NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 5773 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..50f3a4b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55495 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55495)
diff --git a/old/55495-8.txt b/old/55495-8.txt
deleted file mode 100644
index 4ad4d4e..0000000
--- a/old/55495-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5773 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Seikkailuja saloilla ja vesillä, by Alfred Emil Ingman
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Seikkailuja saloilla ja vesillä
-
-Author: Alfred Emil Ingman
-
-Release Date: September 6, 2017 [EBook #55495]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJA SALOILLA JA VESILLÄ ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-SEIKKAILUJA SALOILLA JA VESILLÄ
-
-
-Nuorisolle kertonut
-
-ALFRED EMIL INGMAN
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1921.
-
-Karlsson & Jantunen Osakeyhtiön kirjapaino, Helsinki.
-
-
-
-
-
-
-ALFRED EMIL INGMANIN KOOTUT TEOKSET:
-
-      ALFRED EMIL INGMAN
-
-   I. RIMPISUON USVAPATSAS
-      Seikkailukertomus Pohjan periltä.
-      [Erillisenä e-kirjana]
-
-  II. LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA
-      Seikkailuja Venäjän rajalta.
-      [Erillisenä e-kirjana]
-
- III. KAHDEN TAALARIN RAHA
-      Meripoikien seikkailuja.
-      [Erillisenä e-kirjana]
-
-  IV. SUURSALON HALLI
-      Uskollisen metsäkoiran oma elämäkerta.
-
-   V. NALLI
-      Karhu kertoo elämästänsä ja seikkailuistansa.
-
-  VI. JOULUAATTO LAMMIKOSSA
-      Kuvaus kalojen elämästä.
-
- VII. "PAHA KÄRY"
-      Suomalaisen siirtolaisen seikkailuja Etelä-Afrikassa.
-
-
-
-
-
-
-ALFRED EMIL INGMAN.
-
-
-_Alfred Emil Ingman_, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolle
-tarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänen
-ulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883
-papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissa
-papin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseen
-lääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän ohella
-hän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekä
-käsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eri
-toimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisen
-laajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutena
-kuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen.
-
-Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaa
-meille hänen veljensä professori _Lauri Ingman_ seuraavaa:
-
-"Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni jo
-ylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän ja
-vanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivat
-kaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkin
-retkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oli
-usein eräs mökkiläinen, 'Hongiston vaari', jonka metsästysinnolla ei
-ollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkui
-susia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerran
-oikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oli
-asettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmille
-milloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivat
-lähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintuja
-kuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoista
-tehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroida
-venettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltä
-hetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla.
-Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoilla
-milloin minnekinpäin.
-
-"Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaa
-tehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja.
-Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hän
-rakensi sekä souto- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itse
-rakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä matkoilla
-saada päänsä päälle parempikin katto kuin havunoksista tehty, rakensi
-hän Vaasan lähelle pariin paikkaan lankuista erinomaisen hauskat
-kesämajat. Apuna hänellä ei näissä toimissa ollut muuta kuin
-kouluijässä oleva poikansa. Ihailin suuresti hänen väsymättömyyttään ja
-taitoaan; kaikellainen 'fuskaaminen' oli hänelle vastenmielistä, se
-mikä tehtiin, oli tehtävä hyvin.
-
-"Pienestä pitäen tottuneena ampuma-aseita käyttämään oli Alfred
-kehittynyt erinomaisen taitavaksi ampujaksi. Varsinkin oli ihailtava
-hänen taitonsa lennosta pudottaa lintuja. Yhteen aikaan hän harrasti
-myöskin pilkkaan ampumista ja saavutti siinä sellaisen taidon, että
-eräässä silloisen n.s. sportti-klubin koko maata käsittävässä
-ampumakilpailussa sai palkinnon.
-
-"Papiksi tultuaan saattoi veljeni tietenkin omistaa vapaille
-ulkoilmaharrastuksille vain vähän aikaa. Tavallinen viranhoito vaati,
-varsinkin sen jälkeen kuin hän oli tullut vankilansaarnaajaksi, paljon
-aikaa, ja innostuneena ja taitavana opettajana hän lisäksi suoritti
-paljon opetustyötä. Mutta kun hanget alkoivat sulaa, silloin täytyi
-saada aikaa panna venheet ja pyyntivehkeet kuntoon, jotta jo
-toukokuussa voisi pistäytyä jollekin iltapäiväretkelle merelle ja
-kesäkuussa ihailla auringon laskua ja nousua Vaasan saaristossa."
-
-Tällaiseksi tunnettiin hänet omassa kotoisessa vaikutuspiirissään --
-kirjailijana vasta hän tuli tunnetuksi suuremmalle yleisölle, jopa niin
-tunnetuksi, että hänet aina mainitaan silloin, kun puhutaan
-alkuperäisistä ja etevistä kotimaisista nuorisokirjailijoista.
-Todennäköistä on, että Suomen kasvava nuoriso lukee polvi polvelta
-aina samalla innostuksella niitä seikkailuja, joista kerrotaan
-"Rimpisuon usvapatsaassa", "Latvasaaren kuninkaan hovilinnassa",
-"Suursalon Hallissa" ja "Kahden taalarin rahassa" sekä muissa hänen
-kertomuksissaan. Ja kun viljelys tunkee metsät yhä syrjemmäksi, kun
-emme enää tulevaisuudessa voi puhua "seikkailuista saloilla ja vesillä"
-siinä tuoreessa tarkoituksessa kuin näissä kirjoissa, saavat nämä
-teokset hiukan samaa merkitystä kuin mikä on Cooperin kuvauksilla
-nykypäivien amerikalaiselle: ne kertovat niistä ihanista päivistä,
-jolloin Suomessa vielä oli neitseellisiä saloja ja vesiä.
-
-Lähettäessään "Rimpisuon usvapatsaan" kustantajalle tammikuulla 1915
-kirjoitti tekijä vaatimattomasti hänellä olleen tarkoituksena "antaa
-lukijalle pari sataa suomalaista sananlaskua ja sanontatapaa, kuitenkin
-mikäli mahdollista siten, ettei hän tätä tarkoitusta huomaisi." Ne,
-jotka tuon kirjasen ovat lukeneet, panivat varmaan merkille sen veikeän
-ja humoristisen tavan, jolla tekijä sovitteli kahden poikaviikarin
-vuorosanoiksi mitä hullunkurisimpia ja humoristisimpia sananlaskuja ja
-sutkauksia. Tekijä vaikeni kuitenkin siihen nähden, mikä on kirjan
-suurin opetussisällys: se on täydellinen opas siihen, miten on
-mahdollista elää talvella ulkoilmassa, joutumatta luonnon ankaruuden
-uhriksi; samalla se kasvattaa tulemaan toimeen omin voimin, maihin
-turvaamatta. Kun siihen lisätään vielä jännittävä ja nuorison
-mielikuvitukselle sopiva juoni, voi ymmärtää, kuinka suurta kykyä
-tällaisen, näöltään niin vaatimattoman teoksen luominen edellyttää.
-Teoksen nimi oli alkuaan "Levänevan usvapatsas", joka kuitenkin
-hyljättiin.
-
-"Rimpisuon" vastaanotto oli hyvä ja arvostelut suosiollisia. Niiden
-antamien neuvojen johdosta kirjoitti tekijä vain lyhyesti: "En ole
-liian vanha oppiakseni."
-
-Seuraavaa teostansa, "Latvasaaren kuninkaan hovilinnaa" lähettäessään
-kirjoitti tekijä kustantajalle marrask. 22 p. 1915 seuraavaa:
-
-"Kun tarkoitin siitä suomalaista, poikien suosiossa kai vieläkin olevaa
-'indiaanikirjaa', oli minun indiaanien puutteessa pakko käyttää
-rosvokoplaa. Olen kuitenkin kaikin puolin yrittänyt välttää sitä, mikä
-vaikuttaisi detektiiviromaanilta, ja saada lukijan mielen eniten
-kiintymään Latvasaaren Jules Vernen tapaiseen kuninkaaseen.
-Sananlaskujen opettamisesta nuorisolle en ole tahtonut luopua.
-Luullakseni nuoret oppivat niitä paraiten, kun luulevat saavansa ne
-kertomuksen kaupanpäällisinä vain."
-
-"Ehdotuksenne laajemminkin ryhtyä nuorisokirjallisuuteen on sangen
-houkutteleva; asian mahdollisuus riippuu siitä, onnistuuko minun niin
-kirjoittaa nuorten mieleen, että todella saan laajemmat markkinat.
-Sillä kirjoitan, ahkeranakin ollen, jotenkin hitaasti. Ja virkani on
-niin vähäpalkkainen, että minun on ollut aina pakko toimeentuloni
-tähden pitää paljon koulutunteja... Aion kuitenkin jatkaa
-kirjoittamistani."
-
-Lähettäessään "Suursalon Hallin" käsikirjoituksen, jonka tekijä oli
-alkujaan ajatellut julkaistavaksi jouluksi 1916, kirjoitti hän
-toivovansa jouluksi 1917, "jos Jumala suo terveyttä, voivansa valmistaa
-uuden kirjan." Se toivo toteutuikin, mutta painosta valmistuneena ei
-tuoni sallinut tekijän nähdä "Kahden taalarin rahaa." Sen
-valmistumisesta kertoi hän kirjeessään kustantajalle marrask. 11 p.
-1916 m.m. seuraavaa:
-
-"Uutta kirjaani olen kirjoittanut noin 120 käsikirjoitussivua. Mutta
-muutama viikko sitten ajoi se karille, enkä ole vielä saanut sitä
-uudestaan liikkeelle... Seikkailukirjaksi on sekin ajateltu, vaikka
-toinen seikkailijoista on vasta kahdennellatoista; 'näsäviisi' poika
-kuitenkin..."
-
-Omasta tyylistään kirjoittaa hän samassa kirjeessään vaatimattomasti:
-"Kirjoitustapani on karkeata, siitä ei pääse pieleen eikä puoleen, ja
-soveltuu vähemmin hyvin eläinkertomuksiin, jotka vaatisivat
-viehättävämpää, enemmän mukaansa tempaavaa tyyliä. Mutta harvalle
-miehelle vain on luotu kynä, joka luistaa liukkaasti kielellä, joka ei
-ole hänen äidinkielensä".
-
-Selitykseksi mainittakoon, että Ingman oli saanut ruotsinkielisen
-koulusivistyksen.
-
-Yhä samassa kirjeessään mainitsee hän uusista suunnitelmistaan:
-
-"Olen jo useampia vuosia kirjoitellut 'mukulakoululaisia' varten
-suunniteltua kuvakirjaa samaan tapaan kuin saksalaisten 'Zoologia
-Comica', jonka omat lapseni aikanaan lukivat loppuun, vaikka paperi
-olikin paksua. Saa nähdä, valmistuuko se ikinä?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuonen tarkoituksettomuutta usein valitetaan. Valitettavaa on, ettei
-Alfred Ingman saanut jatkaa tärkeätä kirjailijatoimintaansa, jolla hän
-muutamissa vuosissa olisi paljon rikastuttanut köyhähköä alkuperäistä
-nuorisokirjallisuuttamme. Valitettavaa on myöskin, ettei hän
-aikaisemmin huomannut lahjojansa tällä alalla.
-
-Se joka haluaa tarkemmin tutustua tämän vanhan pohjalaisen sisimpään
-luonteeseen, tekee sen parhaiten lukemalla hänen kirjansa. Joka lauseen
-takaa pilkistää niistä suora ja jäyhä mies, laajakatseinen,
-hyväsydäminen, elämää ja luontoa ymmärtävä.
-
-Viimeinen kustantajalle tullut kirje on päivätty syyskuun 15 p. 1917 ja
-koskee erästä tekijän käsikirjoitukselle sattunutta tapaturmaa. Se
-päättyy sanoihin:
-
-"Herran haltuun!"
-
-Kun hänen teoksensa nyt uudessa asussa joutuvat nuorisomme luettavaksi,
-lausumme sen hartaan toivomuksen, että Suomen nuoriso oppisi niistä
-sitä rehellisyyttä, miehekkyyttä ja omin avuin toimeentulemisen taitoa,
-jolle tekijä jäyhänä ja itsenäisenä pohjalaisena pani niin ratkaisevan
-arvon. Avautukoot nuorisomme silmät myös huomaamaan oman maansa luonnon
-kauneudet ja ne reippaan sekä vahvistavan ulkoilma-elämän edut, joita
-se vielä kaikkiallakin tarjoaa. Mikäli nuorisomme kaikissa näissä
-jaloissa avuissa edistyy onneksi itsenäiselle Suomellemme, sikäli on
-myös syytä kiitollisuudella muistaa miestä, joka rakkaudesta nuorisoa
-kohtaan vielä vanhana ryhtyi opettamaan sille elämänsä varrella
-tärkeiksi ja välttämättömiksi huomaamiansa asioita.
-
-Kustantaja.
-
-
-
-
-
-
-SUURSALON HALLI
-
-Uskollisen metsäkoiran oma elämäkerta
-
-
-
-
-I.
-
-ISÄNNYYDEN ALAISENA.
-
-
-Kun Suursalon isäntä jätti isännyyden ja ryhtyi eläkkeelle, erotti hän
-itsellensä elinajakseen pienen palstan Harjakosken takamaalta.
-
-Maatilkku, tuskin kahden hehtaarin suuruinen, on ihan kosken rannalla,
-kaikkialla laajan kruununmetsän ympäröimänä. Miten tuo maapalanen
-koskinensa keskellä kruununmetsää on tullut kuulumaan Suursalon taloon,
-on yksi noita vanhan ajan maanmittarien salaisuuksia, joitten
-selittämisellä nykyajan ihmiset turhaan vaivaavat päätään. Mutta talon
-papereihin ja karttoihin on omistusoikeus täysin selvästi merkitty,
-eikä kruunukaan ole koskaan talon oikeutta tässä asiassa kieltänyt. Ei
-ole asiasta myöskään nostettu koskaan puhettakaan. Sillä kyseessä oleva
-kruununmetsä, vaikka puhdaskasvuinen ja laaja, on kuitenkin miltei
-arvoton. Harjusjoki ei näet kelpaa tukinuittoon, ja muutakaan
-uittoväylää ei lähiseuduilla löydy.
-
-Harjuskosken palstalle on talosta kahden "sudenpenikulman" matka, mikä
-oikeastaan merkitsee lähes kolme penikulmaa. Senpätähden ei talon
-väestä ole kukaan muu sillä kulmalla käynyt kuin hän, joka nyt tuskin
-kuudenkymmenen vanhana sai nimen vanha isäntä.
-
-Jätettyänsä isännyyden pojallensa jatkoi vanha isäntä reimasti
-työntekoa talon hyväksi. Muuta näkyvää muutosta isännyyden siirtyminen
-ei aikaansaattanut kuin että tästä lähtien nuori isäntä rupesi käymään
-talon maksuja suorittamassa pappilassa ja kruununmakasiinilla sekä
-edustamassa taloa kirkon- ja kuntakokouksissa. Muuten kävi kaikki
-vanhaan totuttuun tapaan. Johtiko vanha vai nuori isäntä talon työt,
-sitä ei paljon kukaan tietänyt.
-
-Täten jatkui hiljaista, rauhallista elämää talossa viisitoista vuotta.
-Harjuskosken palstasta ei puhuttu kuin kerta vuodessa vain, nimittäin
-aina vanhan isännän syntymäpäivänä. Silloin tavallisesti päivällisen
-jälkeen nuori isäntä alotti siitä puheen kysymällä, milloin isäukko
-aikoo lähteä omaa maataan katselemaan. Ja näissä tilaisuuksissa
-laskettiin aina vähäisen leikkiä eläkemaasta, jota ei kukaan muu kuin
-omistaja ollut nähnyt. Eikä kaikki talonväki uskonut sen
-olemassaoloonkaan.
-
-Mutta vanhan isännän 75:ntenä syntymäpäivänä kuoli vanhaemäntä, ja
-siitä pitäen rupesivat vanhuksen voimat nopeasti vähenemään. Sairas hän
-ei juuri ollut, mutta ei jaksanut enää seurata miehiä töihin, lakkasi
-harrastamasta talon asioita ja heitti kaikki toimet nuoren isännän
-huostaan. Talon väki rupesi nimittämään nuorta isäntää, joka hänkin oli
-jo yli viidenkymmenen, vain isännäksi ja vanhaa isäntää vaariksi. Tuo
-nimenmuutos tapahtui aivan itsestään, kenenkään siitä sen enempää
-puhumatta.
-
-Vanha isäntä ei tavallisesti vastannut mitään Harjuskoskea koskeviin
-leikkipuheisiin.
-
-Syyn tähän vaiteliaisuuteen tiesin aivan hyvin minä, joka olin jo
-monta vuotta joka syksy seurannut isäntääni hänen käynneillään
-Harjuskoskella. Isäntä osti minut eräänä keväänä Lapin puolesta
-tulevalta mieheltä ja maksoi minusta neljäkymmentä kovaa markkaa,
-vaikka olin vasta kuuden kuukauden vanha. Tämä oli nuoren isännän
-mielestä kuulumaton penikan hinta, ja hän vastusteli niin kiihkeästi
-kauppaa, että vanhan isännän vihdoin täytyi kiivastua. Hän polki
-jalkaansa lattiaan ja sanoi: "Vait mukula! Omien rahojeni isäntänä olen
-vielä, enkä ole koskaan sinun kukkarosi isännäksi pyrkinyt." Pelkäsin
-joutuneeni riitaisen talon koiraksi, mutta kuulin myöhemmin vanhalta
-emännältä, että tämä oli ainoa kova sana, minkä vanha isäntä oli
-pojalleen puhunut. Itse olin myöhemmin monta kertaa tilaisuudessa
-huomaamaan, että vanhan ja nuoren isännän välit olivat mitä parhaimmat.
-Minusta vain oli heillä eri ajatukset. -- Myöhemmin samana päivänä
-ilmoitti minulle uusi isäntäni, että jos entinen isäntäni olisi minusta
-vaatinut vaikka sata markkaa, olisi hän senkin saanut. Uuden isäntäni
-hyvät ajatukset minusta ilahduttivat minua suuresti, ja päätin yrittää
-parastani ollakseni hänelle kaikin puolin mieliksi. Onnistuin myöskin
-niin hyvin, että jo ensimmäisenä syksynä maksoin hänelle hintani ja
-ruokani. Saimme yksissä neuvoin sinä syksynä kolmatta sataa oravaa
-ja kaksi kettua, puhumattakaan linnuista. Kun sinä talvena
-Paavalin-markkinoilla maksettiin oravannahoista 35 penniä kappaleesta
-ja kun toinen revoista sattui olemaan ristikettu, jonka nahasta
-maksettiin 70 markkaa, tuntui minusta kuin ei olisi nuorikaan isäntä
-ollut enää minuun tyytymätön. Ainakaan hän ei puhunut mitään, kun
-isäntäni kotiin tultuaan löi rahakukkaronsa pöydän laitaan sanoen:
-"Hallin ja minun yhteiset rahat." Luulen esiintyneeni itsekin tässä
-tilaisuudessa jotenkin ylpeästi, sillä tiesin hyvin, että ilman minua
-olisi isäntäni oravansaalis supistunut jotenkin pieneksi ja että ketut
-juoksisivat vielä tänäänkin metsässä.
-
-Jo ensimmäisenä päivänä tutustuin uudessa kodissani kaikkiin talon
-väkeen kuuluviin henkilöihin. Parin viikon kuluttua tunsin kaikki
-kyläläiset. Ei ole kahta ihmistä, jotka haiskahtaisivat samalta. Ja
-koska muistini ei ole huonompi kuin haistinikaan, en erehdy koskaan
-kahden henkilön hajusta. Kun olen kerta pistänyt kuononi jonkun ihmisen
-vaatteisiin -- vaatteissa säilyy haju paraiten --, on sen ihmisen haju
-muistissani yhtä hyvin säilytettynä kuin ryövärin peukalon kuva
-poliisin kirjoissa.
-
-Kaikki ihmiset eivät haise hyvälle. Muutamat löyhkäävät minusta
-hyvinkin pahalle, ja semmoisten en anna koskaan hyväillä itseäni.
-Isäntäni tuoksuu erinomaisen hyvälle. Olen huomannut toistenkin koirain
-saavan hänestä saman käsityksen. Vihaisinkin äkäpussi kun pistää
-kuononsa hänen vaatteittensa poimuihin, huiskuttelee heti häntäänsä ja
-sivelee päätään hänen housunlahjettaan vastaan. Olen huomannut, että
-melkein kaikki metsästäjät haiskahtavat hyvälle. Epäystävälliset
-tunteeni maankulkijoita kohtaan ovat melkein aina samoja kuin heidän
-tunteensa minua kohtaan. En voi heidän käryänsä kärsiä. Myöskin heidän
-ulkoasunsa on minulle useimmiten vastenmielinen.
-
-Mutta minunhan piti kertoa Harjuskoskesta.
-
-Leikkuun päätyttyä piti isäntäni tavallisesti lomaviikkoja kekriin
-asti. Silloin hän ei ollut talon töissä enempää kuin talon ruuassakaan.
-Joka maanantai-aamu, aikaa ennenkuin talonväki oli noussut, sälytti hän
-selkäänsä ison tuohikonttinsa, otti luodikkonsa naulasta, avasi tuvan
-oven, jossa minä jo seisoin odottamassa, ja pimeässä lähdettiin yhdessä
-metsään.
-
-Aamiaisen söimme säännöllisesti eräällä tervahaudalla, jota ei ole
-miesmuistiin enää käytetty, mutta jonka sysivajassa metsämiehet välistä
-ovat yötä. Päivällinen syötiin jo kosken rannalla, ja heti päivällisen
-jälkeen lähdettiin metsään.
-
-Olen jo sanonut, että Harjuskosken takapalsta on kaikkialla kruunun
-metsän ympäröimä. Meidän puolella jokea nimittäin. Mutta joen toisella
-puolella ovat meidän pitäjän ja naapuripitäjän laajat takamaat, joissa
-ei koskaan kulje ihmisiä, ellei joskus jokunen eränkävijä. Ne ovat siis
-kokonaan meidän, isännän ja minun hallussa. Ja me ne tunnemme myöskin
-niinkuin oman tuvan lattian. Metsästystovereita emme ole koskaan
-rakastaneet, sillä toistemme seura on meille ollut aina täysin
-riittävä. Nautimme paraiten metsän riemuista puhumatta niistä kenenkään
-kanssa. Päivällä emme myöskään puhu paljon toistemmekaan kanssa.
-Useasti emme koko päivänä näe toisiamme muuta kuin vilahdukselta
-isännän pyssyn pamahdettua. Silloin aina pakisemme hetkisen ja sovimme
-matkan suunnasta. Tiedämme myöskin aina varsin hyvin, missä toinen
-kulkee. Isäntä aina välistä tahallaan katkaisee risun, ja jos joskus en
-huomaisi, missä hän liikkuu, haukahdan yhden ainoan kerran, jolloin hän
-vastaa lyhyellä vihellyksellä. Tämä on sovittu merkkimme.
-
-Mutta illalla kun on lintu tai kalakeitto nostettu tulelle, pidetään
-pakinahetki, jolloin päivän tapahtumat joutuvat pohdittaviksi. Näen
-vielä yölläkin niistä unta. Ajan kettua takaa, että käpäläni rupeavat
-unessakin juoksemaan, vingahdan puuhun istuutuvalle teerelle tai
-haukahdan oravaa pari lyhyttä nalkutusta, kunnes isännän "soh, Halli"
-äkisti ehkäisee unennäöt.
-
-Täten jatkamme hauskaa elämäämme metsässä perjantai-iltaan asti.
-Lauantaina iltapäivällä ollaan taas kotona. Vasta mikkelin jälkeen, kun
-oravan- ja ketunnahat tulevat täyskarvaisiksi, viivymme joskus kaksi
-viikkoa yhtä painoa Harjuskosken seuduilla. Muuten ollaan aina
-viikkokannalla vain, sillä olemme isännän kanssa ahkeria kirkkomiehiä.
-Minullakin on oma paikkani varattuna kirkossa ison käytävän päässä,
-josta en liikahda, ennenkuin näen isännän rupeavan tekemään lähtöä.
-Kaikki kirkkoväki tuntee hyvin minun paikkani, ja jos joskus en ole
-onnistunut livistämään kirkkoon sisälle, kysyvät ihmiset ihmeissään
-toisiltaan, oliko Suursalon vanha isäntä sairastunut, kun ei Hallia näy
-tavallisella paikallaan.
-
-Onpa minusta kerta saarnattukin. Kun pojat lehterillä eivät ymmärtäneet
-olla hiljaa, rupesi rovasti heitä torumaan ja sanoi, että Suursalon
-Hallikin tietää paremmin kuin he, miten kirkossa tulee käyttäytyä. Minä
-kun kuulin itse rovastin nimeäni mainitsevan, katsoin kohteliaisuuden
-vaativan, että nousin istualle ja katsoin rovastia kasvoihin. Poikien
-kasvojeneleistä huomasin kuitenkin, että menettelyni ei ollut hyvin
-mietittyä, ja oman talon poika sanoi kotiin tultuaan, että rovastin
-kaunis nuhdesaarna oli menettelyni kautta mennyt aivan hukkaan. En
-koettanut myöskään tämän jälkeen koskaan sekaantua papin tai
-kirkonpalvelijan toimiin, vaan makasin aina liikkumatta paikallani.
-Eikä minua siinä myöskään häiritty kuin yksi ainoa kerta. Vanhan
-suntion kuoltua oli uusi muka jotain olevinaan ja yritti käskeä minua
-kirkosta pois. Mutta kun irvistelin ikeniäni ja sanoin pari kertaa
-"rrh", huomasi hän parhaaksi olla nostamatta riitaa, semminkin kuin
-paikkani oli ihan numerotaulun vieressä, johon hänellä näkyi olevan
-useasti asiaa.
-
-Kerroin olleeni kuuden kuukauden vanha, kun eräänä kevätpäivänä jouduin
-Suursalon isännän haltuun. Sanoin myöskin, että nuori isäntä oli jonkun
-verran nurjalla mielellä koiranoston johdosta.
-
-Kyseessä oleva päivä oli lauantai. Sunnuntaina iltapäivällä nosti uusi
-isäntäni tuohikonttinsa, joka näytti olevan tavallisen raskas,
-hartioilleen, heitti olalle pari verkkoa, sanoi aikovansa lähteä
-kalastamaan, vihelsi minut mukaansa ja läksi. Huomasin, ettei tässä
-talossa ollut tapana lähtevältä kysyä, minne aikoi mennä tai kauanko
-aikoi viipyä kotoa poissa. Semmoiset kyselyt olisi pidetty
-sopimattomana uteliaisuutena. Läksimme kulkemaan polkua, joka vei
-eräälle järvelle, missä talon väki välistä kulki kalastamassa. Mutta
-tultuamme talon näkösältä, poikkesi isäntä metsään ja rupesi kulkemaan
-ihan toiseen suuntaan kuin järvelle päin.
-
-Kävelimme yhtä painoa läpi yön, ja minusta oli matkamme sanomattoman
-hauska. Lunta ei näkynyt enää missään, aukeamilla rupesi ruoho jo
-pistäymään esille kulosta, ja ilma oli ihan parahiksi lämmin.
-Aamupuolella istuutui isäntä vähän väliä kivelle lepäämään, katseli
-metsää, kuunteli metsän monenlaatuisia ääniä ja näytti erinomaisen
-onnelliselta. Minustakin tuntui elämä suloisemmalta kuin ikinä ennen.
-Makasin nurmella isännän vieressä, katselin uteliaasti hänen
-kasvoihinsa ja huiskuttelin häntääni. Rupesin jo ymmärtämään saaneeni
-hyvän isännän. Edellistä isäntääni en paljon tuntenut eikä hän myöskään
-minua. Hän ei näet ollenkaan seurustellut toverillisella tavalla
-kanssani, ja pysyimme sentähden jotenkin vieraina toisillemme. Nykyinen
-isäntäni oli kahdessa päivässä puhunut enemmän kanssani kuin edellinen
-omistajani kuuden kuukauden aikana. Nytkin rupesi hän minulle
-kertomaan olevansa pian seitsemänkymmenen vanha ja että minä kaiken
-todennäköisyyden mukaan olin hänen viimeinen metsästysapulaisensa.
-Huiskuttelin koko ajan myöntäväisesti häntääni ja sain pari kertaa jopa
-nuolla hänen käsiänsäkin. Täten oli toveruutemme niin lujasti
-vahvistettu, etten olisi vähääkään empinyt syöstä väkevimmänkin miehen
-kurkkuun, jos vain isäntäni olisi käskyn antanut. Ymmärsin, että isäntä
-käsittää tämmöiset asiat paremmin kuin minä ja että hän on paremmin
-ymmärtävänä käskyistään vastuunalainen. Minun tulee vain häntä
-empimättä totella.
-
-Kun isäntä nyt viimeisen kerran tänä aamuna nousi sovittamaan konttia
-uudestaan hartioilleen, kuulin hänen huokailevan: "Hohhoi, kun rupeaa
-vanhuus vaivaamaan! Mutta kiitos Luojan, joka on vielä kerran kesän
-alkuun auttanut. Jokohan tuli tällä kertaa viimeinen; olisin minä
-kuitenkin vielä muutamasta kesästä kiitollinen. Eipä tiedä, miten on
-osani määrätty."
-
-En ymmärtänyt oikein tällä kertaa isännän puhetta. Minusta oli hän
-vielä hyvinkin reipas ja voimakas. Kontti näytti kohtalaisen raskaalta,
-yhtenä yönä oli marssittu lähes kolme penikulmaa, ja nyt hän kuitenkin
-reippaalla liikkeellä heitti taakkansa uudestaan hartioilleen. Minä
-puolestani tunsin itseni erinomaisen nuoreksi ja iloiseksi enkä osannut
-vielä silloin vanhuuden vaivoja käsittää.
-
-Kosken pauhina kuului näin tulvaveden aikana tähän paikkaan asti.
-Puolen tunnin kuluttua olimme sen rannalla.
-
-Isännän eläkepalsta, joka kuusi vuotta tuli olemaan yhteisenä
-metsästyskotinamme, miellytti minua mainiosti. Metsä oli tässä
-korkeakasvuista kuusikkoa. Ihan kosken varrelta oli isäntä kaatanut
-puut ja murtanut juuretkin maasta, joten kosken rannalle oli syntynyt
-pieni, tasainen niitynkoppilo, ainoastaan 60 tai 70 askelta
-läpimitaten. Korkeakasvuinen, sankka metsä ympäröi kolmelta sivulta
-seinän tapaisesti tämän rauhallisen tyyssijan ja neljännellä sivulla
-oli koski ja -- keskipäivän aurinko. Niityn koskea vastapäätä olevassa
-päässä oli isännällä kahden pilvenkorkuisen kuusen juurella pieni lato
--- en muista nähneeni pienempää. Kattoon asti täytettynä veti se ehkä
-kaksi tavallista talvihäkkiä; nyt se oli ainoastaan puolillaan heiniä.
-Lato ei ollut eilen tehty, koska se oli isännän isoisän rakentama.
-Mutta täyshyvässä kunnossa se vieläkin oli, ja tuohinen katto ei ollut
-mistään paikasta rikki. Koirakin ymmärtää pitää arvossa tämmöisen
-kodikkaan asunnon mukavuutta. Hypähdin myös kohta sinne sisään pitämään
-kotitarkastusta ja hetken perästä nukahdin heiniin.
-
-Jonkun tunnin perästä tuli kova ukkosensade, ja isäntäni, joka tähän
-asti oli istunut kivellä kosken rannalla ja katsellut ohikiitävää
-vettä, tuli myös latoon ja pani hänkin maata. Vasta päivällisaikana
-olimme nukkuneet kylliksemme. Aurinko loisti nyt kirkkaalta taivaalta.
-
-Isäntä rupesi nyt tarkastamaan harvoja talouskapineitamme, jotka
-seinässä riippuivat, otti seinänraosta kovasimen ja rupesi sillä
-kirvestä teroittamaan. Olisin mieluummin nähnyt hänen ottaneen
-kontistaan jotain syötävää, sillä vatsani rupesi tuntumaan jotenkin
-tyhjältä. Mutta kun isäntä ei ollut itsekään vielä mitään syönyt, en
-kehdannut muistuttaa.
-
-Ei tarvinnut kuitenkaan kauan odottaa, sillä kun kirves oli isännän
-mielestä kylläksi terävä, kaivoi hän heinien alta esille vähäisen
-padan. Olin isännän kontissa nähnyt perunapussin ja rupesin jo
-pelkäämään, että hän aikoo keittää perunoita päivälliseksi. Niistä
-vatsani ei paljon hyödy, ei ainakaan, ellei hän survo niistä
-perunamokkaa. En ole tottunut tuommoista taikinaista ruokaa
-pureksimaan, ja perunanpalasiin ruuansulatuselimeni eivät pysty.
-
-Epäilykseni olivat kuitenkin turhia. Ladon seinän vierustalla oli paksu
-koivupölkky, josta tuntui epäilyttävä ruuanhaju. Sinne isäntä meni,
-nosti sen ylemmän, kannentapaisen kyljen pois ja paljasti todellisen
-ruoka-aitan. Pölkyssä oli ryynejä, herneitä, jauhoja, leipää ja suolaa.
-Isäntä tarkasti huolellisesti, näkyisikö missään hometta, otti pölkystä
-jauhoja ja muutaman suolajyvän, ja sitten lähdettiin yhdessä keittämään
-puuroa. -- Pölkyn kannen syrjissä näkyi kaikkialla hiiren nakerruksia,
-mutta koivu on koivua: liian kovaa näkyi olleen hiirien hampaille.
-
-Jo kerroin, että Harjuskoski rajoitti etelässä niittypalasemme. Koski
-oli kevättulvan aikana aika mahtava, mutta nyt se oli jo paljon
-vähentynyt, ja kesällä sitä ei sopinut oikeastaan koskeksi sanoa: se ei
-ollut silloin paljon muuta kuin vuolas virta. Hyvä osa koskea oli
-sileätä kalliota, jota vesi oli ojantapaisesti uurtanut, niin että
-vähän veden aikana sekä kesällä että talvella vesi virtasi useana eri
-metrinlevyisenä purona. Tuo näytti minusta ensin niin omituiselta, että
-kysyin isännältä, oliko hän pannut veden tällä tavalla virtaamaan.
-Mutta isäntä vastasi, että nämä uurteet oli mahtavampi mies kovertanut.
-Kun isäntä minusta näytti mahtavammalta kuin kukaan muu, kysyin kuka
-tuo mahtavampi oli. En saanut kuitenkaan siitä selvää; isäntä hymyili
-vain ja sanoi, etten minä sitä ymmärrä, vaikka hän koettaisikin asiaa
-minulle selittää. Siihen minun täytyi tyytyä. Isäntä ehkä tarkoitti,
-että vesi oli häntä mahtavampi.
-
-Koskessa oli tässä sileäpohjaisessa paikassa kaksi isoa
-kallionlohkaretta, joitten yli vesi ei kevättulvallakaan noussut. Tähän
-paikkaan oli isäntä laittanut portaan, että pääsi tulvavedenkin aikana
-toiselle rannalle. Kesällä pääsi yli ilmankin porrasta, paitsi
-pitkällisten sateitten jälkeen. Mutta kesällä kävimme vain muutaman
-kerran täällä kalastamassa emmekä silloin monta päivää viipyneetkään.
-Eikä minulla myöskään ollut silloin paljon muuta tekemistä kuin maata
-rannalla päivää paistattamassa.
-
-Isännän tekemä porras oli tosin yksi ainoa hirsi vain, ilman
-kaidepuuta, mutta tukeva ja hyvä se oli. En ole koskaan ymmärtänyt
-miksi porras tehtäisiin leveämmäksi, kun yhdellä hirrellä on mukavampi
-käydä kuin kahdella; ja kaidepuista en ole ikinä mitään hyötyä
-huomannut.
-
-Kuten olen jo kertonut, on meidän puoleinen joenranta sankkaa
-havumetsää, kruunun metsää kaikki monen penikulman päähän. Siinä ei
-ollutkaan paljon otuksia, melkein yksinomaan oravia. Sentähden emme
-myöskään kulkeneet siinä metsästämässä. Isäntä sanoi, että
-metsästäminen siinä ei oikeastaan ollut luvallistakaan. Mutta kävin
-minä sentään muutamia kertoja huvikseni yksin, eikä tullut kukaan pois
-ajamaan. Otinpa kerran semmoisella huviretkellä kiinni jäniksenkin ja
-olisin vapaasti saanut kantaa sen mukanani pois, mutta kun se oli
-yksityinen saaliini, katsoin sopivammaksi pistää sen omaan poskeeni.
-
-Mutta joen toisella rannalla, kas siinä metsästysmaa, joka kelpaa.
-Vaihtelevaa havu- ja lehtimetsää penikulmittain joka haaralle. Mäkiä ja
-kukkuloita, pieniä ruohorantaisia metsäjärviä, joista aina sinne
-tullessa nousi joku heinäsorsaparvi tai yksinäinen kaakkuri. Ja joka
-laaksossa lirisevä puro, jonka varret kasvoivat joko tiheätä pajukkoa
-tai korkeita koivuja. Isäntä tavallisesti sanoi, että kauniimpaa maata
-kuin tämä seutu on, ei löydy missään. Erittäinkin pienet umpinaiset
-metsälammet olivat hänen mielipaikkojansa, ja päiväsydämellä, jolloin
-metsänriista ei ole liikkeellä, loikoilimme välistä useita tuntejakin
-nurmikossa semmoisilla rannoilla. Oli metsästysalueemme minunkin
-mielestäni kaunista, mutta pääasia oli kuitenkin, että siinä asui
-paljon eläimiä, sekä lintuja että nelijalkaisia, ja että maa oli miltei
-kaikkialla ruohoista tai sammaleista, joten käpälät eivät käyneet
-aroiksi.
-
-Isännän paras mielipaikka oli kuitenkin kodinvastainen joenranta, joka
-oli korkea, suuria koivuja ja haapoja kasvava mäki. Sinne läksi hän nyt
-tänä ensimmäisenä päivänämme, kiipesi ihan rannassa olevan korkean
-kiven laelle, johon hän istuutui. Aina välistä huusi hän: "Hoi, Halli!"
-Ja minä vastasin joka kerta ladon edustalta haukunnalla. Täten
-sulostutti hauska keskustelu ensimmäistä iltaamme Harjuskoskella.
-
-Hyvin aurinkoisella paikalla kosken rannalla oli isännällä
-viljelyksensä. Ne eivät olleet suuren suuria: kaksi lyhyttä penkkiä
-vain. Illalla kaivoi isäntä heinien alta esille virkaheitto lapion ja
-käänsi penkit. Hän uudisti toimensa joka ilta täällä ollessamme,
-sekoittaen multaan jotain jauhetta kontistaan. Mutta viimeisenä iltana
-istutti hän perunansa toiseen penkkiin ja toiseen kylvi hän pieniä
-siemeniä, nauriinsiemeniä, kuten sitten syksyllä ymmärsin.
-
-Nukuttuamme yön ladossa menimme seuraavana aamuna jo ennen
-auringonnousua rannalle ja kuljimme jokivartta palan ylöspäin. Kahden
-kiven välissä metsässä oli isännällä havukatos, ja sen alta veti hän
-esille veneen, jonka saumoja hän hyvin huolellisesti tarkasti. Yhdestä
-paikasta näkyi päivä sauman läpi. Isäntä löi siihen muutamia
-rautanauloja, veti veneen rannalle, johon hän laittoi tulen, pannen
-siihen useita särmäisiä kiviä lämpiämään. Sillä aikaa kuin kivet
-lämpesivät, kävi hän metsästä pari kourallista pihkaa. Latoi sitten
-lämpimät kivet korjattavalle paikalle, ja kun puu tuli hyvin kuumaksi,
-juotti kiven avulla koko sauman pihkaa täyteen. En ollut tämäntapaista
-ennen nähnyt, jonkatähden myös hyvin tarkasti katselin koko ajan
-isännän tointa. Juuri kun aurinko pilkisti puitten latvojen takaa,
-potkaisi isäntä veneen vesille. Ei tullut tippaakaan vettä.
-
-Hyppäsin heti veneen kokkaan, ja läksimme soutamaan jokea ylös. Näin
-mukavasti ja hauskasti en ole ennen ikinä kulkenut. Kokassa istuen näin
-hietapohjaisilla paikoilla, miten sukkelasti kalat kiitivät venettä
-pakoon, ja hyvin matalalla paikalla istui kiven vieressä aika iso
-krapu, joka huomatessaan paon myöhäiseksi, nosti avatut saksensa
-venettä kohti ja näytti aivan naurettavan julmistuneelta. Olisikohan
-tuo rumikko hyökännyt kimppuumme, ellemme olisi kiirehtineet niin
-nopeasti ohitse?
-
-Kauas emme kuitenkaan Harjusjokea soutaneet, ennenkuin isäntä antoi
-veneen pujahtaa pieneen puroon, joka laski vetensä jokeen. Puro ei
-ollut leveämpi kuin että veneemme -- sanon veneemme, sillä pidin jo
-itseni osallisena isännän omaisuuteen ja olisin ollut valmis
-puolustamaan sitä ketä vastaan hyvänsä -- niin, että veneemme juuri
-pääsi sitä kulkemaan. Soutaa ei enää sopinut, vaan isäntä veti airot
-vauluvitsoista pois ja rupesi kuljettamaan venettä lykkäämällä airon
-pyyryllä rantaa vasten. Tämä oli minusta vielä hauskempaa kulkua kuin
-soutu; sain kokkaköyden suuhuni, hyppäsin rannalle ja rupesin voimieni
-takaa taluttamaan. Mutta kun minun tässä toimessa oli pakko astua kylki
-edellä tai häntä edellä, väsyin pian koko vetojuhdan toimeen ja rupesin
-juoksemaan puron ruohoisia varsia. Aurinko loisti, koivut tekivät juuri
-hiirenkorvia, mettiäiset surisivat ja ukonoinas hirnui korkealla
-ilmassa. Elämä oli kuin silkkiä, ja minun oli mahdoton olla haukkumatta
-ilosta.
-
-Samassa nousi edestäni heinäkurppa, joka pääsi lentämään vain hyvin
-huonosti. Luulin varmasti saavani sen kiinni, kun se istahti mättäälle,
-mutta juuri kun olin siepata sen suuhuni, pääsi se uudestaan lentoon.
-Tuota peliä se uudisti kolme, neljä kertaa, ja sitten se yhtäkkiä
-toipui ja palasi huimaavaa vauhtia samaan paikkaan, josta olin sen
-ensin karkoittanut. Mutta samassa nousi ihan nenäni edestä toinen, joka
-sekin näytti olevan pahemmassa kuin pulassa. Taasen täytyi minun
-nelistää mitä ikinä koivista lähti, mutta tuokin peijakas juoksutti
-minua hyvän hetken ja sittenkin veti minua lopuksi häpeällisesti
-nenästä. Kun tuo sama temppu uudistui vielä kolmannenkin kerran,
-rupesin ymmärtämään, että ne pitivät minua narrinaan ja palasin
-jotenkin nolostuneena isännän luo. Isäntä opetti minulle kuitenkin
-parempaa ja selitti, että olin joka kerta ollut sattua ihan heidän
-pesäänsä, ja emälinnut olivat täten viekoitelleet minut pesäpaikasta
-pois. Päätin nyt ensi kerralla menetellä viisaammin, mutta samassa sai
-isäntä minut kaulahihnasta kiinni ja kytki minut veneen kokkapuuhun,
-kieltäen minulta täten kaikki kurit ja kepposet.
-
-Tämä olikin minulle ehkä terveellisintä, sillä olin juossut itseni
-kovin hengästyneeksi ja minun oli pakko panna maata hetkeksi veneen
-pohjalle läähättämään. Saatuani taasen hengityksestä kiinni ja
-nuoltuani kupeeni kuntoon, istuuduin uudestaan havaintopaikalleni
-veneen kokkaan. Ja nyt olikin minulla jotain katseltavaa. Edessämme ui
-aika iso liuta harjuksia ja taimenia, kaikki isoja kaloja. Niitä oli
-varmaankin monta kymmentä. Ellen olisi ollut veneen pohjaan kiinni
-kytkettynä, olisin heti hypännyt veteen ja sukeltamalla hankkinut
-itselleni ja isännälle hyvän suuruksen. Nyt olin kuitenkin isäntäni
-kovuuden vuoksi estettynä tekemästä näin hyödyllistä työtä. Vikisemällä
-yritin saada hänen kovasydämisyyttään heltymään, mutta turhaan. Hän
-vain lykkäsi otsa hiessä venettä eteenpäin, ja kalat uivat pakoon.
-
-Äkkiarvaamatta näin kuinka koko kalaparvi ikäänkuin komennosta teki
-täyskäänteen ja yritti syöstä molemmin puolin veneen sivu. Mutta nytpä
-minä! Hyppäsin niin korkealle veneen kokkaan kuin ikinä kahleelta
-pääsin ja rupesin niin rajusti haukkumaan, että kalat taasen salaman
-nopeudella kääntyivät ja uivat uudestaan pakoon. Tämä olikin oikea
-onnen potkaus, sillä juuri tässä leveni puro niin leveäksi, ettemme
-mitenkään olisi voineet estää kaloja tästä karkuun pääsemästä, ellen
-minä olisi neuvokkaisuudellani heitä niin peloittanut, että yhtä kyytiä
-lensivät tuon leveän paikan ohitse.
-
-Tuon lammikontapaisen yläpäässä oli puro taasen niin kapea, että vene
-tarttui molempiin rantoihin kiinni. Tässä isäntä nousi maalle usuttaen
-minua raivoamaan ja haukkumaan, joka olikin minusta hauskaa tointa.
-Tiheässä rintama-asennossa odotti koko kalaparvi vähän matkaa
-edessämme; ylöspäin ei vain tahtonut jatkaa. Hetken perästä ymmärsin
-syyn. Palanen matkaa edessämme oli metrin korkuinen vesiputouksen
-tapainen: tie oli heiltä siitä paikasta suljettu.
-
-Pian oli isäntä leikannut pajukosta risuja ja niillä täysin sulkenut
-veneen kohdalta koko puron, ettei olisi särkikään lävitse päässyt. Nyt
-vasta pääsin vahtitoimestani vapaaksi ja sain vapauteni takaisin.
-
-Saatuaan puron tukituksi otti isäntä toisen verkon kontista, riisui
-vaatteensa ja astui lammikkoon. Siihen laski hän nyt verkon, järjestäen
-sitä ristiin rastiin lammikkoon, kunnes minun mielestäni koko lammikko
-oli verkkoa täynnä. Pari kertaa yritin ryhtyä häntä auttamaan tässä
-toimessa. Mutta hän ei näkynyt vähääkään ymmärtävän antaa hyvälle
-tarkoitukselleni sen oikeaa arvoa, vaan päinvastoin pui nyrkkiä minulle
-ja uhkasi kylmällä saunalla, jos vain uskalsin sinne tulla. Tiesinhän
-minä hyvinkin, että "opiksi koiralle kylmä sauna", mutta kun edellinen
-isäntäni oli tätä opetuksen välikappaletta minulle runsaasti tuhlannut,
-pysyin mieluummin rannalla. Ei minua ollenkaan miellytä mennä syyhyttä
-saunaan. Ellei tuo ikävä uhkaus olisi ollut minua pelottamassa, olisin
-hyvin mielelläni pulikoinut vedessä isännän kanssa.
-
-Saatuaan verkkonsa lasketuksi nousi isäntä vedestä ja puki päällensä.
-Vesi lammikossa oli nyt paljosta kahlaamisesta hyvin sameata. Epäilin,
-uskaltaisivatko kalat näin mutaiseen veteen lähteä. Mutta heti kun
-isäntä oli nostanut veneen maalle, pujahti koko kalaparvi risujen
-lomitse lammikkoon.
-
-Jopa tuli nyt lammikossa melskettä. Verkon kohot rupesivat hyppimään
-sinne tänne, ja hetken perästä rupesi koko verkko liikkumaan
-luikerrellen niinkuin mikäkin jättiläiskäärme. Pelkäsin jo että nuo
-riivatut vievät koko verkon mukanaan, ellen minä lähde apuun. Mutta
-juuri kun olin hypähtämässä veteen, tempasi isäntä minua kaulahihnasta
-ja kytki uudestaan veneen kokkaköyteen kiinni. Haukuin ja ulvoin
-vuorotellen, mutta isäntäni kovasydämisyys ei heltynyt. Kovin
-häpeämättömästi hän minua tässä tilaisuudessa kohteli. Ajattele toki!
-Ihan nenäni edessä kiemuroiva verkko, jossa on monta kymmentä kalaa.
-Vaara on lähellä, että ne lähtevät pakoon verkkoineen kaikkineen.
-Isäntä ei tätä ollenkaan ymmärrä. Ja veneeseen kiinni kytkettynä täytyy
-minun, joka olisin vielä voinut saada onnettomuuden estetyksi,
-toimetonna nähdä tätä. Koko sisuni kuohui siitä ilmeisestä vääryydestä,
-joka minulle tapahtui. En aikonut tätä kärsiä, vaan päätin toimia
-omalla vastuullani.
-
-Tuskin oli isäntä kääntynyt selin minuun, ennenkuin ryhdyin
-vapautuspuuhiin. Ja kun isäntä hetken perästä rupesi nostamaan verkkoa
-eikä ehtinyt minun toimiani valvoa, ei kestänyt monta minuuttia,
-ennenkuin kokkaköysi oli poikki nakerrettu ja minä vapaa. En uskaltanut
-kuitenkaan lähestyä isäntää, vaan katselin veneen takaa, miten verkko
-nostettiin rannalle. Kaikkialla sätkytteli sinivalkoisia harjuksia ja
-suuria, punertavia taimenia. Voi kun olisin uskaltanut mennä viereen
-katselemaan! Mutta vahinko on hyvä opettaja, joskin kallispalkkainen;
-pysyin kauniisti paikallani.
-
-Isäntä ryhtyi nyt irroittamaan kaloja verkosta, heittäen ne ylempänä
-rannalla olevaan kuoppaan. Huomasin miten suurin taimenista
-sätkyttelihe yhä lähemmäksi äyrästä, ja ykskaks rupesi se luisumaan
-törmää alas. Tämä oli minun mielenmaltilleni liikaa. En voinut pidättää
-itseäni, minun täytyi hypähtää kalan niskaan ja purra se kuoliaaksi.
