diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55803-8.txt | 6378 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55803-8.zip | bin | 117602 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6378 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3ae3a5a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55803 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55803) diff --git a/old/55803-8.txt b/old/55803-8.txt deleted file mode 100644 index 4573881..0000000 --- a/old/55803-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6378 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Mitä Katy teki, by Susan Coolidge - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Mitä Katy teki - Kertomus - -Author: Susan Coolidge - -Translator: Armida Enckell - -Release Date: October 24, 2017 [EBook #55803] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MITÄ KATY TEKI *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -MITÄ KATY TEKI - -Kertomus - - -Kirj. - -SUSAN COOLIDGE - - -Suomensi - -Armida Enckell - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYS - - Niille viidelle, alkuruno. - I. Carrin lapset. - II. Paratiisi. - III. Vastuksien päivä. - IV. Kikeri. - V. Ylisillä. - VI. Läheiset ystävät. - VII. Helena-serkun vierailu. - VIII. Huomenna. - IX. Synkkiä päiviä. - X. Pyhä Nikolai ja Pyhä Valentin. - XI. Uusi läksy opittavana. - XII. Kaksi vuotta myöhemmin. - XIII. Vihdoinkin. - - - - -NIILLE VIIDELLE - - - Meit' oli kerran kuusi lapsukaista, - Jotk' yhdess' iloitsimme leikkien. - Jos kesä, talvi tuima, ihanaista - Se oli onnen aikaa lapsuuden. - - Paistoiko päivyt aina? Enpä vainen - Mä muista pilvisäitä ollenkaan, - Ei salamat, ei jyry pauhaavainen - Lie meitä säikytelleet milloinkaan. - - Kai joskus kiistelimme keskenämme, - Mut pian rauha taasen solmittiin, - Ja kuhmut, joita saimme leikissämme, - Ne äidin suuteloilla lääkittiin. - - Siit' onko kauan? -- On vain hetki, - Niin tuntuu meistä. Mutta tamineet - Nyt meill' on aikuisten, ja elon retki - Jo leikit vei, toi vakaat askareet. - - Ja edessämme hyörii lapsosemme, - Heill' on nyt riemun aika vuorostaan, - Ja tähtisilmin aikaa lapsuutemme - He mielin kiihkein pyytää kertomaan. - - "Sä ootko ollut pieni, niinkuin mekin? - Sä leikitkö kuin mekin todella?" - "Niin, lapsikullat, pieni niinkuin tekin -- - Oi, jospa vielä oisin sellaisna!" - - Oi rakas Nykyhetki, anteeks anna - Tuo toivomus! Sä kallis meille oot. - Elomme purtta vakaast' eelleen kanna! - Mutt' armaat on myös lapsuusmuistelot. - - Siis, lapsoset, nää pikku muistelmani - Ajasta armahimman lapsuuden - Nyt selailkaa! On suuren' ilonani, - Jos teille tuo ne hetken herttaisen. - - - - -I LUKU - -Carrin lapset - - -Katyn nimi oli Katy Carr. Hän asui Burnet nimisessä kaupungissa, -joka ei ollut kovin iso, mutta kumminkin nopeasti kasvava. Talo, -jossa hän asui, oli kaupungin laidassa. Se oli iso, nelikulmainen, -valkea rakennus, jonka ikkunoissa oli vihreät laskuverhot. Sen -etusivulla oli katettu pylväskäytävä, jota ruusut ja punakukkaiset -köynnöskasvit peittivät, muodostaen tiheän lehtiverhon sen -yli. Neljä korkeata akasiapuuta varjosti pääovelle johtavaa -hiekkakäytävää. Talon toisella sivustalla oli hedelmäpuutarha, -toisella halkopinoja, aittoja ja jääkellari. Taustalla oli etelään -viettävä keittiökasvitarha, ja sen takana oli laidun puroineen ja -pähkinäpuineen. Laitumella oli neljä lehmää -- kaksi punaista, yksi -keltainen, jonka terävät sarvenpäät olivat tinalla verhotut, ja yksi -pieni valkea lemmikki, jota nimitettiin Kaunokiksi. - -Carrin perheessä oli kuusi lasta -- neljä tyttöä ja kaksi poikaa. -Katy, vanhin heistä, oli kahdentoista vuoden vanha, pikku Filip, -nuorin, neljän vuoden, ja toiset sillä välillä. - -Heidän isänsä, tohtori Carr, oli herttainen, ystävällinen ja -toimelias mies, joka oli poissa kotoaan kaiket päivät, vieläpä -väliin yötkin sairasten luona. Lapsilla ei ollut äitiä. Hän oli -kuollut Filipin pienenä ollessa, neljä vuotta ennen kertomukseni -alkua. Katy muisti hänet sangen hyvin, toisille lapsille hän oli -ainoastaan vienon surullinen nimi, josta puhuttiin sunnuntaisin -ja hartaushetkinä tai muulloin isän ollessa erikoisen hellällä ja -juhlallisella tuulella. - -Lasten muistissa hämärästi säilyneen äidin sijaisena oli isän sisar -Izzie-täti, joka oli tullut heitä hoitamaan äidin lähdettyä tuolle -pitkälle matkalle, jolta pienokaiset kuukausimääriä odottivat -häntä palaavaksi. Izzie-täti oli pieni, laiha, teräväpiirteinen, -vanhannäköinen nainen, hyvin siisti ja tarkka kaikessa. Hän tahtoi -olla lapsille ystävällinen, mutta he saattoivat hänet usein ymmälle, -kun eivät ollenkaan olleet sellaisia kuin hän lapsuudessaan. -Izzie-täti oli ollut herttainen, siisti pikku tyttö, joka mielellään -oli istunut arkihuoneessa ommellen pitkiä saumoja kuten Curly -Locks, ja hän oli ollut mielissään, kun vanhat ihmiset taputtelivat -hänen päätään ja sanoivat häntä hyväksi tytöksi; jota vastoin Katy -joka päivä repi vaatteensa, vihasi ompelemista eikä välittänyt -hituistakaan hyvä nimityksestä. Clover ja Elsie karkasivat tiehensä -kuin arat hevoset, kun joku silitteli heidän päätään. Kaikki tämä -saattoi Izzie-tädin hyvin tukalaan asemaan, ja hänen oli vaikea -antaa lapsille anteeksi heidän "omituisuuttaan". He eivät juuri -muistuttaneet pyhäkoulukertomuksissa mainittuja tyttöjä, jollaisia -lapsia täti eniten rakasti ja paraiten ymmärsi. - -Tohtori Carr oli myöskin henkilö, joka häntä tuskastutti. Tohtori -tahtoi, että hänen lapsensa olisivat pelkäämättömiä ja urheita, ja -hän kehoitti heitä kilpailuihin ja rajuihin leikkeihin välittämättä -niistä johtuvista kuhmuista ja revityistä vaatteista. Izzie-täti sai -tyydytystä tehtävästään ainoastaan puolen tunnin verran päivässä. Se -oli aika ennen aamiaista, jolloin hän oli määrännyt lapset istumaan -heidän pienille tuoleilleen lukemaan päivän raamatunlauseita. Silloin -hän katseli heitä mielissään. He olivat kaikki niin puhtoisia hyvin -harjattuine vaatteineen ja kammattuine hiuksineen. Mutta heti -kellon soitua hänen tyytyväisyytensä meni menojaan. Siitä hetkestä -koko päivän olivat he "sopimattomia nähdä", kuten hän sanoi. -Naapurit surkuttelivat häntä kovasti. Heillä oli tapana laskea ne -kuusikymmentä valkeata housunlahetta, jotka joka maanantaiaamu -ripustettiin kuivamaan, ja sanoa toisilleen: "Millaisen pesunäytelmän -nuo lapset aikaansaavatkaan ja mitä vaivaa he tuottavatkaan neiti -Carr raukalle, joka tahtoo pitää heidät niin siisteinä." Mutta neiti -Carrin mielestä he eivät olleet ensinkään siistejä -- siinäpä se -pahin pulma olikin. - -"Clover, mene yläkertaan pesemään kätesi! Dorry, nosta hattusi -lattialta ja pane se naulaan! Ei siihen naulaan -- kolmanteen naulaan -nurkasta päin!" Tällaisia asioita Izzie-täti hoki pitkin päivää. -Lapset kiinnittivät kyllä huomiota hänen sanoihinsa, mutta pahoin -pelkään, etteivät he oikein rakastaneet häntä. He kutsuivat häntä -aina Izzie-tädiksi, ei koskaan "tätiseni." Kaikki pojat ja tytöt -kyllä tietävät, mitä _se_ merkitsee. - -Tahdon esittää sinulle Carrin lapset. Luulen että parhaan tilaisuuden -siihen tarjoo päivä, jolloin viisi heistä istui jääkellarin -katolla kuin kananpoikaset yöpuullaan. Jääkellari oli yksi heidän -lempipaikoistaan. Se oli vain matalakattoinen maakuoppa, ja koska -se sijaitsi sivupihan keskellä, oli lasten mielestä lyhin tie -joka paikkaan katon toista sivua ylös ja toista alas. Heistä oli -myöskin hauskaa kiivetä harjalle ja sitten istualtaan liukua -hitaasti lämpimien kattotiilien yli maahan. Tietystikin se oli paha -kengille ja housuille, mutta mitä siitä! Kengät ja housut kuuluivat -tavallisesti Izzie-tädin asioihin, heidän toimensa oli luisua ja -pitää hauskaa. - -Clover, Katya lähinnä vanhin sisko, istui keskellä. Hän oli vaalea, -suloinen tytön tyllerö paksuine vaaleanruskeine palmikkoineen ja -lyhytnäköisine sinisine silmineen, jotka näyttivät aina olevan -valmiina pudottamaan sinensä alla säilyttämiään kyyneleitä. -Varmaankin Clover oli iloisin pikku olento maailmassa, mutta -hänen silmänsä ja pehmeä kuhertava äänensä saattoi ihmiset aina -myötätuntoisiksi häntä kohtaan, lellittelemään häntä ja pitämään -hänen puoliaan. Kerran pienenä ollessaan hän karkasi Katyn nukke -mukanaan, ja kun Katy ajoi häntä takaa ja koetti ottaa sitä häneltä, -piteli Clover sitä rajusti eikä olisi tahtonut sitä päästää. Tohtori -Carr, joka ei sattunut asiata tarkemmin seuraamaan, ei kuullut muuta -kuin Cloverin kiihtyneen äänen hänen sanoessaan: "Minä tahdon nuken! -Minä tahdon!" Pysähtymättä kyselemään tohtori huusi jyrkästi: "Etkö -häpeä, Katy! anna sisarellesi hänen nukkensa heti paikalla!" Sen Katy -hyvin hämmästyneenä tekikin. Clover hyrisi voitonriemuissan kuin -tyytyväinen kissa. Clover oli iloinen ja herttainen luonteeltaan, -vähän huoleton ja hyvin kaino, vaikka hän todenteolla oli erikoisen -taitava kaikellaisissa leikeissä -- hyvä kujeilija ja lystikäs. -Kaikki rakastivat häntä, ja hän rakasti kaikkia, erittäinkin Katya, -jota hän kunnioitti yhtenä maailman viisaimmista ihmisistä. - -Sievä pikku Filip istui Cloverin vieressä katolla. Clover tuki -häntä lujasti käsivarrellaan. Sitten oli Elsie, laiha, tumma -kahdeksanvuotias, jolla oli kauniit, tummat silmät; tuuheat, lyhyet -kiharat peittivät kokonaan hänen pienen päänsä. Pikku Elsie raukka -oli "pariton" Carrin perheessä. Hän ei näyttänyt kuuluvan juuri -vanhempiin eikä nuorempiinkaan lapsiin. Hänen sydämensä suurin halu -ja pyrintö oli päästä kävelemään Katyn, Cloverin ja Cecy Hallin -kanssa, tietää heidän salaisuutensa ja saada viedä kirjelippuja -pieniin postilaatikkoihin, joita he alituisesti laittoivat -kaikellaisiin kätköihin. Mutta he eivät huolineet Elsiestä, vaan -käskivät hänen "juoksemaan pois ja leikkimään lasten kanssa." Tämä -loukkasi hänen tunteitaan sangen suuresti. Kun hän ei tahtonut -juosta pois, täytyy minun ikäväkseni sanoa, että he juoksivat hänen -luotaan, mikä heille oli helppoa, pitkäjalkaisia kun olivat. Yksin -jätettynä Elsie parka itki katkeria kyyneleitä, ja kun hän oli liian -ylpeä leikkimään Dorryn ja Hannan kanssa, hänen päätehtäväkseen -jäi kuleksia vanhempien lasten jälessä ja ottaa selkoa heidän -salaisuuksistaan, varsinkin heidän postilaatikoistaan, jotka olivat -hänen suurimman mielenkiintonsa esineitä. Hänellä oli kirkkaat -ja vilkkaat silmät kuin linnulla. Hän kurkisteli ja tirkisteli, -kulki perässä ja vahti, kunnes hän huomasi pienen pahvilaatikon -täynnä kirjelippuja jossain merkillisessä paikassa, puun haarassa, -parsapenkin keskellä tai ehkä tikapuiden ylimmällä portaalla. Kaikki -kirjeet päättyivät sanoihin: "Älä suinkaan anna Elsien tietää." -Silloin hän tavallisesti sieppasi laatikon, kiiruhti toisten lasten -luo ja viskasi sen heille sanoen uhmaavasti: "Siin' on vanha -postitoimistonne!" mutta samalla tuntien itkun kurkussaan. Pikku -Elsie parka! Melkein kaikissa isoissa perheissä on joku tällainen -yksinäinen, hylätty lapsi. Katy, joka hautoi mielessään kauniita -tuumia tullakseen maailmassa sankarimaiseksi ja hyödylliseksi, ei -huomannut koskaan taivaltaessaan huoletonta tietään, että tämä -yksinäinen pikku sisko olisi tarjonnut hänelle juuri sen onnen, jota -hän halusi, kun hän tahtoi olla jonkun lohdutusta kaipaavan apuna. -Hän ei koskaan huomannut sitä, ja Elsien raskas sydän sai olla -ilahduksen puutteessa. - -Dorry istui katonharjan toisessa ja Hanna toisessa päässä. Dorry oli -kuuden vuoden vanha, kalpea, lihavahko poika. Hänellä oli jokseenkin -vakavat kasvot, ja hänen takkinsa hiha oli siirapin tahrima. Johanna, -jota lapset kutsuivat nimellä "Hanna" ja "Hanni", oli lyhyenvanttera, -komea tyttö, vuotta nuorempi Dorrya. Hänellä oli isot, pelottomat -silmät ja leveä punahuulinen suu, joka aina näytti olevan valmiina -nauruun. Nämä molemmat olivat hyviä ystävyksiä, vaikkakin Dorry -näytti tytöltä, jolla erehdyksestä oli pojan puku yllä, ja Hanna -pojalta, joka kurillaan oli lainannut sisarensa hameen. Ja nyt, -kun kaikki siinä istuivat jutellen ja naureskellen, aukeni ikkuna -heidän yläpuolellaan, kuului iloinen huudahdus ja Katyn pää ilmestyi -ikkunaan. Hänellä oli kädessä nippu sukkia, joita hän heilutteli -voitonriemuisena. "Eläköön", huudahti hän, "kaikki tehty, -- ja -Izzie-täti lupasi meidän mennä. Oletteko väsyneet odottamiseen? En -voinut välttää sitä, reiät olivat niin isot ja veivät paljon aikaa. -Clover, joudu hakemaan tavaroita! Cecy ja minä olemme alhaalla -minuutin kuluttua." Iloissaan lapset hypähtivät pystyyn ja liukuivat -katolta. Clover haki pari koria halkovajasta. Elsie juoksi kissaansa -noutamaan. Dorry ja Hanna nostivat syliinsä kaksi isoa, vihreätä -oksakimppua. Heidän juuri ollessaan valmiina lähtöön, lensi sivuovi -auki, Katy ja Cecy Hall tulivat pihalle. - -On kerrottava teille Cecystäkin. Hän oli lasten hyvä ystävä ja -asui viereisessä talossa. Talojen pihoja eroitti ainoastaan vihreä -pensasto, ja koska välillä ei ollut porttia, niin Cecy kulutti kaksi -kolmannesta ajastaan Carreilla ja oli siellä kuin perheen jäsen. -Hän oli siisti, nopsa, punavalkea tyttö, vaatimaton ja tasainen -tavoiltaan. Hänellä oli vaalea, kiiltävä tukka, mikä aina pysyi -sileänä, hintelät kädet, jotka eivät koskaan näyttäneet likaisilta. -Miten erilainen kuin Katy parka! Katyn tukka oli aina pörrössä, -hänen pukunsa tarttui aina nauloihin ja repeytyi, ja huolimatta -koostaan ja iästään hän oli yhtä huomaamaton ja ajattelematon kuin -kuusivuotias lapsi. Katyn pituista tyttöä harvoin näkee. Ei kukaan -saattanut sanoa, millä keinoin hän niin kovasti kasvoi. Mutta niin -vain oli, että hän ulottui yli isän korvien ja oli puoli päätä -Izzie-tätiä pitempi. Kun hän joskus sattui ajattelemaan pituuttaan, -tuli hän saamattomaksi ja hänestä tuntui ikäänkuin hän olisi ollut -pelkkinä säärinä, kyynärpäinä, polvina ja nivelinä. Kaikeksi onneksi -oli hänen päänsä niin täynnä muita asioita, tuumia, suunnitelmia ja -kaikellaisia haaveita, ettei hänellä useinkaan ollut aikaa muistella -tuota pituuttaan. Hän oli herttainen, rakastettava lapsi, huolimatta -kaikista huolettomista tavoistaan, teki joka viikko tukuttain -hyviä päätöksiä, mutta valitettavasti hän ei koskaan täyttänyt -niitä. Hän tunsi monasti, että hänellä oli velvollisuuksia toisia -lapsia kohtaan, ja toivoi olevansa heille hyvänä esimerkkinä, mutta -tilaisuuden sattuessa hän tavallisesti sen unohti. Katyn päivät -kuluivat tuulen nopeudella; silloin kun hän ei lukenut läksyjään, -eikä ommellut tai paikannut Izzie-tädin kanssa, jota työtä hän -äärettömästi vihasi, pyöri hänen aivoissaan alituisesti niin -paljon hauskoja suunnitelmia, että hän toivoi itselleen kymmenen -paria käsiä niitä toteuttaakseen. Tällainen alituinen aivojen -toiminta tuotti hänelle lakkaamatta vastuksia. Hänestä oli hauska -rakennella ilmalinnoja ja uneksia sitä aikaa, jolloin joku hänen -tekonsa saattaisi hänet niin kuuluisaksi, että kaikki tahtoisivat -sekä kuulla häntä että tuntea hänet. En luule hänen vielä päässeen -selville siitä, mikä tuo ihmeellinen teko tulisi olemaan, mutta -ajatellessaan sitä hän usein unohti lukea läksynsä tai pauloittaa -kenkänsä. Silloin hän aina sai huonoja numeroita tai Izzie-tädin -nuhteita. Sellaisina hetkinä hän lohduttelihe tuumimalla, kuinka hän -vähitellen tulisi kauniiksi, rakastetuksi ja suloiseksi kuin enkeli. -Mutta paljon pitäisi tapahtua sitä ennen. Hänen mustien silmiensä -tulisi muuttua sinisiksi, nenän pidetä ja suoreta ja suun, joka oli -liian suuri sopiakseen sankarittarelle, käydä jonkinlaisen punaisen -nupun kaltaiseksi. Odottaessaan näitten viehättävien muutosten -tapahtumista, koetti Katy mikäli mahdollista unohtaa ulkonäkönsä, -vaikka vieläkin luulen, että henkilö, jota hän enin maailmassa -kadehti, oli hiusvesi-pullon kylkeen kuvattu nainen, jonka hiukset -ulottuivat maahan asti. - - - - -II LUKU - -Paratiisi - - -Paikka, jonne lapset olivat menossa, oli kodin lähellä olevan niityn -alla sijaitseva soinen pensaikko. Se ei ollut iso, mutta se näytti -siltä, sillä puita ja pensaita kasvoi siinä niin lähellä toisiaan, -ettei saattanut eroittaa sen rajaa. Talvella, maan ollessa kostea -ja vetinen, siellä ei käynyt muita kuin lehmät, jotka eivät välitä, -vaikka joskus kastuvat, mutta kesällä se kuivui ja oli silloin -tuoreen vihreä ja täynnä suloisia villiruusuja, laakereita ja -linnunpesiä. Siellä täällä kiemurteli kapeita polkuja, joita karja -oli sinne polkenut takaisin kulkiessaan. Lapset kutsuivat tätä -paikkaa "Paratiisiksi", ja heistä se näytti yhtä raivaamattomalta ja -rajattomalta kuin jokin seikkailurikas satumaailman metsä. - -Paratiisin tiellä oli eräässä kohdassa aita. Katy ja Cecy hyppäsivät -sen yli, jota vastoin pienimmät ryömivät alitse. Kun he nyt olivat -avonaisella niityllä, he alkoivat yhtaikaa juosta, kunnes tulivat -metsätielle. Silloin he äkkiä pysähtyivät, eriskummallinen, epäröivä -ilme kasvoillaan. Oli aina niin hauskaa mennä Paratiisiin pitkän -talven jälkeen. Kuka tiesi, mitä haltiat olivatkaan tehneet heidän -siellä viimeksi oltuaan? - -"Mitä polkua menemme?" kysyi Clover. - -"Ehkä äänestämme", sanoi Katy. "Minä äänestän Pyhiinvaeltajan polkua -ja Vastuksien mäkeä." - -"Niin minäkin!" säesti Clover, joka oli aina samaa mieltä Katyn -kanssa. - -"Rauhan polku on hyvä polku", ehdotti Cecy. - -"Ei, ei! me tahdomme mennä Laakeri-polkua!" huusivat Hanna ja Dorry. - -Katy kuitenkin, kuten tavallisesti, sai tahtonsa perille. Suostuttiin -kulkemaan Pyhiinvaeltajan polkua, ja sitten tehtäisiin täydellinen -tutkimusretki koko heidän valtakuntansa läpi, jotta nähtäisiin, mitä -kaikkea oli tapahtunut heidän siellä viimeksi käytyään. Ja niin he -astuivat sinne, Katy ja Cecy kulkien edellä, ja Dorry maataviistävän -oksataakkansa kanssa tullen perässä. - -"Oi! tuolla on rakas Ruusutarha aivan säilyneenä!" huusivat lapset -saavuttuaan Vastuksien mäelle, ja he löysivät ison kannon, jonka -keskellä villi ruusupensas keinui tuoreiden, vihreään lehtien -verhoamana. Tämä "Ruusutarha" oli heistä hyvin mielenkiintoinen. -Alituisesti he sepittivät siitä juttuja ja olivat lakkaamatta -peloissaan, ettei vain jokin nälkäinen lehmä mielistyisi siihen ja -söisi sitä. - -"Niin", sanoi Katy koskettaen sormellaan sen lehteä, "suuri vaara -uhkasi sitä viime talvena, mutta se pelastui." - -"Voi, mitenkä? Kerro meille siitä!" huudahtivat toiset, sillä Katyn -jutut olivat perheen keskuudessa kuuluisat. - -"Oli jouluaatto", jatkoi Katy salaperäisellä äänellä. "Ruusutarhan -haltia oli hyvin sairas. Hän oli kovasti vilustuttanut päänsä, ja -juuri tuon poppelipuun haltia sanoi hänelle, että laakeritee oli -hyvää vilustumiseen. Haltia valmisti siis teen ja lymysi tuonne, -missä metsä näyttää mustalta ja pehmeältä, ja nukahti. - -"Keskellä yötä, hänen nukkuessaan, kuului metsästä melua, ja -hirvittävä musta härkä, jolla oli tuliset silmät, nelisti näkyviin. -Se huomasi meidän ruusupensaamme ja avaten ison kitansa se oli -puraisemaisillaan sen kahtia, mutta juuri silloin pieni lihava mies -keppi kädessä hypähti kannon takaa. Se oli tietystikin pyhä Klaus. -Hän löi härkää sauvallaan niin, että se mylvi hirveästi ja laukkasi -kauas metsään niin kiireesti kuin taisi. Silloin pyhä Klaus herätti -haltian ja sanoi tälle, että hän, ellei haltia pidä parempaa huolta -Ruusupensaasta, asettaa toisen haltian hänen sijalleen ja panee hänet -vartioimaan okaista, raapivaa sinivatukkapensasta." - -"Onko haltioita todellakin olemassa?" kysyi Dorry, joka avosuin oli -kuunnellut keromusta. - -"Tietysti", vastasi Katy, ja kumartuen Dorryn puoleen lisäsi hän -erinomaisen suloisella äänellä: "Dorry, minäkin olen haltia!" - -"Hyh!" kuului Dorryn vastaus, "sinä olet sirahvi -- isä sanoi niin!" - -Rauhan polku oli saanut nimensä synkkyydestään ja viileydestään. -Korkeitten pensaitten latvat melkein yhtyivät sen yläpuolella. -Keskipäivälläkin puut varjostivat sitä. Siellä kasvoi eräs -valkea kukkanen, jota lapset kutsuivat minttuherneeksi, sillä -he eivät tiennet sen oikeata nimeä. He jäivät pitkäksi aikaa -poimimaan näitä kukkia kimputtain, ja sitten oli Hannan ja Dorryn -kaivettava sylellinen laakerin juuria. He olivat tuskin kulkeneet -Kantasieni-kujan, Kaniini-luolan ja muunnimisten paikkojen kautta, -kun aurinko jo oli heidän päänsä yläpuolella, ja oli keskipäivä. - -"Minun alkaa olla nälkä", sanoi Dorry. - -"Voi, Dorry, sinulla ei saa olla nälkä, ennenkuin lehtimajamme on -valmis!" sanoivat pikku tytöt levottomina, sillä Dorry tuli pian -tyytymättömäksi, jos hänen täytyi odottaa ruokaa. Sentähden he -kiirehtivät majansa rakentamista. Siihen ei mennyt paljoakaan aikaa, -sillä se tehtiin oksista, jotka ripustettiin poppeliin sidottuihin -hyppynuoriin. Poppelissa asui se haltia, joka oli Ruusun haltialle -suositellut laakeriteetä. - -Majan valmistuttua he kaikki ryömivät sinne. Se oli hyvin pieni, -juuri niin tilava, että he kumminkin koreineen mahtuivat sinne. -Luulen ettei sinne olisi enää mitään muuta sopinut, ei edes toista -kissanpoikaakaan. Katy, joka istui keskellä, aukaisi suurimman korin -kannen, ja toiset kurkistelivat uteliaina nähdäkseen, mitä se sisälsi. - -Ensiksi sieltä tuli paljon inkiväärileivoksia. Ne asetettiin -huolellisesti ruoholle, kunnes niiden vuoro tulisi. Sitten tuli -voikorppuja, kolme kullekin, ja niitten välissä oli kylmää -lammaspaistia, ja viimeksi tusina kovaksi keitettyjä munia ja -tukuttain voileipiä suolattuine paistipaloineen. Izzie-täti oli jo -ennenkin varustanut evästä Paratiisin matkaa varten, ja hän tiesi -sangen hyvin, mitä lasten ruokahalu merkitsi. - -Voi, kuinka kaikki maistui hyvältä tuossa majassa, raittiin tuulen -rapistellessa poppelin lehtiä, auringon paistaessa, metsän tuoksuessa -ja lintujen puissa laulaessa! Aikuisten päivälliskutsut eivät liene -koskaan sellaista iloa tuottaneet. Jokainen suupala tuotti nautintoa. -Kun viimeinen muru oli syöty, otti Katy toisen korin esille. Ja -siellä -- oi, mikä miellyttävä yllätys! -- oli seitsemän pientä -piirasta -- teevadeilla paistettuja siirappipiiraita -- kaikki -päältä ruskeita ja reunat sokeroidut. Ne maistuivat karamellilta ja -sitruunalta. Ja oli siellä vielä kaikellaisia muitakin makeisia. - -Kaikki huusivat riemuissaan. Yksin totinen Cecykin oli tyytyväinen, -ja Dorry ja Hanna potkivat iloissaan koroillaan maata. Seitsemän -paria käsiä ojennettiin heti koria kohti, seitsemät hampaat alkoivat -työskennellä minuuttiakaan viivyttelemättä. Uskomattoman lyhyessä -ajassa viimeinenkin piiraan jäännös oli hävinnyt, ja onnellinen -tyytyväisyys valtasi seurueen. - -"Mitä me nyt teemme?" kysyi Clover, kun pikku Filip käänsi korit -kumolleen, ollakseen varma siitä, ettei niihin ollut jäänyt mitään -syötävää. - -"En tiedä", vastasi Katy uneksuen. Hän oli noussut paikaltaan ja oli -puolimakuullaan pähkinäpuun käyristyneellä alaoksalla, joka riippui -melkein lasten pään tasalla. - -"Leikitään aikuisia", sanoi Cecy, "ja kerrotaan mitä aiomme tehdä." - -"Hyvä", sanoi Clover, "aloita sinä. Mitä aiot sinä tehdä?" - -"Minä aion saada mustan silkkipuvun, punertavia ruusuja hattuuni ja -pitkän valkoisen harsohuivin", sanoi Cecy. "Minä tahdon olla aivan -Minerva Clarkin näköinen! Aion olla myöskin hyvin hyvä, yhtä hyvä -kuin neiti Bedell, mutta paljon kauniimpi. Kaikki nuoret miehet -tahtoisivat minut mukaansa ratsastamaan, mutta en ole huomaavinani -heitä, sillä ymmärrättehän, minä opetan pyhäkoulussa ja käyn sairaita -tervehtimässä. Ja eräänä päivänä, kun olen kumartuneena vanhan -vaimon vieressä ja syötän hänelle viinimarjahilloa, tulee sinne joku -runoilija ja näkee minut, ja hän menee kotiinsa ja sepittää minusta -runon", päätteli Cecy voitonriemuisena. - -"Hyh!" sanoi Clover, "en usko että se olisi ollenkaan hauskaa. -_Minusta_ tulee kaunis nainen -- koko maailman kaunein nainen! Minä -aion asua keltaisessa linnassa, jonka edustalla on keltaiset pilarit -ja kulmikas laite katolla, kuten Sawyerin herrasväellä on. Siellä on -minun lapsillani leikkitupa. Siellä on myöskin ikkunapeili, josta voi -katsella ulos. Minun jokapäiväinen pukuni on kullasta ja hopeasta, -ja sormissani on timanttisormuksia, ja vyölläni on valkoinen -silkkiesiliina, kun pyyhin pölyjä tai toimitan muuta likaista työtä. -Takapihan keskellä on lammikollinen hajuvettä, ja milloin tarvitsen -sitä, pistän vain pullon sinne. Ja minä en opeta pyhäkoulussa kuten -Cecy, sillä minulla ei ole siihen halua, vaan menen joka sunnuntai -portille seisomaan, ja kun Cecyn oppilaat kotia mennessään kulkevat -ohitseni, kaadan hajuvettä heidän nenäliinoilleen." - -"Minä aion ihan samaa", huudahti Elsie, jonka mielikuvituksen tämä -loistava kuvaus sytytti, "minun lammikkoni on vain suurempi. Minä -aion myöskin olla paljon kauniimpi", lisäsi hän. - -"Sitä sinä et voi", sanoi Katy oksaltaan. "Cloverista tulee maailman -kaunein nainen." - -"Mutta minusta tulee _vieläkin_ kauniimpi kuin kaikkein kaunein", -intti pikku Elsie parka, "ja minä tahdon myöskin tulla isoksi ja -tahdon tietää kaikkien salaisuudet. Ja sitten kaikki ovat minulle -ystävällisiä, eivätkä pakene ja piilottaudu, eikä silloin ole mitään -postilaatikoita eikä mitään muuta ikävää." - -"Hanna, mikä sinusta tulee?" kysyi Clover haluten vaihtaa -keskusteluaihetta, sillä Elsien ääni alkoi käydä surulliseksi. - -Mutta Hannalla ei ollut selviä tulevaisuudentuumia. Hän naureskeli -vain ja puristeli Dorryn käsivartta lujasti, siinä kaikki. Dorry -puolestaan oli hyvin selvillä asioistaan. - -"Minulla pitää olla kalkkunapaistia jokikinen päivä", selitteli hän, -"ja kokkarevanukasta; se ei saa olla keittämällä valmistettua, vaan -paistettua, ymmärräthän, kuori ruskean kiiltävää päältä ja paljon -kastiketta sen kanssa. Ja minä kasvan niin isoksi, ettei kenenkään -sovi sanoa: 'Kolme annosta pienelle pojalle on kylliksi'." - -"Hyi, Dorry, oletpa sinä koko porsas", huudahti Katy, jolla aikaa -lapset nauraen kirkuivat. Dorry oli hyvin loukkaantunut. - -"Minäpä menen kertomaan Izzie-tädille, miksi sinä minua nimität", -sanoi hän nousten suuttuneena. - -Mutta Clover, joka oli rauhantekijäksi syntynyt, tarttui hänen -käsivarteensa, ja Cloverin hyväilyt ja pyynnöt lohduttivat häntä niin -paljon, että hän vihdoinkin lupasi olla menemättä, varsinkin kun -toiset olivat jo aivan totisia ja lupasivat olla nauramatta. - -"Katy, nyt on sinun vuorosi", sanoi Cecy, "kerro meille mikä sinusta -tulee aikuiseksi tultuasi." - -"Minä en tiedä, mitä minusta tulee", vastasi Katy heidän -yläpuoleltaan, "tietystikin kaunis ja hyvä, jos mahdollista, mutta -ei niin hyvä kuin sinusta, Cecy, sillä olisihan hauskaa _joskus_ -ratsastella nuorten herrojen kanssa. Minä tahtoisin omistaa ison talon -ja komean puutarhan, ja sinne te kaikki tulisitte asumaan kanssani. -Me leikkisimme puutarhassa, ja jos Dorry tahtoisi, saisi hän vaikka -viidesti päivässä kalkkunaa. Ja meillä olisi sukanparsimiskone -ja toinen kone, jolla siistittäisiin laatikot, emmekä me koskaan -ompelisi tai kutoisi sukkia emmekä tekisi mitään muutakaan -vastenmielistä. Semmoinen minä tahtoisin _olla_. Mutta nyt minä -kerron, mitä aion _tehdä_." - -"Eikö se ole aivan sama asia?" kysyi Cecy. - -"Eihän toki", toisti Katy, "aivan eri asia, sillä näettehän, minä -aion _tehdä_ jotain suuremmoista. En vielä tiedä mitä, mutta kun olen -kasvanut isoksi, minä kyllä keksin tehtäväni." - -Katy parka sanoi aina: "Kun olen kasvanut isoksi", unohtaen kuinka -isoksi hän jo oli kasvanut. - -"Ehkä", jatkoi hän, "soudellessani pelastan hukkuvia, kuten -satukirjassa mainittu tyttö, tai ehkä rupean sairaanhoitajaksi -niinkuin neiti Nightingale tahi ratsastan valkealla hevosella -ristijoukkueen edessä puettuna sota-asuun ja rautakypärään ja -kannan pyhää lippua, tai ellen tee sitä, maalaan tauluja, laulan -ja veist -- veist -- mitä se nyt onkaan? -- ymmärräthän -- -valmistan marmorikuvia. Vaikka mikä olisi, täytyy tehdä _jotain_. -Kun Izzie-täti näkee sen ja lukee minusta lehdissä, sanoo hän: -'Lapsi kulta, kyllähän sen tiesin, että hänestä tulisi perheemme -kunnia!' Ihmiset sanovat hyvin usein jälkeenpäin, että he sen 'kyllä -tiesivät'", päätteli Katy viisaasti. - -"Voi, Katy, kuinka kaunista siitä tuleekaan!" sanoi Clover ristien -kätensä. Clover uskoi Katya kuin raamattua. - -"Minä en usko sanomalehtien olevan niin typeriä, että ne -kirjoittaisivat mitään _sinusta_, Katy Carr", säesti Elsie -kostonhaluisesti. - -"Kyllä ne kirjoittavat!" sanoi Clover tyrkäten Elsieä. - -Vähän ajan kuluttua Hanna ja Dorry tallustivat tiehensä omille -salaperäisille asioilleen. - -"Eikö se Dorryn kalkkuna ollut hullunkurista?" huomautti Cecy; ja -taas he kaikki nauroivat. - -"Jos lupaatte olla kertomatta", sanoi Katy, "näytän teille Dorryn -päiväkirjan. Kerran hän kirjoitteli siihen melkein kahden viikon -aikana, mutta sitten hän jätti sen. Löysin kirjan tänä aamuna lasten -kamarista." - -Kaikki lupasivat, ja Katy veti sen esille taskustaan. Se alkoi näin: - -'Maaliskuu 12. -- Olen päättänyt pitää päivä kirjaa. - -Maaliskuu 13. -- Päiväliseks härän paistia, ja kaalia, ja pernoita, -ja omenalientä, ja riisivanukasta. En pijä riisivanukaasta semmosesta -kun meijän. Charley Slackin vanukas on oikee hyvvee. Maissi puuroo ja -siirappija teen kassa. - -Maaliskuu 19. -- En muista mitä tein. Hanni ja minä sästettiin piiras -ja vietiin kouluu. - -Maaliskuu 21. -- En muista mitä tein. Gridel kakkuja aamijaiseks. -Debby ei tarpeeks paistanna. - -Maaliskuu 24. -- Nyt on pyhä. Maissia ennen päivälistä. Luvin -raamatun läksyn. Täti sanoo minä olen ahne. Olen päättäny että en -ajattele niin paljo ruokija. Toivon että olisin paremp poika. Ei -mittää erikoista teen kansa. - -Maaliskuu 25. -- En muista mitä tein. - -Maaliskuu 27. -- En muista mitä tein. - -Maaliskuu 29. -- Leikittii. - -Maaliskuu 31. -- En muista mitä tein - -Huhtikuu 1. -- Olen päättäny että en enää kirjota päivä kirjaa.' - -Tähän loppuivat otteet; ja ainoastaan muutama minuutti näytti -kuluneen siitä, kun he lakkasivat nauramasta päiväkirjalle, kun jo -varjot alkoivat pidetä ja Mary tuli käskemään heitä valmistautumaan -teelle. Oli ikävä ottaa tyhjät korit ja mennä kotiin tietäen, että -pitkä, ihana lauantai oli loppunut ja seuraava tulisi vasta viikon -perästä. Mutta oli kumminkin lohdullista muistaa Paratiisin aina -olevan paikoillaan, ja että milloin tahansa kohtalo ja Izzie-täti -sen sallisivat, heidän tarvitsisi vain kiivetä aidan yli -- hyvin -helppo pääsy -- ja mennä sisälle pelkäämättä, että enkeli välkkyvällä -miekallaan pysäyttäisi heidät. - - - - -III LUKU - -Vastuksien päivä - - -Rouva Knightin koulu, jota Katy, Clover ja Cecy kävivät, oli toisessa -päässä kaupunkia ja tohtori Carrin koti toisessa. Koulurakennus oli -matala ja yksikerroksinen. Pihalla oli leikkikenttä, missä tytöt -leikkivät välitunneilla. Valitettavasti sijaitsi neiti Millerin koulu -viereisessä pihassa. Se oli yhtä suuri ja tunnettu, ja sielläkin oli -leikkikenttä. Ainoastaan korkea lauta-aita eroitti pihat toisistaan. - -Rouva Knight oli lihava, lempeä nainen, hidasliikkeinen, kasvoiltaan -ystävällistä ja hyväntuulista lehmää muistuttava. Neiti Millerillä -sitävastoin oli mustat silmät, joitten yläpuolella riippuivat -tummat kiharat. Hän oli vilkas ja usein kiukkuinen. Koulujen kesken -vallitsi alituinen riita opettajien pätevyydestä ja opetuksesta. -Tuntemattomasta syystä pitivät Knightin tytöt itseään hienotapaisina -ja Millerin tyttöjä sivistymättöminä, eivätkä he millään tavalla -koettaneetkaan peittää mielipiteitään; Millerin tytöt maksoivat tämän -kiusoittelemalla knigthilaisia parhaimpansa mukaan. Välituntinsa -he kuluttivat irvistellen knightilaisille aidan raoista tai sen -päällitse, jos vain ulottuivat, sillä aita oli sangen korkea. -Knightin tytötkin saattoivat irvistellä, vaikka olivat muka hienompia -tavoiltaan. Heidän pihamaallaan oli yksi etu, joka toiselta puuttui; -siellä oli näet halkovaja, jonka katolle saattoi kiivetä ja josta -näki neiti Millerin rakennukset alueineen. Siellä oli tytöillä tapana -istua kasvot naapuripihaan päin ja ärsyttää vihollista pilkallisilla -muistutuksilla. Koulutytöt nimittivät toisiaan "Knighteiksi" ja -"Millereiksi." Riita oli käynyt niin vimmatuksi, että joku Knight -saattoi tuntea itsensä toisinaan turvattomaksi tavatessaan jonkun -Millerin kadulla. Kaikki tämä, kuten saattaa arvata, oli omiaan -kehittämään näiden nuorten neitojen sekä tapoja että luonnetta -määrättyyn suuntaan. - -Eräänä aamuna joku aika Paratiisissa käynnin jälkeen Katy myöhästyi. -Hän ei löytänyt tavaroitaan. Algebra oli "hukuttautunut", kuten -hän sanoi, kivitaulu oli hävinnyt ja hilkannauha oli irti. Hän -juoksenteli ympäriinsä hakien tavaroitaan ja paiskoen ovia, kunnes -Izzie-täti kävi aivan kärsimättömäksi. - -"Mitä algebraasi tulee", sanoi hän, "jos se on se hyvin likainen -kirja, jossa on paljaat kannet ja jonka kaikki lehdet ovat -kirjoituksilla töhrityt, löydät sen keittiöpöydän alta. Filip -leikitteli sillä ennen aamiaista kuvitellen sitä porsaaksi. Eipä -ihmekään, sillä luulen, ettei se miksikään muuksi kelpaisikaan. Millä -ihmeen tavalla sinä, Katy, menetteletkään pilatessasi koulukirjasi -siten, sitä en voi käsittää. Ei ole kuukauttakaan siitä, kun isäsi -osti sinulle uuden algebran, ja katso nyt sitä -- sitähän ei ilkeä -edes käsissään kantaa. Oppisit edes käsittämään, mitä kirjat -maksavat!" - -"Kivitaulustasi", jatkoi hän, "en tiedä mitään, mutta tässä on -hilkannauhasi", sanoi hän ottaen sen taskustaan. - -"Ah, kiitoksia!" sanoi Katy kiireesti ja kiinnitti sen nuppineulalla. - -"Katy Carr!" neiti Izzie nyt melkein kirkui, "mitä aikeita sinulla -_onkaan_? Nuppineulallako hilkannauha! Hyvänen aika, mitähän tyhmää -tämän jälkeen teetkään? Seiso hiljaa, äläkä hypistele! Et saa -liikahtaa, ennenkuin olen sen ommellut kiinni." - -Ei ollut helppoa "seistä hiljaa, eikä hypistellä", kun Izzie-täti -touhutessaan ja toruessaan silloin tällöin epähuomiossa pisteli -neulalla ihoa. Katy kärsi sen niin hyvin kuin taisi, seistessään vain -lakkaamatta vuorotellen toisella ja toisella jalalla ja vähän väliä -korskahdellen kuin kärsimätön hevonen. Heti vapaaksi päästyään hän -lensi keittiöön, sieppasi algebransa ja kiirehti kuin pyörremyrsky -portille, jossa pieni kiltti Clover seisoi kärsivällisesti odotellen -häntä, vaikka hän itse oli valmis ja pelkäsi hirveästi myöhästyvänsä. - -"Meidän täytyy juosta", läähätti Katy aivan hengästyneenä. -"Izzie-täti pidätti minut. Hän oli aivan kauhea!" - -He juoksivat voimiensa takaa, mutta aika kiiti nopeammin, ja -ennenkuin he olivat puolitiessä kouluun, löi tornikello yhdeksän, -eikä ollut enää mitään toivoa. Se suututti Katyä kovasti; vaikka hän -myöhästyikin usein, hän kumminkin aina halusi joutua aikanaan. - -"Siinä se nyt on", sanoi hän pysähtyen, "aionkin sanoa Izzie-tädille, -että se oli hänen syynsä. Se oli _liian_ pahasti tehty." Ja hyvin -huonolla tuulella hän marssi kouluun. - -Kun päivä alotetaan näin, on varmaa, että se päättyy huonosti, kuten -monet meistä tietävät. Aivan koko aamun kaikki näyttää menevän -hullusti. Kielioppitunnilla hän vastasi kaksi kertaa väärin aleten -siten istumajärjestyksessä. Hänen kätensä vapisi hänen ainetta -kirjoittaessaan niin kovin, että oli melkein mahdotonta lukea hänen -kirjoitustaan, joka ei paraimmallaankaan ollut mitään hyvää, joten -rouva Knight käski hänen kirjoittamaan sen kokonaan uudelleen. Katy -suuttui siitä yhä enemmän ja ehtimättä sen enempää ajatella kuiskasi -Cloverille: "Miten inhoittavaa!" Ja sitten juuri ennen välituntia -käskettiin kaikkien niiden nousta, jotka olivat kuiskanneet. Katyn -omatunto soimasi häntä siihen määrin, että hän oli pakoitettu -nousemaan toisten kanssa ja näkemään, miten musta merkki pantiin -luetteloon hänen nimensä kohdalle. Suuttumuksesta kierivät kyyneleet -hänen silmiinsä. Peläten, että toiset sen huomaisivat, törmäsi hän -pihalle heti kellon soitua, kiipesi yksin puuvajan katolle, ja istui -siinä selkä kouluun päin, taistellen itkuansa vastaan ja koettaen -saada kasvonsa kuntoon ennen toverien tuloa. - -Neiti Millerin kello oli noin neljä minuuttia jälessä rouva Knightin -kellosta, joten viereinen leikkikenttä oli tyhjä. Oli lämmin, -tuulinen päivä, ja Katyn istuessa katolla tuli äkkiä tuulenpuuska, -joka vei hänen puoleksi kiinnitetyn hilkkansa, pyöritellen sitä -katolla. Hän koetti saavuttaa sen, mutta turhaan. Se läpsähti pari -kolme kertaa kattoa vasten, sitten se hävisi katon reunalta, ja kun -Katy hyökkäsi sen perässä, näki hän sen sinipunervana rutistumana -aivan keskellä vihollisen pihaa. - -Se oli kauheata! Ei juuri hilkan katoamisen vuoksi, sillä Katy oli -aivan välinpitämätön vaatteistaan, vaan että se katosi _siten_. -Minuutin perästä tulisivat Millerin tytöt ulos. Katy näki jo -hengessään heidän hyppivän sotatanssia onnettoman hilkan ympärillä, -kohottavan sen seipään nenään, käyttävän sitä potkupallonaan, -heiluttavan sitä aidan ylitse ja muutenkin pitellen sitä kuin -intiaanit sotavankejaan. Pitäisikö kärsiä sitä? Ei koskaan! Ennemmin -sitten kuolla! Katy puri hammasta; hänellä oli sama tunne kuin -henkilöllä, joka mieluimmin menee turmiotaan kohti kuin menettää -kunniansa. Nopeasti liukuen katolta tarttui hän aitaan ja loikkasi -rohkealla hyppäyksellä neiti Millerin pihalle. Juuri sillä hetkellä -kello soi. Eräs pieni Miller, joka istui ikkunan vieressä ja oli jo -parin sekunnin ajan ollut menehtymäisillään, kun ei saanut ilmoittaa -tovereilleen kiihoittavaa uutista, huusi: "Katy Carr on takapihalla!" - -Heti Millerit, sekä isot että pienet, syöksyivät ulos. Uskaliaan -ryntääjän synnyttämää vihaa ja suuttumusta ei voi sanoin kuvata. -Hirveällä ulvonnalla he heittäytyivät Katyn päälle, mutta hän oli -yhtä nopea kuin hekin, ja pitäen pelastettua hilkkaa kädessään oli -hän jo puoleksi aidalla. - -On hetkiä, jolloin on hyvä olla pitkä. Katyn pitkät sääret -ja käsivarret palvelivat tätä tilaisuutta erinomaisesti. -Ainoastaan hämähäkit voivat kiivetä niin nopeasti kuin hän nyt. -Yhdessä sekunnissa oli hän kohonnut aidalle. Juuri kun hän oli -heittäytymäisillään sen ylitse, eräs Miller tarttui hänen jalkaansa -ja melkein vetäsi kengän siitä. - -Melkein, ei aivan, kiitos sen paksun langan, jolla Izzie-täti oli -napit ommellut. Aimo potkulla Katy vapautui vainoojastaan, ja saipa -hän mielihyväkseen nähdä tämän pää edellä putoavan selälleen, samassa -kun hän itse voitonriemusta ja pelosta huutaen syöksyi keskelle -Knightien joukkuetta. Avosuin olivat nämä kuunnelleet hälinää ja -seisoivat kuin puusta pudonneina havaitessaan, että yksi heistä -palasi aivan ilmielävänä vihollisen leiristä. - -En voi sanoin kuvata, millainen melu tästä syntyi. Knightit olivat -aivan suunniltaan ylpeydestä ja voitonriemusta. Katyä suudeltiin ja -syleiltiin, ja häntä pyydettiin yhä uudelleen kertomaan tapauksen -kulku riemuitsevien tyttöjen istuessa puuvajan katolla herjaamassa -voitettuja Millerejä. Kun vihollinen myöhemmin toipui ja alkoi -kiivetä aidan yli, annettiin Cloverille vasara ja eräs iso tyttö -kannatti häntä, jotta hän vasaralla löisi tunkeilevien sormia -niiden ilmestyttyä aidalle. Tehtävänsä hän suoritti sellaisella -menestyksellä, että Millerit olivat hyvillään päästessään alas -ja murisivat kostoa suojapaikastaan. Se oli peräti suuremmoinen -koulupäivä, kerrassaan muistorikas päivä. Seikkailun kiihoitus ja -isojen tyttöjen ylistelyt ja hyväilyt tekivät Katyn vähitellen niin -uhmailevaksi, että hän tuskin tiesi, mitä sanoi tai teki. - -Suuri osa oppilaista asui niin kaukana koulusta, etteivät he -voineet keskipäivällä mennä kotiinsa, joten he ottivat evästä -mukaansa ollakseen koko päivän koululla. Katy ja Clover kuuluivat -siihen joukkoon. Tänä päivänä lapset syötyään ehdoittivat, että he -leikkisivät koulusalissa. Katyn onneton tähti johti hänet keksimään -uuden leikin, jota hän kutsui jokileikiksi. - -Se oli leikittävä seuraavasti: kukin tyttö otti jonkun joen nimen ja -määräsi itselleen lattialla uoman, joka kiersi pulpettien ja penkkien -välitse. Liikkuessa oli pidettävä matalaa, porisevaa ääntä, veden -lorinaa jäljitellen. Cecy oli La Plata, Marianne Brookes, eräs pikku -tyttö Missisippi, Alice Blair Ohio, Clover Penobscot j.n.e. Jokia -neuvottiin yhtymään aina hetkisen kuluttua, sillä Katy sanoi, että -"joet tekevät niin." - -Katy itse oli "Isä Valtameri", ja ärjyen ja möyryten hirveästi hän -temmelsi lavalla, jolla rouva Knight tavallisesti istui; vähän -väliä, toisten ollessa huoneen toisessa päässä, hän huudahti äkkiä: -"Nyt vedet, yhtykää!" Silloin kaikki joet hypiskellen, kimmoten, -meluten ja ärjyen kääntyivät Isä Valtamerta kohden, jolloin Katy -huusi kovemmin kuin kaikki muut yhteensä ja hypähteli ylös ja alas -jäljitellen laineitten liikuntaa alavalla rannikolla. - -Semmoista melua, minkä tämä ihana leikki synnytti, ei oltu Burnetin -kaupungissa milloinkaan kuultu. Se oli kuin Basanin härkien -mylvintää, sikojen röhkinää, kalkkunakukkojen kotkotusta ja villien -hyenojen ulvontaa yhtaikaa; ja vielä lisäksi kuului matottomalla -lattialla huonekalujen kolinaa ja jalkojen töminää. Ohikulkijat -pysähtyivät katsomaan, lapset itkivät ja eräs vanha mummo kysyi, -miksei menty polisia hakemaan. Millerin tytöt sitävastoin kuuntelivat -sitä ilkeällä mielihyvällä ja sanoivat kaikille, että sellaista -meluahan rouva Knightin tytöt "tavallisesti pitävät lomahetkillään." - -Ruokatunnilta palattuaan rouva Knight hämmästyi suuresti nähdessään -väkijoukon koossa koulunsa edustalla. Tultuaan lähemmäksi, kuuli hän -melun, ja hän todellakin pelästyi, sillä hän luuli jonkun murhatuksi -talossaan. Kiiruhtaen sisälle hän tempasi oven auki ja säikähti -nähdessään koko huoneen hirvittävässä sekamelskassa ja hälinässä: -tuolit heiteltyinä ylösalasin, pulpetit kumollaan, muste valuen -virtanaan lattialla; raunioitten välissä raivoavat joet kilpailivat -ja ärjyivät, ja vanha Isä Valtameri kasvot tulipunaisina hyppeli -lavalla kuin hullu. - -"Mitä tämä _merkitsee_?" läähätti rouva Knight raukka melkein -kykenemättömänä puhumaan. - -Hänen äänensä kuullessaan joet pysähtyivät, Isä Valtameri lopetti -hyppelynsä ja hiipi alas korokkeelta. Yhtäkkiä näyttivät tytöt -huomaavan, millaisessa tilassa huone oli ja mitä hirveitä tekoja -he olivat tehneet. Arimmat heistä painautuivat pulpettien alle, -rohkeimmat koettivat näyttää viattomilta, ja mikä pahinta, oppilaat, -jotka olivat menneet päivälliseksi kotiaan, alkoivat nyt palata ja -töllistelivät hävitysnäytelmää ja kyselivät kuiskaillen, mitä oli -tapahtunut. - -Rouva Knight soitti kelloa. Kun oppilaat oli saatu järjestykseen, -nostatti hän pulpetit ja tuolit paikoilleen, itse hän toi märän -rievun pyyhkiäkseen musteen lattialta. Kaikki tämä tehtiin -täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Rouva Knightin kasvot olivat -niin synkän juhlalliset, että uusi pelko valtasi syyllisten jokien -mielet, ja Isä Valtameri toivoi olevansa tuhansien peninkulmien -päässä. - -Kun kaikki taas oli kunnossa ja tytöt paikoillaan, piti rouva -Knight pienen puheen. Hän sanoi, ettei hän koskaan ennen elämässään -ole ollut niin pahoillaan; hän oli luullut saattavansa luottaa -heihin ja heidän käyttäytyvän kuten sivistyneet tytöt ainakin hänen -poissaollessaankin. Ei edes ajatuskaan, että he saattaisivat esiintyä -niin sopimattomasti, pitää sellaista melua ja huutaa ihmisten -sivukulkiessa, ollut koskaan juolahtanut hänen mieleensä, ja hän -oli hyvin huolissaan. Sehän oli huonon esimerkin antamista koko -ympäristölle -- jolla rouva Knight tarkoitti kilpailevaa koulua, -sillä neiti Miller oli juuri lähettänyt erään pienen tytön tuomaan -terveisiä ja käskenyt kysyä, oliko joku loukkaantunut ja voisiko -_hän_ jotenkin auttaa. Tämä luonnollisestikin vain pahensi asian. -Rouva Knight toivoi tyttöjen olevan pahoillaan, täytyisihän heidän -olla, ja myöskin häpeissään. Työskentely saattoi nyt jatkua entiseen -tapaan. Tietystikin rikoksesta määrättäisiin jonkinlainen rangaistus, -mutta ensin hänen oli mietittävä, millainen sen tulisi olla. Sillä -aikaa hän tahtoi heidän kaikkien ajattelemaan asiata vakavasti, ja -jos joku heistä tunsi olevansa enemmän syyllinen kuin toiset, niin -oli nyt hetki käsissä nousta tunnustamaan. - -Katyn sydän löi hurjasti, mutta hän nousi reippaasti. - -"Minä keksin leikin, ja minä olin Isä Valtameri", sanoi hän -hämmästyneelle rouva Knightille, joka tutki häntä minuutin verran ja -vastasi sitten juhlallisesti: - -"Hyvä on, Katy -- istu." Katy istuutui ja häpesi entistä enemmän, -samalla kuitenkin tuntien jonkinlaista helpoitusta. Rehellisyydessä -on vapahtava voima, ja se auttaa totuuden tunnustajia heidän -vaikeimmissakin huolissaan. Katy huomasi sen nyt. - -Iltapäivä oli pitkä ja raskas. Rouva Knight ei kertaakaan hymyillyt, -lukutunnit kuluivat vastahakoisesti, ja aamupäivän kuumuuden ja -kiihoituksen kestettyään Katy alkoi tuntea itsensä onnettomaksi. Hän -oli saanut jokien yhtyessä useamman kuin yhden kuhmun ja oli melkein -tietämättään satuttaunut pulpetteihin ja tuoleihin. Kaikkia niitä -paikkoja rupesi nyt pakottamaan; hänen päätään kivisti niin, että hän -tuskin kykeni näkemään, ja jokin raskas kuorma tuntui painavan hänen -sydäntään. - -Kun koulutyö oli päättynyt, nousi rouva Knight ja sanoi; "Niitä -nuoria tyttöjä, jotka ottivat tämänpäiväiseen leikkiin osaa, -pyydetään jäämään." Kaikki toiset lähtivät ja sulkivat oven -perässään. Se oli hirvittävä hetki; tytöt eivät koskaan unohtaneet -sitä eikä oven toivotonta ääntä, kun viimeinen poistuva oppilas sulki -sen. - -En voi kertoa, mitä rouva Knight sanoi heille. Joka tapauksessa se -oli sangen liikuttavaa, koska vähitellen useimmat tytöt alkoivat -itkeä. Heidän rikoksensa rangaistukseksi ilmoitettiin, etteivät he -saa välitunteja kolmeen viikkoon, mutta se ei ollut puoleksikaan -niin vaikeata kuin nähdä rouva Knightin niin "uskonnollisena ja -masentuneena", kuten Cecy jälkeenpäin kertoi äidilleen. Nyyhkyttävät -syntiset lähtivät kouluhuoneesta yksitellen. Kun useimmat heistä -olivat menneet, kutsui rouva Knight Katyn korokkeelle ja sanoi -hänelle erityisesti muutamia sanoja. Hän ei ollut ankara, mutta Katy -oli liian katuvainen ja väsynyt kestämään paljoa, ja pian hän itki -kuin vesiputous tai meri, joksi hän oli kuvitellut itseään. - -Helläsydäminen rouva Knight oli siitä niin liikutettu, että hän -päästi Katyn sillä kertaa ja suuteli häntä anteeksiannon merkiksi, -mikä pani Valtameri paran itkemään yhä kovemmin. Koko kotimatkan hän -nyyhkytti. Uskollinen pikku Clover juoksi hänen vierellään huolissaan -ja pyysi häntä lopettamaan itkunsa, samalla pidellen hänen pukunsa -riekaleita, sillä se oli repeytynyt ainakin kahdestatoista paikasta. -Katy ei voinut lakata itkemästä; kaikeksi onneksi sattui Izzie-täti -olemaan poissa kotoa. Ainoa henkilö, joka näki hänet tässä surkeassa -tilassa, oli lastenhoitaja Mary, joka rakasti lapsia, ollen aina -valmis auttamaan heitä heidän huolissaan. - -Tällä kertaa hän hyväili ja taputteli Katyä, aivankuin hän olisi -ollut Hanna tai pikku Filip. Hän otti hänet syliinsä, hautoi kylmällä -hänen kuumaa päätään, suki hänen tukkaansa, voiteli lääkkeellä -hänen kuhmujaan ja otti esille puhtaan mekon, joten lapsi parka -punaisista silmistään huolimatta oli teeaikana entisensä näköinen, -eikä Izzie-täti huomannut mitään erikoista. - -Vastoin tavallisuutta oli tohtori Carr sinä iltana kotona. Se oli -lapsista aina suuri juhlahetki, ja Katy tunsi olevansa onnellinen, -kun hän sai toisten lasten levolle mentyä yksin nauttia isänsä -seurasta ja kertoa hänelle koko tapahtuman. - -"Isä", sanoi hän istuen hänen polvellaan, mistä hän, niin iso tyttö -kuin olikin, piti hyvin paljon, "mistä syystä ovat toiset päivät -niin onnellisia ja toiset niin onnettomia? Tämä päivä alkoi kokonaan -hullusti, ja kaikki, mitä tapahtui, meni nurinpäin; ja toisina -päivinä, jotka alkavat hyvin, kaikki onnistuu pitkin päivää. Ellei -Izzie-täti olisi pidättänyt minua aamulla, eivät numeroni olisi -alentuneet, ja sitten en myöskään olisi suuttunut, ja siten en _ehkä_ -olisi joutunut toisiinkaan ikäviin selkkauksiin." - -"Mutta mikä saattoi Izzie-tädin pidättämään sinut?" - -"Hilkannauhan kiinnittäminen, isä." - -"Mutta mistä se johtui, että nauha oli irti?" - -"Niin", sanoi Katy vastahakoisesti, "luulen syyn olleen minussa, -sillä se pääsi irti tiistaina, enkä minä ommellut sitä." - -"Lapseni, niinkuin huomaat, olet etsinyt tämän onnettoman päivän -alun Izzie-tädistä. Etkö ole koskaan kuullut sananpartta: Naulan -puutteessa kenkä menetettiin." - -"En, en koskaan -- sano se!" huudahti Katy, joka rakasti satuja vielä -yhtä paljon kuin kolmivuotisena ollessaan. - -Niin tohtori Carr lausui: - - "Naulan puutteessa kenkä menetettiin, - Kengän puutteessa hevonen menetettiin, - Hevosen puutteessa ratsastaja menetettiin, - Ratsastajan puutteessa taistelu menetettiin, - Taistelun puutteessa valtakunta menetettiin, - Ja kaikki hevosenkengän naulan tähden." - -"Oi, isä," huudahti Katy syleillen häntä kiihkeästi ja laskeutuen -hänen polveltaan, "kyllä huomaan, mitä tarkoitat! Kuka olisi luullut -tuon vähäpätöisen asian, että jätin nauhan ompelematta, aikaansaavan -niin suuria ikävyyksiä. Mutta en usko, että vastedes enää joudun -pulaan, sillä en koskaan ole unohtava, että - -"'Naulan puutteessa kenkä menetettiin'". - - - - -IV LUKU - -Kikeri - - -Surukseni täytyy minun kertoa, että ajattelematon Katy parka taas -_unohti_ ja joutui uudelleen pulaan jo seuraavana maanantaina. - -Carrien maanantai oli tavallisesti hyvin myrskyinen. Se oli -vaatteiden pesupäivä. Silloin oli vaikeata olla Izzie-tädin -mieliksi, ja palvelijatkin olivat paljon äreämpiä kuin tavallisina -päivinä. Mutta luulen, että lapset osaltaan olivat syypäät siihen, -sillä hiljaisen sunnuntain jälkeen he olivat erikoisen vilkkaita -ja meluisia sekä tavallista enemmän taipuvaisia kaikellaiseen -vallattomuuteen. - -Cloverista ja Elsiestä näytti sunnuntai jo alkavan lauantaina -maatamenoaikana, jolloin heidän märkä tukkansa kierrettiin -papereihin, jotta se seuraavana päivänä olisi kiharainen. Elsien -tukka oli luonnostaan kihara, jonka vuoksi Izzie-täti ei pitänyt -tarpeellisena kiertää hänen papereitaan kovin lujaan, mutta Cloverin -paksut, suorat suortuvat vaativat kovaa kiertämistä, ennenkuin ne -vähääkään kihartuivat, ja siksi hänestä lauantai-ilta oli hyvin -ikävä. Hän käänteli itseään vuoteella, koettaen nukkua milloin -toisella, milloin toisella korvalla, mutta mille puolelle hän -kääntyikin, kovat paperipallot ja tukkaneulat pistivät häntä niin, -että kun hän vihdoinkin nukahti, hän lepäsi kasvoillaan, nenä -tyynyyn kaivautuneena, mikä asento oli varsin epämukava ja tuotti -hänelle pahoja unia. Sellaisten kärsimysten tähden Clover vihasikin -kiharoita, ja kun hän sepitti juttuja pienille lapsille, ne aina -alkoivat: "Kauniin prinsessan tukka oli siin suora kuin aidan seiväs, -eikä hän koskaan kiertänyt sitä papereihin -- ei koskaan!" - -Sunnuntai aloitettiin aina lukemalla joku raamatun kertomus, ja sitä -seurasi paistettuja papuja aamiaiseksi, mitkä kaksi seikkaa Filipin -mielessä olivat hyvin takertuneet toisiinsa. Aamiaisen jälkeen lapset -lukivat pyhäkoululäksyjään, ja sitten saapuivat isot nelipyöräiset, -joissa he ajoivat kirkkoon, mikä oli runsaan neljännespenikulman -päässä. Kirkko oli iso ja vanhanaikuinen lehtereineen ja pitkine -punatyynyisine penkkeineen. Laulukuoro istui alttaria lähinnä -olevassa penkissä matalan, syrjään vedettävän, vihreän verhon takana. -Kun jumalanpalvelus alkoi, työnsivät laulajat verhon syrjään ja -näyttivät olevan valmiita kuuntelemaan, mutta välillä he vetivät sen -taas eteensä. Katy ajatteli, että he huvittelivat vihreän verhon -takana -- ehkä söivät hillottuja appelsiininkuoria tai lukivat -pyhäkoulukirjoja -- ja hän toivoi usein, että hänkin saisi istua -siellä heidän kanssaan. - -Tohtori Carrin penkin istuin oli niin korkealla, että ainoastaan -Katyn jalat ulottuivat maahan, muut lapset eivät voineet edes -varpaillaankaan koskettaa maahan. Se puudutti heidän jalkansa. -Kun he tunsivat jaloissaan merkillisiä pieniä pistoksia, joita -puutuneet jalat aina tuottavat, nousivat he tyynyiltä ja asettuivat -jakkaralle istumaan päästäkseen pistoksista. Kun he istuivat alempana -näkymättömissä, oli heidän melkein mahdotonta olla kuiskuttelematta. -Izzie-täti rypisti otsaansa ja pudisti päätään, mutta siitä ei ollut -apua. Filip ja Dorry nukkuivat pää tädin syliin painautuneena, -ja hänen täytyi molemmilla käsillään pidättää heitä lattialle -vierimästä. Kun vanha hyväntahtoinen tohtori Stone sanoi: "Lopuksi, -rakkaat veljet ja sisaret", ryhtyi täti herättämään heitä. Joskus -se oli sangen työlästä, mutta tavallisesti hän onnistui, niin että -viimeisen virren aikana Filip ja Dorry seisoivat penkillä aivan -pirteinä ja virkeinä, käyttäen yhteistä virsikirjaa ja kuvitellen -laulavansa kuten aikuisetkin. - -Kirkonmenojen jälkeen pidettiin pyhäkoulua, josta lapset pitivät -hyvin paljon. Sitten he menivät kotiinsa päivälliselle, joka -sunnuntaisin aina oli samallainen -- kylmää, suolattua häränpaistia, -paistettuja perunoita ja riisivanukasta. Iltapäivällä heidän ei -tarvinnut mennä kirkkoon, ellei heitä haluttanut, vaan sen sijaan -he pyörivät Katyn kintereillä. Hän pakoitti heidät kuuntelemaan -uskonnollista lehteä "Sunnuntaivierasta", jonka toimittaja hän itse -oli. Lehti oli osittain kirjoitettu, osittain painettu isoille -arkeille. Päällyslehdelle oli lyijykynällä piirretty kuvitus, jonka -keskellä oli sana "Sunnuntaivieras". Luettava osa alkoi pienellä -ikävällä kirjoituksella, joka oli samansuuntainen kuin aikuisten -pääkirjoitukset, kosketellen "puhtautta", "tottelevaisuutta" tai -"säntillisyyttä." Lapset olivat aina levottomia, kun sellaista -luettiin, ehkä osaksi sen tähden, että heitä harmitti kuulla Katyn -lehdessään esittävän kaikkia hyveitä hyvin helppoina, vaikka ne -hänestä itsestään olivat hyvinkin vaikeat tosielämässä toteuttaa. -Sitten seurasi koira-, elefantti- ja käärmejuttuja, jotka olivat -lainatut luonnonhistoriasta eivätkä olleet kyllin mielenkiintoisia, -sillä kuulijakunta osasi ne jo ulkoa. Niiden jälkeen seurasi pari -hengellistä laulua tai joku alkuperäinen runo, ja lopuksi yksi luku -"Pikku Mariasta ja hänen sisaristaan". Se oli kauhea kertomus, -johon Katy oli koonnut paljon siveysoppia, ja se kosketteli toisten -henkilökohtaisia virheitä siihen määrin, että se meni melkein -heidän kärsivällisyytensä yli. Lastenkamarissa oli joku aika sitten -ollut aika kahakka lehdestä. Se oli hyvin ymmärrettävää, sillä -Katy oli muutamia viikkoja ollut kovin laiska kirjoittamaan uusia -"Sunnuntaivieraita", vaan oli pakoittanut lapsia kuuntelemaan vanhoja -numeroita, joita hän luki ääneen ensi numerosta alkaen! "Pikku -Maria" kuului paljon pahemmalta näin suurina annoksina, ja Clover ja -Elsie päättivät yhdessä olla kärsimättä sitä sen kauempaa. Käyttäen -sopivaa tilaisuutta hyväkseen, he kantoivat pois koko julkaisun ja -heittivät sen keittiön uuniin. Oli hullunkurista nähdä, miten he -pelon ja mielihyvän tunteen valtaamina katselivat sen palamista. -He eivät uskaltaneet tunnustaa, mutta oli aivan mahdotonta näyttää -syyttömältäkin, kun Katy lenteli kaikkialla hakien kadonnutta -aarrettaan. Hän epäili heitä ja oli hyvin äreä. - -Sunnuntai-iltoina lapset aina lauloivat hengellisiä lauluja isälle -ja Izzie-tädille. Se oli hauskaa, sillä kukin heistä vuorotteli, ja -oikein he kiistelivät, kuka heistä löytäisi lempilaulunsa, esim. -"Lännen kultaportit ovat" ja "Aamuloisteessa mene". Itse asiassa -sunnuntai oli suloinen ja hauska päivä, ja niin se oli lapsistakin. -Mutta kun se oli paljon hiljaisempi kuin muut päivät, he nousivat -aina maanantaisin elämänhaluisina ja vallattomina sekä valmiina -kuohumaan yli äyräittensä kuten vastikään avattu limonaatipullo. - -Tällä kertaa maanantai oli niin sateinen, ettei saattanut leikkiä -ulkona, jossa heidän ylenmääräinen ilonsa tavallisesti sai purkautua. -Suljettuina lastenkamariin koko iltapäiväksi pienokaiset olivat -käyneet räyhääviksi. Filip ei ollut oikein terve, ja hän oli -nauttinut lääkettä, jonka nimi oli _Elixir Pro_. Se oli Izzie-tädin -lempilääke, ja hänellä oli aina pullollinen sitä saatavissa. Pullo -oli iso ja musta, paperinen nimilippu kaulassa. Se oli lasten -kauhistus. - -Kun Filip oli lakannut huutamasta ja leikki oli taas alkanut, -sairastuivat myöskin nuket, kuten tavallista, ja niin kävi myöskin -"Pikerille", Hannan pienelle keltaiselle tuolille, jota hän aina -kuvitteli nukeksi. Hän sitoi sen selkään vanhan esiliinan ja otti sen -tavallisesti mukaansa nukkumaan -- ei _vuoteeseen_, se olisi ollut -liian vaivalloista, vaan sängyn pieleen sidottuna. Nyt hän kertoi -toisille lapsille, että Pikeri todellakin oli hyvin sairas. Sen -täytyi saada jotain lääkettä niinkuin Filipinkin. - -"Anna sille vähän vettä", esitti Dorry. - -"En", sanoi Hanna päättäväisesti, "sen täytyy olla mustaa ja pullosta -kaadettua, muutoin se ei vaikuta." - -Mietittyään hetkisen hän juoksi hiljaa käytävän poikki Izzie-tädin -huoneeseen. Siellä ei ollut ketään, mutta Hanna tiesi, missä Elixir -Prota säilytettiin -- kaapin kolmannella hyllyllä. Hän vetäsi yhden -laatikon auki, nousi sen laidalle ja yletti ottaa pullon. Lapset -olivat haltioissaan hänen marssiessaan takaisin pullo toisessa -kädessä, korkki toisessa. Hän kaatoi runsaan annoksen Pikerin -puiselle istuimelle, jota Hanna kutsui sen syliksi. - -"Kas niin, kas niin, poika parkani", sanoi hän taputellen sen -olkapäitä -- tarkoitan sen käsinojaa -- "niele se -- se tekee sinulle -hyvää." - -Juuri silloin tuli Izzie-täti sisälle, ja hän näki mieliharmikseen -jotain mustaa ja tahmeata juoksevan matolle. Se oli Pikerin lääke, -jota se oli kieltäytynyt nielemästä. - -"Mitä tuo on?" kysyi hän ankarasti. - -"Vauvani on kipeä", änkytti Hanna näyttäen syyllistä pulloa. - -Izzie-täti napsautti sormustimellaan häntä päähän ja sanoi hänen -olevan hyvin pahan tytön. Se saattoi Hannan murjottamaan ja itkemään. -Izzie-täti pyyhki lääketahran ja korjasi Elixirin huoneeseensa -sanoen: "En ole koskaan nähnyt tällaista -- niinhän se aina on -maanantaisin." - -En rohkene kertoa, mitä muita kepposia lastenkamarissa tehtiin sinä -päivänä. Mutta myöhään iltapäivällä kuultiin hirveää huutoa, ja kun -ihmiset talon joka kulmalta kiiruhtivat katsomaan, niin lastenkamarin -ovi oli sulettu, eikä kukaan päässyt sisälle. Izzie-täti käski -avaimenreiästä aukaisemaan oven, mutta lasten huuto oli niin äänekäs, -ettei hän pitkään aikaan saanut vastausta. Vihdoinkin Elsie hirveästi -nyyhkyttäen selitti Dorryn sulkeneen oven, avainta ei saattanut -vääntää, eivätkä he saaneet ovea auki. _Pitäisikö_ heidän jäädä sinne -ainaiseksi ja kuolla nälkään. - -"Ei tietystikään, sinä hupakko", huudahti Izzie-täti. "Hyvänen -aika! Mitähän ihmeissä ensi kerralla tapahtuukaan? Älä itke, Elsie --- kuuletko, mitä sanoin? Muutamien minuuttien perästä te kaikki -pääsette sieltä." - -Ja todellakin, kuuluikin pian laskuverhojen ratinaa ja Santeri, -palvelija, seisoi ulkopuolella korkeilla tikapuilla nyökyttäen -päätään lapsille. Pienokaiset unohtivat heti pelkonsa. He riensivät -aukaisemaan ikkunaa, ja Santerin kiivettyä sisälle ja avattua -oven he hyppivät ja keikkuivat hänen ympärillään. Heistä tuntui -suuremmoiselta tulla täten vapautetuiksi, ja Dorry alkoi jo ylpeillä -siitä, että hän oli sulkenut heidät huoneeseen. - -Mutta Izzie-täti ei ottanut asiaa samalta kannalta. Hän torui -heitä kovasti ja sanoi heidän olevan vaivalloisia lapsia, joita -ei voinut minuutiksikaan uskoa näkyvistään, ja että hän melkein -katui aikomustaan mennä iltasaarnaan sinä iltana. "Mistäpä tiedän", -päätteli hän, "vaikkapa ennen kotiinpaluutani olisitte sytyttäneet -talon tuleen tai saattaneet jonkun hengiltä?" - -"Voi, emme me sitä tee, emmehän toki!" valittivat lapset sellaisen -hirveän otaksuman liikuttamina. Mutta mitä vielä -- kymmenen minuutin -perästä he olivat unohtaneet sen kokonaan. - -Koko sen ajan oli Katy istunut kirjakaapin ulkonevalla reunalla -kirjastohuoneessa lukemassa erästä kirjaa. Se oli Tasson _Vapautettu -Jerusalem_. Sen kirjoittaja oli italialainen, mutta joku oli sen -kääntänyt englanniksi. Se oli kyllä merkillinen kirja pienen tytön -lempikirjaksi, mutta oli miten oli, Katy piti siitä paljon. Se kertoo -ritareista, hienoista naisista, jättiläisistä ja taisteluista. Se -saattoi hänen verensä vuorotellen hehkumaan ja jähmettymään, ja -tuntui siltä, kuin hänen olisi täytynyt syöksyä jotain vastaan, -huutaa ja lyödä. Katy rakasti luonnostaan lukemista. Isä kehoitti -häntä siihen. Ainoastaan muutamia kirjoja säilytti isä lukittuna, -muutoin hän antoi Katylle täyden vapauden kirjastohuoneessa. Hän -luki kaikellaisia kirjoja: matkakertomuksia, saarnoja ja vanhoja -aikakauslehtiä. Ei mikään ollut niin ikävää, ettei hän olisi jaksanut -lukea sitä. Jos oli jotain oikein mielenkiintoista, valtasi se hänet -niin kokonaan, ettei hän tiennyt mitään ympäristöstään. Pienet tytöt, -joiden kotona hän vieraili, olivat huomanneet sen ja piiloittivat -aina satukirjansa, kun Katya odotettiin heille. Elleivät he tehneet -sitä, oli varmaa, että hän löytäisi jonkun kirjan ja syventyisi -siihen. Silloin ei hyödyttänyt häntä huudella tai kiskoa vaatteista, -sillä Katy ei nähnyt eikä kuullut mitään, ennenkuin oli palattava -kotiin. - -Mainittuna iltapäivänä hän luki _Jerusalemia_, kunnes pimeys esti -näkemästä. Astuessaan yläkertaan hän portailla kohtasi Izzie-tädin -hattu päässä ja huivi hartioilla. - -"Missä sinä olet ollut?" sanoi hän. "Olen huudellut sinua puolen -tuntia." - -"En kuullut sitä, täti!" - -"Mutta missä sinä olit?" intti Izzie-täti. - -"Kirjastossa lukemassa", vastasi Katy. - -Täti nyrpisti suutansa, mutta tuntien Katyn tavat, ei hän sanonut sen -enempää. - -"Aion mennä teelle rouva Hallin luo ja sitten -iltajumalanpalvelukseen", jatkoi hän. "Älä unohda pitää huolta -Cloverin läksyistä, ja jos Cecy tulee, kuten tavallista, lähetä hänet -ajoissa kotiin. Teidän tulee kaikkien olla vuoteessa kello yhdeksän." - -"Hyvä, täti", sanoi Katy, mutta luulen, ettei hän paljoakaan -kuunnellut, vaan ajatteli salaisesti sydämessään, kuinka hauskaa oli -saada Izzie-täti kerrankin poistumaan kotoa. Neiti Carr oli hyvin -velvollisuudentuntoinen, harvoin hän jätti lapset yksikseen, ei edes -illaksikaan. Kun hän joskus poistui, valtasi lapset uutuuden ja -vapauden tunne, joka on yhtä vaarallinen kuin hauskakin. - -Olen kuitenkin varma siitä, ettei Katy tällä kertaa tarkoittanut olla -vallaton. Innostuneitten ihmisten tavoin hän harvoin _tarkoitti_ -tehdä väärin, hän vain aina menetteli, miten milloinkin hänen -päähänsä pälkähti. Illallinen oli onnellisesti ohitse, ja kaikki -olisi saattanut käydä hyvin, elleivät lapset läksyt luettuaan ja -Cecyn tultua olisi alkaneet puhua "kikeristä". - -Kikeri oli leikki, jota he olivat vuosi sitten usein leikkineet. Se -oli omaa keksintöä, ja he olivat löytäneet sille tämän merkillisen -nimen eräästä vanhasta sadusta. Se oli jonkinlainen piilo- ja -hippaleikin sekoitus -- silmiä ei sidottu, vaan sen sijaan leikittiin -pimeässä. Yksi lapsista seisoi eteisessä, jota portaiden lamppu -valaisi himmeästi, jolla välin toiset kätkeytyivät lastenkamariin. -Kun kaikki olivat kätkössä, huusivat he "kikeri" merkiksi eteisessä -olijalle, että hän saisi tulla heitä etsimään. Tultuaan valoisasta -paikasta ei hän nähnyt mitään, jota vastoin toiset näkivät ainoastaan -hämärästi. Oli sangen jännittävää olla nurkassa kyyristyneenä ja -nähdä mustan olennon harhailevan ympäri huonetta koetellen oikealle -ja vasemmalle. Silloin tällöin joku, joka juuri oli päässyt hänen -tavoittelustaan, vilahti ohi, saavutti eteisen, "Vapauden linnan", -ja huusi iloisesti: "Kikeri, kikeri, kikeri, kii!" Sen, joka saatiin -kiinni, oli ruvettava etsijäksi. Carrin lapset olivat kauan aikaa -mieltyneinä tähän leikkiin, mutta paljon naarmuja ja sinermiä se -tuotti, ja lastenkamarissa kaadettiin ja särettiin niin monta -esinettä, että Izzie-täti vihdoinkin kielsi sitä leikkimästä. Siitä -oli jo vuosi, mutta kun he nyt taas puhuivat kikeristä, pisti heidän -päähänsä koettaa sitä uudelleen. - -"Emmehän me luvanneet", sanoi Cecy. - -"Emme, ja _isä_ ei kieltänyt sanallakaan meitä sitä leikkimästä", -lisäsi Katy, jolle isä oli kaikki kaikessa ja jonka sanoista tuli -aina ottaa vaari, jotavastoin Izzie-tätiä saattoi silloin tällöin -vastustaakin. - -He menivät kaikki yläkertaan. Vaikka Dorry ja Hanna olivatkin jo -puoleksi riisuutuneet, sallittiin heidän olla leikissä mukana. Filip -nukkui jo sikeästi toisessa huoneessa. - -Tietystikin se oli erittäin hauskaa. Clover kiipesi uunin reunalle -istumaan, ja silloin Katy ollen etsijänä ja tunnustellen rajummin -kuin tavallista sai käsiinsä Cloverin jalan, eikä voinut käsittää, -mistä se siihen tuli. Dorry langeta tärähti kovasti ja rupesi -itkemään, ja toisella kertaa Katyn puku tarttui säilikön ripaan -repeytyen pahanpäiväiseksi, mutta nehän olivat vain jokapäiväisiä -asioita vaikuttaakseen vähintäkään kikerin tarjoamaan hupiin. Ilo -ja riemu näytti kasvavan, kuta kauemmin leikittiin. Innostuksen -vallitessa aika kului nopeammin kuin aavistaa saattoi. Yhtäkkiä -kuului kesken melua ääntä -- vaunun oven läiskäys kuului aivan -selvästi portilta. Izzie-täti oli palannut iltasaarnasta! - -Voi sitä pelkoa ja hämmennystä! Cecy pujahti alakertaan kuin -ankerias, ja pelon siivillä hän pakeni polkua pitkin kotiinsa. -Samalla kun rouva Hall sanoi hyvää yötä Izzie-tädille ja sulki -Carrien oven lujaa, hämmästyi hän varmaankin kuullessaan -oman ovensakin käyvän, aivankuin kaiku olisi vastannut hänen -ovenlyöntiinsä. Mutta hän ei ollut epäluuloinen, ja mentyään -makuuhuoneeseen, näki hän Cecyn vaatteet asetettuina tuolille ja -Cecyn itsensä vuoteessa sikeässä unessa, ainoastaan vähän punakampana -kuin tavallista. - -Sillä aikaa Izzie-täti meni yläkertaan, ja mikä pelästys valtasikaan -silloin lapset! Katy huomasi sen ja livisti halpamaisesti omaan -huoneeseensa, jossa hän meni nukkumaan mahdollisimman pian. Mutta -toisille oli maatameno vaikeampaa; heitä oli niin monta toinen -toisensa tiellä, eikä ollut edes lamppuakaan valaisemassa. Dorry -ja Hanna pujahtivat peitteen alle puoleksi riisuutuneina. Elsie -hävisi näkyvistä, mutta Clover myöhästyi kumpaisestakin. Kuultuaan -Izzie-tädin askeleet eteisestä, hän teki aika kepposen, lankesi -polvilleen, kätki kasvonsa tuolille ja alkoi rukoilla hyvin kovalla -äänellä iltarukouksiaan. - -Izzie-täti tuli sisään kynttilä kädessä ja pysähtyi kynnykselle tästä -näytelmästä hämmästyneenä. Hän istuutui odottamaan, jotta Clover -ehtisi lukea rukouksensa loppuun; mutta Clover ei uskaltanut tehdä -sitä, vaan yhä uudelleen toivottomasti kertaili: "Levolle lasken, -Luojani." Viimein Izzie-täti sanoi sangen nyrpeästi: - -"Riittää, Clover, voit nousta!" - -Clover nousi tuntien olevansa pahantekijä, niinkuin hän olikin, sillä -olihan paljon pahempi olla rukoilevinaan kuin olla tottelematon -Izzie-tädille ja olla valveilla vielä kymmenen jälkeen. En luule -kumminkaan, että Clover sitä silloin vielä ymmärsi. - -Izzie-täti alkoi heti riisua häntä, ja sitä tehdessään hän kyseli -niin paljon, että hän kohta oli asian perillä. Hän nuhteli Cloveria -kovasti, ja jättäen hänet pesemään kyyneleisiä kasvojaan, meni hän -Hannan ja Dorryn luo, jotka sikeässä unessa kuorsasivat vuoteessaan -niin kovaa kuin taisivat. Hän huomasi jotain erikoista vuoteessa, ja -katseltuaan tarkemmin nosti hän peitettä, ja ihme ja kumma, siinä he -olivat puoleksi puettuina ja koulukengät jalassa. - -Sellainen ravistelu, jolla Izzie-täti herätti näitä pieniä vekkuleja, -olisi ollut omiansa herättämään minkä unikeon tahansa. Vastoin -tahtoaan pakoitettiin Hanna ja Dorry havahtumaan. Heitä lyötiin ja -toruttiin, ja heidän täytyi riisuutua. Koko ajan Izzie-täti seisoi -heidän vieressään kuin mikäkin lohikäärme. Hän oli juuri ehtinyt -peittää heidät lämpimään vuoteeseen, kuin Elsie muistui hänen -mieleensä. - -"Missä pikku Elsie on?" huudahti hän. - -"Vuoteessa", sanoi Clover nöyrästi. - -"Vuoteessa", toisti Izzie-täti hyvin hämmästyksissään. Kumartuen hän -vetäsi voimakkaasti puoleensa pyörillä liikkuvan vuoteen, ja eikös -totta, täti näki siinä Elsien täysissä tamineissa, kengätkin jalassa, -mutta niin sikeässä unessa, etteivät Izzie-tädin ravistelut ja -nipistelyt kyenneet häntä herättämään. Häneltä riisuttiin vaatteet ja -kengät ja yöpaita puettiin ylle, mutta siitä huolimatta Elsie nukkui, -ja hän oli ainoa lapsista, joka ei sinä iltana saanut ansaitsemiansa -nuhteita. - -Katy ei ollut edes nukkuvinaankaan Izzie-tädin saapuessa hänen -huoneeseensa. Hänen uinahteleva omatuntonsa oli herännyt, ja hän -loikoi vuoteessaan hyvin suruissaan siitä, että oli saattanut sekä -toiset että itsensä tähän pulaan, ja ettei hän ollut kyennyt pysymään -viimeisessä päätöksessään, "olla nuorempien hyvänä esimerkkinä". Hän -oli niin onneton, että Izzie-tädin ankarat sanat tuottivat hänelle -melkein lievitystä. Vaikka hän itki itsensä uuvuksiin, aiheutui -se pikemmin hänen omista synkistä ajatuksistaan kuin Izzie-tädin -torumisista. - -Vielä ankarammin hän itki seuraavana päivänä, sillä tohtori Carr -puhui hänelle vakavammin kuin koskaan ennen. Hän muistutti Katylle -sitä aikaa, jolloin hänen äitinsä kuoli, ja kuinka hän oli sanonut: -"Katyn täytyy isoksi kasvettuaan tulla pienokaisten äidiksi." -Isä kysyi, eikö hän luullut ajan jo olevan käsissä ryhtyä siihen -kalliiseen tehtävään. Katy parka! Hän nyyhkytti niinkuin hänen -sydämensä olisi ollut pakahtumaisillaan, ja vaikkei hän tehnyt -mitään lupauksia, luulen, ettei hän sen päivän jälkeen enää ollut -aivan niin ajattelematon. Kaikki toiset lapset isä kutsui luokseen -ja antoi heille jyrkän kiellon, ettei "kikeriä" saanut enää koskaan -leikkiä. Harvoin tapahtui, että isä kielsi mitään leikkiä, vaikkakin -ne olisivat olleet rajujakin, joten kielto nyt todellakin vaikutti -levottomaan lapsijoukkoon. He eivät enää koskaan sen jälkeen ole -leikkineet kikeriä tähän päivään saakka. - - - - -V LUKU - -Ylisillä - - -"Sen minä vakuutan", sanoi neiti Petingill laskien työnsä käsistään, -"että nuo lapset särkevät kaikki. Mitähän ihmeissä he nyt taas -aikovatkaan tehdä?" - -Neiti Petingill istui pihanpuoleisessa pienessä huoneessa, jossa hän -aina majaili, kun hän tuli Carreille muutamaksi viikoksi parsimaan -ja paikkaamaan. Hän oli mitä herttaisin ja hullunkurisin vanha -nainen, joka päiväpalkasta kävi perheissä ompelemassa. Hänen kasvonsa -olivat pyöreät ja muistuttivat hyvänmakuista paistettua omenaa. -Niitä peittivät tuhannet ristiin rastiin kulkevat, hyväntahtoisuutta -ilmaisevat rypyt. Hän oli pieni ja jäntevä, ja hänen hilkkansa -alta näkyi tomuisen newfoundilaisen koiran värinen irtotukka. Hän -käytti silmälaseja, mutta huolimatta heikkonäköisyydestään oli hän -erinomainen työntekijä. Kaikki pitivät neiti Petingillistä, vaikka -Izzie-täti kerran sanoi, että hänen kielensä oli "keskeltä kiinni." -Izzie-täti teki tämän huomautuksen ollessaan pahalla päällä eikä -ollut ollenkaan valmistunut siihen, että Filip menisi heti pyytämään -neiti Petingilliä "pistämään sen ulos." Sen hän kohteliaasti tekikin, -ja toiset lapset kokoontuivat sitä katsomaan. He eivät saattaneet -huomata sen eroavan muiden kielistä, mutta Filip väitti keksineensä -siinä jotain merkillistä, täytyihän niin olla, olihan se selvää, -koska se kerran oli