diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54668-8.txt | 11490 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54668-8.zip | bin | 242878 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 11490 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..35c351f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54668 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54668) diff --git a/old/54668-8.txt b/old/54668-8.txt deleted file mode 100644 index 63713eb..0000000 --- a/old/54668-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11490 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuolematon kuningatar, by H. Rider Haggard - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuolematon kuningatar - -Author: H. Rider Haggard - -Translator: O. E. Nyman - -Release Date: May 6, 2017 [EBook #54668] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMATON KUNINGATAR *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUOLEMATON KUNINGATAR - -Kirj. - -H. Rider Haggard - - -Englannin kielestä suomentanut O. E. N. - - - - - -WSOY, Porvoo, 1922. - - - - -SISÄLLYS: - -Ensimmäinen osa: - - Johdanto. - I. Vieraani. - II. Vuodet vierivät. - III. Amenartas. - IV. Tuulispää. - V. Etiooppialaisen pää. - VI. Eräs muinainen kristallinen tapa. - VII. Ustanen laulu. - VIII. Juhla ja sen seuraukset. - IX. Pieni jalka. - X. Mietelmiä. - XI. Kôrin tasanko. - XII. "Hän". - XIII. Ayesha. - XIV. Sielu helvetissä. - -Toinen osa: - - I. Ayesha tuomarina. - II. Kôrin hautakammiot. - III. Kallikrates. - IV. "Poistu, nainen!" - V. "Antakaa minulle musta vuohi!" - VI. Voitto. - VII. Hautakammion salaisuus. - VIII. Jobin aavistus. - IX. Totuuden temppeli. - X. Syvyyden päällä. - XI. Elämän tuli. - XII. Mitä me näimme. - XIII. Hirveä hyppäys. - XIV. Vuorten yli. - - - - - - -ENSIMMÄINEN OSA. - - - - -JOHDANTO. - - -Saattaessani täten julkisuuteen seuraavat vain seikkailuilta -näyttävät tapaukset, jotka kuitenkin mielestäni ovat ihmeellisimpiä -ja salaperäisimpiä mitä kuolevainen on konsanaan kokenut, tunnen -velvollisuuteni olevan selittää, mistä olen saanut nämä näitä -seikkoja koskevat yksityiskohtaisen tarkat tietoni. Mutta ennenkuin -aloitan selitykseni, tahdon kertakaikkiaan huomauttaa, että minä olen -vain tämän merkillisen kertomuksen julkaisija, enkä suinkaan ole -ollut mukana sen salaperäisissä tapauksissa. - -Muutamia vuosia sitten olin käymässä erään ystäväni luona eräässä -yliopistokaupungissa, jota voimme nimittää vaikkapa Cambridgeksi, -koska se soveltuu kertomukseeni. Kävellessäni eräänä päivänä -kadulla kiintyi huomioni erikoisesti kahteen henkilöön, jotka -kulkivat edelläni. Toinen oli pujottanut kätensä toisen kainaloon -ja oli liioittelematta sanoen kaunein nuorukainen mitä milloinkaan -olen nähnyt. Hän oli hyvin kookas ja leveäharteinen, ja hänen -käytöksessään ilmenevä voima ja sulo näyttivät olevan hänelle -yhtä synnynnäiset kuin erämaan kesyttömälle hirvelle sen uljas -muoto ja sulavat liikkeet. Hänen kasvonsa olivat hyvin kauniit ja -niissä kuvastui hyvä ja jalo luonne, ja kun hän kohotti hattunsa -tervehtiäkseen ohikulkiessaan erästä naishenkilöä, näin, että hänen -tukkansa oli kullankeltainen ja kiertynyt tiheille kiharoille. - -"Herra varjelkoon!" huudahdin ystävälleni, joka oli mukanani, "tuo -nuorukainenhan on kuin ilmielävä Apollon kuvapatsas. Miten kaunis hän -onkaan!" - -"Niin", vastasi seuralaiseni, "hän on yliopistomme kaunein ja myöskin -mallikelpoisin oppilas. Häntä sanotaan yleisesti kreikkalaiseksi -jumalaksi, mutta katsohan tuota toista. Hän on Vinceyn (jumalan nimi -oli siis Vincey) holhooja, jota pidetään hyvin oppineena miehenä. -Häntä sanotaan Charoniksi." - -Noudatin kehoitusta ja huomasin vanhemman miehen olevan tavallaan -aivan yhtä mieltäkiinnittävän kuin hänen rinnallaan astelevan -nuorukaisenkin, joka todellakin oli huippuunsa kehittyneen miehisen -kauneuden loistoedustaja. Hänen seuralaisensa näytti olevan noin -neljänkymmenen vuoden ikäinen ja oli yhtä ruma kuin hänen kumppaninsa -oli kaunis. Hän oli ensinnäkin hyvin lyhyt ja vääräsäärinen, hänen -rintansa oli sisäänpainunut ja hänellä oli harvinaisen pitkät kädet. -Tukka oli musta ja kasvoi melkein otsan puoliväliin yhtyen ohimoille -ulottuvaan tuuheaan poskipartaan, niin ettei kasvoista jäänyt -paljoakaan näkyviin. Hän muistutti kauttaaltaan gorillaa, mutta -hänen katseessaan ilmeni tiedemiehen hengen terävyys ja hänen koko -olemuksessaan oli jotakin miellyttävää ja luottamusta herättävää. -Muistan sanoneeni ystävälleni, että tahtoisin tutustua häneen. - -"Mikään ei ole sen helpompaa", vastasi hän. "Tunnen Vinceyn ennestään -ja minä esitän sinut ensin hänelle." - -Muutamia minuutteja myöhemmin olimme syventyneet mieltäkiinnittävään -keskusteluun -- Zulu-kansasta, sillä olin juuri palannut matkaltani -Kap-maahan. Mutta puhelumme keskeytyi pian, sillä samaa katukäytävää -myöten, jolla me seisoimme, lähestyi meitä eräs vanhempi naishenkilö -ja kaunis, vaaleatukkainen tyttö, jotka Vincey näytti hyvin tuntevan, -sillä hän liittyi heti heidän seuraansa jättäen meidät. Muistan, -että naisten lähestyessä vanhemman miehen, jonka nimen kuulin olevan -Holly, kasvojen ilmeen muutos huvitti minua sangen suuresti. Hän -vaikeni äkkiä, katsahti nuhtelevasti kumppaniinsa ja murahtaen -itsekseen poistui samassa yksinään kadun poikki. Jälestäpäin kuulin, -että yleisesti tiedettiin hänen pelkäävän naisia yhtä paljon kuin -muut ihmiset pelkäävät hullua koiraa, ja siten oli selitettävissä -hänen äkkipikainen pakonsa. Kuitenkaan en voi sanoa, että nuori -Vincey olisi sillä hetkellä ilmaissut mitään vastenmielisyyttä -naisellista sukupuolta kohtaan. Muistanpa todellakin huomauttaneeni -nauraen ystävälleni, että nuorukainen oli mies, jota ei ollut hyvä -esittää morsiamelleen. Tuttavuus loppuisi melkein todennäköisesti -siten, että tytön rakkaus sulhastaan kohtaan kylmenisi ja hän -pihkaantuisi korviaan myöten uuteen ystäväänsä. Hän oli aivan liian -kaunis ja vieläkin enemmän merkitsi se, ettei hän näyttänyt siitä -lainkaan välittävän eikä käyttäytynyt vähintäkään teeskennellystä, -kuten kauniit miehet tavallisesti tekevät; minkä vuoksi heistä ei, -ansiosta kylläkin, tovereidensa keskuudessa pidetäkään. - -Samana iltana matkustin ja tämän tapaamisen jälkeen en nähnyt enkä -kuullut "Charonista" ja "kreikkalaisesta jumalasta" hiiskaustakaan -pitkiin aikoihin. En ole todellakaan nähnyt kumpaakaan sen jälkeen -tähän mennessä ja todennäköisesti en heitä enää milloinkaan näekään. -Mutta kuukausi sitten sain kirjeen ja kaksi pakettia, joista toinen -sisälsi käsikirjoituksia, ja avattuani kirjeen huomasin, että sen -oli kirjoittanut eräs "Horace Holly", jota nimeä en sillä hetkellä -muistanut ennen kuulleeni. Kirje kuului: - - Cambridge, toukokuun 1 p. 18--. - - K.H. Ottaen huomioon sangen lyhytaikaisen tuttavuutemme, - kummastunette saadessanne kirjeen minulta. Sentähden lienee - paikallaan johtaa mieleenne, että muutamia vuosia sitten - kohtasimme toisemme Cambridgen kadulla, jolloin minut ja - holhottini Leo Vincey esiteltiin teille. Käyn nyt lyhykäisesti - asiaani. Olen juuri lukenut suurella mielenkiinnolla - erään julkaisemanne kirjan, jossa kerrotte seikkailuista - Keski-Afrikassa. Otaksun, että kirjassa esitetyt tapahtumat ovat - osaksi tosia ja osaksi kuviteltuja. Mutta olkoon sen asian laita - nyt miten hyvänsä. Kirja on joka tapauksessa johtanut mieleeni - erään ajatuksen. Kuten oheenliitetystä käsikirjoituksesta näette - (jonka ohella lähetän teille myöskin egyptiläisen sinetin, - jonka tunnusmerkit esittävät 'Auringon kuninkaan poikaa', sekä - ruukunsirpaleen), olemme minä ja holhottini tahi oikeammin - ottopoikani Leo Vincey olleet aivan äsken Afrikassa mukana - tapahtumissa, jotka ovat vieläkin merkillisemmät kuin mitä - olette kirjassanne kuvailleet. Olemme kokeneet niin uskomattomia - seikkoja, että totta puhuen pelkään teille olevan vaikeaa uskoa - kertomukseni todenperäisyyttä. Käsikirjoituksesta käy selville, - että minä tahi me olimme päättäneet olla saattamatta näitä - asioita kenenkään tietoon eläissämme, emmekä olisi tehneetkään - sitä, ellei eräs seikka olisi saanut meitä muuttamaan mieltämme. - Aiomme nimittäin lähteä jälleen matkoille, mikä teille selviää - luettuanne käsikirjoituksen, ja tällä kertaa on matkamme määrä - Keski-Aasia, sillä siellä, jos missään tässä maailmassa, ovat - viisauden todelliset lähteet salattuina, ja minä otaksun - oleskelumme siellä tulevan sangen pitkä-aikaiseksi. Ehkä emme - palaakaan enää takaisin. Nämä muuttuneet olosuhteet ovat saaneet - meidät ajattelemaan, olemmeko oikeutetut salaamaan tapahtumia - ja ihmeitä, jotka meidän mielestämme ovat ennenkuulumattoman - mielenkiintoisia, vain sentähden, että pelkäämme joutuvamme - naurunalaisiksi, koska yksityinen elämämme liittyy välittömästi - noihin seikkoihin, ja kertomukseni todenperäisyyttä epäiltäisiin. - Aluksi olimme Leon kanssa asiasta aivan eri mieltä, mutta monen - neuvottelun jälkeen olemme viimein tehneet sellaisen sopimuksen, - että lähetämme käsikirjoituksen teille ja annamme teille vapaan - vallan julkaista kertomuksen, jos se mielestänne on sen arvoinen. - Ainoa ehtomme on, että salaatte todelliset nimemme ja koetatte - muutenkin niin paljon kuin mahdollista välttää meidän tunnetuksi - tulemistamme kertomuksen todenperäisyyden siitä kärsimättä. - - Siinäpä onkin jo melkein kaikki, mitä halusin teille sanoa. - Tahdon vain vielä kerran huomauttaa, että kaikki, mitä - käsikirjoituksessa kerrotaan, on sanasta sanaan totta. - Kertomuksen päähenkilöstä, "kuolemattomasta kuningattaresta", - en tiedä enempää kuin mitä tässä on kerrottu. Päivä päivältä - on meillä yhä suurempi syy katua, ettemme käyttäneet paremmin - tilaisuutta hyväksemme ja oppineet tuolta ihmeelliseltä ja - salaperäiseltä olennolta enemmän hänen syvää viisauttaan. - Kuka hän oikein oli? Miten hän oli joutunut asumaan Kôrin - luoliin ja mikä oli hänen todellinen uskontonsa? Sitä emme - saaneet milloinkaan tietää ja nyt se on ymmärrettävästi aivan - mahdotonta -- ainakin vielä. Nämä ja monet muut kysymykset ovat - alati mielessäni, mutta vastausta niihin en löydä. Kuka voisi - nämä asiat selittää? Siksipä on aivan turhaa näitä kysymyksiä - esittääkään. - - Tahdotteko ajatella ehdotustani? Annamme teille vapaan vallan - menetellä kuten parhaaksi näette, mutta jos myönnytte tuumaani, - niin on vaivojenne palkkiona oleva tietoisuus siitä, että olette - saattaneet julkisuuteen mitä ihmeellisimmän kertomuksen. Sillä on - sitäpaitsi vielä se etu, että se on tosi. Lukekaa käsikirjoitus - (jonka olen tarkoin teitä varten jäljentänyt) ja ilmoittakaa - minulle päätöksestänne. - - Uskokaa minua! Kunnioittaen - - teidän - L. Horace Holly. - - P.S. Jos julkaisette kertomuksen ja kirjan menekki tuottaisi - voittoa, niin sitä saatte luonnollisesti käyttää miten parhaaksi - näette, mutta jos julkaisu aiheuttaisi teille tappiota, niin - kääntykää lakimiesteni, herrojen Geoffrey ja Jordanin puoleen. - Heille annan määräyksen korvata vahinkonne. Ruukunsirpaleen, - sinetin ja pergamentin uskon huostaanne, kunnes pyydän ne - takaisin. L.H.H. - -Tämä kirje, kuten arvattaneenkin, hämmästytti minua melkoisesti, -mutta kun minulla oli juuri silloin toinen kiireellinen työ -valmistettavana, joudin vasta kahden viikon päästä lukemaan -käsikirjoituksen, jolloin hämmästyin vieläkin enemmän, kuten -lukijakin olisi varmaankin tehnyt, ja kiiruhdin heti panemaan työn -alulle. Kirjoitin siinä tarkoituksessa herra Hollylle, mutta viikkoa -myöhemmän sain kirjeen hänen lakimiehiltään, jotka, samalla kun -palauttivat kirjeeni, ilmoittivat, että heidän päämiehensä ja herra -Leo Vincey olivat jo matkustaneet Tibetiin eivätkä olleet vielä -ilmoittaneet heille tarkempaa osoitettaan. - -Siinä kaikki, mitä minulla oli selitykseksi sanottavaa. Kertomuksesta -muodostakoon lukija itselleen oman mielipiteensä. Luovutan sen -nyt hänelle aivan samanlaisena kuin se joutui minun haltuuni, -lukuunottamatta muutamia pieniä poikkeuksia, joita olen tehnyt -salatakseni toimihenkilöt suurelta yleisöltä. Omasta puolestani en -tahdo tehdä mitään huomautuksia tai johtopäätöksiä kertomukseen -nähden. Ensin olin taipuvainen uskomaan, että tämä kuvaus naisesta, -jonka majesteettista olentoa lukemattomien vuosisatojen salaperäisyys -verhosi ja jonka yllä iäisyyden varjo häilyi kuin yön musta siipi, -oli jokin äärettömän lavea vertauskuva, jonka merkitystä en jaksanut -käsittää. Sitten ajattelin, että tässä ehkä piili jokin rohkea yritys -esittää kuolemattomuuskokeilujen mahdollisia tuloksia, kuvailla -eteemme sellainen inhimillinen olento, joka vieläkin uudistaa -elinvoimansa luonnon suurista, ehtymättömistä lähteistä, joista -kaikki elämä on kerran alkunsa saanut. Hänen povessaan sykkii elämä -ja riehuvat intohimojen taistelut yhtä kauan kuin häntä ympäröivässä -katoamattomassa maailmassa elämä sykkii, vedet virtaavat, vuoksi ja -luode vaihtuvat, tuulet myrskyksi kiihtyvät ja tyyntyvät jälleen. -Mutta luettuani pitemmälle ei tämäkään ajatus minua tyydyttänyt. -Minun mielestäni näyttää kertomus liian todenmukaiselta ollakseen -vain mielikuvituksen tuote. Selityksen luovutan kuitenkin toisten -tehtäväksi ja tämän lyhykäisen esipuheen jälkeen, joka erinäisten -seikkojen takia oli välttämätön, pyydän lukijoita tutustumaan -Ayeshaan ja Kôrin luoliin. - -Julkaisija. - -P.S. -- Luettuani kertomuksen uudelleen ja sitä tarkoin harkittuani -johtui mieleeni eräs seikka, johon en voi olla kiinnittämättä lukijan -huomiota. Hän on huomaava, ettei Leo Vinceyn luonteessa tämän -kertomuksen perusteella näytä olevan mitään erikoista ominaisuutta, -joka selittäisi Ayeshan suuren kiintymyksen häneen eikä hän minunkaan -mielestäni ole missään suhteessa mikään erittäin mielenkiintoinen -henkilö. On todellakin luultavampaa, että herra Holly olisi -tavallisissa oloissa helpostikin hänet syrjäyttänyt. Oliko asianlaita -ehkä niin, että Ayesha kaikessa selittämättömässä viisaudessaan -ja loistavassa nerokkuudessaan ihaili vain kaunista ulkomuotoa? -Oliko tuo muinaisina aikoina elänyt Kallikrates vain tavallinen, -lahjaton kuolevainen, jota rakastettiin vain hänen kreikkalaisen -kauneutensa tähden? Vai onko asian todellinen laita siten kuin minä -luulen sen olevan -- nimittäin, että Ayesha, joka näki kauemmaksi -tulevaisuuteen kuin me, oli huomannut rakastamansa miehen sieluun -kätketyn tulevaisen suuruuden taimen, jonka hän tiesi rakastetulleen -lahjoittamansa kuolemattomuuden vaikutuksesta, hänen nuoren -viisautensa vaalimana ja hänen läsnäolonsa elähyttämänä puhkeavan -ihanaan kukkaan, ilmestyvän loistavan tähden lailla täyttäen maailman -häikäisevällä loistollaan ja ihanalla tuoksullaan? - -Kysymykseen en kykene vastaamaan, vaan annan lukijan luettuaan -herra Hollyn kertomuksen muodostaa itselleen oman mielipiteen siinä -selostetuista tapahtumista. - - - - -I. - -VIERAANI. - - -Elämässämme sattuu välistä tapauksia, jotka iskeytyvät mieleemme niin -lujasti, ettemme voi niitä milloinkaan unhottaa, ja kohtaus, jonka -aion tässä kertoa, on juuri sellainen. Muistan sen niin selvästi kuin -se olisi eilen tapahtunut. - -Juuri tässä kuussa kolmattakymmentä vuotta sitten istuin minä, -Ludvig Horace Holly, eräänä iltana huoneessani Cambridgessa päntäten -päähäni erästä matemaattista teosta, jonka nimeä en enää muista. -Minun piti viikon päästä suorittaa tutkintoni, jonka sekä opettajani -että toverini odottivat minun loistavasti läpäisevän. Vihdoin minä -väsyneenä työnsin kirjan syrjään ja täytin piippuni. Uunin reunalla -paloi kynttilä, jonka takana oli pitkä ja kapea kuvastin, ja juuri -kun aioin sytyttää piippuni, osui katseeni kuvastimessa näkyviin -kasvoihini. Minä vaivuin ajatuksiini ja annoin tulitikun palaa, -kunnes se vihdoin alkoi polttaa sormiani niin, että minun täytyi -hellittää se kädestäni. Siitä huolimatta seisoin paikoillani vielä -kauan ja tuijotin mietteisiini vaipuneena kuvaani kuvastimessa. - -"No niin", sanoin vihdoin ääneen, "toivoakseni tulen maailmassa -toimeen sillä, mitä pääni sisältää, sillä sen ulkopuoli ei totisesti -kykene minua vähääkään auttamaan." - -Tämä huomautus hämmästyttänee hämäryydellään jokaista lukijaa. -Minä tarkoitin sillä ruumiillisia puutteellisuuksiani. Useammille -kahdenkymmenenkahden ikäisille nuorukaisille on luonto lahjoittanut -ainakin jossakin määrin nuoruuden miellyttäväisyyttä, mutta -minä olin jäänyt aivan osattomaksi. Olin sangen lyhytkasvuinen -ja paksuruumiinen. Rintani oli melkein luonnottomasti sisään -painunut ja käteni olivat huomattavan pitkät ja jäntevät. -Kasvonpiirteeni olivat karkeat ja harmaat silmäni, joita matala -otsa varjosti, olivat syvällä päässä. Musta, karkea tukkani -kasvoi melkein puoliväliin otsaa, joka muistutti metsän takaisin -valloittamaa, hylättyä raiviopaikkaa. Sellainen oli ulkomuotoni -noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten ja sellainen se on, muutamia -vähäpätöisiä muutoksia lukuunottamatta, vielä tänäänkin. Olin -ruma kuin Kain, mutta ikäänkuin korvaukseksi oli minulle annettu -harvinaisen vahvat ruumiinvoimat ja erinomainen järjenjuoksu. -Rumuuteni oli niin silmäänpistävä, että toverini, jotka olivat -nuoria keikareita, välttivät kulkemasta kanssani kadulla, vaikkakin -olivat ylpeitä osoittamastani kestävyydestä ja suurista voimistani. -Oliko ihmeellistä, että olin synkkämielinen ja ihmisarka? Oliko -ihmeellistä, että työskentelin ja ahersin yksinäni ilman ainoatakaan -ystävää -- paitsi yhtä? Luonto oli erottanut minut muista erilleen -etsimään tyydytystä ja lohtua vain sen mittaamattomista kätköistä. -Naiset eivät voineet sietää minua. Noin viikko sitten kuulin erään -naisen, joka luuli minun olevan kyllin etäällä, etten kuulisi hänen -sanojaan, sanovan minua hirviöksi, jonka näkeminen oli saanut hänet -uskomaan kehitysopin todenperäisyyteen. Ja kerran tapahtui, että -eräs nainen teeskenteli todellakin välittävänsä minusta ja minä -kiinnyin häneen luonteeni koko kiihkeydellä, mutta kun en saanutkaan -odottamaani perintöä, hylkäsi hän minut. Minä pyysin ja rukoilin -häntä niin kiihkeästi ja liikuttavasti, etten ole milloinkaan -ennemmin tahi myöhemmin kellekään elävälle olennolle puhunut siten, -sillä hänen suloiset kasvonsa olivat hurmanneet minut ja minä -rakastin häntä. Vastauksen asemesta hän vei minut kuvastimen eteen ja -seisoen vieressäni katsoi siihen. - -"Katso nyt", sanoi hän. "Jos minua nimitettäisiin kauneudeksi, niin -mikähän nimi mahdettaisiin antaa sinulle?" - -Olin silloin juuri täyttänyt kaksikymmentä. Siten seisoin kauan -tuijottaen kuvastimeen ja muistelin menneitä asioita. Sisimmässäni -tunsin jonkinlaista julmaa tyydytystä ajatellessani omaa -yksinäisyyttäni, sillä minulla ei ollut isää eikä äitiä, ei veljiä -eikä sisaria. Samassa koputettiin ovelle. - -Kuuntelin hetkisen ennenkuin avasin oven, sillä kello oli pian -kaksitoista ja mielentilani oli sitäpaitsi sellainen, etten halunnut -luokseni vierasta. Tovereideni keskuudessa ja luultavasti koko -maailmassa oli minulla vain yksi ystävä -- mahtoikohan sisäänpyrkijä -olla hän? - -Samassa oveni ulkopuolella oleva henkilö rykäisi ja minä kiiruhdin -heti avaamaan, sillä olin tuntenut äänen. - -Kookas, noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, jonka olemuksessa -saattoi huomata jälkiä harvinaisesta kauneudesta, horjui kiireesti -sisään raahaten mukanaan painavaa, tukevan näköistä rautaista -lipasta, jossa oli vahva kädensija. Hän nosti lippaan pöydälle ja -samassa hänet tapasi vaikea yskänkohtaus. Hän yski henkimenokseen, -kunnes hänen kasvonsa kävivät aivan purppuranpunaisiksi ja hän alkoi -sylkeä verta. Minä kaadoin viskyä pikariin ja ojensin juoman hänelle. -Juotuaan sen hän näytti voivan paremmin, mutta hänen tilansa näkyi -olevan niin toivottoman huono, että kohtaus saattoi milloin hyvänsä -uudistua. - -"Miksi seisotit minua tuolla kylmässä eteisessä?" kysyi hän äreästi. -"Tiedäthän, että veto on minulle kuolemaksi." - -"Minä en tiennyt, kuka oven takana oli", vastasin. "Sinä olet -myöhäinen vieras." - -"Niin olen, ja luulen todellakin, että tämä vierailu onkin minun -viimeiseni", vastasi hän hymyillen aavemaisesti. "Tätä olen -odottanutkin, Holly. Elämäni lähenee loppuaan. Minä luulen, etten -enää näe huomispäivää!" - -"Mitä joutavia!" sanoin minä. "Nyt menen hakemaan lääkäriä." Hän -viittasi käskevästi vaatien minua pysähtymään. - -"Puhun aivan vakavasti", sanoi hän. "En tarvitse lääkäriä. Olen itse -lukenut ja tutkinut lääketiedettä, joten tiedän tilani. Lääkärit -eivät voi minua enää auttaa. Hetkeni on tullut! On suuri ihme, että -olen pysynyt hengissä tämän vuoden. Kuuntele nyt tarkoin mitä puhun, -sillä sinulla ei ole tilaisuutta kuulla sanojani toistamiseen. Olemme -olleet hyviä ystäviä kahden vuoden ajan. Sanopas nyt, mitä tiedät -minusta?" - -"Minä tiedän, että olet rikas ja tulit yliopistoon iässä, jolloin -useimmat ovat jo kauan olleet sieltä poissa. Sinä olet ollut -naimisissa ja vaimosi on kuollut, ja sinä olet ollut parhain ja tähän -saakka melkeinpä ainoa ystäväni." - -"Oletko tiennyt, että minulla on poika?" - -"En." - -"Niin, minulla on poika. Hän on nyt viiden vuoden ikäinen. Hänen -äitinsä kuoli hänen syntyessään ja sentähden en ole voinut sietää -lasta. Holly, minä pyydän sinua hänen ainoaksi holhoojakseen. -Hyväksytkö osoittamani luottamuksen?" - -"Minäkö?" huudahdin minä melkein hypähtäen tuolistani. - -"Niin, sinä juuri. En ole turhaan kahta vuotta tutkinut luonnettasi. -Olen jo jonkun aikaa ollut tietoinen siitä, että hetkeni ovat luetut, -ja päästyäni asiasta varmuuteen olen etsinyt henkilöä, jonka huomaan -voin uskoa poikani ja tämän", lisäsi hän taputtaen rautaista lipasta. -"Holly", jatkoi hän, "sinä olet etsimäni mies, sillä rosoisen -kuoresi alla sykkii raitis ja terve sydän. Kuule, tuo poikanen on -piakkoin erään maailman vanhimpien sukujen ainoa edustaja. Sinä -varmaankin naurat minulle kun sanon, että kuudeskymmenesviides tahi -kuudeskymmeneskuudes esi-isäni oli eräs egyptiläinen Isis-jumalan -pappi, syntyperältään kreikkalainen ja nimeltään Kallikrates [= -kaunis tahi väkevä, oikeammin 'kaunis voimassaan']. Aika tulee, -jolloin kaikki epäilyksesi haihtuvat olemattomiin. Hänen isänsä oli -eräs kreikkalainen palkkasoturi, joka palveli mendesialaisen faraon -Hak-Horin joukoissa, ja hänen isänisänsä oli luullakseni juuri tuo -Herodotoksen mainitsema Kallikrates. [Ystäväni tässä mainitsema -Kallikrates oli spartalainen, jonka Herodotos kertoo olleen kuuluisan -kauneudestaan (Herod. IX. 72.). Hän kaatui mainehikkaassa Plataian -taistelussa (syysk. 22 p. 479 e.Kr.), jossa lakedaimonilaiset ja -ateenalaiset Pausaniaan johdolla löivät persialaisten suunnattoman -ylivoiman. Taistelukentälle jäi noin 300000 vihollista. Herodotos -kuvailee tapausta näin: 'Taistelussa kaatunut Kallikrates oli -koko sotajoukon, ei ainoastaan lakedaimonilaisten, vaan myös koko -Kreikan kansan kaunein mies. Nuoli oli lävistänyt hänen kylkensä -ja kun Pausanias, joka oli myöskin haavoittunut, pahoitteli -hänen kuolemaansa, kääntyi hän ystävänsä, Arimnestuksen, erään -plataialaisen, puoleen sanoen olevansa iloinen saadessaan kuolla -Kreikan vapauden edestä, mutta surevansa sitä, ettei ollut saanut -ottaa enemmän osaa miekan mittelyyn. Hän olisi toivonut saavansa -kuolla miekan iskuun, mikä hänen mielestään oli sotilaalle -kunniakkain kuolema.' Tämä Kallikrates, joka näyttää olleen yhtä -urhoollinen kuin kauniskin, haudattiin Herodotoksen mukaan yhdessä -'nuorten päälliköiden' kanssa ja erilleen muista spartalaisista ja -näiden mukana olleista helooteista. -- L.H.H.] Noin vuoden 339 e.Kr. -paikkeilla ja samoihin aikoihin kuin faraoitten valta lopullisesti -kukistui tämä Kallikrates (pappi) rikkoi naimattomuuslupauksensa -ja pakeni Egyptistä erään kuninkaalliseen sukuun kuuluvan naisen -kanssa, joka oli rakastunut häneen. Heidän laivansa haaksirikkoutui -Afrikan rannikolla, luullakseni nykyisen Delagoa-lahden läheisyydessä -tahi hiukan pohjoisempana. Hän ja hänen vaimonsa pelastuivat, mutta -kaikki muut hänen seuralaisensa tuhoutuivat tavalla tahi toisella. -He saivat kestää paljon vaaroja ja monta kovaa kokea, kunnes heidät -vihdoin pelasti erään villin kansan mahtava kuningatar. Tämä -valkoiseen rotuun kuuluva nainen, joka oli ennenkuulumattoman kaunis -ja suloinen, murhasi viimein esi-isäni Kallikrateksen olosuhteiden -vallitessa, joihin en nyt voi kajota, mutta jotka saat tietää, jos -saat elää, tutkittuasi tämän lippaan sisällyksen. Hänen vaimonsa ja -pieni poikansa onnistuivat kuitenkin jotenkin pakenemaan, minä en -tiedä miten, ja pääsivät vihdoin Ateenaan. Pojan nimeksi pantiin -Tisisthenes eli Mahtava Kostaja. Viisisataa vuotta myöhemmin perhe -muutti tuntemattomista syistä Roomaan. Siellä he näyttävät melkein -heti ottaneen nimen Vindex, kostaja, luultavasti säilyttääkseen -suvussa muiston kostosta, johon myöskin nimi Tisisthenes viittaa. -Roomassa he asuivat sen jälkeen noin viisisataa vuotta aina vuoteen -770 j. Kr. saakka, jolloin Kaarlo Suuri valtasi Lombardian, jossa -perhe silloin oleskeli. Perheen päämies näyttää silloin yhtyneen -Kaarlo Suureen, seuranneen häntä alppien toiselle puolelle ja -asettuneen viimein Bretagneen asumaan. Kahdeksan polvea myöhemmin -suvun päämies muutti Englantiin Edward Tunnustajan hallituksen aikana -ja kohosi suureen kunniaan ja valtaan Wilhelm Valloittajan aikana. -Siitä asti tähän päivään saakka voin järjestyksessä luetella kaikki -esi-isäni. Ei silti, että Vinceyt -- tämä on nimen lopullinen muunnos -suvun juurruttua Englantiin -- olisivat olleet erikoisen huomattavia. -He elivät omaa elämäänsä syrjässä julkisuudesta. Toiset olivat -sotilaita ja toiset rauhallisia kauppamiehiä, ja kaikkina aikoina on -sukua yleensä pidetty kunniassa ja vieläkin yleisemmin muuttumattoman -keskinkertaisena. Kaarlo II:n ajoista tämän vuosisadan alkuun olivat -sukumme edustajat kauppiaita. Noin vuoden 1790 paikkeilla kokosi -minun iso-isäni panimoillaan suuren omaisuuden. Hän kuoli vuonna -1821 ja minun isäni, joka peri hänet, hävitti melkein kaikki ja -jätti minulle kuollessaan noin kahdentuhannen punnan tulot vuodessa. -Silloin minä lähdin löytöretkelle, jonka tämän lippaan sisältö -aiheutti, ja yritykseni päättyi hyvin onnettomasti. Paluumatkallani -matkustelin Etelä-Euroopassa ja tulin vihdoin Ateenaan. Siellä -tutustuin hellästi rakastettuun vaimooni, jolle myöskin soveltuisi -nimi 'kauneudessaan jumalallinen', kuten muinoin kreikkalaiselle -kantaisällenikin. Menimme naimisiin ja vuotta myöhemmin hän kuoli -poikani syntyessä." - -Hänen päänsä painui alas ja hän peitti käsillään kasvonsa. Oltuaan -hetkisen vaiti hän jatkoi: - -"Avioliittoni esti minua toteuttamasta suunnitelmaani silloin ja -nyt en enää kykene sitä tekemään. Minä en ehdi enää, Holly -- minä -en ehdi! Jos suostut pyyntööni, niin kerron sinulle kaikki. Vaimoni -kuoltua aloin jälleen ajatella asiaa. Mutta minä käsitin, että -ennenkuin saatoin mihinkään ryhtyä, oli aivan välttämätöntä oppia -itämaisia kieliä, etenkin arabiankieltä. Ja sentähden tulin tänne, -että voisin helpommin opiskella noita aineita. Mutta hyvin pian sen -jälkeen alkoi tilani arveluttavasti huonontua ja nyt on loppuni -lähellä." Ja ikäänkuin näiden sanojen vahvistukseksi hänet tapasi -hirvittävä yskänkohtaus. Minä annoin hänelle toisen annoksen viskyä -ja hetkisen levähdettyään hän jatkoi: - -"Minä en ole nähnyt poikaani sitten kuin hän oli pieni sylilapsi, -sillä en ole voinut voittaa vastenmielisyyttäni häntä kohtaan, mutta -minulle on kerrottu hänen olevan kauniin ja ymmärtäväisen poikasen. -Tässä kirjeessä", ja hän otti taskustaan minulle osoitetun kirjeen, -"on tarkoin määrätty, miten pojan kasvatus on järjestettävä. Ohjeeni -ovat kyllä hieman erikoiset, mutta missään tapauksessa en voisi uskoa -tätä tärkeätä tehtävää vieraalle henkilölle. Minä pyydän sinua vielä -kerran, etkö tahtoisi ruveta poikani holhoojaksi ja kasvattajaksi?" - -"Ennenkuin voin vastata, minun täytyy saada sinulta hiukan tarkempi -selostus suunnitelmistasi poikaasi nähden", huomautin minä. - -"Pyyntööni sisältyy, että pidät poikani, Leon, luonasi -hänen kahdenteenkymmenenteenviidenteen ikävuoteensa saakka -ja muista -- häntä ei saa panna mihinkään kouluun. Hänen -kahdentenakymmenentenäviidentenä syntymäpäivänään sinun -holhouskautesi loppuu ja silloin sinä näillä avaimilla (hän asetti -avaimet pöydälle) avaat tämän rautaisen lippaan ja annat hänen nähdä -ja tarkoin lukea sen sisällön. Sitten hän sanokoon, tahtooko hän -vai ei ryhtyä tutkimaan noita tapahtumia. Mitään pakkoa ei ole. -Minulla on nykyään kahdentuhannenkahdensadan punnan tulot vuodessa. -Puolet näistä tuloista olen jälkisäädöksellä määrännyt sinulle, jos -ryhdyt holhoojantoimeen. Korvaukseksi siitä, että otat tämän työn -aivan elämäntehtäväksesi, olen tahtonut antaa sinulle tuhat puntaa -vuodessa. Tuo sata puntaa vuodessa on maksu pojan täysihoidosta. -Jäljellä oleva osa omaisuuttani kasvakoon korkoa, kunnes Leo -täyttää kaksikymmentäviisi vuotta, niin että hänellä on rahoja -käytettävänään, jos hän haluaa ryhtyä tehtävään, josta olen sinulle -puhunut." - -"Mitenkä on meneteltävä, jos minä kuolisin?" kysyin minä. - -"Siinä tapauksessa saa holhoojahallitus huolehtia pojasta. Järjestä -vain asiat tarkoin niin, että hän saa tämän rautaisen lippaan -haltuunsa. Holly, älä kiellä pyyntöäni, josta on sinulle vain -etua. Seuraelämä ja maailman hyörinä ei miellytä sinua -- se vain -katkeroittaa mielesi! Jonkun viikon kuluttua sinusta tulee yliopiston -dosentti ja tuota tointa seuraava palkka lisättynä rahasummalla, -jonka olen asettanut käytettäväksesi, tekee taloudellisen asemasi -sellaiseksi, että voit kokonaan syventyä tieteellisiin tutkimuksiisi -ja väliaikoina harrastaa mielesi mukaan urheilua ja metsästystä, -joihin olet niin mieltynyt. Minä luulisin, että sellainen elämä olisi -sinulle aivan ihanteellinen." - -Hän vaikeni ja katseli minua kiihkeästi, mutta minä epäröin vielä. -Tehtävä tuntui minusta niin kovin oudolta. - -"Minun tähteni, Holly. Olemmehan olleet parhaat ystävät ja minä en -ehdi enää järjestää asiaa toisin." - -"No hyvä", sanoin minä. "Suostun pyyntöösi, ellei tuossa kirjeessä -ole mitään, joka saisi minut muuttamaan mieleni." Samassa osoitin -kirjettä, jonka hän oli pannut pöydälle avainten viereen. - -"Kiitos, Holly, kiitos. Siinä ei ole mitään sellaista. Lupaa ja vanno -nyt Jumalan nimeen, että tahdot olla isä pojalleni ja noudattaa -kirjeessä olevia määräyksiäni." - -"Minä vannon", vastasin juhlallisesti. - -"Hyvä on, mutta muista, että ehkä joskus vaadin sinut tilille, -miten olet valasi pitänyt, sillä vaikka olenkin kuollut ja minut on -unhotettu, niin minä kuitenkin elän. Holly, kuolemaa ei ole olemassa, -vaan ainoastaan jonkinlainen olotilan muutos, joka uskoni mukaan -voidaan erinäisten asianhaarojen vallitessa siirtää rajoittamattoman -kauas tulevaisuuteen, kuten itsekin tulet aikanaan huomaamaan." Hänet -tapasi jälleen hermoja koetteleva yskänkohtaus. - -"Kas niin", virkkoi hän sen ohimentyä, "nyt minun täytyy lähteä. -Lippaan jätän sinun haltuusi ja jälkisäädöksessäni, joka on toisten -papereitteni joukossa, olen määrännyt, että poikani luovutetaan -sinun huostaasi. Vaivoistasi saat runsaan korvauksen, Holly, ja minä -tunnen sinut rehelliseksi, kunnon mieheksi, mutta jos sinä petät -luottamukseni, niin vannon taivaan nimessä ilmestyväni kostamaan -sinulle." - -Minä en virkkanut mitään, sillä olin liian järkytetty kyetäkseni -puhumaan. - -Hän kohotti kynttilää ja tarkasteli kuvastimessa kasvojaan, jotka -olivat kerran olleet harvinaisen kauniit, mutta olivat nyt taudin -tuhoamat. "Matojen ruokaa", sanoi hän. "On kummallista ajatella, -että jonkun tunnin kuluttua makaan kylmänä ja kankeana -- niin on -sitten maallinen vaellukseni päättynyt ja pieni osani tässä elämässä -näytelty loppuun. Ah, Holly! Elämä on tuskin sen vaivan arvoinen, -minkä juuri eläminen itse aiheuttaa. Silloin vain kannattaa elää, kun -rakkaus taikavoimallaan hetkemme täällä onnellistuttaa. Minun elämäni -ei ainakaan ole ollut minkään arvoinen, mutta ehkä poikani, Leo, -saa kokea toista, jos hänellä on kyllin rohkeutta ja luottamusta. -Hyvästi, ystäväni!" ja äkillisen hellyyden valtaamana hän syleili -minua ja painoi otsalleni suudelman. Sitten hän kääntyi mennäkseen. - -"Kuulehan, Vincey", sanoin minä. "Jos todellakin olet niin sairas -kuin luulet, niin olisi parempi, että saisin hakea lääkärin." - -"Ei, ei", sanoi hän vakavasti. "Lupaa minulle, ettet sitä tee. -Kuolemani lähestyy ja myrkytetyn rotan lailla tahdon kuolla -yksinäisyydessä." - -"Mutta minä uskon, ettei sinun tarvitse vielä sellaista ajatella", -vastasin minä. - -Hän aukaisi oven ja katsahti minuun hymyillen. Sitten hän sanoi: -"muista", ja katosi samassa pimeään. - -Minä istahdin tuolilleni ja hieroin silmiäni ihmetellen, olinko -nähnyt unta. Mutta koska tämä otaksuma ei näyttänyt totuuden -mukaiselta, niin hylkäsin sen ja aloin ajatella, että Vincey ehkä -oli ollut juovuksissa. Minä tiesin hänen olevan ja olleen jo kauan -hyvin sairaana, mutta kuitenkin minusta tuntui mahdottomalle, -että hän olisi ollut niin huono kuin hän itse sanoi. Hän oli -ollut aivan varma, ettei hän eläisi aamuun saakka. Mutta jos -hänen kuolemansa oli kerran niin lähellä, niin hän olisi tuskin -kyennyt kävelemään luokseni ja raahaamaan mukanaan tuota raskasta -rautalipasta. Tarkemmin miettien näytti koko juttu minusta hyvin -uskomattomalle, sillä minä en silloin vielä tiennyt, että tässä -maailmassa tapahtuu asioita, joita tavallisen ihmisen terve järki -ei voi milloinkaan käsittää, vaan pitää niitä sangen epäiltävinä -tahi suorastaan mahdottomina. Olen nimittäin vasta aivan äsken -voittanut omat ennakkoluuloni tässä suhteessa, joten tiedän olevani -oikeassa. Oliko uskottavaa, että miehellä oli viiden vuoden vanha -poika, jota hän ei ollut nähnyt sitten kuin pienenä sylilapsena? -Ei. Oliko todennäköistä, että hän todellakin aivan varmaan tiesi -kuolinhetkensä? Ei. Oliko totta, että hän saattoi tietää sukunsa -kantaisän eläneen neljännellä vuosisadalla ennen Kristuksen syntymää? -Aivan varmasti ei. Ja miten oli selitettävissä, että hän aivan -odottamatta tahtoi uskoa lapsensa erään yliopistotoverinsa kasvatiksi -ja antaa tälle vielä puolet omaisuudestaankin? Vincey oli ollut joko -juovuksissa tahi sitten hän oli mielipuoli. Mutta jos asia oli siten, -niin mitä tämä kaikki oikein merkitsi ja mitä oli tuossa sinetöidyssä -rautalippaassa? - -Tapahtuma sai minut viimein niin ymmälle, etten enää jaksanut -ajatella mitään, vaan päätin mennä nukkumaan. Nousin siis tuoliltani -ja pantuani Vinceyn jättämät avaimet ja kirjeen asiakirjasalkkuuni -ja kätkettyäni rautalippaan suureen matka-arkkuuni, menin levolle ja -nukahdin pian sikeään uneen. - -Mielestäni olin nukkunut vain muutamia minuutteja herätessäni siihen, -että joku huusi minua. Nousin istualleni ja hieroin silmiäni -- oli -kirkas päivä ja kello oli jo kahdeksan. - -"No, mitä kuuluu, John?" kysyin minä pojalta, joka oli minun ja -Vinceyn yhteinen palvelija. "Olethan kalpea kuin olisit nähnyt -aaveita!" - -"Niin olenkin, herra", vastasi hän. "Ruumiin olen ainakin nähnyt, -mikä on mielestäni vieläkin pahempaa. Menin tapani mukaan ensin herra -Vinceyn huoneeseen ja siellä hän makaa ihan kuolleena!" - - - - -II. - -VUODET VIERIVÄT. - - -Vincey raukan äkillinen kuolema aiheutti luonnollisesti suuren -hälinän yliopistossa, mutta kun yleisesti tiedettiin hänen olleen -hyvin sairaan ja lääkäri antoi tyydyttävän kuolintodistuksen, ei -kuolemantapauksen johdosta pidetty mitään kuulustelua. Siihen aikaan -ei oltu niin hanakoita pitämään noita kuulusteluja kuin nykyisin. -Sellaista pidettiin todellakin vainajan muiston häväisemisenä. -Koska minulta niinmuodoin ei tiedusteltu mitään, niin en minäkään -mennyt kenellekään vapaaehtoisesti selostamaan minun ja Vinceyn -välistä keskustelua hänen kuolin-yönään. Minä kerroin vain, että hän -oli illalla käynyt luonani kuten hänellä usein eli tapana tehdä. -Hautajaispäivänä saapui Lontoosta eräs lakimies, joka saatteli ystävä -parkani maalliset jäännökset kirkkomaahan ja vei sitten mukanaan -kaikki hänen paperinsa ja tavaransa, paitsi rautalipasta, joka oli -jätetty minun huostaani. Sitten en kuullut viikkoon hiiskaustakaan -näistä asioista ja siihen aikaan olin todellakin niin kiintynyt -töihini tutkintoani varten, etten joutanut ystäväni hautajaisiin enkä -myöskään tavannut hänen lakimiestään, joka valvoi hänen asioitaan. -Vihdoinkin oli tutkintoni ohi ja kun minä kotiin tultuani istahdin -nojatuoliin, olin onnellinen tietäessäni, että olin kiitettävästi -suoriutunut kaikesta. Ajatukseni, jotka viimeisinä viitenä päivänä -olivat työskennelleet vain tarkoin määrätyllä alueella, kohdistuivat -pian tuosta painostuksesta vapauduttuaan sen yön tapahtumiin, jolloin -Vincey parka kuoli, ja jälleen tuli mieleeni kysymys, mitä tämä -kaikki mahtoi merkitä. Minä ihmettelin, kuulisinko asiasta sen enempää -ja mitä tekisin siinä tapauksessa tuolla omituisella rautalippaalla. -Mietin miettimästä päästyänikin tuota salaperäistä vierailua luonani -keskiyön hetkellä, Vinceyn ennustusta pikaisesta kuolemastaan, joka -niin pian täyttyi, ja vannomaani juhlallista valaa, josta Vincey -oli sanonut vaativansa minut tilille toisessa maailmassa, kunnes -nämä seikat olivat lopulta järkyttää mielenrauhani aivan kokonaan. -Oliko mies tehnyt itsemurhan? Siltä ainakin näytti. Koko juttu alkoi -tuntua kamalalta ja vaikka minä en ole vähintäkään hermostunut tahi -taipuvainen menettämään malttiani, niin nyt minua alkoi kuitenkin -peloittaa ja minä toivoin, etten olisi sekaantunut asiaan ollenkaan. -Kuinka monin verroin kiihkeämmin toivon samaa nyt, kolmattakymmentä -vuotta myöhemmin! - -Istuessani siinä ajatuksiini vaipuneena koputettiin ovelle ja minulle -tuotiin isoon, siniseen kirjekuoreen suljettu kirje. Ensisilmäyksellä -näin, että kirje oli lähtöisin lakimiehen kädestä, ja vaistomaisesti -tunsin sen koskevan vastaanottamaani luottamustointa. Kirje, joka on -vieläkin hallussani, kuului: - - "Hyvä herra. -- Päämiehemme, M. L. Vincey vainaja, joka kuoli - t.k. 9 p. Cambridgessa, on jättänyt jälkeensä jälkisäädöksen, - josta jäljennöksen oheenliitämme ja jonka toimeenpanijat me - olemme. Siitä näette, että teille maksetaan vuotuinen elinkorko - noin puolesta vainajan omaisuudesta, joka on nyt pankkiin - talletettu, seuraavalla ehdolla. Teidän on ruvettava hänen - ainoan, viisi vuotta vanhan poikansa, Leo Vinceyn, holhoojaksi. - Ellemme itse olisi laatineet kysymyksessä olevaa asiakirjaa - herra Vinceyn tarkkojen ja selvien, sekä kirjallisten että - suullisten määräysten mukaan, ja ellei hän itse olisi meille - vakuuttanut hänellä olevan pätevät syyt tähän menettelyynsä, - niin olisimme velvolliset teille ilmoittamaan hänen määräystensä - olevan meidän mielestämme siksi omituista laatua, että olisimme - katsoneet olevamme pakotetut saattamaan asian holhoojahallituksen - tietoon. Silloin olisi siellä ryhdytty joko jälkisäädöksen - kumoamiseen tahi muihin toimenpiteisiin alaikäisen lapsen etujen - turvaamiseksi. Mutta koska me tunsimme jälkisäädöksen tekijän - erittäin nerokkaaksi ja eteväksi mieheksi, jolla ei ollut elossa - yhtään omaista tahi sukulaista, jolle hän olisi voinut uskoa - lapsensa kasvatuksen ja holhouksen, niin emme katsoneet olevamme - oikeutetut vastustamaan vainajan viimeistä tahtoa. - - Odottaen ohjeitanne lapsen luoksenne tuloon nähden ja - määräyksiänne teille kuuluvan perintöosan suorituksesta piirrämme - - kunnioittaen Geoffrey & Jordan." - -Minä panin kirjeen pöydälle ja luin jälkisäädöksen, joka -suunnattomasta järjettömyydestään huolimatta oli pienimpiä -yksityiskohtia myöten lainmukainen. Mikäli saatoin huomata sisälsi -se juuri samat asiat, joista Vincey oli minulle puhunut samana -yönä kuin hän kuoli. Siis kaikki oli kuitenkin totta. Minun täytyi -ottaa poika huostaani. Samassa johtui mieleeni kirje, jonka -hän oli antanut minulle lippaan yhteydessä. Etsin sen käsiini -ja avasin sen. Siinä oli vain samoja ohjeita, joita hän oli jo -antanut minulle ennen, kuten määräyksiä lippaan avaamisesta Leon -kahdentenakymmenentenäviidentenä syntymäpäivänä ja ylimalkaiset -ohjeet pojan opintoja varten, joihin piti pääasiallisesti sisältyä -korkeampi matematiikka ja kreikan- ja arabiankieli. Viimeisenä oli -jälkikirjoitus, jossa oli ohjeita siltä varalta, että poika sattuisi -kuolemaan ennenkuin hän täytti kaksikymmentäviisi vuotta, mitä hän ei -kuitenkaan uskonut. Siinä tapauksessa minun piti aukaista lipas ja -toimia kuten parhaaksi näin. Ellen ollut halukas ryhtymään lippaan -sisällössä mainittuja asioita tutkimaan, piti minun hävittää kaikki, -mitä lipas sisälsi. Missään tapauksessa en saanut luovuttaa niitä -kellekään vieraalle henkilölle. - -Koska tässä kirjeessä ei ollut minulle mitään uutta, joka olisi -saanut minut muuttamaan mieleni ja kieltäytymään tehtävästä, johon -olin ystävävainajalleni luvannut ryhtyä, niin ei auttanut muu kuin -kirjoittaa herroille Geoffrey & Jordan ja ilmoittaa olevani valmis -ryhtymään toimeeni Leon holhoojana. Kymmenen päivän kuluttua saatoin -ottaa pojan vastaan. Sitten menin yliopistoviranomaisten luokse -ja kerroin heille asiasta niin paljon kuin pidin tarpeellisena, -mikä oli sangen vähän ja monien vastusten jälkeen minun onnistui -taivuttaa heidät puolelleni etenkin kun olin hiljattain suorittanut -tutkintoni erittäin hyvillä arvosanoilla, ja niin sain luvan pitää -pojan luonani sillä ehdolla että luovuin huoneistani yliopistossa -ja hankin itselleni asunnon muualta. Minä tein niin ja vähän -aikaa kuulusteltuani huoneita onnistuin saamaan erittäin mukavan -asunnon yliopiston läheisyydestä. Sitten seurasi kysymys, mistä -saisin lapsenhoitajan. Tässä kohdassa olin tehnyt lujan päätöksen. -Minä en aikonut ottaa kotiini naishoitajaa, joka pian hallitsisi -meitä molempia, niin minua kuin poikaakin, ja lopulta vierottaisi -lapsen minulta. Poika oli jo kyllin vanha tullakseen toimeen -ilman naisellista apua ja niin aloin heti tiedustella sopivaa -miespalvelijaa. Kärsivällisesti etsittyäni minä vihdoin miellyin -erääseen erittäin siistin näköiseen, pyöreäkasvoiseen nuorukaiseen, -joka tosin ennen oli ollut vain tallipalvelijana, mutta joka -sanoi osaavansa hoitaa lapsia oikein hyvin, sillä hän oli vanhin -seitsemästätoista sisaruksesta. Hän tarjoutui mielellään nuoren -Leo-herran hoitajaksi tämän saavuttua luokseni. Vietyäni sitten -rautalippaan pankkiin, jossa panin sen omin käsin varmuusholviin, -ostin muutamia lasten kasvatusta, terveydenhoitoa ja käsittelyä -koskevia kirjoja, jotka luin ensin itsekseni ja sitten ääneen Jobille --- nuoren miehen nimi oli Job -- ja odotin. - -Vihdoin lapsi saapui erään vanhahkon naisen seurassa, joka itki -katkerasti kauniista pojasta erotessaan. Poika oli todellakin kaunis. -En muista milloinkaan ennemmin tahi myöhemmin nähneeni niin suloista -ja kaikinpuolin täysinkehittynyttä lasta. Hänellä oli harmaat silmät -ja leveä otsa ja hänen kasvonpiirteensä olivat jo tuolla varhaisella -iällä kuin marmoriin veistetyt. Mutta kaunein oli ehkä hänen -tukkansa, joka oli kuin puhdasta kultaa ja kiertyi tiheinä kiharoina -hänen kaunismuotoisen päänsä ympärille. Hän itki hiukan, kun hoitaja -vihdoinkin jätti hänet huostaamme poistuen kyynelöiden. Minä en voi -milloinkaan unhottaa tuota hetkeä. Siinä hän seisoi auringonsäteiden -kimallellessa hänen kultaisissa kutreissaan, peittäen nyrkillään -toisen silmänsä ja tarkastellen meitä toisella. Istuin tuolissani -ja ojensin käteni houkutellakseni hänet luokseni, Jobin matkiessa -nurkassaan kanojen kaakatusta, jolla hänen entisten kokemustensa -mukaan piti olla hyvin lohduttava vaikutus. Hän koetti siten saada -pojan ymmärtämään, että hän saattoi luottaa meihin. Sitten hän -veteli hirvittävän rumaa puuhevosta kamalaa kyytiä edestakaisin -herättääkseen poikasen mielenkiintoa. Niin katselimme toisiamme -muutamia minuutteja ja sitten lapsi yhtäkkiä ojensi minulle molemmat -pienet kätensä ja juoksi syliini. - -"Minä pidän sinusta", sanoi hän. "Sinä olet kyllä ruma, mutta sinä -olet niin hyvä." - -Kymmenen minuuttia myöhemmin hän söi hyvin tyytyväisenä suuria -leipäviipaleita, joiden päälle oli levitetty paksulti voita. Job -olisi halunnut levittää niille vielä hedelmähilloakin, mutta -minä kielsin sen muistuttaen häntä ankarasti vastedes paremmin -ajattelemaan, mitä noissa mainioissa lasten hoitoa käsittelevissä -kirjoissa, joita olimme lukeneet, oli sanottu. - -Sangen lyhyessä ajassa pojasta tuli koko yliopiston lemmikki (minä -olin päässyt dosentiksi, kuten olin odottanutkin) ja siellä hän kulki -kuin kotonaan kaikista ohjeista ja säännöistä huolimatta. Hän oli -kaikkien etuoikeutettu suosikki, johon nähden kiellot ja määräykset -olivat aivan merkityksettömät. Lapselle osoitettu huomaavaisuus -ei ollut mielestäni vaikutukseltaan ollenkaan vaarallinen ja -minä jouduin asiassa useamman kerran ankaraan väittelyyn erään -yliopistossa asuvan, nyt jo ammoin kuolleen vanhan herran kanssa, -jota pidettiin tovereiden keskuudessa yliopiston äreimpänä miehenä -ja joka ei voinut lainkaan sietää lapsia. Ihmeeksemme huomattiin -kerta, kun pojan vatsa oli myötäänsä kipeä ja Job seurasi sentähden -tarkoin hänen puuhiaan, että tuo periaatteeton vanhus, en paremmin -sano, usein houkutteli lapsen huoneeseensa syöttäen hänelle siellä -rajattomat määrät makeisia. Vieläpä hän vannotti poikaa, ettei tämä -puhuisi asiasta kenellekään. Jobin mielestä hän sai hävetä silmänsä -täyteen, kun oli jo niin vanhakin, että olisi voinut olla vaikka -isoisä, jos olisi osannut käyttäytyä ihmisiksi. - -Mutta en voi enää viivyttää kertomustani noita onnellisia vuosia -muistellen, jotka aina mielessäni niin ihanina väikkyvät. Ne vierivät -toinen toisensa jälkeen ja minä ja Leo kiinnyimme yhä lujemmin -toisiimme. Harvoja poikia on niin hellästi rakastettu kuin minä -Leoa rakastin ja harvat isät ovat saaneet tuntea lapsiensa puolelta -sellaista syvää ja horjumatonta kiintymystä ja uskollisuutta kuin Leo -minua kohtaan osoitti. - -Lapsi kasvoi pojaksi ja poika varttui nuorukaiseksi, ja sitä myöten -kuin nuo unohtumattomat vuodet kuluivat, lisääntyi myös hänen -ruumiillinen ja henkinen kauneutensa. Kun hän oli noin viidentoista -ikäinen, sanottiin häntä "kauneuden jumalaksi" ja minulle annettiin -pilkkanimi "peto". Tuolla menee kauneuden jumala ja peto, sanottiin, -kun Leo ja minä olimme yhdessä kävelyllä, mikä oli jokapäiväinen -tapamme. Kerran Leo syöksyi erään rotevan, melkein kahta kertaa -pitemmän teurastajansällin kimppuun, joka huusi nuo sanat meidän -jälkeemme, ja antoi hänelle aimo selkäsaunan. Minä kävelin edelleen -enkä ollut näkevinäni mitään, mutta kun tappelu kävi kovin -jännittäväksi, en malttanut olla hurraamatta Leolle kiihoittaakseni -häntä vieläkin enemmän, että hän suoriutuisi kunniakkaana voittajana -jupakasta. Tämähän oli kyllä vastoin kaikkia yliopiston sääntöjä, -mutta minä en voinut muuta tehdä. Paria vuotta myöhemmin ylioppilaat -antoivat meille uudet nimet. Minua sanottiin "Charoniksi" ja Leoa -"kreikkalaiseksi jumalaksi". Uuteen nimitykseeni nähden tahdon vain -nöyrästi huomauttaa, etten ole milloinkaan ollut kaunis ja kuta -vanhemmaksi tulen, sitä rumemmaksi vain käyn. Mutta Leo oli täysin -nimensä veroinen. Ollessaan kahdenkymmenenyhden vanha hän olisi -voinut olla mallina nuoren Apollon kuvapatsaalle. En ole milloinkaan -nähnyt toista niin kaunista nuorukaista enkä ketään, joka olisi -välittänyt kauneudestaan niin vähän kuin hän. Hän oli sitäpaitsi -hyvin älykäs ja teräväjärkinen, mutta ei ollut vähintäkään innostunut -lukuihin ja opintoihin. Hänellä ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä. -Hänen kasvatukseensa ja opintoihinsa nähden noudatin tarkoin hänen -isänsä antamia määräyksiä ja yleensä saatoin olla saavutuksiimme -sangen tyytyväinen. Kreikan- ja arabiankielessä oli hänen -edistymisensä kiitettäväkin. Olin opetellut viimemainitun kielen -voidakseni auttaa häntä sen lukemisessa, mutta jo viiden vuoden -kuluttua hän osasi sitä yhtä hyvin kuin minäkin -- melkeinpä yhtä -hyvin kuin yliopistomme arabiankielen professori, joka oli opettanut -meitä molempia. Minä olin kaiken ikäni ollut innokas urheilija, -mikä onkin ainoa intohimoni, ja joka syksy me matkustimme jonnekin -metsästelemään ja kalastelemaan; välistä suuntasimme matkamme -Skotlantiin, välistä Norjaan ja kerran olimme Suomessakin. Minä -olen itse taitava ampuja, mutta tässäkin jalossa taidossa Leo pian -saavutti etevämmyyden. - -Kun Leo oli kahdeksantoista vuoden vanha, lopetin minä kotikouluni -ja panin hänet jatkamaan opintojaan omalle osastolleni yliopistossa, -ja kahdenkymmenenyhden vanhana hän jo suoritti tutkintonsa sangen -kauniilla arvosanoilla. Silloin juttelin hänelle ensimmäisen kerran -hiukan hänen omasta syntyperästään ja hänen suvussaan perintönä -kulkevasta salaperäisestä kertomuksesta, jonka hän aikanaan kyllä -saisi tietää. Hän oli luonnollisesti sangen utelias ja halusi -kiihkeästi saada tietää salaisuuden, mutta minä selitin hänelle, -ettei se käynyt vielä päinsä. Sitten ehdotin hänelle, että hän -aikansa kuluksi alkaisi lukea lakitiedettä, minkä hän tekikin. -Hän harjoitti opintojaan Cambridgessa ja kävi Lontoossa vain -päivällisellä. - -Eräs huoli minulla oli kuitenkin hänen tähtensä, nimittäin, että -jokainen nuori neitonen, tahi ainakin melkein jokainen, tutustuttuaan -kasvattipoikaani myöskin rakastui häneen. Siitä aiheutui usein -ikävyyksiäkin, joihin en tahdo nyt tässä kajota, mutta jotka -saattoivat minut niihin aikoihin moneen pahaan pulaan. Mutta ne -olivat sentään sangen vähäpätöisiä seikkoja eivätkä kyenneet -häiritsemään elämäämme, joka oli kauttaaltaan sopusointuinen ja -onnellinen. Muuta en voi sanoa. - -Niin kuluivat vuodet, kunnes Leon kahdeskymmenesviides syntymäpäivä -vihdoin koitti. Tuosta merkkipäivästähän tämä ihmeellinen ja -paikoittain hyvin kaameakin kertomus oikeastaan alkaa. - - - - -III. - -AMENARTAS. - - -Leon viidennenkolmatta syntymäpäivän edellisenä päivänä lähdimme -molemmat Lontooseen ja noudimme rautalippaan pankista, johon olin -sen tallettanut kaksikymmentä vuotta sitten. Muistelin, että sama -pankkivirkailija, joka silloin oli lippaan vastaanottanut, haki sen -nyt esiin. Hän muistikin asian olleen niin ja ellei hän olisi ollut -mukana sitä holviin vietäessä, hän olisi tuskin löytänyt sitä nyt, -sillä se oli ollut aivan hämähäkinverkkojen peitossa, sanoi hän. - -Samana iltana toimme kalliin taakkamme Cambridgeen ja olimme niin -jännityksessä, ettemme voineet lainkaan nukkua seuraavana yönä. -Mielestäni olisi ollut aivan turhaa mennäkään levolle. Päivän -sarastaessa tuli Leo huoneeseeni aamunutussaan ja ehdotti, että -kävisimme heti työhön käsiksi. Mielestäni osoitti ehdotus miehelle -sopimatonta uteliaisuutta enkä sentähden suostunut siihen. - -"Kun lipas on ollut avaamatta kaksikymmentä vuotta, niin se voi vielä -aivan hyvin odottaa, kunnes olemme syöneet aamiaisen", sanoin minä. - -Söimme aamiaisen tavallisesti kello 9 ja tuona aamuna olimmekin -poikkeuksellisen täsmälliset. Olin koko aterian ajan niin -ajatuksissani, että panin Leon teelasiin palasen sianlihaa sokerin -asemesta. Jännityksemme oli luonnollisesti tarttunut Jobiinkin, niin -että hän kiihkoissaan onnistui kolhaisemaan korvan kiinalaisesta -teekupistani, joka on sevres-porsliinia. Luotettavien tietojen -mukaan oli tuo kuppi aivan sama, josta Marat oli juonut teetä juuri -ennenkuin surmanisku kohtasi hänet kylpyammeessa. - -Vihdoinkin oli aamiainen syöty ja minä käskin Jobin asettamaan -lippaan pöydälle, minkä hän teki hyvin varovasti ikäänkuin olisi -epäillyt tuota salaperäistä esinettä. Sitten hän aikoi poistua -huoneesta. - -"Odotahan vähän, Job", sanoin minä. "Ellei Leolla ole mitään -vastaansanomista, niin tahtoisin mielelläni, että tässä toimituksessa -olisi saapuvilla joku puolueeton todistaja, joka osaa pitää suunsa -kiinni, eikä sano näistä seikoista halaistua sanaa kenellekään, ellei -häntä vaadita puhumaan." - -"Aivan niin, Holly-setä", vastasi Leo. - -Olin alusta alkaen totuttanut hänet sanomaan minua "sedäksi", vaikka -hän muutteli nimitystä miten milloinkin sopi. Välistä hän sanoi minua -aivan toverillisesti "vanhaksi kunnon pojaksi" ja toisinaan taas -"omaksi rakkaaksi serkukseen". - -Job haparoi hiuksiaan kuin hattuaan nostaakseen, muistamatta, että -hän oli avopäin. - -"Lukitse siis ovi, Job", sanoin minä, "ja tuo tänne -asiakirjasalkkuni." - -Salkusta otin avaimet, jotka Vincey parka, Leon isä, oli antanut -minulle samana yönä, jolloin hän kuoli. Niitä oli kolme. Suurin -oli verrattain nykyaikainen, toinen oli epäilemättä kotoisin hyvin -vanhoilta ajoilta, ja sellaista avainlajia, johon kolmas kuului, -emme olleet milloinkaan ennen nähneetkään. Se oli nimittäin tehty -puhtaasta hopeakaistaleesta, jonka kumpaankin laitaan oli leikattu -muutamia lovia. Toiseen päähän oli juotettu poikittain lyhyempi -kaistale kädensijaksi. Se muistutti oikeastaan hyvin vanhanaikaista -rautatievaunun avainta. - -"No, oletteko molemmat nyt valmiit?" kysyin minä kuin jokin -räjähdyspanoksen laukaisija. - -Koska kummallakaan ei ollut mitään muistuttamista, otin suurimman -avaimen ja pistin sen reikään voideltuani sitä ensin hiukan -ruokaöljyllä. Käteni vapisivat niin, että minun täytyi kahdesti -yrittää ennenkuin avain kiertyi ja lukko napsahti auki. Leo tarttui -molemmin käsin lippaan tukevaan kanteen, joka oli vielä lujasti -kiinni, sillä saranat olivat aivan umpeen ruostuneet, ja väänsi sen -auki. Samassa näimme, että lippaan sisällä oli toinen lipas, joka oli -kokonaan pölykerroksen peitossa. Me nostimme sen pöydälle ja pyyhimme -siitä vuosikymmenien kuluessa kasaantuneet pölyt. - -Se oli, tahi näytti ainakin olevan, ebenholtsia tahi jotakin sen -tapaista mustaa puulajia ja oli koristeltu lukuisilla taidokkailla -sideraudoilla. Lipas oli luultavasti äärettömän vanha, koska tuo kova -puulaji, josta se oli tehty, oli alkanut paikoittain murentua. - -"Katsotaanpa nyt, mitä tämä sisältää", sanoin minä ja otin toisen -avaimen. - -Job ja Leo kumartuivat katsomaan henkeään pidättäen. Avain kiertyi -ympäri ja avattuani kannen minulta pääsi hämmästyksen huudahdus, -kuten toisiltakin; eikä ihmekään, sillä ebenholtsisen lippaan sisällä -oli ennenkuulumattoman kaunis ja taidokkaasti valmistettu hopealipas, -joka oli noin kahdentoista tuuman pituinen ja kahdeksan tuuman -korkuinen. Se oli ilmeisesti kotoisin faraoiden aikuisesta Egyptistä, -sillä sitä kannattamassa oli neljä sfinksiä, yksi jokaisessa pohjan -neljässä kulmauksessa, ja sen kuperaa kantta kaunisti myöskin -taiteellisesti muovailtu sfinksi. Aikojen kuluessa oli lipas -luonnollisesti himmentynyt ja tahriintunut ja saanut useita kuhmuja, -mutta muutoin se näytti olevan täysin hyvässä kunnossa. - -Minä nostin sen pöydälle ja juhlallisen hiljaisuuden vallitessa -pistin tuon oudon näköisen hopea-avaimen lukkoon, joka avautui -aivan äänettömästi kierrettyäni avainta muutamia kertoja puoleen -ja toiseen. Lipas oli auki edessämme ollen reunojaan myöten täynnä -jonkinlaisia ruskeahkoja kaistaleita, jotka muistuttivat enemmän -kasvikuiduista valmistettua ohutta kangasta kuin paperia, mutta minä -en milloinkaan saanut täysin selville, mitä tuo aine oikeastaan oli. -Sitä oli lippaassa noin kolmen tuuman vahvuiselta ja minä poimin sen -varovasti ja huolellisesti pois. Sen alla oli aivan nykyaikaiseen -kirjekuoreen suljettu kirje, jonka osoite oli kirjoitettu kauan -sitten kuolleen ystäväni Vincey vainajan käsialalla. - -_"Pojalleni Leolle, jos hän elää niin kauan, että hän on kyllin vanha -aukaisemaan tämän lippaan."_ - -Ojensin kirjeen Leolle, joka luettuaan omistuskirjoituksen pani sen -pöydälle ja viittasi minua jatkamaan työtäni. - -Sitten otin lippaasta huolellisesti kokoon käärityn pergamentin, -jonka avasin. Se oli myöskin Vinceyn kirjoittama ja sen -yläreunassa oli päällekirjoitus: "Käännös ruukunpalasessa olevasta -kreikkalaisesta kirjoituksesta." Panin sen kirjeen viereen ja -otin esille toisen vieläkin vanhemman pergamenttikäärön, joka -oli vuosien vieriessä pahoin rypistynyt ja kellastunut. Sen -minä myös avasin ja se oli latinankielinen käännös samasta -kreikkalaisesta alkuperäisestä kirjoituksesta. Kirjainten muodosta -ja kirjoitustavasta päättäen huomasin ensi silmäyksellä tämän -käännöksen olevan aina kuudennentoista vuosisadan alkupuolelta. Aivan -tämän pergamenttikäärön alla oli jokin kellertävään liinakankaaseen -kääritty kova ja raskas esine, jonka alla oli toinen kerros noita -ruskeahkoja, kuitumaisia lehtiä. Avasimme hyvin hitaasti ja varovasti -liinakangaskäärön, josta ilmestyi -- melkoisen iso ja epäilemättä -hyvin vanha ruukunpalanen, väriltään likaisen keltainen! Astia tahi -saviruukku, johon tuo palanen kuului, on aikoinaan, mikäli minä näitä -asioita ymmärrän, ollut tavallinen keskikokoinen koristemaljakko. -Palanen oli kooltaan kymmenen ja puolen tuuman pituinen, seitsemän -tuuman levyinen ja noin neljännestuuman vahvuinen, ja sen kupera -puoli, joka oli ollut lippaan pohjaa vasten, oli täyteen kirjoitettu -kreikkalaisia kirjaimia. Saattoi selvästi huomata, että kirjaimet -oli tehty mitä suurimmalla huolella ja tarkkuudella ja käyttämällä -punaista värikynää, mikä oli hyvin tavallista muinaisessa Kreikassa. -Kirjoitus oli vielä täysin luettava, vaikka se oli paikkapaikoin -hyvin haalistunut. Ei myös sovi unhottaa mainita, että tuo saviruukun -palanen oli joskus kaukaisina aikoina särkynyt kahdeksi kappaleeksi, -jotka oli liitetty yhteen jonkinlaisella kitillä. Palasen -sisäpuolella oli myöskin paljon kirjoituksia, mutta ne eivät olleet -lainkaan yhtäläisiä, vaan olivat selvästi useiden eri henkilöiden -ja eri aikoina kirjoittamat. Mutta niistä ja pergamenttien -kirjoituksista puhun tuonnempana. - -"Onko siinä kaikki?" kuiskasi Leo kiihkeästi. - -Minä tunnustelin lippaan pohjaa, ja käteeni osui pieni -liinavaatekäärö. Avasin sen heti ja siinä oli norsunluulle maalattu, -erittäin kaunis, ihmeteltävän ihanan naisen pienoismuotokuva sekä -suklaanvärinen pienoinen "koppakuoriainen" eli kiveen kaiverrettu -sinetti, jossa oli useita kummallisia merkkejä ja eläimiä esittäviä -kuvioita, jotka vertauskuvat merkitsivät: "Auringon jumalan, -Ran, kuninkaallinen poika", kuten myöhemmin saimme tietää. -Pienoismuotokuva esitti Leon äitiä, joka oli syntyperältään -kreikkalainen ja joka oli ollut kuvasta päättäen erittäin -rakastettava ja kaunis. Kuvan toiselle puolelle oli Vincey parka -kirjoittanut sanat: "Minun rakastettu vaimoni". - -"Siinä on nyt kaikki", sanoin minä. - -"Hyvä on", vastasi Leo pannen pöydälle äitinsä muotokuvan, jota hän -oli liikutuksella katsellut; "lukekaamme nyt kirje", ja pitemmittä -puheitta hän repäisi kuoren auki. Hän luki kirjeen ääneen, ja se -kuului näin: - - "Poikani Leo! -- Jos elät niin kauan, että saat aukaista tämän - kirjeen, niin olet silloin kasvanut pojasta mieheksi. Silloin - olen minä, sinun isäsi, jo kauan haudassani maannut ja minut ovat - melkein kaikki entiset tuttavani unhottaneet. Mutta kun luet - tätä, niin muista, että minä olen kerran ollut olemassa ja olen - vieläkin, ja tämän paperin välityksellä minä ojennan sinulle - käteni yli kuoleman kuilun. Haudan kuvaamattomasta hiljaisuudesta - sinä kuulet nyt minun ääneni. Vaikka minä olenkin kuollut eikä - sinun muistossasi ole säilynyt hämärintäkään kuvaa minusta, niin - olen kuitenkin luonasi hetkellä, jolloin luet näitä rivejä. Minä - olen tuskin nähnyt sinua syntymäsi jälkeen. Anna tämä minulle - anteeksi. Äitisi, joka oli minulle niin sanomattoman kallis - ja jota minä rakastin yli kaiken, kuoli sinut synnytettyään. - Katkeraa suruani ei ole mikään voinut vieläkään lievittää. Jos - minä olisin saanut elää hiukan kauemmin, niin olisin vähitellen - voittanut tämän järjettömän vastenmielisyyden tunteen, mutta - minun ei sallittu elää. Minun kärsimykseni, niin ruumiilliset - kuin henkisetkin, ovat niin suuret, etten voi niitä enää kestää - ja aion lopettaa ne heti, kun olen saanut pienet järjestelyni - sinun tulevaisuutesi varalle valmiiksi. Antakoon Jumala minulle - tekoni anteeksi, jos se on väärä. Parhaimmassa tapauksessa en - kuitenkaan eläisi vuotta kauemmin." - -"Hän teki siis itsemurhan", huudahdin minä. "Sitähän minä jo silloin -ajattelin." - - "Ja nyt", jatkoi Leo lukuaan kiinnittämättä mitään huomiota - sanoihini, "olen puhunut itsestäni aivan tarpeeksi. Jäljellä - oleva sanottavani koskee vain sinua, joka elät, eikä minua, joka - olen kuollut ja kokonaan unhotettu ikäänkuin minua ei olisi - milloinkaan ollutkaan. Ystäväni Holly, (jonka hoitoon aion jättää - sinut, jos vain hän suostuu pyyntööni), on ehkä kertonut sinulle, - miten ennenkuulumattoman vanha sukusi on. Tässä lippaassa - on siitä kyllin todisteita. Tuon merkillisen tarinan, jonka - sinun vuosisatoja sitten elänyt kanta-äitisi on kirjoittanut - lippaassa olevalle ruukunpalaselle, kertoi isäni minulle vähää - ennen kuolemaansa, ja se juurtui syvälle minun mieleeni. Olin - vain yhdeksäntoista vuoden ikäinen, kun päätin lähteä tutkimaan - kertomuksen todenperäisyyttä, kuten eräs kuningatar Elisabetin - aikana elänyt esi-isäni oli tehnyt tuhoutuen matkalla. Mitä - kaikkea minulle tapahtui, en voi nyt tässä kertoa, mutta - omin silmin näin seikkoja, jotka oikeuttavat uskomaan, että - suvussamme perintönä kulkenut salaperäinen kertomus on tosi. - Eräässä kohdassa Afrikan rannikolla ja tähän saakka vielä - tutkimattomassa seudussa on korkea niemeke, jonka uloimmaisessa - kärjessä on suunnaton, neekerin päätä muistuttava kallionlohkare. - Tuosta omituisesta muodostumasta puhutaan myöskin ruukunpalasen - kirjoituksessa. Siellä nousin maihin ja sain kuulla eräältä - harhailevalta alkuasukkaalta, joka oli heimostaan karkoitettu - jonkun tekemänsä rikoksen takia, että kaukana sisämaassa on - korkeita, äärettömien soiden ympäröimiä vuoria ja luolia. Samalla - sain myöskin tietää, että siellä asuvaa kansaa, jonka alkuasukas - väitti puhuvan arabiankieltä, hallitsi eräs _kaunis valkoinen - nainen_, jota hänen alamaisensa vain harvoin näkivät ja jonka - edessä sanottiin kaikkien niin elävien kuin kuin kuolleidenkin - täytyvän nöyrtyä. Pari päivää myöhemmin mies kuoli kuumeeseen, - jonka hän oli saanut soiden poikki pyrkiessään. Minä aloin - myöskin tuntea taudin oireita ja kun elintarvevarastoni alkoi - arveluttavasti vähetä, olin pakotettu lähtemään tyhjin toimin - paluumatkalle. - - "Seikkailuista, joihin sitten jouduin, ei tässä kannata puhua. - Laivani haaksirikkoutui Madagaskarin rannikolla, josta minut - muutamia kuukausia myöhemmin eräs englantilainen laiva pelasti - vieden minut Adeniin. Sieltä matkustin Englantiin ja aikomukseni - oli lähteä uudelle matkalle heti, kun olin saanut tarvittavat - varustukset kuntoon. Mutta kotimatkallani poikkesin Kreikkaan, - jossa tutustuin rakastettuun vaimooni ja menin naimisiin. 'Omnia - vincit amor!' Siellä sinä tulit maailmaan ja äitisi kuoli - syntyessäsi. Surusta sain tämän hivuttavan taudin ja palasin - tänne kuolemaan. Mutta minä toivoin vielä kuitenkin paranevani ja - aloin ahkerasti opetella arabiankieltä siinä tarkoituksessa, että - jos sattuisin tervehtymään, niin lähtisin heti uudelle matkalle - Afrikan rannikolle ja tutkisin perinpohjin sukumme vuosisatoja - vanhan salaisuuden. Mutta tautini on vain pahentunut ja minun - täytyy luopua suunnitelmastani. - - "Sinä, poikani, voit jatkaa ja sinulle jätän nyt nämä työni - tulokset sekä alkuperäiset perheessämme perintönä kulkeneen - kertomuksen todenperäisyyden todisteet. Aikomukseni on määrätä, - etteivät ne joudu haltuusi ennenkuin olet iässä, jolloin voit - itse harkita, tahdotko ryhtyä tutkimaan asiaa, joka, jos se on - tosi, on varmasti maailman suurin ja ihmeellisin salaisuus, vai - pidätkö kertomusta vain naisen kiihoittuneen mielikuvituksen - tuotteena. - - "Minä puolestani uskon, että kertomus on tosi. Minun vakaumukseni - on, että on olemassa paikka, jos se vain löydettäisiin, jossa - koko maailman elollista luontoa elävöittävät voimat näkyväisinä - ilmiöinä esiintyvät. Elämähän on olemassa; miksi ei sitten voisi - myös olla jokin keino jatkaa tuota olemassaoloa loppumattomiin? - Mutta minä en tahdo nyt edeltäpäin vaikuttaa mielipiteeseesi. - Lue ja arvostele itse. Jos olet halukas jatkamaan työtäni, niin - olen järjestänyt asiat sille kannalle, ettei sinulta puutu - varoja. Mutta jos kertomus on mielestäsi vain mielikuvituksen - tuote, jota ei kannata vakavasti ajatella, niin minä pyydän - sinua hävittämään ruukunpalasen ja kirjoitukset, niin että nuo - monen häiriön aiheuttajat on ainiaaksi poistettu suvustamme. - Ehkäpä se onkin viisainta. Yleinen käsitys on, että tuntemattomat - tahi yliluonnolliset asiat ovat kaarneita. Tämä luulo ei johdu - ihmisten synnynnäisestä taikauskoisuudesta, vaan siitä, että - nuo asiat todellakin ovat tavallisesti sellaisia. Ihminen, joka - sekaantuu elämää vallitsevien, suurten ja salaperäisten voimien - temmellykseen, joutuu useimmiten niiden uhriksi ja tuhoutuu. Ja - jos sinä saavuttaisitkin päämaalisi, kestäisit koetuksen, jossa - saisit ikuisen nuoruuden ja kauneuden, uhmaisit iäisesti ajan - kuluttavaa voimaa ja olisit riippumaton ruumiin ja henkisten - kykyjen luonnollisesta rappeutumisesta, niin kuka voi mennä - takaamaan, että tämä peloittava muutos olisi onnellinen? Valitse, - poikani, ja johtakoon maailmoita hallitseva voima, joka sanoo: - 'Tässä on raja; enempää et saa tietää', valintasi itsesi ja - koko maailman onneksi. Jos tutkimuksesi menestyvät ja sinä saat - salaisuuden selville, niin kerran olet hallitseva vain monien - ihmeellisten kokemustesi voimalla. -- Hyvästi!" - -Kirje, jossa ei ollut päivänmäärää eikä allekirjoitusta, loppui näin -äkkiä. - -"Mitä tuumit tästä, setä Holly?" kysyi Leo henkäisten syvään ja -pannen kirjeen pöydälle. "Mehän odotimme tuon lippaan sisältävän -jonkun salaisuuden ja niin näyttää totisesti olevankin." - -"Mitäkö minä tuumin tästä? Luonnollisesti sitä, ettei isäsi laita -ollut aivan niinkuin olisi pitänyt olla", vastasin lujasti. "Samaa -ajattelin jo kaksikymmentä vuotta sitten, kun hän tuli luokseni. -Näethän selvästi itsekin, että hän joudutti loppuaan, mies parka. -Koko kirje on tyhjää lorua alusta loppuun." - -"Niin onkin, herra", sanoi Job juhlallisesti. Job oli niin kylmän -järjen mies, että hän kelpasi muillekin esikuvaksi. Hän ei uskonut -mitään, jota hän ei voinut käsittää. - -"Hyvä on", sanoi Leo, "mutta katsokaamme nyt kuitenkin, mitä -ruukunpalasella on sanottavaa", ja ottaen isänsä kirjoittaman -käännöksen hän alkoi lukea: - - "Minä, Amenartas, syntyisin Egyptin faraoitten kuninkaallisesta - suvusta, jonka puoliso on Isis-jumalan pappi Kallikrates - (kaunis suuressa voimassaan), jota jumalat rakastavat ja - henget tottelevat, kirjoitan tämän kuolinvuoteellani pienelle - pojalleni Thisistheneelle eli Mahtavalle Kostajalle. Minä pakenin - Egyptistä isäni kanssa, joka oli tähteni rikkonut vannomansa - valan, Nectanebes faraon aikana. Me pakenimme etelää kohti, - vetten yli, ja harhailimme kaksi kertaa kaksitoista kuukautta - Libyan (Afrikan) rannikolla, joka on nousevaan aurinkoon päin - ja jossa on erään virran suulla suunnaton, etioopialaisen pään - muotoiseksi hakattu kallionlohkare. Neljän päivänmatkan päässä - veden yli erään suuren virran suulta me jouduimme haaksirikkoon, - ja toiset hukkuivat ja toisia kuoli tauteihin. Mutta meidät - veivät julman näköiset miehet erämaiden ja soiden halki, joissa - vesilintuparvet taivaankin pimittivät, ja kymmenen päivänmatkan - kuluttua saavuttiin onton vuoren luo, jossa muinoin oli ollut - mahtava kaupunki. Nyt se oli raunioina ja oli siellä luolia, - joiden syvyyttä ei kukaan ole konsanaan mitannut. Siellä asui - kansa, joka surmaa kaikki muukalaiset asettamalla heidän - päähänsä hehkuvan ruukun, ja meidät vietiin tuota kansaa - hallitsevan kuningattaren luo, joka noitakeinoillaan tietää - kaikki salaisuudet taivaan ja maan välillä. Hän on kuolematon, - eikä hänen kauneutensa milloinkaan lakastu. Hän rakastui - isääsi Kallikratekseen ja olisi surmannut minut ottaen hänet - puolisokseen, mutta mieheni rakasti minua ja pelkäsi häntä - eikä tahtonut. Sitten hän johdatti meidät hirvittäviä polkuja - myöten ja mahtavan noituuden avulla suureen luolaan, jonka - suulla tuo vanha filosoofi makasi kuolleena, ja näytti meille - elämän alkulähteen tulisen patsaan, joka on katoamaton ja jonka - synnyttämä ääni muistutti ukkosen jyrinää. Hän meni seisomaan - liekkien keskelle ja tuli sieltä vahingoittumattomana ja - entistä kauniimpana. Sitten hän vannoi tekevänsä isäsikin yhtä - kuolemattomaksi kuin hän itsekin oli, jos tämä surmaisi minut ja - antautuisi hänen valtaansa. Hän ei voinut itse minua surmata, - sillä minun tiedossani oli oman kansani mahtavat noitakeinot, - joiden avulla kykenin häntä vastustamaan. Puolisoni peitti - kädellään silmänsä päästäkseen näkemästä hänen kauneuttaan, eikä - suostunut. Ja raivoissaan tuo nainen löi hänet noituudellaan ja - hän kuoli. Silloin kuningatar itkien katui tekoaan ja kantoi - hänet haikeasti valittaen luolasta, ja peläten minua hän lähetti - minut tuon suuren virran suulle, jonne laivat tulivat. Minä - pääsin laivaan ja siellä minun synnytykseni hetki tuli. Pitkiä - matkoja kuljettuani ja kauan harhailtuani minä vihdoin saavuin - tänne Ateenaan. Sanon sinulle nyt, poikani Thisisthenes, etsi - tuo nainen ja opi elämän tulen salaisuus, ja jos voit, niin - surmaa tuo nainen isäsi Kallikrateen tähden; mutta jos pelkäät - tahi yrityksesi ei onnistu, niin minä sanon tämän saman kaikille - jälkeentulevaisillesi, kunnes heidän joukostaan vihdoinkin - ilmestyy urhoollinen mies, joka on kylpevä elämän tulessa ja - istuva faraoiden istuimella. Minä puhun sinulle asioita, jotka - näyttävät uskomattomilta, mutta minä tiedän enkä valhettele." - -"Jumala hänelle tämän kaiken anteeksi antakoon", huokaisi Job, joka -oli suu auki kuunnellut tätä ihmeellistä sepustusta. - -Minä en sanonut mitään, sillä ensimmäinen ajatukseni oli, että -ystävä parkani oli ollut hieman sekaisin ja oli keksinyt koko jutun. -Toiselta puolen taas oli tuskin todennäköistä, että kenenkään -mielikuvituksessa olisi tuommoinen juttu voinut syntyä, sillä se oli -aivan liian eriskummallinen. Epäilyksistäni päästäkseni otin käteeni -ruukunpalasen ja aloin lukea sille kirjoitettua tiheää kreikkalaista -kirjoitusta. Se oli muinaisten helleenien kaunista kieltä ja erittäin -hyvää kieltä ollakseen lähtöisin synnynnäisen egyptiläisen kynästä. - -Huomasin heti ilman enempiä vertailuja, että englantilainen käännös -oli hyvä ja huolellisesti tehty. - -Paitsi kirjoitusta kappaleen kuperalla puolella oli sen päässä, joka -oli osa ruukun laitaa, himmeän punertava, hiukan korkeampi paikka, -jossa näkyi samat kuviot kuin tuossa ennenmainitussa sinetissäkin. -Mutta tässä nuo hieroglyyfit tahi vertauskuvat olivat päinvastaisessa -asennossa, ikäänkuin sinetti olisi painettu vahaan, joka oli -kovettunut aikojen kuluessa yhtä kovaksi kuin ruukunpalanen. Minä -en voi varmaan sanoa, tarkoittiko tuo tunnusmerkki Leon kantaisää, -Kallikratesta, vai oliko se jonkun prinssin tahi faraon, josta hänen -vaimonsa, Amenartas, polveutui. En myöskään voi sanoa, oliko merkki -painettu ruukunpalaseen samalla kertaa kuin kreikkalainen kirjoitus -oli kirjoitettu, vai oliko joku suvun jäsen tehnyt sen myöhemmin. -Mutta siinä ei ollut kaikki. Kirjoituksen alapuolella näkyi samaan -punertavaan aineeseen piirustetun sfinksin pää ja hartiat. Sfinksi -on, kuten tiedetään, voiman ja vallan vertauskuva, mutta tällä -oli myös siivet, jotka olivat hyvin yleisiä jumalia esittävissä -pyhien härkien kuvissa, mutta joita en ole milloinkaan ennen nähnyt -sfinksien kuvissa. - -Palasen oikeassa laidassa, samalla puolella kuin kirjoituskin, -oli tyhjä, myös punertavan värinen paikka ja siihen oli vinosti -kirjoitettu sinisellä värillä seuraava omituinen lause: - - Maassa ja Taivaassa ja Meressä - On Ihmeellisiä Arvoituksia. - Hoc Fecit - Dorothea Vincey. - -Aivan hämmentyneenä katsahdin palasen toiselle puolelle. Se oli -ylhäältä alas asti täynnä kreikan-, latinan- ja englanninkielisiä -merkintöjä ja nimikirjoituksia. Ensimmäinen oli kreikankielinen ja -sen oli tehnyt Thisisthenes, poika, jolle kirjoitus oli alkujaan -osoitettu. Se kuului: - -"En voinut mennä. Thisisthenes pojalleen Kallikratekselle." - -Tämä Kallikrates (hänelle oli luultavasti nimi annettu kreikkalaiseen -tapaan isoisänsä mukaan) oli selvästi yrittänyt tutkia asiaa, sillä -hänen merkintänsä, joka oli hyvin haalistunut ja melkein hävinnyt, -kuului: - -"Luovuin yrityksestäni, sillä jumalat olivat minua vastaan. -Kallikrates pojalleen." - -Tämä oli kirjoitettu poikittain ylhäältä alaspäin ja oli niin kulunut -ja vaalennut, etten olisi saanut siitä selvää, ellei minulla olisi -ollut Vinceyn käännöstä; sitäpaitsi se oli kirjoitettu palasen -laitaan, joka oli vuosisatojen kuluessa pahoin kolhiintunut. Näiden -kahden vanhimman merkinnän välissä oli erään Lionel Vinceyn ylpeä -nimikirjoitus ja merkintä: "seitsentoistavuotiaana". Tämä Vincey -oli luullakseni Leon isoisä. Sitten seurasi joukko kreikankielisiä -kirjoituksia, jotka kaikki loppuivat sanaan: "pojalleni"; niistä kävi -ilmi, että tuo esine oli uskollisesti siirtynyt isältä pojalle. - -Seuraava luettava kirjoitus kaikenkielisten merkintöjen jälkeen oli -sana "Romae, a.u.c", mikä osoitti perheen nyt muuttaneen Roomaan. -Vuosiluvusta, josta olisi nähnyt ajan, jolloin tuo muutto tapahtui, -ei onnettomuudeksi ollut jäljellä muuta kuin viimeinen numero, sillä -juuri siitä paikasta oli palasesta lohjennut pieni siru, joten -kirjoituksen aikamäärä jää tuntemattomaksi ikuisiksi ajoiksi. - -Sitä seurasi kaksitoista latinankielistä kirjoitusta, jotka oli -sovitettu ruukunpalaselle, missä vain tilaa oli. Kaikki nämä -merkinnät, paitsi kolme, päättyivät nimeen: "Vindex" eli "Kostaja", -jonka perhe näyttää ottaneen nimekseen Roomaan muutettuaan ja joka -vastaa täysin kreikkalaista nimeä: "Thisisthenes", joka myöskin -merkitsee kostaja. Vihdoin tämä latinalainen nimi Vindex muuttui -kuten voi odottaakin, nimeksi De Vincey, jonka viimeinen muunnos on -Vincey. Oli omituista seurata, miten tuon ennen Kristuksen syntymää -eläneen egyptiläisen naisen kostonvaatimus on vuosisatoja kulkenut -perintönä polvesta polveen hänen jälkeläisilleen ja ikäänkuin -ikuistunut tämän englantilaisen perheen sukunimen yhteyteen. - -Rooman maailmanvallan historiassakin mainitaan muutamia Vindex -nimisiä henkilöitä, jotka olivat, ellen väärin muista, Mussius -Vindex, Varius Marcellus Vindex, Fufidius Vindex ja Laberia Pompeiana -Vindex. - -Näiden latinalaisten nimien jälkeen seurasi kaikesta päättäen -useiden vuosisatojen pituinen ajanjakso, jolloin palaselle ei -oltu tehty pienintäkään merkintää. Oli mahdotonta saada selvää -sen vaiheista keskiajan myrskyissä ja miten se säilyi perheen -huostassa jälkeentulevaisille polville. Lukija ehkä muistaa ystäväni -Vincey paran kertoneen, että hänen roomalaiset esi-isänsä lopulta -asettuivat asumaan Lombardiaan, ja kun Kaarle Suuri valtasi alueen, -liittyi perheen päämies häneen ja seurasi häntä Ranskaan valiten -asuinpaikakseen Bretagnen, josta perhe muutti Edward Tunnustajan -aikana Englantiin. Minä en voi käsittää, mistä Vincey vainaja -oli saanut tämän tietää, sillä ruukunpalasen kirjoituksissa ei -mainittu sanaakaan Lombardiasta eikä Kaarle Suuresta. Bretagnesta -siinä kylläkin puhutaan, kuten heti saamme nähdä. Latinalaisten -kirjoitusten jälkeen oli palasessa nähtävänä punainen piirto, joka -on joko kuivanutta verta tahi jotakin punaista väriä. Sen alle oli -piirretty kaksi ristiretkeilijän ristiä ja punaisella ja sinisellä -värillä maalattu kirjaimet D. V. Merkintä on luultavasti saman -Dorothea Vinceyn tekemä, joka oli kirjoittanut palasen toisella -puolen olevan lauseenkin. Näistä kirjaimista vasemmalle oli merkitty -nimimerkki A. V. ja vuosiluku 1800. - -Seuraava merkintä oli hyvin kummallinen ja ehkä merkillisin tuon -omituisen ruukunsirpaleen kaikista muistiinpanoista. Se oli -kirjoitettu noiden kahden ristin yli paksuilla latinalaisilla -kirjaimilla ja päivätty vuonna 1445. Ja merkillisempää oli, että -löysimme sen englanninkielisen käännöksenkin, joka oli keskiajan -paksuilla ja mustilla kirjaimilla kirjoitettu eräälle lippaasta -löytyneelle pergamentille, joka näytti olevan vieläkin vanhempi kuin -se pergamentti, jolle tuo keskiajalla tehty latinalainen käännös -egyptiläisen Amenartaksen kirjoituksesta