diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 15:33:49 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 15:33:49 -0800 |
| commit | 2ccac1a0470bdfc8d2c5ad36e21c1b6450546dd1 (patch) | |
| tree | a60e345dd1841fb6049bdf952a58dbdf64a43a90 | |
| parent | 799008660d7367231d8351255e346ed4c2cb037b (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55515-8.txt | 7118 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55515-8.zip | bin | 111954 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7118 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..15f388a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55515 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55515) diff --git a/old/55515-8.txt b/old/55515-8.txt deleted file mode 100644 index d4a1756..0000000 --- a/old/55515-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7118 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Terve mies, by Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Terve mies - - -Author: Jalmari Finne - - - -Release Date: September 9, 2017 [eBook #55515] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TERVE MIES*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -TERVE MIES - -Romaani - -Kirj. - -JALMARI FINNE - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1915. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - --- Ei siinä ole viittätoista kiloa enempää. - --- No, se nyt on ihme ja kumma, kun minä kahdeksastatoista olen -maksanut, ja kauppiaan vaaka näyttää oikein. - --- Tässä ei ole viittätoista enempää! - --- Mutta kun minä vein voita kauppiaalla se pantiin ensin samaan -vaakaan, mihin sitten rautatanko, ja kun se kerran näytti, että voita -oli juuri se määrä, minkä muija kotona oli sanonut siinä olevan, ja -kun sitten rautatanko pantiin... - --- Niin, mutta tässä ei sittenkään ole viittätoista enempää. - -Pajan ovella miehet kinastelivat. Talonisäntä oli toinen, ja toinen, -hän, joka viidestätoista puhui, oli nuori seppä. Hän piteli kädessään -rautatankoa ja kätensä voimalla punnitsi sen painavuutta. - --- Saatte ottaa vaikka ruumiistani ne kilot, jotka tässä ovat päälle -viidentoista, sanon minä. - -Talonpoika löi oikean käden nyrkin vasempaan käteensä, ja ääneen tuli -vinkaiseva sävy, kun hän huusi: - --- Ja päästä minä alotan, vaikka se onkin huonointa sinussa, senkin -itsepäinen vesa! - -Nuori seppä katsoi suuttuneeseen talonpoikaan ja nauroi. Ja kun -hän sen teki ja valkoiset terveet hampaat tulivat näkymään tuosta -hiukan liian suuresta suusta ja silmien veitikkamainen välke osui -talonpoikaan, niin tämä tunsi jo hiukan lauhtuvansa. Hänkin jo -hymähti, mutta samassa kiukku tarrasi täydellä voimalla sieluun -kiinni ja pakotti sanat huulille: - --- Sinä itsepäinen nulikka, sanon minä. Vai sinä tässä tulet -opettamaan minua! Tiedätkö sinä kuka minä olen? - -Nuori seppä antoi raudan pudota maahan ja vastasi rauhallisesti: - --- Kyllähän tuo tiedetään. Ja ellei isäntä nyt kohta lakkaa -rähisemästä, niin muutan jalkanne tuonne aidan toiselle puolen. - -Samassa pajasta, josta tähän asti oli kuulunut tasaista alasimen -kilinää ja nakutusta, pisti päänsä esiin nokinen, vanhanpuoleinen, -laiha ja jo hiukan kumarassa asteleva seppä. Hän lausui tyynesti: - --- Ei saa turhia pöyhistellä siinä. Ensiksikin sinä, Kalle! Mitä sinä -suotta vanhempien ihmisten kanssa kinastelet? Olisit siinä hiukan -hiljaa! - -Kalle sipaisi kädellään lakkinsa lippaa, painoi sitten reuhkan -syvempään päähänsä ja meni pajaan. - --- Ja mitä teihin, isäntä, tulee, jatkoi vanha seppä, niin sen minä -sanon, että turhaa tässä on tulla kenenkään minun poikani kanssa -riitelemään painoista. Hänen kätensä on elävä vaaka. Kyllä se aina -oikein näyttää. - --- Mutta kun minä kauppiaan luona... - --- Näitte silloin väärin tai oli vaakaan pantu toinenkin tangon -kappale. - -Riitelevän isännän suu jäi aivan selälleen. Hän kääntyi äkkiä -ympäri, hyppäsi rattaittensa luo, pöyhi pohjaa ja otti sieltä lyhyen -raudankappaleen esiin. - --- Totisesti olikin. Sen minä unohdin. - -Hän heilutti raudankappaletta kädessään ja huusi pajan ovesta sisään: - --- Sinä olit oikeassa, Kalle, ihan oikeassa! Tämä puuttui siitä! - --- Jahaa, vastasi nuori seppä vain ja jatkoi pajassa työtään. - -Vanha seppä jäi oven ulkopuolelle keskustelemaan töistä isännän -kanssa. Sinä aikana kuului pajasta tasainen takominen. Säännöllisesti -löi suuri moukari iskunsa, ja väliin kuului aina kaksi lyöntiä, -joista ensimäinen oli jälkimäistä hiukan vahvempi, toinen kun tuli -aivan kuin sen seuraksi. - -Takojat olivat Kalle, joka moukaria heilutti, ja hänen nuorempi -veljensä Mikko, viisitoistavuotias poika, joka pienemmällä vasaralla -nakutteli alasimella olevaa hehkuvaa rautaa, pidellen sitä pihdeillä. - -Ulkosalla vanha seppä isännän kanssa puhetta jatkoi. Kun vähäksi -aikaa taonta taukosi ja kuului vain palkeitten vihainen puhkunta, -katsoi hän ovesta sisään ja kysyi: - --- Tarvitaanko minua? - --- Isä on vaan siellä, ei täällä tarvita, sanoi Kalle. -- Johan tämä -kohta loppuukin. - -Seppä kääntyi isännän puoleen ja sanoi puoliääneen, jotta pajaan ei -kuuluisi: - --- Kuulitteko, isäntä? Sellaisia minun poikani ovat. Eivät päästä -minua kohta enää työhön laisinkaan. - -Ja hän pudisti säälitellen päätään, mutta suupielissä leikki -tyytyväisyyden ja onnen väre, jonka isäntäkin huomasi. - --- Parempihan tuo, että poika isänsä ajaa työstä pois, kuin että isä -poikansa, sanoi isäntä. - --- Eihän tuota pitäisi lastaan kiittää, hulluhan sellainen mies -on, sanoi seppä. -- Mutta kyllä minä sen sentään sanon, että olisi -pitänyt olla nuorempana ahkerampi, jotta olisi enempi tuollaisia kuin -Kalle on ja millaiseksi Mikko lupaa tulla. Tai ehkä on hyväkin, ettei -ole monta sellaista kuin tuo meidän Kalle. Se pitää niin tiukasti -oman päänsä, että... - --- Isäkinkö saa taipua? - --- No, eihän tuota juuri vielä ole saatu tehdä. Mutta herra tiesi, -millainen metakka olisi talossa, jos tuollaisia olisi liian monta. -Työssä sisu kyllä on hyvä asia, mutta työn ulkopuolella se on kuin -hevonen ensi kertaa valjaissa, vie rattaat helposti ojaan. Mutta -työssä! Kerronko isännälle mitä viime viikolla tehtiin. Tuli tässä, -kun on näin juuri työaseitten korjuu-aika ja kylä suuri, sellainen -työnruhka meille, että jo alkoi pelottaa. Ja Kalle otti vastaan työtä -ja lupasi määräpäiväksi valmiiksi. Jo minua alkoi panna ajattelemaan, -että tappaako se tässä meidät toiset työllä, ja sanoin, että ei -pitäisi ottaa enää lisää työtä, mutta hän vastasi vain, että kyllä se -valmistuu. Ja sitten hän eräänä päivänä, se oli niinkuin tiistaina -viime viikolla, alkoi aamusta alkaen panna sellaisen tulisen puhdin -kaikkeen, että minä jo luulin maailman saranojen menneen nastoistaan -ja niitä kiireimmän kautta pitävän korjata. Minut he panivat -palkeisiin, en kelvannut, nähkääs, enää muuhun heidän mielestään. -Mutta siinäkin oli sellainen kiire ja touhu, että sylki tahtoi suussa -kuivua. Ja kun minä olen tottunut henkeä vetämään aina sen mukaan -kuin vasara lyö, lyön sitten itse tai toinen sen tekee, niin siinä -minä koko päivän läähätin kuin rintatautinen. Sellaisella kiireellä -poikien käsissä moukarit ja vasarat iskivät. Ja valmista työtä tuli! -Hyvä jumala, kuinka sitä tuli! Minä jo pelkäsin, että tässä tulee -huonoakin, kun kiire on niin kova. Mutta täyttä tehtiin, aivan -täyttä. Ne isännän uudet viikatteet olivat siinä samassa myllyssä -silloin. - --- Ja oikein hyviä tulivatkin, ne ovat parhaita koko talossa. - --- Kas, sen Kallen käsi, se on niin ihmeen varma. Kun hän iskee, -niin sitten ei siihen ole enää hyvä mennä toisen sorkkimaan. Mutta -tulihan siitä viimein päivän päätös, sillä jumala on niin asettanut, -että meidän joskus levätäkin pitää. Ja lepo siitä tulikin. Kalle meni -järveen uimaan ja sitten heti makuulle. Ja kannattikin levätä, sillä -minä sanon sen suoraan, että nuoruudessani, jolloin minäkin olin -taitavimpia seppiä näillä tienoin, en kahden apulaisen kanssa olisi -kahdessa päivässä saanut sitä valmiiksi, minkä nyt saimme yhdessä. -Mikko kun on vielä tuollainen kasvava poika, vaikka visaa sekin on -ja sisu silläkin on, niin että ihan hirvittää toisinaan, hän ei -jaksanut syödä illallistakaan, vaan kellahti heti vuoteelle, kun oli -päältään ottanut. Mutta eihän sitä nyt sentään naama pesemättömänä -nukkumaan saa mennä. En minä vanhaa Hetaa viitsinyt käskeä sellaiseen -hankaamiseen, eikä siinä sitten mikään muu auttanut kuin tehdä se -itse. - --- Mikä? - --- No, se poikani naaman peso, sanoi seppä nauraen. -- Olen minä jos -jossain toimessa ollut, mutta en ole vielä lapsen naamaa pessyt. Kun -vaimoni eli, niin hänhän ne lapset pesi. Mutta nyt istuin ja pesin -Mikon naamataulua. Ja niin väsynyt oli vekara, ettei edes herännyt, -vaikka minä hankasin oikein veden ja saippuan kanssa ja karkea pyyhe -kädessäni. - -Seppä naurahti ja sanoi: - --- Narrihan minä olen ja jo vanhuudenhöperö, kun vieraille lapsiani -kiitän. - --- Ei sentään, asia on aina asia. - --- Ja täytyyhän minun vieraille kiittää, kun en heille saa sanoa -kiitoksen sanaakaan. - --- Ettekö? - --- No, en niin alkuunkaan pääse, kun jo tulee oikein pahalla äänellä: -Pitäkää suunne kiinni! Kyllähän ne muuten muistavat tuon käskysanan, -missä lapsia vaaditaan kunnioittamaan isäänsä, mutta ei silloin, ei -silloin koskaan. - --- Mahdatte te itse asiassa olla hyvin onnellinen? - --- Onnellinenko? En. - --- Mutta oletteko te hassu? Seppä hymyili vastatessaan: - --- En juuri sitä. Mutta sanokaas, isäntä, mistä tässä pitäjässä -riittää niin paljon työtä, kuin nuo pojat tahtovat tehdä? Pois Kallen -jo pitäisi päästä muualle. Mutta minne? Sitä minä tässä olen tuuminut. - -Pajasta alkoi kuulua niin kiivasta takomista, että keskustelevat -miehet katsoivat parhaaksi vaieta ja odottaa. Isäntä otti käteensä -rautatangon ja kohotteli sitä. Kun puheenloma jälleen tuli, sanoi hän: - --- Viisitoista kiloa! Nyt muistan, kun kauppias sen punnitsi, se oli -prikulleen niin paljon. - --- Kalle ei koskaan siinä erehdy, sanoi seppä. -- Kun vain hän -elämässä osaisi kaiken muun yhtä hyvin punnita. Kun osaisi! - -Vaitiolo oli katkaissut entisen keskustelun, eivät he enää sen lankaa -löytäneet, puhelivat pitäjän ja kunnan asioista. Erotessa isäntä -kuitenkin vielä käänsi puheen Kalleen sanoen: - --- Jos minun Emmani olisi edes viittä vuotta vanhempi, mutta kun se -vasta on kymmenen korvissa, niin kyllä minä poikanne meille kiskoisin -vävyksi. Mutta kun Emma siihen ikään tulee, jolloin pojalle kelpaa, -niin on poikanne jo ottanut omansa, sillä kai tuollaisen jälestä -tytöt ravaavat. - --- En minä tuota niin tiedä sanoa, mutta taitaa Kallella olla omansa -jo katsottuna ja varattuna. - --- Tuollainen mies kuin poikanne, on enemmän kuin suuret perut. Hän -on itse pääoma, joka tuottaa hyvin runsaan koron. - --- Kai se niinkin on, mutta moni näyttää hyvältä nuorena, tuleekin -huonoksi vanhempana. Ei sitä päästä pitkälle paljaalla työkyvyllä, -älyä ja ymmärrystä sitä pitää olla, jotta maailman suuri hyrrä ei -pääse pyörittämään mielensä mukaan. Ja onko hänellä älyä, kuka noin -nuoresta vielä tietää, kun älyä ei ole koeteltu. - -Miehet erosivat, ja seppä palasi pajaan. Hän tarttui vasaraan ja -aikoi kolmantena tulla lyömään hehkuvaan rautaan. Mutta silloin Kalle -antoi moukarinsa vaipua alas ja sanoi: - --- Mitä tuo vanha krääkkä täältä hakee? - --- Mitä sinä sanot? tiuskaisi seppä. - --- Emme me tuollaista apua tarvitse! Pois näistä nurkista ja heti -paikalla. - --- Sinä helvetin korvennettava, etkö läpätä siivommin! - --- Ulos nyt täältä tai me kyöräämme! Eikö niin, Mikko? - --- Tietysti me lennätämme ukon ulos! vastasi Mikko äänellä, joka ei -enää ollut pojan, mutta ei vielä nuorukaisenkaan. - --- Tämä käy jo kunnian päälle, sanoi seppä. -- Minä manaan teidät -käräjiin molemmat. - --- Olettehan te lautamies, manatkaa vaan. Kyllä me tulemme ja siellä -me laulamme lisää, sanoi Kalle... - --- Minä ajan teidät molemmat pitäjästä pois, niin tulista kyytiä, -että koirat kintuissanne räksyttävät! - --- Jos arvoisa kunnallislautakunnan jäsen sen tahtoo, niin voi sen -tehdä. Mutta silloin me nostamme ilmi sodan ja vihaisen villityksen -kylässä. Eikä pidä lähtiessämme olla yhtäkään ikkunaa tai ovea -ehjänä, kun nämä kaksi kulkevat raittia. - --- Ja kaikki aidat me kaadamme kumoon ja tytöt me otamme seuraksemme, -sanoi Mikko nauraen lapsellisella ilolla. - -Näin he riitelivät siinä suuressa ilossaan, joka heidän sydämensä -täytti toisiaan ajatellessaan. Ja kun he ujostelivat sanoa helliä -sanoja toisilleen, niin he tarttuivat riidan muotoon. Ja niinpä he -viimein uhkailivat vanhaa seppää moukareillaan niin kovasti, että -tämä hädissään kiersi alasinta ja viimein ryntäsi ulos ovesta. - --- Senkin hävyttömät roikaleet! Senkin lurjukset! huusi hän oven -ulkopuolelle päästyään. - --- Vai loksutat sinä vielä leukojasi! huusi Kalle pajan ovelta. -- -Missähän sinä luulet olevasi, kun kerran kimppuusi käymme? - -Ja sydämensä suuressa ilossa syytäen mitä hirveimpiä haukkumasanoja -kippasi seppä tupaansa kohden. Mutta vielä portaille päästyään hän -kumartui, aivan kuin siten heittääkseen sanat kovemmalla voimalla, ja -huusi pajan ovella nauraville pojilleen: - --- Ryökäleet! - -Mutta samassa jo poikain päät katosivat, ja ennenkuin ukko oli -päässyt tupaansa, nousi jo pajan katon aukosta kirkas kipinäsade -syksyistä iltataivasta kohden. - - * * * * * - -Pajan ahjo oli jo sammutettu, nuoret miehet käyneet uimassa, -pestäkseen ruumiinsa pajan tomusta ja liasta, illallinen syöty ja -talo valmistautui ottamaan vastaan sunnuntaita. Vanha seppä istui -tuvan portailla, kun Kalle, joka oli ollut aitassa ja ottanut ylleen -siistit vaatteet, kulki hänen ohitseen ja läksi kylälle päin. Ukko -ei mitään kysellyt eikä poika mitään sanonut. Vähän ajan päästä tuli -Mikko tuvasta ja aikoi hänkin mennä. - --- Minne sinulla on matka? kysyi seppä. - --- Verkkoja kokemaan, vastasi Mikko. - --- Kiekkoa lyömään sinä menet, kyllä minä sinut tunnen! sanoi seppä -tiukasti. - --- Sitäkin. Mutta verkkoja ensin kokemaan. Missä Kalle on, jotta -tulee soutamaan? - --- Meni. - --- Tyttöjenkö luo? - --- Meni minne meni, en kysynyt. - --- Miksi ette, isä, koskaan häneltä kysy, minne hän menee, mutta aina -minulta? Tässä ei saa ottaa askeltakaan ilman että on tehtävä tili -kaikesta. - --- Pidä suusi kiinni! Kun Kalle oli sinun ikäisesi, niin kysyin -häneltäkin. Kun olet hänen iässään ja hänen tapaisensa, saat tehdä -mitä tahdot! Sinun ikäiseesi ei vielä voi luottaa. - -Mikko vaikeni. - --- Minä otan Hetan soutamaan, sanoi hän viimein. - --- Ota vaan, jos hän tulee. - --- Kyllä Heta tulee vaikka naimisiin minun kanssani, jos pyydän, -sanoi Mikko nauraen. - --- Vensperi! lausui seppä nauraen. -- Mikähän sinustakin tulee? - --- Jotain, ellei omalla voimalla, niin naisten avulla! - --- Nyt pidät suusi suipemmalla, sanoi seppä, jonka nauru taukosi. -- -Mies olkoon miesten kautta jotain, pois naiset pelistä. - -Mikko palasi tupaan ja tuli kohta vanhan Hetan seurassa, joka -kiireesti seurasi häntä, sitaisten mennessään huivin päähänsä. Hän -oli jo hiukan kumarassa kulkeva nainen, joka hoiti sepän taloutta. -Jo oli hän päässyt jonkun matkaa, kun seppä raapi tikulla maata -portaitten pielestä ja huusi: - --- Heta! Et sinä kaloja saa, ellet kotipihalta lähtiessä ensin -onkimatoa näe. Tule tänne katsomaan, tässä on sellainen sinulle. - -Heta palasi, otti onkimadon käteensä ja heitti sen mennessään -portilla päänsä yli. - - * * * * * - -Tasaisesti asteli Kalle tietä pitkin ja saapui kylän halki -kuljettuaan sen toiseen laitaan, nousi siellä olevalle mäelle, istui -tien laidassa kivelle, katsoi kelloaan ja alkoi odottaa. Ei hän -katsellut minnekään, istui vain tyynesti paikallaan ja mietti aivan -liikkumattomana. - -Siististi puettu palvelijatar lähestyi miestä. Kalle kuuli askeleet -ja astui vähän matkaa häntä vastaan. He kättelivät, ja nuori mies -kysyi: - --- Joko pääsit töistä? - --- Jo, vastasi tyttö. - --- Istutaan tähän, minulla on sinulle vähän asiaa. He kävivät tien -viereen istumaan. - --- Minä olen aikonut lähteä Helsinkiin, sanoi Kalle. - -Tyttö katsoi häneen kummastuneena. - --- Mitä sinä sinne menet? Eikö täällä ole työtä? - --- Ei niin, että minulle riittäisi. Onhan nyt jo syksy ja kohta -loppuvat pajatyöt. Se vähä mitä on kengittämistä ja semmoista, sen -jaksavat kyllä isä ja Mikko tehdä hyvästi. Mutta ei yksistään se -pakota minua pois. Täytyy ajatella vähän pitemmällekin. Muutaman -vuoden päästä on Mikko jo aivan varttunut, ja silloin ei tässä -pitäjässä enää riitä työtä kolmelle sepälle kiireimpänäkään aikana. -Ja sitäpaitsi, enhän minä voi jäädä tänne elinajakseni. - --- Kyllähän minä tuon ymmärrän vallan hyvin, sanoi tyttö. -- En -minä koskaan ole ajatellutkaan, että sinä aina täällä olisit. Mutta -minä en olisi uskonut sinun lähtevän juuri nyt, vaan vasta sitten -myöhemmin. - --- Milloin myöhemmin? - -Tyttö oli vaiti. - --- Sanohan nyt, Alma, milloin olet ajatellut minun lähtevän täältä? - --- Silloin kun olemme ensin menneet naimisiin. Onhan silloinkin vielä -aikaa. - --- Minä olen ajatellut lykätä sen asian tuonnemmaksi. Kyllä siihen on -sittenkin aikaa, myöhemmin. Jos se sitten tulee. - --- Ja miksi ei se tulisi, jos kerran nyt jo olet sitä ajatellut. - --- Voihan jommankumman mieli muuttua. - -Alma oli vaiti, hän tunsi kyynelten nousevan silmiinsä, ja sormensa -hypistelivät esiliinaa. - --- Älä siinä vaan rupea itkemään sellaista pikku asiaa, sanoi Kalle. --- Tiedäthän, etten minä voi sietää itkua. Se saattaa minut aivan -raivoon. - --- En minä itke, vastasi Alma, vaikka äänensä tätä lausuessaan -värisikin. -- Sinähän tietysti teet, niinkuin sinulle on parasta. - --- Juuri niin, mikä minulle on parasta! - --- Eikä minulle? - --- Kuka sen tietää nyt vielä, mikä sinulle on parasta? Näet hyvinkin -toisia ja silloin... - --- Ei puhuta siitä, Kalle. Ja millä sinä aiot ansaita siellä enemmän -kuin täällä? Puhutaan siitä. - --- En tiedä vielä, mutta kai työtä tekevälle tulee eteen. - --- Ainahan sanotaan, ettei talvella työtä ole Helsingissä. Sitähän -kaikki valittavat. - --- No, on se ihme ja kumma, ellei sitä minulle tule. - -Paljon he tästä puhelivat ja tyynesti kaikkea harkitsivat. Odottihan -nuori Alma, että Kalle sittenkin olisi jollain tavoin luvannut palata -häntä noutamaan, mutta kun Kalle ei sitä sanonut, ei hänkään tohtinut -kysyä. - -He erosivat, eikä Kalle ollut mitään luvannut eikä Almalla ollut siis -mitään, mille olisi elämänsä rakentanut vastaisuudessa. - -Kyllähän Kalle lähtiessään ajatteli juuri sitä, että hänen olisi -pitänyt jotain kuitenkin Almalle luvata, ja tämä ajatus hidastutti -käyntiä kotia kohden ja mieli teki kääntyä puhelemaan siitä Alman -kanssa. Mutta ajatukset eivät päästäneet häntä palaamaan: - --- Eihän sitä tiedä kuinka käy, sanoi hän. -- Nyt voi Alma näyttää -parhaalta tytöltä, minkä voi saada. Mutta kun pääsen toisaanne -elämään, niin ehkä voi sattua siellä eteen vielä parempia. Annettu -sana on annettu sana, sitä ei pidä heittää tarpeettomasti toiselle ja -sitoa itseään. Jos siksi kääntyy, etten toista, parempaa tapaa, niin -saatanhan silloin tulla tänne takaisin. - -Ja tämä ajatus rauhoitti mieltä ja sen avulla hän pääsi kaikista -ristiriidoista. Eikä hän nyt paljoa joutanutkaan Almaa enää -ajattelemaan, sillä kotiaan lähestyessään hänen tuli miettiä, millä -tavoin isälleen kaiken selittäisi. Ei isä vastusta, sen hän tiesi, -mutta eihän tiennyt, mitä äijä oli ajatellut. Ja Kalle pani suuren -painon isänsä mielipiteille. - -Kun hän kotiaan tuli, oli isä jo levolla. Kallea ei nukuttanut. Hän -istui tuvan portailla, ja vasta myöhäiseen, kun Mikko palasi kylältä, -hän tämän seurassa siirtyi tupaan. - -Aamulla aterioitua Kalle otti asian puheeksi. - --- Minä olen aikonut lähteä Helsinkiin, sanoi hän. -- Mitä te, isä, -siitä ajattelette? - --- Kyllä minä olen arvannut, että kerran tämä ajatus sinuun tulee, -kun olet jo kolmenkolmatta. Mutta mitä varten sinne menet, eikö -täällä ole hyvä olla? - --- Minä tahdon ansaita enemmän kuin täällä. - --- Onhan se hyvä halu, mutta ei rahalla parasta saa. - --- Ja sitäpaitsi ei täällä ole työtä minulle kylliksi. - --- Kaikenlaista lisätyötä voi hankkia. - --- Minä kaipaan suurempaa työalaa. - --- No, se oli ensimäinen kunnollinen vastaus. Kyllä sinut siksi hyvin -tunnen, että tiedän sinun sitä tarvitsevan. Ethän sinä terveenä pysy, -ellet saa rynnistää. Ja milloin aiot lähteä? - --- Huomenna vaikka. - --- Parasta on heti koettaa, ajattelen minäkin. Ellei onnistu, niin -pianhan pääset sitten takaisin. - --- En minä takaisin tule. Ukko hymähti. - --- Ei sisu kai anna myöten? - --- No, ei anna. - --- Arvasinhan sen. - -He puhelivat asiasta vielä jonkun aikaa, ja pian oli päätös valmis. - --- Tarvitset tietysti alkua varten rahaa, sanoi isä. - --- Ehkä vähän. Mutta eiköhän tuota työtä piankin siellä saa. - --- Se ei ole varmaa. Onhan minulla säästöjä, ja ovathan ne isoksi -osaksi sinunkin ansiotasi. Paljonko tahdot? - --- Jos satasen saisin. - --- Ota kaksisataa. Voithan säästää, jos siksi tulee. Mutta voihan -olla, että rahaa hyvinkin tarvitset. Ja niinkuin sinut tunnen, et -sinä täältä pyytämään tule kesken ainakaan. - --- No, ei kai haluttaisi, vastasi Kalle nauraen. Vakava oli seppä -sen päivää, katseli vain, miten poikansa etsi tavaroitaan kokoon -ja ne järjesti matkalaukkuun, jonka itse oli kerran valmistanut -nähtyään toisilla samanlaatuisia. Hän oli takonut sen kulmiin -kauniit koristeet, ja lukkokin siinä oli aivan omatekoinen, siro ja -vahva. Mikon kanssa Kalle puheli paljon matkastaan ja oli reippaalla -ja hyvällä tuulella. Ei hän suuria tahtonut ajatella näin ensi -aluksi saavansa aikaan, mutta aivan varma hän oli siitä, että työtä -hänelle tulee ja sen mukana rahaa runsaasti, ja hän lupasi katsella -veljelleenkin sopivaa tointa ja kutsua hänet silloin seuraansa. - -Mutta kun ilta tuli ja matkavalmistukset olivat päättyneet, lähtö -aamulla edessä ja kotikylästä luopuminen alkoi tuntua raskaalta, -silloin Kallessa heräsi kaipaus Alman luo. - --- Tuskin häntä parempaa mistään kohtaan, ajatteli hän. -- Niin -rauhallisesti kuin hän eilen otti asian, joka varmasti hänen -sydäntään kovasti koski Sellainen tyttö ei kesken säikähdy muutakaan -elämässä, sillä kai kaikki muu on pientä tällaisen rinnalla. En -minä häntä saa päästää pois. Kai minä rikkaammankin voisin saada, -sillä komea mies aina saa mitä hän tahtoo, mutta mikä apu minulla -semmoisesta olisi? - -Hän läksi astelemaan Alataloa kohden, missä Alma palveli. - --- Jos minä kerran voin minkä painon tahansa kädelläni punnita ja -sen määrän tarkkaan sanoa, niin täytyy kai minun osata ihmisiäkin ja -niiden arvoa punnita, jos aion onnistua maailmassa. Ja painaa kai -Alma muiden rinnalla enemmän kuin muut. - -Hän saapui taloon ja asettui aidan viereen. Lehmiä juuri lypsettiin. -Alma ei häntä heti huomannut, sillä hän oli kyyryllään työssään. Kun -hän rainta kädessään astui kaatamaan maitoa saaviin aidan toiselle -puolelle, huomasi hän Kallen. - --- Minä lähden sitten huomenna, sanoi Kalle. - --- Aamujunassako? - --- Niin on aikomus. - -Alma tuli hieman kalpeaksi, ja hänen kaataessaan maitoa läikähti sitä -hiukan syrjään. Kalle sen huomasi eikä voinut selittää, miksi tuo -pieni seikka teki häneen syvän vaikutuksen. - --- Hän suree, mutta ei tahdo sitä näyttää, ajatteli hän, jotta minun -olisi helpompi lähteä. - -Ja vaikka hän ei koskaan ollut kiihkeästi tohtinut hyväillä Almaa, -niin tällä kertaa oli hänellä aivan mieletön halu tarttua tuohon -sorjaan tyttöön, jonka pään kauneuden hän mielestään vasta nyt ensi -kertaa oikein huomasi, nostaa hänet kepeästi aidan yli ja sulkea -hänet lujasti syliinsä. - --- Minä olen tullut sanomaan sinulle hyvästiä, lausui hän. - -Alma ojensi hänelle kätensä. - --- Onnea sitten matkalle ja onnistukoon kaikki, mitä tahdot. - --- Kiitos. - -Kalle pidätti tytön kättä omassaan. - --- Ja sitten pyytäisin sinua odottamaan minua. - -Kalle tunsi tytön käden värähdyksen omassaan. - --- Kyllä minä tulen kerran takaisin. - --- Kyllä minä odotan. He vaikenivat. - --- Kirjoitat kai sitten minulle, miten käy? kysyi Alma. - --- Kirjoitan varmasti. - -Eivät he osanneet toisilleen mitään muuta enää sanoa. - --- Minun täytyy palata työhön, sanoi Alma. - --- Niin kai täytyykin. - -Kalle olisi tahtonut pyytää, että Alma sinä iltana olisi tullut -vielä häntä tapaamaan, mutta ei tohtinut sitä sanoa. Tuntui niin -kummallisen oudolta hänen mielessään. - --- Kai minä sitten menen, sanoi hän. - --- Hyvästi vaan ja onnea matkalle. - -He puristivat vielä toistensa kättä, ja Kalle läksi. Kun hän -oli päässyt aitan taakse maantielle, kuuli hän jonkun juoksevan -jälestään. Hän kääntyi. Alma riensi hänen luokseen. Hän seisahtui ja -katsoi miestä suoraan silmiin. - --- Kiitos siitä, että tulit ja sanoit sen. - -Kalle ei osannut sanoa mitään. Hän otti arasti tytön syliinsä ja -pelkäämättä vähääkään sitä, että joku voisi heidät nähdä, suuteli -häntä melkein ujosti. Toisinaan hän kyllä oli Almaa suudellut, mutta -ei koskaan tämä hyväily ollut niin suloiselta tuntunut kuin nyt. -Kun hän läksi astelemaan, tuntui aivan kuin jalat olisivat tulleet -raskaammiksi. Mutta pian se katosi ja suuri, ehjä riemu täytti hänet. - --- Hitto vieköön sentään, millainen tyttö hän on! Ei sano liikoja, -mutta juuri sen, mitä sanoa pitää. Ellen minä häntä ota elämääni, -niin tyhmä mies olen. Hänen rinnallaan ollessani saa elämä hanskata -minua niin paljon kuin tahtoo, kyllä minä aina sille takaisin annan. - -Ja kulkiessaan kotiaan kohden hän oli mielestään ensi kertaa -kuulevinaan kaikki ne äänet, mitkä soivat hänen ympärillään. Pihoista -kuului karjan kellojen kilinää, jostain kaukaa koiran haukuntaa, -johon läheltä toinen koira vastasi. Illan syksyisessä ilmassa soivat -muutamat ihmisäänet omituisen pehmeinä. Mitä lienevätkään toisilleen -puhuneet. Olivat kai onnellisia ja iloitsivat siitä, että saivat elää -ja tehdä työtä. - -Kotona oli illallinen valmiina. Paljoa eivät tuvassa-olijat -puhelleet. Kaikista tuntui aivan luonnolliselta vaitiolo. Kalle kyllä -huomasi, että Heta oli valmistanut kaikki ne ruuat, joista tiesi -hänen pitävän, ja tuntui niin leppoisan suloiselta ajatella, että -senkin kaiken hyvyyden sai osakseen näin ennen lähtöään. - -Kun ateria oli päättynyt ja isä poikineen istui tuvassa tupakoiden, -sanoi vanha seppä: - --- Kai minun joitakin neuvoja tulisi sinulle antaa matkan varrelle, -mutta mitä niistä, kyllä elämä neuvoo, jos miehellä järki on -tallella. Ja jos selkääsi saat, niin kai siitä viisastut. Oppirahansa -saa jokainen maksaa. Yhden asian sentään sinulle painaisin mieleen, -koska se on tärkeä ja koska elämä ei näy sitä ihmiselle opettavan, -vaan saarnaa aivan toista. Muista aina, että toisen raha on toisen -rahaa! - -Ei isällä muuta ollut pojalleen sanottavaa. Hän etsi lupaamansa -kaksisataa markkaa ja antoi ne pojalleen. Varhain he menivät levolle. - -Aamulla ei pajaan sytytettykään ahjoa. Isä oli ottanut ylleen parhaat -vaatteensa ja valmistui saattamaan Kallea lähellä olevalle asemalle. -Mikko otti Kallen matkalaukun, ja yhdessä he läksivät astumaan. Heta -vetisteli pihalla ja toivotti jumalan siunausta lähtevälle. Kun Kalle -portille tuli, huomasi hän sen lähellä seipäässä olevaan rakoon -pannuksi muutamia kukkia. Hän arvasi kyllä mistä ne olivat tulleet. -Hävetti hiukan ottaa niitä, mutta sittenkin käsi ojentui niitä kohden -ja hän pisti ne takkinsa taskuun. - -He saapuivat asemalle. Sanoivat toisilleen hyvästi, ja Kallen teki -mieli lausua jotain hyvää isälleen, mutta ei löytänyt mitään sopivaa. - --- No, äijä rähjä, sanoi hän, älkää rehkikö liikoja pajassa, jotta -minun ei tarvitse tulla takaisin pitämään teitä kurissa. - -Seppä nauroi ja vastasi: - --- Pidä suusi kiinni, hävytön lurjus! Luuletko minun tässä aikovan -koota rahoja, jotta saisit kaupungissa herroiksi elää? - --- Joko lyön? sanoi Kalle vuorostaan nauraen. - --- Lyö vaan, mutta takaisin tulee, vastasi ukko. - -He ymmärsivät toisensa varsin hyvin leikinlaskusta, puristivat -toistensa kättä, ja Kalle nousi junaan. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Saavuttuaan Helsinkiin Kalle tunsi aivan huumaantuvansa. Kaikki oli -uutta, hyörinä ja ihmisten tulinen kiire herätti hänessä terveen -toiminnan iloa. Täällä oli hänellä varmasti paljon tehtävää, kun -hänkin voimansa sai panna liikkeelle. - -Aseman edessä hän katseli lukuisia ajoneuvoja ja nähtyään -automobiilin hän itsekseen lausui: - --- Kyllä minäkin jonkun vuoden päästä vielä tuollaisella, ja silloin -aivan omalla koneellani, asemalle ajan, se on aivan varmaa! - -Hän löysi erään huokean matkustajakodin, käveli pari päivää kaupunkia -katselemassa ja ihailemassa sen komeutta. Hän osti kaupungin kartan -ja tutki sen tarkoin, painaen päähänsä kaikkien katujen nimet. -Kolmantena päivänä hän alkoi etsiä itselleen tointa. - -Kun hän oli seppä ja mielestään ammatissaan taitava, läksi hän -kaikissa konepajoissa käymään. Hän sai kaikkialta saman vastuun, -työtä ei ollut eikä työmiehiä siis lisää tarvittu. Muutamin paikoin -kysyttiin häneltä todistuksia entisistä paikoistaan, missä hän oli -työskennellyt. Niitä hänellä ei ollut, ja hänelle hymyiltiin, kun -hän sanoi olleensa ainoastaan oman isänsä pajassa työssä. Kalle puri -hammasta ja raivosi itsekseen. - --- Sehän on ihan hemmettiä, ellei työtä haluava ihminen sitä saa! - -Hän näki ihmisten hyörivän, mutta hänelle ei annettu tilaisuutta -tarttua hommaan. Hän alkoi jo ajatella etsiä mitä työtä tahansa, -päästäkseen alkuun. - --- Mutta mitä hittoa minä menen jollekin toiselle alalle kuin sille, -mihin kykenen? tuumi hän. -- Juhtahan minä olen, ellei minulla ole -tietoa siitä, että pääsen eteenpäin. Minä en voi haaskata aikaani -siihen, että teen työtä ainoastaan elääkseni päivästä päivään. -Sitä varten on kotikylässä minulla paikkani. En kai minä ole tänne -lähtenyt sen vuoksi, että hukkaisin kaiken, mitä taidan ja mitä voin? - -Seuraavalla viikolla hän etsi itselleen huokean asunnon eräässä -työmiesperheessä Söörnääsin puolella. Heitä nukkui kolme miestä -samassa huoneessa. Näistä oli yksi maalari, jolla oli kesällä ollut -kyllä runsaasti työtä, mutta joka nyt teki ainoastaan muutaman -tunnin. Kaksi oli muuraria, jotka valittivat sitä, että heidänkin -työmaillaan työt loppuvat aivan kohdakkoin ja sitten sai ajatella -mennä maalle vaikka halonhakkuuseen tai metsätöihin, jos niihinkään -pääsee, kun paikkakuntalaiset aina varaavat ne itselleen talvitöiksi. - -Kaikki he olivat innokkaita sosialisteja ja kaikki he joivat. Joka -lauvantai, saatuaan palkkansa, he olivat humalassa ja puhelivat -silloin suurista tulevaisuudenunelmistaan. Jos he eivät olisi selvin -päin ruikuttaneet, vaan silloin olisivat puhuneet siitä, mitä -tahtoivat tehdä ja saada aikaan, niin silloin Kalle olisi kuunnellut -heidän puheitaan, mutta nuo unelmat ja haaveilut, jotka tulivat esiin -vasta humalassa, ilettivät häntä. - --- Se on raukka, joka ei uskalla selvin päin luottaa -tulevaisuuteensa! tuumi hän. - -Näiden seurassa tuli hänestä kuitenkin suuri sosialisti, ja hän tunsi -aivan selvästi itsessään tuon verivihan, joka syntyy kapitaalia -vastaan. Hän ymmärsi sen välttämättömyyden maailmassa, mutta tajusi -myös täydellisesti sen kirouksen. Kunnollisen työntekijän täytyi -saada se, mitä hän ansaitsi. Keinottelulla ei saanut olla mitään -sijaa maailmassa. - -Maalari oli sukkela ja hauska puheissaan selvinkin päin. Hänen -kauttaan Kalle joutui tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin, joiden -kanssa hän saattoi puhella kahviloissa ja kadulla. - -Eräänä päivänä oli maalari jättänyt hänet kahvilaan kahden hänelle -siihen asti oudon miehen seuraan. Kallen selvä järki ja luontainen -huomiokyky sanoi heti, että nämä kuuluivat siihen yhteiskunnan -pohjasakkaan, joka suuressa laumassa tuontuostakin nousee pinnalle. -Hän huomasi piankin näiden olevan aivan työttömiä, mutta se ei heitä -vähääkään painanut, vaan heillä oli runsaasti rahaa joka päivä -käytettävänään. Tämä kummastutti Kallea, ja ajatellessaan sitä, että -voisi mennä kuukausiakin sillä tavoin, ettei hän saisi työtä, ja siis -isän antamat rahat hupenisivat, päätti hän ottaa hiukan selkoa niistä -rahalähteistä, jotka näillä miehillä oli käytettävinään. - -Eivätkä miehet sitä salanneetkaan millään tavoin. - --- Kyllä ihminen aina rahaa saa, jos ei muusta ole puutetta, sanoi -toinen heistä pilkallisesti nauraen. -- Ei muuta kuin käy ottamassa. - --- Varastamassa siis? sanoi Kalle. - --- Ei siihen pidä mennä, se tulee lopulta liian kalliiksi. - --- Mistä sitä sitten saa? - --- Käy pyytämässä niiltä, joilla sitä on. - --- Siis kerjäämässä? - --- Ei aivan sitäkään. Menee ja sanoo muutamille, että on kärsinyt -työn puutetta, ja puhuu kauniisti, kyllä moni antaa. Kas, jaloja -tahtovat ihmiset olla ennen kaikkea muuta! - -Ja jota pitemmälle keskustelu johtui, sitä selvemmin Kalle huomasi, -että nämä miehet olivat valmiit tekemään mitä tahansa saadakseen -rahaa. Koko se rehellisyys, mikä hänen luonteessaan oli, joutui -tästä aivan vimmoihin. Hän haukkui heidät suut silmät täyteen. -Kahvilassa syntyi aika metakka, tappelu, joka päättyi siihen, että -Kalle pehmitti pahanpäiväisesti molemmat miehet. Hötäkässä rikkoutui -astioitakin. - -Poliisi tuli väliin, Kalle joutui kiinni. Häntä hävetti niin -tavattomasti astuessaan poliisin pitäessä häntä käsivarresta kiinni -ja noiden molempien miesten seuratessa poliisikamariin. Hän sai maata -siellä yönsä. Molemmat hänen syyttäjänsä saivat lähteä tiehensä, -vaadittuaan ensin korvausta kärsimistään kivuista. Aamulla tutkittiin -asiaa. Kalle oli vaitelias ja nöyrä. Hän tunnusti syyllisyytensä, -mutta ei ilennyt suoraan sanoa, miksi oli suuttunut. Hän sai sakkoa -rauhanhäiritsemisestä, sai suorittaa korvaukset rikkoutuneista -esineistä ja maksaa noille kahdelle kipurahoja. Kaikki tämä nousi -viiteenkymmeneen markkaan. - --- Totisesti sen minä sanon, lausui hän astellessaan -poliisikamarista, -- että nuo miehet ovat viisaita. He ansaitsivat -nytkin tappelulla. Ottaisin minäkin selkääni rahaa saadakseni, ellei -minulla olisi voimiani ja sisuani. Raukat taitavatkin elämässä aina -onnistua. Minä olen piena, joka en mene toisten mukaan, vaan asetun -poikkipuolin. - -Häpeä häntä kismitti. Tuo putkaan joutuminen oli hänen mielestään -sellainen häpeä, ettei hän sitä olisi millään kehdannut isälleen -tunnustaa. Ja sitten kiukutti rahan meno. Niinkuin hänellä olisi -liikoja rahoja tuhlattavana sen vuoksi, että häntä halutti tapella -toisinaan! - --- Olisin edes haukkumaan tyytynyt. Mutta kun se käsien voima aina on -varmempi ja vakuuttavampi. - -Hänen asunnossaan ei kukaan ihmetellyt hänen poissaoloaan, sillä -nuo ihmiset olivat siksi usein putkassa, etteivät moista tapausta -kummastelleet. Ja asunnon vuokraaja välitti vähät kaikesta muusta, -kun hän vain sai vuokransa, ja sen hän taas vaati aina etukäteen. - -Kalle olisi halunnut itselleen hyvää seuraa, miehiä, joiden kanssa -olisi voinut keskustella ja tuumia asioista. Mutta kun hän joskus -sattuikin tällaisen tapaamaan, huomasi hän piankin jonkinmoista -epäluuloa heissä. Omista asioistaan he eivät puhelleet mielellään, ja -kuultuaan, että Kalle etsi