kiinnitetty niin merkillisellä tavalla. - -Minne ikänä neiti Petingill menikään, kuletti hän kaikki aarteensa -mukaansa. Lapset pitivät hänen tulostaan, sillä oli yhtä hauskaa -nähdä hänen matkalaukkuansa avattavan kuin kuunnella satuja tai -olla sirkuksessa. Neiti Petingill pelkäsi kovasti murtovarkaita. -Hän valvoi puoliyöhön odottaen heidän saapumistaan, eikä mikään -maailmassa olisi saanut häntä lähtemään pois kotoa ottamatta mukaansa -"hopeitaan". Tämä mahtava sana tarkotti kuutta vanhaa teelusikkaa, -jotka olivat hyvin ohkaset, kirkkaat ja terävät, voiveistä, jonka -varressa oli kirjoitus: "Kiitollisuuden osoitukseksi seitsenvuotiaan -Ithuriel Jobsonin hengen pelastamisesta, kun hän sairasti -kurkkutulehdusta." Neiti Petingill oli hyvin ylpeä veitsestään. Se -ja lusikat matkustivat hänen käsivarrellaan riippuvassa pienessä -korissa, joka ei koskaan saanut olla poissa hänen näkyvistään, -vaikkakin perhe, jolle hän ompeli, olisi kuulunut maailman -rehellisimpien ihmisten joukkoon. - -Paitsi hopeita sisältävää koria, kuljetti neiti Petingill aina -mukanaan kirjavan kissansa, Tomin. Se oli kaunis ja tietoinen -vaikutusvoimastaan. Tom hallitsi neiti Petingilliä rautaisella -valtikalla ja istui aina keinutuolissa, jos sellainen vain oli -saatavissa. Eihän siitä väliä, missä _se_ istui, tuumi neiti -Petingill, sillä Tom oli heikko ja tarvitsi mukavan paikan. Iso -perheraamattu seurasi myöskin mukana, samoin hienosta punaisesta -kankaasta tehty neulatyyny sekä vanhojen herra ja rouva Petingillin -ja Peter Petingillin varjokuvat. Jälkimäinen Petingill oli hukkunut -merellä. Vielä oli mukana rouva Porterin valokuva -- hänen nimensä -oli ennen ollut neiti Marcia Petingill -- ja rouva Porterin miehen -ja heidän lastensa valokuvat. Monta pientä laatikkoa ja purkkia -kuului myöskin hänen matkatavaroihinsa, ja pitkä rivi isoja ja pieniä -pulloja täynnä kotona valmistettuja lääkkeitä sekä yrttiteetä. Neiti -Petingill ei olisi saattanut nukkua, elleivät nämä lääkkeet olisi -olleet hänen vierellään, sillä hänellä oli tapana sanoa, mistä hän -voisi tietää, eikö hän sattuisi saamaan jonkinlaista "kohtausta" ja -kuolisi inkivääripalsamin tai kuninkaantippojen puutteessa. - -Carrin lapset pitivät aina niin suurta ääntä, että täytyi tapahtua -jotain tavatonta, ennenkuin neiti Petingill laski työn käsistään, -kuten hän nyt teki ja hypähti ikkunan luo. Siellä _oli_ todellakin -hirmuinen melu. Dorry huusi "eläköötä", jalkoja polettiin, iloisia -kimakkoja ääniä kuului. Katsoessaan ikkunasta neiti Petingill -näki kaikki kuusi -- ei, seitsemän, sillä Cecy oli myöskin siellä --- ryntäävän puuvajan ovesta eli paremmin sanoen holviaukosta ja -kiiruhtavan meluten pihan poikki. Katy oli etunenässä kantaen isoa -mustaa pulloa, jossa ei ollut korkkia. Toiset kantoivat molemmissa -käsissään joitakin leivoksilta näyttäviä. - -"Katariina Carr! _Katariina_!" huusi neiti Petingill nopauttaen -ikkunaan kovasti. "Etkö näe, että sataa? Sinun tulisi hävetä -salliessasi pikku veljiesi ja siskojesi mennä ulos ja kastua sillä -tavalla!" Mutta kukaan ei kuullut häntä, ja lapset hävisivät vajaan, -mistä ei näkynyt muuta kuin tyttöjen ja poikien housujen heilumista, -kun he kiipesivät vajan perällä jonkinlaisilla tikapuilla. Neiti -Petingill vetäytyi paikoilleen tyytymättömänä äännähtäen, asetti -silmälasit nenälleen ja ryhtyi jälleen ompelemaan Katyn ruudullista -hametta, jonka etupiedin oli keskeltä kahdesta paikasta sikin sokin -repeytynyt. Katyn puvut, ihmeellistä kyllä, aina repeytyivät juuri -siltä kohdalta. - -Jos neiti Petingillin silmät olisivat nähneet vähän kauemmaksi, -olisivat ne huomanneet, etteivät lapset kiivenneet tikapuita, vaan -pitkin pystyhirttä, johon oli lyöty rautanauloja noin jalan verran -päähän toisistaan. Tarvitsi ottaa sangen pitkä askel toisesta -naulasta toiseen, Pienokaiset eivät olisi onnistuneet ollenkaan, -elleivät Clover ja Cecy olisi työntäneet heitä hyvin voimakkaasti -alhaalta ja ellei Katy ojennetuin käsin olisi vetänyt ylhäältä. -Vihdoinkin he pääsivät kaikki onnellisesti ylös viehättävään -piilopaikkaansa, jota aion tässä kuvata. - -Kuvittele ikkunaton pimeä ullakko, jonne pääsee hyvin vähän valoa -lattian nelikulmaisesta aukosta ja jonne naulainen pystyhirsi johtaa. -Siellä oli väkevä viljan tuoksu, vaikkakin vilja oli jo viety pois, -nurkat täynnä tomua ja hämähäkin verkkoja, seinälaudat paikotellen -märkiä, sillä ullakon katto vuoti. - -En ole koskaan päässyt perille, mistä syystä Carrin lapset pitivät -tästä paikasta enemmän kuin muista sateisina lauantaina, jolloin -ei saattanut ulkona leikkiä. Izzie-tätiä myöskin tämä mieliteko -kummastutti. Hänen nuorena ollessaan -- hämärässä, kaukaisessa -menneisyydessä, jota aikaa ei yksikään hänen veljentyttäristään ja --pojistaan oikein uskonut olleenkaan -- ei hänellä ollut koskaan -ollut tuollaisia omituisia taipumuksia etsiä koloja ja nurkkia -sekä kaikellaisia kätköpaikkoja. Izzie-täti olisi mielellään -kieltänyt heitä menemästä ylisille, mutta tohtori Carr oli luvannut. -Izzie-tädin tehtäväksi jäi keksiä kertomuksia lapsista, jotka -kiivetessään tikapuita ja portaita olivat monella hirveällä tavalla -katkaisseet luunsa. Mutta hänen kertomuksensa eivät vaikuttaneet -muihin kuin Filipiin, ja itsepäinen joukkue pysyi tavoissaan ja -kiipesi naulaista pystyhirttä pitkin niin usein kuin halutti. - -"Mitä pullossa on?" kysyi Dorry tuskin ylisille päästyään. - -"Älä ole ahne", vastasi Katy vakavasti, "sen saat tietää, kun aika -joutuu. Se on jotain _herkkua_, saat uskoa minua." - -"Nyt olisi parasta", jatkoi hän saatuaan Dorryn vaikenemaan, "että -antaisitte leivoksenne minun talteeni. Ellette anna, syödään ne -varmaankin ennen juhlaa, ja sitten, ymmärrättehän, ei meillä ole -millä juhlia." - -Niin he jokainen ojensivat leivoksensa hänelle. Dorry, joka oli -alkanut syödä omaa leivostansa heti ylisille päästyään, oli vähän -vastahakoinen, mutta tottuneena aina tottelemaan Katya, ei hän -nytkään tahtonut tehdä toisin. Iso pullo pantiin nurkkaan ja -leivoskasa sen ympärille. - -"Se on oikein", jatkoi Katy, joka ollen vanhin ja isoin aina johti -heidän leikkejään. "Nyt, jos olemme selvillä asioistamme ja valmiit, -saattavat pidot alkaa. Ensi numero on neiti Hallin kirjoittama -'Murhenäytelmä Alhambra'." - -"Ei", huusi Clover, "ensiksi 'Sininen taikuri eli Hebridein Edwitha', -tiedäthän Katy." - -"Enkö ole kertonut?" sanoi Katy, "sitä on kohdannut hirveä -onnettomuus." - -"Voi, mikä?" huusivat kaikki toiset, sillä "Edwitha" oli perheen -mielikertomus. Se kuului niihin kertomuksiin, joita Katy alituiseen -kirjoitteli jaksottain. Se kertoi hienosta naisesta, ritarista ja -sinisestä taikurista sekä Bob nimisestä villakoirasta. Sitä oli -jatkunut niin monta kuukautta, että kaikki olivat jo unohtaneet sen -alun. Kellään ei ollut enää erikoista halua kuulla loppua, mutta -kuitenkin oli sen ennenaikainen, surullinen loppu mieltäliikuttava. - -"Sanon sinulle jotain", sanoi Katy, "vanha tuomari Kirby kävi tänään -vieraisilla Izzie-tädin luona. Olin lukemassa pienessä huoneessa, -mutta näin hänen tulevan sisälle ja vetävän alleen ison tuolin ja -istuutuvan siihen, ja minä olin melkein huutamaisillani: 'Älä!'" - -"Miksi?" huudahtivat lapset. - -"Ettekö huomaa? Olin piiloittanut 'Edwithan' selkänojan ja istuimen -väliin. Se on erinomainen piiloituspaikka, sillä istuimen voi vetää -taaksepäin kuinka paljon tahansa; mutta 'Edwithaa' oli aika paksu -käärö, ja vanha tuomari Kirby tarvitsee niin paljon tilaa, jotta -luulin hänelle käyvän hankalaksi istua siinä. Ja totta tosiaan, -tuskin hän oli istahtanut, ennenkuin kuului paperin rapinaa, ja hän -hypähti pystyyn huudahtaen: 'Siunatkoon! mitä se on?' Ja sitten hän -alkoi kaivamistaan kaivella; hän löysi kokonaisen käärön paperia -ja asetti lasit nenälleen katsoakseen mitä se oli; silloin astui -Izzie-täti sisälle." - -"No, mitä sitten tapahtui?" huusivat lapset nauruun -purskahtamaisillaan. - -"Oi", jatkoi Katy, "Izzie-täti asetti myöskin lasit nenälleen ja -kohautti silmiään -- tiedättehän, miten hän tekee -- ja tuomari ja -hän lukivat siitä pienen palan, sen ensimäisen osan, muistattehan, -missä Bob varastaa sinipillerit ja taikuri koettaa heittää hänet -mereen. Ette voi kuvitella, kuinka hullunkurista oli kuulla -Izzie-tädin lukevan 'Edwithaa' ääneen", ja Katy sai naurukohtauksen -sitä muistellessaan. "Kun hän ehti sanoihin 'oi, Bob -- minun -enkelini Bob!' pyörähdin minä pöydän alle ja pistin pöytäliinan -nurkan suuhuni hillitäkseni nauruani. Hetken perästä kuulin -Izzie-tädin kutsuvan Dobbya ja antavan hänelle lehdet sanoen: 'Tässä -on käärö roskaa, jonka toivon sinun heittävän keittiön uuniin.' -Ja hän sanoi minulle jälkeenpäin, että hän luulee minun joutuvan -hullujenhuoneeseen, ennenkuin olen kahtakymmentä täyttänyt. Oli hyvin -pahasti tehty", lopetti Katy puoleksi nauraen ja puoleksi itkien, -"polttaa vastakirjoitettu lukukin. Mutta olipa hyvä -- ettei hän -löytänyt Kuivatavara-laatikon haltiaa, joka oli kätkettynä tuolin -takimaiseen osaan." - -"Ja nyt", jatkoi juhlamenojen ohjaaja, "me alotamme. Neiti Hall, -olkaa hyvä ja nouskaa!" - -Neiti Hall, hämillään hienosta nimityksestään, nousi posket -punoittavina. - -"Kerran", luki hän, "kuutamo paistoi Alhambran saleihin, ja ritari -asteli pitkin askelin levottomana käytävässä, ajatteli, ettei hän -koskaan tulisi." - -"Kuka -- kuuko?" kysyi Clover. - -"Ei tietystikään", vastasi Cecy; "vaan neiti, jota hän rakasti. -Seuraavat rivit kertovat hänestä, mutta sinä keskeytit. - -"Hänellä oli hopeaturbaani, jossa oli jalokivillä koristeltu puolikuu. -Kun hän pujahti korregidoriin, niin kuun säteet valaisivat sitä, ja -se kimalteli kuin tähdet. 'Siis sinä tulit, Zuleika?' 'Niin, herrani.' - -"Juuri silloin kuului teräksen kalsketta, ja Zuleikan teräkseen puettu -isä kiiruhti sisälle. Hän veti miekkansa tupesta, ja samoin tekivät -muutkin. Vielä hetki, ja he molemmat makasivat kuolleina ja jäykkinä, -kuun säteitten valaisemina. Zuleika kirkaisi kovasti ja heittäytyi -heidän päälleen. Morsiankin oli kuollut! Siinä murhenäytelmä -Alhambran loppu!" - -"Sepä oli kaunis", sanoi Katy hengittäen syvään, "mutta kovin -surullinen. Ihania satujahan sinä, Cecy, kirjoitatkin! Mutta -toivoisin, ettet aina surmaisi ihmisiä. Miksei ritari saattanut -surmata isää -- ei, luulen, ettei Zuleika olisi sitten mennyt -naimisiin hänen kanssaan. No, isähän olisi voinut -- oh, ei sekään -sopisi! Mutta miksi ensinkään tarvitsee kenenkään kuolla? Miksei -antaa heidän langeta toistensa kaulaan ja sopia." - -"Miksi, Katy!" huudahti Cecy, "eihän se olisi muutoin ollut -murhenäytelmä. Ymmärräthän, sen nimi on 'Murhenäytelmä Alhambra'." - -"No, hyvä", sanoi Katy nopeasti, sillä Cecyn huulet alkoivat pidetä -ja hänen vaaleanpunaiset poskensa punehtua, aivankuin hän olisi ollut -itkuun purskahtamaisillaan, "ehkä olikin kauniimpaa antaa heidän -kaikkien kuolla, mutta kun sinun naisesi ja miehesi aina kuolevat, -niin minä ajattelin, vaihtelun vuoksi, ymmärräthän! -- Mikä ihana -sana onkaan tuo 'korrigedori' -- mitä se merkitsee?" - -"En tiedä", vastasi Cecy aivan lohdutettuna. "Sen löysin 'Granadan -valloituksesta', luulen, että se merkitsee käytävää." - -"Seuraava numero", jatkoi Katy katsellen ohjelmaa, "on 'Seppi, -vaatimaton runo', Clover Carrin kirjoittama." - -Kaikki lapset tirskuivat, mutta Clover nousi tyynesti ja lausui -seuraavat säkeistöt: - - "Sä tunsitko pienen koirasen, - Niin kiltin, herttaisan? - Ja Seppi se oli nimi sen, - Jos tietää tahdotaan. - - Kuin helmet sen silmät loistivat, - Sen häntä pehmoinen, - Kuin vienonpehmiät untuvat, - Ain' heilui hyväillen. - - Sen karva ol' silkin kiiltävä, - Ja maito ruokanaan. - Mut kerran se keittiön pöydältä - Sai suuhuns' pomaadaa. - - Ja tuli niin hirveän sairaaksi, - Ett' oikein läähätti. - Ja siihen nyt loppua täytyvi - Myös tämän lauluni. - - Sillä Seppi se kuoli kun kuolikin -- - Siit' on jo viikkoja, - Ja surevin mielin haudattiin, - Ja sit' yhä suren ma." - -"Runolle" taputettiin käsiä kovasti, kaikki lapset nauroivat, -huusivat ja taputtivat niin, että ullakko kaikui. Mutta Cloverin -kasvot pysyivät yhtä tyyninä ja hän istuutui aivan vakavana. -Suupieliin kumminkin ilmestyi pieniä kuoppia, jotka hetken perästä -hävisivät. Nuo kuopat olivat osaksi luonnolliset ja osaksi, ikävä -tunnustaa, terävän kivikynän tuotteita, sillä Clover paineli niitä -kivikynällä joka päivä läksyjä lukiessaan. - -"Nyt", sanoi Katy melun vaiettua, "nyt seuraa neiti Elsie ja neiti -Hanna Carrin 'Hengellisiä runoja'. Pää pystyyn Elsie ja lausu -selvästi, ja sinä, Hanna, et saa tirskua tuolla tavalla, kun sinun -vuorosi tulee!" - -Mutta Hanna naureskeli yhä enemmän tuon varoituksen kuultuaan ja -pidellen käsiään kovasti puristettuina suunsa edessä tirkisteli -sormiensa lomitse. Elsie oli kuitenkin juhlallinen kuin jokin pieni -tuomari. Hyvin arvokkaasti hän alkoi: - - "Kun välkkyvin miekoin enkeli - Edenist' Aatamin, Eevan karkoitti, - He maailmalle joutui, mut' kerran nuo - Viel astuskelivat Edenin luo. - Ja siellä onnen aikoja muistelivat, - Kuink' kukat tuoksui ja linnut laulelivat. - Ja Eeva se itki ja Aatamikin, - Kun pois oli autuus Paratiisin." - -Dorry nauraa tirskutteli sille, mutta levollinen Clover sai hänet -vaikenemaan. - -"Sinä et saa", sanoi hän, "se on raamatusta otettu, käsitäthän. Nyt, -Hanna, on sinun vuorosi." - -Mutta Hanna vastusti pitäen kättä suullaan, ja hänen pienet pyöreät -olkapäänsä hytkivät naurusta. Viimeinkin sai hän suurella vaivalla -kasvonsa totisiksi, ja puhuen mahdollisimman nopeaan, lausui hän -nauraen: - - "Bileamin aasi näk' enkelin - Ja pysähtyi, säikähti, - Mut Bileam ei nähnyt enkeliä, - Vaan hosui hurjasti." - -Sen jälkeen hän taas piiloutui sormiensa taakse, jolloin Elsie jatkoi. - - "Elias puron varrella - Eli korpin antimin, - Sai leivän korpin nokasta - Ja ruokaa muutakin." - -"Jatka, Hanna", sanoi Katy, mutta parantumaton Hanna nauraa hytki -taaskin, eivätkä he voineet kuulla muuta kuin: - - "Ja karhut ne tuli ja söivät, söivät." - -Nämä "säkeet" kuuluivat suuremmoiseen runoelmaan, jota Clover ja -Elsie olivat enemmän kuin vuoden suunnitelleet. Se oli jonkinlainen -pientenlasten raamattu. Kun se valmistuisi, toivoivat he saavansa sen -painetuksi ja sidotuiksi punaisiin kansiin, ja kansiin pantaisiin -kumpaisenkin tekijän kuvat. "Nuorten runoraamattu" tulisi sen -nimeksi. Isää suuresti huvitti ne osat, jotka hän oli kuullut, ja hän -esitti sen nimeksi "Vuodekirja", kun se oli pääasiallisesti sepitetty -vuoteessa, mutta Elsie ja Clover närkästyivät kovin, eivätkä -tahtoneet kuulla sellaisesta nimestä puhuttavankaan. - -Hengellisten runojen jälkeen oli Dorryn vuoro esiintyä. Hän oli -saanut valita lausuttavansa ominpäin, paha kyllä, sillä hänellä oli -eriskummallisen synkkä maku. Tällä kerralla oli hän valinnut iloisen -laulun, joka alkoi: - - "Kuuluu haudast' ääni kaamea." - -Ja nyt hän alkoi lausua sitä haikealla äänellä ja huomattavalla -painolla, maiskuttaen huuliaan sellaisissa säkeissä kuin: - - "Ruhtinaat, on multa oleva vuoteenanne, - Vaikka tornit on suojananne." - -Isot lapset kuuntelivat sitä tuntien kauhunsekaista viehätystä ja -melkein nauttien selkää karmivista kylmistä väreistä. He kyyristyivät -lähelle toisiaan, kun Dorryn ontto ääni kaikui ullakon pimeästä -nurkasta. Filipille se oli kuitenkin liian synkkää. Sen lopussa -huomattiin hänen itkevän. - -"Minä en tahdo olla-a täällä parutettavana", nyyhkytti hän. - -"Kas niin, Dorry, sinä paha poika!" ärjähti Katy sitäkin äreämpänä, -kun tiesi itsellään olleen hyvin hauskan, "semmoista sinä saat aikaan -kamalilla runoillasi, peloittelet meidät kuoliaaksi ja saatat Filipin -itkemään." Ja hän ravisteli vähän Dorrya, joka alkoi uikuttaa. Filip -nyyhkytti yhä vieläkin, samoin alkoi Hannakin myötätunnosta toisia -kohtaan. _Ullakkojuhla_ näytti saavan surullisen lopun. - -"Minä menen kertomaan Izzie-tädille, etten pidä teistä", selitti -Dorry asettaen toisen jalkansa lattian aukkoon. - -"Et, sinä et mene", sanoi Katy tarttuen häneen, "sinä jäät tänne, -sillä _nyt_ me rupeamme viettämään juhlaa. Herkeä, Filip, ja Hanna, -älä ole pöllö, vaan tule tarjoamaan leivoksia." - -Sana "juhla" vaikutti heti seurueeseen. Filip tuli iloiseksi ja Dorry -muutti mieltään eikä mennytkään. Musta pullo pantiin juhlallisesti -keskelle, ja Hanna tarjosi hymyhuulin leivoksia. Ne olivat -pykälälaitaisia kuminaleivoksia ja maistuivat erinomaisen hyviltä. -Niitä oli kaksi kullekin, ja kun viimeinen oli syöty, pisti Katy -käden taskuunsa ja kaikkien suureksi riemuksi veti sokerit pohjalta --- seitsemän pitkää, ruskeata kanelipuikkoa. - -"Eikö ole hauskaa?" sanoi hän. "Debby oli hyväntahtoinen tänään -ja antoi minun pistää käteni laatikkoon, ja minä otin kaikista -pisimmät puikot sieltä. Kuule, Cecy, koska olet vieraanamme, saat -sinä juoda pullosta ensiksi." Herkku oli mietoa etikkavettä. Se -oli aivan lämmintä, mutta oli miten oli, ylisillä suoraan pullosta -juotuna se maistui oikein hyvältä. Sitä paitsi eivät he kutsuneet -sitä etikkavedeksi -- ei tietystikään! Kukin lapsi antoi ryypylleen -eri nimen, joten pullo oli kuin Signor Blitz, josta saattoi -kaataa tusinan verran erilaisia juomia. Clover nimitti osaansa -"vadelmajuomaksi", Dorry kutsui sitä "inkivääriolueksi", jotavastoin -Cecy, joka oli runollinen, otti kolme kulausta "Hydomel-juomaa", -jonka hän selitti olevan jotain hyvää ja valmistetun, kuten hän -luuli, mehiläisen vahasta. Kun viimeinen pisara oli juotu ja -viimeinen kanelipala purtu, järjestyi seurue taaskin kuuntelemaan -Filipin runoa -- - - "Vesipisarat pienet", - -jonka hauskan runon hän oli lausunut joka lauantai niin kauas -taaksepäin kuin he jaksoivat muistaa. Sen jälkeen sano Katy, että -"juhlan" henkinen puoli oli loppunut, ja he ryhtyivät kaikki -leikkimään "postivaunua", joka, huolimatta ahtaasta tilasta ja pään -alituisesta kattoon iskemisestä, oli niin hauska, että yhteinen "voi, -voi!" kuului teekellon kilistessä. Luulen että leivokset ja etikka -olivat vieneet heidän ruokahalunsa, sillä ei yhdelläkään ollut nälkä. -Izzie-täti hämmästyi suuresti nähdessään, miten välinpitämättömästi -Dorry katseli ruokapöytää ja sanoi: "Hyh! _ainoastaan_ luumuja, -sokerikakkuja ja vasta paistettuja korppuja! Minä en välitä -illallisesta." - -"Mikä lasta vaivaa? Hän on varmaankin sairas", sanoi tohtori Carr, -mutta Katy selitti: - -"Ei, isä; ei hän ole kipeä -- meillä on vain ollut juhlat ylisillä." - -"Oliko teillä hauskaa?" kysyi isä, ja Izzie-täti huokasi syvään -tyytymättömän näköisenä. Ja kaikki lapset vastasivat yhteen ääneen: -"Erinomaisen hauskaa!" - - - - -VI LUKU - -Läheiset ystävät - - -"Izzie-täti, saanko pyytää Imogen Clarkia meille vieraisille -lauantaina?" kysyi Katy yhtäkkiä eräänä iltana. - -"Kuka ihmeissä Imogen Clark on? En ole koskaan ennen kuullut sitä -nimeä", vastasi täti. - -"Oi, suloisin tyttö maailmassa! Hän on ollut rouva Knightin koulussa -ainoastaan vähän aikaa, mutta me olemme paraat ystävät. Ja, -Izzie-täti, hän on hyvin kaunis. Hänen kätensä ovat lumivalkeat, eikä -tuota suuremmat. Hän on vyötäisiltä hoikempi kuin toiset koulutytöt, -ja hän on herttainen ja niin kieltäytyvä ja epäitsekäs! Enkä luule, -että hänellä on hauskaa kotonaan! Saanko pyytää häntä?" - -"Kuinka sinä tiedät hänen olevan herttaisen ja kieltäytyvän, kun olet -tuntenut hänet niin vähän aikaa?" kysyi Izzie-täti vastustavalla -äänenpainolla. - -"Voi, hän kertoo minulle kaikki! Me kävelemme aina yksissä -välitunneilla. Tiedän paljon hänestä, ja hän on niin suloinen! Hänen -isänsä oli ennen rikas, mutta nyt he ovat köyhiä, ja Imogenin kengät -paikattiin viime talvena kaksi kertaa. Minä luulen, että hän on -perheen kukkanen. Et voi ajatellakaan, kuinka minä rakastan häntä!" -lopetti Katy tunteellisesta. - -"Ei, en minä voi", sanoi Izzie-täti. "En ole voinut koskaan, Katy, -käsittää sinun äkkipikaisia tuttavuuksiasi, enkä minä soisi sinun -kutsuvan tuota Imogenia, vai mikä hänen nimensä olikaan, ennenkuin -olen saanut joltakulta tiedustella hänestä." - -Katy risti kätensä epätoivoissaan. - -"Voi Izzie-täti!" huudahti hän, "Imogen tietää, että tulin sinulta -kysymään, ja hän seisoo juuri nyt portilla ja odottaa, mitä sinä -sanot. Ole hyvä, salli se vain tällä kertaa! Minua muuten niin -hirveästi hävettäisi." - -"No niin", sanoi Izzie-täti liikutettuna nähdessään onnettoman ilmeen -Katyn kasvoilla, "jos sinä olet häntä jo pyytänyt, ei kai minun -kieltoni mitään hyödytä. Mutta muistakin, Katy, tällaista ei saa enää -toiste tapahtua. En tahdo, että sinä pidät tapanasi kutsua tyttöjä, -ja sitten vasta tulet pyytämään minun lupaani. Isäsi ei tule olemaan -tästä ollenkaan mielissään. Hän on hyvin tarkka siitä, kenen kanssa -ystävyyttä solmit. Muistahan, millaiseksi rouva Spenser osottautui." - -Katy parka! Hänen taipumuksensa ihastua vieraisiin ihmisiin saattoi -hänet usein pulaan. Aina siitä asti, kun hän oppi kävelemään ja -puhumaan, olivat Katyn "parhaat ystävät" olleet pilan aiheina perheen -keskuudessa. - -Isä koetti kerran pitää heistä luetteloa, mutta heidän lukunsa kasvoi -niin, että hän epätoivoissaan jätti sen. Listalla oli ensiksi pieni -irlantilainen tyttö, nimeltään Marianne O'Riley. Marianne asui erään -kadun varrella, jota Katy kulki kouluun mennessään. Se ei ollut rouva -Knightin koulu, vaan eräs valmistava koulu, jossa Dorry ja Hanna -nyt kävivät. Mariannella oli tapana valmistaa voipiiraita äitinsä -talon edustalla, ja Katy, joka oli noin viiden vuoden vanha, jäi -usein häntä auttamaan. Yhteinen leipominen vei heidät niin lähelle -toisiaan, että Katy päätti ottaa Mariannen omaksi pieneksi tytökseen -ja kasvattaa hänet jossain turvallisessa piilopaikassa. - -Cloverille hän puhui tästä suunnitelmastaan, muttei kenellekään -muulle. Miellyttävä salaisuus mielessään molemmat lapset alkoivat -säästää joka ilta vähän leivästään ja leivoksistaan. Täten -kerääntyi vähitellen kasa korppuja ja muuta hyvää. He veivät ne -kätköön ullakolle. He säästivät myöskin omenia, joita he olivat -saaneet kahden viikon aikana. He valmistivat vuoteen isoon tyhjään -laatikkoon, johon pantiin nukkien peitteet ja patjat leikkihuoneesta. -Kun kaikki oli valmiina, kertoi Katy rakastetulle Mariannelle -suunnitelmastaan, ja levollisena hän kehoitti Mariannea pakenemaan -uuteen kotiinsa ja ottamaan sen haltuunsa. - -"Emme kerro isälle emmekä äidille, ennenkuin hän on kasvanut -suureksi", sanoi Katy Cloverille. "Sitten me viemme hänet alakertaan, -ja sielläkös ihmettely syntyy! Älkäämme nimittäkö häntä Marianneksi. -Se ei ole kaunis nimi. Antakaamme hänen nimekseen Susanna, Susanna -Carr. Muista, Marianne, sinä et saa vastata, jos sanon sinua -Marianneksi, vaan kun sanon Susanna." - -"Kyllä, neiti", vastasi Marianne hyvin nöyrästi. - -Koko päivän kaikki onnistui erinomaisesti. Susanna asui -puulaatikossaan, söi kaikki omenat ja tuoreimmat leivokset ja oli -iloinen. Molemmat tytöt menivät vuorotellen salaa leikkimään "Vauvan" -kanssa, kuten he kutsuivat Mariannea, vaikka hän oli aika paljon -Cloveria pitempi. Mutta kun ilta tuli, ja lastenhoitaja sai Katyn -ja Cloverin ja kantoi heidät nukkumaan, alkoi neiti O'Riley pitää -ullakkoa hirvittävänä paikkana. Tirkistellessään laatikostaan näki -hän nurkassa mustia esineitä, joita hän ei muistellut päivällä -nähneensä. Todellisuudessa ne olivat matka-arkkuja, harjoja ja -pannuja, mutta pimeässä ne näyttivät aivan erilaisilta, isoilta ja -hirvittäviltä. Pikku Marianne parka koetti sietää sitä mahdollisimman -kauan, mutta kun vielä rottakin alkoi rapista seinässä aivan lähellä -häntä, lannistui hänen rohkeutensa kokonaan, ja hän rupesi kirkumaan -mitä kimakimmalla äänellä. - -"Mitä se on?" sanoi tohtori Carr, joka oli juuri tullut sisälle ja -oli menossa yläkertaan. - -"Kuuluu niinkuin ääni tulisi ullakolta", sanoi rouva Carr (sillä -tämä tapahtui ennen äidin kuolemaa). "Onkohan joku lapsista noussut -vuoteeltaan ja kävellyt unissaan yläkertaan." - -Ei, Katy ja Clover olivat paikoillaan lastenkamarissa. Sitten tohtori -Carr otti kynttilän käteensä ja kiirehti ullakolle, jossa kirkuminen -vain yltymistään yltyi. Kun hän saapui rappujen yläpäähän, lakkasi -huuto. Hän katseli ympärilleen. Ensiksi hän ei nähnyt mitään, sitten -ilmestyi pikkuinen pää ison puulaatikon reunalle ja surkea ääni -nyyhkytti: - -"Voi, neiti Katy, en todellakaan voi olla täällä kauempaa. Täällä on -rottia." - -"Kuka ihmeessä _sinä_ olet?" kysyi tohtori hämmästyneenä. - -"Minähän olen neiti Katyn ja neiti Cloverin vauva. Mutta minä en -tahdo tämän kauempaa olla vauvana. Minä tahdon kotiin äidin luo." - -Ja taas pienokaisparka korotti ääntään ja alkoi itkeä. - -Luulen, ettei tohtori Carr ollut koskaan elämässään nauranut niin -makeasti kuin silloin päästessään asian perille ja saadessaan tietää, -että Katy ja Clover olivat ottaneet itselleen kasvatin. Mutta hän -oli hyvin ystävällinen Susanna paralle ja kantoi hänet rappuja alas -lastenkamariin. Vuoteessa toisten lasten vieressä Marianne pian -unohti surunsa ja nukahti. - -Pikku sisarukset hämmästyivät kovasti aamulla herättyään kun -huomasivat Vauvan nukkuvan vierellään. Mutta heidän ilonsa muuttui -pian kyyneleiksi. Aamiaisen jälkeen tohtori Carr vei Mariannen kotiin -hänen äidillensä joka oli pelästynyt hirveästi hänen häviämisestään -ja hän selitteli lapsille, että ullakkosuunnitelmasta oli kokonaan -luovuttava. Suru oli suuri lastenkamarissa, mutta kun Marianne sai -luvan käydä heillä silloin tällöin leikkimässä haihtui se vähitellen. -Muutamia kuukausia tapahtuman jälkeen muutti O'Rileyn perhe -Burnetista, ja siihen loppui Katyn ensimäinen ystävyys. - -Seuraava tapaus oli vieläkin hullunkurisempi. Eräs omituinen -tummaihoinen nainen asui aivan yksinään pienessä mökissä koulun -lähellä. Hän oli vanha ja hyvin pahasisuinen. Naapurit kertoivat -hänestä niin hirvittäviä juttuja, että lapset pelkäsivät kulkea hänen -asuntonsa ohitse. Aina ennenkuin he sille kohdalle saapuivat he -menivät toiselle puolelle katua. Näin he tekivät niin säännöllisesti, -että ruohikkoon oli tallautunut polku. Mutta tämä pieni talo lumosi -Katyn jollakin tavalla. Hänestä oli hauskaa pälyillä sen oven -lähettyvillä, mutta hän oli kumminkin valmis juoksemaan tiehensä, -jos mummo sattui ryntäämään ulos luudanvarsi kädessä. Kerran hän -pyysi Santerilta ison kaalinpään ja pyöräytti sen mökin ovesta -sisään. Vanha mummo näkyi pitävän siitä, ja sen jälkeen Katy aina ohi -kulkiessaan pysähtyi puhuttelemaan häntä. Hän tuli niin rohkeaksi, -että istuutui portaille katselemaan vanhan mummon työskentelyä. Se -tuntui Katysta peloittavan hauskalta. Sehän oli aivankuin olisi -istunut leijonan luolan suulla ja pelolla odottanut, milloin hänen -majesteettinsa päähän pälkähtäisi hyökätä hänen kimppuunsa ja syödä -hänet suuhunsa. - -Sen jälkeen Katy ihastui erään saksalaisen kultasepän -kaksoistyttäriin. He olivat jo aikuisia, ja heillä molemmilla oli -aina yhtäläiset puvut. Heitä tuskin saattoi eroittaa toisistaan. -He osasivat yhtä vähän englantia, ja kun Katy ei osannut sanaakaan -saksaa, supistui heidän seurustelunsa hymyilyihin ja kukkavihkojen -lahjoittamiseen, joita Katy antoi heille, milloin he vain kulkivat -portin ohitse. Hän oli niin ujo, että hän, ojennettuaan kukkaset -heille, heti juoksi tiehensä. Kaksoiset nähtävästi olivat mielissään -tästä, sillä eräänä päivänä, kun Clover sattui katselemaan ikkunasta, -näki hän heidän avaavan portin, kiinnittävän pienen käärön pensaaseen -ja nopein askelin kiirehtivän pois. Tietysti hän heti huusi Katyä, ja -molemmat lapset riensivät katsomaan, mitä käärö sisälsi. Siinä oli -hilkka -- kaunis sinisestä silkistä tehty nuken hilkka, tekokukilla -koristettu. Siihen oli kiinnitetty paperilippu, jolle oli omituisella -ulkolaisella käsialalla kirjoitettu seuraavat sanat: - -"Pienelle kiltille tytölle, joka niin ystävällisesti antoi meille -kukkasia." - -Saatatte itse päättää, olivatko Katy ja Clover mielissään vai eivätkö. - -Tämä tapahtui Katyn ollessa kuusivuotias. En voi sanoa, kuinka monta -ystävää Katylla sen jälkeen oli ollut. Eräs konesiivooja ja eräs -höyrylaivan kapteeni kuuluivat niihin. Samoin myös rouva Sawyerin -keittäjä, miellyttävä vanha vaimo, joka opetti Katyä keittämään -ja neuvoi häntä valmistamaan munakastiketta ja sokerikakkua. Eräs -sievä ja hyvin puettu hattuompelija oli yksi heistä, ja häntä Katy -itsepintaisesti nimitti Estelle-serkuksi Izzie-tädin suureksi -harmiksi! Ystäviin kuului myöskin eräs kaupungin vankilassa oleva -rosvo, jonka ikkunan alla Katy seisoskeli mitä surkeimmalla äänellä -sanoen: "Minun käy teitä niin sääli, mies-parka! Onko teillä minun -kokoistani pientä tyttöä?" Miehellä oli nuoranpätkä, jonka hän laski -ikkunasta. Katy sitoi ruusunnuppuja ja kirsikoita nuoraan, ja rosvo -veti ne ylös. Se oli niin mielenkiintoista, että Katy tunsi suurta -surua, kun mies vietiin valtionvankilaan. - -Sitten seurasi lyhyt ystävyyden aika Cornelia Perhamin kanssa, -joka oli miellyttävä ja hyväluontoinen tyttö ja jonka isä oli -hedelmäkauppias. Pahoin pelkään, että ystävyyden aiheutti Katyn -mieltymys luumuihin ja viinirypäleisiin. Oli erinomaisen hupaista -mennä Cornelian kanssa hänen isänsä puotiin ja avauttaa kokonaisia -rusina- ja viikunalaatikoita ja kulkea hissillä ylös ja alas niin -usein kuin halutti. Mutta kaikista Katyn omituisista tuttavuuksista -oli tädin mainitsema rouva Spenser sittenkin merkillisin. - -Rouva Spenser oli salaperäinen henkilö, jota ei kukaan koskaan -nähnyt. Hänen miehensä oli kaunis, mutta ilkeän näköinen. Hän -oli saapunut tuntemattomalta seudulta ja vuokrannut pienen talon -Burnetissa. Hänellä ei näkynyt olevan mitään erikoista tointa, -ja hän oli poissa sangen paljon. Hänen vaimonsa sanottiin olevan -sairaan, ja kun ihmiset puhuivat miehestä, pudistelivat he päätään ja -ihmettelivät, miten vaimo parka yksin tuli toimeen kotona, kun hänen -miehensä oli melkein aina poissa. - -Katy oli liian nuori ymmärtämään kuiskutuksia tai syitä, miksi -ihmiset eivät voineet ajatella hyvää herra Spenseristä. Juttu, joka -kertoi suletusta ovesta ja naisesta, jota ei kukaan nähnyt, kiinnitti -suuresti Katyn mieltä. Hän seisahtui kurkistelemaan ikkunoista, -ihmetellen mitä sisällä mahtoi tapahtua, ja vihdoin hänestä tuntui, -että hänen täytyi saada se tietää. Sen vuoksi hän eräänä päivänä -otti mukaansa kukkia ja lempinukkensa Viktorian ja marssi rohkeasti -Spenserin pihalle. - -Hän koputti pääovelle, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Sitten hän -taas kolkutti. Ei vieläkään kuulunut mitään. Hän koetti ovea, se oli -lukittu. Asettaen Viktorian olkapäälleen hän tallusteli rakennuksen -pihapuolelle. Kun hän kulki sivuoven ohi, huomasi hän sen olevan -vähän raollaan. Hän kolkutti kolmannen kerran, ja kun ketään ei -ilmestynyt, hän astui sisälle, ja kulettuaan pienen eteisen läpi hän -alkoi koputtaa kaikille sisäoville. - -Talossa ei näyttänyt olevan ainoatakaan ihmistä. Katy kurkisti ensin -keittiöön. Se oli tyhjä ja autio. Kaikellaisia astioita oli siellä -täällä. Takassa ei ollut tulta. Arkihuone ei ollut sen parempi. Herra -Spenserin saappaat olivat keskellä lattiaa. Pesemättömiä laseja oli -pöydällä. Uunin reunalla oli iso kuppi, jossa oli lihaa ja luita. -Tomua oli paksulta joka paikassa, ja koko huone näytti siltä, kuin ei -siinä ainakaan vuoteen olisi asuttu. - -Katy koetti muita ovia, jotka kaikki olivat lukitut, ja sitten -hän meni yläkertaan. Kun hän seisoi ylimmällä portaalla pidellen -kukkasiaan ja vähän epätoivoisena siitä, mitä hänen olisi tehtävä, -kuului vieno ääni makuuhuoneesta: - -"Kuka siellä?" - -Se oli rouva Spenser. Hän oli vuoteessaan, joka oli niin -epäjärjestyksessä, ettei se näyttänyt sinä aamuna korjatulta. Huone -oli siivoomaton, kuten kaikki muukin talossa, ja rouva Spenserin -yöpuku ja yöhilkka eivät olleet suinkaan puhtaat, mutta hänen -kasvonsa olivat suloiset, ja kaunis kihara tukka valui tyynylle. Hän -näytti olevan hyvin sairas, ja Katy sääli häntä enemmän kuin ketään -muuta maailmassa. - -"Kuka sinä olet, lapsi?" kysyi rouva Spenser. - -"Olen tohtori Carrin pikku tyttö", sanoi Katy mennen sairaan vuoteen -luo. "Tulin tuomaan teille vähän kukkasia." Ja hän asetti kimpun -likaiselle hurstille. - -Rouva Spenser näytti pitävän kukista. Hän nosti ne ja haisteli niitä -pitkän aikaa äänetönnä. - -"Mutta miten pääsit sisälle?" sanoi hän vihdoin. - -"Ovi oli auki", sopersi Katy, joka alkoi pelätä omaa -uskaliaisuuttaan, "ja kuulin sanottavan, että te olette sairas, niin -ajattelin, että ehkä olisi mieleenne, jos tulisin teitä tervehtimään." - -"Sinä olet ystävällinen pikku tyttö", sanoi rouva Spenser ja suuteli -häntä. - -Sen jälkeen Katy kävi joka päivä häntä tervehtimässä. Joskus rouva -Spenser oli jalkeilla ja liikkui vähän, mutta useimmiten hän oli -pitkällään, ja Katy istui hänen vuoteensa vieressä. Huoneet eivät -koskaan näyttäneet yhtään siistimmiltä kuin hänen ensi kerran siellä -käydessään. Vähän tutustuttuaan Katy kampasi rouva Spenserin tukan ja -pesi hänen kasvonsa pyyheliinan nurkalla. - -Luulen, että Katyn käynnit lohduttivat vaimo parkaa, joka oli hyvin -sairas ja yksinään. Joskus, kun hän voi paremmin, hän kertoi Katylle -ajasta, jolloin hän oli pikku tyttönen ja asui vanhempiensa kotona. -Mutta hän ei puhunut koskaan herra Spenseristä, ja Katy näki miehen -ainoastaan kerran, jolloin hän niin pelästyi, ettei hän uskaltanut -mennä talon lähelle moneen päivään. Kerran Cecy kertoi hänelle, että -herra Spenser oli mennyt laukkuineen kyytihevosella jonnekin; silloin -Katy taas uskalsi mennä rouva Spenserin luo, joka itki nähdessään -hänet. - -"Luulin ettet enää koskaan tulisi", sanoi hän. - -Katy oli sekä liikutettu että mielissään kuullessaan, että häntä oli -kaivattu, ja sen jälkeen hän ei yhtenäkään päivänä ollut käymättä. -Aina hän vei mukanaan kauneimmat kukat, jotka hän löysi, ja jos hän -sattui saamaan erikoisen hyvän persikan tai viinirypäletertun, säästi -hän sen rouva Spenserille. - -Izzie-täti oli hyvin huolissaan tästä kaikesta, mutta tohtori Carr ei -tahtonut sekaantua asiaan. Hän sanoi sen olevan sellaisen tapauksen, -jolle aikuiset eivät voineet mitään, ja jos Katy saattoi lohduttaa -vaimo parkaa, oli hän siitä iloinen. Katy oli myöskin iloinen, -ja siellä käynnit tekivät yhtä paljon hyvää hänelle kuin rouva -Spenserillekin, sillä säälintunne sairasta vaimoa kohtaan teki hänet -hellemmäksi ja kärsivällisemmäksi, kuin hän koskaan ennen oli ollut. - -Eräänä päivänä hän tavallisuuden mukaan poikkesi sinne koulusta -tullessaan. Hän koetti sivuovea -- se oli sulettu, pihanpuoleinen -ovikin oli lukittu. Kaikki ikkunat olivat tarkalleen verhotut. Se -oli sangen hämmästyttävää. Kun hän seisoi pihalla, pisti eräs nainen -päänsä viereisen talon ikkunasta. - -"Ei maksa vaivaa koputtaa", sanoi hän, "kaikki ihmiset ovat lähteneet -talosta!" - -"Lähteneet, mihinkä?" kysyi Katy. - -"Kukaan ei sitä tiedä", sanoi nainen. "Mies tuli takaisin keskiyöllä, -ja tänä aamuna ennen päivänkoittoa ajoivat tavarakärryt ovelle, hän -asetti matkakapineet ja sairaan vaimonsa niihin ja ajoi tiehensä. -Paitsi sinua, on moni muukin käynyt kolkuttamassa. Mutta herra -Pudgettilla on avaimet, eikä kukaan pääse sisälle kysymättä häneltä." - -Se oli totta. Rouva Spenser oli poissa, eikä Katy enää koskaan -nähnyt häntä. Muutamien päivien perästä levisi huhu, että herra -Spenser oli hyvin huono mies ja että hän oli tehnyt väärää rahaa. -Poliisit etsivät häntä vangitakseen hänet, ja sentähden hän oli -tullut asuntoonsa sellaisella kiireellä ja vienyt sairaan vaimo -paran mukanaan. Kuultuaan tapauksesta itki Izzie-täti harmista. -Hänen mielestään oli häpeällistä, että