oli kirjoitettu. Siinä -eräs John de Vincey niminen henkilö kertoo, että ruukunpalasta -pidettiin perheessä siunausta tuottavana taikakaluna, jonka eräs -munkki, täynnä pyhää kiivautta, löi kahdeksi kappaleeksi sanoen sen -voimaan uskomista saatanan juonen hedelmäksi, mutta jonka hän, John -de Vincey, jälleen liitti yhteen rukoillen pyhää neitsyttä antamaan -hänelle anteeksi, jos teko oli väärä. - -Seuraava ja viimeisen edellinen muistiinpano oli tehty Elisabeth -kuningattaren aikana, vuonna 1564, ja kuului: - -"Mitä ihmeellisin kertomus, jossa kuvatuita tapahtumia tutkiessaan -minun isäni menetti henkensä. Etsiessään tuota kirjoituksessa -mainittua paikkaa Afrikan itärannikolla hän kohtasi portugalilaisen -merirosvon, Lorenzo Marquezin, ja kaatui taistelussa. -- John Vincey." - -Viimeinen merkintä oli kirjainten muodosta päättäen ilmeisesti tehty -kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilla. Ruukunpalaselle oli -virheellisesti jäljennetty pari Hamletin tunnetuimpaa säettä: - -"Taivaassa ja maassa on enemmän ongelmia kuin filosofiasi on -milloinkaan voinut uneksiakaan, Horatio." - -Ja nyt oli meillä enää vain yksi asiakirja tutkimatta -- nimittäin -tuo keskiajalla kirjoitettu latinalainen käännös ruukunpalasen -kreikkalaisesta kirjoituksesta. Näimme, että tuon käännöksen oli -tehnyt ja allekirjoittanut vuonna 1495 eräs erittäin oppinut mies, -Edmundus de Prato (Edmund Pratt), joka oli kanoonisen lakitieteen -tohtori ja Oxfordin yliopiston opettaja. Hänen kasvattajansa -oli ollut tuo mainio Grocyn, joka oli Englannin ensimmäinen -kreikan kielen opettaja. Kun tieto, että Oxfordin yliopistossa -opetettiin kreikan kieltä, levisi laajemmalle, niin tuona aikana -elänyt Vincey-suvun päämies, ehkä juuri sama John de Vincey, -joka vuosia ennen oli pelastanut ruukunsirpaleen häviöstä tehden -siitä muistiinpanon vuonna 1445, on epäilemättä kiiruhtanut -Oxfordiin kuulemaan, mahtaisiko hän saada tietää, mitä tuo hänen -hallussaan oleva salaperäinen kirjoitus oikeastaan merkitsi. Eikä -hän pettynytkään toiveissaan, sillä Edmundus kykeni todellakin -selittämään salaisuuden. Hänen käännöksensä on todellakin parhaimpia -näytteitä keskiajan oppineiden latinasta ja osoittaa kirjoittajan -myös täydellisesti hallinneen antiikkisen Kreikan kaunista kieltä. - -"No niin", hymähdin minä luettuani ja tarkoin tutkittuani kaikki -kirjoitukset ja merkinnät, ainakin sellaiset, jotka olivat vielä niin -selvät, että niitä saattoi lukea, "siinä kuulit nyt kaikki, Leo, ja -voit muodostaa mielipiteesi. Omani on jo valmis." - -"Mitä siis ajattelet tästä?" kysyi hän nopeaan tapaansa. - -"Minä uskon tuon ruukunpalasen olevan aivan oikean ja että se on, -niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, perheessäsi perintönä kulkenut -jo neljänneltä vuosisadalta ennen Kristuksen syntymää. Sille -kirjoitetut muistiinpanot todistavat tämän olevan järkähtämättömän -totuuden, jota on kyllä vaikea uskoa, mutta josta ei mihinkään -päästä. Mutta siinä onkin kaikki. Minä en epäilekään, ettei sinun -kanta-äitisi, tuo egyptiläinen prinsessa, olisi kirjoittanut tahi -jollakin kirjoituttanut kirjoitusta, jonka näemme ruukunpalasella. -Mutta siitä olen varma, että suuret kärsimykset ja hänen katkera -surunsa miehen kuoleman takia olivat saattaneet hänen järkensä -sekaisin. Voin melkein vannoa, ettei hän ollut täydellä järjellä -kirjoittaessaan tämän." - -"Mutta miten selität isäni kertomuksen kokemuksistaan matkallaan?" -kysyi Leo. - -"Pidän hänen näkemiään ja kuulemiaan vain merkillisinä sattumina. -Afrikan rannikoilla voi epäilemättä olla korkeita ihmisen päätä -muistuttavia kallioita ja paljon kansoja, jotka puhuvat jotakin -arabiankielen sukuista murretta, ja uskon myöskin siellä olevan -suunnattomia soita, mutta minun täytyy suureksi mielipahakseni -sanoa sinulle, Leoseni, etten voi uskoa isä parkasi olleen täydellä -järjellään kirjoittaessaan tuon kirjeen. Häntä oli kohdannut suuri -suru ja kun hänellä sitäpaitsi oli tavattoman vilkas mielikuvitus, -oli tämä salaperäinen kertomus kokonaan lumonnut hänet. Minä -puolestani olen varma, että koko juttu on tyhjää lorua alusta -loppuun saakka. Minä tiedän, että on olemassa ihmeellisiä ja -salaperäisiä luonnonvoimia, joiden kanssa vain aniharvoin joudumme -tekemisiin ja joita emme voi mitenkään käsittää. Mutta minua ei -voi kukaan saada uskomaan, että ihminen voisi lyhyemmänkään ajan -uhmata kuolemaa, ellei silmieni ja korvieni kumoamaton todistus -saa minua muuttamaan mieltäni, minkä en liioin usko milloinkaan -tapahtuvan. En voi myöskään uskoa, että jossakin Afrikan suoseutujen -sulkemassa tuntemattomassa seudussa eläisi tahi olisi joskus elänyt -kertomuksessa kuvaillun henkilön tapainen velhotar. Tuo kaikki on, -poikaseni, vain paljasta lorua -- vain paljasta lorua! Vai mitä Job -arvelee?" - -"Minä sanon, herra, että koko juttu on silkkaa valhetta, ja jos se -sattuu olemaan tottakin, niin toivoakseni Leo-herra ei puutu eikä -sekaannu koko asiaan, sillä siitä koituu vain onnettomuutta." - -"Ehkä olette molemmat oikeassa", sanoi Leo hyvin rauhallisesti. -"En tahdo sanoa sitä enkä tätä, mutta haluan vain ilmoittaa, että -aikomukseni on ottaa tästä asiasta kerta kaikkiaan selvä ja ellette -halua tulla mukaani, niin menen yksinäni." - -Katsahdin kiinteästi nuorukaiseen ja näin hänen olevan aivan -tosissaan, sillä kun Leo tarkoittaa puheellaan täyttä totta, niin -silloin ilmestyy aina omituisen jyrkkä piirre hänen suunsa ympärille. -Olen pannut sen merkille aivan siitä saakka kun hän oli pieni lapsi. -Nyt oli asian laita kuitenkin niin, etten aikonut päästää häntä -yksinään minnekään. Vaikka hän ei olisikaan ollut apuani vailla, -niin oman itseni tähden aioin seurata häntä, sillä olin liian -kiintynyt häneen voidakseni hänestä erota. Olen aina ollut yksin -maailmassa. Asianhaarat ja olosuhteet ovat olleet minua vastaan. -Miehet ja naiset kavahtavat minua, ainakin minä luulen heidän tekevän -niin, mikä on mielestäni melkein sama, ja luulevat luonteenikin -olevan yhtä vastenmielisen ja peloittavan kuin ulkomuotoni on -ruma. Päästäkseni kaikesta tästä elän melkeinpä kokonaan erillään -maailmasta ja tilaisuuksista solmia tuttavuuksia, joiden välityksellä -useimmat miehet lopulta saavat useita läheisiä enemmän tahi vähemmän -rakkaita omaisia. Sentähden oli Leo minun kaikkeni ja kalleimpani -maailmassa -- veljeni, lapseni, ystäväni -- ja ellei hän kyllästy -minuun, niin aion seurata häntä minne hyvänsä hän meneekin. Mutta -luonnollisesti ei käynyt päinsä ilmaista hänelle, kuinka suuri hänen -vaikutusvaltansa minuun oli, ja sentähden tuumin jotakin keinoa -selvitäkseni asiasta kaikella kunnialla ja ilmaistakseni hänelle -samalla, että aioin tulla mukaan. - -"Niin, setä; minä lähden varmasti tutkimaan noita asioita, ja ellen -löytäisikään tuota 'ikuisen elämän ympäri kieppuvaa tulipatsasta', -niin joka tapauksessa voin metsästellä ja ehkä ampua oikein -harvinaisia otuksia. Silloinpa matkastani sukeutuukin oikein -ensimmäisen luokan metsästysretki." - -Nyt oli sopiva tilaisuus kunnialliseen perääntymiseen enkä lyönyt -laimin sitä. - -"Metsästysretkikö?" sanoin minä kummastuneen näköisenä. "Aivan -oikein! Tuotahan en tullut ollenkaan ajatelleeksikaan. Siellähän -on tietysti laajoja erämaita ja aarniometsiä, joissa on viljalti -suurriistaa. Minä olenkin aina intohimoisesti toivonut, että saisin -ampua puhvelin ennenkuin kuolen. Ruukunpalasen kertomus on varmasti -tuulesta temmattu, mutta mainitsemiesi harvinaisten otusten laita on -toinen. Jos aiot lähteä matkalle, poikaseni, niin luulen todellakin, -että harkittuani asiaa metsästyksen ja urheilun kannalta minäkin -tulen mukaasi." - -"Olinkin melkein varma, ettet päästäisi tämmöistä erinomaista -tilaisuutta käsistäsi", sanoi Leo. "Mutta mistä rahat? Me emme -tulekaan vähällä toimeen." - -"Sillä kysymyksellä ei sinun tarvitse päätäsi vaivata", vastasin -minä. "Sinun koko omaisuutesi on koskematonna kasvanut korkoa kaikki -nämä vuodet ja sitäpaitsi olen minä säästänyt kaksi kolmattaosaa -summasta, jonka isäsi määräsi minulle sinua varten, niin että rahasta -ei ole puutetta." - -"Hyvä on sitten. Pankaamme esineet lippaaseen ja lähtekäämme -Lontooseen valikoimaan pyssyjä. Entä Job, tuletko mukaamme? Onhan jo -sinunkin aika nähdä hiukan maailmaa." - -"Ah, herra", vastasi Job tyynesti, "minä en juuri matkoista välitä, -mutta jos te molemmat lähdette, niin tehän tarvitsette välttämättä -jonkun apulaisen ja minä en suinkaan aio luopua seurastanne -palveltuani teitä kaksikymmentä vuotta." - -"Oikein puhuttu, Job", sanoin minä. "Mitään ihmeellisempää sinä -et tule kokemaan, mutta ehkä saat ampua jonkun kauniin otuksen. -Ja kuulkaa nyt molemmat tarkoin, mitä sanon. Tuosta jutusta ei -saa hiiskahtaa halaistua sanaa kenellekään", ja minä viittasin -ruukunpalaseen. "Muistakaa, ei henkäystäkään! Jos se tulisi tietoon -ja minulle tapahtuisi matkalla jotakin, niin lähin sukulaiseni -vaatisi heti jälkisäädökseni kumottavaksi sillä perusteella, -että olin menettänyt järkeni, ja minä joutuisin koko Cambridgen -naurettavaksi." - -Kolme kuukautta myöhemmin juuri päivälleen me keinuimme valtameren -aalloilla matkalla Zanzibariin. - - - - -IV. - -TUULISPÄÄ. - - -Kuinka erilainen onkaan tilanne, jota nyt käyn kuvaamaan, siihen -verraten, josta äsken puhuin. Kaukana ovat yliopiston hiljaiset -suojat, ikkunani edessä kasvavat tuuheat jalavat, joiden oksia -iltatuuli leppoisasti heiluttelee, ja olenpa jo melkein unhottanut -tutut kirjahyllyni tieteelle pyhittämässäni työhuoneessa, josta -olen jo ollut kolme kuukautta poissa. Katselen juuri valtameren -tyyntä, ääretöntä ulappaa, jonka mainingit hopeisina välkähtelevät -Afrikan täyden kuun kirkkaasti kumottaessa. Lempeä tuulenhenki -pullistaa aluksemme suunnattomat purjeet ja lennättää meitä eteenpäin -laineiden sointuisasti liplatellessa purren laitoja vasten. -Useimmat laivamiehet nukkuvat jo keulassa, sillä puolenyön hetki -on lähellä, ja peräsintä hoitaa eräs suurikokoinen, tummaihoinen -arabialainen, nimeltään Mohammed, joka rauhallisesti tarkastelee -yltänsä kaartuvaa tähtitaivasta. Kolmen penikulman [engl. penikulmia] -päässä tuulenpuolella näkyy taivaanrannalla heikko, tumma viiva. -Tuo viiva on Keski-Afrikan itäinen rannikko. Purjehdimme etelää -kohti itäpohjoisen yötuulen puhaltaessa, mannermaan ja kallioriutan -välissä, joka satojen penikulmain pituisena reunustaa tätä -vaarallista rannikkoa. Yö on tyyni ja hiljainen, niin hiljainen, -että kuiskaus kuuluu laivan perästä keulaan saakka, ja kaukana -häämöittävältä rannalta kantautuu pitkäveteinen, kumea ärjyntä -kuuluviimme. - -Peräsintä pitelevä arabialainen kohottaa toisen kätensä ja sanoo -yhden ainoan sanan: -- "Simba (leijona)!" - -Nousemme kaikki istumaan ja kuuntelemaan. Jälleen kuuluu -pitkäveteinen, ylpeä karjunta, joka saa meidät värähtämään luihin ja -ytimiin saakka. - -"Huomenna kello kymmenen", sanoin minä, "saavumme tuon salaperäisen, -ihmisen päätä muistuttavan kallion luo ja voimme aloittaa -metsästyksemme, ellei kapteenimme ole erehtynyt laskuissaan, mikä on -hyvin todennäköistä." - -"Ja lähdemme etsimään rauniokaupunkia ja elämän tulta", sanoi Leo -naurahtaen ja ottaen piipun suustansa. - -"Lorua", vastasin minä. "Sinähän koettelit eilen illalla -arabiankielen taitoasi tuon peräsintä pitelevän miehen kanssa. Mitä -hän kertoi sinulle? Puolet rikoksellista elämäänsä hän on elänyt -kauppiaana (luultavasti orjakauppiaana) tällä rannikolla ja on kerran -käynyt maissa tuon kallion luona. Onko hän milloinkaan kuullut -puhuttavan tuosta rannikkokaupungista ja noista luolista?" - -"Ei", vastasi Leo. "Hän sanoo äärettömien soiden alkavan heti -rannikolta, ja väittää, ettei kukaan voi oleskella siellä, sillä -suot aivan kuhisevat käärmeitä, erittäinkin python-käärmeitä ja -kaikenlaisia julmia petoeläimiä. Mutta Itä-Afrikan koko rannikkohan -on suota, joten tuo seikka ei paljoakaan merkitse." - -"Kyllä", sanoin minä. "Merkitseepä hyvinkin. Siellä asustaa malaria. -Näethän, mitä miehemme rannikosta ajattelevat. Heistä ei lähde -yksikään meidän mukaamme. He pitävät meitä hulluina ja kautta -kunnian minä uskon, että he ovatkin aivan oikeassa. Olisinpa sangen -kummastunut, jos saisin vielä kerran nähdä vanhan Englannin. Oli nyt -miten oli, olen jo siksi vanha, etten itsestäni paljoakaan välitä, -mutta sinun tähtesi, Leo, ja Jobin takia olen murheellinen. Vain -todelliset huimapäät ryhtyvät tämmöisiin yrityksiin, poikaseni." - -"Kas niin, setä Horace", sanoi Leo. "Minä ainakin aion yrittää päästä -niin pitkälle kuin suinkin voin ja kärsiä seuraukset. Mutta katsokaa! -Mikä pilvi tuo on? Samassa hän osoitti tähtitaivaalla näkyvää tummaa -kohtaa, joka oli muutamia penikulmia meidän takanamme." - -"Menepäs kysymään peränpitäjältä", sanoin minä. - -Hän nousi, venytteli hiukan käsiään ja meni. Hetkisen kuluttua hän -palasi. - -"Hän sanoo tuommoisen pilven tuovan mukanaan ankaran tuulispään, -mutta tällä kertaa pilvi sivuuttaa meidät kaukaa." - -Samassa tuli Job luoksemme. Hän oli hyvin englantilaisen näköinen -ruskeassa metsästyspuvussaan ja hänen rehellisillä, pyöreillä -kasvoillaan oli hämmästynyt ilme, joka oli asustanut niillä aina -siitä saakka, kun jouduimme näille oudoille vesille. - -"Luvallanne, herra", sanoi hän koskettaen takaraivolle luisunutta -aurinkokypäriään. "Koska nyt on kaikki pyssyt ja muut tavarat, -arkuista puhumattakaan, sijoitettu valaanpyyntiveneeseen laivan -perässä, niin luulen olevan parasta, että kiipeän sinne nukkumaan. -Minä en pidä noista (tässä hänen äänensä aleni pahanenteiseksi -kuiskaukseksi) mustista; he ovat niin merkillisen varasmaisia. -Otaksutaanpa, että joku heistä hiipisi veneeseen, katkaisisi köyden -ja menisi sen tien. Sellainen voisi sattua hyvin helposti. Mikä -silloin neuvoksi tulisi?" - -Valaanpyyntivene oli vartavasten meitä varten tehty Dundeen -veistämöllä Skottlannissa. Olimme ottaneet sen mukaamme, koska -tiesimme, että tällä rannikolla oli lukemattomia lahtia ja jokia, -joita meidän ehkä täytyisi lähemmin tutkia. Vene oli neljänkymmenen -jalan pituinen ja erinomaisen hyvästi tehty. Siinä oli liikkuva -köli siltä varalta, että tahtoisimme purjehtia ja pohja oli -kauttaaltaan päällystetty kuparilevyllä. Vedenpitäviä osastoja oli -myöskin runsaasti. Aluksemme kapteeni oli sanonut meille, että -saavuttuamme kallion kohdalle, jonka hän tunsi ja joka näytti olevan -sama, mistä ruukunpalasen kertomuksessa ja Leon isän kirjeessä -puhuttiin, hän ei luultavasti pääsisi maihin hyökyaallokon ja -ankarain rantatyrskyjen takia. Sentähden olimmekin samana aamuna -tuulen kokonaan tyynnyttyä auringon noustessa muuttaneet suurimman -osan tavaroitamme valaanpyyntiveneeseen. Sijoitettuamme pyssyt, -ampuma-aseet ja elintarpeet vartavasten niitä varten valmistettuihin -vedenpitäviin arkkuihin meidän tarvitsi saavuttuamme tuon merkillisen -kallion näkyviin vain mennä veneeseen ja laskea rannalle. Toinen syy, -minkä takia olimme ryhtyneet tähän varovaisuustoimenpiteeseen, oli, -että arabialaiset laivurit helposti sivuuttavat määräpaikan, johon -heidän on ohjattava. Mahtaneeko tämä johtua välinpitämättömyydestä, -vai siitä; etteivät he tunne kyllin tarkoin näitä rannikoita. Ja -kuten purjehtijat kyllä tietävät, on aluksen, joka on rakennettu -purjehtimaan vain myötätuuleen, aivan mahdoton palata takaisin -vastatuuleen. Sentähden olimme laittaneet veneemme aivan valmiiksi -soutaaksemme maihin heti päästyämme kallion näkyviin. - -"Taitaapa olla parasta tehdä niin, Job", sanoin minä. "Veneessä on -kyllin makuuhuopia, mutta varo nukkumasta kuutamossa, sillä se voi -tehdä sinut joko kaistapäiseksi tahi sokeaksi." - -"Jumala varjelkoon, herra! Luultavasti en siitä paljoakaan -välittäisi, sillä näiden saastaisten murjaanein ja heidän -salakavalasti hiipivän käytöksensä näkeminen on saattanut pääni -kyllin pyörälle. Lantatunkiolle he olisivat omiansa, sillä he -haisevatkin niin vietävästi." - -Kuten huomattaneen ei Job ollut tummaihoisten veljiemme ihailija. - -Me kiskoimme siis veneen aivan laivanperän alle ja Job hypätä -mätkäytti siihen putoavan perunasäkin kaikella sulavuudella. Sitten -istahdimme jälleen kannelle ja annoimme ajan kulua poltellen ja -jutellen. Yö oli niin hurmaavan kaunis ja meidän mielemme oli niin -selittämättömän jännittynyt, ettemme tunteneet vähintäkään halua -mennä levolle. Tunnin verran istuimme noin, kunnes me molemmat -luullakseni nukahdimme. Muistan ainakin heikosti Leon uneliaasti -selittäneen, että oli parasta ampua puhvelia päähän, jos varmasti -tiesi osaavansa juuri sarvien väliin, tahi laukaista panos suoraan -sen kurkkuun. Jotain sentapaista hölynpölyä muistelen Leon puhuneen. - -Sitten luulen meidän molempien vaipuneen horroksiin, kunnes äkkiä -hirvittävä myrskyn pauhina, unestaan heränneen miehistön kauhunhuuto -ja ankarasti pieksävän sateen kohina havahduttivat minut. Muutamat -riensivät hellittämään nuoria saadakseen purjeen alas, mutta -raakapuu tarttui johonkin ja yritys ei onnistunut. Hyppäsin ylös -ja tartuin molemmin käsin erääseen köyteen. Takanamme oli taivas -sysimusta, mutta edessämme valaisi kuu vielä kirkkaasti. Sen -valossa näin suunnattoman valkoharjaisen hyökyaallon, joka oli -ainakin kahdenkymmenen jalan korkuinen, syöksyvän meitä kohti. -Tuon hirvittävän vihurin kiidättämänä se ilmestyi takanamme -vallitsevasta sysimustasta pimeydestä ja sen murtumaisillaan oleva -vaahtoava harja kimalteli kuutamossa. Samassa silmänräpäyksessä näin -valaanpyyntiveneemme mustan varjon lailla paiskautuvan korkealle -ilmaan ja kokonainen vuori vettä ja kuohuvaa vaahtoa huuhtoi ylitseni -minun koettaessa henkeni edestä pysytellä kiinni vantissa, josta -minut kuitenkin riuhtaistiin irti kuin lippu tangostaan. - -Samassa oli aalto mennyt menojaan. Sekunnit, jotka olin ollut veden -alla, tuntuivat minusta minuuteilta. Katsahdin keulaan. Tuulispää oli -kiskaissut irti ison purjeen, joka suunnattoman haavoittuneen linnun -lailla katosi pimeyteen. Jonkun hetken oli verrattain tyyntä ja minä -kuulin Jobin huutavan hurjasti: - -"Tulkaa tänne veneeseen!" - -Niin pyörällä päästäni ja veden melkein tukehduttamana kuin olinkin, -minä ymmärsin kuitenkin syöksyä perään. Tunsin laivan vajoavan -- se -oli vettä täynnä. Perän alla näin valaanpyyntiveneen riuhtoilevan -sinne tänne ja samassa näin Mohammedin, joka oli ohjannut laivaa, -hyppäävän siihen. Kiskaisin kaikin voimin vetoköydestä saadakseni -veneen lähemmäksi ja hyppäsin laidan yli. Job sai lujan otteen -käsivarrestani ja minä vierähdin veneen pohjalle. Juuri kun laiva -upposi, sieppasi Mohammed käyräteräisen puukkonsa ja sivalsi poikki -nuoran, jolla vene oli kiinnitetty laivaan. Samassa kiidimme myrskyn -ajamina paikan yli, jossa laivamme oli juuri aalloilla kiikkunut. - -"Suuri Jumala!" parahdin minä. "Missä on Leo? Leo! Leo!" - -"Hän on poissa, herra; Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen", -huusi Job korvaani ja myrskyn mylvinä oli niin valtava, että hänen -huutonsa kuulosti kuiskaukselta. - -Minä vääntelin käsiäni tuskissani. Leo oli hukkunut ja minä olin -jäänyt eloon häntä suremaan. - -"Olkaa varuillanne", huusi Job. "Nyt tulee toinen." - -Käännyin ja näin toisen hirvittävän aallon syöksyvän meitä kohti. -Melkein toivoin, että se hukuttaisi minut, ja katselin kuin -lumottuna sen raivoa. Kuu oli melkein kokonaan taivaalla kiitävien -myrskypilvien peitossa, mutta aallon vaahtoharjaa valaisi vielä -heikko valonsäde. Valkoisessa kuohuvassa vaahdossa erotin tumman -esineen -- jonkun irtautuneen kappaleen uponneesta laivastamme. Aalto -saavutti veneemme, joka oli jo ennestään vesilastissa, mutta kun -siihen oli tehty useita vedenpitäviä osastoja -- Jumala siunatkoon -sitä, jonka aivoissa tuo ajatus ensiksi syntyi -- niin se nousi -veden pinnalle kuin joutsen. Vaahdon ja ylitsemme syöksyvän veden -pauhinassa näin tuon tumman esineen tulevan suoraan minua kohti. -Ojensin oikean käteni työntääkseni sen luotani ja samassa käteni osui -jonkun käsivarteen, jonka ympärille sormeni kietoutuivat lujasti kuin -ruuvipuristin. Olen hyvin vahva mies, mutta tuon uivan ruumiin paino -melkein väänsi käteni sijoiltaan. Jos aallon syöksy olisi kestänyt -kahta sekuntia kauemmin, olisi minun joko täytynyt hellittää otteeni -tahi seurata mukana. Mutta sekin meni vihdoin ohitse jättäen meidät -seisomaan polvia myöten veteen. - -"Ammentakaa, ammentakaa!" karjui Job käyden heti työhön käsiksi. - -Mutta minä en voinut silloin noudattaa kehoitusta, sillä samassa -sattui pilvien peittoon katoavan kuun viimeinen säde miehen -kasvoihin, johon olin aallon syöksyessä ylitsemme käynyt kiinni ja -joka nyt kellui vedessä veneemme pohjalla. - -Pelastamani mies oli Leo. Toinen hyökyaalto oli palauttanut hänet -minulle suoraan kuoleman kidasta. - -"Ammentakaa, ammentakaa!" huusi Job, "tahi me hukumme." - -Sain käteeni veneen tuhdon alle tarttuneen suuren tinavadin, jossa -oli kädensija, ja nyt ajoimme kolmisin veneestä vettä kuin henkemme -edestä. Ympärillämme raivosi hirvittävä myrsky, viskoen venhettämme -sinne tänne, ja ylitsemme huuhtovat aallot ja tuulen mukana kiitävä -vaahto saattoivat meidät aivan päästämme pyörälle, mutta siitä -huolimatta me riehuimme epätoivon kannustamina kuin hornanhenget, -sillä epätoivokin voi kiihoittaa äärimmäisiin ponnistuksiin. Kului -minuutti, kolme minuuttia, kuusi minuuttia! Vene alkoi kevetä eivätkä -aallot enää kyenneet sitä täyttämään. Vielä viisi minuuttia ja vene -oli aivan tyhjä. Silloin kuulimme äkkiä yli myrskyn ulvonnan kumean -pauhinan. - -Suuri Jumala! Me lähenimme rannan salakareihin murtuvia raivoisia -tyrskyjä. - -Samassa tuli kuu jälleen näkyviin myrskypilvien kiitäessä eteenpäin -ja valaisi aaltojen harjoja, jotka valtavina vyöryivät myrskyiseltä -mereltä. Noin puolen penikulman päässä näimme edessäpäin valkoisen -vaahtojuovan. Sen takana oli tumma vyöhyke, joka rajoittui toiseen -vaahtojuovaan. Siellä olivat salakarit ja niiden tyrskyjen pauhina -kuului yhä valtavammin, kun me pääskysen nopeudella kiidimme niitä -kohti. Siellä ne olivat ja niiden ympärillä kuohuva vaahto välähteli -kuutamossa saaliinhimoisena kuin kadotuksen kidan hehkuvat hampaat. - -"Käy peräsimeen, Mohammed!" huusin minä arabiankielellä. "Meidän -täytyy koettaa päästä läpi." Samassa sieppasin airon ja viittasin -Jobia tekemään samoin. - -Mohammed riensi perään ja hetken yritettyään Job sai myöskin aironsa -ulos. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli veneemme keula suoraan yhä -lähenevää vaahtojuovaa kohti, jota aluksemme läheni peloittavana -nopeudella. Kohtisuoraan edessämme näyttivät tyrskyt olevan hieman -tasaisemmat kuin muualla. Siinä oli varmaankin aukko, josta ehkä -saattoi päästä. Minä käännyin ja viittasin sinne. - -"Ohjaa tuonne, Mohammed, jos henkesi on sinulle rakas", huusin -hänelle. - -Hän oli taitava merimies ja tunsi tarkoin tämän tuhoisan rannikon -kaikki vaarat. Näin hänen tarttuvan lujasti peräsimeen ja taivuttavan -vahvan vartalonsa eteenpäin, ja siinä asennossa hän tuijotti -hievahtamatta edessäpäin kuohuviin tyrskyihin, kunnes hänen silmänsä -näyttivät aivan pullistuvan kuopistaan. Ristiaallokko tahtoi sortaa -veneemme oikealle ja ellemme voineet päästä aukolle, oli tuhomme -varma. Edessämme kiehui ja kuohui kuin jossakin noidankattilassa. -Mohammed ponnisti jalkansa edessään olevaa tuhtoa vasten ja -katsahtaessani häneen näin hänen ruskeiden varpaidensa sormien tavoin -leviävän iskeytyen kiinni istuimen laitaan, kun hän kaikin voimin -käänteli peräsintä. Vene kääntyi hiukan, mutta ei tarpeeksi. Huusin -Jobille minkä kurkusta lähti, että hän huopaisi, ja työskentelin -samalla oman aironi kimpussa kuin henkeni edestä. Samassa olimme -kuohuissa. En voi kuvailla tuota paria minuuttia kestänyttä hermoja -koettelevaa jännitystä. Muistan vain, että ympärillämme ärjyivät -korvia huumaavasti raivoisat tyrskyt, ja veneemme kiikkui kuin -pähkinänkuori vaahtoavilla aalloilla, jotka joka puolelta syöksyivät -valkoisesta haudastaan meille kostamaan röyhkeyttämme. Kerran -veneemme jo paiskautui aivan ympäri, mutta kääntyi heti sattumalta -tahi Mohammedin taitavan ohjauksen ansiosta oikeaan suuntaansa -jälleen, ennenkuin aallokko ehti täyttää sen. Ja ihmeitten ihme --- seuraavassa silmänräpäyksessä olimme läpäisseet tyrskyt ja -arabialaisen päästäessä hurjan riemuhuudon me kiidimme tuohon -verrattain tyyneen vyöhykkeeseen, joka oli noiden kahta terävää -hammasriviä muistuttavan vaahtojuovan välissä. - -Mutta veneemme oli taas puolillaan vettä ja toiset tyrskyt olivat -vain puolen penikulman päässä. Aloimme jälleen epätoivon vimmalla -tyhjentää venettämme. Myrsky oli onneksi kokonaan tyyntynyt ja -kirkkaassa kuutamossa näimme noin puolen penikulman pituisen -kallioniemekkeen, jonka jatkoa tuo toinen salakaririutta nähtävästi -oli. Niemekkeen nenässä oli omituinen kalliohuippu, joka näytti -olevan vain penikulman päässä meistä. Juuri kun olimme saaneet -veneemme tyhjäksi toisen kerran, avasi Leo minun sanomattomaksi -ilokseni silmänsä ja huomautti huovan luultavasti luisuneen lattialle -ja että hänen mielestään oli aika nousta ja mennä kirkkoon. Minä -pyysin häntä makaamaan hiljaa ja nukkumaan uudelleen, minkä hän -tekikin näyttämättä vähintäkään ymmärtävän missä hän oikein oli. -Mutta hänen puheensa kirkosta oli satuttanut minua arkaan kohtaan -ja sydäntä kirvelevällä kaipauksella minä muistelin kodikkaita -huoneitani Cambridgessa. Miksi olinkin ollut niin hullu, että lähdin -tälle matkalle? Tämän yön jälkeen olen usein mietiskellyt tuota -kysymystä ja se juolahtaa yhä tiheämmin mieleeni. - -Mutta veneemme ajelehti jälleen salakareja kohti, vaikkakin -hitaammin, sillä tuuli oli tyyntynyt. Joko nouseva vuoksi tahi joku -merivirta vei meitä nyt rantaa kohti (myöhemmin meille selvisi, että -virta, joka painoi meidät maihin, oli nouseva vuoksi). - -Huudahtaen Allahia avuksemme Mohammed samassa ohjasi kuohujen -keskelle. Minä koetin vaistomaisesti hokea jotakin rukousta, kun taas -Jobin huulilta purkautui juhlallinen manaus. Sitten äskeinen jännitys -ja taistelu salakarien keskellä toistuivat, vaikka tällä kerralla -pääsimmekin hiukan helpommalla. Modammedin taitavuus ja veneemme -vedenpitävät osastot pelastivat henkemme. Viidessä minuutissa -läpäisimme riutan ja kiidimme virran mukana -- olimme niin uupuneet, -ettemme jaksaneet tehdä muuta kuin vaivoin ohjata venettämme -- -hämmästyttävällä nopeudella äsken mainitsemani niemen kärjen ympäri. - -Virta kuljetti meidät tyveneen kallion takana ja siellä vauhtimme -vähitellen hiljeni, kunnes purtemme vihdoin kokonaan pysähtyi ja -keinahteli hiljaa rauhallisilla mainingeilla. Myrsky oli tyyntynyt -ja taivas oli jälleen hymyilevän kirkas. Olimme hyvässä turvassa -kallioniemekkeen takana, jota vasten mereltä vyöryvät, tuulispään -nostattamat hirmuaallot vieläkin jymisten murtuivat. Vuoksikin, -joka äsken oli hirveällä voimalla syöksynyt jokeen (me olimme -nimittäin erään joen suulla), oli rauhoittunut lepoon ennen -pakoveden laskua, joten veneemme ajelehti vitkalleen eteenpäin ja -me kerkesimme ennen kuun laskua tarkoin tyhjentää sen ja järjestää -hiukan tavaroitammekin. Leo nukkui sikeästi ja minusta oli viisainta -olla häiritsemättä hänen untaan. Hän nukkui tosin aivan läpimärissä -vaatteissa, mutta minä ajattelin, ettei Leon kaltainen voimailija ja -urheilija välittäisi siitä vähääkään, sillä yö oli hyvin lämmin. Job -oli täydellisesti samaa mieltä kuin minäkin ja sitäpaitsi meillä ei -ollut ainoatakaan kuivaa vaatekappaletta saatavilla. - -Kuu oli sillävälin laskeutunut yhä alemmaksi ja katosi pian kokonaan -meren helmaan. Hitaasti kohoileva maininki tuuditteli venettämme -antaen meidän rauhassa muistella ihmeellistä pelastustamme ja mitä -kaikkea olimme saaneet kokea. Job oli asettunut keulaan, Mohammed oli -paikallaan peräsimessä ja minä istuin keskituhdolla nukkuvan Leon -läheisyydessä. - -Kuu vaipui hitaasti taivaanrannan taakse luoden hopeisen sillan -ulapan yli ja katosi vihdoin näkyvistämme kuin suloinen morsian, -jonka säteilevä huntu vielä kauan taivaalla kimmelsi. Tähdet -tuikkivat kirkkaasti, mutta niidenkin valo alkoi pian heiketä -itäiselle taivaalle syttyneen soihdun rinnalla. Päivä alkoi sarastaa -ja karkoitti tähdet siniseltä taivaalta. Meri tyyntyi tyyntymistään, -kunnes se oli yhtä hiljaa kuin sen pintaa hyväilevä pehmeä utuinen -vaippa. Niinkuin unen suloinen hengetär tuottaa kiusaantuneelle -mielelle lohdutusta ja unhoa, tuo utukerroskin näytti hyväilyllään -rauhoittavan meren levottomuuden. Nousevan auringon säteet punasivat -koko taivaan idästä länteen, ne kiitivät vuorelta vuorelle, ja -sytyttivät joka huipulle aamuvalkeat palamaan. Vihdoin ilmestyi -auringon loistava kehä idässä häämöttävän vuoriston yläpuolelle -valaisten tyyntä merta, jonka pinta kohoili hiljaisen mainingin -käydessä, ja edessämme näkyvää matalaa rantaa ja sen äärettömiä -soita, jotka kuitenkin näyttivät rajoittuvan idässä sinertävänä -juovana näkyvään korkeaan vuoristoon. Nouseva aurinko näki toisten -ihmisten nukkuvan rauhallisesti ja toisten valvovan suurten surujen -ahdistamina. Niin hyville kuin pahoillekin se paistoi, sekä eläville -että kuolleille, ja koko avaran maailman ja kaikki mitä siinä elää -tahi on elänyt, se tänäkin ihanana aamuna valollaan valaisi. - -Näky oli ihmeellisen kaunis, mutta aiheutti ehkä juuri tuolla -tavattomalla ihanuudellaan surumielisen tunnelman. Nouseva ja laskeva -aurinko! Siinähän oli kaiken elämän vertauskuva. Alku ja loppu. -Varsinkin tänä aamuna tuo ajatus johtui erikoisen valtavana mieleeni. -Tämän aamun nouseva aurinko oli eilen illalla laskenut viimeisen -kerran kahdeksalletoista seuralaiselleni! - -He olivat tuhoutuneet laivan mukana ja meren aallot pieksivät -nyt heidän ruumiitaan rantakallioita vasten. Siellä, Itä-Afrikan -vaarallisella rannikolla, he turmansa tapasivat. Vain me neljä -pelastuimme. Mutta sekin aamu valkenee, jolloin me vuorostamme -olemme maallisen vaelluksemme ainiaaksi päättäneet ja jolloin toiset -ihailevat nousevan auringon säihkyviä säteitä vaipuen surumielisiin -mietteisiin tuota ihanaa näkyä katsellessaan, ja haaveilevat -kuolemasta kaiken elon elvyttäjän heitä juuri virvoittaessa. - -Mutta ihmiselämähän on sellainen. - - - - -V. - -ETIOOPPIALAISEN PÄÄ. - - -Aurinko oli vihdoin karkoittanut kaikki yön varjot piilopaikkoihinsa -ja sen säteet alkoivat suloisesti lämmittää. Istuin mietteisiini -vaipuneena ja kuuntelin maininkien kohinaa, kunnes heikko virta -kuljetti veneemme niin, että tuo niemekkeen nenässä oleva omituinen -huippu tahi suunnaton kallionlohkare joutui meidän ja auringon -väliin. Tuijotin ajatuksissani tuohon merkillisen näköiseen kallioon, -kunnes sen ääriviivat olivat joka taholta takana olevan auringon -kirkastamat. Silloin säpsähdin, sillä huomasin samassa, että tuo -ainakin kahdeksankymmenen jalan korkuinen kallionlohkare niemekkeen -kärjessä oli aivan kuin neekerin pää, jonka kasvojen ilme oli -mahdollisimman hirveä ja julma. Asian laita oli todellakin niin. -Neekerin paksut huulet, leveät posket ja lyhyt ja latuskainen nenä -näkyivät hämmästyttävän selvästi kirkasta aurinkoa vasten. Tuo kallio -oli ehkä ollut paikallaan niemen kärjessä tuhansia vuosia ja sinä -aikana olivat kenties tuulet ja myrskyt hioneet myös sen ylä- ja -takaosan erehdyttävästi neekerin päälaen ja takaraivon muotoisiksi. -Yhdennäköisyyden täydensi vielä se, että kallion laella kasvoi ruohoa -ja takkuisia matalia pensaita, jotka aurinkoa vasten katsottuina -näyttivät jättiläismäisen neekerin villaiselta tukalta. Tämä kaikki -tuntui hyvin omituiselta; niin omituiselta, etten enää voi uskoa -kuvaa vain joksikin ihmeelliseksi luonnonoikuksi. Minun järkähtämätön -vakaumukseni on, että neekerin pään muotoinen kallio oli jonkunlainen -jättiläismuistomerkki, jonka, samoinkuin tuon maailmankuulun -Egyptin sfinksinkin, joku ammoin sukupuuttoon kuollut ja kokonaan -unhotettu kansa on tarkoitukseen sopivasta kallionlohkareesta -veistänyt satamansa suulle ehkä varoittamaan ja uhkaamaan vihollista -lähestymästä. Silloin emme suureksi mielipahakseni voineet tarkemmin -tutkia, miten asia oikein mahtoi olla, sillä kalliolle näytti -olevan melkein mahdoton päästä niin meren kuin maankin puolelta, -ja sitäpaitsi meillä oli silloin muita tärkeämpiäkin tehtäviä. Kun -ajattelen asiaa myöhempien kokemustemme yhteydessä, olen varma, -että tuo suunnaton patsas on ihmiskätten työtä. Mutta olkoon nyt -miten hyvänsä, kuva on vieläkin paikoillaan ja tuijottaa synkästi -alituisesti näköään muuttelevan valtameren yli -- siinä se oli -enemmän kuin kaksituhatta vuotta sitten, jolloin Amenartas, Egyptin -prinsessa ja Leon kantaisän, kauniin Kallikrateen puoliso, katseli -sen pirullisia kasvoja -- ja siinä se on, minä olen varma, vielä -kahdentuhannenkin vuoden päästä sen jälkeen kuin meidät on jo -kokonaan unhotettu, ja tuijottaa etäisyyteen yhtä julman ja hirveän -näköisenä. - -"Mitä sinä tuosta tuumit, Job?" kysyin minä palvelijaltamme, joka -istui keulassa ja koetti saada mahdollisimman runsaasti aurinkoa -ollen yleensä tavattoman äreän näköinen, ja osoitin tuota kamalan -näköistä päätä. - -"Jumala meitä varjelkoon!" parahti Job, joka nyt vasta huomasi kuvan. -"Luulenpa, että paholainen omassa persoonassaan on istunut mallina -kuvanveistäjälle, joka on muovaillut tuon." - -Purskahdin nauruun ja nauruni herätti Leon. - -"Halloo!" huudahti hän. "Mikähän minua oikein vaivaa tänään, kun olen -aivan jäykistynyt -- otanpa oikein aimo ryypyn lämpimikseni. Mutta -- -mutta missä on laivamme?" - -"Voit olla hyvilläsi, poikaseni, ettet ole vieläkin jäykempi", -vastasin minä. "Laiva upposi ja kaikki muut hukkuivat paitsi me -neljä. Sinun pelastuksesi olikin aivan ihmeellinen sattuma." Jobin -hakiessa esiin paloviinaa eräästä arkusta minä kerroin Leolle -juurtajaksain kaikki yölliset seikkailumme. - -"Suuri Jumala!" sanoi hän hiljaa, "onpa omituista ajatella, että -juuri me pelastuimme melkein varmasta kuolemasta." - -Samassa löytyi paloviinavarastokin ja me kaikki otimme aimo -kulauksen, joka pani veremme suloisesti kiertämään kohmettuneissa -jäsenissämme. Noustuaan hiukan ylemmäksi alkoi aurinkokin tuntuvasti -lämmittää, mistä olimme sangen kiitolliset, sillä olimme olleet -läpimärkinä ainakin viisi tuntia, ellei kauemminkin. - -"No, mutta", sanoi Leo kiihkeästi ja laski paloviinapullon veneen -pohjalle, "tuollahan on pää, josta kirjoituksessa puhutaan. -Siinähän on nyt edessämme etiooppialaisen pään muotoiseksi hakattu -kallionlohkare!" - -"Niin", sanoin minä, "siinähän tuo näkyy olevan." - -"Siispä on koko kertomuskin tosi", vastasi hän. - -"Minä en ainakaan näe mitään, joka sen todistaisi", vastasin tähän. -"Mehän tiesimme tuon pään olevan täällä, sillä isäsihän näki sen. -Onko sanottu, että se on juuri sama pää, josta kirjoitus puhuu, ja -jos niin sattuisi olemaankin, niin sehän ei mielestäni todista vielä -mitään." - -Leo hymyili sääliväisesti: "Sinähän nyt olet oikea Tuomas-epäilijä, -setä Horacei", sanoi hän. "Ken elää, se näkee." - -"Aivan niin", vastasin minä. "Ehkä huomaat, että olemme erään joen -läheisyydessä ja ajelehdimme jokisuulla olevan hiekkamatalikon yli. -Otapas airosi, Job, niin soudamme jokeen katsomaan, löytäisimmekö -sieltä sopivan maihinnousupaikan." - -Jokisuu, johonka nyt ohjasimme, ei näyttänyt olevan hyvinkään leveä, -vaikka me emme voineet nähdä oikein tarkoin, sillä molemmat rannat -olivat tiheän sumun peitossa. Melkein kaikkien Itä-Afrikan jokien -suut ovat laajojen hiekkamatalikkojen sulkemat ja niin oli tämäkin, -mutta kun oli juuri nousuveden aika, niin pääsimme onnellisesti -matalikon yli. Maatuulen puhaltaessa ja pakoveden mentyä olisi -epäilemättä ollut aivan mahdotonta päästä jokeen sellaisellakin -veneellä, joka olisi uinut vain jonkun tuuman syvällä. Mutta näin -suotuisien olosuhteiden vallitessa me suoriuduimme kahdessakymmenessä -minuutissa tuosta vaarallisesta paikasta ja koska tuuli oli sopivasti -myötäinen, niin kohotimme purjeen ja laskimme hyvää kyytiä eteenpäin. -Aurinko, jonka säteet alkoivat tuntua sangen polttavilta, haihdutti -vähitellen rantojen sumun ja silloin näimme, että jokisuun muodostama -pieni lahti oli noin puolen penikulman levyinen. Rannat olivat -hyvin soiset ja vedestä kohoavilla liejusärkillä lojui laumoittain -krokotiilejä kuin kaatuneita puunrunkoja. Noin penikulman päässä -suoraan edessäpäin näytti kuitenkin olevan pienempi kaistale lujempaa -maata ja sitä kohden me ohjasimme purtemme. Neljännestunnin kuluttua -olimme perillä ja sidoimme veneemme kauniiseen puuhun, jolla oli -leveät ja kiiltäväpintaiset lehdet ja joka vettä varjoavista ihanista -kukistaan päättäen kuului magnolioiden sukuun. Maihin noustuamme me -riisuuduimme, peseydyimme ja levitimme vaatteemme ja kaikki veneessä -olleet tavaramme auringonpaisteeseen kuivumaan. Sitten valmistimme -aamiaisemme muutamien puiden siimeksessä säilykkeistä, joita olimme -varanneet mukaamme melkoisen kasan, ja ilmaisimme äänekkäästi suuren -tyytyväisyytemme sen johdosta, että olimme edellisenä päivänä -ennen myrskyn tuloa siirtäneet kaikki tavarat veneeseen. Aterian -ajalla olivat vaatteemmekin kuivuneet ja me pukeuduimme suurella -nautinnolla. Väsymystä ja pienempiä vammoja lukuunottamatta ei -kukaan meistä ollut vakavammin vahingoittunut tuossa hirvittävässä -seikkailussa, joka oli ollut niin tuhoisa kaikille kumppaneillemme. -Olihan Leo tosin ollut melkein hukkumaisillaan, mutta eihän karski -kahdenkymmenenviiden vuoden vanha nuorukainen sellaisesta paljoakaan -välitä. - -Kun aamiainen oli syöty, lähdimme tutkimusmatkalle. Me olimme -kuivalla maakaistaleella, joka oli noin kahdensadan kyynärän -levyinen ja noin viidensadan kyynärän pituinen. Yhdellä puolen oli -joki ja kolmelta puolelta sitä rajoitti ääretön, autio suo, joka -ulottui silmänkantamattomiin. Tämä kuiva maakaistale oli myös noin -kaksikymmentäviisi jalkaa ylempänä joen ja ympäröivän suon pintaa -ja näytti, niin omituiselta kuin se kuulostaakin, olevan kaikesta -päättäen ihmiskäden tekemä. - -"Tässä on muinoin ollut suuri lastauspaikka", sanoi Leo -opettavaisesti. - -"Mitä joutavia", sanoin minä. "Kuka olisi ollut kyllin typerä -rakentaakseen tämän lastauspaikan näiden kauhistuttavien soiden -keskelle ja maahan, jossa asuu vain villikansoja? Ja onko edes -varmaa, että tämä seutu on lainkaan asuttu?" - -"Ehkäpä maa ei ole aina ollut suota ja kenties sen asukkaat ovat -joskus olleet korkeammallakin sivistysasteella", sanoi hän kuivasti -ja silmäili rannan jokeen viettävää jyrkkää äyrästä. "Katsopas -tuonne", jatkoi hän osoittaen kohtaa, josta viimeöinen myrsky oli -juurineen kaatanut erään aivan veden reunassa kasvaneen magnoliapuun, -jonka juuret olivat kiskaisseet paikoiltaan suuren maalohkon. "Eikös -siellä näy selvästi muuraustyö! Ellei, niin ainakin tuo on hyvin sen -näköistä." - -"Mitä joutavia", sanoin minä kiivetessämme alas tarkastamaan paikkaa, -joka oli paljastunut puun kaatuessa. - -"Mitäs tästä sanot?" kysyi hän. - -Tällä kerralla en sanonut mitään, vihelsin vain, sillä ylöskiskaistun -maan alta näkyi suuria, säännöllisiä kiviä, jotka oli muurattu -toisiinsa ruskealla sementtiä muistuttavalla laastilla, joka oli -niin kovaa, ettei metsästyspuukkoni viila pystynyt siihen lainkaan. -Mutta siinä ei ollut vielä kaikki. Kuopan pohjalla näin jonkun -esineen häämöttävän mudan alta ja kaivettuani käsilläni pehmeää -maata hiukan sivulle näin suuren kivirenkaan, joka oli toista jalkaa -läpimitaten ja noin kolmen tuuman vahvuinen. Tämä löytö sai minut -aivan sanattomaksi. - -"Eikös näytäkin satamalaiturilta, johon on muinoin kiinnitetty -suuriakin aluksia, vai mitä, setä Horace?" kysyi Leo riemuitsevasti -hymyillen. - -Koetin jälleen sanoa "mitä joutavia", mutta sanat takertuivat -kurkkuuni, sillä rengas puhui kyllin selvästi puolestaan. Muinaisina -aikoina _oli_ aluksia kiinnitetty tähän laituriin ja koko tämä -kivistä muurattu rantakaistale oli epäilemättä suuren lastauspaikan -ainoa jäännös. Ehkäpä kaupunki, joka oli omistanut sen, oli -hautautunut takana olevan suon alle. - -"Alkaapa tosiaankin näyttää siltä, kuin kertomuksessa olisi sittenkin -hiukan perää, setä Horace", sanoi Leo iloissaan; ja kun ajattelin -salaperäistä neekerin päätä jokisuun edessä ja näkemääni yhtä -salaperäistä muuraustyötä, vastasin hiukan vältellen. - -"Afrikan kaltainen maa", sanoin minä, "on varmaankin täynnä kauan -sitten kuolleiden ja unhotettujen kansojen sivistyksen ja asutuksen -muistomerkkejä. Kukaan ei tiedä muinaisegyptiläisen sivistyksen -ikää ja kuinka laajalle alalle ja mihin seutuihin se oli voinut -levitä. Samoin on assyyrialaisten, foiniikialaisten, persialaisten -ja kaikkien noiden kansojen tapaisten, muinaisuudessa eläneiden, -alemmalla tahi korkeammalla sivistyskannalla olleiden kansojen -sivistyksen laita, juutalaisista puhumattakaan, sillä heistähän -todellakin tiedetään yhtä ja toista. Onhan mahdollista, että jollakin -noista kansoista oli täällä siirtokuntia ja suuri kauppapaikka." - -"Aivan niin", sanoi Leo, "mutta ethän ole ennen näin puhunut." - -"Mihinkäs nyt ryhdymme?" kysyin minä olematta kuulevinanikaan hänen -muistutustaan. - -Kun vastausta ei kuulunut, kävelimme hiljalleen suon reunalle ja -katselimme edessämme leviävää mieltäsynkistävää maisemaa, joka näytti -ulottuvan loppumattomiin. Kaikenlaatuisia vesilintuja ilmestyi -kätköpaikoistaan niin tiheinä parvina, että ne välistä pimittivät -taivaankin. Aurinko oli noussut korkealle ja suosta ja sen limaisen -vihreistä vesilätäköistä alkoi nousta myrkyllisiä kaasuja. - -"Kaksi seikkaa on mielestäni aivan selvää", sanoin minä kolmelle -kumppanilleni, jotka murheellisen näköisinä katselivat maisemaa. -"Tuon poikki on ensinnäkin aivan mahdoton kulkea", jatkoin viitaten -suolle, "ja jos jäämme tähän, niin kuolemme varmasti kuumeeseen." - -"Mikään ei ole selvempää, herra", sanoi Job. - -"No hyvä; meillä on siis valittavana kaksi menettelytapaa -päästäksemme täältä. Joko koetamme veneellämme pyrkiä johonkin -satamaan tällä rannikolla, mikä on hyvin vaarallinen yritys, tahi -sitten purjehdimme tahi soudamme jokea ylös kohti tuntemattomia -kohtaloita." - -"Minä en tiedä, mitä sinä aiot tehdä", sanoi Leo päättäväisen -piirteen ilmestyessä hänen suunsa ympärille, "mutta minä puolestani -aion matkata jokea ylös." - -Jobin silmät suurenivat kauhusta niin, että valkuaiset näkyivät, -ja hän puhkesi surkeasti valittamaan. Arabialainen hoki: "Allah, -Allah", ja alkoi myöskin valittaa kovaa kohtaloaan. Minä puolestani -huomautin nöyrästi, että koska jo olimme ojan ja allikon välissä, -niin oli samantekevää, mihin matkamme suunnattiin. Mutta tottapuhuen -minä olin aivan yhtä kiihkeä jatkamaan matkaa kuin Leokin. Tuo -suunnaton neekerin pää ja kivinen satamalaituri olivat kiihoittaneet -uteliaisuuteni niin äärimmilleen, että minua oikein hävetti, mutta -siitä huolimatta olin päättänyt tyydyttää sen, maksoi mitä maksoi. -Kiinnitettyäni maston huolellisesti paikoilleen, lastattuamme -tavaramme jälleen veneeseen ja otettuamme ampuma-aseet esille me siis -aloitimme matkamme. Sää oli hyvin suotuisa, sillä mereltä puhalsi -navakka tuuli, joten saatoimme nostaa purjeen ja antaa mennä aika -vauhtia. -- - -Näin purjehdimme noin neljä tuntia yhtämittaa. Kerran kohtasimme -suuren lauman virtahevosia, jotka kohottelivat päätään ja karjuivat -peloittavasti noin kymmenen sylen päässä veneestämme Jobin suureksi -kauhuksi. Tunnustanpa, että minunkin sydämeni hiukan pelosta -pamppaili. Emme olleet milloinkaan ennen nähneet virtahevosia -ja päättäen näiden suunnattomasta uteliaisuudesta nekin näkivät -ensimmäisen kerran valkoisia miehiä. Olinpa jo pari kertaa aivan -varma, että ne nousisivat veneeseemme tyydyttääkseen uteliaisuutensa. -Leo halusi koettaa, pystyisikö lyijy näiden nahkaan, mutta turhia -rettelöitä peläten minä varoitin häntä tekemästä niin. Me näimme -myöskin satoja krokotiilejä, jotka paistattivat päivää joen -liejuisilla särkillä, ja tuhansia vesilintuja, jotka olivat hyvin -kesyjä. Ammuimme muutamia lintuja ja muiden muassa villin hanhen, -jolla molemmissa siivissä olevien terävien ja käyrien kannusten -lisäksi oli myöskin päässä aivan silmien välissä noin tuuman pituinen -terävä kannus. Koska emme olleet milloinkaan tavanneet toista -samanlaista, oli luullakseni ampumamme kummallinen lintu jokin -merkillinen poikkeustapaus. Job antoi sille nimen "yksisarvinen -hanhi". - -Keskipäivällä kävi helle painostavaksi ja suosta nouseva löyhkä niin -sietämättömäksi, että meidän täytyi heti niellä useita annoksia -kiniiniä, kuumeen varalta. Tuulikin tyyntyi hiukan myöhemmin kokonaan -ja koska raskaan veneemme soutamisesta vastavirtaan ei voinut olla -puhettakaan, pysähdyimme muutamien aivan veden rajassa kasvavien -puiden varjoon, -- luulen niiden olleen raitoja, ja makasimme -siellä läähättäen, kunnes kurjuutemme illan tullen vähää ennen -auringonlaskua vihdoinkin loppui. Koska edessäpäin näytti olevan -joessa leveämpi kohta, päätimme soutaa sinne, ennenkuin rupesimme -tuumimaan, miten yönviettomme olisi järjestettävä. Olin juuri -irroittamaisillani veneen, kun kaunis, juovikas ja suurisarvinen -antilooppi ilmestyi rannalle juomaan, huomaamatta meitä, jotka -olimme noin viidenkymmenen kyynärän päässä raitojen suojassa. Leo -näki otuksen ensimmäiseksi ja ollen kiihkeä, suurriistan verta -janoava metsämies, joka oli jo monta kuukautta haaveillut tällaisista -kohtauksista, hän jäykistyi paikalleen kuin peltopyylle seisova -setteri. Huomattuani asian ojensin hänelle hänen makasiinikiväärinsä -ja tartuin samalla omaani. - -"Annahan pamahtaa", kuiskasin minä, "mutta muistakin, ettet ammu -harhaan." - -"Harhaan!" toisti hän ylenkatseellisesti; "en voisi ampua tuosta ohi, -vaikka koettaisinkin." - -Hän kohotti pyssynsä ja tuo punaisenharmaa, kaunismuotoinen eläin, -joka oli sammuttanut janonsa, nosti samassa päätään ja tarkasteli -joen toista rantaa. Se seisoi suoraan laskevaa aurinkoa vasten, -pienellä kohokkeella tahi kannaksella, joka näytti ulottuvan suon -poikki aivan näkymättömiin ja joka luultavasti oli kaikkien joelle -juomaan tulevien eläinten suosituin polku. Edessämme oleva näky oli -hyvin kaunis. Luulen, että vaikka eläisin sadan vuoden vanhaksi, en -milloinkaan unhottaisi tuota aution erämaan hurmaavaa ja lumoavaa -ilmestystä. Kohtaus on ainiaaksi mieleeni syöpynyt. Oikealla ja -vasemmalla näkivät silmämme vain äärettömän, kuolemaa hengittävän, -yksitoikkoisen ja aution suon, jossa siellä täällä näkyi mustia -ja limaisia vesilätäköitä, laskevan auringon punertavien säteiden -välähdellessä niiden pinnalla kuin kuvastimessa. Takanamme ja -edessämme näimme tyynenä virtaavan joen, joka vähän matkan päässä -näytti loppuvan punertavarantaiseen suvantoon, minkä kalvossa illan -suussa virinnyt heikko tuulen henki karehti. Ilta-auringon punainen -kehä hipoi jo läntistä taivaanrantaa ja katosi pian suosta nousevien -usvien taakse, luoden taivaalle, jonka huimaavassa korkeudessa -majaa muuttavat kurjet rauhallisesti matkasivat sileätä tietään, -kultaisen hohteen, joka pilvien varjoissa sädehti veripunaisena. -Tunsin, että me kolme nykyaikaista englantilaista nykyaikaisessa -englantilaisessa veneessämme olimme röyhkeitä tunkeilijoita tämän -koskemattoman luonnon rauhaan, jonka juhlallista erämaan tunnelmaa -tuo edessämme hehkuvan punaista iltaruskoa vasten liikkumatonna -seisova jalomuotoinen eläin vain kohotti. - -Pamaus! Kauriimme rientää tuulispään nopeudella tiehensä. Leo -ampui ohi. Toinen pamaus! Kuula iski maahan aivan eläimen takana. -Oli miten oli, minun täytyy myös koettaa, vaikka otus kiitää kuin -nuoli ja on jo ainakin sadan kyynärän päässä ellei kauempanakin. -Kautta Jupiterin! Nurinpahan vierähti ja siihen jäi. "Taisinpa lyödä -sinut laudalta, Leo poikaseni", sanoin minä koettaen kaikin voimin -hillitä riemuani, joka sellaisissa tilaisuuksissa tahtoo todellisen -metsämiehen väkisinkin vallata. - -"Pahustako sinun tarvitsi tulla siihen räiskimään", murisi Leo, mutta -samassa suloinen hymy kirkasti hänen kauniit kasvonsa kuin äkkiä -ilmestynyt valon säde, ja hän ojensi minulle kätensä. "Anna minulle -anteeksi tyhmät sanani, vanha veikko, ja suo minun onnitella sinua. -Ammuit todellakin mestarilaukauksen." - -Me hyppäsimme maihin ja riensimme saaliimme luo, joka oli aivan -hengetön. Kuulani oli ruhjonut selkärangan. Meni parikymmentä -minuuttia, ennenkuin olimme otuksen nylkeneet ja leikanneet mukaamme -paraita paloja niin paljon kuin kantaa jaksoimme. Kun vihdoinkin -olimme valmiit lähtemään, oli jo niin pimeä, että tuskin näimme -soutaa edessäpäin olevalle leveälle suvannolle. Juuri kun viimeinen -päivänkaje katosi, heitimme ankkurin noin kolmenkymmenen sylen -päässä rannasta. Rannalle emme uskaltaneet mennä, kun emme tienneet, -löytäisimmekö sieltä kuivaa kohtaa leiripaikaksi ja kun sitäpaitsi -pelkäsimme suosta nousevia myrkyllisiä kaasuja, jotka uskoimme -välttävämme pysyttelemällä veneessämme etempänä rannasta. Sytytimme -lyhdyn ja valmistimme parhaimpamme mukaan illallisen säilykkeistä. -Syötyämme mainiolla ruokahalulla aioimme käydä nukkumaan, -mutta se olikin aivan mahdotonta, sillä kimppuumme hyökkäsi -kiukkuisesti kymmeniätuhansia verenhimoisimpia, itsepintaisimpia -ja suurikokoisimpia moskiittosääskiä mitä milloinkaan ennen olen -nähnyt tahi kuullut mainittavankaan. En tiedä, oliko lyhtymme valo -tahi valkoisen miehen outo haju, jota ne ehkä olivat viimeiset -kaksituhatta vuotta kaivaten muistelleet, houkutellut kiusanhenget -luoksemme. Niitä oli veneemme ympärillä kuin mustaa pilveä ja ne -inisivät, lauloivat ja purivat, niin että olimme vihdoin aivan -hulluksi tulemaisillamme. Tupakansavu näytti niitä vain yllyttävän -entistä vilkkaampaan toimintaan, kunnes meidän täytyi viimein -kokonaan kietoutua makuuhuopiin ja istua huppukorvissa. Huovat -lämmittivät niin, että hetken päästä hiki juoksi virtana jokaisesta -huokosesta ja harras kiroilu ja kynsiminen jatkui loppumattomiin. -Siinä istuessamme ja tapellessamme verenhimoisten vainoojaimme -kynsissä kajahti hiljaisuudessa leijonan kumea karjunta kuin ukkonen, -johon toinen leijona heti vastasi hiipien kaislikon kahahdellessa -meidän ohitsemme noin kuudenkymmenen kyynärän päässä. - -"Olipa onni", sanoi Leo kurkistaen peitteen alta, "ettemme -majoittuneet rannalle, vai mitä, ukkoseni?" (Leo puhutteli minua -välistä näinkin sopimattomasti.) "Katsohan tuota riivatun moskiittoa, -kun kerkesi jo nipistää nenästäni", huudahti hän samassa ja kiskaisi -peitteen silmilleen. - -Hiukan myöhemmin alkoi kuu ilmestyä taivaanrannan yläpuolelle ja -välittämättä leijonan ärjynnästä rannalla, me aloimme kaikki torkkua, -sillä luulimme olevamme täysin turvassa kaikilta yllätyksiltä. - -En tiedä oikein varmasti, mikä sai minut pyyhkäisemään suojelevan -peitteen kasvoiltani; ehkä olin huomannut, että moskiitot purivat -yhtä hyvin sen läpikin. Samassa kuulin Jobin säikähtyneenä kuiskaavan: - -"Jumala meitä varjelkoon, katsokaa tuonne!" - -Katsoimme heti kaikki hänen osoittamaansa suuntaan ja kuutamossa -näimme rannan lähellä veden pinnassa kaksi rengasta, jotka nopeasti -laajenivat, ja kummankin renkaan keskellä tumman pisteen. - -"Mitähän nuo oikein mahtavat olla?" kysyin minä. - -"Leijonia, herra", vastasi Job ja hänen äänensä ilmaisi närkästystä -ja kunnioitusta sekä oikeutettua pelkoakin. "Ne kirotut uivat -nyt tänne ja pi-- pistävät meidät poskeensa", lisäsi hän hiukan -sammaltaen jännityksessään. - -Silmäsin tulijoita tarkemmin ja huomasin Jobin olevan tosiaankin -oikeassa. Pedot olivat jo niin lähellä, että saatoin selvästi nähdä -niiden julmasti hehkuvat silmät. Äsken kaatamastamme kauriista -saamamme tuoreen lihan tahi meidän oman hajumme kiihoittamina nuo -nälkäiset eläimet aikoivat karata heti kimppuumme. - -Leo oli jo siepannut kiväärin käteensä,mutta minä pyysin häntä -odottamaan, kunnes pedot olisivat päässeet hiukan lähemmäksi ja -minäkin saanut pyssyn käteeni. Noin viidentoista jalan päässä meistä -oli liejusärkkä, jossa oli vettä vain noin viisitoista tuumaa, ja -meitä lähinnä oleva eläin -- iso naarasleijona -- kahlasi siihen -ja pudisteltuaan turkkinsa karjaisi peloittavasti. Samassa Leon -pyssy pamahti ja kuula sattui suoraan sen avoimeen kitaan tullen -niskasta ulos; eläin lysähti hengetönnä veteen. Toinen leijona -- -täysikasvuinen uros -- oli noin parin askeleen päässä ja samassa -kun eläin oli nousemaisillaan särkälle, tapahtui jotakin hyvin -kummallista. Vesi kuohahti ja pyörteili voimakkaasti ja samassa -leijona päästi hirvittävän karjunnan hypäten särkälle ja vetäen -jotakin mustaa perässään. - -"Allah!" huudahti Mohammed, "krokotiili on iskeytynyt sen jalkaan!" -Niin olikin käynyt. Näimme pitkän kuonon, jonka hirveät hammasrivit -kiilsivät kuutamossa, ja takana venyvän matelijan ruumiin. - -Nyt seurasi harvinainen ja kaamea näytelmä. Leijona onnistui -pääsemään särkälle krokotiilin riippuessa kiinni takajalassa ja -seuratessa perässä melkein uiden. Leijona karjui raivoissaan -niin, että ilma vapisi, ja kääntyi vihdoin ympäri iskien kyntensä -krokotiilin päähän. Matelija hellitti silloin otteensa ja kääntyi -hiukan kyljelleen, sillä leijonan kynnet olivat, kuten myöhemmin -huomasimme, puhkaisseet sen toisen silmän. Samassa leijona iski -hampaansa sen kurkkuun ja molemmat eläimet kierivät mudassa -julmasti riuhtoen ja taistellen. Oli mahdotonta seurata niiden -kaikkia liikkeitä, mutta seuraavalla kerralla kun näimme selvemmin, -huomasimme osien vaihtuneen, sillä krokotiili, jonka pää näytti -olevan aivan riekaleina, oli saanut leijonan keskiruumiin kohdalta -kauheiden leukojensa rautaiseen puristukseen ja heilutteli ja -pudisteli nyt vastustajaansa raivoisasti. Leijonan ärjyntä kuulosti -yhä tuskallisemmalta ja se kynsi ja puri epätoivon vimmalla -vihollisensa kallionkovaa päätä, joka suojakilvistään huolimatta oli -jo pahoin raadeltu. Vihdoin leijona osui takajalkojensa suurilla ja -terävillä kynsillä krokotiilin verrattain pehmeään kurkkuun ja viilsi -sen heti auki helposti kuin hansikkaan. - -Silloin taistelu äkkiä loppuikin. Leijonan pää valahti alas ja -päästäen valittavan karjaisun eläin lysähti hengetönnä krokotiilin -päälle. Matelija oli hetken liikkumatonna, mutta sitten sekin -vierähti hitaasti leijonan viereen hellittämättä kuollessaankaan -rautaista otettaan vastustajansa ruumiista, jonka se oli, kuten -myöhemmin näimme, purrut melkein kahtia. - -Otaksun, että harvat miehet ovat nähneet sellaisen ihmeellisen ja -järkyttävän taistelun elämästä ja kuolemasta, minkä todistajina me -olimme tuona kuutamoisena yönä Itä-Afrikassa. - -Kun kaksinkamppailu oli päättynyt, valvoi Mohammed loppuosan yötä -vahtien turvallisuuttamme ja me muut koetimme nukkua niin hyvin -kuin taisimme. Moskiittojen kiukkua lukuunottamatta yö kuluikin -rauhallisesti. - - - - -VI. - -ERÄS MUINAINEN KRISTILLINEN TAPA. - - -Seuraavana aamuna nousimme heti ensimmäisen päivän sarastusta -ilmaisevan kajastuksen ilmaantuessa itäiselle taivaalle. Peseydyimme -niin hyvin kuin olosuhteet sallivat ja valmistauduimme lähtemään -jatkamaan matkaamme. Velvollisuuteni on sanoa, että purskahdin -hillittömään nauruun nähdessäni aamun valjetessa kumppanieni -turvonneet kasvot. Jobin lihavat ja pyöreät kasvot olivat ajettuneet -moskiittojen puremista melkein kaksi kertaa laajemmiksi ja Leon -tila ei ollut paljoakaan parempi. Meistä kolmesta olin minä päässyt -kaikista vähimmällä luultavasti sentähden, että minun tumma nahkani -oli tavallista sitkeämpi; sitäpaitsi olivat kasvoni melkein kokonaan -tuuhean parran peitossa, jonka olin Englannista lähdettyämme antanut -rauhassa rehoittaa. Toisilla ei ollut sanalla sanoen hiventäkään -leuassa, joten vihollisen oli luonnollisesti paljon helpompi käydä -hävitystyöhön, kun kenttää oli hiukan väljemmältä. Mohammediin nähden -tekivät moskiitot poikkeuksen. Ne tunsivat varmaankin todellisen ja -väärentämättömän oikeauskoisen moslemin hajun jo taampaa, eivätkä -millään hinnalla häirinneet häntä. Ihmettelenpä todellakin, kuinka -usein mahdoimmekaan seuraavien viikkojen kuluessa hartaasti toivoa, -että meilläkin olisi ollut arabialaisen ihmeitä tekevä haju! - -Kun olimme kylliksi nauraneet toisillemme niin hyvin kuin -turvonneet huulemme sallivat, oli jo päiväkin valjennut ja mereltä -puhalteli raikas aamutuuli leikaten soiden tiheään sumuun pitkiä -kujia ja ajellen sitä edellään suunnattoman suurina hattaroina, -jotka muistuttivat valkoisia, pehmoisia pumpulitukkoja. Käytyämme -ensiksi katsomassa noita kahta kuollutta leijonaa ja krokotiiliä, -jonka olisimme mielellämme nylkeneet, jos meillä olisi ollut -tarvittavat välineet, me nostimme purjeemme ja aloitimme jälleen -matkamme jokea ylös. Keskipäivällä tuulen tapansa mukaan kokonaan -tyynnyttyä onnistuimme keksimään pienen kuivan rantakaistaleen, -johon majoituimme ja teimme nuotion. Keitimme päivälliseksi kaksi -sorsaa ja hiukan kauriin lihaa niin hyvin kuin osasimme, ja loput -kauriin lihoista leikkelimme ohuiksi viipaleiksi, jotka kuivattiin -auringon paisteessa, kuten Etelä-Afrikassa luullakseni on tapana -tehdä. Viivähdimme nuotiopaikallamme iltaan saakka ja yön vietimme -veneessä tapellen kiukkuisten moskiittojen kanssa, mutta muutoin -rauhallisesti. Seuraavat pari päivää kuluivat samaan tapaan ja mitään -mainittavampaa ei tapahtunut. Toisena päivänä Leo ampui erikoisen -kauniin sarvettoman antiloopin. Koko matkan ihailimme suuria -useammanlajisia lumpeita, jotka reunustivat joenrantoja. Eräs laji -oli sininen ja ennenkuulumattoman kaunis, mutta harvat kukat olivat -täysin ehyet, sillä joessa asusti eräs valkoinen toukka, jolla oli -vihreä pää ja joka näytti tuhoavan vähitellen kaikki nuo siniset -lumpeen kukat. - -Viidentenä päivänä, jolloin olimme matkanneet rannalta länttä -kohti noin sataviisikymmentä penikulmaa, tapahtui todellakin -jotakin tärkeämpää. Aamupäivällä tuuli tyyntyi kuten ennenkin noin -yhdentoista tienoilla ja soudettuamme hetkisen meidän täytyi enemmän -tahi vähemmän väsyneinä pysähtyä lepäämään pahimman helteen ajaksi. -Pysäyspaikkamme läheisyydessä näytti jokeemme laskevan melkein -yhtä suuri, noin viidenkymmenen jalan levyinen sivujoki. Olimme -majoittuneet muutamien rannalla kasvavien puiden varjoon ja koska -maa oli kuivaa ja kovaa, niin lähdimme pienelle tutkimusmatkalle -rantaa pitkin ampuaksemme jonkun vesilinnun päivälliseksi. Totesimme -heti, että meitä ympäröivä, mieltäsynkistävä maisema ei ollut -vähääkään muuttunut, vaan ehkä käynyt entistäkin autiommaksi ja -yksitoikkoisemmaksi. Kuljettuamme noin viisikymmentä kyynärää -huomasimme, että oli toivotonta enää pyrkiä valaanpyyntiveneellämme -eteenpäin, sillä noin kahdensadan kyynärän päässä pysäyspaikkamme -yläpuolella sulki joen kokonainen sarja kareja ja liejusärkkiä, -joiden yli oli mahdoton päästä verrattain syvässä kulkevalla -veneellämme. Olimme todellakin joutuneet pussiin. - -Palattuamme takaisin me kuljimme jonkun matkaa sivujoen rantaa -pitkin ja teimme huomioittemme perusteella sen johtopäätöksen, ettei -se ollutkaan joki, vaan vanha kanava, joka oli aivan samanlainen -kuin tuo Mombasan yläpuolella Zanzibarin lähistöllä tavattu kanava, -joka yhdistää Tana- ja Ozy-joet. Tana-jokea alaspäin kulkevat -laivat pääsevät sitä myöten Ozy-jokeen, joka on laivakululle sopiva -mereen saakka, välttäen siten Tana-joen suussa olevat vaaralliset -matalikot. Edessämme oleva kanava oli ilmeisesti historiantakaisina -aikoina eläneen sivistyskansan rakentama. Korkeat reunat, jotka -olivat jäykkää ja sitkeätä savea, olivat kaikesta päättäen olleet -vetotienä ja olivat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Veden -syvyyskin osoittautui olevan yhtäläinen kanavan joka kohdassa. -Virtaa oli tuskin ollenkaan ja siitä johtuikin, että kanavan oli -kokonaan täyttänyt tiheä kaislikko, jonka läpi kaitaiset, luultavasti -lukemattomien vesilintujen uurtamat väylät näkyivät kiemurtelevan. -Koska oli päivänselvää, ettemme voineet jatkaa matkaamme jokea ylös, -täytyi meidän joko pyrkiä keksimäämme vanhaa kanavaa myöten eteenpäin -tahi palata rannikolle. Paikoillemme emme voineet jäädä auringon -paahdettaviksi ja moskiittojen ruoaksi, kunnes näiden hirvittävien -soiden vaarallinen kuume meidät lopulta kokonaan nujertaisi. - -"Tuskinpa lienee muuta neuvoa kuin yrittää vain tiukasti eteenpäin", -sanoin minä vihdoin ja toiset ilmaisivat hyväksymisensä kukin omalla -tavallaan. Leon mielestä oli ehdotukseni maailman parhain; Job -suhtautui siihen kunnioittavan huolestuneesti ja Mohammed vetosi -Allahiin ja profeettaan kiroten kaikki vääräuskoiset sekä näiden koko -ajatustavan ja matkustushulluuden kadotuksen kaikkein kuumimpaan -kolkkaan. - -Siispä lähdimme heti auringon laskettua matkaan voimatta enää juuri -ollenkaan käyttää hyväksemme heikkoa tuulta, joka oli tähän saakka -ollut meille niin sopiva. Noin tunnin verran saatoimme soutaa, -vaikkakin hyvin vaivalloisesti, mutta sitten kävi kaislikko niin -tiheäksi, ettei soutaminen enää luonnistunut, vaan meidän täytyi -ruveta vetämään venettämme eteenpäin rannalta pitkällä köydellä, -mikä on paljon raskaampaa ja uuvuttavampaa. Job, Mohammed ja minä -työskentelimme kaksi tuntia yhtä mittaa Leon istuessa keulassa -raivaamassa Mohammedin miekalla tietä veneelle. Pimeän tultua me -pysähdyimme ja levähdimme muutamia tunteja välttääksemme moskiittojen -pahimman syöntiajan, mutta heti keskiyön mentyä jatkoimme matkaamme -nauttien yön viileydestä. Päivänkoitossa levähdimme kolme tuntia -ja lähdimme sitten taas liikkeelle, mutta meidän täytyi pysähtyä jo -kymmenen tienoissa, sillä nousi ankara ukkosenilma, jota seurasi -noin kuusi tuntia kestävä rankkasade, niin että loppupuolen päivää -vietimme melkein kuin vesiputouksen alla. - -Enpä tiedä, kannattaako ollenkaan kertoakaan, miten kulutimme -seuraavat neljä päivää, sillä ne olivat niin yksitoikkoiset. Sanon -vain, että ne olivat elämäni kurjimmat päivät, joita ajatellessani -mieleeni muistuu vain ankara raadanta, tukahduttava helle, moskiitot -ja koko kurjuus. Maisemat ympärillämme eivät olleet lainkaan -muuttuneet ja minne vain katsoimmekin, oli edessämme sama lohduttoman -autio suo, jolla ei näyttänyt loppua olevankaan. Nautimme päivittäin -suuret annokset kiniiniä ja vatsaa pehmittäviä lääkkeitä ja tämä -menettelymme samoin kuin tuo raskas työ, joka täytyi joka päivä -suorittaa, pelasti meidät kuumeesta ja kuolemasta. Kun olimme -kolme päivää tunkeutuneet eteenpäin kanavaa myöten, näimme kaukana -taivaanrannalla suousvien läpi häämöttävän pyöreän kukkulan, joka -neljännen päivän iltana näytti olevan meistä noin kolmenkymmenen -penikulman päässä. Pysähtyessämme olimme niin sanomattoman uupuneet, -ettemme enää jaksaneet ajatellakaan mitään. Meistä tuntui vain, -ettemme jaksaisi turvonneilla ja vereslihalle hankautuneilla -käsillämme raastaa venettämme enää tuumaakaan eteenpäin. Olimme jo -niin epätoivon ja kurjuuden tylsistyttämät ja varmat kuolemastamme -näiden hirveiden soiden keskellä, että toivoimme kuoleman pian -lopettavan kärsimyksemme. Tilanteemme oli niin kamala, etten -usko kenenkään valkoisen miehen toivovan joutuvansa sellaiseen. -Heittäytyessäni kuolettavan uupumuksen valtaamana veneen pohjalle -pitkäkseni minä kirosin katkerasti mielettömyyttäni, että olin -ollenkaan ryhtynytkään tähän hullun yritykseen, joka varman -vakaumukseni mukaan päättyisi meidän kaikkien kuolemaan tässä -kauheassa erämaassa. Ennenkuin vaivuin horroksiin minä muistaakseni -ajattelin, miltä tässä onnettomassa veneessä mahtoi näyttää kolmen -kuukauden päästä tästä yöstä lukien. Tähän vaipuisi veneemme -vähitellen liejuun puolillaan auenneista liitoksista vuotanutta -haisevaa vettä, joka huuhtelisi mädäntyneitä luitamme. Niinkö -murheellinen piti kauniin veneemme lopun olla ja niinkö onnettomasti -piti miesten käydä, jotka olivat lähteneet taruja tutkimaan ja -syntyjä syviä saamaan! - -Olin jo kuulevinani, kuinka vesi heilutteli vaalenevia luitamme -kalahutellen niitä toisiinsa ja kalkuttaen minun kalloani Mohammedin -kovaa kalloa vastaan, kunnes tämä kiukustuneena pyörähti minuun -päin ja sanoi irvistävin ikenin tuijottaen minuun tyhjillä -silmäkuopillaan, että kuinka minä, kristitty koira, rohkenin häiritä -oikeauskoisen viimeistä unta. Aukaisin silmäni ja tuo kamala uneni -sai minut pelosta värisemään, mutta samassa näin jotakin, mikä ei -ollut unta ja vavahdin sydänjuuriani myöten, sillä kaksi suurta -hehkuvaa silmää tuijotti minuun pimeässä. Syöksyin ylös ja karjaisin -kauhusta ja pelosta, niin että toisetkin heräsivät ja hyppäsivät -säikähtyneinä ja unenpöpperöisinä seisoalleen. Samassa näin kirkkaan -teräksen välähtävän ja leveäkärkinen keihäs painui kurkulleni. -Toisia näkyi välähtelevän sen takana ja kun silmäni olivat tottuneet -pimeään, näin rannalla tumman, aavemaisen joukon. - -"Hiljaa", sanoi eräs ääni arabiankielellä, "keitä olette te, jotka -tulette tänne veden päällä uivassa aluksessa? Vastaa tahi kuole", -ja keihään kärki painui yhä lujemmin kurkulleni aiheuttaen kylmän -väristyksen koko ruumiissani. - -"Me olemme rauhallisia matkamiehiä ja sattumalta eksyimme tänne", -vastasin minä mahdollisimman selvällä arabiankielellä, jota -ahdistajani näytti ymmärtävän, sillä hän käänsi päätään ja sanoi -eräälle taampana seisovalle kookkaalle olennolle: - -"Isä, tapanko?" - -"Mikä on heidän ihonsa väri?" kysyi miehekäs ääni. - -"Valkoinen." - -"Älä satuta kättäsi heihin", vastasi ääni. "Aurinko on neljästi -noussut ja neljästi laskenut sen jälkeen kuin minulle saatettiin -tällainen sana '_Hänellä-jota-täytyy-totella_': 'Valkoiset miehet -tulevat pian; kun he tulevat, niin älkää tappako heitä.' Heidät on -vietävä maahan, jota '_Hän-jota-täytyy-totella_' hallitsee. Saata -miehet tänne, samoinkuin kaikki mitä heillä mukanaan on." - -"Tule", sanoi mies taluttaen minut melkein vetämällä veneestä ja -saman ystävällisen kohtelun näin myös tulevan tovereideni osaksi. - -Rannalle oli kokoontunut noin viisikymmenmiehinen joukko, jokaisella -aseenaan pitkä keihäs; mikäli minä pimeässä saatoin nähdä, olivat -miehet kookkaita ja vahvarakenteisia sekä verraten vaaleita. -Vyötäisiä suojeleva leopardin talja oli heidän ainoa verhonsa. - -Leo ja Job kiskaistiin veneestä yhtä joutuin ja sysättiin luokseni. - -"Mistä kummasta nyt on kysymys?" ihmetteli Leo hieroen silmiään. - -"Voi hyvä isä sentään", huokaisi Job, "nytpä vasta taisimmekin joutua -kiikkiin, herra." - -Samassa syöksähti Mohammed meidän keskellemme ja häntä seurasi eräs -tumma olento keihäs koholla. - -"Allah! Allah!" huusi Mohammed kuolemantuskassa, sillä hänellä ei -näyttänyt olevan armoa odotettavana. "Suojelkaa minua! Suojelkaa -minua!" - -"Isä, hän on musta", sanoi eräs ääni. "Mitä '_Hän-jota-täytyy -totella_' sanoi mustasta miehestä?" - -"Ei mitään, mutta älä tapa häntä. Tulehan hiukan tänne, poikaseni." - -Mies läheni ja tuo kookas, käskevän näköinen olento kumartui ja -kuiskasi jotakin. - -"Kyllä, kyllä", sanoi toinen ja naurahti kaameasti. - -"Ovatko kolme valkoista miestä valmiit?" kysyi edellinen puhuja, joka -oli kaikesta päättäen joukon johtaja. - -"Ovat." - -"Tuokaa siis tänne se, joka on heille varattu, ja ottakaa mukaanne -kaikki mitä on siinä, joka liikkuu veden päällä." - -Hän oli tuskin lopettanut, kun miehiä kiiruhti esiin kantaen -olkapäällään kantotuoleja. Yhtä tuolia kantoi neljä miestä ja -jokaista tuolia varten oli kaksi varakantajaa. Saimme heti käskyn -nousta kukin tuoliinsa. - -"Olipa siunattu asia, että saamme vielä kerran näin mukavasti -matkustaa", sanoi Leo. "Matkamme Afrikassa onkin ollut tähän saakka -hirmuista raatamista." - -Kaikissa vaikeuksissakin huomaa Leo aina jonkun huvittavankin puolen. - -Koska apua ei ollut mistään saatavissa ja toiset olivat jo kiivenneet -paikoilleen, näin minäkin parhaaksi totella käskyä ja huomasin -tuolini olevan hyvinkin mukavan. Kuten myöhemmin näin, oli se -laitettu eräänlaisesta kasvikuiduista kudotusta kankaasta, joka -oli niin kimmoista, että se antoi myöten ruumiini pienimmällekin -heilahdukselle, ja päätä ja niskaa varten oli laitettu mukavat nojat. - -Olin tuskin päässyt istumaan, kun kantajat lähtivät liikkeelle -laulaen jotakin yksitoikkoista säveltä. Noin puoli tuntia lojuin -aivan hiljaa mietiskellen tätä ihmeellistä tapausta. Tokkohan -Cambridgen kivettyneet ja yliopiston suojissa homehtuneet ystäväni -uskoisivat minua, jos voisin yhtäkkiä lennättää itseni heidän -keskellensä ja kertoa seikkailuni. Sanoin kivettyneet ja homehtuneet -ystäväni. Älköön kukaan luulko noissa sanoissa piilevän mitään -solvausta, sillä minä käytin niitä vain sentähden, että mielestäni -kaikki, jotka valitsevat elämäntyökseen tieteiden palveluksen, -vähitellen ikäänkuin kivettyvät ja homehtuvat. Työn laatu on jo -itsessään sellainen, sillä se vaatii tekijältään täydellisen ja -ehdottoman antaumuksen ja muiden harrastuksien syrjäyttämisen. Olin -itse jo hyvällä alulla, mutta viime aikoina on näköpiirini suuresti -laajentunut. No niin, minä loikoilin ja ihmettelin ihmettelemästä -päästyänikin, miten kumman lailla tämä kaikki mahtaa päättyä, kunnes -vihdoin ajatukseni hämärtyivät ja minä nukahdin. - -Herätessäni oli aurinko korkealla taivaalla. Olin luultavasti -nukkunut seitsemän tahi kahdeksan tuntia yhtä mittaa, sillä olin -ollut kuolemaan saakka uupunut. Haaksirikon edellisenä yönä olin -viimeksi oikein levännyt. Olimme vielä matkalla ja nopeudesta -päättäen kuljimme noin neljä penikulmaa tunnissa. Kurkistin -kantotuolia peittävien verhojen raosta ja huomasin suureksi ilokseni, -että olimme vihdoinkin päässeet noilta loppumattomilta näyttäviltä -soilta. Nyt matkasimme kauniiden mehevää ruohoa kasvavien tasankojen -poikki kaukana siintävää pyöreää kukkulaa kohti. En tiedä, oliko -tuo kukkula sama, jonka olimme nähneet kanavan suulta, enkä ole -myöskään myöhemminkään saanut asiaa selville, sillä nämä miehet -eivät olleet halukkaita vastaamaan sen tapaisiin kysymyksiin, kuten -sittemmin huomasin. Sitten katsahdin miehiin, jotka kantoivat -minua. He olivat kaikki erinomaisen kaunisvartaloisia ja mikäli -huomasin ei yksikään ollut pituudeltaan alle kuuden jalan. Ihon -väri oli kellertävä ja heidän näkönsä muistutti yleensä hyvin -paljon Itä-Afrikan somaleita, vaikka heidän tukkansa ei ollutkaan -kihara, vaan valui sileänä hartioille. Heidän kasvonpiirteensä -olivat ylimalkaan hyvin terävät, ja monella harvinaisen kauniitkin. -Nenä oli kyömy ja hyvin kaunismuotoinen ja hampaat olivat kaikilla -säännölliset ja valkoiset. Mutta kauneudestaan huolimatta en luule -milloinkaan nähneeni julmempia ja pirullisempia kasvoja. Minä aivan -oudoksuin niissä kuvastuvaa säälimätöntä ja synkkää julmuutta, joka -häikäilemättömyydessään oli kerrassaan ennenkuulumaton. - -Toiseksi minua hämmästytti se, etten milloinkaan nähnyt heidän -hymyilevän. Välistä he lauloivat tuota yksitoikkoista säveltä, -josta olen puhunut, mutta kun he eivät laulaneet, olivat he aivan -ääneti eikä nauru tahi hymy milloinkaan kirkastanut heidän synkkiä -ja pirullisia piirteitään. Mitähän rotua nämä ihmiset mahtoivat -olla? He puhuivat murteellista arabiankieltä, mutta eivät olleet -arabialaisia; siitä minä olin varma. He olivat liian tummia. -Jostakin selittämättömästä syystä valtasi minut heitä katsellessani -kummallinen kammo, jota melkein häpesin. Siinä vielä mietiskellessäni -ilmestyi toinen kantotuoli sivulleni. Sen suojaverhot oli vedetty -sivulle ja siinä istui vanha, valkeahkoon väljään kauhtanaan puettu -mies. Olin heti varma, että hän oli tuo sama kookas käskevän näköinen -olento, joka oli seisonut rannalla ja jota toiset sanoivat "isäksi". -Tuo kookas vanhus oli todellakin kunnianarvoisan näköinen. Tuuhea, -lumivalkoinen parta aaltoili rinnalle ja oli niin pitkä, että se -heilahteli kantotuolin ulkopuolellekin; nenä oli kyömy, jonka -yläpuolella välähteli käärmemäisen terävä silmäpari ja kasvojen -nerokkaan ivallista ilmettä on mahdoton kuvata. - -"Oletko valveilla, muukalainen?" kysyi hän syvällä ja matalalla -äänellä. - -"Olenpa niin, isäni", vastasin minä kohteliaasti, sillä olin varma, -että vanhuksen myötätunnon saavuttamisesta minulla olisi paljon -hyötyä. - -Hän siveli muhkeata, kaunista partaansa ja hymyili. - -"Maassa, josta sinä olet kotoisin, olkoonpa se nyt mikä hyvänsä, ja -jossa kielemme näkyy olevan tunnettu, ymmärretään ainakin opettaa -lapset kohteliaiksi, poikaseni. Mikä saattoi sinut tähän maahan, jota -muukalaisen jalka on tuskin koko ihmiskunnan olemassaolon aikana -saastuttanut? Oletteko sinä ja kumppanisi elämäänne kyllästyneet?" - -"Tulimme näkemään uusia ja ihmeellisiä asioita, sillä vanhoihin -olemme kyllästyneet", vastasin minä rohkeasti. "Mereltä saavuimme -rannikolle ja sieltä tänne tutkiaksemme tähän saakka tuntemattomia -alueita. Me olemme urhoollista rotua, joka ei pelkää kuolemaa, ja -meitä innostaa toivo saada todellakin tietää jotakin uutta ennenkuin -kuolemme, kunnianarvoisa isä". - -"Hm! Vai niin!" hymähti vanhus, "tuohan voi kyllä olla totta. -Minä en tahdo väittää vastaan, sillä silloinhan julistaisin sinut -valehtelijaksi, poikaseni. Oli miten oli, minä tahdon luvata, että -'_Hän-jota-kaikkien-tulee-totella_' on toiveesi täyttävä." - -"Kuka on '_Hän-jota-täytyy-totella_?" kysyin minä. - -Vanhus katsahti kantajiin ja hymyili tavalla, joka sai kaikki vereni -syöksymään sydämeeni. - -"Muukalainen poikaseni", sanoi hän sitten, "jos hän suvaitsee -lainkaan nähdä sinut lihassa, niin saat varmaankin hyvin pian tietää -enemmänkin kuin kylliksi." - -"Lihassa?" huudahdin minä. "Mitä mahtanee isäni sillä tarkoittaa?" - -Mutta vanhus naurahti vain kaameasti eikä vastannut. - -"Mikä on isäni kansan nimi?" kysyin minä. - -"Kansani on nimeltään Amahagger (Kalliokansa)." - -"Rohkeneeko muukalainen poikasi kysyä, mikä on isäni nimi?" - -"Minä olen Billali." - -"Ja minne olemme nyt matkalla, isäni?" - -"Sen saat kyllä aikanaan tietää", sanoi hän ja viittasi kantajilleen, -jotka kiiruhtivat juosten eteenpäin, kunnes he saavuttivat -kantotuolin, jossa Job lepäsi (huolettomasti riiputtaen toista -jalkaansa laidan yli). Mutta hän ei päässyt selvästikään Jobin kanssa -keskustelun alkuunkaan, sillä näin hänen kantajainsa kiiruhtavan -melkein heti Leon luokse. - -Yksin jäätyäni annoin kantotuolin suloisen heilumisen tuudittaa -itseni jälleen unen helmoihin, sillä mitään erikoista ei sattunut, -ja olin hirveän väsynyt. Herätessäni huomasin kulkevamme ahtaassa -solassa omituisten, äkkijyrkkien laavamuodostumain välissä, joiden -halkeamissa kasvoi kauniita puita ja kukkivia pensaita. - -Äkkiarvaamatta tulimme jyrkkään käänteeseen ja eteeni avautui ihana -näköala. Näin pyöreän tasangon, joka oli noin kuusi penikulmaa -ympärimitaten ja aivan roomalaisen amfiteatterin näköinen. Reunat -olivat korkeita pensaiden peittämiä kallioita ja areenaa vastaava -tasainen keskusta oli mitä parhainta ja hedelmällisintä maata, -jossa siellä täällä kasvoi mahtavia puita ja jonka läpi lukuisat, -kirkkaat purot risteilivät. Suuria vuohi- ja nautakarjalaumoja -kulki laitumella tällä tasangolla, mutta lampaita en nähnyt. -Mietiskelin ja ihmettelin kauan, miten tämä kummallinen tasanko -oli mahtanut syntyä, ja yhtäkkiä välähti mieleeni, että tämä oli -jonkun ammoin sammuneen suunnattoman tulivuoren aukko, johon oli -ensin muodostunut järvi, joka oli sitten jollakin selittämättömällä -tavalla kuivanut ja maatunut. Minulla ei ole vähintäkään syytä -nytkään epäillä tätä otaksumaani vääräksi, sillä olen myöhemmin -nähnyt toisen, samanlaisen vanhan tulivuoren aukon, josta puhun -joskus muulloin. Eräs seikka hämmästytti minua kuitenkin sangen -suuresti. Tasangolla näin paljon ihmisiä, jotka olivat karjaa -paimentamassa, mutta en nähnyt missään ihmisasumuksia. Missä he -mahtoivat asua? Asia selveni kuitenkin pian. Kun oli kuljettu noin -puoli penikulmaa tasangon laidassa olevaa tietä myöten, pysähdyttiin. -Nähtyäni "isä" Billalin nousevan kantotuolistaan, seurasin hänen -esimerkkiään, minkä myös Job ja Leokin tekivät. Ensimmäiseksi osui -katseeni arabialaiseen kumppaniimme, Mohammed raukkaan, joka makasi -pitkänään maassa uupumuksesta menehtymäisillään. Oli selvää, ettei -hän ollut saanut matkustaa mukavasti kantotuolissa, vaan hänet oli -pakotettu juoksemaan koko matkan. Hän oli nyt, kuten sanoin, aivan -menehtymäisillään, sillä hän oli ollut jo veneestä lähtiessämmekin -kuolemaan saakka väsynyt. - -Katsellessamme ympärillemme huomasimme, että olimme pysähtyneet -jonkinlaiselle korokkeelle, joka oli suureen luolaan johtavan -käytävän suulla ja johon oli tuotu kaikki valaanpyyntiveneessämme -olleet tavaramme, airot ja purjekin. Miehet, jotka olivat olleet -meitä saattamassa, seisoivat ryhmässä luolan seinustalla ja heidän -luonaan näin muitakin miehiä. He olivat kaikki kookkaita ja kauniita. -Toiset olivat väriltään melkein yhtä tummia kuin Mohammed ja toiset -keltaisia kuin kiinalaiset. Heidänkin ainoa ruumiinverhonsa oli -vyötäisille kietaistu leopardin nahka ja jokaisella oli pitkä keihäs. - -Luolassa oli muutamia naisiakin, joilla leopardin nahkan asemesta oli -verhonaan pienen punaisen kauriin parkitusta nahkasta valmistettu -lyhyen hameen tapainen. He olivat kaikki harvinaisen kauniita. -Kasvojenpiirteet olivat säännölliset, silmät suuret ja tummat ja -tukka tuuhea ja kiharainen. Muutamilla harvoilla oli kellertävä -liinainen vaippa, samanlainen kuin Billalillakin, mutta se oli kuten -myöhemmin saimme tietää enemmän arvon merkki kuin alastomuuden verho. -Sitäpaitsi he eivät olleet niin synkän näköisiä kuin miehet, vaan -hymyilivätkin joskus, vaikkakin harvoin. Heti maahan päästyämme he -kokoontuivat ympärillemme ja tarkastelivat meitä tyynen uteliaasti. -Leon muhkea vartalo ja kauniit kreikkalaiset piirteet kiinnittivät -ilmeisesti heidän huomiotaan ja kun hän kohteliaasti kohotti heille -hattuaan ja paljasti kiharan kullankellertävän tukkansa, kuului -joukosta yleinen ihastuksen mutina. Mutta siinä ei ollut kaikki, -sillä tarkasteltuaan häntä hetkisen arvostelevasti kiireestä -kantapäähän astui joukon kaunein tyttö, jolla oli kellertävä vaippa -yllään ja tummanruskea tukka, Leon eteen ja kietoi hellävaroin -kätensä hänen kaulaansa ja suuteli hänen huuliaan. - -Henkäisin syvään, sillä odotin joka hetki näkeväni Leon keihään -lävistämänä, ja Job huudahti närkästyneestä "Katsohan tuota -letukkaa!" Leo oli ensin hiukan hämmästynyt, mutta huomattuaan, -että olimme joutuneet maahan, jossa ilmeisesti vielä noudatettiin -ensimmäisten kristittyjen tapoja, hän vastasi tyynesti syleilyyn. - -Hengähdin jälleen ajatellen, että jotakin täytyisi tapahtua, -mutta suureksi hämmästyksekseni vanhemmat naiset ja muutamat -miehetkin vain hymyilivät joidenkin nuorempien naisten väistyessä -harmistuneen näköisinä loitommaksi. Opittuamme ymmärtämään tämän -kummallisen kansan tapoja selveni tämäkin arvoitus. Asian laita -oli nimittäin siten, että Amahagger-kansan keskuudessa on nainen -täysin miehen vertainen, josta hän ei ole mitenkään riippuvainen. -Suku ja polveutuminen luetaan äidin puolelta ja kukaan ei ole -isäänsä tuntevinaankaan, olipa tämä kuinka tunnettu henkilö hyvänsä. -Jokaisessa heimossa tahi niinkuin he sanovat "taloudessa" on vain -yksi mies, josta välitetään hiukan; hän on heidän valitsemansa lähin -päällikkö ja häntä kunnioitetaan arvonimellä "isä". Tämän "talouden", -johon kuului noin seitsemäntuhatta henkeä, päällikkö oli Billali -eikä ketään toista puhuteltu nimellä "isä". Jos joku nainen tahtoi -ilmaista mieltymyksensä johonkin mieheen, niin hän syleili ja suuteli -tätä julkisesti kaikkien nähden kuten tuo kaunis nuori tyttö, jonka -nimi oli Ustane, oli tehnyt Leolle. Jos mies vastasi suudelmalla, -niin se merkitsi, että hän hyväksyi tarjouksen ja siitä lähtien he -olivat mies ja vaimo, kunnes jompikumpi kyllästyi ja lähti muille -markkinoille. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että miesten vaihto oli -harvinaisempaa kuin olisi voinut odottaa. Ja kun sattui, että vaimo -mielistyi toiseen ja hylkäsi miehensä, niin siitä ei sukeutunut -milloinkaan riitaa ja toraa, vaan miehet suhtautuivat sellaiseen -aivan tyynesti kuin johonkin päivänselvään asiaan, joka ei kuulunut -keneenkään toiseen ja jonka kuitenkin katsottiin lopulta koituvan -yhteiskunnan parhaaksi. Meistä tämä katsantokanta oli luonnollisesti -hyvin vastenmielinen ja se selitti tämän kummallisen kansan erikoisen -yhteiskuntajärjestyksen. - -Muuten on omituista panna merkille, miten eri maiden ja kansojen -siveyskäsitteet muuttuvat aivan leveysasteiden mukaan. Toisessa -paikassa pidetään hyvänä ja oikeana sitä, mitä toisessa pidetään -aivan järjettömänä ja vääränä. Mutta kun ajatellaan, että kaikissa -sivistyneissä maissa pidetään julkista ja juhlallista uskollisuuden -vannomista toisilleen kaiken avioelämän perustuksena ja pohjana, niin -täytyy myöntää näiden amahagger-naisten ja -miesten käyttäytyvän -aivan yhtä oikein. Heidän syleilyn ja suutelon vaihtonsa vastaa -meidän vihillä käyntiä, joka ei useinkaan ole sen sitovampi. - - - - -VII. - -USTANEN LAULU. - - -Suutelotoimituksen päätyttyä -- minun nuo nuoret neitoset antoivat -olla rauhassa, mutta Jobin vaiheilla näkyi eräs sulotar luovivan -kunnon palvelijamme katsellessa hätääntyneenä ympärilleen -- -vanha Billali käski meitä arvokkaalla kädenliikkeellä astumaan -luolaan, minkä teimmekin Ustanen seuratessa mukanamme välittämättä -vihjauksistani, että halusimme olla yksin. - -Ennenkuin olimme kulkeneet viittä askelta, huomasin hämmästyksekseni, -ettei luola ollutkaan luonnon työtä, vaan ihmisten tekemä. Mikäli -saatoimme päättää se oli noin sadan jalan pituinen ja viidenkymmenen -jalan levyinen sekä hyvin ilmava ja korkea, muistuttaen paljon -kirkon sivulaivaa. Aina noin viidentoista jalan päässä toisistaan -lähti tästä luolasta kaitaisia käytäviä, joiden luulen johtaneen -ympärille hakattuihin pienempiin huoneisiin. Luolan sisäänkäytävästä -noin viidentoista jalan päässä, johon päivänvalo ei enää kyennyt -oikein valaisemaan, paloi suuri tuli. Billali seisahtui sen ääreen -ja käski meidän istua antaen samassa miehilleen määräyksen tuoda -meille ruokaa. Me istahdimme meille varatuille pehmeille nahoille ja -odotettuamme hetkisen ilmestyi nuoria tyttöjä, jotka toivat meille -keitettyä vuohen lihaa, tuoretta maitoa saviruukuissa ja paahdettua -maissia. Olimme melkein nälkään kuolemaisillamme enkä muista -milloinkaan syöneeni suuremmalla nautinnolla. Lopetimme syömisemme -sitten vasta, kun meille tarjotusta ruoasta ei ollut muruakaan -jäljellä. - -Kun aterian tähteet oli korjattu pois, nousi Billali, meidän -jotensakin vieraanvarainen isäntämme, joka oli äänetönnä katsellut -suunnatonta ruokahaluamme, ja sanoi jotakin hyvin ihmeellistä -tapahtuneen. Ei oltu milloinkaan kuultu eikä kukaan voinut muistaa, -että valkoisia muukalaisia olisi konsanaan saapunut maahan, jossa -Amahagger- eli Kalliokansa asusti. Välistä, vaikkakin aniharvoin, -oli mustia miehiä eksynyt heidän maahansa ja nämä olivat kertoneet -hänelle, että maailmassa oli ihmisiä, jotka olivat paljon -valkoisemmat kuin hän ja jotka purjehtivat suurilla laivoilla, mutta -hän ei ollut milloinkaan kuullut heidän käyneen hänen maassaan. -Meidät oli kuitenkin nähty vetävän venettämme kanavaa myöten ja hän -sanoi peittelemättä antaneensa määräyksen, että meidät oli heti -surmattava, sillä muukalaisten tunkeutuminen maahan oli vastoin -kaikkia lakeja ja asetuksia. Mutta silloin hän oli saanut käskyn -'_Häneltä-jota-täytyy-totella_', että henkemme oli säästettävä ja -meidät tuotava tänne. - -"Suo anteeksi, isäni, että keskeytän", sanoin minä, "mutta -ymmärtääkseni '_Hän-jota-täytyy-totella_' asuu vieläkin kauempana. -Miten saattoi hän tietää meidän olevan tulossa?" - -Billali kääntyi ja nähtyään meidän olevan yksin -- sillä Ustane, tuo -nuori neitonen, oli siirtynyt etäämmälle hänen alkaessaan puhua -- -sanoi omituisesti naurahtaen: - -"Eikö teidän maassanne ole ketään, joka voi nähdä ilman silmiä ja -kuulla ilman korvia? Älä kysele. _Hän_ tiesi." - -Kohautin hartioitani kuullessani tämän ja hän alkoi selittää, ettei -hän ollut saanut sen lähempiä määräyksiä, miten meidän kanssamme piti -menetellä, mutta hän aikoi heti lähteä "_Hänen-jota-täytyy-totella_" -puheille saamaan tarkat ohjeet meihin nähden. Billalin puheesta -päättäen oli "_Hän-jota-täytyy-totella_" tahi "Hiya" (hän), joksi -häntä yleisesti sanottiin lyhykäisyyden takia, amahaggerien -kuningatar. - -Kysyin häneltä, kuinka kauan hän luuli viipyvänsä matkallaan, ja -hän arveli parhaassa tapauksessa ennättävänsä takaisin viidentenä -päivänä. Matka oli vaivalloinen, sillä päästäkseen kuningattaren -luo hänen täytyi kulkea rannattomien ja pohjattomien soiden poikki. -Hän sanoi järjestävänsä kaikki niin, että meistä huolehdittaisiin -mitä parhaiten hänen poissa ollessaan, ja koska hän oli mieltynyt -meihin, koettaisi hän kaiken voitavansa saattaakseen kuningattaren -mielen meitä kohtaan mahdollisimman suosiolliseksi. Samalla hän -ei myöskään tahtonut salata meiltä, että hän saattoi yhtä hyvin -epäonnistuakin, sillä jokainen muukalainen, joka oli tullut maahan -hänen isoäitinsä, hänen äitinsä ja hänen elinaikanaan, oli armotta -surmattu ja tavalla, jota hän ei tahtonut selittää säästääkseen -hermojamme. Hänen käsityksensä mukaan oli kaikki tapahtunut -"_Hänen-jota-täytyy-totella_" käskystä. "Hiya" ei ollut ainakaan -hänen tietääkseen milloinkaan pannut kortta ristiin pelastaakseen -muukalaisten hengen. - -"Nyt minä en oikein käsitä sanojasi, isäni", sanoin minä. "Sinähän -olet jo vanha mies ja aika, jonka kuluessa nuo tapahtumat ovat -sattuneet, ulottuu ainakin kolme miespolvea taaksepäin. Kuinka -olisi siis '_Hän-jota-täytyy-totella_' voinut antaa käskyn jonkun -muukalaisen surmaamisesta sinun isoäitisi ollessa vielä lapsi? Eihän -'_Hän-jota-täytyy-totella_' ollut silloin vielä syntynytkään." - -Billali hymyili jälleen omituista salaperäistä hymyään ja poistui -syvään kumartaen vastaamatta kysymyksiini. Sitten emme nähneet häntä -viiteen päivään. - -Hänen mentyään keskustelimme tilanteestamme ja minun täytyy myöntää, -että olin sangen levoton ajatellessani tulevaisuuttamme. Vaikka -olin lujasti päättänyt, etten uskoisi mitään satuja, niin kuitenkin -olivat Billalin kertomukset tuosta salaperäisestä kuningattaresta, -"_Hänestä-jota-täytyy-totella_", joka kaikesta päättäen jollakin -kaamealla tavalla surmautti kaikki muukalaiset, järkyttäneet -mielenrauhani. Leo oli myöskin alakuloinen, mutta koetti lohduttaa -itseänsä todistamalla riemuiten, että "_Hän-jota-täytyy-totella_" oli -epäilemättä juuri sama henkilö, josta ruukunpalasen kirjoituksessa -ja hänen isänsä kirjeessä puhuttiin ja jonka ikään, viisauteen -ja suureen mahtavuuteen Billalikin oli viitannut. Viime aikojen -monet kummalliset tapaukset olivat antaneet minulle niin paljon -ajattelemisen aihetta, etten enää jaksanut enkä halunnutkaan -sillä hetkellä todistaa Leon järjetöntä väitettä aivan vääräksi -ja mahdottomaksi. Minä vain ehdotin, että menisimme uimaan ja -peseytymään, minkä tarpeessa kaikki olimme. - -Ilmoitettuamme aikomuksemme eräälle keski-ikäiselle, tavattoman -synkän näköiselle miehelle, joka näytti määrätyn pitämään meitä -silmällä isän poissa ollessa, menimme ulos -- mutta sytytimme -ensin piippumme. Luolan eteen oli kokoontunut suuri joukko kansaa -nähdäkseen vilahdukseltakaan valkoisia muukalaisia, mutta kun me -ilmestyimme tuprutellen sakeita savupilviä sieraimistamme hajausi -joukko silmänräpäyksessä. Miehet ja naiset juoksivat tiehensä huutaen -ja kirkuen, että olimme hirmuisia noitia. Paitsi ampuma-aseidemme -vaikutusta ei mikään muu herättänyt suurempaa ihmettelyä ja -kummastusta kuin tupakanpolttomme. Siten onnistuimme pääsemään -pienelle purolle, jonka kristallikirkkaassa vedessä kylvimme -kenenkään häiritsemättä. Ustane ja muutamat hänen toverinsa näyttivät -kyllä päättäneen seurata meitä kaikkialle, myöskin kylpyyn. - -Olen harvoin uinut ja peseytynyt niin suurella nautinnolla ja -kun vihdoin olimme valmiit, oli aurinkokin alentunut melkein -vuoriselänteen tasalle ja päästyämme takaisin suureen luolaan se -oli jo laskenut vuorten taa. Synkkä hämärä kattoi seudun. Luolassa -roihusi useita nuotioita, joiden ympärillä parhaillaan aterioitiin -juhlallisen äänettömyyden vallitessa. Tulet paloivat kirkkaasti -ja seinille oli ripustettu lukuisasti hyvin valaisevia, savesta -muovailtuja lamppuja, Joista toiset olivat erinomaisen kauniitakin. -Suurimmat lamput oli valmistettu isoista saviruukuista, jotka oli -täytetty sulatetulla rasvalla ja suljettu tukevalla kannella, jonka -läpi oli pujotettu punertava sydän. Näitä lamppuja täytyi pitää -alati silmällä, etteivät ne pääsisi sammumaan, sillä niissä ei ollut -minkäänlaista sydämen nostolaitetta. Pienempien käsilamppujen, jotka -myöskin oli muovailtu savesta, sydäminä käytettiin palmujen ydintä -ja välistä jonkun erittäin kauniin sanajalan runkoja. Tällaisissa -lampuissa oli sydän pujotettu lampussa olevan ahtaan reiän läpi, -johon oli sovitettu terävä puutikku, jolla sydäntä voitiin vetää -pitemmälle, kun se alkoi palaa himmeämmin. - -Istuimme hetkisen katsellen noiden julman näköisten ihmisten -illastusta synkässä äänettömyydessä, kunnes vihdoin ilmoitin -kaitsijallemme, että halusimme mennä levolle. Päivän monet kokemukset -väsyttivät ja katseltuani mietteissäni luolan rosoisilla seinämillä -vilahtelevia suunnattomia varjoja tunsin olevani sangen uninen. - -Mies nousi heti ja tarttui sanomatta sanaakaan kohteliaasti käteeni -ja opasti minut valaisten lampulla tietämme yhteen niistä kaitaisista -käytävistä, joita olin huomannut lähtevän suuresta keskusluolasta. -Noin viisi askelta kuljettuamme käytävä laajeni pieneksi huoneeksi, -joka oli noin kahdeksan jalan pituinen ja levyinen. Tämän kallioon -hakatun huoneen yhdellä seinämältä oli noin kolmen jalan korkuinen -kivilavitsa, joka oppaani ilmoituksen mukaan oli vuoteeni. Muutoin -oli huone aivan tyhjä enkä voinut keksiä pienintäkään ilmareikää -tahi ikkunaa; tarkasteltuani sitä lähemmin tulin siihen yllättävään -johtopäätökseen, että huone olikin ollut kuolleen hautakammio eikä -kenenkään elävän olennon makuusuoja. Lavitsalla, jolla minun piti -nukkua, oli vainajan ruumis levännyt. (Sain myöhemmin tietää, että -johtopäätökseni oli aivan oikea.) Tämä huomioni sai minut värisemään, -mutta kun minun täytyi kuitenkin jossakin nukkua, niin karaisin -luontoni ja menin hakemaan suuresta luolasta peitteeni, joka oli -tuotu veneestä muiden tavaroiden mukana. Siellä tapasin Jobin, jolta -kuulin, että hänelle oli osoitettu samanlainen kammio makuuhuoneeksi, -mutta johon hän jyrkästi kieltäytyi jäämästä, sillä paikka oli -hänen mielestään kamala. Hänestä oli tuntunut kuin hän olisi mennyt -isoisänsä kiviseen hautakammioon nukkumaan ja hän pyysi saada viettää -yön minun luonani, jos se vain kävisi päinsä. Suostuin iloiten hänen -pyyntöönsä. - -Yö kului yleensä rauhallisesti. Minä näin vain hirvittävän unen, että -minut haudattiin elävältä, mutta omituinen ympäristöni oli varmasti -johtanut mieleeni tuon ajatuksen kun nukahdin. Kaikuva torventoitotus -herätti meidät päivänkoitteessa ja mentyäni ulos huomasin solakan -amahagger-nuorukaisen puhaltavan tätä tarkoitusta varten elefantin -torahampaasta tehtyä torvea. - -Noudatimme kehoitusta ja menimme purolle peseytymään, minkä jälkeen -meille tuotiin aamiainen. Parhaillaan syödessämme lähestyi meitä eräs -jotensakin kaunis nainen ja suuteli Jobia kaikkien nähden. Tilanne -oli hullunkurisin mitä milloinkaan olen nähnyt. En voi milloinkaan -unhottaa kunnianarvoisan Jobimme kauhua ja säikähdystä. Hän oli kuten -minäkin hieman naisvihaaja -- minkä luulen johtuneen siitä, että hän -oli vanhin seitsemästätoista sisaruksesta -- ja hänen kasvoillaan -kuvastuvia sekavia ja tuskallisia tunteita ei voi sanoin kuvata. -Hän oli aivan kauhuissaan, kun häntä kaikista vastusteluistaan -huolimatta syleiltiin ja suudeltiin aivan julkisesti, mutta kun tämä -lisäksi tapahtui hänen herransa ja isäntänsä läsnäollessa, joutui hän -aivan suunniltaan. Hän hypähti ylös ja tyrkkäsi tungettelijan, noin -kolmenkymmenen vuoden ikäisen, jotensakin miellyttävän naisen luotaan. - -"Enpä ole mokomaa ennen nähnyt", läähätti hän, mutta nainen, joka -nähtävästi luuli vain ujouden häntä vaivaavan, suuteli häntä -uudelleen. - -"Mene tiehesi! Etkös kuule, senkin lutka, tahi minä..." karjui Job, -heiluttaen uhkaavasti puista lusikkaansa naisen silmäin edessä. -"Pyydän anteeksi, hyvät herrat, mutta minä vannon, etten ole -milloinkaan antanut hänelle vähintäkään aihetta käyttäytyä näin -häpeämättömästi. Voi hyvä isä, nyt hän tulee taas. Älkää päästäkö -häntä, herra Holly, minä rukoilen, älkää päästäkö häntä! Tätä minä -en voi sietää, kuuletteko, en voi! Minulle ei ole milloinkaan -sattunut tällaista, hyvät herrat, ei milloinkaan. Tämähän on aivan -ennenkuulumatonta, hyvät herrat, ja minä..." Samassa hän vaikeni ja -syöksyi pakoon minkä jaloista pääsi ja suureksi ihmeekseni minä näin -amahaggerienkin kerran nauravan. Mutta nainen ei nauranut. Hän näytti -päinvastoin olevan aivan pakahtumaisillaan raivosta, jota toisten -naisten iva ja pilkka vain kiihoittivat. Hän seisoi paikallaan -vihasta puhkuen ja vavisten ja katsellessani häntä minä toivoin, -että Job olisi ollut hieman kohteliaampi, sillä aavistin hänen -ihailtavan mielenlujuutensa saattaneen henkemme vaaraan. Eikä kauan -kestänytkään, ennenkuin saimme nähdä minun olleen oikeassa. - -Kun nainen oli mennyt matkaansa, palasi Job luoksemme hyvin -hermostuneessa mielentilassa ja katseli epäluuloisesti jokaista -naista, joka tuli hänen lähelleen. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja -selitin isäntäväellemme, että Job oli nainut mies, mutta avioliitto -oli ollut hyvin onneton, minkä vuoksi hän oli tullut mukaamme tälle -uhkarohkealle retkelle murheensa unhottaakseen. Jo naisten pelkkä -läsnäolo täytti hänen sydämensä kauhulla. Selitystäni kuunneltiin -uhkaavan äänettömyyden vallitessa ja oli ilmeistä, että palvelijamme -käytöstä pidettiin koko perhekunnan kunnian loukkauksena. -Sanasodassa, joka sittemmin seurasi vaimoväen keskuudessa piti Jobin -ihailijatar mainiosti puolensa aivan sivistyneempien sisartensa -lailla. - -Syötyämme aamiaisen me lähdimme katsomaan amahaggerien karjanhoitoa -ja maanviljelystä. Karjaa oli kahdenlaista. Suurikokoiset, -sarvettomat lehmät, jotka olivat laihoja ja kulmikkaita, lypsivät -paljon ja hyvää maitoa, mutta toinen rotu, joka oli sangen pientä -ja lihavaa, sopi mainiosti teuraskarjaksi. Vaikka näiden sarvet -kiertyivät eteenpäin niin jyrkästi, että muutamilta oli täytynyt ne -katkaista estääkseen niitä tunkemasta silmiin, muistuttivat nämä -pienet lehmät paljon Norfolkin punertavaa rotua. Vuohet olivat -pitkävillaisia ja niitä pidettiin vain muonituksen takia. Minä -en ainakaan nähnyt niitä milloinkaan lypsettävän. Amahaggerien -maanviljelys on äärimmäisen alkuperäistä, sillä kaikki siihen -kuuluvat työt suoritettiin jonkinlaisella rautaisella lapiolla; -amahaggerit näkyivät tuntevan raudan ja osasivat takoa siitä -tarvekaluja. Heidän lapionsa on aivan suuren keihään kärjen näköinen -ja sen ylälaita on pyöreä, joten sitä ei voi jalalla painaa maahan. -Sillä työskenteleminen on siten sangen vaivalloista. Miehet -suorittavat kaiken työn, johon naisten ei tarvitse ottaa ollenkaan -osaa, ja kuten jo ennemmin olen huomauttanut, ovat amahagger-naiset -kaikissa kohdin täysin valvoneet etujaan. Useimpien villikansojen -keskuudessa, on tämä asia päinvastoin. - -Oli sangen vaikeaa saada vähintäkään selvyyttä tämän merkillisen -kansan alkuperästä ja tavoista, sillä näistä seikoista en onnistunut -saamaan pienintäkään keskustelua käyntiin. Mutta ajan kuluessa -- -ensimmäiset neljä päivää kuluivat mitään mainittavampaa tapahtumatta --- Leon ystävätär Ustane, joka sivumennen sanoen seurasi nuorukaista -kaikkialle kuin varjo, kertoi meille yhtä ja toista. Lähellä paikkaa, -jossa "_Hän-jota-täytyy-totella_" asui, oli suuria raunioita ja -pylväskäytäviä. Oppineiden miesten sanojen mukaan oli siellä muinoin -ollut mahtava Kôr-niminen kaupunki, jonka asukkaista amahaggerien -sanottiin polveutuvan. Mutta kukaan ei uskaltanut mennä noiden -raunioiden lähelle, sillä ne olivat pahojen henkien asuinsijoja; -niitä katseltiin vain etempää. Hän oli kuullut samanlaisia raunioita -olevan kaikkialla, missä vain oli vuoria noiden äärettömien soiden -keskellä. Sama kansa, joka muinaisuudessa oli rakentanut nuo suuret -kaupungit, oli ehkä louhinut nämäkin luolat, joissa hänen kansansa -nyt asusti. Heillä itsellään ei ollut kirjoitettuja lakeja, vaan -ainoastaan perinnäistapoja, joita kuitenkin täytyi noudattaa yhtä -ehdottomasti kuin lakeja konsanaan. Jos joku rikkoi niitä vastaan, -niin perhekunnan "isä" tuomitsi rikollisen heti kuolemaan. Kysyin, -miten tuomion täytäntöönpano tapahtui, mutta Ustane hymyili vain ja -sanoi, että minä ehkä piankin saisin nähdä tuon toimituksen. - -Heillä oli kuningatarkin. "_Hän-jota-täytyy-totella_" oli heidän -kuningattarensa, mutta hän näyttäytyi vain aniharvoin, ehkä kerran -tahi kaksi kolmen vuoden kuluessa tuomitessaan rikollisia, jolloin -hän oli verhoutunut tiheään huntuun, niin ettei kukaan voinut nähdä -hänen kasvojaan. Hänen palvelijansa olivat kuuromykkiä, niin että he -eivät voineet kertoa mitään, mutta yleensä sanottiin kuningattaren -olevan sanomattoman kauniin ja kaikkia naisia ihanamman. Huhu kertoi -hänen olevan kuolemattoman ja voimallaan hallitsevan koko maailmaa, -mutta Ustane ei tiennyt miten asian laita oikein mahtoi olla. Hän -puolestaan uskoi asian olevan niin, että kuningatar otti itselleen -miehen toisensa jälkeen, kunnes hänelle syntyi tyttölapsi, jolloin -isä, jota ei kukaan enää ollut milloinkaan nähnyt, luultavasti heti -surmattiin. Kun äiti kuoli ja haudattiin Korin pohjattomiin luoliin, -niin tyttö, joka oli sillä aikaa kasvanut suureksi, astui heti -äitinsä paikalle. Mutta kukaan ei tiennyt varmasti sanoa, miten asia -oikein oli. Yksi seikka oli kuitenkin varma. Kuningattaren käskyjä -toteltiin ehdottomasti ja joka toisin menetteli, joutui heti kuoleman -omaksi. Kuningattarella oli suojelusvahti, mutta ei armeijaa, ja -tottelemattomuus rangaistiin kuolemalla. - -Tiedustelin, kuinka laaja amahaggerien maa mahtoi olla ja kuinka -paljon heitä suunnilleen oli. Ustane vastasi, että samanlaisia -perhekuntia, jonka huostassa me nyt olimme, oli hänen tietääkseen -kymmenen, kuningattaren suurta perhekuntaa lukuunottamatta, ja -jokainen perhekunta asusti erillään kukin vuoristossaan, joita oli -siellä ja täällä soiden keskellä. Soiden poikki pääsi vain harvoja -ja salaisia teitä myöten, jotka olivat vain muutamien perhekunnan -jäsenten tiedossa. Perhekunnat sotivat usein keskenään, kunnes -"_Hän-jota-täytyy-totella_" lähetti sanan, että sota oli lopetettava, -jolloin se heti loppuikin. Sodat ja kuume, jonka he saivat soiden -poikki matkatessaan, estivät kansan liiaksi lisääntymästä. Kerran oli -tapahtunut, että suuri vihollisarmeija oli hyökännyt maahan suuren -virran suunnalta (tarkoittaa luultavasti Zambesi-jokea), mutta oli -tuhoutunut soihin viimeiseen mieheen. Eräänä yönä oli vihollinen -nimittäin nähnyt suuria tulia edessäpäin ja luullen valojen näkyvän -vastustajan leiristä oli lähtenyt etenemään niitä kohti, jolloin -puolet joukosta hukkui ja toinen puoli nääntyi kuumeeseen ja nälkään. -Iskuakaan ei isketty, mutta vihollisista ei päässyt yksikään -kotimaahansa kertomaan miten onnettomasti heidän oli käynyt. Soiden -poikki, sanoi hän, oli aivan mahdoton päästä, ellei tuntenut teitä. -Mekään emme olisi milloinkaan päässeet näin kauas, ellei meitä olisi -tuotu, lisäsi hän, ja minä uskon hänen olleen aivan oikeassa. - -Nämä ja paljon muutakin Ustane kertoi meille noiden neljän päivän -kuluessa, joiden mentyä meidän seikkailumme vasta todenteolla -alkoivatkin. Kuten arvattaneenkin antoi kuulemamme meille paljon -ajattelemisen aihetta ja oli sangen merkillistä, että kaikki soveltui -omituisen hyvin ruudunpalasen kummalliseen kertomukseen. Kävi ilmi, -että maata hallitsi eräs salaperäinen kuningatar, josta huhu tiesi -kertoa hirvittäviä kertomuksia ja jota yleensä mainittiin tuolla -kummallisella ja salaperäisellä nimellä "_Hän-jota-täytyy-totella_". -Minä en voinut keksiä mitään järjellistä selitystä eikä Leokaan, -vaikka hän tietysti pilkkasi minua, kun olin itsepintaisesti nauranut -koko jutulle ja sanonut sitä akkojen loruksi. Job ei yrittänytkään -enää selitellä mitään; hän seurasi tahdottomasti tapahtumien sarjaa. -Arabialainen Mohammed, jota kohdeltiin sangen hyvin, mutta jäätävän -halveksivasti, eli, kuten minä huomasin, ainaisen pelon vallassa, -enkä voinut oikein käsittää, mikä hänen silmittömän pelkonsa -aiheutti. Päivät pääksytysten hän istui luolan johonkin loukkoon -kyyristyneenä ja rukoili Allahia ja profeettaa suojelemaan häntä. Kun -tiedustelin syytä hänen pelkoonsa, sanoi hän pelkäävänsä sentähden, -että nämä luola-asukkaat eivät olleet ihmisiä, vaan pahoja henkiä ja -koko maa oli noiduttu. Minun täytyy myöntää, että olen pari kertaa -ollut taipuvainen uskomaan samaa. Billalin lähdöstä oli kulunut neljä -päivää mitään mainittavampaa tapahtumatta, kunnes neljännen päivän -iltana sattui jotakin. Me kolme sekä Ustane istuimme vähää ennen -levolle menoa luolassa nuotion ympärillä, kun tuo nuori nainen, joka -oli ajatuksiinsa vaipuneena tuijottanut tuleen, äkkiä nousi ja pani -kätensä Leon kultakutreille. Vielä nytkin, kun suljen silmäni, näen -hänen kauniin ja ylevän muotonsa, jota tulen punertava, häilyvä loimu -valaisi, kun hän mietteistään havahduttuaan puhutteli Leoa jotensakin -tähän tapaan: - - 'Sinä olet omani, valittuni -- minä olen sinua aina odottanut! - - Sinä olet hyvin kaunis. Hiuksesi ovat kuin puhtain kulta ja - hipiäsi on maidon valkea. - - Silmissäsi kuvastuu taivas ja niiden loiste on kuin tähtien - kirkas valo. - - Kuka on väkevyydessä vertaisesi ja ken on sinua uljaampi? - - Kun katseeni sattui sinuun, niin kaipaus täytti sydämeni -- - - Ja minä otin sinut omakseni, oi rakkaani. - - Pitääkseni sinut luonani, ettei sinulle mitään pahaa tapahtuisi. - - Oi armaani, pääsi minä hiuksillani peitän, ettei aurinko voisi - sinua vahingoittaa. - - Ja minä olin sinun ja sinä olit minun. - - Ja niin kului hetkinen, kunnes aika synnytti pahan päivän. - - Ja mitä tapahtui silloin? Oi! rakkaani, minä en tiedä! - - Mutta minä, minä en sinua enää nähnyt -- minä, minä katosin - synkkään pimeyteen. - - Ja hän, joka on minua väkevämpi, otti sinut; oi, hän, joka on - Ustanea kauniimpi. - - Vielä kerran sinä käännyit ja huusit minun nimeäni ja annoit - katseesi kaihoten pimeydessä harhailla. - - Mutta hän, joka on minua väkevämpi, hurmasi sinut kauneudellaan - ja johdatti sinut hirveitä teitä myöten maan uumeniin. - - Ja silloin, rakkaani, oi, silloin --' - -Tässä tuo nuori nainen keskeytti puheensa eli laulunsa ja loi -hehkuvan katseensa luolan perillä vallitsevaan synkkään pimeyteen. -Samassa hänen silmänsä laajenivat kauhusta ja hän tuijotti -jäykistyneenä eteensä kuin jotakin hirveää näkyä katsellen. Sitten -hän antoi kätensä vaipua Leon pään päältä ja viittasi eteensä -pimeyteen. Me tuijotimme kaikki luolan perille, mutta emme nähneet -mitään. Mutta Ustane näki tahi ainakin luuli näkevänsä jotakin, mikä -ilmeisesti järkytti hänenkin rautaisia hermojaan, sillä äkkiä hän -kaatui ääntä päästämättä tajutonna maahan. - -Leon, joka alkoi todellakin kiintyä tähän miellyttävään nuoreen -naiseen, valtasi hätä ja tuska ja ollakseni täysin rehellinen täytyy -minun tunnustaa, että minutkin valtasi taikauskoinen pelko. Kohtaus -oli kokonaisuudessaan niin tavaton. - -Ustane tointui kuitenkin pian ja nousi väristen istumaan. - -"Mitä tarkoitit, Ustane?" kysyi Leo, joka puhui arabiankieltä -erittäin hyvin opiskeltuaan sitä ahkerasti useat vuodet. - -"En mitään, valittuni", vastasi Ustane väkinäisesti naurahtaen. "Minä -vain lauloin sinulle kansani vanhan tavan mukaan. En varmastikaan -tarkoittanut mitään, sillä miten voisin puhua tulevaisista -tapahtumista." - -"Mutta mitä sinä näit, Ustane?" kysyin minä katsellen tyttöä -kiinteästi silmiin. - -"En mitään", vastasi hän jälleen; "en kerrassaan mitään. Älkää -kyselkö. Onhan parempi, etten teitä pelästytä. Miksikä sen tekisin?" -Sitten hän kääntyi Leon puoleen ja ottaen nuorukaisen pään kättensä -väliin hän suuteli tätä otsalle ja hänen kasvoillaan kuvastui niin -ääretön hellyys ja sanomaton rakkaus, etten ole sen kaltaista ilmettä -nähnyt kenenkään toisen naisen kasvoilla, vaikka olen liikkunut -kaikkialla niin sivistyneiden kuin villikansojenkin keskuudessa. -Katsellen Leoa liikuttavan hellästi Ustane lausui: - -"Kun en ole enää luonasi, rakkaani, kun sinä yöllä ojennat -kätesi etkä löydä minua, niin muistele minua silloin, sillä minä -rakastin sinua, vaikka en ole kelvollinen jalkojasikaan pesemään. -Rakastakaamme siis nyt toisiamme, ottakaamme omaksemme, mikä meille -on suotu ja olkaamme onnelliset niin kauan kuin saamme olla yhdessä, -sillä haudassa ei rakkaus enää lämmitä, eikä siellä suutelot huulia -polta. Sitten ei ehkä ajatella enää mitään, tahi kalvavat mieltä -vain eletyn elämän katkerat muistot ja soimaukset, ettei ymmärtänyt -paremmin ja viisaammin elinaikaansa hyväkseen käyttää. Tämä ilta on -meidän, oi rakas, mutta ken tietää, kenen on huomispäivä?" - - - - -VIII - -JUHLA JA SEN SEURAUKSET. - - -Seuraavana päivänä ilmoitettiin meille, että illalla aiottiin -toimeenpanna suuri juhla meidän kunniaksemme. Eilispäivän kummallinen -tapaus, joka oli ollut omansa tekemään syvän vaikutuksen jokaiseen -näkijään, oli mielestäni hiukan viitannut meitä odottaviin -järkyttäviin kohtaloihin, ja minä koetin kaikin mokomin vaikuttaa -siihen suuntaan, että tuo juhlapuuha olisi rauennut. Selitin, että me -kaikki olimme äärimmäisen vaatimattomia ihmisiä, joiden kunniaksi ei -suinkaan kannattanut mitään juhlia pitää, mutta kun vastaväitteitäni -kuunneltiin kiusallisen äänettöminä ja närkästyneen näköisinä, -katsoin viisaimmaksi pitää suuni kiinni. - -Juuri auringon mennessä mailleen minulle siis ilmoitettiin kaiken -olevan kunnossa ja niin menin Jobin kanssa suureen luolaan, jossa -kohtasin Leon ja Ustanen, joka oli tapansa mukaan nuorukaisen -seurassa. Nuo kaksi olivat olleet tähän saakka ulkona kävelemässä -eivätkä tienneet mitään illalla pidettävästä juhlasta. Näin Ustanen -kauniiden kasvojen kalpenevan kauhusta, kun hän sai tiedon asiasta. -Hän tarttui erästä ohikulkevaa miestä käsivarteen ja kysyi tältä -jotakin hyvin käskevästi. Vastaus näytti tyynnyttävän häntä, sillä -hän hengähti syvään helpotuksesta, mutta aivan rauhallinen hän ei -kuitenkaan näyttänyt olevan. Sitten hän kääntyi kaitsijamme puoleen, -joka näytti olevan kaiken määrääjä, ja alkoi kiivaasti väitellä tämän -kanssa, mutta vihdoin mies kiivastui ja tyrkkäsi tytön luotaan ärjyen -kiukkuisesti. Samassa mies kuitenkin muutti mieltään ja tarttuen -Ustanen käteen talutti tytön tulen ääreen ja istutti hänet viereensä -nuotion ympärille kokoontuneen joukon piiriin. Huomasin Ustanen -jostakin syystä pitävän parhaana mukautua vastustelematta. - -Luolassa palava nuotio oli tällä kertaa tavattoman suuri ja laveassa -piirissä sen ympärillä istui noin kolmekymmentäviisi miestä ja kaksi -naista. Ustane ja tuo toinen, jota Job sydämensä pohjasta kammosi. -Miehet istuivat vaiti kuten tavallisesti ja jokainen oli asettanut -pitkän keihäänsä luolan seiniin vartavasten laitettuihin pitimiin. -Parilla kolmella oli yllään mainitsemani kellertävä liinainen vaippa, -mutta toisilla oli vain leopardin nahka vyötäisillään. - -"Mitähän nyt lienee tekeillä, herra?" kysyi Job levottomasti. -"Siunatkoon ja varjelkoon, tuollahan tuo kirottu nainen taas on. Nyt -hän ei ainakaan rohjenne lähennellä minua, sillä luultavasti hän -on huomannut, etten välitä hänestä. Koko joukko inhoittaa minua. -Mutta katsokaahan, nehän ovat pyytäneet Mohammedinkin mukaansa. -Tuo nainenhan puhelee hänelle mahdollisimman ystävällisesti ja -sydämellisesti. Kas, kuinka hän hakkaileekin kunnon Mohammediamme. -Olenpa, koira vieköön, iloinen, että saan nyt olla rauhassa hänen -huomaavaisuudeltaan, olenpa niinkin!" - -Katsoimme sinnepäin ja näimme, että kysymyksessä oleva nainen -oli todellakin mennyt Mohammedin luokse ja pyysi säikähtynyttä -palvelijaamme tulemaan esiin loukostaan, jossa tämä istui aivan -kauhun lamauttamana huutaen Allahia avukseen. Hän noudatti kehoitusta -hyvin vastenmielisesti, sillä sekin herätti jo hänen epäluulojaan, -että hänelle nyt suotiin kunnia aterioida toisten seurassa, kun hän -siihen saakka oli syönyt aina muista erillään. Huomasin hänen olevan -melkein suunniltaan kauhusta, sillä hänen vapisevat jalkansa tuskin -jaksoivat kannattaa hänen jättiläismäistä vartaloaan ja luulen hänen -suostuneen lähtemään nurkastaan naisen mukaan vain sentähden, että -eräs kookas amahagger suurine keihäineen astui hänen luoksensa ja -talutti hänet kädestä tulen ääreen. - -"Tämä ei oikein miellytä minua, pojat", sanoin toisille, "mutta -luulen, että meidän on oltava alallamme. Onko kaikilla revolverit -mukanaan? On parasta tarkastaa nyt, ovatko ne ladatut ja -käyttökunnossa?" - -"Minulla on kyllä, herra", sanoi Job taputtaen tukevaa kolttiaan, -"mutta Leo-herralla on vain metsästyspuukkonsa, joka on kylläkin -peloittavan suuri." - -Koska ei näyttänyt olevan aikaa odottaa, kunnes tuo puuttuva ase -olisi noudettu, me astuimme rohkeasti esiin ja istuimme tulen ääreen -yhteen riviin nojaten selkämme luolan seinään. - -Heti kun olimme istuneet paikoillemme, pantiin jollakin -alkoholipitoisella nesteellä täytetty savimaljakko kiertämään -kädestä käteen. Juoma ei ollut suinkaan pahanmakuista, vaikka sitä -oudokseltaan oli hyvin vastenmielistä maistaa. Sitä valmistettiin -pienistä ruskeista jyvistä, jotka muistuttivat hyvin paljon -Etelä-Afrikassa kafferi-ohran nimellä tunnettua viljalajia. -Maljakko, josta juomaa tarjoiltiin, oli sangen merkillinen ja -harvinainen, ja koska sen kaltaisia maljakoita oli useita satoja -ehkäpä tuhansiakin käytännössä amahaggerien keskuudessa, lienee -paikallaan kuvata sitä hiukan tarkemmin. Maljakot ovat hyvin -vanhoilta ajoilta ja niitä on kaikenkokoisia. Amahaggerien -maassa ei ole sellaisia varmastikaan valmistettu satoihin eikä -tuhansiinkaan vuosiin, vaan ne ovat kotoisin kallioluolien suurista -hautaholveista, joita aikanaan kyllä tarkemmin kuvaan, ja minä -uskon, että maan muinaiset, historiantakaiset asukkaat olivat -egyptiläisten tavoin, mikä kansa saattoi olla täällä hyvinkin -tunnettu, asettaneet astiat hautoihin vainajien varalle. Leo vertasi -amahaggerien maljakkoja etruskilaishaudoista löytyneisiin. Ne olivat -tavallisesti kaksikorvaisia ja kaikenkokoisia, alkaen noin kolmen -jalan korkuisista aina parin tuuman korkuisiin saakka. Muoto oli -vaihteleva, mutta kaikki olivat siitä huolimatta erittäin kauniita -ja miellyttävän näköisiä. Valmistukseen oli käytetty kiillotonta, -mutta tavattoman hienoa mustaa savea, jonka pinta oli jäänyt -valettaessa hieman karheaksi. Maljakot oli koristettu kuvilla, -joiden vertaisia en ole nähnyt missään maailman suurimmissakaan -muinaisaikojen esineiden kokoelmissa. Muutamat esittivät -lemmenkohtauksia lapsellisen vapaasti, toiset tanssivia tyttöjä, -ja muutamissa maljakoissa näimme jännittäviä metsästysseikkailuja -esittäviä piirroksia. Maljakkoa, joka juuri kierteli miehestä -mieheen, koristi mitä taiteellisin maalaus, joka esitti miesjoukkoa -ahdistamassa suunnattoman suurta raivostunutta elefanttia. Toisella -puolen oli kuva, jossa nähtiin valkoihoisen miehen ampuneen nuolensa -kaunismuotoisen ja sulavaliikkeisen keihäsantiloopin kylkeen. - -Tämän esitykseni takia minä tosin olen keskeyttänyt kertomukseni -juhlan vietosta sangen jännittävällä hetkellä, mutta jos -selostukseni maljakoista on tuntunut pitkältä, niin juhlan alku -oli sitäkin pitempi. Maljakko kierteli kädestä käteen juhlallisen -äänettömyyden vallitessa; silloin tällöin lisäsi joku puita -roihuavaan nuotioon, mutta mitään muuta liikettä tahi toimintaa ei -voinut huomata kokonaiseen tuntiin. Me istuimme kaikki synkkinä ja -totisina tuijottaen edessämme hehkuvaan hiilokseen pienten seiniin -kiinnitettyjen lamppujen lepattavien liekkien luodessa häilyviä, -alati muotoaan muuttelevia jättiläisvarjoja luolan jylhille seinille. -(Ohimennen huomautan, että nuo lamput olivat amahaggerien tekemät -eivätkä luolista löydetyt.) Meidän ja nuotion välissä oli suuri -puinen kaukalo, jossa oli neljä kädensijaa ja sen vieressä suuret -rautaiset pihdit. Nuotion toisella puolen huomasin samanlaiset -pihdit. En pitänyt noista esineistä, ne herättivät mielessäni -selittämätöntä kammoa. Katsellessani niitä ja tulen ympärillä -äänettömänä istuvien miesten synkkiä ja äreitä kasvoja alkoi tilanne -tuntua minusta kamalalta. Olimmehan auttamattomasti noiden hirveiden -ihmisten vallassa, joita minä ainakin pelkäsin senkin tähden, -ettei kenelläkään meistä ollut aavistustakaan, minkälainen heidän -todellinen luonteensa oli. Saattoivathan he olla parempiakin kuin -mitä luulin, mutta yhtä hyvin he saattoivat olla pahempiakin. Tämä -viimeinen otaksumani olikin oikea, he olivat suoraan sanoen pahoja -henkiä. Minun mielestäni oli tämä meidän kunniaksemme toimeenpantu -juhlakin sangen kummallinen, sillä olin tottunut siihen, että -tämmöisissä tilaisuuksissa on moninaisten ja maukkaiden ruokien -maisteleminen pääasia, mutta nyt en suureksi ihmeekseni nähnyt mitään -syötävää. - -Olin juuri vaipumaisillani horroksiin, kun äkillinen liike nuotion -toisella puolen havahdutti minut. Eräs mies oli hypähtänyt -seisoalleen ja huusi kaikuvalla äänellä: - -"Missä on syötäväksemme aiottu liha?" - -Silloin ojensivat kaikki nuotion ympärillä istujat oikean kätensä -tulta kohti ja vastasivat matalasti: - -"_Liha on ilmestyvä_." - -"Vuohiko se on?" kysyi sama mies. - -"_Sarveton vuohi ja parempikin kuin vuohi, ja me tapamme sen_", -vastasivat kaikki yhteen ääneen ja kääntyivät melkein ympäri -koskettaen oikealla kädellä keihäisiinsä. - -"Härkäkö se on?" kysyi mies jälleen. - -"_Sarveton härkä ja parempikin kuin härkä, ja me tapamme sen_", -vastattiin ja keihäitä ravistettiin jälleen. - -Sitten olivat kaikki hiljaa ja hiukseni nousivat kauhusta pystyyn -huomatessani, että Mohammedin vieressä istunut nainen oli ruvennut -tätä hellästi hyväilemään ja halailemaan katsellen palavin silmin -pelosta vapisevaa Mohammedia kiireestä kantapäähän. En tiedä, miksi -tuo näky sai meidät kauhusta värisemään. Leo oli aivan suunniltaan. -Nainen kiemurteli kuin käärme ja saattoi selvästi huomata, että hänen -koko käytöksensä oli jonkun edeltäpäin päätetyn ohjelman mukainen. -(Saimme myöhemmin kuulla tarkoituksen olleen haihduttaa uhri poloisen -pelko ja tuska ja saada hänet uskomaan, että häntä ihailtiin ja -rakastettiin, jolloin hän onnellisena vaipuisi kuolemaan). Mohammedin -kasvot olivat tuhkanharmaat ja hänen tuskansa vihlaisi sydäntäni. - -"Onko liha valmis keitettäväksi?" kysyi ääni hiukan kiihkeämmin. - -"_Valmis on; valmis on_." - -"Hehkuuko ruukku, jossa keitämme lihaa?" karjaisi ääni, niin että -kaiku kiiriskeli kaameasti luolan synkissä holveissa. - -"_Hehkuu, hehkuu_." - -"Taivasten tekijä!" huudahti Leo, "muistatteko, että kirjoituksessa -puhuttiin kansasta, _joka surmaa muukalaiset asettamalla hehkuvan -ruukun näiden päähän_?" - -Samassa syöksähti kaksi kookasta roistoa ylös tarttuen pihteihin, -jotka he survaisivat nuotioon, ja nainen, joka oli hyväillyt -Mohammedia, vetäisi polveltaan ohuen, kasvikuiduista tehdyn -surmansilmukan pujottaen sen salamannopeasti Mohammed paran -hartioiden ja rinnan ympärille vetäisten sen samalla kireälle. Pari -miestä oli heittäytynyt Mohammedin jalkojen päälle. Pihtejä pitelevät -miehet hajoittivat nuotion ja vetivät hiiloksesta suuren saviruukun, -joka oli niin tulinen, että se hehkui aivan valkoisena, ja melkein -samassa silmänräpäyksessä olivat miehet ruukkuineen henkensä edestä -taistelevan Mohammedin vieressä. Hän riehui kuin paholainen karjuen -raivoissaan ja epätoivoissaan ja vaikka surmansilmukka kahlehti hänen -kätensä ja miehet pitelivät hänen jalkojaan, ei noiden roistojen -hirmuinen tarkoitus kuitenkaan onnistunut. Niin uskomattomalta kuin -se kuuluukin, aikoivat nuo pahat henget _panna tuon hehkuvan ruukun -Mohammedin päähän_. - -Hypähdin ylös kauhusta kirkaisten ja siepaten revolverini laukaisin -vaistomaisesti suoraan tuota pirullista naista kohti, joka oli -hyväillyt Mohammedia ja joka nyt kiristi silmukallaan tämän käsiä. -Kuula lävisti hänen selkänsä tappaen hänet paikalla ja vielä tänäkin -päivänä olen siitä hyvilläni, sillä hän oli, kuten myöhemmin kuulin, -kiihoittanut amahaggerit tähän ruukkujuhlaan siten kostaakseen Jobin -häntä kohtaan osoittaman halveksumisen. Hän lysähti kokoon ääntä -päästämättä ja samassa riistäytyi Mohammed aivan yliluonnollisin -ponnistuksin vainoojainsa käsistä ja ponnahtaen korkealle ilmaan -hän kaatui kuolleena naisen ruumiin päälle. Kuulani oli lävistänyt -molemmat, iskenyt maahan raivottaren ja pelastanut samalla hänen -uhrinsa sata kertaa kamalammasta kuolemasta. Mikä hirvittävä ja -samalla armelias sallimuksen johdatus! - -Hetkisen olivat kaikki kuin hämmästyksen herpaisemia. Amahaggerit -eivät olleet milloinkaan kuulleet ampuma-aseen pamausta ja laukauksen -vaikutus pelästytti heidät. Mutta meitä lähinnä istuva mies tointui -äkkiä ja siepaten keihäänsä hän syöksähti ylös ja valmistautui -iskemään Leoa, joka oli häntä lähinnä. - -"Juoskaa henkenne edestä!" kiljaisin minä ja painoin luolan perälle -minkä jaloistani ikinä irti sain. Olisin kyllä mieluummin suunnannut -pakomme ulkoilmaan, mutta tiemme oli siltä taholta suljettu ja -sitäpaitsi huomasin kirkasta taivasta vasten suuren miesjoukon -ryhmittyneen luolan suulle. Sentähden juoksin luolan perälle toisten -seuratessa aivan kantapäilläni ja perässämme syöksyivät kiljuen -ja huutaen naisen kuolemasta raivostuneet ihmissyöjät. Hyppäsin -maassa pitkänään makaavan Mohammedin yli ja tunsin selvästi vielä -punaisena hehkuvan ruukun hirveän kuumuuden ohijuostessani. Samassa -näin myös Mohammedin liikuttelevan hiljaa käsiään, sillä hän ei -ollut vielä aivan kuollut. Luolan perällä oli noin kolmen jalan -korkuinen ja kahdeksan jalan levyinen koroke, jonka yläpuolella paloi -kaksi suurta lamppua. En tiedä, oliko tuo koroke jätetty luolaan -istuimeksi vai olivatko luolaa kovertaneet työmiehet käyttäneet -sitä tukikohtana ylettyäkseen työskentelemään korkeammalla. Mutta -oli miten oli, sitä kohti ryntäsimme kaikki ja päästyämme sinne me -olimme valmiit myymään henkemme mahdollisimman kalliista. Job joutui -vasemmalle, minä oikealle ja Leo meidän väliimme. Vainoojamme, -jotka olivat aivan kintereillämme, pysähtyivät hetkeksi nähdessään -meidän kääntyvän äkkiä päin. Yläpuolellamme palavat lamput -valaisivat hiukan ympärillemme ja Leo kumartui eteenpäin paremmin -nähdäkseen, mitä edessämme olevassa pimeässä luolassa tapahtui. -Vainoojamme liikehtivät nyt aivan äänettömästi kuin varman saaliinsa -ympärillä hiiviskelevät verikoirat, ja siellä ja täällä välähti -joku keihäänkärki lamppujen himmeässä valossa. Kauempana luolan -synkeässä pimeydessä hehkui tuo kamala ruukku punaisena pisteenä. -Leon silmissä oli omituinen loiste ja hänen kasvonsa olivat kuin -marmoriin veistetyt. Oikeassa kädessään hän piteli peloittavaa -metsästyspuukkoaan. Hellittäen otettaan hiukan hän kietoi kätensä -kaulaani ja sanoi hilpeästi: - -"Hyvästi nyt, vanha veikko, sinä minun rakkain ystäväni, joka -olet ollut minulle omaa isääni kalliimpi. Meillä ei ole näköjään -pienintäkään pelastuksen mahdollisuutta noiden roistojen kynsistä; -parissa minuutissahan ne meidät nujertavat ja luultavasti syövät -suuhunsa. Hyvästi siis. Minä houkuttelin sinut tänne, mutta toivon, -että kaikki on anteeksi annettu. Hyvästi, Job." - -"Tapahtukoon Jumalan tahto", sanoin minä ja odotin hammasta purren -amahaggerien hyökkäystä. Samassa Job huudahti ja laukaisi kaataen -yhden vihollisen. Ohimennen sanoen ei kaatunut ollut sama, jota -Job oli tähdännyt, sillä yleensä oli asia siten, että se, jota Job -tähtäsi, saattoi olla aivan varma turvallisuudestaan. - -Samassa he karkasivat hurjasti kimppuumme ja minä tyhjensin -revolverini tiheimpään joukkoon mahdollisimman nopeasti -- Job -ja minä surmasimme ja kuolettavasti haavoitimme ainakin viisi -vihollista. Mutta meillä ei ollut enää aikaa ladata ja vainoojamme -hyökkäsivät uljaasti ja kuolemaa halveksien lainkaan välittämättä -ampuma-aseidemme tuhoavasta vaikutuksesta. Heidän rohkeutensa oli -melkein suurenmoinen. - -Eräs jättiläismäinen mies syöksyi korokkeelle, mutta samassa -välähti Leon puukko kuin salama ja mies kaatui kuin isketty härkä. -Tein saman tempun, mutta Job iski harhaan ja minä näin erään -tummaihoisen amahaggerin karkaavan hänen kimppuunsa ja kiskaisevan -hänet kalliolle. Metsästyspuukko, joka ei ollut nahkahihnalla -kiinni Jobin kalvosessa, putosi tällöin hänen kädestään ja sattui -niin onnellisesti, että puukko kiilautui kallion rakoon terä -ylöspäin lävistäen samassa amahaggerin, joka Jobin sisukkaasta -heitosta paiskautui koko painollaan kallioon. En ole varma, mitä -Jobille tämän jälkeen tapahtui, mutta muistelen nähneeni hänen -makaavan liikkumatonna kaatuneen vihollisensa päällä. Itse jouduin -pian raivoisaan otteluun kahden amahagger-lurjuksen kanssa, -jotka onnekseni olivat unhottaneet keihäänsä, ja ensimmäisen -kerran eläissäni olivat luonnon minulle lahjoittamat suunnattomat -ruumiinvoimani hyvään tarpeeseen. Olin iskenyt metsästyspuukkoni, -joka oli melkein yhtä suuri ja raskas kuin lyhyenlainen miekka, -erään vainolaisen kalloon halkaisten sen melkein silmien tasalle -kuin munan kuoren, mutta puukkoni kiilautui niin lujaan, että se -vääntyi kädestäni miehen kaatuessa. Silloin nuo molemmat karkasivat -yhtäaikaa kimppuuni. Näin heidän tulevan ja kun he olivat aivan -lähelläni, kahmaisin heidät syliini ja me kaaduimme yhdessä -rykelmässä luolan lattialle kieriskellen sinne ja tänne hurjasti -painiskellen. Miehet olivat kyllä voimakkaat, mutta minä olin -niin raivoissani, että silmissäni tanssi vain punaisia läikkiä ja -minut oli vallannut taistelun hirveä hurma, joka tahtoo huumata -sivistyneimmänkin ihmisen, kun iskut sinkoilevat, veri virtaa ja -elämä on vain hiuskarvan varassa. Olin kiertänyt käteni rautaiseen -puristukseen noiden tummien pirujen ympärille ja minä tunsin heidän -luidensa rutisevan ja katkeilevan. He ponnistelivat ja kiemurtelivat -kuin käärmeet ja takoivat minua nyrkeillään, mutta minä en vain -hellittänyt otettani. Maaten selälläni, niin että heidän ruumiinsa -suojelivat minua keihään iskuilta, pusersin heidät hitaasti ja -varmasti kuoliaiksi ja siinä maatessani tuumailin, mitähän Cambridgen -yliopiston rakastettava rehtori (joka on rauhanliiton jäsenkin) -ja muut toverini mahtaisivat sanoa, jos he jollakin ihmeellisellä -tavalla näkisivät minut tässä verileikissä. Vastustajaini ponnistelut -heikkenivät pian ja he melkein taukosivat riuhtomasta, mutta en -tohtinut päästää heitä vielä, sillä he kuolivat verraten hitaasti. -Toiset roistot olivat luultavasti siinä uskossa, että me olimme -kaikki kuolleet -- he eivät ainakaan sekaantuneet meidän pieneen -väliemme selvittelyyn -- ja sitäpaitsi olimme painiskellessamme -kierineet korokkeen synkkään varjoon. - -Viholliseni makasivat hervottomina päälläni ja huohottaen käänsin -hiukan päätäni nähdäkseni, miten Leon oli käynyt. Hän ei ollut -myöskään enää korokkeella, vaan taisteli henkensä edestä suuren -vihollisjoukon keskellä, jotka ahdistivat häntä joka taholta -niinkuin sudet saartamaansa hirveä. Hän oli vielä pystyssä ja hänen -kullankeltaisten kiharoiden kruunaama päänsä näkyi koko joukon -yli (Leo oli nimittäin harvinaisen pitkä ja roteva); näin hänen -taistelevan epätoivon vimmalla, jota oli hirveä katsella. Hän -riehui puukkoineen kuin mielipuoli levittäen kuolemaa ja kauhua -ympärilleen. Amahaggerit pakkautuivat vähitellen niin lähelle häntä, -etteivät he voineet käyttää pitkiä keihäitään ja muita terä-aseita -heillä ei ollut. Leon puukko iskeytyi jälleen kahvaa myöten -erään tunkeilevimman vihollisen rintaan, mutta miehen kaatuessa -vääntyi puukkokin hänen kädestään ja nyt hän seisoi aseetonna -julmien vihollistensa keskellä. Luulin lopun tulleen. Mutta ei; -epätoivoisella ponnistuksella hän karisti murhamiehet vielä kerran -kimpustaan ja tarttuen äsken surmaamansa miehen ruumiiseen hän -nosti sen korkealle ilmaan ja sinkosi sen hyökkääjäin tiheimpään -parveen kaataen näistä viisi tahi kuusi tanterelle. Mutta roistot -olivat sukkelaan jälleen jaloillaan, paitsi yhtä, jonka pää oli -murskautunut, ja kävivät taas lannistumattomalla raivolla tuon uljaan -nuorukaisen kimppuun. Hitaasti ja hirmuisen painiskelun jälkeen -sudet vihdoin saivat jalopeuran kumoon. Vielä kerran hän nousi ja -kaatoi nyrkillään yhden vihollisen, mutta hänen oli mahdoton enää -pitää puoliaan niin suurta joukkoa vastaan ja vihdoin hän kaatui -kuin taittunut tammi luolan permannolle vetäen mukaansa kaikki, -jotka olivat iskeytyneet häneen kiinni. Viholliset olivat lopulta -takertuneet kaikin voimin hänen jalkoihinsa ja siten he vihdoin -kaatoivat sankarini maahan. - -"Tänne keihäs!" huudettiin -- "tuokaa keihäs, jolla avaamme hänen -kurkkunsa, ja astia, johon juoksetamme veren." - -Suljin silmäni, sillä näin erään miehen kiiruhtavan paikalle keihäs -koholla. Vastustajani eivät olleet vielä aivan kuolleet ja minä aloin -väsyä, joten en voinut rientää Leon avuksi. Hätä ja tuska aivan -lamauttivat minut. - -Samassa kuulin hälinää ja tahtomattani avasin silmäni ja katsahdin -murhapaikalle. Ustane oli kiertänyt kätensä Leon kaulaan ja -heittäytynyt hänen päällensä suojellen häntä ruumiillaan. He -koettivat kiskoa häntä pois, mutta tyttö tarrautui käsin ja jaloin -Leoon kiinni ja he eivät saaneet häntä nuorukaisesta erilleen. Sitten -he koettivat iskeä keihästä Leon kylkeen tyttöä vahingoittamatta, -mutta Ustane oli varuillaan ja väisti jotenkin iskun, niin että Leo -vain haavoittui. - -Vihdoin murhaajat menettivät malttinsa. - -"Lävistetään molemmat yhdellä iskulla", sanoi sama ääni, joka oli -esittänyt kysymykset äskeisessä kamalassa juhlassa. "Sittenpähän -tietävät kuuluvansa toisilleen." - -Keihästä pitelevä mies nousi ja valmistautui iskuun. Näin kirkkaan -teräksen välähtävän korkealla ja suljin silmäni uudelleen. - -Samassa kuulin jonkun karjaisevan jyrisevällä äänellä, joka kajahti -ukkosena luolan avarassa holvissa: - -"_Seis_!" - -Silloin menetin tajuntani ja sumenevissa aivoissani välähti ajatus, -että nyt vaivuttiin kuoleman kuiluun, iäiseen pimeyteen. - - - - -IX. - -PIENI JALKA. - - -Herätessäni huomasin makaavani nahkoilla saman tulen läheisyydessä, -jonka ympärille olimme kokoontuneet viettämään tuota hirveätä -juhlaa. Leo makasi vieressäni ja hän oli vielä ilmeisesti -tainnoksissa. Ustane pesi parhaillaan nuorukaisen kyljessä olevaa -syvää keihään piston aiheuttamaa haavaa, jota hän valmistautui -sitomaan liinaisilla kaistaleilla. Hänen takanaan seisoi Job nojaten -vavisten ja järkytettynä seinää vasten, mutta näytti olevan muutoin -vahingoittumaton. Tulen toisella puolen makasivat maassa sikin -sokin viholliset, jotka olimme surmanneet äskeisessä hirveässä -ottelussa. Laskin niitä olleen kaksitoista, naista ja Mohammed parkaa -lukuunottamatta, joka oli kaatunut kuulastani ennen taistelua ja joka -oli pantu kamala surmanruukku vierellään tuon säännöttömän rivin -toiseen päähän. Vasemmalla oli miesjoukko parhaillaan kahlehtimassa -jäljellä olevia ihmissyöjiä, jotka kytkettiin kaksittain yhteen. Nuo -roistot alistuivat kohtaloonsa kasvoillaan synkän välinpitämätön -ilme, mutta heidän tummat silmänsä hehkuivat pidätetystä raivosta. - -Miesjoukon edessä seisoi toimitusta johtamassa eräs vanhus, joka -tarkemmin katsottuani ei ollut kukaan muu kuin meidän ystävämme -Billali. Hän oli väsyneen, mutta erittäin kunnianarvoisan näköinen -pitkine partoineen ja jakeli käskyjään ja ohjeitaan yhtä kylmästi ja -rauhallisesti kuin olisi kysymys ollut vain härän teurastuksesta. - -Samassa hän kääntyi ja huomattuaan minun nousseen istumaan hän tuli -luokseni ja kysyi mitä kohteliaimmin, tunsinko voivani paremmin. -Vastasin, etten voinut oikein sanoa, miltä oloni tuntui; ruumistani -pakotti ja kihelmöi kiireestä kantapäähän. - -Sitten hän kumartui katsomaan Leon haavaa. - -"Olipa se tuima isku", sanoi hän, "mutta sisäelimet eivät ole -vahingoittuneet. Nuorukainen toipuu varmasti." - -"Kiitos sinulle, että tulit, isäni", sanoin minä. "Jos olisit -minuutinkaan viipynyt, niin olisimme kaikki olleet kuoleman omat, -sillä nuo sinun paholaisesi olisivat tappaneet meidät samoin kuin he -ensin tappoivat meidän palvelijamme", ja minä viittasin Mohammediin -päin. - -Vanhus kiristeli hampaitaan ja hänen silmänsä välähtivät julmasti. - -"Ole huoletta, poikaseni", vastasi hän. "Heidän rangaistuksensa -tulee olemaan sellainen, että ne, jotka kuulevat siitä kerrottavan, -lamaantuvat kauhusta. Heidät viedään '_Hänen-jota-täytyy-totella_' -luo ja kuningattaremme kosto on oleva hänen suuruutensa vertainen. -Tuon miehen kuolema", hän viittasi Mohammediin, "oli tuskaton näiden -roistojen kuolemaan verrattuna. Minä pyydän, kerro minulle, miten -tämä kaikki tapahtui." - -Selostin lyhyesti illan tapaukset. - -"Vai sillä tavalla", hymähti hän siihen. "Näetkös, poikaseni, täällä -on tapana, että kun muukalainen eksyy maahamme, hänet surmataan -ruukulla ja syödään juhlallisesti." - -"Teidän vieraanvaraisuutenne on sitten todellakin nurinkurinen", -sanoin minä hiljaa. "Meidän maassamme huvitetaan vierasta kaikin -tavoin ja hänelle tarjotaan talon parhaat herkut, mutta täällä te -huvittelette pistämällä vieraan poskeenne." - -"Tapa on sellainen", sanoi hän kohauttaen hartioitaan. "Minä -puolestani olen sitä mieltä, että tuo tapa voitaisiin hylätä, sillä -en pidä muukalaispaistista. Varsinkin soiden poikki rämpineiden ja -villeillä linnuilla eläneiden vieraiden liha maistuu inhoittavalle", -lisäsi hän miettiväisesti. "Kun '_Hän-jota-täytyy-totella_' -lähetti sanan, että henkenne oli säästettävä, ei hän maininnut -mitään mustasta miehestä ja sentähden nämä hyena-ihmiset alkoivat -himoita hänen lihaansa. Tuo nainen, jonka tapoit, mikä oli aivan -oikein, johdatti heidän pirullisiin sydämiinsä ajatuksen panna -toimeen tämä ruukkujuhla muka teidän kunniaksenne. No niin, he -saavat kyllä palkkansa kukin ansionsa mukaan. Heille olisi ollut -parempi, etteivät he olisi syntyneetkään, sillä on hirmuista joutua -'_Hänen-jota-täytyy-totella_' vihan esineeksi. Nuo ovat onnellisia, -jotka tuolla hengettöminä makaavat." - -"Ah", jatkoi hän, "kuinka urhoollisesti ja uljaasti te valkoiset -muukalaiset osaattekin taistella. Tiedätkö, senkin vanha ja -pitkäkätinen papiaani, että sinä olet pusertanut hengiltä nuo -kaksi, jotka makaavat tuolla? Heidän rintakehänsä ovat rusentuneet -kuin munankuori. Entä nuorukainen, tuo nuori jalopeura, kuinka -sankarillisesti hän pitikään puoliaan tuota joukkoa vastaan. Nuo -kolme kaatuivat kuin ukkosen iskeminä ja tuo", hän osoitti erästä -ruumista, joka liikkui vielä hiljaa, "kuolee myöskin, sillä hänen -päänsä on melkein mäsänä. Noiden toisiinsa kytkettyjen joukossa -on myös paljon haavoittuneita. Taistelitte kuin miehet ja minä -tahdon olla tästä lähtien uskollinen ystävänne, sillä vanhaa -sydäntäni oikein lämmitti nähdä kerrankin miehiä, joilla on terästä -käsivarsissaan ja urheutta rinnassaan ja jotka osaavat tapella -paremmin kuin kukaan täällä. Mutta sanohan, poikaseni, joka olet -karvainen ja ruma kuin papiaani, miten tapoit nuo, joiden ruumiissa -on reikiä? Sinä aiheutit korvia huumaavan melun, sanovat miehet, ja -silloin nuo kaatuivat kuolleina maahan. Miten tämä on selitettävissä?" - -Minä selitin hänelle ampuma-aseiden ominaisuudet hyvin lyhyesti, -sillä olin äärimmäisen uupunut, mutta en tohtinut kieltäytymällä ehkä -loukata hänen kaltaistaan mahtavaa henkilöä. Billali ehdotti heti, -että valaisisin esitykseni ampumalla pari vankia, joita ei ollut -kukaan vielä laskenut. Hän sanoi olevansa hyvin halukas näkemään -kädestäni lähtevän salaman ja samassahan minäkin saisin kostaa -parille viholliselleni. Hän hämmästyi kovin selitettyäni, ettei -minun kansani keskuudessa ollut tapana itse kostaa rikollisille ja -väärintekijöille, joiden tuomitseminen ja rankaiseminen oli lain ja -esivallan asia. Sellaisesta menettelytavasta hän ei ollut kuullut -milloinkaan puhuttavankaan. Lupasin kuitenkin tervehdyttyäni ottaa -hänet mukaamme metsästysretkelle, jolloin hän saisi omin käsin ampua -jonkun eläimen. Hän iloitsi lupauksestani kuin lapsi, joka tietää -saavansa jonkun uuden leikkikalun. - -Siihen meidän keskustelumme loppuikin, sillä Job oli kaatanut Leon -suuhun hiukan paloviinaa, jota meillä oli vielä vähän jäljellä, ja -tuon väkevän nesteen elvyttämänä Leo aukaisi silmänsä. - -Jobin ja tuon uljaan Ustanen avulla kannoimme sitten kuoleman -kielissä olevan ja melkein tiedottoman Leon makuukammioonsa, ja -olisin mielelläni suudellut tuota urhoollista tyttöä kiitokseksi -hänen rohkeudestaan, kun hän oman henkensä uhalla pelasti rakkaan -poikani melkein varmasta kuolemasta. Mutta koska Ustane olisi -saattanut käsittää käytökseni väärin, karkoitin tuon ajatuksen. Olin -viettänyt monta päivää pelon ja toivon vaiheilla, ja turvallisuuden -tunne, joka nyt täytti sydämeni mennessäni levolle omaan -hautakammiooni, tuntui aivan oudolta. Ennenkuin paneuduin pitkäkseni, -kiitin täydestä sydämestäni taivaallista isääni, joka oli johtanut -kaikki niin armeliaasti, ettei tämä kammio ollut todellakin muuttunut -hautakammiokseni, sillä harvat miehet, ovat olleet niin lähellä -kuolemaa kuin me tuona hirmuisena päivänä. - -Tavallisesti nukun aina huononpuoleisesti ja kun vihdoin torkahdin -herkkään uneen, näin unia, jotka eivät olleet suloisimpia. Mohammedin -hirveä kuolema, hänen epätoivoinen taistelunsa vapautuakseen -vainoojainsa käsistä ja tuo kamalasti hehkuva ruukku kummittelivat -koko yön mielessäni. Taampana näin salaperäisen hunnutetun olennon -häilyvän luolan synkkenevässä pimeydessä ja kun huntu välistä siirtyi -sivulle ilmestyi sen suojasta vuorotellen ihmeen ihana nainen ja -irvistävä luuranko. Hunnun siten häilyessä tuo merkillinen olento -lausui seuraavat salaperäiset ja näköjään aivan tarkoituksettomat -sanat: - -_"Mikä elää, on kerran ollut kuollut, mutta mitä sanotaan kuolleeksi, -ei kuitenkaan milloinkaan kuole, sillä Elämän kiertokulku on iäinen -eikä kuolemaa ole. Niin, kaikki, jotka elävät, elävät iäisesti, -vaikka ne välistä unohdettuina uinailevat pitkiäkin aikoja."_ - -Vihdoin kuulin torven toitahduksen, joka ilmoitti päivän koittavan, -mutta olin niin kipeä ja kankea, etten voinut nousta. Seitsemättä -käydessä lyyhäsi Job, jonka kasvot muistuttivat mädännyttä omenaa, -kammiooni ja ilmoitti Leon nukkuneen hyvin, mutta olevan kovin -heikon. Paria tuntia myöhemmin ilmestyi Billali (jota Job nimitti -"Billvuoheksi", luultavasti hänen pitkän valkoisen partansa tähden, -joka ehkä hiukan muistutti pukin partaa) palava lamppu kädessään -ja hän oli niin pitkä, että hänen päänsä ulottui melkein tuon -pienen kammion kattoon. Olin nukkuvinani, mutta tarkastelin samalla -vanhuksen patriarkaalisia ja kauniita kasvoja. Hän katseli minua -haukansilmillään ja siveli muhkeata partaansa, joka sivumennen sanoen -olisi ollut mainio ja huomiota herättävä suositus jollekin Lontoon -parturille. - -"Ah!" kuulin minä hänen mutisevan itsekseen (Billali usein puheli -itsekseen), "hän on kyllä ruma -- yhtä ruma kuin tuo nuorukainen on -kaunis -- oikea papiaani, mutta minä pidän hänestä. Kummallista, että -minä nyt vanhalla iälläni voin kiintyä johonkin. Sananlaskukinhan -sanoo, että epäile kaikkia miehiä ja tapa heti se, jota enimmän -epäilet; kavahda naisia, sillä heissä asuu pahuus ja lopulta -he saattavat sinut turmioon. Sananlasku on todellakin hyvä, -varsinkin tuo naisia koskeva lause, ja minä luulen sen olevan hyvin -vanhan. Mutta siitä huolimatta minä pidän tästä papiaanista ja -luulen, ettei hän milloinkaan erehdy naisten pauloihin. Tuskinpa -'_Hänkään-jota-täytyy-totella_' kykenee tätä poikaani lumoamaan. -Papiaani parkani! Hän lienee vielä peräti uuvuksissa eilisen -taistelun jälkeen. Minäpä poistun, etten herättäisi häntä." - -Hän kääntyi ja hiipi varpaisillaan käytävään, mutta silloin mainitsin -häntä nimeltä. - -"Isäni", sanoin minä. "Sinäkö siellä?" - -"Aivan oikein, poikaseni, minähän täällä hiiviskelen hiljaa kuin -hiiri, etten suinkaan häiritsisi untasi. Tulin vain katsomaan, -miten täällä voidaan ja sanomaan sinulle, että nuo roistot, -jotka eilen aikoivat murhata sinut, ovat parhaillaan matkalla -'_Hänen-jota-täytyy-totella_' luokse. Hän käski myös, että teidätkin -on heti saatettava hänen puheilleen, mutta luultavasti te ette vielä -kykene lähtemään." - -"Eipä tietenkään", vastasin minä, "ennenkuin olemme hiukan toipuneet. -Mutta, isäni, käskehän palvelijasi kantaa minut ulkoilmaan; en oikein -viihdy tässä paikassa." - -"Niin, niin", nyökäytti hän päätään, "tämän kammion ilmassa onkin -surua ja murhetta. Kun olin vielä nuori poika, tulin kerran tänne -ja näin nuoren, kauniin naisen ruumiin lepäävän juuri tuolla -kivilavitsalla, jolla sinä nyt makaat. Hän oli niin suloinen ja -viehättävä, että hiivin usein tänne häntä katsomaan. Elleivät hänen -kätensä olisi olleet niin kylmät, olisi voinut luulla, että hän vain -nukkui ja heräisi jonakin päivänä, sillä niin rauhallisesti hän -lepäsi siinä valkeassa vaatetuksessaan. Valkea oli hänen ihonsakin -kuin puhtain marmori ja hänen hiuksensa, jotka ulottuivat melkein -jalkoihin saakka, olivat väriltään kullankeltaiset. Hänen kaltaisiaan -on vielä paljonkin luolissa, joissa '_Hän-jota-täytyy-totella_' -asustaa, sillä maassamme muinoin elänyt kansa tiesi keinon saada -kuolleensa säilymään ikuisesti muuttumattomina. Niin, joka päivä minä -hiivin tänne ja älä naura minulle, muukalainen, kun sanon sinulle, -että lopulta rakastuin tuohon nukkuvaan tyttöön, tuohon elottomaan -olentoon, jonka rinnassa oli muinoin elämä sykkinyt. Mietiskelin, -kuka oli mahtanut rakastaa ja hyväillä häntä ja miten lukemattomat -olivat eläneet ja kuolleet tässä maassa hänen jälkeensä. Ja kuulehan -ystäväni, sinä minun papiaanini, minä luulen, että tuo vainaja opetti -minut ajattelemaan elämämme lyhyyttä, kuoleman unen loppumattomuutta -ja kaiken katoovaisuutta. Kaikki, mitä on auringon alla, häviää -joskus ja unohdetaan ainiaaksi. Täällä istuin monet pitkät hetket -mietteisiini vaipuneena ja minusta tuntui kuin olisin joka päivä -saanut nukkuvalta lemmikiltäni uusia ja yhä syvempiä ajatuksia. -Näin kului vähän aikaa, kunnes äitini huomasi pojassaan tapahtuneen -omituisen ja käsittämättömän muutoksen. Eräänä päivänä hän hiipi -perässäni ja nähtyään valkoisen kaunottaren tuossa lavitsalla -hän säikähti pahanpäiväisesti luullen minun joutuneen lumouksen -valtaan. Silmittömästi suutahtaen hän riuhtaisi kuolleen penkiltä -asettaen hänet seisomaan seinää vasten ja tuikkasi tulen hänen -tukkaansa. Kaunokaiseni palaa humisti aivan jalkoihin saakka, sillä -nämä luolista löytyvät ruumiit ovat hirveän tulenarkoja. Katsopas, -poikaseni, tuossahan on katto vieläkin savun mustuttama." - -Katsahdin epäilevästi ylös ja katossa oli todellakin noin kolmen -jalan laajuinen rasvaisen kiiltävä nokinen läikkä. Ahtaan -hautakammion seinistä oli savu vuosien kuluessa luonnollisesti -kulunut ja hävinnyt vähitellen, mutta katossa se näkyi vielä aivan -selvästi. - -"Hän paloi, kuten minä sanoin", jatkoi Billali miettiväisesti, "aivan -jalkateriä myöten, jotka myöhemmin korjasin talteeni. Käärin ne -liinavaateriekaleeseen, joka oli jäänyt palamatta, ja kätkin käärön -tuonne lavitsan alle, jossa se on luultavasti vielä tänäkin päivänä, -ellei joku ole löytänyt sitä ja vienyt sitä muualle. En ole nimittäin -käynyt tässä kammiossa sen jälkeen. Minäpä katson", ja laskeutuen -polvilleen vanhus kopeloi pitkällä kädellään lavitsan alustaa. -Hänen silmiinsä ilmaantui kirkas loiste, kun hän huudahtaen vetäisi -paksun pölykerroksen peittämän esineen pimennosta lavitsan alta. -Pudistettuaan pölyn lattialle vanhus avasi hellävaroen käärön, jonka -kangas oli jo lahonut aivan repaleiksi, ja suureksi hämmästyksekseni -näin kääröstä ilmestyvän siromuotoisen ja melkein valkoisen naisen -jalkaterän, joka oli niin elävän näköinen, että minä jouduin aivan -ymmälle. - -"Niin, niin, poikaseni", huokaisi Billali raskaasti, "nythän näet -minun puhuneen totta, sillä tässähän on vielä toinen jalka jäljellä. -Ota se käteesi ja katsele sitä, poikaseni." - -Noudatin hänen kehoitustaan ja tarkastelin jalkaa lampun valossa -hämmästyneenä, peloissani ja ikäänkuin lumouksen vallassa. On -mahdotonta kuvata tunteitani sillä hetkellä, kun pitelin kädessäni -tuota ihmeellistä tuhansia vuosia sitten eläneen henkilön ruumiin -jäännöstä. Se oli hyvin kevyt, paljon kevyempi kuin mitä se oli -ollut elävänä ollessaan, ja sen lihaksissa ei näyttänyt tapahtuneen -pienintäkään muutosta, vain heikko, hyvänhajuinen tuoksu tuntui -nenääni. Sitäpaitsi se ei ollut lainkaan kuivettuneen näköinen eikä -rypistynyt kuten egyptiläiset muumiot, jotka ovat tavallisesti -melkein mustiakin väriltään, vaan aivan täyteläinen, kaunis ja -valkoinen. Jalka oli vieläkin aivan samanlainen kuin silloin, jolloin -vilkkaasti virtaava veri elävöitti sen lihakset. Se oli todellakin -palsamoimistaidon saavutusten huippu. - -Pieni jalka parka! Minä panin sen kivilavitsalle, jossa se oli -tuhansia vuosia levännyt, ja ihmettelin, kuka tuo muinaisina aikoina -elänyt kaunotar oli mahtanut olla, jota se oli kannatellut ensin -lapsena, sitten kainosti punastelevana tyttönä ja vihdoin täysin -kehittyneenä viehättävänä naisena. Oliko hänen elämänsä ollut -onnellinen ja oliko hän rohkeasti astunut alas kuoleman tummasta -portista? Kaunoinen pieni jalka! Lukemattomat orjat olivat ehkä -polvistuneet marmorilattioille sinun keveästi sipsuttaessa palatsisi -suurissa saleissa ja maan mahtavimmat nöyrtyivät edessäsi omistajasi -naisellisen kauneuden hurmaamina. Kuninkaat ja ruhtinaat ovat ehkä -suudelleet sinun valkoista hipiääsi. - -Käärin tuon merkillisen esineen vaateriekaleisiin, jotka luultavasti -olivat vainajan hankituksen jäännöksiä, sillä niissä oli palaneita -kohtia, ja pistin käärön selkäreppuuni, jonka olin ostanut eräästä -Lontoon urheilukaupasta. Sitten horjuin Billalin avulla Leon luo. -Poika parkani oli peloittavan kalpea ja sangen heikko kylkeen -saamansa haavan aiheuttaman verenvuodon takia, mutta siitä huolimatta -hän oli reippaalla päällä ja tiedusteli aamiaista. Job ja Ustane -nostivat hänet kantotuolin kankaasta valmistetuille paareille ja -Billalin avulla he kantoivat hänet varjoisaan paikkaan luolan -sisäänkäytävän suulle, jossa söimme aamiaisen ja vietimme melkein -koko sen päivän ja pari seuraavaakin. Eilispäivän taistelun jäljet -oli luolasta tyystin poistettu. - -Kolmannen päivän aamuna olimme minä ja Job aivan entisellämme ja -Leokin oli siksi parantunut, että harkitsin voivani myöntyä Billalin -useasti toistettuun pyyntöön lähteä taivaltamaan Koriin, jossa -tuo salaperäinen 'Hän-jota-täytyy-totella' kuului asustavan. Minä -kyllä pelkäsin, että matka saattaisi kovin rasittaa Leoa, ja hänen -haavansa, joka oli juuri mennyt umpeen, saattaisi jälleen aueta. -Ellei Billali olisi niin kiihkeästi rukoillut meitä myöntymään hänen -pyyntöönsä, mikä sai meidät pelkäämään, että oli vaarallista kauemmin -viivytellä, en olisi millään ehdolla suostunut niin pian lähtemään -matkalle. - - - - -X. - -MIETELMIÄ. - - -Tunnin kuluttua sen jälkeen kuin olimme päättäneet lähteä, ilmestyi -luolan suulle viisi neljän miehen kantamaa kantotuolia. Jokaista -tuolia seurasi kaksi varamiestä ja noin viisikymmentä aseistettua -amahaggeria lähti mukaamme henkivartioiksemme ja tavaroidemme -kantajiksi. Meitä varten oli luonnollisesti kolme kantotuolia, -neljännen kuulin olevan Billalia varten, joka suureksi ilokseni aikoi -tulla mukaamme, ja viidennen otaksuin olevan varatun Ustanelle. - -"Tuleeko Ustane mukaan?" kysyin minä Billalilta, joka valvoi -matkavalmistuksia. - -Kohauttaen hartioitaan hän vastasi: - -"Kyllä, jos hän haluaa. Tässä maassa tekevät naiset juuri mitä -tahtovat. Me kunnioitamme heitä ja annamme heidän elää vapaudessaan, -sillä ilman heitä kansamme häviäisi. Heidän varassaanhan on kansojen -voima ja pysyväisyys." - -"Vai niin", murahdin minä, sillä en ollut milloinkaan tullut -ajatelleeksi asiaa tältä kannalta. - -"Me kunnioitamme heitä, kuten sanoin", jatkoi Billali, "mutta -silläkin on rajansa. Noin kahden sukupolven kuluttua he käyvät -tavallisesti niin pirullisiksi, ettei heitä voi enää kukaan sietää." - -"No, mitenkäs silloin käy?" kysyin minä uteliaasti. - -"Silloin", vastasi hän merkitsevästi hymyillen, "me miehet tapamme -kaikki vanhat akat nuorille varoittavaksi esimerkiksi ja näytämme -samalla, että me sitä sentään isäntiä olemme. Minunkin vaimo parkani -kuoli siten pari vuotta sitten. Olihan se ikävää, mutta totta puhuen -minä olen ollut paljon onnellisempi sen jälkeen, poikaseni, sillä -olen jo niin vanha, etteivät elossa olevat nuoremmat naiset enää -välitä minusta." - -"Siis sanalla sanoen", vastasin minä, "sinä olet huomannut asemasi -käyneen kaikin puolin vapaammaksi ja vähemmän vastuunalaiseksi." - -"Aivan niin, poikaseni, aivan niin", sanoi hän sivellen valkoista -partaansa. "Nuo vanhat kiusankappaleet, joille piti kaikesta tehdä -tili, tapettiin melkein kaikki kuin heinäsirkat. Vain muutamia -säästettiin ja sentähden oletkin nähnyt niin harvoja vanhoja naisia -joukossamme. Mutta mitäpä niistä. Minä en todellakaan osaa sanoa", -jatkoi hän vakavasti ja kulmiaan rypistäen, "miten tuon tytön, tuon -Ustanen kanssa olisi paras menetellä. Hän on urhoollinen tyttö ja -rakastaa nuorta jalopeuraa, jonka hengen hän pelasti kuten itsekin -näit. Sitäpaitsi hän on tapojemme mukaan nuorukaisen vaimo, jolla on -oikeus seurata miestään kaikkialle, ellei", Billali alensi äänensä -kuiskaukseksi, "'_Hän-jota-täytyy-totella_' kiellä häntä, sillä -kuningattaren käsky kumoaa vanhimpien tapojemmekin velvoittamat -sitoumukset ja niiden suomat oikeudet." - -"Jos '_Hän-jota-täytyy-totella_' käskisi tytön luopumaan -rakastetustaan ja tämä ei tottelisi, niin mitenkäs sitten kävisi?" -kysyin minä. - -"Kuinka käy, kun myrsky käskee puun taipua ja tämä kieltäytyy käskyä -noudattamasta?" vastasi Billali hartioitaan kohauttaen. - -Samassa hän meni kantotuolinsa luo ja kymmenen minuutin kuluttua -olimme kaikki jo matkalla. Toista tuntia kuljettuamme olimme päässeet -tasangon poikki ja kiivenneet sitä rajoittavan vuoriselänteen -harjalle, josta oli erinomaisen kaunis näköala. Edessämme oli lavea, -loivasti viettävä, ruohoa kasvava tasanko, jossa oli siellä ja -täällä pieniä piikkipensasmetsikköjä. Noin yhdeksän tahi kymmenen -penikulman päässä tämä ihastuttava tasanko näytti päättyvän vetiseen -suohon, jonka yläpuolella raskas sumu leijaili niinkuin savu suuren -kaupungin päällä. Kantajien oli helppo kulkea loivaa rinnettä alas -ja puolen päivän aikaan saavuttiin tasankoa rajoittavan, mieltä -synkistävän suon reunaan. Siihen pysähdyttiin päivällistä syömään -ja sitten lähdettiin mutkittelevaa ja petollista polkua myöten -pyrkimään suon poikki. Välistä polku hävisi kokonaan tahi oli niin -vesieläinten ja lintujen uurtamien polkujen näköinen, että minun -olisi ollut mahdoton sitä niistä erottaa. En voi vieläkään käsittää, -miten nuo miehet pääsivät noiden suunnattomien soiden poikki. -Matkueen edellä kulki kaksi miestä kädessään pitkät sauvat, joilla he -silloin tällöin tutkivat tien kestävyyttä, sillä nämä suotaipaleet -kuuluivat olevan sellaisia, että polku, joka viikko sitten oli ollut -täysin turvallinen, saattoi nyt olla sangen hengenvaarallinen. Maan -pinnassa tapahtui nimittäin alinomaa muutoksia, joiden syytä minä en -saanut selville. Milloinkaan en ole nähnyt surullisempaa ja mieltä -masentavampaa maisemaa. Penikulmittain hyllyvää suota, jossa siellä -ja täällä näkyi vihreitä kaistaleita, joissa kohdin maa oli verraten -kiinteää, ja mustia, korkeiden kaislikkojen ympäröimiä lammikoita, -joiden reunoilla haikarat kirkuivat ja sammakot lakkaamatta -kurnuttivat. Tällaista oli maisema niin kauas kuin silmä kantoi ilman -vähintäkään vaihtelua, ellei noita kuumetta levittäviä sumuhattaroita -saattaisi sanoa vaihteluksi maiseman yksitoikkoisuudessa. -Vesilinnut ja niillä elävät eläimet olivat ainoat elolliset -olennot, jotka elävöittivät nämä autiot suot, ja niitä olikin -runsaasti. Ympärillämme aivan kuhisi hanhia, kurkia, sorsia, tavia -ja kaikenlaisia kahlaajalintuja, joista monet olivat minulle aivan -outoja. Linnut olivat niin kesyjä, että olisimme kepakolla voineet -tappaa niitä laumoittain. Lammikoissa asusti pieniä alligaattoreja ja -runsaasti suuria mustia vesikäärmeitä, joiden purema kuului olevan -sangen vaarallinen, mutta luultavasti ei yhtä tappava kuin Intian -silmälasikäärmeen isku. Härkäsammakot olivat aivan jättiläismäisiä -ja ääni sen mukainen, ja moskiitot eli "musketöörit", kuten Job -sanoi, olivat vieläkin hirmuisempia kuin joella matkatessamme. Pahin -kaikista oli kuitenkin tuo mädäntyvän kasvullisuuden aiheuttama -inhoittava haju, kuumetautien levittäjä, joka oli välistä niin -tukahduttava, että olimme aivan menehtyä, ja jonka hengittämistä emme -voineet mitenkään välttää. - -Siten kuljimme pysähtymättä aina auringon laskuun saakka, jolloin -saavuimme pienelle kunnaalle, joka oli kuin kosteikko tässä -hirvittävässä suoerämaassa ja johon Billali sanoi meidän leiriytyvän -yöksi. Me nousimme kantotuoleistamme ja istahdimme maahan kituvasti -palavan nuotion ympärille, joka oli kyhätty kuivista kaisloista ja -mukanamme kuljettamistamme puuvähistä. Koetimme kuitenkin jokainen -sijoittua mahdollisimman mukavasti ja syödä ja poltella niin hyvällä -halulla kuin suon myrkylliseltä hajulta suinkin saatoimme. Ilma oli -tavattoman lämmin ja hikinen, vaikka se välistä saattoi olla hyvinkin -kylmä öiseen aikaan noilla alavilla mailla. Mutta vaikka ilma olikin -painostavan lämmin, niin pakkausimme kuitenkin mahdollisimman lähelle -nuotiota, sillä siten saimme olla paremmin rauhassa moskiitoilta, -jotka eivät näyttäneet oikein pitävän kytevästä ja kitkerää savua -suitsuttavasta leiritulestamme. Pian kääriydyimme peitteisiimme ja -koetimme nukkua, mutta minä en päässyt alkuunkaan, sillä sammakkojen -huumaava kurnutus, lintujen kirkuna ja lukemattomat muut äänet -pitivät minut valveilla, muista hankaluuksista puhumattakaan. -Minä käännyin katsomaan vieressäni nukkuvaa Leoa, jonka kasvoille -näytti ilmestyneen outo punerrus, josta en oikein pitänyt, ja tulen -häilyvässä valossa minä näin Leon toisella puolen makaavan Ustanen -kohottautuvan vähän väliä kyynärpäidensä varaan ja tarkastelevan -nuorukaista levottomasti. - -Minä en voinut kuitenkaan tehdä mitään poikaparan hyväksi, -sillä jokainen oli jo saanut tukevan annoksen kiniiniä, joka -oli meidän ainoa varokeinomme kuumetta vastaan. Makasin siis -hiljaa paikallani ja katselin tähtiä, joita vähitellen ilmestyi -tuhansittain yölliselle taivaalle. Ylläni kaartuva ääretön avaruus -oli siroteltu täyteen loistavia pisteitä, joista jokainen oli -eri maailma! Miten vähäpätöiseltä maapallomme kaikkine ihmeineen -tuntuukaan tähän äärettömyyteen verrattuna! Aloin kuitenkin pian -pohtia muita asioita, sillä ajatustoimintamme väsyy helposti -takertuessaan maailmojen kaikkeuteen, avaruuden loppumattomuuteen -ja koettaessaan seurata kaikkivaltiaan tekoja ja ymmärtää niiden -tarkoituksen. Niiden tutkiminen ei kuulu meille, sillä me olemme -siihen liian heikot. Liian suuri viisaus ehkä samentaisi kokonaan -meidän puutteelliset näkökantamme ja liika mahti voisi järkyttää -tasapainomme auttamattomasti, niin että oma turhamaisuutemme tuhoaisi -meidät lopulta kokonaan. Pääsevätköhän luonnontutkijat itsepintaisten -tutkimustensa nojalla milloinkaan johonkin todelliseen lopputulokseen -luonnon ja elämän moninaisten ja ihmeellisten arvoitusten -selittämisessä? Eikö heidän täydy liiankin usein pysähtyä miettimään, -miten ihmeelliset ja selittämättömät luojan työt sentään ovat, ja -eikö heidän täydy ainakin myöntää, että olento, joka on kaiken -suunnitellut, on viisaudessaan verraton? Totuus on meiltä verhottu, -sillä me emme voi sietää sen häikäisevää kirkkautta, yhtä vähän kuin -silmämme voivat katsella aurinkoon. Sen suuruus ja voima tuhoaisivat -meidät, sillä ajatustemme piiri on ahdas. Astia on jo niin täysi, -että tuhannesosa tuosta sanomattomasta ja salatusta viisaudesta ja -voimasta, joka on määrännyt maailmoiden radat avaruudessa ja joka -on pannut ne noita ratojaan iäisesti kiertämään, olisi pisara, joka -saisi astian sirpaleiksi särkymään. Ihminen on syntynyt maailmaan -vain raadantaan ja kärsimyksiin, joiden lomassa hän syöksee kauniisti -kimmeltäviä nautintojen saippuapalloja tavoittamaan ollen onnellinen, -kun ne hänen kädellään ennen särkymistään hetkisen viehättävästi -sädehtivät. Kun hänen elämänsä murhenäytelmä loppuu, kun hetki on -tullut, jolloin hänen on tästä elämästä erottava, silloin hänen on -nöyrästi astuttava kuoleman kynnyksen yli suureen tuntemattomaan. - -Makasin selälläni ja katselin taivaan tuhansia kirkkaasti tuikkivia -tähtiä ja suon pinnalla häilyvää virvatulta, joka sumun verhoamana -ja maahan sidottuna kiiti matalana sinne ja tänne. Minusta tuntui -kuin olisin nähnyt selvän vertauskuvan siitä mitä me ihmislapset -nyt olemme ja minkälaisiksi ehkä joskus kehitymme, jos maailmoiden -hallitsija, joka on pannut tähdet taivaalla tuikkimaan ja häilyvän -virvatulen maankamaraan kahlehtinut, edistystämme valvoo. Oi, jospa -ihminen voisi useammin näin kohota maallisten murheiden yläpuolelle, -päästää sielunsa siivet kahleistaan ja liidellä kauas ja korkealle, -josta voimme ylevien ja jalojen ajatusten terävillä silmillä katsella -kauas iäisyyteen! - -Kuinka ihanaa olisikaan voida ainiaaksi vapautua tästä maallisten -ajatusten ja toiveiden pettävästä verhosta! Silloinhan eivät -voimat, joita emme kykene hallitsemaan, voisi meitä enää puoleen ja -toiseen häilyttää. Ehkä luulemme, ettei sellaisia voimia olekaan, -mutta siinäkin tapauksessa meidän oma luonteemme välistä pakottaa -meidät niitä tottelemaan. Niin, jospa henkemme voisikin karistaa -yltään kaikki maalliset ajatukset ja vähäpätöiset toiveet ja -vapautua kokonaan tämän saastaisen ja pahan maailman kahleista ja -kohota korkeuteen noiden kirkkaasti tuikkivien tähtien lailla oman -paremman minämme iäisen kirkkauden kannattamana, joka nytkin välistä -sisimmästämme heikosti kajastaa. Eikö kannattaisi oppia tuntemaan -tuota kylläkin näkymätöntä, mutta meitä kaikkialla ympäröivää -hyvyyden alkulähdettä, josta totuus ja kauneus ovat kotoisin? - -Paljon tämmöisiä ajatuksia johtui tuona yönä mieleeni. Ne -kiusaavat välistä jokaista. Sanon kiusaavat, sillä tuommoisten -arvoitusten mietiskeleminenhän juuri onkin omansa osoittamaan meille -ajatuspiirimme ahtauden. Voiko meidän hidas järjenjuoksumme selittää -yöllisen tähtitaivaan salaisuuksia? Saammeko mitään selville? -Vastataanko kysymyksiimme? Mitä vielä; korvamme vain erehtyvät ja -silmämme näkevät harhanäkyjä. Me kyllä uskomme saaneemme jonkinlaisen -vastauksen ja uskomme kirkkaan päivän koittavan pitkän ja pimeän -yömme jälkeen. Sentähden uskomme, että uuden päivän kirkkaus jo -nyt heijastuu sydämiimme haudan tuolta puolen. Tämä kirkkaus, joka -on ylhäältä kotoisin, taivaan lahja ihmislapsille, on toivo. Ilman -toivoa kärsimme siveellisen haaksirikon, mutta sen avulla käy tiemme -taivasta kohti, ja jos niinkin olisi, että tämä toivo osoittautuisi -olevan vain silmäinlumetta, joka on lahjoitettu meille estämään meitä -joutumasta epätoivoon, niin sen avulla me silloinkin voisimme hiljaa -ja helposti vaipua iäisen unen pohjattomiin syvyyksiin. - -Sitten rupesin mietiskelemään tätä meidän todellakin hurjapäistä -tuumaamme, jota olimme ryhtyneet toteuttamaan. Miten ihmeellisesti -tähänastiset kokemuksemme soveltuivat tuohon ruukunpalasen -kertomukseen, joka oli kirjoitettu tuhansia vuosia sitten. Kuka oli -tämä salaperäinen nainen, tämä kuningatar, joka vanhan ja aivan -unohdetun, mutta mahtavan sivistyksen raunioilla hallitsi yhtä -salaperäistä ja omituista kansaansa? Ja mitä merkitsi tuo lause -tulesta, joka kykeni tekemään ihmisen kuolemattomaksi? Saattoiko -olla mahdollista, että oli olemassa jokin neste tahi aine, joka -saattoi tehdä elimistön niin lujaksi ja kestäväksi, ettei se -ikinä voisi kuihtua ja rappeutua? Kyllähän sellainen saattoi olla -mahdollista, mutta todennäköistä se ei ollut. Elämän loppumaton -jatkuminen ei ollut, kuten Vincey parka sanoi, niinkään ihmeellinen -asia kuin elämän alkaminen ja sen lyhytaikainen ilmestyminen -maailmaan. Miten kävisikään, jos tämä olisi totta? Henkilö, joka -olisi kuolematon, hallitsisi epäilemättä koko maailmaa. Hänen olisi -kaikki valta ja voima, sillä hänen viisautensa olisi kuolevaisiin -lyhytikäisiin ihmisiin verraten mittaamaton, ja tieto on valtaa -ja voimaa, kuten sanotaan. Hän voisi omistaa vaikka kuinka monta -ihmisikää jokaisen tieteen tutkimiselle. Jos tämä nainen, tämä -'_Hän-jota-täytyy-totella_' oli todellakin kuolematon, mitä en -hetkeäkään uskonut, niin miten saattoi hän asua täällä ihmissyöjäin -keskuudessa? Tässähän olikin kysymyksen ratkaisu. Koko juttu oli -mahdoton ja luonteenomainen ajalle, jolloin se oli kirjoitettu. -Minä en ainakaan aikonut missään tapauksessa koettaa saavuttaa -kuolemattomuutta. Minulla oli ollut niin paljon suruja ja murheita -neljäkymmentä vuotta kestäneen jotensakin yksitoikkoisen elämäni -aikana, etten suinkaan halunnut tämän asiain tilan jatkuvan -loppumattomiin. Moneen muuhun verraten oli elämäni ollut kylläkin -onnellinen. - -Paljon todennäköisempäähän oli, että tämä maallinen vaelluksemme -loppuisi sangen lyhyeen, loppumattomiin jatkumisen asemesta, ja -tuohon ajatukseen vihdoin nukahdin, mikä seikka ehkä lukijan mielestä -saattaa tuntua hyvinkin kummalliselta. Mutta eihän ole sanottu, että -tämä kertomus joutuukaan kenenkään käteen. - -Heräsin aamun sarastaessa ja henkivartijamme ja kantajat liikkuivat -äänettömästi kuin aaveet tiheässä aamusumussa ja valmistautuivat -jatkamaan matkaa. Tuli oli sammunut ja aamuyön läpi tunkeva kylmä ja -kostea ilma värisytti minua kiireestä kantapäähän. Nousin ylös ja -taivuttelin kangistuneita jäseniä. Sitten katsahdin Leoon. Hän istui -pää käsien varassa ja minä huomasin, että hänen kasvonsa hehkuivat -ja silmät olivat kuumeisen kirkkaat. Näin myöskin, että silmäterän -ympärystä oli vahvasti keltainen. - -"Leo, poikaseni", sanoin minä, "kuinka voit?" - -"Minusta tuntuu kuin olisin kuolemaisillani", kuiskasi hän käheästi. -"Pääni on kuin tulessa, ruumistani särkee ja minä vapisen kuin haavan -lehti. Taidan olla hirveän sairas." - -Minä vihelsin, tahi en oikeastaan viheltänytkään, sillä käsitin, -että Leo oli saanut ankaran kuumeen. Pyysin Jobilta kiniiniä, jota -meillä onneksi oli vielä runsaasti, ja samalla näin, että hänen -laitansa oli melkein yhtä huono. Hän valitti selkäänsä pakottavan -ja päätänsä huimaavan ja pysyi tuskin jaloillaan. En voinut tehdä -muuta kuin antaa kumpaisellekin noin kymmenen grammaa kiniiniä, jota -itsekin otin pienen annoksen kaiken varalta. Samassa tuli Billalikin -luoksemme ja selitettyäni hänelle tilanteen pyysin häntä sanomaan, -mitä oli paras tehdä. Billali tarkasteli tutkivasti tovereitani ja -astui sitten hiukan loitommaksi viitaten minua tulemaan lähemmäksi. - -"He ovat saaneet kuumeen", sanoi hän päästyämme niin etäälle, -etteivät sairaat voineet kuulla puhettamme. "Tätä minä pelkäsinkin. -Leijona on hyvin sairas, mutta hän on nuori ja voi kyllä voittaa -kuumeen. Porsaalla ei ole mitään hätää, sillä hänellä on vain -niin sanottu pikku kuume, joka aina alkaa selän pakotuksella ja -pyörrytyksellä. Se häviää vähitellen hänen rasvakerroksiinsa." - -"Voivatko he jatkaa matkaa, isäni?" kysyin minä. - -"Heidän täytyy, poikaseni, heidän täytyy. Jos viivymme täällä, -kuolevat he varmasti ja sitäpaitsi heidän on paljon mukavampi levätä -kantotuoleissaan. Jos kaikki käy hyvin, niin iltaan mennessä olemme -päässeet soiden poikki puhtaaseen ilmaan. Nostakaamme heidät siis -kantotuoleihin ja lähtekäämme heti matkalle, sillä ei ole hyvä olla -aivan hiljaa tässä aamusumussa. Aamiaisen voimme syödä matkalla." - -Teimme kuten hän oli sanonut ja raskain mielin minä vielä kerran -lähdin jatkamaan kummallista matkaamme. Olimme kulkeneet noin kolme -tuntia aivan onnellisesti, kun yhtäkkiä olimme ainiaaksi menettää -kunnianarvoisan ystävämme Billalin, jonka kantotuoli oli matkueen -etunenässä. Pyrimme parhaillaan erään erikoisen vaarallisen kohdan -poikki, jossa kantajamme välistä upposivat polviin saakka kelluvaan -suohon -- minä en todellakaan käsitä, miten he pääsivät eteenpäin, -sillä kantotuolit olivat jotensakin raskaat -- kun edestäpäin kuului -kiljaisu, jota korvia vihlovat hätähuudot seurasivat, ja kaamea -loiskahdus. Samassa matkueemme pysähtyi. - -Hyppäsin kantotuolistani ja kiiruhdin katsomaan mitä oli tapahtunut. -Noin kahdenkymmenen sylen päässä oli mutainen lammikko, jonka -poikkeuksellisen jyrkkää reunaa myöten polkumme kiemurteli. Katsahdin -lammikkoon ja näin kauhukseni Billalin kantotuolin uiskentelevan -veden pinnassa, mutta vanhusta ei kuulunut eikä näkynyt. Kantajat -selittivät lyhyesti, miten onnettomuus oli tapahtunut. Eräs Billalin -kantaja oli astunut päivää paistattelevan käärmeen päälle, joka -oli puraissut häntä jalkaan, jolloin hän oli syrjään hypähtäen -hellittänyt otteensa kantotangosta. Mutta lammikon reuna sortui -samassa ja pelastaakseen itsensä mies tarttui molemmin käsin -kantotuolin reunaan. Ja muutahan ei tarvittukaan. Kantotuoli -kallistui pahasti, jolloin toisetkin kantajat hätääntyneinä päästivät -kantotangot sillä seurauksella, että kantotuoli, Billali ja tuo -mies, jota käärme oli purrut, vierähtivät yhtenä rykelmänä tuohon -limaiseen ja inhoittavaan lammikkoon. Tarkastelin veden pintaa, -mutta ei kumpaistakaan näkynyt ja kantaja katosikin ainiaaksi. Hän -joko satutti päänsä johonkin, tahi tarttui pohjamutaan tahi oli -käärmeenpurema lamauttanut hänet. Oli miten oli, häntä emme enää -milloinkaan nähneet. Billaliakaan ei tosin näkynyt, mutta kantotuolin -heilahduksista saattoi päättää, missä hän oli. Mikäli rannalta -saattoi nähdä, hän oli takertunut kantotuolin kankaisiin ja verhoihin. - -"Tuolla hän on! Isämme on tuolla!" sanoi yksi kantaja, mutta kukaan -ei näyttänyt aikovankaan rientää auttamaan vanhusta. He vain -tuijottivat tylsästi veteen. - -"Pois tieltä, heittiöt!" karjaisin minä ja paiskaten hattuni maahan -otin vauhtia ja hyppäsin tuohon inhoittavaan ja limaiseen mustaan -veteen. Parilla vetäisyllä olin paikalla, jossa Billali kamppaili -henkensä edestä kantotuolin alla. - -Onnistuin jotenkin vapauttamaan hänet pintehestä ja hänen -kunnianarvoisa päänsä, joka ilmestyi samassa veden pintaan, oli aivan -vihreän liman peitossa. Hän oli kuin vanha Bacchus viininlehvät -hiuksissaan. Nyt ei ollut enää mitään hätää, sillä Billali oli -erittäin ymmärtäväinen ja käytännöllinen henkilö. Hän ei koettanut -takertua minuun, kuten hukkuvat tavallisesti tekevät, vaan ojensi -minulle rauhallisesti kätensä ja minä hinasin hänet rantaan, mikä ei -ollut niinkään helppo tehtävä, sillä vaatteisiimme tarttunut raskas -muta teki kulun sangen vaivalloiseksi. Päästyämme vihdoin kuivalle -olimme niin likaiset ja ryvettyneet, etten ole mokomampaa milloinkaan -ennemmin tahi myöhemminkään nähnyt. Billali oli melkein tukehtunut -ja liman peitossa rykien ja syljeskellen aivan henkimenokseen, ja -hänen muhkea partansa oli kutistunut kaitaiseksi kuin kiinalaisen -rasvattu palmikko, josta vesi norosenaan juoksi. Hänen melkein -yli-inhimillisestä arvokkuudestaan saanee jonkinlaisen käsityksen -kun sanon, että hän nytkin, tuossa alennustilassaan, esiintyi -ruhtinaallisen ylhäisesti. - -"Te koirat", karjaisi hän kantajilleen heti kun oli siksi tointunut, -että saattoi puhua, "miksi ette rientäneet avukseni? Ellei tämä -muukalainen, tämä minun papiaanini, olisi sattunut olemaan mukana, -niin olisin varmasti hukkunut. Painakaa mieleenne, senkin konnat, -että tämän tulette vielä muistamaan", ja hän loi miehiin salamoivan -silmäyksen, josta nämä eivät näyttäneet oikein pitävän, vaikka he -koettivatkin olla synkän välinpitämättömän näköisiä. - -"Ja sinä, poikaseni", sanoi vanhus kääntyen minuun päin ja tarttuen -käteeni, "saat olla varma, että minä olen ystäväsi niin hyvässä kuin -pahassakin. Sinä olet pelastanut henkeni; ehkä minä vuorostani voin -jonakin päivänä pelastaa sinut kuolemasta." - -Puettuamme kuivat vaatteet yllemme ja siistittyämme itsemme -parhaamme mukaan matkaa jatkettiin heti kun kantotuoli oli ongittu -lammikosta. Miehet, jotka nyt saivat tehdä luotamme niin äkkiä manan -majoille temmatun kantajan työn, olivat ainoat, jotka ehkä häntä -muistelivat, sillä en kuullut kenenkään sanovan kaipauksen sanaakaan -hukkuneesta toveristaan. En tiedä, johtuiko tämä heidän luonteensa -yleisestä synkkyydestä ja äreydestä, vai heidän synnynnäisestä -välinpitämättömyydestään ja tylyydestään. - - - - -XI. - -KÔR'IN TASANKO. - - -Tunsin rajatonta kiitollisuutta, kun me tuntia ennen auringon -laskua pääsimme pengermittäin kohoavan ylängön reunaan. Olimme -jättäneet suot kauas taaksemme, kun vihdoin leiriydyimme korkealle -harjanteelle. Ensi työkseni menin Leon luo, jonka tila oli aamusta -saakka vain huonontunut. Kuume oli noussut eikä laskeutunut koko -yönä ja minä valvoin päivän koittoon saakka autellen Ustanea, -joka oli mitä erinomaisin ja väsymättömin sairaanhoitajatar, -hoitamaan sekä Leoa että Jobia. Täällä ylhäällä oli ilma lämmin ja -miellyttävä olematta silti kuuma, ja täällä eivät moskiitotkaan -meitä sanottavasti vaivanneet. Samalla olimme myöskin soista uhkuvan -sumukerroksen yläpuolella, joka lainehti allamme kuin sankka -savupilvi suuren kaupungin päällä. Siellä täällä, missä sumupeite -oli ohuempi, näin häilyvän virvatulen hyppelevän suon heiluvilla -mättäillä. - -Aamun sarastaessa Leo alkoi hourailla ja luuli, että hänet oli -hakattu kahtia. Olin kovin murheellinen ja pelko sydämessäni minä -aloin ajatella, miten kohtaus mahtaisi päättyäkään. Minulle oli kyllä -kerrottu ja olin monta kertaa lukenutkin tieteellisistä teoksista, -miten tällaiset kohtaukset tavallisesti loppuivat. Istuin Leon -viereen surun ja tuskan murtamana. Samassa tuli Billali luokseni -ja tarkasteltuaan hetkisen Leoa käski meidän valmistautua heti -jatkamaan matkaa. Hän sanoi Leon tilan olevan niin arveluttavan, -että ellei nuorukainen jo tänään pääsisi paikkaan, jossa hän saisi -olla rauhassa ja jossa häntä voitaisiin huolellisesti hoitaa, hän -varmasti heittäisi henkensä parin päivän kuluttua. Minä myönnyin -heti hänen tahtoonsa ja nostettuamme Leon kantotuoliinsa me lähdimme -taipaleelle. Ustane käveli hänen vieressään karkoittaen pois -pilvinä parveilevat kärpäset ja valvoi samalla, ettei Leo pudonnut -kantotuolistaan kuumehoureissaan heittelehtiessään. - -Noin puoli tuntia kuljettuamme auringon nousun jälkeen me saavuimme -ylängön korkeimmalle penkereelle ja eteemme aukeni ihanin näköala -mitä kuvitella voi. Näimme hedelmällisen, mehevää ruohoa kasvavan -tasangon, jossa siellä täällä kasvoi ihania kukkia, puita ja -pensaita. Taampana, minun arveluni mukaan noin kahdeksantoista -penikulman päässä paikasta, jossa nyt olimme, oli keskellä tasankoa -suunnaton, omituisen näköinen vuori, jonka perustana näytti olevan -ruohoinen, noin viidensadan jalan korkuinen viettävä rinne. Kuten -myöhemmin näin kohosi vuoren hirvittävän äkkijyrkkä seinämä tältä -alustalta ainakin noin tuhannenkahdensadan jalan korkeuteen. Tämä -vuori, jonka huippu oli säännöllisen pyöreä, oli epäilemättä -jonkun maanjäristyksen tahi tulivuoren purkauksen luoma, ja sen -pohjan pinta-ala oli kuten myöhemmin huomasin noin viisikymmentä -neliöpenikulmaa. Tuon pilviä piirtelevän, luonnon muovaileman -suunnattoman linnoituksen mahtavuus teki suurenmoisen vaikutuksen -tuon aution tasangon yksinäisyydessä. - -Mykkänä hämmästyksestä katselin tuota ihmeellistä vuorta, jonka -pyöreä huippu välistä häipyi taivaalla purjehtivien pilvien peittoon, -ja Billali oli luultavasti nähnyt ihmettelevän katseeni, sillä -samassa ilmestyi hänen kantotuolinsa minun viereeni. - -"Katsele palatsia, jossa '_Hän-jota-täytyy-totella_' asuu", virkkoi -vanhus juhlallisesti. "Onko kellään kuningattarella ollut milloinkaan -tuollaista valtaistuinta?" - -"Kuningattarenne asunto on varmasti ainoa laatuaan ja suuruudessa ja -mahtavuudessa valtijansa vertainen", vastasin minä kunnioittavasti. -"Mutta miten pääsemme sisään, isäni? Onhan mahdotonta kiivetä noita -äkkijyrkkiä seiniä myöten ylös." - -"Sittenpähän näet, ystäväni. Mutta katselehan tasankoa edessämme ja -koska sinä olet viisas mies, niin sanopas nyt minulle, mitä luulet -siellä näkeväsi?" - -Tarkastelin edessäni olevaa maisemaa ja hämmästyksekseni näin -leveän kivitetyn tien, joka johti suoraan vuoren juurelle. Se oli -paikkapaikoin aivan turpeiden peitossa ja sitä reunusti molemmin -puolin korkea, muutamista kohdin sortunut yhtenäinen vallitus, jonka -tarkoitusta en voinut ymmärtää. Mitä varten oli rakennettu tuommoinen -äkkijyrkkä ja korkea vallitus maantien molemmin puolin? - -"Tuo on luultavasti tie, jota myöten pääsemme vuoren luo", vastasin -minä. "Näyttää siltä kuin se olisi jokin vanha joen uoma tahi kanava." - -Billali, joka ohimennen sanoen oli aivan terve ja reipas eilisestä -seikkailusta huolimatta, nyökäytti päätään miettivästi. - -"Olet oikeassa, poikaseni. Se on kanava, jonka tämän maan muinaiset -asukkaat ovat rakentaneet. Tuon vuoren sisällä, jossa kuningattaremme -asuu, oli muinoin -- minä olen varma siitä -- suuri järvi, jonka -maan muinaiset asukkaat kuivasivat puhkaisemalla ihmeellisillä ja -käsittämättömillä keinoilla vuoreen suunnattoman suuren käytävän, -jota myöten vesi laskettiin alas. Mutta tämä kanava rakennettiin -tietysti ensin ja vuoresta syöksyvä vesi virtasi sitä myöten -takanamme oleville alaville maille. Siten luulen noiden soiden -syntyneen, joiden poikki meidän täytyi tulla tänne päästäksemme. Kun -järvi oli kuivanut, rakensi mainitsemani kansa sen pohjalle suuren ja -mahtavan Kôr-nimisen kaupungin, josta nyt on vain rauniot jäljellä, -ja polvi toisensa jälkeen louhi vuoreen lukemattomia luolia ja -käytäviä, kuten saat nähdä perille päästyämme." - -"Saattaahan olla niinkuin sinä sanot isäni", vastasin minä, "mutta -kuinka on selitettävissä, etteivät sadevesi ja maanalaiset lähteet -täytä järveä uudelleen?" - -"Niinhän luulisi, poikaseni", vastasi Billali, "mutta sitä ei -tarvitse kuitenkaan pelätä. Täällä asunut kansa oli viisasta väkeä. -Näetkös tuota jokea?" kysyi hän osoittaen oikealle, jossa noin neljän -penikulman päässä kaunis joki virtasi tasangon poikki. "Siinä on -viemäri, jota myöten vesi pääsee pois, ja aukko, josta tämä kanava -menee vuoren sisään, on niin leveä, että tuo jokikin mahtuu siitä -hyvin virtaamaan. Luultavasti juoksi vesi ensin kanavaa myöten, mutta -myöhemmin johti kansa sen muualle ja alkoi käyttää kanavaa maantienä." - -"Eikö tuohon suureen vuoreen ole mitään muuta sisäänpääsyä?" kysyin -minä. - -"On kyllä", vastasi hän. "Kerran vuodessa ajetaan karja, joka käy -laitumella vuoren juurella ja tällä tasangolla, erästä salaista -käytävää myöten vuoren sisään. Käytävä on niin kapea, että eläimet -juuri mahtuvat siitä kulkemaan, ja se on niin hyvin kätketty, että -sinä saisit sitä vuoden etsiä mitään löytämättä." - -"Eikö '_Hän-jota-täytyy-totella_' poistu milloinkaan asunnostaan?" -kysyin minä. - -Näin puhellessamme olimme saapuneet tasangolle ja minä katselin -ihastuksella sen melkein troopillista kasvullisuutta, kauniita -kukkia ja muhkeita, tammea muistuttavia puita, joita kasvoi aina -kolme tahi neljä samassa paikassa. Palmuja oli myöskin paljon, -joista toiset olivat noin sadankin jalan korkuisia, ja suuria, -mitä kauniimpia sanajalkoja, joiden kaltaisia en ole milloinkaan -nähnyt, kasvoi niiden ympärillä. Kukat, joista kullanväriset -mehiläiset ja suuret loistavasiipiset perhoset joivat mettä, -tuoksuivat hurmaavasti. Kaikenlaista riistaa sarvikuonosta alkaen -juoksenteli puiden alla tahi makaili pitkässä heinikossa. Siellä oli -sarvikuonoja, puhveleita, hirviä, villihevosia ja keihäsantilooppeja, -joka on kaunein kauriseläin, pienemmistä otuksista puhumattakaan. -Kolme strutsia pakeni tuulispään nopeudella näkymättömiin meidän -ilmestyessä läheisyyteen. Kiusaus oli niin suuri, etten jaksanut -hillitä metsästyshimoani. Minulla oli mukanani kantotuolissani -yksipiippuinen martini-kivääri ja huomattuani suuren, muhkean hirven, -joka hieroi kylkeään puuta vasten, minä hyppäsin kantotuolistani -ja lähdin hiipimään otusta kohti. Eläin päästi minut noin -kahdenkymmenen kyynärän päähän, jolloin se kääntyi katsomaan minua -ja valmistautui karkaamaan tiehensä. Samassa minä nostin pyssyni -ja laukaisin tähdäten lavan alapuolelle. En ole eläissäni ampunut -parempaa laukausta, sillä hirvi ponnahti korkealle ilmaan ja syöksyi -hengetönnä maahan. Kantajat, jotka olivat pysähtyneet katsomaan, mitä -tuleman piti, huudahtivat hämmästyksestä, mikä oli aivan odottamaton -kunnianosoitus tämän vaiteliaan ja synkän kansan keskuudessa, -ja muutamat henkivartijat juoksivat heti paloittelemaan otusta. -Vaikka minua kovin haluttikin mennä katsomaan kaunista saalista, -hillitsin kuitenkin uteliaisuuteni ja kävelin kantotuolini luo niin -rauhallisesti kuin hirvien ampuminen olisi ollut minun varsinainen -ammattini. Samalla tunsin, että arvoni oli kohonnut monta astetta -amahaggerien silmissä, sillä heidän mielestään oli koko tapaus -mitä mahtavinta noituutta. Vanha Billalikin oli aivan suunniltaan -ihastuksesta. - -"Ihmeellistä, poikaseni!" huudahti hän, "ihmeellistä! Sinä olet suuri -mies, vaikkakin olet ruma. Ellen olisi omin silmin nähnyt, niin -totisesti en olisi uskonut. Opetatko todellakin minutkin tappamaan -tällä tavalla?" - -"Varmasti, isäni", vastasin minä hilpeästi, "eihän tämä niin -ihmeellistä ole." - -Mutta samalla minä päätin lujasti, että kun "isäni" Billali aloittaa -ampumaharjoituksensa, minä paiskaudun maahan tahi kätkeydyn jonkun -puun taakse. - -Noin puoltatoista tuntia ennen auringon laskua me saavuimme -enemmittä seikkailuitta tuon mahtavan vuoren varjoon. Olimme jo niin -lähellä, että saatoin selvästi nähdä sen äkkijyrkät, huimaavaan -korkeuteen kohoavat, rosoiset kallioseinät ja pyöreän huipun, jota -pilvet hyväilivät. Paikan jylhyys oli sanoinkuvaamaton ja kumma -ahdistus valtasi mieleni. Nousimme ensin vuoren juurella olevaa -ruohoa kasvavaa rinnettä myöten ylös, johon ilta-aurinko vielä loi -säteitään, mutta pian jouduimme vuoren seinämän synkkään varjoon ja -hetkisen kuluttua kuljimme kallioon hakatussa laveassa käytävässä, -joka syveni syvenemistään. Varmaankin olivat tuhannet ihmiset -ahertaneet vuosia, ennenkuin tuo jättiläistyö oli saatu valmiiksi. -Vielä tänäkin päivänä on minulle arvoitus, miten tuommoisen työn -suoritus oli ollut mahdollinen ilman räjähdysaineita, mutta se on ja -jääkin ikuisiksi ajoiksi tuon aution maan salaisuudeksi. Otaksun, -että kansa, joka oli asunut Kôrissa hämärimmässä muinaisuudessa, -oli teettänyt nämä työt -- kallioiden halkomiset ja suurten luolien -louhimot -- kymmenillätuhansilla orjilla, joita lukemattomat -päällysmiehet valvoivat, kuten muinaiset faraot Egyptissä -rakennuttivat jättiläismuistomerkkinsä jälkimaailman kummaksi. Mutta -missä piileskeli vuoren väki? - -Vihdoin saavuimme aivan äkkijyrkänteen juurelle ja edessämme ammotti -vuoren seinässä suunnaton aukko, joka oli kuin yhdeksännentoista -vuosisadan insinöörien rakentaman rautatietunnelin suu. Voimakas -virta syöksyi kohisten luolasta. Olimme jo kallioleikkaukseen -tultuamme seuranneet tätä virtaa, joka vihdoin yhtyi tuohon -oikealle kääntyvään jokeen, josta olen ennemmin puhunut. Toinen -puoli leikkauksen pohjaa oli nimittäin syvennetty kanavaksi, johon -vuoresta virtaava vesi oli johdettu, ja toista puolta, joka oli -noin kymmentä jalkaa korkeampi, käytettiin tienä. Leikkauksen -päätekohdassa, jossa tasanko alkoi, oli vesi johdettu syrjään ja -joki oli uurtanut itselleen oman uoman tasangon poikki. Matkueemme -pysähtyi luolan suulle ja miesten sytytellessä mukana tuomiaan -lamppuja Billali tuli meidän luoksemme ja ilmoitti kohteliaasti, -mutta päättävästi, että "_Hän-jota-täytyy-totella_" oli käskenyt -sitomaan meidän silmämme estääkseen meitä saamasta selville vuoren -sisuksiin johtavaa salaista tietä. Minä myönnyin luonnollisesti -vastustelematta tähän toimenpiteeseen, mutta Job, joka oli jo paljon -parempi, murisi ankarasti vastaan. Hän kait pelkäsi jotakin ansaa -- -hehkuvia ruukkuja tahi jotakin sentapaista. Hän rauhoittui hiukan, -kun vakuutin hänelle, etten ollut missään nähnyt ruukkua enkä edes -tulta, jossa niitä olisi voinut kuumentaa. Leo oli suureksi ilokseni -kovia tuskia kärsittyään vaipunut uneen tahi horroksiin, joten -hänen silmiään ei tarvinnut sitoa. Samaa keltaista liinakangasta, -jota ne amahaggerit, jotka alentuivat pitämään jonkinlaista -vaatetusta, käyttivät ruumiinsa verhona, sidottiin nyt lujasti meidän -silmillemme. Huomasin myöhemmin, että amahaggerit ottivat tuota -kangasta luolien hautakammioista, joten se ei ollut heidän omaa -valmistettaan, kuten ensin olin luullut. Ustanen silmät peitettiin -myös, luultavasti sentähden, että pelättiin hänen ilmaisevan meille -salaisen tien. - -Kun kaikki olivat valmiit, lähdettiin jälleen liikkeelle ja kantajien -askelten kuminasta ja veden kasvavasta pauhinasta päättelin, että -tunkeuduimme yhä syvemmälle vuoreen. Ajatellessani tätä omituista -matkaamme tuon ihmeellisen vuoren uumenissa tuntemattomia kohtaloita -kohti minut valtasi outo kauhu, mutta kun olin jo tottunut -monenlaisiin yllätyksiin, rauhoituin pian ja olin valmis kohtaamaan -mitä hyvänsä. Lojuin kantotuolissani kuunnellen kantajien askelia ja -virran yksitoikkoista kohinaa ja koetin uskotella itselleni, että -matka oli hyvinkin hauska. Kuljettuamme hetkisen alkoivat miehet -laulaa samaa yksitoikkoista laulua, jonka olin kuullut matkallamme -sisämaahan vangiksi jouduttuamme. Ilma oli vähitellen käynyt yhä -raskaammaksi ja lopulta luulin aivan tukehtuvani, kun kantotuolini -samassa kääntyi jyrkästi jonkun kulman ympäri. Ensimmäistä käännettä -seurasi pian toinen ja sitten vielä kolmaskin, jolloin ilma muuttui -raikkaammaksi ja hengittäminen kävi helpommin. Kuljettiin rivakasti -eteenpäin ja tuota jyrkkää kääntyilemistä jatkui loppumattomiin, -niin että lopulta olin aivan pyörällä päästäni. Ensin koetin painaa -mieleeni nuo käännökset siltä varalta, että meidän täytyisi joskus -omin neuvoin pyrkiä samaa tietä takaisin, mutta lienee tarpeetonta -sanoa yritykseni täydellisesti epäonnistuneen. Noin tunnin kuluttua -minä äkkiä tunsin, että olimme jälleen tulleet ulkoilmaan. Silmieni -eteen sidotun siteen läpi kuulsi valoa ja minä tunsin raittiin ilman -tuulahduksen kasvoillani. Parin minuutin kuluttua pysähdyttiin ja -kuulin Billalin käskevän Ustanea hellittämään siteen silmiltään ja -tekemään meille saman palveluksen, mutta hänen apuaan odottamatta -minä riuhtaisin siteen pois ja katsahdin ympärilleni. - -Kuten olin otaksunutkin olimme kulkeneet suoraan vuoren läpi ja -olimme nyt sen toisella puolen, pyörryttävän jyrkänteen juurella. -Ensimmäinen huomioni oli, että vuoren seinämä oli nyt matalampi, -joten järven pohja eli vanha tulivuoren aukko, jossa seisoimme, oli -ympäröivää tasankoa paljon korkeammalla. Olimme kuin äärettömän -suuren kallioreunaisen maljan pohjalla ja edessämme oleva pyöreä -tasanko oli melkein samanlainen kuin se, jonka äärellä olimme ensin -asustaneet vangiksi jouduttuamme. Mutta tämä oli noin kymmentä kertaa -laajempi, sillä vastapäinen vuorenharjanne siinti vain sinertävänä -juovana taivaanrannalla. Suurin osa tasankoa oli viljelty ja karja, -jota näin suuria laumoja, käyskenteli laitumella kiviaidoilla -suljetuilla alueilla, etteivät eläimet pääsisi hävittämään -puutarhoja. Siellä ja täällä näin ruohoisia kukkuloita ja muutamien -penikulmain päässä tasangon keskustaa kohti olin huomaavinani -suunnattomia raunioita. Sillä hetkellä en ehtinyt tehdä muita -huomioita, sillä samassa meidät ympäröi joukko amahaggereita, jotka -olivat näöltään ja asultaan aivan samanlaiset kuin ennen tuntemamme. -He eivät puhuneet juuri mitään, mutta tunkeutuivat mahdollisimman -lähelle, ikäänkuin he eivät olisi milloinkaan nähneet kantotuolia, -joka oli heidän maassaan kuitenkin aivan tavallinen kulkuneuvo. -Katselimme toisiamme hetkisen, kunnes vuoresta alkoi äkkiä purkautua -aseistettuja miehiä kuin muurahaisia, ja järjestyttyään säännölliseen -rivistöön miesjoukko syöksyi nopeasti meitä kohti. Kaikilla oli -vyötäisillään tuo tavanomainen leopardin nahka, mutta sitäpaitsi oli -jokaisella, niin hyvin upseereilla kuin sotilaillakin, liinainen -kauhtana verhonaan. Norsunluinen sauva, jota upseerit heiluttivat -kädessään, oli heidän arvonsa merkki. Nämä miehet kuuluivat -kuningattaren henkivartiostoon, kuten myöhemmin kuulin. - -Heidän johtajansa tuli Billalin luo ja tervehti kohottaen -norsunluisen sauvansa silmiensä tasalle. Sitten hän teki muutamia -kysymyksiä, joita en voinut kuulla. Kun Billali oli lyhyesti -vastannut, teki rykmentti käännöksen ja lähti marssimaan jyrkänteen -juurta meidän kiiruhtaessa perässä. Kuljettuamme noin puoli -penikulmaa pysähdyttiin suunnattoman suuren luolan eteen, jonka -sisäänkäytäväkin oli ainakin kuusikymmentä jalkaa korkea ja -kahdeksankymmentä jalkaa leveä. Billali nousi nyt kantotuolistaan ja -käski minun ja Jobin tehdä samoin. Leo oli liian sairas kyetäkseen -jalkeille, joten hän sai luonnollisesti maata alallaan. Astuimme -sitten tuohon suureen luolaan, jonka suupuolta ilta-aurinko vielä -heikosti valaisi. Taampana näin seinälle ripustetun palavia lamppuja, -joiden rivit häipyivät lopulta melkein näkymättömiin, kuten valot -Lontoon öisillä tyhjillä kaduilla. - -Huomasin heti, että seinät olivat täynnä korkokuvaveistoksia, -jotka esittivät aivan samoja aiheita kuin ennen mainitsemani -maljakkomaalauksetkin, nimittäin lemmenkohtauksia, jännittäviä -metsästysseikkailuja ja rikollisten kiduttamis- ja -surmaamiskohtauksia, joissa pantiin hehkuva ruukku onnettoman päähän. -Näistä kuvista olivat isäntämme siis oppineet tuon miellyttävän -tapansa kohdella rikollisia ja muukalaisia. Joukossa oli hyvin -harvoja taistelukuvia, mistä päättelin, että täällä asunutta -kansaa oli ulkonainen vihollinen vain harvoin ahdistanut. Kôrin -muinainen kansa oli ehkä ollut niin suuri ja mahtava, ettei sen -tarvinnut vihollisia pelätä tahi sitten oli tämä omituinen maa -äärettömine soineen ja luoksepääsemättömine vuorineen tehnyt kaikki -päällekarkaukset mahdottomiksi. Korkokuvien ja maalausten välissä oli -kiveen hakattu kirjaimia, joiden kaltaisia en ollut milloinkaan ennen -nähnyt. Tunnen Egyptin hieroglyyfit, Assyyrian kiilakirjoituksen ja -kreikkalaiset ja hebrealaiset kirjaimet, mutta nämä merkit olivat -minulle aivan tuntemattomat. Mielestäni ne muistuttivat enemmän -kiinalaista kuin mitään muuta ennen näkemääni kirjoitusta. Lähempänä -luolan suuta olivat veistokset ja kirjoitukset pahoin kolhiintuneet -ja melkeinpä hävinneetkin, mutta kauempana ne olivat vielä yhtä -ehyet ja kauniit kuin silloinkin, kun mestari oli työnsä lopettanut -saatuaan sen valmiiksi. - -Henkivartijarykmentti pysähtyi sisäänkäytävään muodostaen kujan, -jonka läpi meidän piti kulkea luolaan, jossa meidät otti vastaan eräs -valkeaan viittaan puettu mies. Hän kumarsi meille nöyrästi, mutta -ei puhunut sanaakaan, mikä ei ollutkaan ihmeellistä, sillä mies oli -kuuromykkä, kuten jäljestäpäin kuulimme. - -Noin kahdenkymmenen jalan päässä sisäänkäytävästä aukeni suuresta -luolasta lavea käytävä sekä oikealle että vasemmalle. Vasemmalla -puolen olevan käytävän suulla seisoi kaksi vartijaa, mistä -päättelin kuningattaren asuvan sielläpäin. Vastapäistä käytävää -ei vartioinut kukaan ja mykkä oppaamme meni sinne viitaten meitä -tulemaan hänen perässään. Kuljettuamme muutamia kyynäriä tuossa -lampuilla valaistussa käytävässä pysähdyimme erään sisäänkäytävän -eteen, jota verhosi jostakin kasvisaineesta kudottu matto. Opas -veti verhon syrjään nöyrästi kumartaen ja pyysi meitä kohteliaalla -kädenliikkeellä käymään sisään. Tulimme suureen huoneeseen, joka oli -luonnollisesti hakattu kallioon, mutta joka oli suureksi ilokseni -kirkkaan valoisa. Kallioseinään oli nimittäin puhkaistu riittävän -suuri ikkuna-aukko. Huoneessa oli kivinen makuusija, ruukkuja -täynnä vettä peseytymistä varten ja kauniita leopardin nahkoja -vuodevaatteiksi. - -Jätimme Leon, joka vieläkin nukkui raskaasti, tähän huoneeseen ja -Ustane jäi hänen luoksensa. Minä huomasin, että mykkä oppaamme -katsahti tyttöön tuikeasti, ikäänkuin hän olisi tahtonut kysyä, -kuka sinä olet ja kenen määräyksestä olet tullut tänne? Sitten hän -johdatti meidät toiseen samanlaiseen huoneeseen, jonka Job otti -haltuunsa, ja minulle ja Billalille neuvottiin kummallekin yhtäläinen -huone. - - - - -XII. - -"HÄN". - - -Huolehdittuamme siitä, että Leolla oli kaikki mitä hän tarvitsi, -minä ja Job peseydyimme perusteellisesti ja muutimme yllemme puhtaat -vaatteet. Pukumme, joita olimme pitäneet koko ajan haaksirikon -jälkeen, olivatkin aivan repaleiset ja likaiset. Luultavasti olen -maininnut, että onneksi olimme sijoittaneet veneeseemme kaikki -välttämättömät matkatavaramme, jotka siten pelastuivat, ja kantajat -olivat tuoneet kaikki mukanamme tänne. Melkein kaikki pukumme olivat -lujaa, harmaata flanellia, sillä siitä tehdyt vaatteet ovat minun -kokemukseni mukaan ehdottomasti parhaat matkoilla kuumissa maissa. - -En voi milloinkaan unhottaa nautintoa, jonka peseytyminen ja -puhtaisiin pukeutuminen tuottivat. Ainoa, jota kaipasin, oli -saippua, mutta se oli kaikki joutunut hukkaan. Huomasin myöhemmin, -että amahaggerit, jotka ovat puhtautta rakastavia kaikista muista -vastenmielisistä ominaisuuksistaan huolimatta, peseytyivät -jonkinlaisen poltetun saven avulla, joka, kun siihen tottui, korvasi -saippuan aivan mainiosti. Kun olin pukeutunut ja sukinut mustan -partani, joka oli villissä tilassaan täysin oikeuttanut Billalin -sanomaan minua "papiaaniksi", minä tunsin olevani hiukaisevan -nälkäinen. Samassa vedettiin ilman pienintäkään varoitusta tahi -naputusta oviverho sivulle ja kammiooni ilmestyi toinen mykkä -henkilö -- tällä kerralla nuori tyttö -- joka selvästi tajuttavalla -merkkikielellä ilmoitti minulle, että meille oli tuotu ruokaa. -Noudatin kehoitusta ja menin tytön perässä viereiseen huoneeseen, -jossa emme olleet vielä käyneetkään, ja jossa tapasin Jobin. Tuo -kaunis mykkä tyttö ei ollut antanut hänelle rauhaa, ennenkuin hän -hämmästyksissään ja peloissaan oli lähtenyt tytön mukaan. Job ei -voinut unhottaa, miten julkeasti amahagger-naiset saattoivat esiintyä -ja peläten heitä kaikkia hän seurasi tämänkin tytön toimia mitä -suurimmalla epäluulolla. - -"Minä en pidä tuon tytön silmäyksistä, herra", sanoi hän -puolustelevasti. "Hänen käytöksensäkään ei ole tarpeeksi -kunnioittava." - -Huone, jossa nyt olimme, oli noin kymmentä kertaa suurempi kuin -makuukammiot ja minä näin heti, että sitä oli alkujaankin käytetty -ruokailuhuoneena ja todennäköisesti myöskin palsamoimishuoneena, -sillä kaikki nämä luolat olivat vain hautakammioita, joihin täällä -muinaisuudessa elänyt mahtava kansa oli vainajansa kätkenyt. Kansa, -jonka jättämät muistomerkit ympäröivät meitä täällä kaikkialla, oli -myöskin osannut palsamoida kuolleensa taidolla, jonka vertaista ei -ole milloinkaan nähty. Tämän omituisen huoneen joka seinällä oli -pitkät kiviset pöydät, jotka oli hakattu kalliosta samalla kuin -luolakin oli louhittu, sillä niiden jalat olivat samaa kalliota kuin -luolan lattia. Pöytien taakse oli ympäri luolaa hakattu noin kahden -jalan korkuinen lavitsa ja pöytien syrjiin oli koverrettu syvennys -lavitsalla istujien polvia varten. Tarkastelin pöytää lähemmin ja -huomasin, ettei pöytä, joka oli oviaukosta vasemmalle, ollut mikään -ruokapöytä, vaan oli sitä selvästi käytetty vainajia palsamoitaessa. -Pöydässä näkyi selvästi viisi erisuuruista ihmisruumiin muotoista -syvennystä, joihin kuollut sovitettiin palsamoimisajaksi -- lapset -pienempiin ja täysikasvuiset suurempiin. Pitkin pöytää oli porattu -paljon reikiä nesteiden poistamista varten. Mutta elleivät nämä -todistukset vielä riittäneet, tarvitsi vain katsahtaa seinään pöydän -yläpuolelle saadakseen asiasta täyden varmuuden. Siinä oli mainiosti -säilynyt ja vielä aivan uudelta näyttävä korkokuvasarja, joka -esitti erään pitkäpartaisen vanhuksen, luultavasti jonkun muinaisen -kuninkaan kuolemaa, palsamointia ja hautausta. - -Ensimmäinen kuva esitti hänen kuolemaansa. Vanhus makasi vuoteellaan -ja näytti juuri vetäneen viimeisen henkäyksensä naisten ja lasten -itkiessä ja valittaessa hänen ympärillään hiukset hajallaan -hartioilla. Toinen kuva esitti vainajan palsamointia. Ruumis makasi -alastonna pöydällä, jossa oli samanlaiset syvennykset kuin äsken -mainitsemassani pöydässä, ja kolme miestä hääri sen ympärillä. Yksi -näytti valvovan työn sujumista, toinen piteli kädessään pitkää -suppiloa, jonka kärki oli pistetty vainajan rintaan, luultavasti -sydämestä lähtevään päävaltimoon, ja kolmas, joka seisoi pöydällä, -kaatoi suuresta ruukusta suppiloon jotakin höyryävää nestettä. Sekä -kaataja että suppilon pitäjä pitelivät molemmat nenäänsä. Ruumiin -haju oli ehkä niin vastenmielinen tahi he koettivat siten välttää -hengittämästä höyryä, joka nousi vainajan suoniin kaadettavasta -kuumasta nesteestä. Kaikkien kolmen kasvot oli peitetty valkoisella -vaatteella, jossa oli aukot vain silmiä varten. Kolmas kuva esitti -kuolleen hautausta. Siinä hän makasi kylmänä ja kankeana, valkoisiin -liinoihin puetettuna hautakammionsa kivipenkillä. Useita lamppuja -paloi hänen ympärillään ja hänen viereensä oli pantu joitakin -kuvailemiani kauniita maljakoita, jotka luultavasti sisälsivät -elintarpeita. Ahdas kammio oli täynnä surevia ihmisiä. Toisilla oli -kädessään lyyran tapainen soittokone ja vainajan jalkopäässä seisoi -vanha mies, joka valmistautui peittämään vainajaa kädessään olevalla -valkoisella vaipalla. - -Nämä taidokkaasti veistetyt ja maalatut korkokuvat olivat mielestäni -sentähden erikoisen merkilliset, että ne esittivät luultavasti aivan -yksityiskohtaisella tarkkuudella, miten tuo tuhansia vuosia sitten -sukupuuttoon hävinnyt ja unhotettu kansa käsitteli vainajiaan. -Saatanpa aivan kuvitella mielessäni, miten kateellisia muutamat -vanhat ystäväni Cambridgessa olisivatkaan minulle, jos pääsisin -joskus kertomaan heille näitä näkemiäni ja kuulemiani. Luultavasti -he väittäisivät minun valehtelevan, vaikka tämä kertomukseni on -kauttaaltaan niin ihmeellinen ja omituinen, että minun olisi ollut -mahdoton sepittää sitä omasta päästäni. - -Mutta käykäämme taas asiaan. Kun olin kaikessa kiireessä hätäisesti -katsellut kuvasarjan, istuuduimme aterioimaan. Tarjolla oli keitettyä -vuohta, tuoretta maitoa ja leipää. Ruoka oli pantu puhtaille -puuvadeille. Syötyämme menimme heti katsomaan, miten Leo parka -jaksoi, jolloin Billali poistui luotamme sanoen, että hänen täytyi -valmistautua menemään kuningattaren luo, jonka käsky saattoi tulla -milloin hyvänsä. Poika parkani oli käynyt yhä huonommaksi. Hän oli -herännyt horrostilastaan ja pyrki raivoisasti ylös hourien jostakin -veneretkestä kotona Englannissa. Ellei Ustane olisi kaikin voimin -pidellyt häntä kiinni, hän olisi varmasti karannut huoneesta. -Kuullessaan ääneni hän rauhoittui ja nieli kiltisti kiniiniannoksen, -jonka hänelle ojensin. - -Olin istunut Leon luona noin tunnin verran -- ainakin alkoi olla jo -niin pimeä, että minä tuskin erotin nuorukaisen vaaleata päätä, joka -lepäsi peitteistä kyhäämälläni tyynyllä ja näytti hehkuvan kuin sula -kulta -- kun Billali syöksähti kammioon touhuten ja pohteissaan. Hän -ilmoitti, että kuningatar "_Hän-jota-täytyy-totella_" halusi itse -puhutella minua, mikä kunnia suotiin vain aniharvoille, lisäsi hän. -Billali oli kauhuissaan, kun kuuntelin aivan välinpitämättömästi -hänen asiaansa enkä ilmaissut vähintäkään mielenkiintoa kuningattaren -osoittamaa huomaavaisuutta kohtaan, mutta asian laita oli todellakin -niin, etten tuntenut vähintäkään mielenliikutusta kuullessani -saavani tavata jonkun villin ja tummaihoisen kuningattaren, kun -minun kallis Leo-poikani taisteli tuossa hirvittävän kuumeen -kynsissä aivan elämän ja kuoleman rajalla. Minä nousin kuitenkin -seuratakseni häntä ja samassa näin permannolla jonkun kiiltävän -esineen, jonka otin käteeni. Lukija ehkä muistaa, että lippaasta, -jossa ruukunsirpale oli, löytyi myöskin muinaisegyptiläinen sinetti -eli scarabeus, johon oli kaiverrettu pyöreä o, hanhen kuva ja eräs -hyvin harvinainen hieroglyyfi, jotka kaikki yhteensä merkitsivät -"Suten se Ra" eli "Auringon Kuninkaan Poika". Tämän sinetin, joka -oli sangen pieni kooltaan, oli Leo itsepäisesti panettanut paksuun -kultaiseen sormukseen, ja juuri tämän sormuksen minä nyt löysin -kammion permannolta, johon luulen sen lentäneen Leon sormesta hänen -riuhtoillessaan kuumehoureissaan. Ajattelin, että sormus saattaisi -kadota kokonaan, jos se jäisi nyt Leon haltuun, ja sentähden minä -solahutin sen pikkusormeeni lähtiessäni Billalin jälkeen. Job ja -Ustane jäivät Leon luo. - -Menimme suuren kirkkoa muistuttavan luolan poikki ja astuimme -käytävään, jonka suulla kaksi vartijaa seisoi liikkumattomina -kuin kuvapatsaat. Kun menimme heidän ohitsensa, he tervehtivät -meitä sotilaallisesti pitkillä keihäillään nostamalla keihäänsä -kasvojensa eteen samalla tavalla kuin päälliköt olivat tervehtineet -meitä norsunluisilla sauvoillaan. Käytävä, johon nyt tulimme, -oli aivan samanlainen kuin meidänkin huoneisiimme johtava, mutta -siihen verraten häikäisevän kirkkaasti valaistu. Astuttuamme pari -askelta riensi meitä vastaan neljä mykkää palvelijaa -- kaksi -naista ja kaksi miestä -- jotka syvään kumartaen järjestäytyivät -niin, että naiset asettuivat eteemme ja miehet taaksemme, ja sitten -lähdettiin eteenpäin. Kuljettuamme useampien huoneiden ohi, joiden -sisäänkäytävien eteen oli ripustettu samanlaiset verhot kuin -meidänkin puolellamme ja joissa kuulin kuningattaren palvelusväen -asuvan, me saavuimme käytävän päähän ja pysähdyimme paksuilla -verhoilla peitetyn oviaukon eteen, jota kaksi valkopukuista soturia -vartioitsi. He tervehtivät meitä syvään kumartaen ja vetivät verhot -sivulle antaen meidän astua suureen, ainakin noin neljäkymmentä -jalkaa pitkään ja yhtä leveään etuhuoneeseen, jossa arviolta noin -kymmenen vaaleatukkaista naista -- useimmat nuoria ja kauniita -- -istui permannolle asetetuilla tyynyillä ommellen koruompeluksia -norsunluisilla neuloilla. Nämäkin naiset olivat kaikki mykkiä. -Tämän suuren, kirkkaasti valaistun huoneen toisella puolen oli -sisäänkäytävää vastapäätä samanlainen aukko raskaiden itämaisten -verhojen peitossa, jotka olivat aivan erilaiset kuin meidän -huoneidemme eteen ripustetut verhot. Tämän salaperäisen näköisen -oviaukon edessä seisoi kaksi ihmeen kaunista mykkää tyttöä kädet -rinnoilla ristissä ja pää alaspäin vaipuneena -- asennossa, joka -ilmaisi nöyrintä ja ehdottominta alistuvaisuutta. Lähestyessämme -ojensivat molemmat toisen kätensä ja vetivät verhot sivulle, -jolloin Billali käyttäytyi sangen omituisesti. Tuo kunnianarvoisa -ja rakastettava vanhus -- Billali oli todellakin hyvin miellyttävä -henkilö -- heittäytyi maahan pitkin pituuttaan ja alkoi tässä -asennossa pitkän valkoisen parran maata viistäessä ryömiä huoneeseen -verhojen takana. Minä tulin hänen jäljessään kävellen pystyssä kuten -tavallisesti, minkä vanhus huomasi katsahtaessaan taaksensa. - -"Maahan, poikaseni, maahan ja paikalla!" huohotti hän. "Lähestymme -nyt 'Häntä' ja ellet osoita olevasi nöyrä, niin hän varmasti surmaa -sinut tähän paikkaan." - -Pysähdyin peloissani. Polveni alkoivat jo todellakin vavista -ja notkahdella, mutta samassa aloin myös ajatella asemaani ja -tilannetta. Olinhan englantilainen ja miksi täytyisi minun, kysyin -minä itseltäni, ryömiä kontillani jonkun villin naisen edessä, -ikäänkuin olisin todellakin apina, joksi Billali minua sanoo? Minä -en voinut enkä tahtonut sitä tehdä, ellen aivan varmaan tiennyt, -että henkeni ja elämäni riippuivat käytöksestäni. Jos nyt ryömisin -polvillani, niin saisin aina tehdä samoin, ja sitäpaitsi olisi -maahan lankeamiseni ilmeinen alamaisuuden tunnustus. Karaisin -siis luontoni ja astuin rohkeasti pystyssä päin Billalin perässä -viereiseen huoneeseen, joka oli melkoisesti pienempi kuin etuhuone. -Seinät oli peitetty kallisarvoisilla verhoilla, jotka olivat noiden -mykkien tyttöjen kutomat, kuten jäljestäpäin kuulin. Siellä täällä -oli kauniita sohvia ja istuimia, jotka oli tehty jostakin ebenholtsin -tapaisesta mustasta puusta taidokkain norsunluukoristuksin. Lattia -oli kokonaan kallisarvoisten ja harvinaisen kauniiden mattojen -peitossa. Huoneen perällä näytti olevan esiripulla peitetty kammio, -josta näkyi valoa. Muuten huone oli aivan tyhjä. - -Kömpelösti ja hitaasti ryömi vanha Billali huoneen poikki ja minä -seurasin häntä mahdollisimman arvokkain askelin. Mutta minä tunsin, -ettei yritykseni oikein onnistunut, sillä onhan melkein mahdotonta -säilyttää arvokkuutensa kun on kuljettava vanhuksen perässä, joka -matelee vatsallaan hitaasti eteenpäin kuin käärme. Sitäpaitsi oli -minun käytävä äärettömän hitaasti, etten sivuuttaisi maassa ryömivää -Billalia, joten minun täytyi joka askeleella viivähtää hetkinen jalka -ilmassa tahi kokonaan pysähtyä kuten Skotlannin Maria-kuningatar -mestauslavalle mennessään. Ollen vanha ja kankea kävi ryömiminen -Billalilta sangen työläästi, joten huoneen poikki kulkumme kesti -sangen kauan. Tulin aivan hänen takanaan ja minua halutti monta -kertaa auttaa häntä hyvällä potkulla vähän liukkaammin eteenpäin. -Omasta mielestäni olin kuin sikaa lättiinsä ajava irlantilainen -eikä paljoa puuttunut, etten purskahtanut nauruun ajatellessani -sattuvaa vertaustani. Olihan hullua astua näin maan hallitsijan -eteen. Karkoitin tuon vaarallisen ajatuksen niistämällä nenääni, mikä -toimitus näytti täyttävän Billalin sydämen kauhulla, sillä vanhus loi -minuun kauhistuneen katseen ja minä kuulin hänen mutisevan: "Papiaani -parkani, ajattelehan toki." - -Vihdoin saavuimme esiripun luo, jonka eteen Billali jäi makaamaan -kasvot lattiaa vasten liikkumatonna kuin kuollut. Kun minulla ei -ollut muutakaan tekemistä, aloin katsella tarkemmin ympärilleni -tuossa upeassa huoneessa. Mutta samassa tunsin, että joku tuijotti -minuun esiripun takaa. En nähnyt ketään, mutta tunsin katseen, joka -vaikutti omituisesti hermostooni. Kallisarvoisesta sisustuksestaan -ja pehmeästä valaistuksestaan huolimatta tuntui paikka, jossa nyt -olimme, kammottavan yksinäiseltä ja omituiselta. Ympärillämme -vallitsi kuoleman hiljaisuus ja vanha Billali makasi liikkumatonna -kuin kuollut matolla esiripun edessä, josta hurmaava tuoksu kohosi -huoneen hämärää holvikattoa kohti. Minuutti toisensa jälkeen kului -eikä risahdustakaan kuulunut. Minä tunsin yhä tuon näkymättömän -olennon tarkastelevan minua ja hänen läpitunkeva katseensa, -jota en nähnyt, mutta jonka vain tunsin, täytti lopulta mieleni -sanomattomalla kauhulla. Tuskanhiki helmeili otsallani. - -Vihdoin esirippu liikahti. Minkälainen mahtoi olla olento, jonka se -kätki? Oliko hän alaston villi nainen, vai joku solakka itämainen -kaunotar? Ehkäpä eteemme ilmestyisi nykyaikainen iltateetään juova -nuori neiti? Minulla ei ollut hämärintä aavistustakaan, minkälainen -amahaggerien salaperäinen kuningatar mahtoi olla enkä olisi lainkaan -hämmästynyt, vaikka kuka hyvänsä noista kolmesta olisi astunut -eteeni. Esirippu heilahteli hiljaa ja sen laskoksista ilmestyi -näkyviin ihmeen kaunis lumivalkoinen käsi. Verhoa pitelevät sormet -olivat pitkät ja hennot ja niiden kynnet olivat hyvinhoidetut ja -ruusunpunertavat. Käsi raoitti esirippua hiukan ja suloisin ja -hopeankirkkain ääni, mitä olen milloinkaan kuullut, sanoi puhtaalla -ja klassillisella arabian kielellä: - -"Muukalainen, miksi pelkäät?" - -Olin juuri mielessäni ylpeillyt, että olin näköjään aivan -rauhallisesti seissyt paikallani, ja sentähden hämmästyin kovin -kysymyksen kuullessani. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, vetäistiin -esirippu kokonaan syrjään ja pitkä, solakka olento seisoi meidän -edessämme. Sanon olento, sillä ei ainoastaan vartalo, vaan kasvotkin -olivat valkoisen utuisen harson peitossa ja luulin ensin jonkun -vainajan nousseen haudastaan meidän eteemme. En voi vieläkään -käsittää, miten tuo ajatus pälkähti päähäni, sillä harso oli niin -ohut, että hieno punertava iho kuulsi sen läpi. Ajatuksen oli -luultavasti aiheuttanut juuri tuo harso, joka oli sattumalta tahi -tarkoituksella kiedottu samalla lailla kuin vainajien hikiliina. -Oli miten oli, nähdessäni tuon aavemaisen ilmestyksen minut valtasi -sanomaton kauhu. Hiukseni nousivat pystyyn ja polveni alkoivat -vavista, sillä minä tunsin, ettei edessäni seisova olento ollut -luonnollinen, meidän kaltainen ihminen. Saatoin kuitenkin aivan hyvin -nähdä, että tuo hunnutettu ja salaperäinen, muumiota muistuttava -olento oli solakka ja joka suhteessa ennenkuulumattoman kaunis -nainen, jonka koko olemuksessa oli jotakin lumoavaa, jotakin käärmeen -sulavaa suloutta, jonka kaltaista en ollut milloinkaan ennen nähnyt. - -"Miksi olet niin peloissasi, muukalainen?" kysyi tuo suloinen ääni -toistamiseen saattaen sydämeni väräjämään kuin ihanin soitto. "Onko -minussa jotakin, joka saa miehen pelästymään? Sitten ovat miehet -varmasti erilaiset kuin ennen." Hän kosketti kädellään keimailevasti -kiiltävänmustaa tukkaansa, joka lumivalkoisen hunnun alla aaltoili -pehmeästi melkein hänen sandaaleihin pistettyihin siroihin -jalkoihinsa saakka, ja samassa hän kääntyi ikäänkuin näyttääkseen -meille koko huumaavan suloutensa. - -"Ihmeellinen kauneutesi saa minut pelkäämään, oi kuningatar", -vastasin minä nöyrästi tietämättä oikein mitä olisi pitänyt sanoa. -Olin kuulevinani maassa makaavan vanhan Billalin mutisevan itsekseen: -"Hyvästi sanottu, poikaseni, hyvästi sanottu." - -"Minä huomaan, että miehet osaavat vieläkin pettää meitä naisia -petollisin sanoin", vastasi kuningatar nauraen hopealta helähtelevää -naurua. "Oi, muukalainen, sinä pelkäsit sentähden, että tunsit -minun katselevan ja tutkivan luonnettasi ja sydäntäsi. Sentähden -sinä pelkäsit, mutta koska olen vain nainen, niin suon valheesi -sinulle anteeksi, sillä se oli kohteliaasti ja kauniisti sanottu. -Mutta sanopas, muukalainen, miksi tulitte tänne -- tähän kuoleman -kauhujen maahan, jonka äärettömien soiden keskellä asuva luolakansa -ei tiedä hyvyydestä mitään? Mitä tulitte etsimään? Ettekö välitä -lainkaan hengestänne, kun antaudutte _Hiya'n, 'Hänen-jota-täytyy -totella'_ armoille? Selitä minulle myöskin, mistä olet oppinut -kielesi, jota puhun. Tämä kielihän, joka on muinaisen syyriankielen -suloinen jälkeläinen, on hyvin vanha. Puhutaanko sitä vielä? Niinkuin -näet elän minä täällä yksinäni hautojen keskellä erilläni muusta -maailmasta, josta en välitä. Muistot vanhoilta ajoilta ovat olleet -seuranani, oi muukalainen -- ja ne ovat haudassa, jonka itse niille -kaivoin. On totta kun sanotaan, että ihminen itse elämänsä turmelee." -Hänen suloinen äänensä värähti ja hänen rinnastaan kohosi pidätetty -nyyhkytys. Samassa hänen katseensa osui maassa makaavaan Billaliin ja -hän suoristausi äkkiä. - -"Siinähän olet, vanhus", huudahti hän. "Miten on järjestyksen laita -taloudessasi. Minulle on kerrottu, että näiden minun vieraideni -kimppuun on hyökätty. Lapsesi, nuo kirotut roistot, olivat -toimeenpanneet 'ruukkujuhlan' surmatakseen ja syödäkseen heistä yhden -ja elleivät toiset olisi tapelleet kuin leijonat, niin heidätkin -olisi tapettu, enkä minäkään olisi kyennyt heitä sitten enää henkiin -herättämään. Mitä tämä merkitsee, vanhus? Mitä sanot, jos minä annan -sinut niiden käsiin, jotka toimeenpanevat koston?" - -Vihastuessaan oli kuningatar puhunut yhä kovemmin ja hänen äänensä -kajahteli kylmän kirkkaana huoneen kallioseinistä. Olin näkevinäni -miten hänen silmänsä salamoivat ja huomasin Billalin, jota olin -pitänyt jotensakin pelottomana henkilönä, vapisevan pelosta ja -kauhusta kuin haavanlehden. - -"Oi _Hiya_! oi _Hän_!" vastasi hän kohottamatta valkoista päätään -lattiasta. "Oi kuningatar, ole yhtä armelias kuin olet suurikin, -sillä minä olen nyt ja aina sinun nöyrin palvelijasi. Minä en juhlaa -suunnitellut, enkä edes tiennyt siitä mitään; nuo roistot, joita -sanotaan lapsikseni, toimivat aivan omin päin. Olen viaton. Erään -naisen houkuttelemina, jota sinun vieraasi Porsas oli loukannut, he -olisivat noudattaneet maan vanhaa tapaa ja syöneet lihavan mustan -muukalaisen, jonka vieraasi Papiaani ja Leijona, joka on sairas, -olivat tuoneet mukanaan. He luulivat voivansa ilman muuta tehdä niin, -kun et ollut maininnut sanaakaan hänestä, oi kuningatar. Mutta kun -Papiaani ja Leijona näkivät mitä oli tekeillä, niin he tappoivat -naisen ja samalla myös palvelijansa, joka siten pelastui hehkuvan -ruukun hirveästä kuolemasta. Silloin nuo kirotut, nuo pahan hengen -lapset tulivat aivan hulluiksi tuntiessaan veren hajun ja karkasivat -Leijonan, Papiaanin ja Porsaan kimppuun. Mutta nämä taistelivat -urhoollisesti. Oi _Hiya_! he löivät kuin miehet tappaen paljon ja -pitivät puoliaan, kunnes minä saavuin ja pelastin heidät. Rikolliset -olen lähettänyt tänne Koriin tuomittavaksesi, oi _Hän_, ja he ovat jo -täällä." - -"Hyvä on, vanhus, minä tiedän sen ja huomenna minä tutkin ja -tuomitsen heidät suuressa salissa. He tulevat saamaan ansionsa -mukaan, ole siitä varma. Sinut minä tällä kertaa armahdan, -vaikkakin vastenmielisesti, mutta muista, että pidät paremman kurin -perhekunnassasi tästä lähtien. Poistu!" - -Billali nousi polvilleen ja kumarsi nöyrästi ja hämmästyneen -näköisenä kolme kertaa. Sitten hän valkoisen parran maata viistäessä -ryömi tiehensä samalla tavalla kuin oli tullutkin ja katosi viimein -oviverhojen taakse. Olin sangen levoton jäädessäni yksikseni tuon -hirvittävän, mutta samalla niin verrattoman viehättävän naisen -seuraan. - - - - -XIII. - -AYESHA. - - -"Kas niin, nyt hän meni, tuo Vanha valkopartainen hupakko!" sanoi -_Hän_. "Miten pieni onkaan tiedon ja viisauden määrä, jonka -ihminen elinaikanaan ehtii hankkia. Ehtymättömistä lähteistä hän -voi sitä ammentaa molemmin käsin, mutta veden lailla se juoksee -hänen sormiensa välistä. Ja kuitenkin, jos hänen kätensä vain -hiukankin kostuvat, ihmettelee jo kokonainen sukupolvi hulluja hänen -viisauttaan. Eikö niin? Mutta mikä on nimesi? Vanhus sanoo sinua -'papiaaniksi'", lisäsi hän nauraen, "sillä näillä villeillä, joilla -ei ole vähintäkään mielikuvitusta, on tapana antaa toisilleen sen -eläimen nimi, jota kukin asianomainen muistuttaa. Mikä on nimesi -omassa maassasi, muukalainen?" - -"Holly on nimeni, oi kuningatar", vastasin minä. - -"Holly", toisti hän lausuen tuon sanan hieman vaivaloisesti, mutta -mitä suloisimmalla äänenpainolla, "ja mitä merkitsee 'Holly'?" - -"'Holly' on eräs okainen puu", sanoin minä. - -"Niinkö. Sinä muistutatkin todella okaista puuta. Olet väkevä ja -ruma, mutta sydämesi on rehellinen, ellen erehdy, ja olet sauva, -johon voi turvallisesti nojata. Sinä osaat myöskin ajatella. Mutta, -oi Holly, älä seiso siellä, vaan tule istumaan tänne minun viereeni. -En tahdo nähdä sinun ryömivän edessäni noiden orjien tavoin. Olen -kyllästynyt heidän matelemiseensa ja pelkoonsa; välistä ollessani -närkästynyt minun tekee mieleni tuhota heidät kokonaan ja nähdä -jälkeenjääneiden kalpenevan kauhusta aivan sydänjuuria myöten." - -Lumivalkealla kädellään hän piti verhoa sivulla päästääkseen minut -sisälle. Noudatin väristen kehoitusta. Tuo nainenhan oli hirmuinen -olento. Esiripun sisäpuolella oli pieni noin kahdentoista jalan -levyinen ja kymmenen jalan pituinen kammio, jossa oli pieni leposohva -ja pöytä. Pöydällä oli hedelmiä ja ruukussa kristallikirkasta vettä. -Taampana oli kivestä hakattu kastemaljaa muistuttava astia, joka oli -myöskin reunojaan myöten täynnä kirkasta vettä. Huoneessa palavien -lamppujen valo oli leppoisan viihdyttävä ja rauhoittava ja ilmassa -tuntui suloinen tuoksu, joka näytti lähtevän Hänen ihanasta tukastaan -ja hohtavan valkoisista vaatteistaan. Seisahduin epäröiden pöydän -ääreen. - -"Istu", sanoi _Hän_ viitaten sohvaan. "Älä pelkää minua. Jos siihen -olisi syytä pelkosi kestäisi kauan, sillä minä surmaisin sinut heti. -Ole siis aivan huoleton." - -Istahdin sohvan päähän kastemaljan tapaisen vesiastian viereen ja -_Hän_ asettui hiljaa sohvan toiseen päähän. - -"No, Holly", sanoi hän, "mistä johtuu, että puhut arabiankieltä? -Se on oma äidinkieleni, sillä olen syntyjäni arabialainen. Isäni -oli Yarabin, Kahtanin pojan sukua ja olen syntynyt vanhassa Ozalin -kaupungissa Yamanin maakunnassa, jota sanotaan onnelliseksi. Mutta -kielesi on hieman erilainen kuin mitä me puhuimme muinoin. Se ei -soinnu yhtä kauniisti kuin Hamyarin heimojen helisevä kieli, jota -olin tottunut kuulemaan. Muutamat sanat näyttävät muuttuneen ja -muistuttavat näiden amahaggerien puhetta, joilla on oma murteensa. -Kun puhun heidän kanssaan, tuntuu minusta kuin puhuisin jotakin -vierasta kieltä." - -"Olen opetellut sitä monta vuotta", vastasin minä. "Sitä puhutaan -myöskin Egyptissä ja muuallakin." - -"Siis sitä puhutaan vieläkin ja Egypti on vieläkin olemassa? Ja mikä -on nykyisen faaraon nimi? Ehkä aina vain joku persialaisen Ochuksen -jälkeläinen? Tahi ovatko Akemeniidit jo kukistuneet, sillä siitä on -kauan kun Ochus hallitsi?" - -"Persialaiset katosivat Egyptistä melkein kaksituhatta vuotta sitten -ja sen jälkeen ovat Ptolemaiot, roomalaiset ja monet muut hallinneet -Niiliä ja kadonneet kun heidän aikansa on tullut", vastasin minä -hämmästyneenä. "Miten on mahdollista, että voit tietää jotakin -persialaisesta Artaxerxeestä?" - -Hän naurahti, mutta ei vastannut mitään. Kylmä väristys karmi jälleen -ruumistani. - -"Entä Kreikka?" sanoi hän sitten. "Onko Kreikka vielä olemassa? Ah, -minä rakastin kreikkalaisia. He olivat kauniita kuin jumalat ja -nerokkaita, mutta äkkipikaisia ja huikentelevaisia." - -"Kyllä", sanoin minä. "Kreikka on kyllä olemassa, mutta nykyiset -kreikkalaiset eivät ole sellaisia kuin muinaiset helleenit ja -nykyinen Kreikka on vain kalpea muisto muinaisesta Hellaasta." - -"Vai niin! Entä hebrealaiset, ovatko he vielä Jerusalemissa? Onko -temppeli, jonka tuo viisas kuningas rakensi, vielä olemassa ja jos -niin on, niin mitä Jumalaa he siellä palvovat? Onko heidän Messiaansa -tullut, josta he niin paljon ennustivat ja puhuivat? Hallitseeko hän -nyt maailmaa?" - -"Juutalaisten valtakunta sortui ja heidän kansansa rippeet ovat -hajautuneet kaikkiin maailman ääriin. Jerusalemia ei ole enää ja -Herodeksen temppelin --" - -"Herodeksen!" toisti hän. "Häntä en tunne, mutta jatka." - -"Roomalaiset polttivat temppelin ja Rooman kotkat liitelivät sen -raunioilla. Silloinen Judea on nyt autio erämaa." - -"Vai niin kävi Jerusalemin! Nuo roomalaiset olivat mahtava kansa ja -he pyrkivät aina suoraan ja nopeasti päämaaliinsa niinkuin heidän -kotkansa saaliinsa kimppuun. Mutta heidänkin maailmanvaltansa -kukistui." - -"Solitudinem faciunt, pacem appellant", virkahdin minä, "hävittävät -kaikki olemattomiin ja sanovat sitä rauhaksi." - -"Ah, sinä osaat puhua latinaakin!" huudahti hän hämmästyneenä. "Se -sointuu niin omituiselta korvissani taas pitkistä ajoista ja minusta -tuntuu kuin korostuksesi olisi erilainen kuin roomalaisten. Kuka -kirjoitti tuon lauseen? Sananlaskua en tunne, mutta se on varmasti -tuon mahtavan kansaan keskuudessa syntynyt. Näyttää siltä kuin olisin -tavannut oppineen miehen -- miehen, joka on ammentanut viisauden -kaivosta ja osannut pitää veden käsissään. Osaatko kreikkaakin?" - -"Kyllä, oi kuningatar, ja hiukan hebreaakin, mutta en puhu niitä -hyvin. Ne ovat kaikki kuolleita kieliä nykyään." - -Hän taputti käsiään lapsellisen ihastuneesti. - -"On totta, oi Holly", sanoi hän, "että sinä olet ruma puu, mutta -sinä kannat viisauden ihania hedelmiä. Noita juutalaisia minä -vihasin, sillä he haukkuivat minua pakanaksi, kun tahdoin opettaa -heille viisauttani. Tuliko heidän Messiaansa ja hallitseeko hän nyt -maailmaa?" - -"Heidän Messiaansa tuli", vastasin minä hartaudella, "mutta hän tuli -köyhänä ja halpana eivätkä he tunteneet häntä. He ruoskivat häntä -ja ristiinnaulitsivat hänet, mutta hänen oppinsa ja tekonsa elävät -vielä, sillä hän oli Jumalan poika, ja nyt hän todellakin hallitsee -puolta maailmaa, vaikkakaan ei maallisella valtikalla." - -"Ah, noita raatelevaisia susia!" huudahti hän, "noita elostelijoita -ja epäjumalain palvelijoita -- noita mammonan orjia ja riitaisia -houkkioita! Minä voin vieläkin nähdä heidän mustanpuhuvat kasvonsa. -Vai Messiaansa he ristiinnaulitsivat? Voin sen kyllä uskoakin. Heille -ei merkinnyt mitään, että hän oli Jumalan tahi kaiken elämän antajan -poika -- keskustelemme myöhemmin, oliko hän se todellakin. Heille -ei kelvannut Jumala, joka ei saapunut heidän luokseen loistossa ja -kunniassa. Heillekö, valitulle kansalle, Jehovan palvelijoille, -jotka samalla kumarsivat Baalia, Astarethia ja kaikkia Egyptin -jumalia -- miten se olisi ollut mahdollista. Kuinka korskea ja -äärimmäisen itsekäs kansa! Vai sentähden he ristiinnaulitsivat -Messiaansa, että hän tuli orjan muodossa heidän luoksensa -- ja nyt -he ovat hajaantuneet ympäri maailmaa. Ellen väärin muista, niin eräs -heidän profeettansa ennusti niin käyvän. Mutta se oli oikein noille -juutalaisille, jotka mursivat minunkin sydämeni ja pakottivat minut -piiloutumaan tähän erämaahan, jossa asui heitä vanhempi kansa. En -voinut enää elää muiden ihmisten joukossa, sillä nuo juutalaiset -opettivat minut ajattelemaan pahaa kaikista ja vihaamaan maailmaa. -Kun olisin opettanut heille viisauttani Jerusalemissa, niin he -kivittivät minua, niin, juuri templinportilla nuo tekopyhät ja -valkopartaiset rabbit yllyttivät kansaa kimppuuni. Katso, arvet -näkyvät vielä tänäkin päivänä!" ja äkillisellä liikkeellä hän -paljasti pyöreän käsivartensa, jonka maidonvalkeassa hipiässä näkyi -selvästi punainen arpi. - -Kavahdin kauhuissani loitommaksi. - -"Anna anteeksi, oi kuningatar", sammalsin minä, "mutta nyt en oikein -ymmärrä, mitä tarkoitat. Melkein kaksituhatta vuotta on kulunut -siitä, kun juutalaisten Messias riippui ristillään Golgatalla. -Miten olisit sinä voinut opettaa viisauttasi juutalaisille ennen -hänen syntymäänsä? Sinähän olet nainen, ihminen, etkä henki. Eihän -kukaan voi elää kahtatuhatta vuotta. Miksi pidät minua narrinasi, oi -kuningatar?" - -Hän nojasi taaksepäin ja minä tunsin jälleen hänen läpitunkevan -katseensa tutkistelevan sydämeni salaisimmatkin kätköt. - -"Oi ihminen!" sanoi hän vihdoin viivytellen ja harkitusti, -"maailmassa näyttää vielä olevan paljon asioita, joista sinä et tiedä -mitään. Uskotko sinäkin, niinkuin nuo juutalaiset, että kaikki elävät -olennot kuolevat ja katoavat iäksi? Minä sanon sinulle, ettei mikään -kuole iankaikkisesti. Kuolemaa ei ole, vaan olotilan muutos. Katsohan -tänne", lisäsi hän viitaten muutamiin veistoksiin kallioseinässä. -"Siitä on nyt kulunut kolme kertaa kaksituhatta vuotta, kun tuo -mahtava kansa, jonka taiteilijat ovat muovailleet nämä korkokuvat, -kuoli ruttoon niin tarkoin, ettei yhtään jäänyt henkiin. Mutta he -elävät kuitenkin vieläkin; ehkä heidän henkensä ovat juuri nyt meidän -ympärillämme. Minusta tuntuu välistä aivan kuin näkisin heidät", -lopetti hän silmäillen ympärilleen. - -"Niinpä kyllä, mutta tälle maailmalle he ovat kuolleet." - -"Ovat -- joksikin ajaksi; mutta aina jonkun ajan kuluttua he syntyvät -yhä uudelleen tähän maailmaan. Minä, niin, juuri minä, Ayesha -- -se on minun nimeni, muukalainen -- sanon sinulle, että minä odotan -parhaillaan erään, jota rakastin, mutta joka on kuollut, palaavan -jälleen luokseni. Täällä minä odotan häntä, kunnes hän löytää minut, -sillä tiedän varmasti hänen tulevan tänne, ja täällä, vain täällä -hän on tapaava minut. Minulla on voimaa ja valtaa, kauneudessa ja -suloudessa minä voitan kreikkalaisten Helenankin, jonka kunniaksi he -lauluja sepittelivät, ja minä olen Salomoa monta vertaa viisaampi. -Tunnen maailman kaikki salaisuudet, kaikki luonnon voimat voin käskeä -palvelukseeni, ja minä olen joksikin ajaksi vapautunut olotilan -muutoksestakin, jota te nimitätte kuolemaksi. Miksi, oi muukalainen, -luulet siis minun, joka voisin hallita koko maailmaa, elävän täällä -näiden raakalaisten keskuudessa, jotka ovat villipetojakin julmemmat?" - -"Minä en tiedä, oi kuningatar", vastasin nöyrästi. - -"Sentähden, että odotan häntä, jota rakastan. Elämäni on ehkä ollut -paha, en tiedä -- sillä kuka voi sanoa mikä on paha ja mikä on hyvä. -Siksi en tahdo kuolla, vaikka voisinkin -- mikä ei voi tapahtua -ennenkuin aikani tulee -- mennäkseni hänen luoksensa sinne, missä -hän on, sillä minä pelkään, että meidän välillemme voisi nousta -muuri, jonka yli en lopultakaan pääsisi. Avaruuksissa, joissa -maailmat ikuisia ratojaan kiertävät, voisi myös varmaankin hyvin -helposti eksyä tieltään. Mutta päivä on koittava, jolloin hän, minun -rakastettuni, syntyy jälleen tähän maailmaan ja noudattaen lakia, -jota eivät mitkään inhimilliset suunnitelmat voi tyhjäksi tehdä, -hän tulee tänne ja löytää minut samasta paikasta, jossa hän minut -kerran kohtasi. Nähdessään minut jälleen hänen sydämensä varmasti -sulaa, vaikka minä rikoin häntä vastaan. Voihan olla, ettei hän -minua enää tunne, mutta siitä huolimatta hän on rakastava minua -vain kauneutenikin tähden. Viisikintuhatta vuotta voi häipyä ajan -mittaamattomaan hautaan niinkuin pienoinen pilvenhattara häviää yön -pimeyteen ennenkuin armaani saapuu, mutta hän voi tulla vaikka jo -huomenna." - -Istuin hetkisen aivan sanatonna hämmästyksestä. Tämä meni jo yli -minun ymmärrykseni. - -"Jos niin on, oi kuningatar", sanoin vihdoin, "että me ihmiset -synnymme yhä uudelleen, niin sinun laitasi ei olekaan samoin, jos -totta puhut." Hän katsahti minuun terävästi ja hänen silmänsä -välähtivät hunnun takana. "Sinun", lisäsin minä sentähden hätäisesti, -"joka et ole milloinkaan kuollut?" - -"Aivan niin", vastasi hän. "Olet oikeassa. Tietojeni avulla ja osalta -sattumalta minä olen onnistunut ratkaisemaan luonnon suurimman -arvoituksen. -- Elämähän on olemassa -- sanopas, muukalainen, -minkätähden tuota elämää ei voitaisi pidentää joksikin ajaksi? -Merkitseekö kymmenen, kaksikymmentä tahi viisikymmentäkään tuhatta -vuotta mitään elämän ikuisuudessa? Voivatko sateet ja myrskyt -kymmenentuhannen vuoden kuluessa hioa vuoren huippuja tuskin -vaaksankaan vertaa matalammiksi? Kahdentuhannen vuoden kuluessa -eivät nämä luolat ole vähääkään muuttuneet, kaikki on ennallaan, -paitsi villieläimet ja ihmiset, jotka ovat villipetojen kaltaisia. -Jos tietäisit ja ymmärtäisit luonnon suuret salaisuudet, niin tämä -asia ei olisi mielestäsi lainkaan ihmeellinen. Elämän olemassaolo on -kyllä ihme, mutta ei sen pidentäminen. Luonnon elävöittää sama henki -kuin ihmisenkin, joka on luonnon lapsi. Hän, joka löytää tämän iäisen -hengen, ja antaa sen virrata elimistöönsä, hän ei kuole, vaan elää -yhtä kauan kuin saman hengen elävöittämä luontokin. Hänen elämänsä -ei ole loppumaton, sillä luonto, elämän lähde, ei ole iankaikkinen, -vaan kuolee kerran niinkuin kuun luontokin on kuollut. Kuten sanottu, -luonnon elämän täytyy joskus sammua tahi oikeammin muuttua ja nukkua, -kunnes se jälleen herää henkiin. Mutta milloin tämä kuolema tapahtuu? -Ei ainakaan vielä ja hän, joka tuntee luonnon salaisuudet, elää niin -kauan kuin luonnossakin elämä sykkii. Minä tunnen ne osaksi, en -kaikkia, mutta ehkä kuitenkin enemmän kuin kukaan toinen. Minä en -epäile, että tämä on sinulle suuri salaisuus, ja sentähden en tahdo -nyt puhua siitä enempää. Ehkä keskustelemme näistä asioista joskus -muulloin, jos minulla on siihen halua, mutta voi käydä niinkin, etten -puhu tästä enää milloinkaan. Etkö ihmettele, mistä tiesin teidän -olevan tulossa tänne ja pelastaa teidät joutumasta hehkuvan ruukun -uhreiksi?" - -"Kyllä, oi kuningatar", vastasin minä hiljaa. - -"Katso siis tänne", ja hän viittasi tuohon kastemaljan tapaiseen -vesiastiaan, jonka ylitse hän kumartui varjostaen kädellään veden -pintaa. - -Nousin katsomaan ja äkkiä vesi tummeni. Sitten se kirkastui ja minä -näin yhtä selvästi kuin olen konsanaan eläissäni nähnyt -- meidän -veneemme tuossa hirvittävässä kanavassa. Leo nukkui veneen pohjalla -ja oli moskiittojen suojaksi vetänyt peitteen päällensä, niin ettei -kasvoja näkynyt, ja minä, Job ja Mohammed kuljimme rannalla vetäen -venettä. - -Kavahdin kauhistuneena ylös ja huudahdin, että tämä oli noituutta, -sillä minä muistin tuon hetken aivan selvästi. - -"Ei, ei, oi Holly", sanoi hän, "noituutta ei ole olemassakaan -- -se on vain tietämättömyydestä johtunut harhaluulo. Noituus on vain -luonnon salaisuuksien tuntemista. Tuo vesi on minun kuvastimeni, -josta näen kaikki, mitä tapahtuu, jos vain haluan. Voin siinä näyttää -sinulle menneisyydestä mitä hyvänsä, mikä koskee tätä maata ja on -minun tiedossani, tahi jonkun tapahtuman, jonka sinä, katselija, -tunnet. Ajattele ketä hyvänsä ja tuon henkilön kasvot heijastuvat -ajatuksistasi kuvastimeeni. Minä en tunne salaisuutta vielä kokonaan --- en voi nähdä tulevia asioita. Mutta tämä salaisuus on vanha eikä -minun keksimäni. Arabian ja Egyptin tietäjät tunsivat sen jo tuhansia -vuosia sitten. Eräänä päivänä juolahti tuo vanha kanava sattumalta -mieleeni -- noin kaksituhatta vuotta sitten minä kerran purjehdin -sitä myöten -- ja minua halutti katsella sitä jälleen. Silloin näin -veneen, jonka pohjalla eräs kaunisvartaloinen nuorukainen nukkui -peite kasvoillaan, ja kolme miestä kulki rannalla vetäen venettä, ja -minä lähetin väkeni pelastamaan teidät varmasta kuolemasta. Ja nyt -hyvästi, muukalainen. Mutta odotahan hiukan. Kerro minulle jotakin -tuosta nuorukaisesta -- leijonasta, joksi vanhus häntä nimittää. -Tahtoisin mielelläni nähdä hänet, mutta hän on sairas -- sinä sanot -hänellä olevan ankaran kuumeen -- hän haavoittui taistelussa." - -"Hän on hyvin huono", vastasin minä surullisesti; "etkö voisi tehdä -jotakin hänen hyväksensä, oi kuningatar, joka olet niin viisas?" - -"Voin kyllä. Minä voin parantaa hänet heti, mutta miksi puhut niin -surullisesti? Rakastatko nuorukaista? Onko hän ehkä sinun poikasi?" - -"Hän on ottopoikani, oi kuningatar! Annanko tuoda hänet tänne?" - -"Ei. Kuinka kauan on kuume ollut hänessä?" - -"Tänään on kolmas vuorokausi." - -"Hyvä; anna hänen maata rauhassa vielä yksi päivä. Ehkä hän voittaa -kuumeen itse ilman minun apuani, mikä on parempi, sillä minun -lääkkeeni on järkyttävän voimakas. Mutta ellei huomen-illalla -samaan aikaan, jolloin ensimmäinen kuumekohtaus hänet tapasi, -tapahdu käännettä parempaan päin, niin minä tulen ja parannan hänet. -Odotahan, kuka hoitaa häntä?" - -"Valkoihoinen palvelijamme, jota Billali nimittää porsaaksi, sekä" --- tässä minä epäröin hieman -- "eräs kaunis Ustane niminen nuori -nainen, tämän maan asukkaita, joka syleili ja suuteli häntä heti -hänet nähtyään ja on sen jälkeen alati pysynyt hänen luonansa kansasi -keskuudessa vallitsevan vanhan tavan mukaan, mikäli minä ymmärrän, oi -kuningatar." - -"Minunko kansani!" huudahti hän kiivaasti. "Älä sano tätä kansaa -minun kansakseni! Nuo orjat ovat vain koiria, jotka tottelevat -ja palvelevat minua, kunnes vapautukseni hetki koittaa. Heidän -tapojensakaan kanssa ei minulla ole mitään tekemistä. Älä myöskään -sano minua kuningattareksi -- olen kyllästynyt imarteluun ja -arvonimiin -- sano minua vain Ayeshaksi. Tuo nimi sointuu niin -suloisesti korvissani kuin kaiku menneiltä ajoilta. En tiedä oikein, -mitä ajattelisin tästä Ustanesta. Mahtaisiko hän olla henkilö, josta -minua on varoitettu ja jota minä vuorostani varoitin? Lieneekö hän --- mutta katsotaanpa", ja kumartuen eteenpäin hän ojensi kätenä -vesiastian yli ja katseli siihen kiinteästi. "Katso", kuiskasi hän -sitten hiljaa, "hänkö se on?" - -Katsoin astiaan ja näin veden kirkkaassa kuvastimessa Ustanen kauniit -piirteet. Hän oli hiukan kumarassa ja katseli alaspäin kasvoillaan -sanomattoman hellä ilme. Tumma hiuskiehkura oli valahtanut hänen -oikealle olkapäälleen. - -"Hän se on", sanoin minä matalalla äänellä, sillä tämä kummallinen -tapa tehdä huomioita oli jälleen saattanut minut aivan ymmälleni. - -"Hän katselee nukkuvaa Leoa." - -"Leo", toisti Ayesha ajatuksiinsa vaipuneena; "sehän on 'leijona' -latinaksi. Vanhus on kerrankin onnistunut nimien valinnassa. Tämäpä -on sangen kummallista", jatkoi hän puhellen itsekseen, "sangen -kummallista -- mutta eihän se voi olla mahdollista." Hän ojensi -kätensä kärsimättömästi vesiastian yli ja kuva häipyi veteen, jonka -pintaan nyt vain lampun liekki kuvastui. - -"Tahtoisitko pyytää minulta jotakin ennenkuin poistut luotani, oi -Holly?" sanoi hän hetkisen mietittyään. "Näiden villien ihmisten -keskuudessa, jotka eivät tiedä mitään sivistyneistä oloista, ei -ole tarjolla mitään mukavuuksia, joihin lienet tottunut. Minä -tulen kyllä mainiosti toimeen. Tuossa on ruokani", ja hän viittasi -pieneen maljakkoon, jossa oli hedelmiä. "Minä syön vain hedelmiä ja -vehnäkakkuja ja juon silloin tällöin hiukan vettä. Muuta en suuhuni -pane. Olen käskenyt tyttöni palvella teitä. He ovat kuuromykkiä, -kuten olet huomannut, ja sentähden myös kaikkein parhaimmat -palvelijat. Olen satoja vuosia koettanut kehittää tämmöistä -palvelijarotua ja monien pettymysten jälkeen minä vihdoin onnistuin. -Onnistuin kerran ennenkin, mutta rotu oli niin hirvittävän ruma, -että annoin sen kuolla sukupuuttoon. Kuten näette ovat nämä aivan -erilaisia. Kokeilinhan minä kerran luodakseni oikein jättiläisten -rodun, mutta hanke näytti olevan luonnonvastainen ja yritykseni -raukesi. Sano, tahtoisitko pyytää minulta jotakin?" - -"Kyllä, oi Ayesha; erään pyynnön tahtoisin esittää", sanoin minä -rohkeasti, vaikka sisimmässäni pelkäsin kovasti. "Minä tahtoisin -nähdä kasvosi." - -Hän naurahti hopeanheleästi. "Mieti tarkoin, oi Holly, mitä nyt -pyydät. Sinähän tunnet kreikkalaisten vanhat jumalaistarut. Eikö -niissä puhuta eräästä Actaeon nimisestä nuorukaisesta, joka tuli -onnettomaksi ja menehtyi viimein kokonaan vain sentähden, että liika -kauneus oli sokaissut hänet? Jos näytän sinulle kasvoni, niin ehkä -toivottomuus tuhoaa sinutkin, sillä minä en ole sinua varten -- olen -hänen, joka on kerran ollut, mutta joka ei ole vielä palannut." - -"Niin kuin tahdot, Ayesha", sanoin minä. "En pelkää kauneuttasi. -Sellainen turhuus kuin naisen kauneus, joka on katoovainen kuin kedon -kukkanen, ei mieltäni järkytä." - -"Erehdyt", sanoi hän, "se ei katoa eikä lakastu. Minun kauneuteni -pysyy yhtä kauan kuin minä elän. Tapahtukoon tahtosi, ajattelematon -mies, mutta älä syytä minua, jos intohimot saavat sinut valtoihinsa. -Ei kukaan, joka kerran on nähnyt kasvoni, voi unhottaa kauneuttani, -ja sentähden minä käyn näiden villienkin keskellä hunnutettuna, -etteivät he käytöksellään närkästyttäisi minua ja aiheuttaisi -kuolemaansa. Sano, tahdotko, että täytän pyyntösi?" - -"Tahdon", vastasin minä uteliaisuuden valtaamana. - -Hän kohotti valkeat ja pyöreät käsivartensa -- en ole milloinkaan -nähnyt niiden vertaisia -- ja veti hitaasti, hyvin hitaasti -hiuksistaan muutamia neuloja. Samassa tuo pitkä, jalkoihin saakka -ulottuva huntu irtausi ja valahti maahan ja Ayesha seisoi edessäni -puettuna hohtavan valkoiseen vartalon mukaiseen vaatetukseen, joka -vain kohotti hänen oivallista, kuninkaallista ryhtiään. Hänen -pienissä jaloissaan oli kultasolkiset sandaalit ja nilkat olivat -niin täydellisen sopusuhtaiset, ettei kukaan kuvanveistäjä ole -milloinkaan sellaisista uneksinutkaan. Vyötäisillä oli puhtaasta -kullasta tehty, kaksipäistä käärmettä esittävä vyö. Ihailin noita -suloisia käsiä, jotka olivat rinnan yli ristissä, ja sitten kohotin -katseeni, ja -- minä en liioittele -- kavahdin taaksepäin soaistuna -ja hämmästyneenä. Olen kuullut puhuttavan taivaallisten olentojen -sanomattomasta kauneudesta, nyt minä näin sen. Ja kuitenkin oli -tässä kauneudessa, tässä sanoin kuvaamattomassa suloudessa ja -puhtaudessa jotakin hirveätä ja pirullista -- minuun se ainakin teki -sellaisen vaikutuksen. Mitä sanoja käyttäisin kuvatakseni hänen -kauneuttaan? En voi -- en osaa! Maailmassa ei ole ihmistä, jonka -kynä voisi antaa hämärän aavistuksenkaan siitä, mitä näin. Voisin -kertoa suurista ja syvistä, mutta samalla pehmeän tummista silmistä, -poskien ruusuisesta punasta, ylevästä, mustan tukan varjoamasta -otsasta ja piirteiden sanomattomasta puhtaudesta, mutta kuinka ihana -hänen koko olemuksensa olikaan, niin ei hänen viehätysvoimansa -kuitenkaan piillyt hänen ulkonaisessa kauneudessaan. Hänen koko -olennostaan virtasi jumalallinen, vastustamaton tenhovoima, joka -säteili hänen kasvoillaan kuin elävä sädekehä. En ole milloinkaan -voinut aavistaakaan, minkälainen oikein huippuun kehittynyt, ylevä -kauneus voi olla, ja kuitenkin oli tässä kauneudessa jotakin -käsittämättömän tummaa ja ahdistavaa -- sädekehä ei ollut kotoisin -taivahista -- mutta oli yhtä loistava ja häikäisevä. Noilla -kauniilla kasvoilla kuvastui syvä kokemus, ja surut ja intohimot -olivat niihin leimansa painaneet. Ei edes suloinen hymykään, joka -hiipi hänen rusohuulilleen, voinut karkoittaa murheiden ja synnin -varjoa. Loistavien silmien säihkyvässä katseessakin tuo varjo näkyi, -se himmensi hänen ylevän muotonsa ja se tuntui sanovan: "Katso -minua. Vaikka minä olen melkein jumalallinen olento, kuolematon ja -kaikkia muita naisia monta vertaa kauniimpi, niin ahdistaa minua -menneiden muisto vuosisadasta toiseen ja intohimojen myrskyt riehuvat -sydämessäni -- syntiä olen tehnyt ja murheen malja on ollut pohjaton --- paha on elämäni vieläkin oleva ja murheeni loppuu vasta sitten kun -vapautukseni hetki koittaa." - -Jonkun magneettisen vastustamattoman voiman vaikutuksesta minä -tuijotin hänen loistaviin silmiinsä ja tunsin, että niistä virtasi -voima, joka hämmensi ajatukseni ja melkein sokaisi minut. - -Hän nauroi -- ah, kuinka ihanalta se kaikui korvissani -- ja -nyökäytti minulle ylhäisen keimailevasti. - -"Hupsu mies!" sanoi hän. "Actaeonin lailla olet saanut tahtosi -perille, mutta varo, etteivät omat intohimosi saata sinua perikatoon, -kuten hänen kävi. Minä olen myöskin jumalatar, oi Holly, johon ei -kukaan mies saa koskea, paitsi eräs, ja sinä et ole hän. Sano, oletko -kylliksesi katsellut minua?" - -"Olen nähnyt kauneuden, joka on häikäissyt silmäni", sanoin minä -käheästi ja peitin kasvoni kädelläni. - -"Vai niin! Mitä minä sanoin sinulle! Kauneus on kuin salama; sitä on -hauska katsella, mutta se on vaarallinen ja pirstoo etenkin puita, oi -Holly!" Jälleen hän nyökäytti päätään ja nauroi. - -Samassa hän vaikeni ja minä näin sormieni lomitse hänen kasvojensa -muuttuvan äkkiä hirvittävästi. Hänen suuriin silmiinsä ilmestyi -jäykkä ilme, jossa kauhu näytti taistelevan jonkun hänen mustassa -sielussaan heräävän kumman toivon kanssa. Suloiset piirteet -kovettuivat ja hänen notkea vartalonsa suoristausi entistäkin -suoremmaksi. - -"Ihminen!" sähähti hän hampaidensa välistä nakaten päänsä taaksepäin -kuin käärme, joka on iskemäisillään -- "ihminen, mistä olet saanut -sinettikiven, joka on kädessäsi. Puhu, tahi Elämän Hengen nimessä -minä surmaan sinut heti!" ja hän astui askeleen minua kohti. Hänen -silmänsä leimusivat niin hirveästi -- ne näyttivät aivan suitsevan -tulta -- että minä vaivuin maahan hänen eteensä soperrellen -kauhuissani käsittämättömiä sanoja. - -"Hiljaa", sanoi hän entisellä suloisella äänellään ja muuttui samassa -yhtä rakastettavaksi kuin ennenkin. "Minä pelästytin sinut! Anna -minulle anteeksi! Mutta välistä, oi Holly, kärsivällisinkin luonne -kiusaantuu tapausten äärettömän hidasta kulkua seuratessaan ja -sulasta närkästyksestä minun välistä haluttaa koetella voimaani -- -olit hyvin lähellä kuolemaa -- mutta minä muistin --. Niin, mistä -olet saanut tuon sinettikiven?" - -"Minä löysin sen", kuiskasin kompuroidessani jaloilleni. Olin -todellakin niin pyörällä päästäni, etten osannut muuta sanoa. Muistin -vain, että olin löytänyt sen Leon kammion lattialta. - -"On hyvin kummallista", sanoi hän koettaen turhaan hillitä -liikutustaan, "mutta minä olen kerran nähnyt aivan samanlaisen -sinettikiven. Se -- se riippui -- rakastamani miehen kaulassa." -Tukahdutettu nyyhkytys kohosi hänen rinnastaan ja hänen silmänsä -olivat tulvillaan kyyneleitä. Minä näin, että hänkin oli vain nainen, -jonka sydäntä suru ja murhe kalvoivat. - -"Niin", jatkoi hän, "tuo on tietysti toinen samanlainen, vaikka en -olisi uskonut toista olevan olemassakaan. Sinettiin, jonka olen ennen -nähnyt ja joka oli aivan samanlainen, liittyi kummallinen kertomus, -jota hän, jolla sinetti oli, piti suuressa arvossa ja salaisuutenaan. -Mutta kivi, jonka näin, ei ollut kiinnitetty sormukseen niinkuin tuo. -Mene nyt, Holly, mene, ja koeta unhottaa, jos suinkin voit, että olet -nähnyt Ayeshan kauneuden ja katsellut hänen kasvojaan", ja kääntyen -poispäin hän heittäytyi sohvalle ja painoi päänsä tyynyihin. - -Minä hoipertelin huoneesta ulos enkä muista, miten pääsin omaan -kammiooni. - - - - -XIV. - -SIELU HELVETISSÄ. - - -Kello oli noin kymmenen illalla, kun minä vihdoin heittäydyin -vuoteelleni ja aloin koota ajatuksiani ja miettiä mitä olin -kuullut ja nähnyt. Mutta mitä enemmän vaivasin päätäni, sitä -hämärämmäksi kävi kaikki. Olinko minä hullu vai juovuksissa? Olinko -nähnyt unta vai olinko joutunut jonkun suunnattoman ja mainiosti -suunnitellun pilan esineeksi? Miten saattoi olla mahdollista, -että minä, kaikin puolin kylmän järjen mies, joka tunsin kaikkien -tieteenhaarojen tärkeimmät saavutukset ja olin tähän saakka -ehdottomasti kieltäytynyt uskomasta sellaiseen hölynpölyyn, jolle -Euroopassa annetaan nimi "yliluonnollinen", voisin nyt uskoa -pari minuuttia sitten puhutelleeni naista, joka oli ainakin -kahdentuhannen vuoden ikäinen? Mahdotontahan se oli. Mutta jos -kaikki, mitä olin kuullut ja nähnyt, oli vain pilaa, niin miten -oli tämä pila selitettävissä? Miten kuvastuivat tapahtumat veden -pinnassa täysin todenmukaisesti, miten oli ymmärrettävissä tuon -naisen ihmeteltävän tarkat ja elävät muistelmat kaukaisimmasta -muinaisuudesta, hänen tietämättömyytensä myöhäisempien aikojen -tapahtumista ja hänen ilmeinen välinpitämättömyytensä niitä kohtaan? -Mitä oli sitten sanottava hänen ihmeellisestä ja peloittavasta -kauneudestaan? Ainakin se oli todellinen ja aivan ennenkuulumaton. -Kukaan kuolevainen nainen ei voinut olla niin yliluonnollisen, -niin häikäisevän kaunis. Hän oli ollut aivan oikeassa sanoessaan, -ettei miehen ollut hyvä nähdä sellaista kauneutta. Olen aina ollut -piintynyt naisten vihaaja. Lukuunottamatta nuoruuteni lyhyttä ja -onnetonta rakkauden tarinaa olen kaiken ikäni uskollisesti karttanut -heikompaa sukupuolta (nimitys ei ole mielestäni oikeutettu) ja -olen karkoittanut sen ajatuspiiristänikin aivan kokonaan. Mutta -nyt minä _tiesin_ ja sanomattomaksi kauhukseni _käsitin_, etten -milloinkaan saisi ajatuksistani noita ihmeellisiä silmiä, tuota -olentoa, jonka demoonisessa kauneudessa oli vastustamaton tenho. -Hänellä oli kahdentuhannen vuoden elämänkokemus, luonnon salaiset -voimat palvelivat häntä ja hän oli kuolematon. Eikö siis kannattanut -rakastua häneen, jos kerran täytyi johonkin naiseen rakastua? Mutta -valitettavasti oli jo myöhäistä kysellä ja mietiskellä, kannattiko -vai ei antaa lemmentulen syttyä sydämessäni, sillä mikäli minä -näitä asioita ymmärrän, olin jo silmittömästi ja toivottomasti -rakastunut tuohon valkoiseen velhottareen. Minä, keski-ikäinen, -yleistä kunnioitusta nauttiva mies, ja tunnettu yliopistossani -ja toveripiireissäni yleisesti naisten vihaajaksi! Mitä hulluja! -Hän oli minua kyllä vakavasti varoittanut, mutta minä en ollut -siitä välittänyt. Tämäpä vasta oli kaunista -- joutua tässä vielä -vanhoillaan tuon nykyaikaisen Circen lumoihin! Mutta hänhän ei -ollutkaan nykyaikainen kuten hän itse väitti. Hän oli melkein yhtä -vanha kuin alkuperäinen Circekin. - -Hiuksiani raastaen minä syöksähdin vuoteeltani. Minun täytyi tehdä -jotakin nämä mietteet karkoittaakseni tahi muutoin tunsin tulevani -hulluksi. Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoillaan sinetistä, joka -oli sormessani? Se oli Leon, ja oli löytynyt vanhasta lippaasta, -jonka Leon isä, Vincey vainaja, oli jättänyt huostaani melkein -kaksikymmentäyksi vuotta sitten. Olisiko kertomus sittenkin tosi, -joten ruukun sirpaleen kirjoitus ei olisikaan jonkun mielipuolen -mielikuvituksen tuote? Olisiko Leo siis mies, jota '_Hän-jota-täytyy -totella_' odotti -- vainaja, jonka piti uudestaan syntymän? -Mahdotonta! Naurettavaa! Oliko milloinkaan kuultu, että joku olisi -syntynyt uudestaan maailmaan? - -Mutta jos oli mahdollista, että joku nainen saattoi elää kaksituhatta -vuotta -- niin silloin oli kaikki mahdollista. Minä olin siis elänyt -ennenkin tässä maailmassa. Olin ehkä ollut satoja tahi tuhansiakin -vuosia vainajien valtakunnassa, mutta olin jälleen palannut maan -päälle. Saatoin kuvitella pitkän jonon esi-isiäni, jotka olivat -aivan minun näköisiäni, ja jonon viimeinen olin siis minä. No, -miksikäpäs ei! _Vive la guerre!_ Mielestäni oli onnettominta, etten -ollenkaan muistanut noita edellisiä olotilojani. Ajatus oli niin -järjetön, että purskahdin kaikuvaan nauruun ja huomatessani luolan -seinällä julman näköisen soturin kuvan minä sanoin sille: "Kukapa -tietää, vanha veikko, vaikka olisimme lapsuuden toverit. Ehkä sinä -olit minä ja minä olen sinä?" ja minä nauroin jälleen hillittömästi -omille hassutuksilleni. Nauruni kajahti kaameasti kammioni korkeassa -kattoholvissa ikäänkuin tuo julma soturin kuva olisi vuorostaan -päästänyt aavemaisen naurun minun sanoilleni. - -Samassa muistin, etten ollut käynyt kuulemassa Leon vointia, ja -riisuttuani kengät minä otin vuoteeni vieressä palavan lampun -käteeni ja hiivin käytävään. Ilmanveto häilytteli hänen kammionsa -sisäänkäytävää peittävää verhoa puoleen ja toiseen ikäänkuin -näkymättömät henget olisivat kosketelleet sitä. Menin sisään ja -lamppuni himmeässä valossa näin Leon nukkuvan vuoteellaan ja -heittelehtivän levottomasti unissaan. Ustane istui lattialla hänen -vuoteensa vieressä ja nojasi poskeaan vuoteen reunaa vasten. Hän -nukkui myöskin pitäen Leon kättä omassaan. Katselin heitä vaieten -kuin jotakin kaunista ja syvästi liikuttavaa taulua. Leo parka! Hänen -poskensa olivat hehkuvan punaiset, silmäin alla oli tummat varjot ja -hengitys kävi raskaasti. Hän oli hyvin, hyvin sairas, ja minä jouduin -jälleen tuon lamauttavan pelon valtaan, että hän kuolee jättäen -minut aivan orvoksi. Mutta jos hän jäisi eloon, niin hänestä tulisi -silloin kilpakosijani ja mitä mahdollisuuksia olisi silloin minulla, -joka olin vanha ja ruma, tuon kuvankauniin nuorukaisen rinnalla? -Varmaankin hän voittaisi kilpailussa, vaikka hän ei sattuisikaan -olemaan se mies, jota Ayesha odotti. Mutta minun oikeudentuntoni ei -ollut vielä turmeltunut kokonaan ja siinä seisoessani minä rukoilin -palavasti Kaikkivaltiasta säästämään poikani, joka oli minun kallein -aarteeni -- vaikka hän sattuisikin olemaan Ayeshan ikävöity ja -murheella kaivattu rakastettu. - -Palasin takaisin yhtä hiljaa kuin olin tullutkin, mutta en voinut -vieläkään nukkua; tieto, että rakas Leoni oli niin sairas, oli -vain lisännyt levottomuuttani. Ruumiillinen väsymys ja henkinen -liikarasitus kiihoittivat mielikuvitukseni aivan yliluonnolliseen -toimintaan. Ajatukseni loihtivat eteeni näkyjä ja mielikuvia, -jotka olivat yllättävän selviä. Muutamat olivat aivan luonnottoman -eriskummaisia, toiset hirveitä ja muutamat johdattivat mieleeni -edellisten olotilojeni ajatuksia ja tunnelmia. Mutta kaikkien -näiden mielikuvien takana häilyi tuon hirveän naisen haahmo, hänen -kauneutensa ja hurmaava olentonsa olivat alati ajatuksissani. - -Kävellessäni kammiossani mietteisiini vaipuneena edestakaisin minä -näin jotakin, mitä en ollut ennen huomannut. Seinässä oli kapea -aukko, jonka huomasin lähemmin tarkasteltuani johtavan erääseen -käytävään. Olin vielä kyllin järkevä muistamaan ja ajattelemaan, -ettei ollut ollenkaan hauskaa eikä turvallistakaan nukkua huoneessa, -johon voitiin päästä aivan tuntematonta käytävää myöten. Tilanteemme -oli siksi epävarma ja vaarallinen. Nähdäkseni minne käytävä päättyisi -ja tehdäkseni jotakin minä otin lampun käteeni ja astuin aukkoon. -Käytävän päässä oli kiviportaat, joita myöten päästiin toiseen -käytävään; se oli kaikesta päättäen aivan samansuuntainen kuin meidän -makuukammioihin johtava suuren luolan poikki menevä käytävä, jonka -alla tämä luultavasti oli. Risahdustakaan ei kuulunut. Ympärilläni -vallitsi haudanhiljaisuus ja omituisen uteliaisuuden valtaamana minä -kuljin edelleen äänettömin askelin. Olin riisunut kengät ennenkuin -menin Leon luo, joten nyt olin vain sukkasiltani. Kuljettuani -noin viisikymmentä askelta tulin kolmanteen käytävään, joka meni -kohtisuorasti molempiin suuntiin. Seisoessani siinä käytävien -risteyksessä tapahtui jotakin kamalaa. Äkillinen, voimakas ilmanveto -puhalsi lamppuni sammuksiin ja minä jäin synkkään pimeyteen tuon -salaperäisen paikan sokkeloisiin, maanalaisiin käytäviin. Astuin -pari askelta päästäkseni takaisin käytävään, josta olin tullut, -sillä olin hirveän peloissani, että joutuisin pimeässä tuohon -kolmanteen käytävään, ja sitten pysähdyin harkitsemaan tilannetta. -Mitä oli tehtävä? Minulla ei ollut tulitikkuja; olin kulkenut -pitkän matkan, joten oli kaameata koettaa palata takaisin tässä -synkässä pimeydessä enkä myöskään voinut olla tässä paikassa koko -yötä, ja jos olinkin, niin mitäpä se hyödytti. Täällä maan alla oli -keskipäivällä aivan yhtä pimeä kuin yösydännäkin. Katsahdin taakseni --- ei valon pilkahdustakaan. Tuijotin eteenpäin ja seisottuani -hetkisen liikkumatonna kuin kivipatsas minä olin huomaavinani etäältä -heikkoa tulen hohdetta. Ehkä siellä oli luola, josta saisin tulen -lamppuuni -- kannattihan joka tapauksessa mennä katsomaan. Hitaasti -ja vaivalloisesti hiivin eteenpäin nojaten kädelläni seinää vasten -ja joka askeleella minä tunnustelin maaperää peläten milloin hyvänsä -suistuvani johonkin kuiluun. Kuljettuani kolmekymmentä askelta näin -selvästi tulen kajastuksen, joka välistä häipyi kokonaan, mutta -ilmestyi jälleen. Viisikymmentä askelta kuljettuani minä näin valon -tunkevan jonkun esiripun raosta. Menin lähemmäksi ja -- oi, suuri -Jumala! - -Saatoin selvästi nähdä verhojen läpi niiden takana olevaan pieneen -luolaan, joka oli kuin hautakammio. Keskellä lattiaa häilyi -valkoinen tuli, joka ei savunnut lainkaan. Vasemmalla seinällä -oli kivilavitsa, jonka vieressä oli noin kolmen tuuman korkuinen -porras, ja lavitsalla lepäsi, mikäli minä ymmärsin, valkoisella -vaatteella peitetty ruumis. Oikealla seinällä oli samanlainen -lavitsa, joka oli katettu koruompeleisilla peitteillä. Tummaan -vaippaan kääriytynyt nainen kumartui tulen ylitse. Hän seisoi minuun -syrjittäin, kasvot lavitsalla lepäävään vainajaan päin ja hänen -päänsä oli verhottu nunnan päähinettä muistuttavalla huivilla, joten -en voinut nähdä hänen kasvojaan. Hän näytti tuijottavan tuleen, joka -häilyi levottomasti. Juuri kun minä mietiskelin mitä olisi paras -tehdä, suoristausi nainen äkkiä, kuten minusta näytti, epätoivoisen -päättävästi ja pudotti tumman vaipan hartioiltaan. - -Se oli _Hän_ itse! - -Hän oli samassa hohtavan valkoisessa puvussa, jossa olin hänet jo -nähnyt, vyötäisillään kaksipäisen käärmeen muotoinen kultainen vyö, -ja hänen musta tuuhea tukkansa aaltoili valtoimenaan aivan maahan -saakka. Katsahdin hänen kasvoihinsa ja jäin sanomattoman kauhun -jäykistämänä tuijottamaan niihin. Hän oli yhtä kaunis kuin ennenkin, -mutta hänen kasvoillaan kuvastuvaa sieluntuskaa, intohimojen -temmellystä ja hillitöntä kostonhalua ja hänen ylöspäin kääntyneiden -silmiensä äärettömän tuskallista katsetta ei voi kukaan kuvailla. - -Hän seisoi hetkisen aivan liikkumatonna kädet ojennettuina korkealle -pään yläpuolelle, jolloin hänen valkoinen pukunsa valahti alas -kultaiseen vyöhön saakka paljastaen hänen ihanan vartalonsa. -Hänen sormensa käyristyivät ja kasvojen kaamea ilme kävi yhä -hirvittävämmäksi. Äkkiä johtui mieleeni, että mitä mahtaisi tapahtua, -jos hän huomaisi läsnäoloni, ja tuo ajatus sai polveni vapisemaan. -Mutta vaikka olisinkin tiennyt, että minun täytyi kuolla, jos jäisin -paikalleni, niin minä en olisi voinut astua askeltakaan, sillä minä -olin kuin lumouksen vallassa. Mutta minä olin koko ajan tietoinen -vaarasta. Olettakaamme, että hän olisi kuullut hengitykseni tahi -nähnyt minut verhojen läpi; olisinpa sattunut aivastamaan tahi -olisipa hän noitakeinojensa avulla huomannut jonkun vakoilevan häntä --- niin tuomioni olisi ollut varmasti hyvin lyhyt. - -Nyrkkiin puristetut kädet vaipuivat hitaasti alas ja nousivat -jälleen hänen päänsä yläpuolelle, ja niin totta kuin minä elän ja -olen rehellinen mies, kohosi tuo valkoinen liekki niiden mukana -melkein kattoon saakka valaisten hänet, lavitsalla valkoisen vaatteen -alla lepäävän vainajan ja kallioseinien pienimmätkin syvennykset -kirkkaalla, aavemaisella hohteella. - -Norsunluunvalkoiset kädet vaipuivat jälleen ja samassa minä -kuulin hänen sanovan tahi oikeammin sähähtävän arabiankielellä -ja äänenpainolla, joka hyydytti vereni ja sai sydämeni hetkeksi -seisahtumaan, seuraavat sanat: - -"Kirottu olkoon hän, olkoon hän iäisesti kirottu." Kädet vaipuivat -taas ja tulenliekki niiden mukana. Sitten ne kohosivat jälleen -vaipuakseen taas alas ja tuli suureni ja pieneni niiden mukana. - -"Hänen muistonsa olkoon kirottu -- Egyptin naisen muisto olkoon -ikuisesti kirottu." - -Kädet ja tuli nousivat ja laskivat jälleen. "Kirottu olkoon hän, tuo -Niilin tytär, kauneutensa tähden." - -"Kirottu olkoon hän noitakeinojensa tähden, joiden avulla hän kykeni -minua vastustamaan." - -"Kirottu olkoon hän, koska hän ei luopunut rakastetustani." - -Liekki nousi ja laski jälleen. - -Kuin äärettömän tuskan kiduttamana hän painoi kädet kasvoilleen ja -huusi epätoivoisesti: - -"Mitä tämä kostonhuuto enää hyödyttää? Hän voitti minut ja meni eikä -kostoni häntä enää tavoita." - -Sitten hän aloitti manauksensa uudelleen, ja entistä kiihkeämmin: - -"Kirottu olkoon hän, niissä ikinä hän lieneekin. Saavuttakoon -kiroukseni hänet kaikkialla ja häiritköön hänen rauhaansa." - -"Kirottu olkoon hän kaikkialla tähtien avaruuksissa. Hänen varjonsa -olkoon kirottu." - -"Saavuttakoon kiroukseni voima hänet sielläkin." - -"Kuulkoon hän sielläkin ääneni. Kätkeytyköön hän synkimpään -pimeyteen." - -"Tapaan hänet vielä kerran ja silloin hän on vaipuva epätoivon -pohjattomaan kuiluun." - -Liekki vaipui jälleen ja hän peitti taas kasvonsa käsillään. -"Eihän tämä mitään hyödytä -- ei mitään", valitti hän; "kukapa voi -nukkuville puhua? Eiväthän he kuule minunkaan ääntäni." Hän aloitti -vielä kerran jumalattoman menonsa. - -"Olkoon hän kirottu syntyessään uudelleen tähän maailmaan. Olkoon -hänen syntymänsä ikuisesti kirottu." - -"Olkoon hänen elämänsä kaikkien kirousten painama hamasta syntymästä -aina siihen hetkeen saakka, jolloin hän nukahtaa viimeiseen uneensa." - -"Kostoni saavuttaa sinut kerran ja minä tuhoan sinut, sinä -iankaikkisesti kirottu." - -Ja näin hän vannoi vannomasta päästyäänkin. Liekki kohosi ja laski, -ja sen välke kuvastui hänen raivosta salamoivissa silmissään. Hänen -sähisevät, sanoin kuvaamattoman kauheat manauksensa kajahtelivat -luolan kallioseinissä ja käytävästäkin vastasi heikko kaiku. -Kivilavitsalla lepäävä salaperäinen olento näkyi välistä häikäisevän -selvästi ja häipyi taas pimeyteen. - -Vihdoin hän näytti kuitenkin väsyvän ja vaikeni. Vaipuen istumaan -kivilattialle hän pudisti paksun tukkansa kasvoilleen ja alkoi -nyyhkyttää sydäntäsärkevästi. - -"Kaksituhatta vuotta", valitti hän -- "kaksituhatta vuotta olen -odottanut ja kärsinyt, ja vaikka vuosisadat liittyvät vuosisatoihin -ja vuosituhannet unholaan häipyvät, niin muistojen katkeruus ei -laimene eikä toivon tähti kirkastu. Oi kuinka kauheata onkaan elää -kaksituhatta vuotta intohimon yhä sydäntä jäytäessä ja syntini aina -silmäini edessä. Oi, minkätähden ei elämä voi suoda minulle lohtua -ja unhotusta! Voi noita raskaita vuosia, jotka ovat menneet ja jotka -ovat vielä edessäpäin aina loppumattomiin -- miten lohduttoman pitkät -ne ovatkaan!" - -"Minun rakkaani, minun rakkaani! Miksi pitikään tuon muukalaisen -saapua ja herättää muistoni jälleen eloon? Viiteensataan vuoteen en -ole näin kärsinyt. Oi, jos minä pahoitin mielesi, niin enkö ole jo -sovittanut syntini? Milloin palaat luokseni, oi armaani? Minulla on -voimaa ja valtaa, mutta ilman sinua olen aina köyhä. Mitä tahdot, -että minun pitää tehdä? Mitä? Mitä? Mitä? Ja ehkä hän -- ehkä tuo -Egyptin tytär on koko ajan luonasi siellä, missä sinä nyt olet, ja -pilkkaa muistoani. Oi, miksi en saanut kuolla kanssasi, minä, joka -surmasin sinut? Oi, kuinka ihanaa olisikaan kuolla! Kuinka ihanaa, -kuinka ihanaa!" Hän heittäysi lattialle pitkälleen ja itki ja valitti -niin, että luulin hänen sydämensä pakahtuvan. - -Äkkiä hän vaikeni ja nousi seisoalleen järjestäen pukunsa ja -pudistettuaan kärsimättömästi tuuheat hiuksensa takaisin niskaan hän -astui lavitsalla lepäävän vainajan luo. - -"Oi Kallikrates", huudahti hän ja minä aloin vavista nimen -kuullessani, "minun täytyy jälleen katsella sinun kasvojasi, -vaikka se tuottaakin minulle tuskia, jotka ovat kuolemantuskaakin -kamalammat. Siitä on jo sata vuotta kun viimeksi katselin häntä, -jonka surmasin -- surmasin omalla kädelläni", ja vapisevin sormin -hän tarttui peitteen kulmiin ja vaikeni hetkeksi. Sitten hän sanoi -kuiskaten ja viivytellen ikäänkuin hänen mieleensä johtunut ajatus -olisi häntä itseäänkin hirvittänyt: - -"Herätänkö sinut henkiin, niin että seisot edessäni kuin muinoin. -Minä _voin_ tehdä sen", ja hän ojensi kätensä ruumiin ylitse. Hänen -koko olemuksensa ikäänkuin jäykistyi ja muuttui hirveän näköiseksi -ja silmänsä kävivät tuijottaviksi ja himmeiksi. Vapisin kauhusta -verhojen takana ja hiukseni nousivat pystyyn, sillä olin näkevinäni, -että valkoisen peitteen alla lepäävä liikkumaton ruumis vavahti ja -peite alkoi kohoilla niinkuin se olisi ollut nukkuvan rinnan päällä. -Minä en voi sanoa, oliko näky vain luuloteltu vai todellinen. Äkkiä -hän vetäisi pois kätensä ja samassa näytti ruumiinkin liike taukoavan. - -"Mitäpä hyötyä siitä olisi", sanoi hän surullisesti. "Mitä -hyödyttäisi herättää henkiin olento, joka olisi kaltaisesi, mutta -jolla ei olisi sinun henkeäsi? Vaikka seisoisitkin edessäni, et sinä -kuitenkaan minua tuntisi ja voisit vain tehdä mitä minä sanoisin. -Sinussa oleva henki olisi _minun_ eikä sinun, oi Kallikrates." - -Hän seisoi hetkisen hiljaa mietteissään ja sitten hän heittäysi -polvilleen lavitsan viereen ja alkoi itkien suudella peitteen -lievettä. Oli hirvittävää nähdä tuon peloittavan naisen päästävän -surunsa valloilleen ja minä käännyin kauhusta vavisten poispäin -ja aloin horjuvin jäsenin pyrkiä synkässä pimeydessä pois tuosta -kamalasta paikasta. Vavahtelevassa sydämessäni oli koko ajan tunne, -että olin nähnyt sielun helvetissä. - -Eteenpäin hoipertelin, en tiedä miten. Pari kertaa kaaduinkin ja -kerran jouduin väärään käytävään, mutta huomasin ajoissa erehdykseni. -Kuljin näin parikymmentä minuuttia ja yhtäkkiä johtui mieleeni, että -olin mennyt noiden pienien portaiden ohi, joita myöten olin tähän -käytävään laskeutunut. Kuolemaan saakka pelästyneenä ja muutenkin -äärimmäisen uupuneena minä vaivuin vihdoin kivilattialle ja menetin -tajuntani. - -Herätessäni huomasin päivän valon pilkottavan takanani olevaan -käytävään. Ryömin sinne ja löysin portaat, joita nousevan päivän -kajastus heikosti valaisi. Nousin portaita ylös ja saavuttuani -turvallisesti omaan kammiooni heittäysin vuoteelleni ja vaivuin pian -sikeään uneen tahi oikeammin jonkinlaiseen tiedottomuuden tilaan. - - - - - - -TOINEN OSA. - - - - -I. - -AYESHA TUOMARINA. - - -Ensimmäinen, jonka muistan nähneeni herättyäni aamulla, oli Job, joka -oli jo melkein täysin parantunut kuumeestaan. Hän seisoi ikkuna-aukon -ääressä ja pudisteli vaatteitani koettaen siten korvata harjauksen, -sillä vaateharjamme oli hukkunut matkalla. Taitettuaan puvun -huolellisesti kokoon hän pani sen vuoteeni jalkapäähän. Sitten hän -otti repustani matkapukuni ja tarkastettuaan, että se oli täydessä -kunnossa hän asetti sen myös vuoteelleni, mutta peläten minun -potkaisevan sen maahan hän nosti sen leopardintaljalle lattialle ja -astuen askeleen takaisin katseli ympärilleen arvostelevasti. Hän ei -ollut nähtävästi tyytyväinen järjestelyynsä, sillä hän otti pukuni -lattialta ja asetti sen repulleni, joka oli vuoteeni vieressä. Sitten -hän katsoi, oliko ruukuissa tarpeeksi pesuvettä, ja minä kuulin hänen -mutisevan itsekseen, ettei tässä kirotussa paikassa luultavasti ollut -tilkkaakaan kuumaa vettä tahi nämä ihmissyöjät käyttivät sitä vain -toistensa keittämiseen. Näitä sanoja seurasi syvä huokaus. - -"Mitä kuuluu, Job?" sanoin minä. - -"Pyydän anteeksi, herra", vastasi hän sipaisten tukkaansa. "Minä -luulin teidän nukkuvan ja totisesti näytättekin olevan sen tarpeessa. -Kasvoistanne päättäen voisi luulla, ettette ole ummistanut silmäänne -koko yönä." - -Huokaisin vain vastaukseksi, sillä olin totisesti viettänyt yön, -jonka kaltaista en toista toivonut. - -"Kuinka on Leo-herran laita, Job?" - -"Melkeinpä samoin kuin ennenkin, herra. Ellei hän pian ala parantua, -niin hän kuolee varmasti, herra, ja siinä sitä sitten ollaan. Minun -täytyy kyllä sanoa, että tämä pakana, tämä Ustane, koettaa parhaansa -mukaan hoitaa häntä; melkein yhtä hyvin kuin joku kastettu kristitty. -Hän on aina sairaan luona ja jos minä rohkenen välistä sekaantua -asiaan, niin on oikein kauheata nähdä hänen kiukkuaan. Hänen tukkansa -näyttää nousevan aivan pystyyn ja hän kiroo ja manaa pakanallisella -kielellään -- ainakin hän on sen näköinen -- että aivan hirvittää -kuulla." - -"Mitä sinä silloin teet?" - -"Minä tavallisesti kumarran kohteliaasti ja sanon: 'Kuulkaahan nyt, -nuori neiti, käytöksenne on hyvin sopimaton. Suokaa minun huomauttaa, -että minulla on sairasta isäntääni kohtaan velvollisuuksia, -jotka aion täyttää niin kauan kuin vain suinkin kykenen!' Mutta -hän ei ole kuulevinaankaan, vaan kiroaa ja mekastaa pahemmin -kuin konsanaan. Viime yönä kun hän raivoissaan sieppasi yöpaitaa -muistuttavan vaatetuksensa alta käyräteräisen puukon, vetäisin -minäkin vyöstäni revolverin ja sitten me hiivimme toistemme ympärillä -kuin vertajanoavat tiikerit, kunnes hän yhtäkkiä purskahti nauruun -ja pisti puukon piiloon. Onko tämä laitaa, että tuo pakanatyttö, -olkoonpa miten kaunis hyvänsä, kohtelee täten kristittyä ihmistä, -joka on kaiken ikänsä rehellisesti vaeltanut. Mutta tätähän -saattoi odottaakin, kun ihmiset ovat niin _hulluja_ (Job pani -erikoisen painon sanalle 'hulluja'), että lähtevät tämmöiseen -maahan tutkimaan asioita, joiden on tarkoitus pysyä salassa. Meitä -rangaistaan uteliaisuutemme tähden -- se on mielipiteeni, herra -- -ja minä luulen, ettemme ole rangaistuksestamme vielä puoltakaan -kärsineet. Saattepa nähdä, ettemme pääse täältä enää milloinkaan -ihmisten ilmoille, vaan menehdymme lopulta näihin villieläinten -luoliin, näihin aaveiden ja kuolleiden asuntoihin. Nyt minun täytyy -mennä katsomaan, onko Leo-herra syönyt lihaliemensä, jos vain tuo -villikissa sallii; ja ehkä haluatte nousta, herra, sillä kello käy jo -kymmentä." - -Jobin huomautukset eivät olleet juuri omiaan lohduttamaan miestä, -joka oli viettänyt niin kamalan yön kuin minä, ja vielä pahempi oli, -että ne olivat todenmukaiset. Ottaen kaikki asianhaarat huomioon -minusta tuntui aivan mahdottomalle, että voisimme paeta tästä -paikasta. Vaikka Leo tervehtyisikin, ja "_Hän_" ei surmaisi meitä, -vaan päästäisi meidät menemään, mikä oli hyvin epäiltävää, ja vaikka -säästyisimmekin tutustumasta amahaggerien hehkuvaan ruukkuun, niin -olisi meidän kuitenkin aivan mahdotonta kulkea noiden äärettömien -soiden poikki, joiden amahaggerien eri perhekuntien asuinsijojen -ympärille muodostama saartolinja oli vahvempi ja läpipääsemättömämpi -kuin mikään ihmisten tekemä tahi suunnittelema linnoitusvyöhyke. -Tässä ei ollut nyt mitään muuta neuvoa kuin ottaa asia hyvin kylmästi -ja odotella tapahtumain kehitystä. Muuta en omasta puolestani -pyytänytkään, vaikka hermoni olivatkin äärimmäisen rasittuneet, sillä -viime päivien omituiset tapaukset olivat saaneet minut ajattelemaan -tuota salaperäistä kertomusta aivan toiselta kannalta kuin ennen, ja -minä olin päättänyt tutkia asian perinpohjin, vaikka uteliaisuuteni -maksaisikin henkeni. Olisikohan ketään, joka ei tilaisuuden -tarjoutuessa tahtoisi täydellä mielenkiinnolla tutkia Ayeshan -kaltaisen ihmeellisen henkilön luonnetta ja sielunelämää? Tehtävän -vaarallisuus lisäsi sen viehätystä ja sitäpaitsi minun täytyy -myöntää, vaikka kuinka kylmästi harkitsen tilannetta, että Ayesha oli -kokonaan lumonnut minut. Ei edes yöllinen hirveä näkynikään ollut -hulluuttani parantanut. Mutta itsehän minä olin kaikkeen syypää. -Miksi olinkaan ollut niin onnettoman utelias! - -Pukeuduttuani menin ruokailu- eli oikeammin palsamoimishuoneeseen ja -maistelin ruokia, joita mykät tytöt eteeni kiidättivät. Sitten menin -Leon luo, joka oli aivan houriossa, eikä tuntenut minuakaan. Kysyin -Ustanelta, mitä hän arveli Leon voinnista, mutta hän vain pudisti -päätään ja alkoi itkeä. Hänellä ei ollut nähtävästi enää mitään -toivoa ja minä päätin pyrkiä Ayeshan puheille ja koettaa jos suinkin -mahdollista saada hänet tulemaan Leon luokse. Hän voisi varmasti -parantaa rakkaan poikani, jos hän vain tahtoisi -- ainakin hän oli -sanonut niin. Samassa tuli Billalikin huoneeseen ja katseltuaan -hetkisen Leoa hän myöskin pudisti päätään. - -"Hän kuolee tänä iltana", virkkoi hän. - -"Herra varjelkoon, isäni!" huudahdin minä ja käännyin poispäin -raskain mielin. - -"'_Hän-jota-täytyy-totella_' haluaa puhutella sinua, papiaani", -sanoi vanhus päästyämme käytävään, "mutta ole varovaisempi, oi rakas -poikaseni. Eilen olin melkein varma, että _Hän_ surmaisi sinut, kun -et lähestynyt häntä ryömien vatsallasi. Tänään hän on istuva oikeutta -suuressa luolassa ja tuomitseva roistot, jotka tahtoivat tappaa sinut -ja Leijonan. Tule, poikani, tule joutuin." - -Minä seurasin häntä suureen luolaan, jossa oli jo koolla joukko -amahaggereita, joista toisilla oli yllään vaalea vaatetus ja -toisilla vain leopardin nahka vyötäisillään. Painuimme joukon mukana -syvemmälle luolaan, jonka seinät olivat kaikkialla täynnä kuvia -ja veistoksia. Aina kahdenkymmenen askeleen päässä lähti luolasta -kohtisuoria käytäviä, jotka johtivat, kuten Billali sanoi, "täällä -muinoin eläneen kansan" hakkaamiin hautakammioihin. Noita kammioita -ei käyttänyt enää kukaan, sanoi hän, ja minä myönnän, että iloitsin -ajatellessani, mitä erinomaisia tilaisuuksia minulla olikaan tämän -maan muinaisajan tutkiskeluun. - -Vihdoin saavuimme luolan perille, jossa huomasin samanlaisen -korokkeen kuin johon olimme paenneet amahaggerien karatessa -kimppuumme. Päättelin noiden korokkeiden olevan alttareita, joita -oli käytetty uskonnollisia menoja ja erittäinkin hautajaismenoja -toimitettaessa. Korokkeen kummaltakin puolelta lähti käytäviä, joiden -Billali sanoi johtavan toisiin ruumiita täynnä oleviin luoliin. "Koko -vuori on todellakin täynnä kuolleita", lisäsi hän, "ja melkein kaikki -ovat moitteettomassa kunnossa." - -Korokkeen eteen oli kokoontunut paljon väkeä kumpaakin sukupuolta -ja he tuijottivat eteensä niin synkästi, että kuka hyvänsä olisi -viidessä minuutissa joutunut epätoivoon. Korokkeella oli tukeva, -mustasta puusta tehty ja norsunluulla koristettu tuoli, jossa oli -kasvikuiduista kudottu istuin ja taidokkain leikkauksin kaunisteltu -astinlauta. - -Äkkiä kuului huuto "Hiya! Hiya!" ("Hän! Hän!") ja kaikki -heittäytyivät maahan ja makasivat liikkumattomina kuin kuolleet. -Minä vain seisoin paikallani kuin ainoa eloon jäänyt suuren -verilöylyn jälkeen. Samassa ilmestyi eräästä käytävästä vasemmalla -jono henkivartijoita, jotka asettuivat riviin korokkeen kahden -puolen. Heitä seurasi parikymmentä mykkää miespalvelijaa ja yhtä -monta naista, joilla oli jokaisella palavat lamput käsissään. -Hetkisen kuluttua ilmestyi käytävästä solakka, valkoiseen huntuun -verhottu olento, jonka minä tunsin. Tulija oli _Hän_ itse. Noustuaan -korokkeelle hän istui tuoliin ja puhutteli minua _kreikan_ kielellä -luultavasti sentähden, ettei hän halunnut toisten ymmärtävän -puhettamme. - -"Tule tänne, oi Holly", sanoi hän, "ja istu tähän jalkojeni juureen -katsomaan ja kuulemaan kuinka minä tuomitsen roistot, jotka tahtoivat -tappaa sinut. Suo anteeksi, jos kreikkani ontuu kuin vaivainen mies; -siitä on jo niin kauan kun viimeksi kuulin helleenien kaunista -kieltä, että kieleni on kangistunut eikä taivu kaikkia sanoja oikein -lausumaan." - -Minä kumarsin ja tein kuten hän oli pyytänyt. - -"Kuinka nukuit, Hollyseni?" kysyi hän. - -"Huonosti, oi Ayesha!" vastasin minä rehellisesti ja hiukan -peloissani, että hän olisi jotenkin saanut tietää yöllisen -seikkailuni. - -"Niinkö", sanoi hän naurahtaen. "Minä nukuin myöskin hyvin huonosti. -Näin unia ja minua vaivasivat vanhat muistot, jotka sinä eilen -herätit henkiin, oi Holly." - -"Mitä uneksit, oi Ayesha?" kysyin minä välinpitämättömästi. - -"Minä uneksin", vastasi hän nopeasti, "eräästä, jota vihaan ja -toisesta, jota rakastan", ja ikäänkuin kääntääkseen keskustelun -toisaalle hän sanoi henkivartioston päällikölle arabiankielellä: - -"Miehet tuotakoon eteeni." - -Päällikkö kumarsi syvään, sillä henkivartijat ja mykät palvelijat -eivät olleet heittäytyneet maahan, ja meni miehineen erääseen -käytävään oikealla. - -Luolassa vallitsi syvä äänettömyys. _Hän_ nojasi hunnutettua -päätään käteensä ja näytti vaipuneen ajatuksiinsa kansanjoukon -maatessa edessämme yhä liikkumatonna. Siellä ja täällä käänsi joku -varovaisesti päätään kurkistaakseen meitä toisella silmällään. -Kuningattaren julkisuudessa esiintyminen näytti olevan niin -harvinaista, että muutamat eivät voineet hillitä uteliaisuuttaan, -vaan tahtoivat maksoi mitä maksoi katsella häntä tahi oikeammin -sanoen hänen vaatteitaan, sillä minua lukuunottamatta ei kukaan -ollut milloinkaan nähnyt hänen kasvojaan. Vihdoin näkyi valoja -liikkuvan käytävässä ja kuulimme miesjoukon lähestyvän. Henkivartijat -ilmestyivätkin pian ja heidän mukanaan parikymmentä eloon jäänyttä -vainolaistamme, joiden luonnostaan synkillä kasvoilla nyt kuvastui -kauhu, joka näkyi vallanneen heidän villit sydämensä. Heidät -asetettiin riviin korokkeen eteen ja he olisivat katselijoiden tavoin -heittäytyneet maahan, ellei _Hän_ olisi kieltänyt heitä. - -"Ei", sanoi hän suloisimmalla äänellään, "seisokaa, minä pyydän. -Ehkä piankin saatte maata, niin että väsytte", lopetti hän nauraen -sointuvasti. - -Minä huomasin rikollisten rivin vavahtavan kauhusta ja vaikka nämä -olivatkin tunnottomia roistoja, tunsin minä kuitenkin sääliä heitä -kohtaan. Muutamia minuutteja, ehkä pari, kolme, kului synkässä -äänettömyydessä, jonka aikana _Hän_ näkyi pään liikkeestä päättäen -- -mehän emme tietystikään voineet nähdä hänen silmiään -- tarkastelevan -tutkivasti jokaista syytettyä erikseen. Vihdoin hän kysyi minulta -hiljaa ja harkitsevasti: - -"Tunnetko, oi vieraani, jota kotimaassasi sanotaan Okaiseksi Puuksi, -nämä miehet?" - -"Kyllä, oi kuningatar, melkein jokaisen", vastasin minä ja huomasin -heidän tuijottavan minuun kuullessaan sanani. - -"Kerro siis minulle ja koko tälle suurelle joukolle tapaus, josta -olen kuullut." - -Täten vaadittuna puhumaan minä kerroin lyhyesti ihmissyöjäin juhlasta -ja palvelijaraukkamme kiduttamisyrityksestä. Minua ei keskeytetty -kertaakaan. Kaikki läsnäolijat, niin syytetyt kuin muutkin, -kuuntelivat vaieten kertomustani. Kun olin lopettanut, mainitsi -Ayesha Billalin nimen ja kohottamatta päätään maasta vanhus vahvisti -kertomuksen todenperäisyyden. Muita todistajia ei kuultu. - -"Olette kuulleet", sanoi _Hän_ vihdoin kylmän kirkkaalla äänellä, -joka oli aivan erilainen kuin hänen tavallinen äänensä -- tämän -salaperäisen olennon huomattavimpia ominaisuuksia oli, että hän -saattoi ihmeellisellä taidolla sovittaa äänensä tilanteiden mukaan. -"Onko teillä tähän mitään sanottavaa, te niskurit lapset; voitteko -millään puolustaa käytöstänne?" - -Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes vihdoin eräs keski-ikäinen, leveä -rintainen ja hienopiirteinen mies, jonka silmät olivat terävät kuin -haukan, alkoi selittää, että käskyssä, jonka he olivat saaneet, oli -puhuttu vain valkoisten miesten hengen suojelemisesta eikä sanaakaan -niiden mustasta palvelijasta. Erään naisen houkuttelemina, joka -ei ollut enää elossa, he olivat aikoneet surmata hänet hehkuvalla -ruukulla maan vanhan ja kunnioitettavan tavan mukaan sekä sitten -syödä hänet. Sokeassa raivossaan he olivat käyneet meidänkin -kimppuumme ja katuivat nyt vilpittömästi tekoaan. Hän lopetti -puheensa nöyrästi armoa rukoillen. Ehkä "_Hän-jota-täytyy-totella_" -suuressa viisaudessaan harkitsisi olevan kyllin suuren rangaistuksen, -kun heidät tuomittaisiin karkoitettaviksi soille joko kuolemaan tahi -elämään aina asianhaarojen ja mahdollisuuksien mukaan. Mutta minä -näin hänen kasvoistaan, ettei hän odottanutkaan armoa. - -Miehen puhetta seurasi mitä syvin hiljaisuus. Lamppujen lepattavat -liekit loivat jättiläisvarjoja luolan kallioseinille ja koko -tilaisuus oli niin omituinen ja satumainen, etten ole milloinkaan -muulloin nähnyt sen kaltaista, en edes tuossa noidutussa maassakaan. -Korokkeen edessä makasivat katselijat maassa liikkumattomina kuin -kuolleet ja heidän tiheät rivinsä häipyivät etempänä vallitsevaan -synkkään hämärään. Tämän makaavan kuulijakunnan edessä seisoivat -syytetyt koettaen näyttää välinpitämättömiltä ja siten peitellä -luonnollista kauhuaan. - -Oikealla ja vasemmalla seisoivat valkopukuiset, suurilla keihäillä ja -veitsillä aseistetut henkivartijat ja mykät mies- ja naispalvelijat -katselivat näytelmää uteliain silmin. Kaikkien yläpuolella istui -istuimellaan tuo hunnutettu valkoinen nainen, jonka koko olemus -näytti sädehtivän suloa ja kauhistuttavaa voimaa. Häntä näytti -ympäröivän jonkun näkymättömän valon aiheuttama loistava sädekehä. -Minä en ole milloinkaan nähnyt häntä peloittavampana kuin hän oli -tuossa tuomioistuimella istuessaan kostoa suunnitellen. - -Vihdoin hän julisti tuomion. - -"Te koirat ja käärmeet", aloitti hän matalalla äänellä, joka tiukkeni -vähitellen niin, että luolan seinät kajahtelivat, "te ihmislihan -syöjät, te olette rikkoneet kaksinkertaisesti. Ensiksikin te olette -karanneet näiden muukalaisten kimppuun, jotka ovat valkoihoisia, -ja joiden palvelijan te olisitte kiduttaneet kuoliaaksi. Tästä -rikoksesta olette jo kuoleman ansainneet. Mutta ei siinä kaikki. Te -olette uskaltaneet olla minulle tottelemattomia. Enkö minä lähettänyt -teille sanaa Billalin, palvelijani, mukana, joka on perhekuntanne -isä? Enkö minä käskenyt ystävällisesti ja vieraanvaraisesti kohdella -näitä muukalaisia, jotka te olisitte siitä huolimatta surmanneet, -elleivät he olisi olleet aivan ennenkuulumattoman vahvoja ja -urhoollisia? Eikö teille ole hamasta lapsuudesta opetettu, että -_Hiyan_ laki on aina voimassa? Pieninkin tottelemattomuus rangaistaan -kuolemalla. Eikö isänne ole teille opettanut teidän ollessa vielä -pieniä lapsia, että minun sanaani on ehdottomasti toteltava? Yhtä -hyvin voitte käskeä tämän luolan sortua päällenne tahi auringon -pysähtyä kuin toivoa minun muuttavan tapojani tahi peruuttavan -sanani teidän mielenne mukaan. Sen te hyvin tiedätte, te hullut. -Mutta teidän sydämenne on täynnä pahuutta, joka kuohuu pinnalle kuin -lähteet keväällä. Ellei minua olisi ollut, niin te olisitte kuolleet -sukupuuttoon jo satoja vuosia sitten -- pahuudessanne te olisitte -tuhonneet toisenne. Koettamalla surmata nämä muukalaiset, jotka -ovat vieraitani ja etenkin niskuroimalla minua vastaan te olette -ansainneet rangaistuksenne. Vietäköön teidät kidutusluolaan, jossa -teidät annettakoon kiduttajien haltuun, ja ne teistä, jotka vielä -elävät huomenna auringon laskiessa, surmattakoon samalla tavalla kuin -te aioitte surmata tämän vieraani palvelijan." - -Hän vaikeni ja kansanjoukko vavahti kauhusta tuomion kuultuaan. -Syytettyjen näennäinen välinpitämättömyys hävisi heti, kun he -käsittivät miten hirveä heille tuomittu rangastus todellakin oli. He -heittäytyivät maahan ja heidän tuskansa, kun he itkien ja valittaen -rukoilivat armoa, oli niin kauhea nähdä, että minäkin käännyin -Ayeshan puoleen ja pyysin häntä säästämään heidän henkensä, tahi -ainakin hiukan lieventämään julmaa tuomiotaan. - -"Hollyseni", sanoi hän jälleen kreikan kielellä, jota minun oli -hieman vaikea ymmärtää, vaikka osaankin vanhan ajan kreikkaa paremmin -kuin moni muu, sillä Ayeshan lausumistapa oli suuresti erilainen -kuin meidän nykyaikainen teoriioihin ja vanhoihin perimätietoihin -perustuva lausumistapamme -- "Hollyseni, se ei käy päinsä. Jos minä -olisin armelias noita raatelevaisia susia kohtaan niin te ette voisi -olla hetkeäkään varmat hengestänne. Miten luulet minun hallitsevan -tätä kansaa? Minullahan on vain yksi ainoa henkivartijarykmentti, -josta ei ole mitään turvaa. He ovat vain käskyläisiäni. Kansa -pelkää minua ja siinä on voimani. He ovat verenhimoisia kuin -tiikerit ja joka hetki he olisivat valmiit karkaamaan kimppuunne -ja juomaan verenne, jos he uskaltaisivat. Mutta he eivät uskalla, -sillä he tietävät ja tuntevat minun voimani. Noin kerran sadassa -vuodessa minun täytyy istua näin oikeutta ja tuomita parikymmentä -roistoa kidutukseen ja kuolemaan. Älä luule, että minä tahdon -olla julma ja nauttia noiden raukkojen kärsimyksistä. Mitä hyötyä -minulla siitä olisi? Niillä, jotka elävät kauan, ei ole mitään -intohimoja, Hollyseni, lukuunottamatta tapauksia, jolloin heidän -koko mielenkiintonsa on kohdistunut johonkin määrättyyn seikkaan. -Vaikka minä näytän surmaavan vihoissani tahi kun mieleni on -murtunut, niin asian laita ei ole kuitenkaan siten. Olethan nähnyt, -miten tuulen näkymätön voima kiidättää pilviä taivaan huimaavassa -korkeudessa. Samoin on minunkin laitani, oi Holly. Minun mielentilani -ja näennäiset päähänpistoni ovat kuin pilviä, jotka näyttävät -alituisesti muuttavan suuntaansa ilman mitään syytä, mutta näitäkin -pieniä pilviä ohjaa tarkoin määrätty voima. En tee mitään ilman -jotakin tarkoitusta. Ei, miesten täytyy kuolla ja kuolla siten kuin -olen käskenyt." Samassa hän kääntyi henkivartioston päällikköön päin -ja lausui juhlallisesti: - -"Tuomio pantakoon heti täytäntöön!" - - - - -II. - -KÔRIN HAUTAKAMMIOT. - - -Kun vangit oli viety pois, viittasi Ayesha kädellään, jolloin -kuulijakunta kääntyi ympäri ja alkoi ryömiä kiireesti matkoihinsa. -Joukko muistutti säikähtynyttä lammaslaumaa. Jonkun matkan päässä -korokkeesta he nousivat kuitenkin seisoalleen ja kiiruhtivat tiehensä -jättäen kuningattaren ja minut kahdenkesken mykkien palvelijoiden -ja muutamien henkivartijoiden seuraan. Suurin osa henkivartiostoa -oli mennyt tuomituita saattelemaan. Ajatellen sopivan hetken tulleen -minä pyysin Ayeshaa tulemaan Leon luo ja kerroin hänelle, kuinka -arveluttavan huono Leo oli. Mutta hän ei suostunut pyyntööni, vaan -sanoi, ettei sairas kuolisi ennen iltaa. Tämäntapaiseen kuumeeseen -sairastuneet henkilöt eivät kuolleet milloinkaan muulloin kuin -myöhään illalla ja aamun sarastaessa. Hän selitti myöskin, että oli -paljon parempi antaa taudin kehittyä aivan huippuunsa ennenkuin hän -murtaisi sen voiman. Sentähden nousin ja aioin poistua, mutta hän -pyysi minua jäämään, sillä hän tahtoi puhella kanssani ja näyttää -minulle luolien ihmeitä. - -Kun olin täydelleen hänen viehätysvoimansa lumoissa, en voinut -kieltäytyä vaikka olisin tahtonutkin. Hän nousi tuolistaan -ja laskeutui korokkeelta tehden muutamia merkkejä mykille -palvelijoilleen. Kaksi tyttöä asettui eteemme ja kaksi taaksemme, -mutta muut palvelijat ja jäljellä olevat henkivartijat poistuivat -kumarrettuaan syvään. - -"Nyt tahtonet nähdä muutamia tämän paikan ihmeitä, oi Holly?" kysyi -hän sitten. "Katselehan tätä luolaa. Oletko milloinkaan nähnyt sen -kaltaista? Ja kuitenkin se on ihmisten tekemä. Tuo sukupuuttoon -kuollut kansa, joka hämärimmässä muinaisuudessa asui kaupungissa, -jonka rauniot näkyvät vieläkin tasangolla, on hakannut tämän luolan -ja monta muuta samanlaista. Suuri ja ihmeellinen on tämän Kôrin -kansan täytynyt olla, mutta muinaisten egyptiläisten lailla he -ajattelivat enemmän kuolleitaan kuin eläviä. Kuinka suuren joukon -työmiehiä luulet olleen tekemässä tätä luolaa ja kuinka monta vuotta -arvelet kuluneen ennenkuin työ valmistui?" - -"Kymmeniätuhansia", vastasin minä. - -"Niinkö, oi Holly. Tämä kansa oli jo hyvin vanha ennenkuin -egyptiläisistä tiedettiin mitään. Osaan hiukan lukea heidän -kirjoituksiaan -- olen vähitellen saanut selvän kielestä -- ja tämä -luola on heidän viimeisiltä ajoiltaan. Katsohan tänne", ja viitaten -kallioseinään takanaan hän antoi merkin tytöille nostaa lamput -korkealle. Seinässä korokkeen yläpuolella oli vanhaa, tuolilla -istuvaa miestä esittävä korkokuva. Hänellä oli lyhyt norsunluinen -sauva kädessään ja minun mielestäni hän muistutti suuresti vanhusta, -jonka kuolema, balsamoiminen ja hautaus oli kuvattu ruokailuhuoneemme -seinälle. Tuoli, jolla hän istui, oli aivan samanlainen kuin -korokkeella oleva tuoli, jolla Ayesha oli istunut tottelemattomia -alamaisiaan tuomitessaan. Kuvan alla oli noilla ennen mainitsemillani -kummallisilla kirjaimilla kirjoitettu lyhyt kirjoitus. Muistaakseni -en ole tarkemmin kuvannut näitä kirjaimia, joiden kaltaisia en -ole missään muualla nähnyt. Voin sanoa tuntevani melkein kaikkien -maailman kielien kirjoitustavat ja seinässä näkyvä kirjoitus -oli minun mielestäni aivan kiinankielen näköistä. Ayesha luki -kirjoituksen hieman vaivalloisesti ja käänsi sen minulle. Kirjoitus -kuului: - -_"Vuonna neljätuhatta kaksisataa viisikymmentä ja yhdeksän Kôrin -keisarikunnan pääkaupungin perustamisen jälkeen valmistui tämä luola -eli hautauspaikka Kôrin mahtavan keisarin, Tisnon, hallituksen -aikana. Kansa orjineen työskenteli täällä kolmen sukupolven ajan -ja tämä luola määrättiin jälkeentulevaisten ylhäisten kansalaisten -viimeiseksi leposijaksi. Taivas siunatkoon heidän työnsä ja antakoon -Tisnon, meidän jalon keisarimme, nukkua rauhallisesti heräämisen -päivään saakka. Samoin levätkööt rauhassa hänen palvelijansa ja hänen -jälkeläisensä, jotka tuodaan tänne viimeistä untaan nukkumaan."_ - -"Tästä näet, oi Holly", sanoi hän lopetettuaan lukunsa, "että noin -neljätuhatta vuotta ennen tämän luolan valmistumista oli kaupunki -perustettu, jonka rauniot näkyvät vieläkin tasangolla. Kun minä -parituhatta vuotta sitten ensi kerran katselin luolaa, oli se aivan -samanlainen kuin nytkin. Ajattele siis, kuinka vanha tuon kaupungin -on täytynyt olla! Seuraa nyt minua, niin näytän sinulle, miten tämä -mahtava kansa hävisi olemattomiin, kun sen häviön aika oli tullut", -ja hän meni luolan keskustaan ja osoitti minulle sileäksi hakattua -kallionlohkaretta, joka oli tarkoin sovitettu luolan lattiassa -olevaan pyöreään aukkoon. "Katsele, muukalainen", sanoi hän. "Voitko -aavistaa, mitä tuo kivi ja aukko tietäisivät kertoa?" - -"En, oi kuningatar", vastasin minä. Ayesha kääntyi vasemmalle luolan -periltä katsoen ja pysähtyi seinän viereen viitaten palvelijoita -tulemaan sinne lamppuineen. Seinässä näkyi jollakin punaisella -väriaineella piirretty kirjoitus, jonka kirjaimet olivat aivan -samanlaiset kuin Kôrin keisari Tisnoa esittävän kuvan alla olevassa -kirjoituksessa. Väriaine oli vielä niin kirkas, että kaikki kirjaimet -näkyivät selvästi, ja Ayesha alkoi lukea ja kääntää minulle -kirjoitusta, joka kuului: -- - -_"Minä Junis, Kôrin suuren temppelin ylimmäinen pappi, kirjoitan -tämän hautauspaikan kallioon vuonna neljätuhatta kahdeksansataa ja -kolme Kôrin perustamisen jälkeen. Kôr on kukistunut! Sen palatsit -ovat autiot eikä laulua ja soitantoa kuulu enää sen saleista. Se -ei hallitse enää maailmaa eivätkä sen lukemattomat laivat purjehdi -enää kauppamatkoille kaukaisiin maihin. Kôr on kukistunut! Sen -mahtavat kaupungit sortuvat vähitellen raunioiksi, joissa vain -sudet ja hyypiät asustavat. Kaikki satamat ja kanavat, jotka Kôrin -kansa rakensi, joutuvat viimein jälkeentulevaisten raakalaisten ja -villien joutsenten haltuun. Kaksikymmentäviisi kuukautta sitten -ilmestyi Kôrin ja sen sadan kaupungin yläpuolelle pilvi, joka -vuodatti hävittävän ruton maahamme. Tauti tappoi kansan, rutto löi -vanhat ja nuoret eikä säästänyt ketään. Toinen toisensa jälkeen -sairastui, muuttui mustaksi ja kuoli -- olipa hän sitten vanha tahi -nuori, rikas tahi köyhä, mies tahi nainen, prinssi tahi orja. Rutto -raivosi yötä ja päivää ja ne, jotka pelastuivat ruton kynsistä, -kuolivat nälkään. Kôrin lasten ruumiita ei voitu enää maan vanhan -tavan mukaan karaista ajan hävitystä vastaan, kun kuolleita oli niin -paljon, vaan ne pudotettiin lattiaan tehdystä aukosta tämän luolan -alla olevaan suunnattomaan kuoppaan. Tästä suuresta ja mahtavasta -kansasta, joka oli koko maailman valo, oli viimein jäljellä vain -pieni joukko, joka pakeni meren rantaan ja purjehti pohjoiseen -päin. Nyt olen minä, Junis, suuren temppelin viimeinen ylimmäinen -pappi, tämän kirjoituksen kirjoittaja, ainoa elävä olento koko tässä -suuressa kaupungissa. Minä en tiedä, mahtaisiko toisissa kaupungeissa -olla vielä joitakin asukkaita. Tämän kirjoitan murheen murtamana ja -raskain sydämin, koska Kôrin keisarikuntaa ei ole enää olemassa ja -sen temppeleissä ei enää jumalia palvella. Palatsit ovat autiot ja -kaikki prinssit ja ruhtinaat, kauppiaat, laivurit ja ihanat naisemme -ovat iäksi kadonneet maan pinnalta."_ - -Huokaisin hämmästyksestä -- noista sanoista henkivä ääretön epätoivo -oli niin liikuttava. Oli kaameata ajatella tuota ainoata eloon -jäänyttä, joka tahtoi ennen manan majoille menoaan kertoa kansaansa -kohdanneesta hirveästä onnettomuudesta. Miltä olikaan tuosta -vanhuksesta mahtanut tuntua, kun hän kauhistuttavassa yksinäisyydessä -pienen lampun himmeässä valossa piirteli luolan kallioseinälle -lyhyen kertomuksen kansansa häviöstä? Mikä aihe taidemaalarille tahi -siveyssaarnaajalle tahi yleensä jokaiselle ajattelevalle henkilölle! - -"Eikö sinustakin näytä todenmukaiselta, oi Holly", sanoi Ayesha -nojaten kädellään olkapäähäni, "että muinaiset egyptiläiset -polveutuivat tuosta pohjoiseen päin paenneesta joukosta?" - -"En tiedä", vastasin minä; "maailma näyttää olevan hyvin vanha." - -"Vanhako? Niin, vanha todellakin. Suuret ja mahtavat kansat, -joilla on ollut korkea sivistys, ovat toinen toisensa jälkeen -eläneet maailmassa ja hävinneet niin jäljettömiin, ettei heidän -olemassaolostaan ole hämärintäkään aavistusta. Kôrin muinainen kansa -on jättänyt jälkeensä muistomerkit, jotka säilyvät vuosituhansia, -mutta kaikki ihmistyö on kerran katoava. Maanjäristys voi saada nämä -luolat luhistumaan tahi ne voivat täyttyä vedellä. Voiko kukaan -tietää, mitä maailmassa on ollut tai mitä on tuleva? Eihän ole mitään -uutta auringon alla, kuten hebrealaiset viisaat kirjoittivat kauan -sitten. Kôrin kansa ei minun luullakseni kuitenkaan aivan kokonaan -kuollut. Toisten kaupunkien asukkaista jäi osa eloon ja etelässä -asuvat raakalaiset tahi minun omat kansalaiseni, arabialaiset, -tulivat ja ottivat heidän naisensa vaimoikseen. Nämä amahaggerit -ovat siis Kôrin mahtavan kansan jonkinlaisia jälkeläisiä, ja katso, -he asuvat esi-isiensä haudoissa. Mutta tämä on vain otaksuma, sillä -kukapa voisi asian varmasti tietää. Minäkään en voi nähdä niin kauas -aikojen yöhön. Niin, Kôrin muinainen kansa oli mahtava kansa, joka -valloitti maita niin kauan kuin oli jotakin valloittamista ja asettui -sitten rauhaan vuortensa turviin. Elämä oli ihanaa ja huoletonta. -Mies- ja naispalvelijat huolehtivat isäntiensä mukavuudesta. -Runolaulajat sepittivät hymnejä mahtavien kunniaksi ja kuvanveistäjät -kaunistivat taideteoksillaan kaupungit ja hautakammiot. Käytiin -kauppaa, riideltiin, syötiin, metsästeltiin ja huviteltiin, kunnes -hävityksen hetki tuli. Mutta menkäämme katsomaan kuilua tämän -luolan alla, josta kirjoituksessa puhutaan. Sinun silmäsi eivät ole -milloinkaan nähneet sellaista näkyä." - -Menimme erääseen luolasta lähtevään pienempään sivukäytävään -ja laskeuduttuamme jyrkästi viettäviä portaita myöten alas me -tulimme suurehkoon käytävään, joka oli ainakin kuusikymmentä -jalkaa suuren luolan lattian alapuolella. Katossa huomasin -säännöllisten välimatkojen päässä suuria reikiä, joiden luulin olevan -ilmanvaihtokanavia. Äkkiä Ayesha pysähtyi ja käski palvelijain -kohottaa lamput korkeammalle, ja kuten hän oli ennustanutkin näin -minä näyn, jonka kaltaista en luule milloinkaan toista näkeväni. -Seisoimme syvän kuopan reunalla, joka oli ainakin yhtä suuri kuin -hautaholvi S:t Paulin tuomiokirkon alla Lontoossa. Lamppujen -valossa minä huomasin, ettei paikka ollut mikään muu kuin suunnaton -luukammio, sillä kuoppa oli reunojaan myöten täynnä luurankoja, jotka -muodostivat korkean, lamppujen valossa kamalasti kuultavan kalpean -pyramiidin. Ruumiit olivat putoilleet sikinsokin toistensa päälle -ylhäällä olevasta aukosta ja siten oli tämä kaamea kasa syntynyt. En -voi kuvitella kauhistavampaa näkyä kuin tämä ammoin sitten kuolleen -kansan viimeinen jättiläishauta. Näky oli sitäkin hirvittävämpi, -kun monet ruumiit olivat vain kuivaneet kokoon luolan erinomaisen -kuivassa ilmassa. Tyhjillä silmäkuopillaan ne tuijottivat meihin joka -taholta. Minulta pääsi hämmästyksen huudahdus ja ääneni kaiku sysäsi -tasapainostaan erään pääkallon, joka oli tuhansia vuosia keinahdellut -pyramiidin huipulla. Kallo alkoi vieriä aivan meitä kohti ja -pudotessaan se luonnollisesti sysäsi toisiakin luita liikkeelle, -niin että lopulta koko kasa näytti liikehtivän ikäänkuin luurangot -olisivat olleet aikeessa nousta meitä tervehtimään. - -"Menkäämme", sanoin minä. "Olen nähnyt kyllikseni. Tämä on varmaankin -noiden ruttoon kuolleiden hauta, vai mitä?" lisäsin kääntyessäni -poispäin. - -"Niin on. Kôrin kansa palsamoi aina kuolleensa kuten muinaiset -egyptiläisetkin, mutta he olivat siinä egyptiläisiä taitavammat. -Kôrin taitavat mestarit tällä alalla täyttivät kuolleen verisuonet -eräällä väkevällä nesteellä saaden siten kaikki ruumiinosat -säilymään muuttumattomina, kun taas egyptiläiset poistivat aivot -ja sisälmykset. Mutta tulehan tänne, niin saat itse nähdä", ja hän -pysähtyi erään sivukäytävän suulle viitaten palvelijoitaan tulemaan -lähemmäksi lamppuineen. Astuimme pieneen huoneeseen, jossa oli kaksi -kivilavitsaa. Muutoin oli kammio aivan samanlainen kuin makuuhuoneeni -ensimmäisessä pysähdyspaikassamme. Kummallakin kivilavitsalla lepäsi -kellertävällä, melkein huomaamattoman tomukerroksen peittämällä -liinakankaalla verhottu ruumis. Tuohon tavattoman pitkään aikaan -verraten, jonka vainajat olivat kammiossa levänneet, oli niiden -päälle laskeutunut tomukerros odottamattoman ohut, mutta noissa -luolissa ei ollut myöskään mitään, joka olisi voinut muuttua tomuksi. -Lavitsalla ruumiiden vieressä ja lattialla oli useita maalauksilla -koristeltuja maljakoita, mutta yleensä näin vain harvoissa -hautakammioissa sota-aseita. - -"Ota pois tuo verho, oi Holly", sanoi Ayesha, mutta kun ojensin -käteni noudattaakseni kehoitusta, en voinutkaan toteuttaa aiettani. -Minusta se tuntui pyhyyden loukkaukselta ja totta puhuen minua -peloittikin hieman. Paikan kaamea juhlallisuus ja vainajien läsnäolo -tekivät mieleni araksi. Naurahtaen pelolleni Ayesha vetäisi itse -peitteen pois, jonka alla näkyi olevan toinen vieläkin hienompi -peite kivilavitsalla lepäävän vainajan verhona. Senkin Ayesha -veti sivulle ja ensi kerran tuhansiin vuosiin elävien silmät -katselivat tätä viimeistä untaan nukkuvaa vainajaa. Lavitsalla -lepäsi noin kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen nainen, joka oli -varmaankin ollut hyvin kaunis. Vielä nytkin olivat hänen tyynet -säännölliset piirteensä, hänen kauniisti kaartuvat kulmakarvansa -ja pitkät silmäripsensä, jotka loivat lamppujemme valossa hienoja -varjoja noille norsunluunvalkoisille kasvoille, liikuttavan -kauniit. Valkoisissa vaatteissaan, muhkean, sinertävän mustan tukan -aaltoillessa hänen ympärillään hän nukkui siinä viimeistä pitkää -untansa ja hänen käsivarrellaan lepäsi kasvot hänen rintaansa vasten -pieni, suloinen lapsonen. Näky oli niin liikuttava, että silmäni --- en häpeä sitä tunnustaa -- täyttyivät kyynelillä. Vaieten minä -katselin heitä ja ajatukseni kiitivät läpi aikojen johonkin Kôrin -mahtavan pääkaupungin onnelliseen kotiin, jossa tämä viehättävä -nainen oli elämänsä elänyt ja ajan täyttyessä astunut tuonelan -portista sisälle ottaen nuorimman lapsensa mukaansa. Siinä he -lepäsivät edessämme, äiti ja lapsi, kertoen meille muinaisuudessa -eletystä, tuhansia vuosia sitten unhotetusta ihmiselämästä elävämmin -kuin mikään kirjoitettu muistelma. Kunnioittaen minä asetin liinaiset -verhot paikoilleen ja käännyin huoaten katsomaan toisella lavitsalla -lepäävää vainajaa. Vedin varovasti peitteen sivulle, joka verhosi -valkoisiin vaatteisiin puetettua, keski-ikäistä mieshenkilöä, jolla -oli pitkä harmahtava parta. Hän oli kaikesta päättäen toisella -lavitsalla lepäävän naisen puoliso, joka oli monen vuoden eron -jälkeen tullut vihdoin ainiaaksi rakkaidensa luo. - -Poistuttuamme tästä kammiosta me kävimme useissa toisissa, mutta -tulisi liian pitkäksi kertoa kaikki mitä näimme. Jokaisessa -kammiossa oli asukkaansa, sillä tuo kuudettasataa vuotta pitkä -aika, joka kului tämän hautauspaikan valmistumisesta Korin kansan -tuhoutumiseen, näyttää olleen kyllin riittävä, että kaikki nämä -lukemattomat hautaholvit ehtivät täyttyä. Myöskin kävi ilmi, ettei -noiden vainajien rauhaa ollut kukaan häirinnyt sen jälkeen kuin -heidät oli viimeiseen lepopaikkaansa saatettu. Voisin kirjoittaa -kokonaisen kirjan noista hautakammioista, mutta siitä tulisi sangen -yksitoikkoinen. - -Palsamoiminen oli suoritettu niin mestarillisesti, että melkein -kaikki näkemämme ruumiit olivat samanlaiset kuin kuolinpäivänään -tuhansia vuosia sitten. Mikään ei voinut vahingoittaa heitä vuoren -syvässä hiljaisuudessa. Kylmän ja lämmön vaihtelu ei tuntunut siellä -eikä sinne päässyt pöly tunkeutumaan, ja tuo hyvänhajuinen neste, -jolla heidät oli kyllästetty, näytti vaikuttavan iankaikkisesti. -Muutamia poikkeuksiakin tapasimme. Semmoiset ruumiit olivat kyllä -aivan toisten näköisiä, mutta kun niihin kosketti, hajosi liha -kosketuspaikasta heti tomuksi, joten oli ilmeistä, että sellaiset -ruumiit olivat vain tomukasoja. Ayesha selitti tämän johtuvan siitä, -ettei näiden ruumiiden verisuonia oltu täytetty tuolla säilyttävällä -nesteellä, vaan ruumiit oli vain upotettu siihen joksikin ajaksi. -Hautauksella oli jostain syystä ollut niin kiire, ettei balsamointia -ehditty täydellisesti toimittaa. - -Mutta viimeistä hautakammiota en voi vaitiollen sivuuttaa, sillä -siellä näkemäni näky oli vieläkin liikuttavampi kuin ensimmäisessä, -jossa kävimme. Siellä oli vain kaksi vainajaa, jotka lepäsivät -samalla lavitsalla. Vedin peitteen pois, jonka alta tuli näkyviin -kaunis ja liikuttava ryhmä. Kivilavitsalla lepäsi kukoistava -nuorukainen, joka hellästi syleili hänen käsivarrellaan uinailevaa -viehättävää tyttöä koskettaen huulillaan tämän otsaa. Kohotin hieman -nuorukaisen valkoista vaippaa ja huomasin hänen sydämensä kohdalla -tikarin iskun aiheuttaman haavan, ja tytön marmorin valkeassa povessa -oli samanlainen isku, josta hänen nuori henkensä oli paennut. -Yläpuolelle oli seinään piirretty kaksi sanaa. Ayesha käänsi -kirjoituksen, joka kuului: _"Kuoleman vihkimät."_ - -Minkälainen oli noiden kahden elämäntarina mahtanut olla? Nuoret -ja kauniit he olivat varmastikin olleet ja eläissään he olivat jo -toisiaan rakastaneet eivätkä olleet kuolemassakaan eronneet. - -Suljin silmäni ja mielikuvituksessani siirryin vuosituhansia -taaksepäin. Olin näkevinäni heidän järkyttävän kuolemansa ja -tuo mielikuvitukseni esiin loihtima kuva oli niin elävä ja niin -yksityiskohtaisen tarkka, että luulin jo melkein saavuttaneeni -yliluonnollisen taidon nähdä selvästi ammoin sitten tapahtuneita ja -muilta salattuja asioita. - -Suuren luolan kirkkaasti valaistulla korokkeella, jolta Ayesha oli -äsken tuomionsa julistanut, seisoi valkoiseen ja kaikesta päättäen -ylimmäispapilliseen vaatetukseen puetettu arvokkaan näköinen vanhus. -Luola oli täynnä nuoria ja vanhoja sotureita, joita päälliköt -parhaillaan marssittivat edeltäpäin määrätyille paikoille. Tämä -nuori tyttö seisoi alttarin edessä liikkumattomana kuin kuvapatsas. -Hänen kullankeltainen, tuuhea tukkansa valui hohtavina kiharoina -hänen olkapäilleen ja varjosti hiukan hänen marmorin kalpeita -kasvojaan, jotka olivat hänen vaatteitaankin valkeammat. Siinä hän -seisoi, kaunis kalpea tyttö, kaunein kauniiden joukossa -- liljaa -puhtaampana ja kylmänä kuin jää. Luolaan astui purppuraan puettu -nuorukainen, jonka edellä ja jäljessä kulki runolaulajia ja kauniita -tyttöjä häälauluja laulaen. Mutta kun seurue lähestyi alttarin -edessä seisovaa kuvankaunista tyttöä, värähti tämä kauhusta ja -samassa syöksähti kansanjoukosta tämä tummatukkainen nuorukainen ja -sulki tytön syliinsä. Hän painoi kiihkeän suudelman rakastettunsa -huulille, jonka kalpeille poskille alkoi kohota ruusuinen ruso kuin -aamuruskon punertava hehku idän taivaalle. Luolassa syntyi hirmuinen -meteli ja miekkojen välähdellessä nuorukainen riuhtaistiin armaastaan -erilleen ja surmattiin tämän silmäin edessä miekan iskulla. Mutta -kun nuorukainen kaatui, sieppasi tyttö huudahtaen tikarin hänen -vyöltään ja iski sen kahvaa myöten rintaansa, suoraan sydämeen, ja -kaatui kuolleena rakastettunsa päälle peittäen tämän ruumiillaan. -Haikeiden valitushuutojen kaikuessa loistava hääseurue hajausi -näkyni näyttämöltä. Menneisyys oli jälleen sulkenut kirjansa ja minä -havahduin todellisuuteen. - -Lukija antakoon minulle anteeksi tämän mielikuvitukseni näkyjen -kertomisen kesken tosiasioiden kuvausta, mutta näkyni oli niin -ilmielävä ja niin todellinen, etten voinut olla sitä kertomatta. --- Voiko sitäpaitsi kukaan sanoa, minkälainen suhde vallitsee -mielikuvituksen ja menneiden, nykyisten ja tulevien tapahtumien -välillä. Mitä on mielikuvitus? Tuntemattomien tosiseikkojen -kuvastumistako sisimpäämme vai sielujemme ajatustoimintaa? - -Näkyni kesti vain silmänräpäyksen ja viitaten vainajiin lausui Ayesha -juhlallisella, liikutuksesta väräjävällä äänellä, joka soveltui -unelmaani täydellisesti: - -"Katso ihmiskohtaloa. Hautaan ja unhotukseen me kaikki viimein -joudumme! Nifri, minäkin, jonka elinaika on niin pitkä. Myöskin -minulle, oi Holly, on tuhansien vuosien kuluttua ja tuhansia vuosia -sen jälkeen kuin sinä olet mennyt tuonelan portista ja kadonnut -sumuihin, koittava päivä, jolloin minä kuolen ja tulen sinun ja -noiden vainajien kaltaiseksi. Mitä hyötyä minulla on silloin siitä, -että olen selville saamani luonnon salaisuuden avulla voinut -elää kauemmin kuin muut kuolevaiset ja uhmata jonkin aikaa sekä -vanhuutta että kuolemaa, kun minun on lopulta kuitenkin kuoltava? -Mitä on kymmenentuhatta tahi kymmenen kertaa kymmenentuhatta vuotta -iankaikkisuuteen verraten? Ei mitään. Tuo aika on kuin Iäisen -Hengen yksi ainoa henkäys ja kuluu yhtä pian kuin yön sumu haihtuu -auringon noustessa. Katso ihmiskohtaloa! Meidänkin vuoromme on -tuleva. Tuohon uneen mekin kerran nukahdamme, mutta yhtä varmasti -jälleen heräämmekin. Sitten nukahdamme taas ja tätä vuorottelua on -jatkuva, kunnes maailmat ovat kuolleet eikä mitään muuta elämää ole -kuin mikä on välittömästi Elämän Hengen yhteydessä. Miten käy siis -meidän molempien ja noiden vainajien? Saammeko elää, kun loppujen -loppu tulee vai täytyykö meidän kuolla? Kuolema on vain elämän yö, -mutta yön jälkeen koittaa taas uusi päivä, joka vuorostaan jälleen -pimenee yöksi. Mikä on siis kohtalomme oleva, kun päivä ja yö, elämä -ja kuolema ovat häipyneet sinne, josta ne ovat kerran ilmestyneetkin? -Kuka voisi nähdä niin etäälle? En edes minäkään! Oletko jo nähnyt -tarpeeksi, muukalainen vieraani?" lisäsi hän hetkisen kuluttua aivan -eri äänellä ja hänen käytöksensäkin oli muuttunut. "Jos tahdot, niin -näytän sinulle vielä enemmän hovisalieni, näiden hautakammioiden -monia ihmeitä. Voin näyttää sinulle paikan, jossa Tisno, Kôrin -mahtavin ja nerokkain keisari, jonka aikana nämä luolat hakattiin, -nukkuu viimeistä untaan satumaisessa loistossaan, joka näyttää -iäti uhmaavan ajan kaikkihävittävää hammasta. On kuin hän vaatisi -näitä vainajia, näitä menneisyyden tyhjiä varjoja, osoittamaan -kunnioitustaan hänen loisteliaalle turhuudelleen." - -"Olen nähnyt kylliksi, oi kuningatar", vastasin minä. "Nämä -todistukset meidän kaikkien lopullisesta kohtalostamme ovat -järkyttäneet mieleni. Ihminen on heikko ja vaikutuksille altis. Vie -minut täältä, oi Ayesha!" - - - - -III. - -KALLIKRATES. - - -Mykkien palvelijoiden valaistessa tietämme me tulimme parin -minuutin kuluttua porraskäytävään, joka johti kuningattaren -vastaanottohuoneeseen, samaan, jonka poikki Billali oli eilen -madellut. Aioin sanoa kuningattarelle jäähyväiset, mutta hän pyysi -minua jäämään. - -"Ei", sanoi hän, "jää luokseni, oi Holly, sillä minun täytyy myöntää, -että keskustelumme huvittaa minua suuresti. Ajattele, oi Holly, ettei -minulla ole ollut kahteentuhanteen vuoteen ketään, jonka kanssa -olisin voinut keskustella, paitsi orjani ja omat ajatukseni. Vaikka -olenkin mietiskelylläni saavuttanut suuren viisauden ja keksinyt -monet salaisuudet, niin olen kuitenkin väsynyt omiin ajatuksiini ja -kyllästynyt seurusteluun vain oman itseni kanssa, sillä muistojen -suoma ravinto on totisesti katkeraa maultaan ja sitä voimme vain -toivon hampailla pureskella. Sinun ajatuksesi ovat kyllä lapselliset -ja kehittymättömät, kuten noin nuorelle sopiikin, mutta ne ovat -lähtöisin ajattelevista aivoista. Sinä muistutat todellakin noita -vanhoja ajattelijoita, joiden kanssa muinoin väittelin Ateenassa -ja Arabian Beccassa. Muotosi on karhea ja synkkä kuin olisit -koko ikäsi tutkinut vanhoja huonosti kirjoitettuja kreikkalaisia -käsikirjoituksia, joiden liasta ihosikin on tummunut. Vedä siis -verho sivulle ja istu tänne minun viereeni; syökäämme hedelmiä ja -antakaamme ajan kulua hupaisesti jutellen. Kuten näet minä irroitan -jälleen huntuni. Olet itse siihen syypää, oi Holly -- minähän -varoitin sinua. Sinäkin olet ylistävä minua kauniiksi kuten nuo -vanhat ajattelijatkin tekivät suuren viisautensa kokonaan unhottaen. -Heidän olisi oikeastaan pitänyt hävetä!" - -Hän nousi ja pudistaen yltään valkoisen huntunsa hän seisoi edessäni -loistavan kauniina kuin jokin välkähtelevää nahkaansa vasta muuttanut -käärme, ja katseli minua ihmeellisillä silmillään, joiden tenho oli -suorastaan lamauttava, heläyttäen samalla suloisen naurun, joka -helisi huoneessa kuin hopeakellojen sointi. - -Hän oli aivan toisenlainen kuin ennen ja hänen koko olemuksensa -näytti muuttuneen. Hän ei ollut enää tuskien raatelema ja katkera, -jollaisena olin hänet nähnyt kirotessaan kuollutta kilpailijaansa, -eikä niin jäätävän kylmä kuin äsken rikollisia tuomitessaan. -Hän ei ollut myöskään niin ylhäisen juhlallinen ja vakava kuin -noissa synkissä kuoleman kammioissa kävellessämme. Ei; nyt hän -muistutti riemuitsevaa Afroditea ja näytti aivan säteilevän -ihmeellistä ja kiehtovaa elämäniloa. Hänen silmänsä säihkyivät, -hänen naurunsa helähteli ja pudistaen tuuheata tukkaansa, jonka -suloinen tuoksu täytti koko huoneen, hän alkoi hyräillä jotakin -vanhaa kreikkalaista hymniä naputtaen sievän sandaalinsa kärjellä -tahtia lattiaan. Majesteettisuus oli hävinnyt kokonaan nauravien -silmien suojaan, josta se välistä heikosti välähti kuin salama -kirkkaassa auringonpaisteessa. Valkoisen huntunsa lailla hän oli -ravistanut yltään yöllisen katkeruutensa, tuomiosalin kylmyyden ja -hautakammioiden juhlallisen surumielisyyden, ja seisoi nyt edessäni -kuin ruumiillistunut suloisin ja tenhoavin naisellisuus, mutta -täydellisempänä ja tavallaan henkevämpänä kuin kukaan kuolevainen -nainen. - -"Kas niin, Hollyseni, istuhan tuohon, josta voit minut hyvin nähdä. -Älä unhota itse näin tahtoneesi ja älä minua moiti, jos sydämesi -tulee niin sairaaksi, että toivot kuolleesi ennenkuin uteliaat -silmäsi näkivät minut. Sanopas nyt suoraan siinä istuessasi, enkö -olekin hurmaavan kaunis? Älä hätäile, vaan harkitse tarkoin ennenkuin -vastaat ja sano totuus. Tarkastele minua piirre piirteeltä vartaloani -unhottamatta, katsele käsiäni ja jalkojani, ja ihaile lumivalkoisen -hipiäni hienoutta, silmiäni, pieniä korviani, ja sano sitten, -oletko milloinkaan nähnyt naista, joka missään suhteessa voittaisi -kauneuteni? Ehkä en ole mielestäsi kyllin hoikka vyötäisiltäni, mutta -se johtuu siitä, että tämä kultainen käärmeen muotoinen vyö on liian -avara eikä sido vaatteitani niin lujalle kuin sen pitäisi. Mutta -siinä on tämä viisas käärme kuitenkin oikeassa. Se tietää, että on -paha kiristää vyötäisiä. Annahan tänne kätesi. Kas niin! Purista -nyt hiukan, vain hyvin heikosti -- näetkös -- sormesi koskettavat -toisiinsa, oi Holly!" - -Mittani oli täysi. Minä en voinut kestää kauemmin. Olenhan vain -tavallinen mies, mutta hän oli enemmän kuin nainen. Taivas tietäköön, -kuka hän oli -- minä sitä en tiedä! Siihen minä vaivuin polvilleni -hänen jalkojensa juureen ja vannoin hänelle sekoittaen onnettomasti -kaikki mahdolliset kielet -- tämän tapaisissa tilanteissa tahtoo -mies väkisinkin hämmentyä -- että minä jumaloin häntä enemmän kuin -ketään naista on konsanaan jumaloitu ja olin valmis antamaan vaikka -kuolemattoman sielunikin voidakseni mennä hänen kanssaan naimisiin, -minkä olisin tuolla hetkellä varmasti tehnytkin. Ei ole miestä, -joka ei olisi menetellyt minun laillani. Hetkisen hän oli hieman -hämmästyneen näköinen, mutta sitten hän purskahti nauruun ja taputti -käsiään iloissaan. - -"Niinkö pian, oi Holly!" nauroi hän. "Minä jo ihmettelin, kuinka -monta minuuttia menisi ennenkuin polvistuisit eteeni. Siitä on jo -kauan, kun olen nähnyt miehen vaipuvan maahan kauneuteni hurmaamana, -ja usko minua: tuo näky hivelee naisen sydäntä. Ah, tuota pyydettä, -joka on sukupuolemme ainoa oikeus, eivät viisaus ja vuosituhansien -kokemus voi milloinkaan tukahduttaa. Mitä sinä tahdot? -- mitä sinä -oikeastaan tarkoitat? Sinähän et tiedä mitä sinä teet. Enkö minä ole -sanonut sinulle, etten minä ole sinua varten? Minä rakastan vain yhtä -ainoata ja sinä et ole hän. Ah, Holly, kaikessa viisaudessasi -- sinä -olet tavallaan hyvinkin viisas -- sinä käyttäydyt mielettömästi ja -tavoittelet mahdottomia. Sinä tahdot katsella silmiini -- ehkä sinä -tahdot minua suudellakin! No hyvä, jos mielesi tekee, niin _katso_", -ja kumartuen puoleeni hän tuijotti minuun tummilla läpitunkevilla -silmillään; "ja jos tahdot, niin voithan _suudellakin_ minua, sillä -suuteloiden jälki ei näy paitsi ehkä sydämessä. Sinä saat suudella -minua, mutta minä sanon sinulle jo edeltäpäin, että sen tehtyäsi -sinun sydämesi on pakahtuva rakkaudesta minuun ja sinä kuolet -epätoivoon", ja hän kumartui yhä lähemmäksi, kunnes hänen pehmeät -kiharansa koskettivat otsaani ja hänen tuoksuva hengityksensä -tuntui kasvoillani saattaen minut värisemään ja vereni kohisemaan -korvissani. Samassa kun ojensin käteni vetääkseni hänet syliini hän -suoristausi äkkiä ja hänen kasvojensa ilme muuttui vakavaksi. Hän -kohotti kätensä minun pääni yläpuolelle ja minusta tuntui kuin hänen -kädestään olisi virrannut jotakin, joka jäähdytti tunteeni ja sai -minut muistamaan, mitä sopivaisuus ja moitteeton käytös vaativat. - -"Riittäköön jo tämä hulluttelu", sanoi hän äänessään ankaruuden -vivahdus. "Kuule, Holly. Sinä olet kunnollinen ja rehellinen mies -ja minä säästäisin mielelläni mielenrauhasi, mutta naisen on niin -vaikea olla armelias. Olen sanonut sinulle, etten ole sinua varten, -joten anna siis ajatuksesi tuulahduksen lailla kiitää ohitseni -kulkemaan entisiä uriaan -- vaivu vaikkapa epätoivoonkin, jos -niin tahot. Sinä et tunne minua, Holly. Jos olisit nähnyt minut -kymmenen tuntia sitten, kun intohimojen myrsky riehui sydämessäni, -niin olisit peloissasi ja vavisten kavahtanut luotani. Mielialani -ovat monenlaiset ja veden lailla tuossa maljassa minun sieluni -heijastaa monet myrskyt, mutta ne menevät ohi, oi Holly, ja unohtuvat -pian. Vesi on vesi ja minä olen minä, enkä voi muuksi muuttua. -Älä sentähden välitä siitä miltä näytän, kun et kuitenkaan tiedä, -minkälainen minä todellisuudessa olen. Jos sinä vielä menetät -malttisi, niin minä verhoudun huntuuni ja sinä et saa enää katsella -kasvojani." - -Minä nousin ja vaivuin istumaan tyynyille hänen viereensä. Vaikka -tunteeni olivatkin hetkeksi tyyntyneet, värisin kuin lehti, joka -liikkuu vielä tuulen puuskan ohimentyäkin. En tohtinut sanoa hänelle, -että _olin nähnyt_ hänen intohimojensa riehunnan, hänen tuskansa ja -epätoivonsa, kun hän kirosi kilpailijaansa hautakammion häilyvän -liekin ääressä. - -"No niin", jatkoi hän, "maistelkaamme nyt näitä ihania hedelmiä, -jotka ovat -- usko minua -- ihmisen ainoa oikea ravinto. Kerro -minulle tuon hebrealaisten Messiaan opista, joka ilmestyi maailmaan -minua myöhemmin ja jonka sinä sanot nyt hallitsevan Roomaa, Kreikkaa, -Egyptiä ja näiden takana asuvia minun aikanani tuntemattomia -barbaarikansoja. Hänen oppinsa lienee hyvin omituinen, sillä minun -aikanani eivät ihmiset halunneet kuullakaan opistamme. Juhlat, -nautinnot, juomingit, verenvuodatus ja tappelu -- siinä heidän koko -uskontunnustuksensa!" - -Toinnuttuani hieman ja häveten heikkouttani, joka oli minut -yllättänyt, minä koetin parhaimpani mukaan selittää hänelle -kristinuskon opinkappaleita, jotka eivät näyttäneet herättävän -hänen erikoista mielenkiintoaan lukuunottamatta oppia taivaasta ja -helvetistä. Hänen koko huomionsa näkyi kohdistuneen mieheen, joka oli -opin perustanut. Minä kerroin hänelle myös, että hänen oman kansansa, -arabialaisten, keskuudessa oli noussut toinen profeetta, eräs -Mohammed, jonka perustamaa oppia monet miljoonat ihmiset vieläkin -tunnustivat. - -"Minä ymmärrän", sanoi hän -- "siis kaksi uutta uskontoa! Minä olen -jo tuntenut niin monta ja epäilemättä on ollut vielä useampiakin -olemassa, ennenkuin jouduin tänne Kôrin luoliin. Ihmiskunta haluaa -aina saada tietää, mitä oikeastaan on pilvien tuolla puolen. Lopun -pelko -- siis itsekkyyden jonkinlainen hienompi muoto aiheuttaa -uskontojen syntymisen. Huomaa, Holly, kaikki uskonnot tahtovat -varmentaa tunnustajiensa tulevan elämän tahi ainakin koettavat -neuvoa, miten on meneteltävä tehdäkseen sen mahdollisimman hyväksi. -Pahe on vain niitä soaistuja varten, jotka eivät tahdo liittyä jonkin -uskonnon tunnustajiin ja jotka näkevät todellisille uskovaisille -paistavan valkeuden kuin tiheän sumun läpi. Uskonnot muuttelevat, -kansat vaihtelevat ja mikään muu ei pysy ennallaan kuin maailma ja -ihmisluonne. Ah, jos ihminen voisi ymmärtää, että hänen pelastuksensa -riippuu kokonaan hänestä itsestään! Siellä se on hänen sisimmässään, -jossa elämän henkäys asustaa ja hän on tietoinen hyvästä ja pahasta. -Sille hän rakentakoon lujana seisoen ja älköön heittäytykö maahan -jonkun tuntemattoman jumalan kuvan eteen, joka on muovailtu hänen -kurjan itsensä mukaan, mutta jolla on suuremmat aivot hautoa pahaa ja -pitemmät kädet sen harjoittamiseen." - -Mielestäni nämä hänen mietteensä olivat aivan yhdeksännellätoista -vuosisadalla esitettyjen mielipiteiden kaltaiset, joista olin -kuunnellut esitelmiä aivan toisenlaisessa paikassa kuin Kôrin -luolat, ja joita minä en -- ohimennen sanoen -- ollenkaan hyväksynyt -Minä en halunnut kuitenkaan väitellä kysymyksestä, sillä mieleni -ei ollut vieläkään päässyt tasapainoon kaiken sen jälkeen, mitä -olin viimeisten tuntien aikana kokenut ja tunsin joutuvani joka -tapauksessa alakynteen. Onhan jo kyllin väsyttävää väitellä oikein -piintyneen materialistin kanssa, joka vyöryttää päällenne kokonaisia -vuoria kuivia tosiasioita ja masentaa mielenne vain numerojen -järkkymättömällä kielellä, kun te taas voitte vain hyvin heikosti -iskeä takaisin nerokkailla johtopäätöksillänne ja luottamuksenne -lumipalloilla, jotka sulavat niin helposti elämän taistelussa. -Kuinka siis olisin voinut toivoakaan pitäväni puoleni luola-olentoa -vastaan, jonka aivot olivat yliluonnollisen terävät ja jolla oli -takanaan kahdentuhannen vuoden kokemus, siitä puhumattakaan, että -kaikki luonnon salaisuudet olivat hänen tiedossaan. Tuntien, että -hän kääntäisi ennen minut kuin minä hänet, minä ajattelin olevan -viisainta olla puuttumatta koko asiaan ja vaikenin. Olen sittemmin -lukemattomat kerrat katkerasti katunut tätä menettelyäni, sillä siten -menetin ainoan tilaisuuden saada tietää, mitä Ayesha _todellakin_ -uskoi ja minkälainen hänen "oppinsa" oikein oli. - -"Vai niin, Hollyseni", jatkoi hän, "minun kansalaiseni ovat siis -myöskin löytäneet profeetan ja sinun sanojesi mukaan väärän -profeetan, mitä minä en epäilekään. Sinun mielestäsi hän on sentähden -väärä, ettei hän ole julistanut oppia, jota sinä tunnustat. Minun -aikoinani oli asian laita toisin, sillä meillä arabialaisilla oli -useita jumalia. Me palvoimme Allahia, Sabaa, Taivaan Hallitsijaa, -Al Uzzaa, Waddia, Sawaa, Yaghuthia, Yamanin leijonaa, Muradin -Yauk-hevosta, Hamyarin Nasr kotkaa, Manahin kivikuvaa, jonka -kunniaksi uhrien veri vuoti, ja monta muuta. Tuota hulluutta! -Tuota häpeällistä tietämättömyyttä! Kun minä nousin julistamaan -viisauttani, tahtoivat he surmata minut raivostuneiden jumaliensa -nimessä. Niin on aina ollut -- mutta, Hollyseni, oletko