Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 5342 insertions, 5725 deletions

diff --git a/58227-0.txt b/58227-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ac7c837
--- /dev/null
+++ b/58227-0.txt
@@ -0,0 +1,5342 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58227 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA
+
+Seikkailuromaani
+
+
+Kirj.
+
+ØVRE RICHTER FRICH
+
+
+Suomentanut
+
+J. V. Korjula
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
+1922.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Ensimmäinen osa: Jalkapalloilija.
+
+      I. Yalen ylioppilas.
+     II. Valomerkit.
+    III. Guiglielmo Marconi.
+     IV. Vainukoira.
+      V. Kaukoviesti.
+     VI. Kun Niggitts heräsi.
+    VII. Iäkäs keksijä.
+   VIII. Karkuri.
+     IX. Viime hetkessä.
+      X. Poloinen isä.
+     XI. Kohti suurta hiljaisuutta.
+
+Toinen osa: Äärimmäiseltä rajalta.
+
+    XII. Ihminen.
+   XIII. Päivällisateria.
+    XIV. Ilmapallo "Thule".
+     XV. Kohti tapausten aamua.
+    XVI. Outoja vieraita.
+   XVII. Kaksi veljestä.
+  XVIII. Vakavia valmisteluja.
+    XIX. Häät tuntemattomalla taivaankappaleella.
+     XX. Kuherruskuukausi.
+    XXI. Aurinkovuori.
+   XXII. Luuranko.
+  XXIII. Näytös.
+   XXIV. Morse-sähkösanoma.
+
+Kolmas osa: Kotiinpaluu.
+
+    XXV. Avaruuden halki.
+   XXVI. Pelastaja.
+  XXVII. Ainoastaan kolmelle tilaa.
+ XXVIII. Jäähyväiset.
+   XXIX. Atlantin rannikolla.
+    XXX. Takaisin elämään.
+   XXXI. Kaksi sähkösanomaa.
+  XXXII. Maan ihmeitä.
+
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA
+
+JALKAPALLOILIJA
+
+
+
+
+I.
+
+YALEN YLIOPPILAS.
+
+
+Nuori tiedemies Simon Newcombe Harriman istui Marconi-aseman suuressa
+vastavalmistuneessa rakennuksessa pienellä S:t Vincentin saarella, joka
+kuului Kap Verden saaristoon, ja keskusteli itsensä sekä tähtien
+kanssa.
+
+Harriman oli amerikkalainen ja oli valinnut nimensä vähän
+tähtitiedettä, vähän trustimuodostumia ajatellen. Hän olisi tietysti
+voinut yhtä hyvin nimittää itseään Abraham Lincoln Rooseveltiksi tai
+joksikin muuksi samaan tyyliin, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaan
+mielistynyt nimiyhtymään, joka toi mieleen suuren tähtikiikarin ja
+lihavan liikekuninkaan. Mikä hänen alkuperäinen nimensä oli, sitä ei
+kukaan kyennyt ilmoittamaan. Mutta yhtä seikkaa ei voida salata. Tämä
+suuriniminen nuori mies oli Sing-Singin vankilasta karannut
+rangaistusvanki ja moraalisia periaatteita vailla oleva herra.
+
+Hän oli aikoinaan -- silloin vaatimattomamman nimisenä -- tavattoman
+lahjakas ja lupaava ylioppilas Yalen yliopistossa, ja osoitti aivan
+hämmästyttäviä taipumuksia luonnontieteisiin ja jalkapallopeliin.
+Vaikka hän oli laiska kuin Alkibiades ja kaikissa muissa aineissa
+loisti ällistyttävällä tietämättömyydellä, pelasti hänet hänen
+matemaattinen älynsä aina varmaan satamaan, jossa kellui palkintoja,
+stipendejä ja kaikkea muuta hyvää, millä amerikkalaisten
+miljoonamiesten paha omatunto on varustanut sikäläiset yliopistot.
+
+Mutta Yalen yliopiston moraalin vartija ei häntä katsonut hyvillä
+silmin. Sillä tämä nuori ylioppilas oli hurjapäinen herra, jolla oli
+taipumusta juopotteluun, tappeluun ja tanssijattariin. Ja ellei hän
+olisi ollut Yalen suuren urheiluhallin paras potkija, niin epätietoista
+on, olisiko hänen asemansa ollut niinkään varma. Hän oli pitkä roikale,
+jonka raajat olivat luisevat ja jalkapohjat kuin harmaalla karhulla. Ja
+hänen potkuistaan sanottiin, että ne tuntuivat San Franciscoon asti,
+jossa vielä tänä päivänä eräs mies ontuu, saatuaan parantumattoman
+luumurtuman joutuessaan liian liki kuuluisaa Yalen potkijaa.