Katy oli käynyt vieraisilla -vääränrahantekijän perheessä. Mutta tohtori Carr nauroi vain. Hän -sanoi Izzie-tädille, ettei hänen mielestään sellainen rikos ollut -tarttuvaa laatua, ja mitä tulee rouva Spenseriin, kävi hänen häntä -kovasti sääliksi. Mutta Izzie-täti ei saattanut hillitä itseään, ja -aina ollessaan pahalla tuulella mainitsi hän tapahtuman, vaikka siitä -oli kulunut niin pitkä aika, että useimmat ihmiset olivat unohtaneet -sen, ja Filip ja Hanna olivat lakanneet leikkimästä "herra Spenserin -vangitsemista", joka kotvan aikaa oli ollut heidän lempileikkinään. - -Katy oli aina hyvin pahoillaan, kun Izzie-täti puhui tylysti hänen -sairaasta ystävä parastaan. Hänen silmänsä olivat nytkin kyynelissä, -kun hän astui portille, ja hän näytti niin totiselta, että Imogen -Clark, joka seisoi siinä häntä odottamassa, risti kätensä ja sanoi: - -"Ah, huomaan! Ylimysmielinen tätisi kieltää!" - -Imogenin oikea nimi oli Elisabet. Hän oli sievä tyttö tunteellisine, -ulkonevine huulineen. Hänellä oli ruskea kiiltotukka ja kummallakin -poskella oli pieni kihara. Olisi luullut, että ne olivat kiinnitetyt -liimalla tai neuloilla, sillä ne eivät koskaan liikahtaneet, vaikka -hän olisi nauranut ja pudistanut päätään kuinka paljon tahansa. -Imogen oli luonnostaan iloinen tyttö, mutta hän oli lukenut niin -paljon romaaneja, että hänen päänsä oli aivan pyörällä. Se kai -osaltaan miellytti Katya, joka ihaili kertomuksia, ja hänen -mielestään Imogen oli todellinen romaanisankaritar. - -"Voi ei, ei hän kiellä", vastasi Katy saattaen tuskin olla nauramatta -sille ajatukselle, että Izzie-tätiä sanottiin ylimysmieliseksi -sukulaiseksi. "Hän sanoi, että hän on hyvin iloi -- --." Sitä -sanoessaan Katyn omatunto soimasi häntä ja lause loppui epäselvään -muminaan. "Siis sinä tulet, etkös tulekin, ystäväni? Minä olen niin -iloinen!" - -"Ja minä!" sanoi Imogen kohottaen silmiään teatterimaisesti. - -Siitä hetkestä aina viikon loppuun asti lapset eivät puhuneet muusta -kuin Imogenin vierailusta ja kaikesta siitä hauskasta, jota heillä -tulisi olemaan. Lauantaiaamuna ennen aamiaista Katy ja Clover -rakensivat kauniin lehtimajan parsanoksista puun alle. Kaikki lelut -järjestettiin sinne. Debby paistoi heille kanelileivoksia, kissalla -oli punertava silkkinauha kaulassa, ja nuket ja pikeri olivat -paraissa pukimissaan. - -Noin puoli kymmenen saapui Imogen. Hänen pukunsa oli taivaansinistä -hienoa villakangasta, ja siinä oli matala kaulus ja lyhyet hihat. -Hänellä oli korallihelmiä tukassa, valkeat silkkikengät ja keltaiset -käsineet. Kengät ja käsineet olivat aivan likaiset, ja puku oli -vanha ja paikattu. Mutta koko asu teki niin hienon vaikutuksen, että -lapset, jotka olivat pumpulisissa leikkipuvuissaan ja valkeissa -esiliinoissaan, olivat aivan haltioissaan nähdessään vieraansa. - -"Oi, Imogen, sinähän olet niinkuin jokin sadun nuori, hieno nainen!" -sanoi vaatimaton Katy. Sen kuultuaan Imogen pudisteli päätään ja -kahisutti hamettaan vieläkin enemmän kuin ennen. - -Tavalla tai toisella tämä hieno puku näytti tuottavan Imogenille -hienot tavat, aivan toisellaiset kuin hänellä oli jokapäiväisissä -oloissa. Niinkuin tiedätte, käyttäytyvät muutamat ihmiset eri tavalla -vieraisilla ollessaan. Olisi melkein saattanut luulla, että tämä oli -toinen Imogen, jota tavallisesti pidettiin laatikossa ja otettiin -esille sunnuntaisin ja suurina juhlina. Hän pyörähteli varpaillaan, -hymyili teeskennellen ja soperteli. Katseli kuvaansa peilistä ja -oli kuin hyvin kopeileva aikuinen. Kun Izzie-täti puhutteli häntä, -liehakoitsi hän ja käyttäytyi niin merkillisesti, että Cloveria -melkein nauratti. Ja Katykin, joka ei saattanut huomata mitään pahaa -ihmisissä, joita hän rakasti, oli iloinen saadessaan viedä hänet -leikkihuoneeseen. - -"Tule, mennään lehtimajaan", sanoi hän kietoen käsivartensa sinisen -puvun vyötäisille. - -"Lehtimajaan!" huudahti Imogen. "Kuinka ihanaa!" Mutta kun he -saapuivat parsanoksien luo, muuttuivat hänen kasvonsa. - -"Mutta eihän siinä ole kattoa, ei tornia eikä suihkulähdettä!" sanoi -hän. - -"No ei, eihän toki", sanoi Clover tuijottaen, "mehän teimme sen itse." - -"Oh!" sanoi Imogen. Hän oli huomattavasti pettynyt. Katy ja Clover -olivat loukkaantuneet, mutta kun heidän vieraansa ei välittänyt -lehtimajasta, koettivat he miettiä jotain muuta. - -"Menkäämme aitan ylisille", sanoivat he. - -Ja niin he kaikki yhdessä menivät pihan poikki. Imogen tipsutteli -sievästi valkeissa silkkikengissään, mutta nähtyään naulaisen -pystyhirren hän kirkaisi. - -"Voi, ei sinne ylös, ystäväni, ei sinne!" huusi hän, "ei koskaan, ei -koskaan!" - -"Voi, koetahan edes! Sinne on niin helppo päästä, että oikein", -pyyteli Katy, kulkien ylös ja alas monet kerrat perätysten -näyttääkseen, kuinka helppoa se oli. Mutta Imogen oli taipumaton. - -"Älä pyydäkään minua", sanoi hän teeskennellen, "minun hermoni eivät -koskaan kestä sellaista! Ja sitäpaitsi -- pukuni!" - -"Kuka sinun käski pukeutua siihen?" sanoi Filip, joka oli -suorapuheinen lapsi ja taipuvainen kyselemään. Hanna kuiskasi -Dorrylle: "Hän on hyvin tuhma tyttö. Lähtekäämme jonnekin muualle -omin joukoin leikkimään." - -Ja niin pienokaiset yksitellen hiipivät tiehensä jättäen Katyn ja -Cloverin kahden huvittamaan vierastaan. He ottivat nukkensa esille, -mutta Imogen ei välittänyt niistä. Sitten he ehdoittivat, että he -istuisivat varjoon ja kilpailisivat vuorotellen lausumalla runoja, -josta leikistä he paljon pitivät. Mutta Imogen sanoi, että vaikkakin -hän ihaili runoutta, ei hän koskaan saattanut muistaa niitä ulkoa. -Viimein he menivät puutarhaan, jossa Imogen söi paljon luumuja ja -raakoja omenia ja näytti nauttivan siitä. Mutta kun hän ei enää -jaksanut syödä, valtasi ääretön ikävä seurueen. Vihdoin Imogen sanoi: - -"Ettekö koskaan istu vierashuoneessa?" - -"Niin, missä?" kysyi Clover. - -"Vierashuoneessa", toisti Imogen. - -"Oh, hän tarkoittaa seurusteluhuonetta!" huudahti Katy. "Me olemme -siellä ainoastaan silloin, kun Izzie-tädillä on vieraita. Siellä on -aivan pimeää ja ikävää, ymmärräthän. Sitä paitsi on paljon hauskempaa -olla ulkona. Eikö sinustakin tunnu siltä?" - -"Kyllä joskus", vastasi Imogen epäilevästi, "mutta minusta olisi -hauskaa mennä sinne nyt istumaan vähäksi aikaa. Päätäni kivistää -hirveästi tästä kauheasta auringonpaisteesta." - -Katy oli aivan päästä pyörällä, kun hän ei tiennyt, mitä tehdä. He -kävivät tuskin koskaan seurusteluhuoneessa, jota Izzie-täti piti -pyhänä paikkana. Tomun välttämiseksi hän piti karttuunipeitteitä -tuoleille levitettyinä eikä koskaan nostanut laskuverhoja, ettei -kärpäsiä pääsisi sisälle. Ajatelkaa, lapset menisivät istumaan sinne -tomuisine kenkineen! Toiselta puolen Katyn luontainen kohteliaisuus -pani hänet koville, kun hänen täytyisi vieraaltaan kieltää, mitä -tämä pyysi. Sitä paitsi olisi kauheaa ajatella Imogenin kotonaan -kertovan: "Katy Carr ei saa edes silloinkaan istua parhaassa -huoneessa, kun hänellä on vieraita!" Vapisevin sydämin hän osoitti -tien seurusteluhuoneeseen. Hän ei uskaltanut kohottaa verhoja, joten -huone näytti hyvin pimeältä. Hän saattoi juuri eroittaa Imogenin -vartalon hänen sohvalla istuessaan ja Cloverin rauhattomasti pyörivän -pianotuolilla. Koko ajan hän kuunteli, tulisiko Izzie-täti, ja -seurusteluhuone oli hänestä peräti ikävä paikka, ei puoleksikaan niin -hauska kuin parsalehto, jossa tunsi olevansa täysin turvassa. - -Mutta Imogen, joka ensi kerran näytti olevan tyytyväinen, alkoi -puhella. Hän puhui itsestään. Ihmeellisiä juttuja hän kertoi -kaikesta, mitä hänelle oli tapahtunut. Kaikilla "Kirjalan" nuorilla -naisilla ei yhteensä ollut koskaan ollut merkillisempiä seikkailuja. -Vähitellen Katy ja Clover tulivat niin huvitetuiksi, että he ryömivät -paikoiltaan sohvan luo suu auki kuunnellen kertomuksia. Katy alkoi -kuulostaa Izzie-tädin tuloa. Samassa huoneen ovi lennähti auki, -mutta hän ei huomannut sitä. Hän ei kuullut pääovea sulettavan, -kun isä tuli kotiin päivälliselle. Tohtori Carr, joka pysähtyi -eteiseen silmäilemään sanomalehtiä, kuuli kimakan äänen puhuvan -seurusteluhuoneessa. Ensin hän sitä tuskin ollenkaan kuunteli, mutta -sitten tunkeutuivat nämä sanat hänen korviinsa: - -"Oi, tytöt, se oli suloista, vallan ihanaa! Luulin että olin kaunis, -sillä olin kokonaan valkeissa, hiukseni valuivat vapaina, yksi ainoa -ruusu, näethän, tässä päälaella. Ja hän nojasi ylitseni sanoen -matalalla äänellä: 'Neiti, minä olen rosvo, mutta tunnen kauneuden -lumousvoiman. Te olette vapaa!'" - -Tohtori Carr työnsi ovea vähän enemmän auki. Ei näkynyt muuta kuin -muutamia epäselviä hahmoja, mutta hän kuuli Katyn innostuneen äänen -sanovan: - -"Oi, jatka, jatka! Mitä tapahtui sitten?" - -"Kenen ihmeissä ovat lapset kulettaneet seurusteluhuoneeseen?" kysyi -tohtori Carr Izzie-tädiltä, jonka hän löysi ruokailuhuoneesta. - -"Vierashuoneeseen!" huudahti neiti Izzie vihaisesti. "No, mutta -minkätähden he siellä ovat?" Sitten mennen ovelle hän huusi: "Lapset, -mitä te vierashuoneessa teette? Tulkaa heti pois! Luulin teidän -leikkivän ulkona." - -"Imogenin päätä kivisti", sopersi Katy. Kaikki kolme tyttöä tulivat -eteiseen. Clover ja Katy pelästyneinä ja rosvon lumooja alakuloisena. - -"Voi", sanoi Izzie-täti äreällä äänellä, "se on ikävää kuulla. Ehkä -se on keltatautia. Tahtoisitteko kanverttia tai jotain muuta?" - -"Ei, kiitos!" vastasi Imogen nöyrästi. Mutta jälkeenpäin hän kuiskasi -Katylle: - -"Minusta tätisi ei ole oikein miellyttävä. Hän on kuin Jakkima, se -hirveä vanha mummo, josta kerroin ja joka asui rosvon luolassa ja -valmisti hänelle ruokaa." - -"Mielestäni et ole olenkaan kohtelias sanoessasi minulle niin", -vastasi Katy tästä puheesta hyvin suuttuneena. - -"Ah, vähät siitä, ystäväni, älä ota sitä niin sydämellesi!" vastasi -Imogen viehättävästi. "Näethän, emme voi sille mitään, että meillä on -sukulaisia, jotka eivät ole hauskoja." - -Nähtävästi ei tämä vierailu ollenkaan onnistunut. Isä oli hyvin -kohtelias Imogenille päivällispöydässä, mutta tarkasteli häntä -kovasti, ja Katy huomasi hänen silmissään hullunkurisen ilmeen, josta -hän ei pitänyt. Isällä oli hyvin veitikkamaiset silmät. Ne näkivät -kaikki, ja joskus ne näyttivät puhuvan yhtä selvää kieltä kuin hänen -suunsakin. Katyn mieltä alkoi painostaa. Jälkeenpäin hän tunnusti, -ettei hän mitenkään olisi jaksanut sitä iltapäivää, ellei hän pari -kertaa olisi juossut yläkertaan ja lohdutellut itseään lukemalla -"Rosamundaa." - -"Etkö ole iloinen, että hän meni?" kuiskasi Clover, kun he seisoivat -portilla yhdessä katsellen Imogenia, joka asteli katua pitkin -kotiinsa. - -"Voi, Clover, kuinka sinä saatat!" sanoi Katy. Mutta hän syleili -Cloveria kovasti, ja luulen, että hän sydämessään oli _iloinen._ - -"Katy", sanoi isä seuraavana päivänä, "sinähän astuit huoneeseen -aivan kuin uusi ystäväsi, neiti Clark." - -"Mitenkä? En ymmärrä, mitä sinä tarkoitat", vastasi Katy punastuen -kovasti. - -"Näin", sanoi tohtori Carr, ja hän nousi kohottaen olkapäitään, -ojentaen kyynärpäitään ja tipsutteli muutamia teeskenneltyjä askelia -huoneen poikki. Katy ei saattanut olla nauramatta, se oli niin -hullunkurista ja aivan Imogenin tapaista. Sitten isä istuutui ja veti -hänet viereensä. "Katy kulta", sanoi hän, "sinä olet helläsydäminen -lapsi, ja minä olen iloinen siitä. Mutta on olemassa sellaista, mikä -poistaa rakkauden. Minä en kiintynyt tuohon eiliseen pikku tyttöön -ollenkaan. Miksi sinä pidät hänestä niin paljon?" - -"Minä en pitänyt hänestä paljon eilen", mumisi Katy vastenmielisesti. -"Hän on koulussa paljoa miellyttävämpi, joskus." - -"Hauskaa kuulla sitä", sanoi hänen isänsä. "Sillä minusta olisi -sangen ikävää, jos sinä todellakin ihailisit sellaisia rumia tapoja. -Ja mitä loruja kuulin hänen kertovan teille 'rosvoista'?" - -"Se oli tot--", alkoi Katy. Silloin hän huomasi isänsä silmäyksen, ja -hän puri huultaan, sillä tuo silmäys näytti hyvin hullunkuriselta. -"Niin", jatkoi hän nauraen, "luulen ettei se todellakaan aivan -kaikki ollut totta, mutta se oli niin hauskaa, isä, vaikkakin se oli -keksittyä. Ja Imogen on niin hyvänluontoinen kuin olla voi. Kaikki -tytöt pitävät hänestä." - -"Keksityt jutut ovat sangen hyviä", sanoi isä, "niin kauan kun -niitä ei tehdä uskottaviksi. Kun niin tehdään, tuntuu minusta -kuin kertominen olisi liian lähellä vilppiä ollakseen hauskaa tai -hyödyllistä. Jos olisin sinun sijassasi, Katy, olisin vähän arka -solmimaan ikuista ystävyyttä neiti Clarkin kanssa. Hän saattaa olla -hyväntahtoinen, kuten sanot, mutta luulen, että kahden tai kolmen -vuoden perästä hän ei näytä sinusta niin miellyttävältä kuin nyt. -Suutele minua, lapsi, ja juokse tiehesi, sillä Santeri on jo tuolla -kärryineen." - - - - -VII LUKU - -Helena-serkun vierailu - - -Eräänä heinäkuun iltapäivänä kulki pieni joukkue koulutyttöjä yksissä -kotiin. Kun he lähestyivät tohtori Carrin porttia, huudahti Maria -Fiske, nähdessään sievän kukkakimpun keskellä katukäytävää: - -"Voi, katsokaahan, mitä joku on tuohon pudottanut! Minä tahdon ottaa -sen." Hän kumartui nostamaan sitä. Mutta juuri kun hänen sormensa -koskettivat varsia, alkoi kimppu liikkua kuin taikavoimalla. -Hämmästyen tarttui Maria siihen. Kimppu liikkui yhä nopeammin ja -hävisi portin alle, jolla välin naurun tirskumista kuului pensasaidan -toiselta puolen. - -"Näittekö sitä?" huusi Maria, "kukat juoksivat pois itsestään." - -"Joutavia", sanoi Katy, "ne ovat noiden vallattomien lasten -vehkeitä." Sitten avattuaan portin huusi hän: "Hanna ja Dorry, tulkaa -esille!" - -Mutta kukaan ei vastannut, eikä ketään näkynyt. Kukkavihkonen vain -oli käytävällä, ja otettuaan sen Katy näytti tytöille pitkän mustan -rihman, joka oli sidottu varsiin. - -"Se on Hannan lempikuje", sanoi hän. "Hän ja Dorry aina sitovat -kukkakimppuja ja asettavat niitä teille kiusatakseen ihmisiä. Tässä, -Maria, ota ne, jos tahdot, vaikkei mielestäni Hannan aisti kimppujen -sitomisessa ole oikein hyvä." - -"Eikö ole suloista, että lupa-aika on käsissä?" sanoi eräs isoista -tytöistä. "Mitä te kaikki aiotte tehdä? Me menemme meren rannikolle." - -"Isä lupasi lähteä Susien ja minun kanssani Niagaralle" sanoi Maria. - -"Minä aion mennä tätini luo vieraisille", sanoi Alice Blair. "Hän -asuu hyvin ihanalla seudulla maalla, ja siellä on lammikko, ja -Tom-serkkuni on luvannut viedä minut soutelemaan. Mitä sinä aiot -tehdä?" - -"Oh, en tiedä, leikin ja pidän hauskaa", vastasi Katy heittäen -kirjalaukkunsa ilmaan ja taas ottaen sen kiinni. Mutta toiset tytöt -eivät näyttäneet pitävän sitä ollenkaan hauskana ja näyttivät -olevan ikävissään hänen puolestaan. Silloin Katy tunsi, ettei hänen -lupa-aikansa tulisi olemaan yhtä hauska kuin toisten. - -"Minä toivon, että isä veisi meidätkin jonnekin", sanoi hän -Cloverille, kun he kävelivät hiekkapolkua pitkin. "Kaikkien muiden -tyttöjen isät tekevät niin." - -"Hänellä on liian paljon työtä", vastasi Clover, "sitäpaitsi luulen, -ettei toisilla tytöillä ole puoleksikaan niin hauskaa kuin meillä. -Ellen Robbins sanoi, että hän antaisi miljoonan dollaria, jos saisi -vain leikkiä niin hauskojen veljien ja sisarien kanssa kuin meillä -on. Ja niinkuin tiedät, Marialla ja Susiella on hirveän ikävää, -vaikka he saavatkin paljon matkustaa. Rouva Fiske on kaikessa niin -turhan tarkka. Aina hän sanoo: 'Et saa.' Eikä heillä ole pihaa -talonsa ympärillä eikä muutakaan. Minä en tahtoisi vaihtaa." - -"Enkä minä", sanoi Katy ilostuen näistä viisaista sanoista. "Oi, -eikös ole suloista ajatella, ettei ole koulua huomenna? Lupa-ajat -ovat mainioita!" ja hän heitti laukkunsa taas ilmaan. Se putosi -helisten maahan. - -"Kas niin, nyt särit kivitaulusi", sanoi Clover. - -"Siitä ei väliä, en tarvitse sitä kahdeksaan viikkoon", vastasi Katy -huolettomasti heidän portaita ylös juostessaan. - -He työnsivät pääoven auki, kiiruhtivat yläkertaan huutaen: "Eläköön! -eläköön! lupa on alkanut! Izzie-täti, lupa on alkanut!" Sitten he -pysähtyivät, sillä katso! yläeteisessä oli kaikki mullin-mallin. -Vierashuoneesta kuului liikettä ja romuttamista. Pöydät ja tuolit -olivat hajallaan, ja pieni vuode, joka näytti olevan kuin itsestään -matkalle lähdössä, oli pysähtynyt portaitten yläpäähän sulkien tien. - -"Mitä ihmettä!" sanoi Katy koettaen mennä ohi. "Mitähän tämä -merkitseekään! Oh, tuolla on Izzie-täti! Izzie-täti, kuka tulee? -Minkätähden siirrätte huonekalut sinikamarista?" - -"No siunatkoon! sinäkö se olet?" vastasi Izzie-täti, joka näytti -olevan hyvin palavissaan ja hermostunut. "No, lapset, ei ole teidän -tarpeellista seistä ja kysellä siinä, minulla ei ole aikaa vastata. -Anna sen vuoteen olla rauhassa, Katy, työnnät sen vielä seinään. -Kas niin, johan minä sanoin sinulle!" kun Katy oli kärsimättömän -näköinen, "johan sinä olet puhkaissut seinäpaperin. Mikä ikävä lapsi -sinä oletkaan! Menkää heti alakertaan te molemmat ja älkääkä tulko -tänne ennenkuin teenjuonin jälkeen. Minulla on paljon tehtävää siihen -asti." - -"Sanokaahan toki meille, mitä tulee tapahtumaan, niin me menemme", -huusivat lapset. - -"Teidän serkkunne Helena tulee vierailemaan meille", sanoi neiti -Izzie lyhyesti ja hävisi sinikamariin. - -Sepä oli uutinen! Katy ja Clover juoksivat alakertaan hyvin -innostuneina, ja vähän neuvoteltuaan he vetäytyivät ylisille levossa -ja rauhassa puhelemaan siitä. Helena-serkku tulossa! Se tuntui yhtä -ihmeelliseltä, kuin jos itse Viktoria kuningatar kultakruunuineen ja -kaikkineen olisi tarjoutunut tulemaan heille teelle. Tai niinkuin -joku kertomussankari, esim. "Robinson Crusoe", olisi ajautunut -matka-arkkuineen tänne ja ilmoittanut jäävänsä heille viikoksi. -Lasten mielikuvituksessa Helena-serkku oli yhtä mieltäkiinnittävä -ja epätodellinen kuin mikä satumainen henkilö tahansa -- Tuhkimus, -Siniparta tai itse Punahilkka. Heidän ajatuksissaan hänen nimensä -ja pyhäkoulukirjan henkilöt olivat sulautuneet yhteen, sillä -Helena-serkku oli hyvin, hyvin hyvä. - -Ei yksikään heistä ollut koskaan nähnyt häntä. Filip sanoi, ettei -hänellä varmaankaan ollut jalkoja, koska kerrottiin, että hän ei -koskaan poistunut kotoaan, vaan oli aina vain sohvalla pitkällään. -Mutta toiset tiesivät sanoa, että se johtui hänen sairaudestansa. -Isä kävi aina kahdesti vuodessa tervehtimässä häntä, ja hän kertoi -mielellään Helenasta lapsilleen, miten suloinen ja kärsivällinen hän -on ja kuinka kauniissa huoneessa hän asuu. Katy ja Clover olivat -kauan aikaa leikkineet "Helena-serkkua," jotta he nyt olivat sekä -peloissaan että iloissaan jo paljaasta ajatuksesta, että saisivat -nähdä todellisen Helenan. - -"Luuletko, että hän tahtoo meidän koko ajan lukemaan hengellisiä -lauluja itselleen?" kysyi Clover. - -"Ei koko aikaa", vastasi Katy, "sillä näethän, hän väsyy, ja hänen -on nukuttava iltapäivisin. Ja sitten hän tietystikin lukee paljon -raamattua. Voi, sisko kulta, kuinka hiljaa meidän onkaan oltava! -Kuinkahan kauan hän aikoo viipyä?" - -"Minkä näköisen luulet hänen olevan?" jatkoi Clover. - -"Jotenkin rouva Sherwoodin 'Luncyn' näköinen. Luulen että hänellä -on siniset silmät, kihara tukka ja pitkä suora nenä. Ja hän pitää -kätensä aina ristissä, hän on puettu röyhelöreunaiseen viittaan, -loikoo sohvalla aivan hiljaa eikä hymyile koskaan, vaan on hyvin -kärsivällisen näköinen. Clover, meidän on otettava kengät jaloistamme -eteisessä ja mentävä yläkertaan sukkasiltamme, jottemme tuottaisi -yhtään kolinaa niin kauan, kun hän on meillä." - -"Mutta siitähän tulee hullunkurista", tirskui Clover, ja hänen pienet -totiset kasvonsa kirkastuivat, kun hän ajatteli sellaista vaihtelua -virsien jälkeen. - -Aika näytti kuluvan hyvin hitaasti seuraavaan iltapäivään, jolloin -Helena-serkkua odotettiin tulevaksi. Izzie-täti, joka oli hyvin -levoton, antoi lapsille paljon määräyksiä, kuinka tuli käyttäytyä. -Heidän tuli tehdä sitä ja tätä eikä tehdä muuta. Dorry sanoi vihdoin, -että hän toivoisi Helena-serkun pysyvän kotonaan. Clover ja Elsie, -jotka olivat itsekseen ajatelleet melkein samaa, olivat iloisia -kuullessaan, että hän oli matkalla kylpylaitokseen ja viipyisi heillä -ainoastaan neljä päivää. - -Kello oli viisi iltapäivällä. He istuivat kaikki portailla -odottamassa vaunujen saapumista. Vihdoinkin ne ajoivat oven eteen. -Isä istui ajurin istuimella. Hän kehoitti lapsia siirtymään -syrjemmälle. Sen tehtyään hän auttoi vaunuista hauskan näköistä -nuorta naista, jonka Izzie-täti sanoi olevan Helena-serkun hoitajan, -ja sitten hän kantoi Helena-serkun varovaisesti sisälle. - -"Voi siinähän ovat ne pikku tiput", olivat ensimäiset sanat, -jotka lapset häneltä kuulivat, ja ne lausuttiin niin ilosella ja -miellyttävällä äänellä. "Laskekaa minut johonkin, setä. Tahdon niin -mielelläni nähdä lapset!" - -Sitten isä laski Helenan eteisen sohvalle. Hoitaja toi tyynyn, ja -kun Helena-serkku oli päässyt mukavaan asentoon, kutsui tohtori Carr -pienokaiset. - -"Helena-serkku tahtoo nähdä teitä", sanoi hän. - -"Niin tahdonkin", sanoi kirkas ääni "Onko tämä Katy? Kuinka soma, -pitkä Katy hän onkaan! Ja tämä on Clover!" sanoi hän suudellen -tyttöä, "ja tämä pikku rakas Elsie. Te olette kaikki niin -tutunomaisen näköisiä, aivankuin olisin nähnyt teidät ennen." Ja -hän syleili heitä kaikkia, ei sentähden, että oli kohteliasta pitää -heistä sukulaisuuden vuoksi, vaan sentähden, että hän rakasti heitä -ja halusi olla heidän lähellään. - -Helena-serkun kasvoissa ja käytöksessä oli jotain, joka heti lähensi -lapset häneen. Myöskin Filip, joka kädet selän takana oli väistynyt -häntä, tarkasteltuaan häntä minuutin pari kiiruhti hänen luokseen -saadakseen osansa suuteloista. - -Katyn ensimäinen tunne oli pettymystä. Helena-serkku ei ollenkaan -muistuttanut Lucya Sherwoodin kertomuksessa. Hänen nenänsä oli -hieman pysty. Hänellä oli ruskea tukka, joka ei ollut kihara, -ruskea iho ja kirkkaat silmät, jotka säteilivät hänen puhuessaan -ja nauraessaan. Hänen kasvonsa olivat laihat, ja vain ne tekivät -hänet sairaan näköiseksi. Hän ei ristinyt käsiään eikä hän näyttänyt -kärsivältä, vaan aivan iloiselta ja hilpeältä. Hän ei ollut puettu -"röyhelöreunaiseen viittaan", vaan väljään matkapukuun, joka oli -tehty kauniista harmaasta kankaasta. Hänellä oli rannerenkaat ja -pyöreä, harmaalla höyhenillä koristettu hattu. Kaikki Katyn unelmat -"pyhästä sairaasta" näyttivät saavan lentää tiehensä. Mutta kuta -enemmän hän tarkkasi Helena-serkkua, sitä enemmän hän alkoi rakastaa -häntä, ja hän tunsi, että Helena oli miellyttävämpi kuin hänen ja -Cloverin kuvittelema henkilö. - -"Hänhän on aivan muitten ihmisten näköinen!" kuiskasi Cecy, joka oli -tullut kurkistamaan vastasaapunutta. - -"O-oon", vastasi Katy verkalleen, "mutta paljoa, paljoa kauniimpi." - -Vähän ajan kuluttua isä kantoi Helena-serkun yläkertaan. Kaikki -lapset tahtoivat myöskin mennä sinne, mutta isä sanoi, että serkku -oli väsynyt ja että hänen täytyi levätä. Sentähden he menivät ulos -leikkimään teeaikaan asti. - -"Anna minun viedä tarjotin ylös", pyysi Katy teepöydässä -katsellessaan Izzie-tädin valmistavan Helena-serkun illallista. Miten -hyvä illallinen! Kylmää kananpoikaa, vadelmia kerman kanssa ja teetä -sievässä valkoisenpunertavassa posliinikupissa. Ja Izzie-täti levitti -niin lumivalkoisen lautasliinan tarjottimelle! - -"En totisesti!" sanoi Izzie-täti. "Sinä sen paikalla pudottaisit." -Mutta Katyn silmät pyysivät niin hartaasti, että tohtori Carr sanoi: - -"Izzie, salli hänen vain, näen mielelläni tytöt käytännöllisissä -askareissa." - -Niin Katy ylpeänä tehtävästään tarttui tarjottimeen ja kantoi sen -huolellisesti eteisen läpi. Siellä oli maljakollinen kukkia pöydällä. -Kun hän kulki ohi, juolahti hänen mieleensä kaunis ajatus. Hän laski -tarjottimen pöydälle, otti maljakosta ruusun ja asetti sen lautasen -viereen, jossa oli punaisia vadelmia. Tuo näytti hyvin somalta, ja -Katy hymyili itsekseen mielihyvillään. - -"Mitä varten sinä pysähdyt?" kysyi Izzie-täti ruokailuhuoneesta. -"Olehan toki varovainen, Katy. Varmasti olisi parempi, että Bridget -veisi sen." - -"Voi ei, ei"! vastusti Katy. "Olen jo melkein valmiina." Ja -hän kiiruhti yläkertaan nopeasti. Onneton kiire! Hän oli juuri -saapunut sinikamarin ovelle, kun hän astui kengännauhalleen, -joka tavallisuuden mukaan viisti maata, otti askeleen harhaan ja -kompastui. Hän tarttui oveen estääkseen lankeamistaan; ovi lensi -auki, ja Katy tarjottimineen, kerma, vadelmat, ruusu ja kaikki yhtenä -sekamelskana matolle. - -"Sanoinhan sen sinulle!" huudahti Izzie-täti alakerrasta. - -Katy ei koskaan saattanut unohtaa, kuinka kaunis Helena-serkku -oli sillä hetkellä. Hän oli vuoteessa ja oli hyvin hämmästynyt -tuosta äkillisestä romahtuksesta ja helinästä. Ensi säikähdyksestä -toinnuttuaan Helena-serkku mitä herttaisimmin lohdutteli alakuloista -Katya ja piti tapahtumaa niin hauskana, että Izzie-tätikin melkein -unohti torumisensa. Säretyt astiat koottiin ja matto puhdistettiin, -ja Izzie-täti kattoi toisen tarjottimen yhtä sievästi kuin -edellisenkin. - -"Olkaa hyvä, antakaa Katyn tuoda se ylös!" pyysi Helena-serkku -hartaasti miellyttävällä äänellään. "Aivan varmaan hän on varovainen -tällä kertaa. Ja, Katy, tahtoisin samallaisen ruusun lautasliinalle. -Sen olit kai sinä asettanut, eikö totta?" - -Tällä kertaa Katy olikin varovainen, ja kaikki kävi hyvin. Hän -asetti tarjottimen huolellisesti pienelle pöydälle vuoteen viereen -ja istuutui katselemaan Helena-serkun illastamista, lämmin, hellä -tunne sydämessään. Minä luulen, että me tuskin milloinkaan olemme -niin kiitollisia ihmisille, kuin heidän auttaessaan meitä voittamaan -jälleen itsekunnioituksemme. Helena-serkulla ei ollut juuri -ruokahalua, vaikka hän sanoi kaiken maistuvan hyvältä. Katy huomasi -hänen oleva hyvin väsyneen. - -Lopetettuaan ateriansa hän sanoi: - -"Tahtoisitko pöyhiä tätä tyynyä, -- kas niin, ja siirtää tätä toista -vähän, niin rupean nukkumaan. Kiitos -- aivan niin. Sinähän, rakas -Katy, olet sairaanhoitajaksi luotu. Suutele minua nyt. Hyvää yötä! -Huomenna saamme jutella hauskoja asioita!" - -Katy meni alakertaan hyvin iloisena. - -"Helena-serkku on todella rakastettava", sanoi hän Cloverille, "ja -hänellä on hyvin kaunis pitseillä ja röyhelöillä koristettu yöpuku -- -aivan kuin kertomuksissa." - -"Eikö ole väärin huolehtia vaatteista, kun on sairas?" kysyi Cecy. - -"En usko, että Helena-serkku voi tehdä mitään väärää", sanoi Katy. - -"Kerroin äidille, että hänellä on rannerenkaat, ja äiti sanoi pahoin -pelkäävänsä, että hän on maailmallismielinen ihminen", vastasi Cecy -nyrpistäen huuliaan. - -Katy ja Clover olivat aivan suunniltaan kuullessaan tällaisen -arvostelun. He puhuivat siitä riisuessaankin. - -"Minä aion kysyä Helena-serkulta huomenna", sanoi Katy. - -Seuraavana aamuna lapset nousivat varhain. He olivat niin iloissaan -luvasta. Jos ei olisi ollut lupaa, niin olisi heidät pakoitettu -menemään kouluun näkemättä Helena-serkkua, sillä hän heräsi vasta -myöhään. He tulivat hyvin kärsimättömiksi viivytyksestä ja kävivät -yläkerrassa vähän väliä oven takana kuuntelemassa, oliko hän jo -liikkeellä, jotta Izzie-tädin täytyi viimein käskeä heidät pois. -Katy vastusti kovasti poislähtöä, mutta lohduttelihe menemällä -puutarhaan; sieltä hän poimi kauneimmat kukkaset antaakseen ne -Helena-serkulle, kun hän taas saisi nähdä hänet. Kun Izzie-täti -salli hänen mennä ylös, oli Helena-serkku jo sohvalla pitkällään, -ja hän oli puettu uuteen siniseen musliinipukuun, jossa oli sinisiä -silkkinauhoja; jaloissa oli hänellä somat, sinisillä ruusukkeilla -koristellut pronssinväriset tohvelit. Sohvan selkänoja oli käännetty -päivään päin. Sille oli asetettu sievä ilmatyyny, jollaista Katy ei -ollut koskaan ennen nähnyt, ja useita muita esineitä oli pantu sinne -tänne; se muutti huoneen aivan toisen näköiseksi. Koko talo oli -kyllä siisti, mutta kuinka liekään, Izzie-tädin järjestämät huoneet -eivät koskaan olleet _hauskat_. Lasten silmät ovat tarkat huomaamaan -sellaisia seikkoja, ja Katy huomasi heti, ettei sinikamari ollut -koskaan ennen ollut sellainen. - -Helena-serkku oli kalpea ja väsynyt, mutta hänen silmänsä ja -hymyilynsä olivat yhtä kirkkaat kuin ennenkin. Hän oli hyvillään -kukista, jotka Katy ujostellen ojensi hänelle. - -"Oi, kuinka suloisia!" sanoi hän, "minun täytyy heti panna ne veteen. -Rakas Katy, etkö toisi tuota pientä kukkamaljakkoa ja asettaisi sitä -tälle tuolille viereeni? Ole hyvä, kaada siihen ensin vähän vettä." - -"Kuinka kaunis!" huudahti Katy ottaessaan käteensä sievän valkoisen -maljakon, joka oli kiinnitetty kullattuun jalustaan. "Onko se sinun, -Helena-serkku?" - -"On kyllä, se on minun lempimaljakkoni. Se on tavallisesti pienellä -pöydällä vieressäni kotona, ja ajattelin että olisi kodikasta -kylpypaikassa, jos minulla olisi se sielläkin, joten otin sen -mukaani. Mutta Katy, miksi näytät niin hämmästyneeltä? Onko se -sinusta niin merkillistä, että maljakko matkustelee matka-arkussa?" - -"Ei", sanoi Katy hitaasti, "minä vain ajattelin, Helena-serkku, onko -maailmallismielistä pitää sieviä esineitä, kun on sairas?" - -Helena-serkku nauroi makeasti. - -"Mikä tuon ajatuksen toi päähäsi?" kysyi hän. - -"Cecy sanoi niin, kun kerroin hänelle kauniista yöpuvustasi." - -Helena-serkku nauroi taaskin. - -"Niin", sanoi hän. "Sanon sinulle, Katy, mikä minun ajatukseni on. -Sievät esineet eivät ole sen maailmallismielisempiä kuin rumatkaan, -paitsi silloin, kun ne tekevät meistä turhamaisia ja saattavat meidät -välinpitämättömiksi toisista ihmisistä. Ja sairaus itsestään on niin -epämiellyttävää, että jolleivät sairaat ihmiset pidä ulkoasustaan -tarkkaa huolta, heistä tulee pian silmätikkuja itselleen ja koko -ympäristölleen, enkä luule, että yksikään sairas voi huolehtia -liiaksi itsestään, ja kun ihmisellä on kipuja selässä, päässä ja koko -ruumiissa", lisäsi hän hymyillen, "ei silloin juuri ole sitä vaaraa, -että sairas tulisi turhamaiseksi, koski asia sitten yöpaidan ryppyjä -tai koreata silkkinauhan pätkää." - -Sitten hän alkoi järjestellä kukkia koskettaen kutakin hellävaroen ja -aivankuin hän olisi hän hyväillyt niitä. - -"Mitä ihmeen melua!" huudahti hän äkkiä pysäyttäen työnsä. - -Kuului todellakin eriskummallista ähkinää ja puhkumista, aivankuin -joku mursu tai virtahepo olisi kävellyt eteisessä. Katy avasi oven. -Katso! siellähän olivat Hanna ja Dorry, posket punaisina siitä, että -olivat painaneet nenänsä avaimen reikää vasten koettaen turhaan -nähdä, oliko Helena-serkku jo jalkeilla ja valmiina vastaanottamaan -seuraa. - -"Oi, päästäkää heidät sisään!" huusi Helena-serkku sohvaltaan. - -Niin he tulivat huoneeseen ja vähän ajan kuluttua myös Clover ja -Elsie. Mikä hauska aamu heillä nyt olikaan! Helena-serkku näytti -olevan erinomaisen nerokas kertomaan satuja ja keksimään sellaisia -leikkejä, joita voi leikkiä sohvan ympärillä ja joissa ei tarvinnut -meluta sen enempää, kuin hän sieti. Izzie-täti, joka pistäytyi -huoneessa noin yhdentoista tienoissa, huomasi heillä olevan niin -hauskaa, että yks'kaks' hänkin oli mukana leikissä. Sellaista ei -ollut kukaan ennen kuullut eikä nähnyt! Izzie-täti istui lattialla, -kolme pitkää vaskipuikkoa tukkaan pistettyinä ja leikki iloisesti -"olen hieno nainen, aina hieno" nimistä leikkiä. Sitä katsellessaan -olivat lapset kuin lumottuja, niin että he tuskin kykenivät -leikkimään mukana ja unohtivat lakkaamatta, montako "sarvea" heillä -oli. Clover kuvitteli mielessään Helena-serkkua noidaksi, ja kun isä -tuli keskipäivällä kotia, sanoi hän melkein samaa. - -"Mitä sinä olet heille tehnyt?" kysyi hän avattuaan oven ja -nähdessään iloisen seurueen matolla. Izzie-tädin tukka oli puoleksi -hajallaan ja Filip kieri lattialla nauraa purskahdellen. Mutta -Helena-serkku sanoi, ettei hän ollut mitään erikoista tehnyt, ja -kohta isäkin oli lattialla leikkien yhtä hartaasti kuin muutkin. - -"Minun täytyy tehdä tästä loppu!" huudahti isä, kun kaikki olivat -väsyneet nauruun. Jokaisen päähän oli pistetty paperikynä, niin että -ne muistuttivat piikkisian selkää. - -"Helena-serkku väsyy kovin. Juoskaa nyt kaikki tiehenne, älkääkä -tulko tämän oven lähettyville, ennenkuin kello lyö neljä. Kuuletteko, -lapset? Juoskaa -- juoskaa! joutuin, joutuin!" - -Lapset kiitivät tiehensä niinkuin lintuset, kaikki muut paitsi Katy. - -"Isä, minä olen niin hiljaa!" pyyteli hän hartaasti. "Enkö saisi -jäädä siksi, kunnes päivälliskello soi?" - -"Sallikaa se hänelle"! sanoi Helena-serkku. Ja isä sanoi: "Saat!" - -Katy istui lattialla pidellen Helena-serkun kättä ja kuunnellen hänen -ja isän keskustelua. Se huvitti häntä, vaikka se koskikin asioita ja -ihmisiä, joita hän ei tuntenut. - -"Kuinka Aleksi voi?" kysyi tohtori Carr viimeinkin. - -"Sangen hyvin nyt", vastasi Helena-serkku hyvin iloisen näköisenä. -"Hän oli heikko ja väsynyt keväällä, ja me olimme vähän huolissamme -hänestä, mutta Emma sai hänet ottamaan kahden viikon loman, ja hän -toipui." - -"Tapaatko usein heitä?" - -"Melkein joka päivä, ja pikku Helena käy joka päivä tunnillaan." - -"Onko hän yhtä sievä kuin ennenkin?" - -"Kyllä hän on -- sievempi, luulen. Hän on rakastettava pikku olento. -Ahkera seurustelu hänen kanssaan on suurimpia huvituksiani. Aleksin -mielestä hän on yhtä soma kuin minä aikoinani. Mutta se on niin suuri -kohteliaisuus, etten minä saata sitä omaksua." - -Tohtori Carr kumartui suutelemaan Helenaa, aivankuin hän ei olisi -voinut olla sitä tekemättä. - -"_Rakas_ lapseni", sanoi hän. Siinä kaikki. Mutta oli jotakin äänen -värähdyksessä, joka saattoi Katyn uteliaaksi. - -"Isä", sanoi hän päivällisen jälkeen, "kuka on Aleksi, josta sinä -puhuit Helena-serkun kanssa?" - -"Kuinka niin, Katy? Miksi sinä sitä tiedustelet?" - -"En tarkoin saata sanoa -- mutta Helena-serkku näytti niin -- ja -sinä suutelit häntä -- ja minä luulin, että se olisi ehkä jotain -mielenkiintoista". - -"Niinhän se onkin", sanoi tohtori Carr nostaen hänet polvelleen. -"Aion kertoa sinulle siitä, Katy, sillä sinulla on jo kylliksi -ikää ymmärtääksesi, kuinka kaunista se on, ja sinä olet jo siksi -viisas, ettet lörpöttele etkä kysele. Aleksi on eräs henkilö, jota -Helena-serkku ollessaan terve ja voimakas rakasti ja jonka kanssa hän -aikoi mennä naimisiin. Siitä on jo pitkä aika." - -"Oi, miksei hän sitten mennyt?" huudahti Katy. - -"Häntä kohtasi hirmuinen tapaturma", jatkoi tohtori Carr. "Pitkän -aikaa oltiin siinä luulossa, että hän kuolisi. Sitten hän hiljalleen -tuli paremmaksi, ja lääkärit sanoivat, että hän saattaa elää montakin -vuotta, mutta että hänen on avuttomana raajarikkona aina oltava -pitkällään sohvalla. - -"Aleksi suri sitä kovasti. Hän olisi tahtonut siitä huolimatta mennä -Helenan kanssa naimisiin, ruveta hänen hoitajakseen sekä lupasi -aina huolehtia hänestä, mutta Helena ei suostunut siihen. Hän purki -kihlauksensa ja sanoi Aleksille, että hän toivoi Aleksin joskus -rakastuvan johonkin toiseen siksi paljon, että saattaisi mennä hänen -hänen kanssaan naimisiin. Monen vuoden kuluttua kävikin niin, ja nyt -Aleksi ja hänen vaimonsa ovat Helena-serkun naapureita, ja he ovat -hänen parhaita ystäviään. Heidän pienen tyttönsä nimi on Helena. -Kaikista suunnitelmistaan he puhuvat Helena-serkulle, eivätkä he -ketään muuta maailmassa ajattele niin paljon kuin häntä." - -"Mutta eikö Helena-serkusta ole vaikeata nähdä heidän liikkuvan ja -huvittelevan, kun hän ei itse kykene liikkeelle?" kysyi Katy. - -"Ei", sanoi tohtori Carr, "ei ollenkaan, sillä Helena-serkku on jo -puoleksi enkeli ja rakastaa toisia ihmisiä enemmän kuin itseään. Olen -sangen iloinen siitä, että hän kerrankin tuli tänne. Hän on hyvänä -esimerkkinä meille kaikille, Katy, enkä toivoisi mitään hartaammin, -kuin että pienet tyttöni pitäisivät häntä esikuvanaan." - -"On varmaankin hirveätä olla