NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10733 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..da007ce
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55810 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55810)
diff --git a/old/55810-8.txt b/old/55810-8.txt
deleted file mode 100644
index 9123c39..0000000
--- a/old/55810-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10733 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kaarle ja Sigismund I: Protestanttiko vai
-katolinen?, by Louise Stjernström
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kaarle ja Sigismund I: Protestanttiko vai katolinen?
-       Historiallis-romanttinen kuvaus
-
-Author: Louise Stjernström
-
-Translator: Lauri Soini
-
-Release Date: October 25, 2017 [EBook #55810]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE JA SIGISMUND I: ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KAARLE JA SIGISMUND I: PROTESTANTTIKO VAI KATOLINEN?
-
-Historiallis-romanttinen kuvaus
-
-
-Kirj.
-
-CARL BLINK [Louise Stjernström]
-
-
-Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini]
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1913.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- 1. Hehkua tuhan alla.
- 2. Kolmenkymmenen tähteet.
- 3. Katolilainenko vai luterilainen.
- 4. Taistelu ainoan autuaaksi tekevän kirkon puolesta.
- 5. Ensimäinen yhteentörmäys.
- 6. Nadokset.
- 7. Upsala.
- 8. Jälkinäytelmä.
- 9. Katolinen hallitus.
-10. Luostarissa.
-11. Uusi herra.
-12. Vähän romantiikkaa.
-13. Hän ottaa vallan.
-14. Tuho.
-15. Vahvin voittaa.
-16. Yksinäinen.
-17. Meren toisella puolen.
-18. Kulovalkea.
-19. Kansa nousee.
-20. Kuolinvärähdyksiä.
-21. Uusia voimia.
-22. Luja tahto.
-23. Ratkaisu.
-24. Viimeiset päivät.
-
-
-
-
-1.
-
-HEHKUA TUHAN ALLA.
-
-
-Kuinka maassa kuohui ja kohisi! Mutta niinpä olikin neljä puoluetta
-ottelemassa vallasta!
-
-Ensiksi Sigismund perintöoikeutensa nojalla. Mutta hänen takanaan
-oli mahtava Rooma ja jesuiittain joukkio; nyt jos koskaan oli
-katolilaisuuden saatava Ruotsissa valtansa takaisin, ja tämä saattoi
-tapahtua ainoastaan Sigismundin avulla.
-
-Ruotsin aatelisto taasen tahtoi saada takaisin _kaikki_ entiset
-erioikeutensa, päästä jälleen pikku kuninkaiksi kukin maakunnassaan.
-Sigismund sai olla nimeksi kuninkaana, mutta asua ja oleskella
-Puolassa, heidän itsensä hallitessa valtakuntaa. Katolilaisuudesta
-eivät he tahtoneet tietää mitään, se nousisi heidän verroilleen,
-pakoittaisi heidät luovuttamaan takaisin kirkkotilukset, ja paavin ja
-pyhän Ignatiuksen avulla kirkko nousisi heidän herrakseen.
-
-Kolmantena oli herttua, itse asiassa heikoin. Mutta hänen takanaan
-oli neljäs puolue, joka Engelbrektin ja Sturein ja viimeksi Kustaa
-Vaasan aikana oli tottunut sanomaan sanansa puolestaan, kun oli
-säädettävä lakeja maassa. Kustaa kuninkaan päivinä oli talonpoika
-saattanut mennä hänen luokseen valittamaan hätäänsä, ja hän auttoi
-mikäli suinkin voi. Eerikin ja varsinkin nyt viimeksi Juhanan aikana
-oppivat talonpojat tuntemaan läänitysherrojen sorron raskautta,
-mutta paremmat ajat saattoivat jälleen koittaa, jos herttua otti
-kansan asian omakseen. Hän oli monessa suhteessa suureen isäänsä, oli
-monissa tilaisuuksissa osoittanut olevansa rahvaan ystävä, ja enimmän
-kaikista puhui hänen puolestaan se, että herttuakunnassa vallitsi
-hyvinvointi ja tyytyväisyys, kun kuningaskunnassa sitä vastoin
-kuultiin hädän valitusta ja nurinaa kaikkialla.
-
-Niin seisoivat nämä taistelevat mahdit vastatusten, asestettuina
-hampaitaan myöten!
-
-"Harkitkaa kaikki asiat hyvin, toimikaa ripeästi, lykkäämättä
-mitään huomispäivään!" Sellaisen kehoituksen oli vanha isä antanut
-pojilleen, mutta ainoastaan nuorin painoi sen mieleensä. Hän sovitti
-sen niin perinpohjin toimiinsakin, että hän, jottei ainoankaan päivän
-haaskaamisella antaisi vastustajilleen tilaisuutta uusiin juoniin,
-riensi Tukholmaan heti Juhanan kuolemasta tiedon saatuaan.
-
-Kuningasvainajan viimeksi asettamat neuvosherrat eivät uskaltaneet
-asettua häntä vastaan, sillä he pelkäsivät ankaraa herraa. Ja
-vavisten he tunnustivat hänet valtakunnan korkeimmaksi päämieheksi jo
-marraskuun 23 päivänä.
-
-Kahtena viimeksi kuluneena vuotena oli Kaarle itse asiassa
-hoitanut hallitusta ja jatkoi sitä laillisesti niin vuoden 1590
-perintösuostumuksen kuin erityisten Sigismundilta saamiensa
-valtuuksien nojalla.
-
-Herttua lähetti oman palvelijansa viemään kirjettä, missä Puolan
-kuninkaalle ilmoitettiin isänsä kuolemasta. Mutta lisäksi herttua
-varoitti Sigismundia liiaksi kiirehtimästä lähtöään Puolasta,
-sillä siten voisi panna _sen_ suureen vaaraan. Ruotsin hän kyllä
-aina ehtisi saada, ja asiat hoidettaisiin hänen poissaollessaan
-suurimmalla tunnontarkkuudella.
-
-Mitään sovintoa herrojen kanssa ei saatu aikaan. Kaarle ei luottanut
-heihin, nyt vielä vähemmän kuin ennen. Tosin ei ollut mitään varmoja
-todisteita heidän kapinahankkeistaan, mutta että he juonittelivat,
-siitä herttua olisi voinut panna päänsä pantiksi.
-
-Siitä huolimatta hän tahtoi näyttäytyä sovinnollisena. Sentähden
-lähetettiin Kaarle Sture ja Krister Horn välittämään sovintoa
-herttuan ja Eerik Sparren ja Banér veljesten välillä, jotka
-oleskelivat Djursholmassa. Tehtiin monia ehdotuksia, mutta neuvoston
-olivat liian lempeitä, herttuan liian ankaria. Neuvottelujen
-helpoittamiseksi ja muun aateliston pyynnöistä saivat herrat vihdoin
-tulla Tukholmaan. Sillä välin oli kevytmielinen, ajattelematon Akseli
-Lejonhufvud herättänyt levottomuuksia Länsi-Göötanmaalla. Mies
-näytti herttuasta tosin niin merkityksettömältä, että hän hymyili
-halveksivasti saatuaan tiedon, että mies rahvaankokouksissa kehoitti
-pysymään Sigismundille uskollisena, kun häneen, herttuaan, ei ollut
-luottamista. Mutta muutamia herroista epäiltiin olevan huimapään
-tukena.
-
-Hän lähetti heti kuulustelemaan syytettyjä herroja. Nämä vakuuttivat
-kallein valoin viattomuuttaan, vasta edellisenä päivänä olivat he
-kuulleetkin koko länsi-gööttalaisesta touhusta.
-
-Herttua selitti olevansa tyytyväinen heidän vakuutukseensa,
-neuvotteluja jatkettiin ja joulukuun 13 päivänä olivat vihdoin
-sopimuskirjat molemmin puolin valmiit ja hyväksytyt, ne olivat enää
-vain allekirjoitettavat ja vaihdettavat. Mutta samana päivänä saapui
-kirjeitä Puolasta; niin Sigismundilla kuin herttuan sikäläisillä
-yksityisillä ystävilläkin oli tärkeää ilmoitettavaa hänelle.
-
-Kuninkaan kirje sisälsi, että hän uskoi valtakunnan hallituksen
-herttualle, kunnes itse voisi saapua Ruotsiin. Sovintoa syytettyjen
-neuvosherrojen kanssa sanoi Sigismund pitävänsä hyvin tärkeänä.
-Tulevaisuudessa aikoi hän antaa julkisen selityksen heidän
-syyttömyydestään.
-
-Mutta yksityiskirjeet kuuluivat toisin. Niissä kerrottiin Ruotsista
-saapuneen Puolaan salaisia kirjelmiä, joissa puhuttiin vaikeuksista,
-mitkä Sigismundilla olisivat Ruotsissa edessään. Kuningasta neuvoivat
-hänen ruotsalaiset ystävänsä lähettämään sotaväkeä Liivinmaalle
-ja laivaston Danzigiin, josta hänen majesteettinsa oli niin pian
-kuin suinkin tultava sotavoimin ottamaan kuningaskuntaansa Ruotsia.
-Puolalaisten voittamiseksi puolelleen neuvottiin kuningasta
-luovuttamaan heille Vironmaan. Täällä kotona neuvosto ei suinkaan
-löisi laimin kuninkaan oikeuksien valvomista, ja vieraiden valtojen
-välityksellä oli herttua saatava luopumaan kaikesta vastarinnasta.
-
-Akseli Lejonhufvudin hanke, joka äsken oli näyttänyt niin
-merkityksettömältä, sai nyt tärkeytensä. Kaarlesta oli selvää,
-että se oli yhteydessä täältä Sigismundille lähetettyjen kirjeiden
-kanssa. Ja kiivastuksensa kuohussa antoi hän vielä samana iltana,
-jona kirjeet saapuivat, kaupungin pormestarille käskyn heti sulkea
-ja tarkoin vartioida kaupungin portteja. Samoin oli porvaristo
-asestettava.
-
-Herttuan palvelijat asetettiin linnanpihalle täysissä varustuksissaan.
-
-Sillä välin käveli herttua kiihdyksissään linnansaleissa
-edestakaisin. Mutta kuta kauemmin hän jatkoi käyntiään, sitä
-selvemmäksi kävi hänelle, että hän ainoastaan tyyneydellä saattoi
-hallita asemaa. Saadut kirjeet eivät olleet mitään todistuksia,
-ja ilman todisteita ei hän voinut ryhtyä mihinkään valtakunnan
-vihollisia vastaan, joiksi hän herroja nimitti.
-
-Kauan ei viipynyt ennenkuin hän oli jälleen päässyt täysin omaksi
-herrakseen. Mutta ukkospilvi oli vieläkin hänen otsallaan ja hänen
-katseensa oli synkkä ja uhkaava, kun hän pysähtyi Akseli Ryningin ja
-Juhana Oxenstjernan eteen.
-
-Molemmat hovimiehet seisoivat ymmällä ja tuijottivat kalpeina häneen.
-
-"Menkää herra Eerik Sparren luo, sanokaa hänelle, että tulen heti",
-käski herttua.
-
-Herrat kumarsivat syvään, heittivät kummastelevan katseen toisiinsa
-ja riensivät pois.
-
-"Tähän aikaan?" kuiskasi Akseli Ryning.
-
-"Kello on kymmenen", vastasi Oxenstjerna. "En ihmettelisi, vaikka
-tapaisimme hänet jo vuoteestaan."
-
-Mutta ei hän vielä ollut levolla. Lähetit tapasivat herra Eerik
-Sparren ja hänen sukulaisensa, Eerik Stenbockin vilkkaassa
-keskustelussa, jota Ebba rouva tarkkaavaisesti kuunteli.
-
-Hämmästyttihän vierailu tosin, mutta Eerik herra suostui
-heti pyydettyyn yksityiskeskusteluun ja vei molemmat herrat
-työhuoneeseensa.
-
-"Millä voin palvella?" kysyi hän.
-
-"Tulemme herttuan käskystä", sammalsi Ryning.
-
-"Teidän on seurattava meitä hänen luoksensa", sanoi Oxenstjerna. "Hän
-ei rauhoitu muuten."
-
-"Näin iltamyöhään?"
-
-"Se on hänen armonsa tahto!"
-
-"Mitä hän tahtoo?"
-
-"Ei hän ole sitä meille sanonut!"
-
-"Mutta kiihtyneeltä hän näytti."
-
-"Seuraan teitä, herrat!"
-
-Mutta samassa aukeni ovi, ja Ebba rouva tuli nopeasti sisään. Hän
-heittäytyi miehensä kaulaan ja puuskahti: "Jos rakastat minua, niin
-elä mene! Herttua on sinun persoonallinen vihamiehesi ja hänellä on
-pahaa mielessään."
-
-"Sitä emme ole oikeutetut luulemaan", vastasi Eerik herra
-lemmekkäästi lohdutellen.
-
-"Miksi hän muuten kutsuisi sinua näin tavattomaan aikaan", sanoi Ebba
-rouva itkien.
-
-"Olen yhtä mieltä kuin rakas sisarentyttärenikin", sanoi herra Eerik
-Stenbock, joka hänkin tuli sisään. "Olen juuri saanut tietää, että
-porvaristo on aseissa ja koko linnanpiha täynnä aseellista väkeä.
-Täällä näyttää olevan jotakin vakavaa tekeillä."
-
-"Me olemme ainoastaan lähettiläitä", selitti Ryning.
-
-"Ethän mene, eikös niin", pyysi Ebba rouva hyväillen.
-
-"En, enkä mene!" vastasi Eerik. "Omasta puolestani en luota
-herttuaan, ja onhan minulla syytä kieltäytyä, kun minua kutsutaan
-niin tavattomaan aikaan."
-
-"Minä voin sen sijaan lähteä, vapauttaakseni sinut ikävyyksistä",
-sanoi Eerik Stenbock.
-
-Ebba kiitti häntä liikutettuna, ja vieraat riensivät pois.
-
-"Eerik", kysyi rouva kuiskaten, "pelkäätkö?"
-
-"En koskaan! Sitä paitsi, ovathan kaikki kirjeet hävitetyt?"
-
-"Siitä olen huoletta."
-
-"Silloin ei ole mitään todisteita, sillä ajatuksiamme ei voi kukaan
-lukea."
-
-"Ei, onneksi!"
-
-Mutta kohta tuli herra Eerik Stenbock takaisin. Hän näytti
-tyytymättömältä ja hieman hämmästyneeltä.
-
-Ebba rouva riensi häntä vastaan. "No, kuinkas kävi?" kysyi hän.
-
-"Ikävä kyllä, sinun täytyy mennä!"
-
-"Täytyy!" sanoi Ebba hiljaa.
-
-"_Täytyy_!" toisti Eerik Sparre. "Täytyy!"
-
-"No, elä nyt hirttäydy yhteen sanaan. Kuninkaan sijaisena on
-hänellä sama oikeus vaatia meiltä kuuliaisuutta kuin meilläkin on
-velvollisuus sitä hänelle osoittaa", vastasi Stenbock.
-
-Samassa astui ilmoittautumatta sisään Yrjänä Posse ja Yrjänä
-Stjernsköld.
-
-"Herttua kutsuu!" sanoi edellinen.
-
-"Ja jos kieltäydyn tulemasta?"
-
-"Se nostattaisi myrskyn, joka olisi vaarallinen monelle."
-
-"Olet oikeassa, minä seuraan!"
-
-Ebba rouva oli kalmankalpea, mutta hän ei sanonut sanaakaan, ei
-liikahtanutkaan, kun hänen herransa lähti molempien noutajain mukaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herttua otti Eerik Sparren vastaan rypyssä otsin ja tuskin
-tervehtien. Hänen viittauksestaan toi Yrjänä Stjernsköld esiin
-muutamia kirjeitä, jotka hän luki.
-
-Ensimäinen sisälsi, että muuan Eerik Sparren talonpojista oli
-puolustellut Akseli Lejonhufvudin väkeä ja sanonut, ettei tarvinnut
-totella herttuan käskyjä, koska hän oli jo kuollut.
-
-Toisessa sanottiin muutaman Eerik Sparren palvelijoista sanoneen,
-että Pietari kreivi ja hänen perillisensä muka olivat Tureholman
-oikeat omistajat, vaikka herttua oli sen anastanut ja perustanut
-sinne Mariestadin.
-
-Kolmannen mukaan oli herra Eerik Sparre lähettänyt alamaahan muutamia
-hevosia, luultavasti auttaakseen Akseli Lejonhufvudin kapinaa.
-
-Sellaiset olivat syytökset, joihin hänen oli vastattava.
-
-Hän huomautti heti, ettei hän suinkaan ollut velvollinen vastaamaan
-palvelijainsa eikä talonpoikiensa suunsoitosta. Mitä taasen hevosiin
-tuli, saattoi hän helposti näyttää toteen, että ne rehunpuutteen
-tähden oli lähetetty Länsi-Göötanmaalle jo kolme viikkoa ennen Juhana
-kuninkaan kuolemaa. Muuten oli selvää, että jos hänen tarkoituksensa
-olisi ollut auttaa kapinaa, ei hän olisi antautunut herttuan valtaan.
-
-Kaarle huomautti tuimasti, että Akseli Lejonhufvud oli saattanut
-alottaa kapinan liian aikaisin.
-
-"Olen valmis pyhällä valalla vakuuttamaan syyttömyyttäni", puuskahti
-Eerik herra.
-
-Kotvan tuumittuaan virkkoi herttua, että koska asia kaikessa
-tapauksessa näytti epäilyttävältä, sai Eerik herra jäädä yöksi
-linnaan, jollei hän saisi takausta puolestaan.
-
-Läsnäolijat selittivät kaikki olevansa valmiit takaamaan. Mutta
-herttua otti takauksen ainoastaan Eerik Stenbockilta, jonka Ebba
-rouva oli lähettänyt kuulustelemaan, Klaus Bjelkeltä ja Pentti
-Ribbingiltä. Sen jälkeen hän selitti olevansa valmis pysymään
-tehdyssä sopimuksessa.
-
-Eerik Sparre vakuutti samaa.
-
-"Tahdotteko vannoa sen?" kysyi herttua.
-
-Eerik herra notkisti polvensa, kohotti kätensä ja teki valan.
-
-Kaarle näytti leppyneeltä ja vakuutti, että niin pian kuin Niilo
-Gyllenstjerna saapui kaupunkiin, olivat sopimuskirjat vaihdettavat.
-Sen jälkeen sai Eerik Sparre palata kotiinsa.
-
-Mutta kun Niilo Gyllenstjerna viipyi, kutsuttiin herrat joulukuun 15
-päivänä linnan talvisaliin, jossa herttua neuvoston ollessa läsnä
-julisti heille anteeksiannon, vaikkapa niin he kuin monet muutkin
-olisivat "ansainneet hänen epäsuosionsa".
-
-Kaarle ojensi herroille kätensä ja sopimuskirjeet vaihdettiin, jonka
-jälkeen herroille annettiin takaisin heidän virkansa ja läänityksensä.
-
-Sen jälkeen tehtiin herttuan ja neuvosherrojen välillä sopimus, että
-kuninkaan ollessa poissa hoidettaisiin hallitusta yksi kaikkien ja
-kaikki yhden puolesta.
-
-Akseli Lejonhufvud oli sillävälin paennut Länsi-Göötanmaalta
-Holmstadiin ja sieltä Puolaan. Talonpojat olivat hänelle niin vähän
-suopeita, ettei hän tuntenut olevansa turvassa heidän keskuudessaan.
-
-
-
-
-2.
-
-KOLMENKYMMENEN TÄHTEET.
-
-
-Vuoden 1573 tammikuu oli alullaan.
-
-Djursholmassa, Banérien vanhassa herraskartanossa, valmistettiin
-suurta ja loistavaa juhlaa.
-
-Sovinto, ainakin ulkonainen, oli tehty herttuan ja herrojen välillä.
-Herrat saivat vartioimattomina mennä kukin kartanoonsa juomaan
-jouluoluet vaimonsa ja lastensa kanssa.
-
-Tosin oli kuninkaan väliaikainen hautaaminen saanut aikaan pienen
-keskeytyksen uudenvuoden aattona, mutta sen jälkeen päästiin jälleen
-pitoja ja vierailuja jatkamaan naapurusten ja ystävysten kesken.
-
-Kustaa Banér oli kutsunut paljon vieraita. Jo juhlan edellisenä
-päivänä oli talossa kiirettä kaikkialla. Palvelijat tomuttivat
-huoneita ja kirkastivat astioita, ja Kristina rouva laitteli
-nelitoistavuotiaan Märta tyttärensä kera pöydille upeita
-hollantilaisia pöytäliinoja.
-
-Hovimestari tuli muutamain palvelijain kera, ja Kristina rouvan
-määräysten mukaan asetettiin kaikki hopea-astiat paikoilleen. Mutta
-juuri kun parhaallaan oltiin siinä puuhassa, juoksi sisään Kristina
-rouvan nuorimman edellinen poika, pikku Juhana, suuri paketti
-sylissään.
-
-"Äiti, äiti", huusi hän. "Tämä on teille, uudenvuodenlahja, vaikka
-tuleekin myöhään."
-
-"Isältä kai?" kysyi Kristina rouva. "Mistä tiesit?"
-
-"Keltäs muulta se tulisi", vastasi äiti sitä innoissaan avaten.
-
-Kristina rouva oli jo nelissä kymmenissä, hän oli synnyttänyt
-maailmaan neljätoista lasta, mutta sittenkin oli hänessä jotakin
-lapsellista. Hän omistautui kokonaan puolisolleen ja lapsilleen,
-hänen sydämensä oli täynnä rakkautta, ja koko talo rakasti häntä
-ja kantoi häntä käsillään. Kustaa herra koetti arvata ja täyttää
-kaikki hänen toivomuksensa, ja Juhanan tuoma lahja oli siitä uutena
-todistuksena.
-
-Vihdoin oli paketti auki, se loisti kullalle ja valkoiselle; Kristina
-rouva löi ihastuksesta käsiään yhteen. "Kuinka oivallista!" huudahti
-hän.
-
-"Mitä siinä on, äiti?" kysyi Märta ihaillen. "Serviettejä!" huudahti
-Kristina ihastuksissaan. "Sellaisia käytetään hovissa, ja minä olen
-niitä kauan toivonut."
-
-Hän levitti nyt muutaman pikku liinoista, jotka olivat ympärinsä
-koruompeluksilla kirjaillut ja ripsitetyt.
-
-"Mihin niitä käytetään?" uteli Märta ihailevin katsein. "Niitä
-pannaan jokaiselle vieraalle pöytään", selitti Kristina rouva.
-"Niillä pyyhitään suuta ja sormia syödessä ja sen jälkeen."
-
-"Mikäs tuo on tuossa nurkassa?" huudahti pikku Juhana.
-
-"Sukuvaakuna, etkö sitä tunne, pienokaiseni."
-
-"Äiti, niitä on neljäkolmatta kappaletta", huudahti tyttö.
-
-"Viekää ne saliin. Minä pistäydyn isän luona, sitten menemme
-katsomaan miten pitkälle Anna on päässyt."
-
-Anna oli Kristina rouvan vanhin tytär, viitisentoista vanha,
-suuresti isäänsä. Hänen valvonnallaan koristeltiin avaroita
-talonsuojia. Jyhkeille tuoleille ja penkeille oli pantu paljoa
-koreammat tyynyt jokapäiväisten sijaan, ja nämä juhlatyynyt olivat
-päällystetyt korukudotuin kulta-, silkki- ja samettikankain. Pöydät
-olivat peitetyt harvinaisen taitehikkain liinoin, marmoriseinät
-kallisarvoisin seinäverhoin.
-
-"Sano, äiti kulta, oletko nyt tyytyväinen?" kysyi Anna saatettuaan
-äitiään kautta somistettujen suojien.
-
-"Olen, lapseni", sanoi äiti suudellen tytärtään. "Mutta ovatko teidän
-huomiset pukunne jo kunnossa?"
-
-"Ei minun vielä ihan", vastasi Märta. "Lähden heti sen ääreen."
-
-"Minun on aivan valmis", sanoi Anna. "Ja jos äiti sallii, lähden
-Svanten ja Pietarin mukana pienelle ratsastusretkelle ja sitten
-miekkailusaliin."
-
-Kristina tukehutti huokauksen. "Onhan sinulla isäsi suostumus ja
-sentähden minunkin. Mutta sen tiedän, ettei rakas äitini olisi
-sallinut tyttäriensä ottaa osaa sellaisiin leikkeihin."
-
-"Ne karkaisevat ruumista ja mieltä... Tiedättekös, äiti kulta, minä
-olen kaksi kertaa lyönyt miekan Svantelta ja kerran Pietarilta.
-Miekkailumestari sanoo, että pian voin lähteä otteluun kenen kanssa
-tahansa."
-
-"Hyvät enkelit sinua varjelkoot! Toivon vain, ettei kukaan vieras saa
-tietoonsa epänaisellisia leikkejäsi."
-
-"Koskaan ei moista pälkähtäisi päähäni!" keskeytti Märta. "Ajatteles,
-jos saisit naarmun poskeesi!"
-
-"Anna, rakas Anna... elä mene tänään!" huudahti Kristina rouva
-pelästyneenä.
-
-"Akseli on saanut isältä luvan olla mukana tänään, kuka häntä pitäisi
-silmällä, jollen minä?"
-
-"Anna! Anna!" kuului alhaalta pihalta.
-
-Lehahti kuin päivänsäde nuorille kasvoille. "Akseli huutaa minua",
-sanoi hän.
-
-"Mene sitten, mutta pidä huolta hänestä kuten itsestäsikin."
-
-Syleily ja suukkonen, ja hän kiiti pois. Äiti toisine lapsineen
-katsoi ikkunasta lähtöä. He näkivät, kuinka Anna kiepsahti ratsaille
-ja nelisti pois veljien etukynnessä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä seisoi Kristina rouva peilin edessä, joka oli
-hienosti kiilloitettua hopeaa.
-
-Tukka oli kammattu ylös otsalta ja ohimoilta, kovasti käherretty
-ja taitettu päälaelle tötteröksi. Siihen oli pistetty kaksi
-suurta ja kallisarvoista jalokivineulaa. Takaraivolla oli musta,
-kultakudoksinen pitsitöyry ja välissä useita helminauhoja. Puku
-oli heleän keltaista _peldiä,_ hopealla paarrettu ja laahuksella
-varustettu. Kengät olivat kultakangasta. Leveä pystykaulus ja
-kalvostimet, jotka ulottuivat puolikäsivarteen, olivat hienot kuin
-hämähäkin kudos.
-
-Samassa kuin Kristina tyytyväisenä kääntyi pois peilistä, tölmähti
-Pietari sisään.
-
-"Äiti, olenko nyt hyvä", huudahti hän kiireissään.
-
-Äiti katseli häntä tarkastellen. Hän oli puettu mustaan
-samettikolttuun, jonka liepeet oli reunustettu kahdella kapealla
-kultanauhalla. Äiti laittoi vähän paremmin vyötä, joka oli koristeltu
-kultaompeluksin ja helmin. Hän katsoi sukkahousuja, jotka olivat
-vaaleankeltaista silkkitrikoota, ja pikku kenkiä, jotka olivat
-mustaa samettia ja kultanauhoin koristetut. Hän otti peilipöydältä
-hopeakamman ja kampasi vaalean tukan jakaukselle, niin että se
-laskeutui tasaisesti hollantilaispaidan leveälle kaulukselle.
-
-"No, olenko nyt hyvä?" kysyi poika kärsimättömästi.
-
-"Kyllä minusta olet!"
-
-Hän pyörähti kiireesti syöksyäkseen ulos, mutta tölmähti Kustaa
-herraa vastaan, joka oli pehmeissä kartuaanisaappaissaan, valkoisissa
-silkkitrikoissaan ja tummanpunaisissa atlashousuissaan, joissa oli
-leveät, valkoiset silkkipöhöttimet. Leveitä hartioita ja korkeaa
-rintaa ympäröi takki, samasta kankaasta ja samanvärinen kuin
-housutkin, mutta runsaasti koristeltu kullalla. Vasemmalle olalle oli
-kiinnitetty monivärinen vaippa. Kaulassa oli kultaketju, paidankaulus
-koristeltu leveillä flandrilaisilla pitseillä. Jos lisäämme tähän
-kallisarvoisen timanttisormuksen, joka tuikki vasemmassa kädessä, ja
-helmitetyn samettibaretin ja jalokivin koristellun tikarinkahvan,
-voimme suunnilleen kuvitella miltä aatelismies näytti viidennentoista
-sataluvun lopulla.
-
-Poikanen pyysi yhteentörmäystään anteeksi, ja kirkkaat silmät
-näyttivät niin rukoilevilta, että isä ainoastaan hymyili hänelle.
-Ja poika oli tiessään nopeasti kuin ajatus. Puolisoiden keskustelu
-kiintyi lapsiin. Äiti ei voinut olla valittamatta, ettei voinut
-kesyttää Annan epänaisellisia taipumuksia.
-
-"On totta, että hän rakastaa miesten urheiluja", vastasi Kustaa herra
-hymyillen. "Hän muistuttaa muinaisajan valkyrioita, ja tunnustanpa,
-etten häntä toisenlaiseksi tahtoisikaan."
-
-"No, silloin on kaikki hyvin", puuskahti Kristina vilkkaasti.
-
-"Juuri sinun tähtesi minä..."
-
-"Sen kyllä uskon, kenties hän ei vain ole sinulle siksi hyödyksi kuin
-pitäisi."
-
-"Kyllä, onhan minulla sitä paitsi Märta..."
-
-"Mutta hän rakastaa kirjallisia opintoja?"
-
-"Kuinka iloinen olisinkaan, jos hän tulisi jaloon isäänsä!"
-
-"Hemmoittelet minut piloille, kuten lapsetkin", sanoi linnanherra
-vetäen hänet syliinsä.
-
-Keskustelun keskeytti Märta, joka hänkin tuli näyttämään pukuaan. Hän
-oli tänään ensi kerran seurapuvussa ja siitä samalla ihastunut ja
-hämmennyksissään.
-
-Hänen pukunsa oli vaaleanpunaista sindalia, ohutta, melkein
-läpinäkyvää itämaalaista silkkikangasta. Välttämätön leveä
-pitsikaulus ei ollut pystyssä, vaan laskeutui alaspäin kaulan
-ympärille. Tukka oli käherretty, kammattu jakaukselle ja koristeltu
-muutamin riippuvin timanttineuloin. Kaunismuotoista kaulaa koristi
-helminauha, jonka suuret helmet kilpailivat kaulan valkoisuuden
-kanssa. Puvun hihat laskeutuivat väljinä kyynärpäätä myöten kauneille
-käsivarsille, joita muuten koristivat helmi- ja turkoosirannerenkaat.
-
-Vanhemmat katselivat hymyillen kaunista lasta, joka herättämästään
-huomiosta hämillään hiipi äitinsä kainaloon, kuiskaten:
-
-"Rakas äiti, sehän oli oma tahtosi."
-
-"Tietysti, siunattu lapsi!" Äiti suuteli ja hyväili häntä. "Eikö Anna
-ole valmis?"
-
-"Ei vielä", tuli hieman epäröiden.
-
-"Syy on siinä, että hänen Floransa on loukannut jalkansa", huomautti
-Kustaa herra nauraen. "Hepo ei anna itseään hoitaa kenenkään muun
-kuin omistajansa."
-
-"Ajatteles tallinhajua!" puuskahti Kristina rouva. "Se on jo poissa",
-vastasi Anna, joka samassa tuli huoneeseen.
-
-Hän oli puettu melkein kauttaaltaan valkoiseen, paitsi että pieni
-tunikka puvun yllä oli sinistä kangasta. Mutta kukaan ei kiinnittänyt
-erikoista huomiota pukuun, säteilevät nuorekkaat kasvot vetivät
-kaikkien katseet puoleensa, ja Kristina rouva kysyi kummissaan:
-
-"Mitä on tapahtunut? Näytät niin iloiselta."
-
-"Oh... ei juuri mitään... se vain... että Flora on paljon parempi",
-sanoi hän kääntyen isäänsä.
-
-Samassa kuului rekiä ajavan pihaan, ja kaikki neljä riensivät alas
-ottamaan vastaan vähitellen saapuvia vieraita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Pöydän ympärillä, joka melkein notkui hopeaisten juoma-astiain painon
-alla, istui jalo isäntä vierastensa ympäröimänä. Ne olivat: Eerik
-Sparre, herrat Hogenskild, Ture ja Klaus Bjelke, Sten Banér, Eerik
-Gabriel Oxenstjerna ja Yrjänä Posse ynnä muutamia muita vähemmän
-huomattavia henkilöitä.
-
-Kaikki palvelijat olivat poistuneet, niin että saattoi puhua
-vapaasti ja häiritsemättä. Mutta alussa keskustelu kävi jäykästi;
-näytti olevan niin paljon sydämellä, ettei oikein oltu varmat millä
-oikeastaan oli alettava.
-
-Silloin täytti isäntä suuren pikarin valkoviinillä ja joi vieraineen
--- kuten sanoi -- tätä viatonta juomaa ennenkuin käytiin käsiksi
-tulisempaan. Maljaan vastattiin perinpohjaisesti kaikilta tahoilta,
-ja pian heltisivät kielten siteet.
-
-"Hyvät herrat", sanoi Kustaa herra, "minua ilahuttaa suuresti se,
-että näen täällä talossani koolla maan etevimmät miehet, voidaksemme
-vapaasti ja arastelematta vaihtaa ajatuksiamme. Teistä riippuu, kuka
-ensiksi saa sananvuoron; minä puolestani äänestän sitä herra Eerik
-Sparrelle."
-
-"Niin, niin, Eerik Sparre puhuu!" säestivät toiset.
-
-Tämä kumarsi hieman ja hipaisi keveästi kädellään äsken tyhjennettyä
-pikaria, ennenkuin antoi katseensa lennähtää läsnäolijain ylitse,
-minkä jälkeen hän alotti hieman kiihtyneellä äänellä:
-
-"Siitä on jo pian viisikolmatta vuotta, kun Juhana kuninkaan
-kruunauspäivänä nelisenkymmentä nuorta miestä kokoontui kokoukseen,
-jossa kättä lyöden sitouduttiin yhdessä työskentelemään vanhan
-ruotsalaisen läänitysoikeuden ylläpitämiseksi. Kuningasvalta saattoi
-olla siitä riippumaton, eikä heidän tarkoituksensa suinkaan ollut
-repiä maahan, mitä muutamia vuosikymmeniä sitten oli pystytetty. Me,
-jotka täällä olemme läsnä, tiedämme, että noista neljästäkymmenestä
-oli pian jälellä ainoastaan kolmekymmentä, ja osaksi virkavalta,
-osaksi luonnollinen kuolema on nyt niin tehnyt tuhojaan heidän
-keskuudessaan, että näistä ensimäisistä on jälellä tuskin
-kymmenkuntaakaan."
-
-"Se on totta... se on totta!"
-
-"Mutta pettyisin suuresti, jollei juuri näissä jälelläolevissa
-keskittyisi se voima, joka neljässäkymmenessä oli. Nuoruuden rakkaus
-se silloin jännitti joustaan, miehuuden voima on nyt sen rankaiseva."
-
-"Hyvä, hyvä!"
-
-"Nyt, juuri nyt on hetki lyönyt!"
-
-"Sitä mieltä minäkin olen", jatkoi Eerik herra nyökäten hyväksyvästi
-Hogeskild Bjelkelle. "Minulla on valmiina kirjoitus, nimeltään
-Postulata nobilium, joka on tarkoitettu annettavaksi kuninkaalle
-hänen saapuessaan Ruotsiin, ja jossa esitetään valtaneuvoston,
-ritariston ja alemman aateliston alamainen pyyntö päästä nauttimaan
-vanhoja, ikimuistoisia vapauksiaan ja erioikeuksiaan. Se on valmis ja
-kaipaa ainoastaan allekirjoituksia."
-
-Ritari avasi pergamenttikäärön, joka oli hänen edessään pöydällä.
-
-"Ken tuntee kirjoittajan, hän tietää myös, että kirjoitus on hyvä
-ja että sen alle voi epäröimättä kirjoittaa", huudahti Ture Bjelke
-vilkkaasti.
-
-"Saammeko heti kuulla sisällyksen", huomautti Kustaa Banér.
-
-"Se alkaa", jatkoi kirjoituksen laatija, "onnentoivotuksilla
-kuninkaalle hänen palaamisensa johdosta perintövaltakuntaansa vastoin
-monien tahtoa ja toiveita..."
-
-"Sen letkauksen herttualle suon mielelläni", huusi Hogenskild
-nauraen. "Mitä hän antaisikaan voidakseen painaa kruunun päähänsä."
-
-"Emme tule koskaan sitä sallimaan", huusivat useat.
-
-"Sikäli kuin voimme estää sen", lisäsi Kustaa herra. "Minun
-mielestäni tässä syntyy taistelu elämästä ja kuolemasta."
-
-"Aivan varmaan", sanoi Yrjänä Posse, "jollei kuningas anna myöten".
-
-"Sitä ei hän hyvällä tee", puuttui Sten Banér puheeseen. "Mutta hänen
-onneton katolinen uskonsa voi koitua siksi kompastuskiveksi, joka
-auttamattomasti saa hänet kaatumaan."
-
-"Meillä ei ole mitään oikeutta estää häntä pysymästä uskossaan",
-selitti Hogenskild.
-
-"Roomalainen kirkko ei tyydy häneen yksin", puuskahti isäntä. "Se
-ojentaa käsivartensa kurottamaan koko kansaa."
-
-"Kernaasti minun puolestani, minä heittäydyn heti sen syliin", jatkoi
-Hogenskild. "Valtaneuvoksena ja läänitysten omistajana ei minulla ole
-aikaa kirkollisille asioille; minua ilahuttaa sentähden suuresti, kun
-sievoisella rahasummalla saan ostaa itselleni autuuden anekirjojen
-muodossa." Monet läsnäolijat nauroivat.
-
-"Kenties saatte antaa takaisin kirkkotilukset", virkkoi herra Erik
-Oxenstjerna.
-
-"Ei, kiitos, niitä emme päästä käsistämme."
-
-"Kansa on mielistynyt protestanttisuuteen", jatkoi Eerik Sparre. "Se
-on meillä liittynyt Kustaa Vaasan nimeen; ja Kaarle herttuan voima on
-juuri siinä, että hän ylläpitää isien työtä."
-
-"Se kettu!"
-
-"Ovela kuin itse paholainen."
-
-"Hän ei olisi millään tavoin meille vaarallinen, jollei hän olisi
-Ruotsin kansan asiamies. Päästäksemme antamasta hänelle myöten,
-täytyy meidän katolilaisuuden kysymyksessä mukautua yleiseen
-mielipiteeseen."
-
-"Se on sitä oikeampaa", sanoi Kustaa Banér, "kun minun mielestäni
-maan kehityskin vaatii sitä."
-
-"Protestanttisuus on valistusta", puuskahti Klaus Bjelke, "ja sitä
-ovat talonpoikamme saaneet jo liiaksi; katolilaisuus on tarkoitettu
-karjalle, ja siihen luonnonjärjestyksen mukaan rahvaamme kuuluu".
-
-Karkean mielijohteen palkitsi yleinen nauru.
-
-"Tämä tarvitsee huuhtoa alas", keskeytti Kustaa Banér ja otti suuren
-hopeakannun täynnä reininviiniä, mistä täytti pikarinsa ja pani sen
-kiertämään ympäri pöytää.
-
-Kaikkien juotua jatkoi Eerik Sparre:
-
-"Luullaksemme olemme yhtä mieltä siitä, että herttua on meidän
-vihamiehemme, kuten me olemme hänen!"
-
-"Olemme tietysti!"
-
-"Henkeen ja vereen!"
-
-"Kuitenkin viisaus ja varovaisuus mielestäni vaatii", sanoi Kustaa
-herra, "että otamme hänet mukaan hallitukseen".
-
-"Ei koskaan!" huudahti Hogenskild.
-
-"Mitäpä hänen äänensä voi kaikkia meitä muita vastaan", jatkoi Eerik
-Sparre. "Minusta hän on vaarallisempi neuvoston ulkopuolella kuin
-neuvostossa."
-
-"Tärkeintä meille on, että Sigismund vahvistaa kaikki entiset
-erioikeutemme", sanoi Yrjänä Posse. "Silloin ei herttuan käsi meihin
-ulotu!"
-
-"Olen kirjoituksessani vaatinut", sanoi Eerik Sparre, "että nyt
-kuten muinoinkin on kaikki tuomarinvirat varattava aatelistolle,
-samoinkuin kaikki valtakunnan korkeimmat virat, niin ettei koskaan
-halpasyntyistä miestä aseteta mihinkään virkaan heidän yläpuolelleen
-tai rinnalleen."
-
-"Se on oikein!"
-
-"Edelleen, että valtakuntaa on vallittava valtaneuvoston neuvojen
-mukaan eikä ketään otettava siihen ilman entisten jäsenten
-suostumusta tai hyväksymistä."
-
-"Luullakseni kirjoituksessa on jotakin vanhasta
-talonoikeudestammekin?" huomautti herra Hogenskild.
-
-"Luonnollisesti, erityinen pykälä sisältää, että neuvostolle ja
-aatelistolle on turvattava riittävästi maata ja läänityksiä, ja
-on heidän vanhan tavan mukaan nautittava tuomio-oikeutta väkensä
-suhteen."
-
-"Lopuksi olen vaatinut ratsupalveluksen helpoitusta", lisäsi Eerik
-herra, "mutta että kaikki sillä saavutetut vapaudet vähentämättöminä
-tulevat hyväksemme".
-
-"Se on sanottu paremmin kuin minä itsekään olisin osannut", puuskahti
-herra Hogenskild ja hieroi tyytyväisenä, käsiään.
-
-"Jos sellaiset edut voittaisimme, ei meidän tarvitsisi pelätä mitään
-herttualta", puuskahti Kustaa Banér.
-
-"Toivoisin vain, että Niilo Gyllenstjernakin olisi mukana!" sanoi
-Ture Bjelke.
-
-"Olen kutsunut häntä", vastasi Kustaa herra. "Mutta hänellä oli
-esteitä."
-
-"Kuten tavallisesti!"
-
-"Hyvät herrat, unhotamme pikarimme, tässä on italialaista viiniä."
-
-"Eerik Sparren malja!"
-
-"Eläköön hän!"
-
-He kilistelivät, joivat ja huusivat. Ja sitten alkoivat he kirjoittaa
-nimiään paperin alle. Mieliala kävi silloin niin hilpeäksi kuin
-kaikki vaaditut edut olisivat jo langenneet heidän hyväkseen.
-
-Rouvasväki sillä välin istui helakanpunaiseksi sisustetussa huoneessa
-pöydän ympärillä, maistellen makeaa viiniä kukin pikaristaan, ja
-lautasilla heidän edessään oli kokonaiset vuoret rusinoita ja
-manteleita ja sokerileivoksia, joita talon vieraanvarainen emäntä oli
-itse niille asetellut.
-
-Täällä oli jo päättynyt pakina enemmän tai vähemmän onnistuneesta
-oluenpanosta ja leivonnasta jouluksi, siitä, kuinka monet kankaat oli
-kudottu ennen pyhiä, ja muusta sellaisesta, joka ei enää nykyään ole
-koskaan ylhäisten rouvien keskusteluaiheena.
-
-Viinikin oli ehtinyt tehdä vaikutuksensa, ja keskustelu kävi
-vilkkaammaksi. Arvailtiin, milloin kuningas Sigismund tulisi, ja
-siitä johduttiin moninaisiin hovijuoruihin. Viereisestä huoneesta
-kuului sitransoittoa. Nuoret ne siellä huvittelivat, väliin leikkien
-joululeikkejä ja väliin kertoen satuja.
-
-
-
-
-3.
-
-KATOLILAINENKO VAI LUTERILAINEN.
-
-
-Kun aatelisto ja papisto kokoontui Juhanan väliaikaisiin
-hautajaisiin, alkoivat papit jo puhua, että oli tarpeen
-kirkolliskokous evankelisen opin suojelemiseksi mahdolliselta
-vainolta.
-
-Kaarle otti kiinni sellaisista sanoista, kutsui neuvoston koolle
-ja puhui, että oli välttämätöntä kutsua valtiokokous muutamain
-tärkeäin asiain, mutta ennen kaikkea uskonopin tähden. Sillä jos
-protestanttisuus oli ollut vainolle alttiina jo Juhanan aikaan, mitä
-silloin saattoikaan odottaa kuninkaalta, jonka tunnonvelvollisuus oli
-toimia paavin käskyjen mukaan. Sigismundille oli tosin luovutettava
-kruunu niin tehdyn valan kuin maailman arvostelunkin tähden, mutta
-ei ollut sallittava mitään kruunausta, ennenkuin kuningas oli
-vahvistanut ja vakuuttanut valtakunnan lait ja alamaisten oikeudet.
-
-Neuvosto myönsi herttuan olevan oikeassa, pelkäsi vain kuninkaan
-tyytymättömyyttä. Joku huomautti, että uskonasioissa tarvittiin
-ainoastaan kirkolliskokous, ei valtiopäiviä.
-
-"Uskonasioissa", vastasi Kaarle, "on ruotsalaisten itse katsottava ja
-päätettävä eikä jätettävä niitä katolisten tavoin paavin voidelluille
-ja ajelluille palkkajuhdille".
-
-Herttuan sanoissa oli niin paljon pontta ja vakavuutta, hän oli
-aina niin varma maalistaan toisten hoippuessa kahdenvaiheilla, että
-valtiopäivät päätettiin kutsua koolle helmikuun 25 päiväksi 1593.
-
-Muutamia herttuan miehistä lähetettiin ympäri maaseutuja valmistamaan
-mieliä. Itse matkusti hän läpi Vestmanlannin vuoriston ja Taalainmaan
-ja sieltä Upsalaan, missä jo oli eloa ja liikettä.
-
-Valtiosäädyt, mutta erittäinkin papit, riensivät saapuville kaikilta
-suunnilta. Oli saapunut neljä piispaa ja 332 pappia, kun herttua
-saapui helmikuun 27 päivänä. Neuvosto vitkasteli, erittäinkin
-äskettäin syytetyt jäsenet. Heitä olivat jälleen kalvaneet epäilykset
-ja pelko, ja lopulta olivat he -- antaneet myöten. Vihdoin olivat
-kaikki saapuneet, ja maaliskuun 1 päivänä avasi valtakunnan-drotsi
-Niilo Gyllenstjerna kokouksen.
-
-Herttua oli vaatinut häneltä sitä -- epäsuosionsa uhalla. Ja ovela
-hovimies, joka ei löytänyt mitään lymypaikkaa, mihin piiloutua,
-vastasi, että hän tunsi kiitollisuutta saamastaan tehtävästä, häntä
-huolestutti vain tunto omasta arvottomuudestaan.
-
-Hänen puheensa oli sangen pyöristelty. Hän neuvoi jokaista
-pysymään siinä opissa, joka oli sopusoinnussa valtakunnan lain ja
-perintösopimuksen kanssa. Jokainen sai vapaasti sanoa mielipiteensä,
-ja mitä täällä päätettiin, se täytyi kuningas Sigismundin hyväksyä ja
-vahvistaa, ennenkuin hänet tunnustettiin kuninkaaksi.
-
-Silloin nousi nöyrä, kumarteleva Linköpingin piispa Pietari.
-Narisevalla, mahtipontisella äänellä hän kiitti herttuaa ja neuvostoa
-uskonopin suojaamisesta ja hellimisestä, samoinkuin hän oli suojannut
-liturgiaakin Juhana kuninkaan aikaan. Lopuksi kysyi hän millaiseksi
-kokouksen meno oli aiottu.
-
-Mutta samassa nousi hillitön, häikäilemätön Schepperus, kiinnitti
-salamoivan katseensa piispaan ja nuhteli häntä ankarin sanoin
-siitä, että oli tässä asiassa liehakoinut herttuaa ja neuvostoa,
-samoinkuin liturgioineen oli liehakoinut Juhana kuningasta. Vapaan
-kirkolliskokouksen ei tarvinnut ottaa vastaan määräyksiä maalliselta
-vallalta.
-
-Pietari piispa pudisteli päätänsä. Hän ei hyväksynyt virkaveljensä
-kiihkeää purkausta. Nuhteet häntä itseään kohtaan luisuivat maahan
-kuten vesipisarat hanhensulilta.
-
-Nyt nousi Eerik Sparre ja ehdotti, että oli käytävä arkkipiispan
-vaaliin. Kaikki papit yhtyivät siihen.
-
-Herttuan toivomuksesta epäsi neuvosto sen. Oli ensin rakennettava
-kirkko, ennenkuin pappia tarvittiin. Kaarlella oli hyvät syynsä,
-joiden tähden hän tahtoi lykätä arkkipiispan vaalin kokouksen loppuun.
-
-Seuraava kysymys oli kuka valittaisiin neuvotteluja johtamaan. Jo
-edeltäpäin oli herttua antanut ymmärtää, ettei puheenjohtajaksi ollut
-valittava ketään piispaa, jonka korkea arvo häiritsisi kokouksen
-vapautta, kuten paavilaisten oli tapana.
-
-Seuraavana päivänä tapahtui vaali. Nicolaus Bothniensis, Upsalan
-professori ja tuomiorovasti, sai 196 ääntä; Petrus Jonae sai 56 ja
-Pietari piispa vain 6 ääntä.
-
-Vaali oli kunnianosoitus sille lujuudelle, jota Upsalan yliopisto oli
-osoittanut liturgisissa riidoissa. Bothniensis, joka oli teologian
-professori, oli istunut vankeudessa liturgian vastustuksensa tähden.
-
-Nicolaus pyysi päästä tästä liian suuresta kunniasta. Mutta piispat
-vastasivat, ettei vaalia voitu purkaa, he samoinkuin hänkin olivat
-luvanneet siihen alistua.
-
-Iltapäivällä antoi herttua vahvistuksensa, ja maaliskuun 3 päivänä
-avattiin ensi istunto rukouksella ja laululla.
-
-Kun oli ensin päästy yksimielisyyteen, että pyhä raamattu oli oleva
-evankelisen opin ainoana perustuksena ja sääntönä, ja sen jälkeen
-käyty läpi augsburgilaisen uskontunnustuksen kaikki kohdat, nousi
-Petrus Jonæ ja kysyi kaikilta läsnäolijoilta, hyväksyivätkö he tämän
-opin ja tahtoivat siinä pysyä ja, jos Jumala niin soi, kärsiä ja
-kuoliakin sen puolesta.
-
-Kaikki nousivat ja selittivät, että he tahtoivat siinä pysyä
-viimeiseen hengenvetoonsa. Ja sen jälkeen huusi puheenjohtaja
-korkealla äänellä: "Nyt on Ruotsista tullut yksi mies, ja kaikilla
-meillä on yksi Jumala!"
-
-Sitten oli herttuan ja neuvoston lujasti luvattava, että paavilainen
-jumalanpalvelus tykkönään kiellettäisiin, samoin kaikki vieraat opit,
-ja että ainoastaan luterilainen jäisi olemaan.
-
-Maaliskuun 14 päivänä ryhdyttiin vihdoin piispanvaaliin. Suurella
-enemmistöllä valittiin liturgian ja Juhana kolmannen pontevin
-vastustaja, vielä maanpaossa oleskeleva Abrahamus Angermannus.
-
-Herttua oli tarkoituksella vetäytynyt pois julkisesta osanotosta
-kokouksen menoon. Hän ei tahtonut, että hänen sanottiin sitoneen
-kenenkään vapautta. Kuitenkin oli hänellä ohjakset käsissään, ja
-kuten hän tahtoi, niin kävikin.
-
-Mutta kun hän sai allekirjoitetut päätökset käsiinsä, tutki hän niitä
-tavallisella tarkkuudellaan. Enimmät olivat hänen mieleensä, mutta
-erinäisiä paavillisia kirkonmenoja hän tahtoi pois.
-
-Neuvosto ja piispat tuumivat, että oli meneteltävä varovaisesti
-raa'an, tietämättömän rahvaan tähden. Mutta kun herttua selitti,
-että hän ainoastaan mainitsemallaan ehdolla kirjoitti nimensä alle,
-silloin täytyi ensin lähettää lähetystö papiston luo kysymään, "voiko
-kokous sitä ennen täyttää herttuan tahdon".
-
-Pitkän kiistelyn jälkeen hyväksyttiin kaikki herttuan muutokset,
-paitsi mikä koski manausta, jonka kokous piti tarpeellisena
-teroitukseksi kalvinisteista. Kovalla toralla päätettiin myös, että
-kalvinismi oli kielletyistä uskonopeista erikseen mainittava.
-
-Vihdoin oli kaikki esteet raivatut pois, ja maaliskuun 19 päivänä
-luettiin kokouksen päätös julki ja vahvistettiin.
-
-Todistaakseen oikeutensa tähän askeleeseen luetutti Kaarle kirjeen,
-jossa Sigismund uskoi valtakunnan hallinnon hänelle ja neuvostolle.
-Kuitenkin jätettiin lukematta ne kohdat, joissa kuningas oli
-kieltänyt yleiset kokoukset.
-
-Maaliskuun 20 päivänä kirjoittivat läsnäolijat alle nimensä. Sen
-jälkeen erottiin.
-
-Kokouksen päätös otettiin ilolla vastaan koko valtakunnassa, ja
-sittemmin pidettiin sitä yhtenä kansankirkon perustuslaeista, jonka
-muistoksi joka sadas vuosi vietetään riemujuhla.
-
-
-
-
-4.
-
-TAISTELU AINOAN AUTUAAKSI TEKEVÄN KIRKON PUOLESTA.
-
-
-Juhana kolmas oli kuollut!... Riemuviestinä saapui siitä sanoma
-Roomaan. Nyt oli aika ryhtyä jälleen pysähtyneeseen työhön! Menestys
-oli jotakuinkin varma, Sigismund oli hyvä katolilainen ja sitä
-paitsi niin pappien piirittämä, ettei ketjun läpi voinut päästä
-kerettiläisyyden hengähdystäkään.
-
-Mutta koskaan ei voi olla kyllin varovainen, ja sentähden lähetettiin
-Puolaan, keväällä 1593, vanha tuttu Bartolomeus Possevinus
-tarpeelliset ohjeet mukanaan. Ensiksikin oli hänen onniteltava
-Sigismundia siitä, että oli saavuttanut korkeimman inhimillisen
-onnen, kun hänen vallassaan oli palauttaa katolilaisuus rakastettuun
-isänmaahansa. Toiseksi oli lähettilään varovaisin sanoin vihjattava
-miten siihen, Jumalan erityisestä armosta, oli suotuisampi
-tilaisuus kuin koskaan. Upsalan arkkipiispanistuin oli avoin ja
-lisäksi muita piispanistuimia; mikä oli sopivampaa kuin täyttää
-paikat oikeauskoisilla miehillä. Mahdollisesti kuninkaan täytyi
-olosuhteiden pelosta odottaa, ennenkuin poistaisi vielä jälelläolevat
-protestanttiset piispat, mutta he luultavasti eroaisivat itsestään.
-Hänen pyhyytensä paavin korkein toivomus oli, että Tukholmaan
-pikimmiten perustettaisiin jesuiittakollegio, mutta jollei sitä
-voitu tehdä, oli kuninkaan vietävä mukanaan Ruotsiin niin monta
-katolilaista kuin mahdollista ja sitten tuotava sieltä Puolaan
-ylhäisiä nuorukaisia kasvatettaviksi ainoaan autuaaksi tekevään
-uskoon, joko piispojen luona tai Krakovan jesuiittakollegiossa.
-
-Lisävarmuudeksi oli lähettilään sanottava kuninkaalle, että
-sellaisilla keinoin katolilaisuus oli edistynyt muissa maissa, ja nyt
-riippui yksistään nuoresta hallitsijasta, tahtoiko hän tulla kirkon
-tukipylvääksi.
-
-Kuinka kauniilta nämä helähtävät korulauseet soivatkaan Sigismundin
-korvissa! Kyynelsilmin hän syleili jesuiittaa ja sanoi, että hän
-tosiaankin oli uneksinut sellaista onnea. Monet kerrat oli hän siitä
-puhunutkin uskotun ystävänsä Malaspinan kanssa.
-
-Possevinus ei lyönyt laimin kääntyä viimeksimainitun puoleen, ja tämä
-vakuutti, että kuningas oli hyväntahtoisin ihminen maailmassa. Hän
-lupasi kaiken, mitä häneltä vain pyydettiin, mutta jätti täyttämisen
-ministereilleen.
-
-"Teidän ylevyytenne tarkoittaa, että tulos on riippuvainen heidän
-hyvästä tahdostaan."
-
-"He ovat kaikki rippilapsiani, joten voin laskea syitä ja seurauksia.
-Mutta minä melkein pelkään kylmää pohjolaa."
-
-"Hyvällä syyllä, teidän ylevyytenne. Se on uppiniskaista kansaa,
-jonka kanssa on vaikea tulla toimeen, jollei ripissä ole oppinut sitä
-tuntemaan."
-
-"Sitä juuri arvelen... ja naiset?"
-
-"Eivät ole niin taipumattomia kuin miehet!"
-
-"Kevytmielisiä?"
-
-"Päinvastoin, liian uskollisia."
-
-"Tavoissaanko vai mieltymyksissään?"
-
-"Molemmissa!"
-
-"Kuningas tahtoo, että tulisin hänen mukaansa. Saan siis pian nähdä
-omin silmin."
-
-"Tuleeko lähtö pian?"
-
-"Riippuu kuningattaren terveydestä."
-
-"Hän ei siis tahdo lähteä ilman häntä?"
-
-"Ennen luopuisi hän isiensä maasta!"
-
-"Kuningatar taitaa olla säteilevän kaunis."
-
-"Tosiaankin hän on, mutta -- hän ei ole rakastunut kuninkaaseen"...
-lisäsi hän melkein kuiskaten.
-
-"Ah, joku oli jo ehtinyt ennen?"
-
-"Nuoruuden lempeä!... Rippi-isä on välittäjänä... lietsoo minkä
-voi..."
-
-"Sopii kai kirkon suunnitelmiin, että..."
-
-"Hänet on suistettava pois, niin pian kuin kuningas kyllästyy häneen,
-ja se luultavasti ei kestä kauan."
-
-"Ihailen viisautta, vaikken kenties voikaan havaita salasäikeitä."
-
-"Sigismund elää alituisessa aistihurmauksessa, siten me voimme
-hallita häntä!"
-
-"Ihailtavaa tosiaankin, ja kuninkaan sisar, onko samalla tavoin
-hänenkin laitansa?"
-
-Malaspina vaikeni tuokion tuijottaen eteensä... sitten hän aloitti
-hitaasti:
-
-"Kummallista... selittämätöntä!... Olen kuninkaan suostumuksella
-karkottanut hänen protestanttiset pappinsa, ja hän on alistunut
-valittamatta. Olen taivuttanut hänet joka päivä olemaan mukana
-messuissamme, ja hän on pysynyt niille kylmänä. Olen taivuttanut
-hänet ottamaan sihteerikseen kauneimman miehen mitä olen nähnyt,
-rohkean, häikäilemättömän ja meidän tottelevaisimman orjamme."
-
-"No, mutta?" kysäisi Possevinus ylen kiintyneenä asiaan.
-
-"Käskin häntä voittamaan prinsessan rakkauden, ja menemään niin
-pitkälle kuin voi."
-
-"Sen tietää koko maailma!"
-
-"Koko maailma oli harhassa. Täällä jalkojeni juuressa on hylkiö
-tunnustanut, että prinsessa kohtelee häntä mitä, suurimmalla
-halveksumisella, mutta joka tapauksessa käskee hän miehen pysyä
-palveluksessaan."
-
-"Hän on liian ylpeä tunnustaakseen rakkautensa."
-
-"Hän ei rakasta häntä!"
-
-"Mutta uhraa maineensa hänen tähtensä?"
-
-"Siinä on salaisuus, jota olen mietiskellyt voimatta päästä perille!"
-
-"Olisiko joku toinen?"
-
-"Postmutschi on urkkinut, ei ketään toistakaan."
-
-"Ruotsissa puhuttiin paljon prinsessan varomattomista teoista."
-
-"Niin tehdään täälläkin, mutta hän näyttää vähät välittävän mistään
-panettelusta."
-
-"Se voi olla politiikkaa!"
-
-"Olen vannonut, että ennemmin tai myöhemmin paljastan sfinksin ja
-ratkaisen arvoituksen."
-
-"Onko hän vielä yhtä kaunis?"
-
-"Luullakseni on hän kauniimpi kuin koskaan!" puuskahti pappismies
-vilkkaasti.
-
-Possevinus kohotti katseensa. "Tulee olemaan huvittavaa tutkia
-häntä", sanoi hän.
-
-Kohta sen jälkeen erosivat jesuiitat toisistaan.
-
-"Olisinkohan paljastanut salaisuuteni", tuumi Malaspina ja asettui
-peilin eteen.
-
-Oikea roomalaistyyppi; sinimusta tukka, tummat, salamoivat silmät
-hienojen kulmakarvojen alla, kyömynenä ja heleänpunaiset huulet,
-jotka avautuessaan paljastivat kaksi välkkyvän valkoista hammasriviä!
-Lisäksi kookas, jäntevä vartalo; Malaspina tiesi saattavansa kerskua
-miehekkäällä kauneudellaan. Mutta samassa kuin se ajatus valtasi
-hänet, riensi hän rukouskamariin ja heittäytyi Mariankuvan eteen,
-johon jäi pitkäksi aikaa makaamaan.
-
-"Mikä havainto, hän rakastaa prinsessaa", tuumi Possevinus itsekseen.
-"Onko minun kenties kerrottava tämä... ei, hänen täytyy ensin
-menehtyä... mutta sitä ei hän tule koskaan tekemään... eikä hän
-tahtonut, että Postmutschi erittäin merkillinen mies... häntä en jätä
-näkyvistäni."
-
-Mutta Possevinus epäonnistui kaikissa urkkimisyrityksissään. Anna
-prinsessa voi pahoin eikä ottanut ketään vieraita vastaan. Nuori
-kuningatar oli äsken synnyttänyt tyttären ja pysyttäytyi hyvällä
-syyllä huoneissaan.
-
-Ainoastaan leskikuningatar osoitti aulista ystävällisyyttä. Hän piti
-paavin lähettiläälle suuren juhlan, jossa oli läsnä kuningaskin, ja
-lähettiläs ihmetteli Krakovan hovin loistoa.
-
-Maaliskuu oli lopuillaan, ja uhkeat talvipuutarhat upeilivat kypsillä
-hedelmillään. Kimmeltelevät vesiputoukset ihanimpain ruusujen
-ympäröiminä ja etelän laululinnut, jotka tässä lasikattoisessa
-kesässä livertelivät, olivat uutta itse Possevinuksellekin.
-
-"Myönnän, että se on kallista huvia", sanoi Sigismund vastaukseksi
-hänen ihailevaan huudahdukseensa. "Mutta täytyyhän edistää
-teollisuutta, ja böömiläisten lasitehtailijain taide tarjoaa meille
-sellaista nautintoa, että meidän täytyy maksaa se kullallamme."
-
-"Totta, sangen totta", sanoi notkea italialainen.
-
-"Sitä paitsi", lisäsi kuningas, "on kaunis kauniiden arvoinen;
-katsokaa noita nuoria puolattaria, oletteko ennen nähnyt sellaista
-kokoelmaa nuoruutta ja kauneutta?"
-
-Kukkien ja viheriöiväin kasvien keskellä liikkui nuoria naisia
-loistavissa puvuissa, loruten ja naureskellen aatelismiesten kanssa,
-yhtä loisteliaiden kuin he itsekin.
-
-"Teidän majesteettinne, minulle ei kuulu..."
-
-"Anteeksi, anteeksi, unhotan teidän säätynne... täällä eivät
-hengelliset isät ole niin ankaria."
-
-"Luulin, että Malaspina..."
-
-"Hän ottaa osaa juhliimme minun tähteni, mutta hän ei tee sitä
-mielellään."
-
-Samassa riensi muuan kamariherra kuninkaan luo ja ilmoitti:
-
-"Herrat Akseli Lejonhufvud ja Olavi Stenbock."
-
-"Onko mahdollista, käskekää heidät heti sisään."
-
-Samassa polvistuivat molemmat hänen eteensä ja suutelivat hänen
-kättään.
-
-"Jalo, armollinen kuninkaamme!"
-
-"Teidän saapumisenne ilahuttaa minua yhtä paljon kuin
-kummastuttaakin. Oletteko herttuan lähettämät?"
-
-"Emme, teidän armonne, olemme paenneet Ruotsista."
-
-"Paenneet? Kuinka sellainen tulee kysymykseen?"
-
-Herrat olivat kuninkaan viittauksesta nousseet ja tervehtivät
-Possevinusta.
-
-"Me tuomme kamalia uutisia", puuskahti Akseli Lejonhufvud. "Minua
-aivan värisyttää."
-
-"Kuitenkaan emme tiedä, ovatko ne täysin luotettavia", keskeytti
-Olavi Stenbock.
-
-"Kertokaa, kertokaa", huusi Sigismund.
-
-"Herttua..."
-
-"Ei suinkaan hän ole anastanut kruunua?"
-
-"On teidän armonne!"
-
-"Niin sanoo huhu!"
-
-Sigismund löi käsiään yhteen. "Mitä on minun tehtävä!" huudahti hän.
-
-"Lähettäkää noutamaan ministerejä!" sanoi Stenbock.
-
-"Ei... Malaspina!"
-
-"Hänen autuas majesteettinsa..."
-
-"Ei suinkaan häntä liene haudattu ennen saapumistani?"
-
-"On, teidän majesteettinne!"
-
-"Huhu kertoo niin."
-
-Kuningas käveli kiihtyneenä edestakaisin, kun Malaspina tuli nopein
-askelin. Sigismund kertoi itse mitä oli saanut tietoonsa. Veri oli
-noussut tavallisesti niin velttoihin kasvoihin, jotka nyt näyttivät
-kiihtyneiltä.
-
-Malaspina kuunteli tarkkaavaisesti. Hän tunsi Possevinuksen
-silmien kiintyvän itseensä ja tiesi, että hänen antamansa vastaus
-ilmoitettaisiin heti Vatikaaniin, sentähden hän mietti ennenkuin
-sanoi:
-
-"Käsken heti pitää esirukouksia kaupungin kaikissa kirkoissa."
-
-"Tehkää se!" puuskahti Sigismund.
-
-"Teidän armonne katsonee soveliaaksi pikimmiten kutsua laivaston
-Danzigiin."
-
-"Kyllä, kirjoitan heti."
-
-Uutinen herätti tavatonta huomiota. Mutta muutamia päiviä myöhemmin
-tuli Olavi Sverkerinpoika Ruotsin ja herttuan lähettiläänä.
-
-Hän oikaisi kyllä ensi huhun, mutta kun hän tavoitteli Sigismundin
-suosiota päästäkseen hänen avullaan linnanherraksi Tukholmaan,
-kuvaili hän Kaarle herttuaa mitä mustimmin värein.
-
-Mutta Olavi Sverkerinpoika toi mukanaan Upsalan kokouksen päätöksen,
-ja hänenkin nimensä oli sen alla. Sitä ei Sigismund, harras
-paavilainen, voinut antaa hänelle anteeksi, ja sentähden Olavi
-Sverkerinpoika turhaan kosiskeli Tukholman linnan päällikkyyttä.
-
-Valtaneuvokset Ture ja Klaus Bjelke ynnä Eerik Sparre lähetettiin
-kohta Puolaan Olavi Sverkerinpojan jälkeen tekemään kuninkaalle
-selkoa olosuhteista ja pyytämään hänen allekirjoitustaan Upsalan
-kokouksen päätösten alle. Edelleen oli näiden herrojen taivutettava
-kuningas määräämään lähtöaikansa Ruotsiin, sillä herttua varustaisi
-laivaston häntä noutamaan.
-
-Nyt katsottiin suurin varovaisuus tarpeelliseksi, ja katolisten
-neuvonantajainsa neuvosta kirjoitti Sigismund herttualle ja kiitti
-häntä kaikista vaivoista. Valtakunnan lait ja vapaudet tahtoi hän
-pitää voimassa eikä uskonnon tähden ketään vihata tai rakastaa,
-vaikkei hän tahtonut eikä voinut vahvistaa hänen poissaollessaan
-tehtyjä Upsalan kokouksen päätöksiä. Sellaisen vastauksen sai Olavi
-Sverkerinpoika viedä kotiin. Eri kirjoituksessa määräsi kuningas,
-milloin laivaston oli oltava vastassa Danzigissa.
-
-Mutta matkalle tarvittiin myös säätyjen suostumus ja rahaa.
-Vihdoin matka hyväksyttiin, ja kuningas sai kolme tynnyriä kultaa
-matkakassaansa. Kuitenkin täytyi hänen luvata tulla takaisin ennen
-syksyä 1594, muuten säädyillä olisi lupa etsiä toinen kuningas.
-
-Heti kuningattaren tervehdyttyä oli lähdettävä matkalle. Weikselin
-vesi oli tällä kertaa sangen korkealla, ja sentähden päätettiin
-matkustaa pitkin virtaa. Useita laivoja varustettiin mitä upeimpaan
-kuntoon, ja elokuun 3 päivänä 1593 nousivat kuningas ja kuningatar ja
-Anna prinsessa laivaan suuren seurueen keralla.
-
-Matka kävi onnellisesti, ja elokuun 14 päivänä nousivat korkeat
-vieraat maihin Danzigissa, ja heidät otettiin vastaan suurilla
-juhlallisuuksilla.
-
-Mutta hyvät välit eivät kestäneet kauan, kiitos siitä katolilaisten
-vaikutukselle. Suurin osa väestöstä oli protestanttista, ja sillä
-oli vanhojen vapauksien ja oikeuksien mukaan muutamia kirkkoja
-huostassaan jumalanpalveluksiaan varten. Mukana seuraavat katoliset
-papit eivät jättäneet siitä ilmoittamatta kuninkaalle. Ja kuninkaan
-uskonkiihko oli palavampi kuin tavallisesti. Hän oli aivan äskettäin
-kieltänyt evankeliset pitämästä jumalanpalveluksiaan Krakovassa,
-Posenissa, Vilnassa, ja vaikkei hän ollutkaan saanut sisartaan
-omistamaan katolista oppia, oli hän kuitenkin karkoittanut hänen
-pappinsa.
-
-Matkalla Weikseliä alaspäin oli hän tuominnut hylyiksi Thornin ja
-Elbingin evankeliset kirkot, miksei hän samoin istuisi oikeutta
-Danzigissa? Hänen katoliset pappinsa kehoittivat häntä siihen.
-
-Anna neitsyt seisoi kannella hieman loitommalla. Hän kuunteli
-puhetta, mutta ei virkkanut sanaakaan. Silloin lähestyi Malaspina.
-
-"Armollinen herra", sanoi hän lempeällä, sointuisella äänellään,
-"huomenna saarnataan evankeliumia siitä, kuinka Vapahtaja meni
-temppeliin ja ajoi sieltä ne, jotka ostivat ja myivät ja tekivät
-herranhuoneen ryövärien luolaksi... ettekö te tahdo tehdä samoin?"
-
-"Tahdon, tosiaankin!" huudahti Sigismund. Anna loi salamoivan
-silmäyksen pappismieheen, ja tämä vastasi siihen. Niin he seisoivat
-tuokion vastatusten, kukaan ei tiedä mitä he lukivat toistensa
-silmistä, mutta molemmat olivat kalmankalpeat kääntyessään pois.
-
-Ture Bjelke ja Eerik Sparre käyttivät kaiken puhelahjansa ehdotusta
-vastustaakseen. He sanoivat kuninkaalle, että niin väkivaltainen
-menettely loukkaisi koko Ruotsin kansaa, joka luonnollisesti
-odottaisi samallaista kohtelua.
-
-Huhu asiasta levisi pian kulovalkeana kauas ympäristöön. Danzigin
-väestö pelkäsi, että kuningas joukkojensa avulla aikoi riistää
-kaupungin vapaudet ja oikeudet. Maistraatti valmistautui kohtaamaan
-väkivaltaa väkivallalla, ja alempi kansa ilmaisi äärimäistä
-katkeroitumista, niin pian kuin puolalaiset sotamiehet näyttäytyivät
-kaduilla. Silloin tapahtui eräänä päivänä, että muutamat työmiehet,
-jotka kantoivat suurta rautatankoa ahtaalla kadulla, tulivat erään
-puolalaisten herrojen heitukan kanssa vastatusten.
-
-"Tieltä pois!" karjaisivat kantajat, mutta kun heitukka ei
-noudattanut kehoitusta, sai hän sysäyksen rautakangesta.
-
-Vimmastuneena hän veti miekkansa ja löi muuatta kantajaa käsivarteen.
-
-Nyt oli sota julistettu!
-
-Merimiehiä, käsityöläisiä, työmiehiä joka maata riensi auttamaan
-rautatangon kantajaa.
-
-Puolalaisia sotamiehiä taasen syöksyi tappelemaan maanmiehensä
-puolesta.
-
-Nousi hirmuinen metakka, monia surmattiin ja vielä useampia
-haavoitettiin. Mutta kansa oli mellakassa lähtemäisillään pakosalle,
-kun torille ryntäsi maistraatin joukkoja 400 miestä. Nyt alkoi sota
-uudella otteella.
-
-Puolalaiset, jotka olivat liian heikkoja puolustautumaan, syöksyivät
-lähimpiin taloihin, tunkeutuivat väkivallalla rauhallisten asujanten
-luo ja ampuivat sieltä taajaan väkijoukkoon.
-
-Laukauksiin vastattiin ulkoa, ja useita kuulia lenteli läpi
-ikkunoiden taloon, jossa kuningas asui.
-
-Kaikkialla huutoja ja vaikeroimisia, jotka nousivat yli kaikkien
-kuvausten!