-Ilman minua olisi se nyt ollut purossa, ja silloin ota pyrstöstä
-kiinni! Katsoin siis olevani täysin oikeutettu puolustamaan
-omaisuuttani itse isäntää vastaan, joka aikoi ottaa sen omaan
-haltuunsa. Laskin siis kalan maahan ja hioin hampaitani, uhkaavasti
-murahtaen. Mutta kun isäntä vain rupesi nauramaan ja läimähdytti minua
-kädenselällä suupieleen, koppasin kalani uudelleen suuhun ja läksin
-pitkin harppauksin karkuun.
-
-Karkumatkallani en viipynyt kauan. Ja kun raaka kala on minusta
-epämiellyttävää, en syönyt saalistani, vaan toin sen isännälle
-takaisin.
-
-Verkon selvittäminen vaati paljon aikaa, semminkin kun isäntä ei
-suvainnut minua tässäkään työssä itseänsä auttamaan. Kaikki hauskat
-työt hän näkyi pidättävän itselleen. Perkattuansa kalat ja suolattuansa
-ne konttiin, jätti isäntä kontin veneeseen, ja lähdimme jalkaisin
-pienelle järvelle, josta puro sai alkunsa. Sen rannalla, joka oli
-kuivaa nurmikkoa, söimme päivällisen ja paistatimme aurinkoa hyvän
-hetken päivällisen jälkeen. Vasta illemmällä palasimme Harjuskoskelle.
-Olin päivääni hyvin tyytyväinen, ja illan vietimme taasen hauskasti
-pakisten, isäntä kiveltään, minä ladon edustalta.
-
-En uskalla varmuudella sanoa, viivyimmekö neljä vai viisi päivää tällä
-ensimmäisellä hauskalla matkallamme, sillä -- totuus on sanottava --
-laskutaitoni ei ole kehuttava. Kolmeen asti olen asiastani varma, mutta
-suuremmat luvut ovat minusta sekä vaivalloisia muistaa että
-tarpeettomiakin. Otan päiväni semmoisena kuin se tulee: eilispäivää en
-paljon muista ja huomispäivää en paljon ajattele.
-
-Kotimatkalla isäntä ei levännyt kuin pari kertaa vain, vaikka
-mielestäni kontti oli nyt paljon raskaampi kuin mennessämme. Eikä hän
-nyt ainoatakaan kertaa vanhuuttaan valittanut. Näytti siltä kuin hän
-olisi ollut raskaaseen kantamukseensa tyytyväinen. Saatu saalis näkyy
-tekevän vanhastakin nuoren. Ja kun kotiin tultuamme vanha emäntä ei
-jaksanut kalakonttia nostaa ja rupesi ukkonsa voimia ylisteleinään,
-näytti isäntä olevan hyvin mielissään ja arveli, että kun on helppo
-hartioille, niin on vatsalle vaikea. -- Talossa syötiin nyt viikon aika
-melkein joka päivälliseksi tuoretta kalaa, ja talonväki oli
-kalastusmatkamme tulokseen aivan tyytyväinen.
-
-Joskin tämä keväinen matka oli hauska, ei se ollut mitenkään
-verrattavissa syksyisiin matkoihimme. Jo ensimmäisenä syksynä opin
-ammatissani jotenkin taitavaksi, ja joka seuraava syksy lisäsi
-tietojani. Kolmantena syksynä katsottiin minut parhaimmaksi
-metsäkoiraksi näillä seuduilla, ja eräs kaupunkiherra kuuluu minusta
-tarjonneen täsmälleen kymmenen kertaa sen hinnan, millä isäntä oli
-minut ostanut. Kaikeksi onneksi olimme isännän kanssa jo niin hyvät
-ystävät, ettei isäntä luvannut millään hinnalla minua myydä. Eikä
-isännän tarvinnutkaan tätä päätöstään katua.
-
-Tämän saman syksyn viimeisellä metsästysmatkalla olisi näet isännän
-käynyt huonosti, ellen minä olisi ollut mukana. Kotimatkalla tuli kova
-myrsky. Mahtavan suuret hongat kaatuivat juurineen kaikkineen. Näin
-kyllä, kuinka varovaisesti isäntä kulki, aina katsoen, ettei joutuisi
-kaatuvan puun alle. Mutta äkisti kuulin kovan romahduksen. Myrsky oli
-katkaissut suuren hongan puun keskikohdalta ja lennätti katkenneen
-latvapuolen päällemme. Minä, jolla ei ollut mitään kantamusta, ennätin
-hypähtää sivulle. Mutta isännän raskas kontti esti häntä tekemästä
-hypähdystä kyllin nopsasti, ja hän joutui puun alle.
-
-Huomasin heti, että isäntä oli joutunut ikävään tilaan. Toinen jalka
-oli jäänyt katkenneen puun rungon ja jonkun toisen puun juuren väliin.
-Isäntä ei saanut mitenkään jalkaansa irti vedetyksi. Onneksi kasvoi
-ihan vieressä nuori mänty. Isäntä sai kirveen kontista, katkaisi männyn
-ja teki kangen, joka hänen onnistui saada pistetyksi puun alle ihan
-jalan viereen. Kangen avulla sai hän puuta niin paljon nostetuksi, että
-sai jalkansa vedetyksi alta pois. Samassa kun puu painui paikalleen
-takaisin, luulin jo isännän kuolevan, sillä hän jäi tunnottomana
-makaamaan paikallensa eikä tehnyt vähintäkään liikettä, vaikka vinkuen
-kiertelin hänen ympärillään nuoleskellen hänen käsiään ja kasvojaan.
-Kovin minusta tuntui nyt elämä tukalalta. Hetken perästä avasi isäntä
-kuitenkin silmänsä, katseli minua ja kysyi, oliko hän maannut
-tainnoksissa. En voinut siihen mitään vastata. En ole koskaan ollut
-tainnoksissa enkä tiedä siis mitä sillä tarkoitetaan. Mutta jos se
-merkitsi, että isäntä oli ollut kuolemaisillaan, luulen kyllä, ettei
-siitä kovin paljon puuttunut. Osoitin iloani siitä, että isännän jalka
-oli päässyt pälkähästään, ja siihen vastaukseen isäntä kai tyytyikin,
-koska hän pari kertaa hyväili minua.
-
-Hetkeen aikaan isäntä ei tehnyt mitään, makasi siinä vain paikallaan.
-Mutta sitten irroitti hän kontin selästään, istuutui ja rupesi sormin
-koettamaan miten oli jalan laita. Vähäisen polven alapuolella narisi
-luu, kun isäntä sitä sormin koetteli, ja isäntä huokasi pari kertaa ja
-raappi korvallistaan.
-
-Monta minuuttia isäntä ei kuitenkaan istunut toimetonna, ennenkuin taas
-sai kirveen käteensä ja lohkaisi kangesta muutamia säleitä, jotka hän
-nuoralla sitoi lujasti kiinni housujen päälle siihen paikkaan, josta
-sääriluu oli poikki. Kontti, jossa oli paljon oravannahkoja ja lintuja,
-onnistui hänen saada nostetuksi kangen päähän nojaamaan puuta vasten,
-etteivät ketut siihen ulettuneet.
-
-Eväitä ei ollut enää jälellä enempää kuin vähäisen voita ja muutamia
-reikäleivän puoliskoita; tämä pantiin kaikki takin taskuun. Pyssyn pani
-isäntä nojalleen puuta vasten, ja sitten lähdettiin raskaalle ja
-ikävälle matkalle.
-
-Siitä paikasta, jossa nyt olimme, oli vielä runsaan tunnin matka
-vanhaan tervahautaan, josta olen ennen kertonut ja jossa olimme
-ajatelleet olla yötä siellä olevassa vanhassa koppelissa.
-
-Onneksi ei ollut kylmä, sillä tuuli, joka näytti vain kiihtyvän, oli
-eteläinen. Sieltä täältä kuului kova ryske, kun joku satavuotinen honka
-katkesi tai kaatui. Vaarallisia paikkoja, lahopuita ja pökkelöitä, ei
-voinut enää välttää, sillä oli jo pilkkopimeä. Ja vaikka minusta oli
-selvää, ettei täällä metsässä voinut olla ketään muuta kuin me kaksi
-vain, kuulin isännän pari kertaa puhuvan jollekin, jonka hän näki
-selvästi pimeässä, vaikka minun nenäni, joka on niin hieno kuin mikä
-koirannenä voi olla, ei voinut vieraasta saada vähintäkään vainua.
-Mutta koska isäntä ei näyttänyt pitävän häntä vihollisena, vaan
-pikemmin ystävänä, jätin pian turhat yritykseni.
-
-Jo sanoin, että matkamme yön pimeässä oli raskas ja ikävä. Ja kovin se
-kävikin surkeaksi, ennenkuin aamu rupesi sarastamaan. Matkan suunnan
-osasimme molemmat kyllä yhtä hyvin pimeässä kuin päivälläkin. Ja olihan
-sitäpaitsi tuulen suunta meitä johtamassa. Se pysyi yhtä lämpimänä koko
-yön ja oli siis arvatenkin vielä etelässä. Mutta maan epätasaisuudet,
-joita ei pimeässä saanut vältetyksi, vaikeuttivat suuresti kulkua. Jos
-isäntä olisi päässyt kunnollisesti ryömimään, olisi matka kuitenkin
-jotenkuten kulunut. Mutta katkennut jalka pakotti isännän käsin ja
-kyynärpään laahustamaan eteenpäin.
-
-Koko yön kesti surkeaa kulkuamme. Päivä jo vaaleni saapuessamme
-koppeliin vanhalle tervahaudalle. Isäntä kiipesi rahille, kiersi siellä
-olevan vaippakulun ympärilleen ja nukkui heti. Auringon ollessa
-korkeimmallaan taivaalla heräsi hän ja näytti olevan hyvin sairas,
-koska oli kovin punainen kasvoistaan eikä voinut maata hiljaa rahilla,
-vaan heittihe sinne tänne. Hän yritti myös useita kertoja puhutella
-minua, mutta en saanut puheesta selkoa. Vihdoin hän kääntyi siten, että
-putosi lattialle ja laahustihe siihen paikkaan, missä oli vesilippi
-seinänrakoon pistettynä. Vasta kun hän turhaan yritti nousta ottamaan
-sitä käteensä, ymmärsin, että hänen oli jano. Heti toin hänelle
-purosta, joka oli ihan koppelin vieressä, lipillisen vettä. Kolme
-kertaa sain tuoda hänelle vettä, ennenkuin hän kiitti ja yritti
-taputella päätäni. Sitten hän laittautui rahille takaisin. Iltapäivällä
-sain monta kertaa tuoda hänelle vettä, ja nyt hän näytti jo paljon
-terveemmältä. Koko yön hän nukkui hyvin ja oli aamulla mielestäni aivan
-terve, niin että hän jo söi voileivän ja taritsi minullekin palasen.
-Mutta paikaltaan ei liikkunut. Juotuansa pari lipillistä vettä käski
-hän minua lähteä kotiin ilmoittamaan, kuinka hänen oli laita.
-
-Tätä käskyä en tarvinnut kahta kertaa saada. Pujahdin paikalla matkalle
-enkä muista kulkeneeni parempaa vauhtia kettuakaan ajaessani.
-
-Kohtasin talon väen kirkkotiellä; oli siis sunnuntaipäivä. Tempasin
-nuoren isännän takin helmasta kiinni ja rupesin vetämään mukaan. Hän
-oli ensin suuttua ja yritti riuhtoa itseänsä irti. Mutta samassa sanoi
-joku joukosta: "Nyt ei ole vanhan isännän hyvin laita, kun ei ole
-tullut pyhäksi kotiin ja Halli tulee yksin." Isäntä heitti silloin
-kohta virsikirjansa emännälle ja tuli vastustelematta mukaani. Pari
-kertaa yritti hän seisahtaa, ikäänkuin koettaaksensa, oliko minulla
-tosi mielessä. Mutta kun heti hairasin uudestaan vaatteista kiinni,
-huomasi hän kai tarkoitukseni ja rupesi melkein juoksujaloin minua
-seuraamaan.
-
-Samana iltana maksi isäntä kotona omassa sängyssään, mutta vasta
-kevättalvella kelpasi hän kulkemaan kepittä ja minusta ei hän
-aluksi syksylläkään ollut ihan entisellään. Hauska oli kuitenkin
-tämäkin ja vielä seuraavakin syksy. Isot nahkapakat veimme aina
-Paavalin-markkinoille myytäviksi, ja hauskoja olivat minusta nämä
-markkinamatkatkin tappeluineen kaikkineen. Tutustuin niillä
-kaikkien tien varrella olevien kylien koiriin, jopa muutamiin
-kaupunkikoiriinkin. Näitten joukossa oli useampia pahanhajuisiakin,
-joitten kanssa tappelin joka markkinamatkalla sekä mennessä että
-tullessa. Välistä tapahtui kuitenkin, että muutamat heistä olivat
-isäntinensä itse lähteneet markkinoille. Silloin tapasimme toisemme
-torilla, rupesimme tappelua hieromaan, ja hetken perästä oli meitä iso
-joukko yhtenä mylläkkänä, että toriakkainkin täytyi lähteä pakoon
-poliisien apua huutaen. Mutta poliisit vain nauroivat sekä akoille että
-meille. Ylen hauskoja olivat todella nämä markkinamatkat.
-
-Yhdestä ainoasta markkinamatkasta on minulla ikäväkin muisto. Olimme
-juuri alottaneet erinomaisen lupaavan tappelun erään teurastajan
-myyntikojun edustalla, josta ostajat heti karkasivat pois kaikkiin
-suuntiin. Silloin teurastaja, jonka asioihin me emme millään tavalla
-olleet sekaantuneet, tulee ulos kojustaan ja heittää pitkän, terävän
-teurastajaveitsen keskelle joukkoamme. Veitsi sattui minun reiteeni ja
-lävisti reiden tehden ilkeän haavan. Heitimme paikalla omat yksityiset
-erimielisyytemme sikseen ja hyökkäsimme teurastajan kimppuun. Kaksi
-entistä vihollistani veti hänet käsistä kumoon ja minä asetuin
-seisomaan etujalat hänen rinnallansa ja ärjäisin niin, että kuului
-ympäri koko torin. Haavaani kirveli ilkeästi, mutta kun viholliseni oli
-ihminen, vaikka ei ollut tosin ihmisen tavoin käyttäytynyt, en
-uskaltanut hänelle mitään pahaa tehdä. Pelkäsin muutoin saavani
-isännältä selkään.
-
-Teurastaja ruikutti kovin ja huusi apua, mutta kun meikäläisiä oli
-kymmenkunta, ei näyttänyt löytyvän halullista auttajaa. Kaikki näkivät
-myös ettei teurastajalla ollut mitään hätää, ja useimmat olivat
-huomanneet, mitä teurastaja oli tehnyt. Myöskin veitsi reidessäni oli
-vastaansanomaton todistaja siitä, kuka oli riidan pannut alkuun. Mutta
-kun joku joukosta huusi, että Suursalon Halli se rinnan päällä seisoo,
-mentiin isäntää etsimään. Katsoin parhaaksi väistyä vähän syrjään, ja
-kun minä, joka olin varsinainen asiallinen, en vaatinut enempää kostoa
-minulle tapahtuneesta vääryydestä, laskivat toverinikin miehen irti
-samassa kun isäntä tuli paikalle.
-
-Teurastajan olisi sopinut olla kiitollinen siitä jalomielisyydestä,
-joka oli hänen osakseen tullut. Mutta hui hai! Hän kävi sen sijaan
-isännän kimppuun ja syyti hänelle rumia sanoja, että hän oli muka
-usuttanut koiransa hänen päällensä. Ja kuitenkin koko markkinaväki
-taisi todistaa, että isäntä vasta nyt saapui riitapaikalle. Kaikki
-pitivät myös yksin suin isännän ja minun puolta. Oli tunnettua että
-teurastaja oli parikin kertaa ennen käyttäytynyt yhtä epäinhimillisesti
-kuin tässäkin tilaisuudessa, ja kukin katsoi, etteivät koirat olleet
-enempää väkivaltaa tehneet kuin vaaran torjuminen tilaisuudessa vaati.
-Mutta teurastaja oli kovin suutuksissa, ja kun samassa riitapaikalle
-saapui kaksi poliisia, manuutti teurastaja isännän oikeuteen, vaatien
-hänelle edesvastuuta estelemisestä laillisen elinkeinon harjoituksessa,
-koiran usuttelemisesta ja pahoinpitelystä julkisella paikalla. Poliisit
-koettivat saada teurastajaa luovutetuksi aikeestaan, mutta turhaan.
-Kaikki ihmiset nauroivat, ja isäntä lupasi kyllä saapua.
-
-Läksimme nyt eläinlääkärille, joka laastaroi haavani, jonka jälkeen
-menimme kotiin. Tämä oli ainoa kerta elämässäni, jolloin olen ajaa
-herrastellut ja oikein nahkaisten peitossa.
-
-Viikon kuluttua läksi isäntä käräjiin. Minut ja isäntä vapautettiin
-kaikesta syyllisyydestä. Mutta teurastajan kävi huonosti. Hänet
-tuomittiin maksamaan sekä eläinlääkärin palkka että kaikki kulut ja
-kustannukset. Vieläpä oli yleinen syyttäjä sekaantunut asiaan ja
-teurastaja tuomittiin maksamaan aika isot sakot eläinrääkkäyksestä.
-Minusta oli tuomari ymmärtäväinen mies.
-
-Kuten jo olen kertonut, rupesivat vanhan emännän kuoleman jälkeen
-isännän voimat nopeasti vähenemään ja hän lakkasi ottamasta osaa talon
-töihin, samaan aikaan kuin talonväki rupesi häntä vaariksi sanomaan.
-Vanhan emännän kuolema tapahtui kevättalvella, ja kesänalussa olisi
-meidän pitänyt lähteä Harjuskoskelle tavalliselle kalastus- ja
-perunainistutusretkelle. Mutta tällä kertaa ei retkestä tullutkaan
-mitään. Isäntä, jonka näkö ei enää ollut yhtä hyvä kuin ennen, oli
-hankkinut silmälasit ja istui ne nenällä päivät pitkät rahilla
-katsellen emännän suurta kirjaa, josta emäntä sunnuntai-iltapäivisin
-luki ääneen. Mutta vaikka isäntä käytti silmälaseja, kävi lukeminen
-häneltä kankeasti emäntävainajan sujuvaan lukuun verrattuna. Ja
-emäntävainaja ei koskaan tarvinnut laseja. Kyllä näytti isännän silmäin
-laita olevan huonosti. Jo edellisenä syksynä olin jotain tämäntapaista
-epäillyt, sillä välistä oli hänen ollut pakko ampua oravaa kaksi, jopa
-joskus kolmekin kertaa, ennenkuin se tuli maahan. Mutta nyt isäntä
-sanoi minulle suoraan, että metsästyksemme täytyy loppua, kun ei hän
-enää näe lasitta ja lasilla taasen ei saa kunnollisesti tähdätyksi.
-Tämä oli minulle kova isku, mutta siihen en voinut mitään. Kun ei saa,
-niin ei saa.
-
-Tänä kesänä emme tehneet muuta kuin kävimme kalastamassa kotijärvellä.
-Meni kesä kuitenkin tässäkin toimessa, mutta sen mukaan kuin syksy
-läheni, huomasin isännän käyvän yhä levottomammaksi, ja eräänä päivänä
-vihelsi hän minut mukaansa ja läksi käyden kaupunkiin. Kaupungista osti
-hän ihan uuden amerikkalaisen haulikon, takaa ladattavan oikein.
-Haulikkoja oli hän aina ennen suuresti halveksinut, mutta nyt hän
-kotimatkalla ilmoitti minulle, että huonompinäköinenkin voi semmoisella
-pyssyllä ampua. Tulin erinomaisen iloiseksi, sillä ymmärsin, ettei ukko
-voi pysyä Harjuskoskelta poissa, vaan pääsen vielä tänäkin syksynä
-metsästämään. Uusi pyssy olalla antoi isännän astunnalle entisen
-jäntevyyden takaisin, ja kotimatka meni puolta nopeammin kuin matka
-kaupunkiin. Näin paljon näkyy uusi pyssy vanhan miehen olalla
-aikaansaavan.
-
-Jo seuraavana päivänä, paljon aikaisemmin kuin tavallisesti siis,
-läksimme Harjuskoskelle. "Nuori isäntä", jota nyt sanottiin isännäksi
-vain, koetti kyllä luovuttaa isäänsä lähtemästä enää tänä syksynä
-pitemmälle metsästysmatkalle. Hän arveli voivan käydä niinkin hullusti,
-että vaari voisi jäädä metsään kuolemaan. Mutta isäntä sanoi siihen,
-että jos vanhan metsämieskulun osalle on määrätty kuolema metsässä, on
-asia juuri semmoinen kuin olla sopii, ja kyllä Halli näyttää paikan,
-josta saa hakea. Ennen lähtöämme isä ja poika kuitenkin sekä kättelivät
-että syleilivät, jota tapaa en ollut ennen talossa huomannut. Poika
-tarjoutui eväskonttia kantamaan tervahaudalle asti, mutta vanhus
-arveli, että silloin kun metsämies ei jaksa enää eväitään kantaa,
-silloin ei hänellä ole myös enää mitään virkaa metsässä, vaan on hänen
-parasta ruveta uuninloukkolaiseksi.
-
-Lähtömme tapahtui iltapäivällä, ja tervahautakoppelissa olimme yötä.
-Isäntä näytti matkan edistyessä vain virkistyvän, ja toisen päivän
-illalla olimme hyvissä ajoin Harjuskoskella. Mutta seuraavana päivänä
-ei menty tavallisuuden mukaan metsään, vaan isäntä sanoi kaipaavansa
-yhden lepopäivän. Koko päivän istui hän ladossa tarkastaen silmälasit
-nenällä omaa kirjaansa, sitä, josta hän tavallisesti kirkossakin
-veisasi. Ja välistä hän veisata hyräilikin hetkisen. Huokasi myöskin
-monta kertaa raskaasti. Huomasin hyvin, että hänen oli vanhaa emäntää
-ikävä. Useasti hän myös taputti minua päähän ja sanoi, että rupesimme
-molemmat käymään vanhoiksi ja kankeiksi ja että tämä syksy varmaankin
-on viimeinen, jona asumme Harjuskosken ladossa. Enhän minä tuntenut
-itseäni mitenkään vanhaksi, mutta kun olin tottunut aina, myös
-pahimpinakin pakkastalvina, makaamaan öisinkin talon pihalla, oli
-luuvalo ruvennut minua vaivaamaan, niin että olin käynyt jossain määrin
-jaloistani kankeaksi. Monta kettua olen ennen ottanut kiinni, mutta
-viime syksynä en saanut enää ainoatakaan ja tänä syksynä uskallan
-tuskin yrittääkään.
-
-Myöskin tuntui minusta kuin se asia ei olisi ollut oikein isännän
-mieleen, ettei hänen pojastaan tullut metsämiestä. Mutta isännän
-nuorimmassa pojanpojassa sitä vastoin oli oikea veri. Samana päivänä
-kuin isäntä toi uuden pyssyn kaupungista, antoi hän luodikkonsa
-pojanpojalle. Tämä oli jo sitä ennen tuonut monta sorsaa kotiin. Hänen
-kanssaan olimme jo hyvätkin tuttavat, ja minun tehtäväni oli ajaa
-sorsat ruohikosta veteen ja tuoda ne ammuttuina sieltä takaisin maalle.
-Tänä lepopäivänä antoi isäntä minulle poika-Mikkoon katsoen -- nuorta
-isäntää sanottiin isä-Mikoksi ja poikaa poika-Mikoksi -- toisenkin
-tehtävän. Minun piti näet ensi syksynä, ellei isäntä ollut silloin enää
-elossa, johtaa poika-Mikko tänne Harjuskoskelle ja opastaa hänelle
-parhaimmat metsästyspaikat. Kun ainakin kolme sukupolvea oli jo näistä
-metsistä veronsa ottanut, katsoi isäntä kohtuulliseksi, ettei
-Harjuskosken lato jäisi vastaiseksikaan autioksi. Jos niin kävisi kuin
-isäntä nyt näkyi aavistavan, lupasin voimieni mukaan palvella
-poika-Mikkoa yhtä uskollisesti kuin olin nykyistäkin isäntää palvellut.
-
-Tällä kertaa olimme monta viikkoa yhtä painoa Harjuskoskella, ja
-minusta isäntä ei ollut paljon huonommissa voimissa kuin ennenkään.
-Ennen emme olleet lintuja ampuneet paljon muuta kuin syötäväksi, vaan
-paraasta päästä oravia ja joka syksy muutamia näätiä ja kettuja. Mutta
-tänä syksynä pysyi ilma kauan lämpimänä. Ja ennenkuin ilmat kylmenevät,
-on oravannahka vielä kelvoton. Tulimme siis ampuneeksi lintuja tällä
-kertaa niin paljon, että meillä oli niitä ladon kurkihirressä
-riippumassa monta raskasta kimppua. En ymmärtänyt miten isäntä saisi
-nämä kaikki kotiin ja isäntä itse raappi niitä katsellessa välistä
-korvallistaan.
-
-Ennen ajatellun poislähtöpäivän aattona tapahtui meille ainoa
-todellinen seikkailu, mihin olemme Harjuskosken metsästysmailla
-sattuneet. Isäntä oli minulle useitakin kertoja jutellut viimeisen
-karhun kaatumisesta näillä mailla. Hänen isänsä oli, ollessaan jo
-ikämies, sen eräänä syksynä kiertänyt ja yksin sen myös onnistunut
-ampumaan. Isäntä ei ollut sinä syksynä mukana, kun talossa oli silloin
-ollut vähän miesväkeä ja syyskynnöt olivat kestäneet köyriin asti.
-Siitä oli nyt kulunut kolmattakymmenettä vuotta, ja tämän ajan jälkeen
-ei isäntä ollut enää ainoatakaan karhun merkkiä näissä metsissä
-huomannut.
-
-Mutta nyt sinä päivänä, joka oli ajateltu tämän syksyn viimeiseksi
-metsästyspäiväksi, kohtasimme sen metsäeläimen, jota en ollut ennen
-nähnyt. Ja se kohtaus tapahtui suoraan sanoen omien portaitten edessä.
-
-Olimme juuri astuneet ladon ovesta ulos, ja isäntä rupesi sovittamaan
-konttia hartioilleen, kun ihmeekseni näin suuren mustanruskean eläimen
-tulevan porrasta pitkin vastaiselta rannalta. Että tämä eläin oli
-karhu, josta isäntä oli niin monta kertaa minulle puhunut, käsitin
-heti. Karhusta ei voi mikään ymmärtäväinen eläin erehtyä. Kaksi aika
-isoa ilvestä olen puuhun ajanut, josta isäntä ne maahan ampui; nekin
-näyttivät kyllä vaarallisilta, mutta ne olivat kissoja vain tähän
-hirviöön verrattuina. Isäntä seisoi selin porrasta kohti, joten hän ei
-huomannut kontiota, ennenkuin se jo oli rannalla.
-
-Yhtä varovaisesti kuin karhu oli astunut kosken yli portaita pitkin,
-yhtä rajuksi muuttui se heti yli päästyään. Hirveällä karjunnalla
-ryntäsi se suoraan isäntää vastaan. Huomasin heti, että tässä on leikki
-kaukana ja karkasin paikalla karhun takaraajoihin kiinni. Minulla on
-oivalliset hampaat, enkä laske hevin irti siitä, mikä on kerta niitten
-väliin joutunut. Mutta tässä tuli semmoinen tanssi, jota en ollut ikinä
-ennen kokenut. Olisi isännällä nyt ollut käsissään vanha luodikkonsa!
-Mutta mitäpä tuommoisella poropyssyllä!
-
-Karhu yritti lyödä minua etukämmenillään, ja minä tein parastani
-väistääkseni. Hetkisen onnistuinkin väistämään sen iskuja, mutta vaikka
-menettelinkin varovaisesti, sain kuitenkin lopuksi semmoisen
-lätkäyksen, että lensin kauas. Tuskin oli karhu minusta vapaa,
-ennenkuin törmäsi uudestaan kuin ukonnuoli isännän kimppuun. Näin
-isännän, joka vielä seisoi ladon edustalla, kohottavan pyssynsä, ja kun
-karhu oli ehkä viidentoista askeleen päässä, tähtäsi hän päähän,
-laukaisi ja hyppäsi samassa sivulle. -- Nyt tapahtui jotain, joka
-minusta näytti varsin omituiselta. Karhu jatkoi rajua ryntäystään
-alettuun suuntaan ja karkasi niin hirveätä vauhtia ladon seinään, että
-takapuoli nousi maasta ja takaraajat löivät jyskien ladonseinään. Jos
-esine, johon kontio kompastui, olisi ollut matalampi, olisi se tehnyt
-kunnollisen kuperkeikan, mutta nyt kaatui takaruumis ladonseinästä
-takaisin maahan.
-
-Minusta ei mikään eläin voisi tämmöistä sysäystä kestää niskaansa
-taittamatta. Mutta karhu vain karjui niin että metsä raikui. Pari oven
-edessä olevaa ovipelkkaa puri se raivoissaan pirstaleiksi. Tämän
-tehtyään rupesi se ryntäämään kuin hullu sinne tänne niityllä. Vähän
-väliä se pysähtyi, nousi kahdelle jalalle ja näytti tarkasti
-kuuntelevan. Mutta kun ei mitään muuta kuulunut kuin kosken kohina,
-laskeutui se takaisin neljälle ja päästi hirvittävän vihaisen
-kiljunnan. Isäntä seisoi ladon takana, ja minä makasin liikkumattomana
-siinä paikassa metsän rajalla, johon karhu oli minut viskannut. Mutta
-meistä se ei näkynyt vähääkään välittävän. Sen menettely oli minusta
-ihan käsittämätön. Hetken perästä se poistui metsään, missä se näytti
-purkavan vihaansa kiviä ja puita vastaan.
-
-Minusta tuntui siltä kuin kaikki luut ruumiissani olisivat olleet
-palasina. Mutta kun rupesin liikkumaan, huomasin, ettei minussa ollut
-muuta vikaa kuin ilettävän ruma repeämä toisessa reidessä. Se näytti
-paljon pahemmalta kuin puukonhaava, jonka olin markkinoilla saanut.
-Onneksi se ei ollut kuitenkaan aivan syvä.
-
-Isäntäkin tuli nyt esille ladon takaa ja ompeli ensimmäiseksi
-tehtäväkseen haavan reidessäni umpeen. Nyt se ei näyttänyt enää niin
-rumalta, ja minun oli heti paljon parempi olla. Nilkuttaminen kolmella
-jalalla kävi aivan hyvin, kuten kyllä edeltäkinpäin tiesin. Olen monta
-kertaa ennenkin ontunut kovin pahasti, vaikka jaloissani ei ollut
-vähintäkään vikaa. Jos minua aiotaan ottaa mukaan jonnekin, johon
-minulla ei ole itselläni halua mennä, rupean heti pahoin ontumaan ja
-olen aina täten epämieluisat matkat onnellisesti välttänyt. Olen siis
-hyvin tottunut kolmellakin jalalla kulkemaan. Isäntä sanookin: "Ontuu
-se koira, kun vain tahtoo", mutta tällä kertaa olin pakotettu
-tahtomattanikin ontumaan.
-
-Niin pian kuin isäntä oli saanut reiteni hät'hätää parsituksi, tyhjensi
-hän haulit muutamasta patruunasta, pani ne pieneen koloon eräälle
-kivelle ja laittoi niitten päälle kuivista kuusenrisuista tulen.
-Sulatettuansa niistä vähäisen lyijymöhkäleen, hakkasi hän tämän
-kirveellä kahtia ja takoi kirveentalalla näistä kaksi kuulaa, joilla
-latasi uudestaan pari tyhjennetyistä patruunista. Ymmärsin, ettei
-isäntä aikonut jättää haavaa reidessäni kostamatta.
-
-Karhun hurja mellastelu metsässä kuului vielä aivan hyvin, joten ei
-ollut vaikeaa päästä vielä kerta sen pakinoille. Varovaisesti
-lähestyimme karvahallia alta tuulen, ettei se voisi saada meistä
-vainua. Aivan lähelle tultuamme en voinut kuitenkaan pidättää itseäni,
-vaan rupesin murisemaan. Karhu nousi heti takajaloilleen tarkasti
-kuunnellakseen, mistä ääni tuli, ja isäntä pui minulle nyrkkiä.
-Vaikenin heti, mutta kontio oli jo ehtinyt saada selville, mistä ääni
-kuului, ja hyökkäsi kuin myrskytuuli meitä kohti. Sen raivo oli
-kuitenkin niin suuri, että se yritti juosta suoraan halki paksun
-männyn, joka esti ryntäyksen. Paikalla unhotti peto meidät ja käänsi
-kiukkunsa puuta vastaan, jota se alkoi ryskyttää, että kävyt satelivat.
-Mutta pelkäämättä rupesi isäntä hiipimään yhä lähemmäksi raivoavaa
-eläintä, joka ei ollenkaan näkynyt häntä huomaavan. Vahingossa tuli
-isäntä kuitenkin astuneeksi risun poikki. Vaikka karhu yhä karjuen
-ryskytti puutaan, kuuli se kuitenkin tuon pienen naksahduksen ja
-kääntyi oitis isäntää kohti. Väli oli tuskin kymmenen askelta. Karhu
-syleili toisella kämmenellään mäntyä ja nosti toisen uhkaavasti ilmaan,
-ikäänkuin ottaakseen vauhtia ja syöstäkseen yhdellä hyppäyksellä
-isännän kimppuun. Minäkin kokoilin jo voimiani hypätäkseni karhun
-takaraajoihin kiinni, siten estääkseni sitä hyökkäämästä, kun samassa
-näin isännän hiljaa kohottavan pyssyänsä. Kun pyssy tähtäsi suoraan
-karhun rintaa kohti, paukahti laukaus, ja isäntä hyppäsi samassa
-sivulle.
-
-Tarpeeton oli tällä kertaa isännän varovaisuus, sillä karhu syleili
-vain molemmin kämmenin puuta, repien sitä, että kaarnaliuskat
-lentelivät. Pian alkoi kuitenkin eläimen yläruumis luisua puuta pitkin
-maahan päin, ja kohta kepertyi kontio kuolleena selälleen.
-
-Paikalla iskin karhuun kiinni tukistaen sitä kaikin voimin ja haukkuen
-niin että metsä raikui. Tämä oli minusta erinomaisen lystiä. Ja vielä
-hauskempaa oli kun isäntä, otettuaan tyhjän patruunakotelon pyssystä,
-tuli istumaan karhun päälle. Hän vain taputteli kuollutta vihollistaan,
-minä tukistin. Haavani ei ollenkaan enää kirveltänyt, oli vain niin
-somaa ja suloista olla.
-
-Kauan istui isäntä mietteissään mitään puhumatta. Mutta sitten rupesi
-hän kertomaan minulle, että hän oli koko elämänsä ajan halunnut saada
-kerran kaataa karhun ja oli erään kerran tehnyt pitkän matkankin tässä
-tarkoituksessa, kun oli kuullut kerrottavan, missä karhu oli muka
-kaatanut lehmän. Kertomus oli ollut tyhjää lorua vain, ja nyt oli
-isäntä jo aikoja sitten kadottanut kaiken toivon tämmöisestä
-onnellisesta tapahtumasta, jota hän oli jo kuusikymmentä vuotta turhaan
-odottanut. Isäntä sanoi että tämä laukaus, jolla hän karhun kaatoi,
-tulee olemaan hänen viimeinen laukauksensa tänä syksynä ja arvatenkin
-myös viimeinen hänen elämässään. Se ilahdutti häntä, sanoi hän, melkein
-yhtä paljon kuin hänen ensimmäinen laukauksensa, jolla hän oli
-pudottanut oravan puusta ja joka oli hänelle tuottanut hänen
-ensimmäiset itseansaitsemansa rahat, neljä kopeekkaa.
-
-Nylkiessään karhua näytti isäntä minulle syyn sen käsittämättömään
-menettelyyn ladon vieressä ja metsässä. Läheltä ammuttu haulilaukaus
-oli puhkaissut sen molemmat silmät. Tämä onnellinen tapahtuma oli
-pelastanut isännän hengen niityllä ja nyt metsässä tehnyt hänelle
-mahdolliseksi lähestyä karhua näin lyhyelle ampumavälille. Isäntä
-selittikin minulle juuri tässä toivossa ampuneensa hauleilla,
-hengenhätä kun oli suuri eikä muuta neuvoa pelastukseen ollut.
-
-Vasta myöhään illalla oli karhunnahka niityllä, ja seuraavana päivänä
-riippuivat karhun reisilihat lintukimppujen vieressä ladon
-kurkihirrestä. Nyt tuli herkkuiset päivät. Karhunlihaa keitettiin kaksi
-kertaa päivässä, niin etten jaksanut paljon muuta kuin syödä ja nukkua
-päivät pitkät. Metsään ei menty, vaan isäntä oli minun kanssani
-ladossa, lukien ja hyräillen kirjastaan. Sillä välin hoiteli hän
-karhunnahkaa, jonka hän oli pingottanut kehykselle, pitäen sitä aina
-tuulisella paikalla. Yöt olivat nyt jo hyvin kylmät, mutta kun päivät
-olivat kauniit, oli nahka jo viikon perästä niin paljon keventynyt,
-että isäntä luuli jaksavansa kantaa sen kotiin. Mutta karhunlihat ja
-linnut oli talvikelille jätettävä.
-
-Kotimatka meni hyvin, ja kotiintultua saimme myöskin tiedon mistä karhu
-oli tullut. Eläin oli niin sanottu erä- eli aarniokarhu, joka oli
-pitkät ajat oleskellut muutamassa sydänmaassa, toista kymmentä
-penikulmaa meidän paikkakunnalta. Tänä syksynä se oli tappanut useita
-lehmiä, ja muutamat metsästäjät olivat ajaneet sitä koirilla takaa,
-kunnes se oli kotimetsästään poistunut. Tästä arvatenkin johtui sen
-tavaton viha ja raju hyökkäys heti meidät huomattuansa. -- Koko pitäjä
-otti osaa Suursalon vanhan isännän metsästysonneen, ja karhunnahkaa
-ihailtiin suuresti.
-
-Onnellinen metsästysmatka oli vähäksi aikaa uudistanut isännän voimat.
-Mutta parin viikon kuluttua alkoi hän taasen käydä voimattomaksi ja
-tuli pian kokonaan vuoteen omaksi. Hän muistutti vielä kerta mieleeni
-sopimustamme Harjuskoskella, antoi poika-Mikolle haulikkonsa ja kaikki
-metsästyskojeensa ja vietiin viikko tämän jälkeen hyvään taroon
-kirkkomaahan.
-
-Hautajaiset pidettiin kunniallisesti, kuten ison talon sopiikin.
-Hautausseurue lähti pois ja minä jäin yksin kirkkomaalle. Kolmeksi
-vuorokaudeksi jäin makaamaan isäntävainajan haudalle, välistä
-ilmoittaen suruni pitkäveteisellä ulvonnalla. Mutta kun seuraava päivä
-oli sunnuntai ja väkeä alkoi kokoontua kirkolle, hiivin huomiota
-herättämättä tieheni, läksin kotiin ja panin maata tavalliselle
-vahtipaikalleni keskelle pihamaata.
-
-Talossa oli kaikki entisellään, se vain muutosta, että isäntäni paikka
-oli nyt tyhjä. Kaikki näkyivät jo unhottaneen isäntäni paitsi minua ja
-poika-Mikkoa. Erittäinkin kun Mikko pyssyjänsä katseli, näkyi hän
-välistä vaipuvan mietteisiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Talossa asui tänä talvena eräs rahtimies nimeltä Jaska --
-maantie-Jaskaksi häntä tavallisesti sanottiin.
-
-Joku viikko isännän hautauksen jälkeen kuulin talonisännän, jota olisi
-kai nyt ollut minunkin isäntänä pidettävä, sanovan maantie-Jaskalle:
-
--- Kuule, Jaska! Tuo Halli rupeaa olemaan jo kovin jaloistaan kankea.
-Eihän tuo vielä niin vanhakaan ole, mutta kyllä jo alkaa olla aika,
-että se otetaan päiviltä. Etkö sinä tahtoisi tuohon toimeen ryhtyä?
-
-Höristin korviani kuullakseni, suostuisiko Jaska tehtävään. Enhän minä
-vielä mikään ikäloppu ollut. Olihan isäntävainaja tänä syksynä sanonut
-minun olevan vasta kuuden vuoden vanhan. Jalkani olivat jossain määrin
-kankeat, se on tosi. Mutta korvani ja nenäni olivat vielä mitä
-parhaimmassa kunnossa, ja jos liikuinkin hitaanlaisesti, kelpasin
-kuitenkin talon vartijan toimeen paremmin kuin mitkään kokemattomat
-pennut, jotka tuskin osaavat kyläläistä kulkulaisesta erottaa. Ja jos
-sääreni ovat jäykät, olivat kuitenkin voimani erinomaiset, eikä
-pystynyt yksikään meidän kylän koirista panemaan minua allensa. En
-tahdo sitä tosiasiaa kieltää, että harvoin koira oikeata kuolemaa
-kuolee: joko susi syö, tai hirtetään. Mutta tämä kuuluu koiran virkaan.
-Sutta vastaan olen useampia kertoja itse onnellisesti puolustautunut,
-ja hirtettäväksi tunsin olevani vielä liian nuori. Tulkoon
-maantie-Jaska vain yrittämään.
-
-Tunnettu vaara on puoli vaaraa vain. Kuuntelin siis korvat pystyssä.
-
-Maantie-Jaska ei tahtonut ensin kauppoihin suostua, vaikka isäntä kehui
-kaunista nahkaani ja kuinka lämpimät matkakintaat siitä tulisi. Jaska
-sanoi puoleksi pelkäävänsä hampaitani; en olekaan hänestä koskaan
-oikein pitänyt, hänkin kun on tavallaan maankulkija. Mutta isäntä
-neuvoi tarkasti, miten asia tapahtuisi ilman vähintäkään vaaraa. Kodan
-ovi oli kamanan kohdalta hatara. Sinne sopisi houkutella minut sisälle,
-asettaa surmansilmus kaulaani ja pistää köysi oven päällitse ulos. Ovi
-tulisi siten olemaan minun ja teloittajani välillä, ja kaikki olisi
-tehty muutamassa minuutissa.
-
-Maantie-Jaska suostui nyt kauppaan, joka oli jo huomenna pantava
-täytäntöön. Jaska oli tästä hetkestä luonnollinen viholliseni. Tunteeni
-talonisäntääkin kohtaan olivat sekalaiset. Olin kuitenkin kuudetta
-vuotta ollut talon ruuassa. Ei minun sopinut sen haltijaa vihata. Mutta
-ruveta omalla nahallani maantie-Jaskan rähjäisiä kouria lämmittämään!
-Siihen tehtävään eivät Aasian rikkaudet pysty minua ostamaan.
-Mieluummin hautautukoot hampaani samaisiin kouriin.
-
-Seuraavan yön nukuin Harjuskosken ladossa. Ja makeasti nukuinkin.
-
-
-
-
-II.
-
-ITSELLISKOIRANA.
-
-
-Olin siis ryhtynyt omakseni, ja minusta oli tavallaan tullut
-mökkiläinen.
-
-Suloiselta tuntui olla omana isäntänänsä, suloiselta, mutta myös
-huolestuttavalta. Ellei mökkiläinen pysty omilla ansioillaan itseänsä
-elättämään, ei paljon kukaan siitä välitä, elääkö hän vai kuolee. Sen
-tunsin nyt hyvin selvästi. Olin sentähden hyvin iloinen siitä, että
-syksyllä olimme jättäneet latoon niin paljon hyvää ruokaa. Kaikki oli
-mitä parhaimmassa kunnossa. Päätin aina ollessani kotoa poissa pitää
-ladon oven tarkoin suljettuna. Ladon ylimmäinen ovipelkka on näet
-laitettu saranoille ja on salvalla avattava ja suljettava. Isäntä oli
-jo ensimmäisenä keväänä, yhteisellä kalastusmatkalla ollessamme,
-opettanut minulle, miten salpa on avattava ja suljettava. Tehtävä on
-hyvin helposti opittu. Koira ei tee sitä suullaan, kuten moni luulee,
-vaan käpälällä. Mutta tiedän varmaan, ettei varasteleva kettu
-opettamatta ymmärtäisi ovea avata. Muuten olisi kai varastoni nyt jo
-ollut sen aina nälkäisessä vatsassa.
-
-Ensimmäinen tehtäväni seuraavana aamuna koski jo muonakysymystä, Menin
-isännän kaataman karhun lihoja tarkastamaan. Vasten luuloani eivät
-ketut olleet uskaltaneet karhuun koskea. Karhun haju oli heidän
-nenästään tuntunut liian väkevältä. Korppi ei myöskään ollut karhun
-runkoa löytänyt, sillä isäntä oli laahannut sen tiheään kuusikkoon,
-joten se ei ilmasta päin näkynyt. Mutta aukeassa paikassa oleva eläimen
-raato ei ikinä jää tuolta mustalta linnulta huomaamatta. Sillä on siksi
-liian tarkkanäköiset silmät. Yksinkertainen kansa luulee sillä olevan
-haistimenkin. Enpä minä korpin haistimesta monta kopeekkaa maksaisi.
-Mutta näön vaihtaisin mielelläni, vaikka omanikaan ei ole mitenkään
-huono.
-
-Rupesin nyt käymään joka päivä karhun lihaa syömässä säästäen siten
-kotoiset varat keväämmäksi.
-
-Iltaisin kääntelin itseäni aina niin monta kertaa heinissä, että sain
-oikein mukavan makuukuopan. Heinissä oli minulla paljon lämpimämpi
-makuusija kuin ennen talon tuulisella pihamaalla. Jalkojani ei
-pakottanut enää juuri koskaan, ja tunsin miten lihakset ja nivelet
-päivästä päivään pehmenivät. Keväämmällä, kun aurinko rupesi
-keskipäivällä lämmittämään ja ladon edusta vapautui lumesta, raavin
-hyvän heinätukon ladosta edustalle ja rupesi loikomaan suuren osan
-päivää siinä päivää paistattamassa. Tämä oli erinomaisen lämmin ja
-suojainen paikka. Taviokuurnat ääntelivät metsässä, käpylintupari
-laitteli pesäänsä niitynlaidassa, tikka rummutteli kuivaa männynoksaa,
-ja elämä oli vielä kerta kuin silkkiä.
-
-Kun pälviä rupesi näkymään siellä täällä niityllä ja metsässä, läksin
-ensi kertaa omaksi isännäkseni tultuani jänistämään. Suureksi ilokseni
-huomasin nyt, että tämän talven heinissä-makaaminen oli saattanut
-jalkani entistään paremmiksi. Olin niin notkea kuin ei jaloissani olisi
-koskaan ollut luuvaloa. Päätin olla vastaisuudessa varovaisempi
-makaamatta enää sydäntalvella taivasalla, ainakaan lumella.
-
-Jänistäessäni käytin vanhaa temppuani, joka harvoin pettää. Pienet
-"hankipojat" tarttuvat keväällä usein katajapensaisiin, eikä niitten
-kanssa tarvitse paljon kursastella, elleivät satu löytämään hyvää
-kätköpaikkaa. Mutta se jänis, jonka nyt ihan kosken toiselta puolelta
-panin jaloittelemaan, ei ollutkaan mikään hankipoika, vaan vanha
-ukkojänis, jonka tavallinen yösija oli minulla tiedossa, kun olin sitä
-monta kertaa viime syksynä ja edellisenäkin vuonna juoksuttanut. Se oli
-noita elämästään viisastuneita, jotka eivät koskaan pysähdy vihellystä
-kuullessaan, vaan päinvastoin lisäävät vauhtia. Isäntä aina luodikolla
-ampuessaan tavallisesti viheltämällä houkutteli jänikset pysähtymään,
-mutta viime syksynä oli hän jo onnistunut haulikolla ampumaan pari
-jänistä juoksusta.
-
-Minun täytyi siis, kuten jo sanoin, ryhtyä vanhaan temppuuni, juoksutin
-jänistä yhtä kyytiä toista tuntia, pitäen koko ajan täyttä vauhtia.
-Tullessamme jotenkin leveän nevan rannalle olin ihan sen kintereillä.
-Jänis ei ehtinytkään pyörtää takaisin metsään, vaan tuli pakko ruveta
-loikkimaan nevan yli. Nousin heti kivelle nevan rannalle katsomaan.
-
-Niin pian kuin jänis huomasi minun heittäneen takaa-ajon, vähensi se
-heti vauhtiaan, teki muutamia lyhyitä harppauksia ja istuutui lepäämään
-pienelle kinokselle, joka oli jäänyt sulamatta keskelle suurta
-pälvipaikkaa. Jänö oli vielä valkoinen, joten se suli kokonaan yhteen
-kinoksen kanssa. En voinut tähystyspaikaltani sitä mitenkään nähdä, sen
-vain huomasin, ettei se kinokseltaan poistunut. Sulan maan yli
-kulkiessaan olisi se heti taasen näkynyt.
-
-Minäkin panin nyt kivelle maata päivää paistattamaan joksikin tunniksi.
-Tiesin hyvin, ettei pupujussi lähde näin hyvästä turvapaikasta
-liikkeelle ennenkuin iltahämärässä. Sen pitkät koivet tarvitsevat kyllä
-lepoa tuommoisen hitsin kestettyänsä. Jos se saa tunnin ajan levätä
-rauhassa, ovat sen takakoivet jo parahiksi puutuneet -- minun
-aikomukseni täytäntöönpanoa varten.
-
-Tarpeekseni läähätettyäni nukahdin hetkeksi ja läksin sitten hiljakseen
-jäniksen jälkiä seuraamaan. Lähestyessäni isoa pälveä olin joutuvinani
-jäljiltä ja tein ison kierroksen pälven ympäri. Tein sitten useampia
-kierroksia itse pälvellä, ikäänkuin jälkiä etsien, lähestyen yhä
-enemmän kinosta, jolla jänis makasi korvat selkää pitkin, silmin
-tarkasti seuraten jokaista liikettäni. Kun minusta väli oli parahiksi
-pitkä, karkasin äkkiarvaamatta sen kimppuun. Se yritti tehdä pitkän
-harppauksen poistuaksensa, mutta kun lumi oli pehmeää ja jäniksen
-koivet puutuneet, ei harppaus onnistunut. No niin, se kuoli yhtä äkisti
-kuin luodin tappamana. Monta kertaa kun jänis on tämmöisessä
-tapauksessa istunut kovalla maalla, on tapahtunut, että se on hypännyt
-molemmat puutuneet takajalkansa poikki. -- Vein saaliini kotiin, ja nyt
-minulla oli ensi kerta jäätymätöntä ruokaa pariksi päiväksi. On
-itselliskoirallakin omat ilonsa. Jos olisin ollut tässä tilaisuudessa
-toisen isännyydessä, olisi minun velvollisuuden mukaisesti ollut
-vieminen saaliini isännälleni. Isäntävainajani sanoikin: kissa yksin
-saaliinsa syö, kyyryselkä on sittenkin. Mutta tästälähin minäkin
-rupesin yksin saalistani syömään enkä ole siitä sen kyyryselkäisemmäksi
-käynyt.