+
+Hän ei tosiaankaan ollut niitä sankareita, jotka Jack Londonin ja Rex
+Beachin romaaneissa uhkuvat jaloutta, lihaksia ja makeata soppaa. Hän
+ei ollut hauskan näköinen, hänen ryhtinsä oli etukumara ja hänen
+nenällään oli luureunaiset rillit, joiden tarkoituksena oli peittää
+hänen läpikotaisin kurja, mutta mielikuvitusrikas ja rohkealentoinen
+sielunsa.
+
+Mutta sitten piti tapahtuman jotakin, joka yhtäkkiä lopetti hänen
+uransa sekä yliopistossa että pallokentällä. Hän sattui eräänä päivänä
+hurjistumaan etiikan professorin tutkinnossa niin, että unohti, missä
+oli. Hän vastasi suoranaiseen solvaukseen potkulla, joka
+jalkapalloradalla olisi tuottanut hänelle suosiomyrskyn. Se oli,
+nähkääs, niin voimakas ja niin paikalleen osattu, että filosofi
+singahti nurkkaan, josta hän ei enää koskaan noussut.
+
+Se mies, jota me nyt vaiteliaisuutta ja järjestystä noudattaaksemme
+nimitämme Simon Newcombe Harrimaniksi, pistettiin silmänräpäyksessä
+Sing-Singin vankilaan, ja koska etiikan professori oli ollut sävyisä
+(tosin hieman kuivakiskoinen) sanansaivartaja, joka oli tulkinnut Ralph
+Waldo Emersonia kuin vain harvat, sai ystävämme Simon kuolemantuomionsa
+amerikkalaistenkin oikeudenkäynnin kannalta ihmeteltävän pian.
+
+Mutta lahjakas fysiikan harrastaja ei saanut tilaisuutta tunnustella
+niiden 1,500 voltin voimaa, jotka Amerikan valtio tuhlaa murhamiehiin.
+Sillä hän karkasi. Eikä edes karkaamisen hetkellä hän voinut unohtaa
+jalkapalloradan kokemuksia, vaan potkaisi erään vartijan piloille, otti
+virkapuvun ja marssi ulos avaraan maailmaan.
+
+Monta kovaa koettuaan hän tuli Englantiin, jossa hän erinäisillä pikku
+huijailuilla pääsi niin pitkälle, että saattoi astua itse suurmestari
+Marconin eteen ja esittää tälle itsensä sekä monta kaunista ja hyvin
+väärennettyä todistusta.
+
+Suuri keksijä mieltyi miehen moniin hienoihin nimiin ja lähemmin
+tunnusteltuaan pitkää hongankolistajaa, jolla oli nuo hitosti
+luottamusta herättävät luureunarillit (älä koskaan luota mieheen, jolla
+on luureunaiset rillit!), hän huomasi, että tässä oli oppilas, jota
+saattoi käyttää.
+
+Ja Simon Newcombe Harriman lähetettiin S:t Vincentin tähti- ja
+sähköasemalle, saaden mukaansa sarjan määräyksiä, jotka lakimiehenkin
+silmissä olisivat näyttäneet kiperiltä ja jotka mekin sen vuoksi
+annamme olla selostamatta.
+
+Niinpä siis tapahtui, että Yalen ylioppilas, jalkapalloilija ja
+murhamies nyt oleili alhaalla päiväntasaajan luona ja joi whiskyä tällä
+jumalain unohtamalla saarella Afrikan länsirannikon edustalla.
+
+Paljon kaunista voisi kertoa Kap Verden saarista. Kun on rämpinyt
+Dakarin kuumerämeissä, tai myrkyllisten kärpästen, verenhimoisten
+moskiittojen ja muiden kuuman vyöhykkeen vitsausten kynsistä päässyt
+Senegalin rannikolle, ei tunnu niinkään tuhmalta purjehtia S:t
+Vincentin keltaiseen hiekkahelvettiin. Ei siellä kuole kovinkaan pian,
+kunhan vain osaa juoda whiskyä. Sillä S:t Vincent on englantilainen
+rannikkoasema, johon poikkeaa monta alusta. Ja missä on vilkas
+laivaliike ja paljon höyryaluksia, siellä on jostakin tuntemattomasta
+syystä myös runsaasti whiskyä.
