diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54786-8.txt | 10359 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54786-8.zip | bin | 182041 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10359 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9d04903 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54786 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54786) diff --git a/old/54786-8.txt b/old/54786-8.txt deleted file mode 100644 index ece623c..0000000 --- a/old/54786-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10359 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ihminen ja yli-ihminen, by Bernard Shaw, -Translated by Aino Malmberg - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ihminen ja yli-ihminen - Komedia ja filosofia - - -Author: Bernard Shaw - - - -Release Date: May 26, 2017 [eBook #54786] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMINEN JA YLI-IHMINEN*** - - -E-text prepared by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen - - - -IHMINEN JA YLI-IHMINEN - -Komedia ja filosofia - -Kirj. - -BERNARD SHAW - -Tekijän kieltämättä suomentanut - -Aino Malmberg - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1906. - -Frenckellin Kirjapaino-Osakeyhtiö. - - - - -Suomentajan huomautus. - - -Tähän kirjaan, kuten kaikkiin muihinkin teoksiinsa, on tekijä -liittänyt hyvin laajan esipuheen, jonka hän on osoittanut ystävälleen -herra Walkleylle, ja jossa hän selittää miksi hän on tämän "Don -Juan näytelmän" kirjoittanut. Sitten hän kuvaa millaista miestä Don -Juanilla filosofillisesti käsitetään, ja kummoiseksi eri kirjailijat -ovat hänet kuvanneet. Vaikka tämä esipuhe onkin erinomaisen hauska ja -nerokkaasti kirjoitettu, liikkuu se enimmäkseen aloilla, jotka ovat -suomalaiselle lukijakunnalle kovin outoja, ja on paitsi sitä niin -pitkä että se tulisi liiaksi vaikuttamaan teoksen kokoon ja hintaan. -Siitä syystä se on tässä jätetty suomentamatta. - - - - -Ensimäinen näytös. - - -Roebuck Ramsden istuu työhuoneessaan avaellen aamupostin tuomia -kirjeitä. Aistikkaasti ja hyvin kalustettu huone ilmaisee isäntänsä -varakkaaksi. Ei tomun hiukkaistakaan ole näkyvissä: On päivän -selvää että alakerrassa asustaa ainakin kaksi sisäkköä ja yksi -kamarineitsyt ja yläkerrassa taloudenhoitaja, joka ei salli heidän -säästää käsivarsiaan. Roebuckin päälakikin hohtaa kuin kiilloitettu: -aurinkoisena päivänä hän voisi heliografeerata käskynsä etäiselle -kentälle nyökäyttämällä päätään vain. Muutoin hän ei mitenkään -muistuta sotilasta. Toimintarikkaassa siviilielämässä vain miehet -saavat tuollaisen leveän tärkeyden ilmeen, tuollaisen arvokkaan -kunnioituksen vaadinnan, tuollaisen varmapiirteisen suun, joka on -lauhtunut ja hienonontunut siitä hetkestä lähtien, jolloin hänen -menestyksensä oli varma, kun vastustus tukahtui ja hänen osakseen -tuli mukavuus, etevämmyys ja valta. Hän on enemmän kuin suuresti -kunnioitettu mies: hän on ikäänkuin suuresti kunnioitettujen miesten -päällikkö, hän on kuin johtajien puheenjohtaja, valtuusmiesten -raatimies, raatimiesten pormestari. Neljä raudanharmaata -karvatöyhtöä, jotka kohta tulevat muuttumaan valkoisiksi kuin -selatiini, eivätkä muutoinkaan ole paljoa toisen näköisiä kuin -se, kasvaa parittain kummankin korvan yläpuolella ja leukapielten -mutkauksessa. Hänellä on yllään musta pitkätakki, valkoiset liivit -ja housut, jotka eivät ole mustat eivätkä selvään sinisetkään, vaan -tuota epämääräistä väriä, jonka nykyaikaiset vaatturit ovat keksineet -sopusointuiseksi arvokkaiden miesten uskonnon kanssa. Hän ei ole -vielä ollut ulkona tänään; siksi hänellä on vielä tohvelit jalassaan, -saappaitten seistessä valmiina odottamassa niinimatolla. Aavistaen -että hänellä ei ole mitään kamaripalvelijaa ja nähden että hänellä -ei ole kirjuria pikakirjoitusvihkoineen ja kirjoituskoneineen, tulee -ajatelleeksi kuinka vähän meidän suuri porvari-kodikkaisuutemme -oikeastaan on häiriintynyt uusista muodeista ja keksinnöistä, -taikka rautatie- ja ravintola-yhtiöiden yritteliäisyydestä, joka -saattaa mahdolliseksi kenelle tahansa hankkia kahdella guinealla -itselleen piletin, jolla lauantaista maanantaihin saa elellä kuin -oikea gentlemanni Folkestonissa, matka ensi luokan rautatievaunussa -edestakasin siihen luettuna. - -Kuinka vanhako on Roebuck? Se on tärkeä kysymys mietedraaman -kynnyksellä, sillä kaikki riippuu siitä oliko hänen nuoruutensa -aika kuusikymmenluvulla vai kahdeksankymmenluvulla. Hän on syntynyt -v. 1839, on lapsuudesta alkaen ollut unitaari, poika-iästä saakka -vapaakaupan puoltaja, "Lajien synnyn" julkaisemisesta saakka -kehitysopin puoltaja. Siis hän on aina pitänyt itseään vapaamielisenä -ajattelijana ja rohkeapuheisena uudistajana. - -Istuen kirjoituspöytänsä ääressä hänellä on oikealla puolellaan -ikkunat Portland Placeen päin. Niitten läpi voi utelias katsoja -tutkia hänen profiiliaan niin paljon kuin uutimet sallivat. Hänen -vasemmalla puolellaan on sisäseinä, johon nojaa komea kirjahylly. -Ovi ei ole vallan keskellä seinää, vaan hiukan kauempana hänestä. -Seinän lähellä, vastapäätä häntä on kaksi rintakuvaa jalustoilla: -vasemmanpuolinen on John Bright, oikeanpuolinen Herbert Spencer. -Niitten välissä seinällä riippuu kuparipiirroskuva Richard Cobdenista -ja suurennettuina valokuvina Martineau, Huxley ja George Eliot, -sekä autotyyppejä G.F. Wattsin allegorioista (sillä Roebuck uskoo -taiteeseen semmoisen miehen koko varmuudella, joka ei taidetta -ymmärrä) ja jäljennös Dupontin piirroksesta, esittävä Delarochen -puoliympyräkuvaa taiteista, jossa nähdään kaikkien aikojen suuria -miehiä. Seinällä Roebuckin takana, uunin yläpuolella riippuu -perhekuva, jonka synty on läpitunkematon salaisuus. - -Lähellä kirjoituspöytää on tuoli asiatuttavia varten. Kaksi muuta -tuolia seinää vastassa rintakuvien välissä. - -Kamarineitsyt astuu sisään tuoden käyntikortin. Roebuck ottaa sen ja -nyökäyttää päätään tyytyväisenä. Nähtävästi tervetullut vieras. - -_Ramsden_. Saata hänet tänne. - -_Kamarineitsyt menee ja palaa vieraan kanssa._ - -_Kamarineitsyt_. Herra Robinson. - -_Herra Robinson on todellakin harvinaisen kaunis nuori mies. Täytyy -väkisinkin uskoa häntä tarinan sankariksi, sillä ei ole syytä -otaksua että toinen yhtä viehättävä mieshenkilö esiintyisi samassa -kertomuksessa. Solakka, sopusuhtainen vartalo, hieno surupuku, -pieni pää ja säännölliset kasvot, somat pikku viikset, vilpitön, -kirkas katse, nuorekkaan hipiän terve kukoistus, hyvinharjattu -kiiltävä tukka, ei kihara, mutta hieno ja kauniin tumman värinen, -hyväluontoisen kaarevat kulmakarvat, suora otsa ja sievästi -suippeneva leuka, kaikki ilmaisevat että siinä on mies, joka on -rakastava ja kärsivä sittemmin. Eikä hän tule sitä tekemään saamatta -myötätuntoisuutta; siitä ovat takeena miellyttävä luottavaisuus -ja hartaan vaatimaton kohteliaisuus, jotka todistavat että hän on -luonteeltaan rakastettava mies. Heti kun hän astuu sisään, ilmaisevat -Ramsdenin kasvot isällistä ystävyyttä ja tyytyväisyyttä, joka ilme -muuttuu soveliaaksi surumielisyydeksi, kun nuori mies lähestyy murhe -sekä kasvoissaan että mustissa vaatteissaan. Ramsden näyttää tietävän -surun syyn. Nuoren miehen lähestyessä ääneti kirjoituspöytää, vanha -mies nousee ja puristaa hänen kättään sanaakaan sanomatta: pitkä, -hellä kädenpuristus, joka kertoo äskeisestä, molemmille yhteisestä -surusta._ - -_Ramsden (lopettaen kädenpuristuksen ja vilkastuen)_. Semmoista se -on, Octavius, se on maailman meno. Meidän täytyy jokaisen se kerran -kokea. Istuppas alas. - -_Octavius istuu asiatuttavien tuolille. Ramsden asettautuu takaisin -omaansa._ - -_Octavius_. Niin, meidän täytyy jokaisen se kokea, herra Ramsden. -Mutta minä olin hänelle niin suuressa kiitollisuuden velassa. Hän -kohteli minua niinkuin oma isäni olisi kohdellut, jos hän olisi -elänyt. - -_Ramsden_. Hänellä ei ollut omaa poikaa. - -_Octavius_. Mutta hänellä oli tyttäriä ja kumminkin hän oli yhtä hyvä -sisarellenikin kuin minulle. Ja hänen kuolemansa tuli niin äkkiä! -Minä aina aioin kiittää häntä -- ilmaista hänelle että en ollut -pitänyt hänen huolenpitoaan vallan päivänselvänä asiana, niinkuin -poika isänsä huolenpitoa. Mutta minä odotin tilaisuutta; ja nyt hän -on kuollut -- poissa luotamme aivan aavistamatta. Hän ei koskaan saa -tietää mitä minä tunsin. _(Hän ottaa nenäliinansa esille ja itkee -teeskentelemättä)._ - -_Ramsden_. Mistä me sen voimme tietää, Octavius? Ehkä hän tietää sen. -Emme voi tuntea sitä. Kas niin! Elä sure noin _(Octavius voittaa -itsensä ja panee pois nenäliinansa)_. Se on oikein. Ja nyt minä -kerron sinulle jotain lohduttavaa. Kun viimeisen kerran näin hänet -- -tässä samassa huoneessa -- hän sanoi minulle: "Tavy on kunnon poika, -oikein kunnon miehen perikuva. Kun näen kuinka vähän iloa monella on -pojistaan, silloin ymmärrän kuinka paljoa parempi kuin oma poika hän -on ollut minulle." Kas niin. Eikö tuntunut hyvältä? - -_Octavius_. Herra Ramsden, hänellä oli tapana sanoa minulle, että -hän oli koko maailmassa tavannut ainoastaan yhden kunnon miehen -perikuvan, ja se oli Roebuck Ramsden. - -_Ramsden_. Oo, se oli hänessä puolueellisuutta. Mehän olimme niin -vanhat ystävät. Mutta hänellä oli tapana sanoa muutakin sinusta. -Pitäisiköhän minun kertoa siitä? - -_Octavius_. Itsehän sen parhain ymmärrätte. - -_Ramsden_. Se koski hänen tytärtään. - -_Octavius (kiihkeästi)_ Annaa! Voi, kertokaa minulle se, herra -Ramsden. - -_Ramsden_. No niin, hän sanoi olevansa sittenkin iloinen siitä että -sinä et ollut hänen oma poikansa, sillä hän arveli että ehkä sinusta -ja Annista kerran -- _(Octavius punastuu selvästi)_ Hm, ehkei minun -olisi pitänyt kertoa sitä. Mutta hän oli vallan tosissaan. - -_Octavius_. Voi jospa minulla olisi hiukankaan toivoa! Tiedättehän, -herra Ramsden, että minä en välitä rahoista enkä siitä, mitä ihmiset -sanovat asemaksi, ja minä en voi pakoittaa itseäni ponnistamaan -voimiani niiden saavuttamiseksi. Annalla on tosin mitä erinomaisin -luonne, mutta hän on elänyt semmoisissa olosuhteissa, että hän -on tottunut pitämään miestä vähemmän arvoisena ellei hänellä ole -kunnianhimoa. Hän tietää että jos hän menee naimisiin minun kanssani, -hänen täytyy koettaa olla häpeämättä sitä että minä en ole suuri -millään alalla. - -_Ramsden (nousten ylös ja asettuen selin nojaamaan uunia vastaan)_. -Tyhjää puhetta, poikaseni. Sinä olet liian vaatimaton. Mitä -hänen ikäisensä tyttö ymmärtää miesten todellisesta arvosta? -_(Vakavammin)_. Paitsi sitä hän on merkillisen kuuliainen tytär. -Hänen isänsä toivo olisi hänelle pyhä. Tiedätkö, että siitä saakka -kun hän alkoi mitään ymmärtää, en luule hänen kertaakaan sanoneen -omaa toivomustaan syyksi tekoihinsa ja toimiinsa. Aina vain "isä -tahtoo sitä", tai "siitä äiti ei pitäisi". Se on jo melkein muuttunut -virheeksi hänessä. Minun on usein pitänyt sanoa hänelle, että hänen -täytyy oppia itsekin ajattelemaan. - -_Octavius (pudistaen päätään)_. Minä en voi vaatia häntä vaimokseni -siitä syystä että se oli hänen isänsä toivomus, herra Ramsden. - -_Ramsden_. Hm -- ehket voine. Niin, niin, tietysti et voi. Sen -ymmärrän. Ei, tietysti et. Mutta kun voitat hänet omilla ansioillasi -on hän oleva onnellinen täyttäessään samalla isänsä tahdon kuin -omansakin. Eikö niin! Ja tietysti sinä kosit häntä, vai mitä? - -_Octavius (suruisalla ilomielisyydellä)_. Ainakin lupaan etten -koskaan kosi ketään toista. - -_Ramsden_. Ei ole tarviskaan. Hän ottaa sinut, poikaseni -- vaikka -_(hän muuttuu äkkiä hyvin vakavaksi)_ sinulla on yksi suuri paha -puoli. - -_Octavius (levottomasti)_. Mikä se on herra Ramsden? Oikeastaan minun -pitäisi kysyä, mitä monista pahoista puolistani tarkoitatte? - -_Ramsden_. Sanon sen sinulle, Octavius. (Hän ottaa pöydältä -punakantisen kirjan). Tässä minulla on kappale alhaisinta, -häpeällisintä, ilkeintä, konnamaisinta kirjaa, mikä ikinä on -jäänyt pyövelin polttamatta. Minä en ole sitä lukenut. En koskaan -likaa mieltäni sellaisella loalla. Mutta minä olen lukenut, mitä -sanomalehdet siitä sanovat. Kirjan nimikin jo riittää minulle. -_(Hän lukee sen)_. Vallankumouksellisen käsikirja ja taskutoveri, -kirjottanut John Tanner, L.R.L.J., Laiskan Rikkaan Luokan Jäsen. - -_Octavius (hymyillen)_. Mutta Jack -- - -_Ramsden (äreästi)_. Elä taivaan nimessä sano häntä Jackiksi minun -kattoni alla _(hän heittää kirjan vihaisesti pöydälle. Hiukan -rauhoittuneena hän sitten astuu pöydän ohi Octaviuksen luo ja puhuu -hänelle läheltä ja vakavasti)_. Minä tiedän, Octavius, että ystävä -vainajani oli oikeassa sanoessaan sinua kunnon pojaksi. Minä tiedän -myöskin että tämä mies oli sinun koulutoverisi, ja että sinä pidät -velvollisuutenasi puoltaa häntä siitä syystä että olitte ystäviä -ennen poikavuosina. Mutta minä pyydän sinua nyt ottamaan huomioon -muuttuneet olosuhteet. Sinua kohdeltiin kuin omaa poikaa ystäväni -talossa. Sinä asuit siellä ja tietysti oli mahdotonta ajaa ulos -talosta sinun ystäviäsi. Tämä mies, Tanner, kävi siellä kuin kotonaan -sinua tervehtimässä melkein lapsuudestaan asti. Hän kutsuu Annia -Anniksi yhtä tuttavallisesti kuin sinäkin. Niin kauan kuin Annin -isä oli elossa, se oli hänen asiansa eikä minun. Hän piti Tanneria -vain lapsellisena poikanulikkana, jonka mielipiteille saattoi nauraa -niinkuin aikamiehen lakille lapsen päässä. Mutta nyt on Tanner -aikamies ja Anni täysikasvanut nainen. Ja Annin isä on kuollut. Me -emme vielä tunne hänen testamenttiaan, mutta hän puheli siitä usein -minun kanssani, enkä minä epäile enemmän kuin sinun olemassa oloasi -tuossa tuolilla, että hän on määrännyt minut Annin holhoojaksi. -_(Voimakkaasti)_. Sanon sen sinulle, että en voi enkä tahdo asettaa -Annia sellaiseen asemaan, että hänen täytyy sinun tähtesi kärsiä -tuommoisen Tannerin tuttavuutta. Se ei ole kaunista, se ei ole -oikein, eikä hyvin. Mitä aiot siis tehdä? - -_Octavius_. Mutta Anna itse on sanonut Jackille että olkootpa hänen -mielipiteensä mitkä tahansa, on hän aina tervetullut, sillä hän tunsi -Annan rakkaan isä vainajan. - -_Ramsden (kärsimättömästi)_. Se tyttö on vallan hullu pelkästä -velvollisuudentunnosta vanhempiaan kohtaan. _(Hän hypähtää kuin -piiskalla isketty härkä John Brightiä kohti, jonka kasvot eivät -ilmaise mitään osanottoa. Puhuessaan hän syöksähtää sitten Herbert -Spenceriin päin, joka vastaanottaa hänet vielä kylmemmin)_. Anteeksi, -Octavius, mutta yhteiskunnallisella sietäväisyydelläkin on rajansa. -Tiedäthän että minä en ole mikään ahdasmielinen enkä ennakkoluuloinen -mies. Tiedäthän että minä olen vain yksinkertaisesti Roebuck Ramsden, -vaikka moni mies, joka on toimittanut vähemmän, on saanut liittää -kaikenlaisia arvonimiä nimeensä, sillä minä olen aina puoltanut -yhdenvertaisuutta ja omantunnon vapautta, silloin kun nuo toiset -hyörivät kirkon ja ylimysten helmoissa. Whitefield ja minä menetimme -toisen tilaisuuden toisensa perään vapaamielisen vakuutuksemme -tähden. Mutta minä asetan rajan anarkismia ja vapaata rakkautta ja -sen semmoista vastaan. Jos minusta tulee Annin holhooja, on hänen -opittava että hänellä on velvollisuuksia minuakin kohtaan. Minä en -siedä mitään semmoista. Hänen täytyy sulkea ovensa John Tannerilta, -ja sinun täytyy tehdä samoin. - -_Kamarineitsyt palaa._ - -_Octavius_. Mutta -- - -_Palvelija_. Herra Tanner pyytää tavata teitä, herra. - -_Ramsden_. Herra Tanner! - -_Octavius_. Jack! - -_Ramsden_. Kuinka herra Tanner uskaltaa tulla minua tapaamaan! Sano -että minä en tahdo häntä nähdä. - -_Octavius (loukkaantuneena)_. Olen kovin pahoillani että ajatte -ystäväni tuolla lailla pois oveltanne. - -_Palvelija (tyyneesti)_. Hän ei ole ovella, herra. Hän on salissa -yläkerrassa neiti Ramsdenin kanssa. Hän tuli rouva Whitefieldin ja -Anna neidin ja neiti Robinsonin kanssa. - -_Ramsdenin tunteita ei voi kuvata._ - -_Octavius (hymyillen)_. Se on juuri Jackin tapaista, herra Ramsden. -Teidän täytyy tavata hänet, vaikkapa vain ajaaksenne hänet ulos. - -_Ramsden (pusertaen esiin sanansa masennetulla raivolla)_. Mene -yläkertaan ja pyydä herra Tanneria hyväntahtoisesti laskeutumaan -tänne alas minun luokseni. _(Palvelija menee ja Ramsden palaa -uunin luo, ikäänkuin linnoitettuun asemaan)_. Se on kerrassaan -hävyttömyyden huippu -- mutta nämä kai ovat anarkistitapoja ja sinä -kai pidät niistä. Ja Anni hänen seurassaan! Anni! A-- _(hän on -tukehtua)_. - -_Octavius_. Niin, se minuakin ihmetyttää. Hän pelkää Annaa niin -hirmuisesti. Jotain on varmaan tapahtunut. - -_Herra John Tanner avaa äkkiä oven ja astuu sisään. Hän on liian -nuori, jotta häntä voisi sanoa vain isoksi, parrakkaaksi mieheksi. -Mutta nytkin jo on vallan selvää että hän keski-ijällä tulee -kuulumaan siihen luokkaan. Hänessä on vielä nuoruuden solakkuutta, -mutta nuorekkaisuus ei ole se vaikutus, jonka hän koettaa -aikaansaada. Hänen pitkätakkinsa olisi sopiva vaikka pääministerille, -ja erityinen kohorintainen olkapäitten asento sekä pään ylpeä -keno ja tuo olympolainen majesteettisuus millä tuuhea, ruskea -tukka on työnnetty pois mahtavalta otsalta, muistuttavat enemmän -Jupiteria kuin Apolloa. Hänellä on tavattoman liukas puhelahja, -ja hän on rauhaton, hermostunut (huomaa värähteleviä sieraimia ja -liikkuvia, sinisiä, hiukkasen liian avoimia silmiä), ehkä hiukan -hullu. Hän on huolellisesti puettu, ei turhamaisuudesta, joka ei -voi vastustaa koristelemista, vaan siksi että hän pitää kaikkia -tekojaan niin tärkeinä että hän panee yhtä paljon arvoa tavalliseen -vieraissa käyntiin, kuin toinen mies naimismatkaansa tai jonkun -peruskiven laskemiseen. Tunteellinen, herkkä, liioitteleva, totinen -mies, suuruudenhullu, joka olisi hukassa, ellei hänellä olisi -huumorintunnetta._ - -_Juuri nyt huumorintunne hänessä ei ole hereillä. Jos sanomme, että -hän on kiihtynyt, emme vielä ole sanoneet mitään, sillä kaikki hänen -mielialansa ovat kiihtymystiloja. Hän on nyt raivotilassa ja hän -astuu suoraan Ramsdenin luo ikäänkuin ampuakseen hänet hänen omalla -uunimatollaan. Mutta hän ei vedäkään povitaskustaan pistoolia, vaan -neliskulmaiseksi taitetun paperin, jonka hän työntää Ramsdenin -loukkaantuneen nenän alle huutaen --_ - -_Tanner_. Ramsden, tiedättekö mikä tämä on? - -_Ramsden (ylhäisesti)_. En, hyvä herra. - -_Tanner_. Se on jäljennös Whitefieldin testamentista. Anna sai sen -tänä aamuna. - -_Ramsden_. Puhuessanne Annasta tarkoitatte kaiketi neiti Whitefieldiä. - -_Tanner_. Minä tarkoitan meidän Annaa, teidän Annaa, Tavyn Annaa ja -nyt, taivas minua auttakoon, myöskin minun Annaani! - -_Octavius (nousten ylös hyvin kalpeana)_. Mitä tarkoitat? - -_Tanner_. Mitäkö tarkoitan! _(Hän kohottaa testamentin)_. Tiedätkö -kuka on määrätty Annan holhoojaksi? - -_Ramsden (kylmästi)_. Arvattavasti minä. - -_Tanner_. Te! Te ja minä, ihminen kuuletteko! Minä, minä, minä! Me -molemmat! _(Hän heittää testamentin kirjoituspöydälle)_. - -_Ramsden_. Te! Se on mahdotonta! - -_Tanner_. Se on liiankin kamalasti totta. _(Hän heittäytyy -Octaviuksen tuolille)_. Ramsden, pelastakaa minut tästä joten kuten. -Te tunnette Annan yhtä hyvin kuin minäkin. Hän tulee tekemään -kaikki rikokset, mitä kunnioitettava nainen suinkin voi tehdä, ja -hän on jokaista puolustava sanomalla että se oli hänen holhoojiensa -toivomus. Hän tulee syyttämään meitä kaikesta ja meillä ei tule -olemaan sen enempää valtaa hänen ylitsensä kuin hiiriparilla on -kissan yli. - -_Octavius_. Jack! Soisin ettet puhuisi tuolla lailla Annasta. - -_Tanner_. Tuo poikanen on rakastunut häneen -- siinä uusi vaikeus. -Joko hän tulee antamaan Tavylle rukkaset ja sanomaan että minä en -sitä liittoa hyväksynyt, taikka tulee hän naimaan hänet, ja sanomaan -että te käskitte häntä. Sen sanon että tämä on pahin isku mikä voi -koskaan kohdata minun ikäistäni ja minun luontoistani miestä. - -_Ramsden_. Näyttäkää minulle testamentti. _(Hän astuu kirjoituspöydän -luo ja ottaa sen)_. En voi uskoa että vanha ystäväni Whitefield on -osoittanut semmoista epäluottamusta minulle että hän olisi määrännyt -teidät toiseksi. -- _(Hänen kasvonsa venyvät lukiessa)_. - -_Tanner_. Ja kaikki on oma syyni. Sehän se on kohtalon ivaa. Hän -kertoi minulle eräänä päivänä että teistä piti tulla Annan holhooja, -ja minä hullu rupesin hänelle selittämään kuinka mieletöntä oli -jättää nuori nainen vanhan miehen huostaan, jonka mielipiteet ovat -vallan vanhanaikuiset. - -_Ramsden (jäykkänä hämmästyksestä)_. Minunko mielipiteeni -vanhanaikuiset!!!!!! - -_Tanner_. Perinpohjin. Olin juuri lopettanut kirjoituksen, jonka nimi -oli Alas harmaapäisten hallinto ja siksi olin täynnä perustelmia ja -todistelmia. Sanoin että parasta oli yhdistää vanhan käden kokemus -ja nuoren käden elinvoima. Se on totinen tosi että hän on tarttunut -kiinni sanoihini ja muuttanut testamenttinsa -- se on päivätty -ainoastaan pari viikkoa keskustelumme jälkeen -- ja määrännyt minut -toiseksi holhoojaksi! - -_Ramsden (kalpeana ja päättäväisenä)_. Minä kieltäydyn toimesta. - -_Tanner_. Mitä se hyödyttäisi? Minä olen kieltäytynyt koko matkan -Richmondista tänne, mutta Anna sanoo sanomistaan että tietysti -hän on vain orpo raukka, eikä hän voi pyytää että ne henkilöt, -jotka mielellään kävivät hänen kodissaan isän eläessä nyt enää -välittäisivät hänestä. Se on hänen viimeistä huviaan. Orpo -tosiaankin! On vallan kuin kuulisi panssarilaivan valittelevan -olevansa tuulten ja aaltojen armoilla. - -_Octavius_. Tuo ei ole kaunista, Jack. Hän on orpo. Ja sinun tulisi -tukea häntä. - -_Tanner_. Tukea häntä! Mikä vaara häntä siis uhkaa? Hänellä on laki -puolellaan, yleinen myötätuntoisuus puolellaan. Hänellä on paljon -rahaa eikä mitään omaatuntoa. Hän ei tarvitse minua mihinkään muuhun -kuin kuormittaakseen kaiken siveellisen vastuunalaisuutensa minun -niskoilleni ja toimiakseen sitten niinkuin itse tahtoo minun maineeni -kustannuksella. Minä en voi häntä johtaa, mutta hän voi saattaa minut -mihin välikäteen tahansa. Yhtä hyvin voisin olla hänen aviomiehensä. - -_Ramsden_. Te voitte kieltäytyä rupeamasta hänen holhoojakseen. -Minä ainakin tulen kieltäytymään rupeamasta siihen yhdessä teidän -kanssanne. - -_Tanner_. Niinpä kyllä. Ja mitä hän siihen vastaa? Mitä hän on -vastannut? Ei muuta kuin että hänen isänsä tahto on hänelle pyhä -ja että hän on aina kunnioittava minua holhoojanaan, välitinpä -sitten vastuunalaisuudesta tai en. Kieltäytyä! Yhtä hyvin voisi -kieltäytyä vastaanottamasta boa constrictorin syleilyä, kun se jo on -kiertäytynyt kaulan ympäri. - -_Octavius_. Tuollainen puhe ei ole ystävällistä minua kohtaan, Jack. - -_Tanner (nousten ja mennen Octaviuksen luo häntä lohduttamaan, mutta -yhä vielä valittaen)_. Jos hän tahtoi nuoren holhoojan, miksi hän ei -määrännyt Tavya? - -_Ramsden_. Niin, miksi hän tosiaankaan ei sitä tehnyt. - -_Octavius_. Kerron teille miksi. Hän tunnusteli minun mielipidettäni -siitä, mutta minä kieltäydyin, sillä minä rakastin Annaa. Minulla ei -ollut oikeutta antaa hänen isänsä pakoittaa minua hänelle holhoojana. -Herra Whitefield puhui siitä Annalle, ja Anna sanoi että minä olin -oikeassa. Tiedättehän että rakastan häntä herra Ramsden, ja Jack -tietää sen myöskin. Jos Jack rakastaisi jotain naista, en koskaan -vertaisi häntä boa constrictoriin Jackin läsnäollessa, vaikka hän -olisi minulle kuinka vastenmielinen tahansa _(hän istuu rintakuvien -väliin ja kääntää päänsä seinään päin)_. - -_Ramsden_. En usko että Whitefield oli täydessä järjessään tehdessään -testamenttinsa. Te myönnätte että hän teki sen teidän vaikutuksenne -alaisena. - -_Tanner_. Teidän tulisi kiittää minua siitä vaikutuksesta. Hän määrää -teille kaksituhatta viisisataa puntaa vaivoistanne. Tavylle hän -määrää viisituhatta puntaa sekä myötäjäiset hänen sisarelleen. - -_Octavius (kyyneleet vuotaen uudestaan)_. Minä en voi vastaanottaa -sitä. Hän oli liian hyvä meille. - -_Tanner_. Sinä et saakaan sitä, poikaseni, jos Ramsden tekee -testamentin mitättömäksi. - -_Ramsden_. Kas niin! Kyllä ymmärrän. Te olette saaneet minut satimeen. - -_Tanner_. Minulle hän ei määrää muuta kuin huolenpidon Annan -siveellisestä kasvatuksesta, siksi että minulla jo on enemmän rahoja -kuin on terveellistä ihmiselle. Se osoittaa että hänen järkensä oli -vallan selvä, vai mitä? - -_Ramsden (happamesti)_. Myönnän sen. - -_Octavius (nousten ja astuen esiin turvapaikastaan seinän luona)_. -Herra Ramsden, luulen että teillä on ennakkoluuloja Jackia vastaan. -Hän on kunnon mies, eikä voi -- - -_Tanner_. Elä puhu tyhjiä, Tavy, rupean voimaan pahoin. Minä en ole -kunnon mies. En mikään muu kuin mies, johon kuollut käsi on iskenyt. -Tavy, sinun täytyy sittenkin naida hänet ja ottaa hänet pois minun -käsistäni. Ja minä kun olin päättänyt pelastaa sinut hänestä! - -_Octavius_. Voi Jack, sinä puhut minun pelastamisestani suurimmasta -onnestani. - -_Tanner_. Niin kyllä, elinkautisesta onnesta. Jos olisi kysymys vain -ensimäisen puolentunnin onnesta, Tavy, ostaisin sen sinulle vaikka -viimeisellä pennilläni. Mutta elinkautinen onni! Ei ainoakaan mies -jaksaisi sitä kestää. Se olisi helvetti maan päällä. - -_Ramsden (raivoisasti)_. Puhukaa järkeä, taikka saatte mennä jonkun -toisen aikaa kuluttamaan. Minulla on parempaakin tehtävää kuin -kuunnella teidän mielettömyyksiänne _(hän melkein potkimalla astuu -pöydän luo ja istuu tuolilleen)_. - -_Tanner_. Kuuletko häntä, Tavy? Ei ainoatakaan aatetta päässä -myöhemmältä ajalta kuin kahdeksantoistasataa-kuusikymmenluvulta. Emme -voi jättää Annaa yksinomaa hänen huostaansa. - -_Ramsden_. Olen ylpeä teidän ylenkatseestanne luonnettani ja -mielipiteitäni kohtaan, hyvä herra. Omanne esiintyvät arvattavasti -tässä kirjassa. - -_Tanner (astuen vilkkaasti pöydän luo)_. Mitä! Teillä on minun -kirjani! Mitä arvelette siitä? - -_Ramsden_. Luuletteko että ikinä lukisin semmoista kirjaa? - -_Tanner_. Miksi olette siis ostanut sen? - -_Ramsden_. Minä en ole sitä ostanut. Joku hupakko nainen, joka -näyttää ihailevan mielipiteitänne, on sen minulle lähettänyt. -Minun piti juuri panna se oikeaan paikkaansa, kun Octavius tuli ja -keskeytti minut. Ehkä sallitte, että teen sen nyt. _(Hän viskaa -kirjan paperikoriin semmoisella kiihkolla, että Tanner luulee -saavansa sen päähänsä)_. - -_Tanner_. Teillä ei ole enemmän seuratapoja kuin minullakaan. Mutta -se säästääkin meiltä kaikki seremoniat. _(Hän istautuu jälleen)_. -Mitä aiotte tehdä tähän testamenttiin nähden? - -_Octavius_. Saanko minä esittää jotain? - -_Ramsden_. Tietysti Octavius. - -_Octavius_. Emmekö kokonaan ole unohtaneet että Annalla itselläänkin -voisi olla toivomuksia siinä asiassa? - -_Ramsden_. Minä olen kyllä aikonut ottaa Annan toivomukset huomioon -järkevällä tavalla. Mutta hän on vain nainen, vieläpä nuori ja -kokematon nainen. - -_Tanner_. Ramsden, minä alan sääliä teitä. - -_Ramsden (kuumasti)_. En tahdo tietää tunteistanne minua kohtaan, -herra Tanner. - -_Tanner_. Anna tulee tekemään juuri mitä hän itse haluaa. Ja sen -lisäksi hän tulee pakoittamaan meidät neuvomaan häntä tekemään, mitä -hän tahtoo, ja sitten hän syyttää meitä, jos käy huonosti. Siis, -koska Tavy ikävöi nähdä häntä -- - -_Octavius (arasti)_. Minä en ikävöi, Jack. - -_Tanner_. Nyt sinä valehtelet Tavy, sillä sinä ikävöit. Siis, -tuottakaamme hänet alas salista ja kuulkaamme mitä hän aikoo -saattaa meidät tekemään. Mars Tavy hakemaan häntä. _(Tavy kääntyy -mennäkseen)_. Ja elä viivy kauan, sillä kireä suhde herra Ramsdenin -ja minun välilläni saattaa odotusajan kiusalliseksi. _(Ramsden -pusertaa huulensa yhteen eikä sano mitään)_. - -_Octavius_. Elkää välittäkö hänestä, herra Ramsden. Hän ei puhu -vakavasti. _(Hän menee)_. - -_Ramsden (hyvin kylmästi)_. Herra Tanner, te olette hävyttömin -ihminen, minkä koskaan olen tavannut. - -_Tanner (vakavasti)_. Tiedän sen, Ramsden. Mutta minäkään en voi -kokonaan voittaa häpeän tunnetta. Me elämme häpeäilmastossa. Me -häpeämme kaikkea, mikä on todellista ympärillämme. Me häpeämme -itseämme, sukulaisiamme, tulojamme, puhetapaamme, mielipiteitämme, -kokemustamme, aivan niinkuin häpeämme alastonta ruumistamme. Hyvä -Jumala, Ramsden, me häpeämme kävellä, häpeämme ajaa omnibussissa, -häpeämme käyttää vuokra-ajuria omien vaunujen asemesta, häpeämme -pitää yhtä hevosta kahden asemesta ja yhtä ainoata renkiä -kuskin ja lakeijan asemesta. Jota enemmän ihminen häpeää, sitä -kunnioitettavampi hän on. Niin, te häpeätte ostaa minun kirjani ja -häpeätte lukea sitä. Ainoa, jota te ette häpeä, on arvostella sitä -lukematta, ja sekään ei merkitse muuta kuin että te häpeätte sitä, -että teillä on kerettiläiset mielipiteet. Katsokaa minkä vaikutuksen -minä aikaansaan siksi vain että kummi-haltiattareni kielsi minulta -häpeän lahjan. Minulla on kaikki muut inhimilliset avut paitsi -- - -_Ramsden_. Hauskaa kuulla että ajattelette niin hyvää itsestänne. - -_Tanner_. Tuolla ette tarkoita muuta kuin että minun pitäisi hävetä -puhumista omista avuistani. Te ette tarkoita että minulla ei ole -avuja. Tiedätte vallan hyvin että minä olen yhtä raitis ja rehellinen -kansalainen kuin tekin, yhtä totuutta rakastava personallisesti ja -paljoa enemmän totuutta rakastava valtiollisesti ja siveellisesti. - -_Ramsden (jonka herkimpään kohtaan on koskettu)_. Sen kiellän. Minä -en salli kenenkään kohtelevan minua ikäänkuin olisin tavallinen -brittiläisen yleisön jäsen. Minä inhoan sen ennakkoluuloja. -Ylenkatson sen ahdasmielisyyttä. Vaadin itselleni oikeuden ajatella -itsenäisesti. Te olette olevinanne vapaamielinen mies. Tietäkää siis -että minä olin vapaamielinen mies ennenkuin te synnyitte maailmaan. - -_Tanner_. Tiesin kyllä että siitä oli pitkä aika. - -_Ramsden_. Nyt olen yhtä vapaamielinen kuin ikinä ennen. Sanokaappa -milloinka olen lipustani luopunut. Olen vapaamielisempi kuin koskaan. -Olen päivä päivältä edistynyt. - -_Tanner_. Edistynyt vuosissa, Polonius. - -_Ramsden_. Polonius! Te olette arvatenkin siis Hamlet. - -_Tanner_. En. Minä olen vain hävyttömin ihminen, jonka koskaan olette -tuntenut. Se on teidän käsityksenne läpeensä huonosta luonteesta. -Kun te tahdotte ilmaista minulle mielipiteenne, kysytte itseltänne -rehellisenä ja suorana miehenä, mitä pahinta te voitte syystä -sanoa minusta. Varas, valehtelija, petturi, viettelijä, kavaltaja, -hekumoitsija, juoppo? Ei, ei ainoakaan noista nimityksistä sovellu -minulle. Teidän täytyy palata minun häpeänpuutteeseeni. No hyvä, -myönnän sen. Vieläpä onnittelen itseäni siitä. Sillä jos minä -häpeäisin oikeata itseäni, olisin yhtä hupsu kuin kuka tahansa -teistä. Harjoittakaa hiukan hävyttömyyttä, Ramsden, niin teistä tulee -varsin huomattava mies. - -_Ramsden_. Minulla ei ole mitään -- - -_Tanner_. Teillä ei ole mitään halua hankkia senlaatuista -kuuluisuutta. Siunatkoon! Tiesin että saisin sen vastauksen, yhtä -varmasti kuin tiedän saavani tulitikkulaatikon pudottamalla pennin -automaattiin. Te häpeäisitte vastata muulla tavalla. - -_Masentava vastaus, jota varten Ramsden nähtävästi kokoaa voimiaan, -häviää ikipäiviksi, sillä juuri sillä hetkellä Octavius palaa neiti -Anna Whitefieldin ja hänen äitinsä kanssa, ja Ramsden hyppää ylös ja -kiirehtii ovelle vastaanottamaan heitä. Riippuu maustanne pidättekö -Annaa kauniina vai ei, ja ehkä myöskin pääasiallisesti iästänne -ja sukupuolestanne. Octaviuksen mielestä hän on lumoavan kaunis -nainen, jonka läsnäolo muuttaa koko maailman ja saattaa yksilöllisen -tietoisuuden ahtaat rajat laajenemaan äärettömiin asti, herättämällä -salaperäisiä muistoja rodun koko elämästä aina alkuaikoihin asti -idässä, taikka paratiisiinkin asti, missä se lankesi. Hän on -Octaviuksen mielestä romanssin todellisuus, mitättömyyden sisäinen -järkevyys, silmien avautuminen, sielun vapautuminen, ajan, paikan ja -olosuhteitten katoaminen, veren kuohahtaminen vuolaiksi virroiksi, -missä itse elämän vesi kuohuaa, kaikkien salaisuuksien ilmaisu ja -kaikkien dogmien pyhitys. Annan äidin mielestä hän on, puhuaksemme -niin lievästi kuin suinkin, jotain vallan toista. Eipä siltä että -Octaviuksen ihailu olisi ollenkaan naurettavaa tai käsittämätöntä. -Anna on kaunismuotoinen olento, ja täydellisesti ladymainen, täynnä -suloa ja viehätystä, tukka ja silmät kietovan kauniit. Paitsi sitä -hän ei ole pukeutunut silmiä särkevään pukuun kuten hänen äitinsä, -vaan on teettänyt itselleen surupuvun mustasta ja sinipunervasta -silkistä, joka kunnioittaa isä vainajan muistoa ja samalla ilmaisee -perheen uljaan välinpitämättömyyden ulkonaisista muodoista, jota -Ramsden niin suuresti ihailee._ - -_Mutta kaikki tämä ei selitä pääasiaa Annan viehätysvoimassa. Vaikka -kääntäisi hänen nenänsä hiukan pystyyn ja silmät hiukan kieroon -ja pukisi hänet mustan ja sinipunervan silkin asemesta esiliinaan -ja kukkain myyjättären höyhenkoristuksiin, niin sittenkin Anna -panisi miehet uneksimaan. Elinvoima on yhtä yleistä kuin ihmisyys, -mutta vallan samoin kuin ihmisyyskin sekin joskus kohoaa neroksi, -ja Anna oli tuommoinen elinvoimanero. Ei ollenkaan liioiteltu -sukupuoli-olento: se olisi ollut elinvoiman puutetta, eikä tosi -lisäystä. Hän on täysin kunnioitettava, täysin itsensähillitsevä -nainen, ja näyttääkin semmoiselta, vaikka hänen asentonsa on -muodikkaan rohkea ja vaikuttava. Hän herättää luottamusta niinkuin -ainakin semmoinen ihminen, joka ei tee mitään sellaista, jota hän ei -tarkoita tehdä, ja myöskin ehkä hiukan pelkoa semmoisena naisena, -joka luultavasti tekee kaiken sen mitä hän tarkoittaa tehdä, -huolimatta muista ihmisistä sen enempää kuin on välttämätöntä ja -hän itse katsoo oikeaksi. Sanalla sanoen, hän on semmoinen olento -jommoista heikommat jäsenet hänen omaa sukupuoltaan tavallisesti -sanovat marakatiksi._ - -_Ei mikään voi olla sulavampaa ja arvokkaampaa kuin hänen astumisensa -huoneeseen, ja se tapa jolla Ramsden vastaanottaa häntä ja hänen -tapansa suudella Ramsdenia. Herra Whitefield vainajata tyydyttäisi -varmaan vallan sietämättömyyteen saakka miesten pitkät naamat (paitsi -Tannerin, joka on levoton), äänettömät kädenpuristukset, tuolien -osanottava asetteleminen, lesken nyykähtäminen ja kosteat silmät -tyttärellä, jonka sydän nähtävästi ei salli kielen puheta sanoihin. -Ramsden ja Octavius ottavat molemmat tuolit seinän luota ja asettavat -ne molemmille naisille, mutta Anna astuu Tannerin luo ja ottaa hänen -tuolinsa, jonka Tanner tarjoo jyrkän nopealla liikkeellä, vapautuen -sitten kiihtymystilastaan istumalla kirjoituspöydän kulmalle -itsetietoisella sopimattomuudella. Octavius tuo rouva Whitefieldille -tuolin Annan viereen ja asettuu itse tyhjälle tuolille, jonka Ramsden -on asettanut Herbert Spencerin patsaan nenän alle._ - -_Rouva Whitefield on ohimennen sanoen pikkuinen nainen, jonka -lakastuneet keltaiset hiukset näyttävät munan päähän kiinnitetyiltä -oljenkorsilta. Hänessä on tukahdutettua viekkautta, värähdys -vastustusta äänessä, ja omituinen ilme ikäänkuin hän koko ajan -koettaisi työntää syrjään jotain suurempaa henkilöä, joka pusertaa -häntä nurkkaan. Saattaa arvata että hän on niitä naisia, jotka -tuntevat että heitä kohdellaan hupakkoina ja mitättöminä, ja jotka, -vaikkei heillä ole kyllin voimaa saadakseen oman itsensä esiin, -eivät ainakaan koskaan alistu kohtaloonsa. Octaviuksen huolellisessa -kohteliaisuudessa häntä kohtaan on vivahdus ritarillisuutta, -silloinkin kun koko hänen sielunsa on sulautunut Annaan._ - -_Ramsden astuu juhlallisesti takaisin päällikkösijalleen -kirjoituspöydän ääressä välittämättä Tannerista ja alkaa toimituksen._ - -_Ramsden_. Olen pahoillani, Anniseni, että minun täytyy tyrkyttää -sinulle asiahuolia tämmöisenä surullisena aikana. Mutta rakkaan -isävainajasi testamentti on herättänyt hyvin vakavia kysymyksiä. Olet -kai lukenut sen? - -_Anna nyökäyttää päätään ja henkäsee syvään, liian liikutettuna -puhuakseen._ - -Minua hämmästyttää tosiaankin nähdessäni herra Tannerin nimen omani -rinnalla sinun ja Rhodan holhoojana. _(Paussi. Kaikki näyttävät -arvokkailta, mutta heillä ei ole mitään sanomista. Ramsden, hiukan -rauhattomana, kun kukaan ei vastaa, jatkaa)_. Minä en käsitä kuinka -saattaisin suostua siihen toimeen sellaisilla ehdoilla. Herra -Tannerilla on tietääkseni myöskin sitä vastaan, vaikka en luule -ymmärtäväni hänen kieltonsa syytä. Hän tulee epäilemättä itse -puhumaan puolestaan. Mutta me olemme yhtä mieltä siinä ettemme voi -mitään päättää ennenkuin tiedämme sinun ajatuksesi asiasta. Pelkään -että minun täytyy pyytää sinua valitsemaan joko minut tai herra -Tannerin yksin holhoojaksesi, sillä uskon että meidän on aivan -mahdotonta toimia yhdessä. - -_Anna (matalalla äänellä)_. Mamma? -- - -_Rouva Whitefield (nopeasti)_. Kas niin Anna, minä pyydän ettet nyt -syytä minua. Minulla ei ole mitään mielipidettä siinä asiassa, ja jos -olisikin, ei sitä luultavasti otettaisi huomioon. Minä olen vallan -tyytyväinen, päätätpä asian miten tahansa. - -_Tanner kääntää päätään ja katsoo tarkoittavasti Ramsdeniin, joka -vihaisesti kieltäytyy vastaanottamasta tuota äänetöntä viestiä._ - -_Anna (jatkaen samalla hellällä äänellä ja ottamatta huomioon äitinsä -huonoa aistia)_. Mamma tietää ettei hän ole kyllin vahva kantaakseen -koko vastuunalaisuutta Rhodasta ja minusta ilman mitään apua ja -neuvoja. Rhodalla täytyy olla holhooja, ja vaikka minä olenkin -vanhempi, en luule että ketään nuorta naimatonta naista pitäisi -jättää vallan oman johtonsa nojaan. Olettehan samaa mieltä ukki? - -_Tanner (säpsähtäen)_. Ukki! Aiotko kutsua holhoojiasi ukiksi? - -_Anna_. Elä ole tyhmä, Jack. Herra Ramsden on aina ollut isoisä -Roebuck minulle. Minä olen ukin Anni ja hän on Annin ukki. Siksi minä -ristin hänet heti puhumaan opittuani. - -_Ramsden (ivallisesti)_. Toivon että olette tyydytetty, herra Tanner. -Jatka Anniseni, olen vallan samaa mieltä kuin sinä. - -_Anna_. Jos minulla siis täytyy olla holhooja, kuinka voin syrjäyttää -ketään, jonka rakas isäni on valinnut minulle? - -_Ramsden (purren huultaan)_. Sinä hyväksyt siis isäsi vaalin? - -_Anna_. Ei minun sovi hyväksyä tai olla hyväksymättä. Minä tyydyn -siihen. Isäni rakasti minua ja ymmärsi parhaiten mikä oli minulle -edullista. - -_Ramsden_. Tietysti ymmärrän tunteesi, Anniseni. Juuri sitä odotinkin -sinulta, ja se on sinulle kunniaksi. Mutta se ei ratkaise asiaa -niin täydellisesti kuin otaksut. Koetan selittää mitä tarkoitan. -Otaksuppas esimerkiksi, että huomaisit minun tehneeni jonkun -kunnottoman teon -- etten olisikaan se mies, jona rakas isä vainajasi -minua piti. Pitäisitkö silloinkin oikeana että olisin Rhodan -holhoojana? - -_Anna_. Minä en voi kuvitella teitä tekemässä mitään kunnotonta -tekoa, ukki. - -_Tanner (Ramsdenille)_. Ette kai ole mitään semmoista tehnyt, vai -mitä? - -_Ramsden (suuttuneena)_. En, hyvä herra. - -_Rouva Whitefield (tyyneesti)_. No miksi siis otaksuisimme semmoista? - -_Anna_. Siinä näette ukki, mamma ei tahdo että otaksun mitään -sellaista. - -_Ramsden (hyvin nolona)_. Te olette molemmat niin täynnä luonnollista -ja hellää tunnetta näissä perheasioissa, että on hyvin vaikeata -selittää tätä asemaa oikein teille. - -_Tanner_. Paitsi sitä, hyvä ystävä, te ette ole selittänyt oikein -tätä asemaa. - -_Ramsden (tuskastuneena)_. No, selittäkää itse sitten. - -_Tanner_. Sen teen. Anna, Ramsden arvelee että minä en ole sopiva -holhoojaksi, ja minä olen täydellisesti samaa mieltä. Hän otaksuu -että jos isäsi olisi lukenut minun kirjani, hän ei olisi valinnut -minua. Tämä kirja se on se kunnoton teko, josta Ramsden puhui. Hän -arvelee että sinun velvollisuutesi on Rhodan tähden pyytää häntä -rupeamaan yksin holhoojaksi ja minua luopumaan. Sano vain sana, niin -luovun. - -_Anna_. Mutta minä en ole lukenut kirjaasi, Jack. - -_Tanner (kaivaen paperikorissa ja onkien sen esiin sieltä sekä -ojentaen sen Annalle)_. Tässä se on. Lue heti ja päätä. - -_Ramsden (kiihkeästi)_. Jos minun pitää ruveta holhoojaksesi, niin -kiellän ehdottomasti sinut lukemasta sitä kirjaa, Anni. _(Hän iskee -nyrkkinsä pöytään ja nousee seisomaan)_. - -_Tanner_. Jos toinen holhooja kieltää sinua lukemasta toisen -holhoojan kirjaa, kuinka selvitämme pulman? Otaksuppas että minä -käsken sinua lukemaan sen. Mikä on velvollisuutesi minua kohtaan? - -_Anna (lempeästi)_. Tiedän varmaan ettet koskaan pakottaisi minua -niin kiusalliseen asemaan, Jack. - -_Ramsden (hermostuneesti)_. Niin kyllä, Anniseni, tämä on kaikki -vallan oikein ja luonnollista ja kaunista, kuten jo sanoin. Mutta -sinun täytyy valita joko niin tai näin. Me olemme yhtä pahassa -pulassa kuin sinäkin. - -_Anna_. Tunnen että olen liian nuori ja liian kokematon päättääkseni. -Isäni tahto on minulle pyhä. - -_Rouva Whitefield_. Jos te kaksi miestä ette voi siitä asiasta sopia, -tuntuu minusta todellakin hyvin väärältä siirtää vastuunalaisuutta -Annalle. Minusta näyttää siltä kuin ihmiset aina tahtoisivat työntää -kaikki asiat toisten niskoille tässä mailmassa. - -_Ramsden_. Olen pahoillani että käsitätte tämän asian siten. - -_Anna (liikuttavasti)_. Ettekö huoli minusta holhokiksenne, ukki? - -_Ramsden_. Sitä en ole koskaan sanonut. Minä vain en voi olla -yhteistyössä herra Tannerin kanssa. Siinä kaikki. - -_Rouva Whitefield_. Miksi? Mikä Jack raukassa on vikana? - -_Tanner_. Minun mielipiteeni ovat liian vapaamieliset hänelle. - -_Ramsden (kiihkeästi)_. Se ei ole totta. Sitä ne eivät ole. - -_Anna_. Tietysti eivät. Mitä tyhjiä! Ei kukaan voi olla -vapaamielisempi kuin ukki. Olen varma siitä että Jack itse on pannut -toimeen koko tämän häiriön. Kas niin, Jack. Ole nyt ystävällinen -minulle surussani. Ethän kieltäydy pitämästä minua holhokkinasi? - -_Tanner (synkästi)._ En. Oma syynihän se on. Täytyy kai minun se -kestää siis. _(Hän kääntyy kirjahyllyyn päin ja alkaa synkkänä tutkia -kirjojen nimiä.)_ - -_Anna (nousten ylös ja säteillen hillittyä mutta pulppuavaa iloa.)_ -Siis me olemme kaikki yksimieliset, ja rakkaan isä vainajan tahto -tulee täytetyksi. Te ette aavista mikä ilo se on minulle ja äidille! -_(Hän astuu Ramsdenin luo ja puristan molempia hänen käsiään sanoen) -_Ja minun rakas ukkiseni auttaa ja neuvoo minua. _(Hän vilkaisee -olkansa yli Tanneriin.)_ Ja Jack jättiläistensurma. _(Hän kulkee -äitinsä ohi Octaviuksen luo)_. Ja Jackin eroittamaton ystävä -Ricki-ticki-tavy. _(Octavius punastuu ja näyttää sanomattoman -hupsulta)_. - -_Rouva Whitefield (nousten ja pudistellen suoraksi lesken pukunsa)_. -Nyt kun Anna on teidän holhokkinne, herra Ramsden, toivoisin että -puhuisitte hänelle hänen tavastaan antaa ihmisille lisänimiä. Kaikki -eivät varmaankaan pidä siitä. _(Hän astuu ovelle päin)_. - -_Anna_. Kuinka voit sanoa semmoista, mamma! _(Hehkuen hellää -katumusta)_. Ah -- ehkäpä olet sentään oikeassa. Olenko minä -todellakin ollut epäkohtelias? _(Hän kääntyy Octaviukseen joka -istuu kääntyneenä tuolin selkämykseen ja nojaa siihen käsivarsiaan. -Asettaen kätensä Octaviuksen otsalle Anna kääntää hänen päänsä äkkiä -ylös päin)_. Täytyykö minun kohdella sinua kuin aikamiestä ja kutsua -sinua vasta herra Robinsoniksi? - -_Octavius (vakavasti)_. Kutsu minua aina Ricki-ticki-tavyksi. "Herra -Robinson" loukkaisi minua kovasti. _(Anna nauraa ja taputtaa hänen -poskeaan sormellaan sekä palaa sitten herra Ramsdenin luo)_. - -_Anna_. Minä todellakin olen pelännyt että ukki kuuluu tuhmalta, -mutta en sentään koskaan uneksinutkaan sen loukkaavan. - -_Ramsden (iloisesti ja taputtaen Annaa selkään)_. Elä puhu tyhjiä, -Anniseni. Minä vaadin ukki nimeä. En vastaa ollenkaan mihinkään -muuhun nimeen kuin "Annin ukki". - -_Anna (kiitollisena)_. Te kaikki hemmottelette minua, paitsi Jack. - -_Tanner (olkansa yli kirjahyllyn luota)_. Minä mieluummin soisin että -kutsuisit minua herra Tanneriksi. - -_Anna (hellästi)_. Ethän Jack. Tuota sinä vain sanot kiusottaaksesi -minua. Ne jotka tuntevat sinut, eivät välitä siitä. Mutta jos tahdot -voin kutsua sinua kuuluisan esi-isäsi nimellä: Don Juan! - -_Ramsden_. Don Juan! - -_Anna (viattomasti)_. Niin. Onko siinä mitään pahaa? Sitä en -aavistanut. Enhän toki sitten kutsu sinua semmoisella nimellä. Saanko -sanoa Jack, kunnes keksin jotain muuta? - -_Tanner_. Oh -- taivaan tähden elä koeta keksiä mitään pahempaa. Minä -alistun. Suostun Jack nimeen ihastuksella. Tässä loppuu ensimäinen ja -viimeinen kokeeni saada valtani tunnustetuksi. - -_Anna_. Näethän, mamma, että he kaikki todellakin pitävät -lempinimistä. - -_Rouva Whitefield_. Minusta tuntuu kuin voisit olla niitä käyttämättä -ainakin kunnes suruaikamme loppuu. - -_Anna (moittien ja sieluun saakka loukkaantuneena)_. Kuinka sinä -saatoit muistuttaa minua, mamma! _(Hän poistuu nopeasti huoneesta -salaamaan liikutustaan)_. - -_Rouva Whitefield_. Tietysti minun syyni kuten tavallista! _(Hän -seuraa Annaa)_. - -_Tanner (palaten kirjahyllyn luota)_. Ramsden, me olemme voitetut -- -masennetut -- lamautetut, aivan kuten hänen äitinsäkin. - -_Ramsden_. Tyhjää puhetta. _(Hän seuraa rouva Whitefieldiä ulos -huoneesta)_. - -_Tanner (jääden yksin Octaviuksen kanssa tuijottaa häneen -oikullisesti)_. Tavy, tahtoisitko tulla miksikään tässä maailmassa. - -_Octavius_. Tahtoisin tulla runoilijaksi. Tahtoisin kirjoittaa suuren -näytelmän. - -_Tanner_. Annako sankarittarena? - -_Octavius_. Niin -- myönnän sen. - -_Tanner_. Varo itseäsi, Tavy. Näytelmää vastaan, jossa Anna on -sankarittarena, ei ole mitään sanomista. Mutta ellet ole hyvin -varovainen, nai hän sinut. - -_Octavius (huoaten)_. Jospa sellainen onni olisi mahdollinen! - -_Tanner_. Mies raukka, pääsi on leijonan kidassa. Sinä olet jo -puoleksi nielty -- kolmena palana -- ensimäinen pala, Ricki -- toinen -pala, Ticki -- kolmas pala, Tavy, ja sinne mies meni. - -_Octavius_. Hän on samanlainen kaikille, Jack. Tunnethan hänen -tapansa. - -_Tanner_. Tunnen. Hän murtaa jokaisen selkärangan käpälänsä iskulla, -mutta kysymys on nyt siitä, kummanko meistä hän nielee. Minun -mielipiteeni on se, että hän aikoo niellä sinut. - -_Octavius (nousten ärtyisästi)_. On hirveätä puhua hänestä -tällälailla, kun hän itse on yläkerrassa itkemässä isäänsä. Mutta -minä toivon niin hartaasti että hän nielisi minut, että annan -anteeksi karkeutesi, sillä sekin antaa minulle toivoa. - -_Tanner_. Tavy, se se on juuri pirullisinta naisten viehätysvoimassa, -että se panee meidät itse toivomaan omaa turmiotamme. - -_Octavius_. Mutta se ei ole turmiota, se on täytäntöä. - -_Tanner_. Niin, hänen tarkoituksensa täytäntöä. Ja tuo tarkoitus ei -ole hänen eikä sinun onnesi, vaan luonnon. Elinvoima naisessa on -sokeata luomisraivoa. Hän uhraa itsensä sen tähden: uskotko sinä että -hän epäröisi uhrata sinut? - -_Octavius_. Juuri siksi että hän on itsensäuhraavainen, hän ei uhraa -niitä, joita hän rakastaa. - -_Tanner_. Tuo on mitä perinpohjaisin erehdys, Tavy. Juuri -itsensäuhraavaiset naiset uhraavat toisia vähääkään epäröimättä. -Siksi että he ovat epäitsekkäitä, he ovat ystävällisiä pikku -asioissa. Siksi että heillä on tarkoitus, joka ei ole heidän oma -tarkoituksensa, vaan koko luomakunnan tarkoitus, ei mies ole heille -mitään muuta kuin keino tuon tarkoituksen saavuttamiseksi. - -_Octavius_. Elä ole epäjalo, Jack. He pitävät meistä mitä hellintä -huolta. - -_Tanner_. Niin pitävät. Vallan niinkuin sotilas pitää huolta -kivääristään tai soittoniekka viulustaan. Mutta sallivatko he -meille mitään omaa tarkoitusta tai vapautta? Lainaavatko he meitä -toisillemme? Voiko voimakkainkaan mies paeta heitä, jos he kerran -ovat merkinneet hänet saaliikseen? He vapisevat, jos me olemme -vaarassa, ja itkevät, jos me kuolemme, mutta nuo kyyneleet eivät -koske meitä vaan hukkaan joutunutta isää, menetettyä pojan siittäjää. -He syyttävät meitä siitä että kohtelemme heitä vain välikappaleina -hankkiaksemme itsellemme huvia, mutta kuinka voisi niin mitätön ja -satunnainen vähäpätöisyys kuin miehen itsekäs huvitus orjuuttaa -naista yhtä paljon kuin luonnon koko tarkoitus, persoonoituna -naisessa voi orjuuttaa miehen? - -_Octavius_. Vähät siitä, jos kerran tuo orjuus saattaa meidät -onnellisiksi? - -_Tanner_. Niin, vähätpä siitä, jos sinulla ei ole mitään omaa -tarkoitusta, vaan olet kuten useimmat miehet pelkkä leivänhankkija. -Mutta sinä Tavy olet taiteilija, se on, sinulla on tarkoitus, joka on -yhtä nielevä ja epäröimätön kuin naisen tarkoitus. - -_Octavius_. Ei nielevä. - -_Tanner_. Vallan kaikki nielevä. Oikea taiteilija antaa vaimonsa -nähdä nälkää, lastensa juosta paljainjaloin ja äitinsä huolehtia -elatuksestaan seitsenkymmen vuotisena ennemmin kuin ryhtyy -muuhun työhön kuin taiteeseen. Naisia kohtaan hän on puoleksi -elävänäkiduttaja, puoleksi vampyyri. Hän antautuu läheisiin -suhteisiin heidän kanssaan tutkiakseen heitä, riistääkseen heiltä -ulkonaisten tapojen naamarin, yllättääkseen heidän sisimmät -salaisuutensa, tietäen että heillä on voimaa herättää hänen -syvimmän luovan kykynsä, pelastaa hänet kylmän järjen vallasta, -saattaa hänet näkemään näkyjä ja uneksimaan unelmia, innostamaan -häntä, kuten hän sitä nimittää. Hän uskottelee naisille, että he -saavat tehdä kaiken tuon täyttääkseen omaa tarkoitustaan, vaikka -hän oikeastaan tahtoo, että he täyttäisivät hänen tarkoituksensa. -Hän varastaa äidin maidon ja mustaa sen painomusteeksi ivatakseen -häntä ja ylistääkseen ideali-naisia. Hän on säälivinään naista ja -säästävinään häneltä lapsensynnytystuskat, jotta hän saisi itselleen -kaiken sen hellyyden ja hoidon, joka oikeudenmukaisesti kuuluu -lapsille. Avioliiton alusta asti tiedetään että suuri taiteilija on -huono aviomies. Mutta hän on paljoa pahempi: hän on lasten ryöstäjä, -verenimijä, ulkokullattu ja petturi. Hävitköön rotu ja lakastukoon -tuhat naista jos vain heidän uhraamisensa auttaa häntä näyttelemään -Hamletia paremmin, tai maalaamaan paremman taulun, tai kirjoittamaan -syvemmän runon, suuremman näytelmän, viisaampaa filosofiaa! Sillä -huomaappas, Tavy, taiteilijan työn tarkoitus on osoittaa meille -itsemme sellaisina kuin me todella olemme. Meidän ymmärryksemme ei -ole mitään muuta kuin itsemme tuntemista, ja se joka lisää hiukankaan -tuohon tuntemiseen, hän luo uuden ymmärryksen yhtä varmasti kuin -nainen luo uusia miehiä. Tuossa luomisraivossa mies on yhtä armoton -kuin nainen, yhtä vaarallinen naiselle, kuin nainen hänelle, ja yhtä -hirvittävän viehättävä. Kaikista ihmistaisteluista ei mikään ole -niin petollinen ja säälitön kuin taistelu taiteilijan ja äiti-naisen -välillä. Kumpi on kuluttava toisen? Siitä on kysymys. Ja taistelu -on sitä huolettavampi siksi että he, puhuakseni sinun romantisella -kielelläsi, rakastavat toisiaan. - -_Octavius_. Jospa niin olisikin -- vaikken hetkeäkään myönnä sitä -- -on asia myöskin niin, että kuolettavimmista taisteluista sukeutuvat -jaloimmat luonteet. - -_Tanner_. Muistappas tuota, kun ensi kerran tapaat amerikkalaisen -karhun tai bengalilaisen tiikerin, Tavy. - -_Octavius_. Minä tarkoitin sellaisia tapauksia, missä rakkaus on -mukana. - -_Tanner_. Tiikeri rakastaa sinua. Ei mikään rakkaus ole -vilpittömämpää kuin ruuan rakkaus. Luulen Annankin rakastavan sinua -sillä lailla. Hän taputteli poskeasi aivan niinkuin se olisi ollut -parhaiksi paistettu kotletti. - -_Octavius_. Jack, sinä tiedät että olisin aikoja juossut tieheni -luotasi ellei minulla olisi järkähtämättömänä sääntönä etten koskaan -välitä mistään puheistasi. Joskus todellakin sanot vallan inhoittavia -asioita. - -_Ramsden palaa Annan kanssa. He astuvat sisään nopeasti, ja äskeinen -tyyni, arvokkaan surun ilme heidän kasvoissaan on muuttunut -todelliseksi huoleksi, Ramsdenin kasvoissa aivan tuskastuneeksi. Hän -astuu molempien miesten väliin aikoen puhua Octaviukselle, mutta -pysähtyy äkkiä huomatessaan Tannerin._ - -_Ramsden_. En luullut tapaavani teitä enää täällä, herra Tanner. - -_Tanner_. Olenko tiellä? Hyvästi holhooja-kumppalini _(hän astuu -ovelle)_. - -_Anna_. Pysähdy, Jack. Ukki! hänen täytyy saada se tietää ennemmin -tai myöhemmin. - -_Ramsden_. Octavius, minulla on vakava uutinen sinulle. Se on hyvin -yksityistä ja arkaa laatua -- ja mitä kiusallisinta laatua myöskin, -ikävä sanoa. Tahdotko että herra Tanner on läsnä kun selitän sen -sinulle? - -_Octavius (kalveten)_. Minulla ei ole mitään salaisuuksia Jackilta. - -_Ramsden_. Ennenkuin päätät lopullisesti salli minun sanoa että -uutinen koskee sisartasi, ja että se on kamala uutinen. - -_Octavius_. Violet! Mikä on tapahtunut! Onko hän -- kuollut? - -_Ramsden_. En ole varma eikö tämä ole pahempaa kuin kuolema. - -_Octavius_. Onko hän pahasti loukkaantunut? Onko häntä kohdannut -tapaturma? - -_Ramsden_. Ei. Ei mitään sellaista. - -_Tanner_. Anna, eikö sinulla ole sen verran tavallista ihmisyyttä -että kerrot meille mikä häntä vaivaa? - -_Anna_ (puoleksi kuiskaten). En minä voi. Violet on tehnyt jotain -kauheata. Meidän täytyy lähettää hänet pois jonnekin. _(Hän liehuu -kirjoituspöydän luo ja istuu Ramsdenin tuolille jättäen miehet -selittämään asian keskenään)_. - -_Octavius (ymmärtäen)_. Sitäkö te tarkoitatte, herra Ramsden? - -_Ramsden_. Sitä. _(Octavius vaipuu tuolille masentuneena)_. Pelkään -ettei ole epäilystäkään siitä että Violet ei mennytkään Eastbourneen -kolme viikkoa sitten, vaikka me luulimme hänen olleen siellä Parry -Whitefieldin perheen kanssa. Eilen hän kävi omituisen tohtorin -luona, sormessaan vihkisormus. Rouva Parry Whitefield kohtasi hänet -portaissa ja siten koko asia tuli ilmi. - -_Octavius (nousten nyrkit puserrettuina)_. Kuka on se konna? - -_Anna_. Hän ei tahdo ilmaista sitä meille. - -_Octavius (vaipuen taas tuolilleen)_. Kuinka hirveätä! - -_Tanner (suuttuneella ivalla)_. Kamalata! Kauhistuttavaa! Pahempaa -kuin kuolema, kuten Ramsden sanoi. _(Hän astuu Octaviuksen -luo)_. Mitä antaisitkaan, Tavy, jos saisit sen muutetuksi -rautatieonnettomuudeksi, jossa kaikki hänen luunsa olisivat -murtuneet, tai joksikin muuksi yhtä kunnioitettavaksi ja osanottoamme -ansaitsevaksi? - -_Octavius_. Elä ole raaka, Jack. - -_Tanner_. Raaka! Hyvä Jumala, mies, mitä sinä itket? Siinä on -nainen, jonka me kaikki luulimme maalailevan huonoja akvarelleja, -harjoittelevan Griegiä ja Brahmsia, juoksentelevan konserteissa ja -iltamissa ja tuhlailevan elämäänsä ja rahojaan. Äkkiä saamme kuulla -että hän on kääntynyt pois järjettömyyksistään korkeinta tehtäväänsä -täyttämään -- lisääntymään ja täyttämään maata. Ja sen sijaan että -ihailisimme hänen rohkeuttaan ja iloitsisimme hänen vaistostaan, sen -sijaan että kohottaisimme riemulaulun: "Lapsi meille on syntynyt, -poika meille on annettu", -- sen sijaan te kaikki, -- jotka olette -iloiset kuin heinäsirkat surressanne kuollutta -- nyt venytätte -naamanne pitkäksi ja näytätte häpeästä nääntyviltä, aivan kuin tyttö -olisi tehnyt mitä pahimman rikoksen. - -_Ramsden (kirkuen raivosta)_. Minä en salli tuommoista häpeämätöntä -puhetta oman kattoni alla _(hän iskee nyrkkinsä kirjoituspöytään)_. - -_Tanner_. Kas niin. Jos te vielä loukkaatte minua, pidän kiinni -sanoistanne ja lähden talostanne. Anna, missä Violet on nyt? - -_Anna_. Mitenkä niin? Aiotko mennä hänen luokseen? - -_Tanner_. Tietysti menen hänen luokseen. Hän tarvitsee apua, hän -tarvitsee rahaa, hän tarvitsee kunnioitusta ja onnitteluja, hän -tarvitsee kaikki hyvät mahdollisuudet lapselleen. Nähtävästi hän ei -saa mitään noista teiltä, siis hän on saapa ne minulta. Missä hän on? - -_Anna_. Elä ole noin jyrkkä, Jack. Hän on yläkerrassa. - -_Tanner_. Mitä? Ramsdenin pyhän katon alla! Menkää toimittamaan -surullinen velvollisuutenne, Ramsden. Ajakaa hänet kadulle. -Puhdistakaa kynnyksenne hänen saastastaan. Puolustakaa englantilaisen -kotinne puhtautta. Minä lähden hakemaan ajuria. - -_Anna (hätääntyneenä)_. Ei, ukki, ettehän tee sitä. - -_Ramsden (loukkaantuneena)_. Enhän muuta tahdo kuin auttaa häntä. -_(Kääntyen Tanneriin)_. Kuinka te uskallatte edellyttää minulla niin -inhoittavia aikeita? Minä vastustan sitä. Olen valmis uhraamaan -vaikka viimeisen pennini pelastaakseni hänet joutumasta teidän -turvattavaksenne. - -_Tanner (istautuen)_. Hyvä on. Ramsden ei siis aio toimia -periaatteittensa mukaan. Olemme yhtä mieltä että Violetia on autettava. - -_Octavius_. Mutta kuka on se mies? Hänen täytyy parantaa asia -ottamalla Violetin vaimokseen. Hänen täytyy, taikka muutoin hän saa -vastata asiasta minulle. - -_Ramsden_. Hänen täytyy, Octavius. Nyt sinä puhut kuin mies. - -_Tanner_. Siis ette pidäkään häntä konnana? - -_Octavius_. Emmekö pidä häntä konnana! Hän on sydämmetön konna! - -_Ramsden_. Kirottu konna. Anteeksi Anniseni, mutta en voi sanoa -lievemmin. - -_Tanner_. Siis meidän tulee naittaa Violet kirotulle konnalle, -jalostaaksemme hänen luonnettaan. Taivas meitä hallitkoon! Luulen -että olette hulluja jok'ikinen. - -_Anna_. Elä ole järjetön, Jack. Tietysti sinä olet vallan oikeassa, -Tavy, mutta emmehän tiedä kuka se mies on. Violet ei sano. - -_Tanner_. Mitä ihmettä se koskee ketään, kuka hän on. Mies on tehnyt -tehtävänsä, nyt on Violetin vuoro. - -_Ramsden (poissa suunniltaan)_. Roskaa! Hulluutta! Keskessämme on -roisto, viettelijä, pahempi konna kuin murhaaja, ja me emme saa -tietää kuka hän on! Tietämättömyydessämme me ehkä puristamme hänen -kättään, tuomme hänet kotiimme, sallimme tyttäriemme seurustella -hänen kanssaan, vieläpä -- vieläpä -- - -_Anna (hyväillen)_. Ukki kulta, ei saa puhua niin kovaa. Se on -hirveätä, senhän myönnämme kaikki. Mutta ellei Violet kerro, niin -minkä me sille mahdamme? Emme mitään. - -_Ramsden_. Hm. En ole niin aivan varma siitä. Jos joku mies on -osoittanut Violetille tavallista suurempaa huomaavaisuutta, saamme -sen pian selville. Jos seassamme on joku mies, jonka periaatteet ovat -tunnetun löyhät -- - -_Tanner_. Ahaa! - -_Ramsden (korottaen ääntään)_. Juuri niin, hyvä herra. Sanon sen -vielä kerran, että jos seassamme on joku mies, jolla on tunnetun -löyhät periaatteet -- - -_Tanner_. Tai joku, jolla on tunnetun vähän itsensähillitsemiskykyä. - -_Ramsden (kauhulla)_. Uskallatteko viitata, että semmoinen teko olisi -mahdollinen minulle? - -_Tanner_. Hyvä Ramsden, semmoinen teko on mahdollinen kenelle -miehelle tahansa. Semmoista se on kun joutuu ristiriitaan luonnon -kanssa. Epäluulo, jonka äsken tähtäsitte minuun, kohtaa meitä -kaikkia. Se on semmoista tahraa, joka tarttuu tuomarin viittaan ja -kardinalin kaapuun yhtä helposti kuin kerjäläisen ryysyihin. Kas -niin, Tavy! Elä näytä noin kauhistuneelta! Saatoin olla minä, saattoi -olla Ramsden, saattoi olla kuka tahansa toinen. Olkoon kuka tahansa, -hän ei voi muuta kuin valehdella ja kieltää -- niinkuin Ramsden nyt -aikoo kieltää. - -_Ramsden (miltei tukehtuen)_. Minä -- mi -- mi -- - -_Tanner_. Itse ilmeinen rikos ei voisi änkyttää hämmästyneempänä. Ja -kumminkin sinä tiedät vallan hyvin, Tavy, että hän on viaton. - -_Ramsden (hengästyneenä)_. Olen iloinen että myönnätte sen. Myönnän -itse että siinä mitä sanotte on hiukkasen totuutta, vaikkakin -te väännätte sen niin karkealla tavalla tyydyttääksenne ilkeätä -huumorianne. Toivon, Octavius, ettei mielessäsi ole vähääkään -epäilystä minua kohtaan. - -_Octavius_. Teitä kohtaan! Ei ikinä. - -_Tanner (kuivasti)_. Minua aavistuttaa että hän epäilee minua juuri -hiukkasen. - -_Octavius_. Jack, sinä et olisi voinut -- et olisi -- - -_Tanner_. Miksikä en? - -_Octavius (kalveten)_. Miksikä! - -_Tanner_. No niin, sanon sinulle miksi en. Ensiksikin sinä olisit -pitänyt velvollisuutenasi rakentaa riitaa kanssani. Toiseksi Violet -ei pidä minusta. Kolmanneksi, jos minulla olisi kunnia olla Violetin -lapsen isä, kehuisin sillä enkä kieltäisi sitä. Ole siis rauhassa, -ystävyytemme ei ole vaarassa. - -_Octavius_. Olisin kauhulla työntänyt luotani pienimmänkin epäluulon, -jos sinä vain voisit ajatella ja tuntea luonnollisella tavalla. -Anteeksi, Jack! - -_Tanner_. Minulta pyydät anteeksi! Tyhjiä! Istukaamme siis pitämään -perheneuvottelua. _(Hän istuu. Muut seuraavat hänen esimerkkiään, -enemmän tai vähemmän vastustellen)_. Violet on tekevä valtiolle -palveluksen, siis meidän tulee lähettää hänet maasta pois niinkuin -rikollisen, kunnes kaikki on ohi. Mitä yläkerrassa neuvotellaan? - -_Anna_. Violet on taloudenhoitajan huoneessa -- itsekseen, tietysti. - -_Tanner_. Miksi ei salissa? - -_Anna_. Elä ole järjetön, Jack. Neiti Ramsden on salissa äidin kanssa -tuumimassa mitä on tehtävä. - -_Tanner_. Ahaa! Taloudenhoitajan huone on jonkunmoinen kurituskoppi, -ja vanki saa odottaa siellä tuomariensa päätöstä. Senkin vanhat -marakatit! - -_Anna_. Jack! - -_Ramsden_. Te olette parastaikaa juuri tuon toisen vanhan marakatin -katon alla, hyvä herra. Minun sisareni on tämän talon emäntä. - -_Tanner_. Ja hän panisi minutkin taloudenhoitajan huoneeseen, jos -hän vain uskaltaisi, Ramsden. Mutta kaikissa tapauksissa otan -takaisin marakattinimen. Marakateilla olisi enemmän järkeä. -- Anna, -holhoojanasi käsken sinut heti menemään Violetin luo ja olemaan -hänelle erityisen ystävällinen. - -_Anna_. Minä olen ollut hänen luonaan, Jack. Ikävä sanoa, pelkään -että hän tulee hyvin itsepäisesti vastustamaan menemistä ulkomaille. -Minusta Tavyn pitäisi puhua hänelle siitä. - -_Octavius_. Kuinka minä voisin puhua hänelle semmoisista asioista? -_(hän masentuu)_. - -_Anna_. Elä masennu noin, Ricki. Koeta kestää sitä kaikkien meidän -tähden. - -_Ramsden_. Elämä ei ole leikkiä ja runoutta vain, Octavius. Kas niin! -Koeta kärsiä se kuin mies. - -_Tanner (kiihtyen taas)_. Veli raukka! Rakkaat perheen ystävä -raukat! Rakkaat kaikki raukat paitsi se nainen, joka uskaltaa -henkensä luodakseen uuden hengen! Tavy elä ole itsekäs aasi. Mars -heti puhumaan Violetin kanssa ja tuomaan hänet tänne alas, jos hän -välittää tulla. _(Octavius nousee)_. Sano hänelle, että me puollamme -häntä. - -_Ramsden (nousten)_. Ei, herra -- - -_Tanner (nousten myöskin ja keskeyttäen hänet)_. Oo kyllä ymmärrämme. -Se on omaatuntoanne vastaan, mutta te puollatte kumminkin. - -_Octavius_. Vakuutan kunniasanallani teille kaikille, etten tahtonut -olla itsekäs. On niin vaikeata ymmärtää kuinka on menetteleminen, -vaikka koko sydämestään tahtoisi tehdä oikein. - -_Tanner_. Hyvä Tavyseni, sinun hurskas englantilainen vakuutuksesi, -jonka mukaan maailma on siveellinen voimistelulaitos, rakennettu -vartavasten sinun luonteesi vahvistamiseksi, tuon tuostakin panee -sinut miettimään omia kirottuja periaatteitasi, silloin kun sinun -pitäisi yksinomaa ajatella toisten tarpeita. Tämän hetken vaatimus -on: onnellinen äiti ja terve lapsi. Käytä voimasi siihen, niin olet -kyllä selvään näkevä mitä on tehtävä. - -_Octavius hyvin nolona menee pois_. - -_Ramsden (katsoen Tanneriin hyvin tuikeasti)_. Entä siveellisyys, -hyvä herra? Kuinka sen käy? - -_Tanner_. Tarkoitatte kai itkevää Magdalenaa ja viatonta, hänen -häpeällään tahrattua lasta? Paljon kiitoksia! Ei kelpaa meille. -Siveellisyys saa palata isänsä paholaisen luo. - -_Ramsden_. Sen juuri arvasinkin. Siveellisyys saa mennä paholaisen -luo, jotta meidän mies- ja naisirstailijamme voisivat elää -mukavammin. Sekö on oleva Englannin tulevaisuus? - -_Tanner_. Oo -- Englanti kestää kai masentumatta teidän -paheksumisenne. Asiasta toiseen, olettehan yhtä mieltä minun kanssani -käytännöllisiin toimenpiteisiin nähden, joihin nyt on ryhdyttävä? - -_Ramsden_. En teidän hengessänne, enkä teidän perussyittenne tähden. - -_Tanner_. Senhän voitte selittää, jos joku vaatii teitä tilille -täällä taikka tulevassa elämässä. _(Hän kääntyy pois ja asettautuu -vastapäätä Herbert Spenceriä, johon hän tuijottaa synkkänä)_. - -_Anna (nousten ja asettuen Ramsdenin luo)_. Ukki kulta, eikö olisi -paras jos menisit ylös saliin kertomaan heille mitä aiomme tehdä? - -_Ramsden (katsoen terävästi Tanneriin)_. En mielelläni jätä sinua -kahdenkesken tuon herran kanssa. Etkö tule kanssani? - -_Anna_. Neiti Ramsden ei tahdo puhua siitä minun kuulteni, ukki. -Minun ei sovi olla läsnä. - -_Ramsden_. Olet oikeassa. Minun olisi pitänyt ymmärtää se. Sinä olet -hyvä tyttö, Anniseni. - -_(Hän taputtaa Annaa olalle. Anna katsoo häneen säteilevin silmin -ja hän poistuu liikutettuna. Päästyään Ramsdenista Anna katsoo -Tanneriin. Koska Tanner istuu selin häneen, hän ensin käyttää hetken -tarkastaakseen ulkoasuaan. Sitten hän astuu hiljaa Tannerin luo ja -puhuu melkein hänen korvaansa)_. - -_Anna_. Jack! _(Tanner kääntyy äkkiä vavahtaen)_ Oletko mielelläsi -holhoojanani? Tahdothan olla vastuunalainen minusta, eikö totta? - -_Tanner_. Uusin lisäys syntipukki-kokoelmaasi, eikö niin? - -_Anna_. Että sinä viitsit kertoa tuota vanhaa, typerää -leikkipuhettasi! Unohda nyt se jo! Miksi sinä aina sanot semmoista, -jonka tiedät kiusaavan minua? Minä koetan miellyttää sinua niin hyvin -kuin voin, Jack. Saanhan nyt sanoa sen suoraan, Jack, kun olet kerran -holhoojani. Olen niin onneton ellet rupea ystäväkseni. - -_Tanner (katsellen häntä yhtä synkästi kuin äsken kuvapatsasta)_. -Sinun ei tarvitse pyytää minun suosiotani. Kuinka perusteettomia -meidän siveelliset arvostelumme ovat! Minusta tuntuu kuin sinulla -ei olisi hiukkaistakaan omaatuntoa -- ei mitään muuta kuin -ulkokultaisuutta. Mutta sinä et ymmärrä eroitusta. Ja kumminkin -sinussa on jotain viehättävää. Minä olen kaikesta huolimatta aina -kiintynyt sinuun. Kaipaisin sinua, jos kadottaisin sinut. - -_Anna (tyynesti pistäen kätensä Tannerin käsivarteen ja astuen hänen -kanssaan edestakaisin)_. Mutta onhan se vallan luonnollista, Jack. -Olemmehan tunteneet toisemme lapsuudesta asti. Muistatko kun -- - -_Tanner (äkkiä irroittautuen)_. Seis! Minä muistan _kaikki_. - -_Anna_. Oh, me olimme usein hyvin hupsuja, mutta -- - -_Tanner_. En tahdo kuulla siitä, Anna. En ole enää mikään koulupoika, -enkä vielä liioin yhdeksänkymmenvuotias narrikaan, jommoiseksi -tietysti tulen jos elän kyllin kauan. Se on ollutta ja mennyttä. -Salli minun unohtaa. - -_Anna_. Eikö se ollut onnellista aikaa? _(Hän koettaa taas tarttuu -Tannerin käsivarteen)_. - -_Tanner_. Istu alas ja käyttäydy säädyllisesti. _(Hän asettaa Annan -istumaan tuolille kirjoituspöydän viereen)_. Se oli epäilemättä -onnellinen aika sinulle. Sinä olit hyvä tyttö etkä koskaan joutunut -pulaan. Ja kumminkaan ei pahinkaan lapsi, joka ikinä on välttänyt -selkäsaunaa, olisi voinut nauttia enempää. Voin ymmärtää millä -menestyksellä petit toisia tyttöjä. Sinun hyvät avusi tekivät -mahtavan vaikutuksen heihin. Mutta sanoppas minulle, oletko koskaan -tuntenut hyvää poikaa? - -_Anna_. Tietysti. Kaikki pojat ovat joskus hupsuja, mutta Tavy oli -aina todellakin hyvä poika. - -_Tanner (älyten sanat todeksi)_. Niin. Olet oikeassa. Syystä tai -toisesta et koskaan vietellyt Tavya. - -_Anna_. Vietellyt! Jack! - -_Tanner_. Niin juuri, hyvä neiti Mefistofeles, vietellyt. Sinä olit -loppumattoman utelias saamaan selville kuinka pitkälle poika saattoi -mennä ja pirullisen viisas yllättämään hänet ja saamaan selville -hänen sisimmät salaisuutensa. - -_Anna_. Mitä tyhjiä sinä puhut! Siksi että sinulla oli tapana -kertoa minulle pitkiä juttuja kaikenlaisista pahoista töistä, joita -muka olit tehnyt -- poika hupakon temppuja! Ja mitä sinä nimität -sisimmiksi salaisuuksiksi! Poikien salaisuudet ovat juuri samanlaisia -kuin miestenkin. Ja tiedäthän millaisia ne ovat. - -_Tanner (jyrkästi)_. Ei, en tiedä. Millaisia ne ovat, kerrohan. - -_Anna_. Sellaisia, joita he kertovat jokaiselle, tietysti. - -_Tanner_. Mutta minä vannon että kerroin sinulle asioita, joita en -koskaan kertonut kenellekään muulle. Sinä houkuttelit minut liittoon, -jonka nojalla meidän ei pitänyt salata mitään toisiltamme. Meidän -piti kertoa toisillemme vallan kaikki. Mutta minä en muista että sinä -koskaan kerroit minulle mitään. - -_Anna_. Sinä et tahtonut puhua minusta, Jack. Sinä tahdoit aina puhua -itsestäsi. - -_Tanner_. Se on totta, hirvittävän totta. Mutta mikä piru sinä -mahdoit olla, kun sait selville tuon heikkouden ja käytit sitä -hyväksesi tyydyttääksesi uteliaisuuttasi! Minä tahdoin kerskailla -sinulle tehdäkseni itseni intresantiksi. Koetin keksiä kaikenlaisia -vallattomuuksia siksi vain että minulla olisi jotain kerrottavaa -sinulle. Tappelin poikien kanssa, joita en vihannut, valehtelin, -vaikka vallan yhtä hyvin olisin voinut puhua totta, varastin -esineitä, joita en tahtonut, suutelin pikku tyttöjä, joista en -välittänyt. Se oli kaikki vain kerskailua, intohimotonta ja siis -epätotta. - -_Anna_ En koskaan kertonut sinusta muille, Jack. - -_Tanner_. Et. Mutta jos olisit tahtonut hillitä minua, olisit -kertonut. Sinä tahdoit minua jatkamaan. - -_Anna (kiihkeästi)_. Se ei ole totta. Se ei ole totta, Jack. Minä -en koskaan tahtonut sinua tekemään noita ikäviä, epämiellyttäviä, -raakoja, tyhmiä, vulgääriä temppuja. Minä aina toivoin että kerrankin -tekisit jotain sankarillista. _(Malttaen mielensä)_. Anteeksi, Jack, -mutta kaikki se mitä teit, ei ollut vähääkään sellaista mitä toivoin -sinun tekevän. Usein olin hyvin pahoillani, mutta en voinut kertoa -sinusta ja saattaa sinulle ikävyyksiä. Ja olithan vain poikanen. -Tiesin että kerran kasvaisit mieheksi ja jättäisit poikamaisuudet. -Ehkä olin väärässä. - -_Tanner (ivallisesti)_. Elä anna valtaa huolillesi, Anna. Ainakin -yhdeksän kymmenettäosaa kaikista urostöistä, joita sulle tunnustin, -olivat pelkkiä valeita. Sain varsin pian selville, että sinä et -pitänyt tosista kertomuksista. - -_Anna_. Tietysti ymmärsin että kaikki ei voinut olla totta. Mutta -- - -_Tanner_. Aiot muistuttaa minulle, että muutamat kaikkein -häpeällisimmistä olivat tosia. - -_Anna (hellästi, Tannerin suureksi kauhuksi)_. En tahdo muistuttaa -sinua mistään. Mutta minä tunsin henkilöt, joille ne tapahtuivat ja -kuulin niistä. - -_Tanner_. Niin. Mutta todetkin jutut minä koristelin kertoessani. -Tunteellisen pojan nöyryytykset voivat naurattaa kovasti tavallisia -paksunahkaisia aikaihmisiä, mutta pojalle itselleen ne ovat niin -kipeitä, niin häpeällisiä, että hän ei voi tunnustaa niitä -- hän -ei voi muuta kuin kieltää ne kiihkeästi. Oli miten oli, ehkäpä oli -hyväkin minulle hiukan koristella asioita, sillä kerran kun kerroin -totuuden uhkasit sanoa sen muille. - -_Anna_. En ikinä. En ainoatakaan kertaa. - -_Tanner_. Uhkasitpa kerran. Muistatko kuka oli se mustasilmäinen -tyttö, Rachel Rosetree? _(Annan kulmakarvat vavahtavat kerran -tahtomattaan)_. Minä panin toimeen rakkausseikkailun hänen kanssaan. -Tapasimme toisemme eräänä iltana puutarhassa ja kävelimme hyvin -epämukavasti käsivarret toistemme vyötäisillä ja suutelimme toisiamme -erotessa ja olimme erittäin tunnollisesti romantisia. Jos tuota -rakkausjuttua olisi jatkunut, olisin kyllästynyt kuoliaaksi, mutta -sitä ei jatkunutkaan, sillä vallan pian Rachel jätti minut, koska -hän huomasi että olin kertonut asiasta sinulle. Kuinka hän sai sen -tietää? Sinulta tietysti. Sinä menit hänen luokseen ja kerroit -hänelle hänen rikollisen salaisuutensa sekä pidit häntä kauhun ja -nöyryytyksen vallassa uhaten kannella. - -_Anna_. Se oli hyvin terveellistä hänelle. Velvollisuuteni oli estää -häntä käyttäytymästä huonosti, ja nyt hän on siitä kiitollinen -minulle. - -_Tanner_. Onko hän? - -_Anna_. Ainakin hänen pitäisi olla. - -_Tanner_. Velvollisuutesi ei pakoittanut sinua estämään minua -käyttäytymästä huonosti, vai mitä? - -_Anna_. Minä estin sinua samalla kuin estin häntä. - -_Tanner_. Oletko varma siitä? Sinä estit minua kertomasta sinulle -seikkailuistani, mutta mistä tiedät estäneesi seikkailuni? - -_Anna_. Tarkoitatko sillä että jatkoit samaan tapaan toisten tyttöjen -kanssa. - -_Tanner_. En. Sain vallan tarpeekseni romantisesta hassutuksesta -Rachelin kanssa. - -_Anna (epäillen)_. Miksi sinä siis rikoit luottamussuhteemme ja tulit -vallan vieraaksi minulle? - -_Tanner (salaperäisesti)_. Tapahtui silloin että sain jotain, jonka -tahdoin pitää vallan yksin, jakamatta sitä sinun kanssasi. - -_Anna_. Olen varma etten olisi tahtonut sitä, jos olisit kieltänyt. - -_Tanner_. Se ei ollut laatikollinen makeisia, Anna. Se oli jotain, -jota sinä et koskaan olisi sallinut minun kutsua omakseni. - -_Anna (epäillen)_. Mitä? - -_Tanner_. Sieluni. - -_Anna_. Oh -- ole nyt järkevä, Jack. Tiedäthän että nyt puhut tyhjiä. - -_Tanner_. Tämä on tosinta totta, Anna. Sinä et huomannut siihen -aikaan että sinäkin sait sielun. Mutta sinä sait sen kumminkin. Ei -se ollut vallan turhanpäiten, kun äkkiä huomasit että siveellinen -velvollisuutesi pakoitti sinua puhdistamaan ja parantamaan Rachelia. -Siihen saakka olit toiminut varsin laajasti hyvän lapsen varjon alla, -mutta ei koskaan johtunut mieleesi että sinulla oli velvollisuuksia -toisia kohtaan. -- Silloin minullekin tuli velvollisuuksia. -Siihen saakka olin leikkinyt rosvosilla ilman enempää omaatuntoa -kuin ketulla kanatarhassa. Mutta nyt aloin epäröidä, tuntea -velvollisuutta, käsittää että totuus ja kunnia eivät enää olleet vain -äiteliä sanoja aikaihmisten suussa, vaan pakoittavia periaatteita -minussa itsessäni. - -_Anna (hiljaa)_. Niin. Olet kai oikeassa. Sinä aloit kehittyä -mieheksi, minä naiseksi. - -_Tanner_. Oletko varma ettemme alkaneet kehittyä joksikin enemmäksi -vielä? Mitä miehuuden ja naisellisuuden alkaminen merkitsee useimpien -ihmisten suussa? Tiedäthän: se merkitsee rakkauden alkamista. Mutta -rakkaus alkoi minulle aikoja ennen. Rakkaudella oli osansa kaikkein -aikaisimmissa unelmissa ja hullutuksissa ja mielikuvitelmissa mitä -voin muistaa -- saanko sanoa mitä me voimme muistaa? -- vaikka me -emme sitä silloin ymmärtäneet. Ei, se muutos, joka minussa tapahtui, -oli siveellisen tunteen syntyminen minussa, ja kokemukseeni nojaten -uskon että siveellinen tunne on ainoa todellinen tunne. - -_Anna_. Kaikkien tunteiden tulisi olla siveellisiä, Jack. - -_Tanner_. Tulisi! Luuletko että mikään on kyllin voimakas -pakoittaakseen tunnetta, paitsi vielä voimakkaampi tunne? - -_Anna_. Siveystuntomme hallitsee tunnetta, Jack. Elä ole tyhmä. - -_Tanner_. Siveystuntomme! Ja eikö se muka ole tunnetta? Pitääkö -paholaisen saada kaikki tunteet aivan niinkuin hyvät tuuletkin? Ellei -se ole tunnetta -- ellei se olisi mahtavin kaikista tunteista niin -toiset tunteet lakaseisivat sen pois niinkuin hurrikanimyrsky kuivan -lehden. Se on juuri tuon tunteen syntyminen, joka muuttaa lapsen -mieheksi. - -_Anna_. On muitakin tunteita, Jack. Hyvin voimakkaita. - -_Tanner_. Kaikki muut tunteet olivat minussa jo sitä ennen, mutta ne -olivat mitättömiä ja ilman päämäärää -- vain lapsellista ahneutta -ja julmuutta, uteliaisuutta ja kuvittelua, tapoja ja taikauskoa -- -muodotonta ja naurettavaa täysikasvuiselle järjelle. Kun ne kaikki -äkkiä alkoivat loistaa kuin vasta sytytetyt liekit, ei valo ollut -heidän omansa, vaan koittavan siveellisen tunteen paistetta. Se antoi -niille arvoa, se antoi niille tietoisuuden ja merkityksen, se antoi -niille ruokahalun ja järjesti ne tarkoitus- ja periaatearmeijoiksi. -Sieluni syntyi siitä tunteesta. - -_Anna_. Huomasin että kävit järkevämmäksi. Sinä olit tavattoman -hävittävä olento sitä ennen. - -_Tanner_. Hävittävä! Eikö mitä. En ollut muuta kuin vallaton. - -_Anna_. Olit kyllä, Jack, juuri hävittävä sinä olit. Sinä turmelit -kaikki vesat katkomalla oksien päät puumiekalla. Sinä särit lasit -kurkkulavoista lingollasi. Sinä pistit tuleen heinäsuovan ja poliisi -otti kiinni Tavyn, joka juoksi pakoon, kun hän ei saanut sinua -estetyksi. Sinä -- - -_Tanner_. Huh! huh! huh! Nuo olivat kaikki tappeluita, piirityksiä, -sotatemppuja, jotta saattaisimme suojella skalppejamme punaisilta -indianeilta! Sinulla ei ole ollenkaan mielikuvitusta, Anna. Minä olen -kymmenen kertaa hävittävämpi nyt kuin silloin. Siveellinen tunne on -ottanut johtaakseen hävittäväisyyttäni siveellisiä päämääriä kohti. -Minusta on tullut reformaattori, ja kuten kaikki reformaattorit, -minäkin olen kuvienhävittäjä. Minä en enää säre kurkkulavojen laseja -enkä polta heinäsuovia: minä sären uskontoja ja turmelen epäjumalia. - -_Anna (ikävystyneenä)_. Pelkään että olen liian naisellinen -nähdäkseni mitään järkeä hävityksessä, hävittäminen ei voi muuta kuin -hävittää. - -_Tanner_. Niin, sepä se juuri onkin hyödyllistä. Rakentaminen ahtaa -maan täyteen kaikenlaisia laitoksia, joita ahertajat keksivät. -Hävittäminen puhdistaa sen ja hankkii meille hengittämistilaa ja -vapautta. - -_Anna_. Tuosta ei ole mitään hyötyä, Jack. Ei kukaan nainen ole yhtä -mieltä kuin sinä. - -_Tanner_. Se johtuu siitä että te sekoitatte rakentamisen ja -hävittämisen luomiseen ja murhaan. Ne ovat vallan eri asioita. -Minä jumaloin luomista ja inhoan murhaa. Niin, minä jumaloin sitä -puissa ja kukkasissa, linnuissa ja petoeläimissä, ja sinussakin, -Anna _(Tyytyväisyyden ilme äkkiä poistaa kasvavan ouduksumisen ja -ikävystymisen ilmeen Annan kasvoilta)_. Se oli juuri luova vaisto, -joka pani sinut kiinnittänään minut itseesi siteillä, joitten jäljet -tuntuvat vielä tänäkin päivänä. Niin Anna, tuo vanha lapsellinen -liitto välillämme oli tietämättämme lemmenliitto -- - -_Anna_. Jack! - -_Tanner_. Oo -- elä säikähdä! - -_Anna_. Minä en säikähdä! - -_Tanner (oikullisesti)_. Mutta sinun pitäisi säikähtää. Missä ovat -periaatteesi? - -_Anna_. Jack, puhutko sinä vakavasti vai etkö? - -_Tanner_. Siveellisestä tunteestako? - -_Anna_. Ei, ei, mutta siitä toisesta. _(Hämillään)_. Oh, sinä olet -niin hupsu. Ei milloinkaan voi tietää kuinka sinua tulee ymmärtää. - -_Tanner_. Sinun tulee ymmärtää minut vallan vakavasti. Minä olen -sinun holhoojasi ja velvollisuuteni on parantaa sinun luonnettasi. - -_Anna_. Lemmenliitto on siis ohi, eikö niin? Sinä kai kyllästyit -minuun? - -_Tanner_. En. Mutta siveellinen tunne saattoi lapsellisen suhteemme -mahdottomaksi. Mustasukkainen tunne omasta yksilöllisyydestäni heräsi -minussa -- - -_Anna_. Sinä et sietänyt että sinua kohdeltiin kuin poikaa enää. Jack -raukka! - -_Tanner_. Niin -- sillä poikana kohteleminen oli asettamista entiseen -asemaan. Minusta oli tullut uusi henkilö, ja ne, jotka tunsivat -vanhan itseni, nauroivat minulle. Ainoa ihminen, joka käyttäytyi -järkevästi, oli räätälini. Hän otti uuden mitan minusta joka kerta, -vaikka kaikki muut käyttivät vanhoja mittoja ja otaksuivat niitten -sopivan. - -_Anna_. Sinusta tuli hirvittävän itsetietoinen. - -_Tanner_. Kun sinä pääset taivaaseen, Anna, tulet olemaan äärettömän -itsetietoinen siivistäsi ensimäisenä vuotena. Kun tapaat siellä -sukulaisiasi ja he yhä vain tahtovat kohdella sinua ikäänkuin vielä -olisit kuolevainen, et voi sietää heitä, koetat päästä sellaiseen -piiriin, jossa sinua ei ole koskaan tunnettu muuna kuin enkelinä. - -_Anna_. Turhamaisuutesi vain siis sai sinut pakenemaan meitä. - -_Tanner_. Niin, turhamaisuuteni vain, kuten sinä sitä nimität. - -_Anna_. Sinun ei olisi tarvinnut siitä syystä paeta _minua_. - -_Tanner_. Sinua ennen kaikkia. Sinä taistelit kovemmin kuin kukaan -vapautustani vastaan. - -_Anna (vakavasti)_. Kuinka väärässä sinä olet! Minä olisin tehnyt -vaikka mitä tähtesi. - -_Tanner_. Vaikka mitä, paitsi päästänyt minut irti sinusta. -Silloinkin kuin vaistosi oli opettanut sinulle tuon kirotun naisten -tempun koota velvollisuuksia miehen niskoille, ja heittää itsensä -täydellisesti ja avuttomasti hänen armoilleen, kunnes mies vihdoin -ei uskalla astua askeltakaan juoksematta ensin kysymään lupaa siltä -samalta naiselta. Tunnen poika raukan, jonka hartain toivo on juosta -pakoon vaimostaan. Vaimo estää häntä uhkaamalla heittäytyä sen -veturin muserrettavaksi, joka vetää karkurin junaa. Niin tekevät -kaikki naiset. Jos me koetamme mennä jonnekin, jonne eivät tahdo -päästää meitä, ei mikään laki ole meitä estämässä, mutta kun astumme -ensimäisen askeleen on heidän rintansa jalkaimme alla, heidän -ruumiinsa pyörien alla lähtiessämme. Ei mikään nainen ole koskaan -minua orjuuttava sillä lailla. - -_Anna_. Mutta Jack, ethän voi kulkea maailman läpi ottamatta huomioon -muitakin ihmisiä hiukan. - -_Tanner_. Tietysti. Mutta mitä muita ihmisiä? Tuo muuten ihmisten -huomioonottaminen - tai oikeastaan halpamainen pelko, jota me -sanomme huomioonottamiseksi -- se juuri tekee meistä sentimentaalia -orjia. Sinun ottaminen huomioon, esimerkiksi, merkitsee samaa kuin -luopuminen omasta tahdostaan sinun tahtosi hyväksi. Entäpäs jos sinun -tahtosi olisi huonompi kuin minun? Opetetaanko naisia paremmin kuin -miehiä, vai huonomminko? Opetetaanko äänestäjäjoukkioita paremmin -kuin valtiomiehiä, vai huonomminko? Huonommin tietysti kummassakin -tapauksessa. Ja millaiseksi maailma muuttuu kun valtiomiehet ottavat -huomioon äänestäjälaumojaan ja yksityiset miehet vaimojaan? Mitä -merkitsevät kirkko ja valtio tähän aikaan? Samaa kuin nainen ja -veronmaksaja. - -_Anna (tyynesti)_. Minusta on niin hauska että ymmärrät politiikkaa, -Jack. Siitä on sinulle varmaan paljon hyötyä, jos pääset -parlamenttiin. _(Tanner lyyhistyy kohoon niinkuin puhkaistu rakko)_. -Mutta minusta on ikävää että arvelit minun vaikutustani huonoksi. - -_Tanner_. En sanonut sitä huonoksi. Huono tai hyvä -- minä en -tahtonut mukaantua sen alaiseksi, enkä tahdo nytkään. - -_Anna_. Eihän kukaan sitä pyydäkään Jack. Minä vakuutan -- todellakin -vakuutan -- etten välitä omituisista mielipiteistäsi vähääkään. -Tiedäthän että me kaikki olemme kasvatetut vapaamieliseen suuntaan. -Miksi sinä siis välttämättömästi tahdot pitää minua ahdasmielisenä? - -_Tanner_. Siinähän vaara juuri onkin. Minä tiedän että sinä et -välitä, siitä syystä että olet saanut selville ettei se tee -mitään. Boa constrictor ei välitä vähääkään härän mielipiteistä -kietouduttuaan sen ympärille. - -_Anna (nousten ja äkkiä ymmärtäen)_. Oo-oo-oo! Nyt minä ymmärrän -miksi varoitit Tavya kutsumalla minua boa constrictoriksi. Ukki -kertoi minulle. _(Hän nauraa ja heittää boansa Tannerin kaulaan)_. -Eikö se tunnu suloiselta ja pehmeältä Jack? - -_Tanner_. Sinä kauhea nainen! Aiotko heittää pois -ulkokullaisuutesikin? - -_Anna_. En ole koskaan ulkokullattu sinun kanssasi, Jack. Oletko -suuttunut? _(Hän vetää pois boan ja heittää sen tuolille)_. Ehkä -minun ei olisi pitänyt tehdä sitä. - -_Tanner (ylenkatseellisesti)_. Hyh! teeskentelyä! Miksi et olisi -tehnyt niin, jos se kerran huvitti sinua? - -_Anna (kevyesti)_. Siksi -- siksi että luulen sinun tarkoittaneen boa -constrictorilla oikeastaan tätä _(hän kietoo käsivartensa Tannerin -kaulaan)_. - -_Tanner (tuijottaen häneen)_. Suurenmoinen julkeus! _(Anna nauraa -ja taputtaa hänen poskiaan)_. Ja ajatteleppas että jos mainitseisin -tästä kohtauksesta, ei ainoakaan sielu uskoisi minua, mutta jos sinä -syyttäisit siitä minua, ei kukaan uskoisi vastaväitteitäni. - -_Anna (siirtäen pois käsivartensa hyvin arvokkaasti)_. Sinä olet -parantumaton Jack. Mutta sinun ei pitäisi laskea leikkiä meidän -mieltymyksestämme toisiimme. Ei kukaan voi ymmärtää sitä väärin. -Ethän sinä ainakaan ymmärrä sitä väärin, toivon mä. - -_Tanner_. Vereni selittää sen minulle, Anna. Raukka, raukka Ricky -Ticky Tavy! - -_Anna (katsahtaen häneen äkkiä aivan kuin tämä olisi uusi -näkökohta)_. Ethän vain lienee kyllin typerä ollaksesi mustasukkainen -Tavylle? - -_Tanner_. Mustasukkainen! Mistä syystä? Mutta minä en ihmettele että -kahlehdit häntä niin lujasti. Minäkin tunnen kahleitten kiristyvän -ympärilläni, vaikka sinä vain leikit kanssani. - -_Anna_. Luuletko että minulla on tosi tarkoituksia Tavyyn nähden? - -_Tanner_. Tiedän että sinulla on. - -_Anna (vakavasti)_. Ole varuillasi, Jack. Sinä teet Tavyn hyvin -onnettomaksi, jos annat hänelle väärän käsityksen minusta. - -_Tanner_. Ole huoleti, ei hän enää pääse sinua pakoon. - -_Anna_. Usein mietin että oletkohan sinä todellakin viisas mies. - -_Tanner_. Kas niin. Mistä tämä äkkinäinen epäluulo? - -_Anna_. Sinä näytät ymmärtävän kaikki, jota minä en ymmärrä, mutta -sinä olet täydellinen kehtolapsi niissä asioissa, joita minä -tosiaankin ymmärrän. - -_Tanner_. Sen saat ainakin uskoa, että minä ymmärrän, mitä Tavy -tuntee sinua kohtaan. - -_Anna_. Ja luuletko myöskin ymmärtäväsi, mitä minä tunnen Tavya -kohtaan? - -_Tanner_. Minä tiedän liiankin hyvin kuinka Tavy raukan käy. - -_Anna_. Minä nauraisin sinulle Jack, ellen muistaisi isä vainajata. -Muista se! Tavysta tulee hyvin onneton. - -_Tanner_. Niin tulee, mutta hän ei tule itse tietämään sitä, poika -raukka. Hän on tuhat kertaa liian hyvä sinulle. Siitä on johtuva -hänen elämänsä suurin erehdys sinun suhteesi. - -_Anna_. Luulen että miehet erehtyvät enemmän siksi että he ovat -liian viisaita, kuin siksi että he ovat liian hyviä _(hän istuutuu -ja osoittaa ylenkatsettaan koko miessukua kohtaan olkapäitten soman -sorealla asennolla)_. - -_Tanner_. Tiedän vallan hyvin ettet välitä paljoa Tavysta. Mutta -maailmassa on aina niin että toinen suutelee ja toinen sallii -itseään suudeltavan. Tavy suutelee, ja sinä vain käännät poskesi -suudeltavaksi, ja sitten heität hänet pois, jos tapaat paremman. - -_Anna (loukkaantuneena)_. Sinulla ei ole mitään oikeutta sanoa -tuommoista minulle, Jack. Se ei ole totta eikä se ole hienotuntoista. -Jos sinä ja Tavy tahdotte ymmärtää minut väärin, ei syy ole minun. - -_Tanner (katuvana)_. Anteeksi minun karkeuteni, Anna. Se kohdistuu -pahaan maailmaan, ei sinuun. _(Anna katsahtaa häneen tyytyväisenä ja -anteeksiantavana. Tanner muuttuu heti varovaksi)_. Sama se. Toivoisin -vain että Ramsden palaisi. En koskaan tunne itseäni varmaksi sinun -seurassasi. Sinussa on semmoinen pirullinen viehätys -- ei, ei se -ole viehätystä vaan kekseliästä voimaa. _(Anna nauraa)_. Juuri noin --- sinä tiedät sen itse ja ylpeilet siitä. Julkisesti, häpeämättä -ylpeilet siitä. - -_Anna_. Mikä kauhea liehakoitsija sinä olet, Jack! - -_Tanner_. Liehakoitsija!! Minä!!! - -_Anna_. Niin juuri liehakoitsija. Sinä koetat aina suututtaa ja -loukata ihmisiä, mutta sinä et koskaan todella aio päästää heitä irti -itsestäsi. - -_Tanner_. Nyt minä soitan kelloa. Tämä keskustelu on mennyt -pitemmälle kuin aioin. - -_Ramsden ja Octavius palaavat takaisin neiti Ramsdenin kanssa, joka -on älykäs vanha neiti yksinkertaisessa ruskeassa silkkipuvussa, -sormissa ja kaulassa kylliksi sormuksia, lukkoneuloja ja vitjoja -osoittamaan että hänen pukunsa yksinkertaisuuteen ovat syynä -periaatteet eikä köyhyys. Hän astuu huoneeseen hyvin päättävästi. -Molemmat miehet, nolostuneina ja masentuneina, seuraavat häntä. Anna -nousee ja astuu innokkaasti häntä vastaan. Tanner vetäytyy seinän -luo kuvapatsaitten väliin ja on katselevinaan kuvia. Ramsden astuu -pöytänsä luo, kuten tavallista, ja Octavius pysyttelee Tannerin -läheisyydessä._ - -_Neiti Ramsden (Melkein työntäen Annaa kylkeen astuessaan rouva -Whitefieldin tuolin luo ja istuessaan siihen päättävästi)_. Minä -pesen käteni koko tässä asiassa. - -_Octavius (hyvin onnettomana)_. Tiedän että tahdotte minun viemään -pois Violetin. Sen teen. _(Hän kääntyy epäröiden ovea kohti)_. - -_Ramsden_. Ei, ei -- - -_Neiti Ramsden_. Miksi sinä sanot ei, Roebuck? Octavius ymmärtää että -minä en ajaisi pois ketään todellisesti katuvaa naista. Muita kun -nainen ei ole ainoastaan paha, vaan aikoo jatkaa pahuuttaan, silloin -minä eroan. - -_Anna_. Voi, neiti Ramsden, mitä te tarkoitatte? Mitä Violet on -sanonut? - -_Ramsden_. Violet on kovin itsepäinen. Hän ei tahdo lähteä Lontoosta. -En ymmärrä häntä. - -_Neiti Ramsden_. Minäpä ymmärrän. Asia on päivän selvä, hyvä Roebuck. -Hän ei tahdo mennä, sillä hän ei tahdo erota tuosta miehestä, kuka -hän sitten lieneekään. - -_Anna_. Niin, tietysti. Octavius, puhuitko sinä hänen kanssaan? - -_Octavius_. Hän ei tahdo kertoa meille mitään. Eikä hän suostu -mihinkään ennenkuin hän on sopinut jonkun toisen kanssa. Tietysti sen -konnan kanssa, joka on hänet pettänyt. - -_Tanner (Octaviukselle)_. Anna heidän siis sopia keskenään. Mies -tulee iloitsemaan saadessaan hänet lähetetyksi ulkomaille. Mikä siis -on niin vaikeata tässä asiassa? - -_Neiti Ramsden (ottaen sanat Octaviuksen suusta)_. Vaikeatako? Se, -että kun minä tarjouduin häntä auttamaan, en tietysti tarjoutunut -hänen rikostoverikseen. Hänen täytyy joko pyhästi luvata, ettei hän -ikinä enää tapaa tuota miestä, taikka sitten täytyy hänen hankkia -itselleen uusia ystäviä. Jota pikemmin sitä parempi. - -_Kamarineitsyt ilmestyy ovelle. Anna istuu nopeasti näyttäen niin -välinpitämättömältä kuin suinkin. Octavius tietämättään matkii häntä_. - -_Kamarineitsyt_. Vaunut ovat ovella, neiti. - -_Neiti Ramsden_. Mitkä vaunut? - -_Kamarineitsyt_. Neiti Robinsonille. - -_Neiti Ramsden_. Ooh! _(Tointuen)_. Hyvä on. _(Kamarineitsyt -poistuu)_. Hän on lähettänyt hakemaan vaunuja. - -_Tanner_. Minä tahdoin jo puoli tuntia sitten lähettää hakemaan -vaunuja. - -_Neiti Ramsden_. Olen iloinen että hän ymmärtää millaiseen asemaan -hän on itsensä asettanut. - -_Ramsden_. En pidä siitä että hän lähtee pois tuolla lailla, Susanna. -Ei meidän pitäisi olla liian kiihkeitä. - -_Octavius_. Kiitos, tuhat kiitosta siitä! Mutta neiti Ramsden on -vallan oikeassa, Violet ei voi viipyä kauemmin. - -_Anna_. Etkö sinä Tavy voisi mennä hänen kanssaan? - -_Octavius_. Hän ei huoli minusta kanssaan. - -_Neiti Ramsden_. Tietysti ei. Hän menee suoraa päätä tuon miehen luo. - -_Tanner_. Luonnollisena seurauksena siitä siveästä kohtelusta, joka -täällä on tullut hänen osakseen. - -_Ramsden (hyvin huolissaan_). Kas niin Susanna! Siinä sen kuulet! Ja -siinä on jonkun verran totta. Toivoisin että periaatteesi sallisivat -sinun olla hiukan kärsivällinen tuota tyttö raukkaa kohtaan. Hän on -hyvin nuori, ja kaikella on aikansa. - -_Neiti Ramsden_. Oo, kyllä hän saa tarpeeksi myötätuntoisuutta -miehiltä. Minua hämmästyttää sinun puheesi, Roebuck. - -_Tanner_. Minua myöskin, erittäin iloisesti. - -_Violet ilmestyy ovelle. Hän on niin katumaton ja itsetietoinen -nuori nainen kuin suinkin voi löytää kaikkein moitteettomimmin -käyttäytyneiden naisten seassa. Hänen pieni päänsä ja pienoinen, -päättävä suunsa, hänen puheensa ylpeä joustavuus ja hänen ryhtinsä -huolellisuus, hänen pukunsa moitteeton komeus, johon kuuluu hyvin -siro hattu sekä siinä kuollut lintu -- kaikki todistaa että siinä on -personallisuus, joka on yhtä vaarallinen kuin harvinaisen kaunis. -Hän ei ole sireeni niinkuin Anna. Ihailu tulee hänen osakseen ilman -mitään ponnistuksia hänen puoleltaan, ilman että hän siitä edes -valittaakaan. Annassa on paljon veitikkamaisuutta, Violetissa ei -yhtään, ja ehkei hänessä ole myöskään armoa. Ainoa mikä ehkä sitoo -häntä, on järki ja ylpeys, vaan ei sääli. Hänen ääntään voisi -luulla opettajattaren ääneksi, joka toruu pahasti käyttäytynyttä -tyttöluokkaa, kun hän täydellisesti itseään halliten ja hiukan -ylenkatseellisesti alkaa sanoa sanottavansa._ - -_Violet_. Tulin vain sanomaan neiti Ramsdenille että hän on löytävä -minulle antamansa syntymäpäivälahjan, filigrani-rannerenkaan, -taloudenhoitajan huoneessa. - -_Tanner_. Tule sisään, Violet, ja puhele järkevästi meille. - -_Violet_. Kiitos. Olen saanut vallan tarpeeksi perhekeskustelusta -tänään. Samoin äitisi, Anna. Hän läksi itkien kotiin. Mutta kaikissa -tapauksissa olen saanut selville minkä arvoiset muutamat niin sanotut -ystävät ovat. Hyvästi. - -_Tanner_. Ei, odota hetkinen. Minun täytyy sanoa jotain, jota -pyydän sinua kuuntelemaan. _(Violet katsoo häneen ilman vähänkään -uteliaisuutta, mutta odottaa kumminkin, nähtävästi yhtä paljon -vetääkseen käteensä toisen hansikkaansa, kuin kuunnellakseen -Tanneria)_. Minä olen täydellisesti sinun puolellasi tässä asiassa. -Onnittelen sinua syvimmällä kunnioituksella, siksi että sinulla on -ollut niin paljon rohkeutta. Sinä olet vallan oikeassa ja perhe on -vallan väärässä. - -_Hämmästystä. Anna ja neiti Ramsden nousevat ja kääntyvät Violetia -ja Tanneria kohti. Violet hämmästyneempänä kuin kukaan, unohtaa -hansikkaansa ja astuu keskelle huonetta nolona ja pahoillaan. -Octavius yksin ei liiku eikä kohota päätään: hän on häpeän masentama_. - -_Anna (rukoilevasti, jotta Tanner käyttäytyisi ihmisiksi)_. Jack! - -_Neiti Ramsden (raivossa)_. No sen minä sanon! - -_Violet (terävällä äänellä Tannerille)_. Kuka kertoi sen sinulle? - -_Tanner_. Ramsden ja Tavy tietysti. Miksi he eivät olisi saaneet? - -_Violet_. Sillä he eivät tiedä. - -_Tanner_. Tiedä? Mitä? - -_Violet_. He eivät tiedä että minä olen oikeassa. - -_Tanner_. Oo - kyllä he sen tietävät sydämessään, vaikka heidän -hullut taikauskonsa siveydestä ja soveliaisuudesta ja sen semmoisessa -saattaa heidät moittimaan sinua. Mutta minä tiedän ja muu maailma -oikeastaan myöskin tietää, vaikkei se uskalla sitä tunnustaa, että -sinulla oli oikeus seurata vaistoasi, että elinvoima ja rohkeus -ovat suurimmat ominaisuudet naisessa ja äitiys hänen juhlallinen -vihkimisensä naisellisuuteen, ja että se seikka, että et ole -laillisesti vihitty, ei hiukkaistakaan vähennä sinun arvoasi eikä -meidän kunnioitustamme sinua kohtaan. - -_Violet (punastuen harmista)_. Sinä siis pidät minua huonona -naisena, kuten nuo muutkin. Ja sinä luulet, että minä en ole -ainoastaan menetellyt kunnottomasti, vaan vieläpä hyväksyn sinun -innoittavat mielipiteesikin. Neiti Ramsden, minä olen sietänyt teidän -kovat sananne siksi että tiesin teidän kerran katuvan niitä kun -saitte kuulla totuuden, mutta minä en siedä semmoista inhoittavaa -loukkausta, että Jack onnittelee minua siitä, että muka olen yksi -noita kurjia olentoja, joita hän hyväksyy. Minä olen salannut -avioliittoni mieheni tähden. Mutta nyt minä vaadin laillisen -aviovaimon oikeudella että minua ei loukata. - -_Octavius (kohottaen päänsä sanomattomalla helpoituksen tunteella)_. -Sinä olet naimisissa! - -_Violet_. Niin olen. Ja teidän olisi pitänyt arvata se. Mikä -syy teillä oli epäillä että minulla ei ollut oikeutta kantaa -vihkisormusta? Ei kukaan teistä koskaan kysynytkään minulta. Sitä en -voi unohtaa. - -_Tanner (rauniona)_. Olen täydellisesti masennettu. Tarkoitin hyvää. -Pyydän anteeksi -- ryömien pyydän anteeksi. - -_Violet_. Toivon että vasta olet varovampi puheissasi. Tietysti ei -kukaan ota niitä täydellä todella, mutta ne ovat epämiellyttäviä ja -todistavat huonoa aistia. - -_Tanner (taipuen myrskyn alla)_. En voi puolustautua. Olen vasta -varovampi puolustaessani naisia. Pelkään että olemme kaikki -alentuneet sinun silmissäsi, paitsi Anna. Annan tähden suo meille -anteeksi. - -_Violet_. Niin, Anna on ollut hyvin ystävällinen. Mutta hän tiesi. - -_Tanner_. Ahaa. - -_Neiti Ramsden (jäykästi)_. Ja kuka on se herrasmies, joka ei -tunnusta vaimoaan? - -_Violet (nopeasti)_. Se on minun asiani, neiti Ramsden, eikä teidän. -Minulla on omat syyni pitää avioliittoni salassa tällä haavaa. - -_Ramsden_. En voi sanoa muuta kuin että olen kovin pahoillani, -Violet. Minua vallan kauhistaa muistella kuinka olemme sinua -kohdelleet. - -_Octavius (nolona)_. Anteeksi, Violet. En voi sanoa muuta. - -_Neiti Ramsden (yhä vielä haluttomana antautumaan)_. Tietysti se -minkä nyt kerroit, muuttaa asiat kokonaan. Joka tapauksessa on -velvollisuuteni itseäni kohtaan -- - -_Violet (keskeyttäen hänet)_. Velvollisuutenne minua kohtaan on -pyytää anteeksi. Se on velvollisuutenne sekä itseänne että minua -kohtaan. Jos itse olisitte naimisissa oleva vaimo, ette suinkaan -tahtoisi istua taloudenhoitajan huoneessa ja tulla kohdelluksi kuin -pahankurinen lapsi. Siten juuri nuoret neidit ja vanhat eukot, joilla -ei ole mitään vakavia velvollisuuksia, minua kohtelivat. - -_Tanner_. Elä iske meihin, kun olemme masennetut, Violet. Minä luulin -että teimme itsemme naurunalaisiksi, mutta oikeastaan onkin niin että -sinä teit meidät naurunalaisiksi. - -_Violet_. Ainakaan se ei ollut sinun asiasi, Jack. - -_Tanner_. Eikö ollut minun asiani? Vaikka Ramsden melkein suoraan -syytti minua tuoksi tuntemattomaksi herrasmieheksi. - -_Ramsden vastustaa kiihkeästi, mutta Violetin kylmä suuttumus -sammuttaa hänen kiihkonsa_. - -_Violet_. Sinua! Kuinka inhoittavaa! Kuinka ilettävää! Kuinka -halveksittavasti te olette puhuneet minusta! Jos mieheni tietäisi -tuon, ei hän sallisi minun ikinä enää virkkaa sanakaan teille. -_(Ramsdenille)_. Tämän viimeisen te todellakin olisitte voinut -säästää minulta. - -_Ramsden_. Minä vakuutan etten koskaan -- ainakin se on sanojeni -hirveätä väärentämistä -- - -_Neiti Ramsden_. Sinun ei tarvitse selittää, Roebuck. Hän oli itse -syynä kaikkeen. Hänen asiansa on pyytää anteeksi että hän petti -meidät. - -_Violet_. Voin antaa teille anteeksi, neiti Ramsden, sillä te ette -voi ymmärtää, kuinka tunnen tämmöisissä asioissa, vaikka kyllä olisin -odottanut enemmän järkeä henkilöiltä, joilla on suurempi kokemus. -Minä ymmärrän kuitenkin että olette joutunut hyvin kiusalliseen -asemaan ja paras minkä voin tehdä, on poistua heti. Hyvästi. - -_Hän menee jättäen heidät tuijottamaan_. - -_Neiti Ramsden_. No sen minä sanon! - -_Ramsden (valittaen)_. Kyllä hän nyt on meille hyvin suuttunut. - -_Tanner_. Teidän täytyy lyyhistyä kokoon vihkisormuksen edessä, -Ramsden, kuten meidän muidenkin. Häpeämme malja on täysi. - - - - -Toinen näytös. - - -Ajotiellä maatalon puistossa lähellä Richmondia moottorivaunu on -joutunut epäkuntoon. Se seisoo puuryhmän edessä, jonka ympäri tie -kiertää taloon, joka osittain näkyy puitten läpi. Tanner seisoen -tiellä moottorivaunun vasemmalla puolella, voisi selvään nähdä talon -läntisen nurkan, ellei hänen huomionsa olisi kokonaan kiintynyt -selällään makaavaan, sinisiin housuihin puettuna sääripariin, -joka pistää esiin koneen alta. Hän katselee niitä tarkasti, selkä -kumarassa ja kädet polviin nojaten. Hänen nahkatakkinsa ja suippo -lakkinsa osoittavat että hän on moottorivaunun matkustajia. - -_Sääret_. Ahaa! Nyt se on tehty. - -_Tanner_. Onko kaikki kunnossa nyt? - -_Sääret_. Kaikki hyvin! - -_Tanner kumartuu tarttuen kiinni säärien nilkkaan ja vetäen esiin -kuin työntökärryt säärien omistajan, joka kulkee käsillään pitäen -vasaraa hampaissaan. Hän on nuori mies siistissä sinisessä puvussa, -puhtaaksi ajettu leuka, tummat silmät, lyhyt hyvin harjattu tukka -ja hiukan säännöttömät, epäluuloisesti kaarevat kulmakarvat. Kun -hän korjaa vaunua ovat hänen liikkeensä nopeat ja odottamattomat, -mutta kumminkin tarkat ja huolelliset. Tanneria ja Tannerin ystäviä -kohtaan hänen käytöksensä ei ole ollenkaan alamainen, vaan kylmä -ja jäykkä, pitäen heidät jonkun matkan päässä, mutta antamatta -kumminkaan koskaan aihetta valituksiin. Siitä huolimatta hän koko -ajan pitää heitä silmällä jotenkin kyynillisesti, niinkuin ainakin -mies joka tuntee maailman nurean puolen. Hän puhuu hitaasti ja hieman -ivallisesti eikä ollenkaan koeta saada puhettaan herrasmaiseksi. -Saattaa arvata että hänen siro ulkoasunsa on merkkinä kunnioituksesta -häntä itseään ja omaa luokkaansa kohtaan, eikä niitä kohtaan, joitten -palveluksessa hän on._ - -_Hän astuu nyt moottorivaunuun koettaakseen koneistoa ja panee -taas lakin päähänsä ja päällystakin yllensä. Tanner riisuu pois -nahkaisen päällystakkinsa ja heittää sen vaunuun. Kuljettaja -(taikka automobilisti, taikka moottoriniekka, taikka miksi tahansa -nimittänemmekään häntä) katselee ympärilleen kysyvästi, työntäen -samalla vasaransa vaunuun._ - -_Kuljettaja_. Joko saitte tarpeeksi, vai? - -_Tanner_. Voin yhtä hyvin kävellä taloon ja ojentaa jalkojani hiukan -sekä tyynnyttää hermojani. _(Katsoen kelloaan)._ Tiedätte kai että -olemme tulleet Hyde Park Cornerista Richmondiin kahdessakymmenessä -yhdessä minuutissa. - -_Kuljettaja_. Viidessätoista minuutissa minä sen vertaisen matkan -olisin pyörähyttänyt, jos olisi ollut selvä tie. - -_Tanner_. Mutta mistä syystä? Rakkaudesta urheiluunko, vai -saadaksenne ilon kauhistuttaa onnetonta isäntäänne? - -_Kuljettaja_. Mikä se teitä pelottaa? - -_Tanner_. Poliisi ja niskani mahdollinen taittuminen. - -_Kuljettaja_. Soo. Mutta jos tykkäätte kulkea hiljakseen niin -voittehan mennä omnibussissa. Se on halvempaa. Te maksatte minulle -että minä säästäisin teiltä aikaa ja hankkisin teille hyötyä tuhannen -punnan moottorivaunusta. _(Hän istuutuu tyynesti)._ - -_Tanner_. Minä olen moottorivaunun sekä teidän orjanne. Joka yö minä -uneksin siitä kirotusta kapineesta. - -_Kuljettaja_. Kyllä se semmoinen haihtuu. Jos menette taloon niin -saanko kysyä kuinka kauan meinaatte viipyä siellä? Siitä syystä vain -että jos meinailette jutella koko aamupäivän rouvasväen kanssa, niin -panen vaunun talliin ja lähden omiin hommiini. Muutoin annan sen -seistä tässä odottamassa. - -_Tanner_. Paras on odottaa tässä. En viivy kauan. Tänne pitäisi tulla -nuori amerikkalainen herrasmies, eräs herra Malone yhdessä herra -Robinsonin kanssa uudessa amerikkalaisessa höyryvaunussaan. - -_Kuljettaja (hypäten ylös ja kiirehtien vaunusta Tannerin luo)._ -Amerikkalaisessa höyryvaunussa! Kilpaa meidän kanssa Lontoosta! - -_Tanner_. Ehkä he ovat jo täällä. - -_Kuljettaja_. Olisinpa minä sen tiennyt! _(Syvästi moittien)_. -Miksette kertonut siitä, herra Tanner? - -_Tanner_. Sillä minulle on ilmoitettu että tällä vaunulla voi ajaa -84 penikulmaa tunnissa, ja minä tiedän kokemuksesta kuinka paljon -_te_ voitte ajaa, jos tiellä sattuu olemaan kilpailija. Katsokaappas -Henry, on asioita, joita teidän ei ole terveellistä tietää, ja -tämä asia oli yksi niitä. Rauhoittukaa nyt kumminkin, kohta saatte -nauttia kylliksenne. Aiomme ajella koko päivän. Amerikkalainen ottaa -vaunuunsa herra Robinsonin, hänen sisarensa ja neiti Whitefieldin. Me -otamme neiti Rhodan. - -_Kuljettaja (tyydytettynä, miettii toista asiaa)._ Neiti Rhoda on -neiti Whitefieldin sisar, vai mitä? - -_Tanner_. Niin on. - -_Kuljettaja_. Ja neiti Whitefield itse menee toiseen vaunuun? Ei -teidän kanssanne? - -_Tanner_. Mitä hittoja hän minun kanssani tulisi? Herra Robinsonhan -on toisessa vaunussa. _(Kuljettaja katselee Tanneria kylmällä -epäluulolla ja kääntää vaunun viheltäen hiljaa tunnettua nuottia. -Tanner, hiukan levottomana, aikoo jatkaa samaa ainetta, mutta kuulee -samalla Octaviuksen askeleet käytävällä. Octavius tulee talosta päin, -puettuna moottoripukuun, mutta ilman päällystakkia.)_ Me olemme -menettäneet, kiitos luojan. Tuossa on herra Robinson. Hei, Tavy, onko -höyryvaunu onnistunut? - -_Octavius_. On varmaan. Me tulimme Hyde Park Corneristä tänne -seitsemässätoista minuutissa. _(Kuljettaja on raivoissaan ja -potkaisee vaunua muristen suuttumuksesta)._ Kauanko te viivyitte? - -_Tanner_. Noin kolme neljännes tuntia, tai niille paikoin. - -_Kuljettaja (vastustaen)_. So, soh, herra Tanner! Helposti olisimme -ennättäneet vähemmässä kuin viidessätoista minuutissa. - -_Tanner_. Ohimennen, saanko esitellä teidät? Herra Octavius Robinson -ja herra Enry Straker. - -_Straker_. Hauska tavata, herra Robinson. Herra Tanner pilkkaa Enry -nimeä. Herrat sanovat aina Hhenry. Mutta en suinkaan minä välitä. - -[Lontoon alhaison murteen huomattavimpia ominaisuuksia on se, että h -jätetään pois sellaisten sanojen alusta, missä sen tulisi olla, ja -lausutaan usein sanojen alussa, jossa sitä ei ole. Suoment. muist.] - -_Tanner_. Sinä luulet vain että se todistaa huonoa aistia minussa, -kun kiusottelen Strakeria, Tavy. Mutta sinä olet vallan väärässä. -Tämä mies näkee enemmän vaivaa jättääkseen pois h:t kielestään, kuin -hänen isänsä ennen, saadakseen ne kieleensä. Se on luokkamerkkinä -hänessä. En ole elämässäni tavannut ketään, joka on niin pöhöttynyt -luokkaylpeydestä kuin Enry. - -_Straker_. So, soh, herra Tanner. Hiukan moderatsionia! - -_Tanner_. Moderatsionia! Kuulitko Tavy? _Sinä_ olisit sanonut että -vähempi riittää. Mutta tämä mies on saanut sivistystä ja hän tietää -että me emme ole. Mikä olikaan teidän kansakoulunne, Straker? - -_Straker_. Sherbrooke Road. - -_Tanner_. Sherbrooke Road! Sanoisiko kukaan meistä Rugby! Harrow! -Eton! tuommoisella henkisellä ylpeydellä? Sherbrooke Road on paikka, -jossa pojat oppivat jotain. Eton on poikatarha, jonne meidät -lähetetään siitä syystä että olemme kiusana kotona, ja siksi että -myöhemmin elämässä aina kun jonkun herttuan nimi mainitaan, voimme -sanoa että hän on entinen koulutoverimme. - -_Straker_. Te ette ymmärrä yhtään niitä asioita, herra Tanner. Ei -kansakoulussa opi, vaan teollisuuskoulussa. - -_Tanner_. Se on hänen yliopistonsa, Octavius. Ei Oxford, eikä -Cambridge, tai Durham, Dublin, tai Glasgow. Ei edes mikään noista -lahkolaispesistä Walesissakään. Ei, Tavy. Regent Street, Chelsea -Borough -- en muista puoliakaan niitten nimistä -- ne ovat _hänen_ -yliopistojaan. Ne eivät ole vain luokkarajoitusten myymälöitä, kuten -meidän yliopistomme. _Te_ ylenkatsotte Oxfordia, Enry, eikö niin? - -_Straker_. En ollenkaan. Se on vallan nätti paikka semmoisille, jotka -sellaisista tykkäävät. Siellä opetetaan herraksi. Teollisuuskoulussa -opetetaan konemestariksi tai muuksi sellaiseksi. - -_Tanner_. Ivaa, Tavy, pelkää ivaa! Jospa sinä voisit katsoa Enryn -sieluun ja näkisit koko sen ylenkatseen syvyyden, jota hän tuntee -herroja kohtaan, ja hänen ylpeytensä huipun siitä että hän on -konemestari, niin kalpenisit. Hän suorastaan nauttii aina kun tämä -moottorivaunu joutuu epäkuntoon, sillä se saattaa näkyviin minun -herrasmaisen avuttomuuteni ja hänen työläismäisen taitonsa ja -kekseliäisyytensä. - -_Straker_. Elkää välittäkö hänestä, herra Robinson. Hän rakastaa -puhumista. Mutta mehän tunnemme hänet. - -_Octavius (vakavasti)_. Mutta hänen puheessaan on paljon totta -pohjalla. Minä uskon mitä hartaimmin työn ylevyyteen. - -_Straker (tyyneesti)_. Siksi että te ette ole koskaan tehnyt mitään -työtä herra Robinson. Minun tehtäväni on poistaa työ. Teillä on -enemmän hyötyä minusta ja yhdestä koneesta kuin kahdestakymmenestä -työmiehestä. - -_Tanner_. Herran nimessä, Tavy, elä houkuttele häntä puhumaan -valtiotaloudesta. Hän tietää kaikki siitä, mutta me emme tiedä. Sinä -olet vain runollinen sosialisti, Tavy. Hän on tieteellinen. - -_Straker (joutumatta hämilleen)_. Niin. Tämä keskustelu on kyllä -hyvin opettavaa, mutta minun täytyy pitää huolta koneesta ja te -kai tahdotte puhella tytöistänne. Kyllä minä ymmärrän. _(Hän alkaa -puuhailla koneen luona ja lähtee sitten astumaan taloa kohti)._ - -_Tanner_. Se on hyvin tärkeä yhteiskunnallinen ilmiö. - -_Octavius_. Mikä? - -_Tanner_. Straker. Tässä me kirjalliset ja sivistyneet henkilöt -olemme vuosikausia huutaneet uutta naista, joka kerta kuin joku -harvinaisen vanhanaikuinen naishenkilö joutui ilmapiiriimme, emmekä -koskaan huomanneet että uusi mies oli tullut. Straker on uusi mies. - -_Octavius_. Minä en huomaa hänessä mitään uutta, paitsi sinun -hulluttelusi hänen kanssaan. Mutta en minä nyt viitsi puhua hänestä, -vaan Annasta. - -_Tanner_. Straker tiesi senkin. Luultavasti hän oppi senkin -teollisuuskoulussa. No, mikä Annalla on hätänä? Oletko kosinut häntä? - -_Octavius (itseään syyttäen)_. Minä olin kyllin petomainen ja tein -sen eilisiltana. - -_Tanner_. Kyllin petomainen! Mitä tarkoitat? - -_Octavius (dityrambimaisesti)_. Jack, me miehet olemme kaikki -raakoja. Me emme koskaan ymmärrä kuinka äärettömän herkkä naisen -tunne-elämä on. Kuinka minä saatoinkaan sen tehdä! - -_Tanner_. Tehdä mitä, sinä itkusuinen idiootti? - -_Octavius_. Niin, minä olen idiootti, Jack. Jospa olisit kuullut -hänen äänensä ja nähnyt hänen kyyneleensä! Minä olen valvonut koko -yön ajatellen niitä. Jos hän olisi moittinut minua, olisin kestänyt -sen paremmin. - -_Tanner_. Kyyneleitä! Se on vaarallista. Mitä hän sanoi. - -_Octavius_. Hän kysyi minulta kuinka saatoin nyt ajatella muuta kuin -hänen rakasta isä-vainajaansa. Hän tukahdutti nyyhkytyksen -- _(hän -masentuu)_. - -_Tanner (taputtaen häntä selkään)_. Koeta kestää se miehen tavoin, -Tavy, vaikka sinusta tuntuisikin kuin olisit aasi. Se on sitä vanhaa -peliä. Hän ei ole väsynyt vielä leikkiin sinun kanssasi. - -_Octavius (kärsimättömästi)_. Oh, elä puhu tyhmyyksiä aina, Jack. -Luuletko tosiaankin että tuo sinun iän ikuinen ontto kyynillisyytesi -ollenkaan kykenee käsittämään hänen kaltaistaan luonnetta. - -_Tanner_. Hm! Sanoiko hän muuta? - -_Octavius_. Sanoi. Ja siksi juuri minä asetankin sekä hänet että -itseni sinun pilkattavaksesi kertomalla siitä. - -_Tanner (katuvana)_. Ei pilkattavaksi, hyvä Tavy, ei totta -tosiaankaan. No, vähät siitä. Jatka. - -_Octavius_. Hänen velvollisuudentuntonsa on niin harras, niin -täydellinen, niin -- - -_Tanner_. Niin on. Jatka. - -_Octavius_. Katsohan, näissä uusissa oloissa sinä ja Ramsden olette -hänen holhoojiaan, ja hänen mielestään kaikki se velvollisuudentunto, -joka ennen kohdistui hänen isäänsä, on nyt tuleva teille. Hän sanoi -arvelevansa että minun olisi pitänyt ensin puhua siitä teidän -molempien kanssa. Tietysti hän on oikeassa, mutta en voi auttaa -että minusta tuntuu oudolta tulla sinulta juhlallisesti kosimaan -holhokkisi kättä. - -_Tanner_. Olen iloinen että rakkaus ei ole kokonaan sammuttanut -huumorintunnetta sinussa. - -_Octavius_. Tuo vastaus ei tule tyydyttämään häntä. - -_Tanner_. Virallinen vastaukseni on tietysti: Siunaukseni teille, -lapseni, olkaa onnelliset! - -_Octavius_. Tahtoisin että lakkaisit laskemasta leikkiä tässä -asiassa. Vaikkei se ole täyttä totta sinulle, on se kumminkin minulle -ja hänelle. - -_Tanner_. Tiedäthän vallan hyvin että hän on yhtä vapaa valitsemaan -kuin sinäkin. - -_Octavius_. Hän ei ajattele niin. - -_Tanner_. Eikö tosiaankaan! No, mitä siis tahdot minun tekemään? - -_Octavius_. Tahdon että sanot hänelle vilpittömästi ja vakavasti mitä -ajattelet minusta. Sano että voit uskoa hänet minulle -- nimittäin -jos luulet voivasi. - -_Tanner_. En ollenkaan epäile voivani uskoa hänet sinulle. Mutta -minua huolestuttaa ajatus uskoa sinut hänelle. Oletko sinä lukenut -Maeterlinckin kirjan mehiläisestä? - -_Octavius (vaivoin hilliten suuttumustaan)_. Minun ei tee mieli -keskustella kirjallisuudesta tällä hetkellä. - -_Tanner_. Ole hiukan kärsivällinen vain. En minäkään puhu -kirjallisuudesta. Kirja mehiläisestä on luonnonhistoriaa. Se on -kamala opetus ihmiskunnalle. Sinä luulet olevasi Annan kosija, -luulet että sinä olet takaa-ajaja, hän takaa-ajettu, että sinun -asiasi on kosia, pyytää, voittaa, valloittaa. Hullu! Sinä itse olet -takaa-ajettu, merkitty otus, määrätty saalis. Sinun ei tarvitse istua -ja luoda ikävöiviä silmäyksiä syöttiin loukun lankojen takana. Loukun -ovi on auki, ja se sulkeutuu vasta silloin kun sinä olet loukussa, ja -sulkeutuu silloin iäksi. - -_Octavius_. Jospa voisin sen uskoa -- vaikka sanotkin sen -pahankuriseen tapaasi. - -_Tanner_. Hyvä mies, mitä muuta tekemistä hänellä on tässä elämässä -kuin hankkia itselleen mies? Naisen täytyy koettaa päästä naimisin -niin pian kuin suinkin ja miehen täytyy koettaa pysyä naimattomana -niin kauan kuin suinkin. Sinulla on runosi ja murhenäytelmäsi -tehtävänä, Annalla ei mitään. - -_Octavius_. En voi kirjoittaa ilman innostusta. Eikä sitä voi kukaan -muu minussa synnyttää kuin Anna. - -_Tanner_. Mutta eikö sinun olisi varmempi hankkia sitä jonkun -matkan päässä hänestä? Petrarca ei nähnyt puoleksikaan niin -usein Lauraa eikä Dante Beatriceä, kuin sinä tapaat Annan, ja -kumminkin he kirjoittivat ensi luokan runoutta -- ainakin minulle -on kerrottu niin. He eivät koskaan panneet epäjumalanpalvelustaan -perhetuttavuuden koetuksen alaiseksi, ja sitä kesti kuolemaan asti. -Mene naimisiin Annan kanssa, ja viikon perästä hän ei tuota sinulle -enempää innostusta kuin lautasellinen pannukakkuja. - -_Octavius_. Luulet minun kyllästyvän häneen! - -_Tanner_. En ollenkaan. Ethän sinä kyllästy pannukakkuihinkaan. -Mutta ne eivät innostuta sinua. Eikä hän liioin innostuta sinua, -kun hän lakkaa olemasta runoilijan unelmana ja muuttuu tanakaksi -kuudenkymmenen kilon rouvaksi. Sinun täytyy silloin pakosta uneksia -jostakin toisesta, ja silloin syntyy jymy. - -_Octavius_. Ei maksa vaivaa puhua tuolla lailla, Jack. Sinä et -ymmärrä. Sinä et ole koskaan ollut rakastunut. - -_Tanner_. Minäkö! En ole koskaan ollut rakastumatta. Minä olen -rakastunut itse Annaankin. Mutta minä en ole rakkauden orja enkä -rakkauden narri. Katso mehiläistä, oi runoilija: mieti sen tapoja -ja ole järkevä. Herran nimessä, Tavy, jos naiset tulisivat toimeen -ilman meidän työtämme ja me söisimme heidän lastensa leipää emmekä -hankkisi sitä, niin he surmaisisivat meidät niinkuin hämähäkki surmaa -toverinsa, tai mehiläinen kuhnurit. Ja he olisivat vallan oikeassa, -ellemme kelpaisi muuhun kuin rakastamaan. - -_Octavius_. Jospa vain olisimme kyllin hyviä rakkaudelle! Ei ole -mitään rakkauden vertaista! Ei ole olemassa muuta kuin rakkaus. Ilman -sitä maailma olisi synkän kauhun unelma vain! - -_Tanner_. Ja tuo -- tuo on se mies, joka minulta anoo holhokkini -kättä! Tavy, luulen että meidät vaihdettiin kehdossa ja että sinä -olet oikea Don Juanin jälkeläinen. - -_Octavius_. Elä vain sano semmoista Annalle. - -_Tanner_. Ole huoleti. Hän on merkinnyt sinut omakseen, eikä mikään -voi enää pidättää häntä. Sinä olet tuomittu. _(Straker palaa -sanomalehti kädessä)._ Tässä tulee uusi mies turmellen itseään puolen -pennyn lehdellä kuten tavallista. - -_Straker_. Voitteko uskoa, herra Robinson, että kun ajelemme -moottorivaunussa ostamme aina kaksi lehteä: Times hänelle ja Leader -tai Echo minulle. Mutta luuletteko että minä saan vilaistakaan -lehteeni? Ee-ei. Hän ryöstää aina Leaderin itselleen ja antaa minun -niellä Timesinsä. - -_Octavius_. Eikö Times mainitse vetojen voittajia? - -_Tanner_. Enry ei välitä vedonlyönnistä, Tavy. Moottoriennätykset -ovat hänen heikkoutensa. Mikä on viimeisin? - -_Straker_. Parisista Biskraan, neljäkymmentä penikulmaa tunnissa -keskimäärin, lukuunottamatta Välimerta. - -_Tanner_. Kuinka monta tapettu? - -_Straker_. Kaksi tyhmää lammasta vain. Mitä se tekee! Lampaat -eivät maksa paljon. Omistajat olivat iloissaan kun saivat hinnan -tarvitsematta raastaa niitä teurastajalle. Mutta totta vissiin siitä -nostetaan juttu, ja sitten Ranskan hallitus kieltää koko ajon, ja -meiltä on tilaisuus mennyt. Harmittaa niin vietävästi, kun herra -Tanner ei lähde kunnolliselle matkalle niin kauan kuin vielä saa. - -_Tanner_. Tavy, muistatko sinä eno Jamesin? - -_Octavius_. Muistan kyllä. Kuinka niin? - -_Tanner_. Eno Jamesilla oli ensi luokan kokki ja hän ei voinut -sulattaa mitään muuta ruokaa, kuin sen kokin keittämää. Mies parka -oli ujo ja vihasi seuraelämää. Mutta kokki oli ylpeä taidostaan ja -tahtoi laittaa päivällisiä prinsseille ja ulkovaltojen lähettiläille. -Estääkseen kokkia lähtemästä toisen palvelukseen vanhan eno raukan -täytyi panna toimeen suuret päivälliskutsut kahdesti kuukaudessa ja -kärsiä kaikki nolouden tuskat. Tässä on nyt sama asia minun ja Enry -Strakerin, tämän uuden miehen, välillä. Minä inhoan matkustamista, -mutta minä pidän aika paljon Enrystä. Hän taas ei välitä mistään -muusta koko maailmassa kuin kiitämisestä eteenpäin nahkatakissa ja -moottorilakissa, ympärillään tuuman paksulta tomua, kuusikymmentä -penikulmaa tunnissa oman henkensä ja minun henkeni kaupalla. Paitsi -ei silloin tietysti, kun hän makaa selällään loassa koneen alla -koettaen saada selville mikä paikka on ratkennut. No niin, ellen minä -päästä häntä ajamaan ainakin tuhat penikulmaa, joka toinen viikko, -jättää hän minut oman onneni nojaan ja menee jonkun amerikkalaisen -biljonäärin palvelukseen. Ja minä saan hankkia itselleni kiltin ja -kunnioittavan tallirengin, joka nostaa lakkiaan ja tietää oikean -asemansa. Minä olen Enryn orja, aivan niinkuin eno James oli kokkinsa -orja. - -_Straker (suuttuneena)_. Toivoisin tosiaankin että minulla olisi -kone, joka kulkisi yhtä nopeaan kuin te voitte puhua, herra Tanner. -Olen vain sanonut että menetätte rahaa moottorillanne ellette pidä -sitä työssä. Yhtä hyvinhän voisitte hankkia itsellenne lastenvaunut -ja hoitajattaren niitä työntämään, kuin moottorivaunun ja minut jos -ette käytä meitä viimeiseen pisaraan asti. - -_Tanner (tyynnyttäen)_. Hyvä on, Henry, hyvä on. Kohta lähdemme taas -puolen tunnin matkalle. - -_Straker (ylenkatseellisesti)_. Puolen tunnin! _(Hän palaa koneen -luo, istautuu ja kääntää uuden sivun sanomalehdestään hakien lisää -uutisia)._ - -_Octavius_. Siitä muistan, minulla on sinulle kirje Rhodalta. - -_Tanner (avaten sen)_. Arvaan että Rhoda vainuaa riitaa Annan kanssa. -Tavallisesti ei ole muuta kuin yksi henkilö, jota englantilainen -tyttö vihaa enemmän kuin äitiään, ja se on hänen vanhin sisarensa. -Rhoda pitää paljon enemmän äidistään kuin Annasta. Hän -- -_(harmilla)_ -- No sen minä sanon! - -_Octavius_. Mikä nyt? - -_Tanner_. Rhodan piti tulla minun kanssani ajelemaan -moottorivaunullani, mutta hän sanoo että Anna on sen kieltänyt. - -_Straker rupeaa äkkiä viheltämään lempinuottiaan huomiota -herättävällä ponnella. Hämmästyneinä tuosta leivomaisesta säveleestä -ja hiukan tuskastuneina ivallisesta vivahduksesta