sairas", puheli Katy itsekseen isän -lähdettyä. "Jos minun täytyisi olla vuoteessa kokonainen viikko -- -varmaankin kuolisin, tiedän, että niin kävisi." - -Katy parka! Hänestä, kuten melkein kaikista nuorista, näytti, ettei -maailmassa ole mikään helpompaa kuin kuolema sillä hetkellä, kun -asiat ovat hullusti! - -Keskustelu isän kanssa teki Katyn silmissä Helena-serkusta kaksin -verroin mielenkiintoisen henkilön. Asua samassa talossa surullisen ja -viehkeän rakkaustarinan sankarittaren kanssa -- olihan se aivankuin -"kirjoista" saa lukea. - -Iltapäivällä leikkiminen keskeytettiin usein, sillä aina muutaman -minuutin kuluttua täytyi jonkun juosta katsomaan, eikö kello jo ollut -neljä. Lyönnilleen neljä kaikki kuusi lasta ryntäsi alakertaan. - -"Kai me kerromme satuja tällä kertaa", sanoi Helena-serkku. - -Niin he tekivätkin. Helena-serkun sadut olivat kaikista parhaimmat. -Eräässä kerrottiin ryöväreistä; silloin miellyttävä kylmyys karmi -kaikkien muitten selkää, paitsi Filipin. Hän oli siihen määrin -innostunut, että hän oli melkein sotaisella tuulella. - -"Minä en pelkää ryöväreitä", selitti hän kävellen edes takaisin. -"Kun he tulevat, halkaisen heidät kahtia miekallani, jonka isä antoi -minulle. Kerran he tulivat. Ja minä leikkasin heidät kahtia -- heitä -oli kolme, viisi, yksitoista. Saattepa nähdä!" - -Mutta samana iltana, kun pienet lapset olivat menneet levolle, ja -Katy ja Clover istuivat sinikamarissa, kuului valittavaa ulisemista -lastenkamarista. Clover juoksi katsomaan, mikä oli hätänä. Ja siellä -istui Filip vuoteessaan huutaen apua. - -"Sängyn alla on rosvoja" nyyhkytti hän, "hirveän monta rosvoa." - -"Eihän toki, Filip!" sanoi Clover kurkistaen sängyn reunustimen alle -rauhoittaen häntä, "eihän siellä ole ketään." - -"Mutta siellä on, sanon minä", selitti Filip pitäen hänestä -lujasti kiinni. "Kuulin, kun yksi liikkui. He pureskelivat minun -päällyskenkiäni." - -"Pikku poika parka!" sanoi Helena-serkku, kun Clover rauhoitettuaan -Filipin palasi kertomaan tapahtumasta. "Siinä on varoitus, ettei saa -kertoa ryövärisatuja. Mutta sehän loppui niin hyvin, etten luullut -kenenkään sen johdosta pelkäävän." - -Sen jälkeen ei ollut mitään hyötyä siitä, että Izzie-täti laati -sääntöjä sinikamariin pääsystä. Hän olisi yhtä hyvin saattanut -kieltää kärpäsiä lentämästä sokeriastiaan. Lapset koettivat kaikki -keinot päästäkseen sinne. Milloin tahansa Izzie-täti meni sinne, -oli hän varma siitä, että hän tapaisi heidät siellä niin lähellä -Helenaserkkua kuin mahdollista. Ja Helena-serkku pyysi, ettei täti -sekaantuisi asiaan. - -"Me saamme olla ainoastaan kolme tai neljä päivää yhdessä", sanoi -hän. "Antakaa heidän tulla niin usein, kuin he tahtovat. Se ei -vahingoita minua ollenkaan." - -Pikku Elsie kiintyi liikuttavalla rakkaudella uuteen ystävään. -Helena-serkulla oli tarkat silmät. Hän huomasi heti ikävöivän ilmeen -Elsien kasvoissa ja hän koetti erikoisesti olla hänelle herttainen ja -lempeä. Tästä etuoikeudesta tuli Katy kateelliseksi. Hän ei saattanut -kärsiä, että hänen täytyi jakaa serkkunsa ystävyys jonkun toisen -kanssa. - -Kun viimeinen ilta oli käsissä, ja he menivät teen jälkeen -sinikamariin, oli Helena-serkku avaamassa laatikkoa, joka oli juuri -saapunut pikajunalla. - -"Se on jäähyväislaatikko", sanoi hän. "Teidän on kaikkien istuttava -rivissä, ja kun minä panen käteni näin selkäni taakse, on teidän -sitten vuorotellen valittava, kummanko käden otatte." - -Ja niin he kukin vuorostaan valitsivat. "Kummanko käden otat, -oikeanko vai vasemman?" Ja viisaan haltiattaren tavoin Helena-serkku -otti tyynynsä alta jotain sievää itsekullekin. Ensiksi sieltä tuli -aivan samallainen maljakko kuin hänen omansakin, jota Katy oli niin -kovin ihastellut. Katy huusi iloissaan, kun se pantiin hänen käteensä. - -"Oi, kuinka ihana, kuinka ihana!" huudahti hän. "Säilytän sen niin -kauan kuin elän." - -"Jos sen teet, tulee se olemaan ensi kerran, kun sinulla säilyy -jotain viikon särkymättä", huomautti Izzie-täti. Sitten seurasi -purppuranvärinen taskukirjanen Cloverille. Hän tarvitsi juuri -sellaista, sillä hän oli kadottanut omansa. Sitten tuli pieni, sievä, -samettinauhaan kiinnitetty kaulakoriste, jonka Helena-serkku sitoi -Elsien kaulaan. - -"Siinä on muutamia suortuviani", sanoi hän. "Mutta Elsie rakas, mikä -nyt on? Älä itke!" - -"Voi, sinä olet nii-in kaunis ja nii-in herttainen!" nyyhkytti Elsie, -"ja sinä lähdet pois." - -Dorry sai dominolaatikon ja Hanna erään pelilaudan. Filipille tuli -"Ryöväri-kissan tarina" niminen kirja. - -"Se on muistuttava sinua siitä ajasta, jolloin rosvot tulivat ja -pureskelivat päällyskenkiäsi", sanoi Helena-serkku veitikkamaisesti -hymyillen. He nauroivat kaikki, Filip kaikkein rajummin. - -Ketään ei unohdettu. Isä sai muistikirjan ja Izzie-täti norsunluisia -muistilehtisiä. Myöskin Cecyä muistettiin. Hänen lahjansa oli -"Kultaisten tekojen kirja", sisältävä kertomuksia pojista ja -tytöistä, jotka olivat toimittaneet uskaliaita ja hyviä tekoja. -Mielihyvä esti häntä puhumasta. - -"Oi kiitos, Helena-serkku!" sanoi hän vihdoin. Cecy ei ollut serkku, -mutta hänellä ja Carrin lapsilla oli tapana jakaa keskenään tädit ja -sedät sekä ylimalkaan kaikki sukulaiset, niinkuin he jakoivat kaiken -muunkin hyvän. - -Seuraavana päivänä tuli ikävä eronhetki. Kaikki pienokaiset seisoivat -portilla heiluttamassa nenäliinojaan vaunujen poistuessa. Kun ne -olivat poissa näkyvistä, kiiruhti Katy itkemään "pienen itkun" ypö -yksin. - -"Isä sanoi toivovansa, että me kaikki olisimme Helena-serkun -kaltaisia", ajatteli hän pyyhkiessään silmiään, "ja minä aion -koettaa, vaikken usko, että tuhannenkaan vuoden kuluttua voisin -tulla puoleksikaan niin hyväksi. Tahdon lukea, pitää tavarani -järjestyksessä ja olla oikein hyvä pienokaisille. Hyvänen aika, jos -Izzie-täti olisi Helena-serkku, kuinka helppoa olisikaan elää! Vähät -siitä, tahdon ajatella serkkua aina ja aloitan huomenna." - - - - -VIII LUKU - -Huomenna - - -"Huomenna tahdon aloittaa", ajatteli Katy nukahtaessaan sinä iltana. -Kuinka usein teemmekään samoin! Ja kuinka surullista onkaan, että -usein huomenen muututtua täksi päiväksi heräämme toisin tuntein: -välinpitämättöminä, kärsimättöminä ja aivan haluttomina suorittamaan -kaikkia niitä kauniita tekoja, joita suunnittelimme edellisenä iltana. - -Näyttää joskus siltä, kuin maailmassa olisi katalia pikku haltioita, -jotka ovat sidottuina auringon paistaessa, mutta jotka meidän -nukkuessamme hiipivät makuuhuoneisiimme kiusaamaan meitä ja -kiihoittamaan luontoamme. Tai minkätähden me nousemme pahatuulisina, -vaikka olemme menneet levolle hyvätuulisina ja ilosina! Niin oli -Katynkin laita. Hänen viimeinen uninen ajatuksensa oli siitä lähtien -olla enkeli ja niin paljon Helenan kaltainen kuin mahdollista, mutta -kun hän avasi silmänsä, oli hän äreä ja kärttyisämpi kuin koskaan. -Vanha Mary sanoi, että hän oli noussut väärinpäin vuoteeltaan. -Sivumennen sanoen, onkohan kukaan niin viisas, että kykenisi -sanomaan, mikä oikea puoli on, jotta saattaisimme aina valita sen. -Kuinka hyvä olisikaan, jos joku sen selvittäisi. Tiedäthän että -jos pahatuulisena alamme päivämme, niin näyttävät kaikellaiset -onnettomat tapaukset lisäävän mielentilaamme. Aamutöikseen särki Katy -kallisarvoisen maljakkonsa, jonka Helena-serkku oli hänelle antanut. - -Se oli säiliköllä, ja siinä oli vihkonen punertavia ruusuja. Säilikön -päällä oli kääntöpeili. Katyn kammatessa hiuksiaan peili kääntyi -vähän, jottei hän saattanut hyvästi nähdä siihen. Hyvällä päällä -ollen ei tapahtuma olisi häntä paljoakaan häirinnyt. Mutta kärttyinen -kun oli jo alkaessaan, suututti se häntä. Hän sysäsi peiliä -vihaisesti. Alaosa kääntyi eteenpäin, kuului helinää, ja Katy näki -punertavat ruusut hajallaan lattialla ja Helena-serkun sievän lahjan -palasina. - -Katy istuutui matolle ja huusi niin kovaa, kuin olisi hän ollut itse -Filip. Izzie-täti kuuli hänen valituksensa ja tuli huoneeseen. - -"Onpa se ikävää", sanoi hän poimien palaset, "mutta sen enempää en -odottanutkaan. Katy, sinä olet niin huolimaton. Älä istu siinä niin -tyhmänä! Nouse pukeutumaan. Myöhästyt aamiaiselta." - -"Mikä on?" kysyi isä huomatessaan Katyn punaiset silmät, kun tämä -istuutui pöytään. - -"Olen särkenyt maljakkoni", sanoi Katy alakuloisesti. - -"Oli sangen huolimatonta asettaa se niin vaaralliseen paikkaan", -sanoi hänen tätinsä. "Olisihan sinun pitänyt tietää, että peili -saattoi kääntyä ja heittää sen lattialle." Sitten, nähdessään ison -kyyneleen putoavan Katyn lautaselle, hän lisäsi: "Olet tosiaankin -liian iso käyttäytyäksesi kuin pikku lapsi. Kyllä vain Dorryakin -hävettäisi tehdä niin. Maltahan nyt jo mielesi." - -Tämä nuhde ei parantanut Katyä. Hän poistui aamiaiselta jurottaen -äänettömänä. - -"Mitä aiotte tehdä tänään?" kysyi tohtori Carr toivoen sillä tavalla -kääntävänsä asian hauskempaan suuntaan. - -"Aiomme kiikkua!" huusivat Hanna ja Dorry yhtaikaa. "Santeri on -ripustanut meille hyvän kiikun halkovajaan." - -"Sinne ette mene", sanoi Izzie-täti varmalla äänellä. "Kiikkua saa -käyttää vasta huomenna. Muistakaa se, lapset! Ettekä silloinkaan, -jollen minä lupaa." - -Tässä Izzie-täti menetteli ymmärtämättömästi. Hänen olisi pitänyt -selittää asia tarkemmin. Asianlaita oli niin, että Santeri oli -rikkonut toisen renkaista, joilla kiikku oli kattoon kiinnitettävä. -Hän aikoi päivän kuluessa saada uuden, ja hän oli varoittanut neiti -Carria antamasta sillä välin kenenkään käyttää kiikkua, koska se ei -ollut käyttökelpoinen. Jos neiti Carr olisi sen selittänyt lapsille, -olisi kaikki ollut hyvin, mutta Izzie-tädin mielipide oli, että -nuorten tuli sokeasti totella vanhempia. - -Hannan, Elsien ja Dorryn huulet olivat lerpallaan, kun kuulivat -kiellon. Elsie heistä tuli ensiksi jälleen hyvälle tuulelle. - -"En välitä", sanoi hän, "sillä minulla on paljon tehtävää. Minun on -kirjoitettava kirje Helena-serkulle eräästä asiasta." - -"Mistä"? kysyi Clover. - -"Onpahan vain!" vastasi Elsie salaperäisesti heiluttaen päätään. -"Kukaan muu ei saa sitä tietää, sanoi Helena-serkku, se on meidän -keskeinen salaisuus." - -"En usko ollenkaan Helena-serkun niin sanoneen", sanoi Katy -suuttuneesti. "Hänen tapoihinsa ei kuulu kertoa salaisuuksia tyhmille -pikku tytöille, niinkuin sinä olet." - -"Kylläpä kuuluu", antoi Elsie vihoissaan takaisin. "Hän sanoi, että -minuun saattaa luottaa yhtä hyvin kuin isompiinkin. Ja hän sanoi -minua lemmikikseen. Siinä sinulle, Katy Carr!" - -"Lopettakaa väittelynne", sanoi Izzie-täti. "Katy, sinun -ylälaatikkosi on aivan hirveässä epäjärjestyksessä. Mene heti -yläkertaan siivoomaan se, ennenkuin teet mitään muuta. Lapset, -teidän tulee pysytellä tänä aamuna varjossa. On liian kuumaa juosta -auringossa. Elsie, mene keittiöön ja sano Dorrylle, että tahdon puhua -hänen kanssaan." - -"Kyllä", sanoi Elsie hyvin tärkeällä äänenpainolla. "Ja sitten -kirjoitan kirjeen Helena-serkulle." - -Katy asteli yläkertaan hitain, laahustavin askelin. Oli lämmin, -uuvuttava päivä. Päätä hiukan pakotti, ja silmät tuntuivat -turtuneilta paljosta itkemisestä. Hän sanoi itsekseen, että -Izzie-täti oli hyvin paha asettaessaan hänet työhön lupa-aikana, ja -hän vetäsi ylälaatikon auki ähkien vastenmielisesti. - -Täytyy tunnustaa, että neiti Izzie oli oikeassa. Tuskin voi nähdä -vaatelaatikkoa, jossa vallitsisi suurempi epäjärjestys kuin -tässä. Kaikki esineet olivat sikin sokin, ikäänkuin joku olisi -pitkällä kepillä sekoittanut ne perinpohjin. Siellä oli kirjoja ja -maalilaatikoita, pieniä kirjoitettuja paperilappuja, lyijykyniä ja -harjoja. Käärimättömät sukanvarret olivat kietoutuneet nenäliinoihin, -silkkinauhan pätkiin ja liinakauluksiin. Rutistuneita kaularöyhelöitä -pilkoitti raskaitten tavaroitten alta, ja päällimäisenä oli -kaikellaisia tyhjiä laatikoita, joitten aarteet olivat seuloutuneet -laatikon pohjalle ja hävinneet yhteisen tavaraläjän alle. - -Paljon aikaa ja kärsivällisyyttä tarvittiin tämän sekasotkun -järjestämiseen. Mutta Katy tiesi, että Izzie-täti tulisi kohta sinne, -eikä hän uskaltanut keskeyttää, ennenkuin kaikki oli tehty. Kun työ -oli valmis, oli hän hyvin väsynyt. Hänen mennessään alakertaan tuli -Elsie häntä vastaan kivitaulu kädessä. Nähdessään Katyn hän pisti sen -heti selkänsä taakse. - -"Et saa katsoa", sanoi hän, "se on kirjeeni Helena-serkulle. -Ainoastaan minä tiedän salaisuuden. Se on kokonaan täynnä -kirjoitusta, ja minä lähetän sen postiin. Katso, siinä on jo -postimerkkikin", ja hän näytti kivitaulun nurkkaa. Tosiaankin oli -postimerkki painettu puitteisiin. - -"Sinä pikku pöllö", sanoi Katy kärsimättömänä, "ethän saata tuota -postiin lähettää. Kas niin, anna minulle kivitaulu. Minä kirjoitan -kaiken puhtaaksi paperille, minkä olet taululle kirjoittanut, ja isä -antaa sinulle kuoren." - -"Ei, ei!" huusi Elsie tehden vastarintaa, "sinä et saa! Sinähän -näkisit, mitä minä olen kirjoittanut, ja Helena-serkku sanoi, etten -minä saisi kertoa. Se on salaisuus. Anna tauluni olla, sanon sen! -Minä kerron Helena-serkulle, millainen halpamainen tyttö sinä olet, -ja sitten hän ei rakasta sinua hituistakaan." - -"Siinä, ota sitten vanha taulusi!" sanoi Katy tyrkäten häntä -kostonhaluisesti. Elsien jalka luiskahti, hän kirkasi ja koetti -tarttua käsipuihin, mutta ei onnistunutkaan, ja vierimällä vierien -hän pudota kopsahti eteisen lattialle. - -Ei hän juuri korkealta pudonnut, ainoastaan kuusi porrasta alas, -mutta muksaus oli kumminkin niin kova, että Elsie rääkyi aivankuin -hän olisi ollut hengenheitossa. Izzie-täti ja Mary tulivat kiiruhtaen -paikalle. - -"Katy tyrkkäsi minua", nyyhkytti Elsie. "Hän tahtoi, että kertoisin -hänelle salaisuuteni, mutta minä en kertonut. Hän on paha, ilkeä -tyttö!" - -"Mutta Katy Carr", sanoi Izzie-täti, "luulisi, että _häpeäisit_ -purkaa sisuasi pikku sisarellesi! Varmaankin Helena-serkku hämmästyy -kuullessaan tällaista! Kas niin, Elsie rakas! Älä itke enää. Tule -kanssani yläkertaan. Voitelen kipeän paikan, eikä Katy saa sinua enää -loukata." - -Niin he nousivat yläkertaan. Katy yksikseen jätettynä tunsi olevansa -hyvin onneton: hän katui, uhmaili, oli tyytymätön ja nyreä samalla -kertaa. Hän tiesi sisimmässään, ettei hänen tarkoituksensa ollut -tehdä pahaa Elsielle, ja hän häpesi hirveästi tyrkkäisemistään, mutta -Izzie-tädin viittaus kertoa Helena-serkulle saattoi hänet liian -vihaiseksi, niin ettei hän voinut tunnustaa vikaansa itselleen eikä -muille. - -"En välitä!" hän mumisi niellen kyyneleitään. "Elsie on oikea -itkuvauva, se hän on. Ja Izzie-täti pitää aina hänen puoltaan. -Minähän vain sanoin tuolle pikku tyhmeliinille, ettei hän panisi -isoa, raskasta taulua postiin!" - -Hän meni sivuovesta pihalle. Hänen vajan sivuuttaessaan sattui uusi -kiikku hänen silmiinsä. - -"Kuinka Izzie-tädin kaltaista", ajatteli hän, "kieltää lapsia -kiikkumasta, kunnes hän lupaisi. Luulen että hän arvelee olevan liian -kuuman tai jotain semmoista. En välitä hänestä, en." - -Hän istuutui kiikkuun. Se oli parasta lajia: leveä, mukava istuin ja -uudet paksut nuorat. Istuin oli oikean välimatkan päässä lattiasta. -Santeri oli oikea taituri laittamaan kiikkuja, ja puuvaja oli paras -keinupaikka. - -Se oli iso huone ja katto oli korkealla. Ei siellä ollut paljon puita -sillä kertaa ja mitä vähän oli, sekin oli ladottu pitkin seiniä, -jotta oli paljon tilaa. Siellä oli viileää ja pimeää, ja keinun -liike synnytti tuulta. Se heilutteli Katyn tukkaa kuin isoa viuhkaa -ja saattoi hänet hiljaiseksi ja uneksivaksi. Kaikellaisia unelmia -alkoi liikuskella hänen aivoissaan. Keinuen edes takaisin kuin ison -kellon heiluri hän vähitellen kohosi yhä korkeammalle, antaen vauhtia -ruumiinsa liikkeillä ja iskemällä voimakkaasti lattiaa jaloillaan -joka heilahduksella. Nyt hän oli jo kohonnut korkean kaarioven -yläosan kohdalle. Hän saattoi jo koskettaa sen yläpuolella olevaa -poikkihirttä ja pienestä nelikulmaisesta ikkunasta nähdä kyyhkysten -kyniytyvän istuallaan ladon räystäällä ja valkoisten pilvien -liitelevän sinisellä taivaalla. Hän ei ollut koskaan keinunut niin -korkealle. Se oli kuin lentämistä, ajatteli hän, ja hän taivutteli -ja heilutteli itseään istuimellaan yhä kovemmin, koettaen päästä yhä -korkeammalle paukauttaakseen varpaitaan kattoon. - -Yhtäkkiä, heilauksen korkeimmillaan ollessa, kuului kova rusahdus. -Keinu pyörähti rajusti viistoon ja heitti Katyn ilmaan. Hän tarttui -nuoraan, tunsi sen irtautuvan käsistään -- sitten putosi hän alas. -Kaikki musteni hänen silmissään, hän ei tiennyt enää mistään! - -Kun hän avasi silmänsä, oli hän ruokailuhuoneessa sohvalla -pitkällään. Clover oli polvistuneena hänen vieressään kalpeana ja -pelästyneenä, ja Izzie-täti tiputti jotain kylmää ja märkää hänen -otsalleen. - -"Mikä on hätänä?" sanoi Katy uupuneena. - -"Oi, hän elää -- hän elää!" ja Clover kietoi käsivartensa Katyn -kaulaan nyyhkyttäen. - -"Hs, kultaseni!" Izzie-tädin ääni sointui harvinaisen lempeältä. -"Sinä putosit pahasti, Katy. Etkö muista?" - -"Putosin? Voi, kyllä, kiikusta!" sanoi Katy, kun kaikki taas hitaasti -palasi hänen mieleensä. "Izzie-täti, katkesiko nuora? En jaksa -muistaa mitään?" - -"Ei, Katy, ei nuora. Rengas irtautui katosta. Se oli rikkonainen, -eikä luotettava. Etkö muista, että kielsin teitä keinumasta tänään. -Unohditko sen?" - -"En, Izzie-täti, en minä unohtanut. Minä --", mutta siinä hän -väsähti. Hän sulki silmänsä, ja isot kyyneleet vierivät silmistä. - -"Älä itke", kuiskasi Clover itsekin itkien, "älähän toki. Izzie-täti -ei toru sinua." Mutta Katy oli liian heikko ja järkytetty pidättämään -itkuaan. - -"Tahtoisin mennä yläkertaan vuoteeseen pitkälleni", sanoi hän. Mutta -kun hän yritti nousta sohvalta, huimasi hänen päätään niin, että hän -putosi uudelleen päänaluiselleen. "Voi minä en kykene nousemaan!" -huudahti hän näyttäen hyvin pelästyneeltä. - -"Pahoin pelkään, että jokin paikka on nyrjähtänyt", sanoi -Izzie-täti, joka itsekin näytti hyvin pelästyneeltä. "Olisi parasta, -että makaisit paikallasi jonkun aikaa, kultaseni, ennenkuin -koetat liikkua. Siinähän tohtori onneksi onkin!" Ja hän astui -vastaanottamaan tohtoria. Se ei ollut isä, vaan tohtori Alsop, joka -asui aivan lähellä heitä. - -"Sangen lohduttavaa, että te tulitte", sanoi Izzie-täti. "Veljeni -on mennyt maalle eikä palaa ennenkuin huomenna, ja yksi pikku -tytöistämme putosi pahasti." - -Tohtori Alsop istuutui sohvan ääreen ja koetti Katyn valtasuonta. -Sitten hän alkoi koetella koko hänen ruumistaan. - -"Voitko liikuttaa tätä jalkaasi?" kysyi hän. - -Katy liikutti sitä heikosti. - -"Entä tätä?" - -Liike oli paljoa heikompi. - -"Koskiko siihen?" kysyi tohtori Alsop huomatessaan tuskanilmeen Katyn -kasvoilla. - -"Koski kyllä, vähän", vastasi Katy koettaen kovasti estää itkuaan. - -"Selässäkö, mitä? Tuntuiko kipua ylhäällä vai alhaalla?" Ja -lääkäri paineli Katyn selkärankaa muutaman minuutin saattaen hänet -kiemurtelemaan rauhattomasti. - -"Pelkään hänen vahingoittuneen jotenkin", sanoi hän vihdoin, -"mutta mahdotonta on sanoa tarkoin miten. Saattaa olla vain joku -venähtyminen tai vähäinen nyrjähdys", lisäsi hän nähdessään -kauhunilmeen Katyn kasvoilla. "Neiti Carr, parasta olisi viedä hänet -yläkertaan ja riisua hänet niin pian kuin voitte. Jätän ohjeita -hieromista varten." Ja tohtori Alsop otti paperiliuskan ja alkoi -kirjoittaa. - -"Voi, täytyykö minun paneutua vuoteeseen?" sanoi Katy. "Tohtori, -kuinka kauan minun on oltava makuulla?" - -"Riippuu siitä, kuinka pian paranet," vastasi lääkäri, "toivottavasti -ei kauan. Ehkä muutamia päiviä." - -"Muutamia päiviä!" toisti Katy toivottomalla äänellä. - -Lääkärin mentyä, Izzie-täti ja Debby kantoivat Katyn hitaasti -yläkertaan. - -Se ei ollut helppoa, sillä pieninkin liike koski häneen ja tieto -omasta voimattomuudesta koski enin. Hän ei saattanut olla itkemättä, -kun hänet oli riisuttu ja pantu vuoteeseen. Tuntuihan kaikki niin -hirveältä ja vieraalta. "Jospa edes isä olisi täällä", ajatteli -hän. Mutta tohtori Carr oli mennyt maalle jonkun sairaan luo eikä -luultavasti saattanut palata ennen huomispäivää. - -Kuinka pitkän pitkä olikaan se iltapäivä! Izzie-täti lähetti -päivällistä, mutta Katy ei voinut syödä. Hänen huulensa olivat kuivat -ja hänen päätään pakotti kovasti. Aurinko alkoi paistaa sisään, ja -huone kävi lämpimäksi. Kärpäset surisivat ikkunalla ja kiusasivat -häntä laskeutumalla hänen kasvoilleen. Vähäisiä pistoksia tuntui -siellä täällä selässä. Hän makasi silmät ummessa, sillä niitten -aukipitäminen tuotti tuskaa, ja kaikellaisia levottomia ajatuksia -tuli hänen mieleensä. - -"Ehkäpä, jos selkäni on todellakin nyrjähtänyt, minun on maattava -tässä kokonainen viikko", sanoi hän itselleen. "Voi kauheata, sitä -en _voi_! Lupaa kestää ainoastaan kahdeksan viikkoa, ja minähän -aioin toimittaa niin ihmeellisiä asioita! Kuinka voivat ihmiset -olla niin kärsivällisiä kuin Helena-serkku, kun heidän on maattava -paikoillaan? Eikö hän tule pahoilleen, kun saa kuulla tästä! Lähtikö -hän todellakin eilen meiltä? Minusta siitä on vuosi. Jos en vain -olisi mennyt tuohon ilkeään kiikku-pahaseen!" Ja sitten Katy alkoi -kuvitella millaista olisi ollut, _ellei_ hän olisi mennyt, ja kuinka -hän ja Clover olivat aikoneet mennä Paratiisiin sinä iltapäivänä. -He olisivat olleet siellä puitten viileässä varjossa. Kun tällaiset -ajatukset liikkuivat hänen mielessään, kävi hänen päänsä yhä -kuumemmaksi ja asentonsa vuoteessa yhä epämukavammaksi. - -Yhtäkkiä hän tunsi, että ikkunasta tulvehtiva häikäisevä valo -himmentyi ja että tuuli tuntui puhaltavan raikkaasti häneen. Hän -avasi raskaat silmänsä. Laskuverhot olivat alhaalla, ja vuoteen -vieressä istui pikku Elsie löyhytellen palmun lehdestä tehdyllä -viuhkalla. - -"Katy, herätinkö sinut?" kysyi hän aralla äänellä. - -Katy katsoi häneen hätkähtäen ja hämmästynein silmin. - -"Älä pelkää", sanoi Elsie, "en tahdo häiritä sinua. Hanna ja -minä olemme hyvin pahoillamme, että sinä olet sairas", ja hänen -pienet huulensa vapisivat. "Mutta me aiomme olla hiljaa, emmekä -koskaan paiskele lastenkamarin ovea, emmekä melua portaissa niin -kauan kuin olet sairas. Ja minä olen tuonut sinulle jotain oikein -hyvää. Osa niistä on Hannalta ja osa minulta. Ne on sitä varten, -kun sinä putosit kiikusta. Katso", -- ja voitonriemuisena Elsie -osoitti tuolia, jonka hän oli työntänyt vuoteen lähelle ja jolle -oli juhlallisesti asetettu: 1:ksi tinainen teekalusto, 2:ksi -kukkamaalauksilla koristettu lasikantinen rasia, 3:ksi nivelillä -varustettu nukke, 4:ksi läpikuultava kirjoitustaulu ja viimeiseksi -kaksi uutta lyijykynää. - -"Ne ovat kaikki sinun -- saat pitää kaikki", sanoi jalomielinen -Elsie. "Sinä saat myös Pikerin, jos tahdot. Se on vain niin iso, ja -pelkään että se ikävöi minua. Katy, etkö pidä näistä leluista? Ne -ovat koko sieviä!" - -Katystä tuntui kuin tulisia hiiliä olisi hehkunut hänen päälaellaan, -kun hän katseli tuolilla olevia aarteita ja sitten Elsien kasvoja, -jotka olivat kirkastuneet sydämellisestä itsensäkieltämisestä. Hän -koetti puhua, mutta alkoi sen sijaan itkeä, mistä Elsie pelästyi -kovasti. - -"Koskeeko sinuun niin kovin?" kysyi hän itkien myötätunnosta. - -"Oi ei, ei se ole _sen_ vuoksi!" nyyhkytti Katy, "vaan minä olin -sinuun, Elsie, niin suuttunut tänä aamuna ja tyrkkäsin sinua. Voi, -anna anteeksi!" - -"No, sehän meni kaikki hyvin!" sanoi Elsie hämillään. "Izzie-täti -otti jotain pullosta ja voiteli sillä, ja kuhmu hävisi kerrassaan. -Tahdotko että menen pyytämään, että hän voitelisi sinuakin vähän -- -minä menen." Ja hän juoksi ovea kohti. - -"Voi älä!" huudahti Katy. "Elsie, älä mene pois. Tule sen sijaan -minua suutelemaan." - -Elsie kääntyi ikäänkuin epäillen, tarkoittiko kutsu häntä. Katy piti -käsiään ojennettuina. Elsie juoksi suoraan niitä kohti. Iso ja pikku -sisko syleilivät toisiaan, ja se näytti saattavan heitä toisiansa -lähemmäksi, kuin he milloinkaan sitä ennen olivat olleet. - -"Sinä olet minun _kallein_ pikku lemmikkini!" mumisi Katy painaen -Elsiä vasten rintaansa. "Elsie, olen ollut sinulle hyvin paha, mutta -tästä lähtien en enää ole. Sinä saat leikkiä minun ja Cloverin kanssa -niin paljon kuin haluat, saat kirjoittaa kirjeitä postilaatikkoihin -ja kaikkea muuta!" - -"Oi, kuinka hauskaa -- hauskaa!" huudahti Elsie hypähtäen ilosta. -"Kuinka suloinen sinä, Katy, oletkaan! Helena-serkun ja isän jälkeen -tahdon rakastaa sinua eniten. - -"Ja" -- jännittäen ajatuksiaan, miten palkita tätä harvinaista -ystävällisyyttä -- "minä kerron sinulle sen salaisuuden, jos sinua -kovin haluttaa. Varmasti Helena-serkku sallisi." - -"Ei", sanoi Katy, "ei väliä salaisuudesta. En tahdo, että sinä -kertoisit sen minulle. Istu vuoteen viereen ja sen sijaan löyhyttele -viuhkaasi enemmän." - -"Ei", intti Elsie, joka päätettyään kertoa salaisuuden ei tahtonut -tulla keskeytetyksi. - -"Helena-serkku antoi minulle puoli dollaria, ja pyysi minun antamaan -sen Debbylle ja sanomaan, että serkku oli hyvin kiitollinen hänelle -siitä, että hän oli valmistanut hänelle niin hyviä ruokia. Ja -minä annoin. Ja Debby oli oikein hyvillään. Ja minä kirjoitin -Helena-serkulle kirjeen ja kerroin hänelle, että Debby pitää paljon -puolidollarista. Sehän se salaisuus oli. Eikö se ollut hauska? -Mutta sinä et saa kertoa kenellekään siitä, et koskaan, et koko -elinaikanasi." - -"En", sanoi Katy hymyillen väsyneesti. "En kerro." - -Koko lopun iltapäivää Elsie istui vuoteen vieressä palmuviuhka -kädessään karkoittaen kärpäsiä ja pysytellen poissa toisia lapsia, -kun he kurkistelivat ovesta. - -"Aivanko todella tahdot pitää minut täällä?" kysyi hän useamman -kerran ja hymyili _niin_ voitonriemuisesti, kun Katy sanoi: "Tahdon -kyllä!" Mutta vaikka Katy sanoi "kyllä", luulen siinä olleen vain -puoleksi totta, sillä nähdä tuo pieni anteeksiantava tyttö kulta, -jota hän oli tylysti kohdellut, tuotti hänelle enemmän tuskaa kuin -hauskuutta. - -"Olen _oikein_ hyvä hänelle, kun tulen terveeksi", ajatteli Katy -itsekseen heittelehtiessään rauhattomana vuoteessaan. - -Izzie-täti nukkui sen yön hänen huoneessaan. Katylla oli kuumetta. -Kun aamu valkeni, ja tohtori Carr palasi kotiin, huomasi hän Katyllä -olevan kovia tuskia; hän oli kuuma ja levoton, surullinen ilme -silmissään. - -"Isä", sanoi hän heti ensiksi, "onko minun maattava tässä kokonainen -viikko?" - -"Lapseni, luulen, että on", vastasi hänen isänsä, joka näytti -huolestuneelta ja hyvin totiselta. - -"Voi, voi!" nyyhkytti Katy, "kuinka jaksan sen kestää?" - - - - -IX LUKU - -Synkkiä päiviä - - -Jos kuka tahansa olisi Katylle ensimäisenä iltana sanonut, että -hän viikon lopussa vielä olisi vuoteessa ja tuskissa, ja ettei -silloinkaan vielä saattaisi sanoa, milloin hän pääsisi liikkeelle, -niin luulen että se tieto olisi vienyt häneltä hengen. Hän oli niin -levoton ja malttamaton, että paikoillaan makaaminen näytti olevan -maailman vaikeimpia tehtäviä. Mutta hiljaa loikominen ja ainainen -selänpakotus oli vieläkin pahempaa. Joka päivä hän kysyi isältään -värisevin huulin: "Enkö saa nousta tänään ja mennä alakertaan?" Ja -kun isä pudisti päätään, värähtelivät hänen huulensa yhä enemmän -kyynelten valuessa. Mutta kun hän koetti nousta, koski häneen niin, -että hän oli iloinen saadessaan jälleen vaipua pehmeille tyynyille ja -patjoille, jotka tuntuivat niin mukavilta hänen aroille luilleen. - -Sitten seurasi aika, jolloin Katy ei koskaan pyytänyt lupaa -nousemiseen. Se oli hirveän kovien tuskien aika, jota hän ei ollut -voinut ennen kuvitellakaan, ja se valtasi hänet kokonaan. Päivät ja -yöt jatkuivat toisiinsa sekoittuneina, ja Izzie-täti ei näyttänyt -koskaan paneutuvan levolle. Aika, jolloin isä oli lakkaamatta hänen -huoneessaan. Silloin kävi myös vieraita lääkäreitä, jotka hänen -ylitsensä kumartuneina painelivat ja koettelivat hänen selkäänsä ja -puhuivat toisilleen hiljaa kuiskaten. Se oli kuin pitkää, levotonta -unta, josta hän ei voinut havahtua, vaikka olisi kuinka koettanut. -Silloin tällöin hän kohottautui kuuntelemaan ääniä tai katsomaan, -kun Clover ja Elsie seisoivat ovella hiljaa itkien, tai Izzie-tätiä, -joka kulki huoneessa varpaisillaan narisevissa tohveleissaan. Sitten -kaikki taas hälveni, ja hän vaipui pimeyden tilaan, jossa ei ollut -muuta kuin tuskaa ja unta, joka salli hänen unohtaa kivun ja tuntui -siis olevan parasta maailmassa. - -Sivuuttakaamme tämä aika, sillä on ikävää ajatella iloisen Katymme -olevan niin kurjana. Vähitellen tuskat lieventyivät, ja uni kävi -rauhallisemmaksi. Kipujen vieläkin helpotettua Katy alkoi huomata, -mitä ympärillä tapahtui, ja kysellä asioita. - -"Kuinka kauan olen sairastanut?" kysyi hän eräänä aamuna. - -"Eilen tuli neljä viikkoa", vastasi isä. - -"Neljä viikkoa!" sanoi Katy. "En tiennyt, että siitä on niin kauan. -Isä, olenko ollut hyvin sairas?" - -"Hyvin kultaseni! Mutta nyt olet paljon parempi." - -"Millä tavalla loukkaannuin pudotessani keinusta?" kysyi Katy, joka -nyt oli tavattoman valppaalla tuulella. - -"En usko, lapseni, että saisin sinut sitä ymmärtämään." - -"Mutta, isä, koeta!" - -"No niin, tiedätkö, että sinulla on selässäsi pitkä luu, jota -sanotaan selkärangaksi?" - -"Luulin sen olevan jonkin taudin", sanoi Katy. "Clover sanoi, että -Helena-serkulla on selkärankatauti." - -"Ei, selkäranka on luu. Se on kokoonpantu pienistä rivissä olevista -luista, nikamista, ja sen sisässä on jonkinlainen hermoköysi, jota -nimitetään selkäytimeksi. Hermot ovat niitä elimiä, joilla me -tunnemme. No niin, jotta tämä selkäydin pysyisi loukkaantumattomana, -on se kääritty pehmeään peitteeseen, jota sanotaan kalvoksi. Kun -putosit keinusta, sattui isku yhteen nikamaan ja vahingoitti kalvon -sisäpuolta; hermo tulehtui ja siitä syntyi selkääsi kuumetta. -Ymmärrätkö?" - -"Vähän", sanoi Katy, joka ei täysin tajunnut, mutta oli liian väsynyt -kysyäkseen sen enempää. Levättyään vähän aikaa hän sanoi: "Isä, onko -kuume nyt poissa? Voinko nousta ja mennä alakertaan?" - -"Et toki vielä", sanoi tohtori Carr koettaen puhua iloisesti. - -Katy ei kysellyt sitten sen enempää. Viikko vieri toisensa jälkeen. -Kipu oli melkein poissa. Ainoastaan silloin tällöin se palasi -muutamiksi minuuteiksi. Hän sai unta ja söi ja saattoi kohottautua -vuoteessa pyörtymättä. Mutta ennen niin toimeliaat jäsenet olivat -vieläkin raskaat ja elottomat, eikä hän kyennyt omin neuvoin -kävelemään eikä seisomaan. - -"Sääreni tuntuvat niin merkillisiltä", sanoi hän eräänä aamuna, "ne -ovat kuin _arabialaisissa saduissa_ mainitun prinssin jalat, jotka -muuttuivat mustaksi marmoriksi. Isä, minkä luulet olevan siihen -syynä? Eivätkö ne pian ala tuntua luonnollisilta?" - -"Eivät pian", vastasi tohtori Carr. Sitten hän sanoi itsekseen: -"Lapsi parka! Parempi olisi hänen tietää totuus." Niin hän jatkoi -ääneen: "Pahoin pelkään, lapseni, että sinun on valmistauduttava -olemaan vuoteessa kauan aikaa." - -"Kuinka kauan?" kysyi Katy pelästyneen näköisenä, "kuukausiko vielä?" - -"En saata juuri sanoa kuinka kauan", vastasi hänen isänsä. "Lääkärit -arvelevat, kuten minäkin, että selkärankasi vamma poistuu vähitellen, -kun olet vielä nuori ja niin vankka. Mutta saattaa kulua sangen pitkä -aika siihen. Mahdollisesti saat maata kuukausia tai ehkä enemmänkin. -Sellaisen vamman parantumiseen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. -Se on kovaa, rakkaani", sillä Katy alkoi hillittömästi nyyhkyttää, -"mutta onhan sinulla toivo, joka auttaa sinua kestämään. Ajattele -Helena-serkkua, joka saa kärsiä vuodet läpeensä aivan toivottomana." - -"Voi, isä!" huokasi Katy kesken nyyhkimistä, "eikö ole hirveätä, että -muutamat minuutit kiikussa tuottivat niin suuren vahingon? Sellainen -pikku seikka vain!" - -"Niin, sellainen pikku seikka!" toisti tohtori Carr surullisesti. -"Ja se oli myöskin pieni asia, että unohdit Izzie-tädin kiellon -kiikkumisesta. Katy, sinulta puuttui vain pieni tottelevaisuuden -hevosenkenkänaula." - -Monta vuotta sen jälkeen kertoi Katy jollekin, että hänen elämänsä -pisimmät kuusi viikkoa olivat ne, jotka seurasivat tätä isän kanssa -tapahtunutta keskustelua. Kun hän sai tietää, ettei ollut tietoa -pikaisesta parantumisesta, venyivät päivät hirvittävästi. Kukin päivä -näytti edellistään ikävämmältä ja synkemmältä. Hän ei välittänyt -itsestään eikä mistään muustakaan. Izzie-täti toi hänelle kirjoja, -mutta hän ei tahtonut lukea eikä ommella. Häntä ei huvittanut mikään. -Clover ja Cecy tulivat istumaan hänen luokseen, mutta kun hän kuuli -heidän puhuvan leikeistään ja hommistaan, saattoi se hänet itkemään -niin onnettomasti, että Izzie-täti ei sallinut heidän usein tulla -sinne. He säälivät kovin Katya, mutta kun huone oli niin synkkä ja -Katy pahalla päällä, niin ei heitäkään kovin haluttanut sinne mennä. -Siihen aikaan Katy vaati Izzie-tädin pitämään laskuverhot kokonaan -alhaalla, ja hän loikoi pimeässä ajatellen, kuinka surkea hänen -kohtalonsa oli ja kuinka kurja koko hänen tuleva elämänsä tulisi -olemaan. Kaikki olivat kärsivällisiä ja ystävällisiä hänelle, mutta -hän oli liian itsekkäästi onneton huomatakseen sitä. Izzie-täti -juoksenteli ylös ja alas portaita ja oli koko päivän jalkeilla -koettaen kaikin tavoin viihdyttää häntä, mutta Katy tuskin sanoi -"kiitoksia", eikä koskaan huomannut, kuinka väsyneeltä Izzie-täti -näytti. Niin kauan kun Katy oli pakoitettu olemaan vuoteessa, ei hän -osannut olla kiitollinen mistään, mitä hänelle tehtiin. - -Mutta niin surulliset kuin päivät olivatkin, eivät ne olleet niin -ikävät kuin yöt, jolloin Izzie-tädin nukuttua Katy makasi valveilla -tuon tuostakin purskahtaen toivottomaan itkuun. Näihin aikoihin -hän ajatteli kaikkia niitä suunnitelmia, joita hän oli laatinut -suorittaakseen kauniita tekoja isoksi tultuaan. - -"Enhän minä siis saakaan täyttää yhtään niistä", sanoi hän itsekseen, -"ainoastaan maata tässä. Isä sanoi, että paranen vähitellen, mutta en -parane, tiedän etten parane. Ja vaikka paranisinkin, olen hukannut -kaikki nämä vuodet, ja toiset kasvavat ja pääsevät minun edelleni, ja -minä en saa olla sen enempää heidän kuin muittenkaan lohduttajana. -Voi sentään, sentään! kuinka hirvittävää se on!" - -Helena-serkun kirje oli omiaan keskeyttämään nämä ajatukset. Isä toi -sen eräänä aamuna ja ojensi sen Izzie-tädille. - -"Helena sanoo menevänsä kotia tällä viikolla", sanoi Izzie-täti -ikkunan äärestä, johon hän oli mennyt lukemaan kirjettä. "No niin, -onhan se ikävää, mutta luulen että hän tekee oikein, kun ei tule, ja -onhan se juuri niinkuin hän sanoo: yksi sairas talossa kerrallaan on -kylliksi. Onhan minulla kyllin työtä Katyssakin." - -"Voi Izzie-täti!" huudahti Katy, "poikkeaako Helena-serkku tänne -kotimatkallaan? Oi, kehoittakaa häntä pysähtymään. Ainoastaan yhdeksi -päiväksi, pyytäkää toki! Tahdon niin mielelläni nähdä hänet! En voi -sanoa kuinka mielelläni. Etkö tahdo? Isä kulta, ole niin hyvä, niin -hyvä!" - -Hän melkein itki innosta. - -"No niin, lapseni, jos toivot sitä kovin hartaasti", sanoi tohtori -Carr. "Se tuottaa kyllä Izzie-tädille vaivaa, mutta hän on niin hyvä, -että hän varmaankin sovittelee, jos se sinulle tuottaa paljon iloa. -Eikö niin, Izzie?" ja hän katsoi pyytävästi sisareensa. - -"Tietysti minä sovittelen!" sanoi neiti Carr sydämellisesti. Katy -oli niin iloinen, että hän ensi kerran elämässään omasta alotteestaan -kietoi kätensä Izzie-tädin kaulaan ja suuteli häntä. - -"Kiitos, rakas täti!" sanoi hän. - -Izzie-täti oli tästä kovin hyvillään. Hänellä oli lämmin sydän, -vaikka se oli kätketty hermostuttaviin tapoihin -- mutta Katy ei -ollut koskaan ennen ollut sairaana päästäkseen selville siitä. - -Koko seuraavan viikon Katy oli odotuksen kuumeessa. Vihdoinkin -Helena-serkku tuli. Tällä kerralla Katy ei ollut portailla häntä -tervetulleeksi toivottamassa, vaan