+
+Tämä ilmiö suostutti Simon Newcombe Harrimanin tuohon kaikki valtaavaan
+keltaiseen hiekkaan, joka tuntui olevan tuotu tänne suoraan Saharan
+erämaasta. Hän antoi palttua englantilaisille tullimiehille,
+laivanvarustajille, kauppiaille ja papeille, kiristeli hampaitaan joka
+kerta kun näki haukinaamaisen portugalilaisen, haukkui pataluhaksi
+kahta sähköittäjää, jotka joka ilta rukoilivat Jumalaa että saisivat
+määräyksen matkustaa kotiin, ja uhrautui muuten ilman salaperäisille
+äänille, tähdille, whiskylle ja suurelle hiljaisuudelle.
+
+Hän ei nimittäin unohtanut tiedettään. Ja jos joku sähköittäjistä olisi
+sattumalta nähnyt hänet iltaisin tähtiaseman suurella ulkoparvekkeella
+tuijottamassa troopillisen tähtitaivaan valtavaan kirkkauteen, niin
+näkijä olisi huomannut, että mies oli ottanut nenältään rillit ja että
+hänen suurista likinäköisistä silmistään hohti kaipuu, joka ojenteli
+siipiään kohti suuren säteilevän avaruuden ihmeellisiä arvoituksia.
+
+Ja toisten mennessä levolle hän saattoi istua mikrofooni korvassa ja
+kuunnella meren ja taivaan merkillisiä ääniä.
+
+Eräänä tuollaisena yönä tapahtui _se_, joka hänen tahtomattaan sai
+hänen nimensä loistamaan kilpaa maailman suurimpien nimien kanssa.
+
+
+
+
+II.
+
+VALOMERKIT.
+
+
+Aika oli merkillinen, täynnä hapuilevaa taikauskoa ja uusien totuuksien
+ikävöintiä. Maailmanhistoriallinen onnettomuus nosti pinnalle
+ihmeellisiä asioita. Sodan lohikäärmekylvö oli luonut omituisesti
+vääntyneitä valtiollisen elämän muotoja. Yhteiskunta, elämän ilmiöistä
+mutkikkain, oli suurella vaivalla ja vatsanväänteellä sulattanut sen
+kovan ravinnon, mitä sen elimistölle olivat tarjonneet spartakismi,
+leninismi ja muut alaluokkavallankumoukset.
+
+Mutta kaiken tämän levottomuuden turvissa olivat ihmiset ruvenneet
+ajattelemaan ja mietiskelemään. Tappotannerten miljoonat kaatuneet
+olivat levinneet ikäänkuin henkiä täynnä olevaksi tähtisumuksi
+verikylläisen maakamaran ylle, ja tässä kaiken yliluonnollisen
+itämiselle perin otollisessa ilmanalassa putkahti ilmoille mittaamaton
+halu syventyä salattujen voimien tuntemattomiin arvoihin. Käsivarsiinsa
+turvautuvien vähitellen valloittaessa itselleen maan, ja köyhälistön
+kiihkeästi tavoitellessa valtaa, harhaili oman onnensa nojaan jätetty
+sivistyneistö pitkin suurten ajatusten äkkijyrkänteitä ja tuijotti
+pois, kohti uusia ja outoja maailmoita.
+
+Kaikki vanhat ismit heräsivät uuteen eloon. Mesmerismi, hypnotismi,
+magnetismi, spiritismi saivat jo kadonneen nuoruudenvoimansa takaisin.
+Kaikissa vanhoissa pappiloissa ja luostareissa kummitteli, puolittain
+unohdetut pöydänjalat tanssivat, aikaansa seuraavat valokuvaajat eivät
+niin paljoa välittäneet ihmisistä kuin usvaisen hämäryyden
+hyväntahtoisista ja turhamaisista hengistä, ja astraaliruumiit
+lentelivät halki avaruuden niinkuin tarun hollantilaisen laiva.