-
-Siihen aikaan kuin sain ensimmäisen jäniksen, olivat jo karhunreisistä
-luut vain jälellä eikä ollut lintujakaan enää aivan monta. Leipä- ja
-ryynivarastoon en ole koskenut. Säilykööt ne suurimman nälänhädän
-varaksi.
-
-Nyt alkoi herttainen aika. Kinokset sulivat nopeasti, koski kasvoi
-kasvamistaan, pian jäät lähtivät joesta, vesilinnut saapuivat, ja
-kaikkialla oli elämää ja touhua. Riistaa oli enemmän kuin tarpeekseni,
-ja pikku kätköjä oli minulla kymmenittäin sekä metsässä että
-kotiniityllä. Koko kesä meni kuin unennäkö, mutta mahdottoman hauska
-kesä se oli.
-
-Nyt totutin itseni ammattiin, jota en ollut ennen yrittänytkään paitsi
-ensimmäisenä keväänä Harjuskoskella, jolloin olin isäntävainajan
-avustajana.
-
-Olen kertonut, että Harjuskoski kuivempana vuodenaikana sekä kesällä
-että talvella oli jakautuneena useaan ojantapaiseen haaraan. Kalat,
-melkein yksinomaan harjuksia ja taimenia, käyttivät uidessaan virtaa
-ylös paraasta päästä yhtä näistä ojista, jossa oli pieni, tuskin
-jalankorkuinen putouksen tapainen. Kalat tekivät tässä paikassa
-korkeita ilmahyppäyksiä päästäkseen niskan yläpuolelle. Monesti osuivat
-ne heti veteen takaisin, mutta monesti putosivat kiviselle reunalle,
-jolloin kiireesti sätkyttelivät veteen takaisin. Rupesin eräänä iltana
-kun niitä putosi tavallisuutta enemmän reunalle, ottamaan leikilläni
-niitä kiinni ja heittämään rannalle. Raaka kala on aina ollut minusta
-vastenmielistä, mutta tänäpänä olin metsästyksessä ihan epäonnistunut,
-niin että minulla oli vain muutama metsähiiri vatsassani.
-Vatsantäytteeksi söin silloin pari pientä taimenta ja huomasinkin ne
-paremmiksi kuin olin uskaltanut toivoakaan. Rupesin tästälähin syömään
-kalaa milloin hyvänsä en sattunut saamaan metsänriistaa, ja olin pian
-niin taitava kalastaja, että useasti onnistuin saamaan kalat ilmastakin
-suuhuni. Tämä oli minusta hyvin hauskaa huvitusta. Aluksi yrittäessäni
-saada kalat ilmasta suuhun putosin innoissani hyvin useasti koskeen,
-mutta tämä vain oli lisää huvitusta.
-
-Olen aina ollut hyvä marjoja syömään ja tänä kesänä pistin valokkia ja
-mustikoita poskeeni enemmän kuin koskaan ennen. Syksyllä olin niin
-lihava, että rupesin tuntemaan olevani jo vähän kömpelö. Hyvässä
-lihassa olin siis ottamaan talvea vastaan. Mutta talvimuonasta ei ollut
-muuta tietoa kuin mitä koskesta ehkä voisin saada. Talvella eivät kalat
-kuitenkaan liikkuneet läheskään niin paljon kuin kesällä. Ja syystulvan
-aikaan kuten kevättulvallakin oli koko koski yhtenä vetenä. Silloin en
-nähnyt ainoatakaan kalaa.
-
-Koko kesän aikana ei minulle sattunut mitään seikkailua tai muuta
-outoa. Ketun tapossa kevätkesällä olin varomaton ja satuin saamaan
-pureman toiseen etujalkaani, josta aluksi onnuin vähäisen, mutta sekin
-parani lyhyessä ajassa.
-
-Mutta myöhään syksyllä, kun joki oli jo melkein kaikkialla jäässä,
-tapahtui jotain. Minulle tuli vieras.
-
-Varhain aamulla, ennen auringonnousua, kuulin kaikuvaa koiranhaukuntaa
-metsästä ladon takaa. Haukunta päättyi äkisti jäniksen rääkynään.
-Tiesin mitä oli tapahtunut. Hetken perästä sain myös todistuksen
-asiasta, kun jäniskoira, kantaen suussaan vasta tapettua jänistä,
-heittäytyi heinilleni ladon edustalle. Toinen ihan samannäköinen koira
-jäi makaamaan kosken rannalle. Se yritti useita kertoja lähestyä ladon
-edustalla makaavaa toveriaan, mutta kun tämä joka kerta nousi
-murisemaan, täytyi sen taasen poistua. Sovussa oli metsästys
-tapahtunut, ja nyt olivat valmiit tappelemaan saaliista. Heidän
-menettelynsä muistutti elävästi mieleeni erään tapahtuman, joka sattui
-muutamalla kaupunkimatkallani. Aivan lähellä kaupunkia ajoi pari koiraa
-jänistä; minäkin yhdyin heihin, ja samassa kun tulimme pienelle
-aukeamalle, paukahti kaksi laukausta, ja jänis heitti kuolleena
-kuperkeikan. Kaikki oli siis käynyt niin hyvin kuin mahdollista.
-
-Mutta nytpä tapahtui kummia. Kummaltakin puolelta aukeamaa astui esille
-herra pyssy kädessä. Kumpikin tahtoi ehdottomasti omistaa jäniksen. He
-osoittivat sormella toinen jäniksen toista kylkeä, toinen toista.
-Toinen huutamalla huusi, että hänen laukauksestaan oli jänis tehnyt
-kuperkeikan ja että toisen ei olisi pitänyt yrittää kuollutta jänistä
-vielä kuolleemmaksi ampua. Toinen taasen, joka näytti vielä
-kiukkuisemmalta, väitti, että juuri hän oli ensin ampunut, löi
-kämmenellä pyssynsä perää ja sanoi: "Tunnetko tätä pyssyä ja sitä
-miestä, joka pitää sen varresta kiinni?" -- Heidän koiransa näyttivät
-paljon rauhallisemmilta ja katselivat ihmeissään herrainsa menettelyä.
-Jäniksen olivat herrat riidellessään jo heittäneet maahan, ja kun ei
-kukaan näyttänyt siitä enää välittävän, korjasin minä sen suuhuni ja
-pujahdin takaisin puitten väliin. Sieltäpäin katselin riidan loppua ja
-näin kuinka herrat, jotka eivät olleet suvainneet minua huomatakaan,
-rupesivat, kun eivät löytäneet jänistään, koiriansa potkimaan, kunnes
-näitten oli pakko ulvoen paeta metsään. Herrat silminnähtävästi
-uskoivat koirainsa syöneen viidessä minuutissa jänisparan suuhunsa.
-Sillä kertaa pistettiin jäniksenlihat minun suuhuni.
-
-Mutta jouduin kertomuksestani syrjään.
-
-Katseltuani hetkisen ladolta päin tulokkaiden keskinäistä kinaa
-ilmestyin minä niin äkkiarvaamatta riitapaikalle, että molemmat
-jäniskoirat vingahtaen katosivat metsään.
-
-Toinen heistä jäi tälle matkalle. Mutta jäniksen omistaja palasi heti
-takaisin. Kumpikin teimme itsemme niin korkeiksi kuin mahdollista ja
-astuimme lyhyin, arvokkain askelin toistemme viereen, kuten
-tämäntapaisissa tilaisuuksissa hyvä tapa vaatii. Pistin pääni tulokkaan
-hartioitten yli ja rupesin murisemaan, jolloin toinen vastasi samalla
-tavalla, välistä lisäten murisemista äkäiseksi ärjäisemiseksi. Kun
-tästä huomasin, ettei vieraani ollut mikään pelkuri raukka ja kun
-kohteliaana isäntänä mieluummin tahdoin näyttää vieraanvaraisuutta kuin
-turhaa riidanhalua, huiskuttelin vähäisen häntääni rauhallisten
-tarkoitusteni merkiksi.
-
-Tulokkaalla ei myöskään näkynyt olevan mitään rauhantarjoustani
-vastaan. Muutimme siis tuon ensimmäisen "en gard"-asentomme, joka on
-yhtä sopiva hyökkäykseen kuin puolustukseenkin, ja ryhdyimme
-vaihtelemaan tavanmukaisia kohteliaisuudenosoituksia. Kysyimme siis
-ensin toistemme terveyttä ja hyvinvointia. Kun ei tässä asiassa ollut
-mitään moitittavaa kummaltakaan puolelta, katsoin voivani käskeä
-vieraani tervetulleeksi taloon ja ehdotin, niinkuin tavallista on
-ennenkuin koira ottaa toisen kotiinsa vastaan, vierailukorttien
-vaihtoa. Ehdotukseni hyväksyttiin, ja tämän tapahduttua voitiin meidät
-pitää yhtä hyvinä ystävinä kuin jos olisimme veljenmaljan juoneet. Ei
-ollut enää muuta tehtävää kuin raapia takakäpäläin kynsillä vähäisen
-ruohoa ja tomua paikalle ja kaikki tavallisen kohteliaisuuden vaatimat
-muodot oli täytetty. Tämä viimeinen muotoasia osoittaa, että jos
-jommaltakummalta puolelta olisi edellisessä joku erehdys tapahtunut,
-olkoon se unohdettu, halveksittu, maahan kaivettu. Älköön sitä ikinä
-enää muistettako.
-
-Monet ihmiset pitävät näitten monien menojen noudattamista
-naurettavana. Mutta niin ei ole. Voin vakuuttaa, että meikäläiset eivät
-pidä niitä ollenkaan turhina muotiasioina vain. Näitä muka tyhjiä
-formaliteetteja on tietääkseni tarkoin noudatettu niin kauan kuin
-koiria on maailmassa ollut ja niitä tullaan luullakseni noudattamaan
-niin kauan kuin maailmassa koiria on. Mitättömimmällä rakillakin on
-toki sen verran sivistystä, että hän näitä ikivanhoja tapoja tietää
-noudattaa. Seurusteluälyä ja maailmantottumusta todistavat nämä
-esittelymuodot. Mitähän ihmiset ajattelisivat diplomaatista,
-joka menisi vierailulle ilman vierailukorttia ja tullessansa ensi
-kertaa vieraan maan ministerin luo kursastelematta kurottaisi
-kätensä sanoen: "Heipä hei, poikaseni, kuinka hurisee?" Luulen,
-etteivät he kovin korkeita ajattelisi hänen seurusteluälystään ja
-maailmantottumuksestaan. Ja ellei häntä laskettaisi hienompiin
-seurapiireihin, saisi hän siitä syyttää itseänsä.
-
-Vieraani oli keskikokoinen, solakkarakenteinen jäniskoira,
-lyhytkarvainen, mustanvärinen, mutta jalat ja pään etupuoli ruskeahkot.
-Hän kertoi haukkuvansa myöskin lintuja, mutta jänistäminen oli hänellä
-kuitenkin pääasiana. Hänen luonnonominaisuutensa soveltuivat siihen
-paraiten. Hän oli virkatoverinsa kanssa viikko sitten lähtenyt isännän
-mukana metsästämään, ja vanha viekas kettu oli heti ensimmäisenä
-päivänä viekoitellut heidät kauas tuntemattomille seuduille. He olivat
-nyt viikon päivät jänistäneet omalla vastuullaan ja onnistuneet hyvin.
-Harva se päivä, jona eivät olleet ainakin yhtä jänistä saaneet. Mutta
-yöt olivat lyhytkarvaiselle vieraalleni, joka ei ollenkaan ollut
-taivasalla-nukkumiseen tottunut, olleet kamalat. Hän oli värissyt
-illasta aamuun ja oli nyt erinomaisen kiitollinen minun tarjoamastani
-yösijasta, joka oli sekä lämmin että kuiva. Uusi toverini käänteli
-itseään niin kauan ja raapi heinissä, kunnes sai syvän ja mukavan
-makuukuopan, josta ei liikkunut ennenkuin seuraavana aamuna.
-
-Minulla sattui tällä kertaa olemaan varastossani kaksi jänistä, ja
-vieraani oli tuonut yhden. Söimme nyt hyvässä sovussa aamiaiseksi yhden
-jäniksen ja läksimme sitten vieraani ehdotuksesta yhdessä metsästämään.
-
-Ensi kerran elämässäni jänistin tänä päivänä uuden toverini
-menettelytavan mukaan. Hän ehdotti, että hän nostaisi jäniksen
-jaloilleen ja yksin ajaisi sitä. Minun, joka näillä seuduin tarkasti
-tunsin jokaisen jäniksenpolun, tulisi asettautua väijyksiin sopivalle
-paikalle. Ymmärsin heti kuinka paljon edullisempi tämmöinen kahdenajo
-tulisi olemaan kuin oma menettelyni, joka kuitenkin yksin ollessa on
-ainoa, joka varmuudella vie tulokseen, joskin siten harvoin saa enempää
-kuin yhden jäniksen päivässä. Olisin hyvinkin voinut auttaa toveriani
-jäniksen nostamisessa, mutta tahdoin katsella, miten hän tässä toimessa
-menettelisi, hän joka oli oikea ammattijänistäjä, ja ihmeekseni sai
-hän, joka ei kuitenkaan entuudestaan tuntenut tätä metsästysaluetta,
-jäniksen paljon nopeammin nostetuksi kuin olin odottanut.
-
-Minulla on aina ollut tapana etsiä hyvin tarkasti semmoisilla ruohoa
-kasvavilla aukeamilla, jossa arvaan jäniksen käyneen yöllä syömässä. Ja
-jos huomaan semmoisella paikalla jäniksenjäljet, jatkan niitten
-selvittämistä, kunnes vihdoin löydän sen paikan, josta jänis on mennyt
-metsään takaisin. Siitä seuraan tarkoin jälkiä, kunnes tulen
-makuukselle, josta jänis kuitenkin on aina lähtenyt, ennenkuin paikalle
-saavun. Jäniksen kuulo on erinomaisen hieno: niin hiljaa ei voi
-kukaan sitä lähestyä, ettei se heräisi, ja jos se katsoo tulijan
-vaaralliseksi, korjaa se ajoissa luunsa. Sentähden onkin kansassa
-semmoinen harhaluulo yleinen, että jänis muka nukkuisi silmät auki.
-Kyllä jäniksen luomet riittävät sen silmämunia peittämään, ja se nukkuu
-silmät ummessa kuten kaikki muutkin imettäväiset. Sattui kerran niin
-somasti eräänä kesäyönä, kun makasin metsänreunassa ja katselin
-niityllä kulkevan jäniksen keikahduksia ja koukerruksia, että se
-poistuessaan tuli ihan siihen suuntaan, missä minä makasin. Tehtyään
-tavalliset mutkalliset syrjähypähdyksensä, erehdyttääkseen
-vihollisiansa sotkemalla jäljet, laski jänö maata tuskin kymmenen
-askelta minun makuupaikaltani. Ja kauaa ei kestänyt, ennenkuin sillä
-oli silmät ummessa, niin ummessa kuin kenenkä muun nukkujan silmät
-hyvänsä.
-
-Nyt luulin hetken tulleeksi hyvän kaappauksen tekemiseen. Nousin niin
-hiljaa kuin ikinä mahdollista. Mutta jänis kuuli sittenkin liikkeeni.
-Paikalla olivat sen silmät avoinna; tuskin olin vielä oikein
-noussutkaan, ennenkuin se oli jo kaikkien vuorten takana.
-
-Jäniskoiran menettely oli alusta alkaen ihan toisenlainen kuin minun.
-Sekin kulki ensin lähtiessämme tavallista koiranravia. Tiedättehän,
-vasen etujalka ja oikea takajalka tai myös oikea etujalka ja vasen
-takajalka supisuoraan tien suuntaan, pää samaten, mutta muu ruumis
-viistossa. Tämä kulku on minusta vähemmän voimia kysyvää, mutta
-tietääkseni on koira ainoa eläin, joka siihen pystyy.
-
-Mutta niin pian kuin tulimme ruohoiselle aukeamalle, oli toverini kuin
-toinen eläin. Hän rupesi hyppäämään ristiin rastiin, välistä vain
-jotain mätästä sivumennen haistellen. Minun täytyi pysähtyä ihailemaan
-sen notkeita liikkeitä. Pidän itseäni hyvänä juoksijana, mutta ensi
-silmäyksellä huomasin tässä olevan sen, joka minusta voiton viepi.
-Minun ei kannattaisi kilpailua yrittääkään.
-
-Äkisti huomasin toverini saaneen vainua jäniksestä. Jänis oli
-varmaankin käynyt tässä yön aikana syömässä. -- Minä olisin tässä
-tapauksessa ryhtynyt vaivalloiseen työhön saadakseni jäljistä varmaa
-tolkkua. Mutta tämäpä vain hyppäsi pari kertaa ilmaan katsellen
-ympärilleen ja sitten rupesi syöksymään edestakaisin pensaikossa,
-välistä haukahtaenkin jonkun lyhyen haukahduksen. Ymmärsin heti, että
-hänellä oli aikomuksena peloittamalla panna jänis liikkeelle. Eikä
-aikaakaan ennenkuin toverini jo vingahti, ja heti sen jälkeen alkoi
-haukunta niin vihainen ja mahtava, etten ole ikinä parempaa kuullut.
-Isäntävainaja sanoi, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mutta enpä
-uskoisi paljoa enemmän yhdellä kertaa siihen mahtuvan. Ja samaa vauhtia
-siinä lähdettiin, kunnes haukuntaa töin tuskin enää kuuluikaan.
-Haukunnan suunnasta arvasin hyvin, minkä mäen syrjässä käännös tulisi
-tapahtumaan. Olen monta kertaa itsekin juuri siinä paikassa joutunut
-jäljiltä ja aina saanut etsiä hetkisen, ennenkuin olen taasen oikealle
-tolalle päässyt. Kuuntelin sentähden hyvin tarkasti, kuinka toverini
-kävisi tuossa paikassa.
-
-Turhia olivat kuitenkin epäilykseni. Eipä hetkiseksikään haukunta
-tauonnut, ja nyt olivat sekä jänis että vieraani jo paluumatkalla.
-Kiiruhdin metsänreunaan aukeaman toiselle puolelle. Siinä on paljon
-käytetty jäniksenpolku, joka alkaa ison kiven kyljeltä ja johtaa
-metsään. Kiven kyljelle asettauduin väijymään. Ajo läheni hurjaa
-vauhtia. Jo loikkasi jänis yli aukeaman suoraan minua kohti. Sen
-ollessa aukeaman keskikohdalla taukosi haukunta tuokioksi. Heti
-paikalla pysähtyi jänis ja nousi seisomaan höristäen korviansa ja
-katsoen siihen suuntaan, josta tiesi takaa-ajajansa tulevan. Tunsin
-hyvin sen paikan, missä toverini oli jäljet kadottanut. Siinä on
-pitkänlainen kallio, ihan paljas, jota pitkin takaa-ajettu jänis aina
-juoksee, hyvin tietäen, ettei paljas kallio voi haihtumaeritystä
-säilyttää.
-
-Eipä aikaakaan, niin toverini oli taasen jäljet löytänyt, minkä hän
-äkäisellä haukulla heti ilmoittikin.
-
-Mutta nyt tapahtui jotain omituista. Olin odottanut jänöjussin tulevan
-nyt kuin öljytty salama minua kohti. Mutta sen sijaan teki se useita
-sukkelia ilmahyppäyksiä ja keikahduksia, jotka näyttivät varsin
-naurettavilta, erittäinkin kun se heitti takajalatkin ilmaan, ihan kuin
-olisi tahtonut sanoa: äikkis! kutti! Otappas kiinni! Kun haukunta
-taasen kuului arveluttavan läheltä, läksi se uudestaan loikkimaan. Ja
-samassa kun toverini tuli näkyviin aukeaman vastaiselta reunalta,
-loikki jänis suoraa tietä minun suuhuni. Se kuoli kuin salaman
-tappamana.
-
-Heti sen jälkeen oli toverini paikalla ja syöksyi suorastaan minun
-kimppuuni. Takaa-ajon hurmaamana oli hän ihan unhottaa nuoren
-veljesliittomme. Mutta kun kohteliaasti tarjosin saaliin hänelle,
-huomasi hän heti erehdyksensä ja näytti nolostuvan. Hän paneutui oitis
-läähättämään ja puhkui kuin höyrykone. Kylkensä melkein tärisivät, niin
-tiheästi keuhkot toimivat.
-
-Minä kun en ollut ollenkaan hengästynyt, vaan olin toiminut ampujana,
-läksin viemään saalista latoon, että voisimme estämättä jatkaa
-metsästystä, joka täten toimitettuna oli minusta erittäin jännittävää.
-
-Palatessani toveri jo piehtaroi, mutta jatkoi sen jälkeen vielä
-hetkisen läähättämistään. Omituinen luonnon oikku, ettei meille
-koirille ole paljon ollenkaan suotu hikoilemisen etua, kuten niin
-monelle muulle eläimelle, vaan meidän täytyy haihduttaa kuumat höyryt
-suun limakalvon välityksellä, hikoilla suun läpi, kuten ihmiset
-sanovat. On sekin omituista, että vaikka kielemme on pitkä ja notkea,
-emme voi omaa mieltämme myöten liikuttaa sitä muuta kuin ylöspäin. Kun
-se läähättäessä riippuu suusta alas, on se ihan hervoton. Yläleukaa
-voimme nuolla, ja nuolemmekin tarkoin puhtaaksi. Mutta jos alahuulelle
-jää ruuanjätteitä, on meidän pakko poistaa ne pyyhkimällä johonkin
-sopivaan esineeseen. Erittäin sopivia tähän tarkoitukseen ovat
-esimerkiksi vaatteet, kuten olet ehkä joskus sattunut huomaamaankin.
-
-Hetken perästä jatkettiin metsästystä, jonka alku oli näin hyvin ja
-näin nopeasti onnistunut. Toinen jänis oli pian liikkeellä, mutta
-se meni melkein heti kiven alle. Läpi, josta se oli mennyt
-piilopaikkaansa, oli kovin ahdas. Pian olimme, vuorotellen raappien,
-saaneet reiän suuremmaksi, ja toverini meni kiven alle. Miten hän
-tuossa ahtaassa kolossa lienee töhertänyt, niin jänis pääsi pakoon
-suoraan hänen ylitsensä. Onneksi seisoin vielä reiän suulla, joten
-jäniksen pakomatkasta ei tullutkaan mitään. Nololta näytti kaveri
-tullessaan reiästään esille. Ei puhunut kuitenkaan muuta kuin että
-jänis on näsäkkäämpi eläin kuin moni luulee.
-
-Tämä metsästyspäivä oli tavattoman onnellinen. Saimme vielä kaksi
-jänistä. Ja juuri kun iltahämärässä palasimme kotiin, onnistuimme
-kuivasta hiekkamäestä saamaan metsäsian. Tunsin hyvin tuon paikan,
-sillä siinä asuu koko suuri joukko noita harjaksisia jörriä. Heillä on
-siinä maanalaiset pesänsä pitkine käytävineen useassakin paikassa. Näin
-myöhään syksyllä niitä harvoin enää näkyy. Mutta päivä oli ollut
-aurinkoinen, ja mäkien etelärinteillä näkyi päivällä sekä toukkia että
-kovakuoriaisia, joita ahmimassa kossu kai oli kulkenut. Aika vihaisesti
-se taisteli henkensä puolesta, mutta viimeisen ateriansa se kuitenkin
-oli tänään syönyt. Jäniksenliha onkin kuivanpuoleista, mutta nytpä
-saatiin silavaa höysteeksi.
-
-Kotiintullessamme kulin porrasta kosken yli. Mutta vieras kävi
-mutkatien päästäksensä jäitse. Kun hän aamulla oli tehnyt samalla
-tavalla, kysyin miks'ei hän käyttänyt parasta tietä. Hän kertoi silloin
-että häntä oli penikka-ajoilta asti vaivannut omituinen veteen
-hukkumisen pelko. Penikkana oli hän kerran kulkenut omistajansa pojan
-kanssa porrasta joen yli. Oli tullut toinen poika vastaan, ja hän
-joutui poikien väliin. Nuo viikarit olivat hänen vinkumisestaan
-huolimatta viskanneet hänet jokeen muka uimaan. Hän oli kyllä pian
-noussut vedenpinnalle takaisin. Mutta kun hän juuri oli rantaan
-tulemaisillaan, oli vieras poika ollut siellä eikä laskenutkaan häntä
-nousemaan rannalle. Hän oli silloin hädässään yrittänyt uida toiselle
-rannalle, mutta kun joki oli leveä, ei hän jaksanutkaan kauemmaksi kuin
-keskelle, johon paikkaan jäi avuttomana makaamaan. Hän olisi hukkunut,
-ellei isäntä olisi sattunut tulemaan avuksi. Pojat olivat kyllä
-molemmat saaneet hyvän selkäsaunan, kuten olivat ansainneetkin. Mutta
-häneen oli sen tapauksen jälkeen jäänyt auttamaton veteen hukkumisen
-kauhu, josta hän parhaimmallakaan tahdollaan ei voinut vapautua.
-
-Tultuamme pesäämme takaisin tulin vieraalleni kertoneeksi tuon aamulla
-ajetun jäniksen omituisista tempuista aukeamalla ja miten mielestäni
-näytti ihan siltä kuin jänis olisi tahtonut takaa-ajajaansa ivata.
-Minulla oli aina ollut se käsitys, että jänis juoksi henki hampaissa
-kauhusta minua pakoon. Ja sentähden tuon jäniksen ilveilyä osoittavat
-kujeet minusta tuntuivat varsin käsittämättömiltä. Uusi ystäväni opetti
-minulle kuitenkin parempaa. Hänelle tuo ilveileminen ei suinkaan ollut
-mitään uutta. Hän oli nuo samat temput nähnyt monta kertaa. Ja
-hänestä ne olivat hyvinkin luonnollisia. Mikä hätä sen on ilvehtiä
-takaa-ajajalleen, joka tietää voivansa juosta miltei puolta nopeammin
-kuin hän ja muutamassa minuutissa jättää hänet kilometrejä jälkeensä.
-Hän olikin vakuutettu siitä, että ainakin täysikasvuinen, vanha jänis
-piti koko takaa-ajoa hauskana leikkinä vain. Jäniksenajo oli kuin
-kilpa-ajomarkkinat, jossa parempi juoksija huvittelihe huonomman
-rinnalla ja riemuitsi etevämmyydestään, kuten kilpailussa ainakin.
-Mutta se oli suututtavaa, kun joku poropeukalo ampui niin kehnosti,
-ettei jänis kuollutkaan paikalle, jolloin ampuja rupesi itse yrittämään
-saalistaan kiinni. Jäniskoira sanoi aina semmoisessa tapauksessa
-yhdellä ainoalla puremalla tappavansa jäniksen.
-
-Sitä vastoin oli vieraani samaa mieltä minun kanssani siitä, että jos
-jänis on kylläksi tyhmä menemään kiven alle ja koira ryömii hänen
-jälkeensä, on kai jäniksenkin sydän nouseva kurkkuun, kun on kuolema
-edessä. Hänellä ei ollut kuitenkaan paljon kokemusta tässä asiassa, hän
-kun tänään vasta ensi kertaa oli mennyt jäniksen jälkeen kiven alle.
-Hän tavallisesti muuten tämmöisessä tapauksessa aina jäi haukkumaan
-kiven eteen, kuten isäntänsä oli hänelle opettanut. Isäntä aina silloin
-paikalle saavuttuansa kytki hänet vitjoihin, ja niin lähdettiin
-etsimään toista kilpajuoksijaa. Kerran oli kuitenkin eräs vieras herra
-rautakaristimella yrittänyt ottaa jänistä kiven alta samassa kun isäntä
-sattui tulemaan paikalle. Siinä oli syntynyt kiista, sanoja ei seulottu
-kummaltakaan puolelta, ja asia päättyi siten, että vieraan herran
-täytyi poistua eikä häntä koskaan sen jälkeen laskettu isännän
-metsästysmaille. -- Rupesin tuntemaan kunnioitusta uuden ystäväni
-isäntää kohtaan. Hän näkyi olevan mies, joka kykeni viemään tahtonsa
-perille.
-
-Huomasin pian uuden ystäväni ajattelevaksi koiraksi. Ammattinsa osasi
-hän oivallisesti, kuten seuraavien päivien yhteisillä ajoillamme hyvin
-huomasin. Muistinsakin oli, kuten olen jo sanonut, erinomainen.
-Korkeintaan parikymmentä askelta tarvitsi hänen seurata jäniksenjälkiä,
-ennenkuin jo täysin varmasti tiesi, kumpaanko suuntaan jänis oli
-juossut. Olen tavannut koiria, jotka täyttä kurkkua haukkuen ovat
-ajaneet vastajälkiä monta sataa askelta. Keskinkertainen haisti ei
-kykene lyhyellä matkalla erottamaan, kummalleko suunnalle jäniksien
-haihtumaeritys tuntuu enenevän, kumpaanko suuntaan jänis siis on
-juossut. Ja mitään muuta neuvoa saada tietoa jäniksen jälkien suunnasta
-ei ole kuin tämä. Talvella, kun jälkien kuvat näkyvät lumessa, huomaa
-tietysti silminkin, mihinpäin jänis on juossut. Vaikka ei koira tosin
-talvellakaan paljon viitsi tästä välittää. Haisti se on meikäläisten
-hienoin aisti. Ja sen tähden meidän onkin pakko tarkoin hoitaa tätä
-kalleinta omaisuuttamme. Joka vain menee liian lämmintä ruokaa syömään
-tai aivan suolaista tai väkevästi höystettyä, hän on pian koiraksi
-kelvoton.
-
-Kolme päivää yhdessä metsästettyämme oli meillä jo koko kasa jäniksiä
-säästössä. Mutta nyt tunsimme illalla ilmanmuutoksen olevan tulossa.
-Söimme muutamia vielä viheriöitä ruohonkorsia, ja onnistuimme myös
-siten saamaan vatsalaukkumme tyhjentymään, jonka jälkeen tunsin itseni
-suuresti keventyneeksi siitä omituisesta painostuksesta, jonka
-ilmanmuutokset aina minussa aikaansaavat. Ja yöllä tuli lumituisku,
-jota jatkui pari päivää. Ei kannattanut yrittääkään lähteä jänistämään.
-Ensi lumen tultua makaavat jänikset usein monta vuorokautta
-liikkumatta. Ehkä metsän ja niittyjen uusi muoto peloittaa heitä.
-
-Kun kolmantena päivänä ilma illaksi kirkastui ja kaikkialla oli täysi
-talvi, rupesi vieraani ikävöitsemään ihmisiä. Minusta oli tuommoinen
-ikävä turhaa, mutta hän tahtoi ehdottomasti nyt poistua. Tietä kylään
-hän ei tuntenut, enkä minä muutenkaan olisi laskenut häntä yksin
-lähtemään, aivan outo kun oli paikkakunnalla. Sen verran ymmärrän toki
-kohteliaan isännän tehtäviä.
-
-Kun en voinut vierasystävääni aikeestaan luovuttaa, läksin siis illalla
-opastamaan häntä tervahaudalle asti. Siitä vie poluntapainen kylään.
-Lumen tultua ei ollut tosin kukaan täälläpäin kulkenut, mutta polkua
-oli kuitenkin helppo seurata. Olisin seurannut mukaan kylään asti,
-mutta en uskaltanut jättää jälkiäni tuoreeseen lumeen. Joku olisi ehkä
-voinut urkkia olopaikastani selon.
-
-Yö oli ihana. Täysikuu loisti täydeltä terältä pilvettömällä taivaalla.
-Istuuduimme hetkeksi vanhan tervahaudan reunalle ja lauloimme, vanhaa
-hyvää tapaa noudattaen, kuun kunniaksi pitkäveteisen aarian. Tämmöinen
-musiikki on minustakin jotain arvokasta, jopa tunnelmarikasta. Kun vain
-ymmärtää soitantoaistin vaatimia määrä-pausseja tarkoin noudattaa,
-kohottaa tämä musiikki mielestäni suuresti talvisen kuutamoyön
-juhlallista äänettömyyttä. Mutta pianonrämpytys! Hyi kauheaa! Korkeat
-äänethän vihlaisevat korvia, niin ettei voi olla huutamatta.
-
-Kun olimme mielestäni laulaneet riittävästi, neuvoin vieraalleni
-tarkoin tien Suursaloon ja kehoitin häntä hieromaan poika-Mikon
-ystävyyttä. Hän voisi siinä tapauksessa hyvinkin viipyä talossa, kunnes
-tulisi sopiva tilaisuus palata takaisin kotiinsa.
-
-Hyvästeltyämme erosimme toisistamme, hän polulle Suursaloon päin, minä
-halki metsän Harjuskoskelle vähän kaihomielisenä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rupesin taasen jatkamaan erakkoelämääni vanhassa pesässäni, rakkaaksi
-käyneessä Harjuskosken ladossa. Jäniskoiran vierailu oli muutamiksi
-päiviksi miellyttävällä tavalla keskeyttänyt yksinäisyyteni. Se oli
-tuonut mukanansa tuulahduksen ulkomaailmasta. Minäkin miltei rupesin
-tuntemaan jonkinlaatuista ihmisseuran kaipuuta.
-
-Se asia erittäin rupesi minua vaivaamaan, etten tulisi ehkä ikinä
-tilaisuuteen täyttämään isäntävainajan minulle uskomaa tehtävää.
-Poika-Mikko siinä tapauksessa ei tulisi sukunsa vanhoja metsästysmaita
-ikinä tuntemaan, ja Harjuskosken lato jäisi minun kuolemani
-jälkeen ehkä ainaiseksi kylmille. Tämä ajatus kävi minulle niin
-sietämättömäksi, että päätin ensi kesänä henkenikin kaupalla etsiä
-tilaisuutta ilmoittautumaan poika-Mikolle ja, jos mitenkään kävisi
-mahdolliseksi, täyttää isäntävainajan määräyksen. Ehkä kykenisi
-poika-Mikko silloin jo suojaamaan henkeäni, ja ellei kykenisikään,
-pääsisin kyllä kesänaikana huomaamatta hiipimään vanhaan turvapaikkaani
-takaisin.
-
-Tämän päätöksen tehtyäni tuli mieleni heti paljon keveämmäksi. Ruokaa
-oli yllinkyllin moneksi päiväksi, pakkanen oli että paukkui metsässä,
-ja minun mielestäni ei ilma pakkasesta parane. Lunta vain oli tullut
-vähän liialta. Mutta ehkä ehtii taasen tulla vesisuoja, ennenkuin
-ruokahuolet rupeavat uudestaan vaivaamaan. Kun vain kinokset ehtivät
-mennä vähäisen kokoon, rupeaisi kai metsästys taasen käymään hyvin.
-
-Vasten toivoani ei tullut pitkään aikaan suojaa, vaan lumi pysyi
-löyhänä. Metsästys kävi vaikeaksi, ja ruokavarastoni supistui
-supistumistaan. Välistä meni monta päivää, etten saanut mitään muuta
-kuin muutamia hiiriä. Pysyin kuitenkin vanhassa päätöksessäni, että
-vasta suurimman hädän kopistaessa ryhdyn isäntävainajan muona-arkkuun.
-Tämä varasto ei ollut mielestäni minun, ja sen käyttäminen oli minusta
-melkein varastelemista.
-
-Vuoden pimeimpänä aikana kävi ruuanhankinta hyvin vaivalloiseksi, ja
-rupesin pahoin laihtumaan.
-
-Mutta silloin tapahtui jotakin.
-
-Kuulin metsästä jonkun suuremman eläimen epävarmoin askelin lähestyvän.
-Metsästä hoiperteli niitylle viimekesäinen hirvenvasikka ja pysähtyi
-keskelle pihamaatani. Sen toinen etujalka oli polven kohdalta ammuttu
-poikki ja se oli verenvuodosta ja väsymyksestä kovin heikko. Minuutin
-jälkeen makasi se kuolleena niityllä. Olin tehnyt puhtaan laupeuden
-työn lopettamalla eläimen tuskat, ja samalla olin kaikki ruokahuoleni
-poistanut.
-
-Tästälähin elelin herrain päiviä. Metsästin ainoastaan huvikseni.
-Edessäni oli omalla pihamaalla aina valmiiksi katettu pöytä. Syöminen
-ja nukkuminen olivat ainoina tehtävinäni, ja pian olin taasen lihava
-kuin porsas.
-
-Tätä mukavaa elämää jatkui kevättalveen asti, siihen aikaan, jolloin jo
-päiväsydännä on seinänvierustalla lämmin ja suloinen maata, mutta
-jolloin yöt ovat vielä katkeran kylmät.
-
-Silloin tapahtui taasen jotakin.
-
-Oli hyvin valoisa kuutamoyö. Makasin ladossa ihan oven suulla. Kuten
-olen jo kertonut, eivät ladon ovenpelkat täyttäneet ovensuuta ylös
-asti, vaan ylimpien pelkkäin sijassa oli saranoilla liikkuva salvalla
-varustettu luukku. Tätä luukkua pidin kotosalla ollessani öisinkin
-avoinna, joten minulla oli vapaa näköala yli pihamaan koskelle päin.
-
-Heräsin äkisti siitä, että joku suurempi eläin varjosti kuun, joten
-lato tuli melkein ihan pimeäksi. Iso susi oli pistänyt päänsä luukusta
-latoon, innokkaasti vainuten. Suden pää oli ihan vieressäni, mutta kun
-lato nyt oli melkein pimeä, ei se heti huomannut minua. Parempi
-ennättää kuin tulla ennätetyksi, ajattelin minä käsittäen, että tässä
-oli joka tapauksessa tuima tappelu syntymässä. Oven suulla ei ollut
-paljon heiniä, joten makasin melkein ihan suden alla. Tämä asento, joka
-olisi ollut erinomaisen epäedullinen, jos susi olisi minut heti
-huomannut, tuli minulle pelastukseksi. Suden kurkku oli ylimmän
-ovipelkan suojaama. Ainoa haavoittuvainen paikka oli näin ollen
-alaleuka. Sivultapäin tehtynä on hyökkäys alaleukaan vaarallisempi
-hyökkääjälle kuin hyökkäyksen esineelle. Mutta nyt, tehdessäni
-hyökkäyksen suorastaan alhaaltapäin, kuulin selvästi rouskahduksesta,
-että alempi leukaluu meni sudelta poikki. Susi riuhtaisi itsensä
-samassa irti ja poistui.
-
-Katsottuani luukusta ulos näin, että susi seisoi yskien ladon edessä ja
-näytti kovin masentuneelta. Hyppäsin korkeammalta paikaltani suorastaan
-sen niskaan ja onnistuin saamaan sen kumoon alleni. Mutta monta
-hetkistä ei kestänyt, ennenkuin asento oli päinvastainen. Susi oli
-hirvittävän suuri ja varmaankin minua monta vertaa väkevämpi. Jos sillä
-olisi nyt ollut kitansa käyttökunnossa, ei olisi henkeni ollut minkään
-arvoinen. Useampia kertoja se tavoitteli kurkkuani, mutta särkynyt
-alaleuka ei tehnyt tehtäväänsä. Minä puolestani käytin tilaisuutta
-suden tehdessä varomattoman liikkeen ja sain sen kurkun lujasti
-hampaitteni väliin. En ole ennenkään pitänyt tapanani laskea hyvästä
-otteesta irti ja vaikka lensin niinkuin mikäkin karvakinnas suden
-koettaessa riuhtaista itseänsä minusta irti, en hellittänyt iskuani,
-ennenkuin vastustajani kuukertui kumoon ja suusta virtaava veri todisti
-voiton olevan minun.
-
-Seisoin vielä kuolevan viholliseni vieressä, kun huomasin kosken
-toisella rannalla koko joukon toisia. Niitä oli enemmän kuin kolme,
-paljon enemmän kuin kolme, kukaties viisi, kuusi kappaletta. Hyppäsin
-nopeasti latoon ja paiskasin luukun kiinni jälkeeni. Salvan ehdin töin
-tuskin saada luukun eteen, ennenkuin jo koko lauma oli täydessä
-tappelussa ladon edustalla. Tappelun esine, kuollut kaverinsa, oli pian
-kadonnut heidän nälkäisiin vatsoihinsa.
-
-Tuskin oli tuo toimi täytetty, ennenkuin susien huomio kääntyi minuun.
-He nousivat toinen toisensa jälkeen ladon seiniä vasten ja koettivat
-jostakin raosta kurkistaa latoon. Toiset purivat vihassaan ladon
-ovipelkkoja, että pirstaleet irtaantuivat. Että minulla jo oli henki
-hampaissa, ei sovi kieltää. Kaikki minussa kalisi pelosta, yksin
-sääriluutkin.
-
-Mutta nyt huomasi joku heistä pihamaalla olevan hirvenvasikan. Se oli
-jotenkin paksun lumen peitossa, minkätähden sudet eivät sitä olleet
-ennen äkänneet. Runsaampi puoli sen lihoista oli jo minun vatsassani,
-kaikeksi onneksi. Nyt alkoi ilettävä ahmiminen. Sudet vuorotellen
-söivät, vuorotellen tappelivat lihapaloista.
-
-Kun sudet olivat syöneet kyllikseen, päättyi myös heidän välinen
-kinastelunsa. He istuutuivat kaikki yhteen joukkoon ulvomaan.
-Hirvittävä ruokavirsi! Se vihiäsi sydänjuuria ja karmi selkäpiitä.
-Jospa minulla olisi nyt ollut isäntävainajan pyssy! -- -- Niin, ja
-jospa olisin osannut sitä käyttää! Mutta siitä ei kannata puhua.
-Isäntävainaja oli kyllä oikeassa sanoessaan, että "jollei ja ellei"
-ovat mahtavia herroja ja ellei "jos" olisi joutunut väliin, olisi
-ämmäkin purrut karhua.
-
-Sudet eivät kahteen vuorokauteen tulleet uudistamaan ateriaansa.
-Voimakkaasta sudenhajusta ymmärsin kuitenkin, etteivät ne olleet kauas
-poistuneet. En uskaltanut mennä päivälläkään turvapaikastani ulos.
-
-Kolmantena yönä uudistui edellinen näytäntö lauluineen kaikkineen, ja
-sitä seuraavana yönä kävivät sudet vielä rääpiäisilläkin. Eivät
-jättäneet vähintäkään luunnikamaa minun omistamastani haaskasta
-omistajalle itselleen, nuo hävyttömät rosvoilijat. Nälkäkin rupesi jo
-vähitellen vatsaani kopristamaan. Mutta muistaen vanhan sanan "miehelle
-päiväksi, koiralle viikoksi" päätin odottaa vielä monta päivää,
-ennenkuin toisen omaisuuteen ryhtyisin.
-
-Pari päivää sain vielä olla rauhassa. Mutta silloin sudet palasivat
-ladolle, ja nälissään kun taasen näyttivät olevan, ryhtyivät täydellä
-todella minua ahdistelemaan. Yrittivät ensin päästä katolle, joka kai
-olisi ollut helposti kyllä särjettävissä. Joka hypähdyksellä saivat ne
-etukäpälät katonrajalle, mutta eivät onnistuneet vetämään itseänsä
-katolle, vaan luisuivat takaisin vihaisesti muristen. Takakäpäläin
-kynnet pinnistelivät seinänrakoihin, mutta katto ulottui liian paljon
-seinästä ulos, joten ne eivät päässeet siitä paikasta ohitse.
-
-Nyt ryhtyivät ne oviluukun kimppuun. Tiesin hyvin, ettei tämä kestäisi
-pitkällistä rynnäkköä. Siinä oli laho paikka juuri toisen saranan
-kohdalla, eikä kauan kestänytkään, ennenkuin sudet olivat jo keksineet,
-että puu oli tästä paikasta haurasta, ja nakersivat heikkoa paikkaa
-suurella ahkeruudella. Pian olivat ne tehneet pienen reiän ja yksi
-niistä pisti siitä kuononsa, kai vetääksensä nenäänsä sille mieluista
-riistanhajua. Tätä sen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä kun se vetäisi
-kuononsa takaisin, jäivät huulet ja suurempi osa kuononpäästä latoon.
-Tunsin selvästi, miten hampaani kalisivat suden hampaita vasten tässä
-toimituksessa.
-
-Hirvittävästi ulisten poistui susi metsään. En ole sitä sen jälkeen
-enää nähnyt.
-
-Toiset sudet lakkasivat hetkeksi nakertamasta. Pian jatkoivat ne
-kuitenkin turmiollista tointaan noudattaen suurempaa varovaisuutta.
-
-Nyt olivat hyvät neuvot kalliita. Jos sudet saivat saranan
-irtaantumaan, syöksyisi luukku paikaltaan, ja samassa olisi minulla
-koko nälkävuosi niskassani. Tuossa tuokiossa pitäisivät sudet
-tappelumarkkinat nahkani viimeisistä siekaleista.
-
-Ettei näin hullusti kuitenkaan käynyt, voit arvata siitä, että vielä
-elän ja voin sinulle tämän tapahtuman kertoa.
-
-Hätä keinon keksii, oli isäntävainajalla tapana sanoa. Nytkin hätä
-muistutti minulle, että ladossa oli yksi lattiapalkeista poikki ja että
-siitä reiästä voisin ryömiä ladon alle. -- Eräänä syksynä oli näet
-kettu, jota ahdistin, päässyt hiipimään ladon alustaan. Isäntä silloin
-tukki kivillä visusti kiinni reiän, josta kettu oli mennyt ladon alle,
-ja hakkasi lattiapalkin poikki. Minä ryömin siten syntyneestä aukosta
-ladon alle ja toin ketun pois.
-
-Kiireesti rapsin siis heinät sivulle ja ryömin lattian alle. Melkein
-samassa romahti oviluukku latoon ja koko susilauma sen mukana. Ensi
-hämmästyksessään ne eivät ymmärtäneet mihin heidän saaliinsa oli
-joutunut ja olivat jo ruveta tappeluun keskenään. Mutta silloin ne
-huomasivat isäntävainajan koivupölkyssä olevan jotain syötävää ja
-ryntäsivät sen kimppuun. Rumaksi ne sitä purivat, mutta kun ne eivät
-ymmärtäneet miten se oli avattava, eivät ne siitä mitään hyötyneet. Ne
-syöksyivät nyt kaikki ladosta ulos ja yrittivät ulkoapäin päästä
-ladonalustaan. Mutta maa oli kovassa roudassa: sitä tietä oli ihan
-turha yrittääkään, sen tiesin hyvin.
-
-Kauaa ne eivät siinä rapsineetkaan, ennenkuin taasen koko lauma oli
-ladossa. Pian löysivät ne reiän, joka vei alustaan. Yksi niistä, joka
-ei ollut kaverinsa kohtalosta viisastunut, yritti kohta ryömiä tästä
-alustaan. Mutta tässä minulla oli erinomainen puolustusasento.
-Hyökkäsin paikalla tulijan kurkkuun.
-
-Se yritti heti vetäytyä latoon takaisin, mutta kun kaikki sudet
-yhtaikaa pyrkivät reiästä alas, puristui se paikalleen niin lujasti
-kiinni, ettei päässyt liikkumaan sinne eikä tänne. Sitä paitsi oli
-reikä liian pieni sen päästä alustaan. Minä tietysti en hellittänyt
-otettani, ennenkuin luulin vihollisen kuolleeksi, jolloin toverit heti
-vetivät sen reiästä ladon edustalle. Samassa susi kuitenkin virkosi
-henkiin uudelleen ja ryhtyi heti tappelemaan henkensä puolesta. Se oli
-kuitenkin puremastani jo niin paljon heikontunut, että puolustuksensa
-tuli lyhyeksi, ja pian oli sekin toveriensa vatsassa.
-
-Lyhyessä ajassa olin siis onnistunut surmaamaan kaksi hukkaa ja
-kolmannelle saattamaan melkoisen vahingon. Olen ennen ollut alkusyynä
-kahden suden kuolemaan, mutta niitä en itse tappanut. Kerron kuitenkin
-tässä yhteydessä niittenkin kuolemasta.
-
-Suursalon porstuanovi on, kuten monen muunkin vanhanaikuisen talon,
-kaksiosainen, ylempi ja alempi. Alempi suljettiin, paikkakunnan vanhan
-tavan mukaan, talvisin öiksi, mutta yläosa jätettiin minun tähteni
-auki. Eräänä talvi-iltana maatessani tapani mukaan keskellä pihaa
-törmäsi kaksi sutta kimppuuni. Pakenin avonaisen yläoven kautta
-porstuaan, missä syntyi tuima tappelu. Nuori isäntä avasi tuvan oven ja
-kun hän huomasi, keitä rauhanhäiritsijät olivat, läjähdytti hän heti
-porstuan yläoven lukkoon. Minä pakenin tupaan, ja kun takassa paloi
-vielä valkea, eivät sudet uskaltaneet seurata. Isäntä sieppasi
-kirveshäkistä kirveen, ja toinen susi, joka koetti kätkeytyä vesiammeen
-taakse, sai heti surmansa. Toinen, joka näki miten kaverin kävi,
-kiipesi tikapuita myöten ullakolle. Vanha isäntä panosti jo pyssyä. Hän
-näet ei koskaan sallinut pitää panostettua pyssyä asuinhuoneessa, vaan
-sanoi, että semmoisesta pitäisi sakottaa. Emäntä oli sytyttänyt lyhdyn,
-ja saatuaan pyssyn panostetuksi meni vanha isäntä ullakolle, jossa
-hukka oli löytänyt piilopaikan taikinakaukalosta. Pyssy paukahti, ja
-toinenkin susi sai palkkansa hävyttömyydestään tunkeutua ihmisten
-asuntoihin. Vanha isäntä oli ennenkin tappanut joitakuita susia, mutta
-tämä oli kyllä ensimmäinen taikinakaukalosta ammuttu. --
-
-Nykyisessä tilassani minulla tosin ei ollut ketään liittolaista, mutta
-pakopaikkani olikin paljon turvallisempi kuin puoliavonainen porstua.
-Viholliseni yrittivät vielä useasta paikasta rapsimalla päästä ladon
-alle ja kävivät muutaman kerran ladossakin, mutta lattiassa olevaa
-reikää näyttivät kammoksuvan. Heitä oli nyt vain kolme jälellä ja
-seuraavana aamuna ei niitäkään enää näkynyt.