-
-Joukko puolalaisia oli majoitettu erääseen puutarhaan, ja kuultuaan
-mitä oli tekeillä tahtoi se rientää toveriensa avuksi. Mutta
-maistraatti oli nähnyt sen ja ajoissa nostattanut vipusillan.
-
-Kaiken tämän aikana pysyi Sigismund hiljaa huoneissaan; hän valitti
-onnettomuustapausta, mutta ei voinut mitään sen torjumiseksi.
-
-Klaus Bjelke lähti kaupungin pormestarin kera paikalle. Henkensä
-uhalla tunkeutuivat he taistelevain väliin ja onnistuivat vihdoin
-eroittamaan taistelevat puolueet toisistaan. Kuningatar pelästyi
-niin, että hovi heti sen jälkeen muutti Weikselmündeen, josta oli
-lähdettävä merille heti laivaston saavuttua.
-
-Kaikissa kirjeissään oli herttua pyytänyt ja kehoittanut Sigismundia
-suosiolla hyväksymään Upsalan päätöksen ja vahvistamaan evankelisen
-opin Ruotsissa, muuten saattoi syntyä suuria levottomuuksia, sillä ei
-herttua eivätkä säädyt aikoneet luopua vakaumuksestaan.
-
-Danzigissa käsiteltiin kysymystä suullisesti.
-
-"Teidän Majesteettinne täytyy ajatella", sanoi Eerik Sparre, "kuinka
-vaikeaa on oleva pitää valtikkansa alla niin suurta, mutta kaukaista
-valtakuntaa kuin Ruotsia, jollei kuningas ole sen asukkaiden
-rakastama".
-
-"En tahdo ketään uskonoppinsa tähden rakastaa tai vihata", virkkoi
-Sigismund uutterasti vuoleskellen pikku rasiaa, jonka hän aikoi
-lahjoittaa kuningattarelle.
-
-"Teidän armonne on lapsuudestaan saakka tunnettu hartaasta innostaan
-ja rakkaudestaan katoliseen oppiin, ja se on herättänyt epäilyksiä
-Ruotsin luterilaisissa asukkaissa!"
-
-"Vaikken tahdo ketään oppinsa tähden rakastaa tai vihata", sanoi
-kuningas hajamielisesti, kaikin voimin hieroen rasiaa saadakseen sen
-kirkkaaksi.
-
-"Uskollisena alamaisena olen velvollinen sanomaan, että näitä
-epäluuloja on suuresti lisännyt ankara menettely luterilaisia kohtaan
-Puolassa, eikä ole vaikea ennustaa, että yleinen levottomuus tulee
-lisääntymään, kun saapuu tieto meteleistä täällä Danzigissa."
-
-"Aiotaanko minut tehdä syypääksi kansanmellakoihin?" Kuningas jatkoi
-hierontaansa entistään innokkaammin.
-
-"Siitä voi olla eri mieliä. Mutta varmaa on, että teidän armonne
-saavuttaisi menetetyn alamaistensa rakkauden parhaiten takaisin
-avoimesti ja vapaaehtoisesti tunnustamalla Upsalan päätöksen; se
-rauhoittaisi myös ainaiseksi ruotsalaisten väkivallanpelon."
-
-Nyt ei rasia voinut enää kirkastua. Kuningas nousi. "Olkaa varma,
-tahdon tehdä kaiken minkä voin rakkaiden ruotsalaisteni hyväksi,
-mutta velvollisuuttani ja omaatuntoani vastaan toimimaan ei minua
-kukaan saa... Nyt täytyy minun mennä kuningattaren luo." Ja niin
-poistui hurskas kuningas.
-
-Eerik Sparre katsoi hänen jälkeensä... mutta vähitellen kirkastui
-synkkä katse.
-
-"Jollei hän tahdo eikä saa jesuiittain tähden", jupisi hän, "niin
-kyllä tämä hänen sijaansa... mutta herttua, herttua..."
-
-Kuningattaren luo mennessään kohtasi kuningas Malaspinan.
-
-"Haluaako teidän majesteettinne ripittäytyä?" kysyi tämä.
-
-"Kyllä, ystäväni, heti paikalla. Sinä olet ainoa uskottuni."
-
-
-
-
-3.
-
-ENSIMÄINEN YHTEENTÖRMÄYS.
-
-
-Olavi Sverkerinpoika oli palannut Ruotsiin tuoden sen viestin, ettei
-kuningas tahtonut allekirjoittaa Upsalan kokouksen päätöstä, mutta
-paluupäivänsä hän oli päättänyt.
-
-Toista tietä oli Kaarle saanut tietoonsa, että Juhana Sparre oli
-lähetetty Viroon ja Suomeen ottamaan uskollisuudenvalaa asukkailta ja
-linnanherroilta.
-
-Sitä paitsi oli Klaus Fleming velvoitettu noudattamaan ainoastaan
-Sigismundin käskyjä.
-
-Herttuaa suututti; niiden maiden, jotka kuuluivat Ruotsin valtakunnan
-kruunulle, tarvitsi totella ainoastaan Tukholmaan asetettua
-hallitusta aina siihen saakka, kunnes kuningas itse otti hallituksen
-käsiinsä.
-
-Suurin osa laivastosta oli sijoitettu Suomeen Klaus Flemingin
-komentoon. Herttua tiesi aivan hyvin, että oli turhaa pyytää häntä
-luopumaan päällikkyydestään.
-
-Sentähden päätettiin turvautua viekkauteenpa neuvosto kirjoitti, että
-amiraali matkalla Danzigiin tahtoisi poiketa Söderköpingiin muonaa
-noutamaan.
-
-Mutta Klaus Fleming oli liian ovela käydäkseen koukkuun. Hän vastasi,
-että kulkuväylä Stegeborgin edustalla oli liian matala, niin ettei
-hän voinut tulla sinne.
-
-Silloin ehdotettiin hänelle Kalmarinsalmea toivoen, että siellä
-saataisiin hänet eroitetuksi laivastosta. Siihen hän sanoikin
-olevansa tyytyväinen ja lupasi tulla. Mutta hän purjehtikin suorinta
-tietä Danzigiin. Ja ne harvat laivat, jotka olivat Ruotsin puolella,
-oli lähetettävä jälestä.
-
-Uhkaavina kasaantuivat pilvet kaikilta suunnilta, ei ihme, jos
-Kaarlen otsa synkistyi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syyskuun 29 päivänä saapui Sigismundin laivasto vihdoin Danvikin
-rannikolle. Siihen kuului 27 Klaus Flemingin tuomaa laivaa, mutta
-kaikki huonosti sisustettuja ja huonosti purjehtivia. Eerik Sparre
-ja Klaus Bjelke olivat tuoneet mukanaan kolmetoista laivaa, mutta
-nämäkin katsottiin vähemmän sopiviksi kuningasperheen kuletukseen.
-Hovimiestensä huolenpidosta oli Sigismund onnistunut saamaan
-hyyrätyksi muutamia hollantilaisia laivoja ja niillä oli hän lähtenyt
-matkalle kuningattaren, prinsessan ja hovin ylhäisimpäin keralla.
-Muut kaikki oli lastattu ruotsalaisiin laivoihin. Matkalla olivat
-kuninkaan kolme hollantilaista laivaa ja Klaus Flemingin laiva
-jätättäneet tykkönään kaikki muut, ja Elfsnabbissa oli niitä täytynyt
-odottaa viikkokausi. Vähitellen ne saapuivat kaikki, ja sitten
-purjehdittiin pitkin saaristoa Tukholmaa kohden.
-
-Syyskuun 29:s päivä pysyttiin hievahtamatta Danvikissa. Sillä
-Sigismundin suojeluspyhimys oli arkkienkeli Mikael, joka voitti
-pimeydenruhtinaan, samoinkuin Sigismund oli nyt voittoisasti
-taisteleva Kaarle herttuaa ja ruotsalaisia kerettiläisiä vastaan;
-ja hän sovitti asiansa niin, että hänen elämänsä merkillisimmät
-tapaukset sattuivat tämän pyhimyksen päiväksi. Vasta syyskuun
-kolmantena päivänä, Mikkelin päivänä, soudettiin laivastoa virtaa
-ylöspäin.
-
-Tukholman laivalaiturissa seisoi kuningasta vastassa Kaarle herttua
-valtaneuvoston ja monien pappismiesten keralla. Pappien eturinnassa
-oli uusi arkkipiispa Angermannus. Ja lankeaa luonnostaan, että
-uteliaita oli tuhansittain kerääntynyt ympärille.
-
-Laivojen lähestyessä havaittiin heti ensimäisessä kuningas ja hänen
-toisella puolellaan paavin lähettiläs, toisella puolen Akseli
-Lejonhufvud ja Klaus Fleming.
-
-Muilla laivoilla vilisi ihmisiä, enimmäkseen ulkomaalaisia,
-puolalaisia, itävaltalaisia, unkarilaisia ja italialaisia. Heidät oli
-helppo tuntea erilaisista puvuistaan.
-
-Kuninkaan laivalla oli hänen seurueensa pukeutunut mustiin.
-Ilmeisesti tahtoi hän osoittaa, millaista väkeä mieluimmin näki
-läheisyydessään.
-
-Eerik Sparre ja Klaus Bjelke seisoivat kappaleen matkan päässä ja
-keskustelivat nuoren miehen kanssa, joka tähystelevin katsein näytti
-etsivän jotakin katseluhaluisesta ihmisjoukosta, mikä tunkeili
-rannalla.
-
-Herttua ei puhutellut ketään, mutta hänen katseensa, joka oli
-suunnattu laivoihin, synkistyi yhä enemmän.
-
-Vihdoin oli kuninkaan laiva laiturissa, sieltä työnnettiin
-käymäsilta, ja lujin ja vakavin askelin meni herttua sitä myöten
-toivottamaan kuningasta tervetulleeksi.
-
-Tämä oli sillä välin saanut tietoonsa, että mies, joka seisoi setää
-lähinnä, oli Angermannus, hänen isänsä ja hänen itsensä kiihkein
-vastustaja.
-
-Molemmat sukulaiset tervehtivät kylmästi ja vieraasti toisiaan.
-
-Kaarle piti pitkän puheen, jossa hän kehoitti Sigismundia
-hallitsemaan valtakuntaa niin, että voisi siitä vastata Jumalan ja
-omantuntonsa edessä.
-
-Vastaus oli lyhyt ja ynseä; heidän ensi kohtauksensa oli enteenä
-heidän tulevaisista keskinäisistä suhteistaan.
-
-Herttuan vihastunut katse kiintyi sen jälkeen Flemingiin ja Akseli
-Lejonhufvudiin.
-
-Hän puhkesi kiihkeihin soimauksiin heitä molempia kohtaan ja vaati,
-että heidät oli asetettava oikeuden eteen.
-
-Fleming vaikeni, mutta Akseli Lejonhufvud antoi sanan sanasta ja
-vastasi niin tuimin ja rohkein sanoin, että Sigismund itse katsoi
-täytyvänsä käskeä hänet vaikenemaan.
-
-Sigismund meni sitten noutamaan kuningatarta ja lähti yhdessä
-tämän kanssa linnaan, paavin lähettiläs ja koko paavilainen
-henkivartiostonsa saattueenaan.
-
-Klaus Bjelke oli keksinyt Kustaa Brahen niiden herrojen joukossa,
-jotka seurasivat herttuaa laivalle.
-
-"Anna neiti on tuolla", kuiskasi hän tälle.
-
-"Missä, missä?"
-
-"Nuori mies, joka juuri puhuu Eerik Sparren kanssa, ja joka näyttää
-odottavan jotakin."
-
-Kustaa Brahe seisoi samassa valepukuisen neidin rinnalla.
-
-"Armollinen neiti!" sanoi hän kiihdyksissään.
-
-Säteilevin silmin kääntyi puhuteltu häneen. "Odotin sinua", vastasi
-hän.
-
-Eerik Sparre oli hymyillen vetäytynyt syrjään.
-
-"Anna", sanoi Kustaa Brahe, "rakas Anna!"
-
-"Anna minulle käsivartesi ja tule kerallani linnaan."
-
-Kustaa teki niin. "Miksi tämä puku?" kysyi hän.
-
-"Sinun tähtesi, kiittämätön, tahdoin tavata sinua ja välttää setääni,
-karhua."
-
-Annalla oli tehtävänä tuhansia kysymyksiä. He olivat pikemmin kaksi
-toverusta, jotka kohtasivat toisensa pitkän eron jälkeen, kuin kaksi
-nuorta rakastavaista.
-
-Turhaan koetti Kustaa virittää hellempää säveltä. Anna keskeytti
-hänet kysyen milloin yhtä, milloin toista, ja linnaan saavuttaessa
-hän puristi Kustaan kättä ja luvaten pikaista tapaamista riensi
-portaita ylöspäin.
-
-Kummissaan katsoi Kustaa hänen jälkeensä. "Omituinen, oikukas kuten
-aina", jupisi hän itsekseen kulkien verkkaan tietään.
-
-Mieliala kansan keskuudessa ei ollut suopea kuninkaalle. Ihmeteltiin
-mitä varten katolinen seurue oli tarpeen, ja luottamus herttuaa
-kohtaan lisääntyi.
-
-Kaarlen otsalla oli synkempi ukkospilvi kuin koskaan. Mitä taisteluja
-oli seuraava!... Mitä saattoikaan olla odotettavissa ja pelättävissä?
-
-Tuli mitä tuli, hän tahtoi seista lujana ja puolustaa viimeiseen
-saakka isänsä työtä ja maan tulevaisuutta. Mutta neuvosto...
-saattoiko herroista luottaa kehenkään? Ei, ei kehenkään. He
-ajattelivat vain omia etujaan ja kalastamista samassa vedessä...
-
-Tässä oli pidettävä silmät auki, varottava hairahtumista... parasta
-oli antaa asiain kehittyä itsestään...
-
-Mutta Kaarle pelkäsi omaa kiihkeyttään; hän kutsui sentähden
-neuvoston kokoon, mutta Fleming ja Lejonhufvud jätettiin kutsumatta.
-
-Täällä päätettiin heti lähettää kuninkaalle kirjoitus, jossa
-pyydettäisiin häntä vahvistamaan Upsalan kokouksen päätös ja
-Angermannuksen nimitys arkkipiispaksi ja lähettämään pois maasta
-paavin lähettiläs, jesuiitta Malaspina.
-
-Melkein heti sen jälkeen herttua matkusti Tukholmasta Nyköpingiin. Ei
-kuninkaalla eikä neuvostolla ollut mitään sitä vastaan, että pääsivät
-hänestä.
-
-Herrat neuvottelivat keskenään. Asema oli tosin kireä, mutta
-Sigismund ei tulisi viipymään kauan, ja silloin oli hallitus heidän
-käsissään.
-
-Oli sentähden tärkeää jatkaa Ruotsin ja Puolan yhteyttä, ja jos vain
-saatiin kuningas allekirjoittamaan Upsalan päätös, oli suurin vaikeus
-poistettu.
-
-Rukouksin ja selityksin koetettiin häntä taivuttaa siihen mutta se
-oli mahdotonta! Malaspina ja hänen joukkueensa puhui toista kieltä.
-
-"Eikö Ruotsi ole perintövaltakunta", sanoi viekas jesuiitta, "ja eikö
-sen siksi ole vastustelematta alistuttava kuninkaan tahtoon?"
-
-Puolalainen aatelismies Tarnovski, joka oli niin kuninkaan kuin
-paavin lähettiläänkin suuressa suosiossa, pani kätensä sydämelleen
-ja pyysi, ettei hänen armonsa alentuisi hieromaan sopimuksia
-alamaistensa kanssa, siten hän sitoisi vain kätensä vastaiseksikin.
-
-Sellaisia neuvoja kuunteli Sigismund mielellään, mutta kun Tarnovski
-arveli, että oli iskettävä navakasti ennenkuin vastustajat ehtivät
-valmistautua, silloin seisoi Sigismund neuvotonna; hän ei ollut
-mikään toiminnan mies, ja Malaspina saattoi kyllä leimahtelevassa
-kiihkeydessään laatia ehdotuksia, mutta hänessä ei ollut miestä
-toteuttamaan niitä ainoatakaan.
-
-Sillä välin kiihtyivät mielet kiihtymistään; jo ensi päivinä
-kuninkaan saavuttua oli tapahtunut kahakoita kaupunkilaisten ja
-puolalaisten välillä, yhä useammat äänet nousivat vaatimaan, että
-jesuiitat oli ajettava maasta pois.
-
-Pelättiin, että puhkeaisi levottomuuksia, eikä Sigismund tiennyt
-mihin ryhtyä.
-
-Ovela Malaspina keksi neuvon. Kuninkaan oli oltava noudattavinaan
-kansan toivomusta ja levitettävä huhupuhetta, että katolilaiset
-olivat öiseen aikaan purjehtineet laivalla pois. Katolisten pappien
-oli pukeuduttava maallisiksi eri ammattilaisiksi. Muutamat pistettiin
-kuninkaan henkivartiostoon, toiset kyökkiväen joukkoon, vielä
-useammat kuninkaan palvelijain joukkoon, kaikkialle, mihin heitä
-saattoi panna paljastusta pelkäämättä.
-
-Kuninkaan laskuun oli vuokrattu suuri talo Suurkirkon törmältä. Siinä
-asui paavin lähettiläs Malaspina.
-
-Talon edustalla oli kaksikymmenmiehinen vartio. Siihen kuului
-ainoastaan puolalaisia heitukoita kuninkaan kaartista. He olivat
-puetut ihonmukaisiin tummanpunaisiin liivitakkeihin, joissa oli
-hopeanyörit; heillä oli pitkät ja väljät, tummanpunaiset roimahousut,
-jotka kurenauhalla oli kiinnitetty nilkkaan, ja päässä oli korkeat
-karvalakit.
-
-Puolalaiset olivat kauniita, muhkeita miehiä, heillä oli tummat,
-salamoivat silmät, mustat kulmakarvat, kapeat, rinnalle riippuvat
-viikset ja leukaparta. Heidän ulkonäössään oli jotakin etelämaalaista
-omituisuutta, joka silmäänpistävästi erosi ruotsalaisista.
-
-Ryhti oli sotainen, ja aseena ei ollut ainoastaan käyrä miekka, vaan
-myös ladattu musketti olalla. Niin oli herätettävä kansassa kauhua.
-
-Mutta siitä ei tullut mitään. Huhu oli tiennyt kertoa heidän
-edellään, että he olivat järjestään arkoja raukkoja, jotka mieluummin
-pakenivat kuin taistelivat.
-
-Eivät edes naisetkaan hullaantuneet heidän kauniista ulkonäöstään.
-He katselivat heitä kuin koreita nukkeja ja pilkkasivat ja ivasivat
-heitä.
-
-Jo ensi kohtaus ruotsalaisten kanssa oli päättynyt pahoin
-puolalaisille, ja halveksuminen lisäsi ynseyttä, joka oli juurtunut
-syvälle jo heidän saapuessaan.
-
-Mainitussa talossa Suurkirkon törmällä asui Malaspina toisessa
-kerroksessa. Tällä hetkellä loikoi hän mukavasti sohvalla. Muuan
-porvarispukuun puettu munkki seisoi kumartuneena suuren matkakirstun
-yli, josta nosteli joukon kirjoja, luki ensin ääneen niiden nimet
-ennenkuin laski ne sohvan viereiselle pöydälle, niin että lähettiläs
-mukavasti saattoi ottaa minkä kirjan tahtoi.
-
-Kokonaisen pinon kirjoja oli munkki latonut vierelleen lattialle.
-
-"Viivähdähän vähän, veli Amadeus", sanoi Malaspina. "Nuo kirjat saat
-kantaa huoneeseesi, ne on jaettava kansalle."
-
-"Lahjoitettava pois?"
-
-"Jos antaja voi saada itselleen jotakin hyvikettä, ei minulla ole
-mitään sitä vastaan."
-
-"Itsepintaista kansaa, aina valmista tappeluun, teidän ylevyytenne."
-
-"Naisetkin?"
-
-"Luulen, että he ovat pahimmat."
-
-"Kylläpähän kesyttyvät! Kaikki evankeliset kirjat, varsinkin
-raamatut, jotka tavataan, on anastettava hyvällä tai pahalla,
-houkutellen tai peloitellen, kullalla tai väkivallalla! Raamattuja
-_ei saa_ olla muiden kuin kirkonpalvelijain käsissä, niillä tarkoitan
-tietysti katolisen kirkon palvelijoita."
-
-"Ymmärrän sen, teidän ylevyytenne!"
-
-"Edelleen tahdon, että hankit kaikki mahdolliset tiedot niistä
-suhteista, jotka -- jotka koskevat kuninkaallista perhettä...
-Sigismundia tunnemme jonkun verran, mutta Anna prinsessaa liian
-vähän, ja kun hän luultavasti palaa Puolaan, on tärkeää tietää, ketkä
-täällä... olen kuullut mainittavan erään Kustaa Brahen, joka on
-hänelle sukua... ja on välttämätöntä saada tietoon..."
-
-"Kyllä, teidän ylevyytenne."
-
-"Mikä sinua vaivaa, veli? Oletko sairas?"
-
-"Sitä en voi sanoa."
-
-"Silloin on tapahtunut jotakin."
-
-"Jotakin hirveää."
-
-"Puhu, mies, mitä sitten?"
-
-"Minä en voi!" Munkki oli noussut. Hän seisoi kädet riipuksissa ja
-tuijottaen eteensä.
-
-"Nyt tiedän", nauroi Malaspina. "Et pysty hovimestarin tehtäviin."
-
-"Yhtä hyvin kuin kuka tahansa, teidän ylevyytenne!" Munkki teki
-kaiken voitavansa salatakseen nyyhkytystään.
-
-Mutta Malaspina ymmärsi väärin hänen omituisen liikutuksensa. "Mene
-levolle, Amadeus", sanoi hän jokseenkin kärsimättömästi, "ja lähetä
-tänne veli Antoine".
-
-"Ei häntä, ei häntä", änkytti kalmankalpea munkki.
-
-"Hänet, eikä ketään muuta", huusi Malaspina hypähtäen pystyyn. "Pidän
-itse huolen kirjalähetyksestä Suomeen. Antoine saa mennä viemään;
-kutsu hänet heti tänne."
-
-"Hän ei voi tulla", huudahti munkki epätoivoissaan.
-
-Lähettiläs seisoi ymmällä. "Mikäs estää?" kysyi hän pelokkaalla
-äänellä.
-
-"Antoine on jo matkustanut niin kauas kuin hän voi päästä!" ähkyi
-munkki.
-
-"Puhu selvemmin!"
-
-"Hän on kuollut!"
-
-"Kuollut!"... Ällistyneenä tuijotti Malaspina eteensä.
-
-"Kerettiläiset ovat murhanneet hänet!"
-
-"Murhanneet?"
-
-"Niin, teidän ylevyytenne! Yöllä, kuten tavallista, on ollut verinen
-tappelu meikäläisten ja ruotsalaiskoirien kesken. Antoine, joka oli
-pukeutunut kuninkaan soittajaksi, oli luultavasti sattunut tulemaan
-paikalle tai kenties ollut mukana alusta alkaen, sitä en tiedä...
-hänen ruumiinsa vain löydettiin varhain aamulla!"
-
-"_Mistä_ löysitte hänet?"
-
-"Itäiseltä Pitkäkadulta, merilaiturin läheltä. Monista verilätäköistä
-päättäen oli siellä mahtanut olla kova ottelu, mutta ruumiita ei
-ollut muita kuin veljen. Kerettiläiset olivat kai ehtineet korjata
-pois heikäläisten ruumiit."
-
-"Mikä onnettomuus, hän pystyi kaikkeen... Oletteko korjanneet ruumiin
-pois?"
-
-"Olemme, teidän ylevyytenne, mutta se otti koville... väkijoukko
-seurasi kintereillä ja tukki tien... erittäinkin oli vaikeaa saada
-hänet tänne... Eikö kuulunut mitään melua?"
-
-"Ei, miten varhain se oli?"
-
-"Kahdeksan aikaan. Meillä oli monet rettelöt, ennenkuin saimme paarit
-ja kantajat!"
-
-"Ikävä, että sain tiedon näin myöhään. Missä on ruumis?"
-
-"Alakerrassa, vasemmalla."
-
-Malaspina riensi ulos.
-
-"Kirottu kerettiläismaa", jupisi munkki. "Toivoisin näkeväni heidän
-kaikkien palavan helvetin tulessa..."
-
-Munkki istuutui kyyryisilleen lattialle ja nyyhkytti ääneen.
-
-Synkkänä kuin ukkospilvi lähti lähettiläs linnaan. Keskustelu
-kuninkaan kanssa venyi jokseenkin pitkäksi; ei voitu paljastaa
-ja asianmukaisesti rangaista väkivallan tekijöitä. Mutta nyt oli
-annettava aiottu isku ja julkisesti osoitettava, että kuningas
-Sigismund menetteli miten hyväksi näki, pelkäämättä niskoittelevia
-alamaisiaan.
-
-Hautaus oli tapahtuva murhan jälkeisenä päivänä.
-
-Malaspina jakoi tarpeelliset käskyt, surusaatto oli oleva suuri ja
-loistava.
-
-Ainoa, mikä pidettiin salassa, oli aiottu hautauspaikka.
-
-Vanhan tavan mukaan haudattiin Tukholmassa kuolleet muukalaiset
-Klaran kirkkomaahan, mutta niin ei ollut tällä kertaa tapahtuva.
-
-Sigismund tahtoi näyttää kuninkaallista valtaansa ja mahtiaan ja
-käski sen tähden, että munkki oli haudattava Ritariholman kirkkoon,
-johon siihen asti oli haudattu ainoastaan kuninkaallisia ja
-ruhtinaallisia henkilöitä ja maan suurmiehiä.
-
-Katolilaiset papit vapisivat rohkean hankkeen tähden, mutta Malaspina
-sanoi heille, että se tapahtui kuninkaan käskystä, ja että heidän
-oli kirkon uskollisina poikina ja veljeskuntansa jäseninä täytettävä
-velvollisuutensa, vaiettava ja toteltava.
-
-Illalla kuuden ja seitsemän välillä oli virallisen juhlakulkueen
-lähdettävä liikkeelle. Sattui olemaan aivan hirveä sää -- tuuli
-puhalsi ja tuprutti lunta, niin että katuja oli melkein mahdoton
-kulkea. Jokainen, joka voi, pysyttelihe sen tähden kotosalla, kunnes
-äkkiä levisi huhu, että hautajaissaatto menikin Ritariholmaan, eikä
-Klaran kappeliin, kuten oli odotettu. Silloin ei merkinnyt mitään
-lumisohju ja loka; jokaisen, joka kynnelle kykeni, oli lähdettävä
-töllistelemään.
-
-Varovaisuus, jota tähän asti oli noudatettu pukemalla munkit
-ja papit valepukuihin, oli nyt jätetty sikseen; vainaja oli
-kirkastettava marttyyriksi, eikä hänen uskonveljiensä tarvinnut
-piiloutua maailmalta. Munkkiparven, joka nousi puoleen sataan, oli
-kokonaisuudessaan otettava osaa maahanpaniaisiin.
-
-Illalla seitsemän aikaan oli aivan pimeä, niin että ainoastaan
-pienten käsilyhtyjen avulla saattoi kulkea kaduilla.
-
-Ohikulkijoissa herätti ihmetystä, kun vartiosto Malaspinan talon
-edustalla, mikä nousi kahteenkymmeneen, oli päivän kuluessa lisätty
-viiteenkymmeneen. Myöhemmin marssi linnasta 150 miestä kuninkaan
-henkivartioväkeä, niin että nyt kaikkiaan kaksisataa miestä
-asettui ruotuihin ja riveihin Suurkirkon rinteelle. Tämä kiihoitti
-uteliaisuuden äärimmilleen, ja kansaa virtaili paikalle joukoittain.
-
-Suruhuoneesta lähti saattue liikkeelle paavin lähettilään säätämässä
-järjestyksessä. Ensin tuli 20 heitukkaa kaksimiehisissä ruoduissa,
-sen jälkeen mainitut viisikymmentä munkkia, samoin kaksitellen,
-kullakin pieni valkoinen risti käsissään. Molemmin puolin kulkivat
-soihtujen kantajat. Sitten tuli itse paavin lähettiläs, ja hänen
-jälessään kaksitoista mustapukuista kirkonpalvelijaa kantaen
-ruumiskirstua. Lopuksi tuli seitsemänkymmentä heitukkaa kuninkaan
-henkivartiostosta. Kirstun molemmin puolin kulkivat kuoripojat
-häilyttäen suitsutusastioitaan ja säestäen munkkien yksitoikkoista
-latinankielistä laulua. Äärimäisinä saattueen molemmin puolin
-kulki asestettuja heitukoita estääkseen yhä kasvavaa väkijoukkoa
-tunkeutumasta tielle.
-
-Uteliaiden katsojain joukosta sateli meheviä kompasanoja kaljupäille
-munkeille. Heitä ei voitu sietää, mutta vastenmielisyys saattoi
-pukeutua ainoastaan pilkkaan. Kansa pysyi vielä tyynenä, sillä
-uskottiin varmasti, että matka kävi Klaran kirkkoon.
-
-Mutta kun ruumissaatto menikin suoraa päätä Ritaritorille ja edelleen
-Ritariholmaan eli vanhaan fransiskaaniluostariin, silloin kuului
-ensin synkkää murinaa, joka pian puhkesi kiihkeihin ja onnettomuutta
-ennustaviin huudahduksiin.
-
-Päävahdin ylipäällikkö asettui neljän miehen seuraamana kulkueen
-tielle. Paikalle riensi useita evankelisia pappeja; he selittivät,
-ettei maan mainiointa hautauspaikkaa saanut häväistä niin halvan
-henkilön hautaamisella, ja kaikkein vähimmin voitiin sitä kunniaa
-suoda katoliselle, sittenkun evankelinen oppi oli yleisesti
-tunnustettu koko valtakunnassa.
-
-Pidettiin pitkiä puheita latinaksi molempain uskojen tunnustajain
-kesken, mutta protestanttien täytyi peräytyä, kun Malaspina näytti
-kuninkaan omakätisen lupakirjan, että pater Antoine saatiin haudata
-Ritariholman kirkkoon. Suuttuneina ja vastahakoisina annettiin tietä
-"jumalattomalle kulkueelle", joksi kansa sitä nimitti.
-
-Munkkien ulvoessa messujaan ja kansan kirkuessa saapui saattue
-vihdoin kirkon luo. Heitukat muodostivat kujan kirkon pääovelle ja
-tähtäsivät ladatut muskettinsa tunkeilevaa väkijoukkoa kohden. Kulkue
-meni kirkkoon, ja ovet suljettiin.
-
-Mutta silloin kansan kiukku leimahti entistään kiivaammin. Ovia
-jyskytettiin kivin ja kangin, jotta saataisiin ne auki. Vihdoin
-onnistuttiinkin ne yhteisvoimin rikkomaan, ja hurjasti hurraten
-syöksyi väkijoukko kirkkoon. Monet kaadettiin kumoon ja tallattiin
-jalkoihin, ja munkkiparvi vetäytyi kirkossa niin yhteen kasaan kuin
-suinkin.
-
-Saarnatuolissa seisoi katolinen pappi pitämässä saarnaa latinaksi;
-muutamia huimapäitä veitikoita törmäsi ylös portaita vetäen hänet
-kynttäkautta alas, toiset taasen sillaikaa pakoittivat ruotsalaisen
-papin nousemaan ylös ja saarnaamaan.
-
-Tämä änkytti aluksi eikä tiennyt mitä sanoa, mutta nähdessään kansan
-ja munkit sai hän pian sanoiksi ja kiitti ja ylisti Jumalaa, joka
-oli suonut kansalle paavilaisuuden pahennuksista puhdistetun uskon,
-ja manasi läsnäolevia katolilaisia heti siihen kääntymään. Jolleivät
-he sitä voineet, kehoitti hän heitä ainakin poistumaan kirkosta
-häpäisemästä luterilaiseen jumalanpalvelukseen vihittyä temppeliä
-protestanteille vastenmielisillä seremonioillaan, vihkivesillään,
-suitsutuksillaan ja katolisilla messuillaan.
-
-Tämän kaiken puhui hän ensin ruotsiksi ja sitten sujuvasti latinaksi.
-Kumma kyllä, kuunneltiin häntä kärsivällisesti loppuun saakka.
-
-Sitten astui esiin paavin lähettiläs, asettui majesteetilliseen
-asentoon saarnatuolin eteen ja manasi protestantteja, joita hän sanoi
-kyykäärmeiden sikiöiksi ihmismuodossa, kuningas Sigismundin nimessä
-poistumaan, muuten heidät ajettaisiin pyssynperillä. Mutta pitkältä
-ei hän ehtinyt puhua, kun väkijoukko alkoi huutaa, että antikristus
--- kuten he nimittivät Malaspinaa -- oli lörpötellyt liian kauan
-kielellä, josta he eivät ymmärtäneet sanaakaan. Nyt oli jo heidän
-vuoronsa.
-
-Nousi huuto ja meteli, ja lopulta ryntäsi kansa lähettilästä ja
-hänen viittäkymmentä munkkiaan vastaan. Tämä ainoastaan viittasi
-henkivartioston päällikölle.
-
-Yhtäkkiä käännettiin välkkyvät pyssynpiiput aaltoilevaa väkijoukkoa
-kohden ja tämä peräytyi kirkuen ja parkuen. Syöksyttiin kilvan
-ovelle, ja suuri joukko menetti tällöin henkensä. Valitus, voivotus
-ja kiroukset synnyttivät pakokauhun niissäkin, jotka seisoivat
-ulkona. Asehuone oli jo täynnä väkeä, mutta sinne tunkeutui yhä
-uusia, ja kirkunaa ja hätähuutoja alkoi kuulua sieltäkin.
-
-Vihdoin tuli joukko sotamiehiä pormestarin johtamana. Vei hyvän
-aikaa, ennenkuin saatiin vapautetuksi puolikuoliaiksi puristuneet
-ihmiset, haavoittuneet hoivatuksi ja korjatuksi pois ruumiit.
-
-Portit sulettiin jälleen niin hyvin kuin voitiin, ja hautajaismenoja
-jatkettiin. Mutta nyt nousi kysymys mihin kuninkaan hautaan ruumis
-laskettaisiin. Ei auttanut muu, täytyi jättää haudattu maan päälle ja
-lähteä kysymään kuninkaalta. Kirstu jätettiin keskelle kirkkokäytävää
-ja neljä veljeä jätettiin vartioimaan. Saattue lähti takaisin
-Suurkirkon rinteelle päin. Mutta sillä välin oli väkijoukko ehtinyt
-hankkia puolustusaseita, ja puukoin, paistinvartain, kihvelein,
-kurikoin ja mitä aseeksi käypää oli saatu käsiin, otettiin vastaan
-vihatut ulkomaalaiset, melkein heti, kun he tulivat kirkosta.
-
-Kadulla oli pilkkosen pimeää, ainoastaan soihtujen valo valaisi
-hurjistuneita tai pelästyneitä kasvoja.
-
-Silmittömässä raivossa syöksyi väkijoukko sotamiesten sekaan
-saadakseen vihatut jesuiitat käsiinsä.
-
-Toiset tempasivat soihdut ja ajoivat kantajat pakosalle.
-
-"Ampukaa!" huusi Malaspina. "Minä vastaan siitä kuninkaalle."
-
-Välähdys, pamahdus!... Mikä kirkuna, ulvonta, valitus ja voivotus!
-
-Soihdut valaisivat kamalia kuvia -- silvottuja ihmisiä, virtailevaa
-verta.
-
-Mutta se vaikutti kuin fosfori tuleen, liekit leimahtivat sitä
-uhemmin; veren näkeminen teki väkijoukon hulluksi, pelottomasti
-ja niinkuin villit eläimet syöksyivät miehet ja pojat sotamiesten
-riveihin, ja voi sitä puolalaista, joka tahtoi ladata kiväärinsä
-uudestaan. Hänet pistettiin paistinvartaaseen tai tunsi hän puukon
-uppoavan kylkiluittensa väliin.
-
-Vihdoin tuli sotavoima sekaantumaan leikkiin.
-
-Vimmastunut rahvas tervehti sitä kivisateella ja herjaussanoilla.
-
-Kuitenkin sai taistelu nyt uuden käänteen.
-
-Klaus Fleming johti sotamiehiä, väkijoukko hajoitettiin, ja
-pelästyneet munkit jatkoivat taivaltaan.
-
-Mutta kansanliikettä ei ollut niin helppo rauhoittaa. Se oli kuin
-kuohuva meri, ja kaikkialta joukosta kuului huudahduksia tähän tapaan:
-
-"Pois Sigismund ja hänen katolinen joukkueensa!"
-
-"Me tahdomme Kaarle herttuan! Hän on ystävämme!"
-
-"Alas antikristus!"
-
-"Alas kaikki munkit!"
-
-Neuvosto kokoontui heti, ja Kustaa Brahe ja Erik Bjelke lähetettiin
-kuninkaan luo ilmoittamaan mitä oli tapahtunut ja varoittamaan
-seurauksista. Mutta Sigismund hymyili kuten tavallisesti ja vastasi
-taivaaseen käännetyin katsein: "Maa on Herran, siinä ainakin täytyy
-suoda sijaa katolilaisillekin, jotka sitä paitsi muinaisina päivinä
-ovat rakentaneet Ritariholman kirkon, eivätkä sitten ole muuttaneet
-uskoaan." Tämän vastauksen kera saivat herrat mennä tiehensä. Mutta
-kaikkialla kaupungissa kuiskailtiin, että koko metakka oli Malaspinan
-valmistama. Hänen talostaan oli heitetty kiviä ja käsigranaatteja
-väkijoukkoon, ja seuraavana päivänä oli hän runsaasti kestittänyt
-joukkoa epäiltäviä henkilöitä, joita sitten kaikki osoittelivat hänen
-kätyreikseen.
-
-Neuvosto teki heti vakavan esityksen Sigismundille. "Kuninkaan
-velvollisuus on", sanottiin, "säilyttää alamaistensa koti- ja
-kirkkorauha. Hän ei voi vaatia heiltä uskollisuutta, jollei itse
-pidä kunniassa heidän oikeuksiaan." Mutta kuningas jätti esitykset
-huomioon ottamatta. Silloin uhkasivat neuvosherrat luopua virastaan,
-mutta ei sekään pystynyt häneen.
-
-Papisto lähetti anomuksen toisensa jälkeen, että Upsalan päätökset
-vahvistettaisiin, mutta yhtä turhaan. Siitä ei ollut vähintäkään
-seurausta.
-
-Aika kului hyödyttömiin, molemmin puolin heräsi katkeruus ja versoi
-versomistaan.
-
-Kansa odotti herttuaa odottamistaan. Ei epäilty hänen tuloaan.
-
-Sillä välin oli Sigismund mitä suurimmassa epävarmuudessa mihin
-ryhtyisi... Hän oli toivonut voivansa pelästyttää neuvostoa, mutta se
-ei onnistunut.
-
-Malaspina neuvoi häntä kääntymään herttuan puoleen. Olihan
-mainiota valtiotaitoa ärsyttää hänet herroja vastaan. Kaarle
-eleli hiljaisuudessa Nyköpingissä ja näytti välittävän ainoastaan
-omista asioistaan. Mutta toisin oli laita. Kerta toisensa jälkeen
-tuli viestejä neuvostolta, papeilta ja porvareilta, jotka tekivät
-valituksia Sigismundia ja hänen seuruettaan vastaan. Kaarle antoi
-kaikille saman neuvon. Ei ollut vähintäkään annettava myöten, hän oli
-heidän puolellaan, ja Sigismundin oli lopulta pakko taipua.
-
-Nyt teki kuningaskin tarjouksiaan ja ehdotuksiaan. Kuninkaan
-kansleri Fogelwetter ja Kustaa Brahe lähetettiin Nyköpingiin niitä
-esittämään. Kaarlen herttuakunta vahvistettaisiin hänelle kaikkine
-vapauksineen ja oikeuksineen, vieläpä sitä laajennettaisiinkin hänen
-ja hänen jälkeläistensä hyväksi. Sitä vastoin toivoi Sigismund,
-kun hän ei voinut sietää arkkipiispa Angermannusta, että herttua
-tahtoisi kruunajaisissa panna kruunun hänen päähänsä; samoin, että
-herttua tekisi eron neuvoston ja pappien kanssa ja sallisi koko
-Ruotsissa vapaasti harjoittaa katolista uskonoppia. Erityisesti
-pyysi Fogelwetter herttuaa muistamaan ne juonittelut, joihin
-neuvosherrat olivat jo Juhana kuninkaan aikana ryhtyneet Vaasa-suvun
-kukistamiseksi. Sigismund ei ollut ennen tahtonut uskoa niihin, mutta
-nyt oli hän itse havainnut, että asiassa oli perää, ja piti sen
-tähden välttämätönnä läheisen ystävyysliiton setänsä kanssa.
-
-Kaarle kuunteli tarkkaavaisesti vastaamatta mitään. Näytti kuin hän
-tahtoisi ajatusaikaa.
-
-Että vastaus tulisi olemaan sitä varmemmin hänen herransa toiveiden
-mukainen, lisäsi puolalainen salavihkaan, että Sigismund oli
-Varsovassa antanut säädyille salaisen lupauksen, että Virosta
-tehtäisiin puolalainen maakunta, ja ettei hän enää koskaan tulisi
-Puolasta poistumaan.
-
-Kaarle oli seissut allapäin ja kuunnellut -- kuunnellut molemmin
-korvin... Varmaankin oli uusia toiveita herännyt hänen sielussaan
-hänen kuunnellessaan näitä varomattomia tunnustuksia. Hänen silmänsä
-kirkastuivat, kun hän kohotti päätänsä ja selitti tyynesti ja
-lujasti, ettei hän voinut suostua tehtyihin ehdotuksiin.
-
-Fogelwetter sai lähteä tiehensä niine hyvineen.
-
-Herttua kirjoitti heti neuvostolle, kertoi kaiken ja kehoitti lujaan
-liittoon kuninkaan laitonta menettelyä vastaan.
-
-Herrat olivat kuitenkin kahdenvaiheilla. Monet heistä pelkäsivät
-katolista oppia, Sigismundin ja puolalaisten ylimielisyyttä, mutta
-yhtä paljon pelkäsivät he toiselta puolen herttuan omavaltaisuutta ja
-todennäköisiä aikeita kruunuun nähden. Ja he tunsivat hänen tahtonsa
-sitkeyden.
-
-Kolme kuukautta oli kulunut hyödyttömiin neuvotteluihin. Vihdoin
-taipuivat herrat kuninkaan tahtoon ja määräsivät kruunajaispäivän.
-Lähetettiin sana kaikkiin maanääriin, että kansan oli kokoonnuttava
-Upsalaan helmikuussa 1594.
-
-Neuvoston lähettiläistä olivat etevimmät Klaus Fleming ja Yrjänä
-Posse; molemmat puhuivat kaikkialla katolisen opin puolesta, ja siitä
-huomattiin kuninkaan lujasti aikovan raivata tietä paavilaisuudelle.
-
-Neuvosto pelästyi ja vaati vielä kerran Upsalan päätöksen
-vahvistamista.
-
-Vastaus kuului, ettei kuningas tahtonut vahvistaa mitään muuta
-uskonoppia niin kauan kuin hänen omansa oli kielletty. Sen tähden
-vaati hän, että sitä saatiin vapaasti harjoittaa. Muuten aikoi hän
-nyt lähteä kruunajaisjuhliinsa, jossa antaisi lopullisen vastauksen.
-
-Nyt katui neuvosto, ettei ollut suostunut herttuan ehdottamaan
-liittoon, ja muutamat neuvoksista riensivät Nyköpingiin
-neuvottelemaan hänen kanssansa.
-
-Ensin saivat he kovat torat, sitten tehtiin liitto ja pantiin
-vastalause kruunausta vastaan. Se ei saanut tapahtua ennenkuin
-vaaditut ehdot oli vahvistettu. Herttua kirjoitti erityisesti
-Sigismundille kehoittaen häntä sulimmalla veljeydellä ensi tilassa
-vahvistamaan Upsalan päätökset. Hänen kieltäytymisensä saattoi saada
-paljon pahennusta aikaan.
-
-
-
-
-6.
-
-NADOKSET.
-
-
-Kello oli kahdeksan aamulla, mutta nuori kuningatar oli jo jalkeilla
-ja täydessä puvussaan.
-
-Hän oli, kuten tavallisesti, puolalaisessa puvussa. Hänellä oli
-valkoinen, kultakirjainen silkkihame ja sen päällä kaponuttu,
-ruusunpunaista silkkisamettia, sen helmuksissa, samoin pääntien
-ympärillä ja pitkien, avarain, höllällään riippuvien hihojen suissa
-oli kapea joutsenuntuvainen reunus. Samalla tavoin reunusteltu oli
-ruusunpunaisesta silkkisametista tehty pieni, pyöreä puolalaismyssy,
-joka hänellä oli viistossa päälaellaan. Se oli sitä paitsi
-koristeltu kallisarvoisin hopeakirjauksin ja sopi erinomaisen hyvin
-kuningattaren tummiin hiuspalmikkoihin. Kallisarvoiset koristeet
-erilaisissa kehyksissä koristivat otsaa, korvia, kaulaa, rintaa,
-ranteita ja sormia.
-
-Hän oli silloisessa _Kolmen kruunun_ linnassa; upeissa suojissa oli
-jokaisella huonekalulla, jokaisella pikkuesineelläkin häikäisevän
-rikkauden ja ylellisyyden leima. Ja kuitenkin saattoi hyvällä syyllä
-sitä verrata poloisen pikku linnun koreaan ja kullattuun häkkiin.
-
-Anna Itävallatar, arkkiherttua Kaarlen tytär ja keisarin tyttären
-tytär, oli tavattoman kaunis. Hänellä oli suuret, tummat silmät,
-joiden epämääräinen ilme säteili hyvyyttä. Suu hymyili tuskin
-koskaan, mutta siinä oli jotakin niin surumielistä, että tunsi surua
-sitä nähdessään. Mitä hienopiirteisimmissä kasvoissa -- hän ei ollut
-vielä täyttänyt yhdeksäätoistaan -- oli jotakin lapsellisen puhdasta,
-mutta samalla oli niillä niin tuskaisa leima. Saattoi huomata, että
-hän oli jo ehtinyt pettyä elämäntoiveissaan.
-
-Anna istui yksin unelmoiden, välittämättä vähintäkään ovella
-seisovasta hovineidosta. Hän uinaili surunsuloista unelmaa ihanista
-lapsuutensa päivistä, näki unelmissaan istuvansa kotimaansa
-suloisissa kukkatarhoissa, joista hänet oli temmattu vieraaseen
-maaperään. Nyt oli hänet lisäksi eroitettu lapsestaan, joka oli
-jäänyt Puolaan.
-
-Kirkkaat kyynelet vierivät kalpeita poskia pitkin. "Pikku Anna
-Mariani", kuiskasi hän.
-
-Ulomman huoneen ovesta oli astunut sisään kuningattaren nato, Anna
-neiti, jonka hän odottamatta näki edessään.
-
-Anna neiti oli nyt 22-vuotias, kookas ja voimakas, hartiat olivat
-leveät, rinta korkea ja vyötärys pitkä. Pituudeltaan oli hän pikemmin
-yli kuin alle keskimitan. Kuningatar vivahti lapseen tai oikeammin
-keijukaiseen natonsa rinnalla. Prinsessan punervanruskea tukka
-oli tavattoman pitkä ja tuuhea, se oli päälaelta jakauksella ajan
-muodin mukaan ja koristettu jalokivineuloin, joita oli pistelty
-mihin oli sattunut. Hän oli puettu väljään, laahustavaan, valkoiseen
-samettipukuun, joka oli reunustettu hopeakirjaisin paartein. Sen
-päällä oli vahva sinisilkkinen tunikka, jossa oli lyhyet halkohihat
-ja niiden alla valkoiset hopeakudoksiset harsohihat. Kaulan ympärillä
-oli kallisarvoinen valkoinen pitsi, ja pitkä kaksinkertainen
-helminauha riippui rinnalla ja hartioilla.
-
-Kuningatar viittasi häntä sisarellisesti istumaan kullattuun,
-samettipäällyksiseen lepotuoliin, jollaisessa hän itse lepäsi
-puoleksi pitkällään. Prinsessa veti tuolin lähemmäksi kuningatarta
-ja istuutui. "Rakkahin sisar", sanoi hän, "pelkään, että tyttäresi
-ikävöimisellä vahingoitat prinssiä, jolla mahdollisesti tulet
-kuningasta ilahuttamaan".
-
-Kuningatar pani kätensä silmilleen ja itki hiljaa.
-
-Prinsessa siveli hänen poskeaan. "Ole hyvällä mielellä, niin kaikki
-käy hyvin!"
-
-"Ei, se _ei_ käy hyvin; tässä hirveässä kerettiläismaassa, näiden
-jäykkien ihmisten keskellä ei käy mikään hyvin."
-
-"Kyllä. Minua surettaa, ettet pidä maanmiehistäni."
-
-"Minä pidän kaikista ihmisistä. Mutta ruotsalaisia minä pelkään!"
-
-"Pelkäät?" toisti Anna helähtävällä naurulla. "Sanopas mistä syystä?"
-
-"He eivät usko pyhään neitsyeen eivätkä paaviin, ja he ovat niin
-ilkeitä puolisoani kohtaan."
-
-"Se on Sigismundin oma vika. Jos hän allekirjoittaisi Upsalan
-kokouksen päätökset, tunnustaisivat kaikki hänet."
-
-"Mutta silloinhan kansa saisi luvan olla luterilainen."
-
-"Se on jo ollut niin kauan, ettei se tahdo enää tietää mitään
-katolilaisuudesta. Ja kun protestanttisuus on kerran koko maassa
-tunnustettu --"
-
-"Unhotin, että sinäkin kuulut heihin. Se tekee minulle kipeää, sillä
-pidän sinusta niin paljon."
-
-"Samoinkuin minäkin rakastan sinua koko sydämestäni", vastasi
-prinsessa hellästi... "Näen kyllä, ettet viihdy isänmaassani."
-
-"En viihdy oikeastaan missään, sittenkun minut vietiin pois omasta
-maastani", sanoi kuningatar puoleksi itsekseen. "Mutta jaksaisin
-kuitenkin elää, jos minulla olisi pikku tyttöni suudeltavana ja
-hyväiltävänä."
-
-"Puolalaiset olivat julmia, kun eivät antaneet sinun ottaa häntä
-mukaasi."
-
-"Tuskin tiedän, olisinko tahtonut häntä tuodakaan tähän kylmään,
-ikävään maahan."
-
-"Niin, tähän vuodenaikaan. Mutta näkisitpä pohjolan kevätpuvussaan,
-kun leudot tuulet humisevat ja purot pulppuavat kunnailta laaksoihin,
-kun vuokot pilkistävät vaaleanviheriästä, mehevästä nurmesta ja
-puiden lehtisilmikot puhkeavat... vastaasi lehahtaisi niin huumaava
-lemu havumetsistämme, ja kuulisit lintujen liverryksen, joka... ei,
-pohjola on ihanin maanääri maailmassa!"
-
-"Sen saattaisi uskoa sinua kuunnellessaan..."
-
-"Ja kesämme sitten tuhansine metsäkukkineen, tai kun viljavainiot
-aaltoilevat tuulessa ja kosket kohisevat piiskuttaen valkoista
-vaahtoaan... sitä ei voi ikinä unhoittaa."
-
-"Mutta kun rakastat maatasi niin suuresti, täytyy sinun myös voida
-ymmärtää minun ikäväni ihanaan Itävaltaan, jonne lapsuudenunelmani
-jäivät. Siellä elin hellimmän rakkauden säteilyssä... tunsin
-kuuluvani kotimaani hyvään, lapsellisen iloiseen kansaan,
-ja se rakasti, palvoi minua... ja sitten temmattiin minut
-kuudentoistavuotiaana pois kaikesta tästä."
-
-"Temmattiin pois? Tuntuu kuin pitäisit suurenakin onnettomuutena
-joutumistasi veljeni puolisoksi."
-
-"Onnetonta onkin joutua avioliittoon niin nuorena, lastenkamarista
-morsiustuoliin ja vieraan miehen syliin... En ole koskaan saanut olla
-nuori!"
-
-"Ei taida olla mikään onni olla kuningattarenakaan", tuumi Anna neiti.
-
-"Ei, ei, olet tuhansin kerroin oikeassa; parempi on sinun jäädä ilman
-kruunua ja tulla Kustaa Brahen onnelliseksi puolisoksi!"
-
-"Ei sekään ole niin helppoa kuin näytät luulevan", puuskahti
-prinsessa punastuen. "Minun täytyy ensin tietää, onko hän rakkauteni
-arvoinen."
-
-"Epäiletkö sitä?"
-
-"Tahdon, että hänen on luotettava minuun, vaikkapa hänellä olisi
-syytäkin epäluuloihin."
-
-"Etkö voi niitä hälventää?"
-
-"En tahdo, ylpeyteni kieltää sen."
-
-"Varo, elä jännitä jousta liian tiukalle!"
-
-"Katketkoon sitten... vaadin rajatonta luottamusta!"
-
-"Uskallat paljon!"
-
-"Elämäni onnenkin!"
-
-Annat syleilivät toisiaan, ja prinsessa riensi pois.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuvankaunis Postmutschi oli seurannut mukana Tukholmaan. Täällä
-kuten Krakovassakin oli hän käsikirjurina, ja samoja huhuja liikkui
-täälläkin hänen suhteestaan Annaan.
-
-Ja Kustaa Brahe epäili prinsessaa. He olivat kohdanneet toisensa
-ainoastaan muutamia harvoja kertoja, mutta heidän suhteensa ei ollut
-silloinkaan niin tuttavallinen kuin Annan saapuessa Tukholmaan. Anna
-oli nähnyt hänen tähystelevän synkin katsein puolalaista, ja kerran
-oli hän sen kääntänyt tutkivana häneen.
-
-Oliko hänen, Vaasan tyttären, alennuttava puolustautumaan?... Ei
-koskaan, koskaan!
-
-Hän pakoittautui kohtelemaan puolalaista palvelijaansa Tukholmassa
-aivan samoin kuin ennenkin. Seurassa oli hän tätä kohtaan kohtelias
-ja alentuvainen, kahdenkesken esiintyi hän hallitsijattarena.
-
-Kustaa olisi mielellään tahtonut vaatia Annan tilille, mutta hänkään
-ei tahtonut nöyrtyä langenneen naisen edessä. Avioliitosta ei enää
-saattanut olla kysymystäkään...
-
-He olivat sittenkin rakastaneet toisiaan lapsuudestaan saakka...
-minkä tyhjyyden saisikaan ero hänestä aikaan, tyhjyyden, jota ei
-voisi täyttää kukaan!
-
-
-
-
-7.
-
-UPSALA.
-
-
-Nyt oli kruunaus vihdoinkin tapahtuva.
-
-Hautajaiset ensin ja kruunajaiset sitten.
-
-Kaarlen täytyi taipua, vaikkakin hän teki sen tuikein mielin. "Herrat
-ovat tahtoneet niin", sanoi hän. "Sitä tuimempi tulee yhteentörmäys,
-he saavat syyttää itseään."
-
-Heti herttuattaren parantumisen jälkeen oli hovi muuttanut
-Gripsholmaan ollakseen lähempänä. Tammikuun 30 päivänä lähdettiin
-matkalle Upsalaan. Herttuan mukana oli hänen puolisonsa ja
-kahdeksanvuotias tyttärensä, molemmat hovinaisineen, samoin hänen
-uskollisimmat miehensä Mauritz Lejonhufvud, Kaarle Sture, Arvid
-Stålkrona, Akseli ja Pietari Ryning, Hannu Ulfsparre ja Yrjänä
-Stjernsköld, ja nämäkin puolestaan veivät mukanaan rouvansa ja
-tyttärensä juhlallisuuksissa katseltaviksi.
-
-Sitä paitsi oli aina varova Kaarle ottanut mukaansa neljätuhatta
-hyvin asestettua ratsusotilasta, jotka ajan tavan mukaan olivat
-jaetut kolmeen osastoon Antero Lennartinpojan, Antero Niilonpojan
-ja Lauri Jaakonpojan johdolla. Herttua oli kuitenkin liian viisas
-viedäkseen aseväkensä kaupunkiin tai sen lähimpään naapuristoon; hän
-pisteli miehet sinne ja tänne uplantilaisiin taloihin, jotka hänen
-isävainajansa kuoltua olivat tulleet hänen osakseen.
-
-Kuninkaallinen saattue oli matkustanut sangen verkkaan; mutta vihdoin
-se saapui ja Kungsängenillä hovit kohtasivat toisensa; kaikki oli
-niin järjestetty, että kuninkaalliset hautajaiset oli vietettävä heti
-matkalta saavuttua.
-
-Kello oli kolme iltapäivällä eikä siis ollut enää pitkältä illan
-pimenemiseen.
-
-Sotapäällikön terävällä katseella tähysteli herttua juhlasaattuetta,
-ja kohteliaasti tervehdittyään kuningasta ja kuningatarta huomautti
-hän edelliselle, ettei Klaus Fleming, joka kantoi kultaista miekkaa,
-lainkaan ansainnut sellaista kunniaa.
-
-Sigismund tiesi kyllä, että hänellä oli pahempaakin pelättävissä,
-ja vastasi sentähden leppyisästi, että siihen saatettiin valita
-toinenkin, jos herttua niin tahtoi. Ja miekka otettiin heti Flemingin
-kädestä ja annettiin Eerik Sparrelle, joka asettui kulkueeseen
-edellisen paikalle.
-
-Samassa iski herttua silmänsä paavin lähettilääseen. Ja hän vaati
-heti, että Malaspina oli karkoitettava juhlasaatosta pois.
-
-"Siihen en suostu", sanoi Sigismund pontevasti. "Kuninkaallinen
-käskyni on, että paavin lähettilästä ei kosketa, ja voi sitä, joka
-vähimmässäkään määrin loukkaa pyhän isän edustajaa!"
-
-"Jatkakoon minun puolestani taivaltaan kaupungin portille", vastasi
-Kaarle. "Mutta tunnenpa vähän Ruotsin kansaa, jos se sallii hänen
-tulla pitemmälle."
-
-Juhlakulkue jatkoi verkkaisaa kulkuaan; herttua liittyi siihen
-lukuisan seurueensa keralla.
-
-Mutta yhä laajempiin piireihin levisi huhu, että kuningas oli tuonut
-mukanaan koko katolisen joukkionsa, ja toisiltaan kyseltiin, mikä
-mahtoi olla tarkoitus. Kaupunkiin saavuttaessa oli jo pimeänhämärää,
-ja kansa tunkeutui niin lähelle kuin mahdollista nähdäkseen koko
-komeuden.
-
-Ihanassa tuomiokirkossa paloivat tuhannet kynttilät, ja
-korkeaholvisista kaariakkunoista levittivät ne säteitään yhä
-pimenevään kaupunkiin. Tässä valovirrassa näytti loistoisalta
-ruumissaattue kunniamerkkeineen... sen jälkeen nuori kuningas...
-sitten leskikuningatar Gunilla kuusivuotiaan poikansa, Juhana
-prinssin, ja pienen seurueen kera. Mutta kaikkien silmät kääntyivät,
-kun kulkuetta pimeän tultua valaistiin soihduin, Katarina
-Stenbockiin, Kustaa Vaasan leskeen, joka oli Strömsholmasta saapunut
-hautajaisiin. Prinsessa Sofia oli hänen mukanaan poikansa, nuoren
-Kustaa herttuan keralla.
-
-Soihtujen kirkkaassa valossa suoltui juhlakulkue yhä edelleen
-kirkon ovea kohden. Mutta yhtäkkiä syntyi sorinaa tuhatlukuisessa
-katsojajoukossa. Punertavassa, lepattelevassa valossa oli joku
-joukosta tuntenut Malaspinan, ja hänen nimensä lensi nyt nuolen
-nopeudella suusta suuhun.
-
-"Kas, antikristus!" huudettiin.
-
-"Pois ilmestyskirjan peto!"
-
-"Hän on paavin kätyri!"
-
-"Tai itse paholainen omassa persoonassaan!"
-
-"Alas pimeyden apostoli!"
-
-"Ajakaa hänet tiehensä!"
-
-"Jos hän aikoo sisälle juhlakulkueen mukana, on hän nähnyt viimeisen
-hetkensä!"
-
-Sellaisia uhkauksia sinkoili hurjan kirkunan seasta, mutta Malaspina,
-jota ne tarkoittivat, ei niitä ymmärtänyt; hän kuunteli tyynesti ja
-ihmetteli, mitä he kirkuivat.
-
-Lähinnä seisovat selittivät hänelle sen ja varoittivat häntä rahvaan
-raivosta.
-
-Mutta ylpeä pappisvaltias ei ollut arka, hän keikautti päätään ja
-valmistautui seuraamaan juhlakulkuetta.
-
-"Teidän majesteettinne", kuiskasi Kaarle, "toden totta ei käy
-laatuun, että katolisten mustamekkojen sallitaan seurata ruumissaaton
-mukana. Nyt täytyy heidät heti karkoittaa, muuten en vastaa
-seurauksista."
-
-"Minun tahtoni on, että he seuraavat mukana!" sanoi kuningas.
-
-"Valmistautukaa sitten näkemään, että veri virtailee isävainajanne
-viimeisen leposijan ympärillä!" puuskahti herttua.
-
-"Malaspina on määrätty toimittamaan hautaus!" jatkoi kuningas.
-
-"Mahdotonta!" huusi Kaarle.
-
-"Mahdotonta!" toistivat useat lähelläseisovista herroista.
-
-"Jo Tukholmassa varoitimme teidän majesteettianne antamasta paavin
-lähettilään seurata mukana", sanoi Eerik Sparre.
-
-"Ei käy laatuun ärsyttää kansanjoukkoa, varsinkaan nyt," lisäsi
-Kustaa Banér.
-
-"Minä olen sitä mieltä, että niin lähettilään kuin muidenkin
-jesuiittain ja munkkien on heti käskettävä vetäytyä tiehensä."
-
-Sigismund seisoi epäröiden. "Luuletteko tosiaankin, että syntyisi
-verenvuodatus, jos... jos en..."
-
-"Olen siitä täysin vakuutettu."
-
-"Siinä tapauksessa täytyy minun taipua välttämättömyyteen", vastasi
-kuningas katsoen osaaottavasti nuoreen kuningattareen, joka vavisten
-ja kalpeana painautui häntä vasten.
-
-"Minua peloittaa", kuiskasi hän. "Oi, niin kovasti!"
-
-Kuningas likisti hellästi hänen kättään ja kääntyi sen jälkeen
-Malaspinaan, jota hän puhutteli latinaksi.
-
-Tämä kalpeni tukahutetusta raivosta ja vetäytyi sen jälkeen
-kulkueesta syrjään.
-
-"Kerran tulee minunkin aikani", jupisi hän itsekseen. "Ja voi silloin
-koko tätä kerettiläisjoukkuetta."
-
-Kaikkia katolilaisia oli neuvottu seuraamaan esimiehensä esimerkkiä,
-ja he seisoivat nyt katsellen, kuinka juhlakulkue verkkaan ja
-juhlallisesti suoltui kirkkoon.
-
-"Ei, tämä on raukkamaista!" puuskahti Malaspina.
-
-"Emme voi taipua protestanttien uhkausten tähden... vielä ehdimme
-liittyä kulkueen jälkeen, ennenkuin se on kokonaan kirkossa. On
-häväisty kirkkoa minun persoonassani. Tulkaa, veljet!"
-
-Mutta itsesäilytysvaisto oli lannistanut toisten jesuiittain
-rohkeuden, ja he katsoivat pelästyneinä toisiinsa liikkumatta
-paikoiltaan.
-
-"Mitä!" puuskahti Malaspina kiukusta kuohuen. "Te epäröitte?... Voi
-teitä kaikkia -- kaikkia sinä päivänä, jolloin..."
-
-"Hänen pyhyytensä ei ole lähettänyt meitä tänne kuolemaan
-marttyyrikuolemaa", kirkui muuan munkki parka. "Sitten menen yksin
-pyhän neitsyen ja pyhän Ignatiuksen nimessä", huusi lähettiläs ja
-riensi pois.
-
-Juoksujalkaa riensi Malaspina juhlakulkueen jälkeen, mutta hän ei
-ehtinyt sitä saavuttaa, ennenkuin kaikki kuninkaalliset olivat
-ehtineet kirkon ovesta sisälle. Ja herttuan miehet, jotka olivat
-olleet piilosalla kirkon takana, syöksyivät sovitun merkin saatuaan
-ja muodostivat ovelle niin vahvan muurin, että puolalaisten
-heitukkain oli mahdoton sitä murtaa.
-
-Nämä viimeksimainitut oli määrätty pitämään vahtia kirkon edustalla
-hautajaisten aikana, mutta he katsoivat hyväksi väistyä mukisematta
-ylivoiman tieltä.
-
-Vähällä oli, ettei Malaspina saanut hengellään maksaa rohkeuttaan.
-
-Kuinka ja ketkä hänet pelastivat joutumasta ärtyneen väkijoukon
-revittäväksi kappaleiksi, sitä ei hän sittemmin tiennyt itsekään.
-Hän luuli muutamain herttuan rykmentin upseerien hänet saartaneen ja
-vieneen pois.
-
-Hänen väkensä oli ylen pelästyksissään odottanut saavansa nähdä hänet
-vainajana.
-
-Sillä välin jatkuivat juhlamenot kirkossa. Urkujen sävelet ja
-juhlallinen laulu viritti hartauteen sellaisetkin hajamieliset
-mielet, jotka katkeroituneina ja vihoissaan astuivat pyhättöön.
-
-Kun juhlasaattue palasi kirkosta, nähtiin Upsalan linnan kunnaallaan
-kimaltelevan kirkkaassa valaistuksessa.
-
-Suurella kentällä kirkon edustalla Sigismund pysähtyi ja kutsui
-kaikki juhlakulkueeseen osaaottaneet ruhtinaalliset henkilöt linnaan,
-jossa hän aikoi juoda isävainajansa hautajaisoluet.
-
-Herttua puolestaan kiitti, mutta ei sanonut voivansa oikein
-hyvin. Puolisonsa ja pikku prinsessan kera meni hän Fjerdingenin
-kuninkaankartanoon, joka sittemmin muutettiin kuninkaalliseksi
-talliksi, mutta tähän aikaan se oli sekä kaunis että mukava talo
-ja niin hyvin sisustettu, että siihen saattoivat majoittua niinkin
-korkeat vieraat kuin Nyköpingin herttuallinen hovi.
-
-Linnaan menivät kuningas ja kuningatar, prinsessa Anna,
-leskikuningatar Katarina Stenbock ja hänen poikapuolensa emäntä
-Gunilla Bjelke pienen poikansa kera. Mutta kenessäkään ei ollut
-tapahtunut niin suurta muutosta kuin leskiherttuatar Sofiassa; hän
-oli tullut vanhaksi, vanhaksi ennen aikojaan. Hänen poikansa, Kustaa
-herttua, oli äsken palannut huvittelumatkalta Italiasta; hän oli
-kaunis nuori herra, yhtä kaunis kuin isänsäkin, nautinnonhaluinen
-ja vaatimaton kuten hän, ja äitinsä epäjumala. Hänen tahtoaan
-noudattaakseen oli äiti seurannut mukana Upsalaan. Hän odotti äitinsä
-avulla saavansa lujempaa jalansijaa kuninkaan linnassa ja laati
-suunnitelmiaan sen läheisen sukulaisuuden perusteella, missä oli
-kuninkaaseen.
-
-Ruotsalaiset neuvosherrat käyttivät siihen aikaan pitkiä kaapuja tai
-levättejä, jotka tavallisesti olivat reunustetut kallisarvoisilla
-turkiksilla. Nyt nämä levätit olivat surun johdosta mustaa kangasta
-ja reunustamattomat. Kun ketään heistä ei ollut kutsuttu linnaan,
-palasi kukin asuntoonsa ja odottavan perheensä luo.
-
-Mutta munkit ja jesuiitat, jotka niin armottomasti oli ajettu pois
-kulkueesta, saivat vielä lisäharmia odottaessaan Malaspinaa, joka
-pyrki kirkkoon. Heidät oli äkkiä ympäröinyt parvi ylioppilaita, jotka
-ilvehtien ja nauraen tekivät heille tepposiaan.
-
-He eivät päästäneet heitä menemään tiehensä eivätkä olleet edes
-ymmärtävinään mitä he sanoivat. Mutta he matkivat heidän puhettaan,
-polkivat heitä varpaille ja tekivät kaikenlaista vallattomuutta.
-
-Vasta sitten, kun Malaspinan toivat hänen pelastajansa takaisin,
-katosivat ylioppilaat kuin taikaiskusta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä kokoontuivat monet herroista. Keskusteltiin
-vilkkaasti edellisen päivän tapauksista.
-
-"Ei voi kieltää, että ilman herttuaa olisimme huonosti suoriutuneet",
-sanoi Klaus Bjelke.
-
-"Niin, poimikoon hän vain kastanjat tulesta meille, sitä vastaan ei
-minulla ole mitään", puuskahti herra Hogenskild.
-
-"Hän kyllä syökin ne", puuttui Eerik Sparre puheeseen, "ja meidät
-myös, jos hän saa toimia omin päin!"
-
-"Pelkään, että hän saa meistä vaikeasti sulavaa ravintoa."
-
-"Mitä hän ei voisi sulattaa!" sanoi Kustaa Banér. "Mutta jos kuningas
-sallii Abraham Angermannuksen yhä edelleen olla arkkipiispana,
-silloin on kuninkaallinen nielu vielä parempi kuin ruhtinaallinen."
-
-"Minä näin hänen muotonsa muuttuvan, kun Angermannus astui
-saarnastuoliin. Mutta eihän ruumissaarnaa vastaan voinut muistuttaa
-mitään."
-
-"Jos mies on viisas, ken tietää, eikö hän käännä turkkiaan."
-
-"Sitä ei Angermannus tee koskaan."
-
-"Mahdollisesti sentään saadakseen pitää pehmeän tuolin huostassaan."
-
-"Mutta herttua?"
-
-"Sitä kysymystä ei tiedä ratkaista muuten kuin arvalla."
-
-"Olisi onni nähdä tulevaisuuteen", virkkoi Hogenskild.
-
-"Tulevaisuus riippuu pontevasta tahdosta!" sanoi Erik herra.
-
-"Aivan varmaan", yhtyi Kustaa Banér, "jos sitä seuraa nopea toiminta".
-
-"Kuten herttua tahtoo!"
-
-"Niin näyttää melkein kuin tulevaisuus olisi hänen käsissään."
-
-"Ainoastaan silloin, jos me annamme myöten. Mutta silloin olemme myös
-tuhonneet aateliston tulevaisuuden."
-
-"Se kettu saattaisi kynsiä silmät kaikkien meidän päästämme ja sitten
-vakuuttaa, että hän on tehnyt sen valmistaakseen meille sitä paremmat
-päivät", puuskahti Eerik Sparre. "Merkillisintä on, ettei kukaan usko
-häntä, mutta kuitenkin on hän kaikkien kanssa hyvissä väleissä!"
-
-"Sen saa hänen viekas, imarteleva kielensä aikaan."
-
-"Olemmeko nyt yksimieliset siitä, että kruunaus saa tapahtua
-ainoastaan määrätyillä ehdoilla..."
-
-"Se on riippuva olosuhteista."
-
-"Ei, meidän täytyy olla varmat menettelystämme", sanoi Kustaa herra
-vakavasti. "Onnettomuutemme on juuri se, että aina jättäydymme
-olosuhteiden ohjattavaksi. Katsokaa herttuaa, hän tietää aina mitä
-tahtoo; on niin johdonmukainen kaikessa, että saattaa etukäteen
-laskea hänen menettelynsä."
-
-"Kustaa Banér on oikeassa", puuttui Eerik Sparre puheeseen, "jokaista
-harha-askelta, minkä olemme tehneet, on hän taitavasti ymmärtänyt
-käyttää hyväkseen, ja hän on aina siitä suuresti hyötynyt".
-
-"Ja kaikki tämä otettuna lukuun lienee viisainta vetää yhtä köyttä
-hänen kanssaan."
-
-"Oikein, niin kauan kuin etumme lyövät yhteen."
-
-Ja he liittyivät toistaiseksi herttuaan. Samoin tekivät talonpojat,
-vaikka heitä jesuiitat ja heidän kätyrinsä koettivat kaikin tavoin
-lahjoa. Ja niinpä säädyt, jotka kutsuttiin antamaan lausuntonsa,
-vaativat yksimielisesti, että kuninkaan oli vahvistettava niin
-Upsalan päätökset kuin arkkipiispan vaalikin.
-
-Sigismund puolestaan ei taipunut. Häntä piti verkoissaan pelätty ja
-vihattu paavin lähettiläs, jonka hän vastoin kaikkien neuvoja oli
-tuonut mukanaan jesuiittoineen ja munkkeineen. Kaikista esityksistä
-huolimatta kieltäytyi hän vahvistamasta papiston erioikeuksia ja
-Upsalan päätöksiä, joiden painaminen ja levitys myös kiellettiin.
-
-Puolalaiset, itävaltalaiset ja italialaiset ympäröivät alinomaa
-kuninkaan persoonaa. He katselivat ylväällä halveksumisella kylmää,
-köyhää Ruotsia, ja heidän käsityksensä omisti pian kuningaskin; mitä
-tarvitsi hänen välittää aateliston ja pappien tahdosta ja toiveista.
-
-Niinpä kerrankin, kun neuvosto pyysi hänen allekirjoitustaan erääseen
-tärkeään paperiin, antoi hän sen virua pöydällään, ja vasta useain
-muistutusten jälkeen lähetti hän sen takaisin -- allekirjoituksetta.