työtä, he eivät halunneet pysytellä hänen -lähellään, peläten olevansa pakotettuja auttamaan tarpeen tullen. - -Kaikki yhteiskuntakysymykset olivat hänelle tulleet hyvin -mieluisiksi. Maalla ei hänellä ollut tilaisuutta niihin tutustua, -täällä se tarjoutui. Jos hän vain sai kuulla esitelmistä, niin -hän kävi niitä kuulemassa, ja häntä harmitti ainoastaan se, että -esitelmänpitäjät niin harvoin alkoivat sellaisista asioista, joita -hän olisi voinut seurata. Hän tunsi, että puhuja edellytti tietoja, -joita hänellä ei ollutkaan. Hän otti osaa työväen luentosarjoihin ja -kävi niillä hyvin uskollisesti. Hän huomasi saavansa muruja, mutta ei -osannut sitoa niitä yhteen. Hän koetti lainata sopivia kirjoja sitä -varten ja huomasi ne tavallisesti aivan liian vaikeatajuisiksi. - -Voimakas tiedonjano oli hänessä herännyt, mutta hän ei osannut sitä -suunnata minnekään. Ja kun hän tämän huomasi, niin hänessä heräsi -kärsimättömyys ja kiukku yhteiskuntaa kohtaan, joka ei hänelle -antanut sitä, mitä hän olisi halunnut. - -Ja sitten häntä aina vaivasi tuo, ettei hänellä ollut mitään -toimeentuloa. Rahat alkoivat huveta, sen hän huomasi, vaikka -kuinkakin säästäväisesti eli. Hän söi mahdollisimman huokeissa -paikoissa, mutta hänen terve, voimakas ruumiinsa vaati runsaan -ravinnon, mihin hän kotonaan oli tottunut. Ja sitten hän alkoi tuntea -ruumiissaan jonkinmoista kipua ja vaivaa. Hän tiesi sen johtuvan -siitä, ettei hänellä ollut työtä, ettei hän siihen saanut purkaa -voimiaan. - -Hän liittyi metallityöntekijäin ammattiyhdistykseen ja harmitteli, -kun heti sinnekin oli maksettava. Kaikkialla tarvittiin rahaa, aina -vain rahaa! Ja hän olisi tahtonut sitä ansaita, ottaa sen työnsä -kautta omakseen, mutta hän ei saanut siihen tilaisuutta. Hän kyseli -ammattiyhdistyksessä muutamilta miehiltä, oliko heidän tiedossaan -mitään sopivaa paikkaa hänelle. Aina sama vastaus, ettei mitään -paikkoja ollut avoinna, että työttömiä oli runsaasti ja monet -sellaisia, jotka olivat olleet tehtaissa ennen työssä ja joilla siis -oli todistukset näytettävinä. - -Nyt hän ei enää ajatellutkaan muuta kuin saada edes sen verran -ansaituksi, että ei tarvinnut pelätä kaiken rahansa kesken loppuvan. -Hän joutui muutamaksi päiväksi luomaan lunta ja teki työnsä hyvin -ja oli onnellinen, kun ruumis oli toiminut. Mutta sitten ei enää -satanutkaan lunta ja kadut olivat tyhjät kinoksista. Se ajuri, jonka -apulaisena hän oli ollut, sanoi: - --- Lumenajo on huonoa ansiota täällä. Ellei tule aivan kovaa tuiskua, -niin ei sillä paljoakaan saa. - --- No, on täällä sitten talvikin merkillinen, lausui Kalle, kun ei se -edes sen vertaa pidä huolta ihmisistä, että niille työtä hankkisi! - -Hän oli muutaman päivän halkoja hakkaamassa, mutta huomasi -ansaitsevansa sillä töin ja tuskin sen verran, että juuri saattoi -elää; mitään säästöjä ei sillä tullut niiden päivien varalta, jolloin -ei ollut sitä työtä. - --- Kaikki tämä on aivan kuin työn pätkiä, nuoria, joita ei voi edes -sitoa solmulla yhteen! Enkö minä jo mistään saa sellaista työtä, että -pääsen yhtämittaisesti jatkamaan? - -Hän oli ostanut tupakkaa itselleen aina samasta pienestä -sekatavarakaupasta. Tämän omistaja oli hyväntahtoinen äijän hesseli, -joka silloin tällöin, kun ei muita ostajia ollut kaupassa, mielellään -puheli hetkisen Kallen kanssa. Tälle hän tuli kerran maininneeksi -ansiopulastaan. Kauppias otti hänet silloin apulaisekseen ja -antoi hänen kanniskella tavaroita kotia suuremmista liikkeistä, -säästääkseen siten hevosmaksut. - -Kalle suostui tähän toimeen, sillä hän sai siitä juuri sen verran -kuin häneltä meni asuntoon ja ruokaan. Hän oli siis edes siinä -suhteessa turvattu. Mutta iletti häntä kuitenkin tämä tällainen homma. - --- Enhän minä ole hevosta parempi, ajatteli hän. -- Kulkea nuhjustan -taakkojen kanssa paikasta toiseen ja saan sen verran, että juuri ja -juuri elän. - -Pian hän huomasi kauppiaan suuren heikkouden, sen, joka esti häntä -koskaan mitään suurempaa saamasta elämässä aikaan, hänen kummallisen -uskonnollisuutensa. Hän oli ainaisessa synnintunnossa. Eräänä iltana -hän tästä puheli Kallelle: - --- Ihminen ei saa rauhaa, ellei hän tunnusta syntejään. Se on hänelle -aivan välttämätöntä. - --- Mutta ellei sellaisia ole, niin mitä niitä tunnustaa? - --- Aina ihmisellä syntejä on, kun alkaa niitä ajatella. - --- Jos liikoja niitä ajattelee, niin taitaa tulla halu syntiin. - --- Voi, voi, nuori mies, kyllä niitä tulee tehdyksi aivan -huomaamattaankin. Oletteko te koskaan tunnustanut syntejänne? - --- Minäkö? Kelle? - --- Jumalalle ja hänen sijassaan jollekin hänen apulaiselleen. - --- En ole tullut tuota ajatelleeksikaan. - --- Te ette tiedä, mikä palsami sellainen tunnustus on. - -Ja nyt kauppias pakotti Kallen kanssansa rukoilemaan. Kallea tämä -nauratti, mutta kun hän ei siinä huomannut mitään pahaa, suostui hän -siihen. Kauppias meni polvilleen keskellä kauppahuoneensa lattiaa, -laski kätensä erään avaamattoman tulitikkulaatikon päälle ja alkoi -hartaasti rukoilla, että Herra valaisisi tämän nuoren miehen mielen. -Ja kun rukous oli päättynyt, lausui hän: - --- Ja nyt tunnustakaa minulle kaikki syntinne. - --- Teillekö? kysyi Kalle aivan ihmeissään. - --- Niin, minulle, minä otan sen vastaan, lausui kauppias lempeällä -äänellä. -- Tunnustakaa nyt, niin huomaatte, kuinka se helpottaa. - --- En minä tiedä mitään syntiä itselläni olevan. - --- Etsitään. - -Ja sitten kauppias alkoi tehdä mitä kummallisimpia kysymyksiä -Kallelle. Löytyihän viimein yhtä ja toista pientä, joka kauppiaan -mielestä haiskahti synnille, ja sen hän nyt levitteli oikein -suureksi. Mutta kun ei mitään oikein huomattavaa sittenkään tavattu, -niin hän ryntäsi täydellä innolla kyselemään Kallen nuoruutta ja -kaikkia mahdollisia nuoruudensyntejä. Arvelihan Kalle, että hän olisi -voinut vastata yhteen ja toiseen kauppiaan kysymykseen myöntävästi, -mutta nyt tämä häntä jo alkoi äköttää. Hän kielsi kaikki aivan -jyrkästi. Pettyneenä sanoi kauppias hänelle viimein hyvästi ja lupasi -rukoilla hartaasti, että Herra hänen jäykän mielensä taivuttaisi. - -Nyt Kalle koetti kaikin tavoin kiirehtiä illoin kotia kaupasta, jotta -ei tarvitsisi enää tähän hullutukseen liittyä. - --- Jos nyt kerran jumala on, ajatteli hän, ja miksi ei olisi, kun -kaikki siitä puhuvat! Tosinhan muutamat sitä ajatusta vastaan -sotivat, mutta eihän sodita muuta kuin sitä vastaan, joka on. -Mutta jos hän on, niin totta kai hän jotain ihmisessä, varsinkin -terveessä nuoressa miehessä ymmärtää. Ei kai sitä ihminen miksikään -tule maailmassa, jos hän aina käyttää kaiken voimansa siihen, että -sielustaan tonkii esiin ikäviä asioita ja niitä sitten taas koettaa -painaa alas. Eihän silloin jää mitään aikaa toimimaan. Ja sen nyt -huomaa aivan selvästi kauppiaastakin, joka ei totisesti maailmassa -pystyisi sen parempaan kuin korkeintaan juuri siihen, missä hän on. -Mutta minä pystyn muuhun. Ja minun täytyy päästä ylöspäin, hinnasta -mistä tahansa! - -Saman talon talonmies kuoli ja isäntä, joka oli kuullut kauppiaan -kautta puhuttavan Kallesta, tarjosi hänelle paikkaa. Kalle vastasi -kieltävästi. Paikkaan olisi pitänyt jäädä vuodeksi ja siitä oli -palkkaa asunto, ei muuta. Kauppiaalta saadut rahat olisivat -korvanneet muut menot. Mutta silloinhan hän olisi ollut sidottu -siihen eikä olisi voinut käyttää hyväkseen niitä tilaisuuksia, joiden -hän aivan varmasti kaikesta huolimatta uskoi tulevan. - -Liikkeessä ollessaan hän tutustu kaikenlaisiin ihmisiin. Näiden -joukossa oli muuan Hilda niminen nainen, joka kaikin tavoin -koetti vetää Kallen huomiota puoleensa. Pian hän huomasi, että -tämä oli yleinen nainen, huomasi sen kaikesta hänen eleistään ja -sanoistaankin. Hänessä oli kuitenkin jotain alakuloista suloa, ja -hänen ulkomuotonsa muistutti hiukan Almaa. Kalle tunsi jonkinmoista -myötätuntoa tätä naista kohtaan eikä tahtonut tuomita häntä millään -tavoin. - -Eräänä päivänä Hilda vei iltahämyssä hänet asuntoonsa. Hän tahtoi -antautua Kallelle. Tämä tunsi veressään halun tyydyttää kiihkonsa, -mutta hän muisti Almaa, joka häntä odottaa ja jolle hän ei vielä -kertaakaan ollut mitään tietoa itsestään antanut. Hän kesti helposti -tämän hetken. Ja seuraavilla kerroilla ei kiusausta enää tullutkaan. -Tuollainen kauppatavara inhotti Kallea. - -Heidän välilleen tuli jonkinmoinen tuttavallisuus, ja pian Hilda -oli kertonut hänelle koko elämänsä. Hän piti yhteiskuntaa kaikkeen -syypäänä. Kallen terve järki kyllä selvästi sanoi, että Hilda vain -kuvitteli tätä kaikkea ja ettei mikään voima olisi estänyt häntä -pysymästä kunniallisena ja rehellisenä työntekijänä, jos hän vain -olisi tahtonut. - -Hilda puhui usein itsemurhasta aivan kuin luonnollisesta asiasta ja -oli sitä varten jo hankkinut itselleen pullon juomaa, joka hänen -uskonsa mukaan oli lopettava kaiken. - --- Kun ei ihminen millään muulla voi elämäänsä koristella ja tehdä -sitä omissa silmissään ihmeelliseksi, niin hän tahtoo edes kuolemansa -tehdä jollain tavoin muista eroavaksi. - -Näin Kalle ajatteli, mutta ei hänellä ollut sydäntä sitä Hildalle -sanoa. - -Eräänä päivänä Hilda oli hiukan humalassa ja tavallista katkerammalla -tuulella. Hän tiesi saaneensa taudin, jonka tähden hänen seuraavan -tarkastuksen jälkeen täytyy mennä sairaalaan. Hän syytti koko -maailmaa tästä, ihmiskuntaa sellaisenaan, ja uhkasi päättää päivänsä, -ennenkuin menisi sairaalaan, sillä siellä-olo oli aivan sietämätöntä. - -Hän otti tuon pullon esiin ja aikoi nauttia siitä. Kalle riisti sen -hänen käsistään, pisti sen taskuunsa ja inhon vallassa hän meni, -kuullen vain, miten Hilda hänen jälkeensä syyti mitä hirveimpiä -kirosanoja uhaten vaatia hänet edesvastuuseen. - -Illalla myöhään, kun jo levon aika oli tullut, saapui Kallen asuntoon -kaksi poliisia vangitsemaan hänet syytettynä varkaudesta. Kalle -katsoi hetkisen poliiseihin, ymmärtämättä yhtään mitään. Viimein hän -sai soperretuksi: - --- Minut varkaudesta? Mutta keneltä ihmeeltä minä sitten olisin -varastanut? Ja mitä minä olisin varastanut? - --- Sen saatte selittää muualla. Me emme tiedä muuta kuin että teidän -on seurattava meitä nyt ja tehtävä se heti. - -Poliisikamarissa jonne Kalle seurasi noutajiaan, hän sai selityksen -kaikkeen, Hilda oli syyttänyt häntä varkaudesta, joka oli tehty -hänen asunnossaan. Kalle joutui aivan raivoihinsa tällaisesta. Hän -selitti asian niin hyvin kuin osasi, mutta hänelle vastattiin, että -kaikki varkaat vakuuttavat olevansa syyttömiä. Hänellä oli tilaisuus -raastuvassa selvittää asiansa, tämä ei ollut mikään oikea paikka -siihen. - -Poliisien varmuus ja mahtipontisuus vaikutti Kalleen niin -voimakkaasti, ettei hän sanonut enää mitään. Hän vastasi hänelle -tehtyihin kysymyksiin tyynesti, ilmoitti ikänsä, syntymäpaikkansa, -toimensa ynnä muut seikat, jotka tulivat varteen otetuiksi, ja -sitten hän kertoi koko tapauksen Hildan luona niin selvästi kuin -taisi. Hän sai viettää yönsä putkassa, ja seuraavana aamuna oli -uusi kuulustelu, jossa komisarius pääasiassa kyseli, olivatko -edellisen illan pöytäkirjaan otetut seikat tosia. Kuullessaan koko -tapauksen virallisessa muodossa ei Kalle osannut vastata muuta kuin -myöntävästi. Tämä kaikki oli aivan kuin unta, joka kummastutti häntä. - -Hän joutui tutkintavankilaan. - -Kun ovi oli suljettu ja hän tiesi päässeensä siihen paikkaan, -jota kunniantuntonsa eniten häpesi, vankilaan, vieläpä syytettynä -varkaudesta, jota hän piti kaikkein häpeällisimpänä tekona, niin hän -kiukuissaan takoi nyrkkiään vankilan seinään ja sanoi: - --- Minä olen tyhmä, minä olen pässinpää! Kuka minua käski armahtamaan -toista olentoa! Oma syyni! Olisin antanut luuskan kuolla, niin se -olisi ollut yhteiskunnalle vain eduksi. Ei hänen kuolemansa olisi -mitään aukkoa tehnyt, mutta tämä vankeus tuottaa minulle tiesi mitä -vaurioita. Ja pääsenkö enää tästä edes sakollakaan? Ja jos tulee -se, niin millä sen maksan? Luulin minä kotoa lähtiessäni osaavani -arvostella ihmisiä. Tässä nyt on tulos! - -Hän talttui, käveli huoneessa vähän aikaa ja koetti sitten kurkistaa -ikkunasta ulos. - --- Ei näe muuta kuin juuri taivaan siekaleen. Hyvä kun senkin näkee. -Ja kai tämä kerran päättyy, tämäkin hullutus elämässäni, ja silloin -ollaan hiukan varovaisempia hyvissä töissä. Opiksi koiralle kylmä -sauna! - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Kahta viikkoa myöhemmin oli Kallen asia esillä raastuvassa. Hän -pääsi vapaaksi. Tarkan kyselyn kautta tuli tuomari huomaamaan Hildan -väärän syytöksen. Ja kun päätös oli julistettu, silloin Hilda, joka -siihen asti oli ollut jyrkästi syyttäväinen, pyyteli kovasti Kallelta -anteeksi, mutta tämä ärjäisi: - --- Pidä suusi kiinni, senkin otus! Hän kumarsi oikeudelle ja meni. - -Ensiksi hän tuli asuntoonsa. Siellä sanottiin, että hänen oli -etsittävä muualta asuinsijansa. Kalle selitti syytöksen olleen -väärän, se ei auttanut, hänen täytyi muuttaa. Hän lupasi tulla -etsimään tavaroitaan iltapäivällä. Kauppias, jonka luokse hän -poikkesi, otti hänet hyvin omituisesti vastaan. Hän oli hurskas ja -sääliväinen ja sanoi: - --- Niin, niin, kurja ihmisparka! Nyt on Herra lähettänyt -koettelemuksensa. Ja se synti, jota ette ole tähän asti elämästänne -löytänyt, on nyt Herran armosta teidän hartioillenne laskettu. - --- Tekopyhä heittiö! huusi Kalle. -- Minä olen niin viaton tähän -asiaan kuin suinkin ihminen olla saattaa. Minä en rupea omiksi -synneikseni ottamaan toisten ihmisten tyhmyyksiä. - --- Te paatunut olento! - --- Jos tämä on paatumusta, niin sitten... Minä en viitsi jankata -teidän kanssanne. Hyvästi! - -Hän läksi suutuksissaan. Hän etsi itselleen asunnon erään lesken -luona. Samassa huoneessa hänen kanssaan tuli asumaan muuan nuori -kirjaltaja. Vuokra oli maksettava etukäteen. Kun Kalle sen oli -tehnyt, oli hänellä enää kaikista rahoistaan jälellä vain vähän yli -kolmekymmentä markkaa. - --- No, nyt se leikki alkaa kohta oikein todenteolla. - -Oli jo joulukuun alku. Kalle läksi kadulle, sillä jonnekin -hänen täytyi mennä, koska asunnossakaan oleminen ei häntä olisi -miellyttänyt. Talvitamineita ei hänellä ollut, ohut syksypalttoo -ainoastaan, ja kylmä viima tuntui sen läpi. - --- Ellen minä nyt kohta saa jotain kunnollista hommaa ja työtä, niin -ei taida olla pitkä matka siihen, että teen jotain kunnotonta, sillä -mitä ihmettä minä enää välitän mistään, kun ei täällä voi terve ja -työkykyinen olento saada edes työtä itselleen. - -Hän tapasi muutamia tuttujaan kadulla ja sai kuulla, että nämä olivat -kunnan hankkimissa hätäaputöissä sepeliä hakkaamassa. Hän tiedusti, -minne oli tätä varten ilmoittauduttava. - -Seuraavana päivänä hän oli pyrkimässä kivenhakkuuseen. Kun hän ei -ollut siirtänyt papereitaan Helsinkiin, niin hän ei voinut päästä -näihin töihin, jotka olivat varatut ainoastaan kunnan omille -jäsenille. Häntä kehotettiin lähtemään kotipuoleensa. - --- No sinne minä en mene häpeämään, se nyt on varmaa! arveli Kalle -palattuaan kadulle. -- Ennen kuljen vaikka talosta taloon ja teen -joka paikassa vähän työtä. Kai se kiinteä kohta jostain ilmestyy. - -Hän ei voinut olla naurahtamatta omalle ajatukselleen: - --- Kyllä minä nyt ymmärrän, miksi moni nuori, komea mies ottaa -akakseen vaikka mimmoisen kääkän, jos sillä vain on rahaa. Ottaisin -minäkin melkein tänä hetkenä. Ei, pentele vieköön, en sentään ottaisi! - -Hän meni työväentalolle. Siellä sattui olemaan metallityöntekijöiden -hautausapurenkaan johtokunnan kokous. Hän tapasi portailla Kytölä -nimisen vanhanpuoleisen miehen, joka oli erään pienenlaisen -peltisepänliikkeen palveluksessa. Jo aikaisemmin oli Kalle -hänen kanssaan puhellut ja mieltynyt miehen vaatimattomaan ja -suoraan käytökseen. Tosin Kytölä ei ollut hänelle kovin suurta -ystävällisyyttä osoittanut, kuultuaan hänen olevan työttömänä, mutta -siihen ei Kalle silloin enää suurta painoa pannut, kun hän oli -tottunut huomaamaan kaikissa toisissakin samanlaatuista varovaisuutta. - --- No, sepä oli hyvä, että teidät tapasin, sano Kytölä. -- Olen -teitä jo katsellutkin muutaman päivän ja koettanut ottaa selkoa -asunnostannekin, mutta ei ole onnistunut. Minä voin tarjota teille -paikan. - -Kalle aivan riemastui. - --- No, mistä ihmeestä se nyt lohkesi? sanoi hän. - --- Meidän liikkeestä kuoli muuan mies, ja hänen tilalleen tarvitaan -toinen. Olen teidän tähtenne pyytänyt mestaria pitämään paikkaa vielä -vähän aikaa auki. Lupasin ainakin viikon sisällä hankkia siihen -miehen. Minä luulen, että te siinä tulette toimeen. Palkka on huono, -mutta voihan se nousta, jos jotain osaatte. - --- En minä enää suurtakaan usko osaavani, vaikka kyllä vielä syksyllä -sen tein, sanoi Kalle. - --- Niin, niin, kyllä täällä nöyrtyy, vastasi Kytölä hymyillen. - --- Mutta työtä minä osaan tehdä, sen tiedän niin varmasti, että ei -katkismuksessakaan ole sen varmempaa asiaa. - -Hänen mielensä oli niin hyvä, että hänen teki mieli tanssia. Kyllähän -hänen riemunsa hiukan talttui, kun hän sai kuulla, kuinka pieni -palkka oli, sillä eihän siitä suuriakaan jäänyt, kun asunnon ja ruuan -oli maksanut. Asunnon suhteen hän ei juuri voinut päästä huokeammalla -kuin nyt, ellei mennyt pelastusarmeijan yömajaan öitään viettämään. -Ja sitä hän ei sentään tahtonut. Mutta ruuan suhteen voi kyllä jotain -sovitella. Söi kerran ulkona ja hankki muiksi aterioiksi jotain -kotia. Hän oli pian laskenut tämän kaiken, ja mielensä oli jälleen -iloinen. Hänellä oli paikka ja työ, joka hänelle sopi. Metalli, -sitä hän tahtoikin käsitellä, vaikkakin se sitten oli ainoastaan -läkkipeltiä ensi aluksi. - --- Missä te olette ollut, kun ei teitä täälläkään ole näkynyt? kysyi -Ketola. - -Kalle huomasi heti, että ilmoittamalla istuneensa vankilassa, -vaikkakin ainoastaan syyttömästi, hän voi kadottaa kaiken. Hän päätti -senvuoksi salata sen tarkoin ja vastasi: - --- Olen istunut hiukan sisällä. - --- Terveys on ollut huono, vai mitä? - --- Onhan se, sisu varsinkin. Mutta kyllä minä taas pian tästä -suoriudun. - --- Kyllä te olettekin hiukan kalpeampi kuin syksyllä. - --- Sydän on keittänyt kiukkua niin paljon, että kuluuhan se veri -sellaisessa. - -Hän joutui niittauskoneen ääreen. Liike, minne hän oli tullut, ei -ollut suuri, mutta siinä oli tasaisesti työtä ja siellä oli useita -koneitakin. Ja päästä näitä käsittelemään, se tuntui Kallesta aivan -ihmeelliseltä. Kone, se oli sittenkin jotain suurenmoista. - -Kuinka suuri apu hänelle oli kätensä tavaton varmuus, se kun kykeni -jo painonkin määräämään milloin tahansa, sen hän täällä täydellisesti -huomasi. Pian hän oli tottunut siihen koneelliseen liikkeeseen, -minkä työnsä vaati, niin täydellisesti, että hän oli itse kuin -osa koneesta. Koko hänen ruumiinsa aivankuin sovellutti itsensä -määrättyyn liikkeeseen ja teki sen niin täydellisesti, että ajatukset -olivat aivan vapaat. - -Hän oli kyllä lukenut usein siitä tuskasta ja kuolettavasta -painostuksesta, mikä johtuu koneellisesta työstä, ihminen kun tunti -tunnilta, päivä päivältä on pakotettu tekemään samaa liikettä. Hän ei -sitä ymmärtänyt. - --- Pitää hankkia sellainen työ, että ruumis siihen itsestään tottuu, -silloin pää on tarpeeton, tuumi hän. -- Ei tarpeeton, mutta vapaa -kaikkeen muuhun. - -Hän rakasti omaa konettaan päivä päivältä yhä enemmän. Hän tunsi -pian sen jokaisen kohdan ja koko sen rakenteen. Mekaniikka alkoi -tulla hänelle mieluisaksi. Ja hän antoi koneitten jyskyä ja rämistä -työhuoneessa ja lauloi täyttä kurkkua joukkoon. Tuntui niin -helpottavan hyvältä, kun sai laulaa. Mitä siitä, ettei aina kuullut -edes omaa ääntään, rinnan sisällä kuitenkin tuntui hyvältä, kun ääni -pääsi suusta virtaamaan. - -Kun hän oli koneeseen tutustunut, sai hän oikean vimman pakottaa -itsensä yhä suurempaan ja suurempaan nopeuteen. Tunnit kuluivat niin -helposti, kun oikein tulista vauhtia teki työtä. Hän asetti kellonsa -sellaiseen paikkaan, että helposti saattoi nähdä sen, ja laski, -kuinka paljon saattoi jouduttaa työtä. Ja jota pikemmin työ sujui, -sitä suloisempaa se oli. Hän sai tämän tulisen vauhtinsa tähden pian -työhuoneessa liikanimen "laulava masiina". - -Mutta eivät kaikki mielihyvällä häntä katselleet. Olipa sellaisiakin, -joiden mielestä tämä kiire oli väärää. - --- Mitä ihmettä te sillä tavoin teette? sanoi muuan mies. -- Jos se -olisi urakkatyötä, mutta tuntipalkalla, eihän se kannata. Isäntä -siitä hyötyy eikä kukaan muu. - -Tätä ei Kalle ollut tullut ajatelleeksikaan. Hän huomasi kyllä, että -oikeastaan hänen olisi pitänyt saada palkanlisäystä lisääntyneestä -työkyvystä. Sehän olisi ollut oikeus ja kohtuus. Mutta pian kaikki -terve ja voimakas pääsi hänessä valloilleen. Hän vastasi kysyjälle -melkein samassa: - --- Minä siitä hyödyn ensin, kun näen, paljonko kullakin koneella voi -saada aikaan. - --- Mitä varten? - --- No, totta kai tulevaisuutta varten, sillä en minä kai elämääni -niittaa tähän kiinni. - --- Vai niin, sanoi toinen ivallisesti. -- Ennenkuin tällä alalla -mihinkään pääsee, tarvitaan kapitaalia, ei hyvällä työkyvyllä pääse -kerrassaan minnekään. Ellette tämän koneen ääreen jää, niin joudutte -toiseen. Ja siinä te sitten istutte elinikänne. Kapitaalia pitää -olla, kapitaalia! - --- Sitä minulla onkin, vastasi Kalle voitonvarmana. - --- Jos on, niin hyvä on, se muuttaa asian. Olettekin kai siis vain -tuollainen herrasmies, joka käy tehtaissa katsomassa, paljonko voi -kiristää työtä raatajilta. Kyllä me ne tunnemme. Huonoa väkeä. - --- Minä olen työmies, ja minun kapitaalini on päässäni, sanoi Kalle. - --- Kyllä minä sellaisetkin tunnen. Ne ovat kaikkein pahimmat. Niistä -tulee viimein kaikkein suurimmat nylkyrit. - --- Millainen minusta tulee, sitä en tiedä, sanoi Kalle, mutta -sittenhän sekin nähdään. Kukin ilo kerrallaan, ja nyt on tämä minun -iloni. - -Pian oli Kalle päässyt selville kaikista työhuoneessa olevista -koneista ja tunsi jokaisen kohdan niissä. Mitä hänellä vähänkin oli -joutoaikaa, käytti hän niiden tutkimiseen. Kytölä, joka oli liikkeen -vanhimpia miehiä, selitti hänelle parhaansa mukaan. Monasti Kalle -teki kysymyksiä, joihin Kytölä ei voinut vastata. - --- En minä kysy, minkätähden kone tekee niin ja niin, lausui hän. -- -Se on koneen asia. Ja minä olen minä. - --- Ellen minä tiedä, miksi kone tekee tehtävänsä juuri niin eikä -toisin, en ole tyytyväinen. - --- Kai sen niin pitäisi olla, mutta ennenkuin pääsee ymmärtämään -kaikkea, täytyy lukea vaikka mitä. Minun nuoruudessani ei ollut -kaikkia niitä teollisuuskouluja ja muita sellaisia kuin nyt on. Ja -mitä noihin kouluihin tulee, niin tuskin siellä käyneet suurtakaan -ymmärtävät käytännölliseen elämään tultuaan. Ovat laiskoja ja -velttoja niinkuin kaikki muutkin. - -Kalle sai hiukan palkankorotusta heti seuraavassa kuussa. Se häntä -ilahdutti. Hän kirjoitti ensi kerran isälleen ja Almalle ja ilmoitti -saaneensa paikan. Vaikeuksista hän ei puhunut. - -Palkanlisäys oli vaikuttanut sen, että Kalle saattoi ostaa itselleen -kunnolliset talvivaatteet, tosin käytetyt, mutta enää ei hänen -tarvinnut pelätä ulkona liikkuessaan vilustuvansa. - -Pian oli hän työhuoneessa oppinut käyttämään kaikkia koneita ja -tarpeen tullen olikin hän siirtynyt koneesta toiseen. Mutta kun hän -oli niiden rakenteesta selvillä, niin kaikki tämä alkoi häntä jo -kyllästyttää. - -Helmikuussa hän oli aivan välinpitämätön kaikesta. Hän oli -saavuttanut tarpeellisen nopeuden koneiden käyttämisessä, nopeuden, -josta hänellä ei ollut mitään hyötyä, koska palkka ei kuitenkaan sen -korkeammalle kohonnut. Hän oli ylimääräinen työmies, hän ei voinut -päästä toisten sijalle. Oli siis tyydyttävä siihen, mitä sai. Tämä -mahdottomuus päästä tätä pitemmälle alkoi painostaa häntä ja lopetti -hänen laulunsakin. Koti ja paja siellä tulivat toisinaan mieleen, -ja silloin aina oli niin vaikea olla ja silloin sattui tulemaan -virheitäkin työssä. Siellä hän oli sittenkin ollut oma herransa, -täällä ainoastaan ratas suuressa koneessa, eikä edes mikään tärkeä -ratas, vaan sellainen, jona kuka tahansa saattoi olla. Hän pelkäsi -hukkuvansa suureen joukkoon, ei nähnyt mitään tietä, minkä kautta -olisi päässyt pitemmälle, ja mieli tuli apeaksi. - -Kolme viikkoa oli tällä tavoin kulunut, hän oli tullut työhönsä, -tehnyt sen tunnollisesti, mennyt kotiaan, aterioinut, kävellyt -kadulla toimettomana ja sitten nukkunut. Hän ei viitsinyt edes -lukeakaan mitään, korkeintaan sanomalehtiä. Ja nekin häntä toisinaan -aivan suututtivat, kun niissä ei puhuttu juuri koskaan kunnollisista -ihmisistä, ei muuta kuin rikollisista ja taiteilijoista ja niiden -ohella urheilijoista. - -Eräänä päivänä meni työhuoneessa oleva metallisorvi epäkuntoon. -Tämä tapahtui juuri työajan viimeisenä tuntina. Koneen käyttäjä -jätti silloin sen ja ilmoitti ainoastaan mestarille asiasta. Tämä -lupasi ilmoittaa siihen liikkeeseen, josta kone oli ostettu, jotta -lähettävät mekaanikon sitä korjaamaan. - -Kalle kuuli tästä. Hän oli konetta käyttänyt ja nähnyt sen suuren -yksinkertaisuuden, millä se oli rakennettu. Hän uskoi tuntevansa -jokaisen sen eri kohdan aivan tarkkaan. Jos siinä siis oli vika, niin -hänen täytyi se heti huomata. Hän tunsi aivan vastustamatonta halua -tarttua siihen käsiksi. Mutta sitten tuli ajatus: - --- Mitä se minuun kuuluu? Eihän kone ole minun. Mekaanikko tulee -huomisaamuna ja laittaa sen entiselleen. Eihän minun tehtäväni ole -korjailla täällä koneita. - -Vielä hän kuitenkin viivytteli työstä lähtiessä. Viimeisenä hän otti -ylleen ja oli jo siirtynyt ovesta porraskäytävään, kun hän ei enää -voinutkaan hillitä itseään. Hän palasi kiireesti työhuoneeseen, -sytytti sähkövalon sorvin kohdalla, heitti päällystakkinsa lähimmän -koneen päälle ja kumartui koneen puoleen. - -Se ei toiminut, jotain siinä oli epäkunnossa. Hän alkoi ajatuksissaan -laskea jokaisen koneenosan toimintaa, mihin toiseen osaan se vaikutti -ja millä tavoin. Hän luuli jo päässeensä vian perille, kun huomasikin -tehneensä väärän päätelmän. Ja taas oli alotettava tutkimus alusta. - --- Jos tässä osaisi edes koneoppia, niin se olisi kai leikkiä, -sanoi hän aivan puoliääneen tyhjässä työhuoneessa. -- Mutta mistä -hiivatista minä sen olisin saanut päähäni! Nyt tässä saa rakentaa -aivan ajatuksissaan kaiken, kuin olisi konetta keksimässä. Kirottu -tyhmyyteni! - -Hän otti jo päällystakkinsa toivottomana ylleen ja aikoi mennä, mutta -oli jo taas ymmärtävinään vian. Hän heitti uudelleen yltään ja kävi -entistä vihaisempana työhön. Hänen poskensa hohtivat ja silmänsä -kiiluivat. Hän oli niin jännityksessä, ettei kuullut eikä nähnyt -mitään. - -Äkkiä hän muisti: - --- Mitähän minusta ajatellaan, jos joku tulee tänne? Luulevat kai, -että olen varkaissa tai jossain muussa sellaisessa. Kukapa niiden -ihmisten mietteistä tietää. Mennään pois! - -Mutta hän ei voinut mennä, ei erota koneesta. Hänen täytyi päästä -selville viasta. - --- Sinä hiivatin itsepäinen masiina! sanoi hän. -- Mitä sinä teet -kiusaa? Mutta onpa toinen sinua vielä itsepäisempi kimpussasi. Ja -ellen minä sinua saa talttumaan, niin lyön sinut säpäleiksi. - -Ja tuo tapa, mikä hänellä oli jo kodissaan ollut, haukkumalla -osoittaa hellyyttään, se nytkin tuli esiin. Hän syyti konetta kohtaan -mitä hirveimpiä sanoja, haukkuen sitä kaikilla niillä nimillä, mitä -ihminen toiselle voi antaa. - -Äkkiä hän oikaisi vartalonsa. Hän tiesi vian! Neljännestunti vain -rauhallista työtä enää ja kone oli kunnossa. - -Kun hän puki hitaasti päällystakkiaan ylleen, katseli hän sorvia -suurella hellyydellä. Se ei enää ollut mikään kone, vaan aivan kuin -elävä olento, joka oli taipunut hänen tahtoonsa. Ja kun se kerran oli -taipunut, niin hän rakasti sitä. Oikein teki mieli silitellä sitä ja -kutsua jollain hellällä nimellä. - --- Sinä senkin... sanoi hän, mutta sanaa ei löytynyt. - -Hän meni, sammutti valon, sulki oven ja vei avaimen määrättyyn -paikkaansa. Ja sitten hän läksi astelemaan asuntoaan kohden. Hän oli -jo aivan sen lähellä, kun muisti, ettei ollut syönyt illallista. -Kotonahan kyllä oli haukattavaa, mutta nyt hänen teki mielensä saada -jotain parempaa. Hän poikkesi erääseen ruokalaan ja söi oikealla -nautinnolla. Ja mieli oli niin hyvä, että oli halu huutaa ilosta ja -onnesta. - -Ja kun hän tuli kotiaan, kirjoitti hän hellän kirjeen Almalle ja -muistutti hänelle eron hetkeä ja suudelmaa aitan luona. - - - - -NELJÄS LUKU. - - --- Olisipa miehellä tietoja, niin sitten ei olisi hätää eikä mitään, -arveli Kalle eräänä päivänä. -- Mutta mistä minä ne otan? Kytölä -puhui teollisuuskoulusta, mutta sinne minä olen jo liian vanha. Ja -pääsisikö sinne edes ja millä rahoilla minä sen kävisin? - -Hän muisti nuo kolmekymmentä markkaa, jotka olivat vielä jälellä -hänen kotoa tuomistaan rahoista ja joita hän oli säästellyt huonojen -aikojen varalta. - --- Koetetaan niillä hankkia jotain. Rahallahan saa. - -Hän tuumiskeli, mistä saisi jonkun opettajan. Hän kyseli Kytölältä, -mutta tämä ei voinut hänelle antaa mitään muuta neuvoa kuin koettaa -saada käsiinsä joku koneinsinööri. - -Kalle otti käsiinsä puhelinluettelon ja kirjoitti sieltä kaikki -insinöörit paperille. Ja nyt hän alkoi etsiä itselleen sopivaa -opettajaa. Hänelle naurettiin, hän sai lähteä monesta paikasta -pois, ennenkuin oli ennättänyt asiaansa selittääkään, monet -insinöörit olivat muita kuin koneinsinöörejä. Joillekuille hän sai -selittää asiansa, nämä neuvoivat häntä menemään teollisuuskoulun -iltakursseihin. - -Kalle ajatteli jo tätä. Mutta kun hän siellä kävi kuulustamassa, niin -vastattiin, että hänen täytyy odottaa syksyyn, jolloin kurssi jälleen -alkaa, ketään ei voitu ottaa kesken. - -Ja taas alkoi Kalle etsiä itselleen opettajaa. - --- Se nyt on ihme ja kumma, ellei tästä tällaisesta kaupungista tapaa -edes yhtä, joka osaa ja tahtoo minua auttaa! - -Ja viimein hän löysi insinööri Salon. Tämä antoi Kallen selittää -ensin tarkoituksensa keskeyttämättä häntä vähääkään. Hän katsoi -mieheen pitkään ja lausui sitten: - --- Yksityisopetus mekaniikassa, jota siis tahdotte, on vaivalloista, -sillä te ette tietysti osaa vieraita kieliä, joilla parhaimmat -oppikirjat ovat. - --- No mutta, hyvä jumala, kai sitä nyt sentään suomeksikin jotain on, -huudahti Kalle. - -Insinööri hymähti. - --- Onhan hiukan. Tässä on yksi pieni kirja. Hän otti hyllyltä -hetkisen etsittyään kirjan ja ojensi sen hänelle. - --- Lukekaa tämä ja tulkaa sitten, kun sen olette saanut päähänne, -niin kysyn, oletteko ymmärtänyt. - -Kalle otti kirjan hellästi käteensä. - --- Kiitoksia. Ja sitten minun piti sanoa herra insinöörille, että -kyllä minä maksan vaivasta. - --- Vai niin. Minä luulin teidän... Kalle punastui. - --- En minä ole koskaan kerjännyt enkä aio sitä tehdäkään. - --- Hyvä on. - --- Minulla on kolmekymmentä markkaa, niin että sen edestä minä nyt -voin ottaa opetusta. Ja kai sitten saan jostain lisää, jos tarvitaan. - --- Kai me siitä sitten sovimme. Luuletteko viikon päästä voivanne jo -tulla tänne? - --- Koetetaan. - --- Hyvä on. Hyvästi siis siksi. - -Kalle meni. Hänellä oli sellainen kiire asuntoonsa kirjan ääreen, -että hän nousi raitiotievaunuun. - -Kirjaltaja oli kotoa poissa, sen Kalle tiesi. Hän sytytti lampun ja -istui kirjan ääreen. - --- Tule nyt sitten, sinä katkismus! - -Hän alkoi lukea, alun hän sai jokseenkin selville, mutta sitten -alkoi tulla oikea kasa tieteellisiä sanoja, joista hänellä ei ollut -aavistustakaan. Työhuoneessa oli koneiden eri osilla niin toiset -nimet, eikä niitä voimia, jotka koneessa vaikuttavat, millään -erikoisilla nimillä oltu mainittu. Hän luki kuumeisena sivun toisensa -jälkeen, haroi toisinaan tukkaansa harmissaan, kun ei voinut -ymmärtää. Luki siksi, että päätä kivisti. - --- Olenko minä niin tavattoman typerä, koska tämä ei mene minun -päähäni, vai missä vika on? - -Hän tarttui taas kirjaan ja puristi sitä käsissään aivan kuin -vihamiestä, josta tahtoi saada voiton. Hän alkoi lukea uudelleen ja -uudelleen. Viimein hän huonotuulisena meni levolle ja unissaan hän -oli näkevinään vain koneenosia. - -Kun hän seuraavana iltana jälleen ryhtyi kirjaa lukemaan, niin -hän ymmärsi alun jo paljoa paremmin, mutta sitten tuli taas noita -kirottuja nimiä ja tie nousi pystyyn. - --- Kyllä minä sinut päähäni saan, sanoi hän kiukuissaan, ellen muuten -niin lukemalla kuin katkismusta. - -Hän turvautui tähän keinoon, luki aina palan palalta ja sitten -silmät ummessa kertasi sen puoliääneen. Ja näin vähitellen kokoontui -mieleen lauseita ja määritelmiä, ja muistellen työhuoneen koneita hän -alkoi aavistaa, millaista liikettä kullakin tieteellisellä sanalla -tarkoitettiin. Ja kun hän tällaisesta oli päässyt varmuuteen, niin -tuntui oikein suloiselta, ja yhä suuremmalla voimalla hän ponnisti -eteenpäin. - -Päivää ennen kuin hänen piti mennä insinööri Salon luo, oli hän -mielestään saanut koko kirjan päähänsä. Mutta kun hän sitten työstä -palattuaan ja siistittyään itsensä läksi astelemaan insinöörin -asuntoa kohden, niin tuntui aivan kuin kaikki olisi unohtunut. -Hän koetti muistella, mutta lopulta alkoivat käsitteet sekaantua. -Hän pysähtyi toisinaan kadulla ja selaili lyhdyn valossa kirjaa -tarkistaakseen muistiaan. Hän oli varma siitä, että osasi kirjan -sisällyksen, mutta kaikki tuntui olevan aivan sekaisin, eri asiat eri -paikoissa, ja aina väärässä paikassa. - --- No, otetaan häpeä, kun se tulee, sanoi hän viimein. -- Eihän mies -tästä pahene, ellei osaakaan. Pyydän anteeksi ja paiskaan rahat -kouraan, sillä hyvä. Ja jos hän sanoo, etten mitään taida, niin -jääkööt sitten kaikki opinnot. Tullaan koneeksi koneitten ääressä -niinkuin muutkin. - -Kalle tunsi olevansa aivan kuin koulupoika astuessaan insinöörin -huoneeseen. Hän tunsi punastuvansa aivan tukan rajaa myöten, ja se -häntä hävetti. Ja kun hän ajatteli, että kohta tulee oikea häväistys, -kun insinööri nauraa hänelle, niin oli hänellä hetkisen aivan -vimmattu halu tarttua tuohon vieraaseen mieheen ja heittää hänet ulos -ikkunasta. - -Insinööri ei alkanutkaan kysellä niin kuin Kalle oli odotellut, ei -niinkuin kirkkoherra aikoinaan rippikoulussa kohta kohdalta. Hän -kyseli ensin, millaisia koneita Kalle oli hoidellut työpaikassaan, ja -sanoi: - --- Tarkastakaamme hiukan metallisorvia! Kalle oikein riemastui. - --- Sen kai tunnette? kysyi insinööri. - --- No totta kai. - -Ja Kallen olisi tehnyt mieli kertoa kaikki heti paikalla, mitä hän -koneesta tiesi. - --- Älä hätiköi, älä hätiköi, kun hyvä kohta tuli heti alkuun! sanoi -hän itselleen. - -Insinööri alkoi selittää, ja Kalle liitti joka hetki omia lauseitaan. -Kuinka helppoa olikaan kaikki nyt! Kuinka jokainen noista -tieteellisistä sanoista, joille hän ei osannut kotonaan antaa oikeata -paikkaa ja merkitystä, tuntui luonnolliselta, kun insinööri sijoitti -ne koneen eri osiin! - -Kallella oli aivan sama tunne kuin kotipajassaan silloin, kun -aivan melto rauta muodostui hänen vasaransa alla, muodostui juuri -sellaiseksi kuin hän tahtoi. - -Tuo pelottava kirja, jonka kanssa hän oli asunnossaan taistellut, -olikin äkkiä sulanut kuin metalli ja muodostui, muodostui niin -ihmeellisen selväksi. - -Ja jota pitemmälle keskustelu meni, sitä rohkeammaksi Kalle tuli. -Hän tohti tunnustaa kaiken sen, mitä ei ollut kirjassa täydellisesti -ymmärtänyt. Ja kun insinööri sitten selitteli ja pyrki tekemään sen -mahdollisimman laajasti, niin Kalle monasti keskeytti hänet ja sanoi: - --- Niin, niin, sen minä