sen riemussa, he -kääntyvät Strakeriin päin ja katsovat häneen kysyvästi. Mutta Straker -on syventynyt sanomalehteensä, ja heidän liikkeensä ei hiota mitään -tuloksia._ - --- 30 -- - -_Octavius (tointuen taas)_. Mainitseeko hän mitään syytä? - -_Tanner_. Syytä! Loukkaus ei koskaan hae syytä. Anna kieltää häntä -olemasta kahden kesken kanssani millään ehdolla. Sanoo että olen -vallan sopimaton henkilö seurustelemaan nuoren tytön kanssa. Mitä -arvelet nyt ihanteestasi? - -_Octavius_. Sinun tulee muistaa mikä raskas vastuunalaisuus nyt on -Annan niskoilla, kun hänen isänsä on kuollut. Rouva Whitefield on -liian heikko johtamaan Rhodaa. - -_Tanner_ (tuijottaen häneen). Toisin sanoen, sinä olet samaa mieltä -kuin Anna. - -_Octavius_. En. Mutta luulen ymmärtäväni hänet. Täytyyhän sinun -myöntää että mielipiteesi eivät ole juuri soveliaita muodostamaan -nuoren tytön mieltä ja luonnetta. - -_Tanner_. En ikinä myönnä mitään sellaista. Sen myönnän että nuoren -tytön mieltä ja luonnetta tavallisesti muodostetaan kertomalla -hänelle valheita; mutta minä vastustan nyt sitä erityistä valetta -että minulla olisi tapana väärinkäyttää tyttöjen luottamusta. - -_Octavius_. Sitä Anna ei sanokaan, Jack. - -_Tanner_. Mitäs muuta hän tarkoittaa? - -_Straker (huomaten Annan tulevan talosta päin)_. Neiti Whitefield, -hyvät herrat. _(Hän astuu alas moottorivaunusta ja kävelee alas -käytävää, kuten ainakin mies, joka tietää ettei häntä enää tarvita)_. - -_Anna (astuen Octaviuksen ja Tannerin väliin)_. Hyvää huomenta, Jack. -Tulin sanomaan sinulle että Rhoda paralla on semmoinen päänkivistys, -ettei hän voi tulla kanssasi tänään ajelemaan. On niin sääli häntä, -lapsi raukkaa. - -_Tanner_. Mitä sanot nyt, Tavy? - -_Octavius_. Ethän voi sitä väärin ymmärtää, Jack. Anna osoittaa sulle -mitä ystävällisintä huomaavaisuutta, vaikkapa hänen siitä syystä -täytyisi pettää sinua. - -_Anna_. Mitä tarkoitatte? - -_Tanner_. Tahtoisitko parantaa Rhodan päänkivistyksen, Anna? - -_Anna_. Tietysti. - -_Tanner_. Sanoppas hänelle siis kaikki se minkä äsken sanoit minulle, -ja lisää vielä että satuit tulemaan kaksi minuuttia sen jälkeen kun -olin vastaanottanut Rhodan kirjeen ja lukenut sen. - -_Anna_. Rhoda on kirjoittanut sinulle! - -_Tanner_. Ja selittänyt kaikki. - -_Octavius_. Elä välitä hänestä, Anna. Sinä olit oikeassa -- vallan -oikeassa. Anna teki ainoastaan velvollisuutensa, Jack, ja sinä tiedät -sen. Teki sen niin ystävällisesti sinua kohtaan kuin suinkin. - -_Anna (mennen Octaviuksen luo)_. Kuinka hyvä sinä olet, Tavy, ja -kuinka avulias! Kuinka hyvin sinä ymmärrät! - -_Octavius säteilee._ - -_Tanner_. Sillä lailla! Kiristää kahleita. Rakastathan häntä, Tavy, -eikö niin? - -_Octavius_. Hän tietää sen. - -_Anna_. Hsh. Häpeä nyt, Tavy! - -_Tanner_. Oh, minä annan luvan. Olenhan holhoojasi. Ja minä luovutan -sinut Tavyn huostaan seuraavaksi tunniksi. Itse lähden ajelemaan -moottorivaunulla. - -_Anna_. Ei Jack. Minun täytyy puhua sinulle Rhodasta. Ricky, menetkö -sisälle pitämään seuraa amerikkalaiselle ystävällesi. Hän on hiukan -mamman tiellä näin aikaisin aamupäivällä. Mamman täytyy saada -lopettaa taloustoimensa. - -_Octavius_. Kiirehdin sinne heti, Anna rakas _(hän suutelee Annan -kättä)_. - -_Anna (hellästi)_. Ricky Ticky Tavy! - -_Octavius_ katsoo Annaan paljon sanovalla punastuksella ja kiirehtii -pois. - -_Tanner (jyrkästi)_. Kuuleppas nyt Anna. Nyt sinä ajoit karille. Ja -jos Tavy ei olisi niin pelastumattomasti rakastunut sinuun, olisi hän -huomannut mikä parantumaton valehtelija sinä olet. - -_Anna_. Sinä ymmärrät asian väärin, Jack. Minä en uskaltanut sanoa -Tavylle totuutta. - -_Tanner_. Et. Sinun uskalluksesi menee tavallisesti päinvastaiseen -suuntaan. Mitä pirua sinä tarkoitit sanomalla Rhodalle että minä -olen liian turmeltunut seurustellakseni hänen kanssaan? Kuinka minun -suhteeni häneen ikinä enää voi tulla siedettäväksi, kun sinä olet -myrkyttänyt hänen mielensä noin inhoittavalla tavalla. - -_Anna_. Minä tiedän ettet koskaan voisi käyttäytyä huonosti -- - -_Tanner_. Miksi siis valehtelit hänelle? - -_Anna_. Minun täytyi. - -_Tanner_. Täytyi! - -_Anna_. Äiti käski. - -_Tanner (silmät välähtäen)_. Ahaa! Olisihan minun pitänyt ymmärtää -se. Äiti! Aina vain äiti! - -_Anna_. Se on tuo sinun hirveä kirjasi. Tiedäthän kuinka kaino äiti -on. Kaikki kainot naiset ovat riippuvaisia ulkonaisista tavoista. -Meidän _täytyy_ olla, Jack, muutoin meidät ymmärretään niin -sydämettömästi, niin hirvittävästi väärin. Sinäkin, joka olet mies, -et voi sanoa suoraan ajatuksiasi herättämättä väärinkäsitystä ja -saamatta sanojasi selitetyiksi mitä huonoimmalla tavalla. Myönnän, -että minäkin olen selittänyt sanojasi huonosti. Tahtoisitko että -Rhoda parkaa käsitettäisi väärin ja että hänestä puhuttaisi pahaa -samalla lailla? Olisiko oikein, jos äiti sallisi hänen antautua -sellaisen kohtelun alaiseksi, ennenkuin hän on kyllin vanha itse -päättämään omissa asioissaan? - -_Tanner_. Toisin sanoin, se joka tahtoo välttää väärinkäsitystä, -valehdelkoon, juorutkoon, loukatkoon, teeskennelköön niin paljon kuin -suinkin jaksaa. Siihen johtaa kuuliaisuus äitiäsi kohtaan. - -_Anna_. Minä rakastan äitiäni, Jack. - -_Tanner (kiihoittaen itsensä yhteiskunnalliseen raivoon)_. Onko se -pätevä syy, jonka tähden et saa pitää omaa sieluasi omanasi. Oh, en -kärsi tuota nuoruuden rikollista alistumista vanhuudelle. Katseleppas -muodissa olevaa seurapiiriä semmoisena kuin tunnet sen. Mitä se -on olevinaan? Ihanaa keijukaistanssia. Ja mitä se oikeastaan on? -Hirvittävä kulkue kurjia tyttöjä, jokainen kyynillisen, kavalan, -ahneen, toiveitten pettämän, tyhmästi kokeneen, alhaismielisen vaimon -kynsissä, jota hän nimittää äidikseen, ja jonka velvollisuus on -myrkyttää tyttären mieli ja myydä hänet sitten enimmin tarjoovalle. -Miksi nuo onnettomat orjat naivat kenen tahansa, olkoonpa hän -kuinka vanha ja kurja tahansa, ennemmin kuin jäävät naimatta? Sillä -avioliitto on ainoa keino, joka pelastaa heidät noitten elähtäneitten -ystävien vallasta, jotka peittävät itsekkäät aikeensa ja kateellisen -vihansa nuoriin kilpailijoihin äidillisen velvollisuuden ja -perheystävyyden naamarin alle. Kaikki tuo on inhoittavaa, ja luonnon -ääni vaatii tyttärelle isän hoitoa ja pojalle äidin. Isän ja pojan ja -äidin ja tyttären laki ei ole rakkauden laki. Se on vallankumouksen -ja vapautuksen laki, joka on siirtävä nuoret ja kykenevät vanhojen -ja kuluneitten sijalle. Sen sanon sinulle että miehuuden ja -naisellisuuden ensimäinen velvollisuus on itsenäisyyden julistus. Se -mies, joka vetoaa isänsä valtaan, ei ole mikään mies. Se nainen, joka -vetoaa äitinsä valtaan, ei ansaitse vapaan kansalaisen nimeä. - -_Anna (katsellen häntä tyynellä uteliaisuudella)_. Sinä rupeat -varmaan vielä täydellä todella politikoitsijaksi, Jack. - -_Tanner (vallan masennettuna)_. Mi-mitä? Mitä? _(kooten -ajatuksensa)_. Mitä sillä on tekemistä sen kanssa mitä sanoin? - -_Anna_. Sinä puhut niin hyvin. - -_Tanner_. Puhut! Puhut! Se ei ole mitään muuta sinulle kuin puhetta. -Mene siis takaisin äitisi luo ja auta häntä myrkyttämään Rhodan -mielikuvitusta niinkuin hän jo on myrkyttänyt sinun. Kesyt elefantit -juuri nautinnolla vangitsevat villejä. - -_Anna_. Minä edistyn. Eilen olin boa constrictor, tänään olen -elefantti. - -_Tanner_. Niin olet. Siis mene matkoihisi. Minulla ei ole muuta -sanottavaa. - -_Anna_. Sinä olet niin äärettömän järjetön ja epäkäytännöllinen. Mitä -voin tehdä? - -_Tanner_. Tehdäkö? Murra kahleesi! Kulje elämäsi oman omantuntosi -johtamana eikä äitisi. Puhdistaa ja elähytä mielesi, ja opi -nauttimaan reippaasta matkasta moottorivaunussa, sen sijaan että -nyt et näe siinä muuta kuin välikappaleen inhoittavaan juoneen. -Lähde kanssani Marseillesiin ja Algieriin ja Biskraan, kuusikymmentä -penikulmaa tunnissa. Mennään vaikka alas Capeen saakka, jos haluat. -Se on itsenäisyyden julistus ja kosto samalla. Sinä voit jälestäpäin -kirjoittaa kirjan siitä. Se tekee lopun äidistäsi ja sinusta naisen. - -_Anna (miettivänä)_. En luule että siinä olisi mitään sopimatonta -Jack. Sinä olet holhoojani ja siis isäni asemassa hänen omasta -tahdostaan. Ei kellään olisi mitään sanomista siitä että matkustamme -yhdessä. Se olisi äärettömän hauskaa. Kiitos, Jack, tuhat kiitosta! -Minä tulen. - -_Tanner (kauhistuen)_. Sinä tulet!!! - -_Anna_. Tietysti. - -_Tanner_. Mutta -- _(hän vaikenee aivan onnettomana, sitten jatkaa -heikosti)_. Katsoppas nyt, Anna. Jos siinä ei ole mitään sopimatonta, -niin ei myöskään maksa vaivaa tehdä sitä. - -_Anna_. Kuinka järjetön sinä olet! Sinä et koskaan tahtoisi panna -minua huonoon valoon, sen tiedän. - -_Tanner_. Juuri sitä tahdoin. Se oli syynä ehdotukseeni. - -_Anna_. Kuinka sinä jaksat puhua tyhmyyksiä! Et ikinä tekisi mitään, -joka vahingoittaisi minua. - -_Tanner_. Ellet tahdo joutua huonoon valoon, niin elä tule. - -_Anna (koruttomalla vakavuudella)_. Minä tulen, Jack, koska sinä -tahdot. Sinä olet holhoojani ja arvelen että meidän pitäisi -tavata toisiamme enemmän ja oppia tuntemaan toisemme paremmin. -_(Kiitollisesti)_. Oli niin kovin ystävällistä, Jack, tarjota minulle -tuollainen hauska matka, varsinkin sen perästä mitä sanoin Rhodasta. -Sinä olet tosiaankin hyvä -- paljoa parempi kuin luuletkaan. Milloin -lähdemme? - -_Tanner_. Mutta -- - -_Keskustelu keskeytyy, sillä rouva Whitefield tulee talosta. Hänen -vieressään kulkee amerikkalainen herra ja hänen jälessään Ramsden ja -Octavius._ - -_Hector Malone on itä-amerikkalainen, mutta hän ei ollenkaan häpeä -kansallisuuttaan. Siitä syystä Englannin hienosto on hänelle -suosiollinen ja pitää häntä nuorena miehenä, joka on kyllin -miehekäs tunnustaakseen tuon selvän varjopuolen yrittämättä sitä -peitellä tai laimentaa. He ymmärtävät ettei saa antaa hänen kärsiä -asiasta, joka tietysti ei ole hänen syynsä, ja pitävät erityisen -tärkeänä velvollisuutenaan kohdella häntä hyvin ystävällisesti. -Hänen ritarillinen kohteliaisuutensa naisille ja hänen ylevät -siveelliset mielipiteensä, jotka ovat sekä aiheettomia että -harvinaisia, oudoksuttavat ehkä hieman epäsuotuisasti, ja vaikka -hienon yleisön mielestä hänen hyväntahtoinen huumorinsa on jotenkin -huvittavaa, sitten kun se on lakannut heitä hämmästyttämästä (se -ensin aina saattaa heidät ymmälle), on heidän täytynyt pakottaa -hänet ymmärtämään että hänen ei mitenkään sovi kertoa kaskuja, -elleivät ne ole selvästi personallisia ja purevia, ja myöskin että -kaunopuheisuus on taito, joka kuuluu alhaisempaan sivistysasteeseen -kuin tässä maassa vallitsevaan. Näistä seikoista Hector ei ole vielä -vallan vakuutettu. Hän arvelee yhä vielä että brittiläiset ovat -taipuvaisia pitämään typeryyksiään avuina ja esittämään kaikenlaista -kykenemättömyyttään hyvänä kasvatuksena. Englantilainen elämä -kaipaa hänen mielestään ylentävää puhetaitoa (jota hän nimittää -siveelliseksi sävyksi). Englantilainen käytöstapa ei osoita täyttä -kunnioitusta naisille. Englannin hienosto puhuu kaikenlaisista -asioista niin peittelemättä että se melkein tuntuu raakuudelta. -Ja englantilaista seurustelua pitäisi elähdyttää leikeillä ja -kertomuksilla ja muulla ajanvietolla. Hänen ei siis tee mieli oppia -näitä vajavaisuuksia, koska hän näki paljon vaivaa hankkiakseen -itselleen ensi luokan sivistyksen ennenkuin hän uskalsi lähteä -Atlantin yli. Hän huomaa että englantilaiset joko eivät ollenkaan -välitä siitä hänen sivistyksestään, eivätkä ylipäänsä mistään -sivistyksestä, tai pysyttelevät kohteliaasti välttelevällä kannalla. -Oikeastaan syy on siinä että Hectorin sivistys ei ole mitään muuta -kuin täyteen täyttymistä sillä kirjallisuudella, joka kolmekymmentä -vuotta sitten levisi Englannista ulospäin, ja jonka hän nyt on -tuonut takasin ja on valmis ammentamaan esiin heti paikalla kun -tulee puhe kirjallisuudesta, tieteestä tai taiteesta. Se hämmästys, -jota nuo hänen hyökkäyksensä herättävät, on omiaan vahvistamaan -hänen luuloaan, että hän kasvattaa Englantia. Kuullessaan ihmisten -viattomasti puheskelevan Anatole Francesta ja Nietzschestä hän -kukistaa heidät Matthew Arnoldilla ja vieläpä Macauleyllakin. -Ollen sydämensä syvyydessä harras uskonnollinen, hän aina ensin -johtaa varomattomat humoristisella uskottomuudella jättämään -syrjään yleistajuisen teologian keskustellessaan hänen kanssaan -siveyskysymyksistä, ja sitten hän äkkiä saattaa heidät ymmälle -kysymällä eikö siis ihanne-käytöksen toteuttaminen ollut päivän -selvään Jumalan kaikkivaltiaan tarkoituksena, kun hän loi rehellisiä -miehiä ja puhtaita naisia. Hänen personallisuutensa miellyttävä -tuoreus ja hänen sivistyksensä mykäksi hämmästyttävä vanhuus -saattavat tavattoman vaikeaksi päättää ansaitseeko vaivaa tutustua -häneen, sillä vaikka hänen seuransa on kieltämättä hauskaa ja -elähyttävää, ei hänestä voi löytää mitään henkisesti uutta, varsinkin -koska hän inhoaa politiikkaa eikä koskaan puhu kauppa-asioista, -joista hän varmaan tietää paljon enemmän kuin hänen englantilaiset -ystävänsä. Hän viihtyy parhaiten romantillisten kristittyjen -seurassa, joilla on taipumusta rakkauteen. Siitä ystävyys, joka on -syntynyt hänen ja Octaviuksen välillä._ - -_Ulkomuodoltaan Hector on kaunisrakenteinen nuori mies, noin -neljänkolmatta vanha, musta parta lyhyeksi leikattu ja hyvin -hoidettu, kirkkaat, kaunismuotoiset silmät ja miellyttävän vilkas -ilme kasvoissa. Hän on muotikannalta nähden moitteettomasti -puettu. Astuessaan käytävätä rouva Whitefieldin rinnalla hän -koettaa hartaasti olla miellyttävä ja hauska, asettaen siten rouva -Whitefieldin pienoiselle järjelle raskaamman taakan kuin se kantaa -jaksaa. Englantilainen jättäisi rouvan yksin pitäen luonnollisena -että ikävyys ja välinpitämättömyys on oleva hänen kaltaistensa -kohtalo. Rouva rukka itse tahtoisi että hänet joko jätettäisi yksin -tai annettaisi puhua asioista, jotka häntä huvittavat._ - -_Ramsden astuu tutkimaan moottorivaunua. Octavius liittyy Hectoriin._ - -_Anna (syösten iloisesti äitinsä kimppuun)_. Kuuletko, kuuletko -mamma! Jack vie minut Nizzaan moottorivaunullaan. Eikö se ole -suloista? Minä olen onnellisin ihminen Lontoossa! - -_Tanner (epätoivoisesti)_. Rouva Whitefield vastustaa sitä. Olen -varma että hän vastustaa. Eikö totta Ramsden? - -_Ramsden_. Luulen tosiaankin, että hän vastustaa. - -_Anna_. Ethän vastusta äiti, vai mitä? - -_Rouva Whitefield_. Minäkö vastustaisin! Mistä syystä? Luulen että se -on hyvä Annalle. _(Astuen Tannerin luo)_. Aioin muutoin pyytää sinua -joskus viemään Rhodan ajelemaan. Hän on liian vähän ulkona. Mutta -senhän voit tehdä palattuasi. - -_Tanner_. Voi sitä petollisuuden syvyyksien syvyyttä! - -_Anna (nopeasti, johtaakseen pois huomion Tannerin huudahduksesta)_. -Ai, minä unohdin! Ethän ole tavannut herra Malonea ennen. Herra -Tanner, holhoojani -- herra Hector Malone. - -_Hector_. Hauska tutustua, herra Tanner. Enkö saisi esittää että -matkaseuruetta Nizzaan hiukan laajennettaisi? - -_Anna_. Niin juuri, me tulemme kaikki. Onhan se siis päätetty? - -_Hector_. Minäkin olen moottorivaunun vaatimaton omistaja. Ehkä neiti -Robinson sallisi minulle ilon tarjota vaununi hänen käytettäväkseen. - -_Octavius_. Violet! - -_Yleinen hämilläolo_. - -_Anna (alamaisesti)_. Tule äiti, meidän täytyy jättää heidät -keskustelemaan matkasta. Minun pitää panna kuntoon matkapukuni. - -_Rouva Whitefield näyttää hämmästyneeltä, mutta Anna vie hänet pois, -ja he poistuvat taloon päin._ - -_Hector_. Luulen voivani otaksua neiti Robinsonin suostuvan. - -_Hämilläolo kasvaa._ - -_Octavius_. Pelkään että meidän täytyy jättää Violet tänne. On -olosuhteita, jotka saattavat mahdottomaksi hänen tulonsa sellaiselle -retkelle. - -_Hector (huvitettuna mutta ei ollenkaan vakuutettuna)_. Liian -amerikkalaistako? Täytyykö neidillä olla kaitsija? - -_Octavius_. Ei Malone -- ei aivan niinkään. - -_Hector_. Eikö? No mikä siis on syynä vastustukseen? - -_Tanner (kärsimättömästi)_. Sanokaa hänelle, sanokaa hänelle. Me emme -ikinä voi säilyttää sitä salaisuutta, ellei jokainen tiedä sitä. -Herra Malone, jos te menette Nizzaan Violetin kanssa, menette toisen -miehen vaimon kanssa. Hän on naimisissa. - -_Hector (kuin ukkosen iskemänä)_. Mitä te sanotte. - -_Tanner_. Sanomme sen salaisuutena. - -_Ramsden (arvokkaan näköisenä, jotta Malone ei epäilisi -mesallianssia)_. Hänen avioliittoaan ei ole julaistu, sillä hän -tahtoo ettei siitä mainita mitään vielä. - -_Hector_. Osaan antaa arvoa hänen toivomuksilleen. Onko liian -tunkeilevaa kysyä kuka on hänen miehensä, jos ehkä voisin puhua -hänenkin kanssaan tästä matkasta? - -_Tanner_. Me emme tiedä kuka hän on. - -_Hector (vetäytyen kuoreensa hyvin huomattavalla tavalla)_. Siinä -tapauksessa minulla ei ole mitään lisättävää. - -_Hämilläolo käy entistä tuskallisemmaksi._ - -_Octavius_. Se tuntuu teistä varmaan hyvin omituiselta. - -_Hector_. Hiukan kummalliselta. Anteeksi että sanon sen. - -_Ramsden (puoleksi anteeksi pyytäen, puoleksi harmissaan)_. Hän meni -naimisiin salaisesti, ja hänen miehensä on nähtävästi kieltänyt -häntä ilmoittamasta hänen nimeään. On luonnollista että kerromme sen -teille, koska näytätte tuntevan intressiä neiti -- hm -- Violetia -kohtaan. - -_Octavius (herttaisesti)_. Toivon että tämä ei tuottanut teille -pettymystä. - -_Hector (pehmiten, tullen esiin kuorestaan taas)_. Niin -- se on paha -isku. Tuskin voin käsittää, että mies voi jättää vaimonsa sellaiseen -tilaan. Se ei ole miehekästä. Eikä hienotuntoista. - -_Octavius_. Me tunnemme sen hyvin syvästi, kuten arvannette. - -_Ramsden (kiukkuisesti)_. Se on joku nuori narri, joka ei ymmärrä -mihin tuollainen salaperäisyys vie. - -_Hector (selvästi osoittaen siveellistä inhoa)_. Toivon sitä. -Miehen pitää olla hyvin nuori ja hyvin narrimainen, ennenkuin voi -hänelle antaa anteeksi sellaisen käytöksen. Te katsotte asiaa -hyvin laimeasti, herra Ramsden. Liian laimeasti minun mielestäni. -Avioliiton pitäisi todellakin jalostaman miestä. - -_Tanner (ivallisesti)_. Soo-oh. - -_Hector_. Tuleeko minun ymmärtää teidän hymähdyksenne siten että ette -ole samaa mieltä kuin minä, herra Tanner? - -_Tanner (kuivasti)_. Menkää! naimisiin ja koettakaa. Se ehkä tuntuu -teistä hauskalta jonkun aikaa, mutta aivan varmaan ei jalostavalta. -Miehen ja vaimon yhteinen suurin mitta ei välttämättömästi ole -suurempi kuin miehen mitta yksinään. - -_Hector_. Me arvelemme Amerikassa että naisen siveellinen kanta on -korkeampi kuin miehen, ja että naisen puhtaampi luonne kohottaa -miehen ja tekee hänet paremmaksi kuin hän oli ennen. - -_Octavius (vakuutuksella)_. Niin se onkin. - -_Tanner_. Eipä ihme että amerikkalaiset naiset mieluummin elävät -Europassa! Se on mukavampaa kuin seistä koko elinikänsä alttarilla ja -tulla jumaloiduksi. Oli miten oli, Violetin mies ei ole jalostunut. -Mitä siis voimme tehdä? - -_Hector (pudistaen päätään)_. En voi unohtaa tuon miehen käytöstä -niin vähällä kuin te herra Tanner. En tahdo kumminkaan sanoa sen -enempää. Olkoon hän kuka tahansa, on hän kuitenkin neiti Robinsonin -mies, ja hänen tähtensä tahtoisin uskoa hyvää miehestä. - -_Octavius (liikutettuna, sillä hän aavistaa salaisen surun)_. Olen -niin pahoillani, Malone. Hyvin pahoillani. - -_Hector (kiitollisena)_. Te olette hyvä poika, Robinson. Kiitos. - -_Tanner_. Puhukaa muusta. Violet on tulossa tänne. - -_Hector_. Pitäisin suurena ystävyytenä, hyvät herrat, jos sallisitte -minun puhua pari sanaa kahden kesken neidin kanssa. Täytyy puhua -tästä matkasta -- ja se on hiukan vaikeata -- - -_Ramsden (iloissaan, päästessään pakoon)_. Ei sen enempää. Tulkaa -Tanner ja Tavy. _(Hän lähtee puistoon Octaviuksen ja Tannerin kanssa -moottorivaunun ohi)_. - -_Violet tulee tietä pitkin Hectorin luo._ - -_Violet_. Näkeekö kukaan? - -_Hector_. Ei. - -_Violet suutelee häntä._ - -_Violet_. Onko sinun pitänyt valehdella minun tähteni? - -_Hector_. Valehdella! Sitä ei voi enää sanoa valehtelemiseksikaan. Se -on paljoa pahempaa. Minä olin aivan petoksen innostuksen vallassa. -Violet, anna minun tunnustaa koko asia. - -_Violet (heti muuttuen vakavaksi ja päättäväksi)_. Ei, ei, Hector. -Sinähän lupasit minulle ettet kerro. - -_Hector_. Minä pidän lupaukseni, kunnes sinä minut siitä vapautat. -Mutta minusta on niin alhaista valehdella noille ihmisille ja -kieltäytyä tunnustamasta vaimoani. Se on konnamaista. - -_Violet_. Toivoisin ettei isäsi olisi niin järjetön. - -_Hector_. Hän ei ole järjetön. Hän on vallan oikeassa omalta -katsantokannaltaan nähden. Hän epäilee Englannin keskisäätyä. - -_Violet_. Se on kovin naurettavaa. Tiedäthän kuinka epämielelläni -sanon semmoista sinulle, Hector, mutta jos minun pitäisi -- hm -- no -ei sen enempää. - -_Hector_. Tiedän mitä aiot sanoa. Jos sinun pitäisi naida -englantilaisen konttori-huonekalujen tekijän poika, pitäisivät -ystäväsi sitä mesallianssina. Ja minun vanha isä hupakkoni, joka -on suurin konttorihuonekalujen tehtailija maailmassa, ajaisi minut -ovelle vaikka olen nainut suloisimman tytön koko Englannissa, mutta -tytöllä ei ole aatelista arvonimeä. Tietysti se on hullua. Mutta -sanon sulle Violet etten mielelläni petä häntä. Tuntuu aivan kuin -varastaisin hänen rahansa. Miksi sinä et anna minun tunnustaa. - -_Violet_. Meillä ei ole vaaraa siihen. Sinä saat olla kuinka -romantillinen tahansa rakkausasioissa, mutta ei koskaan raha-asioissa. - -_Hector (taistellen tohvelisankariutensa ja tavallisten ylevien -siveellisten tunteittensa välillä)_. Tuo on hyvin englantilaista. -_(Äkkiä vedoten häneen)_. Violet, isän täytyy saada se selville -jonakin päivänä. - -_Violet_. Tietysti, myöhemmin. Mutta elkäämme puhuko tästä joka kerta -kun tapaamme, kultaseni. Sinä lupasit -- - -_Hector_. Hyvä on. Minä -- - -_Violet (ei anna itseään keskeyttää)_. Minähän tästä kärsin etkä -sinä. Ja mitä tulee taisteluun köyhyyden ja sen semmoisen kanssa, -niin sitä vallan yksinkertaisesti en tahdo. Se olisi liian järjetöntä. - -_Hector_. Ei sinun tarvitsekaan. Minä voin lainata rahat ensin -isältäni, kunnes voin seistä omilla jaloillani. Sitten kun rupean -ansaitsemaan, maksan ne takaisin. - -_Violet (hämmästyneenä ja pahoillaan)_. Aiotko ruveta tekemään työtä? -Tahdotko turmella avioliittomme? - -_Hector_. En aio antaa avioliiton turmella luonnettani. Ystäväsi -herra Tanner jo hiukan nauroi minulle, ja -- - -_Violet_. Se peto! Minä vihaan Jack Tanneria. - -_Hector (urhoollisesti)_. Oo -- hän on vallan oikeassa. Hän tarvitsee -vain hyvän naisen rakkauden jalostuakseen. Paitsi sitä hän on -ehdottanut että läksisimme moottoriretkelle Nizzaan, ja minä olen -aikonut viedä sinut mukana. - -_Violet_. Kuinka hauskaa! - -_Hector_. Niin. Mutta kuinka voimme järjestää sen asian? Katsoppas, -he jo varoittivat minua lähtemästä sinun kanssasi. Kertoivat -minulle salaisuutena että olet naimisissa. Sehän tietysti oli mitä -hämmästyttävin salaisuus jonka he minulle uskoivat. - -_Tanner palaa Strakerin kanssa, joka astuu moottorivaunun luo._ - -_Tanner_. Teidän vaununne on erittäin onnistunut, herra Malone. -Kuljettajanne näyttelee sitä juuri herra Ramsdenille. - -_Hector (innoissaan, unohtaen asemansa)_. Mennään Vi---- - -_Violet (kylmästi, varoittaen häntä silmäniskuin)_. Anteeksi, herra -Malone, en kuullut mitä -- - -_Hector (toipuen)_. Pyydän että sallitte minulle ilon näyttää teille -pientä amerikkalaista höyryvaunuani, neiti Robinson. - -_Violet_. Se olisi hyvin hauskaa. _(He menevät yhdessä alas tietä)_. - -_Tanner_. Kuulitteko jo matkasta, Straker? - -_Straker (puuhaillen koneen luona)_. Mitä? - -_Tanner_. Neiti Whitefield taitaa tulla minun kanssani. - -_Straker_. Sen arvaan. - -_Tanner_. Herra Robinson tulee myöskin matkalle. - -_Straker_. Vai niin. - -_Tanner_. Jos te voitte puuhailla hyvin paljon minun kanssani, ja -jättää herra Robinson puuhailemaan hyvin paljon neiti Whitefieldin -kanssa, on hän teille erittäin kiitollinen. - -_Straker (katsahtaen ympärilleen)_. Nähtävästi. - -_Tanner_. "Nähtävästi!" Isoisänne olisi vain nyökäyttänyt päätään. - -_Straker_. Isoisäni olisi nostanut lakkiaan. - -_Tanner_. Ja minä olisin antanut teidän hyvälle, kohteliaalle -isoisällenne punnan juomarahaa. - -_Straker_. Viisi shillingiä tuntuu luultavammalta. _(Hän astuu -Tannerin luo)_. Ja mitä mieltä on neiti? - -_Tanner_. Hän on yhtä iloinen saadessaan olla herra Robinsonin kanssa -kuin herra Robinson hänen kanssaan. _(Straker katsoo isäntäänsä -kylmällä epäluulolla, kääntyy sitten vaunuun päin ja alkaa viheltää -lempinuottiaan)_. Lopettakaa jo tuo kamala melu. Mitä sillä -oikeastaan tarkoitatte? _(Straker tyynesti jatkaa ja lopettaa nuotin. -Tanner kuuntelee kohteliaasti loppuun ennenkuin hän taas alkaa -puhua, ja sanoo sitten juhlallisen vakavasti)_. Enry, minä olen aina -lämpimästi puolustanut musiikin levittämistä rahvaan piiriin, mutta -minä vastustan että tarjootte sitä seurueellemme joka kerta kun neiti -Whitefieldin nimi mainitaan. Samoin teitte tänä aamuna. - -_Straker (itsepäisesti)_. Ei maksa vaivaa. Herra Robinson voisi yhtä -hyvin heti luopua yrittämästä. - -_Tanner_. Miksi? - -_Straker_. Miksi! Kyllä te sen ymmärrätte. Tietysti se ei ole minun -asiani, mutta teidän ei tarvitse koettaa pettää minua. - -_Tanner_. En minä koetakaan pettää teitä. En ymmärrä mitä tarkoitatte. - -_Straker (iloisen happamasti)_. Hyvä on. Eihän se minuun kuulu. - -_Tanner (painavasti)_. Ymmärrän, Enry, suhteemme isäntänä ja -kuljettajana, ja tiedän pysytellä sopivan matkan päässä tunkematta -omia asioitani teille. Keskinäiset sopimuksemmekin ovat alistettavat -teidän ammattiyhdistyksenne hyväksyttäviksi. Mutta elkää käyttäkö -väärin etujanne. Sallikaa minun muistuttaa että Voltaire sanoi että -sen, mikä oli liian typerää sanottavaksi, saattoi aina laulaa. - -_Straker_. Ei se ollut Voltaire, se oli Boumaarshai. - -_Tanner_. Totta. Se oli Beaumarchais tietysti. Te näytätte -ajattelevan että se mikä on liian arkaluontoista sanottavaksi, -voidaan aina viheltää. Ikävä kyllä vihellyksenne, huolimatta säveleen -ihanuudesta, on aivan selittämätöntä. Kas niin, nyt ei kukaan -kuuntele, ei kukaan minun hienoista sukulaisistani, eikä teidän -ammattiyhdistyksenne sihteeri. Vastatkaa siis niinkuin mies vastaa -miehelle, miksi luulette että ystävälläni ei ole mitään toiveita -neiti Whitefieldiin nähden? - -_Straker_. Siksi että neiti tahtoo toista. - -_Tanner_. Mitä tyhjiä! Ketä toista? - -_Straker_. Teitä. - -_Tanner_. Minua!!! - -_Straker_. Ettekö ole tietävinänne sitä? Jo nyt jotain, herra Tanner. - -_Tanner (ankaralla vakavuudella)_. Hullutteletteko vai tarkoitatteko -täyttä totta? - -_Straker (kiukkuisesti)_. Minä en koskaan hulluttele. -_(Rauhallisemmin)_. Se on selvä kuin nenä päässänne. Jos ette ole -sitä huomannut, niin ette tosiaankaan ymmärrä paljoa niistä asioista. -_(Juhlallisena jälleen)_. Anteeksi, herra Tanner, mutta te kysyitte -niinkuin mies kysyy mieheltä ja minä vastasin samalla tavalla. - -_Tanner (hurjasti vedoten taivaaseen)_. Siis minä, minä olen -mehiläinen, hämähäkki, merkitty uhri, määrätty otus! - -_Straker_. En tiedä mitään mehiläisestä enkä hämähäkistä. Mutta -merkitty otus, se te olette, siitä ei ole epäilystä. Ja helkkarin -hyvä juttu se on teille, sen minä sanon. - -_Tanner (äkkiä)_. Henry Straker: elämänne kultainen hetki on -koittanut. - -_Straker_. Mitä tarkoitatte? - -_Tanner_. Sitä ennätystä Biskraan. - -_Straker (kiihkeästi)_. Mitä? - -_Tanner_. Voittakaa se. - -_Straker (tuntien tehtävänsä koko tärkeyden)_. Tarkoitatteko -tosiaankin? - -_Tanner_. Tarkoitan. - -_Straker_. Koska? - -_Tanner_. Nyt heti. Onko kone kunnossa matkaan? - -_Straker (masentuneena)_. Mutta ettehän voi -- - -_Tanner (keskeyttäen puheen ja istuen vaunuun)_. Nyt lähdemme! Ensin -pankkiin ottamaan rahaa, sitten kotiini hakemaan matkalaukkuani, -sitten teidän kotiinne hakemaan teidän matkatarpeitanne ja sitten -voittamaan parhaan ennätyksen Lontoosta Doveriin tai Folkestoneen. -Sitten kanavan yli ja sitten hurjinta kyytiä Marseillesiin, -Gibralttariin, Genovaan, mihin satamaan tahansa, josta pääsemme -purjehtimaan mahomettiläiseen maahan, missä miehet ovat suojatut -naisilta. - -_Straker_. Nyt te laskette leikkiä. - -_Tanner (päättävästi)_. Jääkää tänne sitten. Ellette tule, lähden -yksin. _(Hän panee moottorin käymään)_. - -_Straker (juosten hänen jälessään)_. Seis! Herra! Puoli minuttia -vain! Kas niin! _(Hän hyppää vaunuun sen kulkiessa)_. - - - - -Kolmas näytös. - - -Ilta Sierra Nevadassa. Ruskeita vuorenrinteitä; viljellyillä -paikoilla öljypuita omenapuiden asemesta, ja viljelemättömillä -paikoilla viikuna-kaktuksia kultayrtin ja sananjalkojen asemesta. -Ylempänä korkeita vuorenhuippuja ja jyrkänteitä, kaikki kauniita -ja kuuluisia. Ei mitään villiä luontoa, vaan ennemmin erittäin -ylimyksellinen vuorimaisema, vaativan taiteilija-luojan luoma. Ei -mitään vulgääriä kasvullisuuden runsautta; jonkunmoinen kuivuus -kentillä ja kivillä. Espanjalaista komeutta ja espanjalaista -säästäväisyyttä kaikkialla. - -Ei vallan kaukana pohjoispuolella sitä paikkaa, missä korkea tie -kulkee Malagan ja Granadan välisen rautatien tunnelin yli, on yksi -Sierra vuoriston amfiteaattereita. Edestäpäin katsoen näkee hiukan -oikealla, jyrkänteen edessä romantillisen luolan, joka oikeastaan -on autioksi jäänyt kaivos, ja vasemmalla pienen kukkulan, josta voi -vartioida tietä, joka kulkee pitkin amfiteaatterin vasenta reunaa, -ja jonka korkeimpia osia multavallit tukevat ja siellä täällä joku -kiviholvi. Kukkulalla, katsellen tietä seisoo mies, joka on joko -espanjalainen tai skotlantilainen. Luultavasti espanjalainen, -koska hän on puettu espanjalaiseen vuohenpaimenen pukuun ja näkyy -olevan Sierra Nevadassa kuin kotonaan. Mutta hyvin hän on muutoin -skotlantilaisenkin näköinen. Rinteellä lähellä luolaa on tusinan -verran miehiä loikoillen mukavasti hiipuvan, lakastuneista lehdistä -ja risuista palaneen valkoisen tuhkan ympärillä. Heidän kasvojensa -ilmeestä näkee että he pitävät itseään taiteellisen näköisinä -roistoina, jotka kunnioittavat Sierraa käyttämällä sitä vaikuttavana -taustana. Itse asiassa he eivät ole taiteellisen näköisiä, ja -vuoristo sietää heidän läsnäoloaan samalla lailla kuin jalopeura -sietää syöpäläisiä. Englantilainen poliisi tai köyhäinhoidon -tarkastaja tuntisi heti, että siinä on valikoima maankiertäjiä ja -vahvaruumiisia kerjäläisiä. - -Tämä kuvaus heistä ei ole kokonaan ylenkatseellinen. Jokainen, -joka on järjellisesti tarkannut maankiertäjiä tai käynyt -katsomassa vaivaistalon tanakkaa holhokkia, myöntää, että meidän -yhteiskunnalliset hylkiömme eivät kaikki ole juoppoja tai -velttiöitä. Muutamat heistä ovat henkilöitä, jotka eivät sovellu -siihen luokkaan mihin he ovat syntyneet. Aivan samat ominaisuudet, -jotka tekevät sivistyneestä herrasmiehestä taiteilijan, voivat -tehdä sivistymättömästä työmiehestä vankkaruumiisen kerjäläisen. -On miehiä, jotka avuttomina vajoavat vaivaistaloihin siitä syystä -että he eivät kelpaa mihinkään, mutta on myöskin semmoisia jotka -joutuvat sinne siksi että he ovat kyllin viisaita ollakseen -välittämättä yhteiskunnallisista tavoista (eivätkä liion katso -veronmaksajien etuja), jotka vaativat ihmistä tekemään raskasta -ja huonosti palkattua työtä, vaikka hän yhtä hyvin voisi marssia -vaivaistaloon ilmoittaen olevansa lopen köyhä henkilö ja lain nojalla -vaatia hoitajia ruokkimaan, pukemaan ja suojustamaan häntä paljoa -paremmin kuin hän itse olisi voinut ruokkia, pukea ja suojustaa -itseään ilman suuria ponnistuksia. Kun mies, joka on syntynyt -runoilijaksi, kieltäytyy istumasta kauppiaan konttorissa ja näkee -nälkää ullakkokamarissa, eläen köyhän vuokraemäntänsä, tai ystäviensä -ja sukulaistensa kustannuksilla, ennemmin kuin rupeaa työhön vasten -taipumustaan, taikka kun hieno neiti, siitä syystä että hän on hieno -neiti, ennemmin kärsii äärimmäisintä loisen riippuvaisuusasemaa, -kuin rupeaa kokiksi tai sisäköksi, niin annamme heille anteeksi. -Samanlaiseen anteeksisaantiin ovat tanakkaruumiinen kerjäläinen ja -hänen vaelteleva hengenheimolaisensa, maankiertäjä, oikeutetut. - -Paitsi sitä, jotta mielikuvituksella varustettu mies voisi saada -elämänsä jotakuinkin siedettäväksi, täytyy hänellä olla aikaa -kertoa itselleen tarinoita, ja semmoinen asema että se soveltuu -haaveelliseksi dekoratsiooniksi. Karkea työ ei tarjoa semmoista -asemaa. Me käytämme hirvittävässä määrässä väärin työntekijöitämme. -Kun sitten joku kieltäytyy antamasta itseään käyttää väärin, -ei meillä ole oikeutta sanoa että hän kieltäytyy rehellisestä -työstä. Olkaamme rehellisiä tässä kysymyksessä, ennenkuin jatkamme -näytelmäämme, jotta voimme nauttia siitä ilman tekopyhyyttä. Jos me -olisimme ajattelevia, etäälle näkeviä ihmisiä, neljä viidettäosaa -meistä menisi suoraa päätä vaivaistaloon ja särkisi siten koko -yhteiskunnallisen järjestelmän palasiksi, saaden aikaan erittäin -hyödyllisiä ja uudestaan rakentavia seurauksia. Syy miksi emme tee -niin on siinä, että teemme työtä niinkuin mehiläiset ja muurahaiset, -vaistosta tai tavasta, emmekä siksi että mietimme asiaa ollenkaan. -Siitäpä syystä, kun ilmaantuu mies, joka sekä voi että tahtoo -tuumia ja joka sovelluttaen Kantin oppia menettelyynsä, voi syystä -sanoa meille: "Jos jokainen tekisi niinkuin minä, täytyisi maailman -muuttua elinkeinoihin nähden sekä hävittää orjuus ja kurjuus, -jotka ovat olemassa ainoastaan siitä syystä että kaikki tekevät -niinkuin te teette" -- silloin kunnioittakaamme tuota miestä ja -tuumikaamme vakavasti eikö olisi syytä seurata hänen esimerkkiään. -Vahvaruumiinen, selväjärkinen kerjäläinen on juuri semmoinen -mies. Jos hän olisi herrasmies, joka käyttäisi kaiken kykynsä -hankkiakseen itselleen eläkkeen tai laiskanviran sen sijaan että hän -rupeisi katulakaisijaksi, ei kukaan ihminen moittisi häntä siitä -johtopäätöksestä, johon hän on tullut, nimittäin että jos ihmisellä -on vara valita tahtooko hän elää pääasiallisesti yhteiskunnan -kustannuksella, vaiko antaa yhteiskunnan elää hänen kustannuksellaan, -olisi hulluutta valita se mikä hänelle personallisesti olisi suurempi -paha. - -Ajatelkaamme siis Sierran maankiertäjiä ilman ennakkoluuloja, -myöntäen iloisesti että meidän tarkoituksemme -- lyhyesti sanoen, -olla rikkaita herrasmiehiä -- on jotensakin sama kuin heidänkin, ja -eroitus asemassamme ja menettelytavassamme on vallan satunnaista -laatua. Pari kolme heistä ehkä on sitä laatua, että olisi viisainta -surmata heidät ystävällisellä ja rehellisellä tavalla. On näet -olemassa kaksijalkaisia aivan kuten nelijalkaisiakin, jotka -ovat liian vaarallisia saadakseen kuljeksia ilman kahleita ja -kuonokoppaa, eikä voi vaatia että toiset ihmiset tuhlaavat elämänsä -vartioidakseen heitä. Mutta koska yhteiskunnalla ei ole rohkeutta -surmata heitä, ja koska se ottaessaan heidät kiinni ainoastaan -asettaa heidät kaikenlaisten taikauskoisesti sovittavien kidutus- ja -alentamismenojen alaisiksi ja sitten päästää heidät taas irralleen -enentyneillä mahdollisuuksilla pahuuteen, on juuri yhtä onnellista, -että he ovat valloillaan Sierrassa, sekä semmoisen päällikön käsissä, -joka näyttää siltä kuin hän ärsytettäessä ehkä voisi määrätä heidät -ammuttaviksikin. - -Tämä päällikkö, joka istuu keskellä ryhmää neliskulmaisella, -louhoksesta otetulla kivellä, on pitkä, voimakas mies, nenä -papukaijamainen, tukka kiiltävän musta, suippoparta, viikset ylöspäin -käännetyt ja koko olennossa mefistomainen teeskentely, joka on -jotenkin vaikuttavaa, siitä syystä ehkä, että ympäristö täällä sallii -suurempaa kerskailemista kuin Piccadillyllä, tai ehkä siksi että -miehessä samalla on jotain tunteellista, joka antaa hänelle juuri -sen verran miellyttäväisyyden vivahdusta, että voi suoda anteeksi -tahallisen tekotaiteellisuuden. Hänen silmänsä ja suunsa eivät ole -ollenkaan rosvomaiset, hänellä on miellyttävä ääni ja sukkela järki, -ja ainakin hän näyttää vahvimmalta mieheltä joukossa, lieneekö sitten -vai ei. Ainakin hän on parhaiten ravittu ja parhaiten puettu ja -parhaiten harjoitettu. Se seikka että hän puhuu englannin kieltä, -ei hämmästytä, huolimatta espanjalaisesta ympäristöstä, sillä -lukuunottamatta yhtä miestä, joka näyttää juoppouden turmelemalta -härkätaistelijalta ja toista, joka selvästi on ranskalainen, ovat -kaikki muut joko lontoolaisia tai amerikkalaisia. Siitä syystä he -tässä viittojen ja sombrerojen maassa käyttävät enimmäkseen kuluneita -päällystakkeja, villaisia kaulahuiveja, kovia, pyöreitä hattuja ja -likaisia ruskeita hansikkaita. Ainoastaan ani harvat pukeutuvat -johtajansa mukaisesti, jonka leveä, kukonhöyhenellä koristettu -sombrero ja laaja, pitkävartisiin saappaisiin asti ulottuva viitta -ovat niin epäenglantilaisia kuin suinkin. Ei kukaan ole asestettu, ja -ne joilla ei ole hansikkaita, työntävät kätensä syvälle taskuihin, -sillä heidän kansallinen uskonsa sanoo, että ulkoilma varmaankin on -vaarallisen kylmää näin yön suussa. (Nyt on niin lämmin ilta kuin -kukaan järkevä mies voi toivoa). - -Paitsi juoppoa härkätaistelijaa ei koko seurueessa ole muuta kuin -yksi, joka näyttää olevan vanhempi kuin noin kolmekymmentä kolme -vuotta. Hän on pieni punapartainen, heikkosilmäinen, huolestuneen -näköinen mies, joka näyttää rahapulassa olevalta ammattilaiselta. -Hän on ainoa, jolla on päässä iso hattu. Se hohtaa auringonlaskussa -kuuden pencen patentti kiillokkeesta, jota nähtävästi on usein -käytetty, joka kerta aikaansaaden entistä pahempia seurauksia -hatturaunion pinnalla, jota sen piti parantaa. Hänellä on -selluloidi kaulus ja mansetit, ja hänen ruskea, samettikauluksinen -päällystakkinsa on vielä välttävässä kunnossa. Hän on ennen kaikkia -seurueen kunnioitettava jäsen ja iältään varmaan yli neljänkymmenen, -ehkä yli viidenkymmenen. Hän istuu oikealla puolen johtajaa ja -vastapäätä häntä johtajasta vasempaan päin on kolme miestä, joilla on -punaiset kaulahuivit. Yksi näistä on ranskalainen. Toiset kaksi ovat -molemmat englantilaisia, toinen väittelyyn valmis, juhlallinen ja -itsepäinen, toinen hurja ja pahanilkinen. - -Johtaja, heittäen komeasti viittansa kulman vasemman olkansa yli, -nousee puhumaan heille. Kättentaputukset, joilla häntä tervehditään, -osoittavat että hän on suosittu puhuja. - -_Päällikkö_. Ystävät ja rosvotoverit. Minulla on ehdoitus tähän -kokoukseen. Me olemme nyt viettäneet kolme iltaa keskustelemalla -kysymyksestä: kellä on enemmän personallista rohkeutta, -anarkisteillako vai sosialidemokraateilla? Me olemme syventyneet -anarkismin ja sosialidemokratian periaatteisiin. Anarkiaa on -oivallisesti edustanut meidän ainoa anarkistimme, joka ei tiedä mitä -anarkia merkitse _(naurua)_ -- - -_Anarkisti (nousten)_. Yksi säännöistä, Mendoza, sanoo -- - -_Mendoza (kovasti)_. Ei helkkarissa! Viimeinen sääntösi vei puoli -tuntia. Ja paitsi sitä anarkistit eivät usko sääntöihin. - -_Anarkisti (lempeästi ja kohteliaasti, mutta itsepäisesti. Hän -on juuri äskeinen kunnioitettavan näköinen, vanhanpuoleinen mies -selluloidi kauluksessa ja manseteissa)_. Se on tyhmä erehdys. Voin -todistaa että -- - -_Mendoza_. Järjestykseen! Järjestykseen! - -_Toiset (huutaen)_. Järjestykseen! Järjestykseen! Istu! -Puheenjohtaja! Vaiti! - -_Anarkisti on masennettu._ - -_Mendoza_. Meillä on myöskin kolme sosialidemokraattia seassamme. -He ovat keskenään kovassa riidassa, ja he ovat selittäneet meille -sosialidemokratian periaatteet kolmella aivan ristiriitaisella -tavalla. - -_Kolme miestä, joilla on punaiset kaulahuivit_. 1. Herra -puheenjohtaja, minä vastustan. Personallinen selitykseni -- 2. Se on -vale. En ole ikinä sanonut niin. Oleppas puolueeton, Mendoza. 3. Je -demande la parole. C'est absolument faux. C'est faux! faux! faux! -Assas-s-s-sin!!!!!! - -_Mendoza_. Järjestykseen! Järjestykseen! - -_Toiset_. Järjestykseen! Järjestykseen! Järjestykseen! - -_Sosiaalidemokraatit ovat masennetut._ - -_Mendoza_. Me suvaitsemme kaikkia mielipiteitä täällä. Mutta kaikesta -huolimatta toverit, suuri enemmistö meistä ei ole anarkisteja eikä -sosialidemokraatteja, vaan herroja ja kristityitä. - -_Enemmistö (huutaen hyväksyvästi)_. Niin ollaan! Se on oikein. - -_Hurja sosialidemokraatti (raivoisassa masennustilassa)_. Mokomia -kristityitä. Juutalaissikoja! - -_Mendoza (masentavalla ylevyydellä)_. Ystäväni! _Minä_ olen -poikkeus kaikista säännöistä. Totta on että minulla on kunnia olla -juutalainen, ja kun sionistit tarvitsevat johtajaa, joka kerää -rotumme sen historialliseen kotiin, Palestinaan, Mendoza on oleva -ensimäisenä tarjoamassa palvelustaan _(suosiollisia kättentaputuksia --- hyvä! hyvä! j.n.e.)_ Mutta minä en ole mikään taikauskon orja. -Olen itseeni sulattanut kaikki uskontunnustukset, sosialisminkin. -Toiselta puolen kyllä voi sanoa että joka kerran on sosialisti, on -aina sosialisti. - -_Sosialidemokraatit_. Hyvä! Hyvä! - -_Mendoza_. Mutta käsitän hyvin että tavallinen mies -- ja tavallinen -rosvokin, jota tuskin voinee sanoa tavalliseksi mieheksi (hyvä! -hyvä!) -- ei ole filosoofi. Tavallinen järki riittää hänelle. -Ja meidän asioissamme tavallinen järki riittää minulle. Mikä on -siis meidän tehtävämme täällä Sierra Nevadassa jonka maurilaiset -valitsivat Espanjan ihanimpana seutuna? Onko meidän tehtävämme -keskustella vaikeita valtiotaloudellisia asioita? Ei. Meidän -tehtävämme on pidättää moottorivaunuja sekä pitää huolta rikkauden -tasaisemmasta jaosta. - -_Totinen sosialidemokraatti_. Kaikki työllä hankittua, muistakaa se. - -_Mendoza (kohteliaasti)_. Epäilemättä. Kaikki työllä hankittua -rikkautta, jota rikkaat maankiertäjät aikovat hävittää rikoksen -luolissa, jotka rumentavat aurinkoisen Välimeren rantoja. Me -anastamme tuon rikkauden. Me panemme sen liikkeeseen sen luokan -keskuudessa, joka on sen synnyttänyt, ja joka parhaiten sitä -tarvitsee -- nimittäin työväen. Me teemme sen henkemme ja vapautemme -uhalla, harjoittamalla kaikenlaisia hyveitä, rohkeutta, kestävyyttä, -viisautta ja kohtuutta -- ennen kaikkia kohtuutta. Minä itse en -ole kolmeen päivään syönyt muuta kuin viikunakaktuksia ja hiilillä -paistettua kaniininlihaa. - -_Totinen sosialidemokraatti_. Ei kukaan meistäkään. - -_Mendoza (loukkaantuneesti)_. Olenko ottanut enemmän kuin osani? - -_Totinen sosialidemokraatti (tyyneenä)_. Olisiko pitänyt ottaa -enemmän? - -_Anarkisti_. Miksei hän olisi ottanut, jos olisi tahtonut? Jokaiselle -tarpeen mukaan, jokaiselta varojen mukaan. - -_Ranskalainen (puiden nyrkkiä anarkistille)_. Fumiste! - -_Mendoza (viisaasti)_. Olen samaa mieltä kuin te molemmat. - -_Tosi englantilaiset rosvot_. Hyvä! Hyvä! Bravo, Mendoza! - -_Mendoza_. Sitä vain tahdoin sanoa että kohdelkaamme toisiamme kuin -gentlemannit ja osoittakaamme personallista rohkeutta ainoastaan -vihollista vastaan. - -_Hurja sosialidemokraatti (ylenkatseellisesti)_. Mistä tuokin oli -lainattu? - -_Vuohenpaimen kukkulalla viheltää. Hän hypähtää ylös ja osoittaa -kiihkeästi pohjoiseen päin tielle._ - -_Vuohenpaimen_. Automobiili! automobiili! _(Hän syöksyy alas -kukkulalta ja yhtyy toisiin, jotka kaikki ovat nousseet seisomaan)_. - -_Mendoza (kovalla äänellä)_. Aseisiin! Kellä on pyssy? - -_Totinen sosialidemokraatti (ojentaen pyssyn Mendozalle)_. Tässä on. - -_Mendoza_. Onko nauloja levitetty tielle? - -_Hurja sosialidemokraatti_. On kyllä. - -_Mendoza_. Hyvä on! _(Ranskalaiselle)_ Tule tänne, Duval. Jos naulat -eivät tee tehtävätään, tulee sinun ampua rikki pyörärenkaat. _(Hän -ojentaa pyssyn Duvalille, joka seuraa häntä kukkulalle. Mendoza ottaa -esille oopperakiikarin. Toiset kiiruhtavat pitkin tietä ja häviävät -pohjoiseen)._ - -_Mendoza (kukkulalla käyttäen kiikariaan)_. Kaksi vain, kapitalisti -ja hänen kuljettajansa. Näyttävät englantilaisilta. - -_Duval_. Englantilaisia! Oo yes, Cochons! _(Ojentaa pyssyn)._ Faut -tirer, n'est-ce-pas? - -_Mendoza_. Ei. Naulat ovat tehneet tehtävänsä. Pyörärenkaat ovat -rikki. He seisahtuvat. - -_Duval (huutaen toisille)_. Fondez sur eux, nom de Dieu! - -_Mendoza (tyynnyttäen hänen kiihkoaan)_. Du calme, Duval, ole hiljaa. -He ottavat asian tyynesti. Menkäämme alas vastaanottamaan heitä. - -_Mendoza astuu alas kulkien tulen ohi ja astuen etualalle, kun Tanner -ja Straker moottoripuvuissa, nahkatakissa ja moottorilakki päässä -astuvat rosvojen taluttamina tieltä._ - -_Tanner_. Tätä herrasmiestäkö te sanotte päälliköksemme? Puhuuko hän -englantia? - -_Hurja sosialidemokraatti_. Tietysti. Ette kai luule että me -englantilaiset antaisimme espanjalaisrahjuksen johtaa meitä. - -_Mendoza (arvokkaasti)_. Sallikaa minun esittää itseni: Mendoza, -Sierran liiton presidentti. _(Komeasti ylvästellen)_. Minä olen -rosvo! Elän ryöstämällä rikkaita. - -_Tanner (epäröimättä)_. Minä olen herrasmies. Elän ryöstämällä -köyhiä. Lyökäämme siis kättä. - -_Englantilaiset sosialidemokraatit_. Hyvä! Hyvä! - -_Yleistä naurua ja hyvää tuulta. Tanner ja Mendoza lyövät kättä. -Rosvot asettuvat entisille paikoilleen._ - -_Straker_. Entäs minä? - -_Tanner (esitellen)_. Ystäväni ja kuljettajani. - -_Totinen sosialidemokraatti (epäluuloisesti)_. Kumpiko? Ystäväkö vai -kuljettaja? Siinä on suuri ero. - -_Mendoza (selittäen)_. Me vaatisimme lunnaita ystävästä. Kuljettaja -on vapaa vuoristossa. Vieläpä hän saa pienen prosentinkin isäntänsä -lunnaista, jos hän suvaitsee vastaanottaa. - -_Straker_. Kyllä ymmärrän. Jotta tulisin toisenkin kerran samaa -tietä. Hyvä on, sietää tuumailla asiaa. - -_Duval (innokkaasti syösten Strakerin luo)_. Mon frère? _(Hän -syleilee Strakeria kiihkeästi ja suutelee hänen molempia poskiaan)._ - -_Straker (harmilla)_. Pois, mies. Elkää olko hullu! Kuka olette? - -_Duval_. Duval, sosialidemokraatti. - -_Straker_. Soo, vai sosialidemokraatti. - -_Anarkisti_. Hän tarkoittaa että hän on myynyt oikeutensa -parlamentti-humbugille ja porvaristolle. Kompromissi! Siinä hänen -uskonsa. - -_Duval (raivoissaan)_. En ymmärrä. Hän sanoo porvaristo, kompromissi. -Jamais de la vie! Miserable menteur -- - -_Straker_. Hoi siellä, kapteeni Mendoza! Paljonko täällä vielä -tarjotaan tätä sorttia? Laitetaanko tästä huviretki vuoristossa, vai -sosialisti-kokous? - -_Enemmistö_. Hyvä! Hyvä! Suu kiinni! Pois tieltä! Istu alas! -_(Sosialidemokraatti ja anarkisti työnnetään taka-alaan. Straker, -katseltuaan Sitä toimitusta hyväksyvästi, asettuu Mendozan vasemmalle -puolen. Tanner istuu hänen oikealta puolellaan)._ - -_Mendoza_. Saammeko tarjota teille jotain? Hiilillä paistettua -kaniinia ja viikuna-kaktuksia -- - -_Tanner_. Kiitos, olemme jo syöneet. - -_Mendoza (seuraajilleen)_. Hyvät herrat, tämän päivän toimet ovat -lopussa. Menkää minne haluatte aamuun asti. - -_Rosvot asettuvat ryhmiin laiskasti. Muutamat menevät luolaan. -Toiset jäävät istumaan tai asettuvat maata taivasalle. Jotkut -ottavat esiin korttipakan ja astuvat tielle päin. He tietävät että -moottorivaunuissa aina on lyhdyt, jotka voidaan kääntää valaisemaan -korttipeliä._ - -_Straker (huutaen heille)_. Seis siellä! Ei saa ruveta rehkimään -moottorivaunun kanssa, kuuletteko? - -_Mendoza_. Ei ole pelkoa, herra kuljettaja. Ensimmäinen -moottorivaunu, jonka anastimme, paransi meidät siitä taudista. - -_Straker (huvitettuna)_. Kuinka niin? - -_Mendoza_. Se vei kolme urhoollista toveriamme, jotka eivät osanneet -sitä seisahduttaa, Granadaan ja kaatoi heidät suoraan poliisiaseman -eteen. Sen perästä emme koskaan koske niihin turvautumatta -kuljettajan apuun. Puhelemmeko hiukan kaikessa rauhassa? - -_Tanner_. Tietysti, tietysti. - -_Tanner, Mendoza ja Straker istuutuvat turpeille tulen ääreen. -Mendoza kohteliaasti luopuu presidentti-oikeudestaan, joka sallii -hänen istua neliskulmaisella kivellä, ja laskeutuu istumaan maahan, -kuten hänen vieraansakin._ - -_Mendoza_. Espanjassa on aina tapana siirtää asiahommat seuraavaan -päivään, ja paitsi sitä te olette saapuneetkin konttori-ajan jälkeen. -Mutta jos kumminkin mieluummin haluaisitte sopia lunnaista heti, olen -nöyrin palvelijanne. - -_Tanner_. Huomenna ennätetään. Olen kyllin rikas maksamaan -järjelliset vaatimukset. - -_Mendoza (kunnioittavasti ja hyvin hämmästyen tuota tunnustusta)_. -Te olette ihmeellinen mies, hyvä herra. Vieraamme tavallisesti aina -väittävät olevansa kurjan köyhiä. - -_Tanner_. Pyh! Kurjan köyhillä ihmisillä ei ole moottorivaunuja. - -_Mendoza_. Juuri niin mekin sanomme. - -_Tanner_. Kohdelkaa meitä hyvin. Saatte palkan. - -_Straker_. Ei pidä tarjota enää viikuna-kaktuksia ja hiilillä -kärvennettyjä kaniineja. Elkää koettako uskotella ettei teillä muka -ole parempaa antaa. - -_Mendoza_. Viiniä, vuohia, maitoa, juustoa ja leipää voi saada -selvällä rahalla. - -_Straker (armollisesti)_. Nyt puhutte järkevästi. - -_Tanner_. Saanko kysyä oletteko kaikki täällä sosialisteja? - -_Mendoza (vastustaen tuota nöyryyttävää väärinkäsitystä)_. -Eihän toki, ei. Vakuutan, ei sinne päinkään! Tietysti meillä on -uudenaikaiset mielipiteet omaisuuden nykyisestä väärästä jaosta, -muutoin menettäisimme itsekunnioituksen. Mutta muutoin ei ole -seassamme ketään pahennusta herättävää, lukuunottamatta paria kolmea -narria. - -_Tanner_. Ei mitenkään ollut aikomukseni loukata. Olen itse hieman -sosialismiin taipuva. - -_Straker (kuivasti)_. Useimmat rikkaat miehet ovat. - -_Mendoza_. Aivan niin. Se on levinnyt tännekin asti. Myönnän sen. Se -on vuosisatamme ilmassa. - -_Straker_. Sosialismi mahtaa olla kasvamassa päin, koska teidänkin -miehet alkavat siihen kääntyä. - -_Mendoza_. Aivan niin, hyvä herra. Semmoinen liike, joka rajoittuu -filosoofeihin ja rehellisiin miehiin, ei koskaan voi saada -varsinaista valtiollista vaikutusvaltaa. Heitä on liian vähän. Vasta -sitten kun liike osoittaa voivansa levitä rosvojenkin sekaan, se voi -toivoa valtiollista enemmistöä. - -_Tanner_. Mutta ovatko teidän rosvonne oikeastaan vähemmän rehellisiä -kuin tavalliset kansalaiset? - -_Mendoza_. Hyvä herra, puhun teille suoraa kieltä. Rosvoaminen on -säännötöntä. Säännöttömät toimet houkuttelevat kahdenlaisia ihmisiä: -niitä jotka eivät ole kyllin hyviä säännölliseen porvarilliseen -elämään, ja niitä jotka ovat liian hyviä. Me olemme joko pohjamutaa -tai vaahtoa. Pohjamuta on hyvin likaista, vaahto erinomaista. - -_Straker_. Varokaa! Joku pohjamutaan kuuluva voisi kuulla. - -_Mendoza_. Ei tee mitään. Jokainen rosvo luulee kuuluvansa vaahtoon -ja mielellään kuulee toisia nimitettävän pohjamudaksi. - -_Tanner_. Te olette sukkela mies _(Mendoza kumartaa hyvillään)_. -Saanko kysyä suoran kysymyksen? - -_Mendoza_. Niin suoran kuin haluatte. - -_Tanner_. Kuinka teidän kaltaisenne viisaan miehen kannattaa -paimentaa tuollaista laumaa ja syöttää heille viikuna-kaktuksia ja -paistettuja kaniineja? Olen nähnyt paljoa tyhmempien ja aivan varmaan -paljoa vähemmän rehellisten miesten istuvan Savoy hotellissa syömässä -foi gras'ia ja juomassa samppanjaa. - -_Mendoza_. Ooh! Ne ovat kaikki ennen syöneet kaniinipaistia, aivan -niinkuin minä taas kerran tulen istumaan Savoyssa. Muutoin olen -siellä jo ennen ollutkin -- viinurina. - -_Tanner_. Viinurina! Te hämmästytätte minua! - -_Mendoza (miettivästi)_. Niin -- minä Sierran Mendoza, olin -viinurina. Siitä ehkä johtuu yleiskansallisuuteni. _(Äkkiä ja -painavasti)._ Kerronko teille elämäni tarinan? - -_Straker (levottomana)_. Ellei se ole kovin pitkä, vanha veikko -- - -_Tanner (keskeyttäen hänet)_. Tsh! Te olette poroporvarillinen, -Henry, ilman vähääkään romantiikkaa. _(Mendozalle)_. Te herätätte -minussa mitä syvintä mielenkiintoa, herra presidentti. Elkää -välittäkö Henrystä, hän voi panna maata. - -_Mendoza_. Nainen, jota rakastin -- - -_Straker_. Aa, se on rakkausjuttu. Hyvä on. Jatkakaa. Minä vain -pelkäsin että kertoisitte itsestänne. - -_Mendoza_. Itsestäni! Itsestäni olen luopunut hänen tähtensä. Siksi -olen täällä. Vähätpä siitä. Koko maailmasta olen luopunut hänen -tähtensä. Hänellä oli, sen vannon, ihanin tukka mitä ikinä olen -nähnyt. Hänessä oli veitikkamaisuutta, hänessä oli viisautta, hänen -keittotaitonsa oli täydellinen ja hänen kiihkeä luonteensa teki hänet -epävakavaksi, aavistamattomaksi, vaihtelevaiseksi, oikulliseksi, -julmaksi, sanalla sanoen lumoavaksi. - -_Straker_. Sankaritar kuuden shillingin romaanissa, paitsi -keittotaitoa. Hänen nimensä oli lady Gladys Plantagenet, eikö niin? - -_Mendoza_. Ee-ei, hyvä herra. Hän ei ollut mikään kreivitär. -Valokuvista kuvalehdissä tunnen Englannin aateliston tyttäret, -ja sen voin vakuuttaa että mielelläni olisin myynyt koko parven -myötäjäisineen, komeuksineen, arvonimineen päivineen yhdestä ainoasta -hymystä siltä tytöltä. Kansannainen hän oli, työläinen, muutoin -- -sallikaa minun sanoa yhtä suorasti - olisin ylenkatsonut häntä. - -_Tanner_. Hyvin järkevätä. Rakastiko hänkin teitä? - -_Mendoza_. Olisinko täällä, jos hän olisi minua rakastanut? Hän ei -tahtonut naida juutalaista. - -_Tanner_. Uskonnollisistako syistä? - -_Mendoza_. Ei. Hän oli vapaa-ajattelija. Hän sanoi että jokainen -juutalainen sydämensä syvyydessä pitää englantilaisia likaisina -tavoiltaan. - -_Tanner (hämmästyneenä)_. Likaisina! - -_Mendoza_. Se osoitti kuinka harvinaisen hyvin hän tunsi maailman, -sillä se on epäilemättä totta. Meidän tarkat terveyssääntömme -saattavat meidät mitä syvimmin halveksimaan uskottomia. - -_Tanner_. Oletteko koskaan kuullut semmoista, Henry? - -_Straker_. Sisareni kertoi minulle semmoista. Hän oli kokkina -juutalaisessa perheessä kerran. - -_Mendoza_. En voinut kieltää sitä. Enkä myöskään voinut poistaa -sen vaikutusta hänen mieleensä. Olisin voinut kiertää minkä muun -vastustuksen tahansa, mutta ei kukaan nainen siedä että häntä -personallisesti epäillään epäpuhtaudesta. Kaikki houkutteluni oli -turhaa, hän vastasi aina vain että hän ei ollut kyllin hyvä minulle -ja neuvoi minua ottamaan vaimokseni erään kirotun ravintolatytön, -jonka nimi oli Rebekka Lazarus, ja jota minä inhosin. Minä -puhuin itsemurhasta. Hän tarjosi minulle sitä varten heti käärön -torakanmyrkkyä. Viittasin siihen että surmaisin hänet. Hän sai -hermokohtauksen. Sitten läksin Amerikkaan, jotta hän voisi nukkua -rauhassa uneksimatta että minä hiivin ylös portaita katkaisemaan -hänen kurkkuaan. Amerikassa menin länteen ja lyöttäydyin yhteen -miehen kanssa, jota poliisit etsivät siitä syystä että hänellä -oli tapana pidättää rautatiejunia. Hän se keksi että läksisimme -etelä-Europaan pidättämään moottorivaunuja. Se oli tervetullut -keksintö epätoivoiselle ja pettyneelle miehelle. Hän antoi minulle -arvokkaita suosituksia kapitalisteille oikeata lajia. Minä -muodostin yhtiön ja tämä on tuloksena. Minusta tuli johtaja, sillä -juutalaisesta tulee aina johtaja järkensä ja mielikuvituksensa -tähden. Mutta huolimatta rotuylpeydestäni antaisin kaiken omaisuuteni -ollakseni englantilainen. Olen kuin pikku poika, leikkaan hänen -nimensä puihin ja piirrän sen ruohikkoon. Ollessani yksin revin -kurjaa tukkaani ja huudan Louisa -- - -_Straker (säpsähtäen)_. Louisa! - -_Mendoza_. Se on hänen nimensä -- Louisa -- Louisa Straker -- - -_Tanner_. Straker! - -_Straker (kömpien polvilleen hyvin suuttuneena)_. Louisa Straker on -minun sisareni, kuulitteko! Mitä se on olevinaan, että tuolla lailla -kerskaatte hänestä? Mitä hänellä on tekemistä teidän kanssanne? - -_Mendoza_. Mikä draamallinen sattuma! Te olette siis Enry, hänen -suosikki veljensä! - -_Straker_. Ketä te nimitätte Enryksi? Kuka on antanut teille luvan -käyttää minun nimeäni ja hänen? Minä voisi musertaa teidän paksun -pääkallonne milloin tahansa. - -_Mendoza (suuremmoisella tyyneydellä)_. Jos annan teidän musertaa -pääkalloni, lupaatteko kehua sillä hänelle? Se muistuttaisi hänelle -Mendozaa. Muuta en pyydä. - -_Tanner_. Tämä on oikeata rakkautta, Henry. Teidän tulisi kunnioittaa -sitä. - -_Straker_ (kiivaasti). Pelkoa se on kaikesta päättäen. - -_Mendoza (hypäten pystyyn)_. Pelkoa! Nuorukainen, minä polveudun -kuuluisasta tappelija-suvusta, ja kuten sisarenne hyvin tietää, te -voisitte taistella kanssani juuri yhtä suurella menestyksellä kuin -lastenrattaat moottorivaunun kanssa. - -_Straker (salaisesti peläten, mutta nousten polviltaan rohkean -tappeluhaluisen näköisenä)_. En minä pelkää. Louisa! Louisa! Niinkuin -ei neiti Straker kelpaisi teille. - -_Mendoza_. Toivon että voisitte saada hänet ajattelemaan samoin. - -_Straker (raivoissaan)_. Kas niin -- - -_Tanner (nousten nopeasti ja astuen väliin)_. Rauhoittukaa, Henry. -Jos voisittekin taistella presidenttiä vastaan, ette voi taistella -koko seuruetta vastaan. Istukaa ja olkaa ystäviä! Katsoihan kattikin -kuninkaan silmiin, miksi siis rosvopäällikkö ei saisi katsella -sisartanne? Tuollainen sukuylpeys on kovin vanhanaikuista. - -_Straker (masennettuna mutta muristen)_. Katsokoon vain häntä. Mutta -elköön luulotelko että sisareni koskaan katsoi häneen. _(Hitaasti -laskeutuen taas turpeelle)_. Kun kuulee hänen kerskuvan luulisi että -sisareni on pitänyt seuraa hänen kanssaan. _(Hän kääntyy selin heihin -ja rupeaa nukkumaan)_. - -_Mendoza (Tannerille, käyden tuttavallisemmaksi huomatessaan -olevansa vallan kahden kesken osaaottavan kuuntelijan kanssa -vuoriston hiljaisessa tähtiyössä. Kaikki muut ovat nukuksissa)_. -Juuri semmoinen oli hänkin. Hänen järkensä ulottui eteenpäin -kahdenteenkymmenenteen vuosisataan ja hänen yhteiskunnalliset -ennakkoluulonsa ja perhetunteensa taaksepäin keskiaikaan asti. -Oo, kuinka Shakespearin sanat näkyvät sopivan kaikkiin tunteemme -vivahduksiin. - - Louisaa lemmin! Tuhantenkin veljein - Rakkaus ei yhteensä voi täyttää - Mun lempen määrää -- - -Ja niin edespäin. Olen unohtanut lopun. Minä olen kykenevä mies. -Olen voimakas mies. Kymmenessä vuodessa olisin omistanut ensi luokan -hotellin. Silloin tapasin hänet ja -- tässä näette! Olen rosvo, -lainhylky. Ei Shakespearkaan voi täysin ymmärtää mitä tunnen Louisaa -kohtaan. Sallikaa minun lukea teille muutamia rivejä, joita itse -olen kirjoittanut hänestä. Olkoonpa niiden taidearvo kuinka pieni -tahansa, ne kumminkin ilmaisevat paremmin kuin mitkään satunnaiset -sanat mitä tunnen. _(Hän vetää esiin pakan hotellilaskuja, jotka -hän on täyttänyt käsikirjoituksellaan ja laskeutuu polvilleen tulen -ääreen koettaen saada selkoa niistä. Ensin hän kohentaa tulta kepillä -saadakseen sen hehkumaan)_. - -_Tanner (taputtaen häntä epäkohteliaasti olalle)_. Heittäkää ne -tuleen, presidentti. - -_Mendoza (hämmästyneenä)_. Mitä? - -_Tanner_. Te uhraatte uranne monomanian tähden. - -_Mendoza_. Sen tiedän. - -_Tanner_. Te ette tiedä. Ei kukaan mies tekisi semmoista rikosta -itseään kohtaan, jos hän todella ymmärtäisi mitä hän tekee. Kuinka -voitte katsella näitä majesteettisia vuoria, tätä korkeata taivasta, -kuinka voitte hengittää tätä hienon viileätä ilmaa ja samalla puhua -kuin kirjailija-narri jossakin Bloomsburyssä? - -_Mendoza (pudistaen päätään)_. Sierra ei ole sen parempi kuin -Bloomsburykään, kun se on kadottanut uutuuden viehätyksen. Paitsi -sitä nämä vuoret herättävät unelmia naisista -- naisista, joilla on -komean loistava tukka. - -_Tanner_. Louisasta, toisin sanoin. Ne eivät tule herättämään minussa -mitään unelmia naisista. Minun sydämeni on terve. - -_Mendoza_. Elkää kehuko ennen aamua. Tämä on omituinen unelmien maa. - -_Tanner_. No, saadaan nähdä. Hyvää yötä. _(Hän laskeutuu maahan -nukkuakseen)_. - -_Mendoza huoahtaen seuraa hänen esimerkkiään ja muutaman minuutin -ajan on rauha Sierrassa. Sitten Mendoza äkkiä nousee istumaan ja -sanoo rukoilevasti Tannerille --_ - -_Mendoza_. Sallikaa minun lukea edes pari riviä teille ennenkuin -nukutte. Tahtoisin kovin mielelläni kuulla teidän arvostelunne. - -_Tanner (unisesti)_. Lukekaa. Minä kuuntelen. - -_Mendoza_. - - Näin ensi kerran sun helluntaina - Louisa, Louisa -- - -_Tanner (koettaen herätä)_. Hyvä presidentti, Louisa on sangen sievä -nimi, mutta helluntaina ei ole oikein hyvä loppusointu sille. - -_Mendoza_. Tietysti ei. Louisahan tässä on refrenginä. - -_Tanner (myöntyvästi)_. Jassoo. Vai refrenginä. Anteeksi. Jatkakaa. - -_Mendoza_. Ehkette välitä siitä runosta. Luulen että pidätte enemmän -tästä. _(Hän lukee pehmeällä, sointuvalla äänellä ja hitaasti)_. - - Louisa, mä lemmin! - Sua lemmin Louisa! - Louisa, Louisa, Louisa, mä lemmin! - Sun nimes on sieluni sointu Louisa - Sua lemmin Louisa, Louisa, Louisa! - - Mendoza, hän lempii, - Sua lempii Mendoza! - Mendoza hän elää vain sulle Louisa. - Sua ainoona onnenaan pitää Mendoza, - Sua lempii Mendoza, Louisa, Louisa! - -_(Liikutettuna)_. Ei ole vaikeata kirjoittaa kauniita runoja -semmoisesta nimestä. Louisa on suloinen nimi, eikö totta? - -_Tanner (puoli nukuksissa vastaa heikolla murinalla)_. - -_Mendoza_. - - Jos oisit Louisa - Nyt vaimo Mendozan, - Mendozan Louisa, Louisan Mendoza! - Ois autuas aina Louisan Mendoza - Ja lempisi kaivattuansa Louisaa. - -Se on oikeata runoutta -- sydämestä pursunutta -- syvimmästä -sydämestä. Luuletteko että se liikuttaa häntä? - -_Ei mitään vastausta_. - -_(Alistuen kohtaloonsa)_. Nukuksissa kuten tavallista. Tyhjää -renkutusta maailmalle -- taivaallista musiikkia minulle. Hullu -olin kuin tuolla lailla paljastin sydämeni! _(Hän asettautuu maata -mutisten)_. Louisa, mä lemmin, sua lemmin Louisa, Louisa, Louisa -- - -_Straker kuorsaa ja kääntyy toiselle kyljelle sekä vajoaa uneen. -Hiljaisuus leviää yli Sierran ja pimeys mustenee. Tuli on taas -muuttunut valkoiseksi tuhkaksi ja lakannut hehkumasta. Kukkulat -näyttävät kumman tummilta tähtitaivasta vastaan, mutta vähitellen -himmenevät tähdet ja häviävät. Taivaankannen luulisi kokonaan -katoavaa luomakunnasta. Sierran asemesta on olemassa vain -tyhjyyttä, kaikkialla läsnäolevaa tyhjyyttä. Ei ole taivaankantta, -ei kukkuloita, ei valoa, ei ääntä, ei aikaa eikä paikkaa, kaikki -tyhjyyttä vain. Sitten alkaa jossakin häämöttää kalpea valo, ja -kuuluu heikko, värisevä hyminä, ikäänkuin aaveentapainen violonsello -värähyttäisi samaa ääntä loppumattomiin. Pari aavemaista viulua -kohta yhtyy siihen näin [musiikkia] ja silloin kalpeassa valossa -näkyy mies tyhjyydessä, ruumiiton, mutta näkyväinen mies, istuen, -omituista kyllä, tyhjällä. Hetken verran hän kohottaa päätään, -kun musiikki kulkee hänen ohitseen. Sitten hän syvästi huoahtaen -vajoaa toivottomuuteen. Viulut masentuneina alkavat taas nuottinsa -epätoivolla ja sitten lopettavat sen kokonaan, haihtuen kamalien -puhallussoittimien valitukseen [musiikkia]:_ - -_Kaikki on hyvin omituista. Voi tuntea Mozartin säveleen. Muutamien -sinipunervien kipinöiden syttyessä kalpeassa valossa näkyy että -miehen puku on samanlainen kuin espanjalaisilla aatelismiehillä -XV-XVI vuosisadalla. Don Juan tietysti. Mutta missä, miksi, kuinka? -Kun hän äkkiä nostaa päätään, jota hattu varjostaa, muistuttaa hän -omituisesti Tanneria. Kasvot kriitillisemmät, herkemmät, kauniimmat, -kalpeammat ja kylmemmät, ilman Tannerin kiihkeätä herkkäuskoisuutta -ja innostusta, ja ilman hänen rahavaltaista vulgäärisuuttaan, mutta -kumminkin aivan Tannerin kasvojen näköiset. Nimetkin, Don Juan -Tenorio ja John Tanner. Mihin maailmassa -- tai muualla -- olemme -tulleet XX-vuosisadasta ja Sierrasta?_ - -_Toinen kalpea valo alkaa hohtaa tyhjyydessä, tällä kertaa ei -sinipunervana, vaan epämiellyttävänä, savuisen keltaisena. Samalla -kuuluu klarinetin kuiskaus, kääntäen tämän säveleen äärettömään -surumielisyyteen [musiikkia]:_ - -_Kellahtava valo liikkuu, ja vanha eukko näkyy kulkevan tyhjyydessä, -kumarassa ja hampaattomana, puettuna, kuten saatamme aavistaa, jonkun -nunnakunnan karkeaan ruskeeseen viittaan. Hän kulkee kulkemistaan -yksitoikkoisesti ja toivottomasti, jokseenkin niinkuin ampiainen -lentää touhuavalla tavallaan, kunnes hän hoipertelee sitä vastaan, -jota hän hakee, nimittäin toveria. Tyytyväisyyden nyyhkytyksellä -eukko raukka tarttuu miehen läsnäoloon ja puhuu hänelle kuivalla, -epämiellyttävällä äänellään, joka vielä voi ilmaista ylpeyttä ja -päättäväisyyttä sekä kärsimystä_. - -_Vanha eukko_. Anteeksi, mutta olen niin yksin, ja tämä paikka on -niin kauhea. - -_Don Juan_. Uusi tulokasko? - -_Vanha eukko_. Niin. Luullakseni kuolin tänä aamuna. Tunnustin -syntini, sain viimeisen voiteluksen, makasin vuoteellani perheeni -ympäröimänä ja katseeni kiinnitettynä ristiin. Sitten tuli pimeä, -ja kun taas näin valon, oli se tätä valoa, jossa kävelen näkemättä -mitään. Olen kulkenut tuntimääriä kamalan yksin. - -_Don Juan (huoahtaen)_. Ah -- te ette ole vielä kadottanut käsitystä -ajasta. Se kyllä katoaa iankaikkisuudessa. - -_Vanha eukko_. Missä me olemme? - -_Don Juan_. Helvetissä. - -_Vanha eukko (ylpeästi)_. Helvetissä! Kuinka te uskallatte? - -_Don Juan (tyyneesti)_. Miksemme olisi Señora? - -_Vanha eukko_. Ette tiedä kelle puhutte. Minä olen vallasnainen, -kirkon uskollinen tytär. - -_Don Juan_. En epäile sitä ollenkaan. - -_Vanha eukko_. Mutta kuinka siis voisin olla helvetissä? Ehkä -kiirastulessa. En ole ollut täydellinen -- kukapa olisikaan! Mutta -helvetissä! Ooh -- te ette puhu totta. - -_Don Juan_. Helvetissä, Señora, sen vakuutan teille. Kaikkein -paraimmassa osassa helvettiä, se on, kaikkein yksinäisimmässä -- vai -ehkä te pitäisitte enemmän seurasta. - -_Vanha eukko_. Mutta minä olen vilpittömästi katunut. Olen -tunnustanut -- - -_Don Juan_. Kuinka paljon? - -_Vanha eukko_. Enemmän syntejä kuin koskaan teinkään. Minä nautin -tunnustamisesta. - -_Don Juan_. Aa -- se on yhtä paha kuin tunnustaa liian vähän. -Kaikissa tapauksissa, Señora, joko erehdyksestä tai tieten tahtoen -olette tuomittu aivan niinkuin minäkin, eikä tässä ole muuta neuvoa -kuin koettaa asettaa asiansa niin hyvin kuin voi. - -_Vanha eukko (suuttuneena)_. Oh, ja minä olisin voinut olla niin -paljoa pahempi! Kaikki hyvät tekoni ovat hukkaan menneet! Se on -vääryyttä! - -_Don Juan_. Eikö mitä. Teitä varoitettiin vallan selvästi -edeltäkäsin. Pahoista teoistanne anteeksianto toisen ansiosta, armo -ilman oikeutta. Hyvistä töistänne oikeus ilman armoa. Täällä on -paljon hyvää väkeä. - -_Vanha eukko_. Olitteko te hyvä mies? - -_Don Juan_. Olin murhaaja. - -_Vanha eukko_. Murhaaja! Oo -- kuinka he uskaltavat lähettää minut -murhaajien seuraan! Minä en ansainnut sitä, olin hyvä nainen. Tässä on -joku erehdys. Missä voin saada sen korjatuksi? - -_Don Juan_. En tiedä saadaanko erehdyksiä korjatuksi täällä. -Luultavasti eivät myönnä erehtyneensä, vaikka olisivatkin. - -_Vanha eukko_. Mutta keltä voisin kysyä? - -_Don Juan_. Minä kysyisin Paholaiselta, Señora. Hän tietää parhaiten -tämän paikan tavat. Minä en koskaan ole niitä oikein oppinut. - -_Vanha eukko_. Paholaiselta? _Minäkö_ puhuisin paholaiselle! - -_Don Juan_. Helvetissä, Señora, Paholainen on kaikkein paraimman -seurapiirin johtaja. - -_Vanha eukko_. Minä sanon teille kurja olento, että tiedän varmaan -etten ole helvetissä. - -_Don Juan_. Mistä sen tiedätte? - -_Vanha eukko_. Sillä en tunne mitään tuskaa. - -_Don Juan_. Ahaa -- silloin ei ole epäilemistäkään. Te olette tieten -tahtoen tuomittu. - -_Vanha eukko_. Miksi sanotte niin? - -_Don Juan_. Sillä helvetti, Señora, on juuri pahojen paikka. Pahat -viihtyvät täällä hyvin, sillä tämä on heitä varten laitettu. Sanotte -ettette tunne tuskaa, Siitä päätän että olette juuri niitä, joita -varten helvetti on olemassa. - -_Vanha eukko_. Tunnetteko te tuskaa? - -_Don Juan_. Minä en kuulu pahojen joukkoon. Siitä syystä tämä paikka -ikävystyttää minua enemmän kuin voin sanoin kuvata. - -_Vanha eukko_. Ette kuulu pahojen joukkoon! Tehän sanoitte olevanne -murhaaja! - -_Don Juan_. Kaksintaistelu vain. Työnsin miekkani vanhaan mieheen, -joka koetti työntää oman miekkansa minuun. - -_Vanha eukko_. Jos olitte herrasmies, niin sehän ei ollut murha. - -_Don Juan_. Vanha mies sanoi sitä murhaksi, sillä hän väitti -puolustavansa tyttärensä kunniaa. Sillä hän tarkoitti että koska minä -olin hurjasti rakastunut tyttöön ja sanoin sen hänelle, tyttö rupesi -huutamaan. Isä koetti surmata minut syydettyään minulle ensin koko -joukon herjausnimiä. - -_Vanha eukko_. Samanlaisia kaikki miehet! Hurjistelijoita ja -murhaajia kaikki, kaikki, kaikki! - -_Don Juan_. Ja kumminkin tapaamme toisemme täällä, rouva kulta. - -_Vanha eukko_. Kuunnelkaa minua! Juuri teidän kaltaisenne konna -surmasi minunkin isäni kaksintaistelussa ja samasta syystä. Minäkin -huusin, se oli velvollisuuteni. Isäni manasi taisteluun loukkaajan, -sillä hänen kunniansa vaati sen. Isäni kaatui. Se oli kunnian palkka. -Täällä olen minä -- helvetissä, kuten väitätte. Se on hyveen palkka. -Onko taivaassa mitään oikeutta? - -_Don Juan_. Ei. Mutta helvetissä on oikeutta. Taivas on paljoa -ylempänä semmoisia mitättömiä inhimillisiä mieskohtaisuuksia. Te -tulette olemaan tervetullut helvettiin, Señora. Helvetti on kunnian, -velvollisuuden, oikeuden ja muiden seitsemän kuolonhyveen koti. -Kaikki pahuus maan päällä tehdään niiden nimessä. Missä siis muualla -kuin helvetissä ne saisivat palkkansa? Enkö ole sanonut teille, että -todellisesti tuomitut juuri ovat onnellisia helvetissä? - -_Vanha eukko_. Oletteko te onnellinen täällä? - -_Don Juan (juosten seisalleen)_. En! Sitä arvoitustahan alati mietin -pimeydessä. Miksi olen täällä? Minä joka herjasin kaikkia hyveitä, -poljin kunnian jalkoihini ja nauroin vääryydelle? - -_Vanha eukko_. Voi, mitä välitän minä siitä miksi te olette täällä? -Mutta miksi minä olen täällä, minä joka uhrasin kaikki haluni -naisellisten hyveitten ja soveliaisuuden tähden! - -_Don Juan_. Kärsivällisyyttä, Señora. Te tulette täysin onnelliseksi -täällä ja kotiudutte pian. Niinkuin runoilija sanoo: "Helvetti on -kaupunki, jokseenkin kuin Sevilla". - -_Vanha eukko_. Onnelliseksi! Täällä! Missä minä en ole mitään, en -mitään! - -_Don Juan_. Ei suinkaan! Te olette vallasnainen, ja missä ikinä -vallasnaiset ovat, siellä on helvetti. Elkää hämmästykö tai -kauhistuko. Täällä olette löytävä kaikki mitä vallasnainen voi -toivoa, siihen luettuna joukko piruja, jotka tulevat teitä -palvelemaan pelkästä palvelemisen rakkaudesta, ja suurentelemaan -arvoanne, korottaakseen siten palvelemisen arvoa. He ovat mitä -oivallisimpia palvelijoita. - -_Vanha eukko_. Minun palvelijoinani piruja! - -_Don Juan_. Onko teillä koskaan ollut palvelijoita, jotka eivät -olleet piruja! - -_Vanha eukko_. Ei koskaan! He olivat piruja, pelkkiä piruja -jok'ikinen. Mutta sehän on vain puhetapa. Luulin että tarkoititte -sitä että palvelijani täällä tulisivat olemaan todellisia piruja. - -_Don Juan_. Ei sen todellisempia piruja, kuin te olette todellinen -vallasnainen. Ei mikään ole todellista täällä. Se on juuri kirouksen -kauhistus. - -_Vanha eukko_. Tämä kaikki on hulluutta. Pahempaa kuin tuli ja -käärmeet. - -_Don Juan_. Teille ehkä on olemassa lohdutuskin. Esimerkiksi: kuinka -vanha olitte muuttaessanne ajasta iankaikkisuuteen? - -_Vanha eukko_. Elkää kysykö minulta kuinka vanha olin -- aivan -niinkuin minä olisin olento menneisyydessä. Minä _olen_ 77. - -_Don Juan_. Kypsä ikä, Señora. Mutta helvetissä ei siedetä vanhuutta. -Se on liian todellista. Täällä me palvelemme rakkautta ja kauneutta. -Koska sielumme ovat ikuisesti kirotut, viljelemme sydäntämme. -77-vuotisella naisella ei olisi ainoatakaan tuttavaa helvetissä. - -_Vanha eukko_. Minkä minä iälleni mahdan, mies? Don Juan. Te -unohdatte että olette jättänyt ikänne ajan valtakuntaan. Te ette ole -sen enempää 77 kuin 7 tai 17 tai 27. - -_Vanha eukko_. Tyhjää puhetta! - -_Don Juan_. Miettikääppä, Señora. Eikö tämä ollut totta myöskin -eläessänne maan päällä? Kun olitte 70, olitteko oikeastaan ryppyjenne -ja harmaitten hiuksienne alla vanhempi kuin ollessanne 30? - -_Vanha eukko_. En. Olin nuorempi. 30-vuotiaana olin hupsu. Mutta mitä -hyödyttää tuntea itsensä nuoreksi kun kumminkin näyttää vanhalta? - -_Don Juan_. Siinä näette, Señora, että ulkomuoto on vain harhakuva. -Ryppynne valehtelivat aivan niinkuin usein tyhmän 17-vuotiaan hieno -hipiä valehtelee peittäessään typerää mieltä, vanhettuneita aatteita -ja hänen iälleen sopimattomia valheita. Täällä meillä ei ole mitään -ruumista. Me näemme toisemme ruumiillisina siksi vain että olemme -tottuneet kuvittelemaan toisiamme semmoisina eläessämme, ja me yhä -vieläkin kuvittelemme samalla lailla, koska emme tunne mitään muuta -tapaa. Mutta me voimme ilmestyä toisillemme minkä ikäisinä itse -haluamme. Teidän ei tarvitse muuta kuin tahtoa entinen ulkomuotonne -takaisin, niin se tulee. - -_Vanha eukko_. Se ei voi olla totta. - -_Don Juan_. Koettakaa. - -_Vanha eukko_. Seitsemäntoista! - -_Don Juan_. Odottakaa! Ennenkuin päätätte pitää minun kertoa, että -tämä on muotiasiana täällä. Silloin tällöin meillä on aivan 17-raivo -täällä, mutta sitä ei koskaan kestä kauan. Nykyjään on muoti-ikä 40, -tai sanokaamme 37, mutta näyttää siltä kuin se kohta muuttuisi. Jos -olitte ollenkaan kaunis 27-vuotiaana, ehdotan että koetatte sitä -ikää, ja alatte siten uuden muodin. - -_Vanha eukko_. En usko sanaakaan. Mutta olkoon menneeksi, 27! _(Sht! -Vanha vaimo muuttuu nuoreksi ja niin kauniiksi että valon loistossa, -joksi himmeä keltainen hohde äkkiä on kirkastunut, voisi melkein -erehtyä ja luulla häntä Anna Whitefieldiksi)_. - -_Don Juan_. Doña Ana de Ulloa! - -_Ana_. Mitä! Te tunnette minut! - -_Don Juan_. Ja te olette unohtanut minut! - -_Ana_. En voi nähdä kasvojanne. _(Don Juan nostaa hattuaan)_. Don -Juan Tenorio! Hirviö! Isäni surmaaja! Vielä täälläkin te ahdistelette -minua. - -_Don Juan_. En suinkaan. Sallikaa minun poistua. _(Yrittää mennä)_. - -_Ana (tarttuen hänen käsivarteensa)_. Ette saa jättää minua yksin -tässä hirveässä paikassa. - -_Don Juan_. Sillä ehdolla että läsnäoloani ei käsitetä -ahdistelemiseksi. - -_Ana_ _(päästäen irti hänen käsivartensa)_. Teitä kai ihmetyttää että -voin ollenkaan sietää läsnäoloanne. Rakas, rakas isäni! - -_Don Juan_. Tahtoisitteko tavata häntä? - -_Ana_. Isäni _täällä!!!_ - -_Don Juan_. Ei, hän on taivaassa. - -_Ana_. Sen tiesinkin. Jalo isäni! Hän katselee alas tänne nyt. Mitä -hän mahtaneekaan tuntea nähdessään tyttärensä tämmöisessä paikassa ja -keskustelemassa hänen murhaajansa kanssa! - -_Don Juan_. Ohimennen sanoen, jos sattuisimme tapaamaan hänet -- - -_Ana_. Kuinka voisimme tavata häntä? Hänhän on taivaassa. - -_Don Juan_. Hän laskeutuu tuon tuostakin tänne tervehtimään meitä. -Taivas ikävystyttää häntä. Siis sallikaa minun varoittaa teitä, -ettette suinkaan tavatessanne häntä puhu minusta hänen murhaajanaan, -sillä se loukkaisi häntä mitä syvimmin. Hän väittää olleensa paljoa -parempi miekkailija kuin minä, kehuen että ellei hänen jalkansa olisi -luiskahtanut, olisi hän varmaan surmannut minut. Epäilemättä hän on -oikeassa. Minä en ollut taitava miekkailija. En koskaan väittele -hänen kanssaan siitä asiasta, ja me olemmekin siksi erinomaisen hyvät -ystävät. - -_Ana_. Ei sotilaan ole häpeä ylpeillä miekkailutaidostaan. - -_Don Juan_. Arvattavasti ette soisi tapaavanne häntä? - -_Ana_. Kuinka uskallatte otaksua semmoista? - -_Don Juan_. Oo -- se on tavallinen tunne täällä. Muistatte kai että -maan päällä -- vaikkemme tietysti koskaan sitä tunnustaneet -- -jokaisen tuttavan kuolema, semmoistenkin, joista enin pidimme, tuotti -samalla jonkunmoista tyydytyksen tunnetta, kun lopullisesti olimme -päässeet heistä. - -_Ana_. Hirviö! Ei ikinä! Ei ikinä! - -_Don Juan (tyyneesti)_. Huomaan että tunnette sen tunteen. Niin, -hautajaiset olivat aina juhlatilaisuuksia mustissa, varsinkin -sukulaisen hautajaiset. Oli miten oli, sukulaissiteistä ei välitetä -paljon täällä. Isänne on aivan tottunut siihen eikä odota mitään -hellyyttä teiltä. - -_Ana_. Konna! Minä käytin surupukua hänen tähtensä koko lopun ikäni. - -_Don Juan_. Niin. Se puki teitä. Mutta elämä surupuvussa on toista -kuin iäisyys surupuvussa. Paitsi sitä te olette täällä yhtä kuollut -kuin hänkin. Voiko ajatella mitään hullunkurisempaa kuin toinen -vainaja suremassa toista? Elkää näyttäkö noin kauhistuneelta, Ana -kulta, ja elkää peljätkö. Helvetissä on paljon humbugia (tuskin -täällä mitään muuta onkaan), mutta kuoleman ja iän ja muuttumisen -humbugista on luovuttu siitä syystä, että täällä me olemme kaikki -vainajia ja kaikki iankaikkisia. Kyllä te kohta totutte meidän -tapoihimme. - -_Ana_. Nimittävätkö kaikki miehet täällä minua Ana kullaksi? - -_Don Juan_. Ei. Se meni erehdyksessä. Pyydän anteeksi. - -_Ana (melkein hellästi)_. Juan, rakastitteko minua tosiaankin, kun -käyttäydyitte niin inhoittavasti minua kohtaan? - -_Don Juan (kärsimättömästi)_. Oo -- rukoilen ettette rupea puhumaan -rakkaudesta. Täällä ei puhuta mistään muusta kuin rakkaudesta -- -sen ihanuudesta, sen pyhyydestä, sen henkevyydestä, sen piru tiesi -mistä! -- Anteeksi, mutta olen siihen niin lopen väsynyt. He eivät -tiedä mistä he puhuvat, mutta minä tiedän. He luulevat saavuttaneensa -rakkauden täydellisyyden siksi että heillä ei ole ruumiita. Pelkkää -kekseliästä petosta! Huh! - -_Ana_. Eikö kuolemakaan ole hienontanut teidän sieluanne, Juan? Eikö -se kamala tuomiokaan, jonka toimeenpanijana isäni kuvapatsas oli, ole -opettanut teille mitään kunnioitusta? - -_Don Juan_. Kuinka onkaan tuon imartelevan kuvapatsaan laita? Vieläkö -se tulee illalliselle pahanilkisten henkilöitten luo ja syöksee -heidät tähän pohjattomaan kuiluun. - -_Ana_. Se on tuottanut minulle paljon kustannuksia. Pojat -luostarikoulussa eivät antaneet sille rauhaa. Vallattomat särkivät -sitä ja ahkerat kirjoittivat nimensä siihen. Kolme uutta nenää -kahdessa vuodessa ja lukemattomia sormia. Minun täytyi lopulta -heittää se oman onnensa nojaan, ja nyt pelkään että se on surkean -huonossa kunnossa. Isä raukkani! - -_Don Juan_. Hst! Kuunnelkaa! _(Kaksi suurta akordia vyöryen -synkoperatuilla sävelaalloilla, puhkeaa esiin: D-molli ja sen -dominantti: hirveän ilon ääni kaikkien säveltäjien mielestä)_. Oo --- Mozartin kuvapatsas-musiikkia. Se on isänne. Teidän olisi paras -kadota kunnes valmistan häntä. _(Ana katoaa)_. - -_Tyhjyydestä ilmestyy elävä kuvapatsas valkoisesta marmorista, -kuvaavaa majesteettista vanhaa miestä. Mutta hän luopuu -majesteettisuudestaan erittäin armollisesti, astuu keveillä -askeleilla ja antaa ryppyjen kuluneissa sankarikasvoissaan loistaa -oikeata lupapäiväiloa. Kuvanveistäjäänsä hän saa kiittää erittäin -sopusuhtaisesta vartalosta, jonka ryhti on suora ja muhkea. Viiksien -päät kiertyvät ylöspäin kuin kellon vieterit, antaen kasvoille -semmoisen ilmeen, että ellei se olisi espanjalaista oman arvon -tuntoa, sitä pitäisi sanoa keikarimaiseksi. Hän on mitä hauskimmassa -ystävyyssuhteessa Don Juaniin. Hänen äänensä, lukuunottamatta hyvin -selvää äänentapaamista, on niin Roebuck Ramsdenin äänen kaltainen, -että tulee huomanneeksi kuinka paljon he ulkonäöltäänkin muistuttavat -toisiaan, huolimatta aivan erilaisesta parran muodosta._ - -_Don Juan_. Kas, te olette täällä ystäväni. Miksi ette opettele -laulamaan sitä erinomaista musiikkia, jonka Mozart on kirjoittanut -teille? - -_Kuvapatsas_. Hän on ikävä kyllä kirjoittanut sen bassolle. Minun -ääneni on kontra tenori. No, joko olette katunut? - -_Don Juan_. Kohteliaisuudesta teitä kohtaan en voi katua, Don -Gonzalo. Jos katuisin, ei teillä olisi mitään syytä tulla taivaasta -väittelemään kanssani. - -_Kuvapatsas_. Se on totta. Pysykää paatuneena, poikaseni. Toivon -että olisin surmannut teidät, niinkuin varmaan olisinkin, ilman -sitä tapaturmaa. Silloin minä olisin tullut tänne ja teillä olisi -kuvapatsas ja hurskauden maine ylläpidettävänä. Kuuluuko mitään uutta. - -_Don Juan_. Kuuluu. Tyttärenne on kuollut. - -_Kuvapatsas (ymmällään)_. Tyttäreni? _(Muistaen)_. Niin, niin! Sekö -johon te olitte rakastunut? Mikä hänen nimensä olikaan? - -_Don Juan_. Ana. - -_Kuvapatsas_. Niin, niin tottakin. Anahan se oli. Sievännäköinen -tyttö, ellen muista väärin. Oletteko varoittaneet -- mikä hänen -nimensä nyt onkaan? -- hänen miestään? - -_Don Juan_. Ystävääni Ottaviota? En. En ole tavannut häntä Anan tulon -jälkeen. Ana tulee suuttuneena näkyviin. - -_Ana_. Mitä tämä merkitsee? Ottavio täällä ja teidän ystävänne! -Ja sinä isä, unohtanut nimenikin! Olet todellakin muuttunut -kivipatsaaksi! - -_Kuvapatsas_. Rakkaani, minua ihaillaan niin paljon enemmän -marmorissa kuin koskaan ollessani oma itseni, että olen päättänyt -esiintyä siinä muodossa minkä kuvanveistäjä minulle antoi. Hän oli -aikakautensa ensimäisiä miehiä, muistappas se. - -_Ana_. Isä! Turhamielisyyttä! Personallista turhamielisyyttä! Sinussa! - -_Kuvapatsas_. Sinä olet elänyt sen heikkouden yli tyttäreni. -Sinun kai pitäisi olla lähes 80 tähän aikaan. Minut temmattiin -pois (tapaturmaisesti) 64:llä ikävuodellani. Olen siis sinua koko -joukon nuorempi. Paitsi sitä lapseni, tässä paikassa ei välitetä -ollenkaan siitä, mitä tämä kevytmielinen ystävämme varmaan nimittäisi -vanhempain viisauden ilvenäytelmäksi. Pidä minua toveri-olentona, -tyttöni, eikä isänä. - -_Ana_. Sinä puhut samalla lailla kuin tämä ilkiökin. - -_Kuvapatsas_. Juan on selväjärkinen ajattelija Ana. Huono miekkailija -mutta selvä ajattelija. - -_Ana (kauhun valtaamana)_. Nyt alan ymmärtää. Nämä ovat piruja jotka -pilkkaavat minua. Minun täytyy rukoilla. - -_Kuvapatsas (tyynnyttäen häntä)_. Elä, elä, elä lapseni, elä rukoile. -Jos sen teet luovut tämän paikan pääedusta. Portin yläpuolella täällä -on kirjoitettu: "Jättäkää kaikki toivo ulkopuolelle, te jotka astutte -sisään". Ajatteleppas mikä helpoitus se on! Sillä mitä on toivo? -Siveellisen vastuunalaisuuden muoto. Täällä ei ole mitään toivoa eikä -siis myöskään mitään velvollisuutta, ei mitään työtä, ei mitään, jota -voi rukouksella saavuttaa, ei mitään jota voi menettää tekemällä mitä -itse haluaa. Helvetti on lyhyesti sanoen semmoinen paikka, jossa ei -kellään ole muuta tehtävää kuin huvitella _(Don Juan huokaa syvään)_. -Te huokaatte ystäväni Juan, mutta jos te asuisitte taivaassa niinkuin -minä, ymmärtäisitte panna arvoa tämän paikan eduille. - -_Don Juan_ Te olette hyvällä tuulella tänään komendantti. Vallan -säkenöivä. Mikä on syynä siihen? - -_Kuvapatsas_. Olen päättänyt jotain hyvin tärkeätä poikaseni. Mutta -missä on ystävämme Paholainen? Minun pitäisi kysyä hänen neuvoaan -ensin. Ja Ana varmaankin tahtoisi tutustua häneen. - -_Ana_. Aiotte valmistaa jotain kidutusta minulle. - -_Don Juan_. Taikauskoa, Ana. Rauhoittukaa. Muistakaa että piru ei ole -niin musta kuin maalataan. - -_Kuvapatsas_. Kutsukaamme häntä. - -_Kuvapatsaan huojuttaessa kättään suuret akordit vyöryvät taas, mutta -tällä kertaa Mozartin musiikkiin on raa'alla tavalla sekaantunut -Gounodin musiikkia. Punainen valo alkaa hohtaa ja siitä nousee -Paholainen, hyvin mefistofelesmaisena ja jokseenkin Mendozan -näköisenä, vaikkei niin hauskana. Paholainen näyttää vanhemmalta -ja alkaa olla ennen aikojaan kaljupää. Huolimatta tuhlaavaisesta -hyvänluontoisuudesta ja ystävyydestä, hän on kärttyisä ja herkästi -suuttuva, ellei hänen ystävyyteensä vastata samalla mitalla. Hän ei -herätä paljoa luottamusta työkykyynsä ja kestävyyteensä nähden ja -näyttää yleensä epämiellyttävän itserakkaalta henkilöltä. Mutta hän -on viisas ja hauska, vaikka selvästi vähemmän sivistynyt kuin nuo -kaksi muuta miestä, ja äärettömän paljoa vähemmän elinvoimainen kuin -nainen._ - -_Paholainen (sydämellisesti)_. Onko minulla taas ilo vastaanottaa -luonani mainio Calastravan komendantti? _(Kylmästi)_. Don Juan, -palvelijanne. _(Kohteliaasti)_. Ja vieras neiti? Olkaa tervetullut, -Señora. - -_Ana_. Oletteko -- - -_Paholainen (kumartaen)_. Lucifer, palvelijanne. - -_Ana_. Tulen hulluksi. - -_Paholainen (ritarillisesti)_. Ah, Señora, elkää pelätkö. Te tulette -meille maan päältä, tuosta pappien turmelemasta pesästä. Olette -kuullut minua paneteltavan, ja kumminkin, uskokaa minua, minulla on -laumottain ystäviä siellä. - -_Ana_. Niin. Te hallitsette heidän sydämiään. - -_Paholainen (pudistaen päätään)_. Te imartelette, Señora, ja te -erehdytte. Totta on että maailma ei voi tulla toimeen ilman minua, -mutta se ei koskaan anna minulle tunnustusta siitä. Sydämessään -se epäilee ja vihaa minua. Sen myötätuntoisuus kohdistuu kokonaan -kurjuuteen, köyhyyteen, ruumiin ja sydämen nääntymiseen. Minä pyydän -sitä rakastamaan iloa, rakkautta, onnea, kauneutta -- - -_Don Juan (pahoinvoipana)_. Anteeksi, nyt minä lähden. Tiedättehän -etten voi kestää tuota. - -_Paholainen (suuttuneena)_. Niin, minä tiedän että te ette ole -ystäväni. - -_Kuvapatsas_. Mitä pahaa hän tekee teille Juan? Minusta tuntui että -hän puhui erittäin järkevästi, kun keskeytitte hänet. - -_Paholainen (lämpimästi pudistaen kuvapatsaan kättä)_. Kiitos -ystäväni, kiitos. Te olette aina ymmärtänyt minua. Hän on aina -moittinut ja välttänyt minua. - -_Don Juan_. Olen aina kohdellut teitä moitteettoman kohteliaasti. - -_Paholainen_. Kohteliaasti! Mitä on kohteliaisuus? Minä en välitä -mitään kohteliaisuudesta. Pyydän sydämen lämpöä, tosi uskollisuutta, -myötätuntoisuuden, rakkauden, ilon liittoa -- - -_Don Juan_. Te panette minut voimaan pahoin. - -_Paholainen_. Kas niin! _(Vedoten kuvapatsaaseen)_. Siinä kuulitte -taas! Mikä kohtalon iva onkaan lähettänyt tuon kylmän itsekkään -olennon minun valtakuntaani ja teidät taivaan jäisille tuville! - -_Kuvapatsas_. En voi valittaa. Olin ulkokullattu, ja ansaitsin tulla -lähetetyksi taivaaseen. - -_Paholainen_. Mutta miksi ette liity meihin nyt ja luovu tuosta -ilmapiiristä, johon luoteenne on liian miellyttävä, sydämenne liian -lämmin, iloitsemiskykynne liian suuri? - -_Kuvapatsas_. Olen jo päättänyt luopua siitä. Tulevaisuudessa, jalo -Aamuruskon Poika, olen teidän. Olen lähtenyt taivaasta ikipäiviksi. - -_Paholainen (taas tarttuen hänen käteensä)_. Mikä kunnia minulle! -Minä voitto asiallemme! Kiitos, kiitos siitä! Ja nyt ystäväni -- -saanhan nimittää teitä niin vihdoinkin -- ettekö voisi saada _häntä_ -lähtemään sille sijalle, joka jäi tyhjäksi teidän jälkeenne siellä -ylhäällä? - -_Kuvapatsas (pudistaen päätään)_. En voi hyvällä omallatunnolla -kehoittaa ketään ystävääni tahallaan tekemään asemaansa ikäväksi ja -epämukavaksi. - -_Paholainen_. Tietysti ette. Mutta oletteko varma että hänen olisi -siellä ikävä? Tietysti te ymmärrätte sen parhaiten, tehän hänet -alkujaan tänne saatoittekin, ja meillä oli mitä suurimmat toiveet -hänestä. Meidän paras seurapiirimme suosi hänen mielipiteitään -erittäin suuresti. Ja muistattehan kuinka hyvin hän lauloi? -_(Paholainen alkaa laulaa nenä-äänisellä ooppera-baritonilla, joka -värisee siksi että hän on ikuisista ajoista asti käyttänyt väärin -ranskalaista laulutapaa)._ - - Vivan le femmine! - Viva il buon vino! - -_Kuvapatsas (tarttuen samaan nuottiin oktavia ylempänä kontra -tenorillaan)_. - - Sostegno e gloria - D'umanità. - -_Paholainen_. Juuri niin. Nyt hän ei koskaan enää laula meille. - -_Don Juan_. Sitä ei siedä valittaa. Helvetti on täynnä musiikin -harrastajia. Musiikki on tuomittujen viina. Eikö yksi kadotettu sielu -saisi olla ehdoton raitis? - -_Paholainen_. Te pilkkaatte taiteista jalointa! - -_Don Juan (kylmällä ylenkatseella)_. Te puhutte kuin hysteerinen -nainen, joka koettaa imarrella viulun vinguttajaa. - -_Paholainen_. En suutu. Minä vain säälin teitä. Teillä ei ole mitään -sielua ettekä ymmärrä ollenkaan mitä menetätte. Te taasen herra -komendantti, olette syntynyt säveltaiteilijaksi. Kuinka ihanasti te -laulatte! Mozart ihastuisi, jos hän vielä olisi täällä, mutta hänkin -tyhmistyi ja läksi taivaaseen. On vallan omituista kuinka nuo viisaat -miehet, joiden olisi varmaan luullut saavuttavan yleistä suosiota -täällä, ovat näyttäytyneet yhteiskunnallisesti epäonnistuneiksi, -aivan niinkuin Don Juan. - -_Don Juan_. Olen todellakin pahoillani että olen yhteiskunnallisesti -epäonnistunut. - -_Paholainen_. Eipä siltä ettemme myöntäisi lahjakkaisuuttanne. -Sen kyllä myönnämme. Mutta minä katselen asiaa teidän omalta -näkökannaltanne. Te ette viihdy täällä. Tämä paikka ei sovellu -teille. Syy on siinä että teillä ei ole -- en tahdo sanoa sydäntä, -sillä tiedämmehän että teeskennellyn kyynillisyytenne alla teillä -sykkii lämmin -- - -_Don Juan (peljästyen)_. Elkää herran tähden, elkää. - -_Paholainen (loukkaantuneena)_. Teillä ei ole iloitsemiskykyä. -Tyydyttääkö se teitä? - -_Don Juan_. Se on hiukan siedettävämpi muoto lörpötyksestänne. Mutta -jos sallitte, pakenen yksinäisyyteen kuten tavallista. - -_Paholainen_. Miksi ette pakene taivaaseen? Se olisi sovelias paikka -teille. _(Analle)_. Ettekö te Señora voisi saada häntä käsittämään -että ilmanvaihdos olisi hyödyllistä hänelle? - -_Ana_. Mutta voisiko hän siis mennä taivaaseen, jos hän tahtoisi? - -_Paholainen_. Mikä estäisi? - -_Ana_. Voiko kuka tahansa -- voisinko _minä_ mennä taivaaseen, jos -tahtoisin? - -_Paholainen (jokseenkin ylenkatseellisesti)_. Tietysti, jos teillä on -sellainen maku. - -_Ana_. Mutta miksi ei jokainen siis mene taivaaseen? - -_Kuvapatsas (nauraen)_. _Minä_ voin sen selittää kultaseni. Siitä -syystä että taivas on mitä enkelimäisimmin ikävä paikka koko -luomakunnassa. Siitä syystä he eivät mene. - -_Paholainen_. Hänen ylhäisyytensä komendantti sanoo sen -sotilaallisella suoruudella. Mutta totta onkin että taivaassa -eläminen on sietämättömän ikävää. Kerrotaan että minut ajettiin -sieltä pois, mutta asia oli se, ettei mikään mahti olisi saanut minua -pysymään siellä kauemmin. Minä läksin sieltä muitta mutkitta ja -järjestin tämän paikan. - -_Kuvapatsas_. Sitä en tosiaankaan ihmettele. Ei kukaan voisi kestää -iankaikkisuutta taivaassa. - -_Paholainen_. Ooh -- se sopii muutamille. Olkaamme rehellisiä herra -komendantti, se on temperamentti-kysymys. Minä en ihaile taivaallista -temperamenttia. En ymmärrä sitä. Enkä tiedä tokko juuri tahtoisinkaan -ymmärtää sitä. Mutta kaikenlaiset ainekset ovat tarpeen maailman -kokoonpanossa. Eikä mausta voi kiistellä. Minä luulen että Don Juan -pitäisi siitä. - -_Don Juan_. Mutta -- anteeksi suorapuheisuuteni -- voisitteko -todellakin palata takaisin sinne, jos tahtoisitte; vai sanotteko -rypäleitä happamiksi? - -_Paholainen_. Takaisinko sinne? Menen usein takaisin sinne. Ettekö -ole koskaan lukenut Jobin kirjaa? Onko teillä mitään kanoonista -todistusta siitä että meidän piirimme ja sen toisen piirin välillä on -mitään aitauksia? - -_Ana_. Mutta ylipääsemätön juopa on ainakin niiden välillä. - -_Paholainen_. Hyvä Señora, vertausta ei pidä ymmärtää -sananmukaisesti, juopa tarkoittaa eroitusta enkelimäisen ja -pirullisen temperamentin välillä. Mikä sen suurempi juopa voisi olla -olemassa? Muistakaa mitä olette nähnyt maan päällä. Ei ole mitään -aineellista muuria filosoofin opetussalin ja härkätaistelulavan -välillä, mutta härkätaistelijat eivät silti ikinä mene opetussaliin. -Oletteko koskaan ollut siinä maassa missä minulla on lukuisimmat -seuraajani -- tarkoitan Englannissa? Siellä pidetään suuria -kilpa-ajoja ja siellä on myöskin laajoja konserttisaleja, missä -soitetaan hänen ylhäisyytensä ystävän, Mozartin säveltämää -klassillista musiikkia. Kilpa-ajoissa kulkijat voisivat aivan -hyvin pysyä poissa niistä ja mennä sen sijaan klassillisiin -konsertteihin. Ei mikään laki heitä estä. Englantilaiset eivät -koskaan rupea orjiksi. He saavat vapaasti tehdä kaikkea mitä -hallitus ja yleinen mielipide sallii. Klassillisten konserttien -myönnetään olevan korkeampaakin ja sivistyneempää, runollisempaa, -henkevämpää, jalostavampaa huvia kuin kilpa-ajot. Mutta luopuvatko -kilpailun ihailijat urheilustaan mennäkseen konserttisaliin? -Ei ikinä. Heitä kiusaisi siellä samanlainen ikävyys kuin herra -komendanttia taivaassa. Siinä juuri on se vertauksellinen syvä -juopa näitten molempien paikkojen välillä. Aineellisen juovan yli -voisi rakentaa sillan, ainakin minä voisin sen rakentaa heille -(maa on täynnä Paholaisen siltoja), mutta vastenmielisyyden juopa -on ylitsepääsemätön ja iankaikkinen. Ja se juuri eroittaa ystäväni -täällä niistä, joita typerästi kyllä nimitetään autuaiksi. - -_Ana_. Minä lähden taivaaseen heti paikalla. - -_Kuvapatsas_. Lapseni, kuule ensin varoituksen sana. Salli minun -täydentää ystäväni Luciferin vertausta klassillisesta konsertista. -Jokaisessa semmoisessa konsertissa Englannissa näet rivittäin -väsyneitä ihmisiä, jotka ovat siellä, ei siitä syystä että he -tosiaankin rakastavat klassillista musiikkia, vaan siitä syystä -että he arvelevat että heidän pitäisi rakastaa sitä. Sama on asian -laita taivaassa. Koko joukko väkeä istuu siellä kunnian loistossa, -ei siitä syystä että he ovat onnellisia siten, vaan siksi että he -arvelevat asemansa taivaassa vaativan sen. He ovat melkein kaikki -englantilaisia. - -_Paholainen_. Niin ovat. Etelämaalaiset tavallisesti jättävät koko -laitoksen ja tulevat tänne juuri niinkuin tekin. Mutta englantilaiset -eivät todellakaan näy tietävän milloin he ovat tuiki onnettomia. -Englantilainen aina luulee olevansa siveellinen, kun hän onkin vain -ikävystynyt. - -_Kuvapatsas_. Sanalla sanoen tyttäreni, jos menet taivaaseen ilman -sopivia ominaisuuksia, ei sinulla tule olemaan hauskaa. - -_Ana_. Ja kuka uskaltaa väittää että minulla ei ole sopivia -ominaisuuksia taivaaseen? Kaikkein arvokkaimmat kirkkoruhtinaat eivät -koskaan ole sitä epäilleet. Velvollisuuteni itseäni kohtaan vaatii -minua heti lähtemään tästä paikasta. - -_Paholainen (loukkaantuneena)_. Kuten suvaitsette Señora. Olisin -luullut teillä olevan enemmän aistia. - -_Ana_. Isä, toivon että seuraat minua. Et voi jäädä tänne. Mitä -ihmiset sanoisivat? - -_Kuvapatsas_. Ihmiset! Paraat ihmiset ovat täällä -- kirkkoruhtinaat -ja muut. Niin harva menee taivaaseen ja niin monta tulee tänne että -autuaat, joita muinoin nimitettiin taivaallisiksi sotajoukoiksi, -nykyjään ovat vähenemistään vähentyvänä vähemmistönä. Pyhimykset, -kirkkoisät ja entisten aikojen valitut ovat nykyajan tyhmyreitä, -intoilijoita, epäsuosiossa olevia. - -_Paholainen_. Se on totta. Alusta alkaen tiesin että ajan pitkään -pääsisin voitolle pelkästään yleisen mielipiteen painosta, huolimatta -pitkästä panettelusodasta jota käytiin vastaani. Luomakunta on -pohjaltaan perustuslaillinen, ja kun on niin suuri enemmistö kuin -minulla, ei minua voida iankaiken pitää erillään hallituksesta. - -_Don Juan_. Arvelen Ana, että teidän on paras pysyä täällä. - -_Ana (mustasukkaisesti)_. Ette siis tahdo minua tulemaan kanssanne. - -_Don Juan_. Ettehän toki tahtone astua taivaaseen minun kaltaiseni -kadotetun olennon seurassa! - -_Ana_. Kaikki sielut ovat yhtä kalliita. Kaduttehan, eikö niin? - -_Don Juan_. Ana hyvä, te olette typerä. Luuletteko että taivas on -niin kuin maa, jossa ihmiset uskottelevat itseään että se mikä on -tehty voidaan saada tekemättömäksi katumuksella, että se mikä on -sanottu voidaan saada sanomattomaksi peruuttamalla, että se mikä -on totta voidaan kieltää julistamalla se yhteisellä sopimuksella -valheeksi? Ei, taivas on todellisuuden mestarien koti. Siitä syystä -aion mennä sinne. - -_Ana_. Kiitos. Minä aion mennä taivaaseen hakemaan onnea. Maan päällä -sain vallan tarpeeksi todellisuutta. - -_Don Juan_. Silloin teidän täytyy jäädä tänne, sillä helvetti on -epätodellisuuden ja onnen etsijäin koti. Se on ainoa turvapaikka, -jonne voi paeta taivaasta, joka on, kuten sanoin, todellisuuden -mestarien koti, sekä maan päältä, joka on todellisuuden orjien -koti. Maa on lastenkamari, jossa miehet ja naiset ovat olevinaan -sankareita ja sankarittaria, pyhimyksiä ja syntisiä. Mutta ruumis -särkee mielikuvat aina. Nälkä ja kylmä ja jano, ikä ja lakastuminen -ja sairaus sekä ennen kaikkia kuolema tekee heistä todellisuuden -orjia. Kolme kertaa päivässä pitää syödä ja sulattaa, kolme kertaa -vuosisadassa uusi sukupolvi on synnytettävä. Uskonnon, romantiikan -ja tieteen aikakaudet yhtyvät lopulta pakosta samaan rukoukseen: -"Tee minusta terve eläin!" Mutta täällä olemme päässeet tuosta -lihan hirmuvallasta, sillä täällä me emme ole ollenkaan eläimiä, -vaan henkiä, ilmiöitä, mielikuvia, tapoja, kuolemattomia, iättömiä, -sanalla sanoen ruumiittomia. Täällä ei ole yhteiskunnallisia -kysymyksiä, ei valtiollisia kysymyksiä, ei uskonnollisia kysymyksiä -eikä -- mikä ehkä on paras kaikesta -- terveydellisiä kysymyksiä. -Täällä nimitätte ilmausmuotoanne kauneudeksi, tunteitanne -rakkaudeksi, tunnelmianne jaloudeksi, halujanne avuiksi, juuri -niinkuin ennen maan päällä, mutta täällä ei ole mitään ankaria -tosiseikkoja vastustamassa teitä, ei mitään ivallisia tarpeitten ja -vaatimusten vastakohtia, ei mitään inhimillistä ilveilynäytelmää, ei -mitään muuta kuin ikuista romanttisuutta, yleistä melodraamaa. Tai -kuten saksalainen ystävämme sanoo runossaan: "runollinen järjettömyys -on täällä järkeä ja iki-naisellinen vetää meitä yhä ylöspäin ja -eteenpäin" -- emmekä kumminkaan pääse askeltakaan kauemmaksi. Ja -kumminkin tahdotte jättää tämän paratiisin! - -_Ana_. Mutta jos helvetti on niin ihana, kuinka hurmaava onkaan -sitten taivas! - -_Paholainen, Kuvapatsas ja Don Juan kaikki alkavat yhtaikaa puhua -kiihkeästi vastustaen. Sitten vaikenevat noloina._ - -_Don Juan_. Anteeksi. - -_Paholainen_. Eihän toki. Minä keskeytin teidät. - -_Kuvapatsas_. Aiotte sanoa jotain. - -_Don Juan_. Teidän jälkeenne hyvät herrat. - -_Paholainen (Don Juanille)_. Te olette niin kaunopuheisesti -selittänyt valtakuntani etuja että jätän teidän tehtäväksenne kuvata -yhtä puolueettomasti toisen laitoksen varjopuolet. - -_Don Juan_. Taivaassa, sikäli kuin osaan sitä kuvitella hyvä Señora, -eletään ja tehdään työtä leikin ja kuvittelun asemesta. Siellä on -asioita katsottava semmoisina kuin ne ovat. Siellä ei voi paeta muuta -kuin lumousta, ja lujuus sekä vaara ovat kunniaa. Jos näyttelemistä -yhä jatkuu täällä ja maan päällä ja koko maailma on näyttämö, -taivas on ainakin kulissien takana. Mutta taivasta ei voi kuvata -vertauksellisesti. Lähden sinne kohta, sillä toivon ainakin pääseväni -valheesta ja ikävästä, vulgääristä onnen etsinnästä viettääkseni -aikakausia mietinnässä -- - -_Kuvapatsas_. Huh! - -_Don Juan_. Herra komendantti, en moiti teitä ylenkatseestanne. -Taulugalleria on ikävä paikka sokealle miehelle. Mutta juuri samoin -kuin te nautitte sellaisista romantillisista heijastuksista kuin -kauneudesta ja riemusta, samoin minä nauttisin saadessani miettiä -sitä mikä enin kiinnittää mieltäni, nimittäin elämää: tuota voimaa, -joka iäti pyrkii saavuttamaan yhä suurempaa kykyä tutkistelemaan -itseään. Mikä synnytti aivoni? Ei suinkaan jäsenieni liikuttamisen -tarve. Hiirellä ei ole kuin puolet sen vertaa aivoja, mutta se -liikuttaa jäseniään yhtä hyvin kuin minä. Ei siis tekemisen tarve, -vaan tarve tietää mitä teen, etten sokeassa elämisen yrityksessä -surmaisi itseäni. - -_Kuvapatsas_. Te olisitte varmaan surmannut itsenne sokeassa -miekkailemis-yrityksessänne, ellei jalkani olisi luiskahtanut, hyvä -ystävä. - -_Don Juan_. Te vanha irstailija, naurunne loppuu sietämättömään -ikävyyteen ennen huomenta. - -_Kuvapatsas_. Ha, ha haa! Muistatteko kuinka minä pelotin teitä -sanomalla teille melkein samaa patsaaltani Sevillassa? Se kuuluu -jokseenkin nerottomalta ilman minun pasuunoitani. - -_Don Juan_. Olen kuullut sanottavan että se kuuluu jokseenkin -nerottomalta pasuunainkin säestyksellä, herra komendantti. - -_Ana_. Oh, elä keskeytä häntä tuollaisilla tyhjänpäiväisyyksillä isä. -Eikö taivaassa ole mitään muuta kuin tutkistelemista? - -_Don Juan_. Siinä taivaassa, jota minä haen, ei ole muuta iloa. Mutta -siellä on työtä elämän auttamiseksi sen pyrkimyksessä ylöspäin. -Ajatelkaappa kuinka se tuhlaa ja hajoittaa itseään, kuinka se -rakentaa esteitä itselleen ja hävittää itsensä tietämättömyydessään -ja sokeudessaan. Se tarvitsee aivoja, tuo vastustamaton voima, -ettei se tietämättömyydessään rupea itseään vastustamaan. Kuinka -ihmeellinen tekele ihminen on! sanoo runoilija. Niin on, mutta -mikä hölmö! Hänen rakenteensa on suurin ihme, minkä elämä on -aikaansaanut, kaikkein elävin elävä olento olemuksien seassa, -kaikkein itsetietoisin kaikista elimistöistä -- ja kumminkin, kuinka -kurjat hänen aivonsa ovat! Tyhmyys, joka vaivannäön ja köyhyyden -opettaman todellisuuden vaikutuksesta on käynyt halpamaiseksi ja -julmaksi, mielikuvitus, joka on ennemmin päättänyt nääntyä kuin -katsoa tuota todellisuutta silmästä silmään, joka kerää valhekuvia -peittääkseen sitä, ja joka nimittää itseään viisaudeksi, neroksi! Ja -kumpikin syyttää toinen toistaan oman itsensä puutteellisuudesta: -tyhmyys syyttää mielikuvitusta hulluudesta, ja mielikuvitus syyttää -tyhmyyttä tietämättömyydestä, -- surkeata kyllä, tyhmyydellä on -kaikki tieto, ja mielikuvituksella on kaikki viisaus. - -_Paholainen_. Ja hyvän sopan ne siitä yhdessä keittävät. Enkös minä -sanonut silloin kuin järjestin sen Faustin jutun, että ihmisen -järki ei ole tehnyt mitään muuta hänelle, kuin kehittänyt hänet -petomaisemmaksi kuin mikään peto. Yksi ainoa oivallinen ruumis -on enemmän arvoinen kuin sadan huonoa ruuansulatusta kärsivän ja -tyhjästä pullistuneen filosofin aivot. - -_Don Juan_. Te unohdatte että on koetettu aivotonta ruumiin -mahtavuutta. Joka suhteessa paitsi aivoihin nähden, äärettömän -paljon suurempia olentoja kuin ihminen on ollut olemassa ja -hävinnyt. Megatherium, ichthyosaurus ovat mittailleet maata -jättiläisaskeleillaan ja peittäneet auringon, pilviä tavoittelevilla -siivillään. Missä ne ovat nyt? Kivettyneinä museoissa, ja niin -harvoja ja epätäydellisiä sielläkin että yhtä ainoata nivelluuta tai -hammasta niistä pidetään enemmän arvoisena kuin tuhannen sotamiehen -elämää. Nuo olennot elivät ja tahtoivat elää, mutta aivojen -puutteessa ne eivät tienneet kuinka niiden piti täyttää tahtoansa, ja -niin ne hävittivät itsensä. - -_Paholainen_. Ja eikö siis ihminen hävitä itseään yhtä paljon -huolimatta kehutuista aivoistaan? Oletteko äskettäin käyneet maan -päällä? Minä olen. Ja olen myöskin tutkinut ihmisen ihmeellisiä -keksintöjä. Voin teille vakuuttaa että elämää edistävillä aloilla -ihminen ei keksi mitään, mutta kuolemaa edistävillä aloilla hän -voittaa luonnonkin ja tuottaa kemian ja koneitten avulla yhtä -paljon kuolemaa kuin maanvaivat, rutto ja nälkä. Talonpoika, jota -tänään johdatan kiusaukseen, syö ja juo jokseenkin samaa kuin -talonpojat tuhat vuotta sitten, ja rakennus, jossa hän asuu, ei ole -tuhannessa vuodessa muuttunut niinkään paljon kuin naisten hattumuoti -muutamassa viikossa. Mutta kun hän menee tappotantereelle, on hänellä -olallaan mekanismin ihme, joka hänen sormensa kosketuksesta päästää -valloilleen kaikki molekylien salatut voimat ja voittaa monin -kertaisesti hänen esi-isäinsä heittokeihään, nuolen ja piiskan. -Rauhan keksinnöissä ihminen on suuri hutilus. Olen nähnyt hänen -pumpulitehtaitaan ja muita semmoisia laitoksia. Niitten koneistoa -voisi yhtä hyvin luulla ahneen koiran keksimäksi, joka tahtoo -rahaa eikä ruokaa. Tunnen hyvin hänen kömpelöt kirjoituskoneensa -ja puhkivat veturinsa ja ikävät polkupyöränsä. Ne ovat lasten -leikkikaluja verrattuina Maxim kanunaan tai vedenalaiseen -torpedolaivaan. Ihmisen teollisuuskoneissa ei ilmaannu muuta kuin -hänen ahneutensa ja laiskuutensa -- hänen sydämensä on hänen -aseissaan. Tuo ihmeellinen Elämän Voima, jolla te kehutte, on -kuoleman voimaa. Ihminen mittaa voimaansa hävityskykynsä mukaan. -Mitä on hänen uskontonsa? Veruke, jonka nojalla hän vihaa minua. -Mitä ovat hänen lakinsa? Verukkeita, joitten nojalla hän hirttää -teidät. Mitä on hänen siveytensä? Pakanuutta! Veruke, jonka nojalla -hän voi kuluttaa tuottamatta. Mitä on hänen taiteensa? Veruke, jonka -nojalla hän voi ahmia surmakuvia. Mitä on hänen politiikkansa? Joko -itsevaltiaan ihailua, siksi että itsevaltias voi surmata, taikka -parlamentaarista kukkotaistelua. Vietin äskettäin illan eräässä -kuuluisassa lakiasäätävässä kokouksessa ja kuulin padan soimailevan -kattilaa mustuudesta ja ministerien vastailevan kysymyksiin. Pois -lähtiessäni kirjoitin ovelle tuon vanhan lastenkamari-sananparren: -"Elkää kysykö mitään niin teille ei valehdella." Ostin kuuden -pencen perhelehden ja näin että se oli täynnä kuvia nuorista -miehistä, jotka ampuivat ja iskivät toisiaan kuoliaaksi. Näin -miehen kuolevan. Hän oli lontoolainen muurari, jolla oli seitsemän -lasta. Hän jätti jälkeensä seitsemäntoista puntaa, jotka hänen -vaimonsa tuhlasi loppuun hänen hautajaisiinsa ja meni seuraavana -päivänä lapsineen vaivaistaloon. Hän ei olisi antanut seitsemän -penceäkään lastensa kouluuttamiseksi, lain täytyi pakoittaa hänet -antamaan ne opetettaviksi ilmaiseksi, mutta kuoleman sattuessa hän -tuhlasi kaikki mitä hänellä oli. Ihmisten mielikuvitus hehkuu, -heidän kykynsä kohoaa, kun he ajattelevat kuolemaa. He rakastavat -sitä, ja jota julmempi se on, sitä enemmän he nauttivat. Helvetti -on paljoa ylempänä heidän käsityskykyään. Käsityksensä siitä he -ovat saaneet kahdelta mitä suurimmalta hupsulta ihmiskunnassa: -eräältä italialaiselta ja eräältä englantilaiselta. Italialainen -selitti että helvetissä on vain mutaa, pakkasta, likaa, tulta ja -myrkyllisiä käärmeitä, kaikki kidutusta vain. Aina kun tuo aasi -ei valehdellut minusta, hän höpisi eräästä naishenkilöstä, jonka -hän oli nähnyt kerran kadulla. Englantilainen taasen kertoi kuinka -minut oli karkoitettu taivaasta kanuunoilla ja ruudilla, ja tänäkin -päivänä jok'ikinen brittiläinen uskoo että koko tuo hassu juttu -on raamatussa. En tiedä mitä muuta sama englantilainen sanonee, -sillä runo on liian pitkä, jotta minä tai kukaan muu olisi jaksanut -kahlata sen läpi. Sama juttu kaikkialla. Kirjallisuuden korkein -muoto on tragedia, näytelmä, jonka lopussa kaikki surmataan. -Vanhoissa aikakirjoissa luetaan maanjäristyksistä ja ruttotaudeista, -ja sanotaan että nämä ilmaisivat Jumalan voimaa ja suuruutta ja -ihmisen pienuutta. Nykyaikana kertovat aikakirjat tappeluista. -Tappelussa kaksi miesjoukkoa ampuu toisiaan kuulilla ja räjähtävillä -pommeilla, kunnes toinen joukko juoksee pakoon, jolloin toinen -ajaa sitä takaa hevosen selässä ja hakkaa pakenijat palasiksi. -Tämä, niin päättävät aikakirjat, osoittaa keisarikuntien suuruutta -ja mahtia ja voitettujen mitättömyyttä. Semmoisten tappelujen -jälkeen ihmiset juoksevat kaduilla ulvoen ilosta ja kiihoittavat -hallituksiaan tuhlaamaan satoja miljoonia rahaa teurastukseen, -kun taas voimakkainkaan ministeristö ei uskaltaisi antaa puolta -penniäkään ylimääräistä menoa sen kurjuuden ja ruton vähentämiseksi, -jonka he joka päivä näkevät edessään. Voisin mainita teille tuhansia -esimerkkejä, mutta kaikki johtavat samaan tulokseen: Se voima, joka -hallitsee maata, ei ole elämän voima vaan kuoleman, ja se sisäinen -tarve, joka on terästänyt elämän ponnistuksiin muodostaakseen itsensä -ihmisolennoksi, ei ole korkeamman elämän tarve, vaan tarve hankkia -vaikuttavampi hävityksen välikappale. Rutto, nälkä, maanjäristys, -myrsky olivat liian satunnaisia toiminnassaan, tiikeri ja krokodiili -liian helposti tyydytetyt eivätkä kyllin julmia. Tarvittiin jotain -kestävämpää, julmempaa, kekseliäämmin hävittävää, ja tuo tarvittava -"jotain" oli ihminen, piinapenkin, marttyyripaalun, hirsipuun -ja sähkötuolin keksijä, miekan ja kanuunan keksijä, ja ennen -kaikkia oikeuden, velvollisuuden, patriotismin ja kaikkein muiden --ismien keksijä, joitten avulla nekin, jotka ovat kyllin viisaita -omistaakseen jalompia taipumuksia, saadaan houkutelluiksi muuttumaan -kaikkein hävittävimmiksi kaikista hävittäjistä. - -_Don Juan_. Hyh! Tuo kaikki on vanhaa. Teidän heikko puolenne, -perkeleellinen ystäväni, on siinä, että te aina olette ollut hieman -yksinkertainen. Te tuomitsette ihmistä hänen omalla mitallaan. Ei -mikään voisi hivellä hänen mieltään enemmän kuin teidän arvostelunne -hänestä. Nimittäkää häntä tyranniksi, murhaajaksi, merirosvoksi, -pomoksi, niin hän ihailee teitä ja kerskailee sanoistanne, tuntien -vanhojen merikuninkaitten veren virtaavan suonissaan. Sanokaa häntä -valhettelijaksi ja varkaaksi, niin hän vain nostaa kanteen teitä -vastaan kunnianloukkauksesta. Mutta sanokaappa häntä pelkuriksi, -niin hän tulee hulluksi raivosta ja heittäytyy surman suuhun -todistaakseen valheeksi tuon pistävän totuuden. Ihminen selittää -menetystapansa kaikilla mahdollisilla tavoilla, paitsi yhdellä, hän -puolustaa rikoksiaan kaikilla syillä, paitsi yhdellä, hän puoltaa -turvallisuuttaan jos jollakin varjolla, paitsi yhdellä -- ja tämä -yksi on pelkuruus. Ja kumminkin koko hänen sivistyksensä perustuu -hänen pelkuruuteensa, hänen halpamaiseen kesyyteensä, jota hän -sanoo kunnioitettavaisuudekseen. Muulin ja aasin kestäväisyydellä on -rajansa, mutta ihminen kestää nöyryyttämistä niin kauan kunnes hänen -halpamaisuutensa käy niin ilettäväksi hänen sortajilleen, että heidän -itsensä täytyy parantaa se. - -_Paholainen_. Juuri niin. Ja noissa olennoissa te muka löydätte sitä -mitä nimitätte Elämän Voimaksi! - -_Don Juan_. Löydän. Sillä nyt seuraa hämmästyttävin osa koko asiasta. - -_Kuvapatsas_. Mikä se on? - -_Don Juan_. Se, että voitte muuttaa kenen tahansa noista pelkureista -urhoolliseksi panemalla hänen päähänsä jonkun aatteen. - -_Kuvapatsas_. Tyhjiä! Vanhana soturina minä myönnän pelkuruuden. Se -on yhtä yleistä kuin meritauti, eikä ole sen vaarallisempaakaan. -Mutta aatteen paneminen ihmisen päähän on tyhjää puhetta. Taistelussa -ei tarvitse muuta ollakseen rohkea kuin hiukan kuumaa verta ja tieto -siitä että on vaarallisempi menettää kuin voittaa. - -_Don Juan_. Ehkäpä juuri siitä syystä tappelut ovatkin niin -hyödyttömiä. Mutta ihmiset eivät koskaan todella voita pelkoaan -ennenkuin he luulevat taistelevansa yleisen tarkoituksen puolesta -- -aatteen puolesta, kuten he sitä nimittävät. Miksi ristiretkeilijä oli -urhoollisempi merirosvoa? Sillä hän ei taistellut itsensä edestä vaan -ristin edestä. Mikä voima se oli, joka kohtasi häntä yhtä suurella -urhoollisuudella kuin hänen omansa? Niitten miesten voima, jotka -eivät taistelleet itsensä puolesta vaan islamin. He ottivat Espanjan -meiltä, vaikka me taistelimme kotimme ja kontumme puolesta, mutta -sitten kun mekin rupesimme taistelemaan mahtavan aatteen, katolisen -kirkon puolesta, ajoimme heidät takasin Afrikaan. - -_Paholainen (ivallisesti)_. Mitä! Oletteko katolilainen Señor Don -Juan! Hurskas! Onnittelen teitä! - -_Kuvapatsas_ (vakavasti). So-soh! Sotilaana minä en siedä että -kirkkoa pilkataan. - -_Don Juan_. Olkaa huoleti, herra komendantti. Katolisen kirkon aate -tulee elämään kauemmin kuin islam, kauemmin kuin risti, kauemmin kuin -tuo typerien, koulupoikamaisten tappelijain vulgääri korujoukko, jota -te nimitätte armeijaksi. - -_Kuvapatsas_. Juan, te pakoitatte minun vaatimaan teitä vastaamaan -sanoistanne. - -_Don Juan_. Se on turhaa. En osaa miekkailla. Jokainen aate, -jonka edestä ihminen on valmis kuolemaan, on katolinen aate. -Kun espanjalainen vihdoinkin oppii ettei hän ole sen parempi -kuin sarasenilainen, eikä hänen profeettansa sen parempi kuin -Mahomet, silloin hän nousee katolisempana kuin koskaan ja antaa -henkensä maailman vapauden ja yhdenvertaisuuden edestä, taistellen -barrikaadilla, joka on rakennettu sen likaisen hökkelin yli, missä -hän ennen näki nälkää. - -_Kuvapatsas_. Tyhjää puhetta! - -_Don Juan_. Se mitä sanotte tyhjäksi puheeksi, on ainoa jonka edestä -ihmiset ovat valmiit kuolemaan. Myöhemmin vapaus ei tule enää olemaan -kyllin katolista. Silloin ihmiset antavat henkensä inhimillisen -täydellisyyden edestä ja uhraavat mielellään vapautensakin sen -hyväksi. - -_Paholainen_. Niinpä kyllä. Kyllä he aina keksivät syitä tappaa -toisiaan. - -_Don Juan_. Entä sitten? Ei se ole kuolema, joka jotain merkitsee, -vaan kuoleman pelko. Ei tappaminen eikä kuoleminen meitä alenna, vaan -halpamainen elämä ja alentumistilan tuottamien palkkojen ja etujen -vastaanottaminen. Ennemmin kymmenen kuollutta miestä kuin yksi elävä -orja ja hänen herransa! Kerran tulee aika, jolloin ihmiset nousevat -taisteluun, isä poikaa vastaan ja veli veljeä vastaan, ja surmaavat -toisensa tuon suuren katolisen aatteen, orjuuden poistamisen hyväksi. - -_Paholainen_. Niin -- silloin kun se vapaus ja yhdenvertaisuus, josta -te tässä saarnailette on saattanut vapaat valkoiset kristityt yhtä -halvoiksi työmarkkinoilla, kuin mustat orjapakanat, joita nyt myydään -tukuttain huutokaupalla. - -_Don Juan_. Ei ole pelkoa! Valkoisella työmiehellä tulee myös -olemaan aikansa. Mutta nyt en aio puolustaa tämän suuren aatteen -mahdollisia muotoja tulevaisuudessa. Mainitsen vain esimerkkejä siitä -tosiseikasta, että tämä luotu olento, mies, joka omissa itsekkäissä -asioissaan on perinpohjainen pelkuri, taistelee sankarin tavoin -aatteen edestä. Hän voi olla ryömivä kansalaisena, mutta hän on -vaarallinen intoilijana. Hän saattaa olla orjana ainoastaan niin -kauan kun hän on henkisesti kyllin heikko kuunnellakseen järjen -ääntä. Sanon teille hyvät herrat että jos voitte antaa miehen -tehtäväksi sellaisen työn, jota hän nyt nimittää Jumalan työksi, ja -jota hän myöhemmin tulee nimittämään monella uudella nimellä, voitte -saada hänet täysin välinpitämättömäksi kaikista seurauksista, jotka -mahdollisesti saattavat kohdata hänen omaa itseään. - -_Ana_. Niin -- hän pudistaa pois kaiken vastuunalaisuuden omilta -hartioiltaan ja jättää sen vaimonsa ja lastensa hoidettavaksi. - -_Kuvapatsas_. Hyvin sanottu, tyttäreni. Elä anna hänen puheillaan -villitä selvää järkeäsi. - -_Paholainen_. Voi, herra komendantti, nyt kun jouduimme puhumaan -naisesta, hän tulee saarnaamaan entistä enemmän. Myönnän tosin että -se aine minustakin on kaikkein hauskin. - -_Don Juan_. Naista kohtaan, Señora, miehen velvollisuudet ja -vastuunalaisuudet alkavat ja loppuvat leivän hankinnassa hänen -lapsilleen. Naiselle mies on ainoastaan välikappale lasten -hankkimiseen ja elättämiseen. - -_Ana_. Tuoko on teidän käsityksenne naisen mielipiteestä? Se on -suoraan sanoen kyynillistä ja ilettävää aineellisuutta. - -_Don Juan_. Anteeksi, Ana, en puhunut mitään naisen mielipiteistä -yleensä. Puhuin vain hänen mielipiteestään miehestä eri sukupuolena. -Eikä se ole sen kyynillisempi kuin hänen mielipiteensä omasta -itsestään ennen kaikkea äitinä. Sukupuolikannalta katsoen nainen -on luonnon välikappale, jolla se ikuistuttaa suurimman tekonsa. -Sukupuolikannalta katsoen mies on naisen välikappale luonnon -käskyn täyttämiseksi taloudellisimmalla tavalla. Nainen tietää -vaistomaisesti että etäällä menneisyydessä, kehityksen tapahtuessa -hän keksi miehen, eroitti hänet itsestään, loi hänet, voidakseen -sitten aikaansaada jotain parempaa kuin yksi-sukupuolinen toiminta -voi tuottaa. Täyttäessään sitä tarkoitusta jota varten nainen loi -miehen, hän saa mielellään uneksia unelmiaan, pitää heikkouksiaan, -ihanteitaan, urhoollisuuttaan, kunhan vain kaikessa on pohjasäveleenä -naisen, äitiyden, perheen, kotilieden jumaloiminen. Mutta kuinka -ajattelematonta ja vaarallista olikaan luoda erityinen olento, -jonka ainoana tarkoituksena oli naisen hedelmöittäminen! Sillä -huomatkaappa mitä on tapahtunut. Ensiksikin mies on monistunut naisen -käsissä niin että on olemassa yhtä monta miestä kuin naistakin. -Naisen on käynyt mahdottomaksi käyttää tarkoitukseensa muuta kuin -pienen pieni osa sitä ääretöntä voimaa, jonka hän on jättänyt miehen -itsensä käytettäväksi säästämällä miestä raskaudenajan rasittavasta -kärsimyksestä. Tuo ylimääräinen voima on mennyt miehen aivoihin -ja lihaksiin. Hän on tullut liian väkeväksi naisen ruumiillisesti -hallita, ja häneen on kehittynyt liian paljon mielikuvitusta ja -liian paljon henkistä voimaa voidakseen tyytyä pelkkään oman itsensä -monistamiseen. Hän on luonut sivistyksen, kysymättä neuvoa naiselta, -pitäen naisen kotityötä aivan itsestään selvänä perustuksena siihen. - -_Ana_. Tuo on ainakin totta. - -_Paholainen_. Niin -- mutta entäs tuo sivistys! Mitä se oikeastaan on? - -_Don Juan_. Se on varsin hyvä naula, johon voi ripustaa kaikki -kyynilliset typeryytensä, mutta ennen kaikkia se on miehen yritys -tehdä itsestään jotain enempää kuin pelkän välikappaleen naisen -tarkoituksen täyttämiseksi. Mutta tulos elämän alituisista -ponnistuksista ei ainoastaan itsensä ylläpitämiseksi, vaan yhä -korkeampien elimistöjen ja täydellisemmän itsetietoisuuden -saavuttamiseksi on enintäinkin epäilyttävä taistelu sen omien voimien -ja kuoleman sekä sukuhuononnuksen voimien välillä. Tappelut tässä -sotaretkessä ovat pelkkiä erehdyksiä, ja niissä voitetaan, kuten -oikeissa sotatappeluissakin, enimmäkseen huolimatta johtajista. - -_Kuvapatsas_. Tuo oli pistos minulle. Sama se. Jatkakaa. - -_Don Juan_. Se oli pistos paljoa korkeammille vallanpitäjille kuin -te, herra komendantti. Mutta onhan kai teidänkin pitänyt huomata -toimessanne, että tyhmäkin kenraali voi voittaa tappelussa, jos -vastapuolueen kenraali on vielä vähän tyhmempi. - -_Kuvapatsas (hyvin vakavasti)_. Hyvin totta Juan, hyvin totta. -Muutamilla aaseilla on merkillinen onni. - -_Don Juan_. Elämän Voima on tyhmä, mutta se ei ole niin tyhmä kuin -kuoleman ja sukuhuononnuksen voima. Paitsi sitä, nämä ovat koko ajan -Elämän Voiman palveluksessa. Ja siis elämä voittaa tavallaan. Kaiken -mitä pelkkä hedelmällisyyden suuruus voi hankkia ja pelkkä ahneus -säästää, sen me omistamme. Kaikkien sivistystuotteiden, parhaiden -pyssyjen ja parhaiten hoidettujen pyssymiesten pysyväisyys tuleviin -aikoihin on taattu. - -_Paholainen_. Juuri niin! Ei elämän aseiden vaan vaikuttavimpien -kuoleman aseiden pysyväisyys! Te palaatte aina minun tulokseeni -huolimatta kiemurtelemisistanne ja väittelemisestänne ja -viisasteluistanne, puhumattakaan teidän esityksienne sietämättömästä -pituudesta. - -_Don Juan_. So, soh! Kuka se oli, joka alkoi pitää pitkiä puheita? -Mutta muutoin, jos minä rasitan liiaksi teidän järkeänne, niin -voitte jättää meidät ja siirtyä rakkauden ja kauneuden ja muiden -lempi-ikävyyksienne seuraan. - -_Paholainen (hyvin loukkaantuneena)_. Tuo ei ole kaunista, Don -Juan, eikä kohteliasta. Minä olen samalla henkisellä tasalla. Ei -kukaan voi panna enemmän arvoa siihen kuin minä. Minä väittelen -kanssanne rehellisesti ja luullakseni kumoan kaikki teidän väitteenne -perinpohjin. Jatketaan vain vieläkin tunti, jos haluatte. - -_Don Juan_. Hyvä on. Jatketaan. - -_Kuvapatsas_. Eipä silti että minä uskoisin teidän pääsevän -milloinkaan erityiselle katsantokannalle Juan. Mutta täällähän meidän -täytyy kuolettaa iankaikkisuutta eikä vain aikaa. Eteenpäin siis! - -_Don Juan (hiukan kärsimättömästi)_. Minun katsantokantani, -te marmoripäinen vanha mestariteos, on askelta edellä teistä. -Olemmeko yhtä mieltä siinä että elämä on voima, joka on kokeillut -lukemattomalla tavalla itsensä rakentamista, että mammut ja ihminen, -hiiri ja megatherium, kärpäset ja kirput ja kirkkoisät ovat kaikki -enemmän tai vähemmän onnistuneita kokeita, joitten tarkoitus -on rakentaa tuo raaka voima yhä korkeammiksi yksilöiksi, kohti -ihanne-yksilöä, joka on kaikkivoipa, kaikkitietävä, erehtymätön ja -sen lisäksi täydellisesti, pettymättömästi itsetietoinen, sanalla -sanoen jumala? - -_Paholainen_. Minä myönnän, päästäksemme johtopäätöksiin. - -_Kuvapatsas_. Ja minä myönnän välttääkseni johtopäätöksiä. - -_Ana_. Minä vastustan sitä mitä jyrkimmin kirkko-isiin nähden, ja -minun täytyy pyytää ettette sekoita heitä ollenkaan päätelmiinne. - -_Don Juan_. Mainitsin heidät yksinomaa alkusoinnun tähden, Ana, -enkä tule enää viittaamaan heihin. Ja nyt, koska me olemme tuota -poikkeusta lukuunottamatta, samaa mieltä tähän asti, ettekö myöskin -ole samaa mieltä kuin minä siinä, että elämä ei ole mitannut -jumaluutta tähtäävien pyrkimyksiensä onnistumista tuloksien, -kauneuden tai ruumiillisen täydellisyyden mukaan, sillä näissä -molemmissa suhteissa linnut, kuten ystävämme Aristophanes jo aikoja -sitten osoitti, ovat niin paljoa ylemmällä kannalla lentotaitoineen, -ihanine höyhenineen ja sanoisinpa vielä runollisine lemmentapoineen -ja pesineen, että on mahdotonta käsittää kuinka elämä, joka -kerran oli linnut tuottanut, olisi sitten -- jos nimittäin sen -tarkoitusperänä oli rakkaus ja kauneus -- muovaellut semmoisia -kömpelöitä olentoja kuin elefantit ja niin kamalan rumia kuin apinat, -joitten lastenlasten lapsia me olemme? - -_Ana_. Aristophanes oli pakana, ja te Juan, ette ole, pelkään mä, -paljoa parempi. - -_Paholainen_. Te päätätte siis että elämän tarkoituksena oli -kömpelyys ja rumuus? - -_Don Juan_. En ollenkaan, te paatunut piru, tuhat kertaa en. Elämä -tähtää pyrkimyksensä järkeen, ja sen lempi-tarkoituksena on semmoinen -elin, jonka avulla se voi saavuttaa ei ainoastaan itsetietoisuutta -vaan myöskin itsensä ymmärtämistä. - -_Kuvapatsas_. Tuo on metafysiikkaa Juan. Mitä pirua se -- -_(Paholaiselle)_ anteeksi. - -_Paholainen_. Ei tee mitään. Olen aina pitänyt nimeni mainitsemista -tunteen vahvikkeeksi suurena kohteliaisuutena itseäni kohtaan. Se on -vapaasti käytettävänänne, herra komendantti. - -_Kuvapatsas_. Kiitos. Se on erittäin ystävällistä. Taivaassakaan -en oikein ollut päästä vanhoista sotilastavoistani keskusteluissa. -Aioin vain kysyä Juanilta miksi elämä ahertaa niin paljon saadakseen -itselleen aivot. Miksi sen pitää ymmärtää itseään? Miksi se ei voisi -olla tyytyväinen osatessaan nauttia itsestään? - -_Don Juan_. Ilman aivoja, herra komendantti, te nauttisitte -tietämättä että nautitte, ja siten menettäisitte koko lystin. - -_Kuvapatsas_. Se on totta, hyvin totta. Mutta minä olen täysin -tyytyväinen, jos minulla on kylliksi aivoja tietääkseni että nautin. -En pyrikkään ymmärtämään miksi. Suoraan sanoen olen mieluummin -ymmärtämättä. Kokemukseni on opettanut että meidän huvituksemme eivät -kestä miettimistä. - -_Don Juan_. Siitä syystä järki onkin niin vähän suosiossa. -Mutta elämälle, tuolle ihmistä pönkittävälle voimalle, järki on -välttämätöntä, sillä ilman sitä elämä erehtyisi kuolemaan. Aivan -niinkuin elämä aikakausia ponnisteltuaan kehitti silmän, tuon -merkillisen ruumiin elimen, jolla elävä elimistö näkee minne se -kulkee ja mikä sitä auttaa tai uhkaa, voiden siten välttää tuhansia -vaaroja, jotka ennen sitä kohtasivat, samalla lailla se tänä päivänä -kehittää hengen silmää, joka on näkevä, ei aineellista maailmaa, -vaan elämän tarkoitusta, auttaakseen siten yksilöä työskentelemään -tuon tarkoituksen hyväksi, estämättä sitä ja pettämättä sitä, kuten -tätä nykyä, kun yksilö asettaa etualaan lyhytnäköiset personalliset -päämääränsä. Nykyisissäkin oloissa ainoastaan yhden laatuinen mies -on koskaan ollut onnellinen, on koskaan saanut osakseen yleistä -kunnioitusta kaikissa etujen ja mielikuvien ristiriidoissa. - -_Kuvapatsas_. Tarkoitatte sotilasta. - -_Don Juan_. Herra komendantti, minä _en_ tarkoita sotilasta. -Sotamiehen lähestyessä maailma pistää lusikkansa lukon taakse ja -lähettää pois naisväkensä. Ei, minä en ylistä aseita ja sankaria, -vaan filosofia, häntä, joka koettaa tutkistelemalla saada selville -maailman sisäisen tahdon, keksiä keinoja tuon tahdon täyttämiseksi -ja sitten täyttää tuota tahtoa siten keksimillään keinoilla. -Kaikenlaisiin muihin miehiin olen väsynyt. He ovat kaikki ikäviä ja -epäonnistuneita. Ollessani maan päällä, kaikenlaisia professoreita -tunkeili ympärilläni hakien sairasta paikkaa minussa, johon he -voisivat tarttua kiinni. Lääkärit käskivät minua miettimään mitä -minun tuli tehdä, jotta pelastaisin ruumiini turmiosta, ja ehdottivat -kaikenlaisia puoskarikeinoja kuviteltujen tautien parantamiseksi. -Vastasin etten ole luulosairas. Silloin he sanoivat minua typeräksi -ja menivät matkoihinsa. Jumaluusopin tohtorit käskivät minua -miettimään mitä minun tuli tehdä pelastaakseni sieluni. Mutta minä en -ollut henkinen luulosairas enemmän kuin ruumiillinenkaan. Siksi he -sanoivat minua ateistiksi ja menivät matkoihinsa. Heidän jälkeensä -tuli politikoitsija, joka sanoi että luonnolla oli ainoastaan yksi -tarkoitus: hänen saattamisensa parlamenttiin. Sanoin hänelle etten -välittänyt tuliko hän parlamenttiin vai ei. Silloin hän nimitti minua -puolueluopioksi ja meni matkoihinsa. Sitten tuli romantillinen mies, -taiteilija, ja hänen kanssaan lempilaulut, taulut ja runoelmat. Hänen -kanssaan nautin suurta iloa monta vuotta, ja hiukan hyötyäkin, sillä -minä viljelin aistimiani hänen tähtensä. Hänen laulunsa opettivat -minua kuulemaan tarkemmin, hänen taulunsa näkemään selvemmin ja hänen -runonsa tuntemaan syvemmin. Mutta lopulta hän johti minut jumaloimaan -naista. - -_Ana_. Juan! - -_Don Juan_. Niin, minä rupesin uskomaan että hänen äänessään oli -laulun koko sointu, hänen kasvoissaan maalauksen koko kauneus ja -hänen sielussaan runoelman koko tunne. - -_Ana_. Ja petyitte tietysti. Oliko se hänen syynsä että edellytitte -hänessä löytyvän kaikki nuo täydellisyydet? - -_Don Juan_. Osittain oli. Sillä ihmettelevällä vaistomaisella -viisaudella hän oli vaiti ja antoi minun ihaella itseään, antoi -minun luulla omia kuvitelmiani, ajatuksiani ja tunteitani hänen -henkensä omaisuudeksi. Ystäväni, romantillinen mies, oli useinkin -liian köyhä tai liian kaino lähestyäkseen niitä naisia, jotka olivat -kyllin kauniita tai kyllin hienoja, jotta saattoi luulla heidän -vastaavan hänen ihannettaan -- ja niinpä hän meni hautaan yhä uskoen -unelmaansa. Mutta minua olivat luonto ja olosuhteet suosineet -enemmän. Olin jalosukuinen ja rikas, ja silloinkin kun olentoni -ei miellyttänyt, hiveli puheeni sydäntä, vaikka useimmiten kyllä -onnistuin kummassakin suhteessa. - -_Kuvapatsas_. Turhamainen narri! - -_Don Juan_. Niinpä kyllä. Mutta narrimaisuutenikin herätti -mieltymystä. Kun huomasin että olin koskettanut naisen -mielikuvitusta, antoi hän minun luulotella itseäni että hän rakasti -minua. Mutta kun tahtoni oli täytetty, hän ei koskaan sanonut: "olen -onnellinen, lempeni on tyydytetty", vaan hän sanoi ensin: "vihdoinkin -aidat ovat murretut", ja sitten: "milloin tulet takaisin?" - -_Ana_. Sillä lailla juuri miehet sanovat. - -_Don Juan_. Väitän etten ikinä sanonut niin. Mutta kaikki naiset -sanovat niin. Nuo kaksi lausetta aina peloittivat minua, sillä -ensimäinen merkitsi sitä, että naisen tarkoitus oli ollut kokonaan -murtaa varustukseni ja valloittaa linnoitukseni, ja toinen ilmoitti -suoraan että hän tästälähtien piti minua omaisuutenaan ja laski että -aikani oli kokonaan hänen käytettävänään. - -_Paholainen_. Siinä juuri näkyy että teillä ei ole sydäntä. - -_Kuvapatsas (pudistaen päätään)_. Teidän ei pitäisi kertoa mitä -naiset ovat sanoneet teille, Juan. - -_Ana (vakavasti)_. Se olisi pidettävä pyhänä. - -_Kuvapatsas_. Muutoin he kyllä aina sanovat niin. Minä en koskaan -välittänyt aidoista, mutta se toinen lause aina hiukan säikähdytti -minua, ellen ollut varsin pahasti rakastunut. - -_Don Juan_. Sitten nainen, joka oli ollut vallan onnellinen ja -huoleton ennen, muuttui levottomaksi, ajatteli alituiseen minua, -sommitteli juonia, vehkeili, vainosi, vartioitsi, suunnaten kaikki -ponnistuksensa saaliinsa kiinnipitämiseen -- minä tietysti olin -saalis. Tuollaista minä en ollut tahtonut. Se oli ehkä hyvin oikeata -ja hyvin luonnollista, mutta se ei ollut musiikkia, maalaustaidetta, -runoutta eikä iloa ihanan naisen haahmossa. Minä pakenin pois. -Pakenin pois hyvin usein. Totta puhuen tulin kuuluisaksi lukuisista -pakenemisistani. - -_Ana_. Surkean kuuluisaksi, tarkoitatte. - -_Don Juan_. Minä en paennut teidän luotanne. Moititteko minua siitä -että pakenin toisten luota? - -_Ana_. Tyhjää puhetta. Te puhutte nyt 77-vuötiselle naiselle. Jos -teillä olisi ollut tilaisuutta, olisitte paennut minunkin luotani -- -jos olisin päästänyt. Te ette olisi voinut pidellä minua aivan yhtä -helposti kuin muutamia muita. Elleivät miehet tahdo olla uskollisia -kodilleen ja velvollisuuksilleen, täytyy heidät pakoittaa siihen. -Tietysti te kaikki tahdotte vaimoksenne itse ilmeisen musiikin ja -maalaustaiteen ja runouden. Mutta se on mahdotonta, sillä semmoista -naista ei ole olemassa. Ellei liha ja veri kelpaa, täytyy teidän -olla ilman, siinä kaikki. Naisen täytyy tyytyä liha-ja-veri -mieheen --- ja hyvin vähän sitäkin joskus. Samoin täytyy teidänkin tyytyä -liha-ja-veri -vaimoon. _(Paholainen näyttää epäilevältä. Kuvapatsas -vääntää naamaansa)_. Huomaan että sanani eivät miellytä, mutta ne -ovat tosia siitä huolimatta. Ja ellette pidä niistä, saatte olla -pitämättä. - -_Don Juan_. Hyvä rouva, te olette muutamilla sanoilla sanonut kaikki -mitä minulla oli romanttisuutta vastaan. Juuri siksi käänsin selkäni -romantilliselle miehelle, jolla oli taiteilijaluonne -- siksi hän -nimitti hulluuttaan. Kiitin häntä siitä että hän oli opettanut -minua käyttämään silmiäni ja korviani, mutta sanoin hänelle samalla -että hänen kauneuden ihailunsa ja onnen etsintänsä ja naisten -jumaloimisensa ei ollut minkään arvoinen elämän filosofiana. Silloin -hän nimitti minua poroporvariksi ja meni matkoihinsa. - -_Ana_. Minusta näyttää siltä kuin nainenkin olisi opettanut teille -jotain, huolimatta kaikista puutteellisuuksistaan. - -_Don Juan_. Enemmänkin kuin opetti. Hän selitti minulle kaikki muut -opetukset. Ooh ystäväni, kun aidat ensi kerran murtuivat, mikä -hämmästyttävä selkeys! Olin valmistautunut hulluuteen, juopumukseen, -kaikkiin nuoren lemmen unelmakuviin. Ja katso! Ei koskaan käsitykseni -ollut selvempi eikä arvosteluni ankarampi. Lemmittyni kiihkein -kadehtija ei ikinä saattanut nähdä kaikkia vikoja hänessä sen -selvemmin kuin minä. En ollut soaistu. Otin hänet ilman kloroformia. - -_Ana_. Mutta otitte hänet kumminkin. - -_Don Juan_. Se olikin minulle ilmestys. Siihen hetkeen saakka en -koskaan ollut kadottanut tunnetta siitä että olin oma herrani, enkä -koskaan ollut astunut askeltakaan ennenkuin järkeni oli tutkinut ja -hyväksynyt sen. Olin ruvennut uskomaan että olin ainoastaan järkevä -olento, ajattelija! Sanoin samoin kuin se narrimainen filosoofi: -"ajattelen, siis olen". Nainen opetti minua sanomaan: "olen, siis -ajattelen". Ja myöskin: "tahtoisin ajatella enemmän, siksi minun -pitää olla enemmän". - -_Kuvapatsas_. Tuo on liian abstraktia ja metafyysillistä Juan. Jos -pysyisitte konkreettisemmissa asioissa ja kertoisitte havaintojanne -hauskoina kaskuina lemmenseikkailuistanne olisi paljoa helpompi -seurata keskustelua. - -_Don Juan_. Mitä minun pitäisi muka lisätä? Ettekö ymmärrä, -kun seisoin silmästä silmään naisen kanssa, jok'ikinen säie -kirkkaan kriitillisissä aivoissani varoitti minua säästämään -häntä ja pelastamaan itseni. Siveyteni kielsi. Omatuntoni kielsi. -Ritarillisuuteni ja säälini häntä kohtaan kielsivät. Oma ylpeyteni -kielsi. Korvani, joka oli teroittunut tuhansia lauluja ja symfonioja -kuunnellessa, ja silmäni joka oli harjaantunut tuhansia taideluomia -tutkiessa, repivät hänen äänensä, hänen kasvonsa, hänen värinsä -pirstaleiksi. Minä huomasin kaikki nuo pienet isän ja äidin -näköisyydet, jotka antoivat minun aavistaa minkä näköinen hän tulisi -olemaan kolmenkymmenen vuoden perästä. Minä huomasin kultaisen paikan -kimmeltelevän rikkinäisessä hampaassa hänen nauravassa suussaan. Minä -huomasin hermojen synnyttämän oudon tuoksun. Romantilliset unelmani, -joissa olin astellut taivaan tantereita kuolottoman, iättömän, -korallista ja norsunluusta luodun olennon rinnalla, hävisivät -sinä suurena hetkenä. Koetin muistella niitä ja herättää eloon -mielikuvani, mutta ne näyttivät minusta typö tyhjiltä keksinnöiltä -vain. Arvostelukykyni ei ottanut turmeltuakseen. Järkeni kielsi -kieltämistään. Ja kun aloin selitellen vetäytyä pois, otti elämä -minut ja heitti minut hänen syliinsä, niinkuin merimies heittää kalan -palasen merilinnun suuhun. - -_Kuvapatsas_. Yhtä hyvin olisitte voinut mennä hyvällä, ajattelematta -sitä niin paljon, Juan. Te olette samanlainen kuin kaikki viisaat -miehet. Teillä on enemmän järkeä kuin on terveellistä ihmiselle. - -_Paholainen_. Ja ettekö ollut onnellisempi sen kokemuksen jälkeen, -Señor Don Juan? - -_Don Juan_. Onnellisempiko? En. Mutta viisaampi olin. Sillä hetkellä -opin ensi kerran tuntemaan itseni ja itseni kautta koko maailman. -Näin kuinka turhaa on säätää ehtoja elämän vastustamattomalle -voimalle, saarnata varovaisuutta, huolellista valikoimista, avuja, -kunniaa, siveyttä -- - -_Ana_. Don Juan! Jos sanotte sanankaan siveyttä vastaan, loukkaatte -minua. - -_Don Juan_. En sano mitään teidän siveyttänne vastaan, Señora, -varsinkin koska se ilmestyi muodossa: yksi mies ja kaksitoista lasta. -Mitä enempää olisitte voinut aikaansaada, vaikka olisitte ollut -turmeltuneista turmeltunein nainen? - -_Ana_. Minulla olisi voinut olla kaksitoista miestä eikä yhtään -lasta, sen olisin voinut aikaansaada, Juan. Ja sallikaa minun -huomauttaa teille, että eroitus olisi kohdannut maata, jonka -täyttämistä minä edistin. - -_Kuvapatsas_. Hyvä! Hyvä! Ana. Juan te olette nolattu, masennettu, -lamautettu. - -_Don Juan_. En ollenkaan. Sillä vaikka tuo eroitus on tosi -oleellinen eroitus -- Doña Ana, sen myönnän, on iskenyt suoraan -asian ytimeen -- se ei ole eroitus rakkaudessa eikä siveydessä eikä -edes uskollisuudessakaan, sillä kaksitoista kahdentoista eri miehen -lasta täyttäisi ehkä maata vaikuttavammin. Otaksukaappa että ystäväni -Ottavio olisi kuollut kun olitte 30-vuotias ette ikinä olisi pysynyt -leskenä. Siksi olitte liian kaunis. Otaksukaa että Ottavion seuraaja -olisi kuollut, kun olitte 40-vuotias. Olisitte vielä silloinkin ollut -vastustamaton. Ja nainen, joka on ollut kaksi kertaa naimisissa, -menee varmaan kolmannenkin kerran naimisiin, jos hänellä on siihen -tilaisuutta. Kaksitoista laillista lasta, korkeasti kunnioitettavan -rouvan synnyttämät kolmelle eri isälle, ei ole mahdottomuus eikä sitä -myöskään yleinen mielipide tuomitse. Epäilemättä sellainen rouva on -lainkuuliaisempi kuin tyttö raukka, jonka me työnsimme katuojaan -siitä syystä että hän oli synnyttänyt yhden laittoman lapsen -maailmaan, mutta uskallatteko sanoa että hän on ankarampi itseään -kohtaan? - -_Ana_. Hän on siveämpi. Se riittää. - -_Don Juan_. Siinä tapauksessa, mitä on siveys muuta kuin naimisissa -olevain ammattiyhdistystä? Katsokaamme asioita suoraan silmiin, hyvä -Ana. Elämän Voima antaa arvoa avioliitolle ainoastaan siksi, että se -on keksintö, joka takaa suurimman määrän lapsia ja niille parhaan -hoidon. Kunniasta, siveydestä ja muista semmoisista se ei välitä tuon -taivaallisempaa. Avioliitto on kaikkein irstaisin inhimillinen -laitos -- - -_Ana_. Juan! - -_Kuvapatsas (vastustaen)_. Tosiaankin! -- - -_Don Juan (päättävästi)_. Sanon vielä, kaikkein irstaisin -inhimillinen laitos. Siinä syy, miksi se on niin suuressa -suosiossa. Ja miestä etsivä nainen on kaikkein tunnottomin -kaikista petoeläimistä. Avioliitto- ja siveellisyyskäsitteiden -sekoittaminen toisiinsa on turmellut ihmissuvun omaatuntoa enemmän -kuin mikään muu yksityinen erehdys. Kas niin Ana! Elkää näyttäkö -noin kauhistuneelta. Tiedättehän paremmin kuin kukaan meistä että -avioliitto on miehenloukku, johon on syöteiksi pantu luuloteltuja -taitoja ja pettäviä ihanteluja. Kun nykyjään autuas äitinne toralla -ja rangaistuksilla pakoitti teidät oppimaan kuinka kymmenkunta -kappaletta oli soitettava spinetillä -- jota hän vihasi yhtä paljon -kuin tekin -- oliko hänellä silloin mitään muuta tarkoitusta kuin -uskotella kosijoillenne että tuleva miehenne saisi kotiinsa enkelin, -joka täyttäisi sen sävelillä, tai joka ainakin soitolla tuudittaisi -hänet uneen päivällisen jälkeen? Te valitsitte ystäväni Ottavion. -Avasitteko spinetin sen tunnin jälkeen kun teidät oli kirkossa -yhdistetty? - -_Ana_. Te olette typerä Juan. Nuorella aviovaimolla on muutakin -tekemistä kuin istua spinetin ääressä selkämyksettömällä tuolilla. -Sitten häneltä unohtuu koko tapa. - -_Don Juan_. Ei unohdu, jos hän rakastaa musiikkia. Uskokaa minua, hän -heittää vain pois syötiin, kun lintu on häkissä. - -_Ana (katkerasti)_. Mutta miehet eivät tietenkään koskaan heitä pois -naamaria, kun heidän lintunsa on häkissä. Ei kai aviomies koskaan -muutu välinpitämättömäksi, itsekkääksi, raa'aksi -- ei tietysti! - -_Don Juan_. Mitä nuo syytökset todistavat, Ana? Ainoastaan sitä, että -sankari on yhtä karkea petos kuin sankaritar. - -_Ana_. Tuo on turhaa puhetta kaikki. Useimmat avioliitot ovat -täydellisesti onnellisia. - -_Don Juan_. "Täydellisesti" on voimakas sana Ana. Tarkoitatte -kaiketi, että järkevät ihmiset koettavat saada yhdessäolonsa niin -siedettäväksi kuin suinkin. Jos minut lähetetään kalerivankilaan -ja kahlehditaan lurjukseen, jonka numero sattuu olemaan lähinnä -minun numeroani, täytyy minun tyytyä välttämättömyyteen ja kestää -sitä toveriutta niin hyvin kuin voin. Olen kuullut että semmoinen -toverius usein kehittyy liikuttavan helläksi, ja useimmiten se on -ainakin verraten ystävällistä. Mutta se ei muuta kahleita halutuiksi -koristeiksi eikä kalereja autuuden asuinsijoiksi. Juuri ne jotka -enin puhuvat avioliiton siunauksesta ja sen valojen kestävyydestä, -ovat ensimäisinä selittämässä että jos kahleet murrettaisi ja vangit -saisivat valita vapaasti, särkyisi koko yhteiskunnallinen kudelma. -Ette voi käyttää samaa todistuskeinoa kummassakin tapauksessa. Jos -vanki on onnellinen, miksi hänet on lukittava koppiin? Jos hän ei ole -onnellinen, miksi pitää uskotella, että hän on? - -_Ana_. Kaikissa tapauksissa sallikaa minun taas käyttää vanhan vaimon -oikeutta ja sanoa suoraan, että avioliitto kansoja lisäännyttää eikä -irstaisuus. - -_Don Juan_. Entäpä jos tulee aika, jolloin tuo ei ole enää totta. -Ettekö tiedä että jos on tahtoa, on myöskin taitoa -- että -tahtokoonpa ihminen mitä tahansa täydellä todella, hän myöskin -lopulta keksii keinon tahtonsa täyttämiseksi? Te siveät naiset olette -tehneet voitavanne kääntääksenne miehen mielen kokonaan kunniallista -rakkautta kohti pitäen sitä korkeimpana hyvänä, ja kunniallisella -rakkaudella olette tarkoittaneet romanttisuutta, kauneutta ja -onnea ihanan, hienon, hennon, hellän naisen omistamisessa. Te -olette opettaneet naista panemaan arvoa omalle nuoruudelleen, -terveydelleen, muodolleen ja hienontumiselleen ennen kaikkea. Mutta -mitä tekemistä on kirkuvilla lapsilla ja taloushuolilla tuossa -täydellisessä aistien ja tunteitten paratiisissa? Eikö tuosta -kaikesta ole selvänä seurauksena, että ihmistahto tulee sanomaan -ihmisjärjelle: Keksi minulle keinoja, jotta voin saada rakkautta, -kauneutta, romanttisuutta, tunteita, intohimoja ilman niitten kurjia -rangaistuksia, ilman kustannuksia, harmia, koettelemuksia, sairautta, -tuskia ja kuoleman uhkaa, ilman palvelijajoukkoja ja lastenhoitajia -ja tohtoreita ja opettajia. - -_Paholainen_. Kaikki tuo, Señor Don Juan, on toteutettu täällä minun -valtakunnassani. - -_Don Juan_. Niin on, kuoleman hinnasta. Mutta mies ei tahdo maksaa -siitä sitä hintaa. Hän vaatii helvettinne romantillisia nautintoja -jo ollessaan maan päällä. Ja hän on keksivä keinot. Aivot eivät -petä, kun tahto on aivan tosissaan. Se päivä koittaa, jolloin suuret -kansakunnat huomaavat asukaslukunsa vähentyvän vähentymistään. -Silloin pienen huvilan vuokra nousee kalliimmaksi kuin perheasunnon, -ja rikollisesti huolimattomat köyhät sekä tyhmän hurskaat rikkaat -viivyttävät rodun kuolemista sukupuuttoon ainoastaan vetämällä -sitä alaspäin, kun taasen ylpeän siveät, säästäväisen itsekkäät -ja kunnianarat, haaveelliset ja runolliset, rahan ja mukavuuden -rakastajat, menestyksen, taiteitten ja lemmen ihailijat, kaikki -tulevat asettamaan hedelmättömyyden Elämän Voimaa vastaan. - -_Kuvapatsas_. Tuo on varsin kaunopuheista, nuori ystäväni, mutta -jos olisitte elänyt Anan ikään, tai vaikkapa vain minunkin ikäni, -olisitte varmaan oppinut että sellaiset ihmiset, joitten ei tarvitse -pelätä köyhyyttä eikä lapsia eikä perhehuolia, ja voisivat siis -rauhassa nauttia olemuksestaan, sen sijaan vain antavat mielensä -alttiiksi vanhuuden, rumuuden, raihnaisuuden ja kuoleman pelolle. -Lapsetonta työmiestä kiusaa enemmän vaimonsa laiskuus ja alituinen -huvittelemishimo kuin kaksikymmentä lasta, ja hänen vaimonsa on vielä -häntäkin onnettomampi. On minullakin ollut turhamielisyyteni, sillä -nuorena minua ihailivat naiset ja kuvapatsaana taidearvostelijat -minua kiittävät. Mutta tunnustan suoraan, että ellen olisi -löytänyt muuta tekemistä maailmassa kuin tuollaisissa nautinnoissa -viertämistä, olisin katkaissut kaulani. Kun nain Anan äidin -- taikka -ehkä minun pitäisi, puhuakseni täyttä totta, sanoa, kun vihdoinkin -sallin Anan äidin naida minut -- tiesin että kylvin ohdakkeita -tielleni, ja avioliitto merkitsi minulle, ylpeälle, nuorelle, tähän -asti voittamattomalle upseerille samaa kuin tappio ja vankeus. - -_Ana (kauhistuneena)_. Isä! - -_Kuvapatsas_. Olen pahoillani, jos kauhistutan sinua, kultaseni, -mutta koska Juan on repinyt pois kaikki säädyllisyyden repaleetkin -keskustelusta, voinen minäkin julkilausua kylmän totuuden. - -_Ana_. Hm! Minä kai olin yksi ohdakkeista. - -_Kuvapatsas_. Et suinkaan. Olit usein ruusunen. Katsoppas, äidilläsi -oli suurin huoli sinusta. - -_Don Juan_. Saanko siis kysyä, herra komendantti, miksi olette -lähtenyt taivaasta tänne viertääkseenne nautinnoissa, kuten sanotte, -hentomielisessä onnessa, joka kerran -- senhän tunnustitte -- olisi -saattanut teidät katkaisemaan kaulanne. - -_Kuvapatsas (ymmällään)_. Niin -- se on totta. - -_Paholainen (levottomana)_. Mitä! Aiotteko rikkoa sananne! _(Don -Juanille)_. Ja koko teidän viisastelunne on ollut vain naamarina -käännytyskiihkolle! _(Kuvapatsaalle)_. Oletteko jo unohtanut sen -kamalan ikävyyden, josta pakenitte tänne minun turviini? _(Don -Juanille)_. Ja johtavatko teidän ennustuksenne tulevasta ihmissuvun -hedelmättömyydestä ja sammumisesta mihinkään parempaan kuin siihen, -että tulee parhaan kykynsä mukaan nauttia taiteesta ja lemmestä, -jotka, kuten itsekin myönnätte, ovat hienontaneet, jalostaneet ja -kehittäneet teitä? - -_Don Juan_. En koskaan ennustanut ihmissuvun sammumista. Elämä ei -voi tahtoa omaa sammumistaan, ei entisessä sokeassa muodottomassa -tilassaan, eikä missään muodossa, johon se on ruvennut. En ollut -vielä lopettanut sanottavaani, kun komendantti minut keskeytti. - -_Kuvapatsas_. Alan epäillä tokko koskaan lopetatte, ystäväni. Te -olette kovin ihastunut oman puheenne kuuntelemiseen. - -_Don Juan_. Se on totta. Mutta koska olette kestäneet näin -kauan, täytyy teidän kestää loppuun asti. Aikoja ennenkuin tuo -hedelmättömyys, jonka kuvasin, kehittyy muuksi kuin selvästi -aavistetuksi mahdollisuudeksi, vastatoiminta alkaa. Suuri -ydintarkoitus, rodun kehittäminen, niin, rodun kehittäminen -semmoiseen täydellisyyteen, jota nyt sanomme yli-inhimilliseksi, se -tarkoitus, joka nyt on rakkauden ja romantiikan ja säädyllisyyden -ja vaativaisuuden myrkyllisten pilvien peitossa, on puhkeava esiin -kirkkaassa päiväpaisteessa tarkoituksena, jota ei sen kauemmin -saa sekoittaa personallisten mielitekojen tyydyttämiseen, poikien -ja tyttöjen mahdottomien autuus-unelmien toteuttamiseen tai -vanhempien henkilöiden toiveisiin saada itselleen seuranpitäjiä -ja rahaa. Aikaisten kirkkokuntien suorapuheisia avioliittokaavoja -ei enää lyhennellä eikä poisteta puolittain, liian sopimattomina. -Raitis siveys, vakavuus ja varmuus niiden selityksessä avioliiton -oikeasta tarkoituksesta tulee kunnioitetuksi ja hyväksytyksi, -kun taaskin niitten romantilliset valat ja lupaukset ja -kuolemaanasti-uskollisuudet ja sen semmoiset poistetaan -sietämättöminä tyhmyyksinä. Myöntäkää sukupuoleni kunniaksi, -Señora, että me olemme aina käsittäneet että sukupuolisuhde ei ole -personallista eikä ystävällistä suhdetta. - -_Ana_. Ei personallista eikä ystävällistä suhdetta! Mikä suhde on -personallisempaa, loukkaamattomampaa, pyhempää? - -_Don Juan_. Loukkaamatonta ja pyhää, jos niin tahdotte Ana, mutta ei -personallisen ystävällistä. Suhteenne Jumalaan on loukkaamatonta ja -pyhää, mutta uskallatteko sanoa sitä personallisesti ystävälliseksi? -Sukusuhteessa yleinen luova voima, jonka avuttomia välikappaleita -molemmat asianomaiset ovat, voittaa ja pyyhkii pois kaiken -personallisen säälin ja hävittää kaikki personalliset suhteet, -Pariskunta voi olla vallan vieras toisilleen, puhua eri kieliä, -olla eri rotua ja väriä, eri ikää, eri luonnetta, ilman mitään -muuta sidettä kuin hedelmällisyyden mahdollisuus, jonka tähden -Elämän Voima heittää heidät toistensa syliin ensi silmäyksen -jälkeen. Emmekö myönnä sitä silloin kun sallimme vanhempien päättää -avioliitoista kysymättä naisen mieltä? Ettekö usein ole julkilausunut -paheksumistanne Englannin kansaa kohtaan, missä jalosukuiset miehet -ja naiset tutustuvat toisiinsa ja liehakoivat kuin talonpojat? -Ja kuinka paljon talonpoikakaan tuntee morsiantaan tai morsian -häntä ennenkuin he kihlautuvat? Ette ikinä suostuisi ottamaan -miestä asianajajaksenne tai perhelääkäriksenne, ellette tuntisi -häntä paremmin kuin sen miehen, johon voitte rakastua ja ottaa -aviomieheksenne! - -_Ana_. Niin Juan, kyllä tunnemme tuon irstailijain viisastelun. Ei -koskaan oteta huomioon seurauksia naiselle. - -_Don Juan_. Seurauksia, niin. Ne juuri oikeuttavat hänen niin lujasti -iskemään kiini mieheen. Mutta ettehän sanone semmoista kiintymistä -tunteelliseksi. Yhtä hyvin voisimme nimittää poliisin tarttumista -vankiinsa rakkaussuhteeksi. - -_Ana_. Teidän täytyy siis tunnustaa että avioliitto on välttämätön, -vaikka, kuten te näytte arvelevan, rakkaus onkin vähäpätöisin -kaikista suhteista. - -_Don Juan_. Mistä tiedätte että se ei ole suurin kaikista suhteista? -Liian suuri ollakseen ainoastaan personallista laatua. Olisiko isänne -voinut palvella maataan, jos hän olisi kieltäytynyt surmaamasta -yhtään Espanjan vihollista, ellei hän itse personallisesti vihannut -häntä. Voiko nainen palvella maataan, jos hän kieltäytyy ottamasta -miehekseen ketään, jota hän ei personallisesti rakasta? Tiedätte -että asian laita ei ole niin. Jalosukuinen nainen menee naimisiin -aivan samoin kuin jalosukuinen mies taistelee, valtiollisista ja -perhe-syistä, ei personallisista. - -_Kuvapatsas (huvitettuna)_. Tuo on hyvin viisas näkökohta, Juan. -Minun täytyy miettiä sitä, Te olette todellakin täynnä ajatuksia. -Kuinka te tuonkin keksitte? - -_Don Juan_. Kokemus opetti sen minulle. Ollessani maan päällä ja -kosiskellessani naisia, jotka seikkailut, vaikkakin niitä yleisesti -tuomitaan, ovat tehneet minusta niin intresantin satujen sankarin, -minulle usein vastattiin että kysymyksessäoleva neitonen lupasi -suosiollisesti suvaita lähentelemistäni, jos tarkoitukseni olivat -kunnialliset. Kysyessäni mitä tuo pykälä sisälsi, sain tietää että -sillä tarkoitettiin, että minä ehdotin ottaa huostaani neitosen -omaisuuden, jos hänellä semmoista oli, tai pitää huolta hänen -loppuiästään, ellei hänellä ollut omaisuutta; että minä halusin -hänen jatkuvaa seuraansa, neuvojaan ja keskusteluaan elämäni loppuun -asti ja lupasin rangaistuksen uhalla aina hurmaantua niistä; ja -ennen kaikkea, että ikipäiviksi kääntäisin selkäni kaikille muille -naisille hänen tähtensä. En vastustanut noita ehtoja siitä syystä -että ne olivat liiallisia ja epäinhimillisiä. Se oli niitten -täydellinen asiaan kuulumattomuus joka minua tympeytti. Joka kerta -vastasin täysin rehellisesti etten ollut koskaan uneksinutkaan noista -asioista; että, ellei neidin luonne ja järki olleet samalla tasolla -tai ylempänä omaa luonnettani ja järkeäni, hänen keskustelunsa tulisi -vetämään minua alaspäin ja hänen neuvonsa johtamaan minua harhaan; -että hänen alituinen seuransa voisi, mikäli tunsin itseäni, käydä -minulle vallan sietämättömäksi; että en voinut taata tunteitani -viikkoakaan eteenpäin, vielä vähemmin elämäni loppuun asti; että -luonnollisen ja vapaan seurustelun estäminen toisten ihmisten kanssa -tekisi minusta ahdasmielisen ja nurjan; ja että, lopuksi, esitykseni -hänelle ei ollut missään yhteydessä yhteenkään näistä seikoista, vaan -oli ainoastaan miehuuteni täysin selvä ilmaus hänen naisellisuuttaan -kohtaan. - -_Ana_. Tarkoitatte tietysti että se oli epäsiveellinen ilmaus. - -_Don Juan_. Luonto, hyvä rouva, on sellainen, jota sanotte -epäsiveelliseksi. Minä punastun sen puolesta, mutta en voi sitä -auttaa. Luonto on parittelija, aika on turmelija ja kuolema on -murhaaja. Olen aina koettanut katsoa noita asioita suoraan silmiin -ja järjestää toimeni sen mukaan. Te mieluummin suosittelette -noita kolmea paholaista julistaen heidän puhtauttaan heidän -toimeliaisuuttaan ja heidän rakastavaa ystävyyttään, sekä perustatte -toimintanne noihin imarteluihin. Onko kumma ellei tuollainen toiminta -ota menestyäkseen? - -_Kuvapatsas_. Mitä naiset teille vastasivat, Juan? - -_Don Juan_. So soh! Luottamus luottamuksesta. Kertokaa te ensin mitä -teidän oli tapana sanoa naisille. - -_Kuvapatsas_. Minunko? Minä vannoin uskollisuutta kuolemaan asti. -Sanoin että kuolisin, jos hän hylkäisi minut. Vakuutin ettei kukaan -nainen ikinä voinut olla minulle sitä mitä hän oli -- - -_Ana_. Kuka hän? - -_Kuvapatsas_. Se josta silloin sattui olemaan kysymys, kultaseni. -Minä sanoin aina muutamia määrättyjä asioita. Yksi niistä oli se, -että vaikka olisin 80-vuotias, yksi ainoa valkoinen hiuskarva -lemmityn naisen suortuvista saisi minut värähtämään enemmän kuin -uhkein kultaletti ihanimmassa nuoressa päässä. Toinen oli se että en -sietänyt ajatella ketään toista lasteni äitinä. - -_Don Juan (vastenmielisyydellä)_. Te vanha lurjus. - -_Kuvapatsas_. En ollenkaan lurjus. Minä uskoin koko sielullani sinä -hetkenä mitä sanoin. Minulla oli sydän. En ollut niinkuin te. Tämä -vilpittömyys juuri tuotti minulle niin paljon menestystä. - -_Don Juan_. Vilpittömyys! Jos on kyllin hullu uskoakseen selvää, -julkeata, kirkuvata valetta, niin se on vilpittömyyttä! Jos ahnehtii -naista niin paljon että pettää itsensä kiihkoillessaan pettääkseen -häntä, niin se on vilpittömyyttä! - -_Kuvapatsas_. Hitto vieköön teidän viisastelunne! Minä olin -rakastunut mies enkä asianajaja. Ja naiset rakastivat minua siksi, -siunatut olennot! - -_Don Juan_. He uskottelivat sitä teille. Mitä sanotte siitä että -vaikka minä menettelin jyrkästi kuin asianajaja, uskottelivat he -samaa minulle? Minullakin oli hulluudenpuuskia, jolloin latelin -tyhjiä ja uskoin itse. Joskus taas heräsi minussa niin suuri halu -sanoa miellyttäviä asioita, että sanoin niitä tieten tahtoen. Toisin -vuoroin taas puhuin omaa itseäni vastaan pirullisella kylmyydellä, -joka nostatti kyyneleet silmiin. Mutta aina oli yhtä vaikea päästä -pakoon. Kun naisen vaisto oli kiintynyt minuun, ei minulla ollut -muuta neuvoa kun antautua iki päiviksi orjuuteen tai paeta. - -_Ana_. Te uskallatte kehua minun ja isäni kuullen, että kaikki naiset -pitivät teitä vastustamattomana. - -_Don Juan_. Onko se kehumista? Minusta näyttää kuin minä aina olisin -ollut säälittävin kaikista. Paitsi sitä minä sanoinkin: "Kun naisen -vaisto oli kiintynyt minuun". Ei asia aina ollut niin. Ja silloin, oi -taivas! Sitä siveellistä suuttumusta! Sitä kunnottoman viettelijän -pohjatonta ylenkatsomista! Sitä Imogenen ja Iachimon kohtausta! - -_Ana_. Minä en pannut toimeen mitään kohtausta. Huusin vain isääni. - -_Don Juan_. Ja hän tuli miekka kädessä pelastamaan loukattua kunniaa -ja siveyttä murhaamalla minut. - -_Kuvapatsas_. Murhaamalla! Mitä tarkoitatte? Minäkö murhasin teidät -vai te minut? - -_Don Juan_. Kuka meistä oli parempi miekkailija? - -_Kuvapatsas_. Minä. - -_Don Juan_. Tietysti. Ja kumminkin te, kaikenlaisten sopimattomien -seikkailujen sankari, joista juuri olette meille kertonut, te olitte -kyllin julkea esiintymään loukatun siveyden kostajana tuomiten minut -kuolemaan! Sillä tapaturmahan vain esti teitä surmaamasta minut. - -_Kuvapatsas_. Minulta vaadittiin semmoista menettelyä, Juan. Sillä -lailla asiat ovat järjestetyt maan päällä. Minä en ollut mikään -yhteiskunnan parantaja ja menettelin aina niinkuin gentlemannien oli -tapana. - -_Don Juan_. Sillä voitte ehkä puolustaa sitä että hyökkäsitte -kimppuuni, mutta ette ikinä sitä julkeata ulkokultaisuutta, että yhä -vieläkin esiinnytte kuvapatsaana. - -_Kuvapatsas_. Se on kaikki seurauksena menostani taivaaseen. - -_Paholainen_. En vieläkään käsitä, Señor Don Juan, että nuo -kohtaukset teidän ja herra komendantin maallisessa elämässä mitenkään -saattavat häpeään minun mielipiteitäni elämästä. Sanon vielä kerran, -että täällä teillä on kaikki mitä etsitte, eikä mitään siitä, joka -oli teille vastenmielistä. - -_Don Juan_. Päinvastoin, minulla on täällä kaikki, joka oli minulle -vastenmielistä, eikä mitään, jota en olisi koettanut ja kevyeksi -löytänyt. Sanon teille että niin kauan kuin voin aavistaa jotain -parempaa kuin oma itseni, en voi saada rauhaa ellen koeta saada -sitä esiin tai ainakin raivata tietä sille. Se on minun elämäni -laki. Siten minussa työskentelee elämän lakkaamaton pyrintö -korkeampaan ilmaisumuotoon, laajempaan, syvempään, voimakkaampaan -itsetietoisuuteen ja selvempään itsensä ymmärtämiseen. Tuon -tarkoituksen ylemmyys se oli, joka supisti rakkauden minulle -pelkäksi hetken huviksi, taiteen pelkäksi aistimieni kouluksi ja -uskonnon laiskuuden puolustukseksi, koska se oli asettanut meille -Jumalan, joka katsoi maailmaa ja näki että se oli sangen hyvä, -vaikka toiselta puolen minun vaistoni, joka katsoi minun silmilläni -maailmaa, näki että sitä saattoi parantaa. Sanon teille, että oman -iloni, oman terveyteni, oman menestykseni haussa en ole koskaan -tuntenut onnea. Ei se ollut lempi, joka syöksi minut naisen käsiin, -vaan väsymys, nääntymys. Kun lapsena löin pääni kiveen, juoksin -lähimmän naisen luo ja itkin pois tuskani hänen esiliinaansa. Kun -kasvoin aikamieheksi ja satutin sieluni raakuuksiin ja tyhmyyksiin, -joitten kanssa minun piti taistella, menettelin juuri samoin kuin -lapsena. Olen nauttinut myöskin lepoajastani, voimistumisajastani, -rauhastani, vieläpä nääntymisajastanikin taistelun jälkeen, mutta -mieluummin kahlaisin kaikkien osastojen läpi tuossa mielettömässä -italialaisessa infernossa, kuin Europan huvituksien läpi. Siksi -tämä ikuisen hauskuuden asuinpaikka on käynyt niin kuolettavaksi -minulle. Se on tuon vaiston puute teissä, joka on tehnyt teistä sen -omituisen epäsikiön, jota nimitetään Paholaiseksi. Nimenne Kiusaaja, -olette saanut siitä menestyksestä, jolla olette vetänyt ihmisten -huomion pois heidän oikeasta tarkoituksestaan -- tarkoituksesta, joka -jossakin määrin on sama kuin minunkin -- teidän tarkoitukseenne. Se -seikka juuri, että he täyttävät teidän tahtonne, tai oikeammin sanoen -huojuvat teidän tahdottomuutenne mukana, eivätkä täytä omaa tahtoaan, -on tehnyt heistä tuollaisia tyytymättömiä, petollisia, rauhattomia, -teeskenteleviä, kärttyisiä, kurjia olentoja. - -_Paholainen (loukkaantuneena)_. Señor Don Juan te olette epäkohtelias -ystävilleni. - -_Don Juan_. Hyh! Miksi minun pitäisi olla kohtelias heille tai -teille? Tässä valheen pesässä pari totuutta ei haittaa. Teidän -ystävänne ovat kaikki typeristä typerimpiä. He eivät ole kauniita, -he ovat vain koristeltuja. He eivät ole puhtaita, he ovat vain -parturin silittämiä ja tärkkipaitaisia. He eivät ole arvokkaita, he -ovat vain muodikkaasti puettuja. He eivät ole sivistyneitä, he ovat -ainoastaan tutkintojen suorittaneita. He eivät ole uskonnollisia, -he ovat vain kirkossa kävijöitä. He eivät ole siveellisiä, he ovat -vain ulkonaisia tapoja noudattavia. He eivät ole hyväavuisia, he -ovat ainoastaan pelkureita. He eivät ole edes pahojakaan, he ovat -vain raihnaisia. He eivät ole taiteellisia, he ovat ainoastaan -hekumallisia. He eivät ole menestyviä, he ovat vain rikkaita. He -eivät ole uskollisia, he ovat vain palvelevia; ei tunnollisia, vaan -ainoastaan lammasmaisia; ei yleishengen elähyttämiä, vaan ainoastaan -isänmaallisia; ei urhoollisia, vaan ainoastaan riidanhaluisia; ei -päättäväisiä, vaan ainoastaan itsepäisiä; ei voimakkaita, vaan -ainoastaan vallanhaluisia; ei itsensä hillitseviä, vaan ainoastaan -tylsiä; ei itseään kunnioittavia, vaan ainoastaan turhamielisiä; -ei yhteiskunnallisia, vaan ainoastaan seuraelämää hakevia; ei -osanottavia, vaan ainoastaan kohteliaita; ei viisaita, vaan -ainoastaan mielipiteillä täytettyjä; ei edistystä rakastavia, vaan -ainoastaan kapinallisia; ei mielikuvitusta omistavia, vaan ainoastaan -taikauskoisia; ei oikeutta hakevia, vaan ainoastaan kostonhaluisia; -ei jalomielisiä, vaan ainoastaan sovinnollisia; ei järjestykseen -harjaantuneita, vaan ainoastaan masennettuja; eikä vähääkään -vilpittömiä -- jok'ikinen heistä on valehtelija sielunsa ytimeen asti. - -_Kuvapatsas_. Teidän sanatulvanne on vallan hämmästyttävä, Juan. -Olisinpa minä voinut puhua tuolla lailla sotureilleni! - -_Paholainen_. Ja kumminkin se on pelkkää lorua vain. Kaikkea tuota on -ennen sanottu, mutta mitä muutoksia se on tuottanut? Paljonko maailma -siitä on välittänyt? - -_Don Juan_. Niin, se on pelkkää lorua. Mutta miksi se on pelkkää -lorua? Siitä syystä, ystäväni, että kauneus, puhtaus, rehellisyys, -uskonto, siveys, taide, isänmaallisuus, urhoollisuus ja paljon -muuta ovat ainoastaan sanoja, joita minä tai kuka muu tahansa voi -kääntää nurin niinkuin hansikkaan. Jos ne olisivat tosiasioita, -täytyisi teidän myöntää syytökseni todeksi, mutta onneksi teidän -itsekunnioituksellenne, perkeleellinen ystäväni, ne eivät ole -tosiasioita. Kuten sanotte, ne ovat pelkkiä sanoja vain, hyödyllisiä, -koska niillä voi houkutella raakalaisia sivistykseen ja sivistyneitä -köyhiä alistumaan ryöstettäviksi ja orjuutettaviksi. Siinä on -hallitsevan luokan perhesalaisuus, ja jos me, jotka kuulumme -tuohon luokkaan, koettaisimme hankkia enemmän elämää maailmalle, -sen sijaan että nyt koetamme hankkia enemmän valtaa ja mukavuutta -kurjille itsellemme, niin tuo salaisuus tekisi meidät suuriksi. -Koska minä nyt aatelismiehenä olen osallinen tuossa salaisuudessa, -ajatelkaappa kuinka väsyttävältä minusta täytyy tuntua teidän ikuinen -veisunne kaikista noista koruavuista, ja kuinka likaisen kamalaa -on uhrata henkeään semmoisen edestä! Jos te edes itse uskoisitte -siveysnäytelmäänne siksi paljon, että osaisitte näytellä taitavasti, -olisi sitä edes hauska katsella. Mutta te ette usko. Te petätte joka -tempussa, ja jos vastustajanne pettää vielä enemmän, hyökkäätte hänen -päällensä ja koetatte surmata hänet. - -_Paholainen_. Maan päällä tuo on jonkun verran totta, sillä ihmiset -ovat sivistymättömiä, eivätkä ymmärrä panna arvoa minun rakkaus- ja -kauneususkonnolleni, mutta täällä -- - -_Don Juan_. Kyllä tiedän. Täällä ei ole mitään muuta kuin -rakkautta ja kauneutta. Huh! Se on vallan samanlaista kuin istuisi -iankaikkisesti katselemassa muotinäytelmän ensimäistä näytöstä, -ennenkuin selkkaukset alkavat. En ikinä kaikkein hirvittävimpinäkään -taikauskoisen kauhun hetkinä kuvitellut helvettiä näin kamalaksi. -Elän niinkuin hiusten kähertäjä alituisessa kauneuden tutkistelemisessa, -leikkien kultakutreilla. Hengitän suloista ilmaa niinkuin puotipoika -sokerileipomossa. Herra komendantti, onko taivaassa yhtään kaunista -naista? - -_Kuvapatsas_. Ei. Ei ainoatakaan. Kaikki variksenpelättejä. Huonosti -puettuja ja ilman jalokiviä. Niinkuin 50-vuotiaat miehet. - -_Don Juan_. Palan kärsimättömyydestä päästä sinne. Puhutaanko siellä -koskaan kauneudesta, ja onko siellä mitään taiteellista väkeä? - -_Kuvapatsas_. Vakuutan että he eivät edes ymmärrä ihaella kaunista -kuvapatsasta, vaikka se kulkee heidän ohitsensa. - -_Don Juan_. Sinne menen. - -_Paholainen_. Don Juan, pitääkö minun puhua teille suoraan? - -_Don Juan_. Ettekö ennen puhunut suoraan? - -_Paholainen_. Puhuin, sen verran kuin puhuin. Mutta nyt tahdon -sanoa lisää ja tunnustaa teille, että ihmiset kyllästyvät kaikkeen, -niin taivaaseen kuin helvettiinkin. Historia ei ole mitään muuta -kuin maailman heilumista noitten molempien äärimmäisyyksien välillä -Aikakausi on vain heilurin heilahdus, ja kaikki sukupolvet uskovat -maailman edistyvän siitä syystä että se on alituisessa liikkeessä. -Mutta kun olette elänyt minun ikäisekseni, kun olette tuhat kertaa -kyllästynyt taivaaseen niinkuin minä ja herra komendantti, ja -tuhat kertaa kyllästynyt helvettiin, niinkuin nyt kyllästytte, -silloin ette enää kuvittele että jokainen heilahdus taivaasta -helvettiin on vapautus, jokainen heilahdus helvetistä taivaaseen -kehitys. Siinä missä nyt näette parannusta, edistystä, ylemmän -aatteen toteuttamista, ihmisen loppumatonta astumista ylöspäin -oman kuoletetun itsensä portaita myöten yhä korkeampiin asioihin, -siinä ette tule näkemään muuta kuin harhakuvien ikuista leikkiä. Te -huomaatte ystäväni Kohelethin lausunnon syvän totuuden, ettei ole -mitään uutta auringon alla. Vanitas vanitatum -- - -_Don Juan (kärsimättömänä)_. Taivasten taivaat, tämä on pahempaa kuin -mitkään veisunne rakkaudesta ja kauneudesta! Sanokaa siis, viisas -piru mikä olettekin, eikö ihminen ole parempi kuin mato, tai koira, -tai susi, siksi että hän kyllästyy kaikkeen? Pitääkö hänen luopua -syömästä siitä syystä että hän turmelee ruokahalunsa tyydyttämällä -sen? Onko kenttä hedelmätön kun sitä ei viljellä? Voiko komendantti -tuhlata helvetillistä voimaansa täällä kokoamatta taivaallista -voimaa seuraavaa autuuskauttansa varten? Otaksutaan että suuri -Elämän Voima on keksinyt ruveta heiluriksi ja käyttää maapalloa -heilurin levynä; että jokaisen heilahduksen historia, joka tuntuu -meistä toimimiehistä niin uudelta, oli vain edellisen heilahduksen -historian kertausta; että sen lisäksi ajan käsittämättömässä -äärettömyydessä aurinko heittää sylistään maan ja ottaa sen takaisin -tuhansia kertoja niinkuin sirkustaiteilija heittelee palloa, ja että -kaikkien kausiemme loppusumma on vain se hetki, joka kuluu heiton ja -takaisin-oton välillä -- eikö tuolla äärettömällä koneistolla ole -mitään tarkoitusta? - -_Paholainen_. Ei mitään, ystäväni. Te arvelette että koska teillä on -tarkoitus, pitää luonnollakin olla. Yhtä hyvin voisitte otaksua että -luonnollakin on sormet ja varpaat, koska teilläkin on. - -_Don Juan_. Mutta minulla ei olisi sormia eikä varpaita, ellei -niillä olisi mitään tarkoitusta. Ja minä, hyvä ystävä, olen yhtä -paljon osa luonnosta, kuin omat sormeni ovat osa minusta. Niinkuin -sormeni on se elin jolla tartun miekkaan ja mandoliniin, ovat aivoni -se elin, jolla luonto koettaa ymmärtää itseään. Koirani aivot -palvelevat ainoastaan koirani tarkoituksia, mutta _minun_ aivoni -työskentelevät saavuttaakseen tietoa, joka ei minua personallisesti -hyödytä ollenkaan, vaan saattaa ruumiini minulle katkeraksi ja -huononemiseni sekä kuolemani onnettomuudeksi. Ellei minulla olisi -tarkoitusta itseni ulkopuolella, olisi minun parempi olla kyntömies -kuin filosofi, sillä kyntömies elää yhtä kauan kuin filosofi, -syö enemmän, nukkuu paremmin ja nauttii valitsemastaan vaimosta -vähemmällä epäluulolla. Tuohon on syynä se että filosofi on Elämän -Voiman kourissa. Tämä Elämän Voima sanoo hänelle: "Minä olen tehnyt -tuhansia ihmeellisiä asioita tietämättäni, ainoastaan tahtomalla -elää ja seuraamalla vähimmän vastustuksen johtamaa tietä. Nyt minä -tahdon tuntea itseni ja tarkoitukseni ja valita tieni. Siksi minä -olen tehnyt erityiset aivot -- filosofin aivot -- tarttumaan kiinni -tuohon tietoon, aivan niinkuin maamiehen käsi tarttuu auran kurkeen -minun puolestani. Siksi", niin sanoo Elämän Voima filosofille, "sinun -täytyy koettaa tehdä työtä kuolemaasi asti, jolloin luon toiset aivot -ja toisen filosofin jatkamaan työtä". - -_Paholainen_. Mitä hyötyä on tiedosta? - -_Don Juan_. Jotta voisi valita edullisimman tien, eikä vain pienimmän -vastustuksen tietä. Eikö laiva purjehdi paremmin määräpaikkaansa, -kuin pölkky uiskentelee tuuliajona sinne tänne? Filosofi on luonnon -luotsi. Ja siinä juuri on ero meidän välillämme; olo helvetissä on -uiskentelemista tuuliajona, olo taivaassa ohjaamista. - -_Paholainen_. Karille luultavasti. - -Don Juan. Mikä laiva useimmin joutuu karille tai pohjaan -- -tuuliajonako uiskenteleva, vai sekö jota luotsi ohjaa? - -_Paholainen_. Hyvä, menkää menojanne Señor Don Juan. Minä olen -mieluummin oma herrani, kuin minkään erehtyvän yleisen voiman -heiteltävä. Minä tiedän että kauneus on hyvää katsella, musiikki -hyvää kuunnella, rakkaus hyvää tuntea ja kaikki nämä hyviä ajatella -ja hyvä on niistä puhella. Ja minä tiedän että hyvä harjaantuminen -noissa tunnelmissa, tunteissa ja mietelmissä on samaa kuin -hienontunut ja sivistynyt olento. Sanokoot minusta mitä tahansa -maailman kirkoissa, niin tiedän että joka paikassa hienoissa -seuroissa myönnetään, että pimeyden ruhtinas on gentlemanni. Se -riittää minulle. Mitä tulee tuohon Elämän Voimaanne, jota te -luulette vastustamattomaksi, on se hyvin helposti vastustettavissa, -jos miehessä on vähääkään luonteen lujuutta. Mutta jos te olette -luonnostanne vulgääri ja herkkäuskoinen, kuten kaikki reformaattorit, -niin se heittää teidät ensin uskonnon helmaan, jossa te valelette -vettä lasten päähän pelastaaksenne heidän sielunsa minun -vallastani. Sitten se ajaa teidät uskonnosta tieteeseen, jossa te -sieppaatte lapset pois vedenvalamisesta ja istutatte niihin tauteja -pelastaaksenne heitä saamasta samoja tauteja satunnaisesti. Sitten -se vie teidät politiikkaan, jossa teistä tulee turmeltuneitten -virkailijoiden narri, tai kunnianhimoisten humbugien lakeija. Ja -lopuksi seuraa epätoivo ja sortuminen, murtuneet hermot ja pettyneet -toiveet, turha katumus tuosta pahimmasta ja tyhmimmästä tuhlauksesta -ja uhrauksesta: nauttimiskyvyn tuhlauksesta ja uhrauksesta. Sanalla -sanoen, rangaistus hullulle, joka ajaa takaa parempaa, ennenkuin hän -on löytänyt hyvän. - -_Don Juan_. Mutta ainakaan minun ei tule ikävä. Elämän Voiman -palveluksella on siis etunsa kumminkin. Senpä tähden hyvästi Señor -Paholainen. - -_Paholainen (ystävällisesti)_. Hyvästi, Don Juan. Tulen usein -muistelemaan hauskoja puheitanne asioista yleensä. Toivotan teille -paljon onnea. Taivas, kuten jo ennenkin sanoin, sopii muutamille. -Mutta jos muuttaisitte mieltänne, niin elkää unohtako että portit -tänne aina ovat avoinna katuvalle tuhlaajapojalle. Jos joskus -tuntisitte sydämen lämpöä, harrasta, välitöntä rakkautta, viatonta -iloa ja lämmintä, henkivää, sykkivää todellisuutta -- - -_Don Juan_. Sanokaamme lihaa ja verta yksin tein, vaikka olemmekin -jättäneet nuo epäsiistit ainekset maan päälle. - -_Paholainen (suuttuneena)_. Te heitätte siis ystävällisen -hyvästijättöni minulle takaisin vasten hampaita, niinkö Don Juan? - -_Don Juan_. Enhän toki. Mutta vaikka onkin paljon oppimista -kyynillisestä Paholaisesta, en jaksa mitenkään kestää hempeätuntoista -pirua. Señor komendantti, te tiedätte tien taivaan rajoille. Olkaa -hyvä ja neuvokaa mihin suuntaan. - -_Kuvapatsas_. Oh -- raja on ainoastaan eroitus katsantokantojen -välillä. Mikä tie tahansa vie teidät sinne, jos todella tahdotte -sinne päästä. - -_Don Juan_. Hyvä on. _(Kumartaa Doña Analle)_. Señora -- palvelijanne. - -_Ana_. Mutta minähän tulen teidän kanssanne. - -_Don Juan_. Voin löytää oman tieni taivaaseen, Ana, mutta en teidän. -_(Hän katoaa)_. - -_Ana_. Kuinka harmillista! - -_Kuvapatsas (huutaen hänen jälkeensä)_. Bon voyage, Juan! _(Hän -lähettää loppusäveleen vyöryvästä akordistaan Don Juanin jälkeen -hyvästiksi. Heikko kaiku ensimäisestä aavemaisesta soinnusta -vastaa)_. Ah! Tuolla hän menee. _(Puhaltaen pitkän henkäyksen -huuliensa läpi)_. Hjuuh! Kyllä hän jaksaa puhua! He eivät ikinä tule -kestämään sitä taivaassa. - -_Paholainen (synkkänä)_. Hänen lähtönsä on poliitillinen tappio. -Minä en voi pidättää noita elämää jumaloivia. He menevät kaikki. -Tämä on suurin tappio, mikä minua on kohdannut sen jälkeen kun se -hollantilainen maalari läksi. Se poika saattoi maalata 70-vuotisen -peikon yhtä suurella riemulla kuin 20-vuotisen Venuksen. - -_Kuvapatsas_. Kyllä muistan. Hän tuli taivaaseen. Rembrandt. - -_Paholainen_. Niin juuri, Rembrandt. Heissä on jotain -epäluonnollista. Elkää kuunnelko heidän evankeliumiansa, Señor -komendantti. Se on vaarallista. Karttakaa yli-inhimillisen etsimistä. -Se johtaa vain järjettömästi halveksimaan inhimillistä. Ihmiselle -hevoset ja koirat ja kissat ovat ainoastaan lajeja ulkopuolella -siveellistä maailmaa. Yli-ihmiselle miehet ja naiset ovat myöskin -ainoastaan lajeja, ja myöskin ulkopuolella siveellistä maailmaa. Tämä -Don Juan oli ystävällinen naisille ja kohtelias miehille niinkuin -teidän tyttärenne tässä oli ystävällinen suosikki kissoilleen -ja koirilleen. Mutta sen laatuinen ystävällisyys on puhtaasti -inhimillisen luonteen ja sielun kieltämistä. - -_Kuvapatsas_. Ja kuka helkkarissa on yli-ihminen? - -_Paholainen_. Oh -- hän on Elämän Voiman intoilijain viimeinen -muotikeksintö. Ettekö tavannut taivaassa uusien tulokkaiden seassa -erästä saksalaispuolalaista hullua -- mikä hänen nimensä nyt olikaan? -Nietzsche? - -_Kuvapatsas_. En ole koskaan kuullut hänestä. - -_Paholainen_. Hän tuli tänne ensin, ennenkuin hän oli saanut -takaisin järkensä. Minulla oli hiukan toivoa hänestä, mutta hän oli -piintynyt Elämän Voiman jumaloitsija. Se oli hän, joka ensin rapsi -kokoon yli-ihmisen -- joka on yhtä vanha kuin Prometheus. Ja nyt -20:s vuosisata juoksee tuon vanhan hulluuden uusimman muodon perässä -väsyttyään maailmaan ja lihaan ja minuun, nöyrimpään palvelijaanne. - -_Kuvapatsas_. Yli-ihminen on hyvä mahtisana, ja hyvä mahtisana on -kuin puoli voittoa. Tahtoisin mielelläni tavata tuon Nietzschen. - -_Paholainen_. Pahaksi onneksi hän tapasi täällä Wagnerin ja joutui -riitaan hänen kanssaan. - -_Kuvapatsas_. Siinä hän oli oikeassa. Mozart on minun mieheni! - -_Paholainen_. Oh, se ei koskenut musiikkia. Wagner oli ennen -hairahtunut Elämän Voiman jumaloimiseen ja sommitteli yli-ihmisen, -jota hän nimitti Siegfriediksi. Mutta hän tuli järkiinsä jälleen -myöhemmin. Kun hän sitten täällä tapasi Nietzschen, soimasi tämä -häntä luopioksi, ja Wagner kirjoitti lentokirjasen todistaakseen -että Nietzsche oli juutalainen. Juttu loppui siten että Nietzsche -vihapäissään läksi taivaaseen. Ja hyvä oli että hänestä pääsimme. -Mutta nyt ystäväni, kiiruhtakaamme palatsiini, jossa tahdon viettää -tuloanne suurella konsertilla. - -_Kuvapatsas_. Ilolla. Te olette kovin ystävällinen. - -_Paholainen_ Tätä tietä, herra komendantti. Me astumme alas vanhoja -muuttoportaita pitkin _(hän asettuu portaille)_. - -_Kuvapatsas_. Hyvä on. _(Miettien)_. Yli-ihminen on kumminkin hyvä -keksintö. Siinä on jotain kuvapatsasmaista. _(Hän asettuu portaille -Paholaisen viereen. Ne alkavat laskeutua hitaasti. Punaista hehkua -alhaalta)_. Ah, tämä muistuttaa entis-aikoja. - -_Paholainen_. Minulle myöskin. - -_Ana_. Seis! _(Portaat seisahtuvat)_. - -_Paholainen_. Te Señora ette voi tulla tätä tietä! Teidät julistetaan -jumalalliseksi. Mutta te ennätätte palatsiin ennen meitä. - -_Ana_. En seisahduttanut teitä siitä syystä. Sanokaa minulle, missä -löydän yli-ihmisen? - -_Paholainen_. Häntä ei ole vielä luotu, Señora. - -_Kuvapatsas_. Ja tuskin luodaankaan. Menkäämme jo. Tuo punainen tuli -panee minut aivastamaan. _(He laskeutuvat)_. - -_Ana_. Ei vielä luotu! Siis minun työni ei ole vielä tehty. _(Ristien -itseään hartaasti)_. Minä uskon tulevaan elämään. _(Huutaen -avaruuteen)_. Isä -- isä yli-ihmiselle! - -_ Hän katoaa tyhjyyteen ja kaikki on tyhjää taas. Kaikki olemus -näyttää kadonneen iankaikkisiksi ajoiksi. Sitten kuuluu kuin -elävä ihmisääni huutaisi hiljaa jossakin. Hämmästykseksemme alkaa -vuoren huippu häämöttää valoisampaa taustaa vastaan. Taivaankansi -on palannut takaisin, ja me muistamme äkkiä missä olemme. Huuto -käy selvemmäksi ja me eroltamme sanat: automobiili, automobiili. -Todellisuus palaa yht'äkkiä kokonaan. Silmänräpäyksessä on aamu -Sierrassa. Rosvot nousevat pystyyn ja astuvat tietä kohti. -Vuohenpaimen juoksee alas kukkulalta ja ilmoittaa toisen moottorin -saapumisesta. Tanner ja Mendoza nousevat hämmästyneinä ja tuijottavat -toisiinsa aivan ymmällään. Straker istuu ja haukottelee hetkisen, -ennenkuin nousee seisomaan, pitäen asiaan kuuluvana olla osoittamatta -mitään sopimatonta osanottoa rosvojen kiihkoon. Mendoza katsoo -nopeasti ovatko miehet kaikki varuillaan ja vaihtaa sitten pari sanaa -yksityisesti Tannerin kanssa._ - -_Mendoza_. Näittekö unta? - -_Tanner_. Pirullisesti. Entä te? - -_Mendoza_. Minä myös. Olen unohtanut mitä se oli. Te olitte myös -siinä. - -_Tanner_. Samoin te. Merkillistä! - -_Mendoza_. Minähän varoitin teitä. _(Tieltä kuuluu laukaus)_. -Tyhmyrit! Eivät malta olla leikkimättä pyssyllä. _(Rosvot tulevat -juosten ja peloissaan)_. Kuka ampui tuon laukauksen? _(Duvalille)_. -Sinäkö? - -_Duval_ _(hengästyneenä)_. Minä en ole ampunut. He ampuivat ensin. - -_Anarkisti_. Sanoinhan että ensin on valtio murrettava. Nyt olemme -hukassa. - -_Hurja sosialidemokraatti (juosten amfiteaatterin poikki)_. Juoskaa -pakoon kaikki. - -_Mendoza (tarttuen häntä kaulukseen ja heittäen hänet kumoon sekä -vetäen esiin puukon)_. Surmaan heti sen joka liikahtaa. _(Sulkee -tien. Liike lakkaa)_. Mikä on tapahtunut? - -_Totinen sosialidemokraatti_. Moottori -- - -_Anarkisti_. Kolme miestä -- - -_Duval_. Deux femmes -- - -_Mendoza_. Kolme miestä ja kaksi naista! Miksi ette ole tuonut heitä -tänne? Pelkäättekö? - -_Hurja sosialidemokraatti (nousten ylös)_. Heillä on suojelusväkeä. - -_Totinen sosialidemokraatti_. Kaksi varustettua vaunua täynnä -sotamiehiä laakson päässä. - -_Anarkisti_. Laukaus ammuttiin ilmaan. Se oli merkki. - -_Straker viheltää lempinuottiaan, joka kaikuu rosvojen korvissa kuin -hautausmarssi_. - -_Tanner_. Ei se ole suojelusväkeä, vaan sotilaita, joita on lähetetty -teitä kiinniottamaan. Meitä neuvottiin odottamaan heitä, mutta -minulla oli kiire. - -_Hurja sosialidemokraatti (kauhulla)_. Ja tässä me, hyvä jumala, -odotamme heitä. Joudutaan pois vuoristoon! - -_Mendoza_. Hullu! Mitä sinä tiedät vuoristosta? Oletko espanjalainen? -Ensimäinen paimenpoika sinut ilmiantaisi. Paitsi sitä me olemme jo -pyssynkantaman sisäpuolella. - -_Hurja sosialidemokraatti_. Mutta -- - -_Mendoza_. Vaiti! Antakaa minun pitää huolta tästä _(Tannerille)_. -Toveri, ettehän petä meitä. - -_Straker_. Ketä te sanotte toveriksi? - -_Mendoza_. Eilisiltana edut olivat minun puolellani. Köyhien rosvo -oli rikkaitten rosvon armoilla. Te tarjositte kätenne. Otin sen. - -_Tanner_. En aio syyttää teitä, toveri. Meillä on ollut hauska ilta -yhdessä. Siinä kaikki. - -_Straker_. Minä vain en anna kättäni mokomille. - -_Mendoza (kääntyen häneen, painavasti)_. Nuorukainen, jos -minut vedetään oikeuteen, tulen julistetuksi syylliseksi, ja -silloin selitän mikä ajoi minut pois Englannista, kodistani ja -velvollisuuksistani. Tahdotteko että kunnioitettu Straker nimi -tulee laahatuksi Espanjan tuomioistuimen loassa? Poliisi on tutkiva -minut. He löytävät Louisan valokuvan. Se painatetaan kuvalehtiin. Te -kalpenette. Muistakaa että olette itse syypää siihen. - -_Straker (tuhahdetulla raivolla)_. En minä välitä tuomioistuimesta. -Mutta en siedä että nimeämme mainitaan yhdessä teidän nimenne kanssa, -senkin mustanaamainen sika. - -_Mendoza_. Sopimatonta kieltä Louisan veljelle. Mutta vähät siitä. -Teillä on nyt kuonokoppa. Muuta en pyydä. _(Hän kääntyy omien -miestensä puoleen, jotka vetäytyvät levottomasti luolaan päin hänen -taakseen, kun uusi seurue moottoripuvuissa tulee tieltä vallattomalla -tuulella. Anna, joka suuntaa kulkunsa suoraan Tanneria kohti, -kulkee ensimäisenä. Sitten seuraa Violet, joka kulkee epätasaisella -maalla siten että Hector taluttaa häntä oikeasta kädestä ja Ramsden -vasemmasta. Mendoza istuutuu tyynesti presidentti-kivelleen ja -miehistö ryhmittyy hänen taakseen. Hänen esikuntansa asettuu -hänen ympärilleen, Duval ja anarkisti oikealle puolen ja molemmat -sosialidemokraatit vasemmalle)_. - -_Anna_. Se on Jack! - -_Tanner_. Kiinni! - -_Hector_. Niinpä tosiaankin! Sanoin että siinä on Tanner. -Pyörärenkaan puhkeaminen pakoitti meidät seisahtumaan. Tie on täynnä -nauloja. - -_Violet_. Mitä te täällä teette kaikkien noiden miesten kanssa? - -_Anna_. Miksi läksitte pois sanomatta mitään? - -_Hector_. Minä vaadin sen ruusuvihkon, neiti Whitefield. -_(Tannerille)_. Kun huomasimme että olitte lähtenyt, neiti Whitefield -tahtoi minua lyömään vetoa ruusuvihosta, että muka minun moottorini -ei saavuta teitä ennenkuin ennätätte Monte Carloon. - -_Tanner_. Mutta eihän tämä tie vie Monte Carloon. - -_Hector_. Vähät siitä. Neiti Whitefield sai selville kulkunne joka -pysähdysasemalla. Hän on täydellinen Sherlock Holmes. - -_Tanner_. Elämän Voima! Minä olen hukassa! - -_Octavius (hypäten iloisesti tieltä amfiteaatteriin ja astuen -Tannerin ja Strakerin väliin)_. Hauska että olet hyvässä tallessa -vanha veikko. Pelkäsimme että rosvot olivat sinut ryöstäneet. - -_Ramsden (joka on tuijottanut Mendozaan)_. Minusta tuntuu kuin olisin -ennen nähnyt tämän ystävänne. _(Mendoza nousee kohteliaasti ja astuu -hymyillen Annan ja Ramsdenin väliin)_. - -_Hector_. Minusta samoin. - -_Octavius_. Minäkin tiedän varmaan tavanneeni teidät, mutta en muista -missä. - -_Mendoza (Violetille)_. Muistatteko _te_ minut neiti? - -_Violet_. Vallan hyvin, mutta minun on niin vaikea muistaa nimiä. - -_Mendoza_. Savoy hotellissa olemme nähneet toisemme. _(Hectorille)_. -Teillä oli tapana käydä tämän neidin _(Violetin)_ kanssa siellä -luncheonia syömässä. _(Octaviukselle)_. Ja te toitte usein tämän -neidin _(Annan)_ ja hänen äitinsä päivällisille mennessänne -Lyceum teaatterin. _(Ramsdenille)_. Te, hyvä herra, tulitte usein -illalliselle _(alentaen äänensä salaperäiseksi mutta vallan -kuuluvaksi kuiskaukseksi)_ monen eri neidin kanssa. - -_Ramsden (suuttuneena)_. Mitä se teitä liikuttaa? - -_Octavius_. Violet, minä luulin että te tuskin tunsitte toisianne -ennen tätä retkeä, sinä ja Malone. - -_Violet (suuttuneena)_. Tuo mies kai oli hotellin johtaja. - -_Mendoza_. Viinuri vain. Muistan teitä kaikkia kiitollisuudella. -Päätin siitä suuremmoisesta tavasta, jolla minulle annoitte -juomarahoja, että jokainen teistä nautti käynnistään hotellissa hyvin -paljon. - -_Violet_. Kuinka nenäkästä! _(Kääntyy selin häneen ja astuu mäelle -Hectorin kanssa)_. - -_Ramsden_. Se riittää, hyvä mies. Ette suinkaan odottane että nämä -neidit kohtelevat teitä tuttavanaan, siitä syystä että olette -palvellut heitä ruokapöydässä. - -_Mendoza_. Anteeksi, tehän halusitte minun tuttavuuttani. Neidit -seurasivat teidän esimerkkiänne. Oli miten oli, tämä teidän -säätyluokkanne onnettomien tapojen ilmaisu lopettaa tämän kohtauksen. -Toivon että tästä lähin kohtelette minua sillä kunnioituksella, jota -vieras ja matkatoveri saa vaatia. _(Hän kääntyy ylpeästi ympäri ja -asettuu jälleen presidentti-istuimelleen)_. - -_Tanner_. Kas niin! Matkallani löydän yhden ainoan miehen, jonka -kanssa voi järjellisesti keskustella, ja vaistomaisesti te kaikki -loukkaatte häntä. Uusi mieskin on samanlainen kuin te kaikki muut. -Enry, te olette käyttäytynyt kuin kurja herrasmies. - -_Straker_. Herrasmies! En ikinä minä. - -_Ramsden_. Todellakin Tanner, tuo tapa -- - -_Anna_. Elkää välittäkö hänestä, ukki. Tunnettehan hänet jo. _(Hän -tarttuu Ramsdenin käsivarteen ja houkuttelee hänet Violetin ja -Hectorin luo. Octavius seuraa häntä kuin koiranpenikka)_. - -_Violet (huutaen kukkulalta)_. Sotamiehet ovat täällä jo. He nousevat -juuri pois moottoristaan. - -_Duval (kauhistuneena)_. Oh, nom de Dieu! - -_Anarkisti_. Hullut! Valtio on musertamaisillaan teidät, siitä syystä -että säästitte sitä porvariston kätyrien käskystä. - -_Totinen sosialidemokraatti (vihdoin keksien vastauksen)_. -Päinvastoin, tarttumalla kiinni valtion koneistoon -- - -_Anarkisti_. Nyt se tarttuu kiinni teihin. - -_Hurja sosialidemokraatti (kauhu ylimmillään)_. Ooh! Mitä me -odotamme? Mistä syystä -- - -_Mendoza (hampaittensa välissä)_. Jatkakaa. Puhukaa politiikkaa, -hullut, ei mikään kuulu arvokkaammalta. Jatkakaa! Minä vaadin sen! - -_Sotamiehet miehittävät tien vartioiden amfiteaatteria kivääreillään. -Rosvot, taistellen voimakasta halua vastaan, joka on pakoittaa -heidät piiloutumaan toistensa taakse, koettavat näyttää niin -väliäpitämättömiltä kuin suinkin. Mendoza nousee ylpeänä, -pää pystyssä. Sotilaita komentava upseeri astuu esiin tieltä -amfiteaatteriin. Hän katsoo tuikeasti rosvoihin ja sitten kysyvästi -Tanneriin_. - -_Upseeri_. Ketä nämä miehet ovat, Señor Ingles? - -_Tanner_. Minun suojelusväkeäni. - -_Mendoza, huulilla mefistomainen hymy, kumartaa syvään. Vastustamaton -irvistys välähtää rosvojen kasvoilla. He koskettavat lakkiaan, -paitsi anarkisti, joka osoittaa ylenkatsettaan valtiolle käsivarret -ristissä_. - - - - -Neljäs näytös. - - -Erään huvilan puutarha Granadassa. Joka tahtoo tietää minkä näköinen -se on, menköön Granadaan katsomaan. Vallan proosallisesti voi -kuvitella vuoriryhmän taustassa, siellä täällä huviloita, Alhambra -vuoren kukkulalla ja jotenkin suuri kaupunki laaksossa, jonne -tullaan tomuista, valkoista tietä pitkin, missä lapset ajatellen ja -puuhaillen muita asioita, konemaisesti vinkuvat rahaa ojentaen pienet -ruskeat kouransa vastaanottamaan. Tässä kuvauksessa ei ole muuta -kuin Alhambra, kerjäläiset ja teiden väri, joka ei sopisi Surreyhin -yhtä hyvin kuin Espanjaan. Ero on siinä että Surreyn kukkulat ovat -verraten pienet ja rumat -- niitä pitäisikin oikeastaan sanoa mäiksi --- mutta nämä Espanjan kukkulat ovat vuoria. Miellyttävä asutus, joka -peittää niiden koon, ei vaikuta niiden arvokkaisuuteen. - -Tämä erityinen puutarha on kukkulalla vastapäätä Alhambraa, ja huvila -on niin kallis ja komea kuin suinkin huvilan täytyy olla, jos mielii -saada sen vuokratuksi kalustettuna ja viikkokaupalla rikkaille -amerikkalaisille ja englantilaisille matkailijoille. Jos seisomme -ruohokentällä ja katsomme ylös vuoriin päin, rajoittaa näköpiiriämme -kivinen aitaus kivillä lasketun platformun ympäri kukkulan huipulla -avaruuden laidassa. Meidän ja tuon platformun välillä on kukkatarha, -jonka keskellä on suihkulähde ja pyöreä allas, ja sen ympärillä -säännöllisiä kukkalavoja, hiekkakäytäviä ja leikattuja lehtikuusia -komeassa järjestyksessä. Puutarha on korkeammalla kuin ruohokenttä, -jossa seisomme, ja meidän täytyy astua sinne pieniä portaita myöden -keskellä pengertä. Platformu taas on hiukan korkeammalla puutarhaa, -josta jälleen lyhyet portaat johtavat sinne. Sieltä meillä on -kiviaidan yli kaunis näköala kaupungin ja laakson yli kukkuloille, -jotka etäällä muuttuvat vuoriksi. Vasemmalla meistä on huvila, jonne -päästään portaita myöten puutarhan vasemmasta kulmasta. Jos palaamme -platformulta puutarhan kautta alas ruohokentälle (jolloin huvila on -meidän oikealla puolellamme) näemme että huvilan vuokraajilla on -kirjallisia harrastuksia, sillä ei missään näy lawn-tennis verkkoja -eikä krokettipalloja, mutta vasemmalla meistä on pienellä rautaisella -puutarhapöydällä kirjoja, enimmäkseen keltakantisia, ja pöydän -vieressä tuoli. Oikealla puolella on myöskin tuolilla pari avattua -kirjaa. Ei mitään sanomalehtiä ole näkyvissä, joka seikka, yhdessä -kaikenlaisten pelien puutteen kanssa voisi johtaa järkevän katselijan -syvämielisiin johtopäätöksiin huvilan asukkaisiin nähden. Tällaiset -mietelmät tulevat kumminkin keskeytetyksi tänä erinomaisen ihanana -iltapäivänä, sillä pienelle portille vasemmalla meistä ilmestyy -Henry Straker moottoripuvussa. Hän avaa portin vanhanpuoleiselle -herrasmiehelle ja seuraa häntä ruohokentälle. - -Tämä vanhanpuoleinen herrasmies taistelee Espanjan aurinkoa -vastaan mustassa pitkässä takissa, housuissa, joissa tumman -harmaat ja sinipunervat kapeat paidat sulautuvat yhteen erittäin -kunnioitettavaksi väriyhteydeksi, korkeassa mustassa silkkihatussa -ja mustassa kaulahuivissa, joka on köytetty solmuksi moitteettoman -etumuksen yli. Siitä päättäen hän luultavasti on semmoinen mies, -jonka yhteiskunnallinen asema vaatii alituista ja huolellista -vakuuttamista riippumatta ilmanalasta. Hän pukeutuisi siten keskellä -Saharaakin tai Mont Blanc'in huipulla. Ja koska hänessä ei ole sen -luokan leimaa, joka on valinnut elämänsä tehtäväksi ensiluokan -räätäliliikkeiden ja hattukauppojen taitavuuden toitottamisen, -hän näyttää vulgääriltä komeudessaan, vaikka hän missä työpuvussa -tahansa näyttäisi arvokkaalta. Hän on pulloposkinen, punakka mies, -lyhyttukkainen, pikkusilmäinen, suu ankarapiirteinen ja pielistä -alaspäin venyvä, leuka itsepäinen. Ajan tuottama ihon höllyys -ilmaantuu hänellä kaulassa ja poskipelissä, mutta suun yläpuolella -hän on vielä kova kuin omena, niin että kasvojen yläosa näyttää -nuoremmalta kuin alaosa. Hänellä on luottamusta itseensä niinkuin -ainakin semmoisella miehellä, joka on hankkinut paljon rahaa, -mutta samalla hänessä on jotain semmoisen miehen raakalaisuutta, -joka on hankkinut rahaa raaistavassa taistelussa, sillä hänen -kohteliaisuutensa alla on aina selvään huomattava uhka, että kyllä -hänellä on muitakin keinoja käytettävinään. Kaikesta huolimatta -hän on mies, jota pitää jokseenkin sääliä, kun häntä ei tarvitse -pelätä, sillä hänessä on joskus jotain tunteellista, ikäänkuin tuo -ääretön kauppakone, joka on puristanut hänet pitkään takkiin ja -silkkihattuun, ei olisi antanut hänen juuri ollenkaan astua omia -teitään, vaan jättänyt hänen tunteensa nälkäisiksi ja masentuneiksi. -Heti kun hän lausuu ensimäisen sanansa, on selvää että hän on -irlantilainen, jonka syntyperäinen lausumatapa on takertunut -kiinni häneen huolimatta monista paikan ja säädyn muutoksista. -Voimme arvata vain että alkuperäisenä aineksena hänen kielessään -on ollut nyrpeä Kerryn murre, mutta se kielen turmelus, joka -esiintyy Lontoossa, Glasgowissa, Dublinissa ja yleensä suurissa -kaupungeissa, on vaikuttanut häneen niin kauan, ettei kukaan muu kuin -kiihkein cockney [Lontoon sivistymätöntä murretta puhuva. Suoment. -muist.] enää uskaltaisi sanoa hänen kieltään murteeksi, sillä sen -musikaalisuus on vallan hävinnyt, vaikka sen nyrpeys onkin vielä -huomattavissa. Straker, joka on selvä cockney, herättää hänessä -suurta ylenkatsetta englantilaisena, joka ei osaa puhua edes omaa -kieltään. Straker taasen pitää tuon vanhan herrasmiehen lausumistapaa -kompana, jonka kaikesta huolehtiva kaitselmus on erityisesti -valmistanut brittiläisen rodun huvitukseksi, ja kohtelee häntä -säännöllisesti sillä anteeksiantavaisuudella, joka on tuleva alemman -ja onnettomamman ihmislajin osaksi, mutta joskus kumminkin harmistuen -ja hämmästyen huomatessaan, että vanha herrasmies ikäänkuin vaatisi, -että hänen irlantilaista loruaan pidettäisi täytenä totena. - -_Straker_. Menen sanomaan neidille. Hän pyysi teitä odottamaan täällä -_(hän lähtee puutarhan läpi huvilaan)_. - -_Irlantilainen (joka on katsonut ympärilleen vilkkaalla -uteliaisuudella)_. Neidille? Neiti Violetilleko? - -_Straker (seisahtuen äkkiä epäluuloisena)_. Te kai tiedätte sen? - -_Irlantilainen_. Tiedänkö minä? - -_Straker (suuttuen)_. Tiedättekö vai ettekö tiedä? - -_Irlantilainen_. Mitä se teitä liikuttaa? - -_Straker, hyvin suuttuneena, astuu alas portaita ja katsoo -vieraaseen_. - -_Straker_. Sanon miksi se liikuttaa minua. Neiti Robinson -- - -_Irlantilainen (keskeyttäen)_. Oo -- hänen nimensä on siis Robinson. -Kiitos. - -_Straker_. Ette siis tiedä edes hänen nimeään? - -_Irlantilainen_. Tiedän kyllä nyt kun te sen sanoitte. - -_Straker (hetken perästä, hämmästyksissään vanhan herran nopeista -vastauksista)_. Mitä tarkoitatte sillä että annatte minun tuoda -teidät tänne moottorivaunulla, ellette ole se henkilö, jolle toin -kirjeen? - -_Irlantilainen_. Kelle toiselle olisitte sen antanut? - -_Straker_. Minun piti viedä se herra Ector Malonelle neiti Robinsonin -käskystä. Neiti Robinson ei ole emäntäni. Minä vein kirjeen -kohteliaisuudesta häntä kohtaan. Minä tunnen herra Malonen, ja hän ei -ole te, ei sinne päinkään. Hotellissa sanottiin että nimenne on Ector -Malone -- - -_Malone_. Hector Malone. - -_Straker (tyyneellä ylemmyydellä)_. Hector teidän omassa maassanne. -Semmoista se on kun elää ikänsä kaikenlaisissa nurkkapaikoissa, -niinkuin Irlannissa tai Amerikassa. Täällä sanomme Ector. Ellette ole -sitä ennen huomannut, tulette kohta huomaamaan. - -_Puheen kasvavan kiihkon tyynnyttää Violet, joka astuu alas huvilasta -puutarhan poikki portaille, tullen hyvään aikaan Malonen ja Strakerin -väliin_. - -_Violet (Strakerille)_. Veittekö kirjeeni? - -_Straker_. Kyllä neiti. Vein sen hotelliin ja lähetin sisään, -odottaen nuorta herra Malonea. Silloin marssii ulos tämä herra ja -sanoo tulevansa kanssani. Ja koska hotellissa vakuutetaan että hän -on herra Ector Malone, toin hänet tänne. Ja nyt hän puhuu vallan -ristiin. Mutta ellei hän ole se jota tarkoititte, niin sanokaa sana -vain. Kyllä minä hänet takaisin toimitan. - -_Malone_. Olisin hyvin kiitollinen jos soisitte minulle lyhyen -keskustelun, neiti. Olen Hectorin isä, kuten tämä nerokas -brittiläinen ehkä olisi arvannut kohtakin. - -_Straker (kylmästi vastustaen)_. En iki päivinä sitä olisi arvannut. -Kun olemme saaneet kiillottaa teitä yhtä kauan kuin häntä, tulette -ehkä hiukan saman näköiseksi. Mutta nyt on siihen vielä pitkä matka. -_(Violetille ystävällisesti)_. Te tahdotte puhua hänen kanssaan, -neiti. En häiritse. _(Hän nyökäyttää päätään toverillisesti Malonelle -ja menee ulos pienestä portista)_. - -_Violet (hyvin kohteliaasti)_. Olen pahoillani herra Malone, jos tuo -mies on ollut teille epäkohtelias. Mutta mitä voimme tehdä? Hän on -meidän chauffeurimme. - -_Malone_. Teidän mikä? - -_Violet_. Meidän moottorinkuljettajamme. Hän voi ajaa moottorilla -seitsemänkymmentä penikulmaa tunnissa ja korjata sen, kun se -rikkoontuu. Me olemme riippuvaisia moottorivaunuistamme ja -moottorivaunumme ovat riippuvaisia hänestä, siis mekin tietysti -olemme riippuvaisia hänestä. - -_Malone_. Olen huomannut neitiseni, että jokainen tuhat dollaria, -minkä englantilainen ansaitsee, näkyy saattavan hänet riippuvaiseksi -yhdestä henkilöstä enemmän kuin ennen. Mutta teidän ei tarvitse -pyytää anteeksi palvelijanne puolesta. Minä tahallani houkuttelin -hänet puhumaan. Siten sain tietää että olette täällä Granadassa -englantilaisessa seurueena, johon kuulu myöskin poikani Hector. - -_Violet (keskusteluäänellä)_. Niin. Aioimme lähteä Nizaan, -mutta meidän piti seurata erästä jokseenkin oikullista jäsentä -seurueessamme, joka läksi edeltäkäsin tänne. Ettekö suvaitse istua? -_(Hän nostaa pois kirjat läheiseltä tuolilta)_. - -_Malone (ihastuneena hänen kohteliaisuudestaan)_. Kiitos. _(Hän -istautuu katsellen Violetia uteliaasti tämän mennessä rautapöydän -luo ja laskiessa kirjat sinne. Violetin käännettyä hän sanoo)_. Neiti -Robinson, otaksun mä? - -_Violet (istautuen)_. Niin. - -_Malone (ottaen kirjeen taskustaan)_. Kirjeenne Hectorille kuuluu -näin. _(Violet ei voi estää pientä vavahdusta. Malone ottaa -rauhallisesti esiin kultasankaiset silmälasit ja asettaa ne -nenälleen)_: "Armaani, kaikki ovat menneet Alhambraan iltapäiväksi. -Minulla oli olevinaan päänkivistys ja olen puutarhassa aivan yksin. -Hyppää Jackin moottoriin, niin Straker lennättää sinut tänne. Pian, -pian, pian lempivän Violetisi luo". _(Malone katsoo Violetiin, mutta -tämä on Jo tyyntynyt ja katsoo tyyneesti hänen silmälasiinsa. Malone -jatkaa hitaasti)_. En tiedä nuorten seuratapoja Englannissa, mutta -Amerikassa tämmöinen kirje edellyttäisi hyvin suurta tuttavuutta. - -_Violet_. Niin kyllä. Tunnen poikanne hyvin hyvästi, herra Malone. -Onko teillä mitään sitä vastaan? - -_Malone (hiukan nolona)_. E-ei, ei minulla oikeastaan ole sitä -vastaan, kunhan vain tiedätte että poikani on kokonaan riippuvainen -minusta, ja hänen täytyy kysyä minun mieltäni kaikissa tärkeämmissä -asioissa. - -_Violet_. Olen varma ettette tule mitenkään kohtuuttomasti häntä -kohtelemaan. - -_Malone_. Toivon samaa itsekin. Mutta teidän ikäisistänne tuntuu moni -asia kohtuuttomalta, joka minusta on kohtuullista. - -_Violet (hiukan nytkähtäen)_. Mikäpä syy meidän olisi tässä -teeskennellä, herra Malone. Hector tahtoo minua vaimokseen. - -_Malone_. Arvasin kirjeestänne asian laidan. Niin, neiti Robinson, -hän on oma herransa, mutta jos hän menee naimisiin teidän kanssanne, -ei hän saa minulta penniäkään. _(Hän ottaa pois silmälasinsa ja -asettaa ne taskuunsa kirjeen kanssa)_. - -_Violet (jotenkin synkästi)_. Se ei ole juuri imartelevaa minulle, -herra Malone. - -_Malone_. En sano mitään teistä, neiti Robinson. Uskon mielelläni -että olette rakastettava ja suloinen nuori neiti. Mutta minulla on -toisia tuumia Hectoriin nähden. - -_Violet_. Mutta ehkä ne eroavat Hectorin omista tuumista, herra -Malone. - -_Malone_. Se on mahdollista. Silloin hän saa tulla toimeen ilman -minua, siinä kaikki. Otaksun että olette valmistautunut siihen. Kun -nuori neiti pyytää nuorta miestä kiiruhtamaan luokseen pian, pian, -pian, ei raha tunnu merkitsevän paljoa, mutta rakkaus sitä enemmän. - -_Violet (jyrkästi)_. Anteeksi, herra Malone. Minä en ole niin -järjetön. Hectorilla täytyy olla rahaa. - -_Malone (epäröiden)_. Oo -- hän kai voi tehdä työtä hankkiakseen -rahaa. - -_Violet_. Mitä hyötyä on rahasta, jos pitää tehdä työtä hankkiakseen -sitä? _(Hän nousee ylös kärsimättömästi)_. Se on tyhjää puhetta, -herra Malone. Teidän täytyy tietysti auttaa häntä ylläpitämään -asemaansa. Hän voi sitä vaatia. - -_Malone (happamasti)_. En neuvoisi teitä ottamaan häntä sen -vaatimuksen perustuksella, neiti Robinson. - -_Violet, joka on melkein menettänyt malttinsa, koettaa hillitä -itsensä, avaa puristetun nyrkkinsä ja istautuu jälleen -itsetietoisella tyyneydellä ja järkevyydellä._ - -_Violet_. Mitä teillä on minua vastaan? Yhteiskunnallinen asemani on -vähintäin yhtä hyvä kuin Hectorin. Sen hän myöntääkin. - -_Malone (viekkaasti)_. Te kai sanotte sen hänelle tuon tuostakin, -vai mitä? Hectorin yhteiskunnallinen asema Englannissa on se, jonka -minä suvaitsen ostaa hänelle. Olen tehnyt hänelle hyvän tarjouksen. -Hakekoon hän historiallisimman linnan tai hovin koko Englannissa. -Samana päivänä kuin hän ilmoittaa minulle että hän tarvitsee sen -vaimolle, joka on sen traditsioonien arvoinen, ostan sen hänelle ja -annan hänelle varoja sen ylläpitämiseksi. - -_Violet_. Mitä tarkoitatte vaimolla, joka on sen traditsioonien -arvoinen? Eikö kuka tahansa hyvin kasvatettu neiti voi esiintyä -semmoisen talon emäntänä? - -_Malone_. Ei. Hänen pitää olla syntynyt siihen. Violet. Ei Hectorkaan -ole syntynyt siihen, vai mitä? - -_Malone_. Hänen isoäitinsä oli paljasjalkainen irlantilais-tyttö, -joka hoiti minua turvevalkean ääressä. Jos Hector nai samanlaisen, -en aio säästää myötäjäisiä. Jos hän kohottaa itseään tai toista -yhteiskunnallisesti minun rahoillani, toisin sanoen, jos siinä on -joku yhteiskunnallinen hyöty saavutettavissa, silloin pidän neuvojani -oikeutettuina. Jollakin täytyy olla hyötyä niistä. Mutta avioliitto -teidän kanssanne jättäisi asiat aivan entiselleen. - -_Violet_. Monet sukulaisistani vastustaisivat paljon minun -avioliittoani sivistymättömän naisen pojanpojan kanssa, herra Malone. -Se on ehkä ennakkoluuloa, mutta sitä on myöskin teidän tahtonne -naittaa hänelle aatelisneito. - -_Malone (nousten ja katsoen häneen tutkivasti, mutta samalla -osoittaen aika paljon kunnioitusta vasten tahtoaankin)_. Te tunnutte -olevan aika suorapuheinen nuori neito. - -_Violet_. En ymmärrä miksi minun pitäisi tulla lopen köyhäksi, siksi -etten voi hankkia hyötyä teille. Miksi tahdotte saattaa Hectorin -onnettomaksi? - -_Malone_. Hän tulee kyllä kestämään sen. Miehet kestävät helpommin -pettymyksiä rakkaudessa kuin pettymyksiä raha-asioissa. Arvaan että -pidätte sitä surkeana, mutta minä tunnen nuo seikat. Isäni kuoli -nälkään Irlannissa synkkänä vuonna 47. Olette ehkä kuullut sitä? - -_Violet_. Oliko siellä katovuosi? - -_Malone (kiihkeällä tunteella)_. Ei, mutta nälkä. Kun maa on täynnä -viljaa, jota se vie muille maille, ei voi puhua katovuodesta. Isäni -kuoli nälkään, ja minut vietiin äitini sylissä nälkää näkemään -Amerikkaan. Englannin laki ajoi minut ja omaiseni pois Irlannista. -Pitäkää nyt Irlantinne. Minä ja minun kaltaiseni tulevat takaisin ja -ostavat Englannin. Me ostamme siitä parhaat osat. En tahdo mitään -keskisäädyn omaisuutta enkä keskisäädyn vaimoa Hectorille. Se on -suoraa puhetta, kuten teidänkin. - -_Violet (jäätävästi säälien hänen tunteellisuuttaan)_. Todellako, -herra Malone. Minua hämmästyttää kuulla noin vanhan ja järkevän -miehen puhuvan niin romantillisesti. Luuletteko että Englannin -aatelismiehet myyvät teille linnansa kun vain ojennatte kätenne? - -_Malone_. Minulla on jo kaksi Englannin vanhimpia perhelinnoja -tarjolla. Toisella historiallisella omistajalla ei ole varoja pitää -huoneita kunnossa, toinen ei jaksa maksaa veroja. Mitä arvelette -siitä? - -_Violet_. Se on tietysti kovin häpeällistä. Mutta tiedättehän -että hallitus varmaan ennemmin tai myöhemmin estää tuollaiset -sosialistiset hyökkäykset omaisuutta vastaan. - -_Malone (irvistellen)_. Luuletteko että se ennättää laittaa nuo esteet -ennenkuin minä olen ostanut linnan? - -_Violet (jättäen sen aineen jokseenkin kärsimättömästi)_. Oh, -puhukaamme järkeä, herra Malone. Myönnätte kai ettemme vielä ole -sanoneet järkevää sanaakaan. - -_Malone_. Sitä en voi myöntää. Tarkoitan mitä olen sanonut. - -_Violet_. Sitten ette tunne Hectoria niin hyvin kuin minä. Hän on -romantillinen ja pää täynnä houreita -- sen hän kai on perinyt teiltä --- ja hänellä täytyy olla sopiva vaimo, joka voi häntä hoitaa. Ei -turhia houraileva ainakaan. - -_Malone_. Semmoinen siis kuin te, vai mitä? - -_Violet (tyyneesti)_. Niinpä kyllä. Mutta ettehän voi pyytää että -ryhdyn siihen toimeen ilman varoja, joilla voin ylläpitää hänen -asemaansa. - -_Malone (hämmästyneenä)_. So, soh, hiukan hiljemmin. Minne me nyt -joudummekaan. En ole tietääkseni pyytänyt teitä ryhtymään mihinkään. - -_Violet_. Tietysti, herra Malone, voitte saattaa kaiken keskustelun -mahdottomaksi, jos heti suvaitsette käsittää minut väärin. - -_Malone (hiukan nolona)_. En toki tahdo käyttää väärin valtaani, -mutta minusta tuntuu kuin olisimme joutuneet pois asiasta. - -_Straker, sen näköisenä kuin hän olisi kiiruhtanut kovasti, avaa -pienen portin ja päästää sisään Hectorin, joka kiehuen suuttumuksesta -astuu ruohokentälle ja suoraan isäänsä kohti. Violet, hyvin -pahoillaan, nousee ylös kiiruhtaen häntä vastaan. Straker ei odota, -ainakaan hän ei ole näkyvissä korvakuulon päässä_. - -_Violet_. Kuinka onnetonta! Hector hyvä, elä virka mitään. Mene pois, -kunnes olen lopettanut keskusteluni isäsi kanssa. - -_Hector (taipumatonna)_. Ei, Violet. Nyt aion selvittää koko asian. -_(Hän työntää Violetin syrjään ja kulkee hänen ohitseen sekä -tuijottaa isäänsä, jonka kasvot alkavat tummeta, kun irlantilais-veri -rupeaa kiehahtelemaan)_. Isä, tuo ei ollut suoraa peliä. - -_Malone_. Mitä tarkoitat? - -_Hector_. Olet avannut minulle osoitetun kirjeen. Olet esiintynyt -minuna ja tunkenut tämän neidin luo. Se on kunnotonta. - -_Malone (uhkaavasti)_. Oleppas varovainen kun puhelet minulle. -Oleppas varovainen, Hector. - -_Hector_. Olen ollut varovainen. Ja olen varovainen. Pidän varovasti -huolta kunniastani ja asemastani englantilaisessa seurapiirissä. - -_Malone (kuumasti)_. Sinun asemasi on ostettu minun rahoillani. -Ymmärrätkö sen? - -_Hector_. Ja nyt olet turmellut sen avaamalla tuon kirjeen. Kirje -englantilaiselta neidiltä, osoitettu toiselle -- salainen kirje, -arkaluontoinen kirje, yksityinen kirje! Ja isäni avaa sen! Semmoista -vastaan ei kukaan mies voi taistella Englannissa. Jota pikemmin -lähdemme pois, sitä parempi! _(Hän manaa äänettömästi taivasta -todistamaan kahden hylkiön häpeätä ja kurjuutta)_. - -_Violet (vaistomaisella vastenmielisyydellä kaikkiin -tunnekohtauksiin)_. Elä ole järjetön Hector. Olihan luonnollista että -herra Malone avasi kirjeen, koska hänen nimensä oli kuoressa. - -_Malone_. Siinä sen nyt kuulet, Hector. Sinulla ei ole mitään järkeä. -Kiitän teitä, neiti Robinson. - -_Hector_. Minäkin kiitän teitä. Olette hyvin ystävällinen. Isäni ei -ymmärrä parempaa. - -_Malone (raivoissaan puristaen nyrkkiään)_. Hector -- - -_Hector (masentumattomalla siveelliseltä voimalla)_. Ei maksa vaivaa -hektoroida minua. Yksityiskirje on yksityiskirje, siitä ei pääse -puuhun ei pakoon. - -_Malone (korottaen ääntään)_. Minä en siedä tuommoista puhetta, -kuuletko? - -_Violet_. Ssh! Hiljaa, hiljaa! Tuolla palaavat kaikki. - -_Isä ja poika, hillittyinä, tuijottavat ääneti toisiinsa, kun Tanner -astuu Ramsdenin kanssa pienestä portista. Anna ja Octavius seuraavat -heitä._ - -_Violet_. Takaisin jo! - -_Tanner_. Alhambra oli suljettu tänään. - -_Violet_. Kuinka harmillista! - -_Tanner kulkee eteenpäin ja äkkiä huomaa seisovansa Hectorin ja -tuntemattoman vanhan herran välissä, molemmat nähtävästi melkein -tappelun partaalla. Hän katsoo toisesta toiseen hakien selitystä. -Molemmat välttävät nyrpeästi Tannerin katsetta ja hautovat vihaansa -hiljaisuudessa._ - -_Ramsden_. Onko hyvä että olet täällä päiväpaisteessa semmoisella -päänkivistyksellä, Violet? - -_Tanner_. Joko sinä olet parantunut, Malone? - -_Violet_. Oh, minä vallan unohdin. Ette ole tavanneet toisianne -ennen. Herra Malone, ettekö tahdo esitellä isäänne? - -_Hector (roomalaisella varmuudella)_. En. Hän ei ole isäni. - -_Malone (hyvin suuttuneena)_. Kiellätkö isäsi englantilaisten -tuttaviesi edessä? - -_Violet_. Ah, minä rukoilen elkää panko toimeen mitään kohtausta! - -_Anna ja Octavius, viivytellen portin lähellä katsovat toisiinsa -hämmästyneinä ja vetäytyvät hienotuntoisesti puutarhaan, jossa he -voivat nauttia hämmingistä sekaantumatta siihen. Ohi kulkiessaan -Anna iskee silmää äänettömällä osanotolla Violetille, joka seisoo -selin pieneen pöytään katsellen avuttomalla suuttumuksella miestään, -joka leijailee yhä ylemmäksi siveellisiin korkeuksiin, välittämättä -vähääkään vanhan herrasmiehen miljoonista._ - -_Hector_. Olen kovin pahoillani, neiti Robinson, mutta minä taistelen -periaatteen puolesta. Olen poika ja toivoakseni velvollisuutensa -tunteva poika, mutta ennen kaikkea olen _mies!!!_ Ja kun isä pitelee -yksityiskirjeitäni kuin omiaan, ja sanoo että minä en saa ottaa -teitä vaimokseni, jos kerran olen siksi onnellinen, että saan teidän -suostumuksenne, silloin näpsähytän sormiani ja menen matkoihini. - -_Tanner_. Violet vaimoksenne! - -_Ramsden_. Oletteko menettänyt järkenne? - -_Hector (huolettomasti)_. Oh, en välitä siitä mitä kerroitte. - -_Ramsden (kauhistuneena)_. Hyh! Kamalata! _(Hän syöksyy portille, -kyynäspäät vavahtaen suuttumuksesta)._ - -_Tanner_. Toinen hullu! Rakastuneet miehet olisivat teljettävät lukon -taakse. _(Hän luopuu Hectorista toivottomana ja kääntyy puutarhaan, -mutta Malone, loukkaantuneena uuteen suuntaan, seuraa häntä ja -pakoittaa hänet riidanhaluisella äänellään pysähtymään)_. - -_Malone_. En ymmärrä tätä. Eikö Hector muka ole kyllin hyvä tälle -neidille? - -_Tanner_. Hyvä herra, tämä neiti on jo naimisissa ja Hector tietää -sen, mutta siitä huolimatta hän ei luovu mielettömyydestään. Viekää -hänet kotiin ja pankaa lukon taakse. - -_Malone (katkerasti)_. Siis tällaisen ylhäisen yhteiskunnallisen -aseman olen turmellut tietämättömyydelläni ja sopimattomalla -käytökselläni! Liehakoimassa toisen vaimoa siis! _(Hän astuu -suuttuneena Hectorin ja Violetin väliin ja melkein ulvoo seuraavat -sanat Hectorin korvaan)_. Sinä olet siis oppinut Englannin ylhäisön -tapoja, eikö niin? - -_Hector_. Rauhoittukaa! Minä vastaan kyllä itse tapojeni -siveellisyydestä. - -_Tanner (astuen Hectorin oikealle puolelle säkenöivin silmin)_. Hyvin -sanottu, Malone! Sinä näet siis että avioliittolait eivät ole samaa -kuin siveellisyys. Olen samaa mieltä, mutta ikävä kyllä Violet ei ole. - -_Malone_. Uskallan epäillä sitä, hyvä herra. _(Kääntyen Violetiin)_. -Sallikaa minun sanoa teille rouva Robinson, vai mikä lieneekään oikea -nimenne, että teillä ei ollut mitään oikeutta lähettää tätä kirjettä -pojalleni, koska olette toisen miehen vaimo. - -_Hector (raivoissaan)_. Nyt on mitta täysi. Isä, sinä olet loukannut -_minun_ vaimoani. - -_Malone_. _Sinun_ vaimoasi! - -_Tanner_. Sinäkö siis olet se kadonnut aviomies! Toinen siveellinen -petturi! _(Hän lyö otsaansa ja vaipuu Malonen tuolille)._ - -_Malone_. Olet mennyt naimisiin ilman minun suostumustani! - -_Ramsden_. Olette tieten tahtoen pettänyt meitä, hyvä herra! - -_Hector_. Kas niin. Olen kuullut vallan tarpeeksi soimauksia -jo. Violet ja minä olemme naimisissa ja sillä hyvä. Sanokaa nyt -sanottavanne jokainen. - -_Malone_. Minä kyllä sanon sanottavani. Hän on ottanut miehekseen -kerjäläisen. - -_Hector_. Eipäs, vaan _työmiehen_! _(Hänen amerikkalainen -ääntämisensä antaa tuolle sanalle tavattoman vaikuttavan sävyn)_. -Minä alan tehdä työtä elatuksekseni vielä tänä päivänä! - -_Malone (irvistäen vihaisesti)_. Helppohan sinun on alkaa, kun lienet -eilen tai tänä aamuna saanut vekselin minulta. Odotahan kunnes olet -sen tuhlannut. Silloin ehkä röyhkeytesi laimentuu. - -_Hector (vetää esiin kirjeen lompakostaan)_. Tässä se on. _(Heittää -sen isälleen)_. Vie nyt vekselisi ja itsesi myös pois elämästäni. -En välitä vekseleistäsi enkä itsestäsi. En myy kenellekään oikeutta -loukata vaimoani tuhannesta dollarista. - -_Malone (syvästi loukkaantuneena ja täynnä levottomuutta)_. Hector, -sinä et tiedä mitä köyhyys on. - -_Hector (kiihkeästi)_. Tahdon oppia tietämään. Tahdon olla mies. -Violet, tule kanssani omaan kotiisi. Minä pidän sinusta huolen. - -_Octavius (hypäten puutarhasta ruohokentälle ja juosten Hectorin -vasemmalle puolelle)_. Anna minun puristaa kättäsi ennenkuin menet, -Hector. Ihaelen ja kunnioitan sinua enemmän kuin voin sanoa. _(Hän on -liikutettu melkein kyyneliin puristaessaan Hectorin kättä)_. - -_Violet (myöskin miltei kyynelissä, mutta harmista)_. Oh, elä ole -idiootti, Tavy. Hector on juuri yhtä kykenevä työmieheksi kuin -sinäkin. - -_Tanner (nousten tuolilta toisella puolen Hectoria)_. Olkaa huoleti, -Hectorin ei tarvitse ruveta maata kuokkimaan, rouva Malone. -_(Hectorille)_. Ei ole hätääkään pääomasta, jolla voit alottaa. Pidä -minua ystävänäsi ja käytä luottoani. - -_Octavius (tunteellisesti)_. Ja minun myöskin. - -_Malone (kiihkeällä mustasukkaisuudella)_. Kuka teidän mokomia -rahojanne tarvitsee? Miksi hän käyttäisi kenenkään muun luottoa kuin -oman isänsä? _(Tanner ja Octavius vetäytyvät pois, Octavius hiukan -loukkaantuneena, Tanner rauhallisena, koska raha-asiat selvisivät. -Violet katsoo ylös toivokkaana)_. Hector poikaseni, elä ole noin -äkkipikainen. Olen pahoillani sanoistani. En tarkoittanut loukata -Violetia. Peräytän joka sanan. Hän on juuri sopiva puoliso sinulle. - -_Hector (taputtaa häntä olalle)_. Hyvä on, isä ukko. Ollaan ystäviä -taas. Mutta rahaa en huoli keltään. - -_Malone (rukoillen nöyrästi)_. Elä ole kova minulle Hector. Soisin -mieluummin että riitelisit kanssani ja ottaisit rahani, kuin että -rupeat ystäväksi ja näet nälkää. Et tiedä millainen maailma on, mutta -minä sen tiedän. - -_Hector_. En, en, en! Se asia on päätetty eikä muutu. _(Hän kulkee -isänsä ohi Violetin luo)_. Kas niin, rouva Malone, nyt lähdet -kanssani hotelliin ja otat oikean paikkasi maailmankin nähden. - -_Violet_. Mutta minun täytyy ensin käskeä Davista pakkaamaan -tavaroitani, kultaseni. Menehän nyt edellä ja koeta saada minulle -huone, jonka ikkunat ovat puutarhaan päin. Puolen tunnin perästä -tulen. - -_Hector_. Hyvä on! Syöthän päivällistä kanssamme isä? - -_Malone (kiihkeänä sopimaan)_. Tietysti, tietysti. - -_Hector_. Tavataan kaikki myöhemmin. _(Hän huojuttaa kättään Annalle, -joka nyt on Tannerin, Octaviuksen ja Ramsdenin kanssa puutarhassa, -ja menee ulos pienestä portista jättäen isänsä ja Violetin -ruohokentälle)_. - -_Malone_. Koetathan saada häntä järkiinsä, Violet? Tiedän että koetat. - -_Violet_. En aavistanut että hän voi olla noin itsepäinen. Ellei hän -taivu, niin minkä minä voin? - -_Malone_. Elä masennu. Taloudelliset huolet ovat ehkä hitaita, mutta -varmoja. Kyllä hän myöntyy. Lupaa että koetat tehdä minkä voit. - -_Violet_. Koetan parastani. Tietysti on sulaa hulluutta ruveta tuolla -lailla köyhäksi tieten tahtoen. - -_Malone_. Tietysti. - -_Violet (hetken mietittyään)_. Ehkä olisi paras antaa se vekseli -minulle. Hän tarvitsee sen hotellilaskuunsa. Koetan saada häntä -ottamaan sen. Ei vielä tietysti, mutta myöhemmin. - -_Malone (kiihkeästi)_. Kyllä, kyllä, kyllä. Tässä se on. _(Hän antaa -Violetille tuhannen dollarin vekselin ja lisää viekkaasti)_. Tämä -tietysti vain oli laskettu poikamiehelle, ymmärräthän. - -_Violet (kylmästi)_. Tietysti. _(Hän ottaa vekselin)_. Kiitos. -Ohimennen, herra Malone, nuo linnat, joista mainitsitte -- - -_Malone_. Niin? - -_Violet_. Elkää valitko vielä, ennenkuin minä olen ne nähnyt. Sitä ei -koskaan tiedä, mikä niissä voisi olla vikana. - -_Malone_. Enhän toki. En tee mitään kysymättä neuvoa sinulta, se on -varma. - -_Violet (kohteliaasti, muutta ilman vähintäkään kiitollisuutta)_. -Kiitos. Se onkin parasta. _(Hän menee tyynesti huvilaan ja Malone -seuraa häntä alamaisesti puutarhaan asti)_. - -_Tanner (huomauttaen Ramsdenille Malonen alamaista käytöstä, kun hän -sanoo hyvästi Violetille)_. Ja tuo mies rukka on biljonääri! Aikamme -mahtavimpia! Alentuu rakkina juoksemaan ensimäisen tytön perässä, -joka suvaitsee ylenkatsoa häntä! Noinkohan minunkin käy? _(Hän astuu -alas ruohokentälle)_. - -_Ramsden (seuraten häntä)_. Sitä parempi jota pikemmin niin käy. - -_Malone (lyöden käsiään yhteen palatessaan puutarhan läpi)_. Siinä -on kerrassa komea rouva Hectorille. En vaihtaisi häntä kymmeneen -herttuattareen. _(Hän astuu ruohokentälle Tannerin ja Ramsdenin -väliin)._ - -_Ramsden (hyvin kohteliaana biljonäärille)_. Odottamaton ilo nähdä -teidät tässä maailman kolkassa, herra Malone. Oletteko tullut -ostamaan Alhambraa? - -_Malone_. Eipä se olisi hullumpaa. Ainakin osaisin sitä käyttää -paremmin kuin Espanjan hallitus. Mutta siitä syystä en ole tullut. -Totta puhuen kuulin kuukausi sitten kuinka kaksi miestä väittelivät -osake-tukosta. He eivät sopineet hinnasta, molemmat olivat nuoria -ja ahneita, eivätkä tienneet että jos osakkeet olivat sen arvoiset, -mitä niistä tarjottiin, ne myöskin olivat sen arvoiset, mitä niistä -pyydettiin, sillä hintaero oli liian pieni merkitäkseen mitään. -Huvikseni menin väliin ja ostin koko tukon. Tähän päivään asti en ole -saanut selville mikä liike se on. Pääkonttori on tässä kaupungissa -ja nimi on Mendoza, osakeyhtiö. Mutta lieneekö Mendoza kaivos, vai -höyrylaivalinja, vai pankki, vai patentti-kone -- - -_Tanner_. Hän on mies. Minä tunnen hänet. Hänen periaatteensa ovat -täysin kauppakannalla. Emmekö lähde kaupungille moottorillani, herra -Malone, niin voimme pistäytyä hänen luonaan? - -_Malone_. Paljon kiitoksia. Mutta saanko kysyä kuka -- - -_Tanner_. Herra Roebuck Ramsden, miniänne hyvin vanha ystävä. -- - -_Malone_. Hauska tutustua teihin, herra Ramsden. - -_Ramsden_. Kiitos. Herra Tanner kuuluu myöskin meidän piiriimme. - -_Malone_. Hauska tutustua teihinkin, herra Tanner. - -_Tanner_. Kiitos. _(Malone ja Ramsden menevät hyvin hyvinä ystävinä -pienestä portista. Tanner kutsuu Octaviusta, joka kävelee puutarhassa -Annan kanssa)_. Tavy! _(Tavy tulee portaille, Tanner kuiskaa hänelle -äänekkäästi)_. Violet on mennyt naimisiin rosvojen pankkiirin pojan -kanssa. _(Tanner kiiruhtaa pois Ramsdenin ja Malonen jälkeen. Anna -tulee portaille ja hänen päähänsä juolahtaa kiusata Octaviusta)_. - -_Anna_. Etkö mene heidän kanssaan, Tavy? - -_Octavius (kyyneleet äkkiä nousten silmiin)_. Sinä haavoitat -sydäntäni, kun tahdot minua poistumaan _(hän astuu alas ruohokentälle -peittääkseen kasvojaan Annalta)_. - -_Anna (seuraa häntä hellitellen)_. Pikku Ricky Ticky Tavy! Sydän -raukka! - -_Octavius_. Se on sinun, Anna. Anna anteeksi, mutta minun täytyy -puhua siitä. Minä rakastan sinua. Tiedäthän että rakastan sinua. - -_Anna_. Mitä se hyödyttää, Tavy. Tiedäthän että äiti tahtoo naittaa -minut Jackille. - -_Octavius (hämmästyneenä)_. Jackille! - -_Anna_. Niin. Eikö se tunnu hullulta? - -_Octavius (kasvavalla vastenmielisyydellä)_. Onko siis Jack koko ajan -pitänyt minua narrinaan? Siitäkö syystä hän muka on neuvonut minua -välttämään sinua, että hän itse aikoo naida sinut? - -_Anna (säikähtäen)_. Ei, ei, et suinkaan saa sanoa hänelle että olen -siitä sinulle kertonut. En usko hetkeäkään, että Jack tietää oman -mielensä. Mutta isän testamentista näkee selvään että hän tahtoi -naittaa minut Jackille. Ja äiti on sen varmasti päättänyt. - -_Octavius_. Mutta ei suinkaan sinun aina täydy uhrautua vanhempiesi -toiveille. - -_Anna_. Isäni rakasti minua. Äitini rakastaa minua. Epäilemättä -heidän toiveensa ovat minulle varmempana ohjeena kuin oma -itsekkäisyyteni. - -_Octavius_. Voi Anna, minä tiedän kuinka epäitsekäs sinä olet. -Mutta usko minua -- vaikka puhunkin omasta puolestani -- asialla on -toinenkin puoli. Onko oikein Jackia kohtaan että otat hänet ellet -rakasta häntä? Ja onko oikein että säret oman onnesi ja minun, jos -voisit oppia minua rakastamaan? - -_Anna (katsellen häntä pienellä säälillä)_. Tavy rakas, sinä olet -herttainen olento -- hyvä poika. - -_Octavius (nöyryytettynä)_. Eikö muuta? - -_Anna (veitikkamaisesti huolimatta säälistään)_. Se on aika paljon. -Sen vakuutan. Sinä kai aina tulisit jumaloimaan sitä maatakin, jonka -päällä astun? - -_Octavius_. Se on totta. Se kuuluu naurettavalta, mutta se ei ole -liioiteltua. Minä jumaloin sitä ja tulen aina jumaloimaan. - -_Anna_. Aina on ankara sana, Tavy. Katsoppas minun täytyisi aina -koettaa ylläpitää sinun jumaluuskäsitteitäsi minusta, enkä luule että -jaksaisin, jos menisimme naimisiin. Mutta jos menen naimisiin Jackin -kanssa, et koskaan tule pettymään -- et ainakaan ennenkuin tulen -liian vanhaksi. - -_Octavius_. Minäkin tulen vanhaksi Anna. Kun olen 80-vuotias, niin -yksi ainoa valkoinen hiuskarva lemmen naisen suortuvasta saa minut -värähtämään enemmän kuin uhkein kultaletti ihanimmassa nuoressa -päässä. - -_Anna (vallan liikutettuna)_. Oh, se on runoutta, Tavy, oikeata -runoutta. Se kajahtaa minulle kuin kaiku entisistä olomuodoista ja -saattaa minut niin omituisesti tuntemaan että meillä on kuolematon -sielu. - -_Octavius_. Uskotko että se on totta? - -_Anna_. Tavy, jos se on oleva totta, täytyy sinun sekä kadottaa minut -että rakastaa minua. - -_Octavius_. Oh! _(Hän istautuu äkkiä pienen pöydän ääreen ja peittää -kasvonsa käsillään)._ - -_Anna (vakuutuksella)_. Tavy, en tahtoisi mistään hinnasta särkeä -sinun mielikuviasi. Minä en voi ottaa sinua, enkä liion voi antaa -sinun mennä. Näen selvään mikä on paras sinulle. Sinusta täytyy tulla -hempeätuntoinen vanha poika minun tähteni. - -_Octavius (epätoivoisena)_. Minä surmaan itseni! - -_Anna_. Oo -- sitä et tee, se ei olisi ystävällistä. Sinä et tule -kärsimään paljon. Tulet olemaan hyvin ystävällinen naisille ja käyt -usein oopperassa. Särkynyt sydän on hyvin mukava tauti miehelle -Lontoossa, jos hänellä on hyvät tulot. - -_Octavius (koko joukon jäähtyneenä, mutta itse uskoen vain alkavansa -tointua)_. Ymmärrän että tahdot vain olla ystävällinen, Anna. Jack on -uskotellut sinulle että kyynillisyys on paras lääke minulle. - -_Anna (viekkaasti katsellen häntä)_. Katsoppas nyt -- nyt jo herätän -sinussa pettymystä. Sitä minä juuri pelkään. - -_Octavius_. Mutta sinä et pelkää herättäväsi pettymystä Jackissa. - -_Anna (hänen kasvonsa kuvastaen vallatonta intoa -- kuiskaten)_. -En voi. Hänellä ei ole mitään liikoja luuloja minusta. Minä tulen -hämmästyttämään häntä toiseen suuntaan. On paljon helpompi poistaa -liian huono käsitys kuin ylläpitää ihanteellista käsitystä. Oh -- -tulen vallan hurmaamaan Jackin joskus. - -_Octavius (antautuen jälleen tyyneen epätoivoon ja alkaen jo nauttia -särkyneestä sydämestään ja arasta asemastaan itse tietämättään)_. -Sitä en epäile. Sinä tulet aina hurmaamaan hänet. Ja hän -- mieletön -olento -- luulee tulevansa onnettomaksi! - -_Anna_. Niin, siinäpä se vaikeus nyt onkin. - -_Octavius (urhoollisesti)_. Sanonko _minä_ hänelle että rakastat -häntä. - -_Anna (nopeasti)_. Elä, elä suinkaan. Hän pakenisi taas. - -_Octavius (kauhistuneena)_. Anna, tahtoisitko mennä naimisiin miehen -kanssa, joka ei tahdo? - -_Anna_. Voi sinua lapsellista olentoa! Mies ei koskaan tahdo, jos -nainen todella tahtoo. _(Hän nauraa pahankurisesti)_. Kauhistutan -sinua varmaankin. Mutta sinähän nyt jo löydät jonkun verran -tyydytystä, kun olet itse vaaratta. - -_Octavius (vavahtaen)_. Tyydytystä! _(Moittien)_. Sinä voit puhua -noin minulle! - -_Anna_. Ellei se olisi tyydytystä, et kai pyytäisi lisää sitä? - -_Octavius_. Olenko minä siis pyytänyt sitä lisää? - -_Anna_. Sinä tarjouduit sanomaan Jackille että minä rakastan häntä. -Se on uhrautumista, luulen mä. Mutta siinä on varmaan hiukan -tyydytystä myöskin. Ehkä siksi että olet runoilija. Sinä olet kuin -lintu, joka painaa orjantappuran rintaansa voidakseen laulaa. - -_Octavius_. Asia on hyvin yksinkertainen. Minä rakastan sinua ja -toivon onneasi. Sinä et rakasta minua, ja siis minä en voi tehdä -sinua onnelliseksi. Mutta minä voin auttaa toista miestä siihen. - -_Anna_. Niin, se näyttää hyvin yksinkertaiselta. Mutta epäilen tokko -me koskaan tiedämme syitä tekoihimme. Ainoa vallan yksinkertainen -asia on mennä suoraan sitä kohti mitä tahtoo ja tarttua siihen. -Otaksun etten rakasta sinua, Tavy, mutta usein minusta tuntuu -kumminkin kuin tahtoisin tehdä miehen sinusta. Sinulla on hyvin -hullut käsitykset naisista. - -_Octavius (melkein kylmästi)_. Olen täysin tyytyväinen käsitykseeni. - -_Anna_. Silloin sinun pitää pysyä heistä erillään ja ainoastaan -uneksia heistä. En menisi naimisiin sinun kanssasi mistään hinnasta, -Tavy. - -_Octavius_. Minulla ei ole mitään toivoa, Anna, minun täytyy tyytyä -kohtalooni. Mutta en usko että vallan ymmärrät, kuinka kipeästi se -koskee. - -_Anna_. Sinä olet helläsydäminen. Omituista kuinka toisenlainen sinä -olet kuin Violet. Hän on kova kuin rauta. - -_Octavius_. Voi, ei, ei. Olen varma että Violetilla on vallan -naisellinen sydän. - -_Anna (hiukan kärsimättömästi)_. Miksi sinä puhut noin? Onko siis -epänaisellista olla huolellinen ja järkevä ja katsoa asioita -kauppakannalta? Tahtoisitko että Violet olisi idiootti, tai jotain -pahempaa -- niinkuin minä? - -_Octavius_. Jotain pahempaa -- niinkuin sinä! Mitä tarkoitat Anna? - -_Anna_. Ooh -- tietysti en tarkoittanut mitään. Mutta minä kunnioitan -Violetia suuresti. Hän kulkee aina omia teitään. - -_Octavius (huokaillen)_. Niinkuin sinäkin. - -_Anna_. Niin. Mutta hän saa aikaan kaikki houkuttelematta -- -saattamatta ihmisiä hempeätuntoisiksi tähtensä. - -_Octavius (veljellisellä tunteettomuudella)_. En luule että kukaan -voisi käydä hempeätuntoiseksi Violetin tähden, vaikka hän onkin -kaunis. - -_Anna_. Voisi kyllä, jos hän vain tahtoisi. - -_Octavius_. Mutta ei kukaan kunnon tyttö tietysti tahallaan leiki -sillä lailla miesten vaistojen kanssa. - -_Anna (kohottaen päätään)_. Voi Tavy, Tavy, Ricky, Ticky, Tavy! -Taivas sitä naista auttakoon joka tulee sinun vaimoksesi! - -_Octavius (hänen rakkautensa leimahtaen tuleen taas, kun hän kuulee -tuon nimen)_. Voi miksi, miksi, miksi sinä puhut noin? Elä kiduta -minua. En ymmärrä. - -_Anna_. Otaksuppas että hän ei aina puhuisi totta, ja että hän -asettaisi ansoja miehille. - -_Octavius_. Luuletko että ikinä ottaisin vaimokseni sellaisen naisen? -Minä, joka olen tuntenut sinut! - -_Anna_. Hm! No niin, kaikissa tapauksissa hän ei ikinä rupeaisi -vaimoksesi, jos hän olisi vähänkään viisas. Se asia on nyt päätetty. -Ja minä en voi enää puhua tästä. Sano että annat minulle anteeksi, -niin lopetamme keskustelun tästä aineesta. - -_Octavius_ Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa ja se asia on -päättynyt. Ja vaikka haavasta vuotaakin verta, et sinä ainakaan ole -koskaan sitä näkevä. - -_Anna_. Runollinen viimeiseen saakka. Hyvästi rakas Tavy! _(Hän -taputtaa Tavya poskelle. Äkkiä hänen tekee mieli suudella Tavya, -mutta sitten yhtä äkkinäinen vastenmielisyys häntä estää. Vihdoin hän -juoksee pois puutarhan läpi huvilaan)_. - -_Octavius taas hakee turvaa pöydän luota, painaa päänsä käsivarsiinsa -ja nyyhkyttää hiljaa. Rouva Whitefield, joka on käyskennellyt ympäri -Granadan puodeissa, tulee portista, kädessään verkkopussissa joukko -kääröjä, ja näkee Octaviuksen._ - -_Rouva Whitefield (kiiruhtaen Octaviuksen luo ja nostaen hänen -päätään)_. Mikä sinua vaivaa, Tavy. Oletko sairas? - -_Octavius_. Ei, en, en. - -_Rouva Whitefield (yhä vielä pidellen hänen päätään, levottomasti)_. -Mutta sinähän itket. Violetin avioliitonko tähden? - -_Octavius_. Ei, ei. Kuka kertoi teille Violetista? - -_Rouva Whitefield (jättäen pään jälleen omistajalleen)_. Tapasin -Roebuck Ramsdenin ja tuon hirveän irlantilaisen. Onko varma ettet ole -sairas? Mikä sinua vaivaa? - -_Octavius (tunteellisesti)_. Ei se ole mitään ei muuta kuin miehen -särkynyt sydän. Eikö se kuulu naurettavalta? - -_Rouva Whitefield_. Mutta mistä syystä? Onko Anna tehnyt mitään? - -_Octavius_. Ei se ole Annan syy. Ja elkää suinkaan luulko että moitin -teitä. - -_Rouva Whitefield (hämmästyen)_. Mistä sitten? - -_Octavius (puristaen hänen kättään lohduttavasti)_. mistään. Sanoinhan -etten moiti _teitä_. - -_Rouva Whitefield_. Mutta enhän ole mitään tehnyt. Mitä tämä -merkitsee? - -_Octavius (hymyillen surumielisesti)_. Ettekö arvaa? Olette vallan -oikeassa pitäessänne Jackia sopivampana mieheksi Annalle kuin minua, -mutta minä rakastan Annaa, ja se koskee hyvin kipeästi. _(Hän nousee -ja astuu ruohokentän keskelle)_. - -_Rouva Whitefield (seuraten häntä nopeasti)_. Sanooko Anna että minä -tahdon häntä naimisiin Jackin kanssa? - -_Octavius_. Niin, hän kertoi sen minulle. - -_Rouva Whitefield (mietteissään)_. Silloin säälin sinua, Tavy. Hän -sanoo sillä tavalla siksi että hän itse tahtoo naimisiin Jackin -kanssa. Vähät hän siitä välittää mitä minä sanon tai tahdon. - -_Octavius_. Mutta hän ei sanoisi semmoista, ellei hän sitä uskoisi. -Ette suinkaan epäile Annaa -- _petoksesta!!_ - -_Rouva Whitefield_. Vähätpä siitä, Tavy. En tiedä mikä on parempi -nuorelle miehelle, sekö että hän tietää liian vähän, niinkuin sinä, -vaiko liian paljon, niinkuin Jack. - -_Tanner palaa._ - -_Tanner_. Nyt olen saattanut vanhan Malonen perille. Esitin hänet -Mendoza osakeyhtiölle ja jätin molemmat rosvot keskenään sopimaan -asioistaan. Halloo, Tavy! Onko jotain hullusti? - -_Octavius_. Minun kai täytyy mennä hautomaan silmiäni. _(Rouva -Whitefieldille)_. Sanokaa hänelle toivonne. _(Tannerille)_. Saat -uskoa minua kun sanon että Anna suostuu siihen. - -_Tanner (hämmästyneenä)_. Suostuu! Mihin? - -_Octavius_. Siihen mitä rouva Whitefield toivoo. _(Hän astuu -arvokkaasti huvilaan)._ - -_Tanner (rouva Whitefiieldille)_. Tämä on hyvin salaperäistä. Mitä te -toivotte? Se on täytettävä, olkoon se mitä tahansa. - -_Rouva Whitefield (irvistävällä kiitollisuudella)_. Kiitos, Jack. -_(Hän istautuu. Tanner tuo toisen tuolin pöydän luota ja istuu -lähelle häntä nojaten kyynäspäitään polviinsa ja kiinnittäen koko -huomionsa rouva Whitefieldiin)_. En ymmärrä miksi toisten ihmisten -lapset aina ovat niin hyviä minulle vaikka omani välittävät minusta -niin vähän. Ei ole ihme etten näytä kykenevän pitämään huolta -Annasta ja Rhodasta niinkuin sinusta ja Tavysta ja Violetista. -Maailma on hyvin nurinkurinen. Ennen se tuntui niin suoralta ja -yksinkertaiselta, mutta nyt ei kukaan näytä ajattelevan ja tuntevan -niinkuin pitäisi. Ei mikään ole ollut oikeassa kunnossa enää siitä -lähtien kun professori Tyndale piti sen puheensa Belfastissa. - -_Tanner_. Niin se on. Elämä on monimutkaisempaa kuin luulimme. Mutta -millä voinkaan palvella teitä? - -_Rouva Whitefield_. Siitä minun juuri piti puhua sinulle. Tietysti -sinä nait Annan kysymättä tahdonko vai enkö -- - -_Tanner (säpsähtäen)_. Minusta tuntuu niinkuin minut naitettaisi -Annalle kysymättä tahdonko minä vai enkö. - -_Rouva Whitefield (rauhallisesti)_. Sekin on vallan mahdollista. -Tiedäthän millainen hän on, kun hän on saanut jotain päähänsä. Mutta -elä syytä minua, muuta en pyydä. Tavy kertoi juuri hänen sanoneen, -että minä tahdon häntä naimisiin sinun kanssasi, ja nyt on poika -raukan sydän murtua siitä syystä, sillä Tavy on kovasti rakastunut -Annaan, vaikka taivas yksin tietää mikä häntä Annassa viehättää. -_Minä_ en ainakaan tiedä. Ei maksa vaivaa sanoa Tavylle että Anna -panee asioita ihmisten päähän kertomalla että minä tahdon sitä tai -sitä, vaikkei semmoinen ajatus ikinä ole johtunut mieleenikään. Se -vain kiihoittaa Tavya minua vastaan. Mutta sinä ymmärrät paremmin. -Siis, jos nait hänet, niin elä syytä minua. - -_Tanner (painolla)_. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta naida -häntä. - -_Rouva Whitefield (hiljaisesti)_. Hän sopisi sinulle paremmin kuin -Tavylle. Sinussa hän löytäisi vertaisensa, Jack. Toivoisin että hän -kerran löytäisi vertaisensa. - -_Tanner_. Ei kukaan mies vedä vertoja naiselle paitsi keppi kädessä -ja naulat koroissa. Eikä aina edes silloinkaan. Kaikissa tapauksissa -minä en voisi kohdata häntä keppi kädessä. Olisin suorastaan hänen -orjansa. - -_Rouva Whitefield_. Ei. Hän pelkää sinua. Sinä sanoisit hänelle -ainakin totuuden hänestä itsestään. Eikä hän pääsisi siitä yhtä -helposti kuin minun kanssani. - -_Tanner_. Jokainen sanoisi minua pedoksi, jos sanoisin Annalle -totuuden hänestä itsestään ja hänen oman siveysoppinsa sanoilla. -Ensiksikin, Anna puhuu asioita, jotka eivät ole täysin tosia. - -_Rouva Whitefield_. Olen iloinen että joku edes huomaa, ettei hän ole -enkeli. - -_Tanner_. Lyhyesti -- sanoakseni tuon niillä sanoilla, joita -suuttunut aviomies tulisi käyttämään puhuessaan suoraa kieltä -- Anna -on valehtelija. Ja koska hän on rakastuttanut Tavyn suin silmin, -ollenkaan aikomattakaan ottaa häntä, hän on keimailija, käyttääkseni -tavallista keimailijan määritelmää, jonka mukaan keimailija on -nainen, joka koettaa herättää tunteita, joita hän ei aio tyydyttää. -Ja koska hän nyt on saanut teidät niin pitkälle, että melkein olette -valmis uhraamaan minut alttarille saadaksenne jonkun sanomaan -hänelle totuuden vasten kasvoja, niin päätän että hän myöskin on -petturi. Hän ei voi pettää miehiä samalla lailla kuin naisia. Siis -hän tavallisesti epäröimättä käyttää personallista viehätysvoimaansa -saadakseen miehet tottelemaan tahtoaan. Siitä syystä hän on vielä -jotain muuta, jolle en keksi kohteliasta nimitystä. - -_Rouva Whitefield (lempeästi moittien)_. Ethän voi pyytää -täydellisyyttä. - -_Tanner_. En pyydäkkään. Mutta se minua harmittaa että Anna -vaatii täydellisyyttä. Tiedän varsin hyvin että kaikki tuo puhe -valehtelemisesta ja keikailemisesta ja petoksesta on vain keksitty -siveellinen syytös, jonka voi heittää kenen silmille tahansa. Me -kaikki valehtelemme, me kaikki petämme niin paljon kuin uskallamme, -me kaikki koetamme voittaa ihailua ajattelemattakaan ansaita -sitä, me kaikki koetamme kantaa niin paljon korkoja kuin suinkin -viehätysvoimastamme. Jos Anna myöntäisi tuon, en riitelisi hänen -kanssaan. Mutta hän ei myönnä. Jos hän saa lapsia, käyttää hän heidän -valehtelemistaan huvittaakseen itseään antamalla heille selkään. Jos -joku toinen nainen iskee silmänsä minuun, kieltäytyy Anna kaikesta -tuttavuudesta keimailijan kanssa. Hän tekee itse mitä ikinä tahtoo, -mutta vaatii kaikkien muiden seuraamaan yleisten tapojen määräyksiä. -Sanalla sanoen, voin kestää mitä tahansa paitsi hänen kirottua -ulkokultaisuuttaan. Sitä en kestä. - -_Rouva Whitefield (tyytyväisyyden valtaamana kuullessaan oman -mielipiteensä niin voimakkaasti lausuttuna)_. Oo -- hän on -ulkokullattu. Sitä hän on tosiaankin! - -_Tanner_. Miksi siis tahdotte minua naimaan hänet? - -_Rouva Whitefield (valittavasti)_. Kas niin! Se on sittenkin minun -syyni. En ikinä ajatellutkaan mitään sellaista ennenkuin Tavy kertoi -hänen sanoneen, että minä sitä tahdoin. Mutta tiedäthän että pidän -niin paljon Tavysta. Hän on kuin oma poikani. Enkä minä soisi että -häntä poljettaisi ja saatettaisi onnettomaksi. - -_Tanner_. Mutta minusta ei ole lukua, niinkö? - -_Rouva Whitefield_. Oo -- sinä olet erilainen. Sinä kyllä pidät -huolta itsestäsi. Sinä pitäisit häntä kurissa. Ja täytyyhän hänen -kumminkin kerran joutua naimisiin. - -_Tanner_. Ahaa! Siinä puhuu elämän vaisto. Te vihaatte häntä, mutta -tunnette kumminkin että teidän pitää naittaa hänet. - -_Rouva Whitefield (nousten kauhistuksissaan)_. Tarkoitatko että -vihaan omaa tytärtäni! Et suinkaan uskone minua niin hirveäksi ja -luonnottomaksi äidiksi, vaikka näenkin hänen virheensä. - -_Tanner (kyynillisesti)_. Te siis rakastatte häntä? - -_Rouva Whitefield_. Tietysti. Kuinka omituisesti sinä puhut, Jack! -Emmehän voi sille mitään että rakastamme omaa lihaamme ja vertamme. - -_Tanner_. Tuntuu ehkä miellyttävimmältä sanoa niin. Omasta puolestani -epäilen että sukutaulujen luonnollisena pohjana on luonnollinen -vastenmielisyys. _(Hän nousee)._ - -_Rouva Whitefield_. Sinun ei pitäisi puhua noin, Jack. Toivon ettet -sano Annalle, mitä olen sinulle puhunut. Tahdoin vain saada oman -suhteeni selvitetyksi sinulle ja Tavylle. En voinut sietää että minua -syytettiin kaikesta. - -_Tanner (kohteliaasti)_. Juuri niin. - -_Rouva Whitefield (tyytymättömänä)_. Ja nyt olen vain pahentanut -asioita. Tavy on suuttunut minuun, koska en jumaloi Annaa. Ja kun -sitten pantiin päähäni että Annan pitäisi mennä naimisiin sinun -kanssasi, niin mitä voin sanoa muuta kuin että se olisi oikein -hänelle. - -_Tanner_. Kiitos. - -_Rouva Whitefield_. Elä nyt taas väännä sanojani muuksi kuin mitä -tarkoitan. Täytyy olla rehellinen -- - -_Anna tulee huvilasta Violetin kanssa, joka on ajelupuvussa._ - -_Anna (astuu äitinsä oikealle puolelle uhkaavalla -kohteliaisuudella)_. No, äiti kultaseni. Sinulla on ollut hauska -puhella Jackin kanssa. Joka sana kuuluu, ympäri taloa. - -_Rouva Whitefield (kalveten)_. Oletko sinä kuunnellut -- - -_Tanner_. Rauhoittukaa. Anna vain -- hm, mehän juuri puhuimme siitä -hänen tavastaan. Hän ei ole kuullut sanaakaan. - -_Rouva Whitefield (rohkeasti)_. Sama se, vaikka olisikin kuullut. -Minulla on oikeus sanoa mitä haluan. - -_Violet (tullen ruohokentälle rouva Whitefieldin ja Tannerin -väliin)_. Tulin sanomaan hyvästi. Lähden lempiviikkojani viettämään. - -_Rouva Whitefield (itkien)_. Voi, elä sano niin, Violet. Ilman häitä, -ilman aamiaiskutsuja, ilman pukuja, ilman mitään. - -_Violet (hyväillen häntä)_. En viivy kauan. - -_Rouva Whitefield_. Elä anna hänen viedä sinua Amerikkaan. Lupaa -ettet anna. - -_Violet (hyvin päättävästi)_. En tosiaankaan. Elkää itkekö, täti. -Minähän menen vain hotelliin. - -_Rouva Whitefield_. Mutta kun lähdet tuossa puvussa ja -matkakapineitten kanssa, näyttää -- _(hän ei voi puhua -nyyhkytyksiltä, mutta jatkaa hetken perästä)_. Jospa sinä olisit -minun tyttäreni, Violet! - -_Violet (lohduttaen)_. Olenhan minä. Nyt Anna tulee mustasukkaiseksi. - -_Rouva Whitefield_. Anna ei välitä minusta vähääkään. - -_Anna_. Hyi äiti! Nyt et saa itkeä enää. Tiedäthän että Violet ei -pidä siitä. _(Rouva Whitefield pyyhkii silmänsä ja lyyhistyy kokoon)._ - -_Violet_. Hyvästi Jack! - -_Tanner_. Hyvästi Violet! - -_Violet_. Jota pikemmin sinäkin menet naimisiin, sitä parempi. Sinua -ymmärretään paljoa vähemmin väärin sitten. - -_Tanner (vastahakoisesti)_. Minä aivan uskon että minut naitetaan -vielä tänä päivänä. Te näytte kaikki päättäneen sen asian. - -_Violet_. Hullummin sinulle voisi käydä. _(Rouva Whitefieldille -pannen kätensä hänen vyötäisilleen)._ Tulkaa minun kanssani -hotelliin. Tuo pieni matka virkistää varmaan. Mennään sisään hakemaan -takkia. _(Hän vie rouva Whitefieldin huvilaan päin)_. - -_Rouva Whitefield (heidän astuessaan puutarhan läpi)_. En ymmärrä -mitä minun pitää tehdä, kun te kaikki lähdette pois, eikä jää muita -kuin Anna taloon, ja hän on koko ajan herrojen kanssa! Eihän sinun -miehesi tietysti tahdo taloon tällaista vanhaa vaimoa. Oo -- elä -koeta olla kohtelias, kyllä minä tiedän mitä ihmiset ajattelevat -- -_(Hän puheskelee itsensä ja Violetin pois kuuluvista ja näkyvistä)._ - -_Anna miettien Violetin viimeistä satunnaista huomautusta Tannerille, -katselee häntä veitikkamaisesti hetkisen kiireestä kantapäihin. -Vihdoin hän lausuu mielipiteensä._ - -_Anna_. Violet on vallan oikeassa. Sinun pitäisi mennä naimisiin. - -_Tanner (äkkiä)_. Anna, minä en mene naimisiin sinun kanssasi. -Kuuletko? En, en, en, _en tahdo!_ - -_Anna (tyyneesti)_. Eihän kukaan ole sitä pyytänytkään. Se seikka on -siis päätetty. - -_Tanner_. Ei kukaan ole pyytänyt, mutta jokainen pitää asiata -päätettynä. Se on ilmassa. Kun tulemme yhteen, poistuvat toiset jos -jonkin mielettömän syyn nojalla, jättääkseen meidät kahden kesken. -Ramsden ei enää solvaa minua, ja hänen silmänsä loistavat niinkuin -hän jo hengessä antaisi sinut minulle kirkossa. Tavy käskee minun -puhua äitisi kanssa ja antaa minulle siunauksensa. Straker kohtelee -sinua julkisesti tulevana emäntänään. Hän siitä minulle ensin -sanoikin. - -_Anna_. Siitäkö syystä sinä läksit pakoon? - -_Tanner_. Siitä syystä. Mutta ainoastaan joutuakseni ensin -lemmensairaan rosvon käsiin ja sitten kiinniotetuksi kuin vallaton -koulupoika. - -_Anna_. Ellet tahdo mennä naimisiin, niin ole ilman _(hän kääntyy -pois ja istautuu tuolille kaikessa rauhassa)_. - -_Tanner (seuraten häntä)_. Tahtooko kukaan mennä hirsipuuhun? Ja -kumminkin menevät miehet vastustamatta hirsipuuhun koko iäkseen, -vaikka he edes voisivat iskeä sinimarjan papin silmään. Me täytämme -maailman tahdon emmekä omaamme. Minulla on kamala tunne, että annan -naittaa itseni siksi että maailma tahtoo että sinulla pitää olla mies. - -_Anna_. Kai minulle joskus pitää tulla mies. - -_Tanner_. Mutta miksi _minä_ -- juuri minä kaikkien miesten -seasta? Avioliitto on minulle uskoni kieltämistä, sieluni pyhätön -solvaisemista, miehuuteni loukkaamista, esikoisoikeuteni myymistä, -häpeällistä antautumista, tappion hyväksymistä. Minä tulen -rappeutumaan niinkuin ainakin esine, joka jo on tehtävänsä tehnyt -ja siis on tarpeeton enää. Sen sijaan että nyt olen mies, jolla -on tulevaisuus, tulee minusta silloin mies, jolla on menneisyys. -Kaikkien muitten aviomiesten rasvaisissa silmissä olen lukeva heidän -tyytyväisyytensä siitä että uusi vanki on saapunut heidän kurjuuttaan -jakamaan. Nuoret miehet tulevat pilkkaamaan minua menneenä miehenä. -Naiset, joille aina olen ollut arvoitus ja mahdollisuus, tulevat -pitämään minua vain toisen omaisuutena, jonkunmoisena toisen luokan -miehenä. - -_Anna_. Voihan vaimosi pukeutua myssyyn ja laittaa itsensä rumaksi -tukeakseen sinua siveellisesti, niinkuin minun isoäitini. - -_Tanner_. Jotta hän sitä julkeammin näyttäisi voitonriemuaan -heittämällä julkisesti pois syötin, kun saalis on häkissä! - -_Anna_. Olisiko eroitus niin suuri? Kauneus on hyvää ensi -katsannolla, mutta katsooko kukaan sitä enää, kun se on ollut kolme -päivää talossa? Minusta meidän taulumme olivat niin kauniit, kun isä -ensin osti ne, mutta vuosikausiin en ole enää vilaissutkaan niihin. -Sinä et yhtään välitä minun ulkomuodostani. Et enempää kuin jos -olisin sateenvarjoteline. - -_Tanner_. Se on vale, sinä vampyyri. Se on vale. - -_Anna_. Imartelija! Miksi koetat viehättää minua, koska et tahdo -mennä naimisiin kanssani? - -_Tanner_. Elämän Voima! Olen Elämän Voiman kourissa! - -_Anna_. En ymmärrä ollenkaan. - -_Tanner_. Miksi et nai Tavya? Hän on halukas. Etkö voi olla -tyytyväinen, ellet saa ponnistaa voimiasi? - -_Anna (kääntyen häneen aivan kuin sanoakseen hänelle salaisuuden)_. -Tavy ei mene koskaan naimisiin. Etkö sinä ole huomannut että -semmoiset miehet eivät koskaan joudu avioliittoon? - -_Tanner_. Mitä! Mies joka jumaloi naisia! Joka ei luonnosta löydä -mitään muuta kun runollisia maisemia lemmen duettoja varten! Tavy, -ritarillinen, uskollinen, helläsydäminen, vilpitön Tavy! Tavyko -ei menisi naimisiin? Hän on syntynyt varta vasten hurmaantumaan -ensimäisestä sinisestä silmäparista, joka kadulla sattuu häntä -kohtaamaan. - -_Anna_. Niinpä kyllä. Mutta kaikissa tapauksissa semmoiset miehet -aina elävät mukavissa vanhanpojan huoneustoissa särkyneine -sydämineen, talonemäntiensä ihailemina, eivätkä koskaan mene -naimisiin. Mutta semmoiset miehet kuin sinä aina menevät. - -_Tanner (lyöden otsaansa)_. Kuinka pelottavan, hirvittävän totta. -Se on koko ikäni tuijottanut silmiini, enkä koskaan ennen ole sitä -nähnyt. - -_Anna_. Oo -- naisten laita on sama. Runollinen luonne on hyvin -suloinen, hyvin viaton ja runollinen, mutta se on vanhanpiian luonne. - -_Tanner_. Karu. Elämän Voima kulkee sen ohi. - -_Anna_. Niinpä kyllä -- jos tarkoitat sitä Elämän Voimalla. - -_Tanner_. Etkö sinä välitä Tavysta? - -_Anna (katsoo ympärilleen tarkasti, ollakseen varma siitä että Tavy -ei kuule)_. En. - -_Tanner_. Ja sinä välität minusta? - -_Anna (nousten hiljaa ja pudistaen sormeaan hänelle)_. Kas niin Jack! -Käyttäydy siivosti. - -_Tanner_. Hirveä, julkea olento! Piru! - -_Anna_. Boa constrictor! Elefantti! - -_Tanner_. Ulkokullattu! - -_Anna (pehmeästi)_. Täytyy olla tulevan mieheni tähden. - -_Tanner_. Minunko tähteni! _(Korjaten sanansa raivoissaan)_. -Tarkoitan hänenkö tähtensä. - -_Anna (ei ole huomaavinaan korjausta)_. Niin, sinun tähtesi. Sinun -olisi paras naida ulkokullattu nainen, Jack. Semmoiset naiset, jotka -eivät ole ulkokullattuja, käyskentelevät ympäri reformipuvuissa, -tulevat loukatuiksi ja joutuvat jos jonkinlaiseen kiehuvaan veteen. -Ja heidän miehensä tulevat myöskin vedetyiksi sinne ja elävät kaiken -ikänsä uusien rettelöiden pelossa. Etkö sinä mieluummin tahtoisi -vaimoa, johon voit luottaa? - -_Tanner_. En, tuhat kertaa en! Kiehuva vesi juuri on -vallankumouksellisen oikeata elementtiä. Miehiä puhdistetaan samalla -lailla kuin maitokehloja, kalttaamalla varilla vedellä. - -_Anna_. Kylmällä vedellä on myöskin hyvät puolensa. Se on -terveellistä. - -_Tanner (epätoivoisena)_. Sinä olet sukkela. Päättävällä hetkellä -Elämän Voima antaa sinulle mitä ominaisuuksia tahansa. Hyvä -on. Osaan minäkin olla ulkokullattu. Isäsi testamentti määräsi -minut holhoojaksesi eikä kosijaksesi. Aion pysyä uskollisena -kutsumukselleni. - -_Anna (matalalla sireeni-äänellä)_. Hän kysyi minulta ketä tahtoisin -holhoojakseni, ennenkuin hän teki testamenttinsa, ja minä valitsin -sinut. - -_Tanner_. Sinun tahtosi siis! Ansa oli viritetty alusta alkaen. - -_Anna (kooten koko viehätysvoimansa)_. Alusta alkaen -- lapsuudesta -alkaen -- meille molemmille -- Elämän Voiman virittämä. - -_Tanner_. Minä en tahdo mennä naimisiin kanssasi. En tahdo! - -_Anna_. Kyllä sinä tahdot. - -_Tanner_. En, en, en. - -_Anna_. Tahdot, tahdot, tahdot. - -_Tanner_. En. - -_Anna (houkutellen -- rukoillen -- melkein näännyksissä)_. Tahdothan. -Ennenkuin on liian myöhäistä katua. - -_Tanner (säpsähtäen aivan kuin kuulisi kaiun menneisyydestä)_. -Milloin tämä tapahtui minulle ennen? Uneksimmeko molemmat? - -_Anna (äkkiä kadottaen rohkeutensa, ja tuskalla jota hän ei peitä)_. -Ei. Me olemme valveilla, ja sinä sanoit _en_. Siinä kaikki. - -_Tanner (jyrkästi)_. Entä sitten? - -_Anna_. Minä erehdyin, ei muuta. Sinä et rakasta minua. - -_Tanner (temmaten hänet syliinsä)_. Se ei ole totta. Minä lemmin -sinua. Elämän Voima hurmaa minut. Pidän koko maailmaa sylissäni, -syleillessäni sinua. Mutta minä taistelen vapauteni, kunniani, -itseni, jakamattoman itseni puolesta. - -_Anna_. Onnesi ansaitsee sen uhrin. - -_Tanner_. Antaisitko sinä vapauden ja kunnian ja itsesi onnen edestä? - -_Anna_. Ei se tule olemaan pelkkää onnea minulle. Ehkä kuolema. - -_Tanner (valittaen)_. Se pitää kiinni ja koskee. Mitä olet löytänyt -minussa? Isänkö sydämen ja äidin? - -_Anna_. Ole varovainen, Jack. Jos joku sattuisi tulemaan, kun -seisomme näin, täytyisi sinun naida minut. - -_Tanner_. Vaikka seisoisimme jyrkänteen reunalla, puristaisin sinua -vain lujemmin ja hyppäisin. - -_Anna (läähättäen ja väsymistään väsyen)_. Jack, päästä minut. Olen -uskaltanut niin paljon -- sitä kesti kauemmin kuin luulin. Päästä -minut. En kestä enää. - -_Tanner_. En minäkään. Surmatkoon se meidät. - -_Anna_. Niin. En välitä. Voimani ovat lopussa. Luulen pyörtyväni. - -_Sillä hetkellä Violet ja Octavius tulevat huvilasta rouva -Whitefieldin kanssa, joka on pukeutunut ajoretkeä varten. Samaan -aikaan Malone ja Ramsden Mendozan ja Strakerin seuraamina -ilmestyvät portille. Tanner häpeissään päästää irti Annan, joka -puolipyörryksissä kohottaa käden otsalleen._ - -_Malone_. Olkaa varovainen. Neiti on sairas. - -_Ramsden_. Mitä tämä merkitsee? - -_Violet (juosten Annan ja Tannerin väliin)_. Oletko sairas? - -_Anna (horjuen, mutta ponnistaen voimiaan)_. Olen luvannut ruveta -Jackin vaimoksi. _(Hän pyörtyy. Violet polvistuu hänen viereensä -ja tarttuu hänen käteensä. Tanner juoksee ja ottaa kiinni hänen -toisesta kädestään koettaen nostaa hänen päätään. Octavius menee -auttamaan Violetia, mutta ei tiedä mitä tehdä. Rouva Whitefield -kiiruhtaa takaisin huvilaan. Octavius, Malone ja Ramsden juoksevat -Annan luo ja kumartuvat hänen ylitsensä auttaakseen. Straker astuu -rauhallisena Annan jalkapuoleen ja Mendoza pääpuoleen, tyyneenä ja -itsetietoisena)._ - -_Straker_. Hyvät naiset ja herrat. Hän ei tarvitse väkijoukkoa -ympärilleen, vaan ilmaa -- niin paljon kuin suinkin. Olkaa hyvä -ja siirtykää -- _(Malone ja Ramsden sallivat hänen hiljaa työntää -heidät puutarhaan päin, jonne Octavius, tuntien hyödyttömyytensä, -seuraa heitä. Straker mennessään heidän perässään, seisahtuu hetkeksi -opettamaan Tanneria)_. Elkää nostako hänen päätään, herra Tanner. -Antaa sen maata maassa, että veri pääsee virtaamaan siihen. - -_Mendoza_. Hän on oikeassa herra Tanner. Luottakaa Sierran ilmaan. -_(Hän vetäytyy hienotuntoisesti puutarhan portaille)._ - -_Tanner (nousten)_. Alistun suuremman fysiologisen taitonne alle, -Henry. _(Hän vetäytyy ruohokentän nurkkaan ja Octavius rientää heti -hänen luokseen)._ - -_Octavius (syrjässä Tannerille, tarttuen hänen käteensä)_. Jack! Ole -onnellinen! - -_Tanner (syrjässä Tavylle)_. En koskaan kosinut häntä. Tämä on -minulle viritetty ansa. _(Hän astuu puutarhaan päin. Octavius jää -seisomaan kivettyneenä)_. - -_Mendoza (mennen rouva Whitefieldiä vastaan, joka tulee huvilasta, -kädessään lasi konjakkia)_. Mitä tuo on, rouva? _(Hän ottaa lasin)._ - -_Rouva Whitefield_. Hiukan konjakkia. - -_Mendoza_. Pahinta mitä voisitte hänelle antaa. Sallikaa minun -- -_(Hän nielee sen)_. Luottakaa Sierran ilmaan, hyvä rouva. - -_Hetkeksi miehet unohtavat Annan ja tuijottavat Mendozaan._ - -_Anna (Violetin korvaan, kiertäen kätensä hänen kaulaansa)_. Violet, -sanoiko Jack mitään, kun pyörryin? - -_Violet_. Ei. - -_Anna_. Ah! _(äänettömällä rauhan ilmeellä hän vaipuu taas alas)._ - -_Rouva Whitefield_. Voi, nyt hän pyörtyy taas! - -_Kaikki ovat taas juoksemaisillaan Annan luo, mutta Mendoza estää -heitä varoittavalla käden liikkeellä._ - -_Anna (veltosti)_. Ei, en pyörry. Minun on hyvä olla. - -_Tanner (äkkiä astuen päättävästi hänen luokseen ja ottaen -hänen kätensä Violetin kädestä, koettaa hänen valtasuontaan)_. -Valtasuonihan vallan jyskyttää. Nouse ylös. Mitä tyhjiä! Ylös heti! -_(Nostaa hänet ylös muitta mutkitta)._ - -_Anna_. Niin, olen jo toipunut taas. Mutta sinä melkein surmasit -minut, Jack. - -_Malone_. Kovakourainen kosija! Mutta ne ovat aina paraat, neiti -Whitefield. Onnittelen teitä, herra Tanner. Ja toivon että saamme -kohta tervehtiä teitä luonamme linnassamme. - -_Anna_. Kiitos! _(Hän kulkee Malonen ohi Octaviuksen luo)_. Ricky -Ticky Tavy! Onnittele minua. _(Syrjässä hänelle)_. Tahtoisin sinut -itkemään viimeisen kerran. - -_Octavius (lujasti)_. Ei mitään kyyneleitä enää. Olen onnellinen -sinun onnestasi. Ja uskon sinuun kaikesta huolimatta. - -_Ramsden (astuen Malonen ja Tannerin väliin)_. Olet onnen poika, Jack -Tanner. Kadehdin sinua. - -_Mendoza (tullen Violetin ja Tannerin väliin)_. Hyvä herra, elämässä -on kaksi murhenäytelmää. Toinen on siinä että ihminen ei saa -sydämensä toiveita täytetyiksi. Toinen on siinä että hän saa. Minun -kohtaloni ja teidän. - -_Tanner_. Herra Mendoza, minulla ei ole mitään sydämen toiveita. -Ramsden, teidän on hyvin helppo sanoa minua onnen pojaksi. Te olette -vain katsojana. Mutta minä olen toinen asianomaisista ja ymmärrän -asian paremmin. Anna, eläppäs johdata Tavya kiusaukseen, vaan palaa -minun luokseni. - -_Anna (myöntyen)_. Kuinka järjetön sinä olet, Jack. _(Hän tarttuu -Tannerin tarjoamaan käsivarteen)_. - -_Tanner (jatkaen)_. Minä vakuutan juhlallisesti että en ole onnen -poika. Anna _näyttää_ onnelliselta, mutta hän vain riemuitsee -voitostaan, menestyksestään. Tämä ei ole onnea, vaan se hinta, josta -voimakkaat myyvät onnensa. Tänä iltapäivänä me olemme molemmat -luopuneet onnesta, luopuneet vapaudesta, luopuneet rauhasta ja -ennen kaikkea luopuneet tuntemattoman tulevaisuuden haaveellisista -mahdollisuuksista, antautuaksemme talous- ja perhehuoliin. Pyydän -ettei kukaan mies käytä hyväkseen tätä tilaisuutta ruvetakseen -puolijuovuksiin ja pitääkseen hupsuja puheita sekä lausuakseen -epäonnistuneita sukkeluuksia minun kustannuksellani. Me aiomme -kalustaa kotimme oman makumme mukaan, ja täten ilmoitan että -ne seitsemän tai kahdeksan matkakelloa, ne neljä tai viisi -pukulaatikkoa, vihannesmaljat, lihaveitset ja kalakahvelit, -Tennysonin nahkakansiin sidotut runot ja kaikki muut kapineet, joita -aiotte meille lahjoittaa, myydään heti paikalla ja tuloilla ostetaan -Vallankumouksellisen käsikirjoja vapaasti lainattaviksi. Avioliitto -solmitaan kolme päivää sen jälkeen kun olemme palanneet Englantiin, -erityisen lupakirjan nojalla piirituomarin toimistossa, minun -asianajajani ja hänen apulaisensa läsnä ollessa, jotka herrat, samoin -kuin asianomaiset, ovat puetut tavalliseen kävelypukuun -- - -_Violet (syvällä vakuutuksella)_. Olet sinä koko peto, Jack. - -_Anna (katsoen Tanneriin hellällä ylpeydellä ja hyväillen hänen -käsivarttaan)_. Elä välitä hänestä, kulta. Jatka pakinaasi. - -_Tanner_. Pakinaasi! - -_Yleistä naurua._ - - - - - - -VALLANKUMOUKSELLISEN KÄSIKIRJA JA TASKU-TOVERI - -Kirjoittanut - -John Tanner, L.R.L.J. - -_(Laiskan Rikkaan Luokan Jäsen)._ - - - - -Alkulause Vallankumouksellisen Käsikirjaan - - -"Ei kukaan voi miettiä kansanjoukkojen nykyistä tilaa toivomatta -jotain vallankumouksen tapaista parempaan päin". Sir Robert Giffon. -Essays in Finance, II. s. 393. - - - - -Esipuhe. - - -Vallankumouksellinen on se joka tahtoo poistaa olevan -yhteiskunnallisen tilan ja koettaa toista. - -Englannin valtiomuoto on vallankumouksellinen. Venäläiselle tai -anglo-indialaiselle byrokraatille on yleinen äänioikeus yhtä paljon -vallankumousta kuin referendumi tai kansan päätös, missä kansat -taistelevat äänestämisen asemesta. Ranskan vallankumous syöksi pois -yhden hallitsijasarjan ja asetti sen sijaan toisen, jolla oli toiset -intressit ja toisenlainen katsantokanta. Siten voi Englannin kansa -tehdä yleisten vaalien avulla joka seitsemäs vuosi, jos se vain -tahtoo. Vallankumous on siis kansallinen laitos Englannissa, eikä -tarvitse pyytää anteeksi että englantilainen puoltaa sitä. - -Jokainen ihminen on vallankumouksellinen siihen asiaan nähden, jota -hän ymmärtää. Jos esimerkiksi joku henkilö on perinpohjin perehtynyt -johonkin ammattiin, on hän aina epäilevällä kannalla siihen nähden ja -siis vallankumouksellinen. - -Jokainen todellisesti uskonnollinen ihminen on harhaoppinen ja siis -vallankumouksellinen. - -Kaikki jotka saavuttavat todellista huomiota elämässä, alkavat -vallankumouksellisina. Kaikkein huomattavimmat henkilöt käyvät -vanhetessaan vallankumouksellisemmiksi, vaikka yleensä luullaan -heidän käyvän vanhoillisemmiksi, siitä syystä että he ovat -kadottaneet uskonsa tavallisiin parannusmetoodeihin. - -Jokainen 30 vuotta nuorempi henkilö, joka tuntee olevat -yhteiskunnalliset olot, mutta ei ole vallankumouksellinen, on typerä. - -_Ja kumminkaan_ vallankumous ei ole koskaan keventänyt hirmuvallan -taakkaa, se on ainoastaan siirtänyt sen toisille hartioille. - -_John Tanner_. - - - - -Vallankumouksellisen Käsikirja. - - - - -I. - -Hyvästä kasvatuksesta. - - -Ellei olisi Jumalaa, sanoi kahdeksannentoista vuosisadan deisti, -täytyisi keksiä hänet. Tämä XVIII vuosisadan jumala oli _deus ex -machina_, jumala joka auttoi niitä, jotka eivät voineet auttaa -itseään, laiskojen ja kykenemättömien jumala. Yhdeksästoista -vuosisata päätti että semmoista jumalaa ei totta tosiaan ole -olemassa, ja nyt ihmisen pitää käydä käsiksi kaikkeen siihen työhön, -josta hän ennen luikersi pois rukouksella. Hänen täytyy itse asiassa -itse muuttua tuoksi valtiolliseksi kaitselmukseksi, jota hän ennen -piti jumalana. Semmoinen muutos ei ole ainoastaan mahdollinen, -vaan se on ainoan laatuinen muutos, joka on todellinen. Olojen -pelkkä muodonmuuttaminen, esim. sotilas- ja pappisvallasta kauppa- ja -tiedevaltaan, kauppavallasta köyhälistö-demokratiaan, yleisestä -orjuudesta maaorjuuteen, maaorjuudesta kapitalismiin, yksinvallasta -tasavaltaan, polyteismistä monoteismiin, monoteismistä ateismiin, -ateismista panteistiseen humanismiin, yleisestä tietämättömyydestä -yleiseen tietäväisyyteen, romantiikasta realismiin, realismista -mystillisyyteen, metafysikasta fysikkaan, kaikki tuo on vain -muuttumista Tuppuraisesta Tappuraiseksi: _plus ça change, plus c'est -la mème chose_. Mutta villi-omenan muutos hienoksi maku-omenaksi, -suden ja ketun muutos talonkoiraksi, Henrik V:n sotakonin muutos -oluenpanijan vetohevoseksi tai puhdasveriseksi rotuhevoseksi, on -todellinen muutos, sillä niissä ihminen on näytellyt jumalan osaa -masentaen luonnon valtansa alaiseksi, tarkoitustensa täyttämiseksi -ja jalostaen tahi alentaen elämää saavuttaakseen tarkoittamansa -päämäärän. Sen minkä voi tehdä sudelle, voi myöskin tehdä ihmiselle. -Jos semmoiset hirviöt kuin maankiertäjä ja herrasmies voivat -esiintyä pelkkinä ihmisen yksilöllisen ahneuden ja mielettömyyden -sivutuotteina, mitä voisimmekaan toivoa ihmisen yleisen tahdon -päätuotteena? - -Tämä ei ole mikään uusi johtopäätös. Epätoivo oloihin nähden ja tuo -järkähtämätön "teidän täytyy uudesta syntyä", ja siihen lisättynä -rouva Poyserin määräys "ja syntyä erilaisina", uudistuu joka -sukupolvessa. Nietzsche ei alkanut yli-ihmisen kaipuuta, eikä se -myöskään lopu hänen jouduttuaan muodista pois. Mutta joka kerta -tuo kaipuu on saatu vaikenemaan kysymyksellä: millainen olento on -yli-ihminen? Te ette vaadi yliomenaa vaan syötävän omenan, ette -ylihevosta vaan voimakkaamman tai nopeamman hevosen. Ei liioin maksa -vaivaa vaatia yli-ihmistä, vaan täytyy määritellä minkä laatuista -ihmistä on vaadittava. Onnetonta kyllä ette tiedä millaista ihmistä -tahdotte. Jonkunmoista kaunismuotoista filosofi-atleetti-miestä, -jolla on sievännäköinen ja terve nainen toverinaan, ehkä. - -Vaikka tuo onkin haparoiva määritelmä, on se kuitenkin suuri -edistys yleisessä täydellisen gentlemannin ja täydellisen naisen -vaatimuksessa. Ja eihän oikeastaan milloinkaan vaatimuksia maailmassa -esitetä täsmällisillä teknillisillä erikoisluetteloilla halutusta -tavarasta. Erinomaista siipikarjaa ja mainioita perunoita kasvatetaan -tyydyttämään sellaisten emäntien vaatimuksia, jotka eivät tunne -teknillistä eroitusta juurimukulan ja kananpojan välillä. Emännät -sanovat että puddingin hyvyyttä voi arvostella syömällä, ja he ovat -oikeassa. Yli-ihmisen oivallisuuden koetuksena tulee olemaan elämä, -ja me tulemme saamaan selville kuinka yli-ihminen on kehitettävä, -jos seuraamme vanhaa kokeiden ja erehdysten tapaa emmekä odota ensin -täydellistä selontekoa kokoonpano-aineksista. - -Muutamia yleisiä ja selviä erehdyksiä voimme välttää jo alusta -alkaen. Sopikaamme esim. siitä että tahdomme etevämmän järjen. Mutta -meidän ei silti tarvitse vajota urheilija-hulluuteen ja uskoa että -etevä järki on etevän ruumiin tuote. Jos me taas keikahdamme niin -paljon toiseen suuntaan, että uskomme etevän järjen ilmaantuvan siinä -että rupeaa meidän laatimamme hyveitten ja paheitten siveellisen -järjestelmän narriksi, sanalla sanoen tavaksi käyneen siveellisyyden -orjaksi, niin luiskahdamme urheilija-hulluuden kattilasta -sunnuntaikoulu-pataan. Jos on pakko valita joko atleettirotu tai -"hyväin" ihmisten rotu, niin valitkaamme atleetit. Parempi on Simson -ja Milo kuin Calvin ja Robespierre. Mutta ei kummankaan hyväksi -ansaitse vaivaa muuttua. Simson ei ole enemmän yli-ihminen kuin -Calvinkaan. Mitä siis meidän tulee tehdä? - - - - -II. - -Omaisuus ja avioliitto. - - -Kiiruhtakaamme omaisuuden ja avioliiton synnyttämien vastusten yli. -Vallankumoukselliset liioittelevat niitä. Epäilemättä on helppo -osoittaa että omaisuus hävittää yhteiskunnan, ellei yhteiskunta -hävitä omaisuutta. Epäilemättä myöskin omaisuus on tähän asti pitänyt -puoliaan ja turmellut kaikki valtakunnat. Mutta se johtuu siitä että -se pintapuolinen syy, jonka nojalla omaisuutta vastustettiin (se -nimittäin että rikkaus ja yhteiskunnallinen työ on jaettu järjettömän -epätasaisesti), ei uhannut rodun olemassa oloa, vaan ainoastaan -yksilöiden onnea ja lopuksi jonkun mahdottoman valtiollisen muodon -olemassaoloa, semmoisen kuin kansakunnan, keisarikunnan tai muun -samanlaisen. Mutta luonto ei ikinä ole välittänyt onnesta, yhtä -vähän kuin se huolii lipuista ja rajoista, eikä se liioin välitä -hituistakaan onko käytäntöön otettu taloudellinen järjestelmä -läänitysjärjestelmä, vai kapitalistinen, vai kollektivistinen, kunhan -se vain pitää rodun elossa. (Mehiläiskenno tai muurahaispesä on -luonnolle yhtä hyvä kuin Ihannemaa). Ja sosialistien todistukset, -vaikka ovatkin epäämättömiä, eivät koskaan tule tuntuvammin -vaikuttamaan omaisuuteen. Tuon liian tärkeäksi arvatun ilmiön -hautauskellot eivät tule soimaan ennenkuin se joutuu ristiriitaan -suuremman elinkysymyksen kanssa kuin ainoastaan personallisen -vääryyden kanssa taloudellisissa oloissa. Ei mitään semmoista -ristiriitaa huomattu niin kauan kuin yhteiskunta ei vielä ollut -kasvanut yli kansallisten yhteyksien, jotka olivat liian pieniä -ja yksinkertaisia rasittaakseen yli voimain ihmisen rajoitettua -valtiollista kykyä. Mutta nyt olemme saavuttaneet kansainvälisen -järjestelmän aikakauden. Ihmisen ratkaistavaksi pakoitetun probleemin -laajuus ja monimutkaisuus on selvästi liian rasittava ihmisen -valtiolliselle kyvylle. Ja juuri tuona tuskallisena hetkenä hän -huomaa, hakiessaan ylhäältä mahtavampaa järkeä avukseen, että taivaat -ovat tyhjät. Hän on kohta näkevä että se hyljeksitty tunnustus, joka -sanoo ihmistä Pyhän Hengen temppeliksi, onkin sanasta sanaan totta, -ja että ainoastaan hänen omien aivojensa ja kättensä kautta tämä -Pyhä Henki, joka ennen oli kaikkein hämärin persona Kolmiyhteydessä, -mutta nyt ainoa elossa oleva siitä, voi auttaa häntä jollakin tavoin. -Ja siis, jos yli-ihminen on tuleva, on hän syntyvä naisesta miehen -tarkoituksellisen ja hyvin harkitun suunnittelun mukaan. Vakuutus -siitä on murtava kaikki esteet. Omaisuus ja avioliittokin, jotka -nauravat työmiehen vähäpätöiselle valitukselle siitä että häntä -ryöstetään, ja vihkimäsormuksen orjain kotikurjuudelle, joutuvat -itse naurunalaiseksi mitä vähäpätöisimpinä mitättömyyksinä, jos ne -vain asettuvat estämään tuota aatetta, kun se kerran on käynyt rodun -täysin selväksi elintarkoitukseksi. - -Että niiden täytyy joutua sitä estämään, käy selväksi sinä hetkenä, -jolloin tunnustamme kuinka mitätöntä on kehittää ihmistä erityisiä -ominaisuuksia varten, niinkuin kehitämme kukkoja taisteluja varten, -koiria metsästystä varten, tai lampaita lihan vuoksi. Se mikä on -todella tärkeätä ihmisessä, on se puoli hänessä, jota me emme vielä -ymmärrä. Suurin osa siitä ei vielä ole meidän tietoisuudessammekaan, -aivan niinkuin meillä normaali-tilassa ei ole tietoisuudessamme, että -sydämen avulla pidämme verta kiertokulussa, vaikka heti kuolemme, jos -laiminlyömme tuon tehtävän. Siitä syystä joudumme pakostakin siihen -johtopäätökseen, että kun olemme kehittäneet valinnan niin pitkälle -kuin olemme voineet, poistamalla kunnollisten vanhempain luettelosta -kaikki henkilöt, jotka eivät herätä mielenkiintoa eivätkä toiveita, -tai joissa on vikoja ilman niitä korvaavia hyveitä, täytyy meidän -vielä sittenkin turvautua mielikuvituksen (_alias_ luonnon äänen) -johtoon sekä kehittäjissä että vanhemmissa, jotta saavuttaisimme -tuon itsetiedottoman puolen ylemmyyden, joka on yli-ihmisen tosi -tunnusmerkki. - -Tällä asteella huomaamme kuinka tärkeätä on antaa mielikuvitukselle -mahdollisimmin laaja kenttä. Ihmiskunnan paloitteleminen pieniin -nurkkakuntiin ja yksilön valinnan tarkka rajoittaminen kunkin omaan -nurkkakuntaan on yli-ihmisen syntymän siirtämistä vuosituhansien -päähän, ehkä iki päiviksi. Jokaista henkilöä olisi kasvatettava ja -harjoitettava tulevana isänä tai äitinä, mutta paitsi sitä ei saisi -olla mitään mahdollisuuttakaan semmoisiin luonnollisen valinnan -esteisiin, jotka esim. estävät kreivitärtä rupeamasta käsityöläisen -vaimoksi, tai herttuata naimasta palvelijatarta. Yhdenvertaisuus on -tärkeä ehto hyvälle kehitykselle, ja yhdenvertaisuus taas, kuten -kaikki taloustieteilijät myöntävät, ei sovi yhteen omaisuus käsitteen -kanssa. - -Paitsi sitä yhdenvertaisuus on tärkeä ehto huonolle kehitykselle -myöskin, ja huono kehitys on välttämätön ihmissuvun rikkaruohojen -kitkemiselle. Kun perinnöllisyyden käsite sai valtaansa tieteellisen -mielikuvituksen keskipaikoilla viime vuosisataa, julistivat sen -opin tunnustajat että se on rikos, jos mielipuoli nai mielipuolen, -tai keuhkotautinen keuhkotautisen. Mutta pitääkö meidän tosiaankin -koettaa parannella sairasta rotuamme tartuttamalla terveitä? Vallan -selvästi on se vetovoima, jota sairas tuntee toiseen sairaaseen -terveellinen rodulle. Jos kaksi tosi sairasta henkilöä menee -naimisiin, on varsin luultavaa että suuri määrä heidän lapsiaan -kuolee jo alaikäisinä. Tuo on paljoa tyydyttävämpi tulos kuin -terveen ja sairaan henkilön yhteyden murhenäytelmä. Ja vaikka se käy -kalliimmaksi kuin sairaan saattaminen hedelmättömäksi, sillä on se -suuri etu, että silloin kuin käsityksemme terveydestä ja sairaudesta -on väärä (ja varmaan se jossakin määrin onkin väärä) tulee erehdys -korjatuksi kokemuksen avulla, sen sijaan että se välttämällä voisi -päästä vakaantumaan. - -Erästä seikkaa täytyy katsoa suoraan silmiin huolimatta -romantillisista hätähuudoista. Ei ole olemassa mitään todistusta -siitä että parhaat kansalaiset ovat sopusointuisten avioliittojen -hedelmiä, tai että luonteiden erilaisuus ei olisi erittäin -tärkeä seikka siinä mitä kasvattajat nimittävät risteytykseksi. -Päinvastoin on todennäköistä että hyviä tuloksia saadaan semmoisista -vanhemmista, jotka olisivat vallan sopimattomia tovereiksi ja -osakkaiksi. Tuo on niinkin todennäköistä että varmaan voinemme -otaksua sen ajan koittavan jolloin erilaisia ihmisiä paritetaan -tahallisesti yhtä usein kuin nykyjään sattumalta. Mutta sellaisten -henkilöiden parittaminen ei tietysti saa merkitä samaa kuin heidän -yhdistämisensä avioliittoon. Parittamisessa kaksi erilaista -henkilöä voivat täydentää toisiensa vaillinaisuuksia, avioliiton -taloudellisessa osakkuudessa he ainoastaan kärsisivät niistä. -Siten esim. roteva, iloinen, hyvällä ruuansulatuksella varustettu -brittiläinen tilanomistaja, jolla on oman luokkansa taipumukset -ja käsitykset, ja viisas, rikastunteinen, henkevä ja hienosti -sivistynyt juutalaisnainen voisivat luoda pojan, joka olisi molempia -vanhempiaan etevämpi, mutta ei ole ollenkaan luultavaa että tämän -juutalaisnaisen mielestä tuollainen maanomistaja olisi hauska toveri, -tai hänen käytöksensä, hänen ystävänsä, hänen kotinsa ja hänen -elämäntapansa puoleensavetävät. Siitä syystä avioliitto, kun se -tehdään parittamisen välttämättömäksi ehdoksi, viivyttää yli-ihmisen -tuloa yhtä vaikuttavasti kuin omaisuus, ja joutuu siitä syystä yhtä -vaikuttavien muutosten alaiseksi sen voiman pakosta, joka vaatii -yli-ihmistä. - -Omaisuuden ja avioliiton käytännöllinen poistaminen, semmoisina kuin -ne tätä nykyä ovat, tulee tapahtumaan herättämättä suurta huomiota. -Suurimmalle osalle ihmisiä ei järkevä omaisuuden poistaminen -merkitseisi muuta kuin lisääntynyttä määrää ruokaa, vaatteita, -asuntoja ja mukavuuksia kunkin personallisesti käytettäviksi, sekä -myöskin suurempaa valtaa aikansa ja olosuhteiden yli. Hyvin harvat -henkilöt nykyjään eroittavat täydellisen omaisuuden semmoisesta -omaisuudesta, jota hallitaan niin suuresti kehittyneillä julkisilla -ehdoilla että tulot siitä ovat samalla kannalla kuin papin, upseerin -tai siviili virkamiehen tulot. Maan omistaja voi vieläkin ajaa -miehiä ja naisia maaltaan, sortaa heidän asuntonsa ja sijoittaa -heidän paikoilleen lampaita ja kauriita. Ja järjestymättömillä -liikealoilla yksityinen liikemies voi vielä elää loiselämää -järjestyneitten liikealojen kustannuksella ja uhrata kansan elämää ja -terveyttä yhtä laittomasti kuin manchesteriläinen puuvillatehtailija -viime vuosisadan alussa. Mutta vaikka tehdaslaki toiselta puolen -ja ammattiyhdistys toiselta puolen ovat vielä elossa olevien -henkilöiden elinajalla muuttaneet puuvillatehtailijan entisen -rajattoman omistusvallan tehtaissaan ja puuvillan kehrääjän vallan -työssään pelkäksi liike- tai työ-luvaksi ankarilla julkisilla tai -kollektiivisilla ehdoilla, joita yhteishyvä on pakoittanut esiin, -välittämättä ollenkaan yksityisten vaikeuksista, -- vaikka asia on -niin, puhuvat ihmiset Lancashiressa yhä vieläkin "omaisuudestaan" -vanhaan tapaan, tarkoittaen sillä ainoastaan niitä esineitä joiden -varastamisesta voisi rangaista varasta. Omaisuuden täydellinen -poistaminen ja jokaisen kansalaisen muuttuminen palkkaa kantavaksi -toimitsijaksi julkisessa palveluksessa, ei tuntuisi kansan 99 -prosentista suuremmalta muutokselta, kuin jos laivurin poika -siirtyisi laivaston palvelukseen. He nimittäisivät yhä edelleenkin -kellojaan ja sateenvarjojaan ja puutarhojaan omaisuudekseen. - -Avioliiton nimi tulee myöskin pysymään vielä kauan aikaa sen jälestä -kun itse tapa on muuttunut. Esimerkiksi nykyinen englantilainen -avioliitto, eromääräysten ja naidun vaimon omaisuuslain muodostamana, -eroaa enemmän XIX vuosisadan alkupuoliskon avioliitosta kuin -Byronin avioliitto Shakespearen avioliitosta. Nykyjään avioliitto -Englannissa eroaa ei ainoastaan avioliitosta Ranskassa, vaan -myöskin skotlantilaisesta avioliitosta. Etelä Dakotan eromääräysten -sovittelemaa avioliittoa sanottaisi Claphamissa sekasorroksi. Ja -kumminkaan amerikkalaiset eivät ollenkaan käsittele avioliittoa -kevytmielisesti ja kyynillisesti, vaan päinvastoin palvelevat -sen ihanteita vakavuudella, joka tuntuu vallan vanhanaikuiselta -Claphamissa. Ei Englannissa eikä Amerikassa hetkeäkään kärsittäisi -semmoista ehdoitusta että avioliitto poistettaisi, ja kumminkin on -aivan varma että molemmissa maissa avioliittokontrahdin muutosta -vapaamieliseen suuntaan jatketaan, kunnes avioliitto ei ole sen -rasittavampi eikä sen murtumattomampi kuin mikä kauppayhtiö tahansa. -Ja vaikka kaikki säädökset poistettaisi, nimittäisivät ihmiset -sittenkin vielä itseään vaimoiksi ja aviomiehiksi, selittäisivät -toveruuttaan avioliitoksi eivätkä ylipäänsä tuntisi olevansa -ollenkaan vähemmän naimisissa kuin Henrik VIII. Sillä vaikka -pieni katsauskin avioliiton lailliseen asemaan eri kristityissä -valtakunnissa osoittaa meille että avioliitto on erilainen eri -rajain sisäpuolella, koti-ilmiö eroaa niin vähän että useimmat -ihmiset uskovat että heidän omat avioliittolakinsa ovat vallalla koko -maailmassa. Siis tässäkin tapauksessa kuten omaisuutta koskevissa -olosuhteissa, yleisön täydellinen luottamus ilmiön nimeen helpoittaa -paljon ilmiön laadun muuttamista. - -Ei kumminkaan voi kieltää että yksi niistä yleisen mielipiteen -muutoksista, joita yli-ihmisen tarve pakoittaa esiin, on hyvin -odottamatonta laatua. Se vaatii nimittäin että eroitetaan -avioliittokäsite sukupuoliyhteyskäsitteestä, joita nykyjään pidetään -välttämättömästä yhteenkuuluvina, ja joiden yhdistystä useimmat -naimattomat henkilöt pitävät avioliiton sisimpänä olentona. He -ovat väärässä tietysti. On vallan yhtä lähellä totuutta sanoa että -sukupuoliyhteys on aivan satunnainen avioliiton ehto. Sukupuoliyhteys -ei ole välttämätöntä muuhun kuin rodun ylläpitämiseen, ja heti -kuin siitä ylläpitämisestä on pidetty huolta muulla lailla kuin -avioliittojen avulla, sukupuoliyhteys lakkaa, luonnon näkökannalta -katsoen, olemasta oleellisena ehtona avioliitossa. Mutta avioliiton -ei siltä tarvitse lakata olemasta niin käytännöllisenä, sopivana -ja mukavana laitoksena, että yli-ihminen voisi varmasti lahjoa -avioliittointoilijat tarjoamalla heille kaiken entisen avioliiton -ankaruuden ja murtumattomuuden, lupaamalla poistaa eron ja -vahvistamalla entiset hirvittävät siteet, jotka kahlehtivat -siivoja ihmisiä juoppoihin, rikollisiin ja tuhlareihin, sillä -ainoalla ehdolla vain että puolisot lupaisivat täydellisesti luopua -sukupuoliyhteydestä. Sillä vaikkakin ihmiset eivät voisi muodostaa -kotitoveruutta helpommilla ehdoilla, menisivät he kumminkin -naimisiin. Romalais-katolinen, jonka kirkko estää eroamasta, menee -naimisiin yhtä huolettomasti kuin etelä Dakotan presbyteriläinen, -joka voi vaihtaa aviotoveria niin helposti että vanha maailma -kauhistuu. Ja jos katolinen kirkko uskaltaisi astua vielä askelta -lähemmäksi kristinuskoa ja vaatisi maallikoilta yhtä hyvin kuin -papeiltakin naimattomuutta, niin ihmiset sittenkin solmisivat -avioliittoja perustaakseen koteja, vaikka he samalla pysyisivätkin -kirkollensa täydellisesti kuuliaisina poikina ja tyttärinä. Ei -tarvitse mennä pitemmälle näissä otaksumisissa. Ne ovat tässä -mainitut ainoastaan lukijan avuksi, jotta hänen olisi helpompi jakaa -avioliitto sen kahteen tehtävään jotka ovat: sukupuoliyhteyden -järjestäminen ja kotielämän aikaansaaminen. Nämä kaksi tehtävää -voidaan aivan hyvin eroittaa, ja kotielämä on ainoa noista kahdesta, -joka on oleellinen ehto avioliitolle, sillä sukupuoliyhteys ilman -kotielämää ei ole avioliitto, mutta kotielämä ilman sukupuoliyhteyttä -on avioliittoa. Tämä viimeksi mainittu tila on suorastaan kaikkien -hedelmällisten avioliittojen ehtona pitkinä aikoina niitten -olemassaolosta, muutamissa avioliitoissa koko avioliiton aikana. - -Myöntäen siis että omaisuus ja avioliitto, hävittämällä -tasa-arvoisuuden ja siten ehkäisemällä sukupuolivalintaa -epäsuotuisilla ehdoilla, ovat vaarallisia yli-ihmisen kehitykselle, -on meidän helppo ymmärtää, miksi ainoa yleisesti tunnettu -uudenaikainen koe ihmisrodun jalostamiseksi tapahtui semmoisessa -yhteiskunnassa, missä ei ollut olemassa omaisuutta eikä avioliittoa. - - - - -III. - -Perfektsionistien koe Oneida lahdelmassa. - - -Vuonna 1848 perustettiin Amerikassa Oneidan yhteiskunta sen päätöksen -mukaan, jonka kourallinen perfektsionistisiä kommunisteja oli -tehnyt, ja jossa sanottiin että "me tahdomme kokonaan pyhittää -elämämme Jumalan valtakunnan perustamiseen". Vaikka Amerikan kansa -selitti että semmoista ei voitu sietää kristillisessä valtakunnassa, -pysyi Oneidan yhteiskunta olemassa yli 30 vuotta, jolla ajalla se -näyttää synnyttäneen terveempiä lapsia ja tehneen sekä kärsineen -vähemmän pahaa kuin mikään muu tunnettu osakeyhtiö. Mutta se olikin -valiojoukkoa, sillä tosi kommunisti (lyhyesti määriteltynä äärettömän -ylpeä henkilö, joka tahtoo rikastuttaa yhteistä kassaa eikä omaansa) -on ylempänä tavallista osakeyhtiö-kapitalistia aivan niinkuin -tavallinen osakeyhtiö-kapitalisti on ylempänä merirosvoa. Paitsi -sitä perfektsionisteillä oli voimakkaana paimenena päällikkönsä -Noyes, yksi noita satunnaisia yli-ihmisyrityksiä, joita syntyy aika -ajoittain, huolimatta ihmisten epäonnistuneiden laitosten asettamista -esteistä. Noyesin olemassaolo saattoi kommunistien kasvatuskysymyksen -yksinkertaisemmaksi, sillä he tiesivät heti millaisen ihmisen he -halusivat kasvattaa, koska oli päivän selvää kuinka toivottavaa -toisen Noyesin kehittäminen oli. - -Mutta tuo kourallinen ihmisiä, joka kolmekymmentä vuotta vältettyään -kaikkea sitä tiedotonta lasten surmaa, jota taitamattomat vanhemmat -harjoittavat yksityisissä kodeissa, oli luvultaan ainoastaan 300 -henkeä, ei tietysti voinut tehdä paljoa enemmän kuin todistaa että -kommunistit yli-ihmisten johtamina ja "pyhittäen kokonaan elämänsä -Jumalan valtakunnan perustamiseen" sekä välittäen yhtä vähän -omaisuudesta ja avioliitosta kuin camberwelliläinen pappi välittää -Hindu- tai Suttee-kastista, voivat tehdä elämänsä koko joukon -onnellisemmaksi kuin tavalliset ihmiset, joilla on sekä omaisuus -että avioliitto kiusanaan. Ja kumminkin heidän yli-ihmisensä itse -myönsi, että tämä näennäinen menestys oli ainoastaan osa tuota -luonnotonta ilmiötä, että hän, yli-ihminen, oli syntynyt maailmaan. -Sillä kun ikä lopetti hänen voimansa, hän itse johti ja järjesti -kommunistien siirtymisen avioliittoon, kapitalismiin ja tavalliseen -yksityiselämään, siten myöntäen että tosi yhteiskunnallinen ratkaisu -ei syntynyt siten että satunnainen yli-ihminen sai valiojoukon -seuraamaan johtoaan, vaan siten että kokonainen yhteiskunta -yli-ihmisiä pani sen toimeen omasta tahdostaan. Jos Noyesin olisi -pitänyt järjestää kaikki Yhdysvallat eikä vain muutamia tusinoita -perfektsionistejä, niin Amerikka olisi musertanut hänet aivan -niinkuin Englanti musersi Oliver Cromwellin, Ranska Napoleonin, tai -Roma Julius Caesarin. Cromwell oppi katkerasta kokemuksesta, että -Jumala itsekään ei voi kohottaa kansakuntaa yläpuolelle sen omaa -tasoa, ja että vaikka saisikin kansan niin innostetuksi että se on -valmis uhraamaan kaikki halunsa omantuntonsa vaatimuksille, riippuu -tulos kokonaan siitä mitä laatua tuo kansan omatunto on. Napoleon -näyttää lopuksi tulleen siihen käsitykseen, että ihmiskunta on -paljon harmia tuottava koiralauma, jota kannattaa pitää ainoastaan -metsästämistä varten. Caesarin taito taistella ilman vihaa ja -kostonhimoa; tehtiin tyhjäksi siten että hänen sotilaansa päättivät -surmata vihollisensa kentällä, sen sijaan että he olisivat ottaneet -heidät vangeiksi, joita Caesar olisi armahtanut. Hänen ylemmyytensä -kansalaisena taasen oli ostettu lahjomalla romalaisia suunnattomassa -määrin. Mitä suuret johtajat eivät voi aikaansaada, sitä eivät -myöskään lait ja uskonnot voi. Ihminen käsittää kaikki säädökset oman -luonteensa mukaisesti. Jos yli-inhimillinen käsky on kirjoitettu -niin selvillä sanoilla, että ihminen ei voi sitä selittää väärin -oman tahtonsa mukaan, silloin hän selittää sen kapinalliseksi -herjaukseksi, tai pitää sitä muutoin joko mielettömänä tai vallan -käsittämättömänä. Parlamentit ja synodit puuhailkoot niin paljon -kuin mielensä tekee säädöksineen ja uskontoineen, aina sen mukaan -miten olosuhteet muuttavat luokkia ja niitten etuja, ja seurauksena -heidän puuhistaan voi joskus olla näennäinen siveellinen kohoaminen, -niinkuin esim. silloin kun kauppasäädyn voitto sotilassäädyn yli -aikaansaa sen, että kaksintaistelu saa osakseen yhteiskunnallista -paheksumista ja rahasakkoja. Joskus voidaan myöskin huomata -melkoista, aineellista edistystä, niinkuin esim. silloin kun -työtätekevä luokka saa käsiinsä poliitillisen vallan ja uusien -isäntien itsekkäisyys saa aikaan paremman omaisuuden jaon. Mutta -kaikki tämä on ainoastaan uudestaan järjestämistä ja muodostelemista. -Kunnes kansan sydän ja mieli on muuttunut, ei suurinkaan mies uskalla -hallita sillä edellytyksellä, että kaikki ovat yhtä suuria kuin -hän, yhtä vähän kuin karjanpaimen uskaltaa ajaa laumansa tielle -siinä luulossa että se löytää tiensä yhtä hyvin kuin paimenkin. -Ennenkuin joka mies Englannissa on Cromwell, joka mies Ranskassa -Napoleon, joka mies Romassa Caesar, joka mies Saksassa Luther plus -Goethe, sitä ennen sankarit eivät voi parantaa maailmaa enemmän kuin -Cheopsin pyramidi parantaa pientä maalaishuvilaa. Sellaisten kansojen -synnyttäminen on ainoa todellinen muutos, joka on meille mahdollinen. - - - - -IV. - -Ihmisen vastustaminen omaa parantumistaan. - - -Mutta siedettäisikö sellaista muutosta, jos kerran ihmisen täytyy -kohota ylemmäksi omaa itseään toivoakseen sitä? Siedettäisi kyllä, -sillä ihminen käsittää väärin sen luonteen. Ihminen tosiaankin -toivoo ihanteellista yli-ihmistä kaikella sillä voimalla mikä -häneltä säästyy elantohuolista, ja hän on kaikkina aikoina ihaellut -parasta yli-ihmisen sijaista, minkä hän suinkin on voinut keksiä. -Hänen vähimmin kykenemätön kenraalinsa on uusi Aleksander, hänen -kuninkaansa on maailman ensimäinen gentlemanni, hänen paavinsa -on pyhimys. Hän ei koskaan viihdy ilman ihmis-epäjumalia, -jotka eivät ole mitään muuta kuin vale-yli-ihmisiä. Sitä -seikkaa, että tosi yli-ihminen tulee näpsähyttämään ylisormiaan -kaikille ihmisen nykyisille tyhjänpäiväisille käsityksille -oikeudesta, velvollisuudesta, kunniasta, uskonnosta ja vieläpä -säädyllisyydestäkin, sekä omaksumaan siveellisiä velvollisuuksia, -jotka ovat ylempänä nykyisen ihmisen kestävyyttä, sitä nykyinen -ihminen ei aavista, eikä hän edes huomaa sitä silloinkaan, kuin -satunnaiset yli-ihmisemme menettelevät niin hänen silmäinsä edessä. -Nykyinen ihminen itsekin tekee samoin joka päivä tietämättään. Hän -ei siis tule vastustamaan semmoisen rodun syntymistä, jota hän -sanoo suuriksi miehiksi tai sankareiksi, sillä hän ei kuvittele -heitä todellisina yli-ihmisinä, vaan semmoisina kuin hän itse on, -sekä varustettuina loppumattomalla viisaudella, loppumattomalla -urhoollisuudella ja loppumattomilla rahoilla. - -Huolettavimman vastustuksen synnyttää ihmiskunnan yleinen pelko -siitä että jokainen sekaantuminen meidän sukupuolisuhteisiimme tulee -olemaan sekaantumista meidän iloihimme ja romantillisuuteemme. -Tuo pelko on aina, ottamalla loukkaantuneen siveyden muodon, -säikähdyttänyt semmoisia henkilöitä, jotka eivät ole ottaneet selvää -sen sisäisestä heikkoudesta. Mutta pysyväiseksi se jää ainoastaan -niissä huonontuneissa olennoissa, joissa hedelmällisyyden vaisto -on muuttunut pelkäksi nautinnon hauksi. Uudenaikaiset keksinnöt, -joitten avulla voidaan yhdistää nautinto ja hedelmättömyys, ja -joita jo tunnetaan ja voidaan käyttää kaikkialla, saattavat noille -henkilöille mahdolliseksi riistäytymisen erilleen rodusta -- ja tuo -toiminta onkin jo täydessä vauhdissa. Itsetietoisesti hedelmällisten -jatkuva eloonjäänti merkitsee samaa kuin yli-ihmisen puoluelaisten -eloonjäänti, sillä tietysti on tahdottava asettaa vanhan, -itsetiedottoman, ehdottoman, melkein tajuttoman hedelmällisyyden -sijaan järjellisesti johdettu, itsetietoinen hedelmällisyys, ja -poistettava pelkkä hekumallisuus kehitystoiminnasta.[1] Vaikkapa tätä -valikoivaa toimintaa ei olisi keksittykään, rodun tarkoitus kumminkin -murtaisi inhimillisen vaiston vastustuksen. Mehiläiset ja muurahaiset -eivät ole ainoat jotka tyydyttävät luomisvaistonsa edustajien -avulla, itse avioliittolaitoskin pakoittaa menestyksellä miljoonia -normaalisti kehittyneitä miehiä ja naisia naimattomuuteen. Sanalla -sanoen, vaikka yksilöllistä vaistoa tässä asiassa lyhytnäköisesti -pidetään vastustamattoman voimakkaana, se on itse asiassa seikka, -joka lopullisesti ei tule kysymykseen. - -[1] Hekumoitsijan osa kehityskulussa on samaa kuin nykyjään ahmarin -osa. Ahmari s.o. mies, jolla on voimakkaimmin kehittynyt itsensä -ravitsemisen vaisto, näkee aina enemmän vaivaa kuin muut hankkiakseen -ruokaa. Kun ruokaa on niin niukalta että sitä voi ainoastaan -suurilla ponnistuksilla hankkia riittävästi, ahmarin ruuanhalu -kehittää hänen viekkauttaan ja kekseliäisyyttään äärimmäisiin asti -ja hänestä tulee ei ainoastaan parhaiten ravittu vaan myöskin -kykenevin mies yhteiskunnassa. Mutta suotuisammissa ilmanaloissa, -taikka siellä missä yhteiskunnallinen ruuanhankinnan järjestäminen -saattaa ylensyömisen helpoksi jokaiselle, ahmari syö terveytensä -pilalle ja vihdoin hän syö itsensä pois koko olemassaolosta. -Kaikki muut hekumoitsijat menestyvät ja joutuvat turmioon samalla -lailla. Siitä syystä voimakkaampien eloon jäänti lopulta merkitsee -samaa kuin itsensä hallitsevien eloon jäänti, sillä ainoastaan he -voivat mukaantua elinkeinojen edistyksen aiheuttamiin, alituisesti -vaihteleviin olosuhteisiin. - - - - -V. - -Valtiollinen Yli-ihmisen tarve. - - -Yli-ihmisen tarve on pakoittavimmassa muodossaan valtiollinen tarve. -Me olemme ajautuneet proletaarisen kansanvaltaisuuden helmaan -kaikkien vaihtelevien järjestelmien epäonnistumisen tähden, sillä -näitten järjestelmien pysyväisyys riippui kokonaan yli-ihmisten -olemassaolosta, yli-ihmisten, joitten piti toimia itsevaltiaina tai -oligarkkeina. Tällaisia yli-ihmisiä ei aina eikä edes useinkaan -syntynyt oikeaan aikaan eikä soveliaaseen yhteiskunnalliseen asemaan, -mutta kun heitä syntyi, he eivät voineet muuta kuin lyhyeksi aikaa -ja siveellisesti surmaavilla pakkokeinoilla tyrkyttää yli-ihmisyyttä -hallittaviinsa laumoihin. Siten pelkästä "ihmisluonnon" pakosta -hallitus hallittavien suostumuksella on astunut entisen järjestelmän -sijaan, jolloin kansalaisia hallittiin kuin koululapsia. - -Nyt sietäisi vielä nähdä se mies, joka, vaikka hänellä -on jonkunmoinen käytännöllinen kokemus proletaarisesta -kansanvaltaisuudesta, uskoo vähääkään, että sillä on kykyä ratkaista -suuria, valtiollisia kysymyksiä, tai edes tehdä tavallista -seurakunnallista työtä viisaudella ja käytännöllisesti. Ainoastaan -itsevaltiaitten ja oligarkian aikana on radikaalinen usko "yleiseen -äänioikeuteen" valtiollisena parannuskeinona syntynyt. Se tulee -sammumaan samana hetkenä kun se pannaan käytännöllisen kokeen -alaiseksi, sillä kansanvaltaisuus ei voi kohota ylemmäksi sitä -inhimillistä tasapintaa, jolla sen äänestäjät ovat. Sveitsi tuntuu -onnelliselta verrattuna Venäjään, mutta jos Venäjä olisi yhtä pieni -kuin Sveitsi, ja jos sen yhteiskunnallisia kysymyksiä helpoittamassa -olisi samanlaiset luonnolliset voittamattomat varustukset ja -samanlainen kansainvälisen vaihtelevan ja tuttavallisen seurustelun -kasvattama kansa, ei eroitus ehkä olisi niin suuren suuri. Australia -ja Kanada, jotka ovat itse asiassa suojattuja kansanvaltaisia -tasavaltoja, ja Ranska sekä Yhdysvallat, jotka ovat tunnustettuja -itsenäisiä kansanvaltaisia tasavaltoja, eivät ainakaan ole onnen ja -menestyksen kotipaikkoja ja ne olisivat varmaan vielä huonommassa -tilassa eivätkä suinkaan paremmassa, elleivät heidän suotuisimmat -ministerinsä osaisi leikkiä yleisillä innostuksen puuskilla ja -käyttää hyväkseen yleistä tietämättömyyttä. Valtiomiehet, joitten -ennen täytyi oppia miten parhaiten voisi imarrella kuningasta, -täytyy nyt oppia viehättämään, huvittamaan, hyväilemään, pettämään, -peloittamaan taikka muulla lailla kiihoittamaan valitsijainsa -mielikuvitusta. Ja vaikka edistyneissä uudenaikaisissa valtioissa, -joissa käsityöläinen on paremmin kasvatettu kuin kuningas, täytyy -olla paljon suurempi mies voidakseen olla onnistunut kansanjohtaja -kuin voidakseen olla onnistunut hovimies, niin kumminkin se juuri on -rahvaan mies, joka voimakkaalla jäntevyydellä pitää kiinni yleisistä -kansanomaisista vakuutuksista, kun taasen hienotekoisempi epäilijä, -joka varovasti tunnustelee tietä tulevaan vuosisataan, ei voi päästä -kohoamaan, ellei hänellä samalla satu olemaan puoskarin erityistä -taidelahjaa, jossa tapauksessa hän voi saada ääniä puoskarina, mutta -ei suinkaan edistysmiehenä. Seurauksena siitä kansanjohtaja, vaikka -hän selittää järjestävänsä asiat valitsijainsa enemmistön etujen -mukaisesti, kumminkin vain kiteyttää keskinkertaisuuden, järjestää -ahdasmielisyyden, ylenkatsoo tavattomien ominaisuuksien ilmiöitä ja -ylistää jokapäiväisyyksien näyttelyitä. Hän hoitaa pienet tehtävät -hyvin ja luovailee suurten tehtävien läpi sanatulvan avulla. -Kun suuri valtiollinen liike tapahtuu, ei sitä itsetietoisesti -johdeta eikä järjestetä. Ihmiskunnan itsetiedoton henki murtautuu -tehtävän läpi niinkuin elefantti murtautuu esiin djungelin läpi, -ja valtiomiehet pitävät puheita kaikesta mikä tapahtuu tuossa -prosessissa, jota he -- parhailla tarkoituksilla -- kykynsä -mukaan koettavat estää. Lopuksi, kun yhteiskunnallinen ryhmitys -menee niin pitkälle että se vaatii kansainvälistä järjestämistä, -ennenkuin kansanjohtajat ja valitsijamiehet edes ovat oppineet -kunnollisesti järjestämään maalaispitäjiä, vielä vähemmin saattamaan -Konstantinopolia kansainväliseksi, menee koko valtiollinen laitos -kappaleiksi. Kohta meillä on keisarikuntien raunioita ja kansojen -täydellistä sekasortoa. - -Tällaiseen katastrofiin me epäilemättä tulemme taas, ellemme voi -aikaansaada yli-ihmisten muodostamaa kansainvaltaisuutta. Sellaisen -kansanvaltaisuuden luominen on ainoa muutos, joka on kyllin -toivehikas antaakseen meille voimia niihin ponnistuksiin, joita -vallankumous vaatii. - - - - -VI. - -Valekainouden selitys. - - -Miksi mehiläiset syöttelevät ja hemmottelevat äitejään, kun me -syöttelemme ja hemmottelemme ainoastaan ooppera-primadonnia, -siinä kysymys, jota sietää miettiä. Meidän käsityksemme siitä miten -äitiä on kohdeltava ei suinkaan ole se että on lisättävä hänen -ravintomääräänsä, vaan se että on kiellettävä häntä tekemästä työtä -tehtaassa kuukauden kuluessa synnyttämisen jälkeen. Kaikki mikä voi -saattaa syntymisen onnettomuudeksi vanhemmille ja vaaraksi äidille, -pannaan huolellisesti toimeen. Kun suuri ranskalainen kirjailija -Emile Zola, levottomana kansansa hedelmättömyydestä, kirjoitti -kaunopuheisen ja voimakkaan kirjan kohottaakseen hedelmällisyyden -arvoa, otaksuttiin heti Englannissa että senluontoinen kirja, -jolla lisäksi oli nimenä "Hedelmällisyys", oli liian inhoittava -käännettäväksi englannin kielelle, ja että jokainen yritys -sukupuolisuhteitten käsittelemiseen muulla lailla kuin hekumalliselta -ja romantilliselta kannalta, on ankarasti masennettava. Jos -tämä otaksuminen todellakin perustuisi yleiseen mielipiteeseen, -osoittaisi se semmoista vihaa ja vastustusta Elämän Voimaa vastaan, -joka voisi syntyä ainoastaan sairaassa ja kuolemaisillaan olevassa -yhteiskunnassa, missä Ibsenin Hedda Gabler olisi tyypillinen -nainen. Mutta siihen ei ole mitään tosi perustusta ollenkaan. -Sanomalehtien valekainous samoin kuin seurapiirin valekainous -johtuu yksinomaa kasvatuksesta ja kielestä. Meitä ei ole kasvatettu -ajattelemaan siveästi niistä asioista, ja seurauksena siitä meillä -ei ole muunlaista kieltä kuin säädytöntä, jolla saatamme niistä -puhua. Meidän täytyy siis selittää että niistä on sopimatonta -julkisesti keskustella, koska ainoat sanat, joita voimme käyttää -keskustelussa, ovat sopimattomia julkisesti käyttää. Fysioloogit, -joilla on oppisanasto käytettävänään, eivät pidä sellaista -keskustelua vaikeana, ja kielimestarit, jotka ajattelevat siveästi, -voivat kirjoittaa suosituita kertomuksia, semmoisia kuin Zolan -Hedelmällisyys ja Tolstoin Ylösnousemus, loukkaamatta vähintäkään -semmoisia lukijoita, jotka myöskin voivat ajatella siveästi. Mutta -tavallinen nykyaikainen sanomalehtimies, joka ei koskaan ole -keskustellut niistä asioista muuta kuin raa'alla tavalla, ei voi -kirjoittaa yksinkertaista huomautusta jostakin avioerosta, ilman -selvästi esiintyvää häpeän tunnetta, tai sellaista vallattomuutta, -joka saattaa mahdottomaksi tuon huomautuksen ääneenlukemisen -seurassa. Kaikki tuo raakuus ja valehäveliäisyys (molemmat ovat sama -asia) ei merkitse sitä että ihmiset eivät tunne siveällä tavalla sitä -asiaa. Päinvastoin juuri tunteemme syvyys ja vakavuus saattaa sen -häväisemisen raa'alla kielellä ja karkealla pilalla sietämättömäksi. -Vihdoin, emme siedä kuulla siitä puhuttavan ollenkaan, sillä -ainoastaan yksi tuhannesta voi puhua siitä loukkaamatta meidän -omanarvontuntoamme, varsinkin naisten omanarvontuntoa. Lisätkäämme -vielä yleisen kielen kauheuteen, yleisen köyhyyden kauheus. -Ahtaassa asutuksessa köyhyys hävittää puhtauden mahdollisuuden, ja -puhtauden puutteessa monet elämän luonnollisista ehdoista muuttuvat -loukkaaviksi ja epäterveellisiksi, sillä seurauksella että vihdoin -epäpuhtauden yhdistys noihin luonnollisiin suhteisiin tulee niin -valtavaksi, että useiden sivistyneiden ihmisten (s.o. ihmisten, -jotka asuvat noissa ahtauden labyrinteissä, joita me nimitämme -kaupungeiksi) ruumiillisen elämän toinen puoli muuttuu rikolliseksi -salaisuudeksi, josta on mahdoton puhua muille kuin hätätilassa -lääkärille -- ja Hedda Gabler ampuu itsensä, koska äitiys on niin -epäkaunista. Lyhyesti sanoen, yleinen valekainous on vain yleisen -likaisuuden ilmaisumuoto. Ne seikat, jotka se julistaa pannaan, -ovat siitä huolimatta kaikkein mieltäkiinnittävimmät ja vakavimmat -kaikista. - - - - -VII. - -Edistys-harhaluulo. - - -Onnetonta kyllä harhaluulo edistyksestä vetää vakavia ihmisiä pois -kehityksen polulta. Kuka sosialisti tahansa voi helposti saada meidät -vakuutetuiksi siitä että eroitus nykyisen ihmisen ja tulevaisuuden -ihmisen välillä, semmoisen, jommoiseksi ihminen muuttuu ilman -muuta kehitystä kuin tuhansien vuosien ravitseminen, ympäristö ja -harjoitus, on ääretön. Hän voi osoittaa että omaisuuden ja työn -eroitus ja väärä jako ovat syntyneet epätieteellisen taloudellisen -järjestelmän kautta ja että ihminen, olkoonpa hän kuinka virheellinen -tahansa, ei ole sen enemmän tarkoittanut perustaa sellaista -järjestettyä epäjärjestystä kuin kärpänen tarkoittaa polttaa siipensä -lentäessään kynttilän liekkiin. Hän voi osoittaa että eroitus -akrobaatin voiman ja notkeuden sekä luuvalon murtaman peltomiehen -köyryselän välillä on olosuhteiden eikä luonnon aikaansaama. Hän -voi osoittaa että useimmat innoittavimmista inhimillisistä paheista -eivät ole alkuperäisiä, vaan ainoastaan meidän järjestelmämme -vastavaikutuksia itse hyveisiimme. Anarkistilla, fabianistilla, -pelastusarmeijalaisella, kasvinsyöjällä, lääkärillä, lakimiehellä, -papilla, siveysopin professorilla, voimistelijalla, sotamiehellä, -urheilijalla, keksijällä, valtiollisella ohjelmain laatijalla, -kaikilla on joku ehdoitus meidän parantamistamme varten, ja melkein -kaikki heidän parannuskeinonsa ovat fyysillisesti mahdollisia ja -tähdättyjä yleisesti tunnettuja paheita vastaan. Heidän mielestään -edistyksen raja useinkin on sama kuin kaikkien noiden ehdotettujen -parannusten täytäntö ja kaikkien ihmisten tasoittaminen sille -kannalle missä nyt ruumiillisesti ja henkisesti parhaiten ravitut ja -harjoitetut ihmiset ovat. - -Tässä työssä, niin heistä näyttää, on ääretön ala parantajan -tarmolle. Tässä on monta jaloa päämäärää saavutettavissa eri teillä -Vaikeuden Kukkulalle, jonne suuret henget pyrkivät. Mutta onnetonta -kyllä, ihminen, semmoisena kuin me hänet tunnemme, ei ikinä tule -kiipeämään sinne. Ei voi kieltää, että jos me kaikki pyrkisimme -urhoollisesti parantajien päämäärään, parantaisimme maailman -äärettömän suuressa määrin. Mutta se ei ole yhtään enemmän luultavaa -että tämä _"jos"_ tulee tapahtumaan kuin että taivaankansi laskeutuu -alas ja me pyydämme leivosia käsillämme. Me emme tule pyrkimään -tuohon päämäärään, sillä meillä ei ole kylliksi tarmoa. Me emme toivo -kylliksi tuota tulosta, useimmissa tapauksissa me emme ollenkaan -toivo sitä tuntuvalla tavalla. Kysy keltä tahansa tahtoisiko hän -tulla paremmaksi ihmiseksi, niin hän heti vastaa hurskaasti myöntäen. -Kysy häneltä tahtoisiko hän miljoonan markkaa, niin hän myöntää -mitä hartaimmin. Mutta sama hurskas kansalainen, joka tahtoisi -muuttua paremmaksi ihmiseksi, käyttäytyy juuri samalla tavalla -kuin ennenkin. Ja maankulkija, joka tahtoisi omistaa miljoonan, -ei vaivaa itseään ansaitsemaan kymmentä markkaakaan. Lukemattomat -miehet ja naiset, jotka kaikki innolla vastaanottaisivat miljoonan -lahjana, elävät ja kuolevat omistamatta koskaan sataa markkaakaan -samalla kertaa, vaikka löytyy kerjäläisiä, jotka ovat kuolleet -ryysyissä, mutta leväten patjoilla, jotka olivat täytetyt kullalla, -minkä he itse olivat keränneet, siksi että he halusivat sitä kyllin -voimakkaasti, jotta saivat tarmoa sitä hankkimaan ja säilyttämään. -Taloustieteilijät, jotka keksivät että kysyntä synnyttää tuotannon -saivat kohta rajoittaa lauselmansa sanomalla "vaikuttava kysyntä", -joka lopulta huomattiin merkitsevän juuri yhtä paljon kuin tuotanto. -Tämä pitää paikkansa myöskin politiikassa, siveysopissa ja kaikilla -muilla aloilla samoin. Tosi tuotanto on vaikuttavan kysynnän mitta. -Pelkät toivomukset ja vakuutukset eivät tuota mitään. Ei mikään -yhteiskunta ole vielä koskaan päässyt ylemmäksi niitä alkuasteita, -jolloin sen riidanhalu ja kiihko saattoi sille mahdolliseksi -muodostaa kansakunnan, ja sen rahanhimo auttoi sitä kehittämään -kauppasivistyksen. Eikä näitäkään asteita koskaan ole saavutettu -yleishengen avulla, vaan suvaitsemattomalla mielivallalla ja raa'alla -voimalla. Ottakaamme parlamentin muutosta koskeva ehdotus vuodelta -1832 Englannissa esimerkiksi siitä, millainen ristiriita voi syntyä -kahden sivistyneen puolueen välillä valtiollisesta muutoksesta, -jonka tarpeellisuus ja välttämättömyys oli niin silminnähtävä kuin -minkään valtiollisen muutoksen välttämättömyys ikinä on ollut tai -tulee olemaan. Se ehdotus ei mennyt läpi, ennenkuin herrasmiehet -Birminghamissa alkoivat varustautua sotilaallisella tavalla -katkaisemaan kurkut herrasmiehiltä S:t Jamesin kunnassa. Ja tähän -päivään saakka se varmaankaan ei olisi mennyt läpi, ellei sen takana -olisi ollut muuta voimaa kuin utilistien johdonmukaisuus ja vakuutus. - -Nykyaikana meillä on utilistien asemesta fabianistien yhdistys -ja sen rauhallinen, perustuslaillinen siveellinen, taloudellinen -sosialisti-politiikka, joka ei tarvitse veretöntä hyödyllistä -toteuttamistaan varten muuta kuin että Englannin kansa ymmärtää -ja hyväksyy sen. Mutta miksi fabianisteja kehutaan semmoisissa -piireissä, missä kolmekymmentä vuotta sitten sosialisti-nimityksen -luultiin merkitsevän samaa kuin kurkunkatkaisija ja murhapolttaja? -Ei suinkaan siitä syystä että yleisöllä olisi pienintäkään aikomusta -tutkia ja omaksua fabianistien politiikkaa, vaan siitä syystä että -he otaksuvat että fabianistit poistamalla uhkaukset ja peloitukset -sosialistisesta agitatsionistaan ovat vetäneet hampaat pois -kapinalliselta köyhyydeltä ja pelastaneet olevat olot tuon ainoan -hyökkäystavan kynsistä, jota ne todella pelkäävät. Tietysti, jos -kansa omaksuisi fabianistien politiikan, panisi se sen toimeen -raa'alla voimalla, juuri niinkuin nykyinen omaisuusjärjestelmä -pannaan toimeen. Siitä tehtäisi laki, ja jokainen joka vastustaisi -sitä, sakotettaisi, saisi poliisit niskaansa, heitettäisi vankilaan -ja viimeisessä tingassa hirtettäisi, aivan niinkuin meille käy, -jos rikomme nykyistä lakia. Mutta meidän kapitalistiluokkamme ei -ollenkaan pelkää että semmoinen kääntymys tulisi tapahtumaan, mutta -sen sijaan se pelkää kovasti siellä täällä esiintyviä murhaajia -ja dynamiitti-hyökkäyksiä, ja koettaa kaikin voimin peittää sitä -tosiseikkaa, että ei ole yhtään mitään siveellistä eroitusta siinä -tavassa, millä se itse pakoittaa kapitaalioikeutensa tunnustetuiksi, -ja siinä tavassa, millä dynamiittimies antaa pontta omalle -vakuutukselleen luonnollisista ihmisoikeuksista. Siitä syystä -fabianisteja taputellaan olkapäälle, aivan niinkuin kristillistä -yhteiskunta-yhdistystä, kun taasen semmoisia sosialisteja, jotka -koristelematta sanovat, että yhteiskunnallinen vallankumous on -tehtävä samalla tavalla kuin muutkin vallankumoukset, nimittäin -siten että ne henkilöt, jotka sitä tahtovat, surmaavat, pakoittavat -ja peloittavat semmoisia henkilöitä, jotka eivät tahdo, sanotaan -kansan yllyttäjiksi ja lukitaan vankilaan pakkotyöhön, jotta -heille osoitettaisi, kuinka täydellä todella heidän vangitsijansa -vastustavat pakkokeinoja. - -Pitääkö meidän siis luopua fabianistien tavoista ja palata -barrikaadeilla taistelevain ja dynamiittimiesten ja surmaajien -tapoihin? Ei, päinvastoin meidän tulee huomata, kuinka juurta jaksaen -turhia kumpaisetkin metoodit ovat. Näyttää siltä kuin dynamiittimies -nyt voisi helposti sanoa: "Ettekö juuri itse myöntänyt ettei mitään -koskaan ole saatu aikaan ilman fyysillistä pakkoa?" No niin, olisi -mieletöntä ja naurettavaa kieltää sitä. Myöntäkäämme se siis aivan -täydellisesti. Mutta mistä syystä pitäisi valita uhkarohkeita ja -verisiä tapoja varovaisten ja inhimillisten tapojen asemesta? -- -Guillotiniä käytettiin Ranskassa niin paljon kuin ihmiset suinkin -saattoivat sietää sekä girondistejä että jakobiineja vastaan. -Fouquier Tinville seurasi Marie Antoinettea mestauslavalle, ja -Marie Antoinette olisi aivan yhtä hyvin kuin Tinville voinut kysyä -ihmislaumalta, tulisiko heidän leipänsä sitten helpommaksi kuin hänen -kaulansa oli katkaistu. Ja mikä oli tuloksena siitä kaikesta? Rougon -Macquart perheen keisarillinen Ranska ja sitten tasavaltainen Ranska -Panama-juttuineen ja Dreyfus-asioineen. Oliko eroitus todellakin -niin suuri että sen tähden ansaitsi mestata kaikki nuo onnettomat -naiset ja miehet, vaikka moni niistä olikin tyhjäntoimittaja -ja vahingollinenkin? Viitsisikö kukaan järkevä ihminen mestata -hiiren poikaistakaan saadakseen aikaan semmoisen tuloksen? Entäs -tasavaltainen Amerikka? Amerikassa ei ole mitään tähtikamaria eikä -läänitysparoneja. Mutta siellä on trustit, renkaat. Ja siellä on -miljoonamiehet, joitten tehtaita suojelemassa on sähköaitoja ja -makasiinikiväärejä, ja jotka olisivat saaneet Reginald Front de -Boeufinkin muuttumaan radikaaliksi. Olisivatko Washington ja Franklin -kohottaneet sormeaankaan Amerikan itsenäisyyden hyväksi, jos he -olisivat aavistaneet millainen todellisuus tuli olemaan? - -Ei. Sitä mitä Caesar, Cromwell ja Napoleon eivät voineet tehdä, -vaikka heillä oli valtion fyysillinen voima ja aineellinen kannatus -käsissään, sitä eivät myöskään muutamat innostuneet rikolliset tai -mielipuolet voi tehdä. Juutalaistenkin, jotka Moseksesta aina Marxiin -ja Lassalleen saakka ovat innostuttaneet kaikkiin vallankumouksiin, -on täytynyt myöntää että lopuksi kumminkin koira palaa oman -oksennuksensa luo ja puhtaaksi pesty porsas likakuoppaansa, ja -meidän täytynee myöskin myöntää että ihminen palaa epäjumaliensa -ja himojensa luo, huolimatta kaikista "liikkeistä" ja kaikista -vallankumouksista, kunnes hänen luontonsa on muuttunut. Siihen saakka -hänen aikaisempi menestyksensä rakentaessa kauppasivistysmuotoja -(ja taivas varjelkoon, millaisia sivistysmuotoja!) on ollut vain -alkuasteena myöhäisemmälle asteelle, jota emme voi välttää, ja -joka nyt uhkaa saattaa meitä semmoiselle asteelle, jolloin ne -intohimot, mitkä rakensivat sivistyksen, muuttuvat turmiollisiksi -eikä tuottaviksi, aivan niinkuin samat ominaisuudet, jotka tekevät -jalopeuran metsän kuninkaaksi, aiheuttavat hänen surmansa, jos hän -astuu kaupunkiin. Ei mikään muu voi silloin pelastaa yhteiskuntaa -kuin selvä järki ja laaja tarkoitusperä. Sota ja kilpailu, jotka -ovat voimakkaita valinnan välikappaleita toisella vuosisadalla, -käyvät hävittäviksi huonontumisen välikappaleiksi toisella. Eläimiä -ja kasveja kehittäessä semmoiset muunnokset, jotka ovat syntyneet -monen sukupolven läpi tapahtuneen valinnan kautta, taantuvat -nopeasti alkuperäiseen villiin muotoonsa, jos valinta lakkaa. -Samalla tavalla sivistys, jossa voimakas riidanhalu ja ahneus ovat -lakanneet toimimasta valinnan välikappaleina ja ruvenneet ehkäisemään -ja hävittämään, syöksyy alaspäin ja taaksepäin niin nopeasti, että -katsoja voi hämmästyksellä huomata, kuinka monen vuosisadan jäljet -pyyhitään pois yhden ihmiselämän ajalla. Tämä oli usein tapahtunut -historiallisella ajalla, ja jokaisessa tapauksessa käännekohtaan -on tultu aikoja ennen kuin kaikki ovat ennättäneet, tai kuin edes -on nostettu kysymys heidän ennättämisestään sille asteelle, jossa -parhaiten ravitut ja parhaiten harjoitetut henkilöt ovat. - -Siitä syystä meidän täytyy luopua siitä luulosta, että ihminen, -semmoisena kuin hän nyt on olemassa, kykenee ilman muuta edistymään. -Edistyksen harhaluuloa tulee aina olemaan, sillä kun huomaamme -jotain pahaa, korjaamme sen, ja siksi meistä itsestämme näyttää -siltä kuin edistyisimme, ja me unohdamme että useimmat näkemistämme -paheista ovat vaikutuksia, lopulta ankaria, huomaamatta tapahtuneesta -pitkällisestä taantumisesta. Me unohdamme että sovittelevat -parannuskeinomme harvoin täysin parantavat pahan, ja ennen kaikkia -unohdamme, että sillä tiellä missä nyt kuljemme alaspäin, hyvä on -muuttunut pahaksi meidän silmissämme, ja sitä hävitetään edistyksen -nimessä, aivan niinkuin pahaa hävitetään ja asetetaan hyvää sijaan -sillä tiellä, jota myöten me kuljemme ylöspäin. Tämän on todellakin -harhaluulojen harhaluuloa, sillä se ilmaisee meille tuon kamalan -totuuden, että jos valtiollinen turmiomme kerran tulee, innokkaat -uudistajat saavat sen aikaan ja lämpimät isänmaalliset sitä hartaasti -kannattavat, uskoen sitä välttämättömäksi askeleeksi parannusta -kohti. Niinkauan kuin ihminen on sama kuin nyt, ei ole edistystä -odotettava sen asteen yläpuolelle, missä me nyt olemme, ja jossa -kaikki sivistyksen yritykset ovat näyttäytyneet mahdottomiksi. Ja -koska tämäkin kehitysaste on vain kuin puun oksa, johon muutamat -ihmiset ovat kiivenneet ja pysyttelevät kiinni, vapisevassa, -pyörryttävässä pelossa heiluen likaisuuden kuilun yli, ei pitäisi -pelkän edistyksen enää viehättää meitä. - - - - -VIII. - -Sivistyksen luulottelu. - - -Edistyksen harhaluulo ei osoita suurta teräväjärkisyyttä. Me alotamme -lukemalla satiireja isiemme ajoilta ja päätämme (usein tietämättämme) -että nuo pilkanalaiset asiat kaikki kuuluvat menneisyyteen. Me -näemme myöskin että turmiollisimmat puutteet usein korjataan vallan -siirtyessä sortajilta sorretuille. Vapaamieliset antavat äänioikeuden -köyhälle miehelle toivoen että hän käyttää sitä vapautuakseen. -Toivo ei täyty. Mutta varattoman miehen elinkautinen velkavankeus -loppuu. Tehdaslakeja syntyy estämään liikaa rasittamista. Koulut -tehdään vapaiksi ja pakollisiksi. Terveyshoitosäädöksiä lisätään -moninkertaisesti. Julkisesti ryhdytään puuhiin köyhien asuntojen -parantamiseksi. Paljasjalkaisille jaetaan kenkiä. Ryysyt käyvät -harvinaisiksi. Kylpyhuoneet ja pianinot, verka ja tärkkikaulukset -leviävät semmoisten ihmisten sekaan, jotka ennen pesemättöminä -soittivat huuliharppua. -- Muutamat näistä muutoksista ovat voittoja, -toiset ovat tappioita. Jotkut eivät ole muutoksia ollenkaan. -Kaikki ovat ainoastaan semmoisia muutoksia, joita raha aikaansaa. -Mutta kumminkin ne synnyttävät mahtavan edistyksen harhailmiön, ja -lukevat luokat päättävät niiden johdosta että Viktorian aikakauden -alkuosan epäkohdat eivät enää ole olemassa muuta kuin hauskoina -kaskuina Dickensin novelleissa. Mutta heti kun haemme edistystä, -joka johtuisi luonteen parantumisesta eikä rahasta, valtiomiesälystä -eikä eduista tai kapinasta, häviävät mielikuvamme. Me esimerkiksi -muistelimme Krimin sodan aikana ilmitullutta huonoa hallintoa -ja kykenemättömyyttä muinaisten aikain olosuhteina, kunnes -Etelä Afrikan sota osoitti että kansa ja sotahallinto ei ollut -mitään oppinut eikä mitään unohtanut. Me olimme tuskin toipuneet -tuon huomion tuottamasta hedelmättömästä tuskastumisesta, kun -pääsi leviämään tieto että upseeriklubissa eräässä parhaimmista -rykmenteistämme oli myöskin piiskausklubi, jonka päällikkönä oli -vanhin luutnantti. Tuo huomio herätti hiukan suuttumusta, kun -tuon koulupoikamaisen turmeluksen erikoiskohdat tulivat ilmi, -mutta ei kukaan hämmästynyt tuota täydellistä käsityksen puutetta -miehen kunniasta ja hyveistä, personallisesta rohkeudesta ja -omanarvontunnosta, tässä ritarillisuuden edustajien eturivissä. -Kristinuskon oppi rangaistuksen hyödyttömyydestä ja koston -huonoudesta ei ole, huolimatta yksinkertaisesta järkevyydestään, -saanut ainoankaan kansakunnan tunnustusta. Kristillisyys ei ole -joukoille muuta kuin kiihoittava julkinen komento, jonka varjon -alla saa pitää kaikenlaista muuta komentoa. Sen nimessä me otamme -kymmenen vuotta varkaan elämästä minuutti minuutilta hitaassa -kurjuudessa ja alennustilassa uudenaikaisesti parannetuissa -vankiloissamme, emmekä kadu sitä sen enempää kuin Laud leikatessaan -korvat Bastwickiltä ja Burtonilta. Me vaadimme kiinalaiset -boksari-ruhtinaat mestattaviksi niinkuin mitkä raakalaiset tahansa -ja meidän sotilas- tai laivasto-lähetystömme, jotka surmaavat, -polttavat ja hävittävät heimoja ja kyläkuntia siitä syystä että -joku on kovakouraisesti koputtanut englantilaista pääkalloa, ovat -niin tavallisia osia kuninkaallisessa hallinnossamme, etteivät ne -herätä senkään vertaa sääliä kuin tulee jokaisen vallassäätyisen -naisrikollisen osaksi. Me otaksumme että kiduttaminen tunnustuksen -esiinpakoittamiseksi on entisten pimeitten aikojen muistoja, mutta -juuri näitä sivuja kirjoitettaessa eräs englantilainen tuomari -tuomitsi väärentäjän kahdenkymmenen vuoden pakkotyöhön, julkisesti -selittäen että tuomio pannaan toimeen kokonaisuudessaan, ellei -rikollinen tunnusta, mihin hän on piilottanut väärentämänsä -setelit. Eikä mitään huomautuksia tehdä siitä eikä myöskään eräästä -toiselta sähkösanomasta, jossa sanotaan että Somalimaan sodassa -vanki antoi muutamia tärkeitä tietoja "rangaistuksen alaisena". -Vaikkapa nuo tiedot olisivat väärätkin, niin jo se seikka että -ne vastaanotetaan ilman vastalausetta vallan luonnollisina ja -sopivina ilmiöinä, todistaa että me olemme vielä aivan yhtä valmis -käyttämään torttyyriä kuin Bacon oli aikoinaan. Kertomukset -valkoisen miehen retkistä Afrikaan kultaa, norsunluuta, timantteja -ja urheilua hakemaan osoittavat että nykyinen europalainen on aivan -samanlainen rosvo kuin nekin, jotka ennen marssivat uusia maailmoita -valloittamaan Aleksanderin, Antoniuksen ja Pizarron johdolla. -Demokraattinen politikoitsija on juuri samanlainen, jommoiseksi -Platon hänet kuvaa; lääkäri on sama herkkäuskoinen petturi ja -oikullinen tieteellinen narri, jota Molière ivasi; opettaja on -vieläkin paraimmassa tapauksessa pikkumainen lasten viljelijä -ja pahimmassa tapauksessa piiskaamishullu; rehelliset miehet -pelkäävät sovinto-oikeuksia enemmän kuin lainkäyntiä; hyväntekijä -elää vieläkin kurjuuden loisena, aivan niinkuin lääkäri elää -sairauden loisena; pappein kavaluuden ihmetyöt eivät ole vähemmin -petollisia ja vahingollisia, siitä syystä että niitä nyt sanotaan -tieteellisiksi kokeiksi ja niitä toimittamassa on professoreita; -taikatemput uudenaikaisessa muodossaan patenttilääkkeinä ja -estävinä ruiskeina ovat kaikkialle levinneet; tilanomistaja jolla -ei enää ole kyllin valtaa asettaakseen ihmisansoja omaisuutensa -suojaamiseksi, rakentaa nyt piikkilanka-aitoja; uudenaikainen -herrasmies, joka on liian laiska voidellakseen kasvonsa punavärillä -urhoollisuuden merkiksi, voiteluttaa pesijättärellään paitansa -tärkkelyksellä puhtauden merkiksi; me pudistamme päätämme -keskiajan likaisuudelle, vaikka itse asumme kaupungeissa, jotka -ovat mustia noesta ja inhoittavia tupakansavusta; suora, julkinen -valehteleminen on kasvanut jättiläismäiseksi, ja siinä suhteessa ovat -aivan samanlaisia sekä taskuvaras poliisiasemalla että ministeri -salkkunsa ääressä ja sanomalehden toimittaja toimistossaan, kauppias -tarjoten myytäväksi täydellisiä polkupyörärenkaita, pappi joka -kirjoittaa nimensä kaikkien uskonpykälien alle ja vivisektori, -joka vakuuttaa kunniasanallaan että fysiologisessa laboratoriossa -leikatut eläimet eivät kärsi vähääkään kipua. Tekopyhyys on -pahimmillaan, sillä me emme vainoa ainoastaan semmoisten voimain -nimessä, joihin uskomme, vaan evankelisen uskon nimessä, jolle -johtajamme hymyilevät aivan niinkuin Italian patrisiot viidennellä -vuosisadalla hymyilivät Jupiterille ja Venukselle. Urheilu on nyt -kuten aina ennenkin murhaavaa kiihoitusta. Tappamisen halu on -yleistä. Kaikkialla pystytetään museoita yllyttämään lapsia ja -vanhanpuoleisia herrasmiehiä laittamaan alkoholissa säilytettyjä -ruumiskokoelmia, ryöstämään lintujen munia ja säilyttämään niitä -niinkuin punanahkaiset indiaanit säilyttävät skalppeja. Vitsan -käyttäminen on yhtä luonnollista englantilaiselle kuin ennen -Salomolle, kun hän sillä turmeli Rehabeamin, vaikka tämä vertaus -ei ole aivan oikeudenmukainen juutalaisia kohtaan, sillä Moseksen -laki kielsi enemmän kuin 40 lyöntiä ihmisyyden nimessä, mutta -Englannissa piiskattiin sotamiehiä tuhannella lyönnillä XVIII:lla -ja XIX:lla vuosisadalla, ja piiskattaisi yhä vieläkin, ellei -politillinen valta olisi siirtynyt yhtä paljon kauppasäädylle ja -köyhälistölle kuin sotilassäädylle. Huolimatta siitä muutoksesta, -piiskaaminen on vieläkin sallittu koulussa, sotilasvankilassa, -koululaivalla ja tuossa pikkumaisuuden koulussa, jota nimitetään -kodiksi. Piiskurikiihkoilijaa, joka julkeasti vaatii enemmän piiskaa, -aivan niinkuin huudetaan enemmän sotaa, enemmän häpeämättömyyttä -ja vähempiä veroja, siedetään, jopa tyydytetäänkin siitä syystä -että koska meillä ei ole mitään siveellistä päämäärää, me olemme -kyllin järkeviä ymmärtääksemme ettei mikään muu kuin raaka voima -voi pakoittaa muita seuraamaan itsekästä tahtoamme. Pelkuruus -on aivan yleistä. Isänmaallisuus, yleinen mielipide, vanhempien -velvollisuus, kuri, uskonto, siveys ovat ainoastaan toisia -nimityksiä peloitukselle; ja julmuus, ahmaaminen ja herkkäuskoisuus -kannattavat pelkuruutta. Me leikkaamme kurkun vasikalta ja ripustamme -sen roikkumaan takajaloista ja kuolemaan verenvuodosta, jotta -vasikkakotlettimme tulisi valkoiseksi. Me naulaamme hanhen lautaan -kiinni ja ahdamme sen täyteen ruokaa, sillä meistä sen maksatauti -maistuu hyvältä. Me revimme pikku linnut kappaleiksi koristaaksemme -neitosiemme hattuja. Me silvomme kotieläimiämme aivan ilman mitään -syytä, seurataksemme julmaa tapaa vain. Ja me asetamme eläimiä mitä -hirvittävimmän kidutuksen alaisiksi toivoen siten löytävämme jonkun -ihme-parannuskeinon omille taudeillemme. - -Huomatkaapa vielä että nuo kaikki eivät ole harvinaisia paheitten -kehitysmuotoja, joita kaikki hyvät ihmiset valittavat ja vastustavat. -Tässä emme ole puhuneet sanaakaan Neerojemme julmuuksista, vaikka -meillä tietysti on Neeroja tavallinen prosenttimäärä. Lukuunottamatta -muutamia sotilas-esimerkkejä, jotka mainitsimme ainoastaan -osoittaaksemme että gentlemannin kasvatus ja asema, kunniantunnon, -_esprìt de corps'in_, julkisuuden ja vastuunalaisuuden vahvistamina, -eivät anna suurempia takeita käytökseen nähden kuin suurten -laumojen intohimot - lukuunottamatta noita esimerkkejä, kaikki -muut mainitsemamme tapaukset ovat jokapäiväisyyksiä, poimittuja -sieltä täältä parhaimpien kansalaisiemme tavallisesta elämästä ja -kiihkeästi puolustettuja sanomalehdissämme ja saarnastuoleissamme. -Itse humanitaaritkin, jotka inhoavat niitä, kiihoittuvat niitten -johdosta murhaamaan. Brutuksen ja Ravaillac'in miekat ovat vielä -toiminnassa Caserion ja Lucchenin käsissä, ja pistooli on tullut sen -avuksi Guiteau'n ja Czolgosz'in käsissä. Meidän parannuskeinomme -ovat vielä rajoitetut joko sietämiseen tai surmaamiseen. Ja surmaaja -surmataan vielä lain nojalla, perustuen siihen periaatteeseen että -kaksi mustaa on yhtä kuin yksi valkoinen. Ainoan uutuuden löydämme -metoodeissamme: dynamiitin keksintö on vaihtanut Hamiltonin liiaksi -ladatun kiväärin pommiin. Mutta Ravacholin sydän palaa samalla lailla -kuin Hamiltoninkin. Ne jotka maailman tuntevat, eivät siedä ajatella -sitä, vaikka he ottaisivatkin huomioon mitä laajimmassa määrässä -köyhyyden painon köyhissä ja pelkuruuden rikkaissa. - -Puolustukseksemme voimme vain sanoa että ihmisten täytyy elää -ja antaa muitten elää määrättyyn asteeseen asti. Hevonenkin, -töppöhäntäisenä ja kuolaimet suussa, huomaa että sen orjuutta -lieventää se seikka, että jos isäntä kokonaan laiminlöisi sen ruuan -ja levon, täytyisi hänen kustantaa itselleen uusi hevonen joka toinen -päivä, sillä hevosta ei voi käyttää työssä kuoliaaksi ja sitten ottaa -ilmaiseksi toinen hevonen, niinkuin voi tehdä työmiehelle. Mutta -tällä välinpitämättömän itsekkäisyytemme luonnollisella rajoituksella -on myöskin rajansa, osittain meidän lyhytnäköisyydessämme, osittain -tahallisissa laskuissamme, niin että meillä on paitsi miestä, joka -omaksi häviökseen pelkästä ahneudesta lyhentää hevosensa elämän, -myöskin raitiovaunu-yhtiö, joka on laskenut, että vaikka hevonen -voi elää 24 jopa 40 vuotiseksikin, on edullisempaa tappaa se työllä -neljässä vuodessa ja sitten ostaa uusi uhri. Ja ihmisorjuus, joka -on saavuttanut korkeimman tunnetun asteensa meidän aikanamme -vapaan palkkatyön muodossa, on kohdannut samoja personallisia ja -kaupparajoituksia sekä vaikeuttamiseensa että lieventämiseensä -nähden. Nyt kun palkkatyön vapaus on aikaansaanut työvoimain -vähyyden, kuten esim. Etelä Afrikassa, johtava, englantilainen -sanomalehti ja johtava englantilainen viikkolehti ovat julkisesti -ja anteeksi pyytämättä vaatineet palaamista pakkotyöhön, s.o. -rupeamaan käyttämään samoja keinoja, joilla egyptiläiset, kuten -otaksumme, rakensivat pyramiidinsa. Me tiedämme nyt että taistelu -orjuutta vastaan XIX vuosisadalla onnistui yksinomaa siitä syystä -että sellainen orjuus ei ollut vaikuttavin eikä vähimmin inhimillinen -tapa, jolla työtä saatettiin käyttää hyväksi, ja maailma pyrkii nyt -vielä vaikuttavampaa systeemiä kohti, joka on hävittävä työntekijän -vapauden, saattamatta hänen isäntäänsä vastuunalaiseksi hänestä. - -On kumminkin aina olemassa hiukan lievennystä: kapinan pelko, ja -myöskin ystävyyden ja mieltymyksen vaikutukset. Sanokaamme siis -vielä kerran ettemme tässä lausu mitään syytöstä maailmaa vastaa -siitä mitä sen rikolliset ja hirviöt tekevät. Inkvisitsionin -polttorovioita sytyttivät vakavasti uskonnolliset ihmiset, jotka -olivat niin ystävällisiä ja hyviä kuin kuka tahansa suinkin. Ja -kun neekeri kastetaan petroleumiin ja pistetään tuleen Amerikassa -meidän päivinämme, niin ei hän suinkaan ole hyvä mies, jonka konnat -lynkkaavat, ei, hän on rikollinen, jonka arvossa pidetyt, ylevät, -armeliaat, siveellisesti loukkaantuneet kansalaiset lynkkaavat. -Ja vaikka nämä kansalaiset toimivat ulkopuolella lakia, ovat he -kumminkin armahtavampia kuin Amerikan vallanpitäjät ja tuomarit, -jotka vielä äskettäin tuomitsivat ihmisiä yksinäiseen koppiin ei -viideksi kuukaudeksi, kuten meillä on tapana, vaan viideksi vuodeksi -tai pitemmäksi ajaksi. Meidän siveellisten hirviöittemme töitä ei -ollenkaan voi verrata Bartolomeus-yöhön tai muihin yhteiskunnallisen -sekasorron satunnaisiin puhkeamisiin. Tuomittakoon meitä vain -parhaimpien piiriemme luvallisten ja arvossa pidettyjen tapojen -mukaan, ja sen, joka tuntee asiat ja on kyllin voimakas katsomaan -niitä suoraan silmiin, täytyy myöntää, että ellei meidän sijaamme -astu ylevämpi olento -- sanalla sanoen yli-ihminen -- pysyy maailma -vaarallisten petojen luolana, jossa meidän satunnaiset yli-ihmisemme, -Shakespearit, Goethet, Shelleyt ja muut samanlaiset, saavat elää -yhtä varovasti kuin jalopeurain kesyttäjät, pitämällä asemansa -koomillisuutta ja ylemmyytensä arvoa korvauksena kauhusta, joka -heillä on toisella puolella, ja yksinäisyydestä toisella. - - - - -IX. - -Historian tuomio. - - -Sanottakoon vain että vaikka villi peto murtautuu esiin ihmisissä -syösten hänet aika ajottain barbarisuuteen sotien ja rikosten -kiihoittamana, hänen normaali elämänsä kumminkin on ylempänä hänen -esi-isiensä normaalia elämää. Tämä mielipide on erittäin tyydyttävä -englantilaisille, jotka aina ovat vilpittömästi hyveitten puolella, -niin kauan kuin se ei maksa heille rahaa eikä ajatusta. He tuntevat -syvästi kuinka väärässä muukalaiset ovat, kun he eivät ihaile tuota -yhä jatkuvaa ylevämielisyyttä. Mutta meillä ei ole mitään syytä -luulla etteivät esi-isämme olisi olleet yhtä ylevämielisiä. Kaikkiin -niihin väitteisiin, jotka sanovat että on olemassa siveellinen -edistys, joka on selvästi huomattavissa isoisästä pojanpoikaan, -voidaan vastata siten, että tuhat vuotta tuommoista edistysaikaa -olisi saanut aikaan äärettömiä yhteiskunnallisia muutoksia, -joitten historiallinen todistus olisi mitä valtavin. Mutta ei itse -Macauleykään, vaikka hän olikin mitä innokkain edistyksen uskoja, voi -esittää mitään sellaista todistusta, joka kestäisi ristikuulustelua. -Verratkaamme meidän tapojamme ja lakejamme vanhoissa kirjoituksissa -ja klassikoissa mainittuihin, niin huomaamme ettei ole hiukkaistakaan -syytä otaksua että historiallisena aikana olisi mitään siveellistä -edistystä tapahtunut, huolimatta kaikista historioitsijain -romantillisista kokeista esittää menneisyyttä uudestaan tuon -edellytyksen mukaan. Sen ajan kuluessa kansakunnille on käynyt samoin -kuin yksityisille perheillekin, ne ovat kukoistaneet ja lakastuneet, -katuneet ja paatuneet, alistuneet ja vastustaneet, toimineet ja -touhunneet, horjuneet luonnollisen ja keinotekoisen terveyshoidon -välillä (vanhimmassa talossa koko maailmassa, äskettäin kaivettu -esiin Kreetassa, on vallan uudenaikaiset, terveydelliset laitokset), -ja kokeneet tuhansia muutoksia tuloihin ja väestön kasvuun nähden, -koko ajan lujasti uskoen että ihmiskunta edistyi edistymistään, siksi -että ihmiset olivat yhtämittaisessa touhussa. Ja pelkät tapaturmat -ovat aikaansaaneet joukon satunnaisia keksinnöitä, semmoisia -kuin pyörä, holvi, lukkoneula, ruuti, magneetti, Voltan tapuli -j.n.e., kaikki asioita, joita aivan päinvastoin kuin evankeliumia -ja viisaiden filosofisia esityksiä, tavallisetkin ihmiset voivat -hyödyllisesti ymmärtää ja käyttää hyväkseen, niin että höyrykoneen -käytäntö on mahdollinen, vaikkei koko kansa ole Stephensoneja, -mutta kansallinen kristillisyys on mahdoton ilman että koko kansa -on Kristuksia. -- Mutta uskooko kukaan vakavasti että moottorin -kuljettaja, joka johtaa moottorivaununsa Parisista Berliniin, on -korkeammin kehittynyt mies kuin Akilleksen vaunujen ajaja, tahi että -meidän uudenaikainen pääministerimme on etevämpi hallitsija kuin -Caesar, siitä syystä että hän kirjoittaa määräyksensä sähkövalossa ja -ilmoittaa käskynsä telefoonilla? - -Riittää siis jo kaikenmoinen hanhenkaakatos edistyksestä. Ihminen, -semmoisena kuin hän nyt on, ei koskaan tahdo eikä voi lisätä -tuumaakaan kasvuunsa kaikella puoskaroimisellaan, olkoon se sitten -poliitillista, tieteellistä, kasvatuksellista, uskonnollista tai -taiteellista laatua. Mikä mahtanee tapahtua, kun tämä vakuutus -syventyy niitten mieliin, joitten nykyinen usko näihin harhakuviin -on yhteiskunnallisen järjestelmämme sementtinä, sen voivat aavistaa -ainoastaan ne, jotka tietävät kuinka äkkiä se sivistys, mikä -aikoja sitten on lakannut ajattelemasta (tai vanhaan tapaan sanoen -valvomasta ja rukoilemasta), voi ruhjoutua palasiksi, kun vulgääri -usko sen tekopyhyyteen ja petoksiin ei enään voi kestää kaiken -sen epäonnistumisien ja skandaalien edessä. Kun uskonnolliset ja -eetilliset määritelmät käyvät niin vanhanaikuisiksi ettei kukaan -järkevä ihminen voi niihin uskoa, ovat ne myöskin saavuttaneet sen -asteen, jolloin ei kukaan yleväluontoinen henkilö tahdo tunnustaa -niitä, ja siitä hetkestä saakka kunnes ne ovat muodollisesti -hävitetyt, ne seisovat vartioina kaikkien virkojen, kaikkien -julkisten virastojen ovilla, estäen niihin tulemasta ainoatakaan -kykenevää miestä, ellei hän ole sofisti tai valehtelija. Semmoinen -kansa, joka tarkastaa kunnallishallintojaan joka kolmas vuosi, mutta -ei tarkasta uskonnollisia pykäliään kertaakaan kolmessasadassa -vuodessa, vaikka nuo pykälät olisivat todistetusti syntyneet -valtiollisen kompromissin vaikutuksesta, semmoinen kansa olisi -uudestaan synnytettävä. - -Ainoa toivomme siis on kehityksessä. Meidän täytyy asettaa -yli-ihminen ihmisen sijaan. On kamalata kansalaiselle nähdä vuosien -vieriessä, kuinka muuttumatta hänen omat aikalaisensa uudistuvat -nuoremmassa sukupolvessa, niin että hän luulee löytävänsä samat -henkilöt, jotka olivat hänen tovereinaan 30 vuotta sitten, jokaisessa -katuryhmässä, ja tuskin voi pidättäytyä tervehtimästä vanhana -tuttunaan nuorta miestä, jolle hän on vain vanhanpuoleinen vieras. -Kaikki edistyksen toivo kuolee hänen sydämessään nähdessään tuota. -Hän tietää että he tulevat tekemään juuri samoin kuin heidän isänsä -tekivät, ja että ne harvat äänet, jotka vielä niinkuin ennenkin -koettavat saada heitä tekemään jotain muuta ja olemaan jotain -parempaa, voivat säästää hengenvetoaan jäähdyttääkseen sillä puuroaan -(jos he voivat saada puuroa mistään). Semmoiset miehet kuin! Ruskin -ja Carlyle tulevat saarnaamaan Pekalle ja Paavolle saarnatakseen -vain, aivan niinkuin pyhä Franciscus saarnasi linnuille ja pyhä -Antonius kaloille. Mutta Pekka ja Paavo pysyvät aivan niinkuin -linnut ja kalatkin, entisellään. Ja runoilijat, jotka suunnittelevat -utopioja ja todistavat ettei tarvitse mitään muuta kuin ihmisen -tahtoa niitten toteuttamiseksi, huomaavat lopuksi kuten Richard -Wagner, että juuri se seikka on otettava huomioon, että ihmiset eivät -voimakkaasti tahdo niitä. - -Ja siten särkyy sosialistin unelma tuotantokeinojen järjestämisestä -sosialististen periaatteiden mukaan, positivistin unelma kapitalistin -siveellistyttämisestä, etiikan professorin, vallanpitäjän, -kasvattajan unelma, jonka mukaan käskyjä ja sääntöjä ja -tutkintotodistuksia puetaan miehen päälle, aivan niinkuin suitset -pannaan hevosen suuhun, virkamerkit tuomarin ylle, koru-univormu -sotilaan päälle ja irtotukka näyttelijän päähän, uskotellen -että hänen luonteensa siten on muuttunut. Ainoa perusteellinen -ja mahdollinen sosialismi on siinä että ihmisen vaillinainen -synnyttäminen järjestetään sosialististen periaatteiden mukaan, -toisin sanoen, se on ihmisen kehityksessä. Meidän täytyy päästä -aaseista, muutoin heidän äänensä tulevat särkemään tasavallan. - - - - -X. - -Metoodi. - - -Mitä metoodiin tulee, niin mitäpä muuta vielä voi sanoa kuin että -missä on tahtoa, siinä on taitoa. Mutta ellei ole tahtoa, olemme -hukassa. On nimittäin olemassa sekin mahdollisuus meidän pienelle -hupsulle valtakunnallemme, ehkä koko maailmalle, ja koska semmoiset -mahdollisuudet synnyttävät epätoivoa, täytyy meidän pitää kiinni -siitä otaksumisesta, että meillä on vielä kyllin tarmoa ei ainoastaan -elämään, vaan elämään paremmin. Siitä ehkä seuraa, että meidän täytyy -perustaa valtio-osasto kehitystä varten ja valmistaa sen päällikölle -sija ministeristössä sekä määrätä tuloja, joilla ylläpidetään valtion -suoranaisia kokeiluja, sekä annetaan palkkioita yksityisille -henkilöille kehoituksena onnistuneista tuloksista. Se voi ehkä -myöskin merkitä samaa kuin osakeyhtiö ihmisrodun parantamista varten. -Mutta nykyjään se paljoa luultavammin merkitsee samaa kuin sellaisten -ehdotusten kauhistunut leimaaminen siveettömiksi ja epäpuhtaiksi, -mutta samalla ihmistahdon yleinen salainen työntäminen tuohon kauhua -herättävään suuntaan, niin että kaikenlaiset laitokset ja julkiset -vallanpitäjät jos jonkinlaisten tekosyitten nojalla hapuilevat -yli-ihmistä kohti. Herra Graham Wallas, Lontoon kouluhallinnon -puheenjohtaja, on jo uskaltanut viitata siihen että nykyinen -politiikka, jonka mukaan opettajattaret oletetaan hedelmättömiksi, -voi kyllä olla mukavaa kouluhallinnon kannalta katsoen, mutta sietää -kritiikkiä ihmisrodun kasvattamiskannalta nähden. Tämä on yhtä hyvä -esimerkki kuin mikä muu tahansa siitä kuinka liike yli-ihmistä -kohti jatkuu, huolimatta kaikesta tekopyhyydestämme. Yksi asia on -ainakin aluksi selvä. Jos nainen voi huolellisesti valitsemalla -isän lapselleen synnyttää kansalaisen, jolla on hyvät aistimet, -terveet elimet ja kunnollinen ruuansulatus, pitäisi hänelle tietysti -suoda riittävä palkkio tuosta luonnollisesta palveluksesta, jotta -hän suostuisi toisenkin kerran tekemään samoin. Olkoonpa niin että -hän itse kustantaa yrityksensä, tai lapsen isä, tai laskuja tekevä -kapitalisti, tai paikkakunnallinen hallinto, joka säätää että -naiselle pitää erityisissä olosuhteissa suoda vuoden virkavapaus -täydellä palkalla, tai keskushallitus -- tuo kaikki on vallan -samantekevä, kunhan tulos on tyydyttävä. - -On surullinen asia, että koska suurimmalla osalla aviopuolisoja -nykyisissä oloissa ei ole kyllin ravintoa, ei pääomaa, ei luottoa -eikä tieteellisiä eikä käytännöllisiä tietoja, joutuisivat he -siinä tapauksessa että valtio suostuisi maksamaan synnytyksistä -samoin kuin se nykyjään maksaa kuolemasta, osakeyhtiöitten haltuun, -jotka koettaisivat hankkia osinkoja aivan niinkuin tavallisessa -teollisuudessakin. Ihmissynnytysosakeyhtiökin (jota hurskaasti voisi -nimittää parannetuksi löytölasten kodiksi tai muuksi semmoiseksi) -voisi vallan hyvin, kunnollisesti johdettuna ja järjestettynä, -tuottaa parempia tuloksia kuin nykyinen riippuvaisuutemme -sekalaisista avioliitoista. Voidaan vastustaa sitä sanomalla että kun -tavallinen urakoitsija toimittaa tavaroita hallitukselle ja hallitus -hylkää ne ala-arvoisina, hylätty tavara joko myydään polkuhinnasta -tai joutuu muutoin roskatavaran joukkoon, mutta jos tavarana sattuisi -olemaan ihmisolentoja, pitäisi heidät joko laskea valloilleen tai -viedä lähimpään vaivaistaloon. Mutta siinähän ei ole mitään uutta -että yksityinen yritteliäisyys työntää ihmishylkyjä joko halvoille -työmarkkinoille tai vaivaistaloon, ja tuon uuden teollisuuden hylyt -olisivat varmaankin paremmin hoidetuita kuin tavallisen köyhyyden -tuotteet. Meidän nykyisessä onnen kaupalla kulkevassa sekasorrossa -kaikkien ihmistuotteiden täytyisi tulla heitetyiksi markkinoille, -olivatpa ne onnistuneita tai onnistumattomia; mutta onnistumattomat -eivät tuottaisi yhtiölle palkintoa ja aikaansaisivat siis suoranaista -tappiota. Käytännöllinen vaikeus kauppa-alalla tässä asiassa olisi -se, että ensimäiset kokeet veisivät paljon aikaa ja rahaa ja -olisivat kovin epävarmoja. Puhtaasti kauppapääoma ei koskettaisi -sellaista urhoollista yritystä sen ensimäisillä kokeiluasteilla, ja -joka tapauksessa semmoiseen tärkeään uuteen yritykseen vaadittavaa -mielenlujuutta ei voisi odottaa pörssiltä. Se on valtiomiesten -käsiteltävä, sellaisten valtiomiesten, joilla on kyllin laaja -luonne sanoakseen meidän demokraateille ja plutokraateille että -valtioviisaus ei näyttäydy siinä että imarrellaan heidän hulluuksiaan -taikka koetellaan sovelluttaa heidän laitakaupunki-käsitystään -omaisuudesta viiden maanosan asioihin. Siihen seikkaan tulee ryhtyä -joko valtio tai joku laitos, joka on kyllin voimakas pakoittamaan -valtiota suomaan sille kunnioituksensa. - -Tämmöisen kokeen uutuus tulisi kumminkin olemaan yksinomaa sen -laajuudessa. Yhdessä huomattavassa tapauksessa, nimittäin kun on -kysymys kuninkaallisista henkilöistä, valtio jo valitsee vanhemmat -yksinomaa valtiollisilla perusteilla. Ja ylimystön seassa, vaikka -herttua-arvon perijä on laillisesti vapaa naimaan paimentytön, -yhteiskunnallinen pakko, joka rajoittaa hänen vaalinsa valtiollisesti -ja yhteiskunnallisesti samanarvoisiin naisiin, on niin valtava, -että hän itse asiassa ei ole sen enemmän vapaa menemään naimisiin -paimentytön kanssa kuin Yrjö IV:n oli sallittu ottaa vaimokseen -rouva Fitzherbert, ja herttuan sekä paimentytön avioliitto olisi -mahdollinen ainoastaan seurauksena jälkimäisen tavattomasta -luonteen lujuudesta, joka vaikuttaisi edellisen tavattomaan -luonteen heikkouteen. Kysykööt ne, jotka pitävät koko järjellisen -kehittämisjärjestelmän aatetta mielettömänä ja siveettömänä, miksi -Yrjö IV:n ei sallittu valita omaa vaimoaan, vaikka kuka suutari -tahansa sai naida kenen halusi. Siitä syystä vain että valtiollisesti -oli samantekevä kenen suutari nai, mutta hyvin tärkeätä kenen -kuningas nai. Se tapa, jolla kaikki kuninkaan personallisten -oikeuksien huomioonottaminen, sydämen vaatimukset, avioliittovalan -pyhyys ja romantillinen siveellisyys pannaan väistymään tuon -valtiollisen vaatimuksen tieltä, osoittaa kuinka hyvin voidaan olla -välittämättä kaikista noista näennäisesti kylläkin vastustamattomista -ennakkoluuloista, kun ne joutuvat ristiriitaan semmoisten vaatimusten -kanssa, jotka koskevat hallitsijaimme rotua. Samaa opettaa meille -sotilaan kohtalo. Hänen avioliittoansa, jos sitä ollenkaan sallitaan, -valvotaan itsevaltiaan tavoin, ottamalla huomioon yksinomaa -sotilaallisen sopivaisuuden näkökohtia. - -No niin, nykyaikana ei enää hallitse kuningas, vaan suutari. Sotia -hallitsijasukujen välillä ei enää pelätä, eikä liioin panna arvoa -liittoihin hallitsijasukujen kesken. Kuninkaallisten perheitten -avioliitot muuttuvat nopeasti vähemmän valtiollisiksi ja enemmän -kansanomaisiksi, kodikkaiksi ja romantillisiksi. Toiselta puolen -tietoisuus suutarin avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä -on yhä kasvamassa. Me olemme tehneet yleiseksi kysymykseksi hänen -vaimonsa terveydentilan kuukautta jälkeen synnytyksen. Me olemme -ottaneet hänen lastensa henkisen kehityksen pois hänen käsistään ja -panneet sen valtion kouluopettajan käsiin. Kohta tulemme tekemään -heidän ruumiillisen ravitsemisensa riippumattomaksi hänestä. Mutta he -ovat vielä roskaväkeä, ja valtion heittäminen roskaväen haltuun on -kansallista itsemurhaa, koska roskaväki ei osaa hallita eikä liioin -anna kenenkään muun hallita, paitsi sen, joka tarjoo enin leipää ja -huvituksia. Ei ole olemassa yhtään valtiollista innostelijaa, joka -kahdenkymmenen vuoden käytännöllisen, demokraattisen kokemuksen -jälkeen vielä uskoisi valitsijain valtiolliseen kykeneväisyyteen, -taikka niitten valitsemien johtomiesten kykyyn. Aristokratian -hävittäminen on tehnyt yli-ihmisen välttämättömäksi. - -Englantilaiset vihaavat vapautta ja yhdenvertaisuutta liian paljon -voidakseen ymmärtää niitä. Mutta jokainen englantilainen toivoo -itselleen sukuluettelon. Ja hän on oikeassa. Kuningas Demos on -synnytettävä niinkuin muutkin kuninkaat, ja täytymisen kanssa ei voi -väitellä. Yksityisen kynäniekan on turhaa puhua sen enempää niin -suuresta asiasta pienessä kirjasessa. Konferenssi asiaa käsittelemään -on seuraava välttämätön askel. Siihen tulevat ottamaan osaa sellaiset -miehet ja naiset, jotka eivät usko enää elävänsä iankaikkisesti, -ja hakevat siksi kuolematonta työtä, johon he voivat panna parhaan -osan itsestään, ennenkuin heidän ruumiinsa heitetään tuohon suureen -tomunhävittäjään, krematorio-uuniin. - - - - - - -OHJEITA VALLANKUMOUKSELLISILLE. - - - - -Ohjeita Vallankumouksellisille. - - -Kultainen sääntö. - - -Elä tee toisille sitä mitä toivoisit toisten tekevän sinulle. Maku -voi olla erilainen. - -Elä koskaan vastusta kiusausta: Koeta kaikkia, pidä kiinni paraasta. - -Elä rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Jos olet hyvässä sovussa -itsesi kanssa, olisi se nenäkästä, jos olet pahoissa välin itsesi -kanssa, olisi se vääryyttä. - -Kultainen sääntö on se, ettei ole mitään kultaisia sääntöjä. - - -Epäjumalanpalvelusta. - - -Hallitustaito on epäjumalanpalveluksen järjestämistä. - -Byrokratian muodostavat viranomaiset, aristokratian epäjumalat ja -demokratian epäjumalanpalvelijat. - -Väestö ei voi ymmärtää byrokratiaa, se voi ainoastaan jumaloida -kansallisia epäjumalia. - -Raakalainen kumartelee puusta ja kivestä tehtyjä epäjumalia. -Sivistynyt mies kumartelee lihasta ja verestä tehtyjä epäjumalia. - -Rajoitettu kuningasvalta on keksintö, joka yhdistää puisen epäjumalan -jäykkyyden ja liha-ja-veri -epäjumalan todenmuotoisuuden. - -Kun puinen epäjumala ei vastaa talonpojan rukoukseen, antaa -talonpoika sille selkään. Kun liha- ja veri -epäjumala ei tyydytä -sivistynyttä miestä, katkaisee sivistynyt mies siltä pään. - -Se joka surmaa kuninkaan ja se joka antaa henkensä kuninkaan edestä -ovat yhtä suuressa määrässä epäjumalanpalvelijoita. - - -Kuninkaallisuus. - - -Kuninkaat eivät synny, he ovat keinotekoisen hallusinatsionin -tekemiä. Kun onnettomuudet keskeyttävät tuollaisen tapahtuman -kulkua tärkeänä ikäkautena, kuten esim. Kaarle II:ssa, paranee -hallusinatsionin esine, eikä koskaan enää täydellisesti saa takaisin -kuninkaallisuuttaan. - -Hovi on hallitsijain renkitupa. - -Vulgäärisyys kuninkaassa hivelee kansan enemmistön sydäntä. - -Valtaistuimen kasvattama ryömiväisyys on se hinta, jonka me maksamme -valtaistuimen tuottamasta valtiollisesta mukavuudesta. - - -Demokraattisuus. - - -Jos pienempi henki voisi mitata suurempaa henkeä niinkuin metrikeppi -voi mitata pyramiidin, yleinen äänioikeus voisi lopullisesti -päättää kaikki. Asian ollessa tällä lailla valtiollinen ongelma jää -selittämättä. - -Demokratia asettaa kykenemättömien monilukuisten valitsemisen -turmeltuneitten harvojen määräämisen sijaan. - -Demokraattiset tasavallat voivat yhtä vähän olla ilman kansallisia -epäjumalia kuin monarkkiiat ilman valtion virkamiehiä. - -Hallituksella on ainoastaan yksi pulma suoritettava: luotettavan -antropometrisen metoodin keksiminen. - - -Vapaus ja yhdenvertaisuus. - - -Se joka luulee valtiollista vapautta vapaudeksi ja valtiollista -tasa-arvoisuutta yhtäläisyydeksi, ei ole koskaan ajatellut viittä -minuuttiakaan kumpaakaan. - -Ei mikään voi olla ehdotonta: siis ei mikään voi olla vapaata. - -Vapaus on samaa kuin vastuunalaisuus. Siksi useimmat ihmiset -pelkäävät sitä. - -Herttua kysyy ylenkatseellisesti onko tosiaankin hänen metsävartiansa -samanarvoinen kuin kuninkaallinen tähteintutkija, mutta hän vaatii -että kumpikin hirtetään tasa-arvoisesti, jos he murhaavat hänet. - -Siellä missä tasa-arvoisuus on tunnustettu, siellä on myöskin -käskynalaisuus. - -Tasa-arvoisuus on perusehtona kaikissa osissa yhteiskunnallista -järjestystä. - -Ylemmän suhde alempaan on esteenä hyville tavoille. - - -Kasvatus. - - -Kun ihminen opettaa jotain, jota hän itse ei osaa, toiselle, jolla -ei ole mitään taipumusta siihen, ja antaa sitten taitotodistuksen, -on jälkimäinen suorittanut gentlemannin kasvatukseen vaadittavan -tietomäärän. - -Hullun aivot sulattavat filosofian hulluudeksi, tieteen taikauskoksi -ja taiteen turhantarkkuudeksi. Siitä johtuu yleinen kasvatus. - -Parhaiten kasvatettuja lapsia, ovat ne, jotka ovat nähneet -vanhempansa semmoisina kuin he ovat. Tekopyhyys ei ole vanhempien -ensimäinen velvollisuus. - -Pahin sikiönsurmaaja on se, joka koettaa muodostaa lapsen luonnetta. - -Yliopistossa jokainen suuri teos lykätään siksi kunnes sen tekijä -saavuttaa puolueetonta arvostelua ja täydellisiä tietoja. Jos hevonen -voisi odottaa niin kauan kenkiään ja maksaisi niistä edeltäkäsin, -olisivat kaikki sepät meillä yliopistomiehiä. - -Se joka osaa, tekee. Se joka ei osaa, opettaa. Oppinut mies on -laiskuri, joka kuolettaa aikaa tutkimalla. Varo väärää tietoa, se on -vaarallisempaa kuin tietämättömyys. - -Toiminta on ainoa tie tietoon. Jokainen hullu uskoo, mitä hänen -opettajansa kertoo hänelle, ja nimittää herkkäuskoisuuttaan tieteeksi -tai moraaliksi juuri yhtä luottavasti kuin hänen isänsä nimitti sitä -taivaalliseksi ilmestykseksi. - -Ei kukaan, joka ei osaa omaa kieltään, voi hallita toista kieltä. - -Ei kukaan voi olla pelkkä spesialisti, olematta täysi idiootti. - -Elä anna lapsillesi siveellistä ja uskonnollista kasvatusta, ellet -ole vallan varma siitä että ne eivät ota sitä liian vakavasti. -Parempi on olla Henrik neljännen ja Nell Gwynnen äiti kuin -Robespierren ja kuningatar Maria Tudorin. - - -Avioliitto. - - -Avioliitto on suosiossa siitä syystä että se yhdistää suurimman -määrän kiusausta suurimpaan määrään tilaisuutta. - -Avioliitto on ainoa laillinen kontrahti, joka poistaa asianomaisten -väliltä kaikki ne lait, jotka suojaavat sitä erityistä suhdetta, jota -avioliitto tarkoittaa. - -Avioliiton päätarkoitus on rodun jatkaminen. - -Avioliiton satunnainen tarkoitus on ihmisten lemmentunteitten -tyydyttäminen. - -Keinotekoinen hedelmättömyys avioliitossa saattaa mahdolliseksi sille -täyttää satunnaisen tarkoituksensa laimiinlyömällä päätarkoituksensa. - -XIX vuosisadan vallankumouksellisin keksintö oli avioliiton -keinotekoinen hedelmättömäksi saattaminen. - -Jokainen avioliittojärjestelmä, joka pakoittaa kansan enemmistöä -naimattomuuteen, murretaan väkivaltaisesti -- sillä verukkeella että -se muka loukkaa siveellisyyttä. - -Monivaimoisuus uudenaikaisissa demokraattisissa oloissa, kuten -Mormonien seassa, hävitetään siksi että vastaan nousevat kaikki ne -ala-arvoiset miehet, jotka siten tuomitaan aviottomuuteen; sillä -äidinvaisto johtaa naista pitämään parempana kymmenettä osaa ensi -luokan miehestä kuin kolmannen luokan miehen koko omistamista. -Monimiehisyyttä ei ole koetettu semmoisissa olosuhteissa. - -Kansallisen aviottomuuden vähin määrä (joka saadaan selville, kun -yhteiskunnan miesten lukumäärä jaetaan naisten lukumäärällä ja -osamäärää pidetään sinä vaimojen tai miesten lukumääränä, joka on -suotu jokaiselle hengelle) on Englannissa (jossa osamäärä on 1) -turvattu yksiavioisuuden perustamisella. - -Uudenaikainen hempeätunteinen nimitys aviottomuuden kansalliselle -minimi määrälle on puhtaus. - -Avioliitto, tai mikä muu yleisen lempivän yksiavioisuuden muoto -tahansa, on onneton suurissa valtioissa, sillä se estää ihmisen -tahallista synnyttämistä valtiollisena olentona. - - -Rikos ja rangaistus. - - -Kaikki konnamaisuus on koottuna lauseeseen: "Que Messieurs les -Assassins commencent!" - -Mies joka on kohonnut Eton'in [kuuluisa koulu, jossa ylimysten -lapsia kasvatetaan, ja jossa ruumiillinen rangaistus on sallittu. -Suoment. muist.] piiskapenkiltä sille istuimelle, mistä hän tuomitsee -ryöstömurhaajan piiskattavaksi, on samanlainen yhteiskunnan tuote -kuin ryöstömurhaajakin, jota isä on potkinut ja äiti tuuppinut, -kunnes hän on kasvanut kyllin vahvaksi kuristaakseen ja ryöstääkseen -rikkaan kansalaisen, jonka rahoja hän himoitsee. - -Vankeus on yhtä peruuttamatonta kuin kuolema. - -Rikolliset eivät kuole lain käsissä. Ne kuolevat toisten ihmisten -käsissä. - -Surmaaja Czolgosz teki presidentti McKinleystä sankarin surmaamalla -hänet. Amerikan Yhdysvallat tekivät Czolgoszista sankarin -samanlaisella menettelyllä. - -Surma teloituslavalla on surman kaikkein huonoin muoto, sillä se -tapahtuu yhteiskunnan suostumuksella. - -Teko se on, joka opettaa, eikä se nimi, jonka annamme teolle. Murha -ja mestaus eivät ole vastakohtia, jotka sovittavat toisensa, vaan -samanlaisuuksia, jotka synnyttävät samanlaista. - -Rikos on ainoastaan vähittäistavara-osasto siitä mitä -tukkukauppanimityksellä sanomme rikoslaiksi. - -Kun mies tahtoo murhata tiikerin, nimittää hän sitä urheiluksi. Kun -tiikeri tahtoo murhata miehen sanoo tämä sitä julmuudeksi. Eroitus -rikoksen ja oikeuden välillä ei ole sitä suurempi. - -Niin kauan kuin meillä on vankiloita, on vallan samantekevää ketkä -meistä asuvat kopeissa. - -Levottomin mies vankilassa on vankilan johtaja. - -Ei ole välttämätöntä korvata mestattua rikollista, mutta -välttämätöntä on korvata mestattu yhteiskunnallinen järjestelmä. - - -Arvonimet. - - -Arvonimet tuottavat kunniaa keskiskertaiselle, hämmästyttävät -yläpuolella olevaa, ja ala-arvoinen häpäisee ne. - -Suuret miehet kieltäytyvät vastaanottamasta arvonimiä, sillä he -kadehtivat niitä. - - -Kunnia. - - -Ei ole olemassa täydellisesti kunniallisia ihmisiä, mutta jokaisella -tosi miehellä on joku kunnian pääkohta ja muutamia pienempiä kohtia. - -Te ette voi uskoa kunniaan ennenkuin olette hankkineet sitä. Parempi -on pysyä puhtaana ja kirkkaana: te olette itse se ikkuna, jonka läpi -teidän täytyy katsoa maailmaa. - -Teidän sananne ei koskaan voi olla yhtä hyvä kuin takuunne, sillä -muistinne ei voi olla niin luotettava kuin kunnianne. - - -Omaisuus. - - -Omaisuus, sanoi Proudhon, on varkautta. Tämä on ainoa täydellinen -selvä totuus, joka siitä aineesta on sanottu. - - -Palvelijat. - -Kun palvelijoita kohdellaan ihmisolentoina, ei maksaa vaivaa pitää -heitä. - -Suhde isännän ja palvelijan välillä on edullinen ainoastaan -semmoiselle isännälle, joka ei epäröi käyttää väärin käskyvaltaansa, -ja semmoiselle palvelijalle, joka ei epäröi käyttää väärin luottoaan. - -Täydellinen palvelija tuntee isäntänsä lähestyessä häntä -inhimillisellä tavalla, että hänen olemassaoloaan uhataan, ja -kiiruhtaa muuttamaan paikkaa. - -Isännät ja palvelijat ovat kumpikin tyranneja, mutta isännät ovat -riippuvampia asemassaan. - -Ihminen nauttii siitä mitä hän käyttää, ei siitä mitä hänen -palvelijansa käyttävät. - -Ihminen on ainoa eläin, joka laskee rikkauttaan loisiensa lukuisuuden -ja ylellisyyden mukaan. - -Vallasnaisten ja gentlemannien on sallittu pitää ystäviä -koirakopissa, mutta ei kyökissä. - -Kotipalvelijain täytyy, tehtyään pilattuja lapsia isännistään, -herättää heissä pelkoa, voidakseen elää heidän kanssaan. - - -Kuinka lapsia on lyötävä. - - -Jos lyöt lasta, niin pidä huolta siitä että lyöt sitä vihapäissäsi, -vaikkapa siten turmelisit sen koko elämän ajaksi. Tyynellä mielellä -iskettyä lyöntiä ei voi eikä saa antaa anteeksi. - -Jos lyöt lasta huviksesi, tulee sinun myöntää se suoraan sekä leikkiä -leikkisi sääntöjen mukaan, niinkuin ketunajaja. Silloin saat aikaan -verraten vähän vahinkoa. Ei kukaan ketunajaja ole niin hupsu, että -hän koettelisi uskotella ajavansa kettua opettaakseen sitä luopumaan -kanoja varastamasta taikka että hän itse kärsii enemmän kuin kettu -kuoleman edessä. Muista että lapsiakin kurittaessa on valittavana -joko urheilijan menestystapa tai lurjuksen menetystapa. - - -Uskonto. - - -Varo sitä miestä, jonka jumala on pilvissä. - -Miehen uskon voi päättää, ei hänen uskonnostaan, vaan niistä -edellytyksistä, joitten nojalla hän tavallisesti toimii. - - -Hyveet ja paheet. - - -Ei mikään erityinen hyve tai pahe edellytä toisen erityisen hyveen -tai paheen olemassaoloa ihmisessä, yhdistäköönpä mielikuvitus ne -kuinka läheisesti tahansa. - -Hyve ei ole siinä että pysyy erillään paheesta, vaan siinä, ettei -halua sitä. - -Itsensä kieltämys ei ole hyve, se on vain varovaisuuden vaikutus -konnamaisuuteen. - -Tottelevaisuus on olevinaan alistumista, aivan niinkuin poliisinpelko -on olevinaan rehellisyyttä. - -Tottelemattomuutta, harvinaisinta ja uljainta kaikista hyveistä, -eroitetaan harvoin huolimattomuudesta, joka on vetelin ja tavallisin -kaikista paheista. - -Pahe on elämän tuhlaamista. Köyhyys, tottelevaisuus ja naimattomuus -ovat kanooniset paheet. - -Säästäväisyys on taito, jolla tehdään enin elämästä. - -Säästäväisyydenrakkaus on kaikkien hyveitten juuri. - - -Suuruus. - - -Suuruus on vain yksi pienuuden aistimuksista. - -Taivaassa enkeli ei ole mitään erinomaista. - -Suuruus on toinen nimitys jumalallisuudelle. Molemmat merkitsevät -vallan yksinkertaisesti sitä, mikä on meidän saavutuspiirimme -ulkopuolella. - -Jos suuri mies voisi saada meidät ymmärtämään itseään, hirttäisimme -hänet. - -Me myönnämme että kun jumaluus, jota palvelimme, teki itsensä -näkyväksi ja tajuttavaksi, ristiinnaulitsimme sen. - -Matemaatikolle yksitoista on vain lukuyksikkö; bushmanille, joka -ei voi laskea edemmäksi kymmentä sormeaan, se on käsittämätön -lukemattomuus. - -Eroitus tyhjimmän jokapäiväisen henkilön ja syvimmän ajattelijan -välillä tuntuu viimeksi mainitusta mitättömän pieneltä ja edellisestä -äärettömältä. - -Tyhmän kansan seassa nero käy jumalaksi: jokainen jumaloi häntä, eikä -kukaan täytä hänen tahtoaan. - - -Kauneus ja onni, taide ja rikkaus. - - -Kauneus ja onni ovat sivutuotteita. - -Mielettömyys on onnen ja kauneuden suoranaista takaa-ajamista. - -Rikkaus ja taide ovat väärennettyjä reseptejä onnen ja kauneuden -valmistamiseksi. - -Se joka toivoo elinkautista onnea kauniin naisen rinnalla, toivoo -tuntevansa viinin maun pitämällä suunsa aina täynnä viiniä. - -Sietämättömin tuska saadaan syntymään pidentämällä kiihkeintä iloa. - -Ihminen, jolla on hammastauti, arvelee kaikkia niitä onnellisiksi, -joilla on terveet hampaat. Köyhä ihminen erehtyy samoin rikkaaseen -nähden. - -Jota enemmän ihminen omistaa yli menojensa, sitä enemmän huolet häntä -rasittavat. - -Se hirmuvalta, joka estää meitä tekemästä tietä kangella ja lapiolla, -on pahempi kuin se, joka estää meitä ajelemasta pitkin tietä -vaunuilla ja parihevosilla. - -Rumassa ja onnettomassa maailmassa rikkainkaan mies ei voi ostaa -muuta kuin rumuutta ja onnettomuutta. - -Koettaessaan paeta rumuutta ja onnettomuutta, rikas mies enentää -molempia. Jokainen uusi neliömetri West Endiä synnyttää uuden -neliökilometrin East Endiä. - -XIX vuosisata oli taitteitten uskon aikakausi. Tulokset ovat -edessämme. - - -Todellinen herrasmies. - - -Meidän päiviemme herrasmies on semmoinen henkilö, jolla kyllin rahaa -tehdäkseen sitä mitä jok'ikinen hullu voisi tehdä, jos vain olisi -varoja, s.o. hän voi kuluttaa tuottamatta. - -Uudenaikaisen herrasmaisuuden todellinen määritelmä on loisena olo. - -Ei mikään fyysillisen tai siveellisen taidon ylemmyys voi tuottaa -anteeksiantamusta loiselämän synnille. - -Uudenaikainen herrasmies on pakosta oman maansa vihollinen. -Sodassakaan hän ei taistele puolustaakseen sitä, vaan estääkseen -omaa ryöstämisvaltaansa joutumasta muukalaisen käsiin. Sellaiset -taistelijat ovat isänmaallisia samassa merkityksessä, kuin kaksi -luupalasta tappelevaa koiraa on eläinystävää. - -Pohjois-Amerikan indiani oli urheilija-soturi-herrasmiehen perikuva. -Perikleen aikuinen atenalainen oli henkisesti ja taiteellisesti -harjaantuneen herrasmiehen perikuva. Molemmat olivat valtiollisesti -epäonnistuneita. Nykyisellä herrasmiehenä ei ole edellisen -kestäväisyyttä eikä jälkimäisen sivistystä, mutta hänen ruokahalunsa -on yhtä suuri kuin molempien yhteensä. Hän ei tule onnistumaan siinä -missä edelliset ovat epäonnistuneet. - - -Kohtuullisuus. - - -Kohtuullisuutta ei koskaan ylistetä itsensä tähden. - -Kohtuullisen rehellinen mies, jolla on kohtuullisen uskollinen vaimo, -molemmat kohtuullisen raittiita ja asuen kohtuullisen terveellisessä -talossa: siinä tosi keskisäätyinen yhteys. - - -Tiedoton itse. - - -Tiedoton itse on todellinen nero. Hengittämisenne menee harhaan heti -kun tietoinen itsenne sekaantuu siihen. - -Lukuunottamatta sitä yhdeksän kuukauden aikaa, joka kuluu ennenkuin -ihminen vetää ensimäisen henkäyksensä, ei kukaan voi johtaa omia -asioitaan niin hyvin kuin puu. - - -Järki. - - -Järkevä mies mukaantuu maailman oloihin. Järjetön koettaa -itsepäisesti mukaannuttaa maailmaa itseensä. Siitä syystä kaikki -edistys riippuu järjettömistä. - -Mies, joka kuuntelee järjen ääntä, on hukassa. Järki orjuuttaa -kaikkia, joiden henki ei ole kyllin voimakas hallitsemaan sitä. - - -Säädyllisyys. - - -Säädyllisyys on säädyttömyyden vaitiolon sopimus. - - -Kokemus. - - -Ihmisten viisauden määrä ei suhteennu heidän kokemuksensa määrään, -vaan siihen kuinka kykeneviä he ovat kokemaan. - -Jos pelkkä kokemus voi opettaa, olisivat Lontoon kivet viisaampia -kuin sen viisain mies. - - -Ajan kosto. - - -Ne joita me nimitämme pedoiksi, kostivat meille silloin kun Darwin -osoitti että ne ovat meidän serkkujamme. - -Varkaat kostivat silloin kun Marx todisti porvarilliset varkaiksi. - -Hyvät aikomukset. - - -Helvetti on kivitetty hyvillä aikomuksilla, ei pahoilla. - -Kaikki ihmiset tarkoittavat hyvää. - - -Luonnolliset oikeudet. - - -Elämisen oikeutta loukataan, ellei sitä yhtämittaa vaadita. - - -Faute de mieux. - - -Lapsuudessani vastustin sitä että erästä neitiä aina sanottiin -kauniiksi neiti A:ksi. Tätini moitti minua sanomalla: "Sinun pitää -muistaa aina että vähimmin ruma sisar on perheen kaunotar." - -Ei mikään aikakausi eivätkä mitkään olosuhteet ole ilman sankareita. -Kansan vähimmin kykenemätön kenraali on sen Caesar, sen vähimmin -typerä valtiomies on sen Solon, sen vähimmin höperö ajattelija on sen -Sokrates ja sen vähimmin tyhjänpäiväinen runoilija on sen Shakespeare. - - -Armeliaisuus. - - -Armeliaisuus on himokkaisuuden pettävin laatu. - -Ne jotka auttavat köyhyyttä ja sairautta, ovat myötäsyyllisiä kahteen -kaikkein pahimpaan rikokseen. - -Se joka antaa rahaa, jota hän ei itse ole ansainnut, tuhlaa toisen -ihmisen työtä. - -Jokainen todellisesti hyvääsuopa henkilö vihaa almujen antamista ja -kerjäläisyyttä. - - -Maine. - - -Elämä tasoittaa kaikki ihmiset, kuolema ilmaisee etevät. - - -Kuri. - - -Sotasäädöksiä tarvitsevat ainoastaan upseerit, jotka komentavat ilman -mahtiarvoa. Taivaallinen oikeus ei tarvitse vitsaa. - - -Naiset kodissa. - - -Koti on tyttöjen vankila ja vaimojen työpaja. - - -Sivistys. - - -Sivistys on sairaus, joka on syntynyt siitä että yhteiskuntia on -rakennettu mädänneistä aineksista. - -Ne jotka ihailevat nykyajan sivistystä, arvelevat tavallisesti sen -merkitsevän samaa kuin höyrykone ja sähkölennätin. - -Ne jotka ymmärtävät höyrykonetta ja sähkölennätintä, kuluttavat -elämänsä koettamalla keksiä niiden sijaan jotain parempaa. - -Mielikuvitus ei voi luoda hirveämpää rikollista kuin semmoisen, joka -rakentaisi toisen Lontoon, samanlaisen kuin nykyinen, eikä suurempaa -hyväntekijää kuin semmoisen, joka hävittäisi sen. - - -Peli. - - -Suosituin rikkauden jakamistapa on pelipöydän järjestelmä. - -Pelipöytä ei ole kannattava laitos kenellekään muulle kuin -pelihuoneen isännälle. Siitä huolimatta pelihimo on yleinen, mutta -pelihuoneen pitämistä ei himoita. - -Peli lupaa köyhille sitä mitä omaisuus tuottaa rikkaille. Siitä -syystä piispat eivät uskalla tuomita sitä perinpohjaisesti. - - -Yhteiskunnallinen kysymys. - - -Elkää kuluttako aikaanne yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se mikä -vaivaa köyhiä, on köyhyys. Se mikä vaivaa rikkaita on hyödyttömyys. - - -Hajanaisia lauselmia. - - -Meille on opetettu että kun Jehova loi maailman, näki hän että kaikki -oli sangen hyvä. Mitähän hän nyt sanoisi? - -Raakalaisen kääntäminen kristinuskoon on kristinuskon kääntämistä -raakalaisuuteen. - -Ei kukaan uskalla sanoa niin paljon omia ajatuksiaan, että hän omasta -mielestään tuntuisi liioittelevalta. - -_Mens sana in corpore sano_ on typerä lause. Terve ruumis on terveen -hengen tuote. - -Dekadenssi voi saada puoltajia ainoastaan silloin kun se pukee -yllensä edistyksen naamarin. - -Edistyksen hetkinä jalot onnistuvat, sillä asiat menevät heidän -suuntaansa. Dekadenssin hetkinä halpamieliset onnistuvat samasta -syystä. Siitä syystä, maailma ei koskaan ole ilahduttavan menestyksen -puutteessa. - -Reformaattori, jolle maailma ei ole kyllin hyvä, joutuu seisomaan -vieri vieressä sen kanssa, joka ei ole kyllin hyvä maailmalle. - -Jokainen neljäkymmentä vuotta vanhempi mies on lurjus. - -Nuoruus, jolle kaikki annetaan anteeksi, ei anna itselleen anteeksi -mitään. Iäkkäisyydelle, joka antaa itselleen kaikki anteeksi, ei -anneta mitään anteeksi. - -Kun opitaan laulamaan että brittiläiset eivät koskaan tule olemaan -herroja, silloin lopetamme orjuuden. - -Elä usko että vastustat taistelua, vastustaessasi tappioon -joutumista, taikka että vastustat orjuutta, vastustaessa olemistasi -orjana, taikka että vastustat köyhyyttä, vastustaessasi sitä että et -ole niin rikas kuin naapurisi. Pelkuri, huolimaton ja kateellinen -ovat samaa mieltä kuin sinä. - -Pidä huolta siitä että saat sen mistä pidät, muutoin sinut -pakoitetaan pitämään siitä, minkä saat. Siellä missä ei ole mitään -uskontoa, tulee tekopyhyys muotiin. Siellä missä ei ole tietoja, -sanotaan tietämättömyyttä tieteeksi. - -Jos pahat kukoistavat ja parhaat jäävät eloon, on luonto lurjuksien -jumala. - -Jos historia yhä kertautuu ja odottamaton alituiseen tapahtuu, kuinka -kykenemätön onkaan ihminen oppimaan kokemuksesta! - -Sääli on epäterveitten toveriustunne. - -Ne jotka ymmärtävät pahan, antavat sen anteeksi; ne jotka eivät -ymmärrä, hävittävät sen. - -Hankitut käsitykset soveliaisuudesta ovat voimakkaammat kuin -luontainen vaisto. On helpompi saada ihmisiä sulkeutumaan -luostareihin, kuin saada arabialaista naista paljastamaan suutaan -julkisesti, tai englantilaista upseeria kulkemaan urheilija-lakki -päässä Bond Streetillä iltapäivällä toukokuussa. - -On vaarallista olla vilpitön, ellei samalla myöskin ole tyhmä. - -Kiinalaiset kesyttävät lintuja leikkaamalla niiden siivet, ja -naisia turmelemalla heiltä jalat. Hame nilkkojen ympärillä on yhtä -vaikuttava. - -Valtiotalous ja yhteiskunnallinen talous ovat hauskaa henkistä -leikkiä, mutta elämän talous on viisaan kivi. - -Kun harhaoppinen tahtoo välttää marttyyriutta, puhuu hän "oikeasta ja -väärästä oikeauskoisuudesta" ja todistaa että hänen harhaoppinsa on -oikeata oikeauskoisuutta. - -Varo sitä miestä, joka ei iske takasin, kun lyöt häntä; hän ei anna -sinulle anteeksi eikä liioin salli sinun antaa anteeksi itsellesi. - -Jos loukkaat naapuriasi, on parempi että loukkaat häntä perinpohjin -kuin puolittain. - -Hempeätuntoisuus johtuu siitä erehdyksestämme, joka saattaa meidät -luulemaan, että anteeksiantoa voidaan suoda tai vastaanottaa -siveellisissä ristiriidoissa. - -Kaksi nälkäistä miestä ei voi olla kaksi vertaa nälkäisempää kuin -yksi, mutta kaksi lurjusta voi olla kymmenen kertaa lurjusmaisempaa -kuin yksi. - -Tee rististäsi kainalosauva itsellesi, mutta kun näet toisen tekevän -samoin, varo häntä. - - -Uhrautuminen. - - -Itsemme uhraaminen saattaa meille mahdolliseksi uhrata muita ihmisiä -punastumatta. - -Jos alat uhraamalla itsesi niitten edestä, joita rakastat, lopetat -vihaamalla niitä, joitten edestä olet uhrannut itsesi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMINEN JA YLI-IHMINEN*** - - -******* This file should be named 54786-8.txt or 54786-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/7/8/54786 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54786-8.zip b/old/54786-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index aa35df1..0000000 --- a/old/54786-8.zip +++ /dev/null |