-
-Viivyin vielä ladon alustassa pari päivää, mutta kun kaikki yhä oli
-hiljaista, tulin vihdoin nälän ja janon ahdistamana esille. Onneksi oli
-minulla kosken toisella puolella muutamia kätköjä, ja jo seuraavana
-päivänä, jolloin oli suoja, sain harjuksen. Kova aika oli minulla
-kuitenkin edessäni, sillä nuo peijoonit eivät olleet ainoastaan syöneet
-hirvenvasikkaani suuhunsa, vaan olivat hävittäneet jäniksetkin
-läheisyydestä melkein sukupuuttoon. Minun oli pakko kulkea tästälähin
-laajemmalti metsästämässä. Enkä myöskään uskaltanut nukkua enää
-avonaisessa ladossa, vaan rapsin itselleni vähäisen heiniä
-ladonalustaan, missä nyt koko kevättalven vietin yöni.
-
-Vaan tulipa taasen kerran herttainen kesä ja kesän kanssa ruokaa
-kaikkialle yllinkyllin. En voinut kuitenkaan täysin määrin nauttia
-vapaasta elämästäni. Sillä isäntävainajan antama, vielä täyttämätön
-tehtävä rupesi yhä enemmän minua painostamaan. Päätin tänä kesänä
-tavalla tai toisella päästä poika-Mikon puheille.
-
-Itselliskoirana olemiseni olikin lähempänä loppuansa kuin luulinkaan.
-
-Ihan niityn ja metsän rajalla on tavattoman vesirikas lähde, jonka
-pohjahiekkaa pulppuava vesi aina pitää liikkeellä. Ojantapainen puro,
-joka ei talvellakaan koskaan jäädy, vie lähteen veden suoraan
-Harjuskoskeen.
-
-Heräsin eräänä yönä ynisevästä äänestä, joka kuului tulevan purosta
-päin. Hyppäsin sinne katsomaan. Puroon oli joutunut mulli, kahden
-vuoden vanha kalppi, jonka heti tunsin olevan Suursalon karjaa. Koko
-Suursalon karja on mustanjuurikasta ja suurempaa kuin toisten
-pitäjäläisten, helposti tunnettavaa siis. Siinä kohden, johon mulli oli
-tarttunut, on maan kamara kasvanut kummaltakin rannalta siten, että se
-miltei peittää koko puron. Elukka oli auttamattomasti kiinni, mutta
-syvemmälle ei se myöskään päässyt vajoamaan.
-
-Kaikki talonkoiranvaistoni heräsivät heti. Mahdotonta oli jättää
-elukkaa tuohon tilaan kurjasti kuolemaan. Minun täytyy heti saattaa
-sanoma tapaturmasta taloon, vaikka se tapahtuisikin henkeni kaupalla.
-
-Kauaa en ajatellut, ennenkuin olin jo täyttä laukkaa juoksemassa
-kotitalolle, joka ei päivääkään ollut muististani kadonnut, vaikka oli
-niin pitkä aika siitä, kun silmäni olivat sen nähneet. Tervahaudalle
-pysähdyin latkiakseni hiukan vettä purosta.
-
-Juotuani menin ilman aikojani hökkeliin katsomaan. Lavalla nukkuivat
-isä Mikko ja poika-Mikko rauhallisesti vierekkäin. Herättääkseni heidät
-haukahdin yhden ainoan kerran. En ikinä unohda sitä kauhistunutta
-silmäystä, jonka isäntä minuun loi. Luuli kai ensi näkemällä minut
-kummitukseksi, joka oli tullut häntä vaivaamaan julmasta
-hirttämismääräyksestä. Mutta kun rupesin vetämään häntä takista
-nousemaan ja tulemaan mukaani, muisti hän ehkä tapahtuman kirkkotiellä,
-koska heti herätti poika-Mikon, ja puolijuoksua rupesivat molemmat
-seuraamaan minua. Ymmärsin heti, että miehet olivat mullikkaa
-etsimässä, koska isäntä kantoi olallaan isonpuolista köysikiemuraa ja
-Mikon kontista pisti kirveenvarsi esiin. Joudutin matkaa minkä ikinä
-miehet jaksoivat seurata, eikä aurinko ollutkaan vielä kovinkaan
-korkealla saapuessamme Harjuskoskelle. Tiellä isäntä katseli minua
-oudosti monta kertaa, mutta ei puhunut mitään.
-
-Tultuamme perille rupesi isäntä heti tutkimaan, miten saada mullikka
-ojasta. Maan kamara oli tässä niin kovaa, ettei voinut, kuten suossa
-tehdään, käsin kaivaa köysille tilaa eläimen rinnan ja vatsan alle.
-Isäntä raappi neuvottomana korvallistaan. Huomasin heti, että tässä on
-lapio tarpeen. Vedin siis poika-Mikkoa takista latoon ja näytin hänelle
-heinien alla olevan isäntävainajan lapioranin. Isäntä seisoi selin
-latoon eikä ollut sitä vielä huomannut. Ja kun Mikko toi lapion, katseli
-isäntä vielä kerta kauhistuneena minuun päin. Minusta tuntui ikäänkuin
-hän olisi epäillyt minun täällä omin päin harjoittavan maanviljelystä.
-
-Mutta jos isäntä tämmöistä ajatteli, ei hän ainakaan ehtinyt ruveta
-asiasta puhumaan, sillä hänen oli pakko niin pian kuin mahdollista
-yrittää eläintä ojasta, ennenkuin sen voimat aivan loppuivat. Isä ja
-poika kaivoivat vuorotellen maata pois, saadakseen eläinraukan paremmin
-kyljelleen. Muulla tapaa sitä ei voinut saada nostetuksi ojasta. Hiki
-valui miesten otsalta, ja kauan ei kestänyt, ennenkuin maahan oli
-kaivettu parahiksi loiva kolo. Mulli, joka huomasi tilansa yhä
-paranevan, oli ihan hiljaa, läähättäen vain uupumuksesta.
-
-Nyt laitettiin köydet eläimen alle ja pian se oli vedetty nurmelle,
-jossa se makasi hiljaa, näyttäen puolikuolleelta. Miehet hieroivat
-ahkerasti sen säärilihaksia; hetken perästä rupesivat nivelet
-vertymään, ja yhtäkkiä nousi mulli seisomaan jaloilleen niin
-äkkiarvaamatta, että miehet olivat kaatua kumoon. Isäntä talutteli nyt
-eläintä edestakaisin niityllä. Ensin se näytti kulkevan puujaloilla,
-mutta hetken perästä tuntuivat nivelet pehmenevän ja kulku kävi jo
-aivan hyvin.
-
-Tällä välin näytin minä Mikolle asumukseni aarteineen. Näytin hänelle
-miten isäntävainajan ruoka-arkku oli avattava ja kuinka kaikki oli
-vielä täyskelvollisessa kunnossa. Mikko ymmärsi, etten ollut
-palastakaan ruuasta maistellut ja taputteli hyväilevästi päätäni.
-
-Kotimatkalle seurasin miehiä tervahaudalle asti, missä mullikka oli jo
-niin terve, että yritti puskea minua, henkensä pelastajaa. Tervahautaa
-edemmäksi kieltäydyin kuitenkin jyrkästi lähtemästä kaikista
-houkutuksista huolimatta, kun en uskaltanut vielä isäntään luottaa.
-Palasin takaisin latooni. Mutta mieleni asui apeana. Turvapaikkani ei
-ollut enää kaikilta salattu. Itse olin tuntoni houkuttelemana sen
-ilmaissut sille, joka ehkä vielä hautoi murha-ajatuksia minua vastaan.
-Missään en voinut enää tuntea itseäni täysin turvalliseksi.
-
-Kolme päivää tämän tapahtuman jälkeen astui poika-Mikko latoon.
-Hartioita painoi isäntävainajan iso kontti, ja kädessään oli hänellä
-pitkä pihlajainen vapa, uistinvapa, kuten heti älysin. Mieleni
-riemastui, sillä ymmärsin, että sama elämä, jota isäntävainajan aikana
-vietimme, oli uudistuva. Saisin vihdoinkin täyttää isäntävainajan
-käskyn. Lähdin heti uudelle isännälleni -- ilman mitään erityistä
-vaalipuhetta rupesin tästä päivästä pitämään poika-Mikkoa isäntänäni --
-näyttämään perunamaata, joka olikin ihan edessämme, sekä veneen
-kätköpaikkaa. Keittoperunat käytettiin nyt siemenperunoiksi, ja pari
-penkkiä laitettiin hyvään kuntoon. Pulveria ei ollut, mutta Mikko
-poltti paljon oksia ja risuja ja kaivoi tuhan maahan. Riittävästi
-saatiin syksyllä perunoita. Nauriin siemeniä ei myöskään ollut, mutta
-nauriitten sijaan istutimme herneitä, jotka syksyllä keitettyinä olivat
-mielestäni paljon paremmat kuin nauriit. En voi pitää keitetyistä
-nauriista. Ne ovat kyllä makeita, mutta niitten haju on minusta äitelä.
-Mutta Mikko, joka söi ne raa'alta, valitteli kovin siemenen puutetta.
-
-Nyt seurasi monta herttaista päivää. Kuljimme monet rakkaat paikat,
-jotka kaikki olivat isännälleni uudet. Pistäydyimme tällä kertaa
-myöskin purolle, josta isäntävainajan kanssa saimme niin runsaan
-kalansaaliin. Nytkin oli purossa paljon kaloja, mutta kun meillä ei
-ollut tällä kertaa verkkoa, ennustin ettemme saa evääkään. Ennustukseni
-joutui kuitenkin häpeään. Sillä Mikko teki tuoreista pajunvesoista
-merran, joka seuraavana aamuna oli täynnä kaloja.
-
-Yhä enemmän rupesi minua houkuttelemaan ajatus heittää itselliskoiran
-elämä kokonaan ja palata takaisin vanhaan kotitaloon. Kovin tulin
-sentähden iloiseksi, kun uusi isäntäni kertoi, että maantie-Jaska oli
-muuttanut pois talosta ja että talonisäntä oli lähettänyt minulle
-semmoiset terveiset, että vaikka eläisin niin vanhaksi, etten jaksaisi
-paikaltani liikkua, saisin elättikoirana talosta vapaan elatuksen, kun
-vain palaisin kotiin takaisin. Kelpasipa tämmöisillä ehdoilla palata.
-
-Seurasin siis Mikkoa kotiin, ja kaikki talonväki on ollut minulle
-erinomaisen ystävällistä. Hirttämisestä ei ole kukaan puhunut.
-Isäntäkin salli minun panna etukäpäläni hänen olkapäilleen, ja olin
-juuri kiitollisuudesta nuolemaisillani hänen kasvojaan, kun hän silloin
-nauraen työnsi minut lattialle takaisin. Mikon on hän luvannut joka
-syksy olla pari kuukautta omanansa. Viime vuosi oli erityisen hyvä
-"käpyvuosi", joten metsässä ensi syksynä varmaankin vilisee oravia.
-Silloin alkaa taasen herttainen aika. En voi olla huuliani nuolematta
-syksyä ajatellessani.
-
-Oloni on taasen vanhaa, minulle niin rakkaaksi käynyttä talonkoiran
-elämää. Olen uudelleen tottunut vanhoihin tapoihin. En kuitenkaan ihan
-kaikkiin. Kirkossakäynnistäni on minun ollut pakko luopua, sillä vanha,
-hyväntahtoinen rovastimme, joka arvokasta käytöstäni kirkossa kiitteli,
-on kuollut. Ja nykyinen nuori kirkkoherramme on ankara. Hän on
-minua ja muita kirkollismielisiä koiria varten julistanut kovan
-kirkonkäyntikiellon. Hänellä kuuluu olevan hyvät saarnalahjat, vaikka
-hän on koirille kova.
-
-Mutta syksyllä, ensi syksynä! Silloin makaan päivää paistattamassa
-Harjuskosken ladon edustalla. Aret metsästetään aamusta iltaan. Ja
-sunnuntaisin nautitaan suloista lepoa omalla, ihanalla niityllä
-Harjuskosken rannalla.
-
-Tänä aamuna lähti kaikki talonväki kirkolle. Minä yksin olin pakotettu
-jäämään talonvartijaksi kotiin. Makaan täällä ikävissäni päivää
-paistattamassa keskellä Suursalon pihamaata.
-
-
-
-
-
-
-NALLI
-
-Karhu kertoo elämästänsä ja seikkailuistansa.
-
-
-
-
-
-Ensimmäiset muistot elämästäni liittyvät lämpimään ruskeaan turkkiin ja
-pehmeään sammalikkoon. Sammalikossa oli suloista maata, ja ruskeasta
-turkista olin löytänyt lämpimän maidon lähteen. Siihen työnsin aina
-välistä tylpän kuononi juodakseni täysin siemauksin.
-
-Hämmästyen huomasin eräänä päivänä, etten ollutkaan enää yksin lähteen
-ääressä. Vieressäni näin toisen nallikan, samanlaisen kuin olin
-itsekin, ja se yritti myöskin päästä lähteelle. Meitä oli kaksi. Ehkä
-oli meitä alusta asti ollut kaksi, vaikka en ollut ennen huomannutkaan
-tuota toista. Olin näet vasta kolmen viikon vanha, ja tämä päivä oli
-merkkipäivä. Minulla oli tänään ensi kertaa elämässäni silmät auki.
-Olin "saanut silmät".
-
-Avatuin silmin rupesin siis tekemään ensimmäisiä pikkuhavaintojani.
-Toisella nallikalla olivat vielä silmät kiinni. Ei ollut siis vaikeata
-työntää häntä omalta paikaltani pois, jonka myöskin tein niin
-pontevasti kuin osasin. Mutta nytpä tapahtui kummia. Edessäni oli
-samassa leveä otsa ja kaksi suurta silmää, paljon suurempia kuin omani,
-minut työnnettiin kursailematta syrjään ja tuo vinkuva anastajahyväkäs
-siirrettiin minun sijalleni. Jo pelkäsin alituisen riidan syntyvän
-minun ja tuon tulokkaan välille, mutta kun hänkin muutaman päivän
-kuluttua sai silmät, tuli välimme suopeammaksi ja pian tuli meistä mitä
-parhaimmat leikkitoverit.
-
-En ollut häävi maailmaan tullessani, seitsemän tuumaa pitkä otus vain.
-Mutta nyt, saatuani leikkitoverinkin, rupesin kasvamaan ja voimistumaan
-aika tavalla. Joka uusi päivä tuotti minulle uutta iloa, ja elämä oli
-kuin silkkiä.
-
-Koitti kuitenkin kevättalvella päivä, joka oli tuottava elämääni suuren
-muutoksen. Aamu oli yhtä suloinen ja rauhallinen kuin jokainen muukin
-aamu. Olimme toverini kanssa mellastelleet koko aamupäivän ja loioimme
-nyt väsyneinä asumuksemme suulla katsellen ulos avaraan maailmaan
-aukosta, jonka olimme tehneet repimällä pari hakoa oven suusta pois.
-Silloin ilmaantui äkkiarvaamatta oven suulle kaksi suurta hallavaa
-eläintä, joista toinen pisti kuononsa oven suusta sisälle. Eipä paljon
-puuttunut, ettei se onnistunut hairaamaan minua niskasta kitaansa.
-Vinkuen pelosta tuperruin pesän toiseen päähän, johon samassa
-toverinikin onnistui pelastumaan.
-
-Mutta nytpä syntyi aika mellakka. Nuo molemmat koirat -- silloin en
-tiennyt mitä eläimiä ne olivat -- haukkuivat että metsä raikui, ja
-kohta sekaantui siihen toisiakin ääniä, joita en myöskään ollut ennen
-kuullut. Suuri ystävä vieressämme torkkui vielä puolinukuksissa eikä
-näyttänyt välittävän koko hälinästä vähääkään. Tiesinhän, ettei silloin
-ollut mitään vaaraa ja uskalsin uudestaan lähestyä oven suuta
-kurkistaakseni ulos. Koirain meteli kasvoi kahta raivoisammaksi, ja nyt
-oli uusia vihollisia ilmaantunut heille avuksi. Ne olivat toista
-laatua, ja arvasin ne heti vaarallisemmiksi kuin koirat. Yksi heistä
-karsi par'aikaa oksia nuoresta koivusta, jonka hän oli kaatanut.
-
-Tuskin oli tuo tehty, ennenkuin hän lähestyi asumustamme ja työnsi
-tankonsa sen suusta sisään niin varomattomasti, ettei paljon puuttunut,
-ettei hän seivästänyt minua tankonsa kärkeen. Tanko sattui suuren
-toverimme kylkeen. Aha, roisto, tällä kertaa pistit väärään! Samassa
-hetkisessä hän nousi, viskasi minut syrjään ja karjui niin, että koirat
-kepertyivät jyrkänteeltä pesämme edustalta. Olipa siinä ääntä. Luulin
-koko pesän menevän hajalle. Tangon tempasi puoltajamme pesään niin
-äkisti, että sen ohjaaja kaatui kumoon. Jos hän vain olisi pitänyt
-paremmin kiinni, olisi hänelle kyllä käynyt niinkuin hänen
-tangolleenkin, joka pian oli palasina edessämme. Mutta eipä uskaltanut
-raukka!
-
-Nyt tuli hetkisen hiljaisuus. Toivoin jo, että koko seurue lähtisi pois
-ja jättäisi meidät rauhaan. Mutta toista tuli. Uusi tanko, paljon
-paksumpi kuin äskeinen, työntyi asumukseemme, ja koirain hälinä
-uudistui taasen. Suuri toverimme sydäntyi, viskasi havut syrjään ja
-seisoi samassa hirvittävän näköisenä karjuen pesän suulla. Nyt luulin
-saavani kohta nähdä vihollistemme jalkapohjat. Mutta sen sijaan näin
-tulta ja leimauksia ja kuulin paukahduksia, niin että luulin koko
-maailman halkeavan. Ystävämme ja puoltajamme painui hiljaa takaisin
-sammalille ja vihannoivat seinät punertuivat verestä.
-
-Olivatpa vihollisemme urheita sankareita. Olisivat ryhtyneet
-käsikähmään, olisi pian nähty missä voimaa on. Mutta heistä oli
-mukavampaa murhata tuvan omistaja hänen omalla kynnyksellään.
-
-Me pikkunallikat olimme vetäytyneet pesän takimmaiseen nurkkaan, missä
-pysyttelimme hiljaa kuin hiiret. Olisimme ehkä onnistuneet pääsemään
-huomaamatta, elleivät koirat olisi käyneet nuuskimassa joka nurkkaa ja
-ottaneet pian meistä selvää. Karvainen kinnas nosti minut kätköstäni,
-ja vastustelustani ja pihisemisestäni huolimatta pisti minut
-sudennahkaisen turkin poveen, johon kohta sen jälkeen toverinikin
-ilmaantui. Tässä oli lämmin ja hyvä olla; en nähnyt tosin mitään, mutta
-tunsin liukuvani pois jonnekin ja hetken perästä nukuin toverini
-vieressä makeata unta, aivan kuin pesässämmekin.
-
-Heräsin siihen, että lämmintä maitoa rupesi juoksemaan suuhuni.
-Viholliseni, joka nyt näytti aivan ystävälliseltä, oli pistänyt suuhuni
-hansikkaansormen, josta nyt rupesin lämmintä maitoa imemään. Saatuani
-kyllikseni jatkoimme matkaa. Useat kerrat vielä levättiin, jolloin joka
-kerta sama imuke pistettiin suuhuni. Entinen viholliseni näytti nyt
-tekevän kaiken voitavansa pysyttääkseen minut ja toverini hengissä ja
-hyvällä tuulella. Olin kyllä vieläkin suutuksissa, syljin ja pihisin,
-jos kuka yritti minua kosketella, mutta maitoa en halveksinut. Matkalla
-puhutteli mies meitä useasti ja lupasi antaa meille kasvatusäidin heti
-matkan päähän tultuamme.
-
-Lupaustaan mies ei myöskään pettänyt. Sillä kotiin tultuamme pisti hän
-meidät molemmat pärekoppaan, missä makasi suuri koira, paljon suurempi
-kuin nuo hallavat rakit, jotka vanhan kotini edustalla olivat suutaan
-soittaneet. Kasvatusäitini rupesi minua heti nuolemaan ja otti minut
-kaikinpuolin ystävällisesti vastaan. Hänellä oli vielä edellisenä
-päivänä ollut itsellään neljä pikkunallikkaa, mutta hänen käydessään
-pikimmältään pihalla, oli niistä kaksi kadonnut, eivätkä olleet mistään
-löydettävissä. Tulimme siis aivan kuin kutsuttuina kadonneitten sijaan.
-
-Holhoojattaremme ei ollut niukka ruuan jakelussa, ja uudet toverit
-olivat iloisia veitikoita, joten pian rupesimme viihtymään yhtä hyvin
-uudessa kodissamme kuin vanhassakin. Jonkun ajan perästä siirrettiin
-pesämme päiviksi pihamaalle, jossa vuorotellen pehmeällä nurmikolla
-päivää paistatettiin ja painia lyötiin. Täällä saimme myöskin useampia
-uusia tuttavia, jotka olivat samalla kertaa leikkitovereita ja
-kiusankapuloita.
-
-Pahin kiusankapula oli kesy korppi. Kun me valmistauduimme pientä
-päivällisunta vetämään, seisoi Jaakko aina hyvin totisena ja miettivän
-näköisenä pää kallellaan edessämme. Mutta kun meiltä olivat silmät
-menneet umpeen, oli hän jo selkäni takana tukistamassa minua
-niskakarvoista tai nipistämässä häntätupsusesta. Hän ei mitenkään
-tahtonut antaa meidän nukkua, vaan olisi suonut, että me päivät pitkät
-olisimme ajaneet häntä takaa ympäri pihaa. Usein suututti hän minua
-niin, että olin valmis puremaan häneltä pään poikki. Paneuduin maata ja
-olin nukkuvinani. Heti oli Jaakko takanani. Mutta kuinka äkisti hyvänsä
-käännyinkin, aina oli hän minua nopeampi. En koskaan saanut sulkaakaan
-suuhuni.
-
-Paras mielipaikkani oli auringonpesä kuistikon edustalla. Mutta tässä
-paikassa en saanut milloinkaan rauhaa. Eräässä kolkassa ihan kivijalan
-vieressä olin jossain määrin suojeltuna. Mutta kohta päivällisen
-jälkeen poistui päivä siitä paikasta, ja silloin ei ollut mielestäni
-mikään muu kohta niin sopiva kuin kuistikon edusta. Mutta yhtä mukava
-kuin paikka oli minulle, yhtä sopiva se oli Jaakon kiusanteolle.
-Nipistettyään minua läjähdytti tuo kiusanhenki pari kertaa siipiänsä ja
-istui samalla hyvässä turvassa kuistikon katolla, ilkkuen ja
-virnistellen turhalle kiukulleni.
-
-Jaakko istuutui joka kerta kuistinkatolle lentäessään ihan samalle
-paikalle erään kuistikonpylvään viereen. Nytpä rakensin tuuman, joka
-tuottaisi minulle verisen ja ratkaisevan koston. Ensi kerta kun Jaakko
-lensi tavalliselle paikalleen, kapusin niin hiljaa kuin taisin pylvästä
-ylös katonrajalle asti, pidin itseäni toisella kämmenellä kiinni ja
-sivalsin toisella voimani takaa katon päälle ihan siihen paikkaan,
-johon mustatakkinen oli istuutunut. Nyt luulin tuon kiusankappaleen
-käyneen litteäksi kuin nahkasiekale ja saaneeni häneltä ikuisen rauhan.
-
-Surkeasti erehdyin kuitenkin. Tuo peijooni oli huomannut minun vehkeeni
-ja hyvissä ajoin korjannut luunsa turvallisemmalle paikalle.
-
-Mutta juuri sillä kohdalla, missä Jaakon olisi pitänyt istua, pisti
-terävä rautanaulanpää katosta esille. Olin naulannut kämmeneni lujasti
-kattoon kiinni.
-
-Ainoastaan suuria tuskia kärsimällä sain kämmeneni vedetyksi katosta
-irti ja luisuin takaisin alas portaille. Ilkeintä kaikesta oli, että
-isäntä itse makasi nurmikolla ja oli nähnyt kaikki. Ja minun
-onnettomuudelleni hän vain nauroi niin kohtuuttomasti, ettei päässyt
-paikaltaan liikahtamaan. En tiedä mitään suututtavampaa kuin että
-ihmiset nauravat, kun minulle on tapahtunut vahinko. Ja päälle
-päätteeksi Jaakonkin kasvojen ilmeet osoittivat niin peittelemätöntä
-vahingoniloa, että haavani kirveli kymmentä kertaa pahemmin kuin
-vetäessäni kämmentä katosta irti. Olisin minäkin osannut lentää, ei
-olisi mikään mahti maailmassa voinut hänen mustaa sieluansa pelastaa.
-En ole eläissäni ennen ollut niin sydäntyneenä kuin nyt. Urisin itse
-isännällekin, jonka kanssa olin painia lyödessämme niin monta hauskaa
-hetkeä viettänyt. Ja kun toinen nallikka tuli suruani surkuttelemaan,
-purin häntä nilkkaan.
-
-Nyt vasta isäntä huomasi verisestä kämmenestäni, minkä konnantyön
-Jaakko oli minulle tehnyt. Sillä hän se oli kaikkeen tähän
-onnettomuuteen syypää. Isäntä meni silloin sisään ja toi mukanansa
-rohtopullon, josta kaasi hyvän annoksen haavaani. Minä hullu, kun
-luulin hänen hyvää tarkoittavan, annoin hänen tehdä tuon. Mutta
-tuskin oli neste tullut haavaan, ennenkuin kipu tuli tuhat kertaa
-tulisemmaksi. Kämmeneniskulla musersin pullon tuhanneksi sirpaleeksi ja
-karjuin kivusta, että seinät huojuivat. Olin niin kiukustunut, että
-olisin ollut valmis ryntäämään kenen kimppuun hyvänsä, joka vain olisi
-tielleni tullut. Ja isäntä, pahus, vain nauroi että vatsa hyppeli.
-
-En saanut siis itse kostaa kiusaajalleni. Mutta kostamatta hänen pahat
-työnsä eivät silti jääneet. Kissa, jolle hän oli melkein vielä pahempi
-kuin minulle, onnistui näet eräänä päivänä hiipimään hänen taaksensa ja
-puremaan häneltä kaulan poikki. Hyökkäys tuli niin arvaamatta, ettei
-Jaakko ehtinyt ollenkaan käyttää voimakasta nokkaansa. Rehellisessä
-kaksintaistelussa olisi kissan luullakseni käynyt pahemmin kuin Jaakon.
-
-Olin sitä tyytyväisempi Jaakon kuolemasta, kun hän saattoi minulle
-joka päivä yhä uusia ikävyyksiä. Juuri hänen kuolemansa päivänä olin
-saanut aimo selkäsaunan hänen konnantyönsä tähden, jopa olin joutua
-pahaan maineeseenkin. Jaakko oli auttamaton varas. Useat sakset ja
-teelusikat oli hänellä jo korjattuina kätköönsä, koloon ihan savupiipun
-vieressä. Ja nyt onnistui hänen, rouvan istuessa lehtimajassa
-ompelemassa, huomaamatta kopata kultasormustin pöydältä. Rouva rupesi
-sormustintaan etsimään ja torumaan minua, jota epäili tästä työstä,
-vaikka olin ollut ainoastaan silminnäkijänä ja itse tekoon täysin
-viaton.
-
-Herra sattui samassa tulemaan paikalle ja kun hän kuuli mitä oli
-tapahtunut, rupesi hän heti käyttämään väärin kävelykeppiään minua
-vastaan, kunnes kipu ja särky pakotti minut ulisemalla ilmaisemaan
-arvosteluni tämmöisestä väärästä menettelystä. Olin aina ollut
-hienotunteinen isäntää kohtaan, ja nyt hän näin vähän välitti minun
-tunteistani. Olin tässä tilaisuudessa tosin ihan viaton, mutta
-tiesinhän monta kertaa ennen ansainneeni tämmöistä kohtelua ja olin
-kuitenkin onnistunut välttämään palkkani nopealla paolla. Minun ei siis
-myöskään sopinut ilmoittaa vastalausettani isännän menettelyä vastaan,
-vaan otin nöyrästi, jos tosin nuristen, määrätyn osani vastaan.
-
-Kun isäntä oli tyydyttänyt muka oikeuden vaatimukset, otti hän
-rautaharavan ja rupesi sen avulla pöydän ympärystältä etsimään
-kultasormustinta. Sillä rouva todisti, että olin koko epäilyksenalaisen
-ajan istunut hänen vieressään lehtimajassa. Muualta ei tarvitsisi
-etsiäkään. Mutta mitäpä hän hiedasta lehtimajassa olisi sitä löytänyt,
-kun Jaakko oli jo pannut sen kätköönsä. Jaakko itse istui
-puutarhanaidalla ja katseli viattoman näköisenä turhaa etsintää. Tuo
-hänen kylmäverinen petollisuutensa pani minun vereni kiehumaan. Kuin
-öljytty salama kiisin pihamaalle, kapusin tikapuita ylös katolle, ja
-ennenkuin varas mitään huomasi, olin jo hänen kätkönsä ääressä. Nyt
-Jaakko näki minut, lensi luokseni ja rupesi raivostuneena pitämään
-semmoista elämää, että isännän täytyi tulla katsomaan, oliko hänen
-lellipoikansa joutunut hengenvaaraan. Välittämättä Jaakon hätähuudoista
-tyhjensin hänen kätkönsä, kiipesin katolta pois ja vein rouvalle
-varkaan koko kootun omaisuuden, kahdet sakset, hopealusikan ja juuri
-näpistetyn sormustimen. Sakset olivat jo olleet vuosia kadoksissa,
-mutta hopealusikan häviämisen johdosta oli aivan hiljan tyttönen, jota
-epäiltiin näpistelystä, saanut jättää palveluspaikkansa.
-
-Nyt ei ollut enää kepistä kysymystäkään. Isäntä kiitteli ja hyväili
-minua ja antoi minulle koko lautasellisen hunajaa, joka on parasta
-ruokaa, minkä tiedän, parempaa kuin siirappikin, johon kuitenkin olen
-kyllä nopea kuononi kastamaan niin pian kuin vain palvelijatar on
-unhottanut ruokakammion oven auki. Onnistuinpa kerta tyhjentämään
-suuren lasitölkin tätä erinomaista ruokaa. Pyyhkäisin sen hyllyltä
-lattialle, ja ennenkuin kukaan huomasi mitä oli tekeillä, olin jo
-pistänyt kaikki poskeeni ja nuollut joka lattianraonkin puhtaaksi. Olin
-tietysti vähän takkuisena muutamia päiviä tämän herkkuaterian jälkeen,
-mutta mieluista työtähän tuo puhtaaksi nuoleminen tällä kertaa oli.
-
-Kuten sanottu teki minulle Mirri hyvän palveluksen puremalla Jaakolta
-kaulan poikki. Mirri oli muutenkin kunnon leikkitoveri. Kun
-päivällisunen jälkeen istuuduin haukottelemaan, tuli Mirri usein
-eteeni, köyristi selkäänsä, nosti häntänsä suoraksi ilmaan, istuutui
-minua katselemaan ja ykskaks antoi minulle kuonotillikan. Tuota peliä
-jatkoi hän hetkisen, kunnes tuli minun vuoroni lyödä. Mutta niin pian
-kuin nostin käpäläni, sihisi hän ja sylki minua kasvoihin; jalat
-kasvoivat aivan mahdottoman pitkiksi ja häntä tavattoman paksuksi. Nyt
-kiljaisin voimani takaa, ja Mirri oli samassa tuokiossa vaunuvajan
-katolla, johon heti häntä seurasin. Alkoi hurja pako ja takaa-ajo, niin
-että kattopäreet pölysivät, vaunuvajan katolta ruoka-aitan katolle ja
-ruoka-aitan katolta halkovajan katolle. Mutta halkovajan päätyseinällä
-kasvoi pitkä solakka koivu. Sen latvuksen otti Mirri turvapaikaksensa.
-Minä hypähdin Mirrin perään, ja koivu notkistui melkein maahan asti.
-Silloin päästin minä irti, ja koivu lennätti Mirrin ruoka-aitan katolle
-asti.
-
-Tämä oli hauskaa leikkiä. Ja vaikka Mirri ei koskaan antanut minun
-käyttää lyöntivuoroani, olin aina valmis leikin uudistamaan.
-
-Muut parhaimmat leikkitoverini olivat koirat ja isäntä itse. Toinen
-nallikka sitä vastoin oli aina juro ja pahalla tuulella eikä ollenkaan
-enää leikkiä ymmärtänyt. Hän poistui myöhemmin syksyllä, enkä tiedä
-mihin hän joutui. Koirat, joitten kanssa oltiin samaa kuppikuntaa,
-olivat sekä syönnissä että leikissä rehellistä väkeä. Vaikka
-kasvatusäitini koko tämän ensimmäisen kesän oli minua väkevämpi, antoi
-hän aina minun voittaa vuorollani, kun painia lyötiin. Samaa
-ritarillisuutta osoitin itse kasvatuskumppaneilleni, vaikka minulle oli
-helppo asia panna heidät milloin hyvänsä alleni.
-
-Isäntä sitävastoin, jonka kanssa myös miltei joka päivä painiskeltiin,
-harjoitti usein vääryyttä. Kun rehellistä sylipainia lyötiin ja tuli
-minun vuoroni voittaa, pisti hän äkkiä minulle kämppiä, ja siinä
-romahdin selälleni niin, että koiratkin minua haukkuivat. Tuo ei ollut
-oikein tehty. En kuitenkaan viitsinyt häneen suuttua, sillä hän ei
-ymmärtänyt parempaa. Hän oli vain ihminen.
-
-En viettänyt kuitenkaan päiviäni yksinomaan päivää paistattamalla,
-leikkimällä ja paininlyönnillä. Minulla oli hyödyllisempiäkin tehtäviä.
-
-Kun illalla väki palasi niityltä ja miehet rupesivat viikatteita
-laskemaan, olin mukana isoa tahkoa vääntämässä. Ja kun laskija sitten
-rupesi terää tarkastamaan ja tytöt hetkeksi heittivät kammin yksin
-minun haltuuni, panin tahkon niin nopeasti pyörimään, että vesi räiskyi
-miehen kasvoihin. Tämä oli tytöistä hauskaa. -- Myöskin Antille,
-renkipojalle, olin luullakseni suureksi avuksi. Hän tahtoi opetella
-kirkonkellojen soittajaksi ja oli solaan ruoka-aitan ja halkovajan
-välille laittanut itselleen paksusta hirrenpätkästä oman
-kirkonkellonsa, jota hän vapaina hetkinä ahkerasti polki. Tässä
-tärkeässä tehtävässä olin minä hänellä uskollisena apumiehenä. Ilman
-minun apuani olisi hänestä tuskin niin pian tullut kunnollista
-tukinpätkän heiluttajaa.
-
-Yksi paha vika vaivasi kuitenkin Antin kelloa. Se oli mykkä.
-Isäntärenki ei luovuttanut isoa aisakelloa hirsikellon päähän
-kiinnitettäväksi. Ja tämä saattoi meille molemmille paljon surua.
-
-Tuo äänetön soitto suututti eräänä päivänä minua niin, että kapusin
-ison vellikellon telineeseen, sain köyden irroitetuksi ja rupesin
-voimieni takaa nykimään. Kauaa en saanut tätä hauskaa lystiä jatkaa,
-ennenkuin emäntäpiika oli paikalla ja rupesi korennolla selkääni
-pehmittämään, kunnes minun hyvin vastenmielisesti oli pakko heittää
-koko soittaminen. Ilokseni oli kuitenkin leikkuuväki jo kuullut kutsun
-ja saapui hetken perästä pihalle, marssien suoraa tietä keittiöön.
-Siinä syntyi nurinaa ja riitaa, kun puuropata oli vasta tulelle
-nostettu. Kun menin katsomaan, miten riita kehittyi, löi emäntäpiika
-minua hiilihangolla, että minun täytyi ulvoen lähteä pakoon. Minun
-onnistui kuitenkin jo seuraavana päivänä saada kostaa, kun huomasin
-hänen poistuneen hetkeksi keittiöstä. Hiivin nopeasti sisään, kaadoin
-kirnun ja olin jo syödä lopsuttanut puolet kermasta, ennenkuin hän
-palasi. Tällä kertaa olin jo joutua satimeen, mutta onnistuin
-pelastumaan ikkunan läpi.
-
-Se kilinä, joka kuului mennessäni ikkunasta pihalle, oli minusta kovin
-kaunista, melkein yhtä mieltäylentävää kuin vellikellon ääni. Tämän
-äänen kuulin ensi kerran elämässäni, mutta päätin heti, ettei se tulisi
-olemaan viimeinen. Asuinrakennuksen kivijalassa oli monta lasi-ikkunaa,
-yksi kunkin seinäikkunan alla. Ei näkynyt ketään ihmistä läheisyydessä,
-jonka tähden päätin heti käyttää tilaisuutta hyväkseni. Läiskäytin siis
-yhdellä ainoalla lyönnillä ensimmäisen ikkunan sirpaleiksi. Kovin oli
-ääni kaunis, kun sirpaleet kalisivat alustan kiviä vastaan. Kuuntelin
-tarkasti, olisiko kukaan huomannut mitään, sillä pelkäsin, ettei isäntä
-tulisi pitämään yhtä paljon tästä äänestä kuin minä. Ei kuulunut
-mitään. Tein siis saman tempun toiselle ikkunalle. Samaten kolmannelle.
-Kun ei vieläkään mitään vaarallista näkynyt eikä kuulunut, jatkoin
-tointani ympäri koko rakennuksen.
-
-Pitkään aikaan ei minulla ole ollut niin hauskaa kuin tänään.
-
-Mutta eipä nallinkaan elämässä mikään hauska hetki saa olla
-häiritsemättä. Ihan samassa kun viimeinen ruutu meni, näin isännän
-tulevan kotiahdetta ylös. Jo kaukaa pui hän minulle nyrkkiä. Tämä ei
-ennustanut mitään hyvää, sen tiesin entuudesta.
-
-Isännällä oli paksumpi kävelykeppinsä kädessään. Pienemmästä kepistä en
-välittänyt enää vähääkään, mutta paksumpi oli kova kasvattaja. En
-katsonut siis edulliseksi odottaa isännän tuloa, vaan nelistin kovin
-iloisen näköisenä häntä vastaan, onnistuin koppaamaan kepin suuhuni ja
-luikin samaa menoa metsään, johon kätkin kasvattajani niin hyvin, että
-se arvatenkin on samassa kätkössä vielä tänä päivänä. Sain kuitenkin
-jälestäpäin katua kauppaani, sillä se uusi keppi, jonka isäntä pian
-hankki, oli vielä kauheampi kuin edellinen. Isännän kamarin nurkasta
-olisin voinut hyvin senkin siepata, mutta kun uudet näkyivät olevan
-vain vanhoja pahemmat, en välittänyt asiasta.
-
-Metsässä viivyin kaksi päivää, jolloin otaksuin isännän suuttumuksen
-vaimentuneen. Olisin viipynyt enemmänkin aikaa, sillä metsässä viihdyin
-aivan erinomaisen hyvin, vaikka minulla ei ollut ainoatakaan
-leikkikumppania. Mutta kun löysin hyvin vähän marjoja, pakotti minut
-nälkä kotiin. Selkäsaunaa en tosin välttänyt, sillä jokaisen särjetyn
-ikkunan edessä tanssi keppi selkäni päällä. Mutta kun isännällä nyt oli
-vain hoikempi keppinsä, olin koko kurituksesta jotenkin välinpitämätön.
-
-Pahempi yllätys odotti minua kuitenkin tämän tutkinnon suoritettuani.
-Poissaoloni aikana oli minulle koirankopin viereen rakennettu vanhoista
-rautaputkista oma huone, ja siihen minut nyt isäntä vastusteluistani
-välittämättä telkesi. Tässä sain nyt, niinkuin moni muukin mamman
-poika, kaameitten rautaristikkojen takana huoliani huojentaa. Ja tämä
-kaikki ainoastaan muutamien särjettyjen lasiruutujen tähden. -- Oloani
-pahensi vielä se seikka, että toinen nallikka, joka ei ollut vielä
-talosta poistunut ja jonka jöröä mieltä ei mikään lasien kilinä voinut
-huvittaa, istuutui häkkini viereen, josta virnisteli minulle raukalle.
-
-Seuraavana aamuna työnnettiin minulle puurovatini häkkiin. Ilma oli
-ihana, aurinko loisti niin suloisesti pihamaalla, jossa kaikki
-kumppanit paraikaa leikkiä löivät, ja minun täytyi istua rautahäkissä
-ypöyksin. Olin hyvin nälkäinen, mutta en voinut vähääkään syödä.
-Parempi kuolema kuin tämmöinen elämä. Päätin lujasti olla näissä
-oloissa syömättä, mutta sen sijaan ärjyä ja ulvoa yöt päivät. Tämä
-auttoi. Sillä jo kolmantena yönä tuli isäntä itse aukaisemaan minulle
-vankilani oven. Olin taasen vapaa.
-
-Minulla oli nyt todella vahva aikomus parantaa tapojani. Sillä
-rautahäkki oli kamala laitos, monta vertaa kamalampi kuin paksuinkaan
-keppi, ja kun muutamaan aikaan ei asetettukaan minulle uusia
-kiusauksia, onnistuin useampia viikkoja välttämään ikävämpiä kohtauksia
-isännän kanssa. Emäntäpiikakin oli jo antanut minulle anteeksi kirnun
-kaatamisen ja joka kerta kun vellikelloa oli soitettava, uskoi hän
-tämän tärkeän tehtävän minulle, mikä luottamus minua suuresti
-ilahdutti.
-
-Rautahäkki oli ollut tyhjänä siitä asti kun isäntä minut siitä
-vapautti. Mutta sen sijaan hän syyskesällä keksi minulle uudet
-kidutusneuvot, jotka nekin suuressa määrin rajoittivat vapauttani. Kun
-suutari kävi talossa tekemässä palvelijoille uudet jalkineet, tuli hän
-minunkin luokseni mittanauhoineen. Minä onneton en ymmärtänyt hänen
-mitään pahaa tarkoittavan, vaan annoin hänen mitata vapaasti mielensä
-mukaan. Mutta ajatelkaapa mitä tuolla kierolla äijällä oli mielessään!
-Hän valmisti paksusta rasvanahasta hihnaston, jonka isäntä kiinnitti
-rintani ja kaulani ympäri, kuin olisin ollut mikäkin hevonen.
-
-Oli juuri kyntöaika, ja ystäväni Antti renki peloitti minua
-väittämällä, että isäntä panee minut auraa vetämään. Hirveätä
-ajatellakin. Mutta vielä hirvittävämmäksi oli kohtaloni tuleva.
-Isäntärenki oli esittänyt monta raskasta kantelua minua vastaan.
-Iloiset kilpajuoksuni Mirrin kanssa olivat saattaneet sekä vaunuvajan
-että ruoka-aitan katot vuotamaan. Katolla juoksemiset oli ehdottomasti
-lopetettava, muuten tahtoi hän sanoa itsensä palveluksesta irti ensi
-köyristä. Olin useasti käynyt naurismaassa, syönyt suurimmat nauriit ja
-pienet viskannut sinne tänne. Ikäänkuin minä olisin siihen syyllinen,
-että suuren naatin alla monesti kasvoi pieni nauris; eihän siitä voinut
-saada tietoa muulla tavalla kuin repimällä sen maasta ylös. Kaurapelto
-oli monin paikoin pahasti sotkettu. Tämäkin pantiin nyt minun
-niskoilleni, vaikka en ollut ainoatakaan kertaa siellä käynyt, kun olin
-tehnyt toisen nallikan kanssa semmoisen sopimuksen, että kaurapelto
-olkoon hänen ja naurismaa minun omani. Vielä olivat karjakot
-valittaneet, että lehmät tarhassa hullaantuivat minun siellä
-käydessäni. Ja tiesi kuinka monta muuta kantelua vielä.
-
-Minut oli siis ehdottomasti suljettava pihamaalle ja veräjät aina
-pidettävä kiinni.
-
-Tuommoinen sopimaton kantelu oli siis syynä siihen, että minulle
-valmistettiin rasvanahkaiset valjaat. Niihin julkesi nyt isäntä, jonka
-kuitenkin olisi pitänyt olla luonnollinen puolustajani pahaasuovien
-ihmisten vehkeitä vastaan, kiinnittää ketjut, joitten toisessa päässä
-oli raskas puumöhkäle. Koko sinä päivänä, jona nuo uudet kidutusvehkeet
-ensi kertaa minuun kiinnitettiin, en päässyt pihamaalta minnekään. Ja
-toverit eivät ollenkaan viitsineet pitää minulle seuraa, vaan
-hyppäsivät vapaasti lauta-aidan yli juosten metsässä ja vainioilla.
-
-Yritin tosin monta kertaa hypätä aidan yli, mutta joka kerta jäi
-ankkurini pihan puolelle enkä saanut sitä ylitse. Minun oli pakko
-palata pihalle takaisin. Ja isäntärenki, joka oli koko tähän kurjuuteen
-syyllinen, vain nauroi turhille yrityksilleni. Päätin käyttää
-ensimmäisen sopivan tilaisuuden kostaakseni hänelle katalan
-käytöksensä.
-
-Mutta valvoessani yöllä ja miettiessäni kurjaa tilaani pälkähti äkkiä
-päähäni onnellinen ajatus, jonka myöskin paikalla panin toimeen. Olin
-päivällä turhaan koettanut heittää kiduttajaani aidan yli seuratakseni
-itse perässä. Se oli liian raskas. Nyt onnistuin ottamaan sen
-kainalooni, jolloin kiipesin kimpsuineni kampsuineni aidan yli ja olin
-taasen kerta vapaa, niin vapaa kuin voi olla karhu, joka on
-rautaketjuilla taottu kiinni raskaaseen puupölkkyyn. Menin heti
-varovasti kantaen pölkkyäni läheiselle joenrannalle ja kätkeydyin
-muutamiin pajupensaisiin.
-
-Nyt oli kysymys vain miten päästä kiusankapulastani erilleen. Päätin
-päästyäni vain siitä vapaaksi heti karata metsään ja jäädä ainaiseksi
-sille matkalle. Aamuun asti nakersin turhaan pölkkyä. Se näkyi olevan
-visainen pala, johon hampaani eivät paljoa pystyneet. Rupesin nyt
-koettamaan rautarengasta, jolla ketjut oli pölkkyyn kiinnitetty. Se oli
-tukeva rengas. Mutta miten pureskelinkaan ja vääntelin sitä, huomasin,
-että se välistä meni syvemmälle puuhun, välistä tuli siitä ulos. Nyt
-vääntelin sitä yksinomaan toiseen suuntaan. Se tuli yhä enemmän puusta
-ulos, ja ihan arvaamattani lähti se pölkystä irti. Olin kiduttajastani
-vapaa. Nyt olisi minun pitänyt paikalla karata metsään, mutta en
-malttanut olla vähäisen tuolle vihatulle pölkylle kostamatta.
-Kolhittuani ja purtuani sitä vielä hiukan tunsin voivani paremmalla
-tunnolla poistua.
-
-Olin jo lähteä, kun uusi ajatus pisti päähäni: teen kostoni niin
-täydelliseksi, että jos joskus palaisinkin, ei viholliseni voi
-kuitenkaan ikinä enää minua vaivata. Otin siis vielä viimeisen kerran
-vihamieheni syliin ja hyppäsin jokeen hukuttaakseni hänet. Mutta miten
-hyvänsä syöksinkin hänet veden alle, aina hän ui pinnalle takaisin. Hän
-oli sitkeähenkinen otus. Minä en voinut olla kiljaisematta
-suuttumuksesta. En muistanut ollenkaan sitä vaaraa, että jos isäntä
-sattuisi kuulemaan minut, voisivat karkaustuumani samassa mennä
-myttyyn. Kaikki ajatukseni olivat niin kokonaan kiintyneet siihen,
-miten saisin vihollisestani voiton, etten voinut mitään muuta ajatella.
-
-Keksin kuitenkin lopuksi neuvon, jonka huomasin hyväksi. Painoin
-viholliseni pohjaan asti ja nousin seisomaan hänen päällensä, kunnes
-hän painui syvälle mutaan. Nyt hän oli ainakin sekä hukutettu että
-haudattu. Taisi mennä nyt hunsvotti viimeistä menoaan. Tyytyväisenä
-työhöni nousin maalle ja istuuduin hyvilläni möristen rannalle
-katselemaan tekoani. Ei merkkiäkään vihollisestani jälellä. Juuri piti
-minun jo lähteä metsään, kun samassa tuo hirtehinen konna vielä kerta
-sukeltaa pinnalle, että vedet ympärillä vain loiskivat. Minusta se
-kiusalla oikein hyppäsi vedestä ylös.
-
-Suunniltani suuttumuksesta piti minun juuri vielä kerta syöstä hänen
-niskaansa, kun samassa kova tempaus ketjuista saattoi minut toisiin
-ajatuksiin. Isäntä pitää ketjujen toisesta päästä kiinni! Hän on
-pajupensaitten takaa katsellut koko minun vimmattua taisteluani
-vihollistani vastaan. Apuun ei ole tullut, kelvoton, nauranut on vain
-minun turhille voimanponnistuksilleni.
-
-Pelkäsin pahoin, että isäntä kytkisi minut uudestaan viholliseeni
-kiinni. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Ketjuista minua ei silti
-laskettu vapaaksi. Eivät ne minua muuten juuri vaivanneet, mutta
-niitten kalina minua suututti. Se esti minua harjoittamasta tavallista
-jokapäiväistä huvitustani: hiipiä hiljaa jonkun selän taakse ja
-tultuani ihan viereen kiljaista mitä keuhkoistani lähti. Minusta oli
-aina yhtä hauska nähdä, miten he hämmästyksestä hyppäsivät ilmaan ja
-yrittivät kiljahtaa vastaan. Erittäinkään palvelustytöt eivät koskaan
-voineet tottua tähän leikkiin, ja epäilen suuresti, että he olivat
-olleet tässä viimeisessä vehkeilyssä minua vastaan osallisia.
-Viattomimpiakin huvituksiani he näyttivät kadehtivan. Ja kuitenkaan en
-ole ainoatakaan heistä riipaissut, en kertaakaan.
-
-Olen jo kertonut, että syksyllä toinen nallikka poistui ilmoittamatta
-minulle, minne hän lähti. En ole sen jälkeen hänestä mitään kuullut.
