diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 17:47:25 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 17:47:25 -0800 |
| commit | 53680c6976303bfc1a2c033012ee3b126c51e04e (patch) | |
| tree | 4126f2d56dc2cd33c1ef62da7039475358857e06 | |
| parent | 27687f5dceec79858e2c109188bab8e797ffb7c9 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55835-8.txt | 12917 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55835-8.zip | bin | 200269 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 12917 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c28d34e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55835 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55835) diff --git a/old/55835-8.txt b/old/55835-8.txt deleted file mode 100644 index 55343ff..0000000 --- a/old/55835-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12917 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kaarle ja Sigismund II: Lehti kääntyy, by -Louise Stjernström - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kaarle ja Sigismund II: Lehti kääntyy - Historiallis-romanttinen kuvaus - -Author: Louise Stjernström - -Translator: Lauri Soini - -Release Date: October 28, 2017 [EBook #55835] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE JA SIGISMUND II: *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KAARLE JA SIGISMUND II: LEHTI KÄÄNTYY - -Historiallis-romanttinen kuvaus - - -Kirj. - -CARL BLINK [Louise Stjernström] - - -Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - -SISÄLLYS: - - - 1. Koti. - 2. Karannut. - 3. Salajuoni. - 4. Vieraassa maassa. - 5. Ystävykset. - 6. Laiva tuuliajolla. - 7. Mitä Suomi kärsi. - 8. Hovielämää. - 9. Verituomio. -10. Uutta kylvöä. -11. Kotona. -12. Jesuiittain metkuja. -13. Sotaretki vieläkin. -14. Hornankuilu. -15. Herttua. -16. Viimeinen yritys. -17. Nuoret. -18. Venäjän sota. -19. Nuorten liitto. -20. Työpäivän päättyminen. - - - - -1. - -KOTI. - - -Herttua oli lähettänyt perheensä Örebron linnaan, sillä hän katsoi -heidän olevan siellä parhaimmassa turvassa. Sitä hän ei kysellyt, -olivatko he tyytyväiset muuttoon. - -Kristina rouvalla oli luonnostaan hyvä, käytännöllinen ymmärrys, -mutta itserakkaus oli sen aikaisin sokaissut. Avioliittonsa alussa -hän kärsi julmasti puolisonsa rajusta kohtelusta; tämä repi -säälimättä pois sen oivallisuuden sädekehän, jossa hän halusi -näyttäytyä, ja hänen ymmärryksensä taisteli usein kovaa taistelua -hänen loukattua turhamaisuuttaan vastaan. - -Mutta samalla Kristina rouvan silmät aukenivat näkemään miehensä -ansioitakin. Täytyi kuin täytyikin ihailla hänen viisauttaan ja -taitavuuttaan kaikessa, minkä kanssa joutui tekemisiin, ja täytyi -hänen aivan kuin itsestään nöyrtyä ankaran herransa ja puolisonsa -edessä. - -Enimmän vaivasivat Kristinaa hänen kertomuksensa "Mariastaan"; aina -muisteli hän ensimäisen puolisonsa lempeää, rakastavaista olentoa ja -kuinka tämä astui sovittaen väliin, milloin hän kenties olisi muuten -unhottanut itsensä. - -Mutta silloin oli Kristinalla valtti kädessään. Hän virkahti -terävästi: "Hänellä kai oli sangen hyvä pääkin?" - -"Minä opin tuntemaan ainoastaan hänen sydämensä", vastasi herttua. -"Ja se oli puhtainta kultaa." - -Kristina vainusi tästä, ettei _hänen_ sydäntään luettu kaikkein -kultaisimpiin; mutta eipäs voinut kieltää, että hänellä oli hyvä pää. - -Sen jälkeen kuunteli hän tarkkaavaisesti herransa puhetta ja koetti -eläytyä asioihin, jotka tätä miellyttivät; mutta kun hän ei koskaan -nähnyt muilla kuin herttuan ja lähimmän ympäristönsä silmillä, olivat -hänen arvostelunsa yksipuolisia ja lemmettömiä. - -Mitä hän sai kärsiä puolisoltaan, sen saivat muut maksaa. Sigismund -oli kerran kosiskellut häntä, olivatpa he vaihtaneet muotokuviakin; -mutta sitten oli miekkonen jättänyt koko asian sikseen ja sitä ei -Kristina voinut antaa hänelle kuunaan anteeksi. Se vei, jollei aivan -ihmisvihaan, niin ainakin piintyneeseen vihankaunaan, ja kenties -tietämättään yllytti hän Kaarlen oikeutettua tyytymättömyyttä -valapattoa kuningasta kohtaan. - -Vähitellen onnistui hän pyrinnössään saavuttaa puolisonsa luottamus. -Kaarle keskusteli mielellään aikeistaan niiden kanssa, joihin luuli -voivansa luottaa, ja perehdytti mielellään puolisoaan ajan oloihin. -Kuolema saattoi tehdä äkkilopun hänen toiminnastaan, ja kenenkäs muun -kuin äidin silloin oli valvottava poikaa, tätä lasta, josta hän piti -kiinni niinkuin hukkuva heikoimmastakin tuesta. - -Kristina oli ollut puolisonsa kanssa Suomessa, viisi kuusi viikkoa -Turun linnassa, mutta he olivat tavanneet toisiaan ainoastaan -aterioilla. Herttuan aika oli ollut hyvin ahtaalla, mutta oli hän -pannut merkille, ettei Kristina lähestynyt suomalaisten herrojen -rouvia, jotka linnassa olivat tavallaan vankeina. Itse asiassa oli -hän siihen tyytyväinen, mutta aprikoi mielessään, kuinka hänen -Mariansa olisi menetellyt sellaisissa olosuhteissa. - -Ruotsiin palattua synkistyi valtiollinen taivaanranta. -Valmistauduttiin Sigismundin pikaiseen saapumiseen, ja monet merkit -maassa osoittivat, että kuninkaan kannattajajoukko lisääntyi. - -Kristinalla oli kyllin ymmärrystä salata pelkoaan, yksinpä -puolisoltaankin. Mutta Kaarle näki sen hänen katseistaan ja antoi -puolisolleen tunnustuksen siitä, että tämä tiesi hillitä itseään. - -Nämä havainnot teki herttua silloin tällöin pikimmältään -pistäytyessään Nyköpingissä. Hän oli tähän aikaan matkoilla -alituiseen, milloin Taalainmaassa, milloin muissa maakunnissa, -enimmäkseen Tukholmassa, mistä melkein kaikki käskyt annettiin ja -viestit lähetettiin. - -Kun yhteentörmäyksen aika oli käsissä, saapui käsky, että -herttuattaren oli lasten ja koko hovin kera muutettava Örebrohon. -Saapui myös herttuan luottamusmiehiä muutosta huolehtimaan, mutta -kaikki kävi niin äkkipäätään, että herttuatar ymmärsi vaaran olevan -ovella, vaikka hän oli vaiti pelostaan ja totteli vastaväitteittä. -Kristina rouvalla ei ollut ketään ystäviä ja hän tunsi ensi kerran -itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi. - -Herttua kirjoitti ja käski ankarasti, ettei hänen tytärtään saanut -tehdä levottomaksi millään huhuilla, mieluimmin oli hänet pidettävä -erillään kaikista valtiollisista tapauksista. - -Herttuan kirjeet sisälsivät ohjeita kaikkinaisten tapausten varalta, -ja hän odotti, että herttuatar rikusta rikkuun noudattaisi hänen -tahtoaan. Mutta aina kirjeet päättyivät rakkailla terveisillä hänen -tyttärelleen Katarinalle ja pikku pojalleen; mutta ei riviäkään, ei -sanaakaan ollut tarkoitettu erityisesti hänen puolisolleen. - -Herttuatar rukka, hän milloin vihoitteli, milloin itki; jääkuori oli -sulanut hänen sydämensä ympäriltä, hän rakasti puolisoaan ja kärsi -hänen kylmäkiskoisuudestaan. - -Mutta koskaan, koskaan ei hän sitä näyttäisi. Kristina rouvalla -oli ylpeä mieli, ja hän oli näyttävä, että saattoi elää ilman -rakkauttakin. - - * * * * * - -Ylväs rouva oli Nyköpingistä päästänyt ylhäisimmät hovineitsyensä -kunkin kotiinsa ja tuonut ainoastaan kaksi vaatimattominta mukanaan -Örebrohon. - -Toinen oli Maria Näf, Taalaissa tapetun skotlantilaisen vapaaherran -tytär, toinen, Kaarina, taasen oli oppineen professorin Nicolaus -Bothniensiksen tytär. - -Nämä molemmat neitoset istuivat linnan neitsytkamarissa ahkerin käsin -pistellen muuatta herttuattaren ylistetyistä koruompeluksista. Se oli -oviverho, paksua flanderilaista silkkiä, jonka armollinen rouva oli -tuonut mukanaan kotoaan ja johon oli ommeltava leopardeja ja hirviä -kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asennoissa. - -Kaarina neitsyt, joka purki hienoa kultalankaa kerältä, huudahti -pelästyneenä: - -"Voi minua, kultalanka on lopussa, ja herttuatar sanoi, että sen -pitäisi riittää koko työhön!" - -"Hän tietenkin saa antaa lisää", vastasi Maria ja kohotti tuokioksi -katseensa monisarvisesta hirvestä, jota hän parhaallaan piirsi -kankaalle. - -"Kyllä kuulee, ettet tunne häntä", vastasi toinen huoaten. - -"Vaikka olenkin ollut täällä kauemmin kuin sinä?" - -"Niin, muutamia kuukausia! Mutta hän on aina ollut ystävällisempi -sinua kohtaan... Kenties hän luulee sinun viihtyvän täällä." - -"Minähän viihdynkin", vastasi Maria ja kallisti päätänsä, tarkastaen -voisiko vielä laittaa pienen sarvenhaaran. - -"Mutta minä en!" huudahti Kaarina kiihkeästi. "Oi, olisinpa -kultaisessa kodissani, sisarusteni ja ystävieni seurassa!" - -Maria katsoi veitikkamaisesti häneen. "Ketä ystävistäsi kaipaat -enimmän?" - -"En tiedä", vastasi Kaarina punastuen. - -"Jos luottaisit minuun, viihtyisit varmaan paremmin", tuumi Maria. - -"Kuinka niin?" - -"Me voisimme puhua hänestä." - -"Sitä juuri minä en tahdo." - -"Olkoon sitten, minä en ole utelias." - -"Et ymmärtäisi minua!" - -"Niin, mahdollisesti en." - -Syntyi tuokion hiljaisuus. Maria piirusti ja Kaarina pisteli -neulalla. Sitten hän huokasi syvään: "Sano minulle, Maria, oletko -koskaan rakastanut?" - -"En koskaan!" - -"Mutta miksi et?" kysyi Kaarina kummissaan. - -"Vietin yksinäistä elämää äitini kanssa. Sitten hän kuoli, luojan -kiitos, sillä aivan kohta sen jälkeen..." Hän katkaisi sanansa -kauttaaltaan väristen. - -"Jospa ymmärtäisin, kuinka voit ottaa tuon kamalan tapauksen niin -tyynesti." - -"Mitäpä voin?" - -"Minä olisin varmaan tullut hulluksi." - -"Jumala on minut siitä varjellut, Rukoilen joka päivä, että -elämälläni ja toimillani voisin huojentaa osan isäni taakasta." - -"Mutta en ymmärrä, kuinka voit aina olla niin iloinen." - -"En voi sille mitään, millainen olen." - -Taasen syntyi lyhyt hiljaisuus. "Sinä olet hyvä tyttö, Maria", -puuskahti Kaarina. "Ja tahdon avata sinulle sydämeni, vaikket -ymmärtänekään minua... Osaatko kehrätä ja kutoa?" - -"Kyllä toki, kotona laitoin aina kankaita." - -"No, kuka sinua auttoi rohdinten vitomisessa?" - -"Aina piiat!" - -"Minua auttoi _hän!_ Kuka sinulle antoi loimenpäitä, kun pujottelit -kangasta niisiin?" - -"Äiti melkein aina." - -"Minulle antoi _hän_, ja ne olivat suloisimpia hetkiämme... hitaasti -se kävikin." - -"Sen voin uskoa." - -"Kuka sinulle teki puolia?" - -"Karjapiiat." - -"Hän minulle teki, ja millaisia puolia! Ja kun minua janotti, meni -hän kaivolle ja hilasi sieltä koko kapan vettä ja sitten toi hän -kapalla vettä, ja me joimme väliin kukin erikseen, mutta useimmiten -samalla kertaa. Oi, kuinka se oli suloista." - -"Kuinka hän pääsi niin likeisiin väleihin?" - -"Apulainen kuuluu aina perheeseen. Mutta sitten joutui hän riitaan -veljeni Olavin kanssa, ja hän on aivan hirveä!" - -"Etkö voinut sovittaa heitä?" - -"Minäkö... etkö ole kuullut Olavista puhuttavan?" - -"En tietääkseni." - -"Hän on laajalta tunnettu siitä, että voi ajaa ulos perkeleitä", -kuiskasi Kaarina. - -"Ei suinkaan niitä liene ollut pappilassa", huomautti Maria. - -"Odotahan, niin kuulet. Jaakkoni... tarkoitan apulaista, auttoi -minua, kun leikkasin kankaan puilta, hän kääri sen lukkarilta, ja -sitten hän kysyi, eikö hän saisi mitään palkakseen, vaikka oli tehnyt -joka puolan... minä sanoin ei, tietysti, vaikka minusta se kyllä oli -kohtuutonta, ja sitten kun hän pani oikein koville; täytyi minun -antaa myöten, mutta samassa tulivat isä ja Olavi... Ja siitäkös meno -syntyi! Jaakko ei saanut enää astua jalallaankaan kutomahuoneeseen, -sanoi isä, ja veljeni kehtasi sanoa, että nyt hän oli täydelleen -todistanut voivansa ajaa ulos paholaisia. Kohta sen jälkeen -lähetettiin minut tänne." - -"Etkö ole kuullut hänestä sitten?" - -"Hyvin harvoin", vastasi Kaarina ja kohotti käsiliinansa kasvoilleen. -"Hirveää, kuinka kuuma täällä on." - -Ulkoa kuului ääniä, ovi avattiin, ja sisään tulivat neiti Kätchen, -tuskin viisivuotias Kustaa prinssi ja yhdeksänvuotias Juhani, Juhana -III:nnen ja Gunilla Bjelken poika. Molemmat toiset pitivät kiinni -Kätchenin käsistä ja puhuivat yhteen suuhun. - -Kätchen neiti oli neljäntoista vuotias. Hän ei ollut mikään kaunotar, -mutta pienet pyöreät kasvot olivat vaaleanruskeani kiharain -kehystämät. Hymyilevä suu, punaiset posket ja uskolliset, lempeät -silmät miellyttivät jokaista. Tervehdittyään ystävällisesti nuoria -neitsyitä kiinnitti hän jälleen koko tarkkaavaisuutensa pikku -lörpöttelijöihin, jotka edelleen pitivät hänen käsistään. - -Nuorin, Kustaa, oli ilmeisesti terve ja reipas poika. Hän ei -suurestikaan muistuttanut herttuaa; suuret siniset silmät loistivat -hyvyyttä ja elämänhalua, ja valkoiset kiharat, jotka kiemurtelivat -hänen kaulallaan, tekivät hänet oikeaksi pohjolan pojan eduskuvaksi. - -Juhani prinssillä oli hyvä ja ystävällinen, mutta samalla veltto -ulkonäkö. Yleensä oli jotakin levotonta hänen olennossaan, -- mutta -tällä kertaa hän piteli lujasti prinsessan kädestä ja katsoi häneen -aivankuin olisi nähnyt hänessä ainoan, jolta saattoi toivoa oikeutta. - -"Kätchen, eikös minun pitänyt antaa talonpojalle rahat hevosesta?" -huusi pienin ja pudisti häntä käsivarresta. - -"Kyllä, rakkahin, teit aivan oikein!" - -"Kätchen, eikö pidä olla tarkka rahoistaan eikä heitellä niitä pois?" -huusi vanhempi, melkein itkien ajatellessaan, ettei hänen nytkään -ollut myönnetty olleen oikeassa. - -"Tietysti, Juhani kulta", sanoi Kätchen hyväillen. "Mutta eihän -Kustaa olekaan heitellyt." - -"Mutta eikös talonpoika tahtonut lahjoittaa hevosta Kustaalle?" - -"Niin, kyllä, mutta..." - -"Etkö nähnyt miten paikkainen hänen takkinsa oli. Eikö minun pitänyt -antaa hänelle uusi takki, kun hän antoi minulle hevosen?" huusi -pienokainen ja tarttui Juhanin molempiin käsivarsiin. - -"Kustaa on aina oikeassa", sanoi tämä tuskallisella ilmeellä. - -"Tavallaan olette oikeassa molemmat", vastasi prinsessa välittäen. - -"Oliko talonpoika sitten väärässä?" kysyi Kustaa kovasti kiintyneenä -asiaan. - -"Ei", vastasi prinsessa nauraen. "Minusta hän oli enimmän oikeassa." - -Kustaa nauroi ja taputti käsiään, ja pian yhtyi Juhani siihen kaikin -voimin. - -"Me olemme olleet yhtä oikeassa kaikki kolme", huusivat pojat ja -karkeloivat yhdessä ympäri. - -"Tahdotteko nyt kuulla, mitä minä tarkoitin?" sanoi Kätchen nauraen -mukana. - -"Kyllä me tahdomme!" - -"Talonpoika teki oikein puolestaan, sillä kuten hän sanoi: kauniimpaa -varsaa ei ole olemassa. Hän varmaankin ajatteli: herttua on ollut -hyvä meitä kohtaan, nyt tahdon palkita hänelle miten parhaiten voin, -ja niin otti hän varsan, mukaansa halkoalukseensa ja toi tänne." - -"Mutta eihän herttua, vaan Kustaa..." - -"Niin, minähän sen sain." - -"Luuletteko, että herttua voisi ratsastaa sellaisella hevosella?" - -Molemmat pojat pyrskähtivät raikkaaseen nauruun. - -"Ei, mitenkäs hän voisi!" - -"Juuri siksi sai Kustaa sen", jatkoi prinsessa. "Mutta kun hän näki, -että talonpojalla oli kulunut ja paikattu takki, silloin teki hän -oikein, kun antoi hänelle rahaa uuden ostamiseen. Eikös niin, Juhani?" - -"Mutta sanoithan, että minäkin olin oikeassa." - -"Niin olit, sillä koskaan ei pidä rahoja heitellä suotta menemään." - -"Ei pidäkään", toisti poika tyytyväisenä. - -"Kas, täältähän vihdoin löydän pikku neitini", virkkoi -neljännellekymmenelleen ehtinyt rouva, joka juuri astui huoneeseen. - -Hän oli rouva Heidin von Diffanosa, nuoren prinsessan hovimestaritar. -Syntyjään hän oli hollannitar; hänen miehensä oli ollut Ruotsin -palveluksessa ja kaatunut Suomessa. Herttua, joka tunsi Heidin rouvan -ja piti hänestä, uskoi hänelle prinsessan kasvatuksen. - -Iltapäivät olivat aina omistetut opinnoille, mutta tänään oli neiti -ensi kerran lyönyt laimin oppituntinsa. - -Kätchen meni heti opettajatartaan vastaan. "Olemme olleet ulkona -kävelemässä", sanoi hän, "en tahtonut vaivata teitä pyytämällä -tulemaan mukaan." - -"Miksei, suloisin neitiseni?" - -"Luulin teidän kirjoittavan kirjeitä, kun ei ollut aikaa antaa -tuntiakaan." - -"Minullako?... Kuka sitä on sanonut?" - -"Juhani, etkö sanonut, että Heidin rouva oli lähettänyt palvelijan..." - -"Kenen kumman palvelijan?" - -"En ole nähnyt häntä ennen." - -"Taivaan vallat, mitä tämä merkitsee? Sanoiko se hävytön ihminen -vielä muutakin?" - -Nyt poika pelästyi, hän luuli tehneensä jotakin pahaa ja kääntyi pois. - -Heidin rouva näytti hyvin levottomalta, mutta pikku neiti vihjasi -häntä tyyntymään ja riensi Juhanin luo, jonka hän veti mukaansa -ikkunankomeroon. "Pidäthän minusta?" kysyi hän. - -"Kyllä, enemmän kuin kestään." - -"Tahdothan myös tehdä mitä pyydän sinulta?" - -"Jos otat minut syliisi ja suutelet minua." - -Kätchen teki sen. "Sano minulle mitä mies vielä sanoi." - -"Meidän kaikkien kolmen oli lähdettävä alas satamaan." - -"Miksi niin?" - -"Koska oli kaunis ilma, sanoi hän." - -"Lupaa minulle yksi asia, Juhani!" - -"No, mikä sitten?" - -"Ilmoita heti minulle, jos kuulet vasta moisia kutsuja." - -"Sen lupaan", sanoi hän. - -Mutta Heidin rouva, joka oli pahoin pelästynyt, epäröi oliko -hänen ilmoitettava herttuattarelle. Lopulta päätti hän kirjoittaa -herttualle; saisi itse määrätä mitä oli tehtävä. - -Kun tämä oli ratkaistu, suostui kunnon rouva vihdoin lähtemään -talliin merkillistä varsaa katsomaan. - -Neiti jäi kutomatupaan. Sydän veti häntä Mariaan, ja hänestä tuntui -välttämättömältä puhua muutamia sanoja tyttö paroille, jotka istuivat -melkein kuin kytkettyinä koruompelukseensa. - -"Kuinka kaunis siitä tulee!" sanoi hän lempeällä äänensävyllään ja -katseli taitehikasta ompelusta. - -"Täällä on tapahtunut suuri onnettomuus", vastasi Maria luoden -Kaarinaan osaaottavan katseen. - -"Mikä sitten? Voinko minä sitä auttaa?" - -Kaarina kohotti itkettyneet silmänsä. "Tulin pistäneeksi neulalla -sormeeni", sanoi hän, "ja katsokaas millainen veripilkku tuli tuohon! -Herttuatar varmaan sanoo, että koko oviverho on mennyt pilalle." - -"Eikö sitä voi mitenkään korjata?" kysyi Kätchen, joka tunsi -äitipuolensa siksi hyvin, että tiesi hänen joutuvan suunniltaan. - -"Kyllä", vastasi Maria, "voin piirustaa, siihen lipun, ja se -näyttäisi hyvin somalta; mutta -- sitä en uskalla." - -"Miksi et?" - -"Se vaatisi lisää kultalankaa." - -"No, mitäs se tekee?" - -"On jo lopussa mitä olemme saaneet, eikä herttuatar tahdo antaa -enempää." - -"Eikö hänelläkään sitten enää ole?" - -"On kyllä, kokonainen laatikko." - -"Silloin otan minä hankkiakseni teille", puuskahti tyttö hilpeästi. -"Antakaa minulle vain malli, että saan samaa lajia." - -Nurealta puolelta leikattiin muutamia langanpäitä, neitsyet -suutelivat prinsessan käsiä ja kiittivät häntä hyvyydestään. - -Kätchen riensi herttuattaren luo. Hän istui makuukamarissa, sylissään -kaksivuotias tyttärensä, Maria Elisabet. Tyttönen kirkui ja tahtoi -päästä odottavalle palvelijattarelle, joka ei suinkaan ollut -pahoillaan siitä, että tyttö piti hänestä enemmän kuin ylpeästä -äidistään. - -Prinsessa näki heti, että herttuatar oli huonoimmalla tuulellaan, -mutta hän lähestyi sittenkin ja suuteli hänen kättään. - -"Maria Elisabet alkaa aikaisin niskoitella, mutta minä kyllä opetan -hänet tottelemaan", sanoi suuttunut äiti pitäen lasta sylissään. - -Pikku neitimme istuutui jakkaralle herttuattaren jalkoihin ja alkoi -loruta ja leikkiä pienokaisen kanssa, joka pian tyyntyi ja kohta -päästeli oikein ilohuutojakin. - -Kristinan mieli seestyi. Hän käski palvelijattaren mennä; hänet -kutsutaan milloin tarvitaan. - -Lapsi laskettiin lattialle; siellä oli nyt kaksi lasta, joilla -molemmilla näytti olevan yhtä hauskaa. Mutta leikkiessään ajatteli -pikku neiti enimmän neitsyt parkoja, jotka levottomasti ikävöiden -odottivat hänen palaamistaan. Mutta sille ajatukselle täytyi hänen -antaa kyytiä, nyt oli aika leikkiä ja nauraa. - -Onneksi pienokainen nukkui, ja silloin sai palvelijatar tulla -takaisin ja kantaa hänet pois. - -"Sinulla varmaankin oli hauskaa", sanoi herttuatar myhäillen ja -sivellen kiharoita Kätchenin otsalta. - -"Olen nauranut niin paljon", vastasi tämä vältellen. - -"Saat kernaasti tulla tänne joka päivä ja leikkiä pikku Maria -Elisabetin kanssa, niin hän pääsee tuosta ihmisestä." - -"Niin, minä tulen... joka päivä." - -Hän oli valmis myymään itsensä, että paremmin uskaltaisi esittää -pikku pyyntönsä. Ja hän katsoi herttuattareen rukoilevin silmin, -ikäänkuin olisi toivonut hieman rohkaisua. - -"Tiedätkös, Kätchen, olen kauan ajatellut antaa sinulle jonkun -lahjan." - -"Oi!" huudahti tämä ja painoi huulensa herttuattaren käteen. - -"Haluatko kenties jotakin?" - -"Oi, kyllä!" - -"Sanoisit sitten!" - -Miten arasteluttikin, täytyi nyt tuoda totuus ilmoille. - -"Pyytäisin nöyrimmästi pienen vyyhden kultalankaa", tuli väräjävällä -äänellä. - -"Kultalankaa?" huudahti herttuatar. "Ja kokonainen vyyhti lisäksi? -Vaatimuksesi eivät ole vähäiset." Hän nakkasi niskojaan ja kääntyi -tyytymätönnä pois. - -Mutta nuori tyttö seisoi paikoillaan. Jollei hän voinut täyttää -neitsyille antamaansa lupausta, oli näiden itsensä pakko kääntyä -armollisen rouvan puoleen. Kenties keksittäisiin hänen pikku -juonensakin, ja silloin viimeinen villitys olisi pahempi kuin -ensimäinen. - -Kristina rouva kääntyi ja katsoi häneen. Mutta samassa Kätchen makasi -hänen jaloissaan, painoi päänsä hänen syliinsä ja kostutti hänen -kätensä kyynelillään. - -"Mihin sitten tarvitset kultalankaa?" kysyi herttuatar melkein -vastoin tahtoaan. - -"Sitä en voi sanoa." - -"Kenties aiot jotakin minulle?" - -"Niin", tuli hyvin hiljaa. - -"Mutta ethän osaa ommella kultaompelusta." - -"En minä, mutta..." - -"Kukas sitten?" - -"Älkää kysykö?" - -"Et suinkaan tarvinne koko vyyhteä?" - -"Kyllä, muuten ei riitä." - -"En ole koskaan nähnyt moista itsepäisyyttä", murisi herttuatar. - -Mutta hyväilyt ja halailut saivat hänet vihdoin suostumaan. Hän meni -toiseen huoneeseen, otti suuresta arkusta joukon vyyhtiä, joita -punnitsi käsissään toista toisensa jälkeen. Tietysti se oli kaikkein -pienin, minkä hän antoi Katarinalle. - -Vielä kerran kiitettyään oli tyttö menemäisillään, kun herttuatar -virkkoi: "Saat tulla uudestaan milloin tahdot ja leikkiä pikku Maria -Elisabetin kanssa." - -"Nöyrin kiitos, tulen huomenna..." - -"Kuules, voit ottaa Juhanin mukaan." - -"Kyllä otan!" - -Kätchen juoksi tiehensä. - -Ilohuudoin häntä tervehdittiin, kun hän tuli levottomasti odottavain -neitsyt parkojen luo heiluttaen vyyhteä kädessään. - -"Se on aivan ihmetyö!" huudahti Maria vilkkaimmalla ilolla. - -"Minä jo ajattelin kerätä kapineeni ja lähteä täältä", lisäsi Kaarina -neitsyt. - -"Riittääkö se nyt?" kysyi prinsessa. - -"Kyllä, jääpä ylikin." - -"Antakaa sitten loppu minulle, tarvitsen sen toiseen käsityöhön." - -Mutta kun Kätchen oli lähtenyt heidän luotaan, tuumivat he keskenään, -että sellaisen neidin puolesta voisi mennä vaikka kuolemaan. - -Heidin rouva ei ollut vielä saanut valmiiksi kirjettään herttualle, -kun pihalle lasketti pikalähetti, joka toi kirjeen herttuattarelle. -Ja hetkisen kuluttua tiesi koko linna, että herttua oli odotettavissa -muutaman tunnin kuluttua ja että oli tehty rauha Linköpingissä. - -Nytkös syntyi hälinä! - -Enimmän tehtävää sai kyökkimestari, sillä hänen oli laitettava -juhla-ateria miten parhaiten voi. - -Nuoret tähystelivät ikkunasta nähdäkseen milloin hän tuli. Kaikkien -sydämet sykkivät jännitetystä odotuksesta. - -"Nyt, nyt!" Vihdoinkin hänet nähtiin. Kristina ja lapset riensivät -pihalle vastaan, hän tahtoi niin. - -Kiireimmiten taputti hän kaulalle vaahtoavaa ratsuaan ja riensi -omaistensa luo. - -Hänen puolisonsa sai tosin ensi tervehdyksen, mutta näki aivan hyvin, -että Kätchen ja Kustaa saivat hellimmät hyväilyt. Hän painoi pojan -vasten rintaansa, ikäänkuin ei tahtoisi koskaan häntä päästää. Ja kun -hän vihdoin teki sen, hymyili hän jälleen pikku Katille, kun tämä vei -hänelle pikku Juhanin, jonka hän oli tykkönään unohtanut. - -Poika oli katsellut ja ihmetellyt, eikö hänen vuoroaan tulekaan, eikö -häntä hyväilläkään. Kätchen oli lukenut hänen ajatuksensa yhdellä -ainoalla katseella, ja sitten noudatti hän kuten aina herkän mielensä -johtumaa. - -Herttua tarjosi puolisolleen käsivartensa, mutta tervehdittyään muita -läsnäolijoita tarttui hän poikansa käteen. Kätchen ja Juhani tulivat -jälestä. Ylhäällä linnanhuoneissa tervehti herttuatar upseereja, -jotka olivat tulleet herttuan mukana. - -Itse näytti hän olevan hyvällä tuulella, mutta kuinka hän laskikin -leikkiä, oli ukkospilvi siltä hänen otsallaan. - -Aterian aikana puhuttiin enimmäkseen kuninkaan tukholmanmatkasta ja -mahtoiko hän kulkea herttuan ehdottamaa tietä. Mutta kun olvikannut -olivat muutamaan kertaan tehneet kierroksensa, alkoivat kielet -liikkua vapaammin, ja silloin alettiin aprikoida, eiköhän pian ollut -odotettavissa parvi munkkeja Sigismundin luo. - -"En neuvo hänen armoaan päästämään sitä parvea valloilleen -ruotsalaisella maaperällä", sanoi herttua. "Silloin voisi käydä -kehnosti niin hänelle itselleen kuten heillekin." - -Aterian jälkeen, kun kullakin oli oma vapautensa, tahtoi herttua -ottaa kaikesta selkoa talossa, ja tapansa mukaan kääntyi hän myös -Heidin rouvan puoleen. Tämä mainitsi hänelle pikku tapauksesta, -"jolla kenties ei ole mitään merkitystä", kuten hän sanoi. - -"Voi sillä ollakin", vastasi herttua synkin katsein. "Tahdon ryhtyä -varokeinoihin." - -Otettuaan selon asioista meni hän herttuattaren luo. Ja juuri siksi, -ettei tämä mitään kysellyt, avasi hän koko sydämensä pikemmin kuin -olisi sen muuten tehnyt. - -"Asema ei ole hitustakaan parempi kuin ennen", sanoi hän. "Voimme -pelätä mitä tahansa, emme toivoa mitään." - -"Eikö teidän armonne voisi ajaa häntä maasta pois?" kysyi Kristina. - -"Mahdollisesti voisin, mutta minä en tahdo! Sigismund on lain ja -oikeuden mukaan Ruotsin kuningas, ja minun velvollisuuteni on tukea -häntä valtaistuimella eikä syöstä häntä siltä pois." - -Kristina katsoi hämmästyneenä häneen. "Kuinkas sitten käy..." - -"Meille, tarkoitat kai. Miten Herra tahtoo! Minua sanotaan -kalvinistiksi, sentähden että uskon kohtaloon eli sallimukseen, -kumminka sen nyt sanoo. Ja totta on, että minulla on omat unelmani, -omat toiveeni! Sanotaan, että tavoittelen kruunua pojalleni, ja -tosiaankin teen niin. Sielussani on aavistus, että hän päättäisi -isäni työn. Minä raivaan vain tietä hänelle, olen valmis hakkaamaan -pisimmätkin puut, jotka salpaavat hänen tiensä, vieläpä imevät maasta -kaiken mehun, niin että tuhannet surkastuneet vesat turhaan etsivät -ravintoaan. Kutsumukseni tiedän, se on määrätty autuaan isävainajani -testamentissa, mutta tulevaisuus... se näyttää pimeältä, sen verhon -läpi ei näe kukaan!" - -Hän käveli lattialla edestakaisin, vaipuneena ajatuksiin ja häilyviin -unelmiin. - -"Sigismund on katolinen", uskalsi Kristina sanoa. - -"Niin, hän on katolinen ja mahdoton Ruotsin kuninkaaksi. Mutta -hänellä on poika!" - -"Ei suinkaan pojasta tulle luopiota." - -"Kenties ei." - -Mutta ukkospilvi näytti yhtä uhkaavalta kuin ennenkin, ja hän käveli -yhä edestakaisin. - -"Mitä Juhana kuninkaan poikaan tulee..." - -Herttua säpsähti, ikäänkuin olisi kuullut lausuttavan oman -ajatuksensa. "Kuinka on hänen laitansa?" kysyi hän. - -"Minä otan pikku Juhanin huostaani!" - -"Sinä?" - -"Niin, huomisesta lähtien." - -"Mitä huomenna sitten tapahtuu?" - -"Hän tulee tänne leikkimään Maria Elisabetin kanssa." - -"En käsitä sittenkään." - -"Heidän on oltava paljon yksissä, ja kun tyttäreni täyttää -kuusitoista, naitamme heidät." - -Kaarlelle näytti se ajatus olevan yllätys. "Jos Juhani tahtoo hänet", -sanoi hän. - -"Minun tyttäreni?" - -"Luulen, että hän ottaa mieluummin Katin." - -"Joka on viittä vuotta vanhempi häntä?" - -"Herra varjelkoon!" virkkoi herttua. Sitten seurasi pitkä -äänettömyys. "Sigismundin jälkeen kuuluu kruunu lähimmin Juhanille, -ja sitä ei voida kieltää häneltä, jos hän ojentaa kätensä sitä -ottamaan." - -"Minä pidän kiinni tuumastani", ajatteli Kristina. "Saadaan nähdä, -eikö se lopulta olekin varminta." - - - - -2. - -KARANNUT. - - -Muuatta päivää myöhemmin saapui Örebron linnaan mahtava ja -kunnioitettu Tönne Yrjänänpoika, Hönsegårdin herra. - -Herttua otti, kuten tavallisesti, hänet ystävällisesti vastaan. Hän -oli vanha, koeteltu ystävä, ja sellaiset tiesivät aina olevansa -tervetulleet hänen armonsa luo. Tönne herra oli tullut kutsumaan -herttuaa vieraakseen, ottaen mukaansa ne, joiden kanssa mieluimmin -haluaisi seurustella. - -Se ehdotus oli Kaarle herttuan mieleen, ja hän vastasi, että vaikka -hänellä olikin paljon kirjoitustöitä, tahtoi hän sittenkin tulla. - -Hän tuli. Ja Tönne piti oikein upeat vieraspidot, ja herttua -seurueineen käytti kursailematta hyväkseen. Laskettiin leikkiä ja -puheltiin minkä mistäkin; uteliaina aprikoitiin, olikohan kuningas -vielä saapunut Tukholmaan ja kuinka hänet oli otettu vastaan. - -Silloin kuultiin hevosen tulevan hurjaa laukkaa pihaan. Ratsastaja -heittäysi maahan. - -"Hän tuo viestejä minulle", sanoi herttua, "luultavasti kuninkaalta." - -Tuokion kuluttua hän sai kirjeen. "Maaherralta", sanoi Tönne, joka -sen ojensi hänelle. - -Herttua avasi sen nopeasti, ja kaikki huomasivat, kuinka puna lehahti -hänen poskilleen lukiessa. - -Yleisen, melkein hengittämättömän hiljaisuuden vallitessa taittoi -hän kirjeen kokoon. Kun hän sen jälkeen kohotti katseensa, näki hän -kaikkien silmät kiinnitettyinä itseensä. - -"Kuningas on karannut!" sanoi hän ykskantaan. - -"Karannut?" kävi suusta suuhun. - -"Kas tässä!" sanoi herttua antaen kirjeen Akseli Rytingille, joka -oli hänen lähin pöytätoverinsa. "Juhana Oxenstjerna kirjoittaa, että -hänen majesteettinsa on matkalla Danzigiin." - -Hämmästys oli yleinen. Muutamat sanoivat: "Hän ei uskaltanut tulla -Tukholmaan." Toiset: "Hän pelkäsi kenties henkeään ja vapauttaan." - -"Meidän täytyy tunnustaa", sanoi herttua, "että kuninkaan -ajattelematon menettely suututtaa meitä mitä suurimmassa määrin. -Jumalan kiitos, emme ainakaan me ole aiheuttaneet hänen perikatoaan; -meillä on siinä suhteessa puhdas omatunto." - -Ukkosen iskukaan ei suinkaan olisi pahemmin hämmästyttänyt. Kukaan -ei ihmetellyt, vaikka herttua heti nousi, kiitti isäntää ja sanoi -jäähyväiset. - -Häntä saatettiin kunnioittavasti, mutta hän pyysi ainoastaan herra -Akseli Rytingiä tulemaan mukaansa ja kehoitti toisia viipymään niin -kauan kuin joutivat ja halusivat. Ja niin hän lähti, luvaten vastedes -antaa tietoja itsestään. - -Kaikilla taloon jääneillä oli paljon puheltavaa keskenään. Ynseys -Sigismundia kohtaan puhkesi moniin koviin sanoihin ja syytöksiin. -Aprikoitiin myös mitä maailma oli sanova kuninkaasta, joka karkasi -perintövaltakunnastaan, ja ihmeteltiin, mikä kohtalo odotti -kuninkaan ystäviä ja puoluelaisia, joita herttua varmaankin pitäisi -maankavaltajina. - -Kaarle palasi Örebrohon, jossa hän antoi määräyksensä lähimmiksi -ajoiksi. Hänen tarkoituksensa oli ollut, että hän antaisi perheensä -muuttaa takaisin Nyköpingiin, nyt hänestä oli paras jättää heidät -sinne missä olivat. - -Heidin rouva sai ankaran käskyn pitää tarkoin silmällä lapsia. Heitä -ei saanut päästää koskaan yksin ulkosalle; muutamia palvelijoita -täytyi aina olla mukana. - -"Luulen kyllä, että tuumani Juhaniin nähden menestyy", sanoi Kristina -hänelle ennenkuin he erosivat. - -"Mistä sen päätät?" kysyi herttua epäilevästi. - -"He eivät voi sietää toisiaan, ja se on tavallisesti hyvän merkki." - -"Jollei sitä jatku läpi elämän", virkkoi herttua. - -Ja hän matkusti Tukholmaan. - - * * * * * - -Siellä oli hälinä yleinen. - -Alussa ei uskottu mahdolliseksi, että kuningas oli niin äkkiä -matkustanut. Onneksi oli Stålarm vielä jälellä puolalaisen laivaston -keralla. Lascy laittautui laivaan ja vaati, että oli heti lähdettävä. - -Stålarm ilmoitti Ebba rouvalle, että nyt jos koskaan oli vaara -tarjona. Herttua saattoi tulla minä hetkenä tahansa, ja niin Ebba -rouva tyttärilleen kuin useimmat muistakin rouvista laittautuivat -heti laivoihin. - -Melkein kelle tahansa Sigismundin ystävistä oli tarjona laivakyyti, -mutta monet heistä mieluummin jäivät koettaakseen taivuttaa herttuaa -lempeyteen kuin jättivät kotinsa ja kontunsa. - -Herttua saapui marraskuun alkupäivinä ja asettui asumaan linnaan. - -Ensi töikseen hän kutsui Klaus Bjelken puheilleen. - -"Sinä olet osoittautunut maankavaltajaksi!" huusi Kaarle häntä -vastaan. - -"Olen uskollisen alamaisen tavoin kuullut kuninkaani käskyjä", -vastasi tämä. - -"Teitkö niin, vaikka ne ovat vastoin vannottuja lakeja?" - -"En katso olevani oikeutettu siinä asiassa tuomitsemaan." - -"Oletko allekirjoittanut Upsalan päätöksen?" - -"Olen, teidän armonne!" - -"Tiedätkö, että kuningaskin on tehnyt sen?" - -"Kyllä, hän teki sen pakoitettuna." - -"Mutta jos sinä kuten hänkin rikot valasi, olette molemmat vannoneet -väärin." - -"Minulla ei ole oikeutta tuomita herraani." - -"Mutta minulla on oikeus tuomita sinut. Siihen asti saat ajatella -asemaasi vankeudessa." - -"Armoa, herra herttua!" - -"Ei mitään armoa maankavaltajalle! Viekää hänet pois!" - -Vartioupseeri laski kätensä aatelismiehen olalle, mutta tämä heitti -häneen julmistuneen katseen ja poistui huoneesta itsestään. - -Herttualle ilmoitettiin, että suuri joukko kaupungin porvareita pyrki -hänen puheilleen. - -"Antaa heidän tulla!" sanoi Kaarle tuimasti. - -Sisään syöksyi miehiä perätysten, useimmat lankesivat polvilleen ja -huusivat: "Armoa, armoa! Meidät on petetty, viety harhaan!" - -"Ketkä sen ovat tehneet?" - -Mainittiin useiden katolisten pappien nimiä, mutta joukossa myös -Schepperus ja Angermannus. - -"Ovatko he neuvoneet, että teidän on liityttävä kuningas -Sigismundiin?" - -"Kyllä, niin he ovat!" - -"No, miksi tulette sitten tänne luokseni, pitäkää kiinni herrastanne, -jonka olette valinneet." - -He huusivat, että heidän oli sanottu menettävän omaisuutensa, ja -sentähden he olivat tulleet pyytämään armoa. - -"Sen on laki tuomitseva, en minä", vastasi herttua; "minkä lain -mukaan olette menettävät, se teiltä otetaan, muun saatte pitää." - -Näin sanoen hän viittasi heitä menemään. Ja niin uhkaava oli tätä -viittausta seuraava katse, että he luikkivat peräkkäin tiehensä -uskaltamatta virkkaa enää sanaakaan. - -Heidän mentyään Kaarle seisoi liikahtamatta muutamia minuutteja. -Mutta hänen säkenöivät silmänsä, hänen yhteennipistetyt huulensa ja -nyrkkiin puristetut kätensä todistivat ankaraa mielenliikutusta. - -"Papit!" tiuskaisi hän sitten. - -Kohtsillään seisoivat Angermannus ja Schepperus kumarrellen hänen -edessään. - -"Jättäkää meidät yksin!" - -Vartioupseeri poistui, mutta ei kuitenkaan niin kauas, ettei olisi -kuullut jokaista sanaa mikä sanottiin. - -Kaarle pani käsivartensa ristiin ja naulasi silmänsä molempiin -vastustajiinsa. - -Angermannus oli pieni kasvultaan ja jotensakin laiha, mutta jänteret -olivat aivan kuin raudasta, ja terävät, vilkkaat silmät ja ylähuulen -ponteva piirre todisti lujaa, järkähtämätöntä tahtoa. Hän seisoi -näköjään tyynenä ja välittämättä liikoja mistään ja kohtasi herttuan -katseen luomatta silmiään maahan. - -Schepperus oli likipitäen päätään pitempi, mutta hänen olennossaan -oli jotakin minä-vaivaista, jollaista Kaarle ei ollut ennen -huomannut. Hänen harhailevat silmänsä tarkastelivat huoneen kaikkia -esineitä -- paitsi herttuaa. - -"Tiedättekös", sanoi tämä pakoittautuen tyyntymään, "että täältä -juuri lähtenyt joukko sanoo ennen kaikkea teitä syypäiksi siihen, -että luultavasti saavat lähteä kodeistaan." - -"Armollisin herra", vaikeroi Schepperus luoden pikaisen katseen -arkkipiispaan. - -"Ei ole häpeällistä kärsiä totuuden tähden. Me päinvastoin luemme sen -ansioksemme", sanoi tämä intoillen. - -"Luetteko siihen myös antikristuksen ja hänen vääräin profeettainsa -puolustamisen?" - -"Sitä emme suinkaan ole tehneet." - -"Ettekö? Etkö sinä Schepperus, ole julkisesti saarnastuolista -puolustanut kuningas Sigismundia ja hänen katolista joukkiotaan?" - -"Mitä olen sanonut... mitä olen sanonut?" änkytti pappi. - -"Niin, tahdon juuri, että kerrot sen", sanoi herttua, joka ei voinut -pidättää halveksivaa hymyään nähdessään papin kalpeat ja pelästyneet -kasvot. - -"Arvoisa virkaveljeni", puuttui Angermannus puheeseen. - -"Saa puhua itse puolestaan, sitten tulee vuoro sinulle", huusi -herttua. "Mutta näyttää totisesti siltä, kuin hänen paha omatuntonsa -olisi häneltä vienyt puhelahjan." - -Se jo kävi papin sisulle. "Mitä olen sanonut", huusi hän -mahtipontisesti, "sen voin kerrata koko maailmalle. Olen sanonut, -että täytyy olla lemmekäs ja suopea erehtyväisille lähimäisilleen ja -että on annettava anteeksi kuninkaalle, niin lempeälle ja hyvälle -herralle, kunnioituksesta hänen korkeita -- hänen korkeita -- -esi-isiään kohtaan." - -"Ei, sitä juuri ei ole tehtävä!" keskeytti Kaarle tuimasti. "Kustaa -Vaasan oppia ei saa repiä alas Sigismund eivätkä hänen kätyrinsä! -Sinä olet osoittautunut arvottomaksi pappisvirkaan, laki saa tuomita -sinut, siihen asti olkoon vankila asuntonasi." - -"Armollinen herra", huusi pappi langeten polvilleen, "olen menetellyt -pahoin ja mielettömästi. Olkaa armollinen minua kohtaan, minulla on -vaimo ja lapsia!" - -"Voitko hyvittää ne, jotka olet houkutellut luopumaan? Kun heidän -täytyy kärsiä sinun tekojesi tähden, täytyy sinun itsesikin. Sanotko, -että sinulla on vaimo ja lapsia? Huono vaimo, joka ei pidä kovilla -huonoa miestään! Ja mitä voi odottaa sellaisten vanhempain lapsista? -Pettureita! Sinulle ei ole mitään armoa!" - -Schepperus nousi aivan menehtyneenä. - -"Ole täällä sen aikaa kun kuulustelen arkkipiispaa!" - -"Armollisin herra", sanoi tämä kalveten ja levottomasti tepastellen. - -"Olin sinulle armollinen herra silloin, kun kävit liturgian kimppuun, -ja palkaksesi sait arkkipiispanistuimen." - -"Olen vakavasti ja ankarasti..." - -"Ei, ilmoittelit kuin mieletön, hävitit kuin raivohullu; mutta sitten -olet heittäytynyt paavin lähettilään ystäväksi ja palvelijaksi!" - -"Kuka voi todistaa sen?" - -"Minulla on hallussani kaksi kirjettä, jotka olet lähettänyt -Malaspinalle." - -Piispa punastui. "Kohteliaisuudet eivät ole todistuksia -kavalluksesta", änkytti hän. - -"Entä oleskelusi Tukholmassa, Sigismundin joukkion parissa?" - -"Sekään ei todista mitään petollisuutta", puuskahti Angermannus -ylpeästi. "Ruotsin arkkipiispa ei ole velvollinen tekemään tiliä -toimistaan kenellekään, mutta hän on oikeutettu vaatimaan tiliä -muilta." - -"Ei, tämä menee liian pitkälle!" huudahti Kaarle ottaen käärön -taskustaan. "Tunnetko tämän Jaakkima Scheelille lähettämäsi kirjeen, -jossa koetat häntä lahjoa jättämään laivaston Sigismundin käsiin?" - -Angermannus kävi kalmankalpeaksi. Hän koetti malttaa mieltään ja -sammalsi muutamia epäselviä sanoja. - -"Pappi, onko sinulla mitään sanottavaa puolustukseksesi?" ärjäisi -Kaarle hänelle. - -"Olen vannonut Sigismundille uskollisuutta ja alamaisuutta", vastasi -Angermannus. - -"Ja hänen tähtensä unhotat ja hylkäät sen kuninkaan, jolle olet -antanut ensi lupauksesi, ja rikot velvollisuutesi maata kohtaan, -joka on sinut tehnyt hengelliseksi ylipaimenekseen! Korkeamman -virkavaltani nojalla määrään ja käsken, että sinut on heti vietävä -Stegeborgin vankilaan, jossa saat ajatella tekosiasi. Menkää -molemmat!" - -Angermannus ei saanut edes käydäkään kotonaan, hänen täytyi heti -lähteä taipaleelle. - -Schepperus pantiin lievään vankeuteen. - -Kaarle kutsui sitten ensi töikseen pormestarit ja raatimiehet -kaupungin raatihuoneelle. - -He tulivat kalpeina ja vavisten. Jokainen tiesi mitä heillä oli -edessään. - -Eivätkä he pettyneetkään odotuksissaan. Kavaltajiksi hän heitä -nimitti, ja jokainen heistä eroitettiin viroistaan, jonka jälkeen -toiset saivat heidän paikkansa. - -"Ei ole puutetta miehistä, jotka kelpaavat moiseen", sanoi ankara -herra. - -Tukholman porvariston hän kutsui miehissä koolle Helgeandsholmaan ja -puhui heille ankaria sanoja. Heitä oli häpeä sanoa ruotsalaisiksi -miehiksi; tuuliviirejä he olivat, jotka kääntyivät joka tuulen -mukaan. Eivätkö he voineet eroittaa oikeaa väärästä samoin kuin -voivat valkoisen mustasta? Nyt he olivat saaneet tutustua katolisiin -pappeihin ja puolalaisiin, jos he olivat niihin mielistyneet, saivat -he laputtaa Puolaan. Hän, herttua, kyllä kustantaa vapaan matkan -kaikille köyryselille ja maankavaltajille. Ketkä taasen tahtoivat -jäädä kotiin, heitä hän kehoitti olemaan kunnon kansalaisina, joilla -oli siksi luonteen lujuutta ja kristillistä mieltä, että voivat -torjua luotaan paavilaisuuden kavalat juonet. - -Herttua oli kokenut, että rankaisematon rikos vie uusiin, ja -rikokseen osattomatkin tarvitsivat varoitusta. Sentähden hän käski -tarkoin tutkimaan ja kuulustelemaan, ketkä virkamiehistä, porvareista -ja käsityöläisistä olivat puolalaisystävällisiä. Kaikki ne, joiden -voitiin todistaa käyneen puolalaisten asioilla, tuomittiin kodeistaan -konnuistaan. Kartanoita sallittiin hävittää, ja paljon omaisuutta -joutui siten saaliinhimoisten seikkailijain käsiin. - -Vangitut herrat odottivat Nyköpingissä tuomiotaan eivätkä olleet -ollenkaan varmat päästään. Heidän puolisonsa ja lapsensa vääntelivät -kotona epätoivoissaan käsiään eivätkä voineet edes oikein käsittää -syytä kaikkeen tähän. Kaikki oli heistä vain kauheaa unta. - -Liukastelevat kielet kuiskivat syytöksiään herttuan korviin, ja -hänellä oli niin paljon muita tehtäviä, ettei hän aina joutanut -tutkimaan oliko niissä mitä perää; sentähden saivat syyttömätkin -kärsiä syyllisten keralla. - -Danzigista Sigismund kirjoitti herttualle, että Puolan sisäiset -levottomuudet olivat hänet pakoittaneet lähtemään heti sinne. - -Kaarle hymyili mielessään, hän ei juuri uskonut tällaisia -ilmoituksia. Ja muutamien päivien kuluttua saapui viestejä, -että kuningas oli lähettänyt avoimia kirjeitä niin ystävilleen -Ruotsissa kuin ulkomaisille hoveillekin, syyttäen herttuaa -ilmeiseksi kapinannostajaksi ja selittäen, että oli vain pakosta -allekirjoittanut Linköpingin sopimuksen ja aikoi suurella -sotavoimalla saapua Ruotsiin kärsimäänsä vääryyttä kostamaan. - -Tämä oli herttuasta liikaa. "Jos hän luulee saavansa kohdella minua -kuin mitäkin kouluteiniä", puuskahti hän, "niin silloin hän on pahoin -pettynyt." - -Hän oli pian tehnyt päätöksensä: oli kutsuttava koolle valtiopäivät. -Ne kutsuttiinkin Jönköpingiin tammikuun alkupäiviksi 1599. - -"Tahdon suoda muille vähän joulurauhaa ja saada hengähdyshetken -itsekin, jos se on mahdollista", sanoi hän lähtiessään Örebrohon -kahdeksan päivää ennen joulua. - - - - -3. - -SALAJUONI. - - -Heidin rouva oli varuillaan, ja muutamain viikkojen kuluttua alkoi -hän uskoa, ettei ollut mitään syytä pelkoon. Prinssiä ei oltu koskaan -jätetty yksin ja jokaista hovipalvelijaa oli ankarasti käsketty -pitämään häntä silmällä. - -Kristina rouva hautoi yhä omaa tuumaansa. Joka päivä täytyi Kätchenin -ja Juhanin tulla iltapuolella hänen luokseen, leikkimään Maria -Elisabetin kanssa. - -Pikku neiti oli hento, kivulloinen lapsi, mutta kiukkuinen ja -hemmoittelemalla pilattu. - -Kätchen pani parastaan viihdyttääkseen pikku hirmuvaltiatarta, -mutta se ei onnistunut usein, ja Juhani ei saanut tulla edes hänen -läheisyyteensäkään. - -Mutta Kristina rouva ei päästänyt häntä siltä menemään tiehensä. Hän -oli varma, että pienokainen piti pojasta, vaikka sillä olikin pienet -oikkunsa. Ja sitten hän pani pojan istumaan rinnalleen ja hyväili -niin lemmekkäästi kuin vain voi. - -Taipuvainen poika oli kiitollinen jokaisesta suosionosoituksesta. -Mutta hänen silmänsä tähystelivät aina Katia, jolla oli yllinkyllin -puuhaa viihdyttäessään "pikku petoa", kuten Juhani pienokaista -nimitti. - -Kustaa prinssi oli näiden piinahetkien ajaksi jätettynä oman onnensa -nojaan. Herttuattaren mainio äiti oli sanonut, että lapset oli -opetettava huvitteleimaan omin päinsä, ja tämä oppi oli Kustaassa -pantava hedelmiä kantamaan. - -Mutta kun pikku prinssi päivästä päivään yhden ainoan palvelijan -seuraamana juoksenteli linnassa sinne ja tänne, väliin ollen Heidin -rouvan luona, väliin mennen alas hovijunkkarin keralla ja yleensä -tehden mitä halutti, silloin oli niitäkin, jotka päättivät käyttää -tätä seikkaa hyväkseen. - -Pienessä kamarissa linnanylisillä asui kaksi työmiestä, jotka, -toimittivat halvimmat askareet linnassa. He olivat taipuvaiset -tekemään mitä tahansa, ja koska he olivat osoittaneet sangen hyvää -ymmärrystä, olivat he saavuttaneet suurta luottamusta. Heidät tunsi -koko linnan väki, ja nöyryytensä tähden siedettiin heitä hyvin. - -Pieni yliskamari, jossa he asuivat, oli aivan pimeä. Ainoastaan -katossa olevasta pienestä luukusta voivat he saada päivänvaloa, -mutta siitä eivät he välittäneet. Ja illan tullen päästyään omaan -vapauteensa he sulkivat huolellisesti ovensa, panivat suuren -rautapuomin eteen ja ripustivat karkean vuodepeitteen oviverhoksi. - -He panivat silloin puujalkoihin palamaan suuret vahakynttilät, ja -väliin tapahtui, että he vaatenyytistä kaivoivat ilmoille paistetun -kalkkunan tai jotakin muuta herkkua, povelta kaivettiin pullo viiniä -ja oljilla loikoen pidettiin sitten hurskasta elämää. - -Mutta kun pullo oli tyhjä, alkoivat he kuiskien neuvotella keskenään. - -"Nyt jos koskaan on hetki käsissä", sanoi nuorempi, joka ei näyttänyt -olevan paljoakaan yli kahdenkymmenen. - -"Niin minustakin", vastasi toinen, tuskin kolmikymmeninen. "Mutta -millä tavoin?" - -"Hän nykii jo onkeani", vastasi nuorempi. "Leivonlauluani ei kuule -kukaan muu kuin hän." - -"Hänet täytyy nukuttaa!" - -"Tietysti, emmehän voi viedä häntä heti pois. Kaikki vainukoirat -tietysti ovat heti liikkeellä." - -"Kunpa vain saisi käsiinsä toisenkin samalla kertaa!" - -"Ja lähetetyksi Sigismundille!" - -"Olisi hauska nähdä, mihin verikoira silloin ryhtyisi." - -"Oikeastaan meidät sietäisi julistaa pyhimyksiksi." - -"Jos saamme aikaan, että Uladislaus pääsee Ruotsin kuninkaaksi, -olemme toimittaneet enemmän kuin kaikki legaatit yhteensä, vaikka -minun pyrintöni kohdistuvat etupäässä maallisiin etuihin." - -"Täytyyhän jotakin saada palkakseen, kun meidän arvoisemme -sivistyneet miehet alentuvat kaikkein alhaisimpaan asemaan." - -"Unhotat valamme!" - -"Kuka sen on pitänyt paremmin! Mistä kaikesta olemmekaan -kieltäytyneet!" lisäsi hän huoaten. - -"Kuules, sinä varmaan tarkoitat jotakin erityistä?" - -"En suinkaan." - -"Sen teet, sanon minä. Tunnusta pois vain!" - -"Minua nukuttaa. Hyvää yötä!" Hän käänsi kylkeään ja oli -kuorsaavinaan. - -"Jos toinen salaa toiselta ainoankaan ajatuksen, silloin erotaan, -- -muistatkos sen lupauksen? Huomenna lähden täältä tieheni, ja sitten -saat hoitaa asian omin nokkisi." - -Vanhempi toveruksista se näin virkkoi, ilman ankaruutta, tyynesti ja -hillitysti. - -"Mitä tahdon salata, se ei koske vähimmässäkään määrin yritystämme", -virkkoi nuorempi tulisesti. "Minä olen ilmaissut ehtoni!" - -"Ja minun täytyy sentähden kertoa vieraille korville minkä tahtoisin -pitää omina tietoinani... minä rakastan mielettömästi!" - -"Ja olet sentään säilyttänyt hyvän ruokahalusi?" - -"Pilkkaaja!" - -"Kehen olet silmäsi iskenyt?" - -"En tiedä hänen nimeään, mutta hän on herttuattaren hovineitsyitä." - -"Hän ei luonnollisesti tiedä siitä mitään?" - -"Eipä juuri mitään." - -"Sentään jotakin?" - -"Olin onnistunut saamaan ruusun. Tapasin hänet portaissa, ja -polvistuen ojensin kukan hänelle." - -"Näkikö hän sinut?" - -"Ei, olin peittänyt pääni huppukaulukseen. Mutta hän otti ruusuni -ja kiiti tiehensä, lausuen tuskin kuuluvan kiitoksen! Oi, mitä -tahtoisinkaan antaa kuullakseni sen vielä kerran." - -"Minusta ei se näytä ollenkaan mahdottomalta." - -"Mitä sanot?" - -"Jos onnistumme yrityksessämme, ovat meille avoimina kaikki tiet." - -"Rohkenisinpa uskoa siihen!" - -"Menen siitä takuuseen." - -"Pyhän Ignatiuksen nimessä?" - -"Niin, hänen ja pyhän isän nimessä." - -"Hyvä on. Myönnät kai, että aika on käsissä?" - -"Sen täytyy tapahtua ennenkuin herttua palaa, ja luultavasti hän -tulee jouluksi kotiin." - -"Silloin on parasta käydä heti toimeen." - - * * * * * - -"Sanon sinulle, Juhani, että kuulen lintuni laulavan joka päivä", -sanoi pikku Kustaa. - -"Miksi minäkin en kuule sitä?" - -"Sitä en tiedä. Mutta tule mukaani." - -Juhani teki niin, mutta sittenkään ei hän kuullut mitään. - -Niin Kätchen kuin Heidin rouvakin saivat tiedon tästä merkillisestä -seikasta; mutta lintu pysyi mykkänä heillekin, ja he luulivat pojan -kuulleen väärin ja sanoivat sen hänelle itselleenkin. - -Se loukkasi pikku herraa, mutta samalla alkoi lintu aivan erikoisesti -kiinnittää hänen mieltään. Hän ei puhunut siitä enää kenellekään, -mutta alituiseen houkuttelivat häntä sen sävelet ja hän sai -vastustamattoman halun ottaa siitä selon tai pyydystääkin sen. Sitten -ei kukaan voinut enää sanoa hänen olevan väärässä. - -Hänen ollessaan alhaalla linnan esihallissa se päästi vain jonkun -pikku lurituksen, mutta kuta ylemmäksi hän nousi portaita, sitä -enemmän hän kuuli linnunlaulua. Linnulla oli varmaankin pesänsä -ylisillä, ja jospa hän saisi itse sen pyydystetyksi, kuinka isä kulta -silloin pitäisikään häntä kelpo poikana! - -Eräänä päivänä, kun Kätchen ja Juhani olivat tapansa mukaan äidin -luona, riensi hän ylisille. Silloin alkoi lintu livertää niin -kauniisti, niin kauniisti... liverrys kuului eräästä muurinloukosta, -siellä varmaankin oli sen pesä... nyt lauloi se niin hiljaa, niin -hiljaa... - -Lapsen sydän sykki ikävästä ja levottomuudesta... kuinka hän saisi -sen käsiinsä... hän ojensi pikku käsivartensa muurinloukkoon, mutta -eihän se ylettänyt perille. - -Mutta eikö muurin aukosta näkynyt valkeaa... Hän painoi pikku -kasvonsa reiän suulle. Hän näki tuhatvärisiä tähtiä, jotka tuikkivat -ja välkkyivät... mutta samalla tunsi hän niin ihmeellistä lemua, joka -nousi päähän. Hän vaipui tajutonna lattialle. - -Samassa aukeni yliskamarin ovi ja miehet tulivat ulos. He lähestyivät -hiipien ja seisoivat muutamia minuutteja kummastuneina häntä -tarkastamaan. Sitten vanhempi tarttui hänen käteensä ja tunnusteli -valtasuonta. - -"Hän ei herää ennenkuin kahdentoista tai neljäntoista tunnin -kuluttua", kuiskasi hän kohottaen pojan käsivarsilleen. "Avaa arkku!" - -Nuorempi teki niin, ja kiharapää pikku ruumis laskettiin ryysykasalle -arkkuun; peitteeksi heitettiin riepu ja kansi sulettiin. - -"Onko siellä riittävästi ilmaa?" kysyi vanhempi. - -"Kyllä riittää, mutta eiköhän olisi viisainta pistää poika heti -säkkiin ja lähteä lipettiin?" - -"Ja joutua kiinni ja rääkättäväksi. Ei, antaa heidän nyt tutkia ja -hutkia ketä ehtivät, aamulla ani varahin lähdemme -- jos tie on -avoinna." - -"Ja jollei se ole?" - -"Silloin saavat syyttää itseään", vastasi mies luoden katseen arkkuun. - -"Minua haluttaisi kaataa tuo vanha pöytä arkun päälle", lisäsi toinen. - -"Eihän se ole ollut siinä ennenkään. Muutos huomattaisiin", sanoi -nuorempi. - -Mutta kuinka olikaan, pöytä kaikessa tapauksessa joutui siihen. - -"Nyt lähdemme ulos noutamaan hiiliä ja olemme poissa koko päivän. -Siten pääsemme kaikista kuulusteluista", sanoi vanhempi. - -Ja he ottivat säkit selkäänsä, ilmoittivat hovimestarille mihin -työhön menivät ja lähtivät tiehensä. - -Kohta sen jälkeen kaivattiin Kustaa prinssiä, ja tuossa tuokiossa -lähti yhä useampia jalkeille häntä etsimään. - -Hovineitsyt, joka tuli herttuattarelta kysymään oliko prinssi ollut -hänen luonaan, nostatti mitä suurimman pelästyksen. - -Kukaan ei ollut nähnyt lapsen menevän ulos portista, mutta Kristina -rouvalla oli kylliksi älyä lähettää etsijöitä kaikkiin suuntiin. - -Samoin pantiin linnassa toimeen mitä tarkin etsintä, kellarista -lähtien, kerros kerrokselta. - -Kristina rouva kulki itse etunenässä. Mutta kun neljän tunnin -etsinnän jälkeen oli jouduttu ylisille ja etsitty turhaan romukasojen -seasta, silloin lohduton äiti kaatui pyörtyneenä maahan. Hänet -kannettiin makuuhuoneeseen, jossa hänen hovineitsyensä turhaan -koettivat häntä herätellä henkiin. - -Kätchen ja Juhani lähtivät etsimään omin neuvoin. - -"Olen varma, että hän on täällä linnassa", sanoi Kätchen. "He ovat -sulkeneet hänet johonkin." - -"Mutta miksei hän huuda?" kysyi Juhani. - -"Niin, miksei hän tee niin", tuumi tyttökin hädissään. - -Ja hän aukoi kaapit ja pukuhuoneet, hän etsi hätiköivällä kiireellä. -Niin he joutuivat ylisille, ja Juhani huudahti: - -"Kenties hän on saanut selon linnusta, joka lauloi ainoastaan -hänelle." - -"Niin, niin, kuinka sen laita oli?" kysyi Kätchen, jonka mielessä -heräsi paha aavistus. - -"Minä en kuullut sitä koskaan", kertoi Juhani. "Se lauloi vain -Kustaalle." - -"Se oli kenties paula", tuumi Kätchen. "Mutta kuinka voi kukaan -ihminen tahtoa Kustaalle pahaa? Sittenkin antaisimme sen mielellämme -anteeksi, kunpa vain löytäisimme hänet." - -"Kas!" huusi poika kumartuen ottamaan muurin vierestä jotakin -käteensä. "Tämä nappi on hänen nutustaan, tunnen sen aivan hyvin." - -"Tunnen minäkin", huusi Kätchen. "Hän on siis ollut täällä tänään, ja -jokin sanoo minulle, että hän on täällä vieläkin. Meidän on etsittävä -kaikkialta, Jumala kenties suo, että löydämme hänet." - -Nytkös alkoi ryömiminen ja etsiminen pöytien, penkkien, kaappien ja -arkkujen välistä! He avasivat ne kaikki, mutta löytämättä etsimäänsä. - -"Kustaa, Kustaa, etkö voi sanoa missä olet!" huusi Juhani ja -purskahti itkuun. - -Mutta Kätchen tarkasteli kuin hengenhädässä kaikkia esineitä. -Yhtäkkiä hän tarttui Juhanin olkaan. "Oletko ollut täällä ennen?" - -"Kyllä montakin kertaa, eilen olin täällä Kustaan kanssa." - -"Oletko ennen nähnyt tuon suuren pöydän olevan arkun?" - -"En, eikä se ole ollut, ei ollut eilenkään!" - -"Koettakaamme saada se pois, kenties Kustaa on arkussa", puuskahti -Kätchen melkein kauhusta kirkaisten. Pöytä näytti raskaammalta kuin -se oli. Kolahtaen se putosi lattiaan, ja Kätchen jaksoi yksinkin -nostaa arkun kannen. Vaatteita... ei mitään muuta kuin vaatteita. -Hän tuijotti niihin melkein epätoivoissaan, mutta sitten hän tuli -ikäänkuin ohimennen kohottaneeksi päällimäistä riepua. Kustaa makasi -siellä jäykkänä ja liikkumatonna. - -Molemmat päästivät kirkaisun. - -Kätchen koetti nostaa Kustaan pois, mutta tämä oli hänelle aivan -liian raskas. - -"Juokse, Juhani, kutsu tänne joku, mutta älä virka mitään. Joudu -vain!" - -Juhani juoksi ja huusi täyttä kurkkua: "Olemme löytäneet Kustaan! Hän -makaa arkussa!" - -Sillaikaa neuvokas tyttö oli kavunnut varovasti arkkuun pikku veikon -luo. Hän tunnusteli hänen käsiään ja käsivarsiaan. Ne olivat pehmeät -ja taipuisat. Hän pani korvansa hänen suunsa eteen. Hengitys oli -tasainen, vaikkakin heikko. Silloin hän pisti käsivartensa nukkuvan -pään alle, aikoen herättää hänet suudelmillaan. - -Samassa syöksyi parisenkymmentä henkeä portaita ylisille. - -"Älkää säikyttäkö häntä", sanoi Kätchen kuiskaten. "Hän nukkuu hyvin -raskaasti." - -Varovat kädet tarttuivat häneen ja kantoivat hänet huoneeseensa. - -Kätchen riensi ensin herttuattaren luo, jolla koko ajan oli ollut -kovia kouristuksia. Tyttönen tyynnytteli häntä, ennenkuin meni muiden -kera Kustaan sairasvuoteen ääreen. - -Saapuville kutsuttu apteekkari selitti, että nuorta herraa ei -vaivannut mikään. Hän kyllä heräisi, jahkahan oli nukkunut -kyllikseen. Apteekkari ei arvellut olevan mitään perää Kristina -rouvan luulossa, että Kustaa herran uni oli saatu aikaan luonnottomin -keinoin; ainakaan ei hän tuntenut sellaista tapausta ennestään. - -Linnassa pantiin toimeen mitä ankarin tutkinto. Kirjeen palanen, joka -löydettiin ylisiltä, suuntasi epäluulot molempiin vieraihin miehiin, -ja vielä suurempaa syytä saatiin siihen, kun nämä olivat kadonneet -jäljettömiin, luultavasti saatuaan varoituksen. - -Kustaa heräsi yöllä ja katsoi kummissaan läsnäoleviin. Suukkosiin ja -hyväilyihin oli hän kyllä tottunut, mutta ei siihen, että samalla -itkettiin. Ja sitä paitsi ei hän ollut nähnyt koskaan, että äiti -olisi kietonut käsivartensa Katin kaulaan, aivan kuin tämä olisi -hänen rakkahimpansa maailmassa. Mutta se oli hänelle mieleen ja hän -nukkui uudestaan hymy huulillaan. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä saapui pikalähetti tuoden tiedon, että herttua oli -saapuva muutamien tuntien kuluttua. - -Saavuttuaan hän kummasteli sitä, että hänet otettiin vastaan niin -juhlallisesti kuin olisi tapahtunut jotakin merkillistä. Koskaan -ei hän ollut nähnyt puolisoaan niin lempeänä ja ystävällisenä -ympäristöään kohtaan. Sillä täytyi olla jokin syy. Hänestä näytti -Kustaa tavallista hilpeämmältä, ja pian hän sai tietää syyn siihen. - -Herttuatar kertoi itse asian, ja Kaarle painoi poikaa povelleen -kertomusta kuullessaan. - -Nähtiin, kuinka hän teki kaikkensa hillitäkseen liikutustaan. Mutta -kuitenkin pakeni väri hänen poskiltaan, ja kun herttuatar oli -lopettanut, suuteli hän poikaa, lähetti äkkiä hänet lattialle ja -poistui huoneesta. - -"Miksi hän meni?" kysyi Kätchen. - -"Luultavasti hän on unohtanut jotakin", vastasi Kristina rouva. - -"Miksi isä itki?" kysyi pienokainen. - -"Itkikö hän?" - -"Itki, poskeni aivan kastui, kun hän suuteli minua." - -"No, silloin tulee hän pian takaisin." - -Pian hän tulikin, ja silloin hän tahtoi saada selon pienimmistäkin -seikoista. Sen jälkeen Kustaa sai kuulla, että hän oli liian vanha -linnunlaulun matkinnalla puijattavaksi. Mutta lopuksi isä otti Katin -polvelleen, taputti häntä hellästi poskelle ja sanoi: "Pyydä minulta -mitä tahdot, ja jos se on mahdollista, tahdon täyttää toivomuksesi." - -Kätchen punastelihe hämillään. "En toivo mitään", sanoi hän. - -"Onnellinen lapsi, voit vielä kerran toivoakin", virkkoi isä. - -Kukaan ei muistanut nähneensä herttuaa niin iloisena kuin tänään. -Oli kuin kaikki huolet olisivat puhalletut pois ja hän omistaisi -entistään varmemmin sen, jota enimmän rakasti. Kenties hänestä oli -nyt rakennettu parempi perusta hänen tuleville toiveilleen. Herran -käsi oli suojellut hänen perhettään, ja mitä hänellä oli pelättävää -Hänen turvissaan. - -Mutta hänen täytyi estää kaikki useammat yritykset siihen suuntaan, -ja hän ryhtyikin tarpeellisiin varokeinoihin. Mutta sitten hän -kirjoitti ja lähetti kirjeen ja käski heti sen jälkeen, että -kauniisti sisustettu huone oli pantava kuntoon pitkäaikaista vierasta -varten. - -Kirje oli mennyt leskikuningatar Katarinalle. Herttua kysyi häneltä, -eikö hän tahtonut tehdä heille sitä suurta iloa, että viettäisi -joulunsa Örebron linnassa, mutta samalla lähettäisi edeltäpäin -jonkun, joka osaisi järjestää joulupidot vanhaan ruotsalaiseen -tapaan. Sillä herttuatar ei ollut sellaiseen tottunut. - -Viestinviejä, joka oli käynyt Strömsholmassa, ei palatessaan -tuonut ainoastaan paria luotettua palvelijaa, vaan myös kokonaisen -vaununlastin "jouluruokaa" ynnä kirjeen Katarina rouvalta -herttuattarelle. Kirjeen lähettäjä pyysi anteeksi suurta rohkeuttaan, -mutta aika oli jo päässyt niin pitkälle, että olisi ollut mahdotonta -saada kaikki valmiiksi Örebrossa. Lopuksi kiitti hän kutsusta ja -lupasi tulla jo aatonaattona ollakseen valvomassa pöytien kattamista. - -Kristina rouva ei ollut ihastunut näihin puuhiin, mutta hänen täytyi -alistua. Kutsuja lähetettiin monille kaupunkilaisille ja läheisille -naapureille. Ja talossa alkoi suunnaton touhu ja puuha. - -Eräänä päivänä herttua tapasi huononpuoleisesti puetun miehen, joka -lurkki linnaan kirje kädessään. - -"Ketä etsit?" - -"Onko hän linnanvouti?" - -"Pitäisi olemani. Kenelle kirje on?" - -"Lukee kuoresta!" - -Herttua luki: "Jalosukuinen ja armollinen neiti Katarina Vaasa." - -Kuka hänelle mahtoi kirjoittaa? Käsiala oli huolellinen. "Mistä olet -kotoisin?" kysyi herttua jokseenkin tuimasti. - -"Nyköpingistä tuota lietäneen." - -"Vai niin! No, pitikö sinun saada kirjeeseen vastaus?" - -"Piti, kaikin mokomin! Ei ollut ennen tulemista kotiin, sanoi -neitsyt." - -"Mene sitten kyökkiin ja sano, että vouti on luvannut syödäksesi. -Sillaikaa kirjoitan vastauksen." - -"Ei, Herran tähden! Joltakin hienolta herrasneidiltä minun se piti -saamani." - -"Vai niin! No, sitten saatkin sen häneltä. Kyökkiin vain! Luulevat -kai voivansa vaikuttaa minuun lasteni kautta. Mutta siinä erehtyvät." - -Häikäilemättä hän avasi kirjeen ja luki: - - 'Armollisin neiti! - - Antakaa anteeksi lapsi rukalle, vaikka hän suurissa huolissaan - rukoilee Teitä, että Jeesuksen ja hänen syntymäpäivänsä tähden - tahtoisitte anoa herra isältänne, että me täällä Nyköpingissä - oleskelevat vangittujen herrojen lähimmät omaiset saisimme olla - heidän kanssaan yhdessä jouluaaton... - - Mikään ilo maailmassa ei olisi suurempi, ja sentähden minä - olen kaikkien muiden tietämättä rohjennut, pyytäen tuhannesti - anteeksi, kirjoittaa Teille suuresta huolestamme. - - Joka päivä olen rukoileva Jumalaa siunaamaan ja varjelemaan Teitä! - - Teidän nöyrin ja alamaisin palvelijanne - - _Märta Banér_.' - -Herttua luki kirjeen kahteen kertaan. Sitten hän laittoi sen -laskoksilleen ja lähetti palvelijan myötä Kätchen neidille. - -Muutamain minuuttien kuluttua aukeni ovi ja kolme päätä pilkisti -sisään. - -Herttua istui kirjoituspöytänsä ääressä. Hän oli yksin ja näytti -olevan hyvin kiintynyt työhönsä. - -Ovi vedettiin kiinni ja hän kuuli innokasta neuvottelua ulkopuolelta. - -Sitten aukeni se uudestaan, enemmän kuin ensi kerralla. Salavihkaan -vilaistessaan näki hän, että Kustaa lähestyi varpaisillaan; kengät -oli hänellä kädessään. - -"Mitä nyt taas?" sanoi hän tekeytyen tyytymättömäksi ja pannen kynän -kädestään. - -Mutta samassa hän tunsi pehmeäin käsivarsien tarttuvan takaapäin -hänen kaulaansa ja pieni Marianpää painui hänen olkaansa vasten. -Kustaa kapusi hänen polvilleen ja painoi poskensa hänen poskeaan -vasten, Juhani puolestaan puikahti hänen polviensa väliin ja suuteli -ja hyväili hänen kättään. - -"Mitä nyt?" kysyi hän ikäänkuin kummissaan. "Tahdotaanko saada -enemmän rahaa ostoksiin?" - -"Ei, ei!" huusivat kaikki. Kirje pantiin hänen käteensä. - -He odottivat aivan hengittämättä hänen lukiessaan kirjettä. - -Kun kirje oli luettu, pani hän sen pois ja sanoi kylmästi: "Ei käy -päinsä! Voit lähettää sen vastauksen, Kätchen." - -Oli tunnettua, että herttua pysyi sanassaan. Eivät edes lapsetkaan -rohjenneet silloin enää taivutella. - -Herttua oli tarttunut kynään ja alkoi kirjoittaa entistään -ahkerammin. Pojat seisoivat jotensakin noloina ja katselivat häntä ja -Katia. - -Kati oli kalvennut, mutta sitten lankesi hän polvilleen ja sanoi -rukoillen: "Rakas isä!" - -"Olethan kuullut tahtoni. Vai onko sinulla kenties muuta sanottavaa?" - -"Olisihan minulla muutakin." - -"Mitä se on?" - -"Olet antanut minulle lupauksen!" - -"Tiedän, olet pyytänyt minulta ratsua ja saat sen." - -"Ei, rakas isä, en välitä siitä; saanhan kirjoittaa Märta Bauerille, -että he saavat olla isiensä kanssa yhdessä jouluaattona. Silloin on -_meidänkin_ jouluaattomme paljon iloisempi kuin olisi muuten." - -Herttua kyyristihe pöytää vasten ja kirjoitti kuin henkensä edestä. - -Kätchen oli noussut. Kaikki kolme lasta seisoivat hiljaa ja -liikahtamatta. - -Herttua pani kynän pois. - -"Tieten tahtoen en ole koskaan rikkonut lupaustani enkä tee sitä -nytkään. Kas tässä!" Hän ojensi tytölle paperin, jolle oli juuri -kirjoittanut. - -Se oli käsky Nyköpingin linnan päällikölle, että hän jouluaattona -päästäisi vangittujen herrojen huoneihin teidän vaimonsa ja lapsensa. -Mutta siltä eivät herrat saaneet tulla toistensa yhteyteen. - -"Nyt olemme kuitit!" sanoi hän. - -"Kuinka he tulevat iloisiksi!" huudahti Kätchen. Ja ilosta säteillen -hän kertoi paperin sisällön pojille, jotka hyppelivät aivan hurjasti -ihastuksissaan siitä, että "Kati oli saanut tahtonsa toteutumaan." - - * * * * * - -Leskikuningatar saapui aatonaattona, ja hänet otettiin juhlallisesti -vastaan. Hän oli nyt jo aivan valkohapsinen, mutta piirteet olivat -jalot ja kauniit kuten ennenkin. Hänen olennossaan oli sellaista -viehkeää arvokkuutta, joka vaikutti syvästi kaikkiin. - -Edellisinä päivinä oli linnassa melkein suunnattomasti -keitetty, leivottu ja paistettu ja pantu olutta. Niin mieskuin -naispalvelijatkin juoksentelivat ristiin rastiin kuin päättömät -kanat, ja eri ruokalajien määrä nousi mahdottomiin. - -Jouluaatto vietettiin ainoastaan perheen kesken, ja ennen ateriaa -jaettiin lahjat. Mahdottoman pitkäksi kävisi kuvailla mitä kukin -sai. Sillä kukaan ei jäänyt ilman, yksin hovineitsyetkin saivat -vaatimattoman osansa. Ilo ja hilpeys nousi ylimmilleen. - -Ja kun lopuksi vierivät sisään pienet vaunut, joissa istui oikea -ihmeotus, silloin pojat kirkuivat ihastuksesta ja sanoivat, etteivät -he ollenkaan pelänneet, vaikka viisaasti pysyivätkin loitolla. - -"Kas tässä joululahjani pojilleni", sanoi herttua. "He kuitenkin -saavat sen vain joksikin aikaa." - -Tällöin ihmeotus väänteli päätään ja mulkoili silmillään, niin että -leskikuningatar selitti sen näyttävän aivan kamalalta. - -"No, kuka tulee tänne ensiksi tutustumaan lahjaansa?" kysyi herttua. - -Kustaa otti Katia kädestä. Jos tämä tahtoi tulla mukaan, ei hän -pelännyt. - -Kati sanoi, että hänen oli mentävä yksin. Mutta siihen hänellä ei -ollut lainkaan halua. - -"No, Maria neitsyt, ettekö tekään uskalla?" kysyi herttua nuorelta -neitsyeltä, jota otus näytti suuresti huvittavan. - -Maria riensi päin ja alkoi arastelematta repelöidä hullunkurista -kuvatusta. Pienillä saksilla, jotka hän otti hameentaskustaan, hän -leikkeli käärelankoja ja nosti pois suuren pään. - -"Täällä sisällä on jotakin", sanoi Maria kuvatusta tunnustellen. "Uh, -luulen, että se on elävä!" Nyt oli hänen vuoronsa pelätä. - -Herttua nauroi täyttä kurkkua. "Jos se on koira, saatte pitää sen -yhdessä poikien kanssa, Maria neitsyt", sanoi hän. "Tunnustelkaa -varovasti, ettei se saa purruksi." - -"Niin, se on koira, tuntuu sileäkarvaiselta. Elukka parka, sitä käy -aivan sääliksi!" Ja hän alkoi leikellä ja ratkoa. - -Ratkominen kai kävi taitamattomasti, sillä yhtäkkiä hän sai rievun -silmilleen... se tuntui kevyeltä, mutta peitti hänet kokonaan. - -Samassa kauli hän läsnäolijani huudahtavan, ja peitteestään -selvittyään pääsi huudahdus häneltäkin. Sillä hänen edessään seisoi -kumarteleva nuori mies. - -"Pyydän anteeksi, mutta täten luulin teidän pääsevän pienimmällä -pelästyksellä." - -Maria seisoi kovasti hämillään. Hän ei tiennyt ensinkään mitä hänen -oli vastattava. - -Herttua ojensi nuorelle miehelle kätensä ja esitti -leskikuningattarelle ja herttuattarelle: "Herra Juhani Skytte, jonka -olen valinnut poikieni opettajaksi." - -Molemmat naiset toivottivat hänet tervetulleeksi ja lausuivat -muutamia kohteliaita sanoja. - -Sitten esitettiin hänet myös Kätchenille ja Heidin rouvalle, sitten -järjestyksessään molemmille neitsyille ja lopuksi pojille, jotka -tahtoivat puristaa hänen kättänsä hekin. - -"Osaatko kaikkea?" kysyi Kustaa. - -"En suinkaan." - -"Mutta minä tahdon oppia kaikki!" - -"Silloin saa prinssi vastedes ottaa toisen opettajan." - -"Siihen on kenties aikaa siihen." - -Hilpeän juhla-aterian jälkeen sai Juhani Skytte lukea jouluvirren. -Sitten erottiin. - -Tunnemme joulujuhlat Sten Sturen ajoilta. Niitä täällä jäljiteltiin. -Naapurit tulivat läheltä ja kaukaa, tulivat koreapukuiset -kaupunkilaisetkin. Ja molemmat saivat ihailla ruokalaitoksia ja -käyttää niitä hyväkseen. - -Sitten käytiin oikein sydämen halusta karkeloon. Herttua kysyi Juhani -Skytteltä, miksei tämä tanssinut, ja tämä sanoi pyytäneensä Maria -Näfiä, mutta neitsyt oli juossut tiehensä eikä näyttäytynyt sen -koommin. Silloin meni herttua itse etsimään tytön käsiinsä, sanoi, -että tämä oli oikea letus, pani hänen kätensä Juhanin käteen ja -sanoi tahtovansa, että he tanssivat yhdessä koko illan. Merkillistä -kyllä, näytti se miellyttävän heitä yhä enemmän, mitä kauemmin he -karkeloivat. - -Herttua huomasi sen ja hymyili mielessään. "Minulla ei ole mitään -vastaan", tuumi hän. - -Pidot jatkuivat juhlallisuuksineen koko viikon. Leskikuningattaren -vierailu siihen oli lähinnä syynä. Monet tahtoivat nähdä häntä, ja -hänkin puolestaan tahtoi olla vanhojen ystäväin parissa. - -Loppiaisiltana kulkivat kuten tavallisesti köyhät ylioppilaat -ympärinsä Betlehemin-tähtineen ja lauloivat kaikissa taloissa saaden -muutamia kolikoita palkakseen. - -Linnassa heidät aivan kutsuttiin sisälle ja kestitettiin runsaalla -mitalla. - -Linnan palvelusväki tungeskeli heidän ympärillään, sillä muuan -ylioppilaista sanoi voivansa pitää tulta suussaan. Ja kaikki tietysti -tahtoivat nähdä sen ihmeen oikein läheltä. - -Kustaa ja Juhani riensivät alas kuulemaan laulua, ja heidän uusi -opettajansa seurasi heidän mukanaan. - -Kun he juttelivat luvatusta ihmenäytteestä, sekaantui Juhani Skytte -keskusteluun ja sanoi ääneensä, että se oli ilmeistä petosta. -Ylioppilaskin myönsi lopulta, että kun hän pisti palavia tappuroita -suuhunsa, poltti hän aina pahoin suunsa. Näytäntönsä jälkeen lähti -koko joukko tiehensä, ja katsojat hajaantuivat. Mutta voi, Juhani oli -poissa. Skytte ei ollut tullut pitäneeksi häntä silmällä. Oli aivan -käsittämätöntä, miten hän oli joutunut kateihin. Mutta ei ollut aikaa -tuumailuihin. Hän jätti Kustaan Heidin rouvan ja Kätchenin huostaan, -pyysi viimeksimainittua ilmoittamaan herttualle ja riensi etsimään -Betlehemin-tähden kantajaa. - -Hänen epäluulonsa yltyivät, kun joku sanoi hänelle, että ylioppilaat -olivat jo hajaantuneet kaikkiin ilmansuuntiin. - -Epätoivoissaan suuntasi hän askeleensa etelätullin luo kadulle, -jolla kaikista vähimmän liikuttiin. Juuri aikoessaan poiketa -maantielle keksi hän tulensyöjän, joka meni pieneen viheliäiseen -tupaan aivan tulliportin vieressä. Hän riensi jälkeen, mutta portti -oli lukossa. Hänen kolkutettuaan avasi sen hetkisen kuluttua -vanhahko, huonosti puettu mies. Mutta vieraan nähdessään kävi mies -kalmankalpeaksi. - -"Minä tahdon puhutella ylioppilasta, joka äsken tuli tähän taloon", -sanoi Skytte. - -"Ylioppilastako?... Ei täällä käy ketään ylioppilaita", vastasi mies. -"Asun täällä vain köyhän vaimoni keralla." - -Samassa kuulivat molemmat lapsen hätähuudon, mutta se vaikeni heti. -Mies vapisi kuin haavanlehti, hän saattoi vain vaivoin pysyä pystyssä. - -"Oliko se teidän lapsenne?" kysyi Skytte. - -"Minun... jokako huusi? Ei -- se oli -- poikani." - -"Ylioppilaanko?" - -Mies näytti tahtovan sanoa jotakin, mutta sanat eivät tulleet -ilmoille. Hän luhistui maahan ja huusi: "Armoa, armoa!" - -"Näyttäkää minulle lapsi!" - -"En uskalla, hän lyö minut kuoliaaksi." - -"Sitten menen itse." - -"Ei, se maksaisi henkenne -- tai hänen." - -"Jos autatte minua, niin maksan teille runsaasti." - -"Hän ei anna koskaan anteeksi..." - -"Ajattele, kenties voit siten pelastaa hänen henkensä." - -"Isä!" kuului samassa huuto pihan puolelta. - -"Tulen heti", vastasi ukko. "Sulen vain ensin portin." - -Skytte riensi pieneen puuvajaan, minkä hontelo ovi oli raollaan. - -"Mitä se ryökäle tahtoi?" kysyi poika isältään. "Hän kysyi pappia, -joka on asunut täällä." - -"Ettekö sanonut, että hän jo on mennyt helvettiin?" - -"Kunpa vain saisin oven salpaan." - -"Teissä sitten ei ole miestä mihinkään." - -Ylioppilas tuli hoippuvin askelin, paitahihasillaan, revityin -paidankauluksin ja päihtymyksestä pöhöttynein kasvoin. Hänen piti -auttaa porttia salvatessa. - -Skytte antoi hänen mennä ohitseen toivoen pääsevänsä häneen käsiksi -takaa päin. Mutta miekkonen huomasi vihollisensa ja nyt alkoi mitä -hurjin kaksintaistelu. - -Skytte oli tosin vastustajaansa väkevämpi, mutta raivo oli lisännyt -tämän voimia. Peläten, ettei voisi pitää puoliaan, huusi hän -surkeasti isälleen: - -"Ota puukko ja pistä häntä -- minä voin maksaa." - -"Haa!" huusi hän samassa, ja epätoivon voimin antoi hän Skyttelle -iskun rintaan, niin että tämä horjahti taapäin. Toisella kädellään -sieppasi hän pistoolin ja laukaisi sen heti. Skytte oli kuitenkin -ehtinyt lyömään häntä käsivarteen, ja luoti sattui isään, joka ääntä -päästämättä kaatui maahan. - -Taistelu jatkui yhtä hurjasti kuin ennenkin, mutta Skyttellä oli nyt -ainoastaan yksi vastustaja, ja hän tunsi miten tämän voimat väsyivät -yhä pahemmin. - -Lopulta hän kaasi hänet maahan. Ylioppilas oli saanut pahanpäiväisen -löylytyksen, ja häneltä vuoti veri suusta ja nenästä. Skytte, joka -oli harjaantunut painija, oli sitä vastoin osannut suojella itsensä -paremmin, mutta tuntuivat hänenkin jäsenensä jokseenkin runnelluilta. - -Hän ei ollut oikein selvillä mitä hänen oli tehtävä. Hylkiö makasi -tosin liikkumatonna, mutta Skytte huomasi hänen väijyvästi raottavan -silmiään eikä uskaltanut jättää häntä yksin. Silloin kuuli hän -sanomattomaksi ilokseen hevosten kavioiden kopsetta. Hän riensi -avaamaan portin, ja näki joukon herttuan lähettämiä ratsumiehiä. Hän -kutsui heidät luokseen ja jätti kaatuneen heidän huostaansa. - -Itse kiiruhti hän taloon. Ensimäisessä huoneessa, johon hän tuli, ei -ollut ainoatakaan ihmistä, mutta toisesta kuului valittavaa uikutusta. - -Siellä makasi poika parka likaisella vuoteella, sidottuna käsistä ja -jaloista ja kääre suullaan. - -Skytten nähdessään ilmaisi hän iloaan miten parhaiten voi. - -Tuossa tuokiossa oli hän vapaa, ja kyynelissään heittäytyi hän -Skytten syliin. - -Tämä otti hänet kiireimmiten mukaansa ja käski ratsumiehiä ottamaan -kaatuneen varovasti hevosen selkään ja viemään hänet linnaan. -Kuolleelle oli hankittava kirstu. - -"Sallikaa minun ensin sanoa hänelle viimeiset jäähyväiset", pyysi -ylioppilas. - -"Sitä hän pyysi jo äsken", sanoi muuan ratsumiehistä. "Mutta hän ei -näytä juuri katuvalta." - -"Tarkastakaa vainaja!" - -Se tapahtui ja useita papereita ja kirjeitä pantiin Skytten käsiin. - -"Jos vielä tahdotte sanoa jäähyväiset isällenne, saatte tehdä sen." - -Mutta hylkiö löi päätänsä katuun ja huusi, että hän tahtoi kuolla. Ei -ollut maailmassa enää mitään, minkä tähden olisi kannattanut elää. - -Skytte palasi linnaan taluttaen oppilastaan kädestä. Hänellä oli -yllinkyllin syytä pelätä, että hänet heti eroitettaisiin paikastaan, -joka jo oli alkanut käydä hänelle rakkaaksi. - -Linnaan palattua jätettiin prinssi Heidin rouvan huostaan, mutta -Skytte riensi herttuan luo. - -Tämä loi häneen synkän ja, uhkaavan katseen virkkamatta sanaakaan. - -"Armollisin ruhtinas", sanoi Skytte notkistaen polvensa. - -"Et ole osoittanut ansaitsevasi luottamustani." - -"En, se on totta." - -"Onko mitään, mikä koituu puolustukseksesi?" - -"Ei mitään!" - -"Nouse ja kerro kaikki." - -Skytte kertoi, yksinkertaisesti ja selvään. Lopuksi antoi hän -paperit, jotka oli äsken saanut haltuunsa. - -Ne olivat Luostari-Lassilta saapuneita kirjeitä. Tämä oli laatinut -ryöstösuunnitelman melkein sellaisena kuin se oli pantu toimeen. -Oli myös joukossa sitoumus 3,000 markasta, jotka sai nostaa Efraim -Koldinilta heti kun lapsi oli jätetty hänelle. Kolmas paperi oli -tullut Puolasta ja sisälsi vakuutuksen, että kuningas Sigismund -antaisi puolestaan vielä lisäpalkinnon sille, joka toisi hänelle -hänen onnettoman veljensä. Tämän oli kirjoittanut "Efraimin -uskollinen ystävä ja opettaja." - -"Siis muuan niistä nuorukaisista, jotka oli lähetetty Roomaan -kasvatettaviksi ja ovat nyt saapuneet antamaan mestarinäytteensä", -sanoi herttua katkerasti. - -Samassa saapui muuan palvelija ja kertoi, että vangitulla miehellä -oli varmaankin ollut myrkkyä hallussaan. Nyt oli hän kuollut. - -"Miksei häntä tarkastettu?" kysyi Kaarle luoden ankaran katseen -Skytteen. - -Tämä ei voinut vastata mitään, vaan seisoi allapäin ja kalpein -poskin. Hänen kohtalonsa oli selvä. - -Herttua kulki muutamia kertoja edestakaisin poikki huoneen. Sitten -otti hän kirjeet, luki ne vielä kerran ja heitti ne takkavalkeaan. - -Skytte seisoi ja odotti jännittyneenä. "Nyt on kuin ei koko tapausta -olisi tapahtunutkaan", sanoi herttua. "Sinä saat jäädä paikoillesi!" - -Nuori mies notkisti polvensa ja suuteli kättä, joka hänelle -ojennettiin. - -"Mutta muista, että tästälähin olen ankarampi vaatimuksissani." - -"Minäkin olen ankarampi itseäni kohtaan." Pikku prinssi ei voinut -selvästi kertoa, miten hänet oli ryöstetty. Hänet oli tungettu ovea -vasten. Siellä oli joku sanonut hänelle, että Kätchen oli ulkona ja -kutsui häntä, ja sitten... ja sitten... Mutta kuinka hän oli joutunut -kamariin, jossa hänet oli lopulta sidottu, sitä hän ei tiennyt. Mutta -kun siitä hänelle puhuttiin, purskahti hän niin kovaan itkuun, että -herttua kielsi koko asiasta mainitsemasta mitään. - - - - -4. - -VIERAASSA MAASSA. - - -Astumme Steyermarkin linnan ruhtinaallisiin huoneihin. - -Tämä huone on kalustettu kauttaaltaan goottilaiseen tyyliin. -Muutamalla seinällä riippuu hymyilevä pyhä neitsyt, toisilla kolmella -seinällä muita pyhimyskuvia ja marttyyreja luonnollisessa koossa. -Ikkunat ovat auki, raskaat ovi verhot vedetyt syrjään, ja keväisessä -päivänpaisteessa lemahtelee kukkastuoksu, joka tykkönään hälventää -sen synkän vaikutelman, jonka huone muuten tekisi. - -Sohvassa istuu jalo Maria Anna Baijerilainen, vaaliruhtinas -Ferdinandin puoliso. Hän ei ole enää nuori, mutta säännölliset -piirteet todistavat harvinaisesta kauneudesta, jonka tekee vieläkin -miellyttävämmäksi jalo ilme ja arvokas ryhti. - -Kirjeet, joita hän pitää kädessään, on hän lukenut kahteen kertaan. -Nyt hän kohottaa katseensa nuoreen tyttöön, joka seisoo hänen -edessään. - -Tämä on puettu pelkkiin mustiin ja peittäytynyt tiheään huntuun, joka -kuitenkin tällä haavaa on heitettynä taakse, niin että tunnemme hänet -Elsa Sparreksi. - -"Tulette siis Mecklenburgista?" - -"Niin, teidän armonne." - -"Serkkuni, prinsessa Elisabetin toivomusta tahtoisin mielelläni -noudattaa", jatkoi herttuatar. "Mutta kuinka voin hankkia tietoja -henkilöstä, jota en tunne?" - -"Prinsessa arveli, että koska Ingolstadtissa..." - -"Ingolstadtissa?" keskeytti ruhtinatar. "Luuletteko, että naiset -pääsevät sinne?" - -"Tarvitsisin vain tietää, onko pater Edvin siellä. On luultavaa, että -sisar parkani on etsinyt hänet käsiinsä ja..." - -Herttuatar istui vaiti. Hän lukaisi väliin jonkun rivin kirjeestä, -väliin silmäsi Elsaan ja kysäisi äkkiä: "Oletteko katolinen?" - -"En, teidän armonne." - -"Miksi olette pukeutunut nunnaksi?" - -"Minulle sanottiin, että silloin pääsen helpommin teidän armonne -puheille." - -"Ettekö tiennyt, että se oli petosta?" - -"En", vastasi Elsa. "Jos löydän vielä rakkaan sisareni ja jos hän on -nunna, rupean minäkin nunnaksi, saadakseni aina olla yhdessä hänen -kanssaan." - -Elsan kasvoissa oli niin vilpitön ja niin surullinen sointu, että -ylhäinen rouva kysyi osaaottavasti: "Rakastatteko häntä hyvin -suuresti?" - -"Hän on ainoa rakkaani maan päällä", puuskahti tyttö kiihkeästi. - -Ruhtinatar nousi ja meni ikkunan luo. Hän seisoi siellä kauan ja -näytti tykkönään unhottaneen Elsan. - -Tämä odotti kärsimättömästi ja toivoi ainoastaan pääsevänsä pois. -Täältä ei hän hyötynyt mitään. - -Silloin kääntyi ruhtinatar häneen. "Olen ajatellut, että kenties -löydämme jonkun keinon", sanoi hän. - -Elsa lankesi polvilleen ja suuteli hänen käsiään ja valeli niitä -kyynelillään. "Ensimäinen toivonsana minkä olen kuullut, tuli teidän -huuliltanne", sanoi hän. "En unhota sitä koskaan." - -Herttuatar antoi hänen ensin itkeä itkettävänsä, ja sitten sai hän -kertoa rakkaasta Eevastaan kaiken minkä tiesi. Hänen oli pitänyt -erään nunnan mukana tulla laivalla Danzigiin, mutta kukaan ei tiennyt -mihin hän sitten oli joutunut. - -Ylhäinen rouva kuunteli häntä kärsivällisesti. "En tahdo tehdä mitään -vain puoleksi", sanoi hän sitten. "Mutta jos mieli toimittaa jotakin, -täytyy sinun alituiseen olla läheisyydessäni. Sinun on sentähden -tästä päivästä kuuluttava hovipiiriini ja pukeuduttava määrättyyn -pukuun." - -Herttuatar soitti ja antoi käskynsä kamarirouvalle, joka vei Elsan -mukanaan. - -Maria Anna Baijerilainen istui kauan mietteissään. "Pater Edvin", -muisteli hän. "Missä olen kuullut tämän nimen?" - -Samassa aukeni ovi ja huoneeseen astui kiireisesti nuori mies, -muutamia vuosia yli kahdenkymmenen. - -Hän oli herttuattaren nuorin poika, Leopold Wilhelm. Hän riensi -äitinsä luo, kietaisi käsivartensa hänen kaulaansa ja huudahti: -"Kiitos kirkkokunnasta! Se on jo kolmas!" lisäsi hän nauraen. - -"Vaaliruhtinas hellii suuresti nuorinta poikaansa", vastasi Maria -rouva ja huudahti: "Kolmas pitäjä jo, eikä sinua ole vielä vihitty -papiksi." - -"Täytyy olla varovainen", tuumi nuori herra nauraen. "On mahdollista, -ettei veljeni saa miespuolisia perillisiä." - -Ruhtinatar näytti tyytymättömältä. "Et näytä itse pitävän kovinkaan -tähdellisenä hengellistä arvoa", sanoi hän. "Oikeastaan minun -pitäisi", huudahti nuori herra, "sillä näin vastikään näyn... -madonnan itsensä nunnanpuvussa." "Herjaaja, kuinka uskallat!" - -Pappiskokelas katsoi madonnankuvaan. "En voi sitä auttaa. Hän on -kauniimpikin kuin tuo. En eläessäni ole nähnyt ketään samalla kertaa -niin ajattelevaa ja niin lapsellisen viatonta." - -"Liioittelet!" - -"Kuinka sen voit tietää! Ah, nytpä muistan! Vanha harppusi oli hänen -mukanaan. Mutta sanokaa sitten kuka hän on, mistä hän tulee?" - -"Ruotsalainen neiti, jonka olen ottanut suojelukseeni ja joka tulee -viipymään täällä muutamia viikkoja." - -"Nunna hovissa! Se on jotakin uutta." - -"Ei hän ole vielä nunna, mutta toivon..." - -"Niin minäkin. Meidät voidaan vihkiä yhtaikaa, ja minä menen samaan -luostariin kuin hänkin." - -"Leopold, etkö häpeä!" huudahti äiti kiihkeästi. "Vaadin siksi -kunnioitusta persoonaani kohtaan, ettei..." - -Poika syleili äitiään. "Anteeksi, mutta olethan sanonut, etten saa -salata mitään..." - -"En ollut odottanut, että poikani mieleen saattaisi tulla niin -arvottomia ajatuksia. Nyt alkaa minua arveluttaa, voiko tyttö parka -jäädä tänne..." - -"Jos äitini tarvitsee peruuttaa lupauksensa minun tähteni, käskekää, -täytyykö minun tästedes pysyttäytyä poissa huoneistanne vai saanko -astua sinne maahanluoduin katsein ja ajatellen ainoastaan... -madonnaa." - -Herttuatar katsoi häneen ja näki veitikan pilkistävän hänen -suupielestään. "Kaikki saa olla ennallaan, mutta ole varma, että -pidän sinua silmällä." - -Nuori mies suuteli hänen kättään. "Tulet olemaan tyytyväinen minuun." - -"Sitä toivon. Katso onko pater Alliaga kotona, haluan häntä -puhutella." - -"Hänenkö on ryhdyttävä käännyttämään?" - -"Leopold!" - -"Menen heti. Tahdon vain sanoa, että kun on kysymys kauniiden -kerettiläisneitojen käännyttämisestä, luulen voivani tehdä sen yhtä -hyvin kuin Alliagakin." Samassa hän pujahti tiehensä. - -"Ah, mikä huoli äidillä on pojistaan", huokasi Maria rouva. - -Tuokion kuluttua saapui pater. Hän tuskin oli yli kolmenkymmenen, -synkät, salamoivat silmät olivat kainosti maahan luodut, ja syvään -kumartaen hän lähestyi herttuatarta. "Teidän armonne on suvainnut -kutsua minua." - -"Istukaa. Sanokaa, tunnetteko ketään pater Edviniä?" - -Pater Alliaga hieman säpsähti. "Ennenkuin vastaan kysymykseen, täytyy -minun tietää syy siihen", sanoi hän tyynesti. - -Herttuatar kertoi melkein Elsan omin sanoin. - -Pater istui kauan vaiti, mutta sanoi vihdoin: "Lupaan ottaa -tiedustellakseni asiaa." - -"Saanko sanoa sen hänelle?" - -"Jos teidän armonne suvaitsee, saattaa olla tarpeellista, että -vastedes tutkin hänen sisäisiä ajatuksiaan." - -Herttuatar loi häneen epäluuloisen katseen, mutta hän katsoi -rukoillen madonnankuvaan ja näytti rukoilevan pyhältä neitsyeltä -voimaa vaikeihin tehtäviinsä. Kelpo rouva teki salavinkaan -ristinmerkin, hän oli tehnyt vääryyttä paterille. - -Päivälliselle kokoontuivat hovin kaikki jäsenet. Elsa näki ensi -kerran vaaliruhtinaan; tämä oli pitkä, laiha herra, piirteet kylmät -ja jäykät. Mutta hänkin näytti yllätetyltä Elsan nähdessään, vaikka -oli jo edeltäpäin kuullut, että hänen puolisonsa oli ottanut uuden -hovineidin. Aterian aikana kiintyi hänen katseensa useita kertoja -Elsaan. - -Mutta herttuatarta hämmästytti enimmän se, että Alliagan kasvoilla -silminnähtävästi vaihtui väri tyttöä katsellessaan. - -Pater luki rukoukset kirkkaalla, helähtelevällä äänellä. Elsa katsoi -ihaillen häneen eikä luullut koskaan nähneensä, miehekkäämpiä, -jalompia kasvoja. - -Aterian jälkeen tarjosi ruhtinatar puolisolleen käsivartensa ja vei -hänet toiseen huoneeseen. Toiset seurasivat jälestä. - -Siellä oli pöydällä sitra. Herttuatar otti sen, näppäili sitä ja -lauloi heikolla äänellä pienen laulun. - -Ruhtinas nyökkäsi hyväksyvästi päätään. Ensimäinen hovineitsyt otti -sen jälkeen sitran valtiattareltaan ja sanoi syvään kumartaen: -"Onnettomuudeksi en voi laulaa." Sen jälkeen antoi hän sen toiselle -neitsyelle, joka samoin menoin ojensi sitran Elsalle. - -Tämä otti sen punastuen. "Onko minun laulettava?" kysyi hän kainosti -katsoen herttuattareen. - -"On", vastasi tämä vilkkaasti. "Laula joku ruotsalainen laulu." - -Elsa soitteli hieman alkusäveliä ja lauloi sen jälkeen kirkkaalla ja -täyteläällä alttoäänellä Eerik kuninkaan laulun kuningattarelleen: - - "Ei kultaa ole Kaarinalla, - mut armahampaa hällä on" - j.n.e. - -Laulu miellytti kaikkia, ja kun se oli lopussa, nousi ruhtinas -nopeasti. "Vespera, olen unohtanut vesperan!" huudahti hän. - -"Vaunut odottavat", virkkoi muuan hoviherroista. - -Ruhtinas syöksyi ulos huoneesta, ja minuuttia myöhemmin nähtiin hänen -huimaa vauhtia ajavan tiehensä. - -Alliaga meni hänen mukaansa, kaikki muut jäivät huoneeseen. - -Elsa katseli kummastellen ympärilleen. Olikohan hän tehnyt jotenkuten -väärin? - -Silloin hän kohtasi ruhtinas Leopoldin silmät, jotka hymyillen -tähystelivät häneen. "Onko joku metsänneidoista opettanut teidät -laulamaan?" kysyi ruhtinas. - -"Meillä laulavat kaikki ihmiset." - -"Yhtä kauniistiko kuin tekin?" - -"Paljon, paljon paremmin!" - -"Ruhtinas myöhästyi laulun tähden", sanoi herttuatar. "Mutta -toivokaamme, ettei hän tule kirkkoon liian myöhään. Silloin hän -varmaan tahtoo kuulla vastakin pohjolan laululintua." - -Kotvan kuluttua ruhtinas palasi. Hän oli kiireissään ajanut hevosensa -kuoliaaksi, mutta joutunut oikeaan aikaan. "Olen iloinen", sanoi hän, -"kun sain uhrata kauniit hevoseni velvollisuuteni tähden." - -Heti sen jälkeen hän meni Elsan luo. "Nuori kerettiläinen, sinä -houkuttelit minut syntiin", sanoi hän. "Mutta minä voitin kiusauksen." - -Elsa katsoi ihmeissään häneen ja sanoi sitten nopeasti: "En ole -mikään kerettiläinen, enkä laula enää koskaan." - -"Ennenkuin minä haluan sitä", lisäsi herttuatar ja viittasi nuorille -tytöille, että he saivat poistua huoneesta. - -Hovineitsyillä oli erityinen työhuoneensa, mutta Elsa sai käskyn -auttaa herttuatarta koruompelussa ja hänen oli sentähden istuttava -hänen omassa huoneessaan. - -Vaaliruhtinas kävi joka päivä puolisonsa luona. Kerran tuli heidän -keskensä puhe muutamasta rajalinnoituksesta, jossa oli tehtävä -välttämättömiä parannuksia. - -"Minä aion rakennuttaa kirkon sen edustalle", huudahti ruhtinas. -"Se on oleva lujin linna ja pyhitettävä pyhälle neitsyelle. Niin -sotaherra kuin olenkin, tunnustan kuitenkin Jumalan äidin sodan -ylijohtajaksi." - -Tällöin hän naulasi silmänsä Elsaan, mutta tämä oli kiintynyt -työhönsä. - -Silloin hän tokaisi yhtäkkiä: "Kuuletteko mitä sanon, neitsyt?" - -"Kuulin kyllä, teidän armonne." - -"Ja mitä sanotte siihen?" - -"Että se menee yli vähäisen ymmärrykseni." - -Toisella kertaa näytti ruhtinas Elsalle pyhimyskuvan, jota kantoi -povellaan. Hän kertoi sen ihmeellisesti auttavan kaikkea pahaa -vastaan ja surkutteli kerettiläisiä, joilla ei ollut mitään niin -mahtavaa suojelusta. - -Elsa melkein pelkäsi häntä, ja herttuatar, joka näki sen, valmisti -hänelle usein tilaisuuden poistua huoneesta, kun ruhtinasta -odotettiin. - -Hän odotti joka päivä luvattuja tietoja Alliagalta, mutta niitä ei -kuulunut. Tämä ei koskaan puhutellut häntä, vaikka näki usein tytön -kysyvän katseen. - -Elsa oli ollut hovissa pari viikkoa, kun ruhtinatar sanoi hänelle: -"Pater Alliaga on matkustanut Ingolstadtiin, kenties hän tuo sieltä -joitakin tietoja." - -Elsa suuteli hänen kättään. "Minä aivan kuihdun ikävään", sanoi hän. - -"Vaaliruhtinas lähtee metsälle, ja minä lähden mukaan", jatkoi jalo -rouva. "Kas tässä muutamia kirjoja, toivoisin sinun lukevan niitä -ollessani poissa." - -Korkea herrasväki lähti seuraavana päivänä, ja Elsa riensi -alottamaan lukemisensa. Ne olivat hengellisiä kirjoja, kuten hän oli -arvannutkin, pyhimystaruja ja muita. Hän tahtoi lukea voidakseen itse -arvostella niiden sisällystä. - -Hänen lukiessaan aukeni ovi ja Alliaga astui sisään. - -Elsa tunsi ihmeellisen tunteen värisyttävän koko olemustaan. -Hän ei voinut kääntää paterista silmiään. Hänestä tuntui, että -tämä näki hänen lävitseen, eikä hän tiennyt, oliko se kauhua vai -nautinnontunnetta, jolla hän tunsi, että häntä ikäänkuin vedettiin -hengellisen isän puoleen. - -"Ojentakaa minulle kätenne", sanoi pater hurmaavalla äänellään, jonka -Elsa jo hyvin tunsi. - -Elsa oli kuulevinaan ikäänkuin sisarensa varoittavan kuiskauksen. -"Sanokaa, tiedättekö mitään sisarestani?" kysyi hän hätiköiden. - -"Tyyntykäähän ensin", sanoi pater. "Ojentakaa minulle kätenne." - -Sitä ei Elsa tahtonut. "En ymmärrä miksi", sanoi hän. - -"Arvaan, että ensin tahdotte kuulla mitä olen saanut tietooni." - -"Oi, puhukaa!" - -"Nainen, joka öiseen aikaan lähti Vadstenan luostarista huhtikuussa -1597, matkusti 'Kotka' laivassa Danzigiin. Hän oli siellä Anunsiatan -luostarissa seitsemän kuukautta Ja matkusti sitten Espanjaan." - -"Espanjaan?" toisti Elsa hämmästyksissään. - -"Sevillassa katoovat kaikki jäljet hänestä. Luultavasti hän on mennyt -johonkin luostariin." - -"Minun täytyy päästä sinne", sanoi Elsa äkkiä nousten. - -Pater pyyhkäisi kädellään silmiään. "Kun ette ole katolinen, ette voi -päästä mihinkään luostariin." - -"Minun täytyy", vastasi Elsa. "Joku varmaankin auttaa minua." - -"Kenties teillä on siellä ystäviäkin. Useat maanmiehenne lähettivät -terveisiä", lisäsi pater. - -"Onko Ingolstadtissa maanmiehiäni?" - -"Kuningas Sigismund on heidät kasvatuttanut. Ajanoloon saavat he -palata isänmaahansa edistämään sen pyhimpiä etuja." - -"Onnittelen heitä!" - -"Ettekö tahtoisi olla yksi heistä?" - -"Kyllä, Eevan kanssa käsi kädessä!" - -"Uskokaa minulle mitä tahtoisitte tehdä." - -"En tiedä, jotakin hyödyllistä vain." - -"Mikä on hyödyllisempää, mikä kauniimpaa kuin kitkeä pahuutta pois -maailmasta juurineen!" - -"Kenpä vain pystyisi siihen!" - -"Jokainen pystyy siihen osaltaan. Tahdottehan antautua niin -kauniiseen kutsumukseen?" - -Elsa seisoi mietteissään. "Pääsenkö kaikkiin Sevillan luostareihin?" - -"Sen lupaan." - -"Jos Eeva on siellä... niin, silloin en välitä mistään." - -"Se on siis päätetty?" - -"Olen luvannut kaikessa kysyä neuvoa herttuattarelta." - -"Niin kauan kuin olette täällä. Mutta Espanjassa..." - -"Samantekevää, olen antanut hänelle sanani." - -"Tehkää kuten tahdotte, mutta antakaa sitten vastauksenne minulle." -Hän kosketti keveästi Elsan kättä ja poistui. - -Elsa jäi sekaviin mietteihin. Olikohan Alliaga sellainen mies, että -häneen saattoi luottaa? - -Hän alkoi lukea innokkaammin kuin ennen, ja kuta kauemmin hän luki, -sitä enemmän kirja alkoi kiinnittää hänen mieltään. Marttyyrien -vaiheet olivat sentään kauniit. Oli sankarillista uhrautua aatteen -tähden, ihana, ihana oli heidän kuolemansa liekeissä! - -Kuta enemmän hän luki, sitä haltioituneempaan hurmaustilaan hän -joutui. Ja sellaisessa tilassa herttuatar hänet tapasi palattuaan. - -Hänen poskensa paloivat, ja silmissä oli ihmeellinen loiste. Hänessä -oli jotakin autereista, joka ikäänkuin kohotti hänet maallisten yli. - -Jättäessään kirjat takaisin herttuattarelle sanoi hän: "Osaan ne -ulkoa, ja kun vain löydän Eevan, olen valmis kaikkeen!" - -Ruhtinattaren hovineitsyet kertoivat hänelle, että hän oli lukenut -kaiket päivät. Mahdoton oli häntä ollut saada irti kirjasta. - -"Muulloin, paitsi aamurukoukseen", lisättiin nopeasti. - -"Kuka sen piti?" - -"Isä Alliaga, joka päivä. Hän on ollut jumalallinen!" - -"Onko hän lumonnut tytön?" tuumi Maria rouva itsekseen. "Mutta hän ei -joudu hänen saaliikseen!" - -Vaaliruhtinas tahtoi usein, että Elsa laulaisi hänelle. Ja Elsa teki -sen nyttemmin vastustelematta. Hän lauloi niin tuntehikkaasti, että -se aivan ihastutti. - -Korkea herra ei tosin enää lyönyt laimin iltamessujaan, mutta niiden -jälkeen tahtoi hän kuulla laulua, paljon laulua ja soittoa, ja -Elsan täytyi opetella monia uusia lauluja hänen mielikseen. Mutta -sitten ruhtinas katui sitä, että oli nauttinut näistä maallisista -huvituksista, ja eräänä päivänä, jolloin satoi vettä aivan kuin -korvosta kaataen, näki Elsa hänen pappien juhlakulkueessa vaeltavan -linnasta kirkkoon allapäin ja kädet ristissä läpimärän vaipan -alla. Hatunreunus riippui lerpallaan hänen kasvoillaan, ja vesi -virtaili kaulaa pitkin. Elsa vetäytyi ikkunasta pois; herttuatar -ei varmaankaan suonut hänen näkevän, että hänen puolisonsa oli -juhlakulkueessa mukana. - -Korkea rouva oli suuresti mielistynyt ruotsalaiseen neitsyeen. Hän -näki, minkä vaikutusvallan Alliaga oli saanut häneen, ja vaikka hän -toivoikin, että Elsa kääntyisi katolinuskoon, katui hän, että oli -antanut paterin lähestyä tyttöä. - -Nyt oli hän onneksi jälleen kotona ja voi itse pitää kokematonta -silmällä. Elsan luonteen avomielisyys ja vilpittömyys näyttäytyi -siinä tavassa, jolla hän vastaili ruhtinattaren kysymyksiin. Hänellä -ei ollut mitään salattava, ja sentähden kertoi hän todenmukaisesti -mielialoistaan ja tunnusti heti, että Alliagan aamusaarnat olivat -seuranneet häntä koko päivän. Hän oli kuvitellut, että pater kääntyi -erityisesti hänen puoleensa kehoittaessaan lukemaan milloin minkin -legendan ja muutamia paikkoja erityisesti miettimään. - -"Kehoittiko hän sinua myös välttämään kaikkea seuraa?" kysyi -ruhtinatar. - -"Ainoastaan silloin voi saada taivahisia ilmestyksiä", vastasi Elsa. - -"Oletko saanut sellaisia?" - -Elsa punastui. "Kaksi kertaa", vastasi hän. "Kerran istuessani -ikkunan ääressä kuulin selvään sanat: 'Elsa, minä rakastan sinua!' -En voi kuvailla sitä hurmaavaa riemua, mitä tunsin. Se ei ollut -Eevan ääni, mutta kaikessa tapauksessa täytyi sen tulla taivaasta ja -häneltä." - -"Etkö ole kuullut ääntä palattuani kotiin?" - -"En, teidän armonne." - -"Sinun ei tarvitse kuulla sitä vastakaan." Näin sanoen veti hän -syrjään uutimen, joka peitti ikkunalaudotuksen, ja näytti pienen -pyöreän aukon. "Tämä on puhetorvi, joka menee alas puolisoni -huoneeseen. Odotas, niin kuulet." - -"Onko vaaliruhtinas siellä?" kysyi hän torveen. - -"Hänen armonsa on kirkossa", kuului vastaus. - -Elsa oli vaalennut. "Kuka on voinut...?" sanoi hän. - -"Varmasti vain joku syntinen ihmiskieli", huudahti jalo nainen. -"Sinua on karkeasti petetty, lapsi parka." - -Elsa seisoi kiihtymyksestä vavisten. - -"Etkö epäile ketään?" - -"En, mutta tässä on eräs kirje, ja pyydän teidän armoanne -toimittamaan sen oikealle omistajalleen. Sain sen aivan äsken." - -Se oli ruhtinas Leopoldin käsialaa ja hehkuva lemmentunnustus. Hän -rukoili Elsaa salaiseen kohtaukseen, josta riippui heidän molempain -tulevaisuus. - -"Jos antaisin sen takaisin", sanoi Maria rouva, "saisit hänestä -vihamiehen. Säästän sen vastaisen tarpeen varalle. Ruhtinas lähtee -huomenna matkalle, ja vakuutan, ettei hän pian palaa takaisin." - -"Teidän armonne, minä lähden Sevillaan." - -"Tiedätkö, että se voi maksaa hengen protestanteille?" - -"Pater Alliaga on luvannut ottaa minut suojelukseensa." - -"Onko hän sanonut sinulle, että hänet on nimitetty Sevillan -suurinkvisiittoriksi?" - -"Ei, mutta silloin on hänen valtansa sitä suurempi." - -"Niin, hän saa sinut kokonaan valtaansa!" - -"Valtaansa?" toisti Elsa kummissaan. - -"Olet kertonut minulle, että tunsit vetoa häneen." - -"Niin, mutta minua alkaa peloittaa." - -"Taivas! Pater Alliagalla on peloittava valta, jonka en luule -koituvan hyväksi; se on hänen katseessaan, jolla on käärmeen -lumovoima, ja hänen käsissään, jotka kaikessa pehmeydessäänkin -kahlehtivat ja lamauttavat vastustusvoiman. Olen nähnyt siitä monta -todistusta. Mitä hän tahtoo, sen hän vie perille, ja hän on tehnyt -veljeskunnalleen suuria palveluksia ja tekisi vielä suurempiakin, -jollei hän olisi erään synnin vallassa -- synnin, joka tekee hänestä -paholaisen", lisäsi ruhtinatar kuiskaten. - -Elsa painautui vavisten häntä vasten. "Mikä se on?" kysyi hän -hätäännyksissään. - -"Aistillisuudeksi sitä sanotaan", vastasi ruhtinatar. "Eikä hän tyydy -halpoihin, yksinkertaisiin; parhaita, jaloimpia hän pyrkii vetämään -alas. Ja niin ovelasti hän menettelee, ettei hänen aikeensa koskaan -mene myttyyn." - -Elsa oli noussut. Hänen katseessaan oli uhmaa, mutta hän oli -kalmankalpea ja värisi kuin viluissaan. - -"Hän on valinnut sinut uhrikseen, ja sinulle on hän tehnyt -tunnustuksensa puhetorvessa." - -"Hänkö se..." - -"En minäkään sitä ymmärtänyt ennenkuin näin minkä vaikutusvallan hän -on saanut ruotsalaiseen laululintuseeni." - -"Nyt lumous on poissa", puuskahti Elsa. "Tunnen inhoa ja kammoa häntä -kohtaan." - -"Ole varovainen. Antaa hänen uskoa mitä tahtoo, mutta toimi sinä -ominpäin." - -Tästälähin oli Elsa aina valpas ja varuillaan, hän oli jälleen -löytänyt itsensä, joka oli uusissa olosuhteissa melkein joutunut -hämmennyksiin. - -Eräänä päivänä hän sanoi ruhtinattarelle: - -"Hän etsii tilaisuutta tavata minua kahdenkesken. Mitä on minun -tehtävä?" - -"Pysy täällä minun luonani", vastasi ruhtinatar. "Hänen täytyy sanoa -sanottavansa minun ollessani läsnä." - -Elsa lopetti tämän jälkeen aamukävelynsä eikä näyttäytynyt koskaan -muuten kuin ruhtinattaren seurassa. Alettiin sanoa, ettei tämä voinut -elää ilman häntä. - -Hovissa alettiin yleisesti puhua paterin ylennyksestä ja hänen -pikaisesta matkastaan. Hänen viimeistä kertaa saarnatessaan sulivat -kaikki kyyneliin, ainoastaan Elsan silmät pysyivät kuivina, hänestä -tuntuivat sanat sisällyksettömiltä korusanoilta. - -Seuraavana päivänä pater pyrki ruhtinattaren puheille. Elsa oli -läsnä. Se ei näyttänyt olevan hänelle mieleen, hän kysyi eikö saisi -puhutella yksityisesti hänen armoaan. - -"Ei", vastasi tämä. "Minulla ei ole mitään salattavaa Elsalta eikä -hänelläkään minulta." - -"Toivokaamme, että neitsyt ansaitsee sellaisen kunnian", sanoi -pater. "Oikeastaan minäkin vähästä puolestani teen hänelle kunnian -valmistamalla hänelle tilaisuuden etsiä Sevillan luostareista -kadonnutta sisartaan." - -Hän katsoi terävästi Elsaan, joka punastuen loi silmänsä maahan. - -"Hän on minun pyynnöstäni luopunut siitä", sanoi ruhtinatar. "Luulen, -että hän voi saada kaipaamansa tiedot tarvitsematta matkustaa niin -kauas!" - -Mikähän paterille tuli? Hänen muotonsa muuttui, ja vihastuksen -ilme tuli hänen kasvoilleen. Mutta hän hillitsi itsensä suurella -ponnistuksella. "Sitten ei tarvita minun palvelustani", sanoi hän, -otti heti jäähyväiset ja lähti. - -"Tässä piilee joku salaisuus", puuskahti ruhtinatar. "Mitä -antaisinkaan saadakseni sen tietooni." - -Paterin mentyä palasi hovin kotioloihin tyyneys, joka oli ollut -sieltä loitolla hänen saavuttuaan. - -Tähän aikaan kirkolliset liikkeet seuloivat ja pohtivat tulevien -aikojen siementä. Papit seisoivat tasaväkisinä vastatuksin, -ja jesuiitat uskalsivat ainoastaan kissankäpälällä kosketella -saksalaisia oloja. - -Steyermarkissa oli tärkeä katolisen maailman keskusasema. -Vaaliruhtinas Ferdinandilla oli monia salaneuvotteluja katolisten -ruhtinasten kanssa. Hänen veljensä, keisari Mathiaan, vaikutuksesta -tosin riippui, että hänet oli valittu ylipääksi, mutta jesuiitatkin -toivoivat paljon hänestä. - -Suuret tapaukset vetivät Steyermarkin hovisaleihin lukuisia vieraita, -ja niiden joukossa oli myös useita unkarilaisia ja böömiläisiä. -Molemmat nämä maat olivat kyllä protestanttiset, mutta ne tahtoivat -tietää millä mielellä vaaliruhtinas oli heitä kohtaan. - -Vierasten joukossa oli ylhäinen unkarilainen, Bethlen Gabor -nimeltään. Hän oli tuskin 22-vuotias, mutta esiintyi tavalla, joka -veti kaikkien huomion häneen. Vertaisiaan kohtaan hän oli ylpeä ja -suvaitsematon, mutta saattoi olla nöyrä ja alamainenkin niille, -jotka tahtoi voittaa puolelleen. Silloin hänen kookas vartalonsa ja -atleetin raajansa näyttivät aivan kuin putoavan pois päästääkseen -hänen miellytyshalunsa näkyviin. Ja melkein aina hän voitti -tarkoituksensa. - -Ruhtinatarkin mielistyi nuoreen herraan ja keskusteli mielellään -hänen kanssaan. Eräässä suuressa linnanjuhlassa esitti hän itse hänet -suosikilleen Elsa Sparrelle ja huomasi sitten ilokseen, että he -näyttivät huvitetuilta toisistaan. - -"Vai ruotsalainen olette", virkkoi Bethlen herra Elsalle. "Oletteko -myös protestantti?" - -"Olenpa niinkin", vastasi Elsa. "Kummastuttaako se teitä?" - -"Minua ilahuttaa, että voitte verhoutua kirottujen katolikkojen -silmiltä." - -"Sitä en tee", vastasi Elsa loukkautuneena. "Uskoni ei ole salaisuus -kenellekään." - -"Sitten ihailen teitä! Niin paljoon ei minulla ole rohkeutta." - -"Oletteko protestantti?" - -"Teille vastaan: olen protestantti koko sielultani. Muille -uskottelen, ettei ole olemassa uskovaisempaa katolikkoa kuin teidän -nöyrä ihailijanne." - -"Mutta silloin menettelette petollisesti." - -"Viisaasti ja varovaisesti. Maailmahan nyt kerran pitää siitä, että -sitä petetään, ja eikös ole viisauden huippu, että pysyttelee hyvissä -väleissä maailman kanssa." - -"En minä ainakaan kunnioita sellaista", vastasi Elsa. - -Bethlen katsoi hymyillen häneen. "Tiedättekös, tuo pikku innonpuuska -pukee teitä mainiosti." - -Elsa kääntyi pois ja nousi nopeasti. Mutta silloin kuiskasi Bethlen -hänelle: "Miellyttääkö teitä huomion herättäminen?" - -"Ei suinkaan." - -"Pysykää sitten paikoillanne. Sillä jos otatte ainoankaan askelen, -niin lankean polvilleni rukoilemaan, ettette menisi pois luotani." - -Elsa istuutui paikoilleen. "Mitä teillä on sanottavaa?" kysyi hän -arvokkaasti. - -"Ennenkuin sanon sen, pyydän tietää, olenko loukannut teitä -suoruudellani." - -"Luulen, ettette ajattele kaikkea mitä sanotte." - -"Pitääkö sitten tehdä niin?" kysyi Bethlen ja katsoi häneen -hymyillen, ihailevin katsein. - -Elsa tunsi, kuinka hän punastui. "Luulen, että täytyy aina tarkoin -punnita sanansa", vastasi hän. - -"Mutta otaksutaan, että olen tulisesti rakastunut nuoreen, -ihastuttavaan tyttöön; eikö minun olisi sanottava se hänelle?" - -"Ei suinkaan", virkahti Elsa kiihkeästi. "Se olisi epähienoa." - -"Kuinkas tyttö sitten saa siitä tiedon?" - -"Teidän pitää ensin tutkistella, vastaako hän tunteeseenne." - -"Enkö voi kysyä häneltä suoraan?" - -"Silloin saatte olla valmis kuulemaan, että hän sanoo ei", vastasi -Elsa kiihkeästi. - -"Silloin hän vain niskoittelee. Olenhan nuori mies enkä ylen -rumakaan, lisäksi rikas ja ylhäistä syntyä. Hänen täytyy rakastaa -minua -- jollei hän rakasta jotakin toista." - -"Hänpä voi rakastaa", vastasi Elsa. Bethlen katseli häntä -tutkistellen. "Hän ei tee niin", huudahti hän voitonriemulla. "Hänen -suloiset kasvonsa ovat vilpittömämmät kuin hänen kielensä, ja sen -minä otan huomioon." Näin sanoen hän kumarsi syvään ja riensi pois. - -Elsa huokasi helpoituksesta. "Sellainen lörpöttelijä", tuumi hän -itsekseen. - -Heti sen jälkeen tuli muuan pappispukuinen nuori mies ja kumarsi -hänelle. - -"Olen ruotsalainen", sanoi hän hämillään. - -"Todellakin!" Elsa ojensi kätensä. "Nimenne?" - -"Petrus Petrosa, kotoisin Taalainmaasta." - -"Katolisena pappina!" - -"Niin, taivaalle kiitos!" - -"Oletteko tyytyväinen elämäänne?" - -"Ah, armollinen neiti, nyt vasta tiedän, että elän! Protestanttisuus -on kylmää, me katoliset elämme alituisessa huumauksessa." - -"Kuinkas sitten käy, kun selviätte?" - -"Ah, en tule koskaan kysymään esimiehiltäni, miksi. Kun he käskevät, -on pyhä velvollisuuteni totella, ja vastuu on heidän." - -"Eikö joka ihmisellä ole oma vastuunalaisuutensa?" - -"Niin minäkin ennen luulin, mutta nyt olen päässyt parempaan totuuden -tuntoon. On heitettävä pois oma minänsä ja kaikin järjenlahjoin -vaikutettava määrätyn maalin saavuttamiseksi. Se on korkeinta." - -"Jos maali on korkea!" - -"Kuka sitä epäilee? En ainakaan minä. Pää päättää, meidän jäsenten on -toteltava. Teko sai olla verinen tai veretön, se täytyy tehdä ilolla -tai tuskalla, ilman armoa ja sääliä itseämme tai muita kohtaan." - -Hän oli puhunut kiihkein, katkonaisin sanoin, aivan haltioissaan. Ja -puhuessaan hän hieroi käsiään yhteen. - -"Olette ylen kiihtynyt", sanoi Elsa. "Onneksi ei kukaan ymmärtäne -kieltämme, ja sentähden voitte sanoa minulle, onko tapahtunut jotakin -erityistä. Eihän mielentilanne voi aina olla sellainen kuin nyt." - -Petruksen kasvoille lehahti puna, ja hän vilkaisi nopeasti Elsaan. -"Se on sellainen teidän tähtenne", sanoi hän. - -"Minun? Olkaa hyvä ja selittäkää selvemmin." - -"Tahdon antaa puolet elämästäni saadakseni teidän omistamaan ainoan -autuaaksitekevän uskon." - -"Mitä te siitä hyödytte?" - -"Sitä ei minun ole lupa sanoa." - -"Eikö sitäkään, kuka tehtävän on teille uskonut?" - -Hän otti esille pienen kirjeen ja antoi sen Elsalle. Tämä avasi sen -nopeasti ja luki: "Pater Edvin on Sevillassa." - -Elsa voi töintuskin hillitä liikutustaan. "Kiitän teitä, enkä edes -kysy, kuka on lähettänyt tämän. Mitä kääntymiseeni tulee, riippuu se -erinäisistä seikoista. Sen vain tahdon sanoa, että mitä enemmän minua -yllytetään, sitä suurempaa halua tunnen vetäytyä takaisin." - -Petrus nyökäytti surullisesti päätään. "Minulla ei ole kykyä vetää -sydämiä puoleeni", sanoi hän. - -"Kuten pater Alliagalla?" - -"Hän on opettanut useita, mutta ei minua!" - -"Aiotteko palata Ruotsiin, herra Petrus Petrosa?" - -"Kyllä, kun aika joutuu." Hän katseli Elsaa pitkään. "Minä voin lukea -ihmisten kasvoista, ja te saatte varmaan kokea monta katkeraa hetkeä." - -"Siihen olen valmis", vastasi Elsa. "Herra auttakoon minua suuressa -armossaan!" - -"Minä rukoilen puolestanne, vaikkette olekaan kristitty", sanoi veli -osaaottavasti. - -"Kiitos, ja erotkaamme nyt." - -He erosivat. Ja Petrus oli huolissaan, kun ei saanutkaan anteeksi -kaikkia tulevia syntejään, kuten hänelle oli luvattu, jos onnistuisi -kääntämään Elsan. - -Mutta Elsan mielessä oli herännyt halu ja ikävöiminen Sevillaan. -Kaikki seikat viittasivat sinne, ja sinne täytyi hänen lähteä. - -Ruhtinatar puhui lohduttavasti ja tyynnyttävästi. Kun ei mikään -auttanut, lupasi hän hankkia matkaseuraa. Mutta Alliagaa hän kehoitti -varomaan, sillä Petruksen tuomasta kirjelapustakin päättäen tahtoi -pater saada hänet kaikin mokomin käsiinsä. - -Muuan seikka tuli jouduttamaan lähtöä. Eräänä päivänä, kun -vaaliruhtinatar tuli puolisonsa luo, kääntyi hän ystävällisesti -Elsaan, puhui Unkarin mahtavista magnaateista ja esitti sitten -kaikista mahtavimman, Bethlen Gaborin, naimatarjouksen. Mitättömän -ruotsalaisen tytön täytyi olla kiitollinen näin suuresta kunniasta. - -Kun Elsa nöyrästi, mutta varmasti hylkäsi loistavan tarjouksen, -silloin ei ruhtinaan vihastuksella ollut mitään rajoja. - -"Tiehensä hän! Olet elättänyt käärmettä povellasi!" huusi hän -ruhtinattarelle. "Jos hän vielä kerran tulee silmieni eteen, niin -heitätän hänet ulos." - -Näin sanoen hän poistui huoneesta ylen kiukuissaan, puolisonsa -koettamattakaan häntä pidättää. - -"En tiennyt tästä mitään", sanoi ruhtinatar. "Muuten olisin -pelastanut sinut siitä. Kaikki on kunnossa matkaasi varten, voit -lähteä täältä jo huomenna." - -Elsa tahtoi langeta ruhtinattaren jalkoihin, mutta tämä painoi hänet -itkien syliinsä ja sanoi: "Ihmeellistä, ettei omaisistani ole kukaan -ollut minulle niin rakas kuin sinä." - - - - -5. - -YSTÄVYKSET. - - -Jo marraskuussa 1598 oli Kaarle Gyllenhjelm ja Samuel Niilonpoika -lähetetty Kalmariin linnaa valloittamaan. Mutta kun heillä oli vain -muutamia lippukuntia jalkaväkeä, ei laivoja eikä tykkejä lainkaan, -ei valtausta voinut ajatellakaan. Heillä ei ollut muuta neuvoa kuin -sijoittaa joukkonsa niin lähelle linnoitusta kuin mahdollista, -estääkseen muonantuonnin maanpuolelta ja nälistyttääkseen linnaväkeä -minkä voivat. - -Nuorista sotapäälliköistä tuli pian hyvät ystävykset. Gyllenhjelmin -surumielisyys ei voinut olla hälventymättä Samuel Niilonpojan -hilpeistä sutkauksista ja raikkaasta naurusta. He päättivät muuttaa -asumaan yhteiseen telttaan ja ruveta yksiin leipiin. - -Gyllenhjelm kirjoitti herttualle, etteivät he nykyisissä -olosuhteissa, kun oli puute melkein kaikesta, voineet ryhtyä -piiritykseen. Mutta herttua, jolla oli ylihypäten puuhaa Jönköpingin -valtiopäivillä, antoi heidän odottaa vastausta. Molemmilla -sotapäälliköillä oli hyviä ystäviä valtiopäivillä, ja he kertoivat -toisilleen kaikki sieltä saamansa uutiset. - -"Talonpojat tahtovat sanoa irti uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa -Sigismundille", kertoi Gyllenhjelm. "Töin tuskin ovat he taipuneet -herttuan ehdotukseen, että vielä kerran kysyttäisiin kuninkaalta, -tahtooko hän luopua paavilaisuudesta, palata Ruotsiin ja jäädä -sinne ainaiseksi tai lähettää Uladislaus prinssin kasvatettavaksi -protestanttisessa opissa herttuan holhouksen alla." - -"Siihen ei Sigismund suostu koskaan", huudahti Samuel Niilonpoika, - -"Talonpojat ovat antaneet hänelle neljä kuukautta ajatusaikaa. Jollei -hän niiden kuluessa vastaa, pidetään ensi vuonna uudet valtiopäivät, -ja he aikovat valita toisen kuninkaan." - -"Sen voisivat yhtä hyvin tehdä hetikin. Maahan ei saada rauhaa -ennenkuin herttualla on yksin peräsin kädessään." - -"Täällä uhkaa sota kaikilta puolin. Sigismund koettaa yllyttää -vieraita ruhtinaita. Tietysti kaikki katoliset mahdit pannaan -liikkeelle." - -"Ja kotimaassa on koko mahtava aatelisto mukana", lisäsi Samuel -Niilonpoika. "On ihme ja kumma, miten yksi ainoa ihminen voi seista -yksin sellaista painostusta vastaan." - -"Näyttää kuin joku seisoisi hänen takanaan häntä tukien", sanoi -ystävä. - -"Niin hän uskoo itsekin", vastasi Gyllenhjelm. "Ja hän sanoo, että -siinä uskossa on hänen voimansa." - -"Niin, jokaisella on omat sisäiset kokemuksensa", virkahti Samuel -Niilonpoika käyden yhtäkkiä vakavaksi. - -Eräänä aamuna olivat he pikku kävelyllä jäällä aivan linnanmuurin -edustalla. Sumu oli niin sakea, ettei heitä voinut nähdä linnasta, ja -Gyllenhjelm selitteli ystävälleen, miten sumussa voisi huomaamatta -päästä vihollisen laivojen luo ja sytyttää ne tuleen. - -Tästä keskustellen palasivat he leiriä kohden. Mutta ilma oli sillä -välin hieman selvinnyt, ja linnasta suhahti luoti, joka olisi -koitunut Samuel Niilonpojan surmaksi, ellei hän olisi livennyt -iljanteella ja keikahtanut kumoon, niin että luoti vingahti hänen -päänsä yli. - -"Ihmeellistä!" tuumi hän. "Tavallisesti en ole mikään köntys -jaloiltani." - -"Minä puolestani uskon, että kaikki on määrätty edeltäpäin", sanoi -Gyllenhjelm. - -"Olen minäkin huomannut, että olen jokseenkin epäitsenäinen -toiminnassani." - -"Mistä sen päätät?" - -"Tahdon usein toista, mutta olosuhteet vievätkin minut toisaalle." - -"Sehän todistaa, mitä olen sanonut." - -"Ei aivan. Voin myös noudattaa omaa tahtoani, mutta kadun sitä aina." - -"Luultavasti", sanoi Gyllenhjelm, "eri ihmisten sielunelämä -on erilainen. Minä esimerkiksi aavistan, että minua odottavat -suuret vastoinkäymiset, ja ajatukseni askartelevat alituiseen ja -huomaamattanikin siinä, miten voin ne kestää." - -Syntyi kotvan äänettömyys. "Muistatko äitiäsi?" kysyi Samuel -Niilonpoika. - -"Hän kuoli, kun minä synnyin." - -"Minun äitini kuoli vasta muutama vuosi sitten. Hän sanoi minulle -kuolinvuoteellaan, että tulisi aina minua valvomaan." - -"Onko hän pitänyt lupauksensa." - -"Ei näkyväisellä tavalla muulloin kuin unissani, mutta väliin tunnen -hänen läsnäolonsa." - -"Sehän on onni." - -"Luulet kai, että se vetää minua pois maailmasta?" - -"Siltä minusta tuntuu!" - -"Mutta niin ei ole laita. Päinvastoin se vahvistaa elämäni onnen." - -"Sitä sietää lähemmin selittää." - -"Sen voin tehdä. Mutta ensin pieni kysymys: oletko koskaan -rakastanut?" - -"En koskaan." - -"Miksi niin?" - -"Luullakseni ei minulla ole ollut siihen aikaa." - -"Pyh, se tulee kuin salama, vastoin ihmisen tahtoa ja melkein -lamauttavana." - -"Silloin olen iloinen, kun saan olla siitä vapaana", sanoi -Gyllenhjelm nauraen. "Lamaantumisesta pyydän Jumalan minua -varjelemaan." - -"Voimat varttuvat puolella, ja koko mies pursuu elämän -yltäkylläisyyttä. Tulee vahvaksi samalla kuin saa toisen, jonka -edestä työskennellä." - -"Eipä näy minun tarvitsevan kysyä, oletko jo löytänyt valittusi." - -"Tiedäkin, että hän on suloisin ja rakastettavin tyttö maailmassa." - -"Luullakseni jokainen sanoo niin mielitietystään." - -"Saisitpa vain nähdä hänet, myöntäisit minun olevan oikeassa. Häämme -on määrätty vietettäväksi ensi helmikuussa, ja toivoakseni ei tielle -tule mitään esteitä", sanoi hän huoaten syvään. - -"Oletko tuntenut hänet kauan?" kysyi ystävä, joka mielellään kuuli -hänen kertovan. - -"Näin hänet ensi kerran äitini sairasvuoteen ääressä. Tulin sodasta -raivoissani lomasta, jonka hänen armonsa oli melkein pakoittanut -minut ottamaan. Mihin oli minun ryhdyttävä, olihan sota mielityöni -ja ainoa iloni. Jos sain joskus pistäytyä kotiin ja puristaa äitini -kymmenkunnan, pari kertaa syliini, niin tahdoin heti takaisin -liikkuvaan elämään. Mutta nyt oli toisin päätetty." - -"Silloin näit hänet?" - -"Odota, niin kuulet; kotituliaisiksi sain kuulla, että äitini oli -sairas, ja kun ehdottomasti tahdoin mennä hänen luokseen, pyydettiin -minua kulkemaan hiljaa, etten herättäisi häntä, jos hän nukkui. Minä -riisuin saappaani ja hiivin sukkasillani." - -"Hän oli äitisi luona?" - -"Älähän keskeytä. Lamppu paloi pöydällä. En voinut alussa nähdä -äitiä, sillä hän makasi varjossa. Mutta hänet, johon lankesi valo, -sekä näin että kuulin. Hän luki virttä, ja minusta tuntui koko -huone olevan täynnä enkeleitä. En tietysti paikaltani hievahtanut. -Silloin kuulin äitini äänen! 'Nyt on meidän rukoiltava myös poikani -puolesta', sanoi hän. Ja ajatteles mitä tunsin, kun suloinen tyttö, -ei ulkoa opituin sanoin, vaan omin täyteläin sydämin pyysi Jumalaa -suojelemaan minua kaikista vaaroista ja johdattamaan minut terveenä -takaisin äitini syliin. Rukoili, että olisin armelias soturi ja että -Jumala antaisi minulle anteeksi sen pahan, minkä sain aikaan, sillä -teinhän sen isänmaata puolustaessani." - -"Voitko pysyä tyynenä?" - -"En, vaan syöksyin esiin. Kuinka sitten kävi, en tiedä... äitini -hyväilyt... hänen kaino hämmennyksensä... se oli kuin tähtisade -ihastuneiden silmieni edessä." - -"Et tainnut enää ikävöidä sieltä pois?" - -"He eivät saaneet minua sairashuoneesta pois hyvällä eikä pahalla. -Sairaallakin äidillä on tarkka silmä, ja hän havaitsi pian -salaisuuteni. Päivää ennen kuolemaansa hän pani kätemme yhteen ja -siunasi liittomme." - -"Siinä löivät ilo ja suru kättä keskenään." - -"Katarinan läsnäolo esti minua joutumasta epätoivoon, ja hautajaisten -jälkeen seurasin häntä hänen kotiinsa ja pyysin hänen kättänsä. -Monien neuvottelujen jälkeen päätettiin häät vietettäväksi helmikuun -20 päivänä, hänen vanhempainsa omana hääpäivänä." - -Tässä tuli keskustelun keskeyttämään muuan sotamies, joka ilmoitti, -että suuri joukko Kalmarin puolustusväestöä oli karannut ja olivat -nyt tulleet leiriin pyrkimään herra Kaarle Kaarlenpojan palvelukseen. -Tämä meni heti heidän puheilleen. - -Mielellään hän suostui heidän pyyntöönsä. Heiltä sai hän myös hyviä -uutisia. Linnassa alkoi elintarpeiden puute käydä yhä tuntuvammaksi, -ja jollei mitään apua tullut, oli linna pian pakoitettu antautumaan. - -Kun Kaarle Gyllenhjelm kertoi tästä ystävälleen ja lisäsi, että -kenties oli ehdotettava sopimusta, suostui Samuel Niilonpoika -kaikkeen, mutta osoitti samalla niin hätäilevää levottomuutta, että -Gyllenhjelm kysyi kummissaan mikä häntä vaivasi. - -"Satunnainen pahoinvointi vain", vastasi hän. "Koetan nukkua sen -pois." - -Hän paneutui aikaisin levolle ja nukkui melkein heti. - -Gyllenhjelmistä näytti hänen laitansa hieman kummalliselta. Mutta -sovinnonhieronta vei hänen aikansa ja ajatuksensa, kunnes hänkin meni -yömyöhään levolle. - -Suuresti hämmästyi hän, kun hänet seuraavana päivänä herätti -aseveljensä, joka seisoi hänen vuoteensa vieressä täydessä puvussaan. - -"Mitä on tapahtunut?" huusi hän nähdessään tämän kiihoittuneen muodon. - -"Minun täytyy antautua vaaraan, että minut tuomitaan petturina", -vastasi Samuel Niilonpoika. "Sillä lähden täältä heti matkalle." - -"Mistä syystä?" kysyi Gyllenhjelm hypähtäen vuoteestaan. - -"Kihlattuani uhkaa suuri vaara. Jo kahtena yönä on äitini kutsunut -minua häntä suojelemaan. Minun täytyy, täytyy mennä!" - -Oli jotakin melkein hurjaa hänen epätoivossaan Hän taisteli vielä -velvollisuutensa kanssa, ja taistelu näytti työläältä. - -"Voit kieltää minua lähtemästä", sanoi hän käheällä äänellä. "Mutta -minä en vastaa seurauksista." - -"Lähde heti", sanoi Gyllenhjelm. "Tulen kyllä toimeen yksinkin -muutamia päiviä. Kuinka pian luulet voivasi olla takaisin?" - -"Ripeällä ratsastuksella voin joutua Edbyhyn jo tänä iltana. Jos -kaikki on hyvin, olen täällä jälleen huomisiltana." - -"Herran haltuun! Tule milloin joudat." - -Luja kädenlyönti, ja he erosivat. - -Samuel Niilonpoika kiiti tiehensä rivakalla ratsullaan, ja -Gyllenhjelm, joka vavisten ajatteli, että hänen lähtönsä oli -tapahtunut herttuan tietämättä, päätti toimia omin neuvoin. - -Linnasta saatu lisäväki lisäsi hänen rohkeuttaan. Joukot -siirtäytyivät kaupunkia lähemmäs, jalkaväki sijoitettiin Perstorpin -karjakartanoon, ratsumiehet taasen Skällbyhyn ja eläintarhaan. - -Seuraavana päivänä lähetti hän torven toitottajan kaupunkiin -vaatien, että kaikkien ulkomaalaisten oli sieltä lähdettävä ja linna -luovutettava syntyperäisten ruotsalaisten käsiin. - -Mutta linnanpäällikkö Juhana Sparre oli aina nuoruudestaan ollut -herttuan vihamies. Hän oli ylimys kiireestä kantapäähän ja huomasi -hyvin katsovansa omia etujaan puolustaessaan Sigismundia viimeiseen -veripisaraan saakka. Ja tässä taistelussa kannusti häntä ylpeä -puolisonsa Margareta Brahe, jonka mielestä ei paljoa merkinnyt puhe -ruokavarojen vähyydestä, koska heidän pöydässään oli aina ollut -yltäkyllin. - -Kun Gyllenhjelmin antautumisvaatimus esitettiin Juhana herralle, -oli hänellä lyhyt keskustelu vaimonsa kanssa, ja hän vastasi -sitten, että hän säilytti linnan ja kaupungin kuninkaalle ja hänen -rintaperillisilleen. Heti sen jälkeen antoi hän käskyn, että -pohjois- ja eteläportit olivat vahvasti teljettävät. - -Samaan aikaan saapui Kalmariin kaksi puolalaista laivaa, joiden -päällikkönä oli Ladislaus Beckes. Hän toi 40 unkarilaista, suuren -joukon elintarpeita ja ennen kaikkea suuren sotatottumuksensa. -Toistaiseksi ei siis linnanpuolustajilla ollut hätää mitään. - -Gyllenhjelm ei ollut laivojen puutteessa voinut lähteä Beckesiä -vastaan. Ja kuinka hänen sydämensä pursuikaan harmista, kun hän -näki puolalaisten laivojen esteettömästi laskevan maihin ja tuovan -kallisarvoisen lastinsa! - -Se tapahtui kolmantena päivänä Samuel Niilonpojan lähdettyä. -Hän saattoi nyt kysyä neuvoa ainoastaan itseltään ja tuumiskeli -parhaallaan mihin kummaan hänen oli ryhdyttävä, kun ovi temmattiin -auki ja ystävä syöksyi sisään. - -"Tuomitse minut kuuliaisuudenrikoksesta", sanoi hän. "Kuolen ilolla, -sillä hän on nyt pelastettu!" - -"Mieletön ihminen!" puuskahti Gyllenhjelm häntä syleillen. "Luuletko, -että ikävöin sinua nähdäkseni sinun kuolevan?" - -Hän oli niin rasittunut retkellään, että ratsailta laskeuduttuaan -saattoi tuskin pysyä jaloillaan. Ystävä sai hänet rupeamaan levolle -ja toi hänelle omin käsin ruokaa ja viiniä. Kun ensi nälkä oli -sammutettu, puuskahti Samuel Niilonpoika kiihkeästi: - -"Ymmärrät kai, että se johtui unesta! Äitini, rakas äitini tuli -luokseni kahtena yönä perätysten. Molemmilla kerroilla hän ilmoitti, -että Katarinaa uhkasi vaara, ja kehoitti minua rientämään apuun. -Jälkimäisenä yönä seisoimme kadulla, äitini viittasi suureen -vanhanaikaiseen taloon ja sanoi: 'Tuonne hänet on kätketty; jollei -häntä pelasteta neljänkolmatta tunnin kuluessa, niin sitten on -myöhäistä.' Minä ratsastin minkä hevon kavioista pääsi. Kuuden aikaan -illalla olin Edbyssä. Saapumiseni herätti kummastusta, ja kun kysyin -Katarinaa, vastasi anoppini, että hän oli matkustanut hyvästelemään -hyvää ystäväänsä, joka aikoi Saksaan. Kysyin tietä ja ratsastin -jälkeen." - -"Säästä loppu huomiseksi, olet liian väsynyt kertoaksesi enempää", -sanoi Gyllenhjelm. - -"Tahdon ainakin sanoa, että oli tarkoitus tehdä hänestä nunna. Muuan -munkki oli houkutellut hänet valheellisilla verukkeillaan, mutta -hän sai maksaa rohkeutensa hengellään. En tiedä, miten sain hänet -mukaani, mutta nyt on hän pelastettu. Oi äitini, äitini!" - -Hän nukkui, ja Gyllenhjelm kuuli hänen unissaan toistavan useaan -kertaan rakkaan nimen. Hän nukkui yhtä sikeästi koko seuraavan -päivän, ja Gyllenhjelm sanoi, että koska eversti ei ollut oikein -terve, oli hänet jätettävä rauhaan. Kaikki viestit tahtoi hän itse -ottaa vastaan ja itse vastata kysymyksiin. - -Tällöin oli joulukuun 19 päivä. Vakoilijoiltaan sai Gyllenhjelm -tietoonsa, että viholliset olivat vieneet tykkejä pyhän Eerikin -vallinsarvelle. Tiedonannon vahvistukseksi pamahteli sieltä heti -kohta mahtavia laukauksia. - -Ne tähdättiin Perstorpia kohden, mihin leiri oli sijoitettu, ja -Gyllenhjelmin täytyi kiireimmiten vetäytyä loitommalle enimmän -väkensä keralla. Miksei hänellä ollut tykkejä? Miksei hän pystynyt -hyökkäämään? Nuoren soturin sydäntä kirveli, kun hänen täytyi aina -väistyä, ja näissä mietteissään hän palasi telttaansa. - -Samuel Niilonpoika nukkui vielä. Hän oli nukkunut ummelleen -vuorokauden, ja hänet herätettiin jokseenkin rajusti. - -Hän oli kovasti hämillään ja koetti innolla perehtyä asemaan ja -korvata mitä oli lyönyt laimin. Harkittavaksi otettiin Gyllenhjelmin -vanha tuuma, että vihollisen laivat oli sytytettävä tuleen, ja -tuumasta päätettiin käydä toimeen. - -Pimeänä yönä kähmi Gyllenhjelm pienen osaston kera aivan linnanmuurin -edustalle ja onnistui tosiaankin polttamaan muutaman vihollisen -laivoista, mutta sai tällöin luodin poskeensa. Hän sidotutti heti -haavansa, mutta oli heti sen jälkeen ryhtymäisillään uuteen yhtä -uhkarohkeaan yritykseen, kun kaikkien hämmästykseksi herttua saapui -ottamaan selkoa olosuhteista. - -Gyllenhjelmin posken nähtyään hän kysäisi tuikeasti mitä oli -tapahtunut. Kertomusta kuullessaan kirkastuivat hänen silmänsä, ja -sen päätyttyä tarjosi hän hänelle Bergkvaran kartanon, joka oli -Juhana Sparren läänityksenä. - -Nuori herra torjui lahjan ja pyysi, ettei herttua kostaisi Juhana -Sparrelle mitä tämä oli rikkonut. - -Vastaukseksi sai hän herttualta ainoastaan salamoivan katseen. -Sitä vastoin lupasi herttua viipymättä lähettää sekä apuväkeä että -tykkejä. Mieluimmin soi hän, ettei ryhdytty hyökkäystoimiin ennenkuin -hän palaisi valtiopäiviltä, mihin hänen oli pakko mennä. Sillä välin -oli heidän vain pidettävä tarkkaa vartiota, laitettava vallikoppia, -rynnäkkötikapuita ja muita sellaisia. - -Sen jälkeen hän lähti. Mutta kohta saapui linnaan odottamatta -Eerik Brahe, katolikko, joka jouduttuaan pois Tukholman -linnanpäällikkyydestä oli palannut Puolaan, mutta sitten tullut -takaisin Ruotsiin, sopinut herttuan kanssa ja tarjonnut hänelle -palvelustaan. Herttua lähetti hänet puhumaan järkeä langolleen ja -huomauttamaan mikä kohtalo häntä odotti, jos herttuan oli pakko ottaa -Kalmari väkivallalla. - -Eerik herra ei ainoastaan tuonut tämän viestin, vaan lisäsi omasta -puolestaan: "Jollet luovuta linnaa Gyllenhjelmille, niin onhan meillä -veljesi apureineen, ja he tulevat saamaan ansaitun palkkansa." - -Juhana Sparre kalpeni kuullessaan nämä häikäilemättömät sanat, mutta -Margareta rouva vastasi terhakasti: - -"Eerik veikko puhuu niin monin kielin, ettei pidä pahastua, vaikka -hän erehtyykin." - -Eerik herra karahti tulipunaiseksi, mutta ennenkuin hän ehti vastata, -puuttui puheeseen Ladislaus Beckes, joka oli läsnä: - -"Minä olen vilpittömästä vakaumuksesta neuvonut Juhana herraa -luovuttamaan Kalmarin ja pakenemaan Puolaan." - -"Mutta minä olen Sigismundille luvannut puolustaa Kalmaria viimeiseen -saakka", vastasi Juhana. "Ja minun täytyy pitää valani." - -"Lupaukset Sigismundille!" puuskahti Eerik herra. "Milloin kaikkien -pyhimysten nimessä hän on puolestaan pitänyt lupauksensa? Hän ei -pidä niitä edes uskonveljilleenkään, kuinka silloin voitte olla niin -mieletön, että voitte uskoa hänen menettelevän paremmin kerettiläisiä -kohtaan?" - -"Minä uskon Sigismundista parempaa", puuttui Margareta rouva -puheeseen. "Varmaankin hän ensi avovedellä tulee meille apuun." - -"Jalo rouva, soisin voivani olla yhtä luottavainen kuin te", vastasi -Beckes. "Mutta tunnustan, etten voi." - -"Entä sitten", huusi Juhana Sparre tarraten kiinni vanhassa -rohkeudessaan. "Ette suinkaan luulle, että talonpoikaiskuningas -rupeaa tavoittelemaan päätäni?" - -"Sinun ja monen muun", tokaisi Eerik herra. "Kun leijona saa maistaa -verta, lipoo se kieltään janon lisää." - -Margareta rouva kävi kalmankalpeaksi ja kääntyi pois. Ladislaus -Beckes oli esittänyt hänelle uhkaavan vaaran, ja hän oli lopuksi -sanonut, että kaikki sai riippua hänen miehestään. Mutta koskaan ei -hän tahtonut neuvoa tätä antautumaan, sen kielsi hänen ylpeytensä, ja -omasta puolestaan meni hän mieluummin kuolemaan. - -Juhana herra purki kiihkeitä herjauksia herttuaa vastaan, jota ei -sanonut koskaan voivansa sietää. Hän kehoitti lankoaan viemään sen -vastauksen uudelle herralleen, ja Eerik Brahen täytyi palata niine -hyvineen. - -Mieliala linnassa oli levoton, mutta ei voitu sietää sitäkään -nöyryytystä, että olisi antauduttu. -- - -Herttua palasi Kalmariin, melkoinen sotajoukko ja suuri aatelisseurue -mukanaan. - -Mutta kun hän heti saavuttuaan ilmoitti aikovansa ryhtyä rynnäkköön -ja määräsi herroille heidän osansa, silloin olivat he kaikki kauhun -lyömiä ja ihmettelivät keskenään, oliko herttuan salainen tarkoitus -panna ritaristo vaaraan ja kenties hävittää perinjuurin. - -Eerik Brahe ja Akseli Lejonhufvud puhuivat suunsa puhtaaksi ja -selittivät, että aateli oli velvollinen ainoastaan ratsupalvelukseen -ja oli siis vapaa osanotosta rynnäkköön. Muutamat heistä tarjoutuivat -kuitenkin tulemaan mukaan, mutta yöllä ennen rynnäkköä karkasivat he -Tanskaan. Kaarle harmittelihe kyllä mielessään, mutta se ei estänyt -häntä yrityksestä. - -Suunnitelman oli hän laatinut yhdessä Gyllenhjelmin ja Samuel -Niilonpojan kanssa; näiden oli johdettava hyökkäystä pohjoisportilla. -Hauta oli sillä puolen jokseenkin matala, jonka, piti helpoittaa -vallille nousua. - -Ensimäinen ryntäys tapahtui kahdeksan aikaan aamulla. Nuoret -päälliköt osoittivat rohkeutta ja mielenmalttia, joka yllytti ja -elähytti sotamiehiäkin. Viholliset tekivät sangen urheaa vastarintaa, -mutta siitä huolimatta ruotsalaiset onnistuivat, eivät ainoastaan -kiipeämään valleille, vaan tunkeutumaan kaupunkiinkin. - -Länsiportilla oli päällikkyys herttuan itsensä käsissä, mutta -siellä oli vallihauta syvempi ja tykit pyhän Eerikin vallinsarvella -levittivät kuolemaa ja hävitystä hyökkääjäin parveen. Nämä -peräytyivät, mutta herttua sen huomattuaan hyppäsi ratsailta ja -huusi, että olisi häpeä, jos kaupunkiin pääsisivät ainoastaan -ne, jotka olivat pohjoisportilla. Niin huutaen kapusi hän itse -rynnäkkötikapuita vallille. - -Hurraten ja huutaen syöksyivät sotamiehet jälkeen, ja nyt oli -urheinkin vastarinta turha. Sillä Gyllenhjelm oli hänkin heti -kaupunkiin päästyään rientänyt länsiportille ja kävi vallinsarven -kimppuun kaupungin puolelta, joten herttuan hyökkäys melkoisesti -helpoittui. Sotamiehet, jotka siellä olivat vielä jälellä, syöksyivät -päistikkaa kaupunkiin, joka tarjosi kamalan näyn. Jo ennen piiritystä -olivat asukkaat lähteneet pois, talot olivat autiot ja tyhjät. Mutta -ryöstöhalu kulki