+
+Kirjailijat eivät enää kirjoittaneet käsin eivätkä koneilla. Heidän
+olkapäillään ratsasti jokin rakastava henki, joka valmisti heidän
+kirjansa. Ja kun henget syystä tai toisesta olivat huonoja
+kirjoittajia, niin kirjoistakin tuli säännöllisesti huonoja. Täytyy
+vain surren valittaa, etteivät kaikkein suurimmat nukahtaneet henget
+päässeet toisten tavalla lausumaan julki ajatuksiaan. Sillä vielä ei
+ollut Aristoteles eikä Plato tarttunut yhdenkään ihmisen käteen, eikä
+Euklides tai Newton istahtanut kenenkään kaihomielisen kirjailijan
+niskaan kumoamaan Einsteinin väitöksiä.
+
+Olipa nyt tämän laita kuinka tahansa -- yksi asia oli varma: ihmisten
+mielet herkistyivät näinä aikoina äärimmilleen vastaanottamaan kaikkia
+vaikutuksia. He kulkivat mikrofoonit korvissa ja mikroskoopit silmissä.
+He avasivat niin sanoaksemme koko tajuntansa ovet alitajunnalle.
+
+Simon Newcombe Harriman oli tavallaan aikansa lapsi hänkin. Vaikka hän
+olikin pahanilkinen kyynikko, joka antoi palttua niin vakaville
+asioille kuin pöydänjaloille, oli hänellä kuitenkin omat ihmeelliset
+ajatuksensa siitä avaruudesta, jonka valoja ja ääniä hänet oli pantu
+pitämään silmällä. Hän oli pikkuista vaille sen näennäisesti
+lapsellisen oppisuunnan kannattaja, että taivaita on muka seitsemän,
+mutta hän ei sanonut sitä kenellekään. Ja kerran toisensa perästä hän
+tapasi itsensä ihailemasta Tyko Brahea enemmän kuin Kopernikusta ja
+Kepleriä.
+
+Mutta kaikista enimmin hän ihaili Marconia, koska tämä suuri
+italialainen oli antanut taivaan avaruudelle sen paikan ihmisten
+henkisessä ja aineellisessa elämässä, jonka se ansaitsee. Hän oli ollut
+ensimmäisenä aukomassa ilmakehän portteja inhimilliselle yhteyden
+kaipuulle. Ilman aaltoilu ja värähtely olivat hänen uskontoaan.
+Niinkuin muinais-kreikkalainen luonnonfilosofi Herakles, niin hänkin
+näki maailman alkuperusteen liikunnossa -- siinä liikehtimisessä, josta
+eri aaltosuhteet synnyttävät äänen, valon ja sähkön.
+
+On mahdollista, että Simon Newcombe Harriman istui ja ajatteli kaikkea
+tätä tuona yönä Kap Verden saariston piskuisella saarella. Joka
+tapauksessa hänen aistinsa olivat äärimmälleen jännitetyt -- jokin
+selittämätön vaisto hänessä sanoi, että jotakin oli tulossa.
+
+Niin, oli kuin koko säihkyvä tähtitaivas aina vilkkuvaan Etelän Ristiin
+asti olisi vavahdellut jostakin etäisestä salaperäisestä syystä.
+
+Mutta mitäs tuo oli?
+
+Harriman kohottautui puolittain seisomaan. Sitten hän pani pois
+mikrofoonin ja tarttui tähtikiikariin. Hän tuskin uskoi omia silmiään.
+
+Sillä läntiselle taivaalle piirtäytyi yhtäkkiä muutamia omituisia
+valomerkkejä, ne viskautuivat mustan vihreälle tähtitaivaalle pitkien
+säteilevien keihäiden tavoin, ja katkeilivat ihmeellisiksi pisteiksi ja
+viivoiksi, muistuttaen ratapihojen vilkku-semafooreja.
+
+Nuori fyysikko ajatteli ensin revontulia. Mutta muoto ja väri
+poikkesivat kaikesta, mitä hän oli lukenut ja kuullut tästä
+napaseutujen ilmiöstä.
+
+Sitten hänen varovainen älynsä tunnusteli otaksumaa, että jokin
+ilmalaiva lähetti valomerkkejä mahdottomasta korkeudesta. Mutta iso
+tähtikiikari ei voinut keksiä pienintäkään merkkiä sellaisesta.