vähän ajan kuluttua isä toi -Helena-serkun sylissään ja asetti hänet isoon tuoliin vuoteen viereen. - -"Kuinka täällä onkaan pimeätä!" sanoi hän, kun he olivat toisiaan -suudelleet ja keskustelleet muutaman minuutin. "En saata nähdä -kasvojasi ollenkaan. Vaivaisiko vähän enempi valo silmiäsi?" - -"Oi, ei!" vastasi Katy. "Ei se minun silmiäni vaivaa, mutta minä en -kärsi, että aurinko pääsee sisään. Silloin tunnen olevani tavalla tai -toisella heikompi." - -"Clover, kohota sitten laskuverhoja vähän ylemmä." Ja Clover teki -niin. "Nyt minä voin nähdä", sanoi Helena-serkku. - -Hän näki edessään hyvin avuttoman näköisen lapsen. Katyn kasvot -olivat laihtuneet ja hänen silmiensä ympärille oli alituinen -itkeminen muodostanut punaiset renkaat. Hänen tukkansa oli Izzie-täti -sinä aamuna jo kahdesti, kammannut, mutta Katy oli kärsimättömästi -sormillaan haronut sitä niin kauan, että se seista törrötti kuin -tankea pensas. Hän oli puettu ohkoseen pumpuliseen aamupukuun, joka, -vaikkakin puhdas, oli erikoisen rumasti tehty; ja huone oli kaikesta -säntillisyydestä huolimatta synkän näköinen, tuolit olivat asetetut -seinää pitkin, ja uunin reunustalla oli rivi lääkepulloja. - -"Eikö ole kauheata?" huokasi Katy, kun Helena-serkku katseli -ympärilleen. "Kaikki on kauheata. Mutta en välitä siitä nyt niin -paljon, kun sinä olet täällä. Voi, Helena-serkku, tämä on ollut -hirveätä, _hirveätä_ aikaa." - -"Tiedän", sanoi hänen serkkunsa surkutellen. "Katy, olen kuullut -kaikesta ja olen niin pahoillani sinun tähtesi. Koetus on kova, -rakkaani!" - -"Mutta kuinka _sinä_", sanoi Katy, "kuinka sinä voit olla niin -suloinen ja kaunis ja kärsivällinen, vaikka tiedät olevasi sairas -kaiken ikäsi, etkä voi tehdä mitään, et kävellä etkä seistä?" -- -hänen äänensä vaipui nyyhkytyksiin. - -Helena-serkku ei sanonut vähään aikaan mitään. Hän vain istui -silittäen Katyn kättä. - -"Katy", sanoi hän viimein, "onko isäsi sanonut sinulle, että hän -luulee sinun vähitellen paranevan?" - -"Kyllä", vastasi Katy, "kyllä hän sanoi niin. Mutta se ei tapahdu -pitkään, pitkään aikaan. Ja minähän halusin tehdä niin paljon enkä -nyt kykene tekemään kerrassaan mitään!" - -"Mitä sinä halusit tehdä?" - -"Lukea ja auttaa ihmisiä ja tulla kuuluisaksi. Ja minä olisin -tahtonut opettaa lapsiamme. Äiti sanoi, että minun on huolehdittava -heistä, ja niinhän minä aioinkin. Ja jos joskus paranen, ovat kaikki -lapset jo silloin täysikasvuisia, eivätkä he tarvitse minua." - -"Mutta miksi sinun on odotettava parantumistasi?" kysyi Helena-serkku -hymyillen. - -"Mutta Helena-serkku, mitä minä kykenen tekemään vuoteessa ollessani?" - -"Paljon, Katy, sanonko sinulle, mitä minä sinun sijassasi sanoisin -itselleni?" - -"Ole hyvä", vastasi Katy ihmetellen. - -"Minä sanoisin näin: 'Katy Carr, sinä tahdoit käydä koulua ja oppia, -että tulisit viisaaksi ja hyödylliseksi, ja nyt on sinulla tilaisuus -siihen. Jumala antaa sinun käydä _Hänen_ kouluaan, jossa Hän opettaa -kaikellaisia kauniita asioita ihmisille. Mahdollisesti hän pitää -sinua siinä ainoastaan yhden lukukauden, tai ehkä kolme tai neljä; -mutta kuinka kauan se kestäneekään, on sinun käytettävä tilaisuutta -hyväksesi niin hyvin kuin voit, sillä Hän itse tarjoo sen sinulle'." - -"Mutta mikä se koulu on?" kysyi Katy. "En ymmärrä, mitä tarkoitat." - -"Sitä nimitetään kärsimysten kouluksi", vastasi Helena-serkku -suloisesti hymyillen. "Ja paikka, missä läksyt opitaan, on sinun -huoneesi. Sen koulun säännöt ovat sangen ankarat, mutta hyvät -oppilaat, jotka niitä paraiten noudattavat, huomaavat jonkun ajan -kuluttua, kuinka oikeat ja hyvät ne ovat. Läksyt eivät myöskään -ole helpot, mutta kuta enemmän luet, sitä enemmän ne mieltäsi -kiinnittävät." - -"Millaiset ovat ne läksyt?" kysyi Katy käyden huvitetuksi asiasta ja -alkaen tuntea aivan kuin Helena-serkku olisi kertonut hänelle jotakin -kertomusta. - -"No hyvä, yksi on kärsivällisyyden läksy. Se kuuluu vaikeimpiin -oppiaineisiin. Kerrallaan ei sitä saata paljon oppia, mutta jokainen -ulkoaopittu osa tekee seuraavan osan helpommaksi. Ja niihin kuuluu -myös iloisuuden läksy. Ja asioiden parhainpäin kääntämisen läksy." - -"Ei aina voi kääntää asioita parhainpäin", huomautti Katy -surullisesti. - -"Kyllä niitä aina voi! Kaikilla asioilla on ikäänkuin kaksi -kosketinta. Etkö sitä tiedä? Toinen on sileä kosketin. Jos tartut -siihen, kohoaa esine keveästi, mutta jos otat kiinni rosoisesta -koskettimesta, satuttaa se käsiäsi, ja esine on silloin raskas -nostaa. Muutamat ihmiset tarttuvat aina rosoiseen koskettimeen." - -"Onko Izzie-täti 'esine'?" kysyi Katy. Helena-serkku oli iloinen -kuullessaan hänen nauravan. - -"Kyllä, Izzie-täti on _esine._ Ja hänellä on myöskin hyvä, -miellyttävä kosketin, jos vain koetat löytää sen. Ja lapset ovat -tavallaan myös esineitä. Heillä kaikilla on erilaiset koskettimensa. -Tiedäthän etteivät kaikki ihmiset ole luodut samanlaisiksi, niinkuin -punertavat kukkaruukut. Meidän täytyy tunnustella ja miettiä, -ennenkuin pääsemme selville toisista ihmisistä ja miten meidän on -heitä kohdeltava. On hyvin mielenkiintoista neuvoa sinua koettamaan -sitä. Ja koettaessasi olet oppiva kaikellaisia asioita, jotka -auttavat sinua olemaan toisten apuna." - -"Jospa minä vain osaisin!" huokasi Katy. "Helena-serkku, opetetaanko -siinä koulussa muutakin?" - -"Kyllä, siellä annetaan toivorikkaan mielen läksyjä. Sillä luokalla -on hyvin paljon opettajia. Aurinko on yksi niistä. Se istuu ikkunan -ulkopuolella koko päivän odottaen tilaisuutta, milloin pääsisi -pujahtamaan oppilaansa luo. Se onkin paras opettaja. Sinun sijassasi -en sulkisi sitä ulkopuolelle. - -"Joka aamu herättyäni sanoisin itselleni: 'Minusta tulee terve, niin -isä arvelee. Ehkäpä se tapahtuu huomenna. Joten, jos tämä olisi -sairauteni viimeinen päivä, tahdon viettää sen _kauniisti_ ja tehdä -sairastamishuoneeni niin miellyttäväksi, että kaikki mielellään -muistelevat sitä.' - -"Sitten on vieläkin eräs läksy -- puhtauden läksy. Tiedäthän, että -kouluhuoneet ovat pidettävät järjestyksessä. Sairaan ihmisen tulee -olla yhtä raitis ja soma kuin ruusu." - -"Mutta siitä on niin paljon puuhaa", sanoi Katy puolustellen. -"En usko että sinulla on vähintäkään aavistusta siitä, kuinka -vaivalloista on aina olla puhtaana ja kunnossa. Helena-serkku, sinä -et koskaan ole ollut huolimaton, kuten minä, sinä olet syntynyt -siistiksi." - -"Vai olen minä!" sanoi serkku. "No niin, Katy, älkäämme väitelkö -siitä, mutta jos tahdot, kerron sinulle kertomuksen eräästä tytöstä, -johon kerran tutustuin ja joka _ei_ ollut _syntynyt_ siistiksi." - -"Oi kerro!" huudahti Katy hurmautuneena. Helena-serkku oli -vaikuttanut häneen hyvää. Hän näytti jo iloisemmalta ja vähemmän -välinpitämättömältä kuin moneen päivään. - -"Tyttö oli aivan nuori", jatkoi Helena-serkku, "hän oli vankka ja -toimelias, hän piti juoksemisesta, kiipeämisestä, ratsastamisesta -sekä kaikellaisista iloisista toimista. Eräänä päivänä tapahtui -jotakin -- onnettomuus -- ja hänelle sanottiin, että hänen oli loput -elämästään maattava selällään ja kärsittävä tuskia, ja ettei hän enää -koskaan saisi kävellä eikä tehdä mitään sellaista, mikä enin häntä -huvittaisi." - -"Aivankuin sinä ja minä!" kuiskasi Katy puristellen Helena-serkun -kättä. - -"Jotenkin kuin minä, muttei niin paljon sinun kaltaisesi, sillä -tiedäthän, että toivomme _sinun_ paranevan jonakin päivänä. Tyttö -ei paljon välittänyt siitä, mitä hänelle ensiksi puhuttiin, sillä -hän oli niin sairas, että hän luuli varmasti kuolevansa. Mutta kun -hän tuli paremmaksi ja alkoi ajatella pitkää elämäänsä, joka hänen -oli elettävä, oli se hänestä pahempi kuin konsanaan tuskat. Hän oli -niin onneton, ettei hän välittänyt, mitä ympäristöllä tapahtui eikä -miltä ympäristö näytti. Hänellä ei ollut Izzie-tätiä, joka olisi -huolehtinut asioista, joten hänen huoneensa oli hirmuisen näköinen. -Se oli täynnä tomua, kaikki oli sekaisin, siellä oli likaisia -lusikoita ja lääkepulloja. Hän piti laskuverhot alhaalla ja antoi -tukkansa käydä vaikka kuinka sotkuiseksi. Se oli peräti surullista -katsella. - -"Tytöllä oli vanha rakas isä", jatkoi Helena-serkku, "joka tuli -tavallisesti joka päivä hänen vuoteensa viereen istumaan. Eräänä -aamuna hän sanoi tytölleen: - -"'Tyttöseni, luulen että sinun on asuttava tässä huoneessa kauan -aikaa. Siksi pyydän sinun tekemään minulle jotakin.' - -"'Mitä se on?' kysyi tyttö ihmetellen kuullessaan, että oli jotakin, -jota hänkin saattaisi _tehdä_ toisille. - -"'Toivon että toimitat huoneesta kaikki nuo lääkepullot ja teet -huoneesi hauskaksi ja sieväksi, jotta _minä_ voisin tulla tänne -istumaan. Näet, minä aion viettää suuren osan ajastani täällä! Mutta -minä en pidä tomusta enkä pimeästä. Minä haluan nähdä pöydällä kukkia -ja aurinkoa ikkunoista. Tahdotko tehdä sen minun mielikseni?' - -"'Kyllä', sanoi tyttö, mutta hän huokasi, ja luulen että se hänestä -tuntui hyvin vaivalloiselta. - -"'Sitten vielä toinen asia', jatkoi hänen isänsä. 'Tahdon että sinäkin -olisit hauskan näköinen. Eikö aamupukuja ja vaippoja saata yhtä hyvin -koristella ja tehdä sieviksi kuin muitakin pukuja? Sairas nainen, -joka on epäsiisti, on epämiellyttävä olento. Ole hyvä, tee minulle -mieliksi, lähetä hakemaan jotakin kaunista ja anna minun nähdä sinut -somana. En tahtoisi että Helenani muuttuisi miksikään homsuksi'." - -"Helena!" huudahti Katy silmät selällään. "_Sinäkö_ se olit?" - -"Olin", sanoi hänen serkkunsa hymyillen. "Minä se olin, vaikken -tahtonut paljastaa nimeäni niin pian. Kun isäni oli mennyt pois, -lähetin hakemaan peiliä. Katy, millainen näky! Tukkani oli kuin -ilmeinen hiirenpesä, ja olin rypistellyt otsaani niin, että siinä -risteili ryppyjä joka taholle, ja se näytti vanhan ihmisen otsalta." - -Katy katseli Helena-serkun sileätä otsaa ja kiiltävää tukkaa. - -"En voi uskoa sitä", sanoi hän, "sinun tukkasi ei ole voinut olla -pörröinen." - -"Kyllä se oli -- paljoa pahemman näköinen kuin sinun nyt on. Mutta -peiliin kurkistaminen oli minulle terveellistä. Aloin ajatella, -kuinka itsekkäästi olin käyttäytynyt, ja toivoin menetteleväni -paremmin. Ja sen jälkeen, kun tuskat uudistuivat, oli tapanani pitää -otsaani sileänä sormillani ja koettaa estää kasvojani heijastamasta -kärsimyksiäni. Siten rypyt vähitellen silenivät, ja vaikka olen nyt -paljon vanhempi, eivät ne ole koskaan tulleet takaisin. - -"Ensiksi oli hyvin paljon vaivaa aina ajatella ja suunnitella, -miten saisin sekä huoneeni että itseni puhtaana pidetyiksi. Mutta -jonkun ajan kuluttua se kävi tavaksi, ja sitten se oli helppoa. Ja -mielihyvä, jonka se tuotti isälleni, korvasi kaiken. Hän oli ollut -ylpeä toimeliaasta, terveestä tytöstään, mutta luulen etten ollut -koskaan ilahduttanut häntä niin paljon kuin hänen sairas tyttönsä, -joka makasi vuoteessaan. Huoneeni oli hänen lempipaikkansa, jossa hän -istui usein viettäen aikaansa, joten sekä huone että kaikki siinä -johtaa minut muistelemaan häntä." - -Helena-serkun silmissä oli kyyneleitä, kun hän lopetti kertomuksensa. -Mutta Katy näytti iloiselta ja innostuneelta. Samalla kun se tuntui -hämmästyttävältä, oli lohduttavaakin, että oli ollut aika, jolloin -Helena-serkku oli vähemmän täydellinen kuin nyt. - -"Luuletko todellakin, että minäkin voisin tehdä niin?" kysyi hän. - -"Mitä tehdä? Kammatako tukkasi?" Helena-serkku hymyili. - -"Voi, ei! Olla sievä ja suloinen ja kärsivällinen ja ihmisten -ilahduttaja. Ymmärräthän, mitä tarkoitan." - -"Olen varma siitä, että voit, jos koetat." - -"Mutta mitä sinä ensiksi tekisit?" kysyi Katy, joka nyt, kun hänen -mieleensä oli juolahtanut uusi ajatus, oli hyvin halukas heti -alkamaan. - -"Hyvä, ensi töikseni nostattaisin laskuverhot ja tekisin huoneen -vähemmän synkän näköiseksi Onko sinun nautittava lääkkeitä kaikista -noista pulloista?" - -"Ei, ainoastaan tuosta isosta, jolla on sininen nimilippu." - -"Sentähden voisit pyytää Izzie-tädin viemään pois toiset. Ja minä -pyydän Cloveria poimimaan kimpun tuoreita kukkia pöydällesi joka -päiväksi. Kesken kaiken, en näe sitä pientä valkoista maljakkoa." - -"Ei, se särkyi juuri sinä aamuna, jolloin sinä läksit, samana -päivänä, jolloin minä putosin kiikusta", sanoi Katy surullisesti. - -"Vähät siitä, ystäväni, älä näytä niin alakuloiselta. Tunnen sen -puun, jossa sellaisia maljakoita kasvaa, ja sinä saat toisen. -Sittenkuin huone on järjestetty hauskaksi, pyytäisin minä sinun -sijassasi kaikki koulukirjani tänne, ja minä lukisin joka aamu pari -tuntia." - -"Voi!" huudahti Katy väännellen kasvojaan jo ajatellessaankin sitä. - -Helena-serkku hymyili. "Tiedän", sanoi hän, "kuuluuhan tosin hirveän -ikävältä, että sinun olisi täällä yksiksesi opeteltava maantiedettä -ja harjoiteltava laskentoa. Mutta usko minua, jos vain koetat, tulet -siitä vähitellen iloitsemaan. Siten et unhota ennen opittua, näethän, -et mene niin paljon taaksepäin opinnoissasi. Näin on opiskelusi -aivankuin työskentelyä puutarhassa, jossa työn tulokset eivät niin -helposti näyttäydy. Jokainen kasvattamasi kukkanen tuottaa sinulle -voitonriemua, ja sinä tulet panemaan sille kaksinkertaisesti enemmän -arvoa kuin tavalliselle kukalle, josta ei ole ollut mitään vaivaa." - -"Niin", sanoi Katy melkein avuttomana. "Tahdon koettaa. Mutta ei -ole ollenkaan hauskaa, ellei joku lue kanssani. Onko mitään muuta, -Helena-serkku?" - -Juuri silloin ovi narahti, ja Elsie pisti päänsä ovesta arkaillen. - -"Voi, Elsie, juokse tiehesi!" huusi Katy. "Helena-serkku ja minä -keskustelemme. Älä tule nyt juuri tällä hetkellä." - -Katy ei kyllä puhunut tylysti, mutta Elsien kasvot muuttuivat, ja hän -näytti tyytymättömältä. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan sulki -oven ja luikki ulos. - -Helena-serkku tarkkasi tätä pientä kohtausta sanattomana. Hän näytti -miettivän jotakin muutamia minuutteja Elsien poistuttua. - -"Katy", sanoi hän viimein, "sinähän juuri äsken sanoit olevasi -pahoillasi siitä, ettet sairaana ollessasi voi olla siskoillesi -hyödyksi. En kuitenkaan luule sinulla olevan syytä siihen." - -"Miksei?" sanoi Katy hämmästyneenä. - -"Sillä sinä kyllä _voit_ hyödyttää. Minusta näyttää, että sinulla -on parempi tilaisuus vaikuttaa lapsiin nyt kuin koskaan terveenä -ollessasi, jolloin tapasi mukaan lentelit siellä täällä. Sinä voisit -tehdä heille, mitä ikinä vain haluaisit." - -"En ymmärrä, mitä sinä tarkoitat", sanoi Katy surullisesti. -"Helena-serkku, harvoinhan tiedän, missä he milloinkin ovat tai -mitä he tekevät. Ja kuten ymmärrät, enhän kykene nousemaan tästä ja -kulkemaan heidän perässään." - -"Mutta voithan tehdä huoneestasi niin miellyttävän paikan, että he -tahtovat tulla luoksesi! Etkö huomaa, että sairaalla ihmisellä on -se erikoinen etu, että hän on aina löydettävissä. Jokainen, joka -häntä tarvitsee, tietää minne mennä. Jos ihmiset rakastavat häntä, -tulee hänestä luonnollisestikin perheen sydän. Saatahan pienokaiset -kerrankin tuntemaan, että huoneesi on kaikkien lepopaikka silloin, -kun he ovat väsyneitä, iloisia tai surullisia taikka huolissaan -jostakin, ja että Katy, joka asuu siinä, varmasti vastaanottaa -heidät ystävällisesti -- ja taistelu on voitettu. Sillä tiedäthän -ettemme vaikuta ihmisiin mitään hyvää nuhdesaarnoilla, vaan eläen -heidän elämäänsä yhdessä heidän kanssaan ja auttaen vähän silloin -tällöin saadaksemme heidät paremmiksi. Ja kun oma elämämme on -syrjäytetty joksikin aikaa, kuten sinun nyt on, silloin on juuri aika -työskennellä toisten ihmisten elämän hyväksi, jota emme saata silloin -tehdä, kun hyörimme ja pyörimme omissa tehtävissämme. Mutta minun -tarkoitukseni ei ollut saarnata. Pelkään sinun olevan väsyneen." - -"En ole ollenkaan", sanoi Katy pitäen Helena-serkun kättä kovasti -omassaan, "et saata uskoa, kuinka paljon parempi tunnen olevani. Voi, -Helena-serkku, _tahdon_ koettaa!" - -"Ei se tule olemaan helppoa", vastasi serkku. "Tulee päiviä, jolloin -päätäsi kivistää ja tunnet olevasi äreällä ja kiusallisella tuulella -etkä tahdo ajatella muita kuin itseäsi. Ja tulee toisia päiviä, -jolloin Clover ja toiset lapset haluavat tulla huoneeseesi, kuten -Elsie juuri äsken, ja sinulla on jotakin muuta tehtävää, ja sinusta -tuntuu kuin heidän tulonsa vaivaisi sinua. Mutta sinun tulee muistaa, -että joka kerran, kun unohdat olla ystävällinen ja olet kärsimätön -ja itsekäs, sinä saatat heidät kylmenemään ja karkoitat heidät yhä -kauemmaksi luotasi. He ovat rakastettavia pikku olentoja, ja ovat nyt -niin huolissaan sinusta, että pieninkin heille osoittamasi tylyys -loukkaa heitä. Mutta vähitellen he tottuvat sairauteesi, ja jollet -nyt saavuta heidän ystävyyttään, vieraantuvat he sinusta vanhemmiksi -tultuaan." - -Juuri silloin astui tohtori Carr sisään. - -"Oi isä! ethän vain ole tullut viemään Helena-serkkua pois?" sanoi -Katy. - -"Sitäpä varten tulin", sanoi isä. "Luulen että iso ja pieni sairas -ovat jo kyllin kauan keskustelleet. Helena-serkku näyttää väsyneeltä." - -Minuutin ajan Katy tunsi olevansa itkuun purskahtamaisillaan, mutta -hän nieli kyyneleensä. "Ensimäinen kärsivällisyyden harjoitus", sanoi -hän itsekseen, ja hän onnistui hymyilemään väsyneesti isän katsoessa -häneen. - -"Se on oikein, ystäväni", kuiskasi Helena-serkku nojautuessaan -suutelemaan häntä. "Ja, Katy, vielä sananen. Tässä koulussa, johon -sekä sinä että minä kuulumme, on eräs suuri etu, ja se on se, että -Opettaja on aina saapuvilla. Hän ei koskaan poistu. Jos joudumme -pulaan, on hän aivan vieressämme valmiina selittämään ja tekemään -kaikki helpoksi. Koeta ajatella sitä, kultaseni, äläkä pelkää pyytää -Häneltä apua, kun läksy näyttää vaikealta." - -Katy näki pahoja unia sinä yönä. Hän oli opettelevinaan läksyjään -kirjasta, joka ei auennut. Hän saattoi nähdä ainoastaan vähän sen -sisältöä, mutta se oli sellaista kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Hän -koetti turhaan, hän ei osannut lukea sanaakaan ja kuitenkin kaikesta -huolimatta tuntui se niin huvittavalta, että hän toivoi saavansa -jatkaa. - -"Voi, jos joku voisi auttaa minua!" huudahti hän kärsimättömästi. - -Yhtäkkiä laskeutui käsi hänen olkapäälleen ja otti kirjan. Se aukesi -silmänräpäyksessä ja koko sivu levisi hänen eteensä. Ja sitten käden -etusormi alkoi osoittaa kutakin riviä, ja kun se liikkui, kävivät -sanat selviksi, ja Katysta oli lukeminen helppoa. Hän katsahti -ylös. Siinä hänen yläpuolellaan olivat isot kauniit kasvot. Silmät -kohtasivat hänen katseensa. Huulet hymyilivät. - -"Miksi et pyytänyt minua ennen, pikku koululainen?" sanoi ääni. - -"Mitä, _Sinäkö_ se olet, se, josta Helena-serkku puhui", huudahti -Katy. - -Hän oli varmaankin puhunut unissaan, sillä Izzie-täti havahtui ja -sanoi: "Mikä sinua vaivaa? Tahdotko sinä jotain?" - -Uni katkesi ja Katy heräsi huomaten olevansa vuoteessaan, kun -ensimäiset auringonsäteet tunkeutuivat ikkunasta ja Izzie-täti -nousten kyynärpäilleen tuijotti unisena häneen ihmetellen. - - - - -X LUKU - -Pyhä Nikolai ja Pyhä Valentin - - -"Mitähän lapset tekevät tänään?" sanoi Katy laskien käsistään "Norja -ja norjalaiset" nimisen kirjan, jota hän luki neljännen kerran, "en -ole nähnyt heitä sitten päivällisen." - -Izzie-täti, joka istui ommellen toisella puolella huonetta, katsahti -työstään. - -"En tiedä", sanoi hän, "he ovat Cecyn luona tai jossain muualla. He -palaavat kai pian." - -Hänen äänensä tuntui vähän merkilliseltä ja salaperäiseltä, mutta -Katy ei sitä huomannut. - -"Minulla oli eilen kaunis ajatus mielessäni", jatkoi hän. "Se oli -semmoinen, että he kaikki huomenna ripustaisivat sukkansa tähän -huoneeseen eikä lastenkamariin. Siten näet saattaisin nähdä heidän -avaavan lahjansa. Izzie-täti, saavatko he? Se olisi niin hauskaa." - -"En luule olevan siihen mitään estettä", vastasi täti. Hän näytti -koettavan pidättää nauruaan. Katy ihmetteli, mikä häntä huvitti. - -Helena-serkun lähdöstä oli kulunut runsaasti kaksi kuukautta, ja -nyt oli jo talvi. Ulkona satoi lunta. Katy saattoi nähdä isojen -hiutaleiden pyörien liikkuvan ikkunan ohi, mutta niitten näkeminen -ei pannut häntä värisemään. Se saattoi vain huoneen tuntumaan -lämpöiseltä ja kodikkaalta. Huone olikin nyt hauska. Loimuava valkea -paloi uunissa. Kaikki näytti siistiltä ja järjestetyltä, ilmassa oli -resedan tuoksua, jota levisi pöydällä olevasta pienestä kukkalasista, -ja Katy, joka makasi vuoteella, oli aivan toisennäköinen kuin -edellisen luvun avuton tyttö. - -Vaikkakin Helena-serkun käynti oli kestänyt ainoastaan päivän, oli se -vaikuttanut paljon hyvää. Ei niin, että Katy yhtäkkiä olisi muuttunut -täydelliseksi. Ei kukaan meistä siten muutu, ei edes kirjoissa. Mutta -pääasiahan onkin siinä, että meidät johdetaan oikealle tielle. Katy -oli nyt sillä tiellä. Vaikka hän usein kompastui ja luiskahti sekä -istahti lannistuneena, jatkoi hän kuitenkin kulkuansa sangen varmasti -onnettomista päivistä huolimatta, jotka antoivat hänelle aihetta -luulemaan, ettei hän yhtään edistynyt. - -Nämä onnettomat päivät, jolloin kaikki näytti vaikealta, ja jolloin -hän suutuksissaan ja ärtyisänä karkoitti lapset huoneestaan, olivat -kyynelten aikoja. Mutta kyynelten jälkeen hän taas kohosi ja -ponnisti voimiansa entistä enemmän. Ja luulen että pieni oppilas -taka-askelistaan huolimatta itse asiassa opiskeli läksyänsä sangen -hyvin. - -Helena-serkku oli suurena lohdutuksena koko sen ajan. Hän ei koskaan -unohtanut Katya. Melkein joka viikko hän lähetti jonkun pienen -esineen. Joskus se oli vain rivinen, jonka hän oli kirjoittanut -lyijykynällä maatessaan sohvalla. Toisinaan se oli huvittava kirja, -jokin vasta ilmestynyt aikakauslehti tai jokin pieni sievä esine -huoneen koristamiseksi. Tulipunainen vaippa, johon Katy oli puettu, -oli yksi hänen lahjoistaan, niin oli myöskin korea syksylehdistä -tehty seppele, joka riippui seinällä, samoin pieni kirjahylly sekä -kaikellaiset muut esineet. Katy katseli mielellään ympäristöään -paikaltaan. Helena-serkku ja hänen ystävällisyytensä näytti täyttävän -koko huoneen. - -"Toivon että minulla olisi jotain kaunista pantavana jokaiseen -sukkaan", jatkoi hän innokkaasti, "mutta minulla on ainoastaan -rannikkaat isälle ja nämä suitset Filipille." Hän otti ne puhuessaan -päänaluksen alta. Ne olivat hauskan näköiset, villalangasta tehdyt. -Niihin oli ommeltu tiukuja sinne tänne. Hän oli itse ne neulonut -vähitellen. - -"Tuossahan on punertava silkkinen vyönauhani, saattaisinhan antaa sen -Cloverille. Olen näet käyttänyt sitä ainoastaan kerran, enkä luule -sen mitenkään tahriutuneen. Täti hyvä, toisitko sen nähdäkseni? Se on -ylimmässä laatikossa." - -Izzie-täti toi vyönauhan. Se näytti aivan uudelta, ja he molemmat -arvelivat sen hyvin sopivan Cloverille. - -"Enhän minä näet tarvitse vyönauhoja pitkiin aikoihin", sanoi Katy -jotenkin surullisella äänellä. "Ja tämähän on oikein kaunis." - -Kun hän uudelleen puhui, oli hänen äänensä jälleen kirkastunut. - -"Toivon että minulla olisi jotakin hyvin kaunista Elsielle. -Izzie-täti, tiedätkö mitä, uskon että Elsie on herttaisin pikku tyttö -maailmassa." - -"Olen iloinen, että olet huomannut sen", sanoi Izzie-täti, joka oli -aina pitänyt erikoisesti Elsiestä. - -"Paraiten hän tarvitsee pienen kirjoitusalustan", jatkoi Katy, "ja -Hanna tarvitsee kelkan. Mutta, hyvänen aika! Nehän ovat sellaisia -isoja esineitä ja minulla on ainoastaan kaksi ja neljännes dollaria." - -Izzie-täti asteli huoneesta vaieten. Kun hän tuli takaisin, oli -hänellä pieni käärö kädessään. - -"Katy, en tiedä, mitä lahjoittaisin sinulle", sanoi hän, "sillä -Helena lähettää sinulle niin paljon esineitä, ettei sinulta näytä -puuttuvan mitään. Sentähden ajattelin antaa tämän sinulle, ja saat -itse valita. Mutta jos sinua haluttaa antaa lapsille lahjoja, niin -ehkä mieluimmin otat sen nyt." Näin sanoen Izzie-täti laski vuoteelle -uudenuutukaisen viiden dollarin setelin. - -"Voi kuinka hyvä sinä olet!" huudahti Katy punastuen mielihyvästä. -Ja tosiaankin, Izzie-täti näytti tulleen ihmeellisen hyväksi viime -aikoina. Ehkä Katy oli osannut tarttua hänen sileään koskettimeensa. - -Omistaen nyt seitsemän ja neljänneksen dollaria Katyllä oli varaa -olla hyvin antelias. Hän selitti Izzie-tädille tarkoin, millaisen -kirjoitusalustan tuli olla. - -"Ei sen tarvitse olla hyvin iso", sanoi Katy, "mutta siinä tulee olla -sininen samettivuori, ja mustepullossa hopeinen kaula kansineen. -Ja ole hyvä, osta paperia ja kuoria sekä hyvin sievä kynänvarsi. -Alustassa pitää olla myös lukko ja avain. Izzie-täti, älä unohda -sitä." - -"Enhän toki. Mitä muuta?" - -"Tahtoisin että kelkka olisi vihreä", jatkoi Katy, "ja että sillä -olisi hauska nimi. 'Pilvenpiirtäjä' olisi hyvä, jos semmoisen voisi -saada. Hanna näki kerran kelkan, jonka nimi oli 'Pilvenpiirtäjä', ja -hänestä se oli erinomainen. Täti, jos rahaa jää kylliksi jälelle, -ostaisitko puolestani kauniin kirjan Dorrylle ja toisen Cecylle ja -hopeisen sormustimen Marylle. Hänen entinen sormustimensa on reikiä -täynnä. Oh! ja vähän namusia. Ja jotakin Debbylle ja Bridgetille -- -jokin pieni esine, ymmärräthän? Luulen että siinä on jo kaikki!" - -Onko koskaan kuultu seitsemällä ja neljänneksellä dollaria saatavan -niin paljon? Izzie-täti oli varmaankin noita, kun hän sai rahat -riittämään. Mutta ne riittivät, ja seuraavana päivänä kaikki aarteet -saapuivat. Kuinka Katyä huvittikaan nuorien aukominen! - -Kaikki oli niinkuin pitikin! - -"Ei ollut 'Pilvenpiirtäjää'", sanoi Izzie-täti, "joten ostin sen -sijaan 'Lumiauran'." - -"Se on kaunis, ja pidän siitä yhtä paljon", sanoi Katy tyytyväisenä. - -"Voi, piiloittakaa, piiloittakaa ne!" huusi hän yhtäkkiä pelästyen, -"joku tulee!" Mutta se joku oli ainoastaan isä, joka pisti päänsä -ovesta, kun Izzie-täti kädet täynnä kääröjä tepasteli eteisen poikki. - -Katy oli iloissaan saadessaan tavata isänsä yksin. Katyllä oli vähän -yksityistä asiaa hänelle. Se koski Izzie-tätiä, jolle hänellä ei -ollut mitään lahjaa. - -"Arvelin että ehkä ostaisit samallaisen kirjan kuin Helena-serkku -antoi minulle ja josta Izzie-täti piti niin paljon", sanoi hän. "En -varmasti muista sen nimeä. Siinä puhutaan jostakin varjosta. Mutta -minä olen jo käyttänyt kaikki rahani." - -"Vähät siitä", sanoi tohtori Carr. "Kyllä me järjestämme asian. Oliko -se '_Ristin varjo_'? Minä ostan sen iltapäivällä." - -"Oi kiitos, isä! Koeta saada ruskeakantinen, jos mahdollista, sillä -Helena-serkun antamassa kirjassa on sellaiset kannet. Ja ethän sano -Izzie-tädille, ethän?" - -"Koetan muistaa ruskeat kannet ja kaiken", sanoi isä väännellen -kasvojaan hullunkurisesti. Hänestä oli hauskaa nähdä, että Katy oli -jälleen huvitettu jostakin. - -Nämä miellyttävät salaisuudet pitivät Katyn ajatukset niin -toiminnassa, että hän tuskin ehti ihmettelemään lasten poissaoloa. -He näet tavallisesti juoksivat hänen huoneeseensa vähän väliä, mutta -kolmeen päivään heitä ei ollut näkynyt ollenkaan. Illallisen jälkeen -he kuitenkin tulivat joukolla hyvin iloisen näköisinä, ja aivankuin -heillä kaikilla olisi ollut hyvin hauskaa. - -"Sinä et tiedä, mitä me olemme tehneet", alkoi Filip. - -"Hs, Filip!" sanoi Clover varoittavalla äänellä. Sitten hän jakoi -sukat, jotka hänellä olivat kädessään. Ja kukin alkoi ripustaa niitä. - -Dorry levitti omansa toiselle puolen tulisijaa ja Hanna toiselle. -Clover ja Filip asettivat omansa vierekkäin, molempiin säilikön -ripoihin. - -"Minä panen omani lähelle Katyä, jotta hän näkisi sen ensimäiseksi -aamulla", sanoi Elsie kiinnittäen sukkansa sängyn pieleen. - -Sitten he kaikki istuutuivat valkean ääreen kirjoittelemaan -toivomuksiaan paperilipuille ja katsomaan, paloivatko ne ja -kohosivatko uunin piippuun. Jos ne kohosivat, olisi se merkkinä, että -Pyhä Klaus saisi ne ja toisi toivotut esineet. [Pyhällä Nikolailla -eli Pyhällä Klaulla tarkoitetaan joulupukkia, jonka muutamissa maissa -arvellaan tulevan jouluyönä uuninpiipusta sisään ja täyttävän perheen -nukkuessa hyvien lasten sukat joululahjoilla sekä poistuvan samaa -tietä tiehensä. Suoment. huom.] - -Hanna toivoi kelkkaa ja nuken teekalustoa ja "_Sveitsiläisen -Robinson-perheen_" jatkoa. - -Dorryn lipulle oli kirjoitettu: - - "Luumukakku, Uusi Raamattu, _Harry ja Lucy_, Korutähystin, - Kaikellaista, josta Pyhä Klaus pitää." - -Kun he olivat kirjoittaneet lippuihinsa, heittivät he ne tuleen. -Tuli loimahteli ja paperit hävisivät. Kukaan ei tiennyt miten. Hanna -arveli niiden lehahtaneen piipusta ulos, mutta Dorry sanoi, ettei -niin ollut käynyt. - -Filip heitti paperilippunsa hyvin juhlallisena. Se loimusi hetken, -sitten se muuttui tuhaksi. - -"Kas, et saa sitä, mitä toivoit, olkoonpa se mitä tahansa!" sanoi -Dorry. "Mitä sinä, Filip, kirjoitit?" - -"En mitään", sanoi Filip, "ainoastaan Filip Carr." Lapset huusivat. - -"Minä kirjoitin 'kirjoitusalustan' paperilleni", huomautti Elsie -surullisesti, "mutta se paloi poroksi." - -Katyä nauratti kuullessaan sen. - -Sitten toi Clover paperinsa esille. Hän luki ääneen: - - "'_Ponnistele ja menesty_', Pari nahkahansikkaita, Puuhka, Hyvä - luonto!" - -Sitten hän heitti sen tuleen. Ja kas, se lensi suoraan piippuun. - -"Kuinka kummallista", sanoi Katy, "ei mikään muu niistä lentänyt -niin." - -Asianlaita oli niin, että Clover, joka oli pieni ovela ihmistaimi, -oli pujahtanut huoneen poikki avaten oven juuri ennen paperilipun -heittämistä. Se tietystikin synnytti vetoa, joka puhalsi paperin ylös. - -Pian tuli Izzie-täti ja toimitti heidät kaikki nukkumaan. - -"Tiedän kyllä, millaista aamulla on", sanoi hän, "kaikki te olette -silloin jalkeilla juoksentelemassa heti päivän valettua. Sentähden on -teidän nyt, jos milloinkaan, mentävä heti nukkumaan." - -Kun he olivat lähteneet, muisti Katy, ettei kukaan ollut tarjoutunut -ripustamaan hänen sukkaansa. Hän oli hieman pahoillaan ajatellessaan -sitä. - -"Mutta kaiketi he unohtivat sen", sanoi hän sitten. - -Vähän myöhemmin tulivat isä ja Izzie-täti huoneeseen, ja he täyttivät -sukat. Kukin esine tuotiin Katylle vuoteeseen, että hän saisi -järjestää ne mielensä mukaan. - -Terä täytettiin karamelleilla ja appelsiineilla. Sitten pantiin -kaikenmuotoiset ja -suuruiset kääröt, jotka olivat sidotut -silkkinauhoilla valkeaan paperiin, ja varustettiin nimilipuilla. - -"Mikä se on?" kysyi tohtori Carr Izzie-tädin sulloessa pitkää kääröä -Cloverin sukkaan. - -"Kynsiharja", vastasi Izzie-täti, "Clover tarvitsee uuden." - -Kuinka isä ja Katy nauroivatkaan! "En luule että Pyhällä Klaulla on -koskaan ennen ollut kynsiharjaa antimiensa joukossa", sanoi tohtori -Carr. - -"Hän on hyvin likainen vanha herra", huomautti Izzie-täti ilkeästi. - -Kirjoitusalusta ja kelkka olivat liian isot sopiakseen sukkaan, -joten ne käärittiin paperiin ja ripustettiin toisten tavarain -alle. Kello oli jo kymmenen, ennenkuin kaikki oli järjestetty ja -isä ja Izzie-täti poistuneet. Katy makasi pitkän aikaa katsellen -sukanvarsien ihmeellistä muotoa, kun ne riippuivat tulen valossa. -Sitten hän nukahti. - -Tuntui vain minuutti kuluneen, kun joku koskettamalla herätti -hänet. Ja katso, oli jo päivä, ja siinähän oli Filip yöpaidassaan -kiipeämässä Katyn vuoteeseen suutelemaan häntä! Toiset lapset -puoleksi puettuina tanssivat ympäri huonetta sukat käsissään. - -"Hauskaa joulua! Hauskaa joulua!" huusivat he. "Oi, Katy, niin -kauniita, _kauniita_ tavaroita!" - -"Voi!" kirkasi Elsie, joka sillä hetkellä huomasi kirjoitusalustansa. -"Pyhä Klaus _on tuonut_ sen sittenkin! Mitä siinä on kirjoitettuna? -'Katyltä'. Oi, Katy, se on niin kaunis ja minä olen niin iloinen", ja -Elsie halaili Katyä nyyhkyttäen mielihyvästä. - -Mutta mikä oli tuo ihmeellinen esine vuoteen vieressä? Katy tuijotti -ja hieroi silmiään. Sitä ei ollut siinä hänen vaipuessaan uneen. -Miten oli se siihen tullut? - -Se oli kukkaruukkuun istutettu kuusi. Kukkaruukun ympärille oli -asetettu kultapaperista leikeltyjä suikaleita, tähtiä ja ristejä, -jotka tekivät sen hyvin iloisen näköiseksi. Puun oksilla riippui -appelsiineja, pähkinöitä, punaisen kiiltäviä omenoita, paahdettuja -maissipalloja ja koreita marjaterttuja. Siihen oli myöskin sidottu -sinisellä ja punaisella nauhalla pieniä kääröjä, ja puu näytti niin -sievältä, että Katy hämmästyksissään päästi riemuhuudon. - -"Se on joulupuu sinulle, kun sinä olet sairas, ymmärräthän!" sanoivat -lapset, kaikki koettaen syleillä häntä yhtaikaa. - -"Me koristimme sen itse", sanoi Dorry hypäten toisella jalallaan, -"minä kiinnitin mustat tähdet kukkaruukkuun." - -"Ja minä paahdoin maissipallot!" huusi Filip. - -"Pidätkö siitä?" kysyi Elsie kyykistyen lähelle Katyä. "Tuo on minun -lahjani -- tuo, joka on sidottu vihreällä nauhalla. Olisin toivonut, -että se olisi ollut kauniimpi. Etkö tahdo niitä heti avata?" - -Tietysti Katy tahtoi. Kaikellaisia esineitä pisti pienistä -kääröistä esiin. Lapset olivat itse sitoneet joka käärön. Ei kukaan -täysikasvuinen ollut saanut auttaa vähääkään. - -Elsien lahja oli kynänpyyhin, jossa oli harmaasta kankaasta tehty -kissanpoikanen. Hannan lahja oli punertava tinainen nuken tarjotin. - -"Eikö se ole kau-u-nis?" sanoi hän ihastellen. - -Dorryn lahja, ikävä sanoakseni, oli iso punaisen keltainen hämähäkki, -joka hyrisi vimmatusti, kun siihen kiinnitettyä lankaa kosketettiin. - -"Minun ei olisi annettu ostaa sitä", sanoi hän, "mutta minä ostin! -Arvelin että se huvittaisi sinua. Katy, huvittaako se sinua?" - -"Huvittaa toki", sanoi Katy nauraen ja iskien silmää, kun Dorry -heilutti hämähäkkiä edestakaisin hänen edessään. - -"Sinä näet saatat leikkiä sillä, kun me emme ole täällä ja sinä olet -yksin", huomautti Dorry sangen tyytyväisenä. - -"Mutta sinä et huomaa, millä puu seisoo", sanoi Clover. - -Se oli hyvin eriskummallinen tuoli, jossa oli pitkä, täytetty -jalkarahiin ulottuva selkänoja. - -"Se on isän lahja", sanoi Clover, "katso, sen saattaa laskea -taaksepäin, niin että se on kuin vuode. Ja isä sanoi, että sinä -sangen pian voit levätä siinä ikkunan ääressä, josta näet meidän -leikkivän." - -"Niinkö todellakin?" sanoi Katy epäillen. Häneen koski vieläkin -kovin, kun häntä vain liikuteltiin. - -"Ja katso, mitä on kiinnitetty tuolin käsinojaan", sanoi Elsie. - -Se oli pieni hopeakello, jonka varteen oli kaiverrettu "Katy." - -"Helena-serkku lähetti sen. Se on sitä varten, että soittaisit sillä, -kun tahdot jonkun meistä luoksesi", selitti Elsie. - -Yhä vain yllätyksiä. Tuolin toiseen käsinojaan oli kiinnitetty kaunis -kirja. Se oli "_Avara, avara Mailma_", -- ja siinä oli Katyn nimi -ja sanat "rakastavalta Cecyltäsi." Siinä oli vielä iso pussillinen -kuivattuja kirsikoita rouva Hallilta. Rouva Hallin kirsikat olivat -lasten mielestä erinomaisen hyviä. - -"Kuinka erinomaisen kaunista kaikki on!" sanoi Katy kyynelöiden -kiitollisuudesta. - -Se oli hauska joulu. Lapset sanoivat, että se oli paras kaikista -tähänastisista joulujuhlista. Ja vaikkei Katy saattanut sanoa samaa, -nautti hänkin siitä ja oli iloinen. - -Monta viikkoa kului, ennenkuin hän kykeni käyttämään uutta tuoliaan, -mutta kun hän kerran tottui siihen, oli se hyvin mukava. Izzie-täti -puki hänet aamuisin, laski tuolin selkämyksen vuoteen tasalle, ja -sitten hyvin hellävaroen ja vähitellen veti hänet vuoteesta tuolille. -Tuolilla pyöräileminen huoneen poikki tuotti aina tuskaa, mutta -viehättävää oli istua ikkunan ääressä ja katsella pilviä, ohikulkevia -ihmisiä sekä lasten lumessa leikkimistä. Kuinka viehättävää se on, -ymmärtävät ainoastaan ne, jotka Katyn tavoin ovat olleet vuoteenomina -puoli vuotta kertaakaan kurkistamatta ulkopuoliseen maailmaan. Päivä -päivältä hän kävi iloisemmaksi ja pirteämmäksi. - -"Kuinka iloinen Pyhä Klaus olikaan tänä vuonna!" sattui hän sanomaan -eräänä päivänä jutellessaan Cecyn kanssa. "Toivon että joku muukin -pyhimys tulisi meille vierailemaan. Mutta en tunne muita kuin -Helena-serkun, ja hän ei kykene." - -"Onhan Pyhä Valentin", esitti Cecy. - -"Tosiaankin. Mikä onnellinen ajatus!" huudahti Katy taputellen -käsiään. "Oi, Cecy, keksikäämme jotain hullunkurista -Valentinin-päiväksi! Erinomainen ajatus juolahti juuri mieleeni." - -Niin molemmat tytöt keskustelivat kauan yhdessä salaperäisesti. Mistä --- sen saamme kuulla tuonnempana. - -Valentinin-päivä [12 p. helmikuuta. Meidän laskiaistamme muistuttava -ilojuhla, jolloin nuoret lähettävät toisilleen leikillisiä kirjeitä -ja viettävät päivät muutoinkin leikkien ja iloiten. Suoment. huom.] -oli eräänä perjantaina. Kun lapset tulivat torstai-iltapäivällä -koulusta kotiin, tuli Izzie-täti heitä vastaan heidän suureksi -hämmästyksekseen ja sanoi, että Cecy oli tulossa heille teelle, ja -heidän oli kaikkien mentävä yläkertaan siistimään itseään. - -"Mutta Cecyhän käy meillä melkein joka päivä", muistutti Dorry, joka -ei ymmärtänyt, mitä yhteyttä sillä ja kasvojen pesulla oli. - -"Kyllä, mutta tänä iltana on sinun juotava teetä Katyn huoneessa", -sanoi Izzie-täti. "Tässä ovat kutsukortit, yksi kullekin." - -Tosiaankin, siinähän oli jokaiselle pieni kutsukortti, jossa -pyydettiin saada nauttia heidän mieluisasta seurastaan "Kuningatar -Katarinan palatsissa" samana päivänä kello 6 i.p. Kortit antoivat -asialle aivan toisen leiman. Lapset kiiruhtivat yläkertaan, ja pian -sen jälkeen kaikki hyvin kammattuina ja pestyinä juhlallisesti -koputtivat "Palatsin" ovelle. Kuinka hienolta se kuulostikaan! - -Huone näytti iloiselta ja miellyttävältä. Katy istui tuolissaan -valkean ääressä Cecy vierellään, ja siellä oli pyöreä pöytä, -jolle oli levitetty valkea liina ja jolla oli maitoa, korppuja, -mansikkahilloa ja torttuja. Keskellä oli jäätelökakku. Jäätelön -pinnalla oli jotakin, joka näytti punertavilta kirjaimilta, ja Clover -kumartuneena tarkastamaan luki ääneen: "Pyhä Valentin." - -"Mitä se merkitsee?" kysyi Dorry. - -"No, tiedäthän että nyt on Pyhän Valentinin-aatto", vastasi Katy. -"Debby muisti sen ja luulen, että hän sentähden toimitti kirjoituksen -siihen." - -Sillä hetkellä ei puhuttu mitään Pyhästä Valentinista. Mutta kun -hänen nimensä viimeinen punertava kirjain oli syöty, ja illallinen -oli pöydältä korjattu, kuului yhtäkkiä lasten istuessa valkean -ääressä kovaa koputusta ovelta. - -"Kukahan se on?" sanoi Katy, "Clover, ole hyvä ja katso!" - -Clover aukaisi oven. Bridget seisoi siinä koettaen voimiensa takaa -pidättää nauruaan ja pitäen kirjettä kädessään. - -"Se on teille, neiti Clover", sanoi hän. - -"_Minulle!