verenjanon kantapäillä, ja kirkoista ryöstettiin -kaikki hopea mitä niissä oli ja kalliit messupuvut laahattiin lokaan. - -Nyt seurasi muutamia lepopäiviä. Samuel Niilonpoika pyysi päästä -Edbyhyn viettämään häitä, ja Gyllenhjelmillä oli hyvä halu seurata -mukana. Herttua suostui, hän jäi itse siksi aikaa Kalmariin. - -Nämä päivät olivat hänelle syvän mietinnän päiviä. Hän tiesi, -että milloin hän vain tahtoi, joutui linna hänen käsiinsä. Mutta -siellä vallitsi nälänhätä, ja hän antoi heidän paastota, näiden -maankavaltajain. He asettivat omat etunsa yleishyvän edelle, ja -heille oli annettava aikaa nöyrtyäkseen. - -Nuoret miehet palasivat häistä iloisina ja riehakkaina. Gyllenhjelm -lähetettiin heti Tukholmaan noutamaan neljää sotalaivaa, joilla oli -estettävä kaikki avunlähetys Puolasta. Samuel Niilonpoika oli sillä -välin herttuan oikeana kätenä ja sai panna toimeen hänen määräyksensä. - -Ensimäinen niistä oli, että piti kirkontornista ampua linnanmiehistöä -vallien sisäpuolella. - -Sotamiehet raahasivat tykit torniin ja pommitus alkoi. Mutta -Ladislaus Beckes tiesi neuvon. Hän ammutti tornin maahan, ja monet -herttuan miehistä saivat surmansa. - -Tämä olisi voinut kostaa ampumalla linnoituksen hajalle, mutta -mahtavaa rakennusta kävi sääli ja nälänhädälle oli annettava aikaa -tehdä työtään. - -Linnassa kävi hätä suuremmaksi päivä päivältä. Siellä syötiin -hevosia, koiria ja kissoja ja joka päivä tähysteltiin merelle, eikö -jo alkanut kuulua luvattua apua Puolasta. - -Vihdoin toukokuun 8 päivänä nähtiin kuusi laivaa olevan tulossa -Puolan rannikolta päin. - -Juhana Sparre riemuitsi, pelastuksen hetki oli lyönyt. - -Södermören edustalla oli viime syksystä lähtien ollut ankkurissa -neljä pientä ruotsalaista laivaa. Nämä purjehtivat Samuel Niilonpojan -johdolla puolalaisia vastaan. Herttua taasen suuntasi pyhän Eerikin -vallinsarvelta, joka nyt oli ruotsalaisten hallussa, kuulasateen -vetten yli heitä kohden. - -Niin lämmintä vastaanottoa eivät puolalaiset voineet sietää ja he -vetäytyivät varovasti loitommalle. Illan suussa nousi sakea sumu, ja -sen peitossa laivat palasivat Danzigiin, antautumatta enää taisteluun. - -Seuraavana päivänä Gyllenhjelm purjehti neljällä laivallaan salmeen. - -Sparre ja Beckes luulivat niitä danzigilaislaivoiksi ja laukaisivat -iloissaan tykkinsä. Mutta ilo muuttui kauhuksi, kun nämä neljä -äskentullutta laivaa laskivat aivan rauhallisesti ruotsalaisten -laivojen luo Stensön varteen. - -Ei ollut enää pelastuksen toivoakaan, ja kolmantena päivänä sen -jälkeen ilmoitti Sparre olevansa taipuvainen antautumaan. - -Herttua ei suostunut muihin ehtoihin kuin että vankeja tullaan -kohtelemaan korkeimman oikeuden mukaan. Sparre ei armoa odottanutkaan. - -Vieras sotaväki marssi linnasta matkoihinsa, ja ruotsalaiset astuivat -heti sijaan. Osa puolalaisista pyrki herttuan palvelukseen, toiset -halusivat päästä kotiin. - -Päällystö pantiin vankeuteen, ja jännityksellä odotettiin herttuan -päätöstä. Hänen menettelystään Sparrea kohtaan saattoi arvata sen -kohtalon, joka odotti muiden Sigismundin kannattajain joukkoa. - -Samana päivänä kutsui herttua läsnäolevat neuvosherrat neuvotteluun. -Vakavin ja ankarin sanoin hän esitti ratkaistavaksi, oliko -osoitettava mitään armoa alamaisille, jotka olivat juonitelleet -yleensä kuningashuonetta ja erityisesti herttuaa vastaan, koettaneet -riistää kuningasvallan itselleen ja rikkoneet Upsalan kokouksen -päätöstä vastaan. - -Neuvoston vastaus oli, että heidät Ruotsin lain mukaan oli tuomittava -kuolemaan. He olivat kavaltajia, jotka oli tavattu ase kädessä. - -Muuan palvelija kutsui Gyllenhjelmin herra Juhana Sparren ja hänen -emäntänsä luo. - -Nyt oli kopeus poissa, molemmat olivat kauhun lyömät. Juhana herra -pyysi ja rukoili Gyllenhjelmiä taivuttamaan herttuaa lempeyteen. Jos -niin vaadittiin, lähtisi hän Ruotsista eikä palaisi koskaan takaisin. -Hän myönsi, että herttualla oli syytä vihoitella häntä kohtaan, ja -tahtoi tästälähin tehdä kaikkensa rikostaan sovittaakseen. - -Hengenhätää oli hänen sanoissaan ja koko olennossaan. Margareta rouva -taasen näytti melkein luonnottoman tyyneltä. - -Gyllenhjelm lupasi tehdä kaiken voitavansa, mutta sanoi suoraan, -ettei hänellä ollut mitään toiveita. - -Kun hän lähti, seurasi Margareta rouva ulos hänen mukanaan ja pyysi, -että hän lähettäisi linnanpapin heidän luokseen ja toisi heille -herttuan vastauksen niin pian kuin mahdollista. - -Kun Gyllenhjelm sen jälkeen nöyrästi ja koko lämpimästä sydämestään -rukoili herttualta armahdusta, sai hän vastaukseksi tavallista -uhkaavamman katseen. - -"Sano Margareta rouvalle, että hän lähteköön maasta, mihin haluaa. -Meillä on kylliksi vihollisia ilman häntäkin. Juhana Sparre kärsii -rangaistuksensa." - -Niin kuului tuomio, ja Gyllenhjelm tiesi, ettei herttua muuttanut -koskaan mieltään. - -Hän palasi heti onnettomien luo. Mutta riistettyään heiltä viimeisen -toivon koetti hän heissä herättää tyyntä luottamusta laupiaaseen -Jumalaan. Ja niin sydämeen sattuvat olivat hänen yksinkertaiset -sanansa, että Juhana herra purskahti kyyneliin, pyysi vaimoltaan -anteeksi mitä oli rikkonut ja sanoi lopuksi olevansa iloinen -saadessaan kuolla. Molempien puolisoiden hartaasta pyynnöstä jäi -Gyllenhjelm heidän luokseen koko yöksi. Molemmat olivat alkaneet -sydämestään luottaa häneen, ja Juhana herra, joka ainoastaan -suullisesti tahtoi ilmaista viimeisen tahtonsa, uskoi rakkaan -puolisonsa hänen huolenpitoonsa. - -"Margareta on katkeroitunut veljiinsä", sanoi hän, "eikä tahdo joutua -heidän kanssaan tekemisiin. Huolehtikaa sentähden, että hän pääsee -Tanskaan ja sieltä Puolaan. Menkää rakkaaseen Bergkvaraamme, jossa -olemme viettäneet niin monet onnelliset vuodet. Tässä on avaimet -muutamiin kaappeihin, joissa on säilössä erinäisiä kalleuksia, ja -toimittakaa ne vaimoparalleni takaisin..." Tässä hänen äänensä -tukehtui nyyhkytykseen, mutta hän hillitsi itsensä ja puuskahti -äkkiä: "Minusta tuntuu, että teistä varmaankin tulee Bergkvaran -omistaja tämän jälkeen." - -"Jos niin käy", vastasi Gyllenhjelm, "saa Bergkvara olla -koskematonna, kunnes Margareta rouva tulee ja ottaa sen haltuunsa." - -Juhana Sparre puristi hänen kättään. "Lepytätte minut melkein -herttuaakin kohtaan", sanoi hän. - -Aamu oli tullut. Mies ja vaimo syleilivät toisiaan viimeisiksi -jäähyväisiksi. Nyt olivat kaikki virheet ja heikkoudet unhotetut, -anteeksi annetut, he muistivat ainoastaan rakkautensa ja toivoivat -jälleennäkemistä. - -Enemmän kuolleena kuin elävänä vietiin Margareta rouva vankilasta -vaunuihin, jotka Gyllenhjelm oli hommannut. Tämä saattoi itse hänet -yli rajan, missä ystävät ja sukulaiset ottivat hänet huolenpitoonsa. - -Juhana Sparre mestattiin ja hänen kerallaan Kristoffer Gyllengrip, -Lauri Rålamb ja linnanpappi Birger. Ladislaus Beckes ulkomaalaisena -sitä vastoin armahdettiin. - -Hallannista palattuaan sai Gyllenhjelm tietää, että herttua oli häntä -kysynyt. Hän oli lähtenyt luvatta ja saattoi valmistautua nuhteihin. - -Hän meni heti herttuan työhuoneeseen. Tämä rypisti kulmiaan hänet -nähdessään ja silmäili sitten edelleen paperia, jota piti kädessään. - -Gyllenhjelm seisoi liikkumatonna. - -Tällöin astui sisään herttuallinen neuvos Hannu Ulfsparre, -urhea ritari ja herransa erityinen suosikki. Kaarle nyökäytti -ystävällisesti päätään ja otti pöydältä paperin, jonka ojensi hänelle. - -"Täten", sanoi hän, "olemme määränneet sinut Kalmarin linnan -päälliköksi ja odotamme sinun olevan yhtä uskollinen tässä kuin tähän -asti olet ollut muissakin asioissa." - -Ulfsparre suuteli herttuan kättä ja lupasi tehdä parastaan. Mutta kun -hän huomasi häiritsevänsä, lähti hän heti. - -Vielä kerran mittaili Kaarle nuorta, urheaa poikaansa päästä -jalkoihin. Heidän katseensa yhtyivät tuokioksi. Toisen katseessa -kuvastui uhka, toisen surullinen vakavuus. - -Herttua kääntyi pois kotvaksi. Sitten hän ojensi hänelle paperin, -jota oli alusta alkaen pitänyt kädessään, ja sanoi hieman -liikutettuna: - -"Nyt olet Bergkvaran herra!" - -Kun Gyllenhjelm kumartaen tarttui hänen käteensä sitä suudellakseen, -tunsi hän, että hänen kättänsä puristettiin lauhkeasti. Tämä -suosiollisuuden todistus liikutti hänen mieltään niin syvästi, että -hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. - -Mutta hänen liikutuksensa palautti herttuan täyteen -kylmäverisyyteensä. - -"Minä odotan, että pidät lahjan", sanoi hän. - -"Siihen asti, kunnes Juhana Sparren leski palaa Ruotsiin", vastasi -Gyllenhjelm. - -"Kuinka uskallat!" - -"Olen tehnyt Juhana herralle lupauksen enkä voi enää sitä peruuttaa." - -Herttuan päähän nousi veri. "Mene", käski hän. - -Muutamiin päiviin ei hän ollut Gyllenhjelmiä näkevinäänkään. Mutta -sitten palautuivat vanhat hyvät välit, ja kun oli annettu kaikki -tarpeelliset määräykset Kalmarin turvaamiseksi, matkusti herttua -lukuisan seurueen kera sisämaahan päin. - - - - -6. - -LAIVA TUULIAJOLLA. - - -Valtiopäivillä, jotka kokoontuivat Tukholmaan 1597 heinäkuun alussa, -peruutettiin melkein yksimielisesti uskollisuus ja kuuliaisuus -Sigismundia kohtaan, koska hän oli pettänyt kaikki valansa ja -sitoumuksensa. Mutta vielä kerran oli häneltä kysyttävä, tahtoiko hän -lähettää poikansa kasvatettavaksi evankeliseen oppiin; silloin tämä -tunnustettaisiin lailliseksi kruununperijäksi, muussa tapauksessa -julistettaisiin hänet ja koko Sigismundin huone menettäneeksi kaiken -perintöoikeuden Ruotsin kruunuun. - -Sen jälkeen päätettiin, että oikeudenkäynti neuvosherroja vastaan -oli lykättävä ensi valtiopäiviin, niin että vieraat lähettiläät, -jotka Sigismund oli kutsunut tässä asiassa tuomitsemaan, saisivat -aikaa tulla Ruotsiin. Lopuksi julistettiin herttua uudestaan -valtionhoitajaksi ja päätettiin tarpeen vaatiessa ase kädessä -pakoittaa Viro ja Liivinmaa kuuliaisuuteen. - -Kaikki suomalaiset läänitysherrat ja ne, joille koitui yksityistä -etua Sigismundin puolustamisesta tai jotka olivat katolisen -vaikutuksen alaisina, tekivät voitavansa herttuaa vastustaakseen. Ja -vaikkei heillä yhteensäkään ollut sitä pontta, mikä Klaus Flemingillä -oli yksinään, pystyi heidän suuri joukkonsa kuitenkin pitämään maata -alituisessa kuohumistilassa. - -Sigismundin välinpitämättömyys Suomen oloista, vanha rakkaus Ruotsiin -ja kenties enimmän katolisen opin levittämisen pelko oli saanut -suomalaisten mielet yleensä epäröivälle kannalle. Tahdottiin saada -selville mitä Sigismund oikeastaan kantoi kilvessään. - -Turun linnanpäällikkö Arvid Stålarm oli yhtä horjuvainen kuin -ennenkin. Yhtenä hetkenä hän innotellen vannoi elävänsä ja kuolevansa -Sigismund kuninkaan puolesta, kuten uskollinen alamainen konsanaan; -toisena näytti hänestä niin heikko ja tahdoton kuningas, joka antoi -katolisten neuvonantajain johtaa itseään, vievän maan perikatoon, -ja silloin hän väänteli käsiään epätoivoissaan. Useimmiten hän -kuitenkin teki pilaa omista epäilyksistään, nauroi ja joi ja oli mitä -rakastettavin isäntä ja hauskin seuramies. - -Pidettiin selvänä, että herttua aikanaan oli tuleva Suomeenkin, ja -Arvid Stålarm vakuutti kiemurtautuvansa hänen käsistään, kuinka -ovela mies hän mahtoi ollakin. Jos häneltä kysyttiin, kuinka hän -aikoi menetellä, ei hän sanonut tietävänsä sitä vielä itsekään, -mutta hän tunsi sen kyllä onnistuvan. Ja niin laati hän taitavan -puolustussuunnitelman, joka sai päällystönkin hyväksymisen. - -Eräänä päivänä ratsasti Stålarm pois kenenkään tietämättä mihin. - -Matkan määränä oli Kuitian kartano, johon hän meni Juhana Flemingiä -tapaamaan. - -Tälle oli vierailu oikea yllätys, mutta Stålarm syleili häntä ja -kysyi hänen äitiään ja tytärtään. - -Juhana vastasi, että he sillä haavaa oleskelivat Tanskassa ja että -hän oli aikonut mennä sinne jälestä. - -"Silloin on sinun käytävä myös Elinan luona", huudahti Stålarm. "Hän -on jäänyt Ruotsiin ja kaipaa sinua." - -Juhana kääntyi punastuen pois. "Lasket loruja", sanoi hän. - -Stålarm päästi aika naurun. "Etkö luule minun tietävän, että olette -rakastuneet toisiinne", sanoi hän. "Mutta kernaasti minun puolestani, -en ole mustasukkainen. Sen tähden lähetän sinut hänen luoksensa, -mutta sillä ehdolla, että ensin vierailet Turun linnassa muutamia -viikkoja." - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Etkö ymmärrä, että tarvitsen sinun nimeäsi; herttuan katkerin -vihollinen ja vaarallisin vastustaja, Klaus Fleming, on -kuollut, mutta hänen poikansa, joka on perinyt isän suuret -sotapäällikönlahjat, on tullut Turkuun ja antanut miekkansa -linnanpäällikön käytettäväksi; sen pitäisi kuulostaa joltakin!" -huudahti Stålarm nauraen. - -Juhana Fleming ei epäröinyt kauan. Aviomiehen luvalla saattoi hän -uhmata Elinan ankaraa kieltoa, ja hän ikävöi nähdä Elinaa, joka -alituiseen pyöri hänen ajatuksissaan. - -Yksin Turun linnallakin oli oma viehätyksensä sentähden, että he -olivat siellä yhdessä eläneet. Ja niin hän lähti Arvid Stålarmin -keralla Turkuun, jossa muu linnanpäällystö otti hänet vastaan -riemuhuudoin, ja jatkoi sitten entistä unelmoivaa elämäänsä. - - * * * * * - -Kaarle oli lujasti päättänyt kurittaa kapinallista Suomea. Kolme -kertaa oli Jaakkima Scheel ajettu tiehensä, kun hän oli koettanut -vallata Kastelholmaa. Ahvenanmaalaiset olivat ruotsinmielisiä, mutta -linnoituksen päällikkö, Salomon Ille, sai apuväkeä Suomesta ja katsoi -olevansa niin voittamaton, että kun hän kuuli ruotsalaisen laivaston -uudestaan lähestyvän, hän pani toimeen juomingit ystävineen, -todistukseksi siitä, kuinka hän halveksi vihollisiaan. - -Mutta Jaakkima Scheel saapui suuremmin sotavoimin kuin ennen, ja -kun muuan kuula kimmahti tanssia pomppailemaan Illen vierassalin -lattialle, käsitti hän, että leikissä oli totta mukana. - -Linnoitus vallattiin urhean vastarinnan jälkeen. Linnaväki sai -lähteä, mutta Ille ja muu päällystö, jotka olivat tarttuneet aseihin -isänmaata vastaan, olivat Ruotsin lain mukaan tuomittavat menettämään -henkensä ja omaisuutensa. Heidät vietiin kaikki laivoihin, jotka heti -purjehtivat Suomeen vieden sinne herrat, joiden vielä kerran oli -neuvoteltava suomalaisten kanssa. Heidän oli vaadittava suomalaisia -lähettämään edustajansa kolmen viikon kuluessa Ruotsiin; sopivimpina -näiksi pidettiin Lindorm Bonde, Arvid Stålarm, Akseli Kurki ja Lauri -Fleming. Näille kaikille oli lähetetty turvakirjeet. - -Mutta jolleivät suomalaiset herrat tähän suostuneet, niin säätyjen -edusmiehet julistaisivat heidät "valtakunnan ilmivihollisiksi, jotka -eivät tästedes voineet saada mitään armoa." - -Nyt aloitti Arvid Stålarm kokeensa "kiemurtautua kaikesta erilleen." -Monipäivisin väliajoin kulkivat viestit laivaston ja linnan välillä; -ei voitu ymmärtää, mistä oikeastaan oli kysymys. Eikö Ruotsissa -käsitetty, että jolleivät he olleet kuninkaalle kuuliaiset, saattoi -hän lähettää heitä vastaan kasakoita ja tataareja, jotka tuhoaisivat -maan tykkönään. - -Suomessa ei voitu käsittää, miksi Ruotsissa oli peruutettu -uskollisuus ja kuuliaisuus kuningas Sigismundia kohtaan. Mutta sama -oikeus, joka siellä oli ollut neuvotteluun hallituksen muutoksesta, -oli suotava myös Suomelle. - -He suostuivat siihen, että prinssi Vladislaus kasvatettiin Ruotsissa -evankeliseen oppiin, mutta ehdottivat kaikki riitakysymykset -lykättäviksi, kunnes nähtäisiin, suostuuko kuningas Sigismund siihen -ehdotukseen. - -Samaan aikaan, elokuun 4 päivänä, kirjoitettiin suomalaisen armeijan -nimessä kuningas Sigismundille kirjelmä, jossa alamaisesti pyydettiin -tietoa, aikoiko hän lähettää apuväkeä vai oliko hänen tarkoituksensa -heittää hukkaan kaikki oikeutensa Suomeen nähden. - -Luultavasti uskottiin Turun linnassa, että pyydettyyn ajatusaikaan -suostuttaisiin, mutta he tunsivat huonosti pelätyn vastustajansa. -Heti saatuaan tiedon Kastelholman valloituksesta purjehti hän Ahvenan -saaristoon. Laivasto jakaantui, Jaakkima Scheel lähti suurempien -laivojen kera Turkuun, mutta herttua vetäytyi pienempien alusten ja -lotjien kera itään päin etsimään maihinnousupaikkaa, missä saattoi -katkaista yhteyden Turun ja Viipurin välillä. - -Hän astui miehineen maihin Kärkniemen luona Sauvossa. Heti sen -jälkeen sai hän tietoonsa, että peninkulman päässä sieltä Paimion -ja Halikon rajalla syötteli suuri joukko suomalaista ratsuväkeä -hevosiaan laitumella. Sinne lähetettiin väkeä "katsomaan mitä saattoi -tehdä." - -Eivät ainoastaan hevoset, vaan useat tykitkin joutuivat ruotsalaisten -saaliiksi ja suomalaisia ajettiin takaa kuusi peninkulmaa metsien -"sinitummuuteen", kuten herttua kirjoitti. - -Muutamia laivoja lähetettiin Helsinkiin estämään pakenevia -purjehtimasta sieltä Viroon. - -Herttua kirjoitti vielä kerran Arvid Stålarmille seuraavat tuimat -sanat: "Tiedä se, että jahkahan olemme toimittaneet helvettiin -toisenkin joukkueesi, silloin kyllä pian keitetään sinunkin kaalisi -kypsäksi." - -Hän oli epätietoinen mihin suomalaisten pääjoukko oli sijoitettu. -Mutta kaikki seikat viittasivat siihen, että se oli Turussa, ja sinne -herttua jälleen purjehti väkineen. - -Merkillistä kyllä ei siellä vielä elokuun 23 näyttänyt olevan -aavistustakaan herttuan noususta maihin. - -Suomalaisten kirje oli säikähdyttänyt Sigismundia ja hän lupasi -lähettää Farensbachille rahaa joukkojen pestaamista varten. "Sitä -paitsi" oli hän sanonut kirjeenviejille rintoihinsa lyöden, "on -minulla täällä jotakin salattua, jota et saa tietää!" Mitä se oli, ei -hän ilmaissut silloin eikä myöhemmin. - -Mutta Lindorm Bondelle kirjoitti kuningas, että herttua saisi siksi -paljon tehtävää Ruotsissa, ettei hän joutaisi puuttumaan Suomen -oloihin. - -Elokuun 24 päivänä tiedettiin, että herttua oli Rymättylän -rannikolla. Odotellen kuninkaan lupaamia apujoukkoja lähetettiin -sinne pieni joukko estämään maihin nousua. Pitkien neuvottelujen -jälkeen päätettiin, että Akseli Kurki lähtisi leiristään Turun -luota ja marssisi joukkoineen Hämeen tielle pyhän Martin pitäjään. -Siellä oli hänen odotettava Farensbachia ja heidän sitten yhdessä -lyötävä vihollinen. Lähtö tapahtui, ja Turkuun jäi vain 4,500 miestä -Stålarmin komentoon. - -Mutta nyt tapahtui jotakin, mitä ei oltu otettu lukuun. Suomalaisten -ylivoima oli tähän asti estänyt Scheelin viemästä maihin joukkojaan. -Nyt saattoi hän vaaratta tehdä sen, ja herttua, joka jo aikoja sitten -oli saanut väkensä maihin, riensi pikamarssissa Akseli Kurjen jälkeen. - -Ikivanha maantie, joka Turusta vie Hämeeseen, kulkee pitkin Auran -länsirantaa pyhän Kaarinan ja Liedon kirkkojen ohi Marttilan -pitäjään, joka on Varsinais-Suomen äärimäinen pitäjä. Sinne Kaarle -herttua suuntasi marssinsa ja siellä oli syntyvä ratkaiseva ottelu. - -Akseli Kurki oli leiriytynyt pyhän Martin kirkon luo ja lähetti heti -vakoilijoita tiedustelemaan. Nämä palasivat ja kertoivat nähneensä -herttuan pienen etujoukon vaaniskelemassa. Silloin suomalaisessa -leirissä päätettiin, että tämä oli tuhottava viimeiseen mieheen. - -Mutta herttua ryntäsikin koko väkineen suomalaisia vastaan. Ja runo -kertoo, miten silloin - - Hyvä herra Kaarle herttu - päästi pyssyt pyhkämähän, - jalkajouset johkomahan, - joutui suohon suuret herrat, - alho'on isot isännät, - kovin pötki koukkuhuovi, - tomu suitsi, tuhka tuoksui, - huovi häijy Hämehesen, - koskehen kovavahainen, - häijynjuoninen jokehen; - siitä hauit haukkaelit, - ahvenet otit osansa. - -Tämä tapahtui elokuun 29 päivänä, ja taistelulla oli ratkaiseva -merkitys. Suomalaisten päävoima lyötiin ja ajettiin pakoon, heidän -tykkinsä ja ampumavaransa jäivät voittajan käsiin. Akseli Kurki -pelastui väkensä vähäisten jäännösten kera Viipuriin. Hämäläiset -nuijamiehet olivat kehakat huoveille kostamaan vanhaa kaunaansa, -he ottivat Kurjen joukolta mitä ehtivät ja tuhosivat säälimättä -pakenevia sotamiehiä. - -Marttilan pitäjästä herttua riensi Helsinkiin. Hän ei tosin tiennyt, -aikoivatko Kurjen pakenevat joukot Hämeenlinnaan, mutta hän oli -kuullut Birger Jaarlin vanhan linnan tuskin kuukausi sitten joutuneen -tulipalon uhriksi, eikä se silloin voinut antaa suomalaiselle -sotaväelle varmaa turvaa. - -Hänellä oli muita tuumia mielessään. Hän toivoi Helsingissä saavansa -käsiinsä suomalaisen laivaston. Hän saapui sinne syyskuun 3 päivänä, -mutta kolme päivää ennen oli amiraali Arvi Tönnenpoika Antti Boijen -ja muutamain muiden suomalaisten herrojen kera paennut sieltä parilla -laivalla Viron puolelle. Se oli pettymys, mutta muutamia hyviä -aluksia, tykkejä ja ampumavaroja joutui sentään herttuan käsiin. - -Hän jäi nyt Helsinkiin pariksi viikoksi, sillä hänen täytyi odottaa -Turusta laivoja, joilla veisi väkensä Viipuriin. Tavallisella -viisaudellaan käytti hän odotusaikaansa moniin tekoihin, jotka kaikki -todistivat, kuka oli herrana maassa. - -Suomen rahvaalle annettiin käsky ottaa kiinni Kurjen pakenevia -sotamiehiä ja talonpojille ilmoitettiin, ettei heidän tarvinnut -maksaa verojaan korkeille herroille. Niille, jotka olivat ottaneet -autiotiloja ja torppia viljelläkseen, myönnettiin kymmenen vuoden -verovapaus. Monille herttuan ystäville annettiin suuria maatiluksia, -mutta näistä oli otettava säälimättä kaikkea, mitä herttuan -sotajoukot tarvitsivat. - -Helsinkiin saapui joukottain rahvasta, miehiä, naisia ja lapsia, -näkemään sitä merkillistä herraa, josta kaikki puhuivat nuijasodan -aikaan ja jolla, vaikkei ollutkaan saanut aikaan kaikkea mitä häneltä -toivottiin, oli aina ollut hyvä sana sanottavana talonpojille. Ne, -jotka olivat käyneet Ruotsissa hänen puheillaan ja pitivät häntä -tuttunaan, tulivat rohkeasti aina hänen huoneeseensa, ja ystävällinen -hän oli kaikille. Hän sanoi, että oli paremmat ajat tulossa, -linnaleirin ja riistämisen aika oli lopussa. Suomalaisen talonpojan -ei enää tarvinnut kärsiä vääryyttä, ja kun herttua oli kerran sanonut -sen, kävi se kuningassanasta. Lopulta hän ei sanonut enää joutavansa -heidän kanssaan puuhailemaan, vaan käski viedä terveisiä kotiin. - -Illalla muutaman tällaisen päivän jälkeen päätti Kaarle käydä -tervehtimässä oppinutta ja maankuulua mestaria Sigfrid Aron -Forsiusta. Hän tiesi miehen asuvan kaupungin äärimäisessä päässä ja -lähti yksin taipaleelle häntä etsimään. - -Mestari Sigfrid oli seurakunnan pastorina nykyään, mutta ennen -kaikkea oli hän tunnettu tieteellisistä tutkimuksistaan ja monista -merkillisistä ennustuksistaan. - -Joku poikanen näytti herttualle pitkulaisen, vaatimattoman talon, -joka oli muista erillään mäenrinteen alla. Hän avasi oven ja astui -pimeään, pitkään porstuaan. Sen perällä näkyi pimeänhämärässä ovi. -Hän haparoi sinne ja kömpi tupaan, joka oli niin matala, että täytyi -kulkea kumarassa. - -Huone oli ylen vaatimaton, kalustuksena oli ainoastaan hoippuva pöytä -ja muutamia puupenkkejä. Ikkunoissa oli vain muutamia lasiruutujen -kappaleita; suurimmaksi osaksi olivat ne öljyttyä paperia, joka oli -pingoitettu tuulen suojaksi. - -Rappeutuneessa, savunmustaamassa takassa paloi loimottava valkea, ja -sen ääressä seisoi köyhästi puettu nainen pataa hämmentäen. - -Kääntymättä päin ja kysymystä odottamatta virkkoi hän tuikeasti: - -"Tule huomenna uudestaan, Sigfrid mestarilla ei ole aikaa!" - -"Sano Sigfrid mestarille, että täällä on mies, joka haluaa tavata -hänet heti", vastasi herttua samaan sävyyn. - -"Sanoinhan, ettei hänellä ole aikaa. Mene tiehesi, hän ei ole kotona." - -"Hänen täytyy olla", kivesti herttua. "Haluan neuvotella Sigfrid -mestarin kanssa asioista, jotka ovat hyvin tärkeitä." - -Nyt vihdoin kääntyi nainen ja katseli vierasta viisain, tutkistelevin -silmin. Sitten hän sipaisi kädellään tukkaansa sileämmäksi ja sanoi -terhakasti: "Mieheni on aina ulkosalla tällaisina tähtikirkkaina -öinä, enkä tiedä koskaan miten aikaisin hän tulee takaisin." - -"Haluaisin", sanoi herttua, "kysyä niin kuuluisalta tietomieheltä -kuin Sigfrid mestarilta neuvoa juuri kirkkaan taivaan alla." - -"No, se on toinen asia", sanoi muori luoden ihailevan katseen -herttuaan. Sitten otti hän lyhdyn ja sytytti sen. - -Hänen ollessaan näissä puuhissa kuului viereisestä huoneesta -seinäkellon lujat, tasaiset lyönnit. Kaarle kääntyi päin, ja nainen, -joka oli juuri saanut tulen lyhtyyn, kohotti sen valaisten kamariin. - -Siellä näkyi olevan vuode, tuoli ja kirjoituspöytä, jolla oli -muutamia kirjoja. Mutta seinällä riippui taitehikas kello, ja nyt sen -lyödessä seisoi taululla ajan vertauskuva, mies viikate ja tiimalasi -kädessään. Viimeinen lyönti helähti, ja kuva oli poissa. - -"Kello on varmaankin miehenne omaa työtä?" kysyi herttua kovasti -kiintyneenä asiaan. - -"Niin se on. Lähtekäämme nyt häntä etsimään." Hän meni edeltä pienen -umpinaisen aidan ylitse, avasi lauta-aidan veräjän, viittasi herttuaa -seuraamaan ja nousi mäenrinnettä ylöspäin. - -Päivällä oli ollut myrsky, mutta nyt oli syyskuun taivas -tummansininen ja kirkas, tuikkivain tähtien peittämä. Ilma oli leuto, -melkein lämmin, ja kuu nousi parhaallaan taivaan rannalta. - -Mikään ei täällä mäellä varjostanut näköpiiriä, illan hiljaisuudessa -oli kaikella rajattoman majesteetillisuuden leima. Ainoastaan -levottomassa ihmissydämessä kiehui ja kuohui, ilman lepoa ja rauhaa. - -Kaarle tunsi sen ja taivutti nöyrästi päänsä seuratessaan naista, -joka yhä kulki hänen edellään. Kivikkoa ja somerikkoa olivat he -vihdoin joutuneet pienelle ylätasangolle, joka oli kukkulan ylimmällä -harjalla. - -Täällä näkivät he kirkkaassa tähtien tuikkeessa miehen puoleksi -makaavassa asennossa. Hän oli puettu vanhaan takkiin, joka -oli huolellisesti kääritty hänen ympärilleen, ja hän nojasi -kyynäspäällään kalliota vasten varaten päätään kädellään. - -Oikeassa kädessään oli hänellä teräspiirrin, jolla hän tuontuostakin -teki merkkejä suureen pergamenttilehteen. Luultavasti se oli -tähtikartta, jonka kuviot ja suhteet hän tunsi niin tarkoin, ettei -hänen tarvinnut pinnistää silmiään pimeässäkään. Hän ei nähnyt -tulijoita, ympäristöä ei hänelle ollut olemassakaan. Kärsimätön -herttua katsoi hyväksi ilmoittaa läsnäolonsa rykäisemällä. - -"Mitä tahdot, Anna? Olenhan sanonut, ettei kukaan saa häiritä minua", -virkkoi oppinut mies. - -"Täällä on vieras oppinut herra, joka tahtoo puhutella mestaria", -vastasi vaimo nöyrästi. - -Sigfrid mestari kohentautui hieman, ojensi vieraalle kylmän kätensä -ja kysyi latinaksi, millä hän saattoi palvella. - -Hän näytti olevan kuusissakymmenissä, nälkä ja öiden valvominen oli -vanhentanut hänet ennen aikojaan. Tukka oli ohut ja harmaankirjava, -samoin viikset ja tuuhea parta. Korkea otsa oli syvissä -mieterypyissä, vaaleansiniset silmät olivat suuret ja unelmoivat, -puku melkein viheliäisen huono. - -Häntä tarkoin tarkasteltuaan vastasi herttua latinaksi hänkin, että -hän oli tullut kuulemaan Sigfrid mestarin mieltä, oliko tähdillä -vaikutusta kulkutauteihin. - -Sigfrid mestari vastasi hieman mietittyään, että ne saattoivat -vaikuttaa taudinalttiutta, mutta eivät välttämättä itse tauteja, ja -sen jälkeen alkoi hän tavattoman vilkkaasti sovittaa oppiaan silloin -liikkuviin tauteihin. - -Mutta samassa valaisi koko seudun suuri tulipallo, joka kiiti yli -taivaan läntiseltä ilmanranualta pitkässä leimuavassa kaaressa -kaakkoista kohden. Valoilmiö oli niin odottamaton ja niin kirkas, -että kolmen katsojan hengitys tuokioksi pysähtyi. - -Nainen hätkähti nähdessään herttuan tässä kirkkaassa valossa. Hän oli -varmaan toinen kuin miksi tekeytyi... - -Mutta vanhalle viisaalle oli tällä hetkellä jokainen ihminen -ainoastaan tomuhiukkanen. Seurattuaan meteorin suuntaa ja merkittyään -sen radan tähtikartalle, ojensi hän pitkän, hontelon vartensa koko -pituuteensa, kurotti oikean käsivartensa taivaan rantaa kohden, missä -valo vielä kajasti hopeanhohteisena, ja puuskahti innonhartaasti: - -"Kas, Jumalan kirjoitusta taivaalla! Mikä minä olen, Herra, että minä -voisin tutkia sinun salaisuutesi ja tutkia sinun tähtiesi radat! -Missä olin minä, kun aamutähti veisasi sinun ylistystäsi, sinä -olet kuningas, ihanasti puettu, valo on sinun pukusi, pyhyys sinun -kaunistuksesi! Sinä piirrät kirjoituksesi taivaalle päivänkierrosta -toiseen; mutta kansat eivät tahdo lukea sitä eivätkä kuulla -puhettasi. Älä käännä kasvojasi meistä pois, älä salli meidän loukata -jalkaamme pimeillä vuorilla." Näin sanoen pani hän kätensä ristiin ja -seisoi hetken vaipuneena rukoukseen. - -Herttua ei voinut kääntää silmiään hänestä. - -Kohta sen jälkeen palasi vanhus keskeytyneeseen puheeseensa tähdistä -ja pyrstötähdistä. "Olen varma siitä", sanoi hän, "että niin -kauan kuin tämä meteorinen tuli palaa ja kiertää päivästä päivään -lakkaamattomassa kiertokulussa ympäri maan, vetää se puoleensa -sitä luonnollista kosteutta, joka nousee maasta ja joka muuten -lankeaisi sateena ja kasteena takaisin maahan. Siitä seuraa suuri -kuivuus ja helle, jotka ovat vahingolliset kaikelle kasvullisuudelle, -huonot vuodet, nälkä ja kalliit ajat. Ja sitten edelleen seuraa, -että myrkyllisistä höyryistä, joita maa kätkee povessaan, syntyy -vahingollisia loiseläimiä ja syöpäläisiä, jotka vuorostaan -saastuttavat ilmaa ja siittävät tauteja kansaan ja karjaan, kuten -ruttotaudit, poltetaudit ja rintataudit tai muut yleiset kulkutaudit, -jotka aina samaan aikaan kulkevat yli monen maan, kuten rintatauti -1580." - -"Voitte kai tähdistä ennustaakin?" kysyi Kaarle hieman liikutettuna. - -"Siihen pystyi suuri mestarini, Tyge Brahe, jonka sielua Jumala -taivaassa ilahuttakoon!" huudahti Sigfrid mestari. "Olin saapuvilla -silloin, kun hän anno mundi 1572 ennusti muutamista merkeistä -Cassiopean tähtisikerössä, että Suomessa oli syntyvä ruhtinas, jonka -taivaitten herra oli jo edeltäpäin määrännyt suureksi sankariksi ja -kansojen vapauttajaksi, erittäinkin siitä sorrosta, jota evankelisen -opin nyt täytyy kärsiä melkein kaikkialla." - -"Sanotteko, että hän oli syntyvä Suomessa?" - -"Tai rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa, sillä kuuluisihan hän -silloin meillekin. Ja minä olen aprikoinut mielessäni, että sillä -mahdollisesti tarkoitettiin siunattua nuorta herraamme Gustavus -Adolphusta, joka maiden yhteyden kautta voi kotiutua köyhään -Suomeemmekin." - -Kaarle peitti silmänsä kädellään. Tätä hän juuri oli tullut kysymään, -ja nyt oli se sanottu hänelle kysymättä. Ainoastaan saadakseen -vahvistuksen sille, mitä hän kaikista enimmän toivoi, virkkoi hän: - -"Puolassa sanotaan Tyge Brahen selittäneen, että tähtien valio oli -syntyvä Venuksen, Jupiterin ja Marsin yhtymän alla, ja niin lienee -ollut laita nuoren Vladislaun syntyessä." - -"Se ei ole totta", vastasi Sigfrid mestari kylmästi. "Tyge Brahe ei -ole kuunaan sanonut mitään sellaista. Vladislaus on muuten syntynyt -Saturnuksen merkissä, ja kuinka hän voisi toimia puhtaan kristinopin -puolesta, kun hänet itsensäkin kasvatetaan paavilaisuuteen." - -"Kas, millainen sumu on noussut", puuttui Anna muori puheeseen, -"puhumattakaan siitä, että kynttilä on lopussa." - -"Olette oikeassa", sanoi Kaarle hymyillen ja sanoi hyvästit -isännälleen, joka vielä tahtoi viipyä muutamia tunteja tekemässä -havaintojaan. - -Lähtiessään pani herttua muutamia kultarahoja vaimon käteen. "Antakaa -hänelle voimakkaampaa ruokaa", sanoi hän. - -Muori katsoi rahaa. "Hankin hänelle kompassin", sanoi hän. -"Sellaista hän pitää arvossa... enkä voi mitenkään uskoa, että rahat -riittäisivät flanderilaiseen näköputkeen." Nämä olivat viimeiset -sanat, jotka herttua kuuli, muorin sulkiessa portin hänen jälestään. - -"Merkillistä", ajatteli hän itsekseen, "tämä nainen antautuu niin -hartaalla ymmärryksellä miehensä työhön, että kieltäytyy hänen -tähtensä kaikesta. Tämän täytyy ollakin avioliiton syvin ajatus." - - * * * * * - -Arvid Stålarm odotti kärsimättömästi tietoa loistavasta voitosta, -joka Akseli Kurjen ja Farensbachin hänen mullakseen oli täytynyt -saavuttaa taistelussa herttuaa vastaan. Hän oli tähän aikaan mitä -mainioimmalla tuulella, rakensi mitä korkeimpia tuulentupia ja -jutteli ja laski leikkiä ehtimiseen. - -Kun kysyttiin syytä hänen hilpeyteensä, vastasi hän: "Se on voiton -varmuutta, ja minä tahdon, että Juhana Fleming voi sanoa Elina -rouvalle, ettei hänen herransa koskaan epäillyt menestystään." - -Muutamia päiviä myöhemmin toi Jaakkima Scheel linnanväelle sanan -Marttilan tappelusta ja ehdotuksen pakkosopimuksesta. - -"Se on sotajuoni!" huudahti Stålarm. "Mutta meitä ei niin petetä." - -Syyskuun viidentenä päivänä saatiin linnan aatelistornin ikkunoista -katsella kamalaa näkyä. Salomon Ille ja hänen kanssaan kuusi -Kastelholman vankia mestattiin Turun torilla. Mutta ei siinä kyllin, -heidän päänsä pistettiin seipäihin ja pystytettiin Korpolaisvuorelle, -vastapäätä linnaa. - -Kamala näky teki odottamattoman vaikutuksen, se sytytti Stålarmin -pontevuuteen ja päättäväisyyteen. Hän laitatti linnan sisälle -laudoista karsinan, jossa saattoi puolustautua, vaikkapa ulkovarustus -menetettäisiinkin. Sen jälkeen pakoitti hän linnaväen tekemään valan, -että ennen räjähyttäisivät itsensä ja vihollisen ilmaan ennenkuin -antautuisivat. - -Kohta sen jälkeen saapui salaviesti Akseli Kurjelta, joka vahvisti -Scheelin tuomat uutiset. - -Stålarm seisoi kuin ukkosen lyömänä. Sitten neuvotteli hän muun -päällystön kanssa, ja kaikki olivat mitä katkerimmin suutuksissaan -Sigismundia kohtaan. Hän joko ei ollut lainkaan lähettänyt -Farensbachia tai niin myöhään, ettei tämä ollut ehtinyt koota -miehistöä. - -Mihin nyt oli ryhdyttävä? Kaikki olivat sitä mieltä, että linnoitus -oli luovutettava, ja Stålarm, joka nyt oli aivan masennuksissa, yhtyi -tuumaan. - -Syyskuun 9 päivänä lakkasi ampuminen ja neuvottelut alkoivat. - -Herttualle laadittiin kirjelmä, jonka paitsi päällystöä olivat -allekirjoittaneet myös ratsumiesten ja sotamiesten edustajat. Siinä -valitettiin sotaväen vaikeaa asemaa, kun he eivät tienneet, ketä -herraa tottelisivat. Nyt olivat he kuitenkin alkaneet käsittää, -mitä vahinkoa valtakunnalle koitui siitä, että sen jäsenet -uhrasivat toisiaan teuraspenkille, ja luulivat kärsineensä kylliksi -uskollisuudestaan Sigismundia kohtaan. Sentähden pyysivät he herttuaa -olemaan heidän armollinen herransa ja jättämään vihat sikseen ja -vilpittömästi vakuuttamaan heille henkensä ja omaisuutensa. Sen -jälkeen seurasivat ehdot, joissa seikkaperäisesti määriteltiin -täydellinen menneisyyden unhotus ja sitoumus, että he tästälähin -olisivat herttualle uskollisia ja kuuliaisia. - -Stålarm kirjoitti erityisesti herttualle ja koetti osoittaa, että hän -oli kärsinyt häväistystä hyväntahtoisuudestaan herttuan palvelijoita -kohtaan ja että hän oli estänyt useita kuninkaan suunnittelemia -juonia. Jaakkima Scheel kirjoitti hänkin ja pyysi hartaasti -anteeksiantoa rikollisille. - -Nämä kirjeet saapuivat Helsinkiin syyskuun 16 päivänä ja -seuraavana päivänä lähetettiin vastaukset. Herttua selitti, että -linnanpäällystön oli vastattava valtakunnan säädyille, toistaiseksi -heidät oli säilytettävä vankilassa. Miehistö sai lähteä linnasta ja -joka mies viedä mukanaan niin paljon kuin jaksoi kantaa. - -"Maankavaltajat saavat toistaiseksi olla epätietoisina kohtalostaan", -ajatteli herttua. Hän luotti siihen, että Scheel kyllä voi -toistaiseksi pitää yllä järjestystä kaupungissa ja linnassa. Nyt -halutti häntä vierailla Viipurissa, Torkel Knuutinpojan vanhassa -linnassa, johon Akseli Kurki oli vienyt armeijansa tähteet ja jossa -varustauduttiin tarmokkaaseen vastarintaan. - -Akseli Ryning lähetettiin maitse ratsuväen keralla, herttua taasen -purjehti jalkaväen kera meritse. Syyskuun 21 päivänä nousivat joukot -maihin Viipurin luona. - -Heidän edessään oli Suomen etevin linna niin kokoonsa kuin -lujuuteensakin nähden. Kustaa Vaasan aikoina oli oivallisia muureja -edelleen lujitettu ja linnoitukseen katsottiin mahtuvan 6-7,000 -miestä. Nyt oli siellä ainoastaan 3,000, ja turhat olivat kaikki -väennostot. Kylästä kylään oli kulkenut huhu herttuan voitoista... -ja kansako taistelisi häntä vastaan, talonpoikain ystävää, joka oli -luvannut heidät vapauttaa laittomista veroista? Ei, niin hulluja he -eivät olleet! - -Tässä ahdingossa vihdoinkin kuultiin jotakin siitä apujoukosta, jota -Stålarm ja Kurki olivat niin kauan turhaan odottaneet. Farensbach -marssi tosiaankin pikamarssissa poikki Vironmaan Viipurin avuksi. - -Hän luotti Räävelissä oleviin Arvi Tönnenpojan laivoihin ja -aikoi niillä viedä väkensä yli Suomenlahden. Mutta herttua oli -ehtinyt ennen häntä. Räävelin porvarit sulkivat kaupungin portit -Farensbachilta, ja ainoastaan vaivoin voi hän viheliäisillä -purjealuksilla lähettää kolmisen, nelisen sataa miestä. - -Ollessaan vielä loitommalla Viipurin sataman edustalla lähetti -herttua kehoituskirjeen pormestareille ja neuvostolle, vaatien, että -he avaisivat kaupunginportit ja liittyisivät Ruotsin kruunuun. Kun ei -tullut mitään vastausta, noustiin maihin pikku venheiden avulla ja -niin linna kuin kaupunkikin saarrettiin kaikilta puolin. - -Akseli Kurki, jonka oli puolustettava sekä linnaa että kaupunkia, -piti sitä mahdottomana vähine väkineen ja tahtoi sentähden pakoittaa -porvariston ottamaan osaa puolustukseen. Kun nämä kieltäytyivät, -uhattiin heitä ryöstöllä. Samana päivänä muutamat porvarit kiipesivät -kaupunginmuurin yli ja riensivät amiraali Pietari Stolpen luo. He -toivat viestin pormestarilta, että Vesiportti pidettäisiin auki -seuraavana yönä, jos luvattaisiin varma turva kaupunkilaisille sekä -heidän vaimoilleen ja lapsilleen. - -Siten joutui kaupunki herttuan käsiin ennenkuin linnassa oli siitä -aavistustakaan. Suuri joukko upseereja, joiden oli salmen yli mentävä -linnaan, joutui osaksi vangeiksi, osaksi ammutuiksi. Edellisten -joukossa oli myös Akseli Kurki. - -Seuraavana päivänä, syyskuun 23, tuotiin laivasta suunnattoman suuri -tykki ja asetettiin salmen rannalle vastapäätä linnaa. Laukaistiin -muutamia mahtavia laukauksia, ja kohta sen jälkeen pyydettiin -linnasta ryhtyä sovinnonhierontaan. - -Herttua ei tahtonut tietää mistään antaumisehdoista, ja Arvid -Tavast, joka oli ottanut huostaansa päällikkyyden, osoitti nöyrintä -nöyryyttä, sillä hän otti herttuan polvillaan vastaan linnanportilla. - -Mutta herttua tiesi, että Arvid herra oli vanha veijari, joka oli -menetellyt armottomasti nuijasodan aikana ja joka kaikkina aikoina -oli käynyt Sigismundin asioilla. Häntä ei voinut mikään alamaisuus -pelastaa. - -Mitään oikeudenkäyntimuotoja ei pidetty tarpeellisina. Tukholman -valtiopäiväin päätöksellä oli vangit jo tuomittu. Akseli Kurki -säilytettiin kuulusteltavaksi, mutta muut päälliköt saivat heti -laskea päänsä mestauspölkylle. - -Synkkänä ja uhkaavana oli ukkospilvi herttuan otsalla. Nyt oli hän -lähtenyt sille kauhujen tielle, joka hänestä oli ainoa oikea, jos -mieli pelastaa isänmaan itsenäisyys. - - - - -7. - -MITÄ SUOMI KÄRSI. - - -Pietari Stolpe lähetettiin Vironmaahan valloittamaan Narvan -rajalinnoitusta Ruotsin kruunulle. - -Mutta Suomessakin oli vielä muuan linnoitus valloittamatta, nimittäin -luja Savonlinna, jossa jo ennen olemme tutustuneet iäkkääseen, -nyttemmin raajarikkoon Götrik Finckeen. - -Hänellä ne yhä olivat ohjakset käsissään. Hänen apulaisenaan oli -Stålarmin lanko Krister Björnram ja toistaiseksi myös Götrik herran -nuorempi veli Sten, joka tulentuhoamasta Hämeenlinnasta oli paennut -tänne. - -Mutta Savonlinnassa alkoi tulla puute elintarpeista. Se olikin -sitä luonnollisempaa, kun sangen monet Suomen mahtajista olivat -lähettäneet vaimonsa ja lapsensa Savonlinnaan säästääkseen heidät -sodan kauhuilta. He näet luottivat siihen, etteivät ne tänne asti -ulottuisi. - -Götrik Fincke otti ystävällisesti ja osaaottavasti vastaan monet -kutsumattomat vieraansa. "Hätä ei lue lakia", sanoi hän, "jaetaan -kaikki tasan, kuten veljet ja sisaret konsanaan." - -Usein kokoontuivat varsinkin naiset hänen ympärilleen. Silloin kertoi -hän heille tästä maasta ja tästä kansasta, jonka keskuudessa hän oli -elänyt suurimman osan elämäänsä. - -Mutta kukaan ei kuunnellut häntä niin tarkkaavaisesti kuin Katarina -rouva, Sten Fincken emäntä. Ja kun tämä kerran sanoi, ettei ollut -koskaan uskonut rahvaalla olevan niin syviä tunteita kuin hän -kuvaili, silloin vanhus kysyi, oliko hän koskaan kuullut sitäkään, -että syvässä vedessä kalat kutevat. - -No, sen oli Katarina rouva kuullut, mutta hän ei ymmärtänyt, miten se -oli sovellettava. - -"Valaisen asiaa pienellä kertomuksella", vastasi ukko. "Rautalammilla -oli hirveänä nälkävuonna 96 kolmattakymmentään aloitteleva nuori -nainen, jolla oli kolme lasta, pienin vielä rintalapsi. Mies oli -äsken mennyt manalle ja hän oli sanan mukaan paljaan taivaan alla; -hänellä ei ollut kattoa yllään, ei leivän palaa itselleen eikä -lapsilleen." - -"Oli kai armeliaita ihmisiä?" - -"Oli, mutta kenelläkään ei ollut mitään annettavaa. Hän tiesi sen -ja lähti taipaleelle. Arvoitus on, miten hän kolmen pikku raukkansa -kera pääsi Turkuun. Mutta he saapuivat sinne. Ja hän meni suoraa -päätä erään hiustenleikkaajan luo, ja hänelle myi hän pitkän, paksun -palmikkonsa, joka riippui alas pitkin selkää." - -"Oh!" huudahtivat läsnäolijat. - -"Hän sai paremman hinnan kuin oli odottanut. Ja niin antoi hän -lastensa syödä kyllikseen. Sitä en tiedä, söikö hän itsekin. Mutta -kun lapset olivat kaikki nukkuneet, lähti hän yksin pois. Luulen, -että taival oli raskas -- hampaan vetäjälle, jolle hän tarjosi -kaksineljättä ehyttä hammastaan. Mies hämmästyi, varsinkin kun -Marjatta oli tavattoman kaunis nainen. Hän teki toisen tarjouksen, -mutta sen nuori nainen hylkäsi inholla ja tahtoi lähteä tiehensä. -Silloin pyysi mies häntä jäämään, hän tahtoi ostaa hänen hampaansa ja -maksaa niistä hyvin." - -Götrik Fincke keskeytti tuokioksi kertomuksensa. "Kun hän palasi -lastensa luo", jatkoi hän, "tunsivat ne tuskin häntä. Hän oli -hyvin kalpea ja koko suu turvoksissa. Sentähden pysyi hän sen -päivää paikoillaan, mutta seuraavana lähti hän jälleen taipaleelle -pienokaisineen. Nyt oli hänellä onni päästä hevoskyydissä pitkät -kylänvälit. Niin pääsi hän vihdoin kotiin, ja hänellä oli siksi -rahaa, että saattoi ostaa tuvan, jossa oli asunut. Selvää rahaa -nähtiin tienoilla ani harvoin, ja hän sai ostetuksi maatilkunkin -tuvan ympäriltä. Hän oli tuonut Turusta siementä mukanaan, ja minun -luja uskoni on, että Marjatan sankarillinen menettely oli avannut -kaikki sydämet hänelle, sillä hän sanoo itse, että kaikki ihmiset -ovat niin auttavaisia, että hän uskoo Jumalan ottaneen hänet -erityiseen suojelukseensa." - -"Luuletteko olevan useampiakin tuollaisia Marjattoja maailmassa?" -huudahti Katarina rouva. - -"Kysykää vaimoilta, joiden miehet tulevat kotiin sodasta, missä ovat -tottuneet säännöttömään elämään, missä juopottelu, ryöstönhimo ja -mitä rajuimmat hurjistelut seuraavat jokaista kahakkaa... ei ole -helppo taivuttaa näitä miehiä uudestaan yksitoikkoiseen työhön ja -jokapäiväisiin kieltäymyksiin... mutta kärsivällisyys saa sen aikaan, -naisten kärsivällisyys ja uskollinen rakkaus." - -"Saatte minut siihen uskoon", puuskahti Katarina, "että parhaat -naisluonteet ovat työväenluokan keskuudessa." - -"Niitä on jokseenkin tasan kaikissa. Sananlasku sanoo, ettei -verratonta hyvää, jos ei verratonta pahaakaan." - -Tässä keskeytti keskustelun herttualta saapunut kirje, joka oli -päivätty lokakuun 1 päivänä. - -Götrik luki sen tarkkaavaisesti ja kutsui sen jälkeen Sten veljensä. - -"Herttua kutsuu minua kolmannen kerran", sanoi hän. "Nyt täytyy minun -noudattaa hänen tahtoaan." - -Sten herra luki kirjeen. "Ankara ja uhkaava kuten aina", sanoi hän. - -"Emme voi enää olla määräämättä kantaamme", jatkoi vanhus. "Jumala -tietäköön, etten ole koskaan ollut Sigismund kuninkaan ystävä. Mutta -hänen luottamusmiehenään täytyi minun täyttää velvollisuuteni." - -"Sitä juuri ei herttua tahdo myöntää, ei ruotsalaisille eikä -suomalaisille", puuskahti Sten. - -"Tämä pitkällinen eripuraisuus on vienyt poloisen isänmaamme -perikatoon, ja ainoastaan herttua voi sen enää pelastaa." - -"Oletko sanonut hänelle sen?" - -"En, olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa, ja nyt viimeksi pyysin -tietää mitä säätykokous on päättänyt. Hän tietää yhtä hyvin kuin -minäkin, että nämä ovat turhia verukkeita, ja -- kuten sanottu -- -minä lähden hänen luokseen. Tuletko sinä mukaan?" - -Ennenkuin päätös pantiin toimeen, saapui Jesper Matinpoika Krus -herttuan käskystä vaatimaan linnaa. - -Götrik Fincke luovutti sen heti ja lähti viivyttelemättä Viipuriin, -jossa herttua otti hänet erittäin suosiollisesti vastaan ja oli -kovasti mieltynyt vanhan miehen viisaaseen ja ymmärtäväiseen -puheeseen. - -Sten Fincke ja Akseli Kurki vietiin vankeina Turkuun, johon palaamaan -herttuakin valmistautui, pannakseen toimeen uusia tutkintoja ja -verituomioita. - -Sten Fincken emäntä, Katarina, seurasi herraansa. Hän ei ainoastaan -pitänyt täydellistä päiväkirjaa kaikesta mitä näki, vaan kirjoitti -muistiin senkin mitä kuuli luotettavilta henkilöiltä. Nämä muistelmat -ovat meidän päivinämme arvokkaat lähteet niille, jotka tutkivat -Suomen historiaa. - -Herttua oli oleskellut Viipurissa yli kolmen viikon ja sillaikaa -lakkauttanut linnaleirin ja jakanut oikeutta monille tahoille. - -Lokakuun 10 päivänä lähti hän meritse matkalle tykkien paukkuessa. -Matkalla hän viivähti Pellinginsalmessa ja saapui Turkuun marraskuun -alkupäivinä. - -Voimme käsittää, millä tuntein häntä odotettiin, kun tiedämme mitä -veritekoja oli tapahtunut jo ennen hänen tuloaan. - -Scheel uudisti rukouksensa päällikköjen puolesta ja pyysi, että -heidän tuomitsemisensa ainakin lykättäisiin Ruotsin valtiopäiville. - -"Ei", vastasi herttua, "tuomio ja rangaistus kuuluu Suomelle. Siitä -koituu esimerkki, joka varoittaa vastaisista houkutuksista." - -Asetettiin heti tuomioistuin, johon kuului 37 jäsentä, niiden -joukossa Turun kaupungin pormestari ja kaksitoista raatimiestä, -kreivit Mauri Lejonhufvud, Maunu Brahe, Svante ja Niilo Bjelke ja -Jaakkima Scheel. - -Marraskuun 7 päivänä piti oikeus istuntonsa Turun raastuvassa. Neljä -lippukuntaa sotamiehiä oli rumpuineen ja räikkätorvineen asetettu -kahteen riviin, joiden välitse vangit vietiin raastupaan. - -Juhana Fleming pyysi heti päästä vapauteen. Hän ei ollut ottanut -osaa linnan puolustukseen, vaan tullut sinne ainoastaan yksityisistä -syistä. - -Herttua oli kuullut toisilta, että niin oli laita, ja käski, että -nuori mies oli tuotava hänen luoksensa. - -Se tapahtui, ja kohteliain sanoin pyysi Fleming, ettei hänen -ajattelemattomuuttaan pidettäisi rikoksena, vaan että hän armosta -saisi vapautensa. - -Kaarlen edessä seisoi hänen katkerimman vihollisensa, poika. Mutta -hän ei ollut isäänsä, ja sitä paitsi oli hän hyvin nuori. - -"No hyvä", sanoi Kaarle, "minä annan anteeksi ehdolla, että luovut -Sigismundin palveluksesta ja liityt tästä päivästä minuun." - -"Armollinen herra", vastasi Fleming, "minulla ei ole mitään -pätevää syytä rikkoa sitä uskollisuudenvalaa, jonka olen vannonut -kuninkaalleni! Siitä huolimatta", lisäsi hän notkistaen toisen -polvensa, "pyydän teidän ruhtinaalliselta armoltanne nöyrimmästi -armahtavaisuutta." - -Kas, poika oli sittenkin isäänsä! Sama uhma suun ympärillä, sama -silmänluonti! Tiikerinpennulla ei vielä ollut kynsiä, joilla raapia, -mutta odotahan vain, odota vuosia kymmenisen... Herttuan silmät -leimahtivat yhtäkkiä, ja hän huudahti kiihkeästi: "Mikset kunnioita -minua molemmin polvin!" - -"Sen kunnian säästän Jumalalleni ja kuninkaalleni", vastasi Fleming -uhmaten. - -"Osoitat selvään, ettei käpy kauas puusta putoa", vastasi herttua -ankarasti. "Näen selvään, mitä sinulta vastaisuudessa saa odottaa, -jos jäät eloon. Saat sentähden vastata puolestasi tuomioistuimen -edessä." - -Kutsuttiin vahti, ja se vei hänet pois. Stålarm oli aivan -epätoivoissaan siitä kohtalosta, joka odotti Juhana Flemingiä. Hän -pyysi ja rukoili tuomareita ottamaan hänen henkensä, mutta säästämään -Juhana herraa, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa. - -Tähän ei kiinnitetty mitään huomiota, kaikki syytetyt tuomittiin -isänmaan kavaltajina menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa. - -Tuomarit lisäsivät sen toivomuksen, että tuomion toimeenpaneminen -lykättäisiin, kunnes säädyt ehtisivät sen tarkastaa. Heitä värisytti -oma menettelynsä. Mutta näillä miehillä oli siksi vähän moraalista -rohkeutta, että he tuomitsivat ainoastaan ankaran ja pelätyn herransa -tahdon mukaan. - -Kaarle sitävastoin näki Ruotsin ja Suomen yhtenäisyydellä ja -uskonpuhdistuksella olevan tulevaisuutta ainoastaan silloin, jos hän -raivasi pois esteet, nimittäin vallanhimoisen aateliston, joka omia -etujaan etsien toimi Sigismundin puolesta. - -Hän ei voinut eikä tahtonut yksin kantaa vastuuta, ja jos -valtaneuvosten joukossa olisi ollut lujia ja rehellisiä miehiä, olisi -moni väkivallan työ jäänyt tekemättä. Mutta he olivat ainoastaan -hänen tahtonsa välikappaleita, ja niin hän oppi halveksimaan heitä ja -luottamaan ainoastaan itseensä. - -Lähiseudun aatelin, sotaväen, porvariston ja talonpoikain ollessa -läsnä luettiin tuomio vielä kerran, ja kuolemaantuomitut polvistuivat. - -Herttua oli saapuvilla, ja kun hän kulki Flemingin ohi, virkkoi tämä: - -"Teidän ruhtinaallinen armonne, antakaa armon käydä oikeuden edellä!" - -"Olet hylännyt armon ja anteeksiannon, kun se sinulle tarjottiin", -vastasi herttua ankarasti. "Nyt on tuomio langennut eikä minulla ole -oikeutta sitä muuttaa." - -Mestaus oli määrätty lauantaiksi marraskuun 12 päiväksi. Stålarm ja -Kurki olivat lähetettävät Ruotsiin vastaamaan oikeudessa, muut sitä -vastoin saivat heti kärsiä rangaistuksensa. - -Kuolemaantuomittujen joukossa oli nuori mies, Olavi Klaunpoika, -Juhana Flemingin avioton veli. Heidät oli kasvatettu yhdessä, ja he -olivat tehneet veljesliiton keskenään. - -Juhana ei voinut ikinä uskoa, että herttua ottaisi Olavi -Klaunpojankin hengen. Hän kirjoitti äidilleen pyytäen, että rakas -kasvinveli saisi hänen kuolemansa jälkeen ottaa omakseen isän nimen -ja vaakunan. - -Suurimman osan yöstä kirjoitti hän toista kirjettä, jonka hän repi -rikki moneen kertaan, ennenkuin siitä tuli hänen mieleisensä. -Siinä puhuttiin rakkaudesta, joka oli niin puhdas ja viaton, että -varmaan kesti vielä toisessakin maailmassa. Ainoastaan rakastettuaan -kohdatakseen olisi hän tahtonut elää, nyt toivoi hän tämän pian -tulevan jälestään, ja avosylin oli hän ottava hänet vastaan. - -Kirje oli osoitettu rouva Elina Flemingille, ja hän uskoi sen -vanhalle henkipalvelijalle. Samalla lähetti hän äidilleen sormuksen -ja sellaiset terveiset, että hän tiesi kuoleman päättävän kaiken -kurjuuden ja vievän oikeaan iloon. Siellä toivoi hän heidän jälleen -tapaavan toisensa. - -Lauantaiaamu oli käsissä, ja kun hänet kutsuttiin, lähti hän -epäröimättä viimeiselle tielleen. - -Keihäspiiriä ympäröi taaja väkijoukko. Juhana Fleming tervehti -ystävällisesti ja sanoi jäähyväiset tuttavilleen. - -Pappi, joka kulki hänen rinnallaan, sanoi sitten, että nuori herra -oli osoittanut tyyneyttä ja luottamusta, joka saattoi olla opiksi -monille. - -Mutta kun he olivat ehtineet keihäspiirin sisälle ja Fleming jättänyt -vaippansa ja lakkinsa palvelijalle, kulki hän kierroksen ympärinsä ja -katseli surmalaitteita. - -Silloin värähti tuskan ilme nuorilla kasvoilla ja hän repäisi -takkinsa auki niin kiihkeästi, että napit irtautuivat ja sinkosivat -hänen ympärilleen. - -Tämän nähdessään riensi pappi luo. - -"Herra, herra, ei niin kiihkeästi", sanoi hän lempeästi. - -"Rukoilkaa ensin Jumalaa kaikkivaltiasta!" - -Kasvoille palasi entinen tyyneys. "Mielelläni tahdon tehdä sen!" -huudahti hän ja notkisti molemmat polvensa. Ristissä käsin oli hän -kauan vaipuneena rukoukseen. Hänen takanaan seisoi pappi kyynelsilmin -ja yhdisti rukouksensa hänen rukoukseensa. Heidän ympärillään -vallitsi hiljaisuus. - -Fleming nousi, katseli ympärilleen, tervehti kaikkia ja pudisti -lähimpäin tuttaviensa kättä. Mutta toria ympäröivät ikkunat olivat -täynnä uteliaita katsojia, enimmäkseen rouvia ja neitsyitä. He -itkivät ja vaikeroivat liehuttaessaan hihojaan. - -Fleming kääntyi sen jälkeen ympärillä seisovaan väkijoukkoon päin -ja sanoi: "Tahdon täten ilmoittaa, että hengellisesti katsoen -tunnen olevani vikapää kuolemaan, johon minut on tuomittu, vieläpä -iankaikkiseenkin kuolemaan, jos Jumala tahtoo minua rangaista -vanhurskautensa jälkeen. Mutta inhimillisesti katsoen olen syytön -enkä katso olevan kuolemaani mitään muuta syytä kuin että hänen -ruhtinaallinen armonsa tahtoo hävittää sukuni sukupuuttoon, mikä nyt -tapahtuukin." - -Syntyi kiihkeä hälinä, muutamat puhuivat herttuan puolesta, toiset -häntä vastaan. Silloin huudahti Juhana Fleming yli melun: - -"Missä on tuomioni? Milloin minut on tuomittu, kuulusteltu, -todistettu syypääksi? Minua vastaan on valehdeltu, kuten petturit ja -lurjukset tekevät!" - -"Viekää hänet takaisin vankilaan!" huusivat Kaarlen puoluelaiset. -"Hän on saava kovemman tuomion herjaussanoistaan herttuaa kohtaan." - -"Ei", vastasi Fleming. "Kun olen kerran tullut tänne omin jaloin, ei -kukaan saa minua hyvällä palaamaan takaisin! Jätän asiani Jumalan -kaikkivaltiaan huomaan. Hän, kaikkinäkevä ylituomari, ratkaiskoon, -kuinka oikeudenmukaisesti minut on tuomittu." - -Hän meni nopeasti teloittajan luo, antoi hänelle vaaterahaa ja sanoi: - -"Tehkää tehtävänne, mutta tehkää se ripeästi." - -Sen jälkeen veti hän paitansa alas, polvistui, ummisti silmänsä, ja -hänen päänsä putosi. - -Samassa syöksyi esiin hänen velipuolensa, Olavi Klaunpoika, lankesi -polvilleen ja pyysi, että saisi sekoittaa verensä veljensä vereen. -Mutta Antti Niilonpoika käski hänet poistumaan, ja teloitus tapahtui -ennen määrätyssä järjestyksessä. - -Olavi Klaunpoika kutsuttiin esiin vuoroltaan neljäntenä. Hän huusi -korkealla äänellä, että "Jumala oli vaativa Juhana Flemingin veren -Kaarle herttualta, verikoiralta." - -Sotamiesten melu esti hänet lausumasta enempää, ja teloitukset -jatkuivat. - -Turun verisauna teki kerta kaikkiaan lopun Sigismundin vallasta -Suomessa. Mutta suuttumus ja paheksuminen, jota ei uskallettu lausua -sanoin, pukeutui taruihin, jotka levisivät kautta maan. Mestattujen -päät, jotka -- paitsi Juhana Flemingin päätä -- olivat pystytetyt -seipäihin Turun raastuvan eteen, olivat jouluyönä veisanneet Davidin -26 psalmia. - -Apea oli kansan mieliala. Kaikki olivat sitä mieltä, että herttua oli -menetellyt tarpeettoman julmasti. - -Jaakkima Scheel asetettiin Turun linnanherraksi, ja herttua matkusti -meritse Ruotsiin. Stålarm ja Kurki seurasivat mukana toisella -laivalla. - - * * * * * - -Näiden synkkien näytelmäin aikana eleli Sigismund tylsässä -toimettomuudessa. Hänen kotiutumistaan oli loistavasti juhlittu, -se elähytti häntä tuokioksi, mutta sitten vaipui hän tavalliseen -hervottomuuteensa. - -Katolisilta neuvonantajiltaan sai hän nuhteita siitä, ettei ollut -paremmin edistänyt kirkon asiaa. Pyhä isä epäsi yhä suostumuksensa -hänen avioliittoonsa prinsessa Konstantian kanssa. Hän itki, kuningas -parka, ja kun Malaspina palatessaan toi hänelle pienen Mariankuvan, -jota prinsessa oli kostuttanut kyynelillään ja johon oli kiinnitetty -pergamenttiliuska: "Iäti sinun Konstantiasi", suuteli hän tätä -kalleutta ja kantoi sitä alituiseen sydämellään. - -Tähän aikaan tuli alituiseen kirjeitä Suomesta, joissa kiirehdittiin -hänen lupaamaansa apua. Mutta hänen pappinsa selittivät, että pyhä -Sebastian tarvitsi välttämättä uuden puvun, ja Malaspina vakuutti, -että se hänelle tuhatkertaisesti palkittaisiin. Sigismundin täytyi -silloin taipua, ja pyhimyskuvan puku oli koristettava niin suurilla -helmillä, ettei kuningas rukalla ollut enää varaa muistaa rakkaita -suomalaisiaan. - -Kuninkaan lemmenikävää oli viihdytettävä suurilla, loistavilla -juhlilla. Suomesta tulevat kirjeet häiritsivät hänen mielenrauhaansa, -ja Anna prinsessa sai lopulta aikaan, ettei niitä hänelle lainkaan -esitetty. Ja niin rakkautensa uhrin mieli vähitellen keventyi, ja hän -alkoi etsiä iloaan Annan hovineitosista. - -Mutta sitten saapui tieto Marttilan onnettomasta tappelusta, saapui -jobinposti toisensa jälkeen. Ja vihdoin oli herttua valloittanut -Suomen Viipuria myöten. Silloin täytyi näillä onnettomilla viesteillä -häiritä itse kuningastakin. - -Kustaa Brahe ja Stenbock-veljekset esittivät meriretkeä Elfsborgiin. -He uskoivat, että heillä oli suuri vaikutusvalta Länsi-Göötanmaalla, -ja herttuan puuhaillessa Suomessa ei ollut mahdotonta, että Ruotsissa -saataisiin aikaan mullistus. - -Ehdotus miellytti Sigismundia erittäin hyvin. Hän oli tuumaa jo -hautonut mielessään, ja Danzigissa olivat ruotsalaiset laivat -varustettuina tätä tarkoitusta varten. Otettiin palvelukseen -saksalaisia ja skotlantilaisia palkkasotureita ja Juhana -Gyllenstjerna asetettiin ylipäälliköksi. - -Kaarle herttua oli saanut tiedon aiotusta retkestä Elfsborgiin -ja ryhtynyt varokeinoihin. Juhana Gyllenstjerna pääsi kuitenkin -Hallannin rannikolle, mutta siellä itse päällikkölaiva ajautui -matalikolle; miehistö pelastettiin, mutta laiva varustuksineen -upposi. Rahaakin oli Sigismund tavallisessa saituudessaan antanut -niin vähän, ettei se riittänyt palkkoihin eikä muonaan, ja turhaan -odotettiin ruotsalaisilta henkiheimolaisilta apua. - -Jotakin kuitenkin täytyi tehdä, ja niin päätti Gyllenstjerna -tehdä hyökkäyksen Elfsborgin kimppuun. Mutta lähetetyt vakoilijat -siepattiin kiinni, ja niin koko suunnitelma paljastui. Linnoitus oli -muuten mitä parhaassa puolustuskunnossa, ja koko Länsi-Göötanmaalta -lähti sotaan mies talosta. Suurin joukoin kerääntyivät he rannikolle, -ja uhkaavat nyrkit murtautuivat vieraita laivoja vastaan. - -Sellaisissa olosuhteissa ei Gyllenstjerna uskaltanut tehdä -hyökkäystä. Hän purjehti Marstrandiin, missä eräältä hyvältä -ystävältä sai lainaksi rahasumman maksaakseen palkan sotamiehilleen, -ja suuntasi sitten matkan Kööpenhaminaan. Talvi oli käsissä ja -purjehdusaika lopussa, jonkatähden laivaston täytyi asettua -talviteloilleen. - -Mutta amiraalin rahat olivat jälleen lopussa. Hänen oli pakko ottaa -uusia lainoja ja vähitellen pantata kaikki laivaston tykit. Enin osa -miehistä karkasi matkoihinsa. - -Kevät tuli, ja Gyllenstjerna jätti kaiken oman onnensa nojaan -ja matkusti Puolaan. Jälelle jäänyt meriväki eli ryöstelemällä -kauppamiesten aluksia, kunnes heidät vihdoin myrsky ajoi Lyypekkiin. -Sieltä heidät vietiin Danzigiin. - -Se oli Sigismundin viimeinen yritys valloittaa isiensä valtakunta ase -kädessä. - - - - -8. - -HOVIELÄMÄÄ. - - -Tähän aikaan oleskeli Puolassa useita ruotsalaisia perheitä, jotka -olivat sinne muuttaneet kohta Sigismundin jälestä. He olivat melkein -kaikki protestantteja ja kävivät ahkeraan jumalanpalveluksissa, joita -prinsessan toimesta pidettiin. Sigismund oli Malaspinan toimesta -kieltänyt protestanttiset jumalanpalvelukset ja karkoittanut papit. -Se oli koetuksen aikaa kansalle, joka rakasti ruotsalaista saarnaa -eikä tuntenut katolisia kirkkoja omikseen. Monet siirtolaisista -olisivat jo aikoja sitten palanneet kotiin, jos heillä olisi ollut -varaa siihen. Suuri oli sentähden heidän ilonsa, kun prinsessa tuli -takaisin Puolaan ja protestanttiset jumalanpalvelukset hänen mukanaan. - -Anna kehoitti pappeja ahkeraan käymään ruotsalaisten uskolaistensa -luona ja sitten kertomaan hänelle heidän elintavoistaan ja -varallisuussuhteistaan. Ja sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen -kokoontuivat he hänen ympärilleen kiittelemään ja kyselemään hänen -vointiaan. - -Niiden joukossa, jotka eivät koskaan lyöneet laimin saapua, pani Anna -merkille kookkaan ja tuiman näköisen vanhan miehen ja tavattoman -kauniin nuoren tytön, joka muistutti Anna Itävaltalaista, vaikka tämä -viimeksimainittu oli voimakkaampi kasvultaan ja uhkeampi muodoltaan. - -Heitä seurasi nuori mies, joka kulki kainalosauvoilla ja joka aina -pysyttelihe heidän jälessään. - -Anna oli hyvin utelias kuulemaan jotakin tästä perheestä, ja eräänä -päivänä hän kysyi mestari Jonaalta, nuoremmalta papeistaan, tunsiko -hän heitä lähemmin. - -Kysymyksen oli täytynyt tulla kovin odottamatta, sillä nuori mies -punastui korviaan myöten. - -"Vastaatte ilman sanoja", virkkoi prinsessa nauraen. "Mutta jos tyttö -on yhtä hyvä kuin kaunis, lupaan pitää teille häät ja kutsua niihin -kuninkaankin." - -"Kovaksi onneksi on hän jo nähnyt tytön", vastasi pappi kiihkeällä -äänellä. - -"Entä sitten?" kysyi Anna pahoja aavistaen. - -"Hänen majesteettinsa on ihastunut hänen tavattomaan kauneuteensa." - -"Siihen täytyy ihastua jokaisen!" - -"Sitten on hänen kamariherransa ollut usein siellä, hänellä on ollut -salaisia neuvotteluja Sigridin äidinisän kanssa, ja sen jälkeen on -hän tytölle itselleenkin tuonut terveisiä kuninkaalta, joka halunnee -häntä nähdä ja puhutella." - -"Mitäs tyttö siitä?" - -"En tiedä oliko se tietämättömyyttä vai miellytyshalua mutta hän ei -torjunut juonia kuten olisi pitänyt." - -"Kertoiko hän siitä itse?" - -"Ei hän, mutta hänen sulhasensa, jolle hän sanoo kaiken", vastasi -pappi tukehduttaen huokauksen. - -"Niinkö, hänellä on sulhanen! Ei suinkaan se liene hän, joka kulkee -kainalosauvoilla?" - -"Hän juuri, mestarisälli." - -"Voiko hänestäkin pitää?" - -"Sigridille on hän rakkain kaikista." - -"Raajarikko?" - -"Hän lienee saanut vammansa pelastaessaan isoisän hengen. Se on koko -tarina, joka kävisi pitkäksi kertoa. Mutta sen jälkeen luvattiin -hänelle Sigridin käsi, ja hän se nyt hoitaa koko talon." - -"Mutta sittenhän vanhuksella ei olekaan mitään sanottavaa." - -"Sigrid on hänen holhottinsa, sanoo hän. Ja sitten puhuu hän tytölle, -miten tämä voisi tulla hyvin rikkaaksi ja valmistaa vanhalle ukko -vaarilleen onnellisen ja huolettoman vanhuuden ja sen jälkeen, -muutamain vuosien kuluttua mennä naimisiin, joko Gottfriedin kanssa -tai kenestä vain pitää." - -"Ja Sigrid itse?" kysyi prinsessa. - -"Niin", tuumi Jonas mestari allapäin, "nyt seuraa kaikkein -surullisin. Tyttö parka ei tiedä itsekään mitä tahtoo. Väliin hän -heittäytyy Gottfriedin käsivarsille ja sanoo ettei heitä mikään -maailmassa voi eroittaa toisistaan. Seuraavana päivänä, kun vaari -käy hänen kimppuunsa, vastaa hän, että jollei Gottfried panisi kovin -pahakseen, taipuisi hän kenties isoisän tahtoon." - -"Ettekö ole puhutellut tyttöä?" - -"Sanoin hänelle viimeksi eilen, että Gottfried on uhannut ampua -itsensä, jos hän hylkää hänet. Silloin lankesi hän jalkoihini ja -pyysi minua rukoilemaan hänelle lujaa tahtoa, sillä hän ei voinut -vastustaa vanhaa vaariaan, joka on häntä hoitanut ja vaalinut -pienestä pitäen. Mutta ikinä ei hän tahtonut olla Gottfriedille -uskoton." - -"No, entäs sitten?" - -"Ah, teidän armonne, hän itki ja oli aivan epätoivoissaan, ja minä -puhuin hänelle lohdutuksen sanoja niin hyvin kuin voin. Kamariherra -oli siellä tänään jälleen, mutta ei yksin..." - -"Kuningas?" - -"Kietoutuneena suureen vaippaan. Hän oli tarttunut Sigridin käteen ja -painanut sormuksen hänen sormeensa." - -"Oliko sulhanen läsnä?" - -"Ei, mutta Sigrid on sitten puhunut siitä hänelle." - -"Jumalan kiitos, silloin ei hän ole hukassa!" huudahti Anna. "Tahdon -ottaa hänet tänne. Hän saa nähdä, minkä arvoinen on se kasinkulta, -jota sanotaan kuninkaalliseksi onneksi. Kenties saan hänet parempiin -ajatuksiin. Seuratkaa minua, lähden heti." Yhtä nopsana päätöksissään -kuin toimissaankin pani Anna heti aikeensa toimeen. - -Hänen saapumisensa herätti tavatonta hämmästystä, kenties enimmän -siksi, että Jonas mestari seurasi hänen mukanaan. Oliko tämä kenties -kertonut prinsessalle? - -Anna näki, että Sigrid oli itkenyt. Vanhuksen kasvot hehkuivat -vihasta, nuoren mestarisällin kasvot olivat surun synkistämät. - -Naisellisella vaistolla ei hän ollut mitään näkevinään. Kyseli -vain kelloja, jätti