-Hänen poistumisensa toi minulle sen edun, että minulle annettiin oma
-nimi, joka minua melkoisesti kohotti, ainakin omasta mielestäni. Ennen
-oli meistä aina puhuttu yhteisesti vain. "Nallikat, nallikat"
-huudettiin aina, kun oli jommallekummalle meistä asiaa. Nyt huudettiin
-aina "Nalli" vain, ja sillä tarkoitettiin minua, minua eikä ketään
-muuta. Tämä lisäsi paljon oman arvoni tuntoa. Myöskin se etu minulla
-tästä tapahtumasta oli, että minun osalleni tulevat ruoka-annokset
-tuntuvasti suurenivat. Tämä olikin hyvin tarpeellista, sillä koko
-naurismaani tuli yhtenä ainoana päivänä niin perinpohjaisesti
-hävitetyksi, ettei ainoatakaan naurista minulle jätetty. Esitin kyllä
-isännälle vastalauseeni tätä väärää menettelyä vastaan, joka tehtiin
-minulta lupaa kysymättä. Vaan minulla ei ollut tässä asiassa mitään
-menestystä. En saanut muuta vastausta kuin "mikkelistä nauriit koppaan,
-ämmät pirttiin". Jälkimmäinen määräys oli minusta kyllä sopiva, mutta
-edellinen tuotti minulle paljon surua.
-
-Saatuani oman nimen ei kasvanut ainoastaan oman arvoni tunto, vaan myös
-kokoni ja voimani, omasta mielestäni oikein nopeastikin.
-
-Kesän loppupuolella olin saanut paljon uusia ystäviä. Kansakoulu oli
-aivan lähellä joen toisella puolella. Sinne minulla oli joka päivä
-asiaa. Opettaja oli ystävällinen mies, ja pojat hauskoja veitikoita,
-jotka keksivät monta hauskaa lystiä. Kun vain nousin avonaisen ikkunan
-eteen ja ärjäisin, oli heti koko koulukuri lopetettu. Opettaja huusi:
-"Nalli sisään", ja yhdellä hypähdyksellä olin keskellä lattiaa. Heti
-kaikki pojat ympärilleni. Monta minuuttia en saanut kuitenkaan olla
-sisällä, ennenkuin opettaja jo ajoi minut pihalle ja sulki ikkunan.
-Yhden ainoan kerran hypähdin suljetun ikkunan läpi, mutta sain osakseni
-niin ankaraa koulukuritusta, etten uskaltanut tätä uudistaa. Opettaja
-oli itse tehnyt karttakepin, jota pojat sanoivat kurittajaksi, ja se
-oli kovaa koivua.
-
-Useimpina välitunteina olin koulun pihalla. Opettaja oli niin
-hyväntahtoinen, että aina kun hän aikoi laskea pojat välitunnille,
-soitti hän omalla pienellä vellikellollansa minua sinne. Tottelin myös
-aina oitis, niin että pojat tuskin ehtivät pihalle, ennenkuin jo olin
-heitä vastaanottamassa. Ruvettiin heti leikkiä lyömään. Kahta ja kolmea
-vastaan pidin puoleni, mutta kun heitä tuli viisi, kuusi, saivat he
-minut pian allensa. Koko kurinpidon välitunneilla oli opettaja uskonut
-minun haltuuni, ja käytin myöskin valtaani olemalla itse kaikissa
-kujeissa ensimmäisenä.
-
-Tyttöjen kanssa en ollut yhtä hyvä ystävä kuin poikien. He näet eivät
-ollenkaan uskaltaneet lyödä painia, vaan istuivat enimmäkseen kiikussa
-tai keinulaudalla. Yksi ainoa heistä, joka oli kaikista pisin ja
-rotevampi kuin yksikään pojista, kehoitti minua kerta paininlyöntiin.
-Hän olikin kyllä väkevä, mutta kun hän ei ollenkaan paininlyönnin
-temppuja osannut, ei kestänyt kauan, ennenkuin hän jo seisoi päällään.
-Koko koulupiha raikui naurusta ja avunhuudoista, ja tyttö oli pitkät
-ajat sen jälkeen minulle vihainen ja heitteli minua usein kivillä.
-Enhän ollut hänelle vähintäkään pahaa tehnyt, ja hän oli itse
-painiskelua ehdottanut. Mutta kun hän ei voittanutkaan, kuten hän
-nähtävästi oli toivonut, hän suuttui. -- Eräältä kannalta olivat tytöt
-kuitenkin paremmat kuin pojat: sain heiltä paljon enemmän pyörikkäitä
-ja voileipiä kuin pojilta. Harvoin vain oli minulla pojista tällaista
-hyötyä.
-
-Vähän sen jälkeen kuin naurismaani ryöstettiin, rupesi minulle taasen
-toisaalta päin kissan päiviä sarastamaan. En ollut pariin viikkoon
-kuullut varstan ääntä, kun eräänä aamuna tuo suloinen töminä jälleen
-minut herätti. Ruvettiin kauroja puimaan. Isäntärenki oli taasen
-leppynyt ja antoi minun maata riihen edustalla, mihin minulle aina
-väliin heitettiin muutama kourallinen vastapuituja kauroja. Ja illalla
-kun jyvät luotiin säkkeihin, olin aina mukana pitämässä säkin suuta
-auki. Pidin siitäkin huolen, että säkit huolellisesti tyhjennettiin
-aitan hinkaloihin. Ja kun kerta eräs puimamies yritti varkain kuljettaa
-säkkiä riihenlattian alle, ärjäisin hänelle niin, että hänen
-pelästyneenä oli pakko viedä säkki aittaan. Hän pyysi sitte hartaasti,
-etten ilmoittaisi kenellekään hänen luvattomasta yrityksestään, enkä
-olekaan asiasta puhunut ennenkuin nyt.
-
-Rupesin nyt tulemaan kovin lihavaksi. En tehnyt paljon muuta kuin söin
-ja lepäsin. Myöhemmin syksyllä en viitsinyt enää syödäkään. Isäntäni
-oli minulle tehnyt hauskan pesän hietaiseen mäenrinteeseen. Pehmeä
-vuode havuista ja sammalista näytti aivan houkuttelevalta, ja isäntä
-kehoitti minua useasti ryhtymään kunnolliseen lepoon. Vastustelin
-kuitenkin kauan aikaa, mutta kun tuli kerta monta päivää kestävä
-lumituisku, läksin omasta alotteestani pesään, vedin muutamia havuja
-pesän suuhun ja nukahdin todella horvin ajaksi. Olin silloin ollut
-syömättä jo useita viikkoja.
-
-Kun uni oli kerta ruvennut maistumaan, olisin ehkä kuorsannut kauankin,
-ellei isäntä olisi laittanut pesää ymmärtämättömästi. Se olisi ollut
-kaivettava mäen pohjoiseen rinteeseen, mutta isäntä olikin tehnyt sen
-eteläiseen, että sydänpäivän aurinko rupesi jo varhain keväällä
-pilkistämään sisään ja häiritsemään untani. Ja kun matinpäivän aikaan
-sattui sen lisäksi suoja, rupesi vesi tunkeutumaan makuupaikalleni ja
-ajoi minut turvapaikastani pois.
-
-Läksin heti taloon ja olin nähtävästi tervetullut. Nyt olikin paljon
-hauskaa tointa edessäni. Niityltä tuotiin joka päivä heiniä usealla
-hevosella, ja minä sain istua ystäväni Antin kanssa ajamassa. Kuormaa
-ajettiin tosin käyden vain, mutta niitylle mennessä oli vauhti toinen.
-Jos ei vain isäntäväki sattunut olemaan mukana, mentiin useasti
-nelistämälläkin, vaikk'ei se olisi oikeastaan ollut luvallista. Minusta
-tuli pian oikea hevosenkiusaaja; olisin aina tahtonut ajaa täyttä
-laukkaa tai ainakin hyvää ravia.
-
-Vanhat hevoset tunsivat minut jo liian hyvin välittääksensä minun
-hoputtamisestani. Eivät viitsineet panna laukkaan, vaikka kuinka olisin
-ärjäissyt. Minun täytyi enimmäkseen tyytyä hiljaiseen hölkkään vain.
-Tämä kävi kovasti luonnolleni.
-
-Mutta juuri samana päivänä kuin viimeinen heinäkuorma ajettiin kotiin
-ja miehet ryhtyivät ajamaan metsästä halkoja, osti isäntä eräältä
-hevoshuijarilta, mustalaiselta, ison komean oriin, jonka ohjaksiin ei
-kukaan muu kelvannut kuin itse isäntä ja isäntärenki. Eikä Antti tai
-joku muu rengeistä olisi pystynytkään sen ohjaksia hoitamaan. Huomasin
-jo mustalaisen ja isännän mennessä koeajolle, että sen kavioista lähti
-ihan toisenlaatuinen vauhti kuin talon vanhoilta koneilta.
-
-Uusi hevonen ei valitettavasti ollenkaan minua kärsinyt. Lähestyessäni
-rupesi se korskumaan ja päristämään ja jos yritin viereen, potki se
-niin rajusti, että valjaat olivat mennä pirstaleiksi. Totta puhuen
-pelkäsin minä uutta hevosta yhtä paljon kuin se minua. Sillä sen
-kiiltävät teräksiset kengät tekivät minuun ylen mahtavan vaikutuksen.
-Kuitenkin päätin heti alusta kaikesta huolimatta sopivassa
-tilaisuudessa lähteä sillä koeajolle. Päästyäni kerta rekeen aioin
-pakottaa sen käyttämään kavioitaan oman mieleni mukaan juoksuun eikä
-tappeluun.
-
-Kauan täytyi minun kuitenkin odottaa, ennenkuin toivottu tilaisuus
-tuli. Talvikeli oli jo loppumaisillaan, kun isäntä eräänä päivänä läksi
-itse myllylle. Hän otti uuden juoksijan. Minua hän ei uskaltanut laskea
-rekeen, mutta seurasin kuitenkin juosten mukana. Eikä ollutkaan tällä
-kertaa vaivani hukkatyötä.
-
-Mylläri oli kovin ystävällinen mies, ja odottaessamme jyvien jauhamista
-keitti myllärinmuija minulle aika paksun jauhopuuron. Mylläri itse
-tarjosi minulle myöskin ruokaryypyn, mikä vieraanvaraisuus minua jo
-suuresti ilahdutti. Valitettavasti sekaantui isäntä asiaan ja uhkasi
-antaa minulle aika selkäsaunan, jos yrittäisin tippaakaan maistaa. Paha
-kyllä oli hänellä rautainen marhaminta reessä: olin siis pakotettu
-tottelemaan.
-
-Hetken perästä tuli myllärin renki ilmoittamaan, että säkit olivat
-reessä. Haikealla mielellä, vaikkakin vatsa täynnä hyvää puuroa,
-poistuin myllystä, jossa tuoreitten jauhojen tuoksu miellyttävästi
-haistintani kutitti. Hevonen oli jo ajettu oven eteen, ja renki seisoi
-vieressä ohjakset kädessä. Isäntä viipyi vielä myllyssä. Nyt tein
-rohkean päätöksen viedä omin neuvoin jauhot kotiin ja samassa antaa
-uuden hevosen näyttää mitä sillä kavioissaan oli. Tuumasta toimeen!
-Hyppäsin lohnan perään enkä ehtinyt kunnollisesti istuutuakaan,
-ennenkuin hevoseni jo kahdella jalalla hirnakoitsi. Nyt ärjäisin,
-myllärin renki lensi selälleen, ja vilahduksessa olimme jo maantiellä.
-Tuli ja leimaus, kuinka siinä ajettiin! Tämä oli toista kuin vanhan
-mustan hölkkä. Riemastuin niin, että minun pakostakin täytyi ärjäistä.
-Ja kuta enemmän ärjyin, sitä rajummin hevoseni nelisti. Tämmöistä
-riemua en ollut ikinä ennen tuntenut.
-
-Kylään tullessamme oli varsani jo likomärkä. En laskenut sitä
-kuitenkaan vähääkään vauhtia vähentämään. Tässä piti jokaisen nähdä
-miten Nalli ajaa. Kuontaloina vain lensi vaahto varsani selästä.
-
-Talojen välille tullessamme oli maantie vuoroin kaljamana, vuoroin
-sulana. Sulapaikoilla räiskyi tuli jalasten alta ja kaljamapaikoilla
-kulki reki vuoroin nenä, vuoroin sivu edellä. Sepä muhkealta näytti. Ei
-yksikään vastaantulija uskaltanut jäädä tielle. Kukin kiiruhti pakoon,
-minkä ikinä ehti. Koko valtamaantie oli minun yksin, minun ja minun
-hevoseni käytettävänä. Ja kylläpä me käytimmekin. Välistä toista,
-välistä toista sivua ajoimme, jokunen paikka vain keskitietä jäi
-käyttämättä. Mäkeä ylös ja mäkeä alas, hih ja hei, samaa vauhtia aina
-vain. Olisi isäntä ollut mukana, olisi hänkin kerta saanut oppia
-ajamaan. Mutta siellä hän istui myllärin kanssa myllyssä eikä tietänyt
-koko tästä lystistä niin mitään.
-
-Jo rupesi kotitalo näkymään. Yhä vain samaa vauhtia. Ellei tuo otus jo
-vähennä vauhtiaan, ennenkuin pihaan tulemme, voi meidän molempain käydä
-hullusti. Sillalle laskiessamme aivan lähellä kotia oli vauhti hurjempi
-kuin milloinkaan, mutta vastainen äyräs edessämme oli sekä jyrkkä että
-pitkä. Pakostakin täytyi juoksijani vähentää vauhtia. Ja koska tässä
-tie oli ihan sulana enkä minä olekaan niin paha hevosenrääkkääjä, joksi
-minua syytetään, hyppäsin reestä kuormaa keventääkseni. Niin olen
-nähnyt isännänkin tekevän tämmöisillä paikoilla. Enhän minä
-voinut siihen mitään, ettei tuo hevoshoukkio käsittänytkään
-hyväntahtoisuuttani, vaan pisti karkua kahta hullummasti kuin ennen.
-
-Tultuani törmälle ei näkynyt hevosta eikä rekeä, mutta koko piha oli
-yhtenä jauhopilvenä vain.
-
-Niin kauan kuin olin ollut ohjaajana, olin hoitanut tehtäväni yhtä
-hyvin kuin kukaan muu kilpa-ajaja, eikä tapahtunut pienintäkään
-vahinkoa. Ja nyt tuo seinähullu koni ei osannut ilman minua ohjata
-rekeä muutamaa kymmenkuntaa syltä, portista pihalle. Aina olen ajanut
-kauniisti käyden portin läpi, ja tuo hirtehisen rasavilli yrittää
-täyttä karkua pihalle ja lennättää reen portinpieleen, että jauhosäkit
-poksahtavat halki, sirotellen sisältönsä ympäri pihaa. Lohna oli
-lautakasana pihalla, ja iso musta seisoi vavisten pilttuussaan, kuten
-avonaisesta tallinovesta hyvin näin. Valuva vaahto teki, että se näytti
-paremmin harmaatäplikkäältä kuin mustalta. Kylläpä sen kannattikin sekä
-hikoilla että vavista tuommoisen työn tehtyään. Olisivat minunkin
-kinttuni ruvenneet kalisemaan, jos minä olisin sen tehnyt. En tahtoisi
-vain minä olla sen nahassa, kun isäntä tulee kotiin ja rupeaa pitämään
-reestä ja jauhoista tutkintoa. Mutta vastatkoon kukin omista teoistaan.
-Viaton olen minä.
-
-Vaikka olin jo jokiahteella jättänyt kaikki Mustan haltuun ja siis
-myöskin sen edesvastuulle, korjasin kuitenkin miltei tyhjät säkit ja
-kannoin ne aitan portaille. Näin paljon täytyy kai auttaa vahinkoon
-joutunutta. Muuta palkkaa en myöskään voinut hänelle maksaa kyydistä,
-joka oli kaikin puolin moitteeton. Mutta hävinneistä jauhoista
-vastatkoon hävittäjä itse. Ellei voi maksaa rahalla, maksakoon
-selkänahalla. Minua se asia ei koske.
-
-Työni päätyttyä istuuduin mielipaikalleni, portinpielen nenään,
-odottamaan isännän kotiintuloa ja saadakseni hyvin ansaittua kiitosta
-kunnollisesti toimitetusta tehtävästä. Päivällisaikana hän tulikin.
-Jalkapatikassa täytyi tulla, sillä myllärin hevonen ei ollut kotona
-eikä hän tienviereisistä taloista myöskään ollut sattunut hevosta
-saamaan. Huomasin jo kaukaa, että hän oli pahalla tuulella. Mutta että
-hänen paha tuulensa tulisi puhaltamaan minuun päin, sitä en voinut
-aavistaa. Jokiahteelta löysi hän ruoskan, joka minun hypätessäni
-lohnasta oli luiskahtanut tielle ja jota en ollut huomannut tuoda pois.
-Viattoman näköisenä astui hän portin läpi ja löi samassa minua
-ruoskallaan poikki selän, että karvat vain pölisivät. Ihan viaton kun
-tunsin olevani, pisti tuommoinen salakavala hyökkäys niin vihakseni,
-että raappasin hänen käteensä pienen naarmun. Mutta ihan pienen vain,
-tuskin sormenkaan pituisen. Eikä se luullakseni mennyt läpi kädenkään.
-
-Häpesin kyllä vähäisen tekoani, sillä olimmehan aina isännän kanssa
-olleet hyviä ystäviä ja monta hauskaa hetkeä yhdessä viettäneet. Mutta
-tehtäväni olin täyttänyt kuin mies. Sopiko hänen silloin minua käyttää
-hunsvottinaan ja ruoskalla kurittaa kuin mitäkin hevosta. Paksulla
-kepillään en ole koskaan häntä kieltänyt minua kurittamasta,
-erittäinkin jos olen tehnyt pahaa. Mutta ruoskiminen on arvoani
-alentavaa, sitä enemmän kun se tapahtui usean näkijän läsnä ollessa. Se
-ei tosin tee kipeää. Mutta se on solvaamista. Nallin selkä ei ole
-ruoskaa varten luotu, kaikkein vähimmän kissan ja koirien ollessa
-läsnä. Selvästi näin miten Mirri siristeli vahingoniloisena silmiänsä.
-Tuo minua niin suututti, että hyppäsin suorastaan sen niskaan, revin
-koko ilkiön keskeltä poikki ja hyppäsin takaisin paikalleni
-portinpielen nenään. Nyt tulkoon vaikka viisi, tämä poika ei pelkää.
-
-Jopa tuli isäntä, joka oli käynyt sisällä kättänsä sidottamassa,
-takaisin pihalle ja meni suoraa tietä talliin. Ahah, ajattelin, jopa
-tuli ison Mustan vuoro lämmitellä. Saakoon nyt syyllinen konnantyöstään
-palkkansa, ja kukkuramitalla saakoon.
-
-Mutta mitä luulette? Ruoskan heitti isäntä oven suulle ja meni hiljaa
-vihellellen talliin. Isoa Mustaa rupesi hän tyynnytellen taputtamaan,
-kunnes se hetken perästä täysin rauhoittui, ettei vähintä lihasten
-väristystäkään voinut huomata. Selkäsaunasta ei kysymystäkään, vaan sen
-sijaan meni isäntä olkilatoon, toi olkilyhteen ja rupesi hevosta
-oljilla hankaamaan, jota hän jatkoi niin kauan, kunnes koko eläimessä
-ei näkynyt kosteata karvaakaan. Semmoista kohtelua sai reen särkijä ja
-jauhojen hävittäjä osakseen, kun minä raukka, joka en ollut niin mitään
-pahaa tehnyt, istuin puolihäpeissäni pylvään nenässä. Arvatenkin oli
-minun osakseni ajateltu selkäsauna, ellei jotain vielä pahempaa.
-Kauhulla muistin rautahäkkiä.
-
-Olisi isäntä ehkä antanut minulle vielä tuon naarmunkin anteeksi, mutta
-olin saanut vaarallisen vihollisen talonväestä. Rouva, joka oli
-sattunut näkemään kuinka nopeasti lopetin Mirrin ilveilyt ja joka oli
-sitonut isännän naarmun, seurasi häntä portaille asti ja puhutteli
-häntä siellä hyvän hetkisen. En kuullut hänen sanojaan, mutta koska hän
-useita kertoja sormella osoitti minuun päin, ymmärsin kyllä, että
-minusta oli kysymys. Isäntä tuntui pitävän minun puoltani, mutta rouva
-pääsi voitolle. Eikä kestänytkään aivan kauan, ennenkuin kävi selväksi,
-mihin hänen vehkeilynsä minua vastaan tähtäili. Väen tultua metsästä
-kotiin, käskettiin vanha vihamieheni, isäntärenki, isännän kamariin.
-Mitä ne siellä keskustelivat en tiedä, mutta kuistikolta kuulin rengin
-viimeiset sanat: "Kyllä minä kuulan oikeaan paikkaansa panen." Mutta
-niin paatunut oli sydämeni, etten vielä silloinkaan asiata älynnyt, kun
-renki isännän kaksipiippuinen kädessään astui poikki pihan renkituvan
-puolelle. Hän ei kuitenkaan poikennut tupaan, vaan pistihe kujaan
-renkituvan ja jyväaitan väliin.
-
-Istuin vielä pylvääni nenässä, kun näin, miten renki seisoen polvillaan
-aitauksen takana ja nojaten pyssyänsä aidalle tähtäsi minuun. Samassa
-paukahti jo pyssy, ja kuula lensi vinkuen ohitseni. Hyppäsin maahan
-samassa kun toinen laukaus pamahti. Kyllä minulle nyt maa kelpasi.
-Muutamalla pitkällä harppauksella olin jo sillalla, ja noustessani
-toiselle äyräälle paukahti vieläkin kaksi laukausta. Mutta mitäpä
-tuommoinen renkiroisto olisi osannut pyssyä käyttää. Hyvä, ettei isäntä
-itse ollut perän takana. Siinä tapauksessa olisi minun käynyt huonosti.
-
-Kohta olin metsässä ja päätin heti lujasti olla ikinä palaamatta
-taloon, joka oli minulle tullut suoraan sanoen hengenvaaralliseksi.
-Mutta isäntärenki olkoon varuillaan, jos vielä joskus satumme tapaamaan
-toisemme. Saakoon hän rauhan niin kauan kuin hän pysyy omalla alallaan,
-talossa, mutta jos hän pyrkii minun alueelleni metsään, aion minä
-vuorostani isännyysoikeuttani käyttää ja panen pian hänenkin säärensä
-salamoimaan. Metsä olkoon tästälähin kotini.
-
-Ja kultaiseksi on tämä koti minulle tullut: jos on ruokaa niukemmalta,
-onpa unta viljemmältä.
-
-Ruuanhankinta ei tullutkaan niin hankalaksi kuin ensin pelkäsin.
-Viimesyksyisiä puolukoita oli vielä paljon metsässä ja soilla olivat
-karpalot nyt juuri parhaimmillaan. Ja kesänalussa rupesin löytämään
-monenlaisia kasvien juuria, joista monet olivat mielestäni
-makuisampiakin kuin nauriit. Mutta ensi aikoina ei tahtonut sittenkään
-puuropyttyni unehtua mielestä. Ja pitkiksi kävivät välistä päivät, kun
-ei ollut ketään mieluista ilveilykaveria.
-
-Suureksi tuli sentähden iloni, kun eräänä päivänä ikävissäni kävelin
-talon kaukaisimmalla niityllä, Kollikorvessa, ja minua vastaan tuli
-Antti. Paras ystäväni Antti ilmielävänä. Yhtä apea kuin mieleni tänä
-aamuna oli ollut, yhtä vallattoman iloiseksi se heti paikalla muuttui.
-Ryhdyin oitis Antin kanssa leikkiä lyömään, ja monta kertaa olimme jo
-vuorotellen toinen toisemme kumoon heittäneet, ennenkuin rupesimme
-puheluun.
-
-Antin ilo jälleennäkemisestä ei ollut vähemmän vilpitön kuin minunkaan.
-Sillä hän oli luullut minua kuolleeksi ja, olkoon se hänen kunniaksensa
-sanottu, monta katkeraa kyyneltä oli hän muistolleni uhrannut.
-Isäntärenki oli näet kertonut isännälle, että molemmat edelliset kuulat
-olivat osuneet hyvin, mutta pyssy oli liian pienireikäinen heti
-tappamaan, ja kun jälkimmäiset laukaukset ammuttiin liian pitkältä
-väliltä, oli minun onnistunut karkaamalla metsään vielä muutamaksi
-tunniksi pelastaa henkeni. Monta tuntia en voisi kuitenkaan elää, kun
-oli kaksi reikää läpi ruumiin. Antti oli tarkoin jäljiltäni etsinyt
-verenmerkkiä, kuitenkaan löytämättä. Hän oli sentähden ensin vähän
-toivonut minun pelastuneen. Mutta kun monta päivää kului eikä minusta
-kuulunut mitään, oli hän kaiken toivon menettänyt. Koko seuraavan
-sunnuntain oli hän minua etsinyt lähimmästä metsästä, mutta siihen
-aikaan olin jo lähtenyt suolle karpaloita syömään.
-
-Antti sanoi minun menetelleen kovin varomattomasti riipaistessani
-isäntää käteen. Haava oli ollut pahempi kuin minusta näytti, ja tämä
-haava se oli tehnyt rouvan vihollisekseni. Isäntä puolestaan oli ollut
-hyvin suutuksissaan koeajostani, minun kun olisi ehdottomasti pitänyt
-tietämän, ettei kukaan muu saanut ajaa isolla Mustalla kuin hän itse ja
-isäntärenki. Mutta mikä oli tehty, se oli tehty, eikä sitä saanut enää
-korjatuksi. Ja tuo koeajo on kaikista seurauksistaan huolimatta
-sittenkin hauskin muisto elämässäni.
-
-Ylen suureksi kasvoi ylpeyteni tästä suurtyöstäni, kun Antti kertoi nyt
-minulle, että kylässä oli vain yksi ajatus ajotavastani. Kukaan ei
-sanonut ennen nähneensä hevosen niin nopeasti juoksevan kuin juuri
-tässä tilaisuudessa. Vaikka eivät he oikeastaan ensin tienneetkään,
-että ajaja olin minä. Toralan tienhaarassa oli kaikki Toralan ja
-Juorulan akkaväki seisonut maantiellä kuulumisia pohtimassa, kun minun
-tuloni oli heidät äkisti maantienojaan siirtänyt. Väännettyänsä
-hameenhelmansa kuiviksi olivat toralalaiset, jotka luulivat tunteneensa
-hevosen, siunailleet, että nyt taisi Herralan iso Musta viedä
-isäntäänsä viimeistä reissua. Mutta Juorulan akat eivät tunteneet
-hevosta, vaan väittivät ajajan olleen pitäjän odottaman uuden
-vallesmannin, joka kuuleman mukaan oli kova hevosmies. Hän oli ollut
-pahoin juovuksissa ja hihkaissut rumasti hevoselleen. Hävytöntä oli
-ilmestyä kohta ensi kerta pitäjään sillä tavalla, että rauhallisten
-ihmisten oli pakko pelastaa henkensä hyppäämällä liejuiseen
-maantienojaan. Toralan puolue väitti varmuudella tunteneensa hevosen ja
-lisäsi, ettei Herralan isäntä hihkaise koskaan hevosilleen. Ja kun
-vastapuoluelaiset kaikki väittivät ajajan hihkaisseen, syntyi pian
-maantiellä kova melu ja metakka. -- Antti lisäsi, että isäntä oli
-kotona myöhemmin kertonut nähneensä Toralan tienhaaran kohdalla niin
-paljon hiuksia, että hän oli jo ruvennut niitä kokoilemaan. Mutta kun
-mustat ja ruskeat ja vaaleat olivat aivan pahoin toisiinsa
-sotkeutuneina, jätti hän koko homman, kauppamieskään kun ei
-tuommoisesta sotkusta kuulu maksavan paljon mitään.
-
-Antin mielestä oli juuri tämä loppunäytelmä hauskinta koko jutussa,
-mutta minusta oli joka tapauksessa minun ajoni kuitenkin pääasia. Mitä
-minä akkain riidoista.
-
-Antti oli tullut Kalliokorpeen aitoja korjaamaan. Luhta ei ollut tänä
-vuonna niittynä pidettävä, vaan isäntä oli määrännyt, että se oli
-heinänteon aikana, jolloin useimmat hevoset olivat töistä vapaina,
-käytettävä hevoslaitumeksi. Kun aidat olivat monessa paikassa maan
-tasalla, arveli Antti niiden korjaamisen kestävän pari viikkoa.
-Viikkokunnaksi hän oli nytkin tullut, mutta sunnuntaiksi aikoi hän
-lähteä kotiin hakemaan ruokaa lisää.
-
-Minä tietysti tulin erinomaisen iloiseksi kuullessani, että saisin
-näin pitkäksi ajaksi seuraa, ja vieläpä parhaimman ystäväni
-seurakumppaniksi. Ja näinä kahtena viikkona olimme myös yhdessä aamusta
-iltaan. Vasta yöksi läksin itselleni ruokaa etsimään. Anttikin antoi
-minulle aina päivällisestään jonkun makupalan. Sunnuntai-iltana
-palatessaan kylästä oli hänellä mukanaan jauhoja; hän teki
-keittoropposen tuohesta ja jakoi uskollisesti puolet puurostaan
-minulle. Piimääkin vielä antoi särpimeksi. Tämä muistutti mieleeni
-suloisia aterioita kartanolla ollessani. Sinne en kuitenkaan enää
-hetkiseksikään aikonut palata. Enpä olisi sinne enää palannut, vaikka
-mikään hengenvaara ei olisikaan minua siellä uhannut, sillä vapaa elämä
-metsässä oli kuitenkin tuhat kertaa parempaa kuin talossa asuminen.
-Olin oppinut tuntemaan kuuluvani yhteen metsän kanssa. Ihmisten kanssa
-taisin olla ystävä, jos ne olivat ystävällisiä, kuten olinkin Antin
-kanssa, mutta yhdessä asumaan emme enää sopineet.
-
-Myös Antti varoitti minua lähtemästä taloon tai yleensä ihmisten
-ilmoille, missä minulla ei ollut mitään hyvää odotettavissa. Hän arveli
-kaikkein parhaimmaksi, jos ihmiset uskoisivat minut kuolleeksi. Myös
-irroitti hän minusta nuo nahkaiset hihnat kaulavöineen, mutta varoitti
-minua sittenkään näyttäytymästä kellekään ihmisille. Sillä kun tämän
-seudun metsissä ei oltu vuosikymmeniin karhua nähty, oli aivan
-luultavaa, että minun ilmestymiseni joka tapauksessa herättäisi
-epäilyksiä. Lupasin kaikin puolin noudattaa suurinta varovaisuutta, ja
-aitojen valmistuttua täytyi Antin lähteä kotiin. Hän lupasi kuitenkin
-ainakin yhden kerran vielä tänä kesänä käydä minua katsomassa. Sillä
-juhannuksesta alkaen oli useimmat hevoset koko heinäajaksi tänne
-tuotava, ja Antti oli jotenkin varma, että juuri hänen oli lähdettävä
-niitä tänne saattamaan.
-
-Juuri juhannusaattona saapuikin Antti hevoslauma mukanansa. Satuin
-silloin olemaan läheisen järven rannalla syötävää etsimässä. Olin
-sullonut vatsaani koko paljon maukkaita juuria, käenkaaleja ja
-hierakoita, kun satuin löytämään tavattoman ison hauin, jonka aallot
-olivat tuoneet rantaan ja jonka haju miellyttävästi haistintani
-kutitti. Olin juuri siihen ryhtynyt, kun kuulin hevosenkellon äänen.
-Minun oli kaikessa kiireessä kuoppaaminen saaliini, sillä ellen ehtisi
-tavata Anttia heti, luulisi hän minun ehkä muuttaneen pois ja lähtisi
-kotimatkalle. Saavuin veräjälle juuri kun Antti oli laskenut hevoset
-niittyyn. Minun oli mahdoton pidättyä hihkaisemasta. Olipa äänelläni
-hyvä kaiku: koko lauma lähti täyttä laukkaa aidan vartta karkuun, niin
-että Antinkin täytyi nauraa. Ainoa, joka ei välittänyt minusta
-vähääkään, oli vanha Musta. Tunsimme toinen toisemme siksi liian hyvin.
-Se tuli minua haistelemaankin veräjälle, tervehtien minua vanhana
-tuttavana. Jopa se aikoi minua suudellakin, mutta happamen kalan haju
-ei ollut kai sille yhtä miellyttävä kuin minulle, koska se äkisti
-päristeli, käänsihe ja antoi veräjälle semmoisen kyydin, että ylin
-salko meni poikki. Minulle se oli tuo tuliaistervehdys tarkoitettu. Jo
-seuraavana päivänä paistatimme kuitenkin päivää yhdessä ja yhtä hyvässä
-sovussa kuin ennenkin.
-
-Seuraava päivä ei ollut työpäivä, ja Antti jäi tänne aina puolisille
-asti. Monta hyvää neuvoa sain häneltä tänä juhannuspäivänä. Tärkeintä
-kaikista, sanoi hän, oli, etten vain peloittanut hevosia. Sillä jos
-hevoset tulisivat vaahtoisina kotiin, ei ollut epäilemistäkään, ettei
-isäntärenki aavistaisi syytä, jolloin hän varmaankaan ei tulisi
-jättämään minua rauhaan, ennenkuin saisi minut hengiltä.
-
-Antin neuvo oli hyvä ja ymmärsin sen itsekin vallan viisaaksi. Mutta
-kun hän rupesi antamaan minulle neuvoja, miten paraiten elättäisin
-itseni metsässä, huomasin pian, ettei Antti-parka kelpaisi
-metsänasujaimeksi moneksikaan päiväksi, ellei juuri syksyllä
-marja-aikana. Monet niistä juurista, jotka ovat parasta ruokaa, olivat
-hänen mielestään kovin myrkyllisiä ja hän varoitteli minua hartaasti
-niitä syömästä. Hänen vatsalleen ne ovat ehkä vahingollisia, mutta
-minähän niitä olin jo kauan syönyt ja voinut niistä oivallisesti. Hänen
-mielestään ei tähän aikaan vuodesta metsässä kelvannut syötäväksi
-paljon muu kuin käenkaali ja hierakka. Myöskin koivun mäihän hän tiesi
-hyväksi, niinkuin se onkin. Mutta muurahaisenmunia ja -toukkia, jotka
-minusta ovat parhainta herkkua, ei hän voinut uskoa syötäviksi.
-Männynkerkkiä sitävastoin hän piti makeisten arvoisina, vaikka ne
-sisältävät tärpättiä ja ovat varsin vaarallisia hyvästä maustaan
-huolimatta. Hirville ja sentapaisille eläimille ne voivat kelvata,
-mutta ihminen pysyköön niistä kaukana, jos hän mielii terveenä pysyä.
-Se on Nallin neuvo.
-
-Päivällisaikana poistui Antti herttaisten jäähyväisten jälkeen ja
-otettuansa minulta lupauksen antaa hevosten olla häiritsemättä.
-Iltapäivän vietin, kuten olen jo kertonut, päivää paistattamalla yhdessä
-vanhan Mustan kanssa. Muut hevoset pysyttelivät niityn toisessa päässä.
-
-Illaksi rupesi minulle tulemaan nälkä. Läksin siis järvelle saalistani
-maistelemaan. Olin kuopannut haukeni kiven viereen ja näin nyt jo
-kaukaa, että varasteleva kettu oli sen löytänyt ja herkutteli paraikaa
-kiven vieressä. Tuo peijooni oli kaivanut hauin esille, minun haukeni.
-Semmoinen konnantyö ei voinut jäädä rankaisematta. Tein pitkän mutkan,
-ja kun tuulenhenki vei varastetun saaliin hajun suorastaan minuun päin,
-hiivin varovin askelin aina kivelle asti. Nousin kivelle ja onnistuin
-hyppäämään suorastaan varkaan niskaan, joka samassa myös oli poikki
-revitty. Onneksi oli vielä suurempi osa saaliistani syömättä, joten
-sain hyvän illallisen.
-
-Kun seuraavana päivänä en sattunut löytämään muuta syötävää kuin
-kasvisaineita, menin illalla takaisin ketun luo sitä haistelemaan. En
-ollut ennen syönyt lihaa, en edes keitettynäkään, mutta rupesin nyt
-kettua vähäisen maistelemaan. Ei se huonoa ollut. Samana iltana oli
-varas jo vatsassani.
-
-Antin neuvoa noudattaen olin tarkoin välttänyt hevosten häiritsemistä.
-Vanhan Mustan seurassa olin veräjän edustalla usein päivää
-paistattanut, mutta aina vain silloin kun muut hevoset olivat niityn
-toisessa päässä. En ollut myös kertaakaan kellekään ihmiselle
-näyttäytynyt. Eikä tänne näin sydänkesällä ollutkaan kellään ihmisellä
-asiata. Mahdoton on minun siis myöskin ymmärtää, mistä vanha
-viholliseni, isäntärenki, oli saanut minusta vihiä. Mutta että tämä oli
-kuitenkin tavalla tai toisella tapahtunut, siitä sain eräänä päivänä
-kovin tuntuvan muistutuksen.
-
-Kulkiessani taasen järven rantaa etsien jotain syötävää paukahti äkisti
-pensaan takaa pyssynlaukaus, ja tunsin kuulan sattuneen toisen ohimon
-kohdalle. Maailma musteni silmissäni, jalkani huojuivat ja kaaduin.
-
-Tullessani uudestaan tajuntaani seisoi salakavalan hyökkäyksen tekijä
-edessäni vielä savuava pyssy kädessään. Riipaistuani isäntää käteen
-olin tehnyt vahvan päätöksen olla tekemättä ikinä kellekään ihmiselle
-pahaa. Mutta se mikä nyt oli tapahtunut, oli liikaa. Kuljen kaikessa
-rauhassa ruokaa etsien metsässä, omalla alueellani siis, enkä tee
-kellekään vähintäkään vääryyttä. Ja tuo kunnoton roisto hyökkää
-kavalasti kimppuuni. Kaikki hyvät päätökset oli tuossa tuokiossa
-unhotettu. Kooten viimeiset voimani hyökkäsin hänen kimppuunsa, niin
-että hän nyt vuorostaan syöksyi rentonaan kumoon, ja purin häntä siinä
-samassa pari kolme kertaa hyvästi käsivarteen. Jäähyväisiksi tukistin
-häntä vielä voimaini takaa ja jätin tappelutantereen samannäköiseksi
-kuin Toralan ja Juorulan ämmät maantien. Olkoon nyt meidän väliset
-riitamme kuitattu. Minä en ainakaan tule enää taloon, älköönkä hän
-myöskään tulko metsään. Ja jos tulee, syyttäköön itseänsä.
-
-Työni tehtyäni peräydyin puun taakse. Mutta kun huomasin miehen
-nousevan istumaan ja koettavan saada pyssyä uudestaan käteensä, katsoin
-parhaaksi korjata luuni ja poistua metsään. Vasta hyvän hetken perästä
-uskalsin varovasti pistäytyä paikalle katsomaan. Ryömimällä oli
-vastustajani ottelupaikalta poistunut. Seurasin hänen jälkiänsä
-Kollikorven talvitielle asti. Täällä oli hän noussut jaloilleen, ja
-näin hänen horjuvin askelin kulkevan kylään päin. Mutta pyssy oli
-hänellä vieläkin olalla, ja varmaankin olisi hän yrittänyt ampua minua
-vielä kerta, jos hän olisi minut huomannut. Viisainta oli palata
-takaisin. Olin vasta puolentoista vuoden vanha enkä kelvannut vielä
-eheätä työtä tekemään. Hyvästi nyt, vanha kiusaajani. Toivottavasti
-emme koskaan enää tapaa.
-
-Onneksi ei haavani ollut vaarallinen, vaikka ensin luulin sen olevan
-kuolemaksi. Kuula oli vain riipaissut ohimoa luuta särkemättä. Kyllä
-jokainen osaa kamarissa karhua ampua. Metsässä vaaditaan tähän
-tehtävään tottunut silmä ja vakava käsi. Muuten tulee toimesta
-samanlaista puolinaista kuin vihamieheni yrityksestä. Paranin
-luullakseni paljoa pikemmin kuin vastustajani. Ja nyt ei minulla enää
-ole mitään haittaa tuosta salakavalasta murhayrityksestä. Ainoastaan
-nuo muutamat valkoiset hiuskarvat, jotka vieläkin näkyvät ohimoni
-kohdalla, todistavat mistä kuula on kerta kulkenut.
-
-Ymmärsin nyt aivan hyvin, ettei Kollikorven metsä ole minulle enää
-terveellinen. Jos isäntä itse ottaa ajaakseen renkinsä asiaa, olen pian
-hukassa. Jätin siis jäähyväiset ystävälleni vanhalle Mustalle ja läksin
-etsimään uutta rauhallisempaa asumusta. Monta yötä kuljin nyt yhtä
-päätä aina pohjoiseen päin. Tunsin, että siellä on meikäläisille
-rauhallisemmat olot. Päivät makasin jossain kaukaisessa kolossa ja
-onnistuinkin pysymään kauan hyvin kätkettynä. Olin myös todella hyvin
-varovainen enkä jättänyt merkkiä jälkeeni.
-
-Eräänä aamuna tapahtui kuitenkin niin onnettomasti, että juuri kun olin
-vetäytynyt päiväksi hyvään piilopaikkaan, sattui kaksi koiraa joutumaan
-ihan tuoreille jäljilleni. Ne panivat heti toimeen hirveän metelin ja
-houkuttelivat pian paikalle miehen, jolla oli pyssy selässään. Hän oli
-arvatenkin salametsästäjä. Samassa pääsivät koirat selville siitä,
-kumpaan suuntaan jäljet veivät, ja olisivat pian olleet kintereilläni,
-ellen olisi heti lähtenyt pakoon. Panin parastani pysyäkseni heistä
-erillään. Kuitenkaan ei kestänyt aivan kauan, ennenkuin ne olivat minut
-saavuttanet. Molemmat iskivät heti kinttuihini, ja minun oli pakko
-antautua tappeluun. Tästä oli leikki kaukana. Koirat olivat kovin
-vihaisia ja nopeita kaikissa liikkeissään, uudistaen alinomaa
-hyökkäyksiään. Ei kestänyt kauan, ennenkuin mies pyssy kädessään
-syöksyi esille sekaantuakseen sotaan. Kenen puolta hän tulisi pitämään,
-tiesin aivan hyvin. Huomattuaan saavansa apua hyökkäsivät koirat kahta
-hullumpina. Tämä oli kuitenkin minun onnekseni, sillä ylen suuressa
-kiihkossaan menetteli toinen koira varomattomasti, ja minä ehdin antaa
-sille semmoisen korvatillikan, että siltä meni niska poikki.
-
-Toinen koira tuli nyt varovaiseksi ja pysytteli loitommalla. Käytin
-heti tilaisuutta jatkaakseni pakoani. Pyssy paukahti kyllä samassa ja
-kuulin luodin vinkuvan ohitseni, mutta en katsonut hetkeä sopivaksi
-koston harjoittamiseen, vaan jatkoin matkaani kiireimmän kautta. Toinen
-koira saavutti kyllä minut hetken perästä, mutta kun se nyt oli yksin,
-ei se paljoa voinut, vaan jätti minut pian rauhaan.
-
-Seutu näytti olevan syrjäistä. Aitoja ei ollut missään. Uskalsin siis
-jatkaa pakomatkaani päivälläkin erään joen vartta. Jos näkyisi jotain
-vaarallista, sopisi minun uida joen poikki ja siten yhtäkkiä poistaa
-kaikki jäljet.
-
-Olin nyt monta päivää ajatellut yksinomaan matkaani ja sen vaaroja enkä
-ollut pitkään aikaan syönyt mitään. Päätin siis jäädä tänne joksikin
-ajaksi saadakseni vähän lepoa ja lisätäkseni lihaa luitteni päälle.
-Sillä rupesin jo olemaan tarpeettoman laiha. -- Tämä metsä oli
-kuitenkin hyvin köyhää. Juurikasveja ei ollut paljon nimeksikään, ja
-muurahaiskekoja hyvin vähän. Niissä harvoissa, jotka löysin, oli tosin
-tähän aikaan vuodesta paljon munia ja toukkia, mutta vatsaa ne eivät
-paljon täyttäneet. Syyn siihen, minkätähden muurahaiskekoja oli niin
-harvassa, luulin ymmärtäväni löytäessäni erään kallion rotkosta vanhan
-karhunpesän, ihan samanlaisen kuin oma syntymäkotini oli ollut.
-Täälläpäin oli siis ennenkin asunut karhu tai karhuja, ja ne kai olivat
-muurahaiskeot hävittäneet. Nyt en voinut kuitenkaan oman sukuni hajua
-missään huomata.
-
-Olin jo päättänyt jatkaa matkaani vieraanvaraisemmille seuduille, kun
-eräänä päivänä retkeilyllä satuin tulemaan maantielle. Tämä seutu ei
-ollut siis sittenkään niin ihan asumatonta kuin olin luullut. Jatkoin
-kulkuani maantien vartta ja pian tuli näkyviin talo. Kiertämällä talon,
-jossa ei näkynyt koiraa, kuljin hyvin kauas maantien vartta, mutta
-muuta asumusta ei näkynyt missään. Talo näytti olevan aivan yksinäinen
-metsätorppa. Väkeäkään ei ollut muuta kuin vanhanlainen mies ja vielä
-vanhempi eukko. Ne kai eivät voineet olla vaarallisia.
-
-Jatkoin matkaa maantietä torpan toiselle puolelle päästäkseni varmaksi,
-ettei siihenkään suuntaan näkynyt kylää. Kuljettuani jonkun virstan
-tapasin arvaamatta tien vierestä pienen lammaslauman, kymmenkunta
-eläintä vain. Unhottuneet olivat samassa kaikki hyvät päätökset ja
-kaikki ihmispelko. Vatsaa kouristi nälkä ja lihaa olin syönyt kerta
-ennenkin, tosin ketunlihaa vain, mutta sekään ei ollut ollut huonoa
-ruokaa. En voinut mitenkään itseäni pidättää, vaan hyökkäsin suurimman
-niskaan, heitin sen olalleni ja hävisin metsään. Muut juoksivat
-kauhistuneina torpalle päin.
-
-En luullut tätä pientä ryöväystä ollenkaan vaaralliseksi! Tuolla
-vanhalla miehellä tuskin oli pyssyäkään. Ja jos olikin, niin hänellä ei
-näkynyt olevan koiraa tai muuta apumiestä. Sitä paitsi ei ollut
-luultavaa, että hän huomaisi yhden ainoan lampaan häviämistä, kun niitä
-kuitenkin oli monta jälellä. Söin siis hyvällä ruokahalulla puolet
-saaliistani. Toisen puolen kätkin lähellä olevaan lähteeseen, josta
-aioin sen muutaman päivän kuluttua noutaa.
-
-Olin nyt kerta syönyt kylläkseni ja läksin ennen löytämääni
-vuorenkoloon nukkumaan.
-
-Torpparivanhus, jota en vähääkään ymmärtänyt pelätä, oli kuitenkin
-vaarallisempi vihollinen kuin salametsästäjä ja vanha vihamieheni
-isäntärenki. Muutaman päivän kuluttua, kun minulle tuli taasen nälkä,
-läksin noutamaan loppua saaliistani. Huomasin heti, että joku
-pahansuopa oli minun poissa ollessani käynyt paikalla, arvatenkin
-torppari. Onneksi hän ei kuitenkaan ollut varastanut saalistani. Mutta
-ei hän sitä tahtonut myöskään minulle suoda, sillä hän oli asettanut
-useita puita sen päälle suojellakseen sitä oikealta omistajaltaan.
-Arvatenkin hän ajatteli sopivassa tilaisuudessa tulla itse sitä
-noutamaan.
-
-Hän oli kuitenkin tehnyt työnsä huolimattomasti. Huomasin pian aukon,
-josta päin saaliini oli aivan mukavasti esille vedettävissä. Pistin
-siis kämmeneni sinne vetääkseni lihat luokseni.
-
-Samassa tapahtui jotain kauheaa. Raskaat rautasangat poksahtivat
-kiinni, ja tunsin pistävää tuskaa kämmenessäni, yhtä ilkeää kuin
-yrittäessäni litistää Jaakkoa kuistikon katolle. Hirveän kipeästi koski
-vetäessäni kämmentäni takaisin. Koko raskas laitos seurasi mukana.
-Kämmeneeni olivat tarttuneet hirvittävät karhunraudat, ja yksi
-piikeistä oli aivan lävistänyt käpäläni. Piikin pää näkyi kämmenen
-alapuolelta. Onni oli, että olin rytöä tarkastaessani sattunut
-siirtämään seipääntapaisen siten, että se oli myös joutunut rautojen
-sankain väliin. Muuten olisi kämmen aivan ruhjoutunut, enkä olisi
-mitenkään päässyt kapineesta irti. Nyt tuo yksi piikki vain kahlehti
-minua siihen. Mutta sekin oli pitkä ja paksu. Tuskista huolimatta oli
-minun nyt pakko vetää raudat maalle. Seiväs seurasi mukana, mutta sen
-toinen pää oli vielä rydössä kiinni. Rupesin nyt kylmäverisesti tilaani
-tutkimaan. Piikki, josta hyvä osa nyt näkyi kämmenen alta, oli lujasti
-kotkattu rautoihin kiinni, ja esineen sankoja en saanut vähääkään
-siirtymään loitommaksi toisistaan. Tämä oli paljon pahempaa kuin olla
-pölkkyyn kytkettynä. Ärjyin kiukuissani, että metsä raikui.
-
-Ärjyntäni oli tuottaa minulle onnettomuutta, vaikka asiat sitten
-korjautuivat minulle onneksi.
-
-Hetken perästä seisoi näet edessäni torppari kiiltävä kirves kädessään.
-Hänellä siis arvatenkaan ei ollut pyssyä, mutta kirves on taitavan
-miehen kädessä ehkä vaarallisempikin kuin pyssy. Mies ei nyt
-näyttänytkään niin vanhalta kuin torpan vainiolla seisoessaan, vaan
-pikemmin nuorekkaalta ja voimalliselta. Hän tuli yhä lähemmäksi
-kohottaen uhkaavasti asettaan. Sen mukaan kuin hän lähestyi, etsien
-sopivaa tilaisuutta iskulleen, väistyin minä taaksepäin. Samassa
-huomasin että seiväs, jonka toinen pää oli yhä rydössä kiinni, rupesi
-kankeamaan rautojen sankoja yhä enemmän auki. Nyt en ehtinyt kipua
-ajatella, vaan vedin kidutuskonettani vielä pari askelta taaksepäin, ja
--- samassa luiskahti kämmeneni rautapiikistä irti.