-
-Sellainen menettely loukkasi Ruotsin ylpeää aatelia; heitä liikutti
-vähät, vaikka kuninkaan suosikit olivat ylpeitä ja koppavia, mutta
-Sigismundin itsensä täytyi muistaa mihin hän oli velkapää Ruotsin
-aatelia kohtaan... jos hän unhoitti sen jo nyt, mitä olikaan silloin
-odotettavissa tulevaisuudessa?
-
-Sellaisissa olosuhteissa herttuan asiat paranivat paranemistaan,
-mutta yhä häntä pelättiin.
-
-Hovi joutui yhä enemmän ymmälle; kaikkialta kuului vain suuria
-vaatimuksia, mutta ei näkynyt myöntyväisyyden merkkiäkään.
-
-Sigismundin etevin puolalainen neuvonantaja, Tarnovski, oli sairauden
-tähden jäänyt jälelle Tukholmaan, mutta kun hän sai tietää, millä
-kannalla asiat olivat Upsalassa, riensi hän sinne.
-
-"Mitä meidän on tehtävä?" huusi Malaspina häntä vastaan melkein
-epätoivoissaan.
-
-"Kertokaa minulle kaikki!"
-
-Lähettiläs kertoi, ja tällöin mainitsi hän monet kerrat herttuan.
-
-"Onko hän pahin este?"
-
-"Epäilemättä!"
-
-"Silloin täytyy hänet raivata tieltä!"
-
-"Olen jo monta kertaa kuninkaalle viitannut siihen
-välttämättömyyteen... mutta hän ei tahdo."
-
-"Silloin täytyy sen tapahtua ilman hänen suostumustaan!"
-
-"Niin puhuu kirkon totinen ystävä", sanoi Malaspina. "Kysymys on
-vain, kuka..."
-
-"En luota kehenkään muuhun kuin itseeni", vastasi rohkea puolalainen.
-
-"Ihailtavaa!" huudahti jesuiitta. "Mutta mitä tehtäneenkin, on se
-tehtävä pian."
-
-"Niin aionkin!"
-
-Sovittiin sen jälkeen, että tekonen oli tehtävä, kun herttua ensi
-kerran tuli kuninkaan luo.
-
-Se tapahtui jo seuraavana päivänä. Herttua, joka pelkäsi
-talonpoikain lahjomisyrityksistä koituvia seurauksia, saapui useiden
-neuvosherrojen kera linnaan tekemään esityksiään. Kuten tavallisesti
-oli hänellä mukanaan melkoinen henkivartiosto ja joukko sotaväkeä,
-joka asettui linnan ja kuninkaankartanon välimaille.
-
-Linnanpihalle oli sijoitettu parvi heitukoita, puolalaisia ja
-unkarilaisia, puolalaisen upseerin johdolla. Tarnovskin itsensä oli
-johdettava niiden liikkeitä, mitkä olivat sijoitetut linnan suojiin.
-
-Kun herttua saapui seurueineen, riennettiin sulkemaan linnanportteja
-hänen jälestään, niin ettei koko joukko pääsisi sisään.
-
-Mutta kun Kaarle tuli ylös linnaan ja näki aseväen, kääntyi hän
-Tarnovskiin ja kysyi tavallisella tyyneydellään mitä tämä merkitsi.
-
-Tämä kohtasi pelottomasti hänen katseensa, vieläpä rohkeni laskea
-kätensä hänen käsivarrelleen vastatessaan: "Olette tullut tänne
-miesvoimin, mutta teidän kavalat aikeenne on keksitty, ja saatte
-maksaa sen hengellänne!"
-
-Herttua tyrkkäsi käden syrjään ja kysyi Tarnovskilta, tiesikö hän
-ketä puhutteli.
-
-Tällaikaa pitivät läsnäolijat suurta hälinää, ja Sigismund, joka oli
-sairaan kuningattaren huoneessa, kuuli sen ja riensi kuulustamaan
-mitä oli kyseissä.
-
-Tarnovski jupisi jotakin ja vetäytyi syrjään. Kaarle ymmärsi vaaran,
-mutta esiintyi pelottomasti; hän kehoitti Sigismundia hyväksymään
-asetetut ehdot. "Muuten", sanoi hän suoraan, "emme suostu koskaan
-teidän majesteettinne kruunaukseen".
-
-Tapansa mukaan tahtoi Sigismund ajatusaikaa, ja tyytymätönnä palasi
-Kaarle herttua omiensa luo.
-
-Mutta muutamia päiviä myöhemmin oli linnassa esitettävä muuan
-näytelmä, jota katsomaan herttuakin kutsuttiin. Tarnovskin
-tarkoitus oli ollut tässä tilaisuudessa uudistaa epäonnistunut
-murhayrityksensä. Mutta vieraiden joukossa oli eräs italialainen,
-Strozzi nimeltään; herttua oli hänelle osoittanut suopeutta ja hän
-neuvoi häntä heti päivällisen jälkeen poistumaan linnasta. Kaarle
-noudatti viittausta ja meni heti kotiin.
-
-Vimmoissaan siitä, että kaksi yritystä oli mennyt myttyyn, vannoi
-Tarnovski, ettei kolmannelle kävisi samoin. Sillä Sigismundille
-oli raivattava tie avoimeksi, että hän sitten esteettömämmin voisi
-edistää roomalaisen kirkon etuja.
-
-Seuraavana iltana koottiin kaikki heitukat hampaita myöten
-asestettuina linnanpihaan. Tarkoitus oli murtautua herttuan asuntoon
-ja murhata hänet. Mutta herttuaa näyttivät korkeammat vallat
-suojelevan. Levisi kuin kulovalkeana huhu, että hän oli saanut
-tiedon aikeesta. Ja kohta kertoi toinen huhu, että hän oli lähtenyt
-kaupungista ja kokosi joukkojaan. Illan pimetessä saatettiin linnasta
-nähdä hänen vartiotulensa Vårdsätran ja Näsin metsissä päin.
-
-Säikähdys oli yleinen. Kukaan ei tohtinut sinä yönä mennä levolle
-linnassa eikä kaupungissa. Linnanpihassa seisoivat asestetut heitukat
-koko yön, ja lyhtyjen ja kynttiläin valo vilkkui linnanikkunoista,
-osoittaen, mikä levottomuus ja pelko siellä vallitsi.
-
-Seuraavana päivänä saapui herttualta kirjelmä kuninkaalle. Se oli
-selvä ja jyrkkä. Niin herttua kuin säädytkin olivat nyt oleskelleet
-neljätoista päivää Upsalassa ja odotelleet vaadittua vahvistusta.
-Jollei se tapahtunut neljänkolmatta tunnin kuluessa, ei ainoastaan
-Kaarle itse lähtisi matkoihinsa, vaan päästäisi säädytkin hajalle.
-Suunnilleen samansisältöinen kirjelmä saapui samana päivänä
-neuvostoltakin.
-
-Nyt oli Sigismund niin suuressa ahdingossa, ettei auttanut muu,
-vaan hän tarjoutui vahvistamaan Upsalan päätökset -- toistaiseksi.
-Siihen eivät kuitenkaan lainkaan tyytyneet ei herttua eivätkä säädyt;
-"lakeja ei säädetä tunteja, vaan vuosisatoja varten".
-
-Kuningas väänteli käsiään, hän oli poissa suunniltaan. Kukaan ei
-voinut antaa hyväksyttävää neuvoa.
-
-Malaspina, joka tietysti oli läsnä, ei ollut virkkanut sanaakaan; hän
-istui peittäen kasvot käsiinsä ja vaipuneena syviin mietteihin.
-
-Äkkiä kohotti hän päänsä, silmät paloivat, ja hän huusi kovasti
-kiihkoissaan: "Pyhä neitsyt olkoon kiitetty, nyt tiedän mitä on
-tehtävä."
-
-"Minä kieltäydyn allekirjoittamasta", sanoi Sigismund väsymyksestä
-melkein haukotellen.
-
-"Ei, teidän armonne, teidän on kirjoitettava paperien alle ja muuten
-hyväksyttävä kaikki, mitä teiltä vaaditaan!..."
-
-"Voinko tehdä sen?"
-
-"Kyllä, aivan hyvin", huudahti jesuiitta riemuissaan. "Muistakaa sitä
-syvämielistä viisautta, joka pyhää roomalaista kirkkoamme elähyttää;
-se on uskollisille tunnustajilleen julistanut, ettei tulevaisuudessa
-ole sidottu kerettiläisille antamaansa sanaan ja lupauksiin."
-
-"Luulette siis..." puuskahti Sigismund.
-
-"Tiedän, että kuningas vastedes voi toimia vapaasti ja riippumatta
-sitoumuksistaan."
-
-"Minkä taakan nostattekaan hartioiltani!"
-
-Kuningas syleili oivallista neuvonantajaansa. Mitäpä hänen enää
-tarvitsi olla levoton!
-
-Toimien paljon päätteliäämmin kuin tavallisesti ilmoitti kuningas
-päätöksensä olevan myöntyä kaikkien toivomuksiin ja allekirjoittaa
-Upsalan kokouksen päätökset.
-
-Tieto tästä herätti sellaista iloa, että säädyt riensivät kirkkoon,
-jossa veisattiin Te Deum.
-
-Kruunaus määrättiin helmikuun 19 päiväksi, Upsalan päätöksen
-vuosipäiväksi. Oli vain jälellä pulmallinen kysymys, kuka panisi
-kruunun Sigismundin päähän. Malaspinasta ei tässä yhteydessä
-uskallettu puhua sanaakaan, herttua taasen oli jyrkästi kieltäytynyt
-siitä kunniasta. Sigismundin oli ollut pakko vahvistaa Angermannuksen
-vaali arkkipiispaksi, mutta kruunua ei hän millään ehdolla
-tahtonut ottaa tämän pääkerettiläisen käsistä. Oli ehdolla myös
-Strengnäsin piispa Petrus Jonæ, mutta hänkin oli toiminut katolista
-oppia vastaan. Parhaiten sieti hän piispa Bellinusta, Vesteråsin
-hiipankantajaa, ja niin määrättiin, että tämän oli pantava kruunu
-hänen päähänsä ja Angermannuksen luettava rukoukset.
-
-Nyt oli enää jälellä ainoastaan kuninkaan allekirjoitus, ja hän
-kierteli ja kiemurteli niin kauan kuin voi; vasta kruunauspäivän
-aamuna tapahtui tämä tärkeä toimenpide.
-
-Samana päivänä kahdeksan aikaan aamulla vihkivät Turun, Vesteråsin
-ja Strengnäsin piispat Abraham Angermannuksen juhlallisesti korkeaan
-virkaansa.
-
-Kautta kaupungin julistivat ratsastavat airueet juhlallisesti,
-upeasti, rummunpärrytyksin ja torventoitotuksin, että Sigismund
-ensimäinen oli helmikuun yhdeksäntenätoista päivänä kruunattava
-Ruotsin, Gööttein ja Vendein perintökuninkaaksi, Suomen, Karjalan ja
-Inkerinmaan suuriruhtinaaksi j.n.e.
-
-Neuvosto piti sopimattomana, että ainoastaan herttuan sotaväki
-toimitti virkaa kruunajaisissa, ja sen tähden kutsuttiin lisäksi
-Uplannin rykmentti.
-
-
-
-
-8.
-
-JÄLKINÄYTELMÄ.
-
-
-Kruunajaispäivän aamuna alkoivat kadut ja torit täyttyä uteliaista
-katsojista. Linnasta kirkkoon vievän kadun varrelle asetettiin
-herttuan väkeä vasemmalle puolelle ja uplantilaista ratsuväkeä ja
-sotamiehiä oikealle.
-
-Puolipäivän rinnassa herttua ratsasti linnaan neuvos- ja hoviherrojen
-seuraamana. Hän oli puettu punaiseen samettipukuun, joka oli
-reunustettu kärppäturkiksin samoin kuin hattukin, jota ympäröi
-avopäällyksinen herttuallinen kruunu puhtaasta kullasta. Hevonen
-oli lumivalkoinen, suitset, satula ja hihnat välkkyivät kullasta ja
-jalokivistä.
-
-Kahden ja kolmen välillä lähti kruunajaiskulkue liikkeelle.
-Eerik Sparre kantoi omenaa, Hogenskild Bjelke valtikkaa, Niilo
-Gyllenstjerna kruunua ja Klaus Fleming miekkaa. Sen jälkeen seurasi
-kuningas jalkaisin ja herttua samoin. Kuningatar ajoi vaunuilla,
-samoin hänen jälestään leskikuningattaret ja jalo Juhana prinssi ja
-viimeksi prinsessat Anna ja Sofia, vaunuilla hekin. Sitten tulivat
-hovin herrat ja naiset.
-
-Heti kulkueen saavuttua kirkkoon piti arkkipiispa kruunaussaarnan.
-Kun se oli päättynyt, nousi kuningas ja meni pääalttarille. Siellä
-hän lankesi polvilleen. Eerik Sparre saneli valankaavan, ja kuningas
-teki valan kohotetuin käsin. Sen jälkeen astui esiin Vesteråsin
-piispa Bellinus ja pani kruunun hänen päähänsä. Sillaikaa luki
-arkkipiispa rukoukset.
-
-Samoin juhlamenoin kruunattiin sen jälkeen kuningatarkin. Kuningas
-istui paikalleen valtaistuimelle, ja Yrjänä Posse kantoi esiin
-valtakunnan lipun, johon hän tarttui oikealla kädellään.
-
-Herttuan olisi nyt ollut tehtävä läänitysvalansa, ja valtaistuimen
-eteen asetettiin samettityyny, jolle hänen olisi ollut polvistuttava.
-Mutta Kaarle kieltäytyi.
-
-"Sellainen on vanha tapa", sanoi Sigismund.
-
-"En polvistunut teidän majesteettinne isänkään edessä", vastasi
-Kaarle varmasti.
-
-Sigismund synkistyi, hän etsi vastausta, mutta herttua oli jo
-ennättänyt ottaa päästään kultakruunun ympäröimän hattunsa ja pani
-sen tyynylle. Itse astui hän esiin, tarttui lipputankoon ja teki
-valan, jonka kaavan Eerik Sparre hänelle saneli.
-
-Juhana herttua ja valtaneuvokset tekivät sitten uskollisuudenvalansa,
-jonka jälkeen juhlakulkue lähti kirkosta ja palasi linnanjuhlaan.
-Siellä tekivät muut säädyt uskollisuudenvalansa.
-
-Lopuksi luettiin kuulutus, jonka mukaan kuningas aikoi lähteä Puolaan
-ja valtakunnan hallitus oli jäävä herttuan ja neuvoston haltuun.
-
-Ja sitten oli linnassa päivittäin vastaanottoja, mutta lisäksi suuria
-vieraspitoja useaan kertaan viikossa.
-
-Kuningatar oli liian heikko tekemään "les honneurs", mutta Anna neiti
-teki sen hänen sijastaan, ja kaukaa sai etsiä rakastettavampaa ja
-kohteliaampaa emäntää.
-
-Anna Vaasa saattoi olla ihastuttava, kun niin tahtoi, ja nyt hän
-pani kaiken kykynsä liikkeelle. Kustaa Brahe tunsi yhä suurempaa
-vetoa tähän tenhopiiriin. Mutta samalla kalvoi häntä mustasukkaisuus,
-ja tuhannet kerrat hän kyseli itseltään, heittäytyisikö prinsessan
-jalkoihin kysyen, tahtoiko tämä vielä kuulua hänelle ja tunnustaa
-syntinsä...
-
-Toinenkin Anna herätti hovissa suurta huomiota. Kustaa Banér oli
-tuonut emäntänsä ja tyttärensä Upsalaan, ja molemmat nuoret neitsyet
-luettiin pian ylistetyimpäin kaunotarten joukkoon. Erittäinkin Anna
-niitti voittoja; hänen pohjoismaille eduskuvallinen kauneutensa,
-vaaleat kutrinsa, suuret siniset silmät ja raitis hipiänsä, mutta
-kenties enimmän hänen eloisa vilkkautensa ja raikas naurunsa veti
-kaikkien silmät puoleensa ja valloitti kaikkien sydämet.
-
-Ulkomaalaiset eivät voineet kuunaan katsella häntä kyllikseen. Mutta
-erittäinkin kaksi miestä, joilla oli sangen erilainen elinasema,
-omistivat hänelle palvontansa ja ihailunsa. Toinen heistä oli Kustaa
-herttua, Sofia prinsessan poika, toinen oli käsisihteeri Potsmutschi,
-joka nyt oli kääntänyt purjeensa uusille vesille.
-
-Hänen asemassaan oleva ruotsalainen ei olisi rohennut lähennellä niin
-korkeasukuista neitsyttä, mutta koreasti sonnustetun, tavattoman
-kauniin puolalaisen, jonka käsivarteen kuningas usein nojasi ja jolla
-hovissa näytti olevan suuri vaikutusvalta, hänen palvontansa oli
-imartelevaa, samalla kuin keskustelu hänen kanssansa huvitti. Hän
-oli paljon matkustellut, käynyt monissa eurooppalaisissa hoveissa
-ja osoitti sellaista olosuhteiden tuntemusta, joka ei yleensä tule
-maallikkojen osaksi.
-
-Nuori herttua puolestaan oli äsken palannut Italianmatkalta. Oli
-hänkin nähnyt yhtä ja toista, ja molemmat koettivat kilvan näyttää
-tietojaan. Mutta sitä ei voinut auttaa, että ruotsalainen jäi
-alakynteen ja puolalainen aina sai viimeisen sanan.
-
-Kustaa herttua olisi tuskin koskaan antautunut otteluun, jollei
-häntä olisi vallannut raivoisa mustasukkaisuus sitä kohtaan, joka
-uskalsi kilpailla hänen kanssaan Anna Banérin suosiosta. Hän oli
-ykskaks heittänyt kaikki kunnianhimoiset aikeensa yli laidan mereen;
-hän rakasti ensi kertaa elämässään, rakasti niin intohimoisella
-kiihkeydellä kuin saattoi odottaa hurjapäisen Maunu Saksilaisen
-pojalta.
-
-Kaikki tämä tapahtui nuorten kieppuessa karkelossa linnansaleissa.
-Siellä uhkui nauru ja pilapuheet kaikkien huulilla, mutta vakavat,
-surulliset ajatukset piilivät monen sydämessä ja mielessä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herttuan luo oli kutsuttu vieraspitoihin kaikki neuvosherrat, niiden
-joukossa Kustaa Banérkin perheineen.
-
-"Minä pelkään, millä mielellä herttuatar on minua kohtaan", sanoi
-Anna. "Hän ei varmaankaan ole unhoittanut sitä, että kieltäysin, kun
-hän minua kutsui seurakseen Nyköpingiin."
-
-"Silloin täytyy hänen muistaa sekin, että minä tarjouduin menemään
-sijastasi", vastasi Märta.
-
-"Herttuatar kelvannee järjestyksen esikuvaksi", sanoi Kristina rouva.
-"Hänen kotinsa on hyvä koulu nuorille tytöille."
-
-"Tahdotko, rakas äiti, lähettää meidät tosiaankin sinne?"
-
-Ei, sitä ei Kristina rouva tahtonut. Hän syleili tyttäriään ja
-kehoitti heitä esiintymään erittäin vakavasti tällä vierailumatkalla.
-
-Herttuan luo oli kokoontunut lukuisia vieraita, ja Kaarle itse otti
-Kustaa herran vastaan vanhana hyvänä ystävänään; heitä yhdistivät
-tällä hetkellä samat harrastukset, he pyrkivät samaan maaliin. Hän
-vei hänet huoneeseensa, johon useita neuvosherroja oli kokoontunut
-neuvotteluun.
-
-Suorana ja jäykkänä kuten tavallisesti tervehti herttuatar viimeksi
-saapuneita vieraitaan; hän tervehti vain Kristina rouvaa ja Märtaa,
-Annaa hän ei ollut näkevinäänkään.
-
-Tämä istuutui siihen syrjäiseen paikkaan, joka hänelle oli osoitettu,
-ja päätti lujasti, ettei antaisi mielensä lannistua.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua tuli neiti Kätchen; siveästi
-tervehdittyään kaikkia läsnäolevia istuutui hän Annan viereen, ja
-nämä molemmat olivat pian kietoutuneet vilkkaaseen keskusteluun.
-
-Mutta se ei miellyttänyt herttuatarta, joka oli päättänyt rangaista
-Anna Banéria heti tilaisuuden saatuaan. Tämä sai istua yksikseen
-nurkassa häpeämässä, se oli aivan parahiksi. Ja sentähden huudettiin
-pikku Katarina pois, hän sai istua äitinsä vieressä.
-
-Se oli tahallinen loukkaus. Mutta Kristina rouva heitteli tyttäreensä
-kehoittavia katseita, ja tämä puri hampaansa yhteen ja koetti näyttää
-iloiselta.
-
-Silloin astui saliin Sofia herttuatar poikansa keralla.
-
-Kristina herttuatar istutti hänet heti viereensä. Sofia rouva oli
-omituinen, hiljainen rouva, mutta hän piti siitä, että hänelle
-osoitettiin asianomaista kunnioitusta.
-
-Hänen poikansa virkkoi hilpeästi, että kun hän ei ymmärtänyt eikä
-harrastanut politiikkaa, jäi hän mieluummin herttuattaren luo, ja sen
-jälkeen hän muitta mutkitta istuutui Anna Banérin viereen.
-
-"Mikä onni, että tulimme tänne juuri tänä iltana!"
-
-"Erittäinkin minulle, kun minun ei tarvitse istua yksin nurkassani",
-vastasi Anna veitikkamaisesti hymyillen.
-
-"Kuinka niin nurkassanne?"
-
-"Niin, rangaistukseksi, sillä herttuatar on minulle vihoissaan!"
-
-"Sen parempi, silloin kenties saan pitää teidät yksinäni."
-
-"Luulenpa, että hän pian kutsuu teidät täältä!"
-
-"Se on helpommin sanottu kuin tehty!"
-
-"Kuulostaa siltä, ettette tunne herttuatarta."
-
-"No, surkupa hänestä! Mutta se surettaisi minua iät kaiket, jollen
-saa sanoa teille, mikä on painanut sydäntäni."
-
-"Mitähän se on?"
-
-"Jos voisin tekeytyä näkymättömäksi tämän joukon keskellä, lankeaisin
-jalkoihinne, tarttuisin käteenne ja huudahtaisin: Anna, minä
-rakastan, jumaloin teitä!"
-
-"Oh, mitä ajattelette!"
-
-"Että olette rakastettavin, suloisin, kaunein, ihastuttavin tyttö
-maailmassa, ja että rakastan teitä mielettömästi, hulluuteen saakka,
-niin etten voi elää ilman teitä."
-
-"Ei ole ritarillista puhua minulle tällaista, kun minun täytyisi
-pysyä tyynenä eikä näyttää tietäväni mistään", vastasi Anna nuhdellen.
-
-"Minä siunaan tätä hetkeä, suloinen Anna; sano, että rakastat minua!"
-
-"Jos virkatte vielä sanaakaan, pakoitatte minut nousemaan!"
-
-"Jos teette sen, vannon ritarikunniani kautta, että olette nähnyt
-minut viimeisen kerran!"
-
-"Kuinka kiihkeä olette!"
-
-"Sitä en voi auttaa, se on isän perintöä. Vastaa nyt minulle
-mutkittelematta, rakastatko minua?"
-
-"En vielä ainakaan", vastasi Anna äänettömyyden jälkeen.
-
-"Mutta se on mahdollista... vastaisuudessa?" Nuori mies tahtoi
-tarttua hänen käteensä.
-
-"Kaikki katsovat meihin!"
-
-"Rukoilen teitä, vastatkaa, vastatkaa!"
-
-"Kuka voi sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu."
-
-"Hyvästi, neitsyt!" Hän nousi kiihkeästi
-
-"Ettekö tahdo kuulla mitä minulla oli lisättävää..."
-
-Toinen istuutui jälleen.
-
-"Jos hillitsette kiihkeää luontoanne!"
-
-"Sinun tähtesi, Anna, voisi minusta tulla vaikka karitsa!"
-
-"Siitä pitäisin paljon", sanoi Anna hymyillen suloisinta hymyään.
-
-"Huomenna tulen isäsi luo!"
-
-"Tiedän mitä hän vastaa."
-
-"No?"
-
-"Anna on äsken täyttänyt kuusitoista, kukaan tyttäristäni ei saa
-mennä naimisiin ennenkuin on täyttänyt kaksikymmentä."
-
-"Oh, se olisi julmaa!"
-
-"Odottakaas, isäni kysyisi lisäksi: kuinka vanha te olette, nuori
-herraseni?"
-
-"Täyttänyt yhdeksäntoista vuotta."
-
-"Tulkaa sitten uudestaan kolmenkolmatta vanhana, silloin saatte
-vastauksen."
-
-"Ja millainen silloin on vastaus?"
-
-"Luulen, että se on suotuisa", sanoi Anna melkein kuiskaten.
-
-"Kiitos! En virka mitään, ennenkuin olen saavuttanut aseman elämässä."
-
-Mutta nyt tapahtui jotakin, mitä ei kukaan ollut aavistanut.
-Sofia rouva oli salavihkaan tarkoin seurannut rakasta poikaansa;
-äidinvaisto sanoi hänelle mitä oli kyseissä, ja hän nousi nopeasti
-mennen nuorten luo.
-
-"Se on hän!" sanoi vanhus hiljaa pojalleen.
-
-"Niin, äiti, se on hän", sanoi poika yhtä hiljaa.
-
-Sofia tarttui Annan käteen ja taputti sitä.
-
-"Kaunis, sangen kaunis", sanoi hän häntä katsellen.
-
-Onneksi astui herttua samassa toisten herrojen kera sisään. Herttua
-otti heti sisarensa haltuunsa, ja Anna sai tilaisuuden paeta äitinsä
-luo.
-
-Hän kertoi tälle kaiken, sillä olihan äiti sen ilmankin arvannut.
-Eikä Kristina rouva hidastellut ilmoittaa asiaa miehelleen.
-
-"Anna on tehnyt oikein!" sanoi Kustaa herra. "Nuori herra on
-ajattelematon nuorukainen, josta en paljoa odota, mutta aikapahan
-näyttää."
-
-Kaikki tiesivät, vaikkeivät olleet tietävinään, että Kustaa herttua
-oli tunnustanut Anna Banérille rakkautensa koko seuran ollessa läsnä.
-Herttuatar oli suutuksissaan. Samainen Anna, josta hän kerran oli
-armossaan pitänyt, oli aina saanut hänelle aikaan paljasta harmia.
-Hän ei voinut kieltää, että hän itse oli syypää tähän viimeiseen;
-juuri se, minkä hän oli aikonut tytön alennukseksi, oli koitunut
-ylennykseksi, ja lopulta tämä vielä saattoi joutua kuninkaalliseen
-sukuun.
-
-"Syytä itseäsi", sanoi herttua nauraen. "Mutta ei hän toisekseen
-siellä vielä ole."
-
-"Aiotko kenties estää?"
-
-"En suinkaan, päinvastoin; kansa pitäisi siitä, että saisi jotakin
-kaunista katsellakseen."
-
-Herttuatar puri huultaan ja katsoi viisaimmaksi vaieta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kruunausjuhlallisuuksien ajaksi sattuivat Distingin markkinat.
-[Saanut varmaankin alkunsa muinaisskand. _Dis_-haltiattaren kunniaksi
-pidetyistä käräjistä.] Läheltä ja kaukaa saapui yhtä mittaa
-kauppiaita, käsityöläisiä, ostajia ja myyjiä. Torille oli pystytetty
-markkinakojuja pitkiin riveihin, joissa turkkeihinsa kääriytyneet
-kauppamiehet myivät kankaita, korukaluja, kulta- ja hopeaesineitä,
-kupari-, läkki- ja tinatavaroita, aseita, pajakaluja, turkiksia ja
-tuhansia muita esineitä, jotka tuottivat kiiltävää ja kilisevää.
-Kalatorilla myytiin maan ja karjan tuotteita ja veden antimia, mutta
-siellä liikuskeli ainoastaan pikku eläjiä. Ylhäiset menivät suurelle
-torille, jossa saivat tunkeilla taajojen väkijoukkojen lävitse.
-
-Sinne lähtivät eräänä markkinapäivänä myös sisarukset Anna ja Märta
-Banér. Torilla tapasivat he monta ystävää ja tuttavaa ja ostelivat
-monia pikkuesineitä, jotka heti jakoivat köyhille kerjäläislapsille.
-Märta oli koonnut heitä koko parven ympärilleen ja tyydytti heidän
-toiveensa niin pitkälle kuin hänen varansa riittivät.
-
-"Antakaa minulle jotakin jalkaani", huusi muuan pikku ryysyläinen.
-
-"Minulle myös, minulle myös!" säestivät toiset.
-
-Anna seisoi kappaleen matkan päässä asesepän myymäkojulla. Hän oli
-ostanut harvinaisin heloin ja kaiverruksin koristellun tikarin,
-jonka aikoi antaa vanhimmalle veljelleen. Silloin nyki Märta häntä
-käsivarresta.
-
-"Katsos raukkoja", sanoi hän, "he käyvät melkein avojaloin paksussa
-lumessa. Eikö se ole hirveää?"
-
-"Menkäämme suutarille ja ostakaamme heille jalkineet... tule,
-ottakaamme lapset mukaan."
-
-Märta oli ihastunut, eivätkä lapset suinkaan vähemmän.
-Palvelijattaren opastamana menivät he suutarille, Anna ja Märta
-edellä, jälestä lapsia kymmenkunta. Kukaan ei pannut merkille upeasti
-puettua herrasmiestä, joka seurasi lapsia.
-
-Suutarin naama loisti ilosta, kun hän kuuli mistä oli kysymys. Hän
-lupasi hyvää tavaraa huokeaan hintaan.
-
-Valittiin heti jalkineet kaikille pienokaisille, ja monin
-suurkiitoksin riensivät he iloisina ja onnellisina tiehensä.
-
-Mutta kun Annan piti ottaa kukkaronsa maksaakseen, olikin se poissa.
-Oliko se varastettu, vai oliko hän unhottanut sen asesepälle?
-
-"Mitä nyt teemme?" kysyi Märta pelästyneenä.
-
-"Ottakaa minun kukkaroni", kuului ääni heidän takaansa, ja kun
-he kääntyivät, näkivät he hymyilevän, kumartelevan Potsmutschin.
-Puolalaisella oli kädessään kukkaro, jonka hän tahtoi antaa Annalle.
-
-Anna loi häneen kylmän ja ylvään katseen. "Oletteko seurannut tänne
-jälestämme?"
-
-"Niin, toivoin voivani olla hyödyksi."
-
-"Sellaisista pikku asioista selviydyn kyllä itsekin", sanoi Anna
-vetäisten rannerenkaansa ranteestaan. "Tämä vastaa velkaani monin
-kerroin", sanoi hän. "Ottakaa se, huomenna lunastan sen."
-
-Suutari tarkasti kalleuden ja kumarsi aivan maahan; hän ei tarvinnut
-lainkaan panttia...
-
-"Miksi en saanut tehdä teille pikku palvelusta?" kuiskasi puolalainen.
-
-"En ota vastaan mitään palveluksia muukalaisilta", vastasi ylväs
-neitsyt tarttuen sisarensa käsivarteen ja poistuen puodista.
-
-Puolalainen seurasi jälestä.
-
-Aivan puodin edustalla he kohtasivat kaksi ylioppilasta, jotka olivat
-sangen riemahtelevalla markkinatuulella.
-
-"Kas, kuinka kauniita tyttöjä!"
-
-"Pankaamme tasan!"
-
-Näillä tuumin aikoivat he eroittaa sisarukset toisistaan.
-
-"Uskaltakaapas vain koskea heihin", huusi palvelijatar ja alkoi
-peitota molempien ylioppilasten selkänahkaa.
-
-"Maltas sinä", huusi heistä toinen ja tarttui naiseen. Mutta tämä oli
-yhtä väkevä kuin urhokaskin ja antoi iskun iskusta.
-
-"Vetäkää miekkanne ja puolustakaa meitä", huusi Anna Potsmutschille,
-mutta käännyttyään hän huomasikin tämän kadonneen.
-
-"Hylkiö!" jupisi hän, ja nopeasti kuin ajatus vetäisi hän tikarin
-hameensa taskusta.
-
-"Hyvin tehty!" huusi toinen ylioppilaista. "Noin kaunis ja sittenkin
-niin sisukas!"
-
-"Mutta kuinka voi ruotsalainen ylioppilas niin unhottaa kunnian lait,
-että käy turvattomain naisten kimppuun?" kysyi Anna.
-
-"Onhan teillä turvanne! Jalo neitsyt, tahdotteko sanoa minulle
-nimenne?" sanoi ylioppilas.
-
-"Anna Banér."
-
-"Valtaneuvoksen tytär?"
-
-"Niin."
-
-"Sallitteko meidän saattaa teidät kotiin."
-
-"Päästäkää ensin irti palvelijattareni."
-
-He täyttivät heti hänen käskynsä.
-
-"Eiköhän ole parasta, että pujahdamme tiehemme?" kysyi Märta.
-
-"Ei, meidän on näytettävä, että luotamme heihin."
-
-Niin lähdettiin kotimatkalle. Ylioppilaat olivat neitsytten
-suojelusvartiona, ja se oli hyvin tarpeen, sillä alkoi hämärtää, ja
-paljon hylkyväkeä liikuskeli kaduilla. Erotessa kumarsivat he syvään,
-sisarusten rientäessä pihalle portista, joka heti sulkeutui heidän
-jälkeensä.
-
-"Sellainen tyttö!"
-
-"Lähtekäämme juomaan hänen maljansa!"
-
-"Ei, minä lähden kotiin unelmoimaan hänestä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kruunajaisten jälkeen seurasi juhlia perätysten. Päivälliset ja
-hovitanssiaiset vaihtelivat keskenään, eikä herttuakaan kieltäytynyt
-olemasta mukana.
-
-Anna Banérin reipas menettely oli tullut tunnetuksi, ja siitä
-puhuttiin paljon. Häntä ylistettiin yhtä paljon kuin halveksittiin
-Potsmutschin arkaa pelkuruutta. Turhaan tämä puolustautui sillä, että
-oli ollut aseeton ja sentähden rientänyt noutamaan sotamiehiä avuksi.
-Kukaan ei kallistanut sille korvaansa, ja pilkkasanat satelivat hänen
-ympärillään.
-
-Eräässä linnan juhlassa olivat Kustaa Brahe ja Kustaa herttua
-härnäilleet häntä, ja hän huusi suutuksissaan: "Kolmea vastaan
-kerrallaan en ole koskaan taistellut, mutta kahdesta ruotsalaisesta
-aina selviän, olkootpa he kuinka pöyhkeitä ja ylväitä tahansa."
-
-"Varokaa, ettette lupaa enempää kuin voitte täyttää!" puuskahti
-Kustaa Brahe.
-
-"Toivoisin, että minut käsitetään sanalleen."
-
-Kustaa herttua ilmoitti tästä Anna Banérille. Hän pyysi neitsyeltä
-lupaa vaatia hävyttömän puolalaisen kaksintaisteluun.
-
-"Ei", vastasi Anna varmasti. "Tahdon itse rangaista häntä."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Antaa sen jäädä salaisuudekseni!"
-
-Annalla oli sen jälkeen pitkä keskustelu isänsä kanssa, hän puhui
-puolalaisen sietämättömästä julkeudesta ja että Kustaa herttua halusi
-manata hänet kaksintaisteluun.
-
-"Jollei se olisi moiselle hylkiölle liian suuri kunnia, rankaisisin
-itse häntä", vastasi kreivi.
-
-"Sinä, rakas isä! Ei, ei, tyttäresi voi itsekin kostaa puolestaan."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Näinä päivinä pidetään täällä turnajaiset, ja sinä olet itse
-opettanut minulle miten vihollinen syöstään satulasta; ei suinkaan
-sinustakaan Potsmutschi istu siinä niin lujassa."
-
-"Ei, kautta taivaan!" vastasi Kustaa herra hymyillen. "Ja totta on,
-ettei häntä voisi pahemmin nolata. Mutta pelkään, ettei äitisi tule
-kuunaan suostumaan."
-
-"Rakas isä, hän ei saa tietää mitään ennenkuin olen voittanut."
-
-"Oletko varma, että turnajaisista tulee mitään?"
-
-"Aivan varma; Potsmutschi kertoi minulle kuulleensa siitä kuninkaalta
-itseltään; hän aikoo olla mukana ja pyysi, että saisi kantaa minun
-värejäni."
-
-"Häpeämätön!"
-
-"Minä vastasin, että ne on jo saanut toinen."
-
-"Milloin turnajaiset ovat?"
-
-"Ensi viikolla."
-
-"Hyvä, siihen mennessä harjoittelemme." Niin he tekivätkin.
-
-Sigismund oli ihastunut turnajaisten hommaamiseen. Mitään
-säästämättä koetettiin ne saada niin loistaviksi kuin mahdollista.
-Ne oli pidettävä kaupungissa markkinatorilla, jonka siihen täytyi
-olla tyhjennetty. Rata aidattiin, laitettiin lavat hoville,
-palkintotuomareille ja lukuisille muille katsojille.
-
-Vihdoin oli päivä käsissä, kirkas, keväisen päiväpaisteinen päivä.
-Molemmat hovit tulivat suurella loistolla ja upeudella, sen
-jälkeen leskikuningattaret ja korkeat vieraat, naiset vaunuin,
-herrat ratsain, kaikilla lukuisat ja loistavat seurueet. Jalokivet
-säkenöivät, kulta välkkyi, silkki kahisi, liehuivat sulkatöyhdöt ja
-korukirjailut kimmelsivät. Silkkisametti solui kaikissa väreissä
-vartaloilla, milloin hienoilla ja solakoilla, milloin jyrkeän
-tanakoilla, ja saattoi tuskin arvioida sitä kallisarvoisten turkisten
-paljoutta, joka oli katseltavana.
-
-Mutta kauniimpi, loistavampi kaikkea muuta oli talvipäivän
-kevätkirkas aurinko, joka siroitteli säderunsauttaan lukemattomille
-välkkyville kypäreille, haarniskoille ja keihäille ja ilosta
-loistaviin ihmissilmiin.
-
-Yleisen tavan mukaan astuivat esiin airuet ilmoittaen missä
-järjestyksessä taistelijat esiintyivät, ja torventoitotuksin
-julistettiin aseleikit alkaneiksi.
-
-Ruotsalaiset ritarit taistelivat vastatusten, kukin kantaen sydämensä
-naisen värejä, kaikki osoittaen suurta taitavuutta ja saavuttaen
-yleistä hyväksymistä. Kuningatar jakoi itse palkinnot ja koristi
-monen ritarin pään tuorestuoksuisin laakerein, kun voittajat
-polvistuivat hänen eteensä ja laskivat miekkansa maahan.
-
-Oli herättänyt hieman kummastusta ja paljon naurua se, ettei kukaan
-puolalaisista herroista ottanut osaa turnajaisiin. Ruotsalaiset
-kuiskailivat naureskellen keskenään, puolalaisten arkuus ja heikkous
-miekkailutaiteessa oli yleisesti tunnettu.
-
-Leikki läheni loppuaan, eikä luultu enää kenenkään ilmoittautuvan
-kilpailuun, kun muuan puolalainen ratsasti radalle kallisarvoisissa
-varustuksissaan ja alaslasketuin kypärinsilmikoin ja kauniilla
-latinankielellä vaati taisteluun sen ritarin, joki kantoi olallaan
-vaaleanpunaista nauharuusuketta.
-
-Heti avasivat ulkopuolella odottelevat kujan, ja radalle, lasketti
-ilmeisesti sangen nuori ratsastaja.
-
-Hän kumarsi kohteliaasti, kääntyi sen jälkeen vastustajaansa ja sanoi
-nauharuusukkeeseen viitaten:
-
-"Ottakaa se, jos voitte!"
-
-"Suuri Jumala!" kuiskasi Kristina rouva tyttärelleen. "Se on Anna!"
-
-"Mahdotonta, rakas äiti!"
-
-"Sanon sinulle, että hän se on."
-
-Puolalainen tuijotti ratsastajaan. "Poikanen vain!" sanoi hän.
-"Syyttäköön itseään!" Näin jupisten ratsasti hän radan äärimäiseen
-päähän.
-
-Nuori ruotsalainen hoiti ihmeteltävän helposti hevostaan ja teetti
-sillä muutamia kauniita pyörähdyksiä.
-
-Puolalainen istui jäykkänä satulassaan, ruotsalainen keveästi ja
-vapaasti.
-
-Merkin saatuaan syöksähtivät he toisiaan vastaan. Peitsenisku vain,
-ja puolalainen lennähti pallona satulasta radalle.
-
-Nuori ruotsalainen, joka oli aivan vahingoittumaton, hyppäsi heti
-alas ratsailta ja riensi nostamaan kaatuneen vastustajansa kypärin.
-
-Kyllähän Potsmutschi tunnettiin.
-
-Sen jälkeen kohotti ruotsalainen oman kypärinsä, ja aalloten
-valahtivat hänen tuuheat, vaaleat kutrinsa alas ritarin puvulle.
-
-"Neitsyt Anna Banér!" kajahti innostunut huudahdus.
-
-Silloin otti hän pienen hajuvesipullon ja antoi sen kaatuneelle.
-"Kas tässä, otin sen mukaani teitä varten!" Näin sanoen hän riensi
-kuningattaren luo ja polvistui. Kuningatar nosti hänet pystyyn ja
-syleili häntä.
-
-Suosiohuudot eivät tahtoneet ottaa loppuakseen, ja nolattuna ja
-nöyryytettynä hiipi Potsmutschi tiehensä.
-
-Kustaa Brahen katse etsi melkein vaistomaisesti prinsessaa; hän
-näki sanomatonta halveksumista siinä katseessa, jonka tämä loi
-puolalaiseen, ja epäluulot hälvenivät kuin savu tuuleen, ja hän
-päätti heti Tukholmaan palattua puhua ratkaisevan sanan hänen
-kanssaan.
-
-Vihdoinkin juhlat lähenivät loppuaan. Herttua sanoi kylmät
-jäähyväiset ja palasi Nyköpingiin. Kaksi päivää sen jälkeen palasi
-kuningas Tukholmaan, ja pian oli Upsala päässyt rauhaan vieraistaan.
-
-
-
-
-9.
-
-KATOLINEN HALLITUS.
-
-
-Neuvosto oli pelännyt herttuaa, ja lujalla tahdollaan oli Kaarle
-saanut hyväksytyksi Upsalan päätökset.
-
-Sigismund ei ollut ryhtynyt mihinkään uskottujensa, Malaspinan,
-sihteeri I. Bultin ja Tarnovskin kanssa. Nämä neuvoivat taipumaan
-olosuhteiden pakosta, aina siinä takatarkoituksessa, että mitä
-annettiin toisella kädellä, se saatettiin toisella ottaa takaisin.
-Kunhan vain olisi päästy herttuasta, kylläpähän sitten aina neuvoston
-kanssa selvittäisiin!
-
-Neuvoston joukossa oli kuninkaalla vain yksi ainoa ystävä,
-Klaus Fleming. Hän oli mainio sotapäällikkö, ovela ja tarkka
-suunnittelemaan, mutta samalla kursailematon ja karkea koko
-olemukseltaan. Kun hän oli lisäksi luihu luonnoltaan, miellytti häntä
-seista kuninkaan ja hänen katolisen joukkionsa suojelusmuurina.
-Heidän ei auttanut muuta kuin turvautua kaikessa häneen, joka tunsi
-ruotsalaiset olosuhteet.
-
-Kuningas, Malaspina, Tarnovski, kaikki kääntyivät hänen puoleensa,
-ja hän osasi tehdä itsensä välttämättömäksi kaikille. Malaspina
-neuvotteli hänen kanssaan, ja Klaus herra, joka oli herttuan
-verivihollinen, sanoi, että kunhan vain siitä "pirusta" vapauduttiin,
-saatiin tehdä mitä tahdottiin. Hän meni takuuseen, etteivät
-neuvosherrat sitten uskaltaneet hiiskahtaakaan.
-
-Ja tästä rauhoittuneena päätti pappisvaltias antaa roomalaisen kirkon
-siunauksen virrata tulvanaan kerettiläisten maahan. Sigismund antoi
-heti suostumuksensa, hän oli pakoitettuna tehnyt sitoumuksensa eikä
-ottanut sen rikkomista niin tunnolleen.
-
-Lofön kirkko vihittiin heti katoliseen jumalanpalvelukseen;
-Tukholmassa ostettiin tähän tarkoitukseen suuri talo, Vadstenan
-luostariin vihittiin uusi abbedissa ja kaikki poistetut katoliset
-menot otettiin jälleen käytäntöön. Tukholman linnankirkko jätettiin
-katolisten pappien huostaan, ja muissa pääkaupungin kirkoissa
-häirittiin monin tavoin luterilaista jumalanpalvelusta. Siitä
-valitettiin kuninkaallekin, mutta hän antoi ainoastaan kierteleviä
-tai äreitä vastauksia.
-
-Pääsiäisen lähetessä tahdottiin yleisölle tarjota jotakin uutta.
-Haalittiin sieltä täältä kokoon kaksitoista ryysyistä kerjäläistä,
-jotka olivat edustavinaan kahtatoista opetuslasta. Ja linnankirkossa
-kuningas sitten pesi ja kuivaili heidän jalkojaan. Tämän vanhan tavan
-oli osoitettava kansalle, kuinka nöyrä ja kristillismielinen heidän
-kuninkaansa oli. Kerjäläiset olivat tyytyväiset runsaaseen ateriaan,
-jonka saivat palkakseen, mutta yleisössä ilveily herätti naurua.
-
-Mutta Malaspina tahtoi tehdä valloituksiaan rynnäköllä, ja sentähden
-annettiin isku toisensa jälkeen. Pitkänäperjantaina haudattiin
-vanhan tavan mukaan puukuva, joka edusti Kristuksen persoonaa. Papit
-toimittivat nämä pyhät maahanpaniaiset suurella juhlallisuudella,
-lauluin ja suitsutuksin, ja suunnattomat kansanjoukot virtailivat
-katselemaan.
-
-Nyt alkoivat jo pormestarit ja raatimiehet heristellä korviaan. Tämä
-meni melkein liian pitkälle.
-
-Mutta ei mitta ollut täysi vieläkään.
-
-Pääsiäisaamuna neljän aikaan, kun monet vielä makasivat suloisinta
-untaan, ammuttiin linnanpihassa useita tykinlaukauksia, ja sinne
-asetetut heitukat ammuskelivat hyvän aikaa käsipyssyillään.
-
-Kaupungissa syntyi oikea pakokauhu, puolialastomat ihmiset
-harppailivat pitkin katuja. "Ryssät ovat kimpussamme! Ryssät ovat
-kimpussamme!" huudettiin ja paruttiin kaikkialla. Äidit tulivat
-lapset käsivarsillaan ja kaatuivat kadulle tainnoksiin.
-
-Toiset luulivat valkean olevan valloillaan ja riensivät pelastamaan.
-
-Mutta kun asian oikeasta laidasta päästiin perille, silloin muuttui
-pelästys syväksi suuttumukseksi. Yksin tyynimmätkin murisivat
-tyytymättöminä. Tällaista elämää ei saattanut sietää.
-
-Puolipäivä-jumalan palveluksessa kiitti Schepperus Jumalaa siitä,
-että paavilliset eksytykset nyttemmin olivat niin tunnetut, että
-niille nauroivat lapsetkin. Edelleen kiitti hän siitä, että kristitty
-saattoi sanasta saada parempaa lohdutusta kuin paavilaisten
-turhamaisista näytelmistä ja kuolleista kuvista. Hän surkutteli
-kuningasta ja kuningatarta, jotka olivat eksytetyt, samoin niitä
-kahtatoista kerjäläistä, jotka olivat antautuneet jumalattomaan
-jalkojen pesuun ja siten luopuneet evankelisesta uskostaan.
-
-Schepperuksen hyökkäykseen vastasi katolinen pappi Justus toisena
-pääsiäispäivänä Linnankirkossa selittäen, ettei koko Svean
-valtakunnassa ollut kuuteenkymmeneen vuoteen ollut ainoatakaan oikeaa
-pappia; viimeinen arkkipiispanvaali oli ainoastaan merkityksetön
-seremonia j.n.e.
-
-Neljäntenä pääsiäispäivänä vastasi Schepperus Suurkirkossa ja vertasi
-silloin katolista seurakuntaa Belialiin ja sen kirkkoa Babelin
-porttoon.
-
-Nyt paloi sota ilmiliekein, saarnastuoleista purkivat protestantit
-ja katoliset toisilleen kaiken sapen, mikä kiehui heidän sisällään;
-eivät he enää saarnanneet rauhan ja sovinnon sanomaa, vaan
-leppymättömän vihan ja koston oppia.
-
-Sigismund kirjoitti heti arkkipiispalle; hänelle kuului tämän
-vallattomuuden hillitseminen.
-
-Angermannus selitti Tukholman papeille, kuinka epäkristillisesti he
-olivat käyttäytyneet, ja nämä lupasivat vastedes olla puuttumatta
-persoonallisuuksiin. Ja niin palasi toistaiseksi ainakin näennäinen
-tyyneys.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vierasten joukossa Upsalassa oli ollut myös Brandenburgin rajakreivi.
-Hän oli jo saapumisestaan saakka omistanut Anna prinsessalle
-palvontansa, mutta kukaan ei ollut kiinnittänyt siihen huomiotaan.
-
-Tukholmaan saavuttua pyysi hän kuninkaalta prinsessan kättä, ja
-kuningas lupasi puhua hänen puolestaan.
-
-Mutta ennenkuin tämä oli vielä tapahtunut, lähetti joku tuntematon
-henkilö prinsessalle kirjeen ilmoittaen, että Kustaa Brahe piti
-rikollista yhteyttä erään porvarillissyntyisen naisen kanssa; mutta
-ei siinä kyllin, eräs nainut jalosukuinen rouva oli lisäksi hänen
-salainen rakastajattarensa. Viimeisen ilmiannon todistukseksi seurasi
-muutamia kirjeitä Kustaa herran omasta kädestä. Anna tunsi käsialan,
-mutta näin suurta petollisuutta ei hän ollut odottanut. Hänen
-sydämensä kutistui kokoon, eikä hän tiennyt, voiko enää elääkään niin
-suuresti petyttyään.
-
-Muutaman päivän kuluttua esitti Sigismund rajakreivin kosinnan ja
-puhui, miten tämä oli mieltynyt ja ihastunut prinsessaan.
-
-Anna hämmästyi, mutta vastasi heti: "Rajakreivi on itse tuonut
-tänne tiedon suuresta perinnöstä, jonka vihdoin olemme saaneet
-isoäidiltämme Bona Svorznalta."
-
-"Siitä saamme kiittää hänen pyhyytensä mahtavaa vaikutusta", lisäsi
-Sigismund vilkkaasti.
-
-"Aivan niin, mutta etkö luule, että rajakreivi juuri sentähden...?"
-
-"Oh, se on arvoton ajatus."
-
-"Jollei se ole hänen, on se paavin lähettilään."
-
-"Et tiedä kuinka väärin teet hänelle. Mutta mitä minun on vastattava
-rajakreiville?"
-
-"Sellainen liitto on mahdoton välillämme."
-
-"Miksi niin?"
-
-"Unhotat meidän eri uskontomme."
-
-"Rakas sisareni", sanoi Sigismund tarttuen hänen käteensä, "olemme
-toivoneet, että rukouksistamme heltyisit ja kääntyisit ainoaan
-autuaaksitekevään kirkkoon."
-
-"Sentähden kai jo Puolassa eroititte evankelisen pappinikin."
-
-"Täytyihän minun veljenäsi ajatella iäistä autuuttasi."
-
-"Tahdon tulla autuaaksi omalla uskollani."
-
-"Mutta rajakreivi..."
-
-"Odotas! Taannoin puhuit suuresta vajauksesta valtiorahastossa."
-
-"Sitä ajattelen alinomaa; olen lainannut siitä enkä näe mitään
-mahdollisuutta maksamiseen."
-
-"Voit tehdä sen, jos luovutan sinulle osani neapelilaisista
-alusmaistani!"
-
-"Tahdotko tehdä sen?"
-
-"Teen sen sillä ehdolla, että Puolaan palattuani saan takaisin
-evankelisen pappini."
-
-"Mutta rajakreivi, mitä hän on sanova?"
-
-"Luultavasti jättää hän kosintansa sikseen, jollei, ei häntä koske
-se, mikä on tapahtunut ennen kihlausta."
-
-"Otatko siis hänet?"
-
-"Meidän täytyy ensin oppia toisemme tuntemaan, sittenpähän nähdään."
-
-Kaikesta huolimatta rajakreivi uudisti suullisesti kosintansa ja
-samalla vakuutti prinsessalle täydellisen uskonnonharjoituksen
-vapauden. Kaikissa lausunnoissaan ja koko esiintymisessään
-osoittautui hän sivistyneeksi, valistuneeksi mieheksi. Anna tunsi
-häntä kohtaan kunnioitusta, melkeinpä ihailuakin. Sellaisen
-miehen kosintaan ei saattanut vastata suorastaan hylkäävästi, ja
-niin ehdotti hän vuoden ajatusaikaa, jonka jälkeen he tekisivät
-päätöksensä. Rajakreivi vastasi, että vaikkei hän katsonut
-tarvitsevansa mitään ajatusaikaa, tahtoi hän kuitenkin taipua
-prinsessan tahtoon, ja sen jälkeen he erosivat toisistaan.
-
-Samana päivänä kuiskailtiin hovissa miehestä mieheen, että prinsessa
-oli kihloissa, että hän oli luvannut kääntyä katoliseen uskoon, ja
-että rajakreivi oli matkustanut kotiin valmistamaan morsiamensa
-arvokasta vastaanottoa.
-
-Seuraavana aamuna varhain tuotiin prinsessalle kirje, ja tuoja
-odotti vastausta. Kirje oli Kustaa Brahelta, joka pyysi yksityistä
-keskustelua niin pian kuin mahdollista.
-
-"Tiesin sen", tuumi Anna pamppailevin sydämin. "Nyt hänen täytyy
-tulla!"
-
-Hän määräsi kohtauksen kymmenen ajaksi omissa huoneissaan. Kustaa
-herra tuli, mutta ei tyynenä ja kylmänä kuten hän oli odottanut, vaan
-kiihtyneenä, leimuavin katsein. Sellaisena ei hän ollut nähnyt häntä
-koskaan. Tarjoamatta kättään viittasi hän häntä istumaan lähelleen.
-
-"Pyydän teidän korkeudeltanne luvan seista", sanoi hän. "Ja pyydän
-anteeksi, jollen voi esiintyä niin tyynesti kuin pitäisi."
-
-"Miksi olette tullut tänne?" kysyi Anna kummissaan. "Kenties
-lykkäämme johonkin toiseen päivään...?"
-
-"Ei, nyt tai ei koskaan! Olen jo liian kauan kärsinyt sieluntuskia,
-jotka ovat olleet minut surmaamaisillaan."
-
-"Ja tahdotteko minulta niille parannusta?"
-
-"Sitä en ole odottanut enkä toivonut. Pyydän vain tietää, miksi
-olette ryöstänyt elämäni kaiken ilon ja onnen; miksi olette riistänyt
-uskoni häneen, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta maailmassa
-ja joka oli vannonut pysyvänsä minulle uskollisena. Te ette
-tiedä kuinka se halveksuminen, jolla hänestä puhutaan, on vienyt
-kaiken elämäniloni! Minkä arvoinen on rakkaus, joka ei perustu
-kunnioitukseen, sanoi hän jo lapsena; miksi on neitsyt pettänyt ne
-pyhät lupaukset, jotka silloin antoi?"
-
-Anna oli käynyt kalmankalpeaksi, mutta hän sanoi tyynellä ja
-lujalla äänellä: "Muistatteko ensimäisen lupauksen, jonka annoimme
-toisillemme?"
-
-"Lupasimme rajattomasti luottaa toisiimme."
-
-Anna katsoi vakavasti häneen, nyt oli Kustaan vuoro luoda silmänsä
-maahan.
-
-"Tiedän kyllä", sanoi Anna, "että panettelu on tahrannut nimeäni,
-mutta minä nauroin sille, koska se oli ansaitsematonta... Ei
-pälkähtänyt päähänikään, että luulisitte minun rakastuvan johonkin
-Potsmutschiin!"
-
-"Anna!" huudahti nuori mies.
-
-Anna teki torjuvan liikkeen. "Olen pysynyt lujana uskossani, sen
-tähden on tahdottu alentaa naisellista arvoani; mutta en ole antanut
-myöten, kärsimyksistäni en ole sanonut sanaakaan. Ymmärsin kyllä,
-että panettelulla tarkoitettiin myös eroittaa meidät, mutta niin
-luja oli uskoni teihin, että sanoin itsekseni: vaikka kaikki muut
-ajattelisivat pahaa minusta, Kustaa Brahe ei sitä tee!"
-
-"Oi, Jumalani!" huudahti Kustaa peittäen kasvonsa käsiinsä.
-
-"Kun tulimme tänne, etsi katseeni häntä, ja kun läksin laivalta
-hänen käsivarressaan, silloin tunsin päässeeni rauhansatamaan
-lapsuuteni lemmityn luo. Olen sitten nähnyt sinun epäluulojesi
-heräävän, ja ihmettelen kuinka saatat uskoa minun rakastavan moista
-narria, vahanukkea. Mutta sinä olit sokaistu, et uskonut enää naisen
-kunniaan."
-
-Kustaa lankesi hänen jalkoihinsa. "Voitko antaa anteeksi?"
-
-"Nouse, Kustaa Brahe, olen tehnyt selvän puolestani, nyt on sinun
-vuorosi!"
-
-"En voi, en saata tällä hetkellä."
-
-Anna kääntyi hänestä pois ja meni pöydän luo.
-
-Hän seurasi jälestä. "Miehen elämässä on suhteita, joita ei aina voi
-ilmaista."
-
-"Tunnetko nämä kirjeet?"
-
-"Kyllä... Varmaankin ovat ne varastetut!"
-
-"Ja nämä ilmiannot, ovatko ne tosia?" kysyi Anna luonnottoman
-tyynesti.
-
-"Kuka, kuka on voinut..."
-
-"Luultavasti sama käsi, joka on koettanut mustata minua sinun
-silmissäsi. Hyvästi, Kustaa, kiitos kaikesta menneestä, unhota minut
-ja tule onnelliseksi..."
-
-Kyynelet tukehuttivat hänen äänensä, Kustaa makasi hänen jaloissaan
-ja piteli hänen kättään omassaan. "Et tiedä, kuinka suuresti sinua
-rakastan, anteeksi, Anna, anteeksi!"
-
-"Naissydän on sangen heikko", sanoi Anna. "Tunnen tällä hetkellä,
-että voisin antaa anteeksi. Mutta en voi koskaan unhottaa, ja
-sentähden on parasta, että eroamme. Nouse, Kustaa Brahe, ja ole mies!"
-
-"Onko tämä viimeinen sanasi?"
-
-"Eikö se ole parasta meille molemmille?"
-
-"Sinä aiot mennä rajakreivin kanssa naimisiin?"
-
-"Maailma saa uskoa niin, sinulle sanon: en mene koskaan naimisiin."
-
-"Anna, suo minun ainakin koettaa saada takaisin sinun kunnioituksesi
-ja -- rakkautesi!"
-
-Anna hymyili kyyneltensä lomitse. "Mene nyt, muuten saavat ihmiset
-uutta juoruttavaa." Hän ojensi kätensä. "Tästedes kohtaamme toisemme
-ystävinä."
-
-"Minun pitäisi tuntea itseni onnettomaksi", sanoi Kustaa. "Mutta sinä
-olet antanut takaisin uskoni sinuun, ja minä tunnen voimaa aloittaa
-uutta elämää."
-
-Hän poistui, ja Anna itki, itki kuin sydän olisi pakahtumaisillaan.
-"Kuinka ihmeellinen onkaan elämä; ensi nuoruudessa tulvii elämä yli
-äyräittensä, mutta kun se on mennyt, lakastuvat ruusut, ja ainoastaan
-okaat jäävät jälelle... Ei, ei", huudahti hän, "en tahdo menettää
-rohkeuttani, minun täytyy olla vahva ja täyttää velvollisuuteni
-viimeiseen saakka".
-
-Kuningatar synnytti lapsen, joka valitettavasti oli vain tyttö. Mutta
-sitä kastamaan kutsuttiin Roomasta erityinen lähettiläs Opolinski,
-joka samalla paavin puolesta vapautti kuninkaan kerettiläisille
-tekemistään valoista. Lähettiläs Opolinski sanoi, että kadotetut
-ruotsalaiset oli pelastettava keinoilla millä tahansa, ja kuningas
-lupasi niin lähettiläälle kuin itselleenkin tehdä kaiken voitavansa
-perinpohjin hävittääkseen evankelisen opin.
-
-Vala ei siis enää sitonut, nyt oli käytävä taisteluun elämästä ja
-kuolemasta. Ja kohta Upsalasta palattuaan oli kuningas lähettänyt
-erään uskottunsa, Hannu Weyerin, Puolaan noutamaan enemmän sotaväkeä.
-Asia oli pidetty salassa, mutta kun myöhemmin Otto Yxkull lähetettiin
-samalle asialle, herätti se epäluuloja. Kyseltiin, urkittiin, eikä
-pian ollut mikään salaisuus, että Danzigissa varustettiin laivoja
-ja sotaväkeä, jonka oli tultava auttamaan Sigismundia kapinallisten
-alamaistensa kurittamisessa.
-
-Pian tiesivät kaikki, että kuningas oli lisännyt vartioväkeään
-ainakin sataan heitukkaan. Niiden ylimielisyys kasvoi
-kasvamistaan. Tappelut ja verenvuodatukset kuuluivat säännölliseen
-päiväjärjestykseen. Evankeliset papit eivät olleet enää varmat
-hengestään ja jäsenistään, varsinkaan Schepperus ei uskaltanut
-lähteä kotoaan. Monet papeista pakenivat suuriruhtinaskuntaan, jossa
-tiesivät olevansa turvassa.
-
-On itsestään selvää, että nämä olosuhteet herättivät mitä suurinta
-levottomuutta pääkaupungissa. Neuvosto lähetti kuninkaalle kirjelmän,
-jossa pyysi häntä, ettei hän millään muotoa kutsuisi maahan vierasta
-sotaväkeä, valtakunnan vahingoksi ja häpeäksi. Ruotsilla oli
-riittävän suuri laivasto viemään kuninkaan takaisin Puolaan. Samoin
-teki neuvosto huomautuksia niistä uskonnollisista toimenpiteistä,
-joihin oli ryhdytty vastoin Upsalan päätöksiä.
-
-Herttuakin katsoi hyväksi selittää korkealle veljenpojalleen, miten
-uskaliasta oli toimia vastoin vannottuja lakeja ja sitoumuksia.
-
-Mutta kaikki turhaan!
-
-Tähän asti oli neuvosto tahtonut välttää yhteistoimintaa herttuan
-kanssa, olipa heidän välillään ollut kiihkeitä riitojakin. Mutta kun
-levisi huhu, että puolalainen laivasto oli tulossa, silloin saivat
-kaikki arvelut väistyä. Neuvosto kirjoitti herttualle ja kysyi mitä
-hänen mielestään oli tehtävä.
-
-Mihinkään yksimieliseen päätökseen ei kuitenkaan päästy, ja
-kesäkuun alussa saapuivat puolalaiset laivat. Sotaväki nousi maihin
-Eläintarhaan, johon leiriytyi.
-
-Puolalaiset olivat puetut koreaan ja kalliiseen asuun. Mutta koko
-sotavoima nousi ainoastaan kolmeentuhanteen mieheen, eikä niin pieni
-sotavoima pystynyt muuhun kuin herättämään ruotsalaisten suuttumusta
-ja harmia. Jopa naureskeltiinkin hänen epäviisaille ja pettäville
-laskelmilleen.
-
-Herttuan neuvosta ryhtyi neuvosto siihen viisaaseen toimenpiteeseen,
-että kutsuttiin muutamia satoja taalalaispoikia turvaamaan Tukholmaa.
-Kaupungin asujamet puolestaan irroittivat katukiviä ja veivät
-taloihinsa, voidakseen tarpeen vaatiessa puolustautua. Tappeluja oli
-joka päivä, ja murhiakin tapahtui usein, mutta kansan vapaus oli
-täydesti taattu.
-
-Hovissa oltiin kuin ukkosen lyömät. Nyt ei ollut mitään muuta
-pelastusta kuin pako. Malaspina neuvoi siihen, kuningatar ikävöi
-pikku tyttärensä luo, ja Sigismund tunsi itsensä kykenemättömäksi
-saattamaan tahtonsa voimaan.
-
-Katukahakat eivät rajoittuneet heitukkain ja alemman kansan
-keskuuteen, niitä tapahtui etevimpäin porvarienkin ja aatelismiesten
-kesken. Eikä kansaa pystytty kurittamaan, sillä vähääkin puolalaista
-sotaväkeä alkoi nälkä panna niin koville, että se rupesi napisemaan.
-
-Vihdoin päätti Sigismund lähteä niin pian kuin mahdollista. Mutta
-silloin nousi kysymys, kuinka hallitusta oli hoidettava hänen
-poissaollessaan.
-
-Tiedettiin aivan hyvin, että herttua tahtoi valtionhoitajana hallita
-valtakuntaa kuninkaan sijassa ja neuvoston myötävaikutuksella. Mutta
-neuvosto tahtoi hallita itse, ja kun ei käynyt laatuun aivan sulkea
-pois herttuaakaan, ehdotettiin, että hän ensimäisenä miehenä kuuluisi
-neuvostoon, mutta ei siltä saisi enemmän sananvaltaa kuin muutkaan.
-Eerik Sparre oli laatinut ehdotuksen neuvoston mielen mukaiseksi
-hallitusmuodoksi. Sigismund hyväksyi sen ja pyysi Kaarlenkin
-hyväksymistä. Mutta Kaarle kieltäytyi, hän ei tahtonut ketään
-alempiarvoisia rinnalleen.
-
-Syntyi pitkät neuvottelut ja kinastelut. Lopulta kuningas
-neuvonantajilleen teki sen valtioviisaan päätöksen, että samainen
-Kaarle herttuan hylkäämä ehdotus oli sittenkin pantava voimaan.
-
-Mutta ettei neuvostokaan saisi liian suurta valtaa, asetettiin
-jokaiseen neuvoskuntaan erityiset päämiehet, joiden oli välittömästi
-käännyttävä kuninkaan puoleen, sivuuttaen hallituksen ja neuvoston.
-Näiden virkamiesten etunenään asetettiin Klaus Fleming; hän oli
-samalla kertaa Suomen maaherra, valtamarsalkka ja yliamiraali.
-Muiksi maakuntien päämiehiksi asetettiin hänen ystäviään ja
-sukulaisiaan, Länsi-Göötanmaalle Eerik Stenbock, Itä-Göötanmaalle
-Arvid ja Smålantiin Kaarle. Eerik Sparrea ei uskallettu syrjäyttää,
-ja kun hän sitä paitsi oli Flemingin sisarenpoika, määrättiin hänet
-Vestmanlannin ja Taalainmaan päämieheksi.
-
-Eerik Brahe, katolikko, pantiin vastoin Upsalan päätöstä Tukholman
-linnanherraksi ja Uplannin ja Norrlannin päämieheksi. Näön vuoksi
-määrättiin Kustaa Brahe hänen vakinaiseksi apulaisekseen.
-
-Nyt katsottiin kaiken olevan hyvässä järjestyksessä ja saatettiin
-ajatella lähtöä kotimatkalle. Lähtöpäiväksi määrättiin heinäkuun 14
-päivä.
-
-Suuri oli Sigismundin hämmästys, kun Anna prinsessa pyysi saada
-Stegeborgin linnan haltuunsa; hän oli päättänyt, ettei lähdekään
-matkalle.
-
-Sigismund koetti turhaan järkyttää hänen päätöstään. "On mahdollista,
-että myöhemmin palaan Puolaan", sanoi hän. "Nyt tahdon jäädä
-Ruotsiin."
-
-Vihdoin oli päivä käsissä. Laivasto oli ankkuroituna Tukholman
-silloisessa laiturissa, ja sotamiehet päällikköineen olivat jo
-nousseet laivoihin. Töllistelevä väkijoukko katseli suureksi
-huvikseen, kuinka munkit ja papit joukoittain tallustivat laivoihin.
-Pilkkasanoja ja uhkauksia sateli heidän jälkeensä.
-
-Kun vihdoin saapui kuningas ja kuningatar, koko hovin ja
-neuvosherrojen seuraamana, hiljeni väkijoukko, niin että kuului
-ainoastaan sieltä täältä muutamia huomautuksia. Mutta kun purjeet
-alkoivat pullistua ja kunnialaukaukset paukkuivat, silloin hurrattiin
-kaikin voimin, hurrattiin ilosta, kun vihdoinkin oli päästy koko
-joukkueesta.
-
-Laivat lähtivät hiljaa liikkeelle. Pitkälle eivät ne kuitenkaan
-olleet ehtineet merelle, kun nousi myrsky, joka pakotti laivaston
-etsimään suojaa maankatveesta. Yli puolen kuukautta vitkasteltuaan
-pääsivät he vihdoin jatkamaan matkaa omille mailleen.
-
-
-
-
-10.
-
-LUOSTARISSA.
-
-
-Niin, muuan puolalainen naishenkilö, joka oli tullut kuningatar Annan
-mukana Ruotsiin, oli Malaspinan tahdosta nimitetty abbedissaksi
-Vadstenaan.
-
-Tavattoman helposti oli hän oppinut ruotsinkielen, ja siitä, joka
-oli nähnyt Richissa Evandin salamoivat silmät, hänen kuninkaallisen
-ryhtinsä ja toisin vuoroin hänen kissamaisen notkeutensa, näytti
-selvältä, että hän oli luotu kutsumukseensa.
-
-Miellyttävällä esiintymisellään oli hän ihmeen pian onnistunut
-kokoamaan ympärilleen koko joukon nuoria tyttöjä ylhäisistä
-ruotsalaisista perheistä. Väitettiin tosin, että oli tarkoitus
-kasvattaa heitä elämää varten. Mutta Richissa sanoi tahtovansa tehdä
-sen myös iäisyyttä varten, ja sitä ei kukaan voinut panna pahakseen,
-kun hän ei koskaan ilmaissut salaista aikomustaan tehdä heistä nunnia.
-
-Hän oli syntyisin ylhäisestä, mutta köyhästä suvusta ja oli jo
-aikaisin joutunut nunnaksi. Ja Malaspinan puoltosanan sai hän yhtä
-paljon uskonnollisen innostuksensa kuin tavattoman kauneutensakin
-tähden.
-
-Kuinka ihmeteltävästi hän osasikaan innostaa nuorta parvea, joka oli
-houkuteltu Vadstenan luostariin; se ei ollut mitään tyyntä intoa,
-heidän hartaudenharjoituksissaan oli hehkua ja intohimoa, eikä
-ollut mitään tavatonta, että messun loputtua milloin mikin makasi
-taintuneena kirkon lattialla.
-
-Mutta messun toimittikin pater Edil, kaunis, ihailtava pater Edil!
-
-Sorja vartalo, kiharainen tukka, kauniit, tummat silmät, mutta ennen
-kaikkea kirkas, sointuisa ääni lumosi ja hurmasi kaikki, jotka sen
-kuulivat; ei nähty konsanaan ainoankaan kasvateista jäävän pois
-messusta tai lyövän laimin rippiään.
-
-Hyvin luultavaa on, että he keksivät milloin mitäkin pikku
-syntiä, saadakseen soimata itseään jostakin, joka antoi aihetta
-synninpäästöön. Ja sen annettuaan oli hänellä aina jotakin sanottavaa
-kullekin erikseen, joko sananlasku tai jotakin muuta, joka sai nuoren
-sydämen ihastuksesta sykkimään, kenties enimmän sentähden, että se
-oli jotakin erityisesti heidän kesken, ja herkissä immenhaaveissa
-kehkeysi siitä kaikkia mahdollisia ilmalinnoja.
-
-Malaspina tiesi mitä teki asettaessaan pater Edilin prioriksi
-Vadstenan luostariin; hän laski edeltäpäin, että Richissa rakastuisi
-häneen ja mustasukkaisuus ajaisi hänet argussilmin vartioimaan
-kasvattejaan.
-
-Mutta oli vielä toinenkin syy Malaspinan menettelyyn. Pater Edilin
-oli hänelle lähettänyt suoraan itse suurinkvisiittori, joka oli
-sanonut toivovansa suuria nuoresta miehestä, mutta hänet oli ensin
-kasvatettava ja ennen kaikkea kesytettävä.
-
-Siinä oli syy, miksi hän sai tulla mukana Ruotsiin, ja miksi hänet
-pantiin prioriksi -- nunnaluostariin.
-
-Malaspina oli sanonut hänelle: "Koetusaikasi on lopussa vuoden
-kuluttua siitä, kun ensimäinen nunna vihitään, ja sinut kutsutaan
-toisiin tärkeämpiin tehtäviin."
-
-Pater Edil oli rajattoman vallanhimoinen, eikä häntä lainkaan
-miellyttänyt sulkeutuminen moniksi vuosiksi luostarimuurien sisälle.
-Kuta pikemmin nunnanvihkiminen tapahtui, silloin tiesi hän myös
-vapautuksen hetken, ja nuorelle paterille selvisi heti mitä hänen oli
-tehtävä.
-
-Kuinka sulavina ja suloisina sanat virtailivat hänen huuliltaan...
-hän näki pian, että kaikki sydämet oli paljon suuremmassa määrin
-voittanut opettaja kuin hänen oppinsa. Mutta mitäs siitä, kunhan hän
-vain saavutti maalinsa.
-
-Rukoushetket ja ripit vaihtelivat, pater Edil ehti saada uskomattomia
-aikaan, ja tuskin kuuden kuukauden kasvatuksen jälkeen halusi koko
-nuori parvi vihkiytyä nunniksi.