muutaman korjattavaksi ja pani pian koko talon -liikkeelle. - -Nyt vasta sai hän tilaisuuden oikein tarkastella Sigridiä. Hän oli -tosiaankin lumoavan kaunis, mutta hänellä oli kuten kuningatar -Annallakin huulissaan hempeyden piirre, joka tavallisesti todistaa -heikkoa luonnetta. - -Annan kysyttyä, osasiko hän ommella kultakirjausta, näytti Sigrid -muutamia tekemiään pikku töitä, ja ne osoittivat sangen suurta -taitavuutta. - -"Tällaista juuri tarvitsen", sanoi prinsessa. "Tahdotko tehdä minulle -erään työn?" - -Sigrid kiitti ja sanoi olevansa siihen halukas. - -"Tyttärentyttäreni matkustaa pois ensi viikolla..." - -"Ei niin pian!" puuskahti tyttö kalveten. - -"Onko päivä jo määrätty?" kysyi Gottfried luoden hurjan katseen -vanhukseen. - -"Olen luvannut sen hänelle", vastasi ukko topakasti. "Ja vielä olen -herra talossa." - -Prinsessa tähysteli häntä päästä jalkoihin, ja hän loi silmänsä -maahan. - -"Haluan, että Sigrid lähtee heti mukaani", sanoi prinsessa ylevästi. -Vanhus kumarsi syvään, hän ei voinut vastata mitään. - -Tyttö seisoi sanatonna ja hämillään, mutta riensi kohta laittautumaan -kuntoon. - -Muutamat Jonas mestarin sanat olivat palauttaneet veret Gottfriedin -poskille. - -"Uskallanko kysyä, kuinka kauan hän tulee viipymään?" virkkoi ukko -vaari aivan toisella äänensävyllä. - -"Tulkaa linnaan kolmen päivän kuluttua, niin saatte tietää sen", -vastasi Anna ja lisäsi Gottfriediin kääntyen "Tuokaa kello, kun työ -on valmis." - -Hän lähti papin ja Sigridin seurassa. Tyttö oli hyvin pelästyneen -näköinen ja ihmetteli mitä nyt oli tuleva. - -Linnaan saavuttuaan otti Anna hänet mukaansa sänkykamariinsa. - -"Tästälähin on sinun alituiseen oltava saapuvillani", sanoi hän. -"Meillä on paljon puhuttavaa keskenämme." - -Sigrid kiitti hämillään. "Enkö pääse takaisin hänen luokseen?" - -"Sanos, ketä enimmän kaipaat." - -"Gottfriedia", kuiskasi tyttö, ja kyynelet vierivät hänen poskilleen. - -"Hän tulee tänne sinua tapaamaan." - -"Saanko puhutella häntä kahdenkesken?" - -"Aivan kahden. Mutta sanos minulle, mihin isoisäsi tahtoo sinut -lähettää?" - -Sigrid punastui kovasti. Nyt kyynelet vuotivat virtanaan ja hän -lankesi prinsessan jalkoihin. "Oi, elkää kysykö minulta." - -"Lapsi parka, minä tiedän jo kaiken. Sinut pelastaakseni olen -tuonutkin sinut tänne." - -"Mutta jos hän näkee minut?" - -"Kuningas saa nähdä ja puhutellakin sinua." - -"Ei, ei, minä pelkään niin kovin!" - -"Hänenkö vai itsesi tähden?" - -"Hänen!" vastasi tyttö, ymmärtämättä tarkoitusta. - -"Sitä sinun ei tarvitse, hän kyllä tulee aikoihin. Sanon sinulle, -Sigrid, että kuningas saa rakastajattaria niin monta kuin tahtoo, -mutta yhtä vähän kuin muutkaan pitää hän arvossa naista, joka on -myynyt itsensä viheliäisestä mammonasta. Hän pitää hänet niin kauan -kuin ruumiillinen kauneus häntä viehättää. Sitten hän maksaa mitä -hyväksi näkee ja potkaisee hänet ulos." - -Sigrid oli käynyt kalmankalpeaksi. Kauniit silmät tuijottivat -jäykästi prinsessaan. - -"Kuinka hyvän maksun hän saisikin, kuinka hän sitten enää uskaltaisi -tarjota rahojaan kunnialliselle miehelle? Eikö tämä halveksien -kääntyisi hänestä pois ja sanoisi, ettei hän myy sellaisesta hinnasta -nimeään..." - -"Gottfried, Gottfried!" nyyhkytti Sigrid. - -"Hänen tähtensä on sinun varottava kuningasta ja jokaista muuta -kiusausta, joka voi viedä sinut turmioon." - -"Päästäkää minut takaisin hänen luoksensa." - -"Ei, ennenkuin olet nähnyt miten tyhjä on se onni, joka sinusta on -näyttänyt niin houkuttelevalta. Tee työtäsi, jonka olen sinulle -määrännyt, kuningas on monta kertaa tuleva luoksesi minun olematta -läsnä. Sinun täytyy itse taistella taistelusi, saat itse päättää, -oletko mieluummin kuninkaan jalkavaimo kuin kunniallisen miehen -puoliso." - -"Kuinka uskallan?" kysyi pelästynyt tyttö. - -"Sanos minulle, Sigrid, eikö ole usein tapahtunut, että joku -hienopukuinen puolalainen herra on pitänyt varansa ja tullut puotiin -sinun ollessasi yksin ja tehnyt sinulle häpeällisiä tarjouksia?" - -"Kyllä, montakin kertaa!" - -"Nuoria, kauniita herroja?" - -"Niin nuoria ja kauniita kuin vanhoja ja rumiakin", vastasi Sigrid -halveksivasti hymyillen. - -"No, mitä teit silloin?" - -"Huusin isoisää, ja hän ajoi heidät pois." - -"Mikset tehnyt niin tälläkin kertaa?" - -"Kuninkaalle!" - -"Hän olisi ansainnut sen paremmin kuin muut. Sillä tyttöparkojen -vietteleminen ei ole lainkaan kuninkaallista. Sentähden ei sinun -olisi ollut häntä pidettävä ihmistä kummempana, vaan kohdeltava -ansionsa mukaan." - -Sigrid kohotti katseensa häneen. "Minä koetan", vastasi hän. - -"Auttaakseni sinua sallin sinun iltapäivällä olla tuossa huoneessa, -josta pienen luukun kautta voit nähdä ja kuulla kaiken mitä täällä -tapahtuu. Kuningas tulee tänne ja istuutuu rinnalleni sohvalle. Minä -koetan johtaa keskustelun sellaiselle alalle, että sinulle on siitä -hyötyä. Mutta ole tarkkaavainen, se ei tapahdu useammin kuin tämän -kerran." - -"Armollisin prinsessa", sanoi Sigrid ja lankesi hänen jalkoihinsa -suudellen hänen kättään, "kuinka voin palkita suuren hyvyytenne!" - -"Niin, Sigrid, teen sinun hyväksesi enemmän kuin olen tehnyt -kenenkään muun hyväksi. Veljeni on minulle rakkaampi kuin kukaan muu -ihminen maailmassa ja kun paljastan hänen virheensä ja heikkoutensa -sinulle, tapahtuu se teidän molempain pelastukseksi. Tahdon estää -hänet tekemästä synnin, jota ei voisi koskaan sovittaa, ja tahdon -pelastaa sinut joutumasta uhriksi." - -"Ymmärrän, ymmärrän!" huudahti Sigrid elostuneena. - -"Silloin voit sinäkin olla minulle avuksi. Hänelle koituu läksytys -suuremmaksi avuksi, jos se tulee sinulta." - -"Tahdon antaa sen hänelle. Ja nyt luulen, että voinkin sen." - -Anna syleili ja suuteli nuorta tyttöä. "Teet minut velalliseksesi", -sanoi hän. - -Sigrid sulkeutui pieneen huoneeseen. Kuta suurempaa kiitollisuutta -hän tunsi prinsessaa kohtaan, sitä enemmän kiihtyi hänen ynseytensä -kuningasta kohtaan, häntä, joka tahtoi maksaa hänen alennuksensa -kurjalla kullallaan. - -Hän kuuli ääniä, kuningas oli tullut. Hän avasi varovasti pikku -luukun. Kuningas näkyi istuvan sohvassa, ikävystyneenä ja -tyytymätönnä, ja kun prinsessa samassa tuli sisään, huudahti hän: - -"_Minä_ saan sinua odottaa; olen tottunut siihen, että _muut_ -odottavat minua." - -"Muilla varmaankin tarkoitat alamaisiasi", sanoi Anna ja asettui -hänen vierelleen. "Minä en lukeudu niihin", lisäsi hän ja pani -olalleen pienen tyynyn, jota vasten kuningas heti nojasi päänsä. - -"Minkä aseman sitten otat itsellesi?" - -"Olen sinun varma tukesi, joka tulee niin pian kuin häntä on -kutsuttu", vastasi Anna. - -"Niin, se on totta", sanoi Sigismund ja puristi hänen kättään. "Olet -myös ainoa uskottuni." - -"Johon voit luottaa." - -Syntyi pitkä äänettömyys. "Olen hyvin onneton", sanoi Sigismund. -"Kaikki käy minua vastaan." - -"Kaikkihan rientävät noudattamaan toivomuksiasi." - -"Mikään ei täytä sitä tyhjyyttä, jota tunnen. Minä aivan kuihdun -ikävään." - -"Konstantiaako ikävöit?" - -"Aavistus sanoo minulle, että hän on unhottanut minut." - -"Ai, pikku Richissaa sitten; hänhän kuulemma menee naimisiin." - -"Se oli tuokion mieltymys, joka meni yhtä nopeasti kuin tulikin." - -"Niin tekevät kaikki sellaiset mieltymykset." - -"Ei, nyt on se aivan toisenlainen." - -"Mitä, uusi taas?" - -"Ihastuttava tyttö, jonka Opowski on onkinut ilmoille. Olen nähnyt -hänet ja olen tyytyväinen." - -"Mistä hän on tytön löytänyt?" - -"Melkeinpä kadulta." - -"Sinne kai hänet pian jätätkin." - -"En suinkaan. Opowski on järjestänyt niin, että kaikki -kamaripalvelijani ovat naimattomia. Toivoakseni ymmärrät", virkkoi -Sigismund nauraen. - -"En pidä tuosta Opowskistasi." - -"Siksikö, että hän on ystäväni?" - -"Ainoa tukesi horjuu, rakkahin veli. Kuinka sinulle silloin käy?" - -Sigismund katsoi kummissaan häneen. "Mitä on tapahtunut? Sinä olet -ylen kiihtynyt, aivan kyyneliä silmissäsi!" - -"Mutta jollen sano?" - -"Minä en koskaan kiellä sinulta mitään mitä pyydät." - -"No niin, Sigismund. Pane pahaksesi tai hyväksesi, mutta -kevytmielisyytesi saattaa minut epätoivoon." - -Sigismundin poskilla häivähti punastus. "Tämä menee melkein liian -pitkälle", sanoi hän. "Jos minua miellyttää koota nuoruutta ja -kauneutta ympärilleni..." - -"Ajattele niitä poloisia olentoja, jotka tulevat kamaripalvelijaisi -vaimoiksi. Millaisia koteja he luovat, millainen on heidän -avioliittonsa oleva?" - -"Sangen hyvä, toivoakseni. Nyt menen omaan huoneeseeni." - -Hän meni nopein askelin, mutta palasi yhtä pikaan avoimin sylin. - -"Tämä on oleva viimeinen", sanoi hän syleillen hellästi sisartaan. - -"Etkö tahdo luopua tästäkin?" kysyi Anna anoen. - -"Mahdotonta, asia on jo ratkaistu", vastasi Sigismund ja riensi pois. - -"Veli parkani", huokasi prinsessa itsekseen ja palasi sitten Sigridin -luo. - -Tämä oli aivan sulamaisillaan kyyneliin. "Päästäkää minut menemään", -sanoi hän. "Minä kysyn polvillani Gottfriedilta, tahtooko hän ottaa -minut vaimokseen." - -"Siitä ei tule mitään. Sinun on tehtävä minulle vastapalvelus." - -"Mielelläni tahdon tehdä sen", vastasi hän. - -Kaunis kultakirjaajatar joutui hovineitsytten ihailun ja -uteliaisuuden esineeksi. Hän istui ompelukehyksensä ääressä -huoneessa, joka oli sen huoneen takana, missä he tavallisesti -viettivät osan aamupäivästä eri askareissaan, kuten soittaen ja -laulaen, lukien ja ommellen. Prinsessa kulki huoneesta toiseen, hänen -käytöksensä näytti hieman levottomalta. - -Muuan kamaripalvelija ilmoitti, että kuninkaan kamariherra pyysi -yksityisesti puhutella prinsessaa. - -"Minulla ei ole nyt aikaa", vastasi Anna ylpeästi. "Mutta tulkoon hän -tänne, jos haluaa." - -Kotvan kuluttua hän astui sisään. - -Hänen Annaa tervehtiessään vilkui katse neitosesta toiseen. Hän -keksi pian Sigridin ja sanoi hymyillen Annalle puoliääneen: "Teidän -korkeutenne pelaa uhkapeliä." - -"Mitäs siitä, kunhan en pelaa väärin", vastasi Anna. "En muuten tiedä -mitä tarkoitatte." - -"Kuningas on vimmoissaan!" - -"Tiedetäänkö mistä syystä?" - -"Tämä nuori tyttö..." Hän viittasi Sigridiin. - -"Kuuluu minun uskontooni ja on minun erityisessä suojeluksessani." - -"Sallitteko minun puhutella häntä kahdenkesken?" - -"Aivan mielelläni." - -Hän riensi Sigridin luo. Kirottua, ei edes minkäänlaisia oviverhoja, -jotka voisi laskea alas. "Tunnetteko minut?" kysyi hän jokseenkin -tuikeasti. - -"Kamariherra Opowski!" vastasi Sigrid kalveten, - -"Miksi olette rikkonut sopimuksemme?" - -"En ole sopinut mistään." - -"Isoisänne on tehnyt sopimuksen puolestanne." - -"Siihen ei hänellä ole oikeutta." - -"Kuinka kauan aiotte viipyä täällä?" - -"Sitä en tiedä." - -"Tiedätte, että kuningas rakastaa teitä." - -"En usko sitä." - -"Tahdotteko, että hänen on itsensä sanottava se teille?" - -"En uskoisi sittenkään." - -"Millaisia todisteita tahdotte?" - -"Olipas se pitkä keskustelu", sanoi prinsessa, joka tuli huoneeseen. -"Sigrid, mitä sinulla on tämän herran kanssa puhuttavaa?" - -"Ei mitään, armollinen neiti", vastasi tyttö luoden prinsessaan -kiitollisen katseen. - -"Vanha kelloseppä hoitaa itse liikettään", sanoi Anna niin kovalla -äänellä, että se kuului ulompaankin huoneeseen. "Neuvon teitä -kääntymään hänen puoleensa." - -Opowski heitti kiukkuisen katseen Sigridiin, kumarsi syvään -prinsessalle ja riensi pois. - -"Varustaudu siihen, että nyt tulee kuningas." - -"Minä näin ja kuulin häntä eilen", vastasi Sigrid. "Hän ei peloita -minua enää ensinkään." - -"Ajatteles että silloin tuskin voin tulla keskeyttämään keskustelua." - -"Rukoilkaa vain Jumalaa puolestani!" - -"Sen lupaan." - -Hovineitsyet huomasivat, että oli jotakin tekeillä, ja he -lappautuivat kaikki sisään näkemään ja ihmettelemään. Mutta pian oli -heidän kävelytuntinsa käsissä, ja koko parvi kiiti pois jättäen Annan -ja Sigridin kahden. - -"Eilen kuuntelit sinä, tänään on minun vuoroni", sanoi Anna. "Minä -tulen, jos minua tarvitaan. Ainakin tiedät, että olen läheisyydessä." - -Hän pujahti pois. Mutta melkein samassa tuli kuningas. - -Hän pysähtyi nähtyään että Sigrid oli yksin. Sen jälkeen hän riensi -katsomaan, oliko ketään ulommassa huoneessa. Sigrid ompeli vapisevin -käsin, ei kohottanut päätään eikä ollut kuulevinaan mitään. - -Silloin hän tunsi kevyen käden laskeutuvan olalleen. Hän kohotti -katseensa. Se oli kuningas. - -Tämä vetäytyi takaperin, aivan hurmautuneena hänen kauneudestaan. - -Hän nousi ja niiasi syvään. "Teidän armonne kuningas", sanoi hän. - -"Ojentakaa minulle kätenne." - -Hän ojensi vasemman. - -"Oikein", sanoi kuningas nauraen. "Mutta missä on sormus?" - -"Jätin sen mestarisällille kiilloitettavaksi." - -"Tarvitsiko se?" - -"Luulin, että oli niin tarkoitus." - -"Tarkoitus oli, että pitäisit sen muistona kuninkaaltasi ja -ystävältäsi." - -"Se oli aivan liian kallisarvoinen", vastasi Sigrid vetäen kätensä -takaisin. - -"Ei sinulle", sanoi Sigismund aikoen kietoa käsivartensa hänen -vyötärölleen. - -Sigrid vapautti heti itsensä. "Teidän armonne, olen kunniallinen -tyttö", sanoi hän ja katsoi kuninkaaseen suurilla, ilmehikkäillä -silmillään. - -Sigismund hätkähti, mutta puuskahti intohimoisesti: "Minulla oli... -sinä olet... oli sovittu, että sinun... sinun pitäisi... pitäisi..." - -Sigrid lankesi hänen jalkoihinsa. "Teidän armonne, suvaitkaa antaa -anteeksi vanhalle äidinisälleni, että hän maallisesta mammonasta -tahtoi myydä ajallisen ja iankaikkisen onneni. Hän on kärsinyt -paljon, rahat houkuttelivat, mutta minä teen työtä yötä päivää, jos -niin tarvitaan, tyydyttääkseni hänen vähäiset tarpeensa." - -"Minä tarjoan yltäkyllin teille molemmille", puuskahti Sigismund -intohimoisesti. "Pyydä minulta mitä ikinä haluat, ja minä annan sen -sinulle, kun vain tahdot kuulua minulle." - -"Omantunnon rauhankin?" kysyi Sigrid. - -"Onko minulla se? Kukaan ihminen ei voi antaa, mitä hänellä ei ole -itselläänkään. Oi, miten onneton olen!" puuskahti Sigismund ja kätki -kasvonsa käsiinsä. - -Sigrid seisoi liikkumatonna. Mitäpä hän saattoi sanoa. - -"Miksi olet tullut tänne?" huudahti Sigismund kiihkeästi. - -"Tulin etsimään apua prinsessalta. Hän on kaikkien turvattomain -protestanttien auttaja." - -"Ahaa, sinä olet protestantti." - -"Olen, teidän armonne." - -"Silloin kai halveksit minun uskontoani?" - -"En, mutta rakastan omaani." - -"Sinulla on vastaus valmiina kaikkeen. Se osoittaa, että sinulla on -hyvä ymmärrys. Mikä on nimesi?" - -"Sigrid." - -"Sigrid, minä rakastan sinua ja sinun täytyy kuulua minulle", -huudahti Sigismund lyöden jalkaa lattiaan. "Etkö tiedä, että olen -ostanut sinut." - -"Mutta minä en ole mitään kauppatavaraa", huudahti Sigrid. "Teidän -kurjat rahanne on otettu vastoin tahtoani, mutta minut voitte saada -ainoastaan -- ruumiina." - -"Sigrid, Sigrid", huudahti Sigismund poissa suunniltaan. - -Annasta alkoi veli mennä liian pitkälle, ja hän tuli nopeasti sisään. -"Sigismund, mitä nyt, oletko sairas?" Hän koetti tyynnyttää häntä. - -Nojaten sisarensa käsivarteen ja suomatta Sigridille ainoaakaan -katsetta hoippui kuningas huoneesta. - -"Mikä nainen, sydämetön, tunteeton", huudahti hän. "Miksi on niin -paljon kauneutta tullut hänen osakseen?" - -Anna teki kaikkensa johtaakseen hänen ajatuksiaan toiseen suuntaan, -mutta hänen lohdutustensa perusteet eivät tyydyttäneet Sigismundin -kiihoittunutta mielikuvitusta. Tämä palasi huoneihinsa ja lähetti -noutamaan Malaspinaa. - -Tämä keskusteli parhaallaan sihteeri Jöns Bultin kanssa. Tämä oli -maininnut huomanneensa kuninkaassa levottomuutta viime aikoina. - -"Olen huomannut sen. Kukahan nyt on syynä?" kysyi Malaspina. - -"Muuan nuori tyttö, jonka prinsessa on ottanut hoiviinsa..." - -"Protestantti?" - -"Niin, isä on kelloseppä." - -"Puhuuko kuningas Konstantiasta?" - -"Hyvin harvoin enää nykyään." - -"Häntä ei Sigismund saa unhottaa. Olen luvannut, että hänestä -ennemmin tai myöhemmin tulee kuningatar." - -"Mutta kuningas muuttelee tiheään mieltään." - -"Sanon teille, ettei hän saa olla uskoton Konstantialle eikä minulle." - -"Voiko sen estää?" - -"Minä näytän, että voi." - -Silloin tuli kuninkaan palvelija Malaspinaa kutsumaan, ja hän päätti -heti tarttua tilaisuutta kaulukseen. Hän ei pitänyt prinsessan eikä -Opowskin vaikutuksesta kuninkaaseen, ja päätti itse ottaa hänet -käsilleen. - -Sigismund avasi heti sydämensä ja valitti suurta pettymystään. - -"Ensi kerran elämässäni on joku nainen torjunut minut luotaan. Siihen -täytyy olla jokin salainen syy, ja tahtoisin antaa paljon, jos -pääsisin sen perille." - -"Luulen sen tietäväni", sanoi paavin lähettiläs. - -"Niinpä puhu sitten!" - -"Kuningas on saanut paljon rakkautta osakseen." - -"Niin, se on totta!" - -"Mutta hän on perhosen tavoin liihotellut kukasta kukkaan." - -"Sitä en voi kieltää." - -"Mutta on olemassa iäisyyskukkiakin." - -"Taitaa olla, mutta en ymmärrä..." - -"Ne eivät muutu koskaan." - -"Ei, ne säilyvät aina." - -"Niin voi myös luja rakkaus olla muuttumaton." - -"Se on mahdollista." - -"Mutta jos niin on, täytyy sillä myös olla voima loitontaa kaikki -vieras vaikutus tämän muuttumattoman rakkauden esineeseen." - -"Tarkoitatko, että minä..." huudahti kuningas pelästyneenä. - -"Ei, kuninkaan tunteet pysyvät yhtä tuoreina kuin ennenkin, mutta -ikuisuuskukalla on mustasukkaisuuden lumovoima sammuttaa niiden -rakkaus, joita hän lähestyy." - -"Se on sangen ilkeää." - -"Tosin kyllä, jollei ikuisuuskukka pysty itse täyttämään rakastetun -sielua." - -"En käsitä, kuka tuo 'kukka' on. Ja sitäpaitsi, Malaspina, vanhat -rakastajattaret, ne ovat kuin vanhoja hylkyvaatteita. Niistä tahtoo -mieluimmin päästä erilleen." - -"Niinpä niin. Mutta luullakseni olisi ensin syytä ottaa selkoa, kuka -nykyisin on kuninkaan toivomusten tiellä." - -"Voiko siitä saada selon." - -"Mahdotonta se ei ole." - -"Millä keinoin?" - -"On olemassa uusi tiede, jolla ei vielä ole mitään nimeä, mutta jonka -avulla voi jonkun henkilön pakoittaa näyttäytymään sille, jota hän -enimmän rakastaa." - -"Malaspina, olisin sinulle iäti kiitollinen..." - -"Olen jo aikaisemmin luullut huomanneeni, ettei kuningas ollut -suotuisain vaikutusten alaisena." - -"Mikset ole puhunut siitä, etkö luule minunkin huomanneen jotakin?" - -"Nyt olen valmis milloin tahansa." - -"Jo tänään, ystäväni. Tämä viimeinen on kiihdyttänyt minua, niin, -olen aivan onneton." - -"Silloin täytyy meidän heti ryhtyä valmisteluihin." - -"Niin, tehkäämme se", vastasi Sigismund kovasti kiintyneenä asiaan. - -"Minun täytyy valmistaa juoma, joka herättää oikean mielialan." - -"Onko se vaarallista?" - -"Ei suinkaan." - -"Saanko ottaa sen heti? Minä aivan kuolen uteliaisuudesta." - -"Se on hyvä. Ylevä hurmaustila on välttämätön." - -Näin sanoen Malaspina poistui, ja Sigismund mietti mielessään, kuka -kumma Sigridin sydämen oli vetänyt hänestä pois. Hän tuumaili, että -jos tuon muutaman mustasukkaisen vallan saattoi tehdä tyhjäksi, ei -olisi mahdotonta, että Sigrid vielä tulisi hänen omakseen. Kaunis -tyttö väikkyi yhä hänen mielessään eikä hän tahtonut millään ehdolla -luopua hänestä. - -Vihdoin tuli Malaspina takaisin. Hänellä oli pieni pikari kädessään. - -"Onko minun..." sanoi Sigismund ja tahtoi ottaa sen. - -"Ei vielä." Hän pani sen pöydälle ja sulki sen jälkeen kaikki ovet. - -"Olen sanonut, ettei kukaan saa häiritä kuningasta, ettei oteta -vastaan mitään viestejä eikä kirjeitä." - -"Se on oikein. Jos tahdon jotakin, niin soitan." - -"Suvaitseeko teidän majesteettinne asettua mukavampaan asentoon?" - -"Olet niin juhlallinen Malaspina, tahdotko peloitella minua?" sanoi -Sigismund ja heittäytyi nojatuoliinsa. - -"En, mutta teidän armonne on muistettava, että menemme yli niiden -rajojen, jotka on säädetty tavallisille kuolevaisille." - -"Niin, se on totta, ja jos luulet, että se on vähänkään -vaarallista..." - -"Jos vaaraa on tarjolla, kohtaa se ainoastaan minua. Tässä on juoma. -Heti kun se on tyhjennetty, nojautuu kuningas taapäin ja pysyy -liikkumatonna." - -Hän otti pikarin, maisteli sisällystä, nyökäytti Malaspinalle -hyväksyvästi päätään ja tyhjensi sen pohjaan. Viisi minuuttia -myöhemmin hän nukkui niin raskaasti, että hänet olisi voinut kantaa -pois hänen tietämättä siitä mitään. - -Hetken kuluttua hän heräsi hiljaiseen soittoon, joka ei tullut -miltään varmalta taholta, liitelihän vain ilmassa ympärinsä. Mutta -nyt oli huone melkein pimeä, hän ei voinut eroittaa mitään esineitä. - -"Juo!" kuiskasi ääni hänen vieressään, ja pikari pantiin hänen -käteensä. - -Hän tunsi Malaspinan äänen ja tyhjensi epäröimättä pikarin. - -"Hyvästi, en saa viipyä kauemmin. Jumala suojelkoon Puolan kuningasta -ja kuulkoon hänen ja minun rukoukset", kuiskattiin hänen korvaansa, -ja sitten oli kaikki hiljaista. - -Sigismund tunsi sanomatonta mielihyvää. Kaikki pelko oli kadonnut, -hän tunsi, että jotakin oli tulossa. Mutta mitä, mitä? Silloin -selvisi hänelle kaikki, ja hän oli olevinaan kukkashuoneessa, -jossa hänellä oli kerran Konstantian kanssa ollut yksi elämänsä -suloisimmista hetkistä. Konstantia istui siellä penkillä, hänen -silmänsä olivat kohotetut ylöspäin, ja hän näytti olevan suruissaan. - -Koskaan ei hän ollut Sigismundista näyttänyt niin viehättävältä, niin -hurmaavalta. - -"Konstantia!" huusi hän ja kurotti käsivartensa kaunista näkyä kohden. - -Mutta Konstantia ei varmaankaan ollut kuullut häntä, koska otti -vain kirjeen, jota kantoi povellaan, ja painoi sen intohimoisesti -huulilleen. Vihdoin hän avasi sen ja luki. - -Se oli hänen, Sigismundin, kirje, hän tunsi sen, ja kun hän näki -Konstantian itkevän, itki hän itsekin. Luettuaan Konstantia taittoi -kirjeen laskoksilleen ja pani uudestaan povelleen, kurotti käsiään ja -kuiskaili itsekseen: "Sigismund, Sigismund!" - -"Konstantia!" Hän tahtoi, mutta ei voinut nousta. Tuntui kuin hänen -jäsenensä olisivat olleet halvatut. Hänen ympärillään oli jälleen -pimeää, hän vaipui nojatuolin selustaa vasten ja nukkui sikeästi. - -Hänen herättyään oli kaikki ennallaan. Hän lepäsi nojatuolissa ja -olisi luullut nähneensä unta, jollei pikari olisi ollut pöydällä. - -Hän, Konstantia, hän se siis rakasti häntä ja loitonsi kaikki muut -sydämet. Niin, hänkin rakasti Konstantiaa eikä oikeastaan ollut -koskaan rakastanut ketään muuta. Mutta miksei Konstantia ollut nähnyt -häntä, mikä onni olisikaan ollut kohdata hänen katseensa. - -Hän soitti kiihkeästi. "Pyydä legaattia heti tulemaan tänne", sanoi -hän palvelijalle. - -Malaspina tuli ja näytti aivan kuin elävältä kysymysmerkiltä. - -"Malaspina, ainoa todellinen ystäväni!" huudahti kuningas häntä -syleillen. "Olen nähnyt hänet, ainoan, jota rakastan." - -"Kuninkaani puhuu arvoituksia", vastasi jesuiitta lempeästi. - -"Konstantia, suloinen Konstantiani! Ah, sinä et tiedä, kuinka hän -minua rakastaa." - -"Arkkiherttuatar, oliko se hän?" - -"Hän eikä kukaan muu." Hän kertoi näystään ja lisäsi: "Kirjoitan -hänelle jo tänään. Minun pitää nähdä hänet pian, hyvin pian. Oi, -saisinpa sulkea hänet syliini, ainoastaan pidellä hänen kättään." - -"Kirjoittakaa hänelle jo tänään." - -"Viipyy viikkoja ennenkuin saan vastauksen", huudahti Sigismund -epätoivoissaan. - -"Ja sen ajan kuluessa on ajatuksin aina pysyttävä kiinni hänessä." - -"Luuletko, että voin ajatella ketään muuta!" - -"Molemminpuolinen uskollisuus vetää sydämiä toisiinsa ja voi -lumovoimin saada aikaan uskomattomia." - -"Menettele miten tahdot, kunhan vain saan nähdä hänet jälleen." - -"Sitten luulen voivani luvata sen", vastasi pappi. - -"Mitä tahdot minulta?" - -"Ennen kaikkea on tärkeää, että Opowski loitonnetaan. Hänen -vaikutuksensa on vaarallinen sentähden, että hän rohkenee vihata -arkkiherttuatar Konstantiaa." - -"Vihata _häntä!_ Onko se mahdollista!" - -"Halveksittu rakkaus voi viedä siihen." - -"Mitä, se hävytön on uskaltanut! Hänen täytyy lähteä tiehensä, -Malaspina, jo tänä päivänä", huudahti Sigismund puristaen kätensä -nyrkkiin. - -"Toinen pyyntöni on, että teidän armonne suvaitsisi taivuttaa -prinsessa Annan päästämään minut puheilleen." - -"Mitä hänestä tahdot?" - -"Nuori tyttö täytyy heti naittaa." - -"Kellosepän tytärkö?" - -"Hän niin." - -"Minkätähden?" - -"Kuninkaan." - -Sigismund epäröi. "Tahdon itse häntä puhutella", sanoi hän. - -"Pyydän, että teidän armonne jättää asian minun huostaani. On -välttämätöntä, että minulla on käsissäni kaikki langat, jotka tavalla -tai toisella koskevat kuningasta." - -"Tee kuten tahdot. Minä kirjoitan kirjeeni." - -Malaspina palasi omaan huoneeseensa. "Hyvin käytetty päivä", jupisi -hän. - - * * * * * - -Anna prinsessa oli tyynnytellyt ja lohdutellut Sigridiä. "Sinä -hoidit asiasi hyvin", sanoi hän, "ja minä toivon, ettei sinulla ole -tästälähin mitään pelättävää." - -Sovittiin, että Sigrid toistaiseksi jäisi prinsessan luo ja jatkaisi -ompelustaan. - -Sinä päivänä ei kuningas käynyt sisarensa luona. Hänen sanottiin -olevan omissa huoneissaan. - -Hän ei tullut seuraavanakaan päivänä, mutta sen sijaan pyysi hän -kirjeessä legaatin puolesta, että prinsessa soisi hänelle yksityisen -audienssin. - -Annan täytyi suostua, mutta hän teki sen pelolla. Malaspinan käynti -ei voinut kuunaan tuoda mitään hyvää mukanaan. Kenties tahtoi hän -nähdä Sigridin tai oli hänellä omat tuumansa tyttöön nähden. - -Hän otti Malaspinan vastaan teennäisellä tyyneydellä ja pyysi -istumaan. Pappi näytti olevan rakastettavimmalla tuulellaan, puhui -säistä ja tuulista, mutta sai ainoastaan lyhyitä vastauksia. - -Syntyi muutamain minuuttien äänettömyys. - -"Prinsessa, olette oikeassa, tuhansin kerroin oikeassa", huudahti -Malaspina. "Meidän molempien on oltava vilpittömiä toisiamme kohtaan. -Minä tulen puhumaan kuninkaasta." - -"Sen jo arvasin", vastasi Anna. - -"Hän on tyynempi ja katuu katkerasti käytöstään täällä luonanne." - -"Niinkö! Onko hän kertonut teille siitä?" - -"Minulla on onni nauttia hänen rajatonta luottamustaan. Minä -luen joka päivä niinkuin avoimesta kirjasta hänen herkästä, -tuntehikkaasta, hurskaasta, rakastavaisesta sydämestään ja tuumin -itsekseni: 'häntä ei saa tuomita samalla mittapuulla kuin muita'." - -"Se on minunkin uskoni", vastasi Anna, joka vastoin tahtoaan tunsi -liikutusta kauniiden sanojen johdosta. - -"Olisi kenties ollut onni, jos hänellä olisi ollut teidän luja -tahtonne ja ponteva luonteenne", jatkoi pappi. "Mutta taivas asetti -teidät hänen rinnalleen ikäänkuin suojelevan enkelin." - -"Minä voin niin vähän", sanoi Anna katkeruuden tuntein. - -"Ette kenties voi kaikkea", lisäsi Malaspina. "Mutta sellaisella -kuninkaalla kuin Sigismundilla on aina ystäviä, ja muuan heistä on, -vaikkakin väärin ymmärrettynä, parhaan vointinsa mukaan vaikuttanut -puolestanne." - -"En voi arvostella tekoja, joita en tunne", vastasi prinsessa -ylpeähkösti. - -"Tai joilta olette ummistanut silmänne", iski Malaspina. "Tätä -viimeistä ette voi olla näkemättä. Tulen kuninkaan puolesta -neuvottelemaan mitä on tehtävä tuolle nuorelle kellosepän tyttärelle." - -"Hänen majesteettinsa on siis vieläkin huvitettu hänestä." - -"Hänen toivomuksensa on, että tyttö menee naimisiin." - -Anna voi vain vaivoin olla huudahtamatta. "Onko sulhanen jo valittu?" -kysyi hän terävästi. - -"Hän saa sen itse valita." - -Anna uskoi tuskin korviaan. "Tekö olette saanut tämän aikaan?" kysyi -hän. - -"Minä, ja toivon sillä osoittaneeni, että olen uskollinen -kannattajanne." - -Anna ojensi hänelle kätensä, ja hän suuteli sitä kunnioittavasti. -"Siinä tapauksessa vietetään hänen häänsä pikimmiten." - -"Sen parempi, mitä pikemmin." - -"Kaikessa hiljaisuudessa, pyytämättä kuningasta olemaan läsnä", -lisäsi Anna. - -"Niin onkin viisainta, hän on vasta ainoastaan taipumassa", vastasi -Malaspina. - -"Tahdotteko sanoa minulle, millä keinoin olette päässyt niin -pitkälle?" - -"En", vastasi Malaspina kursailematta. "Te ja minä emme ole -sitoutuneet ilmaisemaan toisillemme salaisuuksiamme." - -Anna punastui vastoin tahtoaan. "Näen tuloksen, ja minun on -tyytyminen siihen. Aikooko kuningas tulla tänne?" - -"En luule hänen tulevan pian, ja neuvoisin teitä sentähden -joutuisuuteen." - -"Tahdon noudattaa neuvoanne." - -Jesuiitta kumarsi syvään ja poistui. - -Anna katsoi hänen jälkeensä. "En luota häneen", tuumi hän itsekseen. -"Hän tahtoo kietoa minut verkkoihinsa, mutta siinä ei hän ole -onnistuva." Hän lähetti sanan Gottfriedille, joka saapui kiireimmiten. - -"Pysyttekö yhä lujana aikeessanne naida Sigridin?" kysyi hän. - -Nuori mies näytti yllätetyltä ja vastasi väräjävällä äänellä: "Jos -hän vielä on kunniallisen miehen rakkauden arvoinen." - -"Niin ylpeä ja kuitenkin raajarikko", tuumi Anna ja vei hänet -Sigridin luo, joka ilohuudoin lensi hänen syliinsä. - -Anna jätti heidät hetkeksi kahden, ja hänen palattuaan lankesivat -molemmat hänen jalkoihinsa ilmaistakseen kiitollisuuttaan. - -Oli liikuttavaa nähdä, millä hellyydellä Sigrid sitten auttoi -sulhasensa pystyyn ja pani sauvat hänen kainaloittensa alle. - -"Sanokaa minulle", sanoi prinsessa, "milloin tahdotte mennä -naimisiin?" - -Sigrid katsoi kainosti ylkäänsä. Hän se sai määrätä. - -"Mieluimmin tänään", vastasi Gottfried. "Minä kyllä puolustan häntä -sitten." - -"Huomenna voi se käydä päinsä", sanoi Anna. "Minun täytyy ensin -puhutella isoisää." - -"Jos hän saa aikaa, tekee hän esteitä", puuskahti Gottfried -kiihkeästi. "Minusta tuntuu, että jollei Sigrid tule vaimokseni -tänään, ei hän kenties tule koskaan." - -Hänen äänessään oli sellaista vakavuutta, että Anna vaati häntä -ilmaisemaan epäluulonsa. Silloin kertoi hän, että Opowski oli joka -päivä keskustellut vanhuksen kanssa, ja hän oli kuullut, että oli -kysymys Sigridin viemisestä salaa pois. - -"Mutta onhan Sigrid täällä luonani." - -"Minä olen vain raajarikko poloinen, helpostihan minut voittaa", -sanoi nuori mies surullisesti. "Sentähden luulevat he saavansa tehdä -mitä tahtovat." - -"Minä en päästä sinua täältä", huudahti Sigrid ja kietoi käsivartensa -hänen ympärilleen. - -Anna seisoi tuokion neuvotonna. "No hyvä", sanoi hän. "Se on -päätetty, häänne vietetään tänään." - -"Silloin", puuskahti Gottfried ilosta säteillen, "riennän kotiin -ilmoittamaan vanhukselle ja pukeutumaan." - -"Ei, te jäätte tänne, mestari Jonas on pitävä huolen kaikesta." - -Lähetettiin noutamaan pappeja, ja Jonas lähti heti saavuttuaan -Sigridin isoisän luo. Toisen papin oli iltajumalanpalveluksessa -neljän aikaan kuulutettava morsiuspari, ja vihkiminen oli tapahtuva -heti sen jälkeen. - -Kun mestari Jonas palasi, kertoi hän, että tieto häistä oli isoisää -hämmästyttänyt suuresti, mutta hän oli pontevuudella voittanut -liikutuksensa, kiittänyt prinsessaa hyvyydestään ja luvannut -järjestää kaiken morsiusparin puolesta, koskei talossa ollut ketään, -joka olisi voinut tehdä sen. - -"Hänellä on varmaan jotakin pahaa mielessään", päätti pappi. "Jumala -näitä nuoria ihmisiä auttakoon." - -Sigrid ei saanut tietää mitään. Prinsessa jätti hänet neitsyttensä -haltuun puettavaksi morsiameksi ja salli heidän mielensä mukaan -ryöstää pukuvarastoaan. - -Nuori tyttö unhotti kaikki huolensa antautuakseen kokonaan -hetken riemuun. Hän kuuli ylistettävän kauneuttaan, hänet oli -puettava upeaksi morsiameksi, oliko ihme jos hän uneksi olevansa -seitsemännessä taivaassa. - -Kun Anna ilmoitti pelkonsa Gottfriedille, sanoi tämä: "Tiedän, että -he uskaltavat kaikkensa riistääkseen hänet minulta, mutta se voi -tapahtua ainoastaan viekkain juonin, ja minä valvon hänen puolestaan." - -Kutsuttiin ainoastaan harvoja vieraita, jotka kaikki kuuluivat -protestanttiseen seurakuntaan. - -Annan neljä hovineitsyttä olivat pyytäneet päästä morsiusneidoiksi. -Prinsessa suostui, vaikkei mielellään, sillä hän tahtoi, ettei häistä -paljoa puhuttaisi. - -Vihdoin oli aika käsissä ja vieraat saapuivat melkein kaikki yhtaikaa. - -Tiedämme jo ennestään, että Anna saattoi olla rakastettava emäntä. -Eikä hän luopunut luonnostaan nytkään, ja Kustaa ja Sigrid Brahe -tekivät parastaan häntä auttaakseen. - -Vanha ukko vaari tuli vieraista viimeisenä. Hän puolustelihe -sillä, että hänellä oli ollut ylen paljon hommaa, ja kiitteli -kiittelemistään prinsessaa siitä hyvyydestä, jota tämä oli osoittanut -hänen rakkaalle lapselleen. - -Mestari Jonaan oli toimitettava vihkiminen. Hän astui pienen häthätää -laitetun alttarin ääreen ja avasi käsikirjan. Silloin aukeni ovi -ja morsiuspari tuli sisään. Sulhanen varasi morsiameen toisella -kädellään ja kainalosauvaan toisella. Toista kainalosauvaa kantoi -morsian heidän hiljaa astuessaan eteenpäin. - -Ihmettelyn humu kävi kautta huoneen. Mutta iloisempaa ja -onnellisempaa morsiusparia ei saattanutkaan nähdä missään. Sulhasen -ihastunut katse oli vajonnut morsiameen, ja morsian säteili iloa -ympärilleen niinkuin olisi tahtonut jakaa onneansa kaikille. - -Annan silmät etsivät hääväen joukosta kahta henkilöä. Ensiksikin -Kustaa Brahea. Tämä näytti hämmästyneeltä, mutta kun hänen -silmänsä heti sen jälkeen kohtasivat Annan katseen, käänsi Anna -punastuen silmänsä pois... ne kohtasivat isoisän... tämä tuijotti -morsiuspariin, ja hänen kasvoissaan oli jotakin ilkeää. - -"Hänellä on pahoja mielessään", kuiskasi Anna Sigrid Brahelle. -"Jumala tiesi, mitä hän aikoo." - -Mestari Jonas piti pienen miellyttävän puheen ja toimitti vihinnän. -Koko hääväen valtasi hiljainen juhlallisuus, kaikki olivat aivan -liikutetut nähdessään sitä hellää huolenpitoa, jota Sigrid osoitti -rammalle miehelle. - -Onnittelujen jälkeen alkoi kestitys, ja nyt pääsivät kielet -liikkeelle. Morsianta ylistivät kaikki, ja ken tuli tarkastelleeksi -mestari Jonasta, hän näki, että Sigridille sykki useampikin kuin yksi -sydän. - -"Minä ihailen enimmän morsiamen hellyyttä Gottfriedia kohtaan", -sanoi rakennusmestari Ragvaldinpoika, tuskin kolmikymmeninen mies, -joka kulki kainalosauvoilla hänkin. "Sitä minäkin ihmettelen", -tokaisi hänen vaimonsa. "Jos sinulla olisi tapaturmasi sattunut ennen -häitämme, ei niistä olisi tullut mitään." - -"Olisihan silloin jäänyt yhtä onnettomuutta vähemmälle", vastasi mies. - -"Ja 100,000 taalaria vähemmälle myös", tokaisi eukko. - -"Väliin kelpaa noitakin kullalla silattuna", vastasi mies lynkaten -pois morsiusparin luo. - -"Vaikkei olisikaan kaunotar, saa kai sentään elää, ja minua muuten -liikuttaa vähät mitä sinä sanot." - -Enempää ei mies kuullut. Hän muuten tiesi vanhastaan, että viimeinen -sana oli oleva hänen vaimonsa. - -Mestari Jonas pani merkille sen tyytymättömyyden, jolla prinsessa -silmäili vanhusta. - -"Armollinen neiti", sanoi hän, "hän ei ole niin ilkeä kuin näyttää. -Nyt esimerkiksi on hän pyytänyt asua minun luonani muutamia päiviä, -kunnes nuori pari ehtii kotiutua." - -"Hämmästytätte minut aivan", sanoi Anna. "Katsokaas vain, kuinka -ilkeältä hän näyttää." - -"Vieläpä", sanoi pappi, "on hän hankkinut vaunutkin, jotka tulevat -tänä iltana nuoria noutamaan." - -"Tämä on totisesti enemmän kuin odotin", vastasi Anna nauraen. - -Kun häät oli vietettävä hiljaisuudessa ja sulhanen sitäpaitsi oli -raajarikko, ei niissä tanssittu ensinkään. Mutta hilpeä leikinlasku -ja nauru kajahteli ympärinsä ja kaikki näyttivät olevan iloisia ja -onnellisia. - -Monta hyvää muuten tarjoiltiinkin, ja upea illallinen oli kaiken -huippuna. Mutta illallisen aikana jätettiin prinsessalle pieni kirje, -ja kun hän avasi sen, oli siinä luettavana: - -"Vastanaineet viedään pois ja eroitetaan toisistaan. Malaspina." - -Hän sai vain vaivoin hillityksi liikutuksensa. Mitä oli tehtävä? -Kun hän kohotti päänsä, kohtasi hän isoisän silmät. Ukko oli mukana -tihujuonessa, sen näki hänen katseestaan. Mutta nyt hän pelkäsi, että -prinsessa estäisi sen. - -Naisellisella viekkaudellahan viittasi Kustaa Braheen ja sanoi -nauraen kirjettä huiskuttaen: "Tulkaas katsomaan, mikä hauska -päähänpisto!" - -Mutta antaessaan kirjeen Kustaa herralle kuiskasi hän: "Älä puhu -mitään. Kohtaamme toisemme tuossa toisessa huoneessa." - -Samassa tarttui hän pikariin ja esitti itse vastanaineiden maljan. -Kun sen jälkeen kaikki onnentoivottajat tunkeilivat morsiusparin -ympärillä, hiipi hän pois. - -"Mitä meidän on tehtävä!" huudahti hän. - -"Kuka on ryöväri?" kysyi Kustaa herra. - -"Aivan varmaan Opowski." - -"Viisainta olisi lähettää vastanaineet pois muutamiksi viikoiksi." - -"Niin, olet oikeassa, mutta mihin?" - -"Samantekevää, kunhan he vain tulevat pois täältä." - -"Tahdothan auttaa minua?" - -"Hyvin mielelläni. Vien heidät itse omaan asuntooni ja annan heille -hevoset ja vaunut, joilla he saavat matkustaa mihin tahtovat." - -"Kiitos, ilmoitan Gottfriedille." - -Mutta ensin täytti hän kukkaron kultarahoilla ja antoi sen hänelle -samalla kertoen uhkaavasta vaarasta. - -"Minulla on veli kahdenkymmenen virstan päässä täältä", sanoi hän. -"Ilolla on hän ottava meidät vastaan." - -Kustaa Brahe sanoi heille, että aika oli käsissä. Silloin Anna -kuiskasi jotakin hänen korvaansa, johon hän nauraen suostui. Ja kun -kohta sen jälkeen vieraat alkoivat hyvästellä, ehdotti hän, että -rakennusmestari Ragvaldinpoika ja hänen vaimonsa tulisivat mukaan -morsiusparin avaroihin vaunuihin, kun heillä kuitenkin oli sama tie. - -Vanhus ei ilmeisesti pitänyt ehdotuksesta, mutta hän ei rohjennut -tehdä vastaväitteitä, ja tarjous otettiin vastaan kiitollisuudella. -Erittäinkin Ragvaldinpojan vaimo oli siitä mielissään. - -Sigrid sanoi kyynelsilmin hyvästit prinsessalle. Hänen miehensä oli -ilmoittanut hänelle kaikesta, ja hän oli kalpeana kauhusta. - -"Ole luja", sanoi mies, "näethän, että Jumala on kanssamme." - -Molemmat pariskunnat lähtivät perätysten. Kustaa herra saattoi itse -rakennusmestarin rouvaa, jonka hän sai panemaan harson silmilleen, -ettei yökylmä turmelisi ihoa. - -Eukko oli ihastunut kohteliaaseen ritariin ja noudatti kaikkia hänen -toivomuksiaan. - -Kun he olivat tulleet alas portaista, sanoi Ragvaldinpoika: "En -käsitä mihin Gottfried pujahti vaimonsa kanssa." - -"Astukaa vaunuihin, he kyllä tulevat!" Ja kohtelias kreivi vei -saatettavansa kadulle ja nosti itse hänet vaunuun sanoen: "Teidän -miehenne on yhtä kadehdittava kuin te olette kaunis." - -Se sanottiin tosin kuiskaten, mutta siksi ääneen, että sen kuuli -mies, joka piti auki vaunun ovea. - -Ragvaldinpoika nousi vaimonsa jälestä vaunuihin ja sanoi: -"Merkillistä, etteivät he tule." - -"Menen heti kysymään mikä on esteenä", vastasi kreivi ja huusi sen -jälkeen kuskille: "Odotas, vastanaineiden vaunuihin tulee muitakin." - -Mutta kuski oli saanut toiset määräykset. Vaununovi kimmahti kiinni, -hevoset saivat sivalluksen ja lähtivät täyttä karkua. - -Vaunuista kuului kirkunaa, mutta siitä ei kukaan välittänyt. - -Kohta sen jälkeen poistuivat muut vieraat. Ainoastaan Sigrid rouva -jäi jälelle ja odotti veljensä paluuta. - -Vihdoin tämä tuli, ja kun Anna levotonna riensi häntä vastaan, sanoi -hän: "He ovat pelastetut!" - -Annan ilo oli suuri. "Luojan kiitos", sanoi hän, "Malaspina ei ole -ainoa velkojani." - -"Mutta kuinka Ragvaldinpojalle käynee?" - -Kustaa lupasi hankkia siitä tietoja seuraavana päivänä. - -Me seuraamme heidän mukanaan. - -Vaunut vierivät hurjaa vauhtia katua ylös, toista alas. Oli tullut -aivan pimeä ja vauhti oli vähitellen hiljennyt, kunnes hevoset -melkein käymäkyytiä menivät suuresta porttiholvista sisälle. - -"Luulen, että olemme palanneet linnaan", sanoi rakennusmestari -pinnistäen näköään minkä suinkin voi. - -"Elä viitsi luulla mitään, vaan auta minut täältä", nyyhkytti hänen -aviopuolisonsa. - -"Rakas Erika..." - -Vaununovet temmattiin auki molemmilta puolin, ja ennenkuin Erika oli -ehtinyt päästää ääntäkään, oli hänen suunsa ympäri kiedottu liina, -muuan mies otti hänet käsivarsilleen ja toinen kuiskasi: "Olkaa -hiljaa, teille ei tapahdu mitään pahaa." - -Ragvaldinpoika tahtoi rientää jälkeen, mutta hänen kainalosauvansa -olivat poissa ja käsi pantiin hänen suulleen. "Jos sanotte sanankaan, -olette surman oma!" - -"Mutta selittäkää edes..." - -"Odottakaa, saatte selityksen aikanaan." Molemmat vaununovet -suljettiin, ja toisella ovella oli vartiomies. - -Erika oli kannettu useita portaita ylös ja vihdoin erääseen -huoneeseen, missä hänet varovasti laskettiin erääseen sohvaan. Peite -otettiin hänen kasvoiltaan ja hänet jätettiin yksin. - -Hän toipui jotensakin pian säikähdyksestään, tempasi harsonkin -silmiltään ja katseli huoneessa ympärilleen. - -Kotvan kuluttua tulla tepsutteli pieni kamarineito huoneeseen. - -"Kuningas tulee", sanoi hän. "Saanko auttaa?" - -"Kuningas?" - -Erika hypähti pystyyn, mutta alkoi melkein tietämättään -järjestellä pukuaan eikä huomannut neidon pilkallista hymyä. - -Aukeni ovi ja siitä tuli Sigismund, ilmeisesti kiihtyneenä, mutta -kukkavihko kädessään. - -Hän meni nopeasti Erikaa kohden, mutta pysähtyi hänen eteensä suu -auki ja tuijotti kummissaan. - -Erika niijasi niin syvään kuin suinkin voi. - -"Onko tämä näköhäiriö?" jupisi kuningas. "Onko noituus riistänyt -häneltä kauneutensa? Puhukaa!" sanoi hän ankarasti. - -"Minä en voi sille mitään, teidän majesteettinne", sanoi Erika itku -kurkussa. - -"Ei ole sama edes äänikään", jatkoi kuningas valittaen. "Oi -Malaspina, miksi teit minulle tämän!" - -Erika parka vapisi kuin haavanlehti. Hän ei uskaltanut lähteä -tiehensäkään. - -"Kaunis nainen, tiedätkö, kuinka kauan sinun täytyy olla tässä -valepuvussa?" kysyi kuningas. - -"En, sitä en tiedä", sanoi Erika ja vetäytyi hieman takaisin. - -"Elä pelkää mitään, minusta ei sinussa ole enää mitään houkuttelevaa. -Mutta minua surettaa se, että niin paljon kauneutta on tuhottu minun -tähteni." - -Erika aprikoi mielessään, olikohan kuningas oikein viisas. - -"Sano minulle", kysyi tämä, "tapahtuiko muutos unissa?" - -"Niin kai se tapahtui", sanoi Erika nyyhkyttäen. - -"Pelästyit varmaankin kovasti?" - -"Olen vieläkin pelästynyt", puuskahti Erika itkien. "Poloinen -pienokainen, ojentakaa minulle kätenne." - -Erika ei uskaltanut kieltäytyä, mutta käsi oli kova ja kylmä. - -"Ai, ai, sekin muuttunut! Pyytäkää minulta jotakin." - -"Pyytäisin päästä pois, armollinen herra kuningas." - -"Ei vielä, tahdon tietää kaiken. Tunnetko noituutta?" - -"En, mutta mieheni kenties tuntee." - -"Missä hän on?" - -"Hän istuu vaunuissa ulkona ja odottaa." - -"Mitä hän sanoi?" - -"Hän kiroili ja toraili!" - -"Karkeaa, mutta luonnollista. Pidätkö hänestä?" - -"Onpahan niin ja näin." - -"Sekin vielä! Mitä pidät minusta?" - -"Oh, herra kuningas!" Hän kääntyi pelästyneenä pois. - -"Älä sano mitään enempää. Minä ymmärrän, minä ymmärrän. Pyydä minulta -mitä tahdot!" - -Erika heittäytyi polvilleen ja huudahti: "Päästäkää minut pois!" - -"Ei vielä, odottakaa vähän." Hän riensi ovelle, jonka hän nopeasti -avasi. - -"Opowski! Tules tänne, niin saat nähdä." - -"Toivon, että teidän armonne on tyytyväinen", sanoi liehittelevä -hovimies. - -"Tunnetko häntä enää?" kysyi kuningas juhlallisesti ja viittasi -Erikaan. - -Opowski hätkähti, niin että oli vähällä kaatua selälleen. "Se ei ole -hän", sanoi hän. - -"Tiesin sen, sellainen on noituuden lumovoima. Pyydän Malaspinaa -ottamaan hänet huostaansa." - -"Ei, sitä en tahdo", huudahti nyt todellakin suuttunut nainen. -"Pyydän vielä kerran, että pääsen tieheni. Jos se kielletään minulta, -menen sittenkin." - -"Mene, onneton, mutta pyydä ensin jotakin." - -"En tahdo mitään", huudahti hän ja ryntäsi ulos hurjaa karkua. Vaunut -olivat vielä paikoillaan ja Ragvaldinpoika nukkui kuin kiltti lapsi. - -"Sinä et suinkaan ole kaivannut minua", sanoi Erika. - -"Tiesin kyllä, että he päästävät sinut pian pois", vastasi mies. - -"Kuningas käskee, että teidän on heti vietävä meidät kotiin", huusi -Erika ankarasti. - -Kainalosauvat pantiin vaunuihin ja kuski pani hevoset liikkeelle. -Vaunut pysähtyivät kellosepän talon eteen, ja ajajat astuivat ulos -tyytyväisinä siihen, että olivat jälleen vapaudessaan. - -"Saamme kävellä muutamia askelia kotiin", sanoi rakennusmestari, -"mutta ei se tee mitään. Ja päivä kiertää taloni moneen kertaan, -ennenkuin suostun lähtemään kenenkään ajoneuvoihin." - -Erika ei puhunut kenellekään mitä oli kokenut. Mutta kun Sigrid -parin viikon kuluttua tuli takaisin, sanoi hän hänelle, että häät -saattoivat kyllä olla hyvät, mutta mitä jälestä tuli, se oli -hirveää. Toisella kertaa Erika tuumi, että mitä ihmiset sanoivatkin -kuninkaasta, niin hän tiesi enemmän kuin kukaan muu. - -Opowski sai eronsa ja hänen täytyi lähteä hovista. Sigismund -jättäytyi yhä enemmän Malaspinan valtaan, ja Malaspina oli ainakin -näköjään onnistunut pääsemään parempiin väleihin prinsessan kanssa. - -Mutta Sigismund eli vain sille aistihurmaukselle, jota ovelat -jesuiitat ja juonittelevat suosikit hänelle valmistivat, kun he -keskenään taistelivat, kuka saisi suurimman vaikutusvallan heikkoon -kuninkaaseen. - - - - -9. - -VERITUOMIO. - - -Herttuan palattua Tukholmaan vallitsi kaikkialla kaamea odotus mitä -oli tuleva. - -Herrat olivat valmiit kohtaloonsa, mutta eivät niin heidän -epätoivoiset vaimonsa ja lapsensa. - -Joulukuun 14 päivänä 1599, kuukausi herttuan paluun jälkeen Suomesta, -kutsuttiin valtakunnan säädyt, kaikki aatelismiehet, jotka olivat -ehtineet lailliseen ikään, kaikki laamannit, kihlakuntien tuomarit -ja voudit, piispat ja kolme jäsentä kustakin tuomiokapitulista, -kaksi tai kolme pappia kustakin kihlakunnasta, sotapäälliköt ja -ratsumestarit, pormestarit, yksi raatimies ja muuan porvari kustakin -kaupungista ja kolme talonpoikaa kustakin kihlakunnasta, helmikuun 24 -päiväksi seuraavana vuonna saapumaan Linköpingiin. - -Syynä kutsumukseen oli välttämättömyys päättää niin hyvin hallituksen -järjestämisestä kuin vangittujen herrojen asiastakin. - -Samaan aikaan vietiin vangitut herrat Gripsholmasta, Nyköpingistä ja -Tukholmasta Linköpingiin. - -Rouva Kristina Sture oli eräältä uskolliselta palvelijalta saanut -tiedon, milloin lähtö oli tapahtuva, ja hän järjesti heti niin asiat, -että saapui yöllä samaan taloon, missä hänen miehellään oli yösijansa -matkalla. - -Hänelle sanottiin, että jok'ainoa huone oli täysi. - -"En tarvitse nukkua", sanoi hän. "sallikaa minun vain istua kyökissä." - -Kyökki oli porstuan vieressä, jonka kautta Kustaa herran oli -kulettava, ja ikkuna oli sitä paitsi pihalle päin. - -Millä ilolla hän ottikaan vastaan yksinkertaisen puutuolin, ja kuinka -iloinen hän oli varmuudesta, että saisi hänet nähdä. - -Hän ei tiennyt oliko kyökissä kylmä vai lämmin, hän ainoastaan -odotti, odotti palavasti rukoillen sitä isää, joka katsoi alas häneen -kirkkain tähtisilmin. - -Aika ei käynyt hänelle pitkäksi, hän unelmoi muinaisista päivistä -rakkaassa Hörningsholmassa, jonne usein tuli nuori, ritarillinen -Kustaa herra. Hän oli sydämestään kiintynyt nuoreen herraan, mutta ei -ollut pälkähtänyt hänen päähänsäkään, että tämä oli valinnut hänet. -Ja kun Kustaa herra oli sitten sanonut hänen aina olleen sydämensä -morsiamen ja oli pyytänyt hänen kättään... ah, hän oli luullut -aivan ilosta pakahtuvansa, kun oli pyytänyt häntä kysymään Märta -rouvalta... ja sitten, kun tämä pani heidän kätensä... - -Hän ei tuntenut, että kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan, vaan -ainoastaan sen, että hänen oli paljosta, paljosta kiittäminen Jumalaa. - -Unelmat hälvenivät. Hän näki istuvansa pienessä, köyhässä kyökissä, -yksinkertaisella puutuolilla, puoliavoimen ikkunan ääressä. Ikkunasta -puhalteli joulukuun tuuli kylmänä ja kosteana, mutta hän ei ollut -koskaan tuntenut niin suurta kiitollisuutta kuin nyt, kun hän uskoi -varmasti näkevänsä häntä edes tuokion, häntä, jota rakasti nyt paljon -enemmän kuin sinä päivänä, jona tuli hänen vaimokseen. - -Päivä alkoi valeta, talossa alettiin liikkua, ja vihdoin kuuli hän -hänen askeleensa. Ovi aukeni, ja hän kuuli _hänen_ äänensä... "Tahdon -kävellä pihalla muutaman askelen sill'aikaa kun hevosia satuloidaan." - -Hän kuuli Kustaa herran kulkevan alas portaista ja vartian menevän -jälestä. Hän kuuli heidän menevän ulos portista. Nyt täytyi hänen -rientää jälestä, vaikka se maksaisi hengen. - -Hän riensi pihalle. "Kustaa!" huusi hän. - -Vanki kääntyi nopeasti. "Kristina!" - -Kuinka he sulkivat toisensa syliinsä, kuinka mies kiitti Jumalaa -siitä, että oli vielä kerran saanut nähdä vaimonsa. - -Mutta vartia tuli jälestä ja eroitti heidät. - -Kustaa herra vietiin Linköpingiin, jossa hänet sulettiin linnaan. - - * * * * * - -Säätyjen kokoonnuttua päätettiin, että oikeudenkäynti herroja vastaan -oli ensiksi otettava esille. Syytettyinä oli neuvosherroja: Eerik -Sparre, Kustaa ja Sten Banér, Hogenskild, Ture ja Klaus Bjelke, -Eerik Abrahaminpoika Lejonhufvud ja Yrjänä Knutinpoika Posse; muita -aatelismiehiä: Krister Horn, Kaarle Stenbock, Arvid Stålarm, Akseli -Kurki ja Pentti Falk. Kaikki olivat läsnä. - -Heidän tuomareikseen määrättiin 153 henkilöä valtakunnan säätyjen -keskuudesta, nimittäin aatelismiehiä 38, ratsu- ja jalkaväen -päälliköitä yhteensä 44, porvareita 24, vouteja 23 ja talonpoikia 24. -Monet herroista olivat läheisissä sukulaisuussuhteissa syytettyihin. - -Tuomarikuntaan ei kuulunut ainoatakaan pappia, mutta herttua asetti -heidän vastattavakseen erikseen seuraavan kysymyksen: "Eikö ollut -syytä pelätä, että totinen usko olisi joutunut valtakunnassa vaaraan, -jos kuningas Sigismund päättyneiden levottomuuksien aikaan olisi -päässyt valtaan, ja olivatko menetelleet oikein ne henkilöt, jotka -olivat kehoittaneet kuningasta viimeiseen sotaretkeen?" - -Oikeudenkäynti alkoi maaliskuun 3 päivänä Linköpingin linnan suuressa -salissa. Perinnä oikealla oli pöytä, jonka ääressä kreivit istuivat, -siitä hieman ovelle päin alemman aateliston pöytä, sitten papiston. -Vasemmalla sivustalla oli ensin ratsuväen ja sitten jalkaväen -päällystön pöytä, lähempänä ovea porvarien ja viimeksi voutien. -Talonpojat olivat ottaneet paikkansa mistä saivat pitkin seinävieriä, -kuulijain suuressa parvessa, sillä oikeudenkäynti oli julkinen. - -Useat vieraat ruhtinaat oli kutsuttu joko itse tai lähettiläiden -kautta olemaan istunnoissa läsnä. Mutta ainoastaan Kaarlen appi, -Holsteinin herttua, oli lähettänyt muutamia asiamiehiä. Nämä istuivat -aivan salin perällä eri penkillä, ja herttua läsnäollessaan istui -tavallisesti lähettilästen vieressä. - -Oikeudenkäynnin avasi herttua lukemalla juhlallisen kirjoituksen, -jossa vapautti kaikki tuomarit hänelle tekemästään uskollisuuden- ja -alamaisuuden valasta, lupasi tyytyä heidän tekemäänsä tuomioon -eikä jälestäpäin ketään tuomaria kohtaan kaunaa kantaa, mitä kukin -katsoisikin hyväksi puhua. Tämän jälkeen luettiin tuomarien sitoumus, -että tuomitsisivat ainoastaan parhaan ymmärryksensä ja omantuntonsa -mukaan, ja he vahvistivat sen kukin valallaan. - -Sen jälkeen astui esiin Eerik Yrjänänpoika Tegel ja luki kuuluvalla -äänellä herttuan syytekirjoituksen, jossa oli 25 syytekohtaa. Ne -sisälsivät, että syytetyt olivat rikkoneet sitoumuksensa herttuaa -ja Söderköpingin päätöstä kohtaan, että he olivat levittäneet -vihaa ja epäluottamusta herttuan ja Sigismundin välille, että he -olivat tavoitelleet herttuan henkeä, loukanneet hänen kunniaansa ja -vahingoittaneet hänen menestystään ja lopuksi, että he olivat tuoneet -vieraat sotajoukot isänmaata vastaan. - -Ensiksi kutsuttiin esiin Eerik Sparre, Sten Banér, Yrjänä Posse, -Kustaa Banér ja Ture Bjelke, kukin vuoroonsa. Herttua esitti, paitsi -yleistä kannettaan, myös erityiset syytöksensä kutakin kohtaan. -Ylipäänsä vakuuttivat he viattomuuttaan, samalla anoen armahdusta. -Heidän asiansa lykkäyksineen, uudistettuine kuulusteluineen ja -miettimisaikoineen venyi päivästä päivään. - -Maaliskuun 10 päivänä oli juttu jälleen esillä. Herrat olivat -vankeudestaan lähettäneet kirjelmän, jossa pyysivät päästä koko -oikeudenkäynnistä ja anoivat, ettei ruhtinas viskaisi vihojaan heitä -vastaan. Mutta kun eivät kirjoituksessaan olleet tunnustaneet itseään -rikollisiksi, vaati Kaarle yhä laillista tutkintoa ja tuomiota. Tämän -johdosta tuotiin herrat jälleen esiin. - -Silloin puhuivat perätysten Kustaa Banér, Eerik Sparre ja Ture -Bjelke. Panemassaan vastalauseessa koettivat he näyttää toteen, että -heidän asiansa johtui riidasta kuninkaan ja herttuan välillä, mutta -niin hyvin heidät kuin kaikki säädyt sitoi kuninkaalle tekemänsä -vala, ja sentähden ei toinen riitapuoli voinut olla toisen tuomarina. -Samalla muistuttivat he herttuan lupauksesta, että heidän asiansa -tulisivat tuomitsemaan ulkomaiset lähettiläät. Ketään valtiopäivillä -läsnäolevista ei voitu hyväksyä syyttäjäksi eikä todistajaksi, sillä -he olivat kaikki olleet joko kuninkaan tai herttuan puolella; ja kun -kuninkaalta oli riistetty tuomiovalta, niin sitä vähemmän saattoi -sitä vaatia kukaan alamaisista. - -Lopuksi he yhä pyysivät armoa, mutta eivät tahtoneet tunnustaa -itseään rikollisiksi. - -Heille vastattiin, että ehdot, jotka heille tehtiin heidän -antautuessaan Linköpingissä, eivät kuninkaan paon jälkeen enää olleet -sitovat, eivätkä he voineet siinä suhteessa herttuaa pakoittaa. - -Väittelyjen jälkeen pyysivät herrat vielä aikaa neuvotella keskenään. - -Maaliskuun 14 päivänä antoi herttua vastauksensa neuvosherrojen -lausuntoihin, huomauttaen, että jos he pitivät koko valtakunnan -säädyt vastustajinaan, oli se selvin todistus, että he olivat koko -valtakunnan vihollisia. Papisto puolestaan antoi vastauksensa sille -tehtyyn kysymykseen. Pappien mielestä oli syytä pelätä, että jos -Sigismund olisi voittanut, olisi totinen uskonoppi koko valtakunnassa -joutunut vaaraan, ja sentähden olivat hänen puoluelaisensa -menetelleet väärin Jumalaa ja isänmaata kohtaan. - -Ennenkuin lopullinen tuomio langetettiin, kuulusteltiin muutamia -muita syytettyjä. Useat heistä tunnustivat tehneensä väärin, -ja herttua lupasi heitä armahtaa, toiset tuomittiin kuolemaan. -Neuvosherrojen luo lähetettiin vankilaan piispoja taivuttamaan heitä -tunnustukseen, mutta he palasivat tyhjin toimin. - -Maaliskuun 17 päivänä kokoontui tuomioistuin langettamaan lopullisen -tuomionsa. Kustaa Banér, Eerik Sparre, Sten Banér, Ture Bjelke, -Yrjänä Posse, Krister Horn, Klaus Bjelke ja Eerik Lejonhufvud -tuomittiin menettämään henkensä, kunniansa ja omaisuutensa, koska he -olivat 1) rikkoneet antamansa vakuutukset ja siten osoittautuneet -uskottomiksi miehiksi ja isänmaan tuhontuojiksi, 2) sanoin, -kirjoituksin ja painotuottein tahranneet herttuan hyvää nimeä ja -mainetta, ja 3) neuvoneet kuningasta vierain sotajoukoin ja ilman -pätevää syytä sotimaan isänmaataan vastaan. - -Seuraavana päivänä kysyi herttua Klaus Bjelkeltä, Yrjänä Posselta, -Krister Hornilta ja Eerik Lejonhufvudilta, tahtoivatko he eroittaa -asiansa muiden herrojen asiasta, tunnustaa rikoksensa ja nöyrtyä. -He lankesivat polvilleen herttuan ja säätyjen eteen ja pyysivät -anteeksi. Tuomio luettiin heille sen jälkeen, ja kun he herttuan -kysymyksen johdosta selittivät, ettei heillä ollut mitään väitettävää -sitä vastaan, sanoi tämä, että hän luopui vaatimuksistaan heitä -vastaan, ja säädyt yhtyivät heti siihen. - -Maaliskuun 19 päivänä kutsuttiin säädyt koolle linnanpihaan, -ja herttua pyysi, etteivät ne hajaantuisi ennenkuin uskottomat -neuvosherrat olivat kärsineet rangaistuksensa. Maaliskuun 20 päivänä, -jolloin teloitus oli tapahtuva, lähti hän kiireesti kaupungista -Nyköpingiin välttääkseen puolisoiden ja lasten ja muiden armonanojain -rukouksia. - -Ja kiirastorstaina tapahtui teloitus, joka kantaa Nyköpingin -verisaunan nimeä. Miehekkäinä useimmat herroista astuivat -teloituslavalle. - -Mutta kun Stålarmin vuoro oli astua punaiselle kankaalle, astui -esiin Tegel ja luki kirjeen, joka oli juuri saapunut herttualta. -Siinä lausuttiin, että hän tahtoi lahjoittaa Kurjelle ja Stålarmille -elämän, jos säädyt suostuivat. - -Kysymys esitettiin ympäröivälle väkijoukolle, ja vastaukseksi kuului -yleinen kovaääninen huuto: - -"Armoa, armoa! Verta on jo kyllin vuodatettu!" - -Stålarm ja Kurki polvistuivat väkijoukon eteen ja kiittivät, jonka -jälkeen he vetäytyivät syrjään. Mutta jälkeenpäin kerrotaan Stålarmin -lausuneen: - -"Autuaat herrat valtaneuvokset varmaankin ihmettelevät, mihin -livistin, kun en tullutkaan heidän mukanaan taivaan valtakuntaan." - -Kauan kerrottiin Linköpingin verilöylystä kautta maan ja se heittää -vieläkin synkän varjon Kaarle herttuan muistolle. Yleensä oltiin sitä -mieltä, että he olivat kärsineet julman ja oikeudettoman kuoleman. - -Herttua lohduttelihe sillä, että hän oli tarjonnut heille armoa, -kun vain tunnustaisivat menetelleensä väärin. Mutta sitä he eivät -tehneet, he pitivät yhä kiinni kuninkaasta, jota sydämessään -halveksivat, mutta jonka turvin he yksin saattoivat pitää yllä -vaipuvaa suuruuttaan. Eivätkö he siten olleet itse pakoittaneet hänet -verilöylyyn, joka häntä värisytti? - -Hän toivoi jälkimaailmankin sääliväisesti arvostelevan tekoja, joihin -julma välttämättömyys oli pakoittanut. - - * * * * * - -Viipyi muutamia päiviä, ennenkuin valtiopäivät uudestaan ryhtyivät -työhönsä ja herttua palasi Linköpingiin. - -Silloin ryhdyttiin hallitusta järjestämään. Valtiopäivä päätöksellä -julistettiin uudelleen Sigismund ja kaikki hänen jälkeläisensä -menettäneeksi kaikki oikeutensa kruunuun. Juhana herttua olisi tosin -ollut lähin kruunua perimään, mutta verisiteittensä tähden saattoi -hän helposti sotkeutua tekemisiin veljensä Sigismundin kanssa -isänmaan turmioksi tai ryhtyä kostamaan Kaarle herttualle. Sitä -paitsi ajan ja valtakunnan olosuhteet vaativat miestä eikä lasta -ohjiin. - -Koska Kaarle herttua oli suurimmalla hengenuhalla, vaikeuksilla ja -kustannuksilla vapauttanut rakkaan isänmaan vieraasta ikeestä ja -orjuudesta, noudattaen Upsalan päätöstä ja maan lakia, pyysivät -säädyt, että hänen ruhtinaallinen armonsa ottaisi kruunun kantaakseen -ja hallituksen huostaansa. - -Herttua kieltäytyi moneen kertaan, mutta lupasi vihdoin, että hän -viisi kuukautta odotettuaan suostuisi säätyjen pyyntöön. - -Ja niin säädyt julistivat hänet herrakseen ja kuninkaakseen ja hänen -poikansa Kustaa Aadolfin lähimmäksi kruunun perijäksi. - - - - -10. - -UUTTA KYLVÖÄ. - - -Yrjänä Posse sai armon Linköpingin valtiopäivillä, mutta ei -vapauttaan. Kuitenkin joutui hän sangen lievään vankeuteen, ja pian -saamme nähdä, kuinka hän käytti aikansa. Klaus Bjelke oli myös -vankina, mutta sai polvillaan rukoiltuaan vapautensa jälleen ja alkoi -hiljaisuudessa punoa juonia veljensä Hogenskildin kera. - -Vanha Hogenskild Bjelke, mestari juonittelemaan, oli saanut armon -hänkin, mutta oli tuomittu elinikuiseen vankeuteen, joka sentään oli -sangen lievä. - -Hänen tyttärensä, Ebba rouva, serkkunsa Akseli Bjelken leski, oli -äärimäisen yltiöpäinen ja vihasi sammumattomasti herttuaa. Hän -oli moneen kertaan sanonut, että jollei kukaan muu tahtonut ottaa -"herttua Hannibalin" henkeä, oli hän tekevä sen. - -Kirjeenvaihto Malaspinan kanssa oli hänen ylpeytensä, ja kun tämä -pääjesuiitta ehdotti, että hän lähettäisi eri valepuvuissa useita -palvelushenkiään Ruotsiin, silloin tarjoutui tämä heti ottamaan -heidät vastaan ja ottamaan kaikin puolin paavin lähettilään asian -omakseen. Heidän pyrintöjensä tarkoitus oli saada kuohuntaa maassa -aikaan, eikä Ebba rouva epäillyt sen menestystä. - -Malaspina oli viitannut erääseen toiseenkin suunnitelmaan, joka veisi -lopulliseen rauhaan, ja Ebba rouva aavisti mikä se oli ja iloitsi -siitä. - -Näihin tuumiin joutui puhe kohta, kun Ebba rouva meni eräänä päivänä -Hörningsholmaan, missä asui herra Krister Horn, armosta vapaaksi -päästyään, sisarensa Anna rouvan luona. - -Mutta heidän parhaallaan tuumiessaan toi muuan palvelija Krister -herralle kirjeen. Tämä avasi sen nopeasti. - -"Yrjänä Posselta!" huudahti hän. - -"Mitä hän voi toimittaa vankilassa?" kysyi Ebba. - -Krister vastasi luettuaan: "Suurempia asioita kuin me vapaudessa! -Hän kirjoittaa kahdesta ruotsalaisesta, jotka on kasvatettu -Ingolstadtissa. Hän sanoo, että heitä voi käyttää kaikkeen, huomatkaa -tarkoin, kaikkeen!" - -"Mitä hän sillä tarkoittaa?" kysyi Anna rouva. - -"Jokainen kai saa ymmärtää sen miten voi ja tahtoo", vastasi Ebba -rouva punastuen. - -"Mitä nuo ihmeotukset sitten ovat nimeltään?" kysyi Anna rouva. - -"Hän mainitsee vain yhden nimen", vastasi Krister, "Petrus Petrosa." - -"Minä haluaisin ottaa hänet huostaani", virkkoi Ebba rouva innoissaan. - -"Etkös sinä odota kokonaista laivastoa Puolasta?" - -"Niin kyllä. Mutta ne eivät ole vielä saapuneet, ja niiden saavuttua -tahtoisin miehen, 'joka kelpaa kaikkeen', heitä sijoittamaan." - -"Ebba on oikeassa", sanoi Krister. "Syntyjään ruotsalainen jesuiitta -kelpaa kaikkeen." - -"Kernaasti minun puolestani, tehkää mitä tahdotte, en minäkään, -ole toimetonna", puuskahti Anna rouva. "Ensi töikseni matkustan -Sundbyhyn, sillä meidän täytyy saada Eerik Sparren leski mukaan." - -Ennenkuin Ebba rouva sillä kertaa lähti Hörningsholmasta, lupasi -hän, että hänestä pian kuultaisiin. Ja pian lähettikin hän uskotun -palvelijan mukana salakirjoituksen, johon Krister Hornilla oli avain. - -Se oli Hogenskild Bjelken laatima häväistyskirjoitus herttuaa -vastaan, joka oli painettava niin pian kuin suinkin ja niin suurilla -kirjaimilla, että talonpojat voisivat sitä lukea ja ymmärtää. - -Yrjänä Posse kirjoitti myös, että hänellä oli tekeillä kirjoitus, -joka oli niin hirveä, että herttua antaisi vuoden elämästään, jottei -se joutuisi painoon. Se tosin ei vielä ollut valmis, mutta nimeksi -oli sille tuleva _"Kaarle herttuan teuraspenkki."