-
-Samassa hetkisessä kuin tämä tapahtui, seisoin takajaloillani suorana
-miehen edessä. Minä ärjyin, ja mies yritti hänkin kiljaista kykynsä
-mukaan. Olimme molemmat yhtä mielettömästi hurjistuneet. Olisin
-mielelläni hyökännyt hänen kimppuunsa, mutta välkkyvä, kohotettu kirves
-peloitti minua. Ja hän olisi kai yhtä mielellään lyönyt, mutta näytti
-pelkäävän, että minun liikkeeni olisi nopeampi hänen iskuaan. Kun
-olimme mielestäni molemmat riittävästi urheuttamme osoittaneet, rupesin
-hiljaa vetäytymään taaksepäin. Päästyäni vähän kauemmaksi laskeusin
-jaloilleni ja poistuin erään pensaan taakse. Täältä vasta huomasin,
-ketä miehen kiukku oli tarkoittanut. Sillä tuskin olin näkyvistä
-poistunut, ennenkuin vastustajani mielettömällä raivolla hyökkäsi
-rautojensa kimppuun ja takoi niitä kirveellään, että piikit vain
-lensivät. Onneksi olkoon! En minä ainakaan niitä surkutellut. Haavani
-kirveli siksi liian ilkeästi.
-
-Vaikka torppari oli ollut suuttuvinaan rautoihinsa, ei minulla ollut
-häneltä mitään hyvää odotettavana. Minusta näytti lammasjoukko kotiin
-karatessa aivan yhtä suurelta kuin maantien vieressä seisoessaan. Mutta
-jollain salaisella tavalla oli kai torpan muija sittenkin urkkinut
-selväksi, että siitä puuttui yksi, ja oli tietysti vaatinut kostoa.
-Päätin siis vieläkin jatkaa matkaani, sitä suuremmalla syyllä kun
-näille seuduin näytti tulevan hyvin vähän marjoja ja marja-aika juuri
-lähestyi. Nilkutin siis hiljaa tieheni.
-
-Olin nyt kovin vahvasti päättänyt antaa kaikkien kotieläinten olla
-rauhassa saadakseni itsekin rauhaa. Sattui kuitenkin jo parin päivän
-perästä semmoinen tapahtuma, joka miltei pakottamalla pakotti minut
-toimimaan päätöstäni vastaan.
-
-Kuulin kulkiessani eräänä iltana pienen nevan poikki sen toiselta
-rannalta surkuteltavaa ynisemistä. Läksin siis paikalle nähdäkseni mitä
-oli tekeillä. Ihan nevan rannalla kasvoi rehevää heinää, ja juuri tässä
-paikassa oli lehmä sortunut suohon. Se oli turhaan yrittänyt pelastua
-nevalle päin kaatuneen puun rungolle, koska nevanranta oli imevää
-lietettä, ja eläinparka oli vajonnut jo niin syvälle, että pää vain
-näkyi. Vetää eläin ylös rungolle oli minun voimilleni pieni asia. Sinne
-se jäi läähättämään ja hetken perästä se kuoli. Muu lauma oli jo minun
-lähetessäni karannut hännät pystyssä tiehensä. Sen mylvintä kuului
-vielä kaukaa metsästä.
-
-Mitä oli nyt tehtävä? Olin tehnyt puhtaan laupeuden työn; sitä ei
-sopinut epäillä. Mutta ei minun nyt myöskään sopinut heittää näin
-paljon hyvää ruokaa mätänemään metsään. Päätin siis syödä kylläkseni.
-Tämä olkoon pelastuspalkkani. Ja mitä jääpi, jääköön lehmän omistajan
-osaksi. -- Näin tein myöskin ja peitin ateriani jälkeen jääneet lihat
-risuilla.
-
-Ajattelin nyt jatkaa matkaani. Mutta hetkisen kuljettuani rupesi minua
-niin raukaisemaan, että päätin huilata tämän yhden yön ja vasta
-seuraavana yönä jatkaa eteenpäin. Nukuin siis rauhassa yön ja koko
-seuraavan päivän. Mutta illalla tunsin itseni niin laiskaksi, etten
-todellakaan viitsinyt laittautua matkalle. Ja mikäpä kiire minulla
-olikaan; täällähän oli hyvä olla.
-
-Vasta seuraavana päivänä iltapuolella rupesin vähäisen liikkumaan,
-riipaisten sieltä täältä suuhuni muutamia mustikoita. Nekin olivat
-vielä puolikypsiä eivätkä paljon vatsassa tuntuneet. Olin
-kuljeskellessani sattunut lähestymään toispäiväistä tapahtumapaikkaa.
-Yhtäkkiä toi satunnainen tuulahdus erinomaisen miellyttävän
-riistanhajun nenääni. Molemmat päivät olivat olleet tavattoman
-lämpimät, ja lihat olivat nyt, jos niistä oli vielä jotain jälellä,
-parhaimmillansa. Päätin siis mennä paikalle katsomaan, oliko omistaja
-käynyt osansa noutamassa. Oli jo tullut yö: ei voinut siis olla vaaraa.
-
-Läksin paikalle, johon olin lihat kätkenyt. Ne olivat koskematta, ihan
-niin kuin olin ne jättänyt. Omistaja ei ollut paikalla käynytkään. Jos
-lihat vielä jäivät tänne muutamaksi päiväksi, ei omistaja niistä enää
-välittäisikään, ja minun oli juuri nyt kovin nälkä. Tarkoin harkiten
-olivat nämäkin lihat oikeastaan minun, sillä ilman minua olisivat ne
-vielä lietteessä, kukaties kuinka syvään vajonneina. En voinut siis
-katsoa vääräksi ryhtyä niitä syömään. Tutkin kuitenkin hyvin tarkasti
-paikan, ettei vain olisi rautoja siihen viritetty.
-
-Paikka oli ihan samassa kunnossa, johon olin sen jättänyt. Ainoatakaan
-ihmisaskeleen merkkiä ei näkynyt. Ihmishajua ei myöskään tuntunut.
-Vedin siis haot pois ja ryhdyin syömään.
-
-Mutta tuskin olin ehtinyt asettautua mukavaan syömäasentoon, ennenkuin
-viereisestä puusta paukahti laukaus ja tunsin kuulain sattuneen kahteen
-eri paikkaan. Ja vaaralliseen kohtaan, ihan lapaluun kummallekin
-puolelle. Hurjistuin kiukusta niin, että olin jo kiivetä puuhun
-saadakseni surmaajalleni ainakin surmahaavat kostaa. Tulin kuitenkin
-samassa ajatelleeksi, että miehellä voisi lavallaan, jonka hän oli
-itselleen väijymäpaikaksi rakentanut, olla kirves mukanansa. Ja samassa
-näin miehen jo nousevan seisaalle, kaatavan ruutia pyssyynsä ja heti
-sen jälkeen jo panostimella painavan siihen kuulan. En odottanut
-enempää, vaan poistuin kiireesti. Ampuja oli kuitenkin jo ehtinyt panna
-nallin silinteriin ja juuri minun poistuessani paukahti toinen laukaus.
-Tunsin taaskin sattuneen, tällä kertaa selkään. Onneksi oli kuula ensin
-mennyt puun läpi, että pirstaleet vain lensivät. Kun rupesin haavaa
-raappimaan, ei sitä ollutkaan, vaan kuula vieri turkistani maahan. Se
-olikin haavoittanut puuta eikä minua.
-
-Jatkoin pakomatkaani aina aamuun asti, jolloin etsin itselleni sopivan
-kätköpaikan. Rupesin nyt haavojani tarkemmin tarkastamaan. Olin koko
-yön ihmetellyt, etteivät ne minua mainittavasti vaivanneet. Rautapiikin
-haavoittama kämmen tuotti minulle enemmän tuskaa kuin molemmat
-kuulanhaavat yhteensä. Asia oli pian selvitetty. Molemmat luodit olivat
-menneet ainoastaan nahan ja muutamain lihasten läpi. Vaikka kuinka
-yskin, ei keuhkoista tullut pisaraakaan verta.
-
-Ymmärsin siis jo hyvin, miten olin tällä kertaa pelastunut. Tällä
-vainomiehellä oli kyllä pyssy ja osasi hän myös ampua. Mutta hän ei
-osannut pyssyänsä panostaa. Hän oli pannut siihen kaksi luotia, mutta
-niitten alle vain yhden ruutipanoksen. Miten yksi ruutipanos voisi ajaa
-kunnollisesti perille kaksi luotia? Onni minulle, ettei mies pannut
-kahta ruutipanosta ja yhtä luotia. Näin oli kai kiireessä käynyt, kun
-hän lavalla panosti pyssynsä uudestaan. Ja ellei puu olisi sattunut
-olemaan välissä, olisi tämä kuula varmasti minut tappanut. -- Haavoista
-ei tullut enää verta, ja nuolin ne umpeen.
-
-Tämä seikkailu oli viimeinen, mikä minulle tänä kesänä tapahtui. Yhä
-pohjoiseen päin jatkoin nyt matkaani vielä monta yötä, etsien aina
-päiviksi sopivan turvapaikan. Päätin matkani vasta tultuani jylhään
-vuoriseutuun. Merkkejä ihmisen läsnäolosta ei näkynyt missään. Nousin
-korkeimman huipun laelle. Kaikkialla näkyi vain vuoria, metsiä, järviä,
-nevoja ja rämeitä. Oli ihana aurinkoinen päivä, tulin erinomaisen
-hyvälle mielelle ja mörisin itsekseni: tämä on hyvä seutu, tähän asetun
-ja tänne jään, kunnes minut ajamalla ajetaan pois. Nyt ei ole ainakaan
-mitään pelkoa niin kauan kuin savua ei näy missään.
-
-Liikuin täällä vapaasti sekä yöllä että päivälläkin. Vuorten kupeilla
-kasvoi hyviä sieniä monta laatua, ja eteläisillä rinteillä olivat
-mustikat kaikkialla kypsyneet. Purojen varsilla hehkuivat mehevät
-mesimarjat, ja nevat loistivat keltaisina lakoista. Myöskin
-sianmustikoita, jotka minua miellyttävät meikein enimmin kaikista,
-kasvoi nevain saarilla suurin määrin. Näitä marjoja voi syödä aamusta
-iltaan ja illasta aamuun koskaan kyllästymättä. Ruokaa oli siis
-kaikkialla yllinkyllin.
-
-Kuta enemmän seutuun tutustuin, sitä paremmin se minua miellytti.
-Melkein joka päivä kävin korkeimmalla vuorella katsomassa, näkyisikö
-mistään savua, mutta ei. Harvoin ajattelin entistä eloani kartanolla,
-sillä vapaus metsässä miellytti minua paljon enemmän. Isännästä ja
-Antista en välittänyt enää paljon ollenkaan enkä kaivannut edes vanhaa
-Mustaa. Olin jo saanut parempaa seuraa.
-
-Eräänä päivänä tapasin näet vuoren rinteellä mustikoita syödessäni
-kaksi kaltaistani. Ensin pelästyin, mutta pian oli tuttavuus tehty ja
-tuttavuudesta tuli lopulta ystävyys. Toinen uusista kavereista oli iso
-leveälanteinen otus, ainakin kaksi kertaa isompi kuin minä. Jos se
-olisi ollut vihollismielinen, olisin ollut taulaa vain sen kynsissä.
-Mutta se oli päinvastoin heti alusta erinomaisen ystävällinen. Toinen
-taasen oli ihan pieni nallikka, juuri samanmoinen kuin olin itse viime
-kesänä ollut. Me ruvettiin heti leikkiä lyömään. Ja kun ymmärsin antaa
-sen voittaa aina kun sillä oli voittovuoro, tuli meistä kohta hyvät
-pruurit. Harva se päivä, ettemme vuorenrinteellä yhdessä päivää
-paistattaen pistäneet painiksi. Vanha karhu silloin loikoili
-päiväpaisteessa ja ompeli kenkiä kuninkaalle, kuten sanotaan, tai
-hereillä ollen säesti oman poikamukulansa voittoja tyytyväisellä
-mörinällä. Välistä onnistui pikkunallikan viekoitella vanhuskin
-otteluun, ja silloin peuhattiin ja elämöitiin joskus kaikin kolmin
-yhdessä rymäkässä. Painiskellessani isännän ja koulupoikien kanssa olin
-oppinut monta pientä kepposta, joista vanhus ei näkynyt tietävän
-mitään, ja kun ensi kerta panin kämppiä, "krämppäsin", kuten pojat
-sanoivat, vieri voimakas vastustajani mukkelin makkelin rinnettä alas.
-Pelkäsin ensin, että hän panisi pahakseen ja olin jo valmis lähtemään
-karkuun. Mutta hän oli vain hyvällä tuulella, tahtoi heti uudistaa
-syliotteen, ja tällä kertaa täytyi minun tehdä sama matka.
-
-Täten kuluivat päivämme erinomaisen hauskasti syksyyn asti; vuorotellen
-löimme leikkiä, vuorotellen teimme työtä. Sillä työtä se on
-meikäläisten ruuanetsintä, jos tosin tähän aikaan vuodesta helppoa.
-Kevätkesällä sitävastoin, kun sieniä ei ole nimeksikään, toukkia vähän
-vain, viimesyksyiset puolukat ja karpalot joka päivä vähenevät ja on
-pakko elättää itsensä melkein kokonaan vielä pienillä kasveilla ja
-niitten juurilla, täytyy usein kuleksia yöt päivät saadakseen jotain
-aina nurkuvaan vatsaan.
-
-Voinhan tosin tulla ilmankin ruokaa melko kauan toimeen. Niin olimme
-myös nyt kaikki myöhemmin syksyllä niin lihavat, ettemme viitsineet
-syödä ollenkaan, vaan loikoilimme aurinkoisina päivinä paisteessa niin
-kauan kuin sitä riitti.
-
-Ensi lumella vetäydyin sankkaan kuusikkoon, kokoilin muutamia hakoja
-vuoteeksi korkean kuusen juurelle ja panin levolle. Vanha mesikämmen ei
-näkynyt vielä kaipaavan rauhaa, koska se yhä tallusteli poikinensa
-siellä täällä metsässä. Maattuani jo monta päivää tulivat pahalla
-lumituiskulla molemmat kaverit luokseni, ja vanhus ehdotti, että me nyt
-näin sopivalla ilmalla kaikki kolme lähtisimme yhteiseen pesään, jossa
-hän oli jo edellisen talven asunut. Pesä oli kallionrotko, johon
-hyvinkin mahtui kolme talvenmakaajaa, ja hän oli jo joku aika sitten
-käynyt viemässä sinne riittävän määrän karhunsammalia. Kun hän lisäsi,
-että siellä ollaan täysin suojeltuina pyrylumelta, ja kun nykyiseen
-olopaikkaani, vaikka metsä oli sankka kyllä, tuprusi kuitenkin vähän
-lunta, ei minulla ollut mitään ehdotusta vastaan.
-
-Kuhnailemiseen ei ollut mitään syytä, kun tuisku saattoi ehkä piankin
-lakata. Läksimme siis paikalla matkallemme. Vanhus ajoi pikkunallikan
-ja minut edellensä ja tuli itse viimeisenä, astuen tarkoin meidän
-jälkiämme, kuten varovaisuus vaatii. Parempaa jälkeä ei voi tehdä, eikä
-olisi kukaan voinut tietää, että kolme karhua oli siitä kulkenut. Sitä
-paitsi kuljimme, mikäli vain mahdollista, aukeita alueita, jossa
-pyrylumi pian täytti jäljet. Muutamia pieniä metsiköitä emme voineet
-kuitenkaan välttää. Niistä kaveri ei ollenkaan pitänyt ja koetti
-eksyttää saartomiehiä useasti muuttamalla suuntaa. Mutta ei sanonut
-pelkäävänsä. Huomasin hyvin, että hän oli vanha viisas veijari.
-Parempaa opastajaa karhunelämän vaarallisella polulla en olisi voinut
-saada.
-
-Pesä oli erinomainen ja mainiosti sisustettu, parahiksi iso
-kallionluola korkealla pohjoisella vuorenrinteellä. Ihan luolan suulle
-oli tuuli kaatanut monta puuta ja kasannut ne tiheäksi ja korkeaksi
-rydöksi, hyväksi suojaksi pohjatuulelta, estäen sitä pääsemästä suoraan
-luolan suusta sisään. Kun lisään, että luolan suu ei ollut isompi kuin
-että suuri kaverimme juuri siitä mahtui, luulen jokaisen ymmärtävän,
-ettei parempaa pesää voi toivoa. Tosin olisi ehkä varauloskäytävä
-hätätilassa ollut hyvä olemassa, mutta se tekee pesän uhoisaksi, ellei
-sitä sammalilla tukita ja sitä ei mielellään viitsisi tehdä. Tämä luola
-näytti myös todella olevan niin hyvin kätkettynä, ettei ollut
-ymmärtääkseni syytä pelätä. Vielä varmemmaksi tuli linnamme, kun pyryä
-jatkui useita päiviä ja suulle kasvoi kokonainen lumikinos, ettei
-jäänyt kuin pieni henkireikä vain. Varmasti olivat aukeilla paikoilla
-jälkemme menneet kokonaan umpeen.
-
-Ensi aikoina nukuin ainoastaan ajoittain, mutta pikkunallikka nukkui
-heti alusta kuin mikäkin tallukka sammaliin kaivautuneena. Iso
-kaverini, joka makasi ihan pesän suulla, ei nukkunut luullakseni tähän
-aikaan paljon ollenkaan. Ainakin oli hän minun herätessäni aina
-valveilla. Mutta keskitalven ajaksi nukuin niin sikeästi kuin nukkua
-voi, ja kun kerta kovan myrskyn pauhina minut hetkiseksi herätti,
-nukkui vanha kaveri myrskyn pauhinasta huolimatta syvää talviunta.
-Menneenkesäiset seikkailuni muistuivat hetkeksi mieleeni, mutta pian
-ymmärsin, ettei nyt mikään vaara uhannut ja nukahdin uudestaan.
-
-Heräämiseni noin keskitalvella ei kuitenkaan näyttänyt ennustavan
-mitään hyvää. Sillä tästä lähin en päässyt enää pitempään uneen ja
-levottomat unennäöntapaiset vaivasivat minua usein. Välistä seisoi
-vihamieheni isäntärenki aidan takana tähtäämässä minua, välistä olin
-tarttunut hirveän raskaisiin karhunrautoihin, ja kerta ampui minua mies
-korkealle puuhun rakennetulta lavalta. Rupesin miestä tarkastamaan, ja
-mies oli -- Antti, paras ystäväni. Tämä unennäkö kauhistutti minua
-niin, että paikalla heräsin ja olin samassa tuokiossa niin täysin
-valpas kuin ikinä voi olla. Lumikinos oli poistettu luolan suulta, ja
-aukosta tirkistivät sisään ihmiskasvot. Kasvot olivat Antin, ilman
-vähintäkään epäilystä. Tunsin hänet heti. Samassa kuulin isännän äänen
-kysyvän: "Näkyykö sieltä mitään?" Luulin ensin olevani kartanolla, ja
-minun piti juuri ruveta katsomaan, mihin koloon olin nukkunut, kun
-samassa iso kaverini nousi ja syöksyi niin äkisti aukon suusta ulos,
-ettei Antti ehtinyt tieltä, vaan kepertyi lumikinokseen.
-
-Hetken perästä kaikui metsä koirain haukunnasta, joka kuitenkin pian
-päättyi kahteen pyssynlaukaukseen. Sitten tuli taasen yhtä hiljaista
-kuin ennenkin.
-
-Tällä välin oli pikkunallikka myös luikahtanut pesästä ja lähtenyt omin
-neuvoin karkuun. Kuulin hetken perästä vieläkin yhden laukauksen. Se
-tuli Antin pyssystä, sillä tunsin hyvin Antin "vesilukko"-pyssyn
-terävän äänen. Sen olin monta kertaa ennen kuullut Antin ampuessa
-pilkkaan.
-
-Tiesin nyt hyvin, miten pesätoverieni oli käynyt ja mikä kohtalo odotti
-myöskin minua, jos isäntä ja Antti palaisivat linnaani. Olisin minäkin
-voinut paeta, mutta lumi oli syvä ja olin nähnyt isännän ja Antin
-poistuvan hiihtäen. En olisi päässyt kauas, ennenkuin olisivat olleet
-kintereilläni. Päätin siis jäädä pesään; tuskinpa he enää palaavatkaan,
-kun ovat jo kaksi karhua ampuneet.
-
-Olisi toivoni ehkä voinut toteutuakin, ellei yksi koirista olisi
-palannut pesälle ja ruvennut siellä hurjasti haukkumaan. Kun se pisti
-päänsä pesän suusta sisään, onnistui minun lyödä sitä kämmenellä niin
-onnellisesti päähän, että sain tuon rasavillin vedetyksi pesään, jossa
-sen päivät eivät tulleet pitkiksi. Mutta tuo hurja haukunta, joka niin
-äkisti päättyi surkeaan ulinaan, oli ollut riittävä. Rangaistuksensa
-tuo rakki oli hyvin ansainnut, mutta minulle se ei mitään hyvää
-tuottanut. Hetken perästä kuulin jo suksien kahinan hangella ja pian
-seisoi Antti taasen linnani suulla.
-
-Kuulin isännän alempaa huutavan: "Koetapas, Antti, vilkaista, olisiko
-siellä vielä tamäntalvinen penikka. Se, jonka ammuit, oli
-viimetalvinen."
-
-Antin vastaus tuli surkealla äänellä: "En tiedä, mutta Piski makaa
-kuolleena edessäni." -- Koiranraadon olin jo työntänyt pesästä ulos.
-
-Pian oli isäntäkin paikalla. Toinen koira haukkui vimmatusti, mutta
-nähtyänsä toverinsa kohtalon, ei tahtonut mennä luolan suusta sisään.
-Minä pysyttelin luolan sisimmässä kolkassa. Jos nyt olisi ollut
-varauloskäytävä, olisin luultavasti yrittänyt paksusta lumesta
-huolimatta karata ja jättänyt miehet sinne tyhjää pesää tutkimaan.
-Mutta pesänsuusta en uskaltanut yrittää. Tiesin hyvin, kuinka nopsa
-isännän pyssy on, ja Antillakin oli tapana panostaa luodikkonsa
-suoralla ruudilla.
-
-Isäntä yritti nyt vanhaa kanki-konstia. Koira vietiin syrjään, isäntä
-rupesi työntämään kankea sisään, ja jos minä puraisisin sitä, piti
-Antin ampua tähdäten kankea pitkin. Näin selitti isäntä. Minähän kuulin
-joka sanan ja olin järkevästi puraisematta antaen kangen joka kerta
-kulkea kauniisti ohitseni.
-
-Isäntä jo päätti pesän olevan tyhjän ja aikoi poistua, kun koira rupesi
-uudestaan haukkumaan niin hurjasti pesän suulla, että Antti sanoi
-tahtovansa mennä sisään. Ehkä oli jonkun kiven takana joku pieni komo,
-jonne tuommoinen pieni talvipenikka mahtui.
-
-Tiesin nyt, etten voi enää kohtaloani välttää. Arvasin siis paremmaksi
-tulla vapaaehtoisesti esille, sillä Antille en voisi kuitenkaan tehdä
-mitään pahaa, en oman henkenikään kaupalla. Sen tunsin selvästi.
-
-Kun siis Antti pyssy kädessään valmistautui ryömimään asuntooni, astuin
-kuten kohtelias isäntä ainakin oven suuhun, ystävällisellä mörinällä
-lausuen vanhan hyvän kaverin tervetulleeksi. Tämä oli mielestäni
-viisainta, mitä näissä oloissa taisin tehdä. Isäntä huusi samassa
-Antille: "Ammu, ammu nopeasti!" Itse hän ei voinut ampua, sillä Antti
-oli tiellä. Mutta Antti ei ampunut. Hän jäi makaamaan vatsalleen
-sisäänkäytävään eikä nostanut pyssyä. Isäntä uudisti nyt hätääntyneellä
-äänellä useita kertoja käskynsä, mutta kun Antti ei liikkunut, luuli
-hän kai hänen ylen suuresta pelästyksestä aivan jähmettyneen, koska
-yritti pistää oman pyssynsä Antin ohitse ampuakseen itse. Mutta Antti
-nostatti samassa olkaansa, ja kuula meni ohitse. Vetäydyin uudestaan
-pimeimpään nurkkaan.
-
-Antti nousi nyt ihan kalpeana paikaltaan. Isännän melkein suuttuneeseen
-kysymykseen, miksi hän ei ampunut, vastasi hän:
-
--- En voinut ampua enkä ammu, vaikka minut tapettaisiin. Se on Nalli.
-
--- Hullutuksia, vastasi isäntä, ei Nalli Lapin rajoilla voi olla. Jos
-hän vielä elää, niin hän on jossain Keski-Suomen salomaassa.
-
--- Ei ole hullutuksia, kuulin Antin vastaavan. Panen henkeni pantiksi,
-että se on Nalli. Tunsin hänet heti mörinästäkin. Ja jalassa näin myös
-pahkan, joka siihen kasvoi sen jälkeen kun hän yritti tappaa Jaakon
-kuistikon katolla. En ammu, en henkenikään kaupalla ammu.
-
-Tuo viimeinen merkki vakuutti isännänkin. Antti myönsi nyt myöskin
-kohottaneensa tahallaan olkaansa pelastaaksensa henkeni. Olin hänelle
-silloin siitä hyvin kiitollinen. Nyt olen ruvennut ajattelemaan, että
-ehkä olisi ollut parempi, että Antti olisi maannut silloin liikkumatta,
-kun isännän pyssy tähtäsi minun rintaani. Mutta eihän kukaan voi
-edeltäkäsin tietää, mille poluille hänen elämänsä vastaisuudessa tulee
-poikkeamaan.
-
-Kuulin nyt isännän määräävän, että luolan suu on kivillä tukittava.
-Antinkin oli pakko kantaa kiviä ja luolan suu tukittiin lujasti kiinni.
-Isäntä ei ilmoittanut Antille aikomuksiaan, mutta salaisesti kuiskasi
-Antti minulle, ettei minua ainakaan niin kauan kuin hän elää nälkään
-tapeta. Sehän olisi ollutkin isännän puolelta liian hävytöntä, niin
-monta kertaa kuin olin antanut hänen voittaa sylipainissa, vaikka vuoro
-olisikin oikeastaan ollut minun. Ja nyt pienen naarmun tähden semmoinen
-kosto. Ei, se ei ollut mahdollista.
-
-Heti miesten poistuttua ryhdyin heidän rakentamaansa muuria repimään.
-Mutta niin viisaasti oli tuo isäntäpahus sisimmän kivikerroksen
-latonut, etten saanut ainoatakaan kiveä irti. Ja työntämällä ei ollut
-ajattelemistakaan saada muuria siirtymään. Olin ylen lujasti tyrmääni
-teljetty. Melkein iltaan asti tein työtä. Mutta huomattuani kaikki
-yritykset tuloksettomiksi alistuin kohtalooni.
-
-Illalla tunsin nuotionsavua. Miehet olivat siis yötä läheisyydessä.
-Aamuyöllä kuulin nakutusta oven kohdalta. Antti oli varustautunut
-nuotiolta tänne. Monta minuuttia ei sanonut uskaltavansa olla. Ei
-myöskään uskaltanut minua vankilastani laskea pois, mutta kehoitti
-minua olemaan kärsivällinen ja lupasi tulla toiste takaisin. Kielsi
-minua ankarasti mörisemästä mitään vastausta, ettei vain isäntä
-heräisi, sillä nuotio oli aivan lähellä. Tämän sanottuansa poistui
-Antti. Jäin yksin pitkäksi ajaksi.
-
-Pitkiksi kävivät odotuksen päivät. Ja vielä pitemmiksi olisivat
-käyneet, jos olisin tiennyt mitä odotin. Antti oli luvannut tulla
-takaisin. En vähääkään epäillyt, ettei hän tulisi. Mutta typeryydessäni
-en ymmärtänyt ajatella muuta kuin että hän tulisi yksin ja tullessansa
-laskisi minut vankilastani vapaaksi.
-
-Mutta Anttipa oli vain renki. Hänen tahtonsa ei paljon merkinnyt. Hänen
-isäntänsä tahto tässä oli määräämässä. Ja se määräsi, että vankilani
-ovi tosin oli avattava, mutta ainoastaan laskeakseen minut toiseen
-vankilaan, joka tosin oli valoisa, mutta tuhat kertaa julmempi kuin
-nykyinen olinpaikkani.
-
-Kun vihdoin pitkän odotusajan jälkeen taasen kuulin ääniä pesäni
-edustalta, ymmärsin heti, ettei Antti ollutkaan yksin. Iloiset toiveeni
-hävisivät heti kuin tina tuhkaan. Muuria ruvettiin särkemään, ja pian
-ei ollut ainoatakaan kiveä estämässä vapaata lähtöäni. Mutta kun pesän
-edessä näkyi monta miestä, päätin mieluummin jäädä pesään kuin syöksyä
-niiden kaikkien kimppuun. Saisivatpa nyt nähdä kumpi puolue kauemmin
-jaksaisi odottaa. Minua ei vaivannut nälkä eikä jano, enkä ollut talven
-kuluessa mainittavasti laihtunutkaan. Monta viikkoa voisin vielä kestää
-ilman vaikeutta. Voisivatko hekin?
-
-Näitä ajatuksia mielessäni hautoessani työnnettiin äkisti pesän suuhun
-rautahäkki, vanha kidutuskoneeni. Tunsin sen heti.
-
-Nyt en ainakaan tulisi linnastani poistumaan, vaikka minun täytyisi
-odottaa syksyyn asti. Rupesin jo katumaan, etten hyökännyt vihollisteni
-kimppuun, kun minulla olisi vielä ollut tilaisuus. Nyt ei auta mikään
-muu kuin kärsivällisyys. Rautahäkkiin en ainakaan mene, mieluummin
-ampukoot.
-
-Tälläkin kertaa olin tehnyt laskun isännän mieltä kysymättä. Sillä kun
-miehet olivat muutamilla kivillä pönkittäneet häkkinsä, tuli äkisti
-pitkän vavan päässä palava esine eteeni. Esineestä lähti hirvittävän
-pahanhajuinen savu, joka pian täytti koko linnani. Mahdotonta oli
-hengittää tuommoista ilmaa. Vetäydyin ihan pesän suulle, mutta pian oli
-täälläkin savua niin paljo, etten voinut saada hengitetyksi. Mikään ei
-auttanut, minun oli pakko minuutiksi hypähtää rautahäkkiin saadakseni
-muutamia hengenvetoja oikeata ilmaa.
-
-Luksis! Tuskin olin häkissä, ennenkuin luukku putosi. Onnettomuus oli
-tapahtunut, isännän vehkeet olivat menestyneet. Minä karhuparka olin
-voitettuna entisessä vankilassani.
-
-Miehet vetivät nopeasti häkin luolan suulta, sillä koko luola oli
-samassa tulimerenä. Ellen olisi hypähtänyt häkkiin juuri silloin kun
-hypähdin, paistuisin nyt paraikaa elävältä omassa kodissani. --
-Raivostustani en voi kuvata. Räyhäsin niin, että sain vankilani kumoon.
-Mutta tämä vain pahensi tilaani. Rautaiset tangot oli lujasti kotkattu
-toisiinsa kiinni, en ainoatakaan niistä saanut paikaltaan siirtymään.
-Olin nyt niin hurjistunut, että olisin repinyt kappaleiksi kenen vain
-olisin saanut kynsiini, vaikka itse Antinkin. Mutta ei kukaan näkynyt
-uskaltavan lähestyä. Pian olivat miehet tankojen avulla kääntäneet
-häkkini oikeaan asentoonsa takaisin ja rupesivat vetämään minua
-rinnettä alas.
-
-Nyt vasta huomasin, että vankilani oli kiinnitetty tavalliseen
-työrekeen, ja tultuamme tasaiselle maalle, seisoi vanha Musta minua
-odottamassa.
-
-Vanhan tuttavan jälleennäkeminen rauhoitti minua ihmeellisellä tavalla,
-semminkin kun hänkin heti tunsi minut ja myös tuli minua tervehtimään.
-Hän ei näyttänyt minua pelkäävän, kuten selvästi näin sekä isännän että
-Antinkin tekevän. Haistelimme toisiamme kuten entisinäkin päivinä ja
-vastustelematta astui Musta valjaisiin. Ymmärsin, että Musta oli saanut
-ajaa rautatiellä koko tuon pitkän matkan pohjolaan yksinomaan minun
-tähteni. Outo hevonen ei olisi suostunut vetämään minua metsästä. Tämä
-jossain määrin saattoi minut tyytymään kohtalooni. Eipä olisi kenen
-edestä hyvänsä näin paljon vaivaa nähty. Päätin olla siivolla, ainakin
-niin kauan kuin sain ajaa vanhan kaverin vetämässä ajopelissä, ja
-olinkin. Kuinka monta kertaa olinkaan ajanut Mustan vetämässä tyhjässä
-heinähäkissä niitylle heiniä noutamaan. Vanhalle ystävälle mahtoi
-tuntua ikävältä kuljettaa minua nyt tämmöisessä rautaisessa ajopelissä.
-
-Hitaasti kului taival. Isäntä kulki suksilla johtajana edellisenä
-päivänä avattua latua, kolme vierasta miestä tallasi tien syvään
-lumeen, minä ja ajajani Antti tulimme herroina perässä. Tällä matkalla
-halki metsän kertoi minulle Antti, miten he olivat pesän löytäneet.
-
-Isäntä oli saanut eräältä tuttavaltaan kirjeen, että joku kiveliön
-kulkija oli Viluvaaran juurella olevalla nevalla nähnyt kolme karhua
-ahmimassa lakkoja. Hänellä oli ollut pyssy, mutta kun hän ei uskaltanut
-käydä yksin kolmen karhun kimppuun, oli hänen ollut pakko jättää ne
-rauhaan. Myöskin edellisenä kesänä oli huhuttu, että sielläpäin olisi
-näkynyt karhun merkkejä. -- Mies oli palannut myöhemmin syksyllä
-saartaakseen karhut. Mutta kaikki hänen yrityksensä olivat
-epäonnistuneet. Että karhu tai karhuja oli oleskellut seudulla, oli hän
-voinut huomata, sillä muutamassa tiheikössä oli näkynyt karhunjälkiä,
-ja hän oli paikasta, jossa muutamia kuusia oli oksittu, myös löytänyt
-niin sanotun korjuupesän, joka oli tänä talvena ollut käytetty -- se
-oli minun syksyinen vuoteeni. Mutta lumipyry, jota oli jo kestänyt pari
-päivää, oli niin tyystin kaikki jäljet poistanut, että hänen oli ollut
-pakko jättää kaikki etsintä.
-
-Isäntä oli mielellään tahtonut tänä talvena päästä karhunajolle, mutta
-ne harvat kierrokset, jotka olivat tarjona, olivat hänen mielestään
-kovin kalliit. Isäntä oli sentähden ottanut Antin mukaansa ja
-matkustanut tänne vanhoja hänellä tiedossa olevia karhunpesiä
-tarkastamaan. Viluvaaran pesä oli hänelle ennestään tunnettu. Se oli
-kaksikymmentä vuotta sitten ollut asuttuna, ja isäntä oli sinä vuonna
-juuri siitä pesästä ampunut ensimmäisen karhunsa. Sentähden lähdettiin
-kaikkein ensin sinne. Vanha karhu oli ollut erinomaisen lihava ja sen
-nahka moitteettoman kaunis. Antti näytti olevan mahdottoman ylpeä
-siitä, että hänkin oli ampunut karhun, tosin vuoden vanhan vain, mutta
-karhun kuitenkin. Minua suretti sekä Antin ylpeys tuommoisesta teosta
-että kaverieni kuolema. Pikku nallikka oli minulle jo tullut rakkaaksi
-ystäväksi. Ainoa mikä minulle tässä tapahtumassa oli mieleen, oli,
-ettei saartajan ollut onnistunut saada pesää saarretuksi, vaan että sen
-löytäminen riippui onnettomasta sattumuksesta. Olin näet vanhan
-toverini viisautta suuresti ihaillut ja olisin tuntenut pettymystä, jos
-olisi tullut ilmi, ettei hänenkään viisautensa pystynyt ihmisvihamiestä
-erehdyttämään.
-
-Vasta seuraavana päivänä tulimme päivällisaikana ajetulle metsätielle,
-jolla matka rupesi käymään nopeammin, ja illalla maantielle, josta
-vieraat miehet lähtivät pohjoiseen, me etelään päin. Yötä olimme
-eräässä torpassa.
-
-Kuljettuamme vielä pari päivää, kuulin arvaamatta hyvin tutun äänen,
-veturinvihellyksen. Antti selitti minulle, että Suomen pohjoisin
-rautatieasema oli ihan vieressä ja että nyt tulisi vauhtimme pian aivan
-toisenlaiseksi kuin tähän asti. Olimme myös kohta perillä. Antille ja
-isännälle tuli kova kiire, sillä junan piti kohta lähteä ja minun
-häkkini oli ensin reestä irroitettava ja sitten vaunuun nostettava.
-Kaikki saatiin kuitenkin kaikessa kiireessä toimitetuksi, ja hetken
-perästä olin Antin kanssa kahden rautatievaunussa matkalla etelään
-päin. Isäntä oli jäänyt tänne metsästysmatkojaan jatkamaan.
-
-Antti kertoi minulle nyt, että junan lähtö oli myöhästynyt kymmenen
-minuuttia yksinomaan minun tähteni. Iloitsin siitä, että olivat
-pitäneet minua niin tärkeänä matkustajana, että olivat minun tähteni
-viivyttäneet junaa, semminkin kun kuulin, ettei heillä ole tapana itse
-piispaakaan odottaa, jos hän ei laittaudu ajoissa asemalle.
-
-Antti väitti meidän ajavan nyt yhtä hyvää kyytiä kuin minun tullessani
-myllystä, mutta minusta kulki vaunu siksi liian tasaisesti. Pientä
-hölkkäjuoksua tämä vain taisi olla. Kuta parempi vauhti, sitä huimemmin
-paiskelehtavat ajopelit, ja juuri tämä on minusta pääasia koko ajossa.
-
-Mutta Ouluun tullessamme avattiin vaunun ovet ja Antti pyysi
-junailijalta, että ne saisivat olla junan kulkiessakin avoinna. Tämä ei
-tosin ollut ihan sääntöjen mukaan, mutta kun Antti ei sanonut tulevansa
-matkustajansa kanssa muulla tavalla toimeen, tämä kun rakasti
-ulkoilmaelämää, myöntyi junailija hänen pyyntöönsä. Ja totta tosiaankin
-huomasin minäkin Oulusta lähtiessämme, ettei ollut vanha Musta
-aisoissa. Monta kertaa olin Jaakkoa, tuota vanhaa koiranleukaa,
-kadehtinut, mutta nyt luulin todellakin itse lentäväni. Matka tuli
-tästä lähtien paljon hauskemmaksi. Joka asemalle oli väkeä kokoontunut
-kunniatervehdykselle ja asemapäälliköt tekivät kunniaa käsi lakin
-reunustalla sekä tullessamme että lähtiessämme, aivan samaten kuin
-koulupojat olivat opettaneet minua tekemään ystävälleni opettajalle.
-Antti väitti, ettei ensiluokankaan matkustajia kunnioiteta näin paljon.
-
-Jo seuraavana päivänä loppui kuitenkin suureksi ikäväkseni yhdessäoloni
-Antin kanssa. Tulimme oman pitäjän asemalle ja tästä olin saava toisen
-ajajan. Antti kertoi minulle, että isäntä oli lahjoittanut minut
-Helsinkiin, jossa saisin hyvän hoidon, tilavan asumuksen ja
-sivistyneitä huonetovereita.
-
-Asemalle oli kokoontunut paljon väkeä Herralan Nallia katsomaan.
-Opettajakin oli tullut koko koulu mukanaan, mikä minua suuresti
-ilahdutti. Mutta eikö ollut vanha vainoojani isäntärenki niin hävytön,
-että kehtasi tulla sinne minulle ilkkumaan. Koko kunnianosoitus olisi
-muuten tapahtunut ilman ainoatakaan häiritsevää kohtaa. Mutta moinen
-häpeämättömyys oli liikaa. En voinut itseäni pidättää. Karjahdin niin,
-että koulutytöt hypähtivät sinne tänne. Muutamat rupesivat itkemäänkin,
-jota en mitenkään ollut tarkoittanut. Myös tuo tyttö, jonka kanssa olin
-kerta painia lyönyt ja jolla näkyi olevan vieläkin häviämisestään
-pientä vihan kaunaa minua vastaan, näkyi väkijoukossa. Hän oli nyt
-suuri, hieno mamselli, kädessään silkkinen päivänvarjo, joka loisti
-kuin tuli. Hänkin tuli vaunun viereen minua tervehtimään. Mutta
-tervehdykseksi pisti hän minua sateenvarjollaan kylkeen. Samassa
-hetkisessä oli tuo korea kapine ryysyinä jalkaini alla. Varren
-katkaisin ja heitin hänelle takaisin. Loppumaton ilo vallitsi
-asemasillalla. Kuulin koulupoikien huutavan: "Hävisitpä tälläkin
-kertaa."
-
-Antti pyysi nyt junailijalta saada seurata mukaan Helsinkiin asti ja
-saada sieltä vapaakyydin kotiin takaisin. Hän ei uskonut kenenkään muun
-tulevan minun kanssani toimeen. Mutta tätä ei hänelle myönnetty.
-Rautatievirkailija, jonka piti tästä lähin tulla ajajakseni, oli
-tavattoman suuri, roteva mies. Hän nauroi Antin arveluille ja tuumi
-tulevansa toimeen, missä tuommoinenkin pojannaskali. Antti pisti siis
-kätensä häkkiini ja puristimme yleisön mielihyväksi monta kertaa kättä.
-Antti hyppäsi maahan, junailija pani ajajani käskystä ovet kiinni, ja
-juna lähti.
-
-Uusi ajomieheni näytti olevan tyly mies. Hänellä oli kohtalaisen paksu
-rautakanki kädessään, mutta ei hän kuitenkaan minulle mitään pahaa
-tehnyt. Se minua vain suututti, ettei hän antanut minun katsoa ulos,
-vaan oli määrännyt ovet kiinni pantaviksi. Sillä Antti oli minulle
-kertonut, että kuta lähemmäksi Helsinkiä tullaan, sitä enemmän
-parannetaan vauhtia. Tästä minulla ei ollut nyt mitään lystiä, vaan
-matkan alku tuli kovin yksitoikkoiseksi, sitä enemmän kun valoa tuli
-vain muutamasta pienestä ikkunasta katon rajasta.
-
-Onnellinen tapahtuma muutti kuitenkin loppuosan matkaa minulle oikein
-hauskaksi, korottaen minut kuskipenkille. Ja aina olen ollut mieluummin
-ajajana kuin ajettuna.
-
-Kun ajajani huomasi minut siivoluontoiseksi, tahtoi hän ottaa selkoa
-siitä, miten häkkini ovi oli avattava. Hänen asiansa kai oli sitten
-matkan päässä avata ovi. Minä kyllä hyvin tunsin tuon tempun -- paha
-vain ettei häkin sisäpuolelta päässyt pontimeen käsiksi.
-
-Miten siinä ajomieheni painaa töhersikin ponninta, nosti hän oviluukkua
-vähäisen. Aivan vähäisen vain, mutta sen verran kuitenkin, että sain
-toisen kämmenen pistetyksi alle. Jos miehellä olisi nyt ollut
-rautakankensa kädessä, olisi kämmeneni voinut käydä hullusti. Mutta sen
-oli hän jättänyt vaunun nurkkaan tutkiessaan häkin lukkoa, ja hänen
-yrityksistään painaa luukku takaisin minä välitin viisi. Minulla oli jo
-molemmat kämmenet raossa, ja tiesin hyvin, ettei ponnin mene kiinni,
-ellei luukku ole ihan alhaalla. Miehen vastustuksesta huolimatta nousi
-luukku, ja minuutin perästä olin vapaa.
-
-Sortajani yritti nyt hypähtää vaununnurkkaan saadakseen aseensa, mutta
-minä olin nopsempi kuin hän. Ajoin hänet häkin toiselle puolelle, ja
-pian syntyi piiritanssi häkin ympärillä, mikä oli mielestäni
-erinomaisen huvittavaa. Mies olisi mielellään ottanut kangen käteensä,
-mutta minä pidin tarkoin silmällä, ettei se temppu päässyt onnistumaan.
-
-Äkisti luiskahti miehen jalka, ja hän kaatui kumoon ihan häkin
-avonaisen luukun eteen. Ennenkuin hän pääsi uudestaan jaloilleen, olin
-jo hänen vieressään, ja pelon valtaamana heittäytyi hän sisään häkkiin.
-Luksis, luukku luiskahti alas ja ponnin kiinni. Tehtävät olivat
-vaihtuneet. Minä olin nyt herrana, hän vankina. Tämä oli minusta paljon
-edullisempaa, erittäinkin matkan päähän tullessamme.
-
-Junan pysähtyessä ensi kertaa yritti vankini huutaa apua. Mutta kun
-miehellä ei nyt ollut rautakankea ja minä uhkasin käyttää väkivaltaa,
-jos hän soittaisi suutansa, oli hänen pakko pysyä ääneti. Seuraavalla
-asemalla kulki vaunumme monta kertaa edes takaisin, mutta mitään lähtöä
-ei tullut. Ymmärsin, että olimme matkan päässä. Kun nyt kuulin useitten
-henkilöitten puhelevan vaunun vieressä, arvasin, että nyt tullaan heti
-ovea avaamaan. Mutta virkailija, jonka piti tervehtiä kunniaa
-tekemällä, makasi nyt häkin pohjalla eikä voinut siis tehtäväänsä
-täyttää, ja virkalakkinsakin, jota ilman hän ei tehtäväänsä pystynyt,
-oli tanssiessamme pudonnut vaunun lattialle. Sitä paitsi tuo tehtävä
-kuului kai oikeastaan nyt minulle, koska minä tällä haavaa toimin
-ajajana. Olinhan minä poikien opettamana voimistelutunneilla tehnyt
-vaikka kuinka monta kertaa opettajalle kunniaa. Nyt en muistanut
-kuitenkaan enää varmasti tuota temppua, kun pitkään aikaan en ollut
-sitä harjoittanut. Jäin siis seisomaan paikalleni enkä liene näyttänyt
-paljon viisaammalta kuin vartioitavanikaan. Ovet avautuivat, mutta
-miehet näyttivät säpsähtävän, koska työnsivät ne heti takaisin kiinni.
-Huomasin, ettei sinilakkia ollutkaan mukana. Miehet menivät nyt häntä
-hakemaan, eikä kauaa kestänytkään ennenkuin hän jo saapui.
-Valitettavasti oli hänellä mukanaan kaksi miestä pyssyt kädessä.
-
-Kun miehet uhkasivat tähdätä minua, ymmärsin hyvin mitä he tahtoivat,
-avasin luukun ja laskin vankini pois. Hän näytti hyvin nololta
-ryömiessään vaunusta ulos.
-
-Näin monen miehen tahtoa ei käynyt vastustaminen, jonka tähden heitin
-entisen ajajani lakin hänen jälkeensä ja menin kauniisti vankilaani
-takaisin, lopsauttaen samassa oven jälkeeni kiinni.
-
-Miehet näyttivät tähän tulokseen hyvin tyytyväisiltä, koska hurrasivat
-minulle ja lähettivät pyssyniekat pois.
-
-Nyt pistettiin tangot häkkini sivuihin ja minut nostettiin semmoiselle
-koneelle, joka osaa maantielläkin kulkea, ja lähdettiin ajamaan koko
-kaupungin läpi. Olinhan ennenkin tottunut väkeä näkemään, mutta näillä
-markkinoilla oli enemmän kuin olin koskaan ennen nähnyt. Ajaja
-vihellytti konettaan, pojat hurrasivat, ja koko juhlakulkueen
-seuraamina ajoimme rannalle. Siellä siirryimme suureen veneeseen, sillä
-jäätä ei enää näkynyt paljon ollenkaan, ja läksimme saarelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nykyinen asumukseni on tilava. Pesä on mukava ja oivasti sisustettu.
-Toverit ovat sivistyneitä, ja ruokaa saa enemmän kuin riittävästi.
-Hyvät pojat ja tytöt antavat minulle pyörikkäitä ja muuta hyvää. Mutta
-Anttia ja vanhaa Mustaa on minulla useasti ikävä. Ja vapaa elämä
-metsissä, nevoilla ja vuorten rinteillä ei mene ikinä mielestäni pois.
-
-
-
-
-
-
-JOULUAATTO LAMMIKOSSA
-
-Kuvaus kalojen elämästä
-
-
-
-
-Luulette arvatenkin, että pulahdin veteen itse jouluaattona ja että
-minun oli pakko viettää ikävä aattoilta lammikossa ahvenien seurassa.
-Näin pahasti minun ei kuitenkaan käynyt. Kuullessani sen, mitä olen
-tässä kohta teille kertova, istuin hyvin mökkelöitynä reessäni jään
-päällä enkä jään alla. En aio siis kertoa siitä, miten itse vietin
-jouluaattoni, vaan siitä, miten lammikon väki, kalat, jouluaattonsa
-kuluttivat.
-
-
-I.
-
-Toivottavasti tunnet suuren, syvän lammikon ihan kosken alapuolella.
-Tuon, missä joki leviää niin että se muistuttaa enemmän pientä järveä
-kuin jokea. Tässä asuvat kaiken vuotta monet ja suuret kalat, mutta
-jouluaatoksi kokoontuvat tänne kaikki joessa asuvat kalat, usean
-kilometrin alalta. Tätä en sano antaakseni sinulle tilaisuutta suureen
-kalansaantiin -- sillä joulurauha on meidän suominen kaloillekin --,
-vaan sentähden, että se kuuluu kertomukseen.
-
-Vähän matkaa rannalta on tuo suuri, litteä laakakivi, jolle
-tavallisesti rakennamme juhannuskokkomme. Nyt on kivi tavallisen paksun
-lumihilkan peittämänä, ja jää sen kupeilla on noussut korkealle ilmaan.
-Koko kivestä et näe paljon muuta kuin äkkijyrkän kyljen, joka on
-lammikolle päin.
-
-Juuri tähän paikkaan majoittui monta vuotta sitten lihava ahven, vanha
-ja juro itsekseenolija. Hänellä ei ole mitään syytä muuttaa paikalta
-pois, sillä asumus täyttää mainiosti hänen vähäiset vaatimuksensa mitä
-rauhaan ja mukavuuteen tulee. Kesällä voi ilman suurta vaivaa kiertää
-kiven ympäri ja aina maata miellyttävässä varjossa, vaanien jotain
-varomatonta salakkaa, joka äkkiarvaamatta ui suoraan suuhumme. Ei
-tarvitse muuta kuin aukaista oikeaan aikaan kitansa ja taasen sulkea,
-ja aamiainen on silmäräpäyksessä sekä valmistettu että syöty. Sitten
-saapi taasen hyvässä rauhassa virua paikallaan kiven kyljellä. Ei ole
-pakko puolta päivää uiskennella pitkin lammikkoa etsien pikku rapseita
-vatsan vaatimuksen tyydykkeeksi.
