NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12350 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..83d3747
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55516 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55516)
diff --git a/old/55516-8.txt b/old/55516-8.txt
deleted file mode 100644
index 71bbc27..0000000
--- a/old/55516-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12350 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Buuritytön tarina, by H. Rider (Henry Rider)
-Haggard, Translated by Jalmari Nieminen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Buuritytön tarina
-
-
-Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-
-Release Date: September 9, 2017  [eBook #55516]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BUURITYTÖN TARINA***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-BUURITYTÖN TARINA
-
-Kirj.
-
-H. Rider Haggard
-
-Englannista suomentanut
-
-Jalmari Nieminen
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Ahjo,
-1920.
-
-Juusela & Levänen Oy kirjapaino ja kirjansitomo.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
-        Omistus.
-        Esipuhe.
-     I. Allan opiskelee ranskaa.
-    II. Hyökkäys Maraisfonteiniin.
-   III. Pelastus.
-    IV. Hernando Pereira.
-     V. Ampumakilpailu.
-    VI. Lähtö.
-   VII. Allanin kutsumus.
-  VIII. Taistelu kuolemasta.
-    IX. Lupaus.
-     X. Rouva Prinsloo lausuu mielipiteensä.
-    XI. Laukaus rotkossa.
-   XII. Dingaanin vedonlyönti.
-  XIII. Harjoitus.
-   XIV. Näytös.
-    XV. Retief pyytää suosionosoitusta.
-   XVI. Neuvottelu.
-  XVII. Avioliitto.
- XVIII. Sopimus.
-   XIX. Lähtekää rauhassa!
-    XX. Sotaoikeus.
-   XXI. Viatonta verta.
-
-
-
-
-OMISTUS.
-
-
-Ditchingham, 1912.
-
-Parahin Sir Henry.
-
-Lähes kolmekymmentä seitsemän vuotta -- enemmän kuin miespolven
-aika -- on kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran näimme Afrikan
-rannikon kohoavan merestä. Miten paljon onkaan senjälkeen tapahtunut:
-Transvaalin yhdistäminen, zulusota, ensimmäinen buurisota, Randin
-löytö, Rhodesian valtaus, toinen buurisota ja paljon muuta, mikä
-näinä nopeasti vierivinä aikoina lasketaan jo historiaan kuuluvaksi.
-
-No niin! Pelkäänpä, että, jos uudelleen siellä kävisimme, löytäisimme
-vain muutamia ennen tuntemistamme kasvoista. Yhdestä asiasta
-kuitenkin saamme olla iloisia. Nuo historialliset tapaukset, joista
-sinä muutamissa näyttelit suurta osaa ollessasi Natal'in valtiaana ja
-minäkin jouduin esittämään pienempää osaa, ovat -- mikäli saatamme
-nähdä tulevaisuutta -- vihdoinkin tuoneet rauhan aikakauden
-Etelä-Afrikaan. Tänään Englannin lippu liehuu Zambes'ista Kapniemen
-kärkeen. Sen alla unohtukoot kaikki vanhat riidat ja veriset kiistat.
-Tuntekoot alkuasukkaat itsensä onnellisiksi ja hallittakoon heitä
-oikeamielisesti, sillä joka tapauksessa maa oli alkuaan heidän.
-Tiedän sinun toivomuksesi käyvän samaan suuntaan kuin omanikin.
-
-Tässä kertomuksessa tullaan kuitenkin aikaisemman Afrikan kanssa
-tekemisiin. Vuonna 1836 viha ja epäluulo kohosi korkealle
-paikallisen hallituksen ja sen hollantilaisten alamaisten välillä.
-Orjien vapautuksen ja molemminpuolisten väärinkäsitysten johdosta
-Kap-siirtokunnassa syntyi sekasorto, melkeinpä kapina, ja buurit
-etsivät tuhatlukuisina uusia asuinpaikkoja tuntemattomassa, villien
-asumassa pohjoisessa. Tästä verisestä ajasta olen koettanut kertoa,
-suuresta maastamuutosta ja sitä seuranneista murhenäytelmistä, kuten
-uskollisen Retiefin ja hänen kumppaniensa murhaaminen zulukuninkaan,
-Dingaanin, luona.
-
-Mutta sinähän olet lukenut kertomuksen ja tunnet sen aiheen. Mitä
-sitten jää minulle sanottavaksi? Ei muuta kuin, että kauan sitten
-kuluneiden päivien muistoksi omistan sen sinulle, jonka kuva aina
-johtuu mieleeni, kun yritän kuvailla englantilaista ihannemiestä.
-Ystävällisyyttäsi en milloinkaan unhoita; muistaen sen tarjoan
-sinulle tämän kirjan.
-
-Alati uskollinen ystäväsi
-
-_H. Rider Haggard_.
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-Tekijä toivoo, että lukija löytäisi jotain historiallista
-mielenkiintoisuutta siitä tarinasta, joka näillä sivuilla on
-kerrottu buurikenraali Retiefin ja hänen kumppaniensa murhaamisesta
-zulukuninkaan, Dingaanin, luona. Muutamia lisättyjä piirteitä
-lukuunottamatta hän luulee sen olevan yksityiskohtiaan myöten
-täsmällisen.
-
-Sama on sanottava selostuksesta, joka annetaan niiden buurien
-kauheista kärsimyksistä, jotka vaelsivat kuumeseudulle, siellä
-tuhoutuakseen Delagoa Bay'n läheisyydessä. Näistä kärsimyksistä,
-erittäinkin Triechard'in ja hänen kumppaniensa, on vieläkin olemassa
-muutamia lyhyitä samanaikaisia kertomuksia hautautuneina niukkoihin
-aikakirjoihin. Mainittakoon myöskin, että sen sukupolven buurien
-kesken oli yleisenä luulona, että Retiefin ja hänen toveriensa
-julma kuolema sekä muut heitä kohdanneet onnettomuudet johtuivat
-erään englantilaisen tai englantilaisten petollisista vehkeilyistä
-hirmuvaltias Dingaanin kanssa.
-
-
-
-
-JULKAISIJAN HUOMAUTUS.
-
-
-Seuraava ote selittää, miten tämän kertomuksen ja muutamien muiden --
-niistä yksi nimeltään "Myrskyn lapsi" -- käsikirjoitukset joutuivat
-julkaisijan käsiin. Se on eräästä 17 p:nä tammikuuta 1910 päivätystä
-kirjeestä, jonka on kirjoittanut mr George Curtis, Sir Henry
-Curtis'in veli, joka oli yksi mr Allan Quatermain vainajan ystäviä ja
-tovereita sillä seikkailuretkellä, jolla hän löysi kuningas Salomonin
-kaivokset, ja joka myöhemmin hävisi hänen kanssaan Keski-Afrikaan.
-
-Tämä ote kuuluu seuraavasti:
-
-    'Muistanet, että yhteinen rakas ystävämme, vanha Allan
-    Quatermain, jätti minut ainoaksi testamenttinsa toimeenpanijaksi,
-    jonka hän kirjoitti ennen lähtöään veljeni Henry'n kanssa
-    Zuvendis'iin, missä hän sai surmansa. Tuomioistuin kuitenkaan ei
-    tullut vakuutetuksi siitä, että hänen kuolemansa oli laillisesti
-    todistettavissa, ja muutti sentähden hänen omaisuutensa
-    luotettaviksi arvopapereiksi, jättäen minun neuvostani hänen
-    Yorkshiressä olevan maatilansa vuokraajalle, joka on pitänyt
-    sitä hallussaan kahden viimeisen vuosikymmenen ajan. Nyt tämä
-    vuokraaja on kuollut, ja hyväntekeväisyysyhdistyksen, joka hyötyy
-    Quatermain'in testamentista, sekä minun hartaasta pyynnöstä
-    -- sillä epävarman terveydentilani tähden olen kauan kovasti
-    pelännyt, etten voi suorittaa loppuun toimitsijan tehtävääni --
-    tuomioistuin noin kahdeksan kuukautta sitten vihdoin suostui
-    jakamaan tämän laajan omaisuuden testamentin määräysten mukaan.
-
-    Tähän tietysti sisältyi kiinteimistön myyminen, ja ennenkuin se
-    joutui huutokaupattavaksi, menin käymään talossa tuomioistuimen
-    määräämän asianajajan seurassa. Huoneessa, jossa Quatermain
-    tavallisesti oleskeli, me löysimme lukitun kaapin, jonka minä
-    avasin. Se osoittautui olevan täynnä erilaisia esineitä, joita
-    hän varmaankin piti suuressa arvossa niiden muistojen tähden,
-    jotka niihin liittyivät hänen aikaisemmasta elämästään. Näitä
-    minun ei tarvitse luetella tässä, koska olen säilyttänyt ne hänen
-    pääperillisenään ja ne minun kuoltuani siirtyvät testamenttini
-    mukaan sinulle.
-
-    Näiden esineiden joukosta löysin lujan rasian, joka oli tehty
-    jostain punaisesta ulkomaalaisesta puusta. Se sisälsi erilaisia
-    asiapapereita ja kirjeitä sekä pinkan käsikirjoituksia. Nauhan
-    alla, jolla käsikirjoitukset on sidottu yhteen, on paperipala,
-    jolle on kirjoitettu sinisellä kynällä Allan Quatermain'in
-    allekirjoittama määräys, että, jos hänelle jotain tapahtuisi,
-    nämä käsikirjoitukset olisi lähetettävä sinulle (jota hän, kuten
-    tiedät, suuresti kunnioitti), ja sinä saisit ominpäin joko
-    polttaa tai julkaista ne, miten vain sopivaksi näkisit.
-
-    Näin vuosien kuluttua, kun kumpikin meistä vielä elää, täytän
-    vanhan ystävämme pyynnön ja lähetän sinulle hänen lahjansa, jonka
-    uskon olevan sekä mielenkiintoisen että arvokkaan. Olen lukenut
-    "Marie" nimisen käsikirjoituksen ja olen ehdottomasti sitä
-    mieltä, että se on julkaistava, sillä se on mielestäni omituinen
-    ja liikuttava kertomus suuresta rakkaudesta, ja sitäpaitsi täynnä
-    unohdettua historiaa.
-
-    Toinen, jonka nimi on "Myrskyn lapsi" näyttää myöskin hyvin
-    mielenkiintoiselta tutkielmalta villi-ihmisten elämästä, ja
-    toiset lienevät samaten mieltäkiinnittäviä. Mutta silmäni ovat
-    vaivautuneet niin paljon, etten ole voinut niitä tavailla. Toivon
-    kuitenkin eläväni niin kauan, että näen ne painettuina.
-
-    Vanha Allan Quatermain raukka! On kuin hän olisi äkkiä ilmestynyt
-    kuolleista! Niin ainakin ajattelin, kun tutkiskelin näitä
-    kertomuksia siltä hänen elämänsä kaudelta, josta en muista hänen
-    minulle puhuneen.
-
-    Ja nyt vastuuni tässä asiassa on päättynyt ja sinun alkaa.
-    Menettele niinkuin haluat käsikirjoitusten kanssa.
-
-                                             George Curtis.'
-
-Kuten saattaa kuvitella, olin minä, julkaisija, jotenkin hämmästynyt
-saadessani tämän kirjeen ja mukana seuraavan nipun tiheään
-kirjoitettuja käsikirjoituksia. Minustakin tuntui siltä kuin
-vanha ystäväni olisi noussut haudastaan ja vielä kerran seisonut
-edessäni, kertoen jotain tarinaa myrskyisestä ja traagillisesta
-menneisyydestään rauhallisella, hillityllä äänellään, jota en koskaan
-ole voinut unohtaa.
-
-Ensimmäinen lukemani käsikirjoitus oli "Marie" nimellä varustettu.
-Se kertoo mr Quatermain'in ihmeellisistä kokemuksista, kun hän
-hyvin nuorena miehenä seurasi onnetonta Pieter Retiefia ja buurien
-lähetystöä zuluvaltiaan, Dingaanin, luo. Tämä päättyi siten,
-että heidät murhattiin ja ainoastaan Quatermain itse ja hänen
-hottentottipalvelijansa Hans pääsivät hengissä teurastuksesta.
-Myöskin siinä kerrotaan toisesta, häntä itseään läheisemmin
-koskevasta asiasta, nimittäin hänen rakastumisestaan ja
-avioliitostaan ensimmäisen vaimonsa, Marie Marais'n, kanssa.
-
-Tästä Mariesta en koskaan kuullut hänen puhuvan, yhtä kertaa
-lukuunottamatta. Muistan erään tilaisuuden -- se oli paikallisen
-hyväntekeväisyysyhdistyksen hyväksi pidetyssä puistojuhlassa --,
-jolloin seisoin Quatermain'in vieressä, kun joku esitti hänelle
-nuoren tytön, joka seisoi jonkun matkan päässä ja joka oli herättänyt
-huomiota laulamalla erittäin kauniisti juhlassa. Hänen sukunimensä
-olen unohtanut, mutta hänen etunimensä oli Marie. Quatermain joutui
-hämilleen sen kuullessaan ja kysyi, oliko hän ranskalainen. Nuori
-nainen vastasi kieltäen; hän oli vain ranskalaista syntyperää
-isoäitinsä kautta, joka myöskin oli Marie.
-
-"Niinkö?" hän sanoi. "Tunsin kerran jotenkin teidän näköisenne tytön,
-joka myöskin oli ranskalaista syntyperää ja jonka nimi oli Marie.
-Olkoon elämänne onnellisempi kuin hänen, vaikka ette koskaan voikaan
-olla häntä parempi tai jalompi." Hän kumarsi yksinkertaisella,
-kohteliaalla tavallaan, ja kääntyi poispäin. Myöhemmin, ollessamme
-kahdenkesken, kysyin häneltä, kuka oli tämä Marie, josta hän oli
-puhunut nuorelle naiselle. Hän oli hetkisen vaiti ja vastasi sitten:
-
-"Hän oli ensimmäinen vaimoni, mutta pyydän sinua olemaan puhumatta
-hänestä minulle tai jollekulle muulle, sillä minä en jaksa kuulla
-hänen nimeään. Kenties jonain päivänä saat tietää kaiken hänestä."
-Sitten hän, surukseni ja hämmästyksekseni, purskahti ikäänkuin
-nyyhkytykseen ja poistui nopeasti huoneesta.
-
-Luettuani kertomuksen tästä Mariesta voin hyvin ymmärtää, miksi
-hän oli niin liikutettu. Painan sen aivan sellaisena kuin se hänen
-kädestään on lähtenyt.
-
-Yksi niistä käsikirjoituksista, nimeltä "Myrskyn lapsi" kertoo
-liikuttavan tarinan kauniista ja -- täytynee minun lisätä --
-turmeltuneesta zulutytöstä, Mameena'sta, joka eläissään teki paljon
-pahaa ja poistui katumattomana maailmasta.
-
-Eräässä, muitten muassa, kerrotaan salainen tarina syistä, miksi
-englantilaiset vuonna 1879 voittivat Cetewayo'n ja hänen armeijansa.
-Tämä tapahtui vähän aikaisemmin kuin Quatermain tapasi Sir Henry
-Curtisin ja kapteeni Goodin.
-
-Nämä kolme kertomusta ovat enemmän tai vähemmän yhteydessä toistensa
-kanssa. Ainakin muuan iäkäs kääpiö,Zikali, peloittava poppamies,
-esiintyy niissä kaikissa, vaikka ensimmäisessä hänet vain ohimennen
-mainitaan Retiefin murhan yhteydessä, mihin hän epäilemättä oli
-pääyllyttäjänä. Koska "Marie" on aikajärjestyksessä ensimmäinen ja
-koska tekijä oli sen asettanut pinkkaan päällimmäiseksi, julkaisen
-sen ensin. Muita toivon voivani käsitellä myöhemmin, kun saan alkaa
-ja tilaisuutta.
-
-Mutta tulevaisuus pitäköön itsestään huolen. Me emme voi sitä
-tarkastaa, eivätkä sen tapaukset ole meidän määrättävissämme.
-Toivon siis, että ne, jotka nuoruudessaan ovat lukeneen kuningas
-Salomonin kaivoksista ja Zuvendis'ista, ja kenties jotkut nuoremmat,
-löytäisivät yhtä paljon mielenkiintoisuutta näissä uusissa luvuissa
-Allan Quatermain'in itse kirjoittamaa elämäkertaa, kuin minä itse
-olen löytänyt.
-
-
-
-
-I Luku.
-
-ALLAN OPISKELEE RANSKAA.
-
-
-Vaikka minä, Allan Quatermain, vanhoilla päivilläni olen ryhtynyt
-kirjoittamaan -- muotia seuraten -- en kuitenkaan koskaan ole
-sanallakaan kertonut ensimmäisestä rakkaudestani ja niistä
-seikkailuista, jotka liittyvät rakastettuni kauniiseen ja
-traagilliseen elämän tarinaan. Luulen sen johtuneen siitä, että se
-aina on näyttänyt minusta liian pyhältä ja kaukaiselta asialta, yhtä
-pyhältä ja kaukaiselta kuin tuo taivas, joka säilyttää Marie Marais'n
-kirkkaan, loistavan sielun. Mutta nyt, tällä iälläni, se mikä oli
-kaukaista, tulee lähemmäksi jälleen; ja öisin minä tähtien lomitse
-avaruudessa olen toisinaan näkevinäni avonaiset ovet, joiden kautta
-minun tulee kulkea, ja taivuttautuneena kynnyksen yli maahan päin,
-ojennetuin käsin ja tummat silmät kosteina, esiintyy minulle näyssä
-varjo, jonka aikoja sitten ovat unohtaneet kaikki muut paitsi minä,
--- Marie Marais'n varjo.
-
-Vanhan miehen unelmia epäilemättä, ei muuta. Kuitenkin tahdon
-koettaa piirtää paperille tämän tarinan, joka päättyi niin suureen
-ja muistamista ansaitsevaan uhraukseen, vaikka toivon, ettei
-yksikään ihmissilmä sitä lue, ennenkuin minutkin on unohdettu tai
-joka tapauksessa olen hämärtynyt unohduksen pilvien verhoon. Olenpa
-iloinen, että olen odottanut näin kauan, kunnes ryhdyin tähän
-kokeeseen, sillä minusta tuntuu siltä, että vasta viime aikoina
-olen tullut ymmärtämään ja oikein arvostelemaan sen naisen luonteen
-todellisen arvon, josta kerron, ja sen intohimoisen kiintymyksen,
-jota todisti hänen aulis uhrautumisensa niin perin vähäpätöiselle
-miehelle kuin minä. Ihmettelen, mitä olen tehnyt sellaista, joka
-osakseni on määrännyt kahden sellaisen naisen rakkauden kuin Marien
-ja Stellan, hänkin jo aikoja sitten kuollut, -- ainoa ihminen
-maailmassa, jolle olen kertonut Marien koko tarinan. Muistan kovin
-pelänneeni hänen siitä pahastuvan, mutta niin ei käynyt. Tosiasia
-on, että hän lyhyen avioliittomme aikana ajatteli ja puhui paljon
-Mariesta, ja hänen viimeisiä sanojaan minulle olivat, että hän meni
-etsimään häntä, ja että he yhdessä odottaisivat minua rakkauden
-maassa, puhtaina ja kuolemattomina.
-
-Stellan kuollessa koko tämä puoli elämästä päättyi minuun nähden,
-senjälkeen en niiden pitkien vuosien aikana, jotka sen ja nykyisen
-ajan välillä ovat kuluneet, ole suonut ainoatakaan hyväilysanaa
-naisille. Myönnän tosin, että kerran, paljoa myöhemmin, muuan
-zuluheimoon kuuluva pikku lumoojatar sanoi hyväileviä sanoja
-minulle, ja tunniksi tai niillä paikoin pani pääni pyörälle, --
-taito, jossa hän oli hyvin perehtynyt. Tämän sanon ollakseni aivan
-oikeudenmukainen, vaikka se -- tarkoitan päätäni, sillä sydän ei
-ollut mitenkään sekaantunut tähän juttuun -- pian asettui paikalleen
-jälleen. Hänen nimensä oli Mameena, ja minä olen toisessa yhteydessä
-kertonut hänen huomattavan tarinansa.
-
-Palatkaamme takaisin ajassa. Kuten jo olen kirjoittanut eräässä
-toisessa kirjassa, minä vietin nuoruuteni vanhan isäni kanssa,
-joka oli Englannin valtiokirkon pappi, seudulla, missä on nykyään
-Cradockin piiri Kap-siirtomaassa.
-
-Silloin se vielä oli jotenkin villiä seutua, jossa oli aivan pieni
-valkoinen asutus. Harvalukuisten naapuriemme joukossa oli eräs
-suuri farmari nimeltä Henri Marais, joka asui noin viidentoista
-mailin päässä meidän asuinpaikaltamme, kauniilla Maraisfontein
-nimisellä maatilalla. Sanoin, että hän oli buuri, mutta, kuten hänen
-sekä etu- että sukunimestään voi arvata, hän oli syntyperältään
-hugenotti, hänen esi-isänsä, jonka nimi myös oli Henri Marais --
-vaikka luulen, että Marais kirjoitettiin hiukan toisin silloin -- oli
-aikoinaan ollut ensimmäisiä tähän uskoon kuuluvista, jotka muuttivat
-Etelä-Afrikaan välttääkseen Ludvig XIV:n julmuuksia Nantes'in ediktin
-uudistamisen aikoina.
-
-Toisin kuin useimmat samanlaista alkuperää olevat buurit, tämä
-omituinen Marais-suku -- sillä tietysti oli useita muita samannimisiä
-perheitä -- ei koskaan unohtanut syntyperäänsä. Niinpä he isästä
-poikaan saivat jonkinlaiset tiedot ranskankielessä, ja keskenään
-usein puhuivat sitä hyvän tavan mukaan. Joka tapauksessa Henri
-Marais, joka oli harvinaisen uskollinen, tapasi lukea lukunsa
-Raamatusta (jota buurien on tai oli tapana lukea ääneen joka aamu,
-mikäli heidän lukutaitonsa vain sen teki mahdolliseksi), ei hollannin
-kielellä, vaan vanhalla hyvällä ranskankielellä. Minulla on sama
-kirja, josta hänen oli tapana lukea, sillä, kummallista kyllä
-näin vuosien perästä, kun kaikki nämä tapaukset ovat kauan olleet
-menneisyyteen kätkeytyneinä, satuin ostamaan sen Maritzburgissa
-erään kirjanipun mukana eräästä viikottain pidetystä huutokaupasta,
-jossa myytiin kaikenlaista rihkamaa. Muistan, että kun avasin tuon
-suuren niteen, joka oli sidottu alkuperäisiin hirvennahkakansiin, ja
-näin kenelle se oli kuulunut, purskahdin kyyneliin. Siinä ei ollut
-mitään epäilemistä, sillä, kuten entisinä aikoina oli tapana, tässä
-Raamatussa oli erilaisia etulehtiä, jotka oli sidottu siihen kiinni
-tarkoituksella johtaa mieleen tapauksia, jotka sen omistajalle olivat
-tärkeitä.
-
-Ensimmäisenä esiintyy alkuperäinen Henri Marais mainiten, kuinka
-hän ja hänen maanmiehensä olivat lähteneet Ranskasta, hänen isänsä
-menetettyä henkensä uskonnollisissa vainoissa. Tämän jälkeen seuraa
-pitkä luettelo syntymisistä, avioliitoista ja kuolemantapauksista,
-jatkuen sukupolvesta sukupolveen, joukossa muistiinpanoja, jotka
-kertovat asioista sellaisista kuin perheen asuntopaikan muutoksista,
-kaikki ranskankielellä. Luettelon loppupuolella ilmestyy merkintä
-sen Henri Marais'n syntymästä, jonka minä tunnen liiankin
-hyvin, sekä hänen ainoan sisarensa. Sitten on kirjoitettu hänen
-avioliitostaan Marie Labuschagne'n kanssa, joka, kuten mainitaan,
-myös on hugenottisukua. Seuraa vuotta myöhemmin minun Marieni, Marie
-Marais'n syntymä, ja pitkän väliajan perästä, sillä muita lapsia ei
-syntynyt, hänen äitinsä kuolema. Heti alempana on nähtävänä seuraava
-merkillinen kohta:
-
-"Le 3 Janvier, 1836. Je quitte ce pays voulant me sauver du maudit
-gouvernement Britannique comme mes ancêtres se sont sauvés de ce
-diable -- Louis XIV. A bas les rois et les ministres tyranniques!
-Vive la liberté!" ["3 päivä tammikuuta 1836. Jätän tämän maan
-pelastuakseni Britannian kirotulta hallitukselta, kuten esi-isäni
-ovat pelastuneet tuon paholaisen, Ludvig XIV:n käsistä. Alas
-kuninkaat ja itsevaltiaat ministerit! Eläköön vapaus!"]
-
-Se ilmaisee sangen selvästi Henri Marais'n luonteen ja mielipiteet
-sekä trek-buurien keskuudessa vallitsevat tunteet näihin aikoihin.
-
-Tähän merkintä päättyy ja Marais'n historia on lopussa siinä, mihin
-Raamattuun tehdyt muistiinpanot loppuvat, sillä tämä perheen haara on
-nyt sammunut.
-
-Heidän tarinansa viimeisen luvun tulen aikanaan kertomaan.
-
-Tutustumisessani Marie Marais'hen ei ollut mitään merkillistä. En
-pelastanut häntä missään kahakassa villiltä pedolta enkä onkinut
-häntä ylös kohisevasta virrasta, niinkuin olisi sopivaa romaanissa.
-Me vaihdoimme nuoria ajatuksiamme pienen ja tavattoman raskaan
-pöydän yli, joka aikoinaan oli toimittanut lihanpaloittelemisessa
-tarvittavan pölkyn virkaa. Vielä tällä hetkellä saatan nähdä ne sadat
-naarmut, jotka kulkivat ristiin rastiin sen pinnalla, erittäinkin
-sillä puolella olevat, missä minä tavallisesti istuin.
-
-Eräänä päivänä, useita vuosia senjälkeen kuin isäni oli muuttanut
-Kap-maahan, mynheer Marais saapui taloomme etsien, luullakseni,
-muutamia kadonneita härkiä. Hän oli siihen aikaan laiha, parrakas
-mies, jonka melkein villit, tummat silmät, jotka olivat hyvin lähellä
-toisiaan, sekä vilkas, hermostunut esiintyminen eivät vähintäkään
-muistuttaneet hollantilaista buuria -- ei ainakaan sellaista kuin
-minä olin kuvitellut. Isäni otti hänet kohteliaasti vastaan ja pyysi
-häntä jäämään päivälliselle, minkä hän tekikin.
-
-He puhuivat keskenään ranskaa, jota kieltä isäni hyvin osasi, vaikkei
-hän sitä moneen vuoteen ollut käyttänytkään; hollantia hän ei
-osannut, tai, paremminkin, ei tahtonut puhua, jos vain muuten tuli
-toimeen, ja mr Marais ei taasen pitänyt parempana puhua englantia.
-Häntä ilahdutti tavatessaan jonkun, joka saattoi keskustella
-ranskaksi, ja vaikka hänen puhetapansa oli sellaista, jota kaksi
-vuosisataa aikaisemmin käytettiin, ja isäni taasen puhui nykyistä
-kirjakieltä, he mieltyivät toisiinsa heti sangen hyvin, vaikka ei
-kenties liian kestävästi.
-
-Vihdoin, hetken vaitiolon jälkeen, mr Marais, osoittaen minua,
-laihaa, paksutukkaista ja terävänenäistä nuorukaista, kysyi
-isältäni, eikö hän mielellään haluaisi hankkia minulle opetusta
-ranskankielessä. Vastaus oli, ettei mikään häntä enemmän miellyttäisi.
-
-"Vaikka", isäni lisäsi totisena, "tehdäkseni, johtopäätöksiä omista
-kokeistani, kun on ollut kysymys latinasta ja kreikasta, epäilen
-hänen kykyään oppia mitään?"
-
-Järjestettiin sitten niin, että minä menisin kahdeksi päiväksi
-joka viikko Maraisfontein'iin, nukkuen siellä niiden välisen yön,
-saamaan opetusta ranskankielessä eräältä kotiopettajalta, jonka mr
-Marais oli palkannut opettamaan tytärtään tässä kielessä sekä muissa
-aineissa. Muistan, että isäni suostui maksamaan määrätyn osan tämän
-kotiopettajan palkkiosta, ehdotus, joka säästäväisestä buurista oli
-erittäin mieluisa tietenkin.
-
-Niinpä minä sitten määrättyyn aikaan menin sinne, lainkaan
-pahoittelematta, sillä meidän asuinpaikkamme ja Maraisfonteinin
-välillä saattoi löytää monia pauw ja koran nimisiä kurkia,
-puhumattakaan mitään vuohipukeista, joita myös saattoi tavata,
-ja minun sallittiin kantaa pyssyä, mikä juuri noina aikoina oli
-minulle suureksi hyödyksi. Määrättynä päivänä minä siis ratsastin
-Maraisfontein'iin erään Hans nimisen hottentotin saattamana, josta
-minulla tulee olemaan paljon kerrottavaa. Harjoitin matkalla erittäin
-menestyksellistä urheilua, sillä saapuessani paikalle minulla oli
-selässäni yksi pauw, kaksi koran'ia ja pieni vuorikauris, jonka
-onnistuin ampumaan, kun se hyppäsi esiin muutamien edessäni olevien
-kallionkielekkeiden takaa.
-
-Maraisfonteinin ympärille oli laitettu persikkapuuistutuksia,
-jotka juuri silloin peittivät sen kokonaan ihanilla, punertavilla
-kukillaan, ja kun minä ratsastin niiden keskitse hitaasti, tuntematta
-tarkoin tietä taloon, ilmestyi eteeni hento tyttönen puettuna
-mekkoon, joka väriltään oli aivan persikan kukan näköinen. Saatan
-nähdä hänet tällä hetkellä, tumma tukka alas niskaan riippuen, ja
-suuret arat silmät tuijottaen minuun hollantilaisen kapotin varjosta,
-joka hänellä oli päässään. Hän todellakin näytti olevan pelkkänä
-silmänä, kuin dikkop eli paksupäinen rantarauku; joka tapauksessa
-minä huomasin vähän muutakin hänessä.
-
-Pysäytin ponyni ja tuijotin häneen, tuntien itseni hyvin araksi
-ja tietämättä, mitä sanoa. Hetkisen hän tuijotti minuun takaisin,
-otaksuttavasti saman kiusallisen tunteen vaivaamana, sitten hän
-ponnistautui puhumaan äänellä, joka oli hyvin pehmeä ja miellyttävä.
-
-"Oletko sinä se pieni Allan Quatermain, jonka pitäisi tulla
-opiskelemaan ranskaa minun kanssani?" hän kysyi hollanniksi.
-
-"Olenpa kylläkin", vastasin samalla kielellä, jota hyvin taisin;
-"mutta miksi sinä, neitiseni, kutsut minua pieneksi? Olen pitempi
-kuin sinä", lisäsin pahastuneena, sillä kun olin nuori, oli pituuden
-puute minulla aina arka kohta.
-
-"Minä en usko", hän vastasi. "Mutta päästähän irti tuo hevonen, niin
-mittaamme tässä tätä muuria vasten."
-
-Astuin alas hevosen selästä, ja, saatuani hänet vakuutetuksi siitä,
-ettei minulla ollut mitään korkoja apunani (minulla oli jalassani
-jonkinlaiset raakavuodasta tehdyt tohvelit, joita buurit nimittivät
-nimellä veld-shoon), hän otti kirjoitustaulun, joka hänellä oli
-mukanaan -- siinä ei ollut, kuten hyvin muistan, mitään kehystä,
-vaan oli se todellisuudessa vain kappale ainetta, jota käytettiin
-katon kattamiseen -- ja painaen sen alas kankeaan tukkaani, joka
-oli pystyssä silloin niinkuin nytkin, hän teki syvän merkin muurin
-pehmeään hiekkakiveen kovakärkisellä kynällä.
-
-"Noin", hän sanoi, "nyt se on oikein tehty. Nyt, pikku Allan, on
-sinun vuorosi mitata minut."
-
-Sitten minä mittasin hänet, ja katso, hän oli kokonaista puoli tuumaa
-pitempi minua.
-
-"Sinä seisot varpaillasi", sanoin harmissani.
-
-"Pikku Allan", hän vastasi, "varpailla seisominenhan olisi
-valehtelemista hyvän Herran edessä, ja kun sinä opit minut paremmin
-tuntemaan, sinä tulet myöskin tietämään että, vaikka minulla on
-peloittava luonne ja monia muita syntejä, minä en valehtele."
-
-Luulen, että näytin nolatulta ja masentuneelta, sillä hän jatkoi
-vakavalla, aikaihmisen puhetavalla: "Miksi sinä olet pahastunut
-sentähden, että Jumala teki minut pitemmäksi kuin sinut, erittäinkin
-kun minä olen kokonaisia kuukausia vanhempi, sillä isäni on minulle
-niin kertonut. Tule, kirjoittakaamme nimemme näiden merkkien
-kohdalle, niin että vuoden tai parin perästä saatat nähdä, kuinka
-sinä kasvat minun ohitseni." Sitten hän kivikynällä raaputti "Marie"
-oman merkkinsä päälle hyvin syvään, että se kestäisi, kuten hän
-sanoi; senjälkeen minä kirjoitin oman merkkini kohdalle "Allan".
-
-Viimeisten kahdentoista vuoden kuluessa kohtalo saattoi minut kerran
-vielä kulkemaan Maraisfonteinin ohi. Rakennus oli aikoja sitten
-uudelleen rakennettu, mutta tämä omituinen muuri oli yhä paikallaan.
-Ratsastin sen luo ja katsoin, ja tosiaankin siinä heikosti saattoi
-vielä nähdä Marien nimen ja sen vieressä merkin, jonka minä olin
-tehnyt. Oma nimeni ja sen mukana mittamerkit olivat hävinneet,
-sillä välillä kuluneen neljänkymmenen vuoden kuluessa hiekkakivi
-oli lohkeillut pois paikaltaan. Ainoastaan hänen nimikirjoituksensa
-oli säilynyt, ja sen nähdessäni luulen tunteneeni samaa kuin
-havaitessani, kenen oli se vanha Raamattu, jonka olin ostanut
-Maritzburgissa.
-
-Tiedän, että ratsastin pois nopeasti pysähtymättä edes tiedustamaan,
-kenen käsiin farmi oli joutunut. Ratsastin läpi persikkatarhan, missä
-puut -- kenties samat, kenties toiset -- olivat yhäti kukassa, sillä
-vuodenaika oli sama, jona Marie ja minä ensiksi kohtasimme toisemme.
-
-Mutta tässä tulkoon mainituksi, että Marie aina pysyi juuri
-puolituumaa pitempänä ruumiillisesti, ja kuinka paljon korkeampana
-hengeltään ja sielultaan, en voi sanoa.
-
-Kun me olimme lopettaneet mittaamiskilpailumme, Marie kääntyi
-johtamaan minua taloon, ja kohdistaen huomionsa ensinnäkin kauniiseen
-kanakurkeen ja kahteen koran'iin, jotka riippuivat satulastani, ja
-sitten myöskin vuorikauriiseen, jota hottentotti-Hans kantoi hänen
-takanaan hevosensa selässä, hän kysyi:
-
-"Ammuitko sinä kaikki nämä, Allan Quatermain?"
-
-"Kyllä", vastasin ylpeästi; "surmasin ne neljällä laukauksella, ja
-pauw ja koran olivat lennossa, eivätkä istumassa, mikä on enemmän
-kuin mitä sinä olisit voinut tehdä, vaikka oletkin pitempi, neiti
-Marie."
-
-"Enpä tiedä", hän vastasi miettiväisenä. "Minä osaan ampua erittäin
-hyvin rihlapyssyllä, sillä isäni on minua opettanut, mutta minä en
-koskaan ole tahtonut ampua eläviä olentoja paitsi pakosta silloin
-kun olen ollut nälkäinen, sillä minusta tappaminen on julmaa. Mutta
-tietystikin on miesten laita toisin", hän lisäsi nopeasti, "ja
-epäilemättä sinusta kerran tulee suuri metsästäjä, Quatermain, kun
-sinä jo osaat niin hyvin tähdätä."
-
-"Se on toivomukseni", vastasin, punastuen tästä kohteliaisuudesta,
-"sillä minä rakastan metsästystä, ja kun on niin paljon villiä
-eläimiä, ei haittaa, vaikka surmaamme muutamia. Minä ammuin nämä
-sinulle ja isällesi syötäväksi."
-
-"Tulehan sitten antamaan ne hänelle. Hän kiittää sinua", ja hän
-johdatti meidät hietakivimuurissa olevasta portista pihalle, missä
-olivat ulkorakennukset, joissa ratsuhevosia ja parasta rotukarjaa
-pidettiin yöllä, ja niin ohi pitkän yksikerroksisen, kivestä
-rakennetun ja valkeaksi sivellyn talon päädyn sen etupuolella
-olevalle kuistille.
-
-Tällä leveällä kuistilla, joka tarjosi miellyttävän näköalan yli
-laajan, puistonkaltaisen maan, missä mimosa ja muut puut kasvoivat
-ryhmissä, kaksi miestä istui juoden väkevää kahvia, vaikka tuskin oli
-vielä kymmenen aika aamulla.
-
-Kuullessaan hevosten kopinaa toinen näistä, mynheer Marais, jonka
-jo tunsin, nousi ylös nahkapäällyksisestä nojatuolistaan. Hän ei,
-kuten luullakseni olen sanonut, vähimmässäkään määrässä muistuttanut
-flegmaattista buuria, ei ulkomuodoltaan eikä luonteenlaadultaan,
-vaan pikemmin tyypillistä ranskalaista, vaikkei kukaan hänen sukunsa
-jäsenistä ollut jalallaankaan astunut Ranskaan sadan viidenkymmenen
-vuoden aikana. Ainakin havaitsin myöhemmin niin, sillä tietystikään
-en silloin tiennyt mitään ranskalaisista.
-
-Hänen seuralaisensa oli myös ranskalainen, nimeltään Leblanc, mutta
-aivan erilaatuinen. Kooltaan hän oli lyhyt ja tanakka. Hänen suuri
-päänsä oli kalju lukuunottamatta raudanharmaata kiharaa hiuskehää,
-joka kasvoi sen ympärillä korvien yläpuolella ja valui hänen
-hartioilleen, saaden hänet näyttämään papilta, jolta päälaki on
-ajeltu mutta muualla hiukset jätetty valloilleen. Hänen silmänsä
-olivat siniset ja vesiset, suu oli heikko, ja hänen poskensa
-olivat kalpeat ja veltot. Kun mynheer Marais nousi, minä, ollen
-tarkkaavainen nuorukainen, huomasin, että monsieur Leblanc käytti
-hyväkseen tilaisuutta ojentaen jonkunverran vapisevan kätensä
-täyttääkseen kahvikuppinsa mustasta pullosta, jonka hajusta päättelin
-sisältävän persikkaviiniä.
-
-Tosiaankin, olkoon se kerta kaikkiaan sanottu, tuo miesraukka
-oli juomari, joka selittää sen, miksi hän, korkeasti sivistynyt
-ja lahjakas mies, saattoi pitää alhaista kotiopettajan paikkaa
-syrjäisellä buurifarmilla. Vuosia aikaisemmin hän väkijuomien
-vaikutuksesta oli tehnyt joitakin rikoksia Ranskassa -- mitä ne
-olivat, en tiedä enkä myös koskaan kysellyt -- ja paennut Kap-maahan
-välttääkseen takaa-ajon. Täällä hän sai opettajanpaikan eräässä
-yliopistossa, mutta jonkun ajan perästä hän ilmestyi luentosaliin
-aivan juovuksissa ja menetti toimensa. Sama asia tapahtui muissa
-kaupungeissa, kunnes hän vihdoin joutui kaukaiseen Maraisfonteiniin,
-missä hänen työnantajansa sieti hänen heikkouttaan sen henkevän
-seuran vuoksi, jota hänen omassa luonteessaan jokin näytti vaativan.
-Hän sitäpaitsi katsoi häneen kuin onnettomuustoveriin, ja tärkeänä
-yhdyssiteenä heidän välillään oli heidän molemminpuolinen katkera
-vihansa Englantia ja kaikkea englantilaista kohtaan, mikä monsieur
-Leblanciin nähden, joka nuoruudessaan oli taistellut Waterloon luona
-ja tullut tuntemaan suuren keisari Napoleonin, ei ollutkaan aivan
-luonnotonta.
-
-Henri Marais'n laita oli toisin, mutta siitä minulla on myöhemmin
-enemmän sanottavaa.
-
-"Vai niin, Marie", sanoi hänen isänsä, puhuen hollantia, "sinä olet
-hänet viimeinkin löytänyt", ja hän nyökkäsi minuun päin, lisäten:
-"Sinun pitäisi tuntea itsesi imarrelluksi, pikku mies. Katsohan, tämä
-pikku neiti on istunut kaksi tuntia auringonpaisteessa odotellen
-sinua, vaikka minä sanoin hänelle, ettet sinä saapuisi paljon ennen
-kello kymmentä, koska isäsi, pastori, sanoi sinun syövän aamiaista
-ennenkuin lähdet. Niin, onhan se luonnollista, sillä Marie on yksin
-täällä, ja sinä olet saman ikäinen, vaikkakin eri rotua"; hänen
-kasvonsa synkistyivät, kun hän lausui nämä sanat.
-
-"Isä", vastasi Marie, jonka punastumisen minä saatoin
-hänen päähineensäkin varjosta eroittaa, "minä en istunut
-auringonpaisteessa, vaan persikkapuun alla. Sitäpaitsi minä laskin
-niitä lukuja, jotka monsieur Leblanc oli kirjoittanut taululleni.
-Kas tässä ne ovat", ja hän piti ylhäällä taulua, joka oli koukeroita
-täynnä, tosin hiukan tahraantuneena minun kankean tukkani ja hänen
-päähineensä hankaamisesta.
-
-Sitten monsieur Leblanc tarttui keskusteluun, puhuen ranskaa, josta,
-kun se toistettiin, minä ymmärsin ajatuksen, sillä isäni oli antanut
-minulle perustuksen tässä kielessä, ja sitäpaitsi olen luonnostani
-nopea oppimaan vieraita kieliä. Joka tapauksessa sain selville että
-hän kysyi, olinko se pieni "cochon d'anglais" eli englantilainen
-porsas, jota hän syntiensä vuoksi joutuisi opettamaan. Hän lisäsi,
-että hän arveli minut siksi, koska tukkani pörrötti pystyssä päässäni
--- olin ottanut hatun päästäni kohteliaisuudesta -- aivan kuin sian
-niskassa.
-
-Tämä oli minusta liikaa, niin että, ennenkuin kukaan muu ennätti
-puhua, vastasin hollanniksi, sillä raivo teki minut puheliaaksi ja
-rohkeaksi:
-
-"Kyllä, olen se; mutta, mynheer, jos teistä pitää tuleman minun
-opettajani, niin toivon, ettette kutsu enää toistamiseen minua
-englantilaiseksi porsaaksi."
-
-"Tietysti, gamin" (se on, pikku tyhjäntoimittaja), "ja mitä
-tapahtuisi, pyydän kysyä, jos olen kyllin rohkea toistaakseni tuon
-totuuden?"
-
-"Luulen, mynheer", minä vastasin, tullen valkoiseksi raivosta tämän
-uuden loukkauksen johdosta, "käyvän samoin, kuin kävi tuon pukin", ja
-minä osoitin vuorikaurista Hansin satulassa. "Tarkoitan, että ammun
-teidät."
-
-"Peste! Au moins il a du courage, cet enfant" (lapsi on ainakin
-rohkea), huudahti monsieur Leblanc hämmästyneenä. Tästä hetkestä
-hän kunnioitti minua, eikä koskaan enään lausunut vasten kasvojani
-loukkausta maastani.
-
-Sitten puhkesi Marais puhumaan, käyttäen hollanninkieltä, jota minä
-saatoin ymmärtää:
-
-"Sinua, Leblanc, pitäisi nimittää porsaaksi, ei tätä poikaa,
-sillä, niin aikainen hetki kuin onkin, sinä olet ollut juomassa.
-Kas! Viinipullo on puolillaan. Tällaistako esimerkkiä sinä näytät
-nuorille? Puhupa vielä sellaista, niin ajan sinut pellolle nälkään
-kuolemaan. Allan Quatermain, vaikka minä, kuten lienet kuullut, en
-pidä englantilaisista, pyydän kuitenkin anteeksi. Toivon, että annat
-anteeksi ne sanat, jotka tämä juopporatti lausui arvellen, että sinä
-et ymmärtäisi", ja hän otti hatun päästään ja kumarsi minulle oikein
-juhlallisella tavalla, kuten hänen esi-isänsä varmaan olivat tehneet
-Ranskan kuninkaalle.
-
-Leblanc'in naama kävi noloksi. Sitten hän nousi ylös ja käveli pois
-melkoisesti horjuen; kuten myöhemmin sain tietää, hän meni upottamaan
-päänsä kylmään vesiastiaan ja nielasemaan tuopillisen nuorta maitoa,
-joka oli hänen suosimaansa vastamyrkkyä nautittuaan liian paljon
-väkeviä juomia. Joka tapauksessa hän, ilmaannuttuaan jälleen puoli
-tuntia myöhemmin alkaakseen opetustuntimme, oli aivan raitis ja
-erinomaisen kohtelias.
-
-Kun hän oli mennyt, ja minun lapsellinen suuttumukseni oli tyyntynyt,
-esitin mynheer Marais'lle isäni tervehdykset, sekä myöskin pukin ja
-linnut, joista viimeksimainittu näytti häntä miellyttävän enemmän
-kuin edellinen. Sitten tuotiin satulapussini huoneeseeni, joka
-oli pieni komero sen paikan vieressä, minkä monsieur Leblanc oli
-vallannut, ja Hans lähetettiin viemään hevosia laitumelle muitten
-farmille kuuluvien hevosten kanssa, sidottuaan sitä ennen niiden
-jalat lujasti yhteen, etteivät ne pääsisi juoksemaan kotia.
-
-Kun tämä oli tehty, mynheer Marais näytti minulle huoneen, jossa
-meidän oppituntimme tulisivat pidettäviksi, sitkammer'in eli
-istumahuoneen, joita, useimmista buuriasunnoista poiketen, tämä
-talo saattoi kerskata omaavansa kaksi. Muistan, että permanto oli
-tehty daga'sta, se on, muurahaispesästä tuodusta mullasta, johon oli
-sekotettu lehmänlantaa, ja siihen sitten siroteltu tuhansia persikan
-kiviä sen vielä pehmeänä ollessa, jotta se kestäisi jalkineen
-astunnan -- karkea mutta kauniilta vaikuttava rakennusaine, eikä
-silmälle suinkaan epämiellyttävä. Muuten siinä oli kuistille aukeneva
-ikkuna, joka tässä kirkkaassa ilmanalassa, vaikka olikin varjossa,
-antoi riittävästi valoa, erittäinkin kun se aina oli avoinna. Katto
-oli pelkistä ruo'oista tehty. Iso kirjahylly oli nurkassa sisältäen
-useita ranskalaisia teoksia, useimmat monsieur Leblancin omaisuutta,
-ja huoneen keskellä oli jykevä, karkeatekoinen, luonnostaan
-keltaisesta puusta tehty pöytä, joka aikoinaan oli toimittanut
-teurastuspölkyn virkaa. Muistan myös erään värikuvan suuresta
-Napoleonista hänen komentaessaan eräässä taistelussa, josta hän
-suoriutui voittajana, istuen valkoisen hevosen selässä ja heiluttaen
-sotamarsalkan sauvaa kuolleiden ja haavoittuneiden yläpuolella.
-Lähellä ikkunaa riippui ruokokatosta pesä, jossa asusti pari
-punapyrstöistä pääskystä, kauniita lintuja, jotka, aikaansaamastaan
-likaisuudesta huolimatta, tuottivat Marielle ja minulle loppumatonta
-huvia työmme lomassa.
-
-Kun minä tuona päivänä arasti hiivin tähän kodikkaaseen paikkaan
-ja, luullen olevani yksin, aloin sitä tutkia, sai minut äkkiä
-seisahtumaan omituinen ääni, joka näytti lähtevän kirjakaapin takaa.
-Ihmetellen, mikä siihen oli syynä, lähestyin varovaisesti ja huomasin
-punertavapukuisen olennon seisovan nurkassa kuin pahantapaisen
-lapsen, nojaten päätään seinää vasten ja hiljaa nyyhkyttäen.
-
-"Marie Marais, miksi sinä itket?" minä kysyin.
-
-Hän kääntyi, työnsi sivuun pitkät, mustat kiharansa, jotka riippuivat
-hänen kasvoillaan, ja vastasi:
-
-"Allan Quatermain, minä itken sen häväistyksen tähden, joka on
-tapahtunut sinulle ja meidän talollemme tuon juopuneen ranskalaisen
-puolelta."
-
-"Mitä siitä?" kysyin. "Hän vain nimitti minua porsaaksi, mutta luulen
-osoittaneeni hänelle, että porsaallakin on kulmahampaat."
-
-"Kyllä", hän vastasi, "mutta hän ei tarkoittanut sinua, vaan kaikkia
-englantilaisia, joita hän vihaa; ja pahinta on, että isänikin on
-samaa mieltä. Hänkin vihaa englantilaisia. Voi, olenpa varma, että
-murhetta seuraa hänen vihastaan, murhetta ja kuolemaa monille."
-
-"No, jos niin on, emme mitään sille asialle voi, vai mitenkä?" minä
-vastasin varhaisen nuoruuden iloisuudella.
-
-"Mikä sinut tekee niin varmaksi?" hän sanoi juhlallisesti. "Huh!
-tuossa tulee monsieur Leblanc."
-
-
-
-
-II Luku.
-
-HYÖKKÄYS MARAISFONTEIN'IIN.
-
-
-Tarkoitukseni ei ole ryhtyä kertomaan niistä vuosista, jotka kulutin
-ranskankielen ja erilaisten muitten aineitten opiskelemiseen,
-oppineen, mutta ennakkoluuloisen monsieur Leblancin opastuksella.
-Eikä siinä totisesti mitään kertomista olekaan. Kun monsieur Leblanc
-oli raitis, oli hän mitä erinomaisin ja taitavin opettaja, vaikkakin
-taipuvainen tekemään monia sivuhyppäyksiä, jotka itsessään kyllä
-olivat hyvin rakentavaisia. Kun hän oli hiprakassa, hän innostui
-pitämään meille juhlallista esitelmää, etupäässä politiikasta ja
-uskonnosta, tai pikemmin sen varjopuolista, sillä hän oli valistunut
-vapaa-ajattelija, vaikka hän tätä puolta luonteestaan, juovuksissakin
-ollessaan, koetti peittää mynheer Marais'lta. Lisätä sopii, että
-jonkinlainen lapsellinen kunniantunto esti meitä ilmaisemasta
-hänen mielipiteitään tästä ja monesta muusta asiasta. Kun hän oli
-aivan täysihumalassa, mikä tapahtui keskimäärin kerran kuussa, hän
-yksinkertaisesti nukkui, ja me teimme, mitä halutti -- seikka, jota
-ilmiantamasta lapsellinen kunniantuntomme meitä myöskin esti.
-
-Mutta, suurin piirtein katsoen, me sovimme erittäin hyvin keskenämme,
-sillä ensimmäisen kohtauksemme jälkeen monsieur Leblanc oli aina
-kohtelias minulle. Marie'ta hän jumaloi, kuten teki jokainen talon
-asukkaista, hänen isästään alhaisimpaan orjaan asti. Tarvitseeko
-minun lisätä, että minä jumaloin häntä enemmän kuin kaikki toiset
-yhteensä, ensin rakkaudella, jota muutamat lapset tuntevat toisiinsa,
-ja myöhemmin, täysikasvaneina, tuolla laajemmalla rakkaudella, joka
-on edellisen siirtänyt ja tehnyt täydelliseksi. Kummallista olisikin
-ollut, jollei asianlaita olisi ollut näin, kun ottaa huomioon,
-että me lähes puolet joka viikosta vietimme melkein yksinämme, ja
-että Marie, jonka luonne oli yhtä avoin kuin kirkas puolipäivä,
-alunpitäenkään ei koskaan salannut kiintymystään minuun. Totta
-kyllä, se oli hyvin hillittyä kiintymystä, melkein sisarellista tai
-kerrassaan äidillistä, päältäpäin katsoen, ikäänkuin hän ei koskaan
-voisi unohtaa, että hän oli puolta tuumaa pitempi tai kuukauden pari
-vanhempi.
-
-Sitäpaitsi hän tuli lapsesta naiseksi, kuten sanoisi irlantilainen,
-sillä olosuhteet ja luonne olivat hänet sellaiseksi luoneet. Hiukan
-toista vuotta aikaisemmin, kun tapasimme toisemme, hänen äitinsä,
-jonka ainoa lapsi hän oli, ja jota hän koko sydämensä voimalla ja
-intohimoisuudella rakasti, kuoli hivuttavan taudin sairastettuaan,
-jättäen hänet pitämään huolta isästään ja hänen taloudestaan. Luulen,
-että tämä raskas menetys hänen aikaisessa nuoruudessaan antoi hänen
-luonteelleen surumielisyyden harmaan värityksen ja saattoi hänet
-näyttämään paljon vanhemmalta kuin hän vuosiensa puolesta oli.
-
-Näin meni aika menojaan, minun salaisesti mielessäni ihaillessa
-Marieta, sanomatta siitä kuitenkaan mitään, ja Marien puhuessa
-ja käyttäytyessä minua kohtaan kuin olisin hänen rakas nuorempi
-veljensä. Ei kukaan, ei edes hänen isänsä tai minun, tai monsieur
-Leblanc, huomannut vähintäkään tästä omituisesta tuttavuussuhteesta,
-tai näyttänyt uneksivankaan, että se saattaisi johtaa lopulta
-selkkauksiin, jotka todella olisivat käyneet hyvin kiusallisiksi
-heille kaikille syistä, jotka aion selittää.
-
-Tarpeetonta sanoa, että aikanaan, kuten välttämätöntä oli, nämä
-selkkaukset syntyivät, ja suuren fyysillisen sekä moraalisen
-kiihoituksen painosta totuus tuli ilmi. Näin se tapahtui.
-
-Jokainen, joka on lukenut Kap-siirtomaan historiaa, on kuullut
-suuresta kafferisodasta vuonna 1835. Tätä sotaa käytiin suurimmaksi
-osaksi Albanyn ja Somersetin alueilla, joten me Cradockin asukkaat,
-kokonaisuudessaan, kärsimme erittäin vähän. Sentähden me, meille
-ominaisen optimismin tähden ja pelkäämättä vaaraa villiasukkaiden
-puolelta, aloimme uskoa olevamme kokonaan turvattuja hyökkäykseltä.
-Todellisuudessa olisikin niin käynyt, jollei olisi tapahtunut erästä
-typerää tekoa monsieur Leblancin puolelta.
-
-Näytti siltä, että eräänä sunnuntaina, jonka päivän aina vietin
-kotona isäni kanssa, monsieur Leblanc lähti yksin ratsastamaan
-muutamille kummuille, jotka sijaitsivat noin viiden penikulman
-päässä Maraisfonteinista. Häntä oli usein varoitettu seudun
-epävarmuudesta, mutta totuus on, että tuo hullu mies luuli
-löytäneensä rikkaan kuparikaivoksen noilla kummuilla, ja oli
-peloissaan, että joku pääsisi osalliseksi hänen salaisuudestaan.
-Sentähden hän sunnuntaisin, jolloin ei ollut mitään oppituntia ja
-mynheer Marais'lla oli tapana pitää perherukous, joka Leblancia ei
-miellyttänyt, tavallisesti ratsasti näille kummuille ja kokosi siellä
-geoloogisia näytteitä sekä koetti määrätä kuparisuonensa paikan. Tänä
-puheenaolevana pyhäpäivänä, joka oli erittäin kuuma, hän tehtyään
-tehtävänsä laskeutui alas hevosensa, kesyn vanhan eläimen, selästä.
-Jättäen sen irralleen hän ryhtyi syömään mukana tuomiaan eväitä,
-joihin näytti sisältyneen pullo persikkaviiniä, joka hänet vaivutti
-uneen. Herätessään iltapuolella hän havaitsi, että hänen hevosensa
-oli hävinnyt, ja teki heti sen johtopäätöksen, että kafferit olivat
-sen varastaneet, vaikka todellisuudessa eläin oli vain kiertänyt
-erään mäentöyrään taakse etsimään ruohoa. Juostessaan edestakaisin
-hän samassa tuli tämän mäen yli ja tapasi hevosensa, jonka ilmeisesti
-oli vienyt pois kaksi punakafferia, jotka, kuten tavallisesti, olivat
-asestetut assegailla. [Assegai on nimeltään kafferien käyttämä
-heittokeihäs. Suom. muist.]. Tosiasiassa nämä miehet olivat löytäneet
-eläimen ja, tietäen, kenelle se kuului, etsivät sen omistajaa,
-jonka he aikaisemmin päivällä olivat nähneet kummulla, jättääkseen
-sen hänelle takaisin. Tämä ei kuitenkaan koskaan pystynyt monsieur
-Leblancin päähän, joka oli persikkaviinin höyryjen kiihoittama.
-
-Kohottaen kaksipiippuisen pyssynsä, jota hän kantoi mukanaan, hän
-laukaisi ensimmäistä kafferia kohti, joka oli nuori mies ja sattui
-olemaan heimon päällikön vanhin poika ja perillinen, ja koska
-välimatka oli hyvin lyhyt, ampui hänet kuoliaaksi. Tämän jälkeen
-hänen kumppaninsa, jättäen hevosen, lähti henkensä edestä juoksemaan.
-Häntä kohti Leblanc myöskin laukaisi, haavoittaen häntä lievästi
-kylkeen, mutta ei muualle, niin että hän pääsi pakoon kertoakseen
-tapauksen, josta hän ja jokainen muu alkuasukas peninkulmien päähän
-asti sai sen käsityksen, että se oli tahallinen ja edeltäpäin
-harkittu murha. Tekonsa tehtyään tulinen vanha ranskalainen nousi
-juoksijansa selkään ja ratsasti rauhallisesti kotia. Matkalla
-kuitenkin, kun viinin höyryt haihtuivat hänen päästään, tulivat
-sijaan epäilykset, josta oli seurauksena, että hän päätti olla
-sanomatta mitään seikkailustaan Henri Marais'lle, jonka hän tiesi
-erittäin huolellisesti välttävän kaikenlaista riidan aihetta
-kafferien kanssa.
-
-Niinpä hän piti oman neuvonsa ja meni vuoteeseen. Ennenkuin hän
-seuraavana aamuna oli jalkeilla, mynheer Marais, epäilemättä mitään
-levottomuutta tai vaaraa, oli ratsastanut eräälle kolmenkymmenen
-mailin tai enemmänkin päässä sijaitsevalle maatilalle maksamaan sen
-omistajalle muutamia nautaeläimiä, jotka hän äskettäin oli ostanut,
-jättäen talonsa ja tyttärensä aivan suojatta, lukuunottamatta
-Leblancia ja muutamia alkuasukaspalvelijoita, jotka oikeastaan olivat
-orjia ja asuivat maatilalla.
-
-Nyt maanantai-iltana menin tavalliseen aikaan vuoteeseen ja nukuin,
-niinkuin aina läpi elämäni olen tehnyt, kuin pölkky noin kello
-neljään aamulla, jolloin heräsin siihen, että kuulin jonkinlaista
-rapinaa ikkunaruudussa. Hyppäsin vuoteestani ja tunnustelin
-pistooliani, kun oli aivan pimeä, hiivin ikkunan luo, avasin sen,
-ja pitäen päätäni ikkunalaudan alapuolella, peläten, että sen
-ilmestymistä tervehdittäisiin assegailla, kysyin kuka siellä oli.
-
-"Minä, baas" [baas (hollantilainen sana) = mestari, herra.
-Suom. muist.], sanoi Hans, hottentottipalvelijamme, joka, kuten
-muistetaan, seurasi jäljessäni ratsastaen, kun ensimmäisen kerran
-tulin Maraisfonteiniin. "Minulla on huonoja uutisia. Kuulkaa! Baas
-tietää, että minä olen ollut ulkona etsimässä punaista lehmää, joka
-katosi. No, minä löysin sen ja nukuin sen vieressä erään puun alla
-kedolla, kun noin kaksi tuntia sitten eräs vaimo, jonka tunnen,
-tuli nuotioni luokse ja herätti minut. Kysyin häneltä, mitä hänellä
-oli tekeillä tähän aikaan yöstä, ja hän vastasi tulleensa kertomaan
-minulle jotain. Hän sanoi että jotkut nuoret miehet päällikkö
-Quabin heimosta, joka asuu noilla kukkuloilla, olivat käyneet
-heidän kraalissaan [kraal on hottentottikylä. Suom. muist.], ja
-tämä tapahtui muutamaa tuntia aikaisemmin kuin saapui sanantuoja
-päällikön luota ilmoittaen, että heidän täytyy heti palata takaisin,
-koska tänään aamun koittaessa hän ja kaikki hänen miehensä tekevät
-hyökkäyksen Maraisfonteiniin ja surmaavat siellä jokaisen sekä vievät
-mukanaan karjan."
-
-"Hyvä Jumala!" minä huudahdin. "Miksi?"
-
-"Koska, nuori baas", pitkitti hottentotti ikkunan toiselta puolelta,
-"koska joku Maraisfonteinista -- luulen, että se oli Korppikotka
-(alkuasukkaat antoivat tämän nimen Leblancille hänen kaljun päänsä
-ja kyömynenänsä tähden) -- ampui Quabin pojan sunnuntaina, kun tämä
-piteli hänen hevostaan."
-
-"Hyvä Jumala!" sanoin jälleen, "se vanha hölmö on varmasti ollut
-juovuksissa. Milloin sanoitkaan hyökkäyksen tapahtuvan -- aamun
-koittaessa?" ja minä silmäilin tähtiä, lisäten: "Voi, siihen ei ole
-enään tuntiakaan, ja baas Marais on poissa."
-
-"Niin", rääkyi Hans; "ja neiti Marie -- ajatelkaahan, mitä
-punakafferit tekevät neiti Marielle, kun heidän verensä kiehuu."
-
-Työnsin nyrkkini ikkunan läpi ja sivelin hottentotin irvistelevää
-naamaa, jota tähtienloiste heikosti valaisi.
-
-"Lurjus!" sanoin, "satuloi tammani ja se punertavanharmaa kimo ja ota
-pyssysi. Tulen kahden minuutin kuluttua. Ole nopsa tai ammun sinut."
-
-"Minä menen", hän vastasi ja hävisi yöhön kuin pelästynyt käärme.
-
-Sitten aloin pukeutua, huutaen pukeutuessani, kunnes isäni ja
-kaffereita tuli huoneeseen. Pannessani ylleni vaatekappaleitani
-kerroin heille kaikki.
-
-"Lähettäkää sananviejä", sanoin, "Marais'n luo -- hän on Bothan
-maatilalla -- ja kaikkien naapurien luo. Lähettäkää, henkenne tähden;
-kootkaa yhteen meille ystävälliset kafferit ja ratsastakaa hiiden
-kyytiä Maraisfonteiniin. Älkää puhuko minulle, isä; älkää puhuko!
-Menkää ja tehkää, mitä teille sanon. Seis! Antakaa minulle kaksi
-pyssyä, täyttäkää satulapussit ruutirasioilla ja ammuksilla, ja
-sälyttäkää ne tammani selkään. Oh, joutukaa, joutukaa!"
-
-Nyt vihdoin he ymmärsivät ja lähtivät juoksemaan sinne tänne
-kynttilöineen ja lyhtyineen. Kahta minuuttia myöhemmin -- enempää
-tuskin oli kulunut -- olin tallin edustalla, juuri kun Hans talutti
-ulos punertavanruskeata tammaa, -- kuuluisa eläin, jonka ostamista
-varten kaksi vuotta sitten olin säästänyt kaikki rahani. Joku
-kiinnitti satulapussien hihnoja, kun minä koettelin vöitä; joku
-muu ilmestyi taluttaen komeata punertavanharmaata tallioritta,
-jonka tiesin tammaa seuraavan kuolemaan asti. Ei ollut aikaa sitä
-satuloida, näin että Hans kiipesi sen selkään kuin munkki, pitäen
-kainalossaan pyssyä, sillä minä kannoin vain yhtä ja kaksipiippuista
-pistooliani.
-
-"Lähettäkää matkaan sanansaattajat", huusin isälleni. "Jos tahdotte
-nähdä jälleen minut, lähettäkää heidät nopeasti, ja seuratkaa niin
-monen miehen kanssa, kuin voitte saada liikkeelle." --
-
-Sillä meillä oli edessämme viidentoista mailin matka ja
-kolmekymmentäviisi minuuttia päivänkoittoon.
-
-"Hiljaa ylös rinnettä", sanoin Hansille, "kunnes eläimet ovat
-ennättäneet vetää henkeä, ja sitten ratsastakaa sellaista vauhtia
-kuin ette koskaan ennen ole ratsastanut."
-
-Nuo ensimmäiset kaksi mailia ylämaata! Luulin, ettemme koskaan
-pääsisi sen päähän, ja kuitenkaan en uskaltanut hellittää tamman
-ohjaksia, peläten, että se tappaisi itsensä ruohon syömisellä.
-Onneksi se ja sen kumppani, talliori -- erittäin kestävä hevonen,
-vaikkakaan ei kovin nopea -- olivat seisseet laiskoina viimeiset
-kolmekymmentä tuntia, ja tietystikään eivät olleet syöneet tai
-juoneet auringonlaskun jälkeen. Siksipä ne, ollen mainiossa kunnossa,
-olivat innostuneita hommaan; me olimme myöskin kevyitä painoltamme.
-
-Minä pidättelin tammaa, kun se kapusi ylös jyrkännettä, ja ori asetti
-askeleensa sen mukaan. Me saavuimme huipulle, ja eteemme levisi laaja
-tasanko, yksitoista mailia pitkä, ja sitten kaksi mailia kukkulaa
-alas Maraisfonteiniin.
-
-Tamma kiiti sellaista vauhtia, että kolea yöilma vinkui
-korvissani, ja sen jäljessä pinnisteli kunnon punertavanharmaa ori
-hottentottimunkki selässään. Oh, millaista ratsastusta se oli!
-
-Kauemmaksi olen samanlaisesta syystä ratsastanut, mutta en koskaan
-sellaisella kiireellä, sillä minä tunsin eläinten kestävyyden ja
-miten kauan sitä riittäisi. Puoli tuntia ne sitä kestäisivät, sen
-jälkeen ne tällä menolla varmasti kaatuisivat tai kuolisivat.
-
-Ja kuitenkin oli pelkoni aiheuttama tuska niin suuri, että tuntui
-minusta, kuin matelisin pitkin maata kilpikonnan tavoin.
-
-Kimo oli jäänyt jälkeen, sen kavioitten ääni kuoli pois, ja minä
-olin yksin yössä pelkoineni. Maili liittyi mailiin, silloin
-tällöin tähtivalo näytti minulle jonkun kiven tai kuolleen eläimen
-luurangon. Kerran syöksyin valtavaan eläinlaumaan niin äkkiä, että
-eräs antiloopi, kykenemättä pysähtymään, hyppäsi suoraan ylitseni.
-Kerran tamma pisti jalkansa erääseen muurahaiskarhun koloon ja
-melkein kaatui, mutta pääsi jälleen jalkeilleen -- Jumalan kiitos
-vahingoittumattomana -- ja minä toimitin itseni takaisin satulaan,
-josta olin ollut aivan putoamaisillani.
-
-Olimme lähellä tasangon päätä, ja tammani voimat alkoivat olla
-lopussa. Olin hoputtanut sitä liiaksi; välimatka oli liian kauhea.
-Sen vauhti väheni tavalliseen nopeaan raviin, kun se katseli sitä
-töyrästä, joka sen silmien eteen ilmestyi. Ja nyt minä taasen
-uudelleen kuulin takanani kimon kavioiden kapseen. Sillä se tuli
-väsymättömänä perässä. Samaan aikaan kun me saavuimme ylätasangon
-päähän, se oli aivan lähellä, tuskin viidenkymmenen yardin päässä,
-sillä minä kuulin sen hirnunnan heikosti.
-
-Sitten alkoi laskeutuminen. Aamutähti laski ja itä alkoi käydä
-harmaaksi valosta. Oi, ennätämmekö sinne ennen aamunkoittoa?
-Vastaukseksi kaikuivat korvissani hevoseni kavioitten iskut.
-
-Nyt saatoin nähdä paikalla joukon puita. Ja nyt syöksyin johonkin,
-vaikka vasta sitten, kun olin päässyt lävitse, sain tietää sen olleen
-miesketjun, sillä heikko valo välkkyi erään keihäästä, joka oli
-tullut yliajetuksi.
-
-Se ei siis ollut valetta! Kafferit olivat siellä! Kun minä sitä
-ajattelin, täytti uudelleen kauhu sydämeni; kenties heidän
-murhatyönsä jo oli tehty ja he olivat poistumassa.
-
-Minuutin epätietoisuus -- tai liekö ollut vain sekunteja --
-tuntui ikuisuudelta. Mutta se loppui vihdoin. Olin nyt korkean,
-ulkorakennuksia talon takana ympäröivän muurin portilla, ja siellä
-minä innoissani pysäytin tamman -- iloinen se raukka kyllä olikin
-päästessään seisahtumaan -- sillä minun pisti päähäni, että jos
-minä ratsastaisin rakennuksen edustalle, minut hyvin luultavasti
-keihästettäisiin assegailla eikä minusta sitten olisi enempää
-hyötyä. Koettelin ovea, joka oli tehty lujista hajupuun laudoista.
-Tarkoituksella tai sattumalta se oli jätetty sulkematta. Kun minä
-työnsin sen auki, saapui Hans tömisten, lujasti pidellen kiinni
-hevosesta ja kasvot kätkettyinä sen harjaan. Eläin pysähtyi tamman
-viereen, jota se oli seurannut, ja heikossa valossa näin, että sen
-kylkeen oli isketty assegai.
-
-Viisi sekuntia myöhemmin me olimme pihalla sulkien ja teljillä
-varustaen oven takanamme. Sitten, siepaten ampumatarpeita sisältävät
-satulapussit hevosten selästä, jätimme ne siihen seisomaan, ja
-minä juoksin talon takakäytävää kohti, käskien Hansin herättämään
-alkuasukkaat, jotka nukkuivat ulkorakennuksissa, ja seuraamaan heidän
-mukanaan. Jos joku niistä osoittaisi uskottomuuden merkkejä, hänen
-pitäisi ampua hänet heti. Muistan, että tullessani vedin ulos keihään
-tallioriin kyljestä ja toin sen mukanani.
-
-Nyt minä kolkutin talon takaovelle, jota en voinut aukaista. Hetken
-kuluttua, joka tuntui pitkältä, avattiin ikkuna, ja ääni -- se oli
-Marien -- kysyi pelästyneesti kuka siellä oli.
-
-Hän riensi ovelle yöpuvussaan, ja vihdoin olin paikalla.
-
-"Jumalan kiitos, olet vielä vahingoittumaton", läähätin.
-"Pue päällesi vaatteet sillä aikaa kun kutsun Leblancia. Ei,
-pysähdyhän, kutsu sinä hänet; minun täytyy odottaa täällä Hansia ja
-palvelijoitasi."
-
-Hän kiiruhti pois sanaakaan sanomatta, ja samassa Hans saapui, tuoden
-mukanaan kahdeksan pelästynyttä miestä, jotka siihen asti tuskin
-tiesivät, olivatko he nukuksissa vai hereillä.
-
-"Onko tässä kaikki?" kysyin. "Siinä tapauksessa avatkaa ovi ja
-seuratkaa minua arkihuoneeseen, missä baas pitää pyssyjään."
-
-Juuri kun saavuimme sinne, Leblanc astui sisään, puettuna paitaan ja
-housuihin, ja hänen jälessään tuli samassa Marie kynttilä kädessä.
-
-"Mistä on kysymys?" kysyi Leblanc.
-
-Otin kynttilän Marien kädestä ja asetin sen permannolle lähelle
-seinää, ettei se osoittaisi paikkaa assegaille tai pyssyn kuulalle.
-Juuri niinä päivinä kaffereilla oli jonkun verran tuliaseita,
-jotka he suurimmaksi osaksi olivat valloittaneet tai varastaneet
-valkoisilta miehiltä. Sitten kerroin heille kaikki muutamin sanoin.
-
-"Ja koska sait tämän kaiken tietää?" kysyi Leblanc ranskaksi.
-
-"Lähetysasemalla vähän enemmän kuin puoli tuntia sitten", vastasin,
-katsoen kelloani.
-
-"Asemalla vähän enemmän kuin puoli tuntia sitten! Peste! Se ei
-ole mahdollista. Sinä uneksit tai olet juovuksissa", hän huusi
-kiihtyneenä.
-
-"Hyvä, monsieur, pohdimme sitä myöhemmin", vastasin. "Sillävälin
-kafferit ovat täällä, sillä ratsastin heidän keskitsensä; ja jos
-haluatte säilyttää henkenne, lopettakaa puhuminen ja toimikaa. Marie,
-montako pyssyä siellä on?"
-
-"Neljä", hän vastasi, "isäni pyssyä; kaksi roeria ja kaksi pienempää
-pyssyä."
-
-"Ja kuinka moni näistä miehistä" -- osoitin kaffereita -- "osaa
-ampua?"
-
-"Kolme hyvin ja yksi huonosti, Allan."
-
-"Hyvä", sanoin. "Anna heidän ladata pyssynsä loopereilla" -- se
-on, särmikkäillä, ei pyöreillä, kuulilla -- "ja anna muiden seistä
-käytävässä assegait kädessä, siltä varalta, että kvaabit yrittäisivät
-vallata takaoven."
-
-Nyt tässä talossa oli kaikkiaan vain kuusi ikkunaa, yksi kummassakin
-arkihuoneessa, yksi kummassakin isommassa makuuhuoneessa, aueten nämä
-kaikki neljä kuistille, ja yksi talon kummassakin päässä, antamassa
-valoa kahdelle pienelle makuuhuoneelle, joihin päästiin isompien
-makuuhuoneiden kautta. Takana onneksi ei ollut yhtään ikkunaa, sillä
-rakennus oli vain yksikerroksinen ja varustettu käytävällä, joka
-kulki etupuolelta takaovelle asti, ollen vähän yli viisitoista jalkaa
-pitkä.
-
-Niin pian kuin pyssyt oli ladattu, jaoin miehet siten, että yksi
-pyssymies tuli kuhunkin ikkunaan. Oikeanpuoleisen arkihuoneen ikkunan
-otin haltuuni itse, varustautuneena kahdella pyssyllä, Marien
-tullessa mukaani lataamaan, jota hän, tämän villin maan kaikkien
-tyttöjen tavoin, osasi tehdä varsin hyvin. Sitten me asetuimme
-valmiiseen ampuma-asentoon, ja sitä tehdessämme me olimme erittäin
-iloisella tuulella kaikki, lukuunottamatta monsieur Leblancia, joka,
-kuten huomasin, näytti erittäin tyrmistyneeltä.
-
-En tahdo hetkeäkään uskotella, että hän oli pelästynyt, vaikka
-niin olisi hyvin saattanut ollakin, sillä hän oli tavattoman
-rohkea ja vieläpä äkkipikainen mies; mutta luulen, että tietoisuus
-siitä, että hänen juovuspäissään tekemänsä teko oli tuonut tämän
-kauhean vaaran meille kaikille, painoi hänen mieltään. Myöskin
-lienee siihen ollut muita syitä; jonkinlainen hieno ennakkotieto
-sen elämän lähestyvästä lopusta, jota, kun kaikki myönnytykset oli
-tehty, tuskin saattoi sanoa hyvin vietetyksi. Joka tapauksessa hän
-liikkui ikkunapaikallaan, kiroten hiljaa, ja pian näin hänen alkavan
-seurustella rakkaan persikkaviinipullonsa kanssa, jonka hän veti
-esiin eräästä kaapista.
-
-Myöskin palvelijat olivat apealla mielellä, kuten kaikki
-alkuasukkaat ovat, kun heidät äkkiä herätetään yöllä; mutta kun tuli
-valoisa, kävivät hekin iloisemmiksi. Kafferi raukka ei juuri pidä
-tappelemisesta, erittäinkin, kun hänellä on pyssy ja valkoinen mies
-tai kaksikin häntä johtamassa.
-
-Kun sitten olimme tehneet sellaisia pieniä valmistuksia kuin
-saatoimme, -- joita minä, ohimennen, täydensin kasaamalla muutamia
-huonekaluja etu- ja takaovia vastaan, -- seurasi väliaika, joka,
-puhuakseni omasta puolestani -- olin kaikessa tapauksessa silloin
-vain nuori poika -- minusta tuntui kovin hermoja koettelevalta.
-Siinä minä seisoin ikkunassani kahden pyssyn kera, joista toinen oli
-kaksipiippuinen ja toinen yksinkertainen roer, eli elefanttipyssy,
-johon mahtui tavaton lataus, mutta molemmat olivat, se muistettakoon,
-piilukkoja; sillä, vaikka nallit jo oli otettu käytäntöön, me olimme
-Cradockissa vähän ajastamme jälessä. Lisäksi siinä, kyyristyneenä
-maahan sivullani, ja pidellen ampumatarpeita valmiina uudelleen
-lataamista varten, pitkä musta tukka valuen hartioille, oli Marie
-Marais, josta nyt oli tullut hyvin kehittynyt nuori nainen. Syvän
-hiljaisuuden vallitessa hän kuiskasi minulle:
-
-"Miksi tulit tänne, Allan? Sinä olit siellä turvassa, ja nyt sinä
-kenties saat surmasi."
-
-"Koettaakseni pelastaa sinut", vastasin yksinkertaisesti. "Miten
-olisit tahtonut minun menettelevän?"
-
-"Koettaaksesi pelastaa minut? Oi, teit siinä hyvin, mutta sinun olisi
-pitänyt ajatella itseäsi."
-
-"Sitten minä olisin kuitenkin ajatellut sinua, Marie."
-
-"Miksi, Allan?"
-
-"Koska sinä olet minulle sama kuin oma itseni ja enemmänkin. Jos
-jotain sinulle tapahtuisi, minkälaiseksi kävisikään elämäni?"
-
-"En oikein ymmärrä, Allan", hän vastasi luoden katseensa maahan.
-"Sano minulle, mitä tarkoitat?"
-
-"Mitäkö tarkoitan, sinä yksinkertainen tyttö", sanoin; "mitäpä muuta
-voin tarkoittaa kuin että rakastan sinua, minkä luulin sinun jo kauan
-sitten tienneen."
-
-"Ah!" sanoi hän, "nyt minä sen ymmärrän." Sitten hän nousi
-polvilleen, ja kohotti huulensa suudeltaviksi, lisäten: "Kas, tässä
-on vastaukseni, ensimäinen ja kenties viimeinen. Kiitos, Allan rakas;
-olen iloinen kuultuani tämän, sillä, katsohan, toinen tai kumpikin
-meistä saattaa pian kuolla."
-
-Kun hän nämä sanat lausui, lensi ikkuna-aukosta assegai, kulkien
-aivan päittemme välitse. Niinpä jätimmekin rakastelun ja kiinnitimme
-huomiomme sotaan.
-
-Nyt alkoi päivä valjeta valon levitessä helmikirkkaalta itäiseltä
-taivaalta; mitään hyökkäystä ei vielä oltu tehty, vaikka sen uhka
-olikin olemassa, kuten takanamme olevaan seinään tarttunut keihäs
-meille selvästi osoitti. Kenties oli kaffereita säikähdyttänyt
-hevosten ravaaminen pimeässä heidän ketjunsa läpi, kun he eivät
-tietäneet, montako niitä siinä oli ollut. Tai ehkä he odottivat
-nähdäkseen paremmin, minne tehdä hyökkäyksensä. Nämä ajatukset
-johtuivat mieleeni, mutta kumpikin oli väärä.
-
-He pidättyivät mihinkään ryhtymästä, kunnes sumu haihtuisi hiukan
-sen paikan alapuolelta olevasta notkosta, missä karjakraalit
-[kraal merkitsee tässä eräänlaista karja-aitausta. Suom. muist.]
-sijaitsivat, sillä niin kauan kuin sumu säilyi, he eivät nähneet
-viedä eläimiä ulos. Nämät he halusivat varmuuden vuoksi ajaa pois
-ennen taistelun alkua, ettei sen kuluessa saattaisi tapahtua jotain,
-joka riistäisi heiltä heidän saaliinsa.
-
-Tällä hetkellä näistä kraaleista, missä mynheer Marais'n sarvikarjaa
-ja lampaita säilytettiin öisin, noin sata viisikymmentä edellisiä
-ja ehkä kaksi tuhatta jälkimmäisiä, -- puhumattakaan hevosista,
-sillä hän oli varakas ja hyvinvoipa farmari, -- kuului mylvimistä,
-hirnumista ja määkimistä, ja sen ohella ampumista.
-
-"Ne ajavat ulos karjaa", sanoi Marie. "Oi, isäparkani, hän on
-tuhoutunut; se murtaa hänen sydämensä."
-
-"Paha kylläkin", vastasin, "mutta on asioita, jotka saattavat olla
-pahemmin. Kuuntele!"
-
-Puhuessani alkoi kuulua jalkojen töminää ja villiä sotalaulua. Sitten
-sumusta, joka leijaili sen notkon yläpuolella, missä karjakraalit
-sijaitsivat, tuli näkyviin olioita, liikkuen hiljaa edestakaisin,
-aavemaisen ja epätodellisen näköisinä. Kafferit järjestelivät
-miehiään hyökkäystä varten. Minuuttia myöhemmin se jo oli alkanut.
-He tulivat ylös rinnettä pitkissä epätasaisissa riveissä, luvultaan
-useita satoja, viheltäen ja huutaen, heilutellen keihäitään,
-sotatöyhdöt ja hiuskoristeet tuulessa liehuen, ja murhanhimo silmistä
-loistaen. Kahdella tai kolmella heistä oli pyssyt, joita juostessaan
-laukaisivat, mutta minne kuulat menivät, sitä en tiedä; kenties yli
-rakennuksen.
-
-Huusin Leblancille ja kaffereille, etteivät he ampuisi ennen minua,
-sillä tiesin, että he olivat huonoja tähtäämään ja että paljon
-riippui siitä, miten vaikuttava ensimäinen yhteislaukauksemme olisi.
-Kun sitten hyökkäyksen johtaja tuli kolmenkymmenen yardin päähän
-paikalta, minä -- sillä nyt valo, vähitellen lisääntyen, oli kyllin
-voimakas tehdäkseen minulle mahdolliseksi eroittaa hänet hänen
-puvustaan ja rihlapyssystä, jota hän piti kädessään -- laukaisin
-häntä kohden roer'ini ja ammuin hänet kuoliaaksi. Vieläpä raskas
-kuula läpäistyään hänen ruumiinsa haavoitti kuolettavasti erästä
-toista kvaabia hänen takanaan. Nämä olivat ensimmäiset miehet, jotka
-taistelussa olen kaatanut.
-
-Kun he kaatuivat, Leblanc ja loput väestämme laukaisivat myöskin,
-jolloin heidän luotinsa saivat aikaan suurta tuhoa vihollisten
-rivissä, mikä oli juuri tarpeeksi pitkä salliakseen heidän
-hajaantua. Kun savu hieman hälveni, näin lähes tusinan miehiä
-makaavan maassa, ja lopun, tästä vastaanotosta peljästyneinä,
-pysähtyneen. Jos he olisivat hyökänneet eteenpäin, kun me
-parhaillaan latasimme, he epäilemättä olisivat vallanneet paikan;
-mutta, tottumattomina tuliluikkujen peloittaviin vaikutuksiin, he
-pysähtyivät hämmentyneinä. Osa heistä, noin kaksi- tai kolmekymmentä,
-kerääntyi kaatuneitten kafferien ruumiitten ympärille, ja, tarttuen
-toiseen pyssyyni, minä laukaisin molemmat piiput heitä kohti
-sillä peloittavalla seurauksella, että koko rykmentti sai kintut
-alleen ja pakeni, jättäen maahan kuolleensa ja haavoittuneensa.
-Kun he juoksivat, hurrasivat palvelijamme, mutta minä huusin heitä
-vaikenemaan ja lataamaan hiljalleen, hyvin tietäen, että vihollinen
-pian palaisi.
-
-Pitkään aikaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään, vaikka me saatoimme
-kuulla heidän puhelevan jossain karjakraalin läheisyydessä, noin
-sadan viidenkymmenen yardin päässä rakennuksestamme. Marie käytti
-hyväkseen tätä keskeytystä tuodakseen ruokaa ja jakaakseen sen
-meidän keskemme. Minä omasta puolestani olin kylläkin iloinen sitä
-saadessani.
-
-Nyt oli aurinko noussut, jonka nähdessäni kiitin Jumalaa, sillä
-joka tapauksessa meitä ei enään voitu yllättää. Myöskin päivän
-valjetessa joku määrä pelkoani hävisi, koska pimeys aina tekee vaaran
-kaksikertaa pelottavammaksi miehelle ja hevoselle. Kun me vielä
-söimme ja varustimme ikkunapaikkoja parhaamme mukaan tehdäksemme
-sisäänpääsyn niistä vaikeaksi, ilmestyi näkyviin yksi kafferi,
-heiluttaen päänsä yläpuolella seivästä, johon oli kiinnitetty
-valkoinen härän häntä rauhan merkiksi. Määräsin, ettei kukaan saanut
-ampua, ja kun mies, joka oli rohkea veitikka, oli saapunut sille
-paikalle, missä kuollut päällikkö makasi, huusin hänelle, kysyen
-hänen asiaansa, sillä osasin hyvin puhua hänen kieltään.
-
-Hän vastasi, että hän oli tullut tuomaan sanomaa Quabilta. Tämä
-sanoma oli seuraava: että lihava valkoinen mies, jota nimitettiin
-Korppikotkaksi ja joka asui mynheer Marais'n talossa, oli julmasti
-murhannut Quabin vanhimman pojan, ja että hän, Quabi, vaati veren
-verestä. Lisäksi, hän ei halunnut surmata nuorta valkoista emäntää
-(se oli Marie) tai muita talon asukkaista, joiden kanssa hänellä ei
-ollut mitään riitaa. Jos me siis luovuttaisimme lihavan valkoisen
-miehen, jotta hän antaisi hänen "hitaasti kuolla", tyytyisi Quabi
-hänen henkeensä ja siihen karjaan, jonka hän jo oli ottanut, ja
-jättäisi meidät sekä talomme rauhaan.
-
-Nyt, kun Leblanc ymmärsi tämän tarjouksen laadun, joutui hän aivan
-suunniltaan sekä pelosta että raivosta, ja alkoi kiljua ja kirota
-ranskaksi.
-
-"Olkaa hiljaa", sanoin; "emme aio teitä luovuttaa, vaikkakin
-olette kaiken tämän ikävyyden meille saattanut. Teidän
-elämismahdollisuutenne ovat yhtä hyvät kuin meidänkin. Ettekö häpeä
-esiintyä tuolla tavoin näiden mustien miesten edessä."
-
-Kun hän vihdoin jonkun verran rauhoittui, huusin sanantuojalle, ettei
-meillä valkoisilla miehillä ollut tapana luopua toisistamme, ja että
-me eläisimme tai kuolisimme yhdessä. Vielä pyysin häntä kertomaan
-Quabille, että jos me kuolisimme, kosto, joka kohtaisi häntä ja
-koko hänen heimoaan, huuhtelisi heidät pois niin tarkoin, ettei
-ainoakaan jäisi jälelle, minkätähden hän tekisi hyvin varoessaan,
-ettei kenenkään meidän veremme tulisi vuotamaan. Myöskin lisäsin,
-että meitä oli talossa kolmekymmentä miestä (mikä tietysti oli vale)
-ja meillä oli runsaasti ampumatarpeita ja ruokaa, niin että jos
-hän pitäisi parempana jatkaa hyökkäystä, se päättyisi onnettomasti
-hänelle ja hänen heimolleen.
-
-Kuullessaan tämän lähetti huusi takaisin, että me olisimme jokainen
-kuolleita ennen iltaa, jos asia hänestä riippuisi. Kuitenkin hän
-lupasi ilmoittaa sanani uskollisesti Quabille ja tuoda hänen
-vastauksensa.
-
-Sitten hän kääntyi ja alkoi kävellä poispäin. Juuri kun hän sen teki,
-ammuttiin talosta laukaus, ja mies kaatui eteenpäin maahan, nousi
-jälleen ylös ja hoiperteli takaisin seuralaistensa luo, oikea olkapää
-murskaantuneena ja käsivarsi roikkuen.
-
-"Kuka sen teki?" kysyin savun läpi, joka esti minua näkemästä.
-
-"Minä, parbleu!" huusi Leblanc. "Sapristi! tuo musta paholainen
-tahtoi kiduttaa minua, Leblancia, suuren Napoleonin ystävää. Hyvä,
-lopuksi minä olen kiduttanut häntä, jonka aion surmata."
-
-"Niin, te hullu", vastasin; "ja me myöskin joudumme kidutettaviksi
-teidän kevytmielisyytenne tähden. Te olette ampunut sanansaattajan,
-jolla oli rauhan lippu, ja sitä kvaabit eivät koskaan anna anteeksi.
-Sanonpa teille, että olette osunut yhtä hyvin meihin kuin häneen,
-joka ilman teitä olisi säästynyt."
-
-Nämä sanat lausuin aivan rauhallisesti ja hollannin kielellä, jotta
-omat kafferimme ymmärtäisivät ne, vaikka todellisuudessa kiehuin
-vihasta.
-
-Mutta Leblanc ei vastannut rauhallisesti.
-
-"Kuka sinä olet", hän huusi, "sinä kurja pieni englantilainen, joka
-uskallat antaa neuvoja minulle, Leblancille, suuren Napoleonin
-ystävälle?"
-
-Nyt minä vedin esiin pistoolini ja astuin miestä kohti.
-
-"Olkaa hiljaa, senkin juopporatti", sanoin, sillä arvasin, että hän
-pimeydessä oli juonut lisää viinaa. "Jollette ole hiljaa ja tottele
-minua, joka täällä komennan, joko minä isken aivonne ulos tai annan
-teidät näille miehille", osoitin Hansia ja kaffereita, jotka olivat
-kerääntyneet hänen ympärilleen, muristen pahaenteisesti. "Tiedättekö,
-mitä he teille tekevät? He raahaavat teidät talosta ja jättävät
-teidät yksin kvaabien kanssa ratkaisemaan riitanne."
-
-Leblanc silmäili ensin pistooliani ja sitten alkuasukkaiden kasvoja,
-ja näki jotain jommassakummassa niistä, tai molemmissa, mikä saattoi
-hänet vaihtamaan sävyään.
-
-"Anteeksi, monsieur", hän sanoi. "Olin kiihtynyt. En tiennyt mitä
-sanoin. Jos olettekin nuori, olette rohkea ja taitava, ja minä
-tottelen teitä", ja hän palasi paikalleen ja alkoi ladata pyssyään.
-
-Kun hän sen teki, kohosi äänekäs raivon huuto karjakraalista.
-Haavoittunut lähetti oli saapunut kvaabien luo ja kertoi heille
-valkoisten miesten petoksesta.
-
-
-
-
-III Luku.
-
-PELASTUS.
-
-
-Kvaabien toinen hyökkäys ei alkanut, ennenkuin puoli kahdeksan
-tienoissa. Villi-ihmisetkin rakastavat henkeään ja huomaavat sen
-tosiasian, että haavat tekevät erittäin kipeätä, eivätkä nämä
-tehneet poikkeusta säännöistä. Heidän ensimmäinen rynnistyksensä
-oli antanut heille katkeran opetuksen, josta näkyväisenä hedelmänä
-olivat raajarikot tai kuolevat miehet, jotka liikkuivat sinne tänne
-kuumassa auringon paahteessa, puhumattakaan niistä, jotka eivät
-koskaan nousisi paikaltaan. Nyt, kun paikka talon ympärillä oli aivan
-avoin ja suojaamaton, oli selvää, ettei sitä voinut valloittaa ilman
-erittäin raskaita tappioita. Välttääkseen sellaisia tappioita jokin
-sivistyskansa olisi hyökkäyksessä käyttänyt apunaan juoksuhautoja,
-mutta niistä kvaabit eivät tienneet mitään ja kaivamiseen tarvittavat
-työkalut puuttuivat heiltä.
-
-Niinpä kävikin, että he keksivät toisen, ja olosuhteisiin nähden
-kylläkin vaikuttavan apuvälineen. Karjakraal oli rakennettu
-karkeista, muuraamattomista kivistä. Nämät kivet he ottivat,
-kukin mies kantaen kaksi tai kolme, ja rynnäten eteenpäin, he
-kokosivat niistä siellä täällä puolustusasemia, jotka olivat
-noin kahdeksantoista tuumaa tai kaksi jalkaa korkeita. Nämät
-puolustusasemat miehitti heti niin monta soturia kuin saattoi saada
-suojaa niiden takana, maaten peräkkäin. Tietysti ne villit, jotka
-kantoivat ensimmäisiä kiviä, olivat meidän tulellemme alttiita
-sillä seurauksella, että usea heistä kaatui, mutta heitä oli aina
-täydennysjoukko takana. Kun he olivat alkaneet rakentaa noin
-tusinaan eripaikkaan, ja meillä oli vain seitsemän pyssyä, niin,
-ennenkuin saatoimme uudelleen ladata, joku yksityinen vallitus, jonka
-ensimmäiset rakentajat kenties olivat kaatuneet, saattoi kohota niin
-korkealle, etteivät kuulamme voineet enään haavoittaa sen takana
-olevia. Myöskin ampumatarvevarastomme oli rajoitettu, ja jatkuva
-kulutus tyhjensi sitä niin paljon, että viimein jäi jälelle vain
-noin kuusi latausta miestä kohti. Vihdoin olin todella pakoitettu
-määräämään ampumisen lopetettavaksi, jotta saatoimme varustaa
-itseämme sen suuren hyökkäyksen varalta, joka ei enää voinut pitkälle
-lykkäytyä.
-
-Havaitessaan, etteivät meidän kuulamme enään häirinneet, kvaabit
-etenivät nopeammin, suunnaten hyökkäyksensä talon eteläpäähän, missä
-oli ainoastaan yksi ikkuna, ja siten välttäen tulen, joka heitä
-vastaan olisi voinut suuntautua eri aukoista kuistin katoksen alta.
-Ensin ihmettelin, miksi he valitsivat tämän pään, kunnes Marie
-huomautti minulle, että tämä osa asuntoa oli peitetty ruo'oilla, jota
-vastoin muu osa rakennuksesta, joka oli rakennettu myöhemmin, oli
-liuskakivillä katettu.
-
-Heidän päämääränään oli polttaa katto. Niin pian kuin heidän
-viimeinen vallituksensa oli kyllin lähellä (kello oli silloin noin
-puoli yhdentoista tienoissa), he alkoivat heittää ruokokatolle
-assegaita, joihin oli kiinnitetty palavia ruohokimppuja. Monet niistä
-menivät harhaan, mutta vihdoin, kuten heidän huudoistaan saatoimme
-päättää, yksi osui. Kymmenessä minuutissa tämä osa rakennusta oli
-tulessa.
-
-Nyt asemamme kävi toivottomaksi. Me peräydyimme keskikäytävää pitkin,
-etteivät palavat kattoparrut putoaisi alkuasukkaittemme niskaan,
-jotka alkoivat kadottaa rohkeutensa eivätkä tahtoneet enään seistä
-niiden alla. Mutta kvaabit, rohkaistuneina, kiipesivät sisään
-eteläisen ikkunan kautta ja ahdistivat meitä isomman arkihuoneen oven
-edustalla.
-
-Tässä alkoi ratkaiseva ottelu. Kun he ryntäsivät kimppuumme, me
-ammuimme, kunnes he syöksyivät alas epäjärjestyksessä. Melkein
-viimeisellä laukauksellamme he peräytyivät, ja juuri silloin katto
-putosi heidän päälleen.
-
-Oh, mikä kauhea näky se olikaan! Tiheät savupilvet, alle
-hautautuneiden ja palavien miesten tuskanhuudot, hämminki,
-kuolinkamppailu!
-
-Etuovi murtui sivustahyökkäyksestä.
-
-Leblanciin ja erääseen orjaan, joka oli hänen lähellään, tarttuivat
-mustat, kynsimäiset kädet, ja vetivät heidät ulos. Miten ranskalaisen
-kävi, en tiedä, sillä alkuasukkaat laahasivat hänet pois, mutta
-pelkään hänen loppunsa olleen kauhean, koska hänet otettiin elävänä.
-Palvelijan näin heidän lävistävän assegailla, joten hän ainakin kuoli
-heti. Laukaisin viimeisen panokseni, surmaten erään lurjuksen, joka
-heilutteli sotakirvestään, sitten iskin pyssyn perällä hänen takanaan
-olevaa miestä naamaan kaataen hänet, ja, tarttuen Marien käteen vedin
-hänet pohjoispuolella olevaan huoneeseen -- jossa tapanani oli nukkua
--- ja suljin sekä telkesin oven.
-
-"Allan", hän huudahti, "Allan rakas, kaikki on lopussa. En tahdo
-joutua näiden miesten käsiin. Ammu minut, Allan."
-
-"Hyvä", vastasin, "teen sen. Minulla on pistoolini. Yksi laukaus
-sinulle, yksi minua varten."
-
-"Ei, ei! Ehkä sinä jotenkuten pääset pakenemaan; mutta, näethän,
-minä olen nainen, enkä uskalla jättäytyä sen mahdollisuuden varaan.
-Tule nyt, minä olen valmis", ja hän polvistui levittäen käsivartensa
-ottaakseen vastaan kuoleman syleilyn, ja katsoi ylös minuun armailla,
-sääliväisillä silmillään.
-
-"Ei voi tappaa rakkauttaan ja elämäänsä", vastasin käheästi. "Me
-olemme joutuneet kulkemaan yhdessä", ja minä kohotin molempia
-pistoolin piippuja.
-
-Hottentotti-Hans, joka oli paikalla kanssamme, näki ja ymmärsi sen.
-
-"Se on oikein, se on parasta!" hän sanoi; ja kääntyen poispäin hän
-peitti silmänsä kädellään.
-
-"Odota hiukan, Allan", huudahti Marie; "on vielä aikaa sitten kun ovi
-on murskattu, ja kenties Jumala voi vielä auttaa meitä."
-
-"Hän voi", vastasin epäröiden; "mutta minä en tahtoisi jättäytyä sen
-varaan. Mikään ei voi meitä nyt pelastaa, paitsi jos muut tulevat
-meidät vapauttamaan, ja on liian paljon toivoa sitä."
-
-Sitten eräs ajatus osui mieleeni, ja minä lisäsin kaameasti nauraen:
-"Ihmettelen, missä olemme viiden minuutin kuluttua."
-
-"Oh! Yhdessä, rakkaani; ikuisesti yhdessä jossain uudessa ja
-kauniissa maailmassa, sillä rakastathan minua, eikö totta, niinkuin
-minä rakastan sinua? Ehkä näin on parempi kuin elää edelleen
-täällä, missä meillä varmasti olisi murheita ja kenties joutuisimme
-toisistamme eroon lopulta."
-
-Nyökäytin päätäni, sillä vaikka rakastin elämää, rakastin Marie'ta
-enemmän, ja tunsin, että päättäisimme hyvin elämämme urhoollisen
-taistelun jälkeen. Ovelle jyskytettiin nyt, mutta, kiitos taivaan,
-Marais oli tehnyt vahvat ovet, ja se kesti jonkun aikaa.
-
-Vihdoin kuitenkin puu alkoi antaa perään, assegai ilmestyi särkyneen
-laudan raosta, mutta Hans pisteli keihäällä, joka hänellä oli
-kädessään ja jonka minä olin temmannut hevosen kyljestä, ja se sai
-aikaan huutoa. Mustia käsiä työnnettiin aukosta, ja hottentotti
-iski niihin keihäällä. Mutta toisia tuli enemmän kuin hän saattoi
-keihästää, ja koko oven kehys alkoi pullistua ulospäin.
-
-"Nyt, Marie, ole valmis", sanoin tukahtuneesti, kohottaen pistoolia.
-
-"Oi Kristus, ota minut vastaan!" hän vastasi heikosti. "Eihän se tee
-kipeätä, eihän, Allan?"