-
-Valppaudella ja, miksemme sitä sanoisi, mustasukkaisella
-mielenkiinnolla oli Richissa seurannut jatkuvaa työtä, joka aivan
-näkyvästi vei siihen maaliin, johon jokaisen uskollisen katolilaisen
-oli pyrittävä, mutta siitä huolimatta täytyi hänen öin ja päivin
-kysyä itsekseen:
-
-"Ketä heistä hän rakastaa?"
-
-Mutta kuinka hän vaanikaan, täytyi hänen myöntää, että hän kohteli
-heitä kaikkia samalla tavoin. Hän oli antanut jokaiselle noviisille
-käskyn tulla pitkien salarippien jälkeen hänen luoksensa vakavaan
-keskusteluun. Mutta kuinka taitavasti hän kysymyksensä asettelikaan,
-sai hän vain kuulla "jumalaisen paterin" yleistä epäjumaloimista,
-ja tämän innostuksen takaa kuvastui jokaisen mielestä tietoista tai
-tiedotonta toiveiden pettymystä. Kenessäkään ei näkynyt jälkiäkään
-voitonilosta, ja kuitenkin olisivat kaikki olleet valmiit menemään
-kuolemaan pater Edilin tähden.
-
-Kaikkein merkillisimmältä näytti hänestä se, että tämä innostus nousi
-yhä nousemistaan. Nuori parvi näytti odottavan, että pater vaatisi
-uhrin heidän joukostaan, ja he paloivat halusta noudattaa kutsua.
-
-Hänet, Richissa, pidettiin kaiken tämän ulkopuolella; vähitellen
-oli johto jäänyt yksin paterin haltuun, ainoastaan tavallisia
-tervehdyssanoja oli abbedissan ja paterin kesken vaihdettu
-kokonaiseen puoleen vuoteen.
-
-Poikkeuksena oli ainoastaan ensi kerta, jolloin he kohtasivat
-toisensa. Se tapahtui seuraavana päivänä Richissan luostariin
-tulon jälkeen. Hän oli mennyt kirkkoon; oli ihana suvipäivä, ja
-päivänpaiste lankesi säteilevänä Mariankuvaan, jolla oli lapsi
-sylissä.
-
-Silloin oli hän nuorekkaalla ylimielisyydellä heittänyt hunnun
-kasvoiltaan ja huudahtanut: "Tahdon palvella sinua peittämättömin
-kasvoin, sinä pyhä!"
-
-Ja hän oli langennut maahan Mariankuvan eteen; nyt sai rukous siivet,
-ja hän tunsi ennen tuntemattoman ilon täyttävän sielunsa.
-
-Hän nousi ja saattoi vain vaivoin tukehuttaa huudahduksen. Siinä
-seisoi pater Edil ja näytti yhtä hämmästyneeltä hänen näkemisestään
-kuin hänkin paterin.
-
-Unhottaen uuden arvonsa oli hän rientänyt pois, ja sitten, niin,
-sitten oli kulunut kuusi kuukautta, ettei hän ollut ripittäytynyt
-paterille kertaakaan, ja tämä oli aivan varmaan unhottanut hänet
-aikoja sitten toisten tähden?
-
-Kuinka suuresti hän sentähden hämmästyikään, kun pater Edil eräänä
-päivänä astui sisään, ilmoittautumatta edeltäpäin, ainoastaan
-kevyesti koputtaen ovelle.
-
-Hän nousi nopeasti, mutta ei voinut sanoa sanaakaan.
-
-"Ole tyyni, sisareni", sanoi pater. "Kaikki ovat askareissaan, voimme
-häiritsemättä keskustella keskenämme."
-
-"Totta tosiaan teillä näyttää olevan täällä luostarissa enemmän
-sanottavaa kuin minulla", vastasi Richissa liikutettuna.
-
-"Teidän tähtenne!"
-
-"Minun?"
-
-"Selitän teille sen, mutta ottakaa ensin huntu kasvoiltanne."
-
-"Huntuni?... Mitä ajattelette?"
-
-"Että minun täytyy katsoa sen silmiin, kenen kanssa puhun."
-
-"Ettekö tiedä, että se on vastoin luostarisääntöjä."
-
-"Rikoittehan ne taannoin kirkossakin."
-
-"Olette julma, kun muistutatte siitä!"
-
-"Olen jo sanonut, että minun täytyy katsoa sen silmiin, kenen kanssa
-puhun", toisti pater kärsimättömästi; "jos se minulta kielletään,
-niin menen kyllä ja esitän kirjallisesti asiani."
-
-"Ei", puuskahti abbedissa kiihkeästi, "jääkää tänne, tahdon tietää
-millä oikeudella tunkeudutte minun valtapiiriini täällä luostarissa".
-
-"Heti kun poistatte huntunne; ymmärrämme sen jälkeen toisiamme paljon
-paremmin."
-
-Richissa epäröi kotvan ja heitti sitten huntunsa nopeasti taakse.
-Mutta ihaileva katse, jonka hänen silmänsä kohtasivat, sai hänen
-luomaan silmänsä maahan.
-
-"Olette sangen kaunis, sisareni", sanoi pater Edil värähtävällä
-äänellä; "oletteko ruvennut nunnaksi onnettoman rakkauden tähden?"
-
-"En", vastasi abbedissa, "rakkaus ei pysty sydämeeni; se oli
-ylhäisen, köyhän sukuni toivomus, ja noudatin sitä epäröimättä".
-
-Hän ei nähnyt ivallista katsetta paterin silmissä, mutta hän tunsi
-kielaan punan poskillaan ja sydämensä tykytyksen, joka sanoi, että
-hänen hetkensä oli tullut.
-
-Syntyi pitkä hiljaisuus, pater näytti nauttivan hänen
-hämmennyksestään... vihdoin hän sanoi: "Ette ole ollut ripillä
-kertaakaan?"
-
-"En!"
-
-"Tahdotteko nyt?"
-
-"Täälläkö?"
-
-"Niin, miksei, jokainen huone on yhtä pyhä."
-
-"Siksikö olette tullut tänne?" puuskahti abbedissa kiihkeästi, ja
-hänen salamoivat silmänsä kohtasivat paterin katseen.
-
-"Teette oikein, kun muistutatte minua siitä... tunnustan, että olen
-unhoittanut kaiken teidän tähtenne... Voitteko antaa sen minulle
-anteeksi?" Ja pater ojensi kätensä.
-
-Richissa ojensi omansa epäröiden ja empien, mutta toinen kosketti
-sitä niin heikosti ja tunteettomasti, että hän tunsi itsensä aivan
-tyyneksi.
-
-"Palataksemme asioihin", sanoi pater; "olen saanut kirjeitä
-paavilliselta lähettiläältä, kuninkaan lähtö on peruuttamattomasti
-määrätty tapahtuvaksi neljäntoista päivän kuluttua. Malaspina tulee
-tänne ylihuomenna toimittamaan vihkimisen."
-
-"Ilmoittamatta minulle edeltäpäin?"
-
-"En ole voinut sitä tehdä", vastasi pater.
-
-"Ette voinut?"
-
-"Ettekö luule tarvitun rohkeutta siihenkin, että tulin tänne tänään?"
-
-"En ymmärrä teitä", sanoi Richissa kääntäen päänsä poispäin
-välttääkseen paterin tulista katsetta. "Menkää, menkää...
-kuinka uskallatte lausua sellaisia sanoja minulle, Kristuksen
-palvelijattarelle?"
-
-Pater tarttui käteen, jonka Richissa torjuvasti ojensi, hän puristi
-sitä lujasti ja lausui: "On välttämätöntä, että jään tänne, kunnes
-vihkiminen on ohitse, mutta kohta sen jälkeen lähden."
-
-"Lähdette?"
-
-"Enkä palaa enää koskaan." Hän vei Richissan käden huulilleen ja
-suuteli sitä hellästi, eikä tämä vetänyt sitä pois. Seuraavana
-minuuttina oli pater poissa.
-
-Richissa painoi käsillään poveaan. Hänestä tuntui se olevan
-pakahtumaisillaan... ja kuitenkin tunsi hän suurta riemua, sillä
-pater Edil rakasti häntä... mutta tämä rakkaus oli rikos, sentähden
-oli hänen lähdettävä ja heidän erottava -- ainaiseksi... millaista
-oli elämä sitten oleva... ainoa valonsäde oli langennut hänen
-tielleen, sen loisto ja ihanuus oli häikäissyt ja kiehtonut hänet,
-oliko hänet tästälähin tuomittu ikuiseen pimeyteen?... Niin oli,
-jos Edil lähtisi... sillä päivänsäde oli hän... mutta oliko hänen
-aivan välttämättä lähdettävä?... Hänen, Richissan, tähden, oli Edil
-sanonut... mutta eikö häntä saanut hänen tähtensä jäämään?... Palava
-puna peitti uudestaan hänen kasvonsa, ja hän lankesi madonnan eteen
-ja rukoili katkerasti katuen anteeksi niitä syntisiä ajatuksia, jotka
-olivat syntyneet hänen sielussaan.
-
-Pater Edil oli sanonut nuorille oppilailleen, että nunnanvihkimisen
-täytyi tapahtua vanhempain ja edusmiesten suostumuksetta; nämä
-eivät sallisi heidän tulla Kristuksen morsiamiksi ja tuntea sitä
-ihmeellistä autuutta, joka on suotu ainoastaan puhtaille.
-
-Pyhää väristystä tuntien kokoontuivat noviisit vihkiäisten edellisenä
-päivänä rakastetun opettajansa ympärille pieneen, tarkoitusta varten
-sisustettuun huoneeseen, joka oli kokonaan valkoiseksi verhottu ja
-ainoastaan himmeästi valaistu.
-
-Pater sanoi heille, että he saisivat nyt tuntea esimakua siitä
-rakkaudesta, joka tästälähin tulisi heidän kaikkien osakseen, ja
-kehoitti heitä pyrkimään siihen otollisiksi.
-
-Äänettömin askelin hän lähti huoneesta. Alkoi hiljainen soitto,
-ja sakea suitsutus melkein tukehutti hengityksen ja sai noviisit
-haltioituneeseen hurmostilaan.
-
-Samassa tuli huone pilkkosen pimeäksi, soitto kävi kiihkeämmäksi,
-melkein intohimoiseksi, ja jokainen nuorista uhreista oli kuulevinaan
-hiljaisen äänen, joka kuiskasi sanat: "Minä rakastan sinua!"
-
-Tajuunsa palattuaan meni kukin jälleen selliinsä jatkamaan
-sairaaloista unelmaansa.
-
-Seuraavana aamuna tuli paavin lähettiläs, mutta ainoastaan muutamia
-harvoja henkilöitä mukanaan; juhlamenot oli suoritettava suurimmassa
-salaisuudessa.
-
-Sitä ennen oli hänellä keskustelu paterin ja abbedissan kanssa.
-
-"Mikä nyt on tehtävä häthätää ja salavihkaan", sanoi hän, "se voidaan
-toiste uudistaa suurella loistolla; on päätetty asia, että me vielä
-tänne palaamme ja kovalla kädellä masennamme kerettiläiset ja heidän
-joukkueensa".
-
-"Milloin se on tapahtuva?" kysyi Richissa.
-
-"Toivoakseni piankin. Teidän asianne, rakkahani, on sillä välin
-vaalia sitä heikkoa orasta, joka täällä on alkanut versoa."
-
-"Hurskas äiti on tekevä sen", puuttui Edil puheeseen; "minua ei
-tarvita täällä enää kauemmin".
-
-"Oletteko tekin sitä mieltä?" kysyi lähettiläs kääntyen Richissaan.
-
-"Vakaumukseni on, että se mitä nyt on tehty, on luhistuva pian
-kasaan, jos isä Edil lähtee luotamme", vastasi tämä vapisevalla
-äänellä.
-
-Malaspina loi katseen heihin molempiin.
-
-"Juhlatoimituksen aika on käsissä", sanoi hän. "Tulkaa, ystävät!"
-
-Kaksi miestä, jotka olivat seuranneet Malaspinaa, olivat pukeutuneet
-papilliseen pukuun, ja he pitivät nyt alttaritoimituksen Malaspinan
-ja pater Edilin keralla.
-
-Neljätoista nuorta tyttöä valkoisissa puvuissaan ja valtoimin
-hajahiuksin olivat sangen suloiset nähdä. Päinvastoin kuin
-tavallisesti oli säteilevän ilon ilme kaikkien kasvoilla. Ja
-vapisematta he tekivät hirveän valan, hymyillen he näkivät pitkän
-tukkansa putoavan saksien tieltä. He säteilivät innosta, ja jos
-taivas olisi auennut heille, olisi se tuskin heitä ihmetyttänyt.
-
-Kun juhlamenot olivat lopussa, virittivät nunnat riemuitsevan hymnin
-ja palasivat sitten selleihinsä, ihmetellen kukin mielessään, eikö
-ollut jokin uusi ilmestys tuleva.
-
-"Mitä sinä olet tehnyt heille?" kysyi Malaspina kohta pater Edililtä.
-
-Tämä punastui hieman. "Ainoastaan jouduttanut valmistusajan
-päättymistä", vastasi hän.
-
-"Heidänkö tähtensä tahdot täältä pois?"
-
-"En, teidän armonne!"
-
-"Siis hänen?"
-
-Pater Edil kumarsi vain vastaukseksi.
-
-"Tahdotko, että minä...?"
-
-"Jos teidän armonne tahtoisi sanoa sanasen puolestani."
-
-Hetkistä myöhemmin keskustelivat lähettiläs ja abbedissa
-tuttavallisesti keskenään. Edellinen kertoi, että maan asema
-oli epätoivoinen, ja oli tärkeämpää kuin konsanaan, että kaikki
-uskovaiset pitivät yhtä. Yksityisetujen täytyi väistyä, kun oli
-kysymys yleistyvästä. Lopuksi hän neuvoi abbedissaa tekemään
-kaikkensa taivuttaakseen Edilin jäämään luostariin; hän todisteli,
-kuinka välttämätön pater oli luostarin menestykselle, ja vetrein
-vesin myönsi abbedissa hänen olevan oikeassa.
-
-Lähettilään lähdettyä oli kaikki ennallaan, ainoastaan se oli eroa,
-että Edil ikäänkuin vetääntyi syrjään ja jätti kaiken Richissan
-ratkaistavaksi. Ja Richissa parka, hän taisteli tuimaa taistelua
-rakkautensa ja velvollisuutensa välillä, väänteli käsiään ja itki
-epätoivon kyyneliä. Hän toivoi paterin olevan kaukana poissa ja
-tunsi, ettei voinut häntä päästää lähtemään...
-
-Nyt saapui tieto kuninkaallisen perheen lähdöstä. Abbedissan ja
-nunnien läsnäollessa sanoi pater Edil, että kun hän katsoi olevansa
-luostarissa tarpeeton, oli hänen aikomuksensa lähteä jo seuraavana
-päivänä.
-
-Kuului ikäänkuin kohahdus kautta parven, ja rukoilevia katseita
-kiintyi Ediliin.
-
-"Jätän hurskaan äidin ratkaistavaksi, onko minun jäätävä vai
-lähdettävä", lisäsi hän nöyrästi.
-
-"En ole koskaan pyytänyt teitä lähtemään", vastasi abbedissa
-liikutuksesta värisevällä äänellä.
-
-"Se on totta, kaikki riippuu eräistä muutoksista, jotka haluaisin
-panna luostarissa toimeen... ja jos hurskas äiti tahtoisi kuulla
-toivomuksiani..."
-
-"Tehkää se, tehkää se!" huusivat nunnat.
-
-"Tuokaa ne heti kuuluviin!" puuskahti Richissa melkein riemuiten.
-
-"Ei täällä, hurskas sisar, tekisimme suotta levottomiksi nämä nuoret
-mielet, mutta jos sallitte iltarukouksen jälkeen käydä luonanne..."
-
-"Ei tänä iltana; huomenna ensi messun jälkeen", sanoi abbedissa
-melkein kuumeisesti.
-
-"Siis juuri lähtöni edellä", vastasi pater nöyrästi. "Tapahtukoon
-kuten tahdotte."
-
-Hän lähti, ja Richissa aivan valeltiin rukouksilla; hän ei suinkaan
-voinut tahtoa, että pater lähtisi luostarista.
-
-Hän istui vaiti ja umpimielisenä, mutta kun he lopuksi pyysivät lupaa
-koristaa kirkon lehdillä ja kukilla aamumessuun, niin hän suostui.
-
-Eikä pater ollut koskaan näyttänyt heistä niin kauniilta kuin sen
-heleän punaisen ruusukiehkuran alla, joka häilyi hänen päänsä yllä
-saarnastuolissa, eikä hänen äänensä ollut koskaan helähdellyt
-ihanammin kuin nyt ylevin sanoin sanoessaan heille hyvästit. Oli
-pelkkää itkua ja valitusta, ja kun messu oli päättynyt, heittäytyivät
-kaikki nunnat polvilleen abbedissan ympärille ja rukoilivat ristissä
-käsin: "Sallikaa meidän pitää hänet!"
-
-Richissa oli yhtä liikutettu ja sanoi: "Ette tiedä mitä rukoilette."
-
-"Mikään, mitä hän toivoo, ei voi olla väärin", huusivat he kuorossa.
-
-"Minäkin tahdon mielelläni uskoa niin", vastasi hän, ja kehoittaen
-nunnia menemään töihinsä, palasi abbedissa huoneihinsa.
-
-Hän seisoi aivan liikkumatonna... hänen päänsä oli aivan pyörällä...
-mitä oli hänen tehtävä... mikä oli oikein, mikä väärin...? Hän kuuli
-korvissaan hyväilevän äänen ja hänen sydämensä sykki rajusti.
-
-Silloin aukeni ovi. Hän ei kääntynyt katsomaan, mutta tiesi kuka tuli.
-
-"Kallis sisar", virkkoi kiehtova ääni. "Tulen saamaan tuomioni."
-
-"Tiedätte ennestään, että toivomme kaikki teidän jäävää."
-
-"Se voi tapahtua ainoastaan yhdellä ehdolla."
-
-"Mikä se on?" kysyi abbedissa hiljaa.
-
-"Sinun rakkautesi, Richissa."
-
-Richissa värähti ja kääri hunnun tiiviimmin ympärilleen. "Olisi rikos
-suostua", sanoi hän.
-
-"Niin luulevat tuhmat joukot, mutta sinä, Richissa, selvällä
-ymmärrykselläsi, etkö tiedä, että on olemassa luonnonlaki, jota
-pyhä veljeskuntamme on velvollinen noudattamaan. Minun rakkauteni
-tekee _sinun_ rakkautesi oikeutetuksi, vieläpä se kohottaa sinut yli
-tavallisten naisten, ja toisessa maailmassa olet sinä oleva yksi
-madonnan valituista palvelijattarista."
-
-"Olisipa se totta!" huudahti Richissa ja pusersi käsillään rintaansa.
-
-"Pyhän inkvisitionin valta ei ulotu ainoastaan yli kuninkaiden ja
-pyhän isän, sillä on jotakin sananvaltaa korkeimman neuvostossakin,
-ja kaikki mitä me sidomme maan päällä, on sidottu taivaassakin."
-
-Richissa peitti päänsä käsiinsä. "Minä tahdon, mutta minä en voi sitä
-uskoa", nyyhkytti poloinen.
-
-Paterin kauniille kasvoille häivähti katkeruuden ilme, mutta hän
-hillitsi itsensä ja sanoi mitä suloisimmalla äänellä: "Richissa,
-rakastatko minua?"
-
-Richissa taivutti päänsä painuksiin. "Pelkään, että teen niin", pääsi
-häneltä kuiskaten.
-
-"Kuinka suuresti, siitä on kysymys?"
-
-"Sitä en tiedä."
-
-"Tahdotko, että opetan sinua sen käsittämään?"
-
-"Sitä ei voi kukaan."
-
-"Päätä itse; olen sanonut sinulle, että veljeskunnassamme täytyy
-jokaisella olla valittu puolisonsa... Sinä hylkäät minut, no niin,
-jos tahdot, että minä kaikessa tapauksessa jään luostariin, niin teen
-sen -- sinun tähtesi."
-
-Richissa katsoi kysyvästi häneen, huntu oli väistynyt hänen
-kasvoiltaan, ja pater näki, kuinka hän kalpeni sitä mukaa kuin
-käsitti hänen sanojensa tarkoituksen; Richissan kasvoille tuli
-jotakin kylmää ja kovaa, ja hän jupisi hammastensa välitse: "Saatana!"
-
-"Mustasukkaisuus on rakkauden astemittari", puuskahti Edil riemuiten.
-"Väitä vieläkin, ettet rakasta minua!"
-
-Richissa seisoi paikoillaan yhtä liikkumatonna kuin ennenkin.
-
-"Onko minun lähdettävä vai jäätävä?" kysyi pappismies hillityllä
-kiukulla.
-
-"Jää", oli tuskin kuuluva vastaus.
-
-
-
-
-11.
-
-UUSI HERRA.
-
-
-Sigismund oli lähtenyt tiehensä välittämättä herttuan varoituksesta,
-ettei panisi niin perintöoikeuttaan kuin kruunuaankin vaaraan
-jättämällä Ruotsin tuuliajolle, ennenkuin oli päätetty, kuka maata
-ja valtakuntaa hallitsisi. Hajaannusta lisätäkseen oli hän pirstonut
-neuvostonkin ja tehnyt neuvokset "kuninkaiksi kunkin maanääressään",
-kuten Kaarle sanoi.
-
-Sigismundin lähdettyä vallitsi sekasorto kaikkialla, kukaan ei
-ollut tyytyväinen siihen, mitä oli saanut eikä kukaan uskonut
-tulevaisuuteen. Sivuutetut herrat turvautuivat herttuaan, ja
-suosikitkin olivat epätoivoissaan, voivatko he vastoin koko kansan
-toiveita pitää yllä säädöksiä, jotka olivat niin kohtuuttomat ja
-laittomat. Ja sentähden itse neuvostokin kohta Sigismundin lähdettyä
-kirjoitti herttualle ja pyysi häntä tulemaan Tukholmaan.
-
-Monissa neuvotteluissa havaittiin Sigismundin suunnittelema
-hallitusmuoto kelvottomaksi. Neuvosto tunnusti lopulta herttuan
-valtionhoitajaksi, ja herttua puolestaan sitoutui neuvoston kanssa
-yhdestä tuumin hallitsemaan valtakuntaa sen lakien, kuninkaan valojen
-ja perintösuostumuksen sisällön mukaan. Sen jälkeen sitoutui niin
-herttua kuin neuvostokin yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
-vastaamaan kaikesta, mihin tämän yhteisen hallituksen aikana
-ryhdyttiin. Tämä sitoumus allekirjoitettiin syyskuun 2 päivänä 1594.
-
-Kaarle otti hallitusasiat huostaansa ja hoiti niitä tavallisella
-vauhdillaan, vakavasti ja ankarasti. Upsalan päätöksiä oli
-noudatettava, ja sentähden eroitettiin Eerik Brahe toimistaan, ja
-porvaristokin sanoi irti uskollisuutensa entistä linnanpäällikköä
-kohtaan. Katkeroituneena hän lähti heti Puolaan, ja Kustaa veli lähti
-hänen mukanaan.
-
-Kauan ei tarvinnut odottaa muidenkaan maaherrojen välien
-rikkumista herttuan kanssa; kukin heistä katsoi olevansa
-riippumaton läänityskirjeensä nojalla ja tahtoi olla vapaa herttuan
-sekaantumisesta läänin hallintoon. Arvid Stenbock sai haasteen neljä
-kertaa tulla vastaamaan, mutta ei totellut. Klaus Fleming otti
-laivaston luokseen Suomeen ja eristäytyi julkisesti ruotsalaisesta
-hallituksesta. Muut Stenbockit kieltäytyivät suoraan noudattamasta
-herttuan käskyjä. Eerik Sparre, viisain kaikista, oli varovampi, hän
-ei tahtonut asettua aivan vastakynteen valtionhoitajan kanssa.
-
-Tämä piti liian aikaisena ryhtyä väkivaltaan, kun jokaisella heistä
-oli linnoituksensa ja maakuntansa. Mutta katoliset papit kiellettiin
-saarnaamasta, ja herttua itse otti heidän kirkkojensa avaimet
-huostaansa.
-
-Sillä välin sattui tapaus, joka, vaikka itsessään tavallinen, täytti
-Kaarlen sielun uusin toivein. Joulukuun 9 päivänä herttuatar synnytti
-pojan. Ja Kaarlen ilo oli kuvailematon; se oli kauan ollut hänen
-korkein, hartain toiveensa, ja nyt, nyt se vihdoin oli täyttynyt.
-Nuoren prinssin kerrottiin syntyneen voitonlakki päässään, ja
-ihmeellisiä merkkejä oli nähty taivaalla. Ja maankuulu Tyge Brahe,
-jolta asiaa tiedusteltiin, ennusti hänelle suurta tulevaisuutta.
-
-Ja isä, hän näki hennossa äskensyntyneessä lapsessa elinvoimaa ja
-tahtoi pienokaisesta kasvattaa Herran soturin. Hän tahtoi raivata
-tien, jolla pojasta tulisi jotakin suurta maailmassa, isoisänsä työn
-jatkaja. Hän tiesi, että lääniherrat olivat vastassa, mutta sitä
-tarpeellisempi oli raivaustyö, että rakastetulle pojalle olisi tie
-tasainen, ainakin aluksi. Rynnistellä hän ei tahtonut, tapaukset
-saivat kehittyä luonnostaan, ainoastaan pakosta tahtoi hän niihin
-tarttua kovemmin kourin.
-
-Nuori prinssi kastettiin kaikella juhlallisuudella uudenvuodenpäivänä
-1595. Tanskan kuningas Kristian IV, joka oli kutsuttu, lähetti
-puolestaan erään neuvosherran, ja ruotsalaisista herroista oli
-Eerik Sparre kasteentodistajana. Herttua oli itse kummina omassa
-persoonassaan.
-
-Äskensyntynyt prinssi kastettiin Kustaaksi isänisänsä ja Aadolfiksi
-äidinisänsä mukaan.
-
-Eikä kukaan ollut nähnyt herttuaa niin iloisena ennen tätä päivää.
-Hän oli sulaa ystävyyttä vieraitaan kohtaan ja mitä kohteliain isäntä.
-
-Mutta vanha imettäjä kertoi herttualle ristiäisten jälkeen, että
-öisin kävi valkoinen rouva lapsen luona ja polvistui kehdon ääreen...
-Varmaankin vieras puhui lapselle, sillä tämä jokelsi vastaan.
-
-Seuraavana yönä meni herttua lapsenkamariin, ja odotettuaan näki
-hän valkoisen rouvan... Hänen edessään seisoi Maria vainaja, hänen
-ensimäinen puolisonsa, kauniimpana kuin koskaan; ja hän piti
-suojelevasti kättänsä pienokaisen yllä.
-
-Herttua palasi vaipuneena syviin mietteihin. Eikä hän koskaan mennyt
-enää häiritsemään taivaaseen palannutta ja sieltä äsken tullutta.
-
-Valtiomiehen toimet vetivät pian herttuan koko huomion puoleensa.
-Suomesta tuli melkein odottamatta toukokuun alussa 1595 iloisia
-sanomia. Rauha Venäjän kanssa oli vihdoin tehty, rauha, johon niin
-kauan oli pyritty. Sota oli imenyt Suomen mehun ja ytimen, ja se
-tunnettiin raskaana Ruotsissakin.
-
-Ehdot olivat, että Ruotsi saisi pitää Narvan ja Räävelin koko
-Vironmaan keralla, mutta Inkerinmaa ja Käkisalmi lääneineen oli
-luovutettava takaisin.
-
-Luovutus oli tapahtuva heti rauhanpäätöksen allekirjoittamisen
-jälkeen. Sigismund kirjoittikin paperien alle, mutta kaikkiin
-herttuan kirjeihin ja kehoituksiin, että Käkisalmi oli heti
-jätettävä venäläisten haltuun, ei Klaus Fleming vastannut sanaakaan.
-Ruotsin neuvosto teki saman muistutuksen ja uhkasi, että hänet
-julistettaisiin maanpetturiksi, jos jatkaisi niskoitteluaan. Mutta
-valta-amiraali näytti meren yli pitkää nenää valtaneuvostolle.
-Viipurin, Narvan ja Räävelin päälliköt kirjoittivat hänelle
-tulisesti, ettei hän Jumalan tähden aiheuttaisi uuden sodan
-puhkeamista. Klaus Fleming ei pitänyt heitäkään vastauksen arvoisina.
-
-Mutta kaikki kirjeet hän luki kuninkaalle, joka uskottuineen sai
-monta hauskaa hetkeä kuvitellessaan, miten herttua mahtoi raivota
-vimmoissaan, kun ei voinut mitään.
-
-"Kunpa suutuksissaan edes heittäisi henkensä!" huokasi muuan hurskas
-sielu.
-
-"Mitäs se auttaa nyt, kun hän on saanut pojan", huomautti toinen.
-
-Tieto Kustaa Aadolfin syntymästä herätti aika hälinän puolalaisessa
-hovissa, samoin kuin ruotsalaisten herrojenkin leirissä; Puolassa
-äskensyntynyt lapsi herätti silmittömän säikähdyksen, ja herttua
-näytti nyt peloittavammalta kuin konsanaan.
-
-"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Sigismund.
-
-"Lapset voivat kuolla", vastasi Malaspina. "Eikä herttuallakaan liene
-mitään varmuutta siitä, että hänen poikansa saa elää."
-
-
-
-
-12.
-
-VÄHÄN ROMANTIIKKAA.
-
-
-Anna prinsessa oli väsynyt niihin käännytysyrityksiin, joissa
-katolilaiset olivat Puolassa ahertaneet hänen ympärillään. Sitä
-paitsi oli hän Ruotsissa oleskellessaan tuntenut todellista
-kiintymystä synnyinmaahansa.
-
-"Isänmaataan rakastaa paljon enemmän, kun on ollut siitä kauan
-eroitettuna", kirjoitti hän leskikuningattarelle. "Se voi olla köyhä
-maa, mutta sen kieli, sen joet ja virrat, vuoret ja laaksot huutavat
-minulle: täällä olet syntynyt, täällä on kehtosi seissut."
-
-Ja voittaen kaiken naisellisen heikkoutensa hän sanoi
-kuninkaalliselle veljelleen, jota hän aikoinaan oli seurannut
-Puolaan, että hänet täytyi jättää Stegeborgiin, sinne tahtoi hän
-asettua asumaan.
-
-Sisarellisella ilolla oli hän nähnyt, että Sigismund oli
-tuskallisesti liikutettu. Mutta nyt oli eron ikävä kestetty, hän oli
-jo ehtinyt perehtyä uusiin olosuhteihinsa ja koonnut pienen hovin
-ympärilleen.
-
-Ensi kerran tunsi hän itsensä vapaaksi, vapaaksi kaikissa toimissaan.
-Ei mitään vakoilevia, vihoittelevia katseita, ei mitään liukkaita,
-mielisteleviä kieliä; jos nyt tuli joku, josta hän ei pitänyt, tiesi
-hän kyllä päästä hänestä eroon.
-
-Prinsessalla oli paljon ystäviä, ja he tulivat aina hänen luoksensa.
-Annasta tuntui, että hänen elämänsä Stegeborgissa oli tuleva sangen
-rikkaaksi.
-
-Ainoastaan pikimmittäin oli hän tavannut Sigrid Brahen, hänet,
-josta oli vähällä tulla Katarina Jagellottaren seuraajatar. Ruotsin
-kuningattaren arvonimi ei häntä houkutellut, ja onnellisesti pääsi
-hän pujahtamaan syrjään.
-
-Hänen veljeltään, Kustaa Brahelta, tiesi Anna, että Sigrid oli
-kihlattu Salstan herralle, Eerik Thurenpojalle eli "pitkälle Eerik
-Bjelkelle", kuten häntä nimitettiin eroitukseksi Klaus Bjelken
-pojasta, joka myös oli Eerik nimeltään.
-
-Kustaa Brahe oli lisännyt, ettei hänen sisarellaan ollut pienintäkään
-halua tähän naimiskauppaan, sen oli leskikuningatar suunnitellut
-aivan omin päinsä. Sigridin toivomuksiin oli myönnytty ainoastaan
-siinä määrin, että häät oli lykätty epämääräiseksi ajaksi. "Pitkä
-Eerik Bjelke" oli matkustanut Puolaan, ja hänellä kerrottiin siellä
-olevan huonoja tuttavuuksia, ja että hän vietti sangen irstaista
-elämää.
-
-Jo ammoin aikoja oli Anna kuullut Kustaa Brahelta, että nuori
-ja huikentelevainen, mutta ritarillinen Juhana Gyllenstjerna,
-valtakunnan-drotsi Niilo Gyllenstjernan poika, oli Sigridin salaisen
-rakkauden esineenä, mutta ettei perhe ynseydestä juonikasta Niilo
-herraa kohtaan tahtonut liittyä suhteihin suvun kanssa. Mutta hän oli
-myös kuullut Juhanan sanoneen: Annan henkeni ja vereni Sigrid Brahen
-tähden.
-
-Prinsessan mieli oli kiintynyt tähän juttuun, ja hän päätti kääntyä
-Juhana herran puoleen.
-
-Hän sai pian tietoonsa, että tämä oleskeli Kalmarissa, ja heti
-lähetettiin salavihkaan kirje, joka viipymättä kutsui häntä
-Stegeborgiin.
-
-Hän saapui ylen pian, ja kun prinsessa sitä ihmetteli, joutui hän
-hämilleen.
-
-"Armollinen prinsessa", sanoi hän, "tiedän, että olette kaikkien
-onnettomain ystävä ja suojelija".
-
-"Mitä haluatte?"
-
-Juhana herra heittäytyi prinsessan jalkoihin. "Pyydän, rukoilen
-teitä, lohduttakaa ja viihdyttäkää onnetonta Sigridiäni."
-
-"Mitä on tapahtunut? En ymmärrä!"
-
-"Luja aikomukseni on vaatia Eerik Bjelke taisteluun ja joko kaatua
-itse tai surmata hänet; molemmissa tapauksissa vapautuu Sigrid
-vastenmielisestä kosijasta, ja eroitettuinakin tulemme aina pysymään
-toisillemme uskollisina."
-
-Ritarin sanat ja esiintyminen vaikuttivat syvästi Annaan, mutta
-hän hillitsi liikutuksensa ja sanoi hymyillen: "Minulla on teille
-vähemmän verinen ehdotus." Ja hän kertoi ritarille suunnitelmansa,
-ja äkillisen ilonsa puuskassa huudahti ritari, että kaksi ihmistä
-saisivat kiittää häntä elämänsä onnesta.
-
-"Olen kirjoittanut Sigridille ja pyytänyt häntä tulemaan tänne",
-sanoi prinsessa. "Ette saa olla kovin kaukana täältä, niin että
-helposti voimme puhella toistemme kanssa."
-
-Kun oli vielä sovittu muutamista seikoista lähemmin, poistui ritari
-yhtä huomaamatta kuin oli tullutkin. Muutamia päiviä myöhemmin
-tuli Sigrid Brahe. Hän oli suuresti muuttunut. Oli jotakin arkaa
-hänen olemuksessaan, mutta lisäksi niin alistuvaa, että sai melkein
-kyynelet silmiinsä katsoessaan häneen.
-
-Anna syleili häntä hellästi. "Teit oikein, kun tulit luokseni", sanoi
-hän.
-
-"Ettekö ole nyrpeissänne minulle Kustaan tähden?" kysyi Sigrid.
-
-"Vaikkapa otaksuisimmekin, etten ole tyytyväinen häneen, soisinko
-sinun siitä kärsivän?"
-
-"Tavallisesti on niin", vastasi hän; "viaton saa kärsiä syypään
-tähden, ja minä tiedän, että Kustaa on paljon rikkonut teitä vastaan."
-
-"Onko hän itse sanonut sen?"
-
-"Ei, mutta hän tietää sen", lisäsi hän hiljaa.
-
-"Näetkös", sanoi Anna katkerasti, "miehet eivät arastele tehdessään
-meitä naisia vastaan mitä ankarimpia syytöksiä, ja vaikka heidän
-itsensäkin sitten täytyy tunnustaa vääryytensä, katsovat he meitä
-kohdelleensa ainoastaan velvollisuuden mukaan; heillä itsellään
-ei eräissä suhteissa ole mitään velvollisuuksia, heillä on oikeus
-noudattaa vapaasti himojaan."
-
-Sigrid painoi prinsessan käden huulilleen. "Suokaa anteeksi hänelle",
-sanoi hän, "hän on tosiaankin surkuteltava".
-
-"Lohdutusta hakemaan hän kai lähti Puolaan, siellä on viljalta
-sellaisia naisia, jotka ovat hänen makuunsa!"
-
-"Ettekö tiedä, että hän on palannut?"
-
-"Kustaako?" huudahti prinsessa.
-
-"Niin, viikkokausi sitten."
-
-Annan oli vaikea hillitä liikutustaan. "Miksi?" kysyi hän.
-
-"Hän sanoi, että häntä veti vastustamaton voima tänne takaisin."
-
-He istuivat vaiti kotvan. "Teillä on suuri valta häneen", jatkoi
-Sigrid sitten, "ja pelkään, että teidän epäsuosionne koituu hänen
-turmiokseen".
-
-"Kunkin on pidettävä huolta itsestään, mutta nyt ei meidän pitänyt
-puhua hänestä, vaan sinusta, rakkanani."
-
-"Minusta?" Sigrid kalpeni. "Minusta ei ole mitään sanottavaa."
-
-"Olet väsynyt matkasta. Säästäkäämme se huomiseen."
-
-Mutta jo samana iltana takkavalkean ääressä palasi Anna kysymykseen
-ja sanoi: "Olen tavannut herra Juhana Gyllenstjernan."
-
-"Äskettäinkö?" kysyi Sigrid hiljaa.
-
-"Niin, me puhuimme sinusta!"
-
-"Minulla ei ole mitään muuta pelastusta kuin kuolema", vastasi Sigrid
-hiljaa ja tyynesti.
-
-Prinsessa kertoi ritarin aikeesta haastaa vihattu kilpailijansa
-kaksintaisteluun.
-
-"Se täytyy estää!" puuskahti Sigrid kalmankalpeana. "Hänellä ei saa
-olla murhaa omallatunnollaan."
-
-"Sinun täytyy se torjua, Sigrid."
-
-"Mitä on minun tehtävä?"
-
-"Ennen kaikkea täytyy sinun olla yhtä rohkea kuin olet uskollinenkin!"
-
-"En sittenkään voi nähdä mitään pelastuskeinoa!"
-
-"Oletko koskaan ajatellut pikaista avioliittoa?"
-
-"Oh, mitä sanoisivatkaan sukulaiseni, mitä sanoisi leskikuningatar?"
-
-"Sitä en tiedä, mutta mitä rouva Sigrid Sture ajattelee asiasta, sen
-on hän itse sanonut minulle." Ja nyt kertoi hän, ettei jalo rouva
-toivonut neitsyen uhrautuvan hänen pojalleen, josta ei lainkaan
-pitänyt. Äitinä hänen sydämensä tosin vuoti verta, jos täytyi luopua
-niin jalosta miniästä, mutta tuntonsa rauhan tähden ei hän tahtonut
-pahoitella eikä vihoitella, vaikka kihlaus purkautuisikin.
-
-"Hän on hyvä, hyvin hyvä", virkkoi Sigrid kirkkaat kyynelet
-silmissään. "Mutta tiedän, että hän iloitsee, jos menen naimisiin
-Eerik herran kanssa, ja sitä paitsi täytyy minun tehdä se... olen
-velvollinen täyttämään sukulaisteni lupaukset."
-
-"Jollet pidä väliä omasta onnestasi, niin ajattele häntä, joka
-rakastaa sinua enemmän kuin omaa elämäänsä."
-
-"En uskalla koskaan enää ajatella häntä, se on synti, kun nyt
-kerran..."
-
-"Koskaan en ole kuullut moista", huudahti Anna. "Mutta nyt sanon
-sinulle, että on niin oikeutesi kuin velvollisuutesikin ennen kaikkea
-ajatella häntä. Ei isäsi eikä äitisi ole enää elossa; jalo ritari
-tarjoaa sinulle kätensä, ja sinä rakastat häntä, mutta kurjista
-poliittisista syistä on sinun mentävä naimisiin toiselle, jota
-inhoat, siksi, että sukulaisillesi ja muka ystävillesi on voittoa
-siitä."
-
-"Olen luvannut", sammalsi Sigrid.
-
-"Niin, se vastaväite voidaan tehdä sinua vastaan, mutta sinut
-on houkuteltu, melkeinpä pakoitettu, ja se koituu sinun
-puolustukseksesi... Mitä leskikuningattareen tulee, lepytän kyllä
-hänet..."
-
-"Ei, ei... minä en saa", virkkoi Sigrid torjuvasti, ja heikko puna
-lehahti hänen poskilleen.
-
-"Sinä sekä voit että saat, sanon minä!... Mene nyt levolle, ja jos
-Juhana herran kuva ajaa unen silmistäsi, niin ajattele, että hänen
-laitansa on jotakuinkin samoin ja että te pian saatte ilossa ja
-riemussa nähdä jälleen toisenne."
-
-"Mutta, rakkahin prinsessa!"
-
-"Ei sanaakaan enempää, hyvää yötä, hyvää yötä!"
-
-Anna suuteli häntä ja riensi kirjoituspöytänsä ääreen.
-
-"Tulkaa niin pian kuin voitte", kirjoitti hän, "meillä ei ole aikaa
-tuhlata".
-
-Mutta seuraavana päivänä näytti prinsessa tykkönään unohtaneen
-eilisiltaisen keskustelun. Hän kyseli ystävistä ja tuttavista, mutta
-Juhana Gyllenstjernasta ei mainittu mitään.
-
-Silloin astui sisään palvelija ja ilmoitti:
-
-"Herra Juhana Gyllenstjerna."
-
-"Antaa hänen tulla sisään", käski prinsessa.
-
-"Se on mahdotonta, hän on Kalmarissa", sanoi Sigrid ja etsi tukea
-pöydästä.
-
-"Näetkös, rakkaus antaa siivet", vastasi Anna hymyillen. "Kas niin,
-elä nyt näytä niin pelästyneeltä; voisi luulla, että pelkäät nähdä
-häntä."
-
-Ritari tuli sisään, mutta hän unohti kaikki etiketin vaatimukset.
-"Sigrid!" huudahti hän ja riensi hänen luoksensa.
-
-Ja Sigrid, hän unohti kaikki syyt myötä ja vastaan, kaikki omat
-lupauksensakin ja lankesi ritarin avoimeen syliin. "Juhana, rakkahin
-Juhana!"
-
-Kyynelet kimmelsivät Annan silmissä, hän tunsi samalla iloa ja
-tuskaa. Sellaista onnea ei ollut koskaan tuleva hänen osakseen, mutta
-siltä saattoi hän iloita toisten onnesta... ja kun ensi puuska oli
-mennyt ohi ja ritari notkisti polvensa ja kiitti häntä, sanoi hän
-hilpeästi:
-
-"Puhukaa järkevästi hänelle, minusta näyttää, että Sigrid mieluummin
-menisi teuraspenkkiin kuin tulisi teidän vaimoksenne."
-
-Näin sanoen hän jätti rakastavaiset kahden. Muuan palvelija tuli
-häntä vastaan kirje kädessään. "Se on jalolle neitsyelle Sigrid
-Brahelle", sanoi hän.
-
-"Antakaa tänne!" Anna otti kirjeen. "Odottaako tuoja vastausta?"
-
-"Ei, vastausta ei tarvita?" vastasi palvelija. "Hyvä on!" Palvelija
-meni.
-
-Kirje oli tietenkin Sigridin kotoa. Anna epäröi tuokion, mutta
-aukaisi sitten häikäilemättä kirjeen.
-
-Hänen pahimmat aavistuksensa toteutuivat, ensi torstaina tultaisiin
-Sigridiä noutamaan, luultavasti tulisi hänen veljensä; silloin olisi
-hän ollut prinsessan vieraana kokonaisen viikon, ja kauempaa ei hänen
-pitänyt olla armollisen neidin rasituksena...
-
-"He epäilevät minua", ajatteli Anna. "Tahdon ansaitakin sen... Kustaa
-Brahe asettuu heidän puolelleen, mutta hän saa nähdä, etten väisty
-hänen enkä kenenkään muidenkaan vuoksi..."
-
-Olisiko Sigridin saatava lukea kirje... ei, se säikähdyttäisi häntä,
-onni heille, huolet hänelle...
-
-Herra Juhana Gyllenstjerna oli sillä välin mahtanut puhua hennolle
-neitsyelle jotakin erittäin vakuuttavaa, sillä kun he kohta tulivat
-Annan luo, hehkuivat ruusut Sigridin poskilla, ja ilosta säteillen
-vakuutti Juhana Gyllenstjerna, että mitä prinsessa suvaitsikin
-ehdottaa, suostuivat he kiitollisuudella siihen, hyvin tietäen, että
-se tarkoitti ainoastaan heidän onneaan.
-
-"Siitä pidän", sanoi Anna arvokkaasti, "ja nyt on tahtoni, että
-menette ensi keskiviikkona naimisiin".
-
-"Keskiviikkona!" toisti Sigrid pelästyneenä.
-
-"Huomenna on sunnuntai, ennen emme ehdi saada kaikkea valmiiksi",
-keskeytti prinsessa.
-
-"Mutta, teidän korkeutenne, täälläkö Stegeborgissa..."
-
-"Niin, tietysti, kutsuvierasten ja yleisön nähden. Olisin valmis
-kutsumaan itse herttuankin", vastasi Anna nauraen.
-
-"Kuinka tämä on päättyvä?" sanoi Sigrid surkeasti.
-
-"Ahaa, kaunis neitsyt tahtoo, että uudestaan jättäisin hänet kahden
-kihlattunsa kanssa, mutta siitä ei tule mitään. Juhana herran täytyy
-heti lähteä täältä pitämään huolta hääpuvustaan, ja kiellän teitä
-ankarasti tulemasta takaisin ennenkuin keskiviikkona, samaan aikaan
-kuin muutkin vieraat."
-
-"Jos joku saisi tietoonsa... he punoisivat paulojaan, kenties
-surmaisivatkin hänet", kuiskasi Sigrid.
-
-"Lapsellisuuksia. Kas niin, Juhana herra, nyt käännyn pois pariksi
-minuutiksi, sanokaa hänelle hyvästit, sitten ette saa häntä nähdä
-kolmeen päivään."
-
-Mutta pikku prinsessan mielestä ne kaksi minuuttia olivat liian
-pitkät. Hän käännähti äkkiä pois, mutta silloin näki hän Sigridin
-makaavan pyörtyneenä Juhanan käsivarsilla.
-
-"Poloinen, hän ei kestä iloa eikä surua", sanoi hän. "Laskekaa hänet
-tuonne sohvalle ja lähtekää heti täältä, minä pidän huolen hänestä."
-
-Mutta kun ritari oli laskenut hänet sohvalle ja kumartui painamaan
-suudelman kalpeille huulille, silloin hän kietoi käsivartensa ylkänsä
-kaulaan ja sanoi: "En saa koskaan, koskaan enää sinua nähdä!"
-
-"Ole toki järkevä... kun kerran olet voinut odottaa häntä yhdeksän
-vuotta, voinet toki malttaa vielä kolme päivää", huudahti prinsessa.
-"Ei mitään tunteenpurkauksia, jos saan pyytää, sellaisia inhoan."
-
-Mutta kun Juhana heti sen jälkeen lähti, seurasi prinsessa häntä
-ulos. "Kas tässä", sanoi hän, "ottakaa tämä kirje, Sigridin pelko ei
-ole aivan aiheeton, olkaa varuillanne".
-
-Nyt tuli kova kiire Stegeborgissa; prinsessa oli saanut halun laittaa
-häitä. Kenet oli vihittävä, siitä hän ei puhunut mitään. Eivätkä
-hovineitsyet saaneet sitä selville, kuinka paljon vaivasivatkin
-päätään.
-
-Kyökkimestarin käskettiin laittaa suuret pidot ja pikalähetit
-lähetettiin kutsumaan vieraita. Pappien käskettiin varustautua
-vihkitoimitukseen keskiviikoksi, tarkemman selon he saisivat samana
-päivänä.
-
-Pieni temppeli juhlistettiin nuorilla kuusilla, jotka muodostivat
-käytävän ovelta aina alttarille, ja kruunuihin ja seinälamppuihin
-ripustettiin kukkia, jotka prinsessa itse oli hankkinut.
-
-Mutta prinsessan yksityishuoneissa, mihin ei kukaan vieras saanut
-tulla, istui Sigrid Brahe sitoen omaa morsiuskruunuaan. Usein hän
-kohotti katseensa työstään ja kyseli itsekseen: "Kuinka tämä on
-päättyvä?" Hän ymmärsi, että prinsessa pelasi vaarallista peliä,
-mutta _hän_ ei joutuisi siitä vastaamaan, rangaistus kohtaisi heitä,
-ennen kaikkea Juhanaa!
-
-Kun sitten prinsessa tuli hänen luoksensa ja nauraen kertoi yleisestä
-uteliaisuudesta, kuka morsian oli, silloin hymyili hänkin ja koetti
-osoittaa iloa, jota ei tuntenut.
-
-Morsiuspukuaan ei Sigrid ajatellut lainkaan, hän ei uskonut vielä,
-että häistä tulisi mitään. Mutta prinsessa avasi erään pienen kaapin,
-josta otti esiin upean valkoisen silkkikirjopuvun, johon oli kudottu
-hopeakukkia. Se oli oleva morsiuspukuna, ja lisäksi oli morsian
-koristeltava prinsessan jalokivillä.
-
-"Kunpa vain voisin päästä levottomuudestani!"
-
-"Sinun täytyy; huomisaamuna ilmaistaan salaisuus molemmille
-kamarineitsyilleni; olen itse läsnä suurimmalla juhlallisuudella
-painaakseni kruunun päähäsi."
-
-"Mitä ihmettelyä se onkaan herättävä!" virkkoi Sigrid hymyilevin
-kasvoin.
-
-"Nyt pidän sinusta!" huudahti Anna ja suuteli häntä. "Ole kaikessa
-tapauksessa iloinen huomenna, ettei näyttäisi siltä, kuin veisin
-teurasuhria alttarille."
-
-"Kuka vie Juhanan?"
-
-"Sanotpa jotakin... sen olin unohtanut... kuka on vievä hänet?... Sen
-saa tehdä ensimäinen vieras, joka saapuu, mutta se ei miellytä minua,
-sillä suuri salaisuus tulee silloin tunnetuksi ennen aikojaan."
-
-Neitsyt taivutettiin menemään aikaisin levolle ja koettamaan nukkua;
-prinsessalla oli vielä paljon puuhattavaa, mutta samalla toisteli hän
-useita kertoja itsekseen: "Kuka on vievä Juhana herran alttarille?"
-
-Seuraavana aamuna oli hän jalkeilla hyvissä ajoin, itse tahtoi hän
-nähdä, kuinka hääpöytä katettiin ja kunniapaikat määrättiin.
-
-Hänen vielä parhaillaan järjestellessään tuli muuan palvelija
-kysymään, tahtoiko hänen korkeutensa niin aikaisin ottaa vastaan
-erään herran, joka toi viestejä ja terveisiä Puolasta.
-
-"Hänen nimensä?" huudahti Anna vilkkaasti.
-
-"Herra Lindorm Bonde!"
-
-Anna taputti ihastuneena käsiään. "Hän tulee aivan kuin kutsuttuna",
-huudahti hän. "Pyydä Lindorm herraa heti astumaan sisään."
-
-Puolalainen herra ei ollut uneksinutkaan, että hänen tulonsa
-herättäisi sellaisen ilon. Jälkeenpäin hän vakuutti ystävilleen,
-että ruotsalaiset olivat aivan hullaantuneet puolalaisiin, eikä Anna
-prinsessa suinkaan vähimmän.
-
-Hän pyysi vierasta viipymään Stegeborgissa ja jo samana päivänä
-olemaan isän sijaisena häämenoissa, joissa hän edusti äitiä.
-
-Lindorm herra oli ihastunut ja kiitti kaikkia pyhimyksiä, jotka hän
-muisti, siitä, ettei ollut unohtanut mitään pukuasioihin kuuluvaa.
-
-Prinsessa riensi morsiamen luo ilmoittamaan onnellisesta löydöstään
-ja häntä pukemaan.
-
-Tänään oli levottomuus, ilo ja vavistus antanut punaa poskille ja
-loistetta silmiin. Sigrid oli sanomattoman kaunis, ja Anna oli
-ihastunut.
-
-Itse pukeutui hän heleänpunaiseen samettipukuun, tunikka oli
-samaa kangasta, päähän pantiin äveriäs jalokivikoriste, kaulaan
-kallisarvoinen kaulanauha valkeista helmistä, hänen ranteissaan
-säkenöivät timantit ja käsivarsissaan taitehikkaasti valmistetut
-kultaiset rannerenkaat.
-
-Vieraat alkoivat saapua; he menivät vähitellen kirkkoon. Juhana
-herran kanssa oli sovittu, että hän tulisi takatietä huomaamatta
-linnaan. Ja Lindorm herralle oli prinsessa ilmoittanut, että hän
-tahtoi lähettää viestin, milloin oli tultava.
-
-Itse odotti hän levottomasti sulhasta. Ajatteles, jos jotakin olisi
-tapahtunut! Ei, tuolla hän tuli, yksin, ilman palvelijaa... Kuka
-ottaisi vastaan hänen hevosensa... hän viittaa eräälle poikaselle...
-nyt hän tulee... ja prinsessa rientää häntä vastaan.
-
-"Onko jotakin tapahtunut? Te näytätte niin kiihtyneeltä!"
-
-"He tulevat tänne jo tänään, Sigrid neitsyttä noutamaan!"
-
-"He tulevat kaikessa tapauksessa liian myöhään", sanoi Anna ylpeästi.
-"Voimmehan sulkea kirkon saadaksemme olla häiritsemättä."
-
-"Ja Sigrid?"
-
-"Odottaa sulhastaan!" Hän soitti. "Mene", sanoi hän palvelijalle,
-"ilmoita herra Lindorm Bondelle, että odotan häntä!"
-
-Tämä tuli heti, koreana ja sonnustettuna kuten puolalaisen herran
-sopikin. Anna esitti herrat toisilleen ja lisäsi: "Aika on käsissä;
-hovimestarini näyttää teille tien oikeanpuolisesta ovesta alttarille,
-morsian ja minä tulemme vasemmalta."
-
-Sillä välin oli kirkko täyttynyt juhlapukuisista vieraista, jotka
-kärsimättöminä odottivat mitä oli tapahtuva.
-
-Hyvät miesäänet veisasivat virren urkujen säestyksellä, alttarille
-astui kaksi pappia messukasukoissaan ja virittivät messun, johon
-vastattiin urkulehteriltä.
-
-Sitten seurasi tuokion hiljaisuus, kaikki istuivat jännityksellä
-odottaen.
-
-Ja vihdoin astui nuori, säteilevä morsiuspari sisään!
-
-"Ketkä he ovat?" kuului suhketta kautta kirkon.
-
-"Sigrid Brahe!"
-
-"Mahdotonta!"
-
-"Kyllä, kyllä, hän se on."
-
-"Entäs sulhanen?"
-
-"Juhana Gyllenstjerna."
-
-"Oh, mikä häväistys!"
-
-"Se on varmaan Anna prinsessan juonia..."
-
-"Ja narrata meidät tänne!"
-
-"Parasta, ettei ole tietävinäänkään!"
-
-Kaikkien näiden kuiskausten aikana jatkui seremonia tyynesti ja
-hiljaa, morsiuspari vaihtoi sormuksia, kuultiin selvään nimet
-lausuttavan; oli tapahtunut se kuulumaton kumma, että Sigrid Brahe
-vastoin perheensä tahtoa meni naimisiin herra Juhana Gyllenstjernan
-kanssa.
-
-Kun seremonia oli päättynyt, lähti koko loistava hääseurue,
-morsiuspari etupäässä, linnan ruokasaliin, jossa heitä odotti
-loistava juhla-ateria. Siellä kävi mieliala pian sangen vilkkaaksi.
-Hilpeä hälinä ja laulut vaihtelivat; onnitteluista ei tullut loppua
-lainkaan; vieraat olivat pian sitä mieltä, etteivät sopivammat
-puolisot olleet koskaan löytäneet toisiaan.
-
-Mutta lentävä huhu oli prinsessan päähänpistosta tiennyt kertoa
-Sigridin sukulaisillekin, ja Kustaa Brahe lasketti Juhana
-Sparren keralla vaahtoavin ja hengästynein hevosin linnanpihaan.
-Suuttumuksessaan saivat he siellä kuulla, että vihkiminen oli jo
-tapahtunut ja häävieraat istuivat pöydässä. Huolimatta epäkuntoon
-joutuneista puvuistaan riensivät molemmat suoraan ratsailta
-juhlasaliin.
-
-Siellä oli ilo ylimmillään, eikä tulijoita huomannut kukaan muu
-paitsi prinsessa, joka tykyttävin sydämin odotti mitä nyt oli tuleva.
-
-Tuokiossa seisoi Kustaa herra hänen rinnallaan, ja harmista
-vapisevalla äänellä huudahti hän äänekkäästi:
-
-"Jalo neiti, tällainen menettely ei käy päinsä, ja vaadin, että
-Sigrid neitsyt heti lähtee sukulaistemme luo."
-
-"Tahtoisin mielelläni pyytää teitä istumaan hääpöytään", sanoi
-prinsessa teennäisellä arvokkuudella, "mutta ette ole siten puettu".
-Hän viittasi muutaman palvelijan luoksensa: "Seuratkaa heti maaherraa
-vierashuoneeseen."
-
-Annan tyyni ja varma käytös sai ritarin hämilleen, mutta ainoastaan
-tuokioksi.
-
-"Pyydän anteeksi", sanoi hän. "Mutta on olosuhteita, joissa
-pikkuseikkojen täytyy väistyä tärkeimmän tieltä."
-
-"Ei suinkaan liene niin kiirettä, ettette voisi juoda morsiamen ja
-sulhasen maljaa", sanoi Anna ojentaen pikarin.
-
-Ritari tempasi sen häneltä ja laski pöydälle, niin että viini
-läikähti yli laitojen.
-
-"Ennen en tahdo maistaa pisaraakaan, ennenkuin olen saattanut asiat
-oikealle tolalle, ja jollei täällä ole ketään muuta, jonka voin
-vaatia tilille, niin vaadin teidät, herra Juhana Gyllenstjerna."
-
-Paheksumisen murinaa oli jo ennenkin kuulunut, mutta nyt kävi se
-yleiseksi ja äänekkääksi.
-
-"Hän rikkoo kotirauhaa!" huusivat useat.
-
-"Kuninkaan kartanossa!" lisäsivät toiset.
-
-Kalpeana kuin taittunut lilja istui Sigrid allapäin, hänen kätensä
-oli melkein kouristuksentapaisesti kiertynyt Juhanan käsivarteen.
-
-Juhana oli noussut, vihastuksen puna paloi hänen poskillaan, mutta
-hänen osanottonsa morsiantaan kohtaan hillitsi vielä muut tunteet,
-jotka taistelivat ylivallasta.
-
-Hääväki alkoi huutaa, että rauhanhäiritsijä oli ajettava ulos. Syntyi
-sellainen melu, ettei enää voinut eroittaa sanoja, mutta uhkaavasti
-suunnattiin ne Kustaa Brahea vastaan. Tämä ei enää voinut hillitä
-mieltään, ja Juhana Sparre kuiskasi hänelle: "Olet liian kiihtynyt;
-jos vaadit kaikkea, et voita mitään."
-
-Mutta nyt viittasi prinsessa, ja hälinä ja huudot vaikenivat. Oltiin
-uteliaita kuulemaan, mitä hänellä mahtoi olla sanottavaa.
-
-"Olette häirinnyt hääilot, herra Kustaa Brahe, mutta äkkiyllätys
-koituu hieman puolustukseksenne; jos tahdotte nyt sanoa asianne
-lyhyesti, kuten jalolle ritarille sopii, niin emme suinkaan vetäydy
-pois vastaamasta."
-
-Harmi ja nöyryytys vei Kustaa herralta kaiken mielenmaltin, ja hän
-toisti melkein käheällä äänellä: "Vaadin, että Sigrid neitsyt heti
-lähtee mukaani."
-
-"Hääpäivänään! Se on mahdotonta."
-
-"Ei, ei, sitä hän ei saa tehdä!"
-
-"Sen me estämme", huutelivat häävieraat.
-
-"Poloinen ystäväni on ylen kiihdyksissään", puuttui Juhana Sparre
-puheeseen. "Luulen, että hän aikoo sovitella niin sukulaisten ja
-ystäväin kesken, että avioliitto herra Juhana Gyllenstjernan kanssa
-hyväksytään."
-
-"En lupaa mitään", huudahti Kustaa kiihkeästi. "Mutta vaadin ja
-käsken, että Sigrid heti seuraa minua."
-
-"Hän ei ole enää velvollinen teitä tottelemaan, Kustaa herra",
-puuttui Anna jälleen puheeseen. "Mutta jos tahdotte tulla huomenna
-uudestaan ja kysyä, tahtooko herra Juhana Gyllenstjernan puoliso
-tulla mukaanne, niin on se vapaassa vallassanne."
-
-Vierasten joukosta kuului hyväksyvää naurua, ja herra Lindorm Bonde
-astui esiin ja kysyi, milloin herra Kustaa Brahe oli lakannut
-olemasta naisten ritarillisena puolustajana.
-
-"Tule, lähtekäämme täältä", kuiskasi Juhana Sparre uudestaan; "totta
-kai näet, että olemme joutuneet tappiolle!"
-
-"Prinsessa", puuskahti Kustaa intohimoisesti, "tiedän kenties
-paremmin kuin kukaan, että te voitatte kaikki pelit, mutta yhden
-olette tapannut ettekä pääse siinä enää koskaan voitolle!"
-
-Kumarrus, ja kutsumattomat vieraat olivat poissa.
-
-Annan kasvot kalpenivat tuokioksi, mutta pian palasi niille
-luonnollinen värinsä, ja hän kehoitti vieraitaan olemaan
-lannistumatta epämiellyttävästä keskeytyksestä. "Siitä toivoakseni
-koituu hyvääkin", sanoi hän. "Vieraani varmaankin ottavat yksistä
-tuumin puolustaakseen jaloa morsiuspariamme."
-
-Sen lupasivat he kaikki kättä lyöden, ja niin pysyi mieliala yllä
-koko päivän, ja illalla erottiin parhaina ystävinä ja liittolaisina.
-
-"Nyt ei voi meitä enää eroittaa mikään!" puuskahti Juhana herra ja
-sulki nuoren vaimonsa syliinsä.
-
-"Kustaa uhkasi sinua kaksintaistelulla", sanoi Sigrid väristen.
-
-"Tänään, rakkahin, mutta huomenna ei hän tahdo tehdä sinua leskeksi."
-
-Anna prinsessa oli lähettänyt pois palvelijattarensa; hän seisoi
-ikkunan ääressä ja silmäili tähtikirkasta taivasta.
-
-"Voiko hän nähdä sieluuni?... Miksi hän muuten olisi uhannut:
-'Yhden pelin olette tapannut ainaiseksi?'... kun tunsi ylpeytensä
-loukatuksi... Ah, kuinka vähästä miehen rakkaus onkaan riippuvainen!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tapaus herätti suunnatonta huomiota.
-
-Vanhan tavan mukaan oli kaikki häät vietettävä sunnuntaisin, nyt
-ne oli pidetty keskiviikkona, jonka vuoksi ne saivatkin nimekseen
-keskiviikkohäät.
-
-Mutta häiden jälkeen seurasi aika jupakoita sukulaisten kesken.
-Lopulta kiihtyi asia niin, että Kustaa Brahe ja pitkä Eerik Bjelke,
-joka oli jo pitänyt Sigrid neitsyttä laillisena omaisuutenaan,
-vaativat molemmat Juhana Gyllenstjernan kaksintaisteluun. Anna
-neitsyt silloin hädissään kirjoitti herttualle ja sai kuin saikin
-tämän kieltämään aiotun kaksintaistelun. Lopulta tuli sovinto,
-ehdolla, että nuori aviopari oleskeli vuoden ajan maatilallaan
-tulematta loukatun Bjelke-suvun näkyviin.
-
-Mutta nuori pari ei unhoittanut koskaan kiitollisuuttaan prinsessaa
-kohtaan, ja Sigrid rouva kirjoitti kaikissa kirjeissään, että lähinnä
-Jumalaa ja vanhempiaan ei hänen ollut ketään muuta kiittäminen yhtä
-suuresti kuin rakasta ja uskollista Anna neitiä.
-
-
-
-
-13.
-
-HÄN OTTAA VALLAN.
-
-
-Ennenkuin herttua ja neuvosto olivat tehneet sopimuksen valtakunnan
-hallinnosta, oli edellinen kirjoittanut kuninkaalle ja pyytänyt häntä
-"vahvistamaan tämän toimenpiteen, joka vastasi valtakunnan tapoja,
-lakeja ja todellista hyötyä". Hän pyysi, että Sigismund luovuttaisi
-hänelle hallituksen täydellisellä kuninkaan vallalla. Muilla ehdoilla
-ei hän voinut ottaa sitä vastaan eikä tiennyt muuta keinoa kuin
-kutsua säädyt kokoon ja kuulla niiden mieltä.
-
-Sigismund mietti vastaustaan puolen vuotta. Hänen puolalaiset
-neuvonantajansa olivat erimieliset; ainoastaan siinä olivat he yhtä
-mieltä, että odottaminen teki herttualle ja neuvostolle hyvää.
-
-Mutta herttua otti viivytyksen tyynesti ja hallitsi valtakuntaa
-parhaansa mukaan.
-
-Toukokuussa 1595 tuli vihdoin vastaus; kuningas ei katsonut olevan
-syytä muuttaa määräyksiään. Mitä tuli säätyjen koolle kutsumiseen,
-oli herttuan ajateltava, että siitä saattoi koitua vahinkoa
-kuningashuoneelle ja sen arvolle, jos se salli alamaisten järjestää
-hallituksensa mielensä mukaan. Jos herttua siitä huolimatta pysyi
-aikeessaan, ajattelisi kuningas vastaavia keinoja pitääkseen yllä
-kuninkaallista valtaansa. Hän ei aikonut sallia vähennettävän mitään
-niistä oikeuksista, jotka oli perinyt kunnioitetuilta esi-isiltään.
-
-Mutta Kaarle ei niin vain antanut itseään peloitella; heti kun
-Sigismundin kirje oli asianmukaisesti luettu ja siitä neuvosherrain
-kesken keskusteltu, ehdotti hän neuvostolle yleisen valtiokokouksen
-kutsumista. Olematta valittavinaan siitä hämmästyksen ilmeestä,
-joka kuvastui kaikkien kasvoilla, puhui hän välttämättömyydestä
-kuulla säätyjen mieltä monissa esilläolevissa kysymyksissä. Niiden
-joukossa oli kysymys vapaasta uskonnonharjoituksesta, jonka Sigismund
-vastoin valaansa oli myöntänyt katolilaisille, samoin Käkisalmen
-luovuttamisesta, levottomuuksista Suomessa, valtakunnan hallinnosta
-ja muista sellaisista asioista.
-
-Kun herttua oli lopettanut, istuivat herrat hiljaisina ja allapäin;
-kuka oli aloittava taistelun?
-
-Vihdoin kävi Ture Bjelke käsiksi; matalalla äänellä virkkoi hän,
-että kuningas oli selvästi kieltänyt kaikki valtiokokoukset
-poissaollessaan. Häneen yhtyivät kaikki muut; oli vaarallista toimia
-vastoin hänen kuninkaallisen majesteettinsa armollista tahtoa. Mutta
-saatettiin kirjoittaa uudestaan ja esittää hänelle välttämättömyys
-ryhtyä toimiin.
-
-Näitä puheita kuullessa oli uhkaava ukkospilvi Kaarlen otsalla,
-ja hänen terävä katseensa kulki toisesta herrasta toiseen. Hän ei
-nähnyt edessään rehellisiä, luotettavia miehiä, jotka kaikin voimin
-tahtoivat auttaa häntä luotsaamaan valtiolaivaa läpi hyrskyjen,
-vaan he olivat omaa hyötyään tavoittelevia, arkoja raukkoja, jotka
-ainoastaan ajattelivat oman nahkansa pelastusta... ja lääniherroille
-oli edullista pysyä kuninkaan kanssa hyvissä väleissä.
-
-Sanomatta sanaakaan herttua poistui salista.
-
-Mutta silloin kaikki kielet pääsivät liikkeelle, ja lorun loppu oli,
-että päätettiin pysyä lujana kuin yksi mies. Herttuan täytyi lopulta
-taipua.
-
-Kaksi päivää myöhemmin kutsuttiin neuvosto uuteen kokoukseen.
-Ukkospilvi oli poissa herttuan otsalta, mutta sillä kuvastui luja ja
-varma tahto, jota vastaan ei näyttänyt uhittelu auttavan. Ja herrat
-tunsivat kutistuvansa kokoon, koko joukollakaan eivät he vetäneet
-vertoja hänelle.
-
-Silloin hän esitti pergamentin heidän allekirjoitettavakseen. "Sillä
-kutsutaan yleiset valtiopäivät koolle Söderköpingiin", sanoi hän. "Ja
-olen varma siitä, että te kaikki tarkemmin mietittyänne huomaatte
-sellaisen toimenpiteen välttämättömyyden."
-
-Herrat myönsivät tosin, että tästä saattoi monessa suhteessa olla
-hyötyä; mutta uskollisuus kuningasta kohtaan?...
-
-"Eikö teistä uskollisuus isänmaata kohtaan merkitse mitään?" kysäisi
-Kaarle.
-
-"Kävisihän laatuun vielä kerran kirjoittaa hänen majesteetilleen."
-
-"Ja odottaa jälleen puolen vuotta vastausta, jollaikaa valtakunnassa
-joutuisi kaikki rappiolle."
-
-"Alamaisten ensimäinen velvollisuus on kuuliaisuus."
-
-"Ketä kohtaan?" huudahti Kaarle. "Velvollisuutta ja omaatuntoa vai
-harhaanjohdettua, tietämätöntä kuningasta?"
-
-"Emme katso olevamme oikeutetut tässä asiassa tuomitsemaan", sanoi
-Hogenskild Bjelke.
-
-"Ettekö tahdo tehdä mitään maan hyväksi ilman armollista lupaa?"
-kysyi Kaarle lujalla äänellä.
-
-"Kuningas on maan hallitsijana vastuunalainen", vastasi Eerik Sparre.
-"Meidän on noudatettava hänen tahtoaan ja käskyjään."
-
-Kaarle vaikeni tuokioksi, hänen leimuava katseensa tähysteli
-kokousta, ja liikutuksesta vapisevalla äänellä huudahti hän:
-
-"No hyvä; jollette tahdo te, niin minä tahdon. Muistakaa, että
-Engelbrekt oli ainoastaan talonpojan poika ja kuitenkin hän pakoitti
-valtaneuvoston toimimaan ennen kaikkea isänmaansa parhaaksi.
-Muistakaa, että minä, joka olen kuninkaan poika ja valtakunnan
-perintöruhtinas, olen toki yhtä mahtava kuin hän. Nykyään eivät
-tässä kuningaskunnassa ole asiat paljon paremmalla kannalla kuin
-hänenkään aikanaan; väärinkäytökset ja lainrikokset kuuluvat
-päiväjärjestykseen. Te olette heikkoja ja tietämättömiä ja annatte
-kaiken mennä vain menoaan, sentähden täytyy teidän mukautua minun
-tahtooni, ja jollette tahdo hyvällä lähteä valtiopäiville, niin
-kuletutan teidät sinne väkisin."
-
-Sellainen puhe teki vaikutuksen, ja neuvosherrat kirjoittivat alle
-herttuan esittämäin vakuuttavain syiden johdosta. Mutta jälkeenpäin
-he äärimmilleen katkeroituneina kirjoittivat Sigismundille pyytäen
-apua ruhtinasta vastaan.
-
-Valtiopäivät määrättiin syyskuun 30 päiväksi. Säädyt kokoontuivat
-koko valtakunnasta, paitsi Suomesta, josta ainoastaan muutamat harvat
-uskalsivat pujahtaa meren yli Klaus Flemingin pelosta.
-
-Neuvosto viivyttelihe viimeiseen saakka. He odottivat kirjettä
-Sigismundilta, mutta kun mitään sellaista ei kuulunut, toivoivat he,
-että ritaristo ja aateli pitäisi pontevasti heidän puoltaan herttuaa
-vastaan, ja tähän luottaen he lähtivät Söderköpingiin.
-
-He olivat myöhästyneet kahdeksan päivää, ja herttua antoi heidän
-kuulla kunniansa, kun taasen yleisön kesken alkoi käydä yhä
-yleisemmäksi huhu, etteivät herrat olleet herttuan eikä kansan
-ystäviä.
-
-Heidän sietämätön pöyhistelynsä vaikutti sekin suuresti siihen
-suuntaan. Valistunein heistä, Eerik Sparre, esiintyi kuninkaallisella
-loistolla aina siitä päivin kuin pääsi Taalainmaan päälliköksi; hän
-vaati suuria ruokaveroja ja liikuskeli henkivartioston ympäröimänä.
-Talonpojat olivat niin katkeroituneet häneen, että tavoittelivat
-hänen henkeään. Melkein samanlainen oli mieliala muitakin
-lääniherroja kohtaan.