_ - -Klaus Bjelkeltä ja muilta ystäviltä saapui kirjeitä, joissa he -sanoivat tekevänsä kaikkensa salaisuudessa kaivaakseen maaperää -herttuan jalkojen alta. Kuningas Sigismundin rohkeutta oli pidettävä -yllä vakuutuksilla, että hänellä oli valtakunnassa uskollisia -ystäviä, jotka ikävöivät hänen tuloaan jälleen ja jotka mielellään -uhrasivat henkensä ja verensä hänen tähtensä. - - * * * * * - -Vihdoin eräänä päivänä pyrki Ebba rouvan puheille pappismies ja kolme -käsityöläistä. Ensiksimainittu otti taskustaan kirjeen, jonka jätti -hänelle. - -Kirje oli Malaspinalta, joka ilmoitti suurella vaivalla onnistuneensa -saamaan muutamia uskollisia palvelijoita, jotka kaikki olivat hyvin -perehtyneet ruotsinkieleen ja joihin hän toivoi armollisen rouvan -olevan tyytyväisen. - -Hän katseli heitä terävästi. Heillä oli kaikilla valppaat, älykkäät -kasvot, vaikkakin niillä oli se nöyryyden sävy, joka on katoliselle -papille ominainen. - -"Oletteko tosiaankin käsityöläisiä?" kysyi hän silmäten pukuihin. - -"Jalo rouva, olemme kukin opetelleet käsityömme ja toivomme siten -helpommin saavamme jalansijaa kansan keskuudessa." - -"Se on oivallinen ajatus, sillä siten voin helpommin hankkia teille -paikat", sanoi Ebba rouva elähtyneenä. "Ja te, isäseni?" - -"Minä kelpaan koulunopettajaksi", vastasi tämä syvään kumartaen. - -"Oletteko kaikki ruotsalaisia?" - -Ainoastaan kaksi oli, suutari ja puuseppä. Molemmat olivat -Norrlannista, ja Luostari-Lassi oli heidät lähettänyt Roomaan -papiksi koulittaviksi ja sieltä Lyypekkiin, jossa kukin oli oppinut -ammattinsa. - -Pappi oli saksalainen ja räätäli tanskalainen. Mutta hekin puhuivat -ruotsia niin hyvin, ettei heidän huomannut edes murtavan. - -Ebba rouva pyysi heitä levähtämään muutamia päiviä, jollaikaa hän -kirjoitti kirjeitä ja suosituksia. - -Mestari Ragvald, pappi, kutsuttiin sen jälkeen ensiksi hänen -puheilleen. - -"Kas tässä", sanoi Ebba rouva, "on kirje jalolle Djursholman -rouvalle, Kristina Sturelle. Tiedän, että sinne rakennetaan koulua -ja etsitään soveliasta opettajaa. Jos onnistutte saamaan paikan, -pääsette siten yhteyteen nuorten neitsytten kanssa ja saatte laajan -alan toiminnallenne." - -"Tahdon koettaa parastani", vastasi pappi kumartaen, otti kirjeen ja -lähti. - -Hänen jälkeensä tuli suutarin vuoro; hän nimitti itseään Henrikiksi -ja käyttäytyi sangen reippaasti. "Tämä kirje rouva Anna Hornille -Hörningsholmaan avaa teille heti paikan. Pyytäkää jaloa rouvaa -sijoittamaan teidät sinne, missä asuu enimmän kansaa." - -"Sen teen", sanoi hän, "vaikka luulen kyllä voivani pian vetää kansaa -puoleeni." - -Kolmas oli Erland, räätäli. "Menkää Sätersdaleniin herra Pietari -Krusen luo", sanoi Ebba rouva antaen mainitulle herralle osoitetun -kirjeen. "Siellä on paljon väkeä, ja minä toivon teidän tekevän -parastanne." - -"Armollinen rouva voi luottaa minuun", vastasi mies itsetyytyväisesti -hymyillen ja lähti heti taipaleelle. - -Neljäs, Kristian, jolla oli todistus suuresta taitavuudesta puusepän -ammatissa, lähetettiin Sundbyn jalon rouvan luo kirje mukanaan. - -Itselleen ei Ebba rouva jättänyt mitään. Hän jäi odottamaan. - -Ja kuukautta myöhemmin ilmoitettiin, että muuan henkilö pyrki hänen -puheilleen. - -Hän lähti katsomaan kuka se mahtoi olla ja hämmästyi nähdessään -mitä rakastettavimman näköisen nuoren miehen, jonka yksinkertainen -papillinen puku oli mitä parhaimmassa sopusoinnussa hänen arvokkaan -ryhtinsä kanssa. Hän tuli Ebba rouvaa vastaan ja antoi kirjeen. - -"Nimenne?" - -"Petrosa." - -"Ah!" Ebba rouva avasi kirjeen. Se oli Yrjänä Posselta ja sisälsi -vain, että sen tuoja varmaankin tulisi tyydyttämään hänen -rohkeimmatkin toiveensa. - -Ylväs rouva ei voinut kohdella tätä nuorta miestä kutoa kaikkia -muita. Tämä tuntui olevan hänen vertaisensa, hän pyysi vierasta -astumaan omaan huoneeseensa ja istuutumaan läheisyyteensä. - -Petrosa teki sen sumeilematta, aivan kuin ei olisi koskaan muissa -piireissä elänytkään. - -Ebba rouvan täytyi saada selitys tähän ja vastauksista kysymyksiinsä -sai hän sen käsityksen, että Petrosa oli lemmenlapsi. Sangen aikaisin -oli kuningas Juhana lähettänyt hänet ensin Ranskaan ja sitten -Ingolstadtiin, jossa hän oli oleskellut kaksi vuotta. Malaspinan -pyynnöstä oli hänet lähetetty Ruotsiin. - -"Onko teille määrätty jokin erityinen tehtävä?" kysyi Ebba rouva. - -"On, minun on murhattava herttua", vastasi hän tyynesti. - -"Otatte asian hyvin keveästi", sanoi Ebba rouva. "Se voi maksaa -omankin henkenne." - -"Siihen olen valmis." - -"Aivan pelkäämättäkö?" - -"Jesuiitta ei saa pelätä koskaan." - -"Mutta miksi teidät on lähetetty tänne?" - -"Muutamia vuosia oleskeltuani maassa saan toivottavasti helpommin -pääsyn hoviin." - -"Ja minkä toimialan tahdotte?" - -"Mahdollisimman laajan", puuskahti Petrosa tulisesti. "Minun täytyy -voittaa sydämiä." - -Siinä oli intoa, joka voitti Ebba rouvan omankin. "Teidän on -saarnattava meidän kirkossamme", sanoi hän, "ja luulen teidän -vaikuttavan sydämiin." - -"Kaikkiin", keskeytti hän. "En tyydy vähempään." - -"En ollut aikonut tulla teitä kuulemaan", sanoi Ebba, rouva -hymyillen. "Nyt tahdon tehdä sen osoittaakseni etten pelkää." - -"Aiotteko tästälähin olla päästämättä minua teitä näkemään?" kysyi -Petrosa huokaisten. - -"Entä sitten?" - -"Olen vieras ja minun pitäisi oppia tuntemaan olosuhteita henkilöltä, -jolla itselläänkin on maali näkyvissään." - -"Kutsun teidät, kun katson sen tarpeelliseksi." Ja niin sai Petrosa -mennä. - -Ebba rouva oli valloitettu äkkiylläköllä. Hänen olisi pitänyt ainakin -tutkistella tätä miestä ennenkuin otti hänet palvelukseensa, ja nyt -oli hän sen tehnyt ajattelematta sen enempää, melkein vasten tahtoaan. - -Ensi kertaa käydessään isänsä luona ilmoitti hän tälle, että nuorella -papilla, jonka Yrjänä Posse oli lähettänyt heille, oli merkillinen -kyky voittaa ihmisiä puolelleen. Hän oli kuullut Petrosan saarnaavan, -ja miehen suuret lahjat olivat häntä aivan hämmästyttäneet. - -Hogenskild herra halusi hänkin miestä nähdä ja puhutella, ja se antoi -Ebba rouvalle aiheen kutsua Petrosan luokseen toisen kerran. - -Tämä sanoi jo samana päivänä tahtovansa mennä vankilaan, sillä -papilta ei voitu kieltää pääsyä. Sen jälkeen alkoi hän puhua -seutukunnan kansasta. - -Viikkokauden kuluessa oli hän ehtinyt tehdä tuttavuutta monien -kanssa, ja hänen arvostelunsa olivat niin sattuvia ja tuumansa niin -viisaita, ettei Ebba rouva voinut väittää mitään. - -Mutta niin puheissaan kuin koko esiintymisessäänkin oli hän -hypännyt yli kaikkien rajojen, jotka eroittivat ylhäissyntyisen -rouvan köyhästä papista. Ebba rouva ei ollut enää valtiatar ja -Petrosa alamainen. He olivat yhdenvertaiset, jotka neuvottelivat -keskenään, mutta neuvotteluissa saavutti Petrosa viisaudellaan ja -ihmistuntemuksellaan ensi sijan. - -Hän meni vankilaan, ja Ebba rouva odotti hänen tulevan tuomaan -viestejä Hogenskild herralta. Kului tunti toisensa jälkeen, mutta -hän ei tullut. Vihdoin tuli kirje, joka sisälsi Hogenskild herralta -paljon terveisiä. Petrosa ei ollut rohjennut tuoda niitä suullisesti. - -Ebba rouva heitti suutuksissaan kirjeen takkavalkeaan ja seuraavana -päivänä hän ajoi vieraisille Hörningsholmaan. - -Anna rouva otti hänet omituisen juhlallisesti vastaan ja vei hänet -salakamariin. "Minun täytyy puhua kanssasi tuosta pappissuutarista, -jonka lähetit minulle", sanoi hän. - -"Etkö ole tyytyväinen häneen?" - -"Luulen, että hän on itse paholainen!" - -"Miksi niin?" - -"Ainakin lumoaa hän naisväen kauttaaltaan." - -"Mitä miehet siitä sanovat?" - -"He eivät sano mitään, he ovat kaikki hänen vallassaan hekin." - -"Mutta miten ihmeellä hän saa sen kaiken aikaan?" - -"Tiedänkös minä! Sen vain tiedän, ettemme saa häntä pitää kauan", -puuskahti Anna rouva itku kurkussa. - -"Mitä tämä merkitsee? Pääni menee aivan pyörälle", sanoi Ebba rouva. -"Miksette saisi häntä pitää?" - -"Sentähden, että he saavat olla ainoastaan kaksi kuukautta samassa -paikassa." - -"Mutta miksi itket?" - -"Mitäs vain! Näkisitpäs vain hänet! Kaunis kuin Jumala, ja kun hän -kiittää minua kaikesta mitä olen tehnyt Hörningsholmassa..." - -Ebba rouva tuskin uskoi korviaan katsoessaan tätä rouvaa, joka oli -tunnettu kovasydämisyydestään. - -"Sitä ei kai liene niin hirveän paljon", tokaisi hän. - -"_Hän_ on sitä mieltä ja hän puhuu siitä tavalla, joka aivan käy -sydämeen. Väki on muuttunut paljon siivommaksi ja nöyremmäksi, ja se -on kaikki hänen ansionsa." - -"Oletko sanonut sen hänelle?" - -"Olen kyllä, ja olisitpas nähnyt kuinka hän suuteli kättäni." - -"Kättä?" puuskahti Ebba rouva kiihkeästi. "Ja sinä sallit sen, Sture, -syntyäsi Bjelke!" - -"Hän on varmaan yhtä ylhäinen, kenties prinssi syntyään, jostain -sivuhaarasta, ja eihän sellaisen tarvitse suudella hameelle." - -"Mistä moista tiedät?" - -"Pidän vain silmäni auki ja kuuntelen hänen puhettaan, varsinkin -ollessamme kahdenkesken." - -"Sekin vielä!" - -"Ei ole mahdotonta, että käännyn hänen uskoonsa", sanoi Anna rouva -liikutettuna. - -"Olisit kai valmis antautumaan hänelle kokonaankin", sanoi Ebba rouva -katkerasti. - -Anna rouva karahti veripunaiseksi. "Ei koske ketään, mitä teen tai -jätän tekemättä", sanoi hän, "Mutta voit luottaa siihen, ettei hän -koskaan tule olemaan muuta kuin rippi-isäni." - -"Siinä voikin olla kylliksi", jupisi Ebba rouva. - -Mutta kun hän sen jälkeen tahtoi tietää, mistä miehen mahti -oikeastaan johtui, ei Anna rouva voinut asiaa paljoakaan valaista. -Hän tiesi vain, että Henrik oli kaikkien ystävä ja että kaikki -puhuivat hänestä. Hänellä oli niin paljon tilauksia, että olisi -voinut tehdä hyviä kauppoja, jos olisi välittänyt sellaisesta. Mutta -sitä hän ei tehnyt. - -"Tahtoisin puhutella häntä", sanoi Ebba rouva päättäväisesti. - -"Mikään ei ole helpompaa. Hän tulee ensi kutsulla." - -Niin hän tekikin, ja oli merkillistä nähdä mikä muutos hänessä oli -tapahtunut. Ensi näkemällä oli hän esiintynyt sangen kömpelösti -varsinkin saksalaiseen ja tanskalaiseen jesuiittaan verraten. -Nyt hänen käytöksensä oli vapaata ja hän puhui paljon varmemmin. -Kuitenkin oli hän nyt yhtä nöyrä kuin Ebba rouvan nähdessä hänet ensi -kerran. Mutta kun häneltä kysyi, oliko hän tyytyväinen toimintaansa, -vastasi hän vilkkaasti, että hänen vaikutuksensa oli niin suuri, että -hän saattoi tehdä näille ihmisille mitä ikinä tahtoi. - -"Ruotsalaiset ovat tunnetut hitaudestaan", sanoi Ebba, "enkä voi -käsittää, kuinka voitte saada heihin elämää." - -"Mitä yksinkertaisimmin ja luonnollisimmin keinoin", vastasi -pappissuutari luoden nopean katseen Annaan. "He rakastavat minua, -kuten minäkin rakastan heitä, rakkaus heidät sitoo minuun." - -Hän kohotti katseensa taivasta kohden ja seisoi kotvan -vaipuneena rukoukseen. Eikä Anna rouva voinut kääntää silmiään -pappissuutaristaan. Hänestä ei tämä mies ollut yksinkertainen -käsityöläinen, vaan Jumalan lähettämä profeetta. - -Mutta Ebba rouvasta oli jesuiitta loitonnut samoin kuin hänen kolme -toveriaankin. Hän ei enää määrännyt heidän toimintaansa, vaan he -kulkivat omaa tietään. He saattoivat vallata, hurmata, innostuttaa -yksinpä Anna rouvankin... kylmän, sydämettömän naisen. Mutta vaikkapa -kaikki muut joutuisivatkin heidän valtoihinsa... Ebba rouvaan ei -heidän tehonsa tepsinyt! - - * * * * * - -Ebba rouva viipyi matkoilla kolmisen kuukautta. Hän kävi ystävien ja -tuttavain luona ja kaikkialla koetti hän parhaan vointinsa mukaan -kylvää eripuraisuutta ja levottomuutta. - -Monin paikoin onnistui hän tosiaankin saamaan lupauksen, että jos -Sigismund tulisi takaisin -- luottaa hänen sanoihinsa ei voinut -kukaan -- saisi hän sitä tukea ja apua mitä kukin voi antaa. - -Hän oli, parturiksi pukeutuneena, päässyt Yrjänä Possen vankilaankin. -Tämä hehkui yhtä tulista vihaa kuin ennenkin ja oli lujasti päättänyt -jatkaa vainoaan herttuaa vastaan, jahkahan pääsisi vapaaksi, mikä -hänen mielestään ei saattanut kestää kauan. - -Hän oli ollut myös Ture Bjelken luona. Tämä oli sanonut olevansa -salaurkkijain ympäröimänä, mutta se ei estänyt häntä jatkamasta samaa -tietä, mille oli lähtenyt. - -Ture herra kertoi salaisuutena, että oli saanut Malaspinalta kirjeen, -jota ei uskaltanut säilyttää, vaan oli sen polttanut suureksi -ikäväkseen. - -"Mitä se sisälsi?" kysyi Ebba vilkkaasti. Hän tähysteli varovasti -joka taholle, Ture miekkonen, ja päästyään täyteen varmuuteen, -ettei kukaan kuunnellut, kuiskasi hän: "On tehty suunnitelma -kruununprinssin ryöstämiseksi tai ottamiseksi hengiltä." - -"Kuinka se käy?" - -"Minulle ei ole sitä sanottu, mutta luullakseni tehdään se herttuan -ollessa poissa." - -"Onko sitten luovuttu ajatuksesta, joka oli Petrosan toteutettava?" - -"Ei, eipä suinkaan! Malaspina kirjoittaa: 'Mainio rouva Ebba Bjelke -on ottanut huostaansa nuoren miehen, joka sivumennen sanoen häntä -melkein jumaloi. Sanokaa Ebba rouvalle, että Petrosa on kuin vaha -hänen käsissään, hän saa hänet taipumaan mihin ikinä tahtoo, ja -toivon Ebba rouvan käyttävän suurta vaikutusvaltaansa herttuan lähdön -edistämiseksi.'" - -Ebba rouvan poskille levisi kirkas puna. Hän tunsi sillä hetkellä -olevansa valmis kääntymään katolinuskoonkin. - -Joitakin päiviä myöhemmin hän palasi kotiin, koko lailla ahdistetuin -mielin. Kohta hän kuuli, että "pater", kuten häntä puhuteltiin, oli -pyrkinyt hänen puheilleen. - -"Sanokaa hänelle, että hän saa tulla illalla", vastasi Ebba rouva. -"Nyt ei minulla ole aikaa." - -Mutta iltaa odotellessaan kuuli hän palvelijainsa laulavan Petrosan -ylistystä. Yksi kertoi miten hän oli käynyt kuolevan naisen luona -ja miten hänen sanansa olivat lievittäneet kuoleman katkeruuden; -eräälle köyhälle lapselle oli hän lahjoittanut uusia vaatteita; -muuan tottelematon poika oli hänen kehoituksistaan muuttunut uudeksi -ihmiseksi. Petrosan nimi oli kaikkien huulilla, ja hän käski heidän -lopulta vaieta, sillä hän ei enää sietänyt kuulla alituista puhetta -hänestä. - -Petrosa tuli sitten, huulillaan sama surumielinen hymy, joka jo ensi -kerralla oli kiinnittänyt hänen mieltään. - -Hän toivotti Ebba rouvan tervetulleeksi takaisin ja sanoi joka päivä -ikävöiden odottaneensa. Oli ollut tuhansia asioita, joita hänen olisi -tarvinnut kysellä, ja sitten hän tahtoi tehdä tilin hallituksestaan. -Hän tahtoi tietää, oliko armollinen rouva tyytyväinen häneen ja oliko -hänen jatkettava samaan suuntaan kuin oli aloittanutkin. - -Ebba rouva ei uskaltanut katsoa kirkkaihin silmiin, jotka olivat -kiinnitetyt häneen, ja hänen vastauksensa olivat lyhyet ja -katkonaiset. - -Se näytti oudostuttavan Petrosaa. Hän kävi vaiteliaammaksi ja kysyi, -tahtoiko armollinen rouva, että hänen oli mentävä. - -"Riippuu siitä, onko teillä vielä mitä sanottavaa", virkkoi Ebba -rouva teennäisen välinpitämättömästi. - -"Olen saanut kirjeitä neljältä lähettiläältämme ja ajattelin..." - -"Antakaa ne minulle, tahdon itse..." - -"En", sanoi Petrosa punastuen, "en voi jättää niitä teidän käsiinne." - -"Miksi ette?" - -Katseessa, joka kohtasi Ebba rouvan katseen, oli nuhteleva ilme, ja -hänen täytyi kääntää silmänsä pois. - -"Voimme lukea ne huomenna", sanoi hän. "Olen nyt hyvin väsynyt." - -Petrosa kumarsi, mutta pysähtyi ikäänkuin ajatus olisi syttynyt hänen -sielussaan: "Suokaa minun siunata teitä." - -Hän oli kohottanut kätensä ja odotti, että Ebba rouva lankeaisi -polvilleen. - -"Unohdatte, ettei meillä ole sama usko", sanoi tämä terävästi. - -"Anteeksi, luulin, että protestantitkin tarvitsevat siunausta", kuului -suruinen vastaus. Hän poistui. - -Ebba rouva heittäytyi sohvalle ja hautasi päänsä tyynyihin. Hän -itki... miksi? Kenties hän oli matkasta väsynyt, mutta kuinka saattoi -tämä Petrosa vaikuttaa häneen niin syvästi? Mitä tämä mies oli -hänelle? Yksinkertainen välikappale, tuleva herttuan murhaaja. Hän -värisi sitä ajatellessaan... - -Saattoiko Petrosa käydä vaaralliseksi Ebba Bjelkelle? Hänen koko -ylpeytensä nousi sitä vastaan, mutta sitten pakoittautui hän -tyyneyteen, hän tahtoi nähdä asian sellaisena kuin se oli ja -sentähden ennen kaikkea tutkia itseään. - -Rakastanut hän ei ikinä ollut ketään. Hänet oli naitettu serkulleen -ja he olivat sitten kulkeneet kukin omaa tietään, mutta tämä -ihmeellinen tunne, joka häntä värisytti kauttaaltaan hänen ensi -kertaa Petrosaa nähdessään, saattoiko se olla rakkautta? Päästäkseen -tämän pappismiehen läheisyydestä oli hän lähtenyt matkoille, mutta -ainoaakaan päivää ei ollut kulunut, jona hän ei olisi ajatellut -häntä. Kuinka kovaa ponnistusta olikaan kysynyt, ettei hän aikoja -ennen palannut kotiin! Ylpeytensä hänet pelasti, ja nyt, kunhan -katsoi sydämeensä, näki hän kuvan, joka näytti sinne kotiutuneen. - -"Voi minua onnetonta, minä rakastan häntä!" kuiskasi hän. Mutta hän -tahtoi olla vahva, Petrosa ei saanut sitä koskaan tietää. - -Ja niin päätti hän itsekseen, että kohtelisi Petrosaa sillä -tuttavallisuudella, jota osoitetaan ylemmälle palvelijalle. - -Hän melkein ikävöi seuraavaa päivää. Silloin panisi hän tuumansa -toimeen. - -Petrosa tuli ennen määrättyyn aikaan, tyynenä ja tavallinen suruinen -hymy huulillaan. Hän kyseli armollisen rouvan terveyttä, puhui -eräästä köyhästä sairaasta, jonka luona oli käynyt aamulla ja jonka -sulki hänen huolenpitoonsa. - -Puhuessaan oli Petrosa istuutunut ja ottanut esiin neljä kirjettä. - -"Mistä mieluimmin tahdotte kuulla ensiksi?" kysyi hän. - -"Tahtoisin tietää miten on laita Hörningsholmassa." - -Petrosan kasvoilla vilahti tutkisteleva ilme, mutta hän sanoi kirjeen -avattuaan: "Meidät on kaikki lähetetty teidän luoksenne ja olemme -sentähden teitä kohtaan velvolliset samaan vilpittömyyteen kuin -kirkon lähettiläitä kohtaan. Huomautettiin tosin, että naiselleko -meidän piti uskoa asiamme, mutta Malaspina sanoi: 'Hänellä riittää -ymmärrystä miehellekin, ja puhtaalle on kaikki puhdasta.' Tämä -ratkaisi asian." - -Hän tukehutti huokauksensa ja otti kirjeen. "Saanko aloittaa, jalo -rouva?" - -"Alkakaa", vastasi Ebba tuskin kuuluvasti. - -Hän luki: - - "Veli, olen lähtenyt Hörningsholmasta..." - -"Mitä, eikö hän ole enää siellä?" huudahti Ebba ylen hämmästyksissään. - -Petrosa jatkoi: - - 'Syyn ilmoitan nyt sinulle, ja saat muuten käyttää kirjettäni - miten hyväksi näet. Olemme usein puhuneet, mihin rajaton - rakkaus voi viedä ja nyt sanon sen sinulle. Tänne tullessani - tapasin kovasydämisen naisen, uskottomia tai välinpitämättömiä - palvelijoita, köyhyyttä ja hätää kaikkialla. Puhuin heille, - mutta tuskin kukaan tahtoi kuulla minua. Silloin käsitin, että - voidakseni heihin juurruttaa oppejani, oli minun annettava - heille mitä he enimmän kaipasivat. Ensin oli tyynnytettävä - heidän ruumiillinen nälkänsä, mutta mitkään rukoukseni eivät - saaneet linnanrouvaa avaamaan aittojaan, ainakin tarvittiin - ensin voimakkaita keinoja avaamaan tie sille tunteelle, - joka voittaa kaiken. Niillä salaisilla keinoilla, jotka - ainoastaan me tunnemme, onnistuin eräänä päivänä, kun hän - valitti pahoinvointia, käsin painelemalla ja sivelemällä ensin - lieventämään hänen pahoinvointiaan, ja kun sen jälkeen hänen - mielensä suli minua kohtaan ja hän pyysi minua menettelyn - uudistamaan, tapahtui pyhimysten avulla, että minun tahtoni tuli - hänen tahdokseen. Aivan hereillään antoi hän minulle aittojen - avaimet, uskolliset luotettavat palvelijat jakoivat kansalle - viljaa, ja minusta nähden saivat he uskoa, että se tapahtui hänen - armonsa käskystä. - - Täten oli kansan rakkaus voitettu ja minä käytin sitä sen jälkeen - yhteiseen tarkoitukseemme. - - Hieroin ja sivelin sitten kenkä ketäkin, ja nyt tiedän - kokemuksesta, että siten saa ihmiset tottelemaan pienintäkin - viittaustaan, saa heidät alaisikseen kaikissa suhteissa. Kun - en tiedä mihin tämä voi viedä ja pelkään, että minua kenties - syytetään noituudesta ja taikomisesta, katson viisaimmaksi lähteä - täältä. - - Anna rouvassa on tapahtunut sellainen muutos, että hänen - veljensä, jota odotetaan tänne näinä päivinä, varmaankin täytyy - se huomata, ja minä tahdon sitä ennen päästä pois. Lähden - pohjoiseen päin ja tulen luultavasti jatkamaan kuten olen - alkanutkin. - - Sinulle uskollinen - - _Henrik Henrikinpoika_.' - -"Onko hän käyttänyt joitakin salakeinoja?" kysyi Ebba rouva melkein -kauhuissaan. - -"Erästä äskenpaljastettua luonnonvoimaa, jolla voi taivuttaa kovat -ihmismielet", vastasi Petrosa. "Se on ilmaistu ainoastaan harvoille -veljeskuntamme jäsenille." - -"Tunnetteko tekin sen?" - -"En, sitä ei saa ilmaista kuolemaanvihityille." - -"Onko siis aivan varmaa, ettette onnistu?" - -"Niin uskon", vastasi hän. "Jos petyn uskossani, niin sen jälkeen -saan minäkin tietooni kallisarvoisen salaisuuden." - -Hän oli taittanut ensimäisen kirjeen laskoksilleen ja avasi nyt -toisen. - -"Ette lukenut sitä loppuun", sanoi Ebba rouva. - -"Pyysin äsken, ettei minun tarvitsisi sitä tehdä. Mutta saatte -tehdä sen itse, jos haluatte. Kuitenkin täytyy minun lisätä, ettei -se vähintäkään kiinnitä teidän mieltänne. Se käsittelee vain niitä -kärsimyksiä, joita ihmissielun on kestettävä." - -"Mistä toinen kirje on?" - -"Sundholmasta." Hän luki: - - 'Karkoitettu, ajettu pois uskoni tähden! Minulla ei ollut - aavistustakaan, että nämä protestantit voivat olla niin lujia - uskossaan. Ajatteles mielessäsi heikkoa, surun sortamaa naista, - joka ei itse lausu eikä tahdo kuulla ainoaakaan häväistystä - sortajistaan. Häntä ympäröi lapsilauma, joka on niin kokonaan - yhtä hänen kanssaan, että jos koskettaa jotakuta heistä, niin - tuntevat sen kaikki toisetkin. Tahdoin eroittaa heidät, mutta se - oli aivan mahdotonta. Tahdoin löytää lymypaikan, mutta sellaista - ei ollut missään. Tämä protestanttisuus on minulle jotakin - uutta, ja kun lopuksi innon vauhdilla tahdoin suoraan esiintyä - katolikkona, sanottiin minut irti, karkoitettiin. - - Täältä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta en tee sitä, - ennenkuin onnistun paremmin kuin nyt olen onnistunut. - - Sinun - - _Ragvald Ragvaldinpoika_.' - -"Kustaa Banérin leski kuuluu Sturein sukuun, ja he pitävät -lujasti kiinni Kustaa kuninkaasta", sanoi Ebba rouva katkeruuden -vivahduksella. - -"Tämä kirje on Sundbystä", sanoi Petrosa, "ja kuuluu näin:" - - 'Täydellinen menestys. Olen erään kelvottoman juoppopapin - apulaisena tai oikeastaan sijaisena, ja minulla on tukenani - hänen kaunis sisarentyttärensä. Koko seurakunta on aivan - hassahtunut nuoreen pappiin, ja pappi tietysti kulkee ripeästi - kohden maaliaan. Ylhäinen linnanrouva antaa minulle täyden - vapauden, mutta hän ei tahdo näyttää mitenkään olevansa osallinen - toimintaani. Hänellä on itsellään kappalainen, jonka luulen - voivani käännyttää suotuisassa tilaisuudessa. - - Sinun - - _Erland Erlandinpoika_.' - -"Hän, joka kenties vähimmän sitä ansaitsee, menestyy parhaiten", -sanoi Ebba vilkkaasti. - -"Tämä viimeinen kirje on päivätty Sätersdalenissa", virkkoi Petrosa -ja luki: - - 'Minulla on puolellani vähintään 200 nuorta kelpo miestä, jotka - ovat lujasti päättäneet lähteä sotaan Sigismundin puolesta. Mutta - nyt on heidän ensin innostettava paljon useampia muita. Olen - sanonut heille, ettei ole ryhdyttävä mihinkään, ennenkuin saavat - kutsun. Silloin he nousevat niinkuin yksi mies. - - Nyt lähden täältä toisiin pitäjiin, mutta tie on aina avoinna - edessäni, niin että voin palata milloin se on tarpeen. - - _Kristiern Kristierninpoika_.' - -"Tästä täytyy tulla jotakin", sanoi Ebba vilkkaasti. "Aivan -ihmetyttää, mikä voima heillä kaikilla on." - -"Minä olen myös kirjoittanut paavin lähettiläälle ja lähettänyt -kopiot kirjeistä." - -"Oletteko kirjoittanut omistakin toimistanne, pater Petrosa?" - -"En", vastasi hän, "sillä minä toimin teidän näkyvissänne." - -"Täytyykö toisin sanoen minun kirjoittaa?" - -"Luulen, että legaatti odottaa sitä." - -"Ei", sanoi Ebba rouva tuokion aprikoituaan, "teidän täytyy tehdä -se itse. Näen kyllä toimintanne tuloksia siinä vaikutusvallassa ja -luottamuksessa, minkä olette saavuttanut kansan keskuudessa. Mutta en -tiedä mitä keinoja olette käyttänyt, ja sanon sukulaiseni Ebba Brahen -kanssa: kenties on parasta, että olen olevinani siitä tietämätön." - -"Tahdon mielelläni antaa elämäni kääntääkseni teistä pois kaiken -pahan. Mutta en luule vaaran uhkaavan sieltä päin." - -"Mihin tähtäätte?" - -"Niitä kirjeitä, joita lähetätte Puolaan, ei pidellä varovasti. -Vihollisenne ovat saaneet useita niistä huostaansa." - -"Mistä sen tiedätte?" - -"Mitäpä tietoni hyödyttävät, kun en ole voinut estää niiden -sieppaamista pois." - -Äänessä oli osanottoa, joka syvästi liikutti Ebbaa. "Tahdon olla -varuillani", sanoi hän luoden katseensa Petrosaan. Mutta katse, joka -häntä kohtasi, oli niin epätoivoinen, että se säikähdytti häntä. - -"Teillä on varmaan enemmänkin sanottavaa minulle?" puuskahti hän -pelästyksissään. - -"Sallikaa minun siunata teitä!" pyysi Petrosa kiihkeästi. - -Ebba kumarsi melkein tietämättään päänsä ja papin kädet koskettivat -sitä keveästi hänen lausuessaan pyhät sanat. "Kiitos, ja kaikki pyhät -sinua siunatkoot!" huudahti hän lopuksi ja riensi pois. - -"Hän tahtoo kääntää minut katolisuuteen", ajatteli Ebba. "No niin, -se voikin olla samantekevää. Mutta joutuisin yhä enemmän hänen -valtaansa, ja sitä en tahdo." - -Mutta hänessä heräsi voittamaton halu tietää mitä kirjeissä oli -vielä sellaista, jota Petrosa ei lukenut, vaikka myönsikin hänelle -oikeuden lukea ne. Kaikesta päättäen oli se jotakin, mikä koski -häntä yksityisesti; ja hän ei ollut mikään lapsi, hän vihasi kaikkea -salamyhkäisyyttä, ja hänen täytyi saada se tietoonsa. - -Petrosalle oli annettu asunnoksi pieni huone, joka sijaitsi -linnantornin alla, ja seuraavana päivänä, kun hän tiesi papin olevan -poissa, hiipi hän sinne sykkivin sydämin. Häntä vastaan lemahti -kukkien ja metsän tuoksu, Petrosa luultavasti rakasti sellaista. - -Kirjoituspöydällä oli useita kirjoja ja pergamenttikäärö. Ebba -nosteli niitä varovasti, mutta niiden alla ei ollut kirjeitä. -Mahtoiko hän ne pitää mukanaan? Laatikosta löytyi kuin löytyikin -useita kirjeitä, mutta mikä niistä oli oikea? Hän otti päällimäisen, -sen neljäskin sivu oli kirjoitettu täyteen -- latinaksi. Miksei hän -ollut opetellut tätä kieltä? Kirjeen oli allekirjoittanut Ragvald -Ragvaldinpoika, ja siinä oli kaksi kertaa mainittu Ebba rouvan -nimi. Petrosa oli itse pakoitettava kääntämään se, sillä olihan hän -tunnustanut Ebba rouvalla olevan siihen oikeuden. - -Hän oli taittanut kirjeen laskoksilleen ja ottanut toisen. Se oli -Henrik Henrikinpojalta ja neljäskin sivu oli kirjoitettu ruotsiksi. -Vihdoinkin sai hän tietää... - -Hän luki: "Jeesuksen seuraan kuuluminen merkitsee luopumista kaikista -inhimillisistä tunteista. Sanot, ettet tiennyt lainkaan mitä -maallinen rakkaus on, ennenkuin näit hänet, ja että tämä koetus on -kovin kaikista. Siitä tulee uusi kaunistus marttyyrikruunuusi, sillä -tiedän, että olet voittava kiusaukset. - -"Ymmärrän myös, että sinusta täytyy tuntua oman sydämesi -raatelemiselta, kun sinun täytyy paljastaa sisimmät ajatuksesi ja -tunteesi meille toisille. Se on julmimpia niistä koetuksista, mihin -meidät jesuiitat pakoitetaan. Mutta pyhimyksenkään sydän ei voi olla -puhtaampi kuin sinun, ja jos olet jo alkanut valmistautua kuolemaan, -täytyy minun yhtyä toivomukseesi, ettei tämä valmistauminen kävisi -kovin pitkälliseksi. Mutta jos tunnen hänen ylevyytensä oikein, -tahtoo hän ensin tutkistella niin sinun kuin Ebba rouvankin sielun -syvyyksiä, sillä sellaiset tutkistelut juuri ovat hänen makuunsa. -On varmaa, että Ebba rouva ennemmin tai myöhemmin kääntyy totiseen -uskoon, jollei muun vuoksi, niin sinun tähtesi. En pyydä sinulta -tietää mitään enempää. Malaspinalla on päiväkirjasi ja hän kyllä -käyttää sitä korottaakseen sinut marttyyriksi." - -Vapisevin käsin rutisti hän kirjeen kasaan, heitti sen laatikkoon ja -riensi pois. - -Hän sulkeutui huoneeseensa, väänteli käsiään ja itki epätoivon -kyyneliä. Tuntui kuin jokin hänessä olisi särkymäisillään, mutta -samalla hän tunsi riemuitsevaa iloa. "Petrosa rakasti häntä!" - -Hän oli tämän miehen ensimäinen rakkaus, samoin kuin tämä oli hänen -unelmiensa ihanne. - -Mutta hän oli korkeasukuinen nainen ja toinen oli vain halpa pappi. -Kokonainen kuilu oli heidän välillään, mutta heidän sielunsa -saattoivat yhtyä ylhäällä. Hänen oli pidettävä kiinni siitä, -eläydyttävä siihen ajatukseen, että Petrosa kuolisi pyövelinkirveen -alla. Ei, ei, niin ei saanut käydä, hänet oli pelastettava, maksoi -mitä maksoi. - -Mutta milloin, milloin oli se hirmuinen tapahtuva? Sitä oli kysyttävä -Petrosalta itseltään. - -Samana päivänä tuli Krister Horn ja keskusteli kauan Ebba rouvan -kanssa sisarestaan. - -"Hörningsholmassa ovat asiat aivan hullusti", sanoi hän, "on kuin -kaikki olisi käännetty mullin mallin. Sisareni itkee ja huokailee -yhtenä hetkenä häntä kaivaten, toisena vannoo hänen noituudella -ja pirun juonilla houkutelleen hänet tyhjentämään aittansa tilan -alustalaisille. Nämä puolestaan huutavat häntä kuin taivaan enkeliä, -joka on siunannut heitä sekä maan että taivaan antimilla. Kirkkoherra -ei voi enää vaikuttaa heihin mitään, he odottavat vain suutariaan, -joka voi minä päivänä tahansa kääntää heidät katolisuuteen, mutta jos -hän voi saada. Annan vielä kerran tyhjentämään aittansa, niin sen -sanon, että hän on oikea poppamies. Kiitetty rauhallisuus on tilalta -tiposen tiessään, ja nyt, kuten sanottu, vallitsee suuri sekasorto -Hörningsholmassa." - -Ebba rouva arveli, että heidän oli puhuttava asiasta Petrosalle. - -"Onko täällä tyyntä?" kysyi Krister herra. - -"Pater käy päivittäin koulussa, samoin köyhien ja sairaiden luona", -sanoi Ebba. "Hän keskustelee usein kirkkoherran ja opettajain kanssa; -luulen hänen koettavan vaikuttaa heihin." - -"No, mitä itse pidät hänestä?" - -Petollinen puna paljasti hänen tilansa, kun hän vastasi: "Aika -paljon." - -"Sen saatoin uskoakin", tokaisi Krister herra. "Sinäkin olet joutunut -hulluun myllyyn. Malaspina tiesi kyllä mitä teki, kun uskoi herttuan -murhaajan sinun huostaasi." - -Ebbaa väristytti. "Se on kaikessa tapauksessa kammottavaa", sanoi hän -kääntyen pois. - -"Voi olla samantekevää, tapahtuuko se sodassa tai rauhassa", vastasi -Krister herra. "On olemassa monia eri ammatteja, ja jesuiittani -tehtävä on istua salaista oikeutta. Olen hyvin utelias tutustumaan -yhteen heidän etevimmistä apostoleistaan." - -"Tarkoitatteko Petrosaa?" - -"Malaspina pitää häntä suuressa arvossa. 'Jos hän onnistuu -yrityksessään', kirjoittaa hän, 'odottaa häntä kardinaalinhattu'." - -"Ja minä kohtelen häntä kuten aivan merkityksetöntä miestä", sanoi -Ebba melkein pelästyksissään. - -"Se on kuten pitääkin." - -Petrosa kutsuttiin saapuville, ja herra Krister Horn, joka oli -kirjanoppinut mies, oli aika ihmeissään, kun huomasi nuoressa papissa -yhtyvän opin ja mielenterävyyden, joka oli paljon suurempi hänen -omaansa. - -Ebba rouva oli läsnä melkein kaikissa heidän keskusteluissaan ja -kuunteli niitä mitä vilkkaimmalla mielenkiinnolla. Mutta varsinkin ne -leimahdukset, joihin Petrosa purki palavan intonsa, täyttivät hänen -sielunsa, ja hän tunsi syvää kiintymystä nuoreen pappiin. - -"Tehän aivan kuohutte tunnehurmauksessa", sanoi Krister herra, "ja se -voi lamauttaa voimanne." - -"Käsivarteni on vahva eikä enempää tarvita", vastasi hän. - -"Milloin se on tapahtuva?" - -"Huomenna, ensi viikolla, vuoden kuluttua -- mistä minä tiedän, olen -ainoastaan välikappale." - -"Mutta eikö odotus ole raskasta?" - -"Ei", vastasi hän, "se on kevyt ja suloinen, melkein kuin taivaan -paratiisissa." - -Hän painoi päänsä alas, ja yksin Krister herrakin näytti joutuvan -ymmälle. "En voi päästä mukaan ajatusjuoksuunne", sanoi hän, "mutta -sanoistanne huomaan, että ajattelette tarkoin toimianne." - -"Ne eivät tule koskaan olemaan ristiriidassa keskenään", vastasi hän -nöyrästi. - -"Nyt menen isäsi luo", sanoi Krister herra Ebba rouvalle. -"Toivoakseni ei ole mitään estettä?" - -"Se olisi ainakin uutta", vastasi Ebba tavallista lempeämmin. - -Krister herran mentyä seisoi Petrosa tuokion epäröiden, sitten -istuutui hän Ebba rouvan viereen. "Sallitteko, että puhun kanssanne -hieman itsestäni?" kysyi hän ilmeisellä ponnistuksella. - -"Minun kai täytyy", vastasi Ebba teennäisellä hilpeydellä. - -Petrosa oli vaiti tuokion, ja Ebba huomasi punan läikehtivän hänen -poskillaan. Sitten tuli hiljaa ja melkein valittaen: "Olette lukenut -yhden kirjeistä." - -Ebba rouvan näkö aivan hämärtyi, ja hänestä tuntui, että hänen -sydämensä lakkaa sykkimästä. - -"Se kenties olikin parasta", jatkoi Petrosa. "Minun tarkoitukseni oli -vain säästää teiltä mielipaha..." - -"Olihan se oikeuteni", virkkoi Ebba niin voivottavasti kuin voi. -"Mutta mistä voitte tietää sen?" - -"Luin sen heti silmistänne, luen kaikki teidän ajatuksenne", vastasi -Petrosa. - -Ebba katsahti pelästyneenä häneen. - -"Silloin ei tarvitse tuhlata aikaa turhiin piheihin. Jalo rouva, -hävettääkö teitä tuntea sääliä kurjaa olentoa kohtaan, joka on -kiitollinen jokaisesta hetkestä, minkä saa viettää läheisyydessänne." - -"En tiedä mitä johtopäätöksiä teette", puuskahti Ebba kiihkeästi. -"Tai kenties Malaspina tekee sen teidän sijastanne?" - -Petrosa seisoi kotvan mietteissään. "Rippini, jota ei ole voitu -välttää, ei kenties miellytä teitä." - -"Mitä te arvailette, sitä hän pitää todellisena, ja kaikki tyynni on -loukkaava epäluulo minua kohtaan." - -"Sentähden, että teidän käsityksenne on maallinen. Taivaassa on -varmaankin kaikilla ihmissieluilla yhtä suuri arvo. Jos jotakin -eroitusta on, perustuu se varmaankin niihin koetuksiin ja -taisteluihin, jotka he täällä kestävät." - -"Tarkoitatteko sillä, että palvelijani voidaan siellä asettaa -korkeammalle kuin minut?" - -"Ainakin teidän rinnallenne", vastasi hän ilmehikkäällä katseella. -"Rukoilen joka päivä madonnaa, että saisin saattaa teidät hänen -taivaalliselle istuimelleen." - -"Miksi juuri teidän olisi se tehtävä?" - -"Jalo rouva, pelkään, että vihastuisitte, jos sanoisin teille sen." - -"Puhukaa, tahdon tietää tarkoituksenne." - -"Aikojen alussa olivat ihmissielut yhdistetyt kaksitellen, mutta he -olivat liian onnellisia harrastaakseen mitään muuta, ja Herran täytyi -eroittaa heidät saadaksensa heidät täyttämään luomisen tarkoituksen. -Kärsimys kasvattaa, ja hätä ja huolet täyttivät maailman. Suru -herättää kaipausta, ja kaipaus veti katseemme taivasta kohden. - -"Rajaton kaipauksemme ajaa meidät alituisesti etsimään kadotettua -paratiisiamme. Näemme tuhansien etsivän samoinkuin etsimme itse, -ja meidän sydämemme täyttää osanotto surua kohtaan, jota itsekin -tunnemme; niin herää ihmisrakkaus. - -"Tuhannet kaatuvat taistelussa, ja me luulemme heidän työnsä -päättyneen. Mutta niin ei ole laita, he ovat menneet vain hetkeksi -lepoon, sitten he palaavat jälleen elämänradalle ja jatkavat, -uusissa muodoissa ja toisissa maailmoissa, mitä jo ennen ovat -alkaneet. Ihmissielu on ihmeellinen olio, ja sillä on tehtävänä monet -vaellukset, ennenkuin se ainaiseksi saa poistua näyttämöltä. - -"Minusta tuntuu, että ihmishenki päättää vaelluksensa silloin kun on -löytänyt sielunsa toisen, puoliskon. Heidän täytyy tuntea toisensa -ensi silmäyksellä, vaikkapa toinen olisikin jalosukuinen rouva kuten -te, toinen alhainen pappi kuten minä; molemmat ovat valepukuja, jotka -kätkevät kuolemattoman valon sisälleen. Tällä taivaan valolla on omat -tuntomerkkinsä, se ikävöi yhtymään uudestaan." - -Hänen puheessaan oli eloa ja innostusta, hän näytti unohtavan, että -Ebba rouva oli läsnä, eikä tämä voinut kääntää silmiään hänestä. -Mutta nyt palasi jälleen puna ennen kalpeille poskille, ja Petrosa -katsoi Ebbaa silmiin sanoessaan ihmeellisellä surumielisyydellä: "Kun -näin teidät, tunsin ihanaista iloa. Katsokaa omaan sydämeenne, jalo -rouva, ja sanokaa, tunsitteko ensi näkemällä minussa mitään tuttua?" - -Ebban päätä huimasi, eikä hän aavistanut, että värisevä "tunsin" tuli -hänen huuliltaan. - -"Tiesinhän sen, tiesin sen!" huudahti Petrosa riemuiten. "Pyhä -Jumalan äiti!" Ja hän lankesi polvilleen palavaan rukoukseen. - -Ebba oli ylen kiihtynyt ja pelästynyt. Mitä hän oli tunnustanut? -Tosin hän rakasti tuota miestä, mutta hänen ei olisi pitänyt kuunaan -sitä ilmaista. - -Petrosa nousi, ja hänen kasvoillaan oli kirkastuksen kajastus hänen -katsoessaan alas Ebba rouvaan. - -"Armas", sanoi hän, "sillä nyt olet sinä minun armaani. Jumalan -enkelien edessä ja meidän kesken en koskaan puhuttele sinua toisin, -vaikkei mitään maallista lähestymistä tapahdukaan välillämme. Pyhä -olet sinä minulle, niin pyhä, etten edes pyydä tarttua käteesikään. -Mutta sen sijaan pyytäisin usein, jos mahdollista joka päivä, olla -läheisyydessäsi ja jonkun kerran katsoa silmiisi." - -"Pelkään pahoja kieliä", sanoi Ebba hämmästyneenä. Hän ei enää -ymmärtänyt itseään. - -"Ole vaikka kuinka paljon väen ympäröimänä. Minä kaipaan vain nähdä -ja kuulla sinua, ja sinä saat myös nähdä ja kuulla minua. Me tiedämme -molemmat, että kuulumme yhteen, ja mitä liikuttaa meitä silloin koko -maailma." - -Ebba purskahti rajuun itkuun. - -"Sinua, raukkaa, koetellaan niin kovin", sanoi Petrosa. "Ah, saisinpa -kaiken kannettavakseni. Hyvästi ja anna anteeksi se tuska, jonka -aiheutan sinulle!" - -"Siunaa minua ensin ja rukoile Jumalaa puolestani!" huudahti Ebba -langeten hänen jalkoihinsa. - -Petrosa valoi koko hehkuvan sielunsa rukoukseen. Hän rukoili -armaalleen voimaa hänen taisteluunsa ja puhui jälleennäkemisen -ilosta. Ja nyt, kuten edelliselläkin kerralla, hävisi hän heti -rukouksen jälkeen. - -Nyt oli siis kaikki selvillä! Ebba ei tosin voinut ymmärtää häntä, -mutta rakasti häntä sitä enemmän hänen kaikkiuhraavan rakkautensa -tähden. Ja hänestä tahdottiin tehdä murhamies! Hän oli sitoutunut -tekemään teon, josta saattoi koitua hänen surmansa. Koskaan ei -Ebba rouva ollut sitä salliva, muita keinoja oli keksittävä tämän -maalin saavuttamiseksi. Häntä, jota Ebba rakasti, odotti loistava -tulevaisuus, ja unelmissaan Ebba jakoi jo sen hänen kanssansa. - -Tästä lähtien oli Ebba rouva väsymätön yllytystyössään. Hän -kirjoitteli kirjeitä ja taivutti oman isänsäkin laatimaan -kiihoituskirjoituksen niille, joihin luuli itsellään olevan -jotakin vaikutusvaltaa. Näitä kirjelmiä hän lähetteli ympäri maata -liittoutuneille, joita alituiseen kehoitteli jatkamaan työtä. - -Petrosa yksin ei tiennyt hänen hommistaan mitään. Hän luki ja -tutkisteli, kävi lohduttamassa sairaita ja piti itsensä valmiina, -minä päivänä hänet kutsuttiinkin. - - - - -11. - -KOTONA. - - -Valtiopäivät olivat vihdoin päättyneet, ja herttua palasi huhtikuun -alussa Örebrohon. Koko hänen olemuksessaan oli jotakin synkkää ja -raskasta, ei huomannut sydämellisyydestä jälkeäkään. Hän tahtoi saada -tarkan selon poikain opinnoista, osoitti pitävänsä yhtä suurta vaaria -Juhanin kuin Kustaankin edistyksestä eikä näyttänyt tekevän eroa -heidän iällään. - -Kristina rouvaa, joka tuli ystävällisesti häntä vastaan, loukkasi -hänen kylmä käytöksensä, erittäinkin kun herttua ei ihastunut -nähdessään pikku Maria Elisabetin, joka hänestä oli oikea ihmelapsi. - -Kätchen oli hänkin saanut vain ikäänkuin ohimennen suukkosen -otsalleen. Kustaata oli hän vain taputtanut päälaelle. - -Heidin rouvan kanssa hänellä sitä vastoin oli monet pitkät -keskustelut. Tämän oli pienimpiä seikkojaan myöten muistettava, -oliko nähnyt mitään epäiltävää. Hän tyyntyi vasta, kun oli päässyt -vakaumukseen, ettei mitään sellaista ollut tapahtunut. - -Örebron linnaan tuli ykskaks vilkasta elämää. Herttua määräsi -muutamat hetket päivästä, joina otti kävijöitä vastaan. Melkein -kaiken muun ajan hän saneli kirjureilleen tai kirjoitti itse. - -Ainoastaan ateriain aikana hän oli perheensä parissa, ja tavallisesti -oli silloin useita vieraitakin läsnä. - -Hänen muuttunut käytöstapansa ei koskenut kenenkään muun mieleen -niinkuin Kätchenin. Hän näki, että herttuan ikävöivä katse -tuontuostakin suuntautui salavihkaan Kustaaseen, olipa hän joskus -yllätyksekseen huomannut sen kohdistuvan itseensäkin. Kuinka voisi -hän jaottaa maahan sen muurin, joka oli noussut heidän välilleen? -Kenen kanssa oli hänen neuvoteltava? Hän meni herttuattaren luo. - -"En ymmärrä häntä", sanoi tämä. "Olen monet kerrat tahtonut panna -Maria Elisabetin hänen syliinsä, mutta hän on heti laskenut lapsen -lattialle. Olen puhunut hänelle niistä kirjeistä, joita olen saanut -kunnioitetusta ja rakkaasta isänkodistani, mutta hän ei välitä -mistään. Tuskin tiedän, kuuleeko hän mitä sanon." - -Muutamia päiviä myöhemmin sanoi uskollinen Heidin hänelle: "Herttuan -laita ei näytä olevan hyvin." - -"Tiedän sen", sanoi Kätchen, "ja ajattelen sitä päivin ja öin." - -Eräänä aamuna toi muuan palvelija useita kirjeitä. "Antakaa ne -minulle", sanoi hän vilkkaasti. Mutta kun hän tuli herttuan luo, näki -hän tämän nojaavan pöytään, pää käsien varassa. Hän joko ei kuullut -Katin tuloa tai ei välittänyt siitä. - -Kati pani kirjeet pöydän nurkalle ja hiipi pois. Melkein tietämättään -hän juoksi poikien huoneeseen. Molemmat istuivat läksyjensä ääressä. - -"Lainatkaa minulle Kustaa hetkiseksi", sanoi hän vilkkaasti Skyttelle. - -"Enkö niinä saa tulla mukaan?" kysyi Juhani. - -"Sitten, ei nyt!" - -Päästyään Kustaan kanssa kahdenkesken sanoi hän hänelle: - -"Etkö ole nähnyt, Kustaa, ettei isämme ole niin iloinen kuin -tavallisesti?" - -"Olen", sanoi poika, "hän ei hyväile minua kuten ennen." - -"Nyt hiivimme hänen luokseen ja suutelemme ja hyväilemme häntä, -kunnes hän tulee iloiseksi jälleen." - -"Niin, niin, lähdetään ja tehdään niin", huusi poika, ja niin riensi -Kati hänen kanssaan isänsä huoneihin. - -Hän kysyi kamaripalvelijalta, olivatko sihteerit jo tulleet. Kun tämä -vastasi kieltävästi, sanoi hän, ettei heitä saanut päästää sisään -ennenkuin hän sanoisi. - -Herttua, joka yhä istui selin heihin, oli avannut muutaman äsken -saapuneista kirjeistä. - -Käsi kädessä hiipivät lapsukaiset lähemmäksi. Pienempi heistä kapusi -tuolin selustalle, ja yhtäkkiä tunsi herttua pari lapsenkättä -kaulassaan ja hänet seppelöivät vaaleat kiharat. - -Kätchen oli hänkin kietonut isänsä käsivarsillaan, ja nyt tuhlasivat -molemmat suudelmiaan ja hyväilyjään. - -"Rakas, rakas isä!" helähteli hänen korvissaan, ja hän oli tahdoton, -kenties ensi kerran elämässään. - -Hän varmaankin tunsi rauhan tunnetta, joka tulee väsyneen ihmissielun -osaksi, kun hän pääsee enkelien helmaan. Kyynelet kostuttivat hänen -poskensa, ja punaiset huulet suutelivat ne pois ja kuivasivat vaaleat -kiharat. - -Mutta sellaiset hetket ovat yhtä pakenevia kuin silmäys laivaan -iloon. "Mitä tämä nyt on, pikku murtovarkaat", sanoi isä. "Mitä -kirjurini ajattelevat, kun tulevat?" - -"Heistä minä en välitä", sanoi Kustaa. "Skytte saa antaa minulle -luvan koko päiväksi, ja minä annan luvan sinulle, Ja niin voimme -kaikessa rauhassa pitää toisemme iltaan asti." - -"Kiitos vain, mutta silloin kai käy aika pitkäksi. Vai mitä pikku -Kätchen arvelee?" - -Hän oli ottanut heidät polvilleen ja he painoivat päänsä häntä vasten. - -"Minä olen niin mielelläni luonasi, rakas isä", sanoi Kati. - -Isä painoi hänet lujasti vasten poveaan. - -"Kuitenkin on sellaisiakin, jotka tahtovat viedä sinut minulta", -sanoi hän. - -"Ne minä lyön kuoliaaksi", huusi Kustaa. "Kukaan ei saa viedä Katia -meiltä." - -"Siinä olet oikeassa. Meidän kaikkien olisi vaikea tulla toimeen -ilman häntä. Hän kai sinut toi mukanaan tännekin?" - -"Niin, hän se toi. Juhani tahtoi myös tulle, mukaan, vaan ei päässyt. -Saat tulla sitten, sanoi Kati." - -"Juokse häntä noutamaan, Kustaa. Minulla on jotakin sanottavaa teille -kaikille kolmelle." - -Mutta kun hän oli poissa, otti herttua tyttärensä pään käsiensä -väliin ja suuteli sitä. "Missä olet oppinut taidon nähdä -surun-raskauttamiin sydämiin?" kysyi hän. - -"En tiedä", vastasi hän hymyillen kyyneltensä lävitse. - -Molemmat pikku villit tölmähtivät sisään, ja herttua käski heidän -istua kunkin tuolilleen. "Kätchen saa istua polvellani niin kauan", -sanoi hän. - -Pojat riensivät noudattamaan käskyä. "Meidän on kai neuvoteltava?" -kysyi Kustaa. - -"Niin, neuvoteltava juuri", sanoi herttua. "Tahdon kuulla teidän -neuvoanne." Sen jälkeen otti hän kirjeen, jota oli juuri lukenut, ja -sanoi: "Tämä on Ranskan kuninkaalta." - -"Jos hän hankkii sotaa, lähden minä tappelemaan häntä vastaan", huusi -vilkas Kustaa. - -"Minä myös!" yhtyi Juhani. - -"Ei, hän ei tahdo sotaa, vaan hän tahtoo, että meidän on annettava -hänelle paras aarteemme." - -"Kuinka hän voi sitä vaatia?" - -"Ainahan voi pyytää, mutta saaminen riippuu siitä, suostummeko me." - -"Ei, me emme suostu", huudahti Juhani. "Mitä hän sitten tahtoo?" -kysyi Kustaa. - -"Enkö jo sanonut: parhaan aarteemme. Tuumikaas, pojat, minkä -mieluimmin tahdotte pitää?" - -He katsoivat toisiinsa. "Hevoseni!" huusi Juhani. "Ei", vastasi -herttua nauraen. "Hevosia on hänellä kyllin. Hän tahtoo jotakin, -mikä on meille paljon rakkaampaa." Näin sanoen veti hän Katin pään -syliinsä ja hyväili sitä., "Ei suinkaan hän Katia tahtone?" huudahti -Kustaa. "Kyllä vain, juuri häntä." Nytkös nousi hälinä. - -"Minua?" huusi Kati ja olisi hypähtänyt pystyyn, jollei herttua olisi -häntä pidellyt. - -"Häntä ei ranskalainen saa!" huusi Kustaa lyöden nyrkillään pöytään. -"Ennen tappelen hänen kanssaan." - -"Minä puolustan Katia kaikkia ryöväreitä vastaan!" kirkui Juhani, -joka oli rientänyt hänen luokseen. - -"No no, tyyntykäähän nyt, niin kerron teille kaiken", keskeytti -herttua. "Ranskan kuninkaalla on hyvä ystävä; Rohanin herttua, jonka -hän tahtoo tehdä onnelliseksi, ja hän on pyytänyt Kätcheniä herttuan -morsiameksi." - -"Minua?" Kati tahtoi taasenkin hypähtää pystyyn, mutta herttua -pidätti hänet. - -"Tahtooko hän naida Katin?" huusi Kustaa ylen hämmästyksissään. - -"Hän ei saa!" kirkui Juhani kyynelsilmin ja kalpein poskin. - -"Kuulkaahan nyt, neuvosherrani", sanoi herttua. "Eikö teistäkin ole -ennen kaikkea kuultava Katin mieltä?" - -Kustaa ja Juhani olivat nousseet ja seisoivat käsi kädessä. - -"Eikö miesten ole ratkaistava?" kysyi Kustaa hyvin vakavasti. - -"Prinsessani on tehtävä miten me tahdomme!" säesti Juhani -kiihdyksissään. - -"Tavallisesti käy niin", sanoi herttua. "Mutta heidänkin mieltään -kysytään näön vuoksi, ja eiköhän meidänkin pitäisi tehdä niin?" - -Pojat katselivat jälleen epäröiden toisiinsa. "Kyllä, niin on -tehtävä", sanoi Kustaa hieman väkinäisesti. - -Mutta Juhani heittäytyi tuolille ja itki kuin sydän aivan pakahtuisi. -Ja silloin ei Kätchen enää pysynyt paikoillaan pitelemälläkään, hän -suuteli herttuaa poskelle ja pyysi: "Antakaa minun mennä!" Ja hän -juoksi hylätyn poika rukan luo ja sanoi: "Kuinka voit luulla, että -mikään voisi minut eroittaa teistä!" - -Silloin päästi Juhani ilohuudon ja kietoi käsivartensa hänen -ympärilleen. - -"Rakkahin Kätchen, minä kuolisin, jos lähtisit luotamme", kuiskasi -hän nyyhkyttäen. - -Kustaa taputti sillä välin isän kättä. "Me pidämme hänestä niin -paljon", sanoi hän. - -Kun hälinä oli hieman asettunut, virkkoi herttua teennäisellä -tiukkuudella: "Tosin olen ollut mukana erinäisissä neuvotteluissa, -mutta en koskaan sellaisessa, joka vetäisi tälle vertoja, ja -puheenjohtajana kysyn teidän sopimattomasta ja sangen häiritsevästä -vastustuksestanne huolimatta neiti Katarina Vaasalta, mikä vastaus -minun on annettava Rohanin prinssin kosintaan?" - -Kätchen nousi heti ja niiasi syvään. - -"Tiedän hyvin, että minulle on tämä kunnia osoitettu ainoastaan -herra isäni tähden"; sanoi hän. "Mutta minä olen vasta kuudentoista -vuotias, ja oma kotini on minulle niin rakas, etten tahdo sitä -vaihtaa mihinkään muuhun maailmassa." - -Pojat kietoivat käsivartensa hänen ympärilleen, ja herttua, joka oli -kuunnellut tuikkivin silmin, sanoi sangen tyytyväisenä: - -"Niin puhuu oikea vaasantytär, ja minä vastaan omakätisesti kuninkaan -kirjeeseen ja sinun puolestasi hylkään imartelevan kosinnan." - -Pilvi oli hälvennyt, ja Kätchen oli jälleen houkutellut päivän -pilkottamaan. - -"Eivätkö sihteerini tänään herääkään", puuskahti herttua, "vai miksi -he viipyvät?" - -Silloin sanoi Kätchen hänelle syyn ja pyysi kutsumaan heidät sisään. - -"Onko tämä asia pidettävä salassa?" kysyi Kustaa näyttäen hyvin -tärkeältä. - -Herttua tuumi hieman. "Kolme tuntia", sanoi hän. "Sitten saatte siitä -puhua; nyt pian läksyjenne ääreen." - -"Eikö Kätchen tule mukaan?" kysyi Juhani. - -"Ensin on hänen annettava minulle suukkonen! Kas niin, nyt saa hän -tehdä mitä tahtoo." - -Rakastettava tyttö ojensi pojille kätensä. Juhani suuteli hänelle -ojennettua kättä, ja silloin riensivät he pois kaikki kolme. - -Herttua katsoi mietteissään heidän jälkeensä. - -"Kätchen on syntynyt 84 ja Juhani 89", tuumi hän itsekseen. "Viiden -vuoden eroitus, mutta kuinka poika rakastaa häntä!" - -Heti sen jälkeen, aamiaisen edellä, sai herttuatar tiedon kosinnasta. - -"Kuusitoistavuotias lapsukainen!" sanoi hän. "Ennen kahtakymmentä -vuotta ei avioliiton pitäisi koskaan tulla kysymykseen." - -Mutta hän näki heti, että herttua oli muuttunut, ja esiintyi -sentähden itse niin ystävällisesti ja auliisti kuin suinkin. Hän ei -tiennyt, kuka muutoksen oli saanut aikaan, eikä herttuakaan puhunut -siitä mitään. - -Herttua työskenteli väsymättä päivästä päivään maansa ja kansansa -hyväksi, samaan suuntaan kuin hänen isänsäkin oli toiminut. - -Sigismundilta ei ollut saapunut mitään vastausta Vladislaukseen -nähden, mutta sen sijaan tieto, että lähettiläät, jotka olivat -vieneet irtisanomista koskevan Linköpingin päätöksen, oli heitetty -vankeuteen ja heitä pidelty jotensakin pahoin. - -Sota oli siis ovella, vihollisuudet saattoivat puhjeta milloin -hyvänsä, eikä ollut Kaarlen luonteen mukaista jättää valmistautumatta -sitä vastaanottamaan. Samalla pelottomalla rohkeudella, jota oli aina -osoittanut, päätti hän lujasti käydä heitä kaikkia vastaan. - -Mutta oli omassa maassakin monta, jotka panivat hänen -kärsivällisyytensä kovalle koetteelle. Esimerkiksi Angermannus, joka -istui vangittuna Stegeborgissa, olihan hän käynyt Kaarlen julkaiseman -uuden kirkkojärjestyksen kimppuun ja kirjoittanut vastalauseen, jossa -syytti herttuaa kalvinilaisista mielipiteistä. - -Kirkkojärjestyksen oli kirjoittanut uusi arkkipiispa, Nicolaus -Bothniensis, joka oli äkkiä kuollut. Mutta hänellä oli poika, Olaus -nimeltään, joka äskettäin oli nimitetty rovastiksi Torstunaan ja -johon isänsä sanottiin luottaneen. Herttua lähetti hänelle käskyn -saapua Örebrohon niin pian kuin mahdollista. - -Herttuattaren hovineitsyt (arkkipiispan tytär) oli isänsä sairauden -aikana saanut matkustaa kotiinsa, ja herttuatar, jonka suureen -suosioon hän viime aikoina oli päässyt, selitti tahtovansa hänet -takaisin eikä sentähden ottavansa ketään toista. - -Nuori Helena jäi sentähden yksin, ja Kätchen, joka aina -oli hyljättyjen ja yksinäisten ystävä, otti hänet mukaansa -kävelyretkilleen, ja milloin tätä nuorta tyttöä ei kutsuttu -herttuattaren luo, oli hän prinsessan parissa. - -Kauniina toukokuun aamuna tekivät nuoret neitsyet retkiään. Väliin -oli ainoastaan palvelija heitä saattamassa, mutta yhtä usein olivat -myös prinssit ja Skytte mukana. - -Kotiopettaja oli yhä syvemmin rakastunut nuoreen Helenaan. -Mutta neitsyt oli niin ujo ja vältti niin taitavasti jokaista -kahdenkesken-jäämistä, ettei Skytte neljän kuukauden seurustelun -jälkeen tiennyt, vastattiinko hänen hellään tunteeseensa. - -Eräänä päivänä, kun he olivat kaikki yhdessä kävelyllä, ehdottivat -pojat, että mentäisiin metsään, joka oli aivan kaupungin vieressä. - -Sanottu ja tehty. Se oli kaunis koivikkoja kaikkialla oli siellä -lintuja ja linnunlaulua. - -Ei näkynyt ainoaakaan ihmistä, paitsi vanhaa mummoa, joka kerjäsi -pientä lahjaa. - -Skytte antoi hänelle rovon ja pyysi häntä sitten menemään. Mutta hän -pyysi hellittämättä jokaiselta jotakin, kuinka pientä tahansa. - -Lopulta hän saikin tahtonsa täytetyksi ja töpsötteli sen jälkeen -hyvin tyytyväisenä tiehensä. - -Seuraavana päivänä veti metsä heitä jälleen puoleensa. He eivät -nähneet naista, mutta sen sijaan ukon, joka näytti likipitäen -satavuotiaalta ja joka kaivoi maahan pientä kuoppuraa. - -"Mitä tuostakin tulee?" kysyi Kustaa. - -"Hauta", vastasi vanhus, "oikein sorea hauta." - -"Kuka siinä tulee lepäämään?" kysyi Juhani. - -"Aluksi tämä", sanoi hän ja heitti hautaan rahan. - -"Eikös tuo ollut sama, jonka annoit eilen eukolle?" sanoi Kustaa -Skyttelle. - -Rivakoin lapionpistoin oli hauta täyttynyt puoleksi, ja sitten ukko -luikki tiehensä sanomatta sanaakaan hyvästiksi. - -"Mitähän tämäkin lie väkeään?" kysyi Kätchen. - -"Luulenpa melkein, että he ovat lappalaisia", sanoi Skytte. "Niin -koko kuin ulkonäkökin viittaa siihen." - -"Mitähän hän tekee haudalla?" - -"Miksi hän heitti rahan siihen?" huusivat pojat yhteen suuhun. - -"Luulen, että hänen puuhissaan on taikauskoa tai noituutta mukana." - -"Se täytyy meidän nähdä." - -Seuraavana päivänä näkivät retkeilijät hämmästyksekseen, että muuan -kääpiö kaivoi kuoppuraa aivan entisen viereen. Hän hyräili ja lauloi -työskennellessään. - -"Kaivatko sinäkin hautaa?" kysyi Kustaa. - -Kääpiö nyökäytti päätään ja katsoi häneen pälyvin silmin. - -"Mitä teet tuolla haudallasi?" kysyi Skytte. - -"Siitä tulee morsiusvuode", vastasi kääpiö. - -"Kai sinulle itsellesi?" - -"Minulle tai jollekin muulle", vastasi hän. - -Mutta pojat olivat uteliaat näkemään mitä hautaan pantiin. Ja aivan -oikein, kääpiö heitti siihen napin, jonka Kustaa oli temmannut -nutustaan ja antanut mummolle. "Kylläpä kannattaakin antaa jotakin -ihmisille, jotka käyttävät sitä vain huonosti", sanoi Kätchen. - -"Ei huonosti lainkaan", vastasi kääpiö ja alkoi tanssia kuoppuransa -ympäri huudellen: "Menkää maahan, menkää maahan!" Ja kuinka he kaikki -hämmästyivätkään, kun kääpiö avasi takkinsa ja kokonainen parvi -käärmeitä livahti pitkin hänen jalkojaan ja käsivarsiaan ja sitten -luikertelivat maassa ympäri. - -Kätchen ja Helena vetäytyivät huudahtaen loitommalle, mutta Kustaa ja -Juhani seisoivat käsi kädessä ihmettelyn valtaamina. - -Skytte aikoi juuri viedä heidät pois, kun kääpiö huusi uudestaan: -"Tulkaa tänne, tulkaa tänne!" Ja kaikkien ihmeeksi livahti -käärmeparvi yhtä nopeasti takin povelle, jonka kääpiö heti napitti. - -Sen jälkeen hän tallusti tiehensä melkein kuin karhun poikanen ja -jätti ihmettelevät katsojansa ajattelemaan asiasta mitä tahtoivat. - -On itsestään selvää, ettei kotimatkalla puhuttu mistään muusta. - -"Eivätköhän he vain käännä meidän silmiämme?" sanoi Helena, joka -epäilemättä oli arin. - -"Voitko selittää tämän, Skytte?" kysyi Kustaa. - -"Ovatko he noitia kaikki?" puuttui Juhani puheeseen. - -"Minulla olisi hyvä halu lähteä omin päin ottamaan selkoa arvoituksen -ratkaisusta", vastasi Skytte. - -"Sitä emme voi sallia", sanoi Kätchen. "Voisitte joutua johonkin -vaaraan." - -"Vanha nainen ja kääpiö! Heistäkö en voisi suoriutua?" - -"Siellä voi olla useampiakin." - -"Juuri siksi tahdon lähteä yksin." - -"Juuri siksi ette saa lähteä yksin, mikäli minä voin estää sen", -sanoi Kätchen topakasti. - -Palattiin kotiin, ja aamiaispöydässä kuuli herttuakin tästä -merkillisestä tapauksesta. - -Pojat olivat väsymättömiä kertomaan, varsinkin käärmeistä, jotka -olivat enimmän heitä oudostuttaneet. - -"Käärmeenlumoojat eivät ole mitään tavatonta", sanoi herttua. -"Ja kun koko tuollainen silmänkääntäminen ainoastaan tarkoittaa -rahakolikoiden ansaitsemista, olette minusta kaikki yhdessä sopivat -ottamaan selon salaisuudesta." - -"Saanko minäkin mennä mukaan?" kysyi Kustaa. - -"Ja minä?" lisäsi Juhani. - -"Menkää vain! Ottakaa mukaan miekkanne ja osoittakaa olevanne yhtä -kelpo ritareita kuin neuvosherrojakin", sanoi herttua nauraen. - -Pojat näyttivät joutuvan hieman hämilleen, mutta ajatellessaan -tulevaa seikkailua joutuivat he ilosta suunniltaan, ja lukuja -keskeyttivät sinä päivänä alituiset kysymykset, mitä Skytte luuli -heidän huomenna kohtaavan. - - - - -12. - -JESUIITTAIN METKUJA. - - -Seuraavana päivänä he lähtivät retkelle jännityksellä odottaen -ja pamppailevin sydämin. Mutta suuri oli heidän pettymyksensä, -kun kuoppien luona ei näkynyt ketään ja ne näyttivät olevan aivan -koskemattomat eiliseltään. - -"Mitäs nyt tehdään?" sanoi Skytte nauraen. "Onko meidän palattava -kotiin?" - -"Ei, ei", huusivat pojat. "Etsikäämme heitä metsästä." - -Mutta kuta kauemmaksi metsään tultiin, sitä synkemmäksi ja -sankemmaksi se kävi. Puiden oksat melkein kasvoivat yhteen, ja -ainoastaan vaivoin he pääsivät eteenpäin. - -"Nyt luulen, että on paras lähteä kotiin", sanoi Kätchen hieman -peloissaan. - -"Niin, kotiin", kuiskasi Helena painautuen häneen kiinni. - -Mutta samassa he kuulivat ihmeellistä soittoa ja loitompaa näkyi -valoa. - -"Mitä se on, mitä se on?" Poikia, varsinkin Kustaata, oli mahdoton -pidättää. Skytte käski ankarasti, etteivät he saaneet loitota -hänestä, ja niin he lähtivät siihen suuntaan, josta valo loisti heitä -vastaan. - -Kätchen ja Helena seurasivat kintereillä. - -Polun mutkauksessa joutuivat he pienen aukeaman laitaan, joka oli -hakattu sankimpaan metsään. Maahan oli pistetty palavat soihdut, ja -vasemmalla näkyi jälleen vastaluotu hauta, mutta melkoista suurempi -kuin edelliset. - -Vanha nainen, mies ja kääpiö puhalsivat kaikki kolme huuliharppua, -ja soiton mukaan tanssi kymmenkunta pikku olentoa eriskummaisissa -puvuissa, suunnilleen samanlaisissa kuin tavallisesti näkee -markkinoilla. He pyörivät soitontahdin mukaan haudan ympäri, siitä -väliin loitoten, väliin mennen aivan sen partaalle. Toinen toisensa -jälkeen kumartuivat he syvään ja saivat silloin toisen värin. Niinpä -saattoivat pikku karkelijat olla ensin punaisia, sitten sinisiä ja -vihreitä eri vivahduksissa. - -"Tahdon nähdä mitä se on", sanoi Kustaa. - -"Menemmekö lähemmäksi?" kysyi Skytte kääntyen Kätcheniin. - -"Minäkin haluaisin tietää mitä se on", sanoi tämä. "Eiköhän se liene -vaarallista?" - -"Kas, kas, nyt ovat he hohtavan valkoisia!" kuiskasi Juhani. - -Molemmat pojat vetivät kärsimättömästi opettajaa eteenpäin, ja hän -seurasi mukana. Mutta lähelle tultuaan saattoi hän eroittaa, että -hautaa ympäröi ristikkohäkki ohuista rautalangoista ja että muutamaan -askelten päässä siitä alkoi hautaan vievä pieni käytävä, mutta niin -kapea, että ainoastaan lapsi sopi siitä kulkemaan. - -Skytte piteli Juhania toisella kädellään ja Kustaata toisella -lähetessään joukkiota. Yhtä vähän soittajat kuin tanssijatkaan -näyttivät kiinnittävän mitäkään huomiota heihin. - -Mutta samassa kun Juhani ja Kustaa, vetäen Skytteä jälestään, -olivat tulleet haudan reunalle, antoi maa perään ja molemmat pojat -syöksyivät hautaan. Skytte tunsi tartuttavan itseensä takaapäin lujin -käsivarsin, ja pontevasta vastarinnasta huolimatta hänet sidottiin. - -Huutojensa johdosta hän sai iskun otsaansa, niin että vaipui -tajutonna maahan. - -"Juokse linnaan", kuiskasi Kätchen Helenalle. Itse riensi hän haudan -luo, ja lieneekö ohut häkkiaita ollut niin höllästi kiinnitetty -maahan, vai epätoivoko oli antanut hänelle voimaa, mutta hän sai sen -temmatuksi irti ja hypähti hautaan. - -Enimmät soihduista olivat sammuneet. Kääpiö oli rientänyt Helenan -jälkeen, ja raihnainen nainen ja ukko, jotka osoittautuivat väkeviksi -miehiksi, joutuivat siksi koviin tekemisiin Skytten kanssa, että -Kätchenin uhkarohkeaa tekoa ei oltu edes huomattukaan. - -Hän oli liukunut alas maaseinää myöten, joka oli viettävä. Pian hän -tunsi tasaisen maaperän jalkojensa alla, mutta oli aivan pimeä. - -Silloin hän oli kuulevinaan huokauksen ja hiljaista vaikeroimista, -ja kun hän eteensä haparoidessaan tunsi pienen käden, kuiskasi hän: -"Oletko vahingoittunut, Kustaa?" - -"Kätchen", sanoi hän. "Minä en pelkää lainkaan, vaan olen iloinen, -kun sinä olet täällä." - -"Missä on Juhani?" - -"Tässä vieressäni, mutta hän vain valittaa." - -"Näetkös, tuolta kiiluu valoa?" - -"Näen; ne, jotka sen ovat sinne laittaneet, ovat varmaan ilkeitä -ihmisiä." - -"Älä liiku paikoiltasi, minä katson mistä se tulee." - -"Saanko minä seurata?" - -"Ota Juhani mukaan." - -Heistä näytti, että olivat jossakin holvissa, ja kun he menivät valoa -kohden, tunsivat he edessään oven. Oven raosta valo oli kiilunut -heidän silmiinsä. - -Kätchen etsi lukkoa, mutta sellaista ei tuntunut olevan. Vihdoin hän -onnistui avaamaan oven vetämällä sitä itseensä päin. - -Hiljaa hiipivät he pieneen luolaan, jota valaisi lattialle asetettu -lamppu, ja katselivat ympärilleen. Mihin oli heidän nyt ryhdyttävä? -Ulkona he olivat kuulleet telmettä ja taistelun ähkinää, täällä ei -kuulunut mitään. - -"Täällä on aukko", kuiskasi Kustaa, ja Kätchen otti nopeasti lampun -ja valaisi sillä aukkoon. Se näytti olevan pieni käytävä. - -"Meidän täytyy mennä sitä myöten", sanoi urhea tyttö. - -"Pimeässäkö?" kysyi Juhani vavisten. "Kati kulta, ota lamppu mukaan!" - -"Silloin meidät keksitään helpommin", vastasi tyttö. "Mutta sille ei -voi mitään." Hän otti lampun ja he menivät käytävään. - -Tie oli kuoppainen ja epätasainen. Kätchen, joka kantoi lamppua, oli -pakoitettu kulkemaan hitaasti, jottei kaatuisi ja kenties sammuttaisi -lampun. - -Hiljaa, levottomasti sykkivin sydämin, he riensivät eteenpäin. He -eivät tienneet, mihin tie vei, eivätkä sitä juuri ajatelleetkaan. - -Suunnilleen kymmenisen minuuttia olivat he jatkaneet taivaltaan. -Lopusta ei ollut tietoakaan, kun he kuulivat takaansa rähäkkää ja -huutoja. Heidät oli keksitty. Kohta he näkivät soihtujen loimun -takaansa. Heitä siis ajettiin takaa. - -Siivekkäin askelin he riensivät eteenpäin, mutta rähäkkä ja huudot -lähenivät lähenemistään. - -Silloin keksi Kätchen pienen lymysopen vasemmalla. Nopeasti hän -puhalsi lampun sammuksiin ja veti pojat sinne mukanaan. - -He painautuivat soppeen yhteen myttyrään. - -"Nyt on meidän pyydettävä apua Jumalalta", sanoi Kätchen. Ja pojat -panivat kätensä ristiin ja toistivat hänen jälestään: "Hyvä isä -taivaassa, katso meihin, hyljättyihin lapsiisi! Sinä yksin voit -auttaa meitä suuressa hädässämme." - -Heti sen jälkeen he näkivät soihtujen loimon ja kuulivat ikäänkuin -villipedon läähätyksen. Sitten kuului joku kaatuvan ja tuli aivan -pimeää. - -"Näettekös, näettekös, Jumala on kanssamme. Hän ei tahdo meidän -hukkuvan!" Ja he itkivät ilosta ja syleilivät toisiaan. - -Aivan läheltä kuului puhetta, kirouksia ja sadatuksia. - -"Mitä meidän nyt on tehtävä?" sanoi miesääni. - -"Käännyttävä noutamaan useampia soihtuja." - -"Sillä välin ehtivät kakarat päästä käytävästä väljään." - -"Jolleivät huku!" - -"Ansaitsemme enemmän, jos saamme heidät elävinä." - -"Eivätköhän he käytävän suulla tuuskahda!" - -"Mihin niin?" - -"Käärmeluolaan, tietysti!" - -Kuului raaka nauru. "Niin, siellä olisi hauska nähdä heidät." - -"Pian takaisin, eivät he voi päästä käsistämme." - -He loittonivat puhellen keskenään. - -"Rakkaat", sanoi Kätchen, "ajatelkaa, että Jumala on kanssamme ja -ettei meille voi koskaan käydä pahemmin kuin hän tahtoo. Ja sitten -nopsasti eteenpäin!" - -He lähtivät heti taipaleelle ja näkivät pian heikon valon häämötyksen. - -He huudahtivat ilosta. Ja katso, valo selkeni selkenemistään. Pian -alkoi kuulua myös puron lorina. - -Kustaa oli melkein aina etumaisena. "Jos otan pois muutamia kiviä, -sovin kömpimään tästä läpi", sanoi hän ilosta läähättäen. - -"Tee se, minä autan sinua," - -Tuokion kuluttua Kustaa sai jo pistetyksi päänsä läpi. "Siellä on -suuri kivi edessä", sanoi hän. "Minä en jaksa sitä liikuttaa." - -"Koeta, Kustaa, tunkeudu väliin." - -Hän ponnisti kaikki voimansa. "Se liikkuu, se liikkuu", sanoi hän. - -Hän pääsi läpi. - -"Pian nyt, Juhani!" - -Juhani koetti parastaan, mutta hän oli Kustaata suurempi. "Minä -tartuin kiinni", valitti hän. - -"Koeta vain kelpo tavalla, niin saat nähdä, että pääset." - -Hän pääsi tosiaankin, vaikka vasta pitkien ponnistusten jälkeen ja -revityin vaattein. - -"Minä en ehdi niin pian jälestä", sanoi Kätchen. "Juoskaa nyt pois -metsästä, Jumala on kanssamme." - -"Emme lähde ilman sinua, Kätchen!" - -"Minä tahdon, että menette." - -"Ei, ei! Auta minua, Juhani!" - -"Se on mahdotonta. Menkää, saavat muuten kiinni teidätkin!" - -"Tartu kiveen, Juhani, ja sitten sanomme yhtaikaa: Jumala auttakoon!" - -Ja ajatelkaas, miten ihmeellisesti se auttoi. Itse kivi ei tosin -hievahtanut, mutta siinä oli irtonainen sälö, joka luiskahti irti. Ja -silloin Kätchen hänkin pääsi helposti läpi. - -Hänen silmänsä säteilivät. "Tulkaa, tulkaa!" sanoi hän ja sieppasi -poikia kädestä. He juoksivat tasaista metsäpolkua minkä jaloista -pääsi ja joutuivat pian laajemmalle tielle. - -"Onpa kumma, jollei tämä ole tavallinen ajotie", sanoi Kätchen. -"Pitäisipä meidän kohdata joku ihminen." - -Heti sen jälkeen kuulivat he kavionkopsetta takaansa. Sieltä tuli -kolme ratsastajaa, joista etumainen näytti kuuluvan hengelliseen -säätyyn. - -Kätchen juoksi heti häntä vastaan, ja hän pysähdytti ratsunsa. - -"Meitä ajetaan takaa", toimitti Kati hengästyksissään, "ja me -pyydämme teidän suojelustanne." - -"Liikkuuko ryöväreitä näin lähellä kaupunkia?" kysyi hän kummissaan. - -"Oletteko menossa sinne?" - -"Olen, herttuan luo." - -"Silloin olette sitä tervetulleempi, jos viette hänelle hänen -poikansa ja veljensä pojan." - -"Katin myös", huusivat pojat. - -"Mitä tämä merkitsee?" sanoi pappi hypäten ratsailta. "Minä -onnellisena hetkenä satuinkaan tulemaan!" - -Hän käski heti miestensä laskeutua ratsailta ja tarjosi hevosensa -korkealle herrasväelle. - -Mutta siitä ei Kätchen tahtonut tietää mitään. Hän istuutui itse -yhden hevosen selkään ja otti Kustaan eteensä; pappi otti Juhanin -ratsaille eteensä, ja molemmat miehet nousivat kolmannen hevosen -selkään. - -Mutta juuri kun kulkueen piti lähteä liikkeelle, kuului laukaus ja -luoti lensi aivan lähitse Kustaan päätä. - -"Ahaa, niinkö on laita!" huudahti pappi. "Silloin minuakin haluttaa -olla mukana." - -Hän sieppasi esiin ladatun pistoolin. Mutta Kätchen pyysi, ettei hän -puuttuisi taisteluun. Tärkeintä oli, että he pääsivät kotiin, jossa -varmaankin levottomuudella odotettiin. - -Silloin he lähtivät eteenpäin. Mutta ennenkuin he ehtivät pois -metsästä, oli