-
-"Et ollenkaan tunne mitään", kuiskasin; kylmän hien kihotessa asetin
-pistoolin suun tuuman päähän hänen otsastaan, ja aloin painaa
-liipasinta. Jumalani! Minä todellakin aloin painaa liipasinta hiljaa
-ja vakavasti, sillä en tahtonut erehtyä.
-
-Juuri tällä hetkellä minä, kohisevien liekkien peloittavasta
-rätinästä, villien kiljunnan, haavoittuneiden ja kuolevien miesten
-huutojen ja voihkinan keskeltä kuulin ihanimman äänen, mikä
-milloinkaan on korviini kaikunut -- pyssyn laukausten äänen, ja aivan
-lähellä.
-
-"Suuri Jumala!" huudahdin; "buurit ovat tulleet meitä pelastamaan.
-Tahdon puolustaa ovea niin kauan kuin voin. Jos kaadun, kiipeä
-ikkunalle -- voit alapuolella olevalta tuolilta tehdä sen -- hyppää
-maahan ja juokse laukauksia kohti. Sinulla on mahdollisuus, hyvä
-mahdollisuus."
-
-"Ja sinä, entä sinä", hän voihki. "Tahtoisin mieluummin kuolla sinun
-kanssasi."
-
-"Tee niinkuin pyydän", vastasin uhkamielisesti ja kiiruhdin huojuvaa
-ovea kohti.
-
-Se taipui ulospäin, kaatui, ja sen päähän ilmestyi kaksi kookasta
-villiä heilutellen leveäkärkisiä keihäitään. Kohotin pistoolini,
-ja kuula, joka oli tarkoitettu Marien otsan varalle, murskasi
-ensimmäiseltä raakalaiselta otsan, ja kuula, joka oli tarkoitettu
-minun sydämeni varalle, lävisti toiselta heistä sydämen. He vaipuivat
-molemmat kuolleina oven edustalle.
-
-Tempasin käteeni yhden heidän keihäistään ja loin silmäyksen
-taakseni. Marie oli juuri kiipeämässä tuolille; saatoin juuri nähdä
-hänet sakenevan savun lävitse. Toinen kvaabi hyökkäsi paikalle. Hans
-ja minä otimme hänet vastaan assegaittemme kärjillä, mutta niin
-voimakas oli hänen tölmäisynsä, että ne menivät hänen lävitsensä
-ikäänkuin hän ei olisi ollut mitään, ja koska me sitäpaitsi olimme
-hyvin keveitä, kaaduimme kumpikin selällemme maahan. Kompuroin
-jälleen jaloilleni, tällä kertaa ilman puolustusasetta, sillä
-keihääni oli taittunut kafferin ruumiiseen, ja odotin loppua.
-Katsahtaessani vielä kerran taakseni näin, että Marie joko oli
-epäonnistunut koettaessaan päästä ikkunasta ulos tai oli hyljännyt
-yrityksen. Joka tapauksessa hän seisoi lähellä tuolia nojaten oikeaan
-käteensä. Epätoivossani tartuin katkenneen assegain teräpuoleen ja
-vedin sen kafferin ruumiista, ajatellen, että voisin sitä käyttää
-surmatakseni Marien, ja sitten käännyin pannakseni tekoni täytäntöön.
-
-Mutta juuri kun käännyin, kuulin äänen, jonka hyvin tunsin, huutavan:
-"Oletko elossa, Marie?" ja ovensuuhun ilmestyi, ei villi, vaan Henri
-Marais.
-
-Hitaasti vetäydyin taaksepäin hänen edestään, sillä en voinut puhua,
-ja viimeinen kauhea tahdon ponnistukseni näytti ajavan minua Marieta
-kohti. Saavuttuani hänen luokseen kiedoin käteni, joka vielä piteli
-veristä keihään kärkeä, hänen kaulalleen. Sitten ikäänkuin pimeys
-laskeutui ylleni ja kuulin hänen huutavan:
-
-"Älä ammu, isä. Se on Allan, Allan, joka on pelastanut henkeni!"
-
-Sen jälkeen en muista enempää, eikä myöskään hän muistanut vähiin
-aikoihin, sillä me molemmat putosimme tiedottomina maahan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun jälleen tulin tajuihini, tapasin itseni makaamasta takapihalla
-olevan vaunuliiterin lattialla. Luodessani ympärilleni katseen
-puoliavoimista silmistäni, sillä olin yhä edelleenkin sanaton,
-huomasin Marien, valkoisena kuin lakana, tukka valuneena
-epäjärjestyksessä olevan puvun yli. Hän oli istuutunut eräälle niistä
-laatikoista, joita käytimme vaunujen etuosassa istuimina, niitten
-nimityksenä oli voorkissies, ja kun hänen silmänsä vartioivat minua,
-tiesin, että hän eli. Hänen vieressään seisoi pitkä, tummaverinen
-nuori mies, jota en koskaan ennen ollut nähnyt. Tämä piteli hänen
-kättään ja katseli häntä tuskallisella ilmeellä, ja juuri silloin
-tunsin tuota miestä vihaavani. Näin vielä muutakin; esimerkiksi
-vanhan isäni kumartuneena alas ja katsellen minua huolestuneena, ja
-ulkopuolella pihalla, sillä vaunuliiteriin ei ollut mitään ovia,
-joukon miehiä pyssyt kädessä; muutamia heistä tunsin, toiset olivat
-vieraita. Varjossa, muuria vastaan seisoi tammani pää riipuksissa ja
-koko ruumis vapisten. Vähän matkaa siitä makasi kimo maassa, kylki
-aivan punaisena.
-
-Yritin nousta, mutta en voinut, ja kun sitten, tuntiessani kipua
-vasemmassa reidessäni, katsoin, näin että se oli myöskin punainen.
-Tosiasia oli, että assegai oli tunkeutunut puoleksi sen läpi ja
-iskenyt luuhun. Tosin en sitä ollenkaan tuntenut silloin, kun
-tämän haavan minuun iski, arvatenkin kaatuessani se suuri kvaabi,
-jonka Hans ja minä otimme vastaan keihäittemme kärjillä. Hans,
-sivumennen sanoen, oli myös siellä, peloittava ja kuitenkin samalla
-naurettava näky, sillä kvaabi oli kaatunut suoraan hänen päälleen
-ja maannut tässä asennossa seurauksella, jonka saattaa kuvitella.
-Siinä hän istui maassa, katsellen ylöspäin ja haukkoen ilmaa kuin
-kala. Jokainen haukkominen, muistan sen hyvin, muovautui sanaksi
-"Allemachte!" joka on erittäin suosittu hollantilainen huudahdus ja
-merkitsee: "Kaikkivaltias".
-
-Marie huomasi ensimmäisenä, että olin jälleen palannut elämään.
-Vapauttaen itsensä nuoren miehen kädenpuristuksesta hän tuli horjuen
-minua kohti ja laskeutui polvilleen viereeni, supattaen sanoja, joita
-en voinut kuulla, sillä ne takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitten
-Hans teki itsestään tilanteen herran ja, laahaten epämiellyttävän
-olemuksensa toiselle puolelleni, kohotti kättäni ja suuteli sitä. Sen
-jälkeen isäni puhui, lausuen:
-
-"Kiitetty olkoon Jumala, hän elää! Allan, poikani, olen ylpeä
-sinusta; olet tehnyt velvollisuutesi kuten englantilaisen pitääkin."
-
-"Miksi englantilainen paremmin kuin jonkun muun lajinen mies, herra
-saarnaaja?" kysyi pitkä muukalainen, puhuen hollantia, vaikka hän
-nähtävästi ymmärsi meidän kieltämme.
-
-"Tämä kohta on sellainen, jota en nyt tahdo todistaa, sir", vastasi
-isäni kohoutuen pystyyn. "Mutta jos kuulemani on totta, oli tässä
-talossa ranskalainen, joka ei tehnyt velvollisuuttaan; jos kuulutte
-samaan kansallisuuteen, pyydän teitä suomaan anteeksi."
-
-"Kiitän teitä, sir; sattuu niin, että kuulun puoleksi. Toinen puoli
-minusta on portugalilaista, ei englantilaista, Jumalan kiitos."
-
-"Jumalaa kiitetään monista asioista, jotka varmasti Häntä
-hämmästyttävät", vastasi isäni kohteliaalla äänellä.
-
-Tällä hetkellä tämä jotenkin epämiellyttävä keskustelu, joka sekä
-suututti että huvitti minua suuresti, katkesi, sillä mynheer Marais
-saapui paikalle.
-
-Kuten saattoi odottaakin niin helposti kiivastuvalta mieheltä,
-hän oli peloittavan kiihtymyksen vallassa. Kiitollisuus ainoan,
-rakastetun lapsensa pelastamisesta, raivo kaffereita kohtaan, jotka
-hänet olivat yrittäneet surmata, ja ääretön suru menetettyään
-suurimman osan omaisuuttaan -- kaikki nämä vastakkaiset tunteet
-kiehuivat yhdessä hänen rinnassaan kuin vastakohtaiset alkuaineet
-sulatuskauhassa.
-
-Niistä johtuneet tunteenpurkaukset olivat kirjavat ja erittäin
-valtavat. Hän syöksyi luokseni, siunasi ja kiitti minua (sillä
-hän oli jonkunverran kuullut kertomusta puolustautumisestamme),
-nimitti minua nuoreksi sankariksi ja niin edelleen, toivoen Jumalan
-palkitsevan minut. Sitten hän alkoi raivota Leblancille, joka
-kaiken tämän kauhean onnettomuuden oli hankkinut hänen talolleen,
-sanoen, että se oli rangaistus hänelle siitä, että hän oli suojannut
-ateistia ja juomaria niin monet vuodet vain sentähden, että tämä
-oli ranskalainen ja älykäs mies. Joku, toisin sanoen isäni, jolla
-kaikista ennakkoluuloistaan huolimatta oli suuri oikeuden tunto,
-huomautti hänelle, että ranskalaisparka oli sovittanut tai kenties
-parhaillaan oli sovittamassa rikoksia, jotka hän mahdollisesti oli
-tehnyt.
-
-Tämä käänsi hänen hyökkäyksensä kvaabikaffereihin, jotka olivat
-polttaneet osan hänen taloaan ja varastaneet melkein kaiken hänen
-karjansa, tehden hänet rikkaasta miehestä köyhäksi yhdessä ainoassa
-tunnissa. Hän huusi kostoa "mustille paholaisille", ja pyysi
-kaikkia läsnäolevia auttamaan häntä karjansa takaisinhankkimisessa
-ja varkaitten surmaamisessa. Useimmat näistä -- heitä oli noin
-kolmekymmentä kaikkiaan, lukuunottamatta kaffereita ja hottentotteja
--- vastasivat olevansa halukkaita hyökkäämään kvaabien kimppuun.
-Ollen seudun asukkaita he tunsivat, ja myöskin lausuivat sen julki,
-että mikä tänään oli sattunut hänelle, saattoi huomenna tulla heidän
-kohtalokseen. Sentähden he olivat valmiit heti lähtemään liikkeelle.
-
-Sitten puuttui puheeseen isäni.
-
-"Hyvät herrat", hän sanoi, "minusta tuntuu siltä että, ennenkuin
-etsitte kostoa, joka, kuten Sanassa sanotaan, on Herran, olisi
-hyvä, erittäinkin mynheer Marais'n, kiittää siitä, mitä hänelle on
-pelastunut. Tarkoitan hänen tytärtään, joka nyt olisi sangen helposti
-saattanut saada surmansa."
-
-Hän lisäsi, että omaisuus tulee ja menee onnen vaihteluista riippuen,
-mutta rakastettu ihmiselämä ei, kerran menetettynä, enään voi
-palautua. Tämä kallisarvoinen elämä oli säilynyt hänelle, hänen
-mielestään ei miehen avulla -- tässä hän katsahti minuun -- vaan
-maailman Ohjaajan avulla, joka tämän miehen kautta toimi. Kenties
-läsnäolevat eivät oikein ymmärtäneet, mitä isäni oli saanut tietää
-hottentotti-Hansilta, että minä, hänen poikansa, olin vähällä iskeä
-päähän Marie Marais'ta ja sen jälkeen itseäni, kun niitten ampumien
-laukausten ääni, jotka olivat kerääntyneet noudattaen antamaani
-kehoitusta ennen lähtöäni Lähetysasemalta, oli pysäyttänyt käteni.
-Hän kehoitti sen sanottuaan Hansia ja Marieta itseään kertomaan
-heille koko jutun, kun minä olin liian heikko tehdäkseni sen.
-
-Tämän kehoituksen kuultuaan pikku hottentotti, vereen tahrautuneena,
-nousi ylös. Yksinkertaisella, dramaattisella tyylillä, mikä hänen
-rodulleen on ominaista, hän kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut sen
-jälkeen, kun hän tapasi kedolla vaimon vähän yli kaksitoista tuntia
-takaperin, pelastusjoukon saapumiseen asti. Koskaan en ole nähnyt
-mitään kertomusta seurattavan syvällisemmällä mielenkiinnolla, ja
-kun lopuksi Hans osoitti minua maatessani maassa ja lausui: "Siinä
-on hän, joka tämän kaiken teki, jota tuskin kukaan mies olisi tehnyt
--- hän, vain poika", veltot hollantilaisetkin kohottivat yleisen
-hurraa-huudon. Mutta, kohottautuen käsieni varaan, minä huusin:
-
-"Mitä hyvänsä teinkin, saman teki myös tämä hottentottiparka, ja
-jollei häntä olisi ollut, en olisi voinut tehdä mitään -- häntä ja
-kahta hyvää hevosta."
-
-Sitten he puhkesivat jälleen suosionhuutoihin, ja Marie nousi ylös
-lausuen:
-
-"Niin, isä; näitä kahta saan kiittää hengestäni."
-
-Sen jälkeen isäni luki kiitosrukouksensa hyvin huonolla
-hollanninkielellä -- sillä, alettuaan sitä vasta vanhemmalla iällään
-opiskella, hän ei koskaan tainnut täysin hallita tätä kieltä -- ja
-jäykät buurit polvistuivat hänen ympärillään lausuen "amen". Kuten
-lukija saattaa kuvitella, oli näytelmä kaikkine yksityiskohtineen,
-joita en käy toistamaan, sekä erikoislaatuinen että vaikuttava.
-
-Mitä tämän rukouksen jälkeen seurasi, en aivan hyvin muista, sillä
-heikonnuin rasituksesta ja veren menetyksestä. Luulen kuitenkin,
-että he sammutettuaan tulen siirsivät kuolleet ja haavoittuneet
-talon palamatta jääneestä osasta ja kuljettivat minut pieneen
-huoneeseen, missä Marie ja minä olimme käyneet läpi sen kauhean
-kohtauksen, jolloin minä olin juuri surmaamaisillani hänet. Sitten
-buurit ja Marais'n kafferit, tai pikemmin orjat, jotka hän oli
-koonnut sieltä täältä talonsa lähiseuduilta, luvultaan kolme- tai
-neljäkymmentä, lähtivät ajamaan takaa tappiolle joutuneita kvaabeja,
-jättäen joukostaan noin kymmenen suojavahdiksi. Tässä mainittakoon,
-että seitsemästä tai kahdeksasta miehestä, jotka olivat maanneet
-ulkorakennuksissa ja taistelleet kanssamme, kaksi oli saanut surmansa
-taistelussa ja kaksi oli haavoittunut. Loput olivat, tavalla tai
-toisella, onnistuneet pakenemaan vahingoittumattomina, niin että koko
-tässä peloittavassa kahakassa, jossa me rankaisimme kaffereita niin
-kauheasti, me menetimme ainoastaan kolme kaatuneina, ranskalainen
-Leblanc mukaanluettuna.
-
-Mitä seuraavan päivän tapauksiin tulee, tiedän vain sen, mitä minulle
-on kerrottu, sillä oikeastaan koko tämän ajan pääni oli sekaisin
-veren vuodosta, johon tuli lisäksi kokemani kauhean järkytyksen
-ja ponnistuksen aiheuttama kuume. Kaikki, mitä voin muistaa, on
-Marie kumartuneena ylitseni ja koettaen saada minut nauttimaan
-jotain ruokaa -- maitoa tai keittoa, luulen -- sillä näytti siltä,
-etten tahtonut sitä mistään muusta kädestä ottaa. Myöskin näin
-ikäänkuin näkynä valkotukkaisen isäni kookkaan vartalon, hänen
-laitellessaan siteitä reiteni ympärille, sillä hän, kuten useimmat
-lähetyssaarnaajat, ymmärsi jonkunverran kirurgiaa ja lääkintäoppia.
-Myöhemmin hän kertoi minulle, että keihäs oli todella raapaissut
-valtimon seinämiä, mutta onneksi menemättä läpi. Jos se olisi mennyt
-hiukkaistakin syvemmälle, olisi vereni juossut kuiviin kymmenessä
-minuutissa.
-
-Kolmantena päivänä muistini palautui harhailuiltaan kuullessani
-talossa kovaa melua, josta saattoi eroittaa Marais'n äänen, kun hän
-raivosi ja huusi, sekä isäni äänen hänen koettaessaan edellistä
-tyynnyttää. Samassa Marie astui huoneeseen vetäen takanaan kiinni
-kafferilaisen karossin, joka toimitti oviverhon virkaa, sillä
-on muistettava, että ovi oli lyöty rikki. Nähdessään että olin
-hereillä ja mietteissäni hän juoksi sivulleni päästäen hiljaisen
-ilonhuudahduksen, ja alas polvistuneena suuteli minua otsalle.
-
-"Olet ollut hyvin sairas, Allan, mutta tiedän, että nyt paranet.
-Koska olemme yksin, mikä", hän lisäsi hitaasti ja korostaen,
-"luullakseni ei usein tapahdu tulevaisuudessa, tahdon sydämeni
-pohjasta kiittää sinua kaikesta, mitä teit pelastaaksesi minut.
-Jos sinua ei olisi ollut, ah, jos sinua ei olisi ollut" -- ja hän
-silmäili veritahroja permannolla, peitti silmänsä käsillään ja värisi.
-
-"Joutavia, Marie", vastasin, tarttuen hennosti hänen käteensä,
-sillä olin vielä hyvin heikko. "Kuka hyvänsä muu olisi tehnyt saman
-verran, vaikkakaan ei olisi rakastanut sinua kuten minä. Kiittäkäämme
-Jumalaa, ettei se tapahtunut turhaan. Mutta mitä kaikki tämä melu
-tietää? Ovatko kvaabit tulleet takaisin?"
-
-Hän pudisti päätään.
-
-"Eivät ole; buurit ovat palanneet heitä takaa ajamasta."
-
-"No, saivatko he kiinni heidät ja löysivätkö karjansa?"
-
-"Ei. He löysivät ainoastaan muutamia haavoittuneita miehiä, jotka he
-ampuivat, sekä monsieur Leblancin ruumiin, josta pää oli leikattu
-irti ja viety pois muitten hänestä leikeltyjen palasten kanssa
-valmistettavaksi lääkkeeksi, jonka sanotaan antavan sotureille
-rohkeutta. Kvaabi-päällikkö oli polttanut kraalinsa ja paennut
-kaikkine joukkoineen yhdistyäkseen muihin kaffereihin Suurilla
-vuorilla. Eivät ainoatakaan lehmää tai lammasta he löytäneet,
-lukuunottamatta muutamia, jotka olivat uupumuksesta kaatuneet ja
-joiden kurkut olivat poikkileikatut. Isäni tahtoi seurata heitä ja
-hyökätä punakafferien kimppuun vuorilla, mutta muut eivät tahtoneet
-mennä. He sanoivat, että siellä oli tuhansia, ja että siitä saattaisi
-tulla onneton sota, josta ei yksikään heistä palaisi elävänä. Hän on
-surusta ja raivosta hurjistunut, sillä, Allan rakas, olemme joutuneet
-melkein perikatoon, erittäinkin kun Brittiläinen hallitus aikoo
-vapauttaa orjat ja antaa meille aivan mitättömän hinnan, ei kolmatta
-osaa niiden arvosta. Mutta, kuule! Hän huutaa minua, ja sinun ei
-pidä puhua paljon eikä kiihdyttää itseäsi, jotta et tulisi uudelleen
-sairaaksi. Nyt sinun on nukuttava ja syötävä sekä voimistuttava.
-Myöhemmin, rakkaani, saat puhua." Taivuttaen vielä kerran alas päänsä
-hän hyväili ja suuteli minua, sitten hän nousi ylös ja poistui hiljaa.
-
-
-
-
-IV Luku.
-
-HERNANDO PEREIRA.
-
-
-Useampia päiviä kului, ennenkuin minut päästettiin ulos siitä sodan
-jälkiä täynnä olevasta huoneesta, jonka pelkkä näkeminen alkoi
-minussa nostattaa vihaa. Pyysin isääni viemään minut ulkoilmaan,
-mutta hän ei sitä tahtonut tehdä, sanoen pelkäävänsä, että
-kaikenlainen liikunto aiheuttaisi verenvuodon alkamisen jälleen
-tai vieläpä saisi haavoittuneen valtimon puhkeamaan auki. Haava ei
-tosiaan vielä ollutkaan parantunut aivan hyväksi, sillä keihäs,
-joka sen oli aiheuttanut, oli ollut likainen tai kenties sitä oli
-käytetty kuolleita eläimiä nylettäessä, mikä aiheutti eräänlaisen
-tulehduksen vaaran, joka niihin aikoihin yleisesti merkitsi kuolemaa.
-Kuitenkin pääsi nuori ja terve vereni voitolle eikä mitään tulehdusta
-ilmaantunut, huolimatta siitä, että minua hoidettiin vain kylmällä
-vedellä, sillä antiseptiset lääkkeet olivat silloin tuntemattomia.
-
-Mikä nämä päivät teki vielä hullummiksi, oli se, että niitten
-kuluessa näin sangen vähän Marieta, joka nyt tuli paikalle ainoastaan
-isänsä seurassa. Kerran rohkenin kysyä häneltä, miksi hän ei tullut
-useammin ja yksin. Hänen kasvoilleen tuli huolestunut ilme ja hän
-kuiskasi: "Koska minulla ei ole lupa, Allan", ja sitten hän sanaakaan
-lisäämättä jätti paikan.
-
-Miksi, ihmettelin itsekseni, hänellä ei ollut siihen lupaa, ja
-vastaus juolahti heti mieleeni. Tietystikin tapahtui se tuon
-pitkän nuoren miehen tähden, joka oli neuvotellut isäni kanssa
-vaunuvajassa. Marie ei koskaan ollut puhunut minulle hänestä, mutta
-hottentotti-Hansilta ja isältäni sain kootuksi hyvän joukon tietoja
-hänestä ja hänen asioistaan.
-
-Kävi selville, että hän oli Henri Marais'n sisaren ainoa lapsi. Tämän
-sisaren mies oli Delagoa Bay'sta kotoisin oleva portugalilainen
-nimeltä Pereira, joka oli tullut Kap-maahan liikeasioissa monta
-vuotta takaperin ja asettunut sinne asumaan. Sekä hän että hänen
-vaimonsa olivat kuolleet, ja heidän poikansa Hernando, Marien serkku,
-oli perinyt kaiken heidän sangen huomattavan omaisuutensa.
-
-Nyt tosiaankin muistan kuulleeni tästä Hernandosta eli Hernan'ista,
-kuten buurit häntä lyhykäisyyden vuoksi nimittivät, herra Marais'n
-aikaisemmin puhuneen. Hän oli maininnut hänet suurten rikkauksien
-perijäksi, senjälkeen kun hänen isänsä oli hankkinut runsaan
-omaisuuden tuottamalla maahan viiniä ja väkijuomia hallituksen
-hänelle myöntämän monopoolin turvissa. Usein hänet oli kutsuttu
-käymään Maraisfonteinissa, mutta hänen vanhempansa, jotka asuivat
-jonkun matkaa Kap-kaupungista, hemmoittelivat häntä eivätkä koskaan
-tahtoneet sallia hänen matkustaa niin kauaksi näissä villiseuduissa.
-
-Heidän kuoltuaan oli kuitenkin asioissa tapahtunut muutos. Kävi ilmi,
-että vanhan Pereiran poistuttua elämästä siirtokunnan kuvernööri oli
-peruuttanut viini- ja väkijuomamonopoolin, jonka hän sanoi olevan
-häpeällistä keinottelua, -- seikka, joka saattoi Hernando Pereiran
-sangen surulliseksi, vaikka hän ei tarvinnutkaan enempää rahaa,
-ja sai hänet omistautumaan koko sydämellään ja sielullaan ajamaan
-tyytymättömien buurien suunnitelmia. Niinpä hänet nyt oli pyydetty
-olemaan mukana suuren siirtolan järjestämisessä, mikä parhaillaan
-oli pohdittavana. Tosiasiassa se oli jo alkanut siirtokunnan
-rajojen ulkopuolella olevalla vain osittain tutkitulla alueella,
-missä hollantilaiset farmarit ehdottivat muodostettavaksi omia
-hallintopiirejä.
-
-Tämä oli tarina Hernando Pereirasta, josta oli tulemaisillaan -- ei,
-josta oli jo tullut -- minun kilpailijani, joka tavoitteli suloisen
-ja kauniin Marie Marais'n kättä.
-
-Eräänä yönä, kun isäni ja minä olimme yksin pienessä
-makuuhuonessamme, ja hän oli lakannut lukemasta ääneen iltalukuaan
-raamatusta, kokosin rohkeuteni kertoakseni hänelle, että rakastin
-Marieta ja halusin naida hänet, ja että olimme kafferien hyökkäyksien
-aikana vannoneet toisillemme uskollisuutta.
-
-"Lempi ja sota tietystikin!" hän sanoi, katsoen minua tuimasti, mutta
-osoittamatta merkkiäkään hämmästyksestä, sillä näytti siltä kuin hän
-olisi jo ollut salaisuutemme perillä. Tämä ei ollutkaan ihmeellistä,
-sillä hän ilmoitti minulle myöhemmin, että kuumeeni aikana en ollut
-muuta tehnyt kuin hourinut Mariesta mitä hellimmin sanoin. Myös Marie
-itse, minun huonoimmillani ollessa, oli puhjennut kyyneliin hänen
-edessään ja kertonut peittelemättä hänelle rakastavansa minua.
-
-"Lempi ja sota, niinpä niin!" hän toisti, lisäten hellästi: "Poika
-parkani, pelkään sinun joutuneen suureen murheeseen."
-
-"Miksi, isä?" kysyin. "Onko väärin, että rakastamme toisiamme?"
-
-"Ei väärin, vaan olosuhteisiin katsoen aivan luonnollista -- minun
-olisi jo edeltäpäin pitänyt nähdä, että niin varmasti tapahtuisi.
-Ei, väärin ei se ole, vaan kovin onnettomasti. Ensiksikään en
-toivo näkeväni sinun naivan muukalaista ja sekaantuvan näihin
-epälojaalisiin buureihin. Toivoin, että jonain päivänä, useampien
-vuosien kuluttua, -- sillä sinä olet vielä lapsi, Allan, -- löytäisit
-englantilaisen vaimon, ja minä toivon sitä vieläkin."
-
-"Ei koskaan!" huudahdin.
-
-"Ei koskaan on pitkä sana, Allan, ja uskallan väittää, että se,
-minkä mahdottomuudesta olet niin varma, tapahtuu kuitenkin loppujen
-lopuksi", -- sanat, jotka saivat minut kylliksi surulliseksi sillä
-kertaa, vaikka myöhempinä vuosina olen usein niitä ajatellut.
-
-"Mutta", hän jatkoi, "syrjäyttäen omat toivomukseni, kenties
-ennakkoluulot, olen sitä mieltä, että kosimisesi on toivotonta.
-Vaikka Henri Marais pitää sinusta ja on kiitollinen sinulle juuri
-nyt, koska olet pelastanut hänen rakkaan tyttärensä, on sinun
-muistettava, että hän vihaa englantilaisia katkerasti. Luulen
-hänen ainakin yhtä kernaasti näkevän tyttärensä menevän naimisiin
-sekarotuisen kuin englantilaisen kanssa, ja erittäinkin köyhän
-englantilaisen kanssa, kuten sinä olet ja -- jollet kykene hankkimaan
-rahaa -- jona sinun täytyy pysyä. Minulla on vähän jätettävänä
-sinulle, Allan."
-
-"Minä voin ansaita rahaa, isä, vaikkapa esimerkiksi norsunluulla.
-Tiedäthän, että olen hyvä pyssymies."
-
-"Allan, en usko sinun koskaan saavan paljon rahaa, se ei ole veressä;
-tai, jos saatkin, et osaa sitä pitää. Olemme vanhaa sukua, ja minä
-tunnen saavutuksemme, ainakin Henrik VIII:n aikoihin asti. Meistä ei
-kenelläkään ole koskaan ollut menestystä liikeasioissa. Otaksukaamme
-kuitenkin, että sinä osoittaisit olevasi poikkeus säännöistä, se ei
-voi tapahtua yhtäkkiä, tokko voikaan? Omaisuudet eivät synny yhdessä
-yössä kuten sienet."
-
-"Ei, sitä en luulekaan, isä. Kuitenkin saattaa olla jonkinlaista
-menestystä."
-
-"Mahdollisesti. Mutta toistaiseksi sinun on taisteltava miestä
-vastaan, jolla on menestys, tai toisin sanoen rahaa taskussaan."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyin, suoristautuen.
-
-"Tarkoitan Hernando Pereiraa, Allan, Marais'n sisarenpoikaa, jonka
-sanotaan olevan siirtokunnan rikkaimpia miehiä. Tiedän hänen haluavan
-naida Marien."
-
-"Kuinka sen tiedät, isä?"
-
-"Koska Marais minulle niin kertoi tänään iltapäivällä, luultavasti
-tarkoituksellisesti. Hän oli hämmästynyt Marien kauneudesta
-nähdessään hänet ensi kertaa sinun poistuttuasi -- kun hän
-viimeiseksi oli Marien nähnyt, oli tämä vielä lapsi, -- ja kun hän
-jäi suojelemaan taloa muitten lähtiessä ajamaan takaa kvaabeja --
-no, voithan arvata. Sellaiset asiat sujuvat nopeasti näiltä etelän
-miehiltä."
-
-Kätkin kasvoni tyynyyn ja purin huuliani estääkseni nyyhkytyksen,
-joka oli valmiina puhkeamaan, sillä tunsin tilanteen toivottomuuden.
-
-Kuinka minä voisin kilpailla tämän rikkaan miehen kanssa, jota
-sitäpaitsi luonnollisesti kihlattuni isä suosisi? Sitten syttyi
-epätoivoni synkkyyteen toivon tähti. Minä en voisi, mutta
-mahdollisesti Marie. Hän oli erittäin lujaluontoinen ja erittäin
-uskollinen. Hän ei ollut ostettavissa, ja epäilin, tokko hän antaisi
-itseään peloitella.
-
-"Isä", sanoin. "Voi olla mahdollista, etten koskaan saa vaimokseni
-Marieta, mutta luulen ettei myöskään Hernando Pereira häntä koskaan
-saa."
-
-"Miksi ei, poikani?"
-
-"Koska hän rakastaa minua, isä, eikä hän ole sellainen, joka voidaan
-käännyttää. Uskon, että hän ennemmin kuolisi."
-
-"Sitten hänen täytyy olla hyvin tavallisuudesta poikkeava nainen.
-Niin, olkoon niinkin, se näkee, ken elää. Minä voin ainoastaan
-rukoilla ja jäädä luottamuksella odottamaan, että, miten käyneekin,
-se on teidän kumpaisenkin parhaaksenne. Hän on suloinen tyttö ja minä
-pidän hänestä paljon, vaikka hän onkin buuri -- tai ranskalainen.
-Ja nyt, Allan, olemme puhelleet tarpeeksi ja sinun on parasta mennä
-nukkumaan. Sinun ei pidä kiihdyttää itseäsi, ymmärräthän, tai saat
-uudelleen tulehduksen haavaasi."
-
-"Mene nukkumaan. Sinun ei pidä kiihdyttämän itseäsi." Mutisin näitä
-sanoja tuntikaudet, säilyttäen ne muistissani katkerilla ajatuksilla
-höystettynä. Vihdoin väsymys tai heikkous, valtasi minut, ja minä
-vaivuin jonkinlaiseen pahojen unien verkkoon, jotka -- Jumalan
-kiitos! -- olen unohtanut. Kuitenkin, kun jotain erikoista tapahtui
-sen jälkeen, ajattelin aina -- ja ajattelen vieläkin --, että se tai
-jotain sen tapaista oli ollut osana noissa pahoissa unissa.
-
-Seuraavana aamuna tämän keskustelun jälkeen minut vihdoinkin
-sallittiin kuljettaa kuistille, missä minut laskettiin, kiedottuna
-hyvin likaiseen peitteeseen, rimpi-puusta punotulle penkille eli
-hyvin alkeelliselle sohvalle. Kun olin ensin tarpeeksi nauttinut
-katsellen aurinkoa ja hengittäen raitista ilmaa, aloin tutkia
-ympäristöäni. Talon edustalle -- mikäli talosta nimittäin oli jäänyt
-jälelle -- oli järjestetty vaunuista kehä siten, että sen kummassakin
-päässä viimeisenä olevat vaunut liittyivät kuistin päätyihin.
-Näistä vaunuista oli muodostettu varustus, joka altapäin oli
-suojattu multavallituksella sekä aidattu mimosan oksilla. Ilmeisesti
-nämä vaunut, joissa buurien vartiosto ja asestetut alkuasukkaat
-nukkuivat öisin, oli asetettu siihen puolustukseksi kvaabien
-tai muiden kafferien mahdollisen hyökkäyksen varalta. Päivisin
-kuitenkin keskimäinen vaunu vedettiin hiukan sivuun uloskäytävän
-aikaansaamiseksi. Tästä aukosta näin, että vaunukehän ulkopuolelle
-oli rakennettu pitkä vallitus, myöskin puoliympyrän muotoon, joka
-jätti molempien varustusten väliin niin suuren alan, että siinä öisin
-voitiin pitää mynheer Marais'n jälelle jäänyttä karjaa ja hevosia
-yhdessä hänen ystäviensä karjan kanssa, sillä nämä eivät ilmeisesti
-halunneet nähdä härkiensä häviävän vuorten rotkoihin. Keskellä tätä
-tilapäistä kraalia oli pitkä matala kumpu, johon oli kätketty taloa
-vastaan tehdyssä hyökkäyksessä kaatuneita. Kaksi orjaa, jotka olivat
-puolustuksessa kaatuneet, oli haudattu Marien laittamaan pieneen
-puutarhaan, ja Leblancin päätön ruumis talosta oikealla olevaan
-pieneen kumpuun, jossa lepäsi muutamia tilan entisistä omistajista
-sekä pari mynheer Marais'n omaisista, niiden joukossa hänen vaimonsa.
-
-Minun tehdessä huomioitani Marie ilmestyi kuistin päähän, tultuaan
-talon palaneen päädyn ympäri, Hernando Pereiran seuraamana.
-Huomattuaan minut hän juoksi lepopaikkani viereen levitetyin
-käsivarsin ikäänkuin aikoisi hän syleillä minua. Sitten hän, näyttäen
-muistavan jotain, pysähtyi äkkiä sivulleni, punastuneena hiusmartoaan
-myöten, ja sanoi hämmentyneellä äänellä:
-
-"Oi, herra Allan", -- hän ei koskaan eläissään ollut aikaisemmin
-nimittänyt minua herraksi -- "olen kovin iloinen nähdessäni teidät
-ulkona! Kuinka olette voinut?"
-
-"Kiitos, varsin hyvin", vastasin, purren huuliani, "kuten olisitte
-havainnut, jos olisitte käynyt minua katsomassa."
-
-Seuraavassa tuokiossa kaduin sanojani, sillä näin hänen silmiensä
-kyyneltyvän ja hänen rintansa värisevän ikäänkuin nyyhkytyksestä.
-Tällä kertaa kuitenkin vastasi Pereira eikä Marie, joka tuskin sillä
-hetkellä olisi voinut puhua.
-
-"Kuulehan, poikaseni", hän sanoi mahtavalla, isäntämäisellä tavalla
-englannin kielellä, jota hän taisi täydellisesti, "luulen serkullani
-olleen täyden työn hoitaessaan kaikkia näitä ihmisiä muutamien
-viime päivien kuluessa, vaikka hän ei olekaan juossut katsomaan
-sinun sääressäsi olevaa haavaa. Kuitenkin olen iloinen kuullessani
-arvoisalta isältäsi, että se on melkein terve ja että sinä pian
-kykenet jälleen leikkimään leikkejäsi muitten ikäistesi lailla."
-
-Nyt oli minun vuoroni käydä sanattomaksi ja tuntea silmieni täyttyvän
-kyynelillä, raivon kyynelillä, sillä on muistettava, että olin vielä
-hyvin heikko. Mutta Marie puhui puolestani.
-
-"Niin, Hernan serkku", hän sanoi kylmällä äänellä, "Jumalan kiitos,
-herra Allan Quatermain pian kykenee jälleen leikkimään leikkejä,
-sellaisia verisiä leikkejä kuin Maraisfontein'in puolustus
-kahdeksalla miehellä koko kvaabien laumaa vastaan. Sillä Jumala
-auttakoon niitä, jotka ovat hänen pyssyään vastassa", ja hän katsahti
-kumpuun, joka peitti kuolleet kafferit, -- niistä useat tosiaankin
-minun surmaamiani.
-
-"Oh, ei mitään puolustelua, ei mitään puolustelua, Marie", sanoi
-Pereira pehmeällä, täyteläisellä äänellään. "Minä en tahtonut tehdä
-pilaa nuoresta ystävästäsi, joka epäilemättä on yhtä urhoollinen
-kuin kaikkien englantilaisten sanotaan olevan, ja joka taisteli
-hyvin, koska hän oli onnellinen saadessaan tilaisuuden puolustaa
-sinua, rakas serkkuni. Mutta kaiken kaikkiaan hän ei sittenkään ole
-ainoa, joka osaa tähdätä pyssyllä, kuten näyt luulevan. Tämän olen
-mielihyvällä ja kaikessa ystävyydessä osoittava hänelle, kun hän on
-vahvistunut."
-
-Hän astui askeleen eteenpäin ja katsoi alas minuun, sitten lisäsi
-nauraen: "Allemachte! Pelkäänpä, ettei se tapahdu aivan tällä
-hetkellä. Totta tosiaan, poika näyttää sellaiselta kuin voisi hänet
-puhaltaa pois kuin höyhenen."
-
-Vieläkään en sanonut mitään, katselin vain tätä pitkää ja komeata
-miestä, joka seisoi lähelläni hienossa puvussaan, sillä hän oli
-puettu loistavasti ajan muodin mukaisesti, ja hänen kasvonsa
-loistivat terveydestä ja elinvoimasta. Ajatuksissani vertasin
-häntä itseeni sellaisena kuin olin kuumeen ja verenvuodon jälkeen,
-kalpeakasvoinen poikaraukka, jonka päässä ruskea tukka pörrötti,
-alhaalla leuassa oli vain hiukan haivenia, kädet olivat kuin tikut,
-ja ruumiin verhona likainen peite. Kuinka minä voisin kestää
-vertailua häneen missään suhteessa? Miten minun olisi mahdollista
-vastustaa tätä rikasta öykkäriä, joka vihasi minua ja koko minun
-rotuani, ja jonka käsissä minä olisin vain lapsi, vaikka olisinkin
-hänen mieleisensä.
-
-Ja kuitenkin, maatessani siinä masennettuna ja pilkan esineenä,
-tuli mieleeni vastaus. Minä tunsin, että, miten tahansa
-olikaan ulkomuotoni laita, urhoollisuudessa, uskaliaisuudessa,
-päättäväisyydessä ja kykeneväisyydessä, lyhyesti sanoen kaikessa,
-mikä todella tekee miehen, olin enemmän kuin Pereiran vertainen.
-Tunsinpa vielä, että näiden ominaisuuksien avulla, niin köyhä kuin
-olinkin ja niin heikolta kuin näytinkin, löisin hänet lopulta
-laudalta ja pitäisin itselleni sen, minkä jo olin voittanut, --
-Marien rakkauden.
-
-Sellaiset ajatukset risteilivät mielessäni, ja luulen, että
-jotain niiden sisällöstä siirtyi Marien tietoisuuteen, joka usein
-saattoi lukea sydämeni aivoitukset, ennenkuin huuleni olivat ne
-lausuneet. Joka tapauksessa hänen käytöksensä muuttui. Hän nousi
-ylös. Hänen hienot sieraimensa laajenivat ja ylväs katse ilmestyi
-hänen silmiinsä, kun hän nyökäytti päätään ja mumisi äänellä niin
-matalalla, että luullakseni minä yksin saatoin kuulla hänen sanansa:
-
-"Niin, niin, älä ole peloissasi."
-
-Pereira puhui jälleen. Hän oli kääntynyt sivulle päin iskeäkseen
-tuluksia ja iski parhaillaan kipinää hehkumaan sytyttääkseen suuren
-piippunsa.
-
-"Sivumennen sanoen, herra Allan", hän sanoi, "teillä on erittäin hyvä
-tamma. Se näyttää suorittaneen Lähetysaseman ja Maraisfontein'in
-välisen matkan ihmeellisessä ajassa, kuten muuten kimokin suoritti.
-Minä olen ihastunut siihen, ratsastettuani sen selässä eilen
-antaakseni sille hieman harjoitusta, ja vaikka en tiedäkään, onko se
-aivan painoni mukainen, tahdon ostaa sen."
-
-"Tamma ei ole myytävänä, herra Pereira", sanoin, puhuen nyt vasta
-ensimmäisen kerran, "enkä muista antaneeni kenellekään lupaa sen
-harjoittamiseen."
-
-"Ei, isänne sen antoi, tai liekö ollut se ruma hottentotin elukka.
-Olen unohtanut, kumpiko. Mitä siihen taasen tulee, ettei se olisi
-myytävänä -- no, tässä maailmassa on kaikki myytävänä, määrätystä
-hinnasta. Annan sinulle -- odotahan -- niin, mitäpä raha rikkaalle
-merkitsee! Annan sinulle sata Englannin puntaa tästä tammasta. Mutta
-älä luule minua hulluksi. Vakuutan, että aion saada sen takaisin,
-vieläpä enemmänkin, suurissa kilpa-ajoissa etelässä. No, mitä sanot?"
-
-"Sanon, ettei tamma ole myytävänä, herra Pereira." Sitten johtui
-mieleeni eräs ajatus, ja, kuten aina oli tapani, ryhdyin toteuttamaan
-sitä heti. "Mutta", lisäsin hitaasti, "jos niin haluatte, niin hiukan
-vahvistuttuani panemme toimeen kilpa-ammunnan tästä tammasta, te
-asettaen peliin sata puntaanne ja minä tammani."
-
-Pereira purskahti nauruun.
-
-"Tulkaahan tänne, hyvät ystävät", hän huusi muutamille buureille,
-jotka tallustelivat taloon aamukahville. "Tämä pikku englantilainen
-haluaa ampua kilpaa kanssani, pannen tämän hienon tammansa sataa
-brittiläistä puntaa vastaan, -- minun kanssani, joka olen voittanut
-kaikki palkinnot ampumakilpailuissa, milloin olen niihin ottanut
-osaa. Ei, Allan ystäväni, minä en ole varas, minä en tahdo sinulta
-ryöstää tammaasi."
-
-Nyt näiden buurien joukossa sattui olemaan kuuluisa herra Pieter
-Retief, hieno ja jaloluontoinen mies, sekä vielä elämänsä keväässä.
-Hän oli hugenottilaista syntyperää kuten mynheer Marais. Hallitus
-oli hänet määrännyt rajakomendantiksi, mutta jouduttuaan joihinkin
-riitaisuuksiin kuvernöörin, sir Andries Stockenstrom'in, kanssa hän
-äskettäin oli luopunut virastaan, ja oli tällä hetkellä kiinnitetty
-järjestämään trek'iä Kap-siirtokunnasta. Minä näin nyt Retief'in
-ensimmäistä kertaa, -- vähänpä ajattelin, miten ja missä näkisin
-hänet viimeisen kerran. Mutta kaikki tämä kuuluu tarinaan, josta
-minun on myöhemmin kerrottava.
-
-Nyt, kun Pereira laski pilaa ja kerskui urhoollisuudestaan, Pieter
-Retief katsahti minuun, ja silmämme kohtasivat toisensa.
-
-"Allemachte!" hän huudahti. "Onko tämä se nuori mies, joka puolen
-tusinan kurjan hottentotin ja orjan kanssa piti puoliaan viisi tuntia
-koko kvaabiheimoa vastaan ja piti ne loitolla?"
-
-Joku sanoi asian niin olevan ja huomautti, että olin ollut
-ampumaisillani Marie Marais'n ja itseni, kun apu tuli.
-
-"Siinä tapauksessa, mynheer Allan Quatermain", sanoi Retief,
-"ojentakaa minulle kätenne", ja hän otti laihat sormeni suureen
-käteensä, lisäten: "Isänne täytyy olla teistä nykyään ylpeä, kuten
-minä olisin, jos minulla olisi sellainen poika. Hyvä Jumala,
-minne teidän uranne päättyykään, kun olette niin pitkällä, vaikka
-olettekin vasta poika? Ystävät, tultuani tänne eilen olen saanut
-kuulla koko tarinan kaffereilta ja tältä mooi meisje'lta (sievältä
-nuorelta neitoselta)", ja hän nyökäytti päätään Marie'ta kohti.
-"Olen myös käynyt läpi pihamaan ja talon sekä nähnyt, mihin kukin
-mies on kaatunut -- se on helppoa verijälkien avulla -- ja useimmat
-heistä on tuo englantilainen ampunut, lukuunottamatta yhtä kolmesta
-viimeisestä, jonka hän surmasi keihäällä. Niin, sanonpa teille,
-etten koskaan eläissäni ole kuullut paremmin järjestetystä tai
-mainiommin suoritetusta puolustuksesta niin suunnatonta ylivoimaa
-vastaan. Kenties parhaana osana siinä oli se tapa, jolla tämä nuori
-leijona toimi tiedon saatuaan, ja hänen loistava ratsastuksensa
-Lähetysasemalta. Sanon vielä kerran, että hänen isällään on syytä
-olla ylpeä hänestä."
-
-"No, jos siitä tulee kysymys, niin minä olenkin ylpeä, mynheer",
-sanoi isäni, joka juuri silloin yhtyi seuraamme tultuaan
-aamukävelyltään, "vaikka pyydänkin, ettette sanoisi enempää, jottei
-poika kävisi itserakkaaksi."
-
-"Joutavia!" vastasi Retief, "hänen tapaisensa miehet eivät ole
-itserakkaita; itserakkaita ovat teidän suuret suunsoittajanne",
-ja samalla hän katsahti silmänurkastaan terävästi Pereiraan, "nuo
-kalkkunakukot, jotka levittelevät pyrstöään. Luulen, että tästä pikku
-miehestä tulee toinen samallainen kuin teidän suuri merenkulkijanne
--- mikä hänen nimensä olikaan, Nelson? -- joka piiskasi ranskalaisia
-kuin munakuohua ja kuoli, elääkseen ikuisesti. Hän oli myös pieni,
-sanotaan, ja heikkovatsainen."
-
-Minun täytyy tunnustaa, etten luule minkään ylistyksen kaikuneen
-suloisemmin korvissani kuin nämä komendantti Retief'in sanat, kun
-ne lausuttiin juuri silloin kun tunsin itseni maahan masennetuksi.
-Sitäpaitsi, kuten näin Marien ja isäni kasvoista, oli muitakin
-korvia, joita ne miellyttivät. Buurit myös, urhoollisina ja kunnon
-miehinä, ilmeisesti antoivat niille arvoa, koska sanoivat:
-
-"Ja, ja! Das ist recht" (Se on oikein).
-
-Ainoastaan Pereira käänsi leveän selkänsä ja puuhaili piippunsa
-sytyttämisessä, joka oli sammunut.
-
-Sitten Retief alkoi uudelleen.
-
-"Mitä meidän pitikään tulla kuulemaan, mynheer Pereira? Että tämä
-Allan Quatermain on tarjoutunut kanssanne kilpa-ammuntaan? No, miksi
-ei? Jos hän osuu kaffereihin, jotka juoksivat häntä kohti keihäineen,
-niin hän varmaankin kykenee osumaan muunlaisiinkin esineisiin. Te
-sanotte, ettette tahdo ryöstää häneltä hänen rahojaan -- ei, vaan
-hänen kaunista hevostaan -- koska olette ottanut niin monta palkintoa
-maalitauluun ampumisessa. Mutta oletteko te koskaan osunut kafferiin,
-joka on juossut teitä vastaan assegai kädessä, mynheer, te, joka
-asutte tuolla etelämpänä, missä kaikki on turvallista? Jos niin on,
-en ole koskaan siitä kuullut."
-
-Pereira vastasi, ettei hän ymmärtänyt minun ehdottaneen
-ampumakilpailua, jossa maalitauluina käytettäisiin assegait kädessä
-hyökkääviä kaffereja, vaan jotain muuta -- hän ei tiennyt, mitä.
-
-"Aivan niin", sanoi Retief. "No, mynheer Allan, mitä sitten
-ehdotatte?"
-
-"Että seisoisimme tuolla kahden kallion välisessä rotkossa -- mynheer
-Marais kyllä tuntee paikan -- kun villihanhet lentävät sen yli
-tuntia ennen auringon laskua, ja että se, joka pudottaa niistä kuusi
-vähimmällä laukausmäärällä, voittaa kilpailun."
-
-"Jos pyssymme ovat ladatut looper'eilla, ei se ole vaikeata", sanoi
-Pereira.
-
-"Loopereilla saisitte harvoin linnun hengiltä, mynheer", vastasin
-minä, "sillä ne lentävät yli seitsemänkymmenen ja sadankin yardin
-korkeudessa. Ei, tarkoitan rihlapyssyillä."
-
-"Allemachte!" puuttui puheeseen eräs buuri. "Te tarvitsette
-tavattoman määrän ampumatarpeita tavoittaaksenne hanhen tästä
-korkeudesta pikku kuulalla."
-
-"Sellainen on tarjoukseni", sanoin, "ja lisään siihen vielä, että
-kun kumpikin on ampunut kaksikymmentä laukausta, voittaa se,
-joka on useamman linnun surmannut, vaikkapa hän ei vielä täyttä
-kuutta olisikaan ennättänyt pudottaa. Suostuuko mynheer Pereira?
-Myönteisessä tapauksessa rohkenen ruveta hänen vastakilpailijalleen,
-vaikka hän onkin voittanut niin monet palkinnot."
-
-Mynheer Pereira näytti kovin epäröivältä, -- niin epäröivältä
-tosiaankin, että buurit alkoivat hänelle nauraa. Lopuksi hän melkein
-hätääntyi ja sanoi, että hän oli taipuvainen ampumaan kanssani
-metsäkauriita tai pääskysiä, tai kiiltomatoja, tai mitä tahansa muuta
-halusin.
-
-"Ampukaamme siis hanhia", vastasin, "sillä todennäköisesti kuluu
-vielä aikoja, ennenkuin olen kyllin vahva voidakseni ajaa takaa
-metsäkauriita tai muita villejä otuksia."
-
-Kilpailuehdot kirjoitti muodollisesti paperille Marie, kun isäni --
-vaikka hän osoittikin vilkasta mielenkiintoa tuloksiin nähden -- ei
-tahtonut olla missään tekemisissä tuon "rahakilpailun" kanssa, kuten
-hän sitä nimitti, ja minua lukuunottamatta ei läsnäolijoissa ollut
-ketään muuta, jolla olisi ollut riittävästi oppineisuutta voidakseen
-kyhätä pitkän asiakirjan. Sitten me kumpikin allekirjoitimme
-nämä ehdot, Hernan Pereira jonkinmoisella vastenmielisyydellä,
-luullakseni. Sillä edellytyksellä, että parantumiseni kävisi kyllin
-nopeasti, määrättiin kilpailu tapahtuvaksi siitä päivästä lukien
-viikon kuluttua. Riitaisuuksien varalta valittiin erotuomariksi
-ja pelikassan hoitajaksi mynheer Retief, joka toistaiseksi tuli
-oleskelemaan Maraisfonteinissa tai sen läheisyydessä. Järjestettiin
-myös niin, ettei kumpikaan meistä saisi käydä määräpaikalla eikä
-ampua hanhia ennen kilpailua. Kuitenkin meillä oli siihen mennessä
-vapaus harjoitella niin paljon kuin halusimme ampumalla jotain muuta,
-pyssyn saimme valita sellaisen, mikä parhaiten miellytti.
-
-Kun kaikki nämä järjestelyt olivat päättyneet, vietiin minut takaisin
-huoneeseeni, sillä tunsin itseni aivan väsyneeksi kaikista aamun
-mielenliikutuksista. Täällä minulle tuotiin päivälliseni, jonka
-Marie oli keittänyt. Kun olin lopettanut syöntini -- raitis ilma
-oli antanut minulle hyvän ruokahalun, -- tuli sisään isäni mynheer
-Marais'n seuraamana ja alkoi puhua minulle. Jälkimäinen kysyi minulta
-ystävällisesti, luulinko olevani kyllin voimistunut voidakseni tänään
-iltapäivällä lähteä ajamaan takaisin lähetysasemalle vietereillä
-varustetuilla härkävankkureilla, joissa saattaisin maata pitkin
-pituuttani nahkapäällyksisellä cartel'illa eli matrassilla.
-
-"Tietysti", vastasin, -- ja samoin olisin vastannut, vaikka olisin
-ollut kuolemaisillani, sillä huomasin hänen haluavan päästä minusta
-eroon.
-
-"Asia on niin, Allan", hän sanoi kömpelösti, "etten suinkaan ole
-epävieraanvarainen, kuten kenties luulet, erittäinkin sellaista
-kohtaan, jolle olen niin suuressa kiitollisuudenvelassa. Mutta sinä
-ja sisarenpoikani, Hernan, ette näy oikein hyvin sopivan olemaan
-yhdessä, ja, kuten arvannet, jouduttuani juuri melkein kerjäläiseksi,
-en halua mitään ikävyyksiä perheeni ainoan rikkaan jäsenen kanssa."
-
-Vastasin, etten suinkaan tahtonut olla syynä mihinkään sellaiseen.
-Minusta näytti kuitenkin siltä, että mynheer Pereira halusi tehdä
-minusta pilaa ja saattaa minut käsittämään, mikä kurja raukka olin
-häneen verrattuna -- minä sairas poika, joka en ollut minkään
-arvoinen.
-
-"Tiedän kyllä", sanoi Marais pakoitetusti, "sisarenpoikani on ollut
-liian onnellinen elämässään ja on sen vuoksi jonkun verran vaatelias
-käyttäytymisessään. Hän ei muista, että taistelu ei aina ole ankaraa
-tai juoksu nopeaa, hän, joka on nuori, rikas ja kaunis, sekä alusta
-pitäen hemmoiteltu lapsi. Minua surettaa, mutta en voi asiaa auttaa.
-Jollen voi saada maissiani keitettynä, minun täytyy syödä se raakana.
-Sitäpaitsi, Allan, etkö ole koskaan kuullut, että mustasukkaisuus
-toisinaan tekee ihmiset töykeiksi ja epäoikeudenmukaisiksi?" ja hän
-katsoi minuun merkitsevästi.
-
-En vastannut mitään, -- sillä kun ei oikein tiedä mitä vastata, on
-usein parasta olla vaiti -- ja hän jatkoi:
-
-"Levottomuudella olen kuullut siitä typerästä ampumakilpailusta,
-josta on sovittu ilman minun tietoani ja suostumustani. Jos hän
-voittaa, hän nauraa sinulle vain entistä enemmän, ja jos sinä voitat,
-suuttuu hän."
-
-"Se ei ollut minun vikani, mynheer", vastasin. "Hän tahtoi pakoittaa
-minut myymään tammani, jolla hän oli ratsastanut minun luvattani, ja
-rupesi kerskumaan ampumataitoaan. Lopuksi suutuin ja annoin hänelle
-haasteen."
-
-"Eihän siinä mitään ihmeellistä, Allan. En moiti sinua. Kuitenkin
-olet hyvin yksinkertainen, sillä hänelle ei merkitse mitään rahojensa
-menettäminen; tuo kaunis tamma sitävastoin on sinun lampaankaritsasi,
-ja minua surettaisi nähdä sinut eroitettuna eläimestä, josta meille
-on ollut niin paljon hyötyä. No, siinä sitä ollaan. Kenties kuitenkin
-olosuhteet tekevät lopun tästä kokeilusta. Toivon sitä."
-
-"Minä taasen en toivo, että niin kävisi", vastasin itsepintaisesti.
-
-"Rohkenen väittää, että toivot, sillä juuri tällä hetkellä olet
-väsynyt kuin haavoitettu hevonen. Mutta kuulehan, Allan, ja te
-myös, saarnaaja Quatermain. On olemassa muita tärkeämpiä syitä kuin
-tämä vähäpätöinen riita, miksi olisin iloinen, jos toistaiseksi
-poistuisitte. Minun on neuvoteltava maanmiesteni kanssa muutamista
-salaisista asioista, joista hyvinvointimme ja tulevaisuutemme
-riippuvat, ja tietystikään ei heille olisi mieleen, jos paikalla
-olisi koko ajan läsnä kaksi englantilaista, joita he saattaisivat
-pitää vakoojina."
-
-"Älkää sanoko enempää, mynheer Marais", puuttui puheeseen kiivaasti
-isäni. "Kaikkein vähimmin haluaisimme olla täällä, missä emme ole
-haluttuja vieraita ja missä meitä katsellaan epäluulolla, --
-rikoksemme on se, että olemme englantilaisia. Jumalan siunauksesta
-poikani on kyennyt tekemään eräänlaisen palveluksen teille ja
-omaisillenne, mutta nyt on kaikki loppunut ja unohdettu. Antakaa
-valjastaa vaunut, jotka ystävällisyydessänne lainaatte meille. Me
-lähdemme heti paikalla."
-
-Silloin Henri Marais, joka pohjaltaan oli kunnon mies, vaikkakin --
-erittäinkin juuri niihin aikoihin -- kiivas ja harkitsematon, milloin
-hän sattui olemaan kiihtynyt tai milloin rotuennakkoluulot saivat
-hänet valtoihinsa, alkoi puolustella aivan säyseästi. Hän vakuutteli
-isälleni, ettei hän mitään ollut unohtanut eikä ollut tarkoittanut
-mitenkään loukata. Siten he kuittasivat asian, ja tuntia myöhemmin me
-lähdimme.
-
-Kaikki buurit tulivat meitä lähtiessämme saattamaan, lausuen
-minulle useita ystävällisiä sanoja ja ilmaisten hartaan halunsa
-olevan tavata minut jälleen seuraavana torstaina. Pereira, joka
-oli heidän joukossaan, oli myöskin erittäin rakastettava sekä
-kehoitti minua olemaan huoleton ja parantumaan, sillä hän ei
-halunnut voittaa sellaista, joka oli vielä rampa, -- ei edes hanhien
-ampumiskilpailussakaan. Vastasin tekeväni parhaani. Omasta puolestani
-en halunnut tulla voitetuksi missään pelissä, jonka vakaasti olin
-päättänyt voittaa, olipa sitten kysymyksessä suuri tai pieni voitto.
-Sen jälkeen käänsin päätäni, sillä makasin koko ajan selälläni,
-lausuakseni jäähyväiset Marielle, joka oli hiipinyt talosta ulos
-pihalle vaunujen luo.
-
-"Hyvästi, Allan", hän sanoi, ojentaen minulle kätensä ja luoden
-silmistään katseen, jota luullakseni ei nähty. Sitten hän, ollen
-järjestelevinään peitettä ylläni, kumartui alas ja kuiskasi hiljaa:
-
-"Voita tuo kilpailu, jos minua rakastat. Rukoilen joka yö Jumalaa,
-että niin kävisi, sillä se olisi hyvä enne."
-
-Luulen, että kuiskaus kuultiin, vaikkakaan ei sanoja, sillä
-näin Pereiran purevan huuleensa ja tekevän liikkeen ikäänkuin
-keskeyttääkseen hänet. Mutta Pieter Retief työnsi ison ruhonsa hänen
-eteensä miltei töykeästi ja sanoi sydämellisesti nauraen:
-
-"Allemachte, ystäväiseni! Antakaahan toki missje'n toivottaa hauskaa
-matkaa nuorelle miehelle, joka pelasti hänen henkensä."
-
-Seuraavassa hetkessä hottentotti-Hans sivalsi härkiä tavalliseen
-tapaan, ja vaunut vierivät ulos portista.
-
-Totta tosiaan! Jos ennemmin jo olin pitänyt mynheer Retief'istä, nyt
-häntä rakastin.
-
-
-
-
-V Luku.
-
-AMPUMAKILPAILU.
-
-
-Matkani takaisin Lähetysasemalle oli omituinen vastakohta sille
-matkalle, jonka sieltä olin tehnyt joitakin päiviä aikaisemmin.
-Silloin vallitsi pimeys ja tamma allani kiiti seudun halki linnun
-nopeudella; kauhea pelko, että saapuisin liian myöhään, ahdisti
-sydäntäni, kun kiihkein silmin tähystin kalpenevia tähtiä ja nousevaa
-päivän koittoa. Nyt härkävaunujen kolinaa, tuttu keto, rauhaisan
-auringonpaisteen kirkas välke, sydämessäni suuri kiitollisuus ja
-kuitenkin samalla uusi pelko, että omakseni voittamani puhdas ja pyhä
-rakkaus varastettaisiin minulta petoksen avulla.
-
-No, kun Jumala toisesta asiasta oli pitänyt huolen, niin pitäisi
-hän toisestakin, ja tähän tietoisuuteen minun täytyi tyytyä.
-Ensimmäinen koe oli päättynyt kuolemaan ja voittoon. Kuinka tulisi
-toinen päättymään? Ihmettelin, ja nuo sanat näyttivät hyppelehtivän
-mielessäni ja muodostavan ajatuksen, jota en ymmärtänyt. Se oli:
-"Voitossa on kuolema", mikä, kun sitä rupesin ajattelemaan, ei
-tietystikään merkinnyt mitään. Kuinka voitosta saattaisi tulla
-kuolema, en voinut käsittää -- en ainakaan siihen aikaan, jolloin
-vielä olin ainoastaan vähän kokenut poika.
-
-Ajaessamme edelleen -- tarpeeksi mukavasti kylläkin, sillä tie oli
-hyvä ja vaunut, ollen vietereillä varustetut, eivät aiheuttaneet
-jalalleni mitään tuskaa -- kysyin isältäni, mitä hän arveli mynheer
-Marais'n tarkoittaneen kertoessaan buureilla olevan Maraisfonteinissa
-puuhaa, jonka aikana meidän läsnäolomme, jotka olimme englantilaisia,
-ei olisi heistä mieluisaa.
-
-"Tarkoittaneenko, Allan? Hän tarkoitti, että nämä petolliset
-hollantilaiset ovat salaliittoutuneet hallitsijaansa vastaan ja
-pelkäävät, että me ilmiantaisimme heidän petoksensa. Joko he aikovat
-nousta kapinaan sen mitä oikeamielisimmän toimenpiteen johdosta,
-jonka kautta orjat vapautetaan, ja myös senjohdosta, ettemme halua
-surmata kaikkia kaffereja, joiden kanssa he ovat joutuneet riitaan,
-tai on heillä aikomuksena muuttaa pois koko siirtokunnasta. Omasta
-puolestani luulen jälkimmäisen olevan kysymyksessä, sillä, kuten olet
-kuullut, jotkut joukkueet ovat jo menneet; ja ellen ole erehtynyt,
-aikovat monet seurata niiden joukossa. Antaa heidän mennä, --
-mitä pikemmin, sitä parempi, -- sillä en ollenkaan epäile, ettei
-englantilainen lippu seuraisi heitä aikanaan."
-
-"Toivon, etteivät he tekisi sitä", vastasin hermostuneesti nauraen.
-"Ei ainakaan missään tapauksessa ennemmin kuin olen voittanut
-takaisin tammani." (Olin jättänyt sen Retiefin haltuun siihen asti
-kuin ampumakilpailu olisi ohi.)
-
-Lopun tuosta kahden ja puolen tunnin ajomatkasta isäni, hyvin
-arvokkaan ja isänmaallisen näköisenä, piti minulle arvokkaan
-esitelmän buurien huonosta käyttäytymisestä, jotka vihasivat ja
-solvasivat lähetyssaarnaajia, inhosivat ja kammoksuivat brittiläistä
-hallintoa ja paikallisia viranomaisia, suosivat orjuutta ja tappoivat
-kaffereja, milloin vain tilaisuuden saivat. Kuuntelin häntä
-suopeasti, sillä ei ollut viisasta väitellä isääni vastaan, kun hän
-oli tällä tuulella. Myöskin siitä, että hän sekoitti puheeseensa
-joukon hollantilaisia sanoja, käsitin, että asialla oli toinenkin
-puolensa, se nimittäin, että lähetyssaarnaajat toisinaan solvasivat
-heitä -- kuten asianlaita olikin, -- ja että brittiläinen hallinto,
-tai pikemmin puoluehallitus, pelasi omituista peliä etäisempien
-siirtokuntien eduilla, että viranomaiset usein esittivät heidät
-väärässä valossa ja sortivat heitä, että kafferit rohkaistuina näiden
-hallitusten ja heidän palvelijainsa kirjavasta politiikasta usein
-varastivat heidän karjaansa -- ja sopivan tilaisuuden sattuessa
-murhasivat heidät vaimoineen ja lapsineen, kuten olivat yrittäneet
-tehdä Maraisfontein'issa, jossa heillä tosin oli siihen jonkun verran
-aihetta, -- että brittiläinen hyveellisyys oli vapauttanut orjat
-maksamatta heidän omistajilleen hyvää hintaa heistä, ja niin poispäin.
-
-Mutta, sanoakseni totuuden, en ajatellut näin korkean poliittisia
-asioita, jotka minun ikäisestäni nuorukaisesta pysyttelivät
-jokseenkin kaukana. Se mikä minua vaivasi ja teki sydämeni sairaaksi,
-oli ajatus, että, jos Henri Mairais ja hänen ystävänsä muuttaisivat,
-Marie Marais'n täytyi suorittaa matka heidän kanssaan, ja että, kun
-minä englantilaisena en voinut olla tässä seikkailevassa seurassa,
-Hernando Pereira sekä voi että tahtoi.
-
-Seuraavana päivänä kotiin saapumisemme jälkeen minä -- osittain
-raittiin ilman ja hyvän ravinnon vaikutuksesta, jota suurella
-ruokahalulla söin, osittain runsaista annoksista Pontac'ia,
-erinomaista Kapmaan viiniä, joka on jonkinlainen portviinin ja
-burgundilaisen välimuoto -- tunsin itseni niin paljon paremmaksi,
-että kykenin liikkumaan ulkosalla kainalokeppien varassa, jotka
-Hans oli minua varten kyhännyt kafferien sauvoista. Seuraavana
-aamuna parantumiseni jatkuessa nopeata vauhtia, kohdistin huomioni
-vakavasti ampumakilpailuun, jota varten minulla oli vain viisi päivää
-valmistusaikaa.
-
-Nyt sattui niin, että muutamia kuukausia aikaisemmin eräs hyvästä
-perheestä oleva englantilainen -- hänen nimensä oli Vavasseur Smyth
--- joka oli seurannut erästä virkamies-saksalaistansa Kap-maahan,
-joutui tiellemme etsiessään ajankulukseen riistaa, jota hänelle
-saatoin näyttää hyvän joukon. Hän oli tuonut muiden aseiden joukossa
-mukanaan siihen aikaan erittäin kauniina pidetyn pistimellä
-varustetun kapeaputkisen rihlapyssyn, joka oli silloin aivan uusi
-keksintö. Sen tekijä oli eräs J. Purdey Lontoosta, ja se oli maksanut
-hyvin sievoisen summan tekotapansa täydellisyyden vuoksi. Kun
-kunnianarvoisa V. Smyth -- josta en sen jälkeen ole kuullut -- otti
-jäähyväiset meiltä lähtiessään Englantiin, niin hän jalosydämisenä
-nuorena miehenä ystävällisesti lahjoitti muistoksi itsestään minulle
-tämän rihlapyssyn, joka minulla vieläkin on.
-
-Tämä sattui noin kuusi kuukautta aikaisemmin sitä aikaa, josta
-kirjoitan, ja noiden kuukausien aikana olin usein käyttänyt tätä
-rihlapyssyä ampuessani kauriita ja kanakurkia. Havaitsin sen olevan
-aivan harvinaisen tarkan ja kantavan noin kahdensadan yardin päähän.
-Tosin en, ratsastaessani epätoivoisella kiireellä Maraisfonteiniin,
-ottanut sitä mukaani syystä, että se oli yksipiippuinen ja liian
-kapea ladattavaksi lööpereillä hätätilassa. Kuitenkin, haastaessani
-Pereiran, päätin käyttää juuri tätä pyssyä eikä mitään muuta. Jos
-minulla ei olisi sitä ollut, niin enpä totta puhuen luule, että
-olisin uskaltanut ryhtyä kilpailuun.
-
-Mr Smyth oli lisäksi jättänyt minulle rihlapyssyn mukana suuren
-varaston erikoisia valettuja kuulia ja uusia nalleja, puhumattakaan
-erittäin hienosta ruudista. Niinpä, kun minulla oli amputarpeita
-runsaasti, ryhdyin harjoittelemaan. Istuutuen tuolille erääseen
-aseman läheisyydessä olevaan rotkoon, jonka yli tunturikyyhkyset
-tavallisesti lensivät suurin joukoin verrattain korkealla, aloin
-ampua niitä kohti, kun ne liihoittelivat ylitseni.
-
-Nyt tällä iälläni voinen sanoa, pelkäämättä joutuvani kerskuriksi,
-että minulla on yksi lahja: olen hyvä pyssymies, -- mikä luullakseni
-on yhdistys hyvästä arvostelukyvystäni, silmän tarkkuudesta ja
-käden vakavuudesta. Voin hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, etten
-parhaina päivinäni tavannut miestä, joka minut elävään maalitauluun
-ampumisessa olisi voittanut. En puhu mitään kilpeen ampumisesta,
-missä minulla on vähän kokemusta. Kumma kyllä, luulen tässäkin
-lajissa -- vaikka minulta silloin puuttuikin harjaannus, jota
-sen jälkeen niin runsaasti olen saanut -- olleeni yhtä hyvä
-nuorena kuin koskaan myöhempinä päivinäni ja tietystikin paljon
-parempikin kuin olen nykyään. Sen sain pian kokea, sillä istuessani
-mainitsemassani rotkossa havaitsin muutamien kokeitten jälkeen
-voivani pudottaa kokonaisen joukon nopeita turturikyyhkysiä lennosta
-niiden kiiruhtaessa ylitseni, ja tällöin on muistettava, että tein
-sen yhdellä ainoalla kuulalla, -- seikka, joka monesta tuntuu
-uskomattomalta.
-
-Niin kuluivat päivät, ja minä harjoittelin, havaiten joka ilta hiukan
-kehittyneeni tässä tavattoman vaikeassa urheilussa. Sillä aina opin
-lisää, mitä tulee pyssyni todelliseen kykeneväisyyteen ja kaikkeen
-siihen, mikä on otettava huomioon linnun nopeuteen, etäisyyteen sekä
-tuuleen ja valon vaikutukseen nähden. Noiden päivien kuluessa myöskin
-paranin niin nopeasti, että niiden lopulla olin melkein tavallisessa
-terveydentilassa ja saatoin kävellä hyvin yhden kepin varassa.
-
-Vihdoin sitten tuli tuo tapauksista rikas torstai, ja noin
-puolenpäivän tienoissa -- makasin vuoteessani myöhään tänä aamuna
-enkä ampunut -- minä kuljin, tai pikemmin minut kuljetettiin,
-kahden hevosen vetämillä rattailla paikalle, joka tunnetaan nimellä
-Groote rotko tai Iso kouru. Tämän onkalon yli villihanhet lensivät
-pan'eistaan eli ruokailupaikoistaan ylämaassa toisiin pan'eihin,
-jotka sijaitsivat muutamia penikulmia alempana, ja sieltä ne
-luullakseni lensivät meren rannikolle, mistä palasivat aamun
-koitteessa.
-
-Saapuessamme Groote rotkon suulle noin kello neljän tienoissa
-iltapäivällä minä ja isäni hämmästyimme nähdessämme siellä koolla
-suuren joukon buureja ja heidän joukossaan kirjavina täplinä heidän
-nuorempaa vaimoväkeään, joka oli tullut hevosen selässä tai rattailla.
-
-"Armias Luoja!" sanoin isälleni, "jos olisin tiennyt tällaisen touhun
-syntyvän siitä ampumakilpailusta, niin luulenpa, etten olisi voinut
-tänne saapua."
-
-"Hm", hän vastasi, "luulenpa tuntevani ilmassa muunkinlaista käryä
-kuin sinun ampumakilpailusi. Jollen pahasti erehdy, on sen varjossa
-kutsuttu kokoon yleinen kokous syrjäiseen paikkaan, viranomaisten
-eksyttämiseksi jäljiltä."
-
-Itse asiassa isäni oli aivan oikeassa. Ennen meidän saapumistamme
-sinne oli noiden buurien enemmistö perinpohjaisen ja pitkän
-keskustelun jälkeen päättänyt pudistaa jaloistaan Kap-siirtokunnan
-tomut ja etsiä kotia uusilta alueilta pohjoisessa päin.
-
-Samassa me olimme heidän joukossaan, ja huomasin, kuinka toinen
-toisensa jälkeen heidän kasvonsa saivat levottoman ja yllätetyn
-ilmeen. Pieter Retief huomasi minut, kun isäni ja Hans, jonka olin
-tuonut mukanani lataamaan, auttoivat minua rattailta, ja hetkisen hän
-katseli minua hämmästyneenä. Sitten hän muisti ja huudahti iloisella
-äänellään: "No! Tässä on pikku englantilaisemme, joka on tullut
-suorittamaan ampumakilpailunsa kuten ainakin sanansa pitävä mies.
-Marais ystäväni, lakkaahan puhumasta häviöstäsi" -- sen hän sanoi
-varoittavalla äänellä -- "ja toivota hänelle hyvää päivää."
-
-Marais tulikin, ja hänen mukanaan Marie, joka punastui ja hymyili,
-mutta mielestäni näytti enemmän täysikasvaneelta naiselta kuin
-koskaan ennen, -- sellaiselta, joka on jättänyt jo tyttövuotensa
-taakseen ja tapaa itsensä katselemassa kasvoista kasvoihin todellista
-elämää ja kaikkia sen huolia. Hänen lähellään -- hyvin lähellä, kuten
-nopeasti saatoin huomata -- seurasi Hernan Pereira. Hän oli vielä
-hienommin puettu kuin tavallisesti ja piteli kädessään kaunista uutta
-yksipiippuista rihlapyssyä, jossa kuitenkin arveluni mukaan oli liian
-laaja putki hanhen ampumista varten.
-
-"Kas, olette taasen terve", hän sanoi kohteliaalla äänellä, joka
-kuitenkaan ei kuulostanut todelta. Päinvastoin minusta tuntui kuin
-hän olisi toivonut, ettei mitenkään siten olisi käynyt. "No, mynheer
-Allan, tässä minut näette valmiina ampumaan vaikka päänne poikki.
-Voin teille vakuuttaa, että tamma on jo melkein minun, sillä olen
-harjoitellut -- enkö olekin, Marie? -- kuten ympäristön korppikotkat
-vahingokseen tietävät."
-
-"Niin kyllä, Hernan serkku", sanoi Marie, "sinä olet ollut
-harjoittelemassa, mutta samaten on kenties Allan ollut."
-
-Tällä hetkellä koko buuriseurue oli kerääntynyt ympärillemme ja
-alkoi tuntea suurta mielenkiintoa ratkaisematonta riitaamme kohtaan,
-kuten oli luonnollistakin ihmisten kesken, joitten kädestä pyssy
-harvoin oli poissa ja joitten mielestä hyvä ampumataito oli kaikista
-taidoista jumalallisin. He eivät kuitenkaan kauan saaneet seistä,
-kun kafferit sanoivat, että hanhet alkaisivat iltalentonsa noin
-puolen tunnin kuluttua. Katselijoita pyydettiin kaikkia etsimään
-itselleen rotkon paljaiden kalliokielekkeiden alta paikka, mistä
-heitä takaapäin tulevat linnut eivät voineet nähdä, ja pysymään siinä
-hiljaa. Sitten Pereira ja minä -- minä lataajani seuraamana, hän
-yksin, koska hänen sanojensa mukaan toinen mies hänen mukanaan olisi
-vain vastuksena -- ja meidän kanssamme Retief, erotuomari, asetuimme
-noin sadanviidenkymmenen yardin päähän rotkon pinnasta. Täällä me
-kätkeydyimme niin hyvin kuin saatoimme lintujen näkyvistä muutamien
-korkeiden pensaiden taakse, joita paikalla kasvoi.
-
-Istuuduin pukkituolille, jollaisen olin mukanani tuonut, sillä
-jalkani oli vielä siksi kipeä, ettei se sietänyt pitkään seisomista
-ja odottamista. Samassa Pereira ilmoitti Retiefin välityksellä
-pyytävänsä sellaista suosionosoitusta, että sallisin hänen ampua
-ensimmäiset kuusi laukausta, koska odotuksen jännitys teki hänet
-hermostuneeksi. Vastasin: "Tietysti", vaikka hyvin tiesin hänen
-pyyntönsä johtuneen siitä, että hän luuli etuvartiohanhien, --
-"vakoilijahanhiksi" me niitä nimitimme, -- lentävän yli hyvin
-matalalta ja hitaasti, kun sitävastoin jälessä seuraavat, vaaraa
-vainuten, saattaisivat lentää korkealta ja nopeaa vauhtia. Niin
-todella yritti käydäkin, sillä ei ole olemassa neuvokkaampaa lintua
-kuin huonomaineinen hanhi.
-
-Kun olimme näin neljännestunnin odottaneet, sanoi Hans:
-
-"Hiljaa! Hanhet tulevat."
-
-Hänen sanoessaan tämän en tosin saattanut nähdä lintua, mutta kuulin
-sen huudon "honk, honk" ja sen vahvojen siipien suhinan.
-
-Sitten ilmestyi vanha jäykkäsiipinen koirashanhi, luultavasti
-joukkueen kuningas, lentäen niin alhaalla, että se ainoastaan noin
-kahdenkymmenen jalan päässä sivuutti äärimmäisen kallionkielekkeen ja
-kulki enintään kolmenkymmenen yardin korkeudessa, -- mikä on helppo
-ampumaväli. Pereira laukaisi, ja se tuli alas jokseenkin hitaasti,
-pudoten noin sadan yardin päähän hänen taaksensa, jolloin Retief
-sanoi:
-
-"Yksi meidän puolellemme."
-
-Pereira latasi uudelleen, ja juuri kun hän oli pyssynsä ladannut,
-ilmestyi yläpuolelle kolme hanhea -- myöskin matalalla lentäen --
-niiden edellä joukko sorsia. Pereira ampui, ja hämmästyksekseni
-putosi toinen lintu, ei ensimmäinen, -- myöskin hyvän matkaa hänen
-taaksensa.
-
-"Tähtäsitkö tähän hanheen, vaiko tuohon toiseen?" kysyi Retief.
-
-"Tähän tietystikin", hän vastasi nauraen.
-
-"Hän valehtelee", vastasi hottentotti. "Hän tähtäsi ensimmäiseen,
-mutta osui toiseen."
-
-"Ole hiljaa", vastasin. "Kuka sellaisessa asiassa valehtelisi?"
-
-Taasen Pereira latasi. Kun hän oli valmis, oli lisää hanhia tulossa,
--- tällä kertaa seitsemän lintua kolmiomaisessa ryhmässä, johtaja
-kolmion kärjessä, ja lentäen korkeammalla kuin ne, jotka olivat
-aikaisemmin tulleet. Hän laukaisi, ja alas ei pudonnut ainoastaan
-yksi lintu, vaan kaksi, nimittäin johtaja ja sen oikealla puolella
-jonkun verran sen takana oleva hanhi.
-
-"Kas, sitä!" huudahti Pereira. "Näittekö noiden lintujen sivuuttavan
-toisensa, kun laukaisin? Tämä oli minulle onneksi, mutta en tahdo
-laskea toista, jos mynheer Allan on sitä vastaan."
-
-"En, en nähnyt", vastasi Retief, "mutta epäilemättä on täytynyt niin
-tapahtua, tai sama kuula ei ole voinut lävistää molempia."
-
-Mutta Hans ja minä vain katsoimme toisiimme ja nauroimme. Emme
-vieläkään sanoneet mitään.
-
-Kallion alapuolella olevien katsojien suusta kuului suosionosoituksen
-mumina, johon sekoittui hämmästystä. Uudelleen Pereira latasi,
-tähtäsi ja laukaisi melko korkealla olevaa hanhea kohti -- se
-lienee ollut noin seitsemänkymmenen yardin korkeudessa ilmassa. Hän
-sai juuri parhaiksi osumaan siihen, sillä höyhenet lentelivät sen
-rinnasta; mutta hämmästyksekseni lintu, liideltyään alas ikäänkuin
-aikeessa pudota, tointui ja lensi tiehensä näkyvistämme.
-
-"Sitkeitä lintuja nämä hanhet!" huudahti Pereira. "Ne sietävät yhtä
-paljon lyijyä kuin mursu."
-
-"Hyvin sitkeitä, totta tosiaan", vastasi Retief epäröiden.
-"Koskaan ennen en ole nähnyt linnun lentävän tiehensä unssi lyijyä
-keskiruumiissaan."
-
-"Oh, se putoaa kuolleena johonkin", vastasi Pereira.
-
-Neljän minuutin kuluttua Pereira oli laukaissut kaksi jälellä olevaa
-laukaustansa, valiten, kuten hänellä oli oikeus tehdä, pari nuorta
-hanhea, jotka hyvin alhaalla ja hitaasti lensivät hänen ylitsensä.
-Hän ampui kumpaisenkin, vaikkakin jälkimmäinen niistä pudottuaan
-laahasi itsensä erääseen korkeata ruohoa kasvavaan tiheikköön.
-
-Kuulijakunta puhkesi pidätettyihin suosionhuudahduksiin, joihin
-Pereira hyväksyväisesti kumarsi.
-
-"Teidän on ammuttava erittäin hyvin, mynheer Allan", sanoi Retief
-minulle, "jos tahdotte voittaa tämän. Sittenkin vaikka laskisin
-pois toisen niistä kahdesta linnusta, jotka putosivat yhdellä
-laukauksella, kuten minun luullakseni on tehtävä. Hernan on kuudella
-laukauksella surmannut viisi, mikä tulos tuskin on parannettavissa."
-
-"Niin", vastasin; "mutta, mynheer, olkaa hyvä ja pitäkää nuo hanhet
-yhteen koottuina ja pistäkää ne sivulle. En tahdo niiden sekaantuvan
-omiini, jos nimittäin onnistun pudottamaan jonkun alas."
-
-Hän nyökäytti päätään, ja muutamia kaffereja lähetettiin tuomaan
-hanhia. Useat niistä, kuten huomasin, räpyttelivät vielä ja niiltä
-piti vääntää niskat nurin, mutta sillä kertaa en mennyt niitä
-lähemmin tarkastamaan. Kun tämä oli tehty, huusin Retiefiä ja pyysin
-häntä tarkastamaan ruutia ja kuulia, joita aijoin käyttää.
-
-"Mitä se hyödyttäisi?" hän kysyi, katsoen minuun kummallisesti.
-"Ruuti on ruutia ja kuula on kuula."
-
-"Ei suinkaan, rohkenen väittää. Vielä kerran siis: täyttäkää pyyntöni
-ja katsokaa niitä."
-
-Sitten Hans otti käskystäni kuusi kuulaa ja asetti ne hänen käteensä,
-pyytäen häntä palauttamaan ne meille tarvittaessa.
-
-"Niiden täytyy olla hyvän joukon pienempiä kuin Hernan'in", sanoi
-Retief, "joka, ollen vahvempi, käyttää raskaampaa pyssyä."
-
-"Aivan niin", vastasin lyhyesti, kun Hans pisti ruutipanoksen
-pyssyyn. Sitten hän, ottaen kuulan Retiefin kädestä, latasi pyssyn ja
-ojensi sen minulle.
-
-Samassa hanhet tulivat tihein joukoin, sillä niiden lentoaika oli
-juuri parhaimmillaan. Tällä kertaa ne kuitenkin lensivät paljon
-ylempänä ja nopeammin kuin ensimmäiset tulokkaat, joko sitten siitä
-syystä, että muutamat niistä ohi lentäessään olivat huomanneet
-kafferien kokoavan kuolleita lintuja ja kohonneet ylemmäksi --
-esimerkki, jota toiset kaukaa huomattuaan seurasivat, -- tai siitä
-syystä, että he jollain tuntemattomalla tavalla olivat saaneet
-varoituksen heitä uhkaavasta vaarasta.
-
-"Teille jäi pahin puoli, Allan", sanoi Retief. "Olisi pitänyt ampua
-vuorotellen kukin laukaus."
-
-"Kenties", vastasin, "mutta se ei nyt ole autettavissa."
-
-Sitten nousin tuoliltani pyssy kädessäni. Minulla ei ollut pitkää
-aikaa odottaa, sillä samassa ilmestyi yläpuolelle hanhiparvi noin
-sadan yardin korkeuteen. Tähtäsin ensimmäistä, suunnaten noin
-kahdeksan yardia siitä sivuun varatakseni sen lentovälin, ja painoin
-liipasinta. Seuraavassa sekunnissa kuulin kuulan naksahduksen,
-mutta voi! Se oli vain koskettanut nokkaa, josta pieni palanen
-putosi maahan. Lintu itse kieputtuaan hetkisen otti takaisin
-paikkansa joukkueen johtajana ja lensi tiehensä näennäisesti
-vahingoittumattomana.
-
-"Baas, baas", kuiskasi Hans, kun hän tarttui pyssyyn ja ryhtyi sitä
-uudelleen lataamaan, "te olitte liian kaukana edessäpäin. Nämä
-vesilinnut eivät kulje yhtä nopeasti kuin tunturikyyhkyset."
-
-Nyökäytin päätäni hyväksymiseksi. Sitten minä mielenliikutuksesta
-vapisten -- sillä jos ampuisin harhaan seuraavan laukauksen, olisi
-kilpailu ilmeisesti menetetty -- otin pyssyn hänen kädestään.
-
-Tuskin olin sen tehnyt, kun yksi hanhi ilmestyi yläpuolelleni aivan
-yhtä korkealle kuin toiset ja rientäen "aivankuin musta piru olisi
-sitä potkaissut", kuten Retief sanoi. Tällä kertaa jätin saman
-välimatkan korvaamaan ammuttavan lisääntynyttä nopeutta ja painoin
-liipaisinta.
-
-Alas se tuli kuin kivi, pudoten vain jonkun matkaa taakseni pää
-poikki ammuttuna.
-
-"Baas, baas", kuiskasi Hans, "vieläkin liian kauas eteenpäin. Miksi
-tähdätä silmään, kun on koko ruumis tähdättävänä?"
-
-Taasen nyökkäsin päätäni ja päästin samalla helpoituksen huokauksen.
-Kilpailu oli sittenkin vielä voitettavissa. Pian ilmestyi yläpuolelle
-taaja parvi, jossa oli joukossa sorsia. Valitsin oikeanpuoleisessa
-nurkassa olevan linnun, jotta ei kukaan voisi otaksua, että olin
-"käristänyt koko lauman", kuten Englannissa sanotaan, jos joku
-laukaisee koko lintuparvea kohti eikä vain yksityistä lintua. Alas
-sekin tuli, suoraan läpi rinnan ammuttuna. Silloin huomasin jälleen
-olevani hermojeni herra enkä enään tuntenut pelkoa.
-
-Tehdäkseni jutun lyhyeksi mainitsen, että ammuin seuraavat kolme
-lintua toisen toisensa perästä -- vaikka niistä kaksi oli äärettömän
-vaikeasti ammuttavissa, toinen kun oli ainakin satakaksikymmentä
-yardia yläpuolellani eikä toinenkaan suinkaan helposti osuttavissa
--- ja luulenpa tosiaankin, että olisin voinut vielä lisäksi tusinan
-surmata erehtymättä, sillä minä ammuin nyt kuten en koskaan ennen
-ollut ampunut.
-
-"Sanohan, Allan poikaseni", kysyi Retief omituisesti viidennen ja
-kuudennen laukauksen välillä, "miksi sinun hanhesi putoavat niin eri
-tavalla kuin Hernanin?"
-
-"Kysykää häneltä; älkää minulle siitä puhuko", vastasin ja
-seuraavassa hetkessä pudotin alas viidennen, joka oli koko sarjan
-hienoin laukaus.
-
-Ihmetyksen ja hyväksymisen huuto kohosi koko katselijakunnalta, ja
-minä näin Marien liehuttavan valkoista nenäliinaa.
-
-"Kilpailu on päättynyt", sanoi erotuomari.
-
-"Hetkinen vain, ennenkuin menette", vastasin. "Tahdon ampua johonkin
-muuhun kilpailun ulkopuolella, nähdäkseni vain, voinko surmata kaksi
-lintua yhdellä kuulalla, kuten mynheer Pereira."
-
-Hän hyväksyi pyyntöni pään nyökäytyksellä, kohotti kätensä estääkseen
-yleisöä poistumasta ja kehoitti Pereiraa, joka yritti keskeyttää,
-pysymään hiljaa.
-
-Kilpailun kuluessa olin huomannut kaksi englantilaisen muuttohaukan
-kokoista haukkaa lentelemässä edestakaisin korkealla rotkon
-yläpuolella, jossa niillä epäilemättä oli pesänsä, ilmeisesti aivan
-ampumisesta häiriintymättä. Tai kenties ne olivat iskeneet silmänsä
-pudonneisiin hanhiin. Otin pyssyni ja odotin hyvän aikaa, kunnes
-viimein sopiva tilaisuus sattui. Näin naarashaukan suuntaavan
-kulkunsa suoraan kumppaninsa kiertämän kehän poikki, heidän
-välimatkansa ollessa kenties kymmenen yardia. Tähtäsin, arvostelin --
-sekunnin ajan aivoni toimivat kuin jonkinlainen laskukone -- lintujen
-erilaisia kaartoja ja niiden nopeutta, jotka oli otettava huomioon;
-alinna oleva oli silloin yhdeksänkymmenen yardin korkeudessa. Sitten,
-huulteni lausuessa jotain rukouksen tapaista, painoin liipasinta
-jokaisen silmän tähytessä ylöspäin.
-
-Alas putosi matalampana ollut haukka. Puolen sekunnin väliaika, ja
-alas tuli ylempikin, pudoten kuolleena kumppaninsa päälle.
-
-Nyt nekin buurit, jotka eivät kernaasti nähneet englantilaisen
-jossain suhteessa olevan etevämmän, puhkesivat voimakkaisiin
-suosionhuutoihin. Koskaan he eivät olleet tämän kaltaista laukausta
-nähneet, enkä totta puhuen ollut minäkään.
-
-"Mynheer Retief", sanoin, "annoin teidän huomata, että aikomukseni
-oli ampua ne molemmat, eikö niin?"
-
-"Niinpä teit. Allemachte, teitpä tosiaankin niin! Mutta sanohan,
-Allan Quatermain, ovatko sinun silmäsi ja kätesi aivan inhimilliset?"
-
-"Teidän on kysyttävä sitä isältäni", vastasin olkapäitäni kohauttaen
-istuutuessani tuolilleni ja rypistäen kulmakarvojani.
-
-Buurit tulivat rynnäten luokseni, -- Marie liidellen heidän
-etunenässään kuin pääskynen, ja heidän uljas naisväkensä saapastaen
-jäljessä, -- ja muodostivat kehän ympärillemme, kaikki puhuen
-yht'aikaa. En kuunnellut heidän keskusteluaan, jonka yhteydessä
-käytiin jonkinlaista silmäleikkiä Marien kanssa, kunnes kuulin
-Pereiran sanovan kovalla äänellä:
-
-"Niin, se oli mainiosti, erittäin mainiosti, mutta kaikesta
-huolimatta, setä Retief, minä esitän vaatimukseni kilpailun johdosta,
-koska ammuin kuusi hanhea viittä vastaan."
-
-"Hans", sanoin, "tuo minun hanheni", ja ne tuotiin, jokaisessa
-säännöllinen reikä läpi ruumiin, ja laskettiin maahan niiden viereen,
-jotka Pereira oli ampunut. "Nyt", sanoin Retiefille, "tutkikaa näiden
-lintujen haavoja ja sitten toisen linnun, jonka mynheer Pereira
-surmasi silloin kun hän pudotti kaksi yhtaikaa. Luulen käyvän ilmi,
-että hänen kuulansa on täytynyt pirstoutua."
-
-Retief tuli ja tutki kaikkia lintuja kohottaen niitä yksitellen.
-Sitten hän heitti maahan viimeisen kiroten ja huusi lujalla äänellä:
-
-"Mynheer Pereira, miksi tuotatte meille häpeää näiden kahden
-englantilaisen nähden? Te olette käyttänyt looper'eita tai muita
-kuulia, jotka on leikattu neljään osaan ja liimattu tai sidottu
-langalla yhteen. Katsokaa, katsokaa!" ja hän osoitti haavoja, joita
-eräässäkin tapauksessa oli kokonaista kolme yhdessä linnussa.
-
-"Miksi ei?" vastasi Pereira kylmästi. "Sopimus oli sellainen, että
-käytettäisiin kuulia, mutta ei ollenkaan sanottu, etteivät ne saisi
-olla leikattuja. Epäilemättä herra Allanin olivat samalla tavalla
-käsiteltyjä."
-
-"Ei", vastasin, "kun minä sanoin ampuvani kuulalla, tarkoitin
-kokonaista kuulaa, en palasiksi leikattua ja jälleen yhteen
-kiinnitettyä, joka pyssyn putkesta poistuttuaan hajaantuisi ammuksen
-lailla. Mutta en halua keskustella asiasta. Mynheer Pieter Retief'in
-asiana on lausua tuomionsa mielensä mukaan."
-
-Nyt seurasi buurien kesken kiihkeä väittely, jonka kestäessä Marie
-saattoi kuiskata minulle kuulumattomasti:
-
-"Oi, olen iloinen, Allan, sillä miten tahansa he päättänevätkin, sinä
-olet voittanut, ja se on hyvä enne."
-
-"En huomaa, mitä tekemistä hanhilla on enteitten kanssa, rakkaani",
-vastasin, -- "nimittäin jälkeen muinaisten roomalaisten ajan.
-Pikemmin sanoisin enteitten olevan huonoja, sillä on syntymäisillään
-meteli juuri parhaillaan."
-
-Juuri silloin Retief kohotti kätensä, huutaen:
-
-"Hiljaisuutta! Olen ratkaissut. Kilpailuehdoissa ei mainita, ettei
-kuulia saisi leikata, ja senvuoksi Hernan Pereiran linnut on
-otettava huomioon. Mutta näissä ehdoissa sanotaan, että sattumalta
-surmattuja lintuja ei oteta huomioon ja sentähden yksi hanhi on
-poistettava Pereiran kokonaismäärästä, joten molemmat ampujat jäävät
-tasaväkisiksi. Siten kilpailu joko on ratkennut tai -- koska hanhet
-ovat lakanneet tulemasta -- se on ratkaistava jonain muuna päivänä."
-
-"No, jos siitä on kysymys", sanoi Pereira, joka tunsi yleisen
-mielipiteen olevan suuresti itseään vastaan, "antaa englantilaisen
-ottaa rahat. Uskallan väittää hänen niitä tarvitsevan, sillä
-lähetyssaarnaajien pojat eivät ole rikkaita."
-
-"Siitä ei ole kysymys", sanoin, "sillä, olenpa rikas tai köyhä, en
-tuhannesta punnasta tahtoisi enään ampua kilpaa sellaisen kanssa,
-joka käyttää moisia temppuja. Ottakaa rahanne, mynheer Pereira, ja
-minä otan tammani. Erotuomari on sanonut, että kilpailu on ratkennut,
-ja sillä on kaikki lopussa."
-
-"Ei aivan", keskeytti Retief, "sillä minulla on sana sanottavana.
-Allan ystäväni, sinä olet kauniisti kilvoitellut, ja uskon, ettei
-kukaan koko Afrikassa osaa ampua sinun laillasi."
-
-"Asia on niin", sanoivat ympärillä olevat buurit.
-
-"Mynheer Pereira", jatkoi Retief, "vaikka te olettekin hyvä
-pyssymies, kuten hyvin olen tiennyt, uskon, että te rehellisesti
-pelaten olisitte joutunut häviölle, mutta näin ollen te olette
-pelastanut sata puntaanne. Mynheer Pereira", hän lisäsi kovalla
-äänellä, "te olette petturi, joka olette tuottanut häpeätä meille
-buureille, ja minä puolestani en koskaan enään halua pudistaa
-kättänne."
-
-Kun nämä sanat oli lausuttu -- sillä Retief ei sovitellut sanojaan
-silloin, kun hänessä heräsi halveksiminen, -- muuttuivat Pereiran
-verevät kasvot valkoisiksi kuin liinavaate.
-
-"Mein Gott, mynheer", hän sanoi, "mieleni tekee vastata teille
-sellaisesta puheesta", ja hän tavoitteli kädellään vyössään olevaa
-veistä.
-
-"Mitä!" kiljasi Retief, "tahdotteko toista ampumakilpailua? No, jos
-niin on, olen valmis sekä kokonaisilla että pirstotuilla kuulilla.
-Kukaan ei saa sanoa, että Pieter Retief on pelännyt ketään miestä,
-kaikkein vähimmin sellaista, joka ei häpeä yrittäessään varastaa
-palkinnon kuten hyena varastaa luupalan jalopeuralta. Tulkaa pois
-vain, Hernan Pereira, tulkaa!"
-
-En varmasti voi sanoa, mitä tällä hetkellä olisi tapahtunut,
-vaikka olenkin varma siitä, ettei Pereiralla ollut mitään halua
-kaksintaisteluun peloittavan Retiefin kanssa, jonka rohkeus oli
-muodostunut sananparreksi kautta maan samaten kuin hänen luonteensa
-ehdoton oikeamielisyys. Joka tapauksessa, nähdessään asioitten olevan
-hyvin synkällä kannalla, Henri Marais, joka oli kuunnellut tätä
-kinastelua ilmeisellä huolestumisella, astui esiin ja sanoi:
-
-"Mynheer Retief ja sisarenpoikani Hernan, te olette kumpikin
-vieraitani, enkä minä salli riitelemistä tällaisesta hullutuksesta,
-erittäinkin kun olen varma ettei Hernan koskaan aikonut petkuttaa,
-vaan tehdä sen, minkä luuli luvalliseksi. Miksi hän, joka on
-siirtokunnan parhaita pyssymiehiä, olisi niin tehnyt, olkoonpa että
-tämä nuori Allan Quatermain onkin parempi? Etkö sinäkin sano samaa,
-Retief ystävä, erittäinkin juuri nyt, kun on välttämätöntä meidän
-kaikkien olla kuin veljet?" hän lisäsi puolustellen.
-
-"En", jyrisi Retief, "en tahdo valehdella miellyttääkseni sinua tai
-jotakuta muuta."
-
-Nähdessään, että Retief ei ollenkaan antanut perään, Marais meni
-sisarenpoikansa luo ja kuiskaili hänen kanssaan hetkisen. Mitä
-hän sanoi, en tiedä. Tulos oli joka tapauksessa se, että Pereira,
-suotuaan sekä Retiefille että minulle vihasta leimuavan katseen,
-käänsi selkänsä ja meni hevosensa luo, nousi sen selkään ja ajoi pois
-kahden jälessä ratsastavan hottentotin seuraamana.
-
-Tämä oli viimeinen kerta pitkäksi ajaksi eteenpäin, jolloin näin
-Hernan Pereiran, ja sydämestäni toivon, että se olisi ollut ainiaaksi
-viimeinen kerta. Mutta niin ei tullut käymään.
-
-
-
-
-VI Luku.
-
-LÄHTÖ.
-
-
-Buurit, jotka näennäisesti olivat tulleet rotkolle katsomaan
-ampumakilpailua, vaikka todellisuudessa aivan eri tarkoituksessa,
-alkoivat nyt hajaantua. Muutamat heistä ratsastivat suoraan pois, kun
-taasen toiset menivät vaunujensa luo, jotka he jonkun matkan päähän
-olivat irroittaneet valjaista, ja ajoivat eri tahoille kotiinsa. Olen
-iloinen voidessani sanoa, että suuri joukko heidän parhaimmistaan
-ennen lähtöään tuli onnittelemaan minua sekä Maraisfonteinin
-puolustuksen että ampumiseni johdosta. Myöskin hyvin useat lausuivat
-mielipiteensä Pereirasta erittäin suorasukaisella kielellä.