+
+Yksi asia oli kumminkin varma: Tässä _annettiin merkkejä Morsen
+aakkosilla_. Mutta merkit tulivat hyvin hitaasti. Salaperäinen
+lähettäjä oli joko tottumaton tai erittäin tunnollinen sähköittäjä.
+
+Harriman oli päästänyt ensimmäiset merkit ohitseen -- nyt hän sieppasi,
+harjaantunut sähköittäjä kun oli, seuraavat sanat:
+
+... _Puhukaa Marconin kanssa. Tulen jälleen 24 tunnin kuluttua_.
+
+Sitten valomerkit sammuivat.
+
+Harriman retkahti huohottaen takaisin tuolilleen.
+
+Hän sytytti valon. Eteensä marmoripöydälle hän oli automaattisesti
+kirjoittanut valomerkit. Hän ei tahtonut voida luottaa omiin
+aistimiinsa. Hän odotti tunnin, odotti kaksi. Mutta taivas ei näyttänyt
+enää merkkejä.
+
+Mitä tuo mahtoi olla?
+
+Kenties joku amerikkalainen istui jollakin korkealla Pohjois-Amerikan
+vuorella ja koetteli jotakin uutta valolennätinkojetta. Olihan suuri
+tähtitorni Mac Kinley-vuoren huipulla vastikään valmistunut. Mutta oli
+mahdotonta antaa merkkejä siinä kulmassa. Valomerkkien _täytyi_
+tulla jostakin paikasta maapallon ulkopuolelta. Ja silloin oli
+ilmalaiva-teoria ainoa mahdollinen.
+
+Mutta nuori amerikkalainen ei voinut edes itseltään kieltää, ettei se
+selitys pitänyt paikkaansa. Ei ollut todennäköistä, että mikään
+ilmalaiva olisi ollut varustettu niin valtaisella heijastajalla, että
+se olisi voinut lähettää siksi voimakkaita merkkejä kuin nämä olivat.
+Ja vaikkapa ilmalaiva olisi ollut kuinka korkealla tahansa, olisi hän
+keksinyt sen tähtikiikarillaan.
+
+Siis --!
+
+Tekemättä loogillista johtopäätöstä Harriman harppasi alas
+sähköittäjien luo, jotka kuorsasivat huoneissaan.
+
+"Tiedättekö, missä Marconi nyt oleilee?" karjui hän heille.
+
+Molemmat herrat ponnahtivat pystyyn, kirosivat kiukkuisesti ja pääsivät
+näin vähitellen tajuntaan.
+
+"Hän on huvipursineen Dakarissa", sanoi toinen ärähtäen. "Tehän
+tiedätte, että hän saapuu tänne kolmen päivän perästä."
+
+"Lähettäkää silmänräpäyksessä hänelle langaton sähkösanoma ja kutsukaa
+minun nimissäni hänet tänne niin pian kuin hän suinkin voi tulla. On
+seikkoja, jotka vaativat hänen länsäoloaan neljänkolmatta tunnin
+sisällä. Lähettäkää pikasanomana. Onhan Dakarissa sekä päivä- että
+yöasema?"
+
+"On", murahti sähköittäjä.
+
+"Mitä pentelettä te mukisette", ärjyi Harriman ja sai töintuskin
+pidetyksi aisoissa kuuluisan murhaajajalkansa... "Tässä tehdään
+maailmanhistoriaa -- ymmärrättekö, senkin unikeko!"
+
+Silloin sähköittäjä ymmärsi. Hän syöksyi ulos huoneesta paitasillaan,
+ja viittätoista sekuntia myöhemmin alkoi S:t Vincentin langaton
+erittäin hätäisesti huutaa Dakaria.
+
+
+
+
+III.
+
+GUIGLIELMO MARCONI.
+
+
+Marconi-yhtiön uusi huvipursi "Astra" kellui Afrikan länsirannikon
+edustalla ja välkkyi voimakkaassa auringonpaisteessa. Se oli tullut
+suoraan Yarrowin kuuluisasta laivaveistämöstä ja oli kuin joutsen
+mutalammikossa.
+
+Sillä Dakarin kehno satama ei ole sen laatuinen, että siinä voisi
+kylvettää pikkulapsia. Siinä on paljon keltaisia muistoja Senegal- ja
+Gambia-jokien erämaaliejusta, joka muuten antaa leiman koko tälle
+rannikolle S:t Louisista S:t Marieen saakka.
