin suuren kumman, etten koskaan ole nähnyt vertaa",
-Arthur kuningas sanoi Galahadille, "oikein hyvät ritarit ovat
-koettaneet vetää miekkaa kivestä, vaan se ei ole heille onnistunut."
-
-"Herra", Galahad sanoi, "se ei ole mikään ihme, sillä tämä miekka ei
-ole heidän, vaan minun, ja kun varmasti tiesin tämän miekan minua
-odottavan, en tuonut mitään mukanani; sillä tässä minun sivullani
-riippuu huotra." Hän laski kätensä miekalle ja vähällä vaivaa hän sen
-veti kivestä ja pisti huotraan. "Nyt se on tekevä parempia tekoja,
-kuin ennen."
-
-"Jumala lähettää teille kilvenkin", kuningas sanoi.
-
-"Nyt minulla on se miekka, jota kerran kantoi uljas ritari, Balin
-Raju", Galahad sanoi, "ja hän oli ylen taitava mies. Tällä miekalla
-hän surmasi veljensä Balanin, jota hän ei tuntenut, ja se oli kovin
-surkeata, sillä Balan oli hyvä ritari; ja kumpikin he surmasivat
-toisensa, tietämättä että olivat veljiä, sen tuskia tuottavan haavan
-vuoksi, jonka Balan iski minun isoisääni Pelles kuninkaaseen, joka
-ei ole vieläkään parantunut eikä paranekaan, ennenkuin minä hänet
-parannan."
-
-Sillä hetkellä kuningas ja kaikki ritarit näkivät naisen, joka
-valkoisen hevosen selässä ratsastaen tuli pitkin joen vartta heitä
-kohden. Nainen tervehti kuningasta ja kuningatarta ja kysyi, oliko
-Lancelot herra heidän joukossaan. Hän vastasi itse: "Täällä olen,
-jalo neito."
-
-Silloin nainen sanoi itkien:
-
-"Kuinka teidän korkea asemanne onkaan muuttunut tämän päivän aamun
-jälkeen!"
-
-"Neiti, miksi te niin sanotte?" Lancelot virkkoi.
-
-"Minä sanon totuuden", neito sanoi, "sillä tänä aamuna te olitte
-vielä maailman paras ritari; mutta joka nyt niin sanoisi, se
-valhettelisi, sillä nyt on ilmestynyt toinen parempi kuin te. Ja
-sen on kyllä todeksi näyttänyt se ihmeellinen miekka, johon ette
-uskaltanut käydä käsiksi; ja tästä teidän nimenne alkaa himmetä.
-Senvuoksi minä pyydän teitä muistamaan, että te ette täst'edes enää
-saa luulla olevanne maailman paras ritari."
-
-"Vai niin", sanoi Lancelot herra, "mutta minä olen aina tietänyt,
-etten koskaan ole ollut parhain."
-
-"Kyllä olette ollut", neito sanoi, "ja olette vieläkin paras kaikista
-syntisistä ihmisistä. Ja, herra kuningas, Nacien erakko lähettää
-sinulle sanan, että sinulle on tapahtuva suurin kunnia kuin koskaan
-on tullut kenenkään Britannian kuninkaan osaksi. Ja minä sanon
-sinulle miksi. Tänä päivänä Pyhä Graal on ilmestyvä sinun huoneeseesi
-ja ravitseva sinua ja kaikkea Pyöreän pöydän ritarikuntaa."
-
-Niin neito lähti ja palasi samaa tietä kuin oli tullutkin.
-
-
-
-
-Viimeiset turnajaiset.
-
-
-"No nyt", Arthur kuningas sanoi, "te Pyöreän pöydän ritarit
-varmaankin kaikki lähdette Pyhän Graalin etsintään, enkä minä saa
-enää koskaan nähdä teitä kaikkia yhdessä. Senvuoksi minä tahdon
-nähdä teidän kaikkien vielä kerran yhdessä turnailevan ja tjostaavan
-Camelotin rantaniityllä, niin että teidän kuolemanne jälkeen vielä
-mainitaan, kuinka Pyöreän pöydän ritarit olivat kaikki koossa sinä
-päivänä."
-
-Tähän kuninkaan pyyntöön he kaikki suostuivatkin ja pukivat ylleen
-tjostaamiseen kuuluvat varuksensa. Mutta kuningas teki tämän siinä
-tarkoituksessa että saisi nähdä Galahadin näyttävän taitoaan, sillä
-kuningas arveli, ettei hän hevillä palaisi hoviin sieltä lähdettyään.
-
-Niin he kaikki kokoontuivat rantaniitylle, ja kuningatar oli kaikkine
-naisineen eräässä tornissa katselemassa turnajaisia. Silloin Galahad
-kuninkaan hartaasta pyynnöstä puki uljaan rautapaidan ylleen ja pani
-kypärin päähänsä, mutta kilvestä hän ei huolinut ainoastakaan, vaikka
-kuningas kuinka hartaasti pyysi.
-
-Gawaine herra ja muut ritarit pyysivät häntä ottamaan peitsen
-käteensä ja sen hän tekikin. Sitten hän asettui keskelle niittyä ja
-alkoi katkoa keihäitä niin ihmeellisesti, että kaikki kummastelivat.
-Sillä hän voitti kaikki muut ritarit ja vähässä ajassa hän oli
-kaatanut maahan monta uljasta Pyöreän pöydän ritaria. Mutta Lancelot
-herraa ja Percival herraa hän ei voittanut.
-
-Guinevere kuningattaren pyynnöstä Arthur kuningas käski hänen hypätä
-alas ratsultaan ja irroittaa kypärinsä, että kuningatar näkisi hänen
-kasvonsa. Ja kun kuningatar näki hänet, niin hän sanoi: "Totisesti
-uskallan vakuuttaa, että Lancelot herra on hänen isänsä, sillä ei
-milloinkaan ole kaksi miestä ollut enemmän toistensa näköisiä; senpä
-vuoksi ei ole ihme, jos hänestä tulee miehuullinen ja mahtava ritari."
-
-Muuan lady, joka seisoi kuningattaren vieressä, sanoi:
-
-"Rouva, tuleeko hänestä oikeuden mukaan niin hyvä ritari?"
-
-"Tulee, totisesti", kuningatar sanoi, "sillä sekä isänsä että
-äitinsä puolelta hän polveutuu maailman parhaimmista ritareista ja
-korkeimmasta suvusta. Minä uskallan vakuuttaa, että Lancelot herra ja
-Galahad herra ovat maailman jaloimmat miehet."
-
-Sitten kuningas ja kaikki arvon herrat palasivat kotiin Camelotiin,
-ja oltuaan iltamessussa suuressa tuomiokirkossa, he menivät
-illalliselle; ja kukin ritari istui omalla paikallaan, niinkuin he
-olivat ennenkin tehneet.
-
-Äkkiä he kuulivat ukkosen jyrinää ja rätinää, ikäänkuin se paikka,
-jossa he olivat, olisi haljennut. Ja tuon jyryn ja rätinän keskeltä
-valahti huoneeseen auringonsäde, seitsemän kertaa kirkkaampi, kuin
-he koskaan olivat päivällä nähneet, ja kaikkien heidän kasvonsa
-paistoivat taivaallisesta valosta. Silloin alkoivat ritarit katsella
-toinen toistaan ja joka-ainoa näytti kauniimmalta, kuin koskaan ennen
-oli näyttänyt. Ei yksikään ritari saanut pitkään aikaan puhutuksi
-ainoatakaan sanaa ja niin he katselivat vain toisiaan, ikäänkuin
-olisivat olleet mykkiä.
-
-Silloin tuli saliin Pyhä Graal, valkoisella sametilla peitettynä,
-mutta ei kenkään voinut sitä nähdä eikä kuka sitä kantoi. Ja koko
-sali täyttyi hyvillä tuoksuilla ja jokainen ritari sai sellaista
-ruokaa ja juomaa, mistä hän enimmän piti; ja kun Pyhä Graal oli
-kannettu läpi salin, niin tuo pyhä astia poistui taas äkkiä, niin
-ettei kenkään tietänyt, minne se joutui.
-
-Sen mentyä kaikki taas uskalsivat hengähtää ja ruveta puhumaan, ja
-Arthur kuningas kiitti Jumalaa siitä suuresta armonosoituksesta,
-jonka hän oli heille lähettänyt.
-
-"Niin", Gawaine herra sanoi, "meitä on tänä päivänä ravittu
-kaikenlaisella ruualla ja juomalla, mitä olemme ajatella saattaneet,
-mutta yksi asia meiltä on puuttunut -- me emme ole saaneet nähdä
-Pyhää Graalia, se oli sellaisella huolella peitettynä. Senvuoksi
-tahdon minä tehdä tässä pyhän lupauksen, että huomenna olen
-viipymättä lähtevä Pyhän Graalin etsintään. Vuoden ja päivän olen
-kulkeva ja enemmänkin, jos tarvitaan, enkä koskaan ole palaava
-takaisin tähän hoviin, ennenkuin olen saanut nähdä pyhän astian
-selvemmin, kuin se täällä nähtiin."
-
-Kun Pyöreän pöydän ritarit kuulivat, mitä Gawaine herra sanoi, niin
-useimmat heistä nousivat seisomaan ja tekivät samallaisen pyhän
-lupauksen kuin Gawaine herra oli tehnyt.
-
-Arthur kuningas oli tästä suuresti mielipahoissaan, sillä hän tiesi
-varsin hyvin, ettei hän voinut heitä kieltää.
-
-"Oi voi", hän sanoi Gawaine herralle, "te melkein viette minulta
-hengen sillä lupauksella ja valalla, jonka olette tehnyt. Sillä sen
-kautta te riistätte minulta jaloimman veljeskunnan ja uskollisimmat
-ritarit, mitä koskaan on missään maailman valtakunnassa yhdessä
-nähty. Sillä kun minun ritarini lähtevät täältä, niin olen varma,
-etten enää koskaan tässä maailmassa heitä kaikkia yhdessä näe,
-sillä monet heistä menettävät henkensä Pyhän Graalin etsinnässä.
-Ja minä suren sitä, sillä minä olen rakastanut heitä niinkuin omaa
-henkeäni, ja senvuoksi tämän veljeskunnan hajoaminen minua suuresti
-murehduttaa."
-
-Ja niin sanoessaan hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä.
-
-"Oi Gawaine, Gawaine", hän sanoi, "suureen suruun te olette minut
-saattanut. Sillä minä pelkään kovin, ettei minun uskollinen
-ritarikuntani enää milloinkaan ole täällä kokoontuva."
-
-"Malttakaa mielenne", Lancelot sanoi, "sillä jos kuolemmekin Pyhän
-Graalin etsinnässä, niin se on oleva meille suureksi kunniaksi, paljo
-suuremmaksi kuin jos me kuolisimme jossain muussa toimessa; sillä
-varhain tai myöhään, kuolema meidät kuitenkin varmasti tapaa."
-
-"Ah, Lancelot", kuningas sanoi, "se suuri rakkaus, jota minä olen
-tuntenut teitä kohtaan kaikkina elämäni päivinä, saattaa minut
-täten valittamaan. Sillä ei milloinkaan ole kenelläkään kristityllä
-kuninkaalla ollut niin useita arvon miehiä pöytänsä ääressä, kuin
-minulla on tänä päivänä ollut Pyöreän pöydän ympärillä, ja se on
-minun suuri suruni."
-
-Kun kuningatar, ladyt ja vallasnaiset saivat tietää nämä uutiset,
-niin he tulivat niin raskaalle mielelle, ettei sitä voi kieli kertoa,
-sillä nuo ritarit olivat heitä rakastaneet ja pitäneet kunniassa.
-Mutta kaikista enimmän suri Guinevere kuningatar.
-
-"Minua ihmetyttää", hän sanoi, "että minun herrani kuningas sallii
-heidän lähteä luotansa."
-
-Niin koko hovi oli suruissaan noiden ritarien lähdön vuoksi. Mutta
-muutamat ladyt, jotka rakastivat ritareita, tahtoivat lähteä
-puolisojensa ja rakastajiensa keralla, ja olisivat tehneetkin niin,
-jollei muuan iäkäs, hengelliseen pukuun puettu ritari olisi tullut
-heidän luoksensa.
-
-"Jalot lordit, jotka olette vannoutuneet Pyhän Graalin etsintään",
-hän sanoi, "Nacien erakko lähettää teille täten sanan, että älköön
-kenkään viekö ladyä tai vallasnaista mukanaan, sillä se on vaikea ja
-korkea toimitus. Ja sitäpaitsi sanon teille suoraan, että se, joka ei
-ole puhdas synneistä, ei saa näitä salattuja asioita nähdä."
-
-Tämän jälkeen kuningatar meni Galahadin luo ja kysyi, mistä hän oli
-ja mistä maasta. Galahad sanoi sen hänelle.
-
-"Ja Lancelotin poikako?" kuningatar kysyi; mutta siihen Galahad ei
-vastannut mitään.
-
-"Totisesti", kuningatar sanoi, "isäänne teidän ei tarvitse hävetä,
-sillä hän on upein ritari ja polveutuu maailman parhaimmista
-suvuista, molemmin puolin kuninkaallisesta huoneesta. Senvuoksi pitää
-teistäkin tulla kunnon mies ja oiva ritari, -- ja olette todellakin
-suuresti hänen näköisensä."
-
-Galahad tuli hieman hämilleen ja sanoi:
-
-"Rouva, koska te sen varmaan tiedätte, niin miksi te kysytte? Se,
-joka on minun isäni, tulee ajallansa yleisesti tunnetuksi."
-
-Sitten he menivät kaikki levolle. Ja suuren ja korkean sukuperänsä
-vuoksi Galahad vietiin Arthur kuninkaan huoneeseen ja hän lepäsi
-kuninkaan omassa vuoteessa.
-
-Heti kun päivä koitti nousi kuningas, sillä hän ei ollut koko yöhön
-saanut surultansa levätyksi. Sitten hän meni Gawainen ja Lancelot
-herran luo, jotka olivat nousseet mennäkseen kirkkoon.
-
-"Oi, Gawaine, Gawaine", kuningas sanoi, "te olette pettänyt minut.
-Sillä koskaan ei ole minun hovini entiseen loistoonsa tuleva."
-Ja kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiansa. "Oi, ritari
-Lancelot", hän sanoi, "minä pyydän teitä neuvomaan minua, sillä
-minä soisin että tämä etsintä jäisi tekemättä, jos se vain olisi
-mahdollista."
-
-"Herra", Lancelot sanoi, "te näitte eilen niin monen arvon ritarin
-siihen vannoutuvan, että he eivät millään tavalla voi jättää sitä
-tekemättä."
-
-"Sen tiedän varsin hyvin", kuningas sanoi, "mutta minua surettaa
-heidän lähtönsä niin kovin, etten saa mistään lohdutusta."
-
-Sitten kuningas ja kuningatar menivät tuomiokirkkoon.
-
-Lancelot ja Gawaine antoivat miehilleen käskyn tuoda heidän aseensa
-ja kun he olivat täysissä aseissa, paitsi kilpeä ja kypäriä, niin he
-olivat valmiit menemään tuomiokirkkoon jumalanpalvelusta kuulemaan.
-
-Jumalanpalveluksen jälkeen kuningas halusi tietää, kuinka moni oli
-päättänyt lähteä Pyhän Graalin etsintään; ja kun laskettiin, niin
-heitä saatiin sata ja viisikymmentä, ja kaikki olivat Pyöreän pöydän
-ritareita.
-
-Sitten he panivat kypärit päähänsä ja lähtivät ja sulkeutuivat kaikki
-kuningattaren suosioon, ja suuri oli itku ja suru. Ja Guinevere
-kuningatar meni kammioonsa, niin ettei kukaan näkisi hänen suurta
-murhettansa.
-
-Lancelot herra kaipasi kuningatarta ja meni häntä hakemaan kammiosta,
-ja kun kuningatar näki hänet, niin hän parkaisi:
-
-"Oi, Lancelot herra, te hylkäätte meidät! Te viette minulta hengen,
-kun sillätapaa jätätte kuninkaanne!"
-
-"Armollinen rouva", Lancelot sanoi, "minä pyydän, ett'ette surisi,
-sillä minä palaan takaisin niin pian kuin kunniani sallii."
-
-"Voi", kuningatar sanoi, "että minä koskaan teitä näin! Mutta
-Hän, joka ristinpuulla kärsi kuoleman kaiken ihmiskunnan edestä,
-Hän johtakoon ja suojelkoon teitä, ja samoin kaikkia teidän
-kumppaneitanne!"
-
-Kohta sitten Lancelot herra lähti ja tapasi kumppaninsa odottamassa.
-He nousivat ratsuillensa ja ratsastivat läpi Camelotin katujen,
-ja kovasti itkivät sekä rikkaat että köyhät, ja kuningas kääntyi
-poispäin, eikä saanut itkultaan puhutuksi.
-
-Niin Pyöreän pöydän ritarit ratsastivat pois Pyhän Graalin etsintään.
-
-Sinä yönä he lepäsivät eräässä Vagon nimisessä linnassa, jonka herra
-oli hyvä vanhus ja kestitsi heitä parhaansa mukaan. Aamulla he
-päättivät kaikki erota toisistansa. Ja niin he lähtivät seuraavana
-päivänä ja kukin ritari lähti kulkemaan sitä tietä, mikä hänestä
-näytti parhaimmalta.
-
-
-
-
-Galahad herran valkoinen kilpi.
-
-
-Galahad oli yhä vielä ilman kilpeä ja hän ratsasti neljä päivää ilman
-seikkailuja.
-
-Neljäntenä päivänä iltamessun jälkeen hän tuli valkoisten veljesten
-luostariin, ja siellä hänet otettiin suurella kunnioituksella
-vastaan ja vietiin erääseen kammioon ja riisuttiin hänen varuksensa.
-Silloin hän huomasi pari Pyöreän pöydän ritaria, toinen oli
-Bagdemagus kuningas ja toinen oli Uwaine herra; ja he olivat sangen
-mielihyvissään hänet nähdessänsä.
-
-"Herrat", virkkoi Galahad, "mikä seikkailu toi teidät tänne?"
-
-"Olemme kuulleet", he vastasivat, "että tässä luostarissa on
-sellainen kilpi, että kuka vaan sitä kantaa kaulallaan, se joutuu
-kolmen päivän kuluessa surman suuhun tai tulee raajarikoksi koko
-elämänsä ajaksi."
-
-"Mutta minäpä kannan sitä huomenna koetteeksi", sanoi Bagdemagus
-Galahadille; "ja jollen minä siitä kunnialla suoriudu, niin te saatte
-ottaa sen kaulallenne, sillä teille se varmaan onnistuu."
-
-"Tehdään niin", Galahad sanoi, "sillä minulla ei ole kilpeä."
-
-Aamulla he nousivat, ja kuunneltuaan jumalanpalvelusta kysyi
-Bagdemagus kuningas, missä tuo kummallinen kilpi oli. Muuan munkki
-vei hänet heti alttarin taakse, missä kilpi riippui. Se oli valkoinen
-kuin lumi, mutta keskellä oli punainen risti.
-
-"Herra", munkki virkkoi, "tämän kilven ei ole määrä riippua kenenkään
-ritarin kaulalla, paitsi sen, joka on maailman parhain ritari;
-senvuoksi minä kehoitan teitä tarkoin miettimään, ennenkuin siihen
-koskette."
-
-"Hyvä on", virkkoi Bagdemagus kuningas, "tiedän kyllä, etten ole
-maailman paras ritari, mutta sentään tahdon koettaa sitä kantaa."
-
-Ja hän kantoi kilven ulos luostarista ja sanoi Galahadille: "Jos
-sallitte, niin pyydän teitä odottamaan täällä, kunnes saatte tietää,
-kuinka minun käy."
-
-"Tahdon odottaa teitä täällä", virkkoi Galahad.
-
-Bagdemagus kuningas otti mukaansa asemiehen, jotta tämä heti toisi
-Galahadille tiedon, kuinka kävi. Kun he olivat ratsastaneet lähes
-kaksi penikulmaa, he tulivat kauniiseen laaksoon erakon asumuksen
-edustalle, ja sieltä he näkivät tulevan upean ritarin, joka oli
-ratsuineen päivineen valkoisissa varuksissa. Hän tuli niin vinhaan
-kuin hänen ratsunsa vain saattoi, peitsi tanassa, ja Bagdemagus
-kuningas suuntasi peitsensä häntä kohden ja katkaisi sen valkoista
-ritaria vastaan. Mutta tuo toinen iski häntä niin kovaa, että hän
-murskasi panssarin, ja pisti häntä oikean olan läpi, sillä juuri
-siinä kilpi ei häntä suojannut, ja heitti hänet maahan.
-
-Sitten ritari hyppäsi ratsunsa selästä ja otti valkoisen kilven
-Bagdemagukselta, sanoen:
-
-"Ritari, sinä olet menetellyt sangen rikollisesti, sillä tätä kilpeä
-ei pidä kenenkään muun kantaman kuin sen, jolla ei ole vertaistaan
-elävien joukossa."
-
-Sitten hän tuli Bagdemagus kuninkaan asemiehen luo ja virkkoi: "Vie
-tämä kilpi Galahad herralle, jonka jätit luostariin, ja tervehdi
-häntä minulta."
-
-"Herra", asemies sanoi, "mikä on teidän nimenne?"
-
-"Älä sinä huoli minun nimestäni", ritari virkkoi, "sillä sinun ei
-sitä tarvitse tietää, eikä kenenkään muunkaan kuolevaisen."
-
-"Mutta jalo herra", virkkoi asemies, "sanokaa minulle taivaan tähden,
-minkä vuoksi tätä kilpeä ei saa kukaan kantaa turmioon joutumatta."
-
-"Koska sinä minua siten vannotat", ritari sanoi, "niin tätä kilpeä ei
-saa kantaa kukaan muu kuin Galahad herra."
-
-Asemies meni Bagdemagus kuninkaan luo ja kysyi, oliko hän vaikeasti
-haavoittunut vai eikö.
-
-"Olen totta tosiaankin", tämä vastasi, "tuskinpa henkiin jään."
-
-Asemies nouti hänen ratsunsa ja vei hänet suurella vaivalla erääseen
-luostariin. Siellä riisuttiin varovasti hänen varuksensa ja hänet
-pantiin vuoteeseen ja hänen haavansa tarkastettiin. Ja siellä hän
-makasi pitkän aikaa ja tuskinpa hän eloon jäi.
-
-Asemies vei kilven Galahadille ja sanoi hänelle ritarin tervehdykset.
-
-"Kiitetty olkoon Jumala ja sallimus", Galahad virkkoi. Sitten hän
-otti varuksensa ja nousi ratsulleen ja ripusti valkoisen kilven
-kaulalleen ja sanoi heille hyvästi. Uwaine herra sanoi haluavansa
-tehdä hänelle seuraa, jos hän sallisi, mutta Galahad vastasi,
-ettei hän voinut sitä sallia, sillä hänen tuli kulkea yksin,
-lukuunottamatta asemiestä, joka kulkisi hänen mukanaan.
-
-Kotvan perästä Galahad herra saapui erakon asumukselle, ja siellä oli
-valkoinen ritari häntä odottamassa. Kumpikin tervehti kohteliaasti
-toinen toistansa ja sitten tuo outo ritari kertoi hänelle valkoisen
-kilven tarinan.
-
-Sen oli tehnyt yli neljäsataa vuotta sitten Josef Arimatialainen
-eräälle Evelake nimiselle kuninkaalle, joka oli sodassa saraseenien
-kanssa. Erään suuren taistelun aattona Josef Arimatialainen meni
-Evelake kuninkaan luo ja selitti hänelle kristinuskon oikean mielen,
-ja silloin Evelake suostui kaikesta sydämestään kristinuskoon. Sitten
-tämä kilpi tehtiin Evelake kuninkaalle, ja sen kautta hän sai voiton
-vihollisistansa. Sillä kun hän meni taisteluun, niin kilpi oli
-verhottu vaatteella, ja kun hän näki olevansa suurimmassa vaarassa,
-niin hän veti pois vaatteen ja silloin hänen vihollisensa näkivät
-ristin, ja masentuivat.
-
-Sen jälkeen tapahtui kummallinen ihme, sillä kilven risti katosi,
-niin ettei kenkään tiennyt minne se joutui.
-
-Sodan loputtua Evelake kuningas kastettiin, ja samoin suurin osa
-hänen kaupunkinsa kansaa. Ja kun Josef Arimatialainen lähti, niin
-Evelake kuningas tahtoi välttämättä lähteä hänen kanssansa. Niin
-tapahtui että he tulivat tähän maahan, jota siihen aikaan kutsuttiin
-Suureksi Britanniaksi.
-
-Ei kauan sen jälkeen Josef Arimatialainen sairastui ja oli
-kuolemaisillaan.
-
-Evelake kuningas oli syvästi murheissaan ja pyysi häntä jättämään
-jotain muistomerkkiä.
-
-"Sen tahdon mielelläni tehdä", virkkoi tuo pyhä mies, ja hän käski
-hänen tuoda kilven, joka nyt oli aivan valkoinen. Sitten omalla
-verellään Josef Arimatialainen piirsi siihen punaisen ristin.
-
-"Nyt teillä on muistomerkki siitä, että minä teitä rakastan", hän
-virkkoi, "sillä te ette milloinkaan näe tätä kilpeä ilman että minua
-ajattelette. Ja se on pysyvä aina yhtä tuoreena kuin se nyt on. Eikä
-konsanaan ole tätä kilpeä kukaan katumatta kaulallaan kantava, kunnes
-se aika tulee, jolloin Galahad, tuo hyvä ritari, ja viimeinen minun
-sukuani, sitä on kantava ja tekevä monta ihmeellistä mainetyötä."
-
-Silloin virkkoi Evelake kuningas: "Minne minä nyt panen tämän kilven,
-että se jalo ritari sen saisi?"
-
-"Teidän tulee viedä se sinne, minne Nacien erakko haudataan
-kuolemansa jälkeen. Sillä sinne se jalo ritari on tuleva viidentenä
-päivänä sen jälkeen, kun hän on ritariarvon saanut."
-
-"Ja se päivä, jonka hän määräsi, on tämä päivä, jolloin te olette
-saanut kilven", ritari sanoi Galahadille. "Ja siinä samassa
-luostarissa lepää Nacien erakko. Ja te olette tyttären poika Pelles
-kuninkaalle, joka on Josef Arimatialaisen sukua."
-
-Ja sen sanottuaan valkoinen ritari katosi.
-
-
-
-
-Kummallinen kultakruunu.
-
-
-Heti kun asemies kuuli, mitä valkoinen ritari sanoi Galahadille,
-hyppäsi hän alas hevosensa selästä ja polvistui Galahadin jalkojen
-juureen ja pyysi että hän saisi kulkea hänen kerallaan, kunnes
-Galahad olisi tehnyt hänet ritariksi. "Ja sitä arvoa olen Jumalan
-avulla kunniassa pitävä", hän lisäsi. Niin Galahad herra suostui
-hänen anomukseensa. Sitten he palasivat siihen luostariin, josta
-olivat tulleet, ja suuresti iloittiin Galahad herrasta, ja siellä he
-lepäsivät sen yötä.
-
-Aamulla Galahad ritaroitsi asemiehen, ja kysyi hänen nimeänsä ja
-mistä suvusta hän polveusi.
-
-"Herra", tämä virkkoi, "ihmiset kutsuvat minua Saaren Meliaaksi ja
-minä olen Denmarkin kuninkaan poika."
-
-"Vai niin, jalo herra", Galahad virkkoi, "koska te polveudutte
-kuninkaista ja kuningattarista, niin katsokaa että kunnialla kannatte
-ritariarvoa, sillä teistä pitää tulla kaiken ritariuden esikuva."
-
-"Herra, te puhutte totta", Melias virkkoi. "Mutta koska te olette
-tehnyt minut ritariksi, niin teidän pitää suostua minun ensimäiseen
-pyyntööni, jos se on kohtuullinen."
-
-"Se on totta", Galahad sanoi.
-
-"Sallitteko sitten minun ratsastaa kerallanne Pyhää Graalia
-etsimään?" kysyi Melias.
-
-Ja Galahad suostui siihen.
-
-Melias herralle tuotiin sitten varukset, peitsi ja ratsu, mutta
-Galahad herra ja hän saivat ratsastaa koko viikon, ennenkuin
-kohtasivat mitään seikkailuja.
-
-Eräänä maanantaina aamulla varhain, lähdettyään eräästä luostarista,
-he tulivat ristille, josta lähti kaksi tietä, ja siinä ristissä oli
-kirjoitus, joka kuului näin:
-
-"Te vaeltavat ritarit, jotka etsitte seikkailuja, tässä näette kaksi
-tietä: toista tietä kielletään kulkemasta, sillä kenkään ei ole siltä
-tieltä palaava, jollei hän ole hyvä mies ja uljas ritari; ja se joka
-kulkee tätä vasemmalla kädellä olevaa tietä, ei myöskään helposti
-voita mainetta, sillä pian tälläkin tiellä häntä koetellaan."
-
-"Herra", Melias sanoi Galahadille, "sallitteko minun kulkea tätä
-vasemmalla kädellä olevaa tietä, sillä minä tahtoisin koetella
-voimiani?"
-
-"Olisi parempi, jos ette sitä tietä ratsastaisi", Galahad virkkoi,
-"sillä minusta tuntuu, että minä selviäisin siitä paremmin kuin te."
-
-"Ette suinkaan, herrani, minä pyydän, että te antaisitte minun mennä
-sitä tietä."
-
-"No, menkää sitten Jumalan nimessä", virkkoi Galahad.
-
-Silloin Melias ratsasti vanhaan metsään, ja sen kautta hän matkasi
-kaksi päivää ja enemmänkin, kunnes hän saapui eräälle vehmaalle
-niitylle, jossa oli kaunis oksista tehty maja. Ja hän näki majassa
-tuolin, jolla oli erittäin hienosti tehty kultainen kruunu. Siellä
-oli myös pöytäliinoja levitetty maahan, ja niille oli asetettu monta
-herkullista ruokalajia.
-
-Melias herra katseli sitä kummaa ja ihmetteli. Hänen ei ollut nälkä,
-mutta hänen teki kovasti mielensä kultakruunua, ja niin hän kumartui,
-otti sen käteensä ja ratsasti tiehensä. Mutta pian hän näki ritarin,
-joka tuli ratsastaen hänen perässään ja huusi:
-
-"Ritari, heittäkää käsistänne se kultakruunu, joka ei ole teidän, ja
-puolustautukaa!"
-
-"Hurskas taivaan Herra, auta ja varjele juuri lyötyä ritariasi!"
-rukoili Melias.
-
-Sitten he hoputtivat ratsujaan, ja tuo toinen ritari pisti keihäänsä
-Melias herran panssaripaidan ja vasemman kyljen läpi, niin että
-tämä vaipui henkitoreissaan maahan. Ritari otti kultakruunun ja
-meni tiehensä, ja Melias herra jäi maahan makaamaan eikä voinut
-liikahtaakaan.
-
-Silloin sattui kaikeksi onneksi Galahad herra tulemaan sitä tietä ja
-hän näki Meliaan makaavan maassa kuoleman kielissä.
-
-"Oi Melias, kuka teidät on haavoittanut?" hän virkkoi. "Olisi ollut
-parempi ratsastaa toista tietä."
-
-"Herra, älkää Jumalan tähden jättäkö minua tähän metsään kuolemaan",
-Melias sanoi, "vaan viekää minut tuonne läheiseen luostariin, että
-voisin ripittää itseni ja saisin taivaallista lohdutusta."
-
-"Se on tapahtuva", virkkoi Galahad, "mutta missä on se, joka teidät
-haavoitti?"
-
-Sillä hetkellä Galahad herra kuuli läpi puiden äänekkään huudon:
-"Ritari, pysy loitolla minusta!"
-
-"Oi, herra, varjelkoon!" Melias virkkoi, "tuo se on, joka minut löi
-tantereeseen."
-
-"Herra ritari, tulkaa turmioonne!" Galahad herra vastasi.
-
-Sitten he kumpikin kannustivat hevosiaan ja syöksyivät yhteen, ja
-Galahad työnsi peitsensä niin rajusti vieraaseen ritariin, että se
-meni läpi tämän toisen olan ja vei hänet maahan ratsun selästä ja
-siinä putoomuksessa Galahadin peitsi katkesi. Samassa ryntäsi toinen
-ritari esiin puiden takaa ja katkaisi peitsensä Galahadiin, ennenkuin
-tämä oli ennättänyt kääntyäkään. Silloin Galahad paljasti miekkansa
-ja löi poikki ritarin vasemman käsivarren, ja silloin ritari pakeni.
-
-Ajettuaan häntä takaa jonkun matkaa, Galahad herra palasi Meliaan
-luo ja asetti hänet varovasti ratsulleen, hyppäsi hänen taakseen ja
-piti häntä sylissään ja vei hänet luostariin. Siellä hänen haavaansa
-huolellisesti hoidettiin, ja muuan vanha munkki, joka oli entisaikaan
-ollut ritarina, sanoi Galahadille, että hän toivoi haavan paranevan
-noin kuudessa viikossa. Galahad herra oli iloinen sen kuullessaan ja
-sanoi että hän jäisi luostariin kolmeksi päivää.
-
-Kolmen päivän kuluttua hän sanoi: "Nyt minä tahdon lähteä, sillä
-minulla on paljon tekemistä; moni oiva ritari näkee sangen paljo
-vaivaa sen asian tähden, ja tämä ritari ja minä olimme myös Pyhää
-Graalia etsimässä."
-
-"Syntiensä vuoksi hän sillä tapaa haavoittui", virkkoi muuan vanhus.
-"Ja ihmettelenpä", hän lisäsi Meliaalle, "kuinka te uskalsitte ottaa
-vastaan ritariuden korkean arvon, ripittämättä itseänne synneistänne,
-ja se juuri oli syynä siihen, että niin ankarasti haavoituitte.
-Sillä oikealla kädellä oleva tie osoittaa meidän Herramme Jesuksen
-Kristuksen valtatietä ja hurskaasti ja hyvin elävän ihmisen tietä.
-Ja se toinen tie osoittaa syntisten ja harhauskoisten tietä. Ja kun
-perkele näki teidän ylpeytenne ja röyhkeys vietteli teidät Pyhän
-Graalin etsintään, niin sen tähden te jouduitte häviöön, sillä sitä
-työtä ei saa suorittaa kukaan muu kuin jaloavuinen ihminen."
-
-"Niin myöskin ristin kirjoitus tarkoitti taivaallisia tekoja ja
-ritarillisia tekoja Jumalan töissä, eikä ritarillisia tekoja
-maailmallisissa töissä; ja ylpeys on kaikkien kuolemansyntien pää,
-joka saattoi sinun, Melias, lähtemään pois Galahad herran seurasta.
-Ja kun sinä otit kultakruunun, niin sinä teit ahneuden ja varkauden
-synnin. Ne eivät olleet ritarillisia tekoja. Ne molemmat ritarit,
-joita vastaan Galahad, tuo pyhä ritari, taisteli, tarkoittivat niitä
-molempia kuolemansyntejä, ylpeyttä ja ahneutta, jotka asustivat
-Melias herrassa, ja he eivät voineet vastustaa Galahad herraa, sillä
-hän on ilman kuolemansyntejä."
-
-Nyt Galahad herra lähti heidän luotansa ja sanoi heille kaikille
-hyvästi.
-
-"Herrani Galahad", Melias virkkoi, "niin pian kuin vain voin
-ratsastaa, olen etsivä teidät."
-
-"Jumala suokoon teille terveyttä", virkkoi Galahad, ja otti ratsunsa
-ja lähti.
-
-
-
-
-Neitojen linna.
-
-
-Galahad herra teki monta päivämatkaa edes ja takaisin, niinkuin
-sattuma johti häntä, ja viimein hän eräänä päivänä tuli vuorelle,
-jolla hän näki vanhan kappelin eikä ketään siellä sisällä, sillä
-kaikki oli autiota. Sitten hän polvistui alttarin eteen ja rukoili
-hyvää neuvoa, ja rukoillessaan hän kuuli äänen, joka sanoi: "Mene
-Neitojen linnaan, sinä seikkailunhaluinen ritari, ja poista sieltä ne
-ilkeät tavat."
-
-Kun Galahad kuuli sen, niin hän kiitti Jumalaa ja otti ratsunsa.
-Hän oli ratsastanut vain puolen penikulmaa, kun hän näki eräässä
-laaksossa edessänsä vahvan linnan syvine kaivantoineen; ja sen
-vieressä virtasi kaunis joki, Severn nimeltä, ja siellä hän kohtasi
-oikein vanhan ukon. Kumpainenkin tervehti toistaan, ja Galahad kysyi
-häneltä linnan nimeä.
-
-"Hyvä herra", hän virkkoi, "se on Neitojen linna."
-
-"Se on kirottu linna", virkkoi Galahad, "ja kaikki ne, jotka ovat sen
-yhteydessä, sillä kaikki armeliaisuus on sen ulkopuolella ja kaikki
-julkeus ja ilkikuri sen sisällä."
-
-"Senpä vuoksi minä neuvon teitä, herra ritari, kääntymään takaisin."
-
-"Herra, tietäkää että minä en saa takaisin kääntyä", sanoi Galahad
-herra.
-
-Sitten hän tarkasti aseitaan, ettei mitään häneltä puuttunut, ja
-asetti kilpensä eteensä, ja silloin tuli häntä vastaan seitsemän
-ihanaa neitoa.
-
-"Herra ritari", he sanoivat, "te ratsastatte tänne suuressa
-hulluudessa, sillä teidän on kuljettava virran yli."
-
-"Miksipä en kulkisi virran yli?" Galahad virkkoi. Ja niin hän
-ratsasti heidän luotansa.
-
-Sitten tuli häntä vastaan muuan asemies, joka sanoi:
-
-"Herra, tämän linnan ritarit vaativat sinua taisteluun ja kieltävät
-sinua menemästä edemmäksi, ennenkuin saavat tietää, mitä sinä haluat."
-
-"Hyvä herra, minä tulen hävittämään tämän linnan ilkeitä tapoja."
-
-"Herra, jos sinä pysyt siinä aikomuksessasi, niin saatpa paljo
-tekemistä."
-
-"Menkää te vain", Galahad virkkoi, "ja ilmoittakaa heti isännillenne,
-mitä minä aion tehdä."
-
-Silloin asemies astui linnaan. Ja kohta tuli linnasta ulos seitsemän
-ritaria, jotka olivat kaikki veljeksiä. Kun he näkivät Galahadin, he
-huusivat: "Ritari, ole varoillasi, sillä hengestäsi me sinut varmasti
-päästämme!"
-
-"Kuinka, aiotteko te kaikki yhdellä haavaa käydä minun kimppuuni?"
-Galahad virkkoi.
-
-"Aiomme niinkin", he vastasivat, "siitä saat olla varma."
-
-Galahad syöksyi heitä kohden peitsi tanassa ja sysäsi etumaisen
-maahan, niin että hän melkein katkaisi kaulansa, ja sen perästä
-iskivät toiset veljet Galahadin kilpeen niin rajusti peitsensä,
-että ne katkesivat. Silloin Galahad paljasti miekkansa ja ahdisti
-heitä niin kiivaasti, että oli oikein ihmeellistä sitä katsella,
-ja sillä tapaa hän suurella voimallaan pakoitti heidät pakenemaan
-taistelutantereelta. Ja hän ajoi heitä takaa, mutta he ennättivät
-hänen edellään linnan sisään ja ajaa karauttivat suoraan läpi linnan,
-ja pääsivät pakoon toisesta portista.
-
-Siellä Galahad herra silloin kohtasi erään hengelliseen pukuun
-puetun vanhuksen, joka sanoi: "Herra, tässä saat linnan avaimet."
-Sitten Galahad avasi portit ja silloin paljo kansaa tungeskeli hänen
-ympärilleen, niin ettei hän voinut laskeakaan, kuinka monta niitä oli.
-
-"Herra", sanoivat he kaikki, "te olette tervetullut, sillä kauan me
-olemme täällä vapautustamme odottaneet."
-
-Sitten tuli hänen luokseen muuan vallasnainen. "Nuo ritarit ovat
-kyllä paenneet", hän virkkoi, "mutta he tulevat tänä yönä takaisin ja
-alottavat taas ilkeitä tapojansa."
-
-"Mitä te tahdotte minua tekemään?" kysyi Galahad.
-
-"Että te lähetätte hakemaan tänne kaikki ne ritarit, jotka ovat tämän
-linnan vasalleja ja vannotatte heitä, että he taas ottavat käytäntöön
-ne tavat, joita täällä entisaikaan harjoitettiin."
-
-"Sen teen mielelläni", Galahad virkkoi.
-
-Nainen toi hänelle norsunluisen torven, joka oli runsaasti kullalla
-koristeltu, ja virkkoi: "Herra, puhaltakaa tätä torvea; sen ääni
-kuuluu kahden penikulman päähän linnan ympäristöön."
-
-Kun Galahad oli puhaltanut torvea, niin hän meni lepäämään, ja
-silloin hänen luokseen tuli muuan pappi, joka kertoi hänelle linnan
-tarinan:
-
-"Siitä on juuri seitsemän vuotta", hän virkkoi, "kun nämä seitsemän
-veljestä tähän linnaan tulivat ja asettuivat asumaan Lianor herttuan
-luokse, joka oli kaiken tämän maan herra. Kun he näkivät herttuan
-tyttären, joka oli sangen kaunis nainen, niin he olisivat tahtoneet
-kaikki hänet naida ja lopulta he joutuivat kiivaaseen kahakkaan
-keskenänsä. Herttua olisi hyvyydessään eroittanut heidät, mutta
-kiukuissaan nämä löivät hänet ja hänen vanhimman poikansa kuoliaaksi.
-Sitten he anastivat tytön ja kaikki linnan aarteet. Senjälkeen he
-suurella voimallaan pitivät kaikkia tämän linnan ritareita ankarassa
-kurissa ja kiristyksessä ja sen ohella he ryöstivät ja rosvosivat
-rahvas raukalta kaikki mitä sillä oli. Niin tapahtui yhtenä päivänä,
-että herttuan tytär sanoi: 'Te olette tehneet minulle suurta
-vääryyttä, kun surmasitte minun oman isäni ja minun veljeni ja
-pidätte tällä tapaa meidän maitamme hallussanne. Mutta te ette saa
-pitää tätä linnaa monta vuotta, sillä tulee ritari, joka teidät on
-voittava.' Siten hän ennusti seitsemän vuotta sitten. 'Vai niin',
-sanoivat nuo seitsemän ritaria, 'koska te niin sanotte, niin ei
-yksikään lady eikä ritari saa kulkea tämän linnan ohi, vaan on heidän
-jääminen tänne vastoin tahtoansa, taikka sitten kuoleminen, kunnes se
-ritari tulee, jonka kautta me tämän linnan menetämme.' Senvuoksi tätä
-linnaa kutsutaan Neitojen linnaksi, sillä moni kaunis lady on täällä
-perikatoon joutunut."
-
-"Vai niin", virkkoi Galahad, "onko täällä myös se neito, jonka tähden
-tämä linna menetettiin?"
-
-"Ei ole", pappi virkkoi, "hän kuoli ennenkuin kolme yötä oli kulunut
-tuon ennustuksen jälkeen. Ja siitä asti nuo ritarit ovat pitäneet
-vankeudessa hänen nuorempaa sisartansa, joka monen muun ladyn kanssa
-täällä kärsii suurta vaivaa ja kidutusta."
-
-Sillä aikaa maan ritarit olivat saapuneet. Silloin Galahad pani
-heidät tunnustamaan valtiaakseen herttuan nuoremman tyttären, joka
-vielä oli elossa, ja vannomaan hänelle uskollisuudenvalan, ja hän
-tyynnytti ja rohkaisi suuresti heidän mieliään. Ja seuraavana aamuna
-muuan mies toi viestejä että Gawaine, Gareth ja Uwaine olivat
-surmanneet nuo seitsemän veljestä.
-
-"Hyvin tehty!" Galahad virkkoi ja otti varuksensa ja ratsunsa ja
-sanoi hyvästi Neitojen linnalle.
-
-
-
-
-Näky metsäkappelissa.
-
-
-Jätettyään Neitojen linnan Galahad herra ratsasti, kunnes hän
-saapui avaraan metsään, ja siellä hän kohtasi Lancelot herran ja
-Percival herran, mutta he eivät tunteneet häntä, sillä hän oli äsken
-muuttanut pukua. Lancelot herra ratsasti oikopäätä häntä kohden ja
-katkaisi peitsensä häneen ja Galahad herra iski häntä niin ankarasti
-takaisin että ratsu ja mies kaatuivat maahan. Sitten hän veti
-huotrasta miekkansa ja kääntyi Percival herraan päin ja iski häntä
-kypäriin, niin että se halkesi teräslakkiin asti; jollei miekka olisi
-luiskahtanut syrjään, niin Percival herra olisi saanut surmansa;
-iskun voimasta hän nyt suistui maahan.
-
-Tämä aseleikki tapahtui erään luostarin edustalla, jossa asui muuan
-erakkonainen, joka oli Percival herran oikea täti, vaikkei hän sitä
-sillä hetkellä tietänyt. Kun erakkonainen näki Galahadin, niin hän
-sanoi: "Jumala olkoon sinun kanssasi, maailman paras ritari! Oi,
-aivan varmaan", hän sanoi kovalla äänellä, niin että Lancelot ja
-Percivalkin sen saattoivat kuulla, "jos nuo molemmat ritarit olisivat
-tunteneet sinut niin hyvin kuin minä, niin he eivät olisi hyökänneet
-sinun päällesi."
-
-Kuullessaan hänen siten puhuvan, Galahad pelkäsi kovin tulevansa
-tunnetuksi ja ratsasti senvuoksi äkkipikaa pois. Silloin molemmat
-ritarit huomasivat, että heidän voittajansa oli Galahad, ja he
-hyppäsivät ratsuilleen ja karauttivat kiivaasti hänen peräänsä, mutta
-hän oli jo poissa näkyvistä. Niin he kääntyivät takaisin apein mielin.
-
-"Kyselkäämme jotain tietoja tuolta erakkonaiselta", Percival virkkoi.
-
-"Tehkää niin, jos teitä haluttaa", Lancelot virkkoi, mutta kun
-Percival meni erakon asuntoon, niin hän jatkoi matkaansa yksinään.
-Ristiin ja rastiin hän ratsasti jylhässä metsässä, eikä seurannut
-mitään polkua, vaan kulki sattuman varassa. Viimein hän saapui
-jykevälle ristille, joka osoitti kahta erämaahan vievää tietä; ristin
-vieressä oli kivi, joka oli marmoria, mutta oli niin pimeä, että
-Lancelot herra ei voinut sitä oikein nähdä.
-
-Lancelot herra katseli ympärilleen, ja lähettyvillä hän näki vanhan
-kappelin, jossa toivoi tapaavansa väkeä. Hän sitoi ratsunsa puuhun ja
-otti kypärin päästänsä ja ripusti oksaan. Sitten hän meni kappelin
-ovelle, mutta näki että se olikin autio ja tyhjä. Ja katsoessaan
-sisään hän näki kauniin alttarin, joka oli komeasti koristeltu
-pelkällä silkillä, ja alttarilla seisoi loistava kynttilänjalka,
-jossa oli kuusi isoa kynttilää, ja kynttilänjalka oli hopeasta.
-
-Kun Lancelot herra näki tuon valon, niin hänen teki kovasti mielensä
-mennä kappeliin, mutta hän ei löytänyt paikkaa, johon olisi astunut,
-ja se suretti ja ihmetytti häntä suuresti. Hän palasi ratsunsa luo,
-otti pois satulan ja suitset ja antoi sen mennä syömään; sitten hän
-irroitti kypärinsä ja riisui vyöltään miekkansa ja paneutui maata
-kilvelleen marmoriristin eteen.
-
-Niin hän vaipui uneen ja puoleksi valveilla puoleksi unissaan hän
-näki näyn.
-
-Hän näki kulkevan ohitsensa kaksi hevosta, sangen kaunista ja
-valkoista, jotka kantoivat paaria ja paareilla makasi sairas ritari.
-Tultuaan lähelle ristiä paarit seisahtuivat, ja Lancelot herra kuuli
-ritarin sanovan:
-
-"Oi, laupias Jumala, koska pääsen minä tästä vaivasta? Ja koska se
-pyhä astia on näyttäytyvä, jonka kautta minä armon saan? Sillä kauan
-olen minä tätä saanut kärsiä pienen hairahduksen takia."
-
-Sillä tapaa ritari kotvan aikaa valitteli, ja Lancelot herra kuunteli
-häntä.
-
-Sitten Lancelot herra näki kynttilänjalan kuusine vahakynttilöineen
-tulevan marmoriristin eteen, eikä hän nähnyt ketään, joka sitä
-kantoi. Samoin tuli sinne hopeainen pöytä ja Pyhän Graalin pyhitetty
-astia, jotka Lancelot oli entisaikaan nähnyt Pelles kuninkaan
-huoneessa.
-
-Samassa sairas ritari nousi ja kohotti molemmat kätensä ja rukoili
-Jumalaa ja polvistuen hän suuteli pyhää astiaa ja hetikohta hän
-parani.
-
-"Herra Jumala, minä kiitän sinua, sillä minä olen parantunut tästä
-sairaudesta", hän virkkoi.
-
-Ja kun Pyhä Graal oli ollut ulkona pitkän aikaa, se meni taas
-kappeliin kynttilänjalkoineen ja kynttilöineen, niin ettei Lancelot
-herra tietänyt, minne se joutui. Sillä hän oli oman synnillisyytensä
-tunnon painama, eikä hänellä ollut voimaa nousta seuratakseen pyhää
-astiaa.
-
-Silloin sairas ritari nousi ja suuteli ristiä ja asemies toi hänelle
-hänen varuksensa ja kysyi, kuinka herransa jaksoi.
-
-"Totisesti, Jumalan kiitos, oikein hyvin", tämä vastasi, "pyhä astia
-paransi minut. Mutta minä ihmettelen suuresti tuota nukkuvaa ritaria,
-jolla ei ollut voimaa herätä, kun tämä pyhä astia tänne tuotiin."
-
-"Uskallanpa varmasti vakuuttaa", virkkoi asemies, "että hänessä asuu
-jokin kuoleman synti, jota hän ei koskaan ole katunut."
-
-"Kautta kunniani", ritari virkkoi, "ken hän lieneekin, onneton hän
-on; minusta näyttää, että hän on Pyöreän pöydän ritareita, jotka ovat
-lähteneet Pyhän Graalin etsintään."
-
-"Herra", virkkoi asemies, "kas tässä ovat kaikki teidän aseenne
-paitsi kypäriänne ja miekkaanne, ja senvuoksi te minun mielestäni
-voisitte nyt ottaa tuon ritarin kypärin ja miekan."
-
-Niin ritari teki sen; ja kun hän oli täysissä aseissa, niin hän otti
-myös Lancelot herran ratsun, sillä se oli parempi kuin hänen omansa.
-Ja niin hän ja hänen seuralaisensa lähtivät ristiltä.
-
-
-
-
-Lancelot herran katumus.
-
-
-Silloin Lancelot herra heräsi heti ja nousi ja mietti mielessään,
-mitä hän oli nähnyt ja oliko se unta vai ei. Samassa hän kuuli äänen,
-joka sanoi:
-
-"Lancelot, sinä olet kovempi kuin kivi ja kitkerämpi kuin on puu ja
-paljaampi ja kuivempi kuin on viikunapuu! Lähde senvuoksi täältä ja
-poistu tästä pyhästä paikasta."
-
-Kun Lancelot herra kuuli sen, niin hänen mielensä kävi kovin apeaksi,
-eikä hän tietänyt mitä tehdä; niin hän nousi katkerasti itkien ja
-kirosi sitä hetkeä, jolloin oli syntynyt, sillä hän luuli, ettei
-hän koskaan enää pääsisi kunniaan. Sillä nuo sanat tunkivat hänen
-sydämeensä, ja viimein hän ymmärsi, miksi häntä siten oli nimitetty.
-
-Hän meni hakemaan kypäriänsä, miekkaansa ja ratsuansa, mutta huomasi,
-että ne kaikki oli viety pois. Silloin hän kutsui itseään kurjaksi
-raukaksi ja onnettomimmaksi kaikista ritareista. "Syntini ja
-pahuuteni ovat minut saattaneet suureen häpeään", hän virkkoi. "Sillä
-kun minä etsin maallisia seikkailuja maallisia haluja tyydyttääkseni,
-niin minä ne aina sain suoritetuiksi ja pääsin joka paikassa voitolle
-enkä koskaan missään ottelussa joutunut tappiolle, oli se sitten
-oikea tai väärä. Ja nyt minä rupesin etsimään pyhiä seikkailuja,
-mutta minä näen ja ymmärrän, että minun vanha syntini esti minua ja
-saattoi minut häpeään, niin ettei minulla ollut voimaa liikahtaa eikä
-puhua, kun tuo pyhä astia ilmestyi minun eteeni."
-
-Sillä tapaa hän murehti, kunnes päivä koitti ja hän kuuli pienen
-linnun laulavan; silloin hän sai hiukan lohdutusta.
-
-Mutta kun Lancelot herra oli kadottanut ratsunsa ja aseensa, niin
-hän tajusi, että Jumala oli häneen tyytymätön. Hän lähti ristiltä
-jalkaisin metsään ja saapui aamun sarastaessa korkealle kukkulalle,
-jolla muuan erakko asui. Lancelot tapasi erakon juuri aamuhartauttaan
-alkamassa ja polvistui hänen kanssaan ja huusi Herralta armoa pahojen
-tekojensa tähden. Kun heidän rukouksensa oli päättynyt, niin Lancelot
-puhui erakolle ja pyysi häntä kristillisestä rakkaudesta kuulemaan
-hänen elämänsä tarinaa.
-
-"Varsin mielelläni", virkkoi erakko. "Ettekö te ole Arthur kuninkaan
-hovista ja Pyöreän pöydän ritareita?"
-
-"Olen kyllä ja minun nimeni on Järven Lancelot, josta on sangen paljo
-puhuttu, ja nyt minun hyvä onneni on muuttunut, sillä minä olen
-kaikkein kurjin mies maailmassa."
-
-Erakko katsoi häneen ja ihmetteli, miksi hän oli niin alakuloinen.
-
-"Herra", erakko virkkoi, "teidän tulisi kiittää Jumalaa enemmän kuin
-kenenkään muun, sillä Hän on antanut teidän saada enemmän maallista
-kunniaa, kuin kenenkään muun ritarin maan päällä. Mutta teidän
-röyhkeytenne, kun te, vaikka vielä vaelsitte kuoleman synnissä,
-uskalsitte katsella Hänen pyhää kalkkiansa, oli syynä, ett'ette
-saanut nähdä sitä maallisilla silmillä. Sillä Hän ei näyttäydy
-siellä, missä on moisia syntisiä, muuten kuin heidän turmiokseen
-ja suureksi häpeäkseen. Eikä ole ketään ritaria maan päällä, jonka
-tulisi kantaa Jumalalle sellaista kiitosta, kuin teidän. Sillä Hän on
-antanut teille kauneutta ja komean ulkomuodon ja suurta väkevyyttä,
-enemmän kuin kenellekään muulle ritarille, ja senvuoksi te olette
-enemmän velvollinen, kuin kukaan muu, Jumalaa rakastamaan ja Häntä
-pelkäämään; sillä vähä teitä auttaa voimanne ja miehuutenne, jos
-Jumala on teitä vastaan."
-
-Silloin Lancelot herra itki suuresti murheissaan ja virkkoi: "Minä
-tunnen ja tiedän kyllä, että te minulle totta puhutte."
-
-"Herra", virkkoi tuo hyvä mies, "älkää salatko minulta yhtäkään
-vanhaa syntiänne."
-
-"Totisesti, tuiki haluton olen niitä tunnustamaan", Lancelot herra
-sanoi. "Sillä neljääntoista vuoteen en ole mitään tunnustanut ja
-senvuoksi minä nyt valitan häpeääni ja onnettomuuttani."
-
-Silloin Lancelot herra kertoi erakolle koko elämänsä ja kuinka hän
-rakasti kuningatarta yli kaiken määrän ja oli rakastanut kauemmin,
-kuin hän saattoi vuosia laskea.
-
-"Ja kaikki suuret asetekoni, joita minä olen tehnyt, tein minä
-enimmästä päästä kuningattaren vuoksi ja hänen tähtensä minä
-taistelin, oli se sitten väärin tai oikein; enkä minä milloinkaan
-taistellut vain Jumalan kunniaksi, vaan voittaakseni itselleni
-kunniaa ja mainetta; ja vähä taikka en ensinkään minä siitä kiitin
-Jumalaa." Sitten Lancelot herra sanoi: "Minä pyydän teitä neuvomaan
-minua."
-
-"Tahdon neuvoa teitä", erakko virkkoi, "jos te lupaatte minulle,
-ett'ette ikinä mene tuon kuningattaren lähettyville, jos vain voitte
-sitä välttää."
-
-Silloin Lancelot herra lupasi hänelle lujasti, ettei hän menisi.
-
-"Katsokaa että teidän sydämenne ja suunne sitä noudattaa", virkkoi
-tuo hyvä mies, "ja minä vakuutan teille, että saatte enemmän kunniaa,
-kuin teillä konsanaan on ollut."
-
-"Minä ihmettelen, mikä se ääni oli, joka sanoi minulle nuo
-kummalliset sanat, mitkä teille kerroin", virkkoi Lancelot herra.
-
-"Älä ihmettele", erakko virkkoi, "sillä näkyy kyllä, että Jumala
-sinua rakastaa. Ihmiset saattavat tuntea, että kivi on kova ja toinen
-laji kovempi kuin toinen, -- sillä tarkoitetaan _sinua_, Lancelot
-herra. Sillä sinä et tahtonut luopua synnistäsi, vaikka Jumala oli
-suonut sinulle niin paljo hyvyyttä; sen vuoksi sinä olet kovempi
-kuin kivi; etkä sinä tahtonut pehmetä, et vedellä etkä tulella, --
-ja senvuoksi Pyhä Henki ei voinut astua sinun sydämeesi. Huomaa
-nyt tarkoin; koko maailmassa ei ole yhtäkään ritaria, jolle meidän
-Herramme olisi osoittanut niin suurta armoa, kuin hän on sinulle
-osoittanut. Sillä Hän on antanut sinulle kauneutta ja komean
-ulkomuodon; Hän on antanut sinulle ymmärrystä eroittaa hyvän pahasta;
-Hän on antanut sinulle miehuutta ja rohkeutta; ja on antanut sinun
-otella niin uljaasti, että sinä joka kerta olet päässyt voitolle
-taisteluissa. Ja nyt meidän Herramme ei tahdo enää kärsiä sinua
-enempää, vaan sinä olet tunteva Hänen kätensä lepäävän raskaana
-päälläsi, jos tahdot taikka et.
-
-"Ja miksi tuo ääni kutsui sinua kitkerämmäksi kuin puu; -- missä
-sangen paljo syntiä asustaa, siellä saattaa olla vain vähä makeutta,
-ja senvuoksi sinua verrataan vanhaan lahoon puuhun. Nyt olen
-selittänyt sinulle, minkä vuoksi sinä olet kovempi kuin kivi ja
-kitkerämpi kuin puu.
-
-"Nyt selitän sinulle, minkä vuoksi sinä olet paljaampi ja kuivempi
-kuin viikunapuu. Tapahtui, että meidän Herramme palmusunnuntaina
-saarnasi Jerusalemissa, ja siellä Hän näki kansassa kaikellaista
-kovasydämisyyttä, ja siellä Hän ei koko kaupungissa löytänyt
-ainoatakaan, joka olisi antanut Hänelle yösijaa. Silloin Hän meni
-kaupungin ulkopuolelle ja näki keskellä tietä viikunapuun, joka oli
-varsin kaunis ja runsailla lehdillä varustettu, mutta siinä ei ollut
-yhtäkään hedelmää. Silloin meidän Herramme kirosi sen puun, joka ei
-kantanut hedelmää, -- ja viikunapuulla tarkoitettiin Jerusalemia,
-joka kantoi lehtiä, mutta ei hedelmiä. Niin sinäkin, Lancelot
-herra; kun Pyhä Graal tuotiin sinun eteesi, niin Se ei löytänyt
-sinussa yhtään hedelmää eikä hyvää aivoitusta, vaan sinä olit synnin
-saastuttama."
-
-"Totisesti", Lancelot herra virkkoi, "kaikki mitä te olette puhunut,
-on totta; ja tästä lähtien minä aion Jumalan avulla elää paremmin
-kuin tähän asti olen elänyt ja noudattaa ritarillisuutta ja tehdä
-asetekoja."
-
-Silloin tuo hyvä mies määräsi Lancelot herran suorittamaan sellaisen
-katumusteon kuin hän saattoi tehdä ja käski hänen noudattaa
-ritarillisuutta; ja niin hän antoi hänelle siunauksensa ja pyysi
-Lancelot herraa viipymään luonansa koko sen päivän.
-
-"Mielelläni sen teen", Lancelot herra virkkoi, "sillä minulla ei ole
-kypäriä, eikä ratsua eikä miekkaa."
-
-"Älkää sitä huolehtiko", tuo hyvä mies virkkoi, "ennen huomispäivän
-iltaa hankin teille ratsun ja kaikki mitä tarvitsette."
-
-Ja Lancelot herra katui kovasti kaikkia entisiä rikoksiaan.
-
-
-
-
-Huone, jonka ovi oli suljettu.
-
-
-Niiden Pyöreän pöydän ritarien joukossa, jotka lähtivät Pyhän Graalin
-etsintään, oli, paitsi Galahad herraa ja päällikköä Lancelot herraa,
-vielä seuraavat ritarit: hyvä ritari Percival; Ector herra, Lancelot
-herran veli; Bors herra ja Gawaine herra. Monet ja merkilliset olivat
-ne seikkailut, joihin he joutuivat, ja ihmeelliset olivat ne näyt,
-joita he näkivät, mutta kertaakaan he eivät saaneet Pyhää Graalia
-näkyviinsä. Sillä Galahad herraa ja Percival herraa lukuunottamatta
-ei ketäkään ritaria pidetty kelvollisena tuota taivaallista näkyä
-näkemään.
-
-Mutta katumuksensa jälkeen ja monta pitkää kuukautta vaellettuaan
-Lancelot herran viimein melkein onnistui suorittaa tuo suuri tehtävä.
-Sillä yhtenä yönä ollessaan lähellä merta, hän näki unissaan näyn,
-joka käski hänen astua ensimäiseen laivaan, mikä hänen eteensä
-sattuisi. Kun hän kuuli nämä sanat, niin hän hypähti pystyyn ja näki
-suuren kirkkauden ympärillään, ja hän otti varuksensa ja valmistautui
-lähtemään; ja kun hän tuli meren rannalle, niin hän näki laivan,
-joka oli ilman purjeita ja airoja. Heti laivaan päästyään hän tunsi
-suurinta suloisuutta, mitä koskaan oli tuntenut, ja iloa, joka
-voitti kaiken maallisen ilon, mitä hän koskaan oli kokenut. Ja tällä
-laivalla hän viipyi kuukauden tai enemmänkin taivaallisen armon
-ravitsemana.
-
-Eräänä päivänä tuli sinne muuan ritari ratsun selässä. Saavuttuaan
-laivalle laskeutui tämä alas ratsultaan. Silloin Lancelot herra näki,
-että se oli hänen poikansa Galahad, eikä yksikään kieli saata kertoa,
-kuinka suuresti he iloitsivat toistensa tapaamisesta.
-
-He kertoivat toinen toiselleen kaikki seikkailut ja ihmeet, joita
-heille kummallekin oli tapahtunut sen perästä, kuin he lähtivät
-Arthur kuninkaan hovista.
-
-Lancelot ja Galahad oleskelivat siinä laivassa puolen vuotta ja
-palvelivat Jumalaa päivin ja öin kaiken kykynsä mukaan. Ja usein he
-joutuivat kauaksi ihmisistä saarille, joilla ei löytynyt muuta kuin
-julmia petoja, ja he suorittivat monta merkillistä seikkailua ja
-vaarallista urhotyötä.
-
-Yhtenä päivänä tapahtui, että heidän laivansa saapui metsän laitaan,
-ja siellä he näkivät ritarin, joka oli kokonaan valkoisissa
-varuksissa ja oikealla kädellään talutti komeasti satuloitua
-valkoista hevosta. Hän tuli laivalle ja tervehti molempia ritareita
-ja sanoi:
-
-"Galahad, te olette ollut kylliksi kauan isänne seurassa; tulkaa ulos
-laivasta ja hypätkää tämän ratsun selkään ja menkää, minne seikkailut
-teitä vievät Pyhää Graalia etsimään."
-
-Silloin Galahad meni isänsä luo ja suuteli häntä hellästi ja sanoi:
-
-"Hyvä armas isä, en tiedä saanko teitä enää nähdä, ennenkuin olen
-nähnyt Pyhän Graalin."
-
-"Minä pyydän sinua", Lancelot virkkoi, "rukoilemaan taivaallista
-Isää, että Hän pitäisi minua palveluksessaan."
-
-Niin Galahad otti ratsunsa ja silloin he kuulivat äänen, joka sanoi:
-
-"Koettakaa hyvin käyttäytyä, sillä toinen ei ole enää konsanaan
-toista näkevä ennen hirmuista tuomiopäivää."
-
-"Galahad poikani", Lancelot virkkoi, "koska meidän tulee erota,
-emmekä enää milloinkaan saa nähdä toisiamme, niin rukoilen
-taivaallista Isää suojelemaan sekä itseäni että sinua."
-
-"Herra", Galahad virkkoi, "ei mikään rukous ole niin vaikuttava kuin
-teidän", ja samassa hän ratsasti pois metsään.
-
-Silloin tuuli nousi ja ajeli enemmän kuin kuukauden Lancelotia pitkin
-merta, mutta hän nukkui vain vähän laivallansa, ja rukoili Jumalaa,
-että hän saisi jotain tietoja Pyhästä Graalista.
-
-Tapahtuipa muutamana yönä, keskiyön aikaan, että hän saapui linnan
-edustalle, joka takaapäin oli kaunis ja komea. Takaportti aukeni
-merta kohden, ja se oli avoinna ilman mitään vartioita, paitsi että
-kaksi leijonaa vartioi sisäänkäytävää, ja kuu paistoi kirkkaasti.
-
-Silloin Lancelot kuuli äänen, joka sanoi:
-
-"Lancelot, astu ulos tästä laivastasi ja mene tuohon linnaan, missä
-sinä olet näkevä suuren osan siitä mitä halajat."
-
-Niin hän juoksi ja asestautui ja tuli portille ja näki leijonat ja
-silloin hän tarttui miekkaansa ja paljasti sen. Mutta äkkiä tuli
-kääpiö ja löi häntä käsivarteen niin kiivaasti, että miekka putosi
-hänen kädestänsä.
-
-"Sinä huono- ja heikkouskoinen mies!" hän kuuli äänen sanovan,
-"miksikä sinä luotat enemmän aseisiisi kuin Luojaasi? Sillä Hän,
-jonka palvelukseen sinä olet pantu, saattaa sinua enemmän auttaa kuin
-sinun varuksesi."
-
-Silloin Lancelot virkkoi: "Minä kiitän sinua, Herra Kristus, suuresta
-armostasi, että Sinä minua väärinteostani nuhtelet. Nyt minä näen
-että Sinä pidät minua palvelijanasi."
-
-Sitten hän otti taas miekkansa, pisti sen tuppeensa, teki otsaansa
-ristinmerkin ja lähestyi leijonia, ja ne näyttivät tahtovan tehdä
-hänelle pahaa. Kuitenkin hän pääsi vahingoittumatta niiden ohitse ja
-lähestyi linnan päärakennusta, missä kaikki linnan asujamet näyttivät
-olevan. Silloin Lancelot astui täysissä aseissaan sisään, sillä
-kaikki portit ja ovet olivat avoinna. Ja viimein hän näki kammion,
-jonka ovi oli suljettu; hän laski kätensä ovelle avatakseen sen,
-mutta ei voinut, vaikka hän pani liikkeelle viimeisetkin voimansa
-saadakseen oven auki.
-
-Sitten hän kuunteli ja kuuli äänen laulavan niin suloisesti, ettei
-se tuntunut maalliselta ääneltä; ja hänen mielestään ääni lausui:
-"Ylistys ja kunnia olkoon Taivaalliselle Isälle!"
-
-Silloin Lancelot polvistui kammion oven eteen, sillä hän ymmärsi,
-että Pyhä Graal oli tuossa huoneessa, ja hän rukoili Jumalaa, että
-jos hän milloinkaan oli tehnyt mitään Hänelle otollista, että Hän
-armahtaisi häntä ja näyttäisi hänelle jotakin siitä, mitä hän etsi.
-
-Silloin kammion ovi aukeni ja sieltä tuli ulos suuri kirkkaus, niin
-että rakennus oli niin valoisa, kuin jos siellä olisi ollut kaikki
-maailman soihdut ja kynttilät. Lancelot meni ovelle ja aikoi astua
-sisään, mutta äkkiä ääni virkkoi:
-
-"Pakene, Lancelot, äläkä astu siihen kammioon, sillä jos sinä sinne
-astut, niin sinä sitä katuva olet."
-
-Niin Lancelot vetäytyi takaisin, sangen raskaalla mielellä.
-
-Sitten hän katsoi kammioon ja näki keskellä kammiota hopeapöydän ja
-pyhän astian punaisella sametilla peitettynä ja monta enkeliä sen
-ympärillä, ja yksi piti palavaa vahakynttilää kädessään. Pyhän astian
-edessä hän näki papin puvussa olevan miehen, ja näytti siltä, kuin
-paraillaan olisi pidetty juhlallista jumalanpalvelusta. Kolme miestä
-seisoi lähellä, ja Lancelotista näytti kuin pappi olisi nostanut ylös
-nuorimman niistä ikäänkuin näyttääkseen häntä kansalle. Lancelot
-ihmetteli kovin, sillä se taakka oli papille niin raskas, että hän
-oli aivan vaipumaisillaan maahan. Kun Lancelot näki, ettei kukaan
-lähellä olevista aikonut auttaa pappia, niin hän juoksi nopeasti
-ovelle.
-
-"Herra Kristus", hän virkkoi, "älä pidä sitä syntinä, vaikka minä
-autan tuota miestä, sillä hän on suuressa avun tarpeessa."
-
-Samassa hän astui kammioon ja meni hopeapöytää kohden; ja kun hän
-pääsi lähelle, niin hän tunsi tulevan vastaansa tuulenviiman, joka
-oli ikäänkuin tulella sekoitettu, ja se syöksähti niin rajusti hänen
-kasvoihinsa, että se näytti aivan polttavan hänet, ja samassa hän
-kaatui maahan eikä kyennyt nousemaan. Silloin hän tunsi ympärillään
-monta kättä, jotka nostivat hänet ylös ja kantoivat hänet ulos
-huoneesta ja jättivät hänet, niinkuin näytti, kuolleena makaamaan. Ja
-aamulla linnan väki hänet löysi kammion oven ulkopuolelta.
-
-Neljäkolmatta päivää Lancelot herra makasi kuin kuolleena, mutta
-viidentenäkolmatta päivänä hän avasi silmänsä. Silloin hänelle
-kerrottiin, että se linna kuului Pelles kuninkaalle, missä hän kauan
-aikaa sitten oli nähnyt Pyhän Graalin ilmestyksen ensi kertaa.
-Kaikki kansa ihmetteli, kun he huomasivat että tämä muukalainen oli
-Lancelot, tuo hyvä ritari, ja he lähettivät sanan Pelles kuninkaalle,
-joka tuli sangen iloiseksi sen uutisen kuullessaan ja meni häntä
-katsomaan ja riemuitsi suuresti hänen tulostansa. Ja kuningas kertoi
-Lancelotille, että hänen ihana tyttärensä Elaine, Galahadin äiti, oli
-kuollut. Ja Lancelot oli ylen suruissaan sen sanoman kuultuansa.
-
-Neljä päivää Lancelot herra viipyi linnassa ja sitten hän otti Pelles
-kuninkaalta jäähyväiset. Hän käsitti nyt, että hänen etsimisensä
-oli päättynyt, ja ettei hän milloinkaan saisi nähdä enempää Pyhästä
-Graalista, kuin hän oli nähnyt. Niin hän lupasi palata valtakuntaansa
-Logrisiin, jota hän ei ollut nähnyt puoleentoista vuoteen.
-
-Kun hän saapui Camelotiin, niin hän näki, että muutamat Pyöreän
-pöydän ritarit olivat palanneet kotia, mutta että monet heistä --
-enemmän kuin puolet -- olivat kaatuneet tai saaneet surmansa.
-
-Arthur kuningas, Guinevere kuningatar ja koko hovi tulivat ylen
-iloisiksi nähdessään taas Lancelot herran, ja kuningas kyseli häneltä
-uutisia hänen pojastaan Galahadista.
-
-Lancelot kertoi kuninkaalle kaikki seikkailut, mitä hänelle oli
-tapahtunut sen jälkeen kuin hän oli lähtenyt Arthurin hovista, ja
-myös, mitä hän tiesi Galahadin, Percivalin ja Borsin seikkailuista.
-
-"Suokoon Jumala", virkkoi kuningas, "että he kaikki kolme pian
-olisivat täällä!"
-
-"Niin ei ole tapahtuva", virkkoi Lancelot, "sillä kahta heistä te
-ette enää koskaan saa nähdä. Mutta yksi heistä on tuleva takaisin."
-
-
-
-
-Kuinka Galahad herra näki Pyhän Graalin.
-
-
-Jätettyään Lancelot herran, Galahad ratsasti turhaan monta
-päivänmatkaa. Minne hän vain meni, niin kummallisia merkkejä ja
-ihmeitä seurasi häntä, mutta vielä hän ei kuitenkaan ollut nähnyt
-Pyhän Graalin ilmestystä.
-
-Tapahtuipa eräänä päivänä, että kun hän ratsasti ulos suuresta
-metsästä, hänet yllätti Percival herra, joka oli seurannut häntä
-viisi päivää, ja kohta sen jälkeen he muutamassa tienristeyksessä
-tapasivat Bors herran. Ei tarvitse kysyä, ilostuivatko he. He
-kertoivat kukin toisilleen seikkailunsa ja ratsastivat kaikki yhdessä
-eteenpäin.
-
-Sillä tapaa he matkasivat pitkän aikaa, kunnes saapuivat siihen
-samaan Pelles kuninkaan linnaan, missä Lancelot herra jo oli
-käynyt, ja heti kun he astuivat linnaan, niin Pelles kuningas tunsi
-heidät. Silloin nousi suuri ilo, sillä kaikki kansa käsitti heidän
-saapuessaan, että he olivat saattaneet loppuun Pyhän Graalin etsinnän.
-
-Hiukan ennen iltaa, kun he olivat kokoontuneina salissa, kuului ääni
-heidän joukossansa, ja se sanoi: "Ne, joiden ei tule istua Jeesuksen
-Kristuksen pöytään, nouskoot, sillä nyt ravitaan vain todellisia
-ritareita." Niin jokainen meni pois, paitsi Pelles kuningas ja
-Eliazar, hänen poikansa, jotka olivat pyhiä miehiä, ja muuan neito,
-joka oli hänen sisarensa tytär; nämä kolme ja ne kolme ritaria sinne
-jäi, ei enempää.
-
-Pian he näkivät yhdeksän ritaria, kaikki aseissa, tulevan sisään
-salin ovesta ja riisuvan kypärinsä ja varuksensa.
-
-"Herra", he virkkoivat Galahadille, "me olemme sangen kovin
-rientäneet, saadaksemme istua teidän kanssanne tässä pöydässä, missä
-pyhä ateria jaetaan."
-
-Silloin hän sanoi: "Te olette tervetulleita, mutta mistä kaukaa te
-tulette?"
-
-Kolme heistä sanoi tulevansa Gaulista ja kolme sanoi olevansa
-Irlannista ja muut kolme sanoivat olevansa Denmarkista.
-
-Silloin ääni lausui: "Kaksi on teidän joukossanne, jotka eivät kuulu
-Pyhän Graalin etsintään; poistukoot he senvuoksi." Niin Pelles
-kuningas ja hänen poikansa poistuivat.
-
-Ne ritarit, jotka jäivät, näkivät nyt hopeapöydän, jolla Pyhä Graal
-oli, ja heistä näytti, kuin enkeleitä seisoisi ympärillä ja että
-juhlallinen toimitus oli alkamassa. He istuutuivat pöydän ääreen
-suuren pelon vallassa ja alkoivat rukoilla. Silloin saapui Eräs,
-niinkuin heistä näytti, Herran Kristuksen haahmossa ja Hän sanoi:
-
-"Minun ritarini ja palvelijani ja minun uskolliset lapseni,
-jotka olette tulleet kuolevaisesta elämästä henkiseen elämään,
-minä en silleen teillä tahdo kätkeytyä, vaan te saatte nähdä
-Minun salaisuuksiani ja Minun kätkettyjä asioitani; pitäkää ja
-vastaanottakaa nyt se korkea ateria, jota olette niin suuresti
-halanneet." Sitten Hän otti itse pyhän astian ja tuli Galahadin luo,
-joka polvistui ja otti vastaan pyhän ravinnon, ja hänen jälkeensä
-ottivat kaikki hänen kumppaninsa samalla tapaa; ja heidän mielestään
-se oli niin suloista, että sitä oli ihmeellistä kertoa.
-
-Silloin Hän sanoi Galahadille: "Poikani, tiedätkö sinä, mitä minä
-pidän käsissäni?"
-
-"En", Galahad vastasi, "ellet Sinä sitä minulle ilmoita."
-
-"Tämä on", Hän sanoi, "se pyhä kallio, mistä minä söin lampaan
-viimeisellä Ehtoollisellani. Ja nyt sinä olet saanut nähdä sen,
-mitä sinä kaikkein enimmän olet nähdä halannut, mutta vielä sinä
-et ole sitä nähnyt niin avoimena, kuin sinä sen näkevä olet
-Sarrasin kaupungissa. Senvuoksi sinun täytyy lähteä täältä ja viedä
-mukanasi tämä pyhä astia, sillä tänä yönä se on poistuva Logrisin
-valtakunnasta, eikä sitä enää konsanaan täällä nähtämän pidä. Ja
-tahdotko tietää miksi? Siksi että tämän maan kansa on kääntynyt
-huonoon elämään, sentähden minä otan heiltä pois sen kunnian
-perinnön, jonka minä heille annoin. Menkää senvuoksi, te kolme,
-huomenna merelle, siellä te löydätte laivanne valmiina, -- te ja
-Percival herra ja Bors herra, eikä ketään muita teidän kanssanne. Ja
-kaksi teistä on kuoleva Minun palveluksessani, mutta yksi teistä on
-jälleen palaava Camelotiin ja vievä sanomia."
-
-Sitten Hän siunasi heitä ja katosi heidän näkyvistänsä. Niin Galahad,
-Percival ja Bors jättivät Pelles kuninkaan linnan. Ratsastettuaan
-kolme päivää he tulivat meren rannalle, missä he löysivät saman
-laivan, jossa Galahad oli oleskellut Lancelotin kanssa; ja kun
-he astuivat laivaan, niin he näkivät sen keskellä hopeapöydän ja
-Pyhän Graalin, joka oli peitetty punaisella sametilla. Silloin he
-iloitsivat, että heillä oli sellaisia kapineita muassaan.
-
-Niin he purjehtivat eteenpäin, kunnes tulivat Sarrasin kaupunkiin,
-jonne he laskivat maihin ja ottivat hopeapöydän mukaansa. Kun
-he astuivat sisään kaupungin portista, niin he näkivät vanhan
-koukkuselkäisen ukon istumassa, ja Galahad kutsui häntä ja pyysi
-häntä auttamaan heitä raskaan pöydän kantamisessa.
-
-"Totisesti", vanhus virkkoi, "kymmeneen vuoteen en ole saattanut
-käydä muuten kuin kainalosauvoilla."
-
-"Vähät siitä", virkkoi Galahad, "nouse vain pystyyn ja näytä hyvää
-tahtoasi."
-
-Vanhus koetti nousta, ja hetikohta hän huomasi olevansa terveempi
-kuin koskaan. Silloin hän juoksi pöydän luo ja tarttui sen yhteen
-syrjään Galahadin kantaessa vastakkaisesta syrjästä.
-
-Tämän parannuksen maine kulki kautta kaupungin, ja kun kaupungin
-kuningas näki nuo kolme ritaria, niin hän kysyi, mistä he tulivat,
-ja mikä kapine se oli, jonka he olivat tuoneet hopeapöydällä. He
-kertoivat hänelle Pyhän Graalin totuuden ja minkä voiman Jumala oli
-siihen pannut sairaita parantamaan.
-
-Mutta tuo kuningas oli tyranni ja polveutui pakanallisesta suvusta,
-ja hän otti nuo kolme ritaria ja pisti heidät vankeuteen, syvään
-kuiluun. Mutta koko ajan kun he olivat vankeudessa, taivaan pyhä armo
-ylläpiti heitä.
-
-Vuoden lopulla tapahtui, että kuningas kävi sairaaksi ja tunsi että
-hänen piti kuoleman. Silloin hän lähetti hakemaan noita kolmea
-ritaria ja kun he tulivat hänen eteensä, niin hän pyysi heiltä
-anteeksi kaikkea sitä, mitä hän oli heille tehnyt, ja mielellään he
-antoivat hänelle anteeksi, ja niin hän kuoli.
-
-Kun kuningas oli kuollut, niin koko kaupunki pelästyi, eivätkä he
-tietäneet, kuka saattaisi tulla heidän kuninkaaksensa. Silloin
-juuri, kun he parhaillaan olivat neuvottelussa, kuului ääni heidän
-joukossansa ja käski heidän valita nuorimman noista kolmesta
-ritarista kuninkaaksensa. Niin Galahad tehtiin koko kaupungin
-suostumuksella kuninkaaksi.
-
-Kun Galahad oli tarkastanut maan, niin hän rakennutti hopeapöydän
-ympärille kullasta ja kalliista kivistä laatikon, joka peitti pyhän
-astian, ja joka aamu varhain nuo kolme ritaria tapasivat tulla sen
-eteen ja lausua rukouksensa.
-
-Vuoden lopulla samana päivänä, jona Galahadille annettiin
-kultakruunu, hän nousi aikaisin, hän ja hänen kumppaninsa, ja menivät
-palatsiin pyhän astian ääreen. Siellä he näkivät edessänsä miehen
-polvillaan ja hän oli piispan näköinen; ja ylt'ympärillä oli suuri
-enkelien joukko.
-
-"Tule vain tänne, Galahad, Jeesuksen Kristuksen palvelija", hän
-virkkoi, "ja sinä saat nähdä sen, mitä sinä kauan olet nähdä
-halannut."
-
-Silloin Galahad alkoi vapista, sillä hän sai nähdä hengellisiä
-asioita maallisilla silmillänsä; ja pitäen käsiään kohotettuina
-taivasta kohden, hän virkkoi:
-
-"Herra, minä kiitän Sinua, sillä nyt minä näen sen, mikä on ollut
-minun halunani kauan aikaa. Nyt, pyhä Herra, en tahtoisi enää elää,
-jos se olisi Sinulle otollista, Herra!"
-
-Sitten tuo hyvä mies otti pyhän ruoan ja tarjosi sitä Galahadille, ja
-hän otti sen vastaan iloisena ja nöyränä.
-
-Kun se oli tehty, niin Galahad meni Percival herran ja Bors herran
-luo ja suuteli heitä ja jätti heidät Jumalan haltuun. Ja Bors
-herralle hän sanoi: "Hyvä herra, tervehtikää minun isääni, Lancelot
-herraa, ja heti kun tapaatte hänet, niin pyytäkää hänen muistamaan
-tämän maailman katoavaisuutta."
-
-Sitten hän polvistui pöydän eteen ja lausui rukouksensa, ja kohta
-hänen sielunsa lähti Jeesuksen Kristuksen tykö.
-
-Silloin näytti noista molemmista ritareista, että käsi tuli taivaasta
-ja vei pois tuon pyhän astian. Ja sen ajan perästä ei kenkään ole
-rohjennut sanoa Pyhää Graalia nähneensä.
-
-Kun Percival ja Bors näkivät, että Galahad oli kuollut, niin he
-surivat niin suuresti, kuin kaksi miestä ikinä surra saattoi, ja
-joll'eivät he olisi olleet hyviä miehiä, niin he olisivat helposti
-joutuneet epätoivoon. Ja kaupungin ja maan kansa oli kovin raskaalla
-mielellä. Heti kun Galahad oli haudattu, niin Percival herra vetäytyi
-erakkomajaan ja siellä hän vuoden ja kaksi kuukautta eli täysin pyhää
-elämää, ja sitten hän lähti pois.
-
-Bors herra oli Percival herran luona niin kauan kun tämä eli, mutta
-kun hän kuoli, niin Bors herra otti laivan ja palasi Logrisin
-valtakuntaan, ja niin hän tuli Camelotiin, missä Arthur kuningas
-oli. Suuresti iloittiin hänen tulostansa hovissa, sillä he luulivat
-kaikki, että hän varmaankin oli kuollut, kun hän oli ollut niin
-kauan poissa hovista. Bors herra kertoi heille kaikki Pyhän Graalin
-seikkailut ja Lancelot herralle hän sanoi Galahadin tervehdyksen.
-
-"Lancelot herra", hän virkkoi, "Galahad pyytää teitä ajattelemaan
-tämän maailman katoavaisuutta, niinkuin te hänelle lupasitte, kun
-enemmän kuin puoli vuotta olitte yhdessä."
-
-"Se on totta", Lancelot virkkoi. "Nyt minä uskon ja luotan, että
-hänen rukouksensa auttaa minua."
-
-
-
-
-
-
-ARTHURIN KUOLEMA
-
-
-
-
-Lancelot herran lähtö.
-
-
-Senjälkeen kun Pyhän Graalin etsintä oli loppuun suoritettu ja kaikki
-ritarit, jotka olivat jääneet eloon, olivat palanneet Pyöreän pöydän
-ääreen, pidettiin hovissa suurta iloa, ja varsinkin Arthur kuningas
-ja Guinevere kuningatar riemuitsivat ja olivat ylen iloisia Lancelot
-herran ja Bors herran tähden. Ja jonkun aikaa kaikki kävi hyvin ja
-paljon juhlittiin ja iloittiin.
-
-Mutta Lancelot herra unhoitti erakolle antamansa lupauksen, että
-hän niin vähä kuin mahdollista katselisi Guinevere kuningatarta, ja
-koska häntä kuningas ja kuningatar ja kaikki kansa piti niin suuressa
-kunniassa, niin muutamat muista ritareista kadehtivat häntä ja
-koettivat tehdä hänelle kaikkea pahaa, mitä taisivat.
-
-Häijyin ja ilkein Arthur kuninkaan hovissa olevista ritareista
-oli Mordred herra. Hän oli Arthur kuninkaan sisaren, Orkneyn
-kuninkaan Lotin puolison nuorin poika, ja häntä Merlin tarkoitti,
-ennustaessaan, että toukokuun ensimäisenä päivänä syntynyt lapsi
-tuottaisi turmiota Arthur kuninkaalle. Hän oli jalojen ritarien
-Gawainen, Gaherisin ja Garethin velipuoli, mutta ei ensinkään heidän
-kaltaisensa luonnoltaan. Ainoa veli, joka häntä hiukankin muistutti,
-oli Agrivaine herra, ja juuri noiden molempien ritarien panettelujen
-tähden nousi se vihan ja kiukun myrsky, joka ei asettunut, ennenkuin
-kaiken maailman ritariuden kukka oli lyöty ja surmattu.
-
-Herttaisena toukokuuna, kun jokainen jalo sydän hehkuu elämää --
-kun maa levittää silmiemme eteen ihanintaan ja loistoisintaan, ja
-kaikki miehet ja naiset iloitsevat ja riemuitsevat, koska suvi on
-tulossa heloittavine kukkineen -- ihanana toukokuuna nuo molemmat
-ritarit Agrivaine ja Mordred panivat toimeen ilkityönsä. Julkisessa
-kokouksessa monien ritarien läsnäollessa he puhuivat loukkaavia
-puheita Lancelot herrasta ja Guinevere kuningattaresta ja kehoittivat
-toistamaan niitä kuninkaalle. Silloin virkkoi Gawaine herra:
-
-"Veljeni, Agrivaine herra", hän sanoi, "minä pyydän ja vaadin teitä,
-älkää puhuko enää tuollaista minun läsnäollessani, sillä tietäkää,
-että minä en tahdo ottaa osaa teidän vehkeisiinne."
-
-"Totisesti", virkkoivat Gaheris ja Gareth herra, "emme mekään tahdo
-olla osallisina teidän vehkeissänne."
-
-"Sittenpä tahdon minä", Mordred virkkoi.
-
-"Sen saatan kyllä uskoa", sanoi Gawaine herra, "sillä missä vain
-pahuutta tapahtuu, niin teillä on siinä osanne, veljeni Mordred
-herra; mutta minä toivoisin että jättäisitte tämän, ettekä tekisi
-itsestänne sellaista juonittelijaa, sillä minä tiedän, mitä siitä
-tulee."
-
-"Tulkoon mitä tahansa", virkkoi Agrivaine herra, "minä puhun
-kuninkaalle."
-
-"Ette ainakaan minun neuvostani", sanoi Gawaine herra, "sillä jos
-nousee sota ja hävitys Lancelot herran ja meidän välillämme, niin
-huomatkaa tarkoin, veli, moni kuningas ja mahtava lordi on pitävä
-Lancelot herran puolta. Minä puolestani en ikinä nouse Lancelot
-herraa vastaan, sillä hän vapautti minut Tuskien tornin kuninkaan
-Caradosin käsistä ja surmasi hänet ja pelasti minun henkeni.
-Niinikään, Agrivaine veli ja Mordred veli, samalla tapaa Lancelot
-herra vapautti teidät molemmat ja kolme kertaa kaksikymmentä ritaria
-Turquine herran käsistä. Minun mielestäni sellaisia hyviä tekoja ja
-ystävällisyyttä pitäisi muistettaman."
-
-"Tehkää kuten tahdotte", virkkoi Agrivaine herra, "minä en tahdo sitä
-kauempaa salata."
-
-Sillä hetkellä lähestyi Arthur kuningas.
-
-"Nyt, veljet, hiljentäkää hälinänne", Gawaine sanoi.
-
-"Sitä emme tahdo", virkkoivat Agrivaine ja Mordred.
-
-"Ettekö tahdo?" Gawaine sanoi; "silloin Jumala teitä armahtakoon,
-sillä minä en tahdo kuulla teidän juttujanne enkä tietää teidän
-ilkituumistanne."
-
-"Enkä liioin minäkään", virkkoi Gareth herra ja samoin Gaheris herra,
-"sillä me emme ikinä tahdo puhua pahaa tuosta miehestä."
-
-Ja niin nuo kolme ritaria lähtivät kokouksesta.
-
-"Oi", virkkoi Gawaine ja Gaheris, "nyt on tämä valtakunta turmion
-partaalla ja Pyöreän pöydän jalo veljeskunta hajalla."
-
-Niin he lähtivät pois sangen murheellisina. Sillä hetkellä Arthur
-kuningas saapui heidän luokseen ja kysyi, mitä melua siellä
-pidettiin, ja silloin Agrivaine ja Mordred olivat vain liiankin
-valmiit toistamaan häijyt panettelunsa. Kun kuningas ei oikein
-tahtonut uskoa mitä he sanoivat, niin he panivat toimeen kavalan
-juonen, saadakseen Lancelot herran ansaan. Paetessaan väijyjiensä
-kynsistä Lancelot herra löi Agrivaine herran ja kaksitoista hänen
-kumppaniaan kuoliaaksi. Mordred herran onnistui päästä pakoon, ja
-ratsastaen verissään ja haavoitettuna kuninkaan luo hän kertoi
-hänelle jutun omalla tavallaan.
-
-"Oi", Arthur kuningas virkkoi, "kovasti suren että Lancelot herran
-koskaan piti nousta minua vastaan. Nyt on aivan varmaan Pyöreän
-pöydän jalo veljeskunta ikipäiviksi murrettu, sillä hänen puoltaan on
-pitävä moni jalo ritari."
-
-Kaikki kävi niinkuin kuningas ja Gawaine herra olivat aavistaneet.
-Siitä päivästä alkaen oli alituinen sota Englannissa, toiset ritarit
-kun puolsivat Lancelot herraa ja toiset kuningasta, ja molemmin
-puolin hukkaantui monta uljasta henkeä. Ikävän onnettomuuden kautta
-Lancelot herran puolue surmasi tapaturmaisesti jalot ritarit Gaheris
-herran ja Gareth herran, jotka sillä hetkellä olivat ilman aseita,
-ja sen perästä Gawaine herrasta, joka siihen asti oli kieltäytynyt
-taistelemasta Lancelot herraa vastaan, tuli hänen katkerin
-vihamiehensä. Monta kertaa kuningas ja Lancelot herra olisivat
-tehneet rauhan, mutta Gawaine herra yllytti kuningasta yhä uuteen
-taisteluun ja kehoitti häntä olemaan kuuntelematta mitään sovinnon
-yrityksiä, vaikka Lancelot herra teki mitä jaloimpia katumuksen
-tarjouksia ja ilmaisi mitä syvintä surua Gaheris ja Gareth herrojen
-tapaturmaisen surmaamisen vuoksi.
-
-Viimein paavi lähetti käskyn että taisteleminen oli lopetettava,
-ja juhlallinen neuvottelu tapahtui kuninkaan ja Lancelot herran
-välillä Carlislessa. Siellä Lancelot herra puhui niin yleviä
-sanoja, että kaikki ritarit ja ladyt, jotka olivat läsnä, itkivät
-häntä kuullessaan, ja kyyneleet vuotivat pitkin Arthur kuninkaan
-poskia. Mutta tyydyttääkseen Gawaine herran kostonhalua veljiensä
-menettämisestä kuningas oli jo luvannut, että Lancelot herra oli
-karkoitettava maasta, ja sen sijaan että olisi suostunut hänen
-katumustarjouksiinsa ja hyvän tahtonsa osoituksiin, hän antoi nyt
-Gawaine herran julistaa Lancelot herralle tämän maanpakotuomion,
-ja että hänet kiellettiin oleskelemasta Englannissa kauempaa kuin
-viisitoista päivää.
-
-Silloin Lancelot herra huokasi ja kyyneleet vuotivat pitkin hänen
-poskiansa.
-
-"Voi, sinä jaloin kristillinen valtakunta", hän virkkoi, "jota minä
-olen rakastanut yli kaikkien muiden valtakuntien, sinussa olen minä
-saavuttanut suuren osan kunniaani ja nyt minun täytyy lähteä tällä
-tavalla! Totisesti kadun, että koskaan tulin tähän valtakuntaan,
-koska minut näin häpeällisesti karkoitetaan, syyttömästi ja
-ansaitsemattani! Mutta onni on niin vaihteleva ja pyörä niin
-liikkuva, ei ole pysyväistä asuinsijaa, ja sen saattaa todeksi
-näyttää moni vanha aikakirja jalon Hektorin ja Troilus uroon ja
-Aleksanderin, tuon mahtavan valloittajan, suhteen ja vielä monen
-muunkin suhteen. Kun he olivat korkeimmillaan mahtavuudessaan, niin
-he putosivat syvimmälle, ja niin on käynyt minunkin", Lancelot herra
-virkkoi, "sillä tässä valtakunnassa minä olin suuressa kunniassa,
-ja minun ja heimolaisritarieni kautta Pyöreä pöytä kasvoi enemmän
-maineessa kuin kenenkään muun kautta."
-
-Sitten Lancelot herra lausui jäähyväiset Guinevere kuningattarelle
-kuninkaan ja heidän kaikkien kuullen.
-
-"Rouvani", hän virkkoi, "nyt minun täytyy jättää teidät ja tämä jalo
-veljeskunta ainiaaksi, ja koska niin on laita, niin pyydän teitä
-hartaasti rukoilemaan puolestani ja puhumaan minusta hyvää. Ja jos
-kavalat kielet teitä kovin ahdistavat, niin lähettäkää minulle sana,
-ja jollei kenenkään ritarin kädet voi teitä vapauttaa taistelun
-kautta, niin minä teidät vapautan."
-
-Ja samalla Lancelot herra suuteli kuningatarta, ja sitten hän sanoi
-julkisesti:
-
-"Nyt tulkoon tälle paikalle jokainen, joka uskaltaa sanoa, ettei
-kuningatar ole ollut uskollinen minun herralleni Arthurille! Saammepa
-nähdä, kuka tahtoo puhua, jos uskaltaa puhua!"
-
-Sen sanottuaan hän vei kuningattaren kuninkaan luo ja sitten Lancelot
-herra otti hyvästit ja lähti. Eikä ollut kuningasta, herttuaa eikä
-kreiviä, ei paroonia eikä ritaria, ei ladyä taikka vallasnaista,
-joka ei olisi valittanut, vaan kaikki he itkivät ikäänkuin olisivat
-olleet pois suunniltansa. Ja kun jalo Lancelot herra otti ratsunsa ja
-ratsasti pois Carlislesta, niin itkettiin ja nyyhkytettiin pelkästä
-surusta hänen lähtiessään. Niin hän suuntasi kulkunsa Ilojen puisto
-nimiseen linnaansa, ja sen perästä hän nimitti sitä aina Surujen
-puistoksi.
-
-Ja niin lähti Lancelot herra Arthur kuninkaan hovista ainiaaksi.
-
-Kun Lancelot herra tuli Ilojen puistoon, niin hän kutsui kokoon
-ritarijoukkonsa ja kysyi heiltä, mitä he tahtoivat tehdä. He
-vastasivat kaikki yhteen ääneen, että he tahtoivat tehdä, mitä hän
-teki.
-
-"Jalot kumppanit", Lancelot herra virkkoi, "minun täytyy lähteä tästä
-kaikkein jaloimmasta valtakunnasta, ja suuresti minua surettaa,
-että minun nyt täytyy lähteä, sillä minä en lähde kunnialla. Sillä
-karkoitettu mies ei koskaan lähde kunnialla mistään valtakunnasta,
-ja se on minun suruni syy, sillä alati minä pelkään että minusta
-kirjoitetaan aikakirjoihin, että minut karkoitettiin tästä maasta."
-
-Silloin puhui moni jalo ritari ja sanoi:
-
-"Herra, jos teitä haluttaa oleskella tässä maassa, niin me emme
-teitä jätä, ja jos te ette näe hyväksi täällä oleskella, niin ei
-yksikään täällä olevista kunnon ritareista ole teitä jättävä. Koska
-me halusta otimme osaa teidän kärsimyksiinne ja vastuksiinne tässä
-valtakunnassa, niin tietäkää, että me samoin menemme halusta teidän
-kerallanne muihinkin maihin ja teemme siellä sellaisia tekoja kuin
-te."
-
-"Jalot herrat", Lancelot virkkoi, "ymmärrän teidät hyvin ja kiitän
-teitä, niinkuin voin. Ja teidän tulee tietää, että kaiken sen
-elannon, minkä minä olen perinyt, sen minä luovutan teille tällä
-tapaa -- minä tahdon nimittäin jakaa kaikki elantoni ja maani
-vapaaehtoisesti teidän keskenne, ja minä itse tahdon omistaa yhtä
-vähän kuin kukaan teistä; ja minä uskon ja luotan, että Jumala antaa
-teidän tulla toimeen minun maillani, niin hyvin kuin koskaan ketkään
-ritarit ovat toimeen tulleet."
-
-Silloin puhuivat kaikki ritarit yhdellä haavaa: "Häpeä sille,
-joka teidät jättää! Sillä me käsitämme kaikki, että nyt ei tässä
-valtakunnassa ole rauhaa oleva, vaan alinomaa riitaa ja taistelua,
-nyt kun Pyöreän pöydän veljeskunta on hajonnut. Sillä Pyöreän pöydän
-jalo veljeskunta tuki Arthur kuningasta ja heidän uljuutensa kautta
-kuningas ja koko hänen valtakuntansa oli levossa ja rauhassa. Ja
-suureksi osaksi, sen sanoi jokainen, se tapahtui teidän jaloutenne
-vuoksi."
-
-"Totisesti", Lancelot herra virkkoi, "minä kiitän teitä kaikkia
-hyvistä sanoistanne, vaikka minä hyvin tiedän, ettei tämän
-valtakunnan lujuus ollut minun ansiokseni luettava. Mutta mikäli
-voin, tein velvollisuuteni ja monen kapinoitsijan minä aikoinani
-kukistin. Ja minä luulen että saamme niistä nyt taas kuulla, ja se
-se minua suuresti surettaa. Sillä minä pelkään kovasti, että Mordred
-herra saa aikaan ikävyyksiä, sillä hän on ylenpalttisen kade ja
-antautuu ilkitöihin."
-
-Niin kaikki ritarit päättivät lähteä Lancelot herran kanssa, ja
-kokonaista sata miestä lähti hänen mukanaan, ja he vannoivat,
-etteivät ikinä häntä jättäisi, ei myötä- eikä vastoinkäymisessä.
-
-Niin he astuivat laivaan Cardiffissa ja purjehtivat Bayonneen Ranskan
-maalle, jossa Lancelot herra oli monen maa-alueen haltia.
-
-
-
-
-Gawaine herran kosto.
-
-
-Arthur kuningas ja Gawaine herra eivät tyytyneet Lancelot herran
-karkoitukseen, vaan kokosivat suuren sotajoukon ja valmistautuivat
-ajamaan häntä takaa ja astuivat laivaan Cardiffissa. Poissaolonsa
-aikana Arthur kuningas määräsi veljensä pojan, Mordred herran, kaiken
-Englannin päähallitusmieheksi ja asetti Guinevere kuningattaren
-hänen valvontansa alle. Niin hän kulki meren yli ja laski maihin
-Lancelot herran alueelle, ja siellä hän Gawaine herran kostonhalun
-vaikutuksesta poltti ja hävitti kaikki mitä saattoi.
-
-Kun sana tuotiin Lancelot herralle, että Arthur kuningas ja
-Gawaine herra olivat nousseet maihin ja parhaillaan hävittivät
-hänen alueitaan, niin hänen ritarinsa kehoittivat häntä lähtemään
-taisteluun, mutta hän vastasi olevansa peräti haluton vuodattamaan
-kristityn verta, niin että hän ensin tahtoi lähettää sanansaattajan
-Arthur kuninkaan luo katsomaan, saataisiinko sovinto aikaan, sillä
-rauha oli aina parempi kuin sota. Niin Lancelot lähetti erään neidon
-Arthur kuninkaan luo pyytämään, että hän lakkaisi sotimasta hänen
-maitansa vastaan.
-
-Neito lähti matkalle hevosen selässä, ja kun hän tuli Arthur
-kuninkaan teltalle, niin hän laskeutui alas satulasta, ja häntä oli
-vastassa muuan kunnon ritari, Lucan herra, juomanlaskija.
-
-"Jalo neito, tuletteko Järven herran Lancelotin lähettämänä?"
-
-"Tulen, herra", hän virkkoi, "tulen tänne puhumaan herrani kuninkaan
-kanssa."
-
-"Oi", Lucan herra virkkoi, "herrani kuningas rakastaisi kyllä
-Lancelotia, mutta Gawaine herra ei tahdo sitä sallia." Ja sitten hän
-lisäsi: "Minä rukoilen Jumalaa, neito, että te onnistuisitte hyvin,
-sillä kaikki me kuninkaan seuralaiset soisimme, että Lancelot herra
-tekisi parempia asetekoja kuin kukaan muu ritari."
-
-Niin sanoen Lucan vei neidon Arthur kuninkaan luo, joka istui Gawaine
-herran seurassa, kuullakseen mitä neito sanoisi. Kun tämä oli sanonut
-sanottavansa, niin kyyneleet täyttivät kuninkaan silmät, ja kaikki
-lordit olivat iloissaan saadessaan kehoittaa kuningasta sopimaan
-Lancelot herran kanssa, kaikki muut paitsi Gawaine herra.
-
-"Valtiaani, enoni, mitä aiotte tehdä?" hän virkkoi. "Tahdotteko
-kääntyä takaisin nyt, kun olette päässyt näin pitkälle tällä
-matkallanne? Koko maailma teitä on pilkkaava."
-
-"Ei", Arthur kuningas sanoi, "te tiedätte kyllä, Gawaine herra, että
-minä teen, niinkuin te minua neuvotte; ja kuitenkin minusta tuntuu,
-ettei olisi hyvä hylätä Lancelot herran kauniita sovinnon tarjouksia.
-Mutta koska olen tullut näin pitkälle tällä matkalla, niin te saatte
-antaa neidolle vastauksen, sillä minä en voi sääliltäni hänelle
-puhua, hänen tarjouksensa ovat niin jalomieliset."
-
-Silloin Gawaine herra sanoi neidolle täten: "Neito, sanokaa Lancelot
-herralle, että on turhaa vaivaa koettaa suostuttaa enoani sovintoon.
-Ilmoittakaa hänelle, että jos hän olisi tahtonut saada rauhaa aikaan,
-niin hänen olisi pitänyt yrittää ennemmin, sillä nyt se on liian
-myöhäistä. Ja sanokaa että minä, Gawaine herra, lähetän hänelle
-sellaisen sanan, että minä lupaan kautta kaiken kunniani, mitä olen
-velkapää Jumalalle ja ritarisäädylleni, että en jätä Lancelot herraa
-rauhaan, ennenkuin hän on surmannut minut taikka minä hänet."
-
-Niin neito itki ja lähti, ja moni silmä siellä kyyneltyi. Hän palasi
-Lancelot herran luo, jolla oli kaikki ritarinsa ympärillään, ja kun
-Lancelot herra kuuli tämän vastauksen, niin kyyneleet juoksivat hänen
-poskiansa pitkin.
-
-Silloin hänen jalot ritarinsa astuivat pitkin askelin hänen
-ympärilleen ja sanoivat: "Lancelot herra, miksi te noin surette?
-Ajatelkaa, kuka olette ja mitä miehiä me olemme, ja sallikaa meidän
-jalojen miesten mitellä voimiamme keskellä taistelutannerta."
-
-"Se saattaa helposti tapahtua", Lancelot virkkoi, "mutta en
-milloinkaan ole ollut näin vastahakoinen ottelemaan, sillä yhä minä
-arastelen tuota jaloa kuningasta, joka teki minut ritariksi. Kun minä
-en voi enää kauemmin pitää rauhaa, niin minun täytyy puolustautua,
-ja se on minulle suuremmaksi kunniaksi, ja meille kaikille, kuin
-että ryntäisimme tuota jaloa kuningasta vastaan, jota olemme kaikki
-palvelleet." Sitten he eivät puhuneet enää enempää, ja ilta kun oli,
-niin he menivät levolle.
-
-Aamulla varhain päivän koittaessa, kun ritarit katsoivat ulos,
-niin he näkivät Bayonnen kaupungin yltäympäri piiritetyksi, ja
-tikaportaita oli kiinnitetty muureille. Silloin he alkoivat taistella
-Arthur kuninkaan sotajoukkoa vastaan ja pieksivät heitä ankarasti
-valleilta. Niin piiritystä kesti kuusi kuukautta, ja paljon väkeä
-hakattiin molemmin puoli maahan. Silloin tapahtui eräänä päivänä,
-että Gawaine herra tuli porttien edustalle kiireestä kantapäähän
-asestettuna, jalon ratsun selässä ja iso peitsi kädessään.
-
-"Missä olet, sinä kavala petturi, Lancelot herra?" hän huusi kovalla
-äänellä. "Miksi sinä piileskelet lymypaikoissa ja vallien takana,
-kuten pelkuri? Tule esiin nyt, sinä kavala petturiritari, että saan
-kostaa sinun ruumiisi päällä kolmen veljeni kuoleman."
-
-Jokaisen sanan tästä kuuli Lancelot herra ja hänen ritarinsa, ja
-nyt ei Lancelot herra voinut tehdä mitään muuta kuin puolustautua
-taikka sitten joutua häväistyksi ikipäivikseen. Lancelot herra
-käski satuloida parhaimman ratsunsa ja noutaa aseensa ja tuoda ne
-kaikki linnan portille, ja sitten hän puhui kovalla äänellä Arthur
-kuninkaalle:
-
-"Valtiaani Arthur ja jalo kuningas, joka teitte minut ritariksi,
-tietäkää, että olen sangen raskaalla mielellä teidän tähtenne, että
-te minua täten vainootte, ja minä olen aina teitä säästänyt, sillä
-jos minä olisin ollut kostonhimoinen, niin olisin voinut kohdata
-teitä avonaisella tantereella ja kesyttää täydellisesti teidän
-karskimmat ritarinne. Nyt minä olen pidättänyt itseäni puolen vuotta
-ja olen sietänyt, että te ja Gawaine herra olette tehneet, mitä
-olette tahtoneet, ja nyt minä en voi sitä kauemmin kärsiä -- nyt
-minun on pakko puolustautua, koska Gawaine herra on syyttänyt minua
-petturuudesta. Se on suuresti minun tahtoani vastaan, että minun
-koskaan täytyy taistella ketään vastaan teidän heimostanne. Mutta
-nyt minä en voi enää malttaa mieltäni, te ajatte minut taisteluun,
-niinkuin metsäneläimen hyökkäykseen."
-
-"Lancelot herra", Gawaine huusi, "jos sinä uskallat otella, niin jätä
-lörpöttelysi ja tule ulos ja keventäkäämme sydämiämme."
-
-Arthur kuninkaan sotajoukko seisoi alallaan kaupungin ulkopuolella,
-kaikki erikseen syrjässä, ja Lancelotin jaloja ritareita tuli ulos
-joukottain, niin paljon, että kun Arthur kuningas näki sen ritari- ja
-miesparven, ihmetteli hän ja sanoi itsekseen:
-
-"Voi, että Lancelot herra sentään nousikaan minua vastaan, sillä nyt
-minä näen, että hän on minun vertaiseni voimassa."
-
-Niin tehtiin sopimus, ettei kukaan lähestyisi Lancelotia eikä
-Gawainea taikka olisi missään tekemisissä heidän kanssansa, kunnes
-jompikumpi kaatuisi tai antautuisi.
-
-Olipa, vuosikausia sitten, muuan pyhä mies antanut kummallisen lahjan
-ja suosionosoituksen Gawaine herralle, eikä sitä tietänyt yksikään
-paitsi Arthur kuningas. Jokaisena vuoden päivänä kello yhdeksästä
-aamulla hamaan puolipäivään asti hänen voimansa ja väkevyytensä
-kasvoi kolminkertaiseksi siitä mitä se tavallisesti oli. Kuningas
-määräsi useimmat aseleikit pidettäviksi sinä aikana päivää, mikä
-saattoi Gawaine herran voittamaan suurta kunniaa.
-
-Siten Lancelot herra taisteli Gawaine herran kanssa, ja kun hän
-tunsi tämän väkevyyden yhä kasvavan, niin hän kummasteli ja pelkäsi
-kovin joutuvansa häpeään. Mutta kun puolipäivän aika oli ohitse,
-niin Gawaine herra ei voinut luottaa muuhun kuin omiin voimiinsa,
-ja silloin Lancelot tunsi, että hän kävi heikommaksi. Silloin hän
-iski kaksinkertaisella innolla ja antoi Gawaine herralle sellaisen
-kolhauksen kypäriin, että hän kaatui kyljellensä maahan, ja Lancelot
-vetäytyi pois hänen luotansa.
-
-"Miksi sinä poistut?" Gawaine herra virkkoi. "Käänny takaisin, sinä
-kavala petturiritari, ja tapa minut! Sillä jos sinä jätät minut
-täten, niin kun paranen, olen taas otteleva sinun kanssasi."
-
-"Minä olen Jumalan avulla kestävä teitä vastaan, herra", Lancelot
-herra vastasi, "mutta tietäkää, Gawaine herra, etten minä koskaan lyö
-kaatunutta ritaria."
-
-Niin Lancelot herra palasi kaupunkiin, ja Gawaine herra kannettiin
-yhteen Arthur kuninkaan teltoista, jossa lääkäreitä tuli hänen
-luoksensa ja sitoi hänen haavansa.
-
-Sitten Arthur kuningas vaipui sairaaksi surusta, kun Gawaine herra
-oli niin vaikeasti loukkaantunut, ja sen sodan takia, jota hän
-ja Lancelot herra kävivät keskenään. Ne jotka kuuluivat Arthur
-kuninkaan puolueeseen, jatkoivat piiritystä kahakoiden hiukan muurien
-ulkopuolella, ja ne, jotka olivat muurien sisäpuolella, vartioivat
-vallejansa ja puolustautuivat, kun tarvis vaati.
-
-Gawaine herra makasi sairaana teltassaan noin kolme viikkoa, ja
-heti kun hän saattoi nousta satulaan, tuli hän uudestaan Bayonnen
-pääportin edustalle ja huusi Lancelotia taisteluun. Ja uudestaan
-Lancelot haavoitti hänet vaikeasti ja syöksi hänet maahan.
-
-"Petturiritari", kiljui Gawaine herra, "tiedä, etten minä vielä ole
-lyöty; tule lähelle ja suorita tämä taistelu loppuun asti."
-
-"Minä en tahdo tehdä enempää, kuin olen tehnyt", Lancelot herra
-virkkoi, "sillä kun näen teidät jaloillanne, tahdon taistella teitä
-vastaan, niin kauan kuin näen teidän seisovan pystyssä; mutta tappaa
-haavoitettu mies, joka ei voi seisaallaan pysyä, Jumala varjelkoon
-minua moisesta häpeästä!" Ja sitten hän kääntyi ja lähti kulkemaan
-kaupunkia kohden.
-
-"Lancelot herra, kun olen parantunut, olen taas taisteleva sinun
-kanssasi", huusi Gawaine herra hänen peräänsä, "sillä minä en jätä
-sinua rauhaan, ennenkuin toinen meistä on surmansa saanut."
-
-Piiritys jatkui, ja Gawaine herra makasi sairaana melkein
-kuukauden. Ja kun hän oli taas toipunut ja valmis kolmen päivän
-kuluessa taistelemaan Lancelot herraa vastaan, niin viestejä saapui
-Arthur kuninkaalle Englannista, jotka panivat kuninkaan ja hänen
-sotajoukkonsa liikkeelle.
-
-
-
-
-Lännen taistelu.
-
-
-Sillä aikaa kun Arthur kuningas oli poissa Ranskassa, puuhasi
-Mordred, joka oli määrätty Englannin hallitsijaksi, omien häijyjen
-juoniensa toteuttamista. Hän kyhäsi kirjeitä, ikäänkuin ne olisivat
-tulleet meren takaa, ja nämä kirjeet ilmoittivat, että Arthur
-kuningas oli saanut surmansa taistelussaan Lancelot herran kanssa.
-Sentähden Mordred kutsui parlamentin ja kaikki lordit kokoon ja
-pani heidät valitsemaan hänet kuninkaaksi. Niin hänet kruunattiin
-Canterburyssä, ja hän piti siellä pitoja viisitoista päivää. Sitten
-hän vetäytyi Camelotiin ja lähetti hakemaan Guinevere kuningatarta ja
-ilmoitti hänelle suoraan haluavansa naida hänet. Kaikki valmistettiin
-juhlaa varten ja hääpäivä määrättiin.
-
-Guinevere kuningatar oli suuressa tuskassa, mutta hän ei uskaltanut
-julkisesti vastustaa Mordred herraa ja senvuoksi hän oli
-suostuvinansa. Sitten hän pyysi lupaa mennä Lontooseen ostaakseen
-kaikellaisia kapineita, joita häissä tarvittiin. Hänen kauniiden
-sanojensa tähden Mordred herra häntä uskoikin ja antoi hänelle luvan
-lähteä.
-
-Mutta heti Lontooseen saavuttuaan Guinevere kuningatar valtasi
-Towerin ja täytti sen kaikessa kiireessä kaikenmoisilla elintarpeilla
-ja varusti sen hyvin miehillä ja piti sitä hallussaan.
-
-Kun Mordred näki tulleensa petetyksi, niin hän vihastui ylenmäärin.
-Hän meni ja alkoi ankarasti piirittää Lontoon Toweria ja ryntäsi
-sitä vastaan isoilla sotakoneilla ja tuliputkilla, mutta ei voinut
-sitä valloittaa. Hän koetti kaikilla keinoilla, kirjeillä ja
-lähettiläillä, saada Guinevere kuningatarta tulemaan ulos Towerista,
-mutta se ei auttanut ensinkään. Eivät hyvät eivätkä pahat sanat
-saaneet kuningatarta uskomaan itseään toistamiseen tuon petturin
-käsiin. Hän vastasi lyhyesti, että hän ennemmin surmaisi itsensä,
-kuin rupeisi Mordred herran puolisoksi.
-
-Silloin sana saapui Mordredille, että Arthur kuningas oli jättänyt
-Lancelot herran piirityksen ja että hän oli tulossa kotiin suuren
-sotajoukon kanssa kostaakseen sisarenpojallensa. Heti Mordred silloin
-lähetti käskykirjeitä kaikkiin Englannin paroonikuntiin ja joukottain
-kerääntyi kansaa hänen luoksensa. Sillä heidän keskuudessaan levisi
-yleisesti puhe, että Arthurin alaisina heillä ei ollut muuta kuin
-sotaa ja taisteluita ja Mordredin alaisina heillä oli iloa ja riemua
-ja onnen päiviä. Niin Arthur kuningasta paneteltiin ja parjattiin.
-Ja monta oli, jotka Arthur kuningas oli tyhjästä nostanut ja antanut
-heille maita, joilla ei nyt ollut ainoatakaan suopeaa sanaa hänestä
-sanottavana.
-
-Niin Mordred herra marssi suuren sotajoukon kanssa Doveriin, ja sinne
-Arthur kuningas saapui suurella laivastolla, sillävälin kuin Mordred
-oli valmiina odottamassa, estääkseen hänen maallenousuansa. Silloin
-siellä kiiti aluksia, isoja ja pieniä, täynnä uljaita aseuroita, ja
-paljon siellä surmattiin jaloja ritareita, ja moni karski parooni
-kaatui kummallakin puolella. Mutta Arthur kuningas oli niin rohkea,
-ettei mikään voinut estää hänen maallenousuansa, ja rajuina hänen
-ritarinsa häntä seurasivat. He ajoivat Mordredin takaisin, ja hän
-pakeni, ja koko hänen armeijansa.
-
-Kun taistelu oli ohitse, niin Arthur kuningas hautasi ne, jotka
-olivat kaatuneet, ja silloin jalo Gawaine ritari löydettiin eräästä
-veneestä aivan henkitoreissaan. Häntä oli taas haavoitettu siihen
-haavaan, jonka Lancelot herra hänelle oli Bayonnessa antanut, ja nyt
-hänen täytyi kuolla.
-
-"Voi, Gawaine herra", kuningas virkkoi, "tässä sinä nyt makaat, sinä,
-jota minä kaikkein enimmän maailmassa rakastin, ja nyt minun iloni on
-mennyt! Lancelot herrassa ja sinussa oli minun suurin iloni, ja nyt
-minä olen menettänyt teidät molemmat."
-
-"Minun enoni, Arthur kuningas", Gawaine virkkoi, "tietäkää että
-minun kuolinpäiväni on tullut, ja kaikki on tapahtunut minun oman
-kiivauteni ja itsepäisyyteni kautta. Jos Lancelot herra olisi ollut
-teidän luonanne, niinkuin hänen tapansa oli, niin tämä onneton sota
-ei olisi ikinä alkanut, ja kaikkeen tähän minä olen syypää. Sillä
-Lancelot herra ja hänen sukunsa piti miehuudellaan kaikkia teidän
-vihollisianne kurissa ja pelossa, ja nyt teidän täytyy olla ilman
-Lancelot herraa. Mutta voi, minä en tahtonut sopia hänen kanssaan,
-ja senvuoksi minä pyydän teitä, antakaa minulle paperia, kynä ja
-mustetta, että minä kirjoittaisin omalla kädelläni kirjeen Lancelot
-herralle."
-
-Sitten Gawaine herra kirjoitti kirjeen Lancelot herralle, "kaikkien
-jalojen ritarien kukalle", kertoen hänelle kaikki, mitä oli
-tapahtunut, ja että hänen täytyi kuolla kun häntä oli haavoitettu
-samaan haavaan, jonka Lancelot herra hänelle Bayonnessa oli antanut.
-
-"Niin, Lancelot herra", hän jatkoi, "kaiken sen rakkauden tähden,
-mitä on ollut konsanaan meidän välillämme, älä vitkastele, vaan
-tule kiireisesti meren yli, jotta sinä uljaiden ritariesi avulla
-saattaisit auttaa sitä jaloa kuningasta, joka sinut on ritariksi
-tehnyt, sillä hän on sangen ahtaalla kavalan petturin, velipuoleni
-Mordredin ahdistamana."
-
-Sitten Gawaine herra pyysi, että Arthur kuningas lähettäisi hakemaan
-Lancelot herraa ja rakastaisi häntä yli muiden ritarien; ja sitten
-puolenpäivän hetkellä Gawaine herra heitti henkensä.
-
-Sen jälkeen Arthur kuningas taisteli vielä Mordred herran kanssa ja
-ajoi hänet länteenpäin läpi Englannin Salisburyä kohden, ja siellä
-määrättiin päivä, jolloin kuninkaan ja Mordred herran piti otella
-hiekkakummulla Salisburyn luona lähellä meren rantaa.
-
-Taistelun edellisenä yönä Arthur kuningas näki ihmeellisen unen. Hän
-oli istuvinaan istuimella koroitetulla paikalla, puettuna kaikkein
-kalleimpaan kultapukuun, mitä tehdä saattoi; ja istuin oli kiinni
-pyörässä. Ja kuninkaan alla pitkän matkan päässä oli olevinaan
-hirvittävän syvä, musta vesi ja siinä oli kaikenlaisia käärmeitä ja
-matoja ja petoeläimiä, rumia ja kauheita. Ja äkkiä pyörä pyörähti
-ylhäältä alaspäin, ja kuningas putosi käärmeiden sekaan, ja jokainen
-peto tarttui häneen kiinni jostakin jäsenestä.
-
-Silloin kuningas kirkaisi vuoteellaan maatessansa: "Auttakaa!" Ja
-ritarit, asemiehet ja sotilaat juoksivat kuninkaan luo ja herättivät
-hänet, ja hän oli niin säikähdyksissään, ettei tietänyt missä oli.
-
-Sitten hän vaipui taas unenhorroksiin, niin ettei hän nukkunut eikä
-ollut oikein valveillakaan. Ja hänestä näytti, että Gawaine herra
-tuli hänen luoksensa ja varoitti häntä taistelemasta aamulla Mordred
-herran kanssa, sillä jos hän niin tekisi, niin hän saisi varmasti
-surmansa. Gawaine herra neuvoi häntä tekemään aselevon kuukaudeksi,
-sillä sen ajan kuluessa Lancelot herra saapuisi kaikkine jaloine
-ritareineen ja pelastaisi Arthur kuninkaan ja surmaisi Mordred herran.
-
-Sitten Gawaine herra katosi.
-
-Heti kun Arthur kuningas heräsi, hän noudatti luokseen kaikki
-viisaat lordinsa ja piispansa ja kertoi heille näkynsä ja Gawaine
-herran varoituksen. He menivät silloin heti Mordred herran luokse ja
-tekivät aselevon ja lupasivat hänelle, että niin kauan kuin Arthur
-kuningas eläisi, hän saisi pitää Cornwallin ja Kentin ja kuninkaan
-kuoleman jälkeen hän saisi koko Englannin. Vielä päätettiin, että
-Arthur kuningas ja Mordred herra neuvottelisivat molempain armeijain
-keskellä, ja he saisivat kumpikin ottaa neljätoista henkeä mukaansa.
-
-Tähän kokoukseen mennessään Arthur kuningas varoitti kaikkea
-armeijaansa, että jos he vain näkivät miekan paljastettavan, niin
-heidän tuli hyökätä rajusti päälle ja tappaa Mordred petturi, sillä
-häneen ei kuningas ensinkään luottanut. Ja samalla tapaa myös Mordred
-herra varoitti joukkoansa.
-
-Niin he kohtasivat toisensa, kuten määrätty oli, ja sopivat ja olivat
-täydellisesti yhtä mieltä. Viiniä noudettiin, ja he joivat.
-
-Juuri sillä hetkellä livahti kyykäärme pienestä kanervapensaasta ja
-pisti erästä ritaria jalkaan. Kun ritari tunsi pistoa jalassaan, niin
-hän katsoi alas ja näki kyykäärmeen. Silloin hän paljasti miekkansa
-tappaakseen kyykäärmeen eikä ajatellut sillä mitään ikävyyksiä
-tuottavansa.
-
-Mutta kun sotajoukot molemmin puolin näkivät miekan paljastettavan,
-niin he puhalsivat torvia ja pasuunoita ja kirkuivat kauheasti. Niin
-molemmat armeijat tarttuivat aseisiin, eikä milloinkaan oltu nähty
-surkeampaa taistelua missään kristillisessä maassa.
-
-Kaiken sen päivää he taistelivat lakkaamatta, ja kun ilta tuli, niin
-ei kaikista Arthur kuninkaan jaloista ritareista ollut jäänyt eloon
-muita kuin Lucan herra, juomanlaskija, ja hänen veljensä, Bedivere
-herra, ja molemmat olivat vaikeasti haavoitettuja. Silloin Arthur
-kuningas vihastui ylenmäärin, kun hän näki, että hän sillä tapaa oli
-menettänyt kaiken väkensä.
-
-"Voi että minun koskaan piti näkemän tätä surkeata päivää! Sillä nyt
-minun loppuni lähestyy", Arthur virkkoi. "Mutta suokoon Jumala, että
-saisin tietää, missä on tuo petturi, Mordred herra, joka on kaiken
-tämän pahan aikaansaanut."
-
-Silloin Arthur kuningas huomasi Mordred herran, joka nojasi
-miekkaansa keskellä isoa kaatuneiden joukkoa. Lucan herra koetti
-estää kuningasta taistelemasta Mordred herran kanssa, muistuttaen
-hänelle Gawaine herran varoitusta.
-
-"Kiitos Jumalan, te olette voittanut taistelun", hän virkkoi; "sillä
-tässä meitä on kolme elossa, mutta paitsi Mordred herraa ei tuolla
-ole yhtäkään eloon jäänyt. Ja jos te nyt lakkaatte, niin tämä kovan
-kohtalon päivä on ohitse."
-
-"Olkoon minulle kuolemaksi tai elämäksi", kuningas sanoi, "kun näen
-hänet tuolla yksinään, niin enpä häntä ole päästävä käsistäni, sillä
-milloinkaan en voi saada sopivampaa tilaisuutta."
-
-"Jumala teitä auttakoon!" sanoi Bedivere herra.
-
-Silloin Arthur kuningas tarttui molemmin käsin peitseensä ja syöksyi
-Mordredia kohden huutaen:
-
-"Petturi, nyt on sinun kuolinhetkesi tullut!"
-
-Kun Mordred herra kuuli Arthur kuninkaan huudon, niin hän ryntäsi
-paljastetuin miekoin häntä vastaan. Silloin Arthur kuningas syöksi
-peitsensä läpi Mordredin ruumiin, niin että hän vaipui kuoliaana
-maahan; mutta Mordredin miekka puhkaisi Arthur kuninkaan kypärin ja
-pääkallon, niin että hän vaipui pyörryksissä tantereelle.
-
-
-
-
-Maailman jaloin ritari.
-
-
-Lucan herra ja Bedivere herra nostivat ylös Arthur kuninkaan ja
-kantoivat hänet pieneen kappeliin, joka oli lähellä meren rantaa,
-mutta Lucan herra oli niin vaikeasti haavoitettu että hän vaipui
-kuoliaana maahan, ennenkuin he olivat ennättäneet etäisempään
-turvapaikkaan. Bedivere herra itki veljensä kuolemaa, mutta Arthur
-kuningas käski hänen jättää murehtimisensa, sillä hänen oma henkensä
-teki pikaista lähtöä.
-
-"Sentähden", Arthur virkkoi, "ota sinä Excalibur, minun oiva
-miekkani, ja mene se mukanasi tuonne rannalle; ja kun sinne saavut,
-niin sinun tulee heittää minun miekkani veteen, ja tule takaisin ja
-kerro minulle mitä siellä näet."
-
-"Herrani ja kuninkaani", Bedivere virkkoi, "teidän tahtonne
-tapahtukoon, ja koetan tuoda teille pian tietoja takaisin."
-
-Niin Bedivere herra lähti ja matkalla hän katseli tuota jaloa
-miekkaa, kuinka sen kahva ja nuppi oli kokonaan kalliista kivistä
-tehty. Silloin hän sanoi itsekseen: "Jos minä heitän tämän komean
-miekan veteen, niin ei siitä ikinä hyötyä ole, muuta kuin ikävyyksiä
-ja vahinkoa."
-
-Niin Bedivere herra piiloitti Excaliburin puun alle ja meni takaisin
-kuninkaan luo niin nopeasti, kuin pääsi, ja sanoi olleensa rannalla
-ja heittäneensä miekan veteen.
-
-"Mitä sinä siellä näit?" kuningas virkkoi.
-
-"Herra", hän sanoi, "minä en nähnyt muuta kuin tuulta ja aaltoja."
-
-"Se on valheellista puhetta", kuningas virkkoi. "Palaa senvuoksi
-nopeasti takaisin ja tee minun käskyni niin totta kuin olet minulle
-rakas ja kallis; älä miekkaani säästä, vaan heitä se veteen."
-
-Silloin Bedivere meni takaisin ja otti miekan käteensä; ja silloin
-hänestä tuntui synniltä ja häpeältä heittää pois tuo jalo miekka;
-niin hän uudestaan piiloitti miekan ja palasi Arthurin luo ja sanoi
-hänelle tehneensä hänen käskynsä.
-
-"Mitä näit sinä siellä?" kuningas virkkoi.
-
-"Herra", hän sanoi, "minä en nähnyt muuta kuin veden väreilyä ja
-laineiden loiskinaa."
-
-"Voi sinua epärehellinen petturi!" Arthur kuningas huusi, "kahdesti
-olet sinä minun pettänyt. Kukapa olisi luullut että sinä, joka olet
-ollut minulle niin rakas ja kallis, sinä, jota on nimitetty jaloksi
-ritariksi, minut miekan kalliiden koristuksien tähden pettäisit!
-Mutta mene nyt nopeasti takaisin, sillä sinun pitkä viivyttelysi
-saattaa minun henkeni suureen vaaraan."
-
-Silloin Bedivere herra lähti ja nouti miekan ja vei sen rannalle ja
-sitoi miekan hihnan kahvan ympärille ja heitti miekan niin kauas
-veteen kuin saattoi. Silloin tuli käsivarsi ja käsi veden yläpuolelle
-ja tarttui siihen ja pudisteli sitä kolmasti ja heilahutti sitä
-ja sitten käsi ja miekka katosi veteen. Niin Bedivere herra tuli
-takaisin kuninkaan luokse ja kertoi hänelle mitä hän oli nähnyt.
-
-"Voi", kuningas virkkoi, "auta minua täältä, sillä liian kauan
-pelkään jo viipyneeni."
-
-Silloin Bedivere herra otti Arthur kuninkaan selkäänsä ja kantoi
-hänet meren rannalle. Ja kun he saapuivat sinne, niin laiva ajautui
-aivan kiinni rantaan, ja siinä oli monta kaunista ladyä; heillä
-oli kaikilla mustat huput päässään, ja he itkivät ja huusivat, kun
-näkivät Arthur kuninkaan.
-
-"Aseta minut nyt laivaan", kuningas sanoi, ja Bedivere herra teki
-niin hellävaroen.
-
-Ja siellä kolme kuningatarta otti hänet vastaan, suuresti valitellen,
-ja niin he laskivat hänet alas, ja Arthur kuningas kallisti päänsä
-yhden kuningattaren helmaan.
-
-"Oi kallis veli", tämä virkkoi, "miksi te olette viipynyt niin kauan
-poissa minun luotani?"
-
-Sillä tapaa he sitten soutivat pois rannalta, ja Bedivere herra
-katseli kuinka he menivät hänen luotaan.
-
-"Oi, herrani ja kuninkaani Arthur", hän huusi, "kuinka minun nyt käy,
-kun te lähdette luotani ja jätätte minut tänne yksin vihollisteni
-joukkoon?"
-
-"Älä sure", kuningas virkkoi, "ja tee mitä parhaaksi näet, sillä
-minusta ei sinulla enää ole apua eikä turvaa. Sillä minä menen
-Avilionin laaksoon parantuakseni vaikeasta haavastani. Ja jollet sinä
-enää saa kuulla minusta, niin rukoile minun sieluni puolesta."
-
-Sillä tapaa Arthur kuningas vietiin pois laivassa, jossa oli nuo
-kolme kuningatarta: yksi oli Arthur kuninkaan sisar Morgan le Fay,
-toinen oli Pohjois-Walesin kuningatar, kolmas oli Aution maan
-kuningatar. Myös oli laivassa Nimue, Järven neito, ja tämä lady oli
-tehnyt paljon Arthur kuninkaan hyväksi.
-
-Ja muutamat sanovat, että Arthur kuningas kuoli ja että nuo kolme
-kuningatarta veivät hänen ruumiinsa pieneen luostariin, joka oli
-lähellä Glastonburyä, missä se haudattiin kappeliin. Mutta monet
-ovat sitä mieltä että Arthur kuningas ei olekaan kuollut, vaan
-asustaa nyt jossain kauniissa rauhan laaksossa, ja että hän kerran
-vielä on palaava Englantia hallitsemaan. Sillä hänen haudallaan on
-kirjoitettuna tämä säe:
-
-_"Tässä lepää Arthur, joka kuningas oli ja joka kuningas on oleva."_
-
-Kun sanoma saapui Guinevere kuningattarelle, että Arthur kuningas oli
-kaatunut ja kaikki jalot ritarit ja Mordred herra, niin hän läksi
-salaa viiden ladyn keralla Amesburyyn. Siellä hän meni luostarin
-turviin ja vietti loppupäivänsä paastoten, rukoillen ja tehden
-laupeudentöitä.
-
-Sillävälin Lancelot herra oli saanut Gawaine herran kirjeen, ja
-niin kiireesti kuin suinkin saattoi hän riensi takaisin Englantiin
-jaloine ritarijoukkoineen. Mutta kun he sinne saapuivat, niin he
-näkivät tulleensa liian myöhään, Arthur kuningas ja Mordred herra
-olivat molemmat kaatuneet. Lancelot herra lähti silloin etsimään
-Guinevere kuningatarta, ja viimein hän löysikin hänet Amesburyn
-nunnaluostarista. Kuningatar kertoi hänelle, ettei hän enää aikonut
-palata maailmaan, ja kun Lancelot herra sen kuuli, niin hänkin päätti
-vetäytyä luostariin.
-
-Hän otti ratsunsa ja ratsasti isoon metsään, ja niin tapahtui,
-että hän tuli siihen pieneen Glastonburyn luona olevaan kappeliin,
-mihin Arthur kuninkaan ruumis oli haudattu. Bedivere herra oli
-siellä vielä, ja Lancelot herra kysyi kunnon piispalta, joka oli
-erakko, eikö hänkin saisi sinne jäädä. Tänne Bors herra seurasi
-häntä, ja monet muut hänen jalot ritarinsa, joilla ei ollut halua
-lähteä pois, nähdessään Lancelot herran antautuneen sellaiseen
-hurskauden harjoitukseen. Sillä tapaa he elivät kuusi vuotta
-katumusharjoituksissa, välittämättä vähääkään tämän maailman
-rikkauksista ja ollenkaan surkeilematta omia vaivojaan, kun näkivät
-maailman jaloimman ritarin niin suuressa kärsimyksessä.
-
-Lancelot herra oli elänyt luostarissa noin seitsemän vuotta, kun
-eräänä yönä haamu tuli hänen luoksensa, käskien hänen rientää
-Amesburyyn, sillä siellä hän tapaisi Guinevere kuningattaren
-kuolleena. Ja Lancelotin käskettiin ottaa mukaansa hevospaarit ja
-mennä ritarikumppaneineen hakemaan Guinevere kuningattaren ruumista
-ja haudata hänet puolisonsa, jalon Arthur kuninkaan, viereen.
-
-Niin kaikki tehtiin, kuten haamu oli käskenyt, ja Guinevere
-kuningatar tuotiin Amesburystä Glastonburyyn suurella komeudella
-ja murheen osoituksilla. Satakunta soihtua oli palamassa paarien
-ympärillä, ja Lancelot ja seitsemän hänen ritareistaan kulki alinomaa
-sen ympäri laulaen ja lausuen pyhiä rukouksia ja suitsuttaen
-suitsutusta. Sillä tapaa he tulivat Amesburystä Glastonburyyn, ja
-aamulla Guinevere kuningatar haudattiin pieneen kappeliin, Arthur
-kuninkaan hautaan.
-
-Kun arkku oli pantu maahan, niin Lancelot herra pyörtyi ja makasi
-pitkän aikaa hiljaa, kunnes tuo kunnon piispa, joka oli erakko, tuli
-ulos ja herätti hänet.
-
-"Moitetta ansaitsette", hän virkkoi, "sillä te vihastutatte Jumalan
-moisella murehtimisella."
-
-"Totisesti", Lancelot herra sanoi, "uskon että en vihastuta Jumalaa,
-sillä hän tuntee tarkoitukseni. Minun suruni ei lähtenyt eikä lähde
-mistään synnillisestä syystä, mutta minun suruni ei saata ikinä
-loppua. Sillä kun minä muistelen kuningattaren kauneutta ja sitä
-jaloutta, mikä oli hänen ja kuninkaan olennossa, ja kun minä näin
-heidän siten makaavan tässä yhdessä kuolleina, niin totisesti minun
-sydämeni oli haljeta. Ja kun minä muistelin, kuinka minun ylpeyteni,
-kopeuteni ja vikojeni tähden henkensä menettivät ne, joilla ei ollut
-vertaa missään koko kristikunnassa, niin tietäkää", Lancelot herra
-virkkoi, "että tämä heidän hyvyytensä ja minun pahuuteni muisto
-painoi niin raskaana mieltäni, että en saattanut pystyssä pysyä."
-
-Sen jälkeen Lancelot herra sairastui, söi ja joi vain vähän ja
-kuihtui vähitellen pois, sillä ei kenkään voinut tehdä mitään, mikä
-olisi häntä lohduttanut. Alinomaa, yötä ja päivää hän rukoili,
-mutta silloin tällöin hän nukahti katkonaiseen uneen ja usein hänet
-tavattiin makaamassa Arthur kuninkaan ja Guinevere kuningattaren
-haudalla. Viimein hän kävi niin heikoksi, ettei hän jaksanut enää
-nousta vuoteelta, ja silloin hän lähetti hakemaan tuota kunnon
-piispaa ja kaikkia uskollisia kumppaneitaan ja pyysi että hänelle
-annettaisiin viimeinen uskonnon pyhistä menoista. Kun kaikki oli
-tapahtunut asianmukaisessa järjestyksessä, niin hän pyysi piispaa,
-että kun hän oli kuollut, niin hänen toverinsa veisivät hänen
-ruumiinsa hänen omaan linnaansa Ilojen puistoon, sillä hän oli
-pyhästi luvannut tahtovansa tulla sinne haudatuksi.
-
-Silloin itkivät ja vääntelivät käsiänsä hänen ritarikumppaninsa.
-
-Sinä yönä, kun kaikki nukkuivat, tuo kunnon piispa näki kauniin unen.
-Hän oli näkevinänsä Lancelot herran suuren enkelijoukon ympäröimänä
-ja he kantoivat häntä taivasta kohden ja taivaan portit aukenivat
-hänelle.
-
-"Se on vain uni", sanoi Bors herra. "Mutta en usko että Lancelot
-herran käy muulla tapaa kuin hyvästi."
-
-"Se on hyvin luultavaa", piispa virkkoi. "Mutta menkää hänen
-vuoteensa ääreen, niin saatte tietää totuuden."
-
-Kun Bors herra ja toiset ritarit tulivat Lancelot herran vuoteen
-ääreen, niin he huomasivat hänet aivan kuolleeksi, ja hän makasi
-ikäänkuin olisi hymyillyt ja hänen ympärillään oli yltäänsä
-suloisinta tuoksua, mitä he ikinä olivat tunteneet.
-
-Aamulla sielumessun laulettuaan piispa ja ritarit asettivat Lancelot
-herran samoille hevospaareille, joilla Guinevere kuningatar oli
-viety Glastonburyyn ja veivät hänet hänen omaan linnaansa Ilojen
-puistoon ja he pitivät lakkaamatta satakunnan soihtuja palamassa
-hänen ympärillään; ja niin viidentoista päivän kuluessa he tulivat
-Ilojen puistoon. Siellä he laskivat hänet kirkon kuoriin ja lauloivat
-ja lukivat monta rukousta ja virttä hänen ruumiinsa ääressä; ja
-hänen kasvonsa jätettiin peittämättä, jotta kaikki kansa saisi häntä
-katsella, sillä se oli sen ajan tapa.
-
-Ja silloin juuri, heidän pitäessään jumalanpalvelusta, tuli Marisin
-Ector herra, joka seitsemän vuoden ajan oli etsinyt veljeänsä
-Lancelotia kautta kaiken Englannin, Skotlannin ja Walesin. Kun hän
-kuuli hälinän ja näki, että Ilojen puiston kirkonkuori oli valaistu,
-niin hän astui alas ratsultaan ja tuli kuoriin ja siellä hän näki
-ihmisiä laulamassa ja itkemässä. Ja he tunsivat kaikki Ector herran,
-mutta tämä ei tuntenut heitä. Silloin Bors herra meni Ector herran
-luo ja kertoi hänelle, kuinka siinä makasi hänen veljensä Lancelot
-herra kuolleena. Ector herra heitti kilpensä, miekkansa ja kypärinsä
-luotaan, ja kun hän katseli Lancelot herran kasvoja, niin vaikeata
-olisi minkään kielen kertoa, kuinka haikeasti hän valitti veljensä
-kuolemaa.
-
-"Oi Lancelot", hän sanoi, "sinä olit kaikkien kristillisten ritarien
-pää. Ja nyt tohdin sanoa", virkkoi Ector herra, "että sinulle,
-Lancelot herra, joka siinä makaat, että sinulle ei kenkään maallinen
-ritari konsanaan vertoja vetänyt; ja sinä olit kohteliain ritari,
-mikä koskaan on kilpeä kantanut; ja sinä olit asetoverisi uskollisin
-ystävä, mikä koskaan on noussut ratsulle; ja sinä olit uskollisin
-rakastaja kaikkien syntisten miesten joukossa, jotka koskaan ovat
-naista rakastaneet; ja sinä olit uljain urho, mikä koskaan on miekkaa
-mitellyt; ja sinä olit komein mies, mitä koskaan on nähty ritarien
-parvessa; ja sinä olit lempein mies ja ritarillisin, mikä koskaan
-on aterioinut naisten seurassa; ja sinä olit verivihollisesi jäykin
-vastustaja, mikä koskaan on peistä tanaan laskenut."
-
-Ja silloin oli itkua ja valitusta ylenmäärin.
-
-
-Loppu.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Arthur kuningas ja hänen jalot
-ritarinsa, by Thomas Malory
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARTHUR KUNINGAS JA HÄNEN ***
-
-***** This file should be named 54655-8.txt or 54655-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/6/5/54655/
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/54655-8.zip b/old/54655-8.zip
deleted file mode 100644
index 2f0d965..0000000
--- a/old/54655-8.zip
+++ /dev/null