-
-Oli päätetty, että isäni ja minä nukkuisimme tämän yön Marais'n
-tilalla, palaten kotiin seuraavana aamuna. Mutta isäni, joka oli
-koko tätä näytelmää seurannut hiljaa mutta tarkkaavasti, tuli
-siihen johtopäätökseen, että kaiken tapahtuneen jälkeen me tuskin
-olisimme tervetulleita sinne, ja että Pereiran seuraa oli vältettävä
-juuri nyt, ja senvuoksi hän meni Marais'n luo ja sanoi hyvästit,
-ilmoittaen, että me tahtoisimme lähettää hakemaan minun tammaani.
-
-"Ei niin, ei niin", hän vastasi, "te olette minun vieraitani tämän
-yön. Myöskin, olkaa pelotta, Hernan on poissa. Hän on matkustanut
-jollekin liikeasialleen."
-
-Kun isäni epäröi, Marais lisäsi: "Ystäväni, pyydän sinua tulemaan,
-sillä minulla on muutamia tärkeitä sanoja sinulle sanottavana, joita
-en voi sanoa tässä."
-
-Silloin isäni myöntyi, ilokseni ja helpoituksekseni. Sillä, jollei
-hän olisi myöntynyt, mitä mahdollisuutta minulla olisi ollut saada
-vaihtaa Marien kanssa muutamia vieläkin tärkeämpiä sanoja? Koottuani
-hanhet ja kaksi haukkaa, jotka lupasin kyniä Marielle, minut
-autettiin rattaille, ja me ajoimme pois saapuen Maraisfonteiniin
-juuri yön tullessa.
-
-Sinä iltana, syönnin jälkeen, mynheer Marais pyysi isääni ja
-minua tulemaan kanssaan arkihuoneeseen puhelemaan. Jollain
-sivutarkoituksella - siltä ainakin minusta näytti -- hän myös
-kehoitti tytärtään, joka oli pessyt astioita ja jonka puhuttelemiseen
-en siihen mennessä ollut saanut tilaisuutta, tulemaan kanssamme ja
-sulkemaan oven jälkeensä.
-
-Kun me kaikki olimme istuutuneet ja me miehet olimme sytyttäneet
-piippumme -- vaikka aavistus siitä, mitä oli seuraava, kokonaan vei
-minulta tupakoimishalun -- Marais aloitti puheen englanniksi, jota
-hän jossain määrin taisi. Tämä oli isäni hyvittämiseksi, joka piti
-kunnia-asianaan olla ymmärtämättä hollantia, vaikka hän vastasikin
-Marais'lle tällä kielellä, kun tämä vakuutti, ettei hän ymmärtänyt
-englantia. Minulle hän puhui hollantia ja toisinaan ranskaa Marielle.
-Se oli mitä kummallisinta ja monikielisintä keskustelua.
-
-"Nuori Allan", hän sanoi, "ja sinä tyttäreni Marie, olen kuullut
-kerrottavan teistä, että, vaikka en koskaan ole antanut teille lupaa
-yövalvomiseen, te olette rakastelleet keskenänne."
-
-"Se on totta, mynheer", sanoin. "Olen vain odottanut tilaisuutta
-saadakseni kertoa teille, että vannoimme toisillemme uskollisuutta
-kvaabien tätä taloa vastaan tekemän hyökkäyksen aikana."
-
-"Allemachte! Allan, kummallinen aika valintaa varten", vastasi Marais
-nykien partaansa. "Uskollisuus, joka on veressä vannottu, voi vereen
-päättyä."
-
-"Turhaa taikauskoa, johon en voi yhtyä", keskeytti isäni.
-
-"Kenties niinkin", vastasin minä. "En tiedä. Jumala yksin sen tietää.
-Minä tiedän vain, että vannoimme valamme, kun luulimme olevamme
-kuoleman partaalla, ja että sen pidämme, kunnes kuolema sen lopettaa."
-
-"Niin, isäni", lisäsi Marie, nojaten eteenpäin yli naarmuisen
-keltapuisen pöydän, posket käsiä vasten ja tummat kauriinsilmät hänen
-kasvoihinsa suunnattuina. "Niin, isäni, asia on niinkuin sinulle jo
-olen kertonut."
-
-"Ja minä sanon sinulle, Marie, mitä jo aikaisemmin olen sanonut,
-ja sinulle myös, Allan, ettei tästä asiasta tule mitään", vastasi
-Marais, iskien nyrkillään pöytään. "Minulla ei tietenkään ole mitään
-sanomista sinua vastaan, Allan. Minä kunnioitan sinua, ja sinä olet
-tehnyt minulle arvokkaan palveluksen, mutta siitä ei voi tulla
-mitään."
-
-"Miksi ei, mynheer?" kysyin.
-
-"Kolmesta syystä, Allan, joista jokainen on ratkaiseva. Sinä olet
-englantilainen, ja minä en halua tyttäreni menevän naimisiin
-englantilaisen kanssa. Se on ensimmäinen syy. Sinä olet köyhä,
-mikä ei ole mikään häpeä sinulle, mutta sittenkun olen joutunut
-taloudellisesti perikatoon, ei tyttäreni voi mennä naimisiin köyhän
-miehen kanssa. Siinä on toinen syy. Sinä asut täällä, ja tyttäreni
-sekä minä aiomme jättää tämän paikkakunnan; siksi et voi naida häntä.
-Tämä on kolmas syy", ja hän pysähtyi.
-
-"Eikö ole vielä neljättä todellista syytä?" kysyin. "Nimittäin se,
-että haluatte naittaa tyttärenne jollekulle toiselle."
-
-"Kyllä, Allan. Koska minut siihen pakoitat, niin myönnän, että se
-on neljäs syy. Olen luvannut tyttäreni hänen serkulleen Hernando
-Pereiralle, joka on varakas ja parhaassa iässä oleva mies; ei mikään
-poikanen, vaan sellainen, joka kykenee ylläpitämään vaimon."
-
-"Ymmärrän", vastasin kylmästi, vaikka sydämessäni kokonainen helvetti
-raivosi. "Mutta sanokaahan, mynheer, onko Marie itse lupautunut --
-tai kenties saan vastauksen hänen omasta suustaan?"
-
-"Kyllä, Allan", vastasi Marie levolliseen tapaansa, "minä olen
-lupautunut -- sinulle enkä kenellekään muulle miehelle."
-
-"Te kuulette, mynheer", sanoin Marais'lle.
-
-Silloin hän puhkesi tavallisiin kiivauden purkauksiinsa. Hän raivosi,
-syytti ja soimasi meitä kumpaistakin. Hän sanoi, ettei hän koskaan
-sitä sallisi. Ennemmin hän näkisi tyttärensä haudassa. Hän sanoi,
-että olin väärin käyttänyt hänen luottamustaan ja loukannut hänen
-vieraanvaraisuuttaan, että hän ampuisi minut, jos lähestyisin hänen
-tyttöään, että Marie oli alaikäinen ja lain mukaan hän saattoi
-päättää hänen avioliitostaan, että Marien täytyi seurata häntä minne
-tahansa, ja että minä varmaankaan en tekisi niin, ja paljon muuta sen
-tapaista.
-
-Kun hän viimein oli väsyttänyt itsensä ja iskenyt mielipiippunsa
-pöytään, lausui Marie:
-
-"Isäni, tiedäthän, että rakastan sinua syvästi, sillä äitini kuoleman
-jälkeen me olemme olleet kaikki kaikessa toisillemme, eikö niin?"
-
-"Varmasti, Marie, sinä olet minun elämäni ja enemmänkin kuin elämäni."
-
-"Hyvä, isä. Niinollen tunnustan määräysvaltasi suhteeni, mitä hyvänsä
-laki sanoneekin. Tunnustan, että sinulla on oikeus kieltää minun
-avioliittoni Allanin kanssa, ja jos sinä minulta kiellät -- koska
-joka tapauksessa olen alaikäinen -- en velvollisuudesta sinua kohtaan
-mene hänen kanssaan naimisiin. Mutta" -- hän nousi ylös ja katsoi
-häntä suoraan silmiin, ja voi! kuinka ylväältä hän tällä hetkellä
-näytti yksinkertaisessa totisuudessaan ja nuorekkaassa suloudessaan!
--- "on yksi seikka, jota en hyväksy -- oikeutesi pakoittaa minut
-menemään jonkun muun miehen kanssa naimisiin. Naisena, joka on oma
-määrääjänsä, kiellän tämän oikeuden. Niin paljon kuin kärsinkin
-siitä, että minun täytyy sinua, isä, jossakin asiassa vastustaa,
-vakuutan kuitenkin, että mieluummin kuolisin, kuin suostuisin. Olen
-lupautunut Allanin omaksi myötä- ja vastoinkäymisessä, ja jollen
-saa mennä Allanin kanssa naimisiin, menen hautaan naimattomana.
-Jos sanani sinua loukkaavat, pyydän anteeksi, mutta samalla pyydän
-muistamaan, että nämä sanani eivät tule muuttumaan."
-
-Marais katseli tytärtään ja tytär katseli Marais'ta. Ensin ajattelin,
-että hän aikoi kirota tytärtään, mutta jos niin olisikin ollut,
-näytti jokin tämän katseessa muuttavan hänen mielensä, sillä hän
-sanoi vain:
-
-"Mahdoton, kuten muutkin sukupuolesi jäsenet! No, johtakoon kohtalo
-niitä, jotka eivät muitten anna itseään ohjata, ja tämän asian minä
-jätän kohtalon käsiin. Koska olet alaikäinen -- noin kaksi vuotta tai
-enemmänkin -- et voi ilman suostumustani mennä naimisiin, ja juuri
-olet luvannutkin, ettet sitä tule tekemään. Tällä hetkellä lähdemme
-tästä paikasta etäisiin seutuihin. Ken tietää, mitä siellä tapahtuu?"
-
-"Niin", sanoi isäni juhlallisella äänellä, puhuen ensimmäisen kerran,
-"kukapa sen tietää Jumalaa lukuunottamatta, joka ohjaa kaikki asiat
-ja joka järjestää nämäkin asiat mielensä mukaan, Henri Marais.
-Kuulkaahan", hän jatkoi hetken kuluttua, sillä Marais ei vastannut
-mitään, vaan istui ja tuijotti synkkänä pöytään "Te ette halua
-poikani naivan tytärtänne useasta eri syystä, joista yksi on se,
-että luulette häntä köyhäksi ja rikkaampi kosija on tarjoutunut sen
-jälkeen kun onnen kääntyminen on tehnyt teistä köyhän. Toinen ja
-tärkeämpi, todellinen syy on hänen englantilainen syntyperänsä, jota
-te vihaatte niin suuresti, että -- vaikka hän Jumalan avulla pelasti
-tyttärenne hengen -- te ette halua hänen jakavan elämää tyttärenne
-kanssa. Eikö se ole totta?"
-
-"Kyllä, se on tosi, mynheer Quatermain. Te englantilaiset olette
-koiria ja pettureita", vastasi hän kiihtyneenä.
-
-"Ja sitten te haluatte antaa tyttärenne sellaiselle, joka
-on osoittaunut alhaiseksi ja epärehelliseksi, tälle hyvälle
-englantilaisvihaajalle ja kuningasta vastaan vehkeilevälle Hernando
-Pereiralle, jota te rakastatte, koska hän on yksin elossa vanhasta
-suvustanne."
-
-Muistellessaan iltapäivän tapahtumaa tämä iva sai Marais'n
-vaikenemaan.
-
-"No", jatkoi isäni, "vaikka tunnen Marien ja tiedän hänen olevan
-suloisen ja jalosydämisen tytön, en minäkään toivo hänen menevän
-Allanin kanssa avioliittoon. Tahtoisin nähdä poikani naivan
-englantilaisen naisen, eikä joutuvan buurien ja heidän vehkeilyjensä
-verkkoihin. Kuitenkin on ilmeistä, että nämä kaksi rakastavat
-toisiaan koko sydämellään ja sielullaan, kuten epäilemättä on
-heidän kohtalokseen määrätty. Jos niin on, on mielestäni heidän
-eroittamisensa ja jonkun heistä pakoittaminen toiseen avioliittoon
-rikos Jumalaa vastaan, jonka Hän varmaan pitää mielessään ja maksaa
-teille takaisin. Aavistamattomia tapauksia voi sattua niissä
-seuduissa, minne menette, Henri Marais. Ettekö tahdo sitten tyytyä
-jättämään lapsenne hyvään turvaan?"
-
-"En koskaan!" kiljaisi Marais. "Hän on seuraava minua uuteen kotiin,
-joka ei ole teidän kirotun brittiläisen lippunne varjossa."
-
-"Sitten minulla ei ole enempää sanottavaa. Tulkoon se teidän päänne
-päälle nyt ja vastedes", vastasi isäni juhlallisesti.
-
-Kykenemättä kauemmin itseäni hillitsemään huudahdin:
-
-"Mutta minulla on, mynheer. Marien ja minun eroittaminen toisistamme
-on synti, ja se tulee murtamaan hänen sydämensä. Mitä köyhyyteeni
-tulee, on minulla jotain, enemmän kenties kuin luulette, ja tässä
-rikkaassa maassa voivat kerätä omaisuuksia ne, jotka tekevät työtä,
-kuten minä hänen tähtensä tekisin. Se mies, jolle tahtoisitte antaa
-hänet, näytti oikean luonteensa tänään, sillä sellainen, joka voi
-pelata niin alhaista peliä voittaakseen kilpapalkinnon, pelaa vielä
-alhaisemmin voittaakseen tärkeämpiä etuja. Kaikesta huolimatta
-laskelman täytyy pettää, koska Marie ei huoli hänestä."
-
-"Minäpä sanon, että hänen täytyy", vastasi Marais. "Tahtokoon hän
-tai olkoon tahtomatta, hän seuraa minua eikä jää tänne tullakseen
-englantilaisen pojan vaimoksi."
-
-"Seurata sinua minä kyllä tahdon, isä, ja jakaa kohtalosi viimeiseen
-saakka. Mutta mennä avioliittoon Hernando Pereiran kanssa en tahdo",
-sanoi Marie tyynesti.
-
-"Kenties, mynheer", lisäsin, "on tuleva päiviä, jolloin vielä kerran
-olette iloinen englantilaisen pojan avusta."
-
-Nämä sanat tulivat lausutuiksi aivan umpimähkään, jonkinlaisesta
-sydämen pakoituksesta, jonka Marais'n tylyyden ja solvausten
-tuottamat pistokset aiheuttivat; ne olivat ikäänkuin eläimen huuto
-sitä lyötäessä. Vähän tiesin silloin, kuinka toteen ne tulisivat
-käymään, mutta toisinaan on niin, että totuus salaperäisesti
-pulpahtaa esiin jonkinlaisesta sieluihimme kätketystä salaisen tiedon
-lähteestä.
-
-"Kun tarvitsen apuanne, pyydän sitä teiltä", raivosi Marais, joka,
-tuntiessaan olevansa väärässä, koetti peittää sitä ylimielisyydellä.
-
-"Pyydettäessä ja pyytämättä annan apuani, jos elän, tulevaisuudessa
-yhtä hyvin kuin menneisyydessäkin, mynheer Marais. Jumala antakoon
-teille anteeksi sen tuskan, jonka tuotatte Marielle ja minulle."
-
-Nyt Marie alkoi hiljaa nyyhkyttää, ja, voimatta kestää tätä näkyä,
-peitin silmäni kädelläni. Marais, jolla oli hyvä sydän, milloin hän
-ei ollut ennakkoluulojensa tai intohimojensa vaikutuksen alaisena,
-oli myöskin liikutettu, mutta koetti kätkeä tunteensa kovuuteen.
-Hän sadatteli Marieta ja käski hänen mennä vuoteeseensa; ja tytär
-totteli, yhä vuodattaen kyyneliä. Sitten isäni nousi ylös ja sanoi:
-
-"Henri Marais, emme voi lähteä täältä tänä iltana, koska hevosemme
-ovat laitumella emmekä helposti voi niitä löytää näin pimeässä, joten
-meidän täytyy pyytää vieraanvaraisuuttanne aamunkoittoon asti."
-
-"Minä en sitä pyydä", huudahdin. "Minä menen rattaille nukkumaan",
-ja minä hoipertelin ulos huoneesta ja koko talosta, jättäen molemmat
-miehet toistensa kanssa.
-
-Mitä heidän keskensä sen jälkeen tapahtui, en oikein tiedä. Kuulin,
-kuinka isäni -- joka myöskin saattoi kiivastua ja joka henkisesti
-sekä älyllisesti oli vahvempi -- lausui mielipiteensä hänen
-jumalattomuudestaan ja mielettömyydestään kielellä, jota toinen ei
-hevin unohtanut. Luulen hänen pakoittaneen hänet myös tunnustamaan
-menettelynsä näyttävän julmalta, ja pyytämään sitä anteeksi,
-kuitenkin huomauttaen vannoneensa Jumalalle, ettei hänen tyttärensä
-milloinkaan menisi naimisiin englantilaisen kanssa. Myöskin hän
-vakuutti juhlallisesti luvanneensa Marien Pereiralle, sisarensa
-pojalle, jota hän rakasti, eikä hän voinut rikkoa sanaansa.
-
-"Ei", vastasi isäni, "koska te vihan sokaisemana, mikä käy ennen
-perikatoa, ennemmin rikotte Marien sydämen ja kenties joudutte
-vastuuseen hänen verestään."
-
-Sitten hän jätti hänet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pimeys oli läpitunkematon. Etsin sen kautta tieni rattaille, jotka
-olivat talosta jonkun matkan päässä kedolla, minne ne oli valjaista
-irroitettu. Sydämestäni toivoin samalla, että kafferit valitsisivat
-tämän mustan yön toista hyökkäystään varten ja tekisivät lopun
-minusta.
-
-Kun saavuin rattaiden luo ja sytytin lyhdyn, joka aina oli mukana,
-hämmästyin havaitessani, että ne häthätää oli laitettu kuntoon
-makuuta varten. Istuimet oli raivattu pois, takaverhot kiinnitetty ja
-niin edelleen. Myöskin aisaa oli tuettu siten, että ajoneuvot olivat
-vaakasuorassa, jotta niissä saattoi nukkua. Kun minä epätietoisena
-ihmettelin, kuka sen oli mahtanut tehdä, kiipesi Hans astuimelle,
-kantaen kahta taljapeitettä, jotka hän oli lainannut tai varastanut,
-ja kysyi, oliko minun mukava olla.
-
-"Kyllä", vastasin. "Mutta kuinka sinä ajattelit tulla nukkumaan
-rattaille?"
-
-"Baas", hän vastasi, "en ajatellutkaan tulla. Valmistin sen teille.
-Kuinka tiesin, että te tulisitte? Erittäin yksinkertaista. Istuin
-parvekkeella ja kuuntelin, mitä huoneessa puhuttiin. Ikkunaa ei,
-baas, sen jälkeen ole korjattu, kun kvaabit sen rikkoivat. Herran
-nimessä, millaista puhetta se oli! En ole koskaan tiennyt, että
-valkoihoisella olisi niin paljon sanottavaa yksinkertaisesta asiasta.
-Te tahdotte naida baas Marais'n tyttären. Baas tahtoo hänet naittaa
-toiselle miehelle, jolla on enemmän karjaa maksaa hänestä. No,
-meidän kesken se olisi pian päätetty, sillä isä olisi ottanut kepin
-ja paksummalla päällä hutkien ajanut sinut ulos majasta. Sitten
-hän olisi kepittänyt tyttöä ohuemmalla päällä, kunnes hän olisi
-luvannut ottaa toisen miehen, ja kaikki olisi järjestynyt koreasti.
-Mutta te valkoiset, te puhutte ja puhutte, eikä mitään päätöstä
-tule. Te yhä ajattelette naida tyttären ja tytär yhä ajattelee olla
-huolimatta miehestä, jolla on paljon lehmiä. Sitäpaitsi isä ei ole
-voittanut todellisuudessa mitään muuta kuin sairaan sydämen ja paljon
-onnettomuutta, joka on tulossa."
-
-"Miksi paljon onnettomuutta on tulossa, Hans?" kysyin innokkaasti,
-sillä hänen yksinkertainen tapauksen arviointinsa kiinnitti mieltäni
-epämääräisellä tavalla.
-
-"Oh, baas Allan, kahdesta syystä. Ensiksikin, kunnianarvoisa isänne,
-joka minusta teki kristityn, sanoi hänelle niin, ja niin hyvä
-saarnamies kuin hän on kumpu, jota pitkin Jumalan kirous juoksee
-taivaasta niinkuin salama alas puuta pitkin, ja kaikki me hyvin
-tiedämme, miten käy sen, joka on puun alla, kun salama siihen iskee.
-Se on ensimmäinen syyni kristittynä. Toinen syy, jonka mustaihoisena
-miehenä lausun ja josta ei voi syntyä erehdystä, sillä se on aina
-pitänyt paikkansa niin kauan kuin musta mies on ollut olemassa, tämä
-toinen syy on se, että tyttö on veren kautta omanne. Te pelastitte
-hänen henkensä verellänne", -- ja hän osoitti jalkaani -- "ja siten
-ostitte hänet ainiaaksi, sillä veri on enemmän arvoinen kuin karja.
-Sentähden se, joka tahtoo eroittaa hänet teistä, kokoaa verta
-hänen ja sen toisen miehen päälle, joka hänet koettaa varastaa,
-ja itselleen -- en tiedä, mitä." Ja hän heilutteli kellertäviä
-käsivarsiaan, tuijottaen minuun pienillä mustilla silmillään erittäin
-tuikeasti.
-
-"Joutavia!" sanoin. "Miksi sellaisia pahoja sanoja lausut?"
-
-"Koska ne ovat tosia, baas Allan. Te nauratte Totty raukalle, mutta
-minä kuulin sen isältäni, ja hän taasen vuorostaan isältään suvusta
-sukuun, -- ja saattepahan nähdä. Saattepa nähdä niinkuin minä olen
-nähnyt tätä ennen, ja niinkuin tulee näkemään mynheer Marais, joka
--- jollei suuri Jumala olisi tehnyt häntä hulluksi, sillä hullu hän
-meidän käsityksemme mukaan on -- olisi voinut elää kotonaan vanhaksi
-asti, kunnon vävypoika olisi kantanut hänet hautaan hänen omaan
-peitteeseensä käärittynä."
-
-Nyt olin mielestäni saanut tarpeekseni tästä kolkosta keskustelusta.
-Tietysti on helppoa nauraa alkuasukkaille ja heidän taikauskolleen,
-mutta pitkän elämänkokemuksen perusteella minun täytyy myöntää, että
-he eivät aina ole väärässä. Alkuasukkaalla on jonkinlainen kuudes
-aisti, jonka sivistynyt ihminen on kadottanut, -- niin ainakin
-minusta näyttää.
-
-"Peitteistä puhuttaessa", sanoin vaihtaakseni puheenaihetta, "keneltä
-olet saanut nämä taljat?"
-
-"Keneltäkö? No tietysti missie'lta, baas. Kun kuulin teidän aikovan
-nukkua vaunuissa, menin hänen luoksensa ja lainasin ne teidän
-peitteeksenne. Sitä paitsi, olin sen aivan unohtanut, hän antoi
-minulle kirjeen teille", ja hän koetteli ensin likaista mekkoaan,
-sitten kainaloaan ja lopuksi kiharaista tukkaansa, josta viimeksi
-mainitusta kätköpaikasta hän veti esiin pienen paperipalasen, joka
-oli kierretty kuulan muotoiseksi. Levitin sen auki ja luin seuraavat
-sanat, jotka oli lyijykynällä kirjoitettu ranskaksi:
-
-"Olen persikkapuutarhassa puolta tuntia ennen auringonnousua. Ole
-siellä, jos tahdot jättää minulle jäähyväiset. -- M."
-
-"Tuleeko siihen mitään vastausta, baas?" kysyi Hans, kun olin
-työntänyt paperilapun taskuuni. "Siinä tapauksessa voin sen ottaa
-mukaani tulematta keksityksi." Sitten eräs ajatus välähti hänen
-mielessään, ja hän lisäsi: "Miksi ette itse ota sitä mukaanne?
-Missien ikkuna on helposti avattavissa, ja olen sitäpaitsi varma,
-että hän mielellään näkisi teidät."
-
-"Ole hiljaa", sanoin. "Aijon mennä nukkumaan. Herätä minut tuntia
-ennen kukon laulua ja katso, että hevoset pääsevät ulos aitauksesta,
-ettet voi niitä helposti löytää, jos arvoisan pastorin tekisi mieli
-lähteä liikkeelle kovin aikaisin. Mutta älä anna niiden vaeltaa
-kauas, sillä täällä me emme ole tervetulleita vieraita."
-
-"Ymmärrän, baas. Sivumennen sanoen, baas, mynheer Pereira, joka aikoi
-teitä pettää noiden hanhien suhteen, nukkuu eräässä tyhjässä talossa
-noin parin penikulman päässä täältä. Herätessään ylös aamulla hän juo
-kahvia, ja hänen palvelijansa, joka sen valmistaa, on hyvä ystäväni.
-No, mitä arvelisitte, jos sekoittaisin hiukan jotain siihen? Ei
-sellaista, joka surmaa hänet, sillä se on raamatun käskyjä vastaan,
-vaan sellaista, joka tekisi hänet hulluksi, sillä siitä ei raamattu
-sano mitään. Minulla on sitä varten erittäin hyvää lääkettä, jota te
-valkoiset ette tunne, ja joka parantaa kahvin makua; se saattaisi
-säästää paljon huolia. Katsokaahan, jos hän tulee tanssien paikalle
-ilman mitään vaatteita, kuten tavallinen kafferi, ei mynheer Marais
-- vaikka hänkin todellisuudessa on hullu -- varmaankaan toivo häntä
-vävykseen."
-
-"Mene pirun tykö, jollet jo siellä ole", minä vastasin ja käänsin
-kylkeä ikäänkuin nukkuakseni. -- -- --
-
-Ei ollut mitenkään tarpeellista neuvoa tuota uskollista olentoa,
-viekasta mutta moraalitonta Hansia, herättämään minut aikaisin, kuten
-runossa kerrotaan neitosen kehoittaneen äitiään, sillä en luule
-ummistaneeni silmääni tänä yönä. Säästän mietelmäni, sillä on helppo
-kuvitella, mitä liikkui vakavaluontoisen pojan mielessä, kun häneltä
-aiottiin ryöstää hänen ensimmäinen rakkautensa.
-
-Paljon ennen aamun koittoa seisoin persikkatarhassa -- samassa
-tarhassa, missä ensimmäisen kerran olimme kohdanneet toisemme --
-ja odottelin. Vihdoin Marie tuli hiipien puunrunkojen välitse
-kuin harmaa kummitus, sillä hän oli kietoutunut jonkinlaiseen
-vaaleanväriseen viittaan. Oi, vielä kerran saimme olla kahden
-kesken toistemme kanssa. Kahden siinä täydellisessä yksinäisyydessä
-ja hiljaisuudessa, mikä vallitsee Afrikassa ennen päivän koittoa,
-jolloin kaikki elävät olennot, jotka rakastavat yötä, ovat
-vetäytyneet leireihinsä ja turvapaikkoihinsa, ja ne, jotka rakastavat
-päivää, vielä nukkuvat parhainta untaan.
-
-Hän levitti käsivartensa ja puristi minut rintaansa vasten lausumatta
-sanaakaan. Hetkistä myöhemmin hän melkein kuiskaten lausui:
-
-"Allan, minä en voi viipyä täällä kauemmin, sillä jos isäni tapaisi
-meidät yhdessä, hän varmaankin ampuisi sinut kiivaudessaan."
-
-Nyt kuten aina ennenkin hän ajatteli minua, ei itseään.
-
-"Entä sinä, rakkaani?" kysyin.
-
-"Oi", hän vastasi, "ei tee mitään. Jollei se olisi syntiä, toivoisin
-hänen ampuvan minut, sillä sitten olisin päässyt kaikesta tästä
-tuskasta. Sanoinhan sinulle, Allan, silloin kun kafferit ahdistivat
-meitä, että olisi parempi kuolla. Ja katsohan, sydämeni puhui
-totuuden."
-
-"Eikö sitten ole mitään toivoa?" kysyin huoahtaen. "Tahtooko hän
-todellakin eroittaa meidät ja viedä sinut mukanaan erämaahan?"
-
-"Aivan varmasti; mikään ei voi muuttaa hänen mieltään. Kuitenkin,
-Allan, on olemassa toivoa. Kahden vuoden kuluttua, jos elän, olen
-täysi-ikäinen ja voin mennä naimisiin kenen kanssa haluan. Vannon
-sinulle, etten ota ketään muuta kuin sinut, en sittenkään, vaikka
-kuolisit huomenna."
-
-"Siunaan sinua näistä sanoistasi", sanoin.
-
-"Miksi?" kysyi hän yksinkertaisesti. "Miten voisin toisin puhua?
-Tahtoisitko minun tekevän väkivaltaa omalle sydämelleni ja vaeltavan
-elämäni läpi uskottomana ja häpeissäni?"
-
-"Minä puolestani vannon myöskin", lausuin.
-
-"Ei, älä vanno mitään. Niin kauan kuin elän, tiedän sinun rakastavan
-minua, ja jos minut temmattaisiin pois, on toivomukseni, että nait
-jonkun toisen kunnon naisen, sillä ei ole hyvin eikä oikein, että
-mies elää yksin. Meidän tyttöjen laita on toisin. Kuulehan, Allan,
-kukot ovat alkaneet kiekua ja pian on valoisa. Sinun täytyy jäädä
-tänne isäsi kanssa. Jos mahdollista kirjoitan sinulle aika ajoittain,
-kertoen, missä olemme ja kuinka voimme. Mutta jollen kirjoita, niin
-tiedät sen johtuvan siitä, etten voi tai etten saata löytää ketään
-lähettiä tai että kirjeet ovat joutuneet harhateille, sillä me
-menemme autioihin seutuihin, raakalaisten keskuuteen."
-
-"Minne päin menette?" kysyin
-
-"Luullakseni suurta Delagoa Bay nimistä lahtea kohti, missä
-portugalilaiset hallitsevat. Serkkuni Hernan, joka meitä saattaa" --
-tässä kohdassa hän värisi jonkunverran käsivarsillani -- "on puoliksi
-portugalilainen. Hän kertoo buureille, että hänellä on siellä
-sukulaisia, jotka kirjeissään ovat usein luvanneet antaa meille
-hyvää maata asuttavaksi siellä, missä eivät meitä voisi seurata
-englantilaiset, joita hän ja isäni niin suuresti vihaavat."
-
-"Olen kuullut, että se on kaikki aukeata ketoa ja että välillä oleva
-alue on täynnä villejä kaffereja", sanoin nyyhkyttäen.
-
-"Kenties. En tiedä, enkä liioin välitä. Sitäpaitsi tämä suunnitelma
-on isäni päässä, vaikka tietysti olosuhteet voivat sitä muuttaa.
-Koetan antaa sinulle tiedon, Allan, tai jollen sitä voi tehdä,
-kenties kykenet itse ottamaan selvän. Sitten, jos me molemmat elämme
-ja sinä vielä pidät minusta, joka olen aina pitävä sinusta, kun minä
-olen täysi-ikäinen, sinä yhdistät meidät ja, sanokoot tai tehkööt
-mitä tahansa, minä menen naimisiin sinun kanssasi eikä kenenkään muun
-miehen. Ja jos kuolen, kuten hyvin saattaa tapahtua, niin silloinkin
-sieluni sinua vartioi ja odottaa sinua yhtyäkseen sinuun Jumalan
-siipien suojassa. Katso, valkenee jo. Minun täytyy mennä. Hyvästi,
-rakkaani, ensimmäinen ja ainoa rakastettuni, hyvästi siksi kunnes
-elämässä tai kuolemassa toisemme jälleen kohtaamme, kuten varmasti
-kohtaamme."
-
-Vielä kerran syleilimme ja suutelimme toisiamme, kuiskaten
-katkonaisia sanoja, ja sitten hän riistäytyi syleilystäni ja oli
-kadonnut. Mutta, oi, kun kuulin hänen jalkansa kahinan kasteen
-peittämässä ruohikossa, oli sydämeni paeta rinnastani. Olen kärsinyt
-paljon eläissäni, mutta en luule koskaan tunteneeni katkerampaa
-tuskaa kuin tällä hetkellä erotessani Mariesta. Sillä mikä ilo
-oikeastaan vetää vertoja puhtaan ensi lemmen tuottamalle ilolle, ja
-mikä katkeruus on niin katkeraa kuin sen menettäminen?
-
-Puoli tuntia myöhemmin Maraisfonteinin kukkivat puut olivat
-takanamme, ja edessämme levisi auringonpaahteinen keto, mustana kuin
-elämäni sillä hetkellä.
-
-
-
-
-VII Luku.
-
-ALLANIN KUTSUMUS.
-
-
-Kahta viikkoa myöhemmin Marais, Pereira ja heidän seuralaisensa,
--- pieni, kaikkiaan noin kaksikymmentä miestä sekä kolmekymmentä
-naista ja lasta käsittävä joukkue, johon lisäksi tuli viisikymmentä
-sekarotuista ja hottentotteja jälkiratsastajina -- vaelsi
-vankkureissaan, kotinsa jättäen, erämaata kohti. Minä ratsastin
-tasahuippuisen kukkulan harjanteelle ja seurasin katseillani
-pitkää vaunujonoa, joista yhdessä oli Marie, sen hiljaa liikkuessa
-pohjoiseen päin poikki kedon, joka oli noin mailin verran tai
-enemmänkin alapuolellani.
-
-Suruissani tunsin kiusausta karahuttaa heidän jälkeensä ja etsiä
-tilaisuutta viimeiseen keskusteluun hänen ja hänen isänsä kanssa.
-Mutta ylpeyteni kielsi. Olihan Henri Marais antanut tietää, että jos
-lähestyisin hänen tytärtään, hän ajaisi minut takaisin sjambock'eilla
-eli nahkaruoskilla. Kenties hän oli saanut vihiä viimeisestä
-hyvästijätöstämme persikkatarhassa. En tiedä. Mutta tiedän, että
-jos joku olisi kohottanut sjambock'in minua kohti, olisin vastannut
-kuulalla. Siinä tapauksessa välillemme olisi tullut verta, jonka
-ylitse on pahempi astua kuin kokonaisten vihan ja kateuden virtojen.
-Tähystelin siinä vaunuja, kunnes ne olivat kadonneet, ja ratsastin
-sitten kotia rosoista rinnettä pitkin, toivoen, että hevonen
-kompastuisi ja taittaisin niskani.
-
-Kun saavuin asemalle, olin kuitenkin iloinen, ettei niin ollut
-käynyt, tavatessani isäni kuistilla istumassa lukien kirjettä, jonka
-eräs ratsastava hottentotti oli tuonut.
-
-Se oli Henri Marais'lta, ja kuului seuraavasti:
-
-    "Arvoisa herra ja ystäväni Quatermain. -- Lähetän täten
-    jäähyväiseni teille, sillä vaikka olettekin englantilainen ja
-    vaikka meillä toisinaan onkin ollut riitaa, kunnioitan teitä
-    sydämessäni. Nyt kun olemme lähdössä, painavat varoittavat
-    sananne minua kuin lyijy, enkä tiedä, miksi. Mutta mikä on tehty,
-    ei tule tekemättömäksi, ja minä luotan, että kaikki käy oikein.
-    Jollei, tapahtuu se siitä syystä, että Herra Jumala tahtoo
-    toisin."
-
-Tässä isäni katsahti ylös ja sanoi: "Kun miehet kärsivät omasta
-intohimostaan ja hulluudestaan, he aina asettavat edesvastuun
-Kaitselmuksen niskoille."
-
-Sitten hän jatkoi kirjeen tavailemista:
-
-    "Pelkään, että poikanne Allan, joka on kunnon miehenalku, kuten
-    hyvin tunnen, ja rehellinen, ajattelee minun kohdelleen häntä
-    kovasti ja kiittämättömästi. Mutta minä olen vain tehnyt sen,
-    mikä minun on tehtävä. Totta kyllä, että Marie, joka äitinsä
-    tapaan on hyvin kova ja itsepäinen mieleltään, vannoo, ettei
-    hän tahdo kenenkään muun kanssa mennä naimisiin. Mutta pian
-    luonto saa hänet unohtamaan tämän kaiken, erittäinkin kun
-    sellainen oivallinen mies odottaa hänen kättään. Pyytäkää siis
-    Allania myöskin unohtamaan kaikki hänen suhteensa ja kyllin
-    vanhaksi tultuaan valitsemaan jonkun englantilaisen tytön. Olen
-    juhlallisesti vannonut Jumalalle, että hän ei koskaan minun
-    suostumuksellani saa tytärtäni vaimokseen."
-
-    "Ystäväni, kirjoitan teille kysyäkseni erästä asiaa, koska
-    luotan teihin enemmän kuin näihin kehnoihin asiamiehiin. Puoli
-    hintaa -- vähäinen summa tosin -- on minulla vielä saatavana
-    farmistani Jacobus van der Merveltä, joka jää paikalle ja ottaa
-    haltuunsa kaikki meidän maamme. Se tekee sata Englannin puntaa,
-    langeten maksettavaksi vuoden kuluttua tästä päivästä, ja minä
-    lähetän teille valtakirjan mainitun summan vastaanottamista ja
-    kuittaamista varten. Myöskin minulla on saatavaa Brittiläiseltä
-    hallitukseltanne laskun mukaan 253 puntaa vapautetuista orjista,
-    joiden arvo oli ainakin 1,000 puntaa. Tämä paperi myöskin
-    valtuuttaa teidät nostamaan. Mitä tulee korvausvaatimuksiin,
-    jotka sanotulle kirotulle Hallitukselle olen tehnyt sen häviön
-    johdosta, jonka kafferit minulle tuottivat, ei se tahdo hyväksyä
-    niitä, sanoen ranskalaisen Leblanc'in, joka kuului talouteeni,
-    aiheuttaneen hyökkäyksen."
-
-"Ja hyvällä syyllä kylläkin", huomautti isäni.
-
-    'Kun olette saanut nämä rahat, jos koskaan saatte, pyydän teitä
-    valitsemaan jonkun turvallisen tilaisuuden lähettääksenne
-    ne minulle, missä tahansa olenkin, minkä epäilemättä
-    lähitulevaisuudessa saatte tietää, vaikka tällä hetkellä toivon
-    tulevani rikkaaksi jälleen enkä tarvitsevani rahaa. Jääkää
-    hyvästi, ja Jumala olkoon kanssanne, kuten toivon hänen olevan
-    minun ja Marien sekä kaikkien muiden trek-buurien kanssa.
-    Kirjeentuoja ennättää vastauksinenne luoksemme ensimmäisellä
-    levähdyspaikallamme.
-
-                                              Henri Marais.'
-
-"No", sanoi isäni huokaisten, "luulen, että minun täytyy ottaa
-vastaan hänen luottamustehtävänsä, vaikka en tosiaankaan ymmärrä,
-miksi hän on valinnut 'kirotun englantilaisen', jonka kanssa hän
-on ankarasti riidellyt, keräämään saataviaan eikä jotakuta omista
-rakkaista buureistaan. Menen kirjoittamaan hänelle. Allan, katso,
-että lähetti ja hänen hevosensa saavat jotain syötävää."
-
-Nyökkäsin myöntymykseksi ja menin miehen luo, joka oli yksi niitä,
-jotka kanssani puolustivat Maraisfonteinia, kunnon veikko, milloin
-vain ei päässyt lähelle väkijuomia.
-
-"Mynheer Allan", hän sanoi, katsahtaen ympärilleen nähdäkseen, ettei
-kukaan meitä kuunnellut, "minulla on pieni kirje myöskin teille", ja
-hän veti laukustaan esiin paperilipun, joka oli ilman osoitetta.
-
-Levitin sen auki kiihkeästi. Sen sisäpuolelle oli kirjoitettu
-ranskaksi, jotta kukaan buuri ei ymmärtäisi, jos kirje joutuisi hänen
-käsiinsä:
-
-"Ole reipas ja uskollinen, ja muista minua niinkuin minä sinua. Oi,
-sydämeni rakastettu, jääös hyvästi, hyvästi!"
-
-Tämä sanoma oli ilman allekirjoitusta. Mutta mitä allekirjoitusta
-siinä olisi tarvittukaan?
-
-Kirjoitin vastauksen, jonka sisällön saattaa kuvitella, vaikka en
-sanoja ehdottoman tarkasti muista näin lähemmäs puolen vuosisadan
-kuluttua. Kummallista kyllä saatan näin pitkän ajan perästä paremmin
-muistaa sellaista mitä sanoin kuin sellaista, mitä kirjoitin, --
-kenties siitä syystä, että se, mikä oli kerran kirjoitettu, jätti
-ajatukseni rauhaan eikä vaivannut sitä enempää. Oikeaan aikaan sitten
-hottentotti lähti vieden mukanaan isäni kirjeen ja omani, ja tämä oli
-viimeinen suoranainen liikeyhteys, mikä meillä oli Henri tai Marie
-Marais'n kanssa enemmän kuin vuoden aikana.
-
-Luulen näiden pitkien kuukausien olleen onnettomimmat mitä koskaan
-olen viettänyt. Se aika elämästä, joka minulla parhaillaan oli
-kulumassa, on aina ratkaiseva. Tämä siirtymisaika nuorukaisiästä
-täyteen ja edesvastuulliseen miehuuteen, mikä Afrikassa yleensä
-tapahtuu aikaisemmin kuin täällä Englannissa, missä nuoret miehet
-minusta näyttävät usein pysyvän poikina kahdenkymmenenviiden
-ikäisiksi. Olosuhteet, joista olen kertonut, tekivät tämän aikaisin
-kehittymisen erittäinkin minun suhteeni mahdolliseksi, sillä minä,
-jonka olisi pitänyt olla vain iloinen poika, olin surujen ja huolien
-painama sekä kypsyyden tunteiden kahlehtima.
-
-En voinut saada Marieta mielestäni. Hänen kuvansa seurasi minua
-päivin ja öin, erittäinkin öin, jonka tähden nukuin huonosti. Tulin
-ärtyisäksi, liikatunteelliseksi ja helposti suuttuvaksi. Minä aloin
-yskiä ja ajatella kuten muutkin, että olin menossa perikatoani kohti.
-Muistan Hansin kerran kysyneenkin minulta, enkö tahtoisi tulla
-näyttämään oikeata paikkaa, mihin haluaisin tulla haudatuksi, että
-saisin olla varma, ettei erehdystä tapahtuisi, kun en enään itse
-voisi puolestani puhua. Tällaisessa tapauksessa potkaisin Hansia,
-joka on yksi niitä harvoja alkuasukkaita, joihin olen koskenut.
-Tosiasia oli se, ettei minulla ollut vähintäkään tarkoitusta tulla
-haudatuksi. Minä halusin elää ja naida Marien enkä kuolla ja joutua
-Hansin kuopattavaksi. En kuitenkaan nähnyt mitään mahdollisuutta
-päästä Marien kanssa naimisiin tai edes nähdä häntä jälleen, ja
-sentähden tunsin itseni alakuloiseksi.
-
-Tietysti meille aika ajoittain saapui tietoja trek-buureista,
-mutta ne olivat erittäin sekavia. Heitä oli niin monia ryhmiä.
-Heidän seikkailujaan oli niin vaikea seurata ja, tahtoisin lisätä,
-usein niin peloittavaa. Vain harvat heistä osasivat kirjoittaa.
-Luotettavat tiedot olivat kovin niukkoja, välimatkat kovin pitkiä.
-Joka tapauksessa emme kuulleet mitään Marais'n joukkueesta paitsi
-huhua, että he olivat tulleet Rustenberg nimiseen seutuun nykyisessä
-Transvaalissa, ja sieltä Delagoalahtea kohti tuntemattomalle
-lakeudelle, minne he olivat häipyneet. Marielta itseltään ei saapunut
-mitään kirjettä, mikä osoitti minulle kyllin selvästi, ettei hän
-ollut saanut tilaisuutta sen lähettämiseen.
-
-Huomatessaan masentuneen tilani isäni ehdotti parannuskeinona, että
-menisin Kapkaupungin jumaluusopilliseen korkeakouluun valmistuakseni
-papiksivihkimistä varten. Mutta kirkko elämänurana ei minua
-miellyttänyt, kenties siitä syystä, etten tuntenut voivani koskaan
-olla tarpeeksi hyvä, kenties myöskin siitä syystä, että tiesin
-minulle pappismiehenä olevan mahdotonta saada tilaisuutta matkustaa
-pohjoiseen, kun kutsumukseni saapuisi, sillä aina uskoin, että tämä
-kutsumus saapuisi.
-
-Isäni, joka toivoi minun kuulevan toisenlaista kutsumusta, joutui
-kanssani riitaan tästä asiasta. Hän halusi vakavasti, että
-seuraisin tätä elämänuraa, jota hän kaunisteli, eikä tietystikään
-nähnyt muuta avoinna minulle enempää kuin minä itsekään. Tietysti
-hän oli tavallaan oikeassa huomatessaan, että loppujen lopuksi
-en löytäisi mitään, jollei suurta kilpametsästystä ja kafferien
-kanssa taistelemista voi nimittää elämänuraksi. En tiedä varmasti.
-Kuitenkin, niin vähäpätöinen juttu kuin se lieneekin, sanon nyt, kun
-olen menossa kohti elämäni loppua, että olen iloinen, etten seurannut
-mitään muuta. Se on sopinut minulle. Se oli se vähäpätöinen aukko
-maailman hommissa, jota täyttämään minut oli määrätty, jonka ainoat
-lahjat olivat mainio taito ylöspäin ampumisessa ja tavallisempi taito
-tehdä huomioita, johon sekaantui hiukan harjaantumatonta filosofiaa.
-
-Niin kumminkin kävivät todistelumme kirkosta keskusteltaessa, --
-sillä, kuten kuvitella saattaa, niiden aikana minä paljastin jonkun
-verran vääräoppineisuutta, erittäinkin mitä tulee menettelytapoihimme
-kafferien kristinuskoon käännyttämisessä, -- että olin erittäin
-kiitollinen, kun tapahtui käänne, joka saattoi minut pois kotoa.
-Kertomus Maraisfonteinin puolustamisestani oli levinnyt kauaksi,
-ja samoin ampumataidostani, erittäinkin Hanhirotkossa, vielä
-kauemmaksi. Lopputulos oli se, että ne, joilla oli valta, komensivat
-minut palvelemaan yhdessä niistä yhtämittaisista rajasodista, joka
-oli kaffereja vastaan käynnissä, ja heti antoivat minulle tehtävän
-jonkinlaisena rajajoukko-luutnanttina.
-
-Nyt tietysti tämän omituisen sodan tapahtumilla ei ole mitään
-tekemistä kertomani tarinan kanssa, niin että en edes yritä
-kosketellakaan niitä. Palvelin siinä vuoden ajan, kohdaten paljon
-seikkailuja, pari kolme menestystä ja useita pettymyksiä. Kerran
-haavoituin lievästi, kahdesti nipin näpin pelastin henkeni. Kerran
-minua moitittiin ajattelemattomasta uhkarohkeudesta ja muutamien
-miesten menettämisestä. Kaksi kertaa minua ylistettiin niin
-sanotuista urotöistä, sellaisista kuin haavoittuneen toverin tuominen
-turvaan kuumassa kivääritulessa tai assegaitten lennellessä, ja
-tunkeutuminen yön aikaan melkein yksin päällikön varustukseen hänet
-ampumaan.
-
-Vihdoin tämä sota päättyi tuloksettomaan rauhaan ja minun
-joukkoni hajoitettiin. Minä palasin kotiin, en enään poikasena,
-vaan miehenä, jolla oli mitä monipuolisin kokemus ja melkein
-ainoanlaatuinen kafferien, heidän kielensä, historiansa ja
-ajatus- sekä toimintatapojensa tuntemus. Myöskin olin tullut tuntemaan
-suuren joukon englantilaisia upseereja, ja heiltä sain tietää
-paljon sellaista, jonka oppimiseen en ennemmin ollut saanut mitään
-tilaisuutta, erittäinkin toivoakseni englantilaisten herrasmiesten
-aatteet ja esikuvat.
-
-En ollut Lähetysasemalla ollut kolmea viikkoa enempää, -- pitkä
-aika kylläkin minulle, joka aloin ikävystyä työttömyyteen ja
-toimettomuuteen -- kun se kutsumus, jota olin odottanut, vihdoin tuli.
-
-Eräänä päivänä eräs smous -- siten nimitetään alhaisrotuista
-valkoista miestä, usein juutalaista, joka matkustaa ympäri, tehden
-kauppaa yksinkertaisten buurien ja kafferien kanssa sekä pettäen
-heitä, jos voi -- tuli käymään asemalla rattaat täynnä tavaroita.
-Olin aikeissa lähettää hänet pois, koska en tuntenut mitään
-mielenkiintoa moiseen säätyyn, kun hän kysyi minulta, oliko nimeni
-Allan Quatermain. Sanoin "kyllä", jonka jälkeen hän vastasi, että
-hänellä oli kirje minulle, ja veti esiin purjekankaaseen kiedotun
-paketin. Kysyin, mistä hän sen oli saanut, ja hän vastasi saaneensa
-sen eräältä mieheltä, jonka hän oli tavannut Port Elisabethissa,
-eräältä itärannikon kauppiaalta, joka kuultuaan hänen tulevan
-Cradockin piiriin uskoi hänelle kirjeen. Mies kertoi hänelle sen
-olevan tärkeän, ja että minä palkitsisin hänet hyvin, jos se
-jätettäisiin vahingoittumattomana.
-
-Kun juutalainen puhui (luulen hänen olleen juutalaisen), avasin
-purjevaatteen. Sen sisällä oli palanen liinakangasta, joka oli
-öljytty vedenpitäväksi, ja johon oli jollain punaisella värillä
-kirjoitettu minun tai isäni osoite. Tämänkin aukaisin, ei tosin ilman
-vaikeutta, sillä se oli huolellisesti ommeltu, ja löysin sen sisältä
-kirjelipun, joka myöskin oli Marien käsialalla, osoitettu minulle tai
-isälleni.
-
-Suuri taivas! Kuinka jyskyttikään sydämeni tämän nähdessäni! Käskien
-Hansin pitää huolta smous'in viihtymisestä ja antaa hänelle ruokaa
-menin huoneeseeni ja luin siellä kirjeen, joka kuului seuraavasti:
-
-    'Rakas Allan! -- En tiedä, ovatko muut aikaisemmin kirjoittamani
-    kirjeet saapuneet käsiisi tai saapuuko tämäkään. Kuitenkin
-    lähetän sen umpimähkään erään vaeltavan sekarotuisen
-    portugalilaisen mukana, joka on menossa Delagoa lahdelle päin,
-    mikä on nykyisestä paikastani luullakseni noin viidenkymmenen
-    mailin päässä, lähellä Krokodiilijokea. Isäni on tämän paikan
-    nimittänyt Maraisfontein'iksi vanhan kotimme mukaan. Jos nuo
-    kirjeeni ovat joutuneet haltuusi, olet saanut tietää niistä
-    kauheita asioita, joita matkallamme olemme kokeneet: kafferien
-    hyökkäykset Zoutansbergin seudulla, jossa yksi joukkueistamme
-    kokonaan tuhoutui, ja niin edespäin. Jollet ole niitä saanut,
-    täytyy tämän jutun odottaa, sillä se on liian pitkä nyt
-    kerrottavaksi, ja sitäpaitsi minulla on ainoastaan vähän paperia
-    eikä paljon kynästäkään tietoa. Riittänee kun sanon, että
-    me noin kolmekymmentäviisi henkeä, miehiä, naisia ja lapsia
-    käsittävänä joukkona lähdimme alkupuolella kesää, kun ruoho alkoi
-    kasvaa, Lydenburgin seudulta -- kauhea matka yli vuorten ja
-    tulvillaan olevien jokien. Monien pysähdysten jälkeen -- jotka
-    toisinaan kestivät kuukausia -- saavuimme tälle paikalle noin
-    kahdeksan viikkoa sitten, sillä kirjoitan tätä sinulle kesäkuun
-    alkupuolella, jos olemme oikein pitäneet laskua ajasta, josta
-    en kyllä ole aivan varma. -- Tämä on kaunis paikka katsella,
-    tasaisella maalla, jossa on laajoja suuria puita kasvavia
-    kenttiä, ja se sijaitsee noin kahden mailin päässä suuresta
-    Krokodiilijoesta. Tänne, hyvän veden lähettyville, isäni ja
-    Hernan Pereira, joka nyt häntä joka asiassa ohjailee, päättivät
-    asettua, vaikka jotkut toiset tahtoivat työntäytyä lähemmäksi
-    Delagoa-lahtea. Siitä syntyi suuri kinastus, mutta lopulta
-    isäni, tai pikemminkin Hernan, sai tahtonsa perille, kun härät
-    olivat lopen väsyneet ja monet olivat jo kuolleet myrkyllisten
-    tsetse-nimisten kärpästen pistoksista. Sitten jaoimme maan, jota
-    täällä on riittävästi sadoille, ja aloimme rakentaa karkeita
-    asuinrakennuksia.
-
-    Sitten tuli huolien aika. Kafferit varastivat useimmat
-    hevosistamme, vaikka ne eivät kyllä ole uskaltaneet hyökätä
-    kimppuumme, ja kahta Hernanille kuuluvaa lukuunottamatta muut
-    kuolivat sairaudesta, viimeinen eilen. Härät ovat myöskin kaikki
-    kuolleet tsetse-kärpästen puremiin tai muihin tauteihin. Mutta
-    pahinta on, että tämä maa niin terveelliseltä kuin se näyttääkin,
-    on kuumetaudin myrkyttämä, joka luullakseni nousee joesta sumun
-    mukana. Kolmestakymmenestä viidestä hengestä on jo kymmenen
-    kuollut, useampia on sairaana. Kuitenkin isäni ja minä sekä
-    serkkuni Pereira olemme Jumalan avulla pysyneet aivan terveinä.
-    Mutta vaikka olemmekin aivan virkeitä, en voi sanoa, kunka kauan
-    sitä kestää. Onneksi meillä on runsaasti ampumavaroja ja paikka
-    on sakeanaan riistaa, niin että terveenä olevat miehet voivat
-    ampua kaiken tarvitsemamme ravinnon, ja me naiset olemme tehneet
-    suuren joukon varastoja suolaamalla lihaa ja kuivaamalla sitä
-    auringossa. Tällä hetkellä emme pitkään aikaan tule näkemään
-    nälkää, vaikka riistan saanti loppuisikin.
-
-    Mutta, rakas Allan, jollei apua saavu, luulen meistä joka
-    ainoan kuolevan, sillä Jumala yksin tuntee kärsimämme surkeudet
-    ja sen kauhean sairauden ja kuoleman näyn, joka meitä ympäröi.
-    Tällä hetkellä lepää vieressäni pieni tyttö, joka on kuumeeseen
-    kuolemaisillaan.
-
-    Oi, Allan, jos voit meitä auttaa, tee se! Sairautemme tähden
-    meidän on mahdoton päästä Delagoa-lahdelle, ja jos pääsisimmekin,
-    ei meillä ole rahaa, millä ostaa mitään siellä, sillä kaikki
-    omaisuutemme oli lastattuna yhteen vaunuun, joka hukkui tulvivaan
-    jokeen. Se oli suuri summa, sillä se sisälsi Hernanin suuren
-    omaisuuden, jonka hän kullassa toi mukanaan Kap-kaupungista. Me
-    emme myöskään voi liikkua muualle, sillä meillä ei ole karjaa
-    eikä hevosia. Me olemme koettaneet Delagoa-lahden seuduilta,
-    missä niitä on myytävänä, saada ostaa niitä velaksi. Mutta
-    serkkuni Hernanin sukulaiset, joista hänen oli tapana niin
-    paljon puhua, ovat kuolleet tai muuttaneet pois, eikä kukaan
-    tahdo meihin luottaa. Naapureinamme olevien kaffereiden kanssa,
-    joilla on runsaasti karjaa, olemme riidelleet siitä asti kun
-    serkkuni ja jotkut muut buurit -- onnettomasti kyllä -- yrittivät
-    ottaa joitakin heidän eläimistään maksutta. Siten olemme aivan
-    avuttomia ja voimme vain odottaa kuolemaa.
-
-    Allan, isäni sanoo pyytäneensä sinun isääsi keräämään jotkut
-    rahasummat, jotka hän on saamassa. Jos sinulle tai muulle
-    ystävälle olisi mahdollista tulla tämä raha mukanasi laivalla
-    Delagoaan, luulen, että se tekisi meille mahdolliseksi ostaa
-    muutamia härkiä, jotka riittäisivät muutamien vaunujen
-    vetämiseen. Sitten me kenties vaeltaisimme takaisin ja tapaisimme
-    luullaksemme sen buurijoukon, joka on kulkenut Quathlamba-vuorien
-    yli Natal'iin. Tai kenties me pääsisimme lahdelle ja löytäisimme
-    laivan, joka kuljettaisi meidät jonnekin tästä kauheasta
-    paikasta. Jos voisit tulla, opastaisivat alkuasukkaat sinut
-    tänne, missä olemme.
-
-    Mutta on liian paljon toivoa, että sinä tulet, tai jos tulet,
-    että löydät meidät vielä hengissä.
-
-    Allan, rakkaimpani, minulla on vielä eräs asia sinulle
-    sanottavana, vaikka minun on sanottava se lyhyesti, sillä paperi
-    on melkein lopussa. En tiedä, -- otaksun, että olet elossa ja
-    terveenä -- pidätkö vielä minusta, joka jätin sinut niin kauan
-    sitten, mutta minun sydämeni on sama kuin se oli silloin, ja
-    jollaisena lupasin sen pysyvän, -- sinun omasi. Tietysti Hernan
-    on ahdistanut minua menemään kanssaan naimisiin, ja isäni on sitä
-    toivonut. Mutta minä olen aina vastannut kieltävästi, ja nyt
-    kurjuudessamme ei avioliitosta tällä hetkellä ole ollut mitään
-    puhetta, mikä on ainoa hyvä asia, mikä minulle on tapahtunut. Ja,
-    Allan, ennen pitkää olen täysi-ikäinen, jos elän. Kuitenkaan en
-    uskalla vaatia sinua kauemmin ajattelemaan avioliittoa kanssani,
-    kun kenties jo olet naimisissa jonkun toisen kanssa, erittäinkin
-    kun nyt minä ja me kaikki muutkaan emme ole parempia kuin
-    vaeltavia kerjäläisiä. Kuitenkin olen katsonut oikeaksi kertoa
-    sinulle nämä asiat, jotka varmaan haluat tietää.
-
-    Oi, miksi Jumala johtikaan isäni mieleen ajatuksen jättää
-    Kap-maan vain siitä syystä, että hän vihasi brittiläistä
-    hallitusta ja että Hernan Pereira sekä muut häntä kehoittivat?
-    Minä en tiedä, mutta hän on, mies parka, kylliksi suruissaan nyt.
-    On säälittävää nähdä häntä. Luulen, että hän, jos tätä jatkuu,
-    tulee hulluksi.
-
-    Paperi on lopussa ja lähetti on lähdössä. Sairas lapsi on juuri
-    kuolemaisillaan ja minun täytyy valvoa hänen luonaan. Ihmettelen
-    mahtaneeko tämä kirje koskaan joutua käsiisi. Lähetän sen mukana
-    sen vähäisen rahan, joka minulla on maksaaksesi sen lunastuksen
-    -- noin neljä englannin puntaa. Jollet voi tulla tai lähettää
-    muita, rukoile ainakin puolestamme. Uneksin sinusta öisin ja
-    ajattelen sinua päivisin, sillä en sanoin voi kertoa, kuinka
-    suuresti sinua rakastan.
-
-    Elämässä ja kuolemassa olen
-
-                                             Sinun Mariesi."
-
-Sellainen oli tämä kauhea kirje. Minulla on se vielä tallella. Se
-lepää edessäni, nuo rypistyneet paperilehdet, joita peittää pehmeä
-kirjoitus, jonka siellä täällä kyyneltäplät tahraavat, muutamat
-niistä Marien kyyneliä, joka oli kirjoittanut, muutamat minun
-kyyneleitäni, joka sitä luin. Ihmettelen, onko olemassa surullisempaa
-muistomerkkiä trek-buurien julmista kärsimyksistä, erittäinkin
-niiden, jotka suuntasivat kulkunsa Delagoan ympärillä olevia
-myrkyllisiä lakeuksia kohti, kuten teki tämä Marais'n retkikunta ja
-Triechardin komennuksessa olevat. Parempi, että monien maanmiestensä
-tavoin olisivat kertakaikkiaan tuhoutuneet Umzilikazin ja muiden
-villiasukkaiden nuolista kuin kestäneet näitä kuumeen ja nälänhädän
-riuduttavia tuskia.
-
-Kun lopetin lukemiseni, tuli kotia isäni, joka oli ollut erään
-lähetyssaarnaaja-kafferin luona, ja minä menin häntä arkihuoneeseen
-tapaamaan.
-
-"Mitä, Allan, mikä sinun on?" hän kysyi huomatessaan kyyneltyneet
-kasvoni.
-
-Annoin hänelle kirjeen, sillä en voinut puhua, ja vaivoin hän sai
-siitä selvän.
-
-"Laupias Jumala, miten peloittavia uutisia!" hän sanoi lopetettuaan.
-"Nuo ihmisraukat! Onnettomat, harhaanjohdetut ihmiset! Mitä voisimme
-heidän hyväkseen tehdä?"
-
-"Tiedän yhden asian, jonka voimme tehdä, isä, tai ainakin koettaa
-tehdä. Minä voin yrittää päästä heidän luokseen."
-
-"Oletko hullu?" hän kysyi. "Kuinka on sinulle, yhdelle miehelle,
-mahdollista päästä Delagoaan, ostaa karjaa ja pelastaa nämä ihmiset,
-jotka nyt ovat luultavasti kaikki kuolleet?"
-
-"Kaksi ensimmäistä asiaa on kylläkin mahdollista, isä. Joku laiva vie
-minut Delagoaan. Sinulla on Marais'n rahat ja minulla on ne viisi
-sataa puntaa, jotka vanha tätini Englannista jätti minulle viime
-vuonna. Kiitos taivaan! Koska juuri silloin olin pois komennettuna,
-ovat ne vieläkin koskemattomina Port Elisabethissa. Se tekee noin
-kahdeksan sataa puntaa yhteensä, jolla voisi ostaa suuren joukon
-karjaa ja muutakin. Mitä kolmanteen seikkaan tulee, ei se ole meidän
-päätettävissämme, tokko on? Saattaa olla, ettemme voi heitä pelastaa,
-saattaa olla, että he ovat kuolleet. Minä voin kuitenkin mennä
-katsomaan."
-
-"Mutta, Allan, Allan, sinä olet ainoa poikani, ja jos sinä menet, on
-mahdollista, etten enään koskaan sinua näe."
-
-"Olen läpäissyt muutamia vaaroja äskettäin, isä, ja olen edelleenkin
-elossa ja terveenä. Sitäpaitsi, jos Marie on kuollut" -- pysähdyin,
-jatkaen sitten intohimoisesti -- "älä koeta estää minua, sillä sanon
-sinulle, isä, etten tahdo itselleni asetettavan esteitä. Ajattele
-tämän kirjeen sanoja ja mikä häpeämätön koira olisin, jos istuisin
-täällä levollisena, kun Marie on siellä kuolemaisillaan. Olisitko
-sinä tehnyt niin, jos Marie olisi ollut äitini?"
-
-"En", vastasi vanha herra, "niin en olisi tehnyt. Mene, ja olkoon
-Jumala kanssasi, Allan, ja minun kanssani myös, sillä en koskaan
-odota sinua näkeväni jälleen." Ja hän käänsi päänsä sivulle
-hetkiseksi.
-
-Sitten palasimme asioihin. Smous kutsuttiin paikalle ja häneltä
-tiedusteltiin laivaa, joka oli kirjeen tuonut Delagoasta. Kävi ilmi,
-että se oli englantilaisten omistama priki, joka tunnettiin nimellä
-"Seitsemän tähteä", ja että sen kapteeni, muuan Richardson, lupasi
-purjehtia takaisin Delagoaan seuraavana päivänä, eli kolmantena
-heinäkuuta, toisin sanoen kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua.
-
-Kaksikymmentäneljä tuntia! Ja Port Elisabeth oli sadan
-kahdeksantoista mailin päässä, ja "Seitsemän tähteä" saattaisi
-lähteä aikaisemmin, jos se olisi täydentänyt lastinsa ja tuuli sekä
-sää olisivat suotuisat. Sitä paitsi, jos se lähtisi, saattaisi
-kulua viikkoja ja kuukausia, ennenkuin joku toinen laiva purjehtisi
-Delagoaan päin, sillä siihen aikaan siellä ei tietenkään ollut mitään
-postilaivoja.
-
-Silmäilin kelloani. Se oli neljä iltapäivällä, ja erään kalenterin
-mukaan, jossa oli lähtöajat Port Elisabethista ja muista
-etelä-afrikkalaisista satamista, ei näyttänyt luultavalta, että
-"Seitsemän tähteä" purjehtisi ennenkuin noin kahdeksan aikaan aamulla.
-Satakaksikymmentä mailia kuljettava neljässätoista tunnissa läpi
-aution seudun, jossa oli muutamia kukkuloita! No, toiselta puolen
-tiet olivat varsin hyvät ja kuivat, eikä mitään tulvivia jokia matkan
-varrella, vaikkakin yhden yli oli uitava, ja sitäpaitsi oli täysikuu.
-Sen saattoi pelotta tehdä, ja nyt minä tosiaankin olin iloinen, ettei
-Hernan Pereira ollut tammaani voittanut ampumakilpailussa.
-
-Huusin Hansia, joka kuljeskeli edestakaisin talon ulkopuolella, ja
-sanoin rauhallisesti:
-
-"Ratsastan Port Elisabeth'iin ja minun on oltava siellä kello
-kahdeksan huomenaamulla."
-
-"Allemachte!" huudahti Hans, joka oli kulkenut tämän matkan useita
-kertoja.
-
-"Sinä tulet kanssani ja Port Elisabethista edelleen Delagoaan.
-Satuloi tamma ja Kimo, ja pistä riimu raudikon päähän sekä taluta
-sitä mukanasi varalta. Anna niille kaikille rehua, mutta ei vettä.
-Lähdemme puolen tunnin kuluttua." Sitten lisäsin muita määräyksiä
-pyssyistä, jotka oli otettava mukaan, satulalaukuista, vaatteista,
-peitteistä ja muista yksityisseikoista sekä kehoitin häntä puuhassaan
-pitämään kiirettä.
-
-Hans ei koskaan siekaillut. Hän oli ollut kanssani äsken sotaretkellä
-ollessani ja oli tottunut äkkinäisiin määräyksiin. Sitäpaitsi luulen,
-että, jos olisin kertonut hänelle aikovani ratsastaa kuuhun, niin hän
-tavallista "Allemachte" huudahdusta lukuunottamatta ei olisi tehnyt
-mitään vastaväitteitä sinne seuraamisen suhteen.
-
-Seuraavan puolen tunnin aikana oli minulla puuhaa. Henri Marais'n
-rahat oli otettava esiin vahvasta rasiasta ja sovitettava
-pukinnahkaiseen vyöhön, jonka olin vyölleni sitonut. Isäni oli
-kirjoitettava kirje Port Elisabethin pankin johtajalle, mikä
-todentaisi minut sen summan omistajaksi, joka sinne nimelleni oli
-talletettu. Oli aterioitava ja valmistettava jonkun verran evästä
-meitä varten matkalle. Hevosten kengät oli tarkastettava, ja muutamia
-vaatekappaleita sullottava satulalaukkuihin. Tietysti otimme
-muutakin, jonka nyt olen unohtanut. Kolmenkymmenenviiden minuutin
-kuluttua pitkä, laiha tamma seisoi oven edustalla. Sen takana oli
-Hans, pitkä kurjen sulka hatussaan istuen oriin selässä ja taluttaen
-nelivuotiasta raudikkoa, jonka olin ostanut varsana yhdessä tamman
-kanssa. Syötettynä varsasta pitäen kauralla se oli erittäin terve ja
-hyvärakenteinen hevonen, vaikka ei riittänytkään emolleen juoksussa.
-
-Ohimennessä vanha isäraukkani, joka oli aivan tyrmistynyt tämän jutun
-nopeudesta ja pikaisuudesta, syleili minua.
-
-"Jumala sinua siunatkoon, rakas poikani", hän sanoi. "Minulla on
-ollut vähän aikaa ajatella, mutta rukoilen, että kaikki käy parhaiten
-ja että me vielä maailmassa tapaamme toisemme. Mutta jollei, muista,
-mitä sinulle olen opettanut, ja jos minä elän sinun jälkeesi, minä
-puolestani muistan, että kuolit koettaessasi täyttää velvollisuutesi.
-Oi, mitä huolia on Henri Marais'n sokea mielettömyys tuottanut
-meille kaikille! No, varoitinhan hänelle niin käyvän. Hyvästi, rakas
-poikani, hyvästi. Rukoukseni seuraavat sinua, ja muuten --. No, minä
-olen vanha, ja mitä tekee, jos harmaat hiukseni surusta joutuvat
-hautaan?"
-
-Suutelin häntä ja tuskallisin sydämin hyppäsin satulaan. Viittä
-minuuttia myöhemmin lähetysasema oli kadonnut näkyvistä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmetoista ja puoli tuntia myöhemmin minä ohjasin hevoseni Port
-Elisabethin rantalaiturille aivan juuri parhaaseen aikaan tavatakseni
-kapteeni Richardsonin, kun hän aikoi astua veneeseensä ja soutaa
-"Seitsemän tähteä" laivaa kohti, jossa purjeet jo oli nostettu.
-Niin hyvin kuin väsyksissä ollen saatoin selitin hänelle asiat ja
-suostutin hänet odottamaan jonkun aikaa. Sitten, kiitos Jumalalle
-tamman nopeudesta -- Kimo oli uupuneena jätetty kolmenkymmenen mailin
-päähän, ja Hans seurasi raudikolla, mutta ei ollut vielä saapunut --
-vein eläinraukan lähellä olevaan majataloon. Siellä se kaatui maahan
-ja kuoli. No, se oli tehnyt tehtävänsä, eikä mikään muu hevonen
-maailmassa olisi saavuttanut tätä laivaa.
-
-Noin tunnin verran myöhemmin saapui Hans raudikkoaan ruoskien, ja
-lisättäköön tässä, että sekä se että Kimo tointuivat. Tietysti
-ratsastin niillä monet vuodet, kunnes ne olivat aivan vanhoja.
-Syötyäni tai koetettuani syödä jonkunverran ja levättyäni hetkisen
-menin pankkiin ja onnistuin selittämään asiani johtajalle, niin että
-joittenkin vaikeuksien jälkeen -- sillä kultaa ei ollut erittäin
-runsaasti Port Elisabethissa -- sain kolme sataa puntaa kultarahoina.
-Kahdesta jälelläolevasta sadasta hän antoi minulle maksuosoituksen
-eräälle asiamiehelleen Delagoassa, sekä suosituskirjeen hänelle ja
-portugalilaiselle kuvernöörille, joka, kuten selvisi, oli velassa
-heidän liikkeelleen. Lähemmin ajateltuani kuitenkin, vaikka pidin
-kirjeet, palautin hänelle maksuosoituksen ja kulutin kaksisataa
-puntaa ostamalla suuren joukon erilaisia esineitä, en ryhdy niitä
-luettelemaan, -- joiden tiesin olevan hyödyksi kauppatarkoituksissa
-itärannikon kafferien keskuudessa. Minä todellakin suoraan sanoen
-puhdistin tyhjiksi Port Elisabeth'in varastot, ja minulla tuskin oli
-aikaa, Hansin ja kauppamiesten auttamana, sulloa ja laivata tavarat
-ennenkuin "Seitsemän tähteä" lähti merelle.
-
-Kaksikymmentäneljä tuntia sen jälkeen kuin olimme jättäneet
-lähetysaseman, Hans ja minä näimme Port Elisabeth'in takanamme
-häipyvän etäisyyteen ja edessämme myrskyävän ulapan.
-
-
-
-
-VIII Luku.
-
-TAISTELU KUOLEMASTA.
-
-
-Kaiken muun kävi hyvin tällä matkalla paitsi minun
-henkilökohtaisesti. En ole ollut valtamerellä sitten kuin lapsena
-ja, koska en luonnollisesti ole mikään hyvä purjehtija, sairastuin
-kovasti, kun päivän toisensa perästä purjehdimme merta, joka kävi
-yhä aaltoilevammaksi. Myöskin, terveydestäni huolimatta, oli kauhea
-ratsastus uuvuttanut minut. Näihin fyysillisiin epämukavuuksiin
-tuli lisäksi kiduttava sielun tuska, jonka jokainen, jolla on
-mielikuvitusta, voi itsekseen kuvitella. Oli todellakin hetkiä,
-jolloin toivoin, että "Seitsemän tähteä" vaipuisi keula edellä
-syvyyden pohjaan ja tekisi lopun minusta ja surkeudestani.
-
-Kuitenkin, mitä tulee näiden tuskien ruumiilliseen puoleen, olivat
-luullakseni palvelijani Hansin tuskat vielä suuremmat, hän kun ei
-tosiaankaan koskaan ennen ollut jalallaankaan astunut laivaan.
-Kenties se oli onneksi, sillä jos hän olisi tuntenut valtameren
-kauhut, olisi hän varmasti, huolimatta suuresta rakkaudestaan minuun,
-tavalla tai toisella jättänyt minut yksin matkustamaan "Seitsemässä
-tähdessä". Siellä hän makasi pienen hyttini lattialla, vierien
-edestakaisin prikin vahvasti heiluessa, kauhun jähmetyttämänä.
-Hän oli vakuutettu, että me uppoaisimme ja kauhean merisairauden
-väliaikoina lausui surkeita valituksia hollannin, englannin ja
-erilaisten alkuasukkaiden kielillä, sekoittaen joukkoon mitä
-alkeellisimpia ja realistisimpia kirouksia ja rukouksia.
-
-Ensimäisten kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua hän kovasti
-nyyhkyttäen ilmoitti minulle, että viimeinen pala hänen
-sisälmyksistään oli juuri hänestä lähtenyt ja että hän nyt oli
-aivan ontto "kuin kurpitsa". Myöskin hän selitti, että kaikki nämä
-paholaiset olivat hyökänneet hänen kimppuunsa, koska hän oli ollut
-kyllin hullu luopuakseen kansansa uskonnosta -- ihmettelen, mikä se
-oli -- ja antaakseen isäni hänet "pestä valkoiseksi", se on, kastaa.
-
-Minä vastasin hänelle, että koska hän oli tullut valkoiseksi sen
-sijaan että olisi pysynyt keltaisena, kehoitin häntä pysymään
-sellaisena, koska todennäköisesti hottentottijumalat eivät tahtoneet
-olla missään tekemisissä sellaisen kanssa, joka heidät oli hyljännyt.
-Sen johdosta hän väänsi naamansa niin kauheaksi, että minun kesken
-omia tuskiani täytyi nauraa hänelle, päästi pitkän ulvonnan ja kävi
-sitten niin hiljaiseksi, että luulin hänen kuolleen. Mutta merimies,
-joka toi minulle ruokaa, vakuutti minulle, ettei niin ollut ja sitoi
-hänet lujasti makuulavitsaan kiinni käsistä ja jaloista estääkseen
-häntä heittelehtiessään menemästä kappaleiksi.
-
-Seuraavana aamuna Hansille annettiin annos viinaa, joka hänet, kun
-hänen vatsansa oli aivan tyhjä, laittoi aivan juovuksiin, niin että
-hän tästä lähtien alkoi nähdä asiat paljon hauskemmassa valossa.
-Erittäinkin oli asianlaita silloin niin, kun "viinalääkkeen" aika
-tuli. Hans, useimpien muiden hottentottien tavoin, piti väkijuomista
-ja olisi uhrannut paljon saadakseen niitä, isäni jyrkästä
-halveksumisesta huolimatta.
-
-Neljäntenä päivänä luullakseni vihdoinkin hinasimme itsemme yli
-Port Natalin tasaisen särkän ja saimme hetkisen nauttia rauhaa sen
-paikan turvissa tässä kauniissa lahdessa, jonka rantamilla nykyinen
-Durban'in kaupunki sijaitsee. Silloin se oli surkea paikka, jossa
-oli vain muutamia hirsimajoja, jotka zulut myöhemmin polttivat, sekä
-joukko kafferien hökkeleitä. Sillä sellaisilla valkoisilla miehillä,
-jotka siellä asuivat, oli enimmäkseen alkuasukkaita seuralaisina ja,
-lisättäköön vielä, vaimoina alkuasukkaita.
-
-Me vietimme muutamia päiviä tällä Durbanin uutisasutuksella,
-missä kapteeni Richardsonin oli purettava jonkunverran lastia
-englantilaisille uutisasukkaille, joista yksi tai kaksi oli ryhtynyt
-kaupantekoon alkuasukkaiden ja muuttaneiden buurijoukkojen kanssa,
-jotka ylämaasta johtavaa tietä olivat alkaneet tunkeutua heidän
-alueelleen. Nämä päivät vietin rannikolla, -- vaikka en sallinut
-Hansin seurata mukanani peläten hänen karkaavan --, kuluttaen
-aikaani hankkimalla kaikki mahdolliset tiedot asioiden tilasta,
-erittäinkin mitä zuluihin tulee, joiden kanssa jo hyvin aikaisin
-jouduin läheiseen tuttavuuteen. Tarpeetonta on sanoa, että sekä
-alkuasukkailta että valkoisilta tiedustin, tiesivätkö he mitään
-Marais'n joukkueen kohtalosta, mutta kukaan ei näyttänyt edes
-kuulleenkaan heistä. Yhden asian kuitenkin sain tietää, että ystäväni
-Pieter Retief suuren seurueen kanssa oli kulkenut Quathlamba vuorien
-yli, jotka me tunnemme nimellä Drakensberg, ja astunut Natalin
-alueelle. Tänne he päättivät asettua, jos he saisivat siihen luvan
-zulujen kuninkaalta, Dingaan'ilta, tuolta villien valtiaalta, joka
-sotajoukkoineen näytti pitävän jokaista pelon vallassa.
-
-Kolmantena aamuna suureksi helpoituksekseni -- sillä minua peloitti,
-että jäisimme sinne lepäämään -- "Seitsemän tähteä" purjehti
-suotuisan tuulen vallitessa. Kolmea päivää myöhemmin saavuimme
-Delagoan satamaan. Huolimatta matalasta ankkuroimispaikasta
-se on kaakkois-Afrikan parhaita luonnon satamia, mutta nyt jo
-englantilaisilta menetetty.
-
-Kuutta tuntia myöhemmin ankkuroimme vastapäätä erästä hietasärkkää,
-jolla sijaitsi luhistunut linnoitus ja kehno asutus, tunnettu nimellä
-Lorenzo Marquez, missä portugalilaiset pitivät muutamia sotilaita,
-useimmat niistä värillisiä. Pääsin huolistani tullin suhteen, jos
-sitä sellaiseksi voi nimittää. Riittää kun sanon, että onnistuin
-saamaan maihin tavarani, joista maksettava tulli oli ilmeisesti
-tavattoman suuri. Tämän sain aikaan jakamalla kaksikymmentäviisi
-sovereignia eri virkailijoiden kesken, alkaen virkaatekevästä
-kuvernööristä ja lopettaen juopuneeseen mustaan nuohoojaan, joka
-istui jonkinlaisessa vahtikojussa rantaäyräällä.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna "Seitsemän tähteä" purjehti edelleen,
-koska oli syntynyt hieman eripuraisuutta viranomaisten kanssa, jotka
-uhkasivat sen pidättää -- en muista, mistä syystä. Sen päämääränä
-olivat itä-Afrikan satamat ja, luullakseni, Madagaskar, jossa oli
-tilaisuus tuottavaan kaupankäyntiin karjalla ja orjilla. Kapteeni
-Richardson sanoi olevansa jälleen Lorenzo Marquez'issa noin kahden
-tai kolmen kuukauden kuluttua, tai sitten hän ei tulisi ollenkaan.
-Todellisuudessa jälkimäinen otaksuma kävi toteen, sillä "Seitsemän
-tähteä" tuhoutui jollekin särkälle lähellä rannikkoa, sen miehistön
-ainoastaan pelastuessa Mombasaan kestettyään suuria vaivoja.
-
-No, se oli pelastanut matkani, sillä kuulin myöhemmin, ettei mikään
-muu laiva poikennut lahdelle kokonaiseen vuoteen siitä päivästä
-lukien, kun se jätti sen. Jos siis en olisi saavuttanut laivaa
-Port Elisabethissa, en olisi ollenkaan päässyt, paitsi tietystikin
-maitse. Se taasen olisi parhaassa tapauksessa vienyt kuukausia ja oli
-sitäpaitsi matka, jota ei kukaan mies voisi tehdä yksin.
-
-Nyt palaan takaisin kertomukseeni.
-
-Lorenzo Marquez'issa ei ollut ainoatakaan majataloa. Erään
-alkuasukas- tai sekarotuisen vaimon ystävyyden avulla onnistuin
-saamaan asunnon rappeutuneessa talossa, joka kuului eräälle
-kevytmieliselle henkilölle nimeltä Don Jose Ximenes, joka
-todellisuudessa oli sekarotuinen. Hyvä onni teki minut hänen
-ystäväkseen. Raittiina ollessaan don Jose kävi kauppaa alkuasukkaiden
-kanssa, ja oli vuotta aikaisemmin saanut heiltä kahdet hyvät
-härkävaunut. Luultavasti ne oli varastettu joiltakin vaeltavilta
-buureilta tai löydetty hyljättyinä heidän saatuaan surmansa
-tai kuoltuaan kuumeeseen. Nämä vaunut hän oli liiankin kernas
-myymään pilkkahintaan. Annoin hänelle muistaakseni kaksikymmentä
-Englannin puntaa vankkureista, ja sitäpaitsi kolmekymmentä puntaa
-kahdestatoista närästä, jotka hän oli samaan aikaan ostanut kuin
-vaunutkin. Ne olivat erinomaista afrikkalaista rotua, jotka
-pitkäaikaisessa toimettomuudessa olivat tulleet lihaviksi ja
-vahvoiksi.
-
-Tietysti ei kaksitoista härkää riittänyt vetämään kahta vaunua, eipä
-edes yhtäkään. Sentähden, kuullessani sisämaan alkuasukkailla olevan
-runsaasti karjaa, annoin heti tietää olevani valmis ostamaan ja
-maksamaan hyvin peitteissä, vaatteissa, koruissa ja niin edespäin.
-Tulos oli, että minulla kahden päivän kuluttua oli valittavana
-neljä- tai viisikymmentä pieniä ja kesyttömiä zululaisia lehmiä. Lisäksi
-ne olivat kestäviä ja tottuneita tähän maaperään ja sen rasituksiin.
-Tässä tulivat kaksitoista harjaantunutta eläintäni hyvään tarpeeseen.
-Asettamalla niistä kuusi kumpaistenkin vaunujen eteen, kaksi
-edelle, kaksi taemmaksi ja kaksi keskelle, Hans ja minä kykenimme
-pitämään muut kymmenen, jotka tarvittiin täydentämään valjakko
-kuusitoistalukuiseksi, jonkinlaisen silmälläpidon alaisina.
-
-Voi taivas, kuinka me työskentelimme sen viikon ajalla, joka kului,
-ennenkuin minulle kävi mahdolliseksi jättää Lorenzo Marquez. Me
-korjasimme ja lastasimme vaunuja, ostimme varoja, palkkasimme
-alkuasukkaita palvelijoiksi -- joista minulla oli onni vapauttaa
-kahdeksan, jotka kuuluivat erääseen zuluheimoon ja halusivat
-päästä takaisin maahansa, mistä he muutamien buurien mukana olivat
-vaeltaneet, -- niin että luullakseni emme nukkuneet enempää kuin
-kaksi tai kolme tuntia kahdestakymmenestä neljästä.
-
-Mutta, saatetaan kysyä, mikä oli tarkoitukseni, minne menin ja mitä
-tiedusteluja olin toimittanut? Vastatakseni ensiksi jälkimäiseen
-kysymykseen, olin kaikin mahdollisin tavoin tiedustellut, mutta
-vähäisellä, tai ei minkäänlaisella menestyksellä. Marien kirje oli
-ilmoittanut, että he olivat leiriytyneet Krokodiilijoen rantamalle,
-noin viidenkymmenen mailin päähän Delagoa-lahdelta. Kysyin jokaiselta
-tapaamaltani portugalilaiselta -- joita ei kylläkään ollut monta --
-olivatko he sellaisesta maastasiirtyneiden buurien leiripaikasta
-kuulleet. Mutta nämä portugalilaiset eivät näyttäneet kuulleen
-mitään, isäntääni don Jose'ta lukuunottamatta, jolla oli hämärä
-muisto jostain, mutta mistä, sitä hän ei muistanut.
-
-Asianlaita oli niin, että Lorenzo Marquez'in vähäiset asukkaat
-olivat niin väkijuomien ja muiden paheiden veltostuttamia
-kiinnittääkseen mieltään ulkomaailman uutisiin, mikäli ne eivät
-välittömästi koskeneet heitä. Sitäpaitsi alkuasukkaat, joita he
-ruoskivat ja sortivat, jos he olivat heidän palveluksessaan, tai
-taistelivat heidän kanssaan, jos he olivat vapaita, kertoivat
-heille vähän, ei ainakaan mitään totta, sillä molempien rotujen
-välillä oli perinnöllinen viha, joka ulottui sukupolvia taaksepäin.
-Portugalilaisilta hän niinikään ei saanut mitään tietoa.
-
-Sitten käännyin kafferien puoleen, erittäinkin niiden, joilta olin
-ostanut karjaa. He olivat kuulleet, että jotkut buurit olivat
-saapuneet Krokodiilijoen rantamille kuukausia sitten, -- kuinka monta
-heitä oli, sitä he eivät voineet sanoa. Mutta tämä seutu oli erään
-päällikön hallinnossa, joka vihasi heitä ja surmasi jokaisen heidän
-kansastaan, joka uskalsi sinne. Sentähden he eivät tietäneet mitään
-varmaa. Lisäksi eräs heistä vakuutti, että muuan nainen, jonka hän
-oli orjana ostanut ja joka oli puheena olevan seudun läpi kulkenut
-joitakin viikkoja sitten, oli kertonut hänelle kuullensa näiden
-buurien kaikkien kuolleen sairauteen. Hän oli lisännyt pitkän matkan
-päästä nähneensä heidän vaunujensa kuomut, niin että jos he itse
-olivat kuolleet, "heidän vaununsa olivat vielä elossa".
-
-Pyysin nähdä tätä naista, mutta alkuasukas kieltäytyi tuomasta häntä.
-Hyvän aikaa suostuteltuani häntä hän viimein tarjoutui myymään
-hänet minulle, sanoen kyllästyneensä häneen. Ryhdyin miehen kanssa
-neuvottelemaan ja suostuin vihdoin maksamaan hänestä kolme naulaa
-kuparilankaa ja kahdeksan yardia sinistä kangasta. Seuraavana aamuna
-nainen tuotiin luokseni; hän oli erittäin surkean näköinen, leveä- ja
-litteänenäinen olento, joka tuli jostain Afrikan sisäosista,
-missä arabialaiset olivat hänet ottaneet vangiksi ja myyneet kädestä
-käteen. Hänen nimensä, mikäli sen voin ääntää, oli Jeel.
-
-Minun oli varsin vaikeata päästä minkäänlaiseen yhteyteen hänen
-kanssaan, mutta vihdoin keksin, että eräs äskettäin palkkaamistani
-kaffereista saattoi jonkunverran ymmärtää hänen kieltään. Sittenkin
-oli häntä vaikea saada puhumaan, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt
-valkoista miestä ja ajatteli, että olin ostanut hänet johonkin
-kauheaan tarkoitukseen. Mutta kun hän huomasi, että häntä kohdeltiin
-ystävällisesti, avasi hän suunsa, ja kertoi saman jutun, jonka hänen
-edellinen isäntänsä oli toistanut, ei enempää eikä vähempää. Vihdoin
-kysyin, saattoiko hän opastaa minut sille paikalle, missä hän oli
-nähnyt "elävät vaunut".
-
-Hän vastasi: "Kyllä", sillä hän oli monet tiet kulkenut eikä koskaan
-mitään niistä unohtanut.
-
-Tämä olikin kaikki, mitä halusin naiselta, joka muuten lopulta antoi
-minulle hyvän joukon huolta. Se raukka ei nähtävästi koskaan ollut
-kokenut ystävällisyyttä, ja hänen kiitollisuutensa siitä vähästä,
-mitä häntä kohtaan osoitin, oli niin sydämellinen, että se kävi
-vastenmieliseksi. Hän seurasi minua melkein kaikkialle, koettaen
-omalla tavallaan palvella minua, ja yrittipä hän vielä tarttua
-ruokaani ja pureksia sen ennenkuin minä pistin sen suuhuni --
-tietenkin säästääkseen minulta vaivan. Lopulta naitin hänet -- hiukan
-vastoin hänen tahtoaan, pelkään, eräälle palkkaamalleni kafferille,
-josta tuli hänelle hyvä aviomies, vaikkakin hän miehen erottua
-palveluksestani tahtoi jättää hänet ja seurata minua.
-
-Vihdoin me tämän naisen, Jeel'in, opastuksella lähdimme
-liikkeelle. Matkaa oli vain viisikymmentä mailia, jonka hyvä
-hevonen kunnollisella tiellä suorittaisi kahdeksassa tunnissa
-tai vähemmässäkin. Mutta meillä ei ollut hevosia, eikä ollut
-liioin mitään tietä -- ei muuta kuin sieniä, pensaita ja rosoisia
-kukkuloita. Harjaantumattoman karjamme kanssa kesti kolme päivää
-matkamme ensimmäiset kaksitoista mailia, vaikka se sen jälkeen
-sujuikin paremmin.
-
-Saattaa kysyä, miksi en lähettänyt ketään edellä. Kenet olisin voinut
-lähettää, kun kukaan ei tuntenut tietä, Jeel'ia lukuunottamatta,
-josta en uskaltanut erota, peläten etten enää häntä näkisi?
-Sitäpaitsi, mikä hyöty siitä olisi ollut, kun lähetit eivät
-kuitenkaan olisi kyenneet auttamaan? Jos jokainen leiripaikalla oli
-kuollut, kuten huhu kertoi -- no, silloin he olivat kuolleet. Ja jos
-he elivät, saattoi toivoa, että he eläisivät jonkunverran kauemmin.
-En myöskään uskaltanut lähteä oppaani kanssa enkä myöskään jättää
-jälelläolevia vaunuja kulkemaan hänen kanssaan yksin. Jos niin olisin
-tehnyt, en varmasti koskaan olisi niitä jälleen nähnyt, sillä vain se
-seikka, että ne omisti valkoinen mies, joka ei ollut portugalilainen,
-esti alkuasukkaita ryöstämästä niitä.
-
-Se oli todellakin kauhea matka. Ensimmäinen ajatukseni oli ollut
-seurata Krokodiilijoen rantamia, jota olisinkin yrittänyt, jollen
-olisi tavannut tuota naista, Jeel'ia. Onneksi, etten niin tehnyt,
-sillä jälestäpäin huomasin, että tämä joki katkesi useassa kohdassa
-ja yhtyi lisäjokiin. Myöskin se oli metsien reunustama. Jeelin polku
-sitävastoin seurasi vanhaa orjatietä, joka huonoudestaan huolimatta
-karttoi ympäristön suoperäisiä kohtia ja niitä alkuasukasheimoja,
-jotka kauppamiesten sukupolvien aikana saama kokemus tässä kehnossa
-liikenteessä oli osoittanut kaikkein vaarallisimmiksi.
-
-Yhdeksän päivän kauhea ponnistelu oli ohi. Me olimme eräänä yönä
-joutuneet pitkän vuorenharjanteen alapuolelle, joka oli siroitettu
-täyteen suuria kiviä, niin että meidän täytyi monet niistä käsivoimin
-vierittää syrjään tehdäksemme tietä vaunuille. Härät saivat olla
-valjaissaan koko yön, sillä emme uskaltaneet niitä irroittaa, peläten
-niiden karkaavan. Sitäpaitsi liikkui lähistössä jalopeuroja, vaikka
-ne, pelin ollessa tasaväkinen, eivät uskaltaneet lähestyä. Niin
-pian kuin jonkunverran valkeni, päästimme juhdat täyttämään itsensä
-ympärillä kasvavalla pensasmaisella ruoholla, ja sillä välin keitimme
-ja nautimme vähän ruokaa.
-
-Samassa aurinko nousi, ja minä huomasin alapuolellamme pitkän jonon
-sumunpeittämiä kukkuloita ja pohjoisessa, meistä oikealla, useampia
-tiheitä sumupilviä, jotka osoittivat Krokodiilijoen suunnan.
-
-Askel askeleelta tämä sumu kohosi, puiden korkeat latvat tulivat
-näkyviin, kunnes se vihdoin oheni höyryksi, joka haihtui auringon
-noustessa. Kun minä sitä toimettomana katselin, ryömi Jeel tapansa
-mukaan salaa luokseni, kosketti olkapäätäni ja osoitti erästä etäistä
-puuryhmää.
-
-Katsoen tiukasti näitä puita näin niiden välissä jotain, jota ensin
-olin pitänyt valkoisina kivinä. Lähempi tarkastelu kuitenkin, kun
-sumu haihtui, ilmaisi minulle, että ne saattoivat olla vaunutelttoja.
-Juuri samassa tuli paikalle se zulu, joka ymmärsi Jeel'in puhetta.
-Kysyin häneltä niin hyvin kuin taisin -- sillä siihen aikaan en vielä
-taitanut hänen kieltään täydellisesti -- mitä nainen halusi sanoa.
-Hän kysyi tältä ja vastasi hänen haluavan ilmoittaa minulle, että
-ne olivat Amaboonien -- buurien -- liikkuvia taloja, juuri samalla
-paikalla, missä hän ne oli nähnyt noin kaksi kuukautta sitten.
-
-Tästä tiedosta sydämeni näytti pysähtyneen, etten noin minuutin
-aikaan voinut puhua mitään. Siinä siis vaunut vihdoinkin? Huusin
-Hansin ja käskin hänen valjastaa niin pian kuin mahdollista,
-selittäen hänelle, että tuolla oli Marais'n leiri.
-
-"Miksi emme antaisi härkien ensin täyttää itsensä?" hän vastasi. "Ei
-ole mitään kiirettä, sillä vaikka vaunut ovatkin siellä, ovat kaikki
-ihmiset epäilemättä aikoja sitten kuolleet."
-
-"Tee, mitä käsken, sinä pahaa ennustava elukka", sanoin, "sensijaan
-että rääkyt kuin varis. Ja kuule: minä kävelen edeltäpäin leirille.
-Sinun on vaunujen kanssa seurattava niin nopeasti kuin ne voivat
-kulkea."
-
-"Ei, baas, teidän ei ole turvallista mennä yksin. Kafferit tai
-villipedot voisivat teidät viedä."
-
-"Turvallista tai ei; minä menen. Mutta jos arvelet viisaaksi, käske
-kahden näistä zuluista seurata kanssani."
-
-Muutamia minuutteja myöhemmin olin matkalla, kahden keihäällä
-asestetun kafferin seuraamana. Nuoruudessani, kun jäseneni olivat
-vankat ja ruumiini kevyt, olin hyvä juoksija, mutta en luule koskaan
-suoriutuneeni seitsemästä mailista -- se oli suunnilleen välimatka
-leirille -- lyhyemmässä ajassa kuin tänä aamuna. Jätin tosiaankin
-kafferit niin paljon jälkeen, että saapuessani puiden luo heitä ei
-vielä näkynyt. Täällä hiljensin kävelyksi -- vetääkseni henkeä, kuten
-itselleni vakuutin. Todellisuudessa tein sen siksi, että tunsin
-olevani niin peloissani siitä, mitä saattaisin löytää, että lykkäsin
-tämän löydön tekemisen ainakin minuutin edemmäksi. Kun lähenin, oli
-toivo -- vaikkakin heikko -- vielä jälellä. Kun saavuin, saattoi
-toivo vaihtua ikuiseen toivottomuuteen.
-
-Nyt saatoin nähdä, että vaunujen taakse oli rakennettu jonkinlaisia
-hökkeleitä, epäilemättä samoja, joista Marie oli kirjoittanut. Mutta
-niiden lähistöllä en voinut nähdä kenenkään liikkuvan, en myöskään
-nähnyt mitään karjaa, en savua enkä muutakaan elämän merkkiä. En
-myöskään kuullut ainoatakaan ääntä.
-
-Epäilemättä -- ajattelin itsekseni -- Hans on oikeassa. He ovat
-kaikki aikoja sitten kuolleet.
-
-Epävarmuudesta johtuneen tuskani sijaan oli tullut jäinen kylmyys.
-Vihdoinkin tiesin pahimman. Kaikki oli lopussa, -- olin ponnistellut
-turhaan. Kävelin puitten lomitse kahden vaunun keskelle. Toisen
-niistä huomasin olevan saman, jossa Marais tyttärineen oli
-matkustanut, hänen lempivaununsa, jota yhdessä hänen kanssaan olin
-kerran korjannut.
-
-Edessäni olivat puiden oksista kyhätyt kömpelöt rakennukset, savella
-siveltyinä, tai paremmin sanoen niiden takaseinät, sillä niiden
-etupuoli oli länteenpäin. Seisoin hiljaa hetkisen, ja seistessäni
-luulin kuulleeni heikon äänen ikäänkuin joku olisi hitaasti lukenut.
-Hiivin uloimman rakennuksen päätyä pitkin ja, pyyhkäisten kylmää
-hikeä kasvoiltani, kurkistin nurkan takaa, sillä mieleeni juolahti,
-että villit isännöisivät siellä. Silloin näin, mikä äänen aiheutti.
-Risainen, mustunut ja parrakas mies seisoi pitkän ja matalan aukon
-edustalla lausuen rukousta.
-
-Se oli Henri Marais, vaikka en heti tuntenut häntä, sillä niin
-muuttunut hän oli. Joukko pieniä kumpuja hänen oikealla ja vasemmalla
-puolellaan kertoi minulle kuitenkin, että paikka kokonaisuudessaan
-oli yhtä ainoata hautaa.
-
-Katsellessani ilmestyi paikalle kaksi muuta miestä, raahaten
-välissään naisen ruumista, jota he nähtävästi eivät jaksaneet kantaa,
-koska sen jalat laahasivat maata. Vartalosta päättäen se oli kookkaan
-nuoren naisen ruumis, mutta kasvojen piirteitä en saattanut nähdä,
-kun sitä kannettiin kasvot alaspäin. Myöskin päästä riippuva pitkä
-tukka peitti ne. Se oli tumma tukka kuten Marien. He saapuivat
-haudan luo ja pudottivat painavan taakkansa sinne, mutta minä --
-minä en päässyt paikaltani liikahtamaan. Viimein jäseneni tottelivat
-tahtoani. Astuin miesten luo ja sanoin ontolla äänellä hollanniksi:
-"Ketä hautaatte?"
-
-"Johanna Mayeriä", vastasi joku koneellisesti, sillä he eivät
-näyttäneet vaivautuneen katsomaan minua. Kun kuulin nämä sanat, niin
-sydämeni, joka oli ollut aivan hiljaa vastausta odottaessani, alkoi
-jälleen sykkiä niin nopeassa tahdissa, että saatoin hiljaisuudessa
-sen kuulla.
-
-Katsahdin ylös. Erään rakennuksen oven luota -- hyvin hiljaa
-ikäänkuin heikkoudesta rasittuneena -- taluttaen kädestä melkein
-luurankoa muistuttavaa lasta, joka pureksi joitakin lehtiä, läheni
--- Marie Marais! Hän oli kuihtunut melkein olemattomiin, mutta hänen
-silmistään en voinut erehtyä, noista harmaista, pehmeistä silmistä,
-jotka olivat ohuissa kasvoissa.
-
-Hänkin huomasi minut ja tuijotti hetkisen. Sitten irroittaen sormensa
-lapsen kädestä hän kohotti ylös kätensä, joiden läpi aurinko paistoi
-kuin pergamentin läpi, ja vaipui hitaasti maahan.