+
+Dakar ei ole mikään terveellinen kaupunki valkoiselle miehelle. Se oli
+aikoinaan oikea helvetti. Nyt ovat sivistys ja kauppa yhteisvoimin
+muokanneet kaupunkia ja soita, niin että eurooppalainen voi jokseenkin
+vaaratta kuivatella ruhoaan päiväntasaajan auringon alkuvoimaisessa
+paahteessa.
+
+Mutta huvipursi "Astra" somisti satamaa siinä kelluessaan ja sen
+pintaan kuvastuessaan. Aamu-auringon ensimmäiset säteet loivat pehmeän
+ja värähtelevän värihohteen aluksen siroihin ja joustaviin piirteisiin.
+Tuossa tulla paukutti moottorivene sen luo, ja moottoriveneessä istui
+joku eurooppalainen, jonka naama oli sinooperipunainen liian paljosta
+auringosta, whiskystä ja valvomisesta.
+
+Samaan aikaan oikoi jäseniään telttatuolissa eräs keskikokoinen mies,
+jolla oli avonaiset ja rehelliset kasvot, ja haasteli kapteenin kanssa.
+Ensi silmäyksellä ei voinut keksiä mitään erikoista hänessä. Oli
+jotakin raikasta ja nuorekasta hänen tummien silmiensä hyväntahtoisessa
+ilmeessä, mutta sen vastapainona olivat lukuisat hienot rypyt ja vielä
+komeassa ruskeassa tukassa esiintyvät monet harmaat suortuvat.
+
+Ja kuitenkin hän oli uusimman ajan suurimpia tienraivaajia -- yksi
+niistä, joiden nimet aina säilyttävät paikkansa keksintöjen
+historiassa, miesten sellaisten kuin Robert Fultonin, James Wattin,
+George Stevensonin, Graham Bellin ja Thomas Edisonin rinnalla. Hänen
+nimensä oli Guiglielmo Marconi.
+
+On monta saksalaista pikkusielua, jotka kieltävät häneltä oikeuden
+nimittää itseään langattoman lennättimen keksijäksi. Mutta pieni
+italialainen on selviytynyt kaikista näistä kateuden myrskyistä ja ajat
+sitten astunut maailmanhistorian kuolemattomien joukkoon.
+
+Hänen katseensa seurasi sinooperipunaista herraa ja hän näki tämän
+heiluttavan kädessään sähkösanomaa, joka oli varustettu erinäisillä
+punaisilla kiireellisyysmerkeillä. Parin minuutin kulutta mies oli
+kannella.
+
+"Langaton pikaviesti Marconille", kuulutti tulija äänellä, jossa
+rasahteli erämaanhiekka.
+
+Italialainen viittasi hänet luokseen.
+
+"Oletteko langattoman palveluksessa?" kysyi hän ja repäisi auki
+sähkösanoman.
+
+"Olen", vastasi sinooperipunainen... "Ihmeellinen sähkösanoma, herra
+Marconi -- kerrassaan hämmästyttävä."
+
+Miehen teki selvästi mieli ryhtyä tarkempiin selittelyihin, mutta
+jotakin tuli väliin: hän huomasi pöydällä hikisen jäämaljan, jossa oli
+useita Schweppin soodavesipulloja ja yksi isomahainen whiskypullo.
+
+Marconi seurasi hänen katseensa suuntaa, vilkaisi tunnustellen miehen
+alkoholinenään, hymyili ja osoitti kädellään keidasta, sanoen:
+
+"Olkaa niin hyvä."
+
+Sähköittäjä kumarsi ja istuutui virkistävään pöytään, ja viidessätoista
+sekunnissa hänellä oli lasi valmiina.
+
+Mutta kauan hän ei saanut valuttaa itseensä tuota elämännestettä, sillä
+Marconi oli hypähtänyt ylös lepotuolista tähdenlentoa muistuttavalla
+nopeudella.
+
+"Kapteeni", sanoi hän lyhyesti ja käskevästi. "Ankkuri ylös. Keula S:t
+Vincentiä kohti. Meidän on oltava siellä ennen iltaa."