-
-Jännityksellä odotettiin valtiopäivillä mitä asioita herttua
-esittäisi käsiteltäväksi. Mutta hän voitti kaikki odotukset, sillä
-ensimäiseksi hän vaati jyrkästi, että hänet joko vapautettaisiin
-hallitustaakasta tai tunnustettaisiin valtionhoitajaksi
-asianomaisella vallalla.
-
-Ällistys oli suuri, mutta pian näyttäytyi, että herttualla oli
-porvarit ja talonpojat takanaan. Neuvosherrat katselivat pelästyneinä
-puoluelaisiaan... mitä mieltä oli ritaristo ja aateli?
-
-Muuan heistä, Klaus Slotte, rohkaisi vihdoin mielensä ja lausui, että
-hänen mielestään herttuan oli vaadittava valtuuksia kuninkaalta.
-
-Silloin nousi useita herttuan miehiä huutaen kilvan, että herttua
-oli valtakunnan tuki ja että hän ainoastaan valtionhoitajana
-saattoi täysin toimia maan parhaaksi. Yhä useampia liittyi samaan
-puolueeseen, eikä neuvosto uskaltanut tehdä julkista vastarintaa. He
-koettivat mutkateitä ja mielistellen, mutta kansa ei enää herroihin
-luottanut. Herttuan puolelle se kallistui, ja talonpojat ja porvarit
-päättivät yksimielisesti hyväksyä herttuan vaatimukset.
-
-Aatelittomain säätyjen päätös tuli kuin ukkosen isku, se lannisti
-ritariston ja aatelin vastustuksen, ja neuvosherrat seisoivat
-epäröivinä ja typertyneinä. Taasenkaan ei ollut muuta keinoa kuin
-antaa myöten. Lujalla tarmollaan oli Kaarle iskenyt ensimäisen suuren
-iskunsa. Säätyjen vastaus oli kauttaaltaan herttuan toivomuksen
-mukainen, ja hän käski, että se heti oli kirjoitettava paperille
-hänen määräämänsä kaavan mukaan.
-
-Ensimäinen kohta sisälsi säätyjen uskollisuuden ja kuuliaisuuden
-vakuutuksen Sigismundia kohtaan. Mutta sitten seurasi määräys,
-että Upsalan kokouksen päätös paavilaisia vastaan oli pantava
-toimeen; edelleen luovutettiin koko kuninkaallinen valta hänen
-ruhtinaalliselle armolleen herttualle, kunnes Sigismund palaisi
-valtakuntaan.
-
-Sen jälkeen kutsuttiin kaikki säädyt torille, jossa herttua otti
-niiltä uskollisuuden valan. Herroista tosin eivät monet liikauttaneet
-kättään eivätkä kieltään, mutta yleensä pidettiin sitä kaikkia
-sitovana valana.
-
-Ja niin oli herttua melkein yksinvaltias hallitsija. Mitä silloin
-merkitsi, että kohta sen jälkeen saapui Sigismundilta kirje, jossa
-valtiopäivät kiellettiin; tehtyjä päätöksiä ei voitu enää tehdä
-tyhjiksi.
-
-Valtiopäivät olivat järjestäneet hallituksen, mutta asettuneet myös
-paavinoppia ja sen tunnustajia, välillisesti siis Sigismundiakin
-vastaan. Useita kuninkaan uskollisia palvelijoita eroitettiin
-viroistaan, ja tietysti nämä riensivät päätäpahkaa Puolaan.
-
-Mutta luostareita Kaarle vihasi enimmän. Lofössä avattu sai kurjan
-lopun heti kuninkaan lähdettyä, mutta Vadstenan uudestaan elpynyt
-luostari oli vielä jälellä, ja sieltä tuli tuontuostakin kummallisia
-huhuja.
-
-Suurta suuttumusta oli synnyttänyt useissa perheissä se, että
-vastoin sopimusta oli heidän tyttäristään tehty nunnia. Mutta,
-näiden rukoukset ja kyynelet olivat estäneet kaikista toimenpiteistä
-abbedissaa vastaan. Luostariin oli palannut useita vanhojakin nunnia,
-ja näytti melkein siltä, kuin Vadstena saisi muinaisen merkityksensä.
-
-Silloin saapui huhu, joka pian näyttäytyi todeksi, että kolmetoista
-ensin vihityistä nunnista oli karannut, että abbedissa oli kuollut ja
-toinen tullut hänen sijaansa, ja että nunnien luku nykyään rajoittui
-yhteentoista.
-
-Herttua päätti lähteä käymään paikalla, mutta me riennämme edeltä
-tuttuun paikkaan.
-
-
-
-
-14.
-
-TUHO.
-
-
-Ensi aikoina luostarista lähdettyämme näyttivät parhaat olosuhteet
-olevan vallalla. Kaikki meni tavallista yksitoikkoista menoaan; ainoa
-omituisuus, mikä uutuudellaan herätti luostariväen huomiota, oli se
-seikka, ettei abbedissa koskaan kohottanut huntuaan.
-
-Ihaillulla pater Edilillä oli melkein päivittäin tapana lukea ääneen
-jokin pyhä legenda, nunnien askaroidessa käsitöittensä ääressä, ja
-silloin olivat he kaikki kohottaneet huntunsa kasvoiltaan, paitsi
-äiti Richissa; mutta eipä hän tehnyt työtäkään, valkoiset, kaidat
-kädet lepäsivät päällekkäin hänen sylissään ja liikkuivat tuskin
-koskaan.
-
-Kukaan ei tiennyt, huomasiko pater Edil sen; kaikki mitä hän sanoi
-oli niin jumalaista, että nunnat olivat aivan kuin lumotut hänen
-läheisyydessään. Ainoastaan abbedissaa tarkastellessaan he joskus
-unhoittivat hengellisen isän.
-
-Luostarin palvelijattarien tehtäviin kuului sellinovien, sulkeminen
-joka ilta, mutta viime aikoina oli abbedissa tehnyt sen itse; ei hän
-pitänyt siitäkään, että he olivat niin tiheään ripillä, ja virkkoi
-pilkallisesti, että heillä täytyi olla paljon pahoja ajatuksia, koska
-heidän niin usein tarvitsi pyytää syntejään anteeksi.
-
-"Jollei hän vain ole mustasukkainen meille", kuiskasi nuorin heistä
-ystävälleen ja uskotulleen, Juliana Aatamintyttärelle, joka seisoi
-tuijottaen kuuhun pienestä sellinikkunasta.
-
-"Eeva Sparre, kuinka uskallat..." Mutta hänen sanansa katkesivat
-nauruun. "Mustasukkainen! Hän joka ei ole koskaan ripillä!"
-
-"Se on totta", vastasi Eeva Sparre huoaten. "On ihastuttavan hauska
-ripittäytyä hänelle..."
-
-"Kuinka niin?" keskeytti toinen äkkiä.
-
-"Hänen nuhteensa ovat niin lempeät, ja kun hän kumartuu kuulemaan
-hiljaista kuiskausta..."
-
-"Niin mitä sitten?" puuskahti Juliana tarttuen hänen käsivarteensa.
-
-"En ymmärrä mikä sinun on... Olet vihainen siitä, että hän on yhtä
-hyvä meitä kaikkia kohtaan!"
-
-"En, enpä suinkaan, mutta on eräs asia, joka kummastuttaa minua."
-
-"Etkö voi sanoa, mikä se on?"
-
-"Se, etteivät he koskaan puhuttele toisiaan."
-
-"Abbedissa ei taida sietää häntä."
-
-"Jollei ole päinvastoin."
-
-"Ettäkö abbedissa rakastaisi häntä?" puuskahti Eeva punastuen. "Se ei
-ole totta, sitä en usko!" Ja yhtäkkiä puhkesi hän kyyneliin.
-
-"Mikä sinua vaivaa, Eeva, oletko järjiltäsi? Luuletko, että hän
-välittää sinusta vähintäkään?"
-
-"En luule mitään, mutta tiedän mitä tiedän", vastasi tyttö ja katseli
-entistä ystäväänsä terävin, tutkivin katsein. Sitten hän juoksi
-tiehensä, eivätkä he puhuneet keskenään moniin päiviin.
-
-Ja samoin kuin oli heidän laitansa, samoin oli kaikkien muidenkin.
-Pater Edil oli tullut heidän aakseen ja ookseen, heidän jumalakseen.
-
-Richissa näki sen, ja hänen sieluaan kalvoi mustasukkaisuus ja yhä
-kiihtyvä viha -- niin itseään kuin häntäkin kohtaan. Hänen hyvä
-ymmärryksensä sanoi hänelle, että pater veti hänet ja nuoret sisaret
-kanssaan syvyyteen, ja hän vihasi itseään siitä, että vastarinnatta
-kuunteli hänen viekoittelujaan.
-
-Suunnilleen kolme vuosineljännestä oli kulunut. Eräänä päivänä
-pysähtyi useita vaunuja luostarinportin eteen, ja niistä astui
-yksitoista hunnutettua naishenkilöä. Heidät päästettiin heti sisälle,
-ja he toivat kirjeitä Malaspinalta niin abbedissalle kuin pater
-Edilillekin. Nunnat olivat kaikki kuuluneet Vadstenan luostariin
-ja halusivat nyt päästä sinne takaisin. Muuan heistä oli entinen
-abbedissa, ylhäisestä ruotsalaisesta suvusta, mutta halusi sittenkin
-palata luostariin, vaikkapa vain palvelevana siskona. Malaspina
-kehoitti osoittamaan häntä kohtaan ystävyyttä.
-
-Olisi synti sanoa, että uudet sisaret olivat tervetulleet. He
-tunsivat talon, mutta olivat tottuneet paljon ankarampaan kuriin.
-Pater Edil lakkasi lukemasta legendojaan, hän jätti nunnat oman
-onnensa nojaan, mutta tutkisteli sitä vastoin mitä suurimmalla
-mielenkiinnolla kirjettä, jonka oli saanut Malaspinalta ja joka muun
-ohella sisälsi ilmoituksen, että hänen koetusaikansa oli lyhennetty;
-häntä tarvittiin erään saksalaisen ruhtinaan hovissa, ja hänen täytyi
-lähteä sinne pikimmiten.
-
-Jo useita viikkoja oli pater tuntenut asemansa sangen vaaralliseksi;
-erittäinkin peloitti häntä se, mihin Richissa ryhtyisi, jos nuoret
-sattuisivat joutumaan tukkanuottasille. Hän oli nähnyt uhkaavia
-katseita ja kuullut heidän sanovan toisilleen sanoja, jotka eivät
-olleet erittäin tyynnyttäviä.
-
-Hän ei uskaltanut ilmoittaa edeltäpäin lähdöstään. Vielä kerran
-luettuaan sisarille legendojaan ilmoitti hän vain, etteivät he
-kenties saisi nähdä häntä hyvään aikaan; muuan tärkeä kirje pakoitti
-hänet lähtemään matkalle.
-
-Se tuli kuin ukkosen isku. Mutta pater käytti tilaisuutta hyväkseen,
-ennenkuin mielten masennus oli ehtinyt tasaantua, viittasi heille
-hyvästiksi surullisen näköisenä ja riensi pois.
-
-Huoneessa vallitsi haudan hiljaisuus. Täytyi sitoa kielensä
-äskentulleiden vanhojen nunnien tähden. Nuoret ainoastaan
-kuiskailivat keskenään.
-
-Richissa yksin seisoi hiljaa liikkumatonna. Jonkun kerran hän
-horjahti, mutta toipui heti.
-
-Anastasia, entinen abbedissa, kehoitti sisaria poistumaan, ja koko
-parvi riensi pateria vielä kerran näkemään.
-
-Anastasia veti Richissan huntua syrjään ja näki kalmankalpeat kasvot,
-joista suuret silmät tuijottivat... Silloin lähestyivät askelet, ja
-hän vetäisi nopeasti hunnun paikoilleen.
-
-Sisar portaria tuli hoippuvin askelin ja kyynelsilmin. Hän toi
-kirjeen, jonka pater oli mennessään jättänyt. Richissa otti sen,
-mutta vaipui samassa pyörtyneenä Anastasian käsivarsille.
-
-Äiti Anastasia oli tarmokas nainen; hän otti Richissan käsivarsilleen
-ja kantoi hänet huoneeseensa, jossa vaali häntä huolellisesti.
-
-"Kirje, anna minulle hänen kirjeensä", olivat hänen ensi sanansa
-palattuaan tuntoihinsa.
-
-Anastasia avasi sen ja pani sen hänen käteensä. Siinä oli ainoastaan
-osoite erääseen Saksan kaupunkiin, ilman allekirjoitusta. Richissa
-purskahti rajuun itkuun, mutta kun äiti Anastasia oli antanut hänelle
-rauhoittavaa lääkettä, vaipui hän vihdoin uneen.
-
-Nunnat sitä vastoin olivat melkein poissa suunniltaan. Kenties hän
-oli lähtenyt ainaiseksi? Neljätoista sisarta neuvottelivat yhdessä
-siitä, mitä oli tehtävä. Kateus ja mustasukkaisuus olivat kuin pois
-puhalletut; kaikki olivat nyt halukkaat tietämään jotakin pater
-Edilistä, mutta kuinka he saisivat halunsa tyydytetyksi?
-
-Tämän suuren tapauksen jälkeisenä päivänä ilmoitti äiti Anastasia,
-että abbedissa oli sairas ja että hän toistaiseksi astuisi sijaan.
-Ja silloin otettiin kaikki vanhat luostaritavat käytäntöön, luostari
-avattiin kuten muinen sairaille ja apua tarvitseville, nunnien
-ei ollut ainoastaan hoidettava sairaita, vaan myös neulottava ja
-ommeltava hätääkärsiville.
-
-Vanhoille luostariin palanneille nunnille oli tämä vain entistä
-rakasta menoa, mutta kaikille nuoremmille se oli todellinen
-rangaistus. Luostari oli menettänyt viehätyksensä, ja se sisar, joka
-ensiksi ehdotti karkaamista, lausui ainoastaan kaikkien ajatuksen.
-
-Jo viikkokauden päästä he päättivät panna tuumansa toimeen. Richissa
-oli edelleen sairaana, ja luostarin askareet kävivät neljälletoista
-nuorelle sisarelle yhä vastenmielisemmiksi. Luvaten suuren palkinnon
-saivat he portarian suostumaan siihen, että hän jättäisi seuraavana
-yönä portin sulkematta. Antoipa hän sellien avaimenkin, joka oli
-annettava hänelle takaisin portilla, ennenkuin nunnat menivät.
-
-Avain uskottiin Juliana Aatamintyttärelle, ja hänen oli päästettävä
-toiset. Sovittuna hetkenä hän avasi oman ovensa; käytävä oli aivan
-pimeä, ja tyttö parka vapisi pelosta... Vapisevin käsin hän avasi
-oven toisensa jälkeen, kaikki odottivat pääsyä tiehensä ja hiipivät
-hiljaa ulos pitkää käytävää pitkin... Vihdoin olivat he pihalla,
-kylmä ilma tuulahti heitä vastaan, mutta siitä he vähät välittivät...
-Portti oli auki, ja portaria otti avaimen. Karkurit olivat pian
-kadulla.
-
-Oli sovittu, että kaikki menisivät erään nunnan läheisen sukulaisen
-luo, joka asui kaupungin ulkopuolella. Ystävällisesti heidät siellä
-otettiinkin vastaan, ja seuraavana päivänä oli kunkin palattava
-kotiinsa.
-
-Mutta heti turvaan päästyä tehtiin kysymys: "Missä on Eeva Sparre?"
-
-Kaikki katsoivat toisiinsa. "Kuka oli nähnyt hänet viimeksi?"
-
-"Tuli kai hän mukana luostarista?" Kukaan ei voinut vastata
-kysymykseen. "Avasit kai hänen ovensa, Julia?"
-
-"Kyllä... kuinka olisin jättänyt avaamatta", vastasi tämä kalveten.
-Eevan ovi oli hänen ovensa yläpuolella, oliko hän kenties?...
-Mutta se olisi aivan hirveää! Julia alkoi katkerasti itkeä. Oliko
-mahdollista, että hän olisi unohtanut parhaan ystävänsä -- millaisen
-kohtalon oli silloin Eeva saava osakseen?
-
-Hänet oli tosiaankin unohdettu. Hän oli odottanut ovella kuten
-toisetkin, mutta mitään ei kuulunut. Hän alkoi luulla, että pako oli
-syystä tai toisesta jätetty, ja odotti aamua saadakseen tietoonsa
-syyn.
-
-Päivä tuli, mutta ovi pysyi yhä sulettuna. Hän kuuli soiton messuun,
-mutta häntä ei päästetty sellistään. Hänelle johtui mieleen, että
-hänet kenties oli unohdettu, ja hänet valtasi jäätävä kauhu. Mutta
-kyllä he sentään saivat häntä pitää arvossa täälläkin. Olihan hän
-kerran itse sattunut näkemään, mitä pater oli tehnyt abbedissalle --
-ja hän saattoi kertoa, mitä he tahtoivat pitää salassa. Uh, kyllä
-luostari oli sentään inhoittava, ei hän enää ikinään halunnut sinne.
-
-Mutta päivä kului, alkoi jälleen hämärtyä, eikä vieläkään ollut
-avattu hänen oveaan. Silloin loppui Eevan kärsivällisyys, ja hän
-kolkutti ovelle kaikin voimin. Hetkisen kuluttua äiti Anastasia avasi
-sen.
-
-"Miksi minua pidetään lukon takana?" kysyi Eeva kiihkeästi.
-
-"Saatte kärsiä siitä, mitä toiset ovat rikkoneet", vastasi äiti
-tyynesti. "Olette rikosuhri."
-
-"En tahdo enää olla katolinen, heitän pois kaikki merkit siitä",
-huusi hän heittäen huntunsa lattialle. "Minä inhoan luostaria ja
-tahdon heti palata kotiini", huusi kiihtynyt tyttö ja aikoi tunkeutua
-ulos ovesta.
-
-Sisar Anastasian luja käsi heitti hänet niin rajusti takaisin, että
-hän kaatui selälleen lattialle. Vaikka häneen koski sangen kipeästi,
-nousi hän vavisten kiukusta.
-
-"Millä oikeudella käytte kimppuuni?" huusi hän. "Minä valitan
-abbedissalle, hän ei ole uskaltanut koskaan koskea minua, eivätkä
-muutkaan nunnat."
-
-"Äiti Richissa on pyhimys", vastasi Anastasia.
-
-"Pyhimys!" Eeva nauroi. "Pater Edil oli varmaankin toista mieltä."
-
-Anastasia heitti häneen salamoivan katseen ja virkkoi sen jälkeen
-mahtipontisesti: "Tahdon lieventää piinaanne niin paljon kuin
-suinkin, ja jos kärsivällisesti alistutte siihen, saatte jo muutamain
-päiväin perästä vapautenne takaisin."
-
-"Hankkikaa minulle ennen kaikkea hieman ruokaa, olen nääntynyt aivan
-nälkään", sanoi Eeva, joka tunsi päänsä olevan huumauksissaan iskusta
-ja melkein tajutonna vaipui vuoteeseen.
-
-Herätessään löysi hän pöydältä leipäpalan ja vesituopin. Hän
-pureskeli leipää itku kurkussa, vedellä oli kummallinen maku, ja
-juotuaan hän vaipui kohta uneen.
-
-Seuraavana aamuna hän heräsi kuolinkellojen soittoon, ja kirkosta
-kuuluivat surumessun sävelet. Mutta hänen päänsä tuntui niin
-raskaalta, että hän vaipui kohta uudestaan uneen. Kumma kyllä, tuli
-hänelle aina ruoka hänen nukkuessaan. Tänään oli se hieman parempaa
-kuin eilen, mutta vesi oli yhä samaa.
-
-Jälleen yö, ja seuraavana aamuna hän kuuli jälleen surumessun
-sävelet. Eeva tunsi voivansa paremmin ja nousi vuoteelta.
-Surusävelet, jotka virtailivat hänen yksinäisyyteensä, täyttivät
-hänen sielunsa levottomalla tuskalla. Hän kuuli useaan kertaan
-kiirehtiväin askelten rientävän ohi ovensa ja aikoi juuri lähestyä,
-kun ovi avattiin ja ruoka tuotiin sisään.
-
-"Kuka on kuollut?" kysäisi hän.
-
-"Pyhä äiti, ettekö sitä tiedä; kallis äiti Richissa", huudahti nunna.
-
-"Richissa", toisti Eeva koneellisesti.
-
-"Hänet haudataan tänä iltana... ja näkisittepäs vain, kuinka kaunis
-hän on vainajana, siunattu Herran enkeli..." Ja nunna riensi pois
-yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
-
-Tänä iltana hänet siis haudataan... ja luostarin portit pidetään
-auki, että kaupungin uskovaiset saisivat tilaisuuden olla läsnä
-juhlallisuuksissa. Ah, olisipa hänellä nyt vain tilaisuus mennä ja
-tulla vapaasti kuten tavallisesti! Lapsi parka heittäytyi lattialle
-ja itki ja nyyhkytti epätoivoissaan.
-
-Kun hän kohotti päätänsä, seisoi äiti Anastasia hänen edessään. Hän
-nousi nopeasti.
-
-"Lapsi parka", sanoi hurskas sisar. "Ymmärrän kyllä syvän surusi.
-Mutta ole hyvässä toivossa, tuon sinulle tervehdyksen vainajalta."
-
-"Minulle?" kysäisi Eeva ällistyneenä.
-
-"Aivan niin, hän on pyytänyt minua päästämään teidät vapauteen --
-yhdellä ehdolla."
-
-"Minä suostun siihen, millainen se lieneekin", huudahti Eeva ilosta
-säteillen. "Sanokaa se heti."
-
-"Hautajaisjuhlallisuudet tapahtuvat tänä iltana, mutta ruumis jää
-edelleen kirkkoon, ja hän vaatii, että sinun on valvottava yötä yksin
-kirstun ääressä."
-
-"Minun?" kysyi Eeva hämmästyksissään tuijottaen puhujaan.
-
-"Luostarin portit pidetään auki, sinä voit mennä neljännen vartion
-jälkeen." Kauhu ja pelko melkein lamautti hänet, mutta kaiken tämän
-takana houkutteli vapaus, ja Eeva vastasi: "Minä tulen", vaikka hän
-silloin tunsikin kurkkunsa melkein kuristuvan.
-
-Hän jäi jälleen yksin ja odotti jännityksestä vavisten. Vihdoin
-puoliyön aikaan avattiin ovi, äiti Anastasia näyttäytyi lyhty
-kädessään ja viittasi häntä seuraamaan. Hän seurasi vavisten;
-pimeitä, kiemurtelevia käytäviä tulivat he kirkkoon muutamasta
-salaovesta... ainoastaan kaksi kynttilää alttarilla levitti himmeää
-ja lepattavaa valoa suureen kirkkoon, jonka etäisin osa oli aivan
-pimeä.
-
-Kuorissa oli kirstu ruumisalttarilla, kansi oli vieressä, ja ohut
-liina peitti ruumiin kasvoja. Anastasia tempasi sen pois, ja hänen
-viittauksestaan tuli Eeva lähemmäksi.
-
-Eeva vetäytyi väristen loitommalle. "Enkö saa istua tuolla alhaalla
-kirkossa?" kysyi hän vavisten.
-
-"Ei, vaan täällä ruumisalttarin ääressä, käsi kannella, niin ettei
-sitä voida temmata pois."
-
-"Kuka sen tekisi?" kysyi pelästynyt tyttö. "Vaikene ja täytä
-velvollisuutesi", vastasi käskevä ääni, ja äiti Anastasia meni samaa
-tietä kuin oli tullutkin.
-
-Eeva totteli sanomattomasti kauhuissaan... hän ryömi kokoon
-kivilattialle ja pani kätensä kirstun kannelle. Hän vaipui kuin
-horroksiin, ja sitä kesti kellon lyöntiin. Luojan kiitos, puoli
-tuntia oli kulunut.
-
-Hän kuuli liikuntaa ja kohotti päätänsä. Laupias Jumala, kuollut oli
-noussut... huitoi käsivarsiaan... nyt... nyt hän seisoi jaloillaan!
-
-Eeva ei voinut huutaa, mutta kissan tavoin hän ryömi ensin erään
-penkin alle, sitten alas kuorista kirkkoon ja aikoi juosta pakoon.
-
-"Takaisin!" kajahti ääni, ja jokin tumma käsi tarttui häneen.
-
-Kirkasten, niin että kirkko kajahti, kaatui hän lattiaan.
-
-Tumma olento nosti hänet nopeasti ja kantoi mukanaan.
-
-Kuollut istui äänetönnä kirstun vieressä. Hän näki, kuinka Eeva
-pantiin siihen ja virkkoi hiljaa: "Hänhän vielä elää."
-
-"Mutta ei kauan", vastasi Anastasia ja puristi kätensä hänen
-kurkkuunsa.
-
-Kuului koriseva ääni, eikä Eeva Sparre enää elänyt.
-
-"Se on hirveää", kuiskasi Richissa väristen.
-
-"Kirkon arvo vaatii sen, sillä hän tiesi liian paljon. Sinun pakosi
-on nyt turvattu, pian tänne käärinliina."
-
-Se laitettiin tottunein käsin, liina pantiin kuolleen kasvoille, ja
-juuri kun läpättiin neljännen vartion merkkisoitto, meni luostarin
-portista ulos hyvin hunnutettu nainen ja katosi pian portinvartian
-näköpiiristä.
-
-"Nyt ovat he poissa kaikki neljätoista", mutisi portaria. "Siitä ei
-luostarille mitään vahinkoa olekaan."
-
-Äiti Anastasia vietti koko aamun kirkossa, vaipuneena rukoukseen.
-Hän ei tahtonut loitota rakkaasta Richissastaan, ennenkuin kansi oli
-naulattu kiinni ja kirstu laskettu hautaan.
-
-Äiti Anastasia oli nyt itseoikeutettu abbedissa. Hän piti ankaraa
-kuria luostarissa ja saavutti suurta kunnioitusta monilla
-laupeudentöillään.
-
-Sparre-suvulta saapui hänelle ankara ja uhkaava kirje, mutta hän
-vastasi nöyrästi, että hänen surukseen Eeva Sparre oli karannut
-luostarista samoin kuin hänen hengelliset sisarensakin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolme kuukautta tämän jälkeen tuli herttua neuvoston, arkkipiispan ja
-useain pappien seuraamana luostaria tarkastamaan.
-
-Äiti Anastasia oli jo edeltäpäin saanut salaviestin vierailusta.
-Hän oli sentähden koonnut kaikki luostarin kalleudet ja lähettänyt
-ne Visingsborgiin Eerik Brahen talteen. Pyhän Birgitan ja Katarinan
-kirjeet oli otettu hopealippaastaan ja haudattu maahan, etteivät
-kerettiläisten kädet saastuttaisi näitä pyhiä jäännöksiä. Ja
-rukouksin ja huokauksin odottivat nunna raukat pelättyä vierailua.
-
-Herttua saapui jokseenkin myöhään illalla. Soihduin ja tuohuksin
-astui suuri parvi luostariin, missä nunnat oli asetettu riviin
-ottamaan vastaan pelättyä herraa.
-
-"Oletteko abbedissa?" kysyi herttua nunnalta, joka seisoi etumaisena
-ja kantoi suurta hopearistiä rinnallaan.
-
-"Olen, teidän armonne!"
-
-"Kuinka vietätte täällä aikaanne?"
-
-"Rukouksissa ja pyhiä legendoja lukien", vastasi abbedissa tehden
-ristinmerkin.
-
-"Ettekö tee muuta mitään?"
-
-"Eikö ole siunattu asia rukoilla pelastusta syntisille!"
-
-"Totisempaa pelastusta koituu hyvistä teoista."
-
-"Monet sairaat ja kärsivät saavat täällä myös tyyssijansa", vastasi
-Anastasia terävästi.
-
-"Huomaan, että teillä on aina vastaus valmiina." virkkoi herttua.
-"Mutta ymmärtäväisinä ihmisinä pitäisi teidän epäröimättä jättää
-paavilaisuus ja liittyä evankeliseen uskoon."
-
-"Emme koskaan!" huudahti hän.
-
-"Miettikää tarkoin, siinä tapauksessa en voi sallia teidän jäädä
-luostariin loppuiäksenne!"
-
-"Mieluummin kärsimme, kieltäydymme kaikesta kuin luovumme ainoasta
-autuaaksitekevästä kirkosta."
-
-"Mieluummin kärsimme ja kieltäydymme kaikesta!" toisti koko
-nunnaparvi innotellen.
-
-"Vai niin. Missä ovat luostarin kalleudet?" kysäisi herttua
-kärsimättömästi.
-
-"Meillä ei ole mitään sellaisia!"
-
-"Luuletteko, ettei minulla ole keinoja pakoittaakseni teidät ottamaan
-ne esille?" kysyi herttua uhkaavasti.
-
-"Armollinen herra!"
-
-Kaikki lankesivat polvilleen.
-
-Mutta nyt oli kärsivällisyys lopussa. "Käsille vain aarteet, heti
-paikalla!"
-
-Mitä todellakin oli jälellä, ne luovutettiin heti, ja kun Linköpingin
-piispa Eerik Schepperus oli kuiskannut muutamia sanoja abbedissalle,
-tunnusti tämä, että enin osa oli lähetetty Visingsborgiin.
-
-Hänen käskettiin heti istua kirjoittamaan ja pyytämään takaisin
-luostarin omaisuus, ja lähettiläs pantiin niitä noutamaan.
-Herttua pakkautti arkkuihin kaiken, mitä tapasi kaluksi käypää,
-paitsi kallisarvoista pyhimyslipasta. Monia kallisarvoisia pukuja
-lahjoitettiin kirjureille, revittiinpä seiniä ja muurejakin aarteita
-etsiskellen. Siten ei hyödytty juuri mitään, mutta ikivanhasta,
-ontosta päärynäpuusta luostarin puutarhassa löydettiin joukko
-vastasyntyneiden lasten luurankoja ja pääkalloja...
-
-Abbedissa ja neljä vanhinta nunnaa vietiin omasta pyynnöstään
-Söderköpingiin ja sieltä puolalaisella laivalla Danzigiin, jossa
-heidät otettiin sikäläiseen birgittalaisluostariin ja he saivat
-vakinaisen ylläpidon Sigismundilta. Kolme nuorempaa seurasi ennen
-pitkää heidän esimerkkiään, sillä heillä ei ollut sukulaisia eikä
-ystäviä ja he tunsivat olevansa vieraita maailmassa. Nuorimmista meni
-muuan naimisiin, toinen naimisissa olevain sisartensa luo; kolmas,
-kalpea, kivulias tyttö, suli kyyneliin ajatellessaan lähtöä rakkaasta
-luostarista.
-
-Herttua pyysi häntä tulemaan hoviin pikku tyttärensä seuralaiseksi.
-Luultavasti hän ei uskaltanut panna vastaan, sillä hän seurasi
-todellakin mukana. He sopivat aluksi aika hyvin, ja prinsessa luki
-usein Johanna sisarelle pyhiä legendoja, sillä muista kirjoista ei
-entinen nunna tahtonut tietää mitään.
-
-Mutta kerran, kun pikku Kätchen luuli hänen nukkuvan ja sillaikaa
-istui ommellen, viritti tyttönen huomaamattaan virren: "Jumala ompi
-linnamme."
-
-"Kenen sepittämä virsi se on?" kysyi Johanna.
-
-"Lutherin."
-
-"Taivaan pyhät!" Poloinen kätki päänsä käsiinsä.
-
-"Anteeksi, rakas sisar, minun ei pitänyt laulaa sitä sinulle!" Ja
-Kätchen syleili ja suuteli häntä.
-
-"Pyydä herttualta, että pääsisin täältä", kuiskasi hän.
-
-"Oletko niin vihainen?"
-
-"En, en, mutta me emme voi olla yhdessä, sillä yhden elämän täytyy
-koitua toisen kuolemaksi. Sallikaa minun sentähden palata rakkaan
-luostarini jäännösten luo, ja vielä viime hetkenänikin rukoilen
-teille taivaan siunausta kaiken rakkautenne ja lempeytenne tähden."
-
-Kätchen riensi isänsä luo, ja tämä voi harvoin vastustaa hänen
-pyyntöjään. Hylätyssä luostarissa laitettiin muuan huone kuntoon, ja
-Johanna vietiin sinne. Mutta tuskin oli hän päässyt luostarimuurien
-sisälle, ennenkuin päästi ilohuudon ja vaipui kuoliaana maahan.
-
-
-
-
-15.
-
-VAHVIN VOITTAA.
-
-
-Maasta hävitettiin kaikki katolisuuden jäljet, ja uskonnolliset
-riidat saivat aikaan pelkoa ja epätoivoa. Lisäksi tuli kolme kovaa
-katovuotta peräkkäin, ja kansa kuiski, että kun kynttilät otettiin
-alttareilta, katosi viljakin ladoista. Salakatolikot viittasivat
-herttuaan ja sanoivat sitä hänen syykseen; Herran käsi rankaisi
-kerettiläisiä, ja koko kansa sai kärsiä siitä.
-
-Mutta sitten saapui sanoma, että Puolaan oli lähetetty kirjeitä ja
-anottu sieltä lähettämään kaikki liikenevä vilja. Mitä teki silloin
-kuningas Sigismund? Hän kielsi kaiken viljanviennin Puolan satamista
-Ruotsiin. Sellainen oli hänen tapansa rangaista kerettiläisiä
-alamaisiaan ja pakoittaa heitä alistumaan.
-
-Tieto siitä herätti kuulumatonta huomiota, ja Sigismund sai
-aikaan aivan päinvastaista kuin oli tarkoittanut. Hänen entiset
-kannattajansakin luopuivat hänestä, ja nälkäiset raukat puivat
-vapisevia nyrkkejään ja huusivat taivaan kirousta sydämettömälle
-kuninkaalleen.
-
-Kaarle herttua puolestaan oli väsymätön hankkimaan ja lähettämään
-elintarpeita pahinta hätää kärsiviin seutuihin. Siten hän voitti
-kansan ja monet herroistakin puolelleen.
-
-Kuinka neuvosherrat olivat pettyneet odotuksissaan! Sigismundin
-ollessa Puolassa oli heidän pitänyt hallita valtakuntaa omin
-päinsä. Mutta tulikin herttua ja korjasi heidän viisaiden
-laskujensa hedelmät. Hänen tosin piti hallita muka neuvoston kanssa
-yksistä tuumin, mutta sellainen herra kysyi neuvoa ainoastaan
-itseltään. Hänen aikanaan ei ollut aateliston vallan laajentaminen
-ajateltavissakaan, ja mitä varten he muuten olisivat antautuneet
-niin vaaralliseen peliin? Kaarlen viisas ja avara katse ei jättänyt
-heille ainoatakaan tyyssijaa; jos he sanoivat mielipiteensä
-valtakunnanasioista, saivat he odottaa terävää vastausta. Ja kun hän
-sanoi mielipiteensä, saivat he vain sanoa "niin" ja kirjoittaa alle.
-Se oli aivan liikaa siedettäväksi.
-
-Herttua tavoitteli kruunua, se oli selvää. Mutta oman ja säätynsä
-edun tähden oli neuvoston se estettävä, jollei avoimesti, niin
-salavihkaan vastustamalla hänen toimenpiteitään. Ja niin he päättivät
-vielä kerran ryhtyä mitä sitkeimpään vastarintaan.
-
-Niinpä kun hän tahtoi lähettää sotaväkeä Suomeen pakoittamaan Klaus
-Flemingiä kuuliaisuuteen, vastasi neuvosto, että se soti kuninkaan
-majesteettia vastaan ja voisi viedä kansalaissotaan. Kaarle muistutti
-heitä Söderköpingin päätöksistä ja uhkasi heittää hallitusohjat
-käsistään. Mutta neuvosto pyysi häntä olemaan kärsivällinen, he
-koettaisivat hyvällä saada Flemingin taipumaan.
-
-Kirjeitä lähetettiinkin sellaisessa tarkoituksessa, sekä uhkaavia
-että vakuuttelevia, mutta ne eivät vaikuttaneet enempää kuin
-vesipisarat kallioon. Fleming ei muuttanut rahtuakaan menettelyään;
-suomalaisella itsepäisyydellä ei ole koskaan ollut arvoisampaa
-edustajaa.
-
-Herroille alkoi käydä yhä selvemmäksi vaarallinen asemansa. Mutta
-sittenkään eivät he tahtoneet liittyä herttuaan. Sillä hänhän
-tavoitteli kruunua, ja _kuningas_ Kaarle oli varmaan vaativa
-kuuliaisuutta ritaristoltakin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elokuun ensi päivinä saapui Tukholmaan puolalainen lähetystö, jonka
-mukana oli kolme ruotsalaistakin, nimittäin Eerik ja Kustaa Brahe
-ynnä Arvid Stenbock. He esittivät Sigismundin moitteet Söderköpingin
-päätöksen johdosta ja kehoittivat hallitusta luopumaan sen
-toimeenpanosta. Ankarimmat syytökset tehtiin itseään herttuaa vastaan.
-
-Kaarle ja neuvosto antoivat yhteisen vastauksen, joka osoitti
-tehtyjen toimenpiteiden laillisuuden, mutta pitemmälle ei
-yksimielisyyttä riittänyt. Herttua näki hyvin, että neuvosto teki
-kaikkensa lähettiläitä mielistelläkseen, luonnollisesti heidän
-kauttaan päästäkseen Sigismundin suosioon. Puolalaisen lähetystön
-saapuminen näytti neuvosherroille antaneen uutta rohkeutta, sillä
-kun herttua uudisti vaatimuksensa, että Fleming oli pakoitettava
-kuuliaisuuteen, niin antoi neuvosto uudestaan epäävän vastauksen.
-
-Marraskuun 2 päivänä 1596 kutsui hän neuvoston koolle ja selitti
-juhlallisesti, että koska hänen toimenpiteitään ei ymmärretty
-ja osoitettiin kiittämättömyyttä eikä edes pysytty tehdyissä
-päätöksissäkään, sanoutui hän irti valtionhoitajan tehtävästä.
-Kuitenkin, koska hän valtakunnan säädyiltä oli saanutkin valtansa,
-tahtoi hän sen jättää säädyille takaisin ja sentähden ensi tilassa
-kutsua valtiopäivät koolle.
-
-Ällistys oli suuri, ja sen vallitessa herttua lähti salista. Herrat
-lähettivät sitten kirjallisen selityksen, miten eivät ehtineet toipua
-heti vastaamaan, kiittivät herttuaa vaivannäöstään ja puhuivat
-kykenemättömyydestään niin suureen tehtävään, mutta eivät pyytäneet
-herttuaa jäämään paikoilleenkaan.
-
-He jakoivat keskenään hallitustehtävät ja aikoivat ryhtyä ominpäin
-hallitukseen. Mutta kaikista maanääristä saapui viestejä, että
-papit, porvarit ja varsinkin talonpojat lähettivät anomuskirjeitä
-herttualle, ettei hän jättäisi heitä ja valtakuntaa. Suuri oli
-sentähden herrojen pettymys, kun herttua kuukauden kuluttua ilmoitti
-lyhimmiten, että hän aikoi edelleen hoitaa hallitusta, kunnes
-luovuttaisi sen ensi valtiopäiville.
-
-Ja helmikuun 22 päivänä kokoontuivat valtiopäivät Arbogaan.
-Aatelistoa ja sotapäällystöä oli kokoontunut vain vähän, mutta sitä
-lukuisammin olivat aatelittomat säädyt edustetut. Sparret, Banérit
-ja Bjelket selittivät kirjeellisesti, etteivät he uskaltaneet tulla
-kuninkaan kiellon tähden.
-
-Herttua esitti itse tärkeimmät asiat, jotka koskivat uskonopin
-puhtautta, kuninkaan valaa, Söderköpingin päätöksiä, Flemingin
-niskoittelua y.m. Säädyt kokoontuivat sitten kukin erikseen
-neuvottelemaan, ja erittäinkin talonpojat olivat lujasti herttuan
-puolella. Heitä ärsytti varsinkin Flemingin hirmuvalta Suomen
-rahvasta kohtaan, ja he sanoivat mielellään tahtovansa olla mukana
-kurittamassa sellaista talonpoikain rääkkääjää.
-
-Kun päätökset oli tehty, laadittiin niistä supistelma, joka luettiin
-torilla kokoontuneille säädyille. Ja kun tuli esiin se kohta, missä
-he uskoivat herttualle hallituksen, paljasti hän päänsä ja sanoi:
-
-"Niin totta kuin Jumala minua auttakoon sielun ja ruumiin puolesta,
-tahdon pitää lakia ja oikeutta yllä keskuudessanne."
-
-Päätös kirjoitettiin puhtaaksi pergamentille, herttua pani sitten
-nimensä ja sinettinsä alle ja säädyt samoin. Maaliskuun 5 päivänä
-luettiin se jälleen torilla ja talonpojat vannoivat sitä puoltavansa
-niin kauan kuin veri oli lämmin heidän suonissaan.
-
-Ennen pitkää monet aatelisetkin taipuivat kirjoittamaan
-nimensä Arbogan päätöksen alle. Neuvosto puolestaan piti sitä
-väkivaltaisuutena, laittomuutena, ja hankitsi jo aseellista
-vastarintaa herttuaa vastaan. He vaihtoivat kirjeitä siinä mielessä,
-ja kun siten ei päästy yksimielisyyteen, ehdotettiin, että kaikki
-korkeat herrat kutsuttaisiin suullisesti asiasta neuvottelemaan.
-Mutta ei edes kokouksen paikastakaan voitu sopia. Aika kului siten,
-ja asema kävi yhä pulmallisemmaksi, neuvoston vaikutus ja arvo aleni
-sitä mukaa kuin herttuan kohosi, herroja ahdistivat toiselta puolen
-talonpojat, toiselta herttua. Vihdoin joutui herttuan käsiin joukko
-huomattavimpain herrojen kirjeitä, jotka paljastivat heidän juonensa.
-Yksitellen pakenivat he Tanskan kautta Puolaan, ja lopulta lähti
-sinne neuvostokin.
-
-Milloinkaan eivät ole puolueet seisseet kireämmin vastatusten,
-milloinkaan ei ole maa ollut lähempänä perikatoaan. Sigismund
-ei ollut mitätön katolisine joukkioineen ja aatelisineen, mutta
-Kaarle IX oli kari, jota vastaan nämä mahtavat voimat joutuivat
-haaksirikkoon.
-
-
-
-
-16.
-
-YKSINÄINEN.
-
-
-Gunilla rouva asui Bråbergin linnassa jokseenkin vähäväkisen hovin
-ympäröimänä. Lankeaa luonnostaan, että hänellä oli ikävä.
-
-Hän oli 24-vuotias leski, eikä hän ollut puolisoaankaan rakastanut.
-Hänet oli eroitettu siitä miehestä, jota rakasti ja joka nyt eli
-onnellista avioelämää. Hän tunsi itsensä koreaksi nukeksi, joka
-sai tulla esille määrätyissä juhlatilaisuuksissa, mutta sitten
-tarpeetonna vetäytyä syrjään.
-
-Hänen ainoa ilonsa oli pikku prinssi, hänen ainoa poikansa, jota hän
-jumaloi ja hemmoitteli. Tämä oli kaunis ja kiltti lapsi, ei sellainen
-huimapää kuin muut pojat; hän istui äidin vieressä ja leikki nukeilla.
-
-Mutta äiti ei voinut kauan askarrella hänen kanssaan. Äiti halusi
-loruta ja nauraa kuten muinaisina päivinä, halusi kuulla kuiskittavan
-helliä sanoja korvaansa. Mutta kaikki oli nyt niin ikävää, hän itki
-katkerasti, ja hänestä Juhana kuningas oli tehnyt hyvin julmasti, kun
-oli ottanut hänet puolisokseen.
-
-Hänen molemmat hovineitsyensä, Ebba Horn ja Renata Ribbing,
-olivat sangen ylpeähköjä molemmat; he olivat Gunillan vertaisia
-syntyperältään, ja heidän seurassaan piti hänen huolellisesti pitää
-yllä arvoaan.
-
-Renata oli kihloissa, Ebballa oli lemmittynsä, ja heidän seurassaan
-hän sai kuulla toiselta, että häät vietettäisiin muutamain kuukausien
-kuluttua, ja toinen näytteli hänelle kirjeitä, jotka hehkuivat
-rakkautta ja ikävää, niin että Gunillan sydän parka aivan kutistui
-kokoon.
-
-Hänestä oli paljon hupaisempaa kuunnella palvelijatarten
-lörpöttelyä... hän oli usein salavihkaan kuunnellut heitä. He
-kertoivat häistä, karkelokemuista ja mielitietyistään; oli siinä
-seassa väliin hieman liian vapaatakin, mutta mitäs se teki, kun
-kukaan ei tiennyt hänen kuuntelevan.
-
-Elsa, joka laittoi hänen tukkaansa, oli väliin puhunut
-kuningattarelle jotensakin ujostelematta. Mutta Gunilla ei voinut
-suuttua häneen, sillä hän ei kuitenkaan tarkoittanut mitään pahaa.
-
-Mutta Elsa oli yhtä tarkkasilmäinen kuin iloinenkin, ja hän näki
-hyvin, että kuningatar rukalla oli sangen ikävä ja että suurimman
-palveluksen saattoi hänelle tehdä keksimällä jotakin hauskaa.
-
-Eräänä päivänä, kun hän kampasi valtiattarensa hiuksia kuten
-tavallisesti, oli hän tavattoman vaitelias ja huokasi kerta toisensa
-jälkeen. Kyselemällä sai Gunilla vihdoin selville, että hän ikävöi
-lemmittyään, jota ei ollut nähnyt kokonaiseen vuoteen.
-
-"Eikö hän voi tulla tänne?" kysäisi Gunilla.
-
-"Ei se ole helppoa, sillä hän on kruunun mies. Mutta nyt pidetään
-täällä pitäjäntuvassa suuret tanssit, ja hän pyytää niin hartaasti
-minua tulemaan mukaan!"
-
-"Mene sitten, ja seuraavana päivänä on sinun kerrottava kaikki
-minulle."
-
-Elsa kiitti ja suuteli kuningattaren puvun lievettä.
-
-"Tanssit pitäisi olla oikein suurenmoiset", sanoi hän. "Sanotaanpa
-monia upseerejakin tulevan mukaan, ei tanssimaan, mutta katselemaan."
-
-"Siitä kai tulee hauskaa!"
-
-Elsa loi pikaisen silmäyksen Gunillaan. "Ah, lähtisipä teidän
-armonnekin mukaan!"
-
-"Mitä ajattelet, Elsa!"
-
-"Se kävisi niin mukavasti, ettei niin ristisielu saisi koko jutusta
-vihiäkään."
-
-"Miten niin?"
-
-"Teidän armonne ottaisi minun pukuni ja panisi huivin päähänsä."
-
-"Mutta ajatteles, jos joku tuntisi minut!"
-
-"Ei vaaraa, voimmehan panna mustan laastarilapun nenällenne, se tekee
-ihan tuntemattomaksi."
-
-"Ei, Elsa kulta, se ei käy päinsä."
-
-Sinä päivänä ei asiasta puhuttu sen enempää, mutta Gunillalla oli
-paljon askartelemista laatikoissaan ja hän oli paremmalla tuulella
-kuin tavallisesti.
-
-Seuraavana päivänä hän itse otti asian puheeksi. "Kuinka Elsa saattoi
-ajatella jotakin niin hassua, kuin että kuningatar olisi mukana
-tuollaisissa tansseissa?"
-
-"Oh, sitä en suinkaan ajatellut, tarkoitin vain, että kuningatar
-katselisi piilosta."
-
-"Mitä varten sitten lappu nenällä?"
-
-"Siltä varalta, että joku sittenkin näkisi hänet."
-
-"Mistä sitten katselisin?"
-
-"Pitäjäntuvan sivulla on pieni kamari, ja ovessa on luukku, josta
-näkee kaiken mitä tuvassa tapahtuu. Ja minä ajattelin, että teidän
-armonne..."
-
-"Ymmärrän... jospa vain uskaltaisin..."
-
-"Eihän ole mitään vaaraa!"
-
-"Sinä sanot niin. Mutta sydämeni pamppailee pelosta, kun sitä
-ajattelen."
-
-"Teidän armonne siis suostuu..."
-
-"Täytyy kai minun, tehdäkseni sinulle mieliksi. Kas tässä", sanoi hän
-avaten erään laatikon, "tässä on joukko koristeita ja nauhoja, joilla
-voit somistautua."
-
-Elsa suuteli ihastuneena hänen hamettaan. "Mitähän Lauri sanookaan!"
-huudahti hän. "Eikö teidän armonne tahdo koettaa minun pukuani?"
-
-Sitä koetettiin, ja se sopi mainiosti, ja Gunilla oli ihastunut
-tulevaa seikkailua ajatellessaan; niin iloinen ei hän ollut ollut
-sitten kuin pikku tyttönä.
-
-Onneksi oli Renata pyytänyt päästä kotiinsa muutamiksi päiviksi;
-Gunilla oli mitä suurimmalla ystävällisyydellä sanonut, että hän voi
-ottaa Ebbankin mukaansa, ja molemmat olivat lähteneet juuri tärkeän
-päivän aamuna.
-
-Palvelusväelle sanottiin, että kuningatar ei voinut hyvin ja
-että hänen sentähden täytyi pysyä huoneessaan; ei edes pikku
-prinssikään saanut tulla hänen luokseen. Mutta näin muusta maailmasta
-sulkeutuneina nuoret naiset laittoivat pukujaan.
-
-Matkaa pitäjäntuvalle oli vähintään virstan verran. Mutta kylmää
-ei Gunilla ajatellut, vaan melkein yksistään huivia, jonka oli
-peitettävä hänen kasvonsa kokonaan.
-
-Illan suussa he vihdoin lähtivät käsi kädessä. "Se on välttämätöntä",
-sanoi Gunilla, "muuten voivat epäillä".
-
-Onnellisesti he pääsivät perille, ja Elsa vei kuningattaren
-pimeään huoneeseen, sytyttäen vahakynttilän, jonka oli tuonut
-mukanaan. Gunilla oli kovasti kuumettunut matkalla ja heitti pois
-päällysvaatteensa. Sen jälkeen istuutui hän penkille oven eteen;
-raottamalla vain hieman luukkua saattoi hän nähdä yli koko tuvan.
-
-Silloin kuului koputus ovella.
-
-"Kuka se oli?"
-
-"Lauri vain, hän tietää, että olemme täällä."
-
-"Minäkin?"
-
-"Sanoin, että muuan hovineitsyistä."
-
-"Nyt hän koputtaa uudestaan."
-
-"Niin, minun täytyy mennä."
-
-"Muistahan tulla minua katsomaan."
-
-"Kyllä toki!"
-
-Innoissaan he unohtivat laastarilapun panematta nenälle, ja Gunilla
-unohti lukita ovenkin Elsan jälestä. Hän tirkisteli luukunraosta
-suureen tupaan, jonka lattialle oli siroteltu kuusenhavuja; ympäri
-seiniä kiersivät penkit, ja seiniin oli kiinnitetty soihtuja, jotka
-levittivät punarusoista loimoaan, mikä savun läpi katsottuna sai
-tummahkon vivahduksen.
-
-Nurkassa oli kokonainen soittokunta, joka soitteli säkkipillejä,
-viuluja, huuliharppuja ja muita soittimia. Eivät ne näyttäneet
-olevan mitkään nurkkatanssit, ja Gunilla tarkasteli vieraita
-mielenkiinnolla. Tytöt olivat nuoria ja kauniita, silmät säihkyivät
-ilosta, ja jalat vavahtelivat karkelon halusta; jollei puvussa
-olisi ollut niin suurta eroitusta, olisivat he Gunillasta olleet
-yhtä kauniita kuin hovinsalien nuketkin. Kavaljeerit olivat kaikki
-kaunisryhtisiä sotamiehiä, ja tanssi kävi kuin voideltu.
-
-Useita upseerejakin oli saapuvilla. Niiden joukossa oli muuan, joka
-oli erityisenä toisten ihailun ja huomion esineenä. Muutamista
-sanoista, jotka Gunilla kuuli hänen lausuvan, saattoi eroittaa hänen
-olevan ulkomaalaisen.
-
-Pian alkoivat upseeritkin ottaa osaa tanssiin, ja ilo nousi
-ylimmilleen. Gunillakin oli niin ihastunut, että avasi luukun
-kokonaan nähdäkseen paremmin. Mutta samassa sattui muukalaisen katse
-häneen, hän vetäytyi hiljaa takaisin ja sulki luukun.
-
-Silloin aukeni ovi hiljaa ja varovaisesti hänen takanaan. Hän arveli
-sen olevan Elsan ja sanoi kääntämättä päätään: "Kuinka hauskaa,
-kultaseni, että tulimme tänne!"
-
-Kun ei kuulunut mitään vastausta, käännähti hän ympäri, ja valossa,
-joka lankesi luukusta sisään, hän tunsi pelästyksekseen muukalaisen.
-
-"Lähtekää kanssani tanssiin", sanoi hän vierasvoittoisella murteella.
-
-"Ei, ei, menkää, minä en tanssi", vastasi Gunilla säikähdyksestä
-poissa suunniltaan.
-
-"Silloin en tanssi minäkään", vastasi vieras istuutuen hänen
-viereensä penkille.
-
-Hän tahtoi nousta, mutta vieras painoi hänet paikoilleen. "Te pelkä?"
-
-"Niin, niin!"
-
-Vieras kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. "Anta minulle pusu!"
-
-"Ei, ei!"
-
-"Avatako minä lukku ja huuta apu?"
-
-"Menkää täältä!"
-
-"Ensin pusu!"
-
-Gunilla ei sittemmin voinut päästä selville, antoiko hän sen vai
-ottiko sen toinen. Hän muisti vain vieraan sanoneen mennessään:
-
-"Tulen tuokion kuluttua takaisin!"
-
-Samassa kun vieras oli mennyt, hypähti hän pystyyn ja juoksi ulos.
-Ohuessa puvussaan, ottamatta päällysvaatettaan ylleen, riensi hän
-tiehensä niinkuin näkymättömäin henkien ajamana.
-
-Hän ei tiennyt, kuinka oli tullut kotiin, kuinka hiipinyt
-huoneeseensa, riisunut märät jalkineensa ja vaatteensa ja mennyt
-levolle. Vuoteessaan oli hänellä hirmuisen vilu, mutta hän ei
-tahtonut soittaa. Se olisi antanut aihetta lörpöttelyyn, parempi oli
-kärsiä... ja niin hän vietti pitkän, piinallisen yön...
-
-Aamulla tuli Elsa hänen luoksensa, kalpeana ja riutuneena hänkin.
-Hän kuvaili epätoivoaan huomattuaan, että kuningatar oli lähtenyt
-tiehensä ilman päällysvaatettaan, eikä voinut käsittää syytä siihen.
-
-Gunilla sanoi niin tyynesti kuin voi, että hän oli pelännyt niin
-töminää tanssituvassa ja että hänet keksitään. Sentähden lähti hän
-kotiin niine hyvineen.
-
-Elsa vakuutti, ettei kukaan ollut aavistanutkaan kuningattaren oloa
-siellä. Kukaan ei muuten ollut kysynyt, kuka kamarissa oli, paitsi
-erästä herraa, joka loppuillan istui siellä.
-
-"Kuka hän oli?" kysyi Gunilla kääntyen pois.
-
-"Kuulin kyllä nimen, mutta se oli niin konstikas, etten osaa sitä
-sanoa", vastasi Elsa.
-
-"Samantekevä minulle."
-
-Mutta Gunilla makasi vuoteen omana useita viikkoja. Ja kun hän
-nousi, oli hän suuresti muuttunut. Hänen olentoonsa oli tullut
-sellaista hiljaista tyyneyttä, joka erosi tykkänään hänen entisestä
-kiihkeydestään.
-
-Sydämessään tunsi hän katkeraa katumusta. Mille kaikelle olikaan hän
-heittäytynyt alttiiksi, ja mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jollei
-Jumala armossaan olisi häntä pelastanut!
-
-Nyt sai hän halua käydä useammin vieraissakin. Ennen ei hän ollut
-koskaan käynyt Sofia prinsessan luona Ekolsundissa, nyt kävi
-hän siellä jotensakin usein. Tämä onneton ruhtinatar oli hyvin
-kiitollinen, kun joku tuli hänen luokseen, joku, jonka kanssa hän
-saattoi puhua pojastaan, epäjumalastaan.
-
-Tämä, milloin oleskeli Ekolsundissa, säikytteli äiti parkansa
-pahanpäiväiseksi hurjilla ratsuretkillään. Silloin saattoi Sofia
-ruhtinatar kuiskata Gunillalle: "Minä tiedän, minä näen, että siitä
-on koituva hänen surmansa..."
-
-Kumma kyllä oli nuori herttua suuresti kiintynyt Gunillaan. Hän
-kertoi tälle tulevaisuudentuumistaan, kertoipa siitäkin, että oli
-tulisesti rakastunut nuoreen, ihastuttavaan tyttöön.
-
-"Kenties Anna Banériin?" sanoi Gunilla hymyillen. "Ketäpä muuta
-olisitte voinut arvata! Ainoastaan kaunein ja ihailtavin kelpaa
-Kustaa herttuan puolisoksi", huudahti hän innoissaan.
-
-"Oletteko jo ilmoittanut hänelle onnestaan?" kysyi Gunilla
-pisteliäästi.
-
-Kustaa punastui hieman. "Upsalassa tein sen", sanoi hän, "kun hän oli
-kurittanut hävytöntä puolalaista."
-
-"Ja hän lankesi syliinne?"
-
-"Ei, hän neuvoi kääntymään vanhempainsa puoleen. Vanhemmat taasen
-tahtoivat lykätä asian, kun molemmat olimme niin nuoria."
-
-"Mutta jos Anna annetaankin toiselle?"
-
-"Ei, hän sanoi: 'Ole uskollinen, minä olen sinun!'"
-
-"Se kenties ei ole niinkään helppoa", virkahti Gunilla luoden
-veitikkamaisen katseen kaksikymmenvuotiaaseen nuorukaiseen, joka
-nojasi kiharaisen päänsä ikkunanpieleen ja kiintyi katselemaan
-muutamia nuoria hevosia, joita tallimestari opetti linnanpihalla.
-
-"Katsokaas", sanoi hän, "tuolla mustalla, joka kohottaa niin ylpeästi
-päätänsä, tiedättehän, sillä ei uskalla ratsastaa kukaan muu kuin
-minä".
-
-"Teidän pitäisi jättää nuo hurjat leikit, jotka tekevät ruhtinattaren
-niin levottomaksi."
-
-"Katsokaas", virkkoi nuorukainen naurusuin viitaten pistooliin
-vyöllään, "aion vimmastuttaa ratsun äärimmilleen ampumalla sen
-korvien vieressä. Se hurjistuu yhä enemmän, mitä kauemmin annan sen
-odottaa, mutta minua miellyttää niin teidän seuranne, että olen
-epätietoinen, kummanko huvin valitsen."
-
-"Olette hirveä ihminen, Kustaa herra; ettekö voi käskeä tallirenkiä
-viemään hevoset talliin?"
-
-"En, mutta ne voivat odottaa; ettekö ole koskaan kokenut, miten
-suloista on viivyttää nautintoa?"
-
-"En ymmärrä edes, mitä sillä tarkoitatte."
-
-"Ettekö; kerron esimerkin. Täällä oli taannoin muuan ranskalainen,
-rakastettavimpia miehiä mitä olen kuunaan nähnyt; hän oli kerran
-nähnyt vilahduksen ihastuttavasta naisesta. Hän meni huoneeseen,
-jossa nainen piili, ja suuteli häntä. Sitten juoksi hän noutamaan
-valoa, mutta hänen tullessaan takaisin oli nainen poissa. Nyt väittää
-hän, että suutelon voima oli niin suuri, etteivät he voi koskaan
-unhoittaa toisiaan, ja niinkuin hän aina etsiskelee naista, niin
-tämänkin ajatukset varmaan ovat hänen luonaan."
-
-"En ymmärrä, miten esimerkki soveltuu äskeisiin sanoihinne", vastasi
-Gunilla ikäänkuin sattumalta vieden nenäliinansa kasvoilleen.
-
-"Niinkuin naulan päähän; yhdessä olisivat he tulleet
-välinpitämättömiksi toisistaan, nyt uneksivat he tulevasta onnesta."
-
-"Tekikö ranskalainen taikoja?"
-
-"En tiedä; minun mielestäni on ensi suudelmassa aina taikaa."
-
-"Nyt menen ruhtinattaren luo, hän varmaankin ihmettelee viipymistäni."
-
-"Tehkää niin, ja kun laukaus pamahtaa, niin ajatelkaa minua."
-
-"Pikemmin hevosparkaa, jota peloittelette."
-
-Kustaa herra riensi hevostensa luo, ja Gunilla meni ruhtinattaren luo
-hieman katuen sitä, ettei ollut kysynyt miehen nimeä, muukalaisen,
-jota unhoittaakseen hän oli tehnyt kaikkensa.
-
-Prinsessa istui nypläyksensä ääressä, ja he puuttuivat pian
-vilkkaaseen keskusteluun, ja mistäpä Sofia rouva olisi voinut puhua
-muusta kuin huimapäästä pojastaan.
-
-Yhtäkkiä he kuulivat laukauksen pamahtavan.
-
-"Mikä se oli?" kysäisi prinsessa.
-
-"Ei mitään, herttua vain huvitteleiksen", vastasi Gunilla
-tahtomattaankin väristen.
-
-Mutta heti en jälkeen kuuli Gunilla huutoja ja hälinää, juostiin ulos
-ja sisälle. Ovi temmattiin auki, ja useita henkilöitä näytti aikovan
-sisään, mutta pysähtyivät äkkiä.
-
-"Mitä on tapahtunut?" huudahti prinsessa heille.
-
-"Herttua... herttua!"
-
-"Onko hän kuollut?" huusi vanhus pidellen kaikin voimin kiinni
-Gunillasta.
-
-"Ei, ei vielä ainakaan."
-
-"Olemme kantaneet hänet omaan huoneeseensa", sanoi muuan vanha
-palvelija, joka vavisten piteli kiinni ovesta.
-
-"Tule tänne, Antero, jos voit", sanoi prinsessa viitaten hänelle.
-
-"Hän kysyi juuri teidän korkeuttanne."
-
-Prinsessa nousi ja tarttui Gunillan käsivarteen. "Menkäämme yhdessä",
-sanoi hän; "hän pitää sinusta!"
-
-Äsken niin hilpeä nuorukainen makasi nyt vuoteessa. Apteekkari
-oli onnistunut ottamaan pois kuulan, joka oli mennyt polveen, ja
-haava oli sidottu. Sairas makasi suletuin silmin ja kärsivä ilme
-kalmankalpeilla kasvoillaan.
-
-Gunillan kysyttyä selitti apteekkari, että nuori herra ei ollut
-saanut pistoolia laukeamaan, ja kun ratsua oli vaikea hillitä, oli
-hän pistänyt pistoolin takaisin koteloon. Mutta samassa se olikin
-lauennut, ja kuula oli sattunut vaarallisesti polveen.
-
-Prinsessa ei kysellyt, istui vain epätoivoissaan vuoteen viereen.
-Mutta silloin nuori mies avasi silmänsä ja teki tuskin huomattavan
-liikkeen ojentaakseen kätensä. Äiti tarttui siihen, ja sairas puristi
-sitä heikosti, ja äiti hymyili silloin kyyneltensä lomitse.
-
-Oli lähetetty noutamaan vielä toista lääketaitoista henkilöä. Hän
-laittoi itse lääkkeet, jotka vaimensivat vaivoja. Sairas vaipui
-kuumehoureihin, joista molemmat naiset tuskin eroittivat muuta kuin
-nimen: "Anna!" Väliin oli hän tajuissaan, mutta vaipui uudestaan
-houreihin. Ja keskellä houreita lakkasi hänen hengityksensä, ja
-kaikki oli lopussa.
-
-Hänen luonaan olivat silloin vain prinsessa ja Gunilla. Edellinen
-meni vainajan luo ja painoi korvansa hänen suutansa vasten.
-
-"Hän nukkuu", sanoi hän nyökäten Gunillalle ja hyväili hänen kauniita
-kasvojaan. Gunillalla oli täysi työ vetäessään hänet pois.
-
-Vainaja haudattiin Ekolsundin kauniiseen kirkkoon. Sofia prinsessa
-oli vajonnut sellaiseen tylsyyden tilaan, ettei häntä saatu uskomaan
-muuta kuin että hänen poikansa nukkui.
-
-Hautajaisten jälkeen palattuaan Bråbergiin lähetti Gunilla noutamaan
-mestari Nikolasta, jota pidettiin hyvin pystyvänä lääketaidon alalla.
-Tämä tuli ja tiedusteli tarkoin hänen terveydentilaansa.
-
-"Teidän armonne on kovasti vilustunut", sanoi mestari Nikolas.
-
-"Niin, se on totta", sanoi Gunilla punastuen.
-
-Mestari Nikolas laittoi lääkkeet ja määräsi välttämään kaikkia
-mielenliikutuksia. Sen jälkeen hän lähti luvaten tulla takaisin.
-
-Lääkkeet auttoivat tosiaankin, ja Gunilla saattoi nukkua paremmin
-yönsä ja tunsi itsensä reippaammaksi ja iloisemmaksi kuin pitkiin
-aikoihin.
-
-Hänen uskottu palvelijattarensa, Elsa, oli nyt tosiaankin aikeissa
-mennä naimisiin. Gunilla oli luvannut pitää häät ja olla itsekin
-mukana, jos suinkin jaksoi.
-
-Sulhanen ylennettiin korpraaliksi kuninkaan puoltolauseen johdosta,
-ja morsian oli saanut häälahjaksi pienen talon, joka tyydytti heidän
-vähäiset tarpeensa.
-
-Gunillan toinen hovineitsyt oli jo mennyt naimisiin ja toinen, Renata
-neitsyt, laittoi parhaallaan myötäjäisiään. Kuningatar Gunilla antoi
-hänelle lahjoja ylenmäärin ja oli pyytänyt ruotsalaisen ministerin
-rouvaa Parisissa ostamaan erinäisiä kankaita, niiden joukossa
-morsiuspuvuksikin.
-
-Nämä saapuivat eräänä päivänä, jolloin kuningatar oli poissa. Eräs
-korkea herra, joka ei ollut sanonut nimeään, oli jättänyt useita
-paketteja ja pyytänyt lupaa tulla uudestaan kuulemaan, oliko hänen
-armonsa tyytyväinen sisällykseen.
-
-Morsian oli ihastunut kauneihin lahjoihin, ja niiden antaja oli
-halukas lausumaan kiitoksensa niiden tuojalle.
-
-Eräänä iltapäivänä, kun he parhaallaan katselivat ihanuuksia,
-ilmoitettiin markiisi de Lascy.
-
-"Tule", sanoi Gunilla hovineitsyelleen, "sinunkin on kiitettävä
-häntä!"
-
-Markiisi tuotiin sisään, mutta kuka voi kuvailla Gunillan
-hämmennystä, kun hän ensi silmäyksellä tunsi muukalaisen, saman, joka
-oli uskaltanut...
-
-Vieraskin näytti yllätetyltä hänet nähdessään, mutta ei tuntenut
-häntä varmasti... etsi kenties muistoistaan.
-
-Ankaralla ponnistuksella sai Gunilla maltetuksi mielensä ja kiitti
-palveluksesta. Sitten hän kyseli Ranskasta, ja vieras vastasi
-ikäänkuin ohimennen, päästäkseen puhumaan Ruotsista, jossa oli käynyt
-ensi kerran parisen vuotta sitten.
-
-"Nyt se tulee", ajatteli Gunilla. "Hyvät enkelit minua auttakoot!"
-
-Vieras kertoi olleensa Bråbergin läheisyydessäkin; kuinka lähellä,
-sitä hän ei voinut sanoa... Hänellä oli ollut pikku seikkailukin...
-tosin itsessään vähäpätöinen, mutta hän ei ollut sitä unohtanut.
-
-Gunilla parka oli kuin tulisilla hiilillä. Kun vieras vihdoin oli
-mennyt ja hän palasi uupuneena makuukamariin, tuli Elsa kiireesti
-häntä vastaan. "Ah, teidän armonne!" kuiskasi hän.
-
-"Mitä nyt, Elsa?"
-
-"Muukalainen... se oli hän..."
-
-"Onko hän tavannut sinut?"
-
-"Kyllä, mutta luulen, ettei hän tuntenut minua."
-
-"Olenko vielä nytkään saanut kyllin kovaa rangaistusta?" kuiskasi
-kuningatar itsekseen.
-
-Seuraavana päivänä kutsuttiin mestari Nikolas jälleen; hänen
-armollaan oli ollut hyvin vaikea yö.
-
-"Onko hän kiihtynyt jostakin?" kysyi vanhus.
-
-"Ei tietääkseni vähintäkään", vastasi Elsa.
-
-Mutta kun Gunilla näki hänet vuoteensa ääressä, sanoi hän hymyillen:
-"Päinvastoin on minulla ollut hyvin kiihdyttävä kohtaus!"
-
-"Nuoruus ja viisaus kuuluvat harvoin yhteen", vastasi hän. "Niillä,
-jotka seisovat korkealla, on tavallisesti toisenlaiset rasitukset
-kuin meillä pikku eläjillä!"
-
-"Niin, luulen kyllä, ettei kukaan teistä olisi pannut sitä niin kovin
-sydämelleen", vastasi sairas.
-
-Apteekkari määräsi jälleen hänelle lääkkeitä, mutta kun Gunilla
-kysyi, uskoiko hän niiden tekevän yhtä hyvää kuin edellistenkin,
-pudisti vanhus päätänsä.
-
-Gunilla toipui jonkun verran. Jaksoipa hän nousta jalkeillekin, olla
-läsnä Elsan vihkiäisissä ja panna seppeleen hänen päähänsä.
-
-Mutta sitten hän sairastui entistään paljon pahemmin. Sairaus kiihtyi
-nopeasti, mutta oli melkein kivuton. Hän määräsi poikansa herttuan
-kasvatettavaksi, ja vaipui heinäkuun 17 päivänä 1517 ikuiseen uneen.
-Viime sanoikseen hän kuiskasi: "Olen iloinen, kun pääsen täältä."
-
-
-
-
-17.
-
-MEREN TOISELLA PUOLEN.
-
-
-[Yrjö Koskisen Suomen historian mukaan.]
-
-Avarampana kuin moni kuningaskunta ulottuu Pohjanmaa Satakunnasta,
-Hämeestä ja Savosta aina Lapin rajoille, noitien ja satujen maahan,
-jossa juhannuksen aikaan ei aurinko mene lainkaan mailleen eikä
-joulun tienoilla lainkaan nouse näkyviin.
-
-Mutta ei talviyökään siltä ole valoton. Kuutar levittää hopeaharsonsa
-lumipeitteisille vuorille, kummuille ja lakeuksille, ja tuikkivat
-tähdet ja liekehtivät revontulet täyttävät ihmismielen ihmettelevällä
-väristyksellä.
-
-Tämän maan rantaseuduilla asui monista heimoista sulautunut kansa,
-josta merenhenki kasvatti uljaita, pelottomia miehiä, eivätkä
-naisetkaan jääneet miehistä jälkeen. Se oli voimakasta ja rohkeaa
-sukua, joka silmää rävähdyttämättä katsoi vaaraa suoraan silmiin.
-Olipa sotateiden käynti heidän suurimpia ilojaan.
-
-Itse he puolustivatkin kotiseutujaan Vienan karjalaisia
-ryöstöretkeilijöitä vastaan ja tekivät kostoretkiään heidän mailleen.
-Murha, poltto ja hävitys antoi näille retkille molemmin puolin
-ulkonaisen leiman, mutta niillä oli kansa varttunut yhä suurempaan
-pontevuuteen ja itsenäisyyteen, valppaaseen uljuuteen, joka ansaitsee
-ihailuamme.
-
-Talonpoika oli Pohjanmaalla ylinnä, siellä ei ollut ainoatakaan
-kaupunkia porvareineen, ei ainoatakaan aateliskartanoa, ja kun he
-itse pitivät puolensa vihollisiaan vastaan, olivat he säästyneet
-linnaleiristäkin.
-
-Mutta heidänkin aikansa oli tuleva. Samoinkuin Pohjanmaan uljas kansa
-kukisti metsän pedot, samoin heidän itsensä täytyi vähitellen alistua
-"sivistyksen" ikeen alle ja oppia tuntemaan sen hyvät kuten huonotkin
-puolet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuuluisin Pohjanmaan talonpoikaissotureista oli ollut Juho Vesainen,
-joka oli johtanut monet hävitysretket Vienan-Karjalaan. Tällaiselta
-retkeltä palatessa oli hänet Ahma niminen sotavanki surmannutkin.
-
-Hänen leskensä, miehen verta, asui talossa viiden lapsen kera.
-Elämä ei Kaara muorille juuri ollut kovempaa eikä helpompaa kuin
-miesvainajan eläessäkään; huolenpito kodista ja sen niukasta
-elannosta oli oikeastaan aina ollut hänen niskoillaan, hänellä oli
-nyt vain huolehdittavana yhtä päätä vähemmän, mutta sittenkin miehen
-meno manalle oli häneen vaikuttanut melkein musertavasti; hän saattoi
-väliin istua tylsänä ja toimetonna, melkein välinpitämättömänä
-kaikesta, mitä tapahtui hänen ympärillään.
-
-Vanhin lapsista, Veera, oli elänyt jo viisitoista kesäänsä ja oli
-kaikkien poikien ihailun esineenä, aivanpa hän heidät lumosikin.
-Hänen suuret, ilmehikkäät silmänsä heitä samalla peloittivat ja
-viehättivät, ja hänen reippautensa ja ketteryytensä tuntuvin käsin
-torjumaan jokaisen loukkauksen saavutti yleistä hyväksymistä, sillä
-tiedettiin, ettei hän ketään suosinut toisten kustannuksella.