_" huudahti Clover hyvin hämmästyneenä. Sitten hän sulki -oven ja toi kirjeen pöydälle. - -"Kuinka hullunkurista!" huudahti hän katsellessaan kirjekuorta, joka -oli vaaleanvihreä. Se sisälsi jotakin kovaa. Clover mursi sinetin. -Sieltä pisti esille samettinen neulatyyny, joka oli apilaanlehden -muotoinen, ja vihreällä silkillä kierretty rautalangan pätkä muodosti -hennon lehtivarren. Tyynyyn kiinnitetyllä paperilipulla oli seuraavat -säkeistöt: - - "Ihailijansa ruusuill' on - Ja liljoill', orvokeilla. - Mutt' Apilas [= Clover] mun kukkain on, - Mi tuoksuu pientareilla. - - On Apilas mun kukkani, - Tuo kaino, vaatimaton, - Se tyydyttää mun haluni, - Sen sulous sanomaton. - - Kun perhot lentää ruusuistaan - Ja uinuu kukkametsiin, - Mä mehiläinen kelpo oon - Ja Apilaani etsin." - -Tämä oli Cloverin ensimäinen Valentin-kirje. Hän oli aivan lumottuna. - -"Kukahan kumma sen on lähettänyt?" huudahti hän. - -Mutta ennenkuin kukaan vastasi, koputettiin toisen kerran kovasti -ovelle, ja kaikki säpsähtivät. Siellä oli Bridget taaskin toisen -kirjeen kanssa! - -"Neiti Elsie, tällä kertaa se on teille", sanoi hän mutistellen -suutaan. - -Kaikki lapset ryntäsivät paikalle, ja kuori avattiin -silmänräpäyksessä. Sisäpuolella oli pieni norsunluinen sinetti, jossa -oli "Elsie" vanhoilla englantilaisilla kirjaimilla ja seuraava runo: - - "On tyttö pienoinen, - Hän on niin suloinen - Kuin mesi kukkasten, - Jos vaan niin tahtonee -- - Sen tytön nimen alkaa Ee. - - On hiuksens' kiharat - Ja silmäns' kirkkahat - Ja hampaat valkeat - Ja suu sen hymyilee -- - Sen tytön nimen alkaa Ee. - - Sen pikku jalka on - Ain' nopsa, levoton, - Sen ääni sointuv' on, - Se aina helisee -- - Sen tytön nimen alkaa Ee. - - Miks' on tuo tyttönen - Niin mulle armainen? - Siks' kun se lapsonen - Mua aina lemmitsee -- - Sen tytön nimen alkaa Ee." - -"Sehän on kuin satua", sanoi Elsie, jonka silmät olivat -hämmästyksestä menneet selko selälleen Cloverin ääneen lukiessa -säkeistöjä. - -Vieläkin koputusta! Tällä kertaa tuli kourallinen kirjeitä. Kaikille -muille oli yksi, mutta Katy suureksi hämmästyksekseen sai _kaksi_. - -"No, mitähän tämä lienee!" kysyi hän. Mutta kun hän kurkisti toiseen, -näki hän Helena-serkun käsialan ja pisti sen taskuunsa, kunnes kaikki -Valentin-kirjeet olisi luettu. - -Dorryn kirje avattiin ensin. Sen yläreunassa oli leivoksen kuva; on -myös mainittava, että Dorry oli äskettäin käyttänyt hammaslääkärin -apua. Runo kuului: - - "Pikku Jukka Jöröinen - Nurkassansa istuen - Puree piirastansa. - Mikä lienee tullutkaan, - Äkisti käy huutamaan, - Painaa poskeansa. - - Äiti itkun kuulevi, - Avuksi jo tulevi - Pikku pojallensa. - 'Mikä vaiva?' Jukaltaan - Näin hän kysyi, pojultaan, - Otti polvellensa. - - 'Äiti kulta! Armoton - Mulla tuska, vaiva on - Päässä, hampahissa. - Niitä kiskoo, mojottaa, - Kun vaan maistan makeaa -- - Piiraan saa nyt kissa!' - - Jukka yhä huusi vaan - Noissa hammastuskissaan, - Kättä, jalkaa viskoi. - Tuli eteen työläs tie, - Lääkärihin Jukan vie -- - Hän pois hampaan kiskoi." - -Se Valentin-kirje antoi lapsille naurun aihetta kauaksi aikaa. - -Hannan kirjekuoressa oli paperinen nukke, "Punahilkka" nimeltään. -Kirjeen säkeistöt kuuluivat näin: - - "Täss' kuvani, rakkahin Hanna, sä saat, - Se kertovi mun yhä viel' elävän. - Ei tarvis sun tähteni itkeä siis, - Kuin ennen, kun taruni luit hirveän. - - Se susi ei minua tappanutkaan, - Kun huusin ja potkin ja tempoilin, - Se suustahan pudotti irti mun - Ja pakeni metsien rotkoihin. - - Ja mummo ja minä siit' asti ain' - Tupasessamme yhdessä asumme, - Me voita ja juustoa syömme vain. -- - Sen koommin sutt' emme nähneet me. - - Ei tarvis sun tähteni itkeä siis, - Jo susi se ilkeä ammuttiin. - Sä mummon mökkihin joskus käy, - Niin tavata voit Punahilkankin." - -Hanna oli siihen äärettömän tyytyväinen, sillä Punahilkka oli hänen -lempisatujansa. - -Filipin kirjeessä oli kumipalanen ja itse kirje oli kirjoitettu hyvin -paksuilla kirjaimilla isolle paperiarkille: - - "Ma kerran olin paha mies, - Tein sulle tuskan hetken, - Kun kenkiäsi himoiten - Tein vuotees' alle retken. - - Sä huusit silloin: 'Ken se on?' - Mä säikähdyin niin jotta -- -- - Ja tainnoksissa hiivin pois, - Vaan palan ehdin ottaa. - - Sen palan pureskeltuna - Nyt lähetän mä sulle - Ja pyydän, ettes kantaisi - Sä enää vihaa mulle. - - 'Rosvo'". - -"Kuunnelkaahan minun runoani", sanoi Cecy, joka koko ajan oli ollut -olevinaan yhtä hämmästynyt kuin toisetkin ja käyttäytyi nyt aivankuin -hän ei olisi saattanut odottaa, kunnes Filipin säkeet olivat -lopetetut. - -Sitten hän luki ääneen: - - "Cecylle. - - Jos oisin ma lintunen - Ja sinäkin lintunen, - Niin mitähän tekisimme? - Kas, sin' oisit pien' ja min oisin suur', - Me istuttais oksalla rinnakkain juur' - Ja suuta me suihkaisimme. - Niin -- sitä me tekisimme! - - Jos oisin ma kalanen, - Ja sinäkin kalanen, - Niin mitähän tekisimme? - Me aaltojen keskellä pelmuttais - Ja valaiden ympäri vellottais - Ja osterit poimisimme. - Niin -- sitä me tekisimme! - - Jos oisin ma mehiläs - Ja sinäkin mehiläs, - Niin mitähän tekisimme? - Me metsien helmahan mentäisiin, - Vain mettä ja kastetta syötäisiin - Ja toistamme lempisimme. - Niin -- sitä me tekisimme! - - 'Valentin'". - -"Se oli mielestäni kaikkein kaunein", sanoi Clover. - -"Ei minusta", sanoi Elsie. "Eiköhän minun ole kaunein. Cecyllä -ei myöskään ollut sinettiä kirjeessään." Ja Elsie hyväili pientä -sinettiään, jota hän oli koko ajan pitänyt kädessään. - -"Katy, sinun olisi pitänyt lukea omasi ensin, sillä sinähän olet -vanhin", sanoi Clover. - -"Siinä ei ole paljon", vastasi Katy, ja hän luki: - - "Ruusu on punainen, orvokki sinervä. - Sokuri makea, suloinen myöskin sä." - -"Kuinka mitätön Valentin-kirje!" huudahti Elsie silmät leimahtaen. -"Katy, sehän on suuri häpeä! Sinunhan olisi pitänyt saada paras -kirje." - -Katy tuskin saattoi pidättää nauruaan. Asia oli niin, että toisten -kirjeisiin oli mennyt niin paljon aikaa, ettei hänelle ollut jäänyt -yhtään aikaa omaan kirjeeseensä. Kun hän ajatteli, että herättäisi -epäilystä, ellei hän saisi yhtään, niin hän oli viime hetkessä -itselleen kirjoittanut nuo vanhat säkeet. - -"Ei se ole kovinkaan kaunis", sanoi hän koettaen näyttää niin -totiselta kuin suinkin, "mutta mitäpä siitä." - -"Onhan se häpeällistä!" kertasi Elsie hyväillen häntä hellästi -sovittaakseen vääryyden. - -"Eikö se ollut hauska ilta?" sanoi Hanna, ja Dorry vastasi: - -"On, eihän meillä koskaan ennen Katyn sairautta ole ollut näin -hauskaa." - -Katy tunsi sen mielihyvin ja tuskan sekaisin tuntein. "Luulen lasten -rakastavan minua vähän enemmän nykyisin", sanoi hän itsekseen. "Mutta -voi, miksen ollut heille hyvä, kun olin terve ja vankka"! - -Hän ei avannut Helena-serkun kirjettä, ennenkuin toiset olivat -paneutuneet levolle. Varmaankin oli joku kirjoittanut Helenalle -Valentinin viettämisestä, sillä kirjeen sijasta se sisälsi seuraavan -runon, joka oli kirjoitettu Helena-serkun omalla selvällä ja -kauniilla käsialalla. Se ei ollut tavallinen Valentin-kirje, sillä se -oli liian vakava, kuten Katy selitti Cloverille seuraavana päivänä. -"Mutta", lisäsi hän, "se on paljoa kauniimpi kuin mitkään ennen -kirjoitetut Valentin-kirjeet!" Ja Clover ajatteli samoin. Runo kuului -näin: - - "Mä kävin hauskaa koulua, - Niin nuori olin, riehuvainen. - Mutt' oppimaan olin haluton - Ja mieluisemmin leikin vainen. - Suur' Opettaja siksi mun - Talutti Tuskan kouluhun. - - Siell' ensi luokalla nyt käyn, - On läksyt vielä helponlaiset; - Mutt' ylemmillä läksyt on - Niin raskaat, vaativaiset. - Ja kuitenkin jo kyynelin - Mä läksyjäni lueksin. - - Kaks' opettajaa siellä on. - Käy toinen hiljaa hiiviskellen - Ja haastaa äänin lemmekkäin - Ja katsoo meihin hymyellen. - On Rakkaus se. Mutt' Tuska on - Tuon toisen nimi suloton. - - On kuin he joskus vieroisi - Ja kulkis toistaan karttamalla; - Mutt' pian taas he kohtaavat - Ja tervehtivät suudelmalla, - Ja ovat silloin tosiaan - Kuin kaksoisveljet konsanaan. - - Jos ahkeroin, he sanovat, - Niin pian siirryn luokaltani - Ja joudun sille, jolla on - Vaan yksin Rakkaus oppaanani. - Siks' kaikin voimin ahkeroin, - Mä että sille päästä voin. - - Mut Tuskankin on koulussa - Mun terveellistä opiskella, - Ja häntä tulee paljosta - Mun kiittää mielell' iloisella, - Mut Rakkauden ihanan - Mä kouluun yhä halajan. - - Siks' ponnistelen aina vaan, - En moiti hitaisuutta ajan. - Mä tiedän, että kerran voin - Luo päästä armaan opettajan, - Ja silloin päättyy Tuskan työ, - Iki-Rakkauden hetki lyö." - - - - -XI LUKU - -Uusi läksy opittavana - - -Pitkäksi ajaksi riitti lapsille tästä hauskasta illasta puhumisen ja -ilon aihetta. Dorry sanoi toivovansa, että jokaisella viikolla olisi -Valentin-päivänsä. - -"Etkö luule että Pyhä Valentin väsyisi runojen kirjoittamiseen?" -kysyi Katy. Mutta hänellä oli myöskin ollut hauskaa, ja virkistävä -muisto siitä auttoi häntä kestämään pitkän kylmän talven. - -Sinä vuonna oli myöhäinen kevät, mutta kesä oli lämmin, kun -se kerran saapui. Kuumuus vaivasi Katyä kovin. Hän ei voinut -vaihtaa istuinpaikkaa ikkunasta toiselle ja nauttia kuten muut -tuulenhengestä. Pitkät paahtavat päivät heikensivät ja kuihduttivat -häntä. Katyn pää alkoi riippua, ja hän näytti lakastuvan kuin -kukkaset puutarhassa. Hän oli tosiaankin onnettomampi kuin ne, sillä -niitä Santeri joka ilta kasteli, jota vastoin kukaan ei kyennyt -kastelukannulla valamaan hänelle huojennusta, jota hän kaipasi, -- -kylmää, raitista ilmaa. - -Ei ollut helppoa olla hyväntuulinen tällaisten olosuhteiden -vallitessa, ja tuskin kukaan olisi saattanut moittia Katyä, jos hän -joskus olisi unohtanut päätöksensä ja ollut kärttyisä ja tuskastunut. -Mutta hän ei sitä unohtanut -- ei ainakaan usein. Silloin tällöin -oli pahoja päiviä, jolloin hän oli alakuloinen ja onneton. Mutta -Katyn pitkä kouluvuosi oli opettanut hänelle itsensähillitsemistä, -ja yleensä kantoi hän vastuksensa kärsivällisesti. Hän ei kuitenkaan -voinut välttää sitä, että hän kävi kalpeaksi ja laihaksi, ja isä -havaitsi suureksi surukseen, että mitä pitemmälle kesä kului, -sitä vähemmäksi hävisi myöskin Katyn lukemis-, opiskelemis- ja -ompelemishalu, ja tunnittain hän vain istui käsivarret ristissä -ajatuksiinsa vaipuneena ja tuijottaen ikkunasta ulos. - -Isä koetti viedä häntä ajelemaan, mutta liike ja nosteleminen tuotti -niin paljon tuskaa, että Katy pyysi isää jättämään nämä yritykset. -Täten ei ollut muuta neuvoa kuin odottaa viileämpää ilmaa. Kesä kului -vaivalloisesti, ja kaikki Katyn ystävät iloitsivat, kun se oli mennyt. - -Kun syyskuu saapui viileine aamuineen ja iltoineen, raittiine -havumetsältä tuoksuvine tuulineen, näytti kaikki taas virkoovan, ja -Katy niitten joukossa. Hän alkoi virkata pitsiä ja lukea. Jonkun ajan -kuluttua hän keräsi taaskin kirjansa ja koetti opiskella, niinkuin -Helena-serkku oli neuvonut, mutta monet joutilaat päivät olivat -aiheuttaneet sen, että työ tuntui vaikeammalta kuin ennen. - -Eräänä päivänä pyysi Katy isältä saada ottaa ranskankielen tunteja. - -"Näethän, unohdan kaiken, mitä olen osannut", sanoi hän, "ja Clover -alkaa tällä lukukaudella, enkä soisi hänen pääsevän paljon edelle -minusta. Isä, etkö luule, että herra Berger tahtoisi tulla tänne? -Hänhän käy joskus kodeissakin opettamassa." - -"Luulen hänen tulevan, jos pyydämme", sanoi tohtori Carr hyvillään -siitä, että Katyssä heräsi jälleen jotakin elämänhalun tapaista. - -Siten asia järjestettiinkin. Herra Berger tuli kahdesti viikossa ja -istui ison tuolin vieressä korjaten Katyn kirjoituksia ja harjoittaen -ääntämistä ja verbien taivutuksia. Hän oli vanha, pieni ranskalainen, -joka vilkkaudellaan osasi tehdä tuntinsa miellyttäviksi. - -"Te teette työtä enemmän kuin ennen, neitiseni", sanoi hän eräänä -päivänä, "jos jatkatte näin, tulee teistä paras oppilaani. Ja jos -selän loukkaantuminen saattoi teidät ahkeraan opiskeluun, olisi hyvä, -jos muutkin nuorista neideistäni vioittaisivat selkänsä." - -Katy naurahti. Mutta huolimatta herra Bergeristä ja hänen -tunneistaan, ja huolimatta Katyn ponnistuksista pysyä iloisena -ja toimeliaana oli toinen talvi paljoa kovempi kuin ensimäinen. -Niin on usein sairaitten ihmisten laita. Sairauden ensi aikoina on -jonkinlainen kiihtyminen ja hermostuneisuus suurena apuna. Mutta -kun kuukaudet jatkuvat samallaisina, niin kaikki rupeaa tuntumaan -kyllästyttävän vanhalta ja ikävältä; silloin tahtoo rohkeinkin -lannistua ja mieli käydä apeaksi. Kevät näytti Katyn mielestä olevan -niin kaukana, kaukana. - -"Toivon että jotakin tapahtuisi", sanoi hän usein itsekseen. Ja -jotakin olikin tapahtumassa. Mutta hän ei aavistanutkaan, mitä se oli. - -"Katy", sanoi Clover tullen eräänä marraskuun päivänä huoneeseen, -"tiedätkö, missä kanvertti on? Izzie-tädillä on hirveä päänkivistys." - -"En", vastasi Katy, "en tiedä. Tai, odota Clover, muistelen kuin -Debby olisi haeskellut sitä eräänä päivänä. Ehkä löydät sen hänen -huoneestaan." - -"Merkillistä", puheli hän yksinään, kun Clover oli mennyt, "en muista -Izzie-tädillä koskaan ennen olleen päänpakotusta." - -"Kuinka Izzie-täti voi?" kysyi hän, kun isä tuli sisään puolenpäivän -aikaan. - -"En oikein tiedä. Hänellä on kuumetta ja kova tuska päässä. Olen -sanonut, että hänen olisi parasta olla pitkällään eikä nousta tänä -iltana. Vanha Mary tulee sinut riisumaan. Ei kai sinulla ole mitään -sitä vastaan, lapseni?" - -"E-ei!" sanoi Katy epäröivästi. Mutta hänellä oli sitä vastaan. -Izzie-täti oli tottunut hänen tapoihinsa. Ei kukaan soveltunut -hänelle niin hyvin. - -"Tuntuu niin oudolta selittää, miten kaikki pienet asiat ovat -tehtävät", huomautti hän Cloverille melkein tyytymättömästi. - -Vieläkin oudommalta tuntui, kun seuraava päivä valkeni ja moni -seuraava senkin jälkeen, eikä Izzie-täti vieläkään tullut hänen -luokseen. Poistuessaan onni kirkastuu meille. Ensi kerran Katy -huomasi nyt, kuinka paljon hän oli oppinut luottamaan tätiinsä. Hän -kaipasi häntä hirveästi. - -"Milloinka Izzie-täti paranee?" kysyi hän isältään, "minä kaipaan -häntä niin kovin." - -"Me kaikki kaipaamme häntä", sanoi tohtori Carr, joka näytti -levottomalta ja alakuloiselta. - -"Onko hän hyvin sairas?" kysyi Katy hämmästyneenä isänsä kasvojen -ilmeestä. - -"Pelkään että niin on laita", vastasi hän. "Aion hankkia varsinaisen -sairaanhoitajan hänelle." - -Izzie-tädin tauti todettiin lavantaudiksi. Lääkärit määräsivät, -että kodissa tuli vallita hiljaisuuden, joten Hanna, Dorry ja Filip -lähetettiin rouva Hallin luo. Elsien ja Cloverin olisi myöskin ollut -mentävä, mutta he pyysivät niin hartaasti ja lupasivat käyttäytyä -hyvin, niin että isä lopulta antoi heille luvan jäädä kotiin. Pienet -tyttökullat hiipivät huoneissa varpaillaan niin hiljaa kuin hiiret, -kuiskuttelivat toisilleen ja palvelivat Katyä, joka olisi tuntenut -olevansa sangen yksin ilman heitä, sillä kaikki muut ajattelivat vain -Izzie-tätiä. - -Se oli sekavaa ja surullista aikaa. Nuo kolme siskoa eivät juuri -tienneet paljoakaan sairaudesta, mutta isän synkät kasvot ja -hiljaiseksi komennettu koti painoivat heidän mieliään, ja he -kaipasivat kovin toisia lapsia. - -"Voi kultaseni!" huokasi Elsie. "Kuinka toivonkaan Izzie-tädin -pikaista paranemista!" - -"Emmekö olekin hänelle hyviä, kun hän paranee?" sanoi Clover. "En -koskaan enää jätä kalossiani hattunaulakon alle, sillä hän ei pidä -siitä. Ja minä haen kaikki krokettipallot ja panen ne laatikkoon joka -ilta." - -"Niin", lisäsi Elsie, "niin teen minäkin, kun hän paranee." - -Heidän päähänsä ei koskaan pälkähtänyt, ettei Izzie-täti -mahdollisesti paranisikaan. Pikku ihmiset ovat taipuvaisia luulemaan, -että aikuiset ovat niin vankkoja ja isoja, ettei heille saata mitään -tapahtua. - -Katy tuli yhä levottomammaksi. Hän ei kuitenkaan täydelleen -käsittänyt asian vakavuutta. Eräänä aamuna se kumminkin yllätti hänet -kuin äkkinäinen raju isku, sillä herätessään huomasi hän vanhan Maryn -esiliina silmillä hiljaa itkevän hänen vuoteensa vieressä. Izzie-täti -oli kuollut yöllä! - -Kaikki heidän ystävälliset, katuvaiset ajatuksensa, heidän -päätöksensä tehdä hänelle mieliksi, heidän suunnitelmansa täyttää -hänen toiveensa ja säästää hänen vaivojaan myöhästyivät! Ensi kerran -nämä kolme pikku tyttöstä huomasivat, kuinka hyvä ystävä Izzie-täti -oli heille ollut. Hänen ikävät tapansa olivat nyt kaikki unohtuneet. -He saattoivat muistaa ainoastaan niitä monia hyviä tekoja, joita -hän oli heille tehnyt heidän pienuudestaan asti. Kuinka he nyt -toivoivatkaan, etteivät koskaan olisi kiusanneet häntä eivätkä -koskaan sanoneet katkeria sanoja hänestä! Mutta toivominenhan ei -mitään hyödyttänyt. - -"Mitä me voimme tehdä ilman Izzie-tätiä?" ajatteli Katy itkiessään -itsensä nukuksiin sinä yönä. Ja sama kysymys palasi yhä uudelleen -hänen mieleensä, kun hautajaiset olivat ohi, pienokaiset palanneet -rouva Hallin luota, ja kaikki taas kulki tavallista latuaan. - -Moneen päivään ei hän nähnyt isäänsä ollenkaan. Clover kertoi, että -isä näytti hyvin väsyneeltä ja puhui tuskin sanaakaan. - -"Söikö isä ollenkaan päivällistä?" kysyi Katy eräänä iltapäivänä. - -"Ei paljon. Hän sanoi ettei hänen ollut nälkä. Ja rouva Jacksonin -poika tuli häntä noutamaan, ennenkuin olimme ennättäneet lopettaa -ateriamme." - -"Voi Jumalani!" huokasi Katy, "kun ei vain _hänkin sairastuisi_. -Kylläpä nyt sataa! Clover, kai sinä menet alas ja haet isän tohvelit -valkean ääreen lämpenemään. Voi, ja pyydä Debbyn valmistamaan -paahdettua leipää kerman ja teen kanssa. Isä pitää paahtoleivästä." - -Teen jälkeen tohtori Carr tuli yläkertaan istumaan hetkeksi Katyn -huoneeseen. Hän kävi siellä useinkin, mutta tämä oli ensi kerta -Izzie-tädin kuoleman jälkeen. Katy tutki hänen kasvojaan levottomana. -Ne näyttivät viime aikoina käyneen vanhoiksi, ja niillä oli -surullinen ilme, joka koski hänen sydämeensä. Hän toivoi voivansa -tehdä jotakin isälleen, mutta hän ei kyennyt muuhun, kuin kohentamaan -valkeata ja tarttumaan isän käteen ja sitten silittelemään sitä -hellästi omillaan. Se ei tosiaankaan ollut paljon, mutta luulen isän -siitä pitäneen. - -"Mitä olette puuhailleet koko tämän päivän?" kysyi isä. - -"Voi, emme juuri mitään!" sanoi Katy. "Opettelin ranskan läksyäni -aamulla. Ja koulusta päästyään Elsie ja Hanna toivat tänne -tilkkupeitteensä ja me pidimme talkoot. Siinä kaikki!" - -"Olen miettinyt, kuinka järjestäisimme taloutemme", sanoi tohtori -Carr. "Tietystihän meidän on otettava joku sitä hoitamaan. Mutta ei -ole helppoa löytää sopivaa henkilöä. Rouva Hall tuntee erään naisen, -joka saattaisi soveltua, mutta hän on nyt Lännessä, ja vasta viikon -tai parin kuluttua saisimme häneltä tietoja. Luuletko että tulette -toimeen näin nämä muutamat päivät?" - -"Voi, isä!" huudahti Katy pelästyneenä, "onko meidän välttämättä -otettava joku vieras?" - -"Mitenkä muuten luulet meidän kykenevän järjestämään asiamme? Clover -on liian nuori taloudenhoitajaksi. Ja hänhän sitä paitsi on koulussa -kaiket päivät." - -"En tiedä, en ollut ajatellut sitä", sanoi Katy hämmästyneellä -äänensävyllä. - -Mutta hän ajatteli sitä koko sen illan ja ensimäiseksi aamulla -herättyään. - -"Isä", sanoi hän saadessaan taas puhella isänsä kanssa kahden. -"Olen ajatellut eileniltaista keskusteluamme taloudenhoitajasta, -ymmärräthän. Ja minä toivon, ettet ottaisi ketään. Enkö _minä_ saisi -koettaa? Luulen todella kykeneväni siihen." - -"Mutta mitenkä?" kysyi tohtori Carr hyvin hämmästyneenä. "En -todellakaan käsitä. Ehkä, jos olisit terve ja vankka -- mutta, Katy, -sittenkin olisit liian nuori semmoiseen toimeen." - -"Täytän neljätoista kahden viikon kuluttua", sanoi Katy ojentautuen -suoraksi. "Ja isä, jos minä _olisin_ terve, kävisin koulua enkä -silloin tietystikään joutaisi taloustoimiin. Kerron sinulle -suunnitelmastani. Olen miettinyt sitä koko päivän. Debby ja Bridget -ovat olleet meillä niin kauan, että he tuntevat kaikki Izzie-tädin -tavat, ja he ovat niin huomaavaisia, että heille tarvitsee sanoa -vain sananen silloin tällöin. Mikseivät he tarpeen vaatiessa -saattaisi tulla tänne minun luokseni yhtä hyvin kuin minä mennä -heidän luokseen? Clover ja Mary pitävät kyllä silmällä, jos jotakin -olisi epäkunnossa. Ja et kai sinä välittäisi, vaikka asiat ensi -aluksi olisivatkin vähän hullusti, sillä minähän opettelisin koko -ajan. Annahan minun koettaa! Olisi niin hauskaa, jos olisi jotakin -ajattelemista, kun istun täällä yksikseni. Olisihan paljoa parempi, -ettei talossa olisi vierasta ihmistä, joka ei tunne lapsia eikä -muutakaan. Aivan varmasti se tekisi minut onnellisemmaksi. Isä, ole -hyvä, sano 'kyllä', -- ole niin hyvä, sano!" - -"Se on liikaa sinulle, aivan liikaa", vastasi tohtori Carr. Muttei -ollut helppoa vastustaa Katyn sanoja "ole hyvä, ole hyvä!" ja hetken -kuluttua asia ratkaistiin. -- - -"No niin, lemmikkini, saat koettaa, vaikka epäilen kokeen tulosta. -Sanon rouva Hallille, että hän lykkäisi Wisconsiin kirjoittamisensa -kuukaudeksi, ja me tahdomme kokeilla." - -"Lapsiparka, hän koettaa riistää ajatuksensa itsestään", mumisi -isä astellessaan alakertaan. "Kuukauden lopussa hän on iloinen -päästessään koko asiasta." - -Mutta isä erehtyi. Kuukauden lopussa Katy oli innokas jatkamaan. -Siten isä sanoi: "No hyvä, koettakoon kevääseen asti." - -Eikä se ollutkaan niin vaikeata työtä, kuin olisi luullut. Katyllä -oli paljon hiljaista ajatusaikaa. Lapset olivat koulussa koko -päivän, ja ainoastaan muutamat vieraat häiritsivät häntä, joten -hän saattoi jakaa aikansa ja pysyä suunnitelmassaan. Se on aina -taloudenhoitajalle suurena apuna. - -Palvelijat olivat tarkalleen omaksuneet Izzie-tädin täsmällisen -säännölliset tavat, niin että talossa näytti kaikki menevän -itsestään. Kuten Katy oli sanonut, tarvittiin vain jokunen sana -Debbylle ja Bridgetille silloin tällöin. - -Heti aamiaisen jälkeen, kun astiat oli pesty ja asetettu paikoilleen, -oli Debbyllä tapana pukeutua puhtaaseen esiliinaan ja tulla ylös -ohjeita saamaan. Ensiksi se oli Katystä hyvin hauskaa. Mutta monet -kerrat määrättyään päivälliset alkoi se hänestä tuntua väsyttävältä. -Hän ei koskaan nähnyt ruokia niiden valmistuttua, ja kokematon kun -oli, näytti hänestä mahdottomalta keksiä kyllin vaihtelevia lajeja. - -"Annahan kun katson -- paahtopaistia -- lammaspaistia -- keitettyjä -kananpoikia", sanoi hän laskien sormillaan, "paahtopaistia -- -lammaspaistia -- keitettyjä kananpoikia. Debby, voisitko paistaa -kananpoikia? Hyvänen aika! Kunpa joku keksisi jonkun uuden eläimen! -Mihin ovat kaikki syötävät ruoka-aineet joutuneetkaan, en voi keksiä -uusia!" - -Sitten Katy lähetti hakemaan kaikki talon keittokirjat ja selaili -niitä tunnin verran, kunnes hänen ruokahalunsa oli kokonaan mennyttä, -aivankuin hän olisi syönyt kaksikymmentä päivällistä. Debby parka -oppi pelkäämään näitä kirjoja. Hän seisoi oven pielessä iloiset -punaiset kasvot kurtussa, kun Katy luki ääneen jotakin mahdottomalta -kuuluvaa ohjetta. - -"Debby, tämä tuntuu herkulliselta, toivon että koettaisit sitä. -Ota neljä litraa ostereita, puoli kiloa härän lihaa, kuusitoista -sodabiskettiä, kahden sitrunan mehu, neljä neilikkaa, lasillinen -valkoviiniä, yksi meiramin oksa, yksi ajuruohon oksa, yksi laakerin -oksa, yksi pilkottu ruoholaukka -- --" - -"Anteeksi, neiti Katy, mitä se on?" - -"Voi, etkö tiedä, Debby? Se on jotakin aivan tavallista, sillä se on -melkein kaikissa keitto-ohjeissa." - -"Ei, neiti Katy, en koskaan ennen ole kuullut sellaista puhuttavan. -Neiti Carr ei antanut minulle 'laukkaa' ollenkaan, ei ollenkaan." - -"Hyvänen aika, kuinka kiusallista!" Katy itki käännellen kirjan -lehtiä. "Sitten on meidän koetettava jotakin muuta." - -Debby-parka! Jollei hän olisi rakastanut Katyä niin paljon, -luulen että hänen kärsivällisyytensä olisi loppunut. Mutta hän -kantoi koettelemuksensa nöyrästi, lukuunottamatta että hän vähän -murahteli ollessaan kahden Bridgetin kanssa. Tohtori Carr sai syödä -monellaisia merkillisiä ruokia niinä päivinä, mutta hän ei siitä -välittänyt, ja lapset nauttivat niistä. Päivällisaika muodostui -aivan mieltäkiinnittäväksi, kun ei kukaan saattanut varmasti sanoa, -mistä ruokalajit olivat valmistetut. Dorry, joka oli kuin mikäkin -tohtori Livingstone outojen ruokalajien alalla, teki aina ensimäisen -kokeen, ja jos hän sanoi sen olevan hyvää, noudattivat toiset hänen -esimerkkiään. - -Jonkun ajan kuluttua Katy tuli viisaammaksi. Hän lakkasi kiusaamasta -Debbyä uusilla ruokalajeilla, ja Carrin perhe palasi yksinkertaisiin -paistoksiin ja keitoksiin kaikkien asianomaisten iloksi. Mutta sitten -alkoi toinen koettelemusten sarja. Katy sai käsiinsä "Vatsa" nimisen -kirjan, ja hänet valtasi tarpeellisen ravinnon into. Hän kehoitti -Cloveria ja muita lapsia luopumaan sokerista, voista, lihaliemestä, -vanukaskastikkeesta, tattarikakuista ja piiraista sekä melkein -kaikesta, mistä he erikoisesti pitivät. Keitetty riisi oli hänestä -järkevintä jälkiruokaa, ja hän määräsi sitä niin usein, että Hanna ja -Dorry nostivat kapinan, ja tohtori oli pakoitettu sekaantumaan asiaan. - -"Rakas lapseni, sinä kovin liioittelet", sanoi hän, kun Katy avasi -kirjansa valmiina selittämään näkökantaansa. "Olen hyvilläni siitä, -että lapset syövät yksinkertaista ruokaa, mutta viisi kertaa viikossa -keitettyä riisiä on todellakin liikaa." - -Katy huokasi, mutta alistui. Myöhemmin keväällä hän sai suuren -levottomuuden puuskan ja lähetti Cloverin alituisesti Debbyltä -kysymään, eikö leipä palanut tai eivätkö säilykkeet käyneet -astioissaan. Hän kiusasi myöskin lapsia käyttämään päällyskenkiä -ja päällystakkeja ja käyttäytyi, niinkuin kaiken maailman huolet -olisivat olleet hänen hartioillaan. - -Mutta ne kaikki olivat vain alottelijain luonnollisia erehdyksiä. -Katyllä oli niin tosi harrastus, että hän väkisinkin edistyi. Joka -kuukausi opetti hänet vain yhä paremmin toimimaan. Kaikki alkoi -sujua tasaisemmin. Hänen huolensa lakkasivat häntä kuluttamasta. -Tohtori Carr tarkastaessaan Katyn kasvojen lisääntyvää iloisuutta ja -liikkeitten reippautta huomasi kokeen onnistuneen. Ei puhuttu enää -mitään "jostakin toisesta", ja isosta tuolistaan yläkerrassa piti -Katy talon ohjakset varmoissa käsissään. - - - - -XII LUKU - -Kaksi vuotta myöhemmin - - -Oli ihana varhainen kesäkuun aamu. Lämmin tuuli ravisteli puita, -joita peitti puoliauenneitten lehtien muodostama tiheä verho, joka -oli kuin suihkulähteenä korkealla ilmaan kohoava vihreä vesisuihku. -Tohtori Carrin pääovi oli selällään. Seurusteluhuoneen ikkunasta -kuului pianoharjoituksia, ja portailla nupullisten ruusujen alla -istui pieni tyttönen ommellen ahkerasti. - -Se oli Clover, vieläkin pieni Clover, vaikka enemmän kuin kaksi -vuotta oli kulunut siitä, kun näimme hänet viimeksi, ja nyt hän oli -jo yli neljäntoista. Cloverista ei nähtävästi koskaan isoa ihmistä -tulisikaan. Hänen silmänsä olivat yhtä siniset ja suloiset kuin -ennenkin ja hänen omenanpunaiset poskensa yhä verevät. Mutta ruskeat -palmikot olivat sidotut pyöreäksi nutturaksi, ja lapselliset kasvot -olivat muuttuneet melkein naiselliseksi. Vanha Mary selitti, että -neiti Clover oli tulemaisillaan aivan neitimäiseksi, ja neiti Clover -oli täysin tietoinen asiasta ja kovin tyytyväinen siihen. Hänestä oli -hauskaa panna tukkansa nutturalle ja hyvin tärkeätä saada hameensa -niin pitkäksi, että se ulottui vähän kengänvarsien ylitse. Hän ei -myöskään enää käyttänyt pitsikauluksia, vaan sen sijaan kapeita -kauluksia ja pieniä kalvosimia isoine nappeineen. Näistä napeista, -jotka olivat Helena-serkun lahjoittamat, Clover piti enemmän kuin -mistään muista tavaroistaan. Isä sanoi että hän varmaankin vei ne -mukaansa vuoteeseenkin, mutta tietysti isä vain laski leikkiä, -vaikkei Cloveria tosiaankaan päiväseen aikaan koskaan nähty ilman -niitä. Vähän väliä hän ommellessaan katsahti rakkaisiin nappeihinsa, -ja silloin tällöin laski hän työnsä käsistään kääntääkseen ne -parempaan asentoon tai lempeästi koskettaakseen niitä etusormellaan. - -Yhtäkkiä aukeni sivuportti ja Filip ilmestyi talon takaa siihen. -Hänestä oli tullut iso poika. Kaikki hänen sievät lapsenkiharansa -olivat hävinneet, ja hänen mekkonsa sijalle oli ilmestynyt takki ja -housut. Hänellä oli jotakin kädessään. Mitä se oli, sitä ei Clover -voinut nähdä. - -"Mitä se on?" kysyi hän Filipin saavuttua portaille. - -"Olen menossa yläkertaan kysymään Katyltä, ovatko nämä kypsiä", -vastasi Filip näyttäen muutamia viinimarjoja, joissa oli hienoja -punaisia viiruja. - -"No, eihän ne tietystikään ole kypsiä!" sanoi Clover pistäen yhden -suuhunsa. "Etkö voi mausta päättää? Nehän ovat aivan raakoja." - -"En välitä sinun sanoistasi, jos Katy sanoo niitten olevan kypsiä, -minä syön ne", vastasi Filip vastustellen ja astui sisään. - -"Mitä Filip tahtoo?" kysyi Elsie avaten seurusteluhuoneen oven -Filipin mennessä yläkertaan. - -"Ainoastaan tietää, ovatko viinimarjat jo kyllin kypsiä syötäviksi." - -"Kuinka tarkasti hän nykyisin kaikkea kyseleekin", sanoi Elsie, "hän -pelkää toista lääkeannosta." - -"Varmaankin hän pelkää", vastasi Clover nauraen. "Hanna sanoi, ettei -hän koskaan elämässään ole niin pelännyt kuin isän kutsuessa heitä ja -nähdessään hänen seisovan pullo toisessa ja lusikka toisessa kädessä." - -"Niin", jatkoi Elsie, "ja Dorry piti sitä suussaan hyvin kauan -ja meni sitten nurkan taakse sylkemään sen pois. Isä sanoi, että -hänen teki mielensä antaa hänelle toinen lusikallinen, mutta kun -hän muisti, että Dorryn suu maistuu pahalta paljon kauemmin kuin -toisten, niin ei hän antanutkaan. Eikö se sinustakin ollut _kamala_ -rangaistus? Minusta se ainakin oli?" - -"Kyllä, mutta se oli hyväksi, sillä ei kukaan heistä sen jälkeen ole -koskenut raakoihin karviaismarjoihin. Oletko jo kyllin harjoittanut -soittoasi? En luule että tuntiakaan on vielä kulunut." - -"Oh, ei olekaan -- ainoastaan kaksikymmentäviisi minuuttia. Mutta -Katy kielsi minun istumasta enempää kuin puoli tuntia kerrallaan -ja käski nousemaan välillä juoksentelemaan. Aion kävellä kahdesti -portille ja takaisin. Lupasin sen hänelle." Ja Elsie läksi, -mennessään taputellen käsiään reippaasti edessään ja selkänsä takana. - -"Mitä Bridget tekee isän huoneessa", kysyi hän, kun hän tuli toisen -kerran takaisin. - -"Hän tomuuttaa jotakin ikkunasta. Ovatko palvelijat siellä? Minä -luulin heidän puhdistavan ruokailuhuonetta." - -"He puhdistavat molempia. Katy sanoi että nyt oli hyvä tilaisuus -isän poissa ollessa, joten hän käski ottaa matot irti molemmissa -huoneista heti. Tänään ei ole varsinaista päivällistäkään, ainoastaan -voileipää, maitoa ja kylmää liikkiötä Katyn huoneessa, sillä Debby -auttaa myöskin, jotta ehtisivät siivota ja siten säästäisivät isää -kaikesta hälinästä. Ja katso", näyttäen ompelustaan, "Katy valmistaa -uutta päällystä isän neulatyynyyn ja minä päärmään sen ympärille -reunustaa." - -"Kuinka kauniisti sinä päärmäätkään!" sanoi Elsie. "Jospa minullakin -olisi jotakin isän huoneeseen. Onhan minulla pesukaluston alustat, -mutta saippua-astian alusta ei ole vielä valmis. Luuletko että -saisin sen valmiiksi, jos Katy vapauttaisi minut lopputunniksi -harjoittamasta soittoani? Aion kysyä sitä häneltä." - -"Nyt hän soittaa kelloa!" sanoi Clover, kun ylhäältä kuului kilinää. -"Kysyn häneltä, jos tahdot." - -"Ei, anna minun mennä. Tahdon tietää, mitä hän tarvitsee." Mutta -Clover oli jo puolitiessä eteisen poikki, ja kumpasetkin tytöt -juoksivat sinne vierekkäin. Aina he vähän kilpailivat, kumpiko -ennättäisi Katyn luo vastaamaan kellon soittoon. Molemmat tahtoivat -mielellään palvella häntä. - -Katy tuli jo heitä vastaan heidän astuessaan sisään. Ei jaloillaan -- -siihen hän mahdollisesti kykenisi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa --- vaan tuolilla, jossa oli isot pyörät ja jolla hän kuletti itseään -huoneen poikki. Tämä tuoli tuotti hänelle suuren mukavuuden. Siinä -hän saattoi kulkea vaatesäiliöönsä ja laatikoilleen sekä toimittaa -pieniä askareitaan vaivaamatta ketään. Vasta viime aikoina oli hän -kyennyt sitä käyttämään. Tohtori Carrin mielestä se oli toivoa -herättävä merkki, mutta hän ei ollut koskaan puhunut siitä Katylle. -Katy oli vihdoinkin tottunut sairaan elämään ja oli iloinen, ja -tohtorin mielestä ei olisi ollut viisasta saattaa häntä levottomaksi -herättämällä toiveita, jotka mahdollisesti kaikesta huolimatta -saattaisivat päättyä uusiin pettymyksiin. - -Hän vastaanotti tytöt iloisesti hymyillen, kun he tulivat huoneeseen, -ja sanoi: - -"Oi, Clover, sinuahan minä soitin. Pelkään että Bridget sekoittelee -isän pöydällä olevat tavarat. Näethän, isä toivoo että ne saisivat -olla paikoillaan. Tahdotko olla hyvä ja muistuttaa häntä, ettei hän -saa koskea niihin ollenkaan? Kun matot on pantu paikoilleen, pyydän -sinua tomuttamaan pöydän, jotta tietäisit varmasti kaiken tulevan -oikeille paikoilleen. Tahdotko?" - -"Tietysti minä tahdon!" sanoi Clover, joka oli kuin emännäksi -syntynyt ja mielellään toimi Katyn pääministerinä. "Enkö saa tuoda -sinulle myöskin neulatyynyä, kun kerran menen sinne." - -"Kyllä, ole niin hyvä!" - -"Katy", sanoi Elsie, "pesualustat olen melkein valmistanut ja -tahtoisin päättää ne ja asettaa isän pesukaapille ennen