kaksi luotia suhahtanut heidän jälkeensä, onneksi -kuitenkaan vahingoittamatta ketään. - -"Skytten laita on varmaankin pahoin, koskei hän tullut meille -avuksi", sanoi Kustaa. "Olen ajatellut häntä koko ajan." - -"Sanos, pelkäsitkö kovin?" - -"No, ensi alussa. Mutta sitten rukoiltuamme olin luja ja tyyni ja -mietin itsekseni: ei voi käydä pahemmin kuin Jumala tahtoo." - -"Ja hän tahtoi suojella meitä! Kustaa, meidän on oltava aina hänen -kuuliaisia lapsiaan." - -"Niin, Kati, ollaan vain." - -"Näetkös, linna näkyy jo." - -"Kuinka iloisia he ovatkaan kotona." - -Mutta samassa kun he kääntyivät kulman ympäri, tuli herttua -linnanpihasta. Hän oli ratsain ja kokonaisen ratsu miesparven -ympäröimänä. - -Oli jotakin hurjaa, melkein mielettömyyttä hänen katseessaan, ja -tästä pelästyneenä huudahtivat Kätchen ja Kustaa yhteen ääneen: - -"Isä!" - -Harhaileva katse ei ensi tuokiossa näyttänyt tuntevan heitä, mutta -seuraavana hetkenä hän oli hypännyt ratsailta, juossut esiin ja -ottanut Kustaan käsivarsilleen. - -Hän oli vähällä tukehduttaa poikansa suudelmiin ja hyväilyihin. -Näytti kuin hän ei uskaltaisi uskoa onneaan. Hänen ensi sanansa -olivat: "Oletko vahingoittumaton?" - -"Olen, rakas isä, Jumala on ollut koko ajan kanssamme." - -"Niin, sen huomaan", virkkoi herttua liikutettuna. "Missä on Skytte?" -oli seuraava kysymys. Kukaan ei voinut vastata. - -"Tahdon heti panna toimeen ankaran tutkinnon ja etsinnän!" huudahti -herttua. - -"Saanko pyytää teidän armoltanne päästä mukaan?" virkkoi pappismies, -joka lähestyi kumartaen. "Kuka olet?" - -"Torstunan rovasti, mestari Olaus, jota olette kunnioittanut -kutsullanne." - -"Oletko soturi myös?" - -"Minun sanotaan voivan ajaa ulos perkeleitä, ja silloin täytyy olla -asestettu sekä kynsin että hampain." - -"Tule sitten mukaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lisäät -sitä velkaa, jossa jo olen sinulle." - -Herttua palasi linnaan, ja Kristina, joka kuivin silmin ja näköjään -tyynenä oli katsellut hänen lähtöään, suli kyyneliin sulkiessaan -Kustaan syliinsä suuremmalla hellyydellä kuin oli tähän asti -osoittanut. - -Kätchen kertoi seikkailun juurtajaksain, ja pojat kuuntelivat sitä -yhtä tarkkaavaisesti kuin kaikki läsnäolijat. - -"Jollei Kätchen olisi tullut hautaan luoksemme, niin miten olisi -käynytkään!" sanoi Kustaa. - -"Jumala olisi kai lähettänyt jonkun toisen", vastasi Kati -yksinkertaisesti. - -Tiedon tapauksesta oli linnaan tuonut ensiksi Helena, joka -kummallisesti pyntätyn olennon takaa-ajamana kaatui vasta -linnanportaissa. Useita linnanpalvelijoita oli ollut paikalla, ja -heidät nähdessään oli valekääpiö livistänyt tiehensä. - -Onnettomuudeksi ei ollut kukaan ollut niin neuvokas, että olisi -siepannut hänet kiinni. - -Helena oli melkein koko ajan maannut tainnoksissa. Äsken oli hän -tointunut, ja silloin olivat hänen ensi sanansa olleet: "Ne tappavat -heidät kaikki, pelastakaa, pelastakaa!" - -Silloin päätti herttua lähteä ja panna väkeä liikkeelle kaikkiin -suuntiin, koskei hän tiennyt, mistäpäin ilkiöitä oli etsittävä. - -Herttuan palattua linnaan oli pieni miesjoukko papin johdolla -lähtenyt liikkeelle, ensin koivikkoon niiden neuvojen mukaan, joita -pappi oli saanut Juhanilta. - -Hiukan etsittyään löysivät he aukeaman ja haudan aivan samassa -kunnossa kuin se oli äskenkin. - -"Täällä on varmaankin muinoin ollut luostari", sanoi Olaus. "Mutta -mitä kummaa tämä on?" lisäsi hän ottaen maasta pienen kuvatuksen. -Vähän matkan päässä oli toinen ja niin pitkin tietä. - -"Marionetteja", huusi pappi. "Ja miten vikevästi ne on tehty, kasvot, -puvut ja muut!" - -Sitten neuvoteltiin, oliko hauta täytettävä ja maksoiko vaivaa sitä -tutkia. - -Herttuan sihteeri, Pietari Pietarinpoika, äänesti edellisen -ehdotuksen puolesta, mutta pappi jälkimäisen. "Emme voi palata -herttuan luo ilman varmoja tietoja, kuinka herra Juhana Skyttelle on -käynyt", sanoi hän. Ja oltiin yhtä mieltä, että oli kuoppa tarkoin -tutkittava. - -Oli tuotu mukana soihtuja ja alettiin laskeutua kuoppaan, pappi -etunenässä. - -Tarkoin tähystettyään ympärilleen selitti hän, että oltiin vanhassa -luostarin salakäytävässä ja että täällä varmaan oli sellejä, joita -oli käytetty vankikomeroina ensi aikoina kristinuskon saavuttua -maahamme. - -"Ei epäilystäkään", sanoi hän, "ettei täällä olisi ollut luostarit -salakäytävän molemmissa päissä, ja olisi erittäin mieltäkiinnittävää -tutkia lähintä seutua." - -"Mutta miten silloin kävisi herra Juhana Skyttelle?" kysyi sihteeri. - -"Meidän täytyy luopua siitä hänen tähtensä", virkkoi mestari Olaus -huoaten ja meni pieneen huoneeseen, josta Kätchen otti lampun. - -Mutta Olaus ei saanut mitään rauhaa ennenkuin oli saanut käsiinsä -puutangon, jolla alkoi jyskyttää maaseiniä. Vihdoin hän suureksi -ilokseen kuuli onttoa kuminaa. Hän alkoi luoda, maata pois ja löysi -pian litteän kiven pystyssä. - -"Nyt saatte nähdä jotakin", sanoi hän sangen tyytyväisenä, ja toisten -avulla kivi tosiaankin lähti paikoiltaan. Näkyviin paljastui puoleksi -maatunut ihmisen luuranko. "Tämä on hautakammio, ja nyt jätän tänne -neljä miestä siltä varalta, että lurjuksien päähän pälkähtäisi -toimittaa Juhana herrakin tänne", huudahti hän. - -Kun miehet eivät näyttäneet ollenkaan halukkailta jäämään luolaan, -päätettiin varmuuden vuoksi, että sihteeri jäi tekemään heille -seuraa, ja Olaus meni kolmen miehen kera käytävään. - -Kesti kauan, ennenkuin he tulivat takaisin, niin kauan, että alettiin -vakavasti pelätä jotakin onnettomuutta. - -Silloin kuului melua ja huutoja alhaalta, ja kotvan kuluttua näkyivät -Olauksen tarmokkaat kasvot oviaukossa. "Yhden paholaisen olemme -saaneet kiinni", sanoi hän. - -Heti tuli jälestä kaksi miestä kantaen häntä välissään. - -"Onko hän kuollut?" - -"Ei, ei vielä, vaikka kenties mieluimmin soisi olevansa." - -Vanki, joka oli kääritty vaippaan, heitettiin jotensakin tylysti -maahan, ja Olaus kertoi, että hänet oli kiskaistu takaisin ahtaasta -kivienkolosta, josta hän oli aikonut kömpiä läpi. - -Kysymyksiin, joita hänelle tehtiin, ei hän vastannut sanaakaan. - -"No hyvä", sanoi Olaus, "tapahtukoon kuten tahdot." - -Sen jälkeen käski hän tarkoin katsomaan, että kaikki köydet, joilla -mies oli kytketty, olivat lujassa solmussa. Kivi nostettiin uudestaan -seinästä pois, ja Olaus valaisi soihdulla luolaan. "Vahinko", sanoi -hän, "ettet voi minua kiittää vuodetoverista, jonka sinulle annan. -Kas niin, pojat, luolaan vain hänet!" - -Hylkiön silmät olivat putoamaisillaan pois reijistään, sellaista -kauhistusta ne ilmaisivat. "Ei", huusi hän, "ei sinne, minä -tunnustan!" - -"Ennen kaikkea tahdon tietää, mihin olette vieneet herran, jolle -täällä on tehty niin häpeämätöntä väkivaltaa." - -"Sitä en tiedä", vastasi hän epäröiden. - -"Sen arvasinkin", sanoi Olaus viitaten miehilleen. - -Vanki ymmärsi tarkoituksen ja huusi pelästyneenä: "Kautta madonnan -kaikkien pyhien, minä en tiedä, mutta arvaan..." - -"Kuules, veijari, joko jätät kaiken kieräilyn tai minä lopetan leikin -lyhyeen." - -"He puijasivat minut makaamaan käytävässä ja veivät sillaikaa vangin -pois toista tietä", uikutti hän. "En kuullut enkä nähnyt heitä, ja -totta pulmakseni olin varma siitä, etteivät he pääse pakoon, enkä -käsitä miten se kävisi päinsä." Oli jotakin mielipuolista hänen -puheessaan. Mutta sitten hän huudahti vimmoissaan: "Toverieni olisi -pitänyt tulla takaisin! Minä nukuin kuin tukki, muuten ei olisi -kukaan saanut minua kiinni!" - -"Silläkään ei ole mitään tekemistä kysymykseni kanssa", sanoi Olaus -ankarasti. "Sanon kolmannen ja viimeisen kerran: mihin vieras on -viety?" - -"Hän on pienessä tuvassa metsänreunassa itäänpäin, jos hän elää. Jos -hän on kuollut, on ruumis siellä." - -"Voi teitä, jos hän on kuollut!" vastasi pappi määräten neljä miestä -seuraamaan itseään ja käskien toisten ankarasti vartioida vankia. - -Oli jo iltamyöhä, kun he saapuivat neuvotulle paikalle. Miesten -käskettiin pysytteleidä tuvan takana ja varoa tulemasta näkyviin. - -Rovasti kävi urhakasti kohti, avasi salvan ja astui sisään. - -Siellä istui kaksi vanhaa naista, toinen rukkinsa ääressä, toinen -keppiinsä nojaten. Mutta ne nopeat, epäilevät katseet, joita -keppiniekka heitteli vieraaseen, näyttivät sangen merkitseviltä. - -"Voisiko täällä saada yösijaa?" kysyi rovasti. "On kai teillä -yliskamari?" - -"Siellä on sairas", vastasi kehrääjä. - -"Onko tauti tarttuva?" - -"Tuskin." - -"Hän on pyytänyt, että saisi pitää huoneen yksin huostassaan", -puuttui toinen nainen puheeseen. "Ja se lieneekin parasta, kun hän -kerran pitää sellaista elämää..." - -"Onko hän sairas ja pitää elämää. Miten se lyö yhteen?" - -"Sekö häntä sitten riivanneekin, sekö jo", jatkoi akka, "Meidän on -täytynyt hänet aivan sitoa." - -"Silloin oli onni, että tulin tänne", sanoi rovasti. "Sillä minun -sanotaan pystyvän paholaisia karkoittamaan." - -"Saan kai häntä ainakin valmistaa", sanoi nainen aikoen mennä. - -"Ei suinkaan", vastasi rovasti. "Se käy helpommin, jos heidät -yllättää." - -Näin sanoen tarttui hän naista käsivarteen. Mutta tällä oli rautaiset -lihakset, ja nyt rovasti oli varma asiastaan. - -"Älkää välittäkö, vaikka kuulettekin huutoja ja parkua", sanoi hän. -"Paholaiset eivät mielellään lähde asunnostaan, jossa voivat hyvin." - -Näin sanoen hän nousi portaita ylös lujin askelin. - -Uunilta pilkisti pää esiin. "Saakoot sitten surmansa molemmat", -kuului sieltä ääni. - -"Missähän kummalla se Editkin vitkastelee!" puuskui nainen. - -"Se sika ei kai vielä ole nukkunut pois humalaansa", vastasi mies -uunilta. - -Heti yliskamariin päästyään oli Olaus rovasti sulkenut oven jälkeensä -niin hyvin kuin voi ja raahasi vielä suuren kaapin sen eteen. - -Sitten hän meni vuoteen luo. "Sanokaa minulle nimenne", virkkoi hän. - -"Juhana Skytte." - -"Silloin olen oikeilla jälillä. Teitä on pidelty pahoin." - -"Hylkiöt eivät ole minua edes sitoneet, ja kuitenkaan en voi mitään." - -Hänellä oli jokseenkin suuri läpi päässään, ja tyyny oli aivan -verinen. - -"Sidon ensin päänne ja sitten päästän käsivartenne", sanoi Olaus ja -kävi sen sanottuaan taitavasti toimeen. - -"Onko Kustaa prinssi pelastettu." - -"Kaikki ovat aivan kuin ihmeen kautta." - -Olaus avasi ikkunan ja huusi täyttä kurkkua: "Ulos perkeleet, armotta -ja säälittä, minä sidon teidät kahleihin ja heitän helvettiin, jossa -saatte palaa ikuisessa tulessa." - -"Nyt he tulevat valppaat pojat!" jupisi hän nähdessään reippaat -miehet, jotka hiipivät ympäri taloa. - -Muuan heistä oli läheistä puuta myöten kavunnut katolle, ja kun -näyttäytyi, että sisälläolijat tekivät kaikkensa estääkseen hänen -tovereitaan pääsemästä sisään, tunkeutui hän savutorven kautta -tupaan. Nokisella naamallaan nostatti hän sellaisen kauhun, että -lurjukset tuokioksi aivan hölmistyivät ja hän voi esteettä avata tien -tulijoille. - -Alkoi tuima taistelu. Ottelijat olivat jokseenkin tasaväkiset, mutta -hyökkääjät voittivat. - -Kun töllissä jälleen oli hiljaisuus, kysyi Olaus, tahtoiko Juhana -herra jäädä yöksi sinne missä oli vai oliko hänellä voimia kävellä -jalkaisin kaupunkiin. - -"Nyykistyn mieluummin tielle kuin jään tänne", sanoi hän. "Mutta niin -huonosti ei olekaan laitani." - -He menivät alas yhdessä, ja Olaus antoi määräyksensä. Vangit vietiin -Örebrohon, ja Olaus ja Skytte lähtivät kirkkaassa kesäyössä samaa -tietä. - -Herttua oli heidän tähtensä ollut valveilla. Hän otti molemmat -syliinsä ja sanoi: "Sen kyllä tiedän, miten voin palkita Juhana -Skytteä. Sinun laitasi on huonompi, Olaus, sillä enhän voi tehdä -sinusta arkkipiispaakaan isäsi jälkeen." - -"Enkä minä pitäisi sitä minään palkintona", vastasi tämä. "Minulla -on Torstunan papinvirka, ja kun sitä paitsi olen suuressa maineessa -paholaisten manaajana, niin olen täysin tyytyväinen asemaani." - -"Moista en ole kuunaan kuullut papin suusta", sanoi herttua. "Totta -kai sentään haluat jotakin." - -"Haluan pitää kiinni lupauksestanne", vastasi Olaus kumartaen, -"itseäni tai jotakin toista varten." - -"No, kuten tahdot. Huomenna puhumme kirkollisista asioista." - -Niin he erosivat. Kullakin oli paljon mietittävää tämän muistettavan -päivän jälkeen, ja monet kiitokset ja rukoukset kohosivat sinä iltana -taivahiselle isälle Örebron linnasta. - -Seuraavana päivänä tutkittiin tarkoin kolmea vankia. Herttua oli -itse läsnä ja johti osaksi kuulustelua. Pian kävi selville, että -kaikki kolme olivat katolilaisia. Herra Yrjänä Posse, Hogenskild -herra ja rouva Ebba Bjelke mainittiin tosin, mutta mitään kirjallisia -todistuksia ei ollut, ja miehet puolestaan sanoivat, että heille -tuntemattomat henkilöt olivat houkutelleet heidät ryöstämään -prinssejä. Kuitenkin selittivät he, ettei ollut aikomus tehdä pojille -mitään pahaa, he puolestaan uskoivat kaiken tapahtuneen parhaassa -tarkoituksessa. - -Kaikki kolme lähetettiin Gripsholmaan pidettäviksi vangittuina -vastaisia kuulusteluja varten. - -Skytte toipui pian saamistaan vammoista. Pahemmin oli laita Helenan, -jonka pelästys oli melkein menehdyttänyt. - -Lujempi side oli yhdistänyt koko perheen, ja erittäinkin oli herttua -kiintynyt omaisiinsa enemmän kuin oli nähty pitkiin aikoihin. - -Eräänä päivänä tuli Kätchen hänen luokseen ja sanoi: "Kas, mikä -ystävällinen kirje mummolta. Hän tahtoo, että tulisin tänä kesänä -hänen luokseen." - -"No, kuinka itse tahdot?" - -"Hän kirjoittaa, että hänen iässään on jokainen päivä odottamaton -lahja, eikä hän tiedä kuinka monta hänellä on enää jälellä." - -"Tahdon uskoa sinulle erään asian ja samalla kysyä neuvoasi", sanoi -herttua. - -"Voinko minä antaa neuvoja?" kysyi Kätchen punastuen. - -"Sittenpähän nähdään. Ymmärrät tietysti, että viime päivien tapaukset -ovat kovasti kiihdyttäneet mieltäni, ja kun minun täytyy muutamain -viikkojen kuluttua matkustaa Suomeen, en voi olla alituiseen -levottomuudella ajattelematta mitä täällä voi tapahtua." - -"Eikö Kustaa tule mukaan?" - -"Sitä juuri ajattelin minäkin", sanoi herttua vetäen hänet vasten -poveaan. "Herttuatar tulee myös mukaan, mutta Maria Elisabet ei voi -tulla mitenkään." - -"Voihan hän ja Juhani ja Heidin rouva tulla kanssani mummon luo." - -"Mutta minä olisin tahtonut sinut mukaani Suomeen." - -"Ei, se ei käy päinsä", sanoi Kätchen hymyillen. "Minua tarvitaan -täällä kotona." - -"Niinpä kylläkin, rakkanani, ja missä et ole, siellä sinua -kaivataan", sanoi hän. "Mutta nyt toiseen asiaan: mitä arvelet, onko -Helenan tultava mukaan?" - -"Merimatka tekisi hänelle hyvää, hänen rintansa on heikko." - -"Mutta mukaan tulee eräs toinen henkilö, jota hän ei voi sietää -lainkaan." - -"Kuka se on?" kysyi Kätchen kummastuneena. - -"Herra Juhana Skytte." - -Kätchen katsoi häneen kummissaan, mutta kun hän huomasi veitikan -silmänurkassa, punastui hän ja kääntyi pois hämillään. - -"No, mitä arvelet asiasta?" - -"Luullakseni Helena pitääkin hänestä." - -"Onko hän sanonut sinulle sen?" - -"Jos minulle on uskottu jotakin, niin enhän voi puhua siitä." - -"Mitähän, jos kihlaisimme heidät?" - -"Oi, kuinka se olisi hauskaa! Mutta Helena sanoo, ettei herttuatar -pitäisi siitä." - -"Miksi ei?" - -"Kihlatut lyövät aina laimin velvollisuutensa." - -"Pyh, ei mitään vaaraa." - -"Sitä ei usko Helenakaan." - -"Tiedätkös mitä, minä kihlaan heidät. Jos molemmat tulevat matkalle -mukaan, on heillä kahta hauskempaa. Ja kun vuoden tai parin kuluttua -palaamme kotiin, naitamme heidät. Vai mitä?" - -"Kuinka hyvä olet ja kuinka pidän sinusta", sanoi Kätchen ja kietoi -käsivartensa hänen kaulaansa. - -"Siinä tuskin moni on kanssasi yhtä mieltä, lapsukaiseni." - -Muuatta päivää myöhemmin sanoi herttua puolisolleen, että toivoi -hänen tulevan mukaan Suomeen ja että oli päättänyt ottaa Kustaankin -mukaan. - -"Mutta Maria Elisabet?" kysäisi herttuatar. - -"Saa mennä Kätchenin kanssa leskikuningattaren luo." - -"Ja Juhani?" - -"Sinne hänkin, melkein koko lastenkamari", lisäsi herttua nauraen. - -"Mutta kenen minä otan mukaani?" - -"Paitsi piikasiasi ainoastaan Helenan. Skytte saa ottaa Kustaan -huostaansa." - -"Sopiiko se?" - -"Mainiosti. Laittaudu nyt kuntoon, kuten minun puolisoni arvo ja -korkea syntyperäsi vaatii. En tahdo, että Suomen ylpeät aatelisrouvat -katsovat yli olkansa herttuatar Kristinaan." - -"Sitä he eivät tule tekemään. Minä kyllä osaan pitää siitä huolen." - -Itse asiassa oli hän ihastunut matkasta eikä lainkaan vastahakoinen -jättämään pientä itsepäistä tytärtään Kätchenille, jota tämä totteli -paremmin kuin omaa äitiään. - -Samana iltana, kun perhe oli koolla tavallisuuden mukaan, laski -herttua leikkiä Helenan kalpeista poskista ja houkutteli niille siten -ruusunhäivähdyksen toisensa jälkeen. - -Herttuatar, joka ei pitänyt siitä, että kukaan, saatikka sitten hänen -puolisonsa, leikitteli hovineitsytten kanssa, näytti loukkautuneelta. -Mutta siitä ei Kaarle säikähtänyt. Hän kutsui Helenan luokseen, -tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Tiedättekös, neitsyt, tunnen nuoren -miehen, joka kovasti kaipaa tätä pientä kättä. Saanko antaa sen -hänelle?" - -Helena loi pelästyneen katseen herttuattareen, ja sitten painuivat -hänen silmänsä maahan. - -Juhana Skytte näytti kovin yllätetyltä. Hän oli noussut ja lähestyi -heitä. - -"Asianlaita on niin", jatkoi herttua, "että minua huolestuttaa kovin, -kuinka voin palkita Juhana Skyttelle sen uhrautuvan uskollisuuden, -jota hän on osoittanut perhettäni kohtaan. Vaikkapa antaisin hänelle -kaiken maailman hyvyydet, ei sillä olisi suurtakaan arvoa hänelle, -jollei hän saisi jakaa onneaan sen naisen kanssa, jota rakastaa. -Sitä paitsi", lisäsi hän nähtyään Helenan jälleen vilkaisevan -herttuattareen, "ilahuttaisitte suuresti puolisoani noudattamalla -minun toivomustani." - -Ankara rouva näytti hyvin loukkautuneelta, mutta kohtasi silmäparin, -jonka edessä loi katseensa maahan. - -"Silloin tahdon mielelläni", vastasi Helena. - -"Se oli oikein. Ottakaa siis nyt toisenne ja olkaa niin onnelliset -kuin totisesti ansaitsettekin." - -Kaarle pani heidän kätensä yhteen. "Kas niin", sanoi hän Skyttelle, -"vie nyt hänet mukanasi, niin saat sanoa hänelle kahdenkesken mitä -minä kenties olen unohtanut." - -Mutta heidän mentyään sanoi Kaarle ilkkuen puolisolleen: "Nyt kai -myönnät, että he sopivat hyvin tulemaan mukaan." - -Herttuatar ei katsonut hyväksi vastata mitään. Mutta illalla käski -herttua tuoda viiniä pöytään ja joi vastakihlattujen maljan. Silloin -ei auttanut herttuattarenkaan muuta kuin onnitella heitä, ja Kätchen -kuiskasi Helenaa syleillen: - -"Olen niin iloinen. Sillä nyt on matka sinulle paljon hauskempi kuin -olisi ollut muuten." - -Mutta näistä perhekohtauksista palasi Kaarle kirjoituspöytänsä ääreen -antaakseen käskyjä joukkojen varustamisesta ja nimittäen päälliköitä. -Hän tiesi, että Kaarle Gyllenhjelm oleskeli hyvän ystävänsä Samuel -Niilonpojan luona. Heidät molemmat hän tahtoi mukaan ja kirjoitti -heille omakätisesti. - - - - -13. - -SOTARETKI VIELÄKIN. - - -Örebrossa oli kova kiire ja touhu. Herttua oli saanut sanoman, että -Puolan säädyt olivat myöntäneet rahoja sotaretkeen Ruotsia vastaan, -ja Sigismund antoi tästä julkisia kuulutuksia, joita levitettiin -ympäri maan. - -Mutta Kaarle ei ollut niitä miehiä, että olisi kauan katsellut -kenenkään uhkailua. Hän oli jo hyvissä ajoin varustautunut hänelle -ominaisella tarmolla ja viisaudella. Kesällä hän oli lähettänyt -Rääveliin 9,000 miestä, runsaasti muonaa ja sotatarpeita mukanaan. -Päälliköiksi kutsui hän Antero Lennartinpojan, Jaakkima Scheelin ja -Kaarle Gyllenhjelmin ynnä muutamia muita. - -Itsensä oli hänen ensin annettava muutamia tärkeitä määräyksiä siltä -varalta, että hän sodassa saisi surmansa. Nyt oli hän kokonaan -valtiomies, kirkas ja avoin oli hänen katseensa näkemään monia suuria -velvollisuuksiaan. - -Kuusivuotias Kustaa sai jo nyt olla mukana neuvotteluissa. Hän sai -kuunnella kaikkea, mutta ei udella ennenkuin häneltä itseltään -kysyttiin. Ja sitten oli hänen muistettava, ettei saanut muualla -hiiskua sanaakaan siitä, mitä neuvoskamarissa puhuttiin. Poika -ymmärsi sen hyvin ja hän hämmästytti isäänsä niin viisailla -huomautuksilla, että tämä tuskin saattoi salata tyytyväisyyttään. - -Heinäkuun puolivälissä tapahtui toisten lasten lähtö Örebrosta. -Ja heinäkuun 31 päivänä nousi herttua puolisonsa ja poikansa kera -laivaan. He purjehtivat Suomen saariston kautta Rääveliin, jonka -satamaan ankkuroivat elokuun alussa, ja heidät otettiin vastaan -suurella juhlallisuudella. - -Herttuattaren oli jäätävä sinne poikansa ja hovin keralla, herttua -taasen lähti sotajoukkoineen Liivinmaahan. Sodan alku oli hänelle -varsin onnellinen, ja ennen vuoden loppua olivat ruotsalaiset -valloittaneet Pernovan, Willannin ja Tarton. Seuraavana vuonna -raivasivat Ruotsin aseet tiensä aina Väinäjoen varrelle saakka, -ja moni loistava urotyö kaunisti suomalaistenkin miesten nimiä. -Wolmar ja Wenden antautuivat melkein miekaniskutta, monet pienemmät -linnoitukset seurasivat ripeää vauhtia, ja pian saatettiin ryhtyä -Kokenhausia piirittämään. - -Kaikissa näissä otteluissa oli Gyllenhjelm, nyttemmin -kenraaliluutnantti, osoittanut suurta urhoollisuutta ja neuvokkuutta, -joka herätti kaikkien, yksinpä herttuankin huomiota. Kokenhausia -piiritettäessä hän sai tehtäväkseen pitää tien auki Kuurinmaalle -muonantuontia varten. Herttuan saavuttua sinne sijoitettiin koko -sotajoukko kaupungin edustalle ja laitettiin vallitukset, joista -sitä voitiin ampua. Urhoollisen vastarinnan jälkeen kaupunki vihdoin -antautui. - -Mutta linna oli jälellä korkeine muureineen ja esilinnoituksineen. -Sen valloittamiseen ei ollut muuta keinoa kuin puolustusjoukon -nälistyttäminen. Kaupunkiin sijoitettiin, niin suuri saartojoukko, -että se saattoi pitää puoliaan, jos linna väki tekisi hyökkäyksen. -Päälliköiksi määrättiin Jesper Antinpoika ja Krister Some. -Gyllenhjelm sai käskyn jäädä sinne niin kauaksi, että ehdittäisiin -hankkia tarpeeksi muonaa ja laittaa riittävästi vallituksia. - -Herttua matkusti pienen seurueen kera Rääveliin herttuattaren ja -prinssin luo. Kustaa unohti kaiken muun, niin iloinen hän oli -nähdessään isänsä jälleen. - -Kaarle toi mukanaan useita nuorista päälliköistään, jotka hänen -mielestään ansaitsivat muutamia lepopäiviä. Niiden joukossa oli -20-vuotias Jaakko de la Gardie, mainehikkaan Pontuksen poika. -Herttuaa miellytti suuresti hänen reipas esiintymisensä ja kenties -vielä enemmän se ystävyyssuhde, joka oli syntynyt hänen ja -Gyllenhjelmin välillä. - -Tähän aikaan saapui suuri joukko sotaväkeä sekä Ruotsista että -Saksasta. Saksalaisia johti monet sodat sotinut kenraali, kreivi -Johan von Nassau Dillenburg. Herttua oli erittäin tyytyväinen hänen -saapumiseensa ja koki keskustellen perehdyttää häntä asemaan. - -Muuan pikalähetti toi surullisen viestin, että nuori Pietari Stolpe -oli ammuttu eräällä vakoiluretkellä Kokenhausin luona. Ja sitten -alkoi saapua, uusia jobinposteja toinen toisensa jälkeen. Krister -Some oli saanut käsiinsä muutamia linnasta karanneita puolalaisia, -heitättänyt heidät alastomina järveen ja ammuttanut heihin maaliin; -kohta sen jälkeen oli useita komppanioita kasakoita ja husaareja -hyökännyt äkkiarvaamatta ruotsalaisten kimppuun ja tehneet suurta -tuhoa. Mutta vielä pahempi, oli miehistössä ilmennyt kapinanhenkeä; -Gyllenhjelm kirjoitti ettei väkeen enää ollut luottamista. - -Tällaikaa jatkuivat uudet sotavarustukset. De la Gardie oli everstinä -palannut rykmenttiinsä, ja herttua laati uusia sotasuunnitelmia -Nassaun kreivin keralla. - -Huhtikuun 2 päivänä synnytti herttuatar pojan, joka kastettiin samana -päivänä ja sai isänsä tahdosta nimekseen Kaarle Filip. Ristiäiset -vietettiin kaikessa hiljaisuudessa; muutamia kaupungin virkailijoista -ja porvareista kutsuttiin todistajiksi, ja herttua kantoi itse -poikansa ristille. - -Kohta sen jälkeen lähetti hän Kustaan noutamaan sotakarttaansa. Hän -tahtoi nähdä, oliko tämä käsittänyt aseman oikein, sillä hänestä oli -kasvatettava Herran valittu jatkamaan Kustaa Vaasan työtä, edistämään -uskonpuhdistusta Pohjolassa, kenties koko Euroopassakin. - -Kustaa tuli karttoineen, jonka hän pani pöydälle. "Kas tässä", -sanoi hän, "tässä on Kokenhaus, valkoiset neulat ovat ruotsalaisia -joukkoja." - -"Ne saat pian muuttaa pois", virkkoi herttua. "Sotaherra Rozivill on -tulossa ylivoimaisen sotajoukon kanssa. Sain sen tietää niin myöhään, -etten ehtinyt lähettää Gyllenhjelmille apuväkeä, ja varmaankin -Kokenhaus on mennyttä kalua." - -Niin olikin Puolalaiset ajoivat ruotsalaiset pakoon, ja niin tykistö -kuin ampumavaratkin joutuivat vihollisen käsiin. - -Se oli kova isku Gyllenhjelmille, joka teki kaikkensa pitääkseen -joukkonsa koossa, mutta ne hakattiin osaksi maahan, osaksi ajettiin -pakosalle; joko väsymys tai lahjukset olivat tärvelleet kurin -tykkönään. - -Kun saapui käsky, että joukkojen jäännökset oli vietävä herttuan luo, -riensi Gyllenhjelm määräystä noudattamaan. Sen jälkeen yhdistettiin -koko armeija ja se marssi Wendeniä kohden. Puolalaiset joukot, -jotka olivat levinneet laajalle ympärinsä, riensivät tieltä pois, -osa Kokenhausiin, toinen Rigaan, mutta ruotsalaiset hyökkäsivät -pakenevain kimppuun ja onnistuivat saamaan takaisin Kokenhausin luona -menetetyn tykistönsä. - -Herttuan tarkoitus oli ryhtyä Rigaa piirittämään. Mutta syyskuun -alussa saapui sanoma, että Sigismund oli tulossa puolalaisen -pääjoukon kera, jolla oli suurkansleri Jan Zamoiski päällikkönään. -Silloin luopui herttua piiritysaikeistaan. Siihen vaikutti osaltaan -sekin, että katovuosi ja varsinkin rutto oli rasittanut maata, niin -että kansa muistutti enemmän varjoja kuin ihmisiä. - -Sigismundille oli sanottu, että hänen läsnäolonsa edistäisi sodan -viemistä onnelliseen päätökseen. Sentähden oli hän seurannut -mukana lähimpäin suosikkiensa vartioimana,. Puolalainen sotajoukko -oli tunkeutunut keskelle Liivinmaata Wolmarin kaupunkiin, jota -Zamoiski päätti ryhtyä piirittämään. Mutta kun hän ei ollut tuonut -tykkejä mukanaan, täytyi hänen niitä odottaessaan pysyä toimetonna -paikoillaan kokonainen kuukausi. - -Se oli pieni pahanpäiväinen linnoitus, ja kun herttua herätti -kysymyksen, oliko miehistöä asetettava sitä puolustamaan, vastusti -sitä Nassaun kreivi, selittäen että ken Alankomaassa tahtoisi moista -puolustusta yrittää, hänet epäilemättä hirtettäisiin uhkarohkeudesta. - -De la Gardie ja Gyllenhjelm vastasivat, etteivät muurit ja vallit -puolustaneet, vaan miesten oli puolustettava niitä, ja pyysivät -saada puolustuksen hoteilleen. Herttua suostui, ja ne marssivat -kaupunkiin rykmentteineen ja alkoivat heti laittaa pikku linnoitusta -mahdollisimman hyvään kuntoon. - -Kun kaikki valtaamattomat linnoitukset oli miehitetty, purjehti -herttua koko hovin kera Räävelistä Turkuun. Täällä hän otti -uskollisuudenvalan Suomen aatelistolta ja rankaisi ankarasti kaikkia -väärinkäytöksiä, joita oli juurtunut maahan. - -Erittäinkin rahvaan yleinen kurjuus kävi hänen sydämelleen. -Talonpojat olivat ennen kaikkea kärsineet sodasta, aatelisto oli -riistänyt itselleen heidän vero talo jaan ja kohteli; niiden entisiä -asukkaita melkein kuin liiviläinen aatelismies maaorjiaan. Suomen -rahvaan tila oli hyvänä todistuksena siitä, mihin kaikkeen mahtavat -julkesivat ryhtyä, kun kuningasta ei ollut mailla. - -Jäntevästi kävi Kaarle käsiksi tähän riihottomuuteen ja -laittomuuteen, kutsui heti saavuttuaan "ratsumestarit, päämiehet, -voudit, kirjurit, lainlukijat ja nimismiehet" Turkuun vastaamaan -toimistaan, tutki, tuomitsi ja rankaisi ja ryhtyi muuten moniin -toimiin turvatakseen rahvasta väkivallalta ja kruunua ryöstöltä. - -Liivinmaalta saapui yhtä odottamaton kuin järkyttävä sanoma, -että Zamoiski oli valloittanut Wolmarin ja että De la Gardie ja -Gyllenhjelm oli viety vankeuteen. Nyt kuten aina hän kirjoitti -ankarasti jalolle pojalleen; koskei tämä ollut paremmin -puolustautunut, ansaitsi hän kohtalonsa. Kuitenkin tahtoi hän tehdä -voitavansa saadakseen hänet vaihdetuksi vapaaksi. - -Herttua tahtoi ryhtyä Zamoiskin kanssa rauhanneuvotteluihin, mutta -siitä ei koitunut muuta kuin katkeria kirjeitä molemmin puolin. -Herttua oli synkällä ja alakuloisella tuulella, eikä ollut iloinen se -joulu, joka Turussa vietettiin. - -Uuden vuoden 1602 ensi päivinä lähdettiin kotimatkalle ympäri -Pohjanlahden. Vaikea oli matka tähän vuodenaikaan. Vasta helmikuun -19 päivänä olivat matkalaiset saapuneet Poriin. Siellä levähdettiin -muutamia päiviä, ja sillaikaa antoi herttua "järjestyssäännön, jonka -jälkeen Suomen voutien itsensä ojennettava on." Sitten taivallettiin -Pohjanmaan halki Ruotsin puolelle. - - * * * * * - -Onneton oli ruotsalaisten kohtalo Puolan vankeudessa. Vasta viiden -vuoden kärsimysten jälkeen saatiin Jaakko de la Gardie vaihdetuksi. -Puolalaiset olivat antaneet kunniasanansa, että Kaarle Gyllenhjelm -saisi vapautensa hänkin. Siinä tarkoituksessa oli hän saanut tulla -mukana Marienburgiin, jossa vaihto oli tapahtuva. - -Ruotsalaiset luovuttivat puolalaiset vangit, joita oli useita. Sen -jälkeen luovutettiin De la Gardie puolalaisten puolelta. Odotettiin, -että Gyllenhjelm tulisi jälestä, mutta vastoin lupauksia pidätettiin -hänet edelleen, ja vankeus oli sen jälkeen paljon kovempi. - -Hänelle taottiin raudat jalkoihin. Hänet vietiin entistään paljon -viheliäisempään vankilaan, missä tuulet ja viimat puhalsivat läpi -hatarain puuseinien ja jota ei tuimimmalla talvellakaan koskaan -lämmitetty. Gyllenhjelmin pitkä, ruokkoamaton parta jäätyi siellä. - -Kuitenkaan ei hän valittanut koskaan, vaan kesti kidutuksen -tavattomalla kärsivällisyydellä. Suureksi lohdutuksekseen sai hän -toki raamatun ja muutamia muita kirjoja, erittäinkin sellaisia, -jotka käsittelivät katolilaisen ja luterilaisen opin eroavaisuuksia. -Vakavat opinnot syvensivät hänen käsitystään elämästä, hän muuttui -lempeäksi ja sävyisäksi mieleltään ja alistui nurisematta surulliseen -kohtaloonsa. - -Sangen usein kävi hänen luonaan munkkeja ja jesuiittoja, jotka -tulivat häntä kääntämään. Mutta hän ei monien muiden vankien -tavoin ollutkaan altis antautumaan munkkien pauloihin, vaan -taittoi arastelematta peitsensä uskonsa puolesta. Käännyttäjät -lähtivät tiehensä hämmästyneinä hänen suuresta oppineisuudestaan ja -nolostuneina siitä, että olivat joutuneet väittelyssä tappiolle. - -Vankilaansa oli hän myös saanut kyniä ja paperia. Hän kirjoitti -kirjaa, jonka nimi oli Schola captivitatis (vankilakoulu) ja joka -sisälsi esityksen niistä ajatuksista, mihin hän oli joutunut -vankeutensa aikana. - -Ruotsalaisten kaikki ponnistukset urhoollisen vangin vapauttamiseksi -eivät saaneet Sigismundin itsepäisyyttä taipumaan. Vangin -kiduttaminen oli ainoa keino, jolla hän saattoi kostaa kärsimänsä -nöyryytykset. - - - - -14. - -HORNANKUILU. - - -Ruhtinatar Maria oli jättänyt Elsan kahden uskollisen palvelijan -huostaan, ja nämä olivat päättäneet yhdessä useampain -kauppamatkustajain kanssa tehdä matkansa Espanjaan. Matka oli käynyt -tavattoman onnellisesti niin meritse kuin maitsekin, kunnes Sevillan -luona ryövärijoukkue kävi heidän kimppuunsa. - -Asia olisi kenties päättynyt matkustajille onnettomasti, jollei -taistelun aikana olisi eräs mies rientänyt esiin miekka kädessään. -"Väistykää!" huusi hän ja tunkeutui taistelevain joukkoon. - -Vaikutus oli käsittämätön, sillä samassa vaipuivat kaikki aseet ja -kuului vain huutoja: "Apostoli, apostoli!" Ryövärit tottelivat häntä -heti ja olivat ykskaks paenneet metsään. - -Kun viimeinenkin oli poissa, kääntyi "apostoli" kauppamatkustajiin. -He lankesivat hänen jalkoihinsa rukoillen hänelle taivaan siunausta. - -Hän viittasi Mariankuvaan tienvarressa. Pyhä äiti hänet oli -lähettänyt, sanoi hän. Ja useimpain kauppiasten riennettyä sinne -kääntyi hän kolmeen muukalaiseen, jotka pysyttäytyivät loitommalla -muista. - -Elsa lausui kiitoksensa murteellisella espanjankielellä, mutta -apostoli keskeytti hänet kysymällä syytä hänen tuloonsa ja kuunteli -suurella mielenkiinnolla hänen vastaustaan. Kuultuaan, että neidolla -oli suosituskirje karmeliittiluostarin abbedissalle, lupasi hän ennen -pitkää käydä tämän luona. - - * * * * * - -Abbedissa Franciska de Lerma oli ruhtinaallista syntyperää. Hän oli -nuoruudessaan ollut Maria Steyermarkilaisen persoonallinen ystävätär, -ja tämän suosituksesta suostui hän ottamaan Elsan tilapäiseksi -hoidokiksi. Ainoastaan siten saattoi hän oleskella luostarissa. - -Häntä kehoitettiin sitä paitsi tarkoin noudattamaan luostarille -säädettyjä menoja. Saattoi maksaa hänen henkensä, jos tuli -tunnetuksi, että hän oli protestantti. - -Elsa lupasi kaiken mitä vaadittiin. Nyt oli hän lähellä maaliaan, -täältä oli hän löytävä Eevan -- jos hän vielä oli elävien joukossa. -Mutta tässä luostarissa ei rakas sisko ollut, sen tiesi hän, -ennenkuin ensimäinen viikko oli kulunut umpeen. Kun hän ilmoitti -siitä abbedissalle ja sanoi, että hänen täytyi nyt lähteä toiseen -luostariin, vastasi tämä, että sääntöjen mukaan täytyi hänen -oleskella luostarissa vähintään kuukausi. Kuukauden kuluttua saattoi -asian ottaa uudestaan puheeksi. - -Elsa aivan jähmettyi kauhusta. Kenties oli aikomus pitää hänet täällä -iätkaiket. Samana päivänä määrättiin hänet hoitamaan erästä sairasta -nunnaa. - -Nuoret kuiskailivat hänelle, että sairas oli ilkeä vanha nainen, -jolla varmaan oli jokin suuri synti omallatunnollaan, sillä hän ei -saanut kunnaan rauhaa henkäämän hetkeksikään. Mutta se ei Elsaa -pelästyttänyt. - -Myöhään illalla hänet vietiin sairaan luo. Pikku sellissä oli -ainoina huonekaluina yksinkertainen puusänky, tuoli ja pieni pöytä. -Valkoisella kalkkiseinällä sängyn yllä oli pyhän neitsyen kuva. - -Palveleva nunna toi palavan lampun ja hartauskirjan, jotka laski -pöydälle. - -"Teidän täytyy valvoa koko yö", sanoi hän Elsalle, "valvoa ja -rukoilla, sillä ei voi tietää minä hetkenä hän saa kohtauksensa." - -"Tulen tekemään parastani", vastasi Elsa ja hiipi varpaisillaan -sairaan luo. Nunna meni tiehensä. - -Elsa näki vuoteessa kalpeat, surkastuneet kasvot. Sairas makasi -avoimin silmin, mutta ei katsonut hoitajaansa. Ainoastaan huulien -liikunnosta saattoi nähdä sen levottomuuden, joka häntä kalvoi. - -"Rukoilenko ääneen?" kysyi Elsa. - -Sairas hätkähti äänen kuullessaan, mutta vastasi vain lyhyeen: "ei." - -Hartauskirja oli pöydällä. Elsa luki siitä muutamia sanoja, mutta -suru täytti niin hänen mielensä, että hän puhkesi kiihkeään itkuun. -Mitä hän oli löytänyt kaikella etsinnällään? Ei mitään, ei mitään! - -Sairas liikkui. Elsa kohotti äkkiä päänsä ja kohtasi silmäparin, joka -katseli häntä kauhun ilmeellä. - -Kun hän lähestyi, ryömi nainen peiton alle. Mutta hänen koko -ruumiinsa vapisi ja hän vaikeroi tuskallisesti. - -Elsa palasi paikoilleen pöydän ääreen. Mutta hän oli niin väsynyt ja -alakuloinen, että nukkui raskaasti vastoin tahtoaan. Hän näki unta -sisarestaan; Eeva seisoi hymyilevänä ja iloisena hänen rinnallaan -ja viittasi sairaaseen, ja Elsa heräsi siihen, että oli tuntevinaan -rakkaan sisarensa painavan suudelman huulilleen. - -Palveleva, nunna oli avannut oven ja tullut sisään. "Olen viipynyt -kauemmin kuin tavallisesti", sanoi hän, "sillä aamuisin hänellä on -parhaimmat hetkensä." Näin sanoen hän meni sairaan luo. - -Elsa tunsi itsensä aivan kuin pahantekijäksi ja oli sentään niin -rajattoman onnellinen. Eeva oli tullut hänen luokseen, hän tuskin -saattoi uskoa nähneensä vain unta. - -"Onko hän vielä täällä? Voitko nähdä hänet?" kuuli hän sairaan -kuiskaavan nunnalle. "Tiedätkö, että hän on ollut täällä koko yön?" - -"Jos sisar tarkoittaa uutta hoitajatarta, niin toin itse hänet tänne -eilisiltana", vastasi nunna. "En voi uskoa muuta kuin että hän on -täyttänyt velvollisuutensa." - -"Etkö näe, että se on vain henki?" kysyi sairas ja peitti päänsä -uudestaan. - -"Kenties hyvä henki", virkkoi nunna. "Silloin on hän tervetullut." - -"Luuletko hänen jäävän tänne?" - -"Olen varma siitä." - -"Mutta silloin en kenties olekaan iankaikkisesti kadotettu", huudahti -sairas ojentaen laihat, luisevat käsivartensa taivasta kohden. - -"Taivaan pyhät, onko minun noudettava pater?" - -"Nouda pater Lorenzo, ei ketään muuta!" - -"Tässä olisi aamiaiseksi munia ja viiniä..." - -"Pane ne pöydälle ja mene heti!" - -Nunna teki kuten oli käsketty, mutta hän viittasi Elsalle ja sanoi -tälle ovessa: "Hän varmaankin saa vaikean kohtauksen, mutta minä -tulen heti teitä auttamaan." - -Käännyttyään Elsa näki kauhukseen, että sairas oli noussut -sängystään. Se oli tavattoman kookas nainen, eikä Elsa voinut yksin -pitää häntä vastaan puoliaan. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt -ajatella mitä tekisi, makasi sairas hänen jaloissaan. Epätoivoinen -katse ja ristityt kädet olivat suunnatut häntä kohden, ja voihkien -tulivat sanat: "Minun syntini on suurempi kuin mitä voitte antaa -anteeksi. Oi armoa, armoa!" Hän vääntelehti lattialla ja kolhi -päätään kiviin. - -Suurella vaivalla onnistui Elsa vihdoin kohottamaan hänen päänsä -syliinsä. "Kristuksen rakkaus on rajaton", sanoi hän. "Vaikka meidän -syntimme olisivat veriruskiat, voi hän tehdä ne lumivalkoisiksi." - -"Olen yöt ja päivät maannut polvillani hänen edessään, mutta hän on -aina torjunut minut luotaan. Anekirjeetkään eivät auta", kuiskasi -hän. "Sentähden he sanovat, että olen väliin hullu, mutta se on -epätoivoa." - -Elsa siveli hänen poskiaan, ja se näytti häntä tyynnyttävän. "Puhukaa -minulle", pyysi hän hiljaa. - -"Totinen katumus on tie parannukseen. Ja kun oikein hartaasti -rukoilemme Jumalalta anteeksi, niin tiedämme, että Hän Kristuksen -tähden kuulee rukouksemme." - -"Kuinka sen tiedämme?" - -"Antamalla sydämestämme anteeksi toisille, jotka ovat meitä vastaan -rikkoneet." - -Mistä johtui, että Elsa tällä hetkellä tunsi jäätävää kauhua? Oli -kuin hänen sydämensä syvyydessä jokin ääni vastustaisi näitä sanoja. - -Sairas nainen oli tähän asti pitänyt silmänsä sulettuina. Nyt avasi -hän ne ja katsoi arasti Elsaan. "Oletteko elävä ihminen?" kysyi hän. - -"Epäilettekö sitä?" - -"Tahdotteko Kristuksen tähden osoittaa minulle suuren armeliaisuuden?" - -"Kyllä, koko sydämestäni." - -"Suudelkaa sitten minua, Jeesuksen nimessä?" - -Elsa teki kuten hän käski, mutta jälleen tunsi hän saman kauhun -tunteen. Se kuitenkin haihtui pois, kun hän näki naisen kirkastuvan -katseen. - -"Varmaan olette Herran lähettiläs", sanoi vanhus. "Nyt uskon, että -minäkin voin saada sovituksen." - -Nunna, joka tuli sisään, löysi molemmat lattialta syleilemästä -toisiaan. Hän huusi ääneen, mutta vanhus käski häntä vaikenemaan, -nousi Elsan avulla, meni takaisin vuoteelleen ja pyysi hartaasti -Elsaa ottamaan osaa aamiaiseensa. - -Ihmeissään katsoi palveleva sisar toisesta toiseen. Hän ei uskonut, -että kaikki oli käynyt luonnollisella tavalla, ja kun hän ilmaisi -epäilyksensä, huudahti toipunut sairas: - -"Herran avulla on se tapahtunut, ja ihme on se meidän silmissämme." - -Ennen pitkää tiesi koko luostari ihmeellisestä tapauksesta, ja -pienessä sellissä oli pian enemmän kävijöitä kuin sinne mahtui. -Mutta sairas näytti viisauttaan panemalla Elsan istumaan vuoteensa -reunalle hartauskirja kädessään. Tämän piti lukea lakkaamatta, mutta -hän itse vastaili kaikkiin kysymyksiin selittäen, että hän tosin ei -ollut terve, mutta tunsi suuresti vahvistuneensa mieltäylentävästä -lukemisesta. - -Abbedissasta ei niin vähällä selvitty. "Sisar Anastasia on muuttunut -aivan toisennäköiseksi", sanoi hän. "Epäilemättä on ihme tapahtunut, -mutta en voi uskoa, että protestantilla on mitään osaa siihen." - -"Herra voi valita työaseensa mistä vähimmän odotamme", vastasi sisar -Anastasia. "En minäkään kiellä, että täällä on ihme tapahtunut, mutta -minun täytyy toistaiseksi pitää se kaikilta salassa." - -"Pater Lorenzo", ilmoitti palveleva sisar. - -Hän oli nuori mies, kasvot olivat hienot ja kauniit, mutta niillä oli -kärsimyksen ilme, joka vaikutti melkein kiusallisesti. Hän kumarsi -syvään abbedissalle, mutta luodessaan pikaisen katseen Elsaan kävivät -hänen kasvonsa melkein kalmankalpeiksi ja hän voi vain vaivoin -malttaa mieltään. "Tervetuloa, pater", virkkoi sairas vuoteestaan. -"Olen suuresti ikävöinyt teitä puhutella." - -Abbedissa nousi ja viittasi Elsaa, seuraamaan. Häntä kuulusteltiin -ankarasti, mutta hänen koristelematonta pikku kertomustaan ei uskottu -siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän voinut selittää syytä sisar -Anastasian kummalliseen muutokseen. - -Paterin ja sairaan kesken oli sangen pitkä keskustelu, ja sen jälkeen -kutsuttiin abbedissa saapuville. Hänkin viipyi kauan sellissä, ja kun -hän vihdoin palasi sieltä, näytti hän sangen kiihtyneeltä. - -Elsa vietti seuraavan yön Anastasian luona, ja tämä, joka näytti -olevan yhtä selvillä kaikesta, mikä koski häntä, kuin hän itsekin, -osoitti hänelle mitä suurinta suopeutta ja toistatti hänellä moneen -kertaan, ettei mikään rikos ollut niin suuri, ettei sitä voinut saada -anteeksi. - -Seuraavana päivänä kutsuttiin Elsa refektoriumiin. Häntä odottivat -siellä pater Lorenzo ja "apostoli." - -"Kuinka kauan olenkaan ikävöiden odottanut, että te tulisitte", sanoi -Elsa ja ojensi hänelle kätensä. - -Apostoli tarttui siihen ja katseli häntä osaaottavin katsein, jotka -sekä liikuttivat että ilahuttivat häntä. - -Pater Lorenzo oli sillaikaa tähystellyt Elsaa. Kun Elsa loi -silmänsä häneen, kimmelsivät hänen silmissään kyynelet, ja hän -sanoi tukahuttaen liikutuksensa: "Tiedättekös, miksi sanomme häntä -apostoliksi?" - -"Luullakseni hän on hyvä ja avulias kaikille", vastasi Elsa luoden -kiitollisen katseen häneen, josta oli kysymys. - -"Vielä enemmänkin", vastasi pater. "Vaikeimmissakin olosuhteissa -voi kääntyä hänen puoleensa. Hän löytää lohdutuksen suurimmallekin -syntiselle." - -"Taivaan suurin lahja lapsillensa on se, että voi antaa anteeksi -vihamiehilleen ja rakastaa heitä. Ettekö usko sitä, nuori neitsyt?" -sanoi apostoli Elsalle. - -"Uskon sydämestäni", vastasi Elsa. "Mutta minulla ei ole mitään -anteeksi annettavaa, sillä tietääkseni ei kukaan ole rikkonut minua -vastaan", virkkoi Elsa allapäin. - -"Muistatteko vielä viimeisen keskustelumme?" - -"Kuinka voisin sen unhottaa!" - -"Minä olen onnistunut saamaan tietoja." - -"Eevastako, sisarestani?" - -"Niin, hänestä." - -"Elääkö hän?" huudahti Elsa aivan poissa suunniltaan. - -"Ei, hän on kuollut." - -"Kuollut, kuollut!" toisteli Elsa kyynelissään. "Hänen henkensä se -siis ilmestyi minulle!" - -"Niin varmaankin." - -"Onko hän kuollut täällä Sevillassa? Missä on hänen hautansa? Viekää -minut sinne!" pyysi Elsa hartaasti ja kääntyen toisesta toiseen. - -Molemmat näyttivät hyvin kiihtyneiltä, mutta apostoli sanoi lujalla -äänellä: "Hän kuoli Ruotsissa ja on haudattu Vadstenaan." - -"Vadstenaan! Miksi sitten olen tullut tänne!" - -"Herran käsittämättömästä armosta, tuomaan rauhaa ja anteeksiantoa -kahdelle sielulle, jotka kenties olisivat kadotetut ilman teitä." - -"Eeva on murhattu! Ei, ei! En voi, en tahdo antaa anteeksi! He ovat -vieneet kaiken iloni maan päällä!" - -"Tahdotteko sentähden riistää syntisiltä taivaan armon ja laupeuden? -Ajatelkaa tarkoin." - -"En voi. Hän oli minulle rakkahin maailmassa. Olisin kulkenut maan -ympäri löytääkseni hänet. Nyt ovat kaikki siteet katkenneet ja minä -tahdon kuolla maan päällä elääkseni Eevan kanssa taivaassa." - -Hän seisoi melkein liikkumatonna, kyynelet vierivät kalpeita poskia -pitkin, ja sanat ilmaisivat katkeraa, pohjatonta surua. "Sanokaa -heille, että annan anteeksi, kunhan he vain ottavat minunkin -henkeni", sanoi hän luoden katseen miehiin, jotka katselivat häntä -syvällä osanotolla. - -Pater seisoi selin ikkunan ääressä, kiihkeän liikutuksen vallassa. - -"Anteeksi, anteeksi! Minä olen väärässä! En tiedä mitä sanon!" Ja -Elsa lankesi polvilleen ja ojensi rukoillen kätensä apostolia kohden. - -Tämä nosti hänet pystyyn ja pani penkille istumaan. "Olette -taistellut kovan taistelun", sanoi hän. "Mutta Jumala on teitä -vahvistanut ja lopulta auttanut teidät voittoon." - -"Kertokaa minulle kaikki", sanoi Elsa. - -"Ei nyt, teidän tarvitsee etsiä vahvistusta rukouksesta ja voimistua -ruumiillisestikin." - -Pater oli tullut takaisin. "Ettekö tahdo lähteä luostarista?" kysyi -hän. - -"Heti, kun olen saanut täyden selon, tahdon lähteä kotiin", vastasi -Elsa. - -"Se kyllä tapahtunee viikon kuluessa", virkkoi de Vuergas, -niinsanottu apostoli, ja ehdotti, että signora Juanita, hänen vanha -hoitajattarensa, ottaisi siksi aikaa Elsan suojelukseensa. - -Molemmat miehet olivat sitä mieltä, että oli paras muuttaa samana -päivänä. - -Abbedissa, jolta kysyttiin, oli siihen heti halukas. Hän sanoi -melkein hämmennyksissään Elsalle hyvästit, tämä ei saanut vaihtaa -sanaakaan toisten nunnien kanssa, ja sisar Anastasian sanottiin -nukkuvan, niin ettei Elsa saanut mennä hänenkään luokseen. Heti sen -jälkeen Elsa pantiin vaunuihin, jotka veivät hänet johonkin kaupungin -ulkoreunalle. - - * * * * * - -Elsan muutto herätti luostarissa suurta huomiota. Häntä oli yleensä -pidetty noviisina, jonka uskonnosta ei pidetty suurin väliä. Mutta -kun sitten tapahtui sisar Anastasian hämmästyttävä toipuminen, -luultiin sitä ihmetyöksi, ja sen oli tehnyt muukalainen nainen, -protestantti, joka oleskeli vain muutamia viikkoja luostarissa. - -Mutta huhu tapauksesta ei pysähtynyt vain luostariin. Se hiipi läpi -portinlukkojen ja muurinrakojen ja kasvoi suunnattomasti. Ja pian -kerrottiin ympäri Sevillaa, että karmeliittiluostariin oli tullut -joukko protestantteja lohikäärmeillä ratsastaen, että nunnia oli -pakoitettu polvillaan heitä palvomaan ja että ainoastaan abbedissan -voimalliset manaukset olivat estäneet nunnia lähtemästä mukaan, kun -uskottomat samanlaisella kyydillä lähtivät pois jälleen. - -Häpeäjuttu tuli myös suurinkvisiittorin korville, eikä hämmästys -ollut vähäinen, kun abbedissalle eräänä päivänä ilmoitettiin hänen -tulonsa. - -Karmeliittiluostarille osoitettiin ensi kerran sellainen kunnia, ja -Franciska, joka arvasi syyn, koetti suojautua arvonsa ja säätynsä -ulkonaiseen loistoon. - -Vastaanottohuoneessa oli kaksi samettituolia punaisella veralla -päällystetyllä korokkeella, ja niiden yllä riippui kultapaarteinen -valtaistuimen kunniataivas. - -Franciska oli istuutunut toiselle nojatuoleista. Hänen vieressään oli -kunniasauva merkkinä hänen abbedissan-arvostaan. - -Hän oli puettu ruskeaan villapukuun. Vyöstä, joka oli samaa kangasta, -riippui kultaompeluksin ja smaragdein koristeltu pitkä rukousnauha, -johon jokainen pater noster (isämeitä) oli merkitty itämaisella -helmellä, suurella kuin pähkinä. Rinnallaan kantoi hän siselöityä -kultaristiä, ja hienon, valkoisen käden jokaisella liikkeellä -välkähti abbedissansormus, johon oli kiinnitetty yksi ainoa timantti -jalointa lajia. - -Pitkä, musta huntu riippui laahuksena hänen jälessään, kun hän meni -vastaan ja polvistui kunnianarvoisen suurinkvisiittorin eteen, joka -heti nosti hänet jalkeille ja vei entiselle paikalleen, istuutuen -itse toiselle tuolille. - -"Kiitän teitä, sisareni, tästä ensi kohtauksestamme ilman -todistajia", sanoi hän. - -"Arvasin, että se oli teidän ylevyytenne toivomus", vastasi abbedissa. - -"Olitte oikeassa, tahdon tietää mitä perää on niissä huhuissa, joita -liikkuu ympäri kaupunkia." - -Franciska oli heti valmis kertomaan. Ruhtinatar Maria -Steyermarkilainen oli lähettänyt hänen luokseen nuoren tytön, joka -etsi sisartaan. Vadstenan entinen abbedissa oli Jumalan hengen -vaikutuksesta opettanut hänelle pyhiä totuuksia; kerettiläistyttöön -oli se sattunut niin kovin, että hän armovaikutuksia välttääkseen -oli paennut luostarista, mutta Anastasia oli ihmeen kautta toipunut -melkein ennalleen. - -Hänen ylevyytensä kuunteli tarkkaavaisesti, mielessään aprikoiden, -uskoikohan hengellinen äiti tosiaankin voivansa hänet pimittää. Mutta -sotkuisen vyyhden hän oli selvittävä toisella kertaa, jos se sitä -ansaitsi, nyt kysyi hän vienoimmalla äänellään: - -"Mihin vankilaan kerettiläinen on loitonnut?" - -"Kuten jo sanoin teidän ylevyydellenne, pakeni onneton täältä." - -"Hm, käy säälikseni, että minun tarvitsee tehdä muistutus -virkavirheestä." - -"Koko syy on ruhtinatar Marian. Hänen hartaasta pyynnöstään minä -otin tyttö rievun vastaan. Mainittiinpa kirjeessä muistaakseni, että -teidän ylevyytenne oli luvannut suojelustaan, mutta meidän ei ollut -käytettävä sitä ennenkuin viimeisessä hätätilassa." - -Alliaga huokasi. "Tahdon kuulustella kerettiläistyttöä; missä hän -piileksii?" - -Kysymys ei tullut odottamatta, ja Franciska vastasi vienoimmalla -äänellään, ettei hän sitä tiennyt, mutta muisteli kuulleensa, että -hänet oli viety samaan täyshoitolaan, jossa de Vuergas asusti. - -Suurinkvisiittori rypisti kulmiaan, mutta kun hurskas sisar lisäsi, -että pater Lorenzo oli ollut läsnä, silloin hymyili hän ja sanoi, -ettei kerettiläisillä ollut Lorenzoa vaarallisempaa vihollista. -Hän houkutteli heidät ansaan luovuttaakseen heidät sitten -inkvisitsionille. - -Kun vielä oli vaihdettu muutamia merkityksettömiä korulauseita, meni -Ludvico Alliaga luostarista takaisin palatsiin, ja kansa tervehti -häntä syvin kumarruksin ja rukoili hänen siunaustaan. - - * * * * * - -Pieni asuinrakennus, johon Elsa oli viety, sijaitsi keskellä -puutarhaa, johon osaksi oli istutettu sokeriruokoja. Muutamat -amerikkalaiset puut kutoivat parhaallaan lehtiverkkoaan tuskin -lehdittyneiden viiniköynnösten kietomina, ja kukkivat persikkapuut -availivat ruusunvärisiä ja tuoksuvia kukkaterttujaan auringolle. - -Signora Juanita, talon omistaja, oli vanhahko nainen, ja hän otti -nuoren vieraan vastaan sangen ystävällisesti. Kun de Vuergas sanoi, -että Elsa ennen kaikkea tarvitsi lepoa ja rauhaa, vei signora hänet -pieneen, kauniiseen huoneeseen, auttoi häntä riisuutumisessa ja -houkutteli hänet levolle siroon, ruusuisten uutimien verhoamaan -sänkyyn. - -Elsa oli sellaisessa mielentilassa, että hän antoi tehdä itselleen -mitä tahdottiin. Varmuus sisaren kuolemasta oli sattunut häneen kuin -ukkosen isku, hänen ajatuskykynsä oli tylsistynyt, eikä hän voinut -enää kauemmin pysyä pystyssä. - -Hän ei tiennyt mitä hänen ympärillään sanottiin ja tehtiin. Muutamia -kertoja oli hän näkevinään de Vuergaan, joka surullisesti katseli -häntä. - -"Hän on hyvin sairas, ja luulen hänen seuraavan rakasta sisartaan", -kuuli hän tämän sanovan. - -Hän oli tahtonut kiittää apostolia niistä sanoista, sillä juuri sitä -hän toivoi. Sitten ei hän tiennyt enää mitään. Ei, hän oli Eevan -kanssa väikkyvinään pilvien palteilla, ja he lorusivat ja laskivat -leikkiä kuten muinaisina päivinä. Ja muinaiseen tapaansa nuhteli -Eeva häntä siitä, ettei hän tahtonut leikkiä ikäistensä kanssa, vaan -alati riippui suuren siskon hameissa. Silloin hän lupasi Eevalle, -että vastedes käyttäytyisi paremmin, ja Eeva sanoi, että Elsan täytyi -pyrkiä itsenäiseksi ihmiseksi. - -Sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Eeva kietoi käsivartensa hänen -ympärilleen ja painoi hänet rintaansa vasten. "Nyt kohtaamme jälleen -toisemme Jumalan luona", sanoi hän suudellen häntä. - -Elsaa värisytti sanomaton autuuden tunne. Rakas sisar oli poissa, -mutta hän tunsi hänen läsnäolonsa sulon ja hymyili sille. - -Silloin kuuli hän nyyhkyttävän äänen, joka sanoi: "Kas, kuinka hän -hymyilee kuolemalle." - -"Ei, Juanita, vaan elämälle. Nyt luulen tosiaankin, että hän saa -jäädä eloon." - -Se oli de Vuergaan ääni, ja ikäänkuin hänen sanojaan vahvistaakseen -avasi Elsa silmänsä. - -"Pyhä Jumalan äiti", huudahti signora, "tämä on ihmetyö, jonka ovat -saaneet aikaan teidän lääkkeenne ja vielä enemmän teidän rukouksenne." - -"Jumalan armosta se on tapahtunut", vastasi de Vuergas mennen vuoteen -luo. "Kuinka voitte?" kysyi hän. - -Elsa katsoi ihmeissään häneen. Uneksiko hän vielä? "Nousen heti", -sanoi hän. Mutta tehdessään heikon liikkeen noustakseen tuntui -hänestä huone pyörivän ympäri ja hänen täytyi sulkea silmänsä. - -"Lapsi raukkani, olette ollut hyvin sairas", sanoi de Vuergas. "Mutta -kaikkivaltias on palauttanut teidät henkiin, ja nyt tahdomme yhdessä -huolehtia siitä, että tulette terveeksi jälleen." - -Elsa koetti ojentaa hänelle kättään, mutta se putosi hervotonna -peitteelle. Hän kosketti sitä keveästi ja sanoi sen jälkeen -hilpeästi: "Nyt, signora Juanita, jätän hänet teidän käsiinne." -Sitten hän lähti. - -"Hän on enkeli", sanoi Juanita katsoen hänen jälkeensä. "Odotahan, -nyt menen noutamaan muutamia tuikituoreita munia, signorina ei saa -mitään muuta tänään", lisäsi hän nyökäyttäen päätään Elsalle ja -poistuen. - -Ikkunasta paistoi huoneeseen päivä ja humahteli kukkien tuoksu -puutarhasta, lähimmässä puussa liverteli lintunen, ja Elsa tunsi -sanomatonta sulotunnetta. Kaikki suruiset ajatukset olivat puhalletut -pois, ja hän vaipui hiljaa suloiseen lapsenuneen. - -Signora Juanita oli oivallinen sairaanhoitajatar, hän tiesi, että -hyvä ja vahvistava ravinto oli Elsalle välttämätön. Ja että se hyvin -maistuisi, otti hän itse osaa kaikkiin aterioihin ja ilosti niitä -pakinallaan ja kertomuksillaan. - -De Vuergaan oli ollut pakko lähteä matkalle, mutta hän oli palaava -viikon päästä. Juanita sanoi, ettei se aika riittäisi kaikkien hänen -tarinaansa kertomiseen. - -De Vuergas oli korkeasukuinen aatelismies; hänen ikänsä oli tullut -tunnetuksi hurjasta, hillittömästä luonteestaan. Hän oli kohdellut -julmasti palvelijoitaan, ja mustasukkaisuutensa puuskassa kerrottiin -hänen murhanneen oman vaimonsa. Kohta sen jälkeen menetti hän itsekin -henkensä metsästysretkellä. - -Poika oli vieraissa maissa, vasta kotiinnuttuaan sai hän tiedon -vanhempainsa kuolemasta ja siihen liittyvistä seikoista. Hän oli -ainoastaan kahdenkymmenenvuotias, mutta tämä tieto koski häneen niin -syvästi, että hän luopui maailmasta ja päätti omistaa koko elämänsä -hyväntekeväisyydelle. Siinä tarkoituksessa hän oli pukeutunut -munkinpukuun, mutta munkinkaavun alla oli täysi asevarustus. "Sillä", -oli hänellä tapana sanoa, "missä eivät hyvät sanat auta, siellä -auttavat aseet." - -Varsinaisen kansan kesken oli hänen vaikutusvaltansa niin suuri, -että hänen tarvitsi ainoastaan näyttäytyä hillitäkseen pahimmankin -hälinän. "Mutta", lisäsi Juanita, "eipä lienekään niin kurjaa -hökkeliä, ettei hän olisi siellä käynyt, eikä niin suurta syntistä, -ettei hän olisi puhunut sille lohdutuksen sanoja." - -Signora kertoi edelleen, että hän oli nyt kymmenkunnan vuotta -jatkanut siunausrikasta toimintaansa ja että kansa kunnioitti -häntä niin suuresti, että viranomaiset häntä melkein pelkäsivät, -"erittäinkin aikoessaan tehdä jotakin laitonta", lisäsi Juanita -kuiskaten. - -Hän puhui myös pater Lorenzosta, joka oli sangen kummallinen ihminen. -Kohta suurinkvisiittorin saavuttua oli hän aivan takertunut kiinni -häneen. Hän tahtoi pidättää inkvisiittoria monista hullutuksista, -mutta siitä ei don Alliaga pitänyt, hän tahtoi nauttia elämästä ja -pitää hyviä päiviä. - -Useimmiten keskustelu kuitenkin palasi de Vuergaaseen, ja molemmat -ikävöivät hänen palaamistaan. - -Nuoruudella on oma lääketaitonsa, ja Elsa toipui päivä päivältä. Jo -kolmantena päivänä saattoi hän nousta vuoteestaan, neljäntenä hän -teki kierroksen puutarhassa nojaten Juanitan käsivarteen; viidentenä -hän käyskenteli siellä yksin ja kuudentena hän liehui iloisena -ympärinsä, poimi kukkia ja kuiski itsekseen: "Huomenna tulee hän!" - -Samana päivänä iltapäivällä istuivat Juanita ja Elsa yhdessä pienessä -seurusteluhuoneessa. Edellinen virkkasi ja jälkimäinen sitoi -seppeleitä viiniköynnöksen lehdiltä, jotka huomispäivän kunniaksi oli -ripustettava kukkaköynnöksiin. - -He puhuivat de Vuergaasta, kuten tavallisesti. "Kahtena ensi -vuorokautena ei hän poistunut huoneesta", kertoi Juanita. "Sanoinkin -jo hänelle, että näytti aivan siltä kuin taistelisi hän kuoleman -kanssa, kumpi heistä saisi Signorinan." - -"Mitä hän vastasi?" - -"Että jos hän taisteli Jumalan voimin, oli hän kyllä voittava." - -"Kenties juuri siksi on elämä käynyt minulle rakkaammaksi kuin -milloinkaan ennen", sanoi Elsa hiljaa. - -Samassa koputettiin ovelle, ja Elsa riensi avaamaan. Ulkona seisoi -pieni mustalaispoika, joka ojensi hänelle kirjeen. - -"Kuka voi kirjoittaa minulle?" sanoi hän ja luki kummissaan: "Signora -Elsa Sparre." Kenties oli de Vuergas... Hän avasi kirjeen, siinä oli -ainoastaan sanat: "Pater odottaa teitä!" - -"Missä, missä?" huusi hän kiihkeästi, yhäkin arvellen vain, että -ystävä oli jo palannut. - -"Ulkona puutarhassa, aitovarressa", vastasi poika. - -Ei epäilystäkään, hänen siellä täytyi olla, ja hän riensi melkein -lentämällä huoneesta. Ilta pimenee pian etelämaissa ja nyt se pimeni -parhaillaan. - -Kun Elsa tuli neuvottuun paikkaan, ei hän nähnyt ainoatakaan ihmistä. -Hän huusi kärsimättömästi: "Tule, tule, täällä minä olen!" - -Samassa heitettiin vaippa hänen ylitseen ja hänet nostettiin -vahvoille käsivarsille. "Jos huudatte, olette kuoleman oma", kuiskasi -ääni. Häntä kannettiin kappaleen matkaa ja asetettiin sitten -vaunuihin. Hänen suuhunsa pantiin kapula, kädet sidottiin selän -taa, jonka jälkeen hänet jätettiin yksin ja vaunut kiitivät katua -eteenpäin. - -Tämän täytyy riippua erehdyksestä, ajatteli Elsa, jollei... Alliaga -olisi kenties saanut tiedon, että hän oli Sevillassa. Kirje taisi -olla häneltä. Se kurja saa kuulla nyt totuuden. Jumalan kiitos, hän -ei tuntenut pelkoa lainkaan. - -Vaunut pysähtyivät. Samat käsivarret kantoivat häntä portaita -ylöspäin, hän kuuli kuiskailtavan ja ovia availtavan. Hänet -kannettiin varmaankin monien huoneiden läpi ja laskettiin sitten -varovasti jollekin pehmeälle. - -Askelet loittonivat, hän kuuli oven sulkeutuvan. Heti sen jälkeen hän -tunsi jonkun päästävän hänen kätensä irti ja ottavan suukapulan pois. -Vaippa putosi maahan, ja Elsa nousi nopeasti sohvalta, jolle hänet -oli laskettu. - -Hän oli pienehkössä, upeasti sisustetussa huoneessa. -Kynttiläkruunusta levisi himmeä, miellyttävä valo huoneeseen, ja -hänen jaloissaan makasi nuori, kaunis tyttö, joka painoi hänen -hameensa lievettä vasten huuliaan toistellen: "Oh, bellissima, -bellissima!" - -Elsa irroittihe hänestä nopeasti ja kysyi: "Missä olen?" - -"Inkvisitsionipalatsissa", vastasi tyttö nousten. - -"Kenen käskystä on minut tuotu tänne?" - -"Hänen ylevyytensä Alliagan." - -"Tahdon tietää millä oikeudella!" huudahti Elsa. - -"Hänen ylevyytensä kysyy, mihin aikaan huomenna signora tahtoo hänet -ottaa vastaan." - -"Tahdon nyt heti, sillä minun on jo tänä iltana palattava takaisin." - -"Se ei käy päinsä", sanoi tyttö, veti uutimet syrjään salaoven edestä -ja viittasi pieneen makuuhuoneeseen. Hän taputti käsiään ja kaksi -palvelijaa kantoi huoneeseen katetun pöydän, jolla oli ruokaa ja -viiniä. Heti sen tuotuaan palvelijat poistuivat. - -Tyttö otti eräästä ikkunakomerosta sitran ja pani sen pöydälle, -toivotti signoralle hyvää yötä ja meni. - -Elsa ei tuntenut mitään pelkoa, harmia vain. Kuinka Alliaga oli -rohjennut hänet ryöstättää? Hänen täytyi kirjoittaa ruhtinatar -Marialle. Mutta ajatteles, jos mokoma tahtoi hänet pidättää, kuka -oli hänet silloin pelastava? Kuka muu, jollei sama mies, joka kerran -ennenkin oli pelastanut hänen henkensä? Hän varmaan rientäisi nytkin -apuun. Elsa ei voinut auttaa sitä, että tunsi iloa saadessaan uutta -aihetta häntä kiittää. - -Sairautensa jälkeen oli Elsalla oivallinen ruokahalu ja hän istuutui -syömään. Hän maistoi viiniä, se oli makeaa ja sangen hyvää. Ei ollut -vettä siihen sekoitettavaksi, ja Elsa joi sentähden ainoastaan puolen -lasia. - -Aterian jälkeen hän meni ikkunan luo. Se antoi pihalle, ja siellä -käveli sotamiehiä edestakaisin. "Niin, eihän minun tarvitse -heittäytyä täältä ulos", ajatteli hän. "Hän kyllä tulee minut -vapauttamaan." - -Hän polvistui rukoukseen ja meni sitten makuukamariin. Suureksi -iloksi löysi hän pienen salvan salaovessa, hän painoi sen kiinni ja -laskeutui levolle. - -Hän heräsi siihen, että joku koputti ovelle. "Tulin vain kysymään, -eikö signora tahdo mitään." - -Ei, hän ei tahtonut mitään. Hän riensi jalkeille. Päivä oli jo -pitkälle kulunut, ja hän oli nukkunut yhtämittaa koko yön. - -Hän pukeutui nopeasti, mutta ei tuntenut samaa luottamusta kuin -edellisenä päivänä. Hän ajatteli, että nyt oli de Vuergas varmaankin -palannut kotiin. Mitä oli hän sanova ja tekevä kuultuaan hänen olevan -poissa? Alkaisiko hän heti etsiskellä ja miten saisi tietoonsa, mihin -hänet oli viety? - -Aamiainen tuotiin. Se oli yhtä upea kuin illallinenkin, mutta -ruokahalu ei ollut sama, ja vaikka hän teki kaikkensa pitääkseen yllä -rohkeuttaan, ei se tahtonut onnistua. - -Pöytä vietiin pois. Hänellä oli hyvä halu kysyä: "Eikö hän tule?" -Mutta sanat kuolivat hänen huulilleen, hänen täytyi odottaa. - -Äkkiä hän hätkähti ja sydän sykki aivan kuuluvasti. Hän tunsi askelet -ja äänen, joka puhui ulkona. Rohkeutta, rohkeutta! Nyt aukeni ovi -ja Alliaga astui sisään hymyilevänä ja iloisena, ojentaen hänelle -kätensä. - -Mutta Elsa ei tarttunut siihen, katsoi vain uhkaavasti häneen ja -sanoi: "Minut on tuotu tänne väkivallalla." - -"Olisitteko tullut vapaasta tahdostanne?" - -"Tunsimmehan toisemme ennestään", vastasi Elsa. Alliagan poskille -häivähti puna. "Halusitte puhutella pater Edviniä?" - -"Se on vain houkutuskeino, hän ei tietysti ole täällä." - -"Se olen minä!" - -"Te! Miksette ole sanonut sitä ennen?" - -"Sanon sen nyt." - -"Tunsitteko sisareni?" kysyi Elsa hiljaa. - -"Teidät ensi kerran nähdessäni hämmästytti minua suuri yhdennäköisyys -välillänne, vaikka te olette kauniimpi kuin hän." - -Elsa kääntyi loukkaantuneena pois. - -"Espanjan aurinko on kaunistanut teitä yhä enemmän." - -"Minä haluan päästä täältä", sanoi Elsa kiihkeästi ja nousi. - -"Mutta ette pääse", vastasi Alliaga tyynesti. - -"Millä oikeudella pidätätte minua?" - -Alliaga hymyili: "Te olette viisas ja ajattelevainen, teidän -kanssanne voi puhua, ja jätän kohtalonne omiin käsiinne." - -"Ettehän vain petä minua?" - -"Tulette kyllä käsittämään, etten tee niin", sanoi Alliaga katsoen -tutkivasti häneen, "edellyttäen että annatte minun puhua loppuun." - -"Puhukaa vain", vastasi Elsa tekeytyen tyyneksi. - -"Kasvattien joukossa Vadstenassa oli sisarenne, joka teki mitä -suurimman vaikutuksen minuun, enkä luule, että tunteeni jäi -vastaamatta..." - -Elsa katsoi ankarasti häneen ja nousi. - -"Olkaa huoletta, se on ainoastaan otaksuma -- ja minä matkustin. -Me molemmat näimme toisemme Steyermarkissa, ja mikä Vadstenassa -oli vain hetken hehkua, puhkesi siellä ilmiliekkeihin. Minä -rakastin, minä jumaloin teitä. En tiedä mistä saitte voimaa minua -vastustaaksenne. Sanoitte näkevänne sisarenne, mutta se oli -ainoastaan mielikuvituksenne leikkiä. Kaikessa tapauksessa vältitte -kuitenkin minua sillä kertaa." - -"Kuten ainakin olen tekevä", puuskahti Elsa. "En ole koskaan pettynyt -naista taivuttaessani, ja tällä kertaa lisäksi rakastin kuin -mieletön. Mutta tiesin teidän tulevan tänne ja päätin odottaa." - -Hän oli vaiti kotvan. "Nyt olette täällä", lisäsi hän ja katseli -häntä intohimoisesti, "kauniimpana, viehättävämpänä kuin konsanaan! -Tule omakseni, Elsa!" huudahti hän koettaen tarttua hänen käteensä. -"Tunnen, etten voi elää ilman sinua." - -"Unohdatte, että houkuttelette minua rikokseen", sanoi Elsa inhon -ilmeellä ja veti pois kätensä. - -"Rikokseen", toisti Alliaga. "Jollei mitään muuta ole välillämme, -silloin, Elsa, suostut pian kuulumaan minulle." Hän otti esille -pienen kirjan. "Odotin vastaväitteitäsi, mutta olen valmis ne -kumoamaan."; Hän viittasi kirjaan. "Tässä on veljeskuntamme säännöt, -ja kuule nyt itse." Hän avasi kirjan ja luki: - -"Meidän hengellinen voimamme on niin suuri, että mihin jotakin -ihmistä käskemmekin, ei tahtomme noudattaminen ole koskaan synti." - -Hän heitti nopean silmäyksen Elsaan ja jatkoi: "Kaikki, minkä -päästämme maan päällä, pitää oleman päästetty taivaassa; meille on -annettu kaikki voima ja valta yli ruumiin ja sielun." - -"Tämä on inhoittavaa!" huudahti Elsa siepaten kirjan hänen kädestään -ja heittäen sen lattiaan. "En voi kuulla sanaakaan enempää." - -Alliaga oli käynyt aivan kalpeaksi, mutta silmät tuiskivat tulta -ja hän puuskahti kiihkeästi: "Tätä tulette vielä katumaan. -Valitkaa, tahdotteko kuulua minulle tai että teitä syytetään -kerettiläisyydestä!" - -"Olen aivan äskettäin alkanut rakastaa elämää", sanoi Elsa melkein -itsekseen. "Mutta häpeällä en sitä osta." - -"Elsa!" puuskahti Alliaga kiihkeästi ja meni häntä kohden. - -"Ettekö sanonut, että ratkaisu oli riippuvainen minusta? No niin, -olen tehnyt vaalini." - -Elsa kääntyi hänestä halveksivalla ilmeellä, joka sai hänet -raivoissaan puristamaan kätensä nyrkkiin. Mutta hän hillitsi itsensä -ja syöksyi ulos huoneesta. - -Elsa vaipui polvilleen, voimat pettivät. "Jumala minua auttakoon", -rukoili hän. - -Hän oli kuulevinaan liikuntaa ja nousi nopeasti. Pater Lorenzo astui -esiin eräästä ovesta, jota hän ei ollut ennen huomannut. Oliko hän -kuullut keskustelun? Saattoi päättää niin hänen ulkomuodostaan. - -Hän lähestyi Elsaa ja sanoi hiljaa: "Mitä tapahtuneekin, niin ole -peloton, Elsa Sparre. Minä pelastan sinut." Hiljaisin askelin hän -poistui samaa tietä kuin oli tullutkin. - -"Alliagan suosikki", ajatteli Elsa. "Häntä en usko. Ja jos pelastus -on mahdollinen, toivon sen tulevan toisaalta." - -Hän istuutui aprikoiden huolissaan, mitähän nyt oli tuleva. Ei -viipynyt kauan, ennenkuin hän sai sen tietää. - -Nuori tyttö, joka oli häntä palvellut, syöksyi huoneeseen itkien ja -parkuen. Hän heittäytyi Elsan jalkoihin ja suuteli hänen käsiään, -huutaen ettei häneltä saanut ottaa rakasta Signoraansa. Heti sen -jälkeen tuli vanha mies, joka oli puettu sepelikauluksiseen vaippaan. -Hän kysyi, oliko Elsa valmis seuraamaan. - -"Minun kai täytyy", vastasi Elsa nousten. Mies otti esille vaipan, -joka muistutti nykyajan dominoa. Nähtyään täyden toden tulevan -lakkasi tyttö itkemästä, auttoi Elsan korville huppukauluksen ja -sitoi puolinaamion kasvoille. - -Ulkona odottivat vaunut, joihin hänet vietiin, ja kun ne pitkän -matkan jälkeen vihdoin pysähtyivät, ymmärsi hän, että se synkkä -rakennus, jonka porttiholvista vaunut ajoivat läpi, oli vankila. - -Vaununovi avattiin nopeasti, ja mies, joka ojensi hänelle -kätensä auttaakseen hänet maahan, jätti hänen käteensä pienen -vaateliuskareen, jonka hän onneksi älysi heti kätkeä. - -Mies tyrkättiin samassa syrjään, ja hänelle satoi haukkumasanoja -siitä, että hän oli rohjennut tunkeutua portista sisälle; turhaan -hän viittoili, että oli kuuromykkä ja oli tullut kerjäämään, armotta -heitettiin hänet ulos, ja ainoastaan Elsan tyyni käytös pelasti hänet -tarkastuksesta. - -Vanginvartija vei hänet ylös muutamista portaista, kuletteli useita -käytäviä ja avasi vihdoin oven, joka vei valkoiseksi rapattuun -koppiin. Siellä oli ainoastaan sänky, pöytä ja kaksi tuolia, -Mariankuva ja rukousjakkara. - -"Saatte ruokaa kahden tunnin kuluttua", sanoi vanginvartia ja -poistui. Elsa kuuli hänen panevan ovelle rautasalvan ja munalukon. - -Hän olisi kenties joutunut epätoivoon, jollei pieni liuskare hänen -kädessään olisi herättänyt hänessä mitä mielettömimpiä toiveita. -Vapisevin käsin hän avasi sen ja luki. "Pyydä rippi-isää." Siinä ei -ollut sanaakaan enempää. - -Oliko se paula? Elsa luuli melkein niin, kenties aiottiin... ei, -varmaankin lähetettäisiin hänelle joku Alliagan kätyreistä kaikin -keinoin kietomaan häntä pauloihinsa. Hän ei tahtonut mitään sellaista -rippi-isää. - -Verkkaan riisui hän vaipan, pani sen toiselle tuolille ja istuutui -itse toiselle. Naamion oli hän heittänyt lattialle. - -Luonto vaati osansa, ja hän purskahti rajuun itkuun. Ajatteles, -jos hänet pakoitettaisiin viettämään täällä koko elämänsä. Hän -uskoi varmasti, että de Vuergas etsi häntä, mutta kuinka tämä voi -tietää mihin vankilaan hänet oli kätketty? Ja oli kai kaikkein -uskomattominta, että hänet oli suurinkvisiittori tänne suletuttanut. - -Ruoka tuotiin. Hän ei uskonut voivansa maistaa palaakaan, mutta -kummakseen oli hän nälkäinen ja söi kaiken mitä oli saanut. - -Hän rupesi levolle... nukkuminen ei tullut kysymykseenkään. Mutta -siinäkin luonto pyrki oikeuksiinsa, jakun hän heräsi seuraavana -aamuna, oli hänen ensi ajatuksensa pater Lorenzo. Tämähän oli -luvannut hänet pelastaa. Tuo vaateliuskare ei tosin ollut paterilta, -mutta hänhän saattoi huoletta pyytää rippi-isää, sillä eihän hänen -tarvinnut välittää mitään hänen sanoistaan ja hänen kauttaan saattoi -hän lähettää viestin Juanitalle, mainitsematta de Vuergaasta mitään. - -Hiljainen vanginvartija toi aamiaisen, johon kuului ainoastaan vähän -hunajaa ja leipää, vesiruukku mukana. - -Kun Elsa pyysi rippi-isää, katsoi mies tutkivasti häneen ja meni -vastaamatta mitään. - -Hän jäi yksin koko päiväksi ja sai hyvää aikaa aprikoida, -vietäisiinkö hänet kenties tuomioistuimen eteen ja tuomittaisiin -kerettiläisenä poltettavaksi roviolla. Hän polvistui hartaaseen -rukoukseen, ja katso, ikäänkuin merkiksi, että Jumala oli hänen -rukouksensa kuullut, pienestä luukunraosta katonrajassa pilkahti -päivänsäde hänen koppiinsa. Tämä pieni tapaus vaikutti kuin -taikaiskulla, sydän täyttyi kiitollisuudesta, ja hän tunsi varmuutta, -että vaikka kaikki ihmiset hänet hylkäisivät, taivahinen isä ei ollut -sitä tekevä. Tulipa mitä tulikin, nyt oli hän kyllin vahva kestämään -kaiken, hän tunsi nyt selvemmin kuin koskaan kenen puoleen kääntyä -kaikissa huolissaan. - -Kun vanginvartija jälleen toi ruokaa, sanoi hän mennessään: "Ensi -perjantaina on kuulustelu inkvisitsionituomioistuimen edessä." Sitten -hän meni tiehensä. - -Elsa pani kätensä ristiin rinnalleen, hänen povensa tuntui olevan -pakahtumaisillaan, mutta hän tahtoi olla luja ja rukoili apua -korkeudesta. - -Syödä hän ei voinut, vaan ainoastaan rukoilla ja sitten ajatella mitä -sanoisi noille hirmuisille ihmisille, jotka janosivat ainoastaan -hänen vertaan. - -Silloin kuuli hän, että rautasalpa nostettiin pois. Kukahan se mahtoi -olla? Hän ei noussut polvistuneesta asennostaan, mutta kun hän käänsi -päätään, näki hän puvusta, että tulija oli fransiskaanimunkki. - -Elsa ei tahtonut häneltä mitään ja sentähden painoi hän päänsä -käsiinsä ja rukoili voimaa siltä varalta, että hänen jo nyt -tarvitsisi taistella uskonsa puolesta. - -Munkki seisoi liikkumatonna hänen takanaan ja sanoi sitten hiljaa: -"Tyttäreni!" - -Elsa hätkähti. Kenen ääni se oli? Hän luuli kuulevansa väärin, mutta -hypähti sitten pystyyn ja katsoi vieraaseen. - -"Elsa!" sanoi tämä, ja sanomatta sanaakaan heittäytyi Elsa hänen -käsivarsilleen. - -De Vuergas painoi hänet vasten poveaan, kaksi ystävystä olivat -jälleen yhtyneet. Elsa oi kietonut käsivartensa hänen kaulaansa, ja -tietämättä mitä teki, painoi hän huulensa Elsan otsaa vasten. - -"Saisipa nyt kuolla!" sanoi Elsa. - -"Sinun pelastuksesi tähden olen tullut", sanoi de Vuergas ja -irroittautui hämillään. - -"Teiltäkö viesti oli?" - -"Juanita oli ommellut sanat vaatetilkkuun, mutta puhukaamme nyt -siitä, mitä on tehtävä." - -"Minut on kutsuttu kuulusteluun ensi perjantaiksi." - -"Tiedän sen ja tulen olemaan läsnä." - -"Sitä odotinkin", puuskahti Elsa. "Ja olen rukoillut Jumalaa, että -jos pelastun, tapahtuisi se teidän kauttanne." - -"Olette kärsinyt paljon, lapsi parka!" - -"Nyt on kaikki unhotettu!" sanoi Elsa. De Vuergas istui tuolilla ja -Elsa lattialla painaen päänsä hänen syliinsä. "Luulen melkein, että -katkerin hetkeni oli se, jona ajattelin: 'Nyt hän on kotona, mutta -minä, joka saan kiittää häntä elämästäni, en voi mennä vastaan, ja -hän kenties luulee, että olen kiittämätön'." - -Hän oli tarttunut pelastajansa käteen ja suuteli sitä kerta toisensa -jälkeen ja kostutti sen kyynelillään. Toisella kädellään siveli de -Vuergas hänen hiuksiaan, mutta käsi vapisi, ja niin kova oli hänen -liikutuksensa, että hän voi ainoastaan toistella: "Elsa, rakas Elsa!" - -"Olen ajatellut, että kuolisin tyytyväisenä, jos vain kerrankaan -saisin vielä nähdä teitä ja kiittää teitä siitä hyvyydestä ja -rakkaudesta, jota olette osoittanut muukalaiselle, uskonne -viholliselle. Oppinne on hirveä! Kristuksen rakkaus ei kehoita -rikokseen ja syntiin. Anteeksiantoa ja sovitusta sisältää hänen -pyhä evankeliuminsa." Elsa nosti päänsä, hänen silmänsä hehkuivat -hänen tarttuessaan de Vuergaan molempiin käsiin, ja hän puuskahti: -"Viimeinen rukoukseni täällä maan päällä ja ensimäinen ylhäällä -taivaassa on oleva, että Jumala liikuttaisi sydämenne, niin että -teistä tulisi protestantti, että kerran ja iäisessä autuudessa -saisimme kohdata toisemme." - -De Vuergas oli kalvennut ja nousi äkkiä. "Elsa, ette tiedä mitä -sanotte. Käytätte väärin oppia, josta puhutte, ette ole vielä -toipunut sairaudestanne, ja lääkärinänne määrään tyyneyttä ja -hiljaisuutta." - -"Ylihuomenna pääsen lepoon!" - -"Enkö ole sanonut, että toivomme voivamme teidät pelastaa?" - -Elsa pudisti päätään. "En usko sen teille onnistuvan ja suoraan -sanoen en siitä välitäkään. Kukaan ei ole minua kaipaava, ja minä -tahdon kuolla." - -"Entä jos kysyisin, tahdotteko elää minun tähteni?" sanoi de Vuergas -liikutuksesta väräjävällä äänellä. - -"Sitä ette voi ettekä saa kysyä. Olemme ainoastaan kohdanneet -toisemme tiellä erotaksemme." - -De Vuergas tarttui hänen käteensä, mutta samassa kuului hiljainen -koputus ovelle. "Tunti on kulunut", sanoi de Vuergas päästäen käden. -"Minun täytyy lähteä, en ole sanonut mitään mitä minun piti, mutta -pater Lorenzo tulee huomenna, noudattakaa kaikessa mitä hän sanoo." - -"Ettekö tiedä, että pater Lorenzo on Alliagan uskottu?" - -"Luulen hänen olevan suurinkvisiittorin vihollisen ja tiedän, että -hän on teidän ystävänne." - -"Tahdon voittaa vastahakoisuuteni, koska sitä haluatte", vastasi Elsa -väsyneesti. - -Kuului uusi koputus. - -De Vuergas hätkähti. "Tapaamme tuomiosalissa toisemme", sanoi hän ja -riensi pois. - -Elsa seisoi katsoen hänen jälkeensä. "Tuomiosalissa", kuiskasi hän, -"on hän puhuva puolestani, ja jollei onnistu, valmistaa hän minut -kuolemaan, ja silloin sovimme kohtauksesta ylhäällä, sillä minun -tähteni tulee hänestä protestantti." - -Seuraavana päivänä tuli pater Lorenzo. Hän oli kalpea, mutta tyyni, -ja ensi todiste hänen vaikutusvallastaan oli, että hän käski -vanginvartijan jättää oven auki, niin että hän voisi lähteä milloin -katsoi hyväksi. - -Vartija kumarsi syvään ja teki kuten oli käsketty. - -Elsaa tervehtien virkkoi pater: "Teidän täytyy suoda minulle täysi -luottamuksenne, sillä minun on puhuttava kanssanne tärkeistä -asioista." - -"En keskeytä teitä." - -"Muistattehan sisar Anastasian?" - -"Muistan, hänestäkö aiotte puhua?" - -"Ja eräästä toisesta, abbedissa Richissasta." - -"Eeva kirjoitti hänestä, että hän oli hyvin kaunis." - -"Ja hyvin onneton! Saanko kertoa teille molempain tarinan?" - -"Onko se kenties yhteydessä Eevan kanssa?" - -"Mitä läheisimmässä, sillä heillä molemmilla on sisarenne kuolema -omallatunnollaan." - -"Laupias Jumala!" huudahti Elsa. "Kertokaa, kertokaa!" - -Ja pater Lorenzo kertoi mitä jo osaksi tiedämme ennestään. Hän puhui -soimaten Richissan rikollisesta suhteesta pater Edviniin, hänen -mustasukkaisuudestaan ja tuskistaan. Eeva Sparre oli kerran tullut -huoneeseen abbedissan levätessä pater Edvinin sylissä. Ei tietty, -oliko hän huomannut heidät, mutta siitä pitäen häntä epäiltiin. - -Kun pater oli lähtenyt ja Richissa oli epätoivoon nääntymäisillään, -otti sisar Anastasia hänet ja luostarin hoiviinsa. Onneton tahtoi -päättää päivänsä, mutta Anastasia ehdotti, että hän lähtisi -viettelijänsä jälkeen ja pakoittaisi tämän pitämään huolen lapsesta, -jota hän kantoi povellaan. - -Luostarin kunnia ja maine oli pelastettava. Eeva Sparrea epäiltiin ja -hän joutui uhriksi. - -"He murhasivat hänet?" kysyi Elsa kauhuissaan. - -"Hänet oli jo pelästytetty melkein kuoliaaksi. Hänet pantiin -kirstuun, ja Anastasia kuristi hänet." - -"Kamalaa!" vaikeroi Elsa. "Että rakkaan sisareni piti saada niin -julma kuolema! Jumala suokoon rikkojalle anteeksi!" - -"Saanko viedä anteeksiantonne hänellekin, joka on varsinaisesti -syypää sisarenne kuolemaan?" - -"Tahdon sulkea hänetkin viimeisiin rukouksiini. Onko hän täällä?" - -"On", vastasi pater. "Tahdotteko kuulla hänen kohtalostaan?" - -"Hyvin mielelläni." - -"Hän lähti Saksaan ja löysi pian viettelijänsä..." - -"Pater Edvinin, mutta sehän on Alliaga?" - -"Niin, suurinkvisiittori", lisäsi Lorenzo. - -"Mikä hirveä ihminen! Kertokaa edelleen, pyydän teitä." - -"Hän näytti ilostuvan kohdatessaan rakastettunsa ja piti huolen -sopivasta asunnosta. Kun Richissa kohta sen jälkeen synnytti pojan, -otti hän sen luvaten antaa takaisin muutamain kuukausien kuluttua." - -"Richissalla on siis poikansa." - -"Ei, hän ei saa sitä kuunaan! Mutta Alliaga sanoi yhä rakastavansa -häntä eikä voivansa ilman häntä elää, ja Richissa uskoi. Alliaga -oli keksinyt toimen, joka teki Richissalle mahdolliseksi aina elää -hänen läheisyydessään, kenenkään voimatta epäillä salaisuutta. -Aina muutostaan Sevillaan on Richissa ollut hänen uskottunsa, -hän kertoo hänelle kaikki juonensa ja suunnitelmansa samoin kuin -lemmenseikkailunsakin, hän on tehnyt hänet kätyrikseen, orjakseen", -lisäsi pater melkein itsekseen. - -"Miksi Richissa alistuu?" - -"Ah, Alliaga on saanut hänet niin valtaansa, että hän on melkein -mielettömästi rakastanut häntä. Mutta nyt on tämä rakkaus muuttunut -vihaksi ja kostonjanoksi." - -"Hirveää! Mutta ettekö te pappina voi häntä johdattaa oikealle -tielle?" - -"Sellaiseen naiseen kuin Richissaan nähden on turhaa sitä -yrittääkään", sanoi pater. "Mutta kuulkaahan edelleen: kenties -Alliaga pelkäsi Richissan mustasukkaisuutta, sillä hän ei -kertonut hänelle aikeitaan teihin nähden. Minä sain niistä tiedon -kuuntelemalla teidän keskusteluanne. Mutta nyt, kun hän luulee teidän -olevan hänen vallassaan, nyt on hän lähettänyt minut teroittamaan -mieleenne, miten vaarallista on uhmata häntä." - -"Olen valmis kuolemaan", vastasi Elsa. "Paljoa hirmuisempi on -kidutus, kun teidän hennot jäsenenne kiskotaan pois", vastasi Lorenzo -väristen. - -"Hyvä isä! Mitä pahaa minä olen tehnyt, että minua niin rääkätään?" - -"Olette taistellut pahaa vastaan, siksi teitä rangaistaan", vastasi -Lorenzo. "Sellaista on jesuitismi; suurinkvisiittori ja koko -veljeskunta hekumoivat aistillisissa nautinnoissa, kidutuksella ja -polttoroviolla rangaistaan niitä, jotka ovat heitä vastaan, sentähden -eivät monet sitä tee. Itsesäilytysvaisto sai Richissankin taipumaan." - -Kauhusta melkein kivettyneenä kuunteli Elsa. "Miksi sanotte minulle -tämän?" puuskahti hän poissa suunniltaan. "Kenties herättääkseni -teissä sääliä niitä kohtaan, jotka elävät sellaisissa olosuhteissa", -vastasi Lorenzo, "mutta oikeastaan toistaakseni teille, että pelastan -teidät -- Richissan tähden!" - -"Onko hän teidän siskonne?" - -"Saatte pian tietää sen. Kuulkaahan nyt vielä; vapauttaakseni -teidät Alliagan käynnistä sanon hänelle, että olen tavannut teidät -sulamaisillanne kyyneliin ja aivan epätoivoissanne, sellainen on näet -niiden mielentila, jotka pian antavat perään. Neuvon häntä antamaan -kuulustelun mennä menoaan niin suuren yleisön ollessa läsnä kuin -saliin mahtuu; de Vuergas tulee todistajaksenne, ja minä tiedän, -että de Alliagan on pakko luoda silmänsä maahan hänen edessään, jota -koko Sevilla nimittää apostoliksi hänen hyvien töittensä tähden. -Mutta kuinka kauniisti hän puhuneekin, tuomitaan teidät vietäväksi -takaisin vankilaan kuulustelujen jatkamista varten. Mutta minä tahdon -pelastaa teidät siitä, koska olette antanut anteeksi onnettomalle -Richissalle!" huudahti Lorenzo ja lankesi Elsan jalkoihin suudellen -hänen käsiään. - -"Annan anteeksi kaikesta sydämestäni", vastasi Elsa yhtä liikutettuna -kuin hämmästyneenäkin papin hätäisestä ilmeestä. "Enkö antaisi -anteeksi, kun tiedän Eevankin tehneen niin." - -"Olkaa tyyni huomenna", sanoi Lorenzo äkkiä. "Puhukaa niin vähän kuin -mahdollista vastaukseksi kysymyksiin, jotka tehdään, ja antakaa jalon -puolustajanne puhua." - -"Ettekö te tule olemaan läsnä?" - -"Kenties, vaikken teidän näkyvissänne." - -"Emmekö enää tapaa toisiamme?" - -"Rukoilkaa Jumalaa, ettemme tapaisi!" sanoi pater ja riensi pois. - -Heti sen jälkeen Elsa kuuli, kuinka vanginvartija työnsi salvan oven -eteen. - - * * * * * - -Tutkintopäivä oli käsissä ja tuomiosali avattu. Se oli verhottu -kauttaaltaan mustiin. Perällä oli mustapeitteinen pöytä ja sen takana -mustapeitteinen nojatuoli, suurinkvisiittorin tuoli. Neuvonantajain -ja kirjurien tuolit olivat nekin mustat. Sali oli täynnä munkkeja, -ylhäisiä herroja ja kansaa kaikenlaista. - -Miltei kaamea hiljaisuus vallitsi täpötäydessä salissa, kaikki -odottivat jännityksellä mitä oli tuleva. Sillä huhu oli kertonut, -että de Vuergas, Sevillan apostoli, oli tuleva todistamaan erään -nuoren kerettiläistytön puolesta, ja kaikki tahtoivat kuulla häntä. - -Vihdoin avautui ovi pöydän taustalla ja sisään astui -suurinkvisiittori puettuna dominikaanien juhlapukuun ja suuri -valkoinen risti rinnallaan. Jälestä seurasi hänen neljä apulaistaan, -ja kaikki viisi istuutuivat paikoilleen. - -Alliagan silmissä paloi synkkä tuli, kun hän rypistynein kulmin -katseli lukuisaa yleisöä. Mutta äkkiä hän soitti kelloa, ja kuului -ovelta liikettä. Kaikkien silmät kääntyivät sinne, ja silloin nähtiin -kaksi inkvisitsionipalvelijaa, jotka raivasivat tietä henkilölle, -jota toivat mukanaan. - -Se oli pitkä, kalpea, tuskin viisikymmeninen mies. Häntä syytettiin -siitä, että oli kohottanut kätensä Herran pappia vastaan. - -"Löin lurjusta, joka häpäisi minut", vastasi mies, "arvotonta pappia, -joka pyhän pukunsa turvin vietteli naisen, jonka oli ennen vihkinyt -minuun; totta kai minun oli sellainen kostettava." - -"Onneton! Teidät sokaisee pimeyden henki, poikani; vaimonne on -hurskas nainen, joka etsii hengellistä lohdutusta sielunhoitajaltaan, -ja se koituu hänelle autuudeksi. Teidän on palattava vankilaan -katumaan syntiänne, niin että teidän sielunne pelastuisi perkeleeltä -ja helvetin tuskista." - -Hänen jälkeensä tuli nainen ja kolme nuorta miestä, joita kaikkia -syytettiin kerettiläisyydestä. Lyhyen kuulustelun jälkeen heidät -kaikki lähetettiin vankilaan, kunnes tunnustaisivat. - -Suurinkvisiittori tarttui jälleen kelloon, mutta sen ensi helähdys -koski häneen niin, että hän heitti sen pois luotaan. - -Enempää ei tarvittukaan. Ovi aukeni, taasen tulivat molemmat -inkvisitsionipalvelijat. Mutta kaikkien katseet suuntautuivat häneen, -joka kevein askelin tuli heidän välissään. - -Edellisenä päivänä oli Elsa saanut valkoisen villapuvun, valkoisen -oranssiseppeleen ja samoin valkoisen hunnun, ja mukana seurasi -Juanitan pyyntö, että hän pukeutuisi niihin seuraavana päivänä. Ja -Elsa oli pukeutunut tähän morsiuspukuun. - -Hän oli rukoillut koko sielustaan ja hän tunsi itsensä lujaksi ja -rohkeaksi; katseita, jotka häneen suunnattiin, ei hän nähnyt, hän oli -varma, että de Vuergas oli läheisyydessä, ja se lohdutti ja rohkaisi -häntä. - -Hän seisoi tuomarinsa edessä, ja tämä ahmi häntä silmillään. Sitten -hän sanoi melkein vienosti: "Ottakaa pois huntu!" - -Elsa teki niin ja kiinnitti vakavan katseensa Alliagaan. - -Tämä käänsi katseensa pois, mutta ympäriltä kuului ihastuksen humina. - -Elsa ei ollut koskaan näyttänyt niin kauniilta, ja kun hän nyt -seisoi siinä jäykkänä ja kylmänä kuin marmori, muistutti hän enemmän -Mariankuvaa neitseellisessä soreudessaan. - -Alliaga katsoi häneen moneen kertaan ja käänsi jälleen pois -katseensa, ennenkuin voi oikein toipua. Vihdoin virkkoi hän: -"Syytetty, astukaa esiin ja vannokaa evankeliumin kautta, että -puhutte totta." - -Epäröimättä teki Elsa kuten käskettiin. Hän meni pöydän luo, pani -kätensä pyhälle kirjalle ja sanoi niin vakavalla äänellä kuin olisi -seissut itsensä Jumalan edessä: - -"Jeesuksen Kristuksen nimessä ja hänen evankeliuminsa kautta vannon, -että kaikessa puhun puhdasta totta." - -Äänessä oli jotakin mieltäjärkyttävää, ja kaikki läsnäolijat -näyttivät sen tuntevan. - -Alliagalla oli täysi vaiva kuulustelua jatkaessaan. - -"Nimenne?" sanoi hän. - -"Elsa Sparre." - -"Ikä?" - -"Kahdeksantoista vuotta." - -Kuului kuiskinaa kautta kuulijakunnan. - -"Uskontonne?" - -"Olen protestantti", vastasi Elsa kohdaten hänen katseensa. - -Mutta nyt ei Alliaga enää luonut maahan silmiään, hän päinvastoin -aivan naulasi häneen myrkyllisen katseensa. "Kerettiläinen siis!" - -Elsa ei vastannut, ja Alliagan täytyi jatkaa: "Miksi olette tullut -tänne?" - -"Etsimään sisartani." - -"Oletteko löytänyt hänet?" - -Elsan huulilla pyöri toinen vastaus, mutta hän vastasi vain: "Hän on -kuollut!" - -"Kun saitte sen tietoonne, miksette lähtenyt heti täältä?" - -"Olin sairas." - -"Kuka todistaa sanojenne totuuden?" - -"Minä!" vastasi muuan ääni, ja de Vuergas tuli esiin Elsan rinnalle. - -"Apostoli, apostoli!" huudettiin kansan kesken, ja syntyi kova -tungos, kun kaikki koettivat päästä lähemmäksi. - -"Kuka olette?" kysyi Alliaga muuttunein muodoin. - -"Jean de Vuergas", vastasi kysytty. - -"Kannatte fransiskaanien pukua." - -"Niin, siinä puvussa harjoitan toimintaa, jota rakastan", vastasi -hän. "Teen sen sitä paitsi hänen pyhyytensä paavin suostumuksella." -Näillä sanoin hän ojensi Alliagalle asiakirjan, jossa riippui suuri -sinetti. - -Tämä luki ja antoi sen takaisin. "Mitä tiedätte tästä -kerettiläisnaisesta?" kysyi hän. - -"Tapasin hänet karmeliittiluostarissa; hänen tulonsa tarkoitus -liikutti minua, ja minä tahdoin auttaa häntä etsiskelyissään. Silloin -tapahtui, että hänen sisarensa murhaaja kääntyi minun puoleeni ja -pyysi, että koettaisin saada hänelle anteeksiannon ja unhotuksen -rikokseensa nähden." - -"Onnistuitteko?" kysyi Alliaga ahnaalla uteliaisuudella. - -"Hän menetteli kuten kristitty nainen, mutta sielunjännitys oli liian -suuri, hän sairastui niin vaarallisesti, että luulin hänen kuolevan." - -"Te pelastitte hänet?" - -"Jumalan armosta ja hänen oman nuoruutensa avulla." Suurinkvisiittori -havaitsi sen ihailevan ja kiitollisen katseen, jonka Elsa loi -pelastajaansa, ja salamana iski häneen ajatus: "He rakastavat -toisiaan!" - -"Kuinka on mahdollista", sanoi hän liikutuksesta vapisevalla äänellä, -"että omistatte huolenpitonne kerettiläisille ja jumalattomille?" - -"Noudatan meidän Herramme Kristuksen esimerkkiä." - -"Hän on heittänyt kirouksen jumalattomille ja kerettiläisille!" - -"Ei, teidän kunnianarvoisuutenne, hän ei ole tuominnut muita kuin -kerskaajat, ne, jotka jumalisuuden vaipalla verhoavat törkeitä -paheita ja tekopyhillä sanoilla aistillisia ajatuksia ja hankkeita. -Heille Kristus sanoo: 'Menkää tyköäni, te kadotetut!' Eksyneet ja -katuvaiset on hän siunaten ottanut käsivarsilleen." - -Hänen sanansa olivat tunkeutuneet sydämiin, ja kansan keskuudesta -kuului hyväksymisen muminaa. - -Suurinkvisiittori kuohui raivosta, mutta sanoi teennäisellä -sävyisyydellä: "Sanotaan, että osoitatte liian suurta -suvaitsevaisuutta kerjäläisille, juutalaisille, maureille ja -kerettiläisille, näille kirottujen ja kadotettujen joukoille..." - -"Teidän ylevyytenne", keskeytti de Vuergas, "he ovat onnettomia ja -vainottuja, sentähden he tarvitsevat minua." - -Näitä sanoja seurasi pitkällinen hyväksymisen humina. - -Alliaga näki, kuinka puna oli palannut Elsan poskille, kuinka -tämä nautti de Vuergaan voitosta ja hänen omasta tappiostaan. -Mustasukkaisuus kalvoi hänen sieluaan, ja hän huudahti melkein -vimmoissaan: - -"Tiedän, että teidän selvän ymmärryksenne ovat sumentaneet saastaiset -opit, jotka tulevat Saksasta ja Ruotsista, noista viheliäisistä -maista, joissa pakanuus ja kerettiläisyys nykyään ottelevat vallasta." - -"Minusta ihmisten usko on tuomittava heidän tekojensa mukaan", -vastasi de Vuergas. "Vai eikö teidän ylevyytennekin mielestä sydämen -hurskaus ja aikomusten puhtaus ole Jumalalle otollisempi kuin että -sielu, joka on murhien, koston ja siveettömyyden tahraama, polvistuu -alttarin ääreen ja huokauksin ja hartain elein huutaa: 'Herra, -Herra!' sydämessään unelmoiden vihollistensa perikadosta; tai että -hän huutaa: 'O, Jumalan karitsa, armahda minua!' ja rukouksensa -toimitettuaan menee rypemään uusissa paheissa ja rikoksissa?" - -Oli kuin nämä miehet olisivat vaihtaneet osiaan, ja kansa kuunteli -sellaisella hartaudella, kuin se olisi ollut kutsuttu tuomariksi. - -"Kuinka tiedätte", huudahti suurinkvisiittori, "ettei se, joka itkee -ja rukoilee ja lyö rintoihinsa, ole Jumalalle otollisempi juuri -katumuksensa tähden kuin se, joka kenties ei katso tarvitsevansa -rukoillakaan?" - -"Teidän kunnianarvoisuutenne", vastasi de Vuergas, "älkäämme puuttuko -teologisiin väittelyihin; kansa, joka on meitä kuulemassa, tietää, -että minun saarnani on: Olkaa lempeät, sävyisät ja rakastavaiset, -koska Kristuskin, meidän esikuvamme, oli rakastavainen, sävyisä -ja lempeä! Olen sanonut: Rakastakaa ja auttakaa toisianne, sillä -olette kaikki veljeksiä ja saman isän lapsia, eivät ainoastaan -roomalais-katoliset, vaan myös evankeliset, maurit ja juutalaiset, -jotka kristinopin ovat omistaneet; Kristuksen jumalainen oppi on -annettu koko ihmiskunnalle, katsomatta eri oppilauseihin. Tiedän -monien, jotka polvistuen ovat tätä oppia tunnustaneet, sittemmin -polttorovion liekeissä kironneen pyhää uskontoamme." - -"Hän herjaa", huudahti Alliaga, "hän uskaltaa syyttää pyhää -inkvisitsionia!" - -De Vuergas ei vastannut mitään, mutta hän loi tuomariinsa niin -terävän, niin kylmän, niin läpitunkevan katseen, että Alliaga loi -silmänsä maahan. Kenties hänen silmiensä editse vierivät ne salaiset -ja julkiset vääryydet, joita hän oli tehnyt, ne nurjat tuomiot, -joita hän oli langettanut, hänen ilmipäivällä tekemänsä rikokset ja -salaiset irstailunsa. - -Mutta mikään rikollinen ei ole julkeampi kuin jumalaton pappi, ja -Alliaga esiintyi pian entisellä varmuudellaan. - -Kuulijat olivat kauhusta jähmetyksissään. He ymmärsivät, mihin -vaaraan apostoli antautui, tämä mies, joka uskalsi lausua mitä -ajatteli, vieläpä itse tuomioistuimen edessä. - -Useimmat tunsivat apostolin persoonallisesti, hän oli ollut heidän -kaikkien ystävä ja hyväntekijä, ja jos tarvittiin, tahtoivat he antaa -henkensäkin hänen puolestaan. - -Alliaga viittasi kirjurille, joka oli merkinnyt kirjaan kaikki de -Vuergaan lausunnot. Hän luki pöytäkirjan kerta toisensa jälkeen, -ikäänkuin varmistuakseen tekemässään päätöksessä. - -Sen jälkeen hän otti kirjan, jonka muuan notaareista ojensi hänelle, -ja näytti tekevän vertailuja. - -"Todistajain lausunnot käyvät täydellisesti yhteen", sanoi -hän näyttäen kirjaa apulaisilleen. "Kreivi Jean de Vuergas on -seurustellut luterilaisten kerettiläisten, juutalaisten ja maurien -kanssa, hän on puhunut sanoja, jotka sotivat pyhää uskoamme vastaan; -sentähden, korkeimman pyhän inkvisitsionin lakien mukaan, ja koska -mainittu Jean de Vuergas on saapunut itsestään kerettiläistä -puolustamaan, olemme pakoitetut hänet tuomitsemaan lakiemme -määräämään rangaistukseen, jollei hän istunnon jatkuessa voi -kahdentoista esteettömän todistajan lausunnolla näyttää toteen, että -häntä on väärin syytetty." - -Edellisen aikana oli Elsa seissut melkein liikkumatonna, ainoastaan -hänen poskillaan vaihteleva vaaleus ja puna ilmaisi hänen tunteitaan. -Mutta nyt, kun hän kuuli de Vuergasta syytettävän siitä, mitä tämä -oli tehnyt hänen puolestaan, ei hän voinut enää hillitä itseään. - -Polvistuen hänen jalkoihinsa ja kietoen hänet käsivarsillaan huudahti -hän: "Ottakaa minun henkeni, mutta säästäkää hänen!" - -Tänä hetkenä oli Alliagaa kamala katsella, hänen silmänsä, joilla hän -ahmi nuorta tyttöä, syöksivät sananmukaisesti tulta. - -Hän näki de Vuergaan sanomattomalla hellyydellä katsovan alas tyttöön -ja sen jälkeen kuiskivan muutamia sanoja. Tyttö nousi ja veti hunnun -kasvoilleen. - -Salissa kuului kiihkeää hälinää, ja useat läsnäolijoista riensivät -esiin todistamaan. Joukosta kuului monia huutoja, että hän oli -viaton, rauhan ja rakkauden apostoli. Häntä siunaten he oman henkensä -uhallakin, vastustamattoman voiman pakoittamina, riensivät totuuden -puolesta todistamaan. - -Suurinkvisiittori oli melkein suunniltaan, kansan huudot saivat hänet -vimmoihinsa. Mutta hänen katseensa oli aivan kuin naulattu kiinni -Elsaan, ja ensimäiset sanat, jotka tulivat hänen huuliltaan, olivat: -"Huntu pois!" - -Nähdessään kalpeat kasvot, jotka olivat kyynelten kostuttamat, -myhäili hän itsekseen ja sanoi lujalla ja käskevällä äänellä: - -"Istunto lykätään, viekää syytetyt vankilaan!" - -Kansa tiesi mitä se merkitsi. Nousi yleinen kirkuna ja kuului -uhkaavia huutoja: "Todistajat, todistajat on kuulusteltava!" - -Mutta sitä juuri ei Alliaga tahtonut, ja lujalla äänellä hän huusi: -"Tyhjentäkää sali!" - -Tänä hetkenä oli pater Lorenzo tullut perältä. Hän oli kalmankalpea -ja kuiskasi muutamia sanoja suurinkvisiittorille. - -Mutta tämä ei kääntänyt edes päätänsäkään, hän näki -inkvisitsionipalvelijain lähestyvän pannakseen molemmat vangit -kahleihin. De Vuergas oli heti ojentanut molemmat kätensä pantavaksi -kahleihin, kun aitauksen yli hyppäsi yleisen melun vallitessa useita -miehiä varsinaisesta kansasta; he lankesivat polvilleen de Vuergaan -eteen, suutelivat hänen käsiään ja jalkojaan ja sanoivat häntä -isäkseen ja hyväntekijäkseen. - -Uhkasi aika metakka, mutta inkvisitsioni oli ennen kaikkea viisas ja -varovainen. - -Kolminkertainen rivi inkvisitsionipalvelijoita kiertyi yhtäkkiä -suunnattoman jättiläiskäärmeen tavoin yhteenpakkautuneen joukon -ympärille. Ihmiset olivat niin saarretut, että heidän elämänsä oli -inkvisitsionin käsissä. Mutta vastarinnatta ei väkijoukko sittenkään -näyttänyt aikovan antautua uhriksi, verinen käsikähmä oli siis edessä. - -Alliaga näki, että kaikki tyynni olivat surman silmukassa ja hymyili -viekkaudelleen. Nyt ei tyttökään voinut enää päästä hänen käsistään, -ja hän veti helpoituksen huokauksen. - -Samassa aukeni suuri ovi selkoselälleen, vartijat ja kansa -vetäytyivät syrjään syvän kunnioituksen ilmeellä. - -Suurinkvisiittori kalpeni. Ylineuvoston presidentti, muutamain -neuvosten seuraamana, astui tuomiosaliin. Hän pysähtyi saavuttuaan de -Vuergaan rinnalle. - -Alliaga loi silmänsä maahan. Hän tiesi mistä häntä syytettäisiin ja -sadatteli unhotustaan. - -Presidentti kääntyi inkvisitsionipalvelijoihin, jotka aikoivat viedä -vangit pois. - -"Päästäkää tämä mies vapaaksi", sanoi hän ankarasti. Kahleet -irroitettiin heti paikalla. "Teidän armonne", rohkeni Alliaga -virkkaa. "Millä oikeudella olette syyttänyt tätä miestä", huudahti -presidentti. "Ettekö tiedä, että jokainen vangitseminen on ensin -neuvoston vahvistettava?" - -"Tiedän, että tämä muodollisuus on lyöty laimin", sammalsi Alliaga. -"Mutta tarkoitukseni oli..." - -"Jokainen laiminlyönti tässä suhteessa on rikos", jatkoi presidentti. -"Kuningas ja neuvosto tahtovat, että kerettiläisiä vainotaan, mutta -meille täytyy ensin antaa tilaisuus päättää, onko syytetty rikollinen -vai eikö." - -Alliaga ei uskaltanut, vastata mitään, ja presidentti kääntyi -kumartaen de Vuergaaseen ja sanoi kohteliaasti: "Olen iloinen -voidessani antaa teille takaisin vapautenne." - -"Viva, viva!" huusi kansa. "Jumala ja pyhä äiti korkeaa neuvostoa -siunatkoon!" - -"Pyydän teidän ylevyyttänne osoittamaan oikeutta myös tälle -nuorelle naiselle, joka viekkaudella on siepattu kiinni ja laahattu -tuomioistuimen eteen, mutta jonka viattomuudesta menen takaukseen", -virkkoi de Vuergas lujalla ja kirkkaalla äänellä. - -Presidentti katsoi ensin syytettyyn; luultavasti tämän -näkeminen hämmästytti häntä, sillä hän loi harmistuneen katseen -suurinkvisiittoriin. - -Tämä saattoi hädintuskin hillitä itseään, vaikka tekikin suunnattomia -ponnistuksia näyttääkseen tyyneltä. - -"Olen vangituttanut hänet yksissä neuvoin abbedissa Franciska de -Larman kanssa", sanoi hän nöyrästi. "Pyhä veljeskuntamme kieltää -kerettiläisten oleskelun tässä maassa; tarkoitukseni on ollut -ainoastaan valaista hänelle miten väärässä hän on, ja sitten lähettää -hänet rajan yli. Pyydän kysyä, pitääkö teidän armonne sopivana, että -sallin jonkun maallikon temmata hänet käsistäni?" - -"Menen takaukseen, että hän saapuu, kun häntä kutsutaan", puuttui de -Vuergas puheeseen. "Mutta anon nöyrimmästi, että hänet sillä välin -säästettäisiin oleskelemasta vankilassa." - -"Kuka teille on sanonut, että minun tarkoitukseni on ollut viedä -hänet vankilaan?" vastasi Alliaga ivallisesti hymyillen. "Näyttää -siltä, kuin ajattelisitte enemmän silmienne ruokaa kuin mikä -parhaiten sopii hänelle." - -De Vuergas kalpeni suuttumuksesta, mutta ennenkuin hän ehti vastata, -oli Elsa heittäynyt presidentin jalkoihin. - -"Jumalan laupeuden tähden, pelastakaa minut!" rukoili hän -hätäännyksissään. - -Tämä oli ilmeisesti epävarma, mitä oli tehtävä. "Mihin on -tarkoituksenne viedä hänet?" kysyi hän Alliagalta. - -"Karmeliittiluostariin, missä hän on ollut ennenkin", vastasi tämä. -"Vaunut, jotka hänet vievät, odottavat ulkona." - -Tiedämme, että pater Lorenzo oli tullut sisään. Hän pysyi edelleen -paikoillaan Alliagan tuolin takana, mutta kumartui useat kerrat -eteenpäin ja näytti pyytävän tältä jotakin, mutta sai aina kieltävän -vastauksen. - -Kun Alliaga mainitsi ulkona odottavista vaunuista, antoi Lorenzo -varoittavan merkin Elsalle. Tämä riensi de Vuergaan luo ja sanoi -rukoillen: "Seuratkaa minua, älkää jättäkö minua yksin, minua -peloittaa niin kovin!" - -"Kyllä, lapseni, minä seuraan sinua, sanokoonpa maailma mitä -tahansa", puuskahti de Vuergas innokkaasti ja otti hänen käsivartensa -kainaloonsa. - -"Nyt en enää pelkää mitään!" sanoi Elsa painaen väsyneen päänsä hänen -olkaansa vasten. - -Tällä hetkellä Alliaga näytti hirveältä. Mustasukkaisuus ja raivo -olivat tehneet hänen kasvonsa lyijynharmaiksi, silmät uhkasivat -pilkahtaa pois reijistään. Ärtyisästi hän viittasi Lorenzolle, joka -jälleen näytti pyytävän jotakin, ja nousten seisoalleen hän huudahti -pauhulla: "Virkani nojalla ja Sevillan suurinkvisiittorina käsken, -että nämä molemmat on heti..." kamalasti karjahtaen hän kaatui -lattialle. - -Samassa oli Lorenzo temmannut tikarin hänen selästään ja upottanut -sen omaan rintaansa. - -Hämmennys ja kauhistus oli yleinen. Kaksi ruumista, ja mistä syystä? -Kaikki tiesivät, että Lorenzo oli Alliagan ystävä ja uskottu. -Miksi oli hän tehnyt hirveimmän kaikista rikoksista, murhannut -suurinkvisiittorin? - -Tutkimus osoitti, että Alliaga oli kuollut. Mutta haavasta, jonka -pater oli iskenyt omaan rintaansa, vuoti veri edelleen, ja vaatteet -revittiin pois, että voitiin sulkea verenvuoto. - -Kuinka suuri olikaan hämmästys, kun havaittiin, että "pater" oli -- -nainen! - -Punonnaisessa oli hänen kaulassaan kirje, joka avattiin ja luettiin: - -"En tee tätä kostaakseni kärsimyksiäni, en mustasukkaisuudesta -halveksitun rakkauteni tähden, vaan siksi, että _hänen_ sisarensa -täytyi heittää henkensä pelastaakseen minun elämäni. Sentähden annan -nyt henkeni pelastaakseni hänet häpeästä ja siitä kirouksesta, joka -on kohdannut onnetonta Richissaa." - -Tänä hetkenä ei ollut salissa mitään järjestystä, ei mitään -ylivalvontaa, vaan täysi sekasorto. Presidentti, jolla tällä hetkellä -oli suurin sananvalta, kuiskasi de Vuergaalle: "Kas tuolla on vaippa, -käärikää se neidon ympärille ja rientäkää täältä niin pian kuin -voitte." - -Kehoitusta noudatettiin heti, kenenkään estämättä vei de Vuergas -Elsan mukanaan, ja Elsa piteli hänestä niin lujasti kuin pelkäisi -jonkun heidät eroittavan. - -Kiireimmiten he riensivät Juanitan luo. Puutarhan portti oli auki, -ulkona oli aivan pimeää, mutta pienestä asuinrakennuksesta loisti -kirkas valo. - -"Hän odottaa meitä", sanoi de Vuergas. - -Suuri oli Juanitan ilo. "Siunattu lapseni, tiesin että tulisit, olen -nähnyt sinusta unta joka yö", puheli hän ottaessaan Elsalta vaipan. -"Juuri tuollaisena näin hänet edessäni, ja hänellä oli morsiusseppele -päässään, enkä ymmärrä mitä se merkitsee." - -Kaiken juttelunsa ohella hän laittoi illallisen, mutta ei voinut -lainkaan selittää, miksi molemmat nuoret näyttivät ikäänkuin -ujostelevan toisiaan. - -"Varmaankin on tapahtunut jotakin, josta en tiedä mitään", ajatteli -hän, ja kaikkiin hänen kysymyksiinsä vastasi de Vuergas: "Huomenna, -Juanita, pikku sairaamme on väsynyt ja hänen tarvitsee päästä -levolle." - -Mutta sitten hän kuuli rakkaan isäntänsä kävelevän huoneessaan -edestakaisin ja aamulla menevän puutarhaan, missä jatkui sama kävely -puistokäytäviä sinne tänne. - -"Neito ainakin pysyttelee hiljaa, voineeko sitten nukkua", tuumi -Juanita. Ja kun Elsa sitten tuli kamaristaan ja sanoi, ettei ollut -ummistanutkaan silmiään, vastasi veikeä Juanita, että sen hän saattoi -kyllä uskoa, ja neuvoi signorinaa menemään puutarhaan, jossa kyllä -saisi punaa poskilleen. - -Elsa teki niin. Nähdessään de Vuergaan meni hän nopeasti häntä -vastaan, ojensi kätensä ja sanoi niin tyynellä äänellä kuin voi: -"Kuinka voin kiittää teitä!" - -De Vuergas tarttui pieniin kylmiin käsiin ja vei hänet pienelle -turvepenkille, jossa pyysi hänet istumaan ja istuutui itse rinnalle. - -"En voi tehdä mitään osoittaakseni kiitollisuuttani", lisäsi Elsa. -"Mutta joka päivä rukoilen sydämeni sisimmästä Jumalaa, että hän -tekisi teidät niin onnelliseksi kuin totisesti ansaitsette." - -Ääni, joka alussa oli ollut himmeä, alkoi lopulta vavista, mutta -ylipäätään selvisi hän aika hyvin pikku puheestaan. - -"Sanokaa minulle", sanoi de Vuergas, "mitä ajattelitte eilisiltana, -kun tulimme tänne kotiin?" - -"Unhotin kaiken sen hirveän, mitä olin kokenut, sieluni täytti niin -kiitollisuus Jumalaa ja teitä kohtaan, ettei siellä ollut tilaa -millekään muulle." - -"Merkillistä, että minä tunsin melkein samaa. Minulla on ollut -onni auttaa monia, mutta en ole koskaan tuntenut sellaista riemua. -Kun kulimme katua eteenpäin, oli kuin veisin koko elämäni onnen -mukanani. Yöllä kysyin itseltäni, kuinka minun oli mahdollista -elää ilman teitä, ja silloin päätin ensi kerran tavatessamme kysyä -kursailematta, tahdotteko tulla vaimokseni." - -Elsa peitti kasvonsa käsillään salatakseen punastustaan sitten hän -katsoi luottavasti kosijaansa ja vastasi: - -"Saatte lukea kaikki ajatukseni. Olen kuullut paljon puhuttavan -rakkaudesta, mutta en ole koskaan tuntenut sitä ennen. Niin, voihan -olla mahdollista, että... ensi kertaa kohdatessamme... mutta en -ymmärtänyt sitä silloin, en edes vankilassakaan. Se selvisi minulle -vasta sinä hetkenä, jona luulin heidän tahtovan ottaa henkenne. -Silloin tunsin, että olitte minulle rakkain maan päällä, ja tiesin, -että kuinka pitkä tie olisikin, en väsyisi sitä kulkiessani, jos vain -saisin nojautua käsivarteenne." - -"Rakkahin Elsa", sanoi de Vuergas tarttuen hänen käteensä. - -Elsa antoi hänen pitää sen. "En koskaan elämässäni tule rakastamaan -ketään toista, mutta siitä huolimatta en voi enkä tahdo tulla -vaimoksenne." - -"Mistä syystä?" kysyi de Vuergas hämmästyksissään. "En mene koskaan -katolilaisen kanssa naimisiin!" - -"Mutta minä en epäröi mennessäni protestantin kanssa naimisiin", -sanoi de Vuergas surumielisesti hymyillen. - -Elsaa värisytti syvä mielenliikutus, mutta hän hillitsi sen -jatkaessaan: "En voi kuvailla, mitä olen tuntenut näinä päivinä. -Mutta ajatellut olen enimmäkseen maatani, mihin tahdotaan tuoda -sellaista uskoa, joka sallii moisia julmuuksia. Tahdon palata sinne -takaisin ja kertoa kaikesta siitä hirveästä, mitä olen kuullut ja -nähnyt, niin että kaikki tulevat asiasta vakuutetuiksi. Mutta kuinka -voisin tehdä sen, jos mieheni on katolilainen? Kuinka ylevämielinen -ja jalo hän olisikin, pelkäisin häntä loukkaavani sanoillani. Ja -tärkeintä kaikista on, että aina tuntisin olevan jotakin välillämme, -hänen uskonsa ei olisi minun eikä minun olisi hänen." Mielenliikutus -kävi hänelle liian voimakkaaksi, ja hän purskahti rajuun itkuun. - -De Vuergas oli kalvennut, hän katsoi Elsaan syvällä surulla, mutta ei -virkkanut sanaakaan. - -Silloin kuului Juanitan ääni. Ruoka oli odottanut tunnin ajan, -eivätkä he koskaan tulleet sisään? - -Aamiaisen aikana ei puhuttu monta sanaa Mutta sen päättyessä -naputettiin ovelle, ja kun Juanita avasi sen, ojennettiin hänelle -kirje, jonka jälkeen tuoja heti katosi. - -Kirje oli de Vuergaalle ja sen luettuaan hän sanoi: "Meidän täytyy jo -tänä yönä lähteä täältä!" - -"Ei teidän, ainoastaan minun!" huudahti Elsa. "Oi, olen jo tehnyt -teille liian paljon pahaa." - -"Silloin tosiaankin teette niin, jos otatte minulta luottamuksenne", -vastasi de Vuergas kiihtyneenä. - -Kyynelet helmeilivät Elsan kalpeita poskia pitkin. Toinen näki sen -ja lisäsi odottamatta hänen vastaustaan: "Kirje on ylineuvoston -presidentiltä. Hirveä tapaus on herättänyt suunnatonta huomiota, ja -hän neuvoo, meitä molempia lähtemään täältä. Jesuiitat aikovat syytää -syyn minun niskoilleni." - -Nyt kuten tuomiosalissakin juoksi Elsa luo, kietoi käsivartensa hänen -ympärilleen ja kysyi hätääntyneenä: "Emmekö voi nyt heti lähteä -täältä?" - -De Vuergas hymyili surumielisesti. "Tahdotte siis jättää minut -siihen uskoon, että olen teille rakas", sanoi hän hiljaa ja pujotti -käsivartensa neidon vyötärölle. - -"Yli kaiken maailmassa", kuiskasi Elsa, "niin rakas, etten tiedä -kuinka voin elää teistä erilläni. Mutta kuitenkaan en tahdo rikkoa -lupausta, jonka olen tehnyt Jumalalle. Se koituisi onnettomuudeksi -meille molemmille." - -De Vuergas painoi suudelman hänen otsalleen sanomatta sanaakaan. - -Elsa vetäytyi punastuen hänestä erilleen ja sanoi: "Matkarahoistani -on käytetty hyvin vähän. En ole koskaan jättänyt niitä huostastani, -saanko nyt antaa ne teille?" - -"Ei", sanoi de Vuergas, "jättäkäämme se toistaiseksi." Hän lähti -sen jälkeen järjestämään papereitaan ja Elsaa kiellettiin menemästä -puutarhaan, vieläpä näyttäytymästä ikkunassakaan. Ei voinut koskaan -olla kyllin varovainen. Juanitalle oli ilmoitettu matkallelähdöstä -ja huokaillen ja kyynelsilmin laittoi hän viimeisen päivällisen. -Hänen rakas isäntänsä oli itse kertonut hänelle hirveästä tapauksesta -inkvisitsionipalatsissa, mutta silloin ei ollut häntä mikään muu -niin suututtanut kuin se, että Alliaga, Sevillan korkein hengellinen -hallitusmies, oli pukenut rakastajattarensa papin pukuun; se oli -kuulumaton pyhyyden häväistys, ja hän toivoi, että mies vielä eläisi -oikein hävetäkseen pahoja töitään. - -Viimeinen ateria oli syöty, ja ilta oli käsissä. De Vuergas, joka -näytti hyvin kiihtyneeltä, jätti pikku talon Juanitan haltuun ja -valmisti hänet siihen, että tulisi kenties viipymään kauankin poissa. -Elsa sanoi hänelle mitä lämpimimmät hyvästit, he itkivät toistensa -sylissä. - -Koputus ikkunaruudulle ilmoitti heille, että hetki oli käsissä; -presidentti oli pitänyt huolen kaikesta. Kaksi hevosta oli hankittu -heitä varten ja kaksi ratsumiestä oli käsketty vastaamaan heidän -turvallisuudestaan rajalle saakka. - -"Pelkään, että matka tulee teitä kovin väsyttämään", sanoi de Vuergas -auttaessaan Elsaa ratsaille. - -"Teemmehän sen yhdessä", vastasi Elsa. - -Presidentin neuvon mukaan matkustivat he öisin ja lepäsivät päivin. -Elsa ajatteli alinomaa eronhetkeä. De Vuergas oli sanonut, että he -olivat matkalla Gibraltariin, josta aina lähti laivoja Italiaan. - -Mutta hän ei ollut sanonut; sielläkö heidän oli erottava. Yleensä he -eivät puhuneet paljoa, päivisin he tapasivat harvoin toisensa; Elsa -söi yksin huoneessaan, ja palvelijattaret sanoivat hänelle usein, -että vieras signor istui aina kirjoituspöydän ääressä. - -Matkalla öisin hän teki ainoastaan mitä jokapäiväisimpiä kysymyksiä. -Mutta eräänä päivänä hän sanoi: "Tuolta alhaalta näkyy Gibraltari -melkein merestä." - -Ihmeellinen näky oli siintävä meri, jonka yli parhaillaan nouseva -aurinko loi kultaisen sädesillan. Mutta Elsalla ei ollut silmää -sille, hänen sielunsa täytti levottomuus, ja hänen oli mahdoton -pidättää kysymystä, joka alituiseen oli pyörinyt hänen huulillaan: -"Täälläkö meidän on erottava?" - -"Se riippuu sinusta", sanoi de Vuergas ja kehoitti häntä -kiiruhtamaan, sillä oli jo täysi päivä. - -Vihdoin he olivat pikku kaupungissa, ja Elsa pääsi asumaan erääseen -papinperheeseen, joka oli protestanttinen kuten hänkin. - -"Oletteko nyt tyytyväinen?" kysyi de Vuergas häneltä hymyillen. - -"Tulkaa usein tänne", vastasi Elsa. - -Ja niin de Vuergas tekikin, mutta hän ei tullut Elsan luo. Elsa -ei voinut käsittää, mitä hänellä oli niin paljon papin kanssa -puhuttavaa. Tulisiko kenties papin vaimo seuraamaan häntä, turvatonta -tyttöä, kotimatkalla. Se oli iloinen ja rakastettava nuori nainen, -mutta sittenkin Elsaa tahtoi itkettää. - -Laiva oli tullut, sen piti lähteä neljän päivän perästä. - -Sunnuntaina kysyi pastori, eikö Elsa tahtonut; tulla pieneen -protestanttiseen kirkkoon, jossa tänään vietettiin suurta juhlaa. - -Elsa suostui mielellään ja lähti papin rouvan mukaan. Hän ei ollut -nähnyt de Vuergasta kahteen päivään, ja hänen tarvitsi rukoilla -voimaa ja rohkeutta. - -Pappi piti hyvin yksinkertaisen saarnan, jossa puhui, kuinka Jumalan -rajaton rakkaus ulottuu kaikkiin ja kuinka ei ole olemassa mitään -eroa niille, jotka oikein rakastavat toisiaan. Elsa suli kyyneliin, -ja kuinka hartaasti hän toivoikaan, että de Vuergas olisi kuullut -tämän saarnan! - -Kaikki oli lopussa, mutta pappi seisoi yhä alttarilla. Suurta -käytävää tuli -- saattoiko uskoa silmiään -- de Vuergas! Hän meni -suoraan alttarille ja vastasi ääneensä uskonkysymyksiin, jotka -hänelle tehtiin, sitten teki hän tunnustuksensa ja anoi, että hänet -otettaisiin protestanttisen kirkon jäseneksi. - -Elsa ei kuullut eikä nähnyt enää mitään, mutta palasi tuntoihinsa, -kun de Vuergas kumartui hänen ylitseen ja kysyi: - -"Elsa, tahdotko nyt olla minun?" - -"Oi, tahdon!" Ja de Vuergas vei hänet alttarille ja pappi vahvisti -heidän liittonsa. - -Samana iltana he matkustivat laivassa, joka purjehti Neapeliin. - - - - -15. - -HERTTUA. - - -Vanhempainsa ollessa poissa olivat Kätchen, Juhani ja pikku Maria -Elisabet viettäneet rattoisaa elämää leskikuningattaren luona. Väliin -oli metsästyshuveja, palloleikkejä, painiskelua ja muita nuorison -iloja sen ajan tavan mukaan. Iltaisin oli nuoresta parvesta jokaisen -kerrottava jokin pieni seikkailu, jossa oli ollut mukana. Mutta -hartaimmin kuunneltiin vanhan leskikuningattaren omia kertomuksia -elämästään. - -Herttuattarelta tuli kirjeitä jotensakin säännöllisesti, ja -tavallisesti seurasi mukana kolme lippusta Kustaalta "Mummolle", -"Katille" ja "Juhanille." Kaikissa kerrottiin sotatapauksista, ketä -sotapäälliköitä hän oli oppinut tuntemaan ja keistä heistä hän -erikoisemmin piti. - -Herttuakin oli kirjoittanut muutamia kirjeitä. Viimeisessä kertoi hän -saaneensa pojan, joka suurimmassa kiireessä, ilman mitään loistoa, -oli kastettu Räävelissä ja saanut nimekseen Kaarle Filip. Se näytti -olevan hento lapsi, kuten Mariakin, kirjoitti hän, mutta lisäsi: -"Näyttää siltä, kuin kaikki voima ja ponsi olisi tullut Kustaan -osaksi, mutta toivon, että hän Jumalan avulla on käyttävä sitä -isänmaan hyödyksi ja siunaukseksi -- missä olosuhteissa, sen tietää -yksin hän, joka johtaa ihmisten kohtalot." - -Vihdoin tuli tieto, että rakkaat sukulaiset olivat kotimatkalla, ja -herttua toivoi, että lapset olisivat häntä vastassa Örebrossa. - -Leskikuningattaren oli ylen vaikea heistä erota, ja kyyneliä ero -maksoi lapsillekin. - - * * * * * - -Herttualle ei jälleennäkemisen ilo ollut pitkällinen, hänellä oli -tuhansia tehtäviä, joihin oli käytävä käsiksi. - -Herttuatar oli käynyt juhlallisemmaksi kuin ennen. Yleinen -kunnioitus, joka oli omistettu herttuan puolisolle, oli noussut hänen -päähänsä, jossa jo kangasteli kuningattaren kruunu. - -Tiedämme, että Helena Näf oli ainoa hovineitsyt, joka hänellä oli -ollut Ruotsista mukanaan matkalla. Räävelissä oli otettu muutamia -lisäksi, mutta nämä väsyivät pian ankaraan rouvaan ja palasivat mikä -milläkin verukkeella kotiaan. - -Helena jäi siten yksin kärsimään herttuattaren huonoja tuulia. -"Pahinta kaikesta oli", sanoi hän Heidin rouvalle palattua, -"etten koskaan saanut puhella kihlattuni kanssa muuten kuin hänen -läsnäollessaan." - -"Kumma, että Juhana Skytte sieti sitä!" huomautti Heidin rouva. - -"Hänen täytyi minun tähteni." - -"Se on siis syynä kalpeihin poskiin ja väsyneeseen katseeseen." - -"Se kai se on", vastasi neitsyt. - -"Enimmän kummastuttaa minua se, ettei herttua ole huomannut mitään." - -"Kyllä hän on, ja jollei hän ole unohtanut lupaustaan, niin..." - -"Eipä hän tavallisesti unohda." - -Ei hän ollutkaan. Eräänä päivänä hän kertoi herttuattarelle, että -Helenan häät vietettäisiin kolmen viikon kuluttua. - -"Ilman minun suostumustani!" puuskahti herttuatar ylen loukkautuneena. - -"Se oli päätetty, ennenkuin lähdimme Ruotsista, enkä pidä asiain -toistelusta." - -"Mutta minä tarvitsen häntä ja _tahdon_, että hän jää paikoilleen", -sanoi Kristina rouva sellaisella ilmeellä, etteivät vastaväitteet -saaneet tulla kysymykseenkään. - -"Tahdot!" Hopeavasara iski pöytään. "Mutta minä tahdon myös, ja -tahtoni on, että häät vietetään kahdeksan päivän perästä. Mitä -hovineitsyihin tulee, voin niitä hankkia puolen tusinaa." - -Herttuatar oli noussut ja nyt virkkoi hän ylen jäykällä arvokkuudella: - -"Minä en sekaannu valtakunnan asioihin useammin kuin teidän -armonne pyytää sitä minulta. Sentähden pyydän, että saan käskeä -palvelijoitani miten hyväksi katson." - -Ja juhlallisen arvokkain askelin hän poistui huoneesta. - -Kaarle katsoi hänen jälkeensä. "Odotas vain!" jupisi hän ja riensi -tiehensä. - -Herttua lähetti päivälliskutsut lähimmille naapureilleen samaksi -päiväksi. - -Hovimestarin käskettiin tuoda hyvää viiniä pöytään ja vain hiukkasen -ennen määrättyä aikaa ilmoitettiin herttuattarelle, että odotettiin -muutamia vieraita. - -Astuessaan sisään näytti herttuatar hieman yllätetyltä, sillä -vieraita oli enemmän kuin hän oli odottanut. Olipa joukossa myös -piispa Bellinus, jota hän heti pyysi istumaan vasemmalle puolelleen, -herttuan istuessa oikealla. - -Mutta silloin vasta hänen silmänsä suurenivat, kun hän näki -vastassaan Juhana Skytten ja hänen rinnallaan kalpean Helenan, joka -aivan vapisi pelosta eikä uskaltanut kohottaa itkusta punertuneita -silmiään. Helenan rinnalla istui Kustaa prinssi ja Juhana Skytten -rinnalla Kätchen. Juhanin oli herttua pannut istumaan rinnalleen ja -lorusi ja laski leikkiä hänen kanssaan, mutta vilkaisi tuontuostakin -vastakkaiselle puolelle, ikäänkuin peläten myrskynpuuskaa. - -Herttuatar menetti harvoin malttiaan, mutta nyt aikoi hän kostaa, ja -hänen puolisonsa, joka luki sen hänen katseestaan, kuiskasi hänen -korvaansa: "Helena neitsyt ei voi lähteä täältä sisältä, mutta kaksi -hovineitosta odottaa ulkona, jos teidän armonne tuntisi voivansa -pahoin." - -Herttuatar ei vilaissutkaan häneen, istui vain ja oli olevinaan -kiintynyt niihin kauneihin asioihin, joita piispa sanoi hänelle. - -Kaarle antoi viinikannun ripeästi kiertää ympäri pöytää, joi -vieraineen ja kehoitti äänekkäästi herttuatartakin tekemään samoin. - -Mutta kun mieliala oli ylimmillään, silloin sai hän sanoiksi, puhui -matkasta Suomeen ja sen vaivoista, ylisti herttuattaren urhokkuutta -ja reippautta, mutta lisäsi: "Niinpä hänellä onkin rinnallaan -uskollinen apulainen, joka ei säästele vaivojaan, kun on oltava -hänelle hyödyksi, josta kalpeat posketkin todistavat. Kas, nyt ne -lehahtivat punaisiksi, mutta puna on petollista. Hän on täydelleen -tehnyt velvollisuutensa, ja nyt on kohtuullista, että eräs toinen -ottaa hänet hoiviinsa. Oli jo päätetty edeltäpäin, että heti -palattuamme kotiin, neitsyen suostumuksella, täyttäisimme herra -Juhana Skytten pyynnön saada hänen kätensä, ja olemme nyt määränneet -ensi torstain heidän hääpäiväkseen ja toivoneetta kaikki yhtyvät -minun ja puolisoni kanssa juomaan morsiusparin maljan!" - -Juhana Skytteä oli valmistettu edeltäpäin, mutta Helenalle ei ollut -uskallettu virkkaa mitään ja hän voi töintuskin pysyä pystyssä. Mutta -senpätähden hän ei nähnyt sitäkään, että herttuatar ei juonut maljaa, -eikä sitä, että herttua otti hänen pikarinsa ja tyhjensi sen sanoen: -"Mies ja vaimo ovat yksi." - -Vieraat saattoivat havaita, että heillä oli jotakin vänkää välissä, -mutta ei ollut oikein helppo havaita mistä paikasta säie oli -sykertynyt. - -Herttua ajoi tahtonsa läpi, häät vietettiin määrättynä päivänä, ja -Juhana Skytte sai kuukauden loman, jonka kuluttua hänen oli palattava -entiseen paikkaansa, prinssien opettajaksi. Hänen puolisonsa sitä -vastoin vapautettiin kokonaan palveluksestaan. - -Mutta herttua piti lupauksensa täsmälleen. Hän hankki hovineitsyitä, -vaikkei niin nöyriä kuin herttuatar olisi halunnut. Hän valitsi -kuusi neitsyttä maan ylhäisimmistä suvuista, jotka eivät rohjenneet -vastustaa hänen toivomustaan, mutta eivät suinkaan olisi halunneet -sitä kunniaa, joka heille osoitettiin. - - * * * * * - -Herttuan työtaakka tähän aikaan oli melkein uskomaton; hän kävi -käsiksi valtiohallinnon kaikkiin haaroihin, mikään ei saanut olla -hänelle vierasta, eikä hän jättänyt minkään toimittamista sikseen, -niin työlästä kuin hänen toimintansa usein olikin. - -Ja kotiin palatessaan oli hän kohdannut paljon tyytymättömyyttä -"tarpeettoman sodan" tähden, ja sitä lietsoivat Sigismundin -parjauskirjeet, puolalaiset salalähetit ja kotiinpalanneet -sotamiehetkin. - -Mutta herttua antoi säädyille mietinnön, jossa osoitti sodan -välttämättömyyden. Säädyt suostuivat uuteen sota-apuun ja uudistivat -pyynnön, että herttua tahtoisi ottaa vastaan kruunun. Herttua vaati -yhä ajatusaikaa Vladislaukselle, jollei sitä käytettäisi, ottaisi -Kaarle herttua kruunun samalla perintöoikeudella kuin määrättiin -Linköpingissä 1600. - -Sotatanterelta saapui sanoma, että Nassaun kreivin, joka sotaväen -ja ampumatarpeiden puutteessa ei voinut saada aikaan mitään, oli -täytynyt luopua Vironmaasta, ensin parhaansa mukaan turvattuaan -tärkeimmät linnoitukset. Mutta jo ennen hänen lähtöään oli Zamojski -marssinut väkineen Viroon ja alkanut piirittää Weissensteiniä, jonka -valloitti syyskuun lopulla. - -Tämä tieto aiheutti Kaarlelle monta unetonta yötä. Hän ajoi syyn -ruotsalaisen päällystön niskoille ja nimitti Antero Lennartinpojan -päälliköksi Arvid Stålarmin keralla, joka Suomen aateliston -rukouksista oli saanut takaisin vapautensa. Nämä lähtivät heti -Viroon, mitätön sotajoukko mukanaan. - -Herttua itse huolehti kotimaan asioista, jotka kävivät sitäkin -pulmallisemmiksi, kun 1602 tuli katovuosi ja kurjuutta seurasi -monenlaisia kulkutauteja. - -Huhtikuussa 1603 saapui tietoja Antero Lennartinpojalta ja Arvid -Stålarmilta; puolalainen sotapäällikkö Chodkiewicz oli piirittänyt -Tarttoa ja valloittanut sen, eivätkä ruotsalaiset olleet onnistuneet -valtaamaan sitä takaisin. - -Herttua joutui vimmoihinsa, ja molemmat sotaherrat saivat heti -käskyn palata kotiin Ruotsiin. He saapuivat, ja heidän antamansa -selitys maan kurjasta tilasta ja heidän omista riittämättömistä -voimistaan oli herttuan mielestä niin tyydyttävä, että Arvid Stålarm -kesäkuussa 1604 palasi yksin päälliköksi sotaan, kun taasen Antero -Lennartinpoika sai jäädä Ruotsiin. - -Mutta Arvid Stålarmilla ei ollut onnea; koettaessaan herttuan -käskystä valloittaa takaisin Weissensteiniä lyötiin hänet perinpohjin -syyskuun 15 p:nä 1604. - -Hänet kutsuttiin uudestaan Ruotsiin. Mutta nyt oli armonaika lopussa, -hänet vangittiin ja asetettiin säätyjen eteen vastaamaan siitä, miten -oli hoitanut hänelle uskottua tehtävää. - -Liehittelijä Eerik Tegel, herttuan käsikirjuri, esitti häntä -vastaan syytöksen, että hän oli saanut salaisia kirjeitä kuningas -Sigismundilta, joka oli kehoittanut häntä luopumaan herttuasta. - -Stålarm ei voinut sitä kieltää. Hän myönsi, että hänen olisi -pitänyt antaa saamansa kirje herttualle, puolustus oli jotensakin -kaksimielinen, ja säädyt tuomitsivat hänet menettämään henkensä. - -Herttua armahti hänet, mutta hänen oli jäätävä vankeuteen. - - * * * * * - -Oli ukkosta ilmassa; koskaan eivät puolueet olleet seisseet niin -jyrkästi vastatusten. Mihin Kaarle käänsikin katseensa, oli hänellä -tai luuli hän itsellään olevan vihollisia. Ja on itsestään selvää, -ettei hänen tuulensa ollutkaan parhaimpia. - -Vuonna 1604 pidettiin Norrköpingissä valtiopäivät niiden -juonittelujen johdosta, joita Puolan kuningas ja joukko ruotsalaisia -luopioita punoivat valtakuntaa vastaan. - -Samat syyt aiheuttivat herttuan jälleen sanoutumaan irti -hallitustaakasta; säädyt saattoivat sopia Sigismundin kanssa tai -valita Juhani herttuan. - -Niiden vastaväitteiden johdosta, joita tehtiin, myönsi hän, -ettei Sigismund voinut tulla kysymykseen, mutta Juhani herttuan -perintöoikeus oli kieltämätön. - -Silloin nousivat useat äänet vaatimaan, että oli prinssiltä suoraan -kysyttävä hänen ajatustaan. - -Muutaman päivän kuluttua saapuivatkin säätyjen lähettiläät tarjoamaan -kruunua Juhani herttualle. - -Kohtaus oli järjestetty aika juhlalliseksi, ja nuori ruhtinaanpoika -käyttäytyi niin yksinkertaisen arvokkaasti, että hän teki kaikkiin -hyvän vaikutuksen. - -Hän kiitti ansaitsemattomasta kunniasta, mutta kun hän ei olisi -voinut täyttää niitä velvollisuuksia, joihin kruunu sitoi kantajansa, -pyysi hän päästä osoitetusta luottamuksesta. Lähettiläs sanoi -hänelle, että tämä päätöksensä oli hänen lausuttava uudestaan -valtakunnan säätyjen edessä, ja siihen hän selitti olevansa -taipuvainen. - -Tämän jälkeen oli hänellä useita neuvotteluja Skytten kanssa, jonka -oli häntä autettava valmistaessa ensimäistä julkista puhettaan, ja -maaliskuun 6 päivänä esiintyi prinssi herttuan ja säätyjen edessä, -luovuttaen perintöoikeutensa sedälleen ja hänen pojilleen. Itselleen -ei hän pyytänyt muuta, kunhan sai pitää ja nautita Itä-Göötanmaan -herttuakuntanaan. - -Annettu selitys oli erittäin säätyjen mieleen. Kaarle herttua -oli Kustaa kuninkaan ainoa elossa oleva poika, valtakuntaa ei -pystynyt nuorukainen hallitsemaan, vaan sen tila vaati viisasta ja -tarmokasta hallitsijaa, ja Kaarlella oli ollut onnea ja menestystä -hallituksessaan aina tähän päivään saakka. - -Säädyt pyysivät häntä itsepintaisesti pysymään hallitusohjissa -edelleen eikä antamaan syyttömäni kärsiä siitä, mitä joukko kehnoja -ja kunniattomia miehiä oli tehnyt häntä vastaan. - -Maaliskuun 22 päivänä siis päätettiin, että herttua edelleen -oli hallitseva valtakuntaa, ja hän lupasi, kun syyt Sigismundin -eroittamiseen ensin olivat julistetut kaikkien tiedoksi, kruunauttaa -itsensä kuninkaaksikin. - -Kustaa Aadolf tunnustettiin kruununprinssiksi, Kaarle Filip -perintöruhtinaaksi; jollei heillä tai Juhani herttualla tulisi -olemaan miespuolisia perillisiä, perisi kruunun vanhin naimattomista -prinsessoista. - -Tämän jälkeen esitti herttua useita Hogenskild Bjelken, hänen -veljensä Klaun, Krister Klaunpoika Hornin ja muiden kirjeitä, jotka -ilmaisivat sellaisia kavaloita kapinajuonia, että valtiopäivät -muitta mutkitta tuomitsivat Hogenskild herran kuolemaan ja muut -karkoitettaviksi maasta. - -Ebba rouva tuomittiin menettämään omaisuutensa ja häntä pidettiin -jonkun aikaa vankeudessa. Hörningsholmassa pidettiin niin ankara -kotitarkastus, että Anna rouva siitä pelästyneenä pysyttelihe -vastedes hiljakseen. - -Ennenkuin valtiopäivät päättyivät, ilmoitti herttua säädyille, että -hän aikoi itse lähteä Liivinmaahan. Kun talonpojat huusivat, ettei -hän saanut panna henkeään vaaraan, vastasi hän: "Älkää luottako -kuninkaaseen, joka on vain ihminen hänkin, vaan turvatkaa Herraan, -joka yksin auttaa voi!" - -Herttua oli kutsunut kotiin ulkomailla oleskelevat ruotsalaiset -aatelismiehet tekemään uskollisuudenlupauksensa, ja tähän aikaan -pyrki hänen puheilleen 20-vuotias Akseli Oxenstjerna, joka hänen -kutsustaan oli palannut ulkomailta. - -Nuori herra oli kuningatar Gunillan kautta kaukaista sukua -kuningashuoneen kanssa. Hänet otettiin suosiollisesti vastaan. -Herttuaan teki mitä parhaimman vaikutuksen hänen kookas vartalonsa, -hänen nuorekasta voimaa uhkuvat kasvonsa ja korkea otsansa, mutta -ennen kaikkea tummansiniset, suuret, syvät silmät, joista säihkyi -terävä viisaus. - -Herttua kyseli suurella mielenkiinnolla niitä aineita, joita Akseli -herra oli opiskellut, ja häntä, huvitti kuulla, että teologia oli -ollut hänen pääaineensa ja että hän Wittenbergissä oli puolustanut -neljää kysymystä aineessaan. - -"No, silloin saat pian riidellä arkkipiispan kanssa!" huudahti Kaarle -nauraen. "Toivoisin sinun saavan hänet ymmälle." - -Nuori herra nimitettiin heti kamariherraksi ja hänelle luvattiin pian -ylennystä. - -Eräänä päivänä tuotiin herttualle kirje piispa Bellinukselta. -Siinä ylistettiin pilviin nuorta miestä, joka kirjeen toi. Hän ei -ollut ainoastaan kirjanoppinut ja lakitieteen tohtori, vaan myös -totinen luterilainen. Kun hän mitä hartaimmin halusi päästä herttuan -palvelukseen, tahtoi piispa antaa hänelle sen puoltolauseen, että hän -aina tulisi kaipauksella muistamaan niitä kuukausia, jotka Petrus -Petrosa oli viettänyt hänen talossaan. - -Herttua loi tarkastavaan katseen kirjeen tuojaan. Hän näki hienot, -melkein naiselliset kasvot, joilla oli kärsivä ilme; silmissä -oli jokin haaveellinen kaje, mutta hän piti ne herttuan edessä -seistessään aina maahanluotuina, ja tämä huomasi hänen usein -punastelevan. - -Ylipäätään mies miellytti herttuaa, ja kun keskustelusta kävi -selville, että hänellä oli terävä pää, johtui hänen mieleensä heti -panna hänen kykynsä koetteelle. - -Niin sai Petrus Petrosa Romanovitz tehtäväkseen matkustaa ja pyytää -keisarin välitystä Ruotsin ja Puolan välillä. "Jos olet niin hyvä -luterilainen kuin piispa väittää", sanoi hän, "täytyy sinun pystyä -kumoamaan paavilaisten viisastelut, ja jos onnistut tehtävässäsi, -voit olla varma erityisestä suosiostani." - -Petrosan täytyi noudattaa käskyä ja lykätä oma lähetystehtävänsä -vastaisuuteen. - - * * * * * - -Sotavalmistuksia tehtiin suurella kiireellä. Pestaamalla, erittäinkin -Saksasta, oli koottu melkoisia sotajoukkoja, jotka heinäkuussa -marssivat Rigaa vastaan. - -Herttua lähti elokuun 12 päivänä Tukholmasta ja laski 22 päivänä -maihin Pernovaan, jossa Antero Lennartinpoika 4,000 miehen kera -yhtyi häneen. Täältä kävi retki Rigaa kohden, jossa kreivi Jaakkima -Mansfeld saksalaisineen oli vastassa. Herttuan koko sotavoima nousi -silloin 12,000-16,000 mieheen. - -Sillävälin oli Chodkiewicz, joka turhaan oli koettanut estää Antero -Lennartinpojan yhtymistä herttuaan, vetäytynyt etelään päin ja -leiriytynyt Kerkholman luo. Tästä tiedon saatuaan lähti herttua -syyskuun 16 päivänä liikkeelle ja marssi läpi yön pitkin Väinäjoen -vartta vihollista kohden. - -Tiet olivat jo ennestään aivan rypörapakoilla, ja miehet ja hevoset -olivat väsymyksestä nääntymäisillään. Lisäksi satoi lakkaamatta, niin -että sotamiehet kastuivat läpimäriksi ja ruudit samoin kuin muutkin -sotatarpeet vahingoittuivat pahoin. - -Sellaisessa tilassa saapuivat ruotsalaiset varhain aamulla Kerkholman -läheisille kukkuloille, mistä saattoi nähdä pienen puolalaisen -sotajoukon, johon kuului ainoastaan 4,500 miestä, leiriytyneenä -virran rannalle. - -Kaarle tahtoi heti ryhtyä rynnäkköön, mutta Antero Lennartinpoika -esitti hänelle, että väki tarvitsi ensin levätä yöllisen marssin -jälkeen. Ei ollut pelkoa vihollisen pääsystä pakoonkaan, se kun oli -ruotsalaisten sulkemana virtaa vasten. - -Onnettomuudeksi