-
-Mutta eipä paikka ole miellyttävyyttä vailla talvisaikaankaan. Poissa
-on tosin tuo varjoisa lehto, jonka muodostavat ahvenvitaviuhkat ja
-taajat lumpeenlehdet. Mutta varjoahan on nyt kaikkialla enemmänkin kuin
-riittävästi. Erittäinkin näin joulunaikana käyvät olot täällä
-lammikossa usein oikein painostaviksi. Uituansa lammikon rantoja ja
-koottuansa jotain pientä romua vatsaansa osaisi tuskin illaksi kotiin,
-ellei jää olisi noussut kiven kaltevien kupeitten kohdalla, johon se
-muodostaa suuret, avonaiset holvit. Tästä pääsee raitis ilmanhenki
-vapaasti puhaltelemaan sisään. Jopa kurkistaa joskus jokunen
-auringonsädekin jään raoista veteen. Tässä paikassa täytyy välistä
-nousta pinnallekin, kun pohjamudassa tonkiminen rupeaa tuntumaan liian
-tukehduttavalta.
-
-Juuri tämä paikka on se, johon kaloilla on joka vuosi tapana kokoontua
-jouluaattoansa viettämään.
-
--- Missähän ne kaikki oleksivat tänä iltana? sanoi ahven. Olisihan jo
-aika vieraiden saapua, koska joulukynttilät jo rupeavat loistamaan
-herraskartanosta tässä vastapäätä. Sitä paitsi näin selvän tulenvalon
-loistavan maantieltä, missä kylän pojat tavallisesti olkia polttavat.
-Aika on käsissä. Missä he viipyvät?
-
-Tämä oli tuskin sanottu, ennenkuin ahven teki salamannopean käännöksen.
-Mikä oli saattanut hänen viidentoistasadan gramman elävän painonsa
-tekemään näin äkkinäisen täyskäännöksen vasempaan?
-
-Suurhauki, koko lammikon salakkain ja särkien pöpö, oli saapunut
-jouluseuraan, ja saapunut niin äkisti, että vesi kiven kohdalla räiskyi
-korkealle jäistä kattoa kohti. Hänen luonteensa on hyvin oikullinen.
-Hän ei ole mikään luotettava toveri. Ei ollut mitenkään mahdotonta,
-ettei hän rikkoisi joulurauhaa ja arvaamatta iskisi itselleen jotakuta
-lihavaa kalaa joulupaistiksi. Ahven eli tosin parhaimmassa sovussa
-suurhauin kanssa, joka jossain määrin haikaili hänen juroa naamaansa ja
-vastenmielistä selkäeväänsä. Ja olihan ahven sitä paitsi paikan
-isäntänä. Mutta sittenkin! Ei vara venettä kaada.
-
--- Hyvää iltaa ja hyvää joulua, sanoi hauki, sittenkuin hän ja ahven
-olivat taasen saattaneet keskinäiset suhteensa hyvään järjestykseen,
-ettei voinut epämiellyttäviä yllätyksiä tapahtua. Olin juuri
-kuulevinani kulkusten kilinää katon päältä. Ihmiset rupeavat ehkä jo
-jouluaattoa viettämään. Silloin on aika meidänkin alottaa pieni
-pakinahetkemme. Meikäläisille, jotka olemme kaiken vuotta tuppisuina,
-ei liene vahingoksi avata näin jouluaattona nokkaamme hetkiseksi.
-Vähäinen juttu joskus pitää virkeänä ja teroittaa älykkyyttä. --
-Mitenkä hurisee, veikkoseni? Sinä et tehnyt tavallista taivaltasi
-lammikon läpi tänä päivänä?
-
--- En. Ainoastaan lyhyen käynnin avannolla tuolla kiven toisella
-puolella. Herraskartanossa on lipeäkalaa jouluillalliseksi. Keittäjätär
-kävi avannolla vettä noutamassa. Sanoi aikovansa viruttaa lipeän
-kalasta. Häneltä saan välistä pieniä makupalojani. Nytkin virutti hän
-menemään avantoon minulle kohtalaisen palasen kalaa. Otin sen mukaani
-kotiin ja olen sitä jyrsinyt päivän pitkän. Eihän tuo tuoreen kalan
-veroista ole. Mutta on se vain sittenkin poskeen pistetty. Rupean
-käymään vanhaksi ja laiskaksi. Aamukävely jää tekemättä joskus, jos
-satun mukavammalla tavalla saamaan jotain suuhuni. Mitä veli on syönyt
-päivälliseksi tänään?
-
--- En niin mitään! Olen juuri pitänyt muutaman päivän paaston.
-Pyhäruoka tuntuu rohtoisammalta, kun ei vaivaa joka päivä vatsaansa
-ruuansulatuksella. Muuten paastoni ei ollut täysin vapaaehtoista. Minua
-on vaivannut muutaman päivän ajan hampaankolotus, ellen erehdy. Ikeneni
-paisui niin, että komeista torahampaistani kärjet vain näkyivät.
-Ymmärräthän, ettei niissä oloissa voi olla joka päivä yhtä syöläs.
-Mutta ajettuma rupeaa nyt sulamaan. Olen ajatellut iskeä itselleni
-joulupaistin, jos sopiva tilaisuus sattuu. Täällä tulee arvatenkin
-olemaan jotenkin sekalainen seura tänä iltana koossa, luulen ma?
-
--- Kaikki tavalliset vieraat on kutsuttu. He näyttävät tässä saapuvan
-toinen toisensa jälkeen. Tuossa tulee juuri koko parvi kaikenkokoisia
-ahvenia. Myös salakatkin ja särjet, jotka parveilevat tuossa
-virtapaikalla sulan veden vieressä, rupeavat kääntymään tänne päin. Ja
-katso tuota suurimahaista matikkaa, joka pitkin pohjaa tallustaa tänne
-päin. Mieluummin tahtoisin olla kuoreeksi luotu kuin tuommoinen kömpelö
-rumikko. Eikö tuo tyhmeliini seisonut hyvän hetken himosilmin
-katselemassa kuollutta särkeä tuossa lähellä avovettä. Tarkoitan tuota
-jo aikoja sitten kuollutta, joka pää alaspäin riippuu tuosta paksusta
-nuoranpätkästä. Näkeehän sittapörrökin paksun messinkikoukun sen
-suupielessä. Ennustan, että matikka huomenna roikkuu juuri samaisessa
-koukussa. Paljon kalanmätiä on hän leveään suuhunsa hotkinut. Enkö omin
-silmin kesällä nähnyt, miten tuo syömäri pisti poskeensa hyvän
-juhkurallisen toivehikkaita ahvenenpojanalkuja. Pienet lystimäiset
-kalanpoikaset, ne olkoot menneeksi. Niitä en halveksi itsekään. On
-terveellistä evättelemistä vain, kun ne yrittävät livistää tiehensä.
-Mutta mätiä. Hyi helkkaria! Varokoon tuo litteämahainen, ettei oma
-mätinsä ennen uudenvuoden aattoa ole paikassa, missä ei siitä ikinä
-tule matikanpoikia.
-
--- Olen ihan samaa mieltä kuin sinäkin, puuttui hauki puheeseen. Ja
-tuon särkivainajan asiassa olet myöskin oikeassa. Kävin itse
-päivällisaikana sitä pikimmältään nuuskimassa. Messinkikoukkua en
-tullut tosin huomanneeksi, mutta yrittäessäni viedä kalaraukkaa mukaani
-lähempää tutkimista varten tunsin heti, että hänet oli sidottu nuoraan
-kiinni. Tuo on ihmisjuonia ja ne uskon totisesti jo tarpeeksi
-tuntevani. Se, joka lähentelee, kuten minä, kuudettakymmentä, on jo
-yhtä ja toista elämässään kokenut. Luulen olevani useammassa liemessä
-keitetty kuin monet muut veden väestä. On sitä valkoista suolaa
-ennenkin nähty eikä ole karpaloakaan maistettu.
-
--- Sen sinusta kyllä näkee, arvoisa veli, että olet viisas mies.
-Kasvonilmeesi osoittavat korkeaa älykkyyttä.
-
--- Älä toki! Teet minut itserakkaaksi. Eihän tässä tosin olla
-muodoltaan juuri semmoinen kuin tuo niistämätön, mulkosilmä kiiski. Hän
-on kyllä lihava, mutta hänen tympäisevä ulkonäkönsä tekee, että minä
-vain hätätilassa tahraan suutani ja vatsaani hänellä. Oma ulkomuotoni
-oli kyllä pulskempi ennen asuessani aavan meren partaalla. Siihen
-aikaan painoinkin täyden leiviskän, mutta nyt olen supistunut kuuteen
-ja puoleen kiloon, jos noihin uusmuotisiin kilopuntareihin on
-luottamista. Tekee runsaasti kolmen ja puolen naulan painonvähennyksen,
-vanhaa hyvää painoa. Olen aina ollut painostani ylpeä -- kukapa ei sitä
-ole --, mutta tällä ravintojärjestyksellä tulen vain laihtumaan, vaikka
-elänkin muuten hiljaisissa ja rauhallisissa oloissa. Olen ruvennut
-pitämään sammakoista. Ne tulevat kesällä joka päivä hypähtäen rannoilta
-veteen. Meressä asuessani en olisi viitsinyt katsellakaan tuommoisia
-muodottomia epäsikiöitä. Mutta ajat muuttuvat. Me myös muutumme.
-Tarvitsee tuskin liikkuakaan niitä pyydystäessä. Pikaisia
-ruumiinliikkeitä ei tarvita: suu auki vain ja kiinni taas. Mutta
-pelkään, etteivät ne ole erikoisen ravitsevia, vaikkakin näyttävät
-meheviltä ja tuntuvat olevan helposti sulavia.
-
--- Näytät vielä kylläkin voimakkaalta ikääsi katsoen, syötpä sitten
-sammakoita tai särkiä. Se on kuitenkin totuudenmukaisesti
-tunnustettava, että näinä vuosina, joina olen sinut tuntenut, on vaalea
-ihosi aika tavalla tummentunut. Mutta se johtuu täkäläisestä vedestä.
-Uidessasi ensimmäistä kertaa jokea ylös en voinut kyllikseni ihailla
-kauniita, keltaisia täpliä vatsasi alapuolella. Olit todellakin korea
-kuin taimen ja paljon komeamman näköinen.
-
--- Olen kyllä kiinnittänyt huomioni tämän joen veteen. Se ei ole iholle
-terveellistä. Olithan itsekin oikein näyttökuntoinen siihen aikaan, kun
-näin sinut suolaisessa, valkoisessa vedessä. En ollut ensiksi tuntea
-sinua nähdessäni sinut tässä kiven kyljessä, tummana ja
-kyttyräselkäisenä ja -- --
-
--- Persoonallisuudet vältä, pyydän. Vähän tummanvärinen ehkä olen,
-koska nyt on olevinaan muodikasta olla vähäisen päivettynyt. Mutta tuon
-toisen kunnianimityksen pyydän saada luovuttaa noille vitkallisille
-koureille, jotka kansoittavat lammen suolla. Kyttyräselkäinen! Hyi
-helkkaria, sinä huutijärvellä käymätön! Ja jouluaattona lisäksi.
--- -- -- Ja ahven ärsytti itsensä niin kiukkuiseksi, että oli vähällä
-ahdistaa kaikkien tunnustamaa lammikon hallitsijaa, jota kunnioitettiin
-koko joessakin usean kilometrin alalla sekä ylöspäin että alaspäin.
-
--- Nonoh! Rauhoitu, veliseni. Älkäämme kiistelkö, pidetään joulurauha.
-Sitäpaitsi tulee pikkuväelle olla hyvänä esimerkkinä tiedossa,
-sivistyksessä ja hyvissä tavoissa. Huomaathan, että ne kaikki seisovat
-tuolla, uteliaasti kuunnellen jokaista sanaamme. Ehdotan, että
-siirrämme pienet yksityiset suorittamattomat välimme sopivampaan
-tilaisuuteen. Ja sitäpaitsi en tarkoittanut todellakaan mitään pahaa,
-vaikka sanani sattuivat saamaan jossain määrin epäkohteliaan muodon.
-Ollaan ystävät taas, kuten karppi sanoo.
-
--- Anteeksi, tuhat kertaa anteeksi! Tulin itse kiivastuneeksi hitusen.
-Eihän minun olisi tarvinnut kiivastua niin vähästä, harhaan menneestä
-sanasta vain, joka ei ollut niin pahasti sanottu kuin se oli
-tarkoitettu. -- Ahven ei ollut vielä aivan unhottanut tuota puhetta
-kyttyrästä, ja sentähden hän käytti kaksimielisiä sanoja, jotka
-tyydyttivät häntä itseään, mutta eivät myöskään olleet omiansa haukia
-suututtamaan, ne kun soivat oikein kohteliailta. Hän toivoi, että muut
-kunnianarvoiset vieraansa ymmärtäisivät kaksimielisyyden. Muut vieraat
-hymyilivät myöskin ymmärtäväisinä, mutta matikka ja kiiski eivät
-hoksanneet mitään. Hauki itse ei tiennyt oikein, mitä hänen pitäisi
-ajatella.
-
-Ahven, jota ennen oli pidetty tottuneena seuramiehenä ja joka vieläkin
-tahtoi tulla hyvänä isäntänä pidetyksi, kiiruhti nyt poistamaan seuran
-ajatukset siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kääntyi sentähden tarkoin
-harkitulla kohteliaisuudella ja valituin sanoin hauin puoleen,
-muistuttaen hänen mieleensä, että hän edellisenä jouluaattona oli
-luvannut kertoa jotain monivaiheisesta elämästään. "Jotain on meidän
-kuitenkin tekeminen ajan kulutteeksi tänä iltana", sanoi hän, "ja
-seuraleikit eivät ole enää oikein muodissa. -- Mainitsit kerran jotain
-eräästä seikkailusta, joka sinulle sattui matkallasi mereltä tänne
-sydänmaahan."
-
--- Niin, eihän se tapahtunut oikeastaan itse matkalla. Seikkailuni
-sattui järvessä, joka on muutamia kilometriä tästä ylöspäin. Sillä
-kertaa menin näet suoraa tietä koskea ylös järveen asti. Siellä olin
-asuntoa kokonaisen kesän, ennenkuin palasin tänne lammikolle, ja sitten
-tulin jääneeksi tänne pitemmäksi ajaksi. Ehkä tulen jäämään hyvinkin
-pitkäksi ajaksi, lisäsi hauki ja näytti aikovan vaipua omiin
-ajatuksiinsa.
-
--- Mutta seikkailu, seikkailu, muistutti utelias lahnanpoikanen, joka
-oli sattunut erehtymään järvestä ja nyt oleskeli särkien seurassa.
-
--- Niin, seikkailu. Olipa se vähällä maksaa minulle henkeni ja viedä
-minut pahaan, porisevaan kalakattilaan. Oikeastaan on minun koko
-seikkailusta kiittäminen omaa ajattelemattomuuttani, sillä jo varemmin
-suolaisessa vedessä asuessani jouduin kerran samanlaatuiseen
-selkkaukseen. Minun olisi siis pitänyt olla varuillani. Mutta kukapa on
-joskus yhdestä ainoasta onnettomuudesta varovaiseksi oppinut?
-
--- Olin juuri ehtinyt järjestää oloni vähäisen kodikkaiksi oivassa
-järvessä. Olin muutamia harvoja kertoja uinut pitkin rantoja järven
-ympäri, missä koivut ja pajupensaat useassa paikassa ojentavat oksiansa
-aivan vedenpinnan yli. Semmoiset paikat on täten järjestetty
-vartavasten minun tähteni. Särjet ja salakat tavoittelevat näillä
-paikoilla eläväisiä, jotka putoavat oksista veteen. He eivät ehdi
-katsoa eteensä, vaan uivat suorastaan suuhuni. Niin, saatte mielellään
-kuulla salaisuuden, peukalopoikaseni. Ennenkuin kesä tulee, olette
-kuitenkin koko jutun unhottaneet ja teette kuten ennenkin. --
-Erittäinkin erääseen paikkaan vajonneen puunrungon vieressä olin hyvin
-mieltynyt. Makasin siellä tuntikausia lekotellen ihan rungon varjossa.
-Parempaa tähystyspaikkaa ei olisi rakentamallakaan saanut. Eipä itse
-tuo vanha, ilkeäjuoninen kalastajakaan, tiedättehän, hän, jolla on
-hirvittävä monipiikkinen rauta kädessään, olisi tässä paikassa
-maatessani saanut minua näkyviin.
-
--- Mukava elämä puunrungon vieressä rupesi kuitenkin ajan kuluessa
-tuntumaan minusta yksitoikkoiselta. Eräänä päivänä juolahti mieleeni
-onneton ajatus tehdä uimaretki järven poikki. Olin tullut ehkä järven
-keskikohdalle, kun äkisti huomasin järven tulevan matalammaksi. Tässä
-paikassa oli erinomainen särkkä monine sopivine kivineen ja lukuisine
-väestöineen. Päätin heti viipyä täällä muutamia päiviä. Tässä kävi
-myöskin miellyttävä, virvoittava tuuli, jonka hyvin tunsin suolaisessa
-vedessä asumiseni ajoilta.
-
--- Tuskin olin vetäytynyt rauhaan ja ruvennut ympäristöä tutkimaan,
-ennenkuin näin veneen tulevan ihan läheltä ohitseni. Soutajaa en
-tuntenut, mutta veneen perässä istui tuo pikkuinen, pyöreä kamreeri
-herraskartanosta tästä kosken vierestä. He olivat juuri hävinneet
-näkösältä, kun huomasin omituisen kiiltävän esineen tulla uiskentelevan
-ihan ohitseni. Kala se ei ollut, sen näin kyllä selvästi; mutta mitä se
-oikeastaan oli, siitä en voinut mitenkään saada selkoa, aallot kun
-kimaltelivat niin eksyttävästi.
-
--- Jos nyt olisi ollut tyven päivä, olisin varmastikin voinut erottaa,
-mikä merkillisyys tuo esine todella oli. Ja sitä, mikä nyt tapahtui, ei
-olisi ikinä tapahtunut. Mutta nyt valtasi minut mieletön kiihko oppia
-tarkemmin tuntemaan tuo korea, uiva esine. Syöksyin sen kimppuun ja
-iskin hampaani vakavasti sen niskaan. Mutta samassa se teki tuiman
-tempauksen, niin että niskalihakseni natisivat. Karkea rautakoukku,
-joka oli kiiltävään esineeseen kiinnitettynä, oli tarttunut suuhuni,
-onnekseni yläleukaan. Nyt jo tiesin sekä mikä esine oli että myöskin
-mitä minun oli tekeminen. Esine oli uistin, jonka kamreeri oli
-kiinnittänyt lujaan nuoraan ja jota hän kuljetti veneen perässä.
-
--- Tässä oli taisteleminen henkensä edestä. Aivan helposti hän ei minua
-saisi. Mutta miten hyvänsä vastustelinkaan, yhä lähemmäksi lähenin
-tuhoatuottavaa venettä. Jo luulin viimeisen hetkeni tulleen, kun viime
-tingassa apumies ilmestyi suunnalta, josta en mitenkään olisi sitä
-voinut odottaa. Soutaja näki leveän selkäni ja päästi hämmästyksessään
-airot käsistään. Uistinnuoran ilkeä pingotus laimeni hetkeksi. Tietysti
-en heittänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan syöksyin eteenpäin siten,
-että sain pään vedenpinnan yläpuolelle, avasin kitani niin paljon kuin
-leukapielet myönsivät ja heittelin rajusti päätäni -- näin! Ja
-suurhauki avasi mahtavan kitansa ja viskeli päätään niin, että vesi
-räiskyi korkealle jäiseen kattoon asti. Seuraavassa hetkisessä hän oli
-yksin, aivan yksin kiven vieressä. Monet kuulijoista olivat jo keskellä
-lammikkoa, eikä yksikään ollut sen lähempänä kiveä kuin kuusi tai
-kahdeksan metriä.
-
--- Vai niin, vai pelästyitte. Noh, joulu ilman pientä joulupilaa ei ole
-joulua. -- Niin, seuraavassa hetkisessä olin yhtä vapaa kuin olen
-nytkin, ja kamreeri kokoili uistimet ja nuorat ja läksi pois.
-
-
-II.
-
-Kuulijat rupesivat jälleen lähestymään, mutta noudattivat vielä
-jonkunlaista häikäilevää ujoutta esiintymistavassaan ja eleissään.
-
--- Oi, sanoi suurin taimenista. Messinkiuistin ei ole minulle mikään
-outo laitos. Pitää todellakin olla hauki tullakseen petetyksi noin
-karkeilla kapineilla. -- Hän ei voinut olla sanomatta hauille paria
-pisteliästä sanaa, koska häntä hieman hävetti se, että hänkin oli
-antautunut yleisen pelon valtaan. -- Ellei pulmallisempaan tilanteeseen
-tarvitsisi ikinä joutua, olisi elämä tanssia lummekukkien päällä.
-Pahempiin vehkeisiin kuin hauin kertomaan on ennenmainittu kamreeri
-tehnyt itsensä syylliseksi.
-
--- Makasin viime kesänä eräänä päivänä syvässä kolossa, joka on ihan
-sen paikan alla, missä koski on jyrkin. Olin väijymässä niitä
-makupaloja, joita vesi tässä paikassa kuljettaa mukanansa. Pari
-korennoisen toukkaa olin jo korjannut vatsaani, kun äkisti oiva harmaa
-yöperhonen putosi veteen ihan nenäni eteen. Tässä ei ollut aikaa
-miettimiseen, sillä virta oli jo viedä saaliini mukanaan. Mikä
-särkihutilus hyvänsä olisi silloin voinut siepata suuhunsa
-herkkupalani. Ryntäsin esiin, tartuin perhoseen kiinni ja olin juuri
-niellä sen, kun kova nykäys esti minut tekemästä näin onnetonta tekoa.
-Yhdellä karkauksella olin jo lammikon keskipaikalla. Mutta tästä en
-mitenkään voinut päästä kauemmaksi. Teräsonki oli kavalasti kätkettynä
-perhoseen ja niin kapeaan lankaan kiinnitetty, ettei terävinkään silmä
-olisi voinut sitä erottaa. Langan jännitys oli niin luja ja niin
-tasainen, etteivät mitkään semmoiset tavalliset temput, joita hauki
-käytti, voineet tulla kysymykseen. Minun oli pakko seurata mukana.
-Tultuani lähemmäksi rantaa näin kamreerin pitkällä vavalla ohjaavan
-ongen kaikkia liikkeitä. Hänpä oli tuon salakavalan pahuksen veteen
-heittänyt.
-
--- Hyvät neuvot olivat nyt kalliit. Jo rupesivat voimani pettämään, ja
-minut pakotettiin yhä lähemmäksi rantaa. Mies, joka piti vapaa, oli
-pistänyt lipon veteen ja kuljetti minua vasten tahtoani yhä lähemmäksi
-tuota kamalaa kapinetta. Nyt tiesin, että jos annoin johtaa itseni
-siihen, oli kaikki pelastus mahdoton.
-
--- Silloin muistui onnekseni mieleeni vanha pohjaan painunut puu
-lähellä rantaa. Panemalla viimeiset voimani liikkeelle onnistui minun
-syöstä sinne, ja olin juuri ehtinyt kiertää siiman oksan ympäri, kun
-ilkeä pingotus uudestaan alkoi tuntua. Nyt jaksoin kuitenkin paljoa
-paremmin kestää pingotuksen ja sittenkuin olin vielä kiertänyt siiman
-muutamien toistenkin oksien ympäri, taisin jo kaikessa rauhassa ruveta
-tarkastelemaan keskinäistä asemaamme. Siinä seisoi rannalla kamreeri
-kiukkuisena ja punaisena ja piti siimaa tasaisesti pingotettuna. Vapaa
-piti hän nyt molemmin käsin. Nähtävästi hän uskoi minun seisovan
-jossain syvänteessä jöröttämässä. En voinut muuta kuin nauraa hänelle,
-niin hullunkuriselta hän näytti. Tosin kirvelsi vähän haavaa, jossa
-onki oli; mutta minä olin nyt joka tapauksessa voittaja ja tajusin
-hyvin, ettei hän enää mitenkään voinut saada minua hirvittävään
-lippoonsa johdetuksi. Olin tarkoin varuillani, ettei hän selviäisi
-erehdyksestään. Siinä hän seisoi kiskomassa, kunnes luulin hänen jo
-pyörryksiin pyllähtävän. Hän oli nyt ainakin yhtä lopen väsyksissä kuin
-minäkin hetki sitten, kun taas minä itse puolestani rupesin aika lailla
-toipumaan ja aloin olla oikein leikillisellä tuulella.
-
--- Eipä kestänyt monta minuuttia, ennenkuin olin päästänyt itseni
-vapaaksi. Ihan vieressäni oli pohjassa terävä kiviliuska. Enempää ei
-tarvittu kuin että hivelin siimaa muutaman kerran terävään särmään,
-niin olin vapaa. En voinut olla uimatta rantaan saadakseni tarkastaa
-selvemmin vihollistani. Siinä hän seisoi nurmikolla yhä kiskoen. Vapa
-notkui koukistuneena kuin jousipyssyn kaari. Hyttyset olivat häntä
-pistäneet, niin että hänellä oli kasvoissaan ja paljaissa
-käsivarsissaan suuret kuhmut. Hiki valui. Mutta silmät näyttivät
-ahnaammilta kuin koskaan. Silloin uin ihan lähelle. Äkisti hän huomasi
-minut. Hän tunsi minut perhosesta, joka näkyi suupielestä.
-Omanarvontuntoni ja kunnioitukseni tätä arvoisaa seuraa kohtaan estää
-minut mainitsemasta niitä sanoja, mitkä hän lausui.
-
--- Onki suussani oli muutamia päiviä minulle suurena vaivana. Mutta
-onneksi näkyi ongen kärki suun ulkopuolelta. Minun onnistui eräänä
-päivänä kiinnittää onki puukappaleeseen. Vedin perustimenpalasen suun
-läpi, eikä minulla ole tämän jälkeen ollut mitään haittaa tuosta
-arveluttavasta tapaturmanalusta. Mutta vieläkin tulen hyvälle tuulelle
-ajatellessani, mitkä tepposet siinä tilaisuudessa tein tuolle ilkeälle
-miehelle.
-
-Kaikki olivat jännityksellä kuunnelleet taimenen kertomusta. Onki oli
-heille kaikille tunnettu. Pienin salakkakin selitti, että vaarallisin
-esine, jota kala saattoi katsella, oli kiemurteleva onkiliero. Sillä
-aina oli sen sisässä onki. Onneksi ei ollut mitään vaaraa lieron
-vapaaseen päähän kätkettynä. Kaikki olivat sitä mieltä, että tätä päätä
-voi kukin ilman vaaraa maistella. Mutta kumpiko pää oli tuo vaaraton,
-siitä ei voitu päästä yksimielisyyteen.
-
-Jo oli syntyä arveluttava epäsopu, kun onneksi joku sisäjärven
-poikahaueista, joka oli vähän aikaa vieraillut lammissa ja hänkin
-noudattanut joulukutsua, esiintyi rauhanhierojana. Hän esitti semmoisen
-välitysehdotuksen, että sen, joka huoli semmoisista pikkurapseista kuin
-lieroista, pitäisi myöskin alistua vahingonvaaraan, joka oli hyvinkin
-pieni, puri sitten oikeasta tai väärästä päästä. Itse oli hän välistä
-vallattomuudesta näykkinyt lieroa, jos se sattui olemaan lihavanlainen,
-mutta aina oli hän huomannut siinä olevan ongen. Eri päitten
-merkityksestä ei hän koskaan ollut viitsinyt selkoa ottaa. Napsahdutti
-vain pari kertaa leukojaan, niin oli kohta vapaa. Ongenhan saattoi
-sitten tilaisuuden tullen sylkeä suustaan. Ja ellei onnistunutkaan sitä
-tekemään, ruostui se kuitenkin itsestään rikki ja putosi pois.
-
-Vakavampien vaarojen alaiseksi täytyi välistä joutua. Muutamana keväänä
-oli hän itse kerta joutunut hyvinkin arveluttavaan asemaan.
-
-Torppari, joka asui ihan järven partaalla, oli eräänä päivänä tullut
-järvelle varsin omituinen laitos ruuhessaan. Esine oli tehty sitkeistä
-valkoisista puusäleistä, ja torppari painoi sen toista päätä
-pohjaliejuun, juuri semmoiseen paikkaan, missä oleskeleminen aina oli
-ollut suloista. -- Tämä laitos, sanoi hauki, näytti erityisen
-houkuttelevalta ja luulin ensimmältä, että ukko pelkästä
-hyväntahtoisuudesta oli laittanut minulle pienen kesähuvilan.
-Rakennuksessa oli monta huonetta, ja uin toisesta toiseen, kunnes
-vihdoin eksyin niin hullusti, etten mitenkään osannut järveen takaisin.
-Varmaankin olin joutunut katalan väijytyksen uhriksi.
-
--- Koko päivän olin uudessa asumuksessani, joka ei nyttemmin tuntunut
-ollenkaan niin kodikkaalta kuin alussa. Turhaan kihnasin kylkiäni
-vahvoja säleitä vastaan. Näin selvästi järven ja vapauden säleitten
-ulkopuolella. Mutta sinne pääseminen oli mahdotonta. -- Olin nyt saanut
-seuraa. Koko poikue sorsanpoikia piipatti samassa huoneessa.
-
-Parin nahkiaisen mielestä oli hauki ollut tyhmä, kun oli jäänyt
-vankilaan, jonka seinien lävitse he kesän kuluessa olivat sokkosilla
-ollessaan monta kertaa uineet sekä sisään että ulos. Mutta kuullessaan
-mitä seuraa hän oli saanut, rupesivat he nauramaan täyttä kurkkua, niin
-että irtaantuivat paulasta, johon olivat imeytyneet kiinni. Kun muista
-kaloista ei kukaan näyttänyt huomanneen hauin tilassa mitään
-naurettavaa, uivat nahkiaiset tiehensä.
-
--- Miten pääsit pälkähästä? kysyi kiiski, joka oli tiedonhaluinen kala,
-ja mielellään tahtoi oppia niiltä, joilla oli ollut enemmän kokemusta
-elämässään kuin hänellä itsellään.
-
--- Malta mielesi ja pyyhi turpasi. Tulet heti tietämään. -- Se, jolta
-vähimmän olin mitään apua odottanut, tuli minulle pelastukseksi.
-Huomattuani kaikki ponnistukseni turhiksi paneuduin lepäämään. Aamulla
-olivat jo kaikki sorsanpojat kuolleet. Ne olivatkin kaikki ihan pieniä.
-Nyt saapui torppari. Kädessään oli hänellä syvä lippo. Kuolleet
-sorsanpojat heitti hän järveen. Hän piti kai niitä liian pieninä kotiin
-vietäviksi. Nyt olisi minulla ollut mainio tilaisuus päästä vapauteen.
-Olisi vain tarvinnut iskeä hampaat hänen sormiinsa, ja hän olisi
-varmaankin hämmästyksestä riuhtaissut kätensä vedestä niin kiivaasti,
-että olisi heittänyt minut kauas järveen. Mutta pelästykseni esti minut
-tätä keinoa keksimästä. Painauduin niin lähelle pohjaa kuin pääsin,
-toivoen voivani tällä tavalla välttää hänen huomiotansa. Tämä ei
-minulle kuitenkaan onnistunut. Sillä kun torppari oli sorsanpojat
-poiminut pois, pisti hän lipponsa juuri siihen koppiloon, missä minä
-olin, ja seuraavassa hetkisessä makasin hänen ruuhensa pohjalla, lippo
-ympärilläni.
-
--- Hyvin tiesin mikä minua odotti, jos neuvokkaisuuteni nyt petti. Niin
-pian kuin ukko kääntyi selin minuun, luikertelin näppärästi liposta
-ulos: yksi ainoa pyrstön hutkaus, ja olin taasen järvessä. Ukko raappi
-korvantaustaansa ja koetti varovasti pistää lippoansa alleni. Mutta
-olin vahingosta viisastunut ja uin nopeasti tieheni. Tämän jälkeen uin
-kauas sivulle, niin pian kuin vedessä huomaan tuommoisen monimutkaisen
-harhalinnan. Ne näyttävät houkuttelevilta, mutta ovat hävyttömiä
-laitoksia, turmioksemme keksittyjä. Hohhoijajaa! Tuon tapahtuman
-jälkeen on jo paljon vettä mereen virrannut. -- Poikahauki tahtoi
-esiintyä vanhana ja elämässään muka paljon kokeneena kalana.
-
-Vanha lahna, lihava ja vakava, joka todella oli elämänsä aikana monessa
-liemessä keitetty, oli vartavasten joulukutsujen tähden saapunut aina
-sisäjärvestä asti. Hän tahtoi saada tietää kokoontuneitten ajatukset
-muutamista ihmisten kavalista varusteista, jotka hän katsoi ilkeämmiksi
-kaikkia muita tähän asti mainituita. Kiiltävät messinkiuistimet
-eivät olleet koskaan häntä mainittavasti houkutelleet, ja
-ongenvavan läheisyyttä karttoi hän kuin ruttoa. Ainoastaan nuoret
-typerät lahnanpojat olivat ongenvavalla narrattavia. Pikemmin
-anteeksiannettavaa oli, jos kokemattomat kalat yöhämärässä joutuivat
-kiusaukseen nähdessään selkäsiiman lihavat, paksut kastemadot.
-
--- Kuitenkin, sanoi lahna, jokainen joka antaa itsensä narrata
-tyhjäntoimittajain ilveilyillä, syyttäköön joka tapauksessa osaksi
-itseänsä, jos hänelle käy pahoin. Vastatkoon itse puolestaan: Mutta
-mitä tehdä siihen, kun uitte rauhallisesti vapaassa vedessä ja äkisti
-huomaatte joutuneenne niin hienoista langoista tehtyyn verkkoon, ettei
-yksikään kalansilmä voi niitä erottaa, ennenkuin on myöhäistä? Tai jos
-viime tingassa ne huomaat ja rupeat uimaan sivulle päästäksesi
-vaarallisesta paikasta pois, huomaat itsesi viimein suljetuksi pussiin,
-josta ei voi mitenkään päästä ulos. Semmoista vilppiä minä sanon
-katalaksi.
-
-Kaikki kokoontuneet näyttivät neuvottomilta. Ainoastaan suurhauki sanoi
-kerta olleensa tuossa jälkimmäisessä pulmallisessa asemassa. Hänellä
-oli silloin mahtava joukko turmaveljiä seurassaan, jotka kaikki olivat
-yhtä neuvottomia kuin hän itsekin. Onnekseen hän kuitenkin keksi heikon
-paikan, josta laitosta oli joskus korjattu. Siitä hän tunkeutui ulos.
-Kaikki onnettomuuskumppanit tyhmää matikkaa lukuun ottamatta -- tässä
-kaikki katselivat matikkaa -- olivat heti uineet tiehensä, ja hauki oli
-saanut paljon kiitosta osakseen voimastaan ja neuvokkuudestaan.
-
-Lahnan mielestä oli tämä harvinaisen onnellinen sattuma. Useimmissa
-tapauksissa ei ole mikään pelastus mahdollinen, jos kala on kerta
-antanut houkutella itsensä pussiin uimaan. Yksi ainoa kerta, lisäsi
-hän, olen joutunut laitokseen, joka oli miltei vielä hirvittävämpi kuin
-pussi, ja silläkin kertaa pelasti minut ainoastaan onnellinen sattuma.
-
--- Olin monen sadan toverin kanssa asettautunut levolle yöksi
-houkuttelevan rauhaisaan lahteen. Olin muutamat kerrat kuulevinani
-epäilyttävää loiskivaa ääntä, mutta kun ei mitään näkynyt, pysyimme
-kaikki paikallamme. Äkisti kuulimme tai, oikeammin sanottuna, tunsimme
-mahtavia läiskäyksiä, jotka tuntuivat tulevan lahden molemmilta
-rannoilta. Syöksyimme kaikki lahden suuhun, paha kyllä liian myöhään.
-Kulkumme esti verkkomuuri, joka ulottui pohjasta aina veden pintaan
-asti. Ulos pääsemiseen ei ollut vähintäkään mahdollisuutta. Kaikki
-ryntäsimme nyt, mielettöminä kauhusta, päinvastaiseen suuntaan
-nähdäksemme, olisiko siellä ehkä mitään pelastusta tarjoavaa aukkoa.
-Kaikkialla oli maa edessä. Ryntäsimme uudestaan verkkomuuriin päin.
-Mahdotonta. Ei missään vähintäkään pelastumisen mahdollisuutta. Ja nyt
-vasta huomasimme jotain, joka vielä lisäsi kauhuamme. Verkkomuuri ei
-ollut enää samassa paikassa, jossa äsken. Se liikkui! Joka hetki
-vähensi sitä vapaata aluetta, mikä meille vielä oli tarjona. Paitsi
-meitä oli täällä koko joukko muitakin kaloja, ja vesi oli jo niin
-sakeata, että vaivalla taisi nähdä muutaman metrin eteensä. Kaikki
-uivat sekaisin sinne tänne kuvaamattomassa hämmingissä.
-
-Jo oli kaikki pelastuksen toivo mennyt, kun verkkomuuri pysähtyi
-hetkiseksi. Se oli tarttunut uponneeseen propsiin. Propsiahan kaikki
-vihaamme, mutta sillä kertaa tuli propsi pelastajaksemme. Kiireesti
-uimme kaikki paikalle, missä löysimme aukon verkkomuurin alta. Tästä
-pujahdimme ajatuksen nopeudella kaikki ulos. Aukon kohdalla oli kyllä
-mies veneessä, yrittäen peloittaa meitä takaisin. Mutta me lahnat emme
-antaneet peloittaa itseämme, vaan uimme tiehemme suoraan miehen veneen
-alitse. Seuraavassa tuokiossa olisi se jo ollut myöhäistä. Verkkomuuri
-oli luisunut propsin yli. Ainoastaan hauit, ahvenet ja pikkuväki, jotka
-eivät olleet kyllin rohkeita lähestymään aukkoa propsin alla, tulivat
-sillä kertaa kalastajien saaliiksi. Sen kaino kylässä saapi,
-kolahduksen korvallensa. Mutta meikäläisillä onkin sydän keskellä
-rintaa.
-
--- Kerskaa vähemmän, lausui särki, jonka oli pakosta lukeutuminen
-pikkuväkeen. Olen itse monta kertaa ollut nuotassa. Tämä on pyydyksen
-nimi. Ei ole mikään helpompaa kuin siitä poismeno, kellä vain on siihen
-tarvittava mielenmaltti, jota tosin en tahdo kieltää edelliseltä
-arvoisalta puhujalta. Pelastumisenne kyseenalaisessa tilaisuudessa
-riippui onnellisesta sattumasta, ja kunniaksenne olkoon sanottu, että
-olitte kylläkin nopsatuumaiset sillä kertaa. Mutta onnellisiin
-sattumiin ei ole luottaminen. Ne tapahtuvat ja ne jäävät tapahtumatta.
-Liikkuvaa verkkomuuria ei tarvitse ollenkaan pelätä, vaikka se tosin
-tullessansa peloittavalta näyttää. Minä puolestani päinvastoin uin heti
-esille ja heittäydyn yhdellä ainoalla hypähdyksellä toiselle puolelle.
-Ei ole mikään maailmassa helpompaa. Kun ei vain pelkää.
-
-Monet myönsivät särjen olevan oikeassa. Mutta toiset pitivät
-edullisempana pistää kuononsa verkkomuurin alle kuin yrittää hypähtää
-sen yli.
-
-Jo oli syntyä kiivas keskustelu. Silloin kuului heikko hönöttävä ääni
-reiästä kiven alta, vaatien puheenvuoroa. Typerä krapu, jota ei oltu
-kutsuttu jouluhuvitukseen, hän kun ei kuulunut kalojen sukuun, katsoi
-kuitenkin olevansa, paikalla asuvana, oikeutettu sydämensä ajatuksen
-julkilausumaan. Aina siitä asti kuin poikahauki kertoi käynnistään
-katiskassa, oli hän istunut reiässään totinen, mietiskelevä ilme
-kasvoillaan. Lahnan kertomuksesta hän ei ollut sanaakaan kuullut,
-nuottakeskustelusta ei myöskään.
-
-Niin pian kuin kravun onnistui saada läsnäolijat kuulemaan sanojansa,
-selitti hän totisella äänellä, että hänen oikeudentuntonsa kehoitti
-häntä panemaan vakavan vastalauseensa hauin menettelyä vastaan.
-Poikahauki oli hänen mielestänsä menetellyt epähurskaasti torpparia
-vastaan. Puremaan torpparia sormeen, siihen olisi hauki kyllä ollut
-täysin oikeutettu. Eipä hän olisi itsekään epäröinyt tämmöisessä
-asemassa nipistää miestä. Mutta nythän hauki oli jo torpparin lipossa.
-Luikertaa liposta pois ja pyrstönhutkauksella vapauttaa itsensä. Ei, ei
-ikinä! Hän puolestaan ei ainakaan olisi saattanut mitään sentapaista
-tehdä.
-
-Kaikki kalat vastustivat yhteen ääneen krapua. Todellakin, vain krapu,
-joka istuu päivät pitkät mietiskellen kolossaan, voi jotain näin
-typerää esittää. Hauki oli menetellyt ihan niin kuin kylmäverisen kalan
-tulee ja sopii asemassa, missä moni muu olisi ymmälle joutunut. Hän ei
-ollut mikään semmoinen saamaton vetelys kuin krapu, joka nukkui, kun
-häntä vain syyhytti hännälle vähäisen. -- "Ryömi takaperin koloosi
-takaisin", sanoi ahven, "äläkä sekaannu toiste niitten keskusteluihin,
-jotka tietävät enemmän kuin sinä." Epähurskas menettely! Ei, vaan jos
-joku oli tässä tilaisuudessa epähurskaasti menetellyt, niin se oli
-juuri torppari. Asettaa veteen pyydystin, johon joutuu sorsanpoikia!
-
-Suurhauki katsoi tässä tilaisuuden sopivaksi pitää lyhyesti laaditun
-esitelmän oikeuksien ja velvollisuuksien oikeasta suhteesta toisiinsa.
-Kaikki kalat hyväksyivät ne yhdeksäntoista kohtaa, joihin esitelmä oli
-jaettu ja joitten pääsummana oli, että elleivät kalat käyttäneet
-kaikkia niitä puolustuskeinoja, mitkä olivat heillä tarjona --
-hurskaita tai epähurskaita --, koituisi sekä heille itselleen että
-myöskin ihmiselle siitä lopulta suurin vahinko. Sillä ennen pitkää
-olisi ihminen pistänyt viimeisenkin kalan pohjattomaan vatsaansa.
-
-Esitelmä näytti kokonansa pitäneen hauin kaikki ajatukset toimessa.
-Kaikki nuo yhdeksäntoista kohtaa oli tarkoin mietitty, punnittu ja
-selvästi esitetty. Ei ainoatakaan aukkoa ajatuksenjuoksussa eikä
-todistusjaksossa. Kaikki kuulijat, paitsi krapua, muodostivat suljetun
-piirin hänen ympärillään.
-
-Tarkkaavainen huomaaja olisi kuitenkin voinut panna merkille, että
-suurhauin silmät omituisella nälkäisellä ilmeellä tarkastelivat
-kuulijakuntaa. Pari kertaa oli hänen katseensa jo tuntijan näköisenä
-luikunut särjen ohi, joka nuottaa niin vähän pelkäsi. Nyt juuri teki
-tämä varomattoman käänteen, ja -- samassa sulkeutuivat suurhauin
-mahtavat torahampaat vahvaan otteeseen hänen kiiltävän ruumiinsa
-ympärille. Yksi ainoa pyrstön heilaus, ja suurhauki oli jo saaliineen
-kaukana lammikossa.
-
-Hänen saaliinhimoinen luontonsa oli hänet vihdoin pakottanut
-joulurauhaa rikkomaan.
-
-Suuren hämmingin vallitessa ja kaikkien moittiessa suurhauin menettelyä
-hyvästelivät jouluvieraat ja uivat kukin kotiinsa.
-
-
-
-
-
-
-"PAHA KÄRY"
-
-Suomalaisen siirtolaisen seikkailuja Etelä-Afrikassa
-
-
-
-
-Kävellessäni eräänä kesäiltana rantapuistikossa kohtasin tavattoman
-ahavoittuneen miehen. Mies, jolla oli kädessään tavallinen
-siirtolaismatkalaukku, laski sen maahan ja tervehti sotilaallisella
-tavalla. Kasvojenpiirteet näyttivät tutuilta, mutta missä olin hänet
-ennen tavannut, en voinut muistaa.
-
-Istuuduimme viereiselle penkille, ja samassa tajuntaani kuvastuivat
-lyhytkasvuisen koulupojan tavattoman tarmokkaat piirteet. Hän oli
-parikymmentä vuotta sitten ollut oppilaani koulun alimmalla luokalla ja
-pienuudestaan huolimatta ollut rajun luontonsa tähden koko luokan
-kauhuna. Hänen piirteensä eivät hevin unohtuneet kenenkään muistista.
-
-Kysyin mieheltä: "Oletteko 'Paha käry'?" Hän ponnahti ilosta penkiltä
-huomatessaan olevansa tunnettu ja että muistin vielä hänen
-koulunimensäkin. Sanoi paljon muuttuneensa kouluajoistaan eikä
-ansaitsevansa enää tuota entistä liikanimeänsä. -- Lyhyellä
-kouluajallaan oli hän ehtinyt muuttaa syntymäpitäjästään, Kyröstä,
-koulukaupunkiin ja sieltä maalle takaisin, minkätähden leikilläni
-kysyin mieheltä, missä hän oli nykyään kirjoissa.
-
--- Kapkaupungissa, tuli heti vastaus. Olen tullut muutamaksi viikoksi
-Suomeen katsomaan, elääkö vielä Kyrössäkin ihmisiä vai joko ne ovat
-kaikki muuttaneet Amerikkaan. Minulla pitäisi olla siellä setäkin,
-jonka ei taida enää kannattaa kaukaiseen länteen lähteä.
-
-Kun miehellä ei näkynyt olevan ketään tuttavaa kaupungissa ja iltajuna
-oli jo lähtenyt, käskin hänet illaksi kotiini. Tässä tilaisuudessa
-kertoi hän minulle elämänsä vaiheista seuraavaa:
-
-Muistanette vieläkin, minkä ilkityön tähden minut ajettiin koulusta
-pois. Sanokaa tilaisuuden sattuessa rehtoriukolle terveiset ja myös
-kiitokset tuosta karkoituksesta, sillä se oli hyvin ansaittua ja, ellei
-minua olisi silloin karkoitettu, olisin pian luokkatovereistani tehnyt
-samanlaiset vekkulit kuin olin itsekin.
-
-Paha kyllä jäin silloin tänne kaupunkiin ja jouduin seuraan, joka ei
-ollut suinkaan itseäni parempi. Sotaväessä ollessani istuin paljon
-"putkassa" ja palveluksesta päästyäni luulin parhaaksi poistua
-kaupungista ja lähteä kotipitäjään takaisin. Siellä tuli minusta pian
-Kyrön pahimpia tappelupukareita eikä kestänyt kauaa, ennenkuin minut
-ajettiin pois joka paikasta, missä nuoret olivat koossa.
-
-Setäni, joka oli talonpoikaisiin oloihin katsoen rikas mies, lupasi
-silloin minulle 1000 markkaa matkarahaksi ehdolla, että lähtisin pois
-Kyröä rumentamasta "Amerikkaan tai vielä kauemmaksi, jos tietä
-riittää". Riemulla käytin tarjotun tilaisuuden hyväkseni.
-
-Käydessäni siirtolaiskonttorissa piletinostoa varten lännen kaukaiseen
-onnelaan tapasin erään pietarsaarelaisen. Hän osti piletin
-Kapkaupunkiin ja kehoitti minua matkakumppaniksi. Kapmaan oloja en
-tuntenut vähääkään. Siirtolaisagentti, jolla arvatenkin oli suurempi
-voitto Kap-"tiketeistä" kuin Amerikkaan vievistä, ylisteli Kapmaata
-aivan erinomaiseksi, ja heti oli huikenteleva mieleni muutettuun
-matkasuuntaan valmis. Ilahdutin siis setäukkoa sillä, että tie etelään
-kuului olevan pitempi kuin länteen ja että olin hänen ehdotustaan
-sanasta sanaan noudattanut.
-
-Matka kävi hyvin, ja kaksi kuukautta myöhemmin astuimme maihin
-Kapkaupungissa. Matkatoverillani oli tuttavia, jotka olivat työssä
-sisämaan "miinoissa", timanttikaivoksissa. Sinne siis lähdettiin
-työmaata etsimään. Ansiot kuuluivat olevan hyvät, mutta työ raskasta ja
-epäterveellistä.
-
-Työtä saimmekin heti, ja päiväpalkka, punta päivässä vasta-alkajalle,
-oli minusta erinomainen. Puolet siitä meni tosin ruokaan ja asuntoon,
-mutta jäännöskään ei ollut, Suomen rahoiksi muutettuna, halveksittava.
-Olin jo ensi iltana joutua tappeluun "työpaasin" kanssa, kun minun
-täytyi riisuutua Aataminpukuiseksi ja vaatteeni suinattiin ja
-pudistettiin sen seitsemän kertaa. Mutta kun erään työtoverin
-housujenlahkeesta samassa tilaisuudessa tipahti pieni timantti,
-ymmärsin jo asian olevan niin kuin olla pitää. Sain määräyksen
-"komppanian storesta" -- yhtiön kauppapuodista -- hankkia itselleni
-työtakin, jossa ei ollut vuoria eikä taskuja. Omat housuni sain pitää,
-mutta taskut ja kaulurit niistä leikattiin pois.
-
-Työ kaivoksessa oli likaista. Myös maan päälläkin oli ilma aina, paitsi
-sateella, täynnä erinomaisen hienon hiedan tapaista tomua. Ei
-kestänytkään kauan, ennenkuin sairastuin. Sairaalassa makasin monta
-kuukautta, pitkät ajat tajutonna, ja ilman toverini uskollista
-uhraavaisuutta, joka minulle hankki ylimääräistä hoitoa, olisin
-varmaankin kuollut. Päästyäni sairaalasta olin niin laihtunut ja
-voimaton, etten kuukauden aikaan kyennyt minkäänlaiseen työhön.
-Toinnuin kuitenkin vähitellen ja jatkoin työtä päiväpalkalla useampia
-vuosia.
-
-Silloin päätti komppania -- timanttiyhtiö --, joka oli juuri avannut
-uuden kaivoksen, panna siinä työn urakalle tottuneimmille ja
-luotettavimmille miehilleen. Yhtiö piti kaikki työkoneet ja -aseet, ja
-miehet, jotka tekivät työn kaksittain, saivat kolmannen osan
-löydettyjen timanttien arvosta, kun yhtiö otti kaksi osaa. Timantit
-myytiin paikalla hiomatta hiomoiden asiamiehille, joten mitään
-vääryyttä ei tarvinnut epäilläkään. Minun ja toverini nimet olivat
-uuden kaivoksen luettelossa, ja me möimme jo samana päivänä
-selkänahkamme yhden vuoden ajaksi. Lyhempiä kontrahteja kuin yhdeksi
-vuodeksi ei tehty.
-
-Työtä teimme kaikki kuin hullut, eikä meistä kukaan ansainnut vähempää
-kuin kolme puntaa päivässä. Mutta myöskin viiden ja kahdeksankin punnan
-päivät eivät olleet aivan harvinaisia. Sedälle olin jo päiväpalkalla
-ollessani lähettänyt matkarahat korkoineen takaisin. Sillä vaikka
-takaisin maksamisesta ei ollutkaan ollut kysymystä, olin kuitenkin aina
-katsonut nämä rahat lainaksi. Ja nyt rupesi pankkikirjani jo näyttämään
-koko kauniita numeroita. Myös toverini, jonka kanssa yhä vielä pidin
-yhtä, oli säästäväinen mies. Hänen nimensä oli Jaakko, sielläpäin
-Djäkk. Minäkään en kauan saanut pysyä Juhona, vaan työtoverit tekivät
-minusta Djonn'in. Pankissa kirjoitettiin kirjoihimme Jack ja John,
-mutta lisänimet pantiin kyllä niinkuin olivat passeissa. Minä olin
-ainoa suomeapuhuva mies sen miinakomppanian koko alueella, mutta
-ruotsiapuhuvia oli kolmattakymmentä. Kielen opin jotenkin pian, mutta
-ruotsiapuhuvista, jotka aina keskenään puhuivat omaa kieltänsä, oli
-monta, jotka eivät osanneet maan kieltä paljon ollenkaan.
-
-Kahdestoista urakkakuukausi oli jo menossa, ja oli jo tunnettua, ettei
-yhtiö uusi enää urakkaa, vaan antaa sen sijaan paremman päiväpalkan
-sekä vanhan että uuden kaivoksen miehille. Weil. Eräänä aamuna
-vierähtää ensimmäisellä hakkuiskulla "mukulakivi" jalkaini eteen. Otin
-sen käteen ja näytin Jackille. Katselimme arasti vuoroin kiveä vuoroin
-toisiamme. Tuleeko meistä nyt varkaat? --
-
-Kaivoksesta oli jo löydetty useita pienempiä "mukuloita", mutta tämä
-oli ensimmäinen miljoonakivi. You understand. Ensimmäinen miljoonakivi.
-Tavallinen miinatyöläinenkin ymmärsi heti, että kivi oli sekä suurimpia
-että kauniimpia mitä löydetään. Ympärillämme oli useita työmiehiä. He
-eivät olleet vielä mitään huomanneet. Heitin kiven muka kelvottomana
-roskana maahan, mutta potkasin samassa vähän soraa sen päälle.
-Jatkoimme työtämme ikäänkuin ei mitään outoa olisi tapahtunut.
-
-Päivällistunnilla menimme kotiin saadaksemme puhua häiritsemättä.
-Olisimme hyvinkin voineet saada löytömme miinasta pois. Niin paljon
-tunsimme jo miinamiehen konsteja. Monta arvokasta timanttia oli jo
-yhtiöltä täten varastettu, ja miinamiehet eivät pitäneet tämäntapaisia
-varkauksia juuri minään. Pikemmin niitä pidettiin vaarallisena
-urheiluna vain; mutta jos joku olisi toveriltaan vähääkään näpistellyt,
-olisi hän pian ollut työsakista pois potkaistu. Minulla ja kaverillani
-oli kuitenkin vanhanaikuinen suomalainen käsityksemme varkaudesta. Ja
-vaikka kiusaus oli suuri, voitimme sen kuitenkin onnellisesti ja
-päätimme jo iltapäivällä ilmoittaa löytömme työnjohtajalle. Olihan
-kaikessa tapauksessa kolmasosa löydöstä kontrahdin mukaan meidän.
-
-Hyvänä tukena oli tässä kiusauksessa omalletunnollemme se asia, että
-noin suuren kiven kauppaaminen olisi meille käynyt jotenkin vaikeaksi.
-Olisimme voineet joutua konnantyöstämme kiinni ja ehkä menettää omankin
-kolmasosamme kiven hinnasta. Viidenkymmenen, jopa sadankin punnan kivet
-ovat sitävastoin kylläkin helposti myytävissä miinasusille --
-juutalaisille, jotka niistä maksoivat noin kaksi kolmasosaa niiden
-todellisesta arvosta. Ja varastelevat miehet laskivat, että kaksi
-kolmasosaa on aina enemmän kuin yksi kolmasosa.
-
-Päivällistunnin jälkeen ilmoitin siis päällysmiehelle, että minulla
-olisi isännöitsijälle asiaa ja pyysin päästä hänen puheillensa.
-Päällysmies kuitenkaan ei luvannut esittää pyyntöäni, sanoi vain asiani
-turhaksi, kun hän jo varmasti tiesi, ettei yhdenkään työmiehen
-kontrahtia enää uusita, ja pienempien asiain tähden ei laskettu
-isännöitsijän puheille. Tapahtui kuitenkin niin onnellisesti,
-että melkein samassa isännöitsijä tuli, kaksi amerikkalaista
-sanomalehden-kirjeenvaihtajaa mukanansa, miinaa seuralaisilleen
-näyttämään. He kävivät ihan työpaikkamme ohitse, ja minä rohkaisin
-mieltäni, astuin esille ja pyysin saada puhutella häntä. Isännöitsijä,
-joka arvatenkin luuli minulla olevan jotain valittamista, näytti
-tyytymättömältä, ja esimies otti jo minua käsivarresta taluttaaksensa
-minut pois. Olin jo suuttua ja ajattelin itsekseni: jos ovat
-tuommoisia hunsvotteja työmiehille, saakoot itse saman kohtelun! --
-Sanomalehtimiehen läsnäolo kuitenkin pelasti minut tulemasta
-pettäjäksi. Isännöitsijä nähtävästi samassa huomasi, että asia voisi
-sanomalehdissä saada yhtiölle vähemmän edullisen värin, ja käski minun
-sanoa sanottavani.
-
-Olin pitänyt kiven kädessäni ja laskin sen nyt sanaakaan sanomatta
-isännöitsijän käteen. Nyt ei enää yritetty taluttamaan pois, vaan
-käskettiin minut ja työkaverini konttoriin, jossa pyydettiin
-istumaankin. Isännöitsijä ja sanomalehtimiehet puhuttelivat
-meitä hyvän hetken ja vielä saman päivän amerikkalaisissa
-iltalehdissä kerrottiin löydöstä. Sama uutinen luettiin sitten maailman
-useimmissa sanomalehdissä. Luettiinpa se eräässä suomalaisessa
-maaseutulehdessäkin, joka tuli työtoverilleni. Löytäjäin nimetkin
-mainittiin "Andersén (skandinav?) och Makkela".
-
-Miinasudet olivat raivoissaan "typeryydestämme". He olisivat kivellämme
-voineet tehdä erinomaiset kaupat. Olisivat ostaneet jonkun pienen
-kelvottoman miinan osakkeet, sieltä muka löytäneet timanttimme ja
-sitten myyneet osakkeet kymmenkertaisella voitolla. Useat työtoverit
-myöskin moittivat menettelyämme ja kaikkien enimmän juuri Amerikasta
-tullut mies, joka sanoi meitä hirtehisen "greenbackiksi" -- pöllöiksi.
-Oli hyvä, että urakkamme päättyi jo viikon perästä, sillä olomme rupesi
-käymään ahtaaksi.
-
-Jack ja minä olimme nyt, Afrikankin oloihin nähden, äveriäitä miehiä ja
-olisimme huoleti voineet palata Suomeen ja elää, kuten tuo muinainen
-rikas mies, joka päivä ilossa herkullisesti.
-
-Mutta tämäntapainen elämä ei meitä houkutellut. Sisä-Afrikan äärettömät
-avaruudet kiehtoivat vastustamattomalla voimalla mieltämme puoleensa.
-Muutaman kuukauden erämiehen-elämä olisi, niin luulimme, ihanaa
-virkistystä viiden vuoden voimia kysyvän miinatyön jälkeen. Vähän
-tunsimme erämiehen elämää Afrikassa. Metsästysmatka siellä on kaikkea
-muuta kuin virkistysmatka.
-
-Oppiakseni miten metsästysretki on tässä maassa järjestettävä, ostin
-siis muutamia afrikalaisten metsästäjäin matkakertomuksia.
-Kapkaupungissa löytyy tosin useitakin metsästystoimistoja, jotka
-panevat toimeen metsästysretkiä ja pitävät myöskin kaikista
-varustuksista huolen, kaikki kalliin rahan edestä tietysti. Well.
-Tämmöisen toimiston käsiin emme tahtoneet antautua. Yksi niistä tosin
-teki semmoisetkin välipuheet, että ellei metsästäjää pantu tilaisuuteen
-ampumaan ainakin yhtä leijonaa ja kahta tai kolmea antilooppia, meni
-koko retki toimiston kustannuksella. Mutta silloin täytyi metsästäjien
-myös kaikessa noudattaa johtajan määräyksiä ja hän määräsi kaikissa
-yksityisseikoissakin matkasuunnan. Metsästäjällä ei ollut siis mitään
-muuta tehtävää kuin ampua silloin, kun johtaja katsoi hänen olevan
-osuvissa. Ellei hän ampunut tai jos hän ampui syrjään, oli toimisto
-kuitenkin puolestaan tehtävänsä kontrahdinmukaisesti täyttänyt. Hänelle
-oli annettu ampumistilaisuus.
-
-Tämmöinen metsästäminen, jota Kapmaassa pidettiin erinomaisen mukavana,
-ei meitä kuitenkaan miellyttänyt. Suomalainen itsepäisyytemme olisi
-arvatenkin pian kyllä saattanut meidät riitaantumaan tuommoisen
-itsevaltiaan johtajan kanssa. Meidän oli siis pakko ihan omin päin ja
-omin neuvoin panna matka toimeen.
-
-Well. Hankin siis ensinnäkin metsästyspassit -- ilman semmoista
-ei saa enää Afrikassa paljon missään ampua muuta kuin petoeläimiä,
-lintuja, pienempiä antilooppeja ja sentapaista. Passin hinta riippuu
-kokonaan suurempien ammuttavien eläinten määrästä. Tilasin Englannista,
-Holland and Hollandilta, tarvittavat kiväärit. Itselleni otin
-kaksi kaksipiippuista, toisen express, kal. 500, toisen n.s.
-paradox-kiväärin, kal. 12. Jälkimmäinen on oikeastaan haulikko, mutta
-on varustettu eräänlaatuisilla hiusrihloilla, mitkä tekevät, että sillä
-voi ampua 60:n jopa 80:n metrin päähän pyöreitä kuulia melkein yhtä
-suurella osutarkkuudella kuin luodikollakin. Nämä pyssyt ovat
-erinomaisia Afrikassa, missä metsästäjä juuri ammuttuansa metsälinnun
-seuraavassa tuokiossa ehkä tähtää leijonaa. -- Toverini tilasi samalta
-mestarilta repeteerikiväärin, kal. 500, ja sileäksi poratun
-kaksipiippuisen, kal. 12. Katsoimme edulliseksi voida käyttää samoja
-patruuneja. Kapkaupungista ostimme lisäksi tusinan sniderkiväärejä.
-Hottentotit käyttävät mielellään näitä vanhanaikuisia, suurreikäisiä
-sotilaskiväärejä.
-
-Kun kiväärimme, joihin olimme tilanneet runsaasti varaosia, kolmen
-kuukauden perästä saapuivat, oli matkavalmistukset suurimmaksi osaksi
-suoritettu. Itse olimme ne tarkoin valvoneet. Viimeisellä
-rautatieasemalla odottivat meitä kahdet härkävaunut, ja kovalla
-rankkasateella aloitettiin matka. Palveluksessamme oli kuusi
-hottentottia ja yksi eurooppalainen. Hän kuitenkin karkasi jo viikon
-perästä ja sen koommin en ole häntä nähnyt enempää kuin sitä
-sniderkivääriä, minkä hän otti mukaansa matkalleen. Pääsimme hänestä
-mielestäni hyvällä kaupalla, sillä hän olisi yhtä hyvin voinut varastaa
-120:n punnan Holland and Holland-kiväärini kuin yhden punnan maksavan
-sniderkiväärin. Mutta hän valitsi jälkimmäisen, sillä edelliseen
-kuuluvat patruunat säilytettiin lukitussa laatikossa. Mitään hyötyä
-miehestä meillä ei ollut. Huonoin hottentottiboymme teki enemmän hyötyä
-kuin hän.
-
-Meillä oli kuuden viikon vaivalloinen matka edessämme, ennenkuin
-saavuimme sen virran rannalle, missä varsinainen erämaa alkoi. Joka ei
-ole tämmöistä matkaa tehnyt, ei voi aavistaa sen hankaluuksia.
-Hottentotit ovat kevytmielisintä väkeä maailmassa. Ellei tarkoin valvo
-jokaista heidän tointaan, tehdään kaikki, tärkeimmätkin toimet, joista
-elämä ja kuolema riippuvat, hutiloimalla. Niin kauan vain kuin
-nahkaansa kirvelee, täyttävät he herransa käskyt, ja jos isännän silmä
-hetkeksikään väsähtää, istuutuvat he pakisemaan ja laiskottelemaan.
-Mutta jos he kerta tarmolla ryhtyvät tehtäväänsä, saavat he lyhyessä
-ajassa uskomattoman paljon aikaan, edellytettynä, että työ on
-semmoista, johon he ovat tottuneet, kuten esimerkiksi juuri
-leiritehtävät. Härkävaunujen ajossa ei mikään eurooppalainen voi
-hottentottia korvata. Erehtymättömällä varmuudella tapaa hänen pitkän
-ruoskansa letka laiskoittelevan härän, oli tämä sitten vaikka
-ensimmäisenä valjakossa. Härkäruoskan varsi on seitsemän metrin
-pituinen bambuvapa, letka on toista metriä pitempi.
-
-Härkävaunujen varustukseen kuuluu toinenkin opetuksen välikappale. Sen
-nimi on "Schambok". Se tehdään joko valkoisen sarvikuonon tai
-virtahevon nahasta. Pituus on noin kaksi metriä, kädensija on runsaasti
-kolmen senttimetrin paksuinen, ja esine hoikkenee vähitellen kärkeen
-päin. Se on notkea ja erinomaisen sitkeä, ja vastahakoisimmankin härän
-on pakko totella sen omistajaa. Niin kauan kuin se riippuu vaunujen
-ulkopuolella, ovat hottentotitkin nöyriä, mutta niin pian kuin sitä ei
-näy, on se myös unhotettu. Jos tätä erinomaista maisteria olisi
-käytetty minun kouluaikanani, olisin nyt arvatenkin joku velkataakan
-painama, nälistynyt virkamies jossain Suomen kolkassa enkä omistaisi
-ainoatakaan timanttimiinan osaketta Afrikassa.
-
-Pieniä vahinkoja lukuunottamatta olimme päässeet eräalueen rajalle.
-Tässä tapahtui ensimmäinen suurempi vahinko. Toisten vaunujen etuakseli
-särkyi pahassa kivikossa. Tuommoisen tukevan puuakselin korjaaminen ei
-käy päinsä, vaan se on tehtävä uudesta. Pojat löysivät kylläkin pian
-tarkoitukseen sopivan, riittävän sitkeän puun, mutta korjaustyöhön he
-eivät kyenneet: se oli meidän itse tehtävä, jos mielimme jatkaa
-matkaamme. Voimiamme emme säästäneet; kuitenkin meni työhön kaksi
-päivää, jonka ajan pojat saivat mielensä mukaan laiskotella. Jos heillä
-olisi vain näinä päivinä ollut metsänriistaa, olisivat he mielellään
-vaikka joka viikko ajaneet yhden akselin poikki.
-
-Vetojuhdille olivat nämä lepopäivät hyvinkin tarpeellisia.
-Rautatieasemalta lähtiessämme oli meillä ollut 24 härkää, mutta tiellä
-olin ostanut neljä lisää, mikä meille oli hyvin tarpeellista, sillä
-viikko sitten olimme jättäneet viimeiset vaununjäljet emmekä paljon
-tienneet, minkälaatuiset seudut meillä nyt oli edessämme. Pahimmat
-esteet olivat kaalamot. Joskus oli tarpeellista panna kaikki miehet
-kahdeksikin päiväksi työhön, ennenkuin rantatöyrät saatiin niin paljon
-tasoitetuiksi, että vaunut pääsivät yli.
-
-Meillä olikin juuri nyt kaalamo edessämme, jonka yli emme uskaltaneet
-yrittää vikaantuneilla ajopeleillämme, jotka tasaisella maalla vielä
-ehkä olisivat kestäneet jonkun ajan. Pojille olimme luvanneet, niin
-pian kuin vaunut saataisiin onnellisesti yli kuljetetuiksi, ryhtyä
-"lihanhankintaan". Kaikille afrikkalaisille on metsästäminen
-"lihanhankintaa". Sekä neekerit että hottentotit ahmivat sitä
-uskomattomat määrät, kun vain tilaisuus tarjoutuu.
-
-Onnella pääsimme virran yli, jonka toisella puolella oli suuri
-ruohoaavikko. Seuraavana päivänä emme olisi enää päässeet. Kova sade
-paisutti virran useaksi päiväksi äyräittensä yli. Tullessaan
-afrikanmatkalla virralle yrittää matkustaja aina, jos suinkin
-mahdollista, samana päivänä päästä yli. Moni, joka ei ole tätä sääntöä
-noudattanut, on saanut odottaa viikkomääriä, ennenkuin on päässyt
-matkaansa jatkamaan.
-
-Huonosti onnistui minulle ensimmäinen metsästyspäiväni. Olin
-sotapalveluksessa ensiluokan ampuja, mutta opin pian, että ampuminen
-Afrikan aavikoilla vaatii ihan toista taitoa kuin ampumaradalla
-pamauttaminen, missä kaikki on edeltäpäin hyvin tuttua.
-
-Läksimme liikkeelle juuri auringon noustessa. Riistaa ei puuttunut,
-mutta osuville pääseminen oli minulle, tottumattomalle, kovin vaikeaa.
-Omien vaunujeni ajajalle, joka oli ennen palvelijana seurannut erästä
-englantilaista suurmetsästäjää, olin uskonut sniderkiväärin, jota hän
-osasi käyttää paremmin kuin hottentotit yleensä. Mies totteli
-Romulus-nimeä, jonka hän nähtävällä ylpeydellä ilmoitti saaneensa
-englantilaiselta isännältään, mr Whitefoot'ilta.
-
-Hän sanoi tämän nimen ennustavan omistajalleen suurta tulevaisuutta.
-Kaksoisveljensä Remus ajoi Jackin vaunuja. Romulus tuli kokemuksellaan
-olemaan minulle suureksi hyödyksi, jota paitsi hän oli ainoa
-palvelijoistamme, joka ei pelännyt Afrikan vaarallisimpiakaan eläimiä.
-
-Jack ei tahtonut seurata minua ensimmäisenä metsästyspäivänä, vaan
-läksi jalkaisin metsän reunaa pitkin ampumaan lintuja. Menin siis yksin
-Romuluksen kanssa. Romulus ehdotti, että ratsastaisimme ensin eräälle
-pienelle puuryhmälle noin pari kilometriä aavikon reunalta. Tämmöisiä
-pieniä metsiköntapaisia oli siellä täällä aavikolla kuin saaria
-järvessä.
-
-Puuryhmälle tultuamme sidoimme hevoset ja läksimme puitten suojaamina
-jalkaisin ympäri tuota pientä metsikköä, koko ajan huolellisesti
-tarkaten ympäristöä. Nyt sattui minulle, kuten monesti käy
-vasta-alkajalle, että sain aivan erinomaisen tilaisuuden ampumiseen.
-Tuskin viidenkymmenen askeleen etäisyydestä hypähti ruohikosta kaksi
-suurta antilooppia. Olin jo silloin omasta mielestäni jotenkin nopsa
-lennosta-ampuja. Mutta näitten suurten eläinten äkkiarvaamaton
-ilmestyminen pani pääni niin pyörälle, etten ollut valmis ampumaan
-ennenkuin eläimet olivat jo lähes sadan askeleen päässä. Ammuin
-kummallakin piipulla sivu! -- Romulus katsoi kummastuneena minuun. Hän
-luuli nähtävästi kaikkien eurooppalaisten ampuvan yhtä hyvin kuin mr
-Whitefoot. En voinut itsellenikään millään muulla selittää tuota
-suututtavaa kaksoisharhaa kuin sillä, että aurinko, joka oli vielä
-matalalla, loisti minua ihan silmiin.
-
-Noin viisi kilometriä etäämmällä näkyi aavikolla paljon antilooppeja.
-Ne olivat kaikki hartebestia. Mitään muuta suojaa ei ollut kuin pieni
-kummuntapainen. Mutta kun useita eläimiä oli meidänkin puolellamme
-kumpua, oli luultavaa, että nämä paetessaan houkuttelisivat toverinsa
-kummun toiseltakin puolelta mukaansa. Päätin kuitenkin yrittää. Niin
-kävi kuin olin pelännyt. Mutta paetessaan kummun yli peloittivat ne
-vuorostaan hyvin pienen gasellin, joka ei seurannut niitä, vaan pakeni
-vinosti meihin päin. Heitin ohjakset Romulukselle ja hyppäsin hevosen
-selästä. Väli oli ehkä vähäsen toista sataa askelta, mutta laukaus
-kuitenkin vaikea, eläin kun ei juossut suoraan ohitse, vaan nyt vinosti
-poispäin. Ammuin kuitenkin, ja gaselli syöksyi kuin salaman tapaamana
-maahan. Se teki kuperkeikan ihan kuin juoksusta ammuttu jänis.
-Expresskuula oli sattunut vasempaan takareiteen ja tullut ulos oikean
-lavan kohdalta. Avasimme gasellin ja veimme sen siimeksiseen paikkaan
-äskenmainitussa puuryhmässä, missä se ripustettiin puuhun. Pojat toivat
-sen illalla leiriin, ja seuraavan päivän päivällisaikana oli se jo
-loppuun syöty. Gasellin ampuminen kohotti osakkeitani Romuluksen
-silmissä jo koko paljon.
-
-Päivällisen söimme samassa pienessä puistikossa ja illemmällä yritin
-vielä useita kertoja päästä jonkun antiloopin osuville, mikä ei
-kuitenkaan onnistunut. Ensimmäinen varsinainen metsästyspäiväni
-Afrikassa päättyi siis kaksoisharhaan ja yhteen pieneen gaselliin.
-
-Jack oli tyytyväinen päiväänsä. Hän oli ampunut useita lintuja ja
-villikissan, jonka nahkaa hän juuri tullessani paraikaa valmisteli.
-
-Viikoksi jäimme samalle leiripaikalle. Sillä aikaa onnistui minun ampua
-gnuu-antilooppi ja kaksi roipukkia, joten meillä oli lihaa enemmän kuin
-tarpeen. Hukkaan ei mennyt kuitenkaan mikään, sillä läheisestä
-neekerikylästä tulivat joka ilta miehet pyytämään lihaa. Jack, joka oli
-ampunut metsäsian, antoi sen neekereille jäähyväislahjaksi.
-
-Neekerien neuvosta siirryimme nyt kolmen päivän matkan vähäiselle
-järven- eli lammintapaiselle, jonka ympäristössä piti olla hyvää
-metsästysmaata. Tulimme viipymään siellä pitemmän ajan kuin ensin
-olimme ajatelleet.
-
-Lampi ei ollut iso eikä syväkään. Mutta kun se oli ympäristön ainoa
-vesipaikka, tuli sinne öisin paljon eläimiä janoansa sammuttamaan. Sitä
-paitsi oli sillä se suuri etevämmyys, että sen vesi oli lähdevettä,
-jota pulppusi korkean kallion alta. Itse lampea sotkivat yön aikana
-juovat eläimet pahanpäiväisesti, mutta kallion alta tuleva vesi oli
-aina yhtä puhdasta ja raitista. -- Kun paikka ensi katsannolta ei
-näyttänyt lupaavalta, teimme vain tavallisen yöleirin, mutta jo
-seuraavana päivänä varustimme leirin pitemmän olon varalle. Jack, joka
-ei ollut vielä ampunut yhtään suurempaa eläintä, kaivatti itselleen
-lammin syrjään vahtikuopan, jossa hän päätti viettää yönsä. Kuu nousi
-vasta kahden aikana. Kolmen aikana heräsin laukauksesta, ja vähää ennen
-auringonnousua kuului kolme laukausta perätysten. Ymmärsin, ettei Jack
-ollut yötään turhaan valvonut.
-
-Juotuani kahvini, joka Afrikassa kuten Lapissakin on jokaisen
-matkustajan aamujuomana, menin lammille. Jack nukkui kuopassaan makeata
-unta. Kolme metriä hänestä makasi eland-antilooppi -- eland on suurin
-Afrikan kaikista antiloopeista, suurempi kuin härkä -- ja itse
-lammikossa puhvelihärkä. Kiiruhdin takaisin leiriin viemään sanaa
-palvelijoillemme, jotka suuret teurastajapuukot kädessään törmäsivät
-paikalle. Puhvelin vetäminen vedestä oli raskasta työtä. Pelkäsin, että
-paljon hyvää lihaa menisi hukkaan. Turha pelko. Puolipäivän aikana oli
-jo kolmattakymmetä neekeriä paikalla. Afrikan neekerit ovat kuin
-korppikotkat. Missä joku suurempi eläin on asutuissa seuduissa
-kaadettu, ei kestä kauan ennenkuin parvi niitä on paikalla, vaikka
-aikaisemmin ei ole ainoatakaan saapuvilla näkynyt.
-
-Nämä neekerit eivät olleet samasta kylästä, jonka läheisyydessä
-edellinen leirimme oli ollut, vaan toisesta, lähempänä olevasta. Kaksi
-tuntia myöhemmin riippui Jackin puhveli ohuina suikaleina pensaitten
-oksilla kuivamassa. Antiloopin, jonka liha on hienompaa, pidimme leirin
-tarpeeksi. On onni, että matkustaja Afrikassa on usein tilaisuudessa
-uudistamaan suolavarastonsa, ettei hänen tarvitse aivan suuria määriä
-tätä tarpeellista tavaraa kuljettaa mukanansa. Suola on kaikkialla
-Afrikassa käypä vaihtokauppatavara, ja välistä näkee teillä kymmeniä
-miehiä, kukin kantaen suolakuormaa päänsä päällä. Suola on tuotu
-jostakin suolakuopasta. Näitä suolakuoppia -- saltpans -- löytyy
-Afrikassa muutamin seuduin laajoilla aloilla.
-
-Jack oli ollut pakotettu ampumaan puhvelihärkään kolme laukausta,
-ennenkuin se oli kaatunut, ja kaikki kolme olivat kuitenkin osuneet
-hyvin. Hän oli hyvästä onnestaan kovin iloinen. Minun täytyy myöntää,
-että tunsin melkein kateuden kaunaa Jackia kohtaan. Tämä tunne oli
-kuitenkin jo saman päivän iltana kokonaan poistuva. Ja täydellä
-syylläkin.
-
-Leirimme oli ihan aarniometsän reunalla. Edessämme levisi suuri,
-heikosti aaltomainen ruohoaavikko, jossa kuitenkaan ei nyt näkynyt
-mitään elävää. Päätin sittenkin, kun oli helteisin osa päivästä ohi,
-lähteä käyden pitkin metsän reunaa etsiäkseni jotain ammuttavaa.
-Tapahtuu useasti, että vaikka tuommoinen suuri aavikko näyttää ihan
-kuolleelta, siinä tuntia myöhemmin vilisee eläimiä. Jack kehoitti
-innokkaasti minua ottamaan hänen repeteerikiväärinsä; se tuotti varmaan
-hyvää metsästysonnea, väitti hän. Ennen yön tuloa pitäisi minun
-kuitenkin olla kotona, sillä Jack tahtoi nukkua iltapäivän ja yöksi
-taasen ryömiä kuoppaansa. Otin hänen pyssynsä, enemmän tehdäkseni
-hänelle mieliksi kuin uskoen sen kykyyn loihtia saalista esille.
-
-Näytti kuitenkin siltä kuin toverini tulisi olemaan oikeassa. Sillä en
-ollut vielä käynyt viittäsataa metriä, ennenkuin joku eläin ponnahti
-pystyyn ruohistosta edessäni. Ammuin heti ja onnella. Eläin oli
-roan-antilooppi, joka on jotenkin harvinainen laji. Laukaus kuului
-leirille, ja viiden minuutin perästä olivat Romulus ja Remus paikalla.
-Jätin ammutun eläimen heidän haltuunsa ja jatkoin hiipimistäni pitkin
-metsänreunaa.
-
-Olin täten kulkenut ehkä kolme kilometriä mitään näkemättä, kun kaukana
-edessäni rupesi häämöttämään joku eläin. Sekin tuntui olevan
-antilooppi, mutta sen laatua en voinut kiikarinkaan avulla saada
-selville. Lähemmäksi tultuani huomasin, että eläin, joka näytti olevan
-tuommoinen laumasta karkoitettu itsekseenolija, syöden vähitellen
-läheni metsän reunaa. Se kulki näet vaaleanviheriäistä ruohojuovaa,
-missä ruoho näytti mehukkaammalta kuin muualla arolla. Metsänreuna oli
-tässä niin tasainen kuin olisi se ollut viivottimella vedetty, mutta
-noin pari sataa askelta edessäni lähetti se pienen niemekkeen arolle
-päin. Niemekkeeltä kohotti yksi ainoa jättiläispuu latvustaan taivasta
-kohti, ja muutamat pensaat näyttivät tarjoovan hyvän väijymiskätkön.
-Jos minun onnistuisi huomaamatta hiipiä tähän paikkaan ja antilooppi
-jatkaisi nykyistä suuntaansa, tulisin olemaan osuvissa.
-
-Eläin oli kuitenkin jo niin lähellä, etten uskaltanut kulkea enää
-metsänreunaa pitkin. Pujahdin onnellisesti pensaitten läpi, jotka
-reunustivat metsää, ja juoksin niin nopeasti kuin taisin määräpaikkaa
-kohti. Niin hiljaa kuin mahdollista hiivin samojen pensaitten taakse,
-jotka jo äsken olin väijymispaikakseni katsonut. Pensaat eivät olleet
-korkeampia kuin että ne suojasivat minua polvistuneena, mutta
-noustessani tulisi minulla olemaan vapaa näköala. Kaksikymmentä askelta
-vain erotti minut jättiläispuun rungosta.
-
-Nopea juoksu oli pannut sydämeni takomaan kuin vasaran. Minun täytyi
-ehdottomasti saada levätä muutama minuutti voidakseni ampua. Monta
-minuuttia en voinut kuitenkaan tähän tarkoitukseen saada, sillä jo
-rupesivat illan varjot laskeutumaan etäämpänä arolla ja Afrikka ei
-tunne mitään hämärää. Auringon laskettua on samassa hetkisessä yö.
-
-Tässä paikassa oli tosin vielä täysi ampumavalo. Mutta kun huomasin,
-ettei se tulisi enää monta minuuttia kestämään, oli minun pakko
-kohottaa vähäisen päätäni katsoakseni arolle päin, vaikkakin sydän
-vielä tykytti pahoin.
-
-Se, mitä nyt näin, ei ollut omiaan sydämentykytystäni rauhoittamaan.
-Olin tullut ennätetyksi. Edessäni, ihan puun juuressa, seisoi
-liikkumatta väijyksissä kaksi muuta eränkävijää, silmät hievahtamatta
-suunnattuina arolle päin. Tuuma tuuman jälkeen painuin alas paikalleni
-pensaan taakse.
-
-Minuutin jälkeen nousin uudestaan pyssy poskella ja sormi liipasimella.
-Tähtäsin etumaisempaa kilpailijaani korvan juureen ja koukistin sormea.
-
-Pamaus hävisi hirvittävään kiljuntaan, ja kilpailijani, uljas
-koirasleijona, kepertyi kuolleena paikalle.
-
-Repeteerasin niin nopeasti kuin suinkin uskalsin. Jos tämä toimi
-tapahtuu liian nopeasti, ei koneisto tee tehtäväänsä -- tämä sekä
-tuosta toimesta syntyvä kuuluva kolina on aina tehnyt pikakiväärit
-minulle epämiellyttäviksi. Puun juuressa yhä paikallaan seisova
-naarasleijona ei tässä tilaisuudessa kuitenkaan näyttänyt vähääkään
-välittävän minusta ja minun toimistani. Verenhimoinen katseensa
-tuijotti yhä vielä arolle saalistaan, joka ei näkynyt saaneen selville
-mistäpäin pamaus kuului, koska se jäi paikalleen seisomaan. Jo tähtäsin
-kurkunjuurta -- eläin seisoi siten että tämä paikka oli nyt
-haavoittuvaisin -- mutta samassa kuin laukaus meni, teki leijona
-hypähdyksensä, ja muutamien pitkien harppauksien jälkeen löi se yhdellä
-ainoalla käpäläniskulla saaliinsa maahan. Hirvittävä kiljunta ilmoitti
-leijonan voiton.
-
-Etteivät leijonat olleet minua huomanneet, ennenkuin ammuin, oli
-selvää. Mutta ettei naarasleijona heti laukaukseni jälkeen hypähtänyt
-kimppuuni, oli minusta nyt, kun vähän toinnuttuani rupesin
-ajattelemaan, miten vaarallinen itselleni laukaukseni oli ollut, aivan
-käsittämätön asia. En voi muulla tavalla tätä selittää kuin että
-saaliin läheisyys oli sen verenhimoa niin kiihoittanut, että sen
-tajunta oli jokaiseen muuhun vaikutelmaan täysin kykenemätön.
-
-Leijona kiljui vielä useat kerrat saaliinsa vieressä ja rupesi sitten
-laahaamaan sitä metsään päin. Minusta ja kuolleesta toveristaan se ei
-vieläkään näyttänyt mitään välittävän. Sen ollessa viisikymmentä
-askelta minusta, ammuin, mutta osuin huonosti. Leijona vastasi
-kiljunnalla, joka pani metsän raikumaan, ja syöksyi salaman nopeudella
-minua kohti.
-
-Nyt hermoni pettivät. Peto oli jo ihan kohdallani, kun ojensin pyssyn
-ja melkein tähtäämättä laukaisin sen avonaiseen, veriseen kitaan.
-Leijona kääntyi sivullepäin ja yski pari kolme kertaa. Luulen, että
-ruudinsavu oli täyttänyt sen henkitorven.
-
-Tämä muutaman sekunnin vara-aika varmaankin pelasti henkeni. Äsken
-mainitun puun juuresta kasvoi vesa, joka antoi jalalleni tukea, että
-minun onnistui heilauttaa itseni ylempänä olevalle oksalle. Tällä en
-ollut kuitenkaan vielä turvattuna, ja leijona teki myöskin samassa
-hyppäyksen minua kohti. Jollain tavalla se takertui kuitenkin tuohon
-vesaan, ja ennenkuin se ehti uudistaa hypähdystä, olin jo turvattuna
-ylemmällä oksalla.
-
-Pyssy oli minun onnistunut saada mukaani puuhun, mutta tällä välin oli
-tullut melkein pilkkopimeä. Oli näet nousemassa tuommoinen
-äkkiarvaamaton rajuilma, joita Afrikassa välistä syntyy muutamassa
-minuutissa. Painostavasta ilmasta ja valon tavattoman nopeasta
-katoamisesta olisi minun pitänyt huomata, mikä oli tulossa. Mutta
-leijona oli vienyt kaikki ajatukseni, ja sentähden tuo äkkinäinen
-pimeys vain lisäsi minussa kauhun tunnetta. Pelkäsin, sen tunnustan
-vieläkin, pelkäsin kauheasti. En voinut tästä pelostani vapautua,
-vaikka aivan hyvin tajusin, ettei minua nyt uhannut mikään suoranainen
-hengenvaara.
-
-Laukaukseni leijonan suuhun oli aikaansaattanut ainoastaan vaarattoman
-lihahaavan; kuula oli lävistänyt niskalihakset ja mennyt niskasta ulos,
-kuten myöhemmin huomattiin. Kuinka arastelemattomia vaarattomille
-haavoille suuret petoeläimet ovat, huomasin hetken perästä, kun kuulin
-muserrettujen luitten rausketta. Niska läpiammuttuna ja kuollut toveri
-vieressään ahmi leijona saalistaan! Sen hermosto ei pettänyt!
-Luonnollisen elantotarpeen tyydyttäminen syrjäyttää eläinkunnassa, ja
-varsinkin petoeläimissä, useimmat muut vietit ja tunteet.
-
-Leijona keskeytti aina välistä ateriansa päästääkseen kauhistuttavan
-kiljunnan. Olen käynyt eläintarhoissa, joissa paitsi muita petoeläimiä
-on pidetty kymmeniä leijonia. Se konsertti, jonka nämä antavat, kun
-niiden ruokkimisaika lähenee, on ensikertalaiselle kamala kyllä. Mutta
-siitä puuttuu oikea kaikupohjansa: yön hiljainen pimeä ja Afrikan
-erämaan painostava yksinäisyys. Tässä oikeaa ympäristöä ei puuttunut.
-Vakuutan, että yhden ainoan leijonan kiljunta tässä ympäristössä kuuluu
-monta vertaa kauhistuttavammalta kuin kokonaisen eläintarhan karjunta,
-kiljunta ja mylvinä.
-
-Leijonan kiljumisen väliajoilla oli aarniometsä niin äänetön, ettei
-kuulunut vähintäkään risausta paitsi jo mainittua, välistä uudistuvaa
-särkyvän luun rousketta. Ilma oli tavattoman painostava. Olisin
-mielelläni painanut taskulamppuni nappia saadakseni sekunniksi valoa,
-mutta joku epämääräinen tunne pidätti minua. Silmät auki en nähnyt
-kättä edessäni. Mutta jos sekunniksikaan suljin silmät, oli heti
-edessäni äskeinen kuva: koirasleijona seisoen siinä ylpeänä
-metsänreunassa hurjan rajumielisyyden, itsetietoisen kootun voiman ja
-uhmailevan majesteettiuden kuvana, ja sen takana naaras, jonka
-tultasyöksevistä silmistä loisti peittelemätön luihuus ja hillitsemätön
-verenhimo. Olin uudestaan näkevinäni, miten tuo raivostunut eläin
-yhdellä ainoalla otteella kauhistuttavan kiljunnan säestämänä repäisi
-kaadetun saaliinsa rintakehän auki, pisti vaalean kuononsa sisään ja
-veti sen vertatihkuvana ulos. Kamala kuva, joka oli polttautunut
-silmäni verkkokalvoon ja yhä uudelleen pani hermostoni värisemään.
-Tiesinhän hyvin, että eläin makasi nyt saaliinsa vieressä eikä voinut
-minulle mitään pahaa; mutta tuo aina välistä toistuva kiljunta uudisti
-joka kerta tajuntaani sen hetkisen, kun tuo avonainen verinen kita
-syöksyi minua kohti. Turhaan yritin poistaa kauheata kuvaa silmistäni.
-
-Olin mielestäni jo istunut kauan tukalassa asemassani. Eikö rupeaisi
-aamun enteitä pian näkymään? Pistin taskulampun takin alle ja valaisin
-sekunnin ajan kellon taulua. Olin ollut puussa tasan 20 minuuttia! Kun
-olen joskus lukenut siitä, miten sekunnit kasvavat minuuteiksi ja
-minuutit tunneiksi, olen aina uskonut tuota semmoiseksi kirjaniekkain
-valeeksi, joilla he kirjojaan koristelevat. Sinä iltana opin parempaa.
-En ymmärtänyt miten voisin yön kestää, kun kuukin nousisi vasta
-aamupuolella yötä.
-
-Melkein heti katsottuani kelloa iski ensimmäinen salama. Sitä seurasi
-semmoinen ryske, että jo luulin puun, jossa istuin, säpäleiksi
-pirstautuneen. Raskaita pisaroita alkoi pudota ja muutaman minuutin
-jälkeen satoi kuin korvosta kaatamalla. Risteilevien salamain valossa
-näin, miten leijona veti saaliinsa lähemmäksi puuta, jossa se oli
-jossain määrin sateelta suojattuna. Maaten vatsallaan pää puuhun päin
-jatkoi se veristä ateriaansa.
-
-Olin ampunut viisi laukausta. Makasiiniin mahtui kuusi patruunaa;
-tiesin siis että viimeinen patruuna oli patruunapesässä. Kun olin
-mennyt ulos muutamaksi tunniksi vain, en ollut ottanut mukaani useampia
-patruunia kuin ne kuusi, jotka olivat kiväärissä. Minusta oli nyt aika
-tullut viimeisen laukauksen käyttämiseen. Nousin seisomaan, nojasin
-pyssyä oksanvekaraan ja tähtäsin, niin hyvin kuin salamain valossa
-osasin selkärankaan lapaluitten kohdalle. Epävakainen valaistus ei
-sallinut mielestäni kyllin varmaa tähtäämistä päähän. Korjasin
-tähtäystä useat kerrat ja kun kirkas salama taasen näytti minulle, että
-leijona makasi paikallaan, annoin laukauksen mennä.
-
-Leijona vastasi hurjalla kiljunnalla, joka kuitenkin melkein hukkui
-samassa seuraavaan ukkosen jyrinään. Omituisesti kyllä oli ukkosilma
-tyynnyttänyt kapinalliset hermoni, ja laukaistessani pyssyni olin
-täysin levollinen. Seuraava salama osoitti minulle, että laukaus oli
-osunut hyvin, jos tosin ei ihan niin hyvin kuin olin toivonut. Leijona
-makasi paikallaan, nyt kuitenkin pää poispäin suunnattuna. Vielä
-seuraavien salamain valossa näin, miten se turhaan yritti poistua
-paikalta. Kuula oli nähtävästi ainoastaan vioittanut selkäydintä
-särkemättä sitä kuitenkaan täydellisesti. Eläin pyöri ympäri monta
-kertaa, purren ampumahaavan kohtaa. Joka kerta kun sen yritys
-epäonnistui, seurasi suuttunut kiljunta. Se heikkeni kuitenkin joka
-kerralla lakatakseen hetken perästä kokonaan. Myöskin ukkosilma lakkasi
-hetken perästä, taivas selkeni, ja tähtien valossa näin, ettei
-viholliseni liikkunut enää. Heitin sitä kuivalla oksalla: oksa jäi
-leijonan selkään.
-
-Nyt astuin turvapaikastani alas. Jäin hetkeksi sähkölampun valossa
-ihailemaan saalistani. Molemmat leijonat olivat mahtavan suuria
-eläimiä, koiras niin sanottu harjaleijona. Erämaan leijonalla ei ole
-kuitenkaan niin pitkää harjaa kuin eläintarhain asujaimilla. Ainoastaan
-suurilla aavikoilla elävien leijonain harja joskus riippuu maahan asti.
-Mutta "odota vähäisen"-pensaitten alueilla kuluttavat okaat sen harjan
-lyhyeksi ja takkuiseksi, mikä ei kuitenkaan mielestäni vähennä sen
-hurjaa ulkomuotoa. Koirasleijona näyttää kuolleenakin ylpeältä erämaan
-kuninkaalta, kun naaras sitävastoin mielestäni kuolleena menettää
-enemmän tuimasta ulkonäöstään.
-
-Puoliyön aikana tulin leiripaikalle ja astuin Jackin vaunuihin, joka
-oli lähempänä. Jack tarjosi minulle kuivat alusvaatteet ja vaatimalla
-vaati minua jäämään hänen vaunuihinsa yöksi. Kerrottuani hänelle
-seikkailuni ja puhdistettuani pyssyn nukuin väsyneen miehen uneen.
-
-Herätessäni oli Jack jo noussut. Menin omille vaunuilleni etsiäkseni
-itselleni kuivat vaatteet. Arvaapas ihmettelyäni ja säikähdystäni,
-kun vaunut olivat kadonneet! Ainoastaan muutamia lankunpätkiä,
-rattaanpuolia ja muuta romua oli paikalla, missä vaunut olivat olleet.
-Jäin sanatonna, lamautuneena seisomaan paikalle. Heräsin siihen, että
-Jack löi minua olalle sanoen: "Kiitä nyt Jumalaa siitä, ettet ollut
-eilisiltana kotona!" Ja todellakin oli henkeni pelastus tapahtunut kuin
-ihmeen kautta. Vaunuissani oli kolmatta tuhatta patruunaa ja kolmesataa
-kiloa ruutia, joka oli otettu mukaan vaihtokauppaa varten neekerien
-kanssa.
-
-Ukkosilma oli juuri ollut loppumaisillaan, kun vielä yksi ankara salama
-oli iskenyt, ja minun vaunuihini. Räjähtänyt ruuti ja patruunat yksin
-eivät olisi kaikkea tätä tuhoa kyenneet aikaansaamaan, vaan yhtä suuri
-osa oli kyllä laskettava ukonnuolen tilille. Ilman paine oli ollut niin
-raju, että se oli osaksi irroittanut toisen vaunuteltan paikoiltaan.
-Ihmisistä ei ollut kukaan pahasti vahingoittunut.
-
-Läksimme kaikki saalistani noutamaan, ja illalla olivat nahat
-valmistettuina mitä parhaimmassa kunnossa. Koirasleijonan pääkallo oli
-säpäleinä, mutta nahka kaikeksi onneksi ei ollut särkynyt. Iloitsin
-tästä paljon, sillä Kapmaallakin pidetään hyvin täytettyä leijonaparia
-arvokkaana huonekoristuksena.
-
-Meillä oli nyt yksi rihlapyssy vain, miesten sniderkivääreistä
-puhumatta. Sniderkivääritkin tappavat kyllä Afrikan keskinkertaiset ja
-pienemmät eläimet, mutta niitten käyrä kuulanrata tekee ne kelpaaviksi
-vain lyhyillä matkoilla. Tuumittuamme sinne tänne päätimme lopullisesti
-olla matkaa jatkamatta. Jäimme kuitenkin tänne vielä useaksi viikoksi,
-teimme ratsastaen muutamia lyhyempiä matkoja ja palasimme eräretkeemme
-jotenkin tyytyväisinä Kapkaupunkiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kertoja katseli kelloaan. Tuntiosoittaja oli jo sivuuttanut
-puoliyönhetken. Mies hyvästeli, kiitteli ja kehoitti minua saapumaan
-seuraavana aamuna junanlähtöajaksi asemalle, jossa hän antaisi minulle
-pienen muistolahjan Afrikasta.
-
-Ajattelin saavani ehkä neekerinuolen tai jotain sentapaista
-Afrikanmuistoa, joita saksalaiset tehdasmaisesti valmistavat
-Kap-markkinoita varten halukkaille matkailijoille myytäviksi. Mutta kun
-minulla ei mitään tämänlaistakaan Afrikka-esinettä ollut, menin aamulla
-junalle. "Paha käry" saapui viime tingassa, sai piletin, tuli ulos
-asemasillalle, jossa seisoin, ja kiinnitti takinkäänteeseeni säkenöivän
-kaulustinneulan. Hymyilin hänelle kiitoksen ja huusin leikilläni: "Kun
-palaatte ensi kerta leijonametsästyksestä, niin paiskatkaa minua
-kirjeellä." Juna oli jo silloin liikkeessä, enkä tiedä, kuuliko hän
-sanani vai ei. Hän nyökäytti päätänsä vastaukseksi. Mutta mitään
-kirjettä en ole saanut.
-
-Säkenöivä neula näytti olevan tuommoinen jäljitelty kivi, jonka melkein
-joka siirtolainen palatessaan tuo morsiamelleen tai sisarelleen ja joka
-maksaa 25 senttiä, parhaimmat 50. Heitin sen kotiintultuani
-kirjoituspöytäni laatikkoon, mihin se hautautui kirjeitten ja
-paperien väliin. Rupesin epäilemään, että "Paha käry" ja hänen
-Afrikka-historiansa oli itse samanlainen kuin hänen muistolahjansakin.
-Kuitenkin huvitti minua vanhan oppilaan tapaaminen; ja että hänestä oli
-tullut kunnon työmies, sen huomasin selvästi hänen pahkaisista
-käsistään.
-
-"Paha käry" ja hänen kertomuksensa oli jo puoleksi mielestäni
-unohtunut, kun pari vuotta myöhemmin "Forest and Stream"-lehdestä luin
-pienen palasen, jonka alla oli nimimerkki "Paha käry". Toimitus oli
-kirjoitukseen liittänyt seuraavan: "Ylläolevan eräkertomuksen on meille
-lähettänyt tunnettu afrikalainen suurmetsästäjä John Makkela, joka,
-kuten meille on kerrottu, ensi vuodeksi suunnittelee metsästysretkeä
-Kanadaan. Maailman suurin petoeläin, grizzlykarhu, kuuluu kovin
-houkuttelevan häntä, jolle Afrikan petojen kaataminen näkyy tulleen
-liian jokapäiväiseksi huviksi."
-
-Tuossa tuokiossa seisoi pieni ahavoittunut mies tarmokkaine
-kasvojenpiirteineen edessäni. Hän ei ollutkaan mikään "jäljitelty"
-mies, koska maailmanlehtikin näkyi hänet tuntevan. Muistin hänen
-Afrikka-lahjansa, jonka myös hetkisen etsittyäni löysin. Ehkä sekin
-oli arvokas. Menin erään tutun kultasepän luo, joka tutkittuaan kiven
-sanoi sen maksavan kaupassa 160:n tai 180:n markan vaiheille.
-Häpeissäni aiheettomista epäluuloistani ja liian kallisarvoisesta
-Afrikka-lahjastani menin kotiin.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Seikkailuja saloilla ja vesillä, by 
-Alfred Emil Ingman
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SEIKKAILUJA SALOILLA JA VESILLÄ ***
-
-***** This file should be named 55495-8.txt or 55495-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/4/9/55495/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/55495-8.zip b/old/55495-8.zip
deleted file mode 100644
index cff03d1..0000000
--- a/old/55495-8.zip
+++ /dev/null