-
-Hän oli äidilleen hyvänä apuna, ja ensi surun aikana hoiti hän yksin
-kotia, joka ei ollut niinkään mitätön. Sillä niillä rahoilla, jotka
-Vesainen oli osaksi ryöstänyt, osaksi muuten saanut Vienan-Karjalaan
-tekemillään sotaretkillä, oli Kaara saanut hänet ostamaan muutamia
-tiluksia ympäristöstä, niin että perillisille hänen kuollessaan jäi
-koko suuri tila, jota Kaara ja Veera hoitivat muutamain palvelijain
-keralla.
-
-Veeralla oli suuri vaikutus kansaan. Luultiin näet yleensä,
-että hän oli yhteydessä salaisten voimien kanssa. Hänellä oli
-loveenlankeamisiakin, jolloin hän ennusti tärkeitä tapauksia niin
-yksityisten kuin koko tienoonkin elämässä. Hän oppi pian käyttämään
-hyväkseen siitä koituvaa kunnioitusta, ja hänen jakaessaan käskyjään
-ja määräillessä töitä oli hänen esiintymisessään jotakin niin
-mahdikasta, että Kaara alkoi häntä pian totella samoin kuin muutkin.
-
-Näihin aikoihin oli sotapäällikkö Pietari Bagge tehnyt muutamien
-virkamiesten ja varakkaimpain talonpoikien kanssa sellaisen
-sopimuksen, että he kukin kohdaltaan varustaisivat ratsumiehen
-talonsa puolesta, eikä heidän silloin tarvitsisi muuta kotiväkeään
-lähettää sotateille eikä rajanpuolustukseen. Kaikki ne, jotka eivät
-siihen suostuneet, olivat velvolliset lähtemään sotaan ensi kutsusta
-kaikkine väkineen omassa muonassaan.
-
-Eräänä päivänä sai Kaara odottamattomia vieraita. Tupaan astui
-neljä vierasta miestä. Ylhäisin heistä oli virkaatekevä lainlukija
-Eerik Olavinpoika, hänen jälestään tuli Lassi Niilonpoika, joka oli
-määrätty yhden pohjalaisen lippukunnan johtajaksi, ja lopuksi Kyrön
-nimismiehet Lassi Gregorinpoika ja Pietari Gumse.
-
-Miehet istahtivat muitta mutkitta penkille, jutellen ja kiroillen
-kovaa pakkasta. Kaara, joka oli yksin tuvassa, meni heti alas
-kellariin ja toi palatessaan neljä haarikkaa olutta, jotka asetti
-miesten eteen.
-
-"Tunnetteko meidät?" kysyi Eerik Olavinpoika ja kallisti haarikan
-suulleen.
-
-"Tunnen kyllä", vastasi vaimo.
-
-"Silloin tiedätte, että olemme lain palvelijoita ja tulemme sen
-asioissa."
-
-"En tiedä tehneeni mitään pahaa."
-
-"Ettekö ole Vesaisen leski", huusi Pietari Gumse, "ja ettekö ole
-piiloittanut hänen ryöstämänsä aarteet?"
-
-Päähänpisto palkittiin raa'alla naurulla.
-
-"Minkä hän on ottanut julkisodassa, siihen lienee hänellä oikeus",
-vastasi Kaara pelottomasti ja hehkuvin poskin.
-
-"No, emme juuri ole sentähden tulleetkaan", puuttui Eerik Olavinpoika
-puheeseen. "Tulimme kysymään, tahdotteko varustaa miehen ja hevosen
-ja sitten hankkia vapauden muista sotatoimista."
-
-Naisen silmät tähystelivät vaanien miehiä vuoronperään. "Minulla,
-yksinäisellä naisella, on jo viisi lasta niskoillani, ja siinä on
-minulle kylliksi", sanoi hän.
-
-Samassa aukesi tuvan ovi ja Veera tuli sisään neljän sisaruksensa
-kera. Kolme poikaa kantoi kukin suksiaan, jotka he panivat pystyyn
-seinää vasten. Sen jälkeen kertyivät he kaikki äidin ympärille.
-
-Miehet eivät voineet kääntää silmiään tytöstä, jonka ihmeelliset
-silmät tähystelivät heitä vuoronperään kutakin. Talvipakkanen oli
-antanut raikkaan punan hänen poskilleen, ja Veera oli tällä hetkellä
-kauniimpi kuin konsanaan.
-
-Pietari Gumse jupisi puoliääneen: "Hän tulee vielä houkuttelemaan
-monet perikatoon."
-
-"Mikä pirun penikka lieneekään", tokaisi Lassi Niilonpoika.
-
-Eerik Olavinpojan hienoille kasvoille levisi pahajuoninen hymy.
-"Tyhjin käsin eivät lain palvelijat voi täältä lähteä", sanoi hän
-Kaara muorille. "Ja saatte tyytyä siihen, että viemme täältä, mikä
-meitä parhaiten miellyttää."
-
-"Täällä ei ole mitään, mikä kelpaisi niin hienoille herroille", sanoi
-Kaara katsellen ympärilleen köyhässä tuvassaan.
-
-"Sepähän nähdään", vastasi lainlukija, joka äkkiä hypähti pystyyn ja
-kietaisi käsivartensa Veeran ympärille. "Hän on meidän saaliimme, ja
-nyt, pojat, lähdettiin!"
-
-Mutta naaraskarhun pentu ei ollut niin helposti siepattu; hänen
-käsivartensa olivat vapaina, ja hän voi niin lyödä ja repiä kuin
-purrakin. Hän saattoi myös päästää rähinän, jota nuoremmat sisarukset
-säestivät kirkunallaan, Kaaran koettaessa kaikin voimin vapautua
-niistä, jotka tahtoivat estää häntä menemästä tytärtään pelastamaan.
-
-Syntyi hirmuinen kirkuna ja meteli. Mutta silloin temmattiin tuvan
-ovi auki ja sisään ryntäsi kymmenkunnan poikaa, seipäät ja kartut
-käsissään. Iskuja alkoi sataa satamistaan, lainlukijan täytyi päästää
-saaliinsa, ja hän ja hänen apurinsa syöksyivät päistikkaa ovelle ja
-kynttäkantta tiehensä.
-
-Nauru ja kiroukset kajahtelivat heidän jälkeensä. Poikien joukossa
-oli myös nuori Ilkka, ja hänen kynsiään syyhytti niin menemään
-lyömään kuoliaaksi lainlukija, kurja naisenryöstäjä, että Veera sai
-töintuskin hänet pidätetyksi:
-
-"Varo petoa", huusi Kaara. "Hän janoaa kostoa, ja kuka puolustaa
-meitä, jos sinä joudut hänen saaliikseen!"
-
-"Parasta on, että annatte Veeran vaimokseni. Silloin voin puolustaa
-häntä paremmin."
-
-"Eihän sinulla ole vielä omaa tupaakaan."
-
-"Sellaisen saan kai pian pystyyn."
-
-"Veera ei ole vielä täyttänyt kuuttatoistakaan eikä edes käynyt
-ripillä."
-
-"Antakaa hänen sitten mennä papin luo rippikouluun, minä laitan
-sillaikaa tuvan."
-
-"En voi tulla toimeenkaan ilman häntä, hän on suruaikana ollut
-minulle suureksi hyödyksi."
-
-"Mutta sanoittehan itse, ettette voi häntä suojella."
-
-"Niin kyllä, minusta näyttää, etten pysty siihen."
-
-Veera oli tähän asti kuunnellut äänetönnä. Hän ei niinkään Ilkkaa
-vieroksunut, mutta tiesi myös, kuinka hyvin äiti häntä tarvitsi.
-Sentähden sanoi hän: "Äiti ei voi tulla ilman minua toimeen,
-sentähden täytyy minun jäädä sinne missä olen. Mutta tarvitaanhan
-tänne käsivarsia lisääkin, ja jos Ilkka tahtoo naida minut,
-muuttakoon tänne."
-
-Tämä oli toisistakin hyvä keksintö, ja niin sovittiin, että Kaara
-muori ja Veera menisivät jo samana päivänä papin luo tuumimaan miten
-asia oli järjestettävä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä välin oli Eerik Olavinpoika seuralaisineen lähtenyt
-kiireenvilkkaa muille markkinoille, ja he onnistuivatkin
-toisista pitäjistä haalimaan kokoon viitisenkymmentä talonpoikaa
-ratsumiehikseen. Ja koko parvi meni sitten Oulunsaaren linnaan, missä
-he joivat ja pitivät hurjaa elämää puolentoista kuukautta.
-
-Samaan aikaan tehtiin aselepo Venäjän kanssa, ja kun ei mitään
-vihollisia näkynyt eikä kuulunut tähän aikaan, katsoi Eerik
-Olavinpoika hyväksi panna huovinsa linnaleiriin ympäri koko
-Pohjanmaan.
-
-Mutta pohjalaisella rahvaalla oli laillinen vapaus kaikesta
-ratsupalveluksesta ja huoveista, joiksi ratsumiehiä tavallisesti
-nimitettiin, eikä se sentähden voinut olla halukas majoittamaan
-linnaleiriin näitä "tunkiojunkkareita", joiden ratsut olivat aivan
-äsken olleet valjastettuina lantakuormain eteen eivätkä he tunkiolta
-lähdettyään olleet nähneet vihollisesta vilahdustakaan.
-
-Kokoontui pitäjistä miehiä neuvottelemaan; täytyi nousta puolustamaan
-lakia ja vapautta.
-
-Aatelissortoa ei tähän asti ollut tunnettu, nyt oli nouseva knaappeja
-kuin sieniä sateen jälkeen, ja lankesi luonnostaan, että voudit ja
-lainlukijat liittyisivät heihin. Tiedettiin, mihin sellainen vei
-muissa maakunnissa, oli kysymys vain siitä, miten paha voitaisiin
-estää juurtumasta Pohjanmaalle.
-
-Pitkien neuvottelujen jälkeen lähetettiin lähetystö Kaarle herttuan
-luo, ja hän vahvisti heti Juhana kuninkaan vapautuskirjan, jonka
-jälkeen lähetystö tyytyväisenä palasi takaisin maahansa.
-
-Se ponteva ja yksimielinen vastarinta, jota Eerik Olavinpoika koki,
-kun hän koetti majoittaa ratsumiehiään linnaleiriin, ei tosin
-vienyt ilmitaisteluihin, mutta kyllä uhkauksiin, että "lapset ja
-lastenlapset saisivat itkeä heidän niskoittelunsa tähden".
-
-Sen jälkeen ratsasti koko parvi liehuvin lipuin muihin Suomen
-maakuntiin. Savossa he pääsivätkin linnaleiriin, ja kansan täytyi
-äärimäisessä puutteessaan pitää murhe heidänkin elatuksestaan.
-
-Eerik Olavinpoika riensi sieltä Turkuun; hän oli yhtä vähän
-unhoittanut tyttöä, jonka oli aikonut ryöstää, kuin kärsimäänsä
-häväistystäkään; hän ja hänen toverinsa janosivat kostoa, eikä Klaus
-Fleming voinut saada innokkaampaa toteuttajaa tuumilleen.
-
-Suomalainen ratsuväki, 300 skotlantilaista ratsumiestä ja suuri
-joukko jalkaväkeä lähetettiin kostonteille. Heidän jälestään tuli
-pian Uplannin lippukunta ja joukko suomalaisia huoveja, jotka saivat
-käskyn säälimättömään mellastukseen Pohjanmaalla.
-
-Tieto tästä levisi kulovalkeana pitäjästä pitäjään, se oli saapunut
-Vesalaankin ja jouduttanut Veeran häitä. Kohta häiden jälkeen astui
-tupaan Eerik Olavinpoika lukuisan miesparven kera rankaisemaan niitä,
-"jotka olivat rikkoneet lain palvelijoita vastaan", kuten hän sanoi.
-
-Ilkka tuli häntä vastaan toinen käsivarsi kierrettynä Veeran
-ympärille ja kirves toisessa kädessään. Veeralla oli kädessään
-puukko, ja molemmat olivat valmiit taisteluun elämästä ja
-kuolemasta. Kaara ja pienemmät lapset olivat hekin tarttuneet kukin
-puolustusasemiinsa, ja pian sekaantui kirkuna ja valitushuudot
-kirouksiin ja sadatuksiin. Se oli hirveä ottelu, mutta ylivoima
-voitti. Kaara makasi lattialla syvä haava kaulassaan, josta veri
-virtaili.
-
-Veera oli vahingoittumaton, mutta sidottu käsistään ja jaloistaan;
-hänen silmänsä tuijottivat mieheensä, joka makasi lattialla pitkin
-pituuttaan, vaikkei tietty, oliko hän elävä vai kuollut; lapsista
-näytti ainoastaan vanhin poika olevan hengissä, toiset makasivat
-liikkumattomina äidin vieressä.
-
-Veeran silmistä vuotivat kyyneleet, mutta hän ei virkkanut sanaakaan.
-Kuitenkin liikkuivat hänen huulensa; kenties se, mitä hän kuiski, ei
-ollut aiottu ihmiskorville.
-
-Pian olivat kaikki murhatut. "Oikeus on pantu voimaan", huudahti
-Eerik Olavinpoika. "On enää vain tätä naista kuulusteltava ja
-tuomittava hänet. Ottakaa hänet mukaan."
-
-Kaksi miestä otti Veeran väliinsä, hänen jalkansa irroitettiin, ja
-hän seurasi suosiolla.
-
-"Tuomarin luo", sanoi muuan kurillaan.
-
-"Hän kyllä mahtaa sekä tuomita että rangaista", lisäsi toinen nauraen.
-
-"Jos hän olisi heti lähtenyt mukaan, ei toisten olisi tarvinnut
-menettää henkeään."
-
-"Tietää sen, että mitä korkeat herrat saavat päähänsä, niin on turhaa
-pyristellä sitä vastaan."
-
-Mutta Veera ei kuullut, mitä hänen ympärillään puhuttiin, hän näytti
-olevan yhä vielä kotituvassaan. Hän oli kolmena yönä peräkkäin nähnyt
-unta, että äiti ja sisarukset surmattiin, mutta siitä ei hän ollut
-sanonut muille mitään; niin pappi kuin Ilkkakin luulivat, että hänen
-ihmeelliset näkynsä olivat vain pirunjuonia.
-
-Minkäpä Veera sille voi; hän tunsi, että jokin outo voima veti
-häntä eteenpäin. Kuinka hän tuskittelikaan ja tunsi aivan olevansa
-pakahtumaisillaan, täytyi hänen puhua sanat, jotka polttivat hänen
-huuliaan. Ei hän nytkään tiennyt, mitä hänelle tehtiin, hän vain meni
-minne vietiin, melkein pelotonna, sillä eihän hän voinut välttää
-kohtaloansa.
-
-Hänet vietiin pappilaan. Sen oikeat asukkaat oli ajettu mieron
-tielle, ja nykyään oli siellä Eerik Olavinpoika rajatonna valtiaana.
-
-Veera sulettiin erääseen kamariin ja jäi yksin. Hän katseli
-ympärilleen. Se oli papinmuorin oma huone, jossa hän tavallisesti
-oleskeli. Mutta siellä oli pienet salaportaat, jotka veivät
-alas rovastin kamariin. Hän löysi ne melkein heti ja meni alas.
-Kunnioittavasti katseli hän tyhjässä huoneessa ympärilleen... pieni
-kirjahylly, kirjoituspöytä, suuri nojatuoli, kaikki herätti hänen
-ihailuaan ja kunnioitustaan. Olivathan ne hänen, joka oli suonut
-hänen luoda silmäyksen taivaaseen, mihin ihmiset pääsevät kuoltuaan.
-
-Hän vaipui tuolille ja vaipui horroksen tapaisiin mietteihin. Ja kun
-lainlukija hetken kuluttua astui huoneeseen, ensin turhaan etsittyään
-tyttöä kaikista muista huoneista, ei hän oikein tiennyt, nukkuiko
-tämä avoimin silmin vai oliko kuollut. Sillä hänen poskensa olivat
-valkoiset kuin lumi, ja katse tuijotti suoraan eteen kuitenkaan
-näkemättä mitään, ja kaikkein vähimmän häntä, joka juopuneena
-viinistä ja eläimellisestä himosta luuli vihdoinkin olevansa varma
-saaliistaan.
-
-"Ei nyt ole aikaa nukkua", huusi hän melkein läähättäen. "Nyt olet
-vihdoinkin minun, minun!" Hän tahtoi sulkea Veeran syliinsä, mutta
-vaikka tämä nousikin, oli hän kankea kuin seiväs. Hän ei sysännyt
-pois, mutta hänen tavoittelijansa loittoni itsestään kauhusta
-huudahtaen... Oliko hänellä elävä vai kuollut edessään?...
-
-Silloin kohotti Veera kätensä, huulet aukenivat, ja ainoastaan
-suurilla ponnistuksilla näytti hän saavan esiin muutamia katkonaisia
-sanoja:
-
-"Voi teitä, Suomen vitsaus... Niinkuin heinäsirkat täyttävät he
-maan... mutta me tuhoamme heidät, ja vaikka toisia on tuleva
-tuhansittain, huudamme heille taivaan kirousta... Me annamme kymmenen
-henkeä yhdestä sortajamme hengestä... miehet, naiset ja lapset
-lähtevät tuhoamaan heitä tulella ja miekalla, salaa ja julki...
-Kuolleetkin ovat nousevat haudoistaan, pelolla ja kauhulla he lyövät
-vihollisen, ja taivaan enkelit ja hornan henget ovat meitä auttavat
-sortajiamme kukistamaan!"
-
-Kenties humala antoi lisäkauhua ilmestykselle, mutta Eerik
-Olavinpoika joutui niin pois suunniltaan, että hän vetäytyi takaisin,
-ja kun ovi oli auki, vetäytyi hän viereiseen huoneeseen ja sulki
-visusti oven jälessään. Hän heittäytyi tuolille, mutta tuokion
-mietittyään juolahti hänen mieleensä, että hän oli antanut puijata
-itseään ja että kaikki oli ollut ainoastaan viheliäistä ilvehtimistä.
-
-Hän hypähti vimmoissaan pystyyn ja meni takaisin papinkamariin. Mutta
-se oli tyhjä, Veera oli kadonnut.
-
-"Onko paholainen vienyt hänet savupiipusta mukanaan?" jupisi hän
-itsekseen. "Minä kyllä löydän hänet, vaikka hän olisi kätkeytynyt
-itse helvettiin."
-
-Sitä aikomustaan ei hän kuitenkaan voinut panna toimeen. Lieneekö sen
-vaikuttanut päihtymys vai mielenliikutus, mahdollisesti molemmat,
-mutta melkein lamautuneena heittäytyi hän keinutuoliin, jossa vaipui
-raskaaseen uneen.
-
-Hän heräsi siihen, että päivänsäteet pistivät hänen silmiinsä, sillä
-oli vaiennut uusi päivä. Veeraa ajatellessaan hän kopaisi poveaan;
-siellä oli portin avain, ja ilman sitä ei pappilasta päässyt pois
-kukaan. Oli selvää, että tyttö oli piiloutunut johonkin. Mutta hän
-vannoi kalliin valan, ettei lakkaisi etsimästä ennenkuin oli löytänyt
-karkurin.
-
-Hän ryhtyi etsimään innolla, joka olisi ollut paremmankin asian
-arvoinen. Hän etsi monien miesten kanssa pitkin päivää, etsi
-kiroillen ja sadatellen, mutta turhaan. Lopulta alkoivat miekkoset
-raapia päätään ja tuumia, että hänet oli kuin olikin vienyt itse
-paholainen.
-
-Eerik Olavinpoika määräsi suuren summan rahaa palkinnoksi sille, joka
-voi tytön etsiä kätköpaikastaan, ja kiukusta vimmoissaan hän palasi
-Turkuun korkean suosijansa, herra Klaus Flemingin luo.
-
-
-
-
-18.
-
-KULOVALKEA.
-
-
-Klaus Fleming kuului mainehikkaaseen, aikoinaan Saksasta
-muuttaneeseen sukuun. Hän sai kasvaa melkein omissa hoteissaan,
-tehdä mitä tahtoi pienestä pitäen. Nuoruudessaan oli metsästys hänen
-mielihommiaan, hän ratsasti hurjimmalla oriilla läpi metsien, kautta
-ketojen, tai oleskeli tallissa pitäen silmällä hevosten hoitoa ja
-väliin ruoskien renkejään.
-
-Täytettyään viisikolmatta vuotta täytyi hänen pestä kasvonsa ja
-lähteä naimaan. Vähintään oli hänen päästävä kuninkaan langoksi,
-ja Stenbockien suku ottikin äveriään kosijan suosiolla vastaan.
-Kaunis, ylpeä Ebba Stenbock miellytti häntä heti. Kihlaus tapahtui,
-ja molemmin puolin näytettiin oltavan tyytyväisiä. Mutta Ebban
-sisarukset vaihtoivat salavihkaisia silmäyksiä, ja morsiamensa
-perheen keskuudessa tuleva vävy ensiksi sai "nokinenän" nimen.
-
-Häät vietettiin viivyttelemättä, ja nuori pari asettui asumaan
-Suitiaan. Siihen aikaan kun Juhana prinssi piti hovia Turussa, kävi
-Klaus Fleming usein hänen luonaan nuoren vaimonsa keralla. Eerikin
-kukistuttua ja Juhanan tultua kuninkaaksi yleni hän tärkeästä
-asemasta toiseen; hänestä tehtiin valtaneuvos, Etelä-Suomen laamanni,
-Viikin vapaaherra (Suomessa), ja epäilemättä oli hän ainoa, johon
-Juhana III luotti. Ebba Stenbock kannusti hänen kunnianhimonsa
-äärimmilleen, ja tehtyään herralleen ja kuninkaalleen häikäilemättä
-mitä palveluksia tahansa, varsinkin rahvaan nöyrryttämiseksi, ja
-aloitettuaan rauhanneuvottelut Venäjän kanssa, nimitettiin hänet
-Viipurin linnan ja läänin ylipäälliköksi. 1582 tehtiin hänestä
-yliamiraali, 1588 valta-amiraali, 1591 valtamarski ja 1594 Suomen
-käskynhaltia. Kaikesta suuruudestaan oli hänen kiittäminen Juhana
-kuningasta ja Klaus Fleming näkikin hänessä kaikkensa, Jumalansa,
-ainoan, jota hän tahtoi palvella.
-
-Vuonna 1592 hieroi hän kolmen ruotsalaisen asiamiehen kanssa
-rauhaa venäläisten kanssa. Kun heidän vaatimuksensa olivat aivan
-kohtuuttomat, lähti hän tiehensä ja kirjoitti neuvotteluihin
-jääneille sellaisen kirjeen kuin he olisivat hänen tallirenkejään, ja
-erästä heistä uhkasi hän pyövelinkirveelläkin.
-
-Syynä Flemingin äkilliseen lähtöön oli ollut Juhana III:n kuolema.
-Nyt riensi hän katkaisemaan kaikki suhteensa Ruotsin kanssa, ottamaan
-valan sotaväeltä Sigismundin puolesta ja ilmoittamaan, että laivasto
-kuten maakin oli hänen hallussaan.
-
-Mutta ei siinä kyllin; hän lähetti avoimen kirjeen Ruotsiin uhaten
-jokaista, joka ei pysyisi aloillaan ja olisi kuninkaalle uskollinen.
-Kirjeet olivat kirjoitetut murteellisella suomenkielellä ja
-herättivät suuttumuksen ohella naurua.
-
-Koko sielustaan vihasi hän Kaarle herttuaa, molemmat olivat ylpeitä
-ja vallanhimoisia. Kustaa Vaasan nuorin poika ei tunnustanut
-Flemingiä vertaisekseen, ja tämä puolestaan katsoi olevansa
-sukujuuriltaan ylhäisempi kuin nuorin kuninkaan poika.
-
-Niin Juhanan kuin Sigismundinkin mielessä lietsoi Klaus Fleming
-pelkoa ja ynseyttä herttuaa kohtaan. Fleming uskoi lujasti, että
-hän tavoitteli kruunua itselleen ja jälkeläisilleen, ja Kaarle oli
-sentähden hänen silmissään kuningashuoneen vaarallisin ja ainoa
-vihollinen.
-
-Suuri osa Suomen kansaa, mutta varsinkin pohjalaiset, turvautui
-herttuaan, sentähden oli sitä kuritettava, jopa se tuhottavakin
-tulella ja miekalla, jollei muu auttanut.
-
-Klaus Flemingille merkitsi vähät perin köyhdytetty, hävitetty maa
-ja nälistynyt kansa. Juhana kuninkaan antamasta lupauksesta, että
-pohjalaiset olivat vapaat linnaleiristä, hän välitti vähät, kun oli
-hankittava luja sotavoima Kaarle herttuaa vastaan. Sellainen voitiin
-pitää yllä ainoastaan majoituksella, ja oli mitä tärkeintä, ettei
-jotakuta maakuntaa vapautettu taakasta, jota toiset vastahakoisesti
-kantoivat.
-
-Sentähden olivat hänelle mieleen sellaiset kätyrit kuin Eerik
-Olavinpoika. Mitä se häneen kuului, jos kansaa kohdeltiin julmasti
-ja häikäilemättömästi, kunhan se vain kiristettiin orjalliseen
-nöyryyteen ja äärimäisiin kieltäymyksiin. Niin kohteli hän itse
-alustalaisiaan, kantoi veroja ja hoiti kaikki asiat kuin olisi ollut
-Suomen ruhtinas.
-
-Herttuan kirjeihin ja uhkauksiin ei hän vastannut; koko maassa
-vallitsi täydellinen anarkia, ja usein tapahtui väkivaltaisia
-yhteentörmäyksiä Flemingin sotaväen ja herttuaan turvautuvan rahvaan
-kesken.
-
-Ebba rouva oli kaksitoista vuotisen avioliiton jälkeen synnyttänyt
-herralleen pojan ja muutamia vuosia myöhemmin kaksi tytärtä. Vanhempi
-tyttäristä muistutti suuresti äitiään, jonka suosikki hän oli,
-mutta nuorempi samoin kuin poikakin olivat hiljaiset ja lempeät
-luonnoltaan. Niin kauas olivat nämä omenat puusta pudonneet, että
-Klaus herra väliin sanoi nauraen emännälleen: "Jollen tuntisi sinua,
-voisin vaikka vannoa, etteivät he ole minun lapsiani." Itse asiassa
-häntä huvitti tämä suuri eroavaisuus, ja saattoipa joskus tapahtua,
-että hän heidän rukoustensa johdosta armahti jonkun kuolemaantuomitun
-talonpojan.
-
-Heidän kasvatustaan hän piti hyvin tärkeänä, eikä opettajista ollut
-puutetta. Kohta Turkuun muutettuaan otti hän kirjurikseen Daniel
-Hjort nimisen ylioppilaan, mutta kun tämä osoitti olevansa sangen
-taitava vieraissa kielissä, pantiin hänet myös nuorten neitien
-opettajaksi, ja kuinka hyvin harkittu tämä toimenpide oli, tulemme
-tuonnempana näkemään.
-
-Vielä oli kuvaava piirre Flemingille se, ettei hän pitänyt kerrassaan
-mitään väliä protestanttisuudesta eikä katolisuudesta; kun niikseen
-tuli, saattoi hän olla kumpaa tahansa. Hän oli tosin ottanut
-kappalaisen, joka piti rukoukset; väliin oli hän niissä läsnäkin,
-mutta oikeastaan hän jätti autuuden asiat kappalaisen haltuun.
-Kullakin oli omat tehtävänsä.
-
-Tutustuttuamme näin hieman käskynhaltiaan, luokaamme silmäys
-olosuhteihin Pohjanmaalla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Salavihkaan kulkivat viestit kylästä kylään, ja kohta sen jälkeen
-hiipi pimeässä yössä pitkin teitä ja polkuja joukko ihmisiä, jotka
-kaikki riensivät samaan suuntaan, suureen maakuoppaan syvällä
-metsässä. Ja ken pimeässä osui luolalle läpi murrokkojen ja
-tiheikköjen, häneltä melkein huikeni silmät seiniin pistettyjen
-soihtujen valossa.
-
-Tulen lepattava loimo valaisi vähintään viidetkymmenet tuimat,
-ahavoituneet kasvot. Kaikkien silmät olivat kiinnitetyt noin
-viisikymmeniseen mieheen, jolla oli syvät silmät ja viisaat piirteet.
-
-Hän puhui kiihkeästi välttämättömyydestä lähteä vielä kerran Ruotsiin
-etsimään apua herttualta; retki saattoi kyllä käydä vaaralliseksi,
-mutta hyvässä toivossa on aina helppo tehdä taivalta.
-
-Asiasta oltiin yhtä mieltä; lähetystö valittiin, suuri kokous
-hajaantui, ja pian nähtiin tummien hahmojen urrivan metsän murrokoita
-kunkin omalle haaralleen.
-
-Jo edellisenä syksynä oli herttualle käyty valittamassa, ja avoimessa
-kirjeessä syyskuun 14 päivältä hän vapautti Pohjanmaan rahvaan
-kaikesta linnaleiristä ja uhkasi rangaistuksella jokaista, niin
-voutia, tuomaria, pappia kuin nimismiestäkin, joka uskalsi tätä
-kieltoa vastaan rikkoa. Mutta herttuan uhittelut olivat saaneet
-aikaan ainoastaan sen, että sotamiehet mellastivat entistäänkin
-suuremmalla julmuudella onnettomassa maassa.
-
-Hädissään päättivät muutamat talonpojista kääntyä suoraan Klaus
-Flemingin puoleen; jollei hän voinut tai tahtonut heitä vapauttaa
-linnaleirin painosta, täytyi hänen sanakin suojella heitä
-nylkemiseltä ja väkivallalta.
-
-Mutta pohjalaiset olivat ennen hakeneet turvaa herttualta, heidän
-valitukseensa sisältyi nurinaa sitä kaitsijaa vastaan, jonka Klaus
-herra oli heille määrännyt, ja sentähden talonpoikain lähettiläät
-pistettiin tyrmään heti Turkuun tultuaan. Ankara herra ei alentunut
-edes heitä puhuttelemaankaan, ja he saivat kiittää ainoastaan Ebba
-rouvan tai hänen lastensa rukouksia siitä, että pääsivät jälleen
-vapauteen.
-
-Urkkijainsa kautta oli Eerik Olavinpoika nytkin saanut tiedon
-talonpoikain kokouksesta metsässä eikä viivytellyt ilmoittaessaan
-siitä Flemingille. Tämä määräsi heti lainlukijan sijaisekseen ja
-antoi hänelle rajattoman vallan menetellä miten hyväksi katsoi.
-
-Ensi töikseen Eerik Olavinpoika asetti vahdit kaikille kulkuteille,
-etteivät pohjalaiset pääsisi herttuan luo. Lisävarmuudeksi asetettiin
-lotjia ja haaksia ahvenalaisille kulkuväylille; nämä vaanivat yötä
-päivää ja hyökkäsivät pohjalaisten purjeveneiden kimppuun, ryöstivät
-ne ja veivät väen vankeina Klaus herran luo, joka kohteli heitä
-kapinoitsijoina ja tavallisesti antoi heidän kuihtua kuoliaiksi
-vankityrmään.
-
-Mutta kun talonpojat olivat nyt kerran äärimäisessä hädässään
-päättäneet kääntyä Kaarle herttuan puoleen, löysivät he kyllä
-kulkuteitä, joita, käyttämästä ei mikään ihmismahti voinut heitä
-estää. Talvisin hiihtivät he suksilla Merenkurkun yli Ruotsin
-puolelle, keväisin jäiden lähtiessä he soutivat sulat paikat ja
-väliin vetivät venheitään jäälauttojen yli päästäkseen perille.
-Kesäisin oli heillä pitkin Ruotsin rannikkoa omat soutuväylänsä,
-jotka ainoastaan he tunsivat.
-
-Mutta mitä vaivoja he näkivätkin, niin vähän koitui heille siitä
-iloa: herttuan suojeluskirjeet vain kiihdyttivät vainoa heitä
-vastaan. Ja Kaarle oli itse niin omien juonten ja huolten kietomana,
-ettei hän saattanut kovemmin kourin puuttua Suomen asioihin.
-
-Talonpoikain näköpiiri oli rajoitettu, eikä heidän huolehtimisensa
-ulottunut ulkopuolelle omaa maakuntaansa. Mutta pian kohosi heidän
-keskuudessaan miehiä, jotka selvemmin käsittivät ajan vaatimukset;
-nämä perustivat vaatimuksensa yleisempiin näkökohtiin ja tuumivat,
-että koska pohjalaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset olivat saman
-kurinkaan alamaiset, täytyi heillä olla samat laitkin ja heidän
-nauttia samaa turvaa ja oikeuksia.
-
-Ne miehet, jotka korkeammalla sivistyksellään tukivat rahvasta ja
-joilla sentähden oli suuri vaikutus tuleviin tapauksiin, olivat
-Pohjanmaan papit, ja heidän joukossaan oli Hannu Hannunpoika Fordell
-Pietarsaaresta. Hän asui Pinoniemen kartanossa Pietarsaaressa ja
-oli kertomuksemme aikana jo ikämies; mutta koskaan ei ole pappilaa
-pidetty suuremmassa arvossa, koskaan ei ole pappiin luotettu enemmän
-kuin häneen.
-
-Hänen sisartaan, joka oli aikaisin joutunut leskeksi ja muuttanut
-hänen luoksensa, sanottiin pappilan muoriksi. Mummo piti kovaa
-komentoa, mutta kaikki pitäjän tytöt pyrkivät kilvan hänelle
-palvelukseen, eivätkä he tavallisesti lähteneet pois ennenkuin
-vihkituolille.
-
-Hänen ainoa poikansa, Hannu Hannunpoika hänkin nimeltään, ei ollut
-lainkaan halukas papin uralle. Hän arveli voivansa olla yhtä suureksi
-hyödyksi voutinakin, ja setä antoi hänen pitää oman päänsä. Mutta
-ei ollut innokkaampaa talonpoikain ystävää kuin nuori Hannu: hänen
-hyvään ymmärrykseensä yhtyi järkähtämätön oikeudentunto, ja silloin
-hän tietysti oli nurjamielinen Klaus Flemingiä ja hänen kätyreitään
-kohtaan.
-
-Toinenkin läheinen sukulainen, Henrik Niilonpoika, oli pappilassa
-kasvatettavana. Hän oli valinnut papillisen kutsumuksen, mutta se ei
-estänyt serkuksia olemasta hyvät ystävät, ja molemmat olivat yhdestä
-tuumin päättäneet uskollisesti pitää talonpoikain puolta.
-
-Tähän aikaan tuli Pietarsaareen aivan nuori tyttönen nimeltään
-Katarina; hän meni heti Pinoniemeen kysymään pappilan muorilta
-palvelusta. Tytön kauniit kasvot ja ujosteleva käytös tekivät hyvän
-vaikutuksen ja kysyttäessä sanoi hän olevansa Ruotsin puolelta. Hänen
-isänsä oli rikas talonpoika Eerik Sursill nimeltään. Ukolla oli monta
-tytärtä, joista hän oli vanhin, ja nyt oli hän lähtenyt Suomeen
-palvelusta etsimään.
-
-"Siihen täytyy olla jokin erityinen syy, muuten tuntuu se minusta
-kummalliselta", sanoi vanha Hannu.
-
-Tyttö punastui ja alkoi itkeä. "Ette usko minua, jos sanon teille
-sen", sanoi hän uskaltamatta kohottaa silmiään.
-
-"Uskon sinua vielä vähemmän, jollet sitä sano", vastasi pappi.
-
-"Kaikki johtui eräästä unesta."
-
-"Unesta?... Kerro se meille!"
-
-Katarina kohotti katseensa häneen. "Olin olevinani", sanoi hän,
-"pellolla vehnää kylvämässä, ja vehnä puhkesi tähkään silmieni
-edessä, ja minä huusin sisaruksiani ja he tulivatkin, ja mihin vain
-heitimme vehnänjyvän, siinä versoi viljapelto, jonka vertaista en ole
-nähnyt kuunaan".
-
-"Merkillistä", sanoi pappi, "kerrohan edelleen".
-
-"Seuraavana aamuna, kun puhuin unestani, naurettiin minulle. Mutta
-kahtena seuraavana yönä näin saman unen uudestaan, ja silloin
-hätäännyin niin, että lähdin metsään, heittäydyin kanervikkoon
-ja itkin kourani täyteen ja huusin, etten tiennyt mitä minun oli
-tehtävä."
-
-"Saitko vastauksen?"
-
-"Olin vähällä säikähtyä kuoliaaksi, kun kuulin viereltäni äänen:
-'Seuraa minua!' Katseeni kohotettuani näin nuoren naisen edessäni;
-en tiedä, mikä sen sai aikaan, mutta säikähdin niin silmittömästi,
-että jollei hän olisi tarttunut käsivarteeni, olisin varmaan juossut
-tieheni."
-
-"Etkö ollut nähnyt häntä ennen?"
-
-"En koskaan, mutta hänen sanansa lumosivat niin minut, että läksin
-kotoani hänen mukaansa."
-
-"Eikö hän sanonut nimeään?"
-
-"Sanoi olevansa Ilkan leski, Veera. Herra oli lähettänyt hänet, sanoi
-hän."
-
-"Olemme kaikki kuulleet hänestä puhuttavan", puuttui pappilan muori
-puheeseen. "Missä hän on nykyjään?"
-
-"Hän tuli kanssani veräjälle. 'Nyt osaat yksinkin', sanoi hän."
-
-"Lähden itse häntä etsimään", virkkoi pappi ja lähti heti.
-
-Sillaikaa keskusteli pappilan muori nuoren ruotsikon kanssa, jonka
-viisaat vastaukset ja ujo käytös miellyttivät häntä yhä enemmän.
-Mutta palveluspaikkaa ei hän vielä voinut luvata, hänen oli ensin
-puhuttava kunnianarvoisan rovastin, rakkaan veljensä kanssa.
-
-Tämä oli heti löytänyt Veeran, joka hänet nähdessään tuli tervehtien
-vastaan.
-
-"Olen Vesaisen ainoa eloon jäänyt lapsi", sanoi hän. "Isäni henki
-elää minussa ja minut on kutsuttu jatkamaan, minkä hän on aloittanut."
-
-"Olet niin nuori ja kuitenkin sanotaan sinun ehtineen kärsiä paljon",
-vastasi rovasti katsellen häntä lempein silmin.
-
-Kaidat, kuihtuneet pikku kasvot kirkastuivat, eikä itse rovastikaan
-voinut karkoittaa outoa tunnetta, kun tyttö kiinnitti häneen niin
-ihmeellisen ilmehikkäät silmänsä sanoen: "En tiedä mikä voima minussa
-vaikuttaa, mutta olen kulkenut pitkät tiet etsiäkseni Herran valitun.
-En tiedä, mihin hänet on kutsuttu, mutta minä olen tehnyt tehtäväni,
-ja nyt alkaa sinun."
-
-Näin sanoen tahtoi hän mennä, mutta vanha mies ei häntä päästänyt,
-vaan vaati tulemaan mukanaan pappilaan. "En tuomitse ilmestyksiäsi",
-sanoi hän; "maailmassa on niin paljon, mitä emme voi käsittää. Tiedän
-vain, että ruumiisi tarvitsee vahvistusta, ja sitäpaitsi voit antaa
-minulle monia tietoja niistä pitäjistä, joissa olet oleskellut."
-
-"Ajattele tarkoin! Jos noudatan kehoitustasi, voit sitä vielä katua."
-
-"Moisia ennustuksia en suurin pelkää", vastasi pappi hymyillen.
-
-Ja niin seurasi Veera häntä.
-
-Kuukautta myöhemmin oli Katarina jo pappilan muorin avainpiika,
-niin että kartanossa kaikki, mikä oli suurempiarvoista, oli hänen
-valvontansa alaisena. Näiden naisten kesken oli syntynyt rajaton
-luottamus, ja vanhempi sanoi, ettei hän voinut enää nyt tulla toimeen
-ilman nuorempaa, ja tuskin olisi hän luovuttanut häntä omalle
-pojalleenkaan.
-
-Veerakin oli edelleen Pinoniemessä; eihän hänellä ollut mitään kotia,
-miksei hän olisi voinut jäädä uusien ystäviensä luo. Pappilan tyyni
-aherrus vaikutti hyvin häneen, niin että hänen kokemainsa kauhujen
-muisto näytti vähitellen vaalenevan ja hänen nuorekkuutensa palaavan
-takaisin.
-
-Tähän vaikutti suuresti sekin, että Hannu Hannunpoika, reipas
-nimismies, oli väsymätön nuorta tietäjätärtä ilahuttamaan ja
-lohduttamaan. Nämä molemmat kiintyivät nopeasti toisiinsa, ja Veera
-oli siksi luonnonlapsi, että antautui empimättä tunteelle, joka
-huomaamatta valtasi yhä syvemmin hänen mielensä.
-
-Pappilan muori olisi mieluummin nähnyt Hannu Hannunpojan kiintyvän
-Katarinaan. Nyt hän melkein pelästyi nähdessään, miten Katarina antoi
-rakkautensa nuorelle Henrik Niilonpojalle ja tämän silmät näkivät
-vain hänet.
-
-Molemmat rakkaussuhteet olivat kehittyneet rinnakkain aivan kuin
-lehtisilmikot keväällä; ne versoivat valossa ja lämmössä ja olivat
-parhaallaan puhkeamaisillaan, kun pappi eräänä päivänä sanoi
-sisarelleen: "Meidän täytyy pian laittaa häitä!"
-
-"Olisin toivonut, että Katarina olisi tullut miniäkseni. Nyt tyttö
-syöksyy onnettomuuteen, sillä käsittänee kai hän, ettei pappi voi
-mennä naimisiin."
-
-"Hän aikoo mennä."
-
-"Ethän suinkaan salline sellaista jumalattomuutta?"
-
-"Protestantit voivat mennä naimisiin, ja mielelläni suon Henrik
-Niilonpojan tekevän niin."
-
-"Sinä et toki tarkoita totta, sillä synti se on joka tapauksessa."
-
-"Vieläkös mitä! Jollen olisi niin vanha..."
-
-Muori tuijotti hämmästyksissään häneen. "Keneen, kaikkien pyhien
-nimessä olet iskenyt silmäsi?"
-
-"Ole huoletta, sisar kulta", tuumi pappi nauraen. "Jollet sinä jätä
-minua, saa kaikki jäädä ennalleen. Mutta et saa nureksia, jos rakas
-sisarenpoikamme etsii avioliitosta pelastustaan monia kiusauksia
-vastaan. Ajatteles minkä kelpo vaimon hän Katarinasta saa, ja ettei
-hänellä ole kuten minulla hellää sisarta vaalimassa häntä vanhoilla
-päivillään."
-
-Muori oli voitettu. Ja kun Henrik Niilonpoika muutamia viikkoja
-myöhemmin kertoi hänelle aikovansa mennä Katarinan kanssa naimisiin,
-silloin muori syleili heitä molempia ja sanoi, ettei kukaan voisi
-heidän onnestaan iloita enemmän kuin hän.
-
-Mutta kun Hannu Hannunpoika puhui naimisesta, kohtasi hän suurempaa
-vastarintaa kuin oli odottanut. Veera hylkäsi jyrkästi hänen
-kosintansa, vieläpä näytti siitä aivan kauhistavankin.
-
-"Olen jo kerran ollut naimisissa", sanoi hän, "ja näen vieläkin
-verisen ruumiin jaloissani!"
-
-"Olethan itse tunnustanut, ettet rakastanut Ilkkaa", puuskahti Hannu
-kiihkeästi.
-
-"Se on totta!"
-
-"Sentähden täytyi hänen kuolla, mutta minua rakastat sydämestäsi.
-Voitko kieltää sen?" Ja hän sulki Veeran syliinsä.
-
-Rakkaudella on aina oma logiikkansa, se hälventää levottomat
-aavistukset ja herättää iloisia, valoisia toiveita. Ei Veerakaan
-voinut vastustaa rakastajansa rukouksia, ja vanha kunnon rovasti
-vihki samana päivänä molemmat sisarenpoikansa heidän valitsemiinsa
-morsiamiin.
-
-Ei ole helppo sanoa, kumpiko avioliitto herätti suurempaa huomiota.
-Pappien naiminen oli monien mielestä häväistys, mutta itse
-vihkimisaikana tapahtui sellainen ihme, että kirkkoon lensi kyyhkynen
-avoimesta ikkunasta, liiteli tuokion morsiusparin päiden ympärillä ja
-lensi sitten ikkunasta jälleen matkoihinsa.
-
-Tämä itsessään pieni seikka hämmästytti niin, että monet katsojista
-lankesivat polvilleen ja siunasivat nuorta paria. Itse rovastikin
-tuli niin liikutetuksi, että puuskahti: "Pyhä henki tulee kyyhkysen
-muodossa vuodattamaan voimaansa ja siunaustaan morsiusparimme
-elämään. Herran käsi olkoon heidän yllänsä ja heidän jälkeläistensä
-yllä polvesta polveen!"
-
-Hääpäivästä lähtien nuori papillinen aviopari joutui kaikkien suosion
-esineeksi, ja sen ne hyvin ansaitsivatkin. Henrik Niilonpojasta
-tuli rahvaan neuvonantaja, ei ainoastaan hengellisissä asioissa,
-vaan maallisissakin, ja Katarina ei ollut ainoastaan oivallinen
-emäntä, vaan neuvoi naisia käsitöissä, jollaisia tehtiin hänen
-kotipuolessaan, mutta ei käytetty Pohjanmaalla.
-
-Katarinan innokkaista pyynnöistä tuli kaksi hänen sisaristaan
-vieraisille, eikä kulunut vuottakaan, ennenkuin molemmat olivat
-naimisissa pappien kanssa, jotka kuuluivat Fordellien sukuun.
-
-Kaikki nämä ottivat rahvaan asian omakseen. He eivät lietsoneet
-kapinanliekkiä, se leimahteli ilmankin. Sillä rasitukset lisääntyivät
-päivä päivältä, ja sitä mukaa kiihtyi sorrettujen viha ja kostonhalu.
-
-Yksi ainoa tapaus koitui sytyttäväksi kipinäksi!
-
-Tiedämme, että Erik Olavinpoika oli saavuttanut marskin erityisen
-suosion; tämä piti hänet pitkän aikaa luonaan Turussa sopiakseen
-niistä keinoista, joita oli käytettävä pohjalaisten jäykkäin
-niskojen nujertamiseen. Lainlukija hautoi kostoa ja suostui
-sentähden kaikkeen, mikä edisti hänen omia tuumiaan. Klaus Fleming
-tiesi jo ennestään, että yleisen tyytymättömyyden pesäpaikka
-oli Pietarsaaressa ja kaikissa niissä pitäjissä, missä vain oli
-jokunenkaan Fordellien suvun jäsenistä, ja Eerik Olavinpoika laati
-suunnitelman, kuinka heidät oli houkuteltava sieltä pois väkivallalla
-tai viekkaudella saatava heidät haltuunsa ja sen jälkeen pidettävä
-heidät vankityrmässä tai otettava pois päiviltä. Itse tarjoutui hän
-lähtemään toiminnan etunenään, kun vain sai viisikymmentä asestettua
-miestä käytettäväkseen.
-
-Itse Klaus Fleming hämmästyi hänkin tätä ehdotusta, vaikkei niinkään
-sen laittomuutta kuin uhkarohkeutta. Kaikesta päättäen saisi Eerik
-Olavinpoika surmansa miehineen, niin ettei ainoakaan pääsisi
-kertomaan heidän kohtalostaan... mutta sittenkin hän suostui, vaikka
-ainoastaan sillä ehdolla, että hän itse sai olla kaikesta erillään.
-Jos Eerik Olavinpoika palaisi onnellisesti työnsä suoritettuaan,
-palkittaisiin hänet yli kakkien odotusten, jollei, saisi hän selvitä,
-pohjalaisista parhaansa mukaan.
-
-Hän oli tyytyväinen siihen; viisikymmentä uskalikkoa oli hänellä pian
-tarjolla, ja hän lähti heti retkelle.
-
-Samaan aikaan lähetettiin Pohjanmaalle kutsu, että papit, nimismiehet
-ja kaikki ne, jotka toimivat maan asiain järjestämisessä,
-kokoontuisivat määrättyyn paikkaan, neuvottelemaan tästä tärkeästä
-asiasta. Kirjelmä oli useain lainlukijain allekirjoittama, joukossa
-oli Eerik Olavinpoikakin.
-
-Se oli saatu Pietarsaareenkin, mutta aika oli niin lyhyt ennen
-kokousta, ettei katsottu ehdittävän asioista neuvotella kaukana
-asuvain sukulaisten kanssa. Mutta tietysti oli mentävä jokaisen, jota
-asia lähemmin koski.
-
-Vanha Hannu Fordell tahtoi olla mukana hänkin. "Minun kokemuksistani
-voi olla suurta hyötyä", sanoi hän; "ja minä luulen että tässä on
-ansa, jolla meidät tahdotaan pyydystää".
-
-"Oi, rakas isä, näette pitemmälle kuin muut", puuskahti Veera, joka
-oli läsnä. "Kuinka voi olla kysymyksessä mitään hyvää, kun Eerik
-Olavinpoika on pannut nimensä alle? Elkää menkö itse, kieltäkää
-miestäni myös lähtemästä! Oi, minä näen, tiedän, että suuri
-onnettomuus uhkaa meitä kaikkia!"
-
-Niinkuin muinaisina päivinä heittäytyi hän lattialle ja vääntelehti
-epätoivoissaan.
-
-Hannu Hannunpoika seisoi käsivarret ristissä ja katseli häntä.
-"Eilen oli hän samallainen", sanoi hän. "En ole koskaan ennen nähnyt
-häntä sellaisena, mutta naisten ruikutukset eivät voi pidättää minua
-velvollisuuksistani".
-
-Veera nousi, mutta hän oli kalpea ja vapisi. "Minun pelkoni on
-hirveämpi kuin voin kuvailla", sanoi hän. "Jokin sanoo minulle,
-ettemme koskaan näe toisiamme, ja minä olen ollut niin onnellinen...
-kiitän siitä ja pyydän anteeksi."
-
-Hän meni kädet ojossa miestään vastaan, mutta katse oli niin
-tuijottava, että voimakas mies miltei väistyi syrjään. Heti kohta
-hän kuitenkin kietaisi käsivartensa hänen ympärilleen. "Jätä
-kaikki hupsuttelut ja luota siihen, että tulen takaisin, ennenkuin
-odotatkaan."
-
-"En tiedä mikä minulle tuli", sanoi Veera kohta sen jälkeen. "Nyt
-on laitani paremmin, ja olen varma siitä, ettei kukaan voi välttää
-kohtaloaan."
-
-Vanha Hannu puhui hänelle lohduttavia sanoja, ja hän kuunteli
-alistuvasti ja lupasi hartaasti rukoilla. "Tiedän sittenkin, että
-täytyy tapahtua, mikä kerran on ennalta määrätty", lisäsi hän.
-
-Kun Katarina tahtoi häntä lohduttaa, sanoi hän: "Muistatko vielä
-unesi, eikö kaikki ole toteutunut? Minä en näe unia, mutta
-aavistan..."
-
-"Mitä, mitä?" kysyi pelästynyt Katarina.
-
-"Voi sitä, joka tahtoo musertaa nuoren onneni! Hän tahtoo kääntää
-pahan hyväksi, mutta koston päivä on tuleva."
-
-Miehensä ja vanhan papin seurassa osoitti Veera tyyneyttä ja
-itsensähillitsemistä, joka oli kaikkea muuta kuin todellista. Hän
-pani erotessa pienen nelivuotiaan tyttönsä isän syliin, ja kun
-isä kysyi, mitä oli siinä punonnaisessa, joka oli pikku Maijan
-kaulan ympärillä, vastasi Veera, että se oli taikakalu kaikkea
-pahaa vastaan. Hän oli itse saanut sen kummiltaan ja kantanut aina
-kaulassaan, kunnes sitoi sen tyttärensä kaulaan.
-
-"Minusta voisit tarvita sen paremmin kuin hän", virkkoi mies.
-
-Mutta sitä ei Veera tahtonut myöntää, ja niin sai asia jäädä silleen.
-
-Miehet lähtivät monilukuisella joukolla, ja naiset palasivat
-tehtäviinsä. Mutta Veera jätti lapsensa Katarinan huostaan. "Hän on
-paremmassa turvassa sinun luonasi", sanoi hän.
-
-Katarina piti sitä hänen tavallisina oikkuinaan ja otti tytön
-luokseen tuumien, että äiti kyllä pian tahtoisi hänet takaisin
-nähtyään, etteivät mitkään vaarat uhanneet.
-
-Veera palasi vasta myöhään illalla huoneeseensa. Hän pysähtyi
-kuuntelemaan... eikö hän tosiaankin kuullut ratsujen kavioiden
-kopinaa... tuliko vihollinen nyt jo? Hänen ensi aikeensa oli mennä
-takaisin Katarinan luo, mutta siten saattaisi hän heidätkin vaaraan,
-ja eikö hän ollut luvannut itse kostaa?
-
-Hän oli monta kertaa nähnyt unta, että äiti ja sisarukset kehoittivat
-häntä siihen, ja hän oli luvannut, ettei hetken tultua epäröisi. Ja
-nyt oli hetki käsissä, sen tunsi hän, tiesi sen.
-
-Hän meni hitaasti kamariin ja katseli ympärilleen ikäänkuin tahtoisi
-kiinnittää jokaisen esineen muistoonsa. Sitten hän avasi arkun ja
-otti sieltä veitsen. Sen nähdessään tuikkivat hänen silmänsä, niihin
-tuli jotakin tiikerimäistä, kun hän kuiskasi: "Hän pisti sen veljeni
-rintaan, nyt pistän minä sen hänen rintaansa."
-
-Hän pisti aseen taskuunsa ja meni uudestaan ovelle kuuntelemaan.
-
-Kaikki oli hiljaa!
-
-"Minä tiedän, minä tunnen, että hän on täällä", toisti hän. "Kenties
-pelkää?... Ei saa tulla ketään muita kuin hän!" Ja hän avasi
-ikkunaluukun ja sytytti niin monta kynttilää kuin hänellä oli, ja sen
-tehtyään käveli huoneessa edestakaisin, ainoastaan silloin tällöin
-pysähtyen kuuntelemaan.
-
-Nyt hän kuuli askelia... ne lähestyivät... tumma hahmo vilahti ohi
-ikkunan, ja ovi lennähti auki.
-
-Veera oli siepannut puukon esiin ja piteli sitä selkänsä takana Eerik
-Olavinpojan seistessä hänen edessään.
-
-"Et suinkaan liene minua odottanut", huusi vieras heittäen kaapunsa
-pois.
-
-"Kyllä, sinua enkä ketään muuta."
-
-"Sen valehtelet. Mutta minä olen kyllä tuskitellut ikävöiden hetkeä,
-jolloin uudestaan saan sinut valtaani. Nyt ei sinua riistä minulta
-itse pirukaan."
-
-Veera oli vetäytynyt takaperin seinää vasten, ja mies tuli jälestä.
-Veeran valtasi rajaton kauhu... miehensä ja lapsensa ajatteleminen
-tahtoi pakahduttaa hänen sydämensä, ja melkein tietämättään hän sanoi:
-
-"Tahdotko saada ruokaa ja juomaa?"
-
-"En, en tahdo mitään muuta kuin sinut", huusi mies, kietaisi
-käsivartensa hänen päänsä ympäri ja painoi inhottavat huulensa hänen
-huuliansa vastaan.
-
-Samassa kietoi Veera käsivartensa miehen ympäri, puukko tunkeutui
-syvälle selkään, ja rajusti karjaisten vaipui hän maahan.
-
-Veeran silmät iskivät tulta. "Se oli äitini puolesta", sanoi hän;
-"ja tämä vanhemman veljeni puolesta, ja tämä nuoremman". Sanoja
-vastasivat puukoniskut. "Tämä lopuksi siitä edestä, että olet
-ryöstänyt koko elämäni ilon ja onnen."
-
-Viimeinen isku sammutti hylkiön viimeisenkin elonkipinän, ja inholla
-heitti Veera puukon luotaan.
-
-"Hänen oma veitsensä", jupisi hän pilkallisesti.
-
-Uskomattoman huolellisesti oli Veera suunnitellut kaiken. Hän
-repi yltään verisen puvun, heitti sen ruumiin ylle ja pukeutui
-toiseen. Pöydälle hän heitti pergamenttiliuskan, joka sisälsi sanat:
-"Naistenhäväisijä on saanut palkkansa, minua ette saa nähdä enää
-koskaan."
-
-Vielä epätoivon katse ympäri huonetta, ja hän oli poissa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tieto siitä, mitä oli tapahtunut, levisi uskomattoman nopeasti
-laajalle ympäristöön. Sen kuulivat myös miehet heti saavuttuaan
-kokoukseen, joka hajosi ennenkuin oli alkanutkaan.
-
-Klaus Fleming raivosi kuullessaan uutisen, että oli menettänyt
-yhden tottelevaisimmista kätyreistään, ja vannoi kostoa. Linnaleiri
-määrättiin yhä kovemmaksi ja hänen lähettiensä mellastus oli
-säälimättömämpää kuin konsanaan.
-
-Kostontunne yksin piti Hannu Hannunpoikaa yllä surussaan. Hän tiesi,
-että oli turhaa etsiä Veeraa, ainoastaan rakkaus lapseen voi saada
-hänet palaamaan.
-
-Vanha Hannu Fordell lähetti kutsun lähimpiin pitäjiin, ja heidän
-arvokkaimmat miehensä riensivät Pinoniemeen. Neuvottelu ei ollut
-pitkä, ja yksimielisesti päätettiin vielä kerran kääntyä herttuan
-puoleen.
-
-Valittuun lähetystöön kuuluivat myös Hannu Hannunpoika ja Henrik
-Niilonpoika.
-
-Tukholmassa lupasi herttua tehdä kaiken voitavansa, ja tutustuttuaan
-tarkoin jätettyihin valituskirjelmiin antoi hän käskyn, että muutamat
-lainlukijat ja voudit, jotka erityisesti olivat tulleet tunnetuiksi
-julmasta menettelystään, oli vangittava ja tuotava Ruotsiin
-tutkittaviksi ja tuomittaviksi.
-
-Talonpoikain avulla onnistuttiin tosiaankin muutamia vangitsemaan
-ja lähettämään Tukholmaan. Tutkimus oli nyt pantava toimeen, mutta
-syytetyt jääväsivät kaikki rahvaan asiamiehet; uusia todistuksia oli
-hankittava, ja syntyi suunnaton joukko selkkauksia.
-
-Tällaikaa oli pohjalaisten asema käynyt yhä huolestuttavammaksi.
-Herttuan sekaannuttua heidän asioihinsa piteli Fleming heitä sitä
-kovemmin kourin.
-
-Useimmat lähetystön jäsenistäkin oli vangittu heidän palatessaan
-Suomeen, ja monet heistä menettivät henkensä. Hannu Hannunpoika
-ja Henrik Niilonpoika olivat molemmat onnistuneet palaamaan
-Pietarsaareen. Jälkimäinen katsoi yhteiskunnallisen asemansa nojalla
-olevansa jokseenkin turvattu Flemingin kostolta, mutta edellinen
-vannoi, ettei ennen lepäisi, ennenkuin oikeus oli saatu voimaan.
-
-Hän jätti pikku tyttärensä ystäviensä hoivaan, syleili tätä ja heitä
-kaikkia ja pakeni sen jälkeen takaisin Ruotsiin, josta ei enää
-uskaltanut palata Suomeen.
-
-Herttuan antamista papereista välitettiin niin vähän, että kun
-talonpojat palasivat kotiin turvakirjeineen, riistivät sotamiehet
-ne heiltä, kastoivat paperit oluttuoppeihin ja heittelivät niillä
-toisiaan vasten suuta ivahuudoin: "Istu herttuan rauhassa!"
-
-Klaus Flemingin uusin keksintö oli hänen käskynsä, että pohjalaisten
-oli linnaleiriin majoitettava ainoastaan meriväkeä; sitä vastoin
-heidät vapautettaisiin niistä molemmista lippukunnista jalkaväkeä,
-jotka he itse olivat varustaneet.
-
-Mutta talonpojat älysivät pirullisen juonen. Jos heiltä riistettiin
-heidän oma väkensä, mitä turvaa heillä silloin oli Klaus Flemingiä ja
-hänen ratsumiehiään vastaan.
-
-Taasenkin lähti uusia salaisia lähetystöjä Tukholmaan, missä
-Hannu Hannunpoika kaikin voimin avusti ja tuki heitä. Sinne ei
-saapunut ainoastaan pohjalaisia, vaan muidenkin Suomen maakuntien
-lähettiläitä. He lyöttäytyivät yhteen ja laativat valituskirjan,
-jossa selittivät, että jollei heitä nyt autettu, eivät he enää
-koskaan pyytäisi apua Ruotsista, ja jolleivät he voisi auttaa
-itseään, etsisivät he turvaa Venäjältä. Niin oli Suomen rahvas
-vakaasti päättänyt, sanoivat he.
-
-Asetettiin tutkijalautakunta, ja herttua kirjoitti uusia
-turvakirjeitä ynnä ankaria määräyksiä molemmille jalkaväen
-lippukunnille, ettei ollut toteltava Flemingin käskyjä. Lähetystö
-olisi mieluummin nähnyt herttuan lähettävän pari lippukuntaa
-jalkaväkeä heidän avukseen, mutta se oli hänelle mahdotonta, sillä
-hän oli päättänyt luopua hallituksen johdosta.
-
-Muutamia tunteja ennen lähtöään Tukholmasta oli pohjalaisella
-lähetystöllä viimeinen keskustelu hänen kanssaan. Kaarle hillitsi
-liikutuksensa, mutta sitä eivät voineet lähettiläät, jotka hänen
-luopuessaan näkivät viimeisenkin toiveensa pettävän. Kyynelsilmin
-tunkeilivat talonpojat vuoronperään puristamaan hänen kättään
-jäähyväisiksi. Muuan heistä sanoi herttualle, että heidän mielestään
-saattoivat he ainoastaan asevoimin vapautua rääkkääjistään.
-
-Kaarle herttuan silmät leimahtivat. "Se on ainoa keino", sanoi hän.
-"Toimittakaa itsellenne rauha omin nyrkein, jollei muuten niin
-seipäin ja nuijin. Jos te vain selviätte maalla, minä kyllä pidän
-merta silmällä."
-
-Tämä vastaus iski kuin kipinä ruutitynnyriin.
-
-Herttua tarkoitti heidän oman maakuntansa turvallisuutta, mutta
-se käsitettiin toisin. Niinkuin kulovalkea hyppelee kuivasta
-sammalmättäästä toiseen, kunnes koko metsä on ilmitulessa, niin
-olivat nämä ratkaisevat sanat sytyttävät palon, joka tuhoisana levisi
-ympäri maan ja valtakunnan. Mutta tämän tulipalon sytykkeet oli
-laittanut -- Klaus Fleming.
-
-
-
-
-19.
-
-KANSA NOUSEE.
-
-
-Marraskuun 25 päivänä eli pyhän Katarinan päivänä 1596 kokoontui
-paljon rahvasta ja suuri joukko sotaväkeä Ison-Kyrön kirkon luo --
-jumalanpalvelukseen, sanottiin, mutta oikeastaan neuvottelemaan.
-
-Kauan he olivat malttaneet mieltänsä, ja kätkettynä paloi tuli
-vieläkin. Oli ensin sovittava naapurien kanssa, ja sentähden tänään
-tuli ainoastaan miehiä Ison-Kyrön kirkolle.
-
-Mutta sinne tuli myös eräs nuori mies, johon kaikkien katseet heti
-kääntyivät ja jonka ympärille kokoontui suuri joukko miehiä. Hän
-oli kalpea ja näytti tuskin toipuneen kovasta taudista, mutta hänen
-silmänsä paloivat, ja hänen puhuessaan puristivat talonpojat kätensä
-nyrkkiin ja nyökäyttelivät hyväksyvästi päitään toisilleen.
-
-Hän oli Ilkka, Veeran mies. Nuijanisku oli saattanut hänet vain
-tainnuksiin, ja niinkuin kuollut koira oli hänet viskattu ulos Kaaran
-pirtistä. Seuraavana yönä tuli hän tuntoihinsa ja ryömi metsään
-piilemään.
-
-Muuan puunhakkaaja vei hänet tölliinsä. Kauan taisteli hän elämästä
-ja kuolemasta, mutta elämä voitti. Hän kuuli, että kaikki hänen
-omaisensa oli surmattu, ja silloin vannoi hän elävänsä ainoastaan
-kostolleen. "Koko maa on nouseva niinkuin yksi mies", sanoi hän, "ja
-me kukistamme sortajamme".
-
-Kaikissa talonpoikain kokouksissa oli hän mukana; niinpä oli hän
-tullut Isoon-Kyröönkin.
-
-Monet talonpojista, jotka olivat äsken tulleet Ruotsista, kuuntelivat
-häntä ja kertoivat sitten, että herttua oli neuvonut heitä omin käsin
-ottamaan oikeutensa. Mielten kiihko yltyi yltymistään, ja saapuneen
-sotaväen näkeminen nostatti sen korkeimnailleen.
-
-Muuan talonpoika, joka aamulla oli ottanut muutaman ryypyn liikaa,
-huusi hurjin elein: "Olisi halaistava mokomain verikoirain vatsat ja
-katsottava mitä he ovat syöneet meidän nähdessämme nälkää."
-
-Toiset murisivat hyväksyvästi kerääntyen yhä tiiviimpään ryhmään.
-
-"Mitä maksaa soittaa suutaan, tehkäämme totta tuumasta!" huusi Ilkka
-aikoen rynnätä vihollista vastaan. Mutta samassa alkoivat kellot
-soittaa kirkkoon, ja verileikki täytyi lykätä.
-
-Lieneekö jumalanpalvelus tyynnyttänyt mieliä vai liekö ensin tahdottu
-lähemmin tuumailla, mutta kirkonmenojen päätyttyä menivät Ruotsissa
-käyneet lähettiläät ja muutamat etevimmät talonpojat oluttupaan
-jatkamaan neuvotteluja. Ilkka puolestaan meni muutamain nuorten
-poikien kera toisaalle tuumimaan.
-
-Mutta sotaväellä näytti jo olevan tuumansa tukussa. He syöksyivät
-oluttupaan, kävivät talonpoikain kimppuun, köyttivät heidän kätensä
-seläntaa ja veivät heidät nimismiehen taloon, mistä heidät seuraavana
-päivänä oli vietävä Turkuun, Klaus Flemingin käsiin.
-
-Kotvan kuluttua sen jälkeen ympäröi nimismiehen talon joukko pitäjän
-nuoria miehiä. Ilkka kulki etukynnessä, hän mursi auki oven siihen
-kamariin, jossa talonpojat pidettiin vangittuina, köydet katkottiin,
-ja sotamiesten kovasta vastarinnasta huolimatta pääsivät kaikki
-vapaiksi. Taistelun tuoksinassa oli muuan sotamies lyöty kuoliaaksi,
-ja ylpeinä voitostaan palasivat talonpojat kotiinsa.
-
-Nyt oli jää murtunut. Huhu siitä, mitä oli tapahtunut, kiiti linnun
-siivin pitäjästä toiseen. Talonpojat olivat voitokkaasti taistelleet
-sotamiesten kanssa, ja se yllytti seuraamaan. Muutamat uudet
-kiristykset, joita samaan aikaan tapahtui, olivat öljyä tuleen, ja
-kapinan liekki leimusi korkealle.
-
-Ilkka oli rientänyt Lapualle, jossa hänellä oli paljon ystäviä.
-Sytyttäviä olivat hänen sanansa, eikä kestänyt kauan, ennenkuin häntä
-seurasi pieni parvi huimapäitä miehiä, ja näiden kera ryösti hän
-kaikki talot, jotka olivat varustaneet ratsumiehiä.
-
-"Nyt Kyröön!" huusi Ilkka, ja hurja parvi ryntäsi taipaleelle.
-Nimismiehet olivat talonpoikain pahimpia vihollisia. Lassi
-Gregorinpojan talossa ainoastaan ryöstettiin, mutta kun he tulivat
-Pietari Gumsen taloon, tämän "pääkonnan", joka oli ollut mukana
-Veeraa ja hänen äitiään surmatessa, ei Ilkan raivolla ollut mitään
-rajoja. Jos Pietari olisi ollut kotona, olisi hän nähnyt viimeisen
-päivänsä, nyt sai hän maksaa kaikella, mitä omisti.
-
-Ikkunalasit, jotka siihen aikaan olivat niin kallisarvoiset ja
-maaseudulla vielä harvinaiset, lyötiin rikki, vuoliaisorret ja
-kurkihirret sahattiin poikki kolmesta kohdin, niin että katto
-ensimäisellä tuulenpuuskalla putoaisi sisään ja murskaisi
-sisälläolijat, ja lopuksi hakattiin lehmien päät ja pantiin yksi
-kuhunkin ikkunaan kita ammollaan.
-
-Taipaleella hävitettiin monia muitakin nimismiesten taloja, ja
-ne, jotka asettuivat vastarintaan, joutuivat osaksi talonpoikain
-maalitauluiksi tai hukutettiin heidät jään alle. Ilkka oli paras
-mies hirmuja keksimään; hän aivan janosi verta, mutta ei säästänyt
-omaansakaan.
-
-Tämän retken jälkeen seurasi aselepo. Oli sovittava, mihin edelleen
-ryhdyttäisiin, ja neuvottelut alkoivat.
-
-Tähän aikaan oli uusi vouti asetettu Etelä-Pohjanmaalle,
-hänen nimensä oli Abraham Melkiorinpoika ja pidettiin häntä
-salakatolilaisena. Suurella pauhulla kehoitti hän talonpoikia
-pysymään siivolla ja lupasi heille kuninkaan nimessä vapauden
-linnaleiristä ja kaikesta sorrosta.
-
-Mutta talonpojat epäilivät pirullisia juonia eivätkä häntä uskoneet.
-Mitä merkitsivät kuninkaan lupaukset, sillä Fleminghän kuitenkin
-oli Suomen mahtavin mies. Hän rankaisisi säälimättömästi, sen he
-tiesivät, sentähden oli parasta taistella ja kuolla maansa puolesta.
-
-Pitkien neuvottelujen jälkeen päättivät he jakautua kolmeen joukkoon,
-jotka eri teitä ryntäisivät toisiin maakuntiin, yllyttäisivät kansaa
-kukistamaan kaikki esteet tieltään, ja vihdoin kaikki yhtyisivät
-vallatakseen Turun linnan, "vaikkapa heidän olisi revittävä
-tiilikivet irti hampaillaan", ja ottaakseen Klaus Flemingin vangiksi.
-Aateliston ja sotaväen kartanot oli matkalla tuhottava; ainoastaan
-muutamia sai säästää, näiden joukossa varsinkin Liuksialan, jossa
-Eerik kuninkaan leski vielä asui.
-
-Ainoastaan Kyrön, Ilmajoen ja Lapuan asukkaat olivat alussa
-liittyneet kapinaan, mutta näistä pitäjistä lähti joka mies, eivät
-edes rujot ja rammatkaan jääneet kotiin.
-
-Joulukuun alussa lähti liikkeelle joukko, jonka oli nostatettava
-kapinaan myös Savo, Häme ja pohjoinen kolkka Satakuntaa. Sen johtaja,
-Martti Vilpunpoika, oli kotoisin Lapualta. Viidenkymmenen miehensä
-keralla retkeili hän läpi aarniometsien, joissa ei ollut mitään
-pelättävää, ja edeltäpäin oli määrätty, että heti kun Rautalammin,
-Laukaan ja Sysmän kansa oli saatu mukaan, oli kaikkien tultava
-Pirkkalaan yhtyäkseen pääjoukkoon.
-
-Tätä johti itse Ilkka, josta koko sota sai nimenkin. Kahdeksisen,
-yhdeksisen sadan miehen kera marssi hän Ilmajoelta tavallista
-talvitietä ja saapui itse jouluaattona Pirkkalan pitäjään. Joulupäivä
-aiottiin levätä, ja kun aamulla anivarahin kellot kutsuivat
-hartauteen, riensivät vieraatkin kirkkoon.
-
-Ilkka oli muiden mukana ja oli mennyt melkein keskelle valaistua
-kirkkoa. Hänen sielunsa täytti niin kostonhimo ja verenjano, että hän
-vain hajamielin kuunteli evankeliumia, jota saarnattiin.
-
-Sattumalta tuli hän luoneeksi silmänsä sivulleen. Siinä seisoi Veera,
-ja tämän silmät tuijottivat häneen samanlaisella kauhun ilmeellä,
-joka varmaan oli hänenkin silmissään. Oliko se harhanäky, unikuva,
-vai elikö hän?
-
-Väentungoksessa syntyi hieman liikettä... ja seuraavassa tuokiossa
-oli näky kadonnut.
-
-Hän tahtoi nähdä sen vielä kerran ja tunkeutui väkijoukkoon, mutta
-se oli poissa. Sivuovesta tuli hän ulos kirkkomäelle; kuu oli vielä
-korkealla taivaslaella, oli kirkasta kuin päivällä, mutta valo oli
-sentään aavemaisen kaameaa, ja hän tähysteli ympärilleen aroin
-katsein...
-
-Tuolla seisoi Veera jälleen, hautaristiin nojaten... Mihin oli nyt
-joutunut miehen hurja rohkeus? Hän vapisi kuin haavanlehti, mutta
-aave ei liikahtanut paikaltaan... näytti melkein odottavan häntä...
-
-"Veera!" huusi hän hiljaa; sana tuli tuskin kuuluvana hänen
-huuliltaan.
-
-"Mitä tahdot minusta?" kysyi aave.
-
-"Elätkö sinä, Veera, vai oletko kuollut?"
-
-"Kuollut sinulle... näkymätön on johdattanut minut tänne, mutta minun
-hetkeni ei ole vielä tullut... näen verta ja kauhuja ympärilläni...