oli Kaarle huonoimmalla tuulellaan ja sotajoukko -järjestettiin taisteluun. Hänen tarkoituksensa oli saartaa -vihollinen, mutta hän säilytti kuitenkin edullisen asemansa koko -aamupäivän. - -Puolalainen päällikkö oli hämmästyksekseen nähnyt ruotsalaisen -sotajoukon nousevan Kerkholman harjanteille, mutta kohta sen jälkeen -näkyi sotaväkeä myös virran etelärannalla. Siellä oli kuurinmaalainen -ratsuväki herttuansa johdolla. He syöksyivät virtaan ja uivat yli, -ja siten sai Chodkiewicz avukseen 500 soturia, jotka olivat hyvin -varustettuja ja sotaan harjaantuneita miehiä. - -Mutta puolalainen ylipäällikkö, joka käsitti hyvin, että tässä oli -voitettava tai kaaduttava, päätti ryhtyä rohkeaan hankkeeseen. -Pidettyään väelleen rohkean puheen lähetti hän pienehkön, keveästi -asestetun joukon hyökkäämään ruotsalaisten kimppuun, ja lyhyen, mutta -kiihkeän taistelun jälkeen pakenivat puolalaiset, ja ruotsalaiset -seurasivat jälestä tasangolle ja luopuivat siten edullisesta -asemastaan. - -Puolalainen sotajoukko yhtyi jälleen, taistelu jatkui neljä -tuntia, mutta alusta alkaen oli onni ruotsalaisia vastaan. -Kaukonäköisyydellään Chodkiewicz käsitti Kaarlen aikeen saartaa -vihollinen, ja vaikka herttua lähetti yhä lisäväkeä tuleen, saattoi -hän siten ainoastaan viivyttää, ei estää surkeaa tappiota. - -Lopulta se ei enää ollut mitään taistelua, vaan teurastusta; -ruotsalaiset pötkivät kauttaaltaan pakoon eivätkä edes yrittäneetkään -puolustautua. - -Turhaan oli Antero Lennartinpoika tehnyt kaikkensa saavuttaakseen -voiton, hän kaatui miekaniskusta, samoin Lüneburgin herttua ja heidän -kanssaan 9,000 ruotsalaista; 500 joutui vangiksi, 50 lippua, 11 -tykkiä ja koko leiri joutui voittajain käsiin. - -Kaarle itse oli vähällä joutua vangiksi. Kun ruotsalaiset alkoivat -paeta, syöksyi hän tuimimpaan käsikähmään, ja tällöin kaatui hänen -hevosensa. Viholliset tunsivat hänet ja kävivät käsiksi. Vaikka hän -oli yksin, taisteli hän sankarillisesti, mutta hän ei olisi voinut -vastustaa ylivoimaa, jollei muuan liiviläinen aatelismies, Henrik -Wrede, olisi rientänyt luo, hypännyt ratsultaan ja pyytänyt häntä -pelastamaan henkensä. - -Herttua otti tarjouksen vastaan, hypähti satulaan ja kiiti pois. Jalo -Henrik Wrede hakattiin kappaleiksi. - -Mitä synkimmin mielin marssi Kaarle sotajoukkonsa jäännösten kera -Rääveliin. - -Henrik Wreden jalo teko ei jäänyt unhoon. Leski sai melkoiset -läänitykset Suomessa ja pojille luvattiin vapaaherran arvo. - -Jo Räävelissä kutsui herttua valtiopäivät Örebrohon. "Tapahtuneella -onnettomuudella on Jumala tahtonut rangaista ruotsalaisten syntejä", -kirjoitti herttua, mutta kehoitti sentään olemaan rohkein mielin. -"Vielä löydetään apukeinot, jos ikivanha kansalaiskunto elää -sydämissä." - -Joulun aikoihin herttua palasi Ruotsiin - - - - -16. - -VIIMEINEN YRITYS. - - -Kuningas Sigismundin päivät eivät olleet olleet iloisimpia häntä -viimeksi tavattuamme. Hänen vaihteleva mielensä etsi uusia -kiihokkeita, ja jesuiitat, jotka pelkäsivät hänen ryömivän pois -heidän verkoistaan ja toivoivat arkkiherttuatar Konstantiasta -saavansa hyvän liittolaisen omien suunnitelmiensa puolelle, -askarruttivat hänen mielikuvitustaan mystillisillä tapauksilla, -jotka väliin nostattivat hänet eräänlaiseen haltioitumistilaan, mitä -seurasi yhä suurempi velttous. - -Kun saapui tietoja Kaarlen valloituksista Liivinmaalta, silloin hän -oli suunniltaan, itki ja valitti, ja hänen ainoa lohdutuksensa oli se -suru, jonka Kaarle Gyllenhjelmin vankeus aiheutti herttualle. - -"Tiedän, että hänelle on äpäräpoikansa hyvin rakas", sanoi kuningas, -"ja olen varma, että hän monina unettomina öinä vaikeroi tuskissaan -lellipoikansa kärsimysten tähden." - -Zamojskin voitot häntä tosin lohduttivat, mutta Zamojskin tiesi hän -erityisesti vastustavan hänen avioliittoaan Konstantian kanssa eikä -voinut sentähden häntä sietää. - -Saapui sitten sanoma, että Zamojski oli valloittanut takaisin -Liivinmaan. Suuri oli siitä ilo Puolassa, mutta kuninkaan ilo oli -sitäkin suurempi, kun Zamojski kohta sen jälkeen kuoli. - -Nyt oli hänen avioliittonsa pahin vastustaja poissa, ja jälleen -lähetettiin asiamiehiä ja kirjeitä paavin luo. Sigismundin henki oli -kaupan, jollei hän saanut kaunista kälyään. - -Vihdoinkin saatiin paavin suostumus. Sigismund oli suunniltaan, mutta -tarvittiin rahaa, paljon rahaa tulevia häitä varten, ja korkeiden -virkojen kauppa kävi kuin kuumilla kivillä. - -Konstantia oli matkalla Puolaan. Hän oli lähtenyt matkalle ensi -kutsusta, eikä Sigismund enää välittänyt mistään muusta. - -Melkein samaan aikaan kuin arkkiherttuatar saapui sanoma taistelusta -Kerkholman luona. Kauniin prinsessan saapuminen oli merkki ylhäältä, -että onnen ja menestyksen aurinko jälleen oli loistava Sigismundin -päällä. - -Yhtä rintaa vietettiin riemujuhla suuren voiton johdosta ja mitä -loistavimmat häät, ja nyt oli kuningas saanut oman kotihallitsijansa. - -Prinsessa Anna oli veljensä tähden koettanut päästä hyviin väleihin -uuden kälynsä kanssa, mutta kaunis Konstantia osoitti hänelle -sellaista kylmyyttä ja jäykkyyttä, että prinsessa loukkaantuneena -vetäytyi loitommalle. - -Tapahtui kuten Anna oli pelännyt. Sigismund jätti vähitellen -päivittäiset käyntinsä sisarensa luona, aluksi milloin milläkin -verukkeella, mutta vähitellen kävi se itsestään. Uusi kuningatar -ei tahtonut päästää ketään häiritsemään vaikutusvaltaansa heikkoon -kuninkaaseen. - -Vieläkin merkillisempää oli, että erään yksityisen sangen kiihkeän -keskustelun jälkeen Konstantian ja Malaspinan kesken oli jesuiitta -sanonut kuninkaalle, että hän ikävöi takaisin Roomaan eikä enää -katsonut voivansa toimittaa mitään Puolan hovissa. "Täällä tarvitaan -nuorempia voimia", sanoi hän ivallisesti. - -Sigismund oli kovin hämmästyksissään, mutta Malaspina pysyi lujana -päätöksessään. - -Kohta Malaspinan lähdettyä saapui Varsovaan nuori mies, joka sanoi -nimensä olevan Petrus Romanovitz. Hän pyrki ja pääsi salaa kuninkaan -puheille, ja tämä esitti hänet sitten kuningattarelle. - -Kuningatar kiinnitti hänet heti hoviin ja kuten kaikki muutkin -mielistyi heti hänen kauniiseen ulkomuotoonsa ja miellyttävään -käytökseensä. Lankesi aivan kuin luonnostaan, että tulokas tämän -jälkeen kuului yksityiseen kuninkaalliseen perhepiiriin. - -Hyvänä katolilaisena ja tietorikkaana miehenä ei hän ainoastaan -valloittanut hovinaisia kauniilla silmillään ja hienolla -sivistyksellään. Ylpeitä aatelisherrojakin miellytti keskustelu hänen -kanssaan, ja papit ylistivät hänen puhdasoppisuuttaan. - -Kuningattaren pyynnöstä hän saarnasi muutamia kertoja -linnankappelissa, ja pieni kirkko oli tungokseen asti täynnä -ihailevia kuulijoita. - -Kuningatar lausui toivomuksensa, että hänet otettaisiin hovin -palvelukseen, mutta kuningas vastasi, että se oli mahdotonta. - -Hän ei ollut esittänyt mitään syytä, ja kuningatar, joka aina vei -tahtonsa läpi, käski ilmoittaa nuorelle papille haluavansa salaista -keskustelua hänen kanssaan. - -Kun hän saapui, sanoi kuningatar suoraan, että tahtoi hänet -rippi-isäkseen. - -Hän kiitti kunnioittavasti, mutta vastasi, että hänen täytyi palata -sinne, minne velvollisuus kutsui. - -Sitä ei Konstantia ollut odottanut ja näytti kummastuneelta. -"Kieltäytymiseenne täytyy olla tärkeitä syitä", sanoi hän. "Sanokaa -minulle ne." - -Hän kertoi, että hänen oikea nimensä oli Petrus Petrosa, että hän -oli syntynyt Pohjanmaalla, kasvatettu Ingolstadtissa ja nykyään oli -ainoastaan pyhien isien tahdon välikappale. - -Heidän käskystään hän oli keisarin luota palatessaan salaa tullut -Sigismundin luo kuulemaan mihin oli ryhdyttävä, jos hän onnistui -toimittamaan suuren lähetystehtävänsä: ottamaan herttuan hengen. - -"Oletteko ajatellut, että se voi maksaa oman henkenne?" sanoi -Konstantia liikutettuna. - -"Minä olen valmis siihen", vastasi hän. - -"Ja kuitenkin tahdotte...?" - -"Olen vannonut." - -Konstantia katsoi ihmetellen häneen. "Sanokaa minulle, eikö -ruotsalaisilla naisilla ole sydäntä?" - -Petrosa karahti punaiseksi. "Luulen, että naiset ovat samanlaisia -kautta maailman", vastasi hän. - -"Silloin rakastatte ja rakkauteenne vastataan", puuskahti kuningatar. - -"Teidän armonne, olen pappi." - -"Pyh, mitä se auttaa, olette sittenkin ihminen! Sanokaa minulle, -tietääkö hän rakkaudestanne?" - -"Kyllä hän tietää." - -"Minun ei tarvitse kysyä, vastaako hän siihen." - -"Kyllä hän vastaa." - -"Ja kuitenkin hän antaa teidän kuolla!" - -"Hän ei voi estää sitä." - -"Onko mahdollista, että luovutte kaikista maallisista iloista?" - -"Taivaalliset odottavat minua." - -"Ajatteleeko hän kuten tekin?" - -"Hän on luvannut minulle sen!" - -"Hän tulee peruuttamaan lupauksensa. Tapaatteko hänet palattuanne?" - -"En enää tässä elämässä!" - -"Kieltäydytte aivan äärimäisiin", puuskahti kuningatar. "Jos olisin -hänen sijassaan, en minä tekisi niin." - -Kenties ylhäinen nainen katsoi menneensä liian pitkälle, sillä hän -sanoi Petrosalle hyvästit. - -Petrosa sai kuninkaalta turvakirjeen, matkusti kahden kuninkaan -lähettämän uskonveljen kera Ruotsiin. - - * * * * * - -Kerkholman menetys ja monien urhoollisten päällikköjen ja miesten -kaatuminen oli herttuaan koskenut syvemmin kuin hän tahtoi näyttää, -mutta läpi tulen ja veren oli hänen jatkettava kohden maaliaan. - -Sotaa Puolaa vastaan jatkettiin mahdollisimman suurella ponnella ja -suuremmalla menestykselläkin kuin olisi voinut odottaa onnettomuuden -jälkeen Kerkholman luona. Tosin siihen vaikutti sekin, ettei -Chodkiewicz saanut Puolasta väkeä eikä rahaa sodan jatkamiseen, ja -niin onnistuivat ruotsalaiset jälleen saamaan Liivinmaan valtaansa, -vaikkeivät voitot olleet ilman tappioita. - -Mutta samaan aikaan Kaarle ryhtyi vielä uuteen sotahankkeeseen. - -Venäjällä oli niin sanottu Vale-Dmitri noussut valtaistuimelle -puolalaisten avulla. Vasili Shuiski etsi Ruotsin apua puolalaisia -ja Dmitrin joukkuetta vastaan. Kaarle, joka oli valpas huomaamaan -kaikkea mikä saattoi tehdä tyhjäksi Sigismundin aikeet, lupasi jo -1607 lähettää apua Liivinmaalta. - -Mutta siihen vaadittiin uusia varustuksia. Sotaväkeä kirjoitettiin, -ja Kaarle julisti tiedoksi, että jokainen, joka vapaaehtoisesti teki -sotapalvelusta ratsain tai jalkaisin, sai talonsa verosta vapaaksi, -oikeuden kantaa vaakunaa ja lisäksi palkan. - -Suomeen toimitettiin erityinen käsky, että joka viides mies oli -nostatettava maan puolustukseen. Mutta niistä kihlakunnista, jotka -olivat lähinnä Venäjän rajaa, oli lähdettävä mies talosta. - -Mutta enimmän saatiin miehiä pestauksella, joka samaan aikaan pantiin -toimeen Saksassa ja Skotlannissa. - -Tähän aikaan palasi Petrus Petrosa Ruotsiin. Hänellä oli mukanaan -kaksi miestä, Lauri Bolangius ja Kaarle Niilonpoika, molemmat -julkikatolilaisia. - -Petrosa saapui herttuan luo. Hänet otettiin ystävällisesti vastaan, -ja hän teki selon lähettilästoimistaan. - -Itävallan keisari ei tahtonut sekaantua riitaisuuksiin Ruotsin ja -Puolan välillä. Hän oli sitä mieltä, että niin läheisten sukulaisten -piti voida sopia ilman vierasta välitystä. - -"Minun kokemukseni on, että mitä läheisempiä sukulaisia, sitä -suurempi vihollisuus", vastasi Kaarle. - -Petrosa ei ollut voinut suorittaa tehtäväänsä, mutta hän sai sentään -jäädä edelleen herttuan palvelukseen eräänlaisena käsikirjurina, ja -sen johdosta oli hänellä milloin tahansa pääsy herransa huoneihin. - -Eerik Tegel otti hänet erityisesti hoiviinsa. Kenties keksi hän -haaveilijan näiden alituiseen taivasta kohden suunnattujen silmien -takana ja veti omat johtopäätöksensä, joita varoi uskomasta -kenellekään. - -Petrosan alituinen seurustelu matkatoveriensa kanssa herätti -epäluuloja, joista mainittiin herttuallekin. Mutta hän ei niistä -välittänyt mitään. - -Sihteerit, jotka työskentelivät herttuan etuhuoneessa, lähettivät -hänet tuontuostakin asialle herttuan luo. Hän palasi sieltä -usein kalpeana ja vapisevana. Jos kysyttiin syytä, valitti hän -pahoinvointia. - -Eräänä päivänä yllätti hänet Eerik Tegel makaamasta suullaan -lattialla ja vääntelehtimässä tuskissaan. Hän jupisi epäselviä sanoja -ja huusi välillä ääneensä armoa ja laupeutta. - -Kun kuuntelija ei eroittanut mitä mies sanoi, meni hän luo. -"Tuollaiset elkeet sopivat papeille ja akoille", huusi hän raa'asti, -"mutta eivät viisaalle miehelle, jollaisena olen sinua pitänyt." - -Petrosa nousi äkkiä pystyyn. "Olen sairas", sanoi hän, "ja lisäksi -tulee levottomuus tulevaisuudesta." - -"Mitä kumman levottomuutta se on?" kysyi Tegel terävin ja -epäluuloisin katsein. - -"Minulle on uskottu tehtävä, mutta pelkään, etten voi sitä suorittaa." - -"_En voi_ on typerä sana. Mies voi mitä tahtoo, se on minun -kokemukseni." - -"Otaksutaan, etten tahdo, mutta olen ottanut palkan etukäteen." - -"Eihän siltä menetä henkeään, vaikka onkin puijannut velkojataan", -vastasi Tegel nauraen. "Hän voi kostaa ja kostaa hirveästi." - -"Siinä tapauksessa on paras ajatella kumminpäin menetellen saa -suurimman vahingon." - -"Niinpä kyllä onkin", vastasi onneton, joka kouristuksentapaisesti -väänteli käsiään hien helmeillessä hänen otsaltaan. - -"Minä puolestani", jatkoi Tegel, "olen aina seurannut pirua niin -pitkälle kuin siitä on ollut minulle hyötyä." - -"Minulla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan." - -"Tietysti joku on tullut tiellesi. Mutta älä pelästy, poikaseni, anna -hänelle niin ettei enää terhentele. Minä pidän sinusta ja lupaan -ummistaa molemmat silmäni." Näin sanoen hän poistui nauraen; mutta -tovereille kirjurihuoneessa hän sanoi: "Saattepas nähdä, että joku -kaunis neitonen on pyydystänyt neitsytkuvamme. Mutta olkoonpa hänen -tiellään ankara isä tai sulhanen, lyön vetoa messukujastani, että hän -pian antaa meille aihetta nauruun." - -Petrosa tuijotti poistuneen jälkeen. "Tietääkö hän salaisuuden" -jupisi onneton. "Jos niin on, voi hän paljastaa sen, ja miksen -silloin voisi jouduttautua ennemmin?" - -Hän heittäytyi madonnankuvan eteen ja rukoili häneltä voimaa ja apua -siihen jumalalle otolliseen tehtävään, jonka hän nyt aikoi suorittaa. - -Kuumesairaan tavoin hän hypähti pystyyn, järjestäen pukuaan. -Vapisevin käsin pisti hän pienen tikarin takkinsa povelle ja syöksyi -sitten kuin mieletön läpi kirjurien huoneen herttuan huoneeseen. -Kirjurit katsoivat nauraen hänen jälkeensä. "Hän näyttää aivan -hullulta!" - -Herttua oli yksin. Hän istui kirjoittaen eikä edes kohottanut -päätänsä. - -Petrosa tunsi jalkojen kangistuvan allaan, mutta nyt täytyi sen -tapahtua, ja hiljaa rukoillen hän hiipi herransa taa. - -Tämä ei liikahtanutkaan. - -Vapiseva käsi tarttui tikariin... tarttui kuin kouristustaudin -käsissä. - -Hänen päätään huimasi, tulikielekkeitä karkeloi hänen silmiensä -edessä, hän oli kuulevinaan pilkkanaurua... paholaisetko lienevät -riemuinneet hänen heikkoudestaan. - -Silloin valtasi hänet mielipuolisuuden henki, hän tempasi tikarin ja -kohotti sen... - -Mutta Herran käsi suojasi Kaarlea, ja korkeimman johdatuksesta tuli -hän samana hetkenä kääntäneeksi päätään. Salaman nopeudella hän -kumartihe välttäen iskun. - -Hän soitti, ja kun Eerik Tegel syöksyi sisään, osoitti herttua -rikollista ja sanoi kylmästi: "Käskekää vangita hänet!" - -Petrosa seisoi liikkumatonna, kalpeana kuin kuolema. - -Tegel loi yhden ainoan pelästyneen katseen onnettomaan ja riensi -noutamaan vartioväkeä. - -"Herttuan kimppuun hän aikoi käydä, ja minä kun en sitä arvannut", -huusi hän kirjuriapulaisilleen rientäessään heidän ohitseen. - -"Miksi tahdoit ottaa henkeni?" kysyi herttua, joka ei voinut olla -tuntematta sääliä onnetonta kohtaan. "Enkö ole ollut hyvä sinua -kohtaan?" - -"Olette, teidän armonne!" Hän seisoi pää riipuksissa eikä voinut -pidättää kyyneltensä pursuntaa. - -Kaarle katseli häntä kauan ja kysyi sitten: "Kenen suosituksesta -tulitkaan luokseni?" - -"Piispa Bellinushan se..." - -"Niin, nyt muistan, hiivit hänen luottamukseensa." - -"Todistukseni puhuvat puolestani, olen lainopin tohtori." - -"Missä sait sen arvon?" - -"Roomassa." - -"Tietysti siellä, missäs muualla. Siellä ei opita ainoastaan -langettamaan tuomioita rikoksista, siellä opitaan niitä tekemäänkin." - -Vahdit tulivat, herttua viittasi pahantekijään, ja hän seurasi heitä. -Tarkastettaessa hänen asuntoaan löydettiin sieltä Sigismundin antama -turvakirje. - -Hänet jätettiin valtiosäätyjen tuomittavaksi, sillä ne olivat juuri -koolla Örebrossa. Petrosa tunnusti ujostelematta uskonsa, ja hänen -hehkuva kaunopuheisuutensa viehätti kuulijoita siinä määrin, että -pidettiin tarpeellisena saarnastuolista julkisesti kumota hänen -esityksiään. - -Hänet tuomittiin ruhjottavaksi, ja tuomio pantiin heti täytäntöön. - -Mutta kohta tämän jälkeen keksittiin useampiakin salaliittoja -herttuan henkeä vastaan. Tämä näytti ottavan ne varsin tyynesti, -mutta puhui valtiopäivillä vielä kerran aikeestaan jättää hallitus -käsistään. - -Säädyt vastasivat huhtikuun 24 päivänä 1606 pyynnöllä, että herttua -lupauksensa mukaan kruunauttaisi itsensä, uudistivat lupauksensa -perintösopimuksen ylläpitämisestä ja lupasivat taistelussa -paavilaisia vastaan olla säästämättä henkeään ja vertaan. - -Tämä tyynnytti hänet, ja hän lupasi vastaisuudessa ajatella säätyjen -ehdotusta. - - - - -17. - -NUORET. - - -Olemme jo ehtineet alulle vuotta 1606. Aika kuluu nopeasti, ja on -vierähtänyt useita vuosia siitä, kun viimeksi loimme katseen siihen -kotiin, jota Kaarle herttua rakasti yli kaiken muun. - -Kustaa oli äsken täyttänyt yksitoista vuotta. Häntä kasvatettaessa ei -hemmoteltu; isä oli pannut päämääräksi, että hänessä oli kehitettävä -terve sielu terveessä ruumiissa. Jo kymmenvuotiaasta alkaen -sanotaan isänsä hänet panneen kuulemaan valtiollisia neuvotteluja. -Niiden ulkomaisten upseerien kanssa, joita tähän aikaan kävi -herttuan hovissa, oli prinssillä isänsä tahdon mukaan keskusteluja -muiden kansojen käymistä sodista, tappeluista, piirityksistä ja -kaikenkaltaisista sotavarustuksista. - -Herttua itse oli antanut ohjeet hänen kasvatukselleen. Hänelle -opetettiin sangen nuorena täydellinen tieto ja taito monissa -vieraissa kielissä, niin että hän puhui latinaa, saksaa, hollantia, -ranskaa ja italiaa puhtaasti kuin äidinkieltään ja oli vähin perillä -venäjän ja puolan kielistäkin. - -Mutta Juhana Skytte ei tyytynyt ainoastaan sammuttamaan hänen -tiedonjanoaan. Hän kehoitti häntä viisauteen ja vilpittömyyteen -kaikissa toimissaan. Sotaiset leikit vaihtelivat ritarillisten -harjoitusten keralla; metsästys ja ratsastus olivat huvituksina -oppituntien lomassa. Jo kolmentoistavuotiaana uskottiin hänelle monia -julkisia tehtäviä. - -Hänen ulkomuodossaan kehittyi pohjoismaalainen tyyppi yhä enemmän, -hipiä oli heleän valkoinen, kasvonpiirteet pehmeät ja säännölliset, -kirkkaiden sinisilmien ilme oli selittämätön, ja niiden yllä kaartui -otsa korkeana ja puhtaana. Kullankellertävät kiharat, jotka valuivat -alas kaulalle, saivat italialaiset antamaan hänelle liikanimen "il re -d'oro" (kultakuningas). Ulkonäöltään ei Kustaa ollut isäänsä: tämä -oli tumma ja teräväpiirteinen, hän sitä vastoin muistutti isoisäänsä, -ja jo nyt saattoi nähdä hänen tulevan samaa kokoakin. - -Juhani prinssi oli täyttänyt kuusitoista vuotta. Hän oli pitkä ja -hoilakka, lempeät kasvonpiirteet muistuttivat paljon hänen äitiään. -Hänen ymmärryksensä lahjat eivät olleet suuret, ja opinnot sujuivat -sitä mukaa. Skytte oli saanut hänelle opetetuksi yleistietoa ja -hiukan kielitaitoakin; mutta heti Kätchenin lakattua olemasta hänen -opettajattarenaan oli harrastuskin lopussa, ja hän jatkoi opintojaan -ainoastaan velvollisuuden pakosta, tuntematta lainkaan halua niihin. - -Sotaiset leikit huvittivat häntä hetken, mutta ne olivat hänestä pian -väsyttäviä, ja hän katseli mieluummin syrjästä. Hänen hentoa mieltään -ja haaveellista luonnettaan viehätti laulaminen sitran säestyksellä -tai värssyjen sepittäminen mielitietylleen. Herttuallisessa hovissa -vallitseva ankara kuri ja järjestys pelasti hänet arvottomista -suhteista, ja hänen ensimäinen ainoa rakkautensa oli Kätchen. - -Kun Kaarle oli monet kerrat kysynyt häneltä minkätähden hän niin -harvoin kävi herttuakunnassaan, silloin katsoi hän olevansa -velvollinen menemään sinne ja siellä taipui hän kaikkeen, mitä -hänen kamariherransa keksivät häntä huvittaakseen. Mutta joka kerta -kun hän palasi sellaiselta retkeltä, loistivat hänen silmänsä -tyytyväisyydestä ja etsivät ennen kaikkia Kätcheniä. Ja kun hän sai -tilaisuuden kertoa hänelle kaikki tapaukset matkaltaan ja kuulla -hänen mielipiteensä, oliko siinä ja siinä tehnyt oikein, silloin -saattoi hän yhtäkkiä keskeyttää juttelunsa ja huudahtaa: "Maksaa -vaivan matkustaa pois ainoastaan saadakseen palata kotiin." - -Kätchenin uskollisilla kasvoilla oli yhä sama lempeä sulo, katseesta -säteili rakkaus, mutta siinä oli myös tarmoa ja vakavuutta; sentähden -tunsi hänen läheisyydessään turvallista tyyneyttä, joka tietämättäkin -vetää toisen ihmisen toiseen. - -Yhdeksänvuotias prinsessa Maria Elisabet ja hänen viisivuotias -veljensä Kaarle Filip, äitinsä hemmottelemalla pilaamat lapset, -saivat usein ankaria ojennuksia isältään. Mutta sen jälkeen -lellitteli heitä äitinsä sitä enemmän, eikä hän malttanut olla -mukisematta isäpuolista, jotka lellittelevät suosikkejaan, mutta -pitelevät miltei pahoin toisia lapsia. Tavallisissa oloissa syötiin -päivällinen kymmenen aikaan, mutta eräänä päivänä oli se monien -vieraiden tähden lykätty kahteentoista. - -Vieraiden joukossa oli myös ranskalainen lähettiläs, ja hänet oli -pantu päivällispöydässä istumaan Kätchen prinsessan rinnalle. - -Mutta samassa pöydässä oli pikku Maria Elisabet saanut paikkansa -serkkunsa, Juhani prinssin rinnalla. Tyttönen lorusi kaikkea -mahdollista ja koetti vetää hänen huomiotaan puoleensa, mutta Juhani -ei saanut Kätchenistä katsettaan. Ranskalainen lähettiläs puhui -hänelle vilkkaasti ja innolla, ja Kätchen kuunteli silmät maahan -luotuina, äänetönnä ja hämillään. - -Olikohan kysymyksessä jokin uusi aviotarjous? Juhanista tuntui, että -hänen sydämensä oli pakahtumaisillaan. Kätchen naimisiin... hänen -Katinsa...! Hän tunsi, että siitä koituisi hänen surmansa. - -"Mikä sinun on, Juhani, olet niin kalpea?" kysyi hänen pikku -naapurinsa. - -Juhani ei voinut vastata kysymykseen, koskei ollut sitä kuullut. -Sillä samana hetkenä oli Kätchen luonut katseen ranskalaiseen -lähettilääseen ja sanonut muutamia sanoja, joiden johdosta lähettiläs -kumarsi syvään päätään ja keskustelu taukosi tuokioksi. Mutta -Kätchen aloitti sen uudelleen, ja Juhanista näytti, että muukalainen -katseli ja puhutteli nuorta neitiä vielä suuremmalla ihailulla ja -kunnioituksella kuin ennen. - -Kuinka saisi tietoonsa mistä he puhuivat? "Etkös häpeä, Juhani, kun -et vastaa minulle... entä jos sanon äidille!" - -"Piu, pau, kielikello", kuiskasi Juhani hänelle. "Oletko nyt -tyytyväinen?" - -"Odotas, sinä!" Noustiin pöydästä. - -Mutta Juhani ei saanut koko pitkään päivään tilaisuutta puhua -Kätchenin kanssa kahdenkesken. - -Sitä vastoin oli Maria Elisabetilla pitkä keskustelu rouva äitinsä -kanssa, joka lohdutteli häntä sillä, että sanoi itse nähneensä -kaiken. Pikku Marian oli oltava kiltti serkkuaan kohtaan, vaikka -tämä olikin ollut ilkeä hänelle. Muutamain vuosien kuluttua oli -kaikki muuttuva toiseksi, mutta mitä silloin oli tapahtuva, sitä ei -pikku Maria saanut vielä tietää. Ainoastaan sen hän sai tietää, että -viidentoistavuotiaana oli hän saava valkoisen silkkipuvun, jossa -olisi paljon helmiä ja koristuksia ja kaiken kukkuraksi kruunun -päähänsä. Mutta kenellekään ihmiselle ei hän saanut puhua siitä, se -oli jääpä salaisuudeksi pikku Marian ja hänen äitinsä kesken. -- - -Seuraavana aamuna oli taivas synkkien pilvien peitossa, harmaana -lankesi päivänvalo linnansuojiin, mutta kaikissa takoissa loimotteli -iloinen valkea, joka elähytti synkkää värisävyä. - -Kätchen istui pienen pöydän ääressä, jolla paloi vahakynttilä. Hän -luki tarkkaavaisesti raamattuaan. - -Kirkonkello löi kuusi. Samassa astui huoneeseen hänen piikasensa ja -ilmoitti Itä-Göötanmaan herttuan. - -"Hän on tervetullut", sanoi prinsessa hymyillen, mutta samassa -lehahti surullinen ilme lempeille kasvoille. "Juhani parka", kuiskasi -hän itsekseen. - -Juhani riensi kiireesti sisään ja tarttui hänen käteensä. "Kätchen", -sanoi hän syvällä tunteella. - -"Minkä johdosta serkku kunnioittaa minua käynnillään?" kysyi Kätchen -niin tyynellä äänellä kuin voi. - -"Älä leiki kanssani, Kätchen, tiedäthän yhtä hyvin kuin minäkin..." - -"Unohdat, Juhani, että olet ainoastaan lapsi rinnallani", sanoi -Kätchen säveästi. "Olen kauan ollut aivan kuin äiti sinulle. Mitä -sanot rakkaudeksi, on ainoastaan kiitollisen sydämesi hellyyttä minua -kohtaan." - -"Mitäs siitä, vaikka oletkin viittä vuotta vanhempi minua", vastasi -Juhani ja toivonsäde pilkahti hänen kyyneleisistä silmistään. "Totta -on, että olet ollut lapsuudestani saakka minun hyvä, valvova, -pelastava enkelini. Mutta odotatko, että minun on rakastettava sinua -vähemmän sentähden, että minun on kiittäminen sinua kaikesta?" - -"Nyt menet liian pitkälle!" - -"En", jatkoi Juhani. "Mutta tiedätkös, että kun kuudentenatoista -syntymäpäivänäni äitipuolesi sanoi minulle, että hän tahtoi -antaa minulle kalleimman mitä hänellä oli, hänen rakkaan Maria -Elisabetinsa, silloin ainoastaan sinun rukoileva katseesi esti -minut torjumasta toivomatonta lahjaa. Sano minulle, Kätchen, olenko -tosiaankin niin mitätön sinun silmissäsi kuin Maria Elisabet on -minun?" - -"Mistäs minä tiedän, miten suuressa tai pienessä arvossa pidät nuorta -sisartani", vastasi Kätchen kylmähkösti. "Etkä muuten tietäne sinä -enemmän kuin minäkään mitä kymmenvuotias tyttö on oleva naisena." -Juhani seisoi vain allapäin. - -Sentähden ei hän nähnyt, että Kätchenin silmät olivat kyyneliä -täynnään ja katselivat häneen hellällä osanotolla, kun hän sanoi -murtuneella äänellä: "Mitä olet tehnyt isälleni ja meille kaikille, -sitä en voi koskaan unhottaa, vielä vähemmän palkita, ja jos hellin -sisarellinen rakkauteni..." - -"Ei, minä en tyydy siihen", huudahti Juhani kiihkeästi. "Minä -rakastan sinua, Kätchen, ja sinun täytyy tulla vaimokseni!" huudahti -nuorukainen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa ja peitti hänen kätensä -suudelmin. - -"Nouse ylös, Juhani", sanoi Kätchen vakavasti ja irroittautuen -hänestä. "Muuten en puhu kanssasi." - -Juhani totteli. "Minä olen lahjoittanut pois kruunun sentähden, että -isäsi ja veljesi saisivat sen; he saavat herttuakuntanikin, minä en -välitä mistään, kun vain saan sanoa sinut puolisokseni." - -Kätchen taisteli kovan taistelun, mutta hän oli tottunut hillitsemään -itseään ja sanoi leikkisästi: - -"Lopeta nyt jo, Juhani, tule istumaan tähän vierelleni." - -"En ennenkuin olet sanonut minulle, etkö eilen antanut rukkasia." - -Kätchenin poskilla häivähti puna. "Miksi kysyt minulta sitä?" - -"Tahdon tietää syyn." - -"Syyn, mihin?" - -"Tietenkin teit sen jonkun toisen tähden." - -"Isäni ei tahtonut, että menisin naimisiin. Mutta puhukaamme nyt -jostakin muusta. Tule ja istu viereeni tähän takkavalkean ääreen." - -Juhani istuutui hänen rinnalleen. "Aivan kuin muinoisina päivinä", -sanoi hän pannen kätensä hänen kädelleen, johon tahtoi tarttua. - -"Muistatkos", sanoi Kätchen vetäen kätensä pois, "kuinka monta kertaa -löin sinua sormille, kun et osannut läksyjäsi, ja kuinka sitten -palkitsin ahkeruuttasi säästämilläni mesikakuilla?" - -"Kätchen, minä uskon, että sinä rakastat minua ja että vain -äitipuolesi tähden, kun et tahdo häiritä kotirauhaa, kieltäydyt -menemästä kanssani naimisiin." - -"Eikös sekin olisi hyvä syy", sanoi Kätchen, "erittäinkin kun isäni -viihtymys on siitä riippuvainen." - -"Sinä välität kaikista muista enemmän kuin minusta", sanoi Juhani -väsyneellä äänellä. - -Nyt Kätchen otti häntä kädestä. Se oli kylmä ja melkein kuin puutunut. - -"Kerran tietysti menet naimisiin", sanoi Juhani. "Lupaa, ettet tee -sitä ennenkuin kuoltuani." - -"Juhani!" sanoi Kätchen lempeästi nuhdellen. - -"Lupaan, ettei sinun tarvitse odottaa kauan", lisäsi Juhani -katkerahkosti. - -"Muistan", sanoi Kätchen, "että kun lapsena olit ilkeä ja itsepäinen, -panin pääsi olkapäätäni vasten ja hyväilin, kunnes tulit hyväksi -jälleen." - -Hän veti Juhanin puoleensa, siveli hänen poskeaan hiljaa keinutellen -ja lempeä ääni kuiskasi: - -"Juhani, sinä suostuit tulevaisuudessa ottamaan Maria Elisabetin -puolisoksesi sen tähden, että maan tyyneys ja rauha tulee tämän -avioliiton kautta turvatuksi. Maailma ei kenties koskaan saa tietää, -mitä uhri on sinulle maksanut, mutta hyvä omatunto, ystäviesi -kunnioitus ja rakkaus on palkintonasi." - -Kätchen tunsi kätensä kostuvan Juhanin kyynelistä ja siitä hän -ymmärsi onnistuneensa. Mutta Juhani ei vastannut sanaakaan eikä -näyttänyt, halukkaalta jättämään suloista asentoaan. - -Kätchen käsitti sen vaarallisuuden, mutta pelkäsi toisaalta -häiritsevänsä hyvää vaikutusta. - -"Onko nyt kaikki hyvin jälleen?" kysyi hän lempeästi ja teki liikkeen -vapautuakseen. - -"Ei", vastasi Juhani. "Puuttuu vielä jotakin." - -Kätchen punastui ja kumartihe painamaan suukkosen hänen otsalleen. -Mutta lujin käsin veti Juhani hänet vasten poveaan ja painoi pitkän, -tulisen suudelman hänen huulilleen. - -"Juhani, mitä teet!" huudahti Kätchen kiihkeästi ja riistäytyi irti -hänen käsistään. - -"Otan oikeuteni, lapsen oikeuden", vastasi Juhani uhmaten. "Sinähän -tahdoit, että vielä kerran leikkisimme sen leikin." - -"Mutta nyt et ole enää lapsi", sanoi Kätchen syvästi punastuen. "Olet -minun uskollinen, veljellinen ystäväni." - -Juhani oli vastaamaisillaan, kun ulkoa kysyi nuorekas ääni: "Saanko -tulla sisään?" - -Sieltä tuli Kustaa prinssi. "Sinä täällä!" huudahti hän. - -"Ajattelin pyytää Katia toimittamaan erään tehtävän", vastasi Juhani. -"Mutta nyt voit yhtä hyvin tehdä sen sinäkin." - -Hän otti esiin pergamenttikirjeen, jossa riippui suuri sinetti. -"Jätä tämä isällesi ja sano hänelle, että käskin tuojan mennä sen -kattilaan." - -Ystävällisesti puristaen kruununprinssin kättä ja juhlallisesti -kumartaen Kätchenille poistui Juhani huoneesta. - -"Mikä hänelle tuli?" kysyi Kustaa ja katsoi hymyillen serkkunsa -jälkeen. - -"Meidän on oltava hyvin hyviä häntä kohtaan", vastasi sisar -kyynelsilmin. "Juhani ansaitsee kaiken rakkautemme ja hellyytemme." - -"Niin teet sinäkin", sanoi Kustaa. "Älä puhu minusta. Mutta mikä -kumman kirje noin suuri on?" - -"Vien sen herttualle ja sitten tulen takaisin sanomaan mitä se -sisältää." - -Kustaa juoksi tiehensä ja Kätchen vaipui tuoliinsa peittäen kasvonsa -käsiinsä. Mutta Kustaa tuli hyvin pian takaisin, ja hänen silmänsä -loistivat ilosta. - -"Herttua sanoo, että Juhani on oikea pilari, jonka varaan -saattaa rakentaa!" huudahti hän. "Tiedätkös, Kätchen, se oli -Sigismundin omakätinen kirje, jossa hän kehoittaa Juhania pitämään -kiinni oikeudestaan kruunuun ja tarjoutuu lähettämään hänelle -hyvinvarustetun laivaston ja 10,000 miestä jalkaväkeä." - -"Ja hän jätti kirjeen vaatimatta siitä ainoatakaan etua itselleen. Se -on hyvä, se on oikein!" puuskahti Kätchen innoissaan. - -"Kenties hänellä oli jotakin sellaista ajatuksissaan, koska ensiksi -toi kirjeen sinulle", virkkoi Kustaa silmäten sisareensa. - -Kätchen käänsi päänsä pois vastaamatta mitään. "Kätchen, maan päällä -ei ole toista ihmistä, joka hänelle on niin rakas kuin sinä." - -Kätchen seisoi yhä selin häneen, mutta poven liikkeistä näki Kustaa, -että hän itki. - -"Jos sinäkin pidät hänestä, niin voit yhtä hyvin tulla hänen -puolisokseen kuin Maria Elisabetkin. Minä puhun siitä herttualle." - -"Ei, Kustaa, älä sano mitään", keskeytti Kätchen kääntäen -kyyneltyneet kasvonsa häneen. "Tänä levotonna aikana voi jokainen -muutos turmella koko suunnitelmat, ja isämme herruus on vielä siksi -lujittumaton, ettemme saa aiheuttaa mitään järkytyksiä. Mikä on -parasta maalle, sen täytyy olla parasta meillekin." - -Kustaa katseli häntä ihaillen. "Mikä mainio tyttö sinä olet, -Kätchen", sanoi hän. "Sinä olisit kaunistus valtaistuimellekin, mutta -jollei niin saa tapahtua, on sinun jalo mielesi ja hyvä ymmärryksesi -menevä perinnöksi lapsillesi ja se suuruus, jota sinä et saavuta, voi -kenties tulla lastesi osaksi." - -"Voi sinua uneksijaa!" sanoi Kätchen hyvitellen. "Tästedes tahdon -pitää hellää huolta Maria Elisabetin kasvatuksesta, että hän -ansaitsisi sen onnen, joka häntä odottaa." - - - - -18. - -VENÄJÄN SOTA. - - -Vihdoin oli Kaarle suostunut ottamaan vastaan kruunun, ja helmikuulla -1607 vietettiin kruunajaiset juhlallisin menoin. - -Keväämmällä saapui Venäjältä hyviä uutisia. Dmitri, joka oli -osoittanut ilmeistä halveksumista venäläisiä perintätapoja kohtaan ja -suosinut puolalaisia ja kasakoita, oli toukokuun 17 päivänä syösty -valtaistuimelta ja surmattu ja Vasili Shuiski oli valittu tsaariksi -hänen sijaansa. - -Mutta uusia levottomuuksia oli syntynyt. Muuan rohkea seikkailija -väitti olevansa oikea Dmitri, joka ihmeen kautta oli herännyt -kuolleista. - -Sigismund lähetti puolalaisensa heti apuun, ja petturi onnistui -kokoamaan riittävän sotavoiman marssiakseen Moskovaa vastaan. -Huhtikuussa 1608 löi Dmitri venäläisen sotajoukon Pulkovan lähellä ja -leiriytyi heinäkuussa puolen peninkulman päähän pääkaupungista. - -Sillä välin vahvisteli hän sotajoukkoaan osaksi kasakoilla, osaksi -puolalaisella väellä, jota Sigismund lähetti hänen avukseen. Hän teki -valloituksen toisensa jälkeen, ja Vasilin oli pakko kiireimmiten -tähystellä vierasta apua. - -Marraskuussa 1608 tehtiin Novgorodissa tsaarin sukulaisen, ruhtinas -Mikael Skopin-Shuiskin ja kreivi Mansfeldin valtuutettujen kesken -sopimus, että Ruotsin kuningas lähettäisi 5,000 miestä Vasilin -avuksi. Näiden komentajaksi oli kuningas valinnut Jaakko de la -Gardien, joka oli kutsuttu kotiin ulkomailta. - -Hovissa oli tähän aikaan venäläissota yleisenä puheenaineena, eikä -kukaan ottanut siihen osaa vilkkaammin kuin Kustaa Aadolf. - -Oli sanottu, että Sigismundin tarkoitus oli tehdä venäläinen -kansakunta Puolan orjaksi, ja nuoreen mieleen kangasti tällaisen -vääryyden estäminen mitä kauneimpana maalina. Yleensä ihmeteltiin -sitä muutosta, joka tähän aikaan tapahtui kruununprinssissä. Oli -uutta vilkkautta ja joustavuutta kaikissa hänen liikkeissään, hän -kantoi päänsä korkealla, ja silmissä oli tulta; innokkaammin kuin -konsanaan hän hoiti aseharjoituksiaan, kiintyi halusta keskustelemaan -isänsä sotapäällikköjen kanssa ja mieluimmin niiden, jotka tiesivät -kertoa jotakin Venäjän oloista. - -Kenellekään ei hän ilmaissut niitä ajatuksia ja tunteita, jotka -hänen mielessään liikkuivat, mutta jotakin saattoi päätellä hänen -käytöksestään ja kiihkeästä hengityksestään. - -Marraskuun viime päivinä saapui Jaakko de la Gardie Tukholmaan, ja -kuningas otti hänet hyvin suosiollisesti vastaan. - -Neuvotteluissa, joita nyt pidettiin, oli kruununprinssi aina läsnä, -ja väliin otti hän isänsä kehoituksesta osaa keskusteluunkin, mutta -oli tällöin huomaavinaan de la Gardien kasvoilla ivallisen hymyn, -joka häntä syvästi harmitti. - -Se oli voinut olla erehdys, hän oli kenties nähnyt väärin, mutta oas -oli jäänyt sydämeen. - -"Mikä estää minua kysymästä häneltä suoraan", ajatteli Kustaa. -"Se voi hälventää epäilykseni, tai hänen on pakko selittää syy -epäämiseensä." - -26-vuotias Jaakko de la Gardie oli täysin tietoinen niin kauniista -ulkonäöstään, miehekkäästä vartalostaan ja ryhdistään kuin -sotapäällikön-lahjoistaankin, joista hän oli aika ylpeä. - -Mitä muut eivät voineet selittää ja mitä isän silmäkään ei ollut -nähnyt, se selvisi heti hänelle. - -Nuori kotka tahtoi päästä koettamaan siipiään, mutta Jaakko -herralla ei ollut vähintäkään halua varjella niitä vahingoittumasta -eikä jakaa kunniaa kenenkään kanssa. Kun sentähden Kustaa Aadolf -melkein nöyrästi sanoi hänelle, että pitäisi suurena onnena, jos -pääsisi leikkaamaan ensimäiset laakerinsa niin kuuluisan sotaherran -johdolla, vastasi de la Gardie, että hänen huolehtimisensa prinssin -turvallisuudesta olisi esteenä hänen toiminnalleen. Muuten oli hän -varma, että hänen korkeutensa oli syntynyt sotapäälliköksi eikä -sentähden tarvinnut mitään opettajaa. Mutta kohta jälkeenpäin hän -kertoi kuninkaalle keskustelustaan kruununprinssin kanssa ja toisti -melkein sanasta sanaan mitä oli sanonut hänelle. - -Kaarle kiitti luottamuksesta. Se ei ollut johtunut hänen -mieleensäkään, eikä hän olisi kuunaan antanut suostumustaan. - -Kustaa Aadolf kutsuttiin, ja kuningas ihmetteli kuinka hän oli -voinut kuvitellakaan pääsevänsä mukaan Venäjälle. Hänen vanha -isänsä tarvitsi hänet kotona, kuka tiesi miten kauan Tanskan kanssa -pysyttiin rauhassa? Silloin saisivat he yhdessä käydä taisteluun, -siihen asti hän sai odottaa. - -Syvään huoaten täytyi Kustaan heittää unelmansa. Hän ei enää -puuttunut keskusteluun de la Gardien kanssa, mutta oli häntä kohtaan -yhtä kohtelias kuin ennenkin. - -Joulukuun alkupäivinä 1608 määrättiin Jaakko de la Gardie Suomen -sotaväen, niin koti- kuin ulkomaisenkin, aateliston, ratsu- ja -jalkaväen päällikkönä hyökkäämään Venäjää vastaan, ensin Käkisalmeen, -sitten Pähkinälinnaan. - -Hänen oli julistettava kaikkialla, että hänen mahtava kuninkaansa -oli lähettänyt hänet Venäjälle suuren sotajoukon kera venäläisen -kansakunnan avuksi, etteivät puolalaiset ja liettualaiset voisi -tehdä heitä orjikseen. Mutta jolleivät venäläiset tahtoneet hylätä -puolalaisia ja pysyä uskollisina oikealle suuriruhtinaalleen, aikoi -hän isännöidä heillä niin, että siitä puhuttaisiin niin kauan kuin -Venäjää on olemassa. - -Kaarle IX:n ja tsaari Vasilin ja heidän seuraajainsa kesken -tehtiin ikuinen ja päättymätön liitto Sigismundia, puolalaisten ja -liettualaisten kuningasta ja hänen seuraajiaan vastaan, niin että -Kaarle kuningas ja tsaari yhtenä miehenä seisoisivat häntä vastaan. -Kaarlen oli autettava tsaaria 5,000 miehellä, mutta salaisen pykälän -mukaan oli Käkisalmen linna ja lääni luovutettava Ruotsille. - -Epävakaiset sääsuhteet estivät de la Gardieta menemästä suorinta -tietä Ahvenanmeren yli Suomeen. Keskellä talvea oli hänen umpiteitä -urrittava ympäri Pohjanlahden, ja hän saapui monia vaivoja -kestettyään maaliskuun 3 päivänä Viipuriin, johon maan sotajoukko oli -koottu, 8,000 miestä jalka- ja ratsuväkeä. - -Suuri osa oli ruotsalaisia, jotka olivat kuriin tottuneita, mutta -suurempi suomalaisia, joilla oli kullakin oma päänsä, ja lisäksi -muukalaisia palkkasotureita, jotka kyllä olivat hurjapäisiä -taistelussa, mutta joihin sai luottaa ainoastaan niin kauan kuin -palkka säännöllisesti maksettiin. - -Alapäälliköt olivat enimmäkseen suomalaisia, kuten Akseli Kurki, -Antti Boije ja Evert Horn. - -Kuukauden lopussa lähti joukko liikkeelle ja meni yli rajan. -Etujoukkoa johti urhea Evert Horn. - -Marssittiin suoraa päätä Novgorodiin, jossa päällikkyyttä hoiti -ruhtinas Mikael Shuiski. Hän oli ainoastaan 23-vuotias, kaunis -mies, kookas ja väkevä, hilpeä ja urhea kuin nuorukainen, viisas ja -ajattelevainen kuin mies. - -Tsaari näki tässä etevässä sisarenpojassaan parhaan tukensa. Hän se -sitä paitsi oli saanut aikaan liiton ruotsalaisten kanssa ja ottanut -huostaansa apujoukkojen johdon. - -Ruotsalaisen sotajoukon saapuessa Novgorodiin pelkäsi ruhtinas -Mikael, että jos se päästettäisiin kaupunkiin, ei sen asujamia -voitaisi suojella väkivallalta, ja hän ehdotti sentähden, että de la -Gardie jatkaisi marssiaan ympäri Ilmenjärven -- jonka pohjoispuolella -Novgorod sijaitsee -- järvestä etelään päin sijaitsevaan Staraja -Russaan, joka oli Dmitrin väen hallussa. - -Hetkinen neuvoteltua päätettiin sotajoukko leirittää kappaleen -matkan päähän Novgorodista. De la Gardie ratsasti itse ylimpäin -päällikköjensä kera kaupunkiin, ja heidät otettiin mitä -juhlallisimmin vastaan. Kaikissa kirkoissa soivat kellot, ammuttiin -kunnialaukauksia tykein ja käsipyssyin. Viisitoistasataa ratsumiestä, -etunenässä ylhäisimmät pajarit, olivat vastassa kaupungin portilla. - -Melkein heti kohdattuaan solmivat 26-vuotias Jaakko de la Gardie -ja 23-vuotias ruhtinas Mikael lujan ystävyyden liiton. He olivat -molemmat urheita ja jaloja, molemmille hymyili tulevaisuus valoisaa, -lupaavaa hymyä. - -Ainoastaan vaivoin voi Mikael saada kokoon vieraan sotaväen palkan. -Mutta heti tämän tapahduttua marssivat ruotsalaiset Staraja Russaa -kohden. - -Evert Horn kävi täällä etujoukon kera Dmitrin väen kimppuun. -Päällikkö, Carnasinski, lähetti 300 ratsumiestä Hornia yllättämään, -mutta heidät ajettiin pakoon aina kahden peninkulman päähän. - -Toukokuun 12 päivänä marssi de la Gardie pääjoukon kera Staraja -Russaan. Täältä lähetettiin Evert Horn 40 ratsumiehen, 200 -jalkamiehen ja 200 venäläisen kanssa ajamaan Carnasinskia takaa. -Marssittuaan 19 peninkulmaa tapasivat he hänet eräästä suuresta -kylästä Smolenskin ja Moskovan väliltä. - -Carnasinskin joukot olivat osaksi venäläisiä, osaksi puolalaisia, -ja heidät eroitti vain pieni joki meikäläisistä. Horn käski -väkensä mennä ylitse ja hyökkäys alkoi. Puolalaiset tekivät urheaa -vastarintaa, mutta taistelun aikana pakeni Carnasinski lähimpine -miehineen, eikä pian auttanut muu miehistöäkään. Vihollista ajettiin -takaa, ja se menetti suunnilleen 1,400 miestä, seitsemän tykkiä, -kaikki lippunsa ja osan kuormastostaan voittajan käsiin. Ryssät, -joita kuului Hornin joukkoon, ryöstivät itse taistelun aikana -Carnasinskin leirin ja tihutyötään peittääkseen sytyttivät leirin -tuleen. Muuten olisi saalis ollut melkoista runsaampi. Voitto -itsessäänkin herätti suurta huomiota. Joukko kaupunkeja porvareineen -liittyi sen jälkeen suuriruhtinas Vasiliin, ja Dmitrin väki pakeni -pakenemistaan ruotsalaisten tieltä. Erittäinkin Evert Horn joutui -sekä ihailun että pelon esineeksi. - -Viime taistelussa joutui vangiksi suuri joukko naisiakin. He saivat -vapaina ja koskemattomina palata koteihinsa, ja tämä oli venäläisten -mielestä niin kuulumattoman jalo teko, että Evert Horn saavutti sillä -koko maan kiitollisuuden. - -Torjokin luona oli 3,000 miestä Dmitrin väkeä puolalaisen Aleksander -Zborovskin johdolla. Evert Horn riensi sinne 800 ratsumiehen, 200 -jalkamiehen ja 1,000 venäläisen keralla. Kesäkuun 17 päivänä saapui -hän kaupunkiin ja kävi pelottomasti mieslukuisemman vihollisen -kimppuun. - -Taistelu oli ankara, Horn itse ahdisti Zborovskin henkirykmenttiä, -joka heti hajaantui, ja pian ajettiin koko joukko pakoon. Puolalaiset -peräytyivät menetettyään 100 ratsumiestä. - -Torjokiin saavuttuaan marssi de la Gardie Tveriä kohden. Siellä oli -Zborovski vastassa 5,000 miehen kanssa, jotka olivat järjestetyt -taisteluun. De la Gardie komensi heti hyökkäykseen. Mutta samassa -puhkesi niin rankka sade, etteivät meikäläiset voineet käyttää -tuliluikkujaan, mutta venäläiset sitä edullisemmin pistimiään. Tämän -johdosta alkoivat ruotsalaisen joukon sivustat horjua, varsinkin -vasen. Ensin pakeni ranskalainen ratsuväki, sitten venäläiset ja -saksalaiset apujoukot, jotka kaikki ryöstivät suomalaisten ja -ruotsalaisten kuormastoa. Keskusta oli kuitenkin de la Gardien -johdolla käynyt niin kiivaasti Zborovskin kimppuun, että tämän täytyi -kovan taistelun jälkeen henkijoukkoineen lyötynä ja takaa-ajettuna -vetäytyä takaisin kaupunkiin ja linnaan. - -Rankkasade jatkui seuraavanakin päivänä, eikä sentähden käyty -taisteluun. Mutta kesäkuun 14 päivänä marssi de la Gardie päivän -ensi koitteessa kaupunkia kohden hyvässä taistelujärjestyksessä. -Vihollinen ryntäsi häntä vastaan, mutta ennenkuin he ehtivät -järjestyä, saivat he ruotsalaiset kimppuunsa ja hajaantuneina -pötkivät pakoon. Seuraavana yönä komensi de la Gardie rynnäkköön; -kaupunki puolustautui urhoollisesti, ja venäläiset apujoukot -peräytyivät. - -Ruhtinas Mikael oli sitä mieltä, ettei ollut haaskattava aikaa ja -väkeä tähän mitättömään linnoitukseen, vaan marssittava suoraan -Moskovaan auttamaan ankarasti piiritettyä suuriruhtinasta. De la -Gardie myönsi hänen olevan oikeassa, ja niin he marssivat eteenpäin -Koljasiniin. - -Mutta täällä syntyi kapina, joka ajaksi teki tyhjäksi kaikki -saavutetut voitot. - -Muukalainen palkkaväki ei ollut saanut palkkaansa, ja ryöstökin oli -ankarasti kielletty. Tähän asti oli heidät saatu pysymään aisoissaan, -mutta nurina ja tyytymättömyys kasvoi kasvamistaan. - -Suomalaiset puolestaan olivat nuijasodan ja Klaus Flemingin ajoista -tottuneet pitämään oman päänsä, olemaan oma esivaltansa. He -aloittivat kapinan. He eivät sanoneet olevansa velvolliset lähtemään -enää kauemmas vieraaseen, outoon maahan, jossa he itse varsin vähän -hyötyivät. Nämä samat ryssät olivat heille usein tehneet tuhojaan, -tehneet väkivaltaa ja petkuttaneet ja miksi he mokomain tähden -lähtisivät teurastuspenkille! Ei heillekään ollut maksettu luvattua -palkkaa, mutta sen sijaan saivat he usein viestejä, että voudit -kotona rääkkäsivät ja vainosivat heidän vaimojaan ja lapsiaan. - -Turhaan "jalo herra Jaakko Puntus" käski ja rukoili, turhaan Evert -Horn ja Niilo Boije hekin lähetettiin niskureita puhuttelemaan. -Ominpäin ja päälliköittä lähtivät suomalaiset paluumatkalle kotiin. - -Silloin tekivät saksalaiset ja ranskalaiset palkkasoturitkin tenän. -He uhkasivat mennä vihollisen puolelle, jos heitä vielä vietiin -kauemmas outoon maahan. Kaikki esitykset olivat turhat, turhat Mikael -ruhtinaan loistavat lupauksetkin, he lähtivät samaa tietä kuin -suomalaisetkin. - -Nyt ei ollut de la Gardiella muuta neuvoa kuin lähteä jälkeen. -Neljän peninkulman päässä suomalaiset tavoitettiin. Päällikköjensä -ympäröimänä de la Gardie riensi eturivien luo, tempasi itse liput -kapinallisten käsistä ja ajoi paljain miekoin heidät riveihinsä -jälleen. Täten pakoitettiin heidät sillä kertaa kuuliaisuuteen, ja -niin marssittiin vihollisten jättämään Tveriin. Sen muurien suojassa -aikoi de la Gardie odottaa lisäväkeä Ruotsista. - -Muutamain viikkojen kuluttua puhkesi kapina uudella rajuudella. -Kapinalliset selittivät kaikki yhdestä suusta, että jollei Jaakko -herra tahtonut lähteä kotia kohden, sai hän jäädä sinne yksikseen. - -Kiukusta kuohuen täytyi hänen seurata hurjistunutta joukkoa -välttääkseen pahempaa epäjärjestystä. Paluumatkaa jatkettiin aina -Moldovaan saakka, jossa hän vihdoin sai pääjoukon pysähtymään. Hän -pani vanhan Antti Boijen viemään uppiniskaisimpia takaisin kotiin, -mutta samalla hän kirjoitti kuninkaalle kapinasta, ja niskurit -tietysti olivat saavat rangaistuksensa. - -Jälellejääneet nousivat 1,200 mieheen, mutta lisäväkeä odotettiin -Suomesta minä hetkenä tahansa. Pienen joukkonsa kera marssi de la -Gardie Koljasiniin, jossa hän yhtyi ruhtinas Mikaeliin. - -Sillä välin oli Sigismund astunut uuden askelen. Hänen pyynnöstään -olivat Puolan valtiopäivät julistaneet sodan tsaaria vastaan, ja -syyskuussa marssi puolalainen sotajoukko Smolenskiin. Sigismundin -tarkoitus oli käyttää hyväkseen yleistä hämmennystä Venäjällä, -anastaa itse valtaistuin ja tehdä Vladislaus suuriruhtinaaksi. - -Sentähden kehoitettiin puolalaisia päälliköitä luovuttamaan Dmitri, -joka nyt huomattiin petturiksi ja seikkailijaksi. Tämä pakeni -leiristään Tuskinasta, ja hänen sotajoukossaan syntyi yleinen -hämmennys, kun kukaan ei tiennyt kenen puolta oli pidettävä. -Sigismund alkoi piirittää Smolenskia, ja hänen salaiset kätyrinsä -houkuttelivat venäläisiä ja puolalaisia hänen puolelleen. - -Tammikuussa 1610 saapui vihdoin luvattu apuväki Suomesta, niin että -de la Gardien sotajoukko nousi nyt 5,000 mieheen ja hän saattoi -jälleen esiintyä hyökäten. - -Moskovaa oli piiritetty jo kaksi vuotta, mutta piiritysjoukko oli -suuresti huvennut. Suuriruhtinas Vasili, toivoen pikaista apua, teki -hyökkäyksen toisensa jälkeen piirittäjiä vastaan. Hän tiesi, että -de la Gardie oli tulossa pohjoisesta päin, mutta Dmitrilläkin oli -vielä hurja kasakkaparvi puolellaan, ja hän valmistausi viimeiseen -epätoivon yritykseen. Ruotsalaisen sotajoukon lähetessä ei Dmitri -sentään uskaltanut ryhtyä taisteluun, vaan poltatti suuren leirinsä -ja marssitti kasakkansa Smolenskia kohden. - -Matkalla olivat de la Gardien joukot kestäneet monia kiivaita -taisteluja, joissa ketterät Suomen suksimiehet tekivät vihollisille -suurta tuhoa. Puolalaiset karkoitettiin kaikkialta, ja maaliskuun -12 päivänä marssi de la Gardie joukkoineen Venäjän pääkaupunkiin. -Kiitollinen väestö virtaili vastaan, ja pelastajille tarjottiin -suolaa ja leipää maan tavan mukaan. - -Suuriruhtinas otti de la Gardien vastaan kiitollisuuden kyynelin, -uudisti lupauksen Käkisalmen läänin luovuttamisesta ja jakeli -palkintoja niin päälliköille kuin miehistöllekin. Kestämiensä -taistelujen ja rasitusten jälkeen saivat joukot täällä levätä -kymmenen viikkoa ja viettää hyviä päiviä. - -Kuningas Sigismund puolalaisine joukkoineen oli sillä välin -Smolenskin edustalla ja oli useissa taisteluissa lyönyt venäläiset. -Suuriruhtinas pyysi ja rukoili de la Gardieta, että hän väkineen -lähtisi puolalaisia vastaan. Tämä kuitenkin oli monessa suhteessa -sangen arveluttavaa, Käkisalmea ei oltu vielä luovutettu, eivätkä -sotamiehet olleet saaneet palkkaansa. - -Yksityisesti koski kovasti de la Gardieen se kohtalo, mikä oli -kohdannut ruhtinas Mikaelia. Suuriruhtinas Vasili oli alkanut pelätä -sukulaistaan, jota kansa ja sotajoukko rakasti, ja katalat kielet -olivat hänet vihdoin suostuttaneet Mikaelin myrkyttämiseen. Asiaa ei -voitu pitää salassa; kansa raivostui suunniltaan, vastenmielisyys -tarttui niin koti- kuin ulkomaiseenkin sotaväkeen, ja de la Gardie -suri syvästi rakastettua ja kunnioitettua sotaveikkoaan. - -Vasili teki kaikkensa pelastuakseen ja erittäinkin saadakseen de la -Gardien paremmalle tuulelle. Hän sulatti pöytähopeansa maksaakseen -sotamiesten palkan ja uudisti jälleen lupauksensa Käkisalmen lääniin -nähden yhä varmemmin vakuutuksin. - -Vihdoin lähti de la Gardie Moskovasta ja marssi Smolenskia vastaan. -Evert Horn oli noutanut Viipurista melkoiset joukot lisäväkeä ja -tullessaan tehnyt joitakuita valloituksia. Kesäkuun 20 päivänä yhtyi -hän de la Gardiehin Musillassa. - -Yhdistyneen sotajoukon asema oli sangen vaaranalainen. Puolan -sotajoukko oli lähistöllä taitavan Zolkovskin johdolla, mutta de -la Gardien joukon mieliala oli kapinallinen. Zolkovski teki öisen -hyökkäyksen, ja alkaneiden taistelujen aikana karkasivat de la -Gardien saksalaiset ja ranskalaiset palkkajoukot vihollisen puolelle, -osaksi houkuteltuina, osaksi katkeroituneina siitä, etteivät saaneet -palkkaansa. - -Venäläiset pakenivat silloin yhtäkkiä päällikköineen päivineen, ja de -la Gardien täytyi puolalaisten kanssa tehdä sopimus, jonka mukaan hän -joukkonsa jäännösten -- noin 400 miehen -- kanssa sai marssia Suomen -rajalle, mutta hänen täytyi luvata, ettei enää antanut Vasilille -mitään apua. - -Zolkovski marssi sen jälkeen Moskovaan. - -Heinäkuun 17 päivänä nousi siellä kapina, jossa Vasili kukistettiin, -ja kuukautta myöhemmin huudettiin Vladislaus tsaariksi. - -Mutta muutamia kuukausia myöhemmin nousi jälleen raju kansanmellakka, -jolloin hänen tsaariutensa päättyi koko Venäjän sekasortoon. Oli -lähellä, ettei koko valtakunta hajonnut. - -Kotiin palattuaan ja kotvan levähdettyään alkoi de la Gardie -kuninkaansa käskystä piirittää Käkisalmea, jota ei lupauksista -huolimatta vieläkään oltu luovutettu. Heinäkuun 16 päivänä 1611 hän -rynnäköllä valloitti kaupungin, ja sen jälkeen tehtiin sopimus, jonka -mukaan jompikumpi Kaarle kuninkaan pojista, Kustaa Aadolf tai Kaarle -Filip oli tunnustettava ja julistettava Venäjän valtakunnan tsaariksi. - - - - -19. - -NUORTEN LIITTO. - - -Tukholman linnan yksinkertaisesti kalustetussa huoneessa seisoi -kuudentoistavuotias Kustaa Aadolf kumartuneena yli kartan, joka -käsitti Suomen, Venäjän ja osan Saksanmaata. - -Nuori herra teki innokkaasti mittauksia, jotka hän kirjoitti muistiin. - -Hän oli niin kiintynyt tehtäväänsä, ettei huomannut, kun ovi avautui -ja muuan henkilö astui sisään. - -Hänen olalleen laskeutui käsi ja tuttu ääni virkkoi: "Oletpa sinä -ahkerassa työssä, Kustaa!" - -Kustaa veti puhujan lähemmäksi ja sanoi päätänsäkään kohottamatta, -viitaten Nevan virtaan: "Näetkös, Juhani, tuosta pitäisi rajan -kulkea!" - -"Siellä päin, niin, mutta entäs toisilla tahoilla? Vai niin, kartta -käsittää vain puolet Saksasta, eikä se riitä sinulle, Kustaa!" - -Nuori ruhtinas punastui. "Voitko lukea ajatuksia", sanoi hän ja kääri -kartan kokoon. - -"Toivoisin, ettet sinä voisi lukea minun ajatuksiani", sanoi Juhani -surullisen vakavasti. - -"Ikäänkuin sinun ajatuksesi eivät aina olisi jaloja ja sinun -arvoisiasi", virkkoi Kustaa vilkkaasti. "En tiedä ainoatakaan -ihmistä, jota kohtaan tuntisin niin suurta kunnioitusta ja ystävyyttä -ja niin järkähtämätöntä luottamusta." - -"Tahdon ottaa sinun liioitellut ylistelysi lukuun ja esittää -pyyntöni." - -"Minua oikein ilahuttaa se, mitä nyt sanot. En halua mitään -hartaammin kuin että voisin olla sinulle hyödyksi." - -"Rakas Kustaa", sanoi Juhani yhä enemmän hämillään, "tiedäthän, että -olen Itä-Göötanmaan herttua." - -"Samoin kuin minä olen Suomen herttua", huudahti Kustaa hilpeästi. -"Niinhän olemme olleet kruunajaisista lähtien." - -"Asianlaita on niin, että kuningas sanoi aikovansa lähteä pian -Eerikin-retkelleen, ja sentähden lienee paikallaan, että sitä ennen -kotiudun lääniini voidakseni hänelle valmistaa arvokkaan vastaanoton." - -"Tahdotko jättää meidät, Juhani?" huudahti Kustaa. - -"Velvollisuuteni vaatii, että minä..." - -"Niin sinun jalo, ylevä velvollisuudentuntosi. Kätchen on uskonut -minulle kaiken. Tiedän, että rakastat häntä suuresti." - -Juhani pani kätensä hänen suunsa eteen. "Vaiti siitä", sanoi hän, -"hanki vain setäni suostumus." - -"Eikö sinulla ole täysi oikeus muuttamiseen?" kysyi Kustaa -vilkkaasti. "Kaikkien uhrauksiesi jälkeen! Ei, Juhani, nyt teet -hänelle vääryyttä; kiittämätön hän ei ole -- kaikkein vähimmin sinua -kohtaan!" - -"Silloin toivon saavani hänen suostumuksensa." - -"Mutta, Juhani", virkkoi Kustaa hellän huolissaan. "Sinähän olet -viihtynyt niin hyvin hiljaisessa perhepiirissämme, kuinka tulet -viihtymään vierasten keskuudessa?" - -"Minä ajattelen teitä ja heitän toivoni tulevaisuuteen", vastasi -Juhani hymyillen. - -"Ja miten käy nuoren, ymmärtämättömän sisareni?" - -"Kätchen on luvannut häntä kasvattaa. Kenties Maria voi kerran -valmistaa minulle sen onnen, jota vailla minun nyt täytyy olla. Ah, -Kustaa, jospa hänessä kerran näkisin uuden Katin, kuinka onnellinen -silloin olisinkaan!" - -"Onko sinun luja päätöksesi jättää meidät?" - -"Lujempi kuin koskaan." - -"Silloin puhun siitä isälleni jo tänään. Tulet kai jouluksi takaisin?" - -"Äitisi ja sisaresi saavat kernaasti uskoa niin, mutta kuninkaalle -ja sinulle tahdon avomielisesti tunnustaa, että aikomukseni on pysyä -herttuakunnassani." Niin he erosivat. - -Mutta Kustaa meni ensiksi Kätchenin luo. Kätchen oli juuri -keskustellut Maria Elisabetin kanssa. Tämä näytti happamelta ja -nyrpeältä. - -Kustaan nähdessään hän huudahti: "Nyt kai säästyn enemmältä täksi -päiväksi!" Ja hän kiiti kuin nuoli huoneesta. - -"Ilkeä kuten aina", sanoi Kustaa katsoen hänen jälkeensä. - -"Olen kenties ollut liian ankara", sanoi Kätchen. "Mutta sinä tahdoit -sanoa minulle jotakin?" - -"Ainoastaan sen, että Juhani on päättänyt muuttaa Itä-Göötanmaalle." - -"Hän tekee oikein. Hän tarvitsee enemmän toimintaa ja huolenpitoa -muiden hyväksi." - -"Hän tekee ainoastaan velvollisuutensa. Juhani on kieltäytynyt siitä, -mitä pitää korkeimpana maallisena onnenaan." - -Kätchen punastui. "Todellinen onni", sanoi hän, "on siinä, että -tietää täyttävänsä velvollisuutensa. Sitä paitsi on kohtuullista, -että maksamme siitä kunniasta, että meidät on asetettu yhteiskunnan -kukkuloille yli kaikkien muiden." - -"Maksamme kärsimyksillä ja kieltäytymällä kaikesta elämän onnesta!" -väitti Kustaa vastaan. "Niin, mahdollisesti meidän täytyy käydä -kovaa taistelua täällä ansaitaksemme onnemme ylhäällä. Sillä epäilen -suuresti, antaako kuningaskruunu meille taivaan kansalaisoikeuden." - -"Kukaan ei liene niin höperö, että uskoisi sitä", sanoi Kätchen -hymyillen. - -"Etkö tiedä, että hovi-imartelijamme väittävät, että kuninkailla ja -kuningattarilla on taivaassa oma asuntonsa ja siinä asianmukainen -upeus ja palveluskunta", puuskahti prinssi nauraen. - -"Kun siedämme moista lirunlarua, emme parempaa ansaitsekaan", sanoi -Kätchen harmistuneena. - -"Se on totta", virkkoi Kustaa, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa -ja suuteli häntä. "Sinä olet oikea pikku filosofi, ja sentähden minä -rakastan ja ihailen sinua kaikesta sydämestäni." - - * * * * * - -Täyttääkseen kaikki kuninkaalliset velvollisuutensa oli Kaarle -ikivanhan tavan mukaan päättänyt tehdä Eerikin-retkensä, -kuningaskulkunsa, ja se tapahtui suurella loistolla ja upeudella. -Kuningatar, prinssit ja prinsessat, valtakunnan korkeimmat herrat -ja monia vieraitakin herroja otti osaa retkeen, samoin monia hovin -ja kanslian virkamiehiä. Saattoväkenä oli henkikaarti ja kaksi -komppaniaa jalkaväkeä. - -Niin kulettiin juhlasaatossa ja juhlahumussa kautta maan, ja -kaikkialla kehoitettiin kansaa esittämään valituksensa, mihin saattoi -olla aihetta. - -Nyköpingistä suuntasi herttua vihdoin matkansa Itä-Göötanmaata -kohden ja Svintunassa oli Juhani häntä vastassa koko herttuakuntansa -ritariston ja aatelin keralla. Ja nyt nousivat juhlallisuudet -huippuunsa koko matkalla. Vadstenassa julisti kuningas säädyille -monin juhlamenoin, että tämä maakunta oli annettu Juhani herttualle -läänitykseksi, ja kehoitti heitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen. -Herttua vannoi kuninkaalle läänitysvalansa. - -Itä-Göötanmaan juhlallisuudet päättyivät rajalla Holaveden luona -upeihin päivällisiin, jotka syötiin koreissa teltoissa. - -Ja kuningaskulkue jatkoi matkaansa. Mutta Ramundebodassa sai kuningas -ikäviä uutisia sodasta Liivinmaalta. Chodkiewicz oli saanut lisäväkeä -ja petoksella valloittanut Pernovan. - -Sigismund yllytti venäläisiä Ruotsia vastaan, jonka aikoi valloittaa -takaisin heidän avullaan. - -Kaikki nämä uutiset saivat kuninkaan keskeyttämään Eerikin-retkensä. -Arbogassa hän nousi laivaan ja purjehti suoraa päätä Tukholmaan -ryhtyäkseen tarpeellisiin toimenpiteihin. - - - - -20. - -TYÖPÄIVÄN PÄÄTTYMINEN. - - -Ei riittänyt vielä sota puolalaisia ja venäläisiä vastaan, Tanskasta -sai Kaarle kolmannen vihollisen. - -Paitsi vanhaa riitaa kolmen kruunun vaakunasta, ärsytti nuorta -Kristian IV:ttä Kaarlen vaatimus, että Ruijan Lappi kuului -Ruotsin kruunulle Jäämeren rannikkoa myöten, olipa hän ottanut -arvonimekseenkin "Lappalaisten kuningas." Tanskalaiset taasen -väittivät koko rannikon kuuluvan Norjalle, ja siitä syntyi moninaisia -rettelöitä. - -Vihdoin joutuivat olot sille kannalle, ettei sotaa voitu välttää, -ja huhtikuussa 1611 annettiin vihdoin Tanskan sodanjulistus. -Kristian toivoi sodasta suuria, hän puhui jo "Ruotsin valtakunnan -saattamisesta hänen ja Tanskan kuuliaisuuden alle", ei siis -vähemmästä kuin unionin saattamisesta uudelleen voimaan. - -Kaarle lähti itse sotaan nuoren Kustaa Aadolfin keralla, jonka nyt -oli kestettävä ensi tulikokeensa. - -Sodan ponnistukset näyttivät aluksi vaikuttavan vain virkistävästi -vanhaan ja raihnaaseen kuninkaaseen. Mutta Kaarlen sotaonni oli -täälläkin hyvin epävakainen. Yleensä oli voitto tanskalaisten -puolella, ja vihdoin elokuun 3 päivänä joutui Kalmarin linnakin -Krister Somen kavalluksen kautta Kristianin käsiin. - -Suru ja katkeruus täytti Kaarlen mielen, ja hän päätti vanhaan -tapaan vaatia vastustajansa kaksintaisteluun. Ei ollut sulosanainen -hänenkään haastekirjeensä, mutta monin kerroin voitti sen Kristian -neljännen kirje karkeudessa. Kristianin kohteliaiden sanojen mukaan -piti Kaarlen, vanhan koiransilmän, hävetä tehdessään sellaisia -esityksiäkin kunnialliselle miehelle. Niin ja vielä paljon -paksumminkin puhuttelivat kuninkaat siihen aikaan toisiaan. - -Sai sentään tanskalaisten ylimielisyys läksytystäkin. Kustaa Aadolf -meni yöllä elokuun 20 päivää vasten 2,000 miehen kera salmen yli -Voionmaahan, jossa ruotsinmielinen väestö oli varannut hevosia hänen -tarpeekseen. Siten voivat sotamiehet nopeasti hajaantua ympäri -saaren, ja tanskalaiset joka kynsi vangittiin tai surmattiin. -Borgholman linnankin täytyi antautua. Se tapahtui lokakuun 7 päivänä. - -Kristian kuningas oli jo sitä ennen lähtenyt Kalmarista ja palannut -Tanskaan. - -Kustaa Aadolf palasi vasta lokakuun 15 päivänä isänsä luo Rysbyhyn, -jossa leiri sijaitsi. - -Seuraavana päivänä lähtivät molemmat matkalle Nyköpingiin. - -Vielä lähtiessään oli kuningas kirjoittanut kuningattarelle olevansa -"hyvissä voimissa", mutta hän petti sekä itseään että puolisoaan. -Sotaretken ponnistukset olivat niin vieneet hänen voimansa, ettei hän -kolme peninkulmaa matkustettuaan voinut enää kestää tärinää, vaan -täytyi hänen Mönsteräsin luona astua venheeseen ja jatkaa matkaa -vesiteitse läpi saariston, Kustaa Aadolfin matkustaessa ratsain. - -Matkalla kuningas heikontui heikontumistaan, ja saapuessaan -Nyköpingiin lokakuun 26 päivänä ei hän enää voinut puhua. - -Nyköpingissä olivat häntä vastassa nuorin poikansa Kaarle Filip ja -erityisesti kutsuttuna valtaneuvos Akseli Oxenstjerna. Seuraavana -yönä saapuivat Kustaa Aadolf, Juhani herttua, kuningatar Kristina ja -prinsessa Katarina. - -Seuraavina päivinä kuningas makasi aivan kuin horroksissa, mutta -huomasi hyvin, että hän kuuli ja ymmärsi mitä sanottiin. - -Kun saapui de la Gardien lähetti ja ilmoitti, että hän oli -valloittanut Novgorodin ja jompikumpi prinsseistä tahdottiin -suuriruhtinaaksi, näkyi ikäänkuin kirkastuksen kajo hänen kalpeilla -kasvoillaan. Mutta se kesti vain tuokion, hän jätti tämän kuten -kaikki muutkin maalliset asiat sille pojalleen, joka oli ollut hänen -toivonsa ja lohdutuksensa kaikissa kohtalon vaiheissa ja josta hän -oli profeetallisesti lausunut: "Ille faciet!" ("Hän on sen tekevä!") - -Neljä päivää sairastettuaan hän vaipui kuolon uneen kello 11:n ja -12:n välillä lokakuun 30 päivänä 1611. - - * * * * * - -Hallitsijana oli Kaarle yhdeksäs Ruotsin mainioimpia kuninkaita; -paljon on hän rikkonut, mutta jos ajattelemme mistä hänen maansa -on häntä kiittäminen, niin emme heitä kiveä kuormalle, vaan meidän -kiitollisuutemme on sitä keventävä. - -Erittäinkin kansan pohjakerrosten keskuudessa eli hänen nimensä -rakkaassa muistossa; kerrotaan, että niin kauan kuin vanhan kuninkaan -sielukelloja soitettiin, itkivät vanhat ja nuoret niin Suomessa kuin -Ruotsissakin, ja monien miespolvien ajat lauloi hänestä kansa, että -hän oli - - Hyvä herra, herttu Kaarle, - Ruotsin kuuluisa kuningas, - isänmaan iso isäntä, - Suomen vahva valtaherra. - -Suurta on viivähtää Kaarlein ja Kustavien muistossa. Meidän aikanamme -ei ole monia kuninkaita, jotka omistaisivat elinvoimansa edistääkseen -kansojen kehitystä ja jalostusta. Sentähden luomme mielellämme -katseemme muinaisuuteen, maan parasta ja lain pyhyyttä rakastaviin -ruhtinaihin, jotka väsymättömällä työllä, viisaudella ja terävällä -älyllä loivat sen perustuksen, jolla lepää isänmaamme koko kehitys. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kaarle ja Sigismund II: Lehti kääntyy, by -Louise Stjernström - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAARLE JA SIGISMUND II: *** - -***** This file should be named 55835-8.txt or 55835-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/8/3/55835/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/55835-8.zip b/old/55835-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1dc0962..0000000 --- a/old/55835-8.zip +++ /dev/null |