väsynyt, -kun istut niin vaiti? Tahi pelkäätkö, että tahdon opettaa sinulle -oppini? -- sillä minulla on omani. Minkälainen olisi opettaja ilman -omaa oppia? Kavahda, ettet närkästytä minua, sillä minä tahtoisin -sinut oppilaakseni, jolle opettaisin kaiken viisauteni, ja me -kaksi perustaisimme uskonnon, johon kaikki muut uskonnot kokonaan -sulautuisivat. Huikentelevainen mies! Puoli tuntia sitten sinä olit -polvillasi edessäni -- asento ei sovi sinulle, Holly -- ja vannoit -rakastavasi minua. Sanopas, mitä me nyt tekisimme? Minä tiedän. Minä -tulin katsomaan tuota nuorukaista, tuota leijonaa, kuten Billali -sanoo, joka tuli mukanasi ja joka on sairas. Kuumeen on täytynyt -hävitä nyt ja jos hän on kuolemaisillaan, niin minä parannan hänet. -Älä pelkää, Holly, mitään noitakeinoja en käytä. Enkö ole sanonut -sinulle parikin kertaa, ettei ole mitään noituutta? Sillä ymmärretään -vain luonnon voimien tuntemista ja käyttämistä. Mene nyt ja minä -tulen heti, kun olen saanut lääkkeen valmiiksi. - -"Minä poistuin siis ja tapasin Jobin ja Ustanen murheen murtamina. -He sanoivat Leon olevan kuolemaisillaan ja olivat etsineet minua -kaikkialta. Syöksähdin vuoteen ääreen ja yksi silmäys oli riittävä: -hänen viimeinen taistelunsa oli alkanut. Hän oli tiedoton ja -hengitti raskaasti, mutta hänen huulensa vavahtelivat ja silloin -tällöin hänen koko ruumiinsa värähti heikosti. Tunsin lääketiedettä -kylliksi käsittääkseni, että hän olisi pian kaiken maallisen avun -saavuttamattomissa -- viiden minuutin kuluttua oli ehkä kaikki jo -ohi. Kuinka katkerasti kirosinkaan itsekkyyttäni ja hulluuttani, -joka oli kahlehtinut minut Ayeshan luo, kun poikani makasi -kuolemaisillaan! Kuinka helposti voikaan naisen silmien hurma -vietellä paraimmankin meistä pahuuteen! Mikä kirottu roisto minä -olinkaan? Viimeiseen puoleen tuntiin olin tuskin muistanutkaan -Leoa, miestä, joka oli ollut kaksikymmentä vuotta kallein toverini -ja ystäväni ja elämäni harrastuksien keskipiste. Ja nyt minä ehkä -menettäisin hänet ainiaaksi! - -"Käsiäni väännellen minä katsahdin ympärilleni. Ustane istui vuoteen -vieressä ja hänen silmissään kuvastui synkkä epätoivo. Job itki -katkerasti nurkkaan kyyristyneenä. Huomattuaan minun tarkastelevan -häntä, hän poistui huoneesta päästääkseen surunsa entistä kuuluvammin -valloilleen ulkopuolella olevassa käytävässä. Ayesha oli nyt minun -ainoa toivoni. Hän, vain hän voisi pelastaa poikani -- ellei hän -ollut valehdellut minulle -- mitä en kuitenkaan voinut uskoa. Päätin -heti kiiruhtaa hänen luokseen ja rukoilla häntä tulemaan. Mutta -samassa syöksähti Job sisään ja hänen tukkansa oli sanalla sanoen -noussut kauhusta pystyyn." - -"Oi, Jumala olkoon meille armollinen, herra!" kuiskasi hän -säikähtyneesti, "näin tuolla käytävässä kuolleen, joka on tulossa -tännepäin!" - -Kömmähdyinhän siitä hieman minäkin, mutta samassa huomasin, että -Jobin näkemä aave oli luonnollisesti Ayesha, jonka kuolleen -käärinliinoja muistuttava verho ja käsittämättömän äänetön käynti -olivat saaneet Job paran luulemaan jonkun aaveen liukuvan häntä kohti -hämärässä käytävässä. Asia selvenikin heti, sillä Ayesha ilmestyi -samassa kammioon. Job kääntyi ja nähdessään tuon hunnutetun olennon -hän parahti tuskaisesti, että "nyt se tulee" ja ponnahtaen nurkkaan -hän kätki kasvonsa seinää vasten. Ustane, joka kaikesta päättäen -oli arvannut, kuka tuo peloittava tulija oli, heittäytyi suulleen -lattialle. - -"Tulet viime hetkessä, Ayesha", sanoin minä, "sillä poikani on aivan -kuolemaisillaan." - -"Sitten ei ole vielä mitään hätää", vastasi hän rauhoittavasti. -"Ellei hän ole vielä vaipunut viimeiseen, pitkään uneensa, niin minä -voin kyllä palauttaa hänet henkiin. Onko tuo mies palvelijasi ja -noinko sinun maassasi palvelijat tervehtivät vieraita?" - -"Hän pelkää sinua päästä jalkoihin ulottuvan huntusi takia -- joka -tekee hieman aavemaisen vaikutuksen", vastasin minä. - -Ayesha naurahti. - -"Entä tyttö? Kas tuossahan hän onkin ja nähtävästi juuri sama, josta -minulle kerroit. Käske molempien poistua ja sitten minä tahdon -katsoa, miten tämä leijonasi jaksaa. Minusta on vastenmielistä -näyttää taitoani palvelijoiden läsnäollessa." - -Sanoin siis Ustanelle arabian- ja Jobille englanninkielellä, että -he poistuisivat huoneesta, mitä käskyä viimemainittu kiireimmiten -ja suuresti iloiten noudattikin, sillä hän ei voinut vähääkään -rauhoittua. Ustanen laita oli toisin. - -"Mitä '_Hän-jota-täytyy-totella_' tahtoo?" kuiskasi hän pelon ja -tuskan vallassa tahtomatta jättää Leoa. "Täytyyhän vaimon saada olla -herransa ja miehensä luona, joka on kuolemaisillaan. Ei, minä en -mene, herra." - -"Minkätähden tuo nainen ei poistu, Hollyseni?" kysyi Ayesha toiselta -puolen huonetta, jossa hän huolettomasti tarkasteli muutamia seinään -veistettyjä korkokuvia. - -"Hän ei tahdo jättää Leoa", vastasin minä tietämättä oikein mitä -olisi pitänyt sanoa. Ayesha kääntyi ja viitaten ovelle hän sanoi vain -yhden sanan, mutta äänenpainolla, joka ei sietänyt vastaväitteitä. - -"Mene!" - -Silloin Ustane ryömi hänen ohitsensa ja katosi äänettömästi käytävään. - -"Kuten näet, Hollyseni", sanoi Ayesha naurahtaen, "oli aivan -paikallaan opettaa noille ihmisille hiukan kuuliaisuutta. Tämä tyttö -aikoi uhmata minua, mutta luultavasti hän ei ole kuullut, miten -tänään aamupäivällä rankaisin tottelemattomia. Katsokaamme nyt -nuorukaista", ja hän liukui hiljaa kuin varjo vuoteen ääreen, jossa -Leo lepäsi kasvot seinään päin. - -"Poikasi on sangen kaunis", sanoi hän kumartuen katsomaan Leon -kasvoja. - -Mutta samassa hän kavahti takaisin kuin olisi saanut huumaavan iskun -ja horjui takaperin huoneen poikki vastapäiseen seinään saakka -kirkaisten samalla niin kaameasti, että vereni vallan jähmettyi. - -"Mikä sinun on, Ayesha?" huudahdin minä. "Onko hän kuollut?" - -Hän kääntyi ja syöksähti minua kohti raivostuneen tiikerin lailla. - -"Sinä koira!" sähähti hän kuin käärme, "miksi salasit minulta tämän?" -ja hän ojensi kätensä minua kohti. Luulin viimeisen hetkeni tulleen. - -"Mitä?" huudahdin minä kauhun lamauttamana; "mitä?" - -"Ah!" huokaisi hän silloin, "ehkäpä et tiennytkään mitään. Kuule -siis, oi Holly, kuule, mitä minä nyt sinulle sanon. Tuossa -- tuossa -lepää minun lemmittyni, minun kaivattu Kallikratekseni, jonka kerran -menetin, mutta joka on nyt vihdoinkin palannut luokseni, minkä tiesin -hänen varmasti tekevän, kun vapautukseni hetki on tullut. Niin -- nyt -hän on täällä!" ja hän itki ja nauroi ja käyttäytyi yleensä aivan -samoin kuin kuka hyvänsä nainen olisi käyttäytynyt hänen asemassaan. -Kyyneleidensä lomassa hän kuiskaili: "Kallikrates, oi, Kallikrates." - -"Mitä joutavia", ajattelin minä itsekseni, vaikka en tahtonutkaan -sanoa sitä, ja äärimmäisessä hädässäni minä keskitin kaiken huomioni -rakkaaseen Leo-poikaani. Minä pelkäsin hänen ehtivän kuolla Ayeshan -järkyttävän mielenliikutuksen kestäessä. - -"Ellet kykene nyt auttamaan, Ayesha", rohkenin minä muistuttaa, "niin -Kallikrateksesi on pian äänesi kuulumattomissa. Hän vetää juuri -viimeisiä henkäyksiään." - -"Olet oikeassa", sanoi hän hätkähtäen. "Oi, miksi en tullut ennemmin. -Olen niin hermostunut -- käteni vapisevat -- ja toimitus on kuitenkin -niin helppo. Oi, Holly, ota sinä tämä pullo", ja hän hapuili pienen -savipullon pukunsa laskoksista, "ja kaada sisältö hänen kurkkuunsa. -Hän paranee, ellei hän ole kuollut. Nopeasti nyt, nopeasti! Hän -kuolee!" - -Minä katsahdin vuoteelle ja huomasin Ayeshan olevan oikeassa. -Kuolinkamppailu oli alkanut. Leon kasvot olivat harmaat ja hänen -kurkussaan korahteli. Pullossa oli pieni puutulppa, jonka kiskaisin -ulos hampaillani saaden pisaran kielelleni. Neste oli suloisen -makuista ja minä tunsin päätäni huimaavan punertavan sumun välkkyessä -silmissäni, mutta onneksi tuo huumaus haihtui yhtä pian kuin oli -tullutkin. - -Kumartuessani Leon puoleen näin hänen elämänlankansa olevan juuri -katkeamaisillaan -- hänen kullankiharainen päänsä kääntyili hitaasti -puoleen ja toiseen ja hänen huulensa olivat hiukan raollaan. Pyysin -Ayeshaa tukemaan hänen päätänsä, minkä hän kykenikin tekemään, vaikka -hän vapisi kiireestä kantapäähän kuin haavanlehti. Aukaisin Leon suun -ja kaadoin pullon sisällön hänen kurkkuunsa. Nesteestä nousi heti -heikko utu kuten tiedetään muutamien aineiden yhtyessä tapahtuvan, -mutta tuo näky ei voinut lisätä toivoani, jonka olin jo melkein -menettänyt. - -Kuolinkorahdukset taukosivat kuitenkin heti ja minä luulin hänen -jo menneen kuoleman virran poikki. Hänen kasvonsa muuttuivat -marmorinvalkeiksi ja hänen sydämensä, jonka toiminta oli ollut -tuskin huomattava, näytti kokonaan seisahtuneen -- vain silmäluomet -värähtelivät hiukan. Epätoivoissani minä katsahdin Ayeshaan, jonka -huntu oli valahtanut hänen hartioilleen äskeisen mielenliikutuksen -hetkellä. Kuolonkalpeana hän kannatti yhä Leon päätä ja tuijotti -tämän kasvoihin katseessaan sanomaton tuska. Saattoi selvästi -huomata, ettei hänkään tiennyt, eläisikö vai kuolisiko Leo. Niin -kului hitaasti noin viisi minuuttia ja minä näin hänen olevan -menettämäisillään toivonsa. Hänen suloiset kasvonsa näyttivät -vähitellen kuihtumistaan kuihtuvan ja hänen sanoinkuvaamaton -sieluntuskansa loi synkät varjot hänen ihmeellisten silmäinsä -ympärille. Huulienkin purppura kalpeni, kunnes ne olivat yhtä -valkoiset kuin Leon kasvot ja vapisivat tuskallisesti. Näky oli -sydäntäsärkevä ja oman murheeni murtamanakin minä tunsin häntä -kohtaan syvää sääliä. - -"Myöhäistä?" kuiskasin. - -Ayesha kätki kasvonsa käsiinsä eikä vastannut ja minäkin käännyin -poispäin. Mutta samassa kuulin syvän huokauksen ja katsahtaessani -vuoteelle näin heikon punerruksen kohoavan Leon poskille. Ensimmäistä -henkäystä seurasi toinen ja ihmeitten kumma! Mies, jonka olimme -luulleet kuolleen, kääntyi toiselle kyljelleen. - -"Näetkö?" kuiskasin minä. - -"Minä näen", vastasi Ayesha hiljaa. "Hän on pelastettu. Minä -luulin jo tulleeni liian myöhään -- jos olisin viipynyt sekunnin -kauemmin -- niin hän -- hän olisi ollut mennyttä!" lisäsi hän -purskahtaen itkuun ja nyyhkyttäen niinkuin hänen sydämensä olisi -ollut pakahtumaisillaan, ollen viehättävämpi kuin milloinkaan ennen. -Vihdoin hän vähitellen rauhoittui ja nyyhkytykset taukosivat. - -"Anna minulle heikkouteni anteeksi, Holly ystäväni", sanoi hän. -"Kuten näet, olen vain tavallinen ihminen, sisarieni kaltainen -heikko nainen. Mutta ajattelehan. Sinä kerroit minulle tänään -tuosta kidutusten ja tuskien paikasta -- en muista nyt, oliko sen -nimi Helvetti vai Hades -- josta uskontosi opettaa. Jouduttuaan -sinne eivät ihmissielut voikaan vapautua entisyydestään, vaan -vikojen, erhetyksien, rikoksien ja kaikkien hänen maallisessa -elämässään tekemiensä syntien tuottamat tunnonvaivat piinaavat häntä -iankaikkisesta iankaikkiseen. Kaikki himot, joita hän ei enää voi -tyydyttää, pitävät häntä ainaisessa epätoivossa. Siten olen minä -elänyt ummelleen kaksituhatta vuotta. Kuudenkymmenenkuuden sukupolven -ajan teidän ajanlaskunne mukaan minä olen viettänyt tuossa paikassa, -jota sinä sanot helvetiksi. Erään tekemäni rikoksen muisto ei ole -suonut minulle hetkenkään lepoa. Yöt ja päivät on sanoin kuvaamaton -kaipaus kalvanut mieltäni. Kukaan ei ole ollut minua lohduttamassa -- -yksin olen kärsinyt -- kuolla en ole voinut ja elämäni kolkkoa tietä -on vain toivon sinne tänne häilyvä ja välistä jäljettömiin häipyvä -virvatuli valaissut, jonka kuitenkin tiesin kerran johdattavan minut -vapauttajani luo." - -"Oi, Holly, kuule tarkoin mitä sanon, sillä toista tämmöistä -tarinaa et saa milloinkaan kuulla, et vaikka jatkaisin elinaikaasi -kymmenellätuhannella vuodella, minkä teenkin palkitakseni sinua, jos -vain tahdot. Ajattele: vihdoin vapauttajani saapui -- hän, jota olin -vuosisadat odottanut ja ikävöinyt. Minä tiesin, että hänen täytyi -kerran tulla, kun aika oli täytetty, mutta en sitä, miten ja milloin. -Tulevaisuuden esirippua minä en kykene kohottamaan ja nykyisetkin -asiat voivat pysyä minulta salassa. Täällä hän on maannut monta -tuntia lähelläni kuolemansairaana, enkä tiennyt mitään -- minä, joka -olen odottanut häntä pari tuhatta vuotta! Ja kun vihdoin kohtaan -hänet, on vain hiuskarvan varassa, etten menetä häntä jälleen. -Tuossa hän taistelee aivan kuoleman rajalla, jonka toiselle puolen -minunkaan voimani ei uletu, ja jos hän nyt kuolee, niin minun täytyy -kärsiä helvetin tuskat toistamiseen. Vuosisata toisensa jälkeen on -häipyvä aikojen yöhön ja minä vain odotan -- odotan, kunnes aika on -jälleen täytetty ja minun kyynelin ja kärsimyksin kaivattu rakkaani -palaa luokseni. Sinä annoit hänelle lääkkeen ja viisi minuuttia -kului meidän tietämättä, eläisikö vai kuolisiko hän, ja minä sanon -sinulle, oi Holly, että nuo viisi minuuttia olivat pitemmät kuin -tuo kuudenkymmenen sukupolven ajan kestänyt odotukseni. Mutta nekin -kuluivat vähitellen eikä hän näyttänyt heikointakaan elon merkkiä -ja mikäli minä tiedän, ei lääke auta ensinkään, ellei se ole viiden -minuutin kuluttua vaikuttanut. Luulin hänen kuolleen ja kuluneiden -vuosisatojen kaikki kärsimykset ja tuskat polttivat sydäntäni -kuin myrkytetty keihäs olisi isketty lävitseni, sillä minä olin -jälleen menettänyt Kallikratekseni. Ja silloin, kun viimeinenkin -toivonkipinäni oli sammunut, hän huokaisi syvään -- hän eli! Silloin -minä tiesin, että hän jäisi eloon, sillä hän ei kuole, johon rohtoni -vaikuttaa. Ajattele, Hollyseni -- miten ihmeellistä! Nyt hän nukkuu -kaksitoista tuntia ja herää virkeänä ja täydessä tajussaan." - -Hän vaikeni ja hyväillen Leon kultakiharoita hän painoi hellän -suudelman tämän otsalle, mikä näky -- vaikkakin kaunis ja liikuttava --- kuitenkin vihlaisi sydäntäni, sillä minä olin mustasukkainen! - - - - -IV. - -"POISTU, NAINEN!" - - -Ayesha seisoi hetkisen hiljaa ja kasvojen enkelimäisen kirkkaasta -ilmeestä päättäen hän oli vaipunut asian onnellisen käänteen -aiheuttamaan onnen hurmioon ympäristönsä kokonaan unhottaen. Jokin -seikka näkyi kuitenkin samassa johtuvan hänen mieleensä ja hänen -kasvonsa synkistyivät. - -"Olin melkein unhottaa tuon naisen, tuon Ustanen", sanoi hän. "Mikä -hän oikein on -- Kallikrateksen palvelijako vai?" - -"Mikäli ymmärrän hän on amahaggerien menojen mukaan Leon vaimo", -vastasin kohauttaen hartioitani, "mutta enhän voi sitä varmasti -sanoa." - -Ayeshan muoto synkkeni kuin uhkaava ukkospilvi, sillä vaikka hän -olikin vanha, hän oli mustasukkainen. - -"Tämä tilanne ei saa jatkua", tiuskaisi hän. "Tytön täytyy kuolla ja -paikalla." - -"Minkä rikoksen tähden?" huudahdin minä kauhistuneena. "Rakastuessaan -Leoon hän ei ole rikkonut enempää kuin sinäkään, oi Ayesha. Hän -rakastaa nuorukaista, jota hänen hellät tunteensa eivät suinkaan ole -loukanneet, vaan päinvastoin. Mitä pahaa on tyttö siis tehnyt?" - -"Sinä olet todellakin naurettava, oi Holly", vastasi hän melkein -ärtyisästi. "Mitäkö pahaa tyttö on tehnyt? Hän on tunkeutunut minun -ja rakastettuni väliin. Minä tiedän kyllä voivani vallata miehen -häneltä -- sillä onko maailmassa miestä, oi Holly, joka voisi -vastustaa minua, kun panen kaikki voimani liikkeelle? Miehet ovat -uskollisia vain niin kauan kuin he eivät joudu kiusaukseen. Jos -kiusaus on kyllin ankara, niin mies taipuu, sillä kaikilla miehillä -on murtumiskohtansa, ja intohimon tyydytys on miehelle samaa kuin -rikkaus ja valta naiselle -- se on hänen heikkoutensa. Usko minua, -kuolevaisten naisten käy huonosti kertomassasi taivaassa. Jos henget -ovat heitä kauniimmat, niin heidän miehensä eivät jaksa vastustaa -kiusausta, vaan tulevat uskottomiksi ja taivas muuttuu siten heidän -helvetikseen. Jos nainen on kyllin kaunis, niin miehen voi ostaa -hänen kauneudellaan, ja naisen kauneuden voi ostaa kullalla, jos -kultaa on tarpeeksi. Niin oli minun päivinäni ja niin on oleva -maailman loppuun saakka. Maailma on vain suuri markkinapaikka, -Hollyseni, jossa kaikki on tarjona enimmän tarjoavalle." - -Nämä kylmän ivalliset huomautukset, jotka olivat Ayeshan -käsittämättömän pitkän iän ja kokemusten mukaiset, eivät -miellyttäneet minua, ja minä vastasin lujasti, ettei meidän -taivaassamme ollut avioliittoa eikä muutakaan sentapaista hulluttelua. - -"Eikö taivas silloin olisikaan taivas, tarkoitat?" naurahti hän. -"Häpeä toki, Holly, ajatella noin tuhmasti meistä naisraukoista? -Avioliittoko siis muodostaakin taivaan ja helvetin rajan? Mutta -lopettakaamme nyt tämä hyödytön kiisteleminen. Meillä ei ole nyt -aikaa väitellä eikä keksiä sukkeluuksia. Kumma mies, kun aina inttää -ja haraa vastaan! Oletko sinä näiden aikojen ajattelijoita, koska -sinulla on niin merkillisen kiivas halu väitellä kaikesta? Tuon tytön -täytyy joka tapauksessa kuolla. Minähän voin kyllä ilman muuta ottaa -häneltä hänen rakastajansa, mutta jos hän jää eloon, niin Kallikrates -saattaa välistä muistella häntä ja sitä minä en voi sietää. Herrani -ajatuksissa ei saa ketään toista naista olla -- hän on minun; -ainoastaan minun. Tyttö on saanut maistaa rakkauden suloisesta -maljasta ja voi olla tyytyväinen, sillä hetkenkin rakkauden hurma on -parempi kuin vuosisatojen yksinäisyys. Hänen hetkensä on lyönyt." - -"Ei, ei!" huusin minä, "tämähän olisi inhoittava rikos ja rikosta -seuraa aina rangaistus. Oman itsesi tähden minä rukoilen, älä ryhdy -semmoiseen." - -"Onko sitten rikos, sinä typerä mies, poistaa tieltään henkilö, -joka on sinun ja ikävöimäsi päämaalin välillä? Silloinhan on koko -elämämmekin vain jatkuva rikosten sarja, sillä joka päivä me tuhoamme -jotakin voidaksemme elää. Maailmassa ovat lopulta vain vahvimmat -jäljellä. Heikkojen täytyy hävitä ja tuhoutua elämän taistelussa, -sillä maailma on hedelmineen vain väkeviä varten. Jokainen suureksi -kasvanut puu on tukahduttanut ainakin parikymmentä pienempää -voidakseen itse rauhassa kukoistaa. Valtaa ja kunniaa tavoittelemaan -me riennämme niiden ruumiiden yli, jotka ovat kilpailussa sortuneet -ja tuhoutuneet; ravintommekin me riistämme nälkään nääntyvien -lapsosten suusta. Sellainen on elämämme, kun sitä kaunistelematta -katselemme. Sinä sanot pahan synnyttävän vain pahaa ja rikosta -seuraavan rangaistuksen, mutta siinä olet väärässä. Rikokset voivat -aikaansaada monta hyvää ja hyvyydestä johtuu taas paljon pahaa. -Jonkun itsevaltiaan julma hallitus voi koitua tuhansien myöhemmin -elävien ihmisten siunaukseksi, mutta jonkun pyhimyksen kaltaisen -hallitsijan lempeys voi saattaa koko kansan orjuuteen. Sydämensä -hyvyydestä tahi pahuudesta ihminen on tekevinään hyvää tahi pahaa, -iskee sinne ja iskee tänne, mutta hän ei voi sanoa, minkälaiset hänen -siveellisen tuntonsa aiheuttamat teot ovat seurauksiltaan aikojen -kuluessa eikä hän tiedä, mihin hänen iskunsa on lopultakin sattunut. -Hän ei voi laskea syiden ja seurausten verkon näkymättömiä lankoja. -Hyvä ja paha, rakkaus ja viha, yö ja päivä, ilo ja suru, mies ja -nainen, taivas ja maa -- kaikki nämä ovat toisilleen välttämättömät, -mutta tietääkö kukaan, minkälainen kunkin loppu on oleva? On olemassa -kohtalo, jonka käsissä tuon verkon langat ovat ja joka valvoo, että -jokaisella säikeellä on tarkoituksensa. Sentähden me emme kykenekään -ratkaisemaan, mikä on hyvä ja mikä on paha, sillä toisilla voi olla -näistä seikoista aivan päinvastaiset käsitykset. Kuuletko, mitä -sanon, oi Holly?" - -Tunsin olevan toivotonta pitää puoliani tässä viisastelussa, joka -johdonmukaisuudessaan olisi ehdottomasti perinpohjin kumonnut meidän -oikeana pitämämme siveysopin. Hänen sanansa kuultuani jouduin jälleen -pelon valtaan, sillä olisiko mikään mahdotonta olennolle, jota eivät -mitkään inhimilliset lait sitoneet ja jolla ei ollut vähintäkään -aavistusta oikeasta ja väärästä? Meidän siveellinen tuntomme, joka -on kylläkin puutteellinen ja sovinnainen, perustuu omantuntomme -todistuksen mukaan henkilökohtaiseen vastuunalaisuuteen. Mutta -kaikesta huolimatta minä halusin kiihkeästi pelastaa Ustanen, jota -minä kunnioitin, mahtavan kilpailijansa hänelle aikomasta synkästä -kohtalosta. Siinä tarkoituksessa käännyin vielä kerran Ayeshan -puoleen. - -"Ayesha", sanoin minä, "sinä olet liian terävä voidakseni väitellä -kanssasi, mutta olet itse minulle sanonut, että jokaisella -ihmisellä on sydämessään laki, jonka käskyjä on toteltava. Etkö -tunne vähintäkään sääliä häntä kohtaan, jonka paikan aiot anastaa? -Ajattele: sinä sanot, että hän, jota olet kaksituhatta vuotta surrut -ja ikävöinyt, on nyt palannut luoksesi, ja sinä olet omien sanojesi -mukaan juuri pelastanut hänet kuolemasta. Tahdotko siis juhlia -hänen paluutaan surmaamalla henkilön, joka rakastaa häntä ja jota -hänkin ehkä rakastaa? Tahdotko saastuttaa kätesi hänen verellään, -joka omalla ruumiillaan suojeli rakkaintasi orjiesi keihäiltä? Olet -myöskin itse sanonut, että rikoit kerran raskaasti tätä miestä -vastaan. Omin käsin surmasit hänet sentähden, että hän rakasti -egyptiläistä Amenartasta." - -"Mistä sinä tämän tiedät, oi muukalainen? Mistä olet kuullut tuon -nimen? Minä en ole sinulle hänestä puhunut", huudahti hän tarttuen -käsivarteeni. - -"Minä olen ehkä uneksinut", vastasin minä. "Olen nähnyt niin -kummallisia unia täällä Kôrin luolissa ja tämä uni näyttää todellakin -lähentelevän totuutta. Mitä hyvää sinulla oli rikoksestasi? -Kahdentuhannen vuoden tuskallinen odotus, eikö niin? Ja nyt sinä olet -valmis käyttäytymään yhtä mielettömästi. Sano mitä hyvänsä, mutta -minä toistan vieläkin, että teollasi on oleva huonot seuraukset. Paha -on pahan palkka, sanotaan, vaikka paha saattaisikin joskus myöhemmin -muuttua hyväksi. Pahennukset tulevat, mutta voi niitä, joiden kautta -ne tulevat, sanoo Jeesus Natsarealainen, josta olen sinulle kertonut. -Jos tapat tämän viattoman tytön, niin minä sanon sinulle, että -kirous on kohtaava sinua eikä sinun vanha rakkaudenpuusi ole kantava -ainoatakaan hedelmää. Mitä aiot siis tehdä? Luuletko todellakin, -että tämä nuorukainen tahtoisi tarttua rakastamansa naisen murhaajan -veriseen käteen?" - -"Olen jo vastannut sinulle", sanoi hän. "Olisinpa surmannut teidät -molemmat, sekä sinut että tuon tytön, niin hän jo rakastaisi minua, -Holly, sillä hän ei voisi siitä mitenkään pelastua yhtä vähän kuin -sinä voisit säästyä kuolemasta, jos minä sattumalta löisin sinut -hengettömäksi, oi Holly. Sanoissasi voi olla kyllä perääkin, koska -tunnen niiden tunkeutuneen sydämeeni. Tapahtukoon tahtosi; minä -armahdan tytön, sillä olenhan jo sanonut sinulle, etten tahdo olla -julma julmuuden tähden. En tahdo aiheuttaa enkä nähdä kärsimyksiä. -Käske tyttö tänne -- pian nyt, ennenkuin mieleni muuttuu", ja hän -peitti nopeasti kasvonsa utuisella hunnullaan. - -Hyvilläni siitä, että olin onnistunut näinkin hyvin, menin käytävään -ja kutsuin Ustanea, joka valkoisista vaatteistaan päättäen oli -kyyristynyt lampun alle, joita oli käytävässä säännöllisin -välimatkoin. Hän nousi ja kiiruhti luokseni. - -"Onko herrani kuollut? Oi, älkää sanoko, että hän on kuollut", -vaikeroi hän kyynelien kastelemilla kasvoillaan niin liikuttavan -surullinen ilme, että sydäntäni vihlaisi. - -"Ei, hän elää", vastasin minä. "'_Hän-jota-täytyy-totella_' on -pelastanut hänet. Käy sisään." - -Syvään huoaten hän astui sisään ja heittäytyi maahan amahaggerien -tavan mukaan pelätyn "_Hänen-jota-täytyy-totella_" läsnä ollessa. - -"Nouse", sanoi Ayesha kylmimmällä äänellään, "ja tule tänne." - -Ustane totteli ja seisahtui hänen eteensä pää alasvaipuneena. - -"Kuka on tuo mies?" kysyi Ayesha hetken hiljaisuuden kuluttua -osoittaen nukkuvaa Leoa. - -"Minun mieheni", vastasi Ustane hiljaa. - -"Kuka antoi hänet sinulle?" - -"Minä otin hänet maamme vanhan tavan mukaan, oi _Hän_." - -"Olet tehnyt pahoin, nainen, ottamalla mieheksesi muukalaisen -miehen. Hän ei ole sinun rotuasi ja maan vanhaa tapaa ei voida siinä -tapauksessa sovelluttaa. Ehkä sinä teit tämän tietämättömyydessäsi ja -sentähden minä säästän henkesi, sillä muutoin sinun olisi täytynyt -kuolla, nainen. Kuule vielä. Palaa heti omille asuinsijoillesi äläkä -konsanaan rohkene puhutella tahi katsella tätä miestä. Hän ei ole -sinua varten. Paina tarkoin mieleesi, että minun käskyjeni rikkominen -rangaistaan kuolemalla. Poistu!" - -Mutta Ustane ei liikahtanutkaan. - -"Poistu, nainen!" - -Silloin hän katsahti ylös ja minä näin hänen kasvoillaan epätoivoisen -päättäväisyyden. - -"Ei, oi _Hän_, minä en mene", vastasi hän tukahtuneella äänellä. "Hän -on mieheni ja minä rakastan häntä -- jumaloin häntä enkä tahdo luopua -hänestä. Millä oikeudella sinä käsket minua poistumaan mieheni luota?" - -Näin Ayeshan värähtävän kiireestä kantapäähän ja minä värisin peläten -pahinta. - -"Ole armelias", sanoin minä latinaksi; "hänen käytöksensä on aivan -luonnollinen." - -"Minä olen armelias", vastasi hän kylmästi samalla kielellä; "ellen -olisi sitä ollut, niin hän olisi jo kuolleiden valtakunnassa. -Nainen", sanoi hän sitten Ustanelle, "minä sanon sinulle, mene, -ennenkuin surmaan sinut paikalle, jossa seisot!" - -"Minä en mene! Hän on minun -- minun", huusi tyttö tuskissaan. -"Minä otin hänet ja hänen henkensä minä pelastin. Tapa minut, jos -voit, mutta rakastettuani minä en milloinkaan luovuta sinulle -- en -milloinkaan." - -Ayesha teki salamannopean liikkeen, jota tuskin kerkesin nähdäkään, -mutta minusta näytti, kuin hän olisi kädellään keveästi sipaissut -tyttöraukan tukkaa. Minä silmäsin Ustanea ja kavahdin kauhuissani -takaisin, sillä hänen tukassaan, poikki hänen tummien kiharoidensa, -näkyi kolme _lumivalkoista_ sormenjälkeä. Tyttö piteli molemmin käsin -päätänsä ja katseli sekavin katsein ympärilleen. - -"Suuri Jumala!" huudahdin minä säikähtyneesti nähdessäni tuon -yli-inhimillisen voiman peloittavan ilmauksen, mutta Ayesha vain -naurahti. - -"Luuletko vieläkin, sinä mieletön nainen, etten minä voisi sinua -voimallani surmata?" sanoi hän ilkkuen tuolle hämmästyneelle tytölle. -"Kas, tuossahan on kuvastin." Hän viittasi Leon parranajopeiliin, -jonka Job oli muiden esineiden ohella asettanut Leon matkalaukun -päälle. "Anna se hänelle, oi Holly, ja saakoon hän nähdä mitä hänellä -on hiuksissaan ja eikö minulla ole voimaa surmata, jos tahdon." - -Otin kuvastimen käteeni ja pidin sitä Ustanen edessä. Hän katsahti -siihen ja tunnustellen tukkaansa hän katsahti siihen vielä kerran -vaipuen sitten nyyhkyttäen polvilleen. - -"No, tahdotko nyt mennä vai täytyykö minun lyödä toinen kerta?" kysyi -Ayesha ivallisesti. "Näetkös, minä olen sinetilläni merkinnyt sinut, -niin että tunnen sinut kunnes kaikki hiuksesi ovat yhtä valkoiset. -Jos näen sinut vielä täällä, niin ole varma, että luusi ovat pian -valkoisemmat kuin merkkini hiuksissasi." - -Äärimmäisen kauhistuneena ja kokonaan murtuneena tyttöparka nousi -valkoinen merkki hiuksissaan ja hiipi huoneesta katkerasti itkien. - -"Älä ole niin pelästyneen näköinen, Hollyseni", sanoi Ayesha tytön -mentyä. "Minä en käytä mitään noitakeinoja -- noituuttahan ei -olekaan. Luonnossa on vain voimia, joita et tunne. Minä merkitsin -hänet iskeäkseni pelon hänen sydämeensä, muutoin minun olisi -täytynyt surmata hänet. Nyt minä menen ja lähetän palvelijani -kantamaan rakkaan Kallikratekseni huoneeseen, joka on minun kammioni -lähellä, jotta voisin vaalia häntä ja olla häntä tervehtimässä -hänen herätessään. Tahtoni on, että sinä ja valkoinen palvelijasi -muutatte myöskin sinne. Mutta muista tämä, jos henkesi on sinulle -rakas. Ei henkäystäkään Kallikratekselle, minkätähden nainen oli -poistunut hänen luotaan, ja minustakin saat puhua hänelle vain -mahdollisimman vähän. Muista sanani, oi Holly", ja hän poistui -huoneesta äänettömin askelin, hiljaa kuin aave, minun jäädessä -tyhmistyneesti tuijottamaan hänen jälkeensä. Olin todellakin niin -ymmällä ja kaikkien viime päivinä sattuneiden selittämättömien -tapausten täydellisesti yllättämä, että luulin tulevani täydellisesti -hulluksi. Minulla ei ollut onneksi aikaa pitempiin mietiskelyihin, -sillä samassa mykät palvelijat saapuivatkin hakemaan nukkuvaa Leoa -ja meidän tavaroitamme. Uudet asuntomme olivat aivan tuon verhoilla -eristetyn huoneen takana, jossa olin ensi kerran nähnyt Ayeshan ja -jota sittemmin sanoimme hänen arkihuoneekseen. Emme tienneet, missä -hän nukkui, mutta paikka oli jossakin aivan lähellä. - -Yön minä vietin Leon luona ja hän nukkui sikeästi kuin kuollut -liikauttamatta sormeansakaan koko yönä. Minä nukuin myöskin -jotensakin hyvin, mikä olikin tarpeeseen, vaikka viime päivien -kaameat tapahtumat kummittelivatkin unissani koko yön. Kaikista -enimmin minua kiusasi noituus, jolla Ayesha oli iskenyt merkin -kilpailijansa hiuksiin. Tuossa käärmemäisessä, salamannopeassa -iskussa ja tukan värin silmänräpäyksellisessä muutoksessa oli jotakin -niin hirveätä, että minä epäilen, olisiko jokin muu Ustanelle paljon -tuhoisampi tapaus vaikuttanut minuun niin järkyttävästi. Vielä nytkin -uneksin tuosta hirvittävästä kohtauksesta ja näen tuon nyyhkyttävän -tytön, valkoinen merkki hiuksissaan, luovan viimeisen katseen -nukkuvaan rakastettuunsa ja hiipivän pois peloittavan kuningattarensa -luota. - -Näin myös unissani tuon suunnattoman luurankopyramiidin. Luurangot -nousivat ja parveilivat ohitseni kymmentuhantisina joukkoina, -kokonaisina armeijoina, auringon paistaessa heidän kylkiluidensa -välistä. Joukko syöksyi tasangon poikki kotiinsa Kôrin mahtavaan -kaupunkiin; minä näin nostosiltojen laskeutuvan ja kuulin -vaskiporttien kumisevan luisten nyrkkien iskusta. Portit aukenivat ja -joukko vyöryi upeita katuja pitkin ohi taidokkaiden suihkukaivojen, -ohi palatsien ja temppeleiden, joiden vertaisia ei ole milloinkaan -nähty. Mutta kukaan ei ollut heitä tervehtimässä -- torit ja basaarit -olivat aivan autiot eikä ketään näkynyt tyhjinä tuijottavissa -ikkunoissa. Ilmassa kuului surunvoittoinen äänten hyminä ja minä -erotin sanat: _"Kukistunut on Kôr, meidän kotimme ja keisareiden -asunto -- kukistunut -- kukistunut, soraksi sortunut!"_ Nuo valkeat -falangit marssivat suoraan kaupungin halki ja luiden kalina kaikui -tyynessä ilmassa kauas ympäristöön. Saavuttuaan ympärysmuurin luo -he kiipesivät muurille ja samosivat sen harjalle laitettua tietä -myöten takaisin nostosillalle. Illan tullen he lähtivät paluumatkalle -luolia kohti ja laskevan auringon punertavat säteet hehkuivat -kaameasti heidän ontoissa silmäkuopissaan. Heidän luunsa loivat -jättiläisvarjoja, jotka hiipivät luurankoarmeijan mukana äänettömästi -kuin suunnattomat hämähäkit tasangon poikki. Luolaan päästyään he -syöksyivät toinen toisensa jälkeen loppumattomana jonona lattiassa -olevasta aukosta syvään hautaansa ja ryskien ja paukkuen muodostui -pyramiidi pian entiselleen. Minä heräsin samassa kauhusta väristen -ja ehdin nähdä Ayeshan, joka oli ilmeisesti seisonut minun ja Leon -välissä nukkuvaa nuorukaista tarkastellen, liihoittelevan varjon -lailla huoneestamme. - -Nukahdin jälleen ja heräsin vasta aamulla reippaana ja virkeänä. -Vähitellen läheni hetki, jolloin Leon piti herätä Ayeshan sanojen -mukaan, ja hiukan ennen saapui Ayeshakin luoksemme päästä jalkoihin -pitkään huntuunsa kietoutuneena. - -"Saatpas nähdä, oi Holly", sanoi hän, "että ottopoikasi herää pian -täydessä tajussaan ja kuume on hänestä tyyten hävinnyt." - -Hän oli tuskin lausunut nämä sanat, kun Leo kääntyi, venytteli -käsivarsiaan, haukotteli ja avasi silmänsä. Nähdessään naisolennon -kumartuvan puoleensa Leo kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli -häntä luultavasti luullen naista Ustaneksi. Ainakin hän sanoi -arabiaksi: - -"Halloo, Ustane, miksi olet kietonut päähäsi tuommoisen kääreen? -Pakottaako hammastasi?" Sitten hän lisäsi englanninkielellä: "Minulla -on hirmuinen nälkä. Kuule, Job, sinä vanha juupeli, mihin riivatun -paikkaan olemme nyt joutuneet -- häh?" - -"Toivoisin voivani vastata teille, Leo-herra", sanoi Job kyräten -epäluuloisesti Ayeshaa, jota hän vieläkin katseli kauhusta vavisten, -sillä hän uskoi järkkymättömästi ja auttamattomasti, että olimme -joutuneet tekemisiin jonkun elävän ruumiin kanssa. "Älkää puhuko nyt -enempää, Leo-herra, te olette ollut hyvin sairas ja tuottanut meille -paljon huolta. Jos tuo neiti", ja hän vilkaisi Ayeshaan, "olisi niin -hyvä ja siirtyisi hieman, niin minä antaisin teille lautasellisen -lihalientä." - -Leon huomio keskittyi nyt kokonaan "neitiin", joka seisoi vuoteen -vieressä aivan äänetönnä. "Tuo ei olekaan Ustane -- missä hän on?" - -Silloin Ayesha puhutteli häntä ensi kerran ja valhetteli heti -ensimmäisissä sanoissaan. "Hän meni jonnekin vierailemaan, mutta minä -olen täällä hänen sijassaan sinua palvelemassa." - -Ayeshan hopeankirkas ja sointuva ääni ja hänen vainajia muistuttava -vaatetuksensa näyttivät hämmästyttävän Leoakin, joka makasi vielä -melkein horroksissa. Mutta hän ei sanonut sillä kerralla mitään, -vaan söi sukkelaan liemiannoksensa ja nukkui sitten iltaan saakka. -Herättyään toisen kerran hän näki minut ja alkoi kiihkeästi -tiedustella, mitä oli tapahtunut hänen sairautensa aikana, mutta minä -koetin saada hänet rauhoittumaan miten parhaiten taisin huomiseen -saakka, jolloin hän oli herätessään ihmeellisesti parempi. Kerroin -hänelle hiukan hänen sairaudestaan ja omista askareistani, mutta kun -Ayesha oli luonamme, en voinut paljoakaan puhua; mainitsin vain, että -hän oli maan kuningatar, joka oli meitä kohtaan hyvin suosiollinen -ja joka mielellään piti kasvonsa peitossa. Vaikka keskustelimmekin -englanninkielellä, pelkäsin kuitenkin hänen ymmärtävän puheemme -kasvojemme ilmeistä ja sitäpaitsi minä muistin varoituksen. - -Seuraavana aamuna Leo nousi tautivuoteeltaan melkein entiselleen -toipuneena. Haava hänen kyljessään oli parantunut ja hänen -luonnostaan vahva ruumiinrakenteensa oli Ayeshan ihmeellisen -lääkkeen avulla karistanut yltään tuon kauhean kuumeen aiheuttaman -uupumuksen ihmeteltävän nopeasti. Sairaus oli myös ollut niin -lyhytaikainen, ettei se ollut ehtinytkään viedä kaikkia hänen -voimiaan. Tervehtymisen ohella palautui hänen muistinsakin ja hän -muisti vähitellen kaikki seikkailumme siihen saakka kun hän menetti -tajuntansa soiden poikki pyrkiessämme. Hän kaipasi Ustanea, johon -hän näytti suuresti kiintyneen. Tuhkatiheään hän kyseli minulta -tyttö- parkaa, mutta minä en tohtinut sanoa mitään, sillä Leon -herättyä ensimmäisen kerran Ayesha oli kutsuttanut minut luoksensa ja -varoittanut minua juhlallisesti sanallakaan ilmaisemasta, miten asian -laita todellakin oli, samalla hienotunteisesti vihjaisten, mikä minua -odotti, ellen totellut häntä. Hän muistutti myös, etten saanut kertoa -Leolle hänestä mitään muuta kuin aivan välttämättömintä, sillä hän -tahtoi itse ilmaista itsensä Leolle kun hetki oli tullut. - -Ayeshan koko käytös oli muuttunut. Siitä päättäen, mitä olin -ennemmin nähnyt, luulin hänen ensimmäisen sopivan tilaisuuden -sattuessa koettavan hurmata Leon, jota hän luuli rakastetukseen -muinaisilta ajoilta, mutta jostakin käsittämättömästä syystä hän ei -tehnyt sitä. Hän valvoi hiljaa ja kärsivällisesti, ettei sairaalta -saanut mitään puuttua, ja hänen käytöksensä oli sanomattoman -rauhallinen, melkeinpä nöyräkin, mikä oli aivan päinvastaista hänen -aikaisemmalle kuninkaallisen ylpeälle ryhdilleen. Leoa hän puhutteli -aina syvällä kunnioituksella ja piti häntä luonaan niin paljon -kuin mahdollista. Leo oli luonnollisesti yhtä utelias kuin minäkin -olin ollut näkemään tuon salaperäisen naisen kasvot, joita olin -ohimennen sanoen ylistänyt yhtä kauniiksi kuin hänen vartalonsa ja -äänensäkin olivat. Siinähän oli kylliksi kiihoittamaan nuoren miehen -kärsimättömyyden aivan huippuunsa ja ellei hän olisi ollut vielä -heikonlainen sairautensa jälkeen ja muistellut ikävöiden Ustanea, -jonka rakkaudesta ja urhoollisuudesta hän puhui liikuttavin sanoin, -niin olen varma, että Ayesha olisi piankin kietonut hänet verkkoonsa -tarvitsematta näyttäytyäkään hänelle kaikessa häikäisevässä -ihanuudessaan. Nyt hän oli vain hirveän utelias ja samalla -peloissaankin. Vaikka kukaan ei ollut sanallakaan viitannut Ayeshan -satumaiseen ikään, oli Leo kuitenkin ymmärrettävistä syistä alkanut -epäillä, että Ayesha oli kuin olikin tuo ruukunpalasen kertomuksessa -mainittu salaperäinen nainen. Kun hän kolmannen päivän aamuna oli -pukeutuessaan saattanut minut aivan umpikujaan kysymyksillään -Ustanesta, pyysin minä häntä kääntymään Ayeshan puoleen, ja sanoin -niinkuin tosi oli, etten tiennyt, mihin Ustane oli mennyt. Leon -syötyä tukevan aamiaisen, me lähdimme _Hänen_ luoksensa, sillä mykät -palvelijat olivat saaneet käskyn laskea meidät sisään milloin hyvänsä. - -Ayesha oli kuten tavallisesti huoneessa, jota me paremman puutteessa -sanoimme hänen arkihuoneekseen, ja kun verhot oli vedetty sivulle, -nousi hän leposohvaltaan tervehtimään meitä tahi oikeammin vain Leoa, -jolle hän ojensi molemmat kätensä, sillä minut oli kuten voitaneen -kuvitellakin kokonaan syrjäytetty. Oli todellakin kaunis näky, kun -tuo hunnun verhoama ihana olento ja minun ryhdikäs Leoni kohtasivat -toisensa. Vaikka Leon äiti olikin kreikkalainen, on hän hiuksiaan -lukuunottamatta minun mielestäni tyypillisimpiä englantilaisia. -Hänellä ei ole nykyajan kreikkalaisen pyöreähköä vartaloa eikä tämän -liukasta käytöstä, vaikka minä luulen hänen perineen poikkeuksellisen -kauneutensa äitivainajaltaan, jonka muotokuvaa hän paljonkin -muistuttaa. Hän on kookas, leveärintainen ja ruumiiltaan täysin -sopusuhtainen ja pitää päänsä ylpeästi pystyssä, mikä ilmeneekin -amahaggerien hänelle antamasta nimestä "Leijona." - -"Minä tervehdin sinua, nuori muukalainen vieraani", sanoi Ayesha -suloisimmalla äänellään. "Iloisten nähdessäni sinut jalkeilla. Usko -minua, ellen olisi pelastanut sinua aivan viime tingassa, niin et -seisoisi nyt tässä minun edessäni. Mutta vaara voitettiin ja minä -olen huolehtiva" -- sanat lausuttiin erikoisella painolla -- "ettei -se konsanaan uudistu." - -Leo kumarsi ja lausui kauneimmalla arabiallaan kiitokset kaikesta -hänelle, tuntemattomalle muukalaiselle, osoitetusta ystävällisyydestä -ja hellästä huolenpidosta. - -"Ei", vastasi Ayesha hiljaa, "eihän maailma voi menettää -sinunlaistasi miestä. Kauneus on niin harvinainen. Älä siis kiitä -minua, joka olen onnellinen tulostasi." - -"Kas vain, vanha veikko", sanoi Leo minulle englanninkielellä, -"hän on sangen kohtelias. Näyttää siltä kuin olisimme lopultakin -joutuneet oikein hienoon seuraan. Toivon, ettet ole laiminlyönyt -tilaisuuksiasi. Suuri Jupiter, mitkä ihanat käsivarret!" - -Minä nyhtäisin häntä takin helmasta saadakseni hänet vaikenemaan, -sillä näin Ayeshan silmien välähtävän hunnun takana hänen -tarkastellessaan minua kiinteästi. - -"Minä toivon", jatkoi Ayesha, "että palvelijani ovat pitäneet sinusta -hyvää huolta. Jos tässä kurjassa paikassa voidaan puhua mukavuudesta, -niin voit olla varma, että se on kaikki vain sinua varten. Enkö voisi -tehdä mitään muuta hyväksesi, oi muukalainen?" - -"Kyllä, oi kuningatar", vastasi Leo nopeasti. "Tahtoisin hyvin -mielelläni tietää, minne tuo nuori nainen, joka hoiti minua, on -mahtanut mennä?" - -"Tarkoitatko tyttöä, jonka näin luonasi?" kysyi Ayesha. "En tiedä, -missä hän nyt lienee; hän sanoi vain menevänsä, ilmoittamatta mihin. -Ehkä hän tulee takaisin, ehkä ei. Sairaan hoitaminen on väsyttävää ja -nämä raakalaisnaiset ovat hyvin huikentelevaisia." - -Leo kävi sangen synkäksi nämä sanat kuullessaan. - -"Sepä oli kummallista", sanoi hän minulle englanninkielellä. Sitten -hän kääntyi Ayeshaan päin. "Minä en voi ymmärtää", sanoi hän; "tämä -nuori nainen ja minä -- me -- no niin, me olimme hiukan niinkuin -välilöissä." - -Ayesha naurahti sointuvasti ja muutti taitavasti puheenaihetta. - - - - -V. - -"ANTAKAA MINULLE MUSTA VUOHI!" - - -Sitten puhelimme niitä ja näitä ja yleensä oli keskustelu niin -hajanaista, etten muista siitä juuri mitään. Jostakin syystä, -ehkä salatakseen henkilöllisyytensä ja ominaisuutensa, Ayesha ei -puhellut niin hilpeästi ja vapaasti kuin tavallisesti. Hän ilmoitti -Leolle, että hän oli järjestänyt tanssinäytännön illalla meidän -huviksemme. Uutinen hämmästytti minua, sillä minun mielestäni -amahaggerit olivat liian synkkiä ja vakavia antautuakseen tanssin -tapaiseen, kevytmieliseen leikkiin, mutta kuten aikanaan ilmeni, -muistutti amahaggerien tanssi sangen vähän muiden kansojen niin -sivistyneiden kuin villienkin samantapaisia huvituksia. Kun olimme -juuri poistumaisillamme omalle puolellemme, kysyi Ayesha, tahtoisiko -Leo nähdä muutamia luolien ihmeitä, ja Leon myönnyttyä ehdotukseen -ilomielin me lähdimme kaikin, Billali ja Job mukanamme, katselemaan -hautakammioita. Kierroksemme kuvaaminen olisi vain jo ennen kertomani -toistamista. Kävimme katsomassa luupyramiidia, joka oli kummitellut -unissani edellisenä yönä ja sieltä me menimme pitkää käytävää -myöten erääseen suureen luolaan, johon oli haudattu Kôrin köyhempiä -asukkaita. Niiden ruumiit eivät olleet lähimainkaan niin hyvin -säilyneet kuin mitä olimme nähneet varakkaampien hautakammioissa. -Monet olivat aivan alasti ja yhteen luolaan oli haudattu tuhatkin -ruumista, jotka oli pinottu suuriin kasoihin. - -Leo katseli luonnollisesti mitä suurimmalla mielenkiinnolla näitä -yllättäviä ja omituisia näkyjä, jotka olivat kylläkin omansa -herättämään kenen hyvänsä mielikuvituksen mitä vilkkaimpaan -toimintaan. Jobilla vain ei näyttänyt olevan vähintäkään innostusta -näihin asioihin. Monet kummalliset kokemuksemme tässä hirmujen -maassa olivat jo rasittaneet äärimmilleen hänen hermojansa, joita -tämän ammoin sitten manan majoille muuttaneen kansan katseleminen -järkytti entistäkin enemmän. Nuo näköjään vain nukkuvat, mutta iäksi -vaienneet ihmiset kauhistuttivat häntä, eikä hän rauhoittunut, -vaikka vanha Billali hänen silminnähtävää pelkoaan haihduttaakseen -koetti tyynnytellä häntä sanomalla, ettei hänen pitänyt pelätä näitä -vainajia, koska hän itse olisi pian heidän kaltaisensa. - -"Olipa sekin kauniisti sanottu, herra", huudahti Job, kun käänsin -hänelle Billalin pienen huomautuksen, "mutta eihän sovi muuta -odottaakaan vanhalta piintyneeltä ihmissyöjältä. En tahdo kuitenkaan -väittää, ettei hän olisi aivan oikeassa", ja hän huokaisi tuskaisesti. - -Katseltuamme luolat me söimme päivällisemme, sillä kello kävi jo -viidettä ja me olimme kaikki -- etenkin Leo -- sangen väsyneet ja -nälkäiset. Kuuden aikana me menimme Ayeshan luo, joka pelästytti -Job raukan aivan suunniltaan näyttämällä hänelle tapahtumia tuossa -kastemaljan tapaisessa vesiastiassa. Kerroin Ayeshalle Jobin olevan -nuorimman seitsemästätoista sisaruksesta ja tämän kuultuaan Ayesha -pyysi häntä ajattelemaan veljiään ja sisariaan tahi niin monta -kuin hän saattoi muistaa olleen yhdessä isänsä majassa ja samalla -katsomaan veteen. En voi milloinkaan unhottaa Jobin kauhunhuutoa, -kun hän näki sisarustensa kasvot veden tyynessä pinnassa. Hän -oli muistellut lapsuutensa päiviä, jolloin perhe oli ollut vielä -koossa. Toiset kasvot olivat hyvin selvät, mutta toiset olivat -himmeät, aina sen mukaan miten selvästi kuva oli säilynyt näkijän -muistissa. Ayeshan taito näytti olevan tässä hyvin rajoitettu ja -hän sai vedessä kuvastumaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta -vain jonkun läsnäolleen muistaman tapahtuman, jos tämä suostui -siihen. Mutta jos hän tahtoi katsella jotakin tuntemaansa paikkaa, -näki hän samalla mitä tuossa paikassa juuri sillä hetkellä -tapahtui, kuten oli käynyt hänen nähdessään meidän vaivalloisen -matkamme vanhassa kanavassa. Näin ei ollut kuitenkaan laita, kun -oli toisten ajatuksista kysymys. Hän näytti minulle yliopistomme -kirkon sellaisena kuin minä sen muistin olleen eräässä tilaisuudessa -ennen matkalle lähtöämme, mutta minä en voinut nähdä mitä siellä -nyt tehtiin, kun sen kuvaa vedenpinnassa katselin. Ellei Ayesha -tuntenut tapahtumapaikkoja ja tapahtumia, sai hän kuvastimessaan -näkymään vain sen, mitä toiset ajattelivat ja juuri sellaisena -kuin kuva oli näiden mielessä säilynyt. Koettaessamme hänen -huvikseen näyttää hänelle muutamia maailman kuuluja rakennuksia, -kuten Pyhän Paavalin kirkkoa ja parlamentin taloa Lontoossa, me -onnistuimme sangen huonosti. Kokonaiskuva oli luonnollisesti kyllä -meidän mielessämme, mutta me emme voineet muistaa yksityiskohtia -kyllin tarkoin ja sentähden jäi kuvastimen kuva hyvin himmeäksi. -Kauhistunein katsein seurasi Job puuhiamme, sillä hän ei voinut -vähääkään ymmärtää, mistä kuvat ilmestyivät tuohon kirkkaaseen -veteen. Kaikki oli hänen mielestään mustinta noituutta. Leokaan ei -pitänyt näistä Ayeshan yliluonnollisista kokeista, jotka luullakseni -kaikessa selittämättömyydessään olivat vain huippuunsa kehittyneen ja -äärimmäisen herkän kaukonäön saavutuksia. Hän sanoi hiuksiaan haraten -selkäpiitänsä karmivan. - -Huviteltuamme tällä noin tunnin verran ilmoittivat mykät palvelijat -Billalin pyytävän puheille pääsyä. Hänen käskettiin heti "ryömiä" -sisään, minkä hän tekikin yhtä vaivalloisesti kuin ennenkin ja -ilmoitti tanssinäytännön alkavan, jos "_Hän-jota-täytyy totella_" ja -valkoiset muukalaiset suvaitsisivat saapua juhlapaikalle. Nousimme -heti ja Ayeshan heitettyä ylleen tumman kaavun (ohimennen sanoen -saman, joka hänellä oli ollut yllään hautakammiossa kohtaloaan -kirotessaan) me lähdimme. Näytäntö oli järjestetty ulkoilmaan luolan -sisäänkäytävän edessä olevalle tasaiselle korokkeelle ja sinne me nyt -suuntasimme kulkumme. Noin viidentoista askeleen päähän luolan suulta -oli asetettu kolme nojatuolia, joihin me istahdimme odottamaan, sillä -ketään ei vielä näkynyt. Ilta oli hyvin pimeä, sillä kuu ei ollut -vielä noussut ja me aloimme ihmetellä, miten ohjelman suoritus voisi -käydä pimeässä päinsä. - -"Saat pian nähdä", vastasi Ayesha naurahtaen, kun Leo kysäisi asiaa -ja niinpä todella saimmekin. Ayesha oli tuskin sanonut nuo sanat, -kun kaikkialta pimeästä syöksyi esiin tummia olentoja jokainen -kantaen suunnattomia soihtuja, kuten me ensin luulimme. Soihdut -aivan syöksivät tulta ja liekit hulmusivat parin kyynärän päähän -kunkin kantajan takana. Heitä oli noin viisikymmentä ja kiitäessään -eteenpäin roihuavine taakkoineen he näyttivät manalasta nousseilta -pahoilta hengiltä. Leo huomasi ensimmäiseksi, mitä nuo taakat -oikeastaan olivat. - -"Suuri Jumala!" huudahti hän. "Ruumiitko noin palavat?" - -Minä tuijotin ja tuijotin. Hän oli aivan oikeassa -- soihdut, joilla -meidän kunniaksemme järjestetty näytäntö piti valaistaman, olivat -kuin olivatkin luolien muumioita! - -Roihuavien ruumiiden kantajat syöksyivät eteenpäin ja kohdaten -toisensa noin kahdenkymmenen askeleen päässä meistä he -kurkottivat kaameat taakkansa ristiin muodostaen siten valtavan -ilotulituksen. Mikä korvia huumaava tulen sähinä ja liekkien räiske! -Tervatynnörikään ei olisi palanut niin raivoisasti kuin nuo muumiot. -Eikä siinä kaikki. Eräs pitkä mies sieppasi äkkiä palavan käsivarren, -joka oli pudonnut maahan, syöksyi pimeyteen ja samassa sähähti kapea -tulenkieleke korkealle ilmaan valaisten kirkkaasti lampun, josta se -lähti. Lamppu oli kallioon kiinnitettyyn tukevaan pylvääseen sidottu -naisenmuumio, jonka tukan mies oli sytyttänyt. Hän eteni pari askelta -ja sytytti toisen, kolmannen ja neljännen samanlaisen soihdun, -kunnes me olimme vihdoin sähisten palavien ruumiiden muodostaman -suuren piirin keskellä. Balsamoimisaine oli tehnyt ruumiit niin -tulenaroiksi, että tuli suihki suusta ja korvista parin jalan -pituisina kielekkeinä. - -Nero valaisi puutarhansa tervaan kastetuilla kristityillä ja -me katselimme nyt samanlaista näytelmää, joka oli luultavasti -ensimmäinen laatuaan hänen päiviensä jälkeen. Mutta onneksi eivät -meidän lamppumme olleet eläviä ihmisiä. - -Näytelmä oli kuitenkin niin kamala ja hirvittävä, että on melkein -mahdotonta sitä kuvata. Tässä tuntemattomien vainajien käyttämisessä -elävien huvittelun valaistukseen oli jotakin sanomattoman hirveätä ja -jotakin hyvin lumoavaakin. Samalla kun se kauhistutti, se antoi myös -paljon ajattelemisen aihetta. Molempien, niin elämän kuin kuolemankin -ivaahan se oikeastaan oli. Muinaisuudessa eläneet ja ammoin sitten -kuolleet henkilöt, jotka olivat ehkä olleet maailman mahtavimpia, -olivat nyt tässä valaisemassa raakalaiskansan hurjaa tanssia! - -Nuo Kôrin muinaiset kansalaiset paloivat yhtä nopeasti kuin he -olivat veistokuvista ja kirjoituksista päättäen eläneetkin. Heti kun -joku muumio oli palanut nilkkoihin saakka, mikä kesti parikymmentä -minuuttia, potkaistiin jalat sivulle ja toinen asetettiin sijaan. -Ilotulitus jatkui koko ajan yhtä suurenmoisesti ja liekit kohosivat -sähisten ja räiskyen noin kolmenkymmenenkin jalan korkeuteen -valaisten kauas pimeyteen, jossa amahaggerien tummat varjot -vilahtelivat kuin helvetin tulta kohentelevat paholaiset. Tuijotimme -kauhuissamme, mutta samalla kuin lumottuina tuota kummaa näkyä, ja -melkein odotimme henkien, joiden asuinsijoja nuo ruumiit olivat -muinoin olleet, ilmestyvän pimennosta kostamaan häpäisijöilleen. - -"Minä lupasin näyttää sinulle harvinaisen näyn, Hollyseni", nauroi -Ayesha, jonka hermoihin ei mikään näyttänyt vaikuttavan, "ja, -katso, minä olen pitänyt sanani. Tälläkin on opetuksensa. Älä -luota tulevaisuuteen, sillä kuka voi sanoa, mitä tulevaisuus tuopi -tullessaan. Elä siis vain päivä kerrallaan äläkä koeta välttää kaiken -katoavaisuutta. Miltähän luulisit noista kauan sitten unohdetuista -ylhäisistä miehistä ja naisista tuntuneen, jos he olisivat tienneet, -että he kerran palaisivat soihtuina raakalaisten tanssitilaisuudessa -tahi kiehuttaisivat näiden lihakattiloita? Mutta katsohan, tanssijat -tulevat nyt, kaunis joukko -- vai mitä? Näyttämö on valaistu ja -esitys voi siis alkaa." - -Hänen vielä puhuessaan me huomasimme tumman joukon, noin sata miestä -ja naista, joilla oli ruumiinsa verhona vain tuo tavanomainen -leopardin nahka vyötäisillään, lähestyvän kahdessa rivissä -tulipiiriä. Kaamean hiljaisuuden vallitessa he järjestäytyivät -meidän eteemme ja tanssi -- jonkinlainen pahojen henkien karkelo --- alkoi. Meidän mielestämme se oli jonkinlainen pantomiimi, jonka -aihe oli todellakin hirveä. Luolien synkkyys näyttää painaneen -leimansa tämän peloittavan kansan luonteeseen ja heidän leikkinsä ja -huvituksensa ovat kotoisin haudoista, joissa he asustavat. Mikäli -ymmärsin tarkoitti esitys ensin jonkun murhaajan pyydystämistä, -muuttuen sitten tämän elävältä hautaamiseksi, jolloin luuloteltu uhri -taisteli raivoisasti vastaan. Näytelmä loppui hurjaan hyppimiseen -maassa tuskissaan kiemurtelevan murhamiehen ympärillä. Sanaakaan -ei lausuttu, vaan suoritettiin näytteleminen alusta loppuun vain -eleillä. Ruumissoihdut sähisivät kaameasti ympärillämme ja kauhun -väreet alkoivat karmia selkääni. - -Esitys keskeytyi kuitenkin aivan odottamatta. Ensin huomasin jotakin -levottomuutta tanssijoiden keskuudessa ja äkkiä syöksyi heidän -piiristään eräs kookas nainen, jonka olin nähnyt olevan innokkaimpia -hyppijöitä, horjuen ja hyppien meitä kohti. Hän oli tuon kiihkoisen -tanssin aiheuttamassa haltioituneessa tilassa ja huusi tullessaan: - -"Musta vuohi, tuokaa minulle musta vuohi, minun täytyy saada musta -vuohi!" Kamalasti huutaen hän kaatui samassa maahan ja kirkui -kieritellen itseään sinne ja tänne: "Antakaa minulle musta vuohi!" - -Useimmat tanssijat olivat kokoontuneet heti hänen ympärilleen toisten -vielä taampana jatkaessa hurjaa temmellystään. - -"Häneen on mennyt piru!" huudahti joku. "Menkää hakemaan musta vuohi. -Kas niin, piru, ole nyt hiljaa, ole oikein kiltti! Saat heti vuohen. -Sitä mentiin jo sinulle hakemaan." - -"Tahdon mustan vuohen, antakaa minulle musta vuohi!" huusi tuo maassa -piehtaroiva onneton jälleen. - -"Kyllä, kyllä, piru; vuohi on aivan heti täällä. Ole nyt oikein hyvä, -piru." - -Nainen mellasti, kunnes lähimmästä aituuksesta löydettiin musta -vuohi, joka sarvista kiskottiin naisen luo. Eläin määki surkeasti ja -koetti kaikin voimin vapautua vainoojainsa kynsistä. - -"Onko se musta, onko se musta?" kirkui pirun riivaama. - -"On, on, piru; musta kuin yö", ja sivulle: "Pitäkää sitä hiukan -enemmän varjossa, ettei piru huomaisi valkoista piirtoa reidessä -ja kyljessä. Heti, heti, piru. Missä on malja? Joutuin nyt puukko -kurkkuun!" - -"Vuohi! vuohi! vuohi! Antakaa minulle mustan vuoheni verta! Minun -täytyy saada, ettekö näe, että minun täytyy? Oi, oi! verta! verta! -pian! Kuuletteko?" - -Keihäs välähti ja hetkisen kuluttua hypähti eräs nainen ylös -kädessään malja, joka oli täynnä höyryävää verta. Tämän tuo pirun -riivaama, joka riehui nyt hurjemmin kuin konsanaan, joi yhdessä -henkäyksessä ja tointui heti. Hänessä ei voinut huomata jälkeäkään -äskeisestä hermokohtauksesta, joka oli ollut niin järkyttävä. -Käsivarsiaan oikoen hän poistui hymyillen toisten tanssijoiden -taakse, jotka heti järjestäytyivät kahteen riviin ja hävisivät -pimeyteen yhtä äänettömästi kuin olivat tulleetkin. - -Ruumissoihtujen valaisema piiri oli nyt aivan tyhjä ja minä luulin -näytöksen loppuneen. Olin jo kyllästynyt ja aioin juuri kysyä -Ayeshalta, eikö olisi jo aika lähteä, kun samassa eräs kummallinen -olento, jota ensin luulin jättiläisapinaksi, lähestyi hyppien -soihtujen piiriä, jonka vastapäiseltä puolelta ilmestyi pimeästä -leijona tahi oikeastaan leijonan taljaan pukeutunut ihminen. Sitten -tuli vuohi ja sen jälkeen härän nahkaan kietoutunut mies sarvien -keikkuessa hullunkurisesti hänen päänsä päällä. Pian oli näyttämö -täynnä kaikenlaisia eläimiä. Joukossa nähtiin käärmeitäkin ja eräs -tyttö oli pujottautunut suunnattoman python-käärmeen kiiltelevään -nahkaan, jonka pitkä pyrstö kiemurteli kaukana hänen takanaan. Kun -kaikki olivat järjestäytyneet paikoilleen, alkoivat he tanssia -kömpelösti -- luonnottomin liikkein, matkien samalla esittämiensä -eläinten äännähdyksiä. Kiljunta, vuohien määkiminen ja käärmeiden -sihinä muodostui lopulta korvia särkeväksi meteliksi. Meno näytti -jatkuvan loppumattomiin, niin että vihdoin meluun väsyneenä kysyin -Ayeshalta, kävikö päinsä mennä lähemmin tarkastelemaan noita -ruumissoihtuja, ja kun hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, lähdin -minä Leon kanssa kierrokselle poiketen ensin vasemmalle. Katseltuamme -paria roihuavaa ruumista me aioimme juuri kääntyä takaisin, kun -huomiomme kohdistui erääseen erittäin vilkkaaseen leopardiin, joka -oli eronnut tovereistaan ja hyppeli ympärillämme vetäytyen vähitellen -synkkään varjoon parin palavan muumion taakse. Uteliaina me -seurasimme perässä ja samassa tanssija nousi seisoalleen kuiskaten: -"Tulkaa!" Tunsimme hänet heti äänestä Ustaneksi ja minulle sanaakaan -virkkamatta Leo meni hänen jäljessään häipyen synkkään pimeyteen. -Minä seurasin heitä tuskallisten aavistusten vallatessa sydämeni ja -kuljettuani noin viisikymmentä askelta kuulin Ustanen kuiskaavan: - -"Vihdoinkin minä löysin sinut, oi rakkaani! Kuule, minun henkeni -on vaarassa. Onhan Papiaani luultavasti kertonut sinulle, miten -'_hän-jota-täytyy-totella_' ajoi minut luotasi? Minä rakastan sinua -ja sinä olet minun maan tavan mukaan. Minä pelastin henkesi! Oi, -minun leijonani, hylkäätkö sinä nyt minut?" - -"Enpä tietenkään", huudahti Leo. "Minä olenkin koko ajan ihmetellyt, -mihin sinä jouduit. Menkäämme selittämään kuningattarelle, miten -asian laita oikein on." - -"Ei, ei, hän surmaisi meidät heti. Sinä et tunne hänen voimaansa. -- -Papiaani tietää kyllä, sillä hän näki. On vain yksi ainoa pelastuksen -keino: ellet tahdo minua jättää, niin meidän täytyy heti paeta soiden -poikki. Siten ehkä pääsemme pakoon." - -"Taivaan tähden, Leo", aloitin minä, mutta Ustane keskeytti minut: - -"Ei, älä kuule häntä, vaan lähde heti -- heti, sillä täällä henkii -ilmakin kuolemaa. Ehkä '_Hän-jota-täytyy-totella_' kuulee tämänkin -puheemme", ja samassa hän kietoi kätensä kiihkeästi Leon kaulaan -ikäänkuin karkoittaakseen kaiken vitkastelun. Leopardin nahka luisui -hänen olkapäilleen ja minä näin tähtien valossa kolmen valkoisen -sormen jäljen kuultavan heikosti hänen hiuksissaan. Täysin käsittäen -tilanteen vaarallisuuden ja tuntien Leon heikkouden naisia kohtaan -minä olin juuri puuttumaisillani asiaan, kun samassa kuulin takaani -hopean kirkkaan naurahduksen. Käännyin katsomaan ja kauhu lamautti -jäseneni -- Ayesha ja Billali sekä kaksi mykkää palvelijaa seisoivat -vieressäni. Minä melkein vaivuin maahan hirveän pelon vallassa, sillä -tiesin tilanteen täytyvän muuttua järkyttäväksi murhenäytelmäksi, -jonka ensimmäiseksi uhriksi itse olin todennäköisesti joutuva. Ustane -päästi rakastettunsa peittäen käsillään kasvonsa, mutta Leo punastui -vain nolostuneena ymmärtämättä tilanteen kaameata vakavuutta. - - - - -VI. - -VOITTO. - - -Seurasi jonkun silmänräpäyksen kestänyt tuskallinen hiljaisuus, joka -ei mene milloinkaan mielestäni. Vihdoin Ayesha lopetti sen sanomalla -Leolle suloisimmalla äänellään, joka kuitenkin kalskahti teräkseltä: - -"Älä ole noin nolon näköinen, oi nuori muukalainen vieraani. Näky oli -todellakin kaunis -- leopardi ja leijona!" - -"Taisipa olla!" murahti Leo englanninkielellä. - -"Sinäkö siinä, Ustane", jatkoi Ayesha. "Olisin varmasti mennyt -ohi sinua huomaamatta, ellei kuun säde olisi valaissut merkkiä -hiuksissasi", ja hän viittasi kuun sirppiin, jonka kirkas kärki näkyi -taivaanrannalla. "Niin, niin, tanssi on loppunut --, katso, tulet -tuhaksi riutuvat ja kaikki on hiljaa. Hetki oli mielestäsi sopiva -lemmenleikille, Ustane, vai mitä? Minä luulin sinun olevan jo kaukana -täältä enkä voinut uneksiakaan, ettei käskyäni toteltaisi." - -"Älkää kiduttako minua kauemmin", valitti Ustane epätoivoissaan: -"tappakaa minut heti." - -"Ei, miksi niin? Olisihan julmaa joutua haudan pimeyteen suuteloiden -vielä huulia polttaessa", sanoi Ayesha ivallisesti viitaten -palvelijoilleen, jotka asettuivat heti Ustanen kummallekin puolelle -ja tarttuivat tämän käsivarsiin. Kiroten syöksyi Leo lähimmän -kimppuun ja heitti miehen nurin, niin että tanner tärähti, kääntyen -samassa nyrkki koholla toista kohti. - -"Kaunis heitto", naurahti Ayesha. "Kätesi on sangen vahva, oi -vieraani, vaikka olit äsken kovin huonona sairaana. Mutta minä -pyydän sinua, päästä palvelijani ja anna hänen elää; hän ei aikonut -tehdä tytölle mitään pahaa. Yö kylmenee ja minä tahdon toivottaa -tytön tervetulleeksi palatsiini, sillä sinun ystäväsi ovat minunkin -ystäviäni." - -Minä tartuin Leon olkapäähän ja sysäsin hänet loitommaksi maassa -makaavasta miehestä, minkä hän sallikin vastustelematta tapahtua, -ja sitten me lähdimme luolaa kohti korokkeen poikki, jossa vielä -äskeisen ilotulituksen jäännökset hehkuivat. Tanssijat olivat -kadonneet ja siellä täällä oli heidän soihduistaan putoillutta -vaaleata tuhkaa. - -Painostavan äänettömyyden vallitessa me saavuimme Ayeshan -arkihuoneeseen ja aavistukset uhkaavasta onnettomuudesta synkistivät -mieleni. Ayesha istahti leposohvalleen ja käskettyään Jobin Billalin -poistua hän viittasi palvelijoitaan sytyttämään lamput. Tämän -tehtyään tytöt poistuivat syvään kumartaen, paitsi yhtä, joka oli -hänen suosituin kamarineitsyensä. Me kolme, Ustane, Leo ja minä, -seisoimme sivulle vedettyjen verhojen kohdalla, Ustane paran ollessa -meistä hiukan kauempana vasemmalla. - -"No Holly", virkkoi Ayesha vihdoin, "sinähän kuulit sanani, kun -käskin tuon niskurin" -- hän viittasi Ustaneen -- "mennä täältä iäksi -matkoihinsa ja juuri sinun pyynnöstäsihän minä säästin hänen kurjan -henkensäkin. Miten siis selität osallisuutesi tapaukseen, jonka äsken -näin ulkona kuutamossa? Vastaa heti ja oman itsesi tähden minä neuvon -sinua puhumaan totta, sillä en aio sietää valheita tässä asiassa." - -"Jouduin paikalle aivan sattumalta", vastasin minä. "Muuta en tiedä, -oi kuningatar." - -"Minä uskon sinua, oi Holly", vastasi Ayesha kylmästi, "ja sinulle -onkin hyvä kun sen teen -- silloin on tyttö ainoa syyllinen." - -"Minä en voi ymmärtää hänen mitään rikkoneen", keskeytti Leo. "Hän -ei ole toisen miehen vaimo ja hän on ottanut minut miehekseen tämän -kamalan maan vanhan sitovan tavan mukaan. Kuka on siis joutunut -kärsimään? Ketä vastaan hän on oikeastaan rikkonut? Jos hän on -kerran pahoin tehnyt, niin minä olen menetellyt samoin, ja jos häntä -rangaistaan, niin rangaistakoon myöskin minua. Paina mieleesi, hyvä -rouva", jatkoi Leo raivostuen yhä enemmän, "että jos käsket noiden -mykkien roistojesi vielä kerran koskea tyttöön sormellaankaan, niin -minä jauhan heidät paikalla nuuskaksi!" ja hän olisi leimuavasta -katseestaan päättäen varmasti pitänytkin sanansa. - -Ayesha kuunteli hänen sanojaan jäätävän kylmästi ja sanoi sitten -ankarasti Ustanelle: - -"Mitä sinulla on puolustukseksi sanottavaa, nainen? Sinä -ajattelematon ruohonkorsi, sinä höyhenheikko ihminen, joka aioit -tyydyttää intohimosi vastoin minunkin kaikkivoipaa tahtoani. Sano, -miksi et totellut käskyäni, vaan jäit tänne, ja minä tahdon koettaa -ymmärtää sinua." - -Silloin minä näin siveellisen rohkeuden ja pelottomuuden mitä -suurenmoisimman ilmauksen. Tuo tuomittu tyttö parka, joka tiesi -varmasti mitä hän saattoi odottaa hirmuiselta kuningattareltaan, -jonka hirveätä voimaa hän jo oli saanut katkerasti tuta, kokosi nyt -kaikki voimansa voidakseen suuressa epätoivossaan vastata arvokkaasti -ja arkailematta kuningattaren kysymykseen. - -"Oi, kuningatar", vastasi hän suoristautuen täyteen mittaansa ja -hellittäen leopardin nahan hartioiltaan, "minä jäin tänne sentähden, -että minun rakkauteni uhmaa kuolemaakin. Ilman tätä valittuani olisi -elämäni iloton ja kolkko ja minä kuolen ennenkuin luovun hänestä. -Ymmärrän viimeisen hetkeni tulleen, mutta olen samalla iloinen, että -uskalsin henkeni rakkauteni tähden, sillä rohkeuteni tuli monin -verroin palkituksi, kun armaani syleili minua ja sanoi minua vieläkin -rakastavansa." - -Ayesha liikahti hermostuneesti, mutta rauhoittui jälleen. - -"Minä en osaa loihtia", jatkoi Ustane hänen sointuvan äänensä -kaikuessa täyteläisenä luolan korkeassa holvissa, "enkä minä ole -kuolematon, mutta naisen sydän on kyllin raskas painuakseen syvienkin -vesien pohjaan ja naisen silmät näkevät tarkoin sinunkin huntusi -lävitse, oi kuningatar!" - -"Kuule: minä tiedän sinun rakastavan tätä miestä ja minut tieltäsi -raivataksesi sinä olet päättänyt tuhota minut. Niin, minä kuolen ja -häivyn pimeyteen tietämättä itsekään, minne minä joudun. Mutta tämän -tiedän. Sisimmässäni pilkottaa valo, jonka loisteessa näen totuuden. -Minä tiesin jo silloin, kun ensimmäisen kerran näin herrani", hän -viittasi Leoon, "että kuolema olisi hänen häälahjansa minulle, -mutta minä en kääntynyt takaisin, vaan olin valmis maksamaan hinnan -ja katso, minä seison jo aivan kuoleman kynnyksellä. Minä tiedän -myöskin, ettet voita mitään rikoksellasi. Hän on minun ja vaikka -sinun kauneutesi olisi häikäisevä kuin aurinko tähtiin verraten, -niin häntä et milloinkaan omista, vaan hän on iankaikkisesti minun. -Silmiisi hän ei milloinkaan katso eikä hän sano sinua konsanaan -puolisokseen. Sinä olet jo tuomittu", lausui tyttö juhlallisesti kuin -jokin haltioitunut ennustaja. "Minä näen sinun --" - -Kimeä kirkaisu, joka ilmaisi sekä raivoa että kauhua, keskeytti -tytön. Käännyin sinne päin ja näin Ayeshan nousseen ja seisovan käsi -ojennettuna Ustanea kohti, joka oli äkkiä vaiennut. Katsellessani -tyttö parkaa minä huomasin hänen piirteensä jäykistyvän sanattomasta -kauhusta ja hänen katseensa käyvän tuijottavaksi. Ollessamme vielä -Billalin luona olin nähnyt saman kauhistuneen ilmeen tytön kasvoilla, -kun hän keskeytti rakkaudenhymninsä Leolle. Huulien tuskallisesti -vavahdellessa hänen kasvonsa kalpenivat lumivalkeiksi. - -Ayesha ei sanonut sanaakaan, vaan vapisi kuin haavan lehti. Käsi yhä -ojennettuna hän näytti rävähtämättä tuijottavan uhriinsa ja painaen -käsillään päätänsä Ustane kirkaisi äkkiä läpitunkevasti ja pyörähtäen -pari kertaa kaatui lattiaan kuin salaman iskusta. Leo ja minä -syöksyimme heti hänen luoksensa -- tyttö oli kuollut. Tuo peloittava -_Hän_ oli surmannut hänet järkyttävällä tahdonvoimallaan tahi jonkun -salaperäisen sähköilmiön avulla. - -Leo ei käsittänyt heti täysin, mitä oli tapahtunut, mutta kun -asia selveni hänelle, olivat hänen kasvonsa hirveät nähdä. Hän -nousi hampaitaan kiristellen ja heittäytyi käheästi karjaisten -yhdellä hypyllä Ayeshan kimppuun. Mutta Ayesha oli varuillaan ja -ojensi kätensä Leoa kohti, joka kavahti hoiperrellen takaisin ja -olisi kaatunut, ellen minä olisi käynyt häneen käsiksi. Hän kertoi -myöhemmin, että hänestä oli tuntunut kuin hän olisi saanut rintaansa -voimakkaan iskun, joka lähetti hänet hoiperrellen takaisin ja otti -häneltä kokonaan sisun pois. - -"Jos pelästyit tuomiostani, oi muukalainen, niin anna minulle -anteeksi", sanoi Ayesha ystävällisesti Leolle. - -"Antaako sinulle anteeksi, senkin paholainen!" ärjyi Leo parka -väännellen käsiään tuskissaan. "Antaako sinulle anteeksi, syöjätär! -Minä tapan sinut, jos vain suinkin voin!" - -"Ei, ei", vastasi Ayesha yhtä lempeästi, "sinä et ymmärrä minua -ennenkuin kuulet selitykseni. _Sinä_ olet minun rakastettuni, -minun sorea ja väkevä Kallikratekseni, jota minä olen odottanut -kaksituhatta vuotta, ja kun sinä vihdoinkin tulit, niin asettui tämä -nainen", hän osoitti ruumista, "meidän väliimme ja sentähden minä -raivasin hänet tieltäni, oi Kallikrates." - -"Sehän nyt on kirottu valhe", tiuskaisi Leo, "että minä olen -Kallikrates. Nimeni on Leo Vincey ja minun esi-isäni oli jokin -Kallikrates -- ainakin minä uskon niin olleen." - -"Sinäpä sen sanoit -- Kallikrates oli esi-isäsi ja siis olet sinä, -juuri sinä, maailmaan uudelleen syntynyt Kallikrates -- ja minun -katkerasti kaivattu rakastettuni." - -"Minä en ole Kallikrates eikä minulla ole kanssasi mitään tekemistä. -Ennen rakastaisin jotakin helvetin paholaista kuin sinua, sillä hän -olisi varmastikin sinua parempi." - -"Niinkö sanot -- niinkö sanot, Kallikrates? Siitä on jo kulunut pitkä -aika, kun minut viimeksi näit, ettet ehkä enää muista minua. Olen -vieläkin hyvin kaunis, Kallikrates!" - -"Minä vihaan sinua, murhaaja, enkä tahdo sinua nähdä. Minä en välitä -sinusta rahtuakaan, olitpa miten kaunis hyvänsä, ja minä tapan sinut -heti sopivan tilaisuuden sattuessa. Paina tämä visusti mieleesi, -senkin paha henki!" - -"Hyvin lyhyen ajan kuluttua olet kuitenkin polvistuva eteeni ja -vannova rakastavasi minua", sanoi Ayesha suloisesti ja hiukan -ivallisestikin naurahtaen. "Pankaamme sinut pienelle koetukselle -tämän kuolleen tytön ääressä, joka rakasti sinua." - -"Katsele minua nyt, Kallikrates!" ja samassa Ayesha antoi huntunsa -pudota, seisoen edessämme häikäisevän kauniina ja jumalallisen -viehkeänä lumivalkoisissa vaatteissaan kultainen vyö uumillaan. Hän -oli ihana kuin Välimeren vaahdosta kohonnut Venus tahi marmorista -noussut Galatea. Oli kuin jokin näiden hautakammioiden kirkastettu -henki olisi ilmestynyt eteemme. Syvillä ja ihmeellisillä silmillään -hän katseli Leoa, jonka nyrkit aukenivat vähitellen ja kasvojen -jännitys laukesi tuon lamauttavan katseen vaikutuksesta. Minä näin -hänen hämmästyksensä muuttuvan ihailuksi ja sitten intohimoiseksi -kaipaukseksi. Mitä enemmän hän koetti taistella tuota tenhoa -vastaan, sitä voimakkaammin näin Ayeshan yliluonnollisen kauneuden -sokaisevan hänet ja valtaavan kokonaan hänen sydämensä. Tämänhän -minä kyllä tunsin. Eihän siitä ollut kauankaan, kun minä, joka olen -Leoa kahta kertaa vanhempi, sain kokea samaa. Sama taistelu riehui -nytkin minun sydämessäni, vaikka Ayesha ei katsonutkaan minuun, ja -minun täytyy suureksi häpeäkseni tunnustaa, että minä olin sillä -hetkellä raivoisan mustasukkainen. Olin aivan karkaamaisillani Leon -kimppuun. Tuo nainen oli sekoittanut ja melkein tuhonnutkin kaikki -siveyskäsitteeni ja minä vannon, että samoin olisi käynyt jokaisen, -joka olisi nähnyt hänen yli-inhimillisen kauneutensa. Mutta minä -onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni -- en tiedä miten -- ja -kohdistin kaiken huomioni kohtauksen päähenkilöön. - -"Oi, suuri Jumala!" huohotti Leo, "oletko sinä nainen?" - -"Niin olen -- vain tavallinen ihminen -- ja sinun oma rakas -puolisosi, Kallikrates!" vastasi Ayesha ojentaen norsunluunvalkoiset, -sanoman kauniit kätensä häntä kohti ja hymyillen niin suloisesti, -että sydäntäni vihlaisi. - -Leo ei voinut irroittaa katsettaan hänestä ja minä huomasin Leon -alkavan hitaasti siirtyä häntä kohti. Mutta yhtäkkiä Leo pysähtyi -väristen kauhusta. Hän oli sattumalta koskettanut jalallaan -Ustane-raukan ruumiiseen. - -"Kuinka voin minä sinua lähestyä?" kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. -"Sinähän olet murhaaja ja hän rakasti minua." - -Huomattakoon, että hän oli jo unhottanut rakastaneensa tyttöä. - -"Mitäpä siitä", vastasi Ayesha hiljaa ja hänen äänensä muistutti -leppoisan yötuulen viihdyttävää huminaa puiden latvoissa. "Jos olen -rikkonut sinua vastaan, niin sovittakoon kauneuteni syntini, sillä -rikokseni johtui rakkaudestani sinuun. Unhota siis iäksi, mitä äsken -tapahtui, ja tule luokseni, oi Kallikratekseni." Hän ojensi kätensä -kerran vielä ja kuiskasi kiehtovasti: "_Tule!