+
+Vanha, komea merikarhu näytti kovin hämmästyneeltä. Mutta hän oli
+harvojen ja voimakkaiden sanojen mies. Ja hän käytteli niitä
+ensimmäisen neljänneksen aikana niin tehokkaasti, että "Astra" tämän
+ajan lopulla jo oli kääntänyt keulansa Atlanttia kohti ja viilletti
+kahdenkymmenen mailin nopeudella suoraan länteen.
+
+Sinooperipunainen sähköittäjä oli silloin jo kauan ollut matkalla
+vartiopaikalleen.
+
+"Tapahtuu kummallisia asioita taivaan ja maan välillä", mutisi hän
+itsekseen, ajatellessaan yöllä vastaanottamaansa ja äsken suurelle
+äänimestarille jättämäänsä merkillistä sähkösanomaa.
+
+Samaan aikaan Marconi istui "Astran" kannella ja luki S:t Vincentistä
+tulleen sanoman päästä päähän. Nyt jo kolmatta kertaa. Siinä sanottiin:
+
+    "Olen tänä yönä kello 12.40 ja 13.10 välillä havainnut
+    ihmeellisen, Morse-aakkosia käyttävän, merkinannon. Antopaikka
+    luultavasti maan ilmakehän ulkopuolella. Se kutsui teitä tänne
+    24 tunnin kuluessa. Lähempiä yksityistietoja saavuttuanne. Jos
+    teillä on este, pitäkää silmällä läntistä taivasta keskiyön
+    jälkeen. Oletan asialla olevan mitä suurimman merkityksen.
+
+                                       _Simon Newcombe Harriman_.
+
+Hän ojensi sen kapteenille, joka luki sen välinpitämättömästi. Marconi
+ei nähnyt toisen hieman ylenkatseellista olkapäännykäystä. Hänen
+silmänsä olivat syvät ja uneksivat.
+
+"Vihdoinkin", mutisi hän puolittain itsekseen. "Minä aavistin, että
+jotakin tuollaista tapahtuisi... Katsokaas, kapteeni Evans", jatkoi hän
+innostuen, "jo vuonna 1919 me huomasimme outoja merkkejä koneissamme.
+Me totesimme ne, epäilys ja epäluulo sydämessä, ja koetimme selitellä
+tätä omituista sekaantumista meidän valoaaltoihimme. Oli melkein
+mahdotonta syyttää näistä ilmiöistä maan ilmakehän satunnaista
+sähköhäiriötä. Mutta kun emme osanneet lukea merkkejä, jotka muuten
+olivat hyvin säännöllisiä, meidän oli lopulta pakko tyytyä siihen
+oletukseen, että ilmiö johtui jostakin meidän tietämisemme
+rajojen ulkopuolella tapahtuneesta ilmakehän virrankatkeamasta.
+Omasta puolestani olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että
+näiden salaperäisten merkkien aiheuttajana on jokin toisessa
+taivaankappaleessa asuva järkiolento, joka pyrkii kosketuksiin
+avaruudessa olevien sukulaishenkien kanssa. Että nämä pyrkimykset
+kohtaavat vaikeuksia, on päivänselvää. Siinäkin tapauksessa, että
+toiset taivaankappaleet ovat enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaisten
+olentojen asumia -- ja tämä on kieltämättä todennäköinen otaksuma --
+täytyy olettaa eri kiertotähtien asukkaiden henkinen ja ruumiillinen
+kehitys siihen määrään omalaatuiseksi, ettei ole ajateltavissa
+keskinäistä ajatusten vaihtoa yhteisten tieteellisten koneiden avulla."
+
+"Mutta", väitti kapteeni vastaan, "olinhan huomaavani, että siinä
+sanottiin jotakin Morsen aakkosista. Ei kai kelpaisi lähtökohdaksi
+otaksuma, että vanha Samuel Morse on pistäytynyt jollekin toiselle
+kiertotähdelle ja sieltä haastelee meille."
+
+"Haastelettehan tekin usein tähtien kanssa, herra kapteeni", jatkoi
+Marconi... "Taivaankappaleiden keskinäiset suhteet antavat teille
+arvokkaita tietoja. Ettekö milloinkaan ole ajatellut sitä, että tämä
+ankarain ja muuttumattomien lakien järjestelmä on jonkin
+yleismaailmallisen, ei yksistään maapallolle kuuluvan järjen
+aikaansaannos. Ja että näin ollen kaikissa maailman avaruuden osissa
+korkeimman viisauden ilmaukset ovat keskenään sukua. