diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55037-8.txt | 7370 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55037-8.zip | bin | 105806 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7370 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..919a9ec --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55037 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55037) diff --git a/old/55037-8.txt b/old/55037-8.txt deleted file mode 100644 index f9f6519..0000000 --- a/old/55037-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7370 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Arsène Lupin taistelussa Sherlock Holmesta -vastaan, by Maurice Leblanc - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Arsène Lupin taistelussa Sherlock Holmesta vastaan - -Author: Maurice Leblanc - -Translator: Jalmari Finne - -Release Date: July 3, 2017 [EBook #55037] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN TAISTELUSSA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -ARSÈNE LUPIN TAISTELUSSA SHERLOCK HOLMESTA VASTAAN - -Kirj. - -Maurice Leblanc - - -Suomentanut Jalmari Finne - -Ranskalainen alkuteos: Arsène Lupin contre Sherlock Holmes - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1908. - - - - - - - Marcel L'Heurex'lle - syvällä kiintymyksellä - - _M.L._ - - - -SISÄLLYS: - - Arpa numero 514 -- sarja 23 - Sininen timantti - Sherlock Holmes aloittaa taistelun - Vähän valoa pimeyteen - Asiat alkavat selvitä - Arsène Lupin joutuu kiinni - - - - -ARPA NUMERO 514 -- SARJA 23 - - -Joulukuun 8. päivänä viime vuonna Versaillesin lyseon matematiikan -professori Gerbois löysi eräästä vanhaintavaroiden kaupasta pienen -mahonkisen kirjoituspöydän, joka miellytti häntä monien laatikkojensa -vuoksi. - -Sepä olisi sopiva syntymäpäivälahja Suzannelle, hän ajatteli. - -Ja kun hän etsiskeli tyttärelleen sopivaa lahjaa, jonka hän voisi -pienillä varoillaan hankkia, niin hän tinki hinnasta ja maksoi -kirjoituspöydästä kuusikymmentäviisi frangia. - -Samalla kun hän antoi myyjälle osoitteensa, niin nuori, hienon -näköinen mies, joka oli etsiskellen katsellut oikealle ja vasemmalla, -huomasi pöydän ja kysyi: - --- Mitä se maksaa? - --- Se on jo myyty, vastasi kauppias. - --- Vai niin... varmaankin tälle herralle? - -Herra Gerbois kumarsi onnellisena siitä, että hän omisti huonekalun, -jota toinen hänen vertaisensa halusi, ja poistui. - -Mutta hän oli tuskin kulkenut kymmentäkään askelta pitkin katua, kun -tuo nuori mies saavutti hänet ja hattu kädessä sanoi hänelle hyvin -kohteliaasti: - --- Minä pyydän tuhannesti anteeksi, hyvä herra... tehdessäni -epähienon kysymyksen... Etsittekö nimenomaan tuota kirjoituspöytää. - --- En. Minä etsin huokeahintaista vaakaa fysikaalisia kokeilujani -varten. - --- Te ette siis pane sille suurta arvoa? - --- Panen kyllä. - --- Siksikö, että se on vanhanaikainen? - --- Siksi, että se on mukava. - --- Suostuisitteko siinä tapauksessa vaihtamaan sen yhtä mukavaan, -mutta paremmassa kunnossa olevaan kirjoituspöytään? - --- Tämä on hyvässä kunnossa ja vaihto on minun mielestäni tarpeeton. - --- Mutta... - -Herra Gerbois saattoi helposti kiivastua ja oli epäluuloinen. Hän -vastasi kuivasti: - --- Minä pyydän teitä luopumaan pyytelemisestänne. - -Tuntematon asettui hänen eteensä. - --- Minä en tiedä paljonko te olette siitä maksanut... minä maksan -kaksi kertaa enemmän. - --- Minä en myy. - --- Kolme kertaa? - --- Lopettakaa, huudahti professori kärsimättömästi, -- se mikä kuuluu -minulle ei ole kaupan. - -Nuori mies katsoi häneen terävästi tavalla, jota herra Gerbois ei -voinut unohtaa. Sitten hän sanaakaan sanomatta kääntyi ympäri ja -poistui. - -Tuntia myöhemmin tuotiin pöytä pieneen taloon, jossa professori asui -Viroflay-kadun varrella. Hän huusi tytärtään. - --- Tämä on sinulle, Suzanne, jos vain pidät siitä. - -Suzanne oli suloinen olento, herkkä ja onnellinen. Hän heittäytyi -isänsä kaulaan niin iloisesti, kuin tämä olisi tarjonnut hänelle -kuninkaallisen lahjan. - -Samana iltana sijoitettuaan sen huoneeseensa, hän Hortensen, -palvelijattaren, avulla puhdisti laatikot ja järjesti huolellisesti -niihin paperinsa, kirjepaperinsa, kirjeensä, postikorttikokoelmansa -ja muutamat muistot serkustaan, Philippestä, joita hän salassa -säilytti. - -Seuraavana päivänä puoli kahdeksan herra Gerbois meni lyseoon. Kello -kymmenen Suzanne tapansa mukaan odotti häntä ulko-ovella, ja herra -Gerbois iloitsi suuresti nähdessään katukäytävällä rauta-aidan -vieressä hänen siron vartalonsa ja herttaisen hymynsä. - -He palasivat yhdessä kotiin. - --- Mitä pidät kirjoituspöydästäsi? - --- Se on aivan verraton! Hortense ja minä olemme kiillottaneet -messinkikoristeet. Niiden luulisi olevan kultaa. - --- Sinä olet siis tyytyväinen? - --- Olenko tyytyväinen! Minä en voi kuvitella, miten enää tästälähin -tulisin ilman sitä toimeen. - -He kulkivat talon edessä olevan puutarhan halki. Herra Gerbois -ehdotti: - --- Menemmekö katsomaan sitä ennen aamiaista? - --- Mennään, mennään, sepä on mainio ajatus. - -Suzanne astui edeltä, mutta saavuttuaan huoneensa kynnykselle hän -huudahti kauhusta. - --- Mitä on tapahtunut? sopersi herra Gerbois. - -Hän saapui vuorostaan huoneeseen. _Kirjoituspöytä oli poissa_. - - * * * * * - -... Tutkintatuomari ihmetteli miten yksinkertaisia keinoja oli -käytetty. Sillä aikaa, kun Suzanne oli poissa ja palvelijatar -ostoksilla, tuli tavallisella virkamerkillä varustettu -kaupunginpalvelija -- naapurit näkivät hänet -- pysäytti kärrynsä -puutarhan eteen ja soitti kaksi kertaa. Naapurit, jotka eivät -tietäneet palvelijattaren olevan poissa, eivät epäilleet mitään, -joten mies sai aivan rauhassa suorittaa tehtävänsä. - -On huomioon otettava, että mitään kaappia ei ollut kosketeltu eikä -pöytäkelloa siirretty. Sitä paitsi löytyi Suzannen rahakukkaro, -jonka hän oli jättänyt pöydän marmorilevylle, viereiseltä pöydältä -ja kukkarossa olevat kultarahat olivat jäljellä. Pöydän varastaminen -oli siis pääasia, ja se teki jutun sitä kummallisemmaksi, sillä -kannattiko niin pienen hyödyn tähden syöksyä niin suureen vaaraan? - -Ainoana viitteenä oli professorille edellisenä päivänä sattunut -tapaus. - --- Heti kieltäydyttyäni myymästä kaappia tuo nuori mies näytti -suuttuvan niin kovasti, että minä selvästi tunsin hänen poistuessaan -aikovan kostaa. - -Se ei selvittänyt asiaa. Kuulusteltiin kauppiasta. Hän ei tuntenut -kumpaakaan herraa. Mitä pöytään tulee, niin oli hän ostanut sen -neljästäkymmenestä frangista Chevreusessa erään kuolinpesän -huutokaupasta ja uskoi myyneensä sen oikeaan hintaan. Tutkimuksia -jatkettiin, mutta mitään ei saatu tietää. - -Mutta herra Gerbois uskoi lujasti siihen, että hän oli kärsinyt -tavattoman suuren häviön. Kokonainen omaisuus mahtoi olla kätketty -johonkin salalaatikkoon, ja sen vuoksi tuo nuori mies, joka tunsi -salaisuuden, oli toiminut niin päättäväisesti. - --- Isä parka, mitä me sillä rikkaudella olisimme tehneet? sanoi -Suzanne usein. - --- Mitäkö? Sellaiset myötäjäiset saadessasi voisit joutua hyviin -naimisiin. - -Suzanne, joka toivoi saavansa serkkunsa Philippen puolisokseen, -vaikka tämä olikin perin köyhä, huokasi katkerasti. Ja pienessä -talossa Versaillesissa jatkui elämä ilottomampana kuin ennen, täynnä -katkeruutta ja pettymyksiä. - -Kului kaksi kuukautta. Ja silloin, aivan yhtäkkiä sattui mitä -vakavampia tapauksia, sarja onnellisia ja onnettomia sattumia... - -Helmikuun ensimmäisenä päivänä tuli herra Gerbois puoli kuusi kotiin -kädessään iltalehti, istuutui, otti silmälasit nenälleen ja alkoi -lukea. Kun politiikka ei häntä huvittanut, käänsi hän lehteä. Heti -veti hänen huomionsa puoleensa kirjoitus, jonka otsikkona oli: - - "Kolmannen sanomalehtimiesyhdistyksen raha-arpajaiset. - - Numero 514 -- sarja 23, voittaa miljoonan..." - -Sanomalehti putosi hänen käsistään. Seinät huojuivat hänen silmissään -ja sydän hakkasi. Numero 514 -- sarja 23, se oli hänen numeronsa! -Hän oli ostanut sen sattumalta, tehdäkseen palveluksen eräälle -ystävälleen, sillä hän ei lainkaan uskonut kohtalon suosioon, ja nyt -hän voittikin! - -Nopeasti hän otti muistikirjan esiin. Numero 514 -- sarja 23 oli -aivan oikein muistin tueksi kirjoitettu kirjan sivulle. Mutta arpa? - -Hän syöksyi työhuoneeseensa ja etsi laatikkoja, jonne hän oli -pistänyt tuon kallisarvoisen paperin, ja heti huoneeseen tultuaan hän -seisahtui, horjui uudelleen ja sydämessä tuntui kouristus: laatikko -ei ollutkaan siellä ja kauhukseen hän muisti, ettei hän ollut nähnyt -sitä siellä moneen viikkoon! Moneen viikkoon ei hän ollut enää nähnyt -sitä edessään korjatessaan oppilaiden vihkoja! - -Puutarhan hietikolla kuului askelia... Hän huusi: - --- Suzanne! Suzanne! - -Suzanne tuli juoksujalkaa. Hän riensi huoneeseen. Herra Gerbois -sopersi kuten tukehtuva: - --- Suzanne... laatikko... laatikko? - --- Mikä? - --- Se, jonka ostin Louvresta... jonka toin eräänä torstaina kotiin ja -joka oli tämän pöydän päässä. - --- Muistelehan, isä... yhdessähän me sen siirsimme... - --- Milloin? - --- Illalla... tiedäthän... ennen tuota päivää... - --- Mutta minne... vastaa... minä aivan kuolen... - --- Minnekö?... kirjoituspöydän laatikkoon. - --- Senkö, joka varastettiin! - -Hän kertasi sanat aivan hiljaa kuin kauhun vallassa. Sitten hän -tarttui Suzannen käteen ja sanoi vieläkin hiljempaa: - --- Se sisälsi miljoonan, tyttäreni... - --- Voi, isä, miksi et sanonut sitä minulle? mutisi Suzanne -lapsellisesti. - --- Miljoonan! jatkoi Gerbois, -- se oli sanomalehtiarpajaisten -päävoitto. - -Onnettomuuden suuruus aivan musersi heidät, he olivat kauan vaiti -uskaltamatta katkaista äänettömyyttä. - -Silloin Suzanne lausui: - --- Mutta, isä, maksetaanhan se sinulle yhtä kaikki. - --- Miksi? Minkä todistusten nojalla? - --- Tarvitaanko siihen todistuksia? - --- Tietysti! - --- Eikä sinulla ole niitä? - --- On kyllä, on yksi. - --- Siis? - --- Se oli laatikossa. - --- Siinä laatikossa, joka on kadonnut? - --- Niin. Ja joku toinen perii rahat. - --- Sehän olisi kamalaa! Kuulehan, isä, etkö sinä voi sitä estää? - --- Enhän minä tiedä! Enhän minä tiedä! Tuo mies on varmaankin hyvin -mahtava! Hänellä on sellaisia apukeinoja! Muistelehan vain... tuota -kirjoituspöytää... - -Hän nousi äkkiä vimmastuneena ja polki jalkaansa: - --- Ei, ei, hän ei saa tuota miljoonaa, hän ei sitä saa! Miksi hän -sen saisi? Olkoonpa hän kuinka taitava tahansa, ei hänkään voi tehdä -mitään. Jos hän tulee rahoja nostamaan, niin hän joutuu kiinni! -Saammepahan nähdä, miten sen veijarin käy! - --- Sinulla on siis jokin hyvä ajatus, isä? - --- Minä aion puolustaa oikeuksiani viimeiseen asti, tapahtukoon mitä -tahansa! Ja me onnistumme! Miljoona on minun: minä saan sen käsiini! - -Muutama minuutti sen jälkeen hän lähetti seuraavan sähkösanoman: - - "Credit Foncierin johtaja Capucines-katu. Pariisi - - Omistan numeron 514 -- sarja 23, vastustan kaikin laillisin - keinoin vierasten vaatimuksia. - - _Gerbois_." - -Melkein samaan aikaan saapui pankkiin seuraava sähkösanoma: - - "Numero 514 -- sarja 23, on minun hallussani. - - _Arsène Lupin_." - - * * * * * - -Joka kerta kun alan kertoa niitä lukemattomia seikkailuja, joista -Arsène Lupinin elämä koostuu, niin tunnen tehtäväni niin joutavaksi, -sillä minun mielestäni tuntee lukija hänen tavallisimmatkin -seikkailunsa. Tottahan on että tuskin löytyy ainoatakaan käden -liikettä -- jonka on tehnyt tuo "kansallisvarkaamme", joksi häntä on -kutsuttu -- jota ei ole aivan tarkkaan kuvattu, ei ainoatakaan tekoa, -jota ei ole tutkittu joka puolelta, ei ainoatakaan toimenpidettä, -jota ei ole kuvattu yksityiskohtia myöten niin tarkkaan kuin -tavallisesti kuvataan vain sankarillisia tekoja. - -Kuka esimerkiksi ei tuntisi kertomusta "Vaaleatukkaisesta naisesta" -monine kummallisine yksityiskohtineen joista sanomalehdet mainitsivat -suurilla kirjaimilla: _Numero 514, sarja 23! Henri-Martin-puistokadun -rikos! Sininen timantti!_ Miten suurta melua pidettiinkään suuren -englantilaisen salapoliisin Sherlock Holmesin sekaantuessa asiaan! -Mikä mielten kuohu jokaisen yksityistapauksen jälkeen, joista näkyi -näiden molempien suurten taiteilijoiden keskinäinen taistelu! Ja mikä -melu kaduilla sinä päivänä, jona sanomalehtipojat huusivat: "Arsène -Lupin on vangittu!" - -Puolustukseni on se, että minä julkaisen uusia tietoja: minä -ilmaisen salaisuuden avaimen. Noiden tapausten ympärille on aina -jäänyt hämäryyttä, minä poistan sen. Minä painatan monasti luettuja -sanomalehtikirjoituksia, minä kopioin entisiä haastatteluja: mutta -minä järjestän, luokittelen ne ja muodostan ne totuuden mukaisiksi. -Auttajani on Arsène Lupin, jonka ystävällisyys minua kohtaan näyttää -olevan loppumaton. Toisinaan minua auttaa myös Watson, Sherlock -Holmesin ystävä ja uskottu. - -Kaikki muistavat mikä naurunräjähdys syntyi, kun sanomalehdet -julkaisivat nuo molemmat sähkösanomat. Arsène Lupinin nimi oli -odottamaton lahja, joka lupasi paljon huvia suurelle yleisölle. Ja -tuohon yleisöön kuului koko maailma. - -Credit Foncierin heti tekemien tutkimuksien kautta saatiin -selville, että numero 514 -- sarja 23, oli Credit Lyonnais-pankin -Versaillesissa olevan haaraosaston kautta myyty tykistön komentajalle -Bessylle. Komentaja oli kuollut pudottuaan ratsun selästä. Muutamien -toverien kautta, joille hän oli puhellut asioitaan, saatiin tietää -että hän vähää ennen kuolemaansa oli myynyt tuon arvan eräälle -ystävälleen. - --- Tuo ystävä olen minä, vakuutti herra Gerbois. - --- Todistakaa se, sanoi Credit Foncierin johtaja. - --- Todistaako? Se on helppoa. Parikymmentä henkilöä voi sanoa, että -minä seurustelin paljon komentajan kanssa ja että me tapasimme -toisemme Asetorin kahvilassa. Siellä minä eräänä päivänä, auttaakseni -häntä rahapulasta ostin häneltä arvan kahdestakymmenestä frangista. - --- Onko teillä siihen todistaja? - --- Ei. - --- Siinä tapauksessa, mihin te perustatte vaatimuksenne? - --- Kirjeeseen, jonka hän kirjoitti minulle tämän asian johdosta. - --- Minkä kirjeen? - --- Kirjeen, joka oli nuppineulalla kiinnitetty arpaan. - --- Näyttäkää se. - --- Se oli varastetun kirjoituspöydän laatikossa! - --- Etsikää se. - -Arsène Lupin julkaisi tuon kirjeen. Uutinen _l'Echo de Francessa_ --- jolla oli kunnia olla hänen virallisena äänenkannattajanaan, ja -jonka pääosakas hän näytti olevan -- uutinen ilmaisi että hän jätti -asianajajalleen herra Detinanille kirjeen, jonka komentaja Bessy oli -kirjoittanut nimenomaan hänelle. - -Siitäpä syntyi riemu: Arsène Lupin ottaa itselleen asianajajan! -Arsène Lupin kunnioittaa lain määräyksiä ja antaa varsinaisen -lakimiehen edustaa itseään! - -Kaikki sanomalehtimiehet ryntäsivät herra Detinanin luo, joka oli -vaikutusvaltainen radikaalinen kansanedustaja, rehelliseksi tunnettu -henkilö, samalla kun hän oli sukkela, hiukan skeptinen, mielellään -lasketellen sanasutkauksia. - -Herra Detinan ei koskaan ollut ilokseen saanut tavata Arsène -Lupinia -- ja hän oli siitä hyvin pahoillaan -- mutta hän oli -saanut vastaanottaa hänen määräyksensä, ja täysin tuntien mikä -kunnia hänelle oli tämä valinta, aikoi hän voimakkaasti puolustaa -suojattinsa oikeuksia. Hän avasi salkun, josta löytyivät kaikki asiaa -koskevat paperit ja veti esiin komentajan kirjeen. Siinä puhuttiin -kyllä arvan luovuttamisesta, mutta ei mainittu saajan nimeä. "Rakas -ystävä"... oli vain kirjeen alussa. - --- Rakas ystävä, se olen minä, väitti Arsène Lupin pienessä -kirjelapussa, joka oli liitetty komentajan kirjeeseen. Ja paras -todistus siitä on se, että minulla on kirje. - -Lehtimiesten parvi ryntäsi heti herra Gerboisin luo, joka ei osannut -sanoa muuta kuin: - --- "Rakas ystävä" ei ole kukaan muu kuin minä. Arsène Lupin varasti -komentajan kirjeen yhdessä arpalipun kanssa. - --- Todistakoon hän sen! vastasi Lupin sanomalehtimiehille. - --- Mutta hänhän on varastanut kirjoituspöydän! huudahti herra Gerbois -samoille sanomalehtimiehille. - -Ja Lupin vastasi: - --- Todistakoon hän sen! - -Huvittava oli tämä kaksintaistelu näiden molempien henkilöiden -välillä jotka molemmat omistivat numeron 514 -- sarja 23; -sanomalehtimiehet juoksivat toisen luota toisen luo, Arsène Lupin oli -aivan kylmäverinen, herra Gerbois parka aivan suunniltaan. - -Mies parka, sanomalehdet olivat täynnä hänen valituksiaan! Hän kertoi -onnettomuudestaan liikuttavan avomielisesti. - --- Ymmärrättekö, hyvät herrat, tuo konna riistää minulta Suzannen -myötäjäiset! Mitä minuun tulee, niin vähät minä siitä välittäisin, -mutta Suzannen tähden! Ajatelkaahan, miljoona! Kymmenen kertaa -satatuhatta! Arvasinhan minä, että kirjoituspöydän sisällä oli aarre! - -Turhaa oli väittää hänelle, että hänen vastustajansa viedessään -kirjoituspöydän pois ei tietänyt mitään arpalipun olemassaolosta, -ja ettei kukaan voinut edeltäpäin aavistaa että tuo arpa voittaisi -päävoiton, hän vain huokaili: - --- Joutavia, kyllä hän sen tiesi! Miksi hän muuten olisi nähnyt niin -paljon vaivaa saadakseen tuon kurjan pöydän haltuunsa? - --- Tuntemattomista syistä, mutta ei suinkaan saadakseen haltuunsa -paperipalasen, jonka arvo silloin oli kaksikymmentä frangia. - --- Kokonainen miljoona! Hän tiesi sen... Hän tietää kaikki! Te ette -tunne tuota roistoa! Hän ei ole teiltä siepannut miljoonaa! - -Tätä tällaista keskustelua olisi voinut jatkua kauankin. Mutta -kahdentenatoista päivänä herra Gerbois sai Arsène Lupinilta kirjeen, -jonka alussa oli: "erittäin salainen". Hän luki sen yhä kasvavalla -levottomuudella. - - "Hyvä herra, yleisö pitää hauskaa meidän kustannuksellamme. Eikö - teidän mielestänne olisi jo aika toimia vakavasti! Minä omasta - puolestani olen sen lujasti päättänyt. - - Tilanne on selvä: minulla on arpalippu, jonka voittamia rahoja - minulla ei ole oikeutta nostaa, teillä taas on oikeus nostaa ne - arpalipulla, jota teillä ei ole. Me emme siis voi mitään ilman - toistemme apua. - - Mutta te ette suostu luovuttamaan minulle _teidän_ oikeuttanne, - enkä minä teille _minun_ arpalippuani. - - Mitä siis teemme? - - Minä en näe muuta keinoa kuin: jakakaamme. Puoli miljoonaa - teille, puoli miljoonaa minulle. Eikö se ole tasajakoa? Eikö tämä - Salomonin tuomio vastaa niitä oikeudellisia vaatimuksia, jotka - meillä kummallakin on? - - Tämä on oikeudenmukainen ratkaisu, mutta sen täytyy tapahtua - heti. Teidän ei sovi ruveta väittelemään tarjoukseni johdosta, - se on välttämättömyys, johon teidän tulee olojen pakosta taipua. - Minä annan teille kolme päivää miettimisaikaa. Perjantaiaamuna - toivon saavani lukea _l'Echo de Francen_ pikkuilmoitusten - joukossa vaatimattoman ilmoituksen osoitteella Herra Ars. - Lup. joka sisältää peitetyin sanoin vilpittömän ja suoran - suostumuksenne ehdottamaani sovintoon. Silloin saatte heti - haltuunne arpalipun ja peritte miljoonan -- josta annatte minulle - viisisataatuhatta frangia tavalla, jonka teille myöhemmin - ilmoitan. - - Jos hylkäätte ehdotukseni, niin olen ryhtynyt toimenpiteisiin, - joista tulos on oleva sama. Mutta paitsi niitä suuria ikävyyksiä, - joita ehdotukseni hylkääminen toisi mukanaan, niin kärsitte - vielä lisäksi kahdenkymmenenviidentuhannen frangin tappion - ylimääräisten menojen suorittamiseksi. - - Ottakaa vastaan, hyvä herra, syvän kunnioitukseni vakuutus. - - _Arsène Lupin_." - -Epätoivoissaan teki herra Gerbois sen tavattoman virheen, että -näytti muille tämän kirjeen ja antoi siitä ottaa kopioita. Hänen -suuttumuksensa sai hänet tekemään kaikenlaisia tyhmyyksiä. - --- Ei ropoakaan! Hän ei saa ropoakaan! hän huusi sanomalehtimiehille. --- Jakaisinko sitä, mikä kuuluu minulle? En koskaan. Repiköön hän -arpalipun rikki, jos hän tahtoo! - --- Onhan viisisataatuhatta frangia aina enemmän kuin ei mitään. - --- Nyt ei ole kysymys siitä, vaan minun oikeuksistani, ja ne minä -hankin itselleni tuomioistuimen edessä. - --- Hyökkäätte Arsène Lupinia vastaan? Se olisi järjetöntä. - --- En, mutta Credit Foncieria vastaan. Sen täytyy luovuttaa minulle -minun miljoonani. - --- Arpalippua vastaan tai todistusta vastaan, että te sen olette -ostanut. - --- Todistus on olemassa, koska Arsène Lupin tunnustaa varastaneensa -kirjoituspöydän. - --- Onko Arsène Lupinin sana pätevä oikeuden edessä? - --- Samapa se, minä ajan asiaani. - -Suuri yleisö oli riemuissaan. Lyötiin vetoa, toiset väittivät, että -Lupin saisi herra Gerboisin taipumaan, toiset että hän saisi palkan -uhkauksistaan. Asia kävi hyvin jännittäväksi, niin epätasaiset olivat -taistelevien voimat, toinen hyökkäsi suoraan, toinen oli kauhuissaan -kuin saarrettu metsänpeto. - -Perjantaina kaikki tappelivat saadakseen käsiinsä _l'Echo de -Francen_, kaikki tutkivat kuumeisesti viidettä sivua, jossa -pikkuilmoitukset olivat. Ei ainoatakaan riviä ollut siellä -osoitteella _Herra Ars. Lup._ Arsène Lupinin röyhkeään vaatimukseen -herra Gerbois vastasi äänettömyydellä. Se oli sodanjulistus. - -Samana iltana kertoivat sanomalehdet, että neiti Gerbois oli -ryöstetty kotoaan. - - * * * * * - -Meitä huvittaa tässä Arsène Lupinin toimeenpanemassa näytelmässä -poliisin ehdottomasti naurettava asema. Kaikki tapahtuu sen -tietämättä. Lupin puhuu, kirjoittaa, varoittaa, käskee, uhkaa, -panee toimeen, ikään kuin ei olisi olemassakaan poliisipäällikköä, -salapoliiseja, komisarioita, sanalla sanoen ketään, joka voisi estää -hänen aikeitaan. Poliisi on aivan kuin olematon hänelle. Sitä estettä -hän edes ei ota lukuun. - -Ja yhtä kaikki poliisi on liikkeellä! Heti kun on kysymys Arsène -Lupinista, niin arvoasteikon yläpäästä alapäähän kaikki syttyy -tuleen, kiehuu ja kuohuu raivosta. Lupin on vihollinen, vihollinen, -joka ilkkuu, ärsyttää, halveksii, tai mikä pahinta, ei välitä -vähääkään. - -Ja mitä saattaa tehdä sellaista vihollista vastaan? Kahtakymmentä -vaille kymmenen, palvelijattaren todistuksen mukaan, Suzanne lähti -kotoaan. Viisi minuuttia yli kymmenen ei hänen isänsä lähtiessään -lyseosta nähnyt hänen seisovan katukäytävällä, jossa hänen tapansa -oli odottaa. Kaikki oli siis tapahtunut kaksikymmentä minuuttia -kestäneen kävelyn aikana kotoa lyseolle tai ainakin lyseon -lähettyville. - -Kaksi naapuria sanoi tavanneensa hänet kolmensadan askeleen päässä -kotoaan. Eräs nainen oli nähnyt pitkin katua kävelevän naisen, jonka -tuntomerkit vastasivat Suzannea. Ja sen jälkeen? Sen jälkeen ei ollut -mitään tietoa. - -Tiedusteltiin joka taholta, kuulusteltiin rautatievirkailijoita ja -kaupunginportin virkamiehiä. He eivät sinä päivänä olleet nähneet -mitään, joka olisi näyttänyt nuoren tytön ryöstöltä. Ville-d'Arayssä -kuitenkin eräs kauppias kertoi myyneensä bensiiniä autolle, joka -tuli Pariisista. Etuistuimella oli kuljettaja, autossa sisällä -istui vaaleatukkainen nainen -- harvinaisen vaaleatukkainen, lisäsi -todistaja. Tuntia myöhemmin auto palasi Versaillesista. Liikenne -tungos pakotti sitä hiljentämään vauhtiaan, jolloin kauppias saattoi -nähdä jo ennen huomaamansa vaalean naisen rinnalla toisen, joka oli -kiedottu huiveihin ja harsoihin. Ei ollut epäilystäkään, että se oli -Suzanne Gerbois. - -Mutta silloin oli pakko olettaa ryöstön tapahtuneen keskellä päivää, -väkirikkaalla kadulla, aivan kaupungin keskellä! - -Miten? Missä? Kukaan ei ollut kuullut huutoa, ei huomannut -epäilyttävää liikettä. - -Kauppias mainitsi auton tuntomerkit, umpinainen 24 hevosvoimainen -Peugeon, väriltään tummansininen. Tiedusteltiin autovuokraamon -johtajattarelta, rouva Bob-Walthourilta, jonka erikoisalana oli -järjestää auton avulla tehtäviä ryöstöjä. Perjantaiaamuna hän oli -aivan oikein vuokrannut koko päiväksi Peugeonin vaaleatukkaiselle -naiselle, jota hän sen koommin ei ollut nähnyt. - --- Mutta kuljettaja? - --- Oli Ernest-niminen, hän oli edellisenä päivänä otettu palvelukseen -erinomaisten suosituskirjeittensä nojalla. - --- Onko hän täällä? - --- Ei, hän toi auton takaisin, mutta sen jälkeen hän ei ole -näyttäytynyt. - --- Emmekö voisi saada tietoja hänestä? - --- Kyllä, niiden henkilöiden kautta, jotka suosittelivat häntä. Tässä -on heidän nimensä. - -Käytiin niiden henkilöiden luona. Ei kukaan heistä tuntenut Ernestiä. - -Niin ollen seurasi mitä johtolankaa tahansa päästäkseen tästä -hämärästä, niin joutui keskelle uusia arvoituksia. - -Herra Gerboisilla ei ollut voimia jatkaa taistelua, joka oli alkanut -hänen kannaltaan niin murskaavalla tavalla. Tyttärensä katoamisen -jälkeen hän oli aivan toivoton, kärsi omantunnonvaivoja ja antautui. - -_l'Echo de Francessa_ ilmestyi pieni ilmoitus ja suuri yleisö ymmärsi -sen, näki hänen alistuvan kaikkeen mitään vastaväitteitä tekemättä. - -Voitto oli saavutettu, sota oli loppunut neljässä vuorokaudessa. - - * * * * * - -Kaksi päivää myöhemmin herra Gerbois astui Credit Foncierin pihan -poikki. Tultuaan johtajan luo, hän ojensi numeron 514 -- sarja 23. -Johtaja hyppäsi seisaalleen. - --- Se on siis teillä? Te olette saanut sen takaisin? - --- Se oli sekaantunut muiden paperien joukkoon, tässä se on, vastasi -herra Gerbois. - --- Mutta tehän väititte... olihan kysymys... - --- Pelkkää juttua ja valhetta. - --- Mutta meidän pitäisi kuitenkin saada joitakin papereita takeeksi. - --- Riittääkö komentajan kirje? - --- Riittää. - --- Tässä se on. - --- Hyvä on. Olkaa hyvä ja jättäkää nämä paperit huostaamme. Meillä -on viisitoista päivää tutkiaksemme, että paperit ovat oikeat. Minä -ilmoitan heti, kun voitte tulla nostamaan rahat. Tästä lähin uskon, -että oman etunne vuoksi olette vaiti ja annatte tämän asian päättyä -hiiskumatta sanaakaan. - --- Se onkin aikomukseni. - -Herra Gerbois ei puhunut asiasta, eikä pankinjohtajakaan. Mutta -on salaisuuksia, jotka tulevat ilmi, vaikka kukaan ei ole niistä -puhunutkaan, ja äkkiä saatiin tietää, että Arsène Lupin oli rohjennut -lähettää herra Gerboisille numeron 514 -- sarja 23! Kaikki ottivat -tämän uutisen vastaan hämmästyksellä ja ihastuksella. Mikä verraton -pelaaja oli hän, joka heitti pöydälle niin tärkeän valtin, tuon -kallisarvoisen arvan! Hän ei varmaankaan ollut lyönyt sitä pöytään -muuta kuin ehdoin tahdoin saadakseen esiin toisen kortin, jonka -kautta asiat saavat tasapainonsa. Mutta jos tuo nuori tyttö pääsisi -pakoon? Jos onnistuttiin pelastamaan hänet siitä ansasta, johon hän -oli joutunut? - -Poliisi tiesi ja tunsi vihollisensa heikon kohdan ja ponnisti -voimiaan. Jos Arsène Lupinilta on aseet poissa, jos hän itse on ne -heittänyt, jos hän sotkeutuu omiin suunnitelmiinsa, ei saa penniäkään -ahneesti haluamastaan miljoonasta... niin silloin heti naurajat ovat -toisella puolella. - -Mutta Suzannen piilopaikka oli löydettävä. Sitä ei löydetty eikä hän -siis myöskään päässyt pakoon! - -Samapa se, ajateltiin, asia on selvä, Arsène on saavuttanut -ensimmäisen voiton. Mutta vaikein oli vielä jäljellä! Neiti -Gerbois oli hänen käsissään, eikä Lupin luovuttaisi häntä muuta -kuin viittäsataatuhatta frangia vastaan. Mutta missä ja miten tuo -vaihto saattoi tapahtua? Jotta tämä vaihto voisi tapahtua, niin -heidän täytyi tavata toisensa, ja silloinhan herra Gerbois voisi -ilmoittaa siitä poliisille ja siten saada tyttärensä käsiinsä samalla -säilyttäen rahansa? - -Kyseltiin professorilta. Aivan murtuneena, haluten olla puhumatta -koko asiasta mitään, hän ei antanut mitään tietoja. - --- Minulla ei ole mitään sanottavaa, minä odotan. - --- Ja neiti Gerbois? - --- Etsimistä jatketaan. - --- Onhan Arsène Lupin kirjoittanut teille? - --- Ei ole. - --- Vakuutatteko sen? - --- En. - --- Siis te myönnätte sen. Mitä hän on määrännyt tehtäväksenne? - --- Ei minulla ole mitään sanottavaa. - -Hyökättiin Detinanin kimppuun. Hän oli yhtä vaitelias. - --- Herra Lupin on asiakkaani, hän vastasi hyvin juhlallisesti, -- -ymmärrättehän, että minun täytyy olla hyvin vaitelias. - -Tämä salaperäisyys ärsytti suurta yleisöä. Jotain juoniteltiin -salassa. Arsène Lupin punoi juoniaan, ja poliisi piti yötä -päivää silmällä herra Gerboisia. Kolme lopputulosta oli edessä: -vangitseminen, täydellinen voitto, tai surkean naurettava häviö. - -Mutta yleisö sai uteliaisuutensa vain osaksi tyydytetyksi, ja -seuraavilla sivuilla paljastetaan totuus ensi kertaa kokonaan. - - * * * * * - -Tiistaina 12. päivänä maaliskuuta herra Gerbois sai tavallisen -kirjekuoren sisällä ilmoituksen Credit Foncierista. - -Torstaina kello yhden junalla hän lähti Pariisiin. Kello kaksi -annettiin hänelle nuo tuhat tuhannen frangin seteliä. - -Sillä aikaa kun hän seteli seteliltä niitä vapisten selaili -- olihan -tuo rahasumma lunnaat Suzannen vapaudesta -- puheli kaksi miestä -ajoneuvoissa, jotka olivat seisahtuneet vähän matkan päähän pankin -ovesta. Toisella oli harmahtava tukka ja arvokas ulkomuoto, joka -oli ristiriidassa hänen vähäpätöisen virkapukunsa kanssa. Se oli -ylitarkastaja Ganimard, vanha Ganimard, Lupinin leppymätön vihamies. -Ja Ganimard sanoi apulaiselleen Folenfantille: - --- Se ei kestä kauan... viiden minuutin kuluttua näemme vanhuksen -jälleen. Onko kaikki valmiina? - --- Täydellisesti. - --- Montako meitä on? - --- Kahdeksan, joista kaksi polkupyörillä. - --- Ja minä, joka vastaan kolmea. Kyllä se riittää, mutta liikoja -siinä ei ole. Gerbois ei millään muotoa saa päästä käsistämme... -muuten saamme sanoa hyvästi kaikelle! Hän menee tapaamaan Lupinia -jonnekin sovittuun paikkaan, hän vaihtaa neidin itselleen puolta -miljoonaa vastaan ja temppu on suoritettu. - --- Mutta miksei hän toimi meidän kanssamme? Olisihan se niin paljon -yksinkertaisempaa! Jos hän päästäisi meidät sekaantumaan asioihin, -hän saisi pitää koko miljoonansa. - --- Niin kyllä, mutta hän pelkää. Jos hän koettaa petkuttaa tuota -toista, niin ei hän saakaan tytärtään takaisin. - --- Ketä toista? - --- _Häntä_. - -Ganimard lausui tuon sanan hyvin vakavasti, hiukan pelokkaasti, ikään -kuin puhuen yliluonnollisesta olennosta, jonka käsissä hän jo ennen -oli ollut. - --- Onhan se hieman hullunkurista, huomautti Folenfant terävästi, -- -että meidän tehtävämme on suojella tuota herraa omaa itseänsä vastaan. - --- Lupinin suhteen on koko maailma ylösalaisin, vastasi Ganimard -huoaten. - -Kului minuutti. - --- Varuillanne, Ganimard huomautti. - -Herra Gerbois tuli pankista. Capucines-kadun päässä hän kääntyi -bulevardille, vasemmalle puolen katua. Hän asteli hitaasti liikkeiden -ohi katsellen näyteikkunoita. - --- Hän on liian rauhallinen, sanoi Ganimard. -- Mies, jolla on -miljoona taskussaan, ei ole noin rauhallinen. - --- Mitä hän aikonee tehdä? - --- Varmaankaan ei mitään... Olkoon kuinka tahansa, minä olen -varuillani. Tämän takana piilee Lupin. - -Tällä hetkellä herra Gerbois suuntasi kulkunsa erään -sanomalehtimyymälän luo, valitsi itselleen sanomalehdet, sai rahaa -takaisin, avasi yhden sanomalehden, ja kädet ojossa, astuen hitaasti -eteenpäin alkoi lukea. Ja äkkiä hän hyppäsi autoon, joka oli -pysähtynyt katukäytävän viereen. Kone oli käynnissä, sillä se lähti -nopeasti liikkeelle, kiersi Madeleine-kirkon ja katosi. - --- Perhana! huudahti Ganimard, -- tuokin on taas niin _hänen_ -tapaistaan! - -Hän riensi jäljestä ja muut miehet juoksivat samalla aikaa kuin -hänkin Madeleine-kirkon ympäri. - -Hän purskahti nauruun. Bulevardi Malesherbesin päässä oli auto -pysähtynyt ja herra Gerbois astui ulos. - --- Sukkelaan, Folenfant... kuljettaja... hän on ehkä Ernest. - -Folefant otti kuljettajan kiinni. Hänen nimensä oli Gaston ja -vuokra-autoyhtiön palveluksessa; kymmenen minuuttia sitten eräs -herra oli seisauttanut hänet ja käskenyt odottaa lähtövalmiina -lehtimyymälän luona siksi, kunnes eräs toinen herra saapuu. - --- Ja tuo toinen herra, kysyi Folefant, -- minkä osoitteen hän antoi? - --- Ei mitään... Boulevard Malesherbes... Messinan puistokatu... -kaksinkertaiset juomarahat... Siinä kaikki. - -Mutta tällä välin oli herra Gerbois minuttiakaan hukkaamatta hypännyt -ensimmäiseen ohikulkevaan ajoneuvoon. - --- Concorde-torin asemalle. - -Professori nousi maanalaisesta junasta Palais-Royalin luona, riensi -auton luo ja antoi ajaa Pörssitorille. Toinen matka maanalaisessa, -sitten puistokatu Villiers, kolmas auto. - --- 25 Clapeyron-katu. - -Numeron 25 Clapeyron-kadun varrella erottaa boulevardi -Batignollesista talo, joka sen kanssa muodostaa kulman. Hän nousi -ensi kerrokseen ja soitti. Eräs herra avasi oven. - --- Täällähän asuu herra Detinan? - --- Se olen minä. Herra Gerbois epäilemättä. - --- Aivan oikein. - --- Minä odotin teitä, hyvä herra. Olkaa hyvä ja astukaa sisään. - -Kun herra Gerbois astui asianajajan työhuoneeseen, oli kello kolme, -ja hän sanoi heti: - --- Tämä on hänen määräämänsä aika. Eikö hän ole täällä? - --- Ei vielä. - -Herra Gerbois istahti, kuivasi otsaansa, katseli kelloaan aivan kuin -ei tietäisi, paljonko se oli ja jatkoi levottomana: - --- Tuleeko hän? Asianajaja vastasi: - --- Te kysytte minulta juuri sitä asiaa, jota olen eniten utelias -tietämään. En koskaan ole ollut niin levoton. Joka tapauksessa, -jos hän tulee, niin hän uskaltaa hyvin paljon, tätä taloa on kaksi -viikkoa kovasti vartioitu... Minua pidetään silmällä. - --- Minua vielä enemmän. Minä en voikaan vakuuttaa, että kintereilläni -olevat salapoliisit olisivat kadottaneet jälkeni. - --- Mutta siis... - --- Se ei olisi minun syyni, huudahti professori, -- eikä minua -tarvitse mistään syyttää. Mitä minä olen luvannut? Totella _hänen_ -määräyksiään. No niin, minä olen sokeasti totellut _hänen_ -määräyksiään, olen nostanut rahat _hänen_ määräämällään hetkellä, ja -minä olen tullut luoksenne sillä tavoin kuin _hän_ on käskenyt. Kun -olen vastuussa tyttäreni onnettomuudesta, olen täydelleen täyttänyt -lupaukseni. Nyt on hänen vuoronsa. - -Ja hän jatkoi samalla rauhattomalla äänellä: - --- Tuohan hän tyttäreni, tuohan? - --- Toivottavasti. - --- Mutta... oletteko te hänet nähnyt? - --- Minäkö? En! Hän on vain yksinkertaisesti pyytänyt minua ottamaan -teidät molemmat vastaan, lähettämään palvelijani pois ennen kello -kolmea, eikä päästämään ketään huoneistooni teidän tulonne ja hänen -lähtönsä välillä. Jollen suostuisi tähän ehdotukseen, pyysi hän minua -ilmoittamaan siitä parilla rivillä _l'Echo de Francessa_. Mutta minä -olin onnellinen saadessani tehdä palveluksen Arsène Lupinille ja minä -suostuin kaikkeen. - -Herra Gerbois huokasi: - --- Voi, miten tämä kaikki päättyy? - -Hän otti taskustaan setelit, levitti ne pöydälle ja jakoi ne kahteen -yhtä suureen kasaan. Sitten he molemmat vaikenivat. Tuon tuostakin -herra Gerbois jäi kuuntelemaan... Eikö ovikelloa soitettu? - -Minuuttien mukana kasvoi hänen tuskansa ja herra Detinankin tunsi -melkein ahdistavaa tunnetta. - -Kerran asianajaja jo kadotti kaiken tyyneytensä. Hän nousi äkkiä: - --- Me emme näe häntä... Vai mitä arvelette? Tekisihän hän siinä aivan -järjettömästi! Luottakoon hän meihin, me olemme kunnon miehiä emmekä -voi häntä pettää. Mutta vaara ei ole yksinomaan siinä. - -Herra Gerbois sopersi aivan murtuneena laskien molemmat kätensä -setelien päälle: - --- Kunpa hän vain tulisi, hyvä Jumala, kunpa hän vain tulisi! Minä -antaisin kaiken tämän saadakseni Suzannen takaisin. - -Ovi aukeni. - --- Puolet riittää, herra Gerbois. - - * * * * * - -Ovella seisoi nuori, hienosti pukeutunut mies, jonka herra Gerbois -heti tunsi siksi mieheksi, joka oli kuljeskellut huonekalukapan -lähistöllä Versaillesissa. Hän syöksyi häntä kohti. - --- Ja Suzanne? Missä on minun tyttäreni? Arsène Lupin sulki -huolellisesti oven ja sanoi aivan rauhallisesti riisuessaan -hansikkaita käsistään asianajajalle: - --- Hyvä herra, minä en osaa kylliksi kiittää ystävällisyyttänne, -jolla olette lupautunut puolustamaan minun oikeuksiani. Sitä en tule -unohtamaan. - -Herra Detinan sopersi: - --- Mutta tehän ette soittanut... minä en kuullut oven... - --- Kellot ja ovet ovat sellaisia, joiden tulee toimia ilman, että -niitä koskaan kuulee. Minä olen tässä, sehän on pääasia. - --- Tyttäreni! Suzanne! Minne hän on joutunut? jatkoi professori. - --- Hyvä Jumala, sanoi Lupin, -- kylläpä te hätäilette! Rauhoittukaa, -odottakaa vain hetkinen, niin tyttärenne juoksee syliinne. - -Hän käveli ja sanoi sitten kuten ylhäinen herra, joka jakelee -kiitoksia: - --- Herra Gerbois, minä onnittelen teitä siitä nokkeluudesta, jolla -äsken toimitte. Jollei auton olisi täytynyt typerän tungoksen vuoksi -pysähtyä, niin olisimme aivan yksinkertaisesti l'Etoile-torilla ja -säästäisimme siten herra Detinanilta tämän ikävän vierailun... Mutta, -se oli niin sallittu. - -Hän huomasi molemmat setelipinkat ja huudahti: - --- Hyvä on! Miljoona on tuossa... Me emme kuluta aikaa hukkaan. -Sallittehan? - --- Mutta, vastusti herra Detinan, asettuen pöydän eteen, -- neiti -Gerbois ei ole vielä täällä. - --- Entä sitten? - --- Eikö hänen läsnäolonsa ole välttämätön? - --- Minä ymmärrän! Arsène Lupin ei herätä täydellistä luottamusta. Hän -pistää puoli miljoonaa taskuunsa eikä annakaan panttivankia pois. -Kuinka väärin minut tunnette! Siksi että kohtalo on saattanut minut -tekemään tekoja, jotka ovat hiukan... erikoisia, niin epäillään minun -sanaani, minun, minun, joka olen niin tahdikas ja hienotunteinen! -Sitä paitsi, herra Detinan, jos pelkäätte, niin avatkaa ikkuna ja -huutakaa apua. Kadulla lienee kymmenkunta salapoliisia. - --- Niinkö luulette? - -Arsène Lupin nosti ikkunanverhoa ylös. - --- Minä luulen, että herra Gerbois ei pystynyt harhauttamaan -Ganimardia... Mitä minä sanoinkaan? Tuolla hän onkin, tuo vanha -veikko! - --- Onko se mahdollista! huudahti professori. -- Minä vannon -kuitenkin... - --- Ettette ole minua pettänyt? Sitä en epäilekään, mutta nuo veitikat -ovat ovelia. Kas, tuolla on Folenfant! Ja Grèaume... ja Dienzy! -Kaikki minun hyvät ystäväni. - -Herra Detinan katsoi kummastuneena häneen. Mikä rauhallisuus! Hän -nauroi, aivan kuin leikkisi jotain lasten leikkiä, eikä mikään vaara -uhkaisi häntä. - -Vielä enemmän kuin salapoliisien näkeminen rauhoitti tämä tyyneys -asianajajaa. Hän poistui pöydän luota, jolla olivat nuo setelit. - -Arsène Lupin otti molemmat pakat, erotti niistä kummastakin -kaksikymmentäviisi seteliä, ja sanoi ojentaen herra Detinanille -kokoamansa viisikymmentä seteliä: - --- Herra Gerboisin ja Arsène Lupinin suorittama palkkio. Me olemme -näin paljon teille velkaa. - --- Te ette ole minulle mitään velkaa, vastasi herra Detinan. - --- Kuinka niin? Niin paljon vaivaa kuin olemme teille tuottaneet! - --- Ja niin paljon iloa kuin nämä vaivat ovat minulle tuottaneet! - --- Se tahtoo sanoa, että te ette tahdo ottaa mitään vastaan Arsène -Lupinilta. Sellaista se on, hän huokasi, -- kun ihmisellä on niin -paha maine. - -Hän ojensi nuo viisikymmentätuhatta frangia professorille. - --- Hyvä herra, tämän hauskan tutustumisemme muistoksi, sallikaa minun -antaa nämä teille: se on minun häälahjani neiti Gerboisille. - -Herra Gerbois otti nopeasti rahat, mutta väitti: - --- Tyttäreni ei mene naimisiin. - --- Hän ei mene, jos te kiellätte häneltä suostumuksenne. Mutta -hänellä on kova halu päästä naimisiin. - --- Mistä sen tiedätte? - --- Minä tiedän, että nuoret tytöt usein unelmoivat isänsä -suostumuksesta. Kaikeksi onneksi löytyy hyviä haltijoita, joiden nimi -on Arsène Lupin, jotka pöytälaatikoista löytävät noiden suloisten -sielujen salaisuudet. - --- Ettekö löytänyt muuta? kysyi herra Detinan. -- Minä myönnän -olevani hyvin utelias tietämään, miksi te piditte niin hellää huolta -tuosta huonekalusta. - --- Historiallisista syistä. Vaikka, vastoin herra Gerboisin luuloja -sen ei laatikoissa ollutkaan muuta aarretta kuin tuo arpalippu -- -ja sitä minä en tietänyt -- niin minä halusin saada sen itselleni -ja etsin kauan. Tämä lehtikuusesta ja mahongista tehty pöytä, jota -koristaa acanthuslehti-koristeet, löydettiin pienestä syrjäisestä -talosta Boulognesta, jossa asui Marie Walewska, ja erään sen -laatikon kyljessä on seuraava kirjoitus: _Omistanut Napoleon I:lle -Ranskan keisarille, hänen uskollisin palvelijansa, Mancion_, ja sen -yläpuolella ovat nämä puukon kärjellä kaiverretut sanat: "_Sinulle, -Marie_." Myöhemmin Napoleon antoi tehdä kopion siitä keisarinna -Josephinea varten -- siten Malmaisonissa ihailtu pöytä olikin vain -epätäydellinen kopio siitä, joka nyt kuuluu minun kokoelmiini. - -Professori huokasi: - --- Jos minä sen olisin tietänyt kauppiaan luona, niin kuinka -mielelläni olisin sen silloin luovuttanut teille! - -Arsène Lupin sanoi nauraen: - --- Ja teillä olisi siitä ollut se suuren suuri etu, että olisitte -yksinänne saanut pitää numeron 514 -- sarja 23. - --- Eikä se olisi saattanut teitä ryöstämään minulta tytärtäni, joka -on tästä kaikesta varmaankin aivan kauhistunut. - --- Tästäkö kaikesta? - --- Tuo ryöstö... - --- Mutta, hyvä herra, te erehdytte. Neiti Gerboisia ei ole ryöstetty. - --- Minun tytärtäni ei ole muka ryöstetty! - --- Ei suinkaan. Jos sanoo ryösti, tarkoittaa se väkivaltaa. Hän on -aivan vapaaehtoisesti suostunut panttivangiksi. - --- Vapaaehtoisesti! sanoi herra Gerbois aivan ymmällään. - --- Ja melkeinpä omasta pyynnöstään! Miten nuori, viisas tyttö, kuten -neiti Gerbois on, jolla sitä paitsi on salainen rakkaus rinnassaan, -olisi kieltäytynyt hankkimasta itselleen takaisin myötäjäisiään! Minä -vannon teille, että oli helppoa saada hänet ymmärtämään, että millään -muulla keinolla ei voinut saada teitä taipumaan. - -Herra Detinan oli tästä suuresti huvittunut. Hän väitti: - --- On aivan mahdotonta otaksua, että neiti Gerbois olisi suostunut -teidän ehdotuksiinne. - --- Ei minun. Minulla ei ole edes kunnia tuntea häntä. Eräs minun -naisystäväni otti tämän asian huolekseen. - --- Epäilemättä tuo autossa ollut vaaleatukkainen nainen, keskeytti -herra Detinan. - --- Juuri niin. Heti kun he tapasivat toisensa ensi kerran lyseon -luona oli kaikki sovittu. Sen jälkeen ovat neiti Gerbois ja hänen -uusi ystävättärensä matkustelleet, ovat olleet Belgiassa ja -Hollannissa, matka on ollut hyvin hauska ja opettavainen nuorelle -tytölle. Sitä paitsi hän selittää kyllä kaiken itse... - -Eteisen ovikello soi, ensin nopeasti kolme kertaa perätysten, sitten -kerran erikseen, ja sitten vielä kerran. - --- Se on hän, sanoi Lupin, -- oletteko niin hyvä, herra Detinan ja -avaatte... - -Asianajaja riensi avaamaan. - -Kaksi nuorta naista astui sisään. Toinen heittäytyi herra Gerboisin -syliin. Toinen lähestyi Lupinia. Hän oli kookas, kaunisvartaloinen, -kalpeakasvoinen, ja hänen säkenöivä vaalea tukkansa oli keskeltä -jakauksella ja koottu nutturalle. Hän oli pukeutunut mustiin, ilman -muita koruja kuin viisinkertainen agaattikaulanauha, mutta yhtäkaikki -hän teki hienon ja ylhäisen vaikutuksen. - -Arsène Lupin vaihtoi muutaman sanan hänen kanssaan ja kumarsi sitten -neiti Gerboisille: - --- Minä pyydän anteeksi, neiti, kaikkia niitä vaivoja, joita olette -saanut kärsiä, mutta toivon, ettette ole tuntenut itseänne kovin -onnettomaksi. - --- Onnettomaksi! Minä olisin ollut hyvinkin onnellinen, ellei isä -raukkaani olisi ollut. - --- Kaikki on siis hyvin. Syleilkää häntä uudelleen ja käyttäkää -tilaisuutta hyväksenne -- se on verraton -- puhuakseni hänelle -serkustanne. - --- Serkustani... mitä tämä tietää? Minä en ymmärrä... - --- Kyllä te ymmärrätte. Serkustanne Philippestä, tuosta nuoresta -miehestä, jonka kirjeitä te niin uskollisesti säilytätte. - -Suzanne punastui, joutui aivan hämilleen ja lopulta Lupinin neuvon -mukaan heittäytyi uudelleen isänsä kaulaan. - -Lupin katseli heltyneenä heitä kumpaakin. - --- Kuinka kauniin palkinnon saakaan hyvästä työstä? Liikuttava näky! -Onnellinen isä! Onnellinen tytär! Ja kun ajattelen, että, sinä Lupin, -olet tämän onnen saanut aikaan! Nämä olennot kerta vielä siunaavat -sinua. Sinun nimeäsi mainitaan rakkaudella lapsenlapsille. - -Hän meni ikkunaa kohden. - --- Onko kunnon Ganimard yhä vielä tuolla? Hän olisi niin mielellään -katsomassa tätä liikuttavaa kohtausta! Mutta ei, häntä ei näy enää... -ei enää ketään... ei häntä, eikä muita... Perhana! Tilanne taitaa -käydä vakavaksi... En hämmästyisi, vaikka he jo olisivat portin luona -tai ovenvartijan luona tai aivan portailla! - -Herra Gerbois teki liikkeen. Nyt kun hän oli saanut tyttärensä -takaisin, näki hän todellisuuden selvästi. Hänen vastustajansa -vangitseminen tuottaisi hänelle puoli miljoonaa. Vaistomaisesti hän -astui askeleen. Kuin sattumalta seisoi Lupin hänen tiellään. - --- Minne aiotte, herra Gerbois? Puolustaako minua heitä vastaan? -Te olette aivan liian rakastettava! Älkää vaivautuko! Sitä paitsi, -vakuutan teille, että he ovat paljon heikommassa asemassa kuin minä. - -Ja hän jatkoi miettiväisenä: - --- Mitä he oikeastaan tietävät? Että te olette täällä, ja ehkä myös -neiti Gerbois, sillä he ovat varmaankin nähneet hänen saapuvan -tuntemattoman naisen seurassa. Mutta minun täällä oloani eivät he -voi kuvitellakaan. Miten minä olisin voinut tunkeutua taloon, jonka -he ovat tänä aamuna tarkastaneet kellarista ullakolle asti? Ei, -luultavaa on, että he odottavat minua siepatakseen minut kiinni... -miesparat! Jos he eivät arvaa tuon tuntemattoman naisen olevan -minun lähettämäni ja otaksu hänen toimekseen annetun toimittaa -vaihtokauppa... Joka tapauksessa he aikovat vangita hänet hänen -poistuessaan. - -Ovikello soi. - -Jyrkällä liikkeellä Lupin vaati herra Gerboisia jäämään paikoilleen -ja sanoi kuivalla, käskevällä äänellä: - --- Seis, hyvä herra, ajatelkaa tytärtänne ja olkaa järkevä, muuten... -Mitä teihin tulee, herra Detinan, niin minulla on teidän sananne. - -Herra Gerbois jäi kuin naulittuna seisomaan paikoilleen. Asianajaja -ei liikahtanutkaan. - -Hätäilemättä Lupin otti hattunsa. Siinä oli hiukan tomua, hän -pyyhkäisi sen hihallaan pois. - --- Hyvä herra Detinan, jos joskus tarvitsette minua... -Sydämellisimmät onnitteluni teille, neiti Suzanne, ja tervehdykseni -herra Philippelle. - -Hän otti taskustaan raskaan, kultakuorisen kellon. - --- Herra Gerbois, kello on nyt neljäkymmentäkaksi minuuttia yli -kolmen; kello kolme ja neljäkymmentäkuusi annan teille oikeuden -poistua tästä huoneesta... Ei minuuttiakaan sitä ennen, eikö niin? - --- Mutta he voivat tulla väkivalloin sisään, ehätti herra Detinan -sanomaan. - --- Tehän unohdatte lain määräykset! Ganimard ei koskaan uskalla -loukata Ranskan kansalaisen kotirauhaa. Meillä olisi aikaa pelata -korttia. Mutta suokaa anteeksi, te kolme näytätte niin levottomilta, -enkä minä tahtoisi käyttää väärin... - -Hän laski kellonsa pöydälle, avasi salin oven ja kääntyi -vaaleatukkaisen naisen puoleen: - --- Oletteko valmis, ystäväni? - -Hän antoi tietä naiselle, kumarsi vielä kerran hyvin kunnioittavasti -neiti Gerboisille, poistui ja sulki oven jäljestään. - -Ja hänen kuultiin eteisessä sanovan kovalla äänellä: - --- Hyvää päivää, Ganimard, miten voitte? Viekää minulta terveisiä -rouva Ganimardille. Minä tulen jonain päivänä hänen luokseen -aamiaiselle. Hyvästi, Ganimard. - -Uusi ovikellonsoitto, kova ja kiivas, sitten kuului koputusta ja -ääniä portailta. - --- Kolme ja neljäkymmentäviisi, sopersi herra Gerbois. - -Muutaman sekunnin päästä hän päättäväisesti astui eteiseen. Lupin ja -vaaleatukkainen nainen eivät enää olleet siellä. - --- Isä! Et saa... odota! huudahti Suzanne. - --- Odottaa? Sinä olet hullu! Olisinko hienotunteinen mokomalle -veijarille. Ja puoli miljoonaa! - -Hän avasi oven. - -Ganimard syöksyi sisään. - --- Tuo nainen... missä hän on ja Lupin? - --- Hän oli täällä. Hän on täällä! - -Ganimard huudahti riemusta: - --- Me saamme hänet kiinni... talo on saarrettu! - -Herra Detinan huomautti: - --- Mutta keittiön portaat? - --- Keittiön portaat päättyvät pihalle, eikä sieltä pääse pois muuta -kuin portin kautta, kymmenen miestä vartioi sitä. - --- Mutta hän ei tullut portin kautta. Hän ei siis poistukaan sitä -tietä... - --- Mistä sitten? vastasi Ganimard, -- läpi ilmanko? - -Hän veti erään verhon syrjään. Näkyi pitkä käytävä, joka vei -keittiöön. Ganimard riensi juoksujalkaa sitä pitkin ja näki että -keittiön portaille vievä ovi oli lukittu. Hän huusi ikkunasta -poliisille: - --- Eikö ketään? - --- Ei ketään. - --- Hän on siis huoneistossa! He ovat piiloutuneet johonkin -huoneeseen! Heidän on ollut aivan mahdotonta päästä pakoon. Sinä -Lupin, olet petkuttanut minua, mutta tällä kertaa minä saan kostaa. - - * * * * * - -Kello seitsemän illalla poliisipäällikkö Dudouis, joka -hämmästyksekseen ei ollut saanut mitään tietoja, saapui -Clapeyron-kadun varrella olevaan taloon. Hän kyseli taloa -vartioivilta salapoliiseilta, sitten meni herra Detinanin luo, joka -vei hänet työhuoneeseensa. Täällä hän näki miehen, tai oikeammin -kaksi jalkaa, jotka liikkuivat matolla, kehon ollessa syvällä takan -sisällä. - --- Oh, oh! ähkyi tukahtunut ääni. - -Ja etäisempi ääni, joka tuli aivan ylhäältä, vastasi: - --- Ohoi, ohoi! - -Herra Dudouis huudahti nauraen: - --- Mutta, Ganimard, miksi te olette ruvennut nuohoojaksi? - -Tarkastaja tuli esiin takasta kasvot mustina, vaatteet tuhkan -peitossa, silmät kiiluen raivosta; häntä oli vaikea tunteakaan. - --- Minä etsin _häntä_, hän ärähti. - --- Ketä? - --- Arsène Lupinia... Arsène Lupinia ja hänen ystävätärtään. - --- Vai niin! Ja te kuvittelette heidän olevan piilossa piipussa. - -Ganimard nousi ja laskien esimiehensä hihalle mustat sormensa sanoi -raivosta käheällä äänellä: - --- Missä he sitten olisivat? Täytyyhän heidän jossain olla. He ovat -samanlaisia olentoja kuin te ja minäkin, lihaa ja verta. Sellaiset -eivät haihdu kuin höyry. - --- Eivät, mutta he katoavat kumminkin. - --- Mitä tietä? Mitä tietä? Talo on saarrettu! Katolla on poliiseja. - --- Mutta viereinen talo? - --- Se ei ole mitenkään yhteydessä tämän kanssa. - --- Toisten kerrosten huoneistot? - --- Minä tunnen kaikki vuokralaiset: he eivät ole nähneet ketään, he -eivät ole kuulleet kenenkään liikkuvan. - --- Oletteko varma siitä, että tunnette heidät kaikki? - --- Kaikki. Portinvartija vastaa heistä. Sitä paitsi olen varmuuden -vuoksi sijoittanut miehen jokaiseen huoneistoon. - --- Meidän täytyy saada hänet kiinni. - --- Sitä minäkin sanon, sitä minäkin sanon. Meidän täytyy, ja me -sen teemmekin, sillä he molemmat ovat täällä... he eivät voi olla -olematta täällä. Olkaa rauhassa, jollei se onnistu tänä iltana, niin -se onnistuu huomenna. Minä voin mennä nukkumaan sen asian takeeksi. - -Hän meni nukkumaan todellakin, ja teki samaa seuraavana ja sitä -seuraavanakin päivänä. Ja kun kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut, -niin ei hän ollut löytänyt kiinnisaamatonta Lupinia eikä hänen yhtä -kiinnisaamatonta toveriaan, eikä hän ollut keksinyt pienintäkään -seikkaa, jonka avulla hän olisi voinut tehdä pienimpiäkään -johtopäätöksiä. - -Siksi ei hän myöskään muuttanut ensi hetkellä lausumaansa -mielipidettä: - --- Niin kauan kuin ei löydy mitään jälkeä heidän paostaan, he ovat -täällä! - -Ehkä hän sielunsa sisimmässä horjui vakaumuksessaan, mutta hän ei -tahtonut sitä myöntää. Ei, tuhat kertaa ei, mies ja nainen eivät -katoa tuolla tavoin kuin lastensatujen pahat haltijat. Ja rohkeuttaan -menettämättä hän jatkoi etsimistään ja nuuskimistaan, ikään kuin -toivoen löytävänsä heidät jostain salaisesta piilopaikasta tai -sulaneina yhteen talon seinätiilien kanssa. - - - - -SININEN TIMANTTI - - -Maaliskuun 27. päivän iltana Henri Martin-puistokadun varrella -olevassa pienessä palatsissa, jonka hän oli saanut periä veljiltään -kuusi kuukautta sitten, vanha kenraali paroni d'Hautrec, joka toisen -keisarikunnan aikana oli ollut lähettiläänä Berliinissä, nukkui -mukavasti nojatuolissa, hänen seuraneitinsä lukiessa hänelle ääneen -ja sisar Augusten pöyhiessä hänen vuodettaan ja sytyttäessä yölampun -palamaan. - -Kello yksitoista nunnan, vastoin tavallisuutta piti sinä iltana mennä -nunnakuntansa luostariin valvoakseen yötä luostarin johtajattaren -vuoteen ääressä. - --- Neiti Antoinette, työni on loppunut, minä lähden, hän ilmoitti -seuraneidille. - --- Hyvä on, sisar. - --- Älkää vain unohtako, että keittäjätär on lomalla ja että te olette -palatsissa kahdenkesken palvelijan kanssa. - --- Olkaa aivan huoleti herra paronin suhteen, minä nukun viereisessä -huoneessa, kuten olemme sopineet, ja minä jätän oven auki. - -Nunna poistui. Vähän ajan päästä saapui Charles, palvelija, ottamaan -vastaan määräyksiä. Paroni oli herännyt. Hän vastasi itse. - --- Aina vain samat määräykset, Charles: tarkastettava onko -huoneeseenne johtava sähkökellon johto kunnossa, ja ensimmäisen -hälytyksen jälkeen on tultava alas ja juostava lääkärin luo. - --- Kenraali on siis yhä vielä levoton. - --- Laitani ei ole hyvin, ei lainkaan hyvin. Neiti Antoinette, mihin -asti pääsimmekään kirjassa? - --- Eikö herra paroni siis menekään levolle? - --- En, en, minä menen myöhään levolle, enkä sitä paitsi kaipaa -kenenkään apua. - -Kaksikymmentäminuuttia myöhemmin nukahti vanhus uudelleen, ja -Antoinette poistui varpaillaan huoneesta. - -Sillä aikaa Charles sulki huolellisesti kaikki alakerran ikkunaluukut. - -Keittiössä hän työnsi puutarhaan vievän oven eteen salvan, ja -eteisessä hän varmuuden vuoksi kiinnitti varmuusketjut oven toisesta -puoliskosta toiseen. Sitten hän meni pieneen huoneeseensa kolmanteen -kerrokseen, laskeutui levolle ja vaipui uneen. - -Oli kai kulunut tunti, kun hän yhtäkkiä syöksyi ylös vuoteeltaan: -kello soi. Se soi kauan, ehkä seitsemän tai kahdeksan sekuntia ja -koko ajan taukoamatta... - -Hyvänen aika, ajatteli Charles, havahtuen täydellisesti, paroni on -taas saanut jonkin uuden kohtauksen. - -Hän pukeutui, laskeutui nopeasti portaita alas, pysähtyi oven eteen -ja tapansa mukaan koputti. Ei kuulunut vastausta. Hän astui sisään. - --- Kas, täälläpä on pimeää... hän mutisi. -- Miksi kaikki valot on -sammutettu? - -Ja matalalla äänellä hän sanoi: - --- Neiti? - -Ei vastausta. - --- Oletteko siellä, neiti? Mitä on tapahtunut? Onko herra paroni -sairaana? - -Sama hiljaisuus vallitsi hänen ympärillään, painostava hiljaisuus, -joka alkoi kammottaa häntä. Hän astui kaksi askelta eteen päin, -hänen jalkansa osui tuoliin ja koskettaessaan siihen hän huomasi, -että se oli kaadettu nurin. Ja pian hänen kätensä tapasivat muitakin -esineitä, kaatuneen koruhyllyn ja takansuojuksen. Hän palasi -levottomana seinän luo ja etsi hapuillen sähkönappulaa. Hän löysi -sen, väänsi sitä. - -Keskellä huonetta, pöydän ja lasikaapin välissä makasi hänen -herransa, paroni d'Hautrecin ruumis. - --- Mitä... onko tämä mahdollista? hän huudahti pelästyneenä. - -Hän ei osannut tehdä mitään. Liikkumattomana, silmät selällään -hän katseli sekasortoa huoneessa, kaatuneita tuoleja, suurta -tuhansiksi sirpaleiksi särkynyttä kristallista kynttilänjalkaa, uunin -marmorilaatalle pudonnutta pendyyliä, kaikkea tuota, joka todisti -hurjan taistelun riehuneen täällä. Terästikarin kahva välkkyi ruumiin -lähellä. Terästä tihkui verta. Patjan reunalla riippui nenäliina, -jossa näkyi veritäpliä. - -Charles kiljaisi kauhusta: maassa makaava ruumis oikaisi itsensä -tehden viimeisen ponnistuksen ja vaipui sitten hervottomaksi. Pari -kolme värähdystä ja kaikki oli ohi. - -Hän kumartui alas. Kaulassa olevasta pienestä haavasta tihkui verta, -joka muodosti matolle mustia täpliä. Kasvoilla pysyi mielettömän -kauhun ilme. - --- Hänet on surmattu, sopersi palvelija, -- hänet on surmattu. - -Hän värisi ajatellessaan, että toinenkin murha oli ehkä tapahtunut: -nukkuihan seuraneiti viereisessä huoneessa? Oliko paronin murhaaja -surmannut ehkä hänetkin? - -Hän avasi oven: huoneessa ei ollut ketään. Hän arveli, että -Antoinette oli ryöstetty tai ehkä hän oli poistunut ennen murhaa. - -Hän palasi paronin huoneeseen ja huomasi silmiensä osuessa -kirjoituspöytään, ettei sitä ollut murrettu auki. Muun muassa hän -näki avainkimpun ja lompakon vieressä, jotka paroni laski pöydälle -joka ilta, kasan kultarahoja. Charles tarttui lompakkoon ja avasi sen -lokerot. Yhdessä niistä oli kolmetoista sadan frangin seteliä. - -Silloin hän ei voinut vastustaa kiusausta: vaistomaisesti, -koneellisesti, ajatusten ottamatta osaa käden liikkeeseen, hän otti -nuo kolmetoista seteliä, pisti ne liivinsä taskuun, hoiperteli alas -portaita, avasi lukon, irrotti ketjut, sulki oven ja pakeni puutarhan -kautta. - - * * * * * - -Charles oli rehellinen mies. Tuskin hän oli ennättänyt portista ulos, -hengittänyt raitista ilmaa sateen viilentäessä hänen kasvojaan, kun -hän seisahtui. Hänen tekemänsä teko näyttäytyi oikeassa valossaan, ja -hän tunsi yhtäkkiä kauhua. - -Ajuri ajoi ohitse. Hän huusi sen luokseen. - --- Ajakaa, hyvä mies kiireimmän kautta poliisikamariin ja tuokaa -komisario tänne. Täyttä laukkaa! Täällä on tapahtunut murha. - -Ajuri löi hevostaan. Mutta halutessaan palata sisään ei Charles sitä -voinutkaan, hän oli itse sulkenut portin, eikä se auennut ulkoapäin. - -Toiselta puolen oli tarpeetonta soittaa, sillä palatsissa ei ollut -ketään. - -Hän käveli pitkin puiston reunaa. Ja vasta tunnin ajan odotettuaan -hän saattoi kertoa komisariolle rikoksen yksityisseikat ja antaa -hänelle nuo kolmetoista seteliä. - -Tällä välin tuotettiin lukkoseppä, jonka onnistui suurella vaivalla -avata portti ja eteisen pääovi. Komisario nousi portaita ylös, ja -heti, ensi silmäyksen luotuaan, hän sanoi palvelijalle: - --- Tehän ilmoititte minulle, että huoneessa vallitsi täydellinen -sekasorto. - -Hän kääntyi. Charles seisoi kuin naulittuna kiinni kynnykseen, kuin -hypnotisoituna: kaikki huonekalut olivat tavallisella paikallaan: -koruhylly oli molempien ikkunoiden välissä, tuolit oli nostettu ylös -ja kello oli keskellä lieden reunahyllyä. Kynttilänjalan sirpaleet -olivat kadonneet. - -Hän sopersi aivan ällistyneenä: - --- Ruumis... herra paroni... - --- Se on totta, huudahti komisario, -- missä on murhattu? - -Hän lähestyi vuodetta. Hän veti lakanan pois, sen alla makasi -kenraali paroni d'Hautrec, entinen Ranskan Berliinin-lähettiläs. -Hänen kenraalinvaippansa, joka oli koristettu kunnialegioonan -ristillä, verhosi häntä. - -Hänen kasvonsa olivat tyynet. Silmät olivat ummessa. - -Palvelija sopersi: - --- Joku on tullut tänne. - --- Mitä tietä? - --- En minä tiedä, mutta joku on käynyt täällä poissaollessani... -Katsokaa, tuolla permannolla oli hieno teräksinen tikari. Ja sitä -paitsi pöydällä verinen nenäliina. Kaikki se on poissa. Kaikki se on -korjattu pois. Kaikki on järjestetty. - --- Kuka sen on tehnyt? - --- Murhaaja! - --- Kaikki ovet olivat tullessamme lukossa. - --- Hän oli jäänyt tänne. - --- Siinä tapauksessa hän on yhä vieläkin täällä, sillä tehän olette -koko ajan kävellyt kadulla. - -Palvelija mietti ja sanoi hitaasti: - --- Se on totta... se on totta... minä en liikkunut portin luota... -mutta... - --- Kuulkaahan, kuka oli se henkilö, jonka viimeiseksi näitte paronin -seurassa? - --- Neiti Antoinette, hänen seuraneitinsä. - --- Minne hän on joutunut? - --- Minun luullakseni, koska hänen vuoteensa oli aivan koskematon, -on hän varmaankin käyttänyt hyväkseen sisar Augusten poissaoloa ja -lähtenyt hänkin ulos. Se ei minua niin kovasti kummastuttaisikaan, -hän on kaunis, nuori... - --- Mutta miten hän olisi voinut poistua? - --- Pääovesta. - --- Mutta tehän suljitte sen ja panitte varmuusketjut kiinni! - --- Sen tein paljon myöhemmin! Silloin hän oli jo poistunut talosta. - --- Ja rikos olisi siis tapahtunut hänen lähdettyään? - --- Tietysti. - -Etsittiin koko talo, ullakolta kellariin, mutta murhaaja oli paennut. -Miten? Mihin aikaan? Hänkö vai hänen kanssarikollisensa oli katsonut -viisaimmaksi palata rikospaikalle ja hävittää kaikki, mikä voisi -antaa hänet ilmi? Sellaisia kysymyksiä pohti oikeuslaitos. - - * * * * * - -Kello seitsemän saapui poliisilaitoksen lääkäri, kello kahdeksan -poliisipäällikkö. Sitten tuli tasavallan prokuraattorin ja -tutkintotuomarin vuoro. Sitä paitsi talossa oli etsiviä, tarkastajia, -sanomalehtimiehiä, paroni d'Hautrecin veljenpoika ja muita perheen -jäseniä. - -Tutkittiin kaikkea, tarkastettiin ruumiin asentoa sen mukaan kuin -Charles sen muisti, kuulusteltiin sisar Augustea heti hänen tultuaan. -Mitään ei saatu selville. Eniten ihmetteli sisar Auguste Antoinette -Brebatin katoamista. Hän oli kaksitoista päivää aikaisemmin palkannut -tuon nuoren tytön erinomaisten todistusten perusteella, eikä hän -mitenkään voinut uskoa tämän jättävän huostaansa uskottua sairasta -yksinään juoksennellakseen pitkin kaupunkia. - --- Jota paitsi, lisäsi tutkinto tuomari, -- hän olisi jo palannut -kotiin. Me palaamme yhä uudelleen samaan alkukohtaan: minne hän on -joutunut? - --- Minä uskon, sanoi Charles, -- murhaajan ryöstäneen hänet mukaansa. - -Tämä olettamus tuntui uskottavalta ja sopi yhteen monien seikkojen -kanssa. Poliisipäällikkö lausui: - --- Ryöstetty, toden totta, se ei tunnu lainkaan mahdottomalta. - --- Se ei ole ainoastaan mahdotonta, sanoi eräs ääni, -- mutta se -sotii ehdottomasti itse tapausta vastaan, lyhyesti kaikkia varmoja -asioita vastaan. - -Ääni oli karkea, tylysointuinen, eikä kukaan hämmästynyt tuntiessaan -Ganimardin. Hänelle yksin voitiin antaa anteeksi tuollainen epähieno -puhetapa. - --- Kas, tekö siinä, Ganimard! huudahti herra Dudouis, -- minä en -nähnyt teitä. - --- Minä olen jo kaksi tuntia ollut täällä. - --- Te näytätte siis innostuksella seuraavan muutakin kuin -Clapeyron-kadun tapausta, joka koskee arpaa, vaaleatukkaista naista -ja Arsène Lupinia? - --- Hehe! nauroi vanha tarkastaja, -- en minä väitä, että Lupinilla -olisi tekemistä tämän asian kanssa... mutta jättäkäämme, siksi kunnes -saamme uusia määräyksiä, syrjään tuo arpa-asia ja tutkikaamme, mitä -tässä on kysymyksessä. - - * * * * * - -Ganimard ei kuulunut niiden kaukonäköisten salapoliisien joukkoon, -joiden menettelytavat muodostavat vakituisen koulukunnan ja joiden -nimet jäävät oikeuslaitoksen aikakirjoihin. Häneltä puuttui -neronleimauksia, jotka tekevät Dupinit, Lecoqit ja Sherlock Holmesit -kuuluisiksi. Mutta hänellä oli muutamia verrattomia ominaisuuksia, -huomiokykyäkin. Hänen ansiotansa oli se, että hän työskenteli -aivan riippumatta muista. Ei mikään, jollei ehkä juuri Arsène -Lupinin taitavuus, saanut häntä hämilleen tai vaikuttanut häneen -häiritsevästi. - -Olkoon kuinka tahansa, tänä aamuna hän esiintyi loistavalla tavalla, -ja hänen työnsä oli sen laatuinen, että tuomari pani sellaiselle -suuren arvon. - --- Ensiksi, hän alkoi, -- pyydän herra Charlesia tarkoin vastaamaan -tähän kysymykseen: olivatko kaikki ne esineet, jotka hän ensi -kerralla näki kumossa tai poissa paikoiltaan, toisella kertaa aivan -tavallisella paikallaan? - --- Olivat. - --- Niitä ei siis voinut panna paikoilleen kukaan muu kuin henkilö, -joka tarkoin tiesi ja tunsi näiden esineiden paikat. - -Tämä huomautus teki syvän vaikutuksen läsnäoleviin. Ganimard jatkoi: - --- Toinen kysymys, herra Charles. Te heräsitte kellonsoittoon. Kuka -teidän luulonne mukaan soitti? - --- Tietysti herra paroni. - --- Mutta millä hetkellä hän olisi soittanut? - --- Taistelun jälkeen... kuolinhetkellään. - --- Mahdotonta, sillä te tapasitte hänet virumassa kuolevana maassa -yli neljän metrin päässä soittokellosta. - --- Silloin soitti hän taistelun aikana. - --- Mahdotonta, sillä soitto oli, kuten sanoitte, säännöllinen, -keskeytymätön, ja sitä jatkui seitsemän tai kahdeksan sekunnin ajan. -Luuletteko, että hänen vastustajansa olisi antanut hänelle aikaa -soittaa niin kauan? - --- Siis se tapahtui ennen kuin häntä iskettiin. - --- Mahdotonta, te olette sanonut että kellonsoiton ja sen hetken -välillä, jona tunkeuduitte huoneeseen kului korkeintaan kolme -minuuttia. Jos paroni olisi soittanut sitä ennen, niin olisi -taistelun, murhan, kuoleman ja paon täytynyt tapahtua tuona lyhyenä -kolme minuuttia kestävänä aikana. Minä sanon vielä kerran, että se on -mahdotonta. - --- Mutta, sanoi tutkintotuomari, -- joku soitti. Jollei se ollut -paroni, kuka se sitten oli? - --- Murhaaja. - --- Mutta miksi hän oikein soitti? - --- Sitä en tiedä. Mutta se seikka, että hän soitti, todistaa meille -hänen tienneen, että se johto vei palvelijan huoneeseen. Kuka muu -olisi voinut tietää tämän, ellei joku taloon kuuluva. - -Olettamusten piiri tuli yhä ahtaammaksi. Muutamalla nopealla, -selvällä, loogisella lauseella Ganimard johti asian oikealle ladulle, -ja vanhan tarkastajan ajatus ilmeni aivan selvästi, ja siksi tuntui -aivan luonnolliselta tutkintotuomarin lause: - --- Siis, lyhyesti, te epäilette Antoinette Bréhatia. - --- Minä en häntä epäile, minä syytän. - --- Te syytätte häntä kanssarikolliseksi? - --- Minä syytän häntä kenraali, paroni d'Hautrecin murhasta. - --- Ettehän toki! Millä perusteella? - --- Tämän hiustukon nojalla, jonka löysin uhrin oikeasta kädestään, -jonne hänen kyntensä olivat sen painaneet. - -Hän näytti hiuksia; ne olivat loistavan vaaleita, kiiltäviä kuin -kulta, ja Charles mutisi: - --- Ne ovat neiti Antoinetten hiuksia. Siitä ei voi erehtyäkään. - -Ja hän jatkoi: - --- Ja sitten... vielä eräs asia... Minä luulen että tikari... jota -en toisella kertaa enää nähnyt... kuului hänelle. Hän käytti sitä -paperiveitsenä. - --- Otaksukaamme siksi, kunnes olemme saaneet asiasta tarkemman selon, -että Antoinette Bréhat on surmannut paronin. On vielä selittämättä, -mitä tietä hän on voinut poistua rikoksen tehtyään, palatakseen -Charlesin poistuttua ja kadotakseen uudelleen ennen komisarion tuloa. -Onko teillä mitään käsitystä siitä asiasta, herra Ganimard? - --- Ei mitään. - --- Siis? - -Ganimard näytti joutuvan hämilleen. Vihdoin hän lausui huomattavan -vaivalloisesti: - --- Minä en voi sanoa muuta kuin että minä tapaan tässä samat -menettelytavat kuin arpalipun 514-23 jutussa, saman ilmiön, jota -voi kutsua katoamistempuksi. Antoinette Bréhat tulee ja menee -tässä talossa yhtä salaperäisesti kuin Arsène Lupin ilmestyi herra -Detinanin luo ja pääsi sieltä pakenemaan vaaleatukkaisen naisen -seurassa. - --- Mitä se merkitsee? - --- Se merkitsee, etten voi olla ajattelematta noita molempia hyvin -omituisia sattumia: sisar Auguste palkkasi Antoinette Bréhatin -kaksitoista päivää sitten, seuraavana päivänä kun vaaleatukkainen -nainen pääsi käsistäni. Toiseksi, vaaleatukkaisen naisen hiuksissa on -aivan sama hohtava väri, sama kullansäihkyvä välke kuin on näissäkin -hiuksissa. - --- Joten, teidän mielestänne, Antoinette Bréhat... - --- Ei ole kukaan muu kuin vaaleatukkainen nainen. - --- Ja että siis Lupin on järjestänyt nämä molemmat rikokset? - --- Niin minä luulen. - -Kuului naurua. Poliisipäällikkö oli hyvin huvittunut. - --- Lupin! Aina vain Lupin, Lupin kaikessa, Lupin kaikkialla! - --- Hän on missä hän on, väitti Ganimard loukkaantuneena. - --- Mutta hänellä täytyy olla syynsä ollakseen jossain, huomautti -herra Dudouis, -- ja sen vuoksi nuo väitteet tuntuvat hämäriltä. -Kirjoituspöytää ei ole murrettu auki, lompakkoa ei ole varastettu. -Kultaakin on jäänyt pöydälle. - --- Niin on, huudahti Ganimard, -- mutta kuuluisa timantti? - --- Mikä timantti? - --- Sininen timantti! Tuo kuuluisa timantti, joka kuului Ranskan -kuninkaalliseen kruunuun, ja jonka herttua d'A... antoi Léonide -L--lle, ja Léonide L--n kuoltua sen osti paroni d'Hautrec, joka -intohimoisesti oli rakastanut tuota kuuluisaa näyttelijätärtä. -Sellaisia muistoja ei unohda vanha pariisilainen, kuten minä. - --- Se on selvää, sanoi tutkintotuomari, -- että jollei sinistä -timanttia löydy, niin kaikki selviää... Mutta mistä sitä etsimme? - --- Herra paronin sormesta, vastasi Charles. -- Sininen timantti oli -aina hänen vasemmassa kädessään. - --- Minä olen nähnyt tuon käden, vakuutti Ganimard lähestyen ruumista, --- ja kuten voitte itse nähdä, ei sormesta löydy muuta kuin -tavallinen kultasormus. - --- Katsokaa sisäpuolelta, sanoi palvelija. - -Ganimard avasi yhteen kouristuneet sormet. Kanta oli kääntynyt -sisäänpäin, ja kannan keskellä välkkyi sininen timantti. - --- Perhana, mutisi Ganimard aivan ällistyneenä, -- nyt en ymmärrä -enää mitään. - --- Ja luovutte kai epäilemästä Lupin parkaa? ilkkui herra Dudouis. - -Ganimard oli hetken vaiti, mietti, ja sanoi merkitsevällä äänellä: - --- Juuri sen vuoksi, etten enää ymmärrä mitään, epäilenkin Arsène -Lupinia. - - * * * * * - -Näihin tuloksiin pääsi oikeuslaitos tutkiessaan tätä omituista -rikosta. Tulokset olivat epävarmoja, sekavia, eivätkä seuraavat -tutkimukset tehneet niitä varmemmiksi eikä selvemmiksi. -Antoinette Bréhatin tulo ja meno pysyi yhtä selittämättömänä kuin -vaaleatukkaisen naisenkin, eikä sen selvempää saatu siitä, kuka oli -tuo salaperäinen kultakutrinen olento, joka oli surmannut paroni -d'Hautrecin, eikä ollut ottanut hänen sormestaan kuuluisaa timanttia, -joka oli kuulunut Ranskan kuningaskruunuun. - -Kaiken lisäksi hänen herättämänsä kiinnostus antoi koko rikokselle -pelottavan leiman, ja se saattoi yleisen mielipiteen aivan kiehumaan -uteliaisuudesta. - - * * * * * - -Paroni d'Hautrecin perilliset eivät voineet olla käyttämättä -hyväkseen tämän kautta syntynyttä mainosta. He panivat -Henri-Martin-puistokadun varrella, itse palatsissa toimeen -huonekalujen ja muiden esineiden näyttelyn ennen huutokauppakamariin -vientiä. Uudenaikaisia, keskinkertaisia huonekaluja, esineitä, joilla -ei ollut taiteellista arvoa... mutta keskellä huonetta granaatin -värisellä sametilla verhotulla jalustalla, lasikuvun alla ja kahden -poliisin vartioimana kimalteli sormus, jossa oli sininen timantti. - -Tuo suurenmoinen, harvinaisen iso, verrattoman puhdasloisteinen -timantti, joka on niin loppumattoman sininen kuin kirkas vesi on -taivaan siihen kuvastuessa; kaikki ihailivat haltioissaan sitä... -ja katselivat kauhulla murhahuonetta, paikkaa, jossa ruumis oli -ollut, lattiaa, jolta oli otettu pois verinen matto, ja varsinkin -seiniä, noita läpitunkemattomia seiniä, joiden kautta murhaaja oli -kulkenut. Tarkastettiin, että lieden marmori ei liikahtanut, että -peilin kehyksessä ei ollut salaista jousta, jonka avulla peili olisi -saatu kääntymään. Kaikki kuvittelivat ympärillään olevan ammottavia -aukkoja, tunnelin suita, kellareihin ja hautaholveihin johtavia -portaita... - -Sininen timantti myytiin Drouotin huutokauppakamarissa. Sali oli -täynnä väkeä ja tarjouskiihko nousi aivan huippuunsa. - -Suurten huutokauppatilaisuuksien yleisö oli saapuvilla; kaikki ne, -jotka ostivat ja kaikki ne, jotka tahtoivat saada toiset uskomaan, -että heillä on varoja ostaa, pörssimiehiä, taiteilijoita, ylhäisön -ja puoliylhäisön naisia, kaksi ministeriä, italialainen tenori, -maanpaossa oleva kuningas, joka parantaakseen luottoaan uskalsi -tarjota mahtavalla ja hiukan väräjävällä äänellä satatuhatta -frangia. Satatuhatta frangia! Hän saattoi tarjota sen alentamatta -arvoaan. Italialainen tenori uskalsi tarjota sataviisikymmentä, eräs -näyttelijä sataseitsemänkymmentäviisituhatta. - -Muutamat timanttien ihailijat uskalsivat nousta kahteensataan -tuhanteen asti. Kahteensataanviiteenkymmeneen päästyä oli vain kaksi -huutajaa jäljellä, kuuluisa raharuhtinas ja kultakaivosten kuningas -Herschmann, ja kreivitär de Crozon, upporikas amerikkalainen, jonka -timantti- ja helmikokoelmat olivat kuuluisia. - --- Kaksisataakuusikymmentätuhatta... -kaksisataaseitsemänkymmentätuhatta... seitsemänkymmentäviisi... -kahdeksankymmentä! huusi huutokaupanpitäjä vuoroin katseellaan -tiedustellen molempien kilpailijoiden mielipidettä. -- -Kaksisataakahdeksankymmentätuhatta rouvalle... Eikö kukaan tarjoa -enempää? - --- Kolmesataatuhatta, mutisi Herschmann. - -Äänettömyys. Kaikki katsoivat kreivitär de Crozoniin. Hän seisoi -hymyillen, mutta kalpeana, josta huomasi hänen kiihtymyksensä, -nojaten edessä olevaan tuolin selkänojaan. Hän tiesi kyllä, ja kaikki -läsnäolijatkin tiesivät, kuinka tämä kaksintaistelu ehdottomasti -tulisi päättymään: välttämättömästi ja ehdottomasti se päättyisi -raharuhtinaan voittoon, sillä hänellä oli oikkujensa tukena puolen -miljardin omaisuus. Yhtä kaikki hän huusi: - --- Kolmesataaviisituhatta. - -Syntyi uusi äänettömyys. Kaikki katsoivat raharuhtinaaseen odottaen -hänen tarjoavan enemmän. Hän aivan varmaan tekisi suuren, lopullisen -tarjouksen. - -Mutta hän ei sitä tehnytkään. Herschmann oli vaiti tuijottaen -paperiliuskaan, joka oli hänen oikeassa kädessään, toisessa hän -piteli avatun kirjekuoren palasia. - --- Kolmesataaviisituhatta, lausui huutokaupanpitäjä. -- Ensimmäinen -kerta... toinen kerta... vielä on aikaa... eikö tarjota enempää... -vielä kerran: ensimmäinen kerta... toinen kerta? - -Herschmann ei liikahtanutkaan. Äänettömyys. Vasara iski pöytään. - --- Neljäsataatuhatta! huusi Herschmann hypäten seisaalleen, aivan -kuin vasaran lyönti olisi herättänyt hänet huumauksestaan. - -Liian myöhään. Kauppa oli jo tehty. - -Kaikki tunkeutuivat hänen ympärilleen. Mitä oli tapahtunut? Miksi hän -ei ollut puhunut aikaisemmin? - -Hän alkoi nauraa. - --- Mitä on tapahtunut? Minä en todellakaan tiedä mitään. Minä olin -hetkisen hajamielinen. - --- Onko se mahdollista? - --- On kyllä, erään saamani kirjeen johdosta. - --- Ja tuo kirje riitti... - --- Saattamaan minut hetkiseksi hämilleni, niin. - -Ganimard oli saapuvilla. Hän oli ollut läsnä sormusta kaupattaessa. -Hän lähestyi erästä juoksupoikaa. - --- Te kai toitte kirjeen Herschmannille? - --- Niin. - --- Kuka sen lähetti? - --- Eräs nainen. - --- Missä hän on? - --- Missäkö hän on? Tuolla, herra, katsokaa... tuo nainen, jolla on -tiheä harso. - --- Ja joka menee pois. - -Ganimard riensi ovea kohden ja huomasi naisen astuvan alas portaita. -Hän juoksi. Tungos pidätti häntä oven luona. Kadulla hän ei enää -nähnyt naista. - -Hän palasi saliin, lähestyi Herschmannia, mainitsi nimensä ja -pyysi saada nähdä kirjeen. Herschmann antoi sen hänelle. Siinä oli -lyijykynällä, kiireesti, ja raharuhtinaalle oudolla käsialalla -kirjoitettu seuraavat yksinkertaiset sanat: - -"_Sininen timantti tuottaa onnettomuutta. Muistakaa paroni -d'Hautrecia_." - - * * * * * - -Sinisen timantin aiheuttamat selkkaukset eivät olleet -päättyneet, se oli tullut tunnetuksi paroni d'Hautrecin murhan -ja huutokauppakamarissa tapahtuneen tapauksen kautta, ja kuusi -kuukautta myöhemmin se tuli vielä kuuluisammaksi. Seuraavana kesänä -varastettiin nimittäin de Crozonilta tuo kallisarvoinen kivi, jonka -hän niin kalliilla hinnalla oli hankkinut itselleen. - -Kertokaamme lyhyesti tuo omituinen juttu, jonka jännittävät ja -dramaattiset yksityiskohdat ovat herättäneet meidän kaikkien -huomiota, ja joita minä nyt voin hiukan valaista. - -Elokuun 10. päivän iltana herra ja rouva de Crozonin vieraat olivat -koolla salongissa heidän komeassa linnassaan, joka sijaitsi Sommen -lahden rannalla. Kreivitär istui pianon ääreen ja laski pienelle -pöydälle soittokoneen viereen sormuksensa, joiden joukossa oli paroni -d'Hautrecin timantti. - -Tunnin päästä kreivi poistui omaan huoneeseensa, samoin hänen -molemmat serkkunsa, d'Andellet, ja rouva de Réal, kreivitär de -Crozonin hyvä ystävätär. Kreivitär jäi salonkiin Itävallan konsulin -Bleichenin ja hänen rouvansa kanssa. - -He puhelivat, sitten kreivitär sammutti suuren lampun joka oli -salongin pöydällä. Samalla herra Bleichen sammutti molemmat pianolla -olevat lamput. Hetkisen vallitsi täysi pimeys, kaikki hapuilivat -huoneessa, sitten konsuli sytytti kynttilän, ja kaikki kolme -vetäytyivät omiin huoneisiinsa. Heti huoneeseensa päästyään muisti -kreivitär sormuksensa ja lähetti kamarineitinsä niitä hakemaan. Tämä -palasi ja laski ne takan reunukselle ilman että kreivitär niitä sen -lähemmin tarkasti. Seuraavana päivänä rouva de Crozon huomasi, että -yksi sormus puuttui, se, jossa oli sininen timantti. - -Hän ilmoitti asiasta miehelleen. He päättelivät heti seuraavaa: -kamarineiti oli kaikkien epäilysten yläpuolella, syyllinen ei voinut -olla kukaan muu kuin herra Bleichen. - -Kreivi ilmoitti asiasta Amiensin keskuskomisariolle, joka pani -toimeen tutkimuksen ja antoi salaa vartioida hyvin tarkkaan Itävallan -konsulia, jotta tämä ei voisi myydä eikä lähettää muualle sormusta. - -Yöt pitkät salapoliisit ympäröivät linnaa. - -Kului kaksi viikkoa mitään tapahtumatta. Herra Bleichen ilmoitti -matkustavansa pois. Sinä päivänä nostettiin syyte häntä vastaan. -Komisario saapui virallisesti ja määräsi matkatavarat tutkittavaksi. -Pienessä laukussa, jonka avain aina oli konsulilla, oli -hammastahnaputki ja tuossa putkessa oli sormus! - -Rouva Bleichen pyörtyi. Hänen miehensä vangittiin. - -Kaikki muistavat, millä tavoin syytetty puolusti itseään. Hän ei -voinut selittää sormuksen siellä oloa muuten kuin kostoksi herra de -Crozonin puolelta. "Kreivi on tyly ja tekee vaimonsa onnettomaksi. -Minä olen keskustellut paljon asiasta kreivittären kanssa ja -kehottanut vakavasti häntä eroamaan miehestään. Saatuaan kuulla siitä -kosti kreivi ottamalla sormuksen ja pistämällä sen poissaollessani -laukkuuni." Kreivi ja kreivitär pysyivät yhä syytteessään. Heidän ja -konsulin antamat selitykset olivat kumpikin yhtä mahdollisia, yhtä -luultavia, yleisön ei tarvinnut muuta kuin valita niistä toinen. -Ei ilmaantunut mitään uutta, mikä olisi saanut vaa'an kallistumaan -kummallekaan puolelle. Kun koko kuukausi oli kulunut jahkailuissa, -olettamuksissa ja tutkimuksissa, ei silti päästy mihinkään varmuuteen. - -Väsyneenä tähän kaikkeen, kykenemättä tuomaan esiin mitään pätevää -aihetta syytteeseensä, herra ja rouva de Crozon pyysivät Pariisista -salapoliisin, joka pystyisi selvittämään tämän vyyhden. Ganimard -saapui. - -Neljä päivää tuo vanha ylitarkastaja nuuski ja tutki, käveli -puistossa, keskusteli kauan kamarineidin, autonkuljettajan, -puutarhurin, läheisen postikonttorin virkamiesten kanssa, tarkasti -ne huoneet, joissa Bleichenit, d'Andellit ja rouva de Réal asuivat. -Sitten hän eräänä aamuna katosi sanomatta hyvästiä isäntäväelleen. - -Mutta viikkoa myöhemmin he saivat seuraavan sähkösanoman: - - "Pyydän teitä tulemaan huomenna perjantaina kello viisi - illalla Boissy-d'Anglas-kadun varrella olevaan japanilaiseen - teehuoneeseen. - - Ganimard." - -Lyönnilleen kello viisi perjantaina heidän autonsa pysähtyi numero 9 -eteen Boissy-d'Anglais-kadun varrelle. Sanallakaan selittämättä vanha -tarkastaja, joka odotti heitä katukäytävällä, vei heidät japanilaisen -teehuoneen yläkertaan. - -Eräässä huoneessa he tapasivat kaksi henkilöä, jotka Ganimard -esitteli heille: - --- Herra Gerbois, professori Versaillesin lyseosta, sama jolta, kuten -muistatte, Arsène Lupin varasti puoli miljoonaa. -- Herra Léonce -d'Hautrec, paroni d'Hautrecin veljenpoika ja laillinen perijä. - -Nuo neljä henkilöä istuivat odottamaan. Muutaman minuutin päästä -saapui viides henkilö. Hän oli poliisipäällikkö. - -Herra Dudouis näytti olevan hyvin huonolla tuulella. Hän kumarsi ja -sanoi: - --- Mitä nyt on tekeillä, Ganimard? Minä sain prefektuurissa -puhelinsanomanne. Onko jotain vakavaa tekeillä? - --- Hyvin vakavaa, päällikkö. Ennen kuin tunti on kulunut umpeen, -niin ne neljä viimeistä seikkailua, joita minä olen tutkinut, -saavat selityksensä täällä. Minun mielestäni teidän läsnäolonne oli -välttämätön. - --- Sekä myös Dieuzyn ja Folenfantin, jotka näin tuolla alhaalla -portin luona? - --- Niin. - --- Miksi? Onko kysymyksessä vangitseminen? Teillähän on suuret -valmistelut! Puhukaa, Ganimard, minä kuuntelen. - -Ganimard epäröi hetken, sitten hän sanoi ikään kuin haluten tehdä -syvän vaikutuksen kuulijoihinsa: - --- Ensiksikin minä vakuutan, että herra Bleichen on aivan syytön -sormuksen varastamiseen. - --- Oho! sanoi herra Dudois, se on suora vakuutus... ja hyvin vakava. - -Ja kreivi kysyi: - --- Ja tähän... huomioon supistuvat teidän työnne tulokset? - --- Eivät. Seuraavana päivänä kun varkaus tapahtui, joutui kolme -teidän vieraistanne sattumalta automatkalla Crécyn luo. Sillä aikaa -kun kaksi vieraistanne meni käymään kuuluisalla taistelutantereella, -riensi kolmas kiireimmän kautta postikonttoriin ja lähetti pienen, -langalla sidotun ja sääntöjen mukaisesti sineteillä varustetun -paketin, jonka arvoksi hän ilmoitti sata frangia. - -Herra de Crozon huomautti: - --- Sehän on kaikki aivan luonnollista. - --- Ehkä se tuntuu teistä kaikkea muuta kuin luonnolliselta, kun -kuulette, että tuo henkilö ei ilmoittanut oikeaa nimeään, vaan -lähetti sen Rousseaun nimellä, ja että paketin saaja, herra Beloux, -joka asui Pariisissa, muutti pois heti saman päivän iltana kun hän -oli saanut paketin, se tahtoo sanoa sormuksen. - --- Te tarkoitatte varmaankin, kysyi kreivi, -- jompaa kumpaa -serkkuani d'Andellea? - --- Ei ole kysymys heistä. - --- Se oli siis rouva de Réal? - --- Niin. - -Kreivitär huudahti hämmästyneenä: - --- Syytättekö ystävääni rouva de Réalia? - --- Sallikaa minun kysyä erästä asiaa, vastasi Ganimard. -- Oliko -rouva de Réal läsnä sinistä timanttia kaupattaessa? - --- Oli, mutta omalla puolellaan. Me emme olleet yhdessä. - --- Oliko hän kehottanut teitä ostamaan sormuksen? - -Kreivitär muisteli. - --- Oli... oli kyllä... minä luulen, että hän siitä ensiksi puhuikin. - --- Minä otan vastauksenne varteen, hyvä rouva. Siis on selvää, että -rouva de Réal ensimmäisenä puhui teille tuosta sormuksesta ja kehotti -teitä ostamaan sen. - --- Mutta, minun ystäväni ei mitenkään voisi... - --- Anteeksi, anteeksi, rouva de Réal on vain teidän satunnainen -eikä luotettava ystävänne, kuten sanomalehdet ovat kertoneet, -ja sen kautta ovat poistaneet kaikki epäluulot hänen suhteensa. -Te tutustuitte häneen vasta viime talvena. Minä koetan teille -todistaa, että kaikki se, mitä hän on kertonut teille itsestään, -menneisyydestään, tuttavuuksistaan, on valhetta, että rouva Blanche -de Réalia ei ollut olemassakaan ennen kuin hän tapasi teidät, eikä -häntä ole tälläkään hetkellä olemassa. - --- Entä sitten? - --- Entä sitten? sanoi Ganimard. - --- Tuo juttunne on hyvin hupaisa, mutta mitä tekemistä sillä on tämän -asian kanssa? Jos rouva de Réal todella olisi ottanut sormuksen, -joka ei laisinkaan ole todistettu, niin miksi hän kätki sen herra -Bleichenin hammastahnaputkeen? Hyvänen aika! Jos näkee niin paljon -vaivaa, että varastaa sinisen timantin, niin pitää sen myöskin. Mitä -teillä on siihen vastattavaa? - --- Minulla, ei mitään, mutta rouva de Réal vastaa siihen. - --- Hän on siis olemassa? - --- On... eikä ole. Asian laita on lyhyesti seuraava. Kolme päivää -sitten lukiessani sanomalehteä, jota lueskelen joka päivä, näin -kylpyvieraiden joukossa Trouvillessa "Hotelli Beaurivage: Rouva de -Réal jne." Ymmärrättehän, että samana iltana olin Trouvillessa, ja -tiedustelin hotellin omistajalta. Tuntomerkkien ja muutamien saamieni -tietojen perustuksella tuo rouva de Réal oli todellakin etsimäni -henkilö, mutta hän oli lähtenyt hotellista jättäen osoitteensa -Pariisissa, Colisée-katu 3. Toissapäivänä etsin tuon talon, sain -kuulla, ettei siellä asunut ketään rouva de Réalia, vaan rouva Réal, -joka asui toisessa kerroksessa, harjoitti timanttien välityskauppaa -ja usein oli kotoa poissa. Edellisenä päivänä hän oli saapunut -matkalta kotiin. Eilen soitin hänen ovikelloaan, ja tarjouduin -valenimeä käyttäen rouva Réalille välittämään jalokivikauppaa -henkilöiden kanssa, jotka olivat kyllin rikkaita niitä ostamaan. -Tänään me tapaamme toisemme täällä tehdäksemme ensimmäiset kaupat. - --- Mitä! Te odotatte häntä? - --- Kello puoli kuusi. - --- Ja oletteko varma siitä?... - --- Että hän on rouva de Réal, joka oli Crozonin linnassa? Minulla on -epäämättömät todistukset siitä. Mutta, kuulkaa... Folenfant antaa -merkin. - -Kuului vihellys, Ganimard nousi äkkiä. - --- Meillä ei ole aikaa hukata. Herra ja rouva de Crozon, suvaitkaa -siirtyä viereiseen huoneeseen. Samoin tekin, herra d'Hautrec... -ja tekin, herra Gerbois... Ovi saa jäädä auki ja heti ensi merkin -annettuani pyydän teitä astumaan sisään. Jääkää, päällikkö, minä -pyydän. - --- Mutta, jos sattuisi saapumaan muita henkilöitä? huomautti herra -Dudouis. - --- Ei. Tämä ravintola on uusi, eikä omistaja, joka on minun ystäväni, -päästä tänne yläkertaan muita henkilöitä... kuin vaaleatukkaisen -naisen. - --- Vaaleatukkaisen naisen! Mitä te sanottekaan? - --- Vaaleatukkaisen naisen, Arsène Lupinin kanssarikollisen ja -ystävän, tuon salaperäisen vaaleatukkaisen naisen, jota vastaan -minulla on epäämättömiä todistuksia, mutta jota vastaan tahdon kaiken -muun lisäksi koota täällä, teidän läsnäollessanne, kaikkien niiden -henkilöiden todistukset, joilta hän on ryöstänyt. - -Hän kumartui ikkunasta katsomaan. - --- Hän lähestyy. Hän tulee sisään. Nyt hän ei enää pääse käsistämme: -Folenfant ja Dieuzy vartioivat ovea. Vaaleatukkainen nainen on meidän -käsissämme. - -Melkein samassa pysähtyi eräs nainen kynnykselle, hän oli pitkä, -laiha, hyvin kalpeakasvoinen ja loistavan vaaleatukkainen. - -Ganimardin valtasi sellainen mielenliikutus, että hän ei voinut -puhua, ei sanoa sanaakaan. Tuo nainen oli hänen edessään, hänen -vallassaan! Mikä voitto Arsène Lupinista! Ja mikä kosto! Ja tämän -voiton hän näytti saavuttaneen niin helposti, että hän pelkäsi -vaaleatukkaisen naisen liukuvan käsistään jonkin ihmeen kautta, joita -Arsène Lupin oli tottunut saamaan aikaan. - -Nainen odotti, ihmetellen tätä vaitioloa ja katseli ympärilleen -salaamatta levottomuuttaan. - --- Hän lähtee pois! Hän katoaa tiehensä! ajatteli Ganimard -kauhuissaan. - -Äkkiä hän asettui naisen ja oven väliin. Nainen kääntyi ja aikoi -poistua. - --- Ei, ei, sanoi Ganimard, -- miksi aiotte poistua? - --- Mutta, hyvä herra, minä en ymmärrä vähääkään teidän -menettelytapaanne. Antakaa minun mennä. - --- Teillä ei ole mitään syytä poistua, hyvä rouva, mutta monta syytä -jäädä tänne. - --- Mutta... - --- Tarpeetonta. Te ette lähde. - -Aivan kalpeana nainen vaipui tuolille ja sopersi: - --- Mitä te aiotte? - -Ganimard oli voittanut. Vaaleatukkainen nainen oli hänen vallassaan. -Hän oli taas oma herransa ja lausui: - --- Minä esittelen tässä ystäväni, josta puhuin teille, ja joka on -halukas ostamaan koruja, varsinkin jalokiviä. Oletteko saanut sen -käsiinne, minkä lupasitte minulle? - --- En... en... en minä tiedä... en minä muista. - --- Kyllä te muistatte... Ajatelkaahan tarkemmin... Eräs -naistuttavanne on antanut haltuunne värillisen timantin, "sinisen -timantin tapaisen", sanoin minä nauraen, ja te vastasitte: "Hyvä on, -ehkä minä voin sen hankkia". Muistatteko? - -Nainen vaikeni. Pieni käsilaukku putosi maahan. Hän nosti sen -nopeasti ylös ja painoi sitä rintaansa vasten. Hänen sormensa -vapisivat hiukan. - --- Minä huomaan, sanoi Ganimard, että te ette luota meihin, rouva de -Réal, minä näytän teille hyvää esimerkkiä ja näytän teille sen, mitä -minä omistan. - -Hän otti lompakostaan paperin, avasi sen ja näytti hiustukkoa. - --- Tässä on ensiksi hiukan Antoinette Bréhatin hiuksia, jotka paroni -oli repäissyt ja jotka irrotettiin kuolleen käsistä. Minä olen -tavannut neiti Gerboisin, hän tunsi heti vaaleatukkaisen naisen -hiusten värin, se on sama kuin teilläkin, aivan sama. - -Rouva Réal katsoi häneen ällistyneenä, hän ei toden totta näyttänyt -käsittävän näiden sanojen sisältöä. Ganimard jatkoi: - --- Ja nyt tässä on kaksi hajuvesipulloa, vailla nimilappua, se on -kyllä totta, ja tyhjiä, mutta niissä on vielä kuitenkin niiden -tuoksu, ja neiti Gerbois on tänä aamuna tuntenut sen samaksi -hajuvedeksi, jota vaaleatukkainen nainen käytti heidän ollessaan -kaksi viikkoa matkalla. Toinen pullo on saatu rouva de Réalin -huoneesta, jossa hän asui Crozonin linnassa ja toinen siitä -huoneesta, jota käytitte Beaurivagen hotellissa. - --- Mitä te sanotte!... Vaaleatukkainen nainen... Crozonin linnassa... - -Vastaamatta siihen tarkastaja levitti pöydälle neljä paperiliuskaa. - --- Lopuksi on näillä neljällä paperilla näyte käsialasta, mikä on -Antoinette Bréhatilla, sekä sillä naisella joka kirjoitti paroni -Herschmannille sinistä kiveä kaupattaessa, ynnä rouva de Réalin -silloin kun hän oleskeli Crozonissa, ja neljäs... on teidän... se -on nimenne ja osoitteenne, jotka annoitte Trouvillessa hotelli -Beaurivagen ovenvartijalle. Verratkaahan näitä käsialoja. Ne ovat -aivan samoja. - --- Tehän olette hullu, hyvä herra! Te olette hullu! Mitä tämä kaikki -tietää? - --- Se tietää, hyvä rouva, huudahti Ganimard kiihkeästi, -- että -vaaleatukkainen nainen, Arsène Lupinin ystävätär ja kanssarikollinen, -olette te. - -Hän avasi viereisen salin oven, hyökkäsi herra Gerboisin luo, tyrkki -häntä olkapäästä ja veti hänet rouva Réalin eteen. - --- Herra Gerbois, tunnetteko tämän naisen, joka ryösti tyttärenne ja -jonka näitte herra Detinanin luona? - --- En. - -Se oli aivan kuin räjähdys, jonka paine osui jokaiseen. Ganimard -horjahti. - --- Ette? Onko se mahdollista? Kuulkaahan, miettikää... - --- Minä olen miettinyt, tämä rouva on yhtä vaaleatukkainen kuin -vaaleatukkainen nainenkin. Kalpea kuten hänkin... mutta hän ei ole -vähääkään hänen näköisensä. - --- Minä en voi uskoa... eihän sellainen erehdys voi olla mahdollinen. -Herra d'Hautrec, tunnettehan Antoinette Bréhatin? - --- Minä näin Antoinette Bréhatin setäni luona. Tämä nainen ei ole hän. - --- Eikä tämä rouva myöskään ole rouva de Réal, vakuutti kreivi de -Crozon. - -Se oli surmanisku. Se aivan huumasi Ganimardin, hän ei enää sanonut -mitään, pää oli kumarassa ja silmät harhailivat päässä. Kaikista -hänen sommitelmistaan ei ollut mitään jäljellä, koko rakennelma -sortui. - -Herra Dudouis nousi. - --- Tässä on tapahtunut ikävä erehdys, hyvä rouva, jonka pyydän -teitä unohtamaan. Mutta minä en voi ymmärtää teidän hämminkiänne... -omituista menettelytapaanne tänne tultuanne. - --- Hyvä jumala, minä pelkäsin, minun laukussani on yli sadantuhannen -frangin edestä jalokiviä, ja teidän ystävänne menettely tuntui niin -pelottavalta. - --- Mutta teidän ainaiset matkanne? - --- Vaatiihan minun toimeni sitä? - -Herra Dudouis ei voinut vastata siihen mitään. Hän kääntyi Ganimardin -puoleen. - --- Te olette tiedusteluissanne menetellyt surkuteltavan -leväperäisesti, Ganimard, ja äsken käyttäydyitte tätä rouvaa kohtaan -sangen sopimattomalla tavalla. Te saatte tulla selittämään kaikki -virkahuoneeseeni. - -Kuulustelu oli loppunut, ja poliisipäällikkö aikoi poistua, kun -tapahtui jotain aivan hämmästyttävää. Rouva Réal lähestyi tarkastajaa -ja sanoi: - --- Minä kuulin teitä kutsuttuvan Ganimardiksi. Enhän erehdy? - --- Ette. - --- Siinä tapauksessa on tämä kirje teille, minä sain sen tänä aamuna, -ja sen osoite on seuraava kuten näette: "Herra Justin Ganimard, rouva -Réalin kautta". Minä luulin sitä ilveilyksi, sillä enhän tuntenut -teitä sillä nimellä, mutta ehkä tuo tuntematon kirjeen kirjoittaja -tiesi meidän tapaavan toisemme. - -Kummallisen vaiston vaikutuksesta aikoi Justin Ganimard siepata -kirjeen repiäkseen sen rikki. Hän ei uskaltanut sitä tehdä -esimiehensä edessä, ja avasi kuoren. Kirjeen sisällys oli seuraava, -ja hän luki tuskin kuuluvalla äänellä: - - "Olipa kerran vaaleatukkainen nainen, Lupin ja Ganimard. Paha - Ganimard aikoi tehdä pahaa kauniille vaaleatukkaiselle naiselle, - mutta hyvä Lupin ei sitä tahtonut. Myöskin hyvä Lupin halusi, - että vaaleatukkainen nainen tulisi kreivitär de Crozonin hyväksi - ystäväksi, ja antoi hänen ottaa nimekseen rouva de Réal, joka - on sama -- tai melkein sama -- kuin erään kunnianarvoisen - liikenaisen, jonka tukka on kullankeltainen ja kasvot kalpeat. Ja - hyvä Lupin ajatteli näin: Jos paha Ganimard joskus lähtee ajamaan - takaa vaaleatukkaista naista, niin kuinka suuri hyöty siitä on - minulle, että johdatan hänet arvossapidetyn liikenaisen kimppuun! - Se oli viisas varotoimi, joka kantoi hedelmiä. Pieni uutinen - pahan Ganimardin tilaamaan lehteen, oikean vaaleatukkaisen naisen - Beaurivagen hotelliin unohtama hajuvesipullo, rouva Réalin nimi - ja osoite, jotka tuo oikea vaaleatukkainen nainen kirjoitti - hotellin päiväkirjaan, ja temppu onnistui. Mitä te siitä sanotte, - Ganimard? Minä olen tahtonut kertoa teille koko seikkailun, - tietäen, että te nerokkaana miehenä ensimmäisenä nauratte sille. - Se on todellakin sukkela, ja minä myönnän omasta puolestani - nauraneeni sille hurjasti. - - Kiitos siitä teille, rakas ystävä, ja tuhannet terveiset kunnon - herra Dudouisille. - - _Arsène Lupin_." - --- Hänhän tietää kaikki! huokasi Ganimard, joka ei suinkaan aikonut -nauraa, -- hän tietää asioita, joita en ole sanonut kenellekään! -Miten hän voi tietää, että minä pyysin teitä tulemaan tänne? Miten -hän tietää, että minä löysin hajuvesipullon? Miten hän voi tietää... - -Hän polki jalkaansa, repi tukkaansa epätoivoisena. Herra Dudouisin -tuli häntä sääli. - --- Rauhoittukaa, Ganimard, ensi kerralla voitte onnistua paremmin. - -Ja poliisipäällikkö poistui rouva Réalin seurassa. - - * * * * * - -Kului kymmenen minuuttia, Ganimard luki yhä uudelleen Lupinin -kirjettä. Eräässä nurkassa herra ja rouva Crozon, herra d'Hautrec -ja herra Gerbois keskustelivat kiihkeästi. Vihdoin kreivi lähestyi -tarkastajaa ja sanoi: - --- Tulos tästä kaikesta on, hyvä herra, se, ettemme ole päässeet -hituistakaan pitemmälle. - --- Anteeksi. Minun tutkimukseni ovat todistaneet, että -vaaleatukkainen nainen on ehdottomasti näiden seikkailujen -päähenkilö, ja että Lupin häntä johtaa. - --- Mitä hyötyä siitä on. Arvoitus pysyy yhtä epäselvänä. -Vaaleatukkainen nainen surmaa varastaakseen Sinisen timantin, eikä -varastakaan sitä. Sen jälkeen hän varastaa sen ja jättää sen sitten -toisen hyödyksi. - --- Sille minä en mitään mahda. - --- Ehkä ette, mutta joku toinen voisi ehkä... - --- Ketä tarkoitatte? - -Kreivi arkaili sanoa, mutta kreivitär yhtyi puheeseen ja vastasi -suoraan: - --- Löytyy mies, yksi ainoa mies teidän jälkeenne, joka minun -mielestäni voi voittaa Lupinin ja pakottaa hänet antautumaan. Herra -Ganimard, olisiko teille vastenmielistä se, että me pyytäisimme -Sherlock Holmesin apua? - -Hän joutui hämilleen. - --- Ei suinkaan, mutta... minä en oikein ymmärrä... - --- Kuulkaahan. Kaikki nämä salaisuudet suututtavat minua. Minä tahdon -selvyyttä. Herra Gerbois ja herra d'Hautrec haluavat samaa, ja me -olemme liittyneet yhteen kääntyäksemme kuuluisan englantilaisen -salapoliisin puoleen. - --- Te olette oikeassa, hyvä rouva, lausui tarkastaja avomielisesti, -ja se on hänelle kunniaksi luettava, -- te olette oikeassa; vanha -Ganimard ei pysty taistelemaan Arsène Lupinia vastaan. Onnistuuko -Sherlock Holmes siinä? Minä toivon sitä, sillä minä ihailen häntä -suuresti, mutta se ei ole luultavaa. - --- Eikö ole luultavaa, että hän onnistuu siinä? - --- Se on minun mielipiteeni. Minun mielestäni kaksintaistelu Sherlock -Holmesin ja Arsène Lupinin välillä on jo ennakolta päätetty asia. -Englantilainen häviää. - --- Joka tapauksessa, voiko hän luottaa apuunne? - --- Ehdottomasti, hyvä rouva. Minä lupaan empimättä auttaa häntä. - --- Tiedättekö hänen osoitteensa? - --- Tunnen, Parker Street 219. - -Samana iltana herra ja rouva de Crozon luopuivat kanteestaan herra -Bleicheniä vastaan ja yhteinen kirje lähetettiin Sherlock Holmesille. - - - - -SHERLOCK HOLMES ALOITTAA TAISTELUN - - --- Mitä herroille saa olla? - --- Mitä vain, vastasi Arsène Lupin kuten ainakin mies, joka panee -vähän painoa ruoalle... Mitä vain, mutta ei lihaa eikä alkoholia. - -Viinuri poistui luoden häneen halveksivan katseen. Minä huudahdin: - --- Mitä, yhä vielä kasvissyöjä? - --- Enemmän kuin koskaan ennen, vakuutti Lupin. - --- Maun, uskonnon ja tottumuksen vuoksi? - --- Terveydellisistä syistä. - --- Ettekö koskaan hairahdu? - --- Kyllä, hienoissa seurapiireissä liikkuessani... jotta en erottuisi -muista. - -Söimme päivällistä pohjoisen aseman lähellä pienessä ravintolassa, -jonne Arsène Lupin oli minut kutsunut. Hänen tapansa oli toisinaan -aamupäivällä sähköttää minulle ja määrätä missä Pariisin kolkassa -tapaisimme toisemme. Hän oli silloin aina ehtymättömän pirteä, -iloinen, vaatimaton ja ystävällinen, ja hänellä oli aina kerrottavana -jokin odottamaton kasku, muisto tai seikkailu, josta en tiennyt sitä -ennen. - -Sinä iltana hän näytti entistäkin hauskemmalta. Hän nauroi ja jutteli -harvinaisen vauhdikkaasti, ja hänen puheessaan oli tuota hienoa ivaa, -joka hänelle oli tyypillistä, ivaa, joka oli kepeää ja välitöntä, -vailla kaikkea katkeruutta. Oli hauskaa nähdä hänet sellaisena enkä -minä voinut olla ilmaisematta tyytyväisyyttäni. - --- Niin, toisinaan kaikki tuntuu minusta ihanalta, elämä on kuin -aarre, jota en koskaan ennätä ammentaa loppuun, ja taivas tietäköön, -että elän tuhlaamalla. - --- Ehkä liiaksikin. - --- Aarre on loppumaton, sanoinhan sen! Minä voin tuhlata ja haaskata, -minä voin heittää voimani ja nuoruuteni joka ilmansuuntaan, minä -teen vain tilaa voimakkaammille ja nuoremmille voimille. Ja elämäni -on todellakin niin kaunista! Minun ei tarvitse muuta kuin tahtoa, -eikö niin, tullakseni tänään tai huomenna... puhujaksi, tehtaan -johtajaksi, valtiolliseksi henkilöksi. No niin, minä vannon, että -se ajatus ei koskaan herää minussa! Arsène Lupin minä olen, Arsène -Lupinina minä pysyn. Ja minä etsin historiasta turhaan elämää, -jota voisin omaani verrata, joka olisi paremmin teoilla täytetty, -kiihkeämpi... Napoleon? Niin, ehkä, mutta silloin Napoleon loistavan -elämänsä loppupuolella, Ranskan sodan aikana, jolloin Eurooppa hänet -tuhosi, ja jolloin hän joka taistelussa kysyi, oliko se ehkä hänen -viimeisensä. - -Puhuiko hän tosissaan? Laskiko hän leikkiä? Hänen äänensä oli -kiihkeä, ja hän jatkoi. - --- Suuri viehätys on vaarassa, tuossa alituisessa vaaran tunteessa! -Hengittää sitä kuten ilmaa, kuulla sen ympärillään puhaltavan, -ulvovan, vaanivan, lähestyvän. Ja keskellä myrskyä pysyä tyynenä, -hievahtamattakaan! Muuten on hukassa... Yksi ainoa tunne vetää tälle -vertoja, se joka kilpa-auton ohjaajalla on ajaessaan vinhaa vauhtia. -Mutta sellainen ajo kestää vain hetken, minun retkeni kestää koko -elämän! - --- Miten runollista! huudahdin. -- Ja te aiotte saada minut uskomaan, -ettei teillä ole mitään muuta erikoista levottomuuden aihetta! - -Hän hymyili. - --- Te olette tarkka psykologi, hän sanoi. -- Toinenkin aihe on -todella olemassa. - -Hän kaatoi suuren lasin täyteen vettä, joi sen ja sanoi minulle: - --- Olettehan lukenut _Temps_ -lehteä tänään? - --- Olen kyllä. - --- Sherlock Holmes on tänään iltapäivällä varmaankin tullut Englannin -Kanaalin yli ja saapunut tänne kello kuuden aikaan. - --- Hitto vieköön! Kuinka niin? - --- Crozonit, d'Hautrecin veljenpoika ja Gerbois ovat tarjonneet -hänelle pienen matkan. He tapasivat toisensa pohjoisella asemalla -ja lähtivät sieltä Ganimardin luo. Tällä hetkellä he neuvottelevat -kuuden kesken. - -Vaikka hän teki minut tavattoman uteliaaksi, niin en koskaan ollut -rohjennut kysyä Arsène Lupinilta mitään hänen yksityisestä elämästään -ennen kuin hän itse puhui. Minä olin siinä suhteessa hienotunteinen, -enkä siis udellut. Sitä paitsi ei tällä hetkellä vielä, ei ainakaan -virallisesti, ollut mainittu hänen nimeään sinisen timantin jutun -yhteydessä. Minä odotin siis kärsivällisesti. Hän jatkoi: - --- _Temps_ julkaisi sitä paitsi tuon kunnon Ganimardin haastattelun, -jonka mukaan eräs vaaleatukkainen nainen, joka olisi muka minun -ystäväni, olisi surmannut d'Hautrecin ja koettanut anastaa rouva de -Crozonilta hänen kuuluisan timanttinsa. Hän siis syyttää minun olleen -näiden rikosten toimeenpanijana. - -Minä värisin hiukan. Olisiko se totta? Täytyisikö minun uskoa, että -varastaminen, jolla hän eli, ja tapausten kulku olisi vienyt tämän -miehen rikokseen asti? Minä katsoin häneen. Hän oli aivan tyyni, ja -hänen katseensa oli vilpitön. - -Minä tarkastelin hänen käsiään: ne olivat moitteettoman -kaunismuotoiset, todella viattomat kädet, taiteilijan kädet... - --- Ganimard näkee unia, minä mutisin. Hän väitti vastaan: - --- Ei, ei, Ganimardilla on hieno vainu, hän on toisinaan nerokaskin. - --- Nerokaskin! - --- Niin juuri. Tuo haastattelu esimerkiksi on mestariteko. Se ensiksi -ilmaisee englantilaisen kilpailijani saapuvan, voidakseni olla -varuillani ja tehdäkseni hänen tehtävänsä vaikeammaksi. Toiseksi hän -määrää tarkoin kohdan, johon asti hän on vienyt asian, jotta Sherlock -Holmes ei saisi nauttia muuta kuin omien töittensä hedelmät. Se on -julkista sotaa. - --- Olkoon kuinka tahansa, nyt teillä on kaksi vastustajaa -niskassanne, ja millaiset vastustajat! - --- No, toinen ei tule kysymykseen. - --- Ja toinen? - --- Holmes? Myönnän kyllä, että hän on vaarallinen. Mutta juuri se -kiihottaa minua ja siksi näette minun olevan näin hyvällä tuulella. -Ensiksikin se hivelee itserakkauttani: ihmisten mielestä vain -kuuluisa englantilainen voi saada voiton minusta. Sitä paitsi -ajatelkaa, kuinka minunlaiseni taistelija riemuitsee saadessaan -taistella Sherlock Holmesin kanssa. Sitä paitsi minun täytyy panna -kaikki voimani liikkeelle, sillä minä tunnen hänet, hän ei väisty -tuumaakaan. - --- Hän on etevä. - --- Hyvin etevä. Salapoliisien joukossa en usko koskaan olleen tai -tulevan olemaan hänen kaltaistaan. Minulla on se etu puolellani, -että hän hyökkää ja minä puolustaudun. Minun osani on helpompi. Sitä -paitsi... - -Hän hymyili tuskin huomattavasti, ja lopetti lauseensa: - --- Sitä paitsi minä tunnen hänen taistelutapansa, mutta hän ei minun. -Ja minä olen säästänyt häntä varten muutamia erikoisia temppuja, -jotka panevat hänet miettimään. - -Hän naputteli pöytään sormillaan, ja lausui lyhyitä lauseita -ihastuneen näköisenä. - --- Arsène Lupin taistelussa Sherlock Holmesia vastaan. Ranska -Englantia vastaan. Vihdoinkin Trafalgarin taistelu kostetaan! Tuo -miesparka, hän ei aavistakaan, että minä olen valmistautunut, ja kun -Lupin saa varoituksen... - -Hän vaikeni äkkiä, alkoi kovasti yskiä ja kätki kasvonsa ruokaliinaan -kuten se, joka on saanut palan väärään kurkkuun. - --- Leivän muru kai meni väärään kurkkuun? kysyin minä häneltä, -- -juokaahan hiukan vettä. - --- Ei, ei se ole syynä, sanoi hän tukahtuneella äänellä. - --- Vaan mikä? - --- Minä tarvitsen raitista ilmaa. - --- Tahdotteko, niin avaan ikkunan? - --- Ei, minä poistun, nopeasti, antakaa minulle päällystakkini ja -hattuni, minä pakenen. - --- Mutta miksi, mitä tämä tietää? - --- Katsokaa noita molempia herroja, jotka tulivat juuri sisään, -katsokaahan sitä kookkaampaa, no niin, lähtiessämme, kulkekaa -vasemmalla puolellani, jotta hän ei voi minua nähdä. - --- Hänkö, joka istahtaa taaksemme? - --- Niin, persoonallisista syistä olisi se minulle edullisempaa. -Ulkona selitän teille kaikki. - --- Mutta kuka hän on? - --- Sherlock Holmes. - -Hän hillitsi itsensä, ikään kuin peläten omaa levottomuuttaan, laski -lautasliinansa pöydälle, joi lasillisen vettä, ja sanoi minulle -hymyillen aivan entisellä tavallaan: - --- Eikö se ole hullua? En minä juuri helposti pelästy, mutta tämä -odottamaton näky... - --- Mutta mitä te pelkäätte, eihän kukaan voi tuntea teitä monien -valepukujenne läpi? Minäkin, joka kerta kun teidät tapaan, luulen -seisovani uuden henkilön edessä. - --- _Hän_ tuntee minut, sanoi Arsène Lupin. -- _Hän_ on nähnyt minut -vain yhden ainoan kerran, mutta minä näin, että kuvani painui hänen -mieleensä koko elinajaksi, ei minun alituisesti muutteleva muotoni, -vaan koko olentoni sellaisena kuin olen. Ja sitä paitsi... ja sitä -paitsi... minä en tätä odottanut. Mikä kummallinen yhteensattuma -tässä pienessä ravintolassa. - --- No niin, sanoin minä, -- lähdemmekö pois? - --- Emme, emme. - --- Mitä te aiotte? - --- Parasta olisi toimia avoimesti, ilmaista itsensä hänelle... - --- Ettehän toki sitä aio? - --- Aion kyllä, sitä paitsi minulle on siitä hyötyä, voin kysellä mitä -hän tietää... kuulkaahan, minä tunnen, että hänen silmänsä painuvat -niskaani, olkapäihini, ja että hän etsii, että hän muistuttelee. - -Hän mietti. Minä huomasin ilkikurisen hymyn hänen suupielissään, ja -sitten noudattaen luullakseni enemmän hetken vaikuttimille altista -luonnettaan kuin olojen pakkoa, hän nousi äkkiä, kääntyi ympäri, -kumarsi ja sanoi hyvin iloisesti: - --- Mikä sattuma. Kylläpä minulla on hyvä onni... Sallikaa minun -esitellä teille eräs ystäväni... - -Hetkisen tai pari englantilainen istui hämmästyneenä paikallaan, -sitten hän teki vaistomaisesti liikkeen valmiina heittäytymään Arsène -Lupinin kimppuun. Tämä nosti päänsä pystyyn: - --- Siinä tekisitte väärin... lukuunottamatta sitä, että se ei olisi -kaunista, se olisi aivan hyödytöntä! - -Englantilainen kääntyi oikealle ja vasemmalle, kuin apua etsien. - --- Ei sekään auttaisi, sanoi Lupin. -- Luuletteko sitä paitsi -pystyvänne ottamaan minut kiinni? Ottakaahan toki kaikki leikin -kannalta. - -Ei ollut suinkaan helppoa ottaa tällä hetkellä asioita leikin -kannalta. Yhtä kaikki oli luultavaa, että englantilainen piti sitä -viisaimpana, sillä hän nousi puoliksi ja esitteli aivan kylmästi: - --- Herra Watson, ystäväni ja työtoverini. Herra Arsène Lupin. - -Watsonin hämmästys herätti riemua. Selällään olevat silmät ja -ammollaan oleva suu olivat keskellä hänen ällistynyttä naamaansa, -jonka iho loisti ja oli kireällä kuin omenan kuori, ja jonka -ympärillä hänen pysty tukkansa ja lyhyt partansa törröttivät kuin -paksu ja rehevä ruoho. - --- Watson, te ette kylliksi salaa hämmästystänne maailman -luonnollisimpien tapausten edessä, lausui Sherlock Holmes hiukan -pilkallisesti. - -Watson sopersi: - --- Miksi ette vangitse häntä? - --- Te ette ole huomannut, Watson, että tämä herra seisoo oven ja -minun välissä, ja kahden askeleen päässä ovesta. Minä ennättäisin -tuskin liikuttaa pikkusormeanikaan, kun hän olisi jo ovesta ulkona. - --- Ei sen tarvitse olla esteenä, sanoi Lupin. - -Hän kiersi pöydän ja istuutui siten, että englantilainen oli hänen ja -oven välissä. Siten hän tuli riippuvaiseksi toisesta. - -Watson katsoi Holmesiin ikään kuin kysyen, oliko hänellä oikeutta -ihailla tätä uhkarohkeata tekoa. Englantilaisen kasvot eivät -ilmaisseet mitään. Mutta hetkisen kuluttua hän huusi: - --- Viinuri! - -Viinuri riensi hänen luokseen. Holmes sanoi: - --- Olutta, whiskya ja soodaa. - -Rauha oli solmittu... siksi kunnes toisin päätettäisiin. Vähän sen -jälkeen, me neljä istuimme saman pöydän ääressä ja keskustelimme -rauhallisesti. - - * * * * * - -Sherlock Holmes oli mies, jollaista ei tapaa joka päivä. Hän on noin -viisikymmenvuotias ja muistutti kunnon porvaria, joka oli viettänyt -koko ikänsä kirjoituspöytänsä ääressä tilikirjoja tarkastamassa. -Häntä ei mikään erottanut kunnianarvoisesta Lontoon asukkaasta, ei -hänen punertava poskipartansa, ei sileäksi ajeltu leukansa, ei hiukan -kömpelö ulkomuotonsa -- ei mikään muu kuin hänen pelottavan terävät, -vilkkaat ja läpitunkevat silmänsä. - -Sitä paitsi hän oli Sherlock Holmes, se tahtoo sanoa ihmeellinen -yhdistelmä aavistuskykyä, terävänäköisyyttä ja nerokkuutta. Luulisi -luonnon huvikseen ottaneen molemmat erikoiset salapoliisityypit, -Edgar Poën Dupinin ja Gaboriuan Lecoqin, muodostaakseen niistä omalla -tavallaan uuden entisiä paremman ja ihmeellisemmän. Kuullessaan -hänen urotöistään, joiden kautta hän oli tullut kuuluisaksi yli -koko maailman, kysyi todellakin itseltään, eikö tuo Sherlock Holmes -ollutkin vain satuolento, mielikuvituksen synnyttämä henkilö, joka -oli syntynyt Conan Doylen tapaisen, suuren kirjailijan aivoissa. - -Heti kun Arsène Lupin kysyi häneltä, kuinka kauan hän tulisi -viipymään, johti Sherlock Holmes keskustelun oikeaan suuntaan. - --- Minun viipymiseni riippuu teistä, herra Lupin. - --- Oho! huudahti toinen nauraen, -- jos se riippuu minusta, niin -pyytäisin teitä jo tänä iltana lähtemään laivalla pois. - --- Tänään olisi se liian varhaista, mutta toivon voivani lähteä -kahdeksan tai kymmenen päivän päästä. - --- Onko teillä siis niin kova kiire? - --- Minulla on niin paljon asioita selviteltävinä, pankkiryöstö, -lady Ecclestonin ryöstö... Luuletteko, herra Lupin, että viikko on -kylliksi? - --- Aivan kylliksi, jos te tahdotte päästä selville sinisen timantin -kaksoisjutusta. Sitä paitsi riittää se aika minulle ryhtyä -varokeinoihin siltä varalta, että te tuon jutun kautta saavuttaisitte -etuja, jotka ovat vaarallisia minun turvallisuudelleni. - --- No niin, sanoi englantilainen, -- juuri nuo edut aion hankkia -itselleni kahdeksassa päivässä. - --- Ja vangita minut yhdentenätoista ehkä? - --- Kymmenentenä viimeistään. - -Lupin mietti ja sanoi kohottaen päätään: - --- Hyvin vaikeaa, hyvin vaikeaa... - --- Vaikeaa, kyllä, mutta aivan varmaan mahdollista. - --- Ehdottomasti varmaan, sanoi Watson, ikään kuin hän selvästi olisi -nähnyt sen pitkän toimenpidesarjan, joka veisi hänen työtoverinsa -toivottuun tulokseen. - -Sherlock Holmes hymyili: - --- Watson tietää sen, hän voi sen teille todistaa. Ja hän jatkoi: - --- On kyllä totta, että minulla ei ole kaikkia valtteja käsissäni, -sillä on kysymyksessä muutaman kuukauden vanhat asiat. Minulta -puuttuu pohja, ne pienet johtolangat, joihin olen tottunut nojaamaan -tutkimukseni. - --- Kuten likapilkut ja savukkeen tuhka, lausui Watson erikoisella -painolla. - --- Mutta paitsi herra Ganimardin tekemiä arvokkaita päätelmiä, -on minulla käytettävänäni kaikki tästä asiasta kirjoitetut -lehtikirjoitukset, kaikki muistiin merkityt huomiot, ja luonnollisena -seurauksena kaikesta tästä, muutamia tätä asiaa koskevia -persoonallisia ajatuksia. - --- Mietteitä, jotka meissä ovat syntyneet tarkastelun ja -johtopäätösten kautta, lisäsi Watson nerokkaasti. - --- Onko epähienoa, kysyi Arsène Lupin sillä suopealla äänellä, jota -hän käytti puhellessaan Holmesin kanssa, -- onko epähienoa kysyä -teiltä, mikä on teidän yleinen mielipiteenne tästä asiasta? - -Oli todella sangen jännittävää katsella näitä molempia miehiä -yhdessä, nojautumassa kyynärpäillään pöytään keskustellen vakavasti -ja perinpohjaisesti ikään kuin heillä olisi ollut vaikea pulma -selviteltävänä tai sovittavana jostain riitakysymyksestä. Siinä -piili myöskin hyvin paljon ivaa, josta molemmat suuresti nauttivat -taiteilijoina omalla alallaan. Watson nautti siitä aivan ylenmäärin. - -Sherlock täytti hitaasti piippunsa, sytytti sen ja lausui näin: - --- Minun mielestäni on tämä juttu tavattoman paljon yksinkertaisempi -kuin miltä se ensi alussa näyttää. - --- Paljon yksinkertaisempi todellakin, vakuutti Watson uskollisena -kaikuna. - --- Minä sanoin juttu, sillä minun mielestäni on olemassa vain yksi -ainoa. Parooni d'Hautrecin kuolema, sormusjuttu, ja, älkäämme sitä -unohtako arpalipun 514 -- sarja 23:n salaisuus, eivät ole muuta -kuin eri puolia jutusta, jota voisi kutsua vaaleatukkaisen naisen -arvoitukseksi. Minun mielestäni on siis vain löydettävä se side, -joka yhdistää nämä saman asian kolme eri osaa, se seikka, joka -ilmaisee näissä kolmessa kohdassa käytetyn järjestelmän. Ganimard, -jonka arvostelu on hiukan pintapuolinen, näkee tämän yhtenäisyyden -katoamisessa, tuossa keinossa voida tulla ja mennä kenenkään -näkemättä. Tämä ihmeen sekaantuminen juttuun ei minua miellytä. - --- Siis? - --- Siis, minun mielestäni, selitti Holmes suoraan, -- on näille -kolmelle seikkailulle kuvaavinta se, että te johdatte tapahtumat -alueelle, jonka taitavasti olette itse valinnut. Teidän -puoleltanne ilmenee siinä, ei yksinään valmistelusuunnitelma, vaan -välttämättömyys, jota ilman aikeenne eivät onnistuisi. - --- Voitteko lähemmin määritellä ajatuksenne? - --- Voin kyllä. Heti kun aloititte riitanne herra Gerboisin kanssa, -niin eikö ollut päivänselvää, että te valitsitte herra Detinanin -asunnon siksi välttämättömäksi paikaksi, jossa voisitte tavata -toisenne. Mikään muu paikka ei teidän mielestänne voisi olla niin -varma, että te voisitte panna siellä toimeen sanokaamme julkisen -tapaamisen vaaleatukkaisen naisen ja neiti Gerboisin kanssa. - --- Professorin tyttären kanssa, selitti Watson. - --- Nyt puhukaamme sinisestä timantista. Olitteko koettanut saada -sitä käsiinne niin kauan kuin paroni d'Hautrec sen omisti? Ette. -Mutta kun paroni peri veljensä asunnon niin kuusi kuukautta myöhemmin -ilmestyi Antoinette Bréhat ja silloin tapahtui ensimmäinen yritys. -Timantti pääsi käsistänne, ja huutokauppa pantiin toimeen suurella -kohulla. Oliko tämä myynti vapaa? Oliko rikas amerikkalainen varma -siitä, että hän saisi tuon helmen käsiinsä? Ei ollut. Sillä hetkellä -kun pankkiiri Herschmann oli sen saamaisillaan, lähetti eräs nainen -hänelle uhkauskirjeen, ja tuon naisen edeltäpäin valmistama, -yllyttämä kreivitär Crozon osti timantin. Katosiko se heti? Ei: -teillä ei ollut keinoja siihen. Siis, väliaika. Mutta kreivitär -asettui linnaansa asumaan. Sitä juuri te odotitte. Sormus katosi. - --- Ilmestyäkseen kaikeksi kummaksi konsuli Bleichenin hammastahnaan, -huomautti Lupin. - --- Joutavia, huudahti Sherlock, naputtaen pöytään, -- minulle ei pidä -kertoa sellaisia typeryyksiä. Tyhmät voivat mennä sellaiseen ansaan, -mutta ei sellainen vanha kettu kuin minä olen. - --- Mitä se tietää? - --- Se tietää, että... - -Holmes vaikeni hetkeksi ikään kuin tehostaakseen vaikutelmaa. Lopulta -hän lausui: - --- Se sininen helmi, joka löydettiin hammastahnasta, oli väärä. Oikea -on teidän hallussanne. - -Arsène Lupin oli hetkisen vaiti, mutta sitten hän sanoi aivan -yksinkertaisesti katsoen suoraan englantilaiseen: - --- Te olette terävä mies. - --- Terävä mies, eikö olekin, alleviivasi Watson aivan suunniltaan -ihastuksesta. - --- Niin, vakuutti Lupin, -- kaikki selviää, kaikki saa oikean -muotonsa. Ei ainoakaan tutkintotuomari, ei ainoakaan sanomalehtimies, -jotka ovat tätä asiaa pohtineet, ole päässyt noin pitkälle totuutta -kohden. Tämä on ihmeellinen todistus teidän vaistostanne ja -loogisuudestanne. - --- Mitä vielä! sanoi englantilainen mielissään saadessaan kuulla -tunnustuksen sellaisen tuntijan suusta, -- ei tarvinnut muuta kuin -miettiä asiaa. - --- Täytyi _osata_ miettiä, ja niin harvat sitä osaavat! Mutta nyt kun -olettamusten alue on ahtaampi ja maaperä on valmistettu... - --- No niin, nyt minun ei tarvitse muuta kuin tietää, miksi nuo kolme -seikkailua ovat tapahtuneet sellaisissa paikoissa kuin Clapeyron-katu -25, Henri-Martin-puistokatu 134 ja Crozonin linna. Siinä on koko -solmu. Loppu on vain jonnin joutavaa, kuin arvoitusten selittely -lapsille. Eikö se ole teidänkin mielipiteenne? - --- Se on minun mielipiteeni. - --- Siinä tapauksessa, herra Lupin, on minun turhaa sanoa uudelleen, -että kymmenen päivän päästä tehtäväni on täytetty? - --- Niin, kymmenessä päivässä saatte koko totuuden selville. - --- Ja te olette vankina. - --- En. - --- Ettekö? - --- Jotta minä joutuisin vangiksi, täytyisi tapahtua niin mahdottomia -asioita, kokonainen sarja niin hämmästyttäviä tapahtumia, että minä -en voi otaksuakaan sellaista mahdollisuutta. - --- Sen, mitä eivät olosuhteet eivätkä epäsuotuisat sattumat voi saada -aikaan, sen voi mies omalla tahdollaan ja päättäväisyydellään luoda, -herra Lupin. - --- Mutta jos toisen tahto ja päättäväisyys luovat tälle aikeelle -voittamattomia esteitä, herra Holmes. - --- Ei löydy voittamattomia esteitä, herra Lupin. - -Katse, jonka he loivat toisiinsa, oli syvä, se ei kumminkaan puolin -ollut uhmaileva, mutta tyyni ja rohkea. Se oli kuin kahden miekan -kalskahdus toisiinsa. Se helähti kirkkaasti ja suorasti. - --- Hyvä on, huudahti Lupin, -- sepä on jotain! Vastustaja, mutta se -onkin harvinainen lintu, itse Sherlock Holmes. Tästä tulee hauskaa. - --- Ettekö pelkää? kysyi Watson. - --- Melkein, herra Watson, -- ja todistuksena siitä on se, että minä -riennän valmistamaan turvapaikkaa itselleni. Muuten voin joutua -ansaan. Sanommeko siis kymmenen päivän päästä, herra Holmes? - --- Kymmenen päivän. Tänään on sunnuntai. Keskiviikosta viikko, ja -kaikki on lopussa! - --- Ja minä istun lukkojen takana? - --- Epäilemättä. - --- Hitto vieköön! Minä kun jo iloitsin rauhallisesta elämästäni. -Poissa kaikki ikävyydet, liike jatkumassa rauhallisesti, poliisi -loitolla ja lohdutuksenani se tieto, että koko maailman sympatia -ympäröi minua. Kaikki se saa nyt muuttua! Se on rahan nurja puoli. -Kaunista ilmaa seuraa sade. Nyt on nauru loppunut. Hyvästi! - --- Pitäkää kiirettä, sanoi Watson, huolissaan henkilön puolesta, jota -Holmes niin kunnioittavasti kohteli, -- älkää heittäkö minuuttiakaan -hukkaan. - --- En minuuttiakaan herra Watson, minä sanon vain kuinka onnellinen -olen saadessani tavata teidät, ja kuinka minä kadehdin mestaria, -jolla on niin tunnollinen apulainen kuin te olette. - -He kumarsivat kohteliaasti toisilleen kuin kaksintaistelupaikalla -kaksi vastustajaa, joita ei mikään viha erota, mutta jotka kohtalo -pakottaa taistelemaan säälimättä keskenään. Ja Lupin tarttui -käsivarteeni ja veti minut kadulle. - --- Mitä tästä sanotte? Siinäpä ateria, jonka yksityiskohdat tekevät -hyvän vaikutuksen siinä kirjoittamassanne elämäkerrassani. - -Hän sulki ravintolan oven ja seisahtui muutaman askeleen päähän siitä: - --- Poltatteko? - --- En, mutta ettehän tekään luullakseni. - --- En minäkään. - -Hän sytytti savukkeen tulitikulla, jota hän heilutti useaan kertaan -saadakseen sen sammumaan. Mutta heti hän heitti savukkeen pois, -juoksi kadun yli ja tapasi kaksi miestä, jotka astuivat varjosta -esiin aivan kuin merkin saatuaan. Hän puheli heidän kanssaan muutaman -minuutin ajan vastakkaisen puolen katukäytävällä, palasi sitten minun -luokseni. - --- Minä pyydän anteeksi, tuo kirottu Holmes antaa minulle lankoja -katkottaviksi. Mutta, minä vannon, ettei hän vielä ole voittanut -Lupinia. Senkin lurjus, hän saa nähdä, kenen kanssa hän on -tekemisissä. Näkemiin, Watson oli oikeassa, minulla ei ole hetkeäkään -hukattavana. - -Hän poistui nopeasti. - -Täten loppui tämä omituinen ilta, tai ainakin osa tästä illasta, -johon minä olin ottanut osaa. Sillä seuraavien tuntien kuluessa -sattui tapauksia, joista minä, toisten tähän ateriaan osallistuneiden -henkilöiden avulla, olen tilaisuudessa antamaan täyden selostuksen. - - * * * * * - -Samalla hetkellä kun Lupin erosi minusta, Sherlock Holmes katsoi -kelloaan ja nousi vuorostaan. - --- Kahtakymmentä vaille yhdeksän. Kello yhdeksän piti minun tavata -kreivi ja kreivitär asemalla. - --- Siis matkaan! huudahti Watson ryypäten perätysten kaksi lasillista -whiskya. - -He poistuivat. - --- Watson, älkää katsoko taaksenne! Meitä ehkä seurataan; sen vuoksi -menetelkäämme siten kuin kaikki se olisi meille yhdentekevää. -Kuulkaahan, Watson, sanokaahan minulle mielipiteenne: miksi Lupin oli -tuossa ravintolassa? - -Watson ei viivytellyt vastausta. - --- Syödäkseen. - --- Watson, mitä enemmän me työskentelemme yhdessä, sitä selvemmin -huomaan teidän edistyvän. Te toden totta aivan hämmästytätte minua. - -Pimeässä Watson punastui mielihyvästä, ja Holmes jatkoi: - --- Syödäkseen, varmaankin, ja sitten luultavasti ottaakseen -selville, menenkö todellakin Crozonien luo, kuten Ganimard ilmoitti -haastattelussaan. Minä menen siis sinne, jotta en pahoittaisi hänen -mieltään. Mutta kun minun täytyy hänen suhteensa voittaa aikaa, niin -en menekään. - --- Ah! sanoi Watson ällistyneenä. - --- Te, ystäväiseni, juoskaa tätä katua pitkin, ottakaa ajuri, kaksi -kolme ajuria. Palatkaa myöhemmin etsimään matkatavaroita, jotka -jätimme asemalle, ja täyttä laukkaa l'Elysée-Palace-hotelliin. - --- l'Elysée-Palace-hotelliin? - --- Te tilaatte itsellenne huoneen, jonne menette levolle ja nukutte -kädet nyrkissä odottaen minun määräyksiäni. - -Watson lähti ylpeillen hänelle uskotusta tehtävästä. Sherlock Holmes -otti matkalippunsa ja meni Amiensin pikajunaan, jossa kreivi ja -kreivitär jo häntä odottivat. - -Hän kumarsi vain heille, sytytti uuden piipun, ja tupakoi -rauhallisesti seisoen vaunun käytävässä. - -Juna lähti liikkeelle. Kymmenen minuutin päästä hän tuli istumaan -kreivittären viereen ja sanoi hänelle: - --- Onhan teillä sormuksenne? - --- On. - --- Suvaitkaa lainata sitä minulle. Hän otti sen käteensä ja tarkasti -sitä. - --- Minä arvasin oikein, timantti on keinotekoinen. - --- Timantti keinotekoinen? - --- Se on uusi keino. Timanttihiekkaa kuumennetaan hyvin kovassa -kuumuudessa, jolloin se saadaan sulamaan, silloin ei tarvitse muuta -kuin koota se yhdeksi kiveksi. - --- Mitä! Minun timanttinihan on oikea. - --- Tiedän, on kyllä, mutta tämä ei ole teidän. - --- Missä minun sitten on? - --- Arsène Lupinin hallussa. - --- Siis tämä? - --- Tämä on pantu teidän timanttienne sijaan ja pistetty herra -Bleichenin hammas tahnaputkeen, josta te sen löysitte. - --- Tämä on siis väärä. - --- Aivan varmasti. - -Hämmästyneenä, hämillään kreivitär vaikeni, ja hänen miehensä -käänteli epäuskoisena jalokiveä. Lopulta kreivitär sopersi: - --- Onko se mahdollista! Mutta miksei sitä ole aivan yksinkertaisesti -varastettu? Ja miten se on anastettu? - --- Siitä juuri minä tahdon päästä selville. - --- Crozonin linnassa? - --- Ei, minä nousen junasta Creilissä, ja palaan Pariisiin. Siellä -minä taistelen Arsène Lupinin kanssa. Sopisihan siihen mikä muu -paikka tahansa, mutta edullisinta on, että Lupin uskoo minun olevan -matkoilla. - --- Mutta... - --- Mitäkö teihin tulee, hyvä rouva, pääasia on teidän timanttinne, -eikö niin? - --- Niin. - --- No niin, olkaa rauhassa. Minä annoin äsken lupauksen jota on -paljon vaikeampi pitää. Luottakaa Sherlock Holmesiin, minä annan -teille oikean timanttinne takaisin. - -Juna hiljensi kulkuaan. Hän pisti väärän timantin taskuunsa ja avasi -oven. Kreivi huudahti: - --- Mutta tehän nousette junasta väärälle puolelle! - --- Siten Lupin, jos hän antaa vartioida minua, kadottaa jälkeni. -Hyvästi. - -Eräs aseman virkamies koetti turhaan estää häntä. Englantilainen -suuntasi kulkunsa asemapäällikön työhuonetta kohden. Viisikymmentä -minuuttia myöhemmin hän hyppäsi junaan, joka toi hänet Pariisin vähää -ennen puoliyötä. - -Hän juoksi asemahuoneen läpi, meni ravintolaan, poistui toisesta -ovesta ja riensi ajoneuvoihin. - --- Clapeyron-katu. - -Päästyään varmuuteen siitä, ettei häntä seurattu, hän pysäytti -ajurin kadun päässä ja alkoi tarkkaan tutkia herra Detinanin taloa -ja molempia viereisiä taloja. Askelilla hän mittaili muutamia -etäisyyksiä ja teki muistiinpanoja taskukirjaansa. - --- Ajuri, Henri-Martin-puistokatu. - -Puistokadun ja Pompe-kadun kulmassa hän maksoi ajurille, kulki -katukäytävää pitkin numeron 134 kohdalle asti, ja ryhtyi tekemään -samoja mittauksia paroni d'Hautrecin entisen asunnon ja sen vieressä -olevien molempien talojen suhteen, mittaillen talojen päädyt, ja -laskien kuinka leveitä olivat ne pienet puutarhat, jotka olivat -talojen edessä. - -Puistokatu oli autio ja hyvin pimeä nelinkertaisten puurivien -suojassa, joiden välistä siellä täällä kaasulyhty koetti turhaan -taistella synkkää pimeyttä vastaan. Eräs lyhty loi heikkoa valoaan -yhteen osaan palatsia, ja Holmes näki ilmoitustaulun, jossa luki -"vuokrattavana", riippuvan aitauksessa, molemmat hoitamattomat -puistokäytävät, jotka rajoittivat ruohokentän, ja asumattoman talon -suuret, tyhjät ikkunat. - --- Se on totta, hän ajatteli, -- paronin kuoltua ei kukaan ole asunut -täällä... Jospa minä voisin päästä sinne sisään ja tehdä pienen -tarkastuksen. - -Tuskin tämä ajatus oli herännyt hänessä, kun hän jo tahtoi sen -toteuttaakin. Mutta miten? Aitaus oli niin korkea että oli -mahdotonta ajatellakaan kiivetä sen yli; hän otti taskustaan -sähkölampun ja tiirikan, jotka aina olivat hänen taskussaan. Suureksi -hämmästyksekseen hän huomasi, että portin toinen puolisko oli -raollaan. Hän pujahti puutarhaan huolellisesti varoen sulkemasta -porttia. Mutta hän ei vielä ollut astunut kolmeakaan askelta kun hän -seisahtui. Eräästä toisen kerroksen ikkunasta välähti valo. - -Ja valo kulki toisen ja kolmannen ikkunan ohi, hän ei voinut -nähdä muuta kuin varjon, joka kulki huoneen seinillä. Ja toisesta -kerroksesta valo laskeutui alakertaan ja kulki kauan huoneesta -huoneeseen. - --- Kuka perhana saattaa kulkea yhden aikaan yöllä talossa, jossa -paroni d'Hautrec murhattiin? kyseli Sherlock itseltään hyvin -uteliaana. - -Yhdellä ainoalla keinolla hän voisi sen saada tietää, menemällä itse -taloon. Hän ei siekaillut. Mutta sillä hetkellä kun hän päästäkseen -nurmikon poikitse kulki katulyhdyn valaiseman alueen yli, mies -varmaankin näki hänet, sillä hän sammutti valon eikä Sherlock Holmes -enää nähnyt häntä. - -Hiljaa nojasi hän ruohikolle johtavaan oveen. Sekin oli auki. Kun -hän ei kuullut mitään kolinaa, hän uskalsi astua pimeässä eteenpäin, -tapasi porraskaiteen pään ja nousi portaita ylös. Sama hiljaisuus, -sama pimeys vallitsi kaikkialla. - -Päästyään seuraavaan kerrokseen hän astui erääseen huoneeseen ja -lähestyi ikkunaa, josta kalpea yövalo tuli huoneeseen. Silloin hän -huomasi ulkona miehen, joka epäilemättä oli kulkenut toisia portaita -alas ja poistunut toisesta ovesta, pujahtavan vasemmalle molempia -puutarhoja erottavan muurin vieressä kasvavaan pensaikkoon. - --- Perhana, huudahti Holmes, -- hän pujahtaa käsistäni! - -Hän kompuroi portaita alas ja kulki nurmikon poikki estääkseen miestä -poistumasta. Mutta hän ei nähnyt enää ketään ja hän tarvitsi muutamia -sekunteja erottaakseen pensaikosta muita mustemman kohdan, joka -hiukan liikahteli. - -Englantilainen mietti. Miksei tuo olento ollut koettanut paeta -silloin kun hän olisi niin helposti voinut sen tehdä? Jäikö hän -puolestaan vakoilemaan kutsumatonta vierasta, joka oli häirinnyt -häntä hänen salaperäisissä puuhissaan? - --- Missään tapauksessa se ei ole Lupin, Lupin olisi taitavampi. Se on -joku, joka kuuluu hänen joukkioonsa. - -Kului pitkiä minuutteja. Sherlock ei liikahtanut vaan tuijotti häntä -vaanivaan vastustajaan. Mutta kun ei vastustaja enää liikahtanut -ja kun englantilainen ei tuhlannut koskaan aikaa joutenoloon, -tarkasti hän toimiko hänen revolverinsa liipaisin, otti tikarinsa -tupestaan ja astui suoraan vihollista kohti osoittaen siten tuota -kylmää uhkarohkeutta ja vaaran halveksimista, joka hänet teki niin -pelottavaksi. - -Kuului rasahdus: tuo toinen veti revolverinsa vireeseen. Sherlock -syöksyi äkkiä pensaikkoon. Toisella ei ollut aikaa liikahtaakaan: -englantilainen oli jo hänen kimpussaan. Syttyi vimmattu, epätoivoinen -taistelu, jonka aikana Sherlock arvasi tuon toisen ponnistelevan -saadakseen puukkonsa esille. Mutta Holmes tahtoi aivan mielettömällä -kiihkolla saada heti ensi hetkenä käsiinsä Arsène Lupinin kätyrin, -ja tunsi sen vuoksi voimansa vastustamattomiksi. Hän kaatoi -vastustajansa maahan, lepäsi koko painollaan hänen päällään ja -pakotti hänet aivan liikkumattomana makaamaan pusertamalla sormillaan -kuten pihdeillä tuon onnettoman kurkkua, vapaalla kädellään hän etsi -sähkölamppuaan, painoi sitä ja valaisi vangitun kasvoja. - --- Watson! huudahti hän kauhistuneena. - --- Sherlock Holmes! sopersi puoliksi tukehtuneen koriseva ääni. - - * * * * * - -Molemmat makasivat kauan maassa sanaakaan vaihtamatta, molemmat -aivan lamassa. Tuulen viima liikutti hiukan lehtiä. Holmes ei -liikahtanutkaan, hänen sormensa puristivat yhä vielä Watsonin -kurkkua, joka korisi yhä heikommin. - -Ja äkkiä sai suuttumus Sherlockissa vallan, hän irrotti kätensä, -mutta tarttui toisen olkapäihin ja ravisti vimmatusti häntä. - --- Mitä te täällä teette? Vastatkaa... Olenko minä käskenyt teitä -piiloutumaan pensastoihin ja vakoilemaan minua? - --- Vakoilemaan teitä, huokasi Watson, -- enhän minä tietänyt teidän -olevan täällä. - --- Miksi sitten tulitte? Mitä te täällä teette? Teidänhän piti mennä -nukkumaan. - --- Minä olin nukkumassa. - --- Olisitte sitten nukkunut! - --- Minä nukuin. - --- Te ette olisi saanut herätä! - --- Teidän kirjeenne... - --- Minun kirjeenikö? - --- Niin, jonka kaupunginlähetti toi teiltä minulle hotelliin. - --- Minultako? Oletteko hullu? - --- Mutta se on totta! - --- Missä se kirje on? - -Watson ojensi hänelle kirjeen. Lyhdyn valossa hän luki -hämmästyksekseen: - - "Watson, ylös vuoteesta ja rientäkää Henri-Martin-puistokadulle. - Talo on autio. Astukaa sisään, tarkastakaa, laatikaa tarkka - pohjapiirustus ja palatkaa nukkumaan. Sherlock Holmes." - --- Minä mittailin juuri parhaillaan huoneita, sanoi Watson, -- kun -näin varjon puutarhassa. Ainoa ajatukseni oli... - --- Saada tuo varjo käsiinne. Se oli hyvä ajatus... Mutta, -katsokaahan, sanoi Holmes auttaen toveriaan nousemaan ja lähtien -hänen kanssaan liikkeelle, -- ensi kerralla, Watson, kun saatte -kirjeen minulta, niin ottakaa ensin selko siitä, että kirje ei ole -väärennetty. - --- Mutta, sanoi Watson, joka alkoi käsittää asian oikean laidan, -- -kirje ei ollutkaan teidän kirjoittamanne? - --- Ei! - --- Kenenkä sitten? - --- Arsène Lupinin. - --- Mutta miksi se kirjoitettiin? - --- Sitä en tiedä, ja juuri se tekeekin minut levottomaksi. Miksi -hitossa hän vaivasi teitä? Jos olisi kysymys minusta, niin -ymmärtäisin, mutta kysymys onkin vain teistä. Ja minä kysyn, missä -tarkoituksessa? - --- Minulla on kiire takaisin hotelliin. - --- Niin minullakin, Watson. - -He olivat portin luona. Watson, joka kulki edellä tarttui -lukkorautaan ja veti. - --- Kas, tekö suljitte portin? - --- En suinkaan, minä jätin portin raolleen. - --- Mutta... - -Sherlock veti vuorostaan ja sitten kiukuissaan hyökkäsi lukkoon -käsiksi. Hän kirosi. - --- Hiisi vieköön, se on suljettu, lukossa! - -Hän ravisti kaikin voimin porttia, sitten huomattuaan ponnistuksensa -turhiksi, hän antoi käsivarsiensa vaipua alas ja sanoi purren -hampaitaan: - --- Nyt minä ymmärrän, tämä on hänen työtään! Hän arvasi, että minä -nousisin junasta Creilin luona, ja hän valmisti minulle täällä pienen -hiirenloukun siinä tapauksessa, että vielä tänä iltana tulisin -tutkimaan. Kohteliaana on hän kaupan päälliseksi lähettänyt minulle -vankeustoverin. Tämän on hän tehnyt, jotta kadottaisin yhden päivän, -ja todistaakseen minulle, että olisi parempi, kun pitäisin huolta -vain omista asioistani. - --- Se tahtoo sanoa, että me olemme hänen vankejaan. - --- Tepä sen sanoitte. Sherlock Holmes ja Watson ovat Arsène Lupinin -vankeina. Seikkailu alkaa hauskalla tavalla. Mutta ei, mutta ei, se -ei ole mahdollista. - -Käsi laskeutui hänen olalleen, Watsonin käsi. - --- Tuolla ylhäällä, katsokaa tuonne ylös, valoa! Erääseen toisen -kerroksen ikkunaan ilmestyi todellakin valoa. - -He riensivät molemmat juoksujalkaa eteenpäin, kumpikin omia -portaitaan kohden ja saapuivat yhtaikaa valaistun huoneen ovelle. -Keskellä huonetta paloi kynttilänpätkä. Sen vieressä oli kori, ja -tästä korista pisti esiin pullon kaula, kanan koipi ja puolikas -leipää. - -Holmes purskahti nauruun. - --- Mainiota, meille tarjotaan illallista. Tämä on oikea lumottu -linna. Oikea satulinna. Älkää Watson näyttäkö niin synkältä kuin -olisitte hautajaisissa. Tämä on hyvin hullunkurista. - --- Oletteko varma siitä, että tämä on hullunkurista? huomautti Watson -synkän näköisenä. - --- Olenko varma siitä, huudahti Holmes, mutta hänen iloisuutensa -oli liiaksi meluavaa tuntuakseen luonnolliselta, -- se tahtoo -sanoa, etten koskaan ole nähnyt näin hullunkurista. Tämä on -sangen koomillista! Tuo Arsène Lupin on verraton. Hän pitää meitä -pilkkanaan, mutta niin hauskalla tavalla! Minä en vaihtaisi -paikkaani tässä juhlassa maailman kaikkiin aarteisiin. Watson, vanha -ystäväni, te tuotatte minulle surua. Olisinko erehtynyt teistä, eikö -teillä olisikaan tuota luonteen suuruutta, joka auttaa kantamaan -vastoinkäymisiä. Mitä te valitatte? Tällä hetkellä voisi puukkoni -olla kurkussanne, tai teidän puukkonne minun kurkussani, sillä -sitähän te tavoititte, hyvä ystävä. - -Hänen onnistui iloisuudellaan ja ivallaan saada Watson-parka elpymään -ja ottamaan viipaleen kanaa ja lasillisen viiniä. Mutta kun kynttilä -oli palanut, kun heidän täytyi nukkuakseen oikaista permannolle ja -pitää seinää tyynynä niin heidän asemansa tuskallinen ja naurettava -puoli ilmeni heille selvästi. Ja he vaipuivat levottomana uneen. - -Aamulla Watson heräsi keho jäykkänä ja vilusta väristen. Varovainen -liikunta herätti hänen huomiotaan: Sherlock Holmes oli polvillaan -ja tarkasti kumarassa suurennuslasin avulla lattialla olevaa tomua -ja näki valkoisella liidulla kirjoitettuja, melkein hävinneitä -numeroita. Hän kirjoitti ne muistikirjaan. - -Watsonin seurassa, jota tämä toimi erikoisesti innostutti, -hän tarkasti jokaisen huoneen, ja kahdesta muusta huoneesta -hän löysi samanlaisia numeroita. Hän löysi myös kaksi ympyrää -tammilaudoituksessa, nuolen marmorilaatasta, ja neljä numeroa -neljästä porrasaskelmasta. - -Hetken kuluttua Watson sanoi hänelle: - --- Ovatko numerot oikeita? - --- Oikeita, en tiedä, vastasi Sherlock, joka tällaisten löytöjen -vuoksi oli jälleen tullut hyvälle tuulelle, -- joka tapauksessa ne -merkitsevät jotain. - --- Jotain aivan selvää, sanoi Watson, -- ne ilmoittavat kuinka monta -laattaa on lattiassa. - --- Ah! - --- Niin. Mitä ympyröihin tulee, niin ne merkitsevät, että laudoitus -on ontto, kuten voitte tarkastaa, ja nuoli on suunnattu sinnepäin, -jossa keittiöstä tuleva ruokahissi on. - -Sherlock Holmes katsahti ihmetellen häneen. - --- Niinkö! Mutta, ystäväni, miten sen tiedätte? Teidän älykkyytenne -saa minut melkein häpeämään. - --- Onhan se niin helppoa tietää, sanoi Watson, ilosta mahtavana, --- minähän nuo merkit kirjoitin eilen seuratessani teidän... tai -oikeammin Arsène Lupinin antamia määräyksiä, koska teidän nimissänne -tullut kirje olikin hänen kirjoittamansa. - -Watson oli tällä hetkellä suuremmassa vaarassa kuin taistellessaan -Holmesin kanssa pensaikossa, sillä Holmesin teki hurjasti mieli -kuristaa hänet. Mutta hän hillitsi itsensä, hänen kasvoilleen levisi -irvistys, joka koetti olla hymyily ja hän sanoi: - --- Hyvä on, hyvä on, te olette toiminut mainiosti ja se auttaa meitä -paljon eteenpäin. Onko teidän ihailtava tutkimis- ja huomiokykynne -kohdistunut muihin seikkoihin? Minä käyttäisin saavutetut tulokset -hyväkseni. - --- Ei, minä en ole päässyt sen pitemmälle. - --- Mikä vahinko! Alku oli niin lupaava. Mutta koska asian laita on -näin, niin meillä ei ole muuta tehtävää kuin poistua. - --- Poistua! Ja miten? - --- Siten kuin kunniallisten ihmisten tapana on: oven kautta. - --- Se on suljettu. - --- Avataan se. - --- Kuka sen tekee? - --- Olkaa niin hyvä ja kutsukaa tänne nuo kaksi poliisia, jotka -kävelevät puistokadulla. - --- Mutta... - --- Mutta mitä? - --- Se on niin nöyryyttävää. Mitä ihmiset sanovat kuullessaan, että -Sherlock Holmes ja minä Watson olemme olleet Arsène Lupinin vankina. - --- Minkä me sille voimme, hyvä ystävä, ihmiset nauravat niin, että -pitelevät kylkiään, vastasi Sherlock käheällä äänellä väännellen -kasvojaan. -- Mutta emmehän me voi valita tätä taloa asunnoksemme. - --- Ettekö te yritä mitään? - --- En. - --- Mutta eihän mies, joka toi meille ruokakorin, kulkenut puutarhan -kautta tullessaan eikä mennessään. Täällä on siis toinenkin tie ulos. -Etsikäämme sitä, eikä meidän tarvitse turvautua poliiseihin. - --- Oivasti ajateltu. Mutta te unohdatte, että koko Pariisin -poliisilaitos on etsinyt kuusi kuukautta tuota käytävää ja että -minäkin teidän nukkuessanne olen tarkastanut talon ylhäältä alas -asti. Hyvä Watson, Arsène Lupin on lintu, jollaisia me emme ole -tottuneet pyydystämään. Hän ei jätä mitään jälkiä. - - * * * * * - -Kello yksitoista Sherlock Holmes ja Watson pääsivät vapaiksi... ja -heidät vietiin lähimmälle poliisiasemalle, jossa komisario, ensin -ankarasti kyseltyään heiltä, päästi heidät vapaaksi surkutellen heitä -suuresti. - --- Minä olen aivan onneton siitä, mitä on tapahtunut. Teillä mahtaa -olla huonot ajatukset ranskalaisten vieraanvaraisuudesta. Hyvä -Jumala, millaisen yön te olette saaneet viettää! Tuo Lupin ei ole -lainkaan hienotunteinen. - -He ajoivat l'Elysée-Palace-hotellin luo. Watson pyysi huoneensa -avainta. - -Hetkisen etsittyään vastasi portieri hyvin hämmästyneenä: - --- Mutta, hyvä herra, tehän olette luopuneet huoneestanne. - --- Minä! Ja mitenkä? - --- Kirjeellisesti, kirjeessä jonka ystävänne tänä aamuna toi tänne. - --- Mikä ystävä? - --- Se herra, joka toi tänne kirjeenne. Katsokaa, teidän -käyntikorttinnekin oli sen sisällä. Tässä se onkin. - -Watson tarttui siihen. Se oli todellakin hänen käyntikorttinsa ja -kirje oli todellakin hänen käsialallaan kirjoitettu. - --- Hyvä Jumala, hän mutisi, -- sekin on taas uusi konnankoukku. - -Ja hän jatkoi varovaisesti kyselyään: - --- Ja matkatavarani? - --- Ystävännehän vei ne mukanaan. - --- Vai niin, ja te annoitte ne hänelle? - --- Annoimme, koska käyntikorttinne antoi meille siihen oikeuden. - --- Se on totta. Se on totta! - -He molemmat lähtivät kulkemaan pitkin Champs-Elyséetä, vaiti ja -hitaasti. Kirkas syysaurinko valaisi puistokatua. Ilma oli leuto. - -Keskiympyrän kohdalla Sherlock sytytti piippunsa ja he jatkoivat -kulkuaan. Watson huudahti: - --- Minä en ymmärrä teitä, Holmes, te olette niin tyyni! Teistä -tehdään pilkkaa, leikitään kanssanne kuin kissa leikkii hiiren -kanssa. Ettekä te hiiskahda sanaakaan! - -Holmes seisahtui ja sanoi: - --- Watson, minä ajattelen teidän käyntikorttianne. - --- Miten niin? - --- Miten niin, on siinäkin mies, joka, varustautuessaan taisteluun -meitä vastaan, on hankkinut itselleen teidän ja minun käsialani -mallin, ja jolla on valmiina lompakossaan teidän käyntikorttinne. -Huomaatteko kuinka selvästi tästä näkyy, miten hän on varovainen, -ottaa kaikki huomioon, menettelee järjestelmällisesti ja viisaasti? - --- Se tietää... - --- Se tietää, Watson, että taistellakseen vihollisen kanssa joka -on niin täysissä aseissa, niin verrattomasti valmistautunut -- ja -voittaakseen hänet -- täytyy olla... täytyy olla minä. Ja kuten -näette, Watson, lisäsi hän nauraen, -- ei sittenkään ensi kerralla -onnistu. - - * * * * * - -Kello kolme julkaisi _l'Echo de France_ iltapainoksessaan seuraavan -uutisen: - - "Tänä aamuna, herra Thénard, 16:nnen kaupunginosan - poliisikamarin komisario vapautti Sherlock Holmesin ja Watsonin, - jotka Arsène Lupin oli sulkenut paroni d'Hautrec-vainajan - asuntoon, jossa he viettivät miellyttävän yön. - - Kun heidän matkatavaransa sitä paitsi varastettiin, ovat he - nostaneet kanteen Arsène Lupinia vastaan. - - Arsène Lupin tyytyen tällä kertaa antamaan heille pienen - läksytyksen, pyytää heitä olemaan pakottamatta häntä ryhtymään - ankarampiin toimenpiteisiin." - --- Joutavia! huudahti Sherlock Holmes, rutistaen sanomalehden -käsissään, -- pelkkiä kujeita! Muusta en minä Lupinia syytä, hän on -lapsellinen. Suuri yleisö luottaa liian paljon häneen. Tuo mies on -liiaksi katupoikamainen. - --- Te, Sherlock, pysytte siis yhtä tyynenä? - --- Yhtä tyynenä, vastasi Holmes äänellä, jossa kajahti mitä ankarin -suuttumus. -- Miksi suotta kiivastuisin? _Minä olen aivan varma -siitä, että minä saan sanoa viimeisen sanan_. - - - - -VÄHÄN VALOA PIMEYTEEN - - -Olkoon mies kuinka karaistu tahansa -- ja Sherlock Holmes oli -sellainen, jota vastoinkäyminen ei voi kukistaa -- niin kuitenkin -olemassa hetkiä, jolloin uhkarohkeinkin tuntee tarvetta koota -voimansa ennen kuin hän uudelleen lähtee uhmailemaan taisteluonnea. - --- Minä pidän tänään lepopäivän, hän sanoi. - --- Ja minä? - --- Te, Watson, saatte ostaa päällysvaatteita ja alusvaatteita -täydentääksenne pukuvarastoamme. Sillä aikaa minä lepään. - --- Levätkää te, Holmes. Minä valvon. - -Watson lausui nämä sanat juhlallisesti kuin vahtisotilas, joka on -asetettu ulommalle vahtipaikalle ja joka on suurimmassa vaarassa. -Hänen vartalonsa oikeni. Rypistäen silmäkulmiaan hän kulki edes -takaisin pienessä hotellihuoneessa, jonka he olivat valinneet -asunnokseen. - --- Valvokaa, Watson. Minä sillä välin valmistan taistelusuunnitelman, -joka paremmin soveltuu vastustajaamme. Katsokaahan, Watson, me olemme -erehtyneet Lupinista. Meidän täytyy alkaa asiat aivan alusta. - --- Vaikkapa sitä kauempaakin. Mutta onko meillä kylliksi aikaa? - --- Yhdeksän päivää, vanha veikko! Siinä on viisi liikaa. - -Koko iltapäivän englantilainen tupakoi ja nukkui. Hän ryhtyi vasta -seuraavana päivänä toimiin. - --- Watson, minä olen valmis, nyt lähdemme liikkeelle. - --- Lähtekäämme, huudahti Watson täynnä sotilaallista innostusta. -- -Omasta puolestani myönnän, että jalkapohjiani oikein kutittaa. - -Holmes piti kolme pitkää keskustelua -- ensin herra Detinanin -kanssa, jonka asunnon hän tutki tarkoin; sitten neiti Suzanne -Gerboisin kanssa, jolle hän sähkötti ja jota pyysi saapumaan luokseen -saadakseen tietoja vaaleatukkaisesta naisesta; sitten sisar Augusten -kanssa, joka paroni d'Hautrecin murhan jälkeen oli vetäytynyt -visitandinien luostariin. - -Jokaisen keskustelun aikana odotti Watson ulkona ja joka kerta hän -kysyi: - --- Tyytyväinenkö? - --- Hyvin tyytyväinen. Minä olin aivan varma omista päätelmistäni, me -olemme oikealla tiellä. Eteenpäin mars! - -He kuljeksivat paljon. He tarkastivat molemmat talot, jotka olivat -Henri-Martin-puistokadun varrella olevan palatsin kummallakin puolen, -sitten he menivät Clapeyron-kadulle asti, ja tarkastaessaan numero -25:n päätyä Holmes sanoi: - --- Näiden talojen välillä täytyy ehdottomasti olla salaisia käytäviä. -Minä en vain löydä niitä. - -Syvällä sielussaan ja ensi kerran Watson epäili Holmesin -kaikkivoipaisuutta. Miksi hän puheli niin paljon ja toimi niin vähän? - --- Miksikä? huudahti Holmes vastaten Watsonin salaisiin ajatuksiin, --- siksi, että tuon kirotun Lupinin suhteen saa työskennellä -umpimähkään, luottaa sattumaan, ja sen sijaan että vetäisi totuuden -varmoista tosiasioista, saakin vetää sen omista aivoistaan ja sitten -tutkia, sopiiko se hyvin yhteen tapausten kanssa. - --- Varsinkin salaiset käytävät? - --- Ja entä sitten! Vaikka löytäisinkin ne ja tietäisin, mitä tietä -Lupin tuli asianajajansa luo, tai seurasi vaaleatukkaista naista -paroni d'Hautrecin murhan jälkeen, niin olisinko sen pitemmällä? -Saisinko sen kautta aseita hyökätäkseni? - --- Hyökätkäämme yhtäkaikki! huudahti Watson. - -Tuskin hän oli lausunut nämä sanat, kun hän peräytyi kiljaisten. -Jotain putosi hänen jalkojensa juureen, puolillaan hiekkaa oleva -säkki, joka oli ollut vähällä pudota hänen päälleen. - -Holmes katsahti ylöspäin, heidän yläpuolellaan teki kaksi työmiestä -työtä viidennen kerroksen parvekkeeseen kiinnitetyillä telineillä. - --- Kylläpä meillä oli onnea! hän huudahti, -- olisimme astuneet vain -askeleenkaan eteenpäin niin olisimme saaneet noiden lurjusten säkin -päähämme. Voisipa melkein luulla... - -Hän vaikeni, syöksyi taloon, juoksi viidenteen kerrokseen, soitti -ovikelloa, riensi huoneistoon palvelijain suureksi kauhuksi ja meni -parvekkeelle. Siellä ei ollut ketään. - --- Missä ne työmiehet ovat, jotka olivat äsken täällä? sanoi hän -palvelijalle. - --- He lähtivät pois. - --- Mitä tietä? - --- Tietysti keittiön portaita. - -Holmes kumartui katsomaan kadulle. Hän näki kahden miehen poistuvan -talosta kuljettaen polkupyöriään. He hyppäsivät satulaan ja -poistuivat. - --- Ovatko he jo kauankin tehneet työtä näillä telineillä? - --- Hekö? Vasta tästä aamusta alkaen. He tulivat vasta silloin. - -Holmes palasi Watsonin luo. - -He palasivat alakuloisina asuntoonsa ja tämä päivä päättyi synkkään -vaitioloon. - -Seuraavana päivänä he noudattivat samaa ohjelmaa. He istuivat samalla -penkillä Henri-Martin-puistokadun varrella, ja Watson oli siitä aivan -epätoivoissaan, sillä hänen mielestään ei ollut hauskaa istuskella -tuolla tavoin tarkastamassa noita kolmea asuntoa. - --- Mitä te odotatte? Sitäkö, että Lupin ilmestyy jostain noista -taloista? - --- En. - --- Että vaaleatukkainen nainen ilmestyy? - --- En. - --- Mitä sitten? - --- Minä toivon, että jokin pieni tapaus ilmestyy, aivan pieni seikka, -josta voin sitten lähteä eteenpäin. - --- Ja jollei sitä ilmesty? - --- Silloin syttyy minussa jotain, pieni kipinä, joka sytyttää ruudin. - -Eräs tapaus sattui tänä yksitoikkoisena aamuna, mutta se oli vähällä -koitua onnettomuudeksi. - -Eräs herra ratsasti puiden välissä olevaa ratsutietä, hänen hevosensa -pillastui ja töytäisi penkkiin, jolla he istuivat, jolloin hevosen -lanne iski Holmesin olkapäähän. - --- Aha! tämä huudahti, -- olinpa vähällä saada olkapääni murskatuksi! - -Herra koetteli hillitä hevostaan. Englantilainen veti revolverinsa -esiin ja tähtäsi. Mutta Watson tarttui äkkiä hänen käteensä. - --- Olettehan aivan hullu, Holmes! Mitä te aiottekaan! Tappaa tuon -herran! - --- Päästäkää minut, Watson... päästäkää minut! Heidän välillään -syntyi taistelu, jona aikana herra sai hillityksi ratsunsa ja kiiti -pois heidän luotaan. - --- Ja nyt ampukaa! huudahti Watson riemuiten, kun ratsastaja oli -päässyt jonkun matkan päähän. - --- Mutta, senkin hölmö, ettekö te ymmärtänyt, että hän oli Arsène -Lupinin rikostoveri? - -Holmes vapisi kiukusta. Watson änkytti aivan surkean näköisenä: - --- Mitä te sanottekaan? Tuoko herra? - --- On Lupinin rikostoveri, samoin kuin ne työmiehetkin, jotka -heittivät hiekkasäkin meidän päähämme. - --- Onko se totta? - --- Totta tai ei, me olisimme voineet saada siitä todisteen. - --- Tappamallako tuon herran? - --- Ampumalla hänen hevosensa aivan yksinkertaisesti kuoliaaksi. Ilman -teitä pitelisin nyt käsissäni Lupinin rikostoveria. Ymmärrättekö nyt -typeryytenne? - -Iltapäivä kului hyvin synkän mielialan vallitessa. He eivät puhuneet -sanaakaan keskenään. Kello viisi kävellessään edes ja takaisin -Clapeyron-kadulla, pysytellen koko ajan loitolla taloista, tuli -kolme laulavaa työmiestä, jotka kulkivat käsikoukkua, heitä vastaan -ja tahtoivat jatkaa matkaansa erottautumatta toisistaan. Holmes, -joka oli huonolla tuulella, vastusti sitä. Syntyi lyhyt tyrkkiminen. -Holmes asettui nyrkkeilyasentoon, töytäisi yhtä nyrkillä rintaan, ja -löi kasvoihin, ja mukiloi kahta jäljellä olevaa, jotka sen enempää -vastustamatta poistuivat yhdessä toverinsa kanssa. - --- Ah! hän huudahti, -- sepä teki hyvää... minun hermoni olivatkin -juuri parhaiksi vireessä, verraton tilaisuus... - -Mutta huomatessaan Watsonin nojaavan seinää vasten, hän kysyi: - --- Mitä nyt, vanha toveri, tehän olette kalman kalpea? - -Watson osoitti käsivarttaan, joka riippui aivan hervottomana ja -sopersi: - --- Minä en tiedä, miten minun laitani on, käsivarteeni koskee. - --- Käsivarteenneko? Oikein kovasti? - --- Niin, niin, oikeaan käsivarteeni! - -Vaikka hän kuinka koetti niin hän ei saanut sitä liikkumaan. -Sherlock tunnusteli sitä, ensin hellävaroen, mutta sitten yhä -kovakouraisemmin, nähdäkseen kuinka suuri tuska oikeastaan oli. -Tuskan määrä oli niin suuri, että hän levottomana vei hänet läheiseen -apteekkiin, jossa Watson pyörtyi. - -Apteekkari riensi apulaisineen auttamaan. Hän huomasi, että käsivarsi -oli katkennut, ja heti oli kysymys lääkäristä, leikkauksesta ja -sairaalasta. Lääkäriä odottaessa riisuttiin potilaan yltä, joka -tuskan herättämänä alkoi päästää valitushuutoja. - --- Hyvä, hyvä, mainiota, sanoi Holmes, joka piteli käsivartta, -- -koskee hiukan, vanha veikko, viiden tai kuuden viikon päästä on -kaikki taas ennallaan. Mutta he saavat tämän kalliisti maksaa, senkin -roistot! Kuuletteko, varsinkin hän, sillä tuo onneton Lupin on -tämänkin takana. Minä vannon teille, että jos joskus... - -Hän vaikeni äkkiä, päästi käden irti, mikä tuotti Watsonille niin -kauhean tuskan, että tuo onneton pyörtyi uudelleen... ja lyöden -otsaansa hän huudahti: - --- Watson, minussa heräsi uusi ajatus, olisikohan sattumalta... - -Hän ei enää liikahtanut, katsoi eteensä ja sopersi lyhyitä lauseita. - --- Mutta sehän on totta, sehän selittää kaiken. Ihminen etsii -etäältä sitä, joka on aivan vieressä. Hittovie, tiesinhän minä, -että miettimällä pääsee selville. Hyvä Watson, minä luulen, että te -tulette olemaan minuun tyytyväinen! - -Ja jättäen vanhan toverinsa siihen paikkaan, hän riensi kadulle ja -juoksi numero 25:n luo. - -Oven ylä- ja oikealla puolella oli kilvessä kirjoitus: _Destange -arkkitehti, 1874_. - -Talossa numero 23 oli sama kirjoitus. - -Tähän asti oli kaikki tämä aivan luonnollista. Mutta mitä hän saisi -lukea Henri-Martin-puistokadun varrella? - -Ajuri ajoi ohitse. - --- Ajuri, Henri-Martin-puistokatu, numero 134, ja täyttä laukkaa. - -Seisoen ajoneuvoissa hän joudutti hevosta ja tarjosi juomarahaa -ajurille. Nopeammin! Vieläkin nopeammin! - -Kuinka levoton hän olikaan ajoneuvojen kääntyessä Pompe-kadulta! -Olikohan hän päässyt hiukan totuudesta selville? - -Erääseen kiveen palatsin seinässä oli kaiverrettu seuraavat sanat: -_Destange, arkkitehti 1874_. - -Viereisissä taloissa sama kirjoitus: _Destange, arkkitehti 1874_... - - * * * * * - -Nämä seikat vaikuttivat niin tärisyttävästi häneen, että hän vaipui -muutamaksi minuutiksi aivan hervottomana istumaan ajoneuvoihin -vavisten ilosta. Vihdoinkin pieni valo välkkyi keskellä pimeyttä! -Keskellä synkkää metsää, jossa tuhansia polkuja risteili, hän löysi -ensimmäisen seikan, joka ilmaisi, mitä tietä vihollinen oli kulkenut! - -Postikonttorissa hän pyysi soittaa Crozonin linnaan. Kreivitär oli -itse vastaamassa. - --- Halloo! Tekö se olette, armollinen rouva? - --- Herra Holmes, eikö niin? Luonnistuuko kaikki hyvin? - --- Mainiosti, mutta kesken kaikkea kiirettä, sanokaa minulle yksi -ainoa asia. - --- Minä kuuntelen. - --- Milloin Crozonin linna on rakennettu? - --- Se paloi noin kolmekymmentä vuotta sitten, ja rakennettiin -uudestaan. - --- Kuka rakensi, ja minä vuonna? - --- Pääoven yläpuolella on seuraava kirjoitus: Lucien Destange, -arkkitehti, 1877. - --- Kiitos, armollinen rouva, ja hyvästi. - -Holmes poistui postikonttorista mutisten: - --- Destange, Lucien Destange, tuo nimi on tuttu minulle. - -Mennessään lukusalin ohitse hän katsoi eräästä nykyaikaisesta -elämäkerrallisesta teoksesta ja kopioi kaikki, mitä kirjassa oli -miehestä, jonka nimi oli "Lucien Destange, synt. 1840. Suuri Rooman -palkinto, kunnialegioonan upseeri, kirjoittanut useita huomattavia -teoksia rakennustaiteesta, jne." - -Sieltä hän palasi apteekkiin ja meni sitten sairaalaan, jonne Watson -oli viety. Sairasvuoteellaan, käsivarsi kipsissä, väristen kuumeesta, -virui hänen vanha toverinsa. - --- Voitto! Voitto! huudahti Holmes, -- minä olen saanut langan päästä -kiinni. - --- Minkä langan? - --- Sen, joka vie minut perille asti! Minä pääsen kulkemaan varmalla -pohjalla, josta löydän todisteita, merkkejä... - --- Kuten savukkeenpätkiä esimerkiksi? kysyi Watson, joka alkoi -innostuneena asiaan virkistyä. - --- Ja paljon muutakin! Ajatelkaahan, minä olen saanut selville sen -salaperäisen siteen, joka yhdisti nuo vaaleatukkaisen naisen eri -seikkailut. Miksi Lupin valitsi nuo kolme asuntoa, jossa nuo eri -tapaukset sattuivat? - --- Niin, miksi? - --- Siksi, että sama arkkitehti oli rakentanut nuo kolme rakennusta. -Helppoahan se oli arvata, sanotte kai? Oli kyllä, mutta kukaan ei -sitä ajatellut. - --- Ei kukaan muu, paitsi te. - --- Paitsi minä, joka tiedän, että kun sama arkkitehti teki kaikkien -kolmen talon piirustukset samanlaisiksi, hän siten teki mahdolliseksi -noiden kolmen seikkailun onnistumisen, jotka näyttävät niin -ihmeellisiltä, mutta ovatkin yksinkertaisia ja helppoja. - --- Mikä onni! - --- Jo oli aikakin päästä siitä selville, vanha veikko, sillä minä -aloin jo käydä levottomaksi. Onhan jo neljäs päivä kulumassa. - --- Kymmenestä. - --- No, tästä lähin... - -Hän ei pysynyt paikoillaan, niin riemuissaan ja iloissaan hän oli. - --- Ajattelen, että äsken nuo roistot olisivat kadulla voineet -katkaista minun käsivarteni yhtä hyvin kuin teidän. Mitä siihen -sanotte, Watson? - -Watson vavahti ajatellessaan niin kauheata mahdollisuutta. - -Ja Holmes jatkoi: - --- Viisastukaamme tästä opetuksesta! Katsokaahan, Watson, meidän -suurin erehdyksemme on ollut taistella Lupinin kanssa paljain -kasvoin, jolloin hän mielin määrin on saanut iskeä meitä. Vahinko on -ollut vain puolinainen, koska hän ei ole onnistunut osumaan muuta -kuin teihin... - --- Jos olen suoriutunut saamalla toisen käsivarteni katkaistuksi, -huokasi Watson. - --- Sen sijaan että olisimme menettäneet molemmat. Mutta älkäämme -enää toimiko varomattomasti. Keskellä päivää ja valvonnan alaisena -ollessani saa hän voiton. Pimeässä ja saadessani vapaasti liikkua -olen minä voiton puolella, olkoon vihollinen kuinka voimakas tahansa. - --- Ganimard voisi auttaa teitä. - --- Ei koskaan! Sinä päivänä, jona voin sanoa: Arsène Lupin on tuolla, -tuossa on hänen piilopaikkansa, ja näin hänet saan kiinni, silloin -menen tapaamaan Ganimardia niistä kahdesta paikasta, joiden osoitteen -hän antoi minulle: hänen asuntonsa Pergolése-kadun varrella ja -sveitsiläinen ravintola Chatelet-torin varrella. Tästä lähin toimin -yksin. - -Hän lähestyi vuodetta, laski kätensä Watsonin olalle -- kipeälle -olalle luonnollisesti -- ja sanoi hyvin hellästi: - --- Hoitakaa itseänne, vanha veikko. Teidän tehtävänne on tästälähin -antaa työtä parille kolmelle Arsène Lupinin miehelle, jotka -löytääkseen jälkeni saavat turhaan odottaa, että tulen tänne -tiedustelemaan vointianne. Tämä on luottamustoimi. - --- Luottamustoimi, ja minä kiitän teitä siitä, lausui Watson syvästi -kiitollisena, -- minä koetan kaikin tavoin huolellisesti sen täyttää. -Mutta kaikesta päättäen te ette siis enää palaa? - --- Miksikä? kysyi Holmes kylmästi. - --- Olette oikeassa, olette oikeassa. Voinhan minä jokseenkin hyvin. -Vielä viimeinen palvelus, Sherlock: tahdotteko antaa minulle juotavaa? - --- Juotavaako? - --- Niin, minä kuolen janoon, ja kun minulla on tällainen kuume. - --- Tietysti! Heti paikalla... - -Hän kaatoi pari kolme pulloa, huomasi tupakkapakkauksen, sytytti -piippunsa ja äkkiä, aivan kuin hän ei olisi kuullutkaan ystävänsä -pyyntöä, hän poistui ja hänen vanha toverinsa loi kaihoavan katseen -vesilasiin, jota hän ei ulottunut ottamaan. - - * * * * * - --- Herra Destange! - -Palvelija katsoi kiireestä kantapäähän henkilöä, jolle hän -avasi oven palatsiin -- tuohon komeaan palatsiin, joka sijaitsi -Malesherbes-torin ja Montchanin-kadun kulmassa -- ja nähdessään -pienen harmaatukkaisen miehen, jonka parta oli ajelematon, ja jonka -pitkä musta, epäiltävän siisti takki oli sopusoinnussa kehon kanssa, -jonka luonto oli tehnyt kummallisen suhteettomaksi, hän vastasi -halveksivalla äänellä, kuten tulikin: - --- Herra Destange on kotona, eikä ole. Se riippuu asioista. Onko -herralla käyntikorttinsa? - -Herralla ei ollut käyntikorttia, mutta hänellä oli suosituskirje, -ja palvelija vei tämän kirjeen herra Destangelle, ja herra Destange -käski tuomaan vastatulleen luoksensa. - -Hänet vietiin hyvin suureen pyöreään saliin, joka oli palatsin -nurkkauksessa, ja jonka seinät peittyivät kirjahyllyjen taakse, ja -arkkitehti sanoi hänelle: - --- Te olette herra Stickmann. - --- Niin olen. - --- Sihteerini on sairastunut ja lähettää teidät jatkamaan -kirjaluetteloa, jonka hän minun johdollani oli aloittanut, varsinkin -saksalaisten kirjojen luetteloa. Oletteko tottunut tämän laatuisiin -töihin? - --- Olen, aivan tottunut, vastasi herra Stickmann saksalaisella -korostuksella. - -Näin ollen tehtiin piankin sopimus ja Destange ryhtyi heti työhön -uuden sihteerinsä kanssa. - -Sherlock Holmes oli päässyt minne tahtoi. - -Päästäkseen Lupinin valvonnan alta ja siihen taloon, jossa Lucien -Destange asui tyttärensä Clotilden seurassa, täytyi kuuluisan -salapoliisin sukeltaa tuntemattomaan piiriin, käyttää kaikkia -salakeinoja, saavuttaa mitä erilaisimpien nimien suojassa monen -monituisten henkilöiden suosio ja luottamus, lyhyesti sanoen, elää -kahden vuorokauden sisällä mitä vaiherikkainta elämää. - -Hän oli saanut tietää seuraavaa: herra Destange jonka terveys oli -huononpuoleinen ja joka kaipasi lepoa, oli vetäytynyt syrjään -kaikista puuhista ja eleli rakennustiedettä käsittelevien kirjojen -seurassa. Häntä ei mikään muu huvittanut kuin vanhojen, tomuisten -kirjojen selaileminen. - -Mitä tulee hänen tyttärensä Clotildeen, niin pidettiin häntä hiukan -omituisena. Hän pysyi aina huoneissaan, kuten isänsäkin, mutta -toisessa päässä taloa, eikä koskaan käynyt ulkona. - -Tämä kaikki, hän ajatteli kirjoittaessaan luetteloon herra Destangen -luettelemien kirjojen nimiä, ei ole vielä mitään varmaa, mutta -askel eteenpäin! Minun täytyy täten päästä selville muutamista -jännittävistä kysymyksistä: onko herra Destange Arsène Lupinin -kanssarikollinen? Tapaavatko he toisensa? Löytyykö enää noita -kolmea taloa koskevia piirustuksia? Enköhän noiden paperien kautta -saa käsiini toisten talojen piirustuksia, joissa myös on salaisia -käytäviä, ja jotka Lupin on varannut itseään varten. - -Herra Destange Arsène Lupinin kanssarikollinen! Tuo kunnioitettu -mies, kunnialegioonan upseeri, toimisi yhdessä varkaan kanssa, sitä -oli hyvin vaikea otaksua. Sitä paitsi, vaikka otaksuisikin tämän -kanssarikollisuuden mahdolliseksi, niin miten herra Destange olisi -kolmekymmentä vuotta aikaisemmin voinut aloittaa sen, mitä Arsène -Lupin, joka silloin makasi kehdossaan, tulisi tekemään? - -Samapa se! Englantilainen ryhtyi tutkimaan. Hänen verraton vainunsa, -tuo hänelle erikoinen vaisto sanoi, että jokin salaisuus oli tähän -kätkettynä. Hän aavisti sitä pienistä seikoista, joille hän ei voinut -antaa selvää muotoa, mutta joiden vaikutuksen hän tunsi heti taloon -astuessaan. - -Toisen päivän aamuna ei hän vielä ollut tehnyt mitään -mieltäkiinnittävää löytöä. Kello kaksi hän ensi kertaa näki Clotilde -Destangen, joka tuli kirjastoon kirjaa hakemaan. Hän oli noin -kolmenkymmenenvuotias, ruskeatukkainen, hidasliikkeinen ja hiljainen, -ja hänen kasvoillaan oli välinpitämätön ilme, joka on kaikilla -niillä, jotka elävät paljon omissa ajatuksissaan. Hän vaihtoi -muutaman sanan herra Destangen kanssa, ja poistui katsahtamattakaan -Holmesiin. - -Iltapäivä kului yksitoikkoisesti. Kello viisi ilmoitti herra Destange -lähtevänsä pois. Holmes jäi yksin parvekkeelle, joka kiersi pyöreän -salin seinää sen puolivälissä. Pitkät minuutit liittyivät toisiinsa. -Ja äkkiä hän vavahti: varjo ilmestyi puolihämärästä aivan hänen -vierestään parvekkeelle. Oliko se mahdollista? Kuinka kauan tuo -näkymätön henkilö oli ollut tuossa? Ja mistä hän tuli? - -Ja mies astui portaita alas ja lähestyi suurta tammikaappia. Piilossa -polvillaan parvekkeen aitauksen päällä olevien kankaiden takana -Holmes piti häntä silmällä ja näki miehen selailevan papereita, joita -kaappi oli aivan täynnä. Mitä hän etsi! - -Ja äkkiä ovi aukeni ja neiti Destange astui nopeasti sisään ja sanoi -jollekulle, joka seurasi häntä: - --- Sinä et siis lähdekään, isä? Siinä tapauksessa sytytän sähkövalon. -Odota hiukkasen, älä liikahda paikaltasi. - -Mies sulki kaapin ovet ja piilottautui suuren ikkunan syvennykseen, -jonka verhot hän veti eteensä. Miten neiti Destange ei nähnyt häntä? -Miten hän ei kuullut mitään? Hyvin tyynesti hän väänsi sähkönappulaa -ja antoi tietä isälleen. He istuutuivat toistensa viereen. Neiti -Destange avasi kirjan, jonka hän oli tuonut mukanaan ja alkoi lukea. - --- Sinun sihteerisi ei olekaan siis enää täällä? sanoi hän hetkisen -kuluttua. - --- Ei, kuten näet. - --- Oletko yhä tyytyväinen häneen? jatkoi tytär ikään kuin hän -ei tietäisi mitään oikean sihteerin sairaudesta ja Stickmannin -astumisesta hänen sijaansa. - --- Olen, olen. - -Herra Destangen pää huojui oikealle ja vasemmalle. Hän vaipui uneen. - -Kului hetkisen. Nuori tyttö luki. Mutta toinen ikkunan verho liikahti -ja mies hiipi seinän vierustaa ovea kohden, jolloin hän tuli -kulkemaan herra Destangen taitse, mutta aivan neiti Destangen editse, -ja siten, että Sherlock Holmes saattoi selvästi nähdä hänen kasvonsa. -Hän oli Arsène Lupin. - -Englantilainen vavahti ilosta. Hänen laskelmansa olivat olleet -oikeita, hän oli päässyt salaperäisen asian ytimeen, ja Arsène Lupin -oli odotetulla paikalla. - -Mutta Clotilde ei liikahtanutkaan, vaikka oli mahdotonta otaksua, -ettei hän nähnyt miehen jokaista liikettä. Ja Lupin kosketti jo -melkein oveen, ja ojensi kätensä ripaa kohden kun muuan esine putosi -pöydältä, jota hänen vaatteensa oli hipaissut. Herra Destange sävähti -hereille. Arsène Lupin seisoi jo hänen edessään, hattu kädessään ja -hymyillen. - --- Maxime Bermond, huudahti herra Destange iloisesti, -- rakas -Maxime! Mikä hyvä tuuli tuo teidät tänne? - --- Halu nähdä teidät, samoin kuin neiti Destangen. - --- Te olette siis palannut matkoilta? - --- Olen, eilen. - --- Ja jäättekö päivälliselle? - --- En, minä syön ravintolassa ystävieni kanssa. - --- Huomenna kai tulette? Clotilde, pyydä, että hän tulee huomenna. -Hyvä Maxime, minä ajattelin juuri näinä päivinä teitä. - --- Todellako? - --- Niin, minä järjestin vanhoja papereita eilen ja löysin tuosta -kaapista viimeisen tilityksemme. - --- Minkä tilityksen? - --- Sen, joka koskee Henri-Martin-puistokatua. - --- Mitä! Säilytättekö te noita papereita! Mitä varten! - -He siirtyivät pieneen saliin, joka oli työhuoneen vieressä ja jonne -johti leveä aukko. - --- Onko hän Lupin? kysyi Holmes itseltään alkaen äkkiä epäillä. - -Niin, hän oli ehdottomasti Lupin, mutta samalla myös toinen mies, -joka jossain suhteessa muistutti Arsène Lupinia, mutta jolla -kuitenkin oli oma persoonallisuutensa, omat piirteensä, katseensa, -hiusten väri... - -Hännystakkiin puettuna, valkoinen kaulanauha kaulassa, pehmeä -laskotettu paidan rinnus yllään, hän puheli hupaisesti kertoen -kaskuja, joille herra Destange nauroi ääneen, ja jotka houkuttelivat -hymyn Clotilden huulille. Ja jokainen hänen hymynsä näytti -olevan palkkio Arsène Lupinille, joka iloitsi siitä, että oli -ne aiheuttanut. Hän tuli yhä sukkelammaksi ja iloisemmaksi, ja -vähitellen tämän onnellisen ja kirkkaan äänen vaikutuksesta, tulivat -Clotilden kasvot vilkkaammiksi ja niistä katosi se kylmä ilme, joka -teki ne vastenmielisiksi. - -He rakastavat toisiaan, ajatteli Holmes, mutta mitä yhteistä voi olla -Clotilde Destangen ja Maxime Bermondin välillä? Tietääkö hän, että -Maxime onkin Arsène Lupin? - -Kello seitsemään asti hän kuunteli, ahnaasti tarkaten joka sanaa. -Sitten hän varovaisesti astui portaita alas ja kulki huoneen sitä -puolta, josta häntä ei voitu nähdä. - -Kadulla Holmes tarkasti, oliko auto tai ajoneuvoja odottamassa, ja -kun hän ei niitä nähnyt, poikkesi hän Malesherbes-bulevardille. -Mutta eräällä sivukadulla hän otti ylleen käsivarrellaan kantamansa -päällystakin, muutti hattunsa toisen muotoiseksi, kääntyi ja palasi, -muuttuneena toisennäköiseksi torille odottamaan, koko ajan pitäen -silmällä Destangen asunnon ovea. - -Arsène Lupin tuli talosta melkein heti ja suuntasi kulkunsa -Constantinople- ja Londres-katuja myöten Pariisin keskiosaa kohden. -Sadan askeleen päässä kulki Sherlock. - - * * * * * - -Ne olivat suloisia hetkiä englantilaiselle! Hän veti ahnaasti ilmaa -sieraimiinsa kuten hyvä ajokoira, joka on löytänyt tuoreet jäljet. -Hänestä tuntui todella suurenmoiselta seurata vastustajaansa. Hän -ei siis enää ollutkaan varjostettu, vaan Arsène Lupin, voittamaton -Arsène Lupin. - -Mutta hän huomasi piankin omituisen seikan: sille välille, joka -erotti hänet Arsène Lupinista, ilmestyi muita henkilöitä, jotka -kulkivat samaan suuntaan. Hän huomasi varsinkin kaksi huopahattuista -miestä vasemmanpuolisella katukäytävällä, ja kaksi lippalakkista ja -savuketta polttavaa miestä oikealla katukäytävällä. - -Kaikki olikin vain sattumaa. Mutta Holmes kummastui vielä enemmän, -kun Lupinin poikettua erääseen tupakkakauppaan, nuo neljä miestä -pysähtyivät -- ja vielä enemmän kun he lähtivät liikkeelle samalla -kertaa kuin hänkin kulkien omalla puolellaan katukäytävää. - -Perhana, ajatteli Holmes, häntä siis vartioidaan! - -Se ajatus, että toiset olivat päässeet Arsène Lupinin jäljille, että -toiset riistivät häneltä, ei kunniaa -- siitä hän vähät välitti --- vaan tuon suuren ilon, korvaamattoman nautinnon saada kiinni -aivan yksinään tuo vaarallisin vihollinen, minkä hän koskaan oli -tavannut, se ajatus sai hänet epätoivoon. Mutta erehdys ei voinut -olla mahdollinen: noilla miehillä oli oma erikoinen ilmeensä, heillä -oli tuo liiankin luonnollinen ilme, joka on niillä, jotka sovittavat -kulkunsa toisten mukaan, mutta eivät tahdo tulla huomatuksi. - --- Olisikohan Ganimard pitemmällä kuin hän sanoikaan? mutisi Holmes, --- tekeekö hän minusta pilkkaa? - -Hänen teki mielensä lähestyä jotakuta noista neljästä miehestä -puhellakseen hänen kanssaan. Mutta lähestyttäessä bulevardia tuli -tungos yhä taajemmaksi, hän pelkäsi kadottavansa Lupinin näkyvistä -ja kiirehti kulkuaan. Hän kääntyi Heldeskadun kulmasta juuri -sillä hetkellä kun Lupin nousi unkarilaisen ravintolan portaita -ylös. Ravintolan ovi oli auki siten että Holmes, istuessaan -bulevardipenkillä kadun toisella puolella näki hänen istahtavan -komeasti katettuun, kukilla koristettuun pöytään, jonka ympärillä jo -oli kolme hännystakkipukuista herraa ja kaksi hienosti pukeutunutta -naista, jotka ottivat hänet erinomaisen ystävällisesti vastaan. - -Sherlock etsi silmillään noita neljää miestä ja näki heidät erillään -toisistaan keskellä väkijoukkoa, joka kuunteli viereisen kahvilan -mustalaisorkesteria. Kummallista kyllä he eivät näyttäneet pitävän -silmällä Arsène Lupinia vaan paljon enemmän ympärillään olevaa -joukkoa. - -Äkkiä eräs heistä otti taskustaan savukkeen ja pyysi tulta herralta, -jolla oli pitkä takki ja silkkihattu. Herra ojensi sikarinsa, -ja Holmes oli huomaavinaan heidän puhelevan kauemmin kuin mitä -tarvittiin savukkeen sytyttämiseen. Sitten tuo herra nousi portaita -ylös ja vilkaisi ravintolaan. Huomattuaan Lupinin hän lähestyi, -puheli hetkisen hänen kanssaan, valitsi sitten itselleen viereisen -pöydän ja Holmes huomasi että hän ei ollut kukaan muu kuin tuo hieno -herra Henri-Martin-puistokadulta. - -Silloin hän ymmärsi kaiken. Arsène Lupinia pidettiin silmällä ja -nuo miehet kuuluivat hänen joukkoonsa! Nuo miehet valvoivat hänen -turvallisuuttaan, olivat hänen henkivartionsa, hänen turvajoukkonsa. -Kaikkialla missä heidän herransa oli vaaran alaisena, olivat hänen -rikostoverinsa varoittamassa ja puolustamassa häntä. Nuo neljä miestä -olivat hänen liittolaisiaan! Liittolainen oli myös tuo pitkätakkinen -herra! - -Englantilainen värisi. Onnistuisiko hänen koskaan päästä käsiksi -tuohon täydellisesti turvattuun olentoon? Mikä rajaton valta olikaan -tuollaisella joukolla, jolla oli sellainen johtaja! - -Hän repäisi lehden taskukirjastaan, kirjoitti lyijykynällä muutaman -sanan sille, pisti sen kirjekuoreen, ja sanoi viisitoistavuotiaalle -penkillä lojuvalle katupojalle: - --- Kuule, poika, ota ajuri ja vie tämä kirje sveitsiläisen ravintolan -kassanhoitajalle, Chatelet-torin varrella. Ja sukkelaan... - -Hän pisti viisi frangia pojan käteen. Poika katosi. - -Kului puoli tuntia. Tungos oli tullut yhä suuremmaksi, ja Holmes näki -vain aika ajoin Lupinin kätyrit. Mutta joku kosketti häntä, ja ääni -kuiskasi hänen korvaansa: - --- No niin! Mitä on tapahtunut, herra Holmes? - --- Tekö se olette, herra Ganimard? - --- Minä, sain teidän kirjeenne ravintolaan. Mitä on tapahtunut? - --- Hän on täällä. - --- Mitä sanottekaan? - --- Tuolla, ravintolan perällä, kumartukaa hiukan oikealle. Näettekö -hänet? - --- En. - --- Hän kaataa samppanjaa naapurilleen. - --- Eihän se ole hän. - --- Se on hän. - --- Minä vakuutan teille. Mutta... Hän voi todellakin olla. Senkin -lurjus, _kuinka hän muistuttaa itseään!_ mutisi Ganimard ymmällään. - --- Ja nuo toiset, ovatko ne kätyreitä? - --- Eivät, hänen naapurinsa on lady Gliveden, toinen on herttuatar de -Cleath, ja vastapäätä istuu Espanjan Lontoon-lähettiläs. - -Ganimard astui askeleen, Sherlock pidätti häntä. - --- Ei ajattelemattomuuksia! Te olette yksin. - --- Niin on hänkin. - --- Ei, bulevardilla on miehiä, jotka muodostavat hänen -henkivartionsa. Lukuunottamatta ravintolan sisällä tuota herraa... - --- Mutta kun minä tartun Arsène Lupinia niskaan ja huudan ääneen -hänen nimensä, niin koko sali on minun puolellani, kaikki palvelijat. - --- Parempia olisivat poliisit. - --- Se avaisi heti Arsène Lupinin ystävien silmät. Ei, herra Holmes, -meillä ei ole valinnan varaa. - -Hän oli oikeassa, Holmes ymmärsi sen. Parasta oli koettaa onneaan ja -käyttää hyväkseen suotuisaa tilaisuutta. Hän neuvoi vain Ganimardille: - --- Koettakaa vain toimia niin, että teidät tunnetaan mahdollisimman -myöhään. - -Hän itse pujahti sanomalehtimyymälän taakse pitäen koko ajan silmällä -Arsène Lupinia, joka ravintolassa kumartui hymyillen naapurinsa -puoleen. - -Tarkastaja astui kadun poikki kädet taskuissa kuin ainakin mies, -joka kulkee suoraan tietään. Mutta heti vastaiselle katukäytävälle -päästyään hän teki nopean käännöksen ja syöksyi portaita ylös. - -Kuului kimeä vihellys. Ganimard töytäisi hovimestaria, joka -äkkiä astui keskelle ovea ja vihaisena työnsi hänet pois ikään -kuin olisi kysymys ollut tungettelijasta, jonka huono vaatetus -saattaisi loukata ravintolan loistoa. Ganimard horjahti. Samassa -pitkätakkinen herra lähti ulos. Hän asettui puolustamaan Ganimardia -ja molemmat, hovimestari ja hän, riitelivät kiivaasti, molemmat -pidellen Ganimardista, toinen pidättäen häntä ja toinen työntäen -pois, ja sillä tavoin, että kaikista ponnistuksistaan ja raivoisasta -vastustuksestaan huolimatta onneton Ganimard tuli työnnetyksi aivan -portaiden alapäähän asti. - -Heti syntyi väentungos. Kaksi poliisia kuultuaan mellakan koetti -tunkeutua joukon läpi, mutta ihmeellistä kyllä he eivät päässeet -eteenpäin, toisten olkapäät painoivat heitä ja toisten selät olivat -tiellä. - -Ja äkkiä aivan kuin ihmeen kautta oli tie vapaa! Hovimestari huomaten -erehtyneensä pyyteli tuhannesti anteeksi, pitkätakkinen lakkasi -puolustamasta Ganimardia, joukko hajaantui, poliisit pääsivät -perille, Ganimard syöksyi pöydän luo, jonka ääressä oli ollut kuusi -henkilöä. Viisi oli enää jäljellä! Hän katseli ympärilleen, muuta -tietä ei päässyt kadulle kuin pääovesta. - --- Missä on se herra, joka istui tällä paikalla, hän huusi -hämmästyneille pöytävieraille. -- Niin, teitä oli kuusi! Missä on -kuudes? - --- Herra Destro? - --- Ei, vaan Arsène Lupin? - -Eräs palvelija lähestyi: - --- Se herra meni yläkertaan. - -Ganimard riensi sinne. Yläkerrassa oli eri saleja ja sieltä päästiin -eri portaita myöten bulevardille! - --- Hyvä on nyt häntä etsiä, huokasi Ganimard, -- hän on jo kaukana! - - * * * * * - -Hän ei ollut kovinkaan kaukana, korkeintaan parin sadan metrin -päässä, Madeleine-Bastillen bussissa, joka rauhallisesti vieri -eteenpäin kolmen hevosen vetämänä, kulki Ooppera-torin yli ja -poikkesi Capunices-bulevardille. Hevosbussin sillalla seisoi kaksi -kookasta huopahattuista miestä. Katolla aivan portaiden vieressä, -torkkui pikkuinen ukko: Sherlock Holmes. - -Ja pään heiluessa vaunun keikunnan mukaan englantilainen puheli -itsekseen: - --- Jos kunnon Watson nyt näkisi minut, niin kuinka ylpeä hän -olisikaan työtoveristaan! Olihan helppoa arvata, että vihellyksen -kaikuessa taistelu oli menetetty, ja että viisainta oli pitää -silmällä ravintolan ympäristöä. Mutta totta puhuen, elämä on -jännittävä kun on tuon miehen kanssa tekemisissä! - -Pääteasemalla Sherlock kumartui alaspäin, näki Arsène Lupinin -kulkevan henkivartioittensa ohitse ja kuuli hänen mutisevan: -- -L'Etoileen. - --- L'Etoile-torilla siis tavataan. Kyllä minä tiedän. Antaa hänen -ajaa tuolla vuokra-autolla matkoihinsa ja seuratkaamme ajurin -vaunuissa noita molempia kätyreitä. - -Molemmat kätyrit lähtivät jalan, saapuivat aivan oikein -L'Etoile-torille ja soittivat erään kapeapäätyisen talon ovikelloa, -Chalgrin-kadun varrella, numerossa 40. Tämä tavallisesti autio katu -kun muodostaa kulmauksen, niin Holmes saattoi piiloutua erään nurkan -taakse. - -Toinen alakerran ikkunoista aukeni, huopahattuinen mies sulki -ikkunaluukut. Luukkujen yläreunasta tunkeutui valo heijastuen seinään. - -Kymmenen minuutin päästä soitti eräs herra talon ovikelloa, vähän -ajan päästä toinen. Ja lopulta pysähtyi auto, josta Holmes näki -kahden henkilön astuvan ulos: Arsène Lupinin ja viittaan ja tiheään -harsoon verhotun naisen. - --- Vaaleatukkainen nainen epäilemättä, ajatteli Holmes, ajoneuvojen -poistuessa. - -Hän odotti hetkisen, lähestyi taloa, kiipesi ikkunalaudalle ja -nousten varpailleen hän voi yläosasta vilkaista huoneeseen. - -Arsène Lupin nojautui uuniin ja puhui kiihkeästi. Toiset seisoivat -hänen edessään kuunnellen tarkkaavasti. Heidän joukostaan tunsi -Holmes pitkätakkisen herran ja oli tuntevinaan ravintolan -hovimestarin. Vaaleatukkainen nainen istui selin ikkunaan -nojatuolissa. - -He pitävät neuvottelua, hän ajatteli. Tämän illan tapaukset ovat -tehneet heidät levottomiksi ja he huomaavat hyväksi neuvotella. Jospa -saisi heidät kaikki käsiinsä yhdellä kertaa! - -Kun eräs liittolaisista liikahti, hän hyppäsi maahan ja piiloutui -pimeään. Pitkätakkinen herra ja hovimestari poistuivat talosta. Heti -ilmestyi valoa toiseen kerrokseen ja verhot laskettiin ikkunoiden -eteen. Ja koko talo oli taas pimeä ylhäältä alas asti. - -Lupin ja tuo nainen ovat jääneet alakertaan, ajatteli Sherlock. Nuo -molemmat kätyrit asuvat toisessa kerroksessa. - - * * * * * - -Hän odotti liikkumatta osan yötä peläten Arsène Lupinin poistuvan -poissaollessaan. Kello neljä hän näki kadun toisessa päässä kaksi -poliisia, meni heidän luokseen, selitti heille asian ja uskoi talon -vartioimisen heidän huostaansa. - -Sitten hän meni Ganimardin asuntoon Pergolese-kadun varrelle, ja -herätti hänet. - --- Hän on taas käsissäni. - --- Arsène Lupinko? - --- Niin. - --- Jos hän on yhtä hyvin käsissänne kuin äsken, niin viisainta on -mennä levolle. Menkäämme kuitenkin komisarion luo. - -He menivät Mesnil-kadun varrelle ja sieltä komisario Decointren -asuntoon. Sitten kuuden miehen seurassa he palasivat Chalgrin-kadun -varrelle. - --- Mitä uutta? kysyi Holmes vahdissa olevilta poliiseilta. - --- Ei mitään. - -Päivä alkoi jo vaalentaa taivasta, kun ryhdyttyään kaikkiin -varokeinoihin komisario soitti ovikelloa ja meni portinvartijan -huonetta kohden. Pelästyen tästä äkillisestä tulosta ja aivan -vavisten vastasi tämä nainen, ettei hänellä ollut vuokralaisia -alakerrassa. - --- Mitä, ei vuokralaisia! huudahti Ganimard. - --- Ei, se kuuluu toisen kerroksen vuokralaisille, herroille Leroux. -He ovat kalustaneet sen maalaissukulaista varten. - --- Erästä herraa ja naista varten? - --- Niin. - --- Jotka saapuivat eilisiltana heidän kanssaan? - --- Ehkä, minä nukuin. Mutta en minä sitä usko, tässä on avain, he -eivät ole pyytäneet sitä. - -Tällä avaimella komisario avasi eteisen toisella puolella olevan -oven. Alakerrassa ei ollut muuta kuin kaksi huonetta: ne olivat -tyhjiä. - --- Mahdotonta! huudahti Holmes, -- minä näin heidät molemmat. - -Komisario sanoi ivallisesti: - --- Sitä en epäile, mutta he eivät ole enää täällä. - --- Menkäämme toiseen kerrokseen. He ovat ehkä siellä. - --- Toisessa kerroksessa asuvat herrat Leroux. - --- Kyselkäämme herroilta Leroux. - -He nousivat portaita ylös ja komisario soitti ovikelloa. Heidän -soitettuaan toisen kerran eräs mies, joka oli toinen henkivartioston -miehistä, ilmestyi paitahihasillaan ja äkäisenä. - --- Mitä tämä mellakka tietää? Tällä tavoinko ihmisiä herätetään! - -Mutta hän vaikeni hämillään: - --- Jumala varjelkoon, enhän vain näe unta? Sehän on herra Decointre! -Ja tekin, herra Ganimard? Miten voin teitä auttaa? - -Kuului kovaa naurua. Ganimard sai oikean naurunpuuskan ja vääntyi -naama tulipunaisena aivan mutkalle. - --- Tekö se olette, Leroux, hän hirnui! -- Tämäpä on hullua, Leroux, -Arsène Lupinin kätyri! Minä kuolen nauruun. Ja veljenne, Leroux, onko -hän kotona? - --- Edmont, oletko siellä? Herra Ganimard tulee vieraisiin... - -Ilmestyi toinen mies, jonka näkeminen lisäsi Ganimardin hilpeyttä. - --- Onko se mahdollista! Minä en olisi voinut tätä kuvitellakaan! -Kylläpäs te, ystäväiseni, olette joutuneet kauniiseen soppaan. Kukapa -olisi sitä arvannut! Kaikeksi onneksi vanha Ganimard valvoo ja -hänellä on apunaan ystäviä jotka saapuvat kaukaa! - -Ja kääntyen Holmesin puoleen hän esitteli: - --- Poliisitarkastaja Victor Leroux, kaartin parhaita, Edmond Leroux, -päävirkailija antropometrisessä laitoksessa... - - - - -ASIAT ALKAVAT SELVITÄ - - -Sherlock Holmes ei liikahtanutkaan. Väittäisikö hän vastaan? -Syyttäisikö noita miehiä? Se olisi hyödytöntä. Hänellä ei ollut -mitään todisteita ja kun hän ei tahtonut kuluttaa aikaansa niiden -etsimiseen, niin ei kukaan uskoisi häntä. - -Kiukuissaan, kädet nyrkissä hän ei ajatellut muuta kuin salata -riemuitsevalta Ganimardilta raivonsa ja pettymyksensä. Hän kumarsi -kunnioittavasti Lerouxin veljeksille, yhteiskunnan turvaajille, ja -poistui. - -Eteisessä hän teki mutkan astuen kellariin vievän oven luo ja nosti -maasta pienen punaisen kiven: se oli granaatti. - -Kun hän ulkona kadulla kääntyi, luki hän numero 40:n seinästä -kirjoituksen: "Lucien Destange, arkkitehti, 1877". - -Sama kirjoitus numerossa 42. - -Kaikkialla löytyy salaisia käytäviä, hän ajatteli. Numerot 40 ja 42 -ovat yhteydessä toistensa kanssa. Kuinka en tullut sitä ajatelleeksi? -Minun olisi pitänyt jäädä yöksi molempien poliisien seuraan. - -Hän sanoi poliiseille: - --- Kaksi henkilöä tuli tästä ovesta minun poissaollessani, eikö totta? - -Ja hän osoitti viereisen talon ovea. - --- Niin, herra ja nainen. - -Hän tarttui ylitarkastajan käsivarteen ja lähti hänen seurassaan: - --- Herra Ganimard, te nauroitte siksi paljon, ettette liene suuttunut -siitä pienestä vaivannäöstä, jonka teille aiheutin? - --- Minä en ole vähääkään teille suuttunut. - --- Onhan se totta? Mutta paraskin leikinlasku kestää aikansa, ja -minun mielestäni on jo aika lopettaa. - --- Minä olen samaa mieltä. - --- Nyt on meillä seitsemäs päivä. Kolmen päivän päästä täytyy minun -ehdottomasti olla Lontoossa. - --- Oho! - --- Ja minä olen siellä, ja minä pyydän teitä olemaan valmiina yöllä -tiistain ja keskiviikon välillä. - --- Samanlaistako retkeä varten? kysyi Ganimard leikillisesti. - --- Samalla retkeä varten. - --- Ja se päättyy? - --- Lupinin vangitsemiseen. - --- Niinkö luulette? - --- Minä vannon sen kunniani kautta. - -Holmes sanoi hänelle hyvästi ja meni hetkiseksi lepäämään hotelliin, -jonka jälkeen hän jälleen virkistyneenä ja itseensä luottaen palasi -Chalgrin-kadun varrelle, pisti kaksi kultarahaa ovenvartijan käteen, -sai tietää Lerouxin veljesten olevan kotoa poissa ja kuulla, että -talon omisti herra Harmingeat, ja kynttilä kädessä meni kellariin -pienestä ovesta, jonka edestä hän oli löytänyt granaatin. - -Portaiden juurelta hän löysi toisen samanlaisen. - -Minä en erehtynyt, hän ajatteli, tätä tietä kuljetaan. Katsokaamme -avaako tiirikkani toisen kerroksen asukkaiden kellarin? Avaa aivan -oikein, tarkastakaamme näitä viinivarastoja. Oho! Tuossa on paikka, -josta tomu on siirtynyt pois, lattialla on jalan jäljet. - -Hän kuuli heikkoa kolinaa. Nopeasti hän sulki oven, sammutti -kynttilän ja piiloutui tyhjän viinipullokasan taakse. Muutaman -sekunnin päästä hän kuuli, miten eräs rautaisista pullotelineistä -kääntyi ja sen mukana koko se osa seinää, johon se oli kiinnitetty. -Lyhdyn valo näkyi. Ilmestyi käsivarsi. Mies astui sisään. - -Hän kulki kumarassa aivan kuin etsien jotain. Hän hapuili -sormillaan tomua ja useamman kerran hän oikaisi itsensä ja heitti -jotain pahvilaatikkoon, joka oli hänen vasemmassa kädessään. -Sitten hän poisti omien askeltensa jäljet sekä ne, jotka Lupin ja -vaaleatukkainen nainen olivat jättäneet ja lähestyi pullotelinettä. - -Hän kiljahti ja vaipui maahan. Holmes oli syöksynyt hänen kimppuunsa. -Se tapahtui silmänräpäyksessä ja saman tien mies huomasi makaavansa -maassa jalat köytettyinä ja kädet sidottuina. - -Englantilainen kumartui hänen puoleensa. - --- Paljonko tahdot, ennen kuin puhut? Sanot, mitä tiedät? - -Mies hymyili vastaukseksi niin ivallisesti, että Holmes huomasi -kaikki kyselynsä turhiksi. - -Hän tyytyi tarkastamaan vankinsa taskut, mutta tämän tutkimisen -tuloksena oli vain avainkimppu, nenäliina ja pieni pahvirasia, -jota mies oli käyttänyt, ja jossa oli tusinan verran samanlaisia -granaatteja kuin mitä Holmes oli löytänyt. Huono saalis! - -Sitä paitsi, minne hän panisi tuon miehen? Odottaisiko siksi, kunnes -hänen ystävänsä saapuisivat ja jättäisi kaikki poliisin huostaan? -Mitä varten? Mitä hyötyä hänelle siitä olisi Lupinia vastaan? - -Hän epäröi, mutta tarkastaessaan rasiaa hän teki päätöksensä. Siinä -oli seuraava osoite: "Léonard, jalokivikauppias, rue de la Paix". - -Hän päätti aivan yksinkertaisesti jättää miehen oman onnensa nojaan. -Hän työnsi pullotelineet paikoilleen, sulki kellarin ja poistui -talosta. Postitoimistossa hän sähkötti herra Destangelle, ettei hän -voinutkaan saapua ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Sitten hän -meni jalokivikauppiaan luo ja antoi hänelle granaatit. - --- Rouva lähetti minut tuomaan nämä jalokivet. Ne ovat pudonneet -koristuksesta, jonka hän on ostanut täältä. - -Holmes osasi oikeaan. Kauppias vastasi: - --- Se on totta. Tuo rouva soitti minulle asiasta. Hän lupasi kohta -tulla tänne. - -Vasta kello viiden aikaan Holmes, joka oli asettunut vartioimaan -kadulle, näki tiheään hunnutetun naisen, joka hänestä tuntui -epäilyttävän näköiseltä. Ikkunasta hän näki tämän laskevan tiskille -vanhanaikaisen korun, jossa oli granaatteja. - -Hän poistui melkein heti, kulki jalkaisin, meni Clichyn puolelle -ja kääntyi kadulle, jota englantilainen ei tuntenut. Yön lähetessä -Holmes pujahti hänen jäljestään portinvartijan huomaamatta -viisikerroksiseen taloon, jossa oli kaksi eri rakennusta ja siis -tavattoman paljon vuokralaisia. Toisessa kerroksessa nainen pysähtyi -ja astui ovesta sisään. Kaksi minuuttia myöhemmin englantilainen -koetti onneaan, ja koetteli lukkoon avainta toisensa jälkeen siitä -kimpusta, jonka hän oli ottanut haltuunsa. Neljäs avasi oven. - -Hämärässä, joka huoneissa vallitsi, hän näki, että ne olivat aivan -tyhjiä kuten asumattomassa huoneistossa, jonka kaikki ovet ovat -auki. Mutta erään käytävän päästä vilkkui valoa, ja kun Holmes oli -varpaillaan lähestynyt, niin näki hän lasin läpi, mikä erotti salin -viereisestä huoneesta, hunnutetun naisen, joka riisui viittansa -ja hattunsa, laski ne huoneen ainoalle tuolille ja otti ylleen -samettisen aamuviitan. - -Hän näki naisen myös lähestyvän uunia ja painavan sähkökellon -nappulaa. Ja puolet seinästä, joka oli uunin oikealla puolella -aukeni, liukui syrjään seinää myöten ja katosi seinän sisään. - -Heti kun aukko oli tullut kyllin suureksi, nainen astui sisään... ja -katosi vieden lampun mukanaan. - -Keino oli yksinkertainen. Holmes käytti sitä hyväkseen. Hän astui -pimeässä eteenpäin, hapuili, mutta äkkiä hänen kasvonsa koskettivat -jotain pehmeätä. Tulitikun valossa hän huomasi olevansa pienessä -komerossa, joka oli täynnä kattokoukuista riippuvia pukuja ja -hameita. Hän teki itselleen tietä ja seisahtui oviaukon eteen, joka -oli peitetty seinäkudoksella tai oikeammin seinäkudoksen nurjalla -puolella. Ja kun hänen tulitikkunsa oli palanut loppuun niin näki hän -valon välkkyvän kudoksen kuluneitten lankojen lomitse. - -Hän katsoi. - -Vaaleatukkainen nainen oli siellä, hänen edessään kätensä ulottuvilla. - -Hän sammutti lampun ja sytytti sähkön. Ensi kerran Holmes saattoi -nähdä hänen kasvonsa täydessä valossa. Hän vavahti. Nainen, jonka -hän oli saanut käsiinsä niin monien keinojen ja tuumailujen kautta, -olikin Clotilde Destange. - - * * * * * - -Clotilde Destange, paroni d'Hautrecin murhaaja ja sinisen timantin -varastaja! Clotilde Destange, Arsène Lupinin salaperäinen ystävä! -Siis vaaleatukkainen nainen! - -Hitto vieköön, hän ajatteli, olenpa minä suuri aasi. Siksi, että -Lupinin ystävätär on vaaleatukkainen ja Clotilde ruskeatukkainen, en -ole ajatellutkaan yhdistää noita naisia! Ikään kuin vaaleatukkainen -nainen voisi pysyä vaaleatukkaisena paroni murhan ja timantin -varastamisen jälkeen! - -Holmes näki osan komeasta huoneesta, joka oli koristettu -kirkasvärisillä kankailla ja kallisarvoisilla koruesineillä. - -Kaareva mahonkisohva oli matalalla korokkeella. Clotilde istui sillä -peittäen käsillään kasvonsa. - -Ja hetkisen kuluttua Holmes huomasi hänen itkevän. Suuria kyyneleitä -vieri hänen kalpeille poskilleen, ne valuivat suuta kohden ja -putosivat samettivaipalle. Ja uusia kyyneleitä seurasi loppumattomiin -ikään kuin valuen ehtymättömästä lähteestä. Mikä surullinen näky -oli tuo syvä ja altistunut epätoivo, joka ilmeni kyynelten hitaassa -virrassa. - -Mutta ovi aukeni hänen takanaan. Arsène Lupin astui sisään. - -He katselivat kauan toisiinsa sanaakaan sanomatta, sitten Lupin -polvistui hänen eteensä, painoi päänsä hänen poveaan vasten, kietoi -hänet käsivarsillaan, ja liikkeessä, jolla hän sulki tuon nuoren -tytön syliinsä oli paljon syvää hellyyttä ja sääliä. Sitten he -eivät liikahtaneetkaan. Suloinen hiljaisuus yhdisti heidät, eivätkä -kyyneleet enää virranneet niin runsaasti. - --- Minä olisin niin hartaasti tahtonut tehdä teidät onnelliseksi, -mutisi Lupin. - --- Minä olen onnellinen. - --- Ette, koska itkette. Teidän kyyneleenne saavat minut epätoivoon, -Clotilde. - -Kaikesta huolimatta Clotilde antoi tämän hellän äänen lumota -sielunsa, ja kuunteli, ahnaasti toivoen onnea. Hymy kirkasti hänen -kasvojaan, mutta vielä niin alakuloinen hymy! Lupin rukoili: - --- Älkää olko murheellinen, Clotilde, te ette saa olla. Teillä ei ole -siihen oikeutta. - -Clotilde näytti hänelle valkoisia, hienoja ja siroja käsiään ja sanoi -raskaasti: - --- Niin kauan kuin nämä kädet ovat minun käteni, tulen olemaan -murheellinen, Maxime. - --- Miksikä? - --- Ne ovat murhanneet. - -Maxime huudahti: - --- Vaietkaa! Älkää ajatelko sitä, menneisyys on kuollut, menneisyys -ei merkitse mitään. - -Ja hän suuteli Clotilden pitkiä, valkeita käsiä, ja tämä katsoi -Maximeen kirkkaammin hymyillen ikään kuin jokainen suudelma olisi -hiukan häiventänyt kauheaa muistoa. - --- Teidän täytyy rakastaa minua, Maxime, teidän täytyy, sillä kukaan -nainen ei tule rakastamaan teitä niin kuin minä. Miellyttääkseni -teitä minä toimin, minä toimin vieläkin, en enää edes teidän -määräyksenne mukaan, vaan noudattaen salaisia toiveitannekin. Minä -teen tekoja, joita vastaan koko vaistoni ja koko omatuntoni nousee -kapinaan, mutta minä en voi vastustaa... kaikki mitä teen, teen -koneellisesti siksi että se on teille hyödyksi ja te sitä tahdotte... -ja minä olen valmis alkamaan alusta huomenna... ja aina. - -Hän vastasi katkerasti: - --- Oi, Clotilde, miksi te olette liittynyt minun seikkailurikkaaseen -elämääni? Minun olisi tullut pysyä Maxime Bermondena, jota viisi -vuotta sitten rakastitte, eikä ilmaista teille tuota toista ihmistä, -joka minä olen. - -Clotilde vastasi aivan hiljaa: - --- Minä rakastan tuota toistakin miestä, enkä kadu mitään. - --- Kyllä, te kaipaatte entistä elämäänne, aurinkoista elämäänne. - --- Minä en kaipaa mitään kun te vain olette täällä, sanoi Clotilde -intohimoisesti. -- Kaikki synti ja kaikki rikos katoaa kun vain näen -teidät. Vähät siitä, vaikka olenkin onneton loitolla teistä, kärsin -ja itken, ja kammoan kaikkia tekojani! Teidän rakkautenne pyyhkii -kaiken pois, minä hyväksyn kaiken. Mutta teidän täytyy rakastaa minua! - --- Minä en rakasta teitä siksi, että minun täytyy, Clotilde, vaan -ainoastaan siksi, että minä rakastan teitä. - --- Oletteko siitä varma? vastasi Clotilde uskoen kokonaan hänen -sanoihinsa. - --- Minä olen yhtä varma itsestäni kuin teistäkin. Mutta minun elämäni -on kiihkeä ja kuumeinen, enkä minä aina voi uhrata teille sitä aikaa, -jonka tahtoisin. - -Clotilde kauhistui heti. - --- Mitä on tapahtunut? Uusiko vaara? Pian, puhukaa. - --- Ei mitään sen vaarallisempaa vielä. Mutta... - --- Mutta? - --- No niin, hän on päässyt meidän jäljillemme. - --- Holmesko? - --- Niin. Hän yllytti Ganimardin syöksymään unkarilaiseen ravintolaan. -Viime yönä hän asetti nuo molemmat poliisit Chalgrin-kadulle. Minä -tiedän varmasti. Ganimard nuuski koko talon tänä aamuna, ja Holmes -oli hänen seurassaan. Sitä paitsi... - --- Sitä paitsi? - --- No niin, muutakin on tapahtunut: yksi miehistämme puuttuu, -Jeanniot. - --- Porttivahtiko? - --- Niin. - --- Mutta minähän lähetin hänet tänä aamuna Chalgrin-kadun varrelle -kokoamaan granaatit, jotka olivat pudonneet rintaneulastani. - --- Aivan varmasti Holmes on saanut hänet ansaansa. - --- Ei suinkaan. Granaatit tuotiin jalokivikauppiaalle. - --- Minne hän sitten on joutunut sen jälkeen? - --- Maxime, minä pelkään! - --- Ei ole mitään pelon syytä. Mutta minä myönnän, että asema on hyvin -vakava. Mitä hän tietää? Missä hän on piilossa? Hänen voimansa on -siinä, ettemme löydä häntä. Ei mikään voi häntä ilmaista. - --- Mitä olette päättänyt? - --- Olla hyvin varovainen, Clotilde. Jo kauan olen päättänyt muuttaa -asuntoani ja siirtyä turvalliseen paikkaan, jonka tunnette ja -tiedätte. Holmesin tulo jouduttaa muuttoa. Kun hänen kaltaisensa mies -löytää jäljet, niin hän ehdottomasti pääsee perille. Minä olen sen -vuoksi valmistautunut kaikkeen. Ylihuomenna, keskiviikkona, tapahtuu -muutto. Puolen päivän aikaan on kaikki tehty. Kello kaksi voin itse -poistua hävitettyäni viimeiset jäljet asumuksestani, mikä ei ole -mikään vähäpätöinen asia. Sitä ennen... - --- Sitä ennen? - --- Me emme saa tavata toisiamme, eikä kukaan saa nähdä teitä, -Clotilde. Älkää liikkuko kotoa pois. Minä en pelkää mitään omasta -puolestani. Minä pelkään kaikkea niin pian kuin teistä on kysymys. - --- Mahdotontahan on, että tuo englantilainen pääsisi minun luokseni. - --- Kaikki on hänelle mahdollista, ja minä olen epäluuloinen. Eilen -kun isänne oli vähällä yllättää minut, olin tullut selailemaan -kaappia, jossa ovat herra Destangen vanhat paperit. Siinä on vaara. -Niitä on kaikkialla. Minä aavistan vihollisen vaanivan pimeässä ja -tulevan yhä lähemmäksi meitä. Minä tunnen hänen vartioivan meitä... -virittävän lankansa meidän ympärillemme. Tällaiset vaistoni eivät -koskaan petä. - --- Siinä tapauksessa, Maxime, lähtekää, älkääkä enää ajatelko minun -kyyneleitäni. Minä olen luja ja odotan, kunnes vaara on torjuttu. -Hyvästi Maxime! - -Clotilde antoi hänelle pitkän suudelman. Ja Clotilde itse työnsi -hänet lähtemään pois. Holmes kuuli heidän loittonevat äänensä. - -Uhkarohkeasti, saman toimintakiihkon vallassa, joka eilisestä asti -oli hänessä ollut, hän riensi eteiseen, jonka toisessa päässä oli -portaat. Mutta juuri kun hän aikoi laskeutua alas portaita, kuului -keskustelua alakerrasta, ja hän katsoi viisaammaksi seurata kaaressa -kulkevaa käytävää, joka johti toisille portaille. Näiden portaiden -juurella hän hämmästyi nähdessään huonekaluja, joiden muodon ja -paikan hän jo ennestään tunsi. Ovi oli raollaan. Hän tuli suureen -pyöreään huoneeseen. Se oli herra Destangen kirjasto. - --- Mainiota! Verratonta! hän mutisi, -- nyt minä ymmärrän -kaiken. Clotilden eli vaaleatukkaisen naisen huone on yhteydessä -viereisen talon kanssa, ja tämän talon ulko-ovi ei johdakaan -Malesherbes-torille vaan viereiselle kadulle, jos oikein muistan... -Mainiota! Ja minä ymmärrän, miten Clotilde Destange käy tapaamassa -rakastettuaan säilyttämällä sellaisen henkilön maineen, joka ei -koskaan liikuskele ulkosalla. Ja minä ymmärrän myös, miten Arsène -Lupin eräänä iltana ilmestyi viereeni parvekkeelle: kirjaston ja -viereisen huoneiston välillä lienee toinenkin yhdyskäytävä. - -Ja hän teki seuraavan johtopäätöksen: - --- Siis uusi salaovinen talo. Tämäkin epäilemättä Destangen -rakentama! Minun täytyy nyt käyttää hyväkseni tuloani ja tarkastaa -kaapin sisältöä... saadakseni tietää muistakin salaovisista taloista. - -Holmes nousi parvekkeelle ja piiloutui kaidepuun peitteiden taakse. -Siellä hän pysytteli iltaan asti. Palvelija tuli sammuttamaan sähkön. -Tuntia myöhemmin englantilainen sytytti sähkölamppunsa ja meni -kaappia kohden. - -Hän tiesi jo ennestään että siellä oli vanhoja rakennustieteellisiä -papereita, salkkuja, kustannusarvioita ja tilikirjoja. Taaempana oli -rivi kirjekansioita, jotka oli järjestetty vuosilukujen mukaan. - -Hän otti vuoron perään viimeisten vuosien luettelot ja heti hän -tarkasti loppuluettelon etsien varsinkin H-kirjaimen kohdalta. -Lopulta hän löysi sanan Harmingeat, sen vierestä numeron 63, etsi -sivulta 63 ja näki siinä: - -"Harmingeat, 40, Chalgrin-katu." - -Sitten seurasi selostus lämpöjohdoista, jotka oli valmistettu tätä -taloa varten. Ja sivussa oli seuraava huomautus: "Katso salkkua M.B." - --- Nyt tiedän, hän sanoi, -- salkku M.B. on se, jota etsin. Sen -avulla saan tiedon Lupinin nykyisestä asunnosta. - -Vasta aamulla hän löysi eräästä luettelosta tämän kuuluisan salkun. - -Siihen kuului viisitoista lehteä. Yhdessä oli selitys herra -Harmingeatin talosta Chalgrin-kadun varrella. Toinen selitteli niitä -töitä, jotka oli suoritettu herra Vatinelille, talonomistajalle, -Chapeyron-katu 25:ssä. Kolmas kuului paroni d'Hautrecille, -Henri-Martin-puistokatu 134, neljäs koski Crozonin linnaa, ja loput -kahtatoista eri taloa Pariisissa. - -Holmes kopioi nämä kaksitoista nimeä ja kaksitoista osoitetta, sitten -pani hän kaikki jälleen paikoilleen, avasi ikkunan, ja hyppäsi -autiolle torille suljettuaan huolellisesti ikkunan. - -Hotellihuoneessaan hän sytytti piippunsa juhlallisesti kuten aina -tätä tekoa tehdessään, ja keskellä savupilveä hän tutki, mitä -johtopäätöksiä hän voisi vetää M.B.-salkun johdosta, joka selvemmin -sanoen tarkoitti Maxime Bermondia, eli toisella nimellä Arsène -Lupinia. - -Kello kahdeksan hän lähetti Ganimardille tällaisen pikakirjeen: - - "Minä epäilemättä tänä aamuna kuljen pitkin Pergolèse-katua ja - uskon huostaanne henkilön, jonka vangitseminen on hyvin tärkeää. - Joka tapauksessa olkaa kotona ensi yönä ja huomenna keskiviikkona - puolipäivään asti ja pitäkää kolmekymmentä miestä apunanne." - -Sitten hän bulevardilla valitsi auton, jonka kuljettaja miellytti -häntä hyväntahtoisen, typeränpuoleisen ulkomuotonsa vuoksi, ja käski -ajamaan Malesherbes-torille viidenkymmenen askeleen päähän Destangen -talosta. - --- Sulkekaa ovet, hän sanoi kuljettajalle, -- nostakaa -päällystakkinne kaulus pystyyn, sillä nyt käy kylmä tuuli ja -odottakaa kärsivällisesti. Puolentoista tunnin päästä panette koneen -käyntiin. Heti kun palaan ajatte Pergolèse-kadulle. - -Astuessaan talon ovesta sisään hän viimeisen kerran epäröi. -Eiköhän hän menetellyt virheellisesti kääntäessään kaiken huomion -vaaleatukkaiseen naiseen antaen Lupinin siten rauhassa valmistautua -muuttoon? Ja eiköhän olisi ollut viisainta talojen luettelon mukaan -ensin etsiä vastustajansa asuntoa? - -Joutavia! hän ajatteli, kun vaaleatukkainen nainen vain on ensin -vankini, niin olen minä voitolla. - -Ja hän soitti ovikelloa. - - * * * * * - -Herra Destange oli jo kirjastossa. He tekivät hetkisen yhdessä työtä -ja Holmes etsi tekosyytä päästäkseen Clotilden huoneeseen, kun nuori -tyttö astuikin sisään, toivotti hyvää huomenta isälleen, istahti -pieneen saliin ja alkoi kirjoittaa. - -Omalta paikaltaan Holmes näki, miten hän vuoroin kumartui -kirjoittamaan, vuoroin mietiskeli kynä koholla. Holmes odotti, sitten -hän otti erään kirjan käteensä ja sanoi herra Destangelle: - --- Tuossapa juuri on kirja, jonka neiti Clotilde on pyytänyt tuomaan -hänelle heti kun se vain osuu käsiini. - -Hän meni pieneen saliin ja asettui Clotilden eteen siten, että hänen -isänsä ei voinut nähdä ja sanoi: - --- Minä olen Stickmann, herra Destangen uusi sihteeri. - --- Vai niin! sanoi Clotilde liikahtamattakaan. -- Minun isäni on siis -vaihtanut sihteeriä? - --- Oh, neiti, ja minä haluaisin puhella kanssanne. - --- Olkaa niin hyvä ja istukaa, minä olen lopettanut. - -Hän lisäsi muutaman sanan kirjeeseensä, kirjoitti nimensä sen alle, -sulki kuoren, työnsi paperit syrjään, nosti puhelimen kuulokkeen, sai -yhdistetyksi ompelijattarelleen, pyysi häntä jouduttamaan valmiiksi -matkaviittaa, jonka hän kiireesti tarvitsi ja kääntyi vihdoin -Holmesin puoleen: - --- Nyt olen palveluksessanne. Mutta eikö meidän keskustelumme voi -tapahtua isäni läsnäollessa? - --- Ei, neiti, ja minä pyydän teitä puhumaan hiljaa. Edullisinta on, -että herra Destange ei kuule puhettamme. - --- Kenelle se on edullista? - --- Teille, neiti. - --- Minä en ryhdy keskusteluihin, joita isäni ei voi kuulla. - --- Teidän täytyy kuitenkin ryhtyä tähän. - -He nousivat molemmat katsoen terävästi toisiaan silmiin. Ja Clotilde -sanoi: - --- Puhukaa. - -Seisaallaan Holmes alkoi: - --- Suokaa anteeksi, jos erehdyn muutamista sivuseikoista. Minä -takaan, että esittämäni tosiseikat ovat yleensä oikeita. - --- Jättäkää korupuheet. Asiaan. - -Nuori nainen lausui tämän lauseen jyrkästi ja Holmes huomasi hänen -olevan varuillaan. - --- Samapa se, minä ryhdyn suoraan asiaan. Siis: viisi vuotta sitten -tapasi isänne sattumalta Maxime Bermondin, joka esitteli itsensä -rakennusmestarina... tai arkkitehtina, kumpana, en voi varmasti -sanoa. Pääasia on, että herra Destange mieltyi tähän nuoreen -mieheen ja kun hänen terveydentilansa ei enää sallinut hänen hoitaa -kaikkia yrityksiään, niin uskoi hän herra Bermondin huostaan -muutamien tilausten suorituksen, jotka hän oli ottanut vanhoilta -liiketuttaviltaan vastaan, ja jotka näyttivät soveltuvan hänen uuden -työtoverinsa tehtäviksi. - -Sherlock vaikeni. Hänen mielestään oli nuori tyttö tullut -kalpeammaksi. Tämä vastasi kuitenkin aivan tyynesti: - --- Minä en tunne asioita, joita minulle selitätte, enkä ymmärrä, -miten ne voisivat kiinnostaa minua. - --- Siten, neiti, että herra Maxime Bermondin oikea nimi on, kuten te -tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, Arsène Lupin. - -Clotilde purskahti nauruun. - --- Se ei ole mahdollista! Arsène Lupin? Herra Maxime Bermondin nimi -Arsène Lupin? - --- Kuten minulla on kunnia sanoa, neiti, ja koska te ette tahdo -ymmärtää puolinaista puhettani, niin lisään, että Arsène Lupin on, -täyttääkseen aikeensa, täällä löytänyt ystävän, enemmän kuin ystävän, -sokean ja... intohimoisesti kuuliaisen rikostoverin. - -Clotilde nousi, ja vailla mielenliikutusta tai ainakin niin suuressa -määrässä hilliten itseään, että Holmes hämmästyi, hän lausui: - --- Minä en käsitä teidän käytöksenne tarkoitusta, enkä tahdokaan sitä -tietää. Minä pyydän sen vuoksi teitä vaikenemaan ja poistumaan täältä. - --- Minä en koskaan ole aikonutkaan vaatia teitä viihtymään -seurassani, vastasi Holmes yhtä tyynesti kuin hänkin. -- Mutta minä -olen päättänyt, etten lähde yksin tästä talosta. - --- Kuka siis lähtee seurassanne? - --- Te! - --- Minäkö? - --- Niin, neiti, me lähdemme yhdessä tästä talosta, ja te seuraatte -minua vastustelematta, sanaakaan sanomatta. - -Omituista tässä kohtauksessa oli vastustajien tavaton tyyneys. Ei -olisi luullut kahden tarmokkaan luonteen käyvän säälimätöntä sotaa -keskenään, sillä jos olisi katsellut heidän asentoaan, kuunnellut -heidän ääntään, olisi luullut tätä kaikkea kohteliaaksi väittelyksi -henkilöiden välillä, jotka eivät olleet samaa mielipidettä jostain -asiasta. - -Suuren oviaukon kautta näki, miten pyöreässä huoneessa herra Destange -käsitteli hitain liikkein kirjoja. - -Clotilde istahti jälleen kohauttaen kevyesti olkapäitään. Sherlock -Holmes katsoi kelloaan. - --- Kello on puoli yksitoista. Me lähdemme kymmenen minuutin päästä. - --- Taikka? - --- Taikka menen herra Destangen luo ja kerron hänelle. - --- Mitä? - --- Totuuden. Minä ilmaisen hänelle Maxime Bermondin petollisen elämän -ja hänen kanssarikollisensa kaksinaisen elämän. - --- Hänen kanssarikollisensa? - --- Niin, hänen, jota kutsutaan vaaleatukkaiseksi naiseksi, ja joka -oli vaaleatukkainen. - --- Ja mitä todistuksia voitte tuoda esiin hänelle. - --- Minä vien hänet taloon Chalgrin-kadun varrelle, ja näytän hänelle -käytävän, jonka Arsène Lupin ollessaan taloa rakentamassa, antoi -kätyreittensä valmistaa numerojen 40:n ja 42:n välille, käytävän, -jota te molemmat käytitte toissayönä. - --- Ja sitten? - --- Sitten vien herra Destangen herra Detinanin asuntoon, ja me -kuljemme portaita, joita kuljitte Arsène Lupinin kanssa paetessanne -Ganimardia. Ja me molemmat etsimme ehkä samanlaista käytävää joka vie -viereiseen taloon. Siten pääsemme Batignolles-bulevardille emmekä -Clapeyron-kadulle. - --- Ja sitten? - --- Sitten vien herra Destangen Crozonin linnaan, ja hänen, joka -tietää mitä korjaustöitä Arsène Lupin siellä teki, on helppo löytää -salainen käytävä, jonka Lupin antoi apureittensa valmistaa. Hän -huomaa, että tämän käytävän kautta vaaleatukkainen nainen saattoi -yöllä tulla kreivittären huoneeseen ottaakseen uuninreunalta sinisen -timantin, sitten kaksi viikkoa myöhemmin, hän saattoi pujahtaa herra -Bleichenin huoneeseen ja kätkeä sinisen timantin erääseen putkeen, -se oli kummallinen teko, sen myönnän, ehkä sen sai aikaan pieni -naisellinen kosto, sitä en tiedä, eikä se niin tärkeätä olekaan -tietää. - --- Ja sitten? - --- Sitten, jatkoi Sherlock vakavammalla äänellä, -- vien herra -Destangen taloon numero 134 Henri-Martin-puistokadun varrella, ja me -tutkimme, miten paroni d'Hautrec... - --- Vaietkaa, vaietkaa, sopersi nuori nainen äkkiä kauhistuen, -- minä -vastustan teitä! Te uskallatte siis sanoa minulle, te syytätte minua! - --- Minä syytän teitä paroni d'Hautrecin murhasta. - --- Ei, ei, se on halpamaista. - --- Te surmasitte paroni d'Hautrecin. Te tulitte hänen palvelukseensa -Antoinette Bréhatin nimellä, aikoen varastaa häneltä sinisen timantin -ja te surmasitte hänet. - -Uudelleen Clotilde sopersi aivan murtuneena, pakotettuna rukoilemaan -armoa: - --- Vaietkaa, minä rukoilen teitä. Koska te tiedätte niin paljon, niin -tiedätte varmaankin senkin, etten minä ole murhannut paronia. - --- Minä en ole sanonut, että te tapoitte hänet, neiti. Paroni -d'Hautrecia vaivasivat hulluuskohtaukset, joita vain sisar Auguste -osasi hillitä. Minä olen saanut kuulla sen sisar Augustelta -itseltään. Hänen poissaollessaan paroni syöksyi kimppuunne, ja -puolustaaksenne omaa henkeänne te iskitte häntä puukolla. Kauhistuen -sellaista tekoa te soititte ja te pakenitte riistämättä edes uhrin -kädestä sinistä timanttia, jota olitte tullut varastamaan. Hetki sen -jälkeen toitte sinne kanssarikollisenne Arsène Lupinin, joka oli -palvelijana viereisessä talossa, te kannoitte paronin vuoteelle, -siivositte huoneen, uskaltamatta ottaa sinistä timanttia. Siten -kaikki tapahtui. Siis, minä sanon sen kerta vielä, te ette ole -murhannut paronia. Mutta teidän kätenne kuitenkin iskivät häneen -kuoliniskun. - -Clotilde oli painanut otsalleen ristiin hienot ja kalpeat kätensä -ja antoi niiden olla siinä kauan. Lopulta hän laski kätensä alas ja -hänen tuskan vääristämät kasvonsa tulivat näkyviin ja hän lausui: - --- Ja tämän kaiken te aiotte sanoa isälleni? - --- Niin, ja minä sanon hänelle, että minulla on todistajina neiti -Gerbois, joka tuntee vaaleatukkaisen naisen, sisar Auguste, joka -tuntee Antoinette Bréhatin ja kreivitär de Crozon, joka tuntee rouva -de Réalin. Sen sanon hänelle. - --- Sitä te ette uskalla, sanoi Clotilde, jonka kylmäverisyys palasi -todellisen vaaran uhatessa. - -Holmes nousi ja astui askeleen kirjastoon päin. Clotilde pidätti -häntä. - --- Odottakaa hetkinen. - -Clotilde mietti, hän hallitsi taas omaa itseään ja kysyi hyvin -tyynesti: - --- Te olette Sherlock Holmes, olettehan? - --- Olen. - --- Mitä te minusta tahdotte? - --- Mitäkö minä tahdon? Minä olen ryhtynyt Arsène Lupinin kanssa -kaksintaisteluun, josta tahdon lähteä voittajana. Odottaessani -loppua, joka kohta tapahtuu, antaa sellainen panttivanki kuin te -olette minulle hyvän aseen vastustajaani vastaan. Te saatte siis -seurata minua ja minä uskon teidät erään ystäväni huostaan. Heti kun -tarkoitukseni on toteutunut, olette vapaa. - --- Siinäkö kaikki? - --- Siinä kaikki. Minä en kuulu teidän maanne poliisilaitokseen, eikä -minulla siis ole oikeutta tuomita. - -Clotilde näytti tehneen päätöksen. Mutta hän tarvitsi vielä -hetken kootakseen voimansa. Hänen silmänsä sulkeutuivat, ja -Holmes näki hänen äkkiä muuttuneen aivan rauhalliseksi, melkein -välinpitämättömäksi kaikille vaaroille, jotka häntä ympäröivät! - -Uskoneekohan hän vaaroja olevankaan? ajatteli englantilainen. Ei -suinkaan, suojeleehan Lupin häntä. Lupinin turvissa ei voi mikään -vaara uhata. Lupin on kaikkivoipa, Lupin on erehtymätön. - --- Neiti, sanoi hän, -- minä puhuin viidestä minuutista, meillä on -yli kolmekymmentä minuuttia aikaa. - --- Sallitteko minun mennä huoneeseeni ottamaan tavaroitani? - --- Jos niin tahdotte, neiti, minä menen silloin odottamaan -Montchanin-kadun puolelle. Minä olen porttivahti Jeanniotin hyvä -ystävä. - --- Te siis tiedätte! huudahti Clotilde kauhuissaan. - --- Minä tiedän yhtä ja toista. - --- Jääköön se siis. Minä soitan. - -Clotildelle tuotiin hänen hattunsa ja päällystakkinsa, ja Holmes -sanoi hänelle: - --- Teidän täytyy keksiä syy, jolla selitätte herra Destangelle -lähtömme, ja tämän syyn täytyy tarpeen tullen selittää pitemmänkin -ajan poissaolo. - --- Se on tarpeetonta. Minä palaan pian takaisin. - -He loivat uudelleen toisiinsa terävän ja ivallisen katseen ja -hymyilivät. - --- Kuinka varmasti te luotatte häneen, sanoi Holmes. - --- Sokeasti. - --- Kaikki mitä hän tekee, on oikein, eikö niin? Kaikki mitä hän -tahtoo, toteutuu. Ja te hyväksytte kaiken ja olette valmis kaikkeen -hänen tähtensä. - --- Minä rakastan häntä, sanoi Clotilde vavahtaen intohimosta. - --- Ja te uskotte hänen pelastavan teidät? Clotilde kohautti -olkapäitään ja lähestyen isäänsä hän ilmoitti tälle: - --- Minä otan herra Stickmanin sinulta. Me menemme kansalliskirjastoon. - --- Palaatko aamiaiselle? - --- Ehkä, tai ehkä en, mutta älä ole levoton. Ja hän lausui varmasti -Holmesille: - --- Minä seuraan teitä. - --- Vastustelemattako? - --- Silmät ummessa. - --- Jos te koetatte paeta, huudan, teidät otetaan kiinni ja -joudutte vankilaan. Älkää unohtako, että vaaleatukkainen nainen on -etsintäkuulutettu. - --- Minä vannon kautta kunniani, etten tee mitään päästäkseni pakoon. - --- Minä uskon teitä. Eteenpäin. - -Yhdessä, kuten Holmes oli määrännyt, he poistuivat talosta. - - * * * * * - -Torilla odotti auto, takaosa käännettynä taloon päin. Näkyi -kuljettajan selkä. Ja hänen hattunsa, joka melkein katosi kauluksen -alle. Lähestyessään Holmes kuuli koneen käyvän. Hän avasi vaunun -oven, pyysi Clotildea astumaan sisään ja istuutui hänen viereensä. - -Auto lähti äkkiä liikkeelle, kiiti ulommille bulevardeille, -Hoche-puistokadulle, Suuren armeijan puistokadulle. - -Sherlock punnitsi mietteisiin vaipuneena suunnitelmiaan. - --- Ganimard on kotona, minä jätän nuoren tytön hänen huostaansa. -Sanonko hänelle, kuka tämä tyttö on? En, hän veisi hänet suorastaan -vankilaan, ja se häiritsisi tuumiani. Kun saan olla rauhassa, -tutkin M.B. -salkun luetteloa ja alan ajaa takaa. Ja ensi yönä tai -huomisaamuna viimeistään menen tapaamaan Ganimardia kuten olemme -sopineet ja jätän hänen huostaansa Arsène Lupinin joukkoineen. - -Hän hykerteli käsiään onnellisena nähdessään saaliin vihdoinkin -olevan lähettyvillä, eikä mikään vaikea este erottanut häntä siitä. -Ja vaikka hänen tapansa ei ollutkaan puhjeta ilmaisemaan riemuaan, -niin hän huudahti: - --- Suokaa anteeksi, neiti, kun näytän niin tyytyväiseltä. Taistelu -oli vaivalloinen ja minä iloitsen tavattomasti hyvästä tuloksestani. - --- Se tulos olikin ansaittu, hyvä herra, ja teillä onkin täysi oikeus -siitä iloita. - --- Kiitos. Mutta minne kummaan me ajamme! Eikö kuljettaja kuullutkaan -oikein? - -Tällä hetkellä he poistuivat Pariisista Neuillyn portin kautta. Hitto -vieköön! Eihän Pergolèse-katu ole vallituksen ulkopuolella. - -Holmes laski vaunun ikkunan alas. - --- Kuulkaahan, kuljettaja, te ajatte väärään suuntaan! Pergolèse-katu! - -Mies ei vastannut. Holmes huusi kovempaa: - --- Minä käskin teitä ajamaan Pergolèse-kadulle. - -Mies ei vastannut. - --- Oletteko te kuuro. Vai teettekö kiusaa. Ei meillä ole mitään asiaa -tännepäin, Pergolèse-katu! Minä käsken teitä kääntymään oikealle -tielle, ja heti paikalla. - -Mies pysyi mykkänä. Englantilainen kävi levottomaksi. Hän katsahti -Clotildeen: hieno hymy välkkyi nuoren tytön huulilla. - --- Miksi te nauratte? hän ärähti, -- tällä tapauksella ei ole mitään -tekemistä teidän kanssanne, se ei vähääkään muuta asioita. - --- Ei vähääkään, vastasi tyttö. - -Äkkiä eräs ajatus heräsi Holmesissa. Hän nousi puoliksi, katsoi -tarkkaavasti etuistuimella olevaan mieheen. Hänellä oli kapeammat -hartiat, hän oli hienopiirteisempi. Kylmä hiki nousi hänen otsalleen, -kätensä puristuivat nyrkkiin ja kauhea varmuus heräsi hänessä: tuo -mies oli Arsène Lupin. - --- No, herra Holmes, mitä te sanotte tästä pienestä huvimatkasta? - --- Se on hyvin hauska, hyvä herra, todella hauska, vastasi Holmes. - -Tuskin milloinkaan ennen oli hänen täytynyt niin paljon hillitä -itseään voidakseen lausua nämä sanat ilman että hänen äänensä -värähti, ilman että mikään ilmaisi, miten vimmoissaan hän oli. Mutta -pian tapahtui hänessä muutos, raivo ja viha mursi esteet, valtasi -hänen tahtonsa ja äkkiä siepaten revolverin, hän ojensi sen neiti -Destangeen päin. - --- Tällä minuutilla, tällä sekunnilla pysähtykää, tai minä ammun -neidin. - --- Minä kehotan teitä tähtäämään poskeen osuaksenne ohimoon, vastasi -Lupin kääntämättä päätään. - -Clotilde lausui: - --- Maxime, älkää ajako niin vinhaa vauhtia, kivetys on epätasainen -enkä minä kestä vaunun tärinää. - -Clotilde hymyili yhä ja katseli tien kivetystä, joka näkyi auton -edessä. - --- Hänen täytyy pysähtyä! Hänen täytyy pysähtyä! sanoi Holmes aivan -hulluna suuttumuksesta, -- ettekö näe, että minä olen valmis tekemään -vaikka mitä! - -Revolverin piippu kosketti Clotilden hiussuortuviin. - -Clotilde sanoi kuin itsekseen: - --- Kuinka Maxime on ajattelematon! Tätä vauhtia mennen kaadumme ihan -varmasti. - -Holmes pisti revolverin taskuunsa ja tarttui oven ripaan valmiina -heittäytymään ulos, niin järjettömältä kuin se teko tuntuikin. - --- Olkaa varuillanne, meidän takanamme on toinen auto. - -Holmes kumartui katsomaan. Heitä seurasi todellakin auto. Se oli -hyvin suuri, pelottavan näköinen, teräväkärkinen ja verenvärinen, ja -siinä istui neljä turkiksiin pukeutunutta miestä. - --- Kas niin, hän ajatteli, -- minä olen hyvin vartioitu, odottakaamme. - -Hän pani käsivartensa ristiin rinnalle kuin ainakin mies, joka -ylpeänä alistuu, taipuu ja odottaa silloin, kun kohtalo kääntyy häntä -vastaan. Ja kulkiessaan Seine-virran yli ja Suresnesin, Rueilin, -Chatousin kautta hän pysyi liikkumattomana, kohtaloonsa alistuneena, -hilliten vihansa ja vailla katkeruutta; hän ei ajatellut muuta -kuin päästä selville siitä, minkä ihmeen kautta Arsène Lupinin oli -onnistunut päästä kuljettajan sijaan. Että tuo nuori mies, jonka hän -aamulla itse oli bulevardilla valinnut, olisi ollut Lupinin kätyri, -sitä hän ei voinut otaksuakaan. Joka tapauksessa oli Arsène Lupinin -täytynyt saada tieto kaikesta, eikä se voinut tapahtua ennen kuin sen -jälkeen kun hän oli uhannut Clotildea, sillä eihän kukaan sitä ennen -aavistanutkaan hänen aikeitaan. Mutta tuosta hetkestä alkaen eivät -Clotilde ja hän olleet eronneet toistensa seurasta. - -Yhtäkkiä hän muisti erään tapauksen: nuori tyttö oli soittanut -ja puhellut ompelijattarensa kanssa. Ja heti hän ymmärsi kaiken. -Ennen kuin hän, Holmes, oli puhunutkaan, heti kun hän vain -pyysi saada keskustella herra Destangen uutena sihteerinä, oli -Clotilde aavistanut vaaran uhkaavan, oli arvannut hänen nimensä ja -tarkoituksensa, ja kylmän tyynesti, aivan kuin hän todella tekisi -teon, jonka hän oli tekevinään, hän oli pyytänyt Lupinilta apua, -puhellen kuin ompelijattarelle ja käyttäen heidän keskensä sovittuja -lauseparsia. - --- Miten Arsène Lupin oli saapunut, miten tuo odottava, käynnissä -oleva auto oli tuntunut hänestä epäilyttävältä, miten hän oli -asettunut kuljettajan sijaan, siitä hän ei välittänyt. Se mikä -herätti hänen mielenkiintonsa siinä määrin, että hänen suuttumuksensa -oli lauhtua, oli muisto tuosta hetkestä, jolloin tavallinen nainen, -rakastunut tosin hilliten hermonsa, valliten vaistonsa, halliten -kasvojensa ilmeen, silmiensä katseen oli antanut iskun vanhalle -Sherlock Holmesille. - -Miten voi vastustaa miestä, jolla on sellaisia apulaisia palvelemassa -häntä, ja joka auktoriteettinsa voimalla herätti naisessa sellaisen -rohkeuden ja tarmon? - -He kulkivat Seine-virran yli ja lähenivät Saint-Germainia; mutta -viidensadan metrin päässä tästä kaupungista auto hiljensi vauhtiaan. -Toinen auto saapui sen viereen ja molemmat pysähtyivät. Lähettyvillä -ei ollut ketään. - --- Herra Holmes, sanoi Lupin, -- olkaa hyvä ja vaihtakaa autoa! -Meidän automme on niin hidaskulkuinen! - --- Sallikaa minun myös antaa teille nämä turkit, sillä me kiidämme -hurjaa vauhtia, ja nämä pari leivosta. Syökää, syökää, kukapa tietää -milloin saatte päivällistä suuhunne! - --- Tietysti! huudahti Holmes heti paikalla, sillä eihän hänellä ollut -valitsemisen varaa. - -Vaunussa olevat neljä miestä olivat astuneet tielle. Eräs heistä -lähestyi, ja kun hän oli ottanut suojuslasit silmiltään, tunsi -Holmes hänet pitkätakkiseksi herraksi, joka oli ollut unkarilaisessa -ravintolassa. Lupin sanoi hänelle: - --- Te viette tämän auton kuljettajalle, jolta sen vuokrasin. Hän -odottaa ensimmäisessä viiniravintolassa Legendre-kadun oikealla -puolella. Te suoritatte hänelle toiset tuhannen markkaa, jotka -lupasin. Ai! unohdin, suvaitkaa antaa suojuslasinne herra Holmesille. - -Hän puheli neiti Destangen kanssa, sitten istuutui ohjauspyörän -ääreen ja lähti ajamaan, Holmes hänen rinnallaan ja takanaan yksi -hänen apulaisistaan. - -Lupin ei ollut liioitellut sanoessaan, että he tulisivat ajamaan -hurjaa vauhtia. Heti alussa oli vauhti aivan huimaava. Maisema tuli -heitä vastaan aivan kuin salaperäisen voiman vetämänä ja katosi -samassa kuten kuilun nielemänä, jota kohden heti uudet esineet, puut, -talot, tasangot ja metsät kiisivät pauhaavaa vauhtia kuten virta, -joka tuntee kuilun lähenevän. - -Holmes ja Lupin eivät vaihtaneet sanaakaan. Heidän päänsä päällä -lehmukset kohisivat kuin aallot, tasaisesti puiden kasvaessa -säännöllisen matkan päässä toisistaan. Ja kaupungit vilahtivat -ohi. Montes, Vernon, Caillon. Kukkulalta toiselle Bonsecourista -Canteleuhin asti, Rouen, sen esikaupungit, satama, sen kilometrien -pituiset rantakadut. Koko Rouen näytti vain kauppalalta. Ohi kiisivät -Duclair, Caudebec, Caux, jonka halki he lensivät kovaa vauhtia, ja -Lillebonne ja Quillebeuf. Ja äkkiä he olivat Seinen rannalla pienen -rantakadun päässä. Joen rannalla oli siisti, tanakkapiirteinen laiva, -jonka piipusta nousi paksu savupilvi. - -Auto pysähtyi. Kahdessa tunnissa he olivat kulkeneet yli -neljäkymmentä penikulmaa. - - * * * * * - -Sinitakkinen mies lähestyi, hän kumarsi nostaen kultareunaista -lakkiaan. - --- Hyvä on kapteeni! huudahti Lupin. -- Saittehan sähkösanoman? - --- Sain. - --- _Pääskynen_ on valmis? - --- _Pääskynen_ on valmis. - --- Siinä tapauksessa, herra Holmes... Englantilainen katsoi -ympärilleen, näki joukon henkilöitä erään kahvilan edustalla, toisen -henkilön lähempänä, epäröi hetkisen, sitten hän ymmärsi, että ennen -kuin apu ennättäisi tulla, hänet sidottaisiin ja heitettäisiin laivan -kannen alle. Hän astui noususiltaa myöten ja Lupin seurasi häntä -kapteenin hyttiin. - -Se oli avara, erinomaisen siisti, lakkavärillä maalatut seinät -loistivat, ja messingit kiilsivät. - -Lupin sulki oven ja pitemmittä mutkitta, melkein tylysti hän sanoi -Holmesille: - --- Mitä te oikeastaan tiedätte? - --- Kaikki. - --- Kaikkiko? Selittäkää tarkemmin. - -Hänen äänessään ei enää ollut tuota kohteliasta ivaa, jota hän -teeskenteli puhellessaan englantilaisen kanssa. Hän puhui käskevällä -äänellä, joka on tottunut komentamaan ja jonka edessä hän oli -tottunut näkemään kaikkien taipuvan, vieläpä Sherlock Holmesinkin. - -He katsoivat terävästi toisiinsa, nyt vihamiehinä, jyrkkinä, vihasta -vapisevina vihamiehinä. Lupin jatkoi hiukan ärtyneesti: - --- Minä olen jo usean kerran tavannut teidät tielläni. Se on jo -liikaa, ja minä olen kyllästynyt kuluttamaan aikaani särkiessäni -ansoja, joita te minulle viritätte. Minä sanon siis jo edeltäkäsin, -että käytökseni teitä kohtaan riippuu teidän vastauksestanne. Mitä te -siis oikeastaan tiedätte? - --- Kaikki, johan minä sen sanoin. - -Arsène Lupin hillitsi itseään ja sanoi terävällä äänellä: - --- Minä sanon teille, mitä te tiedätte. Te tiedätte, että Maxime -Bermond -nimisenä olen korjannut kuusitoista taloa, jotka herra -Destange on rakentanut. - --- Niin. - --- Näistä kuudestatoista te tunnette neljä. - --- Niin. - --- Ja teillä on luettelo lopuista kahdestatoista. - --- Niin. - --- Te otitte tuon luettelon herra Destangen kaapista, luultavasti -viime yönä. - --- Niin. - --- Ja kun te otaksutte, että näistä kahdestatoista rakennuksesta -minä ehdottomasti olen säilyttänyt yhden itseäni varten, itseni ja -ystävieni tähden, niin te olette jättänyt Ganimardin tehtäväksi -ryhtyä toimeen ja etsiä minun piilopaikkaani. - --- En. - --- Mitä se tietää? - --- Se tietää, että minä toimin yksin, ja että minä juuri aioin ryhtyä -toimeen. - --- Minulla ei siis ole mitään pelättävää, koska te olette minun -käsissäni. - --- Teillä ei ole mitään pelättävää, niin kauan kuin minä olen teidän -käsissänne. - --- Se tahtoo sanoa, että te ette jää? - --- En. - -Arsène Lupin lähestyi vielä englantilaista ja laski hellästi kätensä -hänen olalleen: - --- Kuulkaahan, minun ei tee mieleni väitellä, eikä teillä ikävä kyllä -ole tilaisuutta voittaa minua. Lopettakaamme siis. - --- Lopettakaamme vaan. - --- Antakaa minulle kunniasananne, ettette koeta paeta tästä laivasta -ennen kuin tulette Englannin vesille. - --- Minä annan teille kunniasanani, että koetan kaikin keinoin paeta, -vastasi Holmes, joka ei niin vähällä talttunut. - --- Mutta, perhana, tiedättehän, ettei minun tarvitse muuta kuin sanoa -sana, niin ette kykene liikkumaan. Kaikki nämä miehet tottelevat -minua sokeasti. Kun annan vain merkin, niin he panevat kahleet -kaulaanne. - --- Kahleet taittuvat. - --- Ja heittävät teidät mereen kymmenen metrin syvyyteen. - --- Minä osaan uida. - --- Hyvin vastattu, huudahti Lupin nauraen. -- Jumala suokaan minulle -anteeksi, minä olin suutuksissani. Antakaa minulle anteeksi ja -lopettakaamme. Sallitteko, että ryhdyn tarpeellisiin keinoihin -turvatakseni itseni ja ystäväni? - --- Ryhtykää vain. Mutta ne ovat turhia. - --- Sen myönnän. Mutta ettehän suutu vaikka niitä käytän. - --- Se on teidän velvollisuutenne. - --- Ryhtykäämme siis toimeen. - -Lupin avasi oven ja kutsui kapteenin ja kaksi merimiestä luokseen. -Nämä tarttuivat englantilaiseen, ja tyhjennettyään hänen taskunsa -sitoivat nuorilla hänen jalkansa ja kietoivat hänet kiinni kapteenin -vuoteeseen. - --- Jo riittää! komensi Lupin. -- Toden totta, oma itsepäisyytenne, ja -tilanteen vakavuus ovat syynä, että rohkenen näin tehdä. - -Merimiehet poistuivat. Lupin sanoi kapteenille: - --- Kapteeni, yksi laivamies jää tänne herra Holmesia palvelemaan ja -te pidätte hänelle mahdollisimman paljon seuraa. Häntä tulee kohdella -mahdollisimman hyvin. Hän ei ole vanki vaan vieras. Paljonko kellonne -on, kapteeni? - --- Viisi yli kahden. - -Lupin katsoi kelloaan, sitten seinään kiinnitettyä kelloa. - --- Viisi yli kahden? Paljonko tarvitsette aikaa ennättääksenne -Southamptoniin? - --- Yhdeksän tuntia kiirettä pitämättä. - --- Saatte käyttää kaksitoista. Te ette saa laskea maihin ennen sen -laivan lähtöä Southamptonista, joka lähtee kello kaksitoista yöllä -ja saapuu Havreen kello kahdeksan aamulla. Ymmärrättehän, kapteeni? -Minä sanon kerran vielä: kun meille on tavattoman vaarallista, jos -tämä herra palaa Ranskaan sillä laivalla, niin te ette saa saapua -Southamptoniin ennen kello yhtä aamulla. - --- Kyllä ymmärrän. - --- Hyvästi. Näkemiin ensi vuonna tässä tai toisessa maailmassa. - --- Huomiseen asti. - -Muutama minuutti myöhemmin Holmes kuuli auton loittonevan, ja höyry -nousi heti voimakkaammin _Pääskysen_ konehuoneesta. Laiva lähti -liikkeelle. - -Kello kolmen aikaan oli päästy Seinen suusta ulommaksi ja tultiin -aavalle merelle. Tällä hetkellä Sherlock Holmes nukkui syvää unta -vuoteella, johon hänet oli sidottu. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna, kymmenentenä ja viimeisenä päivänä siitä sodasta -johon nämä suuret kilpailijat olivat ryhtyneet, _l'Echo de France_ -julkaisi tämän hauskan uutisen: - -_"Eilen Arsène Lupin antoi karkoittamiskäskyn englantilaiselle -salapoliisille Sherlock Holmesille. Se allekirjoitettiin kello -kaksitoista päivällä ja pantiin samana päivänä täytäntöön. Kello yksi -aamuyöstä Holmes nousi maihin Southamptonissa."_ - - - - -ARSÈNE LUPIN JOUTUU KIINNI - - -Kello kahdeksasta alkaen aamulla täytti kaksitoista muuttovaunua -Grevaux-kadun, Boulogne-metsän ja Bugeaud-puistokadun välillä. Herra -Félix Davey muutti pois neljännestä kerroksesta talosta numero 8. -Ja herra Dubreuil, ylitarkastaja, joka oli yhdistänyt saman talon -viidennen kerroksen ja molempien viereisten talojen viidennen -kerroksen, muutti samana päivänä -- sattumalta yhtaikaa, sillä herrat -eivät tunteneet toisiaan -- huonekalukokoelmansa, jota niin useat -ulkomaalaiset kävivät joka päivä katsomassa. - -Olipa eräs seikka, jonka kaikki huomasivat, mutta josta vasta -myöhemmin puhuttiin paljon: missään noissa kahdessatoista vaunussa -ei ollut muuttoliikkeen nimeä eikä osoitetta, eikä ainoakaan niiden -kuljettajista poikennut läheisiin kapakoihin. He tekivät niin hyvin -työtä, että kello kaksitoista oli kaikki ohi. Jäljelle ei jäänyt -muuta kuin paperinpalasia ja rääsyjä, joita oli tyhjien huoneiden -nurkissa. - -Herra Félix Davey, nuori, hieno mies, joka oli puettu viimeisen -muodin mukaan ja jolla kädessään oli kävelykeppi, poistui -rauhallisesti ja istuutui penkille poikkikäytävälle, joka leikkasi -Bois-puistokäytävän vastapäätä Pergolèse-katua. Hänen vieressään luki -nainen sanomalehteä ja hänen lapsensa kaiveli lapiollaan hiekkaa. - -Hetkisen päästä sanoi Félix Davey naiselle päätään kääntämättä: - --- Ganimard? - --- Lähti tänä aamuna kello yhdeksän. - --- Minne? - --- Poliisiprefektuuriin. - --- Yksinkö? - --- Yksin. - --- Eikö yöllä ole tullut sähkösanomaa? - --- Ei. - --- Teihin luotetaan yhä vielä talossa? - --- Yhä vielä. Minä teen rouva Ganimardille pieniä palveluksia ja -hän kertoo minulle kaikki, mitä hänen miehensä tekee. Me olemme -viettäneet aamupäivän yhdessä. - --- Hyvä on. Kunnes toisin määrään, niin tulkaa tänne joka päivä kello -yksitoista. - -Hän nousi ja meni Dauphine-portin luona kiinalaiseen paviljonkiin, -jossa söi yksinkertaisen aamiaisen, kaksi kananmunaa, vihanneksia -ja hedelmiä. Sitten hän palasi Crevaux-kadulle ja sanoi -portinvartijalleen: - --- Minä pistäydyn vielä huoneistoon ja annan teille avaimet. - -Hän lopetti tarkastuksensa huoneessa, joka oli ollut hänen -työhuoneensa. Siellä meni hän kaasutorven luo, jonka pää oli -taivutettu kaarelle ja joka kulki uunin vieressä, irrotti -vaskitulpan, joka sen sulki, kiinnitti pienen torven tapaisen esineen -siihen ja puhalsi. - -Heikko vihellys vastasi. Pannen torven suulleen hän sanoi hiljaa: - --- Onko siellä ketään, Dubreuil? - --- Ei ole. - --- Voin siis tulla? - --- Kyllä. - -Hän pani torven paikoilleen sanoen itsekseen. - --- Minne asti keksinnöt kehittyvätkään? Meidän aikamme on aivan -täynnä pieniä keksintöjä, jotka todella tekevät elämän mukavaksi ja -hauskaksi. Ja niin huvittavaksi, varsinkin kun osaa nauttia elämästä -siten kuin minä. - -Hän käänsi osaa marmoriuunin reunustasta. Koko marmorilaatta liikahti -ja sen yläpuolella oleva peili kääntyi näkymättömillä saranoilla, -paljastaen siten ammottavan aukon, jossa näkyivät alimmat astimet -portaista, jotka oli rakennettu itse uunin sisään. Metalliosat olivat -niissä kauniin kiiltävät ja askelmat olivat valkoisesta posliinista. - -Hän nousi portaita ylös. Viidennessä kerroksessa oli samanlainen -aukko uunissa. Herra Dubreuil odotti. - --- Te olette lopettanut? - --- Olen. - --- Kaikki on muutettu pois? - --- Aivan kaikki. - --- Ja miehet? - --- Jäljellä on vain kolme vartijaa. - --- Menkäämme. - -Samaa tietä he nousivat palvelijoiden kerrokseen asti ja saapuivat -pieneen huoneeseen, jossa oli kolme miestä, joista yksi katseli -ikkunasta. - --- Ei mitään uutta? - --- Ei mitään. - --- Katu on turvallinen? - --- Kymmenen minuutin päästä minä lähden lopullisesti, ja te teette -samoin. Jos täältä näette vähintäkään epäiltävää kadulla niin -ilmoittakaa minulle. - --- Minä pidän aina sormeni hälytyskellon nappulalla. - --- Dubreuil, olittehan varoittanut muuttomiehiä koskemasta tähän -kelloon. - --- Olin, se on täydessä kunnossa. - --- Silloin olen rauhallinen. - -Molemmat herrat palasivat Félix Daveyn asuntoon asti. Ja tämä, -siirrettyään marmoriliuskan paikoilleen, huudahti iloisesti: - --- Dubreuil, tahtoisinpa nähdä sen miehen, joka keksi kaikki nämät -ihmeelliset laitteet, varoituskellot, sähköjohdot ja puhetorvet, -näkymättömät käytävät, liikkuvat lattialaatat, salaiset portaat. Mikä -satumainen koneisto! - --- Mitä mainosta Arsène Lupinille! - --- Mainosta, jonka saamme piankin heittää. Ikävä kyllä meidän täytyy -lähteä tällaisesta asunnosta. Saamme alkaa taas alusta, Dubreuil... -ja uudella tavalla, ehdottomasti, sillä koskaan ei saa matkia. Piru -periköön Holmesin! - --- Tuo Holmes ei ole vielä palannut! - --- Miten se olisi mahdollistakaan? Southamptonista lähtee yksi ainoa -höyrylaiva, kello kaksitoista yöllä. Havresta yksi ainoa juna, joka -lähtee kello kahdeksan aamulla ja saapuu kello 12.12. Jollei hän ole -lähtenyt yölaivalla -- eikä hän sitä ole voinut tehdä, sillä minä -annoin selvät määräykset kapteenille -- niin voi hän saapua Ranskaan -vasta illalla Newhavenin ja Dieppen kautta. - --- Jos hän saapuu! - --- Holmes ei koskaan jätä asioita kesken. Hän palaa, mutta liian -myöhään. Me olemme silloin jo kaukana. - --- Ja neiti Destange? - --- Minun pitäisi tavata hänet kello yhden aikaan. - --- Hänen kotonaanko? - --- Ei, ei, hän ei palaa kotiinsa ennen kuin muutaman päivän päästä, -myrskyn mentyä ohitse, ja silloin kun minun ei tarvitse enää pitää -huolta muusta kuin hänestä. Mutta teidän, Dubreuil, täytyy kiirehtiä. -Meidän tavaroittemme lastaaminen vie paljon aikaa ja teidän -läsnäolonne rannalla on välttämätön. - --- Oletteko varma siitä, ettei meitä vartioida? - --- Kuka sen tekisi? Minä en pelkää muita kuin Holmesia. - -Dubreuil poistui. Félix Davey kulki viimeisen kerran huoneiden -kautta, nosti lattialta pari kolme revittyä kirjettä, löysi -liidunpalasen, otti sen, piirsi ruokasalin tummalle seinäpaperille -suuren ruudun, ja kirjoitti siihen kuin muistotauluun: - -"Täällä asui viisi vuotta 20:nnen vuosisadan alussa Arsène Lupin, -herrasmiesvaras." - -Tämä pieni pila näytti miellyttävän häntä suuresti. Hän katseli -vihellelle ja tyytyväisenä sitä ja huudahti: - --- Nyt kun olen saanut tulevan ajan historian järjestykseen, niin -paetkaamme. Rientäkää, mestari Sherlock Holmes, kolmen minuutin -kuluttua olen lähtenyt pesästäni ja tappionne on oleva täydellinen. -Vielä kaksi minuuttia! Te annatte minun odottaa! Vielä minuutti! -Ettekö tule? Siinä tapauksessa julistan teidät hävinneeksi ja korotan -itseni voittajaksi. Sen jälkeen puikahdan pakoon. Hyvästi, Arsène -Lupinin kuningaskunta! Hyvästi kuuden huoneiston viisikymmentäviisi -huonetta, joiden hallitsija olen ollut! Hyvästi! - -Kellon soitto keskeytti äkkiä hänen tunnepurkauksensa, kimeä, nopea, -vihlova kellonsoitto, joka kahdesti taukosi, kahdesti alkoi uudelleen -ja taukosi. Se oli hälytyskello. - -Mitä on tapahtunut? Mikä odottamaton vaara uhkasi? Ganimardko? Ei -suinkaan... - -Hän oli menemäisillään työhuoneeseensa paetakseen. Mutta ensiksi hän -kääntyi ikkunaan päin. Kadulla ei ollut ketään. Olikohan vihollinen -jo talossa? Hän kuunteli ja oli kuulevinaan etäistä hälinää. -Viipymättä hän juoksi työhuoneeseensa, ja kun hän astui sen kynnyksen -yli, hän kuuli avaimella koetettavan avata eteisen ovea. - --- Perhana, hän mutisi, -- aivan viime hetkessä. Talo on ehkä -saarrettu. Keittiön portaiden kautta mahdotonta! Kaikeksi onneksi on -uuni. - -Hän työnsi nopeasti marmorilaattaa: se ei liikahtanutkaan. Hän -ponnisti voimiaan kovemmin: se ei liikahtanutkaan. - -Samalla hetkellä hän oli kuulevinaan, että alaovi avattiin ja -askeleita kuului. - --- Perhana, hän kirosi, -- minä olen hukassa, jollei tuo kirottu -koneisto... - -Hänen sormensa tarttuivat suonenvedon tapaisesti reunustaan. Hän -painoi koko voimallaan. Ei mikään liikkunut. Ei mikään. Uskomattoman -pahan onnen, kohtalon pelottavan ilkeyden kautta ei koneisto, joka -äsken vielä toimi, enää toiminutkaan! - -Hän ponnisteli, loukkasi kätensä. Marmorilaatta pysyi paikallaan, -liikkumattomana. Kirottua! Voisiko noin typerä este katkaista hänen -tiensä? Hän iski marmoriin, löi raivoissaan sitä nyrkillä, hakkasi -sitä, kiroili sitä... - --- No, mitä nyt, herra Lupin, kaikki ei kai toimikaan teidän tahtonne -mukaan? - - * * * * * - -Sherlock Holmes! Lupin katsoi silmiään siristäen häneen aivan kuin -uskomattoman näyn vaivaamana. Sherlock Holmes Pariisissa! Sherlock -Holmes, jonka hän eilen oli toimittanut Englantiin kuin vaarallisen -paketin, ja joka nyt ilmestyi hänen eteensä voitokkaana ja vapaana! -Jotta tämä uskomaton ihme oli voinut tapahtua vastoin Arsène Lupinin -tahtoa, niin täytyi luonnonlakien rikkoutua, kaiken epäloogisen ja -mahdottoman päästä valtaan! Sherlock Holmes hänen edessään! - -Ja englantilainen lausui vuorostaan ivallisesti ja halveksivan -kohteliaasti kuten hänen vastustajansa