_" - -Minä huomasin taistelun riehuvan Leon sydämessä -- näin hänen -yrittävän kääntyä pakoonkin, mutta Ayeshan ihmeelliset silmät -sitoivat hänet lujemmin kuin rautaiset kahleet. Tuon naisen lumoava -kauneus, raudanluja tahto ja hehkuva intohimo musersivat hänen -vastarintansa perinpohjin -- niin, hän ei muistanut enää murhattua -rakastettuaan, jonka ruumiin ääressä hän vieläkin seisoi. Mutta -kiusaaja olikin yli-inhimillinen ja hänen kauneuttaan ei voinut -kukaan kuolevainen vastustaa. - -Kun katsahdin jälleen ylös, näin Ayeshan lepäävän hänen sylissään -ja heidän huulensa olivat yhtyneet pitkään, intohimoiseen -suudelmaan. Rakastettunsa ruumis alttarina Leo Vincey vannoi siis -uskollisuudenvalan tämän murhaajalle -- kaikki kunnian vaatimukset -unhottaen hän antautui kokonaan tämän valtaan. Ihmisillä, jotka -kunniansa noin unhottavat ja antavat intohimojen palon tukahduttaa -kaiken siveellisyyden tunnon, ei ole tässä eikä tulevassakaan -elämässä pelastuksen toivoakaan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän -niittääkin, ja joka tuulta kylvää, hän myrskyä niittää! Intohimojen -hehkuvan punainen unikko kuihtuu kerran ja satona korjataan vain -kyllästymisen ja vastenmielisyyden okaisia ohdakkeita. - -Ayesha vapautui äkkiä notkeasti kuin käärme Leon syleilystä ja -naurahti jälleen riemuitsevan ivallisesti: - -"Enkö sanonut sinulle, oi Kallikrates, että hyvin lyhyen ajan -kuluessa polvistuisit eteeni? Olinko oikeassa?" - -Leo vaikeroi häpeän ja surun murtamana. Hänen vastarintansa oli -ainiaaksi musertunut, mutta hän ei ollut vielä vajonnut niin syvälle, -ettei hän olisi ollut tietoinen alennustilastaan. Hänen paremmat -vaistonsa alkoivat päinvastoin kiihkeän taistelun tätä lankeemusta ja -turmelusta vastaan, kuten myöhemmin selvästi huomasin. - -Ayesha naurahti jälleen ja kietoutui nopeasti huntuunsa viitaten -mykälle kamarineitsyelleen, joka oli suurin silmin katsellut -näytelmää. Tyttö poistui, mutta tuli heti takaisin kaksi mykkää -miespalvelijaa seurassaan, joille kuningatar teki muutamia merkkejä -käsillään. Kaikki kolme tarttuivat Ustane-raukan molempiin käsiin -ja raastoivat hänen ruumiinsa oviaukolle kadoten vihdoin verhojen -taakse. Leo katseli puuhaa hetkisen ja peitti sitten käsillään -kasvonsa. Minunkin mielikuvitukseni oli niin kiihoittunut, että -luulin Ustanen tuijottavan meihin koko ajan, kun häntä raastettiin -ulos, ja kauhu pani ruumiini värisemään. - -"Näin katoaa kuollut menneisyys", sanoi Ayesha juhlallisesti kaamean -saattueen hävitessä näkyvistämme verhojen taakse. Ajatuksiinsa -vaipuneena hän tuijotti hetkisen oviverhoihin, jotka vieläkin -liikkuivat hiljaa, ja antoi kuin huomaamattaan huntunsa pudota -hitaasti maahan. Vanhan arabialaisen tavan mukaan alkoi hän -samassa sanella melodraaman kaltaista ilohymniä, jota on sangen -vaikea tulkita muille kielille. Se oli jaettu kahteen osaan -- -kuvaannolliseen ja henkilökohtaiseen -- ja kuului muistaakseni -jotakuinkin näin: - - Rakkaus on kuin erämaan kukkanen, kuin Arabian aloe, joka vain - kerran kukkii ja sitten lakastuu. - - Koleikot se tasoittaa ja kalliot tieltämme särkee, elämän polun - reunalle sen ihana kukka kasvaa ja ohikulkijalle viittaa. - - Hurmaantuneena hän poimii tuon tulipunaisen kukan, jonka kupu on - hunajaa täynnä, ja vie sen mukanaan erämaan halki vaalien sitä - kalleimpanaan. - - Elämän erämaassa kasvaa vain yksi ihmeellinen kukka. - - Rakkaus! - - Kolkkoa tietämme valaisee vain yksi ainoa tähti. - - Rakkaus! - - Epätoivon yössämme meitä voi vain yksi ainoa elähdyttää. - - Rakkaus. - - Kaikki muu on turhaa ja katoavaista, vain veden päällä häilyviä - utukuvia. - - Voiko kukaan mitata rakkauden äärettömyyden? - - Lihassa se on syntynyt, mutta sielussa se asustaa, ja molemmat - ovat välttämättömät sen menestykselle. - - Kuolemankin se voittaa. - - Sen muodot ovat monenlaiset, mutta kaikki kauniit, eikä kukaan - tiedä, mistä sen loistava tähti nousee tahi mihin se laskee. - -Sitten hän jatkoi Leoon päin kääntyen ja pannen kätensä tämän -olkapäälle täyteläisemmällä ja riemuitsevalla äänellä: - - Kauan olen minä sinua rakastanut, oi armaani, eikä rakkauteni - ole vieläkään jäähtynyt. - - Kauan olen minä sinua kaivaten odottanut, ja katso, minä olen - saanut palkkani -- sinä olet luonani. - - Kauan sitten näin minä sinut kerran, mutta silloin minä karkoitin - sinut luotani. - - Haudallesi minä kylvin kärsivällisyyden siemeniä, joiden hentoa - orasta minä lämmitin toivon säteillä, kastelin katumuksen - kyynelillä ja leyhyttelin syvän viisauteni elävöittävillä - henkäyksillä. Ja katso, tässä on kylvöni hedelmä! Haudan mullasta - se on noussut, tomusta ja tuhasta minä olen sen kasvattanut. - - Kärsivällisyyteni on palkittu. - - Minä voitin kuoleman ja kuolema palautti minulle hänet, joka oli - kuollut. - - Sentähden minun sydämeni riemuitsee, sillä ihanana kangastaa - tulevaisuus. - - Sileitä teitä myöten me vaellamme iäisesti viheriöitsevien - niittyjen halki. - - Yö on paennut laaksoihin ja hetki on tullut. - - Päivän kajo suutelee jo vuorten huippuja. - - Ihanaa on elää, oi rakas, ja keveä on vierelläsi käydä. - - Meidät kruunataan kuninkaiden kunnialla ja meidän suuruuttamme - ylistetään vuosituhansia. - - Maailman kaikki kansat palvovat meitä ja meidän kauneutemme ja - mahtimme sokaisemina he lankeevat maahan edessämme. - - Riemuiten me riennämme voitosta voittoon, kuten aamuruskon puna - kiitää huipulta toiselle. - - Eteenpäin ennenkuulumattomaan kunniaan. - - Eteenpäin ennenkuulumattomaan valtaan. - - Eteenpäin, milloinkaan väsymättä, häikäisevän loiston ympäröiminä. - - Kunnes aikamme kerran täyttyy ja päivämme yöksi pimenee. - -Hän vaikeni, ja katseli Leoa silmissään ihmeellinen loiste. Olin -melkein hengittämättä kuunnellut hänen lauluaan, josta yllä oleva -kuvaukseni on vain heikko aavistus. - -"Ehkä sinä et usko sanojani, oi Kallikrates", sanoi Ayesha hetkisen -kuluttua vienoimmalla äänellään, "kun sanon sinulle, että olen -todellakin odottanut sinua parituhatta vuotta -- ehkä uskot minun -tahtovan uskotella sinulle mielettömyyksiä, kun sanon sinun syntyneen -uudelleen tähän maailmaan. Ei, älä ole noin epäilevän näköinen, sillä -minä en voi erehtyä. Ennen täytyisi aurinkojen eksyä radoiltaan ja -pääskysen pesältään kuin minä valhettelisin sinulle ja johtaisin -sinut harhaan, oi Kallikrates. Vaikka puhkaisisit silmäni ja sulkisit -minut synkimpään pimeyteen, niin minä tuntisin sinut kuitenkin -monituhantisesta joukostakin. Tuki korvani ja minä kuulen aina -sinun unhottumattoman äänesi soinnun, joka kajahtaisi sydämessäni -kovemmin kuin sotatorven toitotus. Vaikka tekisit minut sokeaksi ja -kuuromykäksi ja lamauttaisit hermoni, etten voisi tuntea mitään, niin -sittenkin minun henkeni kuiskaisi sydämessäni: 'katso, tuolla on -Kallikrates! katso, epätoivon yösi päättyy! katso, kointähti koittaa -sinulle, joka pimeydessä vaellat!'" - -Hän vaikeni hetkeksi, mutta jatkoi sitten: - -"Luultavasti tahtoisit minun esittävän joitakin näkyviä todistuksia -sinulle käsittämättömän puheeni todenperäisyydestä, ja jos sydämesi -on kyllin vahva kestämään koko totuuden, niin minä todistan puhuneeni -totta. Näytän sinulle jotakin, oi Kallikrates, ja sinulle myös, oi -Holly. Ottakaa lamppunne ja seuratkaa minua." - -Mitään ajattelematta -- olin huomannut koko ajatustoiminnan turhaksi -tässä käsittämättömien ihmeitten maassa -- me teimme työtä käskettyä. -Ayesha meni "arkihuoneensa" perälle ja kohotti seinäverhoa, jonka -takaa ilmestyivät kapeat alaspäin viettävät portaat. Huomasin heti, -että askelmat olivat hyvin kuluneet. Arvelin niiden olleen alkujaan -noin seitsemän tuuman korkuisia, mutta nyt niiden korkeus oli -keskeltä enintään noin neljä tuumaa. Kaikki muut portaat, joita olin -nähnyt näissä luolissa, olivat aivan tasaiset ja sileät, mikä oli -luonnollistakin, kun ajatellaan, että niitä käytettiin vain silloin, -kun vainajia kannettiin viimeisiin lepokammioihinsa. Päästyäni -portaiden alipäähän, minä käännyin katsomaan noita kuluneita askelmia -enkä voinut ymmärtää, mikä oli aiheuttanut nuo syvät lovet. - -"Ihmetteletkö, kenen jalat ovat kovan kallion kuluttaneet, -Hollyseni?" kysyi Ayesha huomattuaan tutkivan katseeni. "Näet siinä -minun -- minun keveät askeleeni! Minä muistan aivan hyvin, kun nämä -portaat olivat tasaiset ja sileät, mutta kahdentuhannen vuoden ajan -ja kauemminkin minä olen astellut niitä myöten joka päivä, ja katso, -kova kallio on kulunut sandaalini keveästä kosketuksesta!" - -En puhunut mitään, mutta minusta ei näyttänyt mikään selvemmin -viittaavan tuon salaperäisen olennon satumaiseen ikään ja -kouraantuntuvammin todistavan hänen puhuneen totta kuin nuo hänen -pehmeiden ja valkoisten jalkojensa kuluttamat kiviportaat. Kuinka -monta miljoonaa kertaa hänen olikaan täytynyt kulkea niitä alas ja -ylös ennenkuin nuo syvät lovet olivat syntyneet? - -Portaat johtivat erääseen käytävään ja muutamia askeleita -kuljettuamme me pysähdyimme verhoilla peitetyn oviaukon eteen. -Minä huomasin heti ensimmäisellä silmäyksellä, että olin samassa -paikassa, jossa olin nähnyt tuon hirvittään näyn valkoisen liekin -ääressä. Tunsin verhossa näkyvät kuviot ja koko kohtaus muistui -niin elävästi mieleeni, että minä vavahdin kauhusta. Ayesha astui -edellä hautakammioon (huone oli hautakammio) ja me seurasimme häntä. -Iloitsin siitä, että paikan salaisuus nyt selviäisi, mutta pelkäsin -samalla ratkaisua. - - - - -VII. - -HAUTAKAMMION SALAISUUS. - - -"Tämä on ollut makuuhuoneeni näinä kahtenatuhantena vuotena", sanoi -Ayesha ja ottaen lampun Leon kädestä, hän kohotti sen korkealle -päänsä yläpuolelle. Valo sattui lattiassa näkyvään pieneen -syvennykseen, jonka yläpuolella olin nähnyt liekin häilyvän, ja -kivilavitsalla lepäävään valkoisella vaatteella verhottuun olentoon. -Lampun valossa näimme myös toisen kivilavitsan, joka oli kammion -vastapäisellä seinällä. - -"Tässä", jatkoi Ayesha nojaten kädellään lavitsan reunaan, "minä -olen levännyt joka yö vain ohut vaippa ylläni. En ole voinut levätä -mukavammin kuin minun puolisoni", hän viittasi toisella lavitsalla -lepäävään vainajaan, "makaa tuossa kylmänä kuoleman unta nukkuen. -Joka yö olen nukkunut täällä hänen luonaan ja kuten näet on tämä -tukeva kallionpaasi noiden portaiden lailla kulunut ohueksi ruumiini -kosketuksesta -- niin uskollinen minä olen ollut sinulle pitkän -unesikin aikana, oi Kallikrates. Ja nyt, rakas, sinä saat nähdä -ihmeellisen näyn -- olet näkevä itsesi kuolleena -- hyvin olen minä -hoitanut sinua kaikki nämä vuodet. Oletko valmis, oi Kallikrates?" - -Emme vastanneet mitään, vaan katselimme toisiamme säikähtynein -silmin, kohtaus kun oli kokonaisuudessaan niin peloittava ja -juhlallinen. Ayesha astui askeleen eteenpäin ja tarttui kädellään -valkoisen peitteen liepeeseen. - -"Älä pelästy", lisäsi Ayesha, "vaikka tämä tuntunee sinusta sangen -ihmeelliseltä -- jokainen meistä on elänyt maailmassa ennenkin; -mikään ei ole uutta auringon alla. Me emme vain tiedä siitä -mitään, koska entiset olotilamme eivät voi säilyä muistissamme, ja -ruumiimme on muuttunut maaksi, josta se on luotukin, kun kukaan ei -ole voinut pelastaa meitä haudan hävityksestä. Mutta näiltä Kôrin -kuolleilta oppimani taidon avulla minä olen säilyttänyt sinut -tomuksi muuttumasta, että sinun kauneutesi olisi aina silmäini -edessä, oi Kallikrates. Olit vain naamio, jonka menneiden aikojen -muistot elävöittivät ja katsellessani jäykistyneitä piirteitäsi olet -lukemattomat kerrat ilmestynyt sieluni silmäin eteen kauniina ja -voimakkaana kuin jokin Olympon jumala." - -"Katsele, Kallikrates, kuollutta itseäsi, joka on kahdentuhannen -vuoden kuluttua sinussa uudelleen maailmaan syntynyt. Aika ei voi -meitä lainkaan muuttaa, olet aivan samanlainen kuin kaksituhatta -vuotta sitten, mutta kuoleman armelias uni on saanut meidät -täydellisesti unhottamaan entisyytemme, sen kaikki surut ja murheet, -jotka meitä muutoin ahdistaisivat elämästä toiseen, kunnes vihdoin -tulisimme hulluiksi sanomattomasta epätoivosta. Älä siis pelkää, -Kallikrates, kun sinä, joka olet nyt nuori ja voimakas, näet oman -itsesi, joka eli ja kuoli niin kauan sitten. Minä käännän elämän -kirjassasi vain lehden taaksepäin ja näytän sinulle, mitä sen -toiselle puolelle on kirjoitettu." - -"_Katso_!" - -Hän vetäisi äkkiä peitteen pois ja valaisi lavitsalla lepäävää -vainajaa. Samassa minä kavahdin kauhistuneena takaisin, sillä -kivipaadella minun edessäni lepäsi, elleivät silmäni erehtyneet, -Leo Vincey kylmänä ja kankeana häikäisevän valkoinen liinainen -vaippa yllään. Ahtaissa rajoissa toimivat ajatuksemme eivät -voineet käsittää Ayeshan selityksiä ja vaikka hän koetti saada ne -mahdollisimman helppotajuisiksi, niin jouduin heti ymmälle nähdessäni -tämän yllättävän ja peloittavan näyn. Minä tuijotin elävää Leoa ja -minä katselin kiinteästi kuollutta, mutta en voinut huomata heissä -mitään eroa; paadella lepäävä ruumis näytti ehkä hiukan vanhemmalta. -Pienimpiä yksityiskohtia myöten he olivat yhtäläiset; kuolleella -oli Leon kultakiharainen tukkakin, jolla oli huomattavin osa Leon -poikkeuksellisessa kauneudessa. Olin myöskin näkevinäni kuolleen -kasvoilla aivan saman ilmeen, jonka olin välistä huomannut Leon -kasvoilla, kun hän nukkui oikein sikeästi. Minun täytyy sanoa, etten -ole milloinkaan nähnyt kaksoisiakaan, jotka olisivat olleet niin -yhdennäköiset kuin nuo molemmat, elävä ja kuollut. - -Käännyin katsomaan, miten näky oli vaikuttanut Leoon. Hän seisoi -paikallaan kuin ukkosen lyömänä ja tuijotti rävähtämättä vainajaan -lavitsalla. Sitten hän huudahti äkkiä: - -"Peitä hänet jälleen ja vie minut täältä." - -"Ei, odota hiukan, Kallikrates", sanoi Ayesha, joka seisoi lavitsan -pääpuolessa pitäen lamppua korkealla päänsä yläpuolella. Hän oli -kaunis kuin jumalatar ja seisoessaan siinä valkoisen vainajan -vieressä hän muistutti kaikkitietävää Sibyllaa, jonka vakaumuksella -lausuttujen sanojen mukaansatempaavaa juhlallisuutta ja syvää -sisältöä minä en valitettavasti kykene saamaan esiin. - -"Odota; minä tahdon näyttää sinulle jotakin, ettei rikoksestani -olisi mitään sinulta salassa. Minä pyydän sinua, oi Holly, paljasta -kuolleen Kallikrateksen rinta, sillä herrani ehkä pelkää koskea -häneen." - -Vapisevin käsin minä täytin hänen pyyntönsä, sillä minusta tuntui -pyhyyden loukkaukselta koskea vieressäni seisovan elävän miehen -kuoleman unta nukkuvaan kaksoisolioon. Liinainen vaippa oli pian -avattu ja vainajan leveässä rinnassa aivan sydämen kohdalla näkyi -haava, joka oli ilmeisesti keihään iskun aiheuttama. - -"Näet haavan, Kallikrates", sanoi Ayesha. "Tiedä siis, että minä -sinut surmasin paikassa, jossa elämän iäinen tuli palaa, sentähden, -että sinä rakastit egyptiläistä Amenartasta etkä luopunut hänestä. -Häntä minä en voinut surmata niinkuin surmasin äsken tuon tytön, -sillä hän oli vertaiseni tiedoissa ja taidoissa ja minä pelkäsin -häntä. Äkkipikaisuudessani minä silloin tapoin sinut ja kaikki nämä -vuodet minä olen kyynelin surrut kuolemaasi ja odottanut paluutasi. -Nyt sinä olet tullut eikä välillämme ole ketään, joka voisi meidät -jälleen toisistamme erottaa, ja nyt minä lahjoitan sinulle elämän -kuoleman asemesta -- en kuolemattomuutta, sillä sitä ei voi kukaan -antaa, mutta tuhansia vuosia kestävän elämän ja nuoruuden, joita -ennenkuulumaton loisto, kunnia, valta ja kaikki, mikä on hyvää -ja kaunista, seuraavat. Vielä yksi asia, ja sitten saat levätä -ja valmistautua uuden syntymisesi hetkeä varten. Sinä näet tämän -ruumiin, joka oli muinoin omasi. Kaikki nämä vuosisadat se on ollut -ainoa seurani ja lohdutukseni, mutta nyt minä en enää tarvitse sitä, -sillä olethan nyt elävänä luonani; se vain herättäisi muistoja, jotka -tahdon niin mielelläni unhottaa. Muuttukoon se siis tomuksi." - -"Katso! Minä olen valmistautunut tätä onnen hetkeä varten!" ja -mennen toisen lavitsan luo, joka hänen sanojensa mukaan oli ollut -hänen vuoteensa, hän otti sen alta suuren kaksikorvaisen lasitetun -maljakon, jonka suu oli suljettu rakolla. Hän aukaisi sen ja -suudeltuaan keveästi vainajan valkoista otsaa hän pirskoitti maljakon -sisällyksen ruumiin päälle ja kaatoi lopun tämän päähän ja rinnalle -varoen samalla huolellisesti, ettei pisaraakaan osunut meihin tahi -häneen itseensä. Kuollut peittyi heti sankkaan höyrypilveen, joka -esti meitä näkemästä, miten tuo hävittävä neste teki tehtävänsä. -Kuulimme ankaraa sähinää ja räsähtelyä, mikä kuitenkin taukosi pian, -ja parin minuutin kuluttua oli höyrypilvikin haihtunut olemattomiin. -Kuulostanee ihmeelliseltä kun sanon, että lavitsalla, jolla muinaisen -Kallikrateksen maalliset jäännökset olivat levänneet vuosituhansia, -oli nyt vain pari kourallista valkoista tuhkaa. Niin oli kuitenkin -asian laita. Kiveenkin oli tuo väkevä neste syövyttänyt syviä lovia. -Ayesha kumartui ja kooten käteensä kourallisen tuhkaa hän heitti sen -ilmaan ja lausui samassa tyynen juhlallisesti: - -"Tomu tomuksi! Kallikrates on kuollut ja syntynyt uudelleen!" - -Tuhka leijaili hitaasti kivipermannolle ja me katsoimme ääneti sen -putoamista kykenemättä sanomaan mitään. - -"Jättäkää nyt minut", sanoi hän, "ja nukkukaa, jos voitte, -ystäväiseni. Minun täytyy valvoa ja ajatella, sillä huomen-illalla me -lähdemme matkalle ja siitä on kauan, kun viimeksi kuljin polkua, jota -meidän on seurattava." - -Poistuimme kumartaen ja tultuamme omaan käytäväämme minä kurkistin -Jobin makuukammioon nähdäkseni, miten hän jaksoi, sillä hän oli -poistunut seurastamme juuri vähää ennen kuin tapasimme onnettoman -Ustane-raukan. Amahaggerien juhla oli järkyttänyt hänen mielensä -kokonaan. Hän nukkui rauhallisesti kuten ihminen, jolla on hyvä -omatunto, ja minä iloitsin, ettei hänen ollut tarvinnut olla -näkemässä tämän kaamean päivän viimeisiä tapauksia. Menimme sitten -omaan huoneeseemme ja siellä Leo-paran suru ja epätoivo pääsivät -vihdoinkin valloilleen. Katseltuaan omaa kuoleman jäykistämää -kuvaansa hän oli ollut kuin jonkinlaisessa tylsyyden tilassa, mutta -nyt kun hän ei ollut enää tuon peloittavan Ayeshan läheisyydessä, -laukesi päivän mieltä järkyttävien tapahtumien aiheuttama -mielenjännitys. Erittäinkin oli hänen surunsa ja epätoivonsa Ustanen -kaamean kuoleman takia tärisyttävä. Hän kirosi itsensä -- kirosi -hetken, jolloin hän oli ensimmäisen kerran nähnyt ruukunpalasen -kirjoituksen, jonka todenperäisyys oli tullut niin kummallisesti -todistetuksi, ja hän kirosi katkerasti oman heikkoutensa. Ayeshaa hän -ei tohtinut kirota, sillä kukapa olisi tohtinut puhua pahaa naisesta, -joka saattoi meidän tietämättämme milloin hyvänsä seurata puuhiamme. - -"Mitä minä nyt teen, vanha veikko?" valitti hän kätkien kasvonsa -olkapäätäni vasten. "Ustane murhattiin silmäini edessä -- eipä -sillä, että olisin voinut sitä estää, mutta viiden minuutin kuluttua -minä jo suutelin hänen murhaajaansa hänen ruumiinsa ääressä. Minä -olen kurja roisto enkä kykene vastustamaan tuota" (tässä hänen -äänensä aleni kuiskaukseksi) "tuota kauheata velhotarta. Minä tiedän -huomenna jälleen suutelevani häntä; tiedän olevani iankaikkisesti -hänen vallassaan ja vaikka en näkisi häntä enää milloinkaan, niin -en voisi ajatella ketään toista koko elinaikanani. Häntä minun -täytyy seurata kuin neulan magneettia ja minun olisi nyt mahdotonta -lähteä täältä, vaikka voisinkin. Minä en voi jättää häntä -- jalkani -pettäisivät, mutta käsityskykyni on vielä niin selvä, että tiedän -sisimmässäni vihaavani ja inhoavani häntä -- ainakin luulen niin. -Kaikki on niin kauheata! Entä tuo -- tuo kuollut! _Minä_ se olin! -Voiko tätä kukaan käsittää? Minä olen myyty mies, vanha veikko, ja -'_Hän-jota-täytyy-totella_' ottaa sieluni suosionsa maksuksi!" - -Silloin kerroin hänelle ensimmäisen kerran, että minun laitani -oli aivan yhtä huonosti, ja epätoivostaan huolimatta hän sanoi -tuntevansa syvää sääliä minua kohtaan. Hän käsitti ehkä, ettei -hänen tarvinnut pelätä kilpailua ja olla mustasukkainen niin -kauan kuin hän oli kuningattaren suosiossa. Minä ehdotin, että -koettaisimme paeta, mutta me ymmärsimme heti sen olevan mahdotonta. -Ja ollakseni täysin rehellinen minun täytyy sanoa, etten luullut -meidän kummankaan suostuvan lähtemään Ayeshan luota, vaikka olisimme -jollakin yliluonnollisella keinolla voineet silmänräpäyksessä siirtyä -näistä synkistä luolista hauskaan kotiimme Cambridgeen. Olimme -kuin perhoset, jotka väkistenkin pyrkivät tuhoavaan tuleen, tahi -kuin opiumin käyttäjät, jotka selvillä ollessaan hyvin tietävät -menettelynsä vaaran, mutta eivät kuitenkaan suostuisi millään ehdolla -luopumaan turmiollisesta tavastaan. - -Ei kukaan mies, joka olisi nähnyt Ayeshan ilman huntua, kuullut hänen -sointuvan äänensä ja saanut tuta hänen sanojensa syvää viisautta, -olisi vapaaehtoisesti luopunut kaikkien maailman huvitustenkaan -hinnalla nautinnosta olla hänen läheisyydessään. Leon tilanteen voin -sitä suuremmallakin syyllä ymmärtää, kun tuo salaperäinen olento -selitti hänen olevan kauan kaivatun lemmittynsä, jota hän todisti -rakastaneensa ja parituhatta vuotta. - -Hän oli epäilemättä rikollinen luonne ja oli murhannut Ustanen vain -sentähden, että tämä oli hänen tiellänsä, mutta hän oli samalla -hyvin uskollinen, ja luonnon lakien mukaan mies unhottaa pian naisen -rikokset -- etenkin kun nainen on kaunis ja on tehnyt rikoksensa -rakkaudesta häneen. - -Oliko sitäpaitsi konsanaan kellekään tarjoutunut sellaista -tilaisuutta kuin Leolle nyt? On kyllä totta, että liittyessään -tuohon peloittavaan naiseen Leo joutuisi tämän salaperäisen olennon -huonon vaikutuksen alaiseksi, mutta samoin voisi hänen käydä missä -naimiskaupassa hyvänsä. Hänelle tarjottiin kuolemattomuutta ja -ikuista nuoruutta, ennenkuulumatonta kauneutta, kunniaa, valtaa, -verratonta viisautta ja kaikkien luonnon salaisuuksien tietoa, -joten minä en ihmettele ollenkaan, ettei hän myöntynyt pakenemaan -ihmeellisen onnensa ulottuvilta. Vaikka hän oli mitä suurimmassa -epätoivossa ja katui katkerasti käytöstään kuten jokainen kunnon mies -olisi tehnyt, ei hän voinut kuitenkaan hyväksyä ehdotustani. - -Minun mielestäni hän olisikin ollut hullu, jos hän olisi sen -tehnyt. Pyydän samalla, että tätä mielipidettäni arvostellaan -asianhaarojen mukaan. Vielä tänäkin päivänä minä muistelen kaiholla -Ayeshaa ja ennemmin olisin ollut vain yhden lyhyen viikon hänen -rakastettunsa kuin koko elinaikani jonkun toisen naisen, kuinka -ihanan hyvänsä. Tahdonpa vielä lisätä, että jos joku heikkouskoinen, -joka epäilee sanojani tahi pitää minua kaistapäisenä, olisi nähnyt -vilahdukseltakaan Ayeshan ihanat kasvot, hän olisi nyt varmasti -samaa mieltä kanssani. Olen puhunut vain miehistä. Meidän ei oltu -suotu kuulla kenenkään naisen mielipidettä Ayeshasta, mutta minä -olen melkein varma, että hän olisi suhtautunut kuningattareemme -sangen kylmästi, ilmaissut vastenmielisyytensä enemmän tahi vähemmän -loukkaavasti ja aiheuttanut oman tuhonsa. - -Kolmatta tuntia me istuimme Leon kanssa ja juttelimme pelästyneinä -ja perinpohjin järkytettyinä ihmeellisistä tapahtumista, joiden -pyörteeseen olimme nyt joutuneet. Kaikki oli kuin kummaa unta ja -kuitenkin totta. Kuka olisi voinut uskoa ruukunpalasen kirjoituksen -olevan sittenkin totta ja että meidän piti joutua todistamaan sen -todenperäisyys tapaamalla hänet, jota oli etsittävä, kärsivällisesti -odottamassa tulevamme Kôrin hautakammioihin? Kuka olisi voinut -ajatella, että tuo salaperäinen nainen tuntisi Leossa, kuten hän -uskoi, miehen, jota hän oli odottanut vuosisadasta toiseen ja jonka -aikaisemman maallisen majan hän oli tähän iltaan saakka luonaan -säilyttänyt? Mutta niin kuitenkin oli. Kaiken sen nojalla, mitä -olimme nähneet, oli meidän vaikea selvästi ajattelevina miehinä -enää epäillä kertomuksen totuutta ja syvästi tuntien inhimillisen -tiedon ahtaat rajat ja ylimielisen varmuuden, jolla se kieltää -kaiken sellaisen olemassaolon, jota ei kokemuksesta tunneta, me -menimme vihdoinkin levolle jättäytyen kohtalon huomaan, joka oli näin -suonut meidän paljastaa inhimillisen tietämättömyyden, antaen meidän -joko itsellemme hyväksi tahi pahaksi nähdä vilahdukselta elämän -tuntemattomia ja ihmeellisiä mahdollisuuksia. - - - - -VIII. - -JOBIN AAVISTUS. - - -Kello yhdeksän seuraavana aamuna tuli Job, joka oli vieläkin -pelästyneen ja säikähtyneen näköinen, herättämään minua ja ilmaisi -samalla suuren mielihyvänsä sen johdosta, että hän tapasi meidät -elävinä, mitä hän ei ollut todellakaan tohtinut toivoa. Kerrottuani -hänelle Ustanen kamalasta kuolemasta hän sanoi olevansa vieläkin -kiitollisempi nähdessään meidät hengissä ja tytön surullinen -kohtalo järkytti häntä myöskin kovin, vaikka he eivät olleetkaan -paraimpia ystäviä. Tyttö oli sanonut häntä murteellisella arabiallaan -"porsaaksi", minkä Job oli korvannut haukkumalla häntä hyvällä -englannin kielellä "lutkaksi", mutta kaikki nämä vihollisuudet -unhottuivat, kun Job kuuli, miten Ustane-raukan oli käynyt -kuningattaren luona. - -"Minä en tahtoisi sanoa mitään sopimatonta, herra", sanoi Job -kuunneltuaan suu selällään ihmeellistä kertomustani, jota hän oli -säestänyt lukemattomilla hämmästyksen huudahduksilla, "mutta minun -mielipiteeni on, ettei tämä '_Hän-jota-täytyy-totella_' ole kukaan -muu kuin itse vanha kehno tahi sen eukko, jommoinen sillä varmasti -täytyy olla, sillä eihän se muutoin osaisi olla sellainen julmettu. -Endorin noita ei ollut tähän verraten vielä mitään, herra. Hän ei -kykene enää loihtimaan ainoatakaan raamatun profeettaa haudastaan -enempää kuin minä osaisin tehdä ihmisiä olkilyhteistä ja vanhasta -flanellista. Olemme kuin olemmekin joutuneet paholaisten maahan ja -tämä kuningatar onkin juuri se päämestari. Kotiin emme varmastikaan -enää milloinkaan pääse, sillä luuletteko te, herra, tuon noidan -olevan niin hullun, että hän laskisi Leo-herran kaltaisen kauniin -nuorukaisen kynsistään." - -"Leon hengen hän joka tapauksessa pelasti", huomautin minä. - -"Niinpä kyllä, mutta sen hyvän saa Leo-herra sielullaan maksaa. -Kuningatar tekee hänestä itsensä kaltaisen noidan, saadaanpa vain -nähdä. On niin kovin vaarallista joutua tekemisiin tuommoisten -ihmisten kanssa, heistä saa aina jotakin pitämistä. Viime yönä -makasin valveillani, herra, ja luin pienestä raamatusta, jonka -olen saanut vanhalta äitimuoriltani, kylmien väreiden karmiessa -ruumistani, miten noitien ja kaikkien heidän kaltaistensa viimein -käy. Kylläpä äiti vanhan silmät suurenisivat, jos hän tietäisi, minne -hänen poikansa on joutunut." - -"Niin, onhan tämä kylläkin omituinen maa", vastasin minä huoaten, -sillä viime päivien yliluonnolliset tapahtumat olivat järkyttäneet -hermoni, vaikka en ollut muutoin lainkaan taikauskoinen. - -"Olette oikeassa, herra", vastasi Job, "ja jos suvaitsette, niin minä -tahtoisin sanoa teille jotakin Leo-herran poissaollessa" -- Leo oli -noussut varhain ja lähtenyt aamukävelylle. "Minä tiedän varmasti, -etten enää milloinkaan näe armasta kotiamme. Vanha isäni ilmestyi -minulle viime yönä unissani ja hänellä oli yllään jonkinlainen -yöpaitaa muistuttava valkoinen vaatekappale, melkein samanlainen kuin -muutamilla tämän maan asukkailla, jotka haluavat olla jotakuinkin -ihmisiksi puetut. Kädessään hänellä oli kimppu luolan suulla kasvavia -kauniita kukkia, joita hän oli luultavasti poiminut ohi kulkeissaan. -'Job', lausui hän juhlallisesti ja oli tyytyväisen näköinen kuin -jokin metodistipastori, joka on onnistunut petkuttamaan naapuriaan -hevoskaupassa, 'päiväsi ovat luetut. Enpä olisi milloinkaan uskonut, -että minun piti vanhalla iälläni hakea sinua tämmöisistä paikoista ja -nähdä semmoinen hirmuinen vaiva, ennenkuin löysin sinut, poika! Oli -hyvin rumaa juoksuttaa tällä tavoin vanhaa isääsi enkä olisi sinua -luultavasti löytänytkään, ellen olisi sattumalta kuullut hirveää -rähinää täältä Kôrista, joka on vain pahojen ihmisten tyyssija!'" - -"Sait siis sanalla sanoen kiinteän ojennuksen", murahdin minä. - -"Aivan niin, herra -- ojennuksenpa tietenkin, mutta samalla myös -varoituksen. Hän sanoi, että 'korvennettavaksihan nämä tällaiset -roistot joutuvat, jos mitkään' ja minä olen aivan samaa mieltä -ajatellessani heidän ruukkujuhliaan ja muita konnuuksiaan", sanoi -Job masentuneesti. "Joka tapauksessa hän sanoi olevansa varma, että -minun maallinen vaellukseni loppuisi hyvin lyhyeen. Olisin mielelläni -halunnut hiukan yksityiskohtaisempia tietoja asiasta, mutta hänellä -oli kiire muille markkinoille. Hän lisäsi vain, että kylläpähän saat -aikanaan nähdä, sillä me saamme pian olla yhdessä enemmän kuin olisi -väliäkään. Minä luulen isäukon muistelleen menneitä aikoja, jolloin -ehdimme kolmessa päivässä peräti kyllästyä toisiimme, ja tohdinpa -melkein panna pääni pantiksi, että niin käy nytkin, kun jälleen -joudumme yksiin leipiin." - -"Luulet nyt varmaankin", sanoi minä, "kuolevasi sentähden, että näit -unta vanhasta isästäsi. Jos nyt isävainajasta uneksiminen todellakin -tietäisi kuolemaa, niin mitä mahtaisi tapahtua miehelle, joka -sattumalta näkisi unissaan äitinsä?" - -"Te nauratte minulle, herra", sanoi Job, "mutta näettekös, te -ette tunteneetkaan isävainajaani. Jos minulle ilmestynyt henkilö -olisi ollut joku toinen -- vaikkapa Mary tätini, joka ei koskaan -pitänyt itsestään suurta ääntä -- niin en olisi unestani paljoakaan -välittänyt, mutta kun tulija oli niin laiska kuin isäni, vaikka hän -olikin seitsemäntoista lapsen isä, ei hän olisi ikinä vaivautunut -tänne saakka, ellei tässä olisi tosi kysymyksessä. Ei, herra, minä -tunnen ukon ja tiedän hänen tarkoittaneen täyttä totta. Minkäpä sille -nyt sitten mahtaa. Jokaisenhan täältä on aikoinaan lähdettävä, mutta -tuntuu niin julmalta kuolla tässä kamalassa paikassa, jossa ei voi -hinnalla eikä millään saada kristillistä hautausta. Olen koettanut -elää kunnollisesti, herra, ja täyttää velvollisuuteni tunnollisesti -ja ellei isäukko olisi viime yönä luonani pistäytyessään antanut -minun ymmärtää, ettei hänellä ollut kovinkaan häävit ajatukset -suosituksistani, niin minä olisin nyt kaikesta huolimatta sangen -keveällä mielellä. Mutta omatuntoni on puhdas ja uskollisesti minä -olen palvellut teitä ja Leo-herraa, Jumala häntä siunatkoon. Välistä -minusta tuntuu kuin hän olisi vielä pieni poika, jota taluttelin -kotikaupunkini kaduilla, ja jos kerran onnistutte pääsemään täältä, -herra, mikä voi olla hyvinkin mahdollista, sillä isäni ei puhunut -teistä mitään, niin muistelkaa rakkaudella vaalenneita luitani -älkääkä enää milloinkaan puuttuko kukkaruukuille töherrettyihin -kreikkalaisiin kirjoituksiin. Suokaa anteeksi rohkeat sanani, herra." - -"No mutta, Job", sanoin minä vakavasti, "nythän sinä puhut vallan -joutavia. Olethan typerä, kun kiusaat itseäsi tuommoisilla -päähänpistoilla. Tosin olemme kokeneet yhtä ja toista tässä -omituisessa maassa, mutta toivoakseni me kyllä lopultakin selviydymme -onnellisesti kaikista vaikeuksista." - -"Minä en puhu joutavia, herra", sanoi Job vakaumuksella, joka -vaikutti minuun kiusallisesti. "Minä tunnen olevani mennyttä miestä -ja tuo tunne on sangen kummallinen, herra, sillä en voi olla -ajattelematta, minkälainen loppuni oikein mahtaa olla. Teidänkin -selkäänne karmisivat kylmät väreet, jos syödessänne alkaisitte -pelätä ruoan olleen myrkytettyä tahi jos näissä synkissä käytävissä -kulkeissanne odottaisitte veitsen äkkiä välähtävän. Olen pahoillani, -että puhuin usein pahaa tuosta tyttö-raukasta, jonka piti niin äkkiä -kuolla, vaikka en voinutkaan hyväksyä hänen avioliittoaan, joka oli -käynyt mielestäni aivan liian sukkelaan ollakseen pysyväinen. Hartain -toivoni on, herra", ja Job parka kalpeni tätä sanoessaan, "etten -suinkaan joutuisi tuon hehkuvan ruukun uhriksi." - -"Mitä joutavia", keskeytin minä vihaisesti. - -"Aivan oikein, herra", sanoi Job, "minun ei suinkaan sovi väitellä -kanssanne, mutta jos sattumalta lähdette jonnekin, niin olisin -sangen kiitollinen, jos saisin tulla mukaanne. Ystävällisiä -kasvoja katsellen en nimittäin pelkäisi vähääkään viimeisen -hetkeni tullessa; se ikäänkuin auttaisi minut kuoleman kynnyksen -yli. Nyt minä menen hakemaan aamiaisenne, herra", ja tuo kunnon -Job poistui huoneesta minun jäädessä raskain mielin miettimään -tulevaisuuttamme. Olin syvästi kiintynyt Job-vanhukseen, joka oli -parhaimpia ja rehellisimpiä ihmisiä, mitä milloinkaan olen tavannut. -Hän oli oikeastaan enemmän ystäväni kuin palvelijani ja ajatus, -että hänelle voisi tapahtua jotakin, nosti karvaan palan kurkkuuni. -Hänen puheistaan oli käynyt selville, että hän uskoi varmasti jonkin -onnettomuuden kohtaavan häntä, ja vaikka hänen pelkonsa näytti -olevan aivan aiheeton -- synkkä ja omituinen ympäristö sekä viime -päivien kaameat tapahtumat olivat luultavasti sen ainoat todelliset -syyt -- niin sydäntäni kouristi kuitenkin häntä ajatellessani. -Onhan tunnettua, että ihmisen voi välistä vallata selittämätön -pelko ja synkät aavistukset, jotka kylmästi harkiten tuntuvat aivan -aiheettomilta. Samassa aamiainen saapuikin ja sen mukana Leo, joka -oli ollut kävelemässä luolan ulkopuolella -- päätään selvittelemässä, -kuten hän sanoi. Olin hyvin iloinen hänen tulostaan, sillä synkät -mietteeni haihtuivat ainakin hetkeksi. Aamiaisen jälkeen me lähdimme -kävelylle ja näimme erään amahaggerin kylvävän pientä peltotilkkua, -mikä kävi aivan raamatun kertomuksissa kuvattuun tapaan. Miehellä oli -vyöllään vuohennahasta tehty pussi, josta hän viskeli jyvät peltoon -astellen verkkaisesti edestakaisin. Oli oikein mieltä rauhoittavaa -nähdä jonkun tämän maan julman asukkaan puuhailevan touonteon -kotoisissa askareissa ja me katselimmekin kotvan ajan tuota kylväjää. - -Palatessamme kohtasimme Billalin, joka ilmoitti, että -"_Hän-jota-täytyy-totella_" suvaitsi tahtoa puhutella meitä ja -me noudatimmekin heti kutsua hieman pelokkain mielin. Ayesha -oli niin salaperäinen ja ihmeellinen. Hänen tuttavallisuutensa -saattoi sytyttää ja sytyttikin intohimojen palon, mutta pelkoa ja -kunnioitusta häntä kohtaan se ei totisesti karkoittanut. - -Mykät palvelijat veivät meidät sisään kuten aina ja heidän mentyään -Ayesha riisui huntunsa. Huolimatta sieluntuskastaan eilenillalla Leo -syleili häntä paljon kiihkeämmin ja tulisemmin kuin hänen oikeastaan -olisi tarvinnut. - -"Ihmetteletkö, Kallikratekseni", sanoi Ayesha hyväillen hänen -kultaisia kutrejaan ja katsoen häntä hellästi silmiin, "kun tiedät -minun olevan kokonaan sinun omasi? Mutta ensin täytyy sinun tulla -minun kaltaisekseni, ei kuolemattomaksi, sillä sitä minä en ole, -mutta niin kestäväksi ja karaistuksi ajan hirvittäviä voimia vastaan, -että sen nuolet kilpistyvät sinusta kuin auringon säteet virran -kalvosta. Sinä olet vielä aivan erilainen kuin minä etkä voisi kauan -kestää kirkkauttani, joka voisi sinut tuhotakin. Katsele vain minua -hiukan pitempään, niin silmiäsi alkaa pakottaa ja päätäsi huimata, -ja sentähden minä peitänkin heti kasvoni" -- mitä hän ei kuitenkaan -ohimennen sanoen tehnyt --. "Sinua ei panna silti kovemmalle -koetukselle kuin kestät, rakkaani, sillä jo tänä iltana tuntia ennen -auringon laskua me lähdemme matkalle ja huomen illalla, jos kaikki -käy onnellisesti ja minä en ole unhottanut tietä -- mikä olisi -hirveätä -- me olemme perillä. Siellä sinun on kylvettävä elämän -tulen liekeissä, joiden syleilystä tulet kirkastettuna ja kauniimpana -kuin kukaan ennen sinua, ja silloin, Kallikrates, sinä saat sanoa -minua vaimoksesi ja minä tahdon olla sinun nöyrin palvelijasi!" - -Leo mutisi jotakin, minä en tiedä mitä, vastaukseksi tähän -hämmästyttävään tiedonantoon ja nauraen hänen hämmennykselleen Ayesha -jatkoi: - -"Ja sinä myöskin, oi Holly; sinullekin minä tahdon antaa tämän -lahjan ja tehdä sinut todellakin iäti viheriöitseväksi puuksi, -sillä minä olen mielistynyt sinuun, Holly. Sinä et ole yhtä hupsu -kuin useimmat ihmislapset ja vaikka sinun tietosi ja taitosi ovat -vain vanhanaikaista lorua, niin sinä et ole kuitenkaan unhottanut -taitoa sanoa kauniita kohteliaisuuksia ja käyttäytyä kaikin puolin -miellyttävästi." - -"Kas vain sinua, vanha veikko", kuiskasi Leo hymyillen, mikä -muistutti hänen entistä hilpeyttään, "oletko sinä todellakin sanonut -kohteliaisuuksia? Sitäpä en olisi ikänä sinusta uskonut!" - -"Minä kiitän sinua, oi Ayesha!" lausuin minä mahdollisimman -arvokkaasti; "mutta lahjastasi minä en huoli. Vaikka maailmassa -olisikin paikka, josta sinä puhut, ja vaikka tuossa kummallisessa -paikassa palaisikin tuli, joka voi karkoittaa kuoleman, kun -hän saapuu meitä hakemaan, niin minä en sittenkään tahtoisi -koetella sen voimaa. Tämä maailma ei ole mielestäni ollut niin -suloinen, oi Ayesha, että haluaisin jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. -Ei; maailma on kovasydäminen äiti, jolla on vain kiviä antaa -lapsilleen päivittäiseksi ravinnoksi. Kiviä syötäväksi, karvasta -vettä juotavaksi ja lyöntejä hellyyden asemesta. Kuka jaksaisi -sitä iäti kestää? Kuka tahtoisi iät päivät kantaa menneiden -surujen ja onnettomuuksien muistojen raskasta taakkaa, katsella -lähimmäisensä kärsimyksiä voimatta niitä lieventää ja oppia maailman -kaiken viisauden, joka ei kuitenkaan suo mitään lohtua? Kovaa on -myöskin kuolla, kun ei kukaan voi meille kertoa, mitä on kuoleman -esiripun tuolla puolen. Me hemmoitellut olennot pelkäämme kaikkea -tuntematonta. Mutta vieläkin kovempaa olisi minun mielestäni elää -iäti täällä jonkun tuskallisen muiston kalvaessa sydäntä näkymättömän -käärmeen lailla. Olisin kuin puu, jonka lehdet olisivat iäti -viheriät, mutta joka olisi sisältä laho ja madon syömä." - -"Ajattelehan kuitenkin, Holly", sanoi hän, "pitkä ikä, voima ja -kauneushan merkitsevät valtaa ja kunniaa ja kaikkea, mikä on -arvokasta ihmisten mielestä." - -"Mitä ovat sitten, oi kuningatar, nuo kaikki, jotka ovat ihmisten -mielestä kallisarvoiset?" vastasin minä. "Vain vaahtokuplia, eikö -niin? Eikö kunnianhimo ole kuin loppumattomat portaat, joiden huippua -on mahdoton saavuttaa? Kuta ylemmäksi päästään sitä korkeammalle -pyritään eikä ihmisellä ole sitten enää ainoatakaan levon hetkeä. -Rikkaudenkin suoma yltäkylläisyys alkaa viimein kyllästyttää ja -inhoittaa voimatta hankkia tunninkaan kestävää todellista onnea. -Onko viisaudella mitään rajaa, jonka voisimme toivoa saavuttavamme? -Eikö mitä! Kuta enemmän me opimme, sitä selvemmin huomaamme oman -tietämättömyytemme. Eläisimmepä vaikka kymmenenkintuhatta vuotta, -niin voisimmeko toivoa saavamme selville aurinkojen ja avaruuksien -salaisuudet ja käsittää, kuka on pannut tähdet taivaalle ratojaan -kiertämään? Eikö viisautemme olisi kuin kalvava nälkä, joka pitäisi -meidät alati tietoisina henkemme tyydyttämättömästä tiedonhimosta? -Eikö se olisi kuin tuo kirkkaasti palava lamppu, joka ei kuitenkaan -voi karkoittaa pimeyttä tästä huoneesta? Mitä me siis voittaisimme -ikämme äärettömällä pituudella?" - -"Oi Hollyseni, onhan olemassa rakkaus -- rakkaus, joka kaunistaa -kaiken ja tekee jumalalliseksi tomunkin, jota me jaloillamme -poljemme. Rakkaus kirkastaa elämämme, joka kuluu silloin vuodesta -toiseen nopeasti kuin ihanin unelma; se on kuin ihmeellinen sävel, -joka kohottaa kuulijan sydämen kuin kotkan siivillä korkealle -maailman turmeluksen ja saastan yläpuolelle." - -"Voihan niin olla", vastasin minä, "mutta jos rakkautemme olisikin -onneton -- mitenkäs sitten? Ei, oi Ayesha, minä tahdon elää vain -määrätyn aikani, vanhentua sukupolveni mukana, kuolla ja unohtua, -sillä kuolemattomuus, jonka minä toivon periväni ja jonka varmasti -tiedänkin saavani, on iankaikkinen siihen vähään verraten, jonka sinä -ehkä voit antaa. Tuon kuolemattomuuden saavutettuani, jonka uskoni -minulle takaa, minä olen sitäpaitsi vapaa kaikista kahleista, jotka -täällä henkeni sitovat. Sillä niin kauan kuin lihassa vaellamme, -meitä surun ja murheen skorpioonit ahdistavat, mutta kun siitä -vapaudumme, niin henkemme on sädehtivä puhtaana ikuisen hyvän -kirkkaudessa." - -"Katseesi kiitää korkealle", naurahti Ayesha, "ja sinä puhut selvästi -ja täsmällisesti. Kuitenkin sinä puhuit äsken tuosta tuntemattomasta, -joka on kuoleman esiripun tuolla puolen. Mutta uskon silmillä ja -mielikuvituksesi värillisillä silmälaseilla sinä ehkä luulet näkeväsi -tuon tulevaisen kirkkauden. Haudantakaisen elämän kuvaukset, joita -ihmiset ovat sommitelleet uskonsa ja mielikuvituksensa avulla, ovat -todellakin kummallisia, ja omituisinta on, että tästä asiasta on niin -monenlaisia toisistaan jyrkästikin eroavia käsityskantoja. Voisin -kertoa sinulle -- mutta mitäpä se hyödyttäisi -- miksi riistäisin -hullulta hänen leikkikalunsa? En tahdo vaikuttaa mielipiteisiisi, -oi Holly, ja minä toivon, ettet vanhuudessasi joutuisi katkeran -katumuksen valtaan, kun hylkäsit kerran kuninkaallisen lahjani. Mutta -niinhän on aina ollut; ihminen ei ole milloinkaan siihen tyytyväinen, -jonka hän voi omin käsin poimia. Vaikka lamppu riittäisi valaisemaan -hänen tiensä pimeydessä, niin hän iskisi sen säpäleiksi sentähden, -ettei se ole tähti. Onni leijailee askeleen hänen edellään kuten -yöllinen virvatuli suon pinnalla ja hänen täytyy tavoittaa tuo tuli, -onnen tähti käteensä saada! Kauneus ei ole hänestä mitään, koska -maailmassa saattaisi olla vieläkin kauniimpaa; valta ei merkitse -mitään, sillä toiset voisivat ehkä voittaa hänet, ja kunnia ja -kuuluisuus eivät ole liioin mitään, koska maailmassa on kuuluisampia -ihmisiä kuin hän. Minä toistan vain mitä itse äsken sanoit. Sinä -unelmoit voivasi poimia tähden, mitä minä en kuitenkaan usko, ja -minun mielestäni sinä olet hullu, Hollyseni, hylätessäsi lampun." - -Tähän minä en vastannut mitään, sillä minä en voinut -- etenkin -Leon läsnäollessa -- sanoa hänelle, että siitä hetkestä alkaen, -jolloin näin ensi kerran hänen ihanat kasvonsa, ne olivat alati -minun silmäini edessä, enkä siis tahtonut pidentää elämää, jonka -hänen häviämätön muistonsa ja onneton rakkauteni auttamattomasti -katkeroittaisivat. Niin oli jo silloin ja samoin on vielä tälläkin -hetkellä. - -"Mutta sanohan, Kallikrates", jatkoi Ayesha muuttaen ääntään ja -puheenaihetta, "mistä johtui, että lähdit etsimään minua täältä? -Eilen illalla sinä sanoit, että tuo Kallikrates -- jonka näit -- oli -sinun esi-isäsi. Onko se totta? Kerro nyt minulle kaikki -- äläkä -suinkaan liioittele?" - -Siten pakotettuna Leo kertoi hänelle koko tuon ihmeellisen -kertomuksen hopealippaasta ja ruukunpalasen kirjoituksesta, joka -oli hänen kantaäitinsä, egyptiläisen prinsessan Amenartaksen -kirjoittama ja joka oli tämän matkueen aiheuttanut. Ayesha kuunteli -mielenkiinnolla ja kun Leo oli lopettanut, hän sanoi minulle: - -"Enkö sanonut sinulle eräänä päivänä, oi Holly, kun keskustelimme -hyvästä ja pahasta -- silloin kuin rakas Kallikratekseni oli niin -sairas -- että hyvä saattaa kääntyä pahaksi ja paha hyväksi? Kylväjä -ei tiedä, minkälaisen sadon hän saapi, eikä lyöjä tiedä, mihin hänen -iskunsa lopultakin sattuu. Nyt näet: tämä Amenartas, tämä Niilin -kuninkaallinen tytär, joka vihasi minua ja jota minä vieläkin vihaan, -koska hän tavallaan voitti minut, on nyt johdattanut rakkaani suoraan -minun syliini. Pahaa hän minulle tahtoi ja kylvön hän kylvi, josta -minun piti ohdakkeita korjata, mutta katso, hän on antanut minulle -enemmän kuin koko maailma olisi voinut antaa. Tätä sinun on vaikea -sovittaa hyvän ja pahan ympyrääsi, vai mitä, Hollyseni?" - -"Hän käski siis poikansa surmata minut", jatkoi Ayesha oltuaan -hetkisen vaiti, "koska minä tapoin hänen isänsä. Ja nyt sinä, minun -Kallikratekseni, olet tuo isä ja samalla myös hänen poikansa; -tahdotko siis kostaa minulle rikokseni sinua ja kantaäitiäsi -vastaan, oi Kallikrates? Katso", ja hän luisui polvilleen paljastaen -norsunluunvalkoisen rintansa -- "katso, tässä sykkii sydämeni -ja vyössäsi on veitsi, pitkä ja terävä, joka on juuri sopiva -iskettäväksi erehtyväisen naisen sydämeen. Anna sen välähtää ja -kosta! Iske, mutta iske niin, että voit olla tekoosi tyytyväinen ja -olla onnellinen, kun olet kostanut vääryyden ja täyttänyt sinulle -muinoin annetun tehtävän." - -Leo katsahti häneen ja ojentaen kätensä nosti hänet seisoalleen. - -"Nouse, Ayesha", sanoi hän surullisesti. "Sinähän tiedät, etten voi -sinua surmata, en hänenkään kuolemansa kostoksi, jonka eilen illalla -murhasit. Minä olen orjasi ja kokonaan sinun vallassasi. Kuinka -voisin tehdä sinulle mitään pahaa -- ennen surmaisin itseni." - -"Sinähän jo melkein rakastat minua, Kallikrates", sanoi Ayesha -hymyillen. "Kerropas nyt minulle jotakin omasta maastasi -- -mahtava kansa, vai kuinka? Ehkä Rooman kaltainen valtakunta? -Tahdot varmaankin palata sinne, mikä onkin hyvä, sillä minun -tarkoitukseni ei ole suinkaan, että sinun pitäisi jäädä asumaan tänne -Kôrin luoliin. Ei, me lähdemme täältä heti kun olet tullut minun -kaltaisekseni -- älä pelkää, etten löytäisi tietä -- ja asetumme -Englantiisi asumaan ja elämme niinkuin meidän pitääkin. Kaksituhatta -vuotta minä olen odottanut päivää, jolloin viimeisen kerran näkisin -nämä kirotut luolat ja tämän synkän näköisen kansan. Tuo hetki on -pian käsissä ja minä olen onnellinen kuin lapsi, joka sydän riemusta -sykkien odottaa juhlapäivää. Sitten hallitset sinä, Kallikrates, -tuota Englantia ja --" - -"Mutta meillä on kuningas", keskeytti Leo nopeasti. - -"Se ei merkitse mitään", sanoi Ayesha; "hänet voidaan kukistaa." - -Tässä pääsi meiltä molemmilta närkästyksen huudahdus ja me selitimme, -että yhtä hyvin me voisimme ajatella oman itsemme kukistamista. - -"Tämäpä on omituista", sanoi Ayesha kummastuneena; "kuningas, joka on -kansansa rakastama. Maailma on varmaankin suuresti muuttunut sillä -aikaa kuin minä olen Kôrin luolissa asunut." - -Me selitimme silloin, että muutos oli tapahtunut hallitsijoissa. -Kuningasta, jonka alamaisia me olimme, rakastivat ja kunnioittivat -kaikki hänen laajan valtakuntansa oikein ajattelevat asukkaat. -Sanoimme hänelle myös samalla todellisen vallan olevan maassamme -kansan käsissä ja että maamme oppimaton ja alhaisemmalla -sivistyskannalla oleva väestö oikeastaan hallitsi koko maata -äänestyksellä valitun eduskunnan välityksellä. - -"Siis demokratia", sanoi Ayesha -- "silloin teillä on varmasti -joku tyrannikin, sillä minä olen huomannut, että demokraattisissa -valtioissa, joissa ei itsekään tiedetä, mihin oikeastaan pyritään, -asetetaan tavallisesti ohjaksiin henkilö, jota sitten kaikki -kunnioittaen kumartavat." - -"Kyllä", sanoin minä, "meillä on tyrannimme." - -"Nuo tyrannit voimme joka tapauksessa tuhota", sanoi hän -rauhallisesti, "ja Kallikrates on hallitseva maata." - -Minä selitin heti Ayeshalle, ettei "tuhoaminen" kävisi Englannissa -lainkaan päinsä, vaan jokainen sellainen yrityskin olisi lain -rikkomista ja johtaisi todennäköisesti lopulta mestauslavalle. - -"Lain rikkomista", toisti hän ivallisesti nauraen -- "lain -rikkomista! Etkö käsitä, oi Holly, että minä olen kaikkien -tuommoisten lakien yläpuolella ja niin on myös Kallikrateksenikin -oleva? Inhimillisistä laeista me olemme yhtä riippumattomat kuin -vuoret pohjatuulesta. Saako tuuli vuoren taipumaan vai vuori tuulen? -Jätä minut nyt, oi Holly, minä pyydän sinua, ja sinä myös, minun oma -Kallikratekseni, sillä minun pitää laittaa kaikki valmiiksi matkaamme -varten. Tehkää tekin ja palvelijanne samaten, mutta älkää varustako -paljoakaan mukaanne, sillä minä luulen meidän viipyvän matkallamme -vain kolme päivää. Palattuamme tänne minä teen suunnitelman, miten -voimme sanoa ainiaaksi hyvästit näille Kôrin hautakammioille. -- -Kyllä, Hollyseni, minun luvallani saat suudella kättäni." - -Me poistuimme siis ja minä vaivuin heti syviin mietteisiin -tulevaisuuteen nähden, joka näyttäytyi meille nyt aivan eri valossa. -Tuo peloittava ja salaperäinen Ayesha oli selvästi päättänyt tulla -mukanamme Englantiin ja minua alkoi värisyttää ajatellessani, mitä -hän voisi siellä aikaansaada. Minä tunsin hänen voimansa ja olin -varma, ettei hän ollenkaan arkailisi käyttää sitä suunnitelmiaan -toteuttamaan. Onnistuisimme ehkä lyhyemmän ajan pitämään häntä -aisoissa, mutta hänen ylpeä ja kunnianhimoinen henkensä murtaisi -kahleensa ennenpitkää ja korvaisi keinolla millä hyvänsä vuosisatoja -kestäneen yksinäisyytensä. Ellei hän saavuttaisi päämaaliaan -kauneudellaan ja viisaudellaan, niin hän hävittäisi voimallaan -tieltään kaikki vastukset, ja koska hän ei voinut kuolla ja mikäli -minä tiedän häntä ei voitu surmatakaan, niin miten olisi ollut -mahdollista saada hänen suunnitelmansa raukeamaan? Lopulta olisi -Englanti kaikkine alusmaineen oleva hänen vallassaan -- ehkäpä koko -maailmakin -- ja minä olen varma, että maastamme olisi pian sukeutuva -loistavin ja mahtavin valtakunta mitä maailmassa on milloinkaan -ollut, mutta tämä ei kävisi ilman lukemattomia uhreja. - -Kaikki mitä olin täällä kuullut ja nähnyt, oli mielestäni kuin -ihmeellistä unta tahi kuin jonkun mietiskelijän kiihoittuneen -mielikuvituksen esiinloihtimia satumaisia haavekuvia, ja kuitenkin -oli kaikki totta, minkä koko maailma tulisi pian tuntemaan. Mitähän -tämä kaikki mahtoi tarkoittaa? Tein vihdoin sen johtopäätöksen, että -tämä ihmeellinen olento, joka oli intohimojensa kahlehtimana elänyt -vuosituhansia tässä tuntemattomassa paikassa, ilmestyisi nyt kohtalon -valitsemana muuttamaan koko maailmanjärjestyksen. Voimallaan hän -tukahduttaisi kaikki kapinat ja sodat pakottaen siten kansat elämään -rauhassa ja sovussa, mikä olisi todellakin suurenmoinen muutos -parempaan päin. - - - - -IX. - -TOTUUDEN TEMPPELI. - - -Olimme pian valmiit. Minulla oli repussani vaatekerta ja kenkäpari -mieheen ja kaiken varalta oli jokaisella revolveri ja keveä -makasiinikivääri sekä laukussaan runsaasti ampumavaroja, mitä -varovaisuustoimenpidettä me saimmekin myöhemmin useat kerrat kiittää, -että selvisimme hengissä seikkailusta. - -Paria minuuttia ennen sovittua aikaa me menimme Ayeshan luo ja -tapasimme hänet kaikin puolin valmiina odottaen meitä tumma kaapu -yllään. - -"Oletteko siis valmiit lähtemään näkemään suuria ja ihmeellisiä -asioita?" kysyi hän. - -"Olemme", vastasin minä, "vaikka omasta puolestani vieläkin epäilen, -oi Ayesha." - -"Hollyseni", sanoi hän, "sinä olet totisesti noiden vanhojen -juutalaisten kaltainen -- minua harmittaa vieläkin, kun heitä -ajattelen -- jotka epäilivät kaikkea, mitä he eivät tunteneet. Mutta -sittenpähän saat nähdä; ellei kuvastimeni erehdy", hän viittasi -kivimaljakkoon, jossa vesi kristallikirkkaana päilyi, "niin tie on -samassa kunnossa kuin muinoinkin. Lähtekäämme siis matkalle uutta -elämää alkamaan, jonka loppu on kaikille tuntematon." - -"Kaikille", toistin minä ääneni kajahtaessa synkästi kammion -korkeassa katossa, ja suuren keskusluolan läpi kulkien me astuimme -ulkoilmaan. Luolan suulla oli kantotuoli ja kuusi mykkää kantajaa, -joiden joukossa näin ilokseni vanhan ystäväni, Billalin, josta olin -alkanut pitää yhä enemmän. Syistä, joita en käy tässä lähemmin -selittämään, oli meidän Ayeshan mielestä parasta kulkea jalkaisin, -mikä olikin hyvin meidän mieleemme oleskeltuamme siksikin kauan -noissa synkissä luolissa, jotka olivat kylläkin sopivat vainajien -asunnoiksi ja säilyttivät asukkaansa hyvin, mutta vaikuttivat -hiukan mieltä masentavasti meidän kaltaisiin eläviin ihmisiin. -Sisäänkäytävän edessä oleva koroke, jolta olimme katselleet tuota -kaameata tanssinäytäntöä, oli nyt joko sattumalta tahi Ayeshan -määräyksestä aivan autio. Ketään ei näkynyt ja minä luulen, että -matkastamme tiesivät vain nuo mykät palvelijat, jotka kyllä osasivat -pitää näkemänsä omina tietoinaan. - -Noin viiden minuutin kuluttua me olimme jo matkalla kohtisuoraan -tuon hedelmällisen tasangon tahi muinaisen järven pohjan poikki, -joka aukeni eteemme kuin viheriä smaragdi pilviä tavoittelevan -vuorenharjanteen muodostamassa kehyksessä. Meillä oli jälleen mainio -tilaisuus ihmetellä tätä merkillistä paikkaa, johon Kôrin muinainen -kansa oli pääkaupunkinsa rakentanut, työn paljoutta, minkä he olivat -suorittaneet ja kaupungin perustajien nerokkuutta ja suurenmoista -insinööritaitoa, joka oli ollut tarpeen tuon suunnattoman järven -kuivaamisessa. Tällä suurtyöllä ei ole minun mielestäni vertaistaan -maailmassa. Ei Suezin kanavakaan eikä Montdenisin tunnelikaan -voi kilpailla sen kanssa aatteen valtavuudessa ja suurenmoisessa -toteuttamisessa. - -Illan leppoisa viileys, joka näytti korvaavan tuulen, jota ei -milloinkaan tuntunut Kôrin lavealla tasangolla sitä ympäröivän -pilvenkorkuisen vuorenharjanteen tähden, virkisti meitä -sanomattomasti ja noin puoli tuntia kuljettuamme me näimme selvästi -matalahkon vallituksen, jonka sisäpuolella Billali sanoi tuon -suuren kaupungin raunioiden olevan. Babyloniin, Thebeen ja muihin -vanhan ajan kuuluisimpiin kaupunkeihin verraten ei muinainen Kôr -ollut niin erittäin suuri, sen pinta-ala oli ehkä noin kaksitoista -neliöpenikulmaa tahi hiukan enemmän ja ympärysmuurikin oli ollut vain -noin neljänkymmenen jalan korkuinen, ennenkuin se oli vähitellen -sortunut raunioiksi. Muurin mataluus johtui kai siitä, ettei Kôrin -asukasten tarvinnut pelätä vihollisen hyökkäyksiä, sillä heitä -suojeli linnoitus, jonka vertaista ei toista ole, ja sentähden oli -muuri luultavasti rakennettukin vain kansalaissotien varalta. Se oli -yhtä leveä kuin korkeakin ja tehty kokonaisuudessaan säännöllisistä -kivilohkareista, jotka oli luultavasti louhittu noista lukemattomista -luolista. Noin kuudenkymmenen jalan levyinen vallihauta ympäröi -koko kaupungin ja muutamissa kohdin se oli vieläkin täynnä vettä. -Noin kymmentä minuuttia ennen kuin aurinko katosi vuorten taakse me -saavuimme vallihaudalle, jonka yli kapusimme suuria, leveän sillan -jäännöksiltä näyttäviä kivilohkareita myöten. Hetkisen kuluttua -olimme muurin harjalla. Olisin tyytyväinen, jos lukija saisi -kuvauksistani vähäisen aavistuksenkaan valtavasta näystä, joka levisi -silmäimme eteen. Laskevan auringon punertavat säteet valaisivat -penikulmien laajuista rauniokaupunkia -- pylväskäytäviä, temppeleitä, -alttareita ja keisareiden palatseja ja niiden väliin siroteltuja -ihania puistikkoja. Rakennusten katot olivat luonnollisesti jo kauan -sitten sortuneet, mutta tukevat seinät ja mahtavat pylväät olivat -vieläkin paikoillaan. - -Katu, joka alkoi aivan meidän edestämme, oli kaikesta päättäen -valtakatu, sillä se johti koko kaupungin halki ja oli hyvin leveä, -leveämpi kuin Thamesin ranta, ja säännöllisen suora. Se oli -kivetty kuten myöhemmin näimme sileiksi hakatuilla nelikulmaisilla -kivillä, joten siinä ei nytkään kasvanut juuri ensinkään ruohoa. -Muutamia pensaita näkyi juurtuneen sinne tänne, mutta niidenkin -elämä näytti olevan hyvin kituvaa. Muinaiset puistot ja puutarhat -olivat muuttuneet tiheiksi viidakoiksi. Katsellessamme muurin -harjalta kaupunkia saatoimme helposti nähdä muinaisten katujen -laajan, vaaleanvihertävän verkon ja valtakadun molemmin puolin oli -rauniokasoja, joiden välissä kasvoi läpitunkemattomia viidakoita, -otaksuttavasti muinaisia puutarhoja. Kaikki rakennukset oli -tehty samasta värillisestä kivestä ja mikäli me ennätimme nähdä -päivän sukkelaan pimetessä yöksi, olivat useimmat talot muhkeiden -pylväskäytävien ympäröimät. Askeleemme kajahtelivat kaameasti tuon -aution, raunioiksi sortuneen kaupungin kaduilla, joita ihmisjalka ei -ollut varmastikaan tuhansiin vuosiin koskettanut. - -Kuljettuamme hetkisen me saavuimme valtavan rakennusryhmän luo, joka -oli ollut kaikesta päättäen jollekin ylijumalalle pyhitetty temppeli. -Siinä oli useampia mahtavien pylväskäytävien toisistaan erottamia -osastoja, joiden keskellä oli neliön muotoinen pienoinen piha. -Pylväät poikkesivat kaikista, mitä olen ennen nähnyt, ollen keskeltä -ohuemmat kuin päistä. Otaksuin ensin tarkoituksen olleen jäljitellä -naisen vartaloa, mikä oli hyvin tavallista muinaisten sivistyneiden -pakanakansojen keskuudessa temppeleitä y.m.s. suunniteltaessa, mutta -parin päivän kuluttua selveni minulle asian oikea laita. Olimme -nimittäin saapuneet vuoriharjanteen juurelle, jossa näin runsaasti -ihania palmuja, joiden rungot olivat aivan täsmälleen noiden -pylväiden muotoiset. Minä olen varma, että tuo muinainen arkkitehti, -joka oli pylväskäytävät rakentanut, oli käyttänyt mallinaan näitä -juhlallisia palmuja tahi oikeammin niiden esivanhempia, jotka olivat -noin kymmenentuhatta vuotta sitten kaunistaneet vuoren rinnettä, tuon -tuliperäisen järven muinaista rantaa. - -Pieni matkueemme pysähtyi temppelin julkisivun eteen ja Ayesha -nousi kantotuolistaan. Katselimme hetkisen pylväskäytävän -jättiläispylväitä, jotka olivat ainakin yhtä suuret kuin Theban -Karnakin temppelin patsaat. Ne olivat alhaalta maanrajasta noin -kaksikymmentä jalkaa ympärimitaten ja noin seitsemänkymmenenviiden -jalan korkuiset. - -"Täällä oli muinoin eräs kammio, Kallikrates", sanoi Ayesha Leolle, -joka oli kiiruhtanut auttamaan häntä kantotuolista, "jossa voimme -levähtää ja nukkua. Kaksituhatta vuotta sitten sinä ja tuo Egyptin -nainen levähditte siellä, mutta senjälkeen täällä ei ole kukaan -käynyt, joten huone on voinut sortua." Hän meni edellä rappeutuneita -portaita ylös ja tultuamme temppelin ensimmäiseen esikartanoon, -hän pysähtyi hetkeksi katsellen ympärilleen. Sitten hän kääntyi -vasemmalle ja pari askelta astuttuaan hän pysähtyi muurin varjoon ja -tuijotti tutkivasti pimeyteen. - -"Täällä se on", sanoi hän ja viittasi kahta palvelijaa, jotka -kantoivat tavaroitamme, tulemaan lähemmäksi. Toinen etsi -kantamuksestaan lampun sytyttäen sen heti tuliastiastaan (amahaggerit -kuljettivat aina mukanaan tulta lyhyemmilläkin matkoilla), jossa -tuli hehkui muumioista survotussa jauhossa. Tuommoinen jauho saattoi -säilyttää tulen kokonaisen viikonkin, jos jauho oli sopivasti -kostutettu. Astuimme kammioon, jonka sisäänkäytävän suulle Ayesha -oli pysähtynyt. Katseltuani ympärilleni lampun himmeässä valossa, -minä huomasin heti, että kammio oli rakennettu ulkomuuriin ja oli -ollut ovenpielessä olevasta kivipöydästä päättäen jonkun tämän suuren -temppelin portinvartijan työhuone. - -Siistittyämme kammiota hiukan me järjestimme siellä olomme -olosuhteiden mukaan mahdollisimman mukavaksi ja aloimme maistella -eväitämme, paitsi Ayeshaa, joka, kuten muistelen jo kerran sanoneeni, -ei käyttänyt milloinkaan muuta kuin ohuita jauhokakkuja, hedelmiä -ja vettä. Aterioidessamme kohosi täysikuu vuorenharjanteen takaa ja -valaisi rauniot hopeaisella valollaan. - -"Tiedätkö, oi Holly, miksi minä toin teidät tänne tänä iltana?" kysyi -Ayesha nojaten päätään käteensä ja katsellen suurta täysikuuta, joka -taivaan valtiattaren lailla kohosi juhlallisen hitaasti temppelin -mahtavien pilareiden yläpuolelle. "Minä toin teidät -- ei, mutta -Kallikrates, sinähän makaat juuri samalla paikalla, johon olin -laskenut kuolleen ruumiisi levätessäni täällä kaksituhatta vuotta -sitten, kun kannoin sinut takasin asuntooni Kôrin luolissa. Miten -kummallista! Muistan nyt niin selvästi nuo hirveät hetket", ja -väristen hän painoi kätensä silmilleen. - -Leo hypähti samassa kiireesti ylös ja muutti paikkaa. Häntä eivät -Ayeshan vanhat muistot näyttäneet lainkaan miellyttävän. - -"Minä toin teidät", jatkoi Ayesha, "katsomaan ihmeellisintä näkyä -mitä ihmissilmä on milloinkaan katsellut -- Kôrin raunioita -täydenkuun satumaisessa valossa. Kun olette syöneet -- tulessa -peseydyttyäsi sinulle ei kelpaa muu ravinto kuin hedelmät, -Kallikrates -- menemme ulos ja minä näytän teille tämän suuren -temppelin ja jumalan, jota siellä muinoin palvottiin." - -Nousimme tietysti heti ja läksimme liikkeelle. Kynäni on jälleen -kykenemätön kuvaamaan mitä näimme, sillä kaikki oli niin -suurenmoista. Pihat ja pilarit, joista muutamat (erittäinkin -porttikäytävissä olevat) oli koristettu päästä päähän veistoksilla, -suuret esikartanot ja lukemattomat autiot huoneet puhuivat omaa -kieltään suoraan hartaan katselijan sydämeen. Kaikkialla vallitsi -kuolemanhiljaisuus ja sanomattoman autiuden tuntu. Kaunista mutta -samalla niin kaameata! Puhelimme vain kuiskaten ja kuiskauksemmekin -kuulostivat kajahtavan äänekkäästi pylväästä pylvääseen haihtuen -lopulta tyyneen ilmaan. Näiden vanhojen raunioiden katseleminen -näytti vaikuttavan Ayeshaankin, jonka ikä oli vain murto-osa -niihin verraten. Kuu kuumotti kirkkaasti pilareihin ja seiniin, -valaisi valkealla valollaan portit ja pihat kätkien säteidensä -hopeankimmeltävällä verholla kaikki viat ja puutteellisuudet ja -kattaen harmaat muurit kuutamoyön loistolla. Oli ihmeellistä -katsella kuutamossa tuota rauniokaupunkia ja ihmeellistä oli myöskin -ajatella, kuinka monet tuhannet vuodet tuo kuollut taivaankappale -ja tämä autio kaupunki olivat toisiansa katselleet ja äärettömässä -yksinäisyydessään kertoneet toisillensa tarinaa hävinneestä -loistostaan ja kukistuneesta kunniastaan. Kuu kohosi yhä korkeammalle -ja tummat varjot hiipivät hiljaa autioiden pihojen poikki ikäänkuin -temppelin muinaisten pappien henget olisivat nousseet katsomaan -entistä pyhättöänsä. Ajatuksiimme vaipuneina me katselimme kauan -äänettöminä tätä suurenmoista ja valtavaa näkyä. - -"Tulkaa", sanoi Ayesha vihdoin; "minä tahdon näyttää teille jotakin -satumaisen kaunista, mikäli se on vielä jäljellä kauneudellaan -uhmaamassa ajan hävitystä ja herättämässä katselijan mielessä -kaipuuta nähdä mitä huntu kätkee", ja vastausta odottamatta hän vei -meidät parin pylväskäytävillä kaunistetun pihan poikki tuon vanhan -temppelin pyhimpään. - -Tultuamme sisimpään pihaan, joka oli noin viidenkymmenen -neliökyynärän laajuinen, me pysähdyimme sanattomina ihailemaan -ihaninta ja suurenmoisinta taideteosta, mikä maailmaan on ehkä -milloinkaan luotu. Pihan keskellä oli valtavalla nelikulmaisella -kivijalustalla suunnaton tummasta kivestä hakattu pallo, joka oli -ehkä noin neljäkymmentä jalkaa läpimitaten, ja pallon päällä seisoi -jättiläiskokoinen siivekäs olento, joka oli niin hurmaavan, niin -jumalallisen kaunis kuun valkeassa valossa, että sydämeni aivan -pysähtyi katsahtaessani siihen ensi kerran. - -Tuo ainakin parikymmentä jalkaa korkea patsas oli veistetty niin -puhtaasta ja lumivalkoisesta marmorista, että kuun säteet kimmelsivät -sen pinnalla vielä vuosituhansienkin kuluttua. Veistos oli niin -täydellisen muotokaunis ja niin hienopiirteinen, että sen suuri -koko näytti vain kohottavan sen yliluonnollista kauneutta ja suloa. -Siivellinen olento oli nainen, joka ojensi kätensä kuin lemmittyään -syleilläkseen ja jonka koko asento oli hellän rukoileva. Hänen ihana -vartalonsa oli aivan alaston, mutta kasvoja peitti ohut huntu, jonka -läpi piirteet heikosti häämöttivät. Pään ympärille oli keveästi -kietaistu utuinen huntu, jonka toinen pää verhosi vasenta käsivartta, -toisen, joka oli taittunut, liihoitellessa takana ilmassa. - -"Ken on hän?" kysyin minä heti kun olin hiukan tointunut -hämmästyksestäni. - -"Etkö voi arvata, oi Holly?" vastasi Ayesha. "Missä on nyt sinun -mielikuvituksesi? Näethän edessäsi Totuuden, joka seisoo maailman -päällä ja rukoilee ihmislapsia kohottamaan hunnun hänen kasvoiltaan. -Katso, mitä on kirjoitettu jalustaan. Lauseet on epäilemättä otettu -Kôrin asukasten pyhistä kirjoituksista", ja hän vei meidät lähemmäksi -ja osoitti kirjoitusta patsaan jalustassa. Tuo kiinankieltä -muistuttava kirjoitus oli aikoinaan hakattu niin syvään, että se oli -vieläkin hyvin luettava. Ayesha käänsi lauseet, jotka kuuluivat: - -_Eikö maailmassa ole ketään, joka tahtoisi kasvojani katsella, sillä -ne ovat sangen ihanat? Rauhan minä annan hänelle, joka huntuni -riisuu._ - -_Ja ääni kajahti: 'Katso! Neitsyt olet ja neitseenä pysyt, kunnes -aika on täytetty, vaikka kaikki, jotka etsivät sinua, halajavat -sinua. Ihmistä ei ole syntynyt eikä synny, joka voisi elää kasvosi -nähtyään. Ainoastaan kuolemassa huntusi putoaa, oi Totuus!'_ - -_Ja Totuus ojensi kätensä ja itki, koska kukaan ei voinut häntä -omistaa eikä katsella hänen kasvojaan._ - -"Totuus oli kuten näet", sanoi Ayesha lukunsa lopetettuaan, "Kôrin -muinaisten asukasten jumala. Häntä he etsivät ja hänelle temppelinsä -pyhittivät, ja vaikka he tiesivät, etteivät he häntä milloinkaan -löytäisi, he kuitenkin etsivät." - -"Ja samoin", lisäsin minä surullisesti, "etsivät ihmiset häntä -vieläkin, mutta eivät löydä, sillä vasta kuolemassa hänen huntunsa -riisutaan, kuten tämä pyhä kirjoitus sanoo." - -Ihailtuamme vielä kerran tuon ihanan taideteoksen hunnutettua ja -henkevöityä suloa, tuota muinaisen mestarin kiveksi kivettynyttä -kauneuden unelmaa, jota en voi milloinkaan unhottaa, vaikkakin -huomaan olevani kykenemätön sitä kuvailemaan, me lähdimme vaieten -paluumatkalle. Katsahdin taakseni vielä kerran ja minusta näytti kuin -tuon marmorisen vankilan lävitse olisi kimallellut elävän hengen -hohde, joka kohottaa ihmisen ajatuksen iäisten asioiden pyhiin -mietteisiin. Veistosta en ole sen jälkeen nähnyt, mitä minä sitäkin -suuremmalla syyllä pahoittelen, kun tuossa maailmata esittävässä -suuressa kivipallossa, jonka päällä totuutta esittävä olento seisoi, -olin huomannut piirroksia, joita emme voineet kuutamossa kyllin -tarkoin tutkia, mutta jotka todennäköisesti muodostivat Kôrin kansan -aikuista maailmaa esittävän kartan. Oli omituista todeta, että nuo -ammoin sitten manan majoille muuttaneet Totuuden palvelijat olivat -päässeet selvyyteen maan pallomaisuudesta. - - - - -X. - -SYVYYDEN PÄÄLLÄ. - - -Seuraavana aamuna herättivät mykät palvelijat meidät ennen auringon -nousua ja karistettuamme unen silmistämme ja peseydyttyämme -lähteessä, joka vieläkin kumpusi sortuneen marmorialtaan raunioissa -ulommaisen esikartanon keskellä, me tapasimme Ayeshan kantotuolinsa -ääressä valmiina lähtemään, Billalin ja parin kantajan kootessa -tavaroitamme. Tapansa mukaan oli Ayesha peittänyt kasvonsa -(mahtoikohan tuo tapa olla alkujaan, ohimennen sanoen, eilen -näkemämme Totuuden patsaan aiheuttama?), mutta siitä huolimatta -minä huomasin hänen olevan hyvin alakuloisen ja hänen ylväs ja -joustava ryhtinsä, joka olisi hänet ilmaissut tuhannen samankokoisen -naisen joukosta, vaikka kaikki olisivat olleet hunnutetut, oli -tyyten hävinnyt. Hän seisoi allapäin ajatuksiinsa vaipuneena, mutta -kuullessaan meidän lähestyvän hän katsahti ylös ja tervehti. Leo -kysyi, oliko hän nukkunut hyvin. - -"Huonosti, Kallikratekseni, huonosti", vastasi hän huoaten. "Kaameat -ja kummalliset unet ovat kiusanneet minua tänä yönä enkä ymmärrä, -mitä ne mahtanevat merkitä. Tuntuu aivan kuin jokin vaara uhkaisi -minua -- minua, jota ei voi mikään onnettomuus kohdata. Jos niin -kävisi, oi Kallikrates", hänen äänensä soinnahti sanomattoman -hellästi, "että minä nukahtaisin pitkään uneen jättäen sinut -valvomaan, niin muistelisitko minua ystävällisesti? Mahtaisitkohan, -Kallikratekseni, odottaa paluutani yhtä kauan ja yhtä uskollisesti -kuin minä sinua?" - -Vastausta odottamatta hän jatkoi: - -"Tule, lähtekäämme taipaleelle, sillä matka on pitkä ja meidän on -oltava perillä ennen huomispäivän koittoa." - -Pian olimme jälleen matkalla aution kaupungin halki, jonka rauniot -häämöttivät hämärässä ennen aamun sarastusta. Juuri kun nousevan -auringon ensimmäiset säteet kultaisten nuolien lailla singahtivat -vuorenharjanteen takaa valaisten hävitystä ympärillämme, me saavuimme -ympärysmuurin toiselle pääportille ja katsahdettuamme vielä kerran -(paitsi Job, joka ei ylimalkaan välittänyt raunioista) taaksemme -harmaaseen ja valtavaan pilaristoon, jonka läpi olimme kulkeneet, me -kapusimme huoaten vallihaudan yli ja olimme pian tasangolla jälleen. -Olimme hyvin pahoillamme, kun emme ehtineet tutkia raunioita sen -tarkempaan. - -Auringon mukana palasi Ayeshankin hilpeys ja aamiaisen aikana hän oli -jo aivan entisellään ja selitti nauraen, että paikka, jossa hän oli -yönsä nukkunut, oli luultavasti aiheuttanut hänen alakuloisuutensa. - -"Nämä raakalaiset sanovat, että Kôr on aaveiden asuinsija ja minä -uskon heidän olevan totisesti oikeassa, sillä vain kerran ennen -olen viettänyt samanlaisen yön ja se oli silloin kuin sinä, minun -Kallikratekseni, makasit hengetönnä jalkaini juuressa tuossa samassa -paikassa, jossa yömme vietimme. En käy siellä enää milloinkaan, sillä -tuo temppeli on pahojen enteiden paikka." - -Aamiaisen hätäisesti haukattuamme me jatkoimme matkaamme niin -reippaasti, että olimme kahden tienoilla iltapäivällä tasankoa -ympäröivän vuoriharjanteen juurella. Siinä pysähdyimme, mikä olikin -mielestäni aivan välttämätöntä, sillä vuorenseinämä kohosi edessämme -äkkijyrkästi ainakin parintuhannen jalan korkeuteen, joten eteenpäin -pääsy oli mielestäni aivan mahdotonta. - -"Nyt työmme vasta alkaakin", virkkoi Ayesha nousten kantotuolistaan, -"sillä tässä meidän on erottava palvelijoistamme ja tultava tästä -lähtein omin neuvoin toimeen", ja kääntyen Billaliin päin hän lisäsi: -"Sinä ja orjat jäätte tänne meitä odottamaan. Huomenna puolipäivän -aikana me palaamme, mutta ellei meitä ala silloin kuulua, niin -odotatte kunnes tulemme." - -Billali kumarsi nöyrästi ja sanoi, että kuningatar oli löytävä heidät -samasta paikasta, vaikka heidän pitäisi odottaa kuolemaansa saakka. - -"On myöskin parasta, oi Holly", sanoi Ayesha viitaten Jobiin, "että -tuo mies jää tänne. Hänelle voi käydä pahoin, jos hänen rohkeutensa -pettää, ja paikka, johon menemme, ei ole sitäpaitsi aiottu kaikkien -nähtäväksi." - -Minä käänsin tämän Jobille, joka alkoi heti rukoilla melkein -kyynelsilmin, ettemme jättäisi häntä. Hän sanoi olevansa varma, -ettei hän voinut nähdä pahempaa kuin mitä hän oli jo nähnyt, ja -häntä hirvitti aivan kuolemaan saakka jäädä kahdenkesken noiden -"tyhmeliinein seuraan, jotka varmasti käyttäisivät tilaisuutta -hyväkseen ja antaisivat hänen tehdä hehkuvan ruukun tuttavuutta." - -Käänsin hänen sanansa Ayeshalle, joka vastasi olkapäitään kohauttaen: - -"Suotakoon hänen sitten tulla mukaan, mutta vastatkoon myöskin -seurauksista. Hän voi kantaa lamppua ja tätä." Ayesha osoitti -kaitaista, noin kuudentoista jalan pituista lautaa, joka oli sidottu -kantotuolin aisaan ja jonka minä olin luullut olleen siinä sentähden, -että kantotuolin verhot pysyisivät paremmin paikoillaan. Huomasin -johtopäätökseni olleen väärän, sillä lautaa näyttiin tarvittavan -jotakin tuntematonta tarkoitusta varten nyt alkavalla omituisella -matkallamme. - -Job sai siis kannettavakseen lampun ja laudan, joka oli sangen -keveä. Minä otin selkääni toisen lampun ja öljyastian, ja Leolla oli -laukussaan hiukan evästä ja vettä vuohennahasta tehdyssä leilissä. -Kun olimme valmiit, käski Ayesha Billalin ja mykkien palvelijoidensa -kätkeytyä noin sadan kyynärän päässä kasvavien magnoliapensaiden -taa ja kielsi heitä kuoleman uhalla lähtemästä kätköstään ennenkuin -olimme kadonneet heidän näkyvistään. He kumarsivat nöyrästi ja -lähtiessään Billali puristi lämpimästi kättäni kuiskaten korvaani, -että mieluummin hän jäi tänne kuin lähti millekään kummalliselle -matkalle tuon peloittavan "_Hänen-jota-täytyy totella_" seurassa ja -minun täytyy myöntää olleeni sisimmässäni ukon kanssa yhtä mieltä. -Pian olivat miehet kadonneet pensaiden suojaan ja kysyttyään meiltä -lyhyesti, olimmeko valmiit, Ayesha kääntyi katsomaan vuorenseinämää, -joka kohosi edessämme äkkijyrkästi huimaavaan korkeuteen. - -"Hyvänen aika, Leo", kuiskasin minä, "ei kai meidän täytyne kiivetä -tuosta jyrkänteestä ylös!" - -Leo kohautti hartioitaan vastaamatta mitään ja samassa alkoi Ayesha -ketterästi kiivetä kalliolle ja me seurasimme tietysti esimerkkiä. -Oli aivan ihmeellistä katsella, miten rohkeasti ja sukkelasti hän -hyppi lohkareelta toiselle ja miten joustavasti hän suoriutui -vaarallisimmistakin paikoista. Jyrkänne ei ollut kuitenkaan niin -vaikea nousta kuin oli näyttänyt, sillä vuorenseinämä oli vielä -hiukan viettävä, mutta oli paikkoja, joissa ei voinut katsoa -taaksensa. Siten me kiipesimme suurella vaivalla noin viidenkymmenen -jalan korkeuteen haalaten koko ajan Jobia mukanamme, jolle työ näytti -olevan kaikista raskainta. Helpottaaksemme hänen eteenpäin pääsyänsä -meidän täytyi suunnata matkamme hiukan vinosti, joten olimme -pysähtyessämme noin neljäkymmentä askelta syrjässä lähtöpaikastamme. -Hiukan levättyämme me lähdimme jälleen liikkeelle ja saavuimme -vihdoin kaitaiselle pengermälle, joka alkoi vähän matkan päässä -viettää vuoren sisään muodostuen lopulta kaitaiseksi vuorisolaksi. -Kuljettuamme noin viisikymmentä askelta tulimme suureen luolaan, joka -oli kaikesta päättäen syntynyt jonkun hirvittävän luonnonmullistuksen -yhteydessä. Joka tapauksessa oli varmaa, ettei se ollut ihmisten -tekemä, sillä Kôrin luolat olivat kaikin puolin säännölliset ja -sopusuhtaiset, kun tämä taas oli aivan säännötön ja täynnä mitä -erilaisimpia komeroita ja sokkeloita. Ayesha pysähtyi luolan suulle -ja pyysi minua sytyttämään lamput, minkä minä teinkin ottaen itse -toisen ja ojentaen hänelle toisen. Sitten lähdettiin. Ayesha kulki -edellä ja tunnusteli joka askeleella maaperää edessään, mikä olikin -välttämätöntä, sillä luolan pohja oli täynnä erisuuruisia pyöreitä -kiviä kuin jokin joen uoma, ja syviä kuoppia, joihin kompastuessaan -olisi helposti voinut taittaa jalkansa. - -Luola oli noin neljännespenikulman pituinen ja lukemattomien -sokkeloiden ja äkkijyrkkien käänteiden tähden oli eteenpäinpääsy -sangen työlästä, mutta parinkymmenen minuutin kuluttua me olimme -vihdoinkin sen toisessa päässä, jossa tunsin raittiin ilman -löyhäyksen kasvoillani. Ympärillämme vallitsi vieläkin mitä synkin -pimeys ja koettaessani saada selville, mitä edessämme oli, tuli -ankara tuulenpuuska puhaltaen molemmat lamppumme sammuksiin. - -Ayesha, joka oli hiukan edellämme, huusi samassa meille jotakin, -ja me kiiruhdimme heti hänen luokseen jääden sanattomina katsomaan -näkyä, joka oli synkkyydessään ja suurenmoisuudessaan suorastaan -kauhistuttava. Edessämme ammotti suunnaton kuilu, joka oli kalliossa -näkyvistä halkeamista päättäen jonkin valtavan maanjäristyksen tahi -muun hirveän luonnonmullistuksen aiheuttama. Taivaan tuli oli ehkä -halkaissut vuoren uumeniaan myöten. Kuilu, jonka molemmat seinämät -olivat luultavasti yhtä äkkijyrkät, ei ollut todennäköisesti -hyvinkään leveä. Toista seinää emme voineet kuitenkaan nähdä emmekä -siis arvostella matkan todellista pituutta, sillä paikka, jossa -olimme, oli niin syvällä vuoren uumenissa, että ympärillämme oli -melkein pimeä. Arveluni mukaan me olimme ainakin kolmentuhannen jalan -syvyydessä vuoren huipulta lukien, emmekä voineet vallitsevassa -synkässä hämärässä saada aavistustakaan, minkälainen ja kuinka syvä -kuilu oikeastaan oli. Luolan suulla oli noin kuudenkymmenen kyynärän -pituinen kaitainen kallionkieleke, joka ojentautui kallioseinämästä -kohtisuoraan syvyyden päälle kuin jättiläismäinen kukonkannus. -Kallionkieleke oli todellakin aivan kukonkannuksen muotoinen ja oli -vain tyvestään, joka oli tietysti valtavan suuri, kiinni äkkijyrkässä -vuorenseinämässä, eikä sillä ollut, mikäli minä sain selville, mitään -muuta tukea. - -"Seuratkaa minua", sanoi Ayesha, "mutta varokaa, ettei päätänne ala -huimata tahi tuulenpuuska syökse teitä kuiluun, joka on totisesti -pohjaton", ja antamatta meille aikaa harkita asiaa sen enempää hän -astui rohkeasti kannukselle jättäen meidän huoleksemme tulla perässä -miten parhaiten taisimme. Karaisten luontoni minä seurasin häntä ja -minun jäljessäni tuli Job lankkuaan raahaten ja viimeisenä asteli -Leo. Ayesha liukui eteenpäin äänettömästi kuin varjo ja minun täytyi -ihmetellä hänen suurta rohkeuttaan ja varmuuttaan. Kuljettuani -pari kyynärää minun jo täytyi ryömiä polvillani säilyttääkseni -tasapainoni, sillä ankarat tuulenpuuskat ja putoamisen pelko olivat -masentaneet rohkeuteni. Job ja Leo seurasivat heti esimerkkiäni. - -Mutta siihen ei Ayesha alentunut. Pää pystyssä hän kulki tietään -eteenpäin huimaavan syvyyden päällä ja vältti taitavasti -tuulenpuuskat. Hänen päätänsä ei näyttänyt pyörryttävän, eikä hänen -jalkansa kertaakaan horjahtanut. - -Päästyämme parikymmentä kyynärää tuolla kaamealla sillalla, joka -kapeni kapenemistaan, kuulin kuilusta raivoisan tuulenpuuskan -jyminän. Ayesha nojautui ääntä kohti kestääkseen sysäyksen, mutta tuo -äkeä vihuri riuhtaisi mukaansa hänen tumman kauhtanansa, joka katosi -pimeyteen lepattaen tuulessa kuin haavoittunut lintu. Heittäydyin -pitkäkseni ja pitelin kaikin voimin kiinni kannuksen syrjistä, -jonka vinha tuulenpuuska oli saanut vapisemaan ja josta nyt lähti -omituinen soiva ääni kuin tuuleen pingoitetusta metallilangasta. -Katsahdin ympärilleni ja näky oli todellakin kaamea. Hämärä -tiheni alempana synkäksi pimeydeksi, joten meillä ei voinut olla -aavistustakaan allamme ammottavan kuilun syvyydestä, joka luultavasti -oli mittaamaton. Yläpuolellamme kohosivat äkkijyrkät vuorenseinämät -huimaavaan korkeuteen, josta pieni läikkä sinistä taivasta pilkotti. -Vinha ja puuskainen tuuli puhalsi taukoamatta tuossa suunnattomassa -halkeamassa ulvoen raivoisasti kallioseinien lukemattomissa -kulmauksissa ja sokkeloissa ja kietoen meidät välistä kosteaan ja -tiheään sumuun, niin ettemme voineet nähdä pitkiin aikoihin kämmenen -leveyttä ympärillemme. - -Tilanne oli niin hirveä ja niin eriskummallinen, että minä luulen -meidän unhottaneen pelkommekin sentähden. Myöhemmin olen kyllä -monta kertaa kauhun tuntein muistellut noita hetkiä ja vielä nytkin -minä herään usein kylmä hiki otsallani, kun satun uneksimaan tuosta -kamalasta matkasta. - -"Eteenpäin!" huudahti Ayesha liihoitellen edellämme valkoisissa -vaatteissaan kuin jokin henkiolento, "eteenpäin, tahi muutoin -putoatte ja murskaudutte kuoliaaksi. Kiinnittäkää katseenne tiukasti -eteenne maahan ja pidelkää molemmin käsin kiinni kalliosta." - -Noudattaen hänen kehoitustaan me ryömimme vaivalloisesti eteenpäin -kaitaisella kannuksella, jota vastaan ulvova myrskytuuli -humisten taittui, ja kotvan ajan siten madeltuamme ja välistä -katsahtaen ympärilleni minä huomasin vihdoin saapuneeni aivan tuon -jättiläiskannuksen kärkeen, joka oli tuskin tavallisen pöydän -levyinen ja huojahteli peloittavasti tuulenpuuskan vavisuttaessa -sitä. Vatsallamme maaten me painauduimme mahdollisimman lujasti -kallioon Ayeshan seisoessa edessämme tuulta vasten nojautuen, joka -riuhtoi raivoisasti hänen pitkää valloillensa päässyttä tukkaansa. -Aivan uloimmaisella reunalla seisoen ja allamme ammottavasta -kaameasta syvyydestä vähääkään välittämättä hän viittasi eteensä. -Samassa minullekin selvisi, mitä varten olimme ottaneet mukaamme -lankun, jota Job vaivalloisesti raahasi. Edessämme vallitsevasta -synkästä pimeästä, jonka kuilun vastapäinen seinämä luultavasti -aiheutti, häämötti jotakin tummaa. - -"Meidän täytyy odottaa hetkinen", sanoi Ayesha, "pian tulee valoisa." - -En voinut sillä hetkellä käsittää hänen tarkoitustaan. Miten saattoi -tässä kaameassa paikassa milloinkaan tulla valoisampi? Siinä -vielä miettiessäni hänen sanojaan halkaisi äkkiä kirkas valonsäde -välähtävän miekan tavoin kuilun maanalaisen pimeyden ja valaisi -paikan, jossa makasimme, ympäröiden Ayeshan hurmaavan olemuksen -melkein yliluonnollisella kirkkaudella. Laskevan auringon kirkas säde -oli eksynyt luoksemme syvyyteen ja tuon tulisäilän silmiä huikaiseva -hehku oli niin ihmeellisen kaunis, kun se välähtäen halkaisi pimeyden -ja sumun, että minä toivoisin voivani kuvata sen. Tänä päivänäkään -minä en tiedä, mistä tuo auringonsäde tuli, mutta minä otaksun -vastapäisessä seinässä olleen jonkun halkeaman, josta se määrätyllä -hetkellä pääsi tunkeutumaan kuiluun saakka kohdaten kannuksen kärjen, -jossa me nyt olimme. Ihmeellisempää näkyä en ole milloinkaan nähnyt. -Synkimmän pimeyden halki tuo tulinen miekka välähti ja valaisi -häikäisevän kirkkaasti kohdat, joihin sen isku osui, mutta parin -tuuman päässä sen terävästä terästä vallitsi synkin pimeys. - -Ayesha oli järjestänyt matkamme niin, että saavuimme kuilun -partaalle juuri vähää ennen kuin tuo kirkas auringonsäde ilmestyi, -jonka valossa me nyt näimme selvästi mitä oli edessämme. Noin -neljänkymmenen jalan päässä kannuksen kärjestä kohosi luultavasti -aivan kuilun pohjasta saakka suipon keilan muotoinen pyöreä kallio, -jonka pienoiskokoista tulivuoren kraateria muistuttava huippu oli -aivan meidän kohdallamme. Huipusta meillä ei olisi ollut kuitenkaan -mitään apua, ellei sen reunalla olisi ollut suunnaton litteä ja -pyöreähkö kivi, jonka laita oli meistä noin kahdentoista jalan -päässä. Mikäli minä saatoin nähdä, ei kivellä ollut mitään tukea, -vaan se oli kuin valtava keinulauta tuon pienen kraaterin reunalla -tahi kuin pikarin reunalle tasapainoon asetettu metalliraha, -ja auringonsäteen kirkkaassa valossa saatoimme nähdäkin sen -keinahtelevan tuulessa. - -"Lauta!" huudahti Ayesha samassa kun valonsäde singahti kuiluun, -"sukkelaan, sukkelaan, oi Holly, sillä meidän täytyy päästä yli -ennenkuin valo katoaa." - -"Taivasten tekijä!" parahti Job, "tarkoittaako hän, että meidän -täytyy kulkea tuon yli tätä myöten, herra?" ja totellen käskyäni hän -ojensi laudan minulle. - -"Niinpä tietenkin, hyvä Job", huusin minä kaamean iloisesti, vaikka -tuon keveän laudan varaan antautuminen ei suinkaan minuakaan -miellyttänyt. - -Ojensin laudan Ayeshalle, joka työnsi sen taitavasti kuilun yli, -niin että toinen pää nojasi tuohon keinuvaan kiveen, toisen ollessa -vavahtelevan kallionkielekkeemme aivan äärimmäisellä reunalla. Tukien -jalallaan lautaa, ettei tuulenpuuska heittäisi sitä syvyyteen, hän -kääntyi minuun päin. - -"Viimeksi täällä ollessani, oi Holly", sanoi hän, "oli tuo keinuva -kivi hieman liikahtanut tasapainostaan, joten en ole varma, kestääkö -se meidän painoamme, vai horjahtaako se paikoiltaan ja syöksyy -syvyyteen. Minä aion mennä sentähden ensin yli, koska minua ei voi -mikään onnettomuus kohdata", ja pitemmittä puheitta hän kiiruhti -keveästi ja varmasti tuon huojuvan sillan yli seisoen seuraavassa -silmänräpäyksessä turvallisesti tuulessa keinahtelevalla kivellä. - -"Pitele lautaa, oi Holly!" huudahti hän. "Minun painoni kivi näkyy -hyvin kestävän, mutta menen kaiken varalta seisomaan toiselle -laidalle kun tulette, ettei suinkaan mitään tapahtuisi." - -Kohosin vavisten polvilleni ja jos olen milloinkaan tuntenut itseni -heikoksi, niin se oli sillä hetkellä. En häpeä sanoa, että minä -epäröiden peräydyin hiukan. - -"Ethän vain pelkää, Hollyseni?" huudahti tuo salaperäinen olento -seisoen eteenpäin kumartuneena kuin valkea lintu tuon suuren -keinukiven äärimmäisellä reunalla. "Väisty sitten Kallikrateksen -tieltä." - -Silloin minun sisuni nousi. Olihan parempi pudota kuiluun ja kuolla -kunnialla kuin joutua tässä naisten naurettavaksi, ja hammasta purren -minä nousin ja seisoin seuraavassa silmänräpäyksessä pohjattoman -syvyyden päällä, taivaan ja maan välillä, tuolla kapealla laudalla, -joka ritisten sujui allani. Olen aina sangen vastenmielisesti -kiivennyt näkötornien korkeuksiin tahi mennyt seisomaan -äkkijyrkänteiden partaalle, mutta nyt minä vasta oikein sain tuta, -miten kauhea tuommoinen tilanne voi olla. Kuinka sydänalaani -vihlaisikaan tuntiessani laudan sujuvan ja huojuvan jalkaini alla. -Koetin kiiruhtaa eteenpäin parhaani mukaan, kun päätäni alkoi samassa -pyörryttää ja minä horjahdin. Aivoissani välähti salamana ajatus, -että nyt minä putoan, mutta samassa tunsin sanoin kuvaamattomaksi -ilokseni makaavani paadella, joka heilui kuin vene aallokossa. Kiitin -taivasta, joka oli auttanut minut hengissä näin pitkälle. - -Sitten tuli Leon vuoro. Hän oli kalpea, mutta käveli lautaa myöten -vakavasti kuin nuorallatanssija. Ayesha ojensi hänelle kätensä, ja -minä kuulin hänen sanovan: "Urhea Kallikratekseni. Sinussa elää vielä -isiesi, muinaisten kreikkalaisten, henki." - -Job parka oli enää vain jäljellä. Hän ryömi laudalle ja huudahti: -"Minä en voi, herra, minä en voi. Minä putoan paikalla tuohon -kadotuksen kuiluun!" - -"Sinun täytyy!" muistan sanoneeni ankarasti. "Tämähän on helppoa -kuin kärpästen pyydystäminen", lisäsin minä vielä sopimattoman -leikillisesti ja luultavasti vain omia hermojani rauhoittaakseni. - -"Mahdotonta, herra, aivan mahdotonta." - -"Anna hänen olla, Holly", sanoi Ayesha. "Ellei hän tahdo tulla, niin -pysyköön poissa. Valo himmenee jo ja pian olemme pilkkopimeässä." - -Katsahdin ylös ja huomasin Ayeshan olevan oikeassa. Aurinko oli -sivuuttamaisillaan halkeaman, josta sen säde oli tunkeutunut -luoksemme. - -"Jos jäät sinne, Job, niin kuolemasi hetkellä ei ole ketään luonasi", -huusin minä. "Katso! Valo pimenee." - -"Karaise luontosi, Job", karjui Leo, "eihän tämä niin vaikeaa ole." - -Siten pakotettuna Job parka haalautui vaikeroiden vatsalleen laudalle --- hän ei uskaltanut koettaakaan nousta seisomaan, mikä ei ollut -suinkaan mikään häpeä -- ja alkoi pienin nykäyksin siirtyä eteenpäin -jalkojen roikkuessa avuttomina laudan kummallakin puolen pohjattoman -syvyyden päällä. - -Hänen nykäyksensä tuolla sujuvalla laudalla panivat kiven, jolla -seisoimme, arveluttavasti heilumaan, ja ikäänkuin tilannetta -vaikeuttaakseen katosi auringon säde äkkiä Jobin ollessa vasta -puolivälissä. Jäimme synkkään pimeyteen tuulen ulvoessa raivoisasti -ympärillämme. - -"Kiiruhda Jumalan tähden, Job!" huusin minä tuskaisesti, sillä kivi -heilui jo niin rajusti, että oli vaikea pysytellä paikoillaan. -Tilanne oli todellakin hirmuinen. - -"Herra olkoon sielulleni armollinen", voihkaisi Job parka pimeästä. -"Hyvä Jumala, lauta luisuu!" huusi hän samassa ja rajusta -heilahduksesta päättäen, joka seurasi noita sanoja, minä jo luulin -hänen suistuneen syvyyteen. - -Mutta samassa minä sain kiinni hänen kädestään, jonka hän oli -tuskissaan ojentanut meitä kohti, ja pinnistäen kaikki voimani, -joita sallimus on minulle niin runsaasti suonut, minä kiskoin -- -kiskoin hammasta purren, kunnes suureksi ilokseni Job makasi vihdoin -läähättäen vierelläni. Mutta lauta! Minä kuulin sen luiskahtavan ja -raapaisevan pudotessaan johonkin kallioseinien kulmaukseen. - -"Suuri Jumala!" huudahdin minä, "miten pääsemme nyt takaisin?" - -"En tiedä", vastasi Leo pimeästä. "Kullakin päivällä on omat -murheensa. Olen kyllin kiitollinen päästyäni onnellisesti tähän -saakka." - -Ayesha ei sanonut siihen mitään, vaan ojensi minulle kätensä ja käski -meidän tulla hänen jäljessään. - - - - -XI. - -ELÄMÄN TULI. - - -Tein työtä käskettyä ja kauhukseni tunsin Ayeshan vetävän minua -kiveltä. Jaloillani haroen koetin saada selville, mitä edessäni -mahtoi olla, mutta jalkani eivät koskettaneet mihinkään. - -"Minä putoan!" läähätin minä. - -"Mitä vielä; luota vain minuun", vastasi Ayesha rauhallisesti. - -Mutta minä epäröin ja pelkäsin antautua kokonaan hänen -johdettavakseen, sillä en voinut luottaa häneen. Mene ja tiedä, -vaikka hän olisi juuri sillä hetkellä päättänyt toimittaa minut iäksi -maailmasta. - -"Tule nyt vain!" huudahti hän kärsimättömästi ja kun valinnan varaa -ei ollut, niin minä suljin silmäni ja hellitin otteeni. - -Luisuttuani pari kyynärää kiven viettävää sivua pitkin jalkani -heilahtivat tyhjään ilmaan ja minä luulin olevani mennyttä miestä. -Mutta eipäs! Seuraavassa silmänräpäyksessä tunsin seisovani lujalla -kalliopohjalla, joka ei keinahdellut, ja suojassa tuulelta, -jonka kuulin humisevan ylhäällä. Seisoessani siinä kiitollisena, -että Jumala oli taas minua viheliäistä armahtanut, minä kuulin -yläpuoleltani hiljaista liikettä ja sitten pitkän raapaisun kallion -kylkeen ja samassa vierähti Leo viereeni että mätkähti. - -"Halloo, vanha veikko!" huudahti hän, "siinäkös olet? Tämähän käy jo -huvittavaksi, vai mitä?" - -Leo oli juuri ehtinyt sanoa nuo sanat, kun Job putosi tuskaisesti -huudahtaen suoraan meidän niskaamme kaataen meidät molemmat. -Kompuroidessamme siinä seisoallemme tuli Ayesha luoksemme ja -pyysi minua sytyttämään lamput, jotka onneksi olivat vielä eheät. -Öljyruukku ei ollut myöskään särkynyt. - -Kaivoin taskustani vahatikun, joka syttyi tuossa kaameassa paikassa -yhtä hyvin kuin jossakin Lontoon hienossa klubihuoneessa, ja parissa -minuutissa oli molemmat lamput sytytetty. Me huomasimme olevamme -ahtaassa kammiossa, joka oli noin kymmenen neliöjalan laajuinen, -ja katselimme säikähtyneesti toisiamme. Ayesha seisoi edessämme -käsivarret ristissä rinnalla ja odotteli rauhallisesti lamppujen -syttymistä. Kun liekit paloivat kirkkaasti, aloin katsella tarkemmin -ympärilleni ja näin heti, että luola, johon olimme joutuneet, oli -osaksi luonnollinen ja osaksi hakattu kraaterin laitaan. Tuo keinuva -kivi kattoi sen puoleksi ja sen toinen alaspäin viettävä puoli oli -louhittu kiinteään kallioon. Luola oli lämmin ja kuiva -- todellinen -rauhan kammio yläpuolellamme olevaan huojuvaan huippuun verraten, -jota kohti tuo kummallinen kalliokannus syvyyden yli ojentautui. - -"Kas niin!" sanoi Ayesha, "kaikki kävi sentään hyvin, vaikka jo -pelkäsin, että tuo kivi", hän viittasi kattoon, "heilahtaisi -paikoiltaan ja syöksyisi kanssanne kuilun pohjattomaan syvyyteen. -Reuna, jolla kivi keinuu, on -- kuten itsekin voitte nähdä --- arveluttavasti murtunut, ja kun hän", nyökäten Jobiin -päin, joka istui maassa pyyhkien vapisevin käsin punaisella -pumpulinenäliinallaan tuskan hikeä otsaltaan, "jolle näiden -raakalaisten antama nimi 'porsas' on aivan omiaan, tyhmyydessään -pudotti laudan, niin paluu kuilun yli ei ole suinkaan helpointa, -mutta ehkäpä minä siihen mennessä keksin jonkun keinon. Levätkää -nyt hetkinen ja katselkaa ympärillenne. Mitä ajattelette tästä -omituisesta paikasta? Tiedättekö mikä se on?" - -"Emme, oi Ayesha", vastasin minä. - -"Uskotko, oi Holly, että eräs mies asettui kerran asumaan tähän -ilmavaan kammioon ja oleskeli täällä monet vuodet? Joka kahdestoista -päivä hän lähti täältä hakemaan ruokaa, vettä ja öljyä, joita maan -asukkaat toivat uhreina tunnelin suulle, jonka kautta tulimme tänne!" - -Katsahdimme häneen ihmeissämme ja hän jatkoi: - -"Niin kuitenkin on asian laita. Mies, joka täällä asui -- Noot oli -hänen nimensä -- oli oppinut Kôrin viisaiden syvät tiedot, vaikka -hän elikin myöhemmin. Hän oli erakko ja tietäjä, joka tunsi luonnon -kaikki salaisuudet, ja juuri hän oli ensiksi löytänyt paikan, jossa -elämän iäinen tuli palaa. Voima, joka koko luonnon elävöittää, -ilmestyy siellä valtavana tulipatsaana, jonka teille näytän. Joka -kylpee sen liekeissä ja hengittää sen voimallista höyryä, hän elää -yhtä kauan kuin luontokin. Tämä Noot muistutti sangen suuresti -sinua, oi Holly, ja sinun laillasi ei hänkään tahtonut koetella -tuon tulen ihmeellistä voimaa. 