-
-"Hänkin on mennyt", sanoi yksi miehistä välinpitämättömällä äänellä.
-"Sitä minä ajattelinkin, ettei hän kestäisi seuraavaan päivään."
-
-Nyt vasta haudan päässä oleva mies kääntyi. Kohoittaen kätensä hän
-osoitti minua, jolloin toiset kaksi miestä myöskin kääntyivät.
-
-"Jumala kanssamme!" hän sanoi tukahtuneella äänellä, "vihdoinkin olen
-aivan hullu. Katsokaahan! Tuossa seisoo nuoren Allanin, Cradockin
-lähellä asuvan englantilaisen papin pojan haamu."
-
-Heti kuultuani äänen tunsin puhujan.
-
-"Oi, mynheer Marais!" huudahdin. "Minä en ole mikään kummitus. Olen
-Allan itse, joka olen tullut teitä pelastamaan."
-
-Marais ei vastannut mitään. Hän näytti tyrmistyneeltä. Mutta toinen
-miehistä huusi heikosti:
-
-"Kuinka voit meidät pelastaa, nuorukaiseni, jollet ole valmis
-syötäväksi? Etkö näe, me näemme nälkää, nälkää?"
-
-"Minulla on vaunuja ja ruokaa", vastasin.
-
-"Allemachte! Henri", huudahti mies villisti nauraen, "kuuletko, mitä
-englantilainen kummituksesi sanoo? Hän sanoo, että hänellä on vaunuja
-ja ruokaa, ruokaa, ruokaa!"
-
-Silloin Marais purskahti kyyneliin ja heittäytyi rintaani vasten,
-painaen minut melkein maahan. Irtauduin hänestä ja juoksin Marien
-luo, joka kasvot ylöskäännettyinä lepäsi maassa. Hän näytti kuulevan
-askeleeni, sillä hänen silmänsä avautuivat ja hän kohottautui
-istuma-asentoon.
-
-"Oletko se todellakin sinä, Allan, vai uneksinko minä?" hän kuiskasi.
-
-"Minä se olen, minä se olen", vastasin, nostaen hänet jaloilleen,
-sillä hän ei tuntunut painavan enempää kuin lapsi. Hänen päänsä
-vaipui olkapäälleni ja hän alkoi nyyhkyttää.
-
-Pidellen häntä yhä käännyin miesten puoleen ja sanoin:
-
-"Miksi näette nälkää, kun riistaa on ylt'ympäri?" ja minä osoitin
-kahta lihavaa antiloopia, jotka astelivat puitten välissä ainoastaan
-noin sadan viidenkymmenen yardin päässä.
-
-"Voimmeko me ampua riistaa kivillä?" kysyi toinen heistä. "Ruutimme
-oli jo kuukausia sitten poltettu. Nämä pukit", hän lisäsi rajusti
-nauraen, "tulevat joka aamu tänne ärsyttämään meitä, mutta ne eivät
-kävele loukkuihimme. Ne tuntevat ne liian hyvin, eikä meillä ole
-voimia kaivaa uusia."
-
-Jättäessäni vaunut olin ottanut mukaani saman rihlapyssyn, jolla olin
-ampunut hanhet kilpailussa Pereiran kanssa. Olin valinnut sen siksi,
-että se oli niin kevyt kantaa. Kohoitin käteni hiljaisuutta vaatien,
-laskin Marien hellävaroen maahan ja aloin tähdätä antilooppeja kohti.
-Etsien suojaa, mistä löysin, pääsin sadan yardin päähän niistä, kun
-ne äkkiä saivat hälyytyksen, pelästyttyään todellisuudessa kahta
-zulupalvelijaani, jotka nyt saapuivat.
-
-Pois ne laukkasivat, iso koiras edellä, ja hävisivät muutamien
-puiden taakse. Minä näin niiden suunnan ja että ne ilmestyisivät
-jälleen kahden pensasryhmän välistä noin kahden sadan viidenkymmenen
-yardin päässä. Nopeasti asetin pyssyni tähtäimen, niin että se
-saattoi kantaa kaksisataa yardia, kohotin sitä ja odotin, rukoillen
-Jumalalta, ettei taitavuuteni pettäisi minua.
-
-Koiras tuli näkyviin, pää eteenpäin ojennettuna ja pitkät sarvet
-leväten selkää vasten. Ampumaväli oli sangen pitkä ja eläin kovin
-suuri niin pienellä kuulalla surmattavaksi. Tähtäsin suoraan
-eteenpäin sen selkärangan suuntaisesti ja painoin liipasinta.
-
-Pyssy laukesi, kuula pamahti, ja antiloopi juoksi eteenpäin lujemmin
-kuin koskaan. Olin ampunut harhaan! Mutta mitä tämä oli? Äkkiä iso
-koiras kääntyi ympäri ja alkoi laukata meitä kohti. Kun se oli vain
-viidenkymmenen yardin päässä, kaatui se kasaan, kieritteli kahdesti
-kuin ammuttu kani ja jäi sitten liikkumattomana makaamaan. Kuula oli
-osunut sydämeen.
-
-Molemmat kafferit ilmestyivät hengästyneinä ja hikeä valuen.
-
-"Leikatkaa lihaa antiloopin kyljestä. Älkää jääkö sitä nylkemään",
-sanoin murteellisella zulukielellä, auttaen sanoja merkeillä.
-
-He ymmärsivät, ja minuuttia myöhemmin he olivat assegaineen työssä.
-Katselin sitten ympärilleni. Lähellä oli läjä kuivia oksia, jotka oli
-siihen varattu polttopuiksi.
-
-"Onko teillä tulta?" kysyin buureilta, jotka olivat pelkkiä
-luurankoja.
-
-"Nein, nein", he vastasivat, "tulemme on sammunut."
-
-Vedin esiin tuluspussini, joka minulla oli mukana, ja iskin piitä.
-Kymmenen minuuttia myöhemmin meillä oli hauska roihu ja kolmen
-neljännestunnin kuluttua hyvä keitto, sillä rauta-astioista ei ollut
-puutetta, -- ainoastaan niihin pantavasta ruuasta. Luulen, etteivät
-ne raukat sinä päivänä tehneet juuri muuta kuin söivät, nukkuen
-aterioittensa välillä. Oi, mikä ilo minulla oli heitä ruokkiessani,
-erittäinkin vaunujen saavuttua tuoden mukanaan suolaa -- kuinka he
-kaipasivatkaan tätä suolaa! -- sokeria ja kahvia.
-
-
-
-
-IX Luku.
-
-LUPAUS.
-
-
-Kolmestakymmenestä viidestä hengestä alkuasukkaita lukuunottamatta,
-jotka alkujaan olivat seuranneet Henri Marais'ta hänen onnettomalla
-retkellään, oli yhdeksän jäänyt eloon uudessa Maraisfonteinissa. Nämä
-olivat hän itse, hänen tyttärensä, neljä Prinsloo'ta -- erinomaisen
-kestävää perhettä -- ja kolme Meyer'ia, sen vaimoraukan mies, joka
-äsken oli laskettu hautaan, ja kaksi hänen kuudesta lapsestaan.
-Muut, Hernan Pereiraa lukuunottamatta, olivat kuolleet kuumeeseen
-ja nälkään, sillä kun kuume helpotti vuodenaikojen vaihtuessa, tuli
-nälänhätä sijaan. Kävi ilmi, että he vähäistä määrää lukuunottamatta,
-olivat asettaneet ruutivarastonsa jonkinlaiseen rakentamaansa
-ulkorakennukseen, joka turvallisuuden vuoksi oli jonkun matkan
-päässä. Kun useimmat elossa olevat miehet olivat poissa, sytytti
-kulovalkea tämän rakennuksen ja kaikki ruuti räjähti ilmaan.
-
-Tämän jälkeen he jonkun aikaa varustivat leirin ruualla niiden
-ampumavarojen avulla, jotka heille olivat jääneet. Kun ne loppuivat,
-he kaivoivat kuoppia, pyydystääkseen niihin riistaa. Lopulta eläimet
-kuitenkin tulivat tuntemaan nämä kuopat, niin että ne eivät enään
-menneet loukkuun.
-
-Sitten kun "biltong" eli heidän auringossa kuivattamansa liha oli
-kaikki kulutettu, oli heidän turvauduttava jokaiseen epätoivoiseen
-keinoon, jonka nälänhätäinen tuntee, kuten juurien kaivamiseen
-maasta, ruohon, oksien ja lehtien keittämiseen, sisiliskojen
-pyydystämiseen ja niin edespäin. Luulen, että he söivät toukkia
-ja matojakin. Mutta kun heidän viimeinen valkeansa oli sammunut
-sen kehnon kafferin huolimattomuuden tähden, joka sitä oli jätetty
-vartioimaan, eikä heillä ollut taulaa, millä uudelleen sytyttää se,
-meni tietysti tämäkin ravinto heiltä hukkaan. Saapuessani olivat he
-tosiaankin olleet kolme päivää syömättä muuta kuin vihreitä lehtiä ja
-ruohoa, jollaista näin lapsen pureksivan. Toisten seitsemänkymmenen
-tunnin kuluessa varmaankin jokainen heistä olisi kuollut.
-
-No, he toipuivat kyllä nopeasti, sillä ne, jotka olivat kestäneet
-kuumeen hävitykset, näyttivät nyt olevan siltä turvassa. Ken voi
-kertoa tuntemani ilon, kun näin Marien palaavan aivan haudan
-partaalta täyteen ja kukoistavaan naisellisuuteen? Oikeastaan
-emme ole niinkään kaukana ihmisyyden alkutilasta, jolloin miehen
-ensimmäisenä velvollisuutena oli ruokkia vaimonsa ja lapsensa, ja
-luulen, että jotain tästä vaistosta on meissä säilynyt. Vihdoin en
-koskaan tietääkseni ole kokenut suurempaa huvia kuin nähdessäni
-rakastamani nälkäisen naisparan syömistään syövän ruokaa, jota minä
-saatoin hänelle antaa, -- hänhän oli viikkokaudet elättänyt itseään
-heinäsirkoilla ja kasveilla.
-
-Muutamina ensimmäisinä päivinä emme puhuneet paljon, paitsi
-hetken välittömistä tarpeista, jotka pitivät kaikki ajatuksemme
-vallassaan. Myöhemmin, kun Marais ja hänen tyttärensä olivat kylliksi
-vahvistuneet, keskustelimme jonkunverran. Hän alkoi kysymällä, kuinka
-olin voinut löytää heidät.
-
-Vastasin: Marien kirjeen avulla, josta hän ei näyttänyt tietävän
-mitään, sillä hän oli tätä kieltänyt kirjoittamasta minulle.
-
-"Näyttää olleen onneksi, ettei teitä toteltu, mynheer", sanoin, johon
-hän ei vastannut mitään.
-
-Sitten kerroin, kuinka kirje oli saapunut Kap-maahan lähetysasemalle
-erään kuljeksivan smous'in mukana Port Elisabethiin, missä nipin
-napin onnistuin tavoittamaan prikin "Seitsemän tähteä", ennenkuin se
-lähti merelle. Myöskin kerroin niistä onnellisista sattumista, jotka
-tekivät minulle mahdolliseksi ostaa vaunut ja löytää opastajan heidän
-leirilleen, jonne saavuin vain muutamia tunteja aikaisemmin kuin se
-olisi ollut liian myöhäistä.
-
-"Se oli suurenmoinen teko", sanoi Henri Marais, ottaen piipun
-suustaan, sillä olin varastojeni mukana tuonut tupakkaa. "Mutta
-sanohan, Allan, miksi teit sen sellaisen hyväksi, joka ei ollut
-kohdellut sinua ystävällisesti?"
-
-"Minä tein sen", vastasin, "hänen hyväkseen, joka aina on kohdellut
-minua ystävällisesti", ja osoitin Marieta, joka jonkun matkan päässä
-hääri keittoastioita pesten.
-
-"Uskon sen, Allan. Mutta tiedäthän, että hänet on kihlattu toiselle."
-
-"Tiedän, että hän on minun kihlattuni eikä kenenkään muun", vastasin
-lämpimästi, lisäten, "ja missä sitten on tuo toinen? Jos hän elää en
-ainakaan täällä häntä näe."
-
-"Ei", vastasi Marie omituisella äänellä. "Totuus on, että
-Hernan Pereira jätti meidät noin kaksi viikkoa ennen tuloasi.
-Jälelle jääneellä hevosella, joka oli hänen, ja kahden
-hottentottipalvelijansa seurassa hän ratsasti takaisin samaa tietä,
-jota olimme tulleet koettaakseen etsiä apua. Sen jälkeen emme ole
-mitään hänestä kuulleet."
-
-"Niinpä niin. No, kuinka hän arveli saavansa ruokaa matkan varrella?"
-
-"Hänellä oli pyssy, tai tarkemmin sanoen heillä kaikilla kolmella oli
-pyssyt, ja noin sata panosta, jotka olivat tulelta välttyneet."
-
-"Sadalla ruutipanoksella huolellisesti käyttäen olisi leirinne tullut
-ravituksi kuukauden, kenties kaksikin", huomautin. "Kuitenkin hän
-otti ne kaikki mukaansa mennessään -- etsimään apua."
-
-"Asia on niin, Allan. Pyysimme häntä jäämään, mutta hän ei tahtonut;
-ja panokset taasen olivat hänen omaisuuttaan. Epäilemättä hän
-ajatteli menettelevänsä parhaiten, erittäinkin kun Marie ei tahtonut
-mitään häneltä", lisäsi Marais painolla.
-
-"Hyvä", vastasin, "näyttää siltä, että teille olen avun tuonut minä
-eikä Pereira. Myöskin ohimennen sanoen, mynheer, olen tuonut teille
-rahat, jotka isäni on koonnut laskuunne, sekä noin viisisataa puntaa
-omiani, tai mitä siitä on jälellä, tavarassa ja kullassa. Sitäpaitsi
-Marie ei hylkää minua. Sanokaa siis, kummalle meistä hän kuuluu?"
-
-"Näyttää siltä, että hän kuuluu sinulle", hän vastasi hitaasti,
-"sittenkun olet osoittanut olevasi niin uskollinen, ja jollei sinua
-olisi ollut, lepäisi hän nyt tuolla", ja hän osoitti pieniä kumpuja,
-jotka peittivät useampien retkeläisten luut. "Niin, näyttää siltä,
-että hänen tulee kuulua sinulle, joka kahdesti olet pelastanut hänen
-henkensä ja kerran myöskin omani."
-
-Nyt luulen hänen huomanneen kasvoillani ilon, jota en voinut salata,
-sillä hän lisäsi nopeasti: "Kuitenkin olen, Allan, vuosia sitten
-vannonut sormi raamatulla Jumalan edessä, ettei tyttäreni koskaan
-minun suostumuksellani menisi naimisiin englantilaisen kanssa,
-vaikka hän olisi hyväkin englantilainen. Vannoin myöskin uudelleen,
-ennenkuin lähdin siirtokunnasta, tyttäreni ja Hernan Pereiran läsnä
-ollessa, etten antaisi häntä sinulle, joten en voi rikkoa lupaustani,
-voinko? Jos sen tekisin, kostaisi hyvä Jumala sen minulle."
-
-"Joku saattaisi luulla, että minun tullessani tänne hyvä Jumala
-parhaillaan aikoi kostaa teille tämän onnettoman valan vannomisen",
-vastasin katkerasti, silmäten minä vuorostani hautoja kohti.
-
-"Niin saattaisi, Allan", hän vastasi vihastumatta, sillä kaikki
-hänen vastoinkäymisensä olivat tehneet hänet mielenlaadultaan
-harkitsevammaksi -- toistaiseksi. "Mutta tutkimattomat ovat hänen
-tiensä, eikö niin?"
-
-Nyt minun kiukkuni puhkesi, ja nousten ylös sanoin:
-
-"Tarkoitatteko, mynheer Marais, että huolimatta rakkaudestamme, jonka
-tiedätte olevan todellisen ja syvän, ja huolimatta siitä, että minä
-yksin olen kyennyt vetämään sekä teidät, että muut kuoleman kidasta,
-minä en koskaan voi naida Marieta? Tarkoitatteko, että hänet on
-annettava sille kerskailijalle, joka hylkäsi hänet hädän hetkellä?"
-
-"Entä sitten, jos tarkoitan sitä, Allan?"
-
-"Vaikka olenkin vielä nuori, olen kuitenkin, kuten hyvin tiedätte,
-mies, joka osaa ajatella ja toimia puolestaan. Sitäpaitsi olen
-teidän herranne täällä, sillä minun on karja, pyssyt ja palvelijat.
-No, tahdon ottaa Marien, ja jos joku koettaisi estää minua, tiedän
-puolustaa itseäni ja häntä."
-
-Tämä rohkea puhe ei näyttänyt häntä vähintäkään hämmästyttävän tai
-saavan minuun pahastumaan. Hän katsoi minua hetkisen, hypistellen
-pitkää partaansa miettivästi, ja vastasi sitten:
-
-"Myönnän, että sinun iälläsi olisin pelannut samaa peliä, ja totta
-on, että sinulla on tärkeitä seikkoja puolellasi. Mutta vaikka Marie
-rakastaakin sinua paljon, ei hän lähtisi pois sinun kanssasi ja
-jättäisi isäänsä nälkään kuolemaan."
-
-"Tehän voitte tulla mukanamme appenani, mynheer Marais. Joka
-tapauksessa on varmaa, etten lähde täältä jättäen hänet kuolemaan
-nälkään."
-
-Nyt luulen hänen huomanneen silmistäni jotain, joka osoitti minun
-olevan tosissani. Vihdoin hän vaihtoi äänilajia ja alkoi todistella,
-ikäänkuin puolustellen:
-
-"Ole järkevä, Allan", hän sanoi. "Kuinka sinä voit naida Marien, kun
-ei ole ketään pappia yhdistämään teidät? Varmaankaan, jos rakastat
-häntä niin paljon, et tahdo valaa lokaa hänen nimelleen, ei edes
-täällä erämaassa?"
-
-"Hän ei katsoisi sitä loaksi", vastasin. "Miehet ja naiset ovat
-menneet avioliittoon ilman pappien apua tätä ennen, molemminpuolisen
-sopimuksen ja julkisen ilmoituksen perusteella, esimerkiksi, ja
-heidän lapsiaan pidetään avioliitossa syntyneinä. Tiedän sen, sillä
-olen lukenut avioliittolakia."
-
-"Olkoon niin, Allan, mutta minä en pidä mitään avioliittoa hyvänä,
-ennenkuin pyhät sanat on lausuttu. Mutta miksi et anna minun päättää
-kertomustani?"
-
-"Koska luulin sen loppuneen, mynheer Marais."
-
-"Ei vielä, Allan. Sanoin vannoneeni, ettei hän koskaan saisi sinua
-minun tahdostani. Mutta kun hän on täysi-ikäinen, mikä tapahtuu noin
-kuuden kuukauden kuluttua, ei tahtoni enään tule kysymykseen, koska
-hän silloin on vapaa nainen, joka itse voi päättää kohtalostaan.
-Myöskin minä olen vapaa valastani, sillä mitään haittaa ei tule
-sielulleni siitä, jos se tapahtuu, mitä en voi auttaa. No, oletko nyt
-tyytyväinen?"
-
-"En tiedä", vastasin epäröiden, sillä kaikki Marais'n todistelu,
-joka minusta tuntui halveksittavalta, ei saanut minua vakuutetuksi
-hänen rehellisyydestään. "En tiedä", toistin. "Paljon saattaa muuttua
-kuudessa kuukaudessa."
-
-"Tietysti, Allan. Esimerkiksi Marie saattaa muuttaa mielensä ja mennä
-naimisiin jonkun toisen kanssa."
-
-"Tai ei minua ole menemässä naimisiin hänen kanssaan, mynheer.
-Sattuu toisinaan onnettomuuksia sellaisille miehille, jotka eivät
-ole mieluisia -- erittäinkin villeissä seuduissa -- tai, tässä
-tapauksessa, sellaisillekin, jotka ovat."
-
-"Allemachte! Allan, ethän tarkoita, että minä -- --."
-
-"Ei, mynheer", keskeytin, "mutta maailmassa on muitakin ihmisiä kuin
-te -- Hernan Pereira esimerkiksi, jos hän on elossa. Sitäpaitsi en
-ole ainoa asianomainen jutussa. On vielä Marie. Kutsunko hänet?"
-
-Hän nyökkäsi, luultavasti kernaimmin suoden minun puhutella häntä
-hänen läsnäollessaan kuin yksin.
-
-Huusin Marieta, joka seurasi puheluamme hiukan rauhattomana
-puuhaillessaan. Hän tuli heti. Tämä Marie oli aivan erilainen kuin se
-nälkiintynyt tyttö, joka hän hetki sitten oli ollut, sillä vaikka hän
-vielä olikin laiha ja väsynyt, palasivat nuoruus ja kauneus nopeasti
-hyvän ravinnon ja onnellisuuden vaikutuksesta.
-
-"Mikä on, Allan?" hän kysyi lempeästi.
-
-Kerroin hänelle kaikki, toistaen keskustelumme ja molemmin puolin
-käytetyt todistelut sanasta sanaan, sikäli kuin saatoin ne muistaa.
-
-"Onko se oikein?" kysyin lopetettuani Marais'lta.
-
-"Oikein on. Sinulla on hyvä muisti", hän vastasi.
-
-"Hyvä. No, mitä sanottavaa sitten on sinulla, Marie?"
-
-"Minullako, rakas Allan? Tämä vain: Elämäni kuuluu sinulle, joka
-tämän ruumiini olet kahdesti pelastanut kuolemasta, samoinkuin
-rakkauteni ja sieluni kuuluvat sinulle. Sentähden en olisi katsonut
-miksikään häpeäksi, jos minut olisi annettu sinulle nyt tässä kaiken
-kansan nähden, ja myöhemmin annettu papin vihkiä, kun sellaisen
-olisimme löytäneet. Mutta isäni on vannonut valan, joka painaa
-hänen mieltään, ja hän on sinulle osoittanut, että kuuden kuukauden
-kuluttua tämä vala itsestään kuoleentuu, kun hän lain mukaan ei enään
-voi asettaa vaatimuksia minun suhteeni. Koska en, Allan, tahdo häntä
-loukata, tai kenties saattaa hänet sanomaan tai tekemään jotain
-tyhmyyksiä, katson parhaaksi odottaa nuo kuusi kuukautta, jos hän
-puolestaan lupaa, ettei hän sitten tee avioliitollemme mitään esteitä."
-
-"Kyllä, kyllä lupaan olla tekemättä sitten mitään esteitä
-avioliitollenne", vastasi innokkaasti Marais, joka äkkiä oli
-löytänyt ulospääsyaukon mahdottomasta tilanteesta, lisäten ikäänkuin
-itsekseen: "Mutta Jumala saattaa kaikesta huolimatta tehdä jotain sen
-estämiseksi."
-
-"Me olemme jokainen Jumalan kädessä", vastasi Marie pehmeällä
-äänellään. "Allan, kuulithan, isäni on luvannut" -- "muodollisesti",
-vastasin synkästi, sillä Marais'n sanat olivat vaikuttaneet kuin
-kylmä viima.
-
-"Olen luvannut ja tahdon pitää lupaukseni sinulle, Allan, kuten
-olen pitänyt valani Jumalalle; en tahdo sinulle tuottaa mitään
-vastusta, vaan jätän kaikki Hänen haltuunsa. Mutta sinun puolestasi
-on luvattava, ettet ota Marieta vaimoksesi, ennenkuin hän on
-täysi-ikäinen, -- ei siinäkään tapauksessa, että jäisitte yksin
-toistenne kanssa. Teidän pitää olla kuten ihmiset, jotka ovat
-kihlautuneet toisilleen, ei muuta."
-
-Lupasin sen raskain sydämin, koska muutakaan ei ollut valittavana.
-Sitten, -- luultavasti tehdäkseen tämän juhlallisen sopimuksen
-julkiseksi -- Marais kutsui elossa olevat buurit, jotka kuljeskelivat
-lähitienoilla, ja toisti heille tekemämme sopimuksen sanamuodon.
-
-Miehet nauroivat ja kohauttivat olkapäitään. Mutta rouva Prinsloo,
-muistaakseni, sanoi suoraan pitävänsä juttua hullunkurisena,
-sillä minulla, jos kellään, oli oikeus ottaa Marie koska tahansa.
-Hän lisäsi, että, mitä Hernan Pereiraan tulee, hän oli matelija
-ja hätähousu, joka oli livistänyt pelastaakseen oman henkensä
-ja jättänyt heidät kaikki kuolemaan. Jos hän olisi Marie ja he
-tapaisivat vielä toisensa, hän heittäisi tervehdykseksi saavillisen
-likaista vettä hänen naamaansa, kuten hän omasta puolestaan aikoikin
-tehdä, jos saisi tilaisuuden.
-
-Rouva Prinsloo, kuten voi huomata, oli sangen avomielinen nainen ja
--- lisättäköön -- erittäin rehellinen.
-
-Niin oli tämä sopimus päätetty. Olen sen esittänyt kokonaisuudessaan,
-sen tärkeyden vuoksi kertomuksessamme. Mutta nyt toivon -- ah,
-kuinka sitä toivon! -- että olisin pysynyt vaatimuksessani naida
-Marien silloin heti. Jos niin olisin tehnyt, olisin luullakseni
-saavuttanut tarkoitukseni, sillä minä olin "monien legioonain
-herra", jolla oli karjaa, ruokaa ja ampumavaroja, niin että buurit
-olisivat pakoittaneet Marais'n antamaan perään ennemmin kuin olisivat
-uskaltaneet riitautua minun kanssani. Mutta me olimme nuoria ja
-kokemattomia; sitäpaitsi oli Kohtalo määrännyt toisin. Kuka voi
-kysellä Kohtalon päätöksiä, jotka muuttamattomina ovat kirjoitettuina
--- kenties kauan ennen syntymäämme -- ihmiskohtaloiden ikuiseen
-kirjaan.
-
-Puistettuani pois ensimmäiset pelkoni ja epäilykseni huomasin
-kuitenkin omani ja Marien osan erittäin onnelliseksi, todelliseksi
-paratiisiksi siihen verrattuna, mitä katkeran vaitiolon ja eron
-aikana olimme kokeneet. Joka tapauksessa se pieni seurapiiri,
-jossa elimme, tunnusti meidät kihlautuneiksi, ja salli meidän
-olla kahdenkesken niin paljon kuin tahdoimme. Toisin sanoen,
-tapasimme toisemme aamunkoittaessa erotaksemme vasta yön tullen,
-sillä keinotekoisen valon puutteessa me menimme yhtaikaa auringon
-kanssa levolle tai vähän sen jälkeen. Suloista todellakin oli tämä
-kumppanuus, joka perustui täydelliseen luottamukseen ja rakkauteen,
--- niin suloista, etten edes kaikkien näiden vuosien kuluttua malta
-olla viipymättä näiden siunattujen kuukausien pyhässä muistossa.
-
-Niin pian kuin eloon jääneet buurit alkoivat toipua varastojeni
-ja lääkkeideni sekä runsain määrin ampumani lihan avulla, heräsi
-tietysti vakavia keskusteluja tulevaisuussuunnitelmiemme suhteen.
-Ensin suunnittelimme lähteä Lorenzo Marquez'iin ja odottaa siellä
-laivaa, joka veisi meidät Nataliin, sillä kukaan ei tahtonut kuulla
-puhuttavankaan palaamisesta Kap-maahan kerjäläisinä kertomaan heidän
-pettymyksensä ja kauheitten häviöittensä tarinaa. Minä kuitenkin
-huomautin siitä seikasta, ettei mitään laivaa saapuisi pitkään
-aikaan -- kenties ei vuoteen tai pariin -- ja että Lorenzo Marquez
-ympäristöineen näytti olevan myrkyllinen paikka asuttavaksi.
-
-Seuraava ajatus oli, että jäisimme sinne missä olimme, mikä minusta
-oli tervetulleempaa, koska olisin mielelläni viettänyt rauhassa
-Marien kanssa jälelläolevat kuusi koetuskuukautta.
-
-Kuitenkin se viimein hyljättiin monista hyvistä syistä. Nämä
-kymmenkunta valkoihoista, joista neljä oli saman perheen jäseniä,
-eivät varmasti olleet kyllin vahvoja muodostamaan uutisasutusta,
-erittäinkin kun ympäristön alkuasukkaat saattoivat ryhtyä
-vihollisuuksiin minä hetkenä tahansa. Lisäksi oli pahin kuumekausi
-tulossa ja se saattaisi hyvin korjata meidät kaikki saaliikseen.
-Edelleen meillä ei ollut mitään rotukarjaa tai hevosia, jotka eivät
-eläisi tällä seudulla, vaan ainoastaan ampumavaroja ja tavaroita,
-jotka minä olin tuonut mukanani.
-
-Oli niinollen selvää, että vain yksi mahdollisuus oli jälellä,
-nimittäin kulkea takaisin sinne, missä nykyinen Transvaalin piiri
-on, tai vielä paremmin Nataliin, sillä tämä tie saattaisi meidät
-välttämään pahimmat vuoret. Siellä saattaisimme tavata jonkun muun
-muuttavan buurijoukkueen, esimerkiksi Retiefin, jonka saapumisesta
-Drakensbergin yli saatoin heille kertoa.
-
-Tehtyämme päätöksemme ryhdyimme valmisteluihin. Ensiksikin
-minulla oli härkiä vain kaksiin vaunuihin, jotapaitsi meidän
--- vaikka jättäisimmekin loput -- oli otettava ainakin neljät.
-Sentähden ryhdyin kafferieni kautta hieromaan kauppoja ympäristön
-alkuasukkaitten kanssa, jotka, kuultuaan, etten ollut buuri ja
-että olin valmis maksamaan sen mitä ostin, pian lausuivat olevansa
-halukkaat kaupantekoon. Tosiaankin meillä oli lyhyessä ajassa
-järjestettynä oikein markkinat, joille tuotiin karjaa, jota minä
-ostin antaen siitä maksuksi vaatteita, veitsiä, kuokkia ja tavallisia
-kafferien tarvikkeita.
-
-Myöskin he toivat maissia ja muuta viljaa. Millä ilolla söivätkään
-tätä jauhoruokaa nuo ihmiset, jotka kuukausimääriä olivat eläneet
-pelkällä liharuoalla. En koskaan unohda sitä näkyä, kun Marie ja
-eloonjääneet lapset nauttivat ensimmäistä jauhokeittoateriaansa ja
-huuhtoivat tahmean aineen alas muutamilla siemauksilla tuoretta,
-sokeroitua maitoa, sillä härkien mukana olin onnistunut saamaan kaksi
-hyvää lehmää. Tämä ravintojärjestyksen muutos palautti pian heidän
-terveytensä täysin ennalleen ja teki Marien paljon kauniimmaksi kuin
-hän koskaan ennen oli ollut.
-
-Saatuamme härät oli lähin tehtävämme totuttaa ne ikeeseen; sillä,
-vaikka ne olivatkin helposti opetettavia eläimiä, ne eivät olleet
-koskaan edes nähneet vaunuja. Tämä vaati pitkän ja vaikean
-käsittelyn, johon sisältyi monia koematkoja. Sitäpaitsi valittuja
-vaunuja, joista yksi oli kuulunut Pereiralle, täytyi korjata erittäin
-riittämättömillä työaseilla ja ilman pajan apua. Jollei olisi
-sattunut niin, että Hans joskus aikoinaan oli työskennellyt erään
-vaununtekijän palveluksessa, en todella luule, että olisimme kyenneet
-suorittamaan koko hommaa ollenkaan.
-
-Olimme parhaillaan näissä puuhissa, kun saapui uutisia, jotka olivat
-epämieluisia kaikille muille paitsi kenties Henri Marais'lle. Eräänä
-iltana yritin juuri valjastaa yhteen kuuttatoista kafferien härkää,
-kun Hans, joka minua auttoi, äkkiä huusi:
-
-"Katsokaa, baas, tuossa tulee yksi veljistäni", eli toisin sanoen
-hottentotti.
-
-Seuraten hänen kätensä suuntaa näin laihan ja surkean olion, puettuna
-ainoastaan muutamiin rääsyihin ja päässä ison hatun jäännös, josta
-yläpuoli oli poissa, laahustavan puitten välistä meitä kohti.
-
-"Mitä!" huudahti Marie säikähtyneellä äänellä, seistessään
-tapansa mukaan sivullani. "Sehän on Klaus, yksi Hernan serkkuni
-jälkiratsastajista."
-
-"Mikäli se ei ole serkkusi Hernan itse, en hänestä välitä", sanoin.
-
-Samassa onneton, nälkäinen "totty" saapui ja, heittäytyen maahan,
-pyysi ruokaa. Kylmä pukin lapa annettiin hänelle ja hän söi, pidellen
-sitä molemmin käsin ja repien suuria lihapaloja hampaillaan kuin
-villipeto.
-
-Kun hän viimein oli kylläinen, kysyi Marais, joka muiden buurien
-mukana oli tullut, mistä hän tuli ja mitä uutisia hänellä oli
-isännästään.
-
-"Pensaikosta", hän vastasi, "ja uutiseni baasista on, että hän on
-kuollut. Ainakin jätin hänet niin sairaana, että hänen, luullakseni,
-on täytynyt nyt jo kuolla."
-
-"Miksi jätit hänet, jos hän oli sairas?" kysyi Marais.
-
-"Koska hän kehoitti minua, baas, etsimään apua, sillä me kärsimme
-nälkää, laukaistuamme viimeisen kuulamme."
-
-"Onko hän sitten yksin?"
-
-"On, on, villipetoja ja korppikotkia lukuunottamatta. Jalopeura söi
-toisen miehen, hänen palvelijansa, aikoja sitten."
-
-"Kuinka kaukana täältä hän on?" kysyi Marais jälleen.
-
-"Oi, baas, noin viiden tunnin matkan päässä hevosen selässä hyvää
-tietä kulkien." (Tämä tekisi noin kolmekymmentäviisi mailia.)
-
-Sitten hän kertoi seuraavan tarinan: Pereira oli kahden
-hottentottipalvelijansa kanssa, hän ratsain ja he jalan, vaeltanut
-noin sata mailia epätasaista maata turvallisesti, kun yöllä leijona
-surmasi ja vei toisen hottentoteista ja peloitti pakosalle hevosen,
-jota ei senjälkeen ole nähty. Pereira ja Klaus jatkoivat matkaa
-jalan, kunnes saapuivat suurelle joelle, jonka rannalla tapasivat
-muutamia kaffereita, jotka näyttivät olleen vartiopalveluksessa
-olevia zuluja. Nämä miehet vaativat heidän pyssyjään ja
-ampumavarojaan viedäkseen ne kuninkaalleen ja, Pereiran kieltäytyessä
-niitä luovuttamasta, sanoivat surmaavansa heidät molemmat seuraavana
-aamuna. Ja he olivat pakoittaneet hänet neuvomaan heille pyssyjen
-käyttöä iskemällä häntä kepeillä.
-
-Yöllä nousi myrsky, jonka suojassa Pereira ja Klaus pääsivät
-pakenemaan. Kun he eivät uskaltaneet mennä eteenpäin peläten
-joutuvansa zulujen käsiin, he kääntyivät takaisin pohjoiseen, juosten
-koko yön, havaitakseen aamulla, että he olivat kadottaneet tien. Tämä
-oli tapahtunut noin kuukausi sitten -- niin ainakin Klaus arveli,
-sillä epäilemättä päivät kuluivat hyvin hitaasti -- jonka ajan he
-olivat harhailleet, koettaen määrätä jotenkuten suunnan auringon
-mukaan päämääränään paluu leirille. He eivät tavanneet ainoatakaan
-ihmistä, ei mustaa eikä valkoista, ja elättivät itseään ampumallaan
-riistalla, jonka he söivät raakana tai auringossa kuivattuna, kunnes
-vihdoin kaikki heidän ruutinsa oli kulunut ja he heittivät pois
-raskaat roer'insa, joita he eivät kauemmin voineet kantaa.
-
-Tällä hetkellä Klaus erään korkean puun latvasta näki pienen kukkulan
-pitkän matkan päässä, hänen arvionsa mukaan noin viisitoista mailia
-Marais'n leiriltä. He olivat aivan nälkään kuolemaisillaan; vain
-Klaus oli heistä molemmista vahvempi, sillä hän löysi ja söi erään
-eläimen raadon, -- luulen sen olleen kuolleen hyenan. Pereira
-koetti myös syödä tätä kauheata ruokaa, mutta, kun hänellä ei ollut
-hottentotin vatsaa, tuli hän jo ensimmäisestä suupalasta peloittavan
-sairaaksi. He etsivät suojaa eräästä rantapenkereessä olevasta
-rotkosta virran rannalla, missä kasvoi vesikrasseja ja muita kasveja,
-kuten villiä parsaa. Täällä Pereira kehoitti Klausia pyrkimään
-takaisin leirille ja, jos löytäisi jonkun siellä elossa, tuomaan
-hänelle apua.
-
-Klaus lähti, ottaen jälelläolevan hyenan reiden mukaansa ja saapui
-perille seuraavan päivän iltapäivänä, kuten on kerrottu.
-
-
-
-
-X Luku.
-
-ROUVA PRINSLOO LAUSUU MIELIPITEENSÄ.
-
-
-Kun hottentotti oli päättänyt kertomuksensa, alettiin neuvotella.
-Marais sanoi, että jonkun täytyy mennä katsomaan, vieläkö hänen
-sisarenpoikansa eli, johon muut buurit välinpitämättömästi vastasivat
-"niin". Sitten rouva Prinsloo palasi vertaukseensa.
-
-Hän huomautti, kuten hän jo aikaisemmin oli tehnyt, että hänen
-arvostelunsa mukaan Hernan Pereira oli hätähousu ja matelija, joka
-oli koettanut hyljätä heidät heidän hädässään ja oikeamielisen
-Jumalan tuomiosta joutunut itse hätään. Omasta puolestaan hän toivoi,
-että leijona olisi vienyt hänet kunnon hottentotin sijasta, vaikkakin
-hän sai paremman käsityksen leijonasta senjohdosta, ettei se niin
-tehnyt, koska se muussa tapauksessa olisi tullut myrkytetyksi.
-Hänen mielipiteensä oli siis, että olisi aivan yhtä hyvä antaa tuon
-petturin maata sillä vuoteella, minkä hän itselleen oli valmistanut.
-Sitäpaitsi hän epäilemättä oli nyt jo kuollut; mitä siis hyödytti
-olla hänestä huolissaan?
-
-Nämä mietteet näyttivät saavan kannatusta buurien puolelta, sillä he
-huomauttivat: "Niin, mitä hyötyä siitä on?"
-
-"Onko oikein", kysyi Marais, "hyljätä toveri onnettomuudessa, hänet,
-joka on samaa verta kuin me?"
-
-"Mein Gott!" vastasi rouva Prinsloo. "Hän ei ole mitenkään samaa
-verta kuin minä, tuo inhoittava portugalilainen. Mutta myönnän hänen
-olevan teidän vertanne, mynheer Marais, koska hän on sisarenne poika,
-joten on selvää, että te olette yksi niistä, jotka lähtevät häntä
-etsimään."
-
-"Niin näyttää olevan, rouva Prinsloo", sanoi Marais miettivällä
-tavallaan. "Kuitenkin minun täytyy muistaa, että minun on pidettävä
-huolta Mariesta."
-
-"Niin piti hänenkin, kunnes hän muisti oman nahkansa ja lähti
-tiehensä ainoalla hevosella ja vieden kaiken ruudin, jättäen Marien
-ja meidät muut nälkää näkemään. No, te siis ette mene, Prinsloo ei
-mene, ei myöskään kumpikaan poikani, siitä pidän huolen; siis täytyy
-Meyerin mennä."
-
-"Ei, ei, hyvä rouva", vastasi Meyer. "Minulla on nämä lapset, jotka
-on hoitooni uskottu."
-
-"Sitten", huudahti rouva Prinsloo voitonriemuisena, "ei kukaan tahdo
-mennä, joten unohtakaamme siis tämä hätähousu, kuten hän unohti
-meidät."
-
-"Näyttääkö oikealta", kysyi Marais jälleen, "että kristitty mies
-jätetään erämaahan kuolemaan nälkään?" ja hän katsahti minuun.
-
-"Sanokaahan, mynheer Marais", huomautin, vastaten hänen katseeseensa,
-"miksi minun koko joukosta pitäisi mennä etsimään mynheer Pereiraa,
-joka ei koskaan ole ollut erittäin hyvissä väleissä kanssani?"
-
-"En tiedä, Allan. Kuitenkin raamattu kehoittaa meitä kääntämään
-toisen poskemme ja unohtamaan kärsimämme vääryydet. Ajattele
-sitäpaitsi, että meidän on kaikesta vastattava viimeisenä päivänä;
-sinulla on itselläsi valta päättää, ei minulla. Tiedän vain, että jos
-olisin sinun ikäisesi, eikä minulla olisi tytärtä huolehdittavana,
-minä menisin."
-
-"Miksi puhutte sellaista minulle?" kysyin halveksuen. "Miksi ette
-mene itse, kun näette minun olevan aivan valmiina pitämään huolta
-Mariesta?" (Tässä rouva Prinsloo ja muut buurit nauraa hihittivät.)
-"Ja miksi ette osoita huomautuksianne näille toisille minun
-sijastani, nähdessänne heidän olevan sisarenpoikanne ystäviä ja
-matkatovereita?"
-
-Tällä hetkellä miespuoliset Prinsloot ja Meyer havaitsivat, että
-heillä oli asiaa muualle.
-
-"Se on sinun itse päätettävänäsi, mutta muista, Allan, että on
-kauheata ilmestyä Luojansa eteen kädet lähimmäisensä veressä. Mutta
-jos sinä ja nämä muut kovasydämiset miehet eivät mene, menen itse,
-iästäni ja kärsimysteni aiheuttamasta heikkoudesta huolimatta."
-
-"Hyvä", sanoi rouva Prinsloo, "siinä on paras ratkaisu. Te
-sairastutte pian matkasta, mynheer Marais, emmekä me koskaan näe sitä
-hätähousua."
-
-Marais nousi ylös hillitysti, sillä hän ei koskaan antautunut
-väittelyyn rouva Prinsloon kanssa, jolle hän ei riittänyt, ja sanoi:
-
-"Hyvästi, Marie. Jollen palaa, muista toivomukseni, ja testamenttini
-on Pyhän raamattumme ensimmäisten lehtien välissä. Nouse ylös, Klaus,
-ja opasta minut herrasi luo", ja hän suuntasi jonkunverran äkäisen
-potkun täyteläiselle hottentotille, joka loikoi maassa.
-
-Nyt Marie, joka koko ajan oli seisonut ääneti, kosketti minua
-olkapäähän ja sanoi:
-
-"Allan, onko oikein, että isäni menee yksin? Etkö tahdo seurata
-häntä?"
-
-"Tietysti", vastasin iloisesti. "Sellaisessa hommassa täytyy olla
-kaksi ja muutamia kaffereita lisäksi kantamaan miestä, jos hän vielä
-elää."
-
-Nyt rientäkäämme kertomuksen loppuun. Kun hottentotti Klaus oli liian
-väsynyt lähteäkseen sinä iltana, päätettiin lähteä aamun koittaessa.
-Nousin vähää ennen auringon nousua ja olin juuri lopettamassa
-aamiaistani, kun Marie ilmestyi siihen vaunuun, jossa nukuin. Nousin
-häntä tervehtimään, ja koska ei ketään ollut näkyvissä, me suutelimme
-toisiamme useamman kerran.
-
-"Ole valmis, rakkaani", hän sanoi, vetäen minua mukanaan. "Tulen
-isäni luota, jonka vatsa on kipeä ja joka haluaa sinua nähdä."
-
-"Mikä merkitsee sitä, että minun on mentävä etsimään serkkuasi
-yksin", vastasin närkästyneellä äänenpainolla.
-
-Hän pudisti päätään ja vei minut siihen pikku hökkeliin, jossa hän
-nukkui. Nousevan auringon valossa, joka tunkeutui sisään ovesta,
-sillä ikkunaa ei ollut, eroitin Marais'n istumassa puutuolilla,
-painaen käsillään keskiruumistaan ja valittaen.
-
-"Hyvää huomenta, Allan", hän sanoi alakuloisella äänellä. "Olen
-sairas, hyvin sairas, kenties jostakin, jota olen syönyt, tai se on
-vatsan vilustusta, mikä usein käy ennen kuumetta tai punatautia."
-
-"Kenties se paranee, kun kävelette, mynheer", arvelin, sillä totta
-puhuen epäilin tätä vilustusta ja tiesin, ettei hän ollut syönyt
-muuta kuin, mikä oli aivan terveellistä.
-
-"Kävelen! Jumala yksin tietää, kuinka voin kävellä, kun sisuksiani
-nipistää kuin vaununtekijän ruuvipihdeissä. Tahdon kuitenkin koettaa,
-sillä on mahdotonta jättää Hernan raukkaa yksin kuolemaan. Ja jollen
-minä mene häntä etsimään, ei kukaan muukaan näy sitä tekevän."
-
-"Miksi eivät jotkut kaffereistani voisi mennä Klausin mukana?" kysyin.
-
-"Allan", hän vastasi juhlallisesti, "jos sinä olisit kuolemaisillasi
-jossain rotkossa kaukana avusta, ajattelisitko hyvää niistä, jotka
-lähettäisivät raakoja kaffereja sinua auttamaan, kun olisivat voineet
-tulla itse, -- kaffereita, jotka varmaan antaisivat sinun kuolla ja
-palaisivat kertoen jonkun väärän jutun?"
-
-"En tiedä, mitä ajattelisin, mynheer Marais. Mutta sen tiedän, että
-jos minä olisin tuossa rotkossa ja Pereira täällä leirissä, ei hän
-tulisi itse eikä edes lähettäisi ketään alkuasukasta pelastamaan
-minua."
-
-"Saattaa niin olla, Allan. Mutta jos toisen sydän onkin musta,
-pitääkö sinun myöskin oleman musta? Minä tulen, vaikka se olisikin
-kuolemakseni", ja nousten tuolilta mitä kauheimmin valittaen, hän
-alkoi poistaa päältään risaista peitettä, johon hän oli kietoutunut.
-
-"Oi, Allan, isäni ei saa mennä; se on hänen surmansa", huudahti Marie,
-joka otti hänen tilansa vakavammalta kannalta kuin minä.
-
-"No olkoon menneeksi, jos niin arvelet", vastasin. "Ja nyt, koska
-minun on aika lähteä, hyvästi."
-
-"Sinulla on hyvä sydän, Allan", sanoi Marais, vaipuen takaisin
-tuolille ja ottaen jälleen peitteensä, kun Marie epätoivoisena
-katseli ensin toista sitten toista meistä.
-
-Puoli tuntia myöhemmin olin matkalla mitä pahimmalla tuulella.
-
-"Muistakaa, mitä olette tekemäisillänne", huusi rouva Prinsloo
-jälkeeni. "Ei ole onneksi pelastaa vihollistaan, ja jos tunnen
-jonkunverran tuota hätähousua, hän puree teitä pahasti sormeen
-kiitoksen ohella. Ah, poikaseni, jos minä olisin teidän sijassanne,
-oleilisin muutaman päivän pensaikossa ja tulisin takaisin sanoen,
-etten voinut löytää jälkeäkään Pereirasta, lukuunottamatta kuolleita
-hyenoja, jotka hänet syötyään olivat tulleet myrkytetyiksi. Hyvää
-onnea joka tapauksessa, Allan. Kunpa minä löytäisin sellaisen ystävän
-hädässä. Minusta näyttää kuin te olisitte syntynyt auttamaan toisia."
-
-Hottentotti Klausin rinnalla olivat kumppaneinani tällä
-epämieluisalla matkalla kolme zulukafferia, sillä Hans minun oli
-täytynyt jättää hoitamaan karjaani ja omaisuuttani toisten miesten
-kanssa. Myöskin otin kuormahärän, vilkkaan eläimen, jota olin
-opettanut kantamaan taakkoja ja, tarpeen tullen, miehen, vaikka se ei
-vielä ollutkaan erittäin hyvin harjaantunut.
-
-Koko sen päivän marssimme erittäin rosoista maata pitkin, kunnes
-vihdoin pimeys tavoitti meidät eräässä vuorenrotkossa, minne
-nukuimme, sytytettyämme ympärillemme suojatulia leijonain varalta.
-Seuraavana aamuna lähdimme heti päivän sarastaessa liikkeelle ja noin
-kello kymmenen tienoissa kahlasimme virran poikki erääseen pieneen
-luonnon luolaan, jonne Klaus sanoi jättäneensä isäntänsä. Tämä luola
-näytti kovin hiljaiselta, ja viivyttyäni hetken sen suulla johtui
-mieleeni ajatus, että, jos Pereira vielä olisi siellä, hänen täytyisi
-olla kuollut. Itse asiassa tämä ajatus, vaikka miten olisin koettanut
-tukahuttaa sen, toi eräänlaisen helpoituksen vieläpä mielihyvän
-tunteen. Sillä tiesin hyvin, että Pereira elävänä oli minulle
-paljon vaarallisempi kuin kaikki Afrikan villi-ihmiset ja pedot
-yhteensä. Työntäen syrjään tämän arvottoman tunteen niin hyvin kuin
-taisin, astuin luolaan yksin, sillä alkuasukkaat, jotka pelkäsivät
-saastuttavansa itsensä koskettamalla ruumista, jäivät ulkopuolelle.
-
-Se oli vain matala onkalo, jonka vesi oli ylitse kaartuvaan kallioon
-syövyttänyt. Niin pian kuin silmäni tottuivat sen hämärään, näin
-sen perällä miehen makaamassa. Niin hiljaa hän lepäsi, että nyt
-olin melkein varma siitä, että hänen huolensa olivat ohi. Menin
-hänen luoksensa ja kosketin hänen kasvojaan, jotka olivat kylmät ja
-kosteat, ja sitten, aivan vakuutettuna, käännyin jättääkseni paikan,
-joka -- ajattelin -- muodostaisi mahtavan haudan, jos muutamia
-kallionlohkareita vieritettäisiin sen suulle.
-
-Juuri kun astuin ulos auringonvaloon ja aioin huutaa miehiä kokoomaan
-kiviä, luulin kuitenkin kuulleeni takanani hyvin heikon valituksen,
-jonka sillä hetkellä panin mielikuvituksen laskuun. Palasin vielä,
-vaikka en koko hommasta paljoa välittänytkään, polvistuin alas
-olennon viereen ja odotin käsi hänen sydämellään. Viisi minuuttia tai
-kauemminkin pysyin siinä ja sitten, aivan vakuutettuna, aioin jättää
-hänet uudelleen, kun toisen kerran kuulin heikon valituksen. Pereira
-ei ollut kuollut, vaan ainoastaan kuoleman äärimmäisellä partaalla.
-
-Juoksin luolan suulle huutaen kaffereja, ja yhdessä kannoimme hänet
-ulos auringon valoon. Hän oli kauhea nähdä, pelkkää luuta, jota
-keltainen nahka peitti, lian ja jostain haavasta vuotaneen hyytyneen
-veren peitossa. Minulla oli viinaa mukanani, josta tipautin vähän
-hänen kurkkuunsa, jonka jälkeen hänen sydämensä alkoi heikosti lyödä.
-Sitten laitoimme jonkinlaista keittoa sekä valutimme sen ynnä lisää
-viinaa hänen kurkkuunsa, ja seurauksena oli, että hän virkosi eloon
-jälleen.
-
-Kolme päivää tohtoroin tätä miestä, ja luulen todella, että
-jos hetkiseksikään näiden päivien kuluessa olisin laiminlyönyt
-silmälläpitoni vaikkapa vain muutamiksi tunneiksi, olisi hän liukunut
-sormieni välitse, sillä tässä hommassa Klausista ja kaffereista ei
-ollut mitään hyötyä ollenkaan. Mutta minä liikuin hänen ympärillään,
-ja kolmantena aamuna hän tuli tajuihinsa. Pitkän aikaa hän tuijotti
-minua, sillä olin asettanut hänet luolan suulle, missä valo oli hyvä,
-vaikka yli kaartuvat kallionkielekkeet suojasivat häntä auringolta.
-Sitten hän sanoi:
-
-"Allemachte! Te muistutatte jotakuta, nuorimies. Nytpä tiedän. Te
-muistutatte sitä kirottua englantilaispoikaa, joka voitti minut
-hanhen ampumisessa ja saattoi minut riitelemään oom (setä) Retiefin
-kanssa, sitä apinaa, johon Marie oli niin rakastunut. No, kuka
-tahansa lienettekin, te ette voi olla hän, Jumalan kiitos."
-
-"Olette erehtynyt, mynheer Pereira", vastasin. "Olen sama kirottu
-nuori englantilainen apina, Allan Quatermain nimeltäni, joka voitin
-teidät ampumisessa. Mutta jos otatte varteen neuvoni, kiitätte
-Jumalaa jostain muusta, nimittäin siitä, että henkenne on pelastettu."
-
-"Kuka sen pelasti?" hän kysyi.
-
-"Jos haluatte tietää, tein minä sen. Olen ruokkinut teitä nämä kolme
-päivää."
-
-"Te, Allan Quatermain! Sepä kummallista, sillä varmasti minä en olisi
-pelastanut teidän henkeänne", ja hän nauroi hiukan, kääntyi sitten ja
-nukahti.
-
-Tästä hetkestä hänen toipumisensa kävi nopeasti, ja kaksi päivää
-myöhemmin aloimme paluumatkamme Marais'n leirille, neljän
-alkuasukkaan kantaessa toipuvaa Pereiraa paareilla. Se oli työ,
-jossa he murisivat hyvän joukon, sillä taakka oli raskas ja maa
-epätasainen, ja milloin he kompastuivat tai täräyttivät häntä,
-hän kirosi heille. Niin kovasti hän tosiaan kirosi, että vihdoin
-eräs zulu, karkealuontoinen mies, sanoi, että jollei Inkoos'ia --
-sillä hän tarkoitti minua -- olisi, hän pistäisi assegainsa hänen
-lävitsensä ja antaisi korppikotkien viedä hänet. Tämän jälkeen
-Pereira tuli paljon sävyisämmäksi. Kun kantajat väsyivät, asetimme
-hänet härän selkään, jota kaksi meistä talutti, kun kaksi muuta
-kannatti häntä kummaltakin sivulta. Tällä tavoin me eräänä iltana
-saavuimme leirille.
-
-Rouva Prinsloo oli ensimmäisenä meitä tervehtimässä. Tapasimme
-hänet seisomassa metsästyspolulla, jota olimme seuranneet, noin
-neljännesmailin päässä vaunuista; hän seisoi siinä kädet leveillä
-lanteillaan ja jalat hajallaan. Hänen asentonsa oli niin uhmaava
-ja niin edeltäpäin harkitun näköinen, etten voi olla ajattelematta
-hänen saaneen vihiä saapumisestamme, kenties nähtyään viimeisten
-nuotioittemme savun, ja odottelevan meitä. Hänen tervehdyksensä oli
-lämmin.
-
-"Ah, siinähän te tulette, Hernan Pereira", hän huusi, "ratsastaen
-härän selässä, kun paremmat miehet kävelevät. No niin, haluan
-rupattaa kanssanne. Miten sen asian laita on, että te lähditte yön
-aikana, vieden mukananne ainoan hevosen ja kaiken ruudin?"
-
-"Menin hakemaan teille apua", vastasi hän jurosti.
-
-"Niinkö, niinkö tosiaankin! No, näyttää siitä, että loppujen lopuksi
-te itse tarvitsitte apua. Miten aiotte korvata Allan Quatermainille
-sen, että hän on pelastanut henkenne, sillä olen varma, että hän on
-niin tehnyt? Teille ei ole jäänyt mitään omaisuutta, vaikka aina
-kerskuitte rikkauksillanne. Ne ovat nyt joen pohjassa, joten teidän
-on maksettava rakkaudella ja palvelevaisuudella."
-
-Hän mutisi jotain siihen tapaan, etten minä halunnut mitään maksua
-kristillisestä laupeudentyöstä.
-
-"Ei, hän ei halua maksua, Hernan Pereira, hän on siksi kunnon mies,
-mutta te maksatte hänelle kaiken sen huonolla rahalla, jos saatte
-tilaisuuden. Olen tullut teille sanomaan, mitä teistä ajattelen. Te
-olette hätähousu, kuuletteko? Olio, jota ei koirakaan purisi, jos
-voisi olla sen tekemättä! Te olette myöskin petturi. Te toitte meidät
-tähän kirottuun maahan, jossa sanoitte sukulaistenne antavan meille
-omaisuutta ja maata, ja sitten, nälän ja kuumeen iskiessä kimppuumme,
-ratsastitte tiehenne pelastaaksenne oman likaisen nahkanne ja
-jätitte meidät kuolemaan. Ja nyt te tulette takaisin etsimään apua,
-hänen pelastamanaan, jota loukkasitte Hanhirotkossa, hänen, jonka
-uskollisen rakastetun te olette yrittänyt riistää. O, mein Gott!
-Miksi Kaikkivaltias jättää sellaiset konnat eloon, kun niin moni
-hyvä ja rehellinen ja viaton lepää maan mullassa teidän kaltaisenne
-hätähousun tähden?"
-
-Hän jatkoi, astellen kuormahärän sivulla ja solvaten Pereiraa
-katkeamattomalla sanaryöpyllä, kunnes tämä vihdoin pisti peukalot
-korviinsa ja silmäili häntä sanattomassa raivossa.
-
-Tällöin me vihdoinkin saavuimme leirille, missä buurit kaikki,
-nähtyään meidän tulevan, olivat kokoontuneet. He eivät olleet
-erikoisen humoristista väkeä, mutta, nähdessään Pereiran saapuvan
-istuen kuormahärän -- perin harvojen ratsumiesten käyttämän hevosen
--- selässä ja raivoisan sekä pyylevän rouva Prinsloon astelevan hänen
-sivullaan ja syytävän solvauksia hänelle, he purskahtivat nauruun.
-Silloin Pereiran kärsivällisyys loppui ja hän alkoi vielä enemmän
-solvata kuin rouva Prinsloo.
-
-"Tälläkö tavoin te otatte minut vastaan, te metsäsiat, te
-yksinkertaiset buurit, jotka ette ole soveliaat olemaan yhdessä minun
-asemassani ja minun sivistykselläni varustetun miehen kanssa?" hän
-alkoi.
-
-"Miksi Herran nimessä sitten tulette joukkoomme?" kysyi juro Meyer.
-"Kun olimme nälkäisiä, ette seurastamme välittänyt, vaan hiivitte
-tiehenne vieden kaiken ruudin mukananne ja jätitte meidät. Mutta kun
-me nyt taasen olemme kylläisiä, kiitos tämän pienen englantilaisen,
-ja te olette nälässä, te tulette takaisin. No, jos minä saisin oman
-pääni pitää, antaisin pyssyn käteenne ja kuuden päivän muonan sekä
-käännyttäisin teidät takaisin pitämään huolen itsestänne."
-
-"Älkää pelätkö, Jan Meyer", kiljasi Pereira härän selästä. "Niin pian
-kuin olen kyllin vahva, jätän teidät tänne englantilaisen kapteeninne
-hoitoon" -- hän osoitti minua -- "ja menen kertomaan kansallemme,
-minkälaatuista väkeä te olette."
-
-"Ne ovat hyviä uutisia", keskeytti Prinsloo, komea vanha buuri, joka
-seisoi piippuaan tupruttaen. "Parantukaa, parantukaa niin nopeasti
-kuin voitte, Hernan Pereira."
-
-Juuri tällä hetkellä saapui Marais, Marien seuraamana. Mistä hän
-tuli, en tiedä, mutta luullakseni hän oli piileillyt taaempana
-nähdäkseen, minkälaisen vastaanoton Pereira saisi osakseen.
-
-"Hiljaisuutta, veljet", hän sanoi. "Tälläkö tavalla te tervehditte
-sisarenpoikaani, joka on palannut kuoleman kidasta, kun teidän olisi
-oltava polvillanne kiittäen Jumalaa hänen pelastuksestaan?"
-
-"Laskeutukaa sitten polvillenne ja kiittäkää Häntä itse, Henri
-Marais", tokaisi suorasukaisesti rouva Prinsloo. "Minä kiitän tämän
-Allanin onnellisesta paluusta, vaikka ne kiitokset olisivatkin
-lämpimämmät, jos hän olisi jättänyt tämän hätähousun jälkeensä.
-Allemachte! Henri Marais, miksi pidätte niin suurta porua tästä
-portugalilaisesta? Onko hän noitunut teidät? Tai johtuuko se siitä,
-että hän on sisarenne poika, tai siitä, että tahdotte pakoittaa
-Marien menemään naimisiin hänen kanssaan? Tai johtuuko se kenties
-siitä, että hän tietää jotain pahaa teidän menneisyydestänne, ja te
-tahdotte lahjoa hänet pitämään suunsa kiinni?"
-
-No, oliko tämä viimeinen epämieluisa arvelu aivan sattumalta rouva
-Prinsloon hyvin varustetusta viinestään esiin vetämä nuoli tai oliko
-rouva saanut hännänpäästä kiinni jonkun aikoja sitten haudatun
-totuuden, en tiedä. Tietysti kuitenkin jälkimmäinen selitys on
-mahdollinen. Monet miehet ovat tehneet nuoruudessaan tekoja, joita he
-eivät toivo kaivettavan esiin heidän myöhemmällä iällään. Pereira oli
-kenties saanut äidiltään tietää sentapaisen perhesalaisuuden.
-
-Joka tapauksessa vanhan naisen sanojen vaikutus Marais'hen oli aivan
-huomattava. Hänet valtasi äkkiä ankara luontainen raivonpuuska. Hän
-sadatteli rouva Prinsloolle. Hän kirosi jokaista muutakin, vannoen
-heille yksitellen sekä koko joukolle, että taivas kostaisi heille.
-Hän sanoi, että häntä ja hänen sisarenpoikaansa vastaan oli tehty
-salaliitto, ja että minä olin sen takana, minä, joka olin saanut
-hänen tyttärensä ihastumaan innoittavaan pieneen naamaani. Niin
-raivoisat olivat hänen sanansa -- monet muut niistä olen unohtanut,
--- että vihdoin Marie alkoi itkeä ja juoksi pois. Samassa buuritkin
-lähtivät pois, hartioitaan kohauttaen, ja yksi heistä sanoi aivan
-kuuluvasti, että Marais oli viimeinkin tullut aivan hulluksi, kuten
-hän aina oli ajatellut hänen tulevan.
-
-Sitten Marais seurasi heitä, kohotellen käsiään ja yhä kiroten
-kävellessään, ja laskeuduttuaan kuormahärän selästä, Pereira
-seurasi häntä. Niinollen rouva Prinsloo ja minä jäimme yksin, sillä
-värilliset miehet olivat hajaantuneet, kuten ne aina tekevät, kun
-valkoiset alkavat riidellä.
-
-"Kas niin, Allan poikani", sanoi rouva Prinsloo voitonriemuisesti.
-"Olen löytänyt kipeän paikan muulin selästä, ja enkö saanutkin sitä
-kirkumaan ja potkimaan, vaikka se useimpina viikon päivinä näyttää
-sellaiselta hyvältä ja rauhalliselta muulilta -- ainakin viime
-aikoina."
-
-"Myönnän, että löysitte, rouva", sanoin vihaisena, "mutta toivon,
-että jättäisitte mynheer Marais'n kipeät paikat rauhaan, nähdessänne,
-että, vaikka kirkuminen onkin teille, potkut kohdistuvat minuun."
-
-"Mitä se tekee, Allan?" hän kysyi. "Hän on aina ollut vihollisenne,
-joten on aivan yhdentekevää, vaikka te näettekin hänen kavionsa,
-kun ette ole niiden tavoiteltavissa. Poika raukkani, luulen teille
-koittavan huonon ajan tuon hätähousun ja muulin keskuudessa, vaikka
-olette tehnyt niin paljon kumpaisellekin heidän hyväkseen. No, yksi
-hyvä puoli sentään on asiassa -- Mariella on uskollinen sydän. Hän
-ei koskaan tahdo mennä jonkun muun miehen kanssa naimisiin kuin
-juuri teidän, Allan -- vaikka ette olisikaan täällä", hän lisäsi
-sivuajatuksella.
-
-Vanha nainen pysähtyi hetkeksi, tuijottaen maahan. Sitten hän kohotti
-katseensa ja sanoi:
-
-"Allan, rakkaani" -- hän todella piti minusta ja nimitti minua
-toisinaan näin -- "te ette ottanut varteen antamaani neuvoa, olla
-etsivinänne Pereiraa löytämättä häntä. No, annan teille toisen
-neuvon, jota seuraatte, jos olette viisas."
-
-"Mikä se on?" kysyin epäröiden. Sillä vaikka rouva Prinsloo omalla
-tavallaan olikin oikeassa, saattoi hän katsella asioita hyvin
-omituisessa valossa. Useitten muitten naisten tavoin hän arvosteli
-siveellisiä lakimääräyksiä sydämensä vaistojen mukaan ja oli aivan
-valmis soveltamaan ne olosuhteisiin tai tavoittamaan päämäärää, jonka
-hän arveli itsessään hyväksi.
-
-"Tämä juuri, poikaseni. Tehkää Marien kanssa kahden päivän matka
-viidakkoon. Minä tahdon hieman vaihtelua ja tulen sinne myös sekä
-vihin teidät siellä. Minulla on nimittäin rukouskirja ja minä voin
-lukea ääneen vihkimäkaavan, jos ensin käymme sen läpi kertaan tai
-pariin."
-
-Rouva Prinsloo vihkimässä minut ja Marien autiossa ja asumattomassa
-erämaassa, -- tämä tulevaisuuden kuva, vaikkakin houkutteleva, oli
-niin mahdoton, että puhkesin nauramaan.
-
-"Miksi nauratte, Allan? Kuka tahansa voi vihkiä ihmisiä, ellei
-ole muuta saatavissa; uskonpa vielä että he voivat itsekin vihkiä
-itsensä."
-
-"Myönnän kyllä", vastasin, koska en halunnut ryhtyä lainopilliseen
-väittelyyn rouva Prinsloon kanssa. "Mutta katsokaahan, täti, minä
-lupasin juhlallisesti hänen isälleen, etten naisi häntä ennenkuin hän
-olisi täysi-ikäinen, ja, jos rikkoisin sanani, en olisi rehellinen
-mies."
-
-"Rehellinen mies!" hän huudahti äärimmäisellä halveksumisella.
-"Rehellinen mies! No, ovatko sitten Marais ja Hernan Pereira
-rehellisiä miehiä? Miksi ette mittaa samalla mitalla kuin hekin,
-Allan Quatermain? Sanon teille, että tuo kirottu rehellisyytenne
-koituu turmioksenne. Muistatte sanani myöhemmin", ja hän poistui
-vihan vimmoissaan.
-
-Kun hän oli mennyt, lähdin vaunujeni luo, missä Hans odotteli minua
-antaakseen seikkaperäisen ja loputtoman selostuksen kaikesta,
-mitä poissaollessani oli tapahtunut. Olin iloinen havaitessani
-että, paitsi yhden sairaaloisen härän kuolemaa, kaikki oli käynyt
-hyvin. Kun hän vihdoin oli lopettanut pitkän kertomuksensa, söin
-jonkunverran ruokaa, jonka Marie oli valmiiksi keitettynä minulle
-lähettänyt, sillä olin liian väsynyt mennäkseni tapaamaan ketään
-buureista sinä iltana. Juuri kun olin lopettanut aterioimiseni
-ja aioin kääntyä makuulle, ilmestyi Marie leiritulen valaisemaan
-piiriin. Hyppäsin ylös ja juoksin hänen luoksensa sanoen, etten ollut
-odottanut häntä näkeväni tänä iltana enkä halunnut tulla taloon.
-
-"Ei", hän vastasi, vetäen minut varjoon, "ymmärrän kyllä. Isäni
-näyttää kovin kiihoittuneelta, melkeinpä hullulta. Jos rouva
-Prinsloon kieli olisi ollut käärmeen myrkkyhammas, ei se olisi voinut
-pistää häntä pahemmin."
-
-"Ja missä on Pereira?" kysyin.
-
-"Serkkuni nukkuu toisessa huoneessa. Hän on heikko ja perin uupunut.
-Siitä huolimatta hän halusi suudella minua. Sanoin hänelle heti,
-kuinka asiat olivat minun ja sinun välilläsi, ja että me menisimme
-naimisiin kuuden kuukauden kuluttua."
-
-"Mitä hän siihen sanoi?" kysyin.
-
-"Hän kääntyi isäni puoleen ja sanoi: 'Onko tämä totta, enoni?' Isäni
-vastasi: 'On, se on paras kauppa, minkä saatoin tehdä englantilaisen
-kanssa nähdessäni, ettet sinä ollut täällä tekemässä parempaa'."
-
-"Ja mitä tapahtui sitten, Marie?"
-
-"No, sitten Hernan ajatteli hetkisen. Vihdoin hän kohotti katseensa
-ja sanoi: 'Ymmärrän. Asiat ovat menneet hullusti. Toimin parhaani
-mukaan mennessäni etsimään apua teille kaikille. Minä petyin.
-Sillävälin englantilainen tuli ja pelasti teidät. Myöhemmin hän
-pelasti minut myöskin. Eno, näen tässä kaikessa Jumalan käden; jollei
-tätä Allania olisi ollut, ei kukaan meistä olisi elossa. Niin, Jumala
-käytti häntä säilyttääkseen meidät elossa. No, hän on luvannut, ettei
-hän nai Marieta ennen kuutta kuukautta. Te tiedätte, eno, että jotkut
-näistä englantilaisista ovat suuria hölmöjä. He pitävät lupauksensa,
-vaikka se olisi heidän omaksi vahingokseenkin. No, kuudessa
-kuukaudessa saattaa paljon tapahtua; ken tietää, mitä tapahtuu?'"
-
-"Olitko läsnä, kun kuulit kaiken tämän, Marie?" kysyin.
-
-"En, Allan; olin seinän toisella puolella. Mutta nämä sanat kuultuani
-astuin sisään ja sanoin: 'Isäni ja Hernan serkkuni, suvaitkaa
-ymmärtää, että on yksi seikka, mikä ei koskaan tapahdu'."
-
-"Mikä se on?" kysyi serkkuni.
-
-"Ei koskaan tapahdu, että menisin sinun kanssasi naimisiin, Hernan",
-vastasin.
-
-"Kuka tietää, Marie, kuka tietää?" hän sanoi.
-
-"Minä tiedän, Hernan", vastasin. "Vaikka Allan kuolisi huomispäivänä,
-en menisi sinun kanssasi naimisiin, en silloin enkä kahtakymmentä
-vuotta myöhemmin. Olen iloinen, että hän on pelastanut henkesi, mutta
-tästä lähtien olemme vain serkkuja, ei mitään muuta."
-
-"Kuulethan, mitä tyttö meille sanoo", sanoi isäni. "Miksi et luovu
-yrityksestä? Mitä hyödyttää potkia tutkainta vastaan?"
-
-"Jos on jalassa vahvat saappaat ja potkii kyllin kovasti, antavat
-tutkaimet perään", sanoi Herran. "Kuusi kuukautta on pitkä aika,
-enoni."
-
-"Saattaa olla, serkku", sanoin. "Mutta muista, ettei kuusi kuukautta,
-ei kuusi vuotta, ei edes kuusi tuhatta vuotta ole kyllin pitkä aika
-saattaakseen minut menemään naimisiin jonkun muun miehen kuin Allan
-Quatermain'in kanssa, joka juuri on pelastanut sinut kuolemasta.
-Ymmärrätkö?"
-
-"Kyllä", hän vastasi, "ymmärrän, ettet tahdo minun kanssani mennä
-naimisiin. Sen vain lupaan, ettet mene naimisiin Allan Quatermain'in
-etkä kenenkään muunkaan miehen kanssa."
-
-"Jumala päättää sen", vastasin ja lähdin pois, jättäen hänet ja isäni
-kahdenkesken. "Ja nyt, Allan, kerro minulle kaikki, mitä on tapahtunut
-senjälkeen kuin erosimme."
-
-Kerroin hänelle kaikki, mainiten rouva Prinsloon neuvon myöskin.
-
-"Tietysti, Allan, olit aivan oikeassa", hän huomautti, kun olin
-lopettanut. "Mutta olen varma, että rouva Prinsloo myös oli tavallaan
-oikeassa. Pelkään serkkuani Hernania, joka pitää isääni kädestä
-varsin lujasti. Me olemme kuitenkin luvanneet ja meidän täytyy pitää
-sanamme."
-
-
-
-
-XI Luku.
-
-LAUKAUS ROTKOSSA.
-
-
-Luullakseni noin kolme viikkoa näiden tapahtumain jälkeen aloimme
-matkamme etelään päin. Seuraavana aamuna Marais'n leirille
-saapumisemme jälkeen Pereira tuli luokseni useiden henkilöiden
-läsnäollessa ja, ottaen minua kädestä, kiitti minua kuuluvalla
-äänellä henkensä pelastuksesta. Senjälkeen hän selitti minun olevan
-hänelle rakkaamman kuin veljen, sillä olihan meidät veriside
-yhdistänyt.
-
-Vastasin, etten luullut mitään sellaista sidettä olevan;
-en tosiaankaan ollut varma, mitä se tarkoitti. Olin tehnyt
-velvollisuuteni hänen suhteensa, en enempää enkä vähempää, eikä siinä
-ollut enempää sanomista.
-
-Kävi kuitenkin ilmi, että oli paljonkin vielä sanomista, sillä
-Pereira halusi lainata rahaa, tai pikemmin tavaraa, minulta.
-Hän selitti, että, huomioonottaen leirillä eloon jääneiden
-sivistymättömien buurien ja erittäinkin häpeämätön-kielisen rouva
-Prinsloon ennakkoluulot, sekä hän että hänen enonsa olivat tulleet
-siihen päätökseen, että hänen olisi viisasta poistua niin pian kuin
-mahdollista. Sentähden hän suunnitteli lähteä pois aivan yksin.
-
-Vastasin, että minun käsitykseni mukaan hän oli tehnyt kylliksi
-yksinäisiä matkoja tällä seudulla, kun näin, miten hänen viimeinen
-retkensä oli päättynyt. Hän vastasi, että jokainen oli niin
-katkeroitunut hänelle, ettei muuta valinnan varaa ollut. Sitten hän
-lisäsi, päästäen todellisen mielensä valloilleen:
-
-"Allemachte! Mynheer Quatermain, luuletteko minusta olevan mieluisaa
-nähdä teidän joka päivä mielistelevän sitä tyttöä, joka oli
-kihlattuni, ja nähdä hänen vastaavan mielistelyynne silmillään, --
-niin, epäilemättä myöskin huulillaan, kuulemastani päättäen?"
-
-"Te saatoitte jättää hänet, jota nimititte kihlatuksenne, mutta joka
-omasta tahdostaan ei koskaan ole ollut muiden kuin minun kihlattuni,
-kuolemaan nälkään, mynheer. Miksi te sitten olisitte pahoillanne
-siitä, että minä poimin ylös sen, minkä te heititte pois, erittäinkin
-kun se aina oli ollut omani eikä teidän? Jollei minua olisi ollut, ei
-olisi emään mitään tyttöä, josta riitelisimme, samaten kuin ei olisi
-ketään miestä elossa, joka riitelisi kanssani tästä tytöstä."
-
-"Oletteko te, englantilainen, sitten Jumala, että päätätte miesten ja
-naisten elämästä tahtonne mukaan? Hän meidät pelasti, ette te."
-
-"Olkoon, että hän on pelastanut teidät, mutta se tapahtui minun
-kauttani. Minä toin pelastuksen näille ihmisraukoille, jotka te
-hylkäsitte, ja minä ruokin teidät takaisin henkiin."
-
-"Minä en heitä hyljännyt. Menin etsimään heille apua."
-
-"Ottaen kaiken ruudin ja ainoan hevosen mukaanne! No, se on tehty, ja
-nyt te tahdotte lainata tavaroita, maksaaksenne karjan, -- minulta,
-jota te vihaatte. Te ette ole ylpeä, mynheer Pereira, kun teillä
-on joku tarkoitus palveltavana, mikä se sitten lieneekin", ja minä
-katsoin häntä silmiin. Vaistoni varoitti minua tämän petollisen
-ja väärän miehen suhteen, joka, tunsin sen, silläkin hetkellä oli
-sydämessään vannoutunut tuottamaan jonkun onnettomuuden minulle.
-
-"En, en ole ylpeä. Miksi olisinkaan sitä, sillä tarkoitukseni on
-maksaa takaisin kaksinkerroin kaiken, mitä nyt lainaatte minulle?"
-
-Tuumiskelin hetkisen. Varmasti matkamme Nataliin olisi
-miellyttävämpi, jos Pereira ei olisi seurassa. Myöskin olin
-vakuutettu siitä, että, jos hän tulisi mukaamme, toinen tai toinen
-meistä jättäisi luunsa tielle. Lyhyesti, pelkäsin että hän tavalla
-tai toisella tuottaisi minulle surman saadakseen omistaa Marien. Me
-olimme villissä seudussa, oli vain muutamia todistajia eikä yhtään
-tuomioistuimia, ja siellä sellaiset teot saattaisivat tapahtua yhä
-uudelleen ilman että tekijää voitaisiin vaatia tilille todistusten ja
-tuomarien puutteessa.
-
-Niinpä päätin suostua hänen toivomuksiinsa ja me aloimme tehdä
-kauppaa. Lopputulos oli, että minä siirsin hänelle niin paljon
-jälellä olevasta omaisuudestani, että hän saattoi maksaa ympäristön
-alkuasukkailta tilaamansa karjan. Se ei ollut mikään suuri määrä,
-kun ajattelee, että tällä sivistyksestä etäällä olevalla seudulla
-saattoi härän lunastaa muutamilla helminauhoilla tai halpahintaisella
-veitsellä. Edelleen möin hänelle muutamia harjoittamiani
-eläimiä, pyssyn, jonkun verran ampumavaroja ja muutamia muita
-välttämättömyyksiä, josta kaikesta hän merkitsi taskukirjaani
-omakätisen kuittauksen. Teinpä vielä enemmänkin. Sillä kun kukaan
-buuri ei tahtonut häntä auttaa, avustin minä Pereiraa hänen ostamansa
-karjan harjoittamisessa, ja myönnyin myöskin, kun hän pyysi minua
-antamaan hänen palvelukseensa kaksi zulua, jotka olin palkannut.
-
-Kaikki nämä valmistukset veivät paljon aikaa. Jos muistan oikein,
-oli kulunut kaksitoista päivää, ennenkuin Pereira vihdoinkin lähti
-liikkeelle Marais'n leiristä; silloin hän oli aivan terve ja voimakas
-jälleen.
-
-Me kokoonnuimme kaikki katsomaan tätä lähtöä, ja Marais lausui
-rukouksen, että hänen sisarenpoikansa suoriutuisi terveenä matkastaan
-ja että onnellisesti tapaisimme toisemme Natalissa Retiefin leirissä,
-mikä olisi kokoontumispaikkamme, jos tämä johtaja vielä olisi
-Natalissa. Kukaan muu ei yhtynyt tähän rukoukseen. Ainoastaan rouva
-Prinsloo lisäsi kuuluvasti oman rukouksensa. Siinä hän toivotti
-ettei Pereira tulisi toista kertaa takaisin, ja ettei hänen koskaan
-tarvitsisi nähdä jälleen hänen kasvojaan, ei Retiefin leirissä eikä
-missään muuallakaan, jos hyvä Jumala näkisi parhaaksi niin järjestää
-asiat.
-
-Buurit tirskuivat; Meyerin lapsetkin tirskuivat. Sillä tällä hetkellä
-rouva Prinsloon viha Hernan Pereiraa kohtaan oli koko paikan huvin
-aiheena. Mutta Pereira itse ei ollut kuulevinaan, sanoi hyvästi
-meille kaikille sydämellisesti lisäten erikoisen toivotuksen rouva
-Prinsloolle, ja me lähdimme liikkeelle.
-
-Sanon "me lähdimme", koska tavallisen onneni mukaan minut määrättiin
-seuraamaan tätä miestä, auttaakseni häntä puoliharjaantuneiden
-härkien kanssa, hänen ensimmäiselle levähdyspaikalleen, mikä oli noin
-kahdentoista mailin päässä leiristä hyvän vesipaikan ääressä ja missä
-hän aikoi viipyä yön.
-
-Kun me lähdimme liikkeelle noin kymmenen tienoissa aamulla ja seutu
-oli erittäin tasaista, toivoin meidän saapuvan tälle pysähdyspaikalle
-noin kolmen tai neljän aikoihin iltapäivällä, jolloin minulla olisi
-aikaa kävellä takaisin ennen auringonlaskua. Kuitenkin tapahtui
-niin paljon yhtä ja toista, sekä itse vaunuille, jotka olivat
-ravistuneet seistyään kauan auringonpaahteessa, että karjalle,
-joka tottumattomana ikeeseen veti ne jokaisessa mahdollisessa
-tilaisuudessa kaksinkertaiseen solmuun, joten saavuimme sinne vasta
-yön lähetessä.
-
-Viimeinen maili matkastamme meidän oli kuljettava kapean kuilun
-läpi, jonka vesi oli kallioon kaivertanut. Täällä kasvoi harvakseen
-puita sekä suuria sananjalkoja, mutta kuilun pohja, jota pitkin
-metsäeläinten oli tapana kulkea, oli kyllin pehmeä vaunujen ajaa,
-muutamista pudonneista kivenlohkareista huolimatta, joita oli
-vältettävä.
-
-Kun vihdoin saavuimme pysähdyspaikalle, kysyin hottentotti Klausilta,
-joka auttoi minua valjaitten riisumisessa, missä hänen isäntänsä oli,
-sillä en nähnyt häntä missään. -- Hän sanoi tämän menneen takaisin
-rotkoon etsimään jotain, joka oli pudonnut vaunuista.
-
-"Hyvä", vastasin. "Sanokaa sitten hänelle, jollemme tapaa toisiamme,
-että olen palannut leirille."
-
-Kun lähdin paluumatkalle, oli aurinko vaipumassa taivaanrannan
-taakse, mutta se ei minua kovin suuresti huolestuttanut, kun minulla
-oli mukanani pyssy, jolla suuressa kilpailussa olin ampunut hanhia.
-Myöskin tiesin täysikuun samassa nousevan.
-
-Aurinko laski ja rotko peittyi hämärään. Paikka näytti kolkolta ja
-yksinäiseltä ja äkkiä aloin tuntea pelkoa. Aloin ihmetellä, missä
-Pereira oli ja mitä hän mahtoi tehdä. Ajattelinpa palata takaisin
-ja etsiä jonkun kiertotien, mutta koska lukuisilla ampumaretkilläni
-leiriltä käsin olin tutkinut koko tämän seudun aivan perinpohjin,
-tiesin ettei ollut mitään kulkukelpoista tietä kukkuloitten poikki.
-Niinpä siis jatkoin matkaa sormi pyssyn liipasimella, vihellellen
-rohkeuteni ylläpitämiseksi, mikä tietystikin niissä olosuhteissa oli
-tyhmästi tehty. Mieleeni johtui heti, että se oli tyhmästi, mutta
-totta puhuen en tahtonut antaa tilaa niille synkille epäluuloille,
-jotka risteilivät mielessäni. Epäilemättä Pereira nyt jo oli kulkenut
-ohitseni ja saapunut levähdyspaikalle.
-
-Kuu alkoi kumottaa -- Afrikan ihmeellinen kuu, joka muuttaa yön
-päiväksi -- heittäen ikäänkuin verkkona pitkiä, mustia varjoja,
-jotka puista ja kalliosta lankesivat pitkin eläinten polkua, jota
-seurasin. Oikealla edessäni oli omituinen tumma läikkä tästä
-varjosta, jonka aiheutti ulkoneva kallion seinämä, ja sen toisella
-puolella samanlainen kuun valaisema kirkas läikkä. Jonkunverran
-minussa herätti epäilystä tämä varjon lisäke, sillä, vaikka tietysti
-en voinut nähdä siellä mitään, tarkka korvani kuuli liikkumisen
-aiheuttaman äänen.
-
-Pysähdyin hetkiseksi. Sitten ajattelin, että ne aiheutti joku yöllä
-liikkuva eläin, joka, vaikka se saattaisikin olla vaarallinen,
-pakenisi miehen lähestyessä, ja syöksyin sitä kohti rohkeasti. Kun
-sukelsin esiin toisessa päässä -- varjo oli kahdeksantoista tai
-kaksikymmentä askelta pitkä -- juolahti mieleeni, että, jos joku
-vihollinen siellä väijyisi, olisin helppo maalitaulu astuttuani
-kirkkaaseen valoon. Niinpä melkein vaistomaisesti -- sillä en
-muista tarkemmin ajatelleeni asiaa, -- ensimmäiset kaksi askelta
-astuttuani valoon tein pienen hyppäyksen vasemmalle, missä jälleen
-oli varjo, vaikkakaan ei syvä. Hyvä olikin, että niin tein, sillä
-samalla hetkellä tunsin jonkin koskettavan poskeani ja kuulin pyssyn
-äänekkään pamauksen aivan takanani.
-
-Nyt olisi minun ollut viisainta juosta, ennenkuin se, joka oli
-laukaissut, saisi aikaa uudelleen ladatakseen. Mutta jonkinlainen
-raivo valtasi minut enkä minä tahtonut juosta. Päinvastoin käännyin
-kiljaisten ja syöksyin takaisin varjoon. Jokin kuuli minun tulevan,
-jokin pakeni edessäni. Muutaman sekunnin kuluttua olimme kuun
-valossa, ja, kuten odotin, huomasin tuon jonkin olevan miehen --
-Pereiran!
-
-Hän pysähtyi ja juoksi ympäri, kohottaen pyssynsä perää nuijan tavoin.
-
-"Jumalan kiitos! Se olette te, mynheer Allan", hän sanoi. "Luulin
-teitä tiikeriksi."
-
-"Siinä tapauksessa se on viimeinen ajatuksenne, murhaaja", vastasin,
-kohottaen pyssyäni.
-
-"Älkää ampuko", hän sanoi. "Tahdotteko vereni tulevan teidän
-päällenne? Miksi tahdotte minut surmata?"
-
-"Miksi te yrititte surmata minut?" vastasin, tähdäten häneen.
-
-"Minäkö yritin surmata teidät! Oletteko hullu? kuunnelkaa, oman
-etunne tähden. Istuin tuolla kummulla odottaen kuun nousua ja,
-koska olin väsynyt, nukahdin. Sitten heräsin jonkun liikkumisesta
-ja, äänistä päättäen luullen tiikerikissan olevan kintereilläni,
-laukaisin peloittaakseni sitä. Allemachte! Jos minä, hyvä mies,
-olisin tähdännyt teitä, olisinko tällaisen välimatkan päästä osunut
-harhaan?"
-
-"Te ette kokonaan harhaan osunut, ja jollen olisi astunut vasemmalle,
-olisitte lävistänyt pääni. Lukekaa rukouksenne, koira!"
-
-"Allan Quatermain", hän huudahti epätoivon tarmolla, "puhun aivan
-totta. Surmatkaa minut, jos tahdotte, mutta muistakaa, että joudutte
-siitä hirteen. On tunnettua, että me mielistelimme samaa naista,
-ja kuka uskoo kertomustanne, että minä yritin ampua teidät? Pian
-kafferit tulevat minua etsimään, luultavasti he ovat parhaillaan
-matkalla, ja löytävät ruumiini sekä sydämeni sinun kuulasi
-lävistämänä. Sitten he vievät sen takaisin Marais'n leirille, ja
-sanon -- kuka uskoo kertomustanne?"
-
-"Joku, luullakseni, murhaaja", mutta lausuttuani nämä sanat tunsin
-pelon puistatuksen ruumiissani. Oli totta, en voinut mitään näyttää
-toteen, koska minulla ei ollut todistajia, ja vastedes olisin Kain
-buurien joukossa, joka olin surmannut miehen mustasukkaisuudesta.
-Hänen pyssynsä oli tyhjä; niin kylläkin, mutta saatettaisiin sanoa,
-että olin laukaissut sen hänen kuolemansa jälkeen. Ja mitä poskessani
-olevaan naarmuun tulee, -- no, oksa oli saattanut sen aiheuttaa. Mitä
-minä sitten tekisin? Ajaa hänet edelläni leirille, ja kertoa tämä
-juttu? Silloinkin se olisi vain minun syyttelyäni häntä vastaan.
-Ei, hän oli saanut minut pihteihin. Minun täytyi antaa hänen mennä
-ja luottaa, että taivas kostaisi hänen rikoksensa, kun minä sitä en
-voinut. Sitäpaitsi alkoi ensimmäinen raivoni jo jäähtyä, ja surmata
-mies -- --.
-
-"Hernan Pereira", sanoin, "te olette valehtelija ja pelkuri. Te
-koetitte teurastaa minut, koska Marie rakastaa minua ja vihaa
-teitä, ja te tahdotte pakoittaa hänet menemään kanssanne naimisiin.
-Kuitenkaan en voi teitä kylmäverisesti ampua, kuten ansaitsisitte.
-Jätän teidän rankaisemisenne Jumalalle, minkä hän ennemmin tai
-myöhemmin tekee, teidät, joka ajattelitte teurastaa minut ja jättää
-hyenain kätkettäväksi rikoksenne, kuten ne ennen aamua olisivat
-tehneetkin. Joutukaa matkoihinne, ennenkuin muutan mieleni, ja
-nopeasti."
-
-Lausumatta sanaakaan hän kääntyi ja juoksi nopeasti kuin pukki,
-hypellen puolelta toiselle juostessaan, vaikeuttaakseen tähtäämistä,
-jos aikoisin ampua.
-
-Kun hän oli noin sadan yardin päässä tai kauempanakin, käännyin minä
-myöskin ja juoksin, tuntematta olevani turvassa ennen kuin välillämme
-oli maili matkaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello oli yli kymmenen sinä iltana, kun saavuin leirille, missä
-tapasin Hansin juuri lähdössä etsimään minua kahden zulun kanssa,
-ja sanoin, että asianhaarat olivat pakoittaneet minua viipymään
-vaunujen luona. Rouva Prinsloo oli myöskin vielä hereillä, odotellen
-kuullakseen saapumisestani.
-
-"Mikä se asianhaara oli, Allan?" hän kysyi. "Näyttää siltä, kuin
-siinä olisi ollut kuula", ja hän osoitti veristä naarmua poskessani.
-
-Nyökkäsin päätäni.
-
-"Pereiranko?" hän kysyi jälleen.
-
-Nyökkäsin uudelleen.
-
-"Surmasitteko hänet?"
-
-"En; annoin hänen mennä. Olisi sanottu, että minä murhasin hänet", ja
-minä kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut.
-
-"Niin, Allan", hän huomautti, kun olin lopettanut. "Luulen teidän
-menetelleen viisaasti, sillä te ette olisi voinut todistaa mitään.
-Mutta mitä ihmettä kaikkivaltias Jumala säästää tätä hätähousua. No,
-menen kertomaan Marielle, että olette vahingoittumattomana palannut
-takaisin, sillä hänen isänsä ei päästä häntä mökistä ulos näin
-myöhään; mutta mitään muuta en sano, jollette halua."
-
-"Ei, täti, ei luultavasti mitään muuta, ei ainakaan tällä hetkellä."
-
-Tässä voin mainita kuitenkin, että muutaman päivän kuluttua Marie
-ja jokainen muu leirissä tunsi tämän jutun yksityiskohtaisesti,
-kenties Marais'ta lukuunottamatta, jolle ei kukaan puhunut
-hänen sisarenpojastaan. Ilmeisesti rouva Prinsloo oli havainnut
-mahdottomaksi pitää salassa sellaista todistusta hänelle
-vastenmielisen Pereiran roistomaisuudesta. Niinpä hän kertoi sen
-tyttärelleen, joka kertoi nopeasti toisille, vaikka havaitsin, että
-jotkut heistä asettivat sattuman syyksi sen, mitä oli tapahtunut.
-Vaikka he tunsivat Pereiran kehnoksi, he eivät voineet uskoa hänen
-olevan syypään niin mustaan rikokseen.
-
-Noin viikkoa myöhemmin jälelläolevat meistä lähtivät liikkeelle
-Marais'n leiriltä, paikasta, jonka monista siihen liittyvistä
-surullisista muistoista huolimatta tunnustan jättäneeni
-jonkinlaisella kaipauksella. Edessämme oleva matka, vaikka ei
-ollutkaan varsin pitkä, oli kuitenkin äärettömän vaarallinen. Meidän
-oli kuljettava noin kaksisataa mailia läpi seudun, josta emme
-muuta tienneet kuin että sen asukkaat olivat Amatonga'n ja muihin
-villeihin heimoihin kuuluvia. Tässä minun on selitettävä, että pitkän
-keskustelun jälkeen olimme hyljänneet ajatuksen palata takaisin samaa
-tietä, jota Marais oli seurannut kovaonnisella matkallaan Delagoaan.
-
-Jos olisimme tämän viimeksimainitun valinneet, olisi meidän ollut
-kuljettava peloittavien Lobombovuorien yli, ja oli epätietoista,
-olisiko heikko karjamme voinut vetää vaunut niiden yli. Sitäpaitsi
-sanottiin vuorten lähistössä olevan seudun olevan aivan tyhjän
-riistasta ja myöskin kaffereista, joten ravinnosta saattoi tulla
-puute. Toisaalta taasen, jos menisimme vuorten itäpuolitse, oli
-seutu, jonka kautta tulisimme kulkemaan, tiheään asuttu, joten meillä
-ainakin olisi mahdollisuus ostaa jyviä.
-
-Lopullisesti kuitenkin päätimme valita tämän tien sentähden, että
-näissä lämpimissä ja alavissa maissa olisi ruohoa härille. Se
-nimittäin näin kevään alussa oli jo tässä osassa Afrikkaa työntymässä
-maasta. Mutta jollei sitä olisi ollutkaan, olisivat eläimet
-voineet elää siitä kasvullisuudesta, mikä edelliseltä kesältä oli
-jäänyt, sekä puiden lehdistä, sillä tämä seutu ei talven aikana
-koskaan tullut aivan elottomaksi, jotavastoin kuivilla ja auringon
-paahtamilla kukkuloilla vuorten lähistössä härät eivät olisi
-löytäneet ollenkaan mitään. Niinpä päätimme olla pelkäämättä villejä
-ja leijonia, jotka riistaa ajaen kulkivat näissä kuumissa seuduissa,
-erittäinkin, kun ei vielä ollut kuumempi vuodenaika tai sadekausi,
-joten jokien yli saattoi kahlata.
-
-En aio esittää seikkailujamme yksityiskohtaisesti, sillä se kävisi
-liian pitkäksi. Erääseen tärkeään tapaukseen asti, jonka heti tulen
-kertomaan, ne olivat pikemmin vähäpätöisiä kuin tärkeitä laadultaan.
-Kun kuljimme vuorten ja meren välistä tietä, emme helposti saattaneet
-eksyä, erittäinkin kun zuluni olivat ennen kulkeneet tämän seudun
-läpi; ja kun heidän tietonsa pettivät, käytimme yleensä hyväksemme
-paikallisten oppaitten palvelusta. Tiet kuitenkin, tai pikemmin
-eläinten jäljet ja kafferien polut, joita seurasimme, olivat kauheat,
-sillä yhtä ainoata lyhyttä väliä lukuunottamatta, josta Pereira oli
-kulkenut, eivät mitkään vaunut olleet ennen kulkeneet niitä pitkin.
-Hiukan myöhäisempään aikaan vuodesta ei niitä olisikaan voinut
-ollenkaan kulkea. Toisinaan takerruimme soihin, joista meidän oli
-kaivettava pyörät esiin, toisinaan taasen jokien kivisiin pohjiin, ja
-kerran meidän oli aivan kirjaimellisesti raivattava tie läpi tiheän
-pensasvyöhykkeen, josta päästäksemme meiltä kului kahdeksan päivää.
-
-Toisena päähuolenamme olivat leijonat, joita tällä seudulla oli
-suuret joukot. Näiden nälkäisten petojen lukuisuus pakoitti
-meidät vartioimaan karjaamme erittäin tarkoin sen ollessa
-laitumella, ja öisin, mikäli mahdollista, suojaamaan ne ja itsemme
-piikkiaitauksella, jonka sisäpuolelle sytytimme tulia peloittaaksemme
-loitolle villipedot. Näistä varokeinoista huolimatta me menetimme
-useita eläimiä ja itse toisinaan hädintuskin pelastuimme.
-
-Niinpä eräänä yönä, kun Marie aikoi mennä vaunuun, missä naiset
-nukkuivat, suuri nälkiintynyt leijona hyppäsi yli aitauksen. Hän
-juoksi petoa pakoon, mutta kompastui ja kaatui, jolloin leijona
-ennätti hänen luoksensa. Vain muutamia sekunteja, ja hän olisi ollut
-hengettömänä tai leijona olisi kantanut hänet elävänä pois.
-
-Mutta kun se tapahtui, oli rouva Prinsloo heti paikalla. Kiskaisten
-palavan oksan tulesta tämä peloton nainen juoksi leijonaa kohti
-ja, kun se avasi suuren kitansa karjuakseen tai purrakseen, työnsi
-oksan palavan pään sen kurkkuun. Leijona puri leukansa yhteen,
-mutta, huomattuaan suupalan vähemmän maukkaaksi, poistui vielä
-nopeammin kuin oli tullut, kauheasti ulvoen ja jättäen Marien
-aivan vahingoittumattomana. Tarpeetonta sanoa, että tämän jälkeen
-todella kunnioitin rouva Prinsloota, vaikka hän, tuo hyvä ihminen,
-ei ajatellut ollenkaan koko juttua, mikä näinä päivinä oli vain
-tavallinen tapahtuma matkan varrella.
-
-Seuraavana päivänä, luullakseni, tämän leijonakohtauksen jälkeen
-tapasimme Pereiran vaunut tai paremmin sanoen niiden jäännökset. Hän
-oli nähtävästi yrittänyt kulkea pitkin jyrkkää, kivistä penkerettä,
-joka kohosi virran partaalla, sillä seurauksella, että vaunut
-olivat pudonneet joen uomaan, joka silloin oli melkein kuiva, ja
-rikkoutuneina jätetty siihen korjaamatta.
-
-Lähiseudun tonga-heimoon kuuluvat alkuasukkaat, jotka olivat
-polttaneet suurimman osan puuaineesta saadakseen arvokkaat
-raudoitukset, ilmoittivat meille, että vaunujen mukana seurannut
-valkoinen mies oli palvelijoineen jatkanut matkaa jalkaisin noin
-kymmenen päivää sitten, ajaen karjaa edellään. Oliko tämä juttu tosi
-vai ei, sen selville saamiseksi meillä ei ollut mitään keinoja. Oli
-hyvin mahdollista, että Pereira seuralaisineen oli murhattu, vaikka,
-havaittuamme tongat erittäin rauhalliseksi väeksi, jos heitä hyvin
-kohdeltiin ja annettiin tavanmukaiset kohteliaisuuslahjat, tämä
-otaksuma ei näyttänyt uskottavalta. Viikkoa myöhemmin epäilyksemme
-tässä suhteessa olivatkin häipyneet.
-
-Me olimme saapuneet suureen Fokoti nimiseen, Umkusi-joen varrella
-sijaitsevaan kraaliin, joka näytti melkein hyljätyltä. Kysyimme
-eräältä tapaamaltamme vanhalta vaimolta, minne sen asukkaat olivat
-menneet. Hän vastasi heidän paenneen Swazimaan rajoja kohti, peläten
-hyökkäystä zulujen puolelta, joiden alueet alkoivat tämän Umkusi-joen
-toisella puolella. Kävi selville, että muutamia päiviä aikaisemmin
-eräs zulurykmentti oli ilmestynyt joen äyräille. Vaikka sillä kertaa
-ei mitään sotaa ollutkaan zulu- ja tongaheimojen välillä, katsoivat
-jälkimäiset viisaimmaksi poistua heidän peloittavien keihäittensä
-ulottuvilta.
-
-Kuullessamme nämä uutiset pohdimme, eikö olisi parasta meidänkin
-seurata heidän esimerkkiään ja, länteenpäin kulkien, koettaa löytää
-polku vuorien yli. Mielipiteet olivat jakaantuneet tässä kohdassa.
-Marais, joka uskoi kohtaloon, tahtoi jatkaa matkaa, sanoen hyvän
-Jumalan kyllä suojelevan meitä kuten tähänkin asti.
-
-"Allemachte!" vastasi rouva Prinsloo. "Suojeliko hän niitä kaikkia,
-jotka lepäävät kuolleina Marais'n leirissä, jonne teidän hulluutenne
-meidät johti, mynheer? Hyvä Jumala odottaa, että itse pidämme huolen
-nahastamme, ja minä tiedän, että nämä zulut ovat samaa verta kuin
-Umsilikazi'n kafferit, jotka ovat surmanneet niin monia kansastamme.
-Koettakaamme vuorten yli, se on mielipiteeni."
-
-Tietysti hänen miehensä ja poikansa yhtyivät häneen, sillä heille
-hänen sanansa olivat laki. Mutta Marais oli kuten tavallisesti
-itsepäinen eikä tahtonut antaa perään. Koko iltapäivän he
-kinastelivat; minä olin vaiti ja selitin tyytyväni enemmistön
-päätökseen. Lopuksi he, kuten edeltäpäin arvasin, kehoittivat minua
-toimimaan erotuomarina välillään.
-
-"Ystävät", vastasin, "jos olisitte kysyneet mielipidettäni
-aikaisemmin, olisin äänestänyt vuorten yli menemisen puolesta,
-sillä niiden takana saattaisimme kenties tavata joitakin buureja.
-Minua ei miellytä tuo juttu zulurykmentistä. Luulen, että joku on
-heille kertonut tulostamme ja että hyökkäys tarkoittaa meitä eikä
-tonga-heimoisia, joitten kanssa he elävät rauhassa. Mieheni sanovat,
-etteivät zulujen sotajoukot tavallisesti käy tällä seudulla."
-
-"Kuka heille olisi kertonut?" kysyi Marais.
-
-"En tiedä, mynheer. Kenties ovat alkuasukkaat lähettäneet sanan, tai
-kenties -- Hernan Pereira."
-
-"Tiesin, että epäilisit sisarenpoikaani, Allan", huudahti hän
-kiukkuisesti.
-
-"En epäile ketään. Punnitsen vain, mikä on mahdollista. Joka
-tapauksessa on liian myöhäistä tänä iltana lähteä etelää tai länttä
-kohti. Aion nukkua jättäen tämän asian lepäämään ja katsoa, mihin
-zuluni kelpaavat."
-
-Sinä yönä tai pikemmin seuraavana aamuna kysymys oli meidän
-suhteemme ratkaistu, sillä kun heräsin aamunkoitteessa, saatoin
-nähdä valon heikosti välkehtivän esineissä, joitten tiesin olevan
-keihäitä. Meidät ympäröi suuri komppania zuluja, -- yli kaksi sataa
-miestä, kuten myöhemmin havaitsin. Otaksuen heidän tapansa mukaan
-aamunkoittaessa valmistautuvan hyökkäämään kimppuumme huusin tämän
-sanoman muille, jolloin Marais hyökkäsi ylös ja, heti vuoteensa
-jätettyään, etsi roer'insa ja saapui käsi liipaisimella.
-
-"Jumalan tähden, älkää ampuko!" sanoin. "Kuinka me voimme niin monia
-vastustaa? Lempeät sanat ovat ainoa keinomme."
-
-Hän yritti siitä huolimatta ampua ja olisi niin tehnytkin, jollen
-olisi heittäytynyt hänen päällensä ja aivan kirjaimellisesti
-vääntänyt pyssyn hänen kädestään. Samassa rouva Prinsloo tuli
-paikalle. Hän oli tosiaankin kummitusmainen näky "makuupuvussaan",
-kuten hän sitä nimitti, johon kuului kuluneesta sakaalin nahasta
-tehty yömyssy ja jonkinlaiset saukonnahkaiset liivit.
-
-"Kirottu hullu!" hän sanoi Marais'lle. "Tahdotteko saattaa meidät
-kaikki päätä lyhyemmiksi? Menkää, Allan, ja puhukaa näille mustille
-elukoille lempeästi niinkuin puhuisitte vihaiselle koiralle. Teillä
-on öljyyn kastettu kieli, ja he saattavat teitä kuunnella."
-
-"Niin", vastasin, "se lienee parasta. Jollen palaisi, osoittakaa
-rakkauttanne Marielle."
-
-Sitten viittasin zulujeni päämiestä, jonka olin Delagoassa palkannut,
-seuraamaan itseäni ja astuin rohkeasti eteenpäin aivan aseetonna.
-Olimme leiriytyneet eräälle töyräälle neljännesmailin päähän
-rannasta, zulujen rykmentti, tai me, jotka heistä saatoimme nähdä,
-olivat tämän töyrään juurella noin sadan kuudenkymmenen yardin
-päässä. Päivä alkoi jo valjeta, ja kun minä olin viidenkymmenen
-askeleen päässä heistä, huomasivat he minut. Komentosana kajahti,
-ja joukko miehiä ryntäsi minua kohti kilpi suojanaan ja keihäs
-ojennettuna.
-
-"Me olemme kuoleman omia!" huudahti kafferini alakuloisella äänellä.
-Olin samaa mieltä hänen kanssansa, mutta ajattelin yhtä hyvin voivani
-kuolla seisaalleni kuin pakoon juostessa.
-
-Vaikka en koskaan vielä ollut ollut näiden zulujen kanssa
-tekemisissä, osasin sangen hyvin puhua useita alkuasukkaiden
-murteita, jotka olivat sukua heidän käyttämälleen. Sitäpaitsi olin,
-palkattuani saman heimoisia miehiä Delagoassa, kuluttanut kaiken
-vapaa-aikani keskustelemalla heidän kanssaan ja hankkimalla tietoja
-heidän kielestään, historiastaan ja tavoistaan. Tähän aikaan tunsin
-siis hyvin heidän kieltään, vaikka toisinaan saatoinkin käyttää
-lauseparsia, jotka olivat heille vieraita.
-
-Senpätähden kykenin huutamaan heille ja kysymään, mitä asiaa heillä
-oli meille. Kuullessaan itseään puhuteltavan kielellä, jota he
-ymmärsivät, miehet pysähtyivät ja, nähdessään minun olevan aseetonna,
-kolme heistä lähestyi minua.
-
-"Me tulemme ottamaan teidät vangiksi, valkoiset miehet, tai
-surmaamaan, jos vastustatte", sanoi heidän päällikkönsä.
-
-"Kenen käskystä?" kysyin.
-
-"Dingaanin, kuninkaamme käskystä."
-
-"Niinkö? Ja kuka sanoi Dingaanille, että me olemme täällä?"
-
-"Buuri, joka tuli teidän edellänne."
-
-"Todellako?" sanoin taasen. "Ja mitä nyt vaaditte meiltä?"
-
-"Että seuraatte meitä Dingaanin kraaliin."
-
-"Ymmärrän. Suostumme siihen, sillä se on matkamme varrella. Mutta
-miksi sitten tulette meitä vastaan keihäät ojennettuina, kun olemme
-vain rauhallisia matkamiehiä?"
-
-"Tästä syystä. Buuri sanoi meille, että joukossanne on eräs 'Yrjön
-Poika' (englantilainen), kauhea mies, joka surmaisi meidät, jollemme
-me surmaisi tai sitoisi häntä ensin. Näyttäkää minulle tämä Yrjön
-Poika, jotta ottaisimme hänet kiinni tai surmaisimme, niin me emme
-vahingoita muita teistä."
-
-"Minä olen se Yrjön Poika", vastasin, "ja jos katsotte
-välttämättömäksi ottaa minut kiinni, niin tehkää se."
-
-Nyt zulut purskahtivat nauramaan.
-
-"Sinäkö! Mutta sinähän olet vain poika, joka et paina enempää kuin
-lihava tyttö", huudahti heidän päällikkönsä, suuri, luiseva mies,
-jonka nimi oli Kambula.
-
-"Saattaa niin olla", vastasin, "mutta toisinaan isien viisaus asustaa
-nuoressa. Olen se Yrjön Poika, joka pelasti nämä buurit kuolemasta,
-ja minä vien heidät takaisin heidän kansansa luo. Me haluamme nähdä
-Dingaanin, teidän kuninkaanne. Olkaa siis hyvä ja viekää meidät hänen
-luoksensa, kuten hän on määrännyt. Jollette usko, mitä teille sanon,
-kysykää tältä mukanani olevalta mieheltä ja hänen kumppaneiltaan,
-jotka ovat omaa heimoanne. He kertovat teille kaikki."
-
-Silloin päällikkö Kambula kutsui palvelijani erikseen ja puhui kauan
-hänen kanssaan.
-
-Kun haastattelu oli päättynyt, tuli hän luokseni ja sanoi:
-
-"Nyt olen kuullut kaikki sinusta. Olen kuullut, että sinä
-nuoruudestasi huolimatta olet hyvin taitava, niin taitava, että sinä
-et nuku, vaan valvot yöllä yhtä hyvin kuin päivälläkin. Sentähden
-minä, Kambula, annan sinulle nimen Macumazahn, Yövalvoja, ja tällä
-nimellä sinut vastedes tunnetaan keskuudessamme. No, Macumazahn,
-Yrjön Poika, tuo buurit, joita olet opastamassa, jotta vien heidät
-liikkuvissa majoissaan Suurelle Aukealle, Umgungundhlovuun, missä
-Dingaan kuningas asuu. Katso, me laskemme alas keihäämme ja
-tulemme heitä vastaan aseettomina luottaen sinun suojelukseesi, oi
-Macumazahn, Yrjön Poika", ja hän heitti assegainsa maahan.
-
-"Tulkaa", sanoin, vieden heidät vaunujen luo.
-
-
-
-
-XII Luku.
-
-DINGAANIN VEDONLYÖNTI.
-
-
-Kun saavuin vaunujen luo Kambulan ja hänen kahden kumppaninsa
-seuraamana, näin, että Marais kovasti kiihoittuneena oli joutunut
-sanasotaan kumpaisenkin miespuolisen Prinsloon ja Meyerin kanssa,
-rouva Prinsloon ja Marien koettaessa häntä tyynnyttää.
-
-"He ovat aseettomia", kuulin hänen huutavan. "Käykäämme kiinni noihin
-mustiin paholaisiin ja pitäkäämme heidät panttivankeina."
-
-Senjälkeen nuo kolme buuria, Marais'n kulkiessa edellä, tulivat
-epäröiden meitä kohti, pyssyt kädessä.
-
-"Varokaa, mitä teette", huusin heille. "Nämä ovat lähettejä", ja
-he vetäytyivät hiukan taaksepäin, kun sillävälin Marais jatkoi
-kinasteluaan.
-
-Zulut katselivat heitä ja minua, sitten Kambula sanoi:
-
-"Vietkö meidät ansaan, Yrjön Poika?"
-
-"En suinkaan", vastasin. "Nämä buurit vain pelkäävät teitä ja aikovat
-ottaa teidät vangeiksi."
-
-"Sano heille", sanoi Kambula rauhallisesti, "että jos he surmaavat
-meidät tai kädellään koskevat meihin, kuten he epäilemättä voivat
-tehdä, on jokainen heistä hyvin pian kuollut ja heidän vaimonsa
-samaten."
-
-Toistin tämän uhkavaatimuksen kyllin tarmokkaasti, mutta Marais huusi:
-
-"Englantilainen on kavaltanut meidät zuluille! Älkää luottako häneen.
-Käykää käsiksi heihin, kuten sanon."
-
-En varmasti tiedä, mitä olisi tapahtunut, mutta juuri silloin rouva
-Prinsloo tuli paikalle ja otti miestään käsivarresta, huutaen:
-
-"Sinulla ei saa olla mitään osuutta tämän hullun puuhassa. Jos
-Marais tahtoo käydä käsiksi zuluihin, tehköön sen itse. Oletteko
-hulluja tai juopuneita, kun luulette Allanin tahtovan kavaltaa
-Marien kaffereille, meistä muista puhumatta?" ja hän alkoi heiluttaa
-erittäin likaista vatdoek'ia eli lautasliinaa, joka hänellä aina oli
-mukanaan ja jota hän käytti kaikenlaisiin tarkoituksiin, Kambulaa
-kohti rauhan merkiksi.
-
-Nyt buurit perääntyivät, ja Marais, huomaten olevansa vähemmistönä,
-tuijotti minuun ääneti.
-
-"Kysy näiltä valkoisilta miehiltä, Macumazahn", sanoi Kambula, "kuka
-heidän päällikkönsä on, sillä päällikön kanssa tahtoisin puhua."
-
-Minä käänsin kysymyksen, ja Marais vastasi: "Minä olen."
-
-"Ei", keskeytti rouva Prinsloo, "minä olen. Sanokaa heille, Allan,
-että nämä miehet ovat hulluja ja ovat antaneet johdon minulle,
-naiselle."
-
-Sanon sen heille. Ilmeisesti tämä ilmoitus heitä hiukan hämmästytti,
-sillä he keskustelivat keskenään. Sitten Kambula sanoi:
-
-"Olkoon niin. Olemme kuulleet, että Yrjön kansaa nykyään hallitsee
-nainen, ja koska sinä, Macumazahn, olet yksi tästä kansasta, on
-asianlaita epäilemättä sama teidän joukkueessanne."
-
-Tässä mainittakoon, että zulut tämän jälkeen aina tunnustivat rouva
-Prinsloon pienen joukkomme päälliköksi, inkosikaasiksi, ja vain minua
-lukuunottamatta, jota he pitivät hänen "suunaan", eli indunana,
-he toimittivat asioita tai antoivat ohjeita vaan hänelle. Muihin
-buureihin he suhtautuivat täysin välinpitämättömästi.
-
-Kun tämä etikettiasia oli järjestetty, pyysi Kambula minua
-toistamaan, mitä hän jo oli sanonut minulle, että me olimme vankeja,
-jotka hänen Dingaanin määräyksestä oli vietävä hänen Suurelle
-paikalleen, ja ettei meille matkalla tapahtuisi mitään vahinkoa,
-jollemme koettaisi paeta.
-
-Tein niin, jonka jälkeen rouva Prinsloo kysyi, kuten minä olin
-tehnyt, kuka Dingaanille oli ilmoittanut meidän tulostamme.
-
-Toistin hänelle sana sanalta, mitä zulut olivat kertoneet minulle,
-että se oli Pereira, jonka päämääränä näyttää olleen saattaa minut
-hengiltä tai vangiksi.
-
-Silloin rouva Prinsloo räjähti.
-
-"Kuuletteko tämän, Henri Marais?" hän kirkui. "Se on teidän hätähousu
-sisarenpoikanne taasen. Oi, luulin haistaneeni hänet! Teidän
-sisarenpoikanne on kavaltanut meidät näille zuluille, saattaakseen
-Allanin hengiltä. Kysykää heiltä, Allan, mitä tämä Dingaan on tuolle
-hätähousulle tehnyt."
-
-Kysyin niin ja sain ilmoituksen, että he uskoivat kuninkaan
-antaneen Pereiran jatkaa matkaansa kansansa luo, palkkioksi siitä
-ilmoituksesta, jonka hän oli hänelle tehnyt.
-
-"Jumalani!" sanoi rouva. "Toivoin, että hän olisi taittanut häneltä
-niskan. No, mitä nyt on tehtävä?"
-
-"En tiedä", vastasin. Sitten eräs ajatus iski päähäni ja minä sanoin
-Kambulalle:
-
-"Minusta tuntuu siltä, että kuninkaanne haluaa minut, Yrjön Pojan.
-Ottakaa minut ja antakaa näiden ihmisten jatkaa matkaansa."
-
-Kolme zulua alkoi pohtia tätä seikkaa, vetäytyen hiukan syrjään,
-etten voinut heitä kuulla. Mutta kun buurit ymmärsivät tarjouksen,
-jonka olin tehnyt, Marie, joka tähän asti oli ollut vaiti, tuli
-vihaisemmaksi kuin koskaan olin ennen nähnyt.
-
-"Se ei saa tapahtua!" hän sanoi, polkien jalkaansa. "Isä, olen
-kauan ollut sinulle kuuliainen, mutta jos tähän suostut, en enään
-ole. Allan pelasti serkkuni Hernanin hengen, kuten meidän kaikkien
-muidenkin. Palkkioksi tästä hyvästä työstä Hernan koetti murhata
-hänet rotkossa, -- rauhoitu, Allan; tunnen koko jutun. Nyt hän
-on kavaltanut hänet zuluille, kertoen heille, että hän kauhea ja
-vaarallinen mies, joka on surmattava. No, jos hänet on surmattava,
-tahdon tulla surmatuksi hänen kanssaan, ja, jos zulut ottavat
-hänet jättäen meidät vapauteen, menen hänen kanssansa. Sanokaa nyt
-mielipiteenne."
-
-Marais hypisteli partaansa, tuijottaen ensin tytärtään, sitten minua.
-En tiedä, mitä hän olisi vastannut, mutta samassa Kambula astui esiin
-ja ilmoitti ratkaisunsa.
-
-Hän lausui, että, vaikka Dingaan halusikin Yrjön Pojan, oli hänen
-määräyksensä mukaan otettava kaikki mukana olevat. Näitä käskyjä
-oli toteltava. Kuningas päättäisi, surmattaisiinko toiset ja toiset
-päästettäisiin vapaiksi, kun saapuisimme hänen Taloonsa. Sentähden
-hän komensi meitä "sitomaan härät liikkuviin majoihin ja kulkemaan
-joen poikki heti".
-
-Tämä oli sen näytöksen loppu. Kun meillä ei ollut muuta valittavana,
-valjastimme ja jatkoimme matkaamme, näiden kahden sadan villin
-seuratessa saattueenamme. Minun täytyy sanoa, että niiden neljän tai
-viiden päivän aikana, jotka kuluivat matkalla Dingaanin kraaliin,
-he käyttäytyivät erittäin hyvin meitä kohtaan. Kambulan ja hänen
-upseeriensa kanssa, jotka kaikki olivat tavallaan kunnon miehiä, minä
-olin paljon puheissa ja opin paljon zulujen oloista ja tavoista.
-Niiden seutujen asukkaat, joiden läpi kuljimme, kokoontuivat
-vaunujamme ympärille jokaisella pysähdyspaikalla, sillä useimmat
-heistä eivät koskaan ennen olleet nähneet valkoista miestä ja
-muutamia helmikoristeita vastaan he toivat meille ruokaa niin paljon
-kuin pyysimme. Tosin nämä helmet ja muut sentapaiset olivat vain
-lahjoja, sillä kuninkaan käskystä heidän täytyi tyydyttää meidän
-tarpeemme. Sen he tekivätkin hyvin perusteellisesti. Kun esimerkiksi
-viimeisenä matkapäivänä muutamat häristämme väsyivät, valjastettiin
-joukko zuluja niiden sijaan ja heidän avullaan vaunut vedettiin
-suureen kraaliin, Umgungundhlovuuun.
-
-Täällä meille osoitettiin pysähdyspaikka lähellä erään
-lähetyssaarnaajan taloa tai paremmin sanoen hökkeliä. Hän oli
-nimeltään Owen, ja oli uskaliaasti vaeltanut tälle seudulle. Hän
-otti vaimoineen ja perheineen meidät vastaan mitä suurimmalla
-ystävyydellä, ja mahdotonta on minun sanoin kuvata sitä iloa, jota
-tunsin tavatessani matkojeni jälkeen omaa rotuani olevan sivistyneen
-miehen.
-
-Lähellä leiriämme oli kivillä peitetty kumpu, missä seuraavana aamuna
-näin kuusi tai kahdeksan miestä mestattavan tavalla, jota en tahdo
-kuvailla. Heidän rikoksensa, mr Owen'in sanojen mukaan, oli, että he
-olivat noituneet muutamia kuninkaan härkiä.
-
-Kun olin ennättänyt tointua tämän kauhean näytelmän johdosta,
-jota Marie onneksi ei ollut näkemässä, saapui päällikkö Kambula
-ilmoittaen, että Dingaan haluaa nähdä minua. Otin mukaani hottentotti
-Hansin ja kaksi Delagoassa palkkaamaani zulua -- sillä kuninkaallisen
-käskyn mukaan ei kukaan muu valkoinen mies saanut tulla, -- ja minut
-vietiin läpi aitauksen laajaan kaupunkiin, jossa oli tuhansia majoja,
-ja poikki laajan aukeaman keskukseen.
-
-Tämän aukeaman etäisimmässä laidassa, missä ennen pitkää jouduin
-erittäin traagillisen näytelmän todistajaksi, astuin jonkinlaiseen
-labyrinttiin. Tämän nimi oli siklohlo ja sitä ympäröi korkea aitaus
-lukuisine käänteineen, niin että oli mahdoton nähdä, minne oltiin
-menossa, tai löytää sisään- tai ulospääsyä. Lopuksi kuitenkin saavuin
-suuren majan luo, jonka nimi oli intunkulu, mikä sana merkitsee
-"talojen talo", ja joka oli kuninkaan asunto. Sen edustalla näin
-lihavan miehen istuvan tuolilla; pukuna hänellä oli vain moocha
-keskiruumiin ympärillä ja sinisistä helmistä punotut kaula- ja
-rannerenkaat. Kaksi soturia piteli leveitä kilpiään hänen päänsä
-yläpuolella suojatakseen häntä auringolta. Muuten hän oli yksin,
-vaikka tiesin varmasti lähellä olevien lukuisien käytävien olevan
-sotamiehiä täynnä, sillä saatoin kuulla niiden liikkumisen.
-
-Tullessaan tälle paikalle Kambula ja hänen kumppaninsa heittäytyivät
-kasvoilleen ja alkoivat laulaa ylistyksiä, joihin ei kuningas
-ollenkaan kiinnittänyt huomiotaan. Samassa hän katsahti ylös ja,
-ikäänkuin nyt vasta olisi minut huomannut, kysyi: "Kuka tämä
-valkoinen poika on?" Silloin Kambula nousi ja sanoi: "Kuningas, tämä
-on se Yrjön Poika, jonka käskit minut vangitsemaan. Olen tuonut
-hänet ja amaboona't" -- se on, buurit, -- "hänen kumppaninsa kaikki
-luoksesi, kuningas."
-
-"Muistan", sanoi Dingaan. "Se suuri buuri, joka oli täällä, ja jonka
-Tambusa" -- hän oli Dingaanin päälliköitä -- "antoi mennä vastoin
-minun tahtoani, sanoi hänen olevan peloittavan miehen, joka olisi
-surmattava, ennenkuin hän tuottaisi paljon ikävyyttä kansalleni.
-Miksi et häntä surmannut, Kambula; vaikka, totta puhuen, hän ei näytä
-kovin peloittavalta?"
-
-"Koska kuninkaan käsky oli, että toisin hänet elävänä kuninkaalle",
-vastasi Kambula. Sitten hän lisäsi iloisesti: "Voinhan kuitenkin, jos
-kuningas niin haluaa, surmata hänet heti."
-
-"En tiedä", sanoi Dingaan epäröiden. "Kenties hän voi korjata
-pyssyjä." Heti sen jälkeen hän hetkisen mietittyään käski erään
-kilvenkannattajan etsiä jonkun, en voinut kuulla, kenet.
-
-"Epäilemättä", ajattelin itsekseni, "se on mestaaja", ja näin
-ajatellessani jonkinlainen hullu raivo tarttui minuun. "Miksi
-pitääkään elämäni näin nuorena päättyä tyydyttääkseni villi-ihmisen
-oikkua? Ja jos niin pitää käymän, miksi menisin yksin?"
-
-Risaisen takkini sisätaskussa minulla oli pieni kaksipiippuinen
-ladattu pistooli. Yksi kuula surmaisi Dingaanin -- viiden askeleen
-päästä en saattaisi ampua tämän ruhon ohi -- ja jälelläolevat
-lävistäisivät aivoni, sillä minä en halunnut antaa taittaa niskaani
-tai pistellä itseni keihäällä kuoliaaksi. Jos se oli tehtävä, oli
-parasta tehdä se heti. Tavoittelin jo kädelläni taskuuni, kun uusi
-ajatus, tai kaksikin, iski mieleeni.
-
-Ensimmäinen oli, että jos ampuisin Dingaanin, zulut luultavasti
-murhaisivat Marien ja toiset, -- Marien, jonka suloisia kasvoja en
-koskaan enään näkisi. Toinen oli, että kun on henki, on aina toivoa.
-Kenties hän loppujen lopuksi ei sittenkään ollut lähettänyt hakemaan
-mestaajaa, vaan jotakuta muuta. Päätin odottaa. Muutamat minuutit
-elämän pidentämiseksi olivat omaisuuden arvoiset.
-
-Kilvenkantaja palasi, sukeltaen esiin eräästä ahtaasta, aidatusta
-käytävästä, ja hänen jälessään ei tullut mikään mestaaja, vaan nuori
-valkoinen mies, joka, kuten hänen näöstään saatoin päättää, oli
-englantilainen. Hän tervehti kuningasta ottaen päästään hatun, joka
-muistaakseni oli pistetty yltympäri täyteen kamelikurjen sulkia,
-sitten hän tuijotti minuun.
-
-"Oi Tho-maas" (näin hän äänsi nimen Thomas), sanoi Dingaan, "sano
-minulle, onko tämä poika veljiäsi vai onko hän buuri?"
-
-"Kuningas haluaa tietää, oletteko hollantilainen vai brittiläinen",
-sanoi valkoinen poika, puhuen englantia.
-
-"Yhtä brittiläinen kuin tekin", vastasin. "Olen syntynyt Englannissa
-ja saapunut Kap-maahan."
-
-"Se saattaa olla teille onneksi", sanoi hän, "sillä vanha poppamies,
-Zikali, on sanonut hänelle, ettei hänen pidä surmata ketään
-englantilaista. Mikä on nimenne? Minun on Thomas Halstead. Olin
-tulkkina täällä."
-
-"Allan Quatermain. Sanokaa Zikalille, kuka hän lieneekin, että jos
-kuningas noudattaa hänen neuvoaan, minä annan hänelle hyvän lahjan."
-
-"Mistä te keskustelette?" kysyi Dingaan epäluuloisesti.
-
-"Hän sanoo olevansa englantilainen, eikä buuri, oi kuningas. Hän on
-syntynyt Mustan veden toisella puolella, ja hän tulee maasta, mistä
-kaikki buurit ovat muuttaneet."
-
-Tämän ilmoituksen kuullessaan Dingaan höristi korviaan.
-
-"Sitten hän voi kertoa minulle näistä buureista", hän sanoi, "ja
-mitä ne etsivät, tai hän voisi kertoa, jos hän kykenisi puhumaan
-minun kieltäni. Minä en luota sinun tulkintaasi, sinä Tho-maas, jonka
-tiedän valehtelijaksi", ja hän katsoi tuikeasti Halstead'iin.
-
-"Minä osaan puhua kieltäsi, vaikkakaan en varsin hyvin, kuningas",
-keskeytin, "ja minä voin kertoa kaiken buureista, sillä olen elänyt
-heidän keskuudessaan."
-
-"Ow!" sanoi Dingaan, kovasti huvitettuna. "Mutta ehkä sinäkin olet
-valehtelija. Tai olet saarnamies, kuten tuo hullu tuolla, jonka nimi
-on Oweena", -- hän tarkoitti lähetyssaarnaajaa, mr Owenia -- "ja
-jonka säästin, koska ei ole onneksi surmata sellaista, joka on hullu,
-vaikkakin hän koettaa peloittaa sotureitani kertomuksillaan tulesta,
-jonne he joutuvat kuoltuaan. Ikäänkuin sillä olisi väliä, mitä heille
-tapahtuu, kun he ovat kuolleet!" lisäsi hän miettiväisesti, ottaen
-hyppysellisen nuuskaa.
-
-"Minä en ole mikään valehtelija", vastasin. "Mitä syytä minulla olisi
-valehdella?"
-
-"Voisit valehdella pelastaaksesi henkesi, sillä kaikki valkoiset
-miehet ovat pelkureita, eivätkä kuten zulut, jotka mielellään
-kuolevat kuninkaansa puolesta. Mutta mikä on nimesi?"
-
-"Kansasi kutsuu minua nimellä Macumazahn."
-
-"No, Macumazahn, jollet ole valehtelija, sano minulle, onko totta,
-että nämä buurit kapinoivat kuningastaan vastaan, jonka nimi oli
-Yrjö, ja pakenivat hänen luotaan, kuten petturi Umasilikazi pakeni
-minun luotani?"
-
-"Kyllä", vastasin, "se on totta."
-
-"Nyt olen varma siitä, että sinä olet valehtelija", sanoi Dingaan
-voitonriemuisesti. "Sanoit olevasi englantilainen ja palvelevasi
-kuningastasi tai inkosikaas'ia" -- tämä merkitsee: Suuri rouva,
--- "jonka nykyään sanotaan istuvan hänen paikallaan. Kuinka on
-selitettävissä, että kuljet näiden amaboona'in joukkueessa, joiden
-täytyy olla vihollisiasi, koska ne ovat kuninkaasi vihollisia?"
-
-Nyt tunsin joutuneeni ahtaalle, sillä tässä lojaalisuusasiassa
-zulujen, ja kaikkien alkuasukkaiden, mielipiteet ovat hyvin
-alkeellisia. Jos olisin sanonut, että tunsin myötätuntoa buureja
-kohtaan, silloin olisin petturi, koska olin heihin liittynyt, ja
-petturi hänen silmissään olisi surman ansainnut. En mielelläni puhu
-uskonnosta, ja jokainen, joka on lukenut, mitä lukuisissa teoksissa
-olen kirjoittanut, myöntää minun puhuneen harvoin, jos koskaan.
-Tällä hetkellä kuitenkin rukoilin opastusta, tuntien nuoren elämäni
-riippuvan vastauksestani. Se tulikin, -- en tiedä, mistä. Tämä
-opastus sisälsi sen että kertoisin yksinkertaisen totuuden tälle
-lihavalle raakalaiselle. Sanoin siis hänelle:
-
-"Vastaukseni on seuraava, oi kuningas. Näiden buurien keskuudessa
-on tyttö, jota rakastan ja joka lupautui minulle, kun olimme 'noin
-korkeita.' Hänen isänsä vei hänet mukanaan pohjoiseen. Mutta hän
-lähetti sanasaattajan luokseni ilmoittamaan, että hänen kansansa
-kuoli kuumeeseen ja hän itse kärsi nälkää. Purjehdin sinne laivassa
-pelastaakseni hänet, ja minä olen pelastanut hänet ja ne, jotka hänen
-kansastaan hänen kanssansa jäivät eloon."
-
-"Ow!" sanoi Dingaan. "Ymmärrän tämän syyn. Se on hyvä syy. Olkoon
-miehellä kuinka monta vaimoa tahansa, ei ole sitä hullutusta, johon
-hän ei ryhtyisi jonkun erikoisen tytön tähden, joka ei vielä ole
-hänen vaimonsa. Minä olen itse nähnyt yhtä paljon vaivaa, erittäinkin
-erään tytön vuoksi, jota nimitettiin Nada Liljaksi, ja jonka muuan
-Umslopogaas ryösti minulta, eräs omaa vertani oleva, jota suuresti
-pelkään."
-
-Hetkiseksi hän vaipui raskaisiin mietteisiin, sitten hän jatkoi:
-
-"Syysi on hyvä, Macumazahn, ja minä hyväksyn sen. Kenties surmaan
-nämä buurit, tai kenties en surmaa heitä. Mutta jos päätän surmata
-heidät, lupaan että tämä tyttösi säästetään. Osoita hänet tälle
-Kambulalle -- ei Thomaas'ille, sillä hän on valehtelija ja näyttäisi
-minulle väärän ja hänet säästetään."
-
-"Kiitän sinua, oi kuningas", sanoin. "Mutta mitä hyötyä siitä on, jos
-minut surmataan?"
-
-"Minä en sanonut, että sinut surmattaisiin, Macumazahn, vaikka
-kenties surmaan sinut tai kenties en surmaa sinua. Se riippuu siitä,
-havaitsenko sinut valehtelijaksi vai ei. Buuri, jonka Tambusa päästi
-menemään vastoin tahtoani, sanoi sinun olevan mahtavan taikurin yhtä
-hyvin kuin erittäin vaarallisen miehen, sellaisen, joka voi kuulalla
-ampua lintuja lennossa siipeen, mikä on mahdotonta. Voitteko niin
-tehdä?"
-
-"Toisinaan", vastasin.
-
-"Erinomaista, Macumazahn. Nyt katsotaan, oletko todenpuhuja vai
-valehtelija. Lyön vetoa kanssasi. Tuolla leirinne luona on kukkula,
-missä pahantekijät surmataan. Tänään iltapäivällä kaksi sellaista
-paatunutta kuolee siellä, ja heidän kuoltuaan tulevat korppikotkat
-heidät syömään. Lyön seuraavan vedon kanssasi. Kun nämä korppikotkat
-tulevat, on sinun ammuttava niitä, ja jos ensimmäisestä viidestä
-surmaat kolme siipeen ampumalla -- ei vatsaan, Macumazahn, --
-säästän nämä buurit. Mutta jos ammut harhaan, silloin tiedän sinun
-olevan valehtelijan eikä todenpuhujan, ja minä surmaan teidät joka
-ainoan Hloma Amabutu'n kummulla. En säästä ketään heistä, tyttöä
-lukuunottamatta, jonka kenties otan vaimokseni. Mitä sinuun tulee, en
-vielä tahdo sanoa, mitä sinulle teen."
-
-Nyt oli ensimmäinen ajatukseni hyljätä tämä hirmuinen veto, joka
-merkitsi sitä, että lukuisain kansalaisten henki asetettaisiin minun
-ampumataitoani vastaan. Mutta nuori Thomas Halstead, arvaten mitä
-olin aikeissa lausua, sanoi englanniksi:
-
-"Hyväksykää, jollette ole hullu. Jollette hyväksy, hän leikkaa kurkut
-jokaiselta heistä ja pistää tyttönne emposeniin, haaremiinsa, ja te
-itse joudutte vangiksi kuten minä."
-
-Nämä olivat sanoja, joita en voinut väärin ymmärtää enkä hyljätä,
-joten sydämessäni olevasta epätoivosta huolimatta sanoin kylmästi:
-
-"Olkoon niin, oi kuningas. Hyväksyn vetosi. Jos minä surmaan kolme
-viidestä korppikotkasta, kun ne leijailevat kummun yläpuolella,
-minulla on lupauksesi, että kaikki ne, jotka ovat matkassani, saavat
-häiritsemättä mennä täältä."
-
-"Kyllä, kyllä, Macumazahn. Mutta jos et onnistu surmaamaan niitä,
-muista, että seuraavat korppikotkat ovat ne, jotka tulevat syömään
-heidän lihaansa, sillä silloin tiedän, ettet ole mikään taikuri, vaan
-tavallinen valehtelija. Ja nyt matkoihisi, Tho-maas! En tahdo sinun
-vakoilevan itseäni. Ja sinä, Macumazahn, tule tännemmäksi. Vaikka
-puhutkin kieltäni niin huonosti, tahdon puhua kanssasi buureista."
-
-Sitten Halstead meni olkapäitään kohauttaen ja mutisten ohitseni
-mennessään:
-
-"Toivon tosiaankin, että _voit_ ampua."
-
-Kun hän oli poistunut, istuin kokonaisen tunnin yksin Dingaanin
-kanssa, hänen toimittaessaan ristikuulustelua kanssani
-hollantilaisista, heidän liikehtimisistään ja heidän tarkoituksistaan
-matkustaessaan hänen maansa rajoille.
-
-Vastasin hänen kysymyksiinsä niin hyvin kuin taisin, koettaen saada
-heidät hyvään valoon.
-
-Vihdoin, kun hän väsyi puhumisesta, hän taputti käsiään, jolloin
-joukko siroja tyttöjä ilmestyi, kaksi heistä kantaen olutmaljoja,
-joista hän kehoitti minua juomaan.
-
-Vastasin, etten halunnut mitään, sillä olut saattoi käden vapisemaan
-ja käteni vakavuudesta riippui sinä iltana useiden henki. Hän
-sanoi täydellisesti ymmärtävänsä minua. Vieläpä hän määräsi minut
-saatettavaksi heti takaisin leiriin saadakseni levätä, ja lähetti
-lisäksi yhden seuralaisistaan mukaan pitämään kävellessäni kilpeä
-pääni yläpuolella auringolta suojelemiseksi.
-
-"Hamba-gachlé" -- se on: "mene rauhassa", -- sanoi tuo jumalaton vanha
-tyranni minulle, kun Kambulan opastamana poistuin. "Tänä iltana
-ennen auringonlaskua tapaan sinut Hloma Amabutu'n luona, ja siellä
-ratkaistaan näiden amaboonain, kumppaniesi kohtalo."
-
-Kun saavuin leirille, tapasin siellä kaikki buurit kokoontuneina
-yhteen odottamaan minua, ja heidän kanssaan kunnianarvoisa mr Owen
-väkineen, joukossa eräs walesilainen palvelija, keski-ikäinen nainen,
-jonka nimi muistaakseni oli Jane.
-
-"No", sanoi rouva Prinsloo, "mitä uutisia teillä on, nuori mies?"
-
-"Uutiseni, täti", vastasin, "on se, että tuntia ennen auringon
-laskua tänään minun on ammuttava korppikotkia siipeen kaikkien
-teidän henkeä vastaan. Tästä saatte kiittää tuota petollista koiraa,
-Hernan Pereiraa, joka sanoi Dingaanille minun olevan taikurin. Nyt
-Dingaan tahtoo koettaa sitä. Hän luulee, että vain taikuudella
-voi ampua lennossa olevia korppikotkia, ja koska hän on päättänyt
-surmata teidät kaikki, Marieta kenties lukuunottamatta, vedonlyöntiä
-muodollisesti hyväkseen käyttäen, on hän minulle asettanut tehtävän,
-jonka hän uskoo mahdottomaksi. Jos minä ammun harhaan, on veto
-menetetty ja myöskin teidän henkenne. Jos onnistun, luulen teidän
-henkenne säästyvän, sillä Kambula sanoo, että kuningas aina pitää
-kunnia-asianaan maksaa vetonsa. Nyt tiedätte totuuden ja toivon sen
-teitä miellyttävän", ja minä nauroin katkerasti.
-
-Kun olin lopettanut, puhkesi täydellinen kirousten myrsky buurien
-suusta. Jos kiroukset olisivat voineet surmata Pereiran, varmasti
-hän olisi paikalla kuollut, missä tahansa hän olisi ollut. Kaksi
-vain oli vaiti, Marie, joka kävi aivan kalpeaksi, tyttö raukka, ja
-hänen isänsä. Samassa yksi heistä -- luullakseni Meyer -- kävi hänen
-kimppuunsa myrkyllisesti ja kysyi häneltä, mitä hän nyt ajatteli
-tuosta paholaisesta, sisarenpojasta.
-
-"Siinä täytyy olla tapahtunut erehdys", vastasi Marais rauhallisesti,
-"sillä Hernan ei ole voinut toivoa, että me kaikki joutuisimme
-kuoleman omiksi.'"
-
-"Ei", kiljasi Meyer. "Mutta hän toivoi Allan Quatermainin joutuvan,
-mikä on yhtä huonosti. Ja nyt on tultu siihen, että vielä kerran
-henkemme riippuu tästä englantilaisesta pojasta."
-
-"Joka tapauksessa", vastasi Marais, katsellen minua omituisesti,
-"näyttää siltä, että hän ei joudu surmattavaksi, joko hän sitten
-ampuu korppikotkat tai epäonnistuu."
-
-"Sepä nähdään, mynheer", vastasin kiivastuen, sillä tämä salaviittaus
-loukkasi minua. "Mutta suvaitkaa ymmärtää, että jos teidät kaikki,
-kumppanit, teurastetaan ja Marie joutuu tämän mustan naudan vaimojen
-joukkoon, kuten hän uhkaa, ei minulla ole mitään halua jatkaa
-elämääni."
-
-"Jumalani! Uhkaako hän niin?" sanoi Marais. "Varmasti olet käsittänyt
-hänet väärin, Allan."
-
-"Luuletteko, että sellaisessa asiassa valehtelisin teille -- --"
-aloin.
-
-Mutta ennenkuin saatoin jatkaa, työntäytyi rouva Prinsloo väliimme ja
-huusi:
-
-"Olkaa hiljaa, Marais, ja te myöskin, Allan. Onko tämä sopiva aika
-kinastella ja kiihdyttää itseänne, Allan, niin että koetuksen
-tullessa ammutte mahdollisimman huonosti, kun teidän olisi yritettävä
-parhaanne? Ja onko nyt aika teidän, Henri Marais, syytää solvauksia
-sellaista vastaan, josta meidän kaikkien henki riippuu, sensijaan
-että rukoilisitte Jumalan kostoa kirotulle sisarenpojallenne? Tulkaa,
-Allan, nauttimaan ruokaa. Olen paistanut sen mullikan maksan, jonka
-kuningas meille lähetti; se on valmis ja varsin maukas. Syötyänne sen
-teidän täytyy laskeutua pitkäksenne ja nukkua hetkinen."
-
-Nyt oli kunnianarvoisan mr Owen'in taloudessa englantilainen poika
-nimeltä William Wood, joka ei ollut enempää kuin kaksitoista tai
-neljätoista vuotias. Tämä poika osasi sekä hollantia että zulukieltä
-ja toimi tulkkina Owen'in perheessä, kun viran varsinainen haltija,
-muuan mr Hulley oli poissa matkoilla. Kun tätä keskustelua käytiin
-hollannin kielellä, oli hänen tehtävänään kääntää se sanasta sanaan
-pastorille ja hänen perheelleen. Kun mr Owen ymmärsi tilanteen koko
-peloittavuuden, hän puhkesi puhumaan:
-
-"Nyt ei ole aika syödä tai nukkua, vaan aika rukoilla, että Jumala
-kääntäisi villin Dingaanin sydämen. Tulkaa, rukoilkaamme!"
-
-"Niin", yhtyi rouva Prinsloo, kun William Wood oli kääntänyt hänen
-sanansa. "Rukoilkaa te, pastori, ja kaikki te muutkin, joilla ei
-ole muuta tekemistä, ja kun rukoilette, rukoilkaa samalla, etteivät
-Allan Quatermainin kuulat osuisi ohi. Mitä minuun ja Allaniin tulee,
-meillä on muita asioita hoidettavana, niin että teidän on rukoiltava
-hiukan kovemmin suojellaksenne meitä yhtä hyvin kuin itseännekin.
-Joutukaa nyt, Allan, tai tämä maksa paistuu liiaksi ja tuottaa teille
-ruuansulatushäiriöitä, mikä on ampuessa vielä pahempaa kuin huonolla
-tuulella oleminen. Ei, ei yhtään sanaa. Jos yritätte yhtään puhua,
-Henri Marais, isken nyrkilläni korvillenne", ja hän nosti kätensä
-kuin lampaan käpälän, ja sitten, kun Marais peräytyi hänen edestään,
-tarttui hän minua kauluksesta kuin olisin ollut tottelematon poika ja
-vei minut vaunujen luo.
-
-
-
-
-XIII Luku.
-
-HARJOITUS.
-
-
-Naisten vaunun luona löysiimme maksan kypsänä paistinpannussa, kuten
-rouva Prinsloo oli sanonut. Valiten erikoisen lihavan viipaleen
-hän ryhtyi sitä ottamaan pannusta sormillaan asettaakseen sen
-tinalautaselle, josta hän ensin oli poistanut aamullisen aterian
-näkyväisimmät jäljet vakituisella kumppanillaan, vanhalla ja
-pesemättömällä vatdoek'illa, lautasliinallaan. Sattui niin, ettei
-hänen ponnistelunsa täydellisesti onnistunut, sillä kiehuvan maksan
-rasva poltti rouvan sormia saaden hänet pudottamaan sen ruohikkoon
-ja, minun täytyy surukseni lisätä, kiroamaan hyvästi. Jotta se ei
-kuitenkaan joutuisi hukkaan, hän nuolaisi sormiaan helpoittaakseen
-niiden kipua ja tarttui kiinni tirisevään maksaan vatdoek'illa ja
-sijoitti sen likaiselle tinalautaselle.
-
-"Kas niin, poikaseni", hän sanoi riemuissaan, "on muitakin keinoja
-tappaa kissa kuin upottamalla. Mikä hullu olinkaan, kun en heti
-tullut ajatelleeksi vatdoek'ia. Allemachte, kuinka se liha poltti
-minua! En luule, että tappaminen olisi tehnyt kipeämpää. Myöskin se
-on pahimmassa tapauksessa pian ohi. Ajatelkaa, Allan, että tämä yö
-saattaa tehdä minusta enkelin, joka on puettu pitkään valkoiseen
-yönuttuun, jollaisia äitini antoi minulle, kun menin naimisiin, ja
-jotka minä leikkelin lapsenvaatteiksi, koska havaitsin ne kylmiksi
-päällä pitääkseni, kun olin aina tottunut nukkumaan liivit ja
-alusnuttu ylläni. Niin, ja sitten minä saan myöskin siivet sellaiset
-kuin uroshanhella, isommat vain, jotta ne kannattavat minun painoni."
-
-"Ja kunnian kruunun", lisäsin minä.
-
-"Niin, tietysti, kunnian kruunun, -- hyvin suuren sitäpaitsi,
-sillä minusta tulee marttyyri. Mutta minä toivon, että sitä on
-kannettava vain sunnuntaisin, koska en koskaan voisi kantaa
-mitään raskasta hiusteni päällä. Sitäpaitsi se muistuttaisi minua
-kafferin kultaisesta kaulavanteesta ja minä olen silloin saanut
-tarpeekseni kaffereista. Sitten siellä on harppu", hän jatkoi, kun
-hänen mielikuvituksensa pääsi valloilleen näistä taivaallisten
-ilojen tarjoamista näköaloista. "Oletteko koskaan nähnyt harppua,
-Allan? Minä en ole nähnyt paitsi sitä, joka kuningas Davidilla on
-raamatussani olevassa kuvassa ja joka näyttää rikkinäiseltä tuolilta,
-joka on käännetty ylösalaisin. Mitä sitten tulee tämän kapineen
-soittamiseen, niin sen taidon opettaminen minulle tulee olemaan ainoa
-vaikea juttu, katsoen siihen, että mieluummin kuuntelisin kissojen
-naukumista katolla kuin musiikkia, puhumattakaan siitä, että itse
-esittäisin -- --."
-
-Niin hän rupatteli edelleen, luullakseni tarkoituksella viihdyttää
-ja huvittaa minua, sillä hän oli siksi terävänäköinen vanhus, että
-hän ymmärsi, kuinka tärkeätä oli pitää minut tasaisessa mielentilassa
-tänä kohtaloillemme ratkaisevana hetkenä.
-
-Sillävälin minä yritin parhaani maksapalasen kanssa, joka maistui
-kiusallisesti vatdoek'ilta ja oli hiekan peitossa. Heti, kun rouva
-käänsi selkänsä, heitin suurimman osan siitä takanani seisovalle
-Hansille, joka nielaisi sen yhdellä hotkaisulla kuin koira, sillä hän
-ei halunnut kenenkään näkevän itseään sitä kalvamassa.
-
-"Hyvä Jumala, kuinka nopeasti te söitte, poikaseni", sanoi rouva
-Prinsloo, huomattuaan tyhjän lautaseni. Sitten hän, katsoen ahnasta
-hottentottia epäluuloisesti, lisäsi: "Eihän tuo keltainen koiranne
-ole varastanut sitä, vai miten? Jos niin on, kyllä minä hänet opetan."
-
-"Ei, ei, rouva", vastasi Hans hätäisesti. "Ei yhtään ruokaa ole vielä
-tänään kulkenut huulieni yli, paitsi minkä nuolin pannusta aterian
-jälkeen."
-
-"Sitten te, Allan, varmasti saatte vatsanväänteitä, mitä juuri
-tahdoin välttämään. Enkö ole usein sanonut teille, että teidän on
-purtava palanne kaksikymmentä kertaa ennenkuin sen nielette, minkä
-itsekin tekisin, jos minulla olisi mitään takahampaita jälellä.
-Tässä, juokaa tämä maito; se on vain hiukan hapanta, ja se asettaa
-vatsanne", ja hän veti esiin mustan pullon, jonka kanssa hän antoi
-vatdoek'in tehdä tuttavuutta, ja kun minä kieltäydyin ja lähetin
-hakemaan vettä, tuli hän varsin pahoilleen.
-
-Sitten hän kehoitti minua menemään vaunuun hänen omaan vuoteeseensa
-nukkumaan, kieltäen minua tupakoimasta, koska se laittaisi käden
-vapisemaan. Meninkin sinne, keskusteltuani lyhyesti Hansin kanssa,
-jota neuvoin puhdistamaan pyssyni perusteellisesti. Halusin
-nimittäin olla yksin ja tiesin, että minulla olisi vähän tilaisuutta
-yksinäisyyteen ulkopuolella tämän jonkunverran ummehtuneen makuusijan.
-
-Puhuakseni totuuden, vaikka suljinkin silmäni pettääkseni rouvaa,
-joka silloin tällöin vilkaisi vaunuun nähdäkseen, kuinka jaksoin,
-ei uni tullut silmiini tänä iltapäivänä, -- ei ainakaan pitkään
-aikaan. Kuinka saatoin nukkua tällä kuumalla paikalla, kun sydäntäni
-väänsi epäily ja pelko? Tuntia tai paria myöhemmin riippui minusta
-kahdeksan valkoisen ihmisen henki -- miesten, naisten lapsien -- sekä
-sen naisen turvallisuus tai äärimmäinen häpeä, jota minä rakastin ja
-joka puolestaan rakasti minua. Ei, hänet oli säästettävä pahimmalta.
-Antaisin hänelle pistoolini ja tarpeen tullen hän tietäisi, mitä
-tekisi.
-
-Tämä peloittava vastuunalaisuus oli enemmän kuin saatoin kestää.
-Jouduin todellisen tuskan valtaan. Vapisin ja nyyhkytinkin hiukan.
-Sitten ajattelin isääni ja mitä hän sellaisessa tapauksessa olisi
-tehnyt sekä aloin rukoilla, jota en koskaan ennen ollut tehnyt.
-
-Rukoilin Kaikkivaltiasta antamaan minulle rohkeutta ja viisautta,
-jotta en erehtyisi tänä huolestuttavana hetkenä ja siten saattaisi
-näitä ihmisraukkoja veriseen kuolemaan. Rukoilin siksi kunnes
-hiki valui kasvojani pitkin; sitten äkkiä vaivuin uneen tai
-tajuttomuuteen. En tiedä, kuinka kauan siinä makasin, luullakseni
-parhaassa tapauksessa tunnin. Vihdoin heräsin yhtäkkiä ja samassa
-kuulin selvästi ohuen äänen, erilaisen kuin kaikki muut äänet
-maailmassa, puhuvan pääni sisässä -- tai siltä minusta tuntui --
-seuraavasti:
-
-"Mene Hloma Amabutu'n kummulle ja tarkkaa korppikotkien lentoa. Tee,
-mitä mieleesi johtuu, ja jos näytätkin epäonnistuvan, älä pelkää
-ollenkaan."
-
-Nousin ylös vuoteeltani ja tunsin, että jokin salaperäinen muutos
-oli minussa tapahtunut. En ollut enään sama mies. Epäilykseni
-ja pelkoni olivat kadonneet. Käteni oli kuin kallio; sydämeni
-oli kevyt. Tunsin, että voisin surmata nuo kolme korppikotkaa.
-Tietysti juttu näyttää mielettömältä ja helpolta selittää hermojeni
-jännittyneen tilan avulla, ja mikäli tiedän, saattaa se olla
-oikea selitys. Kuitenkaan en häpeä tunnustaa, että olen aina
-ollut ja vieläkin olen toista mieltä. Uskon, että äärimmäisessä
-hädässäni joku korkeampi voima puhui minulle vastaukseksi vakaviin
-rukouksiini ja toisten rukouksiin, antaen minulle opastusta ja --
-mitä vielä enemmän tarvitsin -- arvostelukykyä ja kylmäverisyyttä.
-Että tämä oli vakaumukseni sillä hetkellä, käy joka tapauksessa
-ilmi siitä tosiasiasta, että kiiruhdin noudattamaan tämän heikon,
-epäluonnollisen äänen neuvoja.
-
-Kiiveten ulos vaunusta menin Hansin luo, joka istui lähitienoilla
-hehkuvassa auringonpaisteessa, jota hän silmiään räpyttämättä näytti
-tuijottavan.
-
-"Missä on pyssy, Hans?" sanoin.
-
-"Intombi on tuossa, minne sen asetin pysyäkseen kylmänä, ettei se
-laukeisi ennen aikojaan", ja hän osoitti pientä, haudan tapaista,
-heinistä kasattua kumpua sivullaan.
-
-Alkuasukkaat nimittivät tätä eriskummallista pyssyä intombi'ksi, mikä
-merkitsee nuorta tyttöä, koska se oli paljon hoikempi ja sirompi kuin
-muut pyssyt.
-
-"Onko se puhdistettu?" kysyin.
-
-"Koskaan se ei senjälkeen, kun se valmiina vedettiin ahjosta,
-ole ollut puhtaampi, baas. Myöskin ruuti on seulottu ja asetettu
-aurinkoon kuivamaan ja kuulat on sovitettu piippuun, ettei tapahtuisi
-mitään vahinkoa, kun tulee ampumisen aika. Jos te ette osu
-korppikotkiin, ei se ole intombi'n eikä ruudin tai kuulien syy, vaan
-teidän oma syynne."
-
-"Sepä mainiota", vastasin. "No, tule mukaani, tahdon lähteä tuonne
-Kuolemankummulle."
-
-"Miksi, baas, ennen määräaikaa?" kysyi hottentotti, vetäytyen hiukan
-taaksepäin. "Eihän se ole sellainen paikka, missä käydään muuten kuin
-pakosta. Nämä zulut sanovat, että kummitukset istuvat siellä keskellä
-päivääkin, kummitellen kivillä, missä heidät tehtiin aaveiksi."
-
-"Korppikotkat istuvat tai lentävät siellä myöskin, Hans. Haluaisin
-nähdä, miten ne lentävät, jotta tietäisin, milloin ja mihin ampua
-niitä."
-
-"Se on oikein, baas", sanoi kunnon hottentotti. "Tämä ei ole samaa
-kuin hanhien ampuminen rotkossa. Hanhet kulkevat suoraan kuin
-assegait päämääräänsä. Mutta korppikotkat leijailevat ympäri, tehden
-aina käänteitä. On helppoa ampua ohi linnun, joka kääntyy, baas."
-
-"Varsin helppoa. Lähdetään."
-
-Juuri kun olimme lähdöissä, ilmestyi rouva Prinsloo toisten vaunujen
-takaa, ja hänen mukanaan Marie, joka oli hyvin kalpea ja jonka
-kauniit silmät olivat punaiset, ikäänkuin itkemisestä.
-
-Rouva kysyi, minne olimme menossa. Sanoin hänelle. Hiukan mietittyään
-hän sanoi, että se oli hyvä ajatus, kuten aina on hyvä tutkia
-maaperää ennen taistelua.
-
-Nyökkäsin ja vein Marien sivuun muutamien piikkiäispuiden taakse,
-joita kasvoi lähellä.
-
-"Oi, Allan, miten tämä päättynee?" hän kysyi surullisesti. Vaikka
-hänen rohkeutensa olikin suuri, näytti se nyt jättäneen hänet.
-
-"Hyvin se päättyy, rakkaani", vastasin. "Me selviydymme tästä
-loukosta terveinä, kuten monista muistakin olemme selviytyneet."
-
-"Kuinka sen tiedät, Allan, minkä Jumala yksin tietää?"
-
-"Koska Jumala on niin minulle sanonut, Marie", ja toistin hänelle
-kertomuksen äänestä, jonka unissani olin kuullut, ja se näytti häntä
-viihdyttävän.
-
-"Kuitenkin", hän huudahti epäilevästi, "se oli vain uni, Allan, ja
-unet ovat kovin epäluotettavia. Sinä saatat sittenkin ampua harhaan."
-
-"Näytänkö siltä, kuin aikoisin erehtyä, Marie?"
-
-Hän tarkasteli minua kiireestä kantapäähän ja vastasi:
-
-"Et, et näytä, vaikkakin näytit siltä tullessasi kuninkaan majasta.
-Nyt olet aivan muuttunut. Kuitenkin saatat, Allan, erehtyä, ja sitten
--- mitä sitten? Muutamat näistä kauheista zuluista ovat olleet täällä
-nukkuessasi kehoittamassa meitä kaikkia olemaan valmiit lähtemään
-Kuolemankummulle. He sanovat Dingaanin olevan tosissaan. Jos sinä
-et surmaa korppikotkia, hän surmaa meidät. Näyttää siltä, että ne
-ovat pyhiä lintuja, ja jos ne pelastuvat, ei hän luule olevan mitään
-pelättävissä valkoisten miesten ja heidän taikuruutensa taholta,
-ja alkaa teurastamalla meidät. Tarkoitan muut meistä, sillä minut
-jätetään eloon ja --. Ooi, mitä minun pitää tekemän, Allan?"
-
-Minä katsoin häneen ja hän katsoi minuun. Sitten otin kaksipiippuisen
-pistoolin taskustani ja annoin sen hänelle.
-
-"Se on ladattu ja puolivireissä", sanoin.
-
-Hän nyökkäsi ja kätki sen vaatetukseensa esiliinan alle. Sitten me
-enempää puhumatta suutelimme ja lähdimme, sillä kumpikin meistä
-pelkäsi pitkittää tätä kohtausta.
-
-Hloma Amabutu'n kukkula oli aivan lähellä leiripaikkaamme ja arvoisan
-mr Owen'in majoja, tuskin neljännesmailin päässä arvioni mukaan,
-kohoten tasangosta erään pienen syvennyksen äärimmäisestä laidasta,
-joka tuskin aleni laaksoksi. Kun lähestyimme sitä, huomasin sen
-omituisen ja aution näön, sillä vaikka kaikkialla ympärillä ruoho
-oli kevään vihreätä, ei tällä paikalla näyttänyt mitään kasvavan.
-Kohoama, joka oli rakennettu tummista kivikasoista ja niiden välissä
-joitakin vaivaisia, tummalehtisiä pensaita, -- sellainen se oli
-ulkonäöltään. Sitäpaitsi useat näistä kivilohkareista näyttivät siltä
-kuin ne olisi tahrattu ja sivelty kalkilla, osoittaen niiden olevan
-satojen ahneiden korppikotkien lepopaikkoja.
-
-Luullakseni kiinalainen sanoo, että erikoisella paikalla on hyvät
-tai pahat vaikutukset niihin lyöttyineinä, jonkinlainen henki, ja
-tosiaankin Hloma Amabutu ja muutamat muut paikat Afrikassa, joihin
-olen tutustunut, antavat tukea tälle uskolle. Varmaa on, että kun
-astuin jalallani tälle kirotulle paikalle, tälle Golgatalle, tälle
-Pääkallopaikalle, kulki väristys läpi ruumiini. Se saattoi johtua
-atmosfääristä, henkisestä ja todellisesta, tai se saattoi johtua
-erään kauhean näytelmän aavistuksesta, jonka todistajana olin
-siellä tuomittu olemaan muutamia kuukausia myöhemmin. Tai kenties
-paikka itse ja tietoisuus edessäni olevasta kokeesta toi äkillisen
-vilunpuistatuksen terveeseen ruumiiseeni. En saata sanoa, mikä sen
-aiheutti, mutta tosiasia pysyy sellaisena kuin olen vakuuttanut,
-vaikka paria minuuttia myöhemmin nähdessäni, minkälaisia nukkujia
-tällä kummulla lepäsi, minun ei olisi tarvinnut kaukaa etsiä
-selitystä pelkooni.
-
-Poikki tämän kummun mutkitteli lukuisia polkuja korkeiden kivien
-välissä, joita oli siellä täällä kuin rakeita talvisen myrskyn
-jälkeen. Lyhin tie eri paikkoihin Suuren Kraalin lähistössä näyttää
-kulkeneen sen poikki. Sillä vaikka kukaan zulu ei koskaan uskaltanut
-astua jalallaan sinne auringon laskun ja nousun välisenä aikana,
-käyttivät he päivällä kylläkin vapaasti näitä polkuja. Mutta luulen,
-että he myöskin uskoivat tällä kuoleman pahaenteisellä kentällä
-olevan oman omituisen hengen, jonkin näkymättömän, mutta uhkaavan
-paholaisen, jota täytyi hyvitellä, ettei se vaatisi heitä myöskin.
-
-Tällainen oli heidän hyvittelytapansa, kylläkin tavallinen
-luullakseni monissa maissa, vaikka en sen tarkoitusta voikaan sanoa.
-Kun matkustaja tuli näille paikoille, missä polut leikkasivat
-toisiaan, otti hän kiven ja heitti sen kasaan, joka oli muodostunut
-toisten matkustajien heittämistä kivistä. Sellaisia kasoja oli
-kummulla useita -- yli tusinan luullakseni -- ja ne olivat suuria
-kooltaan. Arvelisin suurimman niistä sisältäneen kokonaista
-viisikymmentä tonnia kiviä ja pienimmän ainakin kaksikymmentä tai
-kolmekymmentä.
-
-No, vaikka Hans ei koskaan ennen ollut jalallaan astunut sinne,
-näytti hän oppineen kaikki paikan perimätiedot ja ne menot, joilla
-sen kirous oli vältettävä. Joka tapauksessa, kun tulimme ensimmäisen
-kasan luo, hän heitti siihen kiven ja pyysi minua tekemään samoin.
-Minä nauroin ja kieltäydyin, mutta toisen kasan luo saavuttuamme
-uudistui sama asia. Taasen kieltäydyin, minkä jälkeen, ennenkuin
-saavuimme kolmannen ja suuremman läjän luo, Hans istui maahan ja
-alkoi ulvoa, vakuuttaen, ettei hän menisi askeltakaan edemmäksi,
-jollen lupaisi tehdä tavanmukaista uhritoimitusta.
-
-"Miksi et, sinä hullu?" kysyin.
-
-"Siksi, että luulen meidän jäävän tänne iäksi, jos te sen
-laiminlyötte, baas. Niin, naurakaa vain, mutta sanon teille, että
-nyt jo olette hankkinut huonon onnen itsellenne. Muistakaa sanojani,
-baas, kun viidestä korppikotkasta ammutte kahta harhaan."
-
-"Joutavia!" huudahdin. Koska kuitenkin tämä puhe korppikotkista
-kosketti minua läheisesti ja koska on aina yhtä hyvä mukautua
-alkuasukkaiden ennakkoluuloihin, heitin seuraavaan ja sitä seuraavien
-kasojen kohdalla kiveni yhtä siivosti kuin taikauskoisin zulu koko
-maassa.
-
-Olimme nyt saapuneet huipulle, joka lienee ollut kaksisataa
-yardia pitkä. Sen keskusta oli hiukan syvenevä ja puhdas kivistä,
-joko sitten ihmiskäden tai luonnon puhdistama, ja se muistutti
-yleispiirtein suuresti laajaa sirkusta.
-
-Voi, sitä näkyä, joka silmiäni kohtasi! Kaikkialla ympärillä virui
-miesten ja naisten irtonaisia luita siroiteltuina, useat niistä
-hyenain hampaitten raatelemia. Muutamat olivat aivan tuoreita,
-sillä tukka riippui vielä pääkalloissa, toiset olivat vaalenneita
-ja vanhoja. Niitä oli siinä, sekä nuoria että vanhoja, sadottain.
-Kukkulan sivuilla oli asianlaita sama, vaikka siellä enimmäkseen
-luut oli koottu kiiltäviksi kasoiksi. Ei ihme, että korppikotkat
-rakastivat Hloma Amabutu'a, verisen zulukuninkaan teurastuspaikkaa.
-
-Näistä peloittavista linnuista ei kuitenkaan tällä hetkellä ollut
-ainoatakaan näkyvissä. Kun ei siellä ollut tapahtunut muutamaan
-tuntiin mitään mestausta, olivat ne muualla etsimässä ruokaansa.
-No, minä halusin omia tarkoituksiani varten nähdä ne, sillä muuten
-käyntini oli turha, ja aloin heti tuumia, miten saisin ne saapumaan.
-
-"Hans", sanoin, "minä olen surmaavinani sinut, ja sitten sinun täytyy
-maata aivan hiljaa kuin kuollut. Vaikka korppikotkat laskeutuisivat
-päällesi, on sinun maattava aivan hiljaa, että näen, mistä ne tulevat
-ja kuinka ne laskeutuvat."
-
-Hottentotti ei ollenkaan ollut mielissään tästä ehdotuksesta. Hän
-suorastaan kieltäytyi minua tottelemasta, mainiten useita hyviä
-syitä. Häh sanoi, että tämän tapainen harjoitus oli pahaenteinen. Hän
-sanoi zulujen selittävän, että Hloma Amabutu'n pyhät korppikotkat
-olivat yhtä villejä kuin leijonat, ja kun ne kerran näkisivät miehen
-alhaalla, repisivät ne hänet kappaleiksi, olkoon hän sitten elävä tai
-kuollut. Lyhyesti, Hans ja minä olimme jyrkästi eri mieltä. Koska
-kuitenkin kaikin mokomin oli välttämätöntä, että minun näkökantani
-pääsisi voitolle, en vitkastellut esittää asiat hänelle hyvin
-suorasukaisesti.
-
-"Hans", sanoin, "sinun on oltava korppikotkien syöttinä. Valitse,
-tahdotko olla elävä vai kuollut syötti, ja minä kosketin pyssyn
-liipasinta merkitsevästi, vaikka tosin viimeksi olisin halunnut tai
-aikonut ampua uskollisen vanhan hottentottiystäväni. Mutta Hans, joka
-tiesi, miten suuri panos minulla oli pelissä, tuli toiseen päätökseen."
-
-"Allemachte, baas!" hän sanoi. "Minä ymmärrän enkä tahdo moittia
-teitä. Jos tottelen elävänä, kenties suojelushenkeni suojelee minua
-pahalta enteeltä, ja kenties korppikotkat eivät nouki silmiäni.
-Mutta jos te kerran lähetätte kuulan vatsani läpi, silloin on kaikki
-lopussa, ja Hansille se on samaa, baas kuin 'hyvää yötä, nuku hyvin.'
-Tottelen teitä, baas, ja makaan, missä tahdotte, mutta kuitenkin
-pyydän, ettette unohtaisi minua ja menisi pois, jättäen minut noiden
-paholaislintujen saaliiksi."
-
-Lupasin hänelle vahvasti, etten niin tekisi. Sitten me näyttelimme
-hyvin julman pienen pantomiinin. Me astuimme areenan tapaisen paikan
-keskelle, minä kohotin pyssyni ja olin iskevinäni Hansia päähän
-sen perällä. Hän kaatui selälleen, potki hiukan ja jäi sitten
-liikkumattomana makaamaan. Siten päättyi ensimmäinen näytös.
-
-Toinen näytös oli seuraava: Hyppelin ilosta kuin eläimellinen
-zulumestaaja ja peräydyin sitten uhrini luota, kätkeydyin tasangon
-laidassa noin neljänkymmenen yardin päässä olevaan pensaikkoon.
-Senjälkeen tuli pysähdys. Paikka oli vahvasti auringonpaahteinen
-ja aivan hiljainen, yhtä hiljainen kuin ympärilläni olevien
-murhattujen miesten luurangot, yhtä hiljainen kuin Hans, joka makasi
-siinä näyttäen niin kovin pieneltä ja kuolleelta tässä suuressa
-teatterissa, jossa ei yhtään ruohoa kasvanut. Se oli kolkkoa odotusta
-sellaisessa ympäristössä, mutta vihdoin kolmannen näytöksen esirippu
-kohosi.
-
-Äärettömässä sinisessä avaruudessa yläpuolellani huomasin täplän,
-joka ei ollut suurempi kuin tomuhiekkanen. Korppikotka oli
-vahtiessaan tuolla korkealla ihmissilmän kantamattomissa nähnyt teon
-ja alaslaskeutuessaan antanut siitä merkkitiedon kumppaneilleen,
-jotka noin viidenkymmenen mailin laajuisella alueella liitelivät
-taivaalla; sillä nämä linnut etsivät saaliinsa katseillaan, ei
-hajuaistinsa avulla. Yhä alemmaksi se tuli, ja kauan ennen kuin
-se oli saapunut maanpinnan läheisyyteen, ilmestyi kaukaiseen
-siintävyyteen toisia täpliä. Nyt se oli vain neljän tai viiden
-sadan yardin etäisyydessä minusta ja alkoi kiertää ympäri paikan
-suurilla siivillään liihoitellen, ja laskeutui samalla yhä
-alemmaksi. Se laskeutui pehmeästi ja hitaasti, kunnes se oli noin
-sadanviidenkymmenen jalan päässä Hansista. Sitten se äkkiä pysähtyi,
-pysyi aivan liikkumattomana muutaman sekunnin, sulki siipensä
-ja putosi kuin nuoli, levittäen ne uudelleen juuri ennen maahan
-koskettamistaan.
-
-Tässä se laskeutui, eteenpäin kurkoittaen sillä kummallisella
-tavalla, mikä korppikotkille on ominaista, ja tehden muutamia
-kömpelöitä askeleita, kunnes se voitti tasapainonsa. Sitten se
-jäykistyi liikkumattomaksi, katsellen kauhealla kivettyneellä
-ilmeellä maassa makaavaa Hansia, joka oli noin viidentoista jalan
-päässä siitä. Tuskin tämä korppikotka oli alhaalla, kun toiset
-taivaan avaruudesta ilmestyen tekivät niinkuin se oli tehnyt. Ne
-tulivat, laskeutuivat, kiertelivät, aina idästä länteen auringon
-suuntaan. Ne liitelivät muutamia sekunteja, sitten ne putosivat
-kuin kivet iskien maahan nokkansa ja toinnuttuaan astelivat riviin
-ja istuivat katsellen Hansia. Pian niitä oli suuri kehä hänen
-ympärillään, kaikki liikkumattomina, kaikki katsellen ja odotellen
-jotakin.
-
-Samassa tämä jokin ilmestyikin erään korppikotkan muodossa, joka
-oli lähes kaksi kertaa niin suuri kuin toiset linnut. Tämä oli se,
-jota buurit ja alkuasukkaat nimittivät "kuningaskotkaksi" ja joita
-joka parven mukana on yksi. Tämä hallitsee joukkoa ja ilman sen
-läsnäoloa ja lupaa ei kukaan uskalla hyökätä ruumiin kimppuun. Onko
-tämä inhoittava lintu eri lajia kuin muut, tai onko se vain vankempi
-kooltaan ja rakenteeltaan kuin muut ja sen vuoksi päässyt niiden
-yliherraksi, sitä en voi sanoa. Ainakin on varmaa, kuten pitkän ja
-alituisen havainnon perusteella voin todistaa, että melkein joka
-parvella on kuninkaansa.
-
-Kun tämä omituinen majesteetti oli saapunut, alkoivat toiset
-korppikotkat, joita nyt oli kenties viisi- tai kuusikymmentä Hansin
-ympärillä, osoittaa vilkkaan eloisuuden merkkejä. Ne katselivat
-kuningaslintua, ne katselivat Hansia, kurottaen paljaita punaisia
-kaulojaan ja vilkuttaen säihkyviä silmiään. Minä en kuitenkaan
-kiinnittänyt erikoista huomiota maassa oleviin, vaan olin
-täydellisesti syventynyt seuraamaan niiden kumppaneita ilmassa.
-
-Ilokseni huomasin, että korppikotka on hyvin vanhoillinen olento.
-Kaikki ne tekivät samaa, mitä ne epäilemättä olivat Aatamin ajoista
-tai aikaisemminkin tehneet -- kiertelivät ja pysähtyivät hetkiseksi
-ennenkuin putosivat maahan kuin lyijy. Nyt olisi oikea hetki ampua
-niitä, kun ne neljän tai viiden sekunnin ajan tarjosivat aivan
-paikallaan pysyvän maalitaulun. No, tällaisen välimatkan päästä,
-vähemmän kuin sadan yardin, tiesin hyvin voivani osata teelautaseen
-joka laukauksen, ja korppikotka on paljon leveämpi kuin teelautanen.
-Niinpä minusta näyttikin, että, onnettomuuksia lukuunottamatta,
-minulla ei ollut syytä suuresti pelätä edessäni olevaa kauheata
-ampumiskoetta. Yhä uudelleen tähtäsin paikallaan pysyviä lintuja
-pyssylläni, tuntien, että painamalla liipasinta olisin lävistänyt ne.
-
-Arvellen sen harjoituksen vuoksi hyväksi jatkoin tätä peliä pitkän
-ajan, kunnes se lopulta sai odottamattoman lopun. Äkkiä kuulin
-tappelua muistuttavan äänen. Laskiessani katseeni alas näin koko
-korppikotkien lauman ryntäävän Hansin kimppuun, auttaen toisiaan
-eteenpäin suuria siipiään räpyttäen, ja noin kolme jalkaa niiden
-edellä oli niiden kuningas. Seuraavassa hetkessä Hans hävisi, ja,
-tämän höyhenisen, inhoittavan joukon keskeltä kohosi hirveä kiljahdus.
-
-Jälkeenpäin havaitsin, että kuningaskotka oli tarttunut hänen
-nykerönenäänsä, kun taasen sen peloittavat kumppanit tartuttuaan
-muihin kohtiin hänestä alkoivat repiä tapansa mukaan varatakseen
-itselleen jonkin makupalan. Hans potki ja kirkui, ja minä nyökkäsin
-paikalle huutaen, ja saaden ne kohoamaan suurena räpyttelevänä
-parvena, joka samassa katosi kunkin lentäessä omalle suunnalleen.
-Minuutin kuluttua ne olivat kaikki kadonneet, ja hottentotti ja minä
-jäimme kahdenkesken.
-
-"Hyvä on", sanoin. "Sinä näyttelit hyvin."
-
-"Hyvä! baas", hän vastasi, "ja minulla kun on kaksi niin suurta
-lovea nenässä, että voin pistää niihin sormeni, ja lisäksi puremia
-kaikkialla. Katsokaa, kuinka housuni ovat revityt. Katsokaa päätäni,
--- missä on tukka? Katsokaa nenääni. Hyvä! Näyttelin hyvin! Ne
-olivat nuo kirotut korppikotkat, jotka näyttelivät. Oi, baas, jos te
-olisitte nähnyt ja haistanut niitä, ette sanoisi, että se oli hyvä.
-Kas, olisi tarvittu vain sekunti lisää ja minulla, jolla on kaksi
-sierainta, olisi nyt neljä."
-
-"Ei tee mitään, Hans", sanoin, "se on vain naarmu, ja minä lahjoitan
-sinulle muutamat uudet housut. Tässä on myös tupakkaa sinulle. Tule
-tänne pensaikkoon, niin saamme jutella."
-
-Sitten menimme, ja kun Hans oli hiukan tointunut, kerroin hänelle
-kaikki, mitä olin huomannut korppikotkien tavoista ilmassa, ja hän
-kertoi, mitä hän oli huomannut niiden tavoista maassa, mikä ei
-kiinnittänyt mieltäni, koska en voinut niitä istualtaan ampua. Hän
-oli samaa mieltä kanssani, että oikea hetki laukaisemiseen olisi
-juuri vähää ennen kuin ne syöksyivät alas.
-
-Kun me vielä keskustelimme, kuulimme huutoja ja, katsoessamme yli
-kummun reunan, joka oli Umgungundhlovuun päin, näimme surullisen
-näyn. Rinnettä ylös meitä kohti tuli kolme mestaajaa seitsemän tai
-kahdeksan sotilaan kanssa laahaten kolmea miestä, joiden kädet oli
-sidottu selän taakse. Yksi näistä oli hyvin vanha, toinen noin
-viisikymmentävuotias ja kolmas vielä poika, joka ei näyttänyt olevan
-vanhempi kuin kahdeksantoistavuotias. Kuten pian kuulin, he olivat
-samaa perhettä, isoisä, isä ja vanhin poika, jotka oli vangittu
-syytettyinä muka taikuuden harjoittamisesta, mutta todellisuudessa,
-jotta kuningas saisi heidän karjansa.
-
-Nyangat eli poppamiehet olivat heidät tutkineet ja tuominneet, ja nyt
-näiden onnettomien raukkojen oli kärsittävä kuolemanrangaistuksensa.
-Dingaan ei sitä paitsi tyytynyt hävittämään heimon nykyisiä ja
-tulevia päämiehiä kolmessa polvessa, vaan oli jo poistanut tieltään
-kaikki heidän lähemmät ja kaukaisemmat sukulaisensa, joten hän
-saattoi esiintyä perheen karjan ainoana perijänä.
-
-Sellaisia olivat ne kauheat julmuudet, joita tapahtui Zulumaassa
-niihin aikoihin.
-
-
-
-
-XIV Luku.
-
-NÄYTÖS.
-
-
-Nuo kolme kuolemaan tuomittua kuljettivat heidän murhaajansa
-syvennykseen keskikohdalle, muutaman yardin päähän siitä paikasta,
-missä Hans ja minä seisoimme.
-
-Heidän jälessään tuli pääpyöveli, iso elukkamaisen näköinen mies,
-jolla oli päässä kummallinen leopardin-nahkainen lakki -- luullakseni
-jonkinlaisena arvomerkkinä -- ja piteli kädessään raskasta nuijaa,
-jonka varsi oli monien naarmujen uurtama, niistä jokainen edustaen
-ihmishenkeä.
-
-"Katso, valkoinen mies", hän huusi, "tässä on syötti, jonka kuningas
-lähettää sinulle houkutellaksesi pyhät linnut luoksesi. Jollet sinä
-olisi ollut sellaisen syötin tarpeessa, olisivat nämä taikurit
-kenties pelastuneet. Mutta Musta sanoo, että pieni Yrjön Poika, jonka
-nimi on Macumazahn, tarvitsee niitä näyttääkseen taikavoimaansa, ja
-sen tähden heidän täytyy tänään kuolla."
-
-Tämän ilmoituksen kuultuani tulin tosiaankin sairaaksi. Enkä suinkaan
-tuntenut voivani paremmin, kun nuorin uhreista, kuullen pyövelin
-sanat, heittäytyi polvilleen ja alkoi rukoilla minua säästämään
-hänet. Hänen isoisänsä myöskin kääntyi puoleeni, sanoen:
-
-"Päällikkö, eikö riitä, jos minä kuolen? Minä olen vanha ja minun
-elämäni ei merkitse mitään. Tai jos yksi ei riitä, ottakaa minut
-ja poikani, mutta anna nuoren pojanpoikani päästä vapauteen. Me
-olemme kaikki viattomia taikuuden harjoittamiseen, eikä hän ole edes
-kylliksi vanha harjoittaakseen sellaista, hän kun on vain naimaton
-poika. Päällikkö, te myöskin olette nuori. Eikö sydämenne olisi
-raskas, jos teidät surmattaisiin, kun elämänne aurinko vielä on
-taivaanrannalla nousemassa? Ajatelkaa, valkoinen päällikkö, mitä
-isänne tuntisi, jos hänen olisi pakko nähdä teidät surmattavan
-silmiensä edessä, jotta joku muukalainen voisi käyttää ruumistanne
-näyttääkseen taitoaan ampua noidutulla aseella niitä otuksia, jotka
-sitä syövät."
-
-Nyt keskeytin melkein kyyneleet silmissä ja selitin tuolle kunnon
-miehelle niin hyvin kuin taisin, ettei minulla ollut mitään
-tekemistä heidän kauhean kohtalonsa kanssa. Sanoin hänelle, että
-olin viaton heidän vereensä, jonka oli pakko vuotaa, jotta minä
-voisin koettaa ampua siipeen korppikotkia pelastaakseni valkoiset
-kumppanini samallaiselta tuomiolta kuin heidän omansa. Hän kuunteli
-tarkkaavasti, tehden kysymyksen silloin tällöin, ja kun hän oli
-käsittänyt ajatukseni, sanoi hän mitä arvokkaimmalla tyyneydellä:
-
-"Nyt ymmärrän, valkoinen mies, ja minä olen iloinen havaitessani,
-että ette ole julma, kuten ajattelin. Lapseni", hän jatkoi, kääntyen
-toisten puoleen, "älkäämme vaivatko tätä inkoos'ia enempää. Hän
-tekee vain, mitä hänen on pakko tehdä pelastaakseen veljiensä
-hengen ampumataidollaan, jos voi. Jos me jatkamme puolusteluamme ja
-koetamme saada hänen sydämensä säälistä liikutetuksi, saattaa siitä
-nouseva suru laittaa hänen kätensä vapisemaan, ja sitten he kuolevat
-myös ja heidän verensä tulee hänen ja meidän päällemme. Lapseni,
-kuninkaan tahto on, että meidät surmataan. Valmistukaamme tottelemaan
-kuningasta, kuten meidän perheemme miehet ovat aina tehneet.
-Valkoinen herra, me kiitämme teitä hyvistä sanoistanne. Eläkää kauan
-ja olkoon onni majassanne elämänne loppuun. Osukoon taika-aseenne
-maaliinsa, jotta siten pelastatte seuralaistenne hengen kuninkaan
-käsistä. Hyvästi, inkoos", ja kun hän ei voinut kohoittaa sidottuja
-käsiään tervehdykseen, hän kumarsi minulle ja samoin tekivät muut.
-
-Sitten he kävelivät vähän matkan päähän ja, istuutuen maahan,
-alkoivat keskustella keskenään sekä jonkun ajan kuluttua hyräillä
-jotain kummallista laulua yksiäänisesti. Pyövelit ja vartijat myöskin
-istuutuivat jonkun matkan päähän, nauraen, rupattaen ja antaen
-nuuskasarven kulkea kädestä käteen. Huomasin myös heidän päällikkönsä
-antavan hiukan nuuskaa uhreille ja pitävän sitä kämmenellään heidän
-nenänsä alla, josta he vetivät sitä sieraimiinsa ja kohteliaasti
-kiittivät häntä nuuskatessaan.
-
-Minä puolestani sytytin piippuni ja poltin sitä, sillä näytin
-kaipaavan jotain kiihoittavaa tai pikemmin rauhoittavaa. Ennenkuin
-olin lopettanut, Hans, joka tohtoroi korppikotkain nokkien jättämiä
-naarmujaan jonkinlaisella lehtikeitoksella, huudahti äkkiä
-tavallisella äänellään:
-
-"Katsokaa, baas, tässä ne tulevat, valkoiset miehet toisella puolella
-ja mustat toisella, aivankuin vuohet ja lampaat raamatun mukaan
-tuomiopäivänä."
-
-Katsahdin, ja oikealla puolellani tuli näkyviin buurijoukko,
-rouva Prinsloo etunenässä, pitäen vanhan sateenvarjon jäännöksiä
-päänsä yläpuolella. Vasemmalta lähestyi joukko zulujen ylimyksiä
-ja neuvosmiehiä, joiden edessä Dingaan asteli puettuna helmillä
-koristettuun tanssipukuunsa. Hän nojasi kahteen rotevaan
-henkivartijaan, kolmannen pitäessä kilpeä hänen päänsä yläpuolella
-auringon suojana ja neljännen kantaessa suurta tuolia hänen
-istuakseen. Kumpaisenkin ryhmän takana huomasin myöskin joukon zuluja
-sota-varustuksissa, kaikki asestettuina leveillä pistokeihäillä.
-
-Molemmat ryhmät saapuivat kiven luo, jolla istuin, melkein
-samanaikaisesti, kuten luultavasti oli edeltäpäin järjestetty
-tapahtuvaksi, ja pysähtyivät tuijottaen toinen toisiaan. Minä taasen
-istuin yhä edelleen kivellä ja jatkoin tupakoimistani.
-
-"Allemachte! Allan", läähätti rouva Prinsloo, joka oli hengästynyt
-kävellessään ylös kummulle, "täälläkö te olettekin! Kun ette tullut
-takaisin, ajattelin teidän juosseen tiehenne ja jättäneen meidät
-kuten se hätähousu Pereira."
-
-"Niin, täti, täällä minä olen", vastasin synkästi, "ja toivoisin
-taivaan nimessä olevani jossain muualla."
-
-Juuri silloin Dingaan, joka oli asettanut suuren ruhonsa tuolille ja
-tointunut hengästyksestään, huusi mukanaan olevaa nuorta Halstead'ia
-luokseen ja sanoi:
-
-"Tho-maas, kysy veljeltäsi Macumazahn'ilta, onko hän valmis
-koettamaan korppikotkien ampumista. Jollei, annan hänelle hiukan
-enemmän aikaa taikalääkkeensä valmistamiseen."
-
-Vastasin ärtyisästi, että olin niin valmis kuin minun koskaan voitiin
-toivoa olevan.
-
-Sitten rouva Prinsloo, joka ymmärsi zulujen kuninkaan olevan
-edessään, astui häntä kohti sateenvarjoaan heiluttaen. Tarttuen
-kädestä Halstead'ia, joka ymmärsi hollantia, hän pakoitti tämän
-kääntämään erään lausunnon, joka oli Dingaanille osoitettu.
-
-Jos hän olisi kääntänyt sen sanallisesti sellaisena kuin se rouva
-Prinsloon huulilta lähti, olisimme viidessä minuutissa kaikki
-olleet hengettöminä, mutta onneksi tämä onneton nuori mies oli
-oppinut jonkunverran käärmeen viekkautta oleskelunsa aikana zulujen
-keskuudessa ja muutteli hänen voimakkaita lausetapojaan. Tämän puheen
-ytimenä oli, että Dingaan oli mustasydäminen ja verenhimoinen roisto,
-jota Kaikkivaltias ennemmin tai myöhemmin rankaisisi (kuten Hän
-todella tekikin), ja että, jos hän koskisi hiuskarvaankaan hänen tai
-hänen kumppaniensa päässä, buurit, hänen maanmiehensä koettaisivat
-olla Kaikkivaltiaan apulaisina tässä asiassa. Halsteadin kääntäminä
-zulukielelle hänen sanansa kuuluivat, että Dingaan oli suurin
-kuningas koko maailmassa. Ei todellakaan ollut nyt eikä ennen hänen
-vertaistaan kuningasta voimassa, viisaudessa tai ruumiin kauneudessa,
-ja että, jos hänen kumppaneineen oli kuoltava, hänen loistonsa
-näkeminen lohdutti heitä kuolemassa.
-
-"Totta tosiaan", sanoi Dingaan epäluuloisesti, "jos tämä mies-nainen
-sanoo näin, kertovat hänen silmänsä toista ja huulensa toista. Oi,
-Thomaas, älä enään valehtele. Sano valkoisen päälliköttären oikeat
-sanat, ettei minun tarvitse toisella tavalla ottaa niistä selvää,
-jonka jälkeen antaisin sinut mestaajille."
-
-Halstead selitti nyt, ettei hän ollut vielä sanonut kaikkea. Tämä
-"mies-nainen", joka, kuten Dingaan otaksui, oli suuri päällikkö
-hollantilaisten keskuudessa, lisäsi, että, jos hän, mahtava ja
-kunniakas kuningas, maantärisyttäjä ja maailmansyöjä, surmaisi hänet
-ja jonkun hänen alaisistaan, hänen kansansa kostaisi hänen puolestaan
-surmaamalla Dingaanin ja hänen kansansa.
-
-"Sanooko hän niin?" sanoi Dingaan. "Sitten nämä buurit ovat
-vaarallisia, kuten ajattelin, eikä sitä rauhallista väkeä, jota he
-uskottelevat olevansa", ja hän mietti hetkisen katse maahan luotuna.
-Sitten hän nosti päänsä ja jatkoi "No, veto on veto, enkä sentähden
-tahdo raivata tieltäni tätä kourallista, kuten muuten olisin heti
-tehnyt. Sano sille vanhalle lehmälle, että hänen uhkauksistaan
-huolimatta pysyn lupauksessani. Jos pieni Yrjön Poika, Macumazahn,
-voi taikavoimansa avulla ampua kolme korppikotkaa viidestä,
-saavat hän ja hänen palvelijansa mennä rauhassa. Jos ei, saavat
-korppikotkat, joihin hän ei ole osannut, ravita itseään heidän
-ruumiillaan, ja myöhemmin keskustelen hänen kansansa kanssa, kun se
-tulee hänen puolestaan kostamaan. No, riittäköön se tästä indaba'sta.
-Tuokaa nuo pahantekijät tänne, jotta he kiittäisivät ja ylistäisivät
-minua, joka annan heille niin armeliaan lopun."
-
-Sitten sotilaat työnsivät Dingaanin eteen isoisän, isän ja pojan,
-jotka tervehtivät häntä kuninkaallisella tervehdyksellä.
-
-"Oi, kuningas", sanoi vanhus, "minä ja lapseni olemme viattomia. Jos
-kuitenkin tahtosi on sellainen, oi kuningas, olen valmis kuolemaan,
-ja niin on myöskin poikani. Kuitenkin pyydämme sinua säästämään
-nuorimman. Hän on vielä poika, joka isommaksi tultuaan saattaa
-tehdä sinulle hyviä palveluksia, kuten minä olen tehnyt sinulle ja
-huoneellesi monet vuodet."
-
-"Vaikene, sinä valkopäinen koira!" vastasi Dingaan raivoisasti. "Tämä
-poika on taikuri kuten te muutkin ja kasvaisi noituakseen minut ja
-yhtyäkseen vihollisiini. Tiedä, että olen tuhonnut koko perheesi;
-jättäisinkö sitten eloon hänet, jotta hän siittäisi toisen, joka
-minua vihaisi? Menkää henkien valtakuntaan ja kertokaa niille, kuinka
-Dingaan menettelee noitien kanssa."
-
-Vanhus yritti uudelleen puhua, sillä hän rakasti ilmeisesti
-lapsenlastaan, mutta eräs sotilas sivalsi häntä kasvoille ja Dingaan
-huusi:
-
-"Mitä! Etkö ole tyytyväinen? Jos vielä sanot jotakin, pakoitan sinut
-surmaamaan pojan omin käsin. Viekää heidät pois."
-
-Sitten minä käännyin ja kätkin kasvoni, kuten kaikki valkoiset
-tekivät. Kuulin pian vanhan miehen, joka oli säästetty viimeiseksi,
-jotta hän näkisi jälkeläistensä kuoleman, äänekkäästi huutavan:
-
-"Yöllä kolmannenkymmenennen täysikuun aikana tästä päivästä lukien
-minä, kaukonäkijä, ennustaja, vaadin sinut, Dingaan, tulemaan
-aaveitten maahan tapaamaan minua ja omaisiani sekä siellä vastaamaan
--- --."
-
-Silloin pyövelit kauhusta kiljahtaen iskivät häntä, ja hän kuoli.
-Kun syntyi hiljaisuus, katsahdin ylös ja näin kuninkaan, joka oli
-käynyt likaisen keltaiseksi väriltään pelosta, sillä hän oli hyvin
-taikauskoinen, vapisevan ja pyyhkivän hikeä otsaltaan.
-
-"Olisit voinut jättää taikurin eloon", hän sanoi vapisevalla äänellä
-pääpyövelille, joka oli valmis taittamaan lisäksi kolme niskaa
-peloittavan nuijansa iskulla. "Hullu, minä olisin saanut kuulla lopun
-hänen valheellisesta sanomastaan."
-
-Mies vastasi nöyrästi, että hän arveli parhaaksi, että se jäisi
-sanomatta, ja hävisi näkyvistä niin pian kuin mahdollista. Tässä
-yhteydessä huomautettakoon, että Dingaan omituisesta sattumasta
-todellakin surmattiin noin kolmekymmentä kuukautta myöhemmin. Mopo,
-hänen kenraalinsa, joka tappoi hänen veljensä Chaka'n, tappoi hänet
-myöskin Chakan pojan, Umslopogaas'in avulla. Vuosia myöhemmin
-Umslopogaas kertoi minulle tämän tyrannin kauheasta kuolemasta
-kummitusten ahdistamana, mutta tietenkään hän ei voinut tarkalleen
-sanoa, minä päivänä se tapahtui. Sentähden en tiedä, oliko ennustus
-ehdottaman täsmälleen täyttynyt.
-
-Nuo kolme uhria lepäsivät kuolleina Kuolemankummun syvennyksessä.
-Toinnuttuaan kuningas heti antoi määräyksen, että katselijoiden oli
-vetäydyttävä taaksepäin paikoille, mistä he korppikotkia pelkäämättä
-saattoivat nähdä, mitä tapahtui. Buurit sotilasosaston saattamina,
-joita oli komennettu surmaamaan heidät heti, jos he yrittäisivät
-paeta, menivät toista tietä ja Dingaan zuluineen toista, jättäen
-Hansin ja minut yksin pensaikkomme taakse. Kun valkoiset kulkivat
-ohitseni, toivotti rouva Prinsloo minulle iloisella äänellä hyvää
-onnea, vaikka saatoin nähdä hänen vanhan käsiraukkansa vapisevan
-ja hänen kuivaavan silmiään vatdoek'illa. Henri Marais myöskin
-murtuneella äänellä rukoili minua ampumaan suoraan hänen tyttärensä
-vuoksi. Sitten tuli Marie, kalpeana, mutta tyynenä, ja katseli
-sanaakaan sanomatta silmiini sekä koetteli taskuaan, missä tiesin
-pistoolin olevan kätkössä. Muihin heistä en kiinnittänyt mitään
-huomiota.
-
-Hetki, kauhea koetuksen hetki oli vihdoin tullut. Epätietoisuus ja
-odotus olivat kauheat kestää! Tuntui ikuisuudelta aika ennenkuin
-ensimmäinen täplä, jonka tiesin korppikotkaksi, ilmestyi tuhannen
-jalan päähän yläpuolelleni ja alkoi laskeutua suuria kaartoja tehden.
-"Oh, baas", sanoi Hans onnettomana, "tämä on pahempaa kuin hanhien
-ampuminen Hanhirotkossa. Silloin te saatoitte menettää ainoastaan
-hevosenne, mutta nyt -- --."
-
-"Ole hiljaa", kuiskasin, "ja anna minulle pyssy."
-
-Korppikotka leijaili ja laskeutui, laskeutui ja leijaili. Loin
-silmäyksen buureihin päin ja näin heidän kaikkien olevan polvillaan.
-Silmäilin zuluja ja näin heidän odottavan hartaudella, jommoisella
-he luullakseni eivät koskaan ennen olleet mitään odottaneet, sillä
-heille tämä oli uutta kiihoitinta. Sitten kiinnitin silmäni lintuun.
-
-Se oli tehnyt viimeisen kierroksensa. Ennenkuin se syöksyi alas,
-se riippui isoilla levitetyillä siivillään, kuten toiset olivat
-tehneet, pää minua kohti ojennettuna. Vedin syvään henkeä, kohoitin
-pyssyn, tähtäsin kuolettavaan paikkaan sen rinnassa ja kosketin
-liipasinta. Kun panos laukesi, näin korppikotkan tekevän jonkinlaisen
-kääntöliikkeen taaksepäin. Heti senjälkeen kuulin äänekkään
-läiskäyksen ja ilon värähdys kulki lävitseni, sillä luulin kuulan
-osuneen päämääräänsä. Mutta, voi! Niin ei ollut käynyt.
-
-Läiskähdyksen sai aikaan ilma, joka kuulan tieltä hajaantuen löi
-siipien jäykkiä sulkia vastaan. Jokainen, joka on ampunut suuria
-lintuja siipeen, tuntee tämän äänen. Lintu ei pudonnut, vaan tointui
-pian. Ymmärtämättä tämän epätavallisen melun merkitystä se pudotti
-itsensä rauhallisesti maahan ja istuutui ruumiiden läheisyyteen,
-iskien tavalliseen tapaan nokkansa maahan ja juosten muutamia askelia
-kuten toiset olivat samana iltapäivänä tehneet. Ilmeisesti se oli
-aivan vahingoittumaton.
-
-"Harhaan!" sanoi Hans huokaisten tarttuessaan pyssyyn ladatakseen
-sen. "Oi, miksi ette heittänyt kiveä siihen ensimmäiseen kasaan?"
-
-Loin Hansiin silmäyksen, joka varmasti sai hänet pelästymään. Ei
-hän ainakaan puhunut enempää. Buureilta kuului heikko valitus.
-Sitten he alkoivat rukoilla hartaammin kuin ennen, kun taasen zulut
-kerääntyivät kuninkaan ympärille ja kuiskasivat hänelle jotain. Sain
-myöhemmin tietää, että hän löi korkeita vetoja minusta, kymmenen
-härkää yhtä vastaan, mihin heidän, vastenmielisesti kyllä, oli
-suostuttava.
-
-Hans päätti lataamisen ja ojensi pyssyn minulle. Samassa ilmestyi
-näkyviin muita korppikotkia. Koettaen epätoivon tuskalla selviytyä
-asiasta tavalla tai toisella valitsin oikeana hetkenä ensimmäisen
-niistä. Tähtäsin taasen ja painoin liipasinta. Pyssyn pamahdettua
-näin taaskin linnun tekevän väistöliikkeen taaksepäin ja kuulin ilman
-läiskähtävän sen siipiä vastaan. Sitten -- oi kauhistusta! -- tämä
-korppikotka kääntyi rauhallisesti ja alkoi kohota taivaalle samalla
-tavalla kuin se oli laskeutunutkin. Olin taasen ampunut harhaan.
-
-"Toinen kivikasa on tämän aikaansaanut, baas", sanoi Hans
-alakuloisesti, ja tällä kertaa en edes katsonut häneen. Istuuduin
-vain ja kätkin kasvoni käsiini. Yksi harhalaukaus vielä ja
-sitten -- --.
-
-Hans alkoi kuiskata minulle.
-
-"Baas", hän sanoi, "nuo korppikotkat näkevät pyssyn välkkyvän, ja
-kavahtavat sitä kuin hevonen. Baas, te ammutte niitä edestäpäin,
-sillä ne riippuvat kaikki nokka teitä kohti ennenkuin ne
-pudottautuvat. Teidän on mentävä niiden taakse ja ammuttava
-niitä pyrstön puolelta, sillä ei edes korppikotkakaan voi nähdä
-pyrstöllään."
-
-Annoin käsieni vaipua alas ja tuijotin häneen. Varmasti oli tuota
-miesparkaa joku korkeampi voima valistanut. Ymmärsin tämän kaiken
-nyt. Kun niiden nokat olivat minua kohti, saisin ampua viittäkymmentä
-korppikotkaa enkä kuitenkaan koskaan osuisi, sillä joka kerta ne
-väistäisivät pyssyn väikettä, joten kuula lentäisi ohi, vaikkakin
-vain hiukan.
-
-"Tule", sanoin ja aloin nopeasti kävellä syvennyksen reunan ympäri
-kivelle, jonka vastakkaisella puolella näin noin sadan yardin
-päässä. Matkallani jouduin lähelle zuluja, jotka pilkkasivat minua
-ohimennessäni ja kysyivät, missä taikavoimani oli ja halusinko nähdä
-valkoiset heti surmattavan. Dingaan löi vetoa minusta tarjoten
-viisikymmentä härkää yhtä vastaan, mutta kukaan ei suostunut vetoon
-edes kuninkaan kanssa.
-
-En vastannut mitään, en sittenkään, kun he kysyivät, olinko heittänyt
-pois keihääni ja aionko juosta pakoon. Synkkänä, epätoivoisena
-astelin kiveä kohti ja asetuin sen taakse suojaan Hansin kanssa.
-Näin buurien vielä olevan polvillaan, mutta he olivat lakanneet
-rukoilemasta. Lapset itkivät. Miehet tuijottivat toisiaan. Rouva
-Prinsloo oli kietonut käsivartensa Marien vyötäisille. Odotellessani
-kiven takana rohkeuteni palasi, kuten toisinaan tapahtuu äärimmäisen
-hädän hetkellä. Muistin untani ja tyynnyin. Varmasti Jumala ei olisi
-niin julma, että antaisi minun erehtyä ja siten saattaisi nämä
-ihmisraukat kuolemaan.
-
-Siepaten pyssyn Hansilta latasin sen itse; mitään en tahtonut uskoa
-toiselle. Kun pistin nallin, teki korppikotka viimeistä kierrostaan.
-Se riippui ilmassa kuten toiset olivat tehneet ja sen pyrstö oli
-minuun päin. Nostin pyssyn, tähtäsin, painoin liipasinta ja suljin
-silmäni, sillä en uskaltanut katsoa.
-
-Kuulin kuulan osuvan, ja muutamia sekunteja myöhemmin kuulin jotain
-muuta -- raskaan jymähdyksen maassa. Katsoin ja siinä tuo ruma lintu
-makasi levitetyin siivin kuolleena, kuolleena kuin kivi, kahdeksan
-tai kymmenen askeleen päässä ruumiista.
-
-"Allemachte! Se onnistui paremmin", sanoi Hans. "Tehän heititte kiviä
-jokaiseen muuhun, eikö niin, baas?"
-
-Zulut kiihtyivät ja vedot alenivat hiukan. Buurit kurkottivat
-valkoisia kasvojaan ja tuijottivat minuun. Näin heidät
-silmänurkastani, kun uudelleen latasin. Toinen korppikotka tuli.
-Nähdessään yhden kumppaninsa maassa, vaikkakin hiukan luonnottomassa
-asennossa, se ehkä ajatteli, ettei tässä kuitenkaan ollut mitään
-pelättävää. Minä nojasin kalliota vastaan, tähtäsin ja laukaisin,
-melkeinpä huolettomasti, niin varma olin tuloksesta. Tällä kertaa en
-sulkenut silmiäni, vaan tarkastelin, mitä tuleman piti.
-
-Luoti osui lintua jalkojen väliin ja lävisti rumiin pitkin sen
-pituutta, ja korppikotka tuli alas kuin kivi aivan toverinsa eteen.
-
-"Hyvä, hyvä!" huudahti Hans ilosta kurkkuansa karauttaen. "Nyt, baas
-älkää erehtykö kolmannesta ja, als sall recht kommen (kaikki on käyvä
-hyvin)."
-
-"Niin kyllä'", vastasin, "jos yleensä voin enää ampua harhaan."
-
-Minä latasin taas pyssyn itse, erittäin huolellisesti tarkastaen
-ruudin ja valiten sellaisen kuulan, joka sopi täysin tarkkaan
-piippuun. Lisäksi puhdistin luotireiän ohdakkeella ja sirotin
-sinne hiukkasen hienoa ruutia poistaakseni kaikki harhaanammunnan
-mahdollisuudet. Sitten istuuduin kivelle ja odotin. Mitä buurien ja
-zulujen mielessä liikkui, en voinut tietää. Tänä viimeisenä kaikille
-meille ratkaisevana hetkenä en katsonut ympärilleni, sillä olin liian
-jännittynyt omasta osastani näytelmässä.
-
-Nyt kuitenkin näyttivät korppikotkat vainuavan, että jotakin
-tavatonta oli tulossa, ja että vaara uhkasi heitä. Joka tapauksessa,
-vaikka ne tällä hetkellä kokoontuivat satalukuisina kaikilta
-ilmansuunnilta ja kiertelivät mahtavissa kaarteissa ylhäällä ilmassa,
-ainoakaan niistä ei näyttänyt haluavan laskeutua ruumiita syömään.
-Minä pidin niitä silmällä yhä. Tiesin että korppikotkien joukossa oli
-tuo suuri kuningaskotka, joka oli iskenyt nokkansa Hansin kasvoihin.
-Sen saattoi helposti erottaa, sillä se oli koko joukon suurempi kuin
-toiset ja sillä oli siipien kärjissä hiukan valkoista. Huomasin, että
-muutamat sen tovereista lähestyivät sitä ja muodostivat piirin sen
-ympärille ikäänkuin neuvotellakseen sen kanssa.
-
-Sitten ne erisivät jälleen ja kuningas alkoi laskeutua, luultavasti
-valtuutettuna, vakoilemaan maahan. Alas se tuli yhä hiljentäen
-vauhtiaan, kunnes se saapui määrätylle syöksymispaikalle ja näiden
-lintujen ikivanhan tavan mukaan pysyi liikkumattomana hetkisen
-ennenkuin syöksyi pää etelää kohti ja suuri, levällään oleva pyrstö
-minuun päin käännettynä.
-
-Tämä oli minulle onneksi ja, iloisena näin suuresta maalitaulusta,
-tähtäsin sitä ja laukaisin. Kuula kumahti, muutamia höyheniä lensi
-linnun vatsan alta, osoittaen luodin osuneen paikalleen, ja minä
-odotin näkeväni sen putoavan kuten edellisetkin. Mutta, voi, se
-ei pudonnutkaan! Muutaman sekunnin ajan se leijaili edestakaisin
-suurilla siivillään, sitten se alkoi kulkea ylöspäin suuria kaartoja
-tehden, jotka asteettain supistuivat, kunnes se näytti lentävän
-melkein suoraan taivaaseen. Minä tuijotin, tuijotin. Jokainen
-tuijotti, kunnes tuosta suunnattoman suuresta linnusta näkyi vain
-läiskä taivaalla, ja vihdoin vain pieni täplä. Sitten se katosi
-kokonaan kauas silmänkantamattomiin.
-
-"Nyt tuli loppu", sanoin Hansille.
-
-"Niin, baas", vastasi hottentotti kalisevien hampaittensa välistä,
-"nyt tuli loppu. Te ette pannut tarpeeksi ruutia. Pian me olemme
-kaikki kuolleita."
-
-"Ei aivan", sanoin katkerasti nauraen. "Hans, lataa pyssyni, lataa se
-nopeasti. Ennenkuin he kuolevat, on toinen kuningas zulumaassa."
-
-"Hyvä, hyvä!" hän huudahti ja latasi epätoivoisesti. "Ottakaamme
-tuo lihava Dingaan sika mukaamme. Ampukaa häntä vatsaan, baas, että
-hänkin saa kokea, minkälaista on kuolla hitaasti. Sitten leikatkaa
-kurkkuni, tässä on iso veitseni, ja senjälkeen leikatkaa oma
-kurkkunne, jollei teillä ole aikaa ladata pyssy uudelleen ampuaksenne
-itsenne, mikä on helpompaa."
-
-Nyökäytin myöntymykseksi, sillä olin aikeissa tehdä niin. En
-mitenkään voisi rauhallisesti katsella näiden buurien surmaamista, ja
-tiesin Marien pitävän huolen itsestään.
-
-Sillävälin zulut olivat tulossa minua kohti, ja sotilaat ajoivat
-edellään Marais'n väkeä, uhaten lävistää heidät assegaillaan
-ja kiljuen heille kuin karjalle. Molemmat joukkueet saapuivat
-syvennyspaikalle melkein samaan aikaan, mutta jäivät lyhyen
-välimatkan päähän toisistaan. Tällä heidän välillään olevalla
-paikalla viruivat murhattujen miesten ja kahden kuolleen korppikotkan
-ruumiit, joita vastapäätä Hans ja minä seisoimme.
-
-"No, pikku Yrjön Poika", puuskutti Dingaan, "sinä olet hävinnyt
-vedon, sillä sinä surmasit vain kaksi korppikotkaa viidestä
-taikataitosi avulla, mikä oli hyvä kylläkin, mutta ei tarpeeksi hyvä.
-Nyt sinun on maksettava vetosi, kuten minäkin olisin maksanut, jos
-sinä olisit voittanut."
-
-Sitten hän ojensi kätensä ja antoi kauhean määräyksensä: "Bulala
-amalongu!" (Surmatkaa valkoiset miehet.) "Surmatkaa heidät
-yksitellen, jotta näen, osaavatko he kuolla, -- kaikki muut paitsi
-Macumazahn'ia ja pitkää tyttöä, jonka minä pidän."
-
-Muutamat törmäsivät yhtaikaa ja tarttuivat rouva Prinsloo'hon, joka
-seisoi joukkueen etupäässä.
-
-"Odota hiukan, kuningas", hän huusi, kun assegait kohosivat häntä
-kohti. "Kuinka tiedät, että veto on menetetty? Hän, jota nimität
-Macumazahn'iksi, osui viimeiseen lintuun. Sitä olisi etsittävä,
-ennenkuin meidät surmataan."
-
-"Mitä vanha nainen sanoo?" kysyi Dingaan, ja Halstead käänsi hänen
-sanansa hitaasti.
-
-"Totta", sanoi Dingaan. "No, nyt minä lähetän hänet etsimään
-korppikotkaa taivaalta. Tule takaisin sieltä, Lihava, ja ilmoita
-meille, jos löydät sen."
-
-Sotilaat kohottivat assegainsa, odottaen kuninkaan sanaa. Minä olin
-katsovinani maahan ja sormielin pyssyni liipasinta, lujasti päättäen,
-että, jos hän sen sanan lausuisi, se olisi hänen viimeisensä. Hans
-silmäili ylöspäin -- luullakseni välttääkseen kuoleman näkemistä,
--- sitten hän äkkiä päästi villin kiljahduksen, joka sai jokaisen,
-myöskin tuomitut, kääntämään silmänsä häneen. Hän osoitti taivaalle,
-ja he katselivat nähdäkseen, mitä hän osoitti.
-
-Nyt he sen näkivät. Kaukaa, kaukaa rajattomasta sinimerestä ilmestyi
-pieni täplä, jonka hänen tarkka silmänsä oli jo huomannut. Tämä täplä
-laajeni laajenemistaan laskeutuessaan peloittavalla ja yhä kasvavalla
-nopeudella.
-
-Se oli kuningaskotka, joka putosi taivaalta -- kuolleena!
-
-Alas se tuli rouva Prinsloon ja pyövelien väliin, temmaisten yhdeltä
-heistä kohollaan olevan assegain ja paiskaten sen maahan. Alas se
-tuli ja makasi siinä pelkkänä liha- ja höyhenkasana.
-
-"Oi, Dingaan", sanoin sitä seuranneen syvän hiljaisuuden vallitessa,
-"näyttää siltä, että vedon olen voittanut minä, etkä sinä. Minä
-surmasin tämän lintujen kuninkaan, mutta ollen kuningas se halusi
-kuolla ylhäällä korkeudessa yksinään, siinä kaikki."
-
-Dingaan epäröi, sillä hän ei halunnut säästää buureja, ja minä,
-huomatessani hänen epäröintinsä, kohotin hiukan pyssyäni. Kenties hän
-näki sen tai kenties hänen kunniantuntonsa -- sellaisena kuin hän
-sen sanan ymmärsi -- voitti hänen verenhimonsa. Joka tapauksessa hän
-sanoi yhdelle neuvosmiehistään:
-
-"Tutki tämän korppikotkan ruumista ja katso, onko siinä kuulan reikä."
-
-Mies totteli, tunnustellen luu- ja lihakasaa. Hyväksi onneksi hän
-löysi, ei reikää -- sillä se oli hävinnyt lihakudosten yleisesti
-tuhoutuessa, -- vaan itse kuulan, joka lävistettyään paksun ruumiin
-alhaalta ylös asti oli pysähtynyt kovaan nahkaan aivan selkärangan
-lähelle siinä kohdassa, missä pitkä punainen kaula sukeltaa esiin
-siipien välistä. Hän kaivoi sen esiin ja piti sitä kaikkien nähtävänä.
-
-"Macumazahn on voittanut vetonsa", sanoi Dingaan. "Hänen
-taikataitonsa on voittanut, vaikkakin vain nipin näpin. Macumazahn,
-ota nämä buurit, ne ovat sinun, ja lähde heidän kanssaan maastani."
-
-
-
-
-XV Luku.
-
-RETIEF PYYTÄÄ SUOSIONOSOITUSTA.
-
-
-Silloin tällöin saavumme vaivaloisella matkallamme elämän läpi
-pieniin keitaisiin, jotka tarjoavat meille melkein täydellisen onnen.
-Ne ovat jalokivien tavoin siroitettuina pitkin ajan orjantappuraista
-erämaata. Toisinaan nämä ovat pelkän aistillisen tyydytyksen
-hetkiä. Toisinaan ne tekee kauniiksi olemuksemme henkisistä
-hetteistä pursuava vesi, kuten niissä harvinaisissa tapauksissa,
-jolloin voimakas käsi näyttää aikovan temmata syrjään elämän
-aineellisen verhon, ja me tunnemme sisimmässämme Jumalan läsnäolon
-ja lohdutuksen, hänen ohjatessaan askeleitamme siihen sanomattomaan
-päämäärään, joka on Hän itse. Toisinaan kuitenkin nämä kaikki,
-fyysillinen tyydytys ja jumalallinen sekä inhimillinen rakkaus, ovat
-sulautuneet kokonaisuudeksi kuten sielu ja ruumis, ja me voimme
-sanoa: "Nyt tiedän, mitä ilo on."
-
-Sellainen hetki tuli minulle tuon päivän iltana, jolloin voitin
-vetoni Dingaanin kanssa, kun tusinan ihmisen henki oli asetettu minun
-kylmäverisyyteni ja ampumataitoni varaan. Nämä ominaisuuteni eivät
-pettäneetkään minua, vaikka tiesinkin, että ilman hottentotti Hansin
-saamaa hengen valaistusta niistä ei olisi ollut kerrassaan mitään
-hyötyä. Kaiken ajatteluni ja kokemukseni jälkeenkään ei koskaan olisi
-juolahtanut mieleeni, että korppikotkien ihmeelliset silmät näkisivät
-ruudin välkkeen väliin tunkeutuvasta auringon valosta huolimattakin
-ja väistäisivät kuolettavaa kuulaa, ennenkuin se saavuttaisi ne.
-
-Sinä iltana olin todellakin sankari pienessä kaavassa. Henri
-Marais'kin suli ja puhui minulle kuin isä lapselleen, hän, joka aina
-oli salaisesti tuntenut vastenmielisyyttä minua kohtaan, osittain
-siksi, että olin englantilainen, osittain siksi, että olin kaikki
-kaikessa hänen tyttärelleen ja hän oli kateellinen, ja osittain siitä
-syystä, että olin hänen sisarenpoikansa Hernan Pereiran tiellä,
-jota hän joko rakasti tai pelkäsi tai kumpaakin. Muut heistä,
-miehet, naiset ja lapset kiittivät ja siunasivat minua kyyneleet
-silmissä, luvaten juhlallisesti, että, nuoruudestani huolimatta,
-minä eikä kukaan muu olisin heidän johtajansa siitä lähtien. Kuten
-saattaa kuvitella, oli rouva Prinsloo innostunein heistä kaikista,
--- vaikka onkin totta, että hän uskoi menestykseni johtuneen siitä
-mullikanmaksa-ateriasta ja uinahduksesta, jonka hän oli saanut minut
-ottamaan.
-
-"Katsokaa häntä", hän sanoi, osoittaen lihavalla sormellaan minun
-vähäpätöistä persoonaani ja kääntyen perheeseensä päin. "Jos minulla
-vain olisi sellainen mies tai poika teidän löntysten sijasta, jotka
-Jumala on minuun sitonut niinkuin kapulan aasintamman kavioihin,
-olisin onnellinen."
-
-"Jumala teki sen estääkseen sinut potkimasta, vanha rouva", sanoi
-hänen puolisonsa, tyyni mies, joka näytti omaavan pisteliään
-huumorin suonen. "Jos hän olisi sitonut toisen kapulan kieleesi,
-olisin minäkin onnellinen;" jonka jälkeen rouva sivalsi häntä päähän
-ja lapset juoksivat tiehensä nauraa hihittäen. Mutta siunatuin
-asia kaikista oli keskusteluni Marien kanssa. Se, mitä meidän
-keskemme sanottiin, voi parhaiten jäädä kunkin mielikuvituksen
-varaan, koska rakastavaisten puhelu, sellaisissakin olosuhteissa,
-ei ole mielenkiintoinen muille. Myöskin se tavallaan on liian pyhä
-toistettavaksi. Yhden lauseen panen paperille kuitenkin, koska
-myöhempien tapausten valossa tunnen sen sisältäneen ennustuksen eikä
-lausutun vain sattumasta. Se oli keskustelumme loppupuolella, kun hän
-ojensi takaisin pistoolin, jonka hänelle muuatta kauheaa tarkoitusta
-varten olin antanut.
-
-"Kolme kertaa sinä olet pelastanut henkeni, Allan, -- kerran
-Maraisfonteinissa, kerran nälkäkuolemasta, ja nyt Dingaanin käsistä,
-jonka kosketus olisi merkinnyt kuolemaani. Ihmettelen, tuleeko
-koskaan minun vuoroni pelastaa sinun henkesi?"
-
-Hän loi katseensa hetkiseksi maahan, sitten kohotti päänsä ja laskien
-kätensä olkapäälleni lisäsi hitaasti: "Tiedätkö, Allan, luulen sen
-tapahtuvan -- --" ja äkkiä hän kääntyi ja jätti minut lopettamatta
-lausettaan.
-
-Niinpä siis kaitselmuksen avulla minulle kävi mahdolliseksi
-pelastaa kaikki nämä kunnioitettavat ihmiset kurjasta ja verisestä
-kuolemasta. Ja kuitenkin olen usein miettinyt senjälkeen sitä
-mahdollisuutta, että asiat olisivat käyneet päinvastoin. Jos
-esimerkiksi tuo kuningaslintu olisi saanut voimia kulkeakseen
-jonnekin matkan päähän, sensijaan, että se kohosi suoraan ylöspäin
-kuin peltokana, kuten keuhkoihin haavoitetut linnut usein tekevät,
--- luultavasti etsiäkseen ilmaa, -- olisi se loppujen lopuksi
-saattanut olla parempi. Silloin olisin varmasti ampunut Dingaanin
-ja jokainen meistä olisi yhtä varmasti surmattu siihen paikkaan.
-Mutta jos Dingaan olisi tuona päivänä kuollut, eivät Retief ja hänen
-kumppaninsa koskaan olisi joutuneet hänen murhattavikseen. Kun
-luullakseni rauhaarakastava Panda, hänen veljensä, olisi seurannut
-valtaistuimelle, olisi myöskin luultavasti teurastus Weenen'in luona
-ja kaikki myöhemmät taistelut jääneet tapahtumatta. Mutta kohtalo oli
-niin määrännyt, ja mikä minä olen kiistelemään ja utelemaan kohtalon
-päätöksiä? Epäilemättä nämä tapahtumat oli määrätty tapahtuviksi ja
-ne tapahtuivatkin aikanaan. Siinä ei ole muuta sanomista.
-
-Aikaisin seuraavana aamuna me kokosimme härkämme, jotka, vaikkakin
-vielä olivat jaloistaan kipeitä, olivat nyt täysin syötettyjä ja
-jonkun verran levähtäneitä. Tuntia tai paria myöhemmin aloimme
-matkamme, sillä Dingaanilta oli tullut sana, että meidän oli heti
-lähdettävä. Myöskin hän lähetti meille oppaita päällikkö Kambulan
-komennuksessa näyttämään meille tietä Natal'iin.
-
-Söin sinä päivänä aamiaista kunnianarvoisan mr Owen'in ja hänen
-väkensä kanssa, koettaen taivuttaa hänet lähtemään pois kanssamme,
-koska en pitänyt Zulumaata turvallisena paikkana valkoisille naisille
-ja lapsille. Tehtäväni ei johtanut hedelmälliseen tulokseen. Mrs
-Hulley, poissaolevan tulkin vainio, jolla oli kolme pienokaista, miss
-Owen ja palvelija, Jane Williams olivat kaikki kylläkin halukkaita
-noudattamaan ehdotustani. Mutta mr ja mrs Owen, joissa hehkui
-oikea lähetyssaarnaajien innostus, eivät tahtoneet kuulla asiasta
-puhuttavan. He sanoivat, että Jumala suojelisi heitä. He olivat
-olleet maassa vain muutamia viikkoja ja olisi sekä raukkamaista
-että petturimaista paeta. Retiefin murhaamisen jälkeen he muuttivat
-mieltään -- varsin vähäpätöinen moite heille -- ja pakenivat yhtä
-nopeasti kuin muutkin.
-
-Kerroin mr Owen'ille, kuinka vähällä olin ampua Dingaanin, jossa
-tapauksessa he olisivat kaikki saaneet surmansa meidän kanssamme.
-Tämä uutinen pelästytti häntä suuresti. Hän piti minulle ankaran
-saarnan verenhimoisuuden ja kostonhalun synnillisyydestä.
-Huomatessani niinollen, että me katselimme asioita eri näkökannalta
-ja että oli hyödytöntä tuhlata sanoja todistelemiseen, lausuin
-hyvästi ja toivotin onnea hänelle ja hänen väelleen ja lähdin
-kulkemaan tietäni, vähintäkään aavistamatta, kuinka pian uudelleen
-tapaisimme toisemme.
-
-Tuntia myöhemmin lähdimme liikkeelle. Kulkien ohi tuon kirotun Hloma
-Amabutu'n kukkulan, missä näin muutamia kylläisiä korppikotkia
-kivillä makaamassa, saavuimme Suuren Kraalin portille. Täällä näin
-hämmästyksekseni Dingaanin muutamien neuvosmiestensä ja aseellisen
-yli satamiehisen vartioston ympäröimänä istumassa kahden suuren
-maitopuun varjossa. Peläten petosta pysäytin vaunut ja neuvoin
-buureja lataamaan pyssynsä sekä olemaan valmiit pahimman varalta.
-Suunnilleen minuuttia myöhemmin nuori Thomas Halstead saapui
-ilmoittaen, että Dingaan halusi puhutella meitä. Kysyin häneltä,
-merkitsikö se sitä, että meidät aiottiin surmata. Hän vastasi: "Ei,
-te olette aivan turvattuja." Kuningas oli saanut joitakin uutisia,
-jotka olivat saattaneet hänet hyvälle tuulelle valkoisia kohtaan, ja
-hän halusi lausua meille jäähyväiset, siinä kaikki.
-
-Me jatkoimme siis rohkeasti matkaamme sinne, missä Dingaan oli, ja
-pysäytettyämme vaunumme menimme yhtenä miehenä hänen luoksensa. Hän
-tervehti meitä varsin ystävällisesti ja ojensi vielä lihavan kätensä
-puristettavakseni.
-
-"Macumazahn", hän sanoi, "vaikka se minulle maksoikin useita härkiä,
-olen iloinen, että taikavoimasi eilen teki sinusta voittajan. Jollei
-niin olisi käynyt, olisin surmannut kaikki nämä ystäväsi, mikä olisi
-aiheuttanut sodan minun ja amaboona'in välillä. No, tänä aamuna olen
-saanut tietää, että nämä amaboonat aikovat lähettää minun luokseni
-ystävällisen lähetystön erään suuren päällikkönsä johtamana, ja
-luulen sinun tapaavan heidät tiellä. Annan sentähden tehtäväksesi
-ilmoittaa heille, että he voivat pelotta jatkaa matkaansa, sillä
-minä otan heidät hyvin vastaan ja kuuntelen kaikkea, mitä heillä on
-sanottavaa."
-
-Vastasin tekeväni sen.
-
-"Hyvä", hän vastasi. "Aion lähettää mukaasi kaksitoista härkää, kuusi
-niistä sinun ravinnoksesi matkalla ja kuusi lahjaksi amaboonain
-lähetystölle. Myöskin annan päällikölleni Kambulalle tehtäväksi
-saattaa teidät turvallisesti Tugela-joen yli."
-
-Kiitin häntä ja käännyin lähteäkseni, kun hänen silmänsä äkkiä
-kiintyivät Marie'en, joka -- tyhmästi kylläkin -- käytti tilaisuutta
-tullakseen toisten joukosta luokseni puhumaan jostakin, -- en muista,
-mistä.
-
-"Macumazahn, onko tämä se tyttö, josta puhuit minulle?" kysyi
-Dingaan; "hän, jonka aiot naida?"
-
-"On", vastasin.
-
-"Kautta paholaisen pään", hän huudahti, "hän on hyvin kaunis. Etkö
-tahdo lahjoittaa häntä minulle, Macumazahn?"
-
-"En, sillä hän ei ole omani, jotta voisin antaa hänet", vastasin.
-
-"No sitten, Macumazahn, annan sinulle hänestä sata härkää, mikä on
-kuninkaallisen vaimon hinta, ja lisäksi vielä kymmenen Zulumaan
-kauneinta tyttöä."
-
-Vastasin, että se ei käynyt päinsä.
-
-Nyt kuningas alkoi suuttua.
-
-"Minä otan hänet, tahtoen tai tahtomattasi!" hän sanoi.
-
-"Siinä tapauksessa saat hänet kuolleena, Dingaan", vastasin, "sillä
-se taikavoima ei ole vielä loppunut, joka tappoi korppikotkat."
-
-Tietysti tarkoitin, että Marie tulisi kuolemaan. Mutta kun zulukielen
-taitoni oli epätäydellinen, hän ymmärsi sanojen merkinneen, että hän
-itse tulisi kuolemaan, ja luulen niiden pelästyttäneen häntä. Joka
-tapauksessa hän sanoi:
-
-"Minähän lupasin sinulle täyden turvallisuuden, jos voittaisit vedon,
-joten siis hamba gachlé (mene rauhassa). En tahdo saada aikaan mitään
-riitaa valkoisten kanssa, mutta Macumazahn, sinä olet ensimmäinen
-heistä, joka on kieltänyt lahjan Dingaanilta. Kuitenkaan en kanna
-mitään kaunaa sinua kohtaan, ja jos haluat tulla takaisin, olet
-tervetullut, sillä huomaan, että pienuudestasi huolimatta olet sangen
-taitava ja että sinulla on oma tahto; tarkoitat myöskin samaa, mitä
-sanot, ja puhut totta. Vie Yrjön kansalle tieto, että sydämeni on
-lempeä heitä kohtaan." Sitten hän kääntyi ja lähti pois.
-
-Olin tosiaan iloinen, kun hän oli häipynyt näkyvistämme, sillä
-nyt tiesin, että olimme turvassa, lukuunottamatta sellaisia
-onnettomuuksia, jotka saattavat kohdata ketä matkustajaa tahansa
-villiseuduissa. Tällä hetkellä Dingaan joka tapauksessa tahtoi
-pysyä hyvissä väleissä buurien kanssa siksi, kunnes oli nähnyt
-heidän lähetystönsä. Sentähden oli epäiltävää, tokko hän saattaisi
-itseään heidän kanssaan auttamattomaan riitaan surmaamalla meidät
-petollisesti matkallamme hänen maansa läpi. Ollen varmoja siitä
-jatkoimme matkaamme keventynein sydämin, kiittäen taivasta siitä
-laupeudesta, joka osaksemme oli tullut.
-
-Kun kolmantena päivänä matkallamme lähenimme Tugelaa, tapasimme
-buurien lähetystön majoittuneena pienen virran varrelle, missä
-päätimme pysähtyä levähdyttääksemme härkiä ja nauttiaksemme
-päivällistä. He nukkuivat päivänpaisteessa eivätkä huomanneet meitä
-ollenkaan ennenkuin olimme aivan heidän edessään, jolloin he,
-nähdessään zuluvartiostomme, hyppäsivät ylös ja juoksivat etsimään
-pyssyjään. Sitten vaunumme sukeltautuivat pensaikosta, ja he
-tuijottivat hämmästyneinä, ihmetellen, kuka näillä seuduilla matkusti.
-
-Huusimme heille hollanniksi, ettei heidän pitäisi olla peloissaan,
-ja seuraavana hetkenä olimme heidän keskuudessaan. Kun olimme vielä
-jonkun matkan päässä, osuivat silmäni kookkaaseen, valkopartaiseen
-mieheen, jonka ulkomuoto tuntui minusta tutulta, ja häntä kohti
-suuntasin askeleeni, kiinnittämättä huomiotani muihin, joita lienee
-ollut kuusi tai seitsemän. Pian sain varmuuden, ja käsi ojennettuna
-menin häntä vastaan, sanoen:
-
-"Hyvää päivää, mynheer Piet Retief. Kuka olisi luullut, että me,
-jotka niin kaukana ja kauan sitten erosimme, tapaisimme toisemme
-zulujen maassa?"
-
-Hän tuijotti minuun.
-
-"Kuka se onkaan? Kuka se onkaan? Allemachte! Nytpä tiedän. Pieni
-englantilainen, Allan Quatermain, joka ampui hanhia lennosta siellä
-vanhassa siirtokunnassa. No, minun ei pitäisi olla hämmästynyt, sillä
-mies, jonka voititte tuossa kilpailussa, on kertonut minulle, että
-matkustelitte näissä seuduissa. Luulin vain hänen sanoneen, että
-zulut olivat surmanneet teidät."
-
-"Jos tarkoitatte Hernan Pereiraa", vastasin, "niin missä tapasitte
-hänet?"
-
-"Tapasin hänet etelämpänä Tugelan varrella kehnoissa olosuhteissa.
-Mutta hän voi teille tästä kaikesta kertoa itse, sillä olen tuonut
-hänet mukanani näyttämään meille tietä Dingaanin kraaliin. Missä on
-Pereira? Lähettäkää Pereira tänne. Haluan puhua hänen kanssaan."
-
-"Tässä olen", vastasi uninen ääni, Pereiran itsensä vihattu ääni,
-tiheän pensaikon takaa, mihin hän oli nukahtanut. "Mikä on asiana,
-komendantti? Minä tulen", ja hän kohosi ylös, ojennellen itseään ja
-haukotellen, juuri kun joukkueeni jäännös tuli paikalle. Kaikista
-ensiksi hän huomasi Henri Marais'n ja alkoi tervehtiä häntä, sanoen:
-
-"Jumalan kiitos, enoni, te olette turvassa!"
-
-Sitten hänen silmänsä osuivat minuun, enkä luule koskaan nähneeni
-miehen kasvojen täydellisemmin muuttuvan. Hänen puheensa taukosi,
-väri katosi hänen poskiltaan, jättäen ne kellertäviksi, mikä on
-ominaista portugalilaista syntyperää oleville henkilöille; hänen
-ojennettu kätensä putosi sivulle.
-
-"Allan Quatermain!" hän huudahti. "Minä luulin teidän kuolleen."
-
-"Kuten varmaan olisinkin, mynheer Pereira, kahdesti, jos teidän
-suunnitelmanne olisivat onnistuneet", vastasin.
-
-"Mitä tarkoitatte, Allan?" yhtyi puheeseen Retief.
-
-"Kerron teille, mitä hän tarkoittaa", huudahti rouva Prinsloo,
-pudistaen lihavaa nyrkkiään Pereiralle. "Tuo keltainen koira
-on kahdesti yrittänyt murhata Allanin -- Allanin, joka pelasti
-hänen henkensä ja myöskin meidän. Kerran hän laukaisi häntä kohti
-eräässä kallionrotkossa, mutta kuula raapaisi vain hänen poskeaan;
-katsokaa, tuossa näkyy sen jättämä naarmu. Kerran hän taasen
-ryhtyi salahankkeisiin zulujen kanssa saadakseen hänet hengiltä;
-hän nimittäin uskotteli Dingaanille hänen olevan pahantekijän ja
-taikurin, joka tuottaisi kirousta hänen maalleen."
-
-Nyt Retief silmäili Pereiraa.
-
-"Mitä teillä on tähän sanomista?" hän kysyi.
-
-"Mitä minulla on sanomista?" toisti Pereira, toinnuttuaan
-hämmästyksestään. "Se minulla vain on sanottavana, että se on vale
-tai väärinkäsityksestä johtunut. Minä en koskaan missään rotkossa
-ole ampunut mynheer Allania. Onko otaksuttavaa, että olisin niin
-tehnyt, kun hän juuri oli hoitamisellaan palauttanut minut takaisin
-elämään? En koskaan ole zulujen kanssa vehkeillyt hänen henkeään
-vastaan, mikä samalla olisi merkinnyt enoni ja serkkuni sekä kaikkien
-heidän seuralaistensa kuolemaa. Olisinko niin hullu, että sellaiseen
-ryhtyisin?"
-
-"Ette hullu, vaan häikäilemätön", kirkui rouva. "Sanon teille,
-mynheer Retief, ettei se ole mikään valhe. Kysykää noilta
-toisilta", hän lisäsi, vedoten kumppaneihinsa, jotka -- Marais'ta
-lukuunottamatta -- yhteen ääneen vastasivat:
-
-"Ei, se ei ole vale."
-
-"Hiljaisuutta!" sanoi päällikkö. "No, Allan poikaseni, kertokaahan
-nyt vaiheistanne."
-
-Kerroin senjälkeen hänelle kaikki, tietystikin jättäen pois
-yksityisseikat. Sittenkin selostukseni kävi pitkäksi, vaikkakaan se
-ei näyttänyt kuulijoitani väsyttävän.
-
-"Allemachte!" sanoi Retief, kun olin lopettanut, "tämä on kummallinen
-juttu, kummallisin, mitä koskaan olen kuullut. Jos se on totta,
-Hernan Pereira, olisi ansioittenne mukaista asettaa teidät selkä
-puunrunkoa vasten ja ampua."
-
-"Hyvä Jumala!" hän vastasi. "Tuomitaanko minut sellaisen kertomuksen
-perusteella, -- minut, joka olen viaton mies? Missä ovat
-todistukset? Tämä englantilainen syyttää minua kaikesta tästä siitä
-yksinkertaisesta syystä, että hän on ryöstänyt minulta serkkuni
-rakkauden, jonka kihlattu jo olin. Missä ovat hänen todistajansa?"
-
-"Mitä tulee rotkossa tapahtuneeseen ampumiseen, ei minulla ole
-muuta todistajaa kuin Jumala, joka teidät näki", vastasin. "Mitä
-tulee vehkeilyynne minua vastaan zulujen keskuudessa, niin siihen
-todellakin sattuu olemaan yksi todistaja, päällikkö Kambula, joka
-neuvosi mukaan oli lähetetty minua vangitsemaan ja joka nyt komentaa
-saattojoukkuettamme."
-
-"Raakalainen!" huudahti Pereira. "Uskotaanko siihen syytökseen,
-jonka tällainen raakalainen lausuu valkoista miestä vastaan? Kuka
-sitäpaitsi kääntää hänen kertomuksensa? Te, mynheer Quatermain,
-olette meikäläisistä ainoa, joka ymmärtää hänen kieltään -- jos
-ymmärrätte nimittäin, -- -- ja te olette minun syyttäjäni."
-
-"Se on totta", huomautti Retief. "Sellaista todistajaa ei
-kuultaisi ilman valantehnyttä tulkkia. Nyt kuunnelkaa. Joukkueen
-komentajana langetan tuomion. Hernan Pereira, olen tiennyt
-teidän menneisyydessänne olleen lurjuksen, sillä muistan, kuinka
-petitte tätä nuorta miestä, Allan Quatermainia, ystävällisessä
-ampumakilpailussa, jossa olin läsnä. Senjälkeen en kuitenkaan tähän
-asti ole kuullut teistä mitään, en hyvää enkä pahaa. Tänään tämä
-Allan Quatermain ja joukko maanmiehiäni tekevät raskaita syytöksiä
-teitä vastaan, mitkä eivät kuitenkaan tällä hetkellä kykene
-todistamaan tai kumoamaan mitään. En voi ratkaista näitä syytöksiä,
-mikä oma mielipiteeni lieneekin. Luulen, että teidän olisi parasta
-enonne, Henri Marais'n, kanssa palata trekbuurien luo, missä nämä
-syytökset voidaan jättää tuomioistuimelle ja ratkaista lain mukaan."
-
-"Siinä tapauksessa hän saa mennä yksin", sanoi rouva Prinsloo. "Hän
-ei tule meidän kanssamme, sillä me valitsemme kenttäoikeuden ja
-ammumme hänet, tuon hätähousun, joka jätti meidät kuolemaan nälkään
-ja myöhemmin koetti surmata pikku Allan Quatermain'in, joka pelasti
-meidän henkemme." Kuoro hänen takanaan vastasi:
-
-"Niin, niin aivan, me ammumme hänet."
-
-"Hernan Pereira", sanoi Retief, hieroen leveätä otsaansa, "en tiedä,
-mistä se johtuu, mutta kukaan ei näytä haluavan teitä kumppanikseen.
-Sanoakseni totuuden en minä itsekään halua. Kuitenkin luulen teidän
-olevan paremmin turvassa minun seurassani kuin näiden toisten, joita
-ilmeisesti olette loukannut. Sentähden ehdotan, että jatkatte matkaa
-meidän kanssamme. Mutta kuulkaa, mies", hän lisäsi ankarasti, "jos
-huomaan teidän vehkeilevän zulujen keskuudessa meitä vastaan, olette
-samassa hetkessä kuollut. Ymmärrättekö?"
-
-"Ymmärrän että olen joutunut parjauksen uhriksi", vastasi Pereira.
-"Kuitenkin on kristityn velvollisuus alistua vääryyksiin, ja sen
-vuoksi teen niinkuin haluatte. Nämä väärän todistuksen lausujat jätän
-Jumalan haltuun."
-
-"Ja minä jätän teidät pirulle", huusi rouva Prinsloo, "joka
-varmaankin teidät ennemmin tai myöhemmin noutaa. Poistukaa
-näkyvistäni, hätähousu, tai revin hiukset päästänne." Ja hän hyökkäsi
-Pereiraa kohti läimäyttäen kauhealla vatdoek'illaan -- jonka hän veti
-esiin jostain vaatetuksensa poimusta -- häntä kasvoihin, ajaakseen
-hänet pois, ikäänkuin hän olisi vahingollinen hyönteinen.
-
-No, hän meni -- en tiedä, minne, -- ja niin ankara oli yleinen
-mielipide häntä vastaan, ettei luullakseni edes hänen enonsa, Henri
-Marais, etsinyt Hernania lohduttaakseen häntä.
-
-Kun Pereira oli mennyt, rupesi meidän joukkomme Retief'in joukon
-kanssa juttusille, ja paljon meillä olikin puhumista. Erittäinkin
-kiinnitti komentaja Retiefin mielenkiintoa kertomus vedostani
-Dingaanin kanssa, jonka kautta pelastin kaikkien kumppanieni hengen
-korppikotkien ampumisella.
-
-"Ei kaikkivaltias Jumala turhaan antanut sinulle taitoa pitää
-pyssyä niin suorassa", sanoi Retief, kun asia hänelle selvisi. "Kun
-kuulillasi surmasit ne villilinnut rotkossa, mitä kukaan muu mies ei
-olisi kyennyt tekemään, muistan silloin ihmetelleeni, miksi sinun
-piti oleman niin paljon taitavampi meitä muita, jotka olimme niin
-paljon useampia vuosia harjoitelleet. Nyt sen ymmärrän. Kaikkivaltias
-Jumala ei ole hullu; hän tietää, mitä tekee. Mielelläni toivoisin
-sinun tulevan kanssani takaisin Dingaanin luo, mutta kun tämä
-turmeltunut Hernan Pereira on seurassani, on kenties parempi, että
-jäät pois. Kerrohan nyt minulle Dingaanista. Aikooko hän surmata
-meidät?"
-
-"Ei ainakaan tällä hetkellä luullakseni", vastasin, "sillä ensin
-hän tahtoo saada tietää kaiken buureista. Älkää kuitenkaan liikoja
-luottako häneen, vaikka hän puhuukin teille lempeästi. Muistakaa,
-että jos en olisi osunut kolmanteen korppikotkaan, olisi meidät
-kaikki heti tapettu. Ja, jos tahdotte menetellä viisaasti, pitäkää
-silmällä Hernan Pereiraa."
-
-"Tämän kaiken teen, erittäinkin viimeksimainitun; ja nyt meidän
-on jatkettava. Seis! Tulkaahan tänne, Henri Marais; minulla on
-teille sana sanottavana. Ymmärrän, että tämä pieni englantilainen,
-Allan Quatermain, joka vastaa sataa isompaa miestä, rakastaa
-tytärtänne, jonka hengen hän kerta toisensa jälkeen on pelastanut,
-ja että tyttärenne rakastaa häntä. Miksi ette sitten salli heidän
-kunniallisesti mennä naimisiin?"
-
-"Koska Jumalan edessä olen vannonut antavani hänet toiselle miehelle,
-sisareni pojalle Hernan Pereiralle, jota jokainen solvaa", vastasi
-Marais vihoissaan. "Siksi kunnes hän on täysi-ikäinen, tämä vala
-pysyy voimassa."
-
-"Oho!" sanoi Retief. "Olette siis luvannut karitsanne tälle hyenalle,
-niinkö? No, katsokaa, ettei hän riko teidän luitanne ja tyttärenne
-tai mahdollisesti muutamien muiden myös. Miksi Jumala muutamille
-asettaa madon aivoihin, kuten villipedoille, jolloin tämä mato saa
-heidät aina juoksemaan väärää tietä? Minä en tosiaankaan tiedä;
-mutta te Henri Marais, joka olette hyvin uskonnollinen, voitte
-miettiä asiaa ja ilmoittaa vastauksenne, kun ensi kerran tapaamme.
-No, tämä tyttärenne on pian täysi-ikäinen, ja sitten minä, -- koska
-olen käskynhaltijana siellä, minne hän on menossa, -- pidän huolen
-siitä, että hän saa sen miehen, jonka kanssa hän haluaa mennä
-avioliittoon, välittämättä siitä, mitä te sanotte, Henri Marais. Voi,
-hyvä Jumala! Toivoisinpa vain, että se tyttö, jota hän rakastaa,
-olisi minun tyttäreni. Mies, joka käyttää ampumataitoaan niin hyvään
-tarkoitukseen, saakoon myös palkkion vaivoistaan." Ja puhjeten
-tavalliseen leveään, sydämelliseen nauruunsa hän lähti hevosensa luo.
-
-Tämän kohtauksen jälkeisenä aamuna kahlasimme Tugela-joen poikki
-ja astuimme alueelle, jonka nimi nykyään on Natal. Kahden päivän
-vaelluksen jälkeen läpi tämän kauniin seudun saavuimme muutamille
-kukkuloille, joiden nimi muistaakseni oli Pakadi, -- tai lieneekö
-jonkun siellä asustavan päällikön nimi ollut Pakadi, en sitä varmasti
-muista. Kuljettuamme näiden kukkuloiden yli tapasimme niiden toisella
-puolella -- kuten Retief oli meille vakuuttanutkin -- suuren
-joukkueen trek-buureja, jotka parhaillaan valtasivat asuttavakseen
-Bushman-joen tämänpuolista maata, aavistamatta ollenkaan, ihmisparat,
-että kohtalo oli useille heistä määrännyt sen hautapaikaksi. Nykyään
-ja kaikkina tulevina aikoina on ja tulee olemaan sen paikan nimenä
-Weenen eli Itkupaikka, koska nämä uutisasukkaat siellä Dingaanin
-toimesta murhattiin muutamia viikkoja myöhemmin nyt puheenaolevasta
-ajasta.
-
-Vaikka paikka olikin kaunis, ei se kuitenkaan syystä tai toisesta
-ollut oikein mieleiseni ja niinpä -- ajatellen lähestyvää
-avioliittoani Marien kanssa -- aloin ratsun selässä, jonka
-eräältä buurilta olin ostanut, tutkia ympäristössä olevaa seutua.
-Tarkoitukseni oli etsiä kappale hedelmällistä maata, mihin naimisiin
-mentyämme voisimme asettua asumaan, ja sellaisen paikan löysinkin
-suuremmitta vaivoitta. Se sijaitsi noin kolmenkymmenen mailin päässä
-itäänpäin, erään kauniin joen -- nykyään tunnettu nimellä Mooi River
--- mutkassa.
-
-Tähän mutkaan sisältyi noin kolmekymmentä tuhatta acre'a erittäin
-hedelmällistä, alavaa maata, joka oli melkein puutonta ja rehevän
-ruohon peittämää sekä harvinaisen riistarikasta. Sen toisessa päässä
-kohosi tasahuippuinen kukkula, jonka harjalta -- kumma kyllä --
-juoksi vuolas vesivirta, joka sai alkunsa voimakkaasti pulppuavasta
-lähteestä. Puolivälissä tämän kukkulan itäisellä rinteellä oli virran
-kostuttama useita acreja laaja tasanko, joka oli melkein soveliaimpia
-asuinrakennuksen paikkoja, mitä koko Etelä-Afrikassa tunnen. Tänne
-päätin rakentaa asuntomme ja täällä aioin rikastua kasvattamalla
-suuria karjalaumoja. Selitykseksi mainittakoon, että tämä paikka
-kerran oli -- kuten vanhojen kraalien jäännökset osoittivat --
-kuulunut eräälle kafferiheimolle, jonka zulukuningas Chaka oli
-surmannut sukupuuttoon, joten se nyt siis oli vapaa asuttavaksi.
-
-Koska siellä oli maata enemmän kuin meidän oli mahdollista ottaa
-haltuumme, taivutin Henri Marais'n, Prinsloo't ja Meyer'it, joiden
-kanssa olin matkustanut Delagoasta, käymään mukanani sitä katsomassa.
-Kun he olivat sen nähneet, vakuuttivat he vastaisuudessa perustavansa
-kotinsa sinne, mutta toistaiseksi katsoivat turvallisuuden kannalta
-paremmaksi palata toisten buurien luo. Kafferien avulla, joita
-seudulla oli jälellä muutamia niistä heimoista, jotka Chaka oli
-hävittänyt, raivasin noin kahdentoista tuhannen acren suuruisen
-alueen itselleni ja, valittuani rakennuksen paikan, panin
-alkuasukkaat siihen rakentamaan karkeata savimökkiä, joka saisi käydä
-väliaikaisesta asumuksesta. Prinsloot, ja Meyerit myöskin ryhtyivät
-puuhaamaan samanlaisten mökkien rakentamista melkein omani viereen.
-Palasin sen jälkeen Marien ja buurien luo.
-
-Seuraavana aamuna paluuni jälkeen leirille Piet Retief ilmestyi sinne
-viiden tai kuuden seuralaisensa kanssa. Kysyin häneltä, miten hän oli
-selviytynyt Dingaanista.
-
-"Hyvin kylläkin", hän vastasi. "Ensin kuningas oli hiukan kiukkuinen,
-väittäen, että me buurit olimme varastaneet kuusi sataa härkää hänen
-karjastaan. Mutta minä näytin toteen, että sen oli tehnyt päällikkö
-Sikonyela, joka asuu tuolla Caledon River'in varrella. Hän oli
-nimittäin pukenut miehensä valkoisten vaatteisiin ja asettanut heidät
-hevosen selkään sekä myöhemmin ajanut karjaa erään meidän leirimme
-läpi, jotta näyttäisi siltä kuin me olisimme varkaita. Sitten
-hän tiedusti, mikä oli käyntini tarkoituksena. Vastasin tulleeni
-pyytämään lupaa asettua asumaan Tugelan eteläpuolella olevalle
-seudulle."
-
-"Tuo takaisin karjani, jonka sanot Sikonyelan varastaneen -- hän
-sanoi, -- niin puhumme lähemmin tästä maa-alasta. -- Tähän suostuin
-ja pian senjälkeen jätin kraalin."
-
-"Miten menettelitte Hernan Pereiran suhteen?" kysyin.
-
-"Menettelin seuraavasti, Allan. Ollessani Umgungundhlovussa otin
-selvän sen kertomuksesi todenperäisyydestä, että hän oli vehkeillyt
-saadakseen zulut surmaamaan sinut muka taikurina."
-
-"Ja mitä saitte selville?"
-
-"Sain tietää sen olleen totta, sillä Dingaan itse kertoi sen minulle.
-Lähetin hakemaan Pereiraa ja käsikin hänen poistua leiristäni sekä
-ilmoitin samalla, että, jos hän palaisi takaisin buurien joukkoon,
-asetettaisiin hänet syytteeseen murhayrityksestä. Hän ei sanonut
-mitään, vaan lähti."
-
-"Minne hän meni?"
-
-"Dingaan antoi hänelle asuinpaikan aivan kraalinsa ulkopuolella.
-Kuningas sanoi itselleen olevan hänestä hyötyä, koska hän osasi
-korjata pyssyjä ja opettaa hänen sotilaitaan niillä ampumaan. Siellä
-hän luullakseni myöskin pysyy, vaikkakin hän kenties oli ajatellut
-viisaammaksi laittautua tiehensä. Joka tapauksessa olen varma, ettei
-hän täällä tule tuottamaan ikävyyksiä sinulle eikä kenellekään
-muulle."
-
-"Ei tietenkään, mutta hän saattaa tuottaa ikävyyksiä siellä", sanoin
-epäilevästi. "Mitä tarkoitat, Allan?"
-
-"En oikein tiedä, mutta hän on mustasydäminen ja petturi
-luonteeltaan, ja tavalla tai toisella hän tulee tuottamaan murhetta.
-Tai luuletteko esimerkiksi, että hän rakastaa teitä senjälkeen, kun
-olette ajanut hänet tiehensä kuin varkaan?"
-
-Retief kohautti olkapäitään ja nauroi, kun hän vastasi:
-
-"Aion siinä suhteessa olla huoleton. Mitä hyödyttää vaivata päätään
-sellaisen kurjan olion ajattelemisella? Ja nyt, Allan, minulla on
-jotain kysyttävää sinulta. Oletko jo mennyt naimisiin?"
-
-"Ei, eikä se voi tapahtua ennenkuin viiden viikon kuluttua, jolloin
-Marie tulee täysi-ikäiseksi. Hänen isänsä on yhä sitä mieltä, että
-hänen valansa sitoo häntä, ja minä olen luvannut, etten ota hänen
-tytärtään sitä ennen."
-
-"Niinkö tosiaankin, Allan? Luulen että Henri Marais on vähämielinen,
-tai muuten hänen kirottu sisarenpoikansa, Hernan, on lumonnut hänet
-kuten käärme linnun. Kuitenkin luulen lain olevan hänen puolellaan,
-ja koska olen päällikkö, en voi neuvoa ketään rikkomaan lakia.
-Kuulehan siis. Sinulla ei ole mitään hyötyä siitä, että jäät tänne
-katselemaan kypsää persikkaa, jota et saa poimia, sillä se tekee
-vain vatsan kipeäksi. Siksi on sinulle parasta, että lähdet mukaani
-noutamaan sitä karjaa Sikonyelalta, sillä olen seurastasi oleva
-erittäin iloinen. Myöhemmin toivon sinun myöskin palaavan kanssani
-Zulumaahan, kun menen pyytämään lupaa saada asuttavakseni koko tämän
-alueen."
-
-"Mitä sitten naimisiin menostani?" kysyin peloissani.
-
-"Oh, vakuutan, että voit mennä naimisiin ennen lähtöämme. Tahi
-jollei, niin ainakin palattuamme. Kuulehan nyt, älä petä minua tässä
-asiassa, Allan. Meistä ei kukaan muu osaa puhua zulukieltä kuin sinä,
-joka olet näihin alkuasukkaiden kieliin yhtä kotiutunut kuin sorsa
-veteen, ja minä haluan sinua tulkikseni Dingaanin luona. Myöskin
-kuningas erityisesti pyysi, että sinä tulisit mukaani, kun toisin
-karjaa, josta päättäen hän näyttää suuresti mieltyneen sinuun. Hän
-sanoi, että sinä kääntäisit hänen sanansa tunnontarkasti, jotavastoin
-hän ei voinut luottaa siihen poikaan, joka hänen luonaan toimi
-hollannin ja englannin kielen tulkkina. Niinkuin näet, autat minua
-paljon tässä tärkeässä asiassa, jos tulet mukaani."
-
-Epäröin vieläkin, sillä jonkinlainen pelko tulevaisuudesta painoi
-raskaasti sydäntäni, varoittaen minua tämän retken suhteen.
-
-"Allemachte!" sanoi Retief harmistuneena, "jos et tahdo luvata
-minulle tätä suosionosoitusta, niin jättäkäämme tämä asia. Tai
-tahdotko siitä itsellesi palkkion? Jos niin on, voin ainoastaan
-luvata kaksikymmentä tuhatta acrea parasta maata koko seudulla, niin
-pian kuin sen saamme."
-
-"Ei, mynheer Retief", vastasin, "ei ole kysymys palkkiosta. Mitä
-muuten maahan tulee, olen jo raivannut itselleni farmin joen rannalle
-noin kolmekymmentä mailia tästä itään. Syy on se, etten haluaisi
-jättää Marieta yksin, koska hänen isänsä saattaisi ryhtyä joihinkin
-vehkeilyihin minua vastaan."
-
-"No, jos sinulla ei muuta pelkäämistä ole, Allan, voin pian järjestää
-asiat. Annan määräyksen lähetyssaarnaaja Celliers'ille ettei hän
-saa vihkiä Marie Marais'ta kenenkään muun kanssa kuin sinun, ei
-sittenkään, vaikka Marie itse pyytäisi. Myöskin annan määräyksen,
-että, jos Pereira tulisi leirille, hänet on pidätettävä siksi kunnes
-palaan häntä kuulustelemaan. Vihdoin minä päällikkönä nimitän Henri
-Marais'n yhdeksi niistä, joiden on meitä seurattava, joten hän ei
-kykene vehkeilemään sinua vastaan. Oletko nyt tyytyväinen?"
-
-"Olen", vastasin niin iloisesti kuin saatoin, vaikka tunsinkin itseni
-kaikkea muuta kuin iloiseksi, ja sitten me erosimme, sillä päällikkö
-Retief'illä oli tietystikin paljon hommaamista.
-
-Menin suoraa päätä Marien luo kertomaan, mitä olin luvannut. Hiukan
-minua kummastutti, kun hän vastasi, että minä hänen mielestään olin
-menetellyt viisaasti.
-
-"Jos jäisit tänne", hän jatkoi, "saattaisi kenties uudelleen syntyä
-kinastusta sinun ja isäni välillä, mikä saattaisi myöhemmin vaikuttaa
-katkeroittavasti. Sitäpaitsi, rakkaani, olisi harkitsematonta sinun
-vastustaa päällikkö Retiefiä, josta tulee vaikutusvaltainen mies
-tällä paikkakunnalla ja joka on kovin kiintynyt sinuun. Loppujen
-lopuksi me, Allan, joudumme toisistamme erilleen vain joksikin
-ajaksi, jonka jälkeen koko lopun elämämme saamme viettää yhdessä.
-Mitä minuun tulee, ei sinun tarvitse olla peloissasi, sillä
-tiedäthän, etten koskaan mene naimisiin kenenkään muun kuin sinun
-kanssasi -- en edes pelastaakseni itseni kuolemasta."
-
-Jätin hänet jonkunverran rohkaistuna, tuntien hänen terveen
-arvostelukykynsä, ja lähdin varustautumaan retkelleni Sikonyeala'n
-alueelle.
-
-Koko tämän keskusteluni Retief'in kanssa olen täydellisenä merkinnyt
-paperille, niin tarkoin kuin voin sen muistaa, sen kohtalokkaiden
-seurausten tähden. Oi, kunpa olisin voinut edeltäpäin aavistaa! Kunpa
-vain olisin voinut aavistaa!
-
-
-
-
-XVI Luku.
-
-NEUVOTTELU.
-
-
-Kahta päivää myöhemmin lähdimme etsimään Dingaanin karjaa. Meitä
-oli kuusi- tai seitsemänkymmentä miestä hyvissä asevarustuksissa
-ja ratsain. Mukanamme seurasi kaksi Dingaanin päällikköä ja
-joukko zuluja -- noin sata miestä kenties -- joiden piti ajaa
-karjaa edellään, jos sen löytäisimme. Koska osasin puhua heidän
-kieltään, olin enemmän tai vähemmän tämän zulujoukkueen kanssa
-vuorovaikutuksessa ja osasin tehdä itseni erittäin tarpeelliseksi
-tässä ominaisuudessani. Sitäpaitsi minä tämän kuukauden verran
-kestäneen poissaolomme aikana yhtämittaisen keskustelun kautta
-täydensin huomattavasti tietojani heidän kauniissa, mutta vaikeassa
-kielessään.
-
-Ei ole tarkoitukseni kirjoittaa tämän retken yksityiskohtia,
-sillä sen varrella ei tapahtunut yhtään taistelua eikä muutakaan
-erikoisempaa. Me saavuimme määräaikana Sikonyela'n luo ja selitimme
-asiamme. Kun hän näki, kuinka mieslukuisa ja hyvin asestettu joukko
-me olimme ja että takanamme oli koko voimakas zuluarmeija, tuo viekas
-vanha lurjus katsoi parhaaksi luovuttaa karjan muitta mutkitta
-ja sen lisäksi vielä hevoset, jotka hän buureilta oli anastanut.
-Saatuamme karjan jätimme sen zulupäällikköjen haltuun, kehoittaen
-heitä kuljettamaan sen huolellisesti Umgungundhlovuun. Retief lähetti
-näiden miesten mukana tiedon, että hän omalta osaltaan täytettyään
-sopimuksen odottaisi Dingaania niin pian kuin mahdollista sopimaan
-maa-alueesta.
-
-Kun olimme tämän puuhan päättäneet, otti Retief minut ja joukon
-buureja mukaansa toisten muuttaneiden hollantilaisten ryhmiä
-katsomaan, jotka olivat Drakensbergin ympäristössä, missä nykyään
-on Transvaal. Tämä vaati pitkän ajan, kun nämä buurit olivat
-laajalti hajaantuneet ja meidän oli joka leiriin jäätävä muutamiksi
-päiviksi, jolloin Retief selitti kaikki asiat niiden johtajille.
-Myöskin hän antoi heille määräyksen tulla Nataliin sekä olla valmiit
-kansoittamaan sen heti, kun hän oli saanut Dingaanilta aluetta
-koskevan mahdollisen luovutuksen. Useimmat heistä lähtivät heti
-liikkeelle, vaikka kateus eri päällikköjen kesken saattoi jotkut,
-onneksi itselleen, pysymään vuorten takimmaisella puolella.
-
-Vihdoin me saatuamme kaiken järjestykseen ratsastimme pois ja
-saavuimme Bushman River'in leirille eräänä lauantai-iltapäivänä.
-Täällä oli ilokseni kaikki hyvin. Hernan Pereirasta ei ollut mitään
-kuulunut, ja zulut taasen -- jos luoksemme tulleista läheteistä
-saattoi päättää -- näyttivät olevan ystävällisiä. Marie myöskin
-oli nyt kokonaan tointunut niistä kauhuista ja rasituksista,
-joita hän oli kokenut. Koskaan ei hän silmissäni ollut näyttänyt
-niin suloiselta ja kauniilta kuin tervehtiessään minua, puettuna
-yksinkertaiseen mutta ihastuttavaan pukuun, johon hän kankaan
-oli ostanut eräältä kauppiaalta, joka tuli leirille Durban'ista.
-Sitäpaitsi luulen muunkin syyn vaikuttaneen tämän muutoksen, sillä
-sarastavan onnen välke loisti hänen syvistä silmistään.
-
-Päivä, kuten sanottu, oli lauantai, ja maanantaina hän tulisi
-täysi-ikäiseksi ja saisi vapauden itse määrätä avioliitostaan, sillä
-sinä päivänä kuoleentuisi lupaus, jonka me hänen isälleen olimme
-tehneet. Mutta kohtalon kirotusta oikullisuudesta Retief oli juuri
-tuona maanantaina aamupäivällä päättänyt ratsastaa Zulumaahan toisen
-kerran käydäkseen Dingaanin luona, ja kunniani vaati minua menemään
-Retiefin mukana.
-
-"Marie", sanoin, "eikö isäsi sydän pehmene meitä kohtaan niin paljon,
-että hän sallisi meidän mennä naimisiin jo huomenna, jotta saisimme
-viettää yhdessä muutamia tunteja ennenkuin eroamme?"
-
-"En tiedä, rakkaani", hän vastasi punastuen, "sillä tässä asiassa hän
-on erittäin kova ja järkähtämätön. Tiedätkö, että koko poissaolosi
-aikana hän ei kertaakaan maininnut nimeäsi, ja, jos joku muu sen
-lausui, hän nousi ylös ja poistui!"
-
-"Se on ikävää", sanoin. "Mutta voimmehan kuitenkin koettaa, jos
-sinulla ei ole mitään sitä vastaan."
-
-"Tietysti, tietysti, Allan, minulla ei ole mitään sitä vastaan; olen
-aivan sairas sentähden, että olen niin lähellä sinua ja kuitenkin
-niin kaukana. Mutta miten sitten menettelisimme?"
-
-"Luulen, että pyydämme päällikkö Retiefiä ja rouva Prinsloo'ta
-puhumaan puolestamme, Marie. Menkäämme heitä etsimään."
-
-Hän nyökkäsi päätään ja käsi kädessä me kävelimme buurien keskitse,
-jotka nyhkäisivät toinen toisiaan ja nauroivat meille, kun me
-suuntasimme askeleemme sinne, missä vanha rouva istui tuolilla
-vaununsa vieressä kahvia juoden. Muistan, että hänen vatdoek'insa oli
-levitettynä hänen polvilleen, sillä hänellä oli uusi puku, jota hän
-varoi tahraamasta.
-
-"No, rakkaani", hän sanoi kovalla äänellään, "oletteko jo naimissa,
-kun riiputte niin kiinni toisissanne?"
-
-"Ei, täti", vastasin. "Mutta me haluamme päästä naimisiin ja olemme
-sentähden tulleet teidän luoksenne saadaksemme apua."
-
-"Sitä olen täydestä sydämestäni halukas teille antamaan, vaikka totta
-puhuen, nuoret ystävät, minä teidän iällänne olisin tällaisessa
-tapauksessa kernaimmin auttanut itse itseäni, kuten aikaisemmin
-olen teille puhunut. Mikä sitten, Herran nimessä, tekee avioliiton
-Jumalan silmissä päteväksi? Se, että mies ja nainen kaiken kansan
-edessä julistavat itsensä aviomieheksi ja -vaimoksi ja sellaisina
-elävät. Pappi ja hänen höpisemisensä ovat sangen hyviä, jos ne ovat
-saatavissa, mutta avioliitto solmitaan käden ojentamisella eikä
-asettamalla sormus käteen, se solmitaan kahden uskollisen sydämen
-keskeisellä valalla eikä sanoilla, jotka luetaan kirjasta. Tämä on
-kuitenkin rohkeata puhetta, mistä joku arvoisa saarnamies minua
-moittisi, sillä, jos te nuoret ihmiset toimisitte sen mukaan ja
-vaikka niin solmittu liitto lain mukaan olisikin pitävä, miten kävisi
-hänen palkkionsa? Lähtekäämme etsimään päällikköä kuullaksemme, mitä
-hänellä on sanomista. Allan, vetäkää minut ylös tästä tuolista, missä
-minä -- jos oman pääni saisin pitää -- niin paljon matkustelemisen
-jälkeen mielelläni istuisin siksi, kunnes katto olisi rakennettu
-pääni yläpuolelle, ja lopun osan elämääni."
-
-Minä tein työtä käskettyä, mikä ei ollut aivan helppoa, ja me
-lähdimme etsimään Retief'iä.
-
-Sillä hetkellä hän seisoi yksin, katsellen kahta vaunua, jotka juuri
-olivat lähteneet. Niissä oli hänen vaimonsa muiden hänen perheensä
-jäsenien kanssa ja muutamia ystäviä, jotka hän mynheer Smit'in
-huolenpitoon uskottuina lähetti Doornkop nimiselle paikalle, joka
-sijaitsi noin viidentoista mailin etäisyydessä. Tänne Doornkop'iin
-hän jo oli rakennuttanut yksinkertaisen talon, tai pikemmin hökkelin,
-rouva Retiefin käytettäväksi, ajatellen, että tämän olisi mukavampi
-ja kenties turvallisempi oleskella siellä hänen poissaollessaan kuin
-taajaväkisellä leiripaikalla vaunussa.
-
-"Allemachte, Allan!" hän sanoi, huomatessaan minut. "Sydämeni on
-sairas; en tiedä, miksi. Kun juuri äsken suutelin vanhaa vaimoani
-jäähyväisiksi, tuntui siltä kuin en koskaan enään näkisi häntä, ja
-kyyneleet kihosivat silmiini. Toivoisin, että olisimme kaikki jo
-onnellisesti palanneet Dingaanin luota. Mutta koetan päästä tapaamaan
-vaimoani huomenna, koska emme lähde ennen maanantaita. Mitä sinä,
-Allan, tämän mooi mesje'si kanssa haluat?" -- ja hän osoitti solakkaa
-Marie'ta.
-
-"Mitä muuta kukaan mies haluaisi kuin päästä naimisiin hänen
-kanssaan?" puuttui puheeseen rouva Prinsloo. "No päällikkö, kuulkaa
-nyt, kun kerron, miten asiat ovat."
-
-"Erinomaista, mutta olkaa lyhytsanainen, sillä minulla ei ole paljon
-aikaa tuhlattavana."
-
-Hän myöntyi, mutta ei voi sanoa, että hän oli lyhytsanainen.
-
-Kun tuo vanha nainen vihdoin hengästyneenä pysähtyi, sanoi Retief:
-
-"Ymmärrän kaikki. Ei ole ensinkään tarpeellista teidän nuorten
-selittää asiaa. Lähdemme nyt etsimään Henri Marais'ta ja, jos hän ei
-ole hullumpi kuin tavallisesti, koetamme puhua hänelle järkeä."
-
-Sitten lähdimme Marais'n vaunun luo, joka oli rivin päässä,
-ja tapasimme hänet istumassa aisapuulla leikellen tupakkaa
-taskuveitsellään.
-
-"Hyvää päivää, Allan", hän sanoi, sillä minun paluuni jälkeen emme
-olleet toisiamme tavanneet. "Onko sinulla ollut hauska matka?"
-
-Aioin juuri vastata, kun Retief puuttui puheeseen malttamattomasti:
-
-"Kas niin, Henri, emme ole tulleet puhelemaan Allanin matkasta, vaan
-hänen avioliitostaan, mikä on tärkeämpää. Hän ratsastaa maanantaina
-mukanani Zulumaahan, kuten tekin, ja haluaa naida tyttärenne
-huomenna, sunnuntaina, mikä on siihen tarkoitukseen erittäin sovelias
-päivä."
-
-"Se on rukoilemista, eikä avioliiton solmimista varten", selitti
-Marais jurosti. "Sitäpaitsi Marie ei tule täysi-ikäiseksi ennen
-maanantaita, ja siihen asti vala, jonka Jumalalle vannoin, pysyy
-voimassa."
-
-"Tuossa saatte valastanne!" huudahti rouva Prinsloo, läimäyttäen
-kauhealla räsyllään -- vatdoek'illa -- häntä kasvoihin. "Kuinka
-paljon luulette Jumalan välittävän siitä, mitä hulluudessanne
-vannoitte tuolle hätähousulle, sisarenpojallenne? Pitäkää varanne,
-Henri Marais, ettei Jumala kallisarvoisesta valastanne valmista
-kiveä, johon iskette päänne puhki kuin pähkinän kuoren."
-
-"Tukkikaa, akka, lörpöttelevä suunne", sanoi Marais vihoissaan.
-"Pitääkö minun kuunnella teidän neuvojanne velvollisuudestani
-omaatuntoani ja tytärtäni kohtaan?"
-
-"Tietysti teidän pitää, jos ette itse kykene sitä itsellenne
-selvittämään", alkoi rouva, asettaen kätensä lanteilleen.
-
-Mutta Retief työnsi hänet sivuun ja sanoi:
-
-"Ei tässä mitään riitelemistä ole. Teidän käyttäytymisenne, Henri
-Marais, näitä kahta nuorta ihmistä kohtaan on häpeä. Sallitteko
-heidän huomenna mennä naimisiin vai ettekö?"
-
-"En, en salli. Lain mukaan minulla on määräysvalta tyttäreeni nähden
-siksi kunnes hän on täysi-ikäinen, ja minä kieltäydyn sallimasta
-hänen avioliittoaan kirotun englantilaisen kanssa. Sitäpaitsi pastori
-Celliers on poissa, joten ei ole ketään heitä vihkimään."
-
-"Puhutte kummallisia sanoja, mynheer Marais", sanoi Retief tyynesti,
-"erittäinkin kun muistelen kaikkea, mitä tämä kirottu englantilainen
-on tehnyt teidän ja omaistenne hyväksi, sillä olen kuullut aivan
-seikkaperäisesti koko jutun, vaikkakaan en häneltä itseltään. No,
-kuulkaa siis. Te olette vedonnut lakiin, ja päällikkönä minun on
-hyväksyttävä vetoamisenne. Mutta huomisiltana kello kahdentoista
-jälkeen laki -- omien sanojenne mukaan -- lakkaa sitomasta
-tytärtänne. Maanantaiaamuna siis, ellei pappia ole leirissä ja he
-haluavat mennä naimisiin, minä päällikkönä vihin heidät kaikkien
-nähden, kuten minulla on valta tehdä."
-
-Silloin Marais sai raivokohtauksen, mikä oli hänen luonteelleen
-ominaista ja mielestäni osoitti, ettei hän koskaan ollut
-aivan tervejärkinen. Kummallista kyllä, hän kohdisti raivonsa
-Marie-parkaan. Hän kirosi tätä kauheasti, koska tämä oli vastustanut
-hänen tahtoaan ja kieltäytynyt menemästä naimisiin Hernan Pereiran
-kanssa. Hän rukoili Jumalaa lähettämään tyttärelleen onnettomuutta
-sekä toivotti, ettei tämä koskaan synnyttäisi lasta, ja, jos
-synnyttäisikin, että tämä lapsi kuolisi; vielä hän lausui paljon
-muutakin, mikä on liian epämiellyttävää mainittavaksi.
-
-Tuijotimme häneen hämmästyneinä, ja luulenpa, että jos hän olisi
-ollut joku muu mies kuin kihlattuni isä, olisin sivaltanut häntä
-korville. Huomasin, kuinka Retief nosti kätensä tehdäkseen niin,
-mutta laski sen jälleen alas, mutisten: "Olkoon. Hän on pirun
-riivaama."
-
-Vihdoinkin Marais lakkasi -- ei, luullakseni, sanojen puutteessa,
-vaan väsymyksen tähden -- ja seisoi edessämme, pitkä vartalo vapisten
-ja ohuet kasvot kouristuksen tapaisesti nytkähdellen. Silloin Marie,
-jonka pää tämän myrskyn aikana oli painunut alas, kohotti sen ylös
-jälleen ja näin hänen silmiensä salamoivan ja hänen kasvojensa olevan
-aivan valkoiset.
-
-"Sinä olet isäni", hän sanoi matalalla äänellä, "ja sentähden
-minun on alistuttava kaikkeen mitä katsot sopivaksi minulle sanoa.
-Sitäpaitsi luulen olevan todennäköistä, että toivottamasi onnettomuus
-kohtaa minua, sillä saatana on aina valmiina täyttämään hänelle
-osoitettuja toivomuksia. Mutta jos niinkin käy, olen varma, että
-tämä onnettomuus kimpoaa takaisin omaan päähäsi. Me tulemme kumpikin
-saamaan ansioittemme mukaisen tuomion, kenties aivan piakkoin, ja
-samaten myös sisarenpoikasi Hernan Pereira."
-
-Marais ei vastannut mitään; hänen raivonsa näytti asettuneen. Hän
-vain istuutui jälleen vaunun aisalle ja jatkoi tupakan leikkelemistä
-vihoissaan, ikäänkuin hän olisi kiskonut sydäntä viholliselta. Rouva
-Prinsloo'kin oli hiljaa ja tuijotti häntä, samalla kun hän vatdoek'ia
-viuhkanaan käyttäen vilvoitteli itseään. Mutta Retief ryhtyi puhumaan.
-
-"Minä ihmettelen, oletteko te, Henri Marais, hullu vaiko ainoastaan
-ilkeä", hän sanoi. "Voidaksenne kirota omaa suloista tytärtänne --
-ainoaa lastanne, joka aina on teille ollut hyvä -- teidän täytyy olla
-jompikumpi. No, koska maanantaina ratsastatte mukanani, pyydän teitä
-pitämään luontoanne hieman kurissa, ettei siitä olisi huolestuttavia
-seurauksia meille sekä teille itsellenne. Mitä sinuun tulee, Marie,
-rakkaani, älä ole huolissasi senjohdosta, että villieläin on
-koettanut puskea sinua sarvillaan, vaikkakin se sattuu olemaan isäsi.
-Maanantaiaamuna vapaudut hänen tahtonsa alaisuudesta oman tahtosi
-herraksi, ja sinä päivänä minä vihin sinut täällä Allan Quatermainin
-kanssa. Siihen mennessä luulen sinulle olevan turvallisinta pysytellä
-poissa tämän isän läheisyydestä, joka saattaisi ryhtyä leikkaamaan
-kurkkuasi tuon tupakan sijasta. Rouva Prinsloo, olkaa hyvä ja pitäkää
-silmällä Marie Marais'ta ja tuokaa hänet ensi maanantaiaamuna eteeni
-vihittäväksi. Siihen asti minä päällikkönä asetan teille, Henri
-Marais, vartioston, määräyksellä pidättää teidät tarpeen tullen. Nyt
-neuvon teitä tekemään pienen kävelyretken, ja tyynnyttyänne pyytämään
-Jumalalta anteeksi mielettömiä sanojanne, etteivät ne kävisi toteen
-ja vetäisi teitä itseänne tuomiolle."
-
-Sitten me kaikki lähdimme, jättäen Henri Marais'n jatkamaan tupakan
-leikkelemistään.
-
-Sunnuntaina tapasin Marais'n leirissä kävelyllä, Retiefin asettaman
-vartioston seuraamana. Hämmästyksekseni hän tervehti minua melkein
-sydämellisesti.
-
-"Allan", hän sanoi, "sinun ei pidä ymmärtää minua väärin. En todella
-toivo pahaa Marielle, jota rakastan enemmän kuin omaa elämääni.
-Jumala yksin tietää, kuinka suuresti häntä rakastan. Mutta annoin
-lupaukseni hänen serkulleen, Hernanille, ainoan sisareni ainoalle
-pojalle, ja te ymmärtänette, etten voi rikkoa tätä lupausta, vaikka
-Hernan onkin tuottanut minulle pettymyksen monessa suhteessa -- niin,
-hyvin monessa suhteessa. Mutta jos hän on kehno, jollaiseksi häntä
-sanotaan, johtuu se hänen suonissaan virtaavasta portugalilaisesta
-verestä, ja sitä onnettomuutta hän ei voi auttaa, tokko voikaan?
-Mutta olkoon hän kehno tai ei, niin rehellisenä miehenä minun
-on pidettävä lupaukseni, eikö niin? Sinun on, Allan, myöskin
-muistettava, että olet englantilainen, ja se on vika, jota et voi
-toivoa minun antavan anteeksi, vaikka itse kohdaltasi olisitkin
-kunnon nuorukainen. Jos taasen kohtalo on määrännyt, että sinä
-nait Marien ja synnytät hänelle englantilaisia lapsia -- Jumala
-varjelkoon! ajatellapa sitä: englantilaisia lapsia! -- niin silloin
-ei asiasta enään ole mitään sanottavana. Älä muistele sanoja, jotka
-lausuin Marielle. Kun minä suutun, syöksyy jonkinlainen veritulva
-aivoihini, ja sitten unohdan, mitä olen sanonut", ja hän ojensi
-kätensä minulle.
-
-Minä puristin sitä ja vastasin ymmärtäväni, ettei hän ollut itsensä
-herra, kun hän lausui ne kauheat sanat, jotka sekä minä että Marie
-halusimme unohtaa.
-
-"Toivon, että tulette huomenna vihkiäisiimme", jatkoin, "ja pyyhitte
-pois nuo sanat isällisellä siunauksellanne."
-
-"Huomenna! Aiotko tosiaankin mennä naimisiin huomenna?" hän huudahti,
-kalpeiden kasvojensa hermostuneesti värähtäessä. "Oi, Jumala, toisen
-miehen kuvittelin näkeväni seisomassa Marien vieressä. Mutta hän
-ei nyt ole täällä; hän on häväissyt ja hyljännyt minut. No, minä
-tulen, jos vanginvartijani se sallivat. Hyvästi, sinä huomispäivän
-onnellinen sulhanen, hyvästi."
-
-Hän kääntyi ympäri ja poistui, vartijoittensa seuraamana, joista
-yksi pyyhkäisi otsaansa ja puisti päätään hyvin merkitsevästi
-ohimennessään.
-
-Luulen, että se sunnuntai tuntui elämäni pisimmältä päivältä.
-Rouva Prinsloo tuskin salli minun vilaukselta nähdä Marieta, koska
-hän jotenkin oli saanut päähänsä, ettei ollut tavallista eikä
-myöskään onnellista, että morsian ja sulhanen tapaisivat toisensa
-avioliittonsa edellisenä iltana. Kulutin siis aikaani niin hyvin kuin
-taisin. Ensiksi kirjoitin pitkän kirjeen isälleni -- kolmannen koko
-aikana lähettämistäni -- kertoen kaiken, mitä tulisi tapahtumaan sekä
-lausuen suruni siitä, ettei hän voinut olla läsnä vihkiäkseen meidät
-ja antaakseen meille siunauksensa.
-
-Tämän kirjeeni annoin eräälle kauppiaalle, jonka seuraavana aamuna
-piti matkustaa lahdelle, ja pyysin häntä sopivassa tilaisuudessa
-toimittamaan sen perille.
-
-Täytettyäni tässä suhteessa velvollisuuteni lähdin tarkastamaan
-hevosia, jotka aioin ottaa mukaani Zulumaahan; niitä oli kolme, kaksi
-minua varten ja yksi Hansille, joka seurasi minua jälkiratsastajana.
-Myöskin satulat, satulapussit, pyssyt ja ampumatarpeet oli
-tutkittava, mikä kaikki vei jonkunverran aikaa.
-
-"Te lähdette viettämään kummallisella tavalla wittebroodsweek'ia
-(valkoisen leivän viikkoa eli toisin sanoen kuherruskuukautta),
-baas", sanoi Hans, katsoen ilkamoiden minuun pienillä silmillään.
-"Jos minut huomenna vihittäisiin avioliittoon, niin kyllä minä jäisin
-kultani kanssa muutamaksi päiväksi, ja ratsastaisin pois johonkin
-muualle vasta sitten, kun olisin häneen väsynyt, erittäinkin, jos
-tämä jokin muu paikka sattuisi olemaan Zulumaassa, missä ollaan niin
-mieltyneitä ihmisten tappamiseen."
-
-"Olen vakuutettu siitä, että sinä niin tekisit, Hans. Voit olla
-varma, että minä tekisin samoin, jos voisin. Mutta näethän, että
-päällikkö haluaa minua tulkiksi, ja velvollisuuteni on siis lähteä
-hänen mukaansa."
-
-"Velvollisuus, mitä on velvollisuus, baas? Rakkauden ymmärrän.
-Rakkaudesta teihin seuraan mukananne, mutta myöskin pelosta, että
-toimittaisitte minulle selkäsaunan, jos kieltäytyisin. Muuten
-varmasti pysyisin täällä leirissä, missä on runsaasti syötävää ja
-vähän työtä; saman tekisin myös teidän sijassanne rakkaudesta tähän
-valkoiseen neitiin. Mutta velvollisuus -- se on hullunkurinen sana,
-joka saattaa miehen ennen aikojaan hautaan ja jättää hänen tyttönsä
-muille."
-
-"Tietysti sinä, Hans, et ymmärrä enempää kuin te värilliset
-yleensäkään, mitä kiitollisuus on. Mutta mitä sinä tästä matkastamme
-ajattelet? Pelkäätkö?"
-
-Hän kohautti olkapäitään. "Hiukan kenties, baas. Ainakin pelkäisin,
-jos ajattelisin huomispäivää, mitä en kuitenkaan tee, koska tässä
-päivässä on minulle tarpeeksi ja koska sellaisen ajatteleminen,
-mitä ei tiedä, laittaa pään kipeäksi. Dingaan ei ole mikään lempeä
-mies, baas; mehän näimme sen, eikö niin? Hän on metsästäjä, joka
-tietää, miten asettaa ansansa. Sitäpaitsi hänellä on luonaan baas
-Pereira auttamassa. Todennäköisesti teidän siis olisi paljon
-mukavampaa suudella täällä Marie neitiä. Miksi ette sano, että olette
-loukannut jalkanne ettekä voi juosta? Ei olisi suuri vaiva kävellä
-kainalosauvojen varassa päivän tai pari; kun päällikkö olisi mennyt,
-saattaisi jalkanne parantua ja voisitte heittää sauvat pois."
-
-"Mene pois, saatana, minun tyköäni", mutisin itsekseni ja aioin
-antaa Hansin kuulla ajatukseni, kun mieleeni johtui, että hän
-miesparka katseli asioita omalta näkökannaltaan eikä häntä siitä
-voinut moittia. Sitäpaitsi, kuten hän sanoi, hän rakasti minua ja
-ehdotti vain sellaista, mikä tuottaisi minulle viihdytystä ja takaisi
-turvallisuuteni. Kuinka saatoin luulla, että hänen mielenkiintoaan
-herättäisi Dingaanin luo tehtävän diplomaattisen lähetysmatkan
-onnistuminen tai että hän siitä ylipäänsä ajattelisi muuta kuin, että
-se oli uhkarohkea yritys? Sanoin siis ainoastaan:
-
-"Hans, jos sinä pelkäät, on parasta, että jäät tänne. Voin helposti
-hankkia jonkun muun jälkiratsastajaksi."
-
-"Onko baas minuun suuttunut, kun hän puhuu noin?" kysyi
-hottentotti. "Enkö aina ole ollut hänelle uskollinen; ja jos minut
-surmattaisiinkin, mitä se tekee? Enkö ole sanonut, etten ajattele
-huomista päivää ja että meidän kerran täytyy kaikkien nukkua
-viimeiseen uneen? Vaikka baas minua löisikin, tulen kuitenkin
-hänen mukanaan. Mutta, baas" -- tämän hän lausui hyväilevällä
-äänellä -- "voisitte antaa minulle hiukan viinaa, juodakseni tänä
-iltana terveydeksenne. On kovin hyvä päästä humalaan, kun pitkät
-ajat jälkeen päin saa olla raittiina tai kenties kuolleena. Sitä
-olisi hauska muistella kerran henkenä tai valkosiipisenä enkelinä,
-jollaisesta vanha baas, teidän isänne, tapasi kertoa meille
-pyhäkoulussa."
-
-Huomatessani Hansin olevan toivottoman lähdin pois ja jätin hänet
-lopettamaan matkavalmistuksiamme.
-
-Sinä iltana oli leirissä rukouskokous, sillä vaikka ketään pappia
-ei ollut saapuvilla, eräs buurivanhin asettui hänen paikalleen
-ja kohotti korkeuteen rukouksia, jotka yksinkertaisesta ja
-ajatuksettomasta muodostaan huolimatta olivat kyllin hartaita. Muun
-muassa muistan hänen rukoilleen turvaa niille, jotka olivat lähdössä
-lähetystönä Dingaanin luo ja niille, jotka jäivät leiriin. Näitä
-rukouksia ei kuultu, sillä kaikkivaltias, jolle ne osoitettiin, näki
-hyväksi päättää toisin.
-
-Tämän kokouksen jälkeen, johon vakavasti otin osaa, Retief, joka
-juuri ennen sen alkamista oli saapunut Doornkop'ista, missä hän
-oli ollut vaimoaan katsomassa, piti jonkinlaisen neuvottelun,
-jossa niiden nimet, jotka vapaaehtoisesti tai komennettuina
-tulisivat seuraamaan häntä, lopullisesti merkittiin muistiin. Tässä
-neuvottelussa syntyi vilkas väittely, sillä useat buurit eivät
-pitäneet retkeä järkevänä -- ei ainakaan, jos se toteutettaisiin
-niin laajassa kaavassa. Eräs vanha mies heistä -- en muista, kuka
--- huomautti, että se saattoi näyttää sotaretkeltä ja että olisi
-viisaampaa, jos vain viisi tai kuusi lähtisi, kuten ennenkin
-oli tapahtunut, sillä silloin ei voisi syntyä erehdystä heidän
-tarkoitustensa rauhallisesta luonteesta.
-
-Retief itse taisteli tätä mielipidettä vastaan ja kääntyi vihdoin
-äkkiä minun puoleeni, joka aivan lähellä kuuntelin, ja sanoi:
-
-"Allan Quatermain, sinä olet nuori, mutta sinulla on hyvä
-arvostelukyky; sitäpaitsi olet niitä perin harvoja, jotka tuntevat
-Dingaanin ja voivat puhua hänen kieltään. Sano meille, mikä sinun
-mielipiteesi on."
-
-Tämän kehoituksen saatuani vastasin -- liikutettuna kenties Hansin
-puheesta enemmän kuin ajattelinkaan, -- että minäkin pidin asiaa
-vaarallisena ja että jonkun, jonka henki oli vähemmän arvoinen kuin
-päällikön, pitäisi ottaa retken johto käsiinsä.
-
-"Miksi niin sanot, poikaseni", hän sanoi kiihkeästi, "sillä ovathan
-kaikkien valkoisten miesten henget samanarvoisia, enkä minä voi
-vainuta mitään vaaraa koko yrityksessä?"
-
-"Siksi, päällikkö, että minä vainuan vaaraa, vaikka en voikaan sanoa,
-mikä tämä vaara on, enempää kuin koira tai härkä voi haistaessaan
-jotain ilmasta ja haukkuessaan tai juoksennellessaan. Dingaan
-on tällä hetkellä kesytetty tiikeri, mutta tiikerit eivät ole
-kotikissoja, joiden kanssa voi leikitellä, sen tiedän minä, joka olen
-tuntenut hänen hampaansa ja aivan juuri päässyt niistä pelastumaan."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi Retief suoralla tavallaan. "Luuletko, että
-tämä musta paholainen aikoo surmata meidät?"
-
-"Luulen, että se on hyvin mahdollista", vastasin.
-
-"Siinä tapauksessa sinulla järkevänä miehenä täytyy olla jokin syy
-luuloasi tukemaan. Anna nyt kuulua, mikä se on."
-
-"Ei minulla muuta syytä ole kuin se, että mies, joka voi asettaa
-kahdentoista ihmisen hengen riippuvaksi jonkun taidosta ampua lintuja
-siipeen ja joka voi surmauttaa ihmisiä näiden lintujen syötiksi,
-kykenee mihin tahansa. Sitäpaitsi hän sanoi, ettei hän rakastanut
-teitä buureja, ja mitä syytä hänellä siihen olisikaan?"
-
-Kaikkiin ympärillä seisoviin näytti tämä todistus vaikuttaneen. He
-joka tapauksessa siirtyivät lähemmäksi Retief'iä odottaen kiihkeästi
-hänen vastaustaan.
-
-"Varmaankin", vastasi päällikkö, joka, kuten olen maininnut,
-oli kiihdyksissä sinä iltana, "varmaankin ne englantilaiset
-lähetyssaarnaajat ovat myrkyttäneet kuninkaan mielen meille
-vihamieliseksi. Myöskin", lisäsi hän epäluuloisesti, "luulen sinun
-maininneen, Allan, että kuningas piti sinusta ja aikoi säästää
-sinut siinäkin tapauksessa, että hän olisi surmannut kumppanisi,
-vain sentähden, että sinä olet englantilainen. Onko varma, ettet
-tiedä enempää kuin sen, minkä katsot hyväksi meille kertoa? Onko
-Dingaan kenties uskonut sinulle jotain juuri sentähden, että olet
-englantilainen?"
-
-Huomasin, että nämä sanat kiihdyttivät kokoontuneita buureja, joissa
-rotuennakkoluulot ja äskeiset tapahtumat olivat synnyttäneet vahvan
-epäluottamuksen kaikkiin brittiläissyntyisiin, ja kovin suuttuneena
-vastasin:
-
-"Päällikkö, Dingaan ei uskonut minulle mitään, paitsi että eräs
-kafferien poppamies, nimeltä Zikali, jota en koskaan nähnyt, oli
-varoittanut häntä surmaamasta englantilaista. Sentähden hän halusi
-säästää minut, vaikka muuan kansaasi kuuluva, Hernan Pereira, oli
-kuiskannut hänen korvaansa, että minut olisi surmattava. Kuitenkin
-sanon suoraan, että pidän teitä hulluna, jos lähdette tämän
-kuninkaan luo, jolla on niin laaja valta. Olen sentään itse valmis
-tekemään niin parin kolmen muun seurassa. Antakaa minun siis mennä
-koettaakseni taivuttaa hänet allekirjoittamaan tämän maata koskevan
-sopimuksen. Jos minä saan surmani tai epäonnistun, voitte astua
-tilalleni ja koettaa paremmalla menestyksellä."
-
-"Allemachte!" huudahti Retief. "Sepä kaunis uhraus! Mutta mitä
-takeita minulla on siitä, ettei sopimus, kun sen saamme lukeaksemme,
-luovuta kaikkea maata teille englantilaisille eikä meille buureille?
-No, älähän nyt toki näytä noin vihaiselta. Sanani eivät olleet
-aivan oikein valittuja, sillä sinä olet rehellinen, olkootpa muut
-heimolaisesi minkälaisia tahansa. Allan poikaseni, sinä, joka olet
-rohkea mies, pelkäät tätä retkeä. Mistä ihmeestä se oikein johtuu?
-Aha, nytpä tiedän. Olin unohtanut. Sinä aiot huomisaamuna naida
-ihanan tytön eikä ole luonnollista, että haluaisit viettää seuraavat
-kaksi viikkoa Zulumaassa. Ettekö näe, veljet, että hän haluaa päästä
-eroon, koska hän aikoo mennä naimisiin, ja sentähden hän koettaa
-peloitella meitä kaikkia? Kun me olimme menossa naimisiin, olisimmeko
-halunneet heti lähteä vierailulle jonkun haisevan villi-ihmisen
-luo? Olen iloinen, että tulin ajatelleeksi tätä juuri, kun aioin
-alkaa muuttaa hänen synkkää väriään aivankuin kameleonttia mustalla
-hatulla, sillä se selittää kaiken", ja hän löi reiteensä leveällä
-kämmenellään ja purskahti jyrisevään nauruun.
-
-Koko ympärillä seisoskeleva buurijoukko alkoi myöskin nauraa
-meluavasti, sillä tämä alkeellinen pila miellytti heitä. Sitäpaitsi
-heidän hermonsa olivat jännityksessä; he myöskin pelkäsivät tätä
-retkeä, ja olivat sentähden iloisia voidessaan huojentaa mieltään
-bukoolisella iloisuudella. Kaikki selvisi heille nyt. Tuntien
-kunnia-asiakseni lähteä lähetystön mukana, koska olin heidän
-ainoa tulkkinsa, minä kekseliäänä veitikkana koetin pelata heidän
-pelkuruutensa kustannuksella, estääkseni lähdön, jotta saisin viettää
-viikon tai pari vasta naidun vaimoni seurassa. He huomasivat sen ja
-osasivat antaa pilalle oikean arvon.
-
-"Hän on heikko, tämä pieni englantilainen", huusi eräs.
-
-"Älä suutu häneen. Me olisimme itse tehneet samoin", vastasi toinen.
-
-"Jättäkää hänet tänne", sanoi kolmas. "Eivät edes zulut lähetä äsken
-naineita miehiä palvelukseen."
-
-Sitten he taputtivat minua selkään ja tuuppivat kömpelöllä,
-ystävällisellä tavallaan, kunnes vihdoin raivostuin ja iskin yhtä
-heistä nenään, josta hän yltyi enemmän nauramaan, vaikka nenä vuoti
-verta.
-
-"Kas niin, ystävät", sanoin, niin pian kuin hiljaisuus oli
-palautunut, "olenpa nainut tai ei, niin lähden Dingaanin luo,
-välittämättä siitä, lähteekö kukaan muu, ja vastoin omaa
-vakaumustani. Naurakoot ne äänekkäimmin, jotka viimeksi nauravat."
-
-"Hyvä!" huudahti eräs. "Jos te astutte ensimmäisen askeleen, olemme
-pian jälleen kotona, Allan Quatermain. Kuka ei tahtoisikaan olla
-Marie Marais'n kanssa matkan päätyttyä?"
-
-Senjälkeen minä, heidän raa'an ja ivallisen naurunsa seuraamana,
-pakenin pois heidän luotaan ja vetäydyin vaunuuni, vähän aavistaen,
-että koko tämä keskustelu jonain päivänä käytettäisiin minua vastaan.
-
-Eräissä kehittymättömissä piireissä aavistusta pidetään usein tiedon
-arvoisena.
-
-
-
-
-XVII Luku.
-
-AVIOLIITTO.
-
-
-Sen päivän aamuna, jolloin aioin mennä avioliittoon, heräsin ankaran
-ukonilman aiheuttamaan ryskeeseen ja ulvontaan. Salama leimahteli
-peloittavasti yläpuolellamme, tappaen kaksi härkää aivan vaununi
-vierestä, ja kävi sellainen jyrinä, että koko maa näytti vapisevan.
-Sitten seurasi kylmä tuulenpuuska ja senjälkeen rapiseva rankkasade.
-Vaikka olin hyvin tottunut sellaisiin luonnonilmiöihin, erittäinkin
-tähän vuodenaikaan, tunnustan, että nämä näyt ja äänet eivät olleet
-omiaan nostamaan mielialaani, mikä jo oli matalampi kuin se olisi
-saanut olla tänä tapausrikkaana päivänä. Hans kuitenkin, joka saapui
-auttaakseen minua pukeutumaan parhaisiin pukimiini juhlatoimitusta
-varten, oli heti lohduttelemassa.
-
-"Älkää näyttäkö murheelliselta, baas", hän sanoi, "sillä vaikka
-aamulla myrskyää, on illalla selkeätä."
-
-"Niin", vastasin minä, puhuen pikemmin itsekseni kuin hänelle, "mutta
-mitä tapahtuu aamuisen myrskyn ja iltaisen tyvenen välillä?"
-
-Oli järjestetty niin, että seurue, johon -- alkuasukkaat mukaan
-luettuina -- kuului yli sata henkeä, niiden joukossa useita
-poikia, jotka tuskin olivat lapsuusiän jättäneet, lähtisi matkalle
-kello yhden tienoissa iltapäivällä. Kukaan ei päässyt tekemään
-välttämättömiä valmistuksiaan, ennenkuin ankara sade oli lakannut,
-mikä tapahtui vähän jälkeen kahdeksan. Kun siis jätin vaununi
-syödäkseni, tai koettaakseni syödä hiukan aamiaista, tapasin koko
-leirin vilkkaassa puuhassa.
-
-Buurit huusivat palvelijoilleen, hevosia tarkastettiin, naiset
-sulloivat miestensä ja isiensä satulapusseihin varavaatteita,
-kuormaeläimiä lastattiin kuivatulla lihalla ja muilla elintarpeilla,
-ja niin poispäin.
-
-Kaiken tämän melun keskellä aloin epäillä, että yksityisasiani
-jäisi unohduksiin, sillä ei näyttänyt luultavalta, että jäisi aikaa
-avioliittojen solmimista varten. Kello oli kymmenen tienoissa, kun
-tehtyäni kaikki tehtäväni istuin alakuloisena vaunun istuimella,
-ollen liian ujo mennäkseni noiden puuhailevien ivailijoiden joukkoon
-tai lähteäkseni Prinsloo'n leirille tiedustelemaan; silloin rouva
-Prinsloo itse ilmestyi paikalle.
-
-"Joutukaa, Allan", hän sanoi, "päällikkö odottaa ja kiroilee, kun
-te ette ole siellä. Siellä odottaa myöskin eräs toinen, joka on
-niin rakastettavan näköinen. Jokainen mies leirissä, joka hänet
-näkee, toivoo häntä itselleen, olkoon hänellä vaimo tai ei, sillä
-siinä suhteessa he kaikki ovat samallaisia kuin kafferit. Oi, minä
-tunnen heidät, minä tunnen heidät; valkoinen nahka ei aiheuta mitään
-eroitusta."
-
-Kun hän esitti tämän tavallisella avomielisellä tavallaan, veti hän
-minua kädestä perässään, aivankuin olisin ollut pahankurinen pieni
-poika. En voinut vapautua hänen vahvasta otteestaan enkä myöskään,
-kun hänen suuri ruhonsa kerran oli liikkeessä, kilpailla painossa
-hänen kanssaan. Tietysti muutamat nuoremmat buurit, jotka tietäen
-hänen asiansa olivat häntä seuranneet, kohottivat hyvähuutoja ja
-nauroivat, mikä kiinnitti jokaisen huomion kulkueeseen.
-
-"On liian myöhäistä rimpuilla vastaan nyt, englantilainen." --
-"Koettakaa huonosta yrityksestä tehdä niin hyvä kuin mahdollista."
--- "Jos halusitte muuttaa mieltänne, olisi se ollut tehtävä
-aikaisemmin." -- Tällaisia ja monia muita senkaltaisia ärsyttäviä
-sanoja miehet ja naiset meluten ja kirkuen huusivat, kunnes vihdoin
-tunsin kasvojeni käyvän punaisiksi kuin tulppaani.
-
-Saavuimme sitten vihdoin sille paikalle, missä Marie ihailevan piirin
-keskellä seisoi. Hän oli pukeutunut pehmeään valkoiseen pukuun,
-joka oli valmistettu jostain yksinkertaisesta, mutta ryhdikkäästä
-kankaasta, ja hän oli mustille kutreilleen asettanut seppeleen,
-jonka olivat sitoneet leirin muut tytöt, joita hänen takanaan seisoi
-kokonainen liuta.
-
-Seisoimme nyt vastatusten. Meidän silmämme kohtasivat toisensa, ja
-minä näin rakkauden ja luottamuksen loistavan hänen silmistään. Ne
-lumosivat ja saattoivat minut hämilleni. Tunsin, että minun oli pakko
-puhua, mutta en tiennyt, mitä sanoa, vaan sopersin ainoastaan: "Hyvää
-huomenta", mikä sai jokaisen puhkeamaan äänekkääseen nauruun, rouva
-Prinsloo'ta lukuunottamatta, joka huudahti:
-
-"Onko koskaan nähty moista hölmöä?" Myöskin Marie hymyili.
-
-Sillä hetkellä Piet Retief ilmestyi jostakin puettuna pitkävartisiin
-saappaisiin ja karkeaan ratsastuspukuun. Ojentaen roer'in, joka
-hänellä oli kädessään, eräälle pojalleen, hän pitkän kopeloimisen
-jälkeen veti taskustaan kirjan, johon määrätty paikka oli ruohon
-korrella merkitty.
-
-"Nyt sitten", hän sanoi, "olkaa hiljaa kaikki ja osoittakaa
-kunnioitusta, sillä muistakaa, etten minä juuri tällä hetkellä ole
-tavallinen mies. Minä olen pappi, mikä on aivan eri asia, ja, koska
-samalla olen päällikkönä ja monessa muussa virassa, aion lain minulle
-myöntämällä oikeudella vihkiä avioliittoon nämä nuoret ihmiset, ja
-siinä minua Jumala auttakoon. Älköön kukaan teistä todistajista
-jälkeenpäin sanoko, etteivät he ole oikein ja laillisesti naimisissa,
-koska minä teille julistan sen." Hän pysähtyi henkeään vetääkseen,
-ja joku sanoi: "kuulkaahan, kuulkaahan", tai vastaavan hollanniksi,
-minkä jälkeen Retief, vaiennettuaan loukkaajan katseellaan, jatkoi:
-
-"Nuori mies ja nuori nainen, mikä on nimenne?"
-
-"Älkää tehkö typeriä kysymyksiä, päällikkö", keskeytti rouva
-Prinsloo; "tiedättehän heidän nimensä varsin hyvin."
-
-"Tietysti tiedän, hyvä täti", hän vastasi. "Mutta tässä tapauksessa
-minun täytyy edellyttää, etten tiedä niitä. Tunnetteko te paremmin
-lain kuin minä? Mutta, odottakaahan, missä on isä, Henri Marais?"
-
-Joku työnsi Marais'n esiin, ja siinä hän seisoi aivan hiljaa,
-tuijottaen meihin kummallinen ilme kasvoillaan. Hän piteli pyssyä
-kädessään, sillä hänkin oli valmistautunut matkalle lähtöä varten.
-
-"Ottakaa pois tuo pyssy", sanoi Retief. "Se saattaisi laueta ja
-aiheuttaa sekasortoa ja kenties onnettomuuksia", ja joku noudatti
-käskyä. "No, Henri Marais, annatteko tyttärenne aviopuolisoksi tälle
-miehelle?"
-
-"En", sanoi Marais heikosti.
-
-"Hyvä; se on aivan teidän tapaistanne, mutta ei tee mitään, sillä
-hän on täysi-ikäinen ja voi itse antaa itsensä. Eikö hän ole
-täysi-ikäinen, Henri Marais? Älkää seisoko siinä kuin jukuripää
-hevonen, vaan vastatkaa, onko hän täysi-ikäinen?"
-
-"Luulen niin", sanoi Marais samalla pehmeällä äänellä.
-
-"Ottakaa siis, kaikki läsnäolijat, huomioon, että tämä nainen on
-täysi-ikäinen ja suostuu avioliittoon tämän miehen kanssa, eikö niin,
-rakkaani?"
-
-"Niin", vastasi Marie.
-
-"Hyvä, nyt alkakaamme", ja hän avasi kirjansa sekä, pitäen sitä valoa
-kohti, alkoi lukea tai pikemmin tavailla avioliittokaavaa.
-
-Samassa hän takertui kiinni, -- sillä useimpien sen ajan buurien
-tavoin hän ei ollut mikään suuri kirjanoppinut --, ja huudahti:
-
-"Tulkaa joku auttamaan minua näissä vaikeissa sanoissa."
-
-Kun ketään ei vapaaehtoisesti ilmaantunut, ojensi Retief kirjan
-minulle, sillä hän tiesi, ettei Marais auttaisi häntä, ja sanoi:
-
-"Sinä olet kirjanoppinut, Allan, koska olet papin poika. Jatka
-sinä lukemista, kunnes tulemme tärkeisiin kohtiin, ja minä sanelen
-jäljessäsi, mikä on aivan yhtä hyvä ja aivan lainmukaista."
-
-Minä luin -- Jumala tietää, kuinka, sillä tilanne oli varsin
-kiusallinen -- kunnes tulin ratkaiseviin kysymyksiin, jolloin annoin
-kirjan takaisin.
-
-"Oh", sanoi Retief, "tämähän on varsin helppoa. No, Allan, otatko
-siis tämän naisen vaimoksesi?"
-
-Vastasin myöntävästi, ja kysymys toistettiin Marielle, joka samaten
-vastasi myöntävästi.
-
-"No niin, asia on siis selvä", sanoi Retief, "sillä en tahdo teitä
-vaivata kaikenlaisilla rukouksilla, joita lausumaan en tunne itseäni
-kyllin papilliseksi. Ei, yhden seikan unohdin. Onko teillä sormus?"
-
-Vedin sormestani sellaisen, joka aikoinaan oli ollut äitini --
-luulen, että se oli toimittanut samaa virkaa hänen isoäitinsä
-vihkiäisissä -- ja asetin tuon pienen kultarenkaan Marien vasemman
-käden keskisormeen. Minulla on sama sormus vielä tänä päivänä
-sormessani.
-
-"Sen olisi pitänyt olla uusi", mutisi rouva Prinsloo.
-
-"Olkaa vaiti", sanoi Retief. "Onko täällä erämaassa mitään
-kultasepänliikkeitä? Sormus kuin sormus, vaikka se tulisi hevosen
-kuolaimista. -- Siinä sitten luullakseni onkin kaikki. Ei,
-odottakaahan hetkinen, minä luen itse tekemäni rukouksen teille,
-eikä tästä kirjasta, joka on niin huonosti painettu, etten voi sitä
-lukea. Polvistukaa kumpikin; muut saavat seistä, koska ruoho on niin
-kosteata."
-
-Rouva Prinsloo, huolehtien Marien uudesta puvusta, veti esiin
-tilavasta taskustaan vatdoek'insa ja levitti tuon likaisen
-vaatekappaleen Marien polvien alle. Sitten Pieter Retief viskasi
-maahan kirjan, risti kätensä ja lausui seuraavan yksinkertaisen,
-vakavan rukouksen, josta jokainen sana, kumma kyllä, on jäänyt
-mieleeni. Kun se ei ollut lähtöisin painetusta kirjasta, vaan hänen
-rehellisestä ja uskovaisesta sydämestään, oli sen vaikutus mahtava ja
-juhlallinen.
-
-"Oi taivaallinen Jumala, joka meidät kaikki näet ja olet kanssamme
-kun synnymme, kun menemme naimisiin, kun kuolemme, ja myöhemmin
-iankaikkisesti taivaassa, jos teemme velvollisuutemme, kuule
-rukouksemme. Rukoilen Sinulta siunausta tälle miehelle ja tälle
-naiselle, jotka nyt astuvat silmiesi eteen solmiakseen avioliiton.
-Säilytä heissä uskollinen rakkaus toisiinsa kautta elämänsä,
-olkoon se sitten pitkä tai lyhyt, olkoot he sairaita tai terveitä,
-onnellisia tai surullisia, rikkaita tai köyhiä. Anna heille lapsia
-kasvatettaviksi Sinun sanasi valossa, anna heille kunniallinen
-nimi ja kaikkien tuttaviensa arvonanto, ja lopuksi toimita heille
-pelastuksesi Vapahtajamme Jesuksen veren kautta. Jos he ovat yhdessä,
-anna heidän iloita toisistaan. Jos he ovat erossa, älä anna heidän
-unohtaa toisiaan. Jos toinen heistä kuolee ja toinen jää eloon,
-saata eloonjäänyt suuntaamaan katseensa eteenpäin jälleenyhtymisen
-päivään ja taipumaan tahtoosi, ja pidä hänet, joka kuolee, pyhässä
-suojeluksessasi. Oi, Sinä, joka kaiken tiedät, ohjaa näiden kahden
-elämä ikuista päämäärääsi kohti ja opeta heidät uskomaan, että
-kaikki, minkä teet, on heidän parhaakseen. Sillä sinä olet hurskas
-Luoja, joka haluaa lapsilleen hyvää eikä pahaa, ja vihdoin Sinä
-annat heille tämän hyvyyden, jos he vain päivin ja öin luottavat
-Sinuun. Älä anna kenenkään yrittää eroittaa heitä, jotka olet yhteen
-liittänyt, oi Herra Jumala, Kaikkivaltias Isämme. Amen."
-
-Näin hän rukoili, ja kaikki läsnäolevat vastasivat sydämellisesti
-amen, -- kaikki, lukuunottamatta yhtä, sillä Henri Marais käänsi
-meille selkänsä ja poistui.
-
-"Niin", sanoi Retief, pyyhkien silmänurkkaansa takkinsa hihalla, "te
-olette viimeinen pari, minkä koskaan aion vihkiä avioliittoon. Työ
-on liian raskasta maallikolle, joka näkee huonosti painettua sanaa.
-Suudelkaa nyt toisianne; se sopii erinomaisesti tähän tilaisuuteen."
-
-Me suutelimme, ja seurakunta hurrasi.
-
-"Allan", jatkoi päällikkö, vetäen esiin hopeakellon, suuren kuin
-nauriin, "teillä on täsmälleen puoli tuntia lähtöömme, ja rouva
-Prinsloo sanoo valmistaneensa teille hääaterian tuonne telttaan,
-joten teidän on parasta mennä syömään."
-
-Lähdimme niinmuodoin telttaan ja tapasimme siellä yksinkertaisen,
-mutta runsaan juhla-aterian valmiina. Otimme siihen osaa, auttaen
-toisiamme syönnin kestäessä, kuten on, tai oli tapa äskennaineiden
-kesken. Myöskin useat buurit tulivat juomaan terveydeksemme, vaikka
-rouva Prinsloo sanoi heille, että olisi ollut soveliaampaa jättää
-meidät kahdenkesken. Henri Marais vain ei tullut terveydeksemme
-juomaan.
-
-Siten puolituntinen kului liiankin nopeasti, emmekä sanaakaan saaneet
-vaihtaa kahdenkesken. Vihdoin minä epätoivoissani, kun näin Hansin
-jo odottelevan hevosineen, vedin Marien sivulle, viitaten jokaista
-pysymään paikoillaan.
-
-"Rakkahin vaimoni", virkoin katkonaisin sanoin, "meidän avioelämämme
-alkaa omituisesti, mutta sitä ei voi auttaa, kuten näet."
-
-"Ei, Allan", hän vastasi, "sitä ei voi auttaa. Mutta toivoisin
-sydämeni olevan onnellisemman matkasi johdosta kuin se tällä hetkellä
-on. Minä pelkään Dingaania, ja, jos jokin onnettomuus kohtaisi sinua,
-kuolisin murheeseen."
-
-"Miksi sitten jokin onnettomuus minua kohtaisi, Marie? Me olemme
-luja ja hyvin asestettu joukko, joten Dingaan kohtelee meitä
-rauhallisesti."
-
-"En tiedä, mieheni, mutta sanotaan Hernan Pereiran oleskelevan
-zulujen keskuudessa, ja hän vihaa sinua."
-
-"Sitten hänen on parasta pitää huoli käytöksestään, tai hän ei
-kauan enään vihaa ketään", vastasin tuikeasti, sillä sisuni nousi
-ajatellessani tätä miestä ja hänen petoksiaan.
-
-"Rouva Prinsloo", huusin jonkun matkan päässä olevalle vanhalle
-naiselle, "olkaa hyvä ja tulkaa tänne kuuntelemaan. Ja, Marie,
-kuuntele sinä myöskin. Jos sattumalta kuulisin jonkun uhkaavan
-turvallisuuttanne ja lähettäisin jonkun luotettavan henkilön mukana
-sanan, että teidän esimerkiksi on vetäydyttävä jonnekin muualle tai
-piilouduttava, luvatkaa minulle tottelevanne sitä kyselyittä."
-
-"Tietysti minä sinua tottelen, rakas mieheni. Enkö juuri ole vannonut
-sellaisen valan?" sanoi Marie alakuloisesti hymyillen.
-
-"Niin teen minäkin, Allan", sanoi rouva Prinsloo; "en sentähden,
-että olisin jotain vannonut, vaan sentähden, että tiedän
-hartioillanne lepäävän kunnon pään. Samoin tulee tekemään mieheni
-ja muut joukkueemme jäsenet. Tosin en voi aavistaa, miksi arvelette
-tarpeelliseksi lähettää sanan, ellette tiedä jotain, joka meiltä
-on salattu", lisäsi hän terävästi. "Sanotte, ettette tiedä; no,
-ei ole luultavaa, että kertoisitte meille, vaikka tietäisittekin.
-Kas! Huudetaan jo; teidän täytyy lähteä. Tule, Marie, niin menemme
-katsomaan heidän lähtöään."
-
-Saavuimme paikalle, missä lähetyskunta oli lähtövalmiina hevostensa
-selässä, ja ennätimme juuri parhaiksi kuulemaan Retiefin puheen
-väelleen, -- tai paremmin sanoen viimeiset sanat siitä.
-
-"Ystävät", hän sanoi, "me ryhdymme tärkeään yritykseen, josta toivon
-meidän onnellisesti suoriutuvan jotenkin lyhyessä ajassa. Tämä on
-kuitenkin villiä seutua ja me joudumme villien ihmisten kanssa
-tekemisiin. Sentähden neuvon kaikkia teitä tänne jääviä olemaan
-hajaantumatta ja pysymään yhdessä, jotta vaaran sattuessa jälelle
-jätetyt miehet ovat saapuvilla puolustamassa leiriä. Sillä jos he
-ovat täällä, ei teillä kaikista Afrikan raakalaisista ole mitään
-pelkäämistä. Ja nyt, olkoon Jumala kanssanne. Hyvästi. Matkaan,
-veljet, matkaan!"
-
-Sitten seurasi hetkiseksi liikettä, kun miehet suutelivat vaimojaan,
-lapsiaan ja sisariaan jäähyväisiksi tai puristivat toistensa kättä.
-Minäkin suutelin Marie'ta ja jotenkuten viskauduttuani hevoseni
-selkään ratsastin pois, silmät kyynelten sokaisemina, sillä tämä ero
-oli katkera. Kun saatoin jälleen nähdä selvästi, pysäytin hevoseni
-ja katsahdin taakseni leiriin päin, joka nyt oli jonkun matkan
-etäisyydessä. Se näytti totisesti rauhaisalta paikalta, sillä,
-vaikka aamullinen myrsky olikin palaamassa ja tumma pilven hattara
-leijaili sen yläpuolella, aurinko paistoi yhä vaunujen valkoiselle
-telttakankaalle ja ihmisiin, jotka niiden keskellä kulkivat edes
-takaisin.
-
-Kuka olisi osannut ajatella, että se lyhyen ajan kuluttua olisi
-pelkkänä verikenttänä, että nuo vaunut olisivat assegaitten
-lävistämiä ja että vaimot ja lapset, jotka siellä liikkuivat,
-useimmat makaisivat maassa silvotuin jäsenin ja hirveinä nähdä? Mutta
-buurit, jotka eivät koskaan sietäneet neuvomista eivätkä luottaneet
-muuhun kuin omaan yksilölliseen arvosteluunsa, jota he pitivät
-parhaana, eivät totelleet päällikkönsä määräystä pysyä yhdessä. He
-menivät mikä minnekin ampumaan metsänriistaa, jota oli erittäin
-runsaasti, ja jättivät perheensä melkein suojatta. Tämän zulut
-huomasivat ja surmasivat heidät.
-
-Ratsastaessani jonkun matkaa toisista erillään joku karautti
-vierelleni, ja näin sen olevan Henri Marais'n.
-
-"No, Allan", hän sanoi, "Jumala on siis antanut sinut minulle
-vävypojaksi. Kuka olisi sellaista voinut ajatella? Sinä et minun
-silmissäni ole vastanainut mies, sillä tämä avioliitto ei ole
-luonnollinen, kun sulhanen ratsastaa pois, jättäen morsiamensa tunnin
-kuluttua. Kenties sinä et koskaan sittenkään joudu todellisesti
-avioliittoon, sillä Jumala, joka antaa vävypoikia, voi ne ottaa pois
-myöskin, erittäinkin milloin niitä ei häneltä pyydetä. Niin", jatkoi
-hän kääntäen puheensa ranskankieliseksi, kuten hänen kiihtyneenä oli
-tapansa, "qui vivra verra! Qui vivra verra!" [Ken elää, se näkee.
-Suom. muist.] Tämän erinomaisen, mutta selvätarkoituksisen lauselman
-hän huusi kimeimmällä äänellään. Sitten hän iski pyssynperällä
-hevostaan ja nelisti tiehensä, ennenkuin saatoin vastata hänelle.
-
-Tällä hetkellä vihasin Henri Marais'ta enemmän kuin koskaan olen
-ketään vihannut, enemmän kuin hänen sisarenpoikaansakin Hernan'ia.
-Olin melkein ratsastamaisillani päällikön luo valittamaan hänestä,
-mutta mietin itsekseni, että hän ensiksikin oli epäilemättä
-puolihullu eikä siis vastuunalainen teoistaan, ja että hänen toiseksi
-oli parempi olla täällä meidän kanssamme kuin samassa leirissä
-vaimoni kanssa, ja hylkäsin ajatuksen. Mutta, voi, juuri puolihullu
-onkin vaarallisin mielipuolista!
-
-Hans, joka oli huomannut tämän kohtauksen ja kuullut kokonaan
-Marais'n puheen ja joka myös tunsi asiantilan kyllin hyvin, ratsasti
-hevosellaan sivulleni ja kuiskasi imartelevalla äänellä:
-
-"Baas, luulen, ettei vanha baas ole oikein tervejärkinen. Hän näyttää
-sellaiselta kuin haluaisi hän vahingoittaa jotakuta. No, baas,
-otaksukaamme, että pyssyni laukeaa vahingossa. Tehän tiedätte, että
-me värilliset olemme hyvin varomattomia pyssyjen suhteen. Mynheer
-Marais'ta eivät koskaan enään mitkään kuvittelut vaivaisi, ja te
-sekä missie Marie ja me kaikki olisimme turvallisempia. Teitä ei
-myöskään voitaisi moittia, eikä myöskään minua, sillä kuka voi mitään
-vahingolle? Pyssyt laukeavat toisinaan, baas, jolloin ette sitä
-halua."
-
-"Mene tiehesi", vastasin. Jos kuitenkin Hansin pyssy olisi sattunut
-"laukeamaan", olisi luullakseni joukko ihmishenkiä pelastunut!
-
-
-
-
-XVIII Luku.
-
-SOPIMUS.
-
-
-Matkamme Umgungundhlovuun tapahtui onnellisesti ja ilman selkkauksia.
-Kun olimme puolen päivänmatkan päässä Suuresta Kraalista, saavutimme
-karjalauman, jonka olimme ottaneet takaisin Sikonyela'lta, sillä
-näitä eläimiä oli kuljetettu hyvin hitaasti ja lepuutettu hyvin,
-jotta ne saapuisivat perille hyvässä kunnossa. Myöskin halusi
-päällikkö kaikin mokomin, että me itse ne lahjoittaisimme kuninkaalle.
-
-Ajaen tätä eläinpaljoutta edellämme -- niitä oli kaikkiaan yli
-viisituhatta päätä -- saavuimme Suurelle Aukealle lauantaina
-kolmantena päivänä helmikuuta noin puolenpäivän tienoissa ja
-kuljetimme eläimet karjakraaleihin. Sen jälkeen riisuimme hevoset
-valjaista ja söimme päivällisemme niiden kolmen maitopuun alla, missä
-olin sanonut jäähyväiset Dingaanille.
-
-Päivällisen jälkeen lähetit tulivat pyytämään meitä vierailulle
-kuninkaan luo. Heidän seurassaan tuli nuori Thomas Halstead,
-joka ilmoitti päällikölle, että kaikki aseet oli jätettävä
-mukaanottamatta, sillä zulujen lain mukaan ei kukaan mies saanut
-tulla kuninkaan eteen aseistettuna. Retief otti vastaan tämän
-tiedon epäröiden, jolloin lähetit vetosivat minuun, jonka he olivat
-tunteneet, ja kysyivät, eikö ollut heidän maansa tapa sellainen.
-
-Vastasin, etten ollut heidän maassaan ollut kyllin kauan tietääkseni
-sen. Syntyi hetkeksi vaitiolo, jonka aikana he lähettivät hakemaan
-jonkun todistajaksi; sillä hetkellä en tiennyt, kenet, koska en ollut
-kylliksi lähellä Thomas Halstead'ia voidakseni kysyä. Samassa tämä
-joku ilmestyikin ja kävi selville, ettei se ollut kukaan muu kuin
-Hernan Pereira.
-
-Hän astui meitä kohti zulujen saattamana aivankuin päällikkö,
-näyttäen lihavalta, hyvinvoivalta ja kauniimmalta kuin koskaan ennen.
-Nähdessään Retief'in hän nosti hattuaan sirosti ja ojensi kätensä,
-johon Retief ei kuitenkaan vastannut.
-
-"Te olette siis yhä täällä, mynheer Pereira!" hän sanoi kylmästi.
-"Olkaa nyt hyvä ja sanokaa, mitä merkitsee tämä aseiden
-jättämisjuttu?"
-
-"Kuningas valtuuttaa minut sanomaan -- --" alkoi Hernan.
-
-"Valtuuttaa teidät sanomaan, mynheer Pereira! Oletteko te siis tämän
-mustan miehen palvelija? Mutta jatkakaa."
-
-"Että kukaan ei saa tulla hänen yksityiskartanoonsa asestettuna."
-
-"No, hyvä sitten, mynheer, olkaa hyvä ja kertokaa tälle kuninkaalle,
-että me emme halua tulla hänen yksityiskartanoonsa. Minä olen
-tuonut karjan, jonka hän pyysi minun etsimään, ja minä olen valmis
-luovuttamaan sen hänelle missä tahansa, mutta sitä varten me emme
-riisu aseitamme."
-
-Syntyi keskustelu, ja sanantuojat lähetettiin takaisin. Pian ne
-palasivat täyttä vauhtia, ilmoittaakseen, että Dingaan ottaisi buurit
-vastaan suurella tanssikentällä Kraalin keskellä, ja että he saisivat
-tuoda pyssynsä mukaan, koska hän halusi nähdä, kuinka he laukaisivat
-ne.
-
-Me siis ratsastimme paikalle, koettaen tehdä niin edullisen
-vaikutuksen kuin mahdollista. Havaitsimme tanssikentän, joka oli
-usean acre'n laajuinen, olevan ylt'ympäri reunustetun tuhansilla
-sulin koristetuilla, mutta aseettomilla sotureilla, jotka oli
-järjestetty rykmentteihin.
-
-"Näettehän", kuulin Pereiran sanovan Retief'ille, "näillä ei ole
-mitään keihäitä."
-
-"Ei ole", vastasi päällikkö, "mutta heillä on seipäitä, jotka -- kun
-heitä on sata yhtä vastaan -- tekevät saman tehtävän."
-
-Sillävälin suunnaton karjalauma ajettiin kahtena joukkueena
-aukeaman päässä olevan miesryhmän ohi ja sitten heidän takanaan
-olevista porteista ulos. Kun eläimet olivat kaikki menneet,
-lähestyimme näitä miehiä, joiden joukosta keksimme Dingaanin lihavan
-vartalon helmikoristeiseen vaippaan kääriytyneenä. Me sijoituimme
-puoliympyrään hänen eteensä ja seisoimme siinä hänen tarkastaessaan
-meitä terävillä silmillään. Samassa hän huomasi minut ja lähetti
-erään neuvosmiehen ilmoittamaan minulle, että minun oli tultava hänen
-tulkikseen.
-
-Astuin alas hevosen selästä ja lähdin Retiefin, Thomas Halsteadin ja
-muutamien buurien johtomiesten seurassa.
-
-"Sakubona (hyvää päivää), Macumazahn", sanoi Dingaan. "Olen iloinen,
-että olet tullut, koska tiedän sinun tulkitsevan sanani oikein ja
-koska kuulut Yrjön kansaan, sillä tähän Tho-maas'iin minä en luota,
-vaikka hänkin kuuluu Yrjön kansaan."
-
-Toistin Retiefille hänen sanansa.
-
-"Aha!" huudahti hän äristen, "näyttää siltä, että te englantilaiset
-olette askeleen edellä meistä buureista, täälläkin."
-
-Sitten hän astui esiin ja paiskasi kättä kuninkaalle, jonka luona hän
-jo aikaisemmin oli käynyt, kuten muistettaneen.
-
-Tämän jälkeen indaba eli haastattelu alkoi, mitä en kuitenkaan ryhdy
-esittämään kokonaisuudessaan, sillä se kuuluu historian tehtäviin.
-Riittää mainitessani, että Dingaan, kiitettyään Retiefiä karjan
-palauttamisesta, kysyi, missä oli päällikkö Sikonyela, joka ne oli
-varastanut, sillä hän halusi surmata tämän. Kun hän sai tietää, että
-Sikonyela oli jäänyt omaan maahansa, hän tuli -- tai ainakin oli
-tulevinaan -- vihaiseksi. Sitten hän kysyi, missä ne kuusikymmentä
-hevosta olivat, jotka hän oli kuullut meidän anastaneen Sikonyelalta,
-sillä ne oli luovutettava hänelle.
-
-Retief, vastauksen sijasta, silitti harmaata tukkaansa ja kysyi,
-luuliko Dingaan häntä lapseksi, koska vaati hevosia, jotka eivät
-hänelle kuuluneet. Hän lisäsi, että nämä hevoset oli palautettu
-buureille, joilta Sikonyela oli ne varastanut.
-
-Kun Dingaan oli lausunut olevansa tyytyväinen tähän vastaukseen,
-nosti Retief kysymyksen sopimuksesta. Kuningas kuitenkin vastasi,
-että valkoiset miehet olivat vastikään saapuneet ja hän halusi nähdä
-heidän tanssivan oman tapansa mukaan. Asia saisi niin ollen jäädä
-lepäämään johonkin toiseen päivään.
-
-Lopuksi buurit "tanssivat" hänen huvikseen. Toisin sanoen, he
-jakautuivat kahteen ryhmään ja ajoivat toisiaan täyttä laukkaa,
-ampuen pyssyillään ilmaan, mikä näytelmä näytti täyttävän kaikki
-läsnäolijat ihailulla ja pelolla. Kun he pysähtyivät, pyysi kuningas
-heitä jatkamaan ja ampumaan sata laukausta kukin, mutta Retief
-kieltäytyi, sanoen ettei hänellä enään ollut voimia tuhlata.
-
-"Mihin te voimia tarvitsette rauhallisessa maassa?" kysyi Dingaan
-epäluuloisesti. Retief vastasi minun välitykselläni: "Tappaaksemme
-riistaa ravinnoksemme tai puolustautuaksemme, jos jotkut
-paha-aikeiset miehet hyökkäisivät kimppuumme."
-
-"Siinä tapauksessa niitä ei täällä tarvita", sanoi Dingaan, "sillä
-minä annan teille ravinnon, ja kun minä, kuningas, olen ystävänne, ei
-kukaan Zulumaassa uskalla olla vihamiehenne."
-
-Retief sanoi olevansa iloinen kuullessaan sen ja pyysi lupaa vetäytyä
-buurien kanssa leiriinsä portin ulkopuolelle, koska he kaikki olivat
-ratsastuksesta väsyneitä. Tähän Dingaan myöntyi, ja me sanoimme
-hyvästi ja lähdimme. Ennenkuin saavuin portille, saavutti minut
-sanantuoja -- muistaakseni oli se vanha ystäväni Kambula -- ja
-ilmoitti, että kuningas halusi puhua kanssani kahdenkesken. Vastasin
-hänelle, etten voinut puhua kuninkaan kanssa kahdenkesken ilman
-päällikköni lupaa. Siihen Kambula sanoi:
-
-"Tule mukaani, Macumazahn pyydän sinua, sillä muussa tapauksessa
-sinut viedään väkivalloin."
-
-Nyt käskin Hansin nelistämään Retiefin luo kertomaan pulastani,
-sillä näin jo zulujen ryhtyvän minua piirittämään Kambulan antamaa
-merkkiä noudattaen. Hän teki niin, ja pian Retief itse palasi yhden
-ainoan miehen seuraamana ja kysyi minulta, mistä nyt oli kysymys.
-Ilmoitin hänelle kääntämällä Kambulan sanat, jotka tämä toisti hänen
-läsnäollessaan.
-
-"Tarkoittaako tuo veitikka, että sinuun käydään käsiksi, ellet mene
-tai ellen minä salli sinun mennä?" Tähän kysymykseen Kambulan vastaus
-kuului: "Asia on niin, inkoos, sillä kuninkaalla on sanottavana
-yksityisiä sanoja, jotka ovat vain Macumazahn'in korvia varten. Siksi
-meidän on toteltava määräyksiä ja vietävä hänet kuninkaan eteen
-elävänä tai kuolleena."
-
-"Allemachte!" huudahti Retief, "tämä on kummallista." Ja ikäänkuin
-kehoittaakseen buureja avukseni hän katsoi taaksensa suureen
-buurijoukkoon, joka melkein kokonaan oli portin toisella puolella,
-jota iso joukko zuluja vartioi. "Allan", hän jatkoi. "Jollet pelkää,
-on sinun luullakseni mentävä. Kenties Dingaanilla on lähetettävänä
-joku sopimusta koskeva tiedonanto sinun kauttasi."
-
-"En pelkää", vastasin. "Mitä hyödyttää pelätä tämän kaltaisella
-paikalla?"
-
-"Kysy tältä kafferilta, takaako kuningas turvallisuutesi", sanoi
-Retief.
-
-Kysyin, ja Kambula vastasi: "Kyllä, tämän käynnin aikana. Mitenkä
-minä voin puhua sellaista, mistä kuningas ei maininnut mitään?"
-(Toisin sanoen: taata hänen tahtonsa tulevaisuudessa.)
-
-"Hämärää puhetta", selitti Retief. "Mutta mene vain, Allan, koska
-sinun on pakko mennä, ja johtakoon Jumala sinut terveenä takaisin. On
-selvää, ettei Dingaan turhaan pyytänyt sinua tulemaan kanssani. Nyt
-toivon, että olisin jättänyt sinut kotiin kauniin vaimosi seuraan."
-
-Niin me sitten erosimme. Minä lähdin kuninkaan yksityisasuntoon
-jalkaisin ja ilman pyssyäni, koska minun ei ollut lupa esiintyä hänen
-edessään asestettuna. Retief lähti kraalin porttia kohti Hansin
-seuraamana, joka talutti hevostani. Kymmentä minuuttia myöhemmin
-seisoin Dingaanin edessä, joka tervehti minua erittäin ystävällisesti
-ja alkoi tehdä kysymyksiä buureista, erittäinkin tiedustaen, eivätkö
-he olleet kansaa, joka oli kapinoinut omaa kuningastaan vastaan ja
-karannut hänen luotaan.
-
-Vastasin, että he olivat karanneet pois, koska he tarvitsivat enemmän
-tilaa elääkseen; muuten olin kertonut hänelle kaiken heistä, kun
-aikaisemmin näin hänet. Hän myönsi kyllä sen tietävänsä, mutta hän
-halusi kuulla, tulivatko samat sanat samasta suusta, vaiko erilaiset,
-hänen voidakseen päätellä, olinko rehellinen vai ei. Sitten hän,
-hetkisen vaiettuaan, katseli minua läpitunkevasti ja kysyi:
-
-"Oletko tuonut minulle lahjaksi sen pitkän valkoisen tytön, jolla oli
-silmät kuin kaksi tähteä? Tarkoitan sitä tyttöä, jota kieltäydyit
-minulle luovuttamasta ja jota en voinut ottaa, koska olit voittanut
-vedon, joka antoi sinulle kaikki valkoihoiset, -- sitä tyttöä, jonka
-tähden tekeydyit näiden buurien veljeksi, jotka ovat kuninkaansa
-kavaltajia."
-
-"En, Dingaan", vastasin. "Mukanamme ei ole ainoatakaan naista.
-Sitäpaitsi tämä tyttö on nyt vaimoni."
-
-"Vaimosi!" hän huudahti vihastuneena. "Kautta mustan paholaisen
-pään, oletko uskaltanut tehdä vaimoksesi hänet, jota minä halusin?
-No, sanohan, poika, sinä taitava Yövalvoja, sinä pieni valkoinen
-muurahainen, joka työskentelet pimeässä ja pujahdat esiin
-tunnelisi päästä vasta sitten kun se on valmis, sinä taikuri, joka
-taikakeinoillasi voit siepata koko maailman mahtavimman kuninkaan
-kädestä hänen saaliinsa -- sillä taikakeinollasi sinä, Macumazahn,
-surmasit ne korppikotkat Hloma Amabutu'n kukkulalla, et kuulilla --
-sanohan, miksi en tekisi sinusta loppua heti paikalla tämän tempun
-tähden?"
-
-Minä ristin käteni ja katselin häntä. Muodostimme varmaankin
-kummallisen vastakohdan, tämä suurikokoinen musta tyranni, jolla oli
-kuninkaallinen ryhti - sillä se minun totuuden nimessä on myönnettävä
-- ja jonka viittauksesta satojen tie kulki kuolemaan, ja minä,
-ainoastaan vähäpätöinen valkoinen poika, sillä ulkomuodostani ei
-ainakaan voinut mitään muuta päättää.
-
-"Oi, Dingaan", sanoin kylmästi, koska tiesin, että ainoa, mitä
-saatoin tehdä, oli pysytellä kylmäverisenä. "Vastaan sinulle suuren
-päällikköni, Retief'in, sanoilla. Pidätkö minua lapsena, että
-antaisin oman vaimoni sinulle, jolla jo on niin monta? Sitäpaitsi
-sinä et voi surmata minua, sillä minulla on kapteenisi Kambulan sana,
-että olen turvattu luonasi."
-
-Tämä vastaus näytti huvittavan häntä. Joka tapauksessa hänen
-vihastuksensa kääntyi nauruksi, mikä melkein lapsellinen mielialan
-muutos on ominaista kaikille villikansoille.
-
-"Sinä olet nopsa kuin sisilisko", hän sanoi. "Miksi minä, jolla on
-niin monta vaimoa, haluaisin vielä yhden, joka varmasti vihaisi
-minua? Juuri sentähden, että hän on valkoinen ja saattaisi
-luullakseni muut, jotka ovat mustia, mustasukkaisiksi. Varmasti
-he myrkyttäisivät hänet tai kiusaisivat hänet kuoliaaksi yhdessä
-kuukaudessa ja tulisivat sitten kertomaan, että hän on kuollut
-suruun. Olet myös siinä suhteessa oikeassa, että sinä olet
-minun suojeluksessani ja sinun on siis tällä kerralla päästävä
-vahingoittumattomana täältä. Mutta katsohan, pikku sisilisko, vaikka
-sinä käsistäni pujahdat kivien väliin, isken kuitenkin häntäsi
-poikki. Olen sanonut, että tahdon poimia korkean valkoisen kukkasi,
-ja minä poimin sen. Tiedän, missä hän asuu. Niin, tiedänpä vielä,
-millä kohdalla vaunu, jossa hän nukkuu, on rivissä, sillä vakoojani
-ovat sen minulle ilmoittaneet. Aion antaa määräyksen, että, kuka
-tahansa surmattaneenkin, hänet on säästettävä ja tuotava minulle
-elävänä. Kenties niinollen tapaat tämän vaimosi täällä, Macumazahn."
-
-Nämä enteelliset sanat kuullessani, jotka saattoivat merkitä niin
-paljon tai myöskin niin vähän, kohosi hiki otsalleni ja väristys
-kulki selkääni pitkin.
-
-"Kenties ja kenties ei, oi kuningas", vastasin. "Maailma on yhtä
-täynnä mahdollisuuksia tänään kuin joku aika takaperin, jolloin
-ammuin pyhät korppikotkat Hloma Amabutu'n kukkulalla. Luulen
-kuitenkin, ettei vaimoni koskaan tule sinun omaksesi, kuningas."
-
-"Oho!" sanoi Dingaan. "Tämä pieni valkoinen muurahainen aikoo tehdä
-toisen tunnelin, luullen siten pääsevänsä niskaani. Mutta mitähän,
-jos astun maahan kantapääni ja murskaan sinut, pieni valkoinen
-muurahainen? Tiedätkö", hän lisäsi luottamuksellisesti, "että
-buuri, joka korjaa pyssyni ja jota nimitämme 'Kaksinaamaksi', koska
-hän toisella silmällään katselee teihin valkoisiin päin, toisella
-meihin mustiin, toivoo kovin hartaasti, että minä surmaisin sinut?
-Kun kerroin hänelle vakoojieni ilmoittaneen, että sinä ratsastaisit
-buurien seurassa, koska olin pyytänyt sinua heidän tulkikseen,
-vastasi hän, että, jollen lupaisi antaa sinua korppikotkille, hän
-varoittaisi heitä tulemasta. Koska tahdoin heidän tulevan, kuten olin
-hänen kanssaan järjestänyt, lupasin."
-
-"Onko niin, kuningas?" kysyin. "Miksi sitten tämä Kaksinaama, jota me
-nimitämme Pereiraksi, haluaa, että minut surmattaisiin?"
-
-"Oo!" kaakatti tuo paksu vanha roikale. "Etkö sinä kaikesta
-taitavuudestasi huolimatta sitä arvaa, Macumazahn? Kenties juuri
-hän tarvitseekin pitkää valkoista tyttöä enkä minä. Kenties hän
-suorittaa puolestani jotain sellaista, josta palkkioksi olen luvannut
-tytön hänelle. Ja kenties", hän jatkoi, nauraen aivan ääneensä,
-"minä loppujen lopuksi häntä petkutan, pitäen tytön itse ja palkiten
-hänet muulla tavalla, sillä voiko petturi murista, jos häntä itseään
-petetään?"
-
-Vastasin, että olin rehellinen mies enkä tiennyt mitään pettureista
-tai siitä, mistä he saattoivat murista ja mistä olla murisematta.
-
-"Niin, Macumazahn", vastasi Dingaan hyvin vilkkaasti. "Siinä
-suhteessa sinä ja minä olemme toistemme kaltaisia. Me olemme kumpikin
-rehellisiä, kovin rehellisiä, ja sentähden myöskin ystäviä, mitä en
-koskaan voi olla näiden amaboonain kanssa, jotka ovat pettureita,
-kuten sinä ja monet muut ovat sanoneet minulle. Me pelaamme päivän
-valossa, kuten miehet, ja se voittaa, ken voittaa, ja ken häviää,
-se häviää. Kuule nyt minua, Macumazahn, ja muista, mitä sanon. Mitä
-tahansa tapahtuneekin minulle, mitä tahansa nähnetkin, sinä olet
-turvassa niin kauan kuin minä elän. Dingaan on puhunut. Saanpa
-pitkän valkoisen tytön tai olen saamatta, sinä olet joka tapauksessa
-turvattu; sen pidän muistissani", ja hän pyyhkäisi hiuksillaan olevaa
-kumirengasta.
-
-"Ja miksi minä olen turvattu, kun muita uhkaa vaara, oi kuningas?"
-kysyin.
-
-"Jos sen tahdot tietää, kysy eräältä vanhalta Zikali nimiseltä
-ennustajalta, joka eli tässä maassa isäni Senzangacona'n päivinä ja
-sitä ennen -- jos nimittäin satut hänet löytämään. Pidän sinusta
-myöskin, kun et ole litteänaamainen hölmö niinkuin nämä amaboonat,
-vaan on sinulla aivot, jotka suoriutuvat kaikista vaikeuksista
-kuten käärme rämeiköstä. Olisi synti surmata sellainen, joka ampuu
-lintuja, niiden lennellessä korkealla ilmassa hänen yläpuolellaan,
-mitä ei kukaan muu kykene tekemään. Mitä tahansa siis näet tai
-kuulet, muista, että sinulle ei tapahdu mitään pahaa ja että pääset
-vahingoittumatta lähtemään tästä maasta tai jäädä tänne rauhassa, jos
-tahdot, ollaksesi tulkkinani puhuessani Yrjön poikien kanssa.
-
-"Palaa nyt päällikkösi luo ja sano hänelle, että hänen sydämensä on
-minun sydämeni ja että kovin kernaasti haluan nähdä hänet täällä.
-Huomenna ja kenties sitä seuraavana päivänä tahdon näyttää hänelle
-muutamia kansani tansseja ja senjälkeen allekirjoitan asiapaperin,
-antaen hänelle kaiken pyytämänsä maan ja kaiken muun, mitä hän
-haluaa, vieläpä enemmän kuin hän saattaa toivoakaan. Hamba gachlé,
-Macumazahn", ja, nousten hämmästyttävällä nopeudella tuoliltaan,
-joka oli veistetty yhdestä ainoasta puupölkystä, hän kääntyi ja
-hävisi pienestä hänen takanaan olevan aidan aukosta, joka vei hänen
-yksityismajoihinsa.
-
-Kun Kambulan saattamana, joka odotteli minua tämän isiklohloksi
-nimitetyn labyrintin portin ulkopuolella, olin matkalla takaisin
-buurien leiriin, tapasin Thomas Halstead'in, joka kuljeskeli
-luultavasti saadakseen puhutella minua. Pysähdyin ja kysyin häneltä
-suoraan, mitä aikeita kuninkaalla oli buurien suhteen.
-
-"En tiedä", hän vastasi olkapäitään kohauttaen, "mutta hän näyttää
-niin hyväntahtoiselta heitä kohtaan, että luulen hänen valmistavan
-jotain onnettomuutta. Hän on ihmeellisesti kiintynyt teihin, sillä
-kuulin hänen antavan määräyksen lähettää sana joka rykmenttiin, että
-se, joka teitä vain haavoittaisikin, joutuisi heti surmattavaksi.
-Myöskin teitä näytettiin kaikille ratsastaessanne tänne muiden
-joukossa, jotta kaikki tuntisivat teidät."
-
-"Se on minun puolestani hyvä", vastasin. "Mutta en käsitä, miksi
-minä tarvitsisin erikoista suojelusta ennen muita, jollei joku tahdo
-minua vahingoittaa."
-
-"Täällä onkin sellainen, Allan Quatermain. Indunat kertovat minulle,
-että kaunis portugalilainen, jota he nimittävät Kaksinaamaksi, pyytää
-kuningasta surmaamaan teidät joka kerta, kun hän näkee hänet. Itsekin
-olen sen kuullut."
-
-"Se on hänen tapaistaan", vastasin. "Mutta sanokaahan, mistä hän
-puhelee kuninkaan kanssa, milloin hän ei pyydä surmaamaan minua?"
-
-"En tiedä", hän sanoi jälleen. "Jostain likaisesta, siitä olen varma.
-Siitä antaa myöskin varmuuden se nimi, jonka alkuasukkaat hänelle
-ovat antaneet. Luulen kuitenkin", hän lisäsi kuiskaten, "että hän
-on ollut samassa juonessa buurien kanssa, koska hänen on sallittu
-tulla tänne saadakseen heidän sopimuksensa allekirjoitetuksi.
-Vihdoin eräänä päivänä, kun olin tulkkina ja Dingaan vannoi, ettei
-hän antaisi heille maata enempää kuin mikä oli tarpeen heidän
-hautaamisekseen, Pereira mainitsi hänelle, ettei ollut väliä, mitä
-hän allekirjoitti, koska kynällä kirjoitetun saattoi pyyhkiä pois
-keihäällä."
-
-"Tosiaanko! Ja mitä kuningas siihen vastasi?"
-
-"No, hän nauroi ja sanoi, että se oli oikein ja että hän antaisi
-buurien lähetystölle kaikki, mitä heidän kansansa halusi, ja heille
-itselleen vielä muuta lisäksi. Mutta älkää kertoko tätä kenellekään,
-Quatermain, sillä jos sen teette ja se joutuu Dingaanin korviin, olen
-varmasti kuoleman oma. Sanon teille vielä, että olette kunnon mies
-ja että niissä korppikotkan ampujaisissa voitin suuren vedon teidän
-tähtenne, joten nyt annan teille vähäisen neuvon, joka teidän on
-viisainta ottaa varteen. Lähtekää tästä maasta niin pian kuin voitte
-ja menkää suojelemaan miss Marais'ta, johon olette niin ihastunut.
-Dingaan haluaa häntä, ja mitä Dingaan haluaa, sen hän tässä osassa
-maailmaa saa."
-
-Sitten hän, odottamatta kiitosta, kääntyi ja hävisi zulujen joukkoon,
-jotka seurasivat meitä uteliaisuudesta; jäin ihmettelemään,
-oliko Dingaan oikeassa vai eikö nimittäessään tätä nuorta miestä
-valehtelijaksi. Hänen kertomuksensa näytti vastaavan niin hyvin sitä,
-minkä kuningas itse kertoi, että kaikesta siitä päättäen hän ei ollut
-valehtelija.
-
-Juuri kun olin kulkenut suuren kaupungin pääportista, missä Kambula,
-tehtävänsä tehtyään, hyvästeli ja jätti minut, näin kaksi miestä
-syventyneenä vakavaan keskusteluun erään maitopuun alla, joita, kuten
-jo luullakseni mainitsin, kasvaa, tai kasvoi, siellä. Ne olivat Henri
-Marais ja hänen sisarenpoikansa. Huomatessaan minut Marais käveli
-poispäin, mutta Pereira lähestyi ja puhutteli minua, vaikka ilokseni
-voin mainita, ettei hän ojentanut minulle kättään, -- kenties
-varoituksenaan se, miten hänen oli käynyt Retiefin jutussa.
-
-"Hyvää päivää, Allan", hän sanoi teeskentelevästi. "Kuulin juuri
-enoltani, että minun on sinua onniteltava -- Mariesta nimittäin --,
-ja usko minua: teen sen kaikesta sydämestäni."
-
-Kun hän nämä sanat lausui ja kun samalla muistin, mitä juuri olin
-kuullut, kiehui vereni, mutta katsoin parhaaksi hillitä itseni ja
-vastasin siis vain:
-
-"Kiitän."
-
-"Tietysti", hän jatkoi, "me olemme kumpikin tavoitelleet tätä
-palkintoa, mutta kun Jumala on nähnyt hyväksi antaa sinun voittaa, en
-minä ole sellainen, joka kantaa pahaa mieltä."
-
-"Minua ilahduttaa kuulla se", vastasin. "Ajattelin, että kenties
-olisitte sellainen. Sanokaahan nyt, muuttaaksemme puheen aihetta,
-kuinka kauan Dingaan meitä pitää täällä?"
-
-"Enintään pari kolme päivää. Kas, Allan, minun on onnistunut
-saada hänet suuremmitta vaivoitta suostumaan allekirjoittamaan
-maasopimuksen. Niin pian siis, kuin se on tehty, te saatte kaikki
-mennä kotia."
-
-"Päällikkö on oleva erittäin kiitollinen teille", sanoin. "Mutta mitä
-te aiotte tehdä?"
-
-"En tiedä, Allan. Näettehän, etten ole sellainen onnen poika kuin
-sinä, jota vaimo odottelisi. Luulen, että kenties joksikin ajaksi
-jään tänne. Minusta näyttää olevan mahdollista pusertaa kokoon
-suuri joukko rahaa näistä zuluista; ja hävitettyäni kaikki Delagoan
-retkellä tarvitsen rahaa."
-
-"Me kaikki tarvitsemme", vastasin, "erittäinkin, jos aiomme aloittaa
-elämän. Jos teille siis sopii maksaa velkanne, olen iloinen."
-
-"Oi, älä pelkää", huudahti hän, tummien silmiensä äkkiä välähtäessä,
-"maksan sinulle velkani, joka pennin, hyvä korko mukaan laskettuna."
-
-"Kuningas on juuri minulle kertonut, että se on tarkoituksenne",
-huomautin tyynesti, katsoen häntä suoraan silmiin. Sitten
-kävelin edelleen, jättäen hänet tuijottamaan jälkeeni ilmeisesti
-kykenemättömänä sanaakaan lausumaan.
-
-Menin suoraa päätä majaan, joka Retiefille oli varattu pienessä
-syrjäisessä suoja-aitauksessa, mikä meille oli leiripaikaksi annettu.
-Tapasin päällikön istumassa kafferilaisella tuolilla kirjeen
-kirjoittamispuuhissa, käyttäen pulpettinaan polvilleen asettamaansa
-laudan palaa.
-
-Hän katsahti ylös ja kysyi, miten olin menestynyt Dingaanin kanssa,
-kiinnittämättä huomiotaan anteeksipyyntööni sen johdosta, että
-häiritsin häntä kirjoitushommissaan.
-
-"Kuunnelkaa, päällikkö", sanoin ja, puhuen matalalla äänellä
-ikäänkuin estääkseni ketään kuulemasta, kerroin hänelle joka sanan
-niistä haastatteluista, joita minulla juuri oli ollut Dingaanin,
-Thomas Halstead'in ja Pereiran kanssa.
-
-Hän kuunteli minua loppuun asti ääneti ja sanoi sitten:
-
-"Tämä on kummallinen ja ruma juttu, Allan, ja jos se on tosi, täytyy
-Pereiran olla vieläkin suurempi roisto kuin olen luullut. Mutta en
-voi uskoa, että se on totta. Luulen, että Dingaan valehteli sinulle
-omien tarkoituksiensa hyväksi; tarkoitan juttua sinun surmaamiseksesi
-tehdystä suunnitelmasta."
-
-"Kenties, päällikkö. En tiedä, enkä suuresti väiltäkään tietää. Mutta
-olen varma, ettei hän valehdellut, kun hän sanoi aikovansa varastaa
-vaimoni joko itselleen tai Pereiralle."
-
-"Mitä sitten aiot tehdä, Allan?"
-
-"Aion teidän luvallanne lähettää jälkiratsastajani, Hansin, takaisin
-leiriin viemään Marielle kirjeen, missä kehoitan häntä siirtymään
-rauhassa joen rannalta valitsemalleni tilukselle, josta olen teille
-kertonut, ja pysyttelemään siellä kätkössä, kunnes palaan takaisin."
-
-"Minusta se on tarpeetonta, Allan. Jos se kuitenkin tuo mielellesi
-helpoitusta, niin tee niin, sillä en voi sallia sinun itse mennä.
-Älä kuitenkaan lähetä tätä hottentottia, joka lörpötyksillään
-saisi ihmiset pelästymään. Aion juuri lähettää sananviejän leiriin
-kertomaan onnellisesta saapumisestamme ja Dingaanin taholta osaksemme
-tulleesta hyvästä vastaanotosta. Hän voi ottaa kirjeesi, missä
-sinun on vaimollesi sanottava, että, jos hän ja Prinsloon sekä
-Meyer'in perheet lähtevät tälle maatilallesi, heidän on mentävä
-lörpöttelemättä, ikäänkuin haluten vaihtelua, siinä kaikki. Laita
-kirje huomiseksi ennen aamunkoittoa valmiiksi, jolloin uskon omani
-olevan valmiina", hän lisäsi murahtaen.
-
-"Se on silloin oleva valmis, päällikkö. Mutta mitä Hernan Pereirasta
-ja hänen vehkeilyistään?"
-
-"Se tuosta kirotusta Hernan Pereirasta", huudahti Retief,
-jymäyttäen nyrkkinsä kirjoituspöytään, "että ensi tilassa hankin
-itse todistukset Dingaanilta ja siltä englantilaiselta pojalta,
-Halstead'ilta. Jos havaitsen heidän kertovan saman jutun kuin
-sinulle, asetan Pereiran koetukselle, kuten olen jo aikaisemmin
-uhannut tehdä. Ja jos hänet havaitaan syylliseksi, niin Jumala
-häntä varjelkoon! Tahdon hänet ammuttavaksi. Mutta toistaiseksi on
-parasta olla mitään tekemättä ja pitää vain silmällä häntä, ettemme
-aiheuttaisi pelkoa ja häväistystä leirissä, eikä ollenkaan todistella
-juttua. Mene nyt kirjoittamaan kirjettäsi ja jätä minut kirjoittamaan
-omaani."
-
-Lähdin ja kirjoitin Marielle kirjeen, jossa en kuitenkaan kertonut
-läheskään kaikkea, minkä tässä olen pannut paperille. Pyysin häntä
-ja Prinsloo'n sekä Meyer'in perheitä -- jos nämä haluaisivat seurata
-hänen mukanaan, kuten varmasti uskoin -- siirtymään heti maatilalle,
-jonka kolmenkymmenen mailin päässä Bushman-joen rannasta olin
-keksinyt; tekosyynä heidän oli mainittava, että he menivät katsomaan,
-kuinka rakennustyöt siellä edistyivät. Tai jos toiset eivät tulisi,
-kehoitin häntä menemään yksin muutamien hottentottipalvelijain kanssa
-tai muiden kanssa, jotka saisi seurakseen.
-
-Tämän kirjeen vein Retiefille ja luin sen hänelle. Pyynnöstäni hän
-raaputti sen alareunaan:
-
-"Olen nähnyt edelläolevan ja hyväksyn sen, tietäen koko jutun, joka
-olkoon oikea tai väärä. Tee kuten miehesi sinua pyytää, mutta älä
-siitä puhu muille kuin niille, jotka hän mainitsee. -- Pieter Retief."
-
-Sananviejä lähti siis aamunkoitteessa ja jätti jonkun ajan kuluttua
-kirjeeni Marielle.
-
-Seuraava päivä oli sunnuntai. Aamulla menin tervehtimään
-lähetyssaarnaajaa, arvoisaa mr Owen'ia, joka ilostui suuresti minut
-nähdessään. Hän ilmoitti minulle, että Dingaan oli suopealla mielellä
-meitä kohtaan ja oli ollut pyytämässä häntä kirjoittamaan sopimuksen,
-jolla buureille luovutettaisiin se maapala, jota he halusivat.
-Jäin jumalanpalveluksen ajaksi mr Owen'in majaan ja palasin
-sitten leiriin. Illalla Dingaan toimeenpani kunniaksemme suuret
-sotakarkelot, joihin otti osaa kaksitoistatuhatta soturia.
-
-Se oli ihmeellinen ja kunnioitusta herättävä näky, ja muistan
-jokaisella siihen osaaottavalla joukko-osastolla olleen useita
-harjoitettuja härkiä, jotka tekivät temppujaan heidän kanssaan,
-ilmeisesti annettujen komentosanojen mukaan. Me näimme Dingaanin
-sinä päivänä vain etäältä, ja tanssin päätyttyä palasimme leiriimme
-syömään raavaanlihaa, jota hän runsain määrin oli meille hankkinut.
-
-Kolmantena päivänä, joka oli maanantai, 5 päivä helmikuuta, oli
-vielä enemmän tansseja ja valetaisteluita, -- niin paljon enemmän,
-että aloimme väsyä tähän raakalaisnäytelmään. Myöhään illalla
-Dingaan kuitenkin lähetti hakemaan Retiefiä ja hänen miehiään
-luoksensa, sanoen haluavansa hänen kanssaan puhua sopimusasiasta. Me
-lähdimme; mutta vain kolmen tai neljän -- niiden joukossa minä --
-sallittiin päästä Dingaanin puheille, muiden jäädessä jonkun matkan
-päähän, mistä he saattoivat nähdä meidät, mutta olivat kuulomatkan
-ulkopuolella.
-
-Dingaan veti sitten esiin paperin, jonka kunnianarvoisa mr Owen oli
-kirjoittanut. Tämä asiakirja, jonka vieläkin luulen olevan tallessa,
-sillä se löydettiin myöhemmin, oli sepitetty viralliseen tai
-puoliviralliseen muotoon, ja alkoi niinkuin julkinen kuulutus.
-
-Siinä luovutettiin "paikka, jota nimitetään Port Natal'iksi,
-ympärillä olevine seutuineen -- Tugelasta Umzimvubu-jokeen lännessä
-ja merestä alkaen pohjoisessa -- buureille heidän ikuiseksi
-omaisuudekseen". Kuninkaan pyynnöstä käänsin asiakirjan hänelle,
-koska mr Owen oli sen laatinut englanninkielellä, ja senjälkeen nuori
-Halstead käänsi sen myöskin, jota varten hänet kutsuttiin sisään, kun
-minä olin lopettanut.
-
-Tämä tapahtui minun tulkintani tarkistamiseksi, ja se vaikutti
-kaikkiin buureihin hyvin edullisesti. Se osoitti heille,
-että kuningas halusi ymmärtää täydellisesti, mitä hänen oli
-allekirjoitettava; niin ei olisi tapahtunut, jos hän olisi ajatellut
-jotain kepposta tai päättänyt pettää heidät myöhemmin. Tästä hetkestä
-lähtien Retief ja hänen väkensä luopuivat epäilemästä Dingaanin hyvää
-tahtoa tässä asiassa ja yksinkertaisuudessaan laiminlöivät kaikki
-varovaisuustoimenpiteet petoksen varalta.
-
-Kun kääntäminen oli päättynyt, kysyi Retief kuninkaalta,
-allekirjoittaisiko hän paperin heti paikalla. Tämä vastasi
-kieltävästi; hän allekirjoittaisi sen seuraavana aamuna, ennenkuin
-lähetystö palaisi Nataliin. Sitten Retief vuorostaan kysyi
-Dingaanilta, Thomas Halsteadin välityksellä, oliko perää siinä, mitä
-hän oli kuullut, että eräs Pereira niminen buuri, joka oleskeli hänen
-luonaan ja jonka zulut tunsivat nimellä Kaksinaama, oli jälleen
-kehoittanut surmaamaan minut, Allan Quatermain'in, jota he nimittivät
-Macumazahn'iksi. Dingaan nauroi ja vastasi:
-
-"Niin, se on kylläkin totta, sillä hän vihaa tätä Macumazahn'ia.
-Mutta älköön pieni Yrjön Poika tunteko mitään pelkoa, sillä sydämeni
-on lempeä häntä kohtaan, ja vannon paholaisten pään kautta, ettei
-hänelle tapahdu mitään ikävyyksiä Zulumaassa. Onhan hän vieraani,
-eikö niin?"
-
-Sitten hän jatkoi sanoen, että, jos päällikkö niin halusi, hän
-vangitsisi ja surmaisi Kaksinaaman, koska tämä oli uskaltanut pyytää
-minun henkeäni. Retief vastasi, että hän huolehtisi itse siitä
-asiasta. Kun Thomas Halstead oli vakuuttanut kuninkaan kertomuksen
-Pereiran menettelystä todeksi, nousi hän ylös ja sanoi hyvästi
-Dingaanille.
-
-Tästä Herman Pereiran jutusta Retief puhui vähän, kun palasimme
-kylän ulkopuolella olevaan leiriimme, mutta sekin vähä, mitä hän
-puhui, osoitti hänen syvää suuttumustaan. Kun saavuimme leiriin,
-hän lähetti hakemaan Pereiraa ja Marais'ta sekä muutamia vanhempia
-buureja. Muistan viimeksimainittujen joukossa olleen Gerrit Bothma
-seniorin, Hendrik Labuschagne'in ja Matthys Pretorius seniorin,
-kaikki kunnioitettuja ja arvostelukykyisiä henkilöitä. Minut myöskin
-määrättiin olemaan läsnä. Kun Pereira saapui, syytti Retief häntä
-avoimesti minun murhaamiseni suunnittelemisesta ja kysyi häneltä,
-mitä hänellä oli sanottavana. Tietysti hän vastasi jyrkästi kieltäen
-ja syytti minua siitä, että olin keksinyt jutun, koska olimme olleet
-vihamiehiä tytön tähden, jonka minä olin sittemmin nainut.
-
-"No, mynheer Pereira", sanoi Retief, "kun Allan Quatermain nyt on
-voittanut tytön vaimokseen, tuntuisi siltä, että vihamielisyyden aihe
-hänen puoleltaan on poistunut, jotavastoin teidän on saattanut jäädä
-jälelle. Kuitenkaan ei minulla nyt ole aikaa tutkia tämäntapaisia
-seikkoja. Mutta huomautan teille, että myöhemmin, palattuamme
-Natal'iin, tulee pohdittavaksi, minne teidät vien mukanani, ja että
-siihen mennessä tullaan teitä ja teidän puuhianne pitämään silmällä.
-Huomautan myöskin ennakolta, että minulla on kaiken sanomani tueksi
-todistuksia. Olkaa nyt hyvä ja menkää, ja pysytelkää poissa minun
-näkyvistäni niin paljon kuin mahdollista, sillä minua ei miellytä
-mies, jota nämä kafferit nimittävät Kaksinaamaksi. Mitä teihin
-tulee, ystäväni Henri Marais, tekisitte hyvin, jos olisitte vähemmän
-läheisessä liitossa miehen kanssa, jonka nimi on niin synkän pilven
-peitossa, vaikka hän olisikin sisarenne poika, jota kaikki tietävät
-teidän sokeasti rakastavan."
-
-Mikäli muistan, ei kumpikaan heistä vastannut tähän suoraan
-puheeseen. He yksinkertaisesti käänsivät selkänsä ja poistuivat.
-Mutta kun seuraavana aamuna, tuona kohtalokkaana helmikuun 6 päivänä,
-tapasin sattumalta päällikkö Retiefin hänen ratsastaessaan läpi
-leirin tekemässä matkavalmistuksia Nataliin lähtöä varten, hän
-pysäytti hevosensa ja sanoi:
-
-"Allan, Hernan Pereira on mennyt ja Henri Marais hänen mukanaan, enkä
-omasta puolestani sitä sure, sillä epäilemättä me tapaamme toisemme
-jälleen tässä tai tulevassa maailmassa ja saamme selville koko
-totuuden. Kas tässä, lue tämä ja anna se minulle takaisin myöhemmin",
-ja hän viskasi minulle erään paperin ja ratsasti edelleen.
-
-Avasin rypistyneen paperiarkin ja luin seuraavaa:
-
-    'Päällikkö Retiefille, siirtolaisbuurien käskynhaltijalle.
-
-    Mynheer Commandant.
-
-    En tahdo jäädä tänne, missä sellaisia likaisia syytöksiä syytävät
-    päälleni mustat kafferit ja englantilainen, Allan Quatermain,
-    joka kaikkien heimolaistensa tavoin on meidän buurien vihollinen
-    ja joka -- vaikka ette sitä tiedä -- on petturi ja suunnittelee
-    yhdessä zulujen kanssa suurta tuhoa teille. Sentähden jätän
-    teidät, mutta olen valmis vastaamaan ajan tullen todellisen
-    tuomioistuimen edessä kaikkiin syytöksiin. Enoni, Henri Marais,
-    tulee kanssani, koska hän tuntee kunniataan myös loukatun.
-    Sitäpaitsi hän on kuullut, että hänen tytärtänsä, Marie'ta, uhkaa
-    vaara zulujen taholta, ja palaa suojelemaan häntä, koska hänen
-    miehensä laiminlyö tehdä sen. Allan Quatermain, englantilainen,
-    joka on Dingaanin ystävä, saattaa selittää, mitä tarkoitan,
-    sillä hän tietää zulujen suunnitelmista enemmän kuin minä, kuten
-    lopulta tulette havaitsemaan.'
-
-Sitten seurasivat Hernan Pereiran ja Henri Marais'n nimikirjoitukset.
-
-Pistin kirjeen taskuuni, ihmetellen, mikä sen tarkoitus oikeastaan
-oli, erittäinkin tuon järjettömän ja epämääräisen syytöksen
-minua vastaan petoksesta. Minusta näytti siltä, että Pereira oli
-jotakin peläten jättänyt meidät, -- joko sitten peläten joutuvansa
-kuulusteltavaksi tai peläten jotain äärimmäistä katastroofia, joka
-veisi hänetkin pyörteisiinsä. Marais luultavasti oli mennyt hänen
-kanssaan samasta syystä, mistä raudan pala seuraa magneettia, koska
-hän ei koskaan voinut vastustaa tämän tunnottoman miehen, oman
-verisukulaisensa, vetovoimaa. Tai kenties hän oli tältä saanut kuulla
-tytärtään uhkaavasta vaarasta, jonka johdosta minä jo olin ryhtynyt
-toimiin, ja todellakin käynyt levottomaksi hänen turvallisuutensa
-puolesta. Sillä on aina muistettava, että Marais rakasti Marie'ta
-intohimoisesti, niin huonosti kuin tämän kertomuksen lukija
-saattaakin luulla hänen kohdelleen häntä. Hän oli isänsä lemmikki,
-silmäterä, ja hänen suurin syntinsä tämän silmissä oli se, että hän
-piti minusta enemmän kuin hänestä. Tämä on yksi syy, miksi Marais
-vihasi minua yhtä paljon kuin hän tytärtään rakasti.
-
-Tuskin ennätettyäni lukea kirjeen läpi, saapui käsky, että meidän
-oli kaikkien lähdettävä sanomaan jäähyväiset Dingaanille, sitä
-ennen jätettyämme aseemme yhteen läjään maitopuiden alle kaupungin
-portin luona. Useimmat jälkiratsastajistamme komennettiin seuraamaan
-meitä, -- luullakseni sentähden, että Retief tahtoi tehdä zuluihin
-niin suurenmoisen vaikutuksen kuin mahdollista. Muutamien näistä
-hottentoteista käskettiin kuitenkin jäädä paikalle kokoamaan ja
-satuloimaan hevoset, jotka jonkun matkan päähän oli sidottu liekaan
-laitumelle. Näiden joukossa oli Hans, sillä sattui niin, että
-nähdessäni hänet lähetin hänet muiden mukana, jotta saatoin olla
-varma siitä, että omat hevoseni löytyisivät ja olisivat valmiina
-matkaa varten.
-
-Juuri ollessamme lähdössä tapasin nuoren William Wood'in, joka oli
-tullut Lähetysmajasta, missä hän asui mr. Owen'in luona, ja käveli
-edestakaisin levottoman näköisenä.
-
-"Kuinka voit, William?" kysyin.
-
-"En varsin hyvin, mr Quatermain", hän vastasi. "Asia on niin", lisäsi
-hän luottamuksellisesti, "että tunnen huolestumista teidän kaikkien
-puolesta. Kafferit ovat minulle kertoneet, että jotain tulisi teille
-tapahtumaan, ja minä luulen, että teidän pitäisi siitä tietää. En
-uskalla sanoa enempää", ja hän hävisi väkijoukkoon.
-
-Samassa hetkessä näin Retief'in ratsastavan edestakaisin jaellen
-käskyjä. Saavuttuani hänen luokseen tartuin häntä hihasta ja sanoin:
-
-"Päällikkö, kuunnelkaa minua."
-
-"No, mitä nyt, poikaseni?" hän kysyi hajamielisesti.
-
-Kerroin hänelle, mitä Wood oli sanonut, lisäten, että itsekin olin
-levoton; en tiennyt miksi.
-
-"Oh!" hän vastasi kärsimättömästi, "tämä on kaikki vain rakeita
-ja kuloa. Miksi sinä, Allan, aina koetat peloittaa minua
-kuvitteluillasi? Dingaan on ystävämme eikä vihollisemme. Ottakaamme
-siis onnen antimet ja olkaamme kiitollisia. Lähtekäämme."
-
-Tämän hän sanoi noin kello kahdeksan tienoissa aamulla.
-
-Me vaelsimme Suuren Kraalin porteista. Useimmat buurit, asetettuaan
-aseensa läjään kahden maitopuun alle, kulkivat tietä pitkin
-neljä- tai viisimiehisissä ketjuissa, nauraen ja rupatellen mennessään.
-Olen usein senjälkeen ajatellut, että, vaikka jokainen heistä
-minua lukuunottamatta oli tuomittu tunnin kuluessa astumaan tuon
-peloittavan askeleen ajasta ijäisyyteen, näyttää kummalliselta, ettei
-lähestyvä kohtalo heittänyt minkäänlaista varjoa heidän sydämiinsä.
-Päinvastoin he olivat varsin iloisia ja erinomaisen tyytyväisiä
-tehtävänsä onnellisen päätöksen johdosta, ja sen johdosta, että
-pian saisivat palata vaimojensa ja lastensa luo. Myöskin Retief oli
-iloinen, sillä kuulin hänen kumppaniensa kanssa laskevan leikkiä
-minusta ja "valkoisen leivän viikostani" eli kuherruskuukaudestani,
-jonka hän sanoi olevan varsin lähellä.
-
-Kun saavuimme perille, huomasin, että useimmat niistä rykmenteistä,
-jotka edellisenä päivänä olivat edessämme suorittaneet suuret
-sotatanssit, olivat poissa. Kaksi vain oli jälellä: Ischlangu Inhlope
-eli "Valkoiset kilvet", johon kuului joukko veteraaneja, joilla oli
-rengas päänsä ympärillä, ja Ischlangu Umnyama eli "Mustat kilvet",
-jotka olivat kaikki nuoria miehiä ja joilla ei ollut mitään renkaita.
-"Valkoiset kilvet" olivat asettuneet riviin pitkin suuren aukeaman
-aitausta meistä vasemmalle, ja "Mustat kilvet" olivat samalla tavoin
-sijoittuneet meistä oikealle. Kumpaankin rykmenttiin kuului noin
-tuhat viisisataa miestä. Lukuunottamatta nuijia ja tanssisauvoja he
-olivat aivan aseettomia.
-
-Saavuimme samassa tanssipaikan päähän, missä tapasimme Dingaanin
-istumassa tuolillaan ja kaksi ylhäistä indunaa, Umhlela ja Tambusa,
-hänen kummallakin puolellansa kyyryllään. Hänen takanansa seisoi
-labyrintin sisäänkäytävän luona, josta kuningas oli tullut, muita
-indunoita ja päälliköitä. Saapuessamme Dingaanin eteen tervehdimme
-häntä ja hän vastasi tervehdykseen ystävällisin sanoin ja hymyili.
-Sitten Retief, pari kolme muuta buuria, Thomas Halstead ja minä
-astuimme esiin, jolloin sopimus tuotiin uudelleen käsiteltäväksi
-ja todettiin samaksi asiakirjaksi, jonka edellisenä päivänä olimme
-nähneet.
-
-Sen alareunaan oli joku -- olen unohtanut, kuka -- kirjoittanut
-hollanniksi: "De merk van Koning Dingaan" (Kuningas Dingaanin
-merkki). Sanojen "merk" ja "van" välille jätettyyn aukkoon Dingaan
-teki ristin kynällä, joka hänelle annettiin, Thomas Halstead'in
-pitäessä hänen kädestään ja osoittaessa, mitä hänen oli tehtävä.
-
-Tämän jälkeen kolme hänen indunaansa eli ylhäistä neuvosmiestään
-nimeltä Nwara, Yuliwana ja Manondo todistivat sen zulujen puolelta ja
-M. Oosthuyzen, A. C. Greyling ja B. J. Liebenberg, jotka seisoivat
-lähinnä Retief'iä, buurien puolelta.
-
-Kun tämä oli tehty, määräsi Dingaan yhden isibongo'n eli ylistäjän
-juoksemaan edes takaisin rykmenttien ja muiden sinne kokoontuneiden
-edessä ja kuuluttamaan, että hän oli luovuttanut Natalin buureille
-heidän ikuiseksi omaisuudekseen, minkä ilmoituksen zulut ottivat
-kiljuen vastaan. Sitten Dingaan kysyi Retiefiltä, eikö hän halunnut
-syödä, ja suuret lautaselliset keitettyä härän lihaa tuotiin esiin ja
-kuljetettiin ympäri. Buurit siitä kuitenkin kieltäytyivät, selittäen
-jo syöneensä aamiaista. Siihen kuningas vastasi, että heidän ainakin
-oli juotava, ja maljallisia twala'a eli kafferien olutta tuotiin
-esiin ja tarjoiltiin yltympäri, ja kaikki buurit nauttivat sitä.
-
-Heidän juodessaan Dingaan antoi Retiefin tehtäväksi viedä
-hollantilaisille farmareille sana, että hän toivoi heidän pian
-tulevan ja ottavan Natalin haltuunsa, joka tästälähtien oli heidän
-maatansa. Myöskin tuo mustasydäminen roisto toivotti heille hauskaa
-kotimatkaa. Senjälkeen hän antoi molemmille rykmenteille käskyn
-tanssia ja laulaa sotalauluja huvittaakseen vieraitaan.
-
-He aloittivat tanssin ja siirtyivät sen kestäessä yhä lähemmäksi.
-
-Tällä hetkellä eräs zulu ilmestyi, tehden itselleen tietä
-päällikköjen välitse, jotka olivat kerääntyneet labyrintin portille,
-ja jätti jonkun sanoman eräälle indunalle, joka vuorostaan ilmoitti
-sen kuninkaalle.
-
-"Oho! Onko niin?" sanoi kuningas huolestunein katsein. Sitten
-hänen silmänsä ikäänkuin sattumalta osuivat minuun, ja hän lisäsi:
-"Macumazahn, eräs vaimoistani on äkkiä vaikeasti sairastunut ja
-sanoo, että hänen on saatava jotain valkoisten miesten lääkettä,
-ennenkuin he menevät pois. No, sinä sanot olevasi vastanainut mies,
-joten voin uskoa vaimoni sinun haltuusi. Pyydän sinua menemään ja
-ottamaan selvän, mitä lääkettä hän tarvitsee, sillä sinähän osaat
-puhua meidän kieltämme."
-
-Minä epäröin, sitten käänsin hänen sanansa Retiefille.
-
-"Sinun on parasta mennä, poikaseni", sanoi päällikkö, "mutta tule
-pian takaisin, sillä me lähdemme heti."
-
-Vieläkin epäröin, sillä tämä tehtävä ei minua miellyttänyt. Silloin
-kuningas alkoi suuttua.
-
-"Mitä!" hän sanoi. "Kiellättekö te, valkoiset miehet, minulta
-tämän pienen suosionosoituksen, kun minä olen juuri antanut niin
-paljon teille, -- te, joilla on ihmeellisiä lääkkeitä sairaan
-parantamiseksi?"
-
-"Mene, Allan, mene", sanoi Retief, kun hän ymmärsi hänen sanansa,
-"tai hän tulee vihaiseksi ja kaikki menee myttyyn."
-
-Kun ei siis mitään valinnan varaa ollut, lähdin portin kautta
-labyrinttiin.
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä syöksyi kimppuuni miehiä, ja ennenkuin
-saatoin sanaakaan lausua, heitettiin vaate suuni eteen ja sidottiin
-lujasti pääni ympäri.
-
-Olin vankina ja suukapulalla mykäksi tehtynä.
-
-
-
-
-XIX Luku.
-
-LÄHTEKÄÄ RAUHASSA!
-
-
-Kookas kafferi kuninkaan vartioväestä tuli assegai kädessä luokseni
-ja kuiskasi:
-
-"Kuule, pieni Yrjön Poika. Kuningas tahtoisi pelastaa sinut, jos
-vain voi, koska et ole hollantilainen, vaan englantilainen. Tiedä
-kuitenkin, että olet kuoleman oma, jos yrität huutaa tai jos
-teet vastarintaa", ja hän kohotti assegaitaan ikäänkuin valmiina
-upottamaan sen sydämeeni.
-
-Nyt ymmärsin, ja kylmä hiki kihosi koko ruumiistani. Seuralaiseni
-joutuisivat joka ainoa murhattaviksi. Oi, ilomielin olisin antanut
-henkeni voidakseni varoittaa heitä. Mutta, voi! En voinut, sillä
-suuni edessä oleva vaate oli niin paksu, ettei mikään ääni läpäissyt
-sitä.
-
-Eräs zuluista pisti seipään aitauksen ripojen väliin. Sitten hän
-väänteli sitä sivullepäin edestakaisin, tehden aukon juuri silmieni
-kohdalle. Nyt minun täytyi nähdä jotain.
-
-Jonkun aikaa -- kymmenen minuuttia arviolta -- tanssiminen ja
-oluen juominen jatkui. Sitten Dingaan nousi tuoliltaan ja puristi
-lämpimästi Retiefin kättä, lausuen "hamba gachlé" eli lähtekää
-rauhassa. Hän vetäytyi labyrintin porttia kohti ja hänen poistuessaan
-buurit ottivat hatut päästään ja heiluttaen niitä ilmassa hurrasivat
-hänelle. Hän oli jo melkein portin toisella puolella, ja minä aloin
-jälleen hengittää.
-
-Epäilemättä olin erehtynyt. Mitään petosta ei sittenkään suunniteltu.
-
-Aivan portin aukossa Dingaan kuitenkin kääntyi ja lausui zulukielellä
-kaksi sanaa, jotka merkitsivät:
-
-"Käykää kimppuun!"
-
-Heti soturit, jotka nyt olivat tanssineet aivan lähellä ja odottivat
-näitä sanoja, hyökkäsivät buurien kimppuun. Kuulin Thomas Halstead'in
-huutavan englanniksi:
-
-"Meidät on petetty!" Zulukielellä hän lisäsi: "Antakaa minun
-puhutella kuningasta!"
-
-Dingaan kuuli sen myöskin ja osoitti kädenliikkeellään kieltäytyvänsä
-kuuntelemasta ja samalla huusi kolmasti:
-
-"Bulala abatagati!" eli "Lyökää kuoliaaksi nuo taikurit!"
-
-Näin Halstead raukan vetävän veitsensä ja upottavan sen erääseen
-zuluun, joka oli hänen lähellään. Mies kaatui, ja uudelleen hän
-sivalsi toista sotilasta, leikaten hänen kurkkunsa poikki. Buurit
-vetivät myös veitsensä esiin -- ne heistä, joilla oli aikaa --
-ja koettivat puolustautua näitä mustia paholaisia vastaan, jotka
-joukoittain ryntäsivät heidän kimppuunsa. Kuulin myöhemmin, että
-heidän onnistui tappaa kuusi tai kahdeksan niistä ja haavoittaa
-kenties pariakymmentä. Mutta se oli pian päättynyt, sillä mitä
-saattoivat miehet, jotka olivat astutetut vain taskuveitsillä, tehdä
-sellaiselle paljoudelle?
-
-Kauhean melun, huutojen, valitusten, kirousten, armonpyyntöjen ja
-zulujen taistelukiljunnan kajahdellessa kaikki buurit lyötiin maahan,
-molemmat pienet pojatkin ja hottentottipalvelijat. Sitten sotilaat
-raastoivat heidät vielä elävinä pois, kantapäät maassa laahaten,
-aivan niinkuin mustat muurahaiset raahaavat haavoittuneita matoja tai
-hyönteisiä.
-
-Dingaan seisoi nyt sivullani ja nauroi, lihavien kasvojen
-hermostuneesti nytkähdellessä.
-
-"Tule, Yrjön Poika", hän sanoi, "katsokaamme näiden hallitsijallesi
-petollisten loppua."
-
-Sitten minut kuljetettiin eräälle labyrintin sisäpuolella olevalle
-kummulle, josta levisi näköala ympäristöön. Täällä odotimme
-hetkisen, kuunnellen melua, joka kävi yhä etäisemmäksi, kunnes
-äkkiä tuo kammottava kuoleman saattue ilmestyi jälleen näkyviin,
-tullen Suuren Kraalin aitauksen ympäri ja suunnaten kulkunsa suoraan
-Teurastuskukkulaa, Hloma Amabutu'a kohti. Pian sen rinteitä pitkin
-oli kiivetty ylös, ja siellä keskellä tummalehtisiä pensaita ja
-kivenlohkareita mustat sotilaat murhasivat heidät joka ainoan.
-
-Minä näin sen ja pyörryin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Luulen olleeni tiedottomana useita tunteja, vaikka loppupuolella
-tajuttomuuteni kävi niin lieväksi, että saatoin kuulla onton äänen
-yläpuolellani puhuvan zulukielellä.
-
-"Olen iloinen, että pieni Yrjön Poika on pelastunut", sanoi kaikuva
-ääni, jota en tuntenut, "sillä hänellä on suuri kutsumus ja hänestä
-on tulevina aikoina oleva hyötyä mustalle rodulle." Sitten ääni
-jatkoi:
-
-"Oi Senzangacona'n huone! Nyt olet maitoosi sekoittanut verta,
-valkoisten verta. Tämä malja sinun on tyhjennettävä pohjasakkaa
-myöten, ja myöhemmin maljan täytyy särkyä"; ja puhuja nauroi pitkää,
-kaameata naurua, jota en useampaan vuoteen uudelleen kuullut.
-
-Kuulin hänen poistuvan laahustavin askelin kuin suuri matelija,
-ja senjälkeen suurella ponnistuksella sain silmäni auki. Olin
-isossa majassa, jonka ainoana valaistuksena oli keskellä olevasta
-tulennoksesta leviävä loimu; oli näet yöaika. Nuori ja kaunis
-zulunainen oli lähellä tulta kumartuneena kurpitsapullon yli, jota
-hän täytti jollakin. Puhuttelin häntä hämilläni.
-
-"Oi vaimo", sanoin, "oliko tässä joku mies, joka ylitseni
-kumartuneena nauroi?"
-
-"Ei aivan, Macumazahn", hän vastasi miellyttävällä äänellä. "Se oli
-Zikali, suuri taikuri, kuninkaiden neuvosmies, Tienraivaaja, -- hän,
-jonka syntymää isoisämme eivät muista, hän, jonka sanan voimasta puut
-nousevat juurineen maasta, hän, jota Dingaan pelkää ja tottelee."
-
-"Kehoittiko hän surmaamaan buurit?" kysyin.
-
-"Kenties", hän vastasi. "Kuinka minä sellaisia asioita tietäisin?"
-
-"Oletko se nainen, joka oli sairaana ja jota minun piti tulla
-katsomaan?" kysyin jälleen.
-
-"Kyllä, Macumazahn, olin sairas, mutta nyt olen terve ja sinä olet
-sairas, sillä sellaista on maailman meno. Juo tätä", ja hän ojensi
-minulle kurpitsapullossa maitoa.
-
-"Mikä on nimesi?" kysyin ottaessani sen vastaan.
-
-"Naya nimeni on", hän vastasi, "ja minä olen sinun vanginvartijasi.
-Älä luule, että voit paeta käsistäni, Macumazahn, sillä ulkopuolella
-on toisia vartijoita, joilla on keihäät kädessä. Juo!"
-
-Join ja tulin samalla ajatelleeksi, että juoma saattoi olla
-myrkytettyä. Olin kuitenkin niin janoinen, että tyhjensin sen
-viimeistä tippaa myöten.
-
-"Nyt olen kai kuollut mies?" kysyin, laskiessani kädestäni pullon.
-
-"Ei, ei, Macumazahn", vastasi lempeällä äänellä nainen, joka nimitti
-itseään Nayaksi; "et ole kuollut mies, vaan mies, joka nukkuu ja
-unohtaa."
-
-Sitten menetin tajuntani ja nukuin -- kuinka kauan, sitä en tiedä.
-
-Kun heräsin, oli kirkas päivän valo; aurinko heloitti korkealta
-taivaalta. Kenties oli Naya sekoittanut jotain lääkettä maitooni tai
-kenties yksinkertaisesti olin nukkunut. En tiedä. Joka tapauksessa
-olin kiitollinen tästä nukkumisesta, sillä ilman sitä olisin
-varmaankin tullut hulluksi.
-
-Muistan, kuinka siellä majassa levätessäni ihmettelin, mitenkä
-Kaikkivaltias oli voinut sallia sellaisen teon tapahtua, jonka
-olin nähnyt. Kuinka oppi rakastavasta ja laupiaasta Isästä saattoi
-soveltua sellaisen kanssa yhteen? Nuo buuriraukat -- mitä vikoja
-heillä lieneekin ollut, ja heillä oli useita kuten meillä muillakin
--- olivat yleensä hyviä ja kunnollisia miehiä omalta kannaltaan
-katsoen. Kuitenkin heidät oli tuomittu joutumaan niin raa'alla
-tavalla teurastettaviksi erään raakalaisdespootin viittauksesta;
-heidän vaimonsa joutuivat leskiksi, heidän lapsensa jäivät
-isättömiksi tai -- kuten myöhemmin saatettiin todeta -- useimmissa
-tapauksissa murhattiin tai tehtiin orvoiksi.
-
-Salaperäisyys oli liian suuri, -- niin suuri, että se saattoi pois
-tasapainostaan nuoren miehen mielen, joka oli ollut sellaisen kauhean
-näytelmän todistajana kuin olen kuvaillut.
-
-Muutamien päivien aikana todellakin luulen järkeni olleen aivan
-tuhoutumisen partaalla. Lopuksi kuitenkin harkinta ja kasvatus,
-josta minun on kiittäminen isääni, tulivat avukseni. Muistin,
-että sellaisia joukkomurhia oli, usein paljon suuremmassakin
-mittakaavassa, tapahtunut tuhansia kertoja historiassa, ja kuitenkin
-niiden kautta, vieläpä usein niiden avullakin, sivistys oli kulkenut
-eteenpäin, ja anteeksianto ja rauha olivat suudelleet toisiaan uhrien
-verisillä haudoilla.
-
-Sentähden nuoruudestani ja kokemattomuudestanikin huolimatta
-päättelin, että joku käsittämätön tarkoitus oli tuon kauheuden
-päämääränä ja että niiden onnettomien miesten henget, jotka siten oli
-uhrattu, olivat olleet välttämättömiä tälle tarkoitusperälle. Tämä
-saattaa tuntua peloittavan fatalistiselta opilta, mutta sille antaa
-luonto joka päivä vahvistusta, ja epäilemättä kärsimään joutuneet
-saavat korvauksensa jossain toisessa valtakunnassa. Jos niin ei ole,
-ovat usko ja uskonnot arvottomia.
-
-Voi tietysti myöskin olla mahdollista, että sellaisia kauheita
-onnettomuuksia tapahtuu -- ei laupiaan Kaikkivaltiaan tahdosta,
-vaan sitä uhmaillen. Kenties raamatun paholainen, jolle me olemme
-taipuvaisia hymyilemään, on vieläkin todellisena ja toimivana tässä
-meidän maailmassamme. Kenties ajasta aikaan joku paha alkuvoima
-puhkeaa esiin kuin tulivuoren kahlehditut voimat, tuoden kuolemaa ja
-kurjuutta siivillään, kunnes sen lopuksi täytyy poistua voimattomana
-ja voitettuna. Ken tietää?
-
-Kysymys sietäisi esittää Canterbury'n arkkipiispalle ja Rooman
-paaville konklaavissa, jolloin riidanratkaisijana esiintyisi Tibetin
-Dalai Lama, ellei yksimielisyyttä syntyisi. Minä vain koetan merkitä
-muistiin ajatuksia, jotka niin kauan sitten liikkuivat mielessäni,
-sellaisina kuin ne nykyään ovat muistissani. Hyvin todennäköisesti
-ne eivät ole aivan samoja ajatuksia, sillä kokonainen ihmisikä on
-senjälkeen kulunut, ja siinä ajassa äly kypsyy kuin viini pullossa.
-
-Paitsi näitä yleisiä asioita oli minulla omiakin kysymyksiä
-pohdittavana näinä vankeuspäivinäni, -- esimerkiksi kysymys omasta
-turvallisuudestani, vaikka ollakseni rehellinen täytyy sanoa, että
-ajattelin sitä vähän. Jos joutuisin surmattavaksi, niin joutuisin, ja
-sillä loppu. Dingaanin tuntemukseni sanoi minulle, ettei hän ollut
-turhaan surmannut Retiefiä kumppaneineen. Tämä olisi vain alkua
-suurempaan teurastukseen, sillä en ollut unohtanut, mitä hän sanoi
-Marien säästämisestä ja mitä muita viittauksia hän minulle antoi.
-
-Kaikesta tästä päättelin -- aivan oikein, kuten myöhemmin ilmeni
---, että jonkinlainen yleinen hyökkäys tehtäisiin buurien kimppuun,
-jotka luultavasti hävitettäisiin viimeiseen mieheen asti. Ajatella,
-että olin täällä vankina kafferien kraalissa, vartijanani vain nuori
-nainen, mutta kuitenkin kykenemättömänä pakenemaan varoittaakseni
-heitä! Majani ympärillä oli piha, jonka ympäri kulki noin viisi
-jalkaa ja kuusi tuumaa korkea aita. Milloin tahansa, yöllä tai
-päivällä, silmäilin tämän aitauksen yli, näin sotamiehiä joka
-viidentoista yardin päässä. Siellä ne seisoivat kuin kuvapatsaat,
-leveät keihäät kädessään, kaikki katsellen aitausta kohti. Siinä ne
-seisoivat; -- öisin niiden luku oli kaksinkertainen. Ilmeisesti ei
-ollut aikomus päästää minua pakenemaan.
-
-Kului siten viikko, -- kauhea viikko, sen saatte uskoa. Koko
-sinä aikana oli ainoana kumppaninani mainitsemani sorea nuori
-nainen, Naya. Meistä tuli tavallaan ystäviä, ja me juttelimme mitä
-erilaisimmista asioista. Keskustelumme lopussa minä kuitenkin aina
-havaitsin, etten ollut saanut vähintäkään tietoa mistään asiasta,
-jolla olisi ollut välitöntä mielenkiintoa. Sellaisista seikoista
-kuin zulujen ja naapuriheimojen historiasta tai suuren kuninkaan
-Chakan luonteesta tai muista merkityksettömistä asioista hän saattoi
-jutella tuntikaudet. Mutta kun jouduimme päivän tapauksiin, kuivui
-hän kuin vesi tulikuumalla arinalla. Kuitenkin Naya kovin kiintyi tai
-oli kiintyvinään minuun. Hän kuvitteli yksinkertaisuudessaan, että
-minä saattaisin tehdä sen hullutuksen, että naisin hänet, mihin hän
-sanoi Dingaanin olevan sangen suostuvaisen, koska hän piti minusta ja
-arveli minusta olevan maassaan hyötyä. Kun mainitsin hänelle, että jo
-olin naimisissa, kohautti hän kiiltäviä olkapäitään ja kysyi nauraen,
-niin että hänen kauniit hampaansa paljastuivat:
-
-"Mitä se tekee? Eikö miehellä voi olla useampia kuin yksi vaimo? Ja
-kuinka sinä, Macumazahn", hän jatkoi, nojaten eteenpäin ja katsellen
-minua, "tiedät, että sinulla on edes yksi? Sinä saatat joutua hänestä
-eroon tai leskeksi millä hetkellä tahansa."
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyin.
-
-"Minäkö? En tarkoita mitään. Älä katsele minua niin kiivaasti,
-Macumazahn. Varmasti sellaista tapahtuu maailmassa, eikö niin?"
-
-"Naya", sanoin, "sinä olet kahtena pahana -- syöttinä ja vakoojana --
-ja sinä tiedät sen."
-
-"Kenties olen, Macumazahn", hän vastasi. "Voiko minua siitä moittia,
-jos henkeni siitä riippuu, erittäinkin, kun todella pidän sinusta
-sinun itsesi tähden?"
-
-"En tiedä", sanoin. "Sanohan, milloin tästä paikasta pääsen pois?"
-
-"Kuinka minä sen voin sanoa sinulle, Macumazahn?" vastasi Naya,
-tarttuen käteeni vilkkaalla tavallaan. "Luulen kuitenkin piakkoin
-voivani sanoa. Kun olet lähtenyt, Macumazahn, muista minua joskus
-ystävyydellä, koska olen todella koettanut tehdä olosi niin mukavaksi
-kuin mahdollista vartijan tirkistellessä joka raosta majaan."
-
-Sanoin jotain tilaisuuteen sopivaa, ja seuraavana aamuna vapautukseni
-saapui. Kun olin syömässä aamiaistani pihamaalla majan takana,
-ilmestyivät nurkkauksen takaa näkyviin Nayan kauniit ja miellyttävät
-kasvot, ja hän ilmoitti, että joku kuninkaan lähetti oli tullut minua
-tapaamaan. Jättäen lopun ateriasta nauttimatta menin pihaportille ja
-näin siellä vanhan ystäväni Kambulan.
-
-"Tervehdin sinua, inkoos", hän sanoi minulle. "Tulen viemään sinut
-takaisin Nataliin vartioston seuraamana. Mutta kehoitan sinua olemaan
-kyselemättä minulta mitään, sillä minun ei ole lupa niihin vastata.
-Dingaan on sairas etkä siis voi häntä nähdä, et myöskään valkoista
-saarnamiestä etkä ketään muuta. Sinun on lähdettävä kanssani heti
-paikalla."
-
-"Minä en halua nähdä Dingaania", vastasin, katsoen häntä suoraan
-silmiin.
-
-"Ymmärrän", vastasi Kambula. "Dingaanin ajatukset ovat hänen
-ajatuksiaan ja sinun ajatuksesi ovat sinun ajatuksiasi, ja kenties
-hän juuri sentähden ei halua nähdä sinua. Muista kuitenkin,
-inkoos, että Dingaan on pelastanut henkesi, temmatessaan sinut
-kärventymättömänä hyvin suuresta tulipalosta, kenties siksi, että
-sinä olet erilaatuista puuta, jota hänen mielestään on sääli polttaa.
-No, jos olet valmis, niin lähtekäämme."
-
-"Olen valmis", vastasin.
-
-Tiellä tapasin Nayan, joka sanoi:
-
-"Et koskaan ole edes ajatellut sanoa minulle hyvästi, valkoinen mies,
-vaikka olen sinua hyvin kohdellut. No, mitäpä muuta olisin voinut
-odottaakaan? Toivon kuitenkin, että, jos minun olisi tästä maasta
-paettava henkeni säilyttääkseni, kuten saattaa tapahtua, sinä tekisit
-puolestani sen, mitä minä olen tehnyt sinun puolestasi."
-
-"Sen lupaan", sanoin, puristaen hänen kättään. Sattui niin, että
-vuosia myöhemmin saatoinkin täyttää lupaukseni.
-
-Kambula ei vienyt minua Umgungundhlovu'n kraalin läpi, vaan kiersi
-sen. Tiemme kulki aivan kuoleman kukkulan, Hloma Amabutu'n, ohi,
-missä korppikotkia edelleen oli suurin joukoin koolla. Kohtalo oli
-määrännyt, että minun oli kuljettava muutamien kukkulan juurella
-henkensä menettäneiden seuralaisteni juuri kaluttujen luiden yli.
-Eräs näistä luurangoista oli vaatteista päättäen Samuel Esterhuizen,
-erittäin kunnon mies, jonka vieressä olin nukkunut koko matkamme
-ajan. Hänen tyhjät silmäkuoppansa näyttivät tuijottavan minuun
-moittivasti ikäänkuin kysyen, miksi minä jäin eloon, kun hän ja
-kaikki hänen veljensä olivat saaneet surmansa. Tein itse itselleni
-saman kysymyksen. Miksi koko tuosta suuresta seurasta vain minä yksin
-olin jäänyt eloon?
-
-Sisäinen ääni tuntui minulle vastaavan: Jotta saattaisin olla yhtenä
-välineenä kostettaessa Dingaanille, tuolle pirulliselle murhaajalle.
-Katsellessani näitä murskattuja ja häväistyjä luurankoja, jotka
-olivat olleet miehiä, vannoin itsekseni, etten tätä tehtävääni
-jättäisi tekemättä, jos saisin elää. Enkä jättänytkään, vaikka en
-näillä sivuilla voikaan kertoa siitä suuresta kostosta.
-
-Käännettyäni silmäni tästä kauheasta näystä huomasin vastakkaisella
-rinteellä, johon olimme leiriytyneet matkallamme Delagoasta, vielä
-kunnianarvoisan mr Owen'in majat ja vaunut. Kysyin Kambulalta,
-olivatko hän ja hänen väkensä myös saaneet surmansa.
-
-"Ei, inkoos", hän vastasi. "He ovat Yrjön Lapsia, kuten sinäkin,
-ja sentähden kuningas on säästänyt heidät, vaikka hän aikookin
-karkoittaa heidät maastaan."
-
-Nämä olivat hyviä uutisia, ja minä kysyin uudelleen, oliko myöskin
-Thomas Halstead säästynyt, koska hänkin oli englantilainen.
-
-"Ei", sanoi Kambula. "Kuningas tahtoi säästää hänet, mutta hän
-tappoi kaksi meidän miehistämme ja laahattiin pois muiden mukana.
-Kun pyövelit ryhtyivät työhönsä, oli liian myöhäistä pidättää heidän
-käsiään."
-
-Taasen kysyin, enkö saisi lähteä yhdessä mr. Owen'in kanssa, mihin
-Kambula vastasi lyhyesti:
-
-"Ei, Macumazahn. Kuningas on määrännyt, että sinun on mentävä yksin."
-
-Niin meninkin. Mr. Owen'ia ja hänen väkeään en koskaan enää tavannut.
-Uskon kuitenkin, että he turvallisesti saapuivat Durban'iin ja
-purjehtivat pois laivalla, jonka nimi oli Comet.
-
-Lyhyessä ajassa saavuimme kraalin pääportin vieressä olevien kahden
-maitopuun luo, missä paljon tavaroistamme oli maassa hajallaan,
-vaikka pyssyt olivat kadonneet. Kambula kysyi, saatoinko tuntea oman
-satulani.
-
-"Tuossa se on", vastasin, osoittaen sitä; "mutta mitä hyötyä on
-satulasta ilman hevosta?"
-
-"Hevonen, jolla ratsastit, on varattu sinua varten, Macumazahn", hän
-vastasi.
-
-Sitten hän antoi yhdelle miehistään määräyksen tuoda satulan ja
-ohjakset sekä muutamia muita tarvekapineita, jotka valikoin, kuten
-esimerkiksi pari peitettä, vesipullon, kaksi kahvia ja sokeria
-sisältävää säilykelaatikkoa, pienen lääkerasian ja niin edespäin.
-
-Noin puolentoista kilometrin päässä löysin yhden hevosistani
-laitumella syrjäisen majan vieressä ja tein heti sen huomion, että
-sitä oli hyvin ruokittu ja hoidettu. Kambulan luvalla satuloin sen ja
-nousin sen selkään. Hän varoitti kuitenkin samalla, etten yrittäisi
-ratsastaa pakoon saattueesta, koska silloin varmasti saisin surmani,
-sillä, vaikka heiltä pääsisin pakoon, oli pitkin koko maata annettu
-määräys ottaa minut hengiltä, jos minut nähtäisiin yksin.
-
-Vastasin, etten aseettomana ajatellutkaan ryhtyä sellaiseen
-yritykseen. Me jatkoimme sitten matkaa eteenpäin, Kambulan ja hänen
-sotilaidensa kävellessä tai juostessa sivullani.
-
-Neljä vuorokautta me siten vaelsimme, poiketen, mikäli saatoin
-arvostella, noin kaksi- tai kolmekymmentä mailia itäänpäin siitä
-tiestä, jota olin kulkenut jättäessäni aikaisemmin Zulumaan ja
-palatessani jälleen Retiefin ja hänen lähetystönsä kanssa. Ilmeisesti
-minun näkemiseni herätti suurta mielenkiintoa niissä zuluissa,
-joiden alueen läpi kuljimme; kenties sentähden, että he tiesivät
-minun olevan ainoan eloon jääneen kaikista valkoisista miehistä,
-jotka olivat menneet kuninkaan luona käymään. He tulivat kylistään
-joukottain ja tuijottivat minua melkein kauhulla ikäänkuin olisin
-ollut aave enkä mies. Yksikään ei minua puhutellut; luultavasti
-heitä oli siitä kielletty. Varmaa ainakin on, että he poikkeuksetta
-kääntyivät ja kävelivät tai juoksivat pois, kun jotakuta heistä
-puhuttelin.
-
-Neljännen päivän iltana Kambula ja hänen sotilaansa saivat uutisia
-jotka suuresti näyttivät heitä kiihdyttävän. Sanantuoja, jonka
-vasemman käsivarren paksuimmassa kohdassa oli haava, joka minusta
-näytti kuulan aiheuttamalta, ilmestyi läähättäen pensaikosta ja
-sanoi jotain, josta korviani heristäen eroitin kaksi sanaa -- "suuri
-teurastus." Sitten Kambula asetti sormet huulilleen vaitiolon
-merkiksi ja vei miehen sivulle, joten en kuullut enkä nähnyt häntä
-enempää. Myöhemmin kysyin Kambulalta, keneen tämä suuri teurastus oli
-kohdistunut, jolloin hän tuijotti minuun viattomasti ja sanoi, ettei
-hän tiennyt, mistä minä puhuin.
-
-"Mitä hyödyttää valehdella minulle, Kambula, kun minä kuitenkin ennen
-pitkää saan selville totuuden?"
-
-"Siinä tapauksessa odota, Macumazahn; kunnes saat siitä selvän, ja
-olkoon se sinulle mieluinen", hän vastasi ja lähti jonkun matkan
-päähän puhelemaan miestensä kanssa.
-
-Koko sen yön kuulin heidän puhelevan, sillä uusia onnettomuuksia
-aavistaen makasin valveilla. Olin varma, että jokin kauhea asia
-oli taasen tapahtunut. Luultavasti Dingaanin armeijat olivat
-tuhonneet kaikki buurit ja siinä tapauksessa -- oi, miten olikaan
-Marien käynyt? Oliko hän saanut surmansa vai oliko hän kenties
-joutunut vangiksi, kuten Dingaan oli uhannut hänet ottaa alhaisia
-tarkoituksiaan varten? Mikäli tiesin, saattoi hän nyt olla vartioston
-seuraamana matkalla Umgungundhlovu'un kuten minä Nataliin.
-
-Aamu tuli vihdoinkin, ja sinä päivänä puolenpäivän tienoissa me
-saavuimme eräälle Tugela-joen kahlauspaikalle, josta onneksi oli
-aivan helppo kulkea yli. Tässä Kambula lausui hyvästi, ilmoittaen
-tehtävänsä päättyneen. Samalla hän antoi toimekseni viedä Dingaanilta
-Natalissa asuville englantilaisille seuraavan tiedon: Dingaan oli
-surmannut buurit, jotka olivat tulleet hänen luokseen, koska hän
-huomasi heidän pettäneen päämiehensä ja senvuoksi olevan arvottomia
-elämään. Sitävastoin hän rakasti Yrjön Poikia, jotka olivat
-uskollista kansaa ja joiden sentähden ei tarvinnut pelätä mitään
-hänen taholtaan. Vieläpä hän pyysi heitä käymään katsomassa häntä
-hänen Suuressa Kartanossaan, missä hän olisi valmis keskustelemaan
-heidän kanssaan.
-
-Sanoin vieväni tämän sanoman perille, jos tapaisin englantilaisia,
-mutta tietysti en voinut sanoa, hyväksyisivätkö he Dingaanin kutsun
-Umgungundhlovu'un. Päinvastoin pelkäsin, että mainittu kaupunki oli
-joutunut niin huonoon maineeseen, että he kernaasti eivät tulisi
-sinne ilman sotajoukkoa.
-
-Sitten, ennenkuin Kambula ennätti ryhtyä vastahyökkäykseen, puristin
-hänen ojennettua kättään ja kannustin hevostani jokeen. En koskaan
-uudelleen tavannut Kambulaa elävänä; Hurmevirran taistelun jälkeen
-näin hänet kuolleena.
-
-Kerran päästyäni Tugelan toiselle puolelle ratsastin noin puolen
-mailia pysähtymättä, kunnes olin selviytynyt pensaista ja
-ruokokasveista, joita kasvoi veden rajaan asti, peläten, että zulut
-seuraisivat ja veisivät minut takaisin Dingaanin luo selittämään
-hieman ajattelematonta lausuntoani. Kun en nähnyt merkkiäkään heistä,
-pysähdyin, -- yksinäinen ihminen yksinäisessä seudussa, jota en
-tuntenut -- ihmetellen, mitä tekisin ja mihin suuntaan ratsastaisin.
-Sitten tapahtui kummallisin koko seikkailurikkaan elämäni
-kokemuksista.
-
-Istuessani alakuloisena hevoseni selässä, joka myöskin oli
-alakuloinen, keskellä muutamia kivilohkareita, jotka joskus
-maailmanhistorian kaukaisina aikoina olivat muodostaneet suuren joen
-rantapenkereen, kuulin äänen, joka tuttavallisesti sanoi minulle:
-
-"Baas, tekö se olette, baas?"
-
-Katselin ympärilleni enkä voinut ketään nähdä, joten luulin, että
-mielikuvitukseni oli minut johtanut harhaan, enkä antanut sen
-rauhaani häiritä.
-
-"Baas", sanoi ääni jälleen, "oletteko kuollut vai elättekö vielä?
-Sillä, jos olette kuollut, en halua olla missään tekemisissä
-aaveitten kanssa muuten kuin pakosta."
-
-"Kuka puhuu, ja mistä?" vastasin nyt, vaikka todellisuudessa luulin
-pettyneeni, koska en ketään voinut nähdä.
-
-Seuraavassa hetkessä hevoseni hirnui ja hypähti ankarasti,
-eikä ihmekään, sillä vajaan viiden askeleen päässä olevasta
-muurahaiskarhun loukosta ilmestyi näkyviin keltainen naama; päätä
-koristi musta villa, johon oli pistetty taittunut sulka. Tuijotin
-naamaan ja naama tuijotti minuun.
-
-"Hans", sanoin, "sinäkö se olet? Luulin, että sinut surmattiin muiden
-mukana."
-
-"Ja minä taasen luulin, että teidät oli surmattu muiden mukana, baas.
-Oletteko varma siitä, että olette elossa?"
-
-"Mitä siellä teet, sinä vanha hölmö?" kysyin.
-
-"Olen zuluilta piilossa, baas. Kuulin heidän puheitaan toisella
-rannalla ja sitten näin miehen hevosen selässä kulkevan joen yli ja
-kätkeydyin kuin shakaali. Olen saanut tarpeekseni zuluista."
-
-"Tulehan ulos", sanoin, "ja kerro tarinasi."
-
-Hän sukelsi esiin, -- laiha ja likainen olento, jonka ylle ei ollut
-jäänyt muuta kuin yläosa vanhoista housuista, mutta sittenkin Hans,
-epäilyksettä Hans. Hän juoksi luokseni, tarttui jalkaani ja suuteli
-sitä useampaan kertaan, vuodattaen ilon kyyneleitä ja sopertaen:
-
-"Oi, baas, ajatella sitä, että löytäisin teidät, joka olitte kuollut,
-elävänä, ja itseni myöskin hengissä. Oi, baas, koskaan en enää
-epäile sitä suurta miestä taivaassa, jota kunnianarvoisa isänne
-niin rakastaa. Sillä koetettuani kaikkia omia henkiolentojamme,
-vieläpä esi-isienikin, tuloksetta, lausuin rukouksen, jonka tuo
-kunnianarvoisa mies opetti meille, pyytäen jokapäiväistä leipääni,
-koska olin niin nälissäni. Sitten katsoin ulos loukosta ja siinä te
-olitte. Onko teillä, baas, mitään syötävää mukananne?"
-
-Sattui niin, että satulapussissani minulla oli hiukan kuivattua
-lihaa, jota olin hätätilaa varten säästänyt. Annoin sen hänelle, ja
-hän ahmi sen kuin nälkäinen hyena, repien sitkeän lihan palasiksi
-ja nielaisten ne puremattomina. Sen tehtyään hän nuoli näppinsä ja
-huulensa ja jäi tuijottamaan minua.
-
-"Kerro minulle tarinasi", toistin.
-
-"Baas, minä menin noutamaan hevosia muiden mukana, ja meidän
-hevosemme olivat eksyneet. Kiipesin puuhun nähdäkseni ne. Silloin
-kuulin melua ja näin zulujen tappavan buureja. Koska tiesin, että he
-samalla tappaisivat meidätkin, jäin puuhun ja kätkeydyin niin hyvin
-kuin saatoin erään haikaran pesään. No, he tulivat ja keihästivät
-kaikki muut hottentotit ja jäivät sitten puun alle seisomaan,
-puhdistaen keihäitään ja vetäen henkeä, sillä yksi veljistäni oli
-antanut heille aikalailla juoksemista. He eivät koskaan nähneet
-minua, vaikka minä olin melkein sairaana pelosta heidän päänsä
-yläpuolella. Minä olinkin sairas, mutta pysyin pesässä.
-
-"No, istuin siellä pesässä koko päivän, vaikka aurinko paahtoi
-minua kuin paistia tikun nenässä. Yön tultua hyppäsin alas ja
-juoksin, sillä tiesin, ettei ollut hyvä jäädä etsimään teitä, ja
-'joka mies omasta puolestaan, kun musta paholainen ahdistaa', kuten
-kunnianarvoisa isänne sanoo. Koko yön juoksin ja aamulla kätkeydyin
-erääseen koloon. Yön saavuttua jatkoin taasen juoksuani. He olivat
-pari kolme kertaa melkein saamaisillaan minut kiinni, mutta eivät
-onnistuneet, sillä minä tunnen kätkeytymisen taidon ja minä
-pysyttelin paikoissa, missä miehet eivät käy. Mutta nälkäinen minä
-olin, hyvin nälkäinen. Elätin itseäni etanoilla, madoilla ja ruoholla
-kuin härkä, kunnes keskiruumiini tuli kipeäksi. Kuitenkin pääsin
-vihdoin joen yli ja lähelle leiriä.
-
-"Silloin, juuri vähää ennen päivänkoittoa, sanoin itselleni: 'No,
-Hans, vaikka sydämesi on murheellinen, saa vatsasi iloita ja laulaa',
-ja mitä näinkään muita kuin noita zulupaholaisia; tuhansittain ne
-ryntäsivät leiriin ja tappoivat kaikki buuriraukat. Miehiä, naisia
-ja pieniä lapsia he surmasivat sadoittain, kunnes vihdoin tuli muita
-buureja, jotka ajoivat heidät pakosalle, vaikkakin he veivät mukanaan
-kaiken karjan. No, kun olin varma, että he tulisivat takaisin, en
-pysähtynyt siihen. Juoksin alas joen rantaan ja olen maleksinut
-päiväkaudet ruovostossa, elättäen itseäni vesilintujen munilla ja
-muutamilla pienillä kaloilla, joita vangitsin puroista, kunnes tänä
-aamuna jälleen kuullessani zulujen puhetta matelin tänne loukkoon.
-Sitten te tulitte, ja pitkän aikaa luulin teitä aaveeksi.
-
-"Mutta nyt me kerran vielä olemme yhdessä ja kaikki on hyvin,
-aivan niinkuin kunnianarvoisa isänne sanoi niille käyvän, jotka
-sunnuntaisin menevät kirkkoon kuten minä, kun minulla ei ollut muuta
-tekemistä." Ja uudelleen hän alkoi suudella jalkaani.
-
-"Hans", sanoin, "sinä näit leirin. Oliko missie Marie siellä?"
-
-"Baas, kuinka minä sen tiedän, kun en ollenkaan sinne päässyt?
-Ainakaan vaunuja, joissa hän nukkui, ei ollut siellä; ei myöskään
-rouva Prinsloon eikä mynheer Meyer'in vaunuja."
-
-"Jumalan kiitos!" huoahdin ja jatkoin: "Minne sinä yritit päästä,
-Hans, kun juoksit pois leiriltä?"
-
-"Baas, ajattelin, että mahdollisesti missie ja Prinsloon sekä
-Meyer'in perheet olivat menneet sille kauniille farmille, jonka te
-valikoitte, ja päätin mennä katsomaan, olivatko he siellä. Olin
-nimittäin varma, että, jos he olisivat siellä, he ilostuisivat
-saadessaan tietää teidän todellakin kuolleen ja palkkioksi
-uutisistani antaisivat minulle jotain syötävää. Mutta pelkään kulkea
-avoimen lakeuden poikki, peläten zulujen näkevän ja surmaavan minut.
-Sentähden kiersin joen rannalla kasvavan tiheän pensaikon läpi, missä
-voi vain hitaasti kulkea, erittäinkin onttona", ja niin sanoessaan
-hän taputti tyhjää vatsaansa.
-
-"Mutta, Hans", kysyin, "olemmeko sitten lähellä farmiani, minne
-asetin miehiä rakentamaan asuntoja joen yläpuolella olevalle
-kukkulalle?"
-
-"Tietenkin, baas. Ovatko aivonne pehminneet, kun ette löydä tietä
-aavikon poikki? Neljän, korkeintaan viiden tunnin matka hevosen
-selässä, hiljaa ratsastaen, niin olette perillä."
-
-"Tule, Hans", sanoin, "ja joudu, sillä luulen, etteivät zulut ole
-kovin kaukana jälessämme."
-
-Sitten me lähdimme, Hans pidellen kiinni jalustimestani ja opastaen
-minua, sillä tiesin aivan hyvin, että, vaikka hän ei koskaan
-ollut kulkenut tätä tietä, ei värilliselle miehelle ominainen
-paikallisuusvaisto häntä pettäisi, hän kun voi löytää tiensä
-poluttoman aavikon läpi yhtä varmasti kuin pukki tai ilman lintu.
-
-Niin jatkui matkamme yli tasangon, ja matkan varrella minä aivan
-lyhykäisesti kerroin hänelle tarinani, sillä mieleni oli siksi
-kauhujen runtelema, etten voinut puhua paljoa. Hän myöskin puolestaan
-kertoi lisää paostaan ja seikkailuistaan. Nyt ymmärsin, mitä
-ne uutiset olivat, jotka olivat järkyttäneet Kambulaa ja hänen
-sotureitaan. Oli ilmeistä, että zulujen armeijat olivat tuhonneet
-suuren joukon buureja, jotka eivät olleet varustautuneet hyökkäyksen
-varalta, mutta sen jälkeen muista leireistä saapuneet apujoukot
-olivat ajaneet heidät pakosalle.
-
-Siinä oli syy, miksi minua koko sen ajan oli pidetty vankina. Dingaan
-pelkäsi, että minä ennättäisin ajoissa Nataliin varoittamaan hänen
-uhrejaan.
-
-
-
-
-XX Luku.
-
-SOTAOIKEUS.
-
-
-Tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia, ja sitten äkkiä näkyi erään
-kukkulan huipulta kaunis Mooi River, joka mutkitteli tasangon poikki
-kuin suuri hopeakäärme; eräässä sen mutkassa näin tasahuippuisen
-mäennyppylän, johon olin toivonut saavani itselleni kodin. Olin
-toivonut! Miksi en vieläkin toivoisi? Mikäli tiesin, saattoi kaikki
-olla vielä hyvin. Marie oli saattanut päästä teurastusta pakoon,
-kuten minäkin, ja siinä tapauksessa kenties meitä kaikkien vastuksien
-jälkeen odotti monien vuosien onnellinen elämä. Se vain tuntui liian
-hyvältä ollakseen totta.
-
-Hoputin hevostani, mutta eläinraukka oli perinpohjin väsynyt ja
-saattoi vain ponnistautua lyhyeen hölkötykseen, mikä pian hiljeni
-jälleen kävelyksi. Mutta sekä sen juosta hölköttäessä että kävellessä
-tuntuivat sen kavioista kajahtelevan sanat: "liian hyvä ollakseen
-totta!" Toisinaan ne kaikuivat nopeasti, toisinaan hitaasti, mutta
-aina tuntui niiden sanoma samalta.
-
-Hans oli myöskin uupunut ja nälän heikontama. Sitäpaitsi hänellä oli
-jalassa haava, joka haittasi häntä niin paljon, että hän vihdoin
-sanoi, että minun oli parasta jatkaa yksin; hän seuraisi jälessä
-hitaammin. Minä astuin silloin alas hevosen selästä ja nostin hänet
-sijalleni, kävellen itse sen sivulla.
-
-Sattui niin, että säteilevä auringonpaiste oli päättynyt ja taivas
-käynyt harmaaksi, ennenkuin illan suussa saavuimme kukkulan juurelle.
-Vaipuvan auringon viimeiset säteet olivat ennen riutumistaan
-kuitenkin näyttäneet minulle jotain. Kukkulan rinteellä kohosi
-muutamia savi- ja risumajoja, jollaisia olin käskenyt rakentaa, ja
-niiden läheisyydessä oli muutamia valkotelttaisia vaunuja. En vain
-nähnyt minkäänlaisen savun kohoavan noista rakennuksista, kuten olisi
-pitänyt tähän aikaan päivästä, jolloin keitettiin iltaruokaa. Tiesin
-kuun aivan heti tulevan näkyviin, mutta hetkisen oli pimeätä, ja
-väsynyt hevonen kompasteli kiviin, joita oli kukkulan juurella.
-
-En voinut kauemmin malttaa.
-
-"Hans", sanoin, "seiso tässä hevosen kanssa. Minä hiivin talojen luo
-katsomaan, asuuko niissä kukaan."
-
-"Olkaa varovainen, baas", hän vastasi, "ettette tapaisi zuluja, sillä
-noita mustia paholaisia on kaikkialla."
-
-Nyökkäsin, sillä en voinut puhua, ja sitten aloin kiivetä ylöspäin.
-Useita satoja yardeja ryömin kiveltä kivelle, tunnustellen tietä,
-sillä kafferien polku, joka johti pienelle ylängölle lähteen luo,
-jonka yläpuolella majat sijaitsivat, kulki kukkulan toisessa päässä.
-Tavoittelin puroa, joka sai alkunsa mainitusta lähteestä, ja veden
-solina johtikin minut sen luo. Seurasin sen reunamaa pitkin, kunnes
-kuulin äänen, joka sai minut kyyristymään ja kuuntelemaan.
-
-En voinut saada varmuutta puron lakkaamattoman lorinan tähden, mutta
-ääni kuulosti nyyhkytykseltä. Odotellessani täysikuu äkkiä ilmestyi
-tumman pilven liepeiltä, valaen seutuun valoa. Tässä valossa näin
-jotain, joka pikemmin muistutti taivaallista olentoa kuin naista,
-näin -- Marien!
-
-Hän seisoi tuskin viiden askeleen päässä minusta, joen partaalla,
-mistä hän oli tullut ammentamaan vettä, sillä hänellä oli astia
-kädessään. Hän oli puettu jonkinlaiseen mustaan pukuun, jollaista
-lesket käyttävät, mutta se oli tehty karkeasta kankaasta. Hänen
-kasvonsa näyttivät aivan valkoisilta kuun valkoisessa säteilyssä.
-Katsellessani häntä varjosta saatoin nähdä kyynelten vierivän hänen
-poskiaan pitkin, sillä hän se oli, joka tuolla yksinäisellä paikalla
-nyyhkytti, nyyhkytti sen puolesta, joka ei koskaan palaisi.
-
-Ääneni takertui kurkkuuni. En saanut sanaakaan lausutuksi. Nousten
-erään kiven takaa astelin häntä kohti. Hän näki minut ja tuli minua
-vastaan, kuiskaten värisevällä äänellä:
-
-"Oi, mieheni! Onko Jumala sinut lähettänyt minua kutsumaan? Olen
-valmis, mieheni, olen valmis!" Hän ojensi kätensä rajusti minua
-kohti, antaen astian kilahtaen pudota maahan.
-
-"Marie!" sain vihdoin sanotuksi. Tämän sanan lausuttuani veri syöksyi
-hänen kasvoihinsa ja ohimoihinsa, ja näin hänen vetävän henkeä
-ikäänkuin huutaakseen.
-
-"Hiljaa!" kuiskasin. "Minä olen Allan, joka on päässyt elävänä
-pakoon."
-
-Muistan, että hän seuraavassa hetkessä lepäsi käsivarsillani. -- -- --
-
-"Mitä täällä on tapahtunut?" kysyin, kun olin kertonut seikkailuni,
-tai osan siitä.
-
-"Ei mitään, Allan", hän vastasi. "Sain kirjeesi leiriin, ja me
-lähdimme pois sieltä, kuten pyysit, sanomatta toisille syytä
-lähtöömme, koska Retief kirjeessään -- kuten muistat -- kehoitti
-meitä niin menettelemään. Niin pelastuimme siitä suuresta
-teurastuksesta, sillä zulut eivät tienneet, minne me olimme menneet,
-eivätkä koskaan seuranneet meitä tänne, vaikka olen kuullut heidän
-etsineen minua. Isäni ja serkkuni Hernan saapuivat leirille vasta
-kaksi päivää hyökkäyksen jälkeen ja, saatuaan tietää tai arvattuaan
-kätköpaikkamme, jatkoivat matkaansa tänne. He sanoivat tulleensa
-kehoittamaan buureja olemaan varuillaan, sillä he eivät luottaneet
-Dingaaniin, mutta he tulivat liian myöhään. Siten hekin pelastuivat
-teurastuksesta, sillä hyvin, hyvin moni, Allan, sai surmansa, --
-puheitten mukaan viisi- tai kuusisataa, joista suurin osa naisia ja
-lapsia. Mutta -- Jumalan kiitos! -- monet myöskin pelastuivat, sillä
-miehiä tuli toisista leireistä etäämpää sekä ampumaretkiltä, ja nämä
-ajoivat zulut pakoon, surmaten heitä joukottain."
-
-"Ovatko isäsi ja Pereira nyt täällä?" kysyin.
-
-"Eivät ole, Allan. He saivat kuulla mainitusta joukkomurhasta sekä,
-että zulut olivat kaikki lähteneet eilen aamulla. Myöskin he kuulivat
-sen huonon uutisen, että Retief kaikkine seuralaisineen oli surmattu
-Dingaanin pääkaupungissa, -- erään englantilaisen kavaltamina, kuten
-sanottiin, joka neuvoi Dingaania tappamaan heidät."
-
-"Se on vale", sanoin, "mutta jatka."
-
-"Sitten, Allan, he tulivat ja sanoivat minun olevan lesken kuten
-monen muun vaimon, -- minun, joka en koskaan ole ollut vaimo.
-Heraan sanoi, ettei minun kannattaisi sinua surra, sillä sinä olit
-kohtalosi ansainnut joutuessasi omaan ansaasi petettyäsi buureja.
-Rouva Prinsloo vastasi hänelle vasten kasvoja, että hän valehteli, ja
-minä sanoin, Allan, etten puhuisi hänen kanssaan, ennenkuin Jumalan
-tuomioistuimen edessä, enkä myöskään aio sitä tehdä."
-
-"Mutta minä aion puhua hänelle", mutisin. "No, missä he nyt ovat?"
-
-"Tänä aamuna he ratsastivat takaisin muiden buurien luo. Luulen,
-että he haluavat tuoda osan heistä tänne asumaan, jos paikka heitä
-miellyttää, sillä tätä on niin helppo puolustaa. He sanoivat
-palaavansa huomenna. Sillävälin me voisimme olla rauhallisia, sillä
-heillä oli varmat tiedot siitä, että kaikki zulut olivat Tugela-joen
-toisella puolella, jonne he olivat vieneet mukanaan muutamia
-haavoittuneitaan ja myöskin buurien karjaa lahjaksi Dingaanille.
-Mutta tule huoneeseen, Allan, -- kotiimme, jonka sinua varten olen
-laittanut kuntoon niin hyvin kuin olen osannut, kotiimme, jonka
-kynnykselle en luullut sinun koskaan asettavan jalkaasi. Kun kuu
-kohosi tuon pilven alta, uskoin niin, ja katso, ne ovat vieläkin
-aivan lähellä toisiaan. Mutta kuulehan, mitä tuo on?"
-
-Kuuntelin ja eroitin hevosen kavioiden kapseen kivikossa.
-
-"Älä säikähdä", vastasin. "Sieltä tulee vain Hans hevoseni kanssa.
-Hän pelastui myöskin. Millä tavoin hän pelastui, sen kerron myöhemmin
-sinulle." Minun vielä puhuessani hän tuli näkyviin surullisen ja
-nääntyneen näköisenä.
-
-"Hyvää päivää, missie". hän sanoi, koettaen näyttää iloiselta. "Nyt
-teidän pitäisi antaa minulle kelpo ateria, sillä katsokaahan, minä
-olen tuonut baasin terveenä takaisin. Enkö sanonut teille, baas, että
-kaikki kävisi hyvin?"
-
-Sitten hän vaikeni uupumuksesta. Eikä se meitä surettanutkaan, sillä
-me emme sillä hetkellä halunneet kuunnella tuon miesparan
-puhetta. -- -- --
-
-Hiukan yli kaksi tuntia oli kulunut sen jälkeen, kun kuu pujahti
-esiin pilvistä. Olin käynyt tervehtimässä rouva Prinsloo'ta ja
-kaikkia muita ystäviäni, jotka ottivat minut ihastuksella vastaan
-ikäänkuin kuolleista nousseen. Jos he jo ennenkin olivat minua
-rakastaneet, niin nyt liittyi heidän rakkauteensa uusi kiitollisuus,
-sillä ilman minun varoitustani hekin olisivat saaneet tehdä
-tuttavuutta zulujen keihäiden kanssa ja tuhoutuneet. Juuri siihen
-osaan leiriä, jossa he olivat olleet, oli hyökkäys ankarimpana
-kohdistunut. Siellä olleista vaunuista tuskin ainoakaan pääsi pakoon.
-
-Olin kertonut heille kaikki seikkailuni ja he olivat kuolon
-hiljaisuuden vallitessa kuunnelleet. Lopetettuani kertomukseni
-mynheer Meyer, jonka luontainen raskasmielisyys oli lisääntynyt
-kaikkien näiden tapausten kuulemisesta, sanoi:
-
-"Allemachte! Sinulla oli onnea, Allan, kun yksinäsi kaikista muista
-jäit jälelle. Jos en tuntisi sinua niin hyvin, niin totisesti
-luulisin Hernan Pereiran tavoin, että sinä ja tuo Dingaan paholainen
-olitte liittoutuneet keskenänne."
-
-Rouva Prinsloo kääntyi raivostuneena häneen päin.
-
-"Kuinka uskallattekaan lausua sellaisia sanoja, Carl Meyer?" hän
-huudahti. "Pitääkö Allania aina solvata vain sentähden, että hän on
-englantilainen, mitä hän ei voi auttaa? Minä puolestani olen sitä
-mieltä, että jos joku on liittoutunut Dingaanin kanssa, on se ollut
-hätähousu Pereira. Kuinka hän muuten olisi osannut poistua ennen
-murhaamisen alkamista ja tuoda mukanaan hullun Henri Marais'n?"
-
-"En todellakaan tiedä", sanoi Meyer säveästi, sillä, kuten kaikki
-muutkin, hän pelkäsi rouva Prinsloota.
-
-"Miksi ette sitten voi hillitä kieltänne puhumasta tyhmyyksiä, jotka
-tuottavat tuskaa?" kysyi rouva. "Ei, älkää vastatko, sillä, sillä
-se vain pahentaa asioita. Viekää loput tästä lihasta hotttentotti
-paralle, Hansille", -- minun on selitettävä, että olimme juuri
-aterioineet -- "joka varmasti voi ajaa sisäänsä naulan tai parin
-verran, vaikka hän onkin syönyt niin paljon, että kenen tahansa
-valkoisen miehen vatsa halkeaisi."
-
-Meyer totteli nurisematta, ja toiset haihtuivat myöskin pois, kuten
-heidän oli tapana rouvan näyttäessä sotaisia merkkejä, joten me
-jäimme kahdenkesken.
-
-"No", sanoi rouva, "jokainen on väsynyt, ja nyt on mielestäni aika
-mennä levolle. Hyvää yötä, Allan poikaseni ja Marie lapsukaiseni!"
-Senjälkeen hän tallusteli pois, jättäen meidät kahdenkesken.
-
-"Mieheni", sanoi samassa Marie, "etkö tule katsomaan kotia, jonka
-laitoin sinua varten kuntoon, ennenkuin luulin sinun olevan kuollut?
-Se on vähäpätöinen paikka, mutta rukoilen Jumalaa, että tulisimme
-siellä onnellisiksi." Hän tarttui käteeni ja suuteli minua kerran,
-toisen ja kolmannenkin. -- -- --
-
-Puolenpäivän tienoissa seuraavana päivänä minä ja vaimoni nauroimme
-ja pohdimme eräitä pikku seikkoja, jotka koskivat köyhän asuntomme
-järjestelyä -- niin pian saa ylitulvehtiva ilo unohtamaan suuret
-surut --; äkkiä näin hänen kasvojensa muuttuvan ja kysyin syytä
-siihen.
-
-"Hiljaa!" hän sanoi. "Kuulen hevosten ääntä", ja hän osoitti erääseen
-suuntaan.
-
-Katsahdin ja näin kukkulan takaa ilmestyvän joukon buureja
-jälkiratsastajineen, -- kolmekymmentäkaksi tai -kolme kaikkiaan,
-niistä kaksikymmentä valkoihoista.
-
-"Katso", sanoi Marie, "isäni on heidän joukossaan, ja serkkuni Hernan
-ratsastaa hänen rinnallaan."
-
-Se oli totta. Siellä oli Henri Marais, ja aivan hänen takanaan, hänen
-korvaansa supatellen, ratsasti Hernan Pereira. Muistan, kuinka näiden
-kahden näkeminen johti mieleeni lukemani tarinan miehestä, jonka paha
-henki oli riivannut, vetäen häntä jotain kauheata tuomiotaan kohti
-hänen paremman luontonsa kuiskauksista huolimatta. Laiha, kuihtunut
-ja hurjakatseinen Marais sekä lihavanaamainen ja aistillinen
-Pereira, kuiskien viekkaasti hänen korvaansa: he vastasivat aivan
-täydellisesti noita tyyppejä sadun miehestä ja hänen pahasta
-hengestään, joka veti häntä alas helvettiin. Jonkin mielijohteen
-vaikutuksesta kiedoin käsivarteni Marien ympäri syleillen häntä, ja
-sanoin:
-
-"Olemmehan ainakin hetkisen olleet hyvin onnellisia."
-
-"Mitä tarkoitat, Allan?" hän kysyi epäröivästi.
-
-"Sitä vain, että onnen hetkemme ovat tällä kertaa päättyneet."
-
-"Kenties", hän vastasi verkalleen. "Mutta ne ovat joka tapauksessa
-olleet varsin onnellisia hetkiä, ja jos minun tänään olisi kuoltava,
-olisin iloinen, että olen saanut niistä nauttia."
-
-Sitten buurien ratsujoukkue saapui perille. Hernan Pereira, jonka
-aisteja vihan ja mustasukkaisuuden vaistot kenties terästivät, tunsi
-ensimmäisenä minut.
-
-"Kas, mynheer Allan Quatermain", hän sanoi, mistä johtuu, että
-te olette täällä? Mistä johtuu, että te vielä elätte? Päällikkö,
-hän lisäsi, kääntyen noin kuusikymmentä vuotiaan tumman ja
-synkkäkatseisen miehen puoleen, jota en silloin tuntenut, "tämä on
-kummallinen juttu. Tämä englantilainen, mynheer Quatermain, oli
-käskynhaltija Retiefin mukana zulukuninkaan pääkaupungissa, kuten
-mynheer Henri Marais voi todistaa. Nyt tiedämme varmasti, että Pieter
-Retief ja koko hänen väkensä ovat kuolleet, Dingaanin murhaamina.
-Kuinka sitten on mahdollista, että tämä mies on pelastunut?"
-
-"Miksi asetatte minulle arvoituksia, mynheer Pereira?" kysyi tumma
-buuri. "Epäilemättä englantilainen on valmis selittämään."
-
-"Tietysti, mynheer", sanoin. "Haluatteko, että puhun nyt heti?"
-
-Päällikkö epäröi. Kutsuttuaan Henri Marais'n sivummaksi ja puhuttuaan
-hänen kanssaan hetkisen hän vastasi:
-
-"Ei, ei nyt, luullakseni. Asia on liian vakava. Syötyämme kuuntelemme
-kertomustanne, mynheer Quatermain, ja siihen mennessä kiellän teitä
-poistumasta tältä paikalta."
-
-"Tarkoitatteko, että olen vanki, herra päällikkö?" kysyin.
-
-"Niin, jos niin tahdotte, mynheer Quatermain, -- vanki, jonka
-on selitettävä, kuinka noin kuusikymmentä veljistänne, jotka
-olivat seuralaisianne, joutuivat eläinten tavoin teurastettavaksi
-Zulumaassa, kun te sitävastoin pelastuitte. Ei sen enempää sanoja
-tällä kertaa. Pian epäilemättä saamme kuulla niitä hyvän joukon. Hei,
-Carolus ja Johannes, vartioikaahan tätä englantilaista, josta kuulen
-kummallisia juttuja, ladatuin pyssyin; kun lähetämme sanan, tuokaa
-hänet eteemme."
-
-"Kuten tavallisesti, serkkusi Hernan tuo huonoja lahjoja", sanoin
-Marielle katkerasti. "No, syökäämme mekin päivällisemme, jonka herrat
-Carolus ja Johannes kenties suvaitsevat jakaa kanssamme -- tuoden
-ladatut pyssynsä mukanaan."
-
-Carolus ja Johannes ottivat kutsun vastaan, ja heiltä me kuulimme
-paljon uutisia, kaikki varsin kauheita; erityisesti saimme kuulla
-yksityiskohtia teurastuksesta sillä seudulla, joka tämän kauhean
-tapauksen johdosta nyt ja aina tunnetaan nimellä Weenen eli
-Itkupaikka. Tarvinneeko sanoa, että ne riittivät viemään meiltä
-ruokahalun kokonaan, vaikka Carolus ja Johannes, jotka silloin jo
-olivat jotenkin tointuneet tuon verisen kauhun yön hyökkäyksestä,
-söivät tavalla, joka olisi täyttänyt Hansinkin kateudella.
-
-Vähän ajan perästä aterioimisemme päätyttyä Hans, joka näytti
-jotakuinkin tointuneen uupumuksestaan, tuli korjaaman pois astioita.
-Hän ilmoitti meille, että kaikki buurit pitivät suurta "puhetta"
-ja että he aikoivat lähettää noutamaan minua. Muutamia minuutteja
-myöhemmin saapuikin kaksi asestettua miestä ja käski minun seurata
-mukanaan. Käännyin lausuakseni muutamia jäähyväissanoja Marielle,
-mutta hän sanoi:
-
-"Menen sinne, minne sinäkin, mieheni", ja, kun vartiosto ei mitenkään
-estänyt, hän tuli.
-
-Noin kahdensadan yardin päässä tapasimme buurit erään vaunun
-katoksen alla istumassa. Kuusi heistä oli istuutunut puoliympyrään
-tuoleille tai mitä kukin oli istuimekseen löytänyt. Synkkäkatseinen
-päällikkö istui keskellä, ja hänen edessään oli karkea pöytä
-kirjoitustarpeineen.
-
-Näiden kuuden vasemmalla puolella olivat Prinsloo'n ja Meyerin
-perheen jäsenet, jotka minä olin pelastanut Delagoasta, ja oikealla
-puolella olivat muut buurit, jotka sinä aamuna olivat saapuneet
-leiriin. Ensi silmäyksellä näin, että oli muodostettu sotaoikeus ja
-että kuusi vanhinta toimi tuomareina, päällikön toimiessa oikeuden
-presidenttinä.
-
-En mainitse heidän nimiään tarkoituksellisesti, sillä minulla ei ole
-mitään halua saattaa jälkimaailman tietoon sen kauhean erehdyksen
-aiheuttaneita syyllisiä, josta aion kertoa. He toimivat joka
-tapauksessa rehellisesti omalta näkökannaltaan katsoen, ja he olivat
-vain roistomaisen Hernan Pereiran välikappaleita.
-
-"Allan Quatermain", sanoi päällikkö, "teidät on tuotu tänne
-tutkittavaksi sotaoikeudessa, joka laillisesti on kutsuttu kokoon
-emigranttibuurien leirissä julkaistujen asetusten mukaan. Tunnustatko
-mainitut lait?"
-
-"Tiedän sellaisten lakien olemassaolon, päällikkö", minä vastasin,
-"mutta en tunnusta teidän sotaoikeudellanne olevan valtaa tutkia
-miestä, joka ei ole buuri, vaan Ison Britannian kuningattaren
-alamainen."
-
-"Olemme neuvotelleet tästä kohdasta, Allan Quatermain", sanoi
-päällikkö, "ja me hylkäsimme sen. Kenties muistatte, että Bushman
-River'in luona ennen lähtöänne Pieter Retief vainajan kanssa
-päällikkö Sikonyelan luo te saitte hänen mukanaan seuranneet zulut
-komennettaviksenne ja vannoitte silloin tulkitsevanne oikein ja
-olevanne uskollinen joka suhteessa kenraali Retiefille, hänen
-seuralaisilleen ja hänen asialleen. Sen valan me katsomme antavan
-tälle oikeudelle tuomiovallan teihin nähden."
-
-"Minä kiellän teidän tuomiovaltanne", vastasin, "vaikkakin on totta,
-että vannoin tulkitsevani uskollisesti. Pyydän, että kieltoni
-merkitään pöytäkirjaan."
-
-"Tapahtuman pitää", sanoi päällikkö ja teki vaivaloisesti merkinnän
-edessään olevalle paperille.
-
-Lopetettuaan hän katsahti ylös ja sanoi:
-
-"Teitä syytetään, Allan Quatermain, siitä, että te ollessanne
-jäsenenä siinä lähetystössä, joka äskettäin kävi zulukuningas
-Dingaanin luona edesmenneen käskynhaltijan ja kenraalin Pieter
-Retiefin johtamana, epärehellisesti ja rikollisesti yllytitte
-sanotun Dingaanin murhaamaan mainitun Pieter Retiefin ja hänen
-kumppaninsa, erittäinkin Henri Marais'n, appiukkonne, ja Hernan
-Pereiran, hänen sisarenpoikansa, joiden molempien kanssa te olitte
-riidassa. Edelleen, että te myöhemmin panitte täytäntöön sanotun
-murhan, sovittuanne sitä ennen zulukuninkaan kanssa, että teidät
-siirrettäisiin sen toimeenpanon ajaksi turvalliseen paikkaan. Onko
-teillä mitään sanottavana puolustukseksenne?"
-
-Kuullessani tämän väärän ja inhoittavan syytöksen sai raivo ja kiukku
-minut ääneen nauramaan.
-
-"Oletteko, päällikkö, hullu", huudahdin, "kun puhutte tuollaista?
-Minkä todistuksen perusteella tämä törkeä vale syytetään minua
-vastaan?"
-
-"Ei, Allan Quatermain, minä en ole hullu", hän vastasi, "vaikka
-onkin totta, että minä, jolta zulujen keihäät ovat riistäneet
-vaimon ja kolme lasta, olen kärsinyt teidän pahoista töistänne
-kylliksi tullakseni hulluksi. Mitä todistuksiin tulee, saatte ne
-pian kuulla. Mutta ensin merkitsen pöytäkirjaan, että te ilmoitatte
-tyytymättömyyttä."
-
-Hän teki niin ja sanoi sitten:
-
-"Jos te tunnustatte erinäisiä seikkoja, voitamme siten paljon aikaa,
-jota meillä tällä hetkellä on varsin niukasti. Nämä seikat ovat:
-Tietäen,mitä tulisi tapahtumaan lähetystölle, te yrititte välttää
-siihen liittymistä. Onko se totta?"
-
-"Ei ole", vastasin. "En tiennyt mitään, mitä lähetystölle tulisi
-tapahtumaan, vaikka pelkäsinkin jotain, kun juuri olin pelastanut
-ystäväni" -- osoitin Prinsloon perhettä -- "kuolemasta Dingaanin
-käsistä. En halunnut seurata lähetystön mukana siitä syystä, että
-olin lähdön edellisenä päivänä mennyt naimisiin Marie Marais'n
-kanssa. Menin kuitenkin lopulta, koska ystäväni kenraali Retief pyysi
-minua tulemaan tulkikseen."
-
-Nyt jotkut läsnäolevista buureista sanoivat:
-
-"Se on totta. Me muistamme kyllä."
-
-Mutta päällikkö jatkoi, ottamatta ollenkaan huomioon vastaustani ja
-näitä välihuomautuksia.
-
-"Tunnustatteko, että olitte huonoissa väleissä Henri Marais'n ja
-Hernan Pereiran kanssa?"
-
-"Kyllä", vastasin, "koska Henri Marais teki kaiken voitavansa
-estääkseen avioliittoani tyttärensä Marien kanssa, käyttäytyen
-erittäin kehnosti minua kohtaan, joka olin pelastanut hänen
-ja hänen eloonjääneen väkensä hengen Delagoassa ja myöhemmin
-Umgungundhlovussa. Hernan Pereira koetti ryöstää minulta Marien,
-vaikka olin pelastanut hänet kuolemasta hänen sairaana ollessaan,
-myöhemmin koetti murhata minut ampumalla minua yksinäisellä paikalla.
-Tässä on siitä merkki." Osoitin ohimossani olevaa pientä naarmua.
-
-"Se on totta. Niin se hätähousu teki", melusi rouva Prinsloo, saaden
-käskyn pysyä vaiti.
-
-"Tunnustatteko", jatkoi päällikkö, "että lähetitte vaimollenne ja
-hänen seuralaisilleen kehoituksen poistua Bushman River'iin leiriltä,
-koska sitä vastaan tehtäisiin hyökkäys, ja samalla käskitte heitä
-pitämään asian salassa? Tunnustatteko, että myöhemmin sekä te
-että hottentottipalvelijanne palasitte yksin vahingoittumattomina
-Zulumaasta, missä kaikki muut mukananne seuranneet lepäävät
-kuolleina?"
-
-"Tunnustan", vastasin, "että kirjoitin vaimolleni kehoittaen häntä
-tulemaan tänne, jonne olen rakentanut asuntoja, kuten näette, ja
-tuomaan mukanaan jonkun seuralaisistamme, joka halusi tänne muuttaa,
-tai päinvastaisessa tapauksessa tulemaan yksin. Tämän tein siksi,
-että Dingaan oli minulle kertonut -- joko leikillään tai tosissaan,
-en sitä tiennyt -- antaneensa määräyksen ryöstää puolisoni, koska hän
-halusi tämän ottaa vaimokseen; hän oli nimittäin nähnyt vaimoni ja
-ihastunut häneen. Sen minkä tein, tein käskynhaltija Retief vainajan
-tieten ja toivomuksesta, minkä osoittaa todeksi hänen kirjoituksensa
-kirjeeni alareunaan. Tunnustan myöskin, että minä samoin kuin
-hottentotti Hans, pelastuin, kun sitävastoin kaikki veljeni saivat
-surmansa. Jos haluatte tietää, miten ja miksi pelastuimme, kerron sen
-teille."
-
-Päällikkö teki uudelleen muistiinpanoja ja sanoi sitten:
-
-"Kutsuttakoon todistaja Hernan Pereira valalle."
-
-Hänet kutsuttiin ja käskettiin kertomaan, mitä tiesi.
-
-Kuten saattaa kuvitella, oli se pitkä puhe ja suurella huolella
-valmistettu. Tahdoin vain panna paperille sen mustimmat
-valheellisuudet. Hän vakuutti oikeudelle, ettei hän tuntenut
-mitään vihamielisyyttä minua kohtaan eikä ollut koskaan yrittänyt
-minua tappaa eikä mitenkään vahingoittaa, vaikka totta olikin,
-että hänen sydämensä oli haavoittunut, kun olin häneltä varastanut
-hänen kihlattunsa -- nykyisen vaimoni -- rakkauden vastoin tytön
-isän tahtoa. Hän sanoi jääneensä Zulumaahan, koska hän tiesi
-minun naivan tytön niin pian kun tämä tulisi täysi-ikäiseksi,
-ja se olisi ollut hänestä liian tuskallista nähdä. Hän sanoi,
-että hänen siellä ollessaan, ennen lähetystön tuloa, Dingaan ja
-muutamat hänen sotapäälliköistään olivat hänelle kertoneet, että
-minä olin tämän tästä kiihoittanut häntä, Dingaania, surmaamaan
-buurit, koska nämä olivat pettäneet Englannin hallitsijan; Dingaan
-kuitenkin oli kieltäytynyt niin tekemästä. Retiefin lähetystöineen
-tultua hän sanoi varoittaneensa häntä minun suhteeni, mutta Retief
-oli minun sokaisemani kuten moni muukin -- näin sanoessaan hän
-katsahti Prinsloo'n perhettä kohti -- eikä halunnut kuulla sellaista
-puhuttavankaan.
-
-Sitten tuli pahin kaikesta. Hän sanoi kerran olleensa korjaamassa
-Dingaanin pyssyjä eräässä hänen majassaan, ja silloin hän oli
-kuullut minun ja Dingaanin välisen keskustelun, joka tapahtui majan
-ulkopuolella, minun tietysti aavistamatta, että hän oli sisäpuolella.
-Tämän keskustelun aiheena oli se, että minä uudelleen yllytin
-Dingaania surmaamaan buurit ja myöhemmin lähettämään sotajoukkonsa
-teurastamaan heidän vaimonsa ja perheensä. Minä vain pyysin aikaa
-saadakseni toimitetuksi pois tytön jonka heidän joukostaan olin
-nainut, sekä hänen mukanaan muutamia ystävistäni, jotka tahdoin
-säästää päästäkseni jonkinlaiseksi johtajaksi heidän keskuudessaan ja
--- siinä tapauksessa, että hän suostuisi -- pitääkseni koko Natalin
-alueen hänen hallintonsa alaisena ja englantilaisten suojeluksessa.
-Näihin ehdotuksiin Dingaan vastasi, että "ne näyttivät viisailta ja
-hyviltä, ja hän pohtisi niitä erittäin huolellisesti."
-
-Pereira sanoi edelleen, että tullessaan ulos majasta Dingaanin mentyä
-hän soimasi minua ankarasti rikollisista puuhistani ja ilmoitti
-varoittavansa buureja, minkä hän myöskin teki sekä suusanallisesti
-että kirjeellisesti. Senjälkeen minä olin muka saanut aikaan sen,
-että zulut pidättivät hänet; itse menin Retiefin luo, ja kerroin
-tälle jonkun väärän jutun hänestä, Pereirasta, minkä johdosta
-Retief ajoi hänet pois leiristään ja kielsi ketään buureja edes
-puhuttelemasta häntä. Sitten hän oli toiminut ainoalla mahdollisella
-tavalla. Hän meni enonsa Henri Marais'n luo ja kertoi tälle -- ei
-koko totuutta, vaan että hän oli saanut varman tiedon, että Marieta
-uhkasi kauhea hengenvaara zulujen aikoessa tehdä hyökkäyksen ja
-että kaikki buurit, joiden keskuudessa hän asui, myöskin olivat
-hengenvaarassa.
-
-Sentähden hän antoi Henri Marais'n ymmärtää, että, kun kenraali
-Retief oli sokaistu eikä tahtonut kuulla hänen puhettaan, paras keino
-oli ratsastaa pois varoittamaan buureja. Sen he sitten tekivätkin
-salassa, Retiefin tietämättä, mutta yksi ja toinen seikka -- jotka
-hän yksityiskohtaisesti selitti -- viivytti heidän matkaansa, joten
-he saapuivat Bushman River'in leiriin liian myöhään, kun joukkomurha
-jo oli tapahtunut. Kuten päällikkö tiesi, olivat he, kuultuaan huhun
-mukaan Marie Marais'n ja muiden buurien muuttaneen tälle seudulle
-ennen teurastusta, tulleet tänne ja saaneet tietää näiden toimineen
-siten Allan Quatermain'in varoituksen johdosta: sitten he palasivat
-ja veivät nämä uutiset Bushman River'iin eloon jääneille buureille.
-
-Siinä oli kaikki, mitä hänellä oli sanottavana.
-
-Lykkäsin ristikuulusteluni siksi kunnes kuulin kaikki todistukset
-itseäni vastaan. Pereiran jälkeen kutsuttiin siis valalle Henri
-Marais, joka vahvisti tyttärenpoikansa todistuksen useassa kohdassa,
-mitä tuli esimerkiksi suhteisiin hänen tyttäreensä, siihen, että
-hän vastusti avioliittoani tämän kanssa, koska olin englantilainen,
-joita hän halveksi ja joihin hän ei luottanut, ja niin edelleen. Hän
-lisäsi vielä, että Pereira oli ollut oikeassa kertoessaan saaneensa
-varmasti tietää, että Marieta ja buureja uhkasi vaara, koska Allan
-Quatermain ja Dingaan olivat päättäneet järjestää hyökkäyksen heidän
-kimppuunsa. Hän sanoi myös kirjoittaneensa Retiefille ja koettaneensa
-puhua hänelle, mutta Retief oli kieltäytynyt häntä kuuntelemasta.
-Sen jälkeen hän oli ratsastanut pois Umgungundhlovu'sta yrittääkseen
-pelastaa tyttärensä ja varoittaa buureja. Siinä oli kaikki, mitä
-hänellä oli sanottavana.
-
-Sitten kutsuin omat todistajani, Marien, jonka todistusta he
-kieltäytyivät kuuntelemasta sillä perusteella, että hän oli minun
-vaimoni ja niin ollen jäävi, rouva Prinsloon ja hänen perheensä sekä
-Meyer'it. Kaikki he kertoivat totuuden mukaisesti suhteistani Hernan
-Pereiran, Henri Marais'n ja Dingaanin kanssa, mikäli niistä tiesivät.
-
-Senjälkeen, kun päällikkö oli kieltäytynyt hyväksymästä Hans'ia
-todistajaksi, koska hän oli hottentotti ja minun palvelijani,
-minä käännyin oikeuden puoleen, kertoen tarkoin kaiken, mitä
-oli tapahtunut minun ja Dingaanin välillä ja miten minä ja Hans
-pelastuimme toisella käynnillämme hänen kraalissaan. Viittasin myös
-siihen, että onnettomuudekseni en voinut näyttää toteen sanojani,
-koska Dingaan ei ollut kelvollinen todistajaksi ja kaikki muut olivat
-kuolleet. Edelleen vedin esiin Marielle kirjoittamani kirjeen, jonka
-Retief oli hyväksynyt, ja Marais'n sekä Pereiran allekirjoittaman
-kirjeen Retiefille, joka jäi haltuuni.
-
-Kun olin lopettanut puheeni, oli aurinko parhaillaan laskemassa ja
-jokainen oli väsynyt. Minun käskettiin vartijain saattamana poistua
-siksi aikaa kun oikeus neuvotteli, mikä kesti pitkän ajan. Sitten
-minut huudettiin jälleen esiin, ja päällikkö sanoi:
-
-"Allan Quatermain, me olemme rukoiltuamme Jumalaa pohtineet tätä
-asiaa parhaimman arvostelumme ja kykymme mukaan. Toiselta puolelta
-merkitsemme sen seikan, että olette englantilainen, sen rodun
-jäsen, joka vihaa ja aina on sortanut kansaamme. Sitäpaitsi oli
-teidän etujenne mukaista päästä eroon niistä molemmista, joiden
-kanssa olitte ollut riidassa. Henri Marais'n ja Hernan Pereiran
-todistukset, joiden luotettavuutta emme voi epäillä, osoittavat,
-että olitte kylliksi turmeltunut joko tehdäksenne tämän tai,
-vihamielisenä buureille, liittoutuaksenne raakalaisen kanssa
-heidän tuhoamisekseen. Tulos on, että noin seitsemänsataa miestä,
-naista ja lasta on menettänyt henkensä hyvin julmalla tavalla,
-jota vastoin te, palvelijanne, vaimonne ja ystävänne yksin ovat
-vahingoittumattomina pelastuneet. Tämän laatuisesta rikoksesta ei
-sata kuolemanrangaistusta riittäisi sovitukseksi. Kuitenkin vain
-Jumala yksin voi siitä määrätä oikean rangaistuksen, ja sentähden
-on velvollisuutemme lähettää teidät hänen tuomittavakseen. Me
-tuomitsemme teidät petturina ja murhamiehenä ammuttavaksi, ja olkoon
-Herra sielullenne armollinen."
-
-Nämät kauheat sanat kuullessaan Marie vaipui tiedottomana maahan.
-Seurasi lyhyt keskeytys, kun hänet kannettiin pois Prinsloo'n majaan,
-jonne rouva Prinsloo seurasi häntä hoitamaan. Senjälkeen päällikkö
-jatkoi:
-
-"Vaikka näin olemmekin tuominneet teidät ansioittenne mukaan,
-pidämme kuitenkin oikeana -- koska olette englantilainen, jota
-vastaan meillä voidaan väittää olevan ennakkoluuloja, ja koska
-teillä ei ole ollut tilaisuutta valmistella puolustustanne, eikä
-teillä myöskään ole ollut yhtään todistajaa, koska kaikki ne, jotka
-sanojenne mukaan voisivat puolestanne todistaa, ovat kuolleet --
-että tämä yksimielinen päätöksemme alistetaan emigranttibuurien
-pääoikeusistuimen vahvistettavaksi. Sentähden teidät huomenna aamulla
-viedään Bushman River'in leirille, missä asia tutkitaan ja, tarpeen
-vaatiessa, mestaus toimitetaan leirin kenraalien ja alapäälliköiden
-päätöksen mukaan. Siihen mennessä teitä pidetään vartioituna omassa
-talossanne. Onko teillä nyt mitään sanomista tätä päätöstä vastaan?"
-
-"On kyllä", vastasin, "senverran, että, vaikka ette sitä tiedä, tämä
-tuomionne on väärä. Se perustuu sellaisen miehen valheisiin, joka
-aina on ollut viholliseni, miehen, jonka aivot ovat turmeltuneet.
-En ole koskaan pettänyt buureja. Jos kukaan on heitä pettänyt, on
-se juuri Hernan Pereira itse, joka, kuten näytin toteen kenraali
-Retiefille, oli pyytänyt Dingaania tappamaan minut, jonkatähden
-Retief uhkasi asettaa hänet syytteeseen tästä suuresta rikoksesta;
-siitä syystä, eikä mistään muusta, Pereira pakeni kraalista, ottaen
-mukaansa välikappaleensa Henri Marais'n. Te olette pyytäneet Jumalaa
-tuomitsemaan minut. No, minä pyydän myöskin Jumalaa tuomitsemaan
-hänet ja Henri Marais'n, ja tiedän hänen sen tekevän tavalla tai
-toisella. Minä kyllä puolestani olen valmis kuolemaan, kuten olen
-ollut jo kuukausia sitten, jolloin teidän buurien hyväksi olen
-toiminut. Ampukaa minut nyt, jos haluatte, ja tehkää loppu. Mutta
-vakuutan teille, että, jos teidän käsistänne pelastun, en salli tämän
-osakseni tulleen kohtelun jäädä rankaisematta. Esitän asiani kansani
-hallitusmiehille ja, jos niin tarvitaan, kuningattarelleni, vaikka
-minun sitä varten olisi matkustettava Lontooseen. Te buurit saatte
-silloin oppia, että te ette voi tuomita viatonta englantilaista
-väärän todistuksen nojalla joutumatta maksamaan siitä korvausta.
-Vakuutan sen hinnan tulevan suureksi, jos minä elän, ja kuoltuani
-siitä tulee vielä suurempi."
-
-Näiden sanojeni -- myönnän, että ne olivat sangen tyhmiä, jotka
-nuoruuden kokemattomuudessa sanoin englantilaisen ylpeydellä --
-näin tekevän mahtavan vaikutuksen tuomareihin. He uskoivat --
-ollakseni oikeudenmukainen minun on se myönnettävä, -- että he
-olivat tuominneet oikein. Ennakkoluulon ja valheellisten puheiden
-sokaisemina sekä niistä kauheista tappioista tylsistyneinä, jotka
-olivat kohdanneet heidän kansaansa muutamien viime päivien aikana
-julmurimaisen raakalaisen taholta, he uskoivat minun yllyttäneen
-noihin tihutöihin, ja sentähden minun täytyi kuolla. Tosiasia on,
-että kaikki, tai melkein kaikki buurit olivat vakuutettuja siitä,
-että Dingaan oli englantilaisten neuvosta toimeenpannut tämän
-joukkomurhan. Jo yksistään se seikka, että minä ja palvelijani
-ihmeellisellä tavalla olimme pelastuneet, kun kaikki kumppanini
-olivat tuhoutuneet, todisti minut heidän silmissään syylliseksi ilman
-Pereiran todistusta; tämän seikan he myöskin, lakia tuntemattomina,
-katsoivat riittävän tuomionsa puolustukseksi.
-
-He tunsivat kuitenkin kiusallista epäilyä, ettei tämä todistus
-ollut ratkaiseva, ja että sen saattaisi pätevämpi oikeus useilla
-perusteilla hyljätä in toto. He tiesivät myös itse olevansa
-kapinoitsijoita, joilla ei ollut laillista oikeutta muodostaa
-tuomioistuinta, ja pelkäsivät Englannin pitkälle ulottuvan käden
-voimaa, josta he vain joku aika sitten olivat pelastuneet. Jos minä
-pääsisin kertomaan tietoni Lontoon parlamentille, miten kävisikään
-silloin heidän, jotka olivat uskaltaneet tuomita kuolemaan Ison
-Britannian kuningattaren alamaisen? Eikö vaaka silloin saattaisi
-kääntyä heidän vahingokseen? Eikö saattaisi käydä niin, että
-Britannia raivostuneena nousisi ja murskaisi heidät, jotka uskalsivat
-vedota sen lainkäyttöön voidakseen surmata sen alamaisen? Nämä
-ajatukset -- kuten myöhemmin sain tietää -- risteilivät heidän
-mielessään.
-
-Toinenkin ajatus välähti heidän mieleensä. Jos tuomio heti pantaisiin
-täytäntöön, ei kuollut mies voisi vedota mihinkään; täällä ei minulla
-myöskään ollut ketään ystävää, joka ottaisi asiaani ajaakseen ja
-kostaakseen puolestani. Mutta kaikesta tästä he eivät puhuneet
-mitään. Annettiin vain merkki viedä minut pois pieneen talooni, jossa
-minua vartioston silmälläpidon alaisena pidettiin vankina.
-
-Nyt ryhdyn kertomaan loppua tästä traagillisten tapausten
-historiasta. Yksinkertaisempana ja helpompana pidän kertoa tapaukset
-siinä järjestyksessä kuin ne tapahtuivat, vaikka muutamat niistä
-sainkin tietää vasta seuraavana päivänä tai myöhemmin.
-
-
-
-
-XXI LUKU.
-
-VIATONTA VERTA.
-
-
-Näyttää siltä, että, senjälkeen kun minut oli viety pois, oikeus
-kehoitti Hernan Pereiraa ja Henri Marais'ta seuraamaan yksinäiselle
-paikalle jonkun matkan päähän, missä he eivät luulleet kenenkään
-kuulevan neuvotteluja. Siinä he kuitenkin erehtyivät, sillä he olivat
-unohtaneet hottentotti Hansin kettumaisen viekkauden. Hans oli
-kuullut minun tuomioni ja luultavasti pelkäsi joutuvansa osalliseksi
-samasta tuomiosta, koska hänkin oli tehnyt saman rikoksen, että oli
-pelastautunut Dingaanin käsistä. Myöskin hän oli halukas tietämään
-noiden buurien salaisesta neuvottelusta; heidän kieltään hän tietysti
-ymmärsi yhtä hyvin kuin omaansakin.
-
-Hän kiersi kukkulan ympäri ja ryömi heitä kohti vatsallaan kuin
-käärme, kiemurrellen edellisen vuoden ruohonpeittämien kuivuneiden
-mättäiden lomitse, liikuttamatta edes heinän latvoja. Vihdoin hän
-jäi hiljaa makaamaan erään pensaikon keskelle, joka kasvoi puhujista
-noin viiden askeleen päässä olevan kiven takana; sieltä hän kuunteli
-tarkkaavasti jokaista sanaa, joka heidän huuliltaan pääsi.
-
-Heidän keskustelunsa sisältö oli seuraava. Syistä, jotka jo olen
-maininnut, he pitivät parhaana, että heti kärsisin kuolemantuomioni.
-Tuomio, sanoi päällikkö, oli langetettu, eikä sitä voitu peruuttaa,
-ja vaikka peruutettaisiinkin, pysyisi heidän loukkauksensa yhtä
-raskaana englantilaisten silmissä. Mutta jos he veisivät minut
-pääleiriinsä suuren neuvostonsa uudelleen tutkittavaksi, saattaisi
-tapahtua, että tuomio peruutettaisiin ja heidät jätettäisiin
-yksitellen ja yhdessä vastaamaan siitä, mitä olivat tehneet. He
-tiesivät minut myöskin erittäin nokkelaksi, joten saattaisin jollain
-tavoin päästä pakoon ja tuoda englantilaisia tai mahdollisesti zuluja
-heidän kimppuunsa, sillä heistä oli selvää, että minä ja Dingaan
-työskentelimme yhdessä heidät tuhotaksemme, ja, koska minussa oli
-rohkeutta, en missään tapauksessa luopuisi kostoaikeistani.
-
-Kun kävi selville, että he olivat kaikki samaa mieltä tässä asiassa,
-nousi kysymys: mitä olisi tehtävä? Joku ehdotti, että minut heti
-ammuttaisiin, mutta päällikkö huomautti, että sellainen teko yön
-aikana suoritettuna näyttäisi murhalta, erittäinkin kun he siten
-rikkoisivat sanansa.
-
-Tehtiin sitten toinen ehdotus, että minut vietäisiin ulos asunnostani
-ennen aamunkoittoa sillä verukkeella, että oli aika lähteä matkalle;
-minulle annettaisiin sitten tilaisuus karata ja ammuttaisiin heti
-maahan. Tai myöskin saatettaisiin väittää minun yrittäneen paeta,
-samanlaisella tuloksella. Kuka tietäisi sellaisessa puolihämärässä,
-olinko tosiaan yrittänyt vai enkö paeta tai uhannut heidän henkeään,
-jollaisissa tapauksissa laki myöntää oikeuden ampua vangin, joka jo
-muodollisesti on tuomittu kuolemaan?
-
-Tähän mustaan tuumaan he kaikki suostuivat, peläten niin kauheasti
-vähäistä englantilaista poikaa, jonka elämä riistettäisiin
-väärän todistuksen perusteella, -- tosin useimpien heistä sitä
-tietämättä. Mutta sitten nousi uusi kysymys: kenen käden kautta
-se toimitettaisiin? Ei yksikään heistä näyttänyt haluavan täyttää
-tätä veristä tehtävää; päinvastoin he kaikki kieltäytyivät siitä.
-Esitettiin ehdotus, että jotkut alkuasukasorjista pakoitettaisiin
-toimimaan pyöveleinä. Kun oikeuden yleinen mielipide kuitenkin tämän
-hylkäsi, oli kaikki neuvot käytetty loppuun.
-
-Sitten, jonkun ajan kuiskailtua, päällikkö lausui seuraavat
-peloittavat sanat.
-
-"Hernando Pereira ja Henri Marais", hän sanoi, "tämä nuori mies
-on tuomittu teidän todistustenne perusteella. Me luotamme näihin
-todistuksiin, mutta jos vähänkin niissä on väärin, ei tapahdu
-oikeus, vaan törkeä murha, ja hänen viaton verensä olkoon ikuisesti
-teidän päällänne. Hernando Pereira ja Henri Marais, oikeus määrää
-teidät vartijoina tuomaan vangin asunnostaan huomenaamuna juuri
-taivaan alkaessa valjeta. Teitä hän koettaa paeta, ja te saatte
-hänen kuolemallaan estää hänen pakonsa. Sitten teidän on tultava
-määräpaikkaan, missä teitä odotamme, ja ilmoitettava ampumisesta."
-
-Nämät sanat kuultuaan Henri Marais huudahti: "Jumalan nimessä vannon,
-etten sitä voi tehdä. Onko oikein tai luonnollista, että mies
-pakoitetaan surmaamaan oma vävypoikansa?"
-
-"Saatoittehan te todistaa vävypoikaanne vastaan, Henri Marais",
-vastasi synkkäkatseinen päällikkö. "Miksi ette sitten voi surmata
-pyssyllänne miestä, jonka surmaamisessa jo olette kielellänne ollut
-avullisena?"
-
-"En tahdo, en voi!" sanoi Marais, repien partaansa. Mutta päällikkö
-vain vastasi kylmästi:
-
-"Olette saanut oikeuden määräyksen. Jos aiotte olla niitä
-tottelematta, alamme uskoa teidän tehneen väärän valan. Silloin
-te ja sisarenpoikanne joudutte myös suuren neuvoston eteen,
-kun englantilaista on uudelleen tutkittu. Meille on kuitenkin
-yhdentekevää, laukaisetteko te pyssyn vaiko Hernan Pereira. Se on
-teidän asianne, kuten juutalaiset sanoivat Judakselle, joka oli
-pettänyt viattoman Herransa."
-
-Sitten hän pysähtyi, ja jatkoi Pereiraan kääntyen: "Kieltäydyttekö
-tekin, Hernando Pereira? Muistakaa, ennenkuin vastaatte, että, jos
-kieltäydytte, me vedämme siitä omat johtopäätöksemme. Muistakaa
-myös, että antamanne todistus, joka osoittaa tämän turmeltuneen
-englantilaisen vehkeilleen ja aiheuttaneen veljiemme, vainajiemme
-ja lastemme kuoleman, ja jota me pidämme oikeana todistuksena, --
-muistakaa, että tämä todistus punnitaan ja tutkitaan sana sanalta
-suuressa neuvostossa."
-
-"Todistaminen on eri asia, ja petturin sekä murhamiehen ampuminen
-eri asia", sanoi Pereira. Sitten hän lisäsi kiroten -- niin vakuutti
-Hans --: "Mitä syytä olisi minulla, joka tunnen tämän lurjuksen
-koko syyllisyyden, kieltäytyä panemasta täytäntöön lain määräämää
-rangaistusta. Älkää pelätkö, päällikkö; kirottu Allan Quatermain ei
-huomenaamuna onnistu karkaamisyrityksessään."
-
-"Olkoon niin", sanoi päällikkö. "Painakaa mieleenne nämä sanat, te,
-jotka ne kuulitte."
-
-Kun Hans näki neuvoston olevan hajaantumaisillaan ja kun hän pelkäsi
-joutuvansa kiinni ja surmatuksi, hän hiipi pois samaa tietä kuin oli
-tullutkin. Hän ajatteli varoittaa minua, mutta vartijoiden tähden hän
-ei voinut sitä tehdä. Hän meni sitten Prinsloo'n luo ja tapasi rouvan
-yksin Marien kanssa, joka oli tullut tajuihinsa; hän kertoi rouvalle
-kaiken, mitä oli kuullut.
-
-Hänen puhuessaan Marie polvistui ja rukoili tai ajatteli kauan, nousi
-sitten ylös ja sanoi:
-
-"Täti, yksi asia on selvä, että Allan murhataan aamun koittaessa. Jos
-hänet sitävastoin voidaan kätkeä, saattaa hän paeta."
-
-"Mutta minne ja kuinka me voimme hänet kätkeä", kysyi rouva, "kun
-paikka on vartioitu?"
-
-"Täti", sanoi Marie uudelleen, "talonne takana on kafferien
-tekemä vanha karja-aitaus, ja tässä karja-aitauksessa olen nähnyt
-maissikuoppia, minne kafferit ovat panneet jyvänsä säilöön. Nyt
-minä ehdotan, että kätkemme mieheni yhteen noista maissikuopista ja
-peitämme sen päältäpäin. Sieltä buurit eivät häntä voisi löytää,
-vaikka kuinka tarkoin etsisivät."
-
-"Se on hyvä ajatus", sanoi rouva; "mutta miten Herran nimessä
-me saamme Allanin ulos vartioidusta talosta viedäksemme hänet
-maissikuoppaan?"
-
-"Täti, minulla on oikeus mennä mieheni asuntoon, ja minä menen
-sinne. Myöhemmin minulla on myöskin oikeus jättää talo, ennenkuin
-hänet viedään pois. No, hän jättäköön sen minun sijastani, minuna,
-ja te sekä Hans saatte auttaa häntä. Seuraavana aamuna sitten buurit
-tulisivat tarkastamaan talon eivätkä löytäisi ketään muita kuin
-minut."
-
-"Se on kaikki sangen somaa", vastasi rouva. "Mutta luuletko,
-tyttöseni, että nuo kirotut korppikotkat menevät tiehensä, ennenkuin
-ovat nokkineet Allanin luut? Eivät varmastikaan, sillä liian paljon
-riippuu siitä. He kyllä ymmärtävät, ettei hän voi olla kaukana, ja
-he nuuskivat koko paikan, kunnes löytävät hänet maissikuopastaan
-tai kunnes hän itse tulee esiin. He himoitsevat verta -- kiitos
-serkkusi Hernanin, sen valehtelijan -- ja verta he tarvitsevat oman
-turvallisuutensa tähden. He eivät missään tapauksessa poistu täältä,
-ennekuin näkevät Allanin makaavan kuolleena maassa."
-
-Nyt Marie, Hansin sanojen mukaan, ajatteli taasen kotvan aikaa.
-Sitten hän vastasi:
-
-"Meidän on uskallettava paljon, täti; mutta ei auta, se on tehtävä.
-Lähettäkää miehenne rupattelemaan noiden vartijoiden kanssa, ja
-antakaa hänelle pullo viinaa. Minä juttelen tämän Hansin kanssa ja
-koetan katsoa, mitä voidaan saada aikaan."
-
-Marie siirtyi sivummaksi Hansin kanssa, kuten tämä myöhemmin minulle
-kertoi, ja kysyi häneltä, tunsiko hän lääkettä, joka vaivutti
-ihmiset pitkäksi ajaksi sikeään uneen. Hans vastasi myöntävästi;
-kaikki värilliset heimot tunsivat koko joukon sellaisia lääkkeitä.
-Epäilemättä hän saisi jotain paikkakunnalla asuvilta kaffereilta tai,
-ellei hän heiltä saisi, hän voisi kaivaa kasvin juuria, jonka hän oli
-nähnyt kasvavan lähistössä ja joka soveltuisi tähän tarkoitukseen.
-Marie lähetti hänet etsimään tätä ainetta. Myöhemmin hän puhui rouva
-Prinsloolle:
-
-"Suunnitelmani on, että Allanin on paettava talostamme minun
-vaatteisiini pukeutuneena. Mutta tiedän hyvin, ettei hän tajuissaan
-ollen juokse pois, koska hän niin tehdessään tunnustaisi
-syyllisyytensä. Senvuoksi ehdotan, että häneltä otetaan tajunta
-pois huumausjuomalla. Sitten ehdotan, että te ja Hans kantaisitte
-hänet tämän rakennuksen taakse ja sieltä, kun ei kukaan näe, vanhaan
-jyväkuoppaan, joka on vain muutamien yardien päässä; senjälkeen
-peittäisitte sen suun kuivilla heinillä. Siellä hän pysyy siksi,
-kunnes buurit väsyvät hänen etsimiseensä, ja ratsastavat matkoihinsa.
-Jos taasen sattuisi niin, että he löytäisivät hänet, ei hänen kävisi
-huonommin kuin aikaisemmin."
-
-"Hyvä suunnitelma kylläkin, Marie, vaikka ei sellainen, jonka kanssa
-Allan tahtoisi olla missään tekemisissä niin kauan kun hän olisi
-järjissään", vastasi rouva, "katsoen siihen, että hän aina on,
-nuoruudestaan huolimatta, selviytynyt pulasta. Me koetamme kuitenkin
-pelastaa hänet, hänestä itsestään välittämättä, tuon lurjuksen
-Pereiran kynsistä -- tulkoon Jumalan kirous hänen päälleen! --
-ja isältäsi, hänen välikappaleeltaan. Kuten sanot, ei pahimmassa
-tapauksessa hänelle koidu mitään vahinkoa, vaikka hänet löydetäänkin,
-kuten luultavasti käy, sillä he eivät jätä tätä paikkaa verettä."
-
-Sellainen oli suunnitelma, jonka Marie valmisti rouva Prinsloon
-kanssa. Oikeastaan minun piti sanoa: näytti valmistavan, sillä hän
-ei maininnut tälle mitään oikeasta tarkoituksestaan, hän kun tiesi
-rouvan olevan oikeassa, tiesi, etteivät buurit omista yksityisistä
-syistään ja siitä syystä, että luulivat harjoittavansa oikeutta,
-koskaan jättäisi sitä paikkaa, ennenkuin näkisivät veren virtaavan
-ruohikossa.
-
-Marien todellinen ja kauhea suunnitelma oli -- antaa henkensä minun
-henkeni sijasta! Hän oli vakuutettu siitä, että Hernan Pereira kerran
-tapettuaan uhrinsa ei pysähtyisi tutkimaan ruumista. Hän ratsastaisi
-pois rikollisen omantuntonsa ahdistamana, ja sillä välin minä
-saattaisin paeta.
-
-Hän ei miettinyt asiaa kaikkia yksityisseikkoja myöten, sillä kauhu
-oli hänet tylsistyttänyt, eikä hänellä sitäpaitsi ollut aikaa. Hän
-vain tunnusteli tietä askel askeleelta, hämärästi nähden vapautukseni
-matkan päässä. Marie ei sanonut rouva Prinsloolle mitään muuta
-kuin, että hän aikoi antaa minulle huumausainetta, ellen ilman sitä
-lähtisi. Sitten rouvan tulisi kätkeä minut niin hyvin kuin voisi,
-joko jyväkuoppaan tai muualle, tai, jos olisin tajuissani, antaa
-minun itse kätkeytyä. Myöhemmin hän, Marie, menisi buurien luo ja
-käskisi heitä etsimään minua, jos minut halusivat.
-
-Rouva Prinsloo vastasi, että hän oli keksinyt paremman suunnitelman.
-Hän järjestäisi miehensä, poikansa ja Meyer'ien kanssa, jotka kaikki
-rakastivat minua, asian siten, että nämä pelastaisivat minut tai
-tarpeen vaatiessa surmaisivat tai tekisivät vaarattomaksi Pereiran,
-ennenkuin hän ennättäisi ampua minut.
-
-Marien mielestä suunnitelma oli hyvä, jos se vain oli
-toteutettavissa, ja rouva meni noutamaan aviomiestään ja muita
-miehiä. Pian hän kuitenkin palasi naama pitkänä, sanoen päällikön
-asettaneen heidät kaikki silmälläpidon alaisiksi. Hänen mieleensä
-näytti juolahtaneen, tai pikemminkin Pereiran mieleen, että
-Prinsloo't ja Meyer'it, jotka pitivät minua veljenään, yrittäisivät
-jotain pelastusta tai antaisivat muulla tavoin aihetta pelkoon.
-Sentähden heidät varovaisuuden vuoksi oli pistetty arestiin ja
-otettu heiltä aseet kuten minultakin. Päällikkö puolestaan vakuutti
-ryhtyneensä näihin jonkunverran omavaltaisiin toimenpiteisiin
-voidakseen olla varma siitä, että Prinsloo't ja Meyer'it olisivat
-seuraavana aamuna valmiit ratsastamaan hänen ja vangin mukana
-pääleiriin, missä suuri neuvosto kenties halusi kuulustella heitä.
-
-Yhden myönnytyksen rouva kuitenkin oli saanut päälliköltä, jolla,
-tietäessään, miten minun kävisi, ei ollut luullakseni sydäntä siitä
-kieltäytyä. Se oli, että vaimoni ja hän saisivat käydä luonani
-tuomassa ruokaa sillä ehdolla, että molemmat jättäisivät talon, johon
-minut oli teljetty, kello kymmenen aikaan illalla.
-
-Asia oli siis sillä kannalla, että, jos jotain oli tehtävä, oli
-se näiden kahden naisen tehtävä, sillä he eivät saattaneet toivoa
-minkäänlaista apua suunnitelmissaan. Tässä lisättäköön, että rouva
-kertoi Marielle Hansin läsnäollessa ajatelleensa hyökkäystä päällikön
-kimppuun. Lähemmin mietittyään hän kuitenkin luopui siitä kahdestakin
-syystä, ensiksi, koska hän pelkäsi vain pahentavansa asioita
-ja riistävänsä minulta ainoat auttajat, ja toiseksi, koska hän
-pelkäsi hankkivansa Hansille kuoleman, sillä jutun jäljet varmasti
-johtaisivat häneen.
-
-Koska hän oli salahankkeen ainoa todistaja, oli ilmeistä, että hänen
-tuskin sallittaisiin päästä pakoon levittämään tietojaan. Näin
-erittäinkin siitä syystä, että hottentotin, jota epäiltiin petoksesta
-kuten isäntäänsä, selittämätön kuolema ei ollut sen arvoinen asia,
-että se olisi ansainnut huomiota noina raakoina ja verisinä aikoina.
-Hän olkoon ollut oikeassa tai väärässä, mutta punnitessa hänen
-ratkaisuaan on aina muistettava, että hän oli ja loppuun asti pysyi
-täysin tietämättömänä Marien sankarillisesta aikeesta mennä kuolemaan
-minun sijastani.
-
-Molemmat naiset ja hottentotti ryhtyivät siis toteuttamaan
-suunnitelmia, jotka pääpiirteissään olen esittänyt. Hans ehdotti
-kuitenkin toista vaihtoehtoa. Sen mukaan heidän oli yritettävä
-juottaa vartiostolle jonkunverran siitä yrttijuomasta, joka oli
-tarkoitettu minulle, ja senjälkeen Marie, minä ja hän hiipisimme alas
-joelle ja kätkeytyisimme ruovostoon. Sieltä me kenties pääsisimme
-Port Nataliin, missä asui englantilaisia, jotka suojelisivat meitä.
-
-Tietysti tämä ajatus oli toivoton alusta alkaen. Kuunvalo oli melkein
-yhtä kirkas kuin päivällä ja tienoo laajalti yltympäri avoin, joten
-meidät varmasti olisi nähty ja otettu uudelleen kiinni, mikä tietysti
-olisi merkinnyt kuolemaa heti paikalla. Edelleen sattui niin, että
-vartiostoa oli varoitettu koskemasta minkäänlaisiin väkijuomiin,
-koska pidettiin luultavana, että heidät yritettäisiin huumata. Naiset
-kuitenkin päättivät koettaa tätä menetelmää, jos vain saisivat
-tilaisuuden. Ainakin se oli toinen jänne heidän jousessaan.
-
-Sillävälin he tekivät valmistuksiaan. Hans poistui hetkeksi ja palasi
-mukanaan unilääkettään, vaikka en muista, saiko hän sen kaffereilta
-vai kokosiko hän itse. Joka tapauksessa se oli keitetty vedessä,
-mistä he valmistivat kahvia minun juodakseni. Se ei kuitenkaan ollut
-samaa, jota Marie oli juovinaan kanssani, sillä kahvin kirpeä maku
-ja musta väri kätkivät erinomaisesti kaiken tuoksun tai värin, joka
-kasvista saattoi lähteä. Rouva Pnnsloo koetti myös jotain ruokaa,
-jonka hän antoi Hansin kannettavaksi. Ensin tämä kuitenkin meni
-tutkimaan vanhaa maissikuoppaa, joka oli Prinsloon talon takaovesta
-muutamien askelten päässä. Hän ilmoitti että sinne saattaisi hyvin
-kätkeä miehen, erittäinkin kun sen suulla kasvoi korkeata heinää ja
-pensaita.
-
-Sitten he kaikki kolme lähtivät liikkeelle, ja kun he saapuivat minun
-noin sadan yardin päässä olevan taloni ovelle, huusivat vartijat
-tietenkin, mitä asiaa heillä oli.
-
-"Herrat", sanoi Marie. "Päällikkö on antanut meille luvan tuoda
-ruokaa miehelleni, jota te täällä vartioitte. Pyydän, ettette estä
-meiltä sisäänpääsyä."
-
-"Saatte mennä", vastasi yksi heistä varsin kohteliaasti, sillä
-häntä säälitti Marien asema. "Meille on annettu määräys laskea
-teidät, rouva Prinsloo ja alkuasukaspalvelijanne, vaikka en tosin
-ymmärrä, miksi tarvitaan kolme viemään ruokaa yhdelle miehelle.
-Minä puolastani olisin luullut, että hän sellaisena aikana olisi
-mieluummin ollut yksin vaimonsa kanssa."
-
-"Rouva Prinsloo haluaa tehdä erinäisiä kysymyksiä hänen täällä olevan
-omaisuutensa suhteen sekä tiedustaa, mitä on tehtävä sillä aikaa
-kun hän on pääleirissä toista kuulustelua varten, sillä minä, jonka
-sydän on täynnä suruja, en jaksa sellaisia asioita miettiä. Myöskin
-hottentotin täytyy saada määräykset minne hänen on tuotava hevonen
-hänen ratsastaakseen. Pyydän siis, päästäkää meidät, mynheer."
-
-"Erittäin hyvä; meillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, rouva
-Quatermain. -- -- Pysähtykäähän, ei suinkaan teillä ole mitään aseita
-tuon vaippanne alla."
-
-"Etsikää, jos haluatte, mynheer", hän vastasi, avaten vaippansa,
-jolloin mies pikaisen silmäyksen luotuaan nyökäytti ja kehoitti heitä
-astumaan sisään, sanoen:
-
-"Muistakaa, että teidän on tultava pois kello kymmenen aikaan.
-Te ette saa viettää yötä tässä talossa, sillä muuten pikku
-englantilainen nukkuu aamulla liian pitkään."
-
-Senjälkeen he astuivat sisään ja tapasivat minut pöydän ääressä
-valmistamassa muistiinpanoja puolustustani varten ja merkitsemässä
-muistiin pääkohtia suhteistani Pereiraan, Dingaaniin ja edelliseen
-päällikköön Retiefiin.
-
-Tässä yhteydessä lisättäköön, ettei asemani koko aikana tuntunut
-peloittavalta, pikemminkin tunsin vain hehkuvaa suuttumusta. Minulla
-ei tosiaan ollut vähintäkään epäilystä siitä, että, jos asiani
-tutkittaisiin uudelleen suuressa neuvostossa, kykenisin osoittamaan
-täydellisen viattomuuteni niihin kauheisiin syytöksiin, joita
-minua vastaan oli tehty. Kun Marie siis ehdotti, että koetettaisiin
-paeta, pyysin melkein tylysti häntä olemaan mainitsematta uudelleen
-sellaista asiaa.
-
-"Juosta pakoon!" sanoin. "No, sehän olisi samaa kuin tunnustaa itseni
-syylliseksi, sillä vain syyllinen juoksee pakoon. En muuta toivo
-kuin että tämä juttu selviäisi ja tuon pirullisen Pereiran vehkeet
-paljastuisivat."
-
-"Mutta, Allan", sanoi Marie, "entä jollet näkisikään sen koskaan
-selviävän? Entä jos sinut ammutaan sitä ennen?" Sitten hän nousi
-ylös ja, katsottuaan, että pieni ikkunaluukku oli suljettu ja hänen
-säkkikankaasta tekemänsä verho edessä, hän palasi ja kuiskasi: "Hans
-on kuullut kauhean jutun, Allan. Kerro se baas'ille, Hans."
-
-Sillä aikaa kun rouva Prinsbo, johtaakseen meitä mahdollisesti
-vaanivat silmät harhaan, puuhaili sytyttäen tulta toisen huoneen
-takkaan lämmittääkseen ruokaa, Hans kertoi tietonsa melkein niinkuin
-edellä jo on selostettu.
-
-Kuuntelin sitä yhä lisääntyvällä epäuskoisuudella. Asia näytti
-minusta mahdottomalta. Joko Hans oli pettynyt tai hän valehteli;
-viimemainittu oli hyvin luultavaa, sillä tunsin erinomaisesti
-hottentottien mielikuvituksen voiman. Tai kenties hän oli
-juovuksissa; hän tosiaankin tuoksui väkijuomilta, joita tiesin hänen
-sietävän suuren määrän näyttämättä mitään ulkonaisia juopumuksen
-merkkejä.
-
-"En saata sitä uskoa", sanoin, kun hän oli lopettanut. "Vaikka
-Pereira minua vihaakin siinä määrässä, kuten on mahdollista, niin
-voisiko isäsi Henri Marais - joka kuitenkin on aina ollut hyvä
-ja Jumalaa pelkäävä mies -- suostua tekemään sellaisen rikoksen
-tyttärensä miestä vastaan, vaikka hän tätä vihaakin?"
-
-"Isäni ei ole sama kuin hän on ollut, Allan", sanoi Marie. "Toisinaan
-tulen ajatelleeksi, että hän on menettänyt järkensä."
-
-"Ei ainakaan hänen puheensa tänään iltapäivällä todista sitä, että
-hän olisi menettänyt järkensä", vastasin. "Mutta olettakaamme,
-että tämä kertomus on tosi. Mitä siinä takauksessa toivoisit minun
-tekevän?"
-
-"Allan, toivon, että pukeudut minun vaatteisiini ja lähdet
-kätköpaikkaan, jonka Hans ja rouva Prinsloo tietävät, jättäen minut
-tänne sijallesi."
-
-"Kuinka niin, Marie?" sanoin. "Sittenhän sinut ammuttaisiin minun
-sijastani, otaksuen, että he aikovat ampua minut. Minä sitäpaitsi
-varmasti joutuisin kiinni ja saisin surmani, sillä heillä olisi
-oikeus ampua minut yrityksestä paeta valepuvussa. Se on siis hullu
-suunnitelma, mutta minulla on parempi. Rouva Prinsloo, menkää suoraan
-päällikön luo ja kertokaa hänelle koko juttu. Tai, jollei hän halua
-teitä kuunnella, huutakaa se kimakalla äänellä, että kaikki kuulevat;
-tulkaa sitten takaisin ja kertokaa tuloksesta. Yhdestä seikasta
-olen varma: jos tämän teette, niin suunnitelma minun ampumisestani
-huomenna hylätään, vaikka sellaista olisikin ajateltu. Voitteko
-kieltäytyä ilmoittamasta, kuka asian teille kertoi."
-
-"Niin, olkaa hyvä ja tehkää se", mumisi Hans, "sillä muuten tiedän
-sellaisen, joka ammutaan."
-
-"Hyvä, minä menen", sanoi rouva Prinsloo ja hän meni, vartijoiden
-päästettyä hänet jonkun sanan sanottuaan, joita emme kuulleet.
-
-Puolta tuntia myöhemmin hän palasi ja huusi meitä avaamaan oven.
-
-"No?" kysyin.
-
-"Niin", hän sanoi, "olen epäonnistunut. Noita oven ulkopuolella
-olevia vartijoita lukuunottamatta ovat päällikkö ja kaikki buurit
-ratsastaneet pois -- en tiedä, minne -- vieden meidän väkemme
-mukanaan."
-
-"Sepä kummallista", vastasin, "mutta kenties heillä ei mielestään
-ole ollut tarpeeksi heinää hevosilleen tai, Herra tietäköön, mitä he
-ovat ajatelleet. Jääkää tänne, aion ryhtyä johonkin." Avasin oven
-ja huusin vartijoille, jotka olivat tavallaan kunnollisia miehiä ja
-jotka aikoinaan olin tuntenut.
-
-"Kuulkaa, ystävät", sanoin. "Minulle on kerrottu, ettei minua
-viedäkään isolle leirille, jotta neuvosto tutkisi asiani, vaan
-aiotaan minut kylmäverisesti ampua, kun huomenaamuna tulen ulos tästä
-rakennuksesta. Onko se totta?"
-
-"Allemachte, englantilainen!" vastasi eräs heistä. "Pidätkö meitä
-murhaajina? Meillä on määräys viedä teidät päällikön luo niinpian
-kuin hän käskee, joten teidän ei ensinkään pidä pelätä, että ammumme
-teidät kuin kafferin. Joko te tai se, joka teille sellaista on
-kertonut, on hullu."
-
-"Sitä ajattelinkin, ystävät", vastasin. "Mutta missä päällikkö on ja
-missä ovat kaikki muut? Tämä rouva Prinsloo on käynyt heitä etsimässä
-ja ilmoittaa, että he ovat kaikki menneet."
-
-"Se on hyvin todennäköistä", sanoi buuri. "Huhu tietää, että jotkut
-zuluveljistänne ovat tulleet Tugelan yli jälleen metsästämään meitä,
-mikä -- jos haluatte kuulla totuuden -- on syynä tähän vierailuun.
-No, päällikkö on ottanut miehensä ratsastusmatkalle nähdäkseen,
-voisiko näitä zuluja tavata tällaisessa kirkkaassa kuunvalossa.
-Sääli, etteivät he voineet ottaa teitäkin, joka olisitte niin hyvin
-tiennyt, mistä he ovat löydettävissä. Olkaa nyt hyvä ja lakatkaa
-puhumasta meille loruja, joiden kuunteleminen tekee meidät sairaiksi.
-Älkää myöskään luulko, että voitte livistää tiehenne, koska meitä on
-vain kaksi, sillä tietäkää, että pyssymme ovat ladatut, ja meille on
-annettu käsky käyttää niitä."
-
-"Siinä sen nyt itse kuulitte", sanoin sulkiessani oven. "Kuten
-ajattelinkin, ei tuossa mainiossa jutussa ole yhtään perää, kuten
-tekin luultavasti tulitte vakuutetuiksi."
-
-Rouva Prinsloo ja Marie eivät kumpikaan vastanneet mitään, ja
-Hans pysyi myöskin vaiti. Kuitenkin -- kuten myöhemmin muistin --
-näin kumpaisenkin naisen vaihtavan omituisia silmäyksiä, sillä he
-eivät olleet ensinkään vakuutettuja. He olivatkin nyt -- vaikka
-en sellaista voinut uneksiakaan -- päättäneet viedä perille oman
-epätoivoisen suunnitelmansa. Mutta tästäkin rouva Prinsloo ja Hans
-tiesivät vain puolet; loppu oli kätkettynä Marien rakastavaan
-sydämeen.
-
-"Kenties olet oikeassa, Allan", sanoi rouva Prinsloo sellaisella
-äänellä, joka antaa myöten ymmärtämättömälle lapselle. "Toivon sitä,
-ja joka tapauksessa voit huomenaamulla kieltäytyä tulemasta ulos
-rakennuksesta, kunnes olet aivan varma. Ja nyt syökäämme hiukan
-illallista, sillä nälkäisenä ollen asiat eivät parane. Hans, tuo
-ruoka."
-
-Me söimme siis, tai olimme syövinämme, ja minä join janoissani kaksi
-kuppia mustaa kahvia, johon oli sekoitettu viinaa maidon asemesta.
-Sen jälkeen tunsin kummallista uneliaisuutta. Viimeinen muistoni on,
-kuinka Marie katsoi minuun kauniilla silmillään, jotka olivat täynnä
-rakkautta, ja suuteli minua lakkaamatta huulille.
-
-Näin kaikenlaisia unia, yleensä jotenkin miellyttäviä unia. Sitten
-heräsin askelten ääneen ja havaitsin olevani pullon muotoisessa
-maakuopassa. Mieleeni johtui Josef, jonka veljet olivat laskeneet
-erämaassa olevaan kaivoon. Kuka toden totta oli laskenut minut
-kaivoon, minulla kun ei edes ollut veljiä? Kenties en todellisuudessa
-ollutkaan kaivossa. Kenties tämä oli painajainen. Tai mahdollisesti
-olin kuollut. Aloin muistella, että oli hyviä syitä olemassa siihen,
-että olin kuollut. Mutta miksi he sitten olivat haudanneet minut
-naisten vaatteissa, jollaiset näkyivät olevan ylläni?
-
-Ja mitä merkitsi se melu, johon olin herännyt?
-
-Se ei voinut olla tuomiopasuuna, ellei tuomiopasunan täräys muistuta
-kaksipiippuisen pyssyn laukausta.
-
-Yritin ryömiä esiin kuopastani, mutta kun se oli yhdeksän jalkaa syvä
-ja pullonmuotoinen, minkä sen suulta virtaava valo osoitti, huomasin
-yritykseni mahdottomaksi. Juuri kun olin aikeestani luopumaisillani,
-ilmestyi aukolle keltainen naama, joka minusta näytti Hansin
-naamalta, ja käsivarsi työnnettiin alas.
-
-"Hypätkää, jos olette hereillä, baas", sanoi ääni -- varmasti se oli
-Hansin ääni -- "niin minä vedän teidät ylös."
-
-Minä hyppäsin ja tartuin käteen ranteen kohdalta. Sitten käden
-omistaja veti epätoivoisesti, ja loppujen lopuksi minun onnistui
-saada kiinni pullomaisen kuopan laidasta ja käden avulla vetää itseni
-ulos.
-
-"Nyt, baas", sanoi Hans, sillä se oli Hans, "juoskaa, juoskaa,
-ennenkuin buurit saavat teidät kiinni."
-
-"Mitkä buurit?" kysyin unisena; "ja kuinka minä voin juosta, kun nämä
-repaleet lepattavat kinttujeni ympärillä?"
-
-Sitten katsahdin ympärilleni ja, vaikka päivä juuri alkoi sarastaa,
-aloin tuntea ympäristöni. Varmasti oli oikealla puolellani oleva talo
-Prinsloon, ja tuo taasen, joka heikosti häämöitti sumun läpi noin
-sadan askeleen päässä, oli Marien ja minun. Siellä näytti olevan
-jotain tekeillä, joka kiihoitti heräävää uteliaisuuttani. Näin
-olioita, jotka liikkuivat omituisella tavalla, ja halusin tietää,
-mitä he puuhasivat. Aloin kävellä heitä kohti ja Hans puolestaan
-koetti vetää minua päinvastaiseen suuntaan, lörpötellen kaikenlaista
-siitä, kuinka välttämätöntä minun oli juosta pakoon. Mutta minä en
-antanut itseäni vetää. Sivalsin häntä, niin että hän vihdoin tuskasta
-kiljaisten päästi minut ja hävisi.
-
-Jatkoin matkaa yksinäni. Saavuin asuntoni luo ja näin siellä
-noin kymmenen tai viidentoista yardin päässä portaista oikealle
-ihmisolennon maassa makaamassa; hämärästi huomasin sen olevan
-puetun omia vaatteitani muistuttaviin pukimiin. Rouva Prinsloo
-hullunkurisessa yöpuvussaan laahusti olentoa kohti ja vähän etäämpänä
-seisoi Hernan Pereira, ilmeisesti lataamassa kaksipiippuista
-pyssyä. Hänen lähellään seisoi, häneen tuijottaen, kalpeakasvoinen
-Henri Marais kiskoen pitkää valkoista partaansa toisella kädellään
-ja toisessa kädessään pitäen pyssyä. Heidän takanaan oli kaksi
-satuloitua hevosta; ne olivat raa'an kafferin hoidettavana, joka
-katseli eteensä typerän näköisenä.
-
-Rouva Prinsloo saapui ruumiin luo, joka makasi maassa puettuna
-vaatteisiin, jotka muistuttivat minun vaatteitani. Sitten hän
-vaivaloisesti taivutti alas uljaan vartalonsa ja kääntyi katsomaan
-maassa makaavaa. Hän tarkasti sen kasvoja ja alkoi sitten huutaa.
-
-"Tulkaa tänne, Henri Marais", hän huudahti. "Tulkaa katsomaan, mitä
-rakastettu sisarenpoikanne on tehnyt! Teillä oli tytär, joka oli
-teille kaikki kaikessa, Henri Marais. Tulkaa nyt katsomaan häntä, kun
-rakastettu sisarenpoikanne on päättänyt työnsä häneen nähden!"
-
-Henri Marais läheni hitaasti kuten sellainen, joka ei ymmärrä. Hän
-seisoi maassa makaavan ruumiin ääressä ja katseli sitä aamusumun läpi.
-
-Sitten hän äkkiä sai raivokohtauksen. Hänen leveä hattunsa putosi
-hänen päästään ja hänen pitkä tukkansa näytti nousevan pystyyn.
-Myöskin hänen partansa laajeni ja törrötti kuin linnun sulat
-pakkassäällä. Hän kääntyi Hernan Pereiraan päin. "Sinä paholainen!"
-hän huusi ja hänen äänensä kaikui kuin villin pedon kiljunta. "Sinä
-paholainen olet murhannut tyttäreni! Kun et saanut Marieta itsellesi,
-olet hänet murhannut. No, minä maksan sen sinulle takaisin!"
-
-Sen enempää siekailematta hän nosti pyssynsä ja laukaisi suoraan
-Pereiraa kohti, joka vaipui hitaasti maahan ja jäi siihen koristen
-makaamaan.
-
-Juuri samalla hetkellä kuulin suuren joukon ratsastajia lähenevän
-meitä, vaikka en tiennyt, mistä he tähän aikaan tulivat. Yhden heistä
-tunsin puolijuopuneenakin, sillä hän oli erittäin elävästi painunut
-mieleeni. Se oli synkkäkatseinen päällikkö, joka minut oli tutkinut
-ja tuominnut kuolemaan. Hän astui hevosensa selästä ja, tuijottaen
-molempiin maassa makaaviin olentoihin, hän sanoi kovalla ja kolkolla
-äänellä:
-
-"Mitä tämä merkitsee? Keitä nämä miehet ovat ja miksi heidät on
-ammuttu? Selittäkää, Henri Marais."
-
-"Miehet!" vaikeroi Henri Marais "Eivät ne ole miehiä. Toinen on
-nainen -- ainoa lapseni; toinen taasen on paholainen, joka sentähden,
-että on paholainen, ei tahdo kuolla. Kas! Hän ei tahdo kuolla.
-Antakaa minulle toinen pyssy, että saan hänet kuolemaan."
-
-Päällikkö katseli ympärilleen rajusti, ja hänen silmänsä osuivat
-rouva Prinslooseen.
-
-"Mitä on tapahtunut, rouva?" hän kysyi.
-
-"Ei muuta", vastasi hän omituisen kalsealla äänellä, "kuin että
-murhaajanne, jotka te lain ja oikeuden nimessä asetitte, ovat
-erehtyneet. Teillä oli omat syynne kehoittaa heitä murhaamaan Allan
-Quatermain. No, he ovat sen sijaan murhanneet hänen vaimonsa."
-
-Nyt päällikkö tarttui kädellään otsaansa ja valitti, ja minä
-puolihereillä juoksin eteenpäin, puiden nyrkkiäni ja höpisten.
-
-"Kuka tuo on?" kysyi päällikkö. "Onko se mies vai nainen?"
-
-"Se on mies naisen vaatteissa. Se on Allan Quatermain", vastasi rouva
-Prinsloo, "jonka me juotimme ja koetimme kätkeä teurastajiltanne."
-
-"Varjelkoon Jumala!" huudahti päällikkö. "Onko tämä maailma vai
-helvetti?"
-
-Silloin haavoittunut Pereira kohottautui toisen kätensä varaan.
-
-"Minä kuolen", hän huusi. "Elämäni juoksee kuiviin, mutta ennen
-kuolemaani minun täytyy puhua. Koko se juttu, jonka englantilaista
-vastaan kerroin, on väärä. Hän ei ole koskaan vehkeillyt Dingaanin
-kanssa buureja vastaan. Päinvastoin olin juuri minä se, joka vehkeili
-Dingaanin kanssa. Vaikka vihasin Retiefiä, koska hän paljasti minut,
-en toivonut häntä enkä hänen väkeään surmattavaksi. Mutta Allan
-Quatermain'in surmaa minä halusin, koska hän oli voittanut sen,
-jota minä rakastin. -- Tapahtui kuitenkin niin, että kaikki muut
-saivat surmansa ja hän yksin pelastui. Sitten tulin tänne ja sain
-tietää, että Marie oli hänen vaimonsa, ja minä jouduin vihasta ja
-mustasukkaisuudesta pois suunniltani. Vannoin väärän valan häntä
-vastaan, ja te hullut uskoitte minua ja määräsitte minut ampumaan
-hänet, joka on viaton Jumalan ja ihmisten edessä. Sitten kävi
-asioitten hullusti. Nainen petti minut taasen -- viimeisen kerran.
-Hän pukeutui mieheksi, ja aamuhämärässä minä erehdyin. Surmasin
-hänet, ainoan, jota rakastan. Nyt hänen isänsä, joka myöskin rakasti
-häntä, on surmannut minut."
-
-Ymmärsin nyt kaiken, sillä pääni oli vihdoinkin juopumuksesta
-selvinnyt. Juoksin maassa makaavan hirviön luo. Varsin
-hullunkurisissa naisen pukimissani minä hyppäsin hänen päälleen ja
-tallasin hänestä viimeisen elonkipinän sammuksiin. Seisoen hänen
-kuolleen ruumiinsa päällä minä sitten pudistin nyrkkejäni ja huusin:
-
-"Miehet, katsokaa, mitä olette tehneet. Kostakoon Jumala teille
-kaiken sen mitä olette rikkoneet Marieta ja minua vastaan!"
-
-He astuivat hevostensa selästä ja kerääntyivät ympärilleni; he
-vakuuttelivat viattomuuttaan, vieläpä itkivätkin. Minä raivosin heitä
-vastaan toisella puolella, kun taasen hullu Henri Marais raivosi
-toisella puolella. Rouva Prinsloo heilutti pitkiä käsivarsiaan ja
-vannoi Jumalan kirouksen sekä viattomasti vuotaneen veren ikuisesti
-olevan heidän ja heidän lastensa pään päällä.
-
-Senjälkeen en muista mitään.
-
-Kun kaksi viikkoa myöhemmin palasin tajuihini, sillä olin hourinut,
-makasin yksin rouva Prinsloon talossa. Buurit olivat kaikki menneet
-itään, länteen, pohjoiseen ja etelään, ja kuolleet oli aikoja sitten
-haudattu. He olivat ottaneet Henri Marais'n mukaansa -- niin minulle
-kerrottiin -- ja vetivät häntä härkävaunuissa, joihin hänet oli
-sidottu kiinni, sillä hän oli raivohullu. Myöhemmin hän rauhoittui
-ja eli vielä useita vuosia, kuljeskellen ympäri ja kysellen kaikilta
-vastaantulijoilta, saattoivatko he viedä hänet Marien luo. Mutta
-riittäköön tämä hänestä, miesraukasta!
-
-Kulkupuheena kerrottiin, että Pereira oli murhannut Marien
-mustasukkaisuudesta, jonka jälkeen Marien isä oli surmannut hänet.
-Mutta noina sodan ja murhaamisen päivinä liikkui niin paljon
-traagillisia tarinoita, että tämä yksi ainoa pian unohdettiin,
-erittäinkin, kun ne, joita se koski, eivät kovin paljoa puhuneet sen
-yksityiskohdista. En minäkään siitä puhunut, sillä mikään kosto ei
-voinut parantaa särkynyttä sydäntäni. -- -- Minulle tuotiin kirje,
-joka oli löydetty Marien povelta, missä se oli tahraantunut verestä.
-
-Näin se kuului:
-
-    'Rakas mieheni!
-
-    Kolmasti olet sinä pelastanut henkeni, ja nyt on minun vuoroni
-    pelastaa sinut, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Saattaa
-    käydä niin, että he surmaavat sinut myöhemmin, mutta siinäkin
-    tapauksessa olen iloinen, että olen kuollut ensin, ollakseni
-    valmiina tervehtimään sinua toisessa maailmassa.
-
-    Annoin sinulle unijuomaa, Allan. Sitten leikkasin hiukseni ja
-    pukeuduin sinun vaatteisiisi. Rouva Prinsloo, Hans ja minä puimme
-    minun vaatteeni sinun yllesi. Sinut talutettiin ulos, ikäänkuin
-    tajuttomana, ja vartijat päästivät kyselyittä menemään, kun
-    näkivät minun, jota he luulivat sinuksi, seisovan oviaukossa.
-
-    Mitä tapahtunee, sitä en tiedä, sillä kirjoitan tätä sinun
-    mentyäsi. Toivon kuitenkin, että sinä pelastut ja alat elää
-    täydellistä ja onnellista elämää, vaikka pelkään, että sen
-    parhaimpiin hetkiin on aina minun muistoni luova varjonsa. Sillä
-    tiedän, että sinä rakastat minua, Allan, ja olet aina rakastava,
-    kuten minäkin olen aina rakastava sinua.
-
-    Valo on sammumaisillaan -- kuten minunkin --; siis hyvästi,
-    hyvästi! Kaikki maallinen päättyy kerran ja senjälkeen me jälleen
-    tapaamme toisemme. Siihen mennessä: näkemiin. Olisin mielelläni
-    tahtonut tehdä enemmän puolestasi, sillä kuoleminen sellaisen
-    puolesta, jota rakastaa ruumiineen, sydämineen ja sieluineen, on
-    vain vähäpätöinen asia. Kuitenkin olen ollut vaimosi, Allan, ja
-    vaimonasi olen pysyvä silloinkin, kun maailma on vanha. Taivas ei
-    tule vanhaksi, Allan, ja siellä minä sinua tervehdän.
-
-    Valo on sammunut, mutta -- oi! -- sydämessäni syttyy uusi valo!
-
-                                              Sinun Mariesi.'
-
-Tällainen oli hänen kirjeensä.
-
-En luule mitään muuta olevan lisättävänä. -- --
-
-Sellainen on kertomus ensimmäisestä rakkaudestani. Ne, jotka sen
-lukevat -- jos nimittäin kukaan koskaan lukee, -- ymmärtävät, miksi
-en koskaan aikaisemmin ole hänestä puhunut, ja miksi en halua
-sen tulevan tunnetuksi ennen kuin minäkin olen kuollut ja mennyt
-kohtaamaan Marie Marais'n suurta sielua.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BUURITYTÖN TARINA***
-
-
-******* This file should be named 55516-8.txt or 55516-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/5/1/55516
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55516-8.zip b/old/55516-8.zip
deleted file mode 100644
index e8034c4..0000000
--- a/old/55516-8.zip
+++ /dev/null