-kuulen henkiääniä, jotka valittavat ja huutavat! Murha ja poltto on
-kauhistus puhtaille sydämille... näen sinut veren tahraamana, Ilkka,
-käänny takaisin!"
-
-"Takaisin, kun on kostettava! Sinä olet kummitus, joka olet ottanut
-Veeran hahmon." Hän tahtoi rientää aaveen luo, mutta kompastui
-johonkin kantoon. Ja kun hän nousi, oli näky poissa.
-
-Ymmällä ja kiihdyksissään harhaili Ilkka ympärinsä. Hän oli nähnyt
-näyn, mutta selittää ei hän sitä voinut, eikä hänen ajatuksiaan
-saanut sodasta vetää pois mikään. --
-
-Sillä välin oli kolmas kapinoitsijain joukko Martti Tommolan johdolla
-retkeillyt Mustasaaren pitäjään, missä heidän tarkoituksensa oli
-vangita Abraham Melkiorinpoika. Mutta tämä sai ajoissa varoituksen ja
-pääsi pakoon.
-
-Näky, joka Ilkalla oli ollut, vaikutti toisin kuin olisi odottanut...
-Veera olisi kehoittanut häntä taisteluun, uskoi hän, ja jos
-mahdollista rynnisti hän tästedes entistäänkin rajummin; vaikka
-yksinkin tahtoi hän vapauttaa Suomen sortajistaan.
-
-Hän lähetti nopeita viestinviejiä maan eteläisiin seutuihin ja
-kehoitti olemaan valmiina. Itse lähti hän Hämeeseen, ja hänen tuliset
-puheensa nostattivatkin kansan itsetunnon hereille. Talonpojat
-kohottivat päätänsä ja sanoivat pelottomasti Savonlinnan päällikölle,
-Götrik Finckelle, että kun pohjalaisten lähettiläät tulevat heidän
-luokseen, seuraavat he mieluummin rakkaita maanmiehiään kuin kuolevat
-nälkään.
-
-Götrik Fincke oli kelpo mies ja rahvaan todellinen ystävä, mutta hän
-tunsi kapinan seuraukset ja neuvoi heitä pysymään hiljaa, muuten
-olisi hänen pakko lähettää heitä vastaan muutamia tuhansia sotureita
-ja joutsimiehiä.
-
-Mitkään neuvot ja esitykset eivät auttaneet; kapina levisi
-Rautalammilta yhä etelämmäksi pitäjästä pitäjään, lähdettiin mies
-talosta, mutta ilman johtajia, ilman suunnitelmaa ja järjestystä
-syöksyivät talonpojat eteenpäin niinkuin hurjat ryövärijoukot,
-ryöstivät ja polttivat ja tilaisuuden sattuessa heittäytyivät hurjiin
-juominkeihin ja mässäämiseen.
-
-Götrik Fincke teki kaiken voitavansa saadakseen heidät järkiinsä,
-mutta kun se ei auttanut, lähetti hän sotaväkeä heitä vastaan.
-
-Mutta liekki oli tuskin sammutettu yhtäällä, kun se leimahti
-toisaalla, ja niin uhkaavana, että linnan päällikkö katsoi
-neuvokkaimmaksi pyytää apua Viipurista ja Käkisalmesta, ja kun se
-viipyi, täytyi hänen lähettää oma linnaväkensä talonpoikia vastaan.
-Kuten tavallisesti hajoitettiin nämä pian, ja he retkeilivät sitten
-eri tahoilla ryöstellen ja tehden tuhojaan.
-
-Kun apujoukot kohta sen jälkeen saapuivat, pantiin toimeen ajojahti
-talonpoikia vastaan. Nämä pakenivat metsiin, mihin olivat jo
-edeltäpäin vieneet kaiken irtaimen omaisuutensa.
-
-Sotaneuvottelussa, joka pidettiin Savonlinnassa, tuumittiin, millä
-keinoin niskoitteleva kansa oli taltutettava. "Se on tullut kuin
-kulkutauti", sanoi Götrik Fincke. "Jokainen pitäjä tahtoo koettaa
-voimiaan, mutta laita, että hätä lievenee, niin kapinanhalukin
-katoaa."
-
-Toisin ajatteli Klaus Fleming. Että he uskalsivatkin tiristä...
-sellaista ei saattanut sietää! Mitäs siitä, jos kuolivat nälkään tai
-viluun? Jollei heistä saattanut olla hänelle hyötyäkin, olisi hän
-hävittänyt sukupuuttoon koko kurjan joukkion, joka uskalsi napista
-hänen tahtoaan vastaan.
-
-Annettiin käsky, että sotaväki oli koottava yhteen. Nyt tahtoi marski
-itsekin olla mukana leikissä.
-
-Talonpoikaisjoukot kasvoivat lakkaamatta, Ilkka oli väsymätön uutta
-väkeä kokoamaan. "Me voitamme heidät väkirysyllä", sanoi hän. Ja
-niin suuri oli hänen intonsa teho, että tuhannet lyöttäytyivät hänen
-mukaansa. Tämä pääjoukko leiriytyi Nokian kartanoon, missä se viipyi
-muutamia päiviä.
-
-Ja nyt alkoi ottelu, joka nuijasodan nimellä on tunnettu niin
-Suomessa kuin Ruotsissakin.
-
-Muutamia satoja ratsumiehiä lähetettiin kukistamaan talonpoikia
-Nokialle. Mutta Ilkka ja hänen miehensä taistelivat niin pelottomalla
-rohkeudella, että sotamiesten oli urhean vastarinnan jälkeen pakko
-lähteä pakosalle.
-
-Klaus Fleming oli jo ennemmin lähtenyt koko sotavoimansa kera
-Turusta ja riensi pikamarssissa Satakuntaan. Hänellä oli mukanaan
-neljä lippukuntaa jalkaväkeä, ja ratsuväkeä vahvistettiin matkalla,
-niin että hänen koko voimansa nousi 3,000 mieheen. Muutamia järeitä
-tykkejä seurasi mukana.
-
-Huittisissa kohtasi hän pakenevia sotamiehiä ja sai nyt vasta
-tietää heidän tappioistaan. Hänen kyseltyään opastivat he hänet
-talvi-oikotielle, jota päästiin Pirkkalan pappilaan, ja siellä
-eroitti heitä vain kaita selkä pohjalaisten leiristä.
-
-Seuraavana päivänä oli tuima taistelu. Heti sen alussa sai Ilkka
-luodin oikeaan käsivarteensa. Hän vaipui maahan, mutta toipui pian
-ja käytti sitten vasenta kättään. Monta talonpoikaa kaatui, mutta
-voittoa ei kumpikaan puolue saavuttanut. Ja heti, kun pimeä päätti
-taistelun, lähetti marski Abraham Melkiorinpojan neuvottelemaan
-talonpoikain kanssa. Ehtoina oli, että Ilkka ja muut johtajat
-jätettäisiin marskin käsiin jo seuraavana päivänä, talonpojat sitä
-vastoin vapautettaisiin linnaleiristä, kunnes kuningas vastaisuudessa
-ratkaisi riidan Ruotsin lain mukaan.
-
-Ehdotus vaikutti syvästi talonpoikain mieliin; eiväthän he muuta
-olleet tahtoneetkaan. Turhaan sanoi Ilkka, että se oli pelkkä juoni,
-muutamat uskoivat häntä, toiset eivät, ja niin jouduttiin riitaan.
-Hyvin monet tahtoivat lähteä kotiin, luottaen marskin lupauksiin,
-ja kun Ilkka näki heidän olevan enemmistönä, nousi hän ratsaille ja
-lähti tiehensä. Hän ei tahtonut antautua marskin käsiin.
-
-Pakoittaakseen talonpojat päätökseen laukaisutti Klaus herra pari
-tykkiä Nokialle päin, ja kun luodit lentelivät läpi seinien,
-pelästyivät pohjalaiset niin, että lähtivät päätäpahkaa pakoon.
-Heidän onnettomuudekseen oli muuan heinälato syttynyt palamaan,
-ja tulen loimossa nähtiin heidän pakonsa. Marski soitatti heti
-hälyytyksen, ja ratsuväki sai käskyn ajaa heitä takaa.
-
-Pakenevat olivat tuskin ehtineet parin peninkulman päähän Nokialta,
-kun ajajat tavoittivat heidät. He kulettivat mukanansa kaiken
-aateliskartanoista ryöstämänsä saaliin, mutta kun nyt oli henki
-vaarassa, saivat maalliset mennä menojaan. Niinpä nähtiin viljan
-valuvan pitkin tietä, tyynyjen höyhenet liitelivät ilmassa ympärinsä,
-ja kaikki muukin syydettiin re'istä. Siten keventyneinä lasketettiin
-metsiin, missä oli mahdollisuus pelastukseen.
-
-Monet talonpojista kuitenkin joko surmattiin tai vangittiin ja
-takaa-ajoa jatkettiin puolitiehen metsänummen, joka kahdentoista
-peninkulman pituisena eroitti Pohjanmaan Satakunnasta.
-
-Mutta marskin tarkoitus ei suinkaan ollut, että eloon jääneet
-pääsisivät niin helpolla. Pirkkalan kylä ryöstettiin ja poltettiin,
-ja Abraham Melkiorinpoika lähetettiin pienemmän joukon kera ottamaan
-kiinni talonpoikaisjoukon johtajia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Missään ei linnaleiristä oltu niin katkeroituneita kuin
-Rautalammilla; erittäinkin Kivijärven, Vastingin ja Saaren kylissä
-paloivat asujamet halusta tarttua aseihin. Kun sentähden Martti
-Vilpunpoika muutamia viikkoja ennen joulua tuli tänne tuoden kirjeen,
-jonka sanottiin olevan Kaarle herttuan kirjoittaman ja joka sisälsi
-kehoituksen, että jokainen Suomen mies marssisi Turkua vastaan ja
-marskia kukistamaan, ja lupauksen viiden vuoden veronvapaudesta
-jokaiselle talonpojalle, silloin nousi koko pitäjä kuin yksi mies.
-
-Martti Vilpunpojan johdolla marssivat he Savoon, mutta kohtasivat
-siellä melkoisen sotavoiman Eerik Jönsinpojan johdolla ja joutuivat
-surkeasti tappiolle. Tuskin 200 talonpoikaa pääsi hengissä pakoon;
-nämä olivat jälleen kerääntyneet yhteen ja aikoivat lähteä kotiin,
-kun heidän luokseen juoksi muuan sotamies ja kertoi, että Sairilassa
-oli suuri ratsumiesparvi pakomatkalla, paljon muonaa mukanaan. He
-olivat tehneet vääryyttä sotamiehelle, ja sentähden tahtoi hän kostaa.
-
-Talonpojat katselivat epäröiden toisiinsa.
-
-"Sinä voit olla petturi, sinä", sanoivat he hänelle.
-
-"Minä tahtoisin mielelläni antaa ainoankin käsivarteni, jos saisin
-lyödä muutamia vihollisia", virkahti Ilkka, joka oli heidän
-joukossaan.
-
-"Mutta onhan pyhäkin."
-
-"Rukousuhriksi teurastan jonkun Flemingin pojista."
-
-Luultavasti hyvän ruokaveron toivo vaikutti ratkaisevasti asiaan,
-sillä lyhyen neuvottelun jälkeen päättivät talonpojat seurata
-ilmiantajaa.
-
-Tämä tahtoi ainoastaan näyttää tien ja itse rientää edeltä.
-
-"Siitä ei tule mitään", sanoi Ilkka. "Sinä menet edeltä, ja minä
-seuraan kintereilläsi. Jos vikuroit vähintäkään, isken puukkoni
-selkääsi."
-
-Mies kalpeni, mutta sanoi nauraen, että ainahan sai lihavampiakin
-teuraita kuin hänet.
-
-Kulkue lähti liikkeelle; retki suunnattiin Mikkelin kirkkotarhaan.
-
-"Heillä on parhaallaan kirkossa jumalanpalvelus", sanoi ilmiantaja.
-"Kasaantukaa kirkon taa, niin voitte hyökätä heidän selkäänsä, kun he
-tulevat kirkosta... minä hiivin sisälle nähdäkseni, miten pitkällä he
-jo ovat."
-
-"Ja minä hiivin jälestäsi; me molemmat emme voi erota."
-
-Sanottu ja tehty, mutta kun Ilkka tuli kirkkoon ja näki sen sotaväkeä
-täpötäytenään, silloin ymmärsi hän mitä oli tekeillä ja riensi ulos
-jälleen.
-
-"Petosta!" huudahti hän. "Mutta me myymme kalliista henkemme."
-
-Melkein samassa syöksyivät sotamiehet kirkosta, ja nyt alkoi mitä
-hurjin taistelu. Talonpojat tekivät vähälukuisinakin mitä urhokkainta
-vastarintaa, ja heillä oli edullinen asemakin. Mutta kun sotamiehet
-uhkasivat sytyttää kirkon tuleen, suostuivat he kuuntelemaan näiden
-rauhanehtoja. Ne olivat, että talonpojat luopuisivat aseistaan ja
-antautuisivat kaikki vangeiksi; mitään vahinkoa ei heille tehtäisi
-hengen eikä jäsenten puolesta. Hieman neuvoteltuaan he suostuivat ja
-jättivät aseensa mielisuosiolla.
-
-Tuskin oli tämä tapahtunut, kun sotamiehet villipetojen tavoin
-syöksyivät aseettomain vastustajainsa kimppuun, ja nyt alkoi
-teurastus, jonka kuvaileminen olisi liian inhottavaa.
-
-Melkein ihmeen kautta oli Ilkka päässyt elävänä kirkkotarhasta. Mutta
-nyt ei häneltä puuttunut ainoastaan toinen käsivarsi, vaan jalkakin
-oli ammuttu poikki, ja sitä laahasi hän jälessään ryömiessään pakoon
-niin pian kuin voi.
-
-Niistä pelästyneistä naisista, jotka vasta taistelun päätyttyä
-uskalsivat lähteä kirkosta, kulkivat monet hänen lähitseen.
-
-"Antakaa minulle puukko", läähätti hän, "että voin tehdä lopun
-kurjasta elämästäni, ennenkuin he saavat minut vangikseen".
-
-"Sitä voit pyytää hullulta Veeralta, joka tulee tuolta."
-
-"Veera!" jupisi hän.
-
-Samassa kumartui nainen hänen ylitseen. "Ilkka, enkö varoittanut
-sinua?"
-
-"Tuleeko vainaja minua noutamaan?"
-
-"Täällä on johtaja!" huusi samassa muuan lähestyvistä sotamiehistä.
-"Hänet on vietävä marskin luo."
-
-"Ei, vaan teloitettava heti!" huusi toinen.
-
-"Polttakaamme hänet!"
-
-Niin huutelivat sotamiehet kilvan.
-
-"Veera!" sai Ilkka suurimmalla kauhulla huuliltaan.
-
-Veera aprikoi tuokion. Mutta kohta oli hän pistänyt veitsen, jota
-aina kantoi vyöllään, syvälle ensimäisen miehensä rintaan.
-
-"Miksi teit sen? Hän kuului meille."
-
-"Teillä on niin monta muutakin", vastasi Veera. "Tämä kuului
-yksistään minulle."
-
-"Hullu Veera!"
-
-"Antakaa hänen olla!"
-
-Väristen vetääntyivät he syrjään. Hulluus kammotti näitä raakoja
-ihmisiä.
-
-"Hullu Veera", toisti hän itsekseen. "Pääni meneekin pyörälle... he
-ovat oikeassa; kaksi olen murhannut, kuka on oleva kolmas? Toivoisin
-sen olevan hänen, joka on saattanut minut kiroukseen."
-
-Hän alkoi kaivaa hautaa. Kun voimat pettivät, istuutui hän hetkiseksi
-maahan ja alkoi sitten työnsä uudelleen, kunnes hauta vihdoin oli
-riittävän syvä. Silloin kantoi hän ruumiin siihen, pani käsivarret
-rinnalle ja virkkoi hiljaa:
-
-"En ole sinua pettänyt tieten tahtoen, luulin sinut kuolleeksi ja
-sentähden menin naimisiin sen kanssa, jota rakastin. Elä ole vihainen
-minulle, kun kohtaamme jälleen... tuskiasi ja hätääsi säälien päätin
-päiväsi, mutta koskaan, koskaan en ole sitä tekoa unhoittava."
-
-Sen jälkeen rukoili hän, että Jumala antaisi vainajalle anteeksi
-kaiken, mitä tämä oli rikkonut, ja soisi hänelle vaikkapa
-halvimmankin paikan taivaassaan; kaiken hyvän ja kauniin näkeminen
-siellä ylhäällä tekisi hänet kyllä paremmaksi. Sitten loi hän haudan
-umpeen ja kulki hiljaa pois -- se päivätyö oli päättynyt.
-
-
-
-
-20.
-
-KUOLINVÄRÄHDYKSIÄ.
-
-
-Mikkelin taistelu oli tehnyt lopun nuijasodasta Savossa. Siellä
-vallitsi nyt kaikkialla haudanhiljaisuus, ja nälänhätä sai tästedes
-rauhassa jatkaa julmaa työtään.
-
-Mutta monet eivät olleet vielä olleet mukana taistelussa, ja
-Kaarlepyyn lähistöön oli kerääntynyt talonpoikaisjoukko, joka nousi
-muutamiin tuhansiin.
-
-Vakoilijoiltaan olivat he saaneet tietoonsa, että Abraham
-Melkiorinpoika tulisi kulkemaan sitä tietä, ja että hänen
-tarkoituksensa oli tuoda 600 miestä linnaleiriin heidän luokseen. Se
-oli estettävä ja Abraham herralle oli maksettava kaikki paha, mitä
-hän oli tehnyt.
-
-Kirkkomäen eteläpuolella leveni avara niittymaa, mutta pieni
-puro, joka katkaisi maantien, peitti keväin ja syksyin tullessaan
-tulvilleen koko niityn veden alle. Tänne asettuivat talonpojat
-väijyksiin pensaikkoon molemmin puolin tietä.
-
-Kulovalkeana levisi tieto, että hän lähestyi. Yhtä vihattu kuin
-pelätty vouti teki taivalta reellä koko väkineen. Laskettiin, että
-he päivän laskussa saapuisivat Kaarlepyyn kirkolle. Ja niin kävikin;
-hämärissä alkoi kuulua kulkusten kilinää, ja kohta sen jälkeen
-näkyivät reet, parisenkymmentä sotamiestä kussakin.
-
-Niinkuin metsän villipedot syöksyivät talonpojat heidän kimppuunsa.
-Enimmät heistä hakattiin maahan, ennenkuin ehtivät nousta
-vastarintaan.
-
-Talonpoikain johtaja, Hannu Krankka, ryntäsi Abraham herran kimppuun,
-sillä tämän upea susiturkki oli pistänyt hänen silmiinsä. Hän riisti
-turkin ja veti sen yllensä.
-
-Pimeni pimenemistään, ja talonpojat, jotka luulivat, että voudin
-turkki verhosi voudin ruumiin, alkoivat piestä sitä niin olan takaa,
-että Hannu Krankka töin tuskin pelasti henkensä. Vouti onnistui
-pääsemään pakoon, mutta koko hänen joukkueensa heitettiin avantoihin
-ja hukutettiin.
-
-Saavutettua voittoa oli käytettävä hyväkseen, ja nuijajoukko levisi
-kautta koko Pohjanmaan ja surmasi kaikkialla marskin palvelijat ja
-kannattajat. Retkillään he tietysti elivät ryöstöstä ja rosvoilusta;
-tykkejä ja ampumatarpeita tuotiin Oulun linnasta aina Kyröön saakka.
-
-Mutta ajanoloon syntyi nuijajoukon keskuudessa eripuraisuutta. Lapuan
-ja Ilmajoen miehet tahtoivat koettaa onneaan suomalaista ratsuväkeä
-vastaan, mutta pohjoispohjalaisilla ei ollut lainkaan halua siihen;
-muonavarat olivat lopussa, ja he ikävöivät jälleen kotiin.
-
-Silloin tuli entinen lainlukija Israel Laurinpoika heidän luokseen.
-Hän ei ollut näkevinään niitä synkkiä katseita, joita häneen luotiin,
-vakuutti olevansa talonpoikain ystävä ja kehoitti innokkain sanoin
-heitä pysymään yksimielisinä. Marskin saattoi odottaa tulevan milloin
-tahansa, ja oli varmaa, että tällä kertaa oli voitto oleva heidän.
-
-Talonpojat kuuntelivat, hän imarteli heidän turhamaisuuttaan, ja
-hänen kehoituksestaan jatkoivat he leirinsä lujittamista parhaansa
-mukaan.
-
-Klaus Fleming oli paikoillaan leirissään Tammerkosken kylässä ja
-täältä jakeli hän käskyjään. Talonpoikia oli kohdeltava äärimäisellä
-ankaruudella, se oli ainoa keino heidän niskojensa notkistamiseksi,
-sanoi hän. Silloin saapui tieto uudesta nuijajoukosta ja niistä
-varotoimista, joihin hänen miehensä olivat ryhtyneet. Ja Fleming
-hymyili partaansa, talonpojat olivat kuin hänen vallassaan.
-
-Helmikuun 18 päivänä lähti hän liikkeelle, marssi läpi Satakunnan ja
-leiriytyi Ilmajoelle.
-
-"Hetki on käsissä", huusi Israel Laurinpoika. "Me teemme äkkirynnäkön
-ja lyömme koko leirin, ennenkuin he ovat ehtineet hieroa untakaan
-silmistään."
-
-Se oli talonpoikain mieliin, ja helmikuun 24 päivänä, pyhän Mathiaan
-päivänä läheni talonpoikaisjoukko päivän ensi koitossa Ilmajokea.
-
-Talonpojat olivat yötä myöten juoksujalkaa taivaltaneet puoli
-kuudetta peninkulmaa, samalla raahaten Oulun linnasta ryöstämiään
-tykkejä mukanaan. Ei ihme siis, että he myöhästyivät, että he olivat
-uupuneet, ja että heidän aikeensa yllättää vihollisten leiri raukesi
-tyhjiin.
-
-Kun marski näki nuijajoukon, komensi hän ratsuväkensä aseihin ja
-taistelujärjestykseen. Sen jälkeen lähetettiin viesti talonpojille;
-tahtoivatko he antautua hyvällä?
-
-"Emme", huusivat he, "emme niin kauan kuin veri virtailee lämminnä
-suonissamme!"
-
-Marski lähetti vielä parven ratsumiehiä tarjoamaan sovintoa. Mutta
-silloin talonpojat laukaisivat tykkinsä, ja viisi ratsumiestä kaatui.
-
-Täten oli verinen taistelu alkanut. Marski oli jakanut väkensä
-kolmeen osaan, joista molemmat siivet lähtivät saartamaan
-nuijajoukkoa. Marski itse johti keskustaa.
-
-Israel Laurinpoika oli kadonnut, eivätkä talonpojat osanneet muuta
-ajatellakaan kuin lähteä suoraan vihollista vastaan. Täten ratsuväki
-voi heidät helposti saartaa umpikujaan, ja sillä oli myös suuremman
-sotakokemuksen edut puolellaan.
-
-Marskin johtama pääjoukko oli hirmuinen, ja taistelun tulos oli
-kauhea tappio talonpojille. Viisisataa vankia joutui vihollisen
-käsiin, muut joko pakenivat metsiin tai jäivät kaatuneina
-taistelukentälle.
-
-Kun ei ollut enää mitään vihollisia lyötävänä tai ajettavana takaa,
-annettiin merkki peräytymiseen, ja sotamiehet palasivat iloisina ja
-hilpeinä leiriin täysien oluttuoppien ääressä tarinoimaan helposta
-päivätyöstään.
-
-Marskilla oli asuntonsa pappilassa ja sinne käveli hän yksin. Synkät
-ajatukset täyttivät hänen sielunsa, ja vastoin tavallisuuttaan ei hän
-voinut iloita viekkaudella saavuttamastaan voitosta.
-
-Helmikuun tuulenviima ajeli pilviä vinhaa vauhtia. Kuu pilkahti
-väliin esiin, heti taasen kadoten. Oli melkein pimeä marskin astuessa
-rakennukseen. Muutamat pelästyneet palvelijat kyselivät hänen
-käskyjään. Pappi oli mennyt ulos katsomaan, eikö kenties joku kuoleva
-tarvinnut hänen apuaan.
-
-Marski viittasi palvelijat tiehensä ja meni kamariin ja istuutui
-loimottavan takkavalkean ääreen. Pöydällä oli vaahtoava oluthaarikka,
-mutta hän ei siihen koskenut. Rypistynein kulmin hän tuijotti tuleen,
-ja lujasti yhteen puristuneet huulet ilmaisivat, miten katkerat
-ajatukset täyttivät hänen sielunsa.
-
-"Kirottu herttua!" jupisi hän. "Talonpoikain uppiniskaisuus on hänen
-vaikutustaan -- tulisipa hän vain tänne... silloin saisi hänkin
-heidän kohtalonsa; valtionkavaltaja hän on, ja sentähden..." hän
-heristi nyrkkiään.
-
-"Sentähden, Kaarle, vannon että sinä olet saava surmasi minun
-kädestäni."
-
-Hän hypähti pystyyn -- uneksiko hän vai eikö tosiaan toistettu sanat:
-"sinä olet saava surmasi minun kädestäni" ylhäältä ja alhaalta ja
-kaikkialta hänen ympäriltään.
-
-Takkavalkean loimossa hän silmäsi ympärilleen... huoneessa ei näkynyt
-ketään. Klaus Fleming ei tuntenut pelkoa lainkaan, mutta tunsi
-sellaista ahdistusta, että hän aivan häpesi.
-
-"Kuvitteluja!" puuskahti hän ja päästi pitkän, kaikuvan naurun. Mutta
-kun hän siihenkin sai kymmenkertaisen vastauksen, ei hän tarttunut
-miekkaan, vaan pöydän reunaan.
-
-Kotvan seisoi hän hiljaa, sitten lähti hän nopeasti pihalle.
-
-Kuu oli äsken pilkahtanut pilvistä esiin ja valaisi nyt kirkkaasti
-kamalan taulun. Kylä oli tuhkana, lumivaippaa peittivät ruumiit ja
-verilätäköt, loitompaa näkyi erämaa, ja kaikkialla vallitsi kamala
-kalman hiljaisuus.
-
-Marski ei ollut koskaan tuntenut liikutusta sellaisia tauluja
-nähdessään, ja häntä kummastutti tuntiessaan nyt aivan pahoinvointia.
-
-Eikä edes näkynyt elävää sielua... Kyllä sentään -- kaukaa tien
-polvesta näytti joku olento lähestyvän pappilaa... Klaus herra ei
-voinut eroittaa, oliko se mies vai nainen. Mutta olento laahusti
-hitaasti eteenpäin, näytti melkein kuin se raahaisi jotakin
-jälestään... Nopeasti se pyörähti oikealle, ohi pappilan.
-
-Aivankuin jonkin salavaiston vetämänä lähti Klaus herra samaan
-suuntaan, mutta hänen ärjäisystään: "seis" ei mies -- puvustaan
-päättäen oli hän mies -- näyttänyt välittävän mitään, vaan kulki yhä
-eteenpäin ja laahasi jälessään lukematonta joukkoa hienonhienoja
-ketjuja. Nämä riippuivat kiinni olkapäissä, käsivarsissa, päässä, ja
-hänen päästämänsä ähkyvät äänet todistivat taakan raskautta.
-
-Suuttumus ja kenties uteliaisuus joudutti marskin askeleita, mutta
-merkillistä kyllä oli hänen vaikea tavoittaa ihmeellistä hahmoa.
-Vihdoin se pysähtyi ja iski maahan rautatangon, jota oli tähän asti
-käyttänyt sauvanaan. Päähine valahti taakse ja paljasti kuihtuneet
-naiskasvot, tukka lankesi suortuvina niille, mutta hän oli niin
-kiintynyt työhönsä, ettei pannut huomiota siihen.
-
-"Etsitkö aarretta?" kysyi marski tarttuen hänen käsivarteensa.
-
-Nyt loi olento häneen palavat silmänsä. "Minä tiesin, Klaus Fleming,
-että sinä tulet", sanoi hän. "Olen kaksi kertaa kutsunut sinua."
-
-"Kuka olet, mitä teet täällä, ja miksi laahaat näitä mukanasi?"
-
-Hän tarttui muutamaan vitjaan, mutta se tuntui niin raskaalta, että
-hän päästi sen heti.
-
-"Haa!" huudahti hahmo. "Yhden ainoan kätyrisi syntitaakka on
-sinusta liian raskas. Mutta muista minun sanoneen, kerran saat
-kantaa ne kaikki, kaikki iankaikkisesta niin iankaikkiseen! Kansani
-huutaa kirousta ja kadotusta sinulle, katso minä laahaan kirouksia
-ja kostonhuutoja jälessäni, muutamain päivänkiertojen jälkeen
-heittääkseni kaiken sinun yllesi... Pian, pian on sinun hetkesi
-käsissä; niinkuin varas yöllä olet sinä käynyt kansani kimppuun, olet
-ryöstänyt, rääkännyt, murhannut Suomen kärsivällistä, oikeamielistä
-kansaa. Niinkuin varas yöllä on kuolema tekevä tyhjäksi kaikki sinun
-aikeesi, naisen käsi on ne hajoittava tuuleen kuten pilvilinnat, ja
-kiitosrukous on nouseva kohden taivasta, kun Herran käsi lyö maahan
-Pohjanmaan, Hämeen ja koko Suomenmaan kirotun vitsauksen!"
-
-Niin mahtava oli ilmestys hänen edessään, niin painavat olivat sanat,
-että pelätty sotapäällikkö ensi kerran tunsi itsensä aivan kuin
-halvatuksi; hän ei kohottanut käsivarttaan, ei virkkanut sanaakaan,
-vaan katsoi, miten hahmo loittoni kuten oli tullutkin, laahaten
-vitjoja jälessään.
-
-Klaus Fleming palasi pappilaan, mutta juuri kun hän oli
-astumaisillaan eteiseen, suhahti nuoli häntä kohden. Se lävisti takin
-ja tarttui selkään.
-
-Hän juoksi takaisin pihalle ja tähysteli ympärilleen, mutta
-ainoatakaan elävää olentoa ei näkynyt.
-
-"Kirottu noita, sinut on poltettava roviolla", jupisi hän.
-
-Nuoli oli niin pitkä, että hän saattoi sen vetää kädellään pois
-selästään. Haavassa oli kipua tuskin nimeksikään, ja pappi, joka otti
-hänet vastaan, ei saanut edes tietää, mitä oli tapahtunut. Marski
-kysäisi vain naisesta, mutta pappi ei tiennyt hänestä mitään. Hän sai
-sitten istua marskin luona koko yön, vaikkei mitään keskustelua saatu
-käyntiin.
-
-Seuraavana päivänä saivat sotamiehet tavallisuuden mukaan ryöstää
-kuolleita. Se ilo heille suotiin, ja ainahan oli jotakin otettavaa.
-
-Taasenkin oli Fleming nöyryyttänyt Pohjanmaan kuuliaisuuteen, ja hän
-saattoi sitä pidellä mielensä mukaan. Sukupuuttoon ei hän tahtonut
-rahvasta hävittää, se olisi ollut epäviisasta, talonpoikain oli
-oltava vain hänen orjiaan ja vetojuhtiaan ja siten palveltava häntä
-ja hänen aikeitaan.
-
-Karkein sanoin hän nuhteli pappeja, kun he eivät pitäneet kansaa
-paremmassa kurissa, ja omin käsin hän pieksi kiinniotettuja
-talonpoikia ja käski heidän hampain pureksia uunin tiiliä.
-
-"Te olette", huusi hän, "sillä tavoin aikoneet repiä Turun linnan,
-näyttäkää nyt miten pystytte repimään tuota uuniakaan". Ruoskaa
-saatuaan saivat he sitten mennä.
-
-Ryöstettyinä, nälkäisinä ja viluissaan saivat he laahautua kaukaisiin
-koteihinsa, joihin he ikävöiden kuroittivat käsiään, vaikka hyvin
-tiesivät, että heitä sielläkin odotti nälkä ja kurjuus.
-
-Kauempana ylämaassa ei tehty rangaistusretkiä, mutta marski
-kirjoitteli uhkaavia kirjeitä ja kehoitti talonpoikia ajattelemaan,
-mitä heidän rauhaansa sopi. Yleisesti inhotut ja kammotut voudit
-palasivat virkoihinsa, ne jatkoivat samaa hirmuhallitusta kuin
-ennenkin, ja talonpojat pakoitettiin tekemään uskollisuudenvala.
-Pohjoisimmat pitäjät sitä vastoin jätettiin omille hoteilleen;
-nähtävästi Flemingin palvelevat henget arastelivat mennä liian
-lähelle Ruotsin rajaa.
-
-Kansan puolelta ei enää tarvinnut pelätä mitään, kenties yksi ja
-toinen vielä loi ikävöiviä katseita Ruotsiin herttualta yksin apua
-toivoen, mutta suuret joukot olivat ikäänkuin pelon ja kauhun
-lamauttamat ja kantoivat hoippuen sietämätöntä takkaansa.
-
-Suomessa samoin kuin Ruotsissakin oli nälänhätä hirveä. Hämeessä
-jäivät pellot kylvämättä siemenen puutteessa, ja rahvaan täytyi syödä
-kaatuneet hevosensa pettuleivän keralla.
-
-Savonlinnasta kirjoitti Götrik Fincke: "Joka pitäjässä haudataan
-päivittäin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat kuolleet nälkään. Mutta
-lisäksi palaa raivoisissa liekeissä katkeroituneen kansan mieli.
-Milloinkaan ei ole Suomi niin kipeästi tarvinnut rauhaa! Jumala meitä
-armahtakoon!"
-
-Mutta huolimatta siitä, että kertomukset tästä rajattomasta
-kurjuudesta herättivät syvintä osanottoa kautta maan, paadutti Klaus
-Fleming sydämensä ja hänen korvansa olivat kuurot rukouksille ja
-valituksille.
-
-Liikutettuna tytärtensä rukouksista oli Ebba rouva pyytänyt, että
-saisi lähettää viljaa, mutta marski oli jyrkällä kiellolla katkaissut
-kaikki sellaiset yritykset. Eikä ankara rouvakaan osoittanut paljoa
-suurempaa lempeyttä tyttärilleen. Heillä ei ollut mitään oikeutta
-sekaantua maan asioihin.
-
-"Se on julmaa ja sydämetöntä!" huudahti Hebla, vanhin kauneista
-neitsyistä. "Eikö ihmisellä saa olla mitään tunteita, kun on ylhäistä
-syntyä?"
-
-"Kukaan ei voi sitä estää, mutta ei saa näyttää niitä", virkkoi
-hiljainen ääni hänen lähellään.
-
-Punastuen loi hän katseen nuoren miehen silmiin, jotka lämpimästi
-katselivat häntä.
-
-"Kuinka uskallatte?" Hän kohotti uhkaavasti sormeaan.
-
-Nuori mies otti koko käden ja peitti sen suudelmilla.
-
-Hän salli sen ja sanoi vain: "Mitähän marski sanoisi?"
-
-"Surmaisi minut, mutta vähät siitä, rakkauteni seuraa minua kuitenkin
-hautaan!"
-
-Hebla huokasi. "Kaikki täällä linnassa on raskasta ja ikävää,
-sentähden täytyy meidän pienen romaanimmekin päättyä surullisesti."
-
-"Mikä onni, että saamme yhtyä kuolemassa!" huudahti nuori mies
-tulisesti.
-
-"Ei, kiitos, minä tahdon elää ja nauttia elämästä."
-
-"Sinä et rakasta niinkuin minä."
-
-"Minusta se on luonnollista. Hebla Fleming ei voi tuntea eikä
-ajatella samalla tavoin kuin ylioppilas Daniel Hjort."
-
-"Hän on kylmä kuin jää", virkkoi Daniel synkästi, "minä taasen riudun
-rakkauden hehkuun".
-
-"Daniel parka", virkkoi Hebla pannen kauniin kätensä hänen
-päälaelleen; "en voi mitään sille, etten tunne samoin kuin sinä".
-
-"Käske minun mennä tieheni", sanoi Daniel kätkien kasvonsa käsiinsä.
-
-"Ei, sitä en suinkaan tee. Eikö ole marskin tahto, että sinun on
-luettava minun ja sisarieni kanssa?"
-
-"Se on vienyt järkeni."
-
-"Olen kuullut, että sellainen kuuluu rakkauden tapoihin", sanoi Hebla
-leikitellen hänen hiuskiharoillaan.
-
-Daniel heitti päätänsä taaksepäin. "Olen ainoastaan huvilelu", sanoi
-hän.
-
-"Ja opettajani, josta pidän", lisäsi Hebla säteilevin katsein ja
-vaipui pieneen lepotuoliin.
-
-Daniel seisoi kuin lumottuna katsellen häntä.
-
-"Laula jotakin, minä tahdon nukkua!"
-
-Daniel lauloi uskollisesta rakastajasta, joka tahtoi uhrata
-henkensäkin rakastettunsa puolesta. Se oli muuan hänen omista
-tilapäisrunoistaan, johon hän purki sielunsa hehkun.
-
-Laulu vaikeni. Nukkuiko neiti tosiaankin... Mutta kaunis hän oli!
-Ruusuposket, tuuheat kulmakarvat, pieni, punainen, myhäilevä suu,
-joka oli hieman raollaan, ja kiharat, jotka olivat valahtanet
-valkoiselle kaulalle ja liikahtelivat hiljaa.
-
-Daniel kääntyi pois, hänen päänsä meni pyörälle...
-
-"Daniel!" kuului hiljainen kuiskaus. Ja silloin oli maltti mennyttä
-kalua, hän syöksyi luo ja painoi huulensa hänen huuliaan vasten.
-
-"Hävytön, mitä uskallat tehdä?" virkkoi Ebba rouva, joka samassa
-astui huoneeseen.
-
-Daniel Hjort syöksyi huudahtaen ulos huoneesta.
-
-"Nukuin niin makeasti", sanoi nuori neiti, "ja luulin että se oli
-Katinka".
-
-"Totta kai", vastasi Ebba rouva ankarasti. "Tästä lähtien ovat luvut
-ja laulut lopussa."
-
-"Enpä juuri voi sanoa, että ne olisivat minua huvittaneetkaan."
-
-"Sinä saat toistaiseksi pysyä huoneessasi!"
-
-"Onko minun kärsittävä sen tähden, mitä hän on rikkonut?"
-
-"Et ollut syytön sinäkään!"
-
-"En ole valinnut häntä opettajaksi."
-
-"Sen teki isäsi! Mutta en voi luottaa sinuun?"
-
-Nuori neiti heitti päätänsä ylpeästi taapäin. "Joku Fleming voi kyllä
-leikkiä sellaisenkin kuin Daniel Hjortin kanssa mutta ei koskaan
-sitoutua häneen", vastasi hän.
-
-"Nyt tunnen sinut tyttärekseni", vastasi Ebba rouva häntä syleillen.
-"Tästälähin luotan sinuun."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tietämättä mitään näytelmästä, jota näyteltiin hänen omassa
-kodissaan, ajatteli ja huolehti Klaus Fleming vain valtansa
-lujittamista Kaarle herttuaa, verivihollistaan vastaan.
-
-Urkkijoiltaan oli marski saanut tietoja olosuhteista Ruotsissa, ja
-hän oli aivan varma siitä, että herttua valmisteli ensi kesäksi
-sotaretkeä Suomeen. Marskin asia oli valmistaa hänelle lämpimät
-tervetuliaiset.
-
-Ja sitten oli saatava kuningas taivutetuksi kauan ajateltuun sotaan
-Ruotsia vastaan. Sotaväkeä oli vietävä sinne Puolasta ja Suomesta,
-ja Sigismund oli väkivoimin ottava perintövaltakuntansa, jonka hänen
-setänsä tahtoi häneltä riistää.
-
-Klaus Fleming hieroi tyytyväisenä käsiään; koskaan eivät olleet hänen
-toiveensa olleet niin valoisat, ja hän tunsi voimiensa kasvavan
-ajatellessaan, miten paljon hän tulisi saamaan aikaan.
-
-Miehistöä ja muonaa koottiin Turkuun ja sen ympäristöön,
-sotalaivoihin laitettiin tykit, ja laivaston vahvistukseksi
-anastettiin kaikki kaleijat ja alukset mitä yhytettiin.
-
-Kukaan ei muistanut nähneensä marskia niin hyvällä tuulella kuin
-tähän aikaan. Hän laski leikkiä Daniel Hjortin kanssa ja sanoi
-tahtovansa ottaa hänet mukaansa ensi sotaan, niin että hän saisi
-väriä poskilleen. Nyt näytti hän niin kalpealta, että saattoi
-peloittaa nuoret tytöt kirjalta.
-
-Maaliskuun loppupäivinä kysäisi hän kerran Ebba rouvalta, eikö tämä
-tahtonut matkustaa Pernajan kuninkaankartanoon. Hänkin tulisi sinne
-palausmatkaltaan Uudeltamaalta, jossa oli oivallinen satama suurempia
-laivoja varten ja jota hän aikoi käydä katsomassa.
-
-Ebba rouva oli halukas siihen, ja marski määräsi oman matkansa
-huhtikuun 2 päiväksi. Hyvästiä jättäessään hän käyttäytyi sangen
-omituisesti ja virkkoi hymyillen, että hän varmaan keksisi jotakin
-hämmästyttääkseen heitä palatessaan kotiin.
-
-Matka kävi Turusta Kuitiaan, jossa hän kohtasi muutamia voutejaan.
-Keskustellessaan vei hän useita kertoja kätensä selkäänsä ja sanoi
-tuntevansa kipua, jollaista ei ollut tuntenut pitkiin aikoihin.
-
-Seuraavana päivänä hän matkusti Uudellemaalle ja majoittui Pikkalan
-kartanoon, jossa hänellä oli hyviä ystäviä. Tultuaan vakuutetuksi
-sataman oivallisuudesta suostui hän jäämään Pikkalaan kokonaiseksi
-viikoksi pitääkseen oikein hauskaa. Nyt seurasi pidot toisensa
-jälkeen, ja marski antoi näytteen oivallisesta ruokahalustaan, kun
-hän tavallisen ruokaveron lisäksi saattoi yksikseen syödä kokonaisen
-siankinkun.
-
-Luultavasti oli hän usein ennenkin koettanut siten voimiaan, sillä
-Kaarle herttualla oli tapana sanoa marskista, että "siat saattavat
-kyllä syödä toisensa". Mutta tällä kertaa hän sairastui, lieneekö
-se sitten johtunut liian voimakkaasta ateriasta vai muusta syystä.
-Seuraavana päivänä oli hän kuitenkin siksi toipunut, että saattoi
-reellä ajaa Pernajaan, jossa Ebba rouva häntä odotti.
-
-Täällä täytyi hänen uudestaan vetäytyä vuoteeseen. Tosin hän selitti,
-ettei häntä mikään vaivannut, lojuihan vain siksi, ettei jaksanut
-olla pystyssä. Mutta seuraavana päivänä hän kertoi Ebba rouvalle
-nuolesta, joka oli ammuttu hänen selkäänsä... Se oli hieman turvonnut
-ensin, mutta sitten pian sulautunut.
-
-"Jonkun olisi pitänyt tarkastaa haava", sanoi Ebba rouva. "Nuoli oli
-voinut olla myrkytetty."
-
-Klaus herra katsoi häneen ja kääntyi pois vastaamatta.
-
-Mutta heikkous yhä lisääntyi, ja muutamain päivien kuluttua hän sanoi
-Ebba rouvalle:
-
-"Nuoli _oli_ myrkytetty; pohjalaiset kostavat puolestaan."
-
-"Eikö ole mitään apua?"
-
-"Ei, muuta kuin kuolema... pohjalaiset ja minä olemme olleet yhtä
-taipumattomat toisiamme kohtaan."
-
-"Minä lähetän noutamaan apteekkaria."
-
-"Ei, tulkoon kappalainen, nyt on hänen hetkensä tullut."
-
-Tämä saapui rukouskirjoineen. Marski kuunteli tarkkaavaisesti
-lukemista, ja kun hän tunsi kuoleman lähestyvän, otti hän jäähyväiset
-puolisoltaan ja sanoi: "Olen toiminut parhaan ymmärrykseni mukaan,
-nytpähän nähdään, onko Herra Jumala toista mieltä."
-
-Nämä olivat hänen viimeiset sanansa.
-
-
-
-
-21.
-
-UUSIA VOIMIA.
-
-
-Ilolla sai Kaarle herttua sanoman Klaus Flemingin kuolemasta. Hän
-oli tehnyt monia laskelmia, mutta menestys oli ollut epätietoinen.
-Nyt oli vihdoin annettu merkki, tie oli auki. Uusia esteitä saattoi
-ilmestyä, mutta pahin oli raivattu pois, ja Suomen sorrettu kansa
-raukka oli vapautunut vitsauksestaan.
-
-Ensi työkseen Kaarle kirjoitti avoimen kirjeen suomalaiselle
-sotapäällystölle, kehoittaen heti lakkauttamaan sietämättömän
-linnaleirin. Aikeestaan tulla itse Suomen puolelle ei hän
-kirjoittanut mitään, mutta niin hyvin tämä kirjelmä kuin
-yksityistiedotkin Ruotsista ilmaisivat Suomen herroille, mitä heillä
-oli odotettavissa.
-
-Sillä välin Kaarle varustautui ripeästi sillä verukkeella, että kun
-kaikesta päättäen kuningas saattoi tulla keväällä, täytyi laivaston
-olla valmiina noutamaan häntä joko Danzigista tai Kalmarista.
-Salavinkaan oli hän kyllä hankkinut tiedon Puolasta, ettei
-kuningas ollut aikeissakaan tulla Ruotsiin ainakaan sinä vuonna;
-hän oli korviaan myöten rakastunut kauniiseen kälyynsä, prinsessa
-Konstantiaan, eikä millään hinnalla tahtonut eritä tämän seurasta.
-Mutta silloin hän joudutti varustuksia sitä suuremmalla innolla.
-Hän kuletutti laivoihin suurimmat tykit mitä ne kantoivat, tarkasti
-väkensä ja latoi sen laivoihin. Ja sitten hän purjehti heti merille
-puolisonsa kera.
-
-Elokuun 28 päivänä hän saapui Kastelholmaan, johon jätti puolisonsa.
-Laivasto oli mennyt edeltä Turun saaristoon, säikyttäen linnaväen
-nopeihin varustuksiin, senkin puolestaan. Muureja vahvistettiin ja
-pariakymmentä nuijasodasta otettua vankia käytettiin töihin, härkiä
-ja lehmiä ja uutisruista koottiin ympäristöstä linnan varastoihin ja
-niiden jauhamista varten hankittiin joukko jauhinkiviä.
-
-Kaarle oli jo edeltäpäin lähettänyt uudelle Sigismundin määräämälle
-linnanpäällikölle, Arvid Stålarmille, ja muulle päällystölle useita
-kehoituksia liittymään häneen. He pyysivät nöyrimmästi, ettei herttua
-panisi pahakseen, vaikka heidän herransa ja kuninkaansa palvelijoina
-täytyi noudattaa tämän käskyjä.
-
-Elokuun 20 päivänä alkoi herttuan aluksia parveilla kaikkialla Turun
-saaristossa. Useita kartanoista ryöstettiin ja kaikki vastarinta
-rangaistiin kuolemalla. Samaan aikaan saapui viesti, että Hannu
-Hannunpoika, Monikkalan herra, oli kokoamansa sotaväen kera tulossa
-Hämeeseen.
-
-Arvid Stålarm oli neuvoton. Jos Hannu Hannunpoika marssi Hämeenlinnaa
-vastaan, joutuisi linnoitus heti vihollisen käsiin, niin kurjassa
-puolustuskunnossa se oli. Jos hän sitä vastoin aikoi marssia Turkua
-vastaan, oli pelättävissä, että maakunnan rahvas liittyisi hänen
-joukkoonsa.
-
-Asema oli epätoivoinen, eikä ollut ketään, joka voisi sen pelastaa.
-Muinoin niin mahtava marski makasi kylmänä ja kankeana linnan
-kappelissa, johon hänet oli tuotu suurella juhlallisuudella.
-Vaikkapa hänen levoton henkensä kenties harhailikin ympäri entistä
-hallitusaluettaan, näki se vain kauhukseen, kuinka hänen mahtava
-työnsä meni pirstoiksi, voimatta sitä estää.
-
-Mitäpä hyödytti nyt kehoittaa pappeja ja rahvasta täyttämään
-läänivelvollisuuttaan... Kaikki kuuntelivat korvat hörössä sitä
-mieluista uutista, että Hannu Hannunpojan alukset purjehtivat pitkin
-rannikkoa ja että heidät syyskuun 12 päivänä oli nähty Porin sataman
-edustalla. Jokainen saattoi käsittää, että Turku oli hänen matkansa
-määränä.
-
-Toisaalta tuli herttua itse. Jo syyskuun 6 päivänä oli laivasto
-tullut näkyviin Ruissalon ja Hirvensalon välisestä salmesta. Miten
-erilaisin tuntein suuntautuivatkaan sinne katseet!
-
-Herttuan kutsuun vastasi Stålarm, että kuningas oli kieltänyt häntä
-antautumasta mihinkään neuvotteluihin. Mutta kun laivasto läheni,
-laukaistiin linnan tykit.
-
-Masto ammuttiin poikki herttuan omasta kaleijasta, mutta laivasto
-teki kaarroksen ja löysi sopivan ankkuripaikan kappaleen matkan
-päässä Ruskiakallion käressä, jossa joukot, kaksitoista lippukuntaa
-jalkaväkeä ja viisisataa ratsumiestä, nousivat heti maihin.
-
-Stålarm koetti estää maihinnousua, mutta hänen ratsuväkensä ei voinut
-esteettömästi liikkua louhikkoisella maalla ja heidän täytyi vetäytyä
-takaisin.
-
-Ilmisota oli alettu, mutta herttua ei tahtonut esiintyä rehennellen,
-vaan ehdotti neuvottelua suomalaisen päällystön kanssa.
-
-Neuvottelut määrättiin pidettäviksi syyskuun 9 päivänä hietaharjulla
-Kupittaan lähteen luona ja kokoonnuttiin sinne yhdeksän aikaan
-aamulla. Molemmat puolueet olivat saapuneet niin mieslukuisina kuin
-suinkin. Mutta keskustelujen aikana oli jollakin selittämättömällä
-sotaliikkeellä suljettu Stålarmin ja hänen joukkojensa palaustie.
-Alkoi taistelu, joka päättyi siihen, että Stålarmin ratsuväki
-ajettiin pakosalle, ja hän itse harhaili viheliäisiä metsäpolkuja
-Hämeen tielle, jossa uudelleen kokosi ratsuväkensä.
-
-Herttua itse marssi Turun kaupunkiin, kaupunkilaisten suureksi
-hämmästykseksi, ja leiriytyi linnan edustalle.
-
-Millainen hälinä linnassa syntyi, voimme hyvin kuvitella.
-
-"Tämähän on selvää petosta!" huudahti Ebba luoden terävän katseen
-Stålarmin puolisoon, nuoreen Elina Flemingiin.
-
-"Rouva tätini ei suinkaan liene unohtanut herrani lausuntoa, että
-joukkoihin ei ole luottamista", vastasi tämä säilyttäen tyyneytensä.
-
-"Marskin aikaan ei koskaan tullut kapina kysymykseen", jatkoi Ebba
-rouva; "mutta kun hän on poissa, saattaa odottaa mitä tahansa".
-
-"Tietenkin herttua alkaa piirittää linnaa, ja miten silloin käy
-puolustus, kun Arvid herra on poissa?" valitti vaimo parka. Kukaan ei
-ollut nähnyt Ebba rouvan nauravan moniin pitkiin päiviin, mutta nyt
-hän nauroi katkeran pilkallisesti.
-
-"Linna on hyvin varustettu, kiitos siitä autuaalle herralleni", sanoi
-hän ylväästi. "Muonavarat riittävät vähintään vuodeksi, ja miehistö
-nousee tuhanteen. Minä itse otan johtaakseni puolustusta."
-
-Elina rouva katsoi ihaillen pelättyyn sukulaiseensa. "Suokaa
-anteeksi, rakas täti, että olen kuin säikähtynyt lintu", vastasi hän
-nöyrästi; "teidän omat tyttärennekään eivät pysty käymään jälkiänne".
-
-"Eivät", vastasi hän, "ei edes poikanikaan ole vanhempiinsa, hän on
-kuutamosankari hänkin".
-
-Elina kääntyi punastuen pois. "Minusta hän on mallikelpoinen nuori,
-ritarillinen herra", sanoi hän.
-
-"Sitra kainalossaan!" lisäsi Ebba rouva.
-
-"Niin, miksei, siitä on iloa meille kaikille."
-
-Olkapäitään kohauttaen ja sääliväisesti hymyillen lähti Ebba rouva
-huoneesta.
-
-Nuori rouva seisoi katsellen ulos ikkunaluukusta.
-
-"Kuinka voisimme kestää tätä elämää ilman Juhanaa!" tuumiskeli hän.
-"Ja onhan Arvid herra itse jättänyt minut hänen huostaansa."
-
-Herrat Akseli Kurki ja Antero Boije, jotka molemmat kuuluivat
-päällystöön, olivat samoin tuoneet vaimonsa mukanaan, ja nämä, jotka
-molemmat tunsivat mitä syvintä kunnioitusta Ebba rouvaa kohtaan,
-mutta itse asiassa pakenivat hänen läheisyyttään, olivat ihastuneet
-hänen poikaansa, 20-vuotiaaseen Juhanaan, joka vietti melkein kaiket
-päivät heidän ja sisartensa seurassa.
-
-Marskin kuoleman jälkeen ei Daniel Hjort ollut kertaakaan saanut
-nähdä eikä puhutella Heblaa; lukutunnit ja oleskelu perheen
-keskuudessa päättyivät, vaikkakin hänellä aina oli vapaus käydä
-ystäviensä ja tuttujensa luona linnoituksessa.
-
-Hänellä olikin paljon sellaisia nuoremman päällystön keskuudessa,
-jotka ilvehtivät hänen onnettomalla rakkaudellaan ja kuuntelivat
-hänen laulusepustuksiaan.
-
-Daniel parka, joka ei ollut voinut pitää rakkauttaan salaisuutenaan,
-uskoi sen kaikille, valitti sitä, että hänet oli eroitettu sydämensä
-epäjumalasta, ja kun joku velikulta sanoi leikillään hänelle
-surevansa sitä yhtä suuresti kuin hänkin, niin hän uskoi sen, ja
-valittaen kaikuivat sitran sävelet, hän lauloi rakkaudestaan ja
-kehoitti armastaan olemaan varma siitä, että hän vihdoin tulisi hänet
-vapauttamaan.
-
-Yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei Daniel Hjort ollut oikein viisas,
-mutta hänen hiljainen olentonsa herätti myötätuntoa, ja sentähden sai
-hän mennä ja tulla miten tahtoi.
-
-Kaunis neiti oli väsynyt leikkikaluunsa, hän piti loukkaavana tämän
-rakkautta, mutta -- hänellä ei ollut rohkeutta suorastaan torjuakaan
-häntä näkyvistään.
-
-Juhana Fleming oli mitä rakastettavin nuori mies; hänen käytöksessään
-oli väliin ylpeyden vivahdus, joka muistutti isästä, mutta sen
-huomasi vain hyvin harvoin. Naisten kesken sanottiin, että Juhana
-herra oli vastustamaton, jos hän vain tahtoi jotakuta miellyttää.
-
-Heti marskin kuoleman jälkeen oli äiti tahtonut lähettää hänet pois,
-mutta kaikkien yhteisistä rukouksista sai hän jäädä kotiin sillä
-ehdolla, ettei vähintäkään puuttuisi linnan puolustukseen.
-
-Kenties olisi nuori herra mieluummin lähtenyt, jollei hän olisi
-nähnyt Elina Stålarmia. Mutta nyt hän rakasti ensi kertaa elämässään,
-hehkuvalla lämmöllä, vaikkakin ikäkautensa kainoudella.
-
-Stålarm oli leikkisästi uskonut puolisonsa hänen suojelukseensa;
-he olivat serkukset, samanikäiset, nuoret ja kauniit molemmat.
-Juhana herra oli vannonut ennen kuolevansa, ennenkuin ilmaisisi
-salaisuutensa; Elina taasen, joka pian oli sen havainnut, oli
-päättänyt, ettei koskaan antaisi hänelle siihen tilaisuutta;
-jokapäiväinen seurustelu oli opettava heitä pitämään toisistaan
-sisaruksina.
-
-Sillä kannalla olivat asiat, kun herttua saapui Turkuun. Jo syyskuun
-11 päivänä aloitettiin piiritys luomalla vallitus vastapäätä
-linnanporttia, Myllyvuoren juurelle.
-
-Kaarle kuuli vakoilijoiltaan, että Stålarm oli läheisyydessä, ja
-piiritykseen ryhdyttäessä saattoi tapahtua, että tämä hyökkäsi hänen
-selkäänsä ja hän itse joutuisi kahden tulen väliin.
-
-Silloin saapui tieto, että Hannu Hannunpoika saapuisi pian ja että
-Turun seudun rahvas oli herttuan kehoituksesta noussut aseihin.
-Samaan aikaan tapahtui, että Stålarmin joukkojen keskuudessa ilmeni
-selviä kapinan merkkejä; kenties sitä auttoi herttuan avoin kirjekin,
-sillä useita karkaamisia tapahtui muutamien päivien kuluessa.
-
-Nyt saattoi pelastua vain nopein toimin, ja Stålarm lähti joukkoineen
-liikkeelle syyskuun 20 päivänä, sijoitti osan väestään Hämeenlinnaan,
-toisen Savonlinnaan ja kolmannen Viipuriin, jossa hän itse otti
-päällikkyyden. Hän uskoi Turun linnan kyllä voivan pitää puoliaan
-talveen tai kunnes tapahtuisi jotakin, mikä pakoitti herttuan
-lähtemään pois.
-
-Mikään sopimuksenhieronta ei tullut kysymykseenkään; linnanvouti
-Pentti Severinpoika kirosi ja vannoi, ettei herttua kuuna herran
-valkeana pääsisi linnaan, ja samaa sanoi muukin päällystö.
-
-Tosin herttua kaivatti vallituksia Mylly- ja Korpolaisvuorille,
-mutta linnasta paukkuvat laukaukset veivät paljon väkeä, ja vei
-aikaa ennenkuin haudat olivat niin syvät, että piirittäjät saivat
-niissä suojaa. Ja sitten tulivat syyssateet, ja haudat tulivat vettä
-täyteen. Mukana tuoduista tykeistäkään ei ollut juuri hyötyä, ja
-näytti melkein siltä, kuin herttua saisi häpeällä vetäytyä tiehensä.
-
-Linnassa riemuittiin. Silloin saapui kirje herttualta Ebba rouvalle,
-ja hän kutsui heti linnan naiset ja ylemmän päällystön lukeakseen sen
-heille. Kirje oli herttuan omakätinen, ja hän tarjosi Ebba rouvalle
-samoinkuin muillekin linnassa oleskeleville naishenkilöille vapauden
-lähteä mihin halusivat. Herttua ei tahtonut ottaa vastuulleen, jos
-tapahtuisi mitä vahinkoa niille, ketkä jäivät linnaan.
-
-Elina Stålarm seisoi aivan Ebba rouvan lähellä. Juhana herra puristi
-lujasti hänen kättään, ja hän näki ihailijansa silmissä niin
-hätääntyneen katseen, että hänen lähtöaikeensa alkoi horjua.
-
-Kun toiset rouvat yhdestä suusta sanoivat tahtovansa jäädä miestensä
-luo, kääntyi Ebba rouva Elinaan. "Sinä kai haluat lähteä etsimään
-miestäsi?" sanoi hän.
-
-"Jää tänne luoksemme, Elina", pyysivät Katinka ja Hebla.
-
-"Mihin te minua neuvotte, arvoisa täti?"
-
-Vastaus viipyi. "Herrasi on tänään Viipurissa ja kenties huomenna
-matkalla Savonlinnaan. Olisit ainoastaan hänen tiellään, täällä sitä
-vastoin olet varmassa turvassa."
-
-"Niin kai on", vastasi Elina hiljaa. "Ja silloin jään tänne
-luoksenne."
-
-"Millainen on oleva vastaus herttualle?" kysyi Pentti Severinpoika.
-
-"Sellainen kirje ei ansaitse mitään vastausta", vastasi ylpeä nainen.
-"Eikä herttua vastausta saakaan."
-
-Koskaan ei ollut Juhana herra ollut niin säteilevän iloinnen kuin
-tänään. Hilpeät sutkaukset eivät häneltä ottaneet loppuakseenkaan, ja
-kun Antti Boijen emäntä kysyi, kuinka hän saattoi olla niin iloisella
-tuulella, kun kuolema kenties odotti häntä, vastasi hän:
-
-"Pitäisin suurimpana onnenani, jos saisin nyt kuolla."
-
-"Kiittämätön!" huudahti Hebla. "Hän ajattelee ainoastaan itseään."
-
-"Me pidämme sinusta niin paljon", lisäsi kaino Katinka ja painautui
-häntä vasten.
-
-"Tahtoisinkin ensin nähdä teidät onnellisina ja turvassa", sanoi hän.
-
-"Miksi et voi rakastaa elämää kuten me?"
-
-"Kyllä", puuskahti hän intohimoisesti, "rakastan hetkeä, jossa elän,
-ja seuraavana tahdon kuolla".
-
-Katinka pudisti päätänsä, sen jälkeen huudahti hän innokkaasti:
-"Rakkahin Elina, puhu sinä hänelle, kehenkään ei hän luota niin
-ehdottomasti."
-
-"Minusta elämä on otettava sellaisena kuin se on", vastasi Elina
-luoden sisaruksiin vakavan katseen. "Mielelläni olisin tahtonut
-lähteä herrani luo ja jakaa ne vaarat, jotka häntä kohtaavat, mutta
-kun se ei käy päinsä, olen iloinen siitä, että tahdotte pitää minut
-täällä."
-
-Hän ojensi heille käden kullekin: "Meidän on lohdutettava ja
-kehoitettava toisiamme ja kiitettävä Jumalaa jokaisesta päivästä,
-minkä saamme olla yhdessä."
-
-Juhana herra oli käynyt kalmankalpeaksi, mutta hänen sisarensa
-itkien heittäytyessä serkun syliin piti hän lujasti kiinni kädestä,
-jonka tämä oli hänelle ojentanut.
-
-Elina veti hiljaa pois kätensä. "Meidän on säilytettävä iloinen
-luottamus mielessämme", sanoi hän.
-
-"Sitten on sinun usein puhuttava meille niinkuin nytkin", nyyhkytti
-Katinka. "Eikö totta, Juhana, se herättää luottamusta?"
-
-"En väsyisi koskaan häntä kuulemaan", vastasi Juhana ihailevin
-katsein.
-
-"Sepähän nähdään", virkkoi Elina nauraen. "Minä kyllä puhun järkeä,
-ken vain tahtoo kuulla sillä korvalla."
-
-"Ennen kaikkea Juhanalle", huudahti sisar.
-
-"Niin, jos hän tahtoo!"
-
-"Ei maksa", vastasi Juhana katkerasti. "Minä kumoan kaikki
-viisastelusi."
-
-Elina kääntyi pois vastaamatta mitään.
-
-"Jos olemme yksistä tuumin, silloin Elina tietää seuraukset", lisäsi
-Juhana liikutuksella, jota hän tuskin saattoi hillitä.
-
-"Niin tosiaankin", puuttui Katinka puheeseen. "Annathan myöten,
-Elina, jos hän on oikeassa?"
-
-"Hän _ei_ ole oikeassa", vastasi Elina lujasti, mutta helakasti
-punastuen.
-
-"Tiedätkö, mitä hän tarkoittaa?" kysyi tyttö kummissaan.
-
-"Hän luulee arvaavansa mitä ei ymmärrä", tokaisi Juhana kiihkeästi.
-"Mutta nyt on hänen myönnettävä minulle yksityinen keskustelu, tänään
-tai huomenna, sen parempi mitä pikemmin."
-
-"Niin, minäkin tahdon, että välimme tulee selville."
-
-"En tiennyt lainkaan, että olisitte epäsovussa", puuskahti Katinka.
-
-"Huomenna iltapäivällä", sanoi Elina ja ojensi Juhanalle kätensä.
-
-"Kiitos!" kuiskasi hän ja suuteli sitä kiihkeästi.
-
-Tämän kaiken aikana paukkuivat linnan tykit herttuan äskenkaivettuja
-vallituksia kohden, ja muutamia hänen miehistään kaatui.
-
-Hän ei ollut saanut mitään vastausta kirjeeseensä. Mutta mitäs siitä,
-hän oli kyllä taivuttava heidät kuuliaisuuteen.
-
-Seuraavana päivänä, kun kappalainen tapansa mukaan toimitti
-aamurukousta suuressa linnansalissa, Ebba rouvan, kaikkien muiden
-naisten ja muutamain päällikköjenkin ollessa läsnä, hämmästytti heitä
-kova ammunta, ja ikkunasta lensi sisään luoti ja surmasi sotamiehen,
-joka seisoi Ebba rouvan rinnalla. Hän kääntyi ympärillään seisoviin
-kalpeihin naisiin ja virkkoi tyynesti: "Urhoollisten soturiemme
-vaimot ja tyttäret eivät pelästyne moisesta!"
-
-Sen jälkeen hän antoi käskyn, että ruumis oli vietävä pois, ja
-viittasi sitten pappia jatkamaan. Kun jumalanpalvelus oli lopussa,
-sanoi Ebba rouva ääneen: "Täällä linnassa on jotakin, mitä pelkään
-enemmän kuin herttuan ketjukuulia."
-
-Mitä hän sillä tarkoitti, sitä ei ymmärtänyt kukaan. Mutta
-iltapäivällä, juuri kun Juhana herra kuiskasi Elinalle: "muistatteko
-lupauksenne?" ja tämä vastasi: "olen valmis pitämään sen", astui
-Ebba rouva kamariin, jossa naiset olivat koolla. Hän oli kalpea ja
-kiihtynyt, ja hänet nähdessään hypähtivät kaikki pystyyn ja kysyivät
-pelästyneinä, oliko herttua tullut linnaan.
-
-"Ei vielä", vastasi hän. "Mutta tie on auki, sillä kapina on täydessä
-vauhdissa."
-
-"Ne hylkiöt, ne kavaltajat!" huudettiin kilvan.
-
-"Niin, moista ei olisi tapahtunut marskin aikaan", puuskahti Ebba
-rouva.
-
-"Pentti Severinpoika on pidättänyt heidän palkkansa, hän on pahin
-petturi", rohkeni Elina rouva virkkaa.
-
-"Sallikaa minun ottaa osaa puolustukseen ja asettua Severinpojan
-paikalle", puuskahti Juhana innoissaan.
-
-"Nyt kun vaara on uhkaavimmillaan!" huudahti Ebba rouva. "Luulen,
-ettei kukaan Fleming riko valaansa."
-
-Elinan ja Juhanan katseet yhtyivät sekunniksi. Mutta nuori mies loi
-äkkiä silmänsä maahan.
-
-Samana iltana oli Ebba rouvalla keskustelu kaikkien päälliköiden
-kanssa, paitsi Pentti Severinpojan. Kaikki olivat yksimieliset
-siitä, että hän oli petturi, mutta että olisi vaarallista nyt ryhtyä
-mihinkään häntä vastaan.
-
-Tällöin ilmoitettiin muuan sotamies, joka pyysi yksityistä
-keskustelua Ebba rouvan kanssa. Tämä käski miehen astua sisään ja
-puhua läsnäolijain kuullen, koskei tahtonut heiltä salata mitään.
-
-"Kysymys on Daniel Hjortista", sanoi mies.
-
-"Mitä pahaa voi se hullu tehdä?" kysyi Ebba rouva ivallisesti.
-
-"Koska minun kerran täytyy puhua suuni puhtaaksi", jatkoi mies, "niin
-on selvää kuin päivä, että hän on mielettömästi rakastunut vanhimpaan
-neideistä..."
-
-"Varo itseäsi, mies!" puuskahti rouva tuohtuneena. "Maksaa pääsi, jos
-mainitset tyttäreni samalla kertaa kuin Daniel Hjortin."
-
-"Silloin en kerrokaan mitään."
-
-Läsnäolijat pyysivät Ebba rouvaa tyyntymään; eihän merkinnyt mitään,
-mitä mies uskoi, pääasia oli päästä tietämään, oliko hänellä
-tosiaankin jotakin tärkeää tunnustettavaa. Ebba rouva nyökäytti
-hyväksyvästi päätänsä ja istui sen jälkeen hiljaa ja kuunteli
-tarkkaavaisesti.
-
-Mies kertoi tietonsa. Daniel Hjort oli kuvitellut, että nuorta
-neitiä pidettiin sulettuna huoneeseen vastoin tahtoaan, ainoastaan
-pitääkseen heitä toisistaan erillään. Ja niin oli Daniel saanut
-päähänsä, että ainoastaan herttuan tullen väliin saattoi neiti
-pelastua, ja siitä pitäen oli hän liikuskellut vihollisten asioilla
-ja taivutellut yhä useampia linnanmiehistöstä luopumaan piirittäjäin
-puolelle.
-
-"Rahoillako hän houkuttelee?" kysyi muuan päälliköistä.
-
-"Niillä kaikista vähimmän", vastasi sotamies. "Mutta hän laulaa niin
-kauniisti hänestä, joka on autettava pois vankitornista, että siitä
-saa aivan silmänsä vesiin."
-
-Huoneessa oli hiljaista. Ebba rouva oli kalpea, mutta saattoi nähdä,
-että kiukku kiehui hänen sisällään. "Tahtooko joku vapauttaa minut
-hänestä, vai täytyykö minun tehdä se itse?" sanoi hän ankaralla
-äänellä.
-
-"Sitä varten olen juuri tullutkin", sanoi sotamies. "Kärsä käskee
-porsaan maata tonkimaan."
-
-"Mitä sillä tarkoitat?"
-
-"Minä kuten monet muutkin en saa irti muonaosaani; vaimoni on
-tullut tänne... kaksi lastani on jo kuollut nälkään, ja minä tahdon
-mielelläni pelastaa niiden kahden hengen, jotka ovat vielä jälellä...
-On itsestään selvää, että tuo Daniel Hjort on kavaltaja, ja minä
-ajattelin..."
-
-"Kuinka tahdot menetellä?"
-
-"Ammun luodin hänen otsaansa!"
-
-"Milloin?"
-
-"Huomenna, jos niin tahdotaan."
-
-"Eikö hän ole täällä tänäänkin?"
-
-"Kyllä, mutta se on niin ilkeää näin illalla."
-
-"Kas tässä", sanoi Ebba rouva ja pani rahaa hänen käteensä. "Minä
-korotan palkkasi kaksinkertaiseksi, jos toimitat asiasi jo tänä
-iltana."
-
-Miehen silmät loistivat. "Tämä muijalle", sanoi hän, "toinen minulle,
-että voin pitää rohkeuden yllä".
-
-Alhaalla vahtihuoneessa istui Daniel Hjort suuren sotamiesparven
-ympäröimänä. Koskaan ei hän ollut laulanut niin kauniisti, mutta
-hänen laulunsa olivat hetken mielijohtamia, milloin valittavia,
-surusta ja tuskasta parahtelevia, milloin hiljaisia, rukoilevia,
-melkein kyynelöiviä... sitten tuli kuin kuiskauksena, ikäänkuin
-toivehikkaana aavistuksena, ja sävelet soivat yhä helähtelevämmin,
-ne muuttuivat uhmaaviksi, vaativiksi, kunnes paisuivat riemuitsevaan
-voiton varmuuteen.
-
-Hämmästyneinä häntä kuunneltiin; niin ei hän ollut laulanut koskaan.
-
-"Nyt olisi neidin pitänyt kuulla sinua", sanoi muuan kuulijoista.
-
-"Niin hän tekikin. Hän seisoi tuossa vastassani, ja hänelle minä
-lauloin", vastasi laulaja onnellisesti hymyillen.
-
-"No, pitikö hän siitä... mitä hän sanoi?"
-
-"Hän viittasi minulle, minun täytyy heti lähteä."
-
-Hän nyökkäsi hyvästiksi päätään, ja kun he toivoivat hänen tulevan
-huomenna jälleen, vastasi hän vain: "Se riippuu hänestä, ainoastaan
-hänestä."
-
-Juostessaan pihan yli tapasi hän siellä sotamiehen. "Ei suinkaan
-portti liene vielä sulettu, pääsen kai ulos?" kysyi hän.
-
-"Ulos kyllä pääset, mutta et sisälle", vastasi mies seuraten hänen
-jälestään.
-
-Mies ei ollut herkkämielinen, mutta sittenkin hänestä tuntui, että
-hän oli aikeissa tehdä kunnottoman teon.
-
-"Yhden kuolema, toisen elämä", jupisi hän kohottaen kiväärinsä.
-Daniel Hjort oli kulkenut ainoastaan muutamia askelia, kun hän
-kääntyi ja kohotti kätensä ylöspäin linnaa kohden.
-
-Silloin pamahti laukaus. Luoti sattui sydämeen, lemmensairaaseen,
-unelmoivaan sydämeen, ja laulaja kaatui kuoliaana tanhualle.
-
-Seuraavana aamuna maksoi Ebba rouva luvatut syntirahat ja oli
-iloinen, kun petturi oli raivattu tieltä pois.
-
-Linnassa herätti Danielin kuolema todellista kaipausta; onnettomasta
-mielipuolesta oli opittu pitämään, eikä kukaan uskonut, että luoti
-oli tullut linnasta, koska se oli sattunut sydämeen.
-
-Sotaneuvottelun jälkeen päätti päällystö ottaa selon mielialasta
-linnassa.
-
-Sotamiehet kutsuttiin suureen linnanpihaan ja ilmoitettiin,
-että ne, jotka pysyivät uskollisina kuninkaalle, saisivat
-rahalahjan palkinnoksi; ne sitä vastoin, jotka tahtoivat mennä
-herttuan puolelle, olivat vapaat heti lähtemään. Miehistö näytti
-hämmästyneeltä, mutta pitkiin tuumailuihin ei annettu aikaa. Ja kun
-portit avattiin, lähti parisen sataa miestä linnasta.
-
-Se oli enemmän kuin oli odotettu. Mutta paras oli olla olematta
-millänsäkään. Antti Boije piti puheen paikoilleen jääneelle
-miehistölle, ylisti heidän uskollisuuttaan ja uudisti palkinnon
-lupauksensa.
-
-Seuraavana aamuna tehtiin linnasta ryntäys vallituksille, mutta
-siitä ei ollut mitään muuta hyötyä, kuin että huomattiin vielä
-viitisenkymmentä miestä karanneen.
-
-Ampumisen jatkamiseksi ei ollut enää muuta keinoa, vaan täytyi
-jokaisen tykin luo asettaa joku päälliköistä ladatun pyssyn kera
-pitämään tykkimiehiä silmällä. Sillä tavoin jatkettiin ampumista, ja
-piirittäjäin jokaiseen laukaukseen vastattiin kahdella linnasta.
-
-Asema oli kaikessa tapauksessa niin kireä kuin saattoi ajatella, ja
-kun herttua syyskuun 23 päivänä uudestaan tarjosi pakkosopimusta, ei
-siihen tosin suostuttu, mutta epäävä vastaus oli kohteliaampi kuin
-edellisellä kerralla.
-
-Kuusi vallitusta oli jo luotu ja parhaallaan laitettiin seitsemättä
-aiotun rynnäkön turvaksi.
-
-Mieliala linnassa oli hyvin kiihtynyt, mutta kävi sitäkin
-levottomammaksi, kun eräänä aamuna havaittiin, että kaikki tykit
-ja sankkireiät oli ajettu multaa täyteen. Pettureita oli siis itse
-linnassa; nyt tiedettiin, kuinka paljon kello oli lyönyt.
-
-Linnanmuuriin oli vihollinen ampunut kaksi aukkoa, ja koko yläosa
-tornista oli kaatunut.
-
-Sotaneuvosto kokoontui, Ebba rouva oli läsnä.
-
-Oltiin yhtä mieltä. Oli pakko ryhtyä sovinnonhierontaan. Ja ensi
-kertaa nähtiin kylmän, ylpeän naisen vuodattavan kyyneliä. Ne oli
-voimattomuuden ja raivon tunne kiihottanut, mutta vaikka hän vaieten
-taipuikin toisten ehdotuksiin, ilman vastaväitteitä ja nuhteita,
-teki hän sen siksi, että hän sydämessään halveksi kaikkia näitä
-päälliköitä, jotka eivät yhdessäkään voineet pitää samaa kuria kuin
-hänen herransa yksin. --
-
-Oli siis ilmeistä, että ratkaisu oli lähellä, linnan täytyi antautua
-ja sen puolustajain kenties hajota eri teilleen kunkin. Juhana herran
-se teki levottomaksi. Yleisessä hälinässä ei hän vieläkään ollut
-saanut tilaisuutta luvattuun kahdenkeskiseen keskusteluun, mutta
-siitähän nyt oli riippuva, milloin ja missä he jälleen tapaisivat
-toisensa. Nuorekkaassa ylimielisyydessään uneksi Juhana vievänsä
-Elinan kauas, kauas pois, missä he eläisivät ainoastaan toisilleen.
-
-Samana päivänä, jona sotaneuvottelu pidettiin, oli Ebba rouvalla
-ollut pitkä keskustelu sisarentyttärensä kanssa, ja heidän erotessaan
-sanoi viimeksi mainittu: "En uskalla luvata mitään, mutta Jumalan
-avulla tahdon tehdä minkä voin."
-
-Muutamia tunteja myöhemmin pani Elina kätensä Juhanan käsivarrelle
-sanoen: "Meillähän piti olla pieni kohtaus?"
-
-"Niin piti", vastasi Juhana ilosta väristen ja painoi pikku kätösen
-sydämelleen. "Tapahtukoon se heti."
-
-"Sitä minäkin toivon", vastasi Elina, ja Juhana vei hänet huoneeseen,
-jossa he saivat olla häiritsemättä.
-
-Hehkuvin sanoin puhui nuori mies rakkaudestaan. Ja vetäen Elinan
-käden vasten poveaan ja katsoen häntä kuumeisin silmin hän lopetti:
-"On ollut hetkiä, jolloin olen luullut, ettet ole kylmä minulle...
-Niin, Elina... rohkeuteni on mennyt niin pitkälle, että uskoin sinun
-rakastavan minua... Mitä silloin tunsin, sitä en voi kuvailla...
-mutta en voinut olla puhumatta siitä sinulle; sinusta yksin riippuu,
-olenko onnellisin vai onnettomin ihminen maailmassa."
-
-Hän oli liukunut istuimeltaan lattialle ja makasi nyt polvillaan
-painaen päänsä Elinan syliin.
-
-Puna ja vaaleus oli läikkynyt Elinan poskilla, mutta hän hillitsi
-liikutuksensa ja sanoi lempeästi: "Nouse, veljeni, ja puhukaamme
-tyynesti."
-
-Juhana totteli heti. "Ei veli!" huudahti hän myrskyisen kiihkeästi.
-"Vaadin kaiken tai en mitään!"
-
-"Juhana, et tiedä mitä sanot!"
-
-"Tiedän, että rakastan aina mielettömyyteen saakka, ja jos karkoitat
-minut pois, niin kuolen!"
-
-"Etkö tahdo kuulla minun tunnustustani?"
-
-"Oi, tahdonhan!" huusi Juhana melkein hurjasti ja tarttui hänen
-molempiin käsiinsä.
-
-Ja Elina tunnusti hänkin rakastaneensa Juhanaa. Ensin se oli ollut
-vain sääliä ja myötätuntoa, mutta sitten ajatukset kiintyivät
-kokonaan häneen. Ja hänen tähtensä oli hän jäänyt tänne linnaan.
-
-"Elina!" huudahti Juhana hurmautuneena. "Sinä olet minun, minun!"
-
-Ja myrskyisellä ihastuksella hän kietoi Elinan syliinsä.
-
-Elina ei vetäytynyt pois hänen syleilystään, vaan painoi päänsä hänen
-poveaan vasten ja jatkoi:
-
-"En tahdo, että minun tarvitsee hävetä Jumalan ja puolisoni edessä;
-en tahdo, että sinä halveksit itseäsi tai minua. Tahdon, että puhdas
-ja viaton suhteemme on oleva sinun suojelusenkelisi tulevina päivinä."
-
-Juhanan käsivarret olivat vaipuneet alas, nyt hän istui kädet
-silmillä ja puhkesi rajuun itkuun.
-
-"Ole mies, Juhana! Etkö luule minunkin kärsivän, mutta olemme
-molemmat siunaavat tätä hetkeä."
-
-"Olet julma minua kohtaan! Etkö ymmärrä, että kuta enemmän sinua
-ihailen, sitä katkerampi on kaipaus."
-
-"Käy toimintaan! Teillä on suuria maatiloja, ne tarvitsevat
-katsontaa."
-
-"Kasvatusveljeni hoitaa niitä."
-
-"Meillä on kuningas, joka unohtaa velvollisuutensa ja jättää maansa
-anastajan käsiin. Matkusta Puolaan, taivuta Sigismund tulemaan tänne
-tai lähettämään sotajoukkoja Suomeen. Jos onnistut, on koko maa sinua
-kiittävä."
-
-Juhanan silmät kirkastuivat. "Äitini ei suostuisi koskaan", sanoi hän
-sitten allapäin.
-
-"Hänen täytyy; milloin tahdot matkustaa?"
-
-"Mieluimmin heti!"
-
-"Ole sitten hämärissä valmiina, minä suljen itse salakäytävän
-jälkeesi."
-
-"Tahdotko päästä minusta?"
-
-"Tahdon, että tulet kunnioitetuksi ja ylistetyksi."
-
-Juhana katsoi epäillen häneen.
-
-"Elina, annatko minulle jäähyväissuudelman?"
-
-"Sen lupaan", vastasi Elina punastuen.
-
-"No hyvä, siis tänä iltana seitsemän aikaan!"
-
-Niin he erosivat.
-
-"Nyt Ebba rouvan luo", sanoi nuori, urhakka nainen.
-
-Tämä oli saava hartaimman toiveensa täytetyksi; hän oli pelännyt,
-että herttua veisi hänen poikansa mukanaan, ainoan, jota hän rakasti
-maan päällä, ja sentähden oli hän keksinyt matkan Puolaan. Mutta
-hän oli nähnyt poikansa sydämeen ja ymmärsi, että ainoastaan Elina
-saattoi hänet siihen taivuttaa.
-
-Illalla menivät he yhdessä portille, ja Elina avasi sen.
-
-"Jumala sinua suojelkoon ja varjelkoon", kuiskasi Elina heittäytyen
-Juhanan syliin. Suudelma oli annettu! Seuraavassa tuokiossa hän oli
-poissa; Elina lukitsi portin ja palasi vavisten.
-
-Mikonpäivänä varhain aamulla ryhdyttiin jälleen neuvotteluihin
-piirittäjäin ja piiritettyjen kesken. Herttua selitti, että jos linna
-vapaaehtoisesti luovutettaisiin, ei mitenkään vahingoitettaisi siellä
-olevain henkeä tai omaisuutta; ainoastaan lainrikkojat asetettaisiin
-maansäätyjen tuomittavaksi. Piiritetyt puolestaan vaativat, että
-riita herttuan kanssa lykättäisiin, kunnes kuningas palaisi Ruotsiin,
-ja että jokainen saisi rauhassa palata kotiinsa. Viimeiseen ehtoon ei
-herttua suostunut, ja neuvottelut olisivat varmaan venyneet pitkälle,
-jollei eräs laiminlyönti olisi ratkaissut asiaa.
-
-Jyrkeä ulkovarustus linnanportin edessä, jossa oli enimmät tykit,
-oli neuvottelujen aikana varomattomasti jätetty ilman väkeä, ja
-Kaarle, joka aina piti silmänsä auki, lähetti muutamia lippukuntia
-jalkaväkeä, jotka ilman mieshukkaa valtasivat sen ja lisäksi
-etumaisen tornin, josta ampuminen oli ollut ankarin edellisinä
-päivinä. Silloin oli arpa langennut, ja voitettujen täytyi alistua
-hänen tahtoonsa.
-
-Linnan miehistö marssi ulos kuten ainakin voitetusta linnasta,
-ratsuväki ilman ratsujaan ja ainoastaan miekka kädessään; mutta
-herttuan kysyttyä olivat he kaikki valmiit vannomaan uskollisuutta
-hänelle. Päällystöstä saivat lähteä pois ketkä halusivat, ja useimmat
-tekivät sen.
-
-Ebba rouva oli ylväänä ja jäykkänä herttuaa vastassa.
-
-"Linnan kappeliin!" käski Kaarle.
-
-"Sitä odotinkin", vastasi Ebba rouva ojentaen suuren avaimen.
-Molemmat menivät sinne.
-
-Fleming vainajan kirstu oli siellä avoinna, ja kansi oli vieressä.
-
-Herttua seisoi kauan liikkumatonna ja katseli vihollisensa hengetöntä
-ruumista.
-
-Sitten tarttui hän hänen partaansa ja sanoi: "Toivoisin sinun vielä
-elävän."
-
-Mutta tämä oli liikaa Ebba rouvan siedettäväksi, ja hän vastasi
-terävästi:
-
-"Jos autuas herrani eläisi, ei teidän ruhtinaallinen armonne suinkaan
-olisi täällä."
-
-Kaarle rypisti kulmiaan sanoen: "Mistäpä te sen tiedätte!"
-
-Hän viittasi Ebba rouvaa seuraamaan ja vaati linnan avaimet. Ja
-hänestä oli tullut linnan uusi herra.
-
-Yleensä luultiin, että herttua lähtisi nyt muita Suomen linnoja
-valloittamaan, mutta tällä kertaa hän ei tahtonut enempää koettaa
-sotaonneaan. Syksy oli jo myöhäinen, eikä ollut tarkoitus jäädä
-talveksi Suomeen.
-
-Menetelläkseen aina laillisesti kutsui herttua maapäivät koolle
-Turkuun. Sinne kokoontui kosolta aatelistoa, pappeja ja porvareita,
-sillä heidän piireistään oli täällä yhä useampia kallistunut herttuan
-puolelle. Neuvottelujen jälkeen päätettiin, että he kaikki tahtoivat
-tunnustaa herttuan valtionhoitajaksi Söderköpingin päätöksen mukaan
-ja että hänen armonsa saisi hoitaa asiat miten katsoi olevan hänen
-kuninkaalliselle majesteetilleen ja valtakunnalle parasta ja
-hyödyllisintä.
-
-Sitten oli tärkein kysymys, kenen hän panisi Turun linnan
-päälliköksi. Kellään ei ollut siihen halua, mutta herttuan
-käskystä ottivat Fleming veljekset, "Ebba rouvan sisarenlapset",
-ja Yrjänä Horn luottamustoimen vastaan. Jos taasen Stålarm tulisi
-takaisin, saisi hän päällikkyyden jälleen, kun vain sitoutui
-säilyttämään linnan kuninkaalle eikä millään ehdolla eristyisi hänen
-ruhtinaallisesta armostaan ja valtakunnan säädyistä.
-
-Kuinka vähän herttua luotti uusien päällikköjen kuuliaisuuteen,
-selviää siitä, että linnan tykit siirrettiin laivalle vietäväksi
-Ruotsiin; hän tahtoi, että linnan valtaus olisi hänelle helpompi ensi
-kerralla.
-
-Vielä kerran tarjosi hän sovinnon kättä suomalaiselle
-sotapäällystölle. Arvid Stålarmia, Akseli Kurkea ja Antti Boijea
-kutsuttiin noutamaan puolisoitaan ja laillisesti puolustamaan
-itseään. Mutta kun ei kuulunut mitään vastausta, ilmoitettiin
-rouville ja neitsyille, että heidät lähetettäisiin Ruotsin puolelle.
-
-Nuijasodan aikana otetut vangit, jotka Turun linnassa odottivat
-tuomiotaan, saivat vapautensa takaisin ja lähtivät kukin
-kotiseudulleen. Pohjalaiset saivat toisin paikoin veronhuojennusta,
-toisin paikoin täyden veron vapauden. Hannu Hannunpoika, Monikkalan
-herra, tuli sinne maaherraksi, hänen oli suojeltava maakuntaa
-väkivallalta ja hän sai sitä varten sotaväkeä.
-
-Lähtö oli määrätty lokakuun 26 päiväksi; suomalaiset laivat olivat
-lähtövalmiina ruotsalaisten rinnalla, ja vangit ja saalis oli
-laivoilla.
-
-Vihdoin saapuivat herttua ja hänen puolisonsa kumartelevan
-saattajaparven seuraamana. Hyvästellessään sanoi hän heille:
-
-"Tulin tänne kukistamaan kapinaa, mutta lähtiessäni en jätä
-jälkeäkään kostostani. Olen vielä kerran tuleva; jokainen petturi
-silloin vaviskoon, sillä hän ei ole välttävä rankaisevaa kättäni."
-
-Tällaiset olivat hänen jäähyväisensä. Tuuli oli suotuisa, ja jo
-lokakuun 29 päivänä nousi herttua Tukholmassa maihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herttuan lähdettyä Turusta sai Arvid Stålarm Viipuriin useita
-viestejä ja kirjeitä langoltaan nuorelta Klaus Flemingiltä, joka
-pyysi häntä palaamaan Turkuun ja sopimaan herttuan kanssa.
-
-Iloisessa huolettomuudessaan tuumi hän: "Ennen kuolen, ennenkuin
-annan aiheen tulevaisuudessa sanoa, että olen vannonut uskollisuutta
-kahdelle esivallalle."
-
-Alussa hän jyrkästi kieltäytyi palaamasta ja kirjoitti uhkaavan
-kirjeen, kuinka hän joukkoineen tuhoaisi kuninkaan viholliset; mutta
-pian hän muutti mielensä ja matkusti Turkuun ainoastaan kymmenen
-miestä mukanaan saapuen sinne itsenään jouluaattona.
-
-Linna luovutettiin hänelle vastaväitteittä, päälliköiden kesken
-tehtiin täydellinen sovinto, ja he kirjoittivat herttualle Stålarmin
-saapumisesta, aivan kuin asiat siten olisivat olleet kuten pitikin.
-
-Asema oli nyt maassa jokseenkin samanlainen kuin ennen herttuan
-saapumista. Linnaa oli tosin pahoin ruhjottu, tykit ja ennen kaikkea
-monet kelpo miehet olivat poissa, mutta oli saavutettu etujakin
-sijaan. Venäjän kanssa oli tehty rauha, rahvas oli rauhoitettu ja
-pysyi hiljaa, ja yleensä toivottiin, että Sigismund pian toimittaisi
-herttualle muuta ajateltavaa, niin ettei hän joutaisi sekaantumaan
-Suomen asioihin.
-
-Ja niin alkoikin saapua sanomia, että kuningas seuraavana kesänä
-aikoi lähteä sotavoimin Ruotsiin valloittamaan uudestaan jalansijaa
-paavilaisilleen. Stålarmille annettiin hänellekin käsky varustaa
-sotajoukkoja. Ja nyt saivat Suomen asiat jäädä häneltäkin sikseen,
-Ruotsissa oli suuri taistelu taisteltava.
-
-Juhannuksen aikaan ilmoitti Stålarm kuninkaalle, että hän oli valmis,
-ja heinäkuun 5 päivänä lähti laivasto purjehtimaan hänen ja Akseli
-Kurjen johdolla. Sotaväkeä oli haalittu aina 3,000 mieheen, joukossa
-monia ulkomaalaisia aatelismiehiä.
-
-Puolassa oli kuningatar Anna kuollut, ja lohdutonta suruaan
-lieventääkseen oli kuningas Sigismund heti alkanut kosiskella
-vainajan sisarta herttuatar Konstantiaa, välittämättä muusta mitään.
-Mutta vihdoin oli hänen pakko nousta jesuiittain vaatimuksesta
-toimiin. Kun sotalaivastoa ei ollut, otettiin takavarikkoon eri
-kansallisuuksien kauppalaivoja yli satakunnan. Niihin lastattiin
-viisituhatmiehinen sotajoukko. Ja heinäkuun 22 päivänä kirjoitti
-kuningas Stålarmille, että hän kaikkine sotajoukkoineen aikoi
-purjehtia Ruotsiin ja ankkuroida vasta Tukholman edustalla. Siellä
-antaisi hän määräykset, mihin edelleen purjehdittaisiin.
-
-
-
-
-22.
-
-LUJA TAHTO.
-
-
-Kun kaikki näytti olevan syöksymäisillään kumoon, mikä vielä
-silloinkin piti yllä Kaarle herttuaa? Mikäs sitten, jollei hänen
-tahtonsa järkähtämätön tarmo, jota eivät mitkään vastoinkäymiset
-pystyneet masentamaan.
-
-Hän näki entisten kannattajainsa luopuvan toisen toisensa jälkeen,
-niidenkin, joihin hänen ennen kaikkia olisi luullut voivan luottaa.
-Arkkipiispa, jonka ennen muita olisi ollut estettävä katolilaisten
-vehkeilyjä, heittäytyi kainostelematta ja vastustelematta katolisen
-kuninkaan puolelle, ja useat papit olivat valmiit seuraamaan
-esimerkkiä. Hän tiesi, että Tukholman porvaristokin suosi Sigismundia
-ja että koko aatelistossa oli tuskin ainoatakaan, joka seisoisi
-lujana hänen rinnallaan.
-
-Oli aivan itsestään selvää, ettei Sigismund voinut suostua
-niihin ehtoihin, joilla herttua oli sitoutunut luovuttamaan
-korkeimman vallan käsistään. Jesuiitat eivät sitä tahtoneet, eikä
-jesuiittalaisuus päästänyt koskaan Sigismundia kynsistään.
-
-Kuningasta saattoi odottaa milloin tahansa, ja herttua käski
-Jaakkima Scheelin purjehtia laivaston kera Kalmariin, johon hän itse
-matkustaisi maitse. Mutta jo Söderteljessä tapasi hänet pikalähetti,
-joka ilmoitti suomalaisten saapumisesta.
-
-Herttua lähetti Kaarle Gyllenhjelmin kutsumaan Scheeliä takaisin.
-Itse palasi hän pääkaupunkiin, käski sulkea kaupungin portit, lisäsi
-vartiostoa ja varusti muutamia proomuja kaupunkia puolustamaan.
-
-Uplantiin lähetettiin heti muutamia luotettavia henkilöitä
-nostattamaan talonpoikia aseihin. Uplannin rahvaassa olikin laivaston
-tulo jo saanut aikaan hälinää, Upsalan professorit eivät tähän
-aikaan hekään arastelleet tarttua vaaran hetkenä aseihin. Nikolaus
-Bothniensis ja Jacobus Schinnerus löivät kättä keskenään, että hekin
-tahtoivat olla mukana leikissä, ja sentähden kutsuttiin rahvas koolle
-Lurdan nimismiestaloon. Kohta sen jälkeen saatiin tietää, että kolmas
-professori, Laurentius Paulinus, oli kutsunut toisen joukon koolle
-Vallentunaan.
-
-Talonpojat olivat halukkaat otteluun suomalaisten kanssa, ja kukin
-laputti kotiinsa evästä noutamaan. Mitään erityistä ei joudettu
-laittamaan, pistettiinpähän vain makkaroita reppuun tai siepattiin
-siankinkku kainaloon, ja niin lähdettiin sotaan kolmen professorin
-johdolla.
-
-Stålarm oli odottanut heti saavuttuaan saavansa menettelyohjeita
-kuninkaalta. Mutta kun kuningasta ei näkynyt, ei kuulunut, ja hän
-pian sai vakoilijoiltaan viestin, että oli tulossa suuri sotajoukko
-häntä vastaan, antoi hän heti väelleen käskyn nousta takaisin
-laivoihin. Laivat lähtivät kiireimmittäin ulapalle ja purjehtivat
-takaisin Ahvenanmaalle.
-
-Turhaan olivat siis uplantilaiset olleet retkellä syömässä
-makkaroitaan. Eväiden mukaan retkeä alettiin nimittää makkararetkeksi.
-
-Suomalainen laivasto oli onnellisesti päässyt Ahvenaan ja alkanut
-haalia muonaa, kun Jaakkima Scheelkin saapui sinne ruotsalaisen
-laivaston kera; nyt ei ollut Stålarmilla muuta keinoa kuin kohottaa
-purjeensa ja laskettaa Suomen saaristoon. Ajaessaan suomalaista
-laivastoa takaa oli ruotsalainen amiraali valloittanut muutamia
-aluksia. Hän surmasi niiden miehistön ja palasi Ahvenaan, johon hänen
-kovain vastatuulten tähden oli pakko jäädä useiksi viikoiksi.
-
-Kaarle Gyllenhjelm, joka oli ollut mukana, sanoi nyt tahtovansa
-palata venheellä luovien; hän saattoi olla hyödyksi kotona. Jaakkima
-herra oli hyvin mieltynyt nuoreen mieheen, jonka johdossa olleet
-kolme alusta olivat takaa-ajaessa liikkuneet kaikkein ripeimmin, eikä
-hän mielellään tahtonut päästää häntä luotaan. Mutta olihan tärkeää
-viedä herttualle tietoja, millä kannalla laivaston asiat olivat. Niin
-he erosivat, ja Kaarle Gyllenhjelm palasi kiireimmiten Ruotsiin.
-
-Herttua oli sillä välin Tukholmassa ankarasti tutkistellut niitä,
-joiden epäiltiin olevan Stålarmin salaisia liittolaisia, ja
-joitakuita vangittiin vastaista tutkintoa varten.
-
-Ennenkuin hän oli ehtinyt näitä toimiaan suorittaa loppuun, palasi
-Kaarle Gyllenhjelm. Hänen kerrottuaan laivaston asemasta puuskahti
-herttua: "Teen sinusta Tukholman linnan päällikön. Siellä ei tosin
-ole tykkejä eikä miehistöäkään, mutta kaikessa tapauksessa täytyy
-olla katsastusmies."
-
-Ankara herra otti kaiken sotaväen mukaansa ja lähti Itä-Göötanmaalle.
-
-Kuningas oli sillä välin saapunut Kalmariin, jossa linna ja kaupunki
-olivat heti avanneet hänelle porttinsa. Sieltä de Lascy, joka oli
-matkustanut Danzigiin kuningasta vastaan ja tullut mukana Kalmariin,
-tuli äkkiarvaamatta pienen sotavoiman kera Tukholmaan. Porvaristo
-avasi vastustelematta kaupungin täälläkin, ja de Lascy saapui
-sotamiestensä seuraamana heti linnaan.
-
-Kaarle Gyllenhjelm ei voinut sitä puolustaa muutamain palvelijain
-kera. Hän antoi avaimet, ja hänet julistettiin vangituksi, mutta
-kuitenkin oli hänellä oikeus vapaasti liikuskella vartia mukanaan.
-Linnan salit avattiin, ja iloiset juhlat seurasivat toisiaan;
-kaikki kuninkaan ystävät kutsuttiin, ja oli merkillistä, miten
-heitä joka juomingeissa oli yhä enemmän. Joukkoon ei liittynyt
-ainoastaan liukkaan notkea Eerik Lejonhufvud, mahtava Krister
-Horn, harkitseva Erland Bååt ja talonpoikain rääkkääjä Jakob Näf,
-jotka kaikki vakuuttivat olevansa kuninkaan uskollisimpia ystäviä.
-Arkkipiispa Abraham Angermannus saapui hänkin ja -- häpeä sanoa
--- ne kolme professoria, jotka olivat johtaneet makkararetkeä.
-Arkkipiispa oli selittänyt, että heidän tulevaisuutensa riippui
-siitä, että he kannattivat kuningasta, ja he taipuivat. Vieläpä itse
-Eerik Schepperuskin saarnasi Tukholman Suurkirkossa, että jokaisen
-velvollisuus oli ottaa kuninkaan asia omakseen.
-
-Kaarle Gyllenhjelm oli pukeutunut merimieheksi ja mustannut tukkansa
-ja partansa, ja niin onnistui hän pujahtamaan kaupungista pois. Hän
-lähti viivyttelemättä Itä-Göötanmaalle herttuan luo.
-
-Mutta kuningas oli antanut de Lascyn tehtäväksi, että hänen oli myös
-koetettava lahjoa laivastoa; vaikkei amiraalia oltu onnistuttukaan
-saada taipumaan, voi se onnistua miehistöön nähden. Asiaa tuumittiin
-sinne ja tänne, kymmeniä ehdotuksia tehtiin ja hylättiin, sillä ei
-ollut ketään, jolla olisi ollut halua pistää päänsä siihen ansaan.
-
-Silloin ilmaantui eräänä päivänä linnaan nuori mies nimeltään Wilhelm
-de Wyk, joka tarjoutui siihen muitta mutkitta.
-
-De Lascy hämmästyi niin tarjouksesta kuin nuoren miehen tavattoman
-kauniista ulkomuodostakin ja kysyi mitä hän tahtoi palkakseen.
-
-"En mitään, mitä te voitte antaa", vastasi tämä. "Antakaa minulle
-vain määräyksenne, ja minä purjehdin heti Ahvenaan."
-
-Tässä oli kaikki voitettavissa tarvitsematta mitään menettää. Niin
-Klaus Bjelke kuin de Lascykin kirjoittivat muutamia kirjeitä, jotka
-de Wyk pani niiden joukkoon, mitä hänellä jo oli ennestään, ja
-lähti sen jälkeen rantaan, missä purjevene häntä odotti. Hän nousi
-veneeseen ja nosti purjeet.
-
-Nuori mies oli Tukholman rahamestarin poika, ja vangittu Ebba
-rouva oli sijoitettu heidän taloonsa. Nuori Wilhelm oli tulisesti
-rakastunut Katinka neitiin, ja Ebba rouva, joka vankeudessaankin
-osasi hankkia tarkat tiedot siitä, mitä kulloinkin oli tekeillä,
-päätti käyttää rakastunutta nuorukaista puolueensa hyväksi. Hän
-lupasi tälle tyttärensä, jos tämä saisi laivaston houkutelluksi
-kuninkaan puolelle.
-
-Hyvällä tuulella purjehti nuori Wilhelm de Wyk Ahvenaan. Laivassa,
-jossa hänellä oli monta ystävää ja tuttavaa, otettiin hänet hyvin
-vastaan. Nyt saatiin vihdoinkin tietää uutisia, ja kun hän oli
-iloinen ja reipas nuorukainen, pitivät kaikki hänestä ja soivat
-mielellään hänen viipyvän muutamia, päiviä.
-
-Hän kulki laivasta laivaan ja perehtyi pian kaikkialla. Oli
-hyvää aikaa, ja tavallisesti kerääntyivät upseerit piiriin hänen
-ympärilleen. Juotiin ja juteltiin, ja keskustelun aiheena oli
-tavallisesti kuningas, herttua ja sota.
-
-Wilhelm puhui mielialasta Tukholmassa. Se oli yleensä kuninkaan
-puolella. Monet rykmentitkin olivat liittyneet häneen ja samoin
-kaikki Tukholman korkeat herrat, ei ainoakaan enää kannattanut
-herttuaa.
-
-Mikään valtiotaituri ei nuori mies ollut. Hän puhui samasta asiasta,
-mihin ikinä tulikin. Monet kuuntelivat häntä puuttumatta sen enempiin
-pakinoihin. Mutta muutamia nuoren kapinannostajan lauseita oli tullut
-Pietari Stolpen korville, ja hän ryhtyi heti toimenpiteihin.
-
-"Sinihaukka" laivallaan piti hän vieraspidot, ja muiden joukossa
-kutsuttiin niihin myös de Wyk. Pidettiin iloa ja juotiin juuri
-urhoollisesti. Mutta kun kaikki vieraat olivat mitä hurskaimmalla
-tuulella, ehdotti Pietari Stolpe, että juotaisiin joka miehen malja,
-mutta jokaiselle maljalle oli heitettävä kunkin vaatekappale yltään.
-Nauraen ja leikkiä laskien suostuttiin ehdotukseen, ja Pietari herra
-antoi alun heittämällä pois takkinsa. Toiset seurasivat esimerkkiä,
-ja hillittömän hilpeästi maljoja kallistellessa lensi pukukappale
-toisensa jälkeen ulos kajuutan ovesta, kunnes koko laivaston
-päällyskunta oli paljailla paitasillaan.
-
-Mutta muuan amiraalin palvelijoista oli sillaikaa tarkastanut de
-Wykin vaatteet ja löytänyt kun löytänytkin kirjeet, jotka hän antoi
-herralleen.
-
-Tämä avasi ja luki muutamia niistä läsnäolijain huomaamatta sitä
-ensinkään.
-
-Hämmästys oli suuri, kun amiraali käski, että de Wyk heti oli
-vangittava.
-
-Tämä löi kaiken leikiksi, sillä päihtymys rohkaisi hänen mieltänsä.
-Mutta mikään ei auttanut, ja hänet vietiin pois. Seuraavana päivänä
-pidettiin kuulustelu. De Wyk kielsi edelleen, mutta nyt olivat hänen
-poskensa kalpeat ja ääni vapisi.
-
-Silloin käski yliamiraali Jaakkima Scheel erästä kirjuria lukemaan de
-Lascyn kirjeen.
-
-Se sisälsi kehoituksen luopumaan herttuasta ja mainitsi de Wykin
-miehenä, jonka kanssa asiasta voisi sopia lähemmin.
-
-Muutamat laivojen päälliköt kertoivat, että hän oli tehnyt kokeita
-heitä houkutellakseen. Silloin ei enää maksanut vaivaa kieltäytyä, ja
-vapisevin äänin ja kyynelsilmin hän tunnusti rikoksensa.
-
-Tuomio julistettiin heti; se ei voinut olla muu kuin kuolema.
-
-Seuraavana päivänä, elokuun 15 päivänä, vietiin de Wyk eräälle
-pienelle saarelle ja ammuttiin koko miehistön nähden.
-
-Ebba rouva ei ollut saavuttanut tarkoitustaan. Mutta hän oli myös
-vapautunut selkkauksista nuorukaisen kanssa, jolle oli luvannut
-tyttärensä.
-
-De Lascy koetteli saada myös talonpoikia puolelleen. Paikoittain
-se hänelle onnistui, mutta useimmin paikoin rahvas pysyi lujasti
-herttualle uskollisena.
-
-Taalainmaassa kuningaspuolueen kätyrit, jotka valheilla ja
-peloitteluilla koettivat rahvasta houkutella herttuaa vastaan,
-kiihoittivatkin heidät vain nousemaan miehissä parjatun herttuan
-puolesta.
-
-Ensi töikseen nousivat taalalaiset juuri näitä kätyreitä vastaan ja
-surmasivat heidät kauhealla tavalla. Näiden joukossa oli Jakob Näf,
-talonpoikain rääkkääjä, jonka taalalaiset tunsivat hyvin ennaltaan.
-
-Kaarle Gyllenhjelmin, joka valepuvussa oli paennut Tukholmasta,
-lähetti herttua Pietari Sjöbladin kera Taalainmaahan. He kokosivat
-kiihoittuneet ja tuhojaan tekevät talonpojat yhteen joukkoon aikoen
-viedä sen herttuan avuksi.
-
-Mutta matkalla he saivatkin sanoman, että oli tehty sovinto kuninkaan
-ja herttuan kesken.
-
-Siitä eivät taalalaiset pitäneet. Mutta heitä lohdutti toivo, että se
-sovinto ei suinkaan ole pysyväinen.
-
-Sotaretki oli kuitenkin toistaiseksi päättynyt. Kaarle Gyllenhjelm
-sanoi, ettei hänellä ollut enää aikaa viivytellä heidän parissaan,
-ja lämpimät onnentoivotukset seurasivat häntä, kun hän heti lähti
-matkalle.
-
-Tyynesti ja hiljaa lähtivät talonpojatkin koteihinsa.
-
-
-
-
-23.
-
-RATKAISU.
-
-
-Jo ennen kuninkaan saapumista Kalmariin olivat sinne kokoontuneet
-Puolaan paenneiden herrojen rouvat ja lapset, jotka olivat tulleet
-heitä vastaan.
-
-Ja kun laivat laskivat maihin ja jälleennäkemisen iloinen hetki oli
-käsissä, kuka ajatteli silloin menneitä vastuksia. Eerik Sparre,
-Kustaa Banér, Yrjänä Posse, Ture Bjelke olivat maassaan jälleen,
-kuninkaan mahtavassa turvassa. Rakastavat käsivarret syleilivät
-heitä, mahtavat linnat ja kartanot kuuluivat heille, alttiit
-palvelijat odottivat heidän käskyjään, valta ja suuruus oli heidän
-synnynnäinen oikeutensa, ajoittain saattoivat he pikku kuninkaina
-elää vanhoissa herraskartanoissaan, ajoittain oleskella Tukholmassa
-ja hallita maata ja valtakuntaa, joka vihdoinkin oli joutuva heidän
-käsiinsä.
-
-Sen oli Sigismund itse luvannut. Ja vaikka hän pettikin muut
-lupauksensa, _se_ hänen täytyi pitää, koska hänen ruotsalainen
-kuningasvaltansa riippui heistä!
-
-Onni oli heitä suosinut aina Danzigista lähtien. Siellä oli Malaspina
-eronnut Sigismundista ja lähtenyt Roomaan, ja kuningasta oli
-seurannut ainoastaan kaksi katolista pappia, niin että melkein näytti
-siltä, kuin ei hän enää tahtoisi herättää pahaa verta. Herttua tosin
-vielä näytti suurelta mustalta pilveltä kirkkaalla taivaalla, mutta
-uudet raittiit tuulet pian ajaisivat pois senkin.
-
-Kaikilta suunnilta saapui mitä ilahuttavimpia sanomia, koko
-Etelä-Ruotsi nousi liikkeelle. Ratsuväenosastoja liittyi
-kuninkaaseen, linnoituksia valloitettiin, kaupungit sanoivat
-irti uskollisuutensa herttualle. Suuri joukko ritaristoa virtasi
-Kalmariin ja muodosti aatelislippukunnan, jolle Juhana Gyllenstjerna
-nimitettiin ratsumestariksi ja Abraham Brahe lipunkantajaksi. Kustaa
-Brahe määrättiin koko ruotsalaisen sotavoiman ylipäälliköksi.
-
-Oliko ihme, jos niin toivehikkaissa olosuhteissa ilo ja ylpeys
-kuvastui valtaneuvoston kasvoilla ja että he itse uskoivat
-kasvaneensa -- herttuaa korkeammiksi!
-
-Mutta ilon ollessa ylimmillään saattaa vaara olla lähimmillään.
-Sigismund oli nyt kuten ainakin kuuro hyville neuvoille ja
-selityksille. Hän ei suostunut suoraa päätä lähtemään Tukholmaan,
-vaan tahtoi ensin matkustaa Stegeborgiin tervehtimään sisartaan, Anna
-prinsessaa.
-
-Ja siinä ei auttanut mikään. Sinne lähti ratsuväki maitse Kustaa
-Brahen ja Hannu Weijerin johdolla ja kuningas kaiken jalkaväen kera
-meritse.
-
-Laivaston hajoitti myrsky matkalla, niin että ainoastaan kolme alusta
-pääsi herttuan vartiotulien ohi Baresundiin, nimittäin kuninkaan ja
-puolalaisten herrojen alukset ja se, jolla Sten Banér ja Ture Bjelke
-purjehtivat.
-
-Ilosta ja ylpeydestä säteillen riensi Anna prinsessa veljeään
-vastaan. He lankesivat toistensa syliin, itkien ilosta.
-
-Mutta Annan iloon sekoittui huoltakin, pelkoa, josta hän ei
-uskaltanut puhua mitään.
-
-Olihan lähellä hän, hirmuinen; mikä esti häntä muutamien tuhanten
-miesten kera ryntäämästä esiin, ottamasta kuningasta vangiksi ja
-siten lopettamasta sotaa yhdellä iskulla.
-
-He lähtivät taipaleelle Stegeborgiin. Sigismund oli tavattoman
-iloinen ja kysyi leikkisästi, eikö hän ollut tervetullut. Mutta vasta
-linnan muurien sisällä uskalsi Anna sanoa hänelle syyn huoleensa,
-joka oli estänyt häntä osoittamasta suurinta iloaan veljen saapumisen
-johdosta.
-
-Sigismund kalpeni, sitä hän ei ollut ajatellut... Mutta oli kauniisti
-tehty herttualta, ettei häirinnyt hänen ensi kohtaustaan rakkaan
-sisarensa kanssa, ja hän toivoi saavansa tilaisuuden menetellä
-puolestaan yhtä ritarillisesti.
-
-Kahdeksan päivän kuluttua oli Sten Banér vihdoin onnistunut kokoamaan
-merille hajonneet 24 laivaa ja ankkuroimaan Baresundiin. Herttua näki
-tämän vieraan sotavoiman silmiensä edessä eikä tiennyt muuta keinoa
-kuin varustautua taisteluun elämästä ja kuolemasta.
-
-Hän ei ollut heittänyt taisteluhansikasta, mutta hän otti
-sen vastaan. Koko miehistö mikä oli saatavissa, erittäinkin
-herttuakunnasta, kutsuttiin Linköpingiin, niin että hänen
-sotavoimansa nousi nyt 3,500 jalkamieheen ja 2,000 ratsumieheen.
-
-Katkaistakseen niin muonavarojen kuin apuväenkin tuonnin kuninkaalle
-asettui herttua leiriin Memiin, kahden peninkulman päähän
-Stegeborgista.
-
-Niin seisoivat setä ja veljenpoika aseissa vastatusten. Molemmat
-odottivat: Sigismund Arvid Stålarmia Suomesta ja herttua Jaakkima
-Scheeliä Ahvenan saaristosta, mutta kumpaakaan ei kuulunut.
-
-Muutamain vierasten valtojen lähettiläiden piti esiintyä välittäjinä.
-Kuningas vaati, että herttua jättäisi pois valtionhoitajan arvonimen
-ja lähettäisi sotaväkensä kotiin. Herttua pani rauhan ehdoksi, että
-Sigismundin oli lähetettävä pois vieraat sotajoukot ja annettava
-vakuutus kuningasvalan pyhyydestä. Kumpikaan ei tahtonut antaa perään
-hiuskarvan vertaa, ja neuvottelut lakkasivat itsestään.
-
-Mutta samaan aikaan alkoi ruokavarojen puute käydä tuntuvaksi
-kuninkaallisen sotajoukon keskuudessa. Sellaisella ei voinut
-kuningasta vaivata; hän nautti jälleennäkemisen ilosta ja sitten
-täytyi hänen kertoa prinsessalle kaikista kärsimyksistään...
-jumaloidun puolisonsa kuolemasta... ja siitä levottomuudesta, jolla
-hän odotti, saisiko Malaspina lopultakaan paavin suostumusta siihen,
-että hän naisi kälynsä, herttuatar Konstantian, jota ilman hän ei
-voinut elää.
-
-Kuninkaaseen liittyneiden herrojen asema oli niin horjuva kuin
-suinkin. Kuningas tahtoi jättää valtakunnan hallinnon heidän
-huostaansa, mutta ensin täytyi saada herttua pois tieltä. Kuinka he
-voisivat neuvotella miehen kanssa, joka oli aina kohdellut heitä
-palvelijoinaan ja aina voittanut heidät? He tiesivät, ettei se vienyt
-mihinkään; paremmat onnistumisen toiveet oli heillä ase kädessä.
-
-Mutta kun oli kysymys toiminnasta, eivät herrat olleet koskaan
-päässeet yksimieliseen päätökseen. Eivätkä he päässeet nytkään;
-heillä oli päivästä päivään neuvotteluja, mutta asia ei tullut
-siitään selvemmäksi.
-
-Herttua sitä vastoin oli heti sovittelujen keskeydyttyä lähettänyt
-avoimia kirjeitä maaseuduille, heittäen syyn kokonaan kuninkaan
-niskoille. Sigismundille lähetti hän viestin, vaatien kahden tunnin
-kuluessa varman vastauksen, saattoiko valtakunta ja herttua odottaa
-turvallisuutta ja tyyneyttä, kun kuningas oli vieraan sotaväen kera
-saapunut maahan. Lähettilään oli lisättävä, että herttua aikoi
-väkineen saapua Stegeborgiin vaatimaan varmaa vastausta.
-
-Sitä pidettiin rauhanrikkomuksena ja herttuan lähettiläs vangittiin.
-
-Varhain seuraavana aamuna, kun sumu vielä peitti paksuna tienoon,
-marssi herttua Stegeborgia vastaan.
-
-Nopeasti kävi kulku. Mutta vasta sitten, kun sumu laskeutui, saattoi
-hän luoda yleissilmäyksen asemaansa, ja se oli kaikkea muuta kuin
-edullinen.
-
-Toisella puolen oli meri ja kuninkaalliset laivat, toiselta puolen
-näkyi linna, jonka edustalla seisoi puolalainen sotajoukko hyvässä
-järjestyksessä ja etupuolella puro suojanaan.
-
-Tulijat oli huomattu, ja laivoista lähettivät tykit herttualle
-aamutervehdyksensä.
-
-Asema oli mitä pulmallisin ja kävi vielä pahemmaksi, kun kaksi tykkiä
-läheiseltä mäeltä suuntasi tulikitansa lähenevää vihollista kohden.
-
-Herttuan väki oli suurimmaksi osaksi harjaantumattomia miehiä, jotka
-säikähtivät silmittömästi kuumasta vastaanotosta ja ryntäsivät pakoon
-toistensa ylitse.
-
-Valitus- ja hätähuudot kuuluivat aina linnaan saakka, josta kuningas
-sisarensa ja monien korkeain herrojen kanssa katseli taistelua.
-
-"Tämä on hirveää", huudahti prinsessa ja kääntyi väristen
-
-"Nuo kapinoitsijat minua aivan säälittävät", lisäsi Sigismund.
-
-"Varsinkin kun ne ovat teidän majesteettinne harhaanjohdettuja
-alamaisia", nyyhkytti prinsessa.
-
-"Kuules, Anna, jos nyt maksaisin hänen jalomielisyytensä, niin
-vapautuisimme tästä vastenmielisestä näystä, enkä minä olisi enää
-hänelle kiitollisuuden velassa."
-
-"Kuinka suurta ja ritarillista!" huudahti prinsessa. "Kuka tietää,
-eikö se taivuttaisi hänen ylpeää mieltään."
-
-Sigismund käännähti ympäri; veltoille kasvoille oli ilmestynyt
-elonkipinä. "Hyvät herrat", huudahti hän, "mitä sanotte
-päätöksestäni, että päästän herttuan vapaasti täältä menemään?"
-
-"Se on suurta ja ihailtavaa ja siksi sopii juuri teidän
-majesteetillenne", sanoi Yrjänä Posse kumartaen.
-
-"Hyvä", vastasi kuningas armollisesti ja käski, että taistelu oli
-heti lopetettava.
-
-"Oletko hullu?" kuiskasi Hogenskild Bjelke Yrjänä herran korvaan.
-"Päästää vihollisemme menemään!"
-
-"Paljon pahempi olisi, jos kuningas saavuttaisi ratkaisevan voiton;
-se merkitsisi katolilaisten valtaa... ei, antaa heidän repiä
-toisiaan."
-
-Hyvin saattoi sanoa, että Ruotsin kohtalo oli tällä kertaa keihään
-kärjessä. Herttuan koko sotavoima oli varmasti vihitty kuolemaan, ei
-ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. Mutta kuninkaallinen oikku
-muutti aseman.
-
-Puolalaiset riemuitsivat nähdessään, että vihollisen täytyi joutua
-perikatoon. Mutta silloin tuli kuninkaan käsky, että taistelusta oli
-heti lakattava.
-
-Katkeruus oli yleinen. Mahtisana riisti melkein jo saavutetun voiton
-heidän käsistään!
-
-Kaksi saksalaista ruhtinasta lähetettiin viemään herttualle
-viestiä, että kuningas halusi rauhallista sopimusta ja että hänen
-ruhtinaallinen armonsa saattoi esteettömästä vetäytyä takaisin.
-
-Sitä ei tarvinnut sanoa kahteen kertaan. Peräytymisretkelle
-lähdettiin heti ja hyvässä järjestyksessä.
-
-Herttua oli menettänyt 300 miestä, Sigismund 20.
-
-Koskaan ei ylpeää Kaarle herttuaa ollut niin syvästi nöyryytetty.
-Häntä ei niin musertanut vastoinkäyminen kuin kuninkaan lempeys.
-Loukatun ylpeytensä puuskassa hän sanoi päälliköilleen, että hän
-tahtoi vaimonsa ja lastensa kanssa lähteä maasta pois, niin he saivat
-sitten ratkaista asian kuninkaan kanssa.
-
-Kohta hän kuitenkin rauhoittui ja ryhtyi toimiin. Neuvotteluihin
-ryhdyttiin uudelleen, kirjelmiä vaihdettiin, ehdotuksia tehtiin,
-mutta ei päästy mihinkään päätökseen. Vaihdettiin vain molemmin
-puolin kovia sanoja, syytöksiä, mutta niistä ei asema selvennyt.
-
-Herttua kirjoitti paperille vaatimuksensa, ja eräänä päivänä, kun hän
-parhaallaan istui kirjoituspöydän ääressä, astui odottamatta nuori
-mies sisään.
-
-Hän oli Kaarle Gyllenhjelm; hänen Taalainmaasta palattuaan oli
-herttua lähettänyt hänet heti ottamaan selkoa laivastosta; jollei
-Jaakkima Scheel muulla tavoin voinut päästä, oli hänen luovittava;
-sodan lopputulos oli riippuvainen laivastosta, ja sen täytyi saapua.
-
-"No, ja laivasto?" kysäisi herttua.
-
-"Amiraalilaiva laski juuri satamaan, ja toiset tulevat jälestä
-hyvässä järjestyksessä."
-
-Herttua kääntyi poispäin. Kenties teki hän niin peittääkseen
-tyytyväistä hymyään.
-
-"Kutsukaa Jaakkima Scheel ja Pietari Stolpe tulemaan tänne
-pikimmiten", käski herttua istuutuen kirjoituspöytänsä ääreen.
-
-Gyllenhjelm meni.
-
-Herttua repi rikki paperin, jolle oli juuri kirjoittanut,
-"Vaatimuksia voidaan koventaa", tuumi hän itsekseen ja kirjoitti:
-"Kuninkaan täytyy heti lähettää pois sotajoukkonsa ja lähteä itse
-Tukholmaan ottamatta mukaansa suurempaa seuruetta kuin Juhana
-kuningasta tavallisesti seurasi. Neljän kuukauden kuluessa on
-kutsuttava koolle valtiopäivät, joilla kaikki asiat ratkaistaan;
-siihen asti jää kaikki nykyiselleen. Ei kuningas, vaan herttua hoitaa
-maan asioita, ja kun valtiopäivät kokoontuvat, on niillä oikeus ja
-velvollisuus syyttää sitä, joka ei ole pitänyt tekemiään sitoumuksia."
-
-Sihteeri laati kirjelmän, ja seuraavana päivänä se lähetettiin
-Stegeborgiin.
-
-Sitä lukiessaan Sigismund joutui aivan pois suunniltaan. "Tämä
-on sodanjulistus", huudahti hän. "Ja olenhan minä nyt laivaston
-saavuttua aivan hänen vallassaan."
-
-"Sanotaan, että laivastossa on kuusitoistatuhatta miestä", sammalsi
-prinsessa.
-
-Ruotsalaiset herrat näyttivät kiihtyneiltä ja levottomilta. Herttua
-saattoi sulkea heidät Stegeborgiin, ja jos tähän asti oli töintuskin
-saatu hankituksi elintarpeita, niin saivat he nyt varustautua
-nälkäkuolemaan.
-
-Sigismund huudahti tavattomalla tarmolla: "Täällä en tahdo olla
-kauemmin! Menetänhän aivan ruokahaluni, ja minusta tuntuu, kuin minä
-hetkenä tahansa saattaisin nähdä herttuan pistävän päänsä ovesta
-sisään."
-
-"Minä näen joka yö mitä pöyristyttävimpiä unia", lisäsi prinsessa.
-"On välttämätöntä, että lähdemme täältä."
-
-"Mutta mihin?"
-
-"Niin, mihin?"
-
-"Ei liene juuri valinnan varaa", sanoi kuningas. "Mutta onhan meillä
-Linköping."
-
-"Teidän majesteettinne selvä ymmärrys on nyt kuten aina valinnut
-parhaan", puuttui Yrjänä Posse puheeseen. "Siellä voivat teidän
-armonne olla täydessä turvassa."
-
-Vastoin tavallisuutta yhtyivät kaikki siihen, ettei parempaa
-turvapaikkaa ollut saatavissa. Mutta katsottiin välttämättömäksi
-pitää asia niin salassa kuin suinkin. Ja johtaakseen herttuan harhaan
-lähetti kuningas vastaukseksi, että hän tahtoi lähemmin ajatella
-ehdotusta, jonka hänen ruhtinaallinen armonsa oli lähettänyt hänelle
-allekirjoitettavaksi.
-
-Vaunut vedettiin esiin, hevoset satuloitiin, kaikki suurimmassa
-salaisuudessa, ja yöllä syyskuun 21 päivää vasten lähti kuningas
-matkalle Linköpingiin uskollisen sisarensa keralla. Matka kävi ilman
-seikkailuja, ja Linköpingissä oli kuninkaan kallis persoona vihdoin
-turvassa.
-
-Seuraavana päivänä vallattiin Stegeborg, ja kuninkaan laivasto joutui
-sekin herttuan käsiin. Syyskuun 22 päivän aamuna hajoitettiin leiri,
-ja Kaarle lähti koko sotajoukkoineen taipaleelle Linköpingiin.
-
-Asetuttiin leiriin Bjursholmaan, tuskin peninkulman päähän
-Linköpingistä. Lähestyi hetki, joka oli ratkaiseva Ruotsin kohtalon.
-
-Oli selvää, että nyt syntyi tositaistelu, ja puolalaisessa leirissä
-oltiin ihastuneita siitä, että vihdoinkin saatiin kurittaa
-ylimielisiä ruotsalaisia, jotka Stegeborgin luona pääsivät aivan
-liian helpolla. Herttuaa oli aivan ikävöity, ja hänen saapumisensa
-kiihdytti taisteluhalua tulisimmilleen.
-
-Kuninkaallisen ratsuväen päällikkö, Hannu Weijer, oli iloinen,
-huimapää unkarilainen, ja hän suunnitteli mielessään, miten saisi
-sodan vauhtiin.
-
-Yöllä syyskuun 25 päivää vasten otti hän pienen ratsumiesparven
-mukaansa ja sanoi lähtevänsä Bjursholmaan herttuaa tervehtimään.
-Sinne saavuttuaan lasketti hän etuvartiostansa kera yli sillan aivan
-ruotsalaisten nenän eteen.
-
-Heidän päällikkönsä olivat Antero Lennartinpoika ja Henrik von Ahnen.
-Hannu Weijer, ylvästellen tapansa mukaan, pyysi viimeksimainittua
-puhutella.
-
-Mitään pahaa aavistamatta ratsasti von Ahnen heti häntä vastaan.
-Kun hän oli tullut jotensakin lähelle, huusi Weijer kahdelle
-ratsumiehistään: "Ottakaa kiinni veijari!"
-
-Ratsumiehet syöksyivät esiin, mutta von Ahnen ei ollut arkalasta
-kotoisin. Hän tarttui heti pyssyynsä ja laukaisi sen muuatta
-ratsumiestä kohden, joka heitti heti kuperkeikkaa. Hyvin koulutettu
-ratsu antoi toiselle niin navakan potkun, ettei hänkään enää noussut.
-Von Ahnen sai samassa apua, ja Hannu Weijer katsoi parhaaksi livistää
-käpälämäkeen.
-
-Herttua sai heti tiedon tapauksesta. Kuinka kauan oli tällaista
-jatkuva? Suuttuneena kutsui hän heti päällyskuntansa neuvotteluun ja
-puhui voimakkain sanoin välttämättömyydestä käydä taisteluun.
-
-Kaikki olivat siihen halukkaat, ja aamunkoitteessa lähti koko
-sotajoukko liikkeelle. Sää oli tyyni, mutta auringon noustessa kohosi
-Stångjoesta tavattoman paksu usva ja kattoi tienoon, niin etteivät
-sotajoukot voineet nähdä toistensa liikkeitä.
-
-Linköping sijaitsee Stångjoen länsirannalla. Joen itäpuolella erkani
-tie kahteen haaraan, jotka kahden sillan, ison sillan ja pienen
-sillan kautta veivät kaupunkiin.
-
-Herttua jakoi väkensä kahteen joukkoon, joista toinen lähetettiin
-Antti Lennartinpojan ja Samuel Niilonpojan johdolla isolle sillalle,
-toinen Hannu von Masenbachin ja Hannu Ulfsparren johdolla pikku
-sillalle.
-
-Kaupungissa oli odotettu hyökkäystä. Jo ennen aamunkoittoa oli
-Sigismundin koko sotajoukko molemmilla silloilla valmiina taisteluun.
-Mutta vihollista ei kuulunut, ja he pitkästyivät odotukseen.
-Joukoille annettiin käsky vetäytyä takaisin kaupunkiin ja ainoastaan
-muutamia tykkejä ja pienehköjä sotilasosastoja jätettiin silloille.
-
-Silloin kuului muutamia kumeita läppäyksiä tuomiokirkon tornista.
-Pormestari, joka oli erittäin harras herttuan kannattaja, oli siten
-luvannut ilmoittaa, milloin oli sopivin hetki hyökkäyksiin.
-
-Sumu oli alkanut laskeutua, ja samassa näkivät Sigismundin vartiat
-herttuan sotajoukon ryntäävän ketoa myöten. Rummut rämisivät, ja
-kaupungissa nousi aika hälinä, mutta vei kotvan, ennenkuin ratsuväki
-ehti ratsaille. Arvid Drake lähetettiin smålantilaisen ratsuväen
-kera suurelle sillalle ja hänen jälestään Juhana Gyllenstjerna
-aatelislippukunnan kera. Mutta ennenkuin Arvid Drake ehti sillalle,
-joka oli kappaleen matkaa kaupungista, olivat herttuan joukot
-jo lyöneet sinne jätetyn joukon, eikä Draken väki saanut aikaa
-järjestyäkseen, vaan heidät ajettiin suinpäin takaisin yli sillan.
-Tungos oli hirveä, monet putosivat veteen ja hukkuivat, toiset
-hakattiin maahan.
-
-Kuninkaalliset uudistivat hyökkäyksensä moneen kertaan, mutta ilman
-menestystä.
-
-Silloin saapui Juhana Gyllenstjerna aatelislippukuntineen. Mutta
-hänen parhaallaan järjestäessään joukkoaan rynnäkköön huusi Lindorm
-Bibbing, joka tuli kaupungista, ettei aatelislippukunta saanut
-mennä sillasta yli, sen velvollisuus oli taistelun aikana vartioida
-kuninkaan persoonaa. Luultiin, että kuningas oli niin käskenyt, ja
-vetäydyttiin takaisin.
-
-Silloin oli taistelu sillä taholla ratkaistu. Antti Lennartinpoika
-otti suurimman osan ratsuväkeään ja laski täyttä laukkaa pikku
-sillalle. Siellä oli taistelu kuumin. Herttua ei ottanut siihen osaa,
-vaan johti sitä suurella viisaudella. Sigismundin väki oli tottuneita
-muukalaisia palkkasotureita ja herttuan ainoastaan rahvaan miehiä
-eri seuduilta. Mutta he taistelivat hurjalla urhoudella, vimmatusti
-teurastivat he vihollisiaan, ja Antti Lennartinpojan jouduttua avuksi
-lähtivät puolalaiset kauttaaltaan pakoon.
-
-Taistelu oli siten ratkaistu, sillat olivat herttuan vallassa ja tie
-kaupunkiin oli avoinna hänen edessään.
-
-Sigismund ei ollut persoonallisesti ottanut osaa taisteluun, mutta
-kaupungissa oli hän pelottomasti seissut kuulasateessa rohkaistakseen
-omiaan. Pakenevat sotamiesjoukot, veriset, silvotut päälliköt, joita
-kannettiin pois, sanoivat nyt hänelle, että taistelu oli menetetty.
-Ja hätääntyneitä katseita luotiin häneen kaikilta puolin. Ainoastaan
-ruotsalaiset herrat, jotka sovinnonteossa pelkäsivät pahimmin
-joutuvansa alakynteen, puhuivat innokkaasti, että voitto oli varma,
-jos taistelua jatkettiin.
-
-Mutta ennenkuin kuningas oli ehtinyt tehdä päätöstään, saapui
-muutamia päälliköistä, jotka selittivät sotaväen puolesta, että he
-yksimielisesti kieltäytyivät enää panemasta alttiiksi henkeään ja
-esittivät, että hänen majesteettinsa suostuisi sovintoon.
-
-Nyt ei ollut muuta keinoa kuin alistuminen. Arvid Svan, vanha
-kunnon aatelismies, lähetettiin viemään siitä viestiä herttualle.
-Jännityksellä odotettiin, mitä herttua oli vastaava. Vaatiko hän
-kenties allekirjoitusta mokomaan paperiinsa?
-
-Vihdoin saapui Arvid Svan -- allapäin. Uteliaina hänet ympäröitiin.
-
-"Herttuan vaatimukset ovat ankarat", aloitti tämä. "Hän tahtoo, että
-herrat Eerik Sparre, Kustaa ja Sten Banér, Ture Bjelke ja Yrjänä
-Posse jätetään hänen käsiinsä."
-
-Muutamien minuuttien ajan vallitsi huoneessa haudanhiljaisuus.
-Mutta sitten käytiin kuninkaan kimppuun rukouksin, ettei hän
-jättäisi viholliselle uskollisimpia alamaisiaan. Kuningas kuunteli
-kärsivällisesti, puristeli herrojen käsiä, vakuutti heitä
-suojeluksestaan ja lupasi seuraavana päivänä lähettää sukulaisensa
-Badenin rajakreivin ja Eerik Brahen herttuan kanssa neuvottelemaan.
-
-Varhain seuraavana aamuna otti herttua vastaan lankonsa, rajakreivin,
-ja kreivi Eerik Brahen.
-
-"Teitä kohtaan, Eerik kreivi", sanoi hän, "en kanna vihaa
-sydämessäni, sillä olette samaa uskoa kuin kuningaskin ja olette
-toiminut omantuntonne mukaan. Mutta niin ei ole toisten viiden laita,
-ja jollei kuningas luovuta heitä hyvällä, niin on täällä kyllä
-miehiä, jotka noutavat isänmaan viholliset, kavaltajat, keskeltä
-kuninkaan sotajoukkoa."
-
-Hän viittasi asestettuun talonpoikajoukkoon, joka oli juuri saapunut
-hänen luokseen.
-
-"Sentähden", jatkoi hän, "on heidät ehdottomasti jätettävä minun
-käsiini, Ruotsin lain mukaan tutkittavaksi ja tuomittavaksi
-teoistaan. Tämä on tapahtuva vapailla valtiopäivillä keisarillisten,
-kuninkaallisten ja ruhtinaallisten lähettiläiden ollessa läsnä, ja
-lupaan sieluni autuuden ja ruhtinaallisen kunniani kautta, ettei
-heille sitä ennen tapahdu mitään pahaa."
-
-Tämän vastauksen saivat lähettiläät viedä kuninkaalle. Herrat itse,
-mutta varsinkin heidän rouvansa ja lapsensa, olivat kauhusta poissa
-suunniltaan. He olisivat kenties voineet pelastaa päänsä pakenemalla,
-mutta silloin olisi kaikki heidän omaisuutensa otettu takavarikkoon,
-eikähän vielä ollut varmaa, että heidän asiansa oli hukassa... he
-olivat uskaltaneet niin paljon, nyt panivat he vaakaan henkensäkin.
-
-Sigismund tahtoi mielellään auttaa heitä. Hän puhui sotamiehille
-ja kehoitti heitä vielä kerran koettamaan sotaonneaan, mutta he
-kieltäytyivät jyrkästi. Hän tarjosi täysin käsin kultaa ja hopeaa,
-mutta he vastasivat, että elämä oli enemmän arvoinen.
-
-Lopulta herrat itse kehoittivat kuningasta suostumaan tehtyihin
-ehtoihin.
-
-Kuningas parka, hän oli niin epätoivoinen, että pelättiin hänen
-terveytensä siitä kärsivän; mutta eihän hänelläkään ollut muuta
-keinoa kuin antaa myöten.
-
-Vaimojensa ja lastensa ympäröiminä lähtivät herrat jätettäviksi
-vihollisen käsiin. Sillalla he riistäytyivät irti rakastavista
-käsivarsista, jotka eivät tahtoneet heitä päästää. Itkien saivat
-epätoivoiset naiset palata kaupunkiin, mutta herrat vietiin
-tuomariensa eteen.
-
-Kun siten pääehto oli täytetty, käski herttua väkensä peräytyä
-takaisin, ja niin päättyi kohtalokas taistelu Stångjoen varrella. Se
-oli viimeinen suuri taistelu, joka käytiin isänmaan sydämessä, ja sen
-muisto elää vieläkin lauluina kansan huulilla.
-
-
-
-
-24.
-
-VIIMEISET PÄIVÄT.
-
-
-Neuvotteluja helpoittaakseen pyysi herttua persoonallista kohtausta
-kuninkaan kanssa. Kun kuningas ilmoitti siitä sisarelleen, kysyi
-tämä: "Uskallatko sinä?"
-
-"En pelkää vähintäkään", vastasi kuningas lempeästi hymyillen.
-
-"Niin, sillä sinähän oletkin sankari, rakas Sigismund", sanoi sisar
-häntä syleillen.
-
-Sigismund hymyili uudestaan. Häntä miellytti se, että häntä
-ihailtiin, ja niin suostui hän herttuan toivomukseen. Kohtaus
-määrättiin tapahtuvaksi ison sillan ja kaupungin välisellä kentällä.
-
-Sotajoukot asetettiin molemmin puolin jokea, ja oli sovittu, että
-herttua ratsastaisi yli kuninkaan luo. Niilo Bjelke ja monet
-varoittivat herttuaa siten antautumasta vihollistensa valtaan.
-
-"Tahdon osoittaa, etten minä ole heidän vihollisensa", vastasi Kaarle
-tavallisella tyynellä rohkeudellaan.
-
-Samaan aikaan kuin herttua ratsasti yli sillan, ratsasti kuningas
-kaupungista. Kun he lähestyivät toisiaan, laskeutui herttua ratsailta
-osoittaakseen kuninkaalle kunnioitustaan. Tämä pakoitti hänet
-nousemaan ratsaille, jonka jälkeen he ratsastivat pitkin kenttää
-keskustellen. Ja tuhannet silmät seurasivat heitä, aprikoiden, mitä
-he mahtoivat sanoa toisilleen. Hämmästys saavutti huippunsa, kun
-herttuan nähtiin menevän kuninkaan mukana kaupunkiin ja nousevan
-linnaan.
-
-Kuningas oli kutsunut herttuan päivälliselle, ja tämä oli epäröimättä
-noudattanut kutsua. Hän oli nyt mitä miellyttävin vieras ja Sigismund
-mitä kohteliain isäntä. Anna prinsessa oli hänkin voittanut
-hämmästyksensä ja näytteli oivallisesti osaansa läheisenä sukulaisena
-ja emäntänä.
-
-Pöydässä puhuttiin ainoastaan pikku seikoista, kuten siitä, mitä
-tietä kuninkaan oli paras mennä Tukholmaan. Siihen, mikä täytti
-heidän ajatuksensa, ei kosketettukaan.
-
-Päivällisen päätyttyä ratsasti herttua ulos kaupungista. Kuninkaan
-heitukat oli hänen kunniakseen asetettu kaduille kahteen riviin, ja
-muuan unkarilainen pappi piti latinaksi puheen herttuan ylistykseksi.
-Herttua heitteli kultarahoja väkijoukkoon, kannusti ratsuaan ja
-lasketti täyttä laukkaa omiensa luo, jotka ilohuudoin tervehtivät
-hänen palaamistaan niin pelätyltä vierailulta.
-
-Valittiin valtuutetut laatimaan sovinnonehtoja, jotka pääasiallisesti
-sisälsivät seuraavaa:
-
-Kuninkaan oli lähetettävä pois muukalainen sotaväkensä ja hän
-sai pitää ainoastaan henkivartionsa. Hallitus oli luovutettava
-Sigismundille ja hänen oli hallittava tekemiensä valojen mukaan;
-valtiopäivien oli kokoonnuttava neljän kuukauden kuluessa, ja
-siihen asti pysyisivät herttuan nimittämät virkamiehet paikoillaan.
-Kaikki menneet oli unhoitettava, mutta siitä poikkeuksena olivat
-neuvosherrat, jotka jätettäisiin ulkovaltojen lähettiläiden
-tuomittaviksi. Herttua oli sillä välin ryhtynyt toimenpiteihin,
-että kuningas arvonsa mukaisesti otettaisiin vastaan Tukholmassa.
-Kun näin syysmyöhällä oli purjehdus vaarallista, kysyi hän eikö
-kuningas mieluummin tahtonut matkustaa maanteitse. Kuningas oli sillä
-välin tullut sellaisiin tuumiin, ettei hän matkustaisi lainkaan
-Tukholmaan. Stångjoen tappelun jälkeen ja pakosta kirjoitettuaan
-herttuan ehtojen alle katsoi hän joutuneensa tykkönään tämän käsiin.
-Häntä peloitti melkein koko ympäristönsä, ja hän kutsui neuvotteluun
-muutamia lähimpiään ja paavin kätyreitä. Näille hän valitti herttuan
-kavaluutta ja selitti juhlallisesti, ettei hän millään tavoin
-katsonut olevansa sidottu valoihin ja allekirjoituksiin, joihin
-hänet oli pakoitettu. Hän kutsui heidät todistajikseen, että oli jo
-edeltäpäin sydämessään tehnyt tämän ehdon.
-
-Läsnäolijat, jotka kaikki olivat katolilaisia, katsoivat kuninkaan
-olevan siinä aivan oikeassa. Papit antoivat hänelle synninpäästön
-siitä väärästä valasta, jonka hän aikoi tehdä, ja toiset ylistivät
-hänen varovaisuuttaan.
-
-Hän ilmoitti sen jälkeen heille, että hän aikoi heti palata Puolaan
-eikä matkustaa Tukholmaan. Mutta pian hän palaisi suuremmalla
-sotavoimalla ja silloin perinpohjin kukistaisi vihollisensa.
-
-Tämä oli kuitenkin pidettävä salassa, ja läsnäolijat sitoutuivat
-siihen.
-
-Syyskuun 28 päivänä allekirjoitti kuningas tehdyn sopimuksen, ja
-seuraavaksi päiväksi oli herttua uudestaan kutsuttu vieraspitoihin
-linnaan.
-
-Heidän välinsä oli mitä parhain. Kaarle sanoi hyvästit
-kuninkaallisille sukulaisilleen, sillä hän aikoi seuraavana päivänä
-lähteä Örebrohon, jossa puoliso ja lapset häntä odottivat.
-
-Ensin hajoitti hän sotajoukkonsa ja matkusti syyskuun 30 päivänä
-ainoastaan tavallisen henkivartionsa seuraamana.
-
-Sigismund ja Anna olivat ihastuksissaan päästyään vihdoinkin hänestä
-erilleen. Paremmin salatakseen aikeitaan lähetti kuningas osan
-hoviväkeään, suunnilleen 200 henkilöä, maanteitse Tukholmaan.
-
-Sinne oli vihdoin saapunut myös Arvid Stålarm kestettyään monia
-vastoinkäymisiä. Hän oli aikeissa lähteä Kalmariin, kun sai
-kuninkaalta kirjeen, että sotajoukot oli lähetettävä takaisin kotiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Että olosuhteet olivat muuttuneet, saattoi huomata kirjeessä
-lausutusta varoituksesta, etteivät suomalaiset sotajoukot saaneet
-"linnaleirillä ja muilla rasituksilla sortaa rahvasta, kuten tähän
-asti oli suuressa määrin tapahtunut". Suomalaiset päälliköt ja Arvid
-Stålarm näkivät siinä uusien, rauhallisempani aikojen toiveen.
-
-Sillä välin varustautui Sigismund salakähmää matkalle. Anna prinsessa
-lähti hänen mukaansa, kun kuninkaallinen veli oikein kovalle
-jouduttuaan oli luvannut, että hän sai pitää kaksi luterilaista
-pappia ja protestanttisia jumalanpalveluksia ja muuten menetellä
-miten hyväksi katsoi.
-
-Lokakuun 3 päivänä lähti koko sotajoukko liikkeelle, ja siihen kuului
-suunnilleen 5,000 miestä. Herttuaa pelättiin yhä edelleen suuresti;
-ei tiedetty koskaan, mihin hän saattoi ryhtyä, ja niin Sigismund
-matkusti sotajoukkojensa ympäröimänä. Sotaväki ympäröi hänet liehuvin
-lipuin, niinkuin missäkin voittokulkueessa.
-
-Stegeborgiin saavuttua kutsui kuningas Jaakkima Scheelin puheilleen.
-Tämä kummasteli kutsua, mutta hämmästyi vielä enemmän, kun kuningas
-sanoi tarvitsevansa koko laivaston, niin päästäkseen itse Tukholmaan
-kuin myös viedäkseen sotaväkensä Danzigiin.
-
-Scheel vastasi, että hänen oli mahdoton luovuttaa useampia laivoja
-kuin herttua oli määrännyt ja välttämättä tarvittiin.
-
-Ei ollut muuta keinoa kuin mukautua olosuhteihin ja herttuan hyvään
-tahtoon. Sigismund lastasi väkensä niihin laivoihin, jotka sai, ja
-purjehti ulkosaaristoa kohden.
-
-Baresundiin saavuttua odottivat kaikki, että käännyttäisiin vasempaan
-ja suunnattaisiin matka Tukholmaan. Mutta kuningas kaskikin kääntyä
-oikeaan, sillä hän tahtoi Kalmariin.
-
-Sinne päästyä kirjoitti kuningas herttualle, että myrsky oli ajanut
-hänet pois oikealta reitiltä, eikä hän enää uskaltanut meritse lähteä
-purjehtimaan Tukholmaa kohden. Tietenkin täytyi tulla maitse.
-
-Kalmarista otti hän laivoihinsa runsaasti muonaa ja muita
-matkatarpeita. Kalmarin linnan päälliköksi hän määräsi Juhana
-Sparren, Eerikin veljen ja herttuan persoonallisen ystävän.
-Valtakirjassa, joka Juhana Sparrelle annettiin, käskettiin tämän
-ajallisen onnensa ja iankaikkisen autuutensa uhalla tehdä voitavansa
-säilyttääkseen linnan yli talven; kaikki sovinnonhieronta herttuan
-kanssa kiellettiin.
-
-Lokakuun 25 päivänä nostatti kuningas purjeet ja suuntasi matkan
-Danzigia kohden. Kuningas ja prinsessa matkustivat kauniilla ja hyvin
-sisustetulla "Joutsen" laivalla.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kaarle ja Sigismund I: Protestanttiko
-vai katolinen?, by Louise Stjernström
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE JA SIGISMUND I: ***
-
-***** This file should be named 55810-8.txt or 55810-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/8/1/55810/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55810-8.zip b/old/55810-8.zip
deleted file mode 100644
index 52f16ea..0000000
--- a/old/55810-8.zip
+++ /dev/null