'Ihmisen', sanoi hän, 'ei sovi elää -kauemmin kuin hänen on sallittu, sillä ihminen on syntynyt vain -kuollakseen.' Sentähden hän ei ilmaissut salaisuuttaan kellekään, -vaan vartioitsi tässä uskollisesti tietä, joka vie elämän tulen -patsaalle, ja amahaggerit kunnioittivat häntä pyhänä erakkona. -Tultuani tähän maahan -- tiedätkö Kallikrates, miten tänne jouduin? -Täältä palattuamme kerron sinulle jonkun kerran elämäni ihmeelliset -ja kummalliset vaiheet. Niin, tultuani tähän maahan minä kuulin -puhuttavan tuosta pyhästä miehestä ja menin tunnelin suulle -odottamaan häntä, kun hän tuli noutamaan väestön uhrilahjoja, ja -seurasin häntä tänne, vaikka pelkäsin sanomattomasti astua kuilun -yli. Kauneudellani sitten hurmasin hänet niin, että hän vei minut -alas ja näytti minulle tulipatsaan, jonka suuren salaisuudenkin hän -kertoi minulle. Hän ei kuitenkaan sallinut minun astua liekkeihin ja -peläten hänen surmaavan minut, ellen tottelisi, minä noudatin hänen -tahtoaan tietäen, että hän oli jo raihnainen vanhus, joka kuolisi -pian. Opittuani häneltä kaikki, mitä hän tiesi maailman ihmeellisestä -hengestä, poistuin hänen luotaan. Hän oli viisas mies, joka oli -elämänsä puhtaudella, kieltäymyksellä ja ajatustensa ihmeellisellä -voimalla keksinyt monet kuolevaisille tuntemattomat salaisuudet ja -totuudet, joiden näkymättömäin siipien hiljaisen suhinan me välistä -kuulemme maailman avaruudessa. Muutamia päiviä myöhemmin kohtasin -sinut, oi Kallikrates, joka olit tullut tänne egyptiläisen puolisosi, -ihanan Amenartaksen keralla, ja silloin minä rakastuin ensimmäisen -ja viimeisen kerran ja päätin viedä sinut tänne antaakseni meille -molemmille elämän lahjan. Me tulimme siis tänne, egyptiläinen -Amenartas mukanamme, sillä hän ei tahtonut luopua sinusta, ja katso, -me tapasimme Noot-vanhuksen kuolleena. _Tuossa_ hän lepäsi ja hänen -pitkä ja tuuhea partansa peitti hänet kuin valkoinen vaatetus", -ja Ayesha viittasi maahan minun viereeni. "Hän on varmastikin jo -kauan sitten muuttunut tomuksi, jonka tuuli on sirotellut kaikkiin -ilmansuuntiin." - -Ojentaen käteni haparoin ympärilleni ja samassa sormeni -koskettivatkin johonkin. Pitelin kädessäni ihmishammasta, joka oli -hyvin keltainen, mutta aivan terve ja ehyt. Ayesha naurahti sen -nähdessään. - -"Niin", sanoi hän, "hammas on epäilemättä hänen. Katso, mitä on -jäljellä Nootista ja hänen suuresta viisaudestaan -- vain yksi ainoa -hammas. Hän voisi elää vieläkin, mutta hän ei tahtonut kuulla siitä -puhuttavankaan omantuntonsa rauhan tähden. Hän oli juuri kuollut, -kun saavuin tänne sinun ja Amenartaksen keralla, ja me laskeuduimme -sinne, jonne aion teidät nytkin viedä, ja kooten kaiken rohkeuteni ja -peläten kuolemaa, joka saattoi elämän tuossa tulessa kruunata, minä -astuin liekkeihin ja katso -- elämä, jonka kaltaista ette milloinkaan -tunne, ennenkuin teette samoin, täytti olemukseni ja minä tulin -tulesta kuolematonna ja häikäisevän kauniina. Minä ojensin käteni -sinua kohti ja pyysin sinua syleilemään kuolematonta morsiantasi, -mutta kauneuteni sokaisemana sinä käännyit pois ja kiedoit kätesi -Amenartaksen kaulaan. Silloin minä raivostuin aivan hulluuteen saakka -ja siepaten keihään kädestäsi minä iskin sen suoraan sydämeesi, niin -että vaivuit hengetönnä jalkojeni juureen -- elämän tulipatsaan -lähettyvillä. Minä en tiennyt silloin, että saatoin surmata vain -katseellani ja tahtoni voimalla ja sentähden minä vihani raivossa -tapoin sinut keihään iskulla." - -"Ja minä itkin sinun kuolemaasi ja tuskani oli musertava, koska sinä -olit kuollut ja minä kuolematon. Murheeni oli niin raskas, että -jos olisin ollut kuolevainen nainen, niin sydämeni olisi varmasti -pakahtunut. Ja hän -- tuo tumma egyptiläinen -- kirosi minut kaikkien -jumaliensa nimessä. Hän vannoi Osiriksen, Isiksen, Nepthyn, Hektin, -Sekhetin leijonan ja Setin nimeen kostavansa minulle hirmuisesti. -Minua piti kaiken pahan kohtaaman ja iäiseen yksinäisyyteen minun -piti lopulta menehtymän. Ah, minä voin vieläkin nähdä hänen tummat -raivon vääristämät kasvonsa, kun hän kumartui ylitseni, mutta hän -ei voinut tehdä minulle mitään pahaa enkä -- enkä minäkään tiedä, -olisinko voinut häntä mitenkään vahingoittaa. Myöhemmin minä -lähetin hänet soiden halki meren rannikolle ja hän näkyy päässeen -elävänä ihmisten ilmoille synnyttääkseen pojan ja kirjoittaakseen -kertomuksen, joka johdatti sinut, hänen miehensä, minun, hänen -kilpailijansa ja sinun murhaajasi, luo." - -"Sellainen on kertomukseni, rakkaani, ja se on tosi; en ole sinulta -mitään salannut, oi Kallikrates. Verellä se on kirjoitettu ja -pahasta ja hyvästä se on punottu kuten kaikki tässä maailmassa -- -ehkä kuitenkin enemmän pahasta. Ja vielä yksi asia ennen viimeistä -koetustasi. Me menemme nyt alas aivan kuoleman läheisyyteen, sillä -elämä ja kuolema ovat aina hyvin lähellä toisiaan ja kuka tietää -- -voihan jotakin tapahtua, joka jälleen erottaa meidät. Minä olen vain -ihminen, nainen, enkä voi tietää tulevaisia asioita. Mutta tämän minä -tiedän, sillä kuulin sen tuolta vanhalta ja viisaalta Nootilta, että -elämäni on vain pidennetty ja kirkastettu. Minä en voi elää iäisesti. -Kerran on tuleva minunkin vuoroni nukkua viimeiseen uneeni ja -häipyä tuntemattoman pimentoihin. Sano siis, Kallikrates, ennenkuin -menemme, että olet todellakin antanut minulle kaikki anteeksi ja -rakastat minua kaikesta sydämestäsi ja sielustasi. Minä olen tehnyt -paljon pahaa, näetkös, Kallikrates, ja ehkä pahoitin mielesi toissa -iltana kun tapoin tytön, joka rakasti sinua kuolemaansa saakka, -mutta hän oli tottelematon ja ärsytti minua puheillaan uhkaavista -onnettomuuksista. Ole sinäkin varovainen, kun tulet voimakkaaksi, -ettet löisi liian kovasti mustasukkaisuuden ehkä kiihoittaessa sinut -raivoon tahi vihastuessasi, sillä vastustamaton voima on hirveä ase -erehtyväisen ihmisen kädessä. Niin, minä olen rikkonut -- suuren -rakkauden aiheuttamasta katkeruudesta minä olen rikkonut, mutta vielä -minä erotan hyvän pahasta eikä sydämeni ole vielä kokonaan paatunut. -Sinun rakkautesi, Kallikrates, on vapauttava minut murheesta, johon -rakkauteni minut muinoin saattoi. Syvä ja toivoton rakkaus on jalojen -sydänten helvetti ja kirottujen osa, mutta rakkaus, joka heijastuu -kirkkaasti takaisin jumaloidun olennon sielusta, kohottaa meidät -kuin siivillä kaiken jokapäiväisen yläpuolelle ja tekee meidät -mahdollisimman jaloiksi ja hyviksi. Ota siis minua kädestä ja kohota -huntuani rauhallisesti kuin olisin jokin talonpoikaistyttö enkä -maailman ihanin ja viisain nainen, ja katso minua silmiin ja sano, -että sinä annat minulle kaikki anteeksi ja rakastat minua kaikesta -sydämestäsi." - -Hän vaikeni, mutta hänen äänensä sanomaton hellyys tuntui vieläkin -värähtelevän ympärillämme ja liikutti minua enemmän kuin hänen -sanansa -- se oli niin inhimillinen ja niin naisellinen. Leo oli -myöskin hyvin liikutettu. Tähän saakka hän oli ollut kauhuissaan -tuntiessaan joutuneensa Ayeshan lumoihin vastoin parempaa tietoaan -ja oli koettanut vapautua hänen vaikutuksestaan kuin lintu iskevän -käärmeen läheisyydestä, mutta nyt minä uskoin kaiken epäröinnin -hävinneen olemattomiin ja hänen käsittäneen todellakin rakastavansa -tuota salaperäistä ja häikäisevän kaunista olentoa, jota minäkin -miesparka kaikesta sydämestäni toivottomasti rakastin. Minä näin -hänen silmiensä täyttyvän kyynelillä ja astuen nopeasti Ayeshan luo -hän riisui utuisen hunnun tämän kasvoilta ja tarttuen Ayeshan käteen -hän katsoi hänen silmiinsä ja lausui juhlallisesti: - -"Ayesha, minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni ja annan sinulle -anteeksi Ustanen kuoleman. Muut saat sopia luojasi kanssa, niistä -minä en mitään tiedä. Minä tiedän vain, etten ole milloinkaan niin -rakastanut kuin minä nyt sinua rakastan ja minä tahdon jäädä luoksesi -ainiaaksi." - -"Koska minun herrani", vastasi Ayesha nöyrästi, "puhuu noin -kuninkaallisen jalosti ja suo minulle täyden anteeksiannon, niin -eihän minunkaan sovi jäädä jälkeen sanojeni hellyydessä ja rakkauteni -osoitusten anteliaisuudessa. Katso!" ja tarttuen Leon käteen hän pani -sen kauniin päänsä päälle ja notkisti nöyrästi kumartaen hetkeksi -toisen polvensa, "alamaisuuden merkiksi minä notkistan polveni -valtijani edessä. Katso!" ja hän painoi suudelman Leon huulille, -"rakkauteni minä tällä suutelolla vahvistan. Katso!" ja hän painoi -kätensä Leon sydämelle, "tekemäni rikoksen, vuosisatoja kestäneen -odotukseni, suuren rakkauteni ja elämän iäisen hengen, joka kaiken -elollisen elävöittää ja johon kaikki jälleen sulautuu, nimeen minä -vannon tällä pitkän elinaikani ensimmäisellä pyhällä hetkellä -hylkääväni pahan ja rakastavani hyvää. Sinun äänesi on pysyttävä -minut velvollisuuksien suoralla tiellä. Kunnianhimoa tahdon välttää -ja tietymättömän pitkän elämäni ajalla on vain viisauden kirkas -tähti johdattava minut totuuteen ja opettava minut rakastamaan -kaikkea hyvää ja oikeaa. Sinua, Kallikrates, jonka ajan aalto niin -ihmeellisesti palautti minulle, minä vannon kunnioittavani ja -rakastavani hamaan loppuun saakka, tuli se ennemmin tahi myöhemmin. -Minä vannon -- ei, en vanno enempää, sillä sanat ovat vain sanoja. -Tulet kyllä huomaamaan, että Ayesha pitää sanansa ja rakastaa -totuutta." - -"Nyt olen siis vannonut ja sinä, Holly, olet valani todistaja ja -täten me olemme valoin vannotuin liittomme vahvistaneet. Pimeys -on morsiustelttamme ja hääairueemme myrskytuuli, joka lupauksemme -taivaisiin kiidättää ja ympäri koko pyörivän maapallon julistaa." - -"Häälahjaksi minä kruunaan sinut kauneuteni kimmeltävällä kruunulla, -rajattoman vallan ja viisauden minä annan sinulle. Katso! maailman -mahtavat jaloissasi ryömivät ja heidän ihanat naisensa peittävät -silmänsä kasvojesi kirkkauden häikäiseminä, ja heidän tietäjänsä sinä -nöyryytät. Ihmisten aivoitukset ovat sinulle kuin avattu kirjoitus -ja sinä viet heidät minne mielesi tekee. Egyptin kuuluisan sfinksin -lailla sinä pysyt muuttumatonna vuosisadasta toiseen ja ihmiset -pyytävät ja rukoilevat sinua ilmaisemaan häviämättömän suuruutesi -arvoituksen, mutta heidän toiveensa ei täyty milloinkaan." - -"Katso! minä suutelen sinua vielä kerran ja tällä suudelmalla minä -annan sinulle maiden ja merien herruuden. Keisarit palatseissaan ja -talonpojat hökkeleissään ja maailman kaikki kaupungit lukemattomine -asukkaineen nöyrtyvät kerran edessäsi. Voimasi tunnetaan idästä -länteen, auringon noususta sen laskuun saakka, ja missä kuun -kuvajainen öisin aution valtameren pinnassa välkehtii. Myrskyjen -pauhinassa on äänesi kaikua ja iltaruskon hehkuva ruso kuvastaa -katoamatonta kauneuttasi. Lumisesta pohjolasta yli päiväntasaajan -aina ihanaan etelään, jossa myrtit suloisesti tuoksuvat, ylistetään -nimeäsi ja suurta kunniaasi. Sinua eivät surut ja murheet milloinkaan -ahdista ja sairaus ja pelko eivät voi kasvojasi kalventaa. Kuin -Jumala sinä hallitset koko maailmaa ja hyvä ja paha ovat vallassasi -ja minäkin nöyrryn edessäsi. Niin suuri on rakkauden mahti ja -sellainen on häälahjani sinulle, minun Kallikratekseni, minun ja koko -maailman valtijalle, jota jumalatkin rakastavat." - -"Niin, nyt olen valmis, ja vaikka mitä tapahtuisi, niin tätä ei voi -tekemättömäksi saada. Tulkoot tuulet ja myrskyt, tulkoon elämä tahi -kuolema, pimetköön päivämme ikuiseksi yöksi, niin tämä ei voi tästä -milloinkaan muuttua. Olen puhunut ja sanani pysyy -- lähtekäämme -täältä ja jatkakaamme matkaamme, että kaikki löydettäisiin", ja -ottaen toisen lampun hän meni huoneen poikki tuon keinuvan kivikaton -alle ja pysähtyi keilan reunalle viitaten alaspäin. - -Menimme hänen luokseen ja näimme lamppujen valossa vuoren kyljessä -jonkinlaiset ulospistävistä kallionkulmauksista muodostuneet portaat, -joita myöten Ayesha alkoi laskeutua hypähdellen ketterästi kuin -vuorivuohi askelmalta toiselle meidän seuratessa häntä melkoisesti -kömpelömmin. Päästyämme noin kuusikymmentä askelta alaspäin nuo -luonnon laatimat portaat päättyivät ja me seisoimme viettävällä -penkereellä mustan kuilun reunalla, jota Ayesha lampullaan valaisi. -Putous ei ollut äkkijyrkkä, vaan jotakuinkin jyrkästi viettävä, ja -Ayeshan käydessä rohkeasti edellä me aloimme jälleen pyrkiä alaspäin -tietämättä lainkaan, mihin meitä vietiin tuon sammuneen tulivuoren -sisuksissa. Muutamissa kohdin putosi rinne aivan äkkijyrkästi, mutta -siitä huolimatta kävi laskeutuminen verrattain helposti ja kaiken -varalta minä koetin mahdollisimman tarkoin painaa mieleeni kulkemamme -tien. Tuntomerkkejä olikin runsaasti, sillä rinne oli täynnä mitä -erilaisimpia kallionlohkareita, joista muutamat muistuttivat -lamppujemme himmeässä valossa satujen hirveitä peikkoja, ja olimmepa -välistä näkevinämme hirveiden kasvojenkin vilahtavan pimeydestä, kun -valo taittui jonkun eriskummallisen kiven kylkeen. - -En voi sanoa, kuinka monta sataa jalkaa siten laskeuduimme, mutta -noin puolen tunnin kuluttua olin huomaavinani meidän lähestyvän -kuilun pohjaa. Olinkin oikeassa, sillä parin minuutin kuluttua me -seisoimme turvallisesti tuon jättiläissuppilon pohjalla, josta -lähtevä noin viidenkymmenen kyynärän pituinen käytävä oli niin -ahdas, että meidän täytyi ryömiä sen läpi. Selvittyämme siitä me -tulimme suunnattoman avaraan luolaan, joka oli niin korkea, ettemme -voineet erottaa kattoakaan. Painostavasta ilmasta ja askeltemme -kumeasta kaiusta päättäen olimme kuitenkin suuressa luolassa, jonka -kuolonhiljaisuudessa me vaelsimme kuin kadotettujen sielut tuonelan -synkissä saleissa. Kuljettuamme useita minuutteja tulimme käytävään, -joka vei toiseen pienempään luolaan. Seinät ja katto muistuttivat -sangen suuresti tuota pitkää tunnelin tapaista luolaa, joka päättyi -tuohon omituiseen tuulessa tärisevään kalliokannukseen, ja kaikesta -päättäen oli tämäkin maanalainen ontelo syntynyt jonkun kimmoisen -kaasun hirveällä voimalla purkautuessa kiinteän kallion lävitse. -Hetkisen kuluttua saavuimme kolmanteen käytävään, josta näkyi heikko -valonkajastus. - -Ayesha pysähtyi käytävän suulle ja sanoi helpotuksesta huoaten: - -"Kaikki hyvin; olkaa valmiit astumaan maailman sydämeen, paikkaan, -jossa kaikkialla luonnossa, ihmisissä, eläimissä ja jokaisessa puussa -ja kukassa ilmenevä elämä voimallisesti sykkii." - -Hän riensi kiireesti edelleen ja me seurasimme jäljessä miten -parhaiten taisimme peloissamme ja uteliaina. Mitä saisimmekaan nähdä? -Valo kirkastui kirkastumistaan ja välähteli käytävään kuin kauas -näkyvän majakan loiste kumean, ukkosen kaltaisen jyminän kantautuessa -kuuluviimme. Kiiruhdimme askeleitamme ja samassa -- oi taivas! - -Käytävä laajentui äkkiä suureksi luolaksi, joka oli noin -viidenkymmenen jalan pituinen ja ehkä saman korkuinen ja noin -kolmenkymmenen jalan levyinen. Maa oli hienon, valkoisen hiekan -peitossa ja seinät olivat kiiltävän sileät. Tämä luola ei ollut pimeä -kuten toiset, vaan pehmeä, ruusuinen valo, jolla ei ole vertaistaan, -valaisi sen alhaalta ylös asti, mutta leimaukset, jotka olivat -kajastaneet käytävään, olivat nyt kadonneet emmekä myöskään kuulleet -enää tuota kumeaa jyminää. Seisoessamme siinä hämmästyneinä katsellen -tätä ihmeellistä näkyä ja ihmetellen, mistä tuo ihana valo mahtoi -johtua, tapahtui jotakin peloittavaa ja kaunista. Luolan toisesta -päästä alkoi kuulua kaukaista jyminää, joka vähitellen koveni niin -hirvittäväksi ja korvia huumaavaksi räiskeeksi, että me kaikki -vapisimme ja Job valahti polvilleen, ja samassa leimahti näkyviin -valtava salamankirkas tulipilvi tahi patsas, joka sädehti kaikkina -sateenkaaren väreinä. Noin neljäkymmentä sekuntia tuo patsas siten -leimusi ja jyrisi kieppuen hitaasti ympäri ja jyrinän vähitellen -vaimentuessa liekkikin häipyi -- en tiedä minne -- jättäen jälkeensä -ruusuisen hohteen, jonka olimme ensin nähneet. - -"Lähemmäksi, lähemmäksi!" huudahti Ayesha riemusta väräjävällä -äänellä. "Katselkaa elämän lähdettä ja sydäntä sellaisena kuin se -sykkii suuren maailmamme povessa. Katselkaa voimaa, joka kaikki -elävöittää, tämän taivaankappaleen häikäisevää henkeä, jota paitsi se -ei voi elää, vaan muuttuisi kylmäksi ja autioksi kuin kuollut kuu. -Menkää lähemmäksi ja kylpekää noissa liekeissä ja antakaa niiden -ihmeellisen voiman uudistaa henkenne ja karaista maallinen maja, -jossa se asustaa. Elämänne, joka teissä heikosti hehkuu monien, -lukemattomien edellisten elinaikojenne kuluttamana, uudistetaan -täällä suoraan sen alkulähteestä." - -Seurasimme häntä paikalle, jossa elämän suuri valtasuoni sykki ja tuo -valtava tulipatsas näyttäytyi. Meidät valtasi sellainen ihmeellinen -elämänilo ja onnen tunne, että entiset suurimmankin riemun hetket -tuntuivat nyt mitättömiltä. Tulesta säteillyt elävöittävä voima -oli jo vaikuttanut meihin ja me tunsimme olevamme väkevät kuin -jättiläiset ja nopeat kuin kotkat. Katselimme toisiamme säihkyvin -silmin liekin jättämässä kirkkaassa hohteessa ja nauroimme ääneen -sydäntemme sanomattomassa riemussa ja tunteittemme ihmeellisessä -hurmiossa. Jobkin, joka oli moneen viikkoon tuskin hymyillytkään, -nauroi nyt kuin onnellinen lapsi. Aivoni olivat niin selvät ja -ajatusteni toiminta niin äärettömän vilkas, että olisin voinut puhua -vain runosäkeillä, jotka olisivat kauneudellaan ja sisällöllään -voittaneet Shakespearenkin. Ihania aatteita välkkyi mielessäni ja -minusta tuntui kuin henkeni olisi vapautuneena liidellyt korkealla -kaiken maallisen yläpuolella. On mahdotonta sanoin kuvata mitä -tunsin. Olin kuin jokin kirkastettu yliluonnollinen olento, jolle ei -voi olla mitään käsittämätöntä tässä maailmassa. - -Seisoessani siinä onnen hurmiossa ja iloiten uudistumiseni johdosta -alkoi jälleen kuulua kaukaista jyminää, joka läheni nopeasti koveten -vihdoin hirvittäväksi räiskeeksi ja mylvinäksi, ja samassa leimahti -eteemme tuo häikäisevän kirkas ja ihanin värein sädehtivä tulipatsas, -joka kieppui hetkisen hitaasti paikallaan ja häipyi sitten -näkyvistämme jyrinän vähitellen vaimentuessa kokonaan. - -Tuo ihmeellinen näky häikäisi meidät niin, että me kaikki vaivuimme -kasvoillemme maahan paitsi Ayesha, joka seisoi pää pystyssä ja ojensi -kätensä liekkiä kohti riemuitseva hymy huulillaan. - -"Nyt, Kallikrates", sanoi hän tulipatsaan kadottua, "on suuri hetkesi -tullut. Sinun on mentävä liekkiin, kun se ensi kerran ilmestyy. Riisu -vaatteesi, sillä tuli turmelee ne, vaikka se ei sinua vahingoita. -Anna tulen sivellä kaikki jäsenesi ja hengitä sen ihmeellinen voima -aivan sydämesi pohjaan, ettei mitään sen suuresta vaikutuksesta -menisi sinulta hukkaan. Kuuletko minua, oi Kallikrates?" - -"Minä kuulen, oi Ayesha", vastasi Leo, "mutta minua kauhistuttaa -astua tuohon hirvittävään liekkiin, vaikka en tosin olekaan mikään -pelkuri. Mistä tiedän, ettei tuli tuhoa minua kokonaan? Silloinhan -olen mennyttä miestä ja menetän myöskin sinut, Ayesha. Joka -tapauksessa minä kuitenkin koetan." - -Ayesha mietti hetkisen ja sanoi sitten: - -"Eihän ole ihmeellistä, että pelkäät, Kallikrates. Mutta sanohan, -rakas: jos näet minun seisovan tulessa ja tulevan luoksesi -vahingoittumattomana, niin tohditko silloin mennä?" - -"Kyllä", vastasi hän. "Menen vaikka kuolisinkin. Olenhan jo sanonut, -että menen vaikka heti." - -"Minä myös!" huudahdin minä. - -"Mitä sanotkaan, Hollyseni!" naurahti Ayesha heleästi. "Minä luulin, -ettet tahdo pidentää elämääsi. Miten tämä on selitettävissä?" - -"En tiedä", vastasin minä. "Sydämeni käskee minua koettamaan tulen -voimaa. Tahdon elää." - -"Hyvä on", sanoi Ayesha. "Sinulla on sentään hitunen järkeä. Minä -aion kylpeä toisen kerran elämän tulessa, sillä tahdon mielelläni -lisätä kauneuttani ja pidentää elämääni, jos se vain on mahdollista. -Mitään vahinkoa se ei ainakaan voi minulle tehdä." - -"Minulla on myöskin toinen ja pätevämpi syy", jatkoi hän hetkisen -kuluttua, "minkätähden haluan vielä kerran seisoa elämän tulen -patsaassa. Viime kerralla riehui sydämessäni intohimojen palo ja -minä olin raivoissani tuolle egyptiläiselle Amenartakselle ja -sentähden ovat intohimot ja tuo viha ahdistaneet minua kaikista -ponnistuksistani huolimatta tuosta murheen päivästä alkaen hamaan -tähän hetkeen saakka. Mutta nyt on toisin. Nyt olen onnellinen -ja puhdas mieleltäni ja sellainen tahdon aina ollakin. Sentähden -karkoita sydämestäsi kaikki pahuus, Kallikrates, kun annat tulen -hyväillä jäseniäsi. Levitä sielusi siivet ja kohoa korkealle kaiken -alhaisen yläpuolelle. Uneksi äitisi suudelmasta ja muistele jalointa -ja kauneinta, mistä olet milloinkaan unelmissasi haaveillut. Jos -olet hyvä ja jalo uudelleen syntymisesi peloittavana hetkellä, niin -sellaisena iäti pysyt." - -"Valmistaudu siis kuin viimeistä hetkeäsi varten; ajattele, että -sinun on pian astuttava varjojen maahan, eikä kunnian portista elämän -ihanaan, valtakuntaan, oi Kallikrates. Valmistaudu, sanon minä!" - - - - -XII. - -MITÄ ME NÄIMME. - - -Seurasi hetken hiljaisuus, minkä kuluessa Ayesha näytti ikäänkuin -kokoavan kaikki voimansa ja kaiken tarmonsa tulikoetuksen varalle. - -Etäinen jyminä alkoi jälleen kuulua ja sen nopeasti lähetessä Ayesha -pudotti utuisen huntunsa, irroitti kultaisen käärmeen uumiltaan -ja pudisteltuaan tuuhean tukkansa ympärilleen, joka verhosi hänet -melkein jalkoihin saakka hän solahdutti yltään valkoisen mekkonsa -ja kiinnitti vyön jälleen vyötäisilleen siten sitoen valtoimenaan -aaltoilevat ihanat hiuksensa tiukemmin ympärilleen. Hän oli niin -suloinen ja niin jumalallisen kaunis seisoessaan siinä edessämme vain -lainehtivaan, kultaisella vyöllä sidottuun tukkaansa verhoutuneena, -ettei sitä voida sanoin kuvata. Eeva oli mahtanut olla yhtä -ihan seisoessaan unestaan heräävän Aatamin edessä. Pujottaen -norsunluunvalkoisen kätensä tummien hiustensa lomitse hän kietoi sen -Leon kaulaan. - -"Oi, aarteeni", kuiskasi hän, "mahdatkohan milloinkaan täysin -käsittää, miten hellästi minä olen sinua aina rakastanut?" ja -suudeltuaan Leon otsaa hän astui paikalle, josta elämän tulen patsas -oli leimahtava. - -Hänen sanoissaan ja suudelmassaan oli jotakin erinomaisen -liikuttavaa. Oli kuin äiti olisi hellällä suutelolla siunannut -rakkaimpansa. - -Jyminä läheni kuin hirmumyrskyn pauhina aarniometsässä muuttuen pian -hirvittäväksi räiskeeksi ja häikäisevät välähdykset, jotka tulisten -nuolien lailla sinkoilivat luolan ruusuiseen hohteeseen, ilmaisivat -tulipatsaan lähestyvän. Samassa se näyttäytyikin ja ojentaen molemmat -kätensä sitä kohti Ayesha ikäänkuin tervehti sitä taivaallisen hymyn -kirkastaessa hänen kasvonsa. Patsas lähestyi hitaasti ja kieppuen -kietoi hänet liekkeihinsä. Minä näin hänet kokonaan tulen ympäröimänä -ja näin, kuinka hän molemmin käsin ikäänkuin valeli tulta päällensä -kuin vettä kylvyssä. Hän hengitti sitä syvälle keuhkoihinsakin, mikä -oli peloittava ja ihmeellinen näky. Sitten hän seisoi aivan hiljaa -paikallaan kuin hän olisi ollut itse elämän tulen hengetär. Liekki -hyväili häntä kiireestä kantapäähän ja kimalteli hänen hurmaavissa -kiharoissaan, jotka alkoivat sädehtiä kuin kultapunonnainen. Hänen -lumivalkoista poveaan se hyväili ja suuteli hänen ihania hartioitaan, -joilta tukka oli valahtanut sivulle. Valkoista kaulaa se ohimennen -kosketti, kasvoille se hiljaa hiipi ja näytti aivan tunkeutuvan -silmiin, jotka kirkastuivat kirkastumistaan ja säihkyivät viimein -elämän tultakin kirkkaammin. - -Oi, kuinka sanomattoman kaunis hän olikaan liekissä seisoessaan! -Taivaan enkelikään ei olisi ollut häntä ihanampi, ja tuska ja murhe -kirvelevät vieläkin sydäntäni muistellessani, miten hurmaavasti hän -hymyili nähdessään meidän säikähtyneet kasvomme. Antaisin puolet -jäljellä olevaa elämääni, jos saisin nähdä hänet vielä kerran -sellaisena. - -Mutta seisoessaan siinä meitä hymyillen katsellen alkoivat hänen -kasvonsa nopeasti muuttua -- paljon nopeammin kuin kykenen -kertomaankaan. Hymy kuoli hänen huulilleen, jotka ikäänkuin -kutistuivat, hänen täydellisen kauniit kasvonsa kävivät kulmikkaiksi, -silmien sädehtivä kirkkaus katosi ja hänen koko olemuksensa ikäänkuin -vaipui kokoon. - -Hieroin silmiäni luullen jonkun harhanäyn vaivaavan minua tahi että -tuo häikäisevän kirkas valo oli sokaissut näköni. Kieppuva tulipatsas -häipyi samassa olemattomiin jyrinän vähitellen vaimentuessa. - -Heti kun liekki oli jyristen kadonnut, astui Ayesha Leon luo -- askel -oli laahustava -- ja ojensi kätensä nojatakseen Leon olkapäähän. -Katsahdin hänen käteensä. Mihin oli sen ihmeellinen kauneus hävinnyt? -Käsi, jonka näin, oli laiha ja kulmikas. Entä kasvot -- suuri Jumala! --- _hänen kasvonsa vanhenivat silmäini edessä!_ Luulen Leon tehneen -saman huomion; ainakin hän kavahti pari askelta takaisin. - -"Mitä nyt, Kallikratekseni?" sanoi Ayesha ja ääni, joka oli ennen -ollut sanomattoman heleä ja sointuva, oli nyt käheä ja sortunut. -"Mitä -- mitä nyt? Pääni on niin sekava. Tulen ominaisuudet eivät -ole kuitenkaan voineet muuttua. Voiko elämän lähde muuttua? Sano, -Kallikrates, onko silmissäni jotakin vikaa? Näen niin huonosti", ja -tuskissaan hän paineli käsillään päätänsä. Mutta samassa -- hirveätä --- _hänen tukkansa irtautui ja valahti maahan_. - -"Katsokaa, katsokaa!" huusi Job kauhusta kimeällä äänellä. Hänen -silmänsä olivat putoamaisillaan kuopistaan ja vaahto pursusi hänen -suustaan. "Katsokaa! Hän kutistuu kokoon! Jumala armahtakoon, hän -muuttuu apinaksi!" ja Job vaipui kasvoilleen maahan hänen koko -ruumiinsa suonenvedontapaisesti nytkähdellessä. - -Job oli oikeassa -- muistellessani tuota hirveätä näkyä vapisee -käteni vieläkin, niin että tuskin voin kirjoittaa -- Ayesha kutistui -kokoon. Kultainen käärme, joka oli hänen uumillaan, solahti maahan -ja hänen häikäisevän valkea hipiänsä tummeni vähitellen likaisen -ruskeaksi muistuttaen lopulta vanhaa mustunutta pergamenttia. Hän -tunnusteli päätänsä ja hänen ennen niin kauniit kätensä olivat -nyt kuivettuneet ja kokoonkäpertyneet kuin huonosti säilytetyillä -Egyptin muumioilla. Samassa hän näkyi käsittävän mitä oli tekeillä, -ja heittäytyen maahan sanomattomassa hädässään hän alkoi huutaa -sydäntäsärkevästi. Oi, kuinka hän huusi! Olen vieläkin kuulevinani -tuon hirveän huudon, kun tapaus muistuu mieleeni. - -Hän kutistui yhä pienemmäksi, kunnes hän ei ollut lopulta apinaa -suurempi. Iho oli rypistynyt miljooniin kurttuihin ja hänen -muodottomilla kasvoillaan kuvastui ääretön vanhuus. Kukaan ihminen ei -ole milloinkaan nähnyt näkyä, jota voisi verrata noihin kamaloihin -kasvoihin, jotka eivät olleet suuremmat kuin kahden kuukauden -vanhalla lapsella, vaikka pääkallo olikin muutoin melkein entisensä -kokoinen, ja rukoilkoot kaikki Jumalaa, ettei kukaan konsanaan -joutuisikaan näkemään sellaisia hirveitä asioita, jotka voivat tehdä -kenen hyvänsä mielipuoleksi. - -Vihdoin hän makasi hiljaa vain heikosti liikahdellen. Tuo -jumalallinen Ayesha, joka pari minuuttia sitten oli ollut maailman -suloisin ja hurmaavin nainen, makasi nyt edessämme apinan kokoisena -kamalana kääpiönä -- sanoin kuvaamattoman kamalana. Minä epäilin jo, -tokko hän olikaan _sama_ olento! - -Me näimme hänen olevan kuolemaisillaan ja kiitimme Jumalaa, sillä -niin kauan kuin hän eli, hän tunsikin, ja mitä hän mahtoikaan -tuntea! Hän kohottautui luisevien kättensä varaan katsellen sokeasti -ympärilleen ja huojutteli hiljaa päätään kilpikonnan tavoin puoleen -ja toiseen. Hän oli aivan sokea, sillä hänen vetistäviä silmiään -peitti paksu vaalea kalvo. Mikä järkyttävä näky. Puhumaan hän -kuitenkin vielä kykeni. - -"Kallikrates", sanoi hän käheällä ja vapisevalla äänellä. "Älä unhota -minua, oi Kallikrates. Sääli minua onnetonta ja odota paluutani. -Minä tulen kun aika on täytetty ja sinä olet tapaava minut entistä -ihanampana. Sen minä vannon -- usko minua, Kal--". Ääni oli -alentunut vähitellen kuiskaukseksi ja ehtimättä lopettaa lausettaan -hän vaipui hiljaa kasvoilleen. Hän kuoli samassa paikassa, jossa hän -kolmattatuhatta vuotta sitten oli surmannut pappi Kallikrateksen. - -Hermomme eivät kestäneet kauemmin. Silmissämme alkoi kaikki pyöriä -huimaavaa vauhtia, ruusuinen valo pimeni äkkiä ja me vaivuimme -tiedottomina maahan. - - * * * * * - -En tiedä kuinka kauan pyörtymyksemme kesti. Luultavasti monta tuntia. -Herätessäni sädehti ruusuinen hohde luolassa kuten ennenkin ja elämän -tulen patsas häipyi juuri jyristen ja salamoiden hitaasti ympäri -kieppuen näkyvistäni. Katsahdin ympärilleni. Lähelläni makasivat Leo -ja Job liikkumattomina kuin kuolleet ja parin askeleen päässä minä -näin tuon apinan kokoiseksi kutistuneen tummanruskean pergamentin -värisen muumion, joka oli vielä äsken ollut tuo jumalallinen Ayesha, -kaunein ja suloisin nainen minkä konsanaan olen nähnyt. Kaikki oli -siis totta -- näkemämme hirveä näky ei ollutkaan vain pahaa, kamalaa -unta, kuten olin jo alkanut toivoa. - -Mikä oli sitten aiheuttanut tämän järkyttävän muutoksen? Oliko -elämän tulen vaikutus muuttunut? Kuolemanko se antoikin elämän -asemesta? Vai oliko asian laita ehkä siten, että ruumis, jonka tuli -oli jo kerran karaissut, ei voinut kestää enempää? Kun elämä, jonka -tuli oli uudistanut ja pidentänyt sanalla sanoen loppumattomaksi, -joutui toisen kerran kosketuksiin tulen elävöittävän voiman kanssa, -hävitti tuli luultavasti entisen vaikutuksensa kokonaan ja ruumis, -jonka se oli tehnyt kuolemattomaksi ja muuttumattomaksi, muuttui -nyt sellaiseksi kuin se olisi ollut, ellei se olisi milloinkaan -joutunut elämän tulen vaikutuksen alaiseksi. Vain täten oli Ayeshan -hirveä muutos selitettävissä. Parintuhannen vuoden ikä painoi häneen -leimansa muutamissa minuuteissa ja minä olen varma, että kuka hyvänsä -ihminen, joka jollakin merkillisellä keinolla voisi elää parituhatta -vuotta, kutistuisi lopulta tuommoiseksi apinan kokoiseksi kääpiöksi. - -Voiko kukaan konsanaan täysin selittää, mitä oli tapahtunut? -Olen usein mietiskellyt tuota kysymystä ja olen vihdoin tullut -siihen vakaumukseen, että Ayeshan kuolema oli kohtalon sallimus. -Elävältä hautautuneesta Ayeshasta, joka odotteli vuosisatoja -kuolleen rakastettunsa paluuta, ei maailma tiennyt mitään, mutta -rakkaudessaan onnellinen, iäisesti nuori ja jumalallisen kaunis -ja verrattoman viisas ja oppinut Ayesha olisi järkyttänyt koko -maailman järjestyksen. Siten hän rikkoi ikuisesti muuttumattomia -lakeja vastaan -- ja tuhoutui. Voimieni vähitellen palautuessa, -mikä tapahtuikin sangen sukkelaan luolan elvyttävässä ilmassa, minä -mietiskelin hetkisen kaikkia näkemiäni kauhuja. Samassa muistin -toverini ja hoiperrellen seisoalleni minä horjuin heidän luoksensa -nähdäkseni, voisinko auttaa heitä jotenkin. Ensiksi minä kuitenkin -otin maasta Ayeshan valkoisen mekon ja hänen utuisen huntunsa, jolla -hän oli peittänyt häikäisevän kauneutensa kuolevaisten katseilta, -ja kääntäen pääni poispäin minä peitin kiireesti ihanan Ayeshamme -kaameat maalliset jäännökset. Pelkäsin näet Leon heräävän kesken -kaiken ja näkevän jälleen tuon hirveän näyn. - -Menin sitten Jobin luo, joka makasi suullaan, ja käänsin hänet -selälleen. Hän oli niin omituisen hervoton, että minut valtasi -surullinen aavistus. Kumarruin katsomaan hänen kasvojaan ja näin -heti, että tuo vanha ja uskollinen palvelijamme oli kuollut. Tämä -viimeinen hirmunäky oli vihdoin kokonaan murtanut hänen jo ennestään -järkytetyn hermostonsa ja pelko ja kauhu olivat nyt tehneet hänestä -lopun. Sen näki heti hänen kasvoistaankin. - -Tämä oli toinen isku, joka paraiten selvittänee kokemustemme -musertavan kauheuden. Itse olin jo niin paatunut, etten välittänyt -enää mistään. Minusta oli aivan luonnollista, että tuo kunnon vanhus -oli kuollut. Leo, joka oli sillä aikaa tointunut, nojasi valittaen -ja vavisten toiseen kyynärpäähänsä ja hänkin sanoi vain lyhyesti "vai -niin" kun ilmoitin hänelle Jobin kuolemasta. Tämä välinpitämättömyys -ei johtunut sydämettömyydestä, siitä voin mennä takuuseen, sillä -Leo ja Job olivat kiintyneet hellästi toisiinsa ja Leo muistelee -häntä usein rakkaudella ja kunnioituksella, mutta hermomme eivät -voineet sulattaa enempää. Harpunkin äänten voimakkuus on rajoitettu, -raastettakoonpa sen kieliä kuinka kovasti hyvänsä. - -Aloin virvoitella Leoa miten parhaiten taisin ja yritykseni -onnistuivatkin vihdoin, sillä hän oli ollut vain pyörryksissä samoin -kuin minäkin. Hetkisen kuluttua hän nousi istumaan ja samassa minä -näin jälleen jotakin hirveätä ja mieltäjärkyttävää. Tullessamme -muistan Leon kiharaisen tukan säihkyneen kuin sula kulta luolan -ruusuisessa hohteessa, mutta nyt hänen hiuksensa olivat _harmaat_ ja -muuttuivat vähitellen aivan valkoisiksi. Sitäpaitsi hän näytti nyt -kahtakymmentä vuotta vanhemmalta. - -"Mitä me nyt teemme, vanha veikko?" kysyi hän ontosti, kun hänen -päänsä oli hiukan selvinnyt ja hän muisti kaikki mitä oli tapahtunut. - -"Mitäpä muuta kuin koetamme päästä täältä ulos", vastasin minä, -"ellet aio koetella tuon voimaa", ja minä viittasin liekkiin, joka -oli jälleen ilmestynyt näkyviin. - -"Koettaisin, jos tietäisin varmaan, että se tappaisi minut", -vastasi hän hymähtäen. "Minun kirottu epäröintini aiheutti kaiken -tämän. Ellen olisi ilmaissut pelkoani, ei Ayeshan mieleenkään -olisi juolahtanut näyttää minulle, miten oli meneteltävä. Liekki -voisi kuitenkin vaikuttaa minuun erilailla. Se voisi tehdä minut -kuolemattomaksi ja, vanha veikko, minulla ei olisi kärsivällisyyttä -odottaa ehkä paria tuhatta vuotta Ayeshan paluuta kuten hän minua -uskollisesti odotti. Mieluummin kuolen oikealla ajallani -- toivon -sen tapahtuvan hyvinkin pian -- ja lähden sitten etsimään häntä -sieltä, johon hän on mennyt. Mene sinä seisomaan tuleen, kun se ensi -kerran ilmestyy, jos mielesi tekee." - -Mutta minä pudistin päätäni. Äskeinen innostukseni oli haihtunut -olemattomiin ja entinen vastenmielisyyteni pidentää elinaikaani -oli palannut voimakkaampana kuin konsanaan. Meistä ei sitäpaitsi -kumpikaan tiennyt miten tuli oikeastaan vaikuttaisi. Ayeshan -esimerkki ei ollut suinkaan rohkaiseva ja todellisia syitä, jotka -tuon kamalan tuloksen oikeastaan aiheuttivat, emme luonnollisesti -voineet tietää ja ymmärtää. - -"Poikaseni", sanoin minä vihdoin, "tänne emme voi jäädä tahi meidän -käy samoin kuin noiden molempien", ja minä osoitin valkoisella -mekolla peitettyä pientä möhkälettä ja Job paran jäykistyvää -ruumista. "On parempi, että lähdemme heti. Mitenkähän mahtaa olla -lamppujen laita? Olisikohan öljy palanut loppuun!" ja kauhusta -vapisevin sormin minä avasin toisen lampun -- se oli aivan tyhjä. - -"Ruukussa on enemmän, ellei se ole särkynyt", sanoi Leo -välinpitämättömästi. - -Mainittu astia oli kuitenkin ehyt ja minä täytin lamput ääriään -myöten. Sydäntäkin oli vielä hiukan jäljellä ja saatuani kaikki -kuntoon minä sytytin lamput vahatikulla. Kuulimme tulipatsaan -lähestyvän jälleen, kun se taukoamatta kiersi vuosituhantista -rataansa, jos tuo säännöllisesti ilmestyvä liekki oli todellakin aina -sama. - -"Katselkaamme vielä kerran, kun se jyristen ilmestyy", sanoi Leo, -"emmehän näe sellaista näkyä enää milloinkaan tässä maailmassa." - -Minulla ei ollut mitään sitä vastaan ja niin me odotimme tulipatsaan -paluuta. Kuten ennenkin se tuli hirveästi jyristen ja kaikkina -ihanina väreinä sädehtien ja kieputtuaan hetkisen hitaasti paikallaan -se häipyi vähitellen näkyvistämme sen kauhistuttavan räiskeen -vaimentuessa kumeaksi jyminäksi, joka sekin vihdoin kokonaan hiljeni. -Olen monesti ihmetellyt, kuinka monta tuhatta vuotta tämä ilmiö on -toistunut maan sydämessä ja kuinka äärettömän kauan se vielä toistuu. -Mahtaneekohan kukaan kuolevainen konsanaan löytää tietä, joka vie -elämän tulen patsaalle, katsella sen häikäisevää kirkkautta ja kuulla -sen peloittavaa ja mahtavaa ääntä? Sitä en luule. Minä uskon meidän -olleen viimeiset inhimilliset olennot, joiden suotiin nähdä tuo -yliluonnollinen näky. - -Liekki oli pian hävinnyt ja me olimme valmiit menemään, mutta -ennenkuin me lähdimme tuosta ihmeellisestä paikasta, me menimme -Jobin luo ja puristimme hänen kylmää kättänsä. Kunnioitimme siten -uskollista palvelijaamme ja ystäväämme ja sanoimme hänelle samalla -ikuiset jäähyväiset. Valkoista vaatetta emme liikuttaneet, sillä emme -halunneet enää nähdä tuota hirveätä näkyä, mutta maahan valahtaneista -tummista hiuskiehkuroista me otimme kumpikin pehmeän kiharan, jotka -ovat vieläkin hallussamme ainoana muistona ihanasta ja viehättävästä -Ayeshasta. Leo painoi tuon tuoksuvan kiharan huulilleen. - -"Ayesha pyysi, etten unhottaisi häntä", sanoi hän käheästi, "ja -vannoi meidän jälleen kohtaavan toisemme. Minä en voi häntä, -unhottaa. Tässä elämän tulen patsaan ääressä minä vannon, etten -eläissäni välitä kenestäkään toisesta naisesta, jos onnistumme -pääsemään täältä vielä ihmisten ilmoille. Mihin ikänä joutunenkin, -niin sinua, oi Ayesha, tahdon odottaa yhtä uskollisesti kuin sinäkin -minua odotit." - -"Niin", ajattelin minä, "jos hän on palatessaan entisensä kaltainen, -mutta otaksutaanpa, että hän tulee luoksesi tuollaisena kuin hän nyt -on? Mitenkäs silloin kävisi, Leoseni?" - -Sitten me lähdimme ja jätimme nuo molemmat vainajat itse elämän -lähteen reunalle viimeistä pitkää untaan nukkumaan. Kuinka -yksinäisiltä he näyttivätkään siinä maatessaan! Tuo valkoisella -mekolla peitetty pieni kasa oli ollut parituhatta vuotta maailman -viisain, suloisin ja ihmeellisin olento -- naiseksi minä voin häntä -tuskin sanoakaan. Hän oli kyllä ollut tavallaan paha, mutta kukapa -täällä on aivan täydellinen, ja hänen pahuutensa -- minun on vaikea -lausua tuota sanaa -- ei ollut mitenkään turmellut hänen kauneuttaan -ja viehkeyttään. Ehkä pikemmin päinvastoin! Joka tapauksessa hän oli -suurimpia luonteita mitä milloinkaan olen tavannut, ja halpamaisuus -ja pikkumaisuus olivat Ayeshalle tuntemattomat. - -Entä Job-parka! Hänen ennustuksensa oli toteutunut ja tähän oli -hänen maallinen vaelluksensa päättynyt. Hauta, jossa hän lepäsi, oli -omituisempi kuin kellään toisella Norfolkin miehellä, ja se kätki -myös tuon jumalallisen Ayeshan maalliset jäännökset. Mikä kunnia -tulla haudatuksi samaan hautakammioon, kuolemattoman kuningattaremme -viereen! - -Katsahdimme vielä kerran taaksemme luolan ruusuiseen hohteeseen, -jossa nuo molemmat vainajat lepäsivät, ja lähdimme sanomattoman -raskain mielin paluumatkalle. Olimme niin murtuneet, että hylkäsimme -kuolemattomuudenkin taivaallisen lahjan, koska elämämme ei ollut -enää minkään arvoinen. Elomme pidentyminenhän olisi merkinnyt vain -kärsimystemme jatkumista! Me tunsimme nyt molemmat, että katsottuamme -kerran Ayeshan silmiin me emme voisi häntä milloinkaan unhottaa. -Häntä me surisimme niin kauan kuin muistimme säilyisi. Me rakastimme -häntä molemmat ja hänen kuvansa oli ainiaaksi painunut sydämeemme, -josta joku toinen ei voi sitä milloinkaan karkoittaa. Omatuntoni on -kuitenkin aina rauhaton häntä muistellessani -- minulla ei ollut eikä -ole oikeutta rakastaa häntä. Hänhän sanoi minulle, etten merkinnyt -hänelle mitään, enkä voisi milloinkaan en tässä enkä tulevassakaan -elämässä häntä omistaa. Silloin vasta kun nainen voi rakastaa kahta -miestä, niin että kaikki kolme ovat yhdessä onnelliset, voin minäkin -hiukan toivoa. Murheessani se on ainoa lohdutukseni. Mutta vaikka -se onkin heikonlainen, niin ilman sitä minä vaipuisin epätoivoon -ja lopulta menehtyisin. Leon laita on toisin ja useasti minä olen -katkerasti kadehtinut hänen onneaan, sillä jos Ayesha oli oikeassa -kuollessaan, mitä minä en epäilekään, niin Leo saattoi ilolla -ajatella hänen paluutaan ja unelmoida toivorikkaasti vain joksikin -ajaksi poistuneesta ihanasta lemmitystään. Kuitenkaan en olisi suonut -toisin olevan -- miten tyhmä ja heikko ihmissydän onkaan -- vaan -olin tyytyväinen muruihin, joita putoili valtijattareni pöydältä. -Iloitsin muistellessani muutamia hänen ystävällisiä sanojaan minulle -ja toivoin joskus elämässä, jossa hänet jälleen kohtaisimme, hänen -hymyilevän minulle suloisesti tuntiessaan minut. Ehkä saisin olla -jälleen hänen ystävänsä ja ihailuni häntä ja -- Leoa kohtaan -palkittaisiin ehkä lämpimällä kädenpuristuksella silloin tällöin. Oi, -kuinka onnellinen minä silloin olisinkaan! - -Ellei tämmöinen palvonta perustu todelliseen rakkauteen, niin sitten -ei mikään. Erään järkkymättömän totuuden tahdon vielä sanoa. Miehen, -jonka elämä jo ehtooseen kallistuu, ei ole hyvä joutua rakkauden -lumoihin. Silloin ilomme useimmiten murheeksi muuttuvat. - - - - -XIII. - -HIRVEÄ HYPPÄYS. - - -Luolista selvisimme helposti, mutta kun saavuimme tuon -suunnattoman suppilon kärkeen, alkoivat vaikeudet. Ensiksikin -oli tavattoman työlästä päästä jyrkänteistä ylös ja toiseksi oli -tietä melkein mahdoton löytää. Ellen olisi ollut niin varovainen -alaslaskeutuessamme, että koetin mahdollisimman tarkoin painaa -mieleeni näkemieni suurimpien kivilohkareiden omituiset ääriviivat, -emme olisi milloinkaan päässeet tulivuoren sokkeloista, vaan olisimme -viimein aikamme harhailtuamme nääntyneet sinne uupumuksesta ja -epätoivosta. Eksyimmekin useasti ja kerran olimme suistua ammottavaan -kuiluun tahi halkeamaan. Lamppujemme himmeässä valossa tunnustelin -jokaista lohkaretta, olinko sen ennen nähnyt, ja tuo kiipeileminen -synkässä hämärässä ja kuolonhiljaisuudessa kiveltä toiselle oli -sanomattoman raskasta. Puhelimme tuskin ollenkaan, sillä sydämemme -olivat niin surun raskauttamat, ettemme jaksaneet keskustella. -Pyrimme vain tylsästi eteenpäin välistä putoillen ja kolhiintuen -verille. Mutta me olimme niin lamaantuneet ja murheen murtamat, -ettemme välittäneet mistään. Tunsimme vain velvollisuutemme olevan -koettaa pelastaa henkemme miten parhaiten taisimme ja terveet -luontaiset vaistommekin kiihoittivat meitä luonnollisesti yrittämään -kaiken voitavamme. Noin neljä tuntia me harhailimme tietämättä -missä olimme, ja lopulta minä aloin pelätä meidän eksyneen johonkin -toiseen suppiloon. Luulin jo olevamme mennyttä kun äkkiä tunsin -erään suuren omituisen muotoisen kallionlohkareen, jonka olimme -sivuuttaneet alaslaskeutuessamme lähellä suppilon reunaa. Oli aivan -sattuma, että huomasin kiven, sillä olimme jo sivuuttaneet sen tietä -etsiessämme. Mutta pysähtyessäni hengähtämään minun mieleeni juolahti -sen omituinen muoto ja kun ei ollut muutakaan tekemistä, käännyin -katsomaan sitä tarkemmin ja muistinkin heti, missä olin sen ennen -nähnyt. Olimme pelastetut siitä pälkähästä. - -Enemmittä vaikeuksitta me löysimme sitten nuo kiviportaat ja -seisoimme pian kammiossa, jossa tuo vanha Noot-tietäjä oli elänyt ja -kuollut. - -Mutta nyt oli edessämme kaikista kamalin pulma, josta en tiennyt -miten selviytyä. Muistettaneen, että Job oli silmittömässä pelossaan -pudottanut laudan, jota myöten olimme päässeet kalliokannukselta -tuolle keinuvalle kivelle. - -Miten pääsisimme kuilun yli ilman lautaa? Tarjolla oli vain yksi -keino -- meidän täytyi koettaa _hypätä_ yli, ellemme aikoneet -nääntyä nälkään. Välimatka kiveltä kannukselle ei ollut niin -ylettömän pitkä, luullakseni noin kaksitoista jalkaa vain, ja -minä olen nähnyt Leon hyppäävän vaivatta yli kaksikymmentäkin -opiskellessaan yliopistossani, mutta nyt olikin tilanne toinen. -Kaksi lopen uupunutta miestä, joista toinen oli jo sivuuttanut -neljännenkymmenennen ikävuotensa, keinuva kivi ponnistuslautana, -josta piti hirmumyrskyn kaltaisessa tuulessa hypätä -pohjattoman syvyyden yli parin jalan levyiselle vavahtelevalle -kallionkielekkeelle! Olihan siinä jo kylliksi, Jumala paratkoon. -Esitin asian Leolle, mutta hän sanoi vain, ettei siinä ollut mitään -murehtimista. Kun kohtalomme oli kerran niin säälimätön, että meidän -täytyi valita toinen tahi toinen paha, joko kuolla nälkään Nootin -kammiossa tahi uskaltaa hypätä, niin hänen mielestään oli parempi -yrittää hypätä. Ellei se onnistuisi, niin kuolisimmehan kuitenkin -sukkelaan sen enempää kitumatta. Tähän ei ollut luonnollisesti -mitään muistuttamista, mutta eräs seikka oli itsestään selvä. Me -emme voineet ajatellakaan yrityksemme toimeenpanoa niin kauan kun -oli pimeä, vaan meidän oli odotettava valonsädettä, joka halkaisisi -kuin välähtävä miekka kuilun pimeyden auringon laskussa. Vuorokauden -ajasta meillä ei ollut hämärintä aavistustakaan; tiesimme vain, -että meillä oli käytettävänämme vain pari minuuttia auringon säteen -ilmestyttyä, joten meidän oli oltava millä hetkellä hyvänsä valmiit -kamalaan koetukseemme. Lampuistamme alkoi öljy loppua. Toinen olikin -jo sammunut ja toisen himmenevässä valossa me kiireesti kapusimme -ylös keinuvalle kivelle odottamaan tuota ratkaisevaa hetkeä. - -Samassa lamppu sammuikin. - -Tilanteemme oli nyt huomattavasti erilainen. Alhaalla, Nootin -pienessä kammiossa, olimme kuulleet tuulen ulvovan yläpuolellamme, -mutta nyt, keinuvalla kivellä suullamme maatessamme, me saimme täysin -tuta tuulenpuuskien kaameata raivoa. Joka taholta ne hyökkäsivät -kiukkuisesti meidän kimppuumme ja ulvoivat kuilun seinämissä ja -sokkeloissa kuin tuhannet kadotetut sielut. Tunti toisensa jälkeen -kului meidän maatessamme kivellä niin masentuneina ja järkytettyinä, -etten koetakaan sitä kuvailla. Kuuntelimme myrskyn ulvontaa tässä -infernossa, kuilun yli meitä kohti ojentuvan kannuksen aiheuttamaa -matalampaa aliääntä, kun tuulenpuuskat taittuivat siihen, ja minä -vannon, ettei maailmassa ole uneksittu unta tahi hurjimmassa -romaanissakaan kuvattu seikkailua, jota voisi verrata tilanteeseemme -tuossa kamalassa paikassa. Synkässä pimeydessä me pysyttelimme kynsin -hampain tuolla kiikkuvalla kivellä kuin haaksirikkoiset vaapperassa -veneessä kaikkien hornanhenkien ulvoessa ympärillämme. Onneksi ei -ilma ollut kylmä, sillä muutoin me olisimme menehtyneet. Tuuli oli -melkein liiankin lämmin. Maatessamme siinä kivellä kuunnellen tuulen -ulvontaa tapahtui jotakin niin ihmeellistä ja omituista, että se -jos mikään oli omansa järkyttämään jo ennestäänkin äärimmilleen -kiihoittuneita hermojamme. Ja tapaus oli luonnollisesti vain sattuman -oikku. - -Muistettaneen, että Ayeshan seisoessa kannuksella tuulenpuuska -riuhtaisi tumman vaipan hänen hartioiltaan ja lennätti sen syvyyteen. -Kun nyt makasimme kivellä -- tapaus on niin uskomaton, että minun -on sitä vaikea kertoa -- lennähti tuo sama vaippa kuilun syvyydestä -kuin muisto rakkaasta vainajastamme ja leijaili hiljaa Leon päälle -peittäen hänet melkein kokonaan. Emme voineet ensin lainkaan -käsittää, mikä tuo esine oli, joka leijaili pimeästä meitä kohti, -mutta heti kun se oli laskeutunut Leon päälle, me tunsimme sen ja -silloin hänen mielensä murtui ensi kerran koko kaamealla matkallamme. -Kuulin hänen nyyhkyttävän sydäntäsärkevästi. Vaippa oli epäilemättä -kietoutunut johonkin kallionkielekkeeseen, josta tuulenpuuska sen nyt -irroitti ja heitti sattumalta kivelle, jossa makasimme; mutta joka -tapauksessa erittäin kummallinen ja liikuttava sattuma. - -Pian tämän jälkeen tuo häikäisevä auringon säde välähti äkkiä ja -ilman vähintäkään edelläkäypää varoitusta hipaisten keinuvan kiven -kylkeä ja valaisten kirkkaasti meitä kohti ojentuvan kannuksen. - -"Nyt", sanoi Leo, "nyt tahi ei milloinkaan." - -Oikoessamme puutuneita raajojamme me katsahdimme edessämme -ammottavaan pyörryttävään syvyyteen, jossa punertava usva leijaili, -ja valmistauduimme hammasta purren kuolemaan. Olimme varmat, ettei -hyppy onnistuisi. - -"Kumpi ensin?" kysyin minä. - -"Yritähän sinä, vanha veikko", vastasi Leo rauhallisesti. "Menen -seisomaan kiven toiselle laidalle tukeakseni sitä, kun hyppäät. Ota -niin tulinen vauhti kuin suinkin voit, hyppää korkealle ja lopusta -huolehtikoon Jumala." - -Nyökäytin päätäni ja tein jotakin, jota ei ole tapahtunut sitten -kuin Leo oli pieni poika. Minä käännyin ja syleilin häntä hellästi. -Olinhan rakastanut häntä enemmän kuin kukaan isä on konsanaan lastaan -rakastanut ja nyt minä sanoin hänelle viimeiset jäähyväiseni. - -"Hyvästi poikaseni", sanoin minä suudellen hänen otsaansa, -"toivottavasti me kohtaamme jälleen, mihin sitten joutunemmekin." - -Olin varma, etten olisin parin minuutin kuluttua enää elävien -joukossa. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä minä peräydyin kiven reunaan ja -Jumalan armoon turvautuen odotin sopivaa hetkeä, jolloin voimakas -tuulenpuuska selkäni takaa lisäisi vauhtiani. Raivoisa vihuri -vingahtikin samassa korvissani ja kiitäen kuin salama kiven poikki, -joka oli noin kolmenkymmenenneljän jalan levyinen, minä hyppäsin -mahdollisimman korkealle huimaavaan syvyyteen. Sydämeni oli pakahtua -sanomattomasta kauhusta sinkauttaessani itseni kannuksen kärkeä -kohti tuon pohjattoman kuilun yli, mutta kukaan ei voi kuvitellakaan -ääretöntä tuskaani, joka melkein jäykisti jäseneni, kun huomasin -hyppyni _olleen liian lyhyen_! Jalkani eivät hipaisseetkaan -kielekettä ja kauhusta kirkaisten minä iskeydyin molemmin käsin sen -kärkeen, mutta toinen käteni luiskahti, jolloin minä pyörähdin vain -toisen varassa melkein ympäri, niin että kasvoni olivat kiveä kohti, -jolta olin hypännyt. Suurin ponnistuksin minä onnistuin saamaan -toisellakin kädellä kannuksen kärjestä kiinni ja siinä minä heiluin -auringonsäteen kirkkaassa valossa taivaan ja maan välillä. Olin -saanut lujan otteen kannuksen molemmista syrjistä, mutta sen kärki -oli pääni yläpuolella, joten en voinut, vaikka olisin jaksanutkin, -kiskoa itseäni ylös. Muuta en voinut kuin riippua siinä aikani ja -sitten pudota allani ammottavaan pohjattomaan kuiluun. Voidaanko -kuvitellakaan kamalampaa tilannetta? Tuo ehkä puoli minuuttia -kestänyt kiduttava hermojännitys oli tehdä minut mielipuoleksi. - -Kuulin Leon huudahtavan ja samassa hän vilahti yläpuolellani -kuin vuorikauris ilman halki. Hyppy oli sanalla sanoen loistava. -Nähdessään kamalan tilanteeni hänet valtasi hirveä tuska ja epätoivo, -ja niiden terästämänä hän lennähti kuilun yli niinkuin ei mitään -ja pudottuaan onnellisesti kannukselle hän heittäytyi samassa -silmänräpäyksessä pitkälleen, etteivät raivoisat tuulenpuuskat -sysäisi häntä syvyyteen. Kannus tärähti ankarasti hänen pudotessaan -sen selkään ja katsahtaessani taakseni olkani yli minä näin tuon -suunnattoman keinuvan kiven heilahtavan rajusti takaisin ja menettäen -tasapainonsa ensi kerran tuhansiin vuosiin suistuvan valtavalla -ryskeellä Noot-tietäjän erakkoluolaan. Tie elämän tulen patsaalle oli -sulkeutunut ainiaaksi. - -Kaikki tämä tapahtui parissa sekunnissa ja vaikka tilanteeni olikin -niin epätoivoinen, ehdin minä kuitenkin panna merkille kiven -sortumisen ja muistan vielä ajatelleenikin, ettei kukaan ihminen -voisi enää löytää tuota peloittavaa ja ihmeellistä paikkaa. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä tunsin Leon tarttuvan molemmin käsin -oikeaan ranteeseeni. - -"Heitä irti toinen kätesi ja pyöräytä itsesi tälle puolen", sanoi -hän kylmän rauhallisesti, "niin minä koetan vetää sinut ylös. Ellen -onnistu, niin kuolkaamme yhdessä. Oletko valmis?" - -Vastaukseksi minä hellitin vasemman käteni ja riipuin kokonaan Leon -kätten varassa. Hetki oli kamala. Tiesin kyllä Leon olevan tavattoman -väkevän nuorukaisen, mutta jaksaisiko hän hankalassa asennossaan -nostaa minut kyllin korkealle, että voisin saada kiinni kielekkeen -yläsyrjästä, jolloin olisin pelastettu? - -Parin sekunnin ajan heilahtelin avuttomasti sinne tänne Leon -valmistautuessa voimainkoetukseen ja äkkiä tunsin nousevani keveästi -kuin pieni lapsi kannuksen yläreunan tasalle. Kuulin jänteiden -rusahtelevan hänen käsivarsissaan, kun hän kiskaisi minut viereensä -kannukselle, jolla me sitten makasimme läähättäen henkimenoksemme -vavisten molemmat kuin haavanlehdet. Kylmä hiki aivan virtasi -ruumiimme joka huokosesta. - -Auringon säde katosi ja me jäimme jälleen synkkään pimeyteen. -Makasimme siten ainakin puoli tuntia ja aloimme sitten varovasti -ryömiä kannusta pitkin. Lähempänä kannuksen tyveä eivät tuulenpuuskat -päässeet joka taholta meidän kimppuumme, joten eteneminen kävi -helpommin ja pian olimmekin luolassa, jonka läpi piti vielä tunkeutua -päästäksemme tasangolle. En voinut ymmärtää, miten voisimme päästä -tuon suunnattoman pitkän luolan tahi tunnelin läpi, sillä meillä ei -ollut enää lamppuja ja olimme janoon kuolemaisillamme. Viimeisen -tilkan olimme veljellisesti jakaneet Nootin kammiossa. - -Meidän täytyi koettaa päästä läpi vain tuntoomme ja vaistoomme -turvaten ja päätimme olevan viisainta lähteä heti liikkeelle ja -pyrkiä eteenpäin niin kauan kuin suinkin jaksoimme. Jos jäisimme -siihen, missä olimme ja uupumus yllättäisi meidät, niin olisi aivan -toivotonta silloin enää ajatellakaan pelastusta. - -Mikä kauhea matka! Kompastuimme vähänväliä kallionlohkareisiin, -putoilimme kuoppiin ja lopulta olimme aivan repaleissa ja täynnä -verihaavoja. Luolan seinä oli ainoa oppaamme, josta tuskin kertaakaan -kättämme irroitimme, ja tunnin verran kuljettuamme me aloimme jo -niin uupua, että meidän piti tuhkatiheään pysähtyä levähtämään. -Kerran nukahdimmekin ja nukuimme luultavasti monta tuntia, sillä -herätessämme olivat uupuneet jäsenemme aivan jäykistyneet ja -puutuneet, ja haavoistamme vuotanut veri oli kuivanut kovaksi -ruveksi. Sitten aloimme jälleen epätoivoisen matkamme ja vihdoin, -kun jo olimme kaiken toivomme menettäneet, me näimme päivänvalon -pilkottavan kaukaa. Pian olimme tuossa ahtaassa solassa, joka kuten -muistettaneen johti luolan suulle. - -Korkealla yläpuolellamme siinti sininen taivas, jota emme olleet -toivoneet enää milloinkaan saavamme nähdä, ja ilma oli raikas ja -virkistävä. Kaikesta päättäen oli aamuvarhainen. Mikäli tiesimme, -olimme lähteneet kannukselta noin tuntia auringonlaskun jälkeen, niin -että haparointimme tunnelissa oli kestänyt koko yön. - -"Vielä yksi ponnistus, Leo", sopersin minä, "niin pääsemme rinteelle, -jossa Billali meitä odottaa, ellei hän ole mennyt matkoihinsa. -Nousehan, poikaseni; älä anna sisusi lannistua, vaan yritetään vielä -kerran." Hän nousi ja toisiimme nojautuen me jotenkin selviydyimme -tuosta noin viidenkymmenen jalan korkuisesta vuorenrinteestä. -En tiedä miten kaikki oikein kävi, mutta hetkisen kuluttua me -huomasimme makaavamme melkein päällekkäin vuoren juurella, ja hiukan -toinnuttuamme me aloimme ryömiä nelinkontin -- kävellä emme enää -jaksaneet -- pensaikkoa kohti, jossa Ayesha oli käskenyt Billalin -odottaa paluutamme. Emme olleet päässeet vielä viittäkymmentä -kyynärääkään, kun eräs mykkä palvelija, joka oli luultavasti -aamukävelyllä, ilmestyi äkkiä vasemmalta. Kaipa hän tuli katsomaan, -mitä merkillisiä eläimiä me mahdoimme olla. Hän tuijotti meihin -hetkisen ja nosti sitten kauhuissaan kätensä taivasta kohti ja oli -melkein vaipua maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän jo juoksi -hurjaa vauhtia pensaikkoa kohti, johon mekin olimme matkalla. Ei -ollut lainkaan ihmeellistä, että hän säikähti meidät nähdessään, -sillä me olimme todellakin hirveän näköiset. Leon kultaiset -kiharat olivat muuttuneet lumivalkoisiksi, hänen vaatteensa olivat -aivan riekaleina ja hänen uupuneet kasvonsa ja kätensä olivat -täynnä mustelmia, naarmuja ja haavoja, joista vuotanut veri oli -kuivanut tummiksi ruviksi. Minä olin luultavasti yhtä säälittävässä -kunnossa. Kun pari päivää myöhemmin näin kasvoni erään lähteen -päilyvässä pinnassa, en ollut tuntea itseäni. Kauneudestani en ole -ollut milloinkaan kuuluisa ja minua on välistä haukuttu maailman -rumimmaksikin mieheksi, mutta nyt oli kasvoihini ilmaantunut jokin -vieras ilme, jota en ole milloinkaan ennen huomannut ja josta en ole -vielä tänä päivänäkään vapautunut. Katseeni oli äärimmäisen levoton -ja säikähtynyt kuin henkilöllä, joka pelästyneenä äkkiä havahtuu -unestaan. Mutta olihan syytäkin. Ihmettelen vain, ettemme menettäneet -järkeämme tuolla matkalla. - -Suureksi ilokseni minä näin äkkiä vanhan Billalin kiiruhtavan -meitä kohti ja tuskin saatoin olla hymyilemättä nähdessäni hänen -arvokkailla kasvoillaan kuvastuvan suunnattoman kummastuksen. - -"Oi minun poikani, minun poikani!" vaikeroi hän, "sinäkö se -todellakin olet, sinä ja Leijona? Miksi on hänen kultainen -tukkansa nyt aivan valkoinen? Mistä te poloiset tulette ja missä -on Porsas? Mitä kummaa teille lieneekään tapahtunut? Missä on -'_Hän-jota-täytyy-totella_'?" - -"Kuolleet, molemmat ovat kuolleet", vastasin minä; "mutta älä kysele -nyt enempää, vaan toimita meille vettä tahi muutoin kuolemme mekin -aivan tähän silmäisi eteen. Kuinka voisimme puhua, kun kielemme ovat -turvonneet melkein kitalakeen kiinni?" - -"Kuollut!" toisti hän melkein änkyttäen. "Mahdotonta. Eihän -'_Hän-jota-täytyy-totella_' kuole milloinkaan. Miten on -selitettävissä, että hän olisi kuollut?" Mykät palvelijat seurasivat -tarkoin hänen kasvojensa ilmeitä ja sentähden luultavasti Billali -samassa vaikeni ja antoi heille tyynesti käskyn kantaa meidät -leiripaikalle, minkä he heti tekivätkin. - -Liha oli onneksi juuri kiehumassa ja kun emme jaksaneet itse syödä, -ruokki Billali meitä pelastaen siten meidät melkein varmasta -kuolemasta, sillä kiduttava hermojännitys ja ääretön uupumus olivat -jo saattaneet meidät elämän ja kuoleman rajoille. Sitten hän käski -mykkien palvelijoiden pestä meidät veteen kastetuilla pyyheliinoilla, -minkä jälkeen meidät pantiin lepäämään suloisesti tuoksuville -heinille. Vaivuimme heti sikeään uneen, joka läheni tajuttomuutta. - - - - -XIV. - -VUORTEN YLI. - - -Unissani kuvittelin muuttuneeni matoksi, jota armottomasti -piiskattiin. Tuo tunne johtui ymmärrettävästi siitä, että ruumiini, -joka oli jo ennestäänkin äärimmäisen hellä ja kipeä, oli nukkuessani -aivan jäykistynyt ja puutunut. Ensimmäinen, jonka muistan nähneeni -herätessäni, oli vanha ystäväni Billali, joka istui vieressäni -ja siveli miettiväisesti pitkää partaansa silloin tällöin minuun -vilkaisten. Samassa muistin kaikki mitä meille oli tapahtunut, ja -kun näin Leon melkein tuntemattomiksi haavoittuneet kasvot ja hänen -lumivalkoisen tukkansa, suljin minä vaikeroiden silmäni. - -"Olet nukkunut kauan, poikani", sanoi Billali-vanhus. - -"Kuinka kauan, isäseni?" kysyin minä. - -"Eilis-aamusta alkaen, siis päivän ja yön, ja Leijona nukkuu -vieläkin." - -"Uni on siunattu asia", sanoin minä, "se saa meidät hetkeksi -unhottamaan murheemme." - -"Kerro minulle", sanoi hän, "mitä teille oikein on tapahtunut -ja mitä tarkoitit tuolla kummallisella puheella, että -'_Hän-jota-täytyy-totella_' olisi kuollut. Jos puhuit totta etkä -hourinut, niin sinä ja Leijona olette suuressa vaarassa. Henkenne -ei ole enää minkään arvoinen -- niin, voinpa melkein varmaan sanoa, -että saatte ruukun päähänne ja joudutte täyttämään niiden vatsoja, -jotka teitä nytkin vesissä suin muistelevat. Etkö tiedä, että koko -minun perhekuntani vihaa teitä? Teitä vihataan sentähden, että -olette muukalaisia, ja teidän tähtenne '_Hän-jota-täytyy-totella_' -tuomitsi joukon miehiäni kidutukseen ja kuolemaan. Amahaggerit -ovat raivoissaan teille ja jos he vain saavat tietää, ettei heidän -tarvitse enää pelätä tuota hirmuista _Hiya'a_, niin teidät varmasti -syödään jossakin ruukkujuhlassa. Mutta kerrohan tarinasi, papiaani -parkani." - -Kerroin hänelle, että "_Hän-jota-täytyy-totella_" oli horjahtanut -hirvittävään maanalaiseen pätsiin, joka hehkui syvällä vuoren -uumenissa, ja oli palanut poroksi. Muita selityksiä ei Billali olisi -kuitenkaan ymmärtänyt. Kuvaustani kamalasta matkastamme ja kaikista -sen kauhuista hän kuunteli järkytetyin mielin, mutta minä näin -selvästi, ettei hän uskonut Ayeshan sittenkään kuolleen. Hän oli -kyllä varma siitä, että me luulimme kuningattaren tuhoutuneen, mutta -omasta puolestaan hän selitti kuningattaren tulevan pian takaisin. -Hänen isänsä aikana, kertoi Billali, oli "_Hän-jota-täytyy-totella_" -ollut kateissa kokonaista kaksitoista vuotta ja vanhan perimätiedon -mukaan on hän satoja vuosia sitten ollut tietymättömissä toista -sataa vuotta. Eräs nainen oli jo anastanut hänen valtaistuimensa, -kun hän äkkiä ilmestyi takaisin ja kosti hirmuisesti. En sanonut -siihen mitään; pudistin vain surullisesti päätäni. Minä kyllä tiesin -varmaan, ettei Ayesha enää palaisi -- Billali-vanhus ei häntä -ainakaan näkisi. - -"Mitä aiot nyt tehdä, poikani papiaani?" kysyi Billali vihdoin. - -"En tiedä", vastasin minä. "Emmekö voisi paeta tästä kauhujen maasta?" - -Billali ravisti päätään. - -"Enpä osaa sanoa, mahtaisiko tuo luonnistua", lausui hän harvakseen. -"Kôrin ohi ette voi päästä kenenkään näkemättä ja kun nuo -verenhimoiset hyenat huomaisivat teidän olevan yksinänne, niin -eipä viipyisi kauan ennenkuin --" Merkitsevästi hymyillen Billali -teki liikkeen ikäänkuin hän olisi pannut hatun päähänsä. "Vuorten -yli menee kylläkin eräs salainen polku, josta muistaakseni kerran -sinulle mainitsin. Täällä asuvat amahaggerit ajavat karjansa kerran -vuodessa sitä myöten laitumille vuoren ulkopuolelle ja takaisin. -Laidunalueelta on kolmen päivän matka soiden poikki paikkaan, josta -sanotaan olevan seitsemän päivän matka mahtavalle mustiin vesiin -virtaavalle joelle. Jos sinne pääsisitte, niin ehkä pelastuisitte, -mutta mitenkäpä te sinne pääsette?" - -"Billali", sanoin minä, "sinä tiedät, että minä pelastin kerran sinun -henkesi. Maksa nyt velkasi, isäni, ja pelasta minut ja ystäväni -Leijona. Tätä hyväätyötäsi sinä muistelet iloiten, kun sinunkin -hetkesi viimein lyö. Kun sinun on kerran tehtävä tili töistäsi, niin -onpa hyvä asettaa tämä jalo teko kaikkien tekosiesi vastapainoksi, -jos ehkä olet tehnyt jotakin pahaa eläissäsi. Jos taas väitteesi, -että '_Hän-jota-täytyy-totella_' palaa pian luoksenne, pitää -paikkansa, niin varmasti hän palkitsee jaloutesi moninkertaisesti." - -"Poikani papiaani", vastasi vanhus juhlallisesti, "älä luule, että -sydämeni on kiittämätön. Minä en unhota milloinkaan, miten sinä -kiiruhdit kuolemaa halveksien avukseni, kun mieheni, ne koirat, -olisivat antaneet minun hukkua. Henki hengestä on vanha laki -ja jos pelastuksenne on mahdollinen, niin minä teen totisesti -parhaani saattaakseni teidät turvaan. Kuule, olkaa valmiit -lähtemään matkalle huomenna päivän sarastaessa, sillä silloin -ovat kantotuolit ja kantajat täällä, jotka vievät teidät vuoren -yli ja toisella puolen olevien soiden poikki. Sanon tämän olevan -'_Hänen-jota-täytyy-totella_' käskyn ja joka ei tottele, joutuu -hyenain ruoaksi. Päästyänne soiden poikki teidän täytyy tulla omin -neuvoin toimeen ja jos onni on suotuisa, niin ehkä pääsettekin suuren -veden rannalle, josta olet minulle puhunut. Kas, Leijonakin näkyy -heräävän. Nyt teidän täytyy syödä että voimistutte." - -Leo ei ollutkaan niin sairas kuin olisi luullut ja me söimmekin -oikein kelpo aterian, jonka kyllä tarvitsimmekin. Sitten me -nilkutimme lähellä olevalle lähteelle peseytymään, minkä tehtyämme -me nukuimme iltaan saakka, jolloin taas söimme ainakin viiden miehen -edestä. Billali viipyi poissa koko päivän luultavasti matkaamme -valmistelemassa. - -Heräsimme keskiyöllä, kun leiriimme saapui melkoinen miesjoukko -kantotuolit mukanaan. Billali saapui päivänkoitossa ja kertoi, että -hänen oli ollut jotensakin vaikea saada miehet ja tarpeelliset -oppaat liikkeelle, mutta rangaistuksen pelosta olivat miehet viimein -lähteneet. Hän kiiruhti meitä heti lähtemään ja sanoi aikovansa -tulla mukaamme, ettei mikään petos voisi tulla kysymykseen. Tuon -vanhan raakalaisen ystävällisyys meitä kahta muukalaisparkaa kohtaan -liikutti minua syvästi. Kuuden päivän matka noiden hirvittävien -soiden halki ei ollut totisesti mikään leikin asia hänen ikäiselleen -vanhukselle, mutta hän tahtoi viimeiseen saakka valvoa, ettei -meille mitään pahaa tapahtuisi. Noiden peloittavien amahaggerienkin -keskuudessa oli siis kaikesta päättäen joitakin ystävällisiä ja -jalomielisiäkin luonteita. Billalin käytös saattoi kyllä johtua -siitäkin, että hän uskoi Ayeshan varmasti palaavan ja vaativan hänet -tilinteolle meidän kohtalostamme, mutta vaikka niinkin olisi ollut, -muistelen minä aina mitä suurimmalla kunnioituksella ja rakkaudella -Billali-vanhusta, minun kunnianarvoisaa "isääni". - -Olimme jo ihmeteltävästi toipuneet ja haukattuamme hiukan aamiaista -lähdettiin matkalle. Nousu vuorelle alkoi melkein heti ja lienee -tarpeetonta mainita, ettei kantotuolien käyttö tullut silloin -kysymykseenkään, joten taivalsimme jalkaisin. Rinne oli muutamissa -kohdin hyvinkin jyrkkä ja pahimmissa paikoissa oli vuoreen louhittu -kaitainen mutkitteleva polku, joka oli epäilemättä Kôrin muinaisten -asukasten tekemä. Jos oli perää amahaggerien puheissa, että he -ajoivat pari kertaa vuodessa karjansa laitumille vuoren toiselle -puolen tätä tietä myöten, niin täytyy sanoa heidän karjansa olleen -tavattoman ketteräjalkaista. - -Keskipäivällä saavuimme tämän merkillisen vuorenselänteen tasaiselle -laelle, josta oli suurenmoinen näköala Kôrin tasangolle. Takanamme -siintivät totuuden temppelin mahtavat pylväskäytävät ja edessämme -ulottui usvainen suo silmänkantamattomiin. Vuorenselänne oli tällä -kohdalla noin puolentoista penikulman vahvuinen ja sen tasaisella -laella, joka oli vieläkin laavan peitossa, ei kasvanut mitään. Kaikki -syvennykset olivat täynnä vettä, mikä osoitti hiljattain sataneen. -Alaslaskeutuminen kävi verrattain helposti ja auringon mennessä -mailleen me leiriydyimme rinteelle suon reunaan. - -Seuraavana aamuna kello yhdentoista vaiheilla alkoi peloittava -vaelluksemme soiden poikki. Oltuamme matkalla kolme vuorokautta -saavuimme vihdoin onnellisesti hedelmälliselle, mutta aivan -asumattomalle seudulle, jossa aivan vilisi kaikenlaista -metsänriistaa, ja levähdettyään miehineen vuorokauden verran vanha -Billali sanoi meille hyvästit. - -"Jää hyvästi, poikani papiaani", sanoi hän, "ja sinä myöskin, -ystäväni leijona. Tämän enempää en voi hyväksenne tehdä, mutta -jos pääsette kotimaahanne, niin olkaa vasta viisaammat, älkääkä -lähtekö enää seikkailemaan maihin, joita ette tunne. Noudattakaa -neuvoani, lapset, sillä muutoin voi käydä niin, ettei kukaan voi -sanoa, missä luunne vaalenevat matkanne määrää osoittamassa. Olkoon -onni myötänne, mihin menettekin. Usein olen muistava sinua, poikani -papiaani, ja minä olen varma, ettet sinäkään unhota minua, sillä sinä -olet rehellinen, vaikkakin olet ruma." Hetkisen kuluttua hän oli -synkännäköisten seuralaistensa kanssa jo kaukana suolla ja häipyi -pian näkyvistämme. Olimme aivan yksinämme autiossa erämaassa. - -Kolme viikkoa sitten oli neljä miestä lähtenyt pyrkimään soiden -poikki Kôria kohti ja nyt oli kaksi heistä kuollut ja toiset olivat -joutuneet näkemään ja kokemaan niin hirveitä asioita, etteivät -kuoleman kauhutkaan voi olla sen kamalammat. Vain kolme viikkoa! -Minusta tuntui kuin olisimme kolmekymmentä vuotta sitten lähteneet -veneestämme. - -"Zambesia kohti kai meidän on yritettävä, Leo", sanoin minä, "mutta -Jumala tietää, pääsemmekö milloinkaan sinne." - -Leo, joka oli viime aikoina käynyt hyvin harvasanaiseksi, nyökäytti -vain päätään, ja niin me lähdimme matkaan kompassi, revolverimme, -makasiinikiväärimme ja noin nelisensataa panosta mukanamme. Repaleet, -jotka olivat yllämme, olivat ainoat vaatteemme. - -Matkamme monet ja jännittävät seikkailut jätän tässä kertomatta. -Niistä saa selvän käsityksen lukemalla Afrikkaa koskettelevia -matkakuvauksia, joiden kirjoittajien kokemukset ovat aina melkein -samat, kuten kaikkien Afrikan tutkijoiden. Tarkoitukseni on -ollut vain panna muistiin lyhyesti ja selvästi tapahtumat, jotka -ovat tietääkseni aivan ennenkuulumattomat. Olen varma, että nämä -muistiinpanoni herättäisivät mitä suurinta mielenkiintoa, jos minä -julkaisisin ne, mutta sitä en aio tehdä. Ehkä annan julkaista ne -kuoltuamme. - -Uskomattomin ponnistuksin pääsimme vihdoin Zambesi-joelle, joka oli -noin sadanseitsemänkymmenen penikulman päässä etelään päin paikasta, -johon Billali oli jättänyt meidät. Alkuasukkaat, joita siellä -tapasimme, pitivät meitä yliluonnollisina olentoina luultavasti -Leon tähden, jonka nuoret kasvot ja lumivalkoinen tukka herättivät -kaikkialla mitä suurinta kummastusta ja ihmettelyä. Vihdoin meidät -vangittiin ja vasta noin kuuden kuukauden kuluttua meidän onnistui -paeta Zambesin yli. Pyrimme mahdollisimman tarmokkaasti itää -kohti ja olimme jo aivan nälkään nääntymisillämme, kun tapasimme -erään portugalilaisen elefantinmetsästäjän, joka kohteli meitä -mahdollisimman vieraanvaraisesti ja opasti meidät viimein rannikolle. -Kôrin soilta lähdettyämme olimme kahdeksantoista kuukautta -kestäneiden kärsimysten ja lukemattomien seikkailujen jälkeen -vihdoinkin päässeet Delagoa-lahden uudisasutuksille. Seuraavana -päivänä tapasimme höyrylaivan, joka vei meidät Kap-niemen ympäri -kotiin Englantiin ja niin päättyi kohtalokas matkamme muinaisen Kôrin -mahtaville raunioille. Lähdöstämme seikkailurikkaalle ja näköjään -naurettavallekin tutkimusmatkallemme oli kulunut päivälleen kaksi -vuotta astuessamme maihin Southamptonissa. Näitä viimeisiä rivejä -kirjoitan Leon nojatessa tuolini selustaan entisessä kodikkaassa -työhuoneessani Cambridgessa, samassa, johon ystävä parkani, Vincey -vainaja tuli minua tapaamaan hiukan ennen kuolemaansa tuona -muistettavana yönä suunnilleen kaksikymmentäkaksi vuotta sitten, -rautalipasta mukanaan raahaten. - - * * * * * - -Nyt loppuu kertomukseni tähän, mutta minä ja Leo olemme varmat, ettei -se ole meihin nähden vielä lopullisesti päättynyt. Kertomus, joka -juontaa alkunsa aina hämärimmästä muinaisuudesta, voi jatkua kauas -tuntemattomaan tulevaisuuteenkin. - -Onko Leo todellakin maailmaan uudelleen syntynyt Kallikrates, josta -kirjoitus kertoo? Vai oliko ihmeellinen perinnöllinen yhdennäköisyys -erehdyttänyt Ayeshan? Lukija muodostakoon tästä samoin kuin monesta -muustakin seikasta oman mielipiteensä. Minä puolestani olen varma, -ettei Ayesha erehtynyt. - -Istuskellessani iltaisin takkavalkean ääressä pohdin usein kysymystä, -miten on tämä valtava murhenäytelmä vihdoin päättyvä ja missä on -seuraavan näytöksen näyttämö? Kun _viimeisen_ näytöksen esirippu -nousee, mikä epäilemättä kerran tapahtuu, niin mikähän osa mahtaa -olla tuolla ihanalla Amenartaksella, faaraoiden tyttärellä, jonka -tähden pappi Kallikrates rikkoi Isis-jumalalle vannomansa valan ja -pakeni rakastettunsa kanssa Liibyan rannikkoa pitkin eteläänpäin -joutuen vihdoin Kôriin, jossa jumalien kosto häntä kohtasi? - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kuolematon kuningatar, by H. Rider Haggard - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUOLEMATON KUNINGATAR *** - -***** This file should be named 54668-8.txt or 54668-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/6/6/54668/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54668-8.zip b/old/54668-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5c9fa0c..0000000 --- a/old/54668-8.zip +++ /dev/null |