tiedän. Se on selvää! - -Kun insinööriä tultiin hetkiseksi kutsumaan toiseen huoneeseen, -katsahti Kalle kelloaan. Hän oli ollut puolen kolmatta tuntia. - --- Kai tuollainen herra ottaa ainakin viisi markkaa tunnilta, laski -hän heti. -- Minä olen siis tuhlannut nyt jo kaksitoista ja puoli -markkaa. Vielä yksi tällainen kerta ja hyvästi silloin rahani. - -Kun insinööri palasi, nousi Kalleja sanoi: - --- Minä olen jo ollut puolen kolmatta tuntia, enköhän minä jo tällä -kertaa mene. - --- Niin, kyllä kai me nyt voimme jo lopettaa täksi kertaa, sanoi -insinööri. -- Kai tupakoitte? - --- Kyllähän tuota... Insinööri tarjosi sikaarin. - -Kalle kiitti ja ajatteli, polttaako sitä sisällä vai ei. Mutta kun -kerran tarjottiin tulta, niin täytyi alottaa. - --- Ei tuo suinkaan tästä tupakoimisajasta maksua ota? - -Häntä nauratti oma lapsellisuutensa. - --- Mille te nauratte? kysyi insinööri. - --- Sillehän minä nauran, kun olen joka ilta tämän kirjan kanssa -tapellut ja se on ollut minulle aivan kuin hepreiskaa. Mutta kyllä -minä sen nyt ymmärrän. - --- Niin, kyllä teillä epäilemättä on taipumuksia mekaaniselle alalle, -muuta en voi sanoa. Ja miksi kirja oli niin vaikea? Onhan se niin -yleistajuinen kuin mahdollista. - --- Nuo monet kirotut uudet sanat. - --- No, nyt minä ymmärrän. Mutta kyllä kai ne nyt jo alkavat selvitä. -Ottakaa kirja matkaanne vielä ja tulkaa viikon päästä uudestaan. -Siksi kai kaikki on jo kirkastunut. - -Kalle kiitti ja meni. Hän läksi niin kiireellisesti, että insinööri -sitä hiukan ihmetteli. Mies pakeni kuin pahanteossa. Kalle tunsi -olevansa iloinen; hänen olisi tehnyt mieli tuolle miehelle sanoa -jotain hyvää, kiittää häntä. Ja kun hän ei sitä osannut, niin hän -pakeni. Eihän hän voinut insinöörille sanoa niinkuin isälleen: - --- Senkin heittiö ja rosmo! - -Isä sen olisi ymmärtänyt, mutta insinööri ei. - -Portailla hänen oli niin hyvä olla, että oikein oudolta silmissä -tuntui, ja väkisinkin täytyi hänen lyödä kirjaan, joka oli taskussa, -ja sanoa: - --- Sinä senkin... - -Mutta taaskaan ei hän löytänyt oikeaa sanaa. - -Työpaikassaan Kalle oli aivan täynnä säteilevää iloa. Hän lauloi ja -huusi kuin hullu toisinaan. Kaikki koneet olivat hänelle nyt aivan -tuttuja, hän tiesi jo suunnilleen ne suuret lait, jotka luonnossa -ovat ja jotka ihminen on sitonut hyödykseen koneen muotoon. Hän -oikein toivoi jonkun koneen menevän epäkuntoon, jotta pääsisi sitä -korjaamaan ja näyttämään, mitä hän taitaa. Häntä hiukan harmitti se, -ettei hän ollut saanut tunnustusta metallisorvin kuntoonpanemisesta. -Kun seuraavana aamuna sen illan jälkeen, jolloin hän koneesta oli -voiton saanut, työhuoneessa kaikki pantiin käyntiin, niin ei sorvin -hoitaja edes ihmetellyt koneen kunnossaoloa. Kalle huomautti hänelle: - --- Konehan käy taas. - --- Niin käy. - --- Mutta eilen ei käynyt. - --- No, se oli sellainen pikkuinen vika. - --- Minä korjasin sen. - -Mies katsoi pitkään häneen. - --- Vai niin. Ja olette kai siitä ylpeä? Ei kannata. Sen vian minä -olisin korjannut heti, jos olisin tahtonut. - --- Mutta ette siis tahtonut? - --- En. Minä olen täällä koneen käyttäjä, en sen korjaaja. Jos sen -panen kuntoon, niin ei minulle siitä kuitenkaan mitään makseta. - --- Te olette nero! sanoi Kalle. - -Muuta sanaa hän ei löytänyt sillä kertaa. Mutta hänessä oli aivan -kuin veriviha noussut tuollaista työntekijää kohtaan. - -Toinen käynti insinöörin luona tuotti Kallelle vielä suuremman ilon -kuin ensimäinen. Luettuaan kirjan uudelleen oli kaikki hänelle tullut -aivan selväksi. Hänen terve ja huomioille altis älynsä oli kuin -ihmeellisellä löytöretkellä. Jokainen seikka kiinnitti uutuudellaan -hänen mieltään. Ja kun nyt insinööri otti esiin teoksia, joissa oli -suurien koneiden malleja, ja selitteli niitä, niin Kalle ahmi tätä -kaikkea hänelle uutta ja mielenkiintoista. Hän vilkaisi tuontuostakin -kelloaan. Insinööri huomasi sen. - --- Onko teillä jonnekin kiire? - --- Ei ole. Mutta ehkä insinöörillä. - --- Minä olen varannut tänä iltana teille aikaa. Minun aikaani ei -teidän siis tarvitse ajatella. - --- Nyt se kiskaisee koko sen kolmikymmenisen, tuumi Kalle. -- Mutta -menköön, nyt sitä saadaan ja sitä siis maksetaan. - -Kolme ja puoli tuntia oli kulunut, ennenkuin he lopettivat. - --- Eiköhän ole jo aika jättää kaikkea taas seuraavaan viikkoon? sanoi -insinööri viimein. - --- Insinööri on kai jo väsynyt? - --- Mitä vielä. Hyväähän tällainen kertaus minullekin tekee. Mutta te -ette sulata liikoja. - -Lähtiessään Kalle puristi hyvin lämpimästi insinöörin kättä, ja nyt -hän jo osasi kiittääkin. - --- Nyt se ilo siis on loppunut! ajatteli hän kadulle tultuaan. -- -Mutta jatkettava tätä on. Ja nyt minun on hankittava rahaa jostain -lisää. Ja ellen saa nyt, niin ehkä hyvinkin insinööri luottaa ja -odottaa siksi, kunnes rahaa tulee. - -Työpaikassa tuli väen vähennys. Nuorimmat sanottiin irti työstä, -näiden joukossa Kalle. Kaksi viikkoa oli hänellä siis mahdollisuutta -ansaita, mutta sitten oli hankittava jostain muualta jälleen paikka. -Hän alkoi tiedustella Kytölältä. Tämä vastasi: - --- Jos teillä on mahdollisuus päästä ansioon maalle, niin menkää -sinne. Kaupungissa ei ole nyt paikkoja. Te olette kyllä hyvä työmies, -aivan erinomainen, ja olen varma siitä, että täältä saatte kiittävät -paperit, mutta te olette naimaton. - --- Hyvä jumala, pitääkö miehellä olla vielä muijakin, ennenkuin työtä -saa? huudahti Kalle huvitettuna. - --- Jos työväkeä vähennetään jossain paikassa, niin otetaan aina -varteen, onko mies perheellinen vai ei. - --- Se on kyllä oikein, sillä paremmin yksi vatsa nälän kestää kuin -kaksi tai ehkä kolme ja neljäkin. Mutta en minä sentään akkaa mene -hakemaan saadakseni työtä, vaan sellaisen minä otan silloin, kun -minulla on varmasti työtä. - -Eniten suretti Kallea se, että kuultuaan erostaan hän ei voinut -ajatellakaan mennä insinöörin luo. Hän ei kehdannut selittää tälle, -ettei hänellä ollut työtä ja että siis voisi mennä aikojakin, -ennenkuin hän suorittaa opetusmaksun. Kun se ilta tuli, jolloin -hänen olisi pitänyt saapua, niin hän kirjoitti kirjeen, jossa pyysi -anteeksi, ettei voinut tulla. Syytä poissaoloonsa hän ei maininnut. -Hänestä tuntui, kuin hän sen tekemällä olisi tavallaan tahtonut -kerjätä. Ja sitä hän ei voisi tehdä, ei koskaan. - -Tuli päivä, jolloin hänen oli jätettävä työpaikkansa. Erinomaisen -todistuksen hän sai ja kiitti siitä. Oudolta tuntui ajatella, että ei -saisi palata enää noiden jo rakkaiksi tulleiden koneitten seuraan. -Siellä olevia ihmisiä ei hän suuresti kaivannut, Kytölää korkeintaan, -mutta koneita! - -Ja nyt alkoi kulku paikasta toiseen. Nyt hänellä oli hyvä todistus -näytettävänä, mutta siitä ei ollut apua. Todistus vaikutti sen, että -hänelle edes selitettiin, miksi ei voitu ottaa työhön, eikä heti ensi -lauseen jälkeen ajettu ulos. - -Hän panttasi kellonsa saadakseen hiukan rahaa elääkseen, sillä noihin -kolmeenkymmeneen markkaan hän ei tahtonut kajota. Ne eivät enää -olleet hänen, vaan insinöörin. - -Kaupungissa olevassa suuressa konepajassa hän kävi tiedustelemassa -työtä. Kun hän konttorissa oli selittänyt asiansa, vastattiin hänelle: - --- Ei ole paikkoja! - --- Mutta kun oikein kurkistaisi, niin eiköhän löytyisi. - -Konttoristia nauratti Kallen lause. Hän vastasi ystävällisesti: - --- Pitäisikö teidän sitten niin välttämättömästi päästä tänne? Juuri -tänne? - --- Kyllä se on aikomukseni. Minä teen vaikka ilmaiseksi aluksi työtä. - --- Minkätähden? - --- Tutustuakseni koneisiin. - --- Olette siis teknillisessä korkeakoulussa? - --- Kuinka niin? - --- No, tahdotte kai suorittaa insinöörintutkintoon vaadittavat -palvelukset tehtaassa. - --- En minä herra ole, minä olen työmies. - --- Sitten teidän on vaikea tänne päästä. - --- Mutta jos minä tulisin sittenkin! Minulla on hyvät työtodistukset. - --- Ne eivät auta nykyään. Persoonallisen suosituksen nojalla ehkä -voisitte saada paikan. - --- Mitä tuo persoonallinen suositus on? - --- Ettekö sitä ymmärrä? Jos joku henkilö jonka sanoille insinööri -panee painoa, kysyy teille täältä paikkaa, niin... - -Kalle riemastui. - --- No, kyllä sitten tiedän. Minä tulen tänne vielä tänään, -saattepahan nähdä. - -Konttoristi nyökkäsi ystävällisesti. - --- Te taidatte mennä aina minne tahdotte? - --- No, jos vain tahtomalla pääsee jonnekin, niin kyllä minä sitten -menen. Hyvästi nyt ja tuhannet kiitokset neuvosta. - -Heti insinööri sanan kuultuaan Kalle tiesi, mitä hänen oli tehtävä. -Hän riensi insinööri Salon luo. Nyt oli jätettävä turha arkuus -syrjään ja toimittava kuin mies ainakin. Insinööri on mies ja kyllä -hän silloin suoruuden ymmärtää. Ja ellei vähällä ymmärrä, niin -selittää siksi, kunnes se mahtuu hänen päähänsä. - -Insinööri Salo ei ollut kotona, mutta sanottiin hänen tulevan -neljännestunnin päästä. Kalle meni ulos ja asettui kadun toiselle -puolelle odottamaan. Hän ei liikahtanutkaan paikaltaan, seisoi siinä -ja piti katuovea silmällä. Hän oli päättänyt odottaa siinä vaikka -vuorokauden. - -Insinööri tuli. Kalle antoi hänen mennä sisään. - --- Jos puhun ulkona, voi hän päästä minusta helpommin vapaaksi. Kun -pääsen sisälle, niin ei hän voi karata. - -Hän odotti jonkun aikaa ja meni sitten soittamaan ovikelloa. -Insinööri tuli itse avaamaan. - --- Kas, sanoi hän ystävällisesti. -- Siinähän te olette! Olen jo -ihmetellyt, aiotteko kokonaan jättää kaikki. - --- Minä tahdon puhua insinöörin kanssa, sanoi Kalle. - --- Astukaa sisään. Voitteko toimittaa asianne neljännestunnissa? -Enempää aikaa en voi luovuttaa. - --- Voin. - --- Hyvä on. - -He astuivat insinöörin työhuoneeseen. - --- No, asia? - --- Minulla ei ole paikkaa. Työpaikasta vähennettiin väkeä. Vanhemmat -ja naimisissa olevat saivat jäädä. Minä olen nuori ja naimaton. -Todistus on erittäin hyvä. - --- Tuon paikan menettämisenkö tähden ette enää käynyt täällä? - --- Niin. - --- Kirjoititte ja toitte kai itse kirjeen, koska siinä ei ollut -postimerkkiä? - --- Niin toin. - --- Miksi ette tullut selittämään suullisesti? - -Kalle hengähti syvään. Oli niin vaikeaa sanoa. - --- Minä häpesin. Minä olin säästänyt, niinkuin jo alussa kerroin, -kolmekymmentä markkaa näitä täällä-käyntejäni varten. Laskin teidän -ottavan viisi markkaa tunnilta. Olin ollut yhteensä kuusi tuntia jo. -Minulla ei ollut enempää rahaa. - --- En ollut maksua määrännyt, ette siis tiennyt mitä otan. Olisinhan -voinut odottaa maksun saamista. - --- Ei työmieskään odota. Minulla on nuo kolmekymmentä markkaa -taskussani. Minä maksan vaikka heti. - --- Se toiseen kertaan. Ette kai tämän tähden tullut tänne? - --- Minä tahdon päästä työhön. - --- Ja tahdotte, että minun pitäisi hankkia paikka teille. Niinkö? - --- En. Minä tiedän paikan. - -Ja Kalle mainitsi konepajan, jonne oli pyrkinyt. Insinööri hymähti. - --- Ja millä luulette sinne pääsevänne? - --- Sillä, että insinööri antaa minulle, niinkuin he konttorissa -sanoivat, persoonallisen suosituksen. - --- Minä voin tunnustaa, että teillä on mekaanikon taipumuksia, mutta -mitä työssä osaatte, sitä minä en tiedä. - --- Mutta sen tiedän minä, vastasi Kalle. -- Antakaa minulle mikä kone -tahansa, ja minä takaan, että kahden päivän päästä suoritan sillä -enemmän kuin kukaan muu. - --- Oletteko siitä niin varma? - --- Olen. Minä tunnen ruumiini. Katsokaa tätä kättä, se on aivan -varma. Pankaa mikä paino tahansa siihen, ja minä sanon sen -täsmälleen. Minä olen hyvä työmies, se on aivan varmaa. Jos minä -nyt vain pääsen tuohon konepajaan sisään, niin kyllä näytän mihin -kykenen. Minä takaan kunniasanallani, että insinöörin ei tarvitse -hävetä sitä, että antaa tuon persoonallisen suosituksen. Minä takaan -sen. - -Ensi kertaa eläissään Kalle tunsi jotain rukoilevansa, mutta hän ei -sitä nöyryytykseksi laskenut, kun hän tiesi, aivan varmasti tiesi -voivansa vastata sanoistaan ja lupauksistaan. Insinööri seisoi hänen -edessään sanaakaan sanomatta, hymyili ainoastaan. Kalle tunsi, miten -helppoa hänen oikeastaan oli puhua tälle miehelle, joka aivan varmaan -häntä ymmärsi. Hän jatkoi siis: - --- Minä voisin kyllä mennä maalle kotia, sillä isäni on seppä ja -ansaitsee kohtalaisen hyvin. Mutta minä olen päättänyt päästä -suurempaan työhön, kuin mitä siellä on tarjona. Ja sitäpaitsi -ei minun sisuni anna myöten, että menisin sinne koko kylän -naurettavaksi, kun työn puutteessa olen ollut pakotettu lähtemään -kaupungista pois. Minun täytyy päästä eteenpäin! Minä tiedän varsin -hyvin, että minä saan aikaan kaiken sen, mitä tahdon, kun minä vain -pääsen ensin siihen kiinni. Antakaa nyt tuo suositus, jotta saan -paikan. - --- Te olette sen jo saanut, vastasi insinööri. - --- Mitä? - --- Minä olen tuo insinööri, jolle minun on annettava suositus, ja -minä olen sen ottanut vastaan ja päästän teidät työhön. - -Kalle hölmistyi vähäksi aikaa niin, ette osannut mitään sanoa. Hän -rupesi nauramaan. Ja sitten hän äkkiä iloisesti huudahti: - --- Mutta mitä te sitten siinä hönttielette? - -Insinööri katsoi häneen hämmästyneenä. Kalle huomasi mitä oli sanonut -ja kiiruhti selittämään: - --- Katsokaas, minä olen tottunut haukkumaan silloin kun tahdon sanoa -jotain oikein hyvää. - -Insinööri purskahti nauruun. - --- Te olette mukava mies. No, mitä työhön tulee, niin saatte mennä -heti konepajaan. Minä ilmoitan puhelimella konttoriin. - --- Kiitos, kiitos, minä menen ja takaan... - --- No, kyllä minä uskon. - --- Ja maksanko minä nyt noista tunneista ja opetuksista? - --- Minä jätän sen rahan teidän huostaanne korkoa kasvamaan, sen -summan sekä sen, joka tulee seuraavista tunneista. Kerran minä sen -karhuan ja silloin korkojen kanssa. - --- Ja minä maksan sen ja maksan tämänkin päivän! - --- Minä olen nimittäin varma siitä, että me kerran joudumme vielä -enemmänkin tekemisiin kuin ainoastaan täällä huoneessani ja -konepajassa. - --- Insinööri taitaa olla... - --- Aioitte varmaankin sanoa: yhtä itserakas kuin minäkin! Niin -olenkin. Mutta nyt minulla ei ole enää aikaa uhrata teille. Lähtekää! - -Kalle meni sellaista kyytiä kuin suinkin pääsi konepajaa kohden. Hän -riuhtaisi oven auki konttoriin ja suu naurussa meni konttoristin luo. - --- Minä tulin nyt! - --- Paikka on teillä. - -Ja niin hän mainitsi osaston ja työnjohtajan, jonka puoleen Kallen -piti kääntyä. - --- Minä kiitän vielä neuvosta, sanoi Kalle ojentaen kätensä -konttoristille. -- Minä en tätä unohda, saatte nähdä. Minulla on hyvä -muisti kuin hevosella ja koiralla. - --- Minä olen saman neuvon sanonut niin monelle ennen teitä. - --- Samapa se. Minä siitä ainakin hyödyin. Ja se on pääasia! - -Konepajassa Kallea aluksi oikein huumasi sen suuri, korvia tukkiva -pauhu. Monenlaisten koneiden käynti ja niiden synnyttämä ääni -nostatti veren hänen kasvoilleen. Täällä oli uusia suuria koneita, -jotka hän voi ottaa omakseen, vallita niitä ja tarkoin tuntea niiden -toiminnan salaisuuden. Hän etsi työnjohtajan ja ilmoitti nimensä. -Hänelle annettiin paikka koneen ääressä, joka puristi metallilevyn -määrätyiksi muodoiksi. Tällainen kone, vaikkakin paljon pienempi ja -yksinkertaisempi, oli ollut hänen entisessäkin työpaikassaan. - --- Osaatteko käyttää tällaista konetta? kysyi työnjohtaja. - --- Luulen osaavani. - -Työnjohtaja näytti koneen käynnin, ja kun Kalle oli muutamia levyjä -pannut koneeseen ja se oli toiminut hyvin, sanoi työnjohtaja: - --- Ottakaa työpuku yllenne ja ryhtykää toimeen. - -Vasta silloin Kalle huomasi, että hänen yllään olikin ainoa, paras -pukunsa. Mutta hän ei tahtonut mennä kotiaan muuttamaan toista. - --- Se on kotona. Minä teen tässä puvussa nyt. - --- Voitte saada rasvaa koneesta siihen. Minä tuon teille varatakkini. - -Kallen mieli oli niin suloisen hyvä, kun hänelle aivan ventovieras -mies tarjosi lainaksi vaatteitaan. Hän puki hyvällä mielellä takin -ylleen ja ryhtyi konetta tarkastamaan. Hän antoi sen vähän aikaa -lyödä tyhjiltään ja iloitsi sen jyskyvästä äänestä. Sitten hän -seisautti sen ja tarkasti sen kaikki osat, ja insinöörin opettamat -tieteelliset nimitykset johtuivat hänen mieleensä. - --- Kyllä kai minä tämän oriin jo tunnen, koska tunsin varsankin siinä -entisessä paikassani. Annetaanhan hurista! - -Hän ryhtyi työhön. Kone kävi ja metallilevy siirtyi hänen käsissään -säännöllisesti koneen puristimen alle. Pian hän huomasi, että -jotain puutteellista oli hänessä itsessään olemassa. Kone sai -lyödä monta kertaa aivan tyhjään, kun hän ei ennättänytkään -kylliksi pian sovittaa metallilevyä siihen. Tämä Kallea harmitti. -Hän tunsi olevansa aivan kuin puutteellinen koneenosa, joka ei -ollutkaan sopusoinnussa muun koneen kanssa. Vimmaisena hän alkoi -kiirehtiä kätensä liikkeitä. Jo tuli yhä useampia perätysten koneen -tarvitsematta turhaan toimia. Mutta sitten taas saattoi tulla -hukkalyönti. Vaistonsa sanoi hänelle sen määrän, minkä hän perätysten -saattoi valmistaa, ja hän laski yhä uudestaan hukkalyönnistä -eteenpäin, pyrkien saavuttamaan yhä suuremman määrän. Tasaisesti -nousivat kymmenluvut, turhat lyönnit vähenivät yhä enemmän, hän -tavoitteli jo sataa, johon hän kaikin keinoin koetti päästä. Vasta -silloin hän olisi mielestään tyytyväinen. Hän oli jo sivuuttanut -kahdeksankymmentä, kun huomasi jonkun tulleen viereensä ja kysyvän -jotain. Kalle arveli työnjohtajan siinä olevan, ei tahtonut -keskeyttää ja ärähti senvuoksi vihaisesti: - --- Ei saa häiritä! - -Kysyjä vaikeni. Sanojen aikana oli tullut kaksi hukkalyöntiä, oli -siis alettava jälleen alusta. Kalle siirsi levyt koneeseen ja antoi -sen toimia. Vaikka koko tehdas olisi romahtanut hänen ympärillään, -niin nyt hän tahtoi päästä sataan asti, sen hän päätti. Koko -hänen ruumiinsa oli jännitetty, katseensa terävä, käsiensä liike -rauhallinen, säännöllinen, mutta hyvin nopea, pysytellen koko ajan -koneen lyöntien tasalla. Kymmenmäärät kulkivat ohitse, lähenivät -tasaisesti sataa. Määrä oli täysi, hän huusi riemusta: - --- Sata täyteen! Pääsinpäs sentään! - -Nyt hän kääntyi. Insinööri Salo seisoi hänen vieressään. - --- Teillekö minä äsken ärähdin? kysyi Kalle. - --- Minulle, niin, ja teitte oikein siinä, sanoi insinööri. -- Sata -kappaletta ilman hukkalyöntiä, sitä ei ole vielä täällä kai kukaan -tehnyt! Te osaatte tehdä työtä, nyt minä sen uskon, kun itse näin. -Terve tuloa konepajaan! - -Hän ojensi kätensä, ja Kalle tarttui siihen suurella ilolla. - -Kun insinööri oli mennyt ja Kalle valmistautui jälleen työhönsä, -sanoi hän itsekseen: - --- Kyllä minä kuolleen esineen painon osaan määrätä tarkkaan, mutta -enköhän määrää elävässäkin oikein, jos sanon, että tuo mies on aivan -täysipainoinen. Ja sellainen olen minäkin, niin totta kuin elän. -Perhanan itserakkaus! - -Hän pani koneen käyntiin. Hän osasi nyt sitä käyttää mielensä mukaan, -ja hän lauloi työssään. - - - - -VIIDES LUKU. - - -Saadessaan jälleen käsitellä koneita tunsi Kalle itsensä hyvin -onnelliseksi, ja tätä tunnetta kesti pitkät ajat. Insinööri Salo piti -häntä silmällä ja hankki hänelle piankin tuntuvan palkanlisäyksen. -Tämä jossain määrin herätti hänen työtovereissaan kateutta, mutta -rehellisimmät tunnustivat kyllä suoraan, että Kalle erinomaisen -nopeutensa ja täsmällisyytensä vuoksi oli ansainnut työnsä mukaisen -palkan. - -Toukokuun lopulla hän pääsi alemmaksi työnjohtajaksi erääseen -osastoon. Alussa tämä nuoren miehen asema herätti suoranaista -vihaa häntä kohtaan, sillä kaikki pelkäsivät hänen asettavan samat -vaatimukset toisille työn suhteen, kuin mitkä hänellä itselläänkin -oli. Alkuaikoina ei huomattu kuitenkaan mitään tämänsuuntaista -piirrettä hänessä. Hän vaihtoi miehiä eri töihin kyllä, mutta -jokainen oli tyytyväinen siihen, sillä Kallen terävä silmä ja -ihmisten käytännöllisten lahjojen punnitsemiskyky sai hänet näkemään, -millä työalalla kukin saattoi tuottaa eniten. - -Palkkansa ylenemisen johdosta hän oli saanut tilaisuuden vuokrata -itselleen yksityisen huoneen, jossa hän viihtyi erinomaisen hyvin. -Oleskellessaan konepajassa suuren ihmisjoukon kanssa tunsi hän aivan -vastustamatonta halua olla yksinään. Näinä hetkinä, joina hän mietti -koneita ja niiden käyttämistä, tuli hän tehneeksi huomioita, mitkä -hän sitten omalla paikallaan toteutti. - --- Jokaisella ihmisellä on nyt kerta kaikkiaan vain muutamia -määrättyjä ominaisuuksia. Niitä hänen on käytettävä. Minä olen -mieltynyt koneisiin, siis minun on oltava niiden parissa. Minä olisin -huono puutarhuri. Mutta koneittenkin hoitamisessa on katsottava -kunkin luontaisia ominaisuuksia. Muutamat vaativat käyttäjältään -suurta kätevyyttä. Sen täytyy olla ihmisessä jo luonnostaan, -sillä jos hänen täytyy siihen pakottaa itsensä, niin tehdastyö -lamauttaa hänen henkiset ominaisuutensa. Toisissa vaaditaan mitä -suurinta tarkkuutta, sekin on luontainen ominaisuus. Minä itse -olen huolellinen, mutta en tarkka. Minun täytyy saada kaikki -pian valmiiksi, sillä se on minun veressäni. Itse en kelpaisi -siihen paikkaan, mihin pajassa voin panna toisen. Ellen saa tehdä -sellaista työtä, joka mieluisessani ajassa valmistuu, niin tulen -kärsimättömäksi, ja silloin työ on rangaistus. - -Ja hän tuli piankin huomaamaan tuon meidän maassamme aivan yleisen -vian kaikilla työaloilla, että ei pyritä saavuttamaan kylliksi suurta -ammattitaitoa. Jokainen konepajan mies uskoi olevansa kykenevä -melkein mihin työhön tahansa siellä, kun hän vain työtavan ymmärsi ja -koneen käyttämisen. Mutta juuri tässä oli erhetys. - --- Älykäs mies onnistuu epäilemättä monellakin alalla, mutta -ainoastaan muutamilla aloilla hän on täydellisesti kotonaan. Minä -rakastan koneita, mutta jos minun pitäisi olla kelloseppä ja sitten -kumarassa hypistellä noita pieniä rattaita, niin tulisin hulluksi. -Minä en rakasta pientä naksutusta, kaikessa täytyy olla voimaa. - -Insinööri oli jatkanut Kallen kanssa koneoppia, herättänyt nuoressa -miehessä tavattoman suuren innostuksen syventymään tähän alaan yhä -enemmän. - --- Teidän täytyy oppia saksankieltä, sanoi hän kerran Kallelle, sillä -muuten ette voi ottaa kylliksi itse selkoa. - --- Opitaan, vastasi Kalle. - -Insinööri hankki hänelle erään ylioppilaan neuvojaksi. Kahden viikon -päästä oli Kalle tämän jättänyt. Hänellä ei ollut aikaa tämän miehen -opetuksen mukaan harjoittaa kieltä. Se kävi liian hitaasti. Hän -ei ollut tottunut lukemaan kielioppia, ja sen monituiset vieraat -sanat tekivät hänelle tavatonta haittaa. Omin päin hän etsi erään -saksalaisen vanhanpuoleisen neidin, joka alotti opetuksensa puhumalla -heti vierasta kieltä. Kallea tämä huvitti. Hänen ei tarvinnut -kotona mitään kirjaa lueskella, ei muuta tehdä kuin koettaa pitää -muistissaan sen, mitä neidin luona oli kuullut. Hän edistyi nopeasti, -puhui aivan virheellisesti ja ääntäen tavattoman huonosti kieltä, -mutta hän puhui kuitenkin ja ymmärsi jo jotain saksalaisesta -sanomalehdestäkin. Mitä ei oikein ymmärtänyt, sen hän arvasi. Hän -sai täten suuren sanavaraston ja välitti vähät siitä, olivatko -päätteet, joita hän käytti, oikeita ja sanat oikeassa vieraan kielen -määräämässä järjestyksessä, kun vain löysi joka ajatukselleen -vieraasta kielestä muodon. - -Koneittensa ääressä hän aina puhui itsekseen saksaa. - -Elokuussa hän sai viikon loman ja meni kotiaan. Almalle hän oli -silloin tällöin kirjoittanut ja saanut tältä kirjeitä. Toisinaan oli -kaipaus ollut hyvin suuri, mutta toisinaan hän pitkiksi ajoiksi aivan -unohti nuoren tytön. Hänen aivoihinsa eivät mahtuneet koneet ja nuori -tyttö rinnatusten. Silloin ainoastaan, kun ruumis oli oikein väsynyt, -saattoi ikävä tulla ja hän kaipasi naisellista hyvyyttä. - -Isän ilo poikansa nähdessään oli hyvin suuri, ja Mikko kuunteli -suu ja silmät auki tehtaasta, jossa veljensä nyt oli alempana -työnjohtajana. - -Vasta toisena päivänä tulonsa jälkeen Kalle meni Almaa tapaamaan. -Ei hän itselleen voinut selittää, miksi ei hän jo ensimäisenä tätä -tehnyt. Tuntui siltä, kuin olisi ollut parempi hiukan viivyttää. -Alma oli hiukan ujo nähdessään kaupunkilaisesti puetun Kallen, jonka -käytökseen ja esiintymiseen oli tullut jonkinmoista liioittelevaa -varmuutta. Tämä säikytti Almaa, ja hän vastasi Kallen kysymyksiin -hyvin lyhyesti. Pettyneenä Kalle palasi kotiaan. - --- Siinä oli suuri erehdys, sanoi hän itsekseen. - --- Minä olen muuttunut, Alma on pysynyt samana. Me emme enää sovi -yhteen. - -Hän koetti seuraavana päivänä puhella Alman kanssa uudelleen -tavatessaan hänet entisellä kohtaamispaikallaan. Alma oli nyt hiukan -puheliaampi. Hän muistutti Kallen mieleen entisiä pieniä seikkoja, -puhui päivistä, jolloin jotain määrättyä oli tapahtunut. Kalle ei -näitä muistanutkaan enää. - --- Mitä sellaisista pikkuasioista, sanoi hän. - --- Eihän niillä ole mitään merkitystä. - -Hän hyväili rajusti Almaa, siten löytääksensä jotain tuosta entisestä -suuresta tunteestaan. Tämä teki Alman araksi, ja hän kiiruhti pois. - --- Temppuja! arveli Kalle tultuaan kotia. -- Hän luulee sillä tavoin -sitovansa minut paremmin. Hän on olevinaan kaino ja arka, niinkuin -tuollainen piika pahanen sitä koskaan olisi. - -Vielä kerran hän kuitenkin yritti keskustella Alman kanssa ja puhui -silloin koneista ja tehtaasta. Alma ei osannut vastata mitään. - --- Se on kaikki minulle aivan vierasta, sanoi hän suoraan. -- Minun -täytyisi ensin saada nähdä kaikki tuo ja sitten vähän ajatella. Minä -en voi heti paikalla saada kaikkea päähäni mahtumaan. - --- Ei puhuta sitten siitä, mikä ei päähäsi mahdu, lausui Kalle -harmistuneena. - -Hän olisi niin mielellään suonut Alman taipuvan kaikkeen, mitä hän -tahtoi, ja kun ei sitä tullutkaan, käsitti hän itselleen tehtävän -julkeaa vääryyttä. Jäähyväishetkellä Alma kyllä koetti olla -mahdollisimman herttainen ja välitön ja puhui siitä, kuinka oli -ikävöinyt Kallen kirjeitä ja kuinka oli jokaisen lukenut aivan moneen -kertaan. Tämä miestä miellytti, ja hän lupasi vastedes kirjoittaa -useammin. - --- Oletko jo ajatellut, milloin vietämme häät? kysyi Alma. - --- En, vastasi Kalle. - -Tämä kysymys aivan kuin sitoi hänet, tahtoi hänet pakottaa johonkin -määrättyyn elämän muotoon. Ja sitä hän ei tahtonut. Vapaa hän tahtoi -olla, aivan vapaa etsimään tietään eteenpäin maailmassa! - --- Kyllä minä odotan siksi, kunnes se sinulle soveltuu, sanoi Alma -rauhallisesti. -- Luotanhan minä sinuun ja entisiin lupauksiisi. - -Kallea jo harmitti tämä hänen lupauksiinsa vetoaminen. Hän oli -sittenkin tehnyt tyhmästi, kun silloin meni karjapihan aidan luo. -Ellei hän olisi mennyt, niin ei tuotakaan kahletta olisi olemassa. -Hänen teki mieli sanoa ajatuksensa suoraan Almalle, mutta katsottuaan -tämän silmiin ja nähdessään niiden suloisen ilmeen hän ei rohjennut. -Jotain oli kuitenkin, jotain määräämätöntä, jota hän ei voinut -selvittää, mikä hänet sitoi juuri tähän naiseen. Hän pehmeni ja ennen -eroa lausui hänelle monta hellää sanaa ja oli sydämestään iloinen, -kun huomasi Alman onnellisuuden. - -Kotipajassa oli Kalle tehnyt hiukan työtä aikansa kuluksi ja isäänsä -auttaakseen. Käsi oli kyllä vielä yhtä varma kuin ennenkin, eikä -voimistakaan ollut puutetta, mutta koneiden antama lumous oli jo niin -hänen veressään, että tämä kaikki tuntui jonkinjoutavalta ja hänen -kaltaiselleen miehelle melkein arvottomalta. - -Kun hän oli lähtenyt, pudisteli vanha seppä hiukan päätään ja mutisi: - --- Poikaa riivaa ylpeyden perkele, sen huomaan. No, kun onni -potkaisee, niin tulee aina ylpeys nuorella iällä, mutta kyllä -viimein nöyryyskin tulee. Ei elämä ole ulkonaisessa menestyksessä. -Sisässäpäin se on, sisässäpäin! Hän tahtoo, että koko maailma olisi -häntä varten. Kyllä tasaantuu, kun huomaa, että hän on maailmaa -varten. Kunnollisena hän on pysynyt, sen kuulee jo hänen äänestään, -ja se on sentään toistaiseksi pääasia kaikessa. Kaikki muu voidaan -saada, sitä ei, jos se kerran menee. Ei sitä! - -Kalle palasi konepajaan ja ryhtyi jälleen työhönsä. Hän oli lomalla -ollessaan ikävöinyt koneita. Ne jälleen nähdessään eivät ne häntä -enää lumonneetkaan. Hän tunsi jo ne aivan liian hyvin. Hänen -osastossaan tekivät kaikki miehet omilla koneillaan sen määrän, minkä -saattoi vaatia. - -Kalle kaipasi suurempaa tehtävää. - -Hän ajatteli tulevaisuutta, ja se tuntui hämärältä. Hän voisi -muutaman vuoden päästä ehkä nousta työnjohtajaksi koko tehtaassa -ja olla siis insinöörin lähin mies, mutta silloin olikin tie -loppunut. Siitä ei hänen kaltaisellaan miehellä ollut enää -nousemisen mahdollisuutta. Hän osasi jo kaiken, mitä siihen toimeen -vaadittaisiin, sen hän varsin hyvin tiesi. Edessä ei siis ollut muuta -kuin odottaa, ehkä vuosikausia odottaa, että toinen väistyy hänen -tieltään. Mitään enempää ei hänen enää tarvinnut ponnistella, paikka -tuli aivan kuin itsestään ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa. - -Saksankieltä hän luki, mutta ei sitäkään enää millään erikoisella -innolla. Hän sai insinööriltä katseltavakseen muutamia suuria -teoksia, joissa oli selitettynä koneita ja niiden osia. Ne häntä -kyllä huvittivat, mutta ne olivat ainoastaan kuvia, hänen täytyisi -saada itse koneet haltuunsa. Ja jos hän sellaiset saisikin, niin -silloin taas kaikki olisi seisahduksissa. Hän ei olisi mitään muuta -kuin työnjohtaja, ei mitään muuta! - -Hän rupesi jo miettimään uusien koneitten keksimistä ja -loma-aikoinaan piirusteli parhaan kykynsä mukaan ja tuumi, miten -hän ne toteuttaisi. Hän huomasi, että saadakseen tällä alalla -jotain erikoista aikaan täytyisi hänellä olla tietoja korkeammasta -matematiikasta. Ja mistä hän ne hankkisi? - -Hän puhui tästä insinöörille kerran. - --- En minä pidä sitä teille tarpeellisena, sanoi tämä. -- -Matemaattiset laskelmat voi aina hankkia rahalla. Laskijoita on aina -olemassa. Te olette käytännön mies. - -Tie pystyssä taas! Käytännön mies, käytännön mies! Mutta kun hänellä -ei ollut tilaisuutta käyttää kaikkea sitä, mitä hänessä oli! - -Ja tämän miettimisen ohella hänessä syntyi jälleen pelottavan -voimakkaana se ajatus, että yhteiskunta jollain tavoin teki hänelle -vääryyttä. Tuossa oli tuokin insinööri, joka oli saanut kaiken -opin, mikä hänelle, Kallelle, olisi ollut välttämätön. Ja oppi oli -hänessä kuolleena painolastina. Ihmisien täytyi syntyä johonkin -herrasluokkaan, saadakseen sen, mitä halusi elämässä; sepän pojalle -eivät kaikki tiet olleet auki. - -Katkeruudessaan hän alkoi juoda. Ensin vähän, mutta sitten yhä -enemmän. Ei hän sille pannut suurtakaan painoa, kun ruumiinsa kesti -sen erinomaisen hyvin. Tosinhan toisinaan työhön tullessa hiukan -väsytti, eikä käsi aina ollut yhtä varma kuin ennen, mutta saattoihan -silloin pysytellä hiukan syrjässä, kun oli työnjohtaja, ja järjestää -tehtävänsä pajassa ruumiinvointinsa mukaan. - -Almalle hän kirjoitti toisinaan. Monasti hän valitti tälle elämän -tyhjyyttä ja sanoi toivovansa pian saada viedä Alman vihille. Mutta -jokaisen tällaisen kirjeen, jonka hän illalla oli kirjoittanut, hän -aamulla luettuaan repi. Alma ei kuitenkaan ymmärtäisi häntä, siitä -hän oli aivan varma. - -Ja sitten tuli naisseura! Olihan hän monasti huomannut, että juhlissa -ynnä muissa tilaisuuksissa, missä hän oli suuren väkijoukon keskellä, -naisten katseet häneen kääntyivät. Ennen ei hän ollut siihen -kiinnittänyt mitään huomiota, sillä työ oli täyttänyt niin hänen -ajatuksensa, ettei niissä naisväelle jäänyt tilaa. Mutta nyt hän -kaipasi tuota tyhjänpäiväistä lavertelua, päästäkseen vapaaksi omista -mietteistään. - -Ja seuran mukana tuli suhteita. Hän sai hyvin pian jokaisen -naisen omakseen. Ja kun se oli tapahtunut, ei se häntä enää -miellyttänytkään. Vaikka nautinto olikin hänet hetkiseksi yhdistänyt -toiseen olentoon, niin hän tunsi, miten he sittenkin pysyivät -toisilleen aivan vieraina. Alman seurassa hän sittenkin oli tuntenut -suurempaa henkistä yhteyttä kuin näiden kaupunkilaistyttöjen kanssa. -Ja kun nämä sitten puhuivat naimisiinmenosta ja pitivät sitä aivan -luonnollisena suosionsa antamisen tuloksena, niin Kallea harmitti. -Kaikki oli kauppaa elämässä, joko sitten sitä käytiin rahalla tai -ruumiilla. Jokainen pyrki siten vain anastamaan itselleen. - -Eräänä päivänä hän oli humalassa vielä aamullakin, heräsi liian -myöhään ja jäi tehtaasta pois, ei kehdannut mennä työn alkamisen -jälkeen. - -Hän häpesi tätä niin, että pysytteli sen jälkeen aivan raittiina -kaksi viikkoa. Mutta sitten tuli uusi juopottelu-aika. Hän oli kaksi -päivää perätysten pajasta poissa. - -Kun hän kolmantena päivänä tuli tehtaalle, sai hän kutsun saapua -insinöörin työhuoneeseen. - -Hänen astuessaan sisään käveli insinööri huoneessa edestakaisin. - --- Te olette ollut mitään ilmoittamatta paikaltanne poissa kahtena -päivänä perätysten. Tiedättekö, että siinä on kylliksi syytä teidän -erottamiseenne? - --- En tiennyt, mutta uskon nyt, vastasi Kalle. - --- Minä en tahdo olla kohtuuton enkä halua ihmistä tuomita. Mikä oli -syynä poissaoloonne? - --- Minä olen juopotellut. Insinööri oli vähän aikaa vaiti. - --- Minä luulin teitä ehdottomasti raittiiksi, sanoi hän viimein. - --- Minä olin raitis ennen, mutta olen jo jonkun aikaa juopotellut. - --- Tuottaako se teille nautintoa? - --- Hittoako se nautintoa tuottaa! Lopulta siinä istuu kyyröllään ja -hokee itselleen: älä mene tappelemaan, sillä humalassa tahtoisin sitä -aina tehdä, älä mene, muuten joudut putkaan! Ja sinne minä taas en -tahdo mennä. Se on sentään häpeä! - --- Ja humalan mukana tulevat naiset. - --- Tietysti, ne ovat se peräkaneetti siinä. - --- Voitteko selittää itsellenne, miksi te juotte? - --- En. Olen koettanut, mutta en ole voinut. - --- Minä sen sanon teille. Teillä on tulinen kiire päästä käyttämään -voimianne jossain suuremmassa, ette jaksa odottaa, kunnes sellaiseen -kelpaisitte, ja kuvittelette teille tehtävän vääryyttä. Siinä syy, -eikö niin? - -Kalle hengähti syvään. - --- Te osaatte arvostella hyvin työn ja hyvin työntekijät, sen tiedän. -Teidän osastollanne saavutetaan koko pajan parhaimmat tulokset. -Mutta itseänne ette osaa arvostella. Suunnaton itserakkautenne ja -varmuutenne sokaisee teidät. Te punnitsette itseänne koko ajan väärin. - -Kalle tunsi, kuin olisi hänen olemuksensa sisäinen ruoto vedetty -esiin. Hän tunsi joka lauseen todeksi, niin kovasti kuin ne -koskivatkin. Ja sielunsa suuressa rehellisyydessä hänellä oli tänä -hetkenä vain yksi toivomus: - --- Ettei tuo hyvä mies vain kesken lopettaisi, vaan antaisi tulla, -kun kerran on alkuun päässyt! - -Insinööri jatkoi tyynesti ja ystävällisesti: - --- Teillä on suuret lahjat, mutta ne eivät vielä ole siinä -yhteydessä, missä niiden tulee olla. Minä olen teitä pitänyt silmällä -ja olen ajatellut, että kerran me voisimme olla muutakin kuin vain -insinööri ja työmies. Nyt te olette pilaamassa kaiken, sillä vaikka -kuinka teitä suosisin, niin minun täytyy pitää täällä järjestystä -yllä. Minä en saa menetellä teidän suhteenne toisin kuin muidenkaan. -Ansioillenne olen velvollinen antamaan tunnustuksen, mutta -heikkouksillenne täytyy minun olla ankara. - --- Tietysti, vastasi Kalle. - -Insinöörin antama tunnustus teki niin tavattoman hyvää hänen -sydämelleen. - --- Meidän maassamme, jatkoi insinööri, on kaiken onnettomuus juuri -siinä, että tuolla teidän iällänne haaskataan kaikki voimat. -Terve ruumis kestää paljon, senvuoksi ei huomatakaan sen kärsimiä -vaurioita. Mutta kun päästään tuohon puoliväliin neljättäkymmentä, -silloin eivät hermot enää vastaa vaadittavaa voimanponnistusta. Ja -silloin ei enää