häntä oli niin usein kohdellut: - --- Herra Lupin, minä ilmoitan teille, että tästä hetkestä alkaen, -en enää ajattele yötä, jonka annoitte minun viettää paroni -d'Hautrecin talossa, en enää ystäväni Watsonin onnetonta kohtaloa, -en automatkaani, enkä enää matkaa, jonka sain tehdä sidottuna kiinni -epämukavaan vuoteeseen. Tämä hetki korvaa kaiken. Minä en muista enää -mitään. Minä olen saanut korvauksen. Kuninkaallisen korvauksen. - -Lupin oli vaiti. Englantilainen jatkoi. - --- Eikö se ole teidänkin mielipiteenne? - -Hän näytti itsepäisesti aivan kuin vaativan tilitystä, jonkinlaista -kuittia menneistä tapauksista. - -Hetken mietittyään, jonka aikana englantilainen tunsi itseään -tutkittavan ja tarkastettavan sielun syvimpään sopukkaan asti, Lupin -selitti: - --- Minä otaksun, että teidän nykyinen käytöksenne perustuu vakaviin -alkusyihin? - --- Aivan vakaviin? - --- Se, että olette päässyt kapteenin ja merimiesteni käsistä on vain -sivuseikka meidän keskinäisessä taistelussamme. Mutta se seikka, että -olette täällä edessäni yksin, kuuletteko yksin Arsène Lupinin edessä, -saattaa minut uskomaan, että teidän kostonne on mahdollisimman -täydellinen. - --- Mahdollisimman täydellinen. - --- Tämä talo? - --- Saarrettu. - --- Molemmat viereiset talot? - --- Saarretut. - --- Huoneisto tämän yläpuolella. - --- Kaikki kolme huoneistoa, joissa herra Dubreuil asui viidennessä -kerroksessa, saarretut. - --- Joten... - --- Joten te olette ansassa, hyvä herra, täydellisesti ansassa. - -Samat tunteet, jotka Holmesilla oli ollut autolla ajaessaan, sai -Lupin nyt tuntea, saman raivon, saman kapinahengen -- mutta myös, -kaiken lopuksi, sama suoramielisyys taivutti hänet alistumaan -olosuhteisiin. He molemmat yhtä voimakkaat ottivat tappion samalla -tavoin vastaan ohimenevänä pahana, jonka alaiseksi täytyy taipua. - --- Me olemme kuitit, hyvä herra, hän sanoi lyhyesti. - -Englantilainen näytti riemastuvan tästä tunnustuksesta. He vaikenivat -molemmat. Lupin, joka jo taas oli oman itsensä herra, jatkoi -hymyillen: - --- Enkä minä ole lainkaan suuttunut! Alkoikin jo ikävystyttää -tuo alituinen voittaminen. Minun ei tarvinnut muuta kuin ojentaa -käsivarteni osuakseni keskelle rintaanne. Tällä kertaa se osui -minuun. Sain iskun! - -Hän nauroi sydämestään. - --- Nytpä syntyy hauskaa! Lupin on loukussa! Miten hän pääsee sieltä -pois? Loukussa... mikä seikkailu! Minä saan kiittää teitä kovasta -säikähdyksestä. Tämä on elämää! - -Hän painoi nyrkkinsä ohimoilleen ikään kuin hillitäkseen sekavaa -iloa, joka hänessä riehui, ja hän teki myös liikkeitä kuten lapsi, -joka näyttää olevan ylenmäärin huvitettu. - -Vihdoin hän lähestyi englantilaista: - --- Ja nyt, mitä odotatte? - --- Mitäkö odotan? - --- Niin, Ganimard on lähellä miehineen. Miksei hän astu sisään. - --- Minä olen pyytänyt häntä olemaan astumatta sisään. - --- Ja hän on siihen suostunut? - --- Minä en ole turvautunut hänen apuunsa muuta kuin sillä -nimenomaisella ehdolla, että hän antaa minun määrätä. Sitä paitsi ei -hän usko muuta kuin että Félix Davey on Lupinin kanssarikollinen! - --- Siinä tapauksessa uusin kysymykseni toisessa muodossa. Miksi te -tulitte yksin sisään? - --- Minä tahdoin ensin puhella kanssanne. - --- Aha! Teillä oli minulle asiaa. - -Tämä seikka näytti miellyttävän Lupinia. On tapauksia, jolloin monet -sanat ovat edullisempia kuin teot. - --- Herra Holmes, ikävä kyllä en voi tarjota teille tuolia -istuttavaksenne. Tämä vanha, puoliksi särkynyt laatikko, kelpaako se -teille tai tämä ikkunalauta? Minä olen varma siitä, että lasillinen -olutta maistuisi hyvältä. Tummaa vai vaaleata? Mutta olkaa hyvä ja -istukaa. - --- Tarpeetonta. Puhelkaamme. - --- Minä kuuntelen. - --- Minä puhun lyhyesti: Minun Ranskassa oloni tarkoituksena ei -ollut teidän vangitsemisenne. Jos minä ryhdyin ajamaan takaa teitä, -niin tein sen siksi, ettei minulla ollut muuta keinoa päästäkseni -tarkoitukseni perille. - --- Joka oli? - --- Löytää sininen timantti! - --- Sininen timantti! - --- Juuri niin, sillä se, joka löydettiin konsuli Bleichenilta oli -väärä. - --- Se on totta. Oikean lähetti vaaleatukkainen nainen, minä annoin -sen kopioida tarkkaan, ja kun minä sitä paitsi halusin saada -kreivittären muutkin jalokivet käsiini, ja kun konsuli Bleicheniä jo -epäiltiin, niin tuo vaaleatukkainen nainen, joksi häntä kutsuttiin, -välttääkseen epäluulojen kohdistumista itseensä, pisti väärän -timantin mainitun konsulin tavaroiden joukkoon. - --- Jota vastoin te piditte oikean omananne. - --- Luonnollisesti. - --- Minun täytyy saada tuo timantti. - --- Mahdotonta. - --- Minä lupasin sen kreivitär de Crozonille. Minä saan sen vielä. - --- Miten te sen saisitte, kun se on minun hallussani? - --- Minä saan sen juuri siksi, että se on teidän hallussanne. - --- Minäkö siis annan sen teille? - --- Niin. - --- Vapaaehtoisestiko? - --- Minä ostan sen teiltä. - -Lupin purskahti nauruun. - --- Te olette toden teolla englantilainen. Te käsittelette tätä aivan -kuin liikeasiaa. - --- Liikeasia se onkin. - --- Ja mitä te tarjoatte? - --- Neiti Destangen vapauden. - --- Hänen vapautensako? Mutta enhän minä tiedä hänen olevan -vangittunakaan. - --- Minä hankin Ganimardille tarpeelliset todisteet. Vailla teidän -suojelustanne joutuu hänkin kiinni. - -Lupin purskahti uudelleen nauramaan. - --- Hyvä herra, te tarjoatte minulle sellaista, jota teillä ei -olekaan. Neiti Destange on turvassa eikä pelkää mitään. Minä vaadin -muuta. - -Englantilainen epäröi, hän oli huomattavasti hämillään, ja hänen -poskipäänsä punoittivat. Sitten hän äkkiä laski kätensä vastustajansa -olalle: - --- Jos minä tarjoaisin... - --- Vapaudenko minulle? - --- En, mutta minä voisin poistua tästä huoneesta neuvotellakseni -herra Ganimardin kanssa. - --- Antaaksenne minulle miettimisaikaa? - --- Niin. - --- Hyvä Jumala, mitä hyötyä siitä olisi! Eihän tämä kirottu koneisto -enää toimi, sanoi Lupin painaen ärtyneenä marmorilaattaa. - -Hän pidätti hämmästyksen huudahduksen: tällä kertaa mikä kohtalon -oikku, odottamaton onnen potku: marmorilaatta oli liikkunut hänen -sormiensa alla! - -Se oli pelastus, mahdollinen pako. Siinä tapauksessa miksi hän -alistuisi Holmesin ehtoihin? - -Hän kulki edes ja takaisin kuten miettiäkseen vastausta. Sitten hän -vuorostaan laski kätensä englantilaisen olkapäälle. - --- Asiaa arveltuani, herra Holmes, pidän viisaimpana toimittaa pikku -asiani yksin. - --- Mutta... - --- Ei, minä en tarvitse ketään. - --- Kun Ganimard saa teidät käsiinsä, niin on kaikki loppunut. Hän ei -päästä teitä käsistään. - --- Kukapa tietää! - --- Te ajattelette mahdottomia. Kaikki ulko-ovet ovat vartioidut. - --- Jäljellä on yksi. - --- Mikä? - --- _Se, minkä minä valitsen_. - --- Turhia sanoja! Teidän vangitsemistanne voi pitää jo tapahtuneena. - --- Sitä se ei ole. - --- Siis? - --- Siis minä pidän sinisen timantin. - -Holmes veti kellonsa esiin. - --- Kello on kymmentä vaille kolme. Kello kolme kutsun Ganimardin -tänne. - --- Meillä on siis kymmenen minuuttia aikaa lörpötelläksemme. -Käyttäkäämme sitä hyväksemme, herra Holmes, ja tyydyttääksenne -tavatonta uteliaisuuttani, niin sanokaa minulle, miten olette saanut -käsiinne minun nimeni ja osoitteeni Félix Daveyna. - -Koko ajan pitäen silmällä Lupinia, jonka hyvä tuuli teki hänet -rauhattomaksi, Holmes suostui mielellään antamaan tämän pienen -selityksen, sillä se tyydytti hänen itserakkauttaan, ja sanoi: - --- Osoitteenne? Sen sain vaaleatukkaiselta naiselta. - --- Clotildeltä! - --- Häneltä itseltään. Muistelkaahan... eilisaamuna... kun aioin -ryöstää hänet autolla, hän soitti ompelijattarelleen. - --- Aivan oikein. - --- No niin, myöhemmin ymmärsin, että tuo ompelijatar olittekin te. -Ja viime yönä laivalla pinnistäen muistia, jonka erinomaisesta -terävyydestä rohkenen ylpeillä, onnistui minun saada selville -puhelinnumeronne viimeiset numerot... 73. Siten, omistaessani -teidän korjaamienne talojen luettelon, onnistui minun helposti -Pariisiin tultuani, tänä aamuna kello kahdeksan, etsiä ja löytää -puhelinluettelosta Félix Daveyn nimi ja osoite. Päästyäni selville -tästä nimestä ja osoitteesta pyysin apua herra Ganimardilta. - --- Mainiota! Verratonta! Minä en voi muuta kuin ihailla teitä. Mutta -minä en tiennyt, että te tulitte Havren junalla. Miten te pääsitte -_Pääskysestä_ pakenemaan? - --- Minä en paennut. - --- Mutta... - --- Te olitte antanut kapteenille määräyksen, että hänen ei tulisi -saapua Southamptoniin ennen kuin kello yksi yöllä. Minä tulin sinne -kello kaksitoista. Minä ennätin siis Havren laivaan. - --- Pettikö kapteeni minut? Se ei ole otaksuttavaa. - --- Ei hän pettänyt teitä. - --- Miten siis? - --- Vaan hänen kellonsa. - --- Hänen kellonsako? - --- Niin, hänen kellonsa, jonka panin käymään tuntia edelle. - --- Miten? - --- Mitenkö kello saadaan käymään edelle. Vääntämällä viisaria. Me -puhelimme istuen vieretysten, minä kertoilin hänelle huvittavia -juttuja... Toden totta, hän ei huomannut mitään. - --- Hyvä, hyvä, keinonne oli hyvä, minä aion sitä vast'edes käyttää. -Mutta seinäkello, joka riippui hytin seinällä? - --- Seinäkellon siirtäminen oli paljon vaikeampaa, sillä jalkani -olivat sidotut, mutta se merimies, joka vartioi minua kapteenin -poissaollessa siirsi ystävällisesti viisaria. - --- Hän? Ei suinkaan! Miten hän siihen suostui? - --- Oh! Hän ei käsittänyt tekonsa tärkeyttä! Minä sanoin hänelle, että -minun kaikin mokomin täytyi ennättää ensimmäiseen Lontoon junaan... -ja hän suostui... - --- Mistä hinnasta... - --- Pientä lahjaa vastaan, jonka tuo kunnon mies sitä paitsi aikoo -rehellisesti antaa teille. - --- Minkä lahjan? - --- Vähäpätöisen. - --- Mutta minkä. - --- Sinisen timantin. - --- Sinisen timantin! - --- Niin, sen väärän, jonka panitte kreivittären timantin sijaan, ja -jonka hän uskoi minun huostaani. - -Lupin purskahti äkkiä äänekkääseen nauruun. Hän vääntelehti ja -kyyneleet valuivat hänen silmistään. - --- Hyvä Jumala, tämäpä on hassua! Minun väärä timanttini on joutunut -merimiehelle! Ja kapteenin kello! Seinäkellon viisarit! - -Holmes ei vielä koskaan ennen ollut tuntenut taistelua Lupinin kanssa -niin vaikeaksi kuin nyt. Hänen terävä vaistonsa sanoi, että tämän -liiallisen iloisuuden alle kätkeytyi suuri määrä loistavia ajatuksia, -jotka aivan kuin kokosivat yhteen hänen kaikki henkiset voimansa. - --- Kello on kolme, herra Lupin. - --- Mikä vahinko! Meillä oli niin hauskaa! - --- Minä odotan vastaustanne. - --- Minun vastaustaniko? Hyvänen aika, kuinka vaativainen te olette! -Pelimme on siis loppunut. Ja pelin kohteena on minun vapauteni! - --- Minä lyön kuninkaan, sanoi Holmes laukaisten revolverin. - --- Ja minä _ässän_, vastasi Arsène iskien nyrkillään englantilaista. - -Holmes oli ampunut ilmaan kutsuakseen Ganimardin, jonka läsnäoloa hän -piti välttämättömänä. Mutta Arsènen nyrkki singahti suoraan Holmesin -vatsaan, niin että tämä kalpeni ja horjahti. Yhdellä hyppäyksellä oli -Lupin uunin luona ja jo siirtyi marmorilevy... Liian myöhään! Ovi -aukeni. - --- Antautukaa, Lupin. Muuten... Ganimard, joka oli ollut epäilemättä -lähempänä kuin Lupin oli uskonutkaan, astui sisään uhaten -revolverillaan häntä. Ja Ganimardin takana syöksyi sisään kymmenen -miestä, kaksikymmentä miestä, tuollaisia rotevia ja häikäilemättömiä -miehiä, jotka olisivat lyöneet hänet maahan kuin koiran pienemmänkin -vastarinnan jälkeen. - -Hän teki hyvin rauhallisen liikkeen. - --- Alas aseet! Minä antaudun. - -Ja hän pani käsivartensa ristiin rinnalle. - - * * * * * - -Kaikki aivan kuin ällistyivät. Autiossa huoneessa kuuluivat Arsène -Lupinin sanat kuin kaiku. "Minä antaudun!" Mitkä uskomattomat sanat! -He olivat odottaneet hänen äkkiä katoavan lattian kautta tai seinän -aukeavan hänen edessään ja pelastavan hänet kerta vielä ahdistajiensa -käsistä. Ja hän antautui! - -Ganimard lähestyi ja syvän mielenliikutuksen vallassa, vakavana kuten -tällainen hetki vaatikin hän hitaasti ojensi kätensä vastustajaansa -kohden, ja sanoi suurella sisällisellä nautinnolla: - --- Te olette vankini, Lupin. - --- Prrr, värisi Lupin, -- aivan te säikytätte minut, hyvä Ganimard. -Mikä hautajaisääni! Luulisi teidän puhuvan ystävänne haudalla. -Heittäkää pois tuo maahanpanijaisilme. - --- Te olette vankini. - --- Ja te olette aivan suunniltanne ihastuksesta? Lain nimessä, -jonka uskollinen toimeenpanija hän on, Ganimard, ylitarkastaja, -vangitsee rikollisen Lupinin. Historiallinen hetki, jonka arvon te -täydellisesti tunnette, ja jo toisen kerran se tapahtuu teille. Hyvä -Ganimard, te edistytte vielä pitkälle virkaurallanne! - -Ja hän tarjosi kätensä käsirautoja varten. Tämä toimitus tapahtui -hiukan juhlallisella tavalla. Poliisit, vaikka he tavallisesti -olivat nopealiikkeisiä ja suuttuneita Lupiniin, toimivat hitaasti -ihmetellen, että heidän oli sallittu koskettaa tähän koskemattomaan -olentoon. - --- Lupin parka, tämä huokasi, -- mitähän sinun ylhäiset ystäväsi -sanoisivat nähdessään sinut näin nöyryytettynä. - -Hän ponnisti nyrkkejään erilleen jännittäen kaikkia lihaksiaan. Hänen -otsasuonensa paisuivat. Kahleiden silmut painuivat lihaan. - --- Kas niin, hän sanoi. Kahle putosi katkenneena. - --- Uusi, toverit, tämä ei kelpaa mihinkään. - -Hänelle pantiin kahdet kahleet. Hän katseli hyväksyen niitä: - --- Hyvä on! Te ette koskaan voi olla kylliksi varovaisia. - -Sitten hän laski kuinka monta poliisia oli läsnä: - --- Montako teitä on, ystäväiseni? Kaksikymmentäviisi? Kolmekymmentä? -Liian monta. En voi tehdä mitään. Jospa teitä olisi ollut vain -viisitoista! - -Hän oli todellakin suurenmoinen, suurenmoinen kuten näyttelijä, joka -näyttelee loistavaa ja vauhdikasta osaansa nenäkkäästi ja kepeästi. -Holmes katseli häntä kuten katsellaan näytöstä, joka kaikille -yksityiskohdille osataan antaa arvo. Ja hänessä heräsi todellakin -se omituinen ajatus että taistelu oli tasaväkinen näiden puolueiden -välillä, johon toiseen kuului kolmekymmentä koko lain koneiston -auttamaa miestä ja toiseen tuo yksinäinen, aseeton ja kahlehdittu -mies. Molemmat puolet olivat tasaväkiset. - --- No niin, mestari, sanoi Lupin hänelle, -- tämä on nyt teidän -työtänne. Teidän vuoksenne Lupin saa mädätä kopin kosteilla oljilla. -Myöntäkää, että omatuntonne ei ole aivan puhdas, ja että teillä on -omantunnonvaivoja? - -Vasten tahtoaan englantilainen kohotti olkapäitään kuten sanoen: -"Teistähän vain riippuu..." - --- Ei koskaan! Ei koskaan! huudahti Lupin. -- Minäkö antaisin sinisen -timantin? En, en, minä olen sen tähden saanut jo nähdä liian paljon -vaivaa. Minä pidän sen omanani. Ensi kerralla käydessäni luonanne -Lontoossa, ehkä jo ensi kuussa, sanon teille syyt siihen. Mutta -oletteko ensi kuussa Lontoossa? Valitsetteko mieluummin Wienin? Tai -Pietarin? - -Hän säpsähti. Katon rajassa soi äkkiä kello. Eikä se ollut -hälytyskello, vaan puhelin, jonka langat johtivat hänen -työhuoneeseensa molempien ikkunoiden väliin, ja jonka koneistoa ei -oltu korjattu pois. - -Puhelin! Kuka joutuisi ansaan, jonka kauhea sattuma oli virittänyt! -Arsène Lupin teki raivoisan liikkeen puhelinta kohden, hän olisi -tahtonut sen särkeä, hakata kappaleiksi ja siten tukahuttaa äänen, -joka pyysi saada puhutella häntä. Mutta Ganimard otti kuulo torven ja -puhui. - --- Haloo... haloo... numero 64873... niin, se on täällä. - -Nopeasti, käskevällä liikkeellä Holmes työnsi hänet syrjään, tarttui -kulotorveen ja levitti nenäliinansa puhetorven päälle tehdäkseen -äänensä epäselvemmäksi. - -Tällä hetkellä hän loi katseen Lupiniin. Ja se katse, jonka he -vaihtoivat, todisti, että sama ajatus oli herännyt kummassakin, ja -että molemmat uskoivat melkein mahdolliseksi, luultavaksi, varmaksi -saman olettamuksen: soittaja oli vaaleatukkainen nainen. Hän luuli -soittavansa Félix Daveylle, tai oikeastaan Maxime Bermondille, ja hän -puhuttelikin Holmesta! - -Ja englantilainen huusi: - --- Halloo, halloo! - -Äänettömyys, sitten Holmes: - --- Niin, minä se olen, Maxime. - -Heti koko draama kehittyi traagillisen voimakkaana. Lupin, -voittamaton ja ilkkuva Lupin ei edes ajatellutkaan salata -levottomuuttaan, ja kasvot kauhusta kalpeina hän koetti kuunnella ja -arvata. Ja Holmes jatkoi, vastaten salaperäisellä äänellä: - --- Halloo, halloo, kyllä, kaikki on loppunut, ja minä aion juuri -lähteä tapaamaan teitä kuten olimme sopineet. Minnekö? Tietysti sinne -missä olette. Ettekö luule, että se on vielä... - -Hän epäröi, etsi sanoja, sitten vaikeni. Oli selvää, että hän koetti -kysellä nuorelta tytöltä sanomatta itse liian paljon, ja että hän oli -kerrassaan tietämätön siitä missä tuo nuori tyttö oli. Sitä paitsi -näytti Ganimardin läsnäolo häiritsevän häntä. Jospa jokin ihme olisi -voinut katkaista tämän helvetillisen keskustelun! Lupin toivoi sitä -kaikesta sydämestään, kaikki hermot pingottuneina. - -Ja Holmes puhui: - --- Ettekö kuule? En minäkään... huonosti... tuskin erotan sanoja. No -niin, mietittyäni asiaa katson viisaimmaksi, että menette kotiin. -Mikä vaara? Ei ole mitään vaaraa. Hänhän on Englannissa! Minä sain -sähkösanoman Southamptonista, joka ilmoittaa hänen saapuneen sinne. - -Mikä iva näissä sanoissa! Holmes lausui ne tavattoman tyytyväisesti. -Ja hän lisäsi: - --- Älkää siis hukatko aikaa, rakas ystävä, minä tulen teitä tapaamaan. - -Hän laski kuulotorven kädestään. - --- Herra Ganimard, minä pyydän teiltä kolme miestänne. - --- Vaaleatukkaisen naisen tähden, niin? - --- Niin. - --- Tiedättekö kuka hän on, missä hän on? - --- Tiedän. - --- Hitto vieköön! Mikä verraton saalis. Yhdessä Lupinin kanssa, tämä -päivä on täydellinen. Folenfant, ottakaa kaksi miestä matkaanne ja -seuratkaa herraa. - -Englantilainen lähti kolmen poliisin seurassa. - -Kaikki oli siis loppunut. Vaaleatukkainen nainenkin oli siis joutunut -Holmesin valtaan. Ihailtavan kestävyytensä, onnellisten tapausten -liittymisen kautta päättyi taistelu hänen voitokseen ja Lupinin -korvaamattomaksi tappioksi. - --- Herra Holmes! - -Englantilainen pysähtyi. - --- Herra Lupin? - -Tämä viimeinen tapaus näytti tehneen tärisyttävän vaikutuksen -Lupiniin. Hänen otsansa oli rypyssä. Hän oli väsynyt ja synkkä. Hän -oikaisi kuitenkin vartalonsa kooten kaikki voimansa. Ja huolimatta -kaikesta, kepeästi, nasevasti hän huudahti: - --- Myönnättehän että kohtalo sotii minua vastaan. Äsken se esti minua -pakenemasta tuon uunin kautta ja jätti minut teidän haltuunne. Nyt se -käyttää puhelinta lahjoittaakseen teille vaaleatukkaisen naisen. Minä -taivun sen määräyksien alle. - --- Mitä sillä tarkoitatte? - --- Sitä, että minä olen valmis ryhtymään neuvotteluihin. - -Holmes vei tarkastajan syrjään ja pyysi äänellä, joka ei -vastaväitteitä kärsinyt, lupaa saada vaihtaa muutamia sanoja Lupinin -kanssa. Sitten hän palasi Lupinin luo. Viimeinen sovittelu! Hän alkoi -kuivalla ja hermostuneella äänellä: - --- Mitä te tahdotte? - --- Neiti Destangen vapauden. - --- Tiedätte hinnan? - --- Tiedän. - --- Ja suostutte? - --- Minä suostun kaikkiin ehtoihinne. - --- Ah! huudahti englantilainen kummastuneena, -- mutta tehän -hylkäsitte, kun oli puhe teistä. - --- Kun oli puhe minusta, herra Holmes. Nyt on kysymys naisesta, -ja naisesta jota minä rakastan. Ranskassa katsokaahan, meillä on -erikoiset ajatukset näistä asioista. Ja vaikka miehen nimi onkin -Arsène Lupin, niin ei hän toimi toisin. Päinvastoin! - -Hän sanoi sen hyvin yksinkertaisesti. Holmes nyökkäsi tuskin -huomattavasti päällään ja mutisi: - --- Siis sininen timantti? - --- Ottakaa keppini, tuolta, uunin nurkasta. Tarttukaa toisella -kädellänne kepin nuppiin ja toisella vääntäkää rautahylsyä joka on -vastakkaisessa päässä kuin nuppi. - -Holmes tarttui keppiin ja väänsi hylsyä ja vääntäessään hän näki, -että nuppi irtaantui. Tämän nupin sisällä oli vahapallo. Pallon -keskellä timantti. - -Hän tarkasti sitä. Se oli sininen timantti. - --- Neiti Destange on vapaa, herra Lupin. - --- Vapaa tulevaisuudessa kuten nytkin! Hänen ei tarvitse pelätä -mitään teidän puoleltanne? - --- Eikä kenenkään muun. - --- Tapahtukoon mitä tahansa? - --- Tapahtukoon mitä tahansa. Minä en enää tiedä hänen nimeään enkä -osoitettaan. - --- Kiitos. Ja näkemiin asti! Sillä tapaammehan me toisemme, eikö -niin, herra Holmes? - --- Sitä en epäilekään. - -Englantilaisen ja Ganimardin välillä oli jokseenkin kiivas väittely, -jonka Holmes äkkiä lopetti jokseenkin jyrkästi. - --- Ikävä kyllä, herra Ganimard, en ole lainkaan samaa mieltä teidän -kanssanne. Mutta minulla ei ole aikaa selittää sitä teille. Minä -lähden tunnin kuluttua Englantiin. - --- Mutta, vaaleatukkainen nainen? - --- Minä en tunne häntä. - --- Äskenhän te juuri... - --- Ottakaa hänet tai jättäkää hänet. Minä olen jo antanut Lupinin -teidän käsiinne. Tässä on sininen timantti, jonka iloksenne saatte -itse antaa kreivitär de Crozonille. Minun mielestäni ei teillä ole -mitään syytä valittaa. - --- Mutta vaaleatukkainen nainen? - --- Etsikää. - -Hän painoi hatun päähänsä ja poistui nopeasti, kuten ainakin mies, -joka ei ole tottunut viivyttelemään toimitettuaan asiansa. - - * * * * * - --- Hauskaa matkaa, huudahti Lupin. -- Ja olkaa varma siitä, etten -koskaan unohda niitä ystävällisiä suhteita jotka ovat vallinneet -välillämme. Terveisiä herra Watsonille. - -Hän ei saanut mitään vastausta ja ilkkui: - --- Tuota voi kutsua englantilaiseksi paoksi. Tuolla saarivaltakunnan -asukkaalla ei ole sitä kohteliaisuuden kukkaa, jonka kautta me -eroamme muista kansoista. Ajatelkaahan, Ganimard, millaisen lähdön -ranskalainen olisi vastaavassa tapauksessa pannut toimeen! Minkä -erikoisen kohteliaisuuden alle hän olisi kätkenyt voitonriemunsa! -Mutta, Jumala varjelkoon, Ganimard, mitä te teette? Panetteko te -kotitarkastuksen toimeen! Mutta eihän täällä löydy enää mitään, -ystäväiseni, ei paperin palaakaan. Minun arkistoni ovat varmassa -paikassa. - --- Kukapa tietää! Kukapa tietää! - -Lupin alistui tarkastukseen. Kaksi tarkastajaa piteli hänestä kiinni, -ja kaikki muut seisoivat ympärillä, ja hän alistui kärsivällisesti -kaikkeen. Mutta kahdenkymmenen minuutin päästä hän jo huokasi: - --- Kiirehtikää, Ganimard, ettekö jo lopeta. - --- Onko teillä siis kova kiire? - --- Onko minulla kiire! Välttämätön vierailu. - --- Vankilassako? - --- Ei, kaupungilla. - --- Joutavia! Mihin aikaan? - --- Kello kaksi. - --- Kello on kolme. - --- Juuri niin, minä olen myöhästynyt, enkä minä halveksi mitään muuta -niin paljon kuin myöhästymistä. - --- Annatteko minulle viisi minuuttia aikaa? - --- En minuuttiakaan enempää. - --- Te olette liian ystävällinen, minä koetan... - --- Älkää puhuko niin paljon. Joko taas tutkitte tuota laatikkoa? -Sehän on tyhjä! - --- Onhan täällä kirjeitä. - --- Vanhoja laskuja! - --- Ei, silkkinauhalla sidottu pinkka. - --- Vaaleanpunaisellako nauhalla? Oh! Ganimard, älkää millään muotoa -avatko! - --- Ovatko ne naisen kirjeitä? - --- Ovat. - --- Hienon naisen? - --- Hyvin hienon. - --- Hänen nimensä? - --- Rouva Ganimard. - --- Hyvin hauskaa! Hyvin hauskaa! huudahti tarkastaja loukkaantuneena. - -Tällä hetkellä palasivat muihin huoneisiin lähetetyt miehet ja -ilmoittivat, että kotitarkastus oli ollut tulokseton. Lupin alkoi -nauraa. - --- Hitto vieköön! Luulitteko löytävänne luettelon tovereistani, -tai todistuksen suhteestani Saksan keisariin? Teidän tulisi etsiä -tämän huoneiston pikku salaisuuksia. Tämä kaasuputki on esimerkiksi -puhetorvi. Tämän uunin sisällä on portaat. Tämä seinä on ontto. Ja -kuinka suuri määrä täällä on kelloja! Painakaahan, Ganimard, tuota -nappulaa. - -Ganimard totteli. - --- Ettehän kuule mitään? kysyi Lupin. - --- En. - --- En minäkään. Te olette kuitenkin ilmoittanut minun lentoasemani -hoitajalle, jotta hän panee kuntoon ohjattavan ilmalaivan, joka kohta -vie meidät yläilmoihin. - --- Joutavia, sanoi Ganimard, joka oli lopettanut tarkastuksensa, -- -nämä hullutukset jo riittävät, matkaan! - -Hän astui muutaman askeleen, miehet seurasivat häntä. Lupin ei -liikahtanut tuumaakaan. Vahdit työnsivät häntä. Turhaan. - --- No, sanoi Ganimard, -- ettekö aio lähteä? - --- En suinkaan. - --- Siinä tapauksessa... - --- Mutta se riippuu. - --- Mistä? - --- Paikasta, jonne viette minut. - --- Vankilaan, tietysti. - --- Sitten en liikahda. Minulla ei ole mitään tehtävää vankilassa. - --- Tehän olette hullu? - --- Eikö minulla ollut kunnia ilmoittaa teille, että minulla oli -tärkeä vierailu tehtävänä? - --- Lupin! - --- Ganimard, vaaleatukkainen nainen odottaa minua, ja te luulette -minua niin epähienoksi, että jätän hänet levottomana odottamaan? -Hieno mies tekisi siinä raukkamaisesti. - --- Kuulkaahan, Lupin, sanoi tarkastaja, jota tämä pilailu alkoi -ärsyttää, -- minä olen tähän asti ollut teitä kohtaan tavattoman -hienotunteinen. Mutta kaikella on rajansa. Seuratkaa minua. - --- Mahdotonta. Minun täytyy mennä tapaamaan erästä henkilöä ja minä -menen. - --- Viimeisen kerran? - --- Mah-do-ton-ta. - -Ganimard viittasi. Kaksi miestä nosti Lupinin syliinsä. Mutta he -päästivät hänet piankin vapaaksi parahtaen tuskasta: Lupin pisti -molemmilla käsillään pitkät neulat heidän kehoihinsa. - -Hulluina raivosta syöksyivät miehet hänen kimppuunsa, heidän vihansa -oli päässyt valloilleen, he halusivat kostaa toveriensa puolesta ja -monet kärsimänsä häpeät, ja he iskivät ja löivät. Kova isku osui -hänen ohimoonsa. Hän kaatui maahan. - --- Jos te tapatte hänet, karjui Ganimard raivoissaan, -- niin -joudutte tekemisiin minun kanssani. - -Hän kumartui hoitamaan Lupinia. Mutta huomattuaan hänen vapaasti -hengittävän hän käski toisia kantamaan häntä jaloista ja pääpuolesta, -itse tuki hän vartalon kohdalta. - --- Astukaa tasaisesti! Ei saa tärisyttää. Senkin roistot, olitte -vähällä tappaa hänet. No, Lupin, miten voitte? - -Lupin avasi silmänsä. Hän mutisi: - --- En aivan hyvin, Ganimard, te olette antanut murskata minut. - --- Oma syynnehän se oli, miksi olette niin itsepäinen! vastasi -Ganimard onnettomana. -- Ettehän tunne kipua? - -He saapuivat portaille. Lupin vaikeroi: - --- Ganimard, hissiin, muuten he katkovat luuni. - --- Hyvä ajatus, mainio ajatus, myönsi Ganimard. -- Sitä paitsi ovat -portaat niin kaidat, olisi vaikeata... - -Hän painoi hissin ylös. Lupin asetettiin hyvin varovaisesti penkille -istumaan. Ganimard istui hänen viereensä ja sanoi apulaisilleen: - --- Menkää samalla aikaa portaita alas kuin me. Odottakaa porttivahdin -oven luona. Onko selvä? - -Hän sulki hissin oven. Mutta tuskin se oli sulkeutunut, kun kaikkien -suusta kuului kiljahdus. Vinhaa vauhtia kuin ilmapallo, joka on -päässyt irti, hissi kiiti ylöspäin. Kuului ivallinen nauru. - --- Hyvä Jumala, ulvoi Ganimard, etsien kiihkeästi pimeässä nappulaa, -jota painamalla hissi saataisiin laskeutumaan alas. - -Kun hän ei sitä löytänyt hän huusi: - --- Viides kerros! Vartioikaa viidennen kerroksen ovea. - -Hypäten neljä porrasta kerrallaan syöksyivät poliisit portaita ylös. -Mutta jotain ihmeellistä tapahtui: hissi näytti puhkaisevan viimeisen -kerroksen katon, katosi poliisien näkyvistä, pysähtyi äkkiä ylimpään, -palvelijain ullakkokerrokseen. Kolme miestä oli siellä vartioimassa, -he avasivat hissin oven. Kaksi heistä tarttui Ganimardiin, joka aivan -ymmällään ja hervottomana ei ajatellutkaan puolustautua. Kolmas vei -Lupinin pois. - --- Ennustinhan minä teille, Ganimard, paosta ilmapallossa... ja -teidän avullanne! Ensi kerralla älkää olko niin säälivä. Ja ennen -kaikkea muistakaa, että Arsène Lupin ei anna lyödä itseään eikä tehdä -itselleen pahaa muuta kuin pätevistä syistä. Hyvästi! - -Ovi oli jo uudelleen suljettu ja hissi laskeutui Ganimardin kanssa -alakertaan. Ja kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, että vanha poliisi -sai poliisit kiinni porttivahdin oven luona. - -Sanaakaan sanomatta he kiireimmän kautta kulkivat pihan poikki ja -juoksivat keittiöportaita ylös, sillä ainoastaan siten he pääsivät -palvelijan kerrokseen, jossa pako oli tapahtunut. - -Pitkä, monimutkainen käytävä, jonka varrella oli pieniä numeroituja -huoneita, johti ovelle, joka oli raollaan. Tämän oven toisella -puolen, ja siis toisessa talossa, oli samanlainen käytävä, samoin -mutkikas ja sen varrella samanlaisia huoneita. Käytävän päässä -oli keittiön portaat. Ganimard laskeutui niitä alas, kulki pihan -poikki ja saapui kadulle, Picot-kadulle. Silloin hän ymmärsi kaiken: -nämä molemmat talot, jotka ulottuivat syvälle kaupunginkorttelin -sisään, koskettivat toisiinsa ja niiden päädyt olivat eri kaduille, -ei kulmittain toistensa kanssa vaan yhdensuuntaisesti ja yli -kuudenkymmenen metrin päässä toisistaan. - -Hän meni porttivahdin luo ja näytti poliisikorttinsa: - --- Neljä miestä kulki juuri äsken tästä ohi? - --- Niin, neljännen ja viidennen kerroksen asukkaiden palvelijat ja -kaksi heidän ystäväänsä. - --- Ketkä asuvat neljännessä ja viidennessä kerroksessa? - --- Herrat Fouvel ja heidän serkkunsa Provost. He muuttivat tänä -aamuna pois. Jäljelle jäi vain kaksi palvelijaa. He poistuivat äsken. - --- Ah! ajatteli Ganimard, vaipuessaan porttivahdin huoneen sohvalle, -mikä mainio saalis luisui käsistämme! Koko joukkio asui tässä -taloryhmässä. - - * * * * * - -Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin saapui kaksi herraa ajurilla -Pariisin pohjoiselle asemalle ja riensi Calaisin pikajunaa kohden ja -heitä seurasi mies kantaen heidän tavaroitaan. - -Toisen käsi oli siteessä ja hänen kalpeutensa ilmaisi hänet -sairaaksi. Toinen näytti iloiselta. - --- Nopeasti, Watson, me emme saa myöhästyä junasta. Watson, minä en -koskaan tule unohtamaan näitä kymmentä päivää. - --- En minäkään. - --- Mitä ihania taisteluja! - --- Verrattomia. - --- Siellä täällä vain muutamia pieniä ikävyyksiä. - --- Hyvin pieniä. - --- Ja lopuksi täysi voitto pitkin linjaa. Lupin vangittu! Sininen -timantti saatu takaisin! - --- Minun käsivarteni on poikki! - --- Kun on kysymys sellaisesta voitosta, niin mitä merkitsee poikki -mennyt käsivarsi! - --- Varsinkin minun. - --- Niin! Muistakaahan, Watson, että juuri silloin kun olitte -apteekkarin luona, ja kärsitte kuten sankari ainakin, silloin löysin -sen langan, joka vei minut perille. - --- Mikä onnen potku. - -Vaunun ovia suljettiin. - --- Sisään, olkaa hyvät. Pitäkäämme kiirettä, hyvät herrat. - -Kantaja kapusi tyhjään vaunuosastoon ja laski tavarat hyllylle, -Holmesin auttaessa onnetonta Watsonia vaunuun. - --- Mutta mikä teitä vaivaa, Watson? Ettehän pääse ylös! Voitteko -pahoin, vanha toveri. - --- En minä voi pahoin. - --- Mikä teitä sitten vaivaa? - --- Minä en voi käyttää muuta kuin toista kättäni. - --- Entä sitten! huudahti iloisesti Holmes. -- Tyhjää puhetta. -Luuletteko olevanne ainoa käsipuoli tässä maassa! Entä ne todelliset -käsipuolet? Täällä sitä nyt ollaan. - -Hän ojensi kantajalle viisikymmentä sentimiä. - --- Kiitos, ystäväni. Tässä on Teille. - --- Kiitos, herra Holmes. - -Englantilainen katsoi häneen: se oli Arsène Lupin. - --- Te, te! hän änkytti aivan ällistyneenä. - -Ja Watson suu ammollaan heilutti tervettä kättään kuten puhuja, joka -vakuuttaa jotain tosiasiaa: - --- Te! Te! Mutta teidäthän on vangittu! Holmes kertoi sen minulle. -Hänen lähtiessään Ganimard ympäröi teitä kolmenkymmenen apulaisensa -kanssa. - -Lupin laski käsivartensa rinnalle ristiin ja sanoi hyvin -loukkaantuneena: - --- Ja silloin te luulitte että antaisin teidän lähteä sanomatta -teille hyvästi? Kaiken sen ystävyyden jälkeen, joka aina on vallinnut -meidän kesken! Mutta sehän olisi ollut tavattoman epähienoa. Keneksi -te minua luulette? - -Juna vihelsi. - --- No, minä annan sen teille anteeksi. Mutta onko teillä kaikki, mitä -tarvitsette? Tupakkaa, tulitikkuja. On! Ja tämän päivän iltalehdet? -Te luette siitä vangitsemiseni yksityiskohdat, viimeisen urotyönne, -mestari. Ja nyt näkemiin, olen ihastunut saatuani tutustua teihin... -todella ihastunut. Ja jos joskus minua tarvitsette, niin olen -onnellinen... - -Hän hyppäsi asemasillalle ja sulki oven. - --- Hyvästi, hän sanoi vielä, heiluttaen nenäliinaansa. -- Hyvästi, -minä kirjoitan teille. Tekin minulle, eikö niin? Ja katkennut -käsivartenne, herra Watson? Minä odotan uutisia teiltä molemmilta. -Postikortti silloin tällöin. Osoite: Lupin, Pariisi. Se riittää. -Tarpeetonta panna postimerkkiä, näkemiin, näkemiin! - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Arsène Lupin taistelussa Sherlock -Holmesta vastaan, by Maurice Leblanc - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN TAISTELUSSA *** - -***** This file should be named 55037-8.txt or 55037-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/0/3/55037/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55037-8.zip b/old/55037-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2bddec0..0000000 --- a/old/55037-8.zip +++ /dev/null |