hänen -paluutaan. Enkö saa keskeyttää soittoani ja sen sijaan tuoda -käsityötäni tänne?" - -"Onko sinulla sitten kyllin aikaa oppia harjoitukset ennen neiti -Philipsin tuloa, jos nyt keskeytät?" - -"On, paljonkin. Hänhän tulee vasta perjantaina." - -"No niin, minusta tuntuu, että voit yhtä hyvin keskeyttää kuin -jatkaakin. Ja rakas Elsie, juokse ensiksi isän huoneeseen tuomaan -minulle hänen pöytälaatikkonsa. Tahdon järjestää sen itse." - -Elsie meni iloisesti. Hän asetti laatikon Katyn syliin, ja Katy alkoi -tomuttaa ja järjestää sen sisällystä. Kohta tuli Cloverkin heidän -luokseen. - -"Tässä on tyyny", sanoi hän. "Nythän meillä on hauskaa ja hiljaista -yhdessä. Pidän paljon tällaisista päivistä, jolloin kukaan ei tule -meitä keskeyttämään." - -Hänen puhuessaan kuului kolkutusta ovelta. Katy huusi "sisään." -Ja sinne tuli pitkä, leveäharteinen poika juhlallisine, järkevine -kasvoineen ja kantoi molemmin käsin pientä kelloa. Se oli Dorry. -Hän oli kasvanut hyvin paljon siitä, kun viimeksi hänet näimme, ja -oli monessa suhteessa edistynyt. Muun muassa oli hän kehittänyt -koneopillisia taipumuksiaan. - -"Katy, tämä on sinun kellosi", sanoi hän. "Olen korjannut sen, joten -se lyö aivan oikein. Mutta sinun tulee varoa, ettet kosketa lyömäriä -pannessasi heilurin liikkeelle." - -"Oletko tosiaankin?" kysyi Katy. "No, Dorry, sinähän olet koko nero! -Olen kovasti kiitollinen." - -"Se on neljää minuuttia vailla yksitoista nyt", jatkoi Dorry, -"joten se lyö melkein kohta. Minun on kai parasta jäädä tänne -kuuntelemaan, että varmasti tiedän sen lyövän oikein. Mutta vain -siinä tapauksessa", jatkoi hän kohteliaasti, "etten häiritse, ja jos -mielelläsi tahdot." - -"Ei minulla koskaan ole niin kiirettä, etten tahtoisi sinua jäämään, -vanha ystäväni", sanoi Katy silittäen hänen käsivarttaan. "Kas -tässä, tämä laatikko on nyt siivottu. Etkö tahtoisi kantaa sen isän -huoneeseen ja asettaa sen pöytään paikoilleen! Sinun kätesihän ovat -vankemmat kuin Elsien." - -Dorry näytti kiitolliselta. Hänen palatessaan alkoi kello juuri lyödä. - -"Kuule", huudahti hän, "eikö se olekin erinomaista?" - -Mutta voi! Se ei pysähtänytkään yhteentoista. Se jatkoi -- -kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista! - -"Hyvänen aika!" sanoi Clover, "mitähän tämä tarkoittaa? Se lyö -vähintäinkin jo ylihuomenta." - -Dorry tuijotti suu auki kelloon, joka yhä vain löi aivankuin se olisi -kuortaan halkonut. Elsie laski ja huusi nauraen: - -"Kolmekymmentä, kolmekymmentäyksi, -- voi, Dorry! Kolmekymmentäkaksi! -Kolmekymmentäkolme! Kolmekymmentäneljä!" - -"Dorry, sinä olet noitunut sen!" sanoi Katy yhtä huvitettuna kuin -toisetkin. - -Sitten he kaikki alkoivat laskea. Dorry tarttui kelloon -- heilutti -sitä, löi sitä, käänsi sen ylösalaisin. Mutta sen kova väräjävä ääni -jatkui vain, niinkuin se kerran päästyään tapoihinsa olisi aikonut -jatkaa, kunnes väsyisi. Vihdoinkin satakolmekymmentä kertaa lyötyään -se lopetti yhtäkkiä, ja Dorry kasvot hämmästyksestä punaisina katseli -nauravaa seuruetta. - -"Sehän nyt on merkillistä", sanoi hän, "mutta luulen ettei se johdu -siitä, mitä minä sille tein. Minä voin sen kyllä korjata, jos annat -minun koettaa uudelleen. Katy, saanko? Lupaan etten säre sitä." - -Katy epäröi hetkisen. Clover veti häntä hihasta ja kuiskasi: "Älä -anna!" Huomattuaan Dorryn kasvoilla alakuloisen ilmeen, teki hän -päätöksensä. - -"Kyllä, Dorry, ota se. Uskon sinun olevan varovaisen. Mutta, -jos olisin sinun sijassasi, veisin sen ihan ensiksi kelloseppä -Wetherellille ja neuvottelisin hänen kanssaan. Yhdessä te voitte -keksiä tepsivän keinon. Etkö luule niin?" - -"Ehkä", sanoi Dorry, "tahdon koettaa." Sitten hän erosi kello -kainalossa, ja Clover huusi hänelle kiusoitellen: - -"Päivällinen on kello 132, älä unohda!" - -"En suinkaan", sanoi Dorry. Kaksi vuotta sitten ei hän olisi niin -hyväntahtoisesti sietänyt itselleen naurettavan. - -"Miten sinä saatoitkaan antaa kellosi uudestaan?" sanoi Clover heti -oven sulkeuduttua. "Hän turmelee sen. Sinähän pidät siitä niin -paljon." - -"Ajattelin että hän tuntisi olevansa kovin masentunut, ellen antaisi -hänen koettaa", vastasi Katy sävyisästi, "en usko hänen sitä -turmelevan. Wetherellin apulainen pitää Dorrysta, ja hän varmaankin -näyttää hänelle, mitä sille on tehtävä." - -"Olit sangen kiltti, kun annoit", vastasi Clover, "mutta jos se olisi -ollut minun, en luule että olisin antanut." - -Juuri silloin aukesi ovi, ja Hanna törmäsi sisään kahta vuotta -pitempänä, muutta muuten aivan entisellään. - -"Voi, Katy!" sanoi hän hengästyneenä, "etkö olisi niin hyvä ja -sanoisi Filipille, ettei hän pesisi kananpoikia sadevesitynnörissä. -Hän on jo pannut sinne kaikki kirjavaan lajiin kuuluvat -- ja on -juuri panemaisillaan valkean lajinkin poikaset. Luulen että yksi -pieni poikanen on jo kuollut." -- - -"Voi, hän ei saa -- tietystikään hän ei saa!" sanoi Katy. "Kuinka -sellainen on hänen päähänsä pälkähtänyt?" - -"Hän sanoo että ne ovat likaisia, sillä ne ovat juuri kuoriutuneet, -ja hän väittää, että niiden keltainen väri on munanruskuaista. Sanoin -hänelle, ettei niin ole laita, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin -korviinsa." Ja Hanna väänteli käsiään. - -"Clover", huudahti Katy, "etkö juoksisi käskemään Filipiä minun -puheilleni? Puhu kauniisti, ymmärräthän?" - -"Minähän puhuin kauniisti, oikein kauniisti, mutta siitä ei ollut -apua", sanoi Hanna, johon kananpojille tehty julmuus oli nähtävästi -syvästi vaikuttanut. - -"Mikä ilkiö Filipistä tuleekaan!" sanoi Elsie. "Isä sanoo että hänen -nimensä tulisi olla 'Pickle'." [Pickle = päälurjus] - -"Pickles-säilykkeet [pickles = etikkasäilykkeet] saattavat joskus -olla sangen hyviä, kuten tiedätte", vastasi Katy nauraen. - -Pian tuli Filip Cloverin seuraamana. Hän näytti vähän uhkamieliseltä, -mutta Katy ymmärsi kohdella häntä oikein. Hän nosti Filipin -polvelleen -- siitä Filip piti kovin, vaikka olikin jo iso poika -- -ja puhui hänelle pienistä vapisevista kananpoika-paroista niin -hellästi, että Filipin sydän aivan suli. - -"Ei minun tarkoitukseni ollut tehdä niille pahaa, ihan totta", sanoi -hän, "mutta ne olivat kaikki likaisia ja keltaisia -- munaisia, -näethän, ja ajattelin että olisi mieleesi, jos pesisin ne." - -"Mutta Filip, ei se ole munaa -- ne ovat vain pieniä puhtaita pikku -höyheniä, samallaisia kuin kanarialinnun siivet." - -"Ovatko?" - -"Kyllä. Ja nyt on poikasilla niin kylmä, ja ne ovat niin avuttomia, -niinkuin sinustakin tuntuisi, jos putoaisit lammikkoon, eikä kukaan -sitten antaisi sinulle kuivia vaatteita. Eiköhän sinun pitäisi mennä -niitä lämmittelemään?" - -"Mitenkä?" - -"No -- käsissäsi, hyvin hellävaroen. Ja sitten minä antaisin niiden -juosta päivänpaisteessa." - -"Minä teen niin", sanoi Filip laskeutuen hänen polveltaan. "Mutta -suutele minua ensin, sillä eihän minun tarkoitukseni ollut paha." -Filip piti paljon Katystä. Neiti Petingill sanoi salaisuuden olleen -siinä, ettei Katy pyrkinyt hallitsemaan poikaa, vaan koetti aina olla -ystävällinen ja hyvä eikä loukannut Filipin tunteita. - -Ennenkuin Filipin kenkien kapse oli ehtinyt portailla hiljentyä, -pisti vanha Mary päänsä ovesta. Hänen kasvoillaan oli huolestunut -ilme. - -"Neiti Katy", sanoi hän, "toivoisin että puhuisitte Santerin kanssa -ja käskisitte hänen pitämään puuvajan järjestyksessä. Te ette tiedä, -miten huono järjestys siellä on." - -"En kai tiedäkään", sanoi Katy hymyillen ja sitten huoaten. Hän -ei ollut nähnyt puuvajaa kiikusta putoamisensa jälkeen. "Älä ole -huolissasi, Mary, puhun siitä Santerille, ja hän laittaa sen kyllä -kuntoon." - -Mary tepasteli tyytyväisenä alakertaan, mutta muutaman minuutin -kuluttua hän tuli takaisin. - -"Neiti Katy, eräs mies toi saippualaatikon, ja tässä on lasku. Hän -sanoi sen olevan kuitatun." - -Kului vähän aikaa, ennenkuin Katy löysi kukkaronsa, ja sitten hän -tarvitsi lyijykynän ja tilikirjan, ja Elsien täytyi nousta tuoliltaan -pöydän äärestä. - -"Voi ystäväni", sanoi hän. "Toivon etteivät ihmiset aina tulisi meitä -häiritsemään. Olisipa hauska tietää, kuka ensi kerralla tulee." - -Hän ei kauankaan saanut sitä miettiä. Melkein jo hänen puhuessaan -kuului taas ovelta koputusta. - -"Tulkaa sisään!" sanoi Katy melkein väsyneesti. Ovi aukeni. - -"Saanko?" Kuului hameitten kahinaa ja kengänkorkojen kapsetta, ja -Imogen Clark vetäikse huoneeseen. Katy ei ensin muistanut, kuka -tulija oli. Hän ei ollut nähnyt Imogenia melkein kahteen vuoteen. - -"Pääovi oli auki", huudahti Imogen kimakalla äänellään, "ja kun ei -kukaan kuullut soittoani, uskalsin tulla suoraan tänne. Toivon etten -häiritse yksityistoimianne!" - -"Et suinkaan", sanoi Katy kohteliaasti. "Elsie rakas, siirrä tuo -matala tuoli tänne. Imogen, ole hyvä ja istu. Olen pahoillani, ettei -kukaan tullut vastaanottamaan sinua, mutta palvelijat puhdistavat -huoneita tänään ja otaksun, etteivät he kuulleet soittoasi." - -Imogen istuutui ja alkoi jutella tavalliseen tapaansa, jolla välin -Elsie seisoen silmät selällään Katyn tuolin takana tarkasteli hänen -pukuaan. Se oli huokeasta kankaasta, mutta hyvin ylellistä kuosia, -reunusteilla ja rypytyksillä koristeltu. Hänellä oli myöskin musta -kaulakoriste ja pitkät mustat korvarenkaat, jotka heilua kilkattivat -hänen liikuttaessaan päätään. Ja entiset kutrit riippuivat vieläkin -hänen poskillaan, ja Elsie ihmetteli taaskin, kuinka ne pysyivät -paikoillaan. - -Vähitellen selveni, mitä Imogen käynti tarkoitti. Hän oli -tullut sanomaan hyvästiä. Clarkin perhe aikoi muuttaa takaisin -Jacksonvilleen asumaan. - -"Oletko ollenkaan tavannut Rosvoa?" kysyi Clover, joka ei ollut -voinut unohtaa seikkailurikasta kertomusta kerran kuultuaan sen -seurusteluhuoneessa. - -"Kyllä", vastasi Imogen, "monta kertaa. Ja minä saan häneltä kirjeitä -hyvin usein. Hän kirjoittaa kauniita kirjeitä. Olisipa minulla -joku niistä mukanani, jotta saisin lukea sinulle vähän! Varmaankin -huvittaisi se sinua. Annahan kun katson -- ehkä minulla onkin." Ja -hän pisti kätensä taskuunsa. Totta tosiaan, siellä olikin kirje. -Clover ei saattanut olla epäilemättä, että Imogen kyllä oli koko ajan -tiennyt sen siellä olevan. - -Rosvon käsiala näytti olevan varmaa ja reipasta, ja kuori ja paperi -olivat niinkuin muillakin ihmisillä. Mutta ehkäpä hänen joukkueensa -oli hämmästyttänyt jotakin kaupustelijaa ryöstämällä hänen -paperivarastonsa. - -"Annahan kun katson", sanoi Imogen tarkastellen kirjettä. "'Ihailtu -Imogen' -- _se_ ei sinua huvita -- hm -- hm -- hm, kas tässä jotakin! -Olin jouluna päivällisillä Rock Housessa. Oli sangen ikävää ilman -sinua. Minulla oli kalkkunapaistia, paistettua hanhea, häränpaistia, -torttuja, luumuvanukasta sekä pähkinöitä ja rusinoita. Eikö ollutkin -sangen hyvä päivällinen? Mutta mikään ei maistu hyvältä, kun ystävät -ovat poissa!" - -Katy ja Clover olivat hyvin ällistyneen näköisiä. Rosvo käyttää -sellaista kieltä! - -"John Billins on ostanut uuden hevosen", jatkoi Imogen, "hm -- hm --- hm -- hän. Luulen ettei mikään muu siinä huvita sinua. Oh, niin! -kuulehan, lopussa on vähän runoakin: - - "'Sinisiivin tullos kyyhkysein, - Pesäksesi laita rintasein!'" - -"Eikö se ole kaunista?" - -"Eikö hän ole muuttunut?" kysyi Clover. "Hän kirjoittaa niinkuin hän -olisi muuttunut." - -"Muuttunut!" huudahti Imogen heiluttaen kiliseviä korvarenkaitaan. -"Hän on aina ollut yhtä hyvä!" - -Siihen ei saattanut enää mitään sanoa. Katy tunsi huuliensa väräjävän -ja peläten, että kävisi epäkohteliaaksi ja purskahtaisi nauruun, -alkoi hän puhella muuta mahdollisimman nopeaan. Koko ajan hän -huomasi silmillään mittailevansa Imogenia ja ajattelevansa: "Olenko -tosiaankin joskus pitänyt hänestä? Miten kummallista! Oi, kuinka -viisas mies isä onkaan!" - -Imogenin vierailu kesti puoli tuntia. Sitten hän hyvästeli. - -"Hän ei ollenkaan kysynyt, kuinka sinä voit", sanoi Elsie -suuttuneena. "Minä huomasin sen, hän ei kysynyt kertaakaan." - -"No, niin -- hän varmaankin unohti. Me puhuimme hänestä, emmekä -minusta", vastasi Katy. - -Pieni seurue istuutui taas työhönsä. Tällä kertaa he saivat olla -puoli tuntia kenenkään häiritsemättä. Ovikello kilahti, ja Bridget -tuli huolestuneen näköisenä yläkertaan. - -"Neiti Katy", sanoi hän, "vanha rouva Worrett on täällä, ja arvelen -hänen tulleen koko päiväksi, sillä hänellä on laukku mukanaan. Mitä -ihmeissä minä hänelle sanon?" - -Katy näytti hieman nyrpeältä. "Voi hyvänen aika!" sanoi hän, "kuinka -onnetonta! Mitä meidän on tehtävä?" - -Rouva Worrett oli Izzie-tädin vanha ystävä. Hän asui maalla, noin -kuusi englannin peninkulmaa Burnetistä. Hänellä oli tapana tulla -Carreille päivällisille niinä päivinä, jolloin hän tuli kaupunkiin -ostoksille ja muille asioille. Se ei tapahtunut usein, ja kun -sellaista oli sattunut, ei Katyn ollut tarvinnut koskaan ennen pitää -hänelle seuraa. - -"Sanokaa että teillä on kiire ettekä saata vastaanottaa", ehdoitti -Bridget, "eihän meillä ole päivällistäkään eikä mitään varattuna." - -Luultavasti olisi Katy kaksi vuotta sitten tarttunut tähän -ehdoitukseen. Mutta nykyinen Katy oli hienotunteinen. - -"E-ei" sanoi hän, "en tahdo tehdä sitä. Bridget, meidän on koetettava -parastamme. Juokse, rakas Clover, alas, sinähän olet hyvä tyttö, ja -sano rouva Worrettille, että ruokailuhuone on aivan järjestämätön, -mutta että me syömme päivällistä täällä, ja kun hän on levähtänyt, -olisi hauskaa nähdä hänet huoneessani. Ja oi, Clover! anna hänelle -viuhka kaikkein ensiksi. Hänellä on varmaankin hyvin kuuma. Bridget, -päivällisen voit tuoda sinänsä tänne, mutta ota muutamia hillottuja -persikoita jälkiruuaksi ja valmista rouva Worrettille kuppi teetä. -Luulen hänen aina juovan teetä. Ei sovi käännyttää vanhaa rouva -parkaa, kun hän kerran on tullut näin kauaksi", selitti hän Elsielle -toisten mentyä. "Elsie, vedä keinutuoli noin päin. Ja työnnä nuo -pienet tuolit takaisin seinää vasten. Rouva Worrett istui yhden -tuolin rikki viime kerralla käydessään, muistatko?" - -Kesti jonkun aikaa, ennenkuin rouva Worrettille tuli viileä, joten -vasta noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua kuului raskaita narisevia -askeleita portailta ilmoittaen vieraan olevan tulossa yläkertaan. -Elsie alkoi tirskua. Rouva Worrett saattoi hänet aina tirskumaan. -Oli juuri sen verran aikaa, että Katy ehti antaa hänelle varoituksen -ennen oven aukeamista. - -Rouva Worrett oli niin äärettömän lihava, että sellaisia henkilöitä -harvoin näkee. Kukaan ei uskaltanut arvata hänen painoaan, mutta -hän _näytti_ siltä, kuin hän olisi painanut tuhannen naulaa. Hänen -kasvonsa olivat harvinaisen punaiset. Kylmimmälläkin ilmalla näytti -hän olevan palavissaan, ja lauhkealla ilmalla hän näytti olevan aivan -sulamistilassa. Hänen hattunsa nauhat olivat auki hänen tullessaan -huoneeseen, ja koko ajan huoneen poikki astuessaan hän löyhytteli -viuhkaa, lattian notkuessa hänen jalkainsa alla. - -"Niin, rakas ystäväni", sanoi hän, kun hän istua tömähti -keinutuoliin, "ja kuinka sinä voit?" - -"Kiitos, sangen hyvin", vastasi Katy ajatellen, ettei hän koskaan -ennen ollut nähnyt rouva Worrettia puoleksikaan niin lihavana, ja -miettien miten hänen pitäisi seurustella hänen kanssaan. - -"Ja kuinka isäsi jaksaa?" kysyi rouva Worrett. - -Katy vastasi kohteliaasti ja kyseli sitten rouva Worrettin omaa -vointia. - -"Niin, minähän vain yhä pyöristyn", kuului vastaus, joka saattoi -Elsien Katyn tuolin takana katkonaisiin naurunpurskahduksiin. - -"Minulla oli pankkiasioita", jatkoi vieras, "ja niitä toimittaessani -tulin ajatelleeksi, että menisin neiti Petingillin luo kysymään -häneltä, tulisiko hän väljentämään mustaa silkkipukuani. Se ommeltiin -joku aika sitten, ja minä näytän käyneen lihavammaksi sen jälkeen, -sillä en saa ollenkaan hakasia kiinni. Mutta kun menin sinne, oli -hän poissa, joten sain kävellä turhaan. Tiedättekö, missä hän nyt on -ompelemassa?" - -"En", sanoi Katy tuntien tuolinsa tutisevan ja vaivoin pysytellen -totisen näköisenä; "viime viikolla hän oli täällä kolme päivää -ompelemassa Hannalle koulupukua. Mutta sen jälkeen en ole kuullut -hänestä mitään. Elsie, tahdotko juosta alakertaan ja pyytää Bridgetin -tuomaan la-la-lasin jäistä vettä rouva Worrettille? Hänellä näyttää -olevan lämmin kävelyn jälkeen." - -Hirveän hämillään loikkasi Elsie huoneesta ja kätkeytyi eteisen -nurkkaan päästääkseen naurunsa valloilleen. Hän palasi vähän ajan -kuluttua aivan totisin kasvoin. Päivällinen tuotiin sisään. Rouva -Worrett söi kovasti ja näytti nauttivan kaikesta. Hänen oli niin hyvä -olla, ettei hän liikahtanut paikoiltaan ennen neljää! Voi, miten -pitkältä se iltapäivä tuntuikaan tyttö paroista, kun he istuivat -siinä koettaen ajatella jotakin sanomista tuolle äärettömän isolle -vieraalleen. - -Viimein rouva Worrett nousi tuolilta ja valmisti lähtöä. - -"No niin", sanoi hän sitoen hattunsa nauhoja. "Minä olen oikein -levännyt ja tunnen voivani paremmin siitä. Eikö joku teistä -nuorista tahtoisi tulla minun luokseni näinä päivinä? Pitäisin -hyvin mielelläni jonkun teistä vieraanani, jos te haluatte. Eivät -kaikki tytöt välitä vanhasta lihavasta naisesta ja anna hänen tuntea -kotilieden lämpöä, kuten sinä, Katy. Näkisipä vain tätinne teidät -kaikki, millaisia nyt olette. Hän olisi varmaan hyvillään, tiedän -sen." - -Miten lie ollutkaan, se lause tuntui Katyn korvissa hyvin -miellyttävältä. - -"Voi, älkää naurako hänelle!" sanoi hän myöhemmin illalla, kun lapset -juotuaan teetä puhtaassa, raitistuoksuisessa ruokailuhuoneessa -tulivat hänen luokseen istumaan, ja Cecy käärittynä sievään, -punertavanvalkoiseen huiviin oli tullut sinne viettämään muutaman -tunnin. "Hän on todellakin ystävällinen vanha nainen, enkä minä -pidä siitä, että te nauratte hänelle. Eihän se ole hänen syynsä, -että hän on lihava. Ja näettehän, Izzie-täti piti hänestä. Me -palvelemme Izzie-tätiä, kun olemme kohteliaita hänen ystävilleen. -Olin pahoillani hänen tulostaan, mutta nyt se on jo ohi, ja minä olen -iloinen siitä." - -"Tuntuu niin hyvältä, kun pakotus lakkaa", sanoi Elsie -veitikkamaisesti, jolla välin Cecy kuiskasi Cloverille: "Eikö Katy -ole suloinen?" - -"Eikö olekin!" vastasi Clover. "Jospa minä olisin puoleksikaan niin -hyvä. Joskus tuntuu siltä, että olisi ikävää, jos Katy paranisi. Hän -on meidän kaikkien rakas lemmikkimme istuessaan tuossa tuolissaan -eikä olisi hauskaa nähdä häntä missään muualla. Mutta onhan kauheata -ajatella sillä tavalla. Enkä minä usko, että hän olisi erilainen tai -tulisi pahaksi, kuten muutamat tytöt, vaikka hän olisikin terve." - -"Tietystikään ei!" vastasi Cecy. - - - - -XIII LUKU - -Vihdoinkin - - -Noin kuusi viikkoa edellä kerrotun jälkeen, kun Clover ja Elsie -askartelivat alakerrassa, säpsähtivät he kuullessaan Katyn kellon -soivan pikaisesti ja hermostuneesti. Molemmat he juoksivat portaita -ylös loikaten kaksi porrasta kerrallaan nähdäkseen mitä hän tarvitsi. - -Katy istui tuolissaan hyvin punehtuneena ja hämmästyneenä. - -"Oi, tytöt!" huudahti hän. "Voitteko arvata mitä? Minä olen seisonut!" - -"Mitä?" huudahtivat Clover ja Elsie. - -"Toden totta! Minä nousin aivan omilla jaloillani, omin voimin!" - -Toiset olivat liian hämmästyneitä kyetäkseen puhumaan, joten Katy -jatkoi selittäen: - -"Se tapahtui aivan yhtäkkiä. Silmänräpäyksessä tunsin, että jos -koettaisin, niin voisin, ja melkein ennenkuin ehdin ajatellakaan -koettelinkin, ja niin minä nousin ja liikuin tuoliltani. Pidin kiinni -ainoastaan käsinojasta koko ajan! En tiedä, kuinka pääsin takaisin, -pelkäsin niin kovin. Oi, tytöt!" ja Katy kätki kasvonsa käsiinsä. - -"Luuletteko että enää kykenen tekemään sitä uudelleen?" kysyi hän -katsoen ylöspäin kostein silmin. - -"Mikset, tietystikin sinä kykenet!" sanoi Clover, jota vastoin Elsie -tanssien huudahti: "Ole varovainen! Olehan toki varovainen!" - -Katy koetti, mutta joustavuus oli lauennut. Hän ei kyennyt liikkumaan -ollenkaan tuoliltaan. Hän alkoi ihmetellä, oliko hän ehkä uneksinut -koko tapahtuman. - -Mutta seuraavana päivänä, kun Clover sattui olemaan Katyn huoneessa, -kuuli hän äkkiä huudahduksen ja kääntyessään huomasi hän vierellään -Katyn seisovan aivan omilla jaloillaan. - -"Isä, isä!" kirkui Clover kiiruhtaen alas. "Dorry, Hanna, Elsie, -tulkaa! Tulkaa katsomaan!" - -Isä oli ulkona, mutta kaikki toiset kerääntyivät heti. Tällä kertaa -Katyllä ei ollut mitään vaivaa "kyetä siihen uudelleen." Hänen -tahtonsa näytti olleen lamassa, mutta nyt sen virottua tarkkasivat -jäsenet tahdon käskyjä ja tottelivat niitä. - -Kun isä tuli sisään, oli hän yhtä hämmästynyt kuin lapsetkin. Hän -käveli kävelemistään Katyn tuolin ympäri tehden Katylle kysymyksiä ja -pyytäen häntä vuorotellen nousemaan ja istumaan. - -"Paranenko minä todellakin?" kysyi Katy melkein kuiskaten. - -"Kyllä, rakas lapseni, niin luulen", vastasi tohtori Carr tarttuen -Filipiin ja nostaen hänet ilmaan. Kukaan lapsista ei ollut nähnyt -isän koskaan ennen käyttäytyneen niin poikamaisesti. Mutta -huomattuaan Katyn hehkuvat posket ja kiihtyneet silmät lähetti hän -kaikki toiset pois, malttoi mielensä ja istuutui rauhoittamaan Katyä -hellin sanoin. - -"Luulen että terveytesi palaa", sanoi hän, "mutta siihen menee -aikaa, ja sinulla täytyy olla paljon kärsivällisyyttä. Oltuasi hyvä -lapsi kaikkina näinä vuosina onnistuu se sinulle varmaan nytkin. -Pieninkin varomattomuus vie taaksepäin. Sinun tulee olla tyytyväinen -vähimpäänkin voittoon kerrallaan. Kävelemisellä ei ole mitään -oikotietä sen enemmän kuin oppimisellakaan. Jokainen pikkulapsi saa -sen kokea." - -"Oi, isä!" sanoi Katy, "ei siitä väliä, vaikka vuosikin kuluisi -- -kunhan vain paranisin viimeinkin." - -Kuinka iloinen hän olikaan sinä iltana -- liian iloinen nukkuakseen! -Isä huomasi mustat renkaat hänen silmiensä alla seuraavana aamuna, ja -hän pudisti päätään. - -"Sinun _täytyy_ olla varovainen", sanoi hän Katylle, "tai joudut -jälleen makuulle. Kuume tietysti uudistaisi sairautesi vuosikausiksi." - -Katy tiesi isän olevan oikeassa, ja hän olikin varovainen, vaikkei -se suinkaan ollut helppoa, kun uusi elämä sykki jokaisessa -jäsenessä. Hänen terveytensä edistyi hitaasti, kuten tohtori Carr -oli ennustanut. Ensiksi hän seisoi jaloillaan ainoastaan muutamia -sekunteja, sitten minuutin, sitten viisi minuuttia pitäen koko ajan -kovasti kiinni tuolistaan. Sitten hän uskalsi jättää tuolin ja seistä -vapaasti. Sen jälkeen hän alkoi kävellä askeleen kerrallaan työntäen -tuolia edellään, kuten lapsilla on tapana tehdä opetellessaan -käyttämään jalkojaan. Clover ja Elsie pyörivät ympärillä hänen -liikkuessaan, kuten huolestuneet äidit. Oli sekä hullunkurista että -surkeata nähdä pitkän Katyn voimatonta ja epävakaista astelemista ja -vilkkaiden pikku siskojen suojaten seuraavan häntä. Mutta Katystä -se ei ollut hullunkurista eikä surkeatakaan, hänestä se oli vain -mieluista -- erittäin mieluista. Ei yksikään vuoden vanha lapsi ole -varmaankaan koskaan ollut ylpeämpi ensi askeleistaan kuin Katy. - -Vähitellen hän kävi seikkailuhaluiseksi ja uskalsi tehdä -rohkeampiakin yrityksiä. Eräänä päivänä juostessaan yläkertaan omaan -huoneeseensa Clover pysähtyi kuin kivettyneenä nähdessään Katyn -istuvan siellä punoittavana ja hengästyneenä, mutta mielissään -aikaansaamastaan yllätyksestä. - -"Näetkös", selitti hän anteeksi pyytäen, "minut valtasi tutkimushalu. -On pitkä aika siitä, kun olen nähnyt muita huoneita kuin omani! -Mutta, voi ystäväni, kuinka pitkä tuo eteinen on! En muistanut sen -olevan niin pitkän. Minun on levättävä kunnollisesti, ennenkuin -palaan." - -Katy lepäsi kunnollisesti, mutta hän oli hyvin väsynyt seuraavana -päivänä. Koe ei kumminkaan vahingoittanut häntä. Parin kolmen viikon -kuluttua hän jo kykeni kävelemään kaikkialla toisessa kerroksessa. - -Se tuotti hänelle suurta hupia. Oli kuin hän olisi lukenut jotakin -hauskaa kirjaa nähdessään kaikkia uusia esineitä ja pieniä muutoksia. -Aina hänellä oli jotakin ihmettelemistä. - -"Mitä, Dorry", sanoi hän, "kuinka kaunis kirjahylly! Milloin olet sen -saanut.?" - -"Se on vanha hylly! Minullahan on se ollut jo kaksi vuotta. Enkö ole -koskaan kertonut sinulle siitä?" - -"Ehkäpä oletkin", vastasi Katy, "mutta minä en ole sitä ennen -_nähnyt_, joten se ei ole mieleeni painunut." - -Elokuun lopussa oli Katy käynyt jo niin vankaksi, että hän alkoi -puhua alakertaan menosta. Mutta isä sanoi: "Odota. Se väsyttäisi -sinua paljon enemmän kuin samalla tasolla käveleminen", selitti hän, -"olisi parasta jättää se vähän tuonnemmaksi -- kunnes jalkasi ovat -aivan varmat." - -"Minä luulen myöskin samaa", sanoi Clover, "ja sitä paitsi tahdon -järjestää huoneet ja saada ne hauskoiksi, ennenkuin tarkat silmäsi -näkevät ne, sinä neiti emännöitsijä. Oi, minäpä kerron jotakin! -Päähäni on pälkähtänyt hyvin kaunis ajatus. Katy, voit määrätä -päivän, jolloin tulet, ja me olemme kaikki valmiina vastaanottamaan -sinua, ja sitten me pidämme pidot! Isä, kuinka pian Katy voi tulla?" - -"No, sanoisinko varmasti: noin kymmenen päivän kuluttua." - -"Kymmenen päivän! Eikös silloin ole seitsemäs päivä syyskuuta?" -kysyi Katy. "Sitten, isä, jos saan, menen ensi kerran kahdeksantena -päivänä. Niinkuin tiedätte, oli se äidin syntymäpäivä", lisäsi hän -hiljaisella äänellä. - -Niin asia päätettiinkin. "Miten hauskaa!" huudahti Clover hypellen -ja taputellen käsiään. "En koskaan, koskaan ole _kuullut_ mitään -niin erikoisen hauskaa. Isä, koska sinä tulet alakertaan? Minua niin -_hirveästi_ haluttaa puhella sinun kanssasi." - -"Aivan heti -- mieluimmin kuin että takkini liepeet kiskotaan -repaleiksi", vastasi tohtori Carr nauraen, ja he läksivät yhdessä. - -Katy istui katsellen rauhallisesti ja iloisesti ikkunasta. - -"Oi", ajatteli hän, "onko se todellakin mahdollista? Päästetäänkö -minut koulusta juuri niinkuin Helena-serkun runossa sanotaan? Saanko -ottaa jäähyväiset Tuskalta? Mutta tuskissakin on rakkautta. Nyt vasta -huomaan sen. Kuinka hyvä ja rakas Opettaja minulla onkaan ollut!" - -Clover näytti olevan hyvin ahkerana koko sen loppuviikon. Hän sanoi -"pesettävänsä ikkunoita", mutta tämä selitys tuskin riitti hänen -pitkäaikaiseen poissaoloonsa ja hänen kasvojensa salaperäiseen -iloisuuteen, mainitsemattakaan vasaran iskuja ja sahaamista, jota -kuului alakerrasta. Toisia lapsia oli nähtävästi kielletty sanomasta -mitään, sillä kerran tai kahdesti Filip huudahti: "Oi, Katy!" ja -sitten hetken vaiettuaan sanoi: "Minä melkein unohdin!" Katy kävi -hyvin uteliaaksi. Mutta hän huomasi, että salaisuus, mikä se sitten -lie ollutkaan, tuotti tyydytystä kaikille muille paitsi hänelle, -joten hän, vaikka häntä haluttikin tietää, päätti kuitenkin, ettei -kysymyksillään pilaisi heidän hauskuuttaan. - -Viimeinkin oli vain pari päivää jälellä tähän tärkeään tilaisuuteen. - -"Katso", sanoi Katy Cloverin tullessa huoneeseen vähän ennen -teeaikaa. "Neiti Petingill on tuonut minun uuden pukuni. Aion -uudistaa sen, kun menen ensi kerran alakertaan." - -"Kuinka sievä!" sanoi Clover tarkastellen pukua, joka oli pehmeätä -sinisenharmaata villakangasta, koristettu samaan väriin vivahtavilla -silkkinauhoilla. "Mutta, Katy, minä tulen sulkemaan sinun ovesi. -Bridget rupeaa lakaisemaan eteistä, enkä minä tahdo, että tomua -lentää sisään, sillä kuten tiedät, sinun huoneesi lakaistiin tänä -aamuna." - -"Miten merkillinen aika lakaista lattiaa!" sanoi Katy ihmetellen. -"Mikset anna hänen odottaa huomisaamuun?" - -"Voi, ei sovi! on -- hänellä on -- tarkoitan että hänellä on niin -paljon muita tehtäviä huomenna. On paljon mukavampaa, että hän tekee -sen nyt. Katy rakas, älä huolehdi, pidä vain ovesi sulettuna. Etkös -pidäkin? Lupaathan minulle?" - -"Hyvä", sanoi Katy yhä enemmän hämillään, mutta alistuen Cloverin -hartaaseen pyyntöön. "Pidän sen kiinni." Hänen uteliaisuutensa -kiihtyi. Hän otti kirjan ja koetti lukea, mutta kirjaimet tanssivat -hänen silmissään, ja hän ei saattanut olla kuuntelematta. Bridget -piti hirmuista melua harjallaan, mutta siitä huolimatta Katy luuli -kuulevansa muitakin ääniä -- askeleita portailla, ovien avaamista ja -sulkemista -- kerran hillittyä naurua. Kuinka merkillistä tuo kaikki -olikaan! - -"Vähät siitä", sanoi hän sulkien korvansa päättävästi. "Huomennahan -saan tietää kaikki." - -Huomispäivä valkeni raittiina ja kauniina -- aivan sopiva syyskuun -ihannepäiväksi. - -"Katy", sanoi Clover tullessaan puutarhasta kädet täynnä kukkasia, -"tuo sinun pukusi on soma. Et koskaan ennen ole ollut niin -hauskan näköinen!" Ja hän pisti kauniin punertavan neilikan Katyn -rintaneulaan ja toisen hänen tukkaansa. - -"Kas niin!" sanoi hän, "nyt sinä olet koristettu. Isä tulee sinua -hakemaan muutaman minuutin kuluttua." - -Juuri silloin tulivat Elsie ja Hanna huoneeseen. He olivat puetut -parhaisiinsa. Niin oli Cloverkin. Se oli nähtävästi juhlapäivä koko -talolle. Cecykin seurasi heitä, hänet oli erikoisesti kutsuttu -katsomaan, kun Katy astuisi alakertaan. Hänellä oli myöskin uusi puku. - -"Kuinka hienoja me olemmekaan!" sanoi Clover huomattuaan kaiken -kauneuden. "Käännypäs, Cecy, -- liivihame sanon ja silkkivyö! -Sinähän, neiti Hall, alat olla kovin aikuisen näköinen." - -"Ei kukaan meistä tule niin aikuiseksi kuin Katy", sanoi Cecy nauraen. - -Ja sitten ilmestyi isä. Hyvin hitaasti he menivät alakertaan, Katy -nojaten isään, Dorry toisella puolellaan ja tytöt jälessä, jota -vastoin Filip kolisi edellä. Debby, Bridget ja Santeri kurkistelivat -keittiön ovesta nähdäkseen Katyä, ja vanha rakas Mary pitäen -esiliinaa silmillään itki ilosta. - -"Oi, pääovi on auki!" sanoi Katy ihastuneella äänellä. "Miten -kaunista! Ja kuinka hauska korkkimatto! Se on ilmestynyt -poissaollessani!" - -"Älä pysähdy _sitä_ katselemaan!" huudahti Filip, joka näytti olevan -kiireissään. "Ei se ole uusi. Se on ollut siinä jo niin kauan! Tule -sen sijaan seurusteluhuoneeseen." - -"Niin", sanoi isä, "päivällinen ei ole vielä aivan valmis, sinulla -on vähän aikaa levätä kävelysi jälkeen. Katy, sinä olet kestänyt sen -ihailtavasti. Oletko hyvin väsynyt?" - -"En hituistakaan!" vastasi Katy iloisesti. "Luulen että voisin -kävellä yksinkin sen matkan. Kas! Kirjakaapin ovi on korjattu. Kuinka -kauniilta se näyttääkään!" - -"Älkää viivytelkö, voi, älkää viivytelkö!" toisti Filip tuskaisen -kärsimättömästi. - -Niin he läksivät taas liikkeelle. Isä avasi seurusteluhuoneen oven. -Katy astui askeleen huoneeseen -- sitten hän pysähtyi. Puna leimahti -hänen kasvoilleen, ja hän piti kiinni ovenrivasta saadakseen tukea. -Mitä hän näkikään! - -Ei ainoastaan huonetta ikkunaverhoineen ja kukkasineen tai leveätä -kaunista ikkunaa, joka oli tehty auringon puolelle, tai pientä -leposohvaa ja pöytää, jotka olivat siinä nähtävästi häntä varten. Ei, -siellä oli jotakin muuta! Sohva oli avattu lepokuntoon, ja sohvalla -tyynyjen varassa -- kirkkaat silmät kääntyneinä oveen päin -- makasi -Helena-serkku! Nähtyään Katyn ojensi hän kätensä häntä kohden. - -Sekä Clover että Cecy sanoivat jälkeenpäin, etteivät he koskaan -elämässään olleet niin pelästyneet, sillä Katy unohtaen heikot -voimansa irtaantui isän käsivarresta ja _juoksi_ suoraan sohvaa -kohti. "Oi, Helena-serkku! rakas Helena-serkku!" huudahti hän. Sitten -hän jollakin tavalla laskeusi sohvan viereen. He kietoivat kätensä -toistensa ympärille, ja muutamaan hetkeen ei kuulunut sanaakaan -kenenkään huulilta. "Eikö se olekin hauska yllätys?" huuteli Filip -heitellen kuperkeikkaa tunteittensa purkamiseksi, Hannan ja Dorryn -tanssiessa jonkinlaista sotatanssia sohvan ympärillä. - -Filipin ääni oli katkaissut äänettömyyden ja nyt alkoi, kysymysten ja -huudahdusten sekamelska. - -Tuli ilmi, että tämä hauska keksintö saada Helena-serkku "pitoihin" -oli alkuisin Cloverista. Hän oli ehdoittanut asian isälle ja -järjestänyt kaiken. Ja, kuten kekseliäs nainen ainakin, hän oli -pannut Bridgetin eteistä lakaisemaan, ettei Katy kuulisi melua -Helena-serkun saapuessa. "Helena-serkku aikoo jäädä meille kolmeksi -viikoksi tällä kertaa -- eikö se ole hauskaa?" kysyi Elsie, kun -Clover levottomana tiedusteli: "Aivanko varmasti sinä et aavistanut? -Etkö vähääkään? Etkö pienintäkään hutuista? Etkö pikkuruistakaan?" - -"En tosiaankaan, en vähääkään. Kuinka olisin saattanut aavistaa -jotakin niin kovin hauskaa?" Ja Katy suuteli rajusti Helena-serkkua -vielä toisenkin kerran. - -Kuinka lyhyeltä se päivä tuntuikaan! Oli niin paljon näkemistä, -kyselemistä ja puhelemista, jotta tunnit pian vierivät, ja ilta -yllätti heidät kuin toinen suuri odottamaton tapaus. - -Oli hyvin hauskaa tarkastella heitä kaikkia. Elsie ja Dorry näyttivät -hänestä eniten edistyneiltä. Elsie oli kokonaan kadottanut surullisen -ulkomuotonsa ja hieman valittelevan äänensävynsä ja oli niin iloinen -ja säteilevä kaksitoistavuotias tyttönen, kuin toivoa saattoi. -Dorryn juroille kasvoille oli tullut avoin ja järkevä ilme, ja -hänen käytöksensä oli hyväntahtoista ja ystävällistä. Hän oli yhä -vieläkin pirteä poika, vaikkei hän ollut erikoisen nopea omistamaan -uusia ajatuksia, mutta oli kumminkin toiveita, että hänestä kasvaisi -arvossapidetty mies. Ja hänelle kuten muillekin lapsille oli Katy -nähtävästi aurinkona ja keskuksena. Kaikki he kiertelivät hänen -ympärillään ja luottivat kaikessa häneen. Helena-serkku huomasi, -miten Katy lohdutteli Filipiä, kun tämä tuli sisään kovasti itkien -pahasti langettuaan; miten Hanna kuiskasi tärkeän salaisuuden -Katyn korvaan; ja miten Elsie pyysi apua työhönsä. Hän huomasi -Katyn kohtelevan heitä kaikkia hauskasti ja miellyttävästi, hänen -käytöksessään ei ollut rahtuakaan komentavaa vanhinta siskoa, ja -hänen entinen kiihkeä äänensävynsä oli poissa. Ja kaikista paraiten -hän huomasi muutoksen Katyn omissa kasvoissa: hänen silmiensä lempeän -ilmeen, hänen naisellisen ulkomuotonsa, miellyttävän äänensä, -kohteliaisuuden ja hienotunteisuuden hänen toisia neuvoessaan -näyttämättä ollenkaan neuvovalta. - -"Rakas Katy", sanoi hän päivän tai parin perästä tulonsa jälkeen. -"Tämä vierailu tuottaa minulle suurta iloa -- ette saata ajatella -kuinka suurta. Se on jyrkkä vastakohta edelliselle vierailulleni, kun -sinä olit niin sairas ja toiset niin surullisia. Muistatko?" - -"Muistan kyllä. Ja kuinka hyvä sinä olitkaan, ja kuinka sinä autoit -minua. En ole koskaan unohtava sitä." - -"Olen iloinen. Mutta se, mitä minä saatoin tehdä, oli sangen -vähäistä. Sinä olet yksiksesi opiskellut koko tämän ajan. Ja, rakas -Katy, tahdon sanoa sinulle, miten minä olen hyvilläni nähdessäni, -kuinka urhoollisesti sinä olet tietäsi raivannut. Minä saatan -sen huomata kaikesta -- isästä, lapsista ja itsestäsi. Sinä olet -saavuttanut sen aseman, jota -- muistanet minun kerran sanoneen -- -jokaisen sairaan tulisi tavoittaa, olet päässyt 'kodin sieluksi'." - -"Voi, Helena-serkku, älä sano niin!" sanoi Katy hänen silmiensä -yhtäkkiä täyttyessä kyynelillä. "Minä en ole ollut urhoollinen. Et -saata kuvitella, kuinka huonosti olen joskus käyttäytynyt -- kuinka -äreä ja kiittämätön olen ollut, ja kuinka tyhmä ja hidas. Joka päivä -huomaan tehtäviä, jotka olisivat toimitettavat, mutta minä en suorita -niitä. On erittäin liikuttavaa kuulla sinun kiitostasi, mutta sinä et -saa kiittää. Minä en ansaitse sitä." - -Mutta vaikkei Katy sanonut ansaitsevansa kiitosta, luulen kuitenkin, -että hän sitä ansaitsi. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Mitä Katy teki, by Susan Coolidge - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MITÄ KATY TEKI *** - -***** This file should be named 55803-8.txt or 55803-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/8/0/55803/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/55803-8.zip b/old/55803-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 974c426..0000000 --- a/old/55803-8.zip +++ /dev/null |