voida mennä eteenpäin. Ja tämä tällainen ilmiö on -huomattavissa kaikilla aloilla. Minä en ole mikään raittiussaarnaaja, -kaukana siitä, mutta sen minä sanon teille, että nyt on teillä -valittavana, ollako kymmenen vuoden päästä mies, joka on päätänsä -muita korkeammalla, vai ottaako nyt turhanpäiväisiä nautintoja, jotta -silloin ollaan toisten päiden tasalla. - -Insinööri vaikeni. Kalle katsoi häneen aivan suoraan ja odotti. Kun -ei mitään enää tullutkaan, astui hän insinöörin luo, ojensi kätensä -ja lausui: - --- Kiitos! Saanko vielä jäädä konepajaan, vai joko olen sanottu irti? - --- Saatte jäädä. Minä en vaadi mitään, minä odotan. - --- Ei tarvitsekaan vaatia, kyllä minä jo tiedän. En minä rupea tässä -lupailemaan, mutta kyllä minä jo tiedän mitä minun pitää tehdä. - --- Turhaa onkin luvata. Lupaukset ovat vain sanoja. Niitä on niin -helppo antaa. - --- Saanko tulla kuukauden päästä taas tänne? - --- Saatte. - --- Kiitos siitäkin. Kiitos tästä päivästä. Kalle puristi lujasti -insinöörin kättä ja palasi paikalleen pajassa. - -Kun hän tarttui työhönsä, sanoi hän itsekseen: - --- Hän tahtoo olla minun kanssani kerran muutakin kuin vain insinööri -ja työmies. Niin tahdon minäkin! - -Sen jälkeen hän oli ehdottomasti raitis. Työ ei tuottanut hänelle -suurta nautintoa, illat olivat yksinäisyydessä ikävät, niitä täytyi -kuluttaa käymällä kävelemässä, elävissä kuvissa ja teatterissa. Mutta -hän sai pidetyksi itsensä kurissa, vaikka toisinaan, kun halu tuli -mennä juomaan, olikin istuttava asunnossa ja hoettava itselleen: - --- Oletko sinä ämmä, joka et itseäsi voi hallita? Kuukauden päästä -hän astui insinöörin huoneeseen jälleen. - --- Mitä teillä on asiaa? kysyi insinööri, joka koko kuukauden aikana -ei ollut vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan ulkopuolella sen, mitä -jonkun harvan kerran oli ollut välttämätöntä töissä. - --- Siitä on nyt kuukausi, vastasi Kalle. - --- Mistä? - --- No, siitä saarnasta, minkä minä sain, vastasi Kalle hymyillen. - --- Niin taitaa olla. - --- Ja onkin minuutilleen. Minä panin sen mieleeni silloin. - --- Ja mitä teillä on minulle nyt sanottavaa? - --- Minä olen tämän ajan ollut ehdottomasti raitis ja tiedän -täyttäneeni tehtäväni pajassa mallikelpoisesti. - --- Minä tiedän sen, vastasi insinööri. - --- Mistä? - --- Olen pitänyt teitä silmällä ja... No niin, miksi en sitä sanoisi, -pitänyt teitä suoranaisen valvonnan alaisena. - -Kallea ensi hetkessä hiukan harmitti, että häntä oli aivan kuin lasta -valvottu, mutta sitten hän näki asian oikean puolen ja sanoi: - --- Kiitos siitä! Vaikka olihan se tarpeetonta. Mitä kuukausi sitten -päätin, totta kai minä sen pidinkin. - --- Se on hyvä. - -Insinööri istui pöytänsä ääreen ja jatkoi: - --- Te saatte ehdottaa omalle osastollenne miehen, joka voi astua -sijaanne. Onko sellainen tiedossanne? - --- On kyllä. Mutta minkätähden? - --- Minä siirrän teidät muualle. Te tarvitsette laajempaa työalaa, -saatte sen nyt. - -Kalle kuunteli henkeään pidättäen. - --- Minä tarvitsen apulaisekseni miehen, joka ymmärtää -käytännöllisesti mekaniikkaa. Te tulette tänne konttorin puolelle -ja saatte yhdessä minun kanssani valvoa konepiirustusten ja niihin -kuuluvien seikkojen valmistamista. - --- Enhän minä osaa, sanoi Kalle hätääntyneenä. - --- Te opitte sen, minä tiedän sen varmasti, vastasi insinööri -hymyillen. -- No, ensi kertaa sai kuulla teidänkin sanovan, ettette -jotain osaa. - -Kalle ei voinut mitään sanoa, hän vain nauroi, ääneen ja helakasti. - --- Täällä saatte sitten tuhlata henkistä voimaanne niin paljon -kuin tahdotte, sillä täällä ei ole enää mitään sen tiellä, jatkoi -insinööri. -- Ja minä olen varma siitä, että te näette paljon -sellaista, jota ei näe se, joka on saanut kaavamaisen opetuksen. Se -sitoo liiaksi käytännöllistä älyä. Tulee aina mieleen se, mikä on -kirjoissa. Te kelpaatte täydellisesti siihen, mihin teitä tarvitsen. - --- No, sen asian kai herra insinööri tietää paremmin kuin minä. Ja -milloin minä tulen tänne? - --- Huomenna. Saatte tänään määrätä seuraajanne. Meille on tullut eräs -tilaus, josta, tahdon huomenna kuulla mielipiteenne. - -Kalle läksi melkein juoksujalkaa huoneesta. - --- Jos minä nyt uskoisin, että jumala on olemassa, niin kyllä hän nyt -saisi työtä ainakin insinöörin suhteen, sen minä vakuutan, sanoi hän -itsekseen. - - - - -KUUDES LUKU. - - --- Aina mies voi paikan saada, kysymys on siitä, täyttääkö paikkansa! -Sen saamme nyt nähdä! Käyköön kuinka tahansa, vähällä en hellitä! -ajatteli Kalle. - -Konepajassa oli insinööri Salon apuna kaksi muuta, nuorempaa -insinööriä. Toinen, Sundqvist niminen, oli jo noin viisi vuotta ollut -insinöörinä ja palvellut muissa konetehtaissa, ennenkuin tuli tänne. -Hän oli valimo-osastolla, jonka vuoksi Kalle ei hänen kanssaan ollut -joutunut tekemisiin tähän asti. Hän puhui suomea vastenmielisesti, -ei senvuoksi ollut koskaan työmiesten kanssa missään erikoisessa -keskustelussa, eikä hän koskaan välittänytkään syventyä tarkastamaan -työmiesten toimintaa. Hän luotti aivan kokonaan työnjohtajaan ja -jakeli kaikki määräyksensä tämän kautta. Väki piti häntä ylpeänä, -mutta ei koskaan syyttänyt häntä mistään puolueellisuudesta tai -vääryydestä. Konepajassa hän tyytyi täyttämään tehtävänsä tarkkaan, -oli kaikessa aivan täsmällinen, mutta ei koskaan olisi voinut -ajatellakaan, että hän uhraisi minuuttiakaan ajastaan ulkopuolella -työtuntien tehtaan hyväksi. Istua skruuvia pelaamassa hauskojen -tovereitten seurassa oli hänen mielestään elämänsä hauskinta puolta. -Hän oli naimisissa, oli onnellinen ja hyvä aviomies. - -Nuorempi insinööri Bergman, joka valvoi konepiirustusosastolla töitä, -oli päässyt pari vuotta sitten teknillisestä korkeakoulusta. Taitava -piirtäjä, hyvä matemaatikko ja kekseliäs, mutta tavattoman laiska. -Hän ei edes salannutkaan laiskuuttaan, vaan tuli toimeensa aina liian -myöhään ja poistui sieltä milloin halusi, joko hoitamaan vekseleitään -pankissa tai muiden asioiden vuoksi. Piirtäjät hän piti kyllä hyvässä -kurissa ja osasi ne valikoida taitavasti, mutta harvoin nähtiin -hänen muuta tekevän kuin korkeintaan luonnoksia toisille tai sitten -korjailevan toisten puolivalmiita piirustuksia. - -Näille insinööri Salo oli puhunut Kallesta ja vakuuttanut miehen -olevan käytännöllisen ja tarmokkaan. - --- Konttoripuoli on aina liian kaukana varsinaisesta työmiehestä. Me -määräämme kyllä laskelmien ja oppikirjojen mukaan tehtävät, mutta -käytännöllisessä työssä varttunut voi tehdä huomautuksia, joista -meille voi olla apua. - --- Tuo ajatus ajatuksena ei ole suinkaan mikään huono, sanoi Bergman, -mutta mistä sellainen ihmelintu voitaisiin löytää? - --- Tämä mies on ehdottomasti sellainen, sanoi Salo. - -Ja hän kertoi Kallen nopeista edistyksistä koneopin alalla, hänen -palavasta harrastuksestaan ja työinnostaan. - --- Kaikki tuo on hyvää, mutta varsinainen äly, mikä sen takaa? sanoi -Sundqvist. - --- Tiedätte kai, että alkuperäisen älyn mittana käytetään ihmisen -kykyä voida kädellään punniten tuntea painon? - --- Kyllä. - --- Tämä mies on erehtymätön siinä suhteessa. Hänen elimistössään on -jotain, joka puuttuu sivistyneeltä, sellaiselta kuin me olemme. Olen -katsellut häntä työssä. Hänellä on aivan erikoinen kyky mukautua -koneeseen, jokainen liikkeensä on juuri se, mitä tarvitaan, ei -koskaan enempää. Vaikka hän on roteva ja karkeatekoisen näköinen, -niin koneen ääressä hän tekee noita pieniä, varmoja liikkeitä, -jotka kuvaavat todellista voimaa. Kaikkien laskelmien mukaan täytyy -tällaisen olennon, jos hän ajatuksissaan aivan kuin sovelluttaa -itsensä uuden koneen suunnitelman sisään, löytää asioita, jotka -meille ovat vaikeita, löytää ne tuolla vaistolla, joka määrää hänen -lahjakkaisuutensa. - --- Kaunis teoria, hyvin kaunis teoria, sanoi Bergman. -- Hauskaa -nähdä, pitääkö se paikkansa. Näin päältäpäin ajatellen kyllä, mutta -todellisuus on toista. Minä olen Kalliokosken tilaamaan suureen -vesipumppuun... - --- Niin, siihen, joka juuri tilattiin. - --- Niin, samaan. Minä olen siihen nyt kaiken viisauteni ja -oppikirjojen mukaan tehnyt piirustukset ja suunnittelut. Mutta siitä -puuttuu muuan seikka, jonka tiedän voitavan jollain tavoin muuttaa, -mutta jota en taida. Olen laskenut pumppuun tarvittavan voiman -menekin ja huomannut sitä tuhlaantuvan hiukan liian paljon. Eihän se -suurtakaan merkitse, onhan puu maassa huokeata, mutta hauskaa olisi -ratkaista tämä seikka jotenkin helposti ja käytännöllisesti. Tässä -nyt on tuollainen asia, jonka voin panna miehen eteen. Jos hänessä -on tuo luontainen kyky, josta sinä puhut, niin hänen täytyy voida se -ratkaista. - --- Heti ensimäisenä päivänä! Se on sentään aivan liian suuri -vaatimus, sanoi Salo. -- Mutta voihan koettaa. Utelias olen minäkin. - -Tämä oli tapahtunut edellisenä iltana, kun Kalle astui konttoriin. - -Kun hän sinne saapui, tunsi hän itsensä kovasti kömpelöksi. Nuo -hienot herrat saivat hänet ujoksi ja harvasanaiseksi. Hän oli -odottanut jonkinmoista ylimielisyyttä näiden puolelta, mutta tunsi -helpotusta, kun kohtelu oli ystävällinen. - -Pitemmittä selityksittä kääntyi Bergman hänen puoleensa ja sanoi: - --- Katsokaahan tänne näitä piirustuksiani Tämä on uusi tilaus. - --- Minä kai eilen sanoin teille, että koetan voimianne eräässä -työssä? lausui insinööri Salo Kallelle. - --- Kyllä insinööri sanoi. - --- Tämä on nyt se työ. Koettakaa ajatella asiaa. - --- Pinnistetään, pinnistetään, vastasi Kalle ja hymyili. - -Hän antoi Bergmanin selittää itselleen piirustukset ja teki muutamia -kysymyksiä. - --- Saanko minä nyt rauhassa katsella näitä? lausui hän viimein. - --- Katselkaa vaan, älkää antako minkään häiritä itseänne. Tuolla -ikkunan luona on pöytä, istukaa sen ääreen. Siellä on paperia ja -kyniä, jos tahdotte tehdä laskelmia. - --- Minä ajattelen mieluummin, sanoi Kalle. Hän meni pöydän ääreen ja -laski piirustukset eteensä. Vähän ajan päästä ei hän enää kuullut -eikä nähnyt mitään. Koneen lumous oli saanut hänet valtaansa. Hän oli -aivan hurmaantunut. Tässä ei ollut enää valmis kone, vaan unelma, -kone, jonka muotoja vielä voi muuttaa ja vaihdella. Ja juuri siksi -se oli hänelle rakas ja jännitti hänen mieltään. Hän tuki molemmin -käsin päätään ja loi eteensä kuvan koneesta täydessä käynnissä. Hän -katseli sen eri osien liikuntaa, näki kuinka ne liittyivät toisiinsa -ja vaikuttivat voiman siirtäjinä määrättyä tarkoitusta varten. - -Piirustusten mukainen kone oli pian hänellä selvillä, mutta sen -rinnalla alkoi näkyä toinen kone, joka oli edellisen kaltainen, -mutta muutamissa yksityiskohdissaan erosi siitä. Se muutti muotoaan, -toimi milloin paremmin, milloin huonommin kuin edellinen kone. Hän -yhä istui ja mietti. Hän ei huomannut, että huoneessa liikuttiin tai -puheltiin, ei hän nähnyt, että toiset menivät syömään ja palasivat -jälleen. Hän vain istui ja palavalla kiihkolla ajoi ajatuksissaan -takaa jotain määräämätöntä, jolle hän tahtoi antaa selvän muodon. Tuo -hänen etsimänsä liukui aivan kuin limainen eläin hänen käsistään. Hän -kouri huomaamattaan käsillään, aivan kuin ottaakseen sen kiinni, hän -ajoi sitä takaa, koetti saada sen valtaansa. Äkkiä se oli hänellä! -Hän nousi ja astui Bergmanin luo. - --- Eiköhän olisi parasta tehdä näin! - -Muutamalla sanalla hän selitti ajatuksensa. Nuori insinööri kuunteli, -nyökkäsi vain päällään. Kun Kalle oli lopettanut, huusi hän: - --- Tulkaahan tänne! Toiset insinöörit saapuivat. - --- Selittäkäähän kerta vielä! Kalle selitti ajatuksensa uudelleen. - --- Ratkaisu on oikea kaikesta päättäen, sanoi insinööri Salo. -- Se -oli hyvin tehty. - --- Oikein hyvin, oikein hyvin, lausui Sundqvist ja kätteli häntä. - -Kalle ei kuullut enää heidän sanojaan, sillä häntä pyörrytti. - --- Voitteko pahoin? kysyi Salo. - --- Minä en tiedä, mikä minun on, tuntuu niin kummalliselta. Minun -täytyy päästä raittiiseen ilmaan. - -Hän läksi kiireesti ja päästyään ulos hän tunsi, miten häntä -pyörrytti, ja koko ruumiissa tuntui horjuttava raukeus. Hän pesi -kasvonsa kylmällä vedellä. Se helpotti. Hän palasi takaisin. - --- No? kysyi Salo. - --- Voin paremmin. - --- Hyvä on. - --- En ole ennen sellaista saanut. Kun tulee herrojen joukkoon, niin -saa herrojen tapoja. - --- Se oli kai ainoastaan väsymystä. Te olette ollut paikallanne niin -pitkän ajan, että se on vaikuttanut. Ettehän käynyt edes aamiaisella. - --- En tainnut käydä. Joko kello on niin paljon? - --- Te olette neljä tuntia istunut yhdellä paikalla liikkumattomana. - -Kalle katsoi insinööriin pitkään. Tämä nauroi. - --- Katsokaa kelloanne, ellette usko! - -Kalle teki sen ja lausui: - --- Kas kummaa! - --- Menkää nyt ja tulkaa takaisin. Siksi on tuo keksintönne, sillä -keksintö se todella on, voin iloksenne ilmoittaa, matemaattisesti -laskettu. - --- Se on jo tehty, huusi Bergman toisesta huoneesta. -- Ratkaisu on -oikea. - -Kalle katsoi kummissaan ympärilleen, otti ylleen ja läksi ulos. -Päästyään kadulle tunsi hän itsensä kovin voimattomaksi, mutta -sittenkin oli ruumiissa aivan ihmeellinen rauhan ja hyvinvoinnin -tunne. Ja eniten häntä ilahdutti se, että hän oli jotain pystynyt -saamaan aikaan, oli insinöörille todistanut, että hänessä oli sisällä -jotain siitä, mitä tämä oli uskonut. - -Ruoka maistui tavattoman hyvältä. Hänen mielestään ei se ollut niin -hyvältä maistunutkaan sen jälkeen, kun hän sorvikoneen korjattuaan -oli poikennut ruokalaan. - -Hänen palattuaan konttoriin ei edellisestä asiasta enää puhuttu -mitään. Se oli jo ohitse. Bergman vain sanoi: - --- Piirustukset tein minä valmiiksi, sillä ne innostuttivat minua. -Tulkaa malliosastoon. - -Kalle ei koskaan ollut vielä käynyt siinä osastossa, missä puusepät -valmistivat ne mallit, joiden mukaan valettiin muotit. Täällä -annettiin työnjohtajalle piirustukset. Vanha mestari katseli -piirustuksia ja sanoi: - --- Se on hyvä juttu, oikein hyvä juttu. Insinööri on kai tämän -keksinyt? - --- En, vaan hän, sanoi Bergman viitaten Kalleen. - --- Se on hyvä juttu, sanoi mestari katsoen Kalleen silmälasiensa yli. --- Oikein hyvä juttu. Yksinkertainen ja helppo. Tulee huokeaksi ja on -käytännöllinen. Vai eikö olekin, insinööri? - --- On. Se säästää hyvin paljon voimaa. Vähemmällä voiman kulutuksella -saadaan suurempi nostokyky. - --- Aivan niin minäkin ajattelin. - -Bergman läksi, ja mestari nosti lakkiaan hänelle. Ja tuntui Kallesta -hauskalta, kun mestari hänellekin nosti. - -Konttoriin palattuaan ei Kalle sinä päivänä kyennyt enää mihinkään -työhön. Hän katseli toisten työtä. Ja katsellessa hänelle selvisi, -mitä nyt oli tullut hänen elämäänsä. Nyt hän ei enää ollut olento, -joka hoiti kuollutta konetta, hän voi luoda jotain uutta, voi -kehittää entisiä muotoja edelleen. Ja tämä ajatus tuntui niin ihmeen -oudolta ja samalla mieltä hivelevältä. Tämä oli ala, jolla ei ollut -rajaa, tässä ei mikään enää häntä pidättänyt. - -Samana iltana hän etsi tuon entisen saksankielen opettajattarensa, -jonka luona hän ei ollut pitkään aikaan käynyt. Hän tiesi, että nyt -hän tarvitsi vieraan kielen kokonaan valtaansa. - -Kallen koko elämä sai uuden muodon konepajassa. Hän ei ollut millään -tavoin sidottu olemaan yhdellä kohtaa, vaan sai huoleti liikkua -tehtaan eri osissa. Monasti hänen täytyi käydä asioilla, kun -insinöörit lähettivät hänet valvomaan jotain työtä, mutta usein hän -läksi sinne aivan syyttäkin, ainoastaan jonkinmoisen salaisen voiman -vetämänä. - -Yhä uudelleen ja uudelleen hän palasi sulatusuunien luo. Siellä, -missä metalli pakotettiin tottelemaan ihmistä ja ottamaan varmat, -määrätyt muodot, olisi hän voinut olla vaikka kuinka kauan. Siellä -olevat koneelliset laitteet olivat yksinkertaiset, ne eivät häntä -vetäneet puoleensa, mutta hän katseli aina suurella nautinnolla, -kuinka sula metalli valui muottiin. Ja hänestä tuntui aivan siltä, -kuin tuo metalli olisi kuva hänestä itsestään. Nyt hänkin oli -joutunut sulatusuuniin, oli valmistunut käytettäväksi maailmaa -varten, ei tarvittu muuta kuin muotit, joihin pääsisi valumaan. - -Työ insinöörien seurassa tuli hänelle hyvin rakkaaksi. Jota selvemmin -hän huomasi tietopuoliset puutteensa, sitä kiivaammin hän koetti -niitä korjata. Entisessä työssään oli hän aina valmistanut vain -koneen osia, täällä syntyivät itse koneet kaikessa ihmeellisessä -monipuolisuudessaan. Tehtaalla oli muutamia määrättyjä tuotteita, -joiden avulla sen toiminta pääasiassa pysyi pystyssä. Niitä -Kalle tutki ja teki niihin pieniä korjauksia, joista ne tulivat -käytännöllisemmiksi. Kauan aikaa häntä erikoisesti ihastuttivat -moottoriveneiden koneet. Niitä hän joka puolelta tutki, kyllästyi -sitten, kun sai kuulla, että sillä alalla oli jo tehty sellaisia -edistysaskeleita muissa maissa, että kukaan tuskin voi löytää mitään -uutta niihin, sai tyytyä kopioimaan ainoastaan toisten keksintöjä. - -Insinöörit eivät lähettäneet mitään uusia piirustuksia koskaan -konepajan puolelle, ellei Kalle ollut niitä tarkastanut. Hän teki -usein hyvin sattuvia huomautuksia, antoi käytännöllisiä ohjeita, jopa -joskus kiivaassa väittelyssä kumosikin toiset. - --- Te kulutatte kaiken aivoissanne yksinomaan koneisiin, nuori mies, -sanoi Bergman. -- Milloin te aiotte elää? - --- Mitä elää? - --- Itse elämää. - --- Eiköhän tämä jo riitä? - --- Te mahdatte olla suuri lapsi, koska niin sanotte. Jos te -arvelette, että elämä on siinä, että me aina teemme ja teemme jotain, -niin eihän vanhoilla päivillä ole enää edes mitään, mitä muistelisi. -Onko teillä täällä edes naistuttaviakaan? - --- Onhan noita, mutta ne ovat sitten myös sen mukaan. - --- Minä toimitan teille uusia. - --- Mitä minä niillä teen? - --- Kyllä nainen opettaa, mitä hänellä tehdään, sanoi Bergman nauraen. - -Kalle joutui suureen seurapiiriin Bergmanin kautta. Se ihmeellinen -mukautumiskyky, joka Kallessa oli, tuli tällöinkin esiin. Kyllähän -hän alussa astuessaan hienoihin asuntoihin pelkäsi käyttäytyvänsä -kömpelösti, mutta voimakas ja joustava ruumiinsa esti häntä tekemästä -mitään sellaista, joka olisi ollut rumaa tai loukkaavaa. Ja sitten -oli hänellä tuore luontainen iloisuutensa, joka piankin astui esiin, -jos hänelle vain oltiin ystävällisiä. Bergman jokaiselle uudelle -tuttavalle esitteli hänet apulaisekseen "siellä meidän konepajalla". -Hienotunteisesti hän täten syrjäytti sen, että Kalle oli ainoastaan -työmies. Muuta ei tarvittu, ihmiset tunsivat vaistomaisesti -vetovoimaa tätä nuorta miestä kohtaan, joka oli terve, lahjakas ja -aina iloinen. - -Alussa Kalle hiukan kummasteli sitä usein liian kepeätä -keskustelutapaa, jota naiset käyttivät hiukankaan tutummiksi -tultuaan, mutta hän tottui siihen pian ja sillä oli häneen aivan oma -viehätyksensä. - -Ja sitten hän joutui tähän pyörteeseen! Nautinto tuntui hyvin -suurelta, ja elämä tuntui siten saavan kuin aivan uuden ja voimakkaan -värityksen. Ja sitten näiden joukossa ei kukaan vaatinut häntä -tilille, ei ehdottanut avioliittoa. Kaikella oli hetken huumaava ja -mihinkään velvoittamaton lumous. - -Tähän aikaan Alma kirjoitti hänelle tavallista useammin ja kipeästi -hän sanoi kaipaavansa Kallen puolelta edes joitakin helliä sanoja. -Kuinka kömpelöiltä tuntuivatkaan Kallen mielestä nämä palvelijattaren -kirjeet. Hän aikoi jo monta kertaa selittää Almalle, että turhaa -hänen oli odottaa enää entistä sulhastaan, vaan parempi oli, että hän -kääntäisi silmänsä johonkin toiseen mieheen, joka epäilemättä ottaisi -hänet mielellään vaimokseen. Mutta sitten tuli jonkinmoinen katumus. -Hän oli antanut lupauksensa, hänen täytyi se pitää, hän oli vapaa -vasta silloin, kun Alma hänet päästi. - -Alman kirjeitten jälkeen hän aina tylysti kohteli niitä naisia, -jotka hänen seurassaan silloin olivat. Mutta jota karkeammin hän -menetteli, jota sydämettömämpi hän oli, sitä suuremman viehätyksen se -vain näytti hänelle antavan. Naisten kiintymys tuli yhä suuremmaksi. -Riitakohtausten jälkeen tuli jälleen nautinnon täyttämiä aikoja. - -Konepajalla Kalle teki työtä uutterasti, ja monta hyvää ja aivan -tarpeellista keksintöä hän valmisti. Insinöörit kohtelivat häntä -aivan kuin vertaistaan, hän uneksi jo siitäkin, että joskus voisi -saada heidän kaltaisensa paikan, saisi sen omien ansioittensa -perustuksella, todistamalla mitä oli keksinyt, ilman mitään -oppikouluja ja tutkintoja. Se maailma, minne hän nuorena seppänä -maalta lähtiessään ei saattanut kuvitellakaan voivansa päästä, oli -nyt hänelle auki, työmies oli herran arvoinen ja monessa suhteessa -häntä parempikin. Kaikki se lisäsi hänen varmuuttaan. Hän kuvitteli -jo menevänsä tuollaisen kauniin, sivistyneen naisen kanssa naimisiin, -kohoavansa huomattavaan yhteiskunnalliseen asemaan, mutta tulikin -ajatelleeksi, paljonko tuollainen nainen voisi olla hänen apunaan -silloin, kun vaikeat hetket koittavat. Onnenpyörä oli hänet nostanut -korkealle, mutta se voi paiskata hänet alaskin, ja juuri silloin -täytyi olla hänen rinnallaan nainen, johon hän voi täydellisesti -luottaa. Ja sellaisina hetkinä hän tiesi Alman pysyvän rauhallisena -ja olevan valmiin alottamaan koko kiertokulun uudelleen. - -Kalle oli jo useiden naisten kanssa ollut suhteissa ja aikoi juuri -alottaa erään neidin kanssa, joka oli paljon ollut insinööri -Bergmanin seurassa, kun hän äkkiä lopetti kaiken. Ja tämän sai aikaan -keskustelu nuoren insinöörin kanssa. - --- Minä tiedän, että te olette rehellinen mies, sanoi Bergman kerran -hänelle, ja siksi puhun teille aivan avoimesti. - --- Ja sen te voittekin tehdä. Suoriin kysymyksiin minä vastaan -suorasti. - --- Hyvä on, silloin seisomme ainakin niinkuin kaksi miestä lujalla -pohjalla ja voimme siitä päästä aina varmaan tulokseen. - --- Emmeköhän voi. Mistä on kysymys? - --- Te olette olleet viime aikoina neiti Aallon seurassa tavallista -enemmän. - --- En juuri tavallista enemmän, mutta hän on pyytänyt minua -kävelemään kanssaan ja olen pari kertaa ollut hänen asunnossaankin. - --- Onko teidän kahden välillä suhdetta? - --- Saanko ensin kysyä, millä oikeudella tiedustelette tätä? - --- Minä olen hänen kanssaan ollut salakihloissa jo vuoden. - --- Silloin voin sanoa, etten ole missään suhteessa. - --- Ettekä ole aikonutkaan? - --- Olin aikonut, sen tunnustan suoraan, sillä hän miellytti minua. - -Bergman oli vähän aikaa vaiti. - --- Onko hän teille millään tavoin ilmaissut tunnettaan? - --- Ei suorastaan, mutta olen ajatellut, että hän on mieltynyt -minuun. Älkää pahastuko, mutta minä olen viime aikoina saanut nähdä -niin paljon sellaista naisten suhteen, että olen tullut arvelleeksi -saavani melkein kenet tahansa omakseni, jos vain tahdon. Mutta -kun hän on teidän morsiamenne, niin se muuttaa asian. Minä en ole -koskaan varastanut. Ne, joiden kanssa olen ollut, ovat ainakin minun -tietääkseni olleet aivan vapaita tekemään mitä tahtovat. - --- Teidän tulee kai sääli minua ja senvuoksi... - --- Ei sääli, ei suinkaan. Minä uskon, että rakkaus voi olla toisinaan -heikko, ja silloin mieltyy syrjäisiin, mutta se palaa, jos se kerran -on ollut olemassa, palaa aivan varmasti. - --- Sitä minäkin olen uskonut. - -Molemmat miehet olivat hetkisen vaiti, kumpikaan ei tiennyt mitä -sanoisi. Kalle katkaisi vaitiolon sanomalla: - --- Minä arvaan, että te mielisitte jotain pyytää minulta, mutta -ette tahdo sitä tehdä. Kyllä minä tiedän, mitä minun tulee tehdä. -Tuo maailma johon te minut veitte, ei ole niin merkillinen, etten -voisi olla siitä poissa. Ennen en sitä uskonut, nyt sen teen, kun -näen asioiden oikean puolen. Ja kun vertaan itseäni teihin, herra -insinööri, niin ehdottomasti tulen ajatelleeksi, että naiset ovat -mieltyneet minuun ruumiini ja ulkomuotoni tähden eikä suinkaan sen -vuoksi, että minulla voi olla jokin tulevaisuus. Jos siis olisin -vähäpätöisen näköinen, niin kaikki olisi toisin. Te ette ole minulta -mitään pyytänyt. Minä teen vapaaehtoisesti kaiken. Ja teen sen -sitä mieluummin. Minä voin helposti jättää koko tuon joukkion, -jonka kanssa en ole voinut vaihtaa yhtä ainoata kunnon sanaa, joka -olisi jossain määrin vienyt minua eteenpäin. Minulla on valittavana -joko teidän seuranne ja se suuri apu, jonka voin saada moninaisten -lahjojenne kautta, tahi sitten riita kanssanne, saadakseni pitää -nuo naiset. Valitseminen ei ole vaikea. Minä en osaa tämän paremmin -puhua, mutta kai minua ymmärrätte? - --- Te olette sellainen, miksi teidät olen otaksunut alottaessani -keskustelun. Kai se riittää vastukseksi? -- Riittää. - -Insinööri Bergman alkoi opettaa Kallelle matematiikkaa. Kalle jätti -herrasväen seuran aivan kokonaan ja kulutti joutoaikansa asunnossaan -laskuihin. - -Ajatellessaan tätä kaikkea, mikä oli tapahtunut hänen ja Bergmanin -välillä ja mikä oli johdattanut hänet jälleen yksinäisyyteen, Kalle -tuumi: - --- Minä joudun aina joihinkin selkkauksiin, kun menen seuraan, jossa -en osaa punnita ihmisiä. Miehet minä tunnen, naisia en. Miehestä en -koskaan enää erehdy, sillä jokainen, jonka kanssa puhun, on aivan -kuin kädessäni oleva esine, jonka painon voin määrätä, mutta naisen -edessä kadotan tämän kykyni. - -Hän oli päässyt jälleen tasapainoon itsensä kanssa. Hän kirjoitti -Almalle kirjeen ja vakuutti rakastavansa häntä yksinomaan. Ja tämän -kirjoitettuaan hän pysyi kaikista naisista loitolla. - -Hänen ajatuksensa saivatkin uuden suunnan konepajassa. Hän oli kauan -sitten huomannut, että koko yritys oli epävarma. Se oli muodostettu -osakeyhtiön pohjalle, mutta perustettu aikana, jolloin tällainen -liike ei ollut suorastaan välttämätön. Alkujaan oli perustamisessa -ehkä harjoitettu jonkinmoista huijaustakin. Insinöörit olivat -palkattuja, eivät siis liikkeen raha-asiat suorastaan sellaisina -heille kuuluneet. He ottivat vastaan tilaukset ja suorittivat ne -mahdollisimman hyvin, muuta tehtävää ei heillä ollut. Insinööri Salo -oli kyllä jonkinmoinen toimitusjohtaja, mutta hänen valtaansa oli -jo alussa tavattoman paljon rajoitettu. Hän koetti parhaansa mukaan -hankkia tilauksia, mutta ei aina onnistunut siinä. - -Tuli kireät raha-ajat. Silloin se alkoi tuntua tehtaassakin. -Tilauksia oli vähän, ja osa työmiehistä oli erotettava. Insinööri -Sundqvist oli ajoissa varannut itselleen pakotien. Hän oli saanut -toiseen tehtaaseen paikan ja läksi sinne. Bergman ponnisti myöskin -päästäkseen muualle. Hän puhui siitä, että hän perustaa kaupunkiin -insinööritoimiston. - -Kaikki oli hajoamassa. - -Eräänä päivänä insinööri Salo kutsutti Kallen asuntoonsa. Hän tahtoi -rauhassa keskustella, niinkuin hän sanoi. - --- Konepaja on tuomittu menemään perikatoon, sanoi hän. -- Minä -tunnen liikkeen ja voin sen teille vakuuttaa. Nykyisessä muodossaan -se ei menesty. - --- Siis toisessa se voisi? - --- Juuri niin, ja siitä olen tahtonut teidän kanssanne puhella. Minä -olen aikonut ottaa teidän kanssanne koko konepajan huostaani. - -Kalle hätkähti. - --- Minunko kanssani? Mutta eihän minulla ole rahaa. Sitä kai siihen -tarvitaan? - --- Rahaa voi saada. Teidät minä tarvitsen. Teidän päänne on kylliksi -suuri pääoma, jolle voi rakentaa. Tätä minä olen pitänyt koko -ajan silmällä, aivan siitä hetkestä alkaen, jolloin otin teidät -konttorin puolelle. Katsokaahan, minä tulin neljä vuotta sitten tähän -konepajaan. Sen entinen toimitusjohtaja oli tehnyt kavalluksia, ja -osakkeet olivat tuskin paperin hinnassa. Minä olen nostanut niiden -arvoa ja olisin varmasti voinut saada kaikki vuosien kuluessa -kuntoon, ellei olisi tullut kireätä raha-aikaa. Siinä muodossa -kuin kaikki nyt on, ei se voi jatkua. Osakkeenomistajat, jotka -johtokuntansa kautta tahtovat määrätä, ja kuinka he määräävät, sen -kai minä tiedän kokemuksesta, tahtoisivat nyt mielellään päästä koko -hommasta, jos saavat kohtuullisen hinnan osakkeilleen. Jos he saavat -viisikolmatta prosenttia nimellisarvosta, ovat he tyytyväisiä, sillä -tätä menoa jatkuen eivät he vuoden päästä usko saavansa enää mitään. - --- Mutta millä ostaa nuo osakkeet? Onko teillä siihen rahat? - --- Ei, mutta minä voin ne hankkia. Pankki, jolle konepaja on paljon -velkaa, on halukas kyllä myöntämään sen verran lisää lainaa, että -tämä yritys voi onnistua. Pankki laskee nimittäin näin: Jos nyt -kaikki menee vararikkoon, niin konepaja jää pankin huostaan, ja se -ei sitä voi käyttää itselleen edullisesti. Se antaa siis hiukan -luottoa lisää, pelastuakseen toiseen aikaan, jolloin sille voidaan -summa suorittaa. Ja minä olen varma siitä, että jos laskemme yhteen -osakkeiden arvon, konepajan kiinnitykset, niin saamme kaiken -summalla, joka on pienempi kuin sen arvo todellisuudessa. Kauppa on -siis edullinen. - --- Mutta ellei se kannata näin, niin kuinka hemmetissä se silloin -meidän hallussamme kannattaisi? - --- Tekemällä ensin puhdasta koko tehtaassa. Te valikoitte miehet, -sillä sen te osaatte tehdä erinomaisesti, sen tiedän. Te voitte -asettaa kunkin oikealle paikalleen, aivan kuin koneen osat, jotta -ne toimivat mallikelpoisesti. Minä hoidan liikepuolen ja piirtäjien -avulla piirustukset. Hankimme hyvän taloudenhoitajan, ja kaikki on -selvää. Me voimme, ollen omia herrojamme, tehdä joka hetki sellaisia -muutoksia konepajassa, jotka eivät nykyisen johtokunnan siipien -suojassa ole mahdollisia. Siinä on jokaisen liikkeen onnistumisen -salaisuus. Ja sitten on tärkeää saada tilauksia. Ja ne me saamme. -Minulla on jo muuan suuri tilaus puoliksi tiedossa Venäjän valtiolta. -Se tuottaa meille ainakin sen voiton, jonka tarvitsemme ensimäisenä -vuotena velkojemme kuoletukseen, katsottuna nimittäin siten, että -viidessä vuodessa koettaisimme päästä vapaiksi. - --- Mutta eikö tämä ole varkautta? - --- Mikä? - --- Se, että teillä on tilaus tiedossa, mutta ette sano sitä -johtokunnalle ja siis pelasta konepajaa. - --- Ennenkuin tilaus tulee, kuluu aikaa, ja sitä ei johtokunta -uskalla odottaa. Johtokunnan jäsenten nimet ovat jo niin suurissa -vekseleissä, että heidän omaisuutensa ei-missään määrin vastaa -kaikkea. He eivät suostu panemaan nimeään enää mihinkään. Minä -tunnen heidät siksi hyvin. Vaikka kuinka vakuuttaisin, että vuoden -päästä on kaikki hyvin, niin he eivät usko. He tahtovat saada -nimensä papereista vapaiksi ja, jos mahdollista, osan osakkeittensa -hinnasta. Ja he ovat silloin kiitollisia. Ennenkuin konepaja meni -huonoon kuntoon, siis edeltäjäni aikana, maksettiin osakkaille hyvä -vuosivoitto. Tämä saatiin aikaan peittelevän kirjanpidon avulla. Se -on niin suomalaista, se sellainen! He eivät oikeastaan siis kadota -paljoakaan todellisuudessa. Liike on hyvä, minä olen siitä aivan -varma, ja se voi olla loistavakin. - --- Mutta jos näin on ollut asian laita, niin miksi insinööri ei ole -tätä aikaisemmin ajatellut? - --- Minulla ei ollut silloin teitä. - --- Minuako? - --- Niin, juuri teitä. Konepaja oli aivan kuin kone, josta puuttui sen -tärkein osa. Nyt se minulla on teissä. - --- Mutta jos minä katkean? - --- Teidän itserakkautenne ja varmuutenne pakottaa teitä ainakin -viimeiseen asti ponnistamaan voimianne. Koettaa kannattaa. Jos kaikki -käy hullusti, lyödään sitten kintaat pöytään, sillähän se on tehty. -Kunnialla me kuitenkin siitä suoriudumme. - -Kun Kalle asteli kotiaan, oli hän aivan kuin ihmeissään. Hän voisi -kohta olla suuren konepajan omistaja, hän, maalaissepän poika! Ja -tämä ei ollut unta, se oli selvää todellisuutta! Hän hengähti syvään! - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Läpättipä Kallen sydän jokseenkin kovasti, kun hän insinööri Salon -kanssa astui pankin johtokuntaan. Konepajan asiat olivat kireät, ja -pankin johtajat olivat senvuoksi hermostuneita. - -Insinööri Salo otti asian esille hänelle ominaisella selvyydellä -ja lyhykäisyydellä. Hän sanoi, että pankki varsin hyvin tiesi jo -silloin, kun hän tuli toimitusjohtajaksi, että konepajan asiat olivat -huonot. Sen johtokunta, jumala paratkoon, hyvin tiesi! Nyt kireiden -aikojen vuoksi pankki ei tietysti mielellään kannattanut yritystä, -jonka kumoonmenemisestä se oli melkein varma. Ei tietystikään! Jos -yhtiö tekee vararikon, niin pankki ei voi odottaa suurtakaan määrää -saavansa liikkeeseen antamistaan rahoista, koska konepajaa tällaisina -aikoina ei voi myydä, ja sen hoitaminen tulisi pankille sekä -hankalaksi että ehkä vahingolliseksi. Kuinka hyvin johtajat tämän -tiesivät! Kallen mielestä he olivat aivan kuin rippikoulussa, jossa -vastataan määrätyllä tavalla kysymyksiin. - -Mutta sitten Kalle sai nähdä sen kummallisuuden, että pankki, joka -yhtiölle, siis useille henkilöille, ei ollut halukas myöntämään lisää -luottoa, oli valmis sen tekemään heille kahdelle. - -Johtokunta lupasi miettiä asiaa ja antaa lopullisen vastauksen kahden -päivän päästä. Herrat kumarsivat toisilleen ja erosivat. - -Kadulla Kalle ei voinut olla sanomatta: - --- Elämä on sentään hiukan hullunkurista. Tässä me ostelemme suurta -tehdasta, vaikka meillä ei ole mitään taskussamme. Ja meille annetaan -luottoa! Mutta miksi? - --- Jokainen liikeyritys panee rahaa liikkumaan. Pankki hyötyy aina -silloin, sillä suuri määrä asioita käy sen kautta. Pankki luottaa -minun tarmooni, sillä minä tulin toimeeni melkein suorastaan -pankin pakotuksesta. Se tietää siis, että jos minä uskallan kaiken -ottaa niskoilleni, niin tiedän onnistuvanikin, sillä kukaan -järkevä ei ota muuta huostaansa kuin sen, minkä hän varmasti -tietää osaavansa hoitaa. Pankki näkee minun haluavan rikastua, ja -auttaa siinä, jos vain pelastaa samalla rahansa, jotka se kerran -on ajattelemattomuudessaan tähän liikkeeseen sijoittanut. Minä -yksityisenä saan luoton, ei yhtiö, johon nähden pankki jo ennestään -on asettunut epäilevälle kannalle. - --- Mistä pankki teidät tiesi ja tunsi? - --- Minä olin ennen eräässä suuressa konepajassa, jonka tosin -jokseenkin hyvät asiat saatoin tehdä aivan loistaviksi. Minä -onnistuin siellä onnellisten liikeolojen vuoksi. Minä sain sädekehän -pääni päälle, minua pidettiin erinomaisena insinöörinä, luultiin -minun tekevän ihmeitä, ja siksi tarjottiin tämä paikka minulle. - --- Kyllä minä ymmärrän, että te paljon taidatte, minäkin, mutta miksi -sitten johtokunta on ollut kiero teitä kohtaan? - --- Sitä en oikein voi selittää. Se on kai tuota tavallista -suomalaisuutta, että luotetaan aina siihen, joka ei ole mies -paikallaan, mutta ei koskaan siihen, joka toimensa taitaa. Nyt he -saavat tyhmyytensä maksaa, ja sen minä heille niin sydämeni halusta -suon. - --- Mutta jos antaisi kaiken mennä ensin vararikkoon? - --- Olen sitäkin ajatellut, mutta ennenkuin asiat ovat selvitetyt, -voi joku toinen ottaa kaiken huostaansa. Voi myöskin sattua, että -johtokunta panee minut pois ja ottaa taas jonkun toisen, joka ei -tietysti mitään taida eikä osaa. Sellaista on nähty. Vararikko on -ikävä asia, siihen he eivät laskisi ainakaan näin ensi hetkenä, -vaikka siitä kuinka paljon tahansa huutavat. Minä tunnen nuo äijät -niin erinomaisen hyvin ja heidän merkillisen ajatusjuoksunsa. -Antaahan olla, kun johtokunnan kokous tulee, niin siitä syntyy -ilonpito. Ette kai tiedä, että melkein kaikki nämä herrat ovat muuta -kuin liikemiehiä. Siksi he niin kauheasti huutavatkin liikeasioissa. - -Kaksi päivää myöhemmin vastasi pankin johtokunta myöntävästi, mutta -tahtoi tuon uuden lisälainan varmuudeksi takaukset. - --- Niiden hankkimiseen on meillä kyllä vielä aikaa, sillä ensin on -asiat muuten saatava kuntoon, arveli insinööri. - -Johtokunta kokoontui hyvin murheellisena. Kokous pidettiin konepajan -konttorihuoneessa. Kalle sai odottaa piirustushuoneessa sitä hetkeä, -jona hänen oli astuttava sisään. - -Insinööri Salo oli arvannut oikein, johtokunta ei mistään -hinnasta tahtonut mennä uusiin vekseleihin, jotka olisivat -olleet välttämättömiä, mutta ei se myöskään olisi tahtonut antaa -kaiken mennä vararikkoon. Insinööri antoi heidän rauhassa puhua, -soutaa ja huovata asiassa. Kun he viimein olivat kaiken järkensä -tuhlanneet eivätkä enää tienneet, minnepäin olisivat kääntyneet -pelastuakseen tästä kaikesta, teki hän ehdotuksensa. Sen vaikutus -oli hämmästyttävä. Johtokunta pyysi saada keskustella siitä ilman -toimitusjohtajaa. Insinööri meni Kallen luo. - --- Nyt ovat suostumassa siellä. Ehdotukseni oli heille suoranainen -yllätys. - --- Oletteko siitä aivan varma? - --- Olen. Muuten suoraan sanoen tekisin minä aivan samoin kuin he -tulevat tekemään, sillä mitään muuta pelastusta ei ole. - -Kymmenen minuutin päästä johtokunta kutsui herrat sisään. Asia -oli heidän puolestaan selvä, heidän täytyi se vain ehdottaa -yhtiökokoukselle. - -Kaksi viikkoa tämän jälkeen se oli suoritettu. - -Konepaja luovutettiin insinöörille ja Kallelle, kun he vain ensin -maksoivat viisikolmatta prosenttia osakkeiden nimellisarvosta. - -Samana päivänä oli insinööri saanut kirjeen Pietarista. Suuri -shrapnellitilaus oli selvä, hänen täytyi vain matkustaa sitä varten -Pietariin sopimaan viimeisistä ehdoista. - --- Ja nyt hankkimaan takuut! sanoi insinööri. -- Toisen saan sen -luottamuksen perustuksella, mikä ihmisillä on minuun, toisen hankkii -teidän ruumiinne meille. - --- Millä ihmeen kummalla? kysyi Kalle. - --- Toinen on muuan rikas leski, ruma kuin syötävä, mutta -herraseurasta kovin pitävä. Hän ei voi teidän ulkomuotoanne vastustaa. - -Kallea tämä nauratti. - --- Riippuuko luotto sitten sellaisista seikoista? - --- Luuletteko, että ihmisen kunnollisuus yksinään riittää? Kaukana -siitä! Koettakaa niellä tämä pilleri rohkeasti. Ämmä on hirveän -näköinen, mutta olkaa aivan kuin hän olisi kaunis kuin taivaan -enkeli. Hän on tyytyväinen, kun saa ystävällisyyttä osakseen. Kaikki -riippuu vain siitä, kuinka hän sen saa, kuka sen antaa. - --- Ei kai minun kaulaan tarvitse mennä? - --- Sanoja, ei muuta kuin sanoja! Hän lukee romaaneja, ja silloin -riittävät sanat. Muuta ei tarvita. - --- Te tunnette hänet? - --- Kymmenen vuotta sitten, kun olin vielä nuori ja kaunis, sain -hänet takuuseen. Minä maksoin kaiken määräpäivänä takaisin. Minuun -hän luottaa kyllä, sen tiedän, mutta nyt tarvitsemme sataantuhanteen -takaamaan. Summa on suuri, siihen tarvitaan enemmän lumousta, enemmän -lumousta! - --- Onkohan tällainen peli oikeaa? - --- On. Hän auttaa lopulta aivan mielellään ja hän on tekemisissä -rehellisessä asiassa. Takuumiehet saavat vastatakuuksi minun -henkivakuutukseni, se on juuri sama määrä, satatuhatta. - -Takaajat heidän piti hankkia yhdessä päivässä, sillä insinöörin -täytyi kiiruhtaa Pietariin. Ensimäinen, tuo insinöörin tuttava, -oli koroillaan elävä vanha kartanonomistaja. Hän oli ollut jollain -tavoin läheinen ystävä insinöörin isän kanssa. Kun hänelle näytettiin -Pietarista tullut kirje ja kun hän sai kuulla, että vastatakuuksi -tulee henkivakuutus, suostui hän heti. Sen ehdon hän pani, että laina -olisi suoritettava kahden vuoden päästä. - -Vanha leski otti insinöörin vastaan suurella ilolla. Hän loi Kalleen -tutkivan katseen. Tämä huomasi, että akka oli todellakin hirvittävän -näköinen, paljoa pahempi kuin mitä hän oli kuvitellutkaan, mutta hän -veti kuitenkin suunsa ystävälliseen hymyyn tervehtiessään, jolloin -hänen kauniit valkoiset hampaansa näkyivät, ja kumarsi mahdollisimman -sirosti. Ryppyiset kasvot kirkastuivat. - -He astuivat saliin. Insinööri ei vähään aikaan puhunut mitään -käyntinsä tarkoituksesta. Hän kyseli lesken vointia ja ihmetteli, -kuinka terveen näköinen hän oli. Hän vetosi Kalleen. Ei koskaan voisi -uskoakaan rouvaa niin vanhaksi kuin hän itse väitti. - --- Kas, se on nyt niin, että nuorena koettaa salata ikäänsä ja -keikailee sillä, vanhana keikailee taas jo iällään, sanoi leski. - -Sitten puhe kääntyi reumatismiin ja kylmiin ilmoihin. Leski selitti, -millainen erinomainen uusi kamiini hänellä oli eteisessä, se kun -lämmitti siitä kokonaista kolme huonetta. - --- Huomasin heti sen, sanoi insinööri. -- Onhan se meidän konepajassa -tehty ja näkyy olevan uusinta mallia. - --- Erinomainen, erinomainen. Vai teidän tekemänne? Minä olen aina -sanonut, että niin lahjakasta miestä, kuin te, harvoin tapaa -maailmassa! - --- Se keksintö, joka tämän tekee erinomaisen suuressa määrässä -hiiliäsäästäväksi, ei ole minun, vaan tämän toverini. - -Leski loi ihailevan katseen Kalleen. Nyt insinööri löi varmimman -valttinsa pöytään. Hän kertoi, että Kalle oli ollut vain -maalaisseppä, mutta oli lahjakkaisuutensa avulla noussut hyvin pian. -Hän kertoi Kallen opinnoista, tavasta, millä he olivat tutustuneet. - --- Ihan kuin romaanissa, ihan kuin romaanissa! sanoi leski. - -Hänen täytyi mennä etsimään jotain vieraille tarjottavaa. - --- Te olette voittanut hänet. Hän tuo kohta vanhoja, huonoja omenia, -joita hän saa omasta kartanostaan maalta. Syökää niitä niin monta -kuin jaksatte, hän pitää siitä. - --- On tämäkin konepajan ostamista! sanoi Kalle. - -Aivan oikein, leski toi omenia. Varmuuden vuoksi hän pyyhki -hedelmäveitset hameeseensa. Kalle tarttui omenaan ja söi sen -muutamalla puraisulla. Sitten hän otti toisen. - --- Eikö ole hyviä? sanoi leski. - --- Erinomaisia! - --- Ne onkin minun omasta puustani, joka on istutettu sinä vuonna, -jona synnyin. - -Kalle oli jo vähällä kysyä, kuinka niin vanha puu enää laisinkaan -omenia kantaa. - -Hedelmien terveellisyydestä johti insinööri keskustelun terveyteen -yleensä ja siitä hän pääsi Kallen erinomaiseen kykyyn sanoa paljaalla -käden tuntemuksella esineiden paino. - -Tätä lesken täytyi saada koettaa. Hän tarjosi erään suuren -hopeamaljakon punnittavaksi. Kalle piti hetkisen sitä kädessään. - --- Kilo ja ehkä kaksisataa viisikymmentä grammaa. - -Nyt lesken jo täytyi mennä hakemaan keittiöstä vaaka. Malja -punnittiin. Kalle oli sanonut aivan oikein. - --- En ole ennen kuullut koskaan tällaisesta. Aivanhan teitä voisi -rahan edestä näyttää! - -Hän pyysi sanomaan, kuinka paljon muuan tuoli painoi. Kalle vastasi -siihen. Tosin leski ei voinut puntarissa painoa todeta, sillä niin -paljoa se ei mitannut, mutta hän uskoi aivan varmasti. - --- Kai te voitte jo silmälläkin sanoa, paljoko jokin painaa. Kuinka -paljon luulette minun painavan? - -Kalle naurahti. - --- Pitäisi saada pidellä käsissään. Leski huudahti, mutta nauroi -samalla. - --- Jos tahdotte tietää, niin kyllä sanon, lausui Kalle ja nousi -seisomaan veikeä hymy huulillaan. - -Leski kirkui ja huitoi käsillään, mutta tavalla, jonka Kalle aivan -oikein ymmärsi. Hän nosti ämmän käsivarsilleen, piteli siinä -miettivän näköisenä hetken, kiikutti hiukan ylös ja alas ja laski -sitten maahan. - --- No? kysyi leski aivan jännittyneenä. -- Minä olin eilen saunassa, -minä punnitsin siellä itseni. Nyt saamme nähdä, tiedättekö! - --- Kuusikymmentäkahdeksan kiloa ja neljäsataa grammaa. - --- Nyt sanotte väärin. Ettepäs tiennyt, lausui leski veikeästi. -- -Kilot on oikein, mutta grammoja on seitsemänsataa. - -Äkkiä hän löi kätensä yhteen kovasti hämmästyen. - --- Minulla oli silloin paksut kengät jalassa, nyt minulla on -kotikengät. Te olette varmasti ollut oikeassa. Mikä lahjakkaisuus, -mikä lahjakkaisuus! Hyvä jumala, onko teillä edes maailmassa -tilaisuutta päästä eteenpäin? Tuollainen mies ei saa jäädä avun -puutteessa syrjään, ei koskaan. Enkö minä voisi jollain auttaa? - --- Juuri sen vuoksi olemme tulleet, sanoi insinööri. - -Ja sitten hän selitti koko konepajan jutun ja kuinka hän juuri sen -vuoksi on uskaltanut tähän hommaan ryhtyä, että hänellä on tiedossa -sellainen apulainen kuin Kalle oli. - --- Sitä minä en ihmettele, sanoi leski. -- Sellainen kyky, sellainen -kyky! - -Vähän ajan päästä oli leski valmis mihin tahansa. Kun hän oli -jo suostunut, luetteli insinööri hänelle kaikki varmuudet, -henkivakuutukset, toisen takaajan, äsken tulleen suuren tilauksen. -Leski oli aivan tyytyväinen. Hän vakuutti, että jo insinöörillekin -hän olisi ollut valmis menemään takuuseen, mutta teki sen kahta -vertaa suuremmalla ilolla, kun sai tarjota sen kahdelle kunnon -miehelle. - -Ja nyt hän kyseli yhtä ja toista konepajasta ja mitä siellä -valmistetaan. Ja kun hän kaiken sen oli saanut tietää, niin hän -arveli voivansa hankkia muutamia tilauksia sinne hänkin vuorostaan. - --- Minä en lupaa mitään varmasti, minä en lupaa mitään. Minä koetan -ainoastaan. Ja pikkuisia tilauksia, ei muuta kuin pikkuisia. - -Nyt hänen jo täytyi tarjota viiniä ja hän meni sitä etsimään. - --- Hän hankkii meille, oikeammin teille, vaikka mitkä tilaukset. -Hänellä on hyvin huomattavia sukulaisia, hän käy niitten -kimppuun, sanoi insinööri. -- Mikä oivallinen keksintö tuo hänen -punnitsemisensa. - --- Hän sen keksi, minä huomasin sen hänen silmistään. Täällä on moni -nainen tahtonut sitä koettaa, ja minä näen sen heti aina heidän -tavoistaan, kaikilla on samat räpättävät liikkeet ja kaikilla sama -vikinä. Olkoot sitten nuoria tai vanhoja. - -Viini tuotiin ja maljoja kilisteltiin. Insinööri sanoi kiiruhtavansa -vielä pankkiin ja panemaan velkakirjan kuntoon, jotta sitten -seuraavana päivänä takaajat saisivat kirjoittaa siihen nimensä. -Insinööri pyyteli kovasti anteeksi sitä, että hänen vielä samana -iltana täytyi lähteä Pietariin ja että hän siis ei voinut tulla -noutamaan allekirjoitusta, niinkuin kohteliaisuus olisi vaatinut. -Kallen täytyi tehdä se yksinään. - -Leski antoi sen niin kovasti mielellään anteeksi. - --- Eihän sellaiset pikkuasiat voi tulla kysymykseenkään meidän, -vanhojen tuttujen kesken. - -Itsestään leski, ryypättyään kolmannen lasin, ehdotti, että laina -otettaisiin ainoastaan kuudeksi kuukaudeksi sillä hän olisi silloin -valmis antamaan itse rahat. Ne olivat talletustilillä, mutta hän -voisi sanoa ne heti huomenna irti. Lainan voisi panna Kallen nimiin, -ja sitten insinööri ja tuo toinen takaaja takaisivat. - --- Se on meille molemmille edullista, sanoi leski. -- Minä saan sillä -tavoin puolen prosenttia enemmän korkoa ja te saatte rahat puolta -prosenttia huokeammalla, kuin mitä pankki ottaa. - -Hyvin herttaisten jäähyväisten jälkeen he erosivat, lesken vielä -eteisessä ihailtua Kallen keksimää kamiinia ja kehotettua häntä -tulemaan varmasti seuraavana päivänä. - -Kadulla Kalle sanoi: - --- Mutta eikö tuota ämmää puijata kovasti? - --- Ei sentään. En tiedä hänen tehneen ainoatakaan huonoa afääriä. -Hänellä on sittenkin jonkinmoinen vaisto, joka häntä johdattaa. -Ulkomuoto ei yksin riitä hänenkään edessään, tarvitaan siihen jotain -muutakin. Hän oli nuoruudessaan hyvin onnettomassa avioliitossa, -mies oli hullu nimittäin. Hän tuli siitä hiukan kummalliseksi, mutta -muutamissa suhteissa hän on vielä nytkin aivan ihmeellisen nerokas. -Jos hän olisi ollut nuori, niin olisin sitonut hänet liikkeeseemme -aivan kiinteästi. Hänessä on jotain, mitä, en voi sanoa, mutta -hänessä on liikeälyä. Minä tiedän, että hän vielä nytkin ostaa -ja myy kartanoita ja joka kerta voittaa. Hän aivan kuin haistaa -jokaisen tilan oikean arvon. Ja mitä tulee metsiin, sanoo hän niiden -kauppa-arvon ja kantojen lukumäärän melkein numerolleen, kun vain -on hetkisen metsää katsellut. Uskokaa minua, kun hän ihaili teidän -kykyänne painon määräämisessä, niin se oli aivan puhdasta ihailua. -Jotain yhteistä lienee teissä ja hänessä. Kun huomenna menette hänen -luokseen, niin kannattaa tutkia häntä tarkemmin. Hän jättää imelyyden -hyvin pian, jos vain ottaa selvät asiat käsiteltäviksi. - -Illalla insinööri läksi Pietariin. - -Seuraavana aamuna Kalle kävi etsimässä tuon tilanomistajan ja he -läksivät yhdessä pankkiin allekirjoittamaan. Tämän tehtyään hän meni -lesken luo. - -Leski oli pukeutunut hienoksi ja näytti odottaneen, sillä eteisestä -näkyvän ruokasalin pöydällä olivat jo kahvikojeet valmiina ja -kahvikannu peitettynä. - -Kalle oli hyvin luonnollinen ja iloinen. Hän ei enää millään tavoin -tahtonut vaikuttaa lesken ihailuvimmaan, vaan muisti insinöörin -sanat. Leski otti paperin, kävi sen keralla eräässä läheisessä -huoneistossa todistuttamassa nimensä ja ojensi sen sitten Kallelle. - --- Tässä on paperi. Ja mitä noihin minun rahoihini tulee, niin kävin -heti aamulla pankissa. Kuuden kuukauden päästä saatte ne käteenne. - -He alkoivat juoda kahvia. Pöydän toiselta puolen katsellessaan tuota -rumaa ja ryppyistä naamaa, joka makeutensa tähden edellisenä päivänä -oli tuntunut ilettävältä, alkoi Kalle siitä pitää. Siinä oli jotain, -joka lumosi yhtäkaikki. Silmissä se oli, aivan varmaan silmissä, sen -hän päätti. - --- Insinööri Salo kertoi täältä mennessämme, että teillä on -erinomainen kyky arvioida silmän avulla, sanoi Kalle. - --- Ei mikään erinomainen, mutta kyllä minä jokseenkin täsmälleen -aina sanon. Sentähden minä eilen pidin tuosta teidän kyvystänne. Se -on samaa, mutta toisessa muodossa. Jos minä nuorena olisin saanut -ottaa osaa asioihin, niin olisin varmasti saanut jotain aikaan. -Mutta siihen aikaan eivät nuoret tytöt olleet muuta kuin avioliittoa -varten. Minä olen nyt vasta vanhoilla päivilläni saanut käyttää -muutamia ominaisuuksiani, jotka nuorena olisivat voineet kehittyä -vaikka kuinka pitkälle. Nyt ne ovat hajallaan, aivan kuin helmet -vadissa, vailla yhdistävää lankaa. - -Leski oli tämän sanonut aivan vakavasti, ja Kallea kouristi se -ajatus, että ihmisen elämä voi ehkä pienen sattuman kautta mennä -aivan hukkaan. Hän oli pelastunut, mutta kuinka monta kertaa hänkin -olisi mennyt tuollaiseksi kasaksi nauhattomia helmiä, ellei insinööri -olisi voimakkaalla kädellään pistänyt kaiken läpi varmaa pidintä. - --- Minä olen ajatellut, jatkoi leski, että vaikka ihminen olisi -kuinka kyvykäs tahansa ottamaan oppia vastaan, ei hän kuitenkaan -koskaan saavuta sitä, minkä terve havainto antaa. Ja tuo havainto on -synnynnäinen, sitä ei saa se, jolla sitä ei ole. Tiedättekö mitä minä -olen ajatellut viime aikoina? - --- No? - --- Sellaista auraa, jota voisi käyttää suon kuivauksessa tarvittavan -suuren pääojan tekemistä varten. Sitä ei ole, se on keksittävä. -Mikään tavallinen oja-aura ei tule kysymykseen, koska se on liian -raskas. - --- Siis sen pitää käydä moottorin avulla. - --- Niin, tietysti. Sen täytyy voida helposti liikkua vaikka kuinka -pehmeällä suolla, vajoamatta. Ja kun suomme ovat usein entisiä -metsämaita, jotka pohjaveden kasaantumisen ja sen synnyttämän -kasvullisuuden kautta ovat tulleet vetisiksi, ja siis alla on -kantoja, niin täytyy sen voida kiskoa ne ylös. Sitten sen pitää voida -leikata turve ja nostaa se syrjään. Sillä on siis oleva hyvin monta -ominaisuutta. - --- Mutta kannattaisiko sellainen? Jos koneen keksisikin, ja miksi -sitä ei voisi keksiä, niin kuka sen ostaisi? - --- Siinähän se juuri on, että se kannattaa. Tuollainen kone voidaan -siirtää pitäjästä pitäjään, sen voi omistaa lääni, käyttää sitä -kaikkialla. Pääoma, joka on käytetty sen hankkimiseen, kuoleentuu -sillä tavoin pian. - --- Se on totta. Se ei siis estä. Mutta käyttövoima? Ajatteletteko -turbiineja lähinnä olevissa koskissa ja siten saatavaa sähkövoimaa. - --- Turbiini tulee kalliiksi ja on tarpeeton, kun suo on kaivettu, -ellei sitä käytetä sitten myllyä varten. Ei, siirrettävä dynamo, -jota käytetään yksinkertaisesti höyryn voimalla, koska puuta voi -saada aina suon läheisiltä seuduilta, siis jonkinmoisista erämaista, -huokealla. Minä en tiedä, mutta jos minä olisin nuori, niin rupeaisin -insinööriksi. Yksinäni minä aina ajattelen tuollaisia asioita. Ei -mitä jo on olemassa. Minä en koskaan ole huvitettu sitä, mitä on -saatu valmiiksi, ei, vaan sellaista, joka olisi hyödyllistä, mutta -jota vielä ei ole löydetty. Jokainen keksintö, joka on välttämätön, -menestyy aina. - -Kalle katsoi pitkään tuohon vanhaan naiseen, joka istui vastapäätä -häntä, tuohon eilen vielä hupsuksi luulemaansa, ja hän tunsi syvää -kunnioitusta. - -Kun hän kaksi tuntia sen jälkeen läksi, oli hänen päänsä aivan täynnä -uusia keksintöjen mahdollisuuksia. Tuo puoliksi sortunut vanha vaimo -oli hänessä herättänyt ajatuksen luoda jotain sellaista, josta olisi -hyötyä ihmiskunnalle, eikä ainoastaan mikä voisi kilpailla toisten -koneiden kanssa. - -Leski oli ovella sanonut hänelle: - --- Älkää unohtako minua! - -Kalle ei enää hymyillyt. Hän katsoi tuon yksinäisen naisen -surullisiin silmiin, ja kun hän sanoi varmasti palaavansa takaisin, -niin hän tiesi sen tekevänsä. Hän oli tuon naisen sielun punninnut ja -huomannut sen täysipainoiseksi. Tuo yksinäinen olento oli löytänyt -ajatuksia, joita muilla ei ollut. Hän ei niitä voinut toteuttaa ja -hän hapuili sinne ja tänne etsiessään muotoa omille ajatuksilleen, -mutta Kalle tarrasi kiinni pääasiaan ja näki tehtävien mahdollisuuden. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Oltuaan kaksi päivää Pietarissa palasi insinööri Salo takaisin. -Hän oli tehnyt Venäjän valtion kanssa sopimuksen sadantuhannen -shrapnellin valmistamisesta. - --- Me voimme alottaa kohta, sanoi hän Kallelle. -- Valmistaminen -on yksinkertaista. Olen viisi vuotta sitten entisessä paikassani -niitä tehnyt. Sähkötin sinne. Sain ostaa heidän entiset koneensa. Me -tarvitsemme koneita erikoisesti tätä varten. Maksua ei minun tarvitse -niistä suorittaa, ennenkuin milloin itse haluan. Siis se meno on -säästynyt. Ja sitten tulee raaka-aine. Tänään kirjoitan kaikki sen -johdosta tarvittavat kirjeet. Kuinka te täällä olette tällä välin -toiminut? - --- Takaukset ovat valmiina, paperi pankissa. - --- Tänään siis noudamme rahat ja suoritamme osakkaille heille tulevan -määrän, ja konepaja on meidän. Ja nyt on toimittava. Meillä on -tulinen kiire. Olen saanut tilauksen sentähden, että olen luvannut -suorittaa sen kolmessa kuukaudessa. - --- Satatuhatta shrapnellia! Meidän konepajassa ja kolmessa -kuukaudessa! Sehän on mahdotonta! - --- Miksi niin? - --- Sehän on enemmän kuin tuhannen kappaletta päivässä. - --- Vuorokaudessa! Me otamme kautta koko vuorokauden. Kolme työvuoroa! - --- Mutta miehet! Mistä ne saamme? - --- Kaikki on olemassa, kun te olette! Te olette paras mies ja te -olette paras kone. - --- Mutta jos tulee lakkoja, esteitä? - --- Niin on suoritettava hyvityssakko. Silloin olemme tehneet aivan -turhaa työtä. Jos kaikki saadaan menemään, niinkuin olen arvellut, -niin voimme, koska meille maksetaan kahdeksantoista markkaa -shrapnellilta, ottaen varteen kaiken, raaka-aineet, palkat, koneiden -kulumisen, työaseet, saada jokaisesta itsellemme kolme markkaa, joten -voitto on kolmesataatuhatta. Me olemme täydellisesti pelastuneet. - --- Tai vastaisessa tapauksessa olemme suossa. - --- Aivan oikein. Mutta kannattaa yrittää ensin pysytellä kuivilla. -Minä olen kaikesta jokseenkin varma, oikein varma, täytyy minun -sanoa. Ne koneet, jotka saan, ovat samoja, joita olen ennen -käyttänyt, tunnen ne siis ja voin panna työt hyvin kuntoon. Sain -siellä entisessä paikassani kuusisataa shrapnellia, mutta minulla ei -silloin ollut teitä vielä. Te olette tässä tärkeä. Te osaatte jakaa -jokaisen miehen oikeaan työhön, me voimme siis vähässä ajassa saada -kaikki tekemään korkeimpansa. Se merkitsee täyttä tulosta. Olen siitä -aivan varma. - --- Meillä on nyt marraskuun viidestoista päivä, siis helmikuun -viidentenätoista päivänä on kaikki oleva valmiina. - --- Ei. Olen ottanut ajasta jo pois kaksi viikkoa kaiken -kuntoonsaattamiseen. Me voimme alottaa joulukuun ensimäisenä päivänä, -ja tilaus on oleva valmiina maaliskuun ensimäisenä. - -Insinöörin varmuus tarttui Kalleenkin. Hän ei enää epäillytkään -mitään. Kaiken täytyi tapahtua niin kuin he tahtoivat! - -He kävivät pankissa, järjestivät asiat, suorittivat osakkeiden -hinnan. Tehdas oli nyt heidän. Kalle kirjoitti tästä isälleen -ja Almalle. Mikon hän tahtoi tehtaaseen aivan välttämättömästi -apulaisekseen. - -Kun saman päivän iltana Kalle ja insinööri Salo olivat muuten tyhjän -konepajan konttorissa, niin insinööri sanoi: - --- Nyt me olemme muuta kuin insinööri ja työmies. Nyt sinuttelemme. - -Lyhyt kättely, ja sillä asia oli selvä molempien välillä. - --- Ja nyt ryhdymme asioita järjestämään. Meillä on konepaja, -johon pankilla, paitsi tätä viimeistä lainaamme, on kiinnityksiä -neljänsadan tuhannen edestä. Tämän arvo on siis puoli miljoonaa tällä -hetkellä. Meillä ei ole rahoja paljoakaan. Pankista kyllä voimme -saada siksi, kunnes ensimäinen suoritus tulee valtiolta, se tapahtuu -aina kuukausittain tarkastuksen jälkeen. Mutta me tarvitsemme -rahastonhoitajan. Minulla on jo tiedossa sellainen. Hän on kyllä -sukua minulle, mutta sen tähden en häntä ota, vaan siksi, että luotan -häneen. Hänen nimensä on Henrik Jaakkola. Hän on ollut monissa -toimissa, on nykyään ilman paikkaa. Me tarvitsemme miestä, kaikki -sopii hyvin. - --- Yhdeksi apulaiseksi tahdon nuoren Miettisen. - --- Miksi? - --- Hän on luotettava, siitä olen varma. - --- Liian hidas ja aina hymyilevä ja puhuu liian paljon. Hänhän on jo -täältä erotettukin. - --- Minä tahdon hänet kuitenkin saada tänne. Hän minulle antoi sen -neuvon, jonka mukaan nyt olen täällä. Minun täytyy kuitata se -palvelus. - --- Se syy riittää. Saat tehdä niinkuin itse tahdot. Mutta muun -konttorihenkilökunnan valikoin minä. - -Konepaja oli viime aikoina käynyt vain puolella voimalla. Kaksi -viikkoa aiottiin tällä tapaa jatkaa, kunnes koneet ja raaka-aineet -olivat saapuneet ja voitiin ryhtyä täydellä voimalla shrapnellien -valmistukseen. Pieniä tilauksia tuli, monet tuon lesken hommaamia. -Kalle niitä kiroili, sillä niistä ei tullut juuri mitään hyötyä. - --- Hänen tuttavansa voivat hankkia meille suuria tilauksia, sanoi -Salo. -- Hän on saanut puristetuksi heiltä meille muutamia töitä, -ne täytyy meidän toimittaa heille aivan ensiluokkaisessa kunnossa, -vaikka emme voittaisi penniäkään. Ne tuottavat toisella tavalla -meille, siitä olen varma. Pieni tilaus on meille aina vaarallisin, -sillä sen tekijä on henkilö, joka pitää sitä kovin tärkeänä; hän -joutuu siitä puhumaan ja on elävänä reklaamina. Ei mikään maailmassa -vastusta naisten suun kautta käypää ylistystä. - -Kalle oli ottanut selkoa shrapnellien valmistuksesta. Ne eivät -olleet kovin merkillisiä. Se keksintö, jonka avulla räjähdys saatiin -aikaan, oli valtion salaisuus, shrapnellit siis lähetettiin ilman -tätä viimeistä osaa. Tarkastajana tuli toimimaan muuan valtion -lähettämä kapteeni. Levottomana odotti Kalle koneitten saapumista. -Ne tulivat paria päivää ennen kuin oli odotettu, ja montööri seurasi -pannakseen ne kokoon. Kalle käytti jokaista konetta moneen kertaan -itse, kunnes oli niiden toiminnasta aivan selvillä. Raaka-aineet -tulivat perille, osa liian myöhään, mutta insinööri oli tämän tietäen -asettanut määräpäivän viittä päivää aikaisemmaksi. Konttoripäällikkö -Jaakkola, tuo insinöörin sukulainen, saapui, oli hyvin toimelias ja -hyvin ystävällinen. Kalle tunsi häntä kohtaan vastenmielisyyttä. Hän -ei pannut sille mitään suurta painoa, sillä insinöörinhän tehtävä -oli pitää huolta kaikesta, mikä oli konttorin puolella, hänen -hoidettavanaan oli konepaja. - -Hän alkoi heti järjestää miehiä eri ryhmiin ja tiedusteli uusia, -koska kolme vuoroa tarvittiin. Pyrkijöitä oli paljon. Kalle ei -ottanut ketään työhön, ennenkuin oli koetellut miestä koneitten -ääressä. Ei hän milloinkaan ollut niin iloinnut tuosta kyvystään -punnita miehen työkykyä kuin juuri nyt. Heti kun mies tarttui -koneeseen, saattoi hän nähdä, oliko hänellä kyky liittyä aivan kuin -osana koneeseen. Jokainen mies joutui vähintään kolmen koneen kanssa -tekemisiin, jotta hänen työkykynsä täydellisesti tuli joka tavoin -selväksi Kallelle. Hän jakoi miehet kolmeen suureen ryhmään, nopeat, -täsmälliset ja tarkat, voidakseen sitten antaa kullekin sen työn, -mikä hänelle sopi. - -Marraskuun viimeisenä päivänä oli kaikki valmiina ja työt alotettiin -kolmella kahdeksan tunnin vuorolla. Miehet olivat tyytyväisiä lyhyeen -työpäivään, mutta eivät tienneet, että Kalle oli valmis tänä aikana -puristamaan heistä viimeisenkin voiman. Mikko oli myöskin saapunut, -ja Kalle oli ottanut hänet asumaan omaan huoneeseensa. Hän ei näet -ollut joutanut hankkimaan itselleen uutta asuntoa, vaan pysyi tuossa -entisessään. - -Ensimäisen vuorokauden Kalle valvoi aivan kokonaan yhteen menoon. Hän -pani työt alkuun insinöörin ollessa apuna. Kaikki ensimäisen vuoron -shrapnellit tulivat kelpaamattomia, milloin mistäkin syystä. Toisen -vuoron tuotteista oli jo puolet kunnollisia, ja viimeinen toimi jo -virheettömästi. Kalle meni levolle. Kun hän viisi tuntia nukuttuaan -palasi, järjesti hän töitä pikkuisia yksityiskohtia myöten. -Seuraavana vuorokautena tuli kolmesataa valmiiksi, otaksuttavasti -kaikki kelvollisia. - -Kalle siirteli miehiä uusiin paikkoihin. Niiden joukkoon, joiden -oli valmistettava shrapnellien ohut teräskehys, pani hän nopeasti -toimivia miehiä. Koneet toimivat moitteettomasti, nopeus oli -siinä pääasia. Shrapnellin päähän tulevan hatun tapaisen liitteen -kiertoruuvien valmistajiksi hän otti kaikkein tarkimmat miehet. Ne -olivat melkein kaikki yli keski-iän olevia miehiä. Suurta päänvaivaa -tuotti Kallelle, mistä hän saisi sopivan miehen, joka täyttäisi -metallihylsyt kuulilla ja sillä massalla, joka tarvittiin niiden -liittämiseen. Hän päätti siihen ottaa Mikon. Hän opetti veljeään, -ja tätä tehdessä oli joukko sillä hetkellä joutilaita työmiehiä -tullut katsomaan sitä. Kun erikokoiset kuulat pudoteltiin hylsyyn, -kuuli hän erään miehen hyväntuulisena nauravan. Tämä oli muuan -vähäjärkinen olento, joka oli konepajassa ollut jo aikaisemmin ja -jota Kalle säälistä ei voinut panna pois, vaikka hän ei juuri mitään -osannutkaan. Kalle huomasi, että mies piti tätä leikkinä. Hän pani -vähäjärkisen työhön. Mies teki sen suurella ilolla. Oikea mies -oli oikeassa paikassa! Mikon hän asetti viereen tarkastamaan. He -ennättivät kyllä yhden vuoron aikana täyttää ne shrapnellit, jotka -päivän kuluessa toistaiseksi saatiin valmiiksi. - -Kymmenen päivän päästä oli tuotanto saatu nousemaan kuuteensataan -vuorokaudessa. Kalle tuli kärsimättömäksi. Hän ei enää ollut kotonaan -nukkumassa, vaan valmistutti itselleen vuoteen tehtaan puolelle. -Hän ei kolmeen vuorokauteen riisunut laisinkaan yltään, nukkuen -aina pari tuntia otteeseen. Sitten hän kävi saunassa ja oli taas -täysissä voimissa. Tuotanto nousi kahdeksaansataan. Mutta siitä se -ei kohonnut, vaikka Kalle kuinka olisi koettanut lisätä voimaa. Hän -olisi tarvinnut uusia koneita. Niitä ei mitenkään keskellä talvea -voinut saada ulkomailta. - -Eräänä päivänä särkyivät valumuotit kuuteen kertaan. Kalle raivosi. -Hän tutki muottiaineen kokoonpanon, kyseli ja tiedusteli tarkoin -miehiltä, jotka ennen olivat tätä tointa hoitaneet, antoi heidän -selittää omalla hitaalla tavallaan ja monisanaisesti kaiken. Hän ei -katkaissut heitä kertaakaan. Hän ajatteli. Hän löysi uuden tavan -aineiden yhdistämiseen, joka teki muotit aivan lujiksi. - -Eräs kone meni rikki. Hän kulutti kymmenen tuntia sen -kuntoonpanemiseen. Se oli entistään lujempi sen jälkeen. Hän teki -siinä muutamia lisäyksiä ja parannuksia, sen tuotantokyky nousi. - -Terässorvarien joukossa ei ollut ketään aivan erinomaista. Työ tuli -monasti huonoa. Metallia oli heitettävä pois. Kalle oli kuullut parin -miehen puhuvan innokkaasti luistelemisesta. Hän pani toisen heistä -kokeeksi koneen ääreen. Mies suoritti tehtävänsä mallikelpoisesti. -Teräslastu oli aivan tasainen ja yhtämittainen ja jälki aivan sileää. - -Kalle otti irti viimeisetkin voimat miehistä järjestämällä heidän -työtään monella tavalla. Ennen joulua päästiin tuhanteen shrapnelliin -vuorokaudessa. - -Pieni konepaja tuotti nyt sen, minkä suuri olisi tuottanut monine -koneineen. Kalle oli tyytyväinen. - -Juuri silloin ilmoitti leski puhelimella, että hän lähettää -konepajaan priimus-keittiönsä korjattavaksi. Kalle vimmastui. -Niinkuin hänellä juuri nyt olisi ollut aikaa ottaa sellaisia vastaan. -Leski vaati, että siihen oli tehtävä jokin uusi polttolaite, jotta -sen lämpömäärä lisääntyisi. Kalle sulki puhelimen. - -Kun lesken palvelijatar vähän ajan päästä toi keittiön ja nimenomaan -tahtoi antaa sen yksinomaan Kallelle, tämä sieppasi sen kiukuissaan -naisen kädestä ja aikoi heittää nurkkaan. Samassa hänelle selvisi se, -mitä leski tahtoi! Hän sovitti entisen polttolaitteensa pienemmässä -muodossa siihen. - -Hän meni itse tekemään sen. Tuntui aivan levolta saada jälleen -nakutella ja puuhata aivan kuin tavallinen työmies. - -Insinöörin kanssa hän ei joutanut koskaan montakaan sanaa haastamaan. -Tämä hoiti konttorinpuolta ja meni aina niiksi tunneiksi, joina Kalle -nukkui, konepajaan valvomaan töitä. - -Konepaja tuotti hiukan yli tuhannen shrapnellia vuorokaudessa. - -Pari päivää ennen joulua meni Kalle lesken luo viemään itse -keittiötä. Hän ei tahtonut olla konepajassa. Hän tiesi sen toimivan -mallikelpoisesti sillä hetkellä, mutta kiivaassa työinnossa suututti -häntä se, että muutamat osat siinä olivat melkein joutilaina. Hän -oli sinä päivänä käynyt mallipuuseppien puolella ja huomannut, että -siellä ei ollut juuri mitään työtä. He nakuttelivat kaikenlaista -pientä, mutta mitään varsinaista kiireellistä työtä heillä ei ollut. -Kallea suututti se, ettei hän voinut keksiä heille mitään. Uusia -konetilauksia ei oltu tehty, siis ei ollut mallejakaan veistettävänä. -Mitä tarvittiin valaa, niitä varten olivat mallit jo olemassa. Hänen -täytyi hetkiseksi päästä vapaaksi kaikesta tästä miettimisestä ja -siksi hän lähti lesken luo. - -Tämä ilahtui kovasti Kallen tulosta. Hän oli monisanainen -ylistellessään keittiötä, jonka toimimista hänen täytyi heti saada -koettaa. Kallea hän silloin inhotti. Tuossa istui kodissaan olento, -joka ei mitään tehnyt, jolla oli pääomaa ja joka eli niillä koroilla, -mitkä toiset hänelle hankkivat hiellä ja vaivalla. Kun keittiöllä oli -kahvi keitetty, sanoi leski: - --- Minulla on eräs tuttava sukulaispoika, joka käy koulua, ja minä -tahtoisin antaa hänelle ennen lukukauden alkua kirjoituspöydän, kun -hän sitä niin kovasti kaipaa. - --- Onhan niitä missä kaupassa tahansa, ja rahaa teillä kyllä on, -millä sen ostatte, sanoi Kalle hiukan tylysti. - --- Ei ole sellaista kuin minä tahtoisin. - --- Ja millainen sen sitten pitäisi olla? - --- Minä olen aina ajatellut, miksi ei kukaan valmista erikoisia -kirjoituspöytiä koululaisia varten, huokeita ja käytännöllisiä. -Niiden pitäisi ottaa niin vähän kuin mahdollista tilaa silloin kun -niitä ei käytetä. - --- Eihän sellaista voi tehdä. Eihän kirjoituspöytä ole mikään -harmonikka tai sänky, jonka voi panna kokoon. - --- Yhdellä tavalla se voisi olla mahdollinen. Kallea väsytti tämä. -Hän olisi tahtonut päästä johonkin toiseen puheluaiheeseen, mutta -leski piti kiinni omastaan. - --- Jos ajattelee miehenkorkuista tavallista kirjahyllyä, aivan suoraa -ja yksinkertaista, ja sitten ajattelee, että sen keskelle on pantu -puulevy, joka peittää osan hyllyistä ja alas laskettuna muodostaa -aivan kuin pöydän levyn, niin saisi yksinkertaisemmassa muodossa sen, -mitä vanhaan aikaan käytettiin, kun tehtiin laatikot ja hyllyt yhteen -suljettavan kirjoituspöydän kanssa. - -Kalle sieppasi ajatuksen omakseen, sillä hän näki heti sen -kauppa-arvon. - --- Minä teetän sellaisen teille meidän mallinikkareilla. Niitä voi -tulla useampiakin kuin tämä yksi. Poika on itsepäinen olento, se -jäyrää siksi, kunnes saa sen, mitä haluaa. Jokainen poika tahtoo -itselleen oman pöytänsä, sen tiedän. Ja kun yksi saa, mankuu toinen, -kunnes vanhempansa hankkivat hänelle sellaisen. - --- Mutta tehkää hyvä ja käytännöllinen! Poika on aina arvosteluvalmis. - -Kalle lähti. Hän meni heti suoraan mallihuoneeseen. Hän selitti -mestarille hyllyn, joka samalla oli kirjoituspöytä. - --- Ei mitään tarkkaa ja tavallista puusepän työtä, huokeus on -pääasia, sanoi hän. - --- Siis kaikki laitteet vain nauloilla ja puu havupuuta ja kai -ripoliinia päälle, niin on kauniin näköinen? sanoi mestari. - --- Aivan oikein. Mitä tulee niihin lokeroihin, jotka tulevat esiin, -kun levy lasketaan alas kirjoituspöydäksi, niin tehkää sinne -kaikenlaisia. - --- Otanko vähän mallia amerikkalaisesta kirjoituspöydästä? - --- Se sopii. Ei, kutsukaa tänne kaksi koulupoikaa, kai teillä -sellaisia on tuttavienne joukossa, antakaa heidän määrätä. Sellainen -itse tietää, mitä hän tahtoo. - --- Miksi kaksi? Eikö yksi riitä? - --- Ottakaa toinen, joka on laiska, ja toinen, joka on hyvin ahkera. -Niillä on erilaiset vaatimukset. Silloin saatte tietää, missä -kumpikin mielellään pitää erilaiset paperinsa. Sanokaa ensin, että -kumpikin saa aivan sellaisen kuin itse tahtoo. Ja sen jälkeen teette -kummallekin samanlaatuisen, jossa molempien toivomukset ovat yhdessä. -Se on täydellinen malli. Sen täytyy olla. - -Seuraavana päivänä oli kirjoituspöytä valmis. Kalle oli siihen itse -hyvin tyytyväinen. Se oli hänen mielestään hyvin käytännöllinen. -Se oli maalattu ja kiilsi kauniisti. Kaksi samanlaatuista oli -puolivalmiina noita neuvonantajina käytettyjä poikia varten. -Kalle käski viemään heti pöydän leskelle. Hän oli parhaillaan -konehuoneessa, kun häntä tultiin noutamaan puhelimeen. Leski -kiitti lahjasta, mutta sanoi, että siitä puuttui ylhäältä kaksi -metallisilmukkaa, joiden avulla pöytä lyödään seinään kiinni, sillä -muutenhan se kaatuu, kun nojaa lukiessaan pöytälevyyn. - -Kalle nauroi. Hän lähetti miehen heti tuollaisten silmukkojen kanssa -lesken luo. Kun mies palasi, toi hän leskeltä terveisiä. Tämä oli -antanut kokeeksi lyödä pöydän omaan seinäänsä kiinni. - --- Te panitte silmukat hyllyn ylälaitaan? kysyi Kalle. - --- En, vaan ylimäisen hyllyn alapuolelle, jotta sitten, kun kirjoja -tulee sille, ei näy niitä, sanoi mies. -- Siinä tuo rouva oli -oikeassa. - --- Oli kyllä. - -Taas kutsuttiin Kalle puhelimeen. Se oli jälleen leski. - --- Te olette pannut tuota pöytälevyä alaslaskettaessa kannattamaan -ketjut. - --- Niin, sillä ei kai se muuten ylhäällä pysy, vaan saranat -irtaantuvat. - --- Ketjut menevät poikki. - --- Ne ovat lujaa tekoa, eivät ne mene. - --- Ne menivät. Minä istuin pöydälle. - --- Mitä hemmettiä te sinne istuitte, ei kai se sitä varten ole! - --- Minä koetin, kestävätkö ne. Toinen ketju katkesi ja toinen läksi -irti toisesta päästä. Minä putosin lattialle. - --- Se oli oikein teille. - --- Te saatte laittaa siihen lujemmat kannattimet. - --- Eivät kaikki kuitenkaan käytä pöytää istuinpaikkana. - --- Vaikka ei, mutta sen täytyy olla kestävä, sillä yksi -puutteellisuus pilaa sen täyden arvon. Tehkää samanlaiset raudat kuin -on sohvien päissä, jotka voidaan laskea alas. - --- Jotka menevät sitten johonkin lokeroon ja siellä repivät tavarat. - --- En minä tiedä, mutta jotain muuta siinä täytyy olla kuin -tällaiset, sen minä sanon. - --- Menkää hiiteen! ärähti Kalle puhelimeen. Hän meni suuttuneena -konepajaan, koettaen unohtaa lesken vaatimukset. Mutta ajatus ei -päästänyt häntä rauhaan. Leski oli oikeassa. Levyn täytyi kestää. -Hän kulki pienen siirrettävän ahjon ohitse. Sen päällä oli kappale -rautaa. Hän otti sen, pani erään pojan lietsomaan, kuumensi raudan ja -takoi alasimella siitä kauniit kääntösaranat, jotka olivat sellaiset, -että levyyn kiinnitettyinä ne taipuivat levyn päälle, menemättä -lokeroiden sisään. Hän välitti tätä tehdessään vähät konepajasta ja -shrapnelleista, hän oli taas vain maalaisseppä, joka hiljaa nakutteli -meltoa rautaa alasimella. Hän vei saranat mallihuoneeseen, koetti -niitä toiseen siellä olevista pöydistä, käski miehiä pitämään kiinni -ja istui pöytälevylle. Se kesti. - --- Hän on kymmenen kiloa minua köykäisempi, istukoon nyt sen päällä -vaikka kaikki joulunpyhät, kyllä se nyt kestää, tuumi hän nauraen. - -Mies lähetettiin viemään saranat lesken luo. - -Oli jouluaaton aatto. Kalle muisti äkkiä, että hänen piti jotain -lähettää kotiaan ja Almalle. Hän meni kiireesti kaupungille, poikkesi -erääseen naisten pukukankaita ja koruja kauppaavaan liikkeeseen ja -sanoi puotineidille: - --- Minä tahdon eräälle maalla olevalle nuorelle tytölle ostaa jotain. -Mitä minä ostan? - --- Onhan täällä vaikka mitä. - --- Ottakaa sitten sellaista kuin itse tahtoisitte. - --- Paljonko edestä? - --- Sadanviidenkymmenen. - -Neiti toi Kallen eteen kankaita, huiveja ja muuta naiselle sopivaa. -Kalle hyväksyi heti kaiken. Hän otti käärön kainaloonsa. Sitten hän -osti isälleen yhtä ja toista mielestään sopivaa, muun muassa hyvän -taskukellon. Tavarat hän toi konepajalle ja sanoi Mikolle: - --- Saat mennä huomenna kotia ja viedä nämä lahjat sinne. - --- Etkö sinä tule? - --- En jouda. - --- Onhan paja kiinni huomisen ja ylihuomisen. - --- Ei haluta tulla. - --- Kai Alma näkisi sinut mielellään. - --- Saahan hän lahjat, samahan tuo on. - -Kalle oli mielestään tehnyt kaiken voitavansa. Mikko läksi seuraavana -aamuna kotia. Kalle meni levolle. Hän nukkui ne päivät, mitkä -konepaja oli kiinni, käyden koko aikana vain kaksi kertaa syömässä. -Toisena joulupäivänä hän oli täysissä voimissa paikallaan. - -Mikko palasi aamupäivällä. - --- Isä kiittää ja Alma samoin, sanoi hän. - --- Olivatko tyytyväisiä? - --- Olivat kyllä, vaikka sanoi Alma, että hän olisi paljoa mieluummin -ottanut vaikka kuinka lyhyen kirjeen sinulta. - --- En minä jouda sellaisia kyhäämään, ymmärräthän sinä sen. - -Mikko vaikeni. - -Konepaja ryösti Kallen jälleen täyteen työhön, hän ei muistanutkaan -Almaa enää. - -Kuun lopulla oli tarkastus. Shrapnellit olivat yhtä tuhatta -lukuunottamatta kelvollisia. Mutta niitä ei ollut kuin -kuusitoistatuhatta. - -Rahat tulivat parin päivän päästä. Työt sujuivat jälleen konepajassa -täydellä kiihkolla. - --- Meidän täytyy päästä siihen, että tuhatviisisataa shrapnellia -valmistuu vuorokaudessa, sanoi insinööri, sillä muuten meidän on -maksettava hyvityssakko. - --- Tiedän sen kyllä, vastasi Kalle. -- Koneet eivät pysty saamaan -sitä aikaan. Miehet eivät ennätä. - --- Ymmärräthän, että meidän täytyy päästä siihen määrään -vuorokaudessa! Eikä sittenkään jää suuria siltä varalta, että osa -tulee hyljätyksi. - -Kalle ei sanonut mitään. Hän päätti jättää koko asian -miettimättäkään. Konepaja tuotti nykyään kaikkein korkeimpansa. -Enempää miehiä ei voitu ottaa työhön, sillä koneita ei ollut -tarpeeksi. Hän meni mallihuoneeseen. Hän oli käskenyt valmistamaan -lisää noita kirjoituspöytiä. Miehet tekivät veltosti työtään. - --- Miksi ei enempää ole valmiina? kysyi Kalle. - --- Ei ole aineita tullut hankituksi. - --- Hankkikaa! - --- Ei ole annettu määräystä. - --- Minä en voi katsoa kaikkea, teidän tulee itse hommata jotain. - -Miehet olivat vaiti. - -Kalle katseli heitä hetkisen. - --- Puhukaa suunne puhtaaksi, lausui hän. -- Te ette tahdo tätä työtä -tehdä. - --- Se ei kuulu meille. Ei tämä ole mikään nikkarinverstas, sanoi -muuan mies. - --- Mutta se voi siksi tulla, sanoi Kalle. - --- Me teemme kaiken, mitä konepaja tarvitsee. Ellei se anna meille -työtä, niin ei meidän tarvitse ryhtyä sen ulkopuolella oleviin. - --- Saatte kaksi markkaa jokaisesta pöydästä palkkanne lisäksi. - -Miehet liikahtivat. - --- Eikö voisi enemmän? sanoi mestari. -- Minä olen laskenut, että -ainekset nousevat ainoastaan kymmeneen markkaan kaikkein korkeintaan. - --- Samaa minäkin lasken, vastasi Kalle. -- Ja minä aion myydä näitä -kahdellakymmenelläviidellä. - --- Tämä on työmiehen nylkemistä! sanoi eräs mies. - --- Ei ole. Jos ette ole tällaisen suuren tilauksen valmistuksessa, -vaan näpertelette ylitöinänne, niin ette saa kymmenellä markalla -aineita. Se on varmaa. Toiseksi ei ole taattu, saatteko tuotantonne -myydyksi. Minä takaan sen. Te hyödytte enemmän tällä tavoin. - --- Saammeko ajatella asiaa? kysyi mestari. - --- Saatte, sanoi Kalle ja meni mallihuoneen toiseen päähän. - -Miehet neuvottelivat. Viiden minuutin päästä he olivat suostuneet -kahdella markalla, mutta heille oli maksettava lisää siitä, mikä -menee aikaa lautojen sahaamiseen. - --- Sitä teidän ei tarvitse tehdä, sanoi Kalle. -- Kun kaikki pöydät -ovat samankokoisia, niin voidaan laudat tuottaa suorastaan sahasta -määrätyn pituisina. Teille jää ainoastaan yhteenliittäminen. Se -jouduttaa tavattomasti työtä. - --- Se on totta. - --- Voitatte vielä enemmän sen kautta. - --- Onhan se totta. - --- Mihin lautatarhaan on meiltä tilattu työaseita? - -Mestari mainitsi erään suurimman lautatarhan. - --- Oletteko tavannut siellä olevia miehiä? - --- Olen. - --- Ovatko he tyytyväisiä? - --- Ovat. Meidän uusi sahamallimme kuuluu olevan parempi kuin -ulkolainen. - --- Menkää itse sinne tilaamaan, sanoi Kalle mestarille. -- Ette saa -tyytyä siihen, että tilaus tapahtuu konttorissa. Saatte valvoa, että -työmiehet valikoivat meille täydellisesti kuivia lautoja. Mies, joka -käyttää meidän työaseita, antaa meille myös taatusti hyvät ainekset. - -Se asia oli päätetty. Kalle meni erääseen suureen huonekalukauppaan -ja sopi siitä, että tuota uutta "koulupojan kirjoituspöytää" myydään -sen välityksellä. Liike sai viisi markkaa jokaisesta myyntipalkkiota. - -Mallihuoneessa tuli tavaton kiire, sillä pöytien kysyntä tuli äkkiä -suureksi. Puusepät palkkasivat omaan laskuunsa apulaisia. Kalle ei -pannut tälle mitään painoa. Hän voitti jokaisesta pöydästä sittenkin -kahdeksan markkaa. - -Tammikuun kymmenentenä päivänä konepaja tuotti jo ensimäisen kerran -tuhatviisisataa shrapnellia. Kalle oli tehnyt muutamia uudistuksia -pajassa ja järjestänyt miehiä taas uudella tavalla. - -Kun kuukauden lopulla valtion tarkastaja otti huostaansa shrapnellit, -oli niitä, hyljätyt pois laskettuina, neljäkymmentätuhatta. -Tilauksesta oli siis jälellä vielä neljäkymmentäneljä tuhatta. -Helmikuussa oli päiviä vähemmän, siis tuotantoa oli vielä lisättävä. - -Kallen kaikki hermot olivat jännityksessä. Hänen täytyi lisätä -vielä tuotantoa. Mutta kaikki oli jo viimeiseen asti kiristetty. -Hyvityssakko tulee aivan ehdottomasti. - -Juuri silloin hän sai Almalta kirjeen. Kirje oli alakuloinen, mutta -ei valittava. Nuori tyttö siinä sanoi, ettei hän kahteen kuukauteen -ollut saanut mitään tietoa Kallesta, ei kirjettä kertaakaan. Ja hän -kaipasi niin kovasti jotain hyvää sanaa, jotain, joka vakuuttaisi -hänelle, ettei Kalle ollut häntä unohtanut. - --- Tyttö rassu! sanoi Kalle. -- Olen kai tehnyt, väärin häntä -kohtaan. En ole kai tosiaan joutanut hänelle sanomaan, että hän -sentään vielä on ajatuksissani. Tämä perhanan kiire tappaa kaiken -sellaisen kuin tunteiden ilmaisemisen. Kuinkahan kauan onkaan -siitä, kun tapasimme? Lähdin silloin syksyllä. Keväällä olin alempi -työnjohtaja. Silloinhan kesällä kävin siellä, mutta en tainnuit -hänelle monta hyvää sanaa sanoa. Seuraavana keväänä tulin tänne -konttorin puolelle. Niin, ja sitten meni kesä siinä. Syksyllä minä -sitten pidin peliä noiden naisten kanssa. Ja sitten tuli taas kesä. -Ja sitten tuli syksy ja tämä konepaja tuli minulle. Kahteen ja -puoleen vuoteen en ole häntä tavannut. Ja harvoja kirjeitäkään olen -hänelle kirjoittanut. - -Hän raapi päätään. - --- Hän oli varmasti oikeassa sanoessaan Mikolle, että parempi olisi -ollut kirje kuin sadanviidenkymmenen markan lahjat. Minä kirjoitan -hänelle nyt oikein hyvän ja rauhoittavan kirjeen. - -Hän istui pöydän ääreen ja alotti kirjeen. Samassa tuli muuan -mallihuoneen työmies Kallen puheille. - --- Mitä nyt on asiaa? sanoi Kalle. -- Minulla ei olisi aikaa. - --- Johtaja antaa anteeksi, mutta kyllä minulla on tärkeää sanottavaa. -Siellä miehet ajattelevat lakkoa, kun tietävät, että nyt on tiukka -paikka. - --- Ovatko he ihan hulluja! sanoi Kalle ja hyppäsi seisaalleen. - --- He ovat tahtoneet meitäkin sieltä mallihuoneesta saada joukkoonsa. -Emme ole vielä päättäneet, kun tämä pöytätilaus on ollut niin kovasti -kannattava ja kun sekin sitten kai jää, sillä olen kuullut muuallakin -jo valmistettavan samanlaatuisia. Ja silloinhan meidän on pakko -lopettaa, koska ei jokainen poika kuitenkaan tässä maassa... Niin -että olisi hyvä, jos vielä... - -Kalle kiitti miestä ja käski häntä pitämään suunsa kiinni koko -asiasta. - -Hän jätti kirjeen, etsi insinöörin ja kertoi hänelle asian. - --- He tahtovat tietysti lisää palkkaa, sanoi hän. - --- Mitä muuta he tahtoisivat! - --- Mutta kannattaako meidän maksaa? - --- Voimmehan laskea. - -Konttorinpuolelta he ottivat numerot kaikista menoista ja tuloista. -Insinööri istui laskelmien ääreen. Hän oli synkän näköinen. Kun hän -oli päättänyt, kirkastuivat hänen kasvonsa. - --- Me uskoimme, että saisimme shrapnellista kolme markkaa voittoa. - --- Niin teimme ja siinä uskossa olen elänyt, että kun vauhti nyt -lisääntyy, niin lopulta se on juuri se summa, vastasi Kalle. - --- Joulukuulla saimme voittoa ainoastaan yhden markan. Työpalkat ja -pieni tuotanto nielivät kaiken muun. Viime kuussa, epäilemättä juuri -sinun tekemiesi muutamien parannusten takia, kohosi voitto äkkiä -neljään markkaan. Keskimäärin siis olemme saaneet voittoa päälle -kolmen markan. Meidän kannattaa maksaa siis. - --- Maksetaan herran nimessä, kun kannattaa. Miehet ovat sen -ansainneet! - -Samana päivänä ilmoitettiin kaikille miehille, että siitä päivästä -alkaen maksetaan aivan kautta koko konepajan jokaiselle työmiehelle -palkkaa viisitoista penniä lisää tunnilta. - -Seuraavana päivänä kohosi shrapnellien tuotanto -tuhanteenseitsemäänsataan. Ja siinä se sitten pysyi. Kuullessaan sen -löi Kalle riemusta kätensä yhteen. - --- Ellei nyt tule mitään odottamatonta, niin on meillä täysi määrä -kuukauden lopulla. Tilaus on silloin suoritettu. Me olemme pelastetut! - -Kun hän meni konepajan puolelle, tuntui siltä, kuin jokainen työmies -olisi ollut iloinen siitä, että he olivat saaneet aikaan enemmän kuin -tähän asti. Kalle sai osakseen monta kunnioittavaa ja ystävällistä -sanaa. - --- Ihminen on kone, mutta sitä on pidettävä hyvässä rasvassa, muuten -ei se toimi täydellä täsmällisyydellä, lausui hän erään osaston -työnjohtajalle, kun tämä kiitti palkanylennyksestä toisten miesten -puolesta. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - --- Viitsisikö johtaja kuunnella minua vähän aikaa, minulla olisi -tärkeää sanottavaa, lausui Miettinen eräänä päivänä Kallelle tämän -mennessä konttorihuoneen läpi. - -Konttoriaika oli jo ohitse, Jaakkola ja kaikki konttoriapulaiset -olivat poistuneet, jälellä oli enää vain Miettinen, joka tahallaan -näytti viivytelleen. - --- No, mikä nuorta miestä sitten vaivaa? sanoi Kalle ystävällisesti. - -Hän ei koskaan voinut nähdä Miettistä muistamatta sitä päivää, -jolloin oli hänen neuvonsa mukaan menetellyt ja raivannut itselleen -tien siihen asemaan, missä nyt oli. Hän oli varma siitä, että -Miettinen pyytäisi häneltä palkanylennystä, ja hän oli jo edeltäpäin -päättänyt suostua siihen. Kun Miettinen näytti arkailevan, koetti hän -rohkaista häntä ja lausui: - --- No, suu puhtaaksi, en minä pure, vaikka mitä tahansa sanoisitte! - -Kalle muisti niin elävästi, kuinka vielä joku aika sitten oli -vapissut puhutellessaan suurempaa herraa, ja häntä huvitti katsella -toisessa samaa ilmiötä. - --- Minä olen alkanut epäillä, sanoi Miettinen hidastellen, että -kasööri Jaakkola pettää liikettä. - -Kalle ponnahti suoraksi. - --- Pitäkää suunne kiinni! - -Koko hänen rehellinen luonteensa nousi kapinaan sitä vastaan, että -tällä tavoin saatettiin toista epäillä petoksesta, vaikkakin henkilö -oli hänelle vastenmielinen ja syyttäjä hänelle mieluinen. - --- Minä pyydän anteeksi, sopersi Miettinen, mutta minä tahdoin tehdä -teille siinä palveluksen. - -Kalle oli jo aikeissa mennä, mutta seisahtui. Olihan hän jo saanut -nähdä siksi paljon yhtä ja toista huonoa maailmassa, että miksi -tällainen ei voisi olla totta. Mutta ensin täytyi hänen saada -todistuksia, ennenkuin uskoi. - --- Te tiedätte sen siis? Tiedättekö aivan varmaan? - --- Kuinka suuressa määrässä hän kaikkea harjoittaa, sitä en voi -sanoa, lausui Miettinen, mutta muutamia seikkoja olen kuitenkin -huomannut. - --- Millaisia? - --- Sellaisia esimerkiksi, että hän on voinut viedä kahteen kertaan -sisään. - --- Minä en ymmärrä kirjanpitoa, mitä sillä tarkoitatte? Puhukaa -tavallisella kielellä. - --- Hän on merkinnyt, että liike on suorittanut jonkun menon -esimerkiksi kahteen kertaan, vaikka se todellisuudessa on tapahtunut -vain kerran. Meillä ei ollut joulukuulla esimerkiksi maksaa erästä -messinkilähetystä. Lasku tuli sen mukana kyllä, mutta se jäi -suorittamatta. Sitten kun kävin sen maksamassa, sain uuden laskun, -johon kyllä oli tietysti merkitty, että se oli kaksoiskappale. -Molemmat ovat nyt tileissä. - --- Mutta, hyvä ihminen, jos summa on vain kerran maksettu, niin eihän -voi olla molemmissa laskuissa kuittausta. - --- Ette te, johtaja, tiedä, kuinka huolimattomasti meillä -menetellään. Kun ensimäinen lasku tuli, niin se oli kuitattu. Herra -Jaakkola ilmoitti liikkeeseen puhelimella, että hän tulee seuraavana -päivänä maksamaan, ja pyysi saada pitää laskun samalla kertaa. -Eihän kukaan epäillyt. Lasku jäi siis tänne. Se vietiin kirjoihin. -Liikkeessä, jonne kävin rahat viemässä kuukautta myöhemmin, -muistettiin kyllä, että kuitattu lasku jo oli olemassa meillä, ja -senvuoksi annettiin kaksoiskappale. Se merkittiinkin siihen. Nyt olen -huomannut, että tuo sana duplikaatti on raavittu laskusta pois. - --- Suuriko oli summa? - --- Seitsemänsataakuusikymmentä. - -Kalle seisoi tietämättä mitä hänen tuli tehdä tai sanoa. - --- Te, johtaja, ette tiedä, kuinka helppoa väärentäminen on. Ei -missään se ole niin helppoa kuin tällaisessa paikassa, joka on -yksityinen liike. Te ette kumpikaan omistajista ole vielä sitäkään -huomannut, ettei viime vuoden tilejä ole lopetettu. Tosin vuosi oli -vain hiukan päälle puolen kolmatta kuukautta, mutta päätettävähän -se sittenkin olisi tammikuun alussa. Kun rahaa on ollut tuon suuren -tilauksen tähden, niin ette ole muistaneetkaan tilinpäätöstä, vaan -olette kai ajatelleet odottaa siksi, kunnes tämän kuun lopulla koko -tilaus on suoritettu. - --- Te arvostelette meitä, sanoi Kalle. -- Kiitos siitä. Siihen teillä -on oikeus, kun minä kerran olen läsnä. Mutta vielä Jaakkolasta. Mitä -muuta tiedätte? - --- Minun on vaikea seurata kaikkea. Minä tiesin, että meillä piti -olla rahaa, minä tiesin sen aivan varmasti, ja kuitenkin eräänä -päivänä oli kassa aivan tyhjä. - --- Se oli kai silloin kun me yhden kuukauden vekselillä otimme -pankista viisituhatta? - --- Juuri sama asia. Nyt tämä vekseli on merkitty tietysti tileihin -velkana. Mutta missä ne rahat ovat, jotka olivat kadonneet, sitä minä -en voi sanoa. - --- Minä otan tästä selon, sanoi Kalle. - -Hän läksi kävelemään, sillä ulkona raittiissa talvi-ilmassa hän uskoi -pääsevänsä kaikesta selville. Jos hän ilmoittaisi kaikesta Salolle, -niin tämä ei uskoisi, kun rahastonhoitaja oli hänen sukulaisensa ja -tullut juuri hänen ehdotuksestaan liikkeeseen. Korkeintaan voisi -hän tehdä jonkun kysymyksen tälle, ja silloin kaikki hetkiseksi -korjattaisiin. Mutta sellainen henkilö voisi jatkaa vaikka kuinka -kauan tätä samaa menettelyään. Hänen täytyi päästä selville tästä -keinolla millä tahansa. - -Itse tarkastaa! Sen hän päätti. - -Seuraavana päivänä hän sanoi insinöörille: - --- Minä haluan tietää, millä kannalla meidän liikkeemme oikeastaan on. - --- Senhän saat tietää kysymällä Jaakkolalta. Hyvä on, kun otatkin -siitä selkoa. Jos tahdot, niin kyllä minä tulen auttamaan. - --- Ei tarvita, minä katselen itse kirjoja. Hän meni konttoriin ja -sanoi Jaakkolalle: - --- Onko teillä aikaa minua varten? - --- Tietysti, vastasi Jaakkola kohteliaasti. - --- Minä tahtoisin hiukan katsella liikkeen kirjoja. - --- Heti paikalla. - -Hän toi Kallelle heti eteen kaikki kirjat. Kalle alkoi niitä -selailla. Hän näki numeroita ja yhteenvetoja, kaikenlaisia sarekkeita -ja nimityksiä. Häntä hävetti. Hän ei päässyt mistään selville. Hän ei -voinut löytää mitään yksinkertaista lopputietoa. - --- Tämä on nyt kai sitten sitä kaksinkertaista kirjanpitoa, sanoi hän -itsekseen. -- Kuka tästä selon ottaa? - -Hän selaili vielä hetkisen peittääkseen hämilläoloaan. Sitten hän -laski kirjat syrjään ja lausui: - --- Jaha. Sanokaa nyt, paljonko meillä on tätä nykyä kassassa. - -Jaakkola avasi kassakaapin, otti sieltä rahalaatikot esiin, -mainitsi, paljonko siellä oli ja paljonko oli pankissa juoksevalla -tilillä. Summa oli suurehko, mutta sittenkin se Kallesta tuntui -liian pieneltä, kun hän päässään laski, mitä shrapnellit olivat -jo tuottaneet voittoa ja mitä muilla töillä oli ansaittu. Hän ei -kuitenkaan tohtinut sanoa vielä mitään. - -Konttoriajan lopulla Miettinen huomasi Kallen odottavan häntä. Hän -jäi viimeiseksi. - --- Minä en tullut kirjoista hullua hurskaammaksi. - --- Kyllähän minä sen arvasin. Te ette ole tottunut tilikirjoja -tarkastamaan. Kun tässä liikkeessä ennen insinööri Salon -tuloa pidettiin kirjoja, niin tehtiin sellaisia metkuja, että -tilintarkastajatkaan eivät päässeet niistä selville. Kuinka sitten te. - --- Mutta eikö hemmetissä sitten ole mitään sellaista kirjanpitoa, -josta joka päivä aivan selvästi voisi nähdä liikkeen tilan? - --- Tavallisesti sen näkee, jos tehdään kuukausitilit päätökseen. Joka -päivä, se on vaikeaa. - --- Mutta ettekö todellakaan tiedä mitään tapaa, jolla sen saisi -selville? Ellei sellaista ole, niin se on keksittävä. Kaikkihan on -arpapeliä, ellei omistaja milloin tahansa voi nähdä, kuinka kaikki -hurisee. - --- Minä olen kyllä kuullut, että täällä eräässä pankissa on -kamreerinsa keksimä uusi järjestelmä, kyllä myöskin sellainen -kaksinkertainen, mutta kuitenkin toinen kuin tavallinen. Siinä -pankissa päätetäänkin juuri tämän vuoksi tilit joka vuosi aina -ensimäiseksi. - --- Selittäkää se minulle. - --- Minä en sitä tunne. - --- Pässinpää, tyhmeliini, nahjus! Minne te luulette maailmassa -pääsevänne, ellette mene ottamaan selkoa kaikesta, minkä vähänkin -tiedätte olevan hyödyllistä? - -Miettinen vaikeni häpeissään. - --- Kuka tuo kamreeri on? Kalle sai kuulla nimen. Seuraavana päivänä -hän oli pankissa. - --- Minä olen saanut tietää, että teillä on sellainen kirjanpito, että -milloin tahansa voitte nähdä pankin tilan. - --- On kyllä. Sitä käytetään täällä. Minä olen sen alottanut. - --- Näyttäkää kirjat minulle! Kamreeri hymyili. - --- En minä voi näyttää vieraille pankin kirjoja, mutta voin näyttää -kyllä kaavakkeet ja eri lehdet sarekkeineen. Ehkä siitä jo voitte -ymmärtää. - -Hän otti esiin joukon suuria viivoitettuja papereita. - --- Tämä on kassakirja. Se antaa kyllä hiukan enemmän työtä kuin se -entinen, mutta tekee kirjoihin-viemisen helpommaksi ja säästää siten -lopullisesti vaivaa. Tällä lehdellä näkyy bilanssi milloin tahansa. -Kai tiedätte, mitä bilanssi on? - --- En tiedä! Totisesti en tiedä! - --- Silloin minun on hyvin vaikea teille selittää, sanoi kamreeri. - -Kalle raapi päätään. - --- Kyllä minä opin. Minä opin mitä tahansa. Minä maksan, jos neuvotte -minulle tämän kaiken. - --- Mielelläni. - --- Missä asutte? Minä tulen vielä tänä iltana luoksenne. - -Kalle sai tietää asunnon ja lupasi tulla. Konepajassa hän sanoi -insinööri Salolle: - --- Minä katsoin eilen kirjoja, minä en ymmärrä kirjanpidosta tuon -taivaallista. Nyt olen ottanut itselleni opettajan. Hoida sinä täällä -tänä iltana pari tuntia pajaa, minä menen kouluun. - -Insinööri naurahti ja vakuutti kyllä hoitavansa. Kaikkihan oli aivan -mallikelpoisessa kunnossa, ei ollut mitään pelkoa siitä, ettei -määrättyä lukua shrapnelleja tulisi valmiiksi, vaikka Kalle olikin -poissa. - -Kolmena iltana Kalle kävi kamreerin luona, silloin hänelle oli uusi -kirjanpito selvillä. Hän ilmoitti asiasta insinöörille sanoen: - --- Minä tahdon tänne uudemmanaikaisen kirjanpidon, sellaisen, josta -joka päivä näemme, millainen liikkeemme tila on. - --- Sellaisenko sinä oletkin saanut tietoosi? Sepä oivallista. Minä -olen aina kironnut tätä tavallista järjestelmää, kun vasta monen -tunnin laskemisen jälkeen voi suunnilleen saada tietoonsa, mitä -ihmisellä on, mitä ei. Toimita se meille, niin teet minullekin hyvin -suuren ilon. - -Seuraavana päivänä vähää ennen konttoriajan päättymistä Kalle pyysi -Jaakkolaa tulemaan konttoriin vielä illallakin. Hän tuotatti muka -erään pankinkamreerin neuvomaan uutta kirjanpitoa, jonka hänkin, -Kalle, saattaisi helposti ymmärtää. Jaakkola ei sanonut mitään, -kumarsi ainoastaan. - -Kamreeri tuli. - --- Pyysin saada käyttää pankin omistamia kaavakkeita tähän -tarkoitukseen ja olen tuonut ne mukanani. Saatte suorittaa sitten -pankille ne takaisin tilaamalla niitä painosta, jonka osoitteen -teille annan. - --- Hyvä on, sanoi insinööri Salo. -- Olen hyvin kiitollinen teille, -jos voitte tuoda meille aivan uuden järjestelmän, joka helpottaa -asioiden tarkastamista. - --- Tämähän on vain kauppa, ei muuta, sanoi kamreeri. -- Maksunhan -minä tästä saan. Mistä ajasta liike on ollut? - --- Me alotimme marraskuun puolivälissä. - --- Ovatko edellisen vuoden tilit valmiit, jotta voin siitä ottaa -kaikki numerot? - --- Ei kai niitä vielä ole päätetty? sanoi insinööri. - --- Minä juuri niitä olen päättämässä, sanoi Jaakkola. - --- Parasta kai siis on, että teen kaiken senkin yksintein. - -Hän selaili kirjoja hetkisen. - --- Niinkuin huomaan, tapahtuu täällä kaikki suurissa summissa. Jos -näiden menneitten kuukausien työmiesten palkkalistat sellaisinaan -vain viikkotilityksinä vien kirjoihin, niin voin saada kaikki vielä -tänä iltana valmiiksi. Tietysti siinä tapauksessa, että saan täältä -apua. - -Miettinen tuli huoneeseen aivankuin sattumalta. Hän oli kuullut -Kallen antaman määräyksen Jaakkolalle ja arvasi, mitä oli tekeillä. - --- Tässä on konttoristi. Hän saa auttaa teitä, samoin tietysti herra -Jaakkola, sanoi insinööri. - --- Me ryhdymme siis työhön, sanoi kamreeri. Insinööri ja Kalle -menivät konepajan puolelle. Neljän tunnin päästä tuli Miettinen -vakavana heitä etsimään. Kamreeri tahtoi puhutella heitä. Kun he -astuivat konttoriin, lausui kamreeri: -- Minun täytyy, ikävä kyllä, -huomauttaa herroille, että kassassa on neljänkymmenenkuuden tuhannen -vajaus. - -Huoneessa oli aivan hiljaista. Jaakkola lähestyi insinööriä ja lausui -sopertaen: - --- Hyvä veli, minun täytyy selittää tämä sinulle kahdenkesken. Tässä -on varmasti jokin erehdys...? - --- Ulos, ulos! karjaisi Kalle täyttä voimaa. Jaakkola läksi. Hänen -lähdettyään Kalle määräsi Miettisen ottamaan kassan huostaansa ja -toimimaan liikkeen kasöörinä. Apulaisensa entiselle paikalleen hän -sai valita itse. - -Sisähuoneisiin tultuaan insinööri lausui Kallelle: - --- Sinä menettelit liian omavaltaisesti tässä. Sinä unohdat, että -alusta alkaen on sovittu siitä, että konttoripuoli on minun! - --- Hyvä ystävä, lausui Kalle. -- Minä en ole sinun oikeuksiasi -loukannut, olen pelastanut sinut ja samalla itseni. Miettinen -minulle asiasta antoi tiedon, hän on rehellinen ihminen ja ansaitsee -tunnustuksen. - --- Ilmiannostaanko? - --- Minä en toiminut palkintoa jakaessani ennen kuin vasta silloin, -kun asiantunteva henkilö oli antanut lausuntonsa. Minä en ole -palkinnut ilmiantajaa, vaan liikkeemme ystävää. - --- Mutta etkö sinä laisinkaan ajattele Jaakkolaa? Minne hän nyt -joutuu? - --- Minne tahtoo. Varkaita minä en suosi. Kun minä läksin kotoa, -antoi isäni minulle yhden ainoan neuvon matkaan: Muista aina, -että toisen raha on toisen rahaa. Minä olen sinulle velkaa vielä -noista tunneistanikin. Olen nuo kolmekymmentä markkaa pitänyt siitä -asti koskemattomina lompakossa. Nyt minä maksan ne sinulle ja sen -lisäksi tulkoon tämä, mitä tänään olen tehnyt. Ja ellet siihen ole -tyytyväinen, vaan tahdot, että eroan seurastasi, jotta sinä saisit -olla tuollaisten kuin Jaakkolan parissa, niin... - --- Nyt sinä puhut tyhmyyksiä. Sinä olet tehnyt oikein. Minulla oli -väärä sääli Jaakkolaa kohtaan. - -Kun Kalle seisoi siinä osaamatta mitään sanoa, jatkoi insinööri: - --- Hyvä mies, minä ihailen sinua suorastaan, jos sen tahdot -tietää. Jos minun pitäisi valita sinun ja muiden miesten välillä, -niin rukoilisin nöyrästi, ettet lähde luotani pois, sillä sinun -kaltaistasi en kuitenkaan tapaa toista. - --- No, nyt sinä vuorostasi puhut tyhmyyksiä, sanoi Kalle aivan -heltyneenä. - -Hän sulki insinöörin syliinsä, häpesi sitten tätä ja läksi huoneesta. - --- Minne sinä nyt menet? Puhutaan vielä hiukan, sanoi insinööri. - --- Minä lähden katsomaan konepajaan. Ajattelehan, jos ne ryökäleet -siellä eivät aherra hikipäässä, kun me molemmat olemme poissa! - --- Usko minua, mies, lausui insinööri, he vaikka tappavat itsensä -mieluummin kuin tuottavat sinulle mielipahaa. Sinä olet mies, joka -olet luotu työväen lemmikiksi. - --- Loruja! sanoi Kalle ja paiskasi oven jälestään kiinni. - -Mutta hyvää teki kuitenkin tuo tunnustus, tavattoman hyvää. - -Seuraavana päivänä insinööri täytti vajauksen. Hän oli jostain -hankkinut rahoja sitä varten. Kun hän oli Jaakkolan tuonut -liikkeeseen, niin hän piti velvollisuutenaan sen. - - - - -KYMMENES LUKU. - --- Isoksikohan meidän voittomme voisikaan vuodessa tulla, jos aina -saisimme suuria tilauksia? sanoi Kalle helmikuun loppupuolella. - --- Meidät voisi vallata se tauti, joka suomalaisten kesken riehuu, -että ryhtyisimme yrityksiin, jotka olisivat liian suuria, vastasi -insinööri. -- Nämä kuukaudet ovat olleet kaikkein korkeimmat -saavutukset, mihin voimme tulla tehtaan ja itsemme kannalta katsoen. -Varsinkin itsemme. - --- Kuinka niin? kysyi Kalle. - --- Odotahan, niin saat nähdä. Kun tämä kiire päättyy, on sinussa -vielä toiminnan nälkää sellaisessa määrässä, että kestää kauan, -ennenkuin tasaannut. Ellet ajoissa pane itseäsi aisoihin, niin ovat -hermosi pilalla. Olet silloin aivan kuin kone, jota on käytetty niin -kauan, että laakerit ovat alkaneet kuumeta. Minä neuvoisin sinua -menemään naimisiin. - -Kalle tuli vakavaksi. - --- Niinkö arvelet? sanoi hän hiljaa. -- Naimisiin. Luuletko, että -nainen minun kanssani voi tulla onnelliseksi? - --- Sinä olet oikea mies. Jos valikoit oikean naisen, niin hän on -onnellinen. Mutta älä herran nimessä vain tee sitä tyhmyyttä, että -otat liian herrassäätyisen. Hän tahtoo sinua sorvata muutamiin -määrättyihin muotoihin, ja muutaman vuoden päästä hän on siinä -onnistunut itselleen iloksi ja sinulle suureksi tappioksi. Sinusta -on silloin kadonnut tuo palava voima, joka sinut tekee siksi, mikä -nyt olet. Sinä tulet aina pysymään toiminnan ihmisenä, muuksi et voi -tullakaan, sillä jos rupeat elämän suuria arvoituksia mietiskelemään, -olet mennyttä. Sinun vaimosi täytyy olla sellainen, joka ei koskaan -tahdo olla enempää kuin mitä sinä olet. Hänen täytyy voida sinä -hetkenä, jona onni pettää, sillä sekin voi tapahtua, ruveta elämään -aivan yksinkertaisena sepän vaimona. - -Tämä keskustelu saattoi Kallen entistään enemmän punnitsemaan Alman -luonnetta, ja hän tuli siihen varmaan vakaumukseen, että Alma oli -juuri se nainen, jota hänen kaltaisensa mies tarvitsi, ehdottomasti -tarvitsi. Hän aikoi kirjoittaa Almalle tästä, mutta kykenemätön -kun hän oli tunteitaan ilmituomaan, ei kirjeestä tahtonut tulla -mitään. Hän lykkäsi asian päivästä toiseen ja lopulta arveli, että -hän menee kesällä kotikyläänsä ja selittää silloin suullisesti -kaiken. Ja kun hän tähän varmuuteen oli tullut, piti hän kirjettä jo -tarpeettomanakin. - --- Enhän minä kuitenkaan voi sanoa sitä, mitä minun pitää. Kyllä Alma -jaksaa odottaa. Täytyyhän hänen olla minusta varma, vaikka en mitään -tietoa annakaan. Ellei hän ole, niin sitten hän ei ole se, miksi -hänet olin uskonut. - -Kun shrapnellitilaus alkoi tulla valmiiksi, täytyi Kallen ajatella -työväen vähentämistä. Mistään ei konepaja saisi kuitenkaan sellaista -määrää työtä, että voisi pitää kolminkertaisen miehistön. Ensi kertaa -hän nyt oli määräämässä toisten toimeentulon kadottamisesta, ja se -koski häneen kovasti. Hän oli mielestään tekemässä mitä suurinta -vääryyttä näitä olentoja kohtaan, jotka olivat olleet auttamassa -häntä varojen kokoamisessa. Tätä asiaa hän paljon ajatteli, ja se -tuotti hänelle monta levotonta hetkeä. Miehet kyselivät jo, mitä -aiotaan tehdä, kun tilaus loppuu, ja häntä hävetti vastata heille -aivan suoraan. - -Tähän aikaan Bergman tuli konepajaan juuri häntä tapaamaan. Erääseen -maaseutukaupunkiin oli perustettava uusi konepaja ja sinne tarvittiin -miehiä. Bergman tahtoi mielellään ottaa varmoja ja luotettavia. Hän -tiesi Kallen kyvyn miehien valikoimisessa ja tuli nyt kysymään, -kuinka suuressa määrässä tämä voisi luovuttaa omasta konepajastaan -hänelle. - -Tämä onnellinen sattuma tuli Kallelle niin äkkiä, että se löi -hänet aivan lamaan. Hän istui siinä paikallaan, aivan kuin hänelle -olisi tehty jotain pahaa tai sanottu loukkaavaa, aivan surkean ja -saamattoman näköisenä. - -Bergman tämän huomasi ja kysyi: - --- Enhän vain ole millään tavoin tehnyt sopimatonta kysymystä? Se ei -ollut tarkoitukseni. - --- Voi, hyvä ihminen, sanoi Kalle, minähän olen niin perhanan -onnellinen! - -Bergman pysyi aivan ymmällä, sillä hän ei käsittänyt sanaakaan tästä -kaikesta. - --- Onnellinenko? - --- Niin juuri. Kyllä minä olen tiennyt, että ihminen voi paljon -järjestää, mutta tällä kertaa minun täytyy sanoa, että tämä on tullut -aivan kuin taivaasta. Minunhan täytyi, kuuletteko, täytyi saada -sijoittaa osa miehistä jonnekin muualle. Minulla ei ollut tiedossa -mitään paikkaa. Ja nyt tulee tämä. Hyvänen aika, kuinka minä olen -onnellinen! - -Hän oli vielä niin surkean näköinen, että Bergman arveli hänen -ilveilevän. Mutta pian Kalle oli toipunut tästä odottamattomasta -mielentilastaan ja saattoi puhua asiasta aivan rauhallisesti. - --- Jos puolet miehistä otatte täältä, niin minä annan teidän ne itse -valita. - --- Sitä minä en tee. Minä olen varma siitä, että täällä on -kunnollista joukkoa kaikki tyynni. Valitkaa te! - -Kun Kalle tämän keskustelun jälkeen tuli konepajaan, katsoi hän -työmiehiin aivan toisella tapaa. Nyt hän jo selitti heille, että -hän aikoo pitää puolet miehistöstä, mutta että toiselle puolelle on -hankittu hyvät paikat. - -Seuraavana päivänä oli shrapnellien valmistus saavuttanut kaikkein -korkeimman tuloksensa, tuhatkahdeksansataa. Kalle katseli miesten -työtä, ja suuri ihailu täytti hänen mielensä. Jokainen teki vain ne -määrätyt liikkeet, jotka olivat välttämättömiä, ei mitään liikaa, -ei mitään sellaista, joka rasittaisi ruumista ylimääräisesti. -Kukaan ei puhunutkaan hänelle enää, ei kukaan katsonutkaan hänen -kulkiessaan ohitse. Konepaja oli yksi ainoa yhteinen kone, joka toimi -säännöllisesti ja ponnisti viimeiseen asti. Ja kun vuoro vaihtui, -kun uudet miehet virtasivat sisään, kun työhön saapui verestä väkeä, -niin kuuli aivan selvästi, miten ensimäisenä tuntina aivan kohina -kasvoi suuremmaksi, laskeutuen sitten vähitellen aivan kuin suureksi -suvannoksi, joka tasaisena meni eteenpäin, kunnes uusi vuoro taas toi -uuden voimakkaan laineen. - -Viimeistä edellisenä päivänä rikkoutui äkkiä kaksi konetta. Niitä -ei olisi enää millään ennätetty panna kuntoon ajoissa! Kalle -aivan sävähti. Hyvityssakko ei voisi olla suuri, sen hän tiesi, -jos shrapnellien määrästä hiukan vielä puuttuisikin, mutta hän ei -olisi tahtonut kunnian vuoksi olla täyttämättä tilausta, sillä hän -tiesi varsin hyvin, että tämän suoritus voisi tuoda pajaan uuden -tilauksen, uuden työlaineen, joka heittäisi kaiken korkealle jälleen, -kannustaisi toiminnan viimeisiinsä asti ja antaisi jokaisen tuntea -sen suuren ilon, mikä on työssä, kun se kuumeisena täyttää ihmisen. - -Hän vihasi koneita, jotka nyt rampoina seisoivat. Miehet olivat vaiti -hänen ympärillään. Olisi tarvittu valaa uusia koneenosia, ja siihen -ei enää ollut aikaa. Jokainen ymmärsi, että koneet eivät olleet -kestäneet sitä hirveää kulutusta, jonka alaisiksi ne olivat joutuneet -näinä kolmena kuukautena. - -Kalle seisoi kauan aivan liikkumattomana. Ei kukaan tohtinut sanoa -hänelle mitään. Kaikki olivat jättäneet työnsä, pysäyttäneet monet -koneet, hihnat vain surisivat hiljalleen katossa, ja muutamat akselit -napsuttivat. Kalle kuuli tämän, ja häntä kauhistutti. Mikä olisikaan -ollut seurauksena, jos tällaisia onnettomuuksia olisi tapahtunut -usein ja aikaisemmin? Kaikki oli siis ollut hiuskarvan varassa. - -Hän oli väsynyt, kun hän virkkoi: -- Menkäähän joku tiedustamaan, -paljonko valmiita on varastossa. - -Muuan mies läksi. Kalle ei sanonut mitään, hän nojasi vain vieressään -olevaan rampaan koneeseen, jonka yksi osa oli irtaantunut äkkiä ja -lentänyt konehuoneen kautta vahingoittamatta kuitenkaan ketään. Hän -tuli ajatelleeksi, että hänkin voisi olla tuollainen kone, josta -äkkiä jotain erkanee, menee rikki, sinkoo kauas, eikä sitten kone -enää toimikaan, on rampa ja kelvoton. - -Ja sinä hetkenä hän aivan selvästi tiesi, että tuo osa, jota hän -tarvitsi, aivan ehdottomasti tarvitsi elämäänsä, oli tuo vaatimaton -tyttö kotikylässään. - -Tiedustamaan mennyt mies palasi. - --- Puuttuu täydestä määrästä tuhatviisisataa vielä. - --- Se kerrottuna kahdeksallatoista merkitsee siis minulle -kaksikymmentäseitsemäntuhatta tappiota, sanoi hän puoliääneen. -- -No kun on otettava vastaan sekin, niin otetaan sitten. Mitä kesken -jääneitä on, ne tehtäköön valmiiksi, ja antaa sitten koneiden -pysähtyä kokonaan. - -Miehet siirtyivät paikoilleen. Koneet kävivät jonkun aikaa täydellä -voimalla, sitten jokainen, joka oli oman osansa saanut valmiiksi, -siirsi sen seuraavalle käsittelijälle. Viimeinenkin kone jo seisahtui -ja kuului vain etäältä kuulien rapina, kun niitä laskettiin -teräshylsyyn, ja sitten heikkoa pihinää, kun sekaan kaadettiin massaa -niitä sitomaan toisiinsa. - -Mutta miehet eivät menneet pois. Työaika ei ollut loppunut, ja -kuukausia kestänyt rautainen järjestys oli niin piintynyt ruumiiseen, -että heistä tuntui oudolta jättää kaikki kesken. - -Sillä hetkellä Kalle huomasi, kuinka paljon miehet hänestä omalla -tavallaan pitivät, ja näki mitä yhden määräävä voima merkitsi. Kaikki -nämä olivat toimettomia, kun käskyä ei ollut. Hänen olisi pitänyt -jotain määrätä, mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa. - --- Mutta ne hyljätyt rapnellit! sanoi muuan mies. - -Sana lensi kuin salama Kallen aivojen kautta. Nuo muutamat tuhannet -hyljätyt olivat olemassa vielä, sillä ne olivat jätetyt syrjään. -Joulukuussa oli niitä hyljätty paljonkin ja tammikuussa myöskin. -Hän käski tuomaan ne esiin. Kaikki purettiin ja tarkastettiin. Hän -itse otti jokaisen käteensä ja jakoi ne eri osiin sen mukaan, missä -kussakin oli vikaa. - -Kaikki miehet tarttuivat niihin tulisella kiireellä. Kun uusi -työvuoro tuli, niin Kalle lupasi kaikille edellisen vuoron miehille -kaksinkertaisen palkan, jos he käytyään tunnin ajan syömässä palaavat. - -Miehet palasivat. Nyt oli kahdet miehet jokaisen koneen luona. - -Helmikuun viimeisenä päivänä iltapäivällä olivat viallisetkin -shrapnellit korjatut. Ylijäämä oli viisisataa. Tarkastaja saattoi -huoleti tulla. - -Kaikki saivat kaksi päivää lomaa ja siltä ajalta täyden palkan. -Miesten lähtiessä sanoi Kalle: - --- Kiitos kaikille. Minä olen ollut kova isäntä, minä tiedän sen, -mutta työtä te myös nyt osaatte tehdä ja sillä sitä sittenkin -päästään eteenpäin maailmassa, ei millään muulla. Ilman teitä ja -horjumatonta uutteruuttanne en olisi päässyt siihen tulokseen, missä -nyt ollaan. Minä en, ikävä kyllä, voi pitää teitä kaikkia luonani, -mutta olenhan saanut paikan niille, joista minun täytyy luopua. - -Miehet tulivat kaikki kättelemään Kallea. Ei kukaan sitä ehdottanut, -ei kukaan ensimäisenä alottanut, kaikki puhkesivat eläköönhuutoon. - -Muuan työnjohtaja sanoi viimeksi: - --- Me tiedämme, että te olette sepän poika, vaikka olette nyt meidän -herramme. Me olemme nähneet, että te ette työtä ole pelännyt. Kyllä -sellaista miestä työmies aina tottelee. Me aioimme kerran tehdä lakon -tässä välissä. Hyvä oli, ettei siitä tullut mitään. - --- Teillä oli siihen oikeus, vastasi Kalle ystävällisesti. -- Työn -tulee saada palkkansa. Minä vaadin teiltä silloin paljon, totta kai -minun täytyi paljon maksaakin teille. Näkemiin asti! - -Seuraavana päivänä oli tarkastus. Kaikki shrapnellit hyväksyttiin. -Toisena päivänä suoritettiin maksu. - -Kalle valikoi miesten joukosta ne, jotka hän tahtoi säilyttää -itselleen. - -Miettinen näytti uuden kirjanpidon avulla liikkeen tilan samana -iltana. Puhdasta voittoa oli hiukan päälle kolmesataatuhatta. -- Ja -se on meidän! sanoi insinööri. Kallesta tuntui oudolta sanoa, että -sellainen summa oli hänen. Hän katsoi pitkään insinööriin, ja hänen -teki mielensä sanoa, että hän oli ollut ainoastaan kuin toimiva -ruumis, kun toinen oli ollut aivot, mutta hän ei osannut pukea -ajatuksiaan sanoiksi. - -Seuraavana päivänä olivat Kallen aivot uutterassa toiminnassa. Hän ei -enää ollut niin paljoa kuin ennen konepajan puolella, sillä kaikki -kulki nyt entistä rauhallista latuaan. Missään ei ollut tulista -kiirettä. Oli keksittävä uusia töitä, löydettävä sellaisia, joita -voi tehdä paljon ja siis sen avulla ansaita, parantaa sellaisia -käyttöesineitä, jotka olivat välttämättömiä. Piirustushuone, jossa -Kalle mieluimmin oleili ja mieluimmin istui samalla paikalla kuin -silloinkin, kun hän ensi kertaa oli antanut aivojensa toimia -uuden keksinnön palveluksessa, oli aivan täynnä kaikenlaisia -metalliesineitä. Hän oli käynyt kaupungin suurimmassa rautakaupassa, -tuottanut sieltä erilaisia työkaluja, kaikki ulkomaalaisia, oli -merkinnyt niiden hinnan jokaiseen ja punnitsi, mitä niistä voisi -kotimaassa valmistaa. Ensi kertaa hän nyt huomasi, että hänen -konepajallaan voisi olla muukin tehtävä kuin ainoastaan olla hänen -tarmonsa työpaikkana. Hän tekisi maalle palveluksen, jos voisi estää -ulkomaalaisen tavaran tuontia, luomalla yhtä hyvää ja kestävää omassa -maassa. Vaikka voitto ei olisikaan suuren suuri, niin saihan ainakin -suuri määrä työmiehiä elatuksensa. - -Hän antoi kokeilla yhtämittaa, meni usein koneiden ääreen itse -niitä hoitamaan, pyrki saavuttamaan loistavia tuloksia, epäonnistui -monasti, mutta onnistui myöskin, teki rautakaupan kanssa sopimuksia -ja saattoi konepajassaan siten pitää yhtämittaista työtä yllä. - -Eräänä päivänä tehdas sai Suomen valtiolta tiedustelun, mistä -hinnasta se voisi valmistaa viisikymmentä uutta rautatievaunua. -Sen tilauksen takana oli leski, koulupojan kirjoituspöytä, -pari huomattavaa lesken sukulaista ja kapteenin kertomukset -koeammunnoista. Kallen valitsema heikkomielinen mies oli keksinyt -uuden tavan sovitella kuulat shrapnellin sisään, hän oli sen tehnyt -omin päin, huvin vuoksi ainoastaan. Tulokset olivat ammunnassa olleet -hyvin hyvät, ja siitä oli kapteeni asianomaisille ilmoittanut. -Kallelta pyydettiin uuden keksinnön patenttia ostettavaksi. Hän -oli ymmällä sen kuullessaan. Siksi paljon hän jo kuitenkin oli -liikemies, ettei mitään ilmaissut tietämättömyydestään. Jos jotain -uutta oli shrapnelleissa, niin sen oli saanut aikaan varmasti tuo -heikkojärkinen mies. Hän kyseli tältä. Mies selitti sen mukaan -kuin osasi. Kalle ei ymmärtänyt. Hän antoi miehen täyttää erään -shrapnellin hylsyn. Silloin hän sen huomasi. Patenttirahat hän pani -eri kassaksi liikkeeseen kasvamaan korkoa siltä varalta, että tuo -mies, joka oli tehnyt keksinnön, tarvitsi apua. Miehelle hän ei -puhunut mitään. - -Kalle oli jo niin tottunut oleskelemaan melkein aina konepajassa, -että hänen oli vaikea olla sieltä poissa. Kun työt olivat päättyneet, -sillä nyt tehtiin työtä ainoastaan yhdellä vuorolla, saattoi hän -mennä tyhjään verstaaseen ja siellä liikuskella edestakaisin. -Täällä ainoastaan hän saattoi löytää oman itsensä ja täällä hän -tohti ajatella tulevaisuuttaan Alman seurassa. Tällaisina hetkinä -oli tuo tyttö hänelle sanomattoman rakas, ja yhä uudelleen palasi -hänen mieleensä ilta ennen kotikylästä-lähtöä, hetki jolloin Alma -oli rientänyt hänen luokseen aitan luona. Mutta mitään ei hän -kirjoittanut, sillä hän ei pitänyt sitä tarpeellisena. Pitihän Alman -tietää kuitenkin kaikki ja ajatella yhtä hyvästi hänestä kuin aina -ennenkin. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - - -Rautatievaunujen tilaus tuli tehtaalle. He eivät saaneet niin monta -kuin olivat toivoneet, ainoastaan kaksikymmentä. Mutta sekin jo -ilahdutti Kallea, sillä hän tiesi tämän voivansa suorittaa täysin -tyydyttävästi. Konepaja oli hyvässä kunnossa, joka työssä oikea mies, -hän itse valvomassa kaikkea. - -Kuinka haitallisia sivutyöt voivat olla, sen hän huomasi annettuaan -malliseppien ryhtyä työhönsä. He olivat kirjoituspöytiä laatiessaan -kadottaneet varsinaisen tarkkuutensa ja tekivät nyt puumallit -hätiköiden. Valumestari huomautti siitä Kallelle. Tämä sieppasi -mallit käteensä, riensi työhuoneeseen, heitti ne keskelle permantoa -niin että jysähti ja sanoi: - --- Roskaa! Kaikki hyljätty! Työ tehtävä huolellisemmin uudestaan! - -Miehet murahtivat pahasti. Mutta Kalle tunsi väkensä. - --- Työ on täydellisesti hutiloitu! Mallit ovat tehdyt sellaisia, että -niiden mukaan ei voi muottia valaa. Teidän palkastanne vähennetään -tämän tähden kokonaisen päivän palkka. - -Miehet katsoivat toisiinsa. Tällaista he eivät vielä ennen olleet -kuulleet. Jos teki huonoa työtä ja se hyljättiin, niin sai toki -siitäkin tuntipalkkansa. Eihän tämä ollut urakka- tai kappaletyötä. -Aivan kuin yhdestä suusta he sanoivat: - --- Sitten menemme mieluummin. - --- Te ette mene minnekään, vaan teette työnne ja otatte rangaistuksen -vastaan. Ellei teillä ole työn kunnioitusta, niin minä sen teille -opetan. Kas niin, ei mitään mukinaa tai motkotusta, vaan työhön ja -heti, sillä meillä on kiire! - -Jos miehiä olisi ollut suurempi lauma, niin ei Kalle olisi näin -tohtinut puhua, sillä hän tiesi varsin hyvin, että loukattu -kunniantunto voisi siirtää syrjään velvollisuudentunnon, mutta -pienessä joukossa hän aina tiesi järjen pääsevän valtaan, kun heti -alussa otti tiukasti kiinni. - -Hän oli laskenut oikein. Kun mallit tulivat valimon puolelle, olivat -ne joka suhteessa moitteettomat. Kun viikon lopulla maksettiin -konttorissa palkkoja, eivät puusepät ottaneet yhden päivän palkkaa -vastaan, vaikka Miettinen oli valmis sen heille maksamaan. - --- Eikö johtaja ole puhunut mitään? kysyi mestari. - --- Ei ole. - --- Ehkä hän on unohtanut. Meiltä piti otettaman yhden päivän palkka -pois, ja minä meinaan sillä tapaa, että se oli oikein. Antaa rahojen -olla täällä siksi, kunnes kasööri saa tietää, kuinka asian laita on. - -Kun Kalle sai tapahtumasta tiedon, lausui hän: - --- Se saarna ei totisesti langennut tien oheen. - --- Maksetaanko heille tuo yhden päivän palkka? kysyi Miettinen. - --- Tietysti ei. He tunnustavat rangaistuksen oikeaksi, siis se -on säilytettävä. He ovat muuten näinä kuukausina ansainneet tuon -kirjoituspöydän takia niin paljon, ettei heille tämä seikka tuota -mitään haittaa aineellisestikaan. - -Kirjoituspöytien suhteen Kalle oli tullut huomaamaan tuon -yleisesti suomalaisessa liike-elämässä ilmenevän virheen, että -mahdollisimman moni ryhtyy aina samaan asiaan, jolloin pilataan -työalat liikatuotannolla. Nyt oli näitä koulupoikien kirjoituspöytiä -ilmestynyt vaikka mistä puusepäntehtaasta, välittäjät vaativat liian -suurta osuutta, hinnat täytyi painaa alas ja, jotta edes vähän -ansiota jäisi, huonontaa tavaraa. Kalle ei siihen suostunut. Hän -lopetti pöytien valmistuksen. - -Kun Kallessa kerran oli tuo herätys saanut alkunsa, että hänen -työllään omalla alallaan voisi olla laajempi merkitys ja kantavuus -kuin vain hänen yksityinen voimainsa käyttö ja rahan ansaitseminen, -niin olihan aivan luonnollista, että tuo jo aikaisemmin herännyt -ajatus voida keksiä kone, joka pystyisi huokeasta hinnasta kaivamaan -soiden valtaojia, täyttäisi hänen mielikuvituksensa. - -Konepaja ei vaatinut kaikkea hänen aikaansa, hänen tuli siellä -ainoastaan valvoa, ja siksi hänellä oli aikaa tämän ojituskoneen -miettimiseen. Järjestelmällisesti hän ryhtyi työhön. Hän otti selkoa -siitä, minkälaatuiset suot Suomessa ovat tavallisimpia, voidakseen -sen mukaan järjestää keksintönsä käytännöllisyyden. Häntä aivan -kauhistutti kuullessaan, millaisen suuren osan maata suot täyttävät -ja millainen pieni murunen niistä vasta on voitu ottaa viljelykseen. -Ja aina vähitellen syntyi uutta suota siten, että varsinkin -pohjoisosassa maata suo vähitellen siirtyi metsiin ja pilasi puita, -joissa oli maan paras rikkaus. - -Pian hän pääsi selville siitä, mihin leski jo oli viitannut, -että valtaojien kaivaminen oli ensimäisiä ehtoja, ja että tämä -tuli mahdolliseksi ainoastaan siten, että voitiin hankkia tähän -tarkoitukseen kone, joka mahdollisimman huokealla hinnalla voisi -kaiken toimittaa. Kun suuret valtaojat olivat olemassa, silloin -saattoi ajatella sivuojien kaivamista ihmisvoimalla. - -Hän tiesi eräässä paikassa maatamme nostettavan suoturvetta suurissa -määrin ja käytettävän polttoaineena. Hän läksi sinne tarkastamaan -koneita toukokuulla. Hän oppi koneesta yhtä ja toista, mutta se ei -sopinut laisinkaan hänen tarkoitukseensa, se oli pelottavan suuri -ja raskas laite. Hänen koneensa ensimäinen ehto oli kepeys ja sen -yhteydessä mahdollisimman suuri voima. Järjestelmällisesti hän -ajatteli. Pian hän oli selvillä niistä laitteista, jotka saattoivat -pysyttää kohtalaisen suuren painon suon pinnalla vaipumatta alas ja -tarjoten tilaisuuden liukumiseenkin molemmin puolin aiottua ojaa. Ne -olivat tavallaan ruuhen muotoisia, aivan litteäpohjaisia, ja niiden -päälle, ulottuen toisesta toiseen ajatellun ojan yli, hän aikoi -rakentaa koneensa. Käyttövoimaksi täytyi tulla sähkön, sen hän tiesi, -ja voimakkaita dynamoita ja moottoreita oli aina saatavissa. Se asia -oli siis selvä. Varsinaisen koneen tuli toimia kolmella tavalla, -viiltää turve, nostaa se ojan reunalle ja pystyä kiskomaan suon -sisässä olevat kannot ja lahonneet puut ylös. - -Ensiksi hän päätti ratkaista kantojen nostamisen. Hän ajatuksissaan -laati koneensa keskelle pienen, mutta hyvin rakennetun -nostolaitoksen. Siihen hänellä oli paljon malleja. Hän vain -tuumiskeli, kuinka paljon nuo ruuhentapaiset laitteet pystyivät -vastustamaan suohon painumista sinä hetkenä, jona koukut olivat -iskeneet kantoon ja alkoivat nostaa sitä ylös. Tämän ratkaiseminen ei -ollut vaikeaa, sillä kaikki riippui ruuhilaitosten rakenteesta. - -Mutta sitten tuli kysymykseen suon halkaiseminen. Ensin ajatteli -hän suuria sirkkelisahan teriä, mutta huomasi, että ne olisivat -ainaisessa vaarassa, kun ei koskaan voinut tietää, milloin voi -sattua kivi tielle ja terät pirstaantua niihin. Uusia voisi -hankkia kyllä, mutta ne tulisivat kalliiksi. Hänen täytyi voida -luoda jotain sellaista, joka ei rikkoontuessaan maksanut paljoa ja -oli silmänräpäyksessä uusittavissa. Suopiilut hän tutki kaikissa -eri muodoissaan ja loi aivan uuden, jonka terä oli hyvin ohut ja -kulmikas, jotta leikkaamiskyky siten tuli suuremmaksi. - -Hän muisti kerran lukeneensa Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä -tuollaisesta kuokkimiskoneesta ja hän alkoi sydämestään nauraa. - --- Minun koneestani taitaa tulla samanlaatuinen kummitus, joka on -vain unissa ja ajatuksissa! - -Miettimällä hän sai selville, millaisen laitteen hän valmistaisi -näiden piilujen käyttäjäksi. Voiman ei siinä tarvinnut olla kovin -suuri, koska aines, joka oli halkaistava, oli pehmeää. - -Halkaistun turpeen nostaminen ojan syrjään oli viimeinen ratkaistava. -Hän kävi ajatuksissaan läpi kaikki mahdolliset muodot ruoppauskoneen -nostolaitoksista nostoranoihin asti. Hän löysi keinon, joka -mielestään oli oikea. - -Ja nyt hän alkoi ajatuksissaan antaa koneen käydä. Sen täytyi toimia -ja toimia täydellisesti. Hän paranteli jokaista yksityiskohtaa, -laati kaikki yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, joka kolmen miehen -käyttämänä voisi toimia. - -Juuri kun hän oli piirtäjien avulla saanut koneen paperille ja aikoi -pyytää insinööriä matemaattisesti laskemaan kaiken, tuli heille -ankara isku. - -Pankki alkoi tehdä vaikeuksia. - -He olivat maksaneet pankille velastaan satatuhatta maaliskuulla. -Satatuhatta he olivat käyttäneet uusien koneitten ostamiseen ja -uudistusten hankkimiseen konepajassa. Loput voitosta pidettiin siltä -varalta, että tapahtuisi jotain odottamatonta, joka teki rahojen -käsilläolemisen välttämättömäksi, koska kerran oli vielä kireät -ajat. Konepaja toimi kyllä säännöllisesti, mutta jos laskettiin pois -pankille tuleva korko ja kaikki menot, niin se ei tuottanut koko -pääomalle muuta kuin kahden prosentin koron. Se ei ollut paljoa, -mutta senkin varassa voi pitää kaikkea pystyssä ja odottaa uusia ja -parempia aikoja. - -He olivat leskeltä saaneet nuo satatuhatta, suorittaneet pankille -senkin velan, voittivat tämän velan yksityiselle siirtymisen -kautta puoli prosenttia. Mutta pankille he olivat vielä velkaa -kolmesataatuhatta. - -Ja silloin pankista eräänä päivänä sanottiin lainat irti. Kuukauden -päästä ne olivat maksettavat. Pankin täytyi koota kassaan rahoja, -ja kohteliaasti pyydettiin insinööriä, jolle ilmoitus puhelimitse -tehtiin, hankkimaan rahat jostain muualta. - -Kun insinööri Kallelle tämän seikan ilmoitti, niin nuori mies -huudahti: - --- Ovatko he hulluja? He antavat meille luottoa silloin, kun liike -oli kaikkein huonoimmillaan, ja nyt he kieltävät sen, kun kaikki -alkaa mennä hyvin. - -Insinööri oli aivan rauhallinen. - --- Hyvä ystävä, sanoi hän, minä ymmärrän tämän varsin hyvin. Kun -pankki silloin antoi meille luoton, niin se tahtoi siten saada meidät -nostamaan konepajan asiat hyvään kuntoon, voidakseen sopivana hetkenä -kaapata suuret voitot itselleen. - --- Kaapata, millä tavoin kaapata? kysyi Kalle. - --- Samalla tapaa kuin mitä me käytimme yhtiön suhteen. - --- Kuinka niin? - --- Me käytimme toisten pulaa hyväksemme. He tekevät samoin. Pankilla -on varmaankin tiedossa joku, joka haluaa ostaa tämän konepajan -siltä. Pankki tietää varsin hyvin, että kun ajat ovat kireät, tämän -konepajan asiat kautta maan olleet tunnetusti huonot, emme saa -keltään yksityiseltä rahoja, ja toisilla pankeilla ei ole tähän -aikaan mitään halua ryhtyä suuriin uusiin yrityksiin, kaikilla kun on -täysi työ saadakseen nykyiset edes jollain tavoin hoidetuiksi. - --- Tämä tietää siis, että meidän on pakko lyödä kintaamme pöytään ja -heittää kaikki ansiomme ja työmme tulokset tuolle rahalaitokselle -aivan kuin lahjaksi? - --- Sitä pankki aikoo. Huonot ajat ovat aina olleet pankkien -kulta-aikoja, sitä sinä et kai tiedä. - --- Ja sinä pysyt rauhallisena tällaisen häviön edessä? sanoi Kalle. - --- Minä olen voinut tällaista aavistaa, ja siksi se ei minua -kummastuta. Pankit tekevät huonoina aikoina tavallisesti näin. -Jos on esimerkiksi talo, johon pankilla on ensimäinen kiinnitys, -sanokaamme neljäsataatuhatta, ja sitten talolla on viisi-kuusi muuta -kiinnitystä, yhteensä ehkä satatuhatta, ja näiden lisäksi ovat -rakentajat panneet tietysti kaikki ne rahat, mitä heillä suinkin on -ollut, niin se on pankille kultakaivos. Tulee huono aika. Syystä -tai toisesta ei talo voi suorittaa kaikkia maksujaan, se tarvitsee -lisää luottoa ja kääntyy pankin puoleen. Tämä kieltäytyy. Talon -omistajat eivät voi hankkia mistään muualta. He antavat kaiken mennä -vararikkoon. Tulee huutokauppa. Pankki huutaa talon itselleen omaan -kiinnitykseensä asti. Silloin se saa talon neljälläsadallatuhannella, -vaikka sen arvo on ehkä kuusisataatuhatta. - --- Ja kaikki nuo muiden kiinnitysten omistajat kadottavat rahansa? - --- Tietysti, elleivät itse osta taloa. Mutta millä rahoilla? - --- Me emme päästä konepajaamme tällä tavoin menemään! huusi Kalle. -- -Nyt minä sen tahdon pitää, sillä nyt minä tiedän, että täällä minä -osaan olla ja että työlläni on jokin muukin merkitys kuin oma hyötyni. - --- Ja mikä se on? - --- Kansallinen merkitys, kun koetan kehittää omaa teollisuutta -ulkomaalaisen rinnalle ja sen arvoiseksi. - --- Hyvä ystävä, jos noin ajattelet, niin ajattele vaan, sillä oikein -se on. Mutta älä puhu siitä, muuten sinut pannaan vaikka millaisen -horjuvan liikkeen johtajaksi. Tässä maassa perustetaan suuret määrät -liikkeitä yksinomaan tuolle aatteelle. Sinä olet mennyttä miestä, -jos saadaan tietää, että sinulla on tuollaisia suunnitelmia. Ei, -mies hyvä, nyt me ajattelemme itseämme ja teemme kaiken voitavamme -pelastaaksemme itsemme. Me voimme raapia omasta kassastamme aina -kokoon satatuhatta markkaa, sen tiedän. Olemme tähän asti maksaneet -kaikki tilauksemme täsmällisesti, meillä on siis hyvä nimi, voimme -jatkaa liikettä ja saada luottoa raaka-aineiden hankinnassa; mutta -sittenkin tarvitsemme kaksisataatuhatta. - --- Leski? - --- Olen ajatellut häntäkin. Mutta kun nyt on vaarassa häneltä äsken -saamamme satatuhatta markkaakin, niin pelkään, että hän vastaa -kieltävästi. - --- Minä koetan, sanoi Kalle. - -Hän läksi lesken luo. Vanha rouva oli huonolla tuulella, sen Kalle -huomasi jo sinne saapuessaan. Hän ilmoitti syynkin siihen heti. - --- Olen tänään aivan kiukkua täynnä. Minä olen saanut suorittaa erään -takauksen. Kymmenentuhatta markkaa. Ajatelkaa, kymmenentuhatta! -Niinkuin minulla olisi varaa heittää pois kymmenentuhatta. Sehän on -melkein kahdensadantuhannen korot! - -Kalle surkutteli leskeä ja päätti kaikesta huolimatta ryhtyä -asiaan. Leski kuunteli kyllä selitystä, mutta liikahteli kovin -hermostuneesti. Kun Kalle pääsi siihen, että hän tahtoi saada -lainaksi vielä kaksisataatuhatta markkaa, niin leski kimmahti pystyyn. - --- Oletteko hullu? Minäkö antaisin teille kaksisataatuhatta markkaa. -Silloinhan annan teille melkein kaikki, mitä minulla on pankissa. -Ja sitten tulee vararikko kuitenkin kerran, ja sitten minä olen -menettänyt aivan kaikki. - --- Saatte ensimäisen kiinnityksen konepajaan. - --- Se ei mitään takaa. Kyllä minä tiedän, minkä arvoinen konepaja on, -kun se kerran menee rempalleen, koneista saa tuskin metallin hintaa. -Ja rakennukset eivät ole mitään, ei minkään arvoisia. Minä olen kyllä -nähnyt noita raunioiksi sortumassa olevia tehtaita, joiden ikkunat on -rikki ja katto luhistumassa. Ei, minä en anna. Menkää pois, menkää -pois! - -Hän aivan kirkui ja huitoi käsillään. Kalle ei katsonut enää -tarpeelliseksi jatkaa keskustelua, hän meni eteiseen ja otti ylleen -päällystakkinsa. - -Leski riensi jälestä. - --- Myykää koko konepaja minulle. Minä palkkaan teidät sinne -johtajaksi. Te kykenette siihen, minä uskon sen. - -Kalle suuttui. Hänenkö olisi pitänyt luopua kaikesta näin vähällä? - --- En. Minä sanon: en. Kuuletteko, minä sanon: en! - -Ja sitten hän paiskasi oven kiinni. Leski juoksi portaille hänen -jälestään. - --- Antakaa minulle takaisin rahani! - -Kalle astui portaita alas vastaamatta sanaakaan. - --- Varas, varas! - -Hän pääsi kadulle. Hänen olisi tehnyt mieli mennä lyömään tuota -naista. Haukkua häntä varkaaksi, häntä, joka ei koskaan voinut toisen -omaan koskea. Mutta hänhän oli nainen, ja mitä hyötyä olisi, jos -vielä tappelisikin. Tyyneyttä tarvittiin nyt, ennen kaikkea tyyneyttä. - -Päästyään insinöörin luo sanoi hän: - --- Ämmä antoi pakit! - --- Arvasin sen, vastasi insinööri. -- Nyt on edessä kulku -rukoushuoneisiin. - --- Minne? - --- Pankkeihin. Kaikkiin järjestään. - --- On se kummallista, että kunnollisten ihmisten, joille työ on rakas -kuin uskonto, täytyy rukoilla saadakseen hiukan luottoa. - --- Se on maailman meno. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - - --- Tässä ei itkut auta, vaan ainoastaan kannallaan pysyminen, sanoi -Kalle, kun hän insinöörin seurassa tuli ensimäisestä suuresta -pankista, jossa heille oli oltu kohteliaita, mutta sanottu, ettei ole -tällaisina aikoina rahoja liikenemään uusiin yrityksiin. - --- Mennään toiseen pankkiin. - -Siellä luvattiin miettiä ja ilmoittaa viikon kuluttua. - --- Se edes ennustaa jotain hyvää, sanoi Kalle. - --- Ei ole sanottu, vastasi insinööri. -- Tällaisella tavalla pääsee -aina kaikkein vähimmällä. Kohteliaisuus on niin mukava ja helppo -kieltämiskeino. Mutta toivokaamme parasta. - -Muutaman päivän päästä ilmoitettiin siitä pankista, joka heitä -ahdisti, että leski oli siirtänyt heille tuon sadantuhannen markan -saatavansa, ja sekin sanottiin nyt irti. - --- Puukko kurkkuun, sehän on yksinkertaisinta, se auttaa varmasti, -sanoi insinööri. - --- Että hän sentään kehtaa tuolla tavoin tehdä, naisihminen! - --- Raha on aina rakas, ja hän on nyt hätääntynyt. Siltä taholta ovat -siis kaikki toiveet menneet! - -Viikko kului umpeen. He menivät yhdessä kuulemaan vastausta pankista, -joka oli luvannut miettiä lainan myöntämistä. Vastaus oli kieltävä. - --- Nyt on meiltä mennyt kymmenen päivää, sanoi Kalle. -- Jälellä on -vielä kaksikymmentä. - -He menivät kolmanteen pankkiin. Sieltä luvattiin satatuhatta, mutta -varmoja takuita vastaan. Molemmat miehet lupasivat ajatella asiaa. - --- Meillä ei ole kai ketään, joka meille tuon satatuhatta takaisi? -sanoi Kalle. -- Minä en ainakaan tunne. - --- Ei ole. Emmekä me sadallatuhannella minnekään pääse. Kolmesataa -meillä pitää nyt olla. - -Kymmenen päivää kului kaikenlaisissa kassoissa käymiseen. Missään ei -ollut rahoja. - -Jälellä oli enää kymmenen päivää. He menivät vielä yhteen pankkiin. -Siellä luvattiin antaa rahat ja järjestää kaikki viikon päästä. - -Miehet hengähtivät helpotuksesta. Työ tuntui taas oikealta ilolta -konepajassa, ja Kalle kulki hyräillen paikasta toiseen. Jahka tämä -kaikki on vain ensin järjestetty, niin sitten hän lähtee Alman luo, -tulee juuri juhannukseksi. Ja silloin hän muisti, että oli ollut -juhannus silloinkin, kun hän ensi kertaa huomasi sydämensä lyövän -kiivaammin Alman nähdessään. - --- Ja kun minä sen hänelle kerron, niin eiköhän hän siitä ilahdu? - -Viikko kului, ja säteillen tyytyväisyydestä menivät molemmat herrat -pankkiin, josta heille oli laina luvattu. Laina kyllä luvattiin -antaa, mutta vasta neljän kuukauden päästä. Pankki oli äskettäin -saanut kärsiä suuren tappion, ynnä muuta sellaista heille kerrottiin. -He kiittivät ja tulivat kadulle. - --- Kolme päivää enää! sanoi Kalle, joka oli aivan kalpea. - --- Niin, kolme päivää! Meidän täytyy nöyrtyä! - --- Mitä sinä tarkoitat? - --- Mennään kerjäämään noiden herrojen luo ja pyydetään oikein -kauniisti, että laina vielä saisi seista. - -Kalle tunsi, kuin häntä olisi joka taholta puristettu ja puserrettu. -Taipua siinä määrässä! Tämä oli vielä hirveämpää kuin kaikki se, mitä -hän oli saanut kokea sinä aikana, jona oli ollut työtä etsimässä -Helsinkiin tultuaan. Koko hänen olemuksensa nousi kapinaan. Kaikkea -muuta hän voi tehdä, mutta ei tätä, ei koskaan tätä! - --- Minä en tule rukoilemaan, minä en voi taipua noiden herrojen -edessä väärässä asiassa. - --- Sitten saamme jättää kaiken, sanoi insinööri rauhallisesti. -- -Eihän tässä mikään muu auta. - -Sanaakaan sanomatta he palasivat konepajalle. Kalle teki kiivaasti -työtä, karttoi insinööriä, jonka kanssa hän ei voinut mielestään -keskustella joutumatta raivoon. - -Hän oli koko yön konepajassa. Kaikki oli hiljaista. Kuinka rakas tämä -oli hänelle, sen hän nyt tiesi, kun hänen kohta täytyi siitä luopua. -Kaikki nuo koneet hän tunsi, jokaisen hihnan, jokaisen rattaan, -jokaisen pienenkin esineen. Häneen tuli suuri nöyryys. Entinen aika -isän pajassa palasi mieleen. Siellä hän oli aina tottunut illalla -lakaisemaan pajan puhtaaksi. Hän tarttui erääseen luutaan ja lakaisi. -Tunnin päästä hän heitti sen, istui erään koneen reunalle ja painoi -päänsä käsiinsä. - -Aamulla hän astui insinöörin luo ja sanoi: - --- Mennään pankkiin. Minä taivun mihin tahansa, mutta minä en voi -jättää konepajaa, minä en voi! - --- Ei mennä, jos se on sinulle vaikeaa. Antaa kaiken romahtaa ja -koetetaan alottaa jollain muulla tavalla. Kestäähän se, ennenkuin -pääsemme taas jaloillemme, mutta kyllä sinun kanssasi kaikki aina -luonnistuu. - --- Koetetaan kuitenkin vielä. Mennään noiden herrojen luo. Ehkä -heillä on sydäntä. - -He menivät. Johtokunta, joka vielä muutama kuukausi sitten oli ollut -erittäin ystävällinen heidän tullessaan, oli nyt jäykkä. Kaikki -kyllä kumarsivat, mutta yksi ainoa heistä ryhtyi puheeseen. Heitä ei -pyydetty edes istumaan. Kaikki tapahtui seisaaltaan. - --- Me olemme tulleet ilmoittamaan, että emme voi suorittaa huomenna -pankille noita rahoja, alkoi insinööri. - --- Se on hyvin ikävää, varsinkin pankille, sanoi johtaja. - -Kalle punastui, mutta ei sanonut mitään. Johtaja jatkoi: - --- Me olisimme niin mielellämme tahtoneet auttaa, mutta tällaisina -aikoina on meidän pakko sanoa paljon irti lainoja. Se korko, jolla -rahat ovat teille annetut, on myöskin liian alhainen. Meidän on ollut -pakko itse korottaa talletuskorkoja, me suorastaan emme saa mitään -hyötyä teidän asioittenne takia. Ja meidänhän on vieraitten rahojen -hoitajina katsottava etupäässä pankin parasta, niin ikävää kuin onkin -ajatella, että kaksi kunnollista miestä joutuu tämän asian tähden -kärsimään. - --- Vai on korko liian alhainen? sanoi insinööri. - --- On, sen te kai nyt ymmärrätte. - --- Mutta jos me maksamme enemmän. Jos suoritamme yhden prosentin -enemmän, niin voiko silloin olla mahdollista, että pankki antaa -lainan olla? - --- Minun täytyy neuvotella toisten johtajien kanssa. Herrat ovat niin -hyvät ja odottavat. - -Molemmat miehet siirtyivät eteiseen ja odottivat. - --- Yksi prosentti lisää! sanoi Kalle. -- Konepaja tuottaa ainoastaan -kaksi prosenttia pääomalle hyötyä meille; ellemme ota lukuun -shrapnellien antamaa voittoa. - --- Niin. Mutta me pelastamme ainakin kaiken sillä tavoin. - --- Ja meidän hyödyksemme jää yksi ainoa prosentti jaettavaksi meidän -kahden kesken! Meillähän on jokseenkin sama palkka kuin hyvällä -työmiehellä. - --- Niin kyllä, mutta konepaja on sittenkin meidän ja me voimme -odottaa parempia aikoja. - -Heidät kutsuttiin sisään. - --- Olen neuvotellut toisten johtajien kanssa. Pankki suostuu -ehdotukseenne. - -Kalle hengähti syvään. Pelastua millä keinoin tahansa, kun vain -pelastui, saada tehdä työtä omassa konepajassa, se kai sittenkin oli -pääasia, vähät palkasta. - --- Mutta sitten on pankilla yksi ehto? - --- Mikä? kysyivät molemmat miehet. - --- Se, että pankki saa asettaa toimitusjohtajan, jonka määräyksiä -te olette velvolliset noudattamaan. Ja kaikki raha-asiat hoidetaan -pankin kautta. - -Nyt Kalle ei enää voinut hillitä itseään. Toinen tulisi määräämään -hänen konepajassaan, hänen konepajassaan, kohtelisi häntä kuin -alaistaan! Hän haukkui pankin johtokunnan herrat suut silmät täyteen, -sanoi heille suoraan, mitä hän heistä ja pankin menettelystä -ajatteli. Herrat kuuntelivat hetkisen aivan tyyninä, ikäänkuin ei -asia vähääkään heitä liikuttaisi. Viimein sanoi johtaja rauhallisesti: - --- Eiköhän ole hyvä, että herrat menevät hiukan rauhoittamaan -mieltään ja ajattelemaan, mistä saavat huomiseksi ennen pankin -sulkemista rahat? - -Kalle käänsi selkänsä ja meni ovesta. Insinööri seurasi häntä. - --- Tyhmästi sinä teit, mutta nuorempana olisin minä tehnyt -samoin. Konepajan pelastaminen noilla ehdoilla olisi ollut meille -paljoa suurempi tappio kuin vararikko. Me olisimme olleet silloin -orjuudessa, jotavastoin nyt voimme ajatella, miten järjestämme -elämämme uudelleen, uudelle pohjalle ja uusilla voimilla. Ikää meillä -on vielä ja uskoa myös. - -He kävelivät vähän aikaa vaiti rinnatusten. Insinööri sanoi viimein: - --- Mennään konepajaan, siellä ainakin on meidän hyvä olla. - --- Minä en voi sinne nyt tulla, sanoi Kalle. -- Minä tahdon olla -yksin. Tulen sitten myöhemmin. Odota siellä. Minä tulen aivan -varmasti. Minun täytyy saada ensin ajatella. - -Hän läksi kävelemään Eläintarhaan päin. Luonto oli täydessä -kauneudessaan, sillä juhannus oli juuri ovella. Kalle muisti -kotipaikkaansa ja ajatteli, onkohan kotituvan lähellä olevassa -pihlajassa tänä vuonna paljon kukkia ja tuleekohan siis hyvästi -siihen marjoja, mikä tietää aina lumista talvea. Ja haikealta tuntui -ajatella, että Alman täytyisi odottaa jälleen, tiesi kuinka monta -vuotta, odottaa siksi, kunnes Kalle olisi saanut varman pohjan -jalkojensa alle. - --- Kyllä minä tiedän, että jos hän tänä hetkenä olisi ollut vaimoni, -niin hän ei olisi hätääntynyt. Mikä onni olikaan tuo keskustelu -Bergmanin kanssa, kun sinä hetkenä pääsin vapaaksi siitä ajatuksesta, -että voisin asettaa elämäni yhteen jonkun kaupunkilaisnaisen kanssa. -Sellainen tekisi tämänkin päivän minulle hyvin raskaaksi. Mutta -minä tiedän varmasti, mitä Alma sanoisi. Ei itkisi, ei valittaisi, -hymyilisi vain ja antaisi minulle uutta rohkeutta kaikkeen. - -Hän käveli siksi, että ruumiissa alkoi tuntua suloinen uupumus. -Hän meni erääseen yksinäiseen paikkaan metsässä, laskeutui puiden -siimekseen nurmelle ja nukkui. - -Kun hän heräsi, oli jo iltapäivä. Hän tunsi levon antaneen hänelle -uusia voimia ja uutta rohkeutta. Elämä ei ollut harmaa eikä vaikea -niin kauan, kun varmasti tiesi yhdenkin olennon olevan, johon voi -täydellisesti luottaa. Ja hänellähän oli kaksi sellaista, insinööri -ja Alma, molemmat aivan varmoja, täydellisesti varmoja. - -Hän oli pankissa saanut nöyrtyä, alemmaksi kuin oli koskaan voinut -ajatellakaan mahdolliseksi elämässä. Nyt tuntui niin helpolta -ajatus, että hän voisi vielä koettaa viimeisen kerran vaikuttaa -leskeen, puhua hänen kanssaan, rukoilla vaikka. Ja olihan hänellä -varma valtti, jota voi käyttää, tuo valmistumaisillaan oleva -ojankaivuukone. Se oli ollut tuon vanhan naisen unelma, ja ehkä -vuosikausia hän oli toivonut saada nähdä sitä käytännössä. Sen -lumousta hän ei voisi vastustaa, sen Kalle nyt tiesi. Ihminen uhraa -mitä tahansa saadakseen nähdä toteutettuna sen, jota on paljon -ajatellut ja jonka hyödyn on huomannut suureksi monille tuhansille. - -Joustavin askelin hän tuli konttoriin. Hän hymyilikin astuessaan -sisään. - --- No, sanoi insinööri, sinähän olet aivan sen näköinen kuin olisit -keksinyt keinon, jolla meidät pelastat tästä kaikesta. - --- Niin olenkin keksinyt. Minä menen vielä tänään lesken luo, minä -vien hänelle tuon ojankaivuukoneen piirustukset. Hän ei voi sitä -vastustaa. Ja jos hän sitä vastustaa vielä, niin sitten vaikka käytän -kaikki keinoni, mitä ulkomuotoni tarjoo. Vaikuttanut se on ennenkin, -vaikuttaa -- kai vielä nytkin. - --- Sinä luotat siihen varmasti? - --- Tuohon lumousvoimaaniko? - --- Se on mielestäni nyt sivuasia, tarkoitan tuota keksintöäsi. - --- Siihen minä luotan. Ja minä annan sinulle kunniasanani, että en -lähde sieltä pois, ennenkuin hän on nuo rahat antanut minulle. Minä -olen tähän asti saanut kaiken muun paitsi pankkiherrat taipumaan -tahtooni, minä olen tuon naisen punninnut ja minä saan hänet -taipumaan. Minä saan. Minä vakuutan, että saan. - -Kallen varmuus vaikutti insinööriinkin. Hänkin alkoi jo hymyillä. - --- Mene sitten heti toimittamaan asia. Tarkasta ensin postisi. Tuolla -pöydällä on sinulle päiväpostissa tullut kirje. - -Se oli Almalta. Hän siinä koruttomin sanoin vapautti Kallen kaikista -lupauksistaan. Hän oli tähän asti jo talvella kirjoittamaansa -kirjeeseen odottanut vastausta, mutta turhaan. Nyt hän jo oli varma, -kun oli saanut kuulla, kuinka suureksi herraksi Kalle oli tullut, -ettei heidän yhdyselämästään kuitenkaan mitään tule. Hän oli antanut -lupauksensa toiselle miehelle, ja juhannuksena heidät kuulutetaan. - -Kalle sulki silmänsä, kirje vapisi hänen käsissään. Hetkisen tuntui, -kuin koko maailma olisi hänen ympärillään romahtanut kokoon. Mutta -äkkiä hän tunsi, että vielä hänessä oli voimaa, vielä hän oli hän, -mies, joka voi voittaa esteet. Alma rakasti häntä vielä. Kaikki oli -pelastettavissa, jos hän vain ehtisi ajoissa perille. - --- Minä matkustan tänään kotia. - --- Mutta mies, sanoi insinööri, sehän on mahdotonta. Matkusta -huomenna. - --- Minä matkustan tänään. - --- Juna on jo lähtenyt. - --- Minä otan ylimääräisen junan. - --- Kestää noin tunnin, ennenkuin se on valmis ja ennenkuin sitten on -sen aikataulu kaikille asemille annettu tiedoksi. Ja jos aiot palata -huomenna, niin et ehdi käydä lesken luona ennen pankin sulkemista. Et -ainakaan ennätä hänen kanssaan keskustella, et ennätä häntä taivuttaa -tuumiisi. - --- Minä palaan ylimääräisellä junalla. - --- Jätä, hyvä mies, kaikki huomiseen, jos matkasi on välttämätön. - --- Minun täytyy päästä tänään. - --- Miksi? - --- Minä olen nyt kuin kone, jonka yksi osa on höllällä, hyvin -höllällä. Ellen nyt toimi, niin singahtaa osa siitä pois, aivan -samoin kuin tuossa koneessa helmikuun lopulla. - --- Siis rakkaus? - --- Niin. Minun täytyy saada puretuksi hänen kihlauksensa. Hänet -kuulutetaan muuten ylihuomenna. - --- No, sitten ymmärrän. Yksi keino on vielä. Automobiili. - --- Meillä ei ole sellaista. - --- Sen voimme saada. Minä toimitan. Pitkäkö on matka? - --- Luullakseni satakuusikymmentä kilometriä, insinööri meni -puhelimeen ja soitti kaupungin suurimpaan automobiililiikkeeseen. - --- Onko teillä pieniä kahden hengen automobiileja? - --- On, kuului vastaus. - --- Nimeni on insinööri Salo. Tahdon sellaisen koeajoa varten. - --- Tuleeko matka olemaan pitkäkin? - --- Satakuusikymmentä kilometriä. - --- Saako perillä bentsiiniä? - --- Luultavasti ei. - --- Milloin auton pitää olla? - --- Viidentoista minuutin päästä. - --- Missä? - --- Konepajallani. - --- Se on siellä silloin. - --- Antakaa hyvin luotettava ajaja ja varatkaa kumien särkymistä -varten kahdet varapyörät. - --- Se on selvää. - --- No, nyt voit mennä ja ajaa yötä myöten takaisin, sanoi insinööri -lopetettuaan puhelun. -- Aamulla varhain olet jo takaisin täällä. - -Kalle puristi lujasti insinöörin kättä. - --- Jos minä siellä saan kaiken kuntoon, niin sitten ei täällä kukaan -voi vastustaa minua. Ei kukaan! - --- Sen minäkin uskoin heti, kun menin soittamaan liikkeeseen. Siksi -sen teinkin. Minä tunnen sinut jo siksi hyvin. - --- Sinä sanoit, että kone tulee koeajoa varten. Aiotko sen ostaa? - --- Minä tiedän sinun huomenna ostavan sen. - --- Niin ostankin. Niin ostankin! Minuutilleen oli auto tehtaan -pihalla. Kalle hyppäsi siihen. Hän loi tutkivan katseen ajajaan. -Hän punnitsi miehen kelpoisuuden yhdellä katseella. Käyköön kuinka -tahansa, hän tiesi, että tuo mies vie hänet perille. - -Automobiili läksi hyvää kyytiä pihalta ja teki portilla kauniin -kaaren. Molempien miesten ruumiit käännöksessä taipuivat. - --- Keskipakoinen liike, ajatteli Kalle muistellen koneopin -määritelmiä. -- Mutta minua ei elämän keskipakoinen voima -singahutakaan pois, sillä minä olen itse vastainen voima, joka vetää -luokseen. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - - -Auto kiisi. Lähellä kaupunkia oli pakko hillitä vauhtia, mutta jota -pitemmälle maaseudulle tultiin, sitä hurjempaa vauhtia mentiin. -Tämä kiivaus, joka oli täydessä sopusoinnussa Kallen luonteen -kanssa, vaikutti häneen ihmeellisen viihdyttävästi. Kun tuli -pitkä, aivan suora tienkappale eteen, eikä missään näkynyt ajajia -tai jalankävijöitä, silloin kuljettaja lisäsi nopeuden kaikkein -korkeimmaksi, pieni kone nousi kepeästi mäkiä ylös ja laskeutui -hurjaa menoa niitä alas. Koneen pienuus teki mahdolliseksi, että -se saattoi haitatta liikkua tavallisilla maanteillä ja väistää -vastaantulijoita tarvitsematta konetta kokonaan pysäyttää. - -Mitään onnettomuuksia ei matkalla tapahtunut, auto kesti koeajonsa -mestarillisesti. - -Oli ihana suvinen ilta, kun auto pyyhkäisi rautatien radan yli ja -Kalle tiesi kohta pajan näkyvän kylän laidassa. Hän käski hiukan -hiljentämään vauhtia. Heta huuhtoi astioita pihalla ja nosti päänsä -katsellakseen ohitse-ajajia. Hän ei tuntenut Kallea. Olisihan Kallen -tehnyt mieli seisauttaa kone vanhan kodin kohdalla, mutta hänellä ei -ollut siihen aikaa. - -Aitan kohdalle, juuri siihen, missä Alma oli erotessa häntä -suudellut, Kalle antoi auton pysähtyä. Talon veräjällä seisoi muuan -keskikasvuinen poika. - --- Onko Alma siellä? - --- Niin, Almako? Se piika Almako? - --- Niin. - --- Ei ole täällä. - --- Missä hän on? - --- Meni jonnekin tuonnepäin. - --- Ette tiedä minne? - --- En pitänyt silmällä. - -Pojan rauhalliset vastaukset suututtivat Kallea. Tuossa oli juuri -sellainen tavallinen suomalainen, joka hidastelee, ei mistään ota -selkoa, ei pidä silmiään auki, on vain ja elää ja antaa toisten -määrätä, jos aina mitään määrättävää onkaan. Jos hän tuollaisia -olentoja tiellä tapaa, niin kauan kestää, ennenkuin hän saa tietoa -siitä, mistä tahtoi. - -Auto läksi liikkeelle. Tien oheen väistyi noin kahdentoistavuotias -poika, otti lakkiräyskän päästään ja hurrasi. Kalle käski -seisauttamaan. Äkkinäisen nykäyksen tehden jäi auto puhkuen -paikalleen. - --- Oletko nähnyt Alatalon Almaa? kysyi Kalle pojalta. - --- Olen. Hän oli äsken vasikoita haassa juottamassa. Hän tuli sieltä -juuri kun minä kuljin ohitse ja meni tuonne mäelle päin. Kai meni -sulhastaan tapaamaan. Saatte kiinni, jos kiiruhdatte. - -Vastauksen lyhyys ja tyhjentävä selvyys miellytti Kallea sinä -hetkenä. Poika katsoi Kalleen ja kysyi: - --- Oletteko sepän Kalle? - --- Olen. - --- Saanko tulla koneeseen roikkumaan? - --- Saat. - -Poika tarrautui koneen takaosaan, ja auto läksi liikkeelle. Tien -mutkan takana näkyi yksinäinen nainen kävelevän. Valkoinen huivi oli -laskettu kaulalle. Kalle tunsi heti hänet Almaksi. - --- Seis, sanoi hän. Kone pysähtyi. - --- Odottakaa tässä, kunnes palaan. - -Hän hyppäsi autosta ja läksi juoksemaan. Kuullessaan jonkun tulevan -takanaan väistyi Alma hiukan tien syrjään. Hän kääntyi vasta silloin, -kun Kalle oli hänen kohdallaan. - --- Se olen minä, sanoi Kalle. -- Sain tänään kirjeesi. En ennättänyt -junaan. Otin auton. Se on tuolla. Minun täytyi tavata sinut. - -Alma oli tullut aivan kalpeaksi. Kalle odotti vastausta. Hetkisen -seisoivat molemmat aivan vaiti. - --- Miksi sinä nyt enää tulit? sanoi Alma. -- Olisit ollut siellä -kaupungissa, niin olisi helpompi. - --- Minä en tahdo, että sinä menet tuon toisen kanssa vihille. - --- Minä olen hänelle sen jo luvannut ja ollut pappilassa kuulutusta -ottamassa. Minun täytyy pitää sanani. - --- Minulle sinä annoit aikaisemmin sanasi. - --- Sinä et ole siitä välittänyt. - --- Et saa sanoa tuolla tavoin, lausui Kalle nöyrästi. -- Minä olen -tehnyt väärin, minä tunnustan sen nyt. Peruutathan tuon toisen kanssa? - --- Minä olen tätä asiaa ennättänyt jo niin paljon ajatella, sanoi -Alma tyynesti. -- Ei meistä ole yhteen. Me olemme niin erilaiset. -Sinä olet nyt herra ja minä olen ainoastaan palkollinen. - --- Loruja! Se ei merkitse mitään. Mies minä olen ennen kaikkea muuta -ja sinut minä tarvitsen omaan elämääni. Sinun täytyy tulla minulle. - --- Jos olisit näinä vuosina ollut edes jonkun kerran hyvä, jos olisin -nähnyt, että olisit tahtonut edes joskus sanoa minulle hyvän sanan. -Mutta ei. Ei muuta kuin lahjoja, jotka minun kaltaiselleni olivat -aivan liian hienoja. Ne ovat vielä koskemattominakin. - --- Kuulehan nyt, sanoi Kalle hyvin ystävällisesti, minä en silloin -ymmärtänyt, että tuollaisia sanoja tarvitaan, en silloin, ennenkuin -vasta viime aikoina, jolloin ajatuksissani tiesin, millä tavoin sinä -olisit minulle puhunut. Ja minä luulin, että sinä aina olisit tiennyt -samalla tapaa. Minä en huomannut, että nainen on toisenlainen kuin -mies. Ja sitten on minulla ollut kiire, tulinen kiire. On ollut -vastuksia ja vaivoja, minä en ole joutanut sinulle kirjoittamaan. - --- Et joutanut? - --- Kyllä minä tiedän, että sinä et sitä käsitä, ja näenhän minä nyt, -että olisin joutanut, jos olisin oikein tahtonut. Mutta minä en ole -osannut. Ja kun minä en uskonut sitä tarpeelliseksi. - -Hän tunsi itsensä avuttomaksi Alman edessä. Ei hänellä ollut sanoja, -ei hän osannut selittää, mitä mielessään liikkui, hän uskoi nytkin, -että Alman täytyi käsittää kaikki ilman niitä. - --- Rakastathan sinä vielä minua? kysyi hän hiljaa ja rukoilevasti. - --- Minä en saa sanoa sitä, kun olen toiselle antanut sanani. - --- Ja kuka tuo toinen on? - --- Mäkelän isäntä. Tunnethan sinä hänet. - --- Ja tuon keski-ikäisen miehen kanssa sinä menet naimisiin? Tuon -vätyksen! Oletko ihan hullu? - -Ja samassa hän oli täysin tietoinen omasta arvostaan, ei ainoastaan -työnsä ja tarmonsa takia, vaan miehenä ilman mitään yhteiskunnallisia -koristuksia. Hän tarttui Alman käteen ja sanoi: - --- Ei sinun tarvitse vastata, kyllä minä nyt tiedän. Olet sinä niin -viisas, että tunnet erotuksen tuon miehen ja minun välillä. Minua -sinä rakastat ja minulle sinä tulet. - --- Mutta me olemme niin monella tavalla kaukana toisistamme. Sinulla -on suuri tehdas... - --- Joutavia. Huomenna minä voin olla yhtä köyhä kuin täältä -lähtiessäni. Kaikki on nyt vaarassa. Mutta minä olen aivan varmasti -tiennyt, että voin kaiken pelastaa, jos sinut saan. Jos sinä -tietäisit, kuinka välttämätön sinä juuri nyt olet minulle! - -Alma vapisi. Kalle otti hänet syliinsä ja suuteli häntä. - --- Älä sano enää mitään, onhan kaikki taas hyvin, lausui hän hiljaa. - --- Kalle, Kalle! - --- Kas niin, pikku lapsi, sinä olet väsynyt, olet kärsinyt, ja minä -olen siihen syypää. Mutta annetaan kaiken olla unohduksissa ja -alotetaan alusta. - --- Minä en ole sinua voinut unohtaa, ja senvuoksi etten voinut, että -tiesin... - --- Menit toiselle. Voi sinua, lapsi rassua! - --- Vie minut täältä pois, Kalle! Minä tulen sinne, minne sinä tahdot. - -Mies sulki tytön syliinsä uudelleen. Sitten hän piteli häntä vähän -matkaa luotaan ja katsoi noihin silmiin, jotka niin usein olivat -hänen ajatuksissaan olleet. Ja tuntui, kuin hänestä kaikki voima -olisi siirtynyt noihin silmiin, tehden hänet onnensa edessä heikoksi -kuin lapsen. Hän antoi kätensä vaipua alas, istahti tien viereen, -peitti kasvonsa ja purskahti ensi kertaa elämässään itkuun. - -Mutta Alma kietoi kätensä hänen kaulalleen ja sanoi: - --- Ole hyvällä mielellä, onhan kaikki nyt parhaiten! - --- Minä olen koko matkan niin pelännyt, etten saisikaan sinua! - -Hän kuivasi silmänsä kädellään, nousi ja oikaisi itsensä. - --- Kas niin, nyt toimeen! Ensin menet Mäkelän luo ja teet kaiken -hänen kanssaan selväksi. - --- Minäkö? sanoi Alma säikähtyneenä. - --- No, en kai minä. Ei hän kai siitä kovaa sydänsurua saa. - -Alma nauroi. - --- Ei suinkaan. Minä menen siis. - --- Aja autolla, niin on asia pikemmin toimitettu. Minä odotan tuolla -mäellä, kunnes palaat. Odotan vanhalla paikalla. - -He menivät auton luo. Alma nousi siihen, ja kone läksi eteenpäin. - -Kalle jäi tielle tuon pojan seuraan. - --- Ottakaa minut sinne omaan tehtaaseenne, sanoi poika. -- Teillä -kuuluu olevan sellainen. - --- Osaatko sinä mitään? - --- En, mutta minä osaan oppia vaikka mitä. - --- Mikä sinun nimesi on? - --- Mantan Esko. - --- Tule kolmen vuoden päästä, niin pääset. Hän erkani pojasta ja -asteli hiljaa mäelle. - -Kuinka leppoiselta tuntuikaan ilta ja kuinka armaalta olo mäellä, -johon niin monta muistoa liittyi. - --- Ei kai ihminen ole onnellinen, jos hän vain kiitää eteenpäin, -ajatteli Kalle. -- Täytyy hänellä olla joitakin juuria menneessäkin -ajassa. Hyvä jumala, nyt minä tiedän voivani kaivaa huomenna rahat -vaikka maan alta! - -Auto palasi. Alma oli selittänyt asian. Olihan isäntä hiukan surrut, -mutta oli sanonut, ettei hän tahdo olla Alman onnen tiellä. - --- Ja nyt pappilaan! sanoi Kalle, hyppäsi autoon ja otti Alman -syliinsä. - -Kirkkoherra tuli portaille, nähtyään tiellä auton rientävän pappilaa -kohden. - --- Kas, sepän Kallehan se on? sanoi hän. -- Muuttokirjojako olette -tullut noutamaan? - --- En, vaan ottamaan kuulutusta Alman kanssa. - -Kirkkoherra katsoi häneen pitkään. - --- Alman kanssa, tämän tässäkö kanssa? Mutta hänhän ylihuomenna -kuulutetaan Mäkelän isännän kanssa. - --- Siinä on tullut pieni muutos, sanoi Kalle hymyillen. -- Alma -ottaakin minut. Olisi nyt muutettava hiukan nimiä. - --- Mutta kirkkojärjestys! - --- Vähät siitä, kun kahden ihmisen onni on kysymyksessä. Almalle on -tullut pieni sekaannus, nyt hän sen suorii. - -Kirkkoherra katsoi Almaan. - --- Onko se niin? - --- On. - --- Ja mitä Mäkelä sanoo? - --- Ettei hän tahdo olla minun onneni tiellä. - --- Ei minulla sitten ole mitään vastaan, vaikka tämä onkin vähän -tavatonta. - -Asiat sovittiin, ja kun Kalle ei vielä ollut muuttanut papereitaan -Helsinkiin, niin pianhan kaikki suoritettiin. - --- Minulla on siellä kaupungissa konepaja, sanoi Kalle. -- Ja kun -kirkkoherra kolmannen kerran täällä kuuluttaa meitä, niin vannon, -että silloin kirkon katossa riippuu oikein komea kuparinen ja -rautainen kruunu. Riittääkö kolmekymmentäkaksi haarukkaa? - --- Te olette aina samanlainen, sanoi kirkkoherra. -- Aina pidätte -kiirettä ja aina touhuatte. - --- Niin täytyy, jos aikoo jotain saada aikaan! Hän läksi. He ajoivat -Alataloon. Isäntä oli kartanolla. Kalle meni suoraan hänen luokseen! - --- Päivää, isäntä! - --- Kas, Kallehan se on ja tulee oikein koneen selässä tänne. No, mitä -kuuluu? - --- Sitä, että Alman on päästävä vapaaksi nyt heti paikalla -palveluksestaan. - --- Mitä, häh? - --- Hän menee minun kanssani naimisiin. - --- Mutta näin kesken vuotta! Alma on hyvin hyvä palkollinen, oikein -hyvä. - --- Saatte sata markkaa. Pestatkaa uusi. - -Isäntä katsoi silmäkulmiensa alta Kalleen. - --- Alma on niin hyvä palkollinen, ei hänen arvonsa sillä ole korvattu. - --- Saatte sataviisikymmentä, ja sillä olkoon asia päätetty, minulla -on kiire. Vastatkaa! - --- Taitaa olla Almallakin kiire vihille, kun näin hätyytetään? - -Kalle punastui aivan tukan rajaa myöten. - --- Hävytön! Sata markkaa saatte. Muuta ette enää. Ellette hyvällä -päästä, niin olkaa varuillanne, minä olen nyt muuta kuin sepän Kalle -ja... - --- Suotta herra nyt suuttuu, sanoi isäntä lepytellen. -- Leikkiähän -minä laskin. Se oli siis sataviisikymmentä. - --- Ei enää muuta kuin sata. - --- Eiköhän nyt sentään, kun tässä alkaa heinäaikakin... - --- Juhannuksenako? Tyhmeliini! Kalle kaivoi lompakon taskustaan. - --- No tuossa on sitten sataviisikymmentä. Ja sitten olkoon asia -päätetty. - -Hän otti Alman mukaansa, ja auto tuli pajan kohdalle. Kalle juoksi -tupaan, jossa isänsä istui pöydän ääressä. - --- Päivää, isä, minä se olen, Kalle. Minä olen tullut ottamaan -kuulutuksia Alman kanssa. Minulla on tulinen kiire Helsinkiin. Tulin -autolla tänne. En jouda selittämään. Kyllä Alma sen tekee. Hän on -tuolla pihalla. - -Hän pudisti uudelleen isänsä kättä ja oli samassa pihalla. Hän sulki -Alman syliinsä, hyppäsi autoon, heilutti kättään Hetalle, joka tuli -läävän puolelta, ja huusi: - --- Helsinkiin! - -Auto mennä hyrräsi jo maantiellä korkean tomupilven noustessa ilmaan, -kun seppä sai ensimäiset sanat suustaan päästyään tuvan portaille: - --- Senkin hätikkö! Perhanan vekara! Älä taita niskojasi! - -Kaukaa heilutti Kalle enää kättään. Sitten oli auto kadonnut metsän -sisään. - --- Nyt se menee ja kaataa vaikka koko maailman, sanoi seppä. -- Kyllä -minä poikani otteet tunnen. - -Auto pyyhälsi eteenpäin. Kalle istui vaiti. Hän oli niin onnellinen, -että ajatuksensa aivan lepäsivät. Hän otti mukavan asennon ja vaipui -uneen. - -Vähän ennen Helsinkiä hän havahtui. Kun sen seudut alkoivat lähetä, -oikaisi hän koko jäntevän vartalonsa, nauroi ääneen, hihkaisi ilosta. - --- Nyt minua ei mikään enää kaada! lausui hän itsekseen. -- Ennen -olin voimakas, mutta nyt olen onnellinen. - -Auto ajoi tehtaan pihaan, jonka portin yövahti avasi. - --- Kone saa jäädä tänne. Minä tulen iltapäivällä suorittamaan sen -maksun, sanoi hän ajajalle. - -Mies kohotti lakkiaan ja poistui. - -Kalle meni konttorihuoneistoon, heitti sen vuoteen päältä, jolla hän -oli kiireellisenä aikana nukkunut, siihen laskemansa rautaesineet -nurkkaan, heittäytyi vaatteissaan pitkälleen. - --- No, nyt ainakin minä lepään omassa konepajassani! - -Pari minuuttia myöhemmin hän nukkui molemmat kätensä toisen posken -alla. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - - -Jo aamulla kello yhdeksän oli Kalle lesken ovikelloa soittamassa. -Tapansa mukaan tuli leski itse avaamaan. - --- Mitä te täällä teette? lausui hän äreällä äänellä. - -Kalle katsoi häneen kirkkain silmin ja hymy huulillaan. Leski -yskäisi, katsoi häneen pitkään, yskäisi uudelleen ja sanoi jo paljoa -lempeämmällä äänellä: - --- Tulkaa sitten sisään. Mutta rahoja minä en anna! - --- Mitä siitä nyt enää puhutaan, sanoi Kalle ja astui eteiseen. - -Riisuttuaan yltään hän loi katseen eteisen kivihiilikamiiniin ja -lausui: - --- Ellei olisi kesä, niin kysyisin, kuinka kamiini voi. Tietysti en -uskalla kysyäkään, kuinka rouva voi. - --- Minä voin hyvin. Olen saanut nuo kymmenentuhatta takaisin. - --- Siitä minäkin olin aivan varma, sillä tiedän, että terävä silmänne -aina kuitenkin huomaa, kelle on mentävä takuuseen, kelle ei. - --- Paitsi teidän suhteenne. Siinä minä erehdyinkin. - -He olivat astuneet saliin. Leski jatkoi: - --- Arvaatte kai, minkä tähden minä olen täällä tänä päivänä? -Juhannusaattona! - --- Tietysti kuulemassa, olemmeko me voineet hankkia rahoja mistään. - --- Aivan oikein. Ja te tietysti ette ole sitä voineet tehdä. - --- Emme. - --- Ja tehdas joutuu pankille ja silloin liike menee huonosti. - --- Siitä me molemmat olemme aivan samaa mieltä. Mutta rahanne te -pelastatte. - --- Niin, sen minä teen, mutta kuinka käy teidän? - --- Me menetämme kaikki. - --- Mutta ette ole vähääkään alakuloinen? - --- Kun olen aivan kaiken parhaani tehnyt, niin miksi silloin surisin. -Minä syljen hyppysiini ja alotan kiipeämisen uudelleen. Nyt minä -osaankin sen tehdä paremmin kuin ennen. - -Kalle huomasi, kuinka hänen persoonallinen lumouksensa alkoi -vaikuttaa leskeen. Tämän silmät tulivat kirkkaiksi ja suuhun ilmestyi -ystävällinen hymy. - --- Minun on hyvin sääli teitä. - --- Ei kannata, onhan maailmassa paljon säälittävämpiä. Minä olen -nyt aivan onnellinen. Huomenna kuulutetaan tämä mies kotipitäjänsä -kirkossa naimisiin erään palvelijattaren kanssa. - --- Te? Palvelijattaren kanssa? - --- Niin. Mitä kummaa siinä on? Hän on ehdottomasti minun arvoiseni. -Minä en sen parempaa ihmistä saa elämääni kuin hän on. Mutta on siinä -ollut vastuksiakin. - -Ja sitten Kalle kertoi koko käyntinsä kotikylässään. - -Leski kuunteli ja sanoi hetken vaiettuaan: - --- Te olette viisas mies, kyllä te aina onnistutte. Ellei summa olisi -niin suuri kuin kaksisataatuhatta... - --- Oikeastaan kolme, sillä tuohan toukokuussa saamamme on lisänä... - --- Niin, ellei summa olisi niin suuri, niin olisin mielelläni -auttanut teitä jälleen pulasta. - --- Kiitos siitä, sanoi Kalle. -- Te olette sittenkin juuri -sellainen kuin olen teistä ajatellut. Minä en ole teitä unohtanut -ja olen tuonut senvuoksi teille piirustukset tuohon uuteen -ojankaivuukoneeseen. - -Lesken silmät välkehtivät. Hän oli Kallen mielestä sinä hetkenä jo -kauniskin, niin palava innostus oli hänen kasvoillaan. - --- Näyttäkää heti tänne! - -Kalle nouti piirustukset eteisestä, ja sitten he yhdessä alkoivat -niitä tutkia. Leski seurasi suurella innolla Kallen selityksiä, teki -kysymyksiä, joista Kalle huomasi hänen ajatelleen tätä asiaa joka -puolelta. Kun hän oli saanut kaikki kaipaamansa tiedot, katseli -hän ainakin puolisen tuntia piirustuksia huultensa hiljaa jotain -höpistessä. Sitten hän lausui: - --- Kaikkea en tietysti voi arvostella nyt, sillä minun pitää kaikki -ensin saada nähdä, mutta yhden virheen huomaan. Teillä lyövät nuo -piilut aivan suoraan alas. - --- Niin tekevät. - --- Siitä tulee huono oja. Suo kuivuttuaan murtuu, ja helposti lohkee -kappaleita ojaan, joka pian siis täyttyy. - --- Nehän voidaan helposti muuttaa. Se ei ole enää mikään vaikeus. -Huomautus oli hyvä. Minä voin varsin hyvin sovittaa niin, että -piilujen asento voidaan aivan mielin määrin määrätä. - --- Ja sitten toinen seikka. Kun turve ja sammal on nostettu ojan -viereen, niin se muodostaa siihen tietysti aivan kuin vallin. Kun -suo sitten alkaa kuivua, niin tämä painaa allaan olevia kerroksia ja -lopulta kaikki on tasaista. - --- Eikö se ole hyvä asia? - --- En usko. Eihän tämä kone voi kulkea uudelleen samaa uomaa myöten, -jos sitä olisi syvennettävä. - --- Onko se tarpeellista? Sehän voidaan tehdä sitten ihmisvoimallakin, -aina tarpeen mukaan. - --- Kartanoni lähellä on suo, joka on kaksi kilometriä pitkä. -Tahtoisin sen kuivattaa, kun se on ainainen hallanpesä. Jos nyt -teen kaksi valtaojaa siihen, niin tulee siitä yhteensä neljätuhatta -metriä. Mitä tämä kone tulisi maksamaan? - --- Laskujeni mukaan noin viisituhatta! - --- Mutta silloinhan minulle tuo ojitus tulee kalliimmaksi, kuin jos -käytän ihmisvoimia. - --- Mutta jäähän kone teille. - --- Se on kyllä totta. - --- Olette kai ajatellut sitä, että suosta täytyy voida johdattaa vesi -jonnekin? Onko se sellaisella paikalla? - --- On. Olen antanut lääninagronoomin mitata korkeudet. Mutta tämä -kone yksinään ei vielä toimi. Siihen tarvitaan dynamo ja sen -käyttäjä. Mitä ne tulevat maksamaan? - --- En voi tarkkaan sanoa. Ehkä noin kolmekymmentäviisituhatta. -Tarvitaan hyvät koneet nimittäin. - --- Te nyljette minut aivan! Minähän tuolla hinnalla voisin jo suon -kuivata ja lannoittaakin. Minä en voi haaskata sillä tavoin rahaa. - -Leski nousi ja käveli kiihkeänä huoneessa. Kalle oli aivan -liikkumattomana paikallaan. - --- Ellei hän nyt mene koukkuun, niin ei sitten koskaan, ajatteli hän. - -Leski astui Kallen eteen. - --- Kartanossani on pienen kosken rannalla turbiini, joka käyttää -dynamoa. Se on neljäkymmentä hevosvoimaa. Minulla on valaistus siellä -kaikkialla, navetassakin. Riittääkö sellainen dynamo? - --- Varmasti. Voittehan sen siirtää kesällä muualle, kun kesällä ei -kuitenkaan sähkövaloa tarvita. - --- Ja sitten on minulla vanha lokomobiili, joka ennen käytti -puimakoneita. Nyt käyttää sähkö niitä. Voiko sitä käyttää? - --- Voi tietysti, ellei se ole joutunut epäkuntoon, ja pianhan -sellainen yksinkertainen kone on korjattu. - --- Te arvelette siis, että minä voisin siirrättää kaikki nuo laitteet -toiseen paikkaan, suon laitaan, tätä konetta käyttämään. - --- Epäilemättä. - -Leski loi välkkyvät silmänsä Kalleen. - --- Teidän täytyy tehdä tämä kone minulle! - --- Piirustukset luovutan kyllä mielelläni, konetta en voi tehdä. - --- Miksi ette? Ettekö tahdo? - --- Minulla on tänään vielä kello kahteen asti konepaja, sen jälkeen -ei minulla enää ole. Siihen asti en ennätä valmistaa konetta. - --- Minun täytyy siis antaa muille tämä tehtäväksi? - --- Niin, olkaa niin hyvä. - --- Mutta ellei se toimikaan? Jos siinä on tehtävä korjauksia, niin -kuka ne valmistaa? - --- Kai se, joka koneen tekee. Hän huomaa kyllä silloin viat. - --- Ne eivät huomaa mitään! Ei kukaan muu huomaa kuin te. - --- Kiitos siitä, mutta sitä epäilen. Onhan asia niin yksinkertainen, -kysyy vain huomiokykyä. - --- Sitä ei ole ihmisillä yleensä. Teidät minä tarvitsen! - -Hän liikkui tavattoman levottomana edestakaisin. - --- Kolmesataatuhatta! Hirveää! Kolmesataatuhatta! Te tapatte minut -aivan! sanoi hän. - --- En minä vaadi mitään, tiedättehän sen. Leski vastasi kiivaasti: - --- Mutta ettekö te sitten ymmärrä, että minä en voi elää rauhassa, -jos tiedän, että minulla on nämä piirustukset, mutta en saa niitä -käyttää, en saa konetta, jonka tarvitsen? Minähän tulen hulluksi -näiden piirustusten kanssa. Minä rupean näkemään niistä unta, minä -kadotan terveyteni, minä en osaa ajatella mitään muuta! Hyvä jumala! -ettekö te nyt mistään voi hankkia itsellenne niin pientä summaa kuin -kolmeasataatuhatta? - --- Se ei ole minulle pieni. Olen koettanut kaikki keinot. Pankki -tietää, että tehdas on hyvä, ja ottaa sen siis mielellään. Se -kiristää meitä kaikin keinoin, ja kun tekin annoitte sille -velkakirjan, niin se sai aivan voittamattomat valtit käsiinsä. - --- Mutta jos minä peruutan sen, annan sen lainan seista. - --- Kello kahteen en voi mistään hankkia rahoja. Olen haukkunut -johtokunnan herrat suut silmät täyteen, he eivät suostu mihinkään -lykkäykseen, vaikka kuinka pyytäisin. En minäkään suostuisi, jos -saisin vasten naamaani sen, minkä heille annoin. - -Kalle kertoi koko viimeisen pankissa-käyntinsä. - --- Minä voisin antaa teille nuo puuttuvat rahat, jos te edes -pyytäisitte niitä, mutta viime kerralla vaaditte ja nyt te ette näytä -niitä haluavankaan. Niitä täytyy pyytää! - --- Minä en osaa pyytää, sanoi Kalle tylysti. - -Tämä kaikki tuntui hullunkuriselta oikuttelulta. Joko tuo nainen -tahtoi antaa tai ei, mutta mitä hän keksi tuollaisia metkuja? - --- Sanokaahan nyt, itsepäinen olento, että edes pyydätte niitä. - --- No, minä pyydän sitten, sanoi Kalle vihaisesti. - --- Herra jumala, mikä ääni! Mutta te sanoitte sittenkin sen. - -Nyt Kallea jo nauratti. Konepaja oli pelastettu. Hän tarttui lesken -käteen molemmin käsin ja lausui: - --- Pyytää minä en osaa, mutta kiittää minä osaan. Ja sen teen koko -sydämestäni! - -Leski nyökkäsi hiljaa. - --- Jos minulla olisi poika, niin tahtoisin, että hän olisi teidän -kaltaisenne, noin itsepäinen, juuri noin itsepäinen! - -Hän irroitti kätensä ja lausui: - --- Mutta nyt on meidän saatava aamiaista, sillä sitten on mentävä -pankkiin ja minun on päästävä kolmen junassa maalle kartanooni. - -Pöytä oli katettu. Iloisesti puhellen he söivät. - --- Mutta koneen täytyy olla valmiina viikon päästä, sanoi leski. - --- Se on mahdotonta, vastasi Kalle. -- Mutta kahden viikon päästä se -on valmis. Minä panen miehet ylitöihin ja valvon itse kaiken. - --- Tästä päivästä siis kahden viikon päästä se on suolla ja käy. - --- On suolla ja käy! - -Kun kaikki asiat olivat valmiit, niin leskeen tuli tuollainen -vaihdos, joka ainoastaan naisissa on mahdollinen. Hän alkoi olla -kovin imelä ja valmistautuessaan pankkiin menemään hän vakuutti, että -hänen oli muutettava pukua. Kallea tämä harmitti, mutta hän koetti -peittää kaiken hymyilyn taakse. - -Vihdoinkin he olivat kadulla, leski hienona ja siten entistään -hirveämmän näköisenä. Ensin hän meni pankista ottamaan pois -tuon sadantuhannen markan velkakirjan. Hän ei selittänyt mitään -johtokunnassa, hän vain tahtoi paperinsa takaisin. Sitten he molemmat -menivät toiseen pankkiin nostamaan kaksisataatuhatta markkaa lesken -talletustililtä. - --- Onko se kuuden kuukauden irtisanomisella vai heti? kysyi -virkailija. - --- Minä tarvitsen heti. - --- Silloin menee korkotappio. - -Leski parkaisi niin, että Kallen täytyi nipistää häntä käsivarresta -saadakseen hänet vaikenemaan. - --- Älkää tehkö skandaalia! kuiskasi hän. Leski kirjoitti paperit ja -nosti rahat. - -Kalle olisi tahtonut heti lähteä järjestämään asioita, mutta leski -vaati häntä seuraamaan häntä kotiaan asti ja tiellä hän kulki -mahdollisimman hitaasti. Kalle oli aivan kuin tulisilla hiilillä. -Leski tahtoi häntä tulemaan sisään juomaan kahvia, mutta silloin -Kalle jo vastusti jyrkästi. - --- No, sitten toinen kerta! sanoi leski. Kalle otti auton ja läksi -konepajaan. - --- Minulla on rahat! huusi hän Miettiselle ja sitten hän ryntäsi -insinöörin luo. - --- Tässä on rahat, kaksisataatuhatta, ja leski on ottanut takaisin -velkakirjansa! - -Insinööri ei jaksanut nousta tuoliltaan, hän aivan vapisi. Kalle -taputti häntä ystävällisesti olalle ja virkkoi: - --- Kas niin, hyvä veli, ilo on ihmeellinen asia, minäkin tiedän sen! -Istu täällä rauhassa, minä menen järjestämään kaiken. - -Hän otti konttorin kassasta kaikki rahat, otti Miettisen mukaansa, -jotta tämä nostaisi juoksevalta tililtä sen, mikä siellä oli. - -Hän maksoi pankkiin kaikki velat. Kun korotkin olivat suoritetut, -niin oli konepajalla jälellä ainoastaan parikymmentä tuhatta. - --- Vähät nyt kaikesta, konepaja on sittenkin meidän! sanoi Miettinen. - -Hänen kasvonsa aivan säteilivät ilosta, kun he tulivat kadulle. - --- Kiitos siitä, että sanoitte meidän, lausui Kalle. - -Hän meni kukkakauppaan, ensi kertaa eläissään, osti ruusuja kimpun -ja seisoi asemasillalla odotellen leskeä kello kolmen junalle. Hän -ojensi kukat hänelle ja sanoi: - --- Pitäähän teilläkin olla juhannusiloa. Ottakaa tämä kukkaluuta! - -Leski oli makea ja keimaileva. Kalle oli kuin kuumilla hiilillä. Hän -hengähti helpotuksesta, kun juna läksi liikkeelle. - -Juhannusaaton hän istui ojankaivuukoneen piirustusten ääressä. - --- Riittäähän tämä hengen kokko minulle nyt! sanoi hän. - -Seuraavana päivänä hän tapasi insinöörin. He olivat niin iloisia, -että nauroivat ääneen toisensa nähdessään. Ja kun asiat olivat -selvitetyt, lausui insinööri: - --- Muista ajoissa hankkia itsellesi huoneisto, jos häät vietät kolmen -viikon päästä. - --- Minnekähän minä sen vaimoni olisinkaan vienyt, ellet olisi -huomauttanut? sanoi Kalle nauraen. -- Minä en koskaan tule -ajatelleeksi tällaisia asioita. - --- Siksi pitääkin minun pitää siitä huolta, sanoi, insinööri. - --- Riittääköhän kymmenen huonetta? - --- Kolme riittää. Sinun työhuoneesi, makuuhuone ja arkihuone, joka -samalla on ruokailuhuone. - --- Mutta jos tulee lisää väkeä. - --- Siksi ennätät kyllä vuokrata uuden. Eihän vuokrasopimus sido kuin -vuodeksi. - --- Minä olen aivan sekaisin nykyään, minä puhun paljasta roskaa, minä -en osaa kohta ajatellakaan enää. - --- Ei se ole tarpeellistakaan vähään aikaan. - -Kalle vuokrasi huoneiston, joka sattui olemaan vapaana, vaikka -kesäkuu oli jo lähellä loppuaan. Kun hän sinne Mikon seurassa -tuli, tuotettuaan entisestä asunnostaan kaiken sen, mikä oli hänen -yksityistä omaisuuttaan, istui hän maalta tuomansa vanhan matkalaukun -päälle keskelle tyhjää huonetta ja katseli ympärilleen: - --- Täällä pitäisi kalustaa! - --- Tietysti. Mutta onhan kaupungissa kauppoja, joista huonekaluja -saa, sanoi Mikko. - --- Niin, huonekaluja, tauluja, verhoja ja kaikenlaista muuta. Minä -menen johonkin kauppaan ja käsken heitä sieltä tulemaan tänne ja -ajamaan tavaraa seinien sisään. Sen he ymmärtävät paremmin kuin minä. - -Kun hän tästä mainitsi insinöörille, niin tämä nauroi pitkän aikaa -aivan katketakseen. - --- Jos kauneusaistia pidetään naisen ominaisuutena, lausui hän -naurusta päästyään, niin kyllä sitten sinä olet täydellinen mies. -Muuta en voi sanoa. - --- Minulla ei ole vielä ollut aikaa ajatella sellaista, kun vain -huone on, jossa makaan. Täällähän minä työn teen. Mitä minun nyt -pitää sitten oikeastaan tehdä? - --- Kutsut morsiamesi tänne ja hän saa kaiken järjestää. Mitä iloa -hänellä on kodista, jota hän ei ole saanut olla muodostamassa. - --- Se on totta. Minä tahdonkin, että Alma on täällä. - -Hän sähkötti Almalle. Tämä saapui parin päivän päästä. Kalle jätti -hänen ja insinöörin toimeksi huoneiden sisustuksen. Hänellä oli täysi -työ ojankaivuukoneen valmistamisessa. - -Leski kävi kolmasti viikossa pajassa katsomassa ojankaivuukoneen -valmistumista. Hän tuli sitä varten aina kartanostaan aamujunassa ja -läksi päiväjunassa. - -Kahden viikon päästä kone oli valmis ja viety paikalleen. Kalle -valvoi kaikkia töitä. Hänen täytyi järjestää sähköasema, kokeilla -dynamolla, valmistaa väliasemat suolle, joihin pääjohto tuli -dynamosta ja niistä sitten kaapelia pitkin kaivuukoneeseen. Vasta -kolmantena päivänä saatettiin kokeilla. Kone toimi puutteellisesti. -Kalle palasi kaupunkiin ja valmisti siihen uusia osia kovalla -kiireellä. Hän oli työpuvussa pajassa, kun insinööri tuli ja sanoi: - --- Kai muistat, että kohta olet kolmannen kerran kuulutettu? - --- Tietysti muistan. Oikeastaan sanoen, en muista. Entä sitten? - --- Milloin pidät häät? - --- Onko Alma täällä? - --- On. - -Kalle jätti työt hetkiseksi sikseen ja riensi morsiamensa luo. - --- Niin, milloin ne häät ovat? - --- Tavallisestihan ne ovat kolmannen kuulutuksen jälkeen, sanoi Alma. - -Hän ei ollut nähnyt sulhastaan muuta kuin vilahdukselta, mutta hän -oli rauhallinen, tiesihän hän, että Kallella oli tulinen kiire. - --- Siis tietysti on meidänkin silloin, sanoi Kalle. - --- Kun sinä et vain unohtaisi, että se siis on neljän päivän päästä. - --- Enhän minä toki sellaista päivää unohda, sanoi Kalle nauraen. - --- Ei sinusta taida tietää, lausui Alma. -- Jos unohdat, niin lähetän -hakemaan. - --- No, minä vannon ja vakuutan, että olen silloin jo kahta tuntia -ennen paikallani. Minä vannon sen, kuuletko, vannon oikein lujasti. - -Alma hymyili ainoastaan. Kalle kiiruhti pajaan. - -Seuraavana päivänä hän oli jo jälleen kartanossa kokeilemassa -kaivuukoneella. Se toimi nyt. Mutta vielä oli järjestettävä se -laite kuntoon, jonka avulla kone hiljalleen eteni suon laidasta -toiseen. Viidentenä päivänä se oli valmis. Kone teki työtä, nosti -vaivalloisesti kantoja pohjasta, halkoi turpeen ja heitti sen syrjään. - -Leski oli haettanut itselleen suon laitaan tuolin ja pöydän. Hän -eli siellä kaiket päivänsä. Hänelle tuotiin sinne ruokakin. Eräänä -iltana kuuli vahti kovaa kirkunaa suolta. Leski oli tahtonut mennä -liikkumattoman koneen luo ja oli vajoamassa suohon. - -Kuudentena päivänä oli jo päästy muutamia metrejä, mutta kaikki -sujui tavattoman hitaasti. Kalle tuotti siirrettävät ahjot ja miehiä -pajasta sinne. Seitsemäntenä päivänä vauhti lisääntyi hiukan. - -Kahdeksantena, joka oli hänen hääpäivänsä, oli hän itse konetta -käyttämässä nähdäkseen, missä viat olivat. - -Keskellä tulisinta kiirettä saapui insinööri työpaikalle. Hän juoksi -suon laitaan ja huusi ja huitoi. Kalle huomasi hänet, seisautti -koneen ja kysyi: - --- No, mikä on hätänä? - --- Ihminen, sinun hääsi ovat kahden tunnin päästä ja sinä olet täällä! - -Kalle otti sukset, joiden avulla hän kulki suolla. Hän heitti -työpuvun yltään pensaikossa ja riensi insinöörin luo. - --- Alma oli sittenkin oikeassa. Minä unohdin sen. Ei kai hän ole -suuttunut? - --- Ei, hän nauraa sinulle. - --- Naurakoon vaan, hän on niin kaunis, kun hän nauraa. - --- Isäsi kiroilee. - --- Hän kiroilee aina silloin, kun hän pitää minusta. Vai on isäkin -tullut. Kuinka hän huomasikaan? - --- Alma tietysti on hänelle ilmoittanut, sillä sinä et sitä olisi -tehnyt. Ethän sinä kirjeitä kirjoita. - --- En totisesti, ja sehän juuri on aina ollutkin minun -onnettomuuteni, etten niitä osaa. Mennään siis. - -Insinööri kuiskasi: - --- Kutsuhan leski häihisi. - -Kalle astui lesken luo, kumarsi ja sanoi: - --- Tulkaahan meidän kanssamme, meillä on siellä kaupungissa pienet -ilot. - --- Hyvänen aika, menettekö te kesken kaiken sinne? Tänne te jäätte, -koneen täytyy käydä hyvin ennen lähtöänne! - --- Minä menen vain häihini. Minä tulen sitten takaisin. Tulkaahan -tekin katsomaan, millainen minä olen papin edessä. - -Kalle oli aivan täynnä pulppuilevaa elämäniloa seisoessaan lesken -edessä. Se tarttui häneen. Juoksujalkaa he kolmisin menivät autoon ja -sitten kiitämään Helsinkiä kohden. - -Matkalla sanoi Kalle insinöörille: - --- Missähän kunnossa se minun hännystakkini on? - --- Hirveässä tietysti. - --- Kai se päällä oikenee. Minä en ole sitä käyttänytkään sen jälkeen -kuin oleskelin noiden hienojen naisten seurassa ja harvoin silloinkin. - --- Kaikeksi onneksi Alma näyttää tuntevan jo sinut. Hän otti sen -eilen esiin, ja se on nyt työhuoneessasi räätälin silittämänä ja -vieressä kaikki muut juhlapuvun vehkeet. - -He tulivat asuntoon, jonka Kalle vain pari kertaa vilkaisemalla oli -nähnyt. Hän puki kiireesti hännystakin ylleen. Vasta papin edessä -seisoessaan hän huomasi kätensä likaisiksi. Häveten hän veti kätensä -nyrkkiin. - -Vihkimisen jälkeen Alma kuiskasi hänelle: - --- Pesehän kätesi, Kalle. - --- No, työmiehen kädet ovat työmiehen kädet, ei niitä tarvitse hävetä! - -Kun Kalle vieraitten mentyä oli Alman kanssa kahden, tarttui hän -tämän olkapäihin ja lausui syvällä, miehekkäällä äänellään: - --- Pidä minusta sellaisena kuin olen. - --- Senhän minä teenkin. - - - - -VIIDESTOISTA LUKU. - - --- Fortuna fortes adjuvat, onni suosii voimakkaita, sen todellakin -saa nähdä, lausui insinööri muutamia viikkoja häiden jälkeen. - --- Kuinka niin? kysyi Kalle. - --- Me olemme saaneet uuden vaunutilauksen, ja samalla on tullut kirje -Pietarista. Kysymys on jälleen shrapnelleista. Meille tulee työtä ja -rahaa. - --- Pääasiassa työtä. Ilman sitä minä en voi elää. Ojankaivuukoneeni -ei ole onnistunut, se ei toimi hyvin, se on ainoa suruni tällä -hetkellä. Mutta voidaanhan se parantaa. Leski on kuitenkin -haltioissaan, hän on sen saanut nähdä. Työtä vielä, ja kai sekin -kone on täydellinen. Ei koskaan uutta konetta ole ensi hetkessä -valmistettu, se kysyy kokeiluja. - --- Ja niihin meillä kohta on varaa vaikka kuinka paljon. Kyllä sinä -viimein osaat sen, mitä tahdot saavuttaa. - --- Enköhän. Minä en kaikkea osaa, sen tiedän, mutta kaikeksi onneksi -en koskaan ole hapuillut sinne ja tänne. Ja sitten olen tuntenut, -että minä en ole mitään ilman työtä. Työ on terveys, työ on elämän -siunaus, sen kaunein ja ihmeellisin muoto. - -Hänen ääneensä tuli lämmin sävy, kun hän jatkoi: - --- Niin, mutta sekään ei olisi mahdollista, työtä ei osaisi tehdä, -ei jaksaisi, ellei kaiken takana olisi yksi olento, joka meille -on kaikki kaikessa, jonka tähden toimimme, jonka edessä yksinään -tahdomme ylpeillä tuloksista. Kun ne kaksi ovat yhdessä, niin silloin -mies on niin voimakas, ettei häntä mikään voi painaa maahan. Ja minua -ei paina enää mikään, ei mikään! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TERVE MIES*** - - -******* This file should be named 55515-8.txt or 55515-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/5/1/55515 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55515-8.zip b/old/55515-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index ea4f1ae..0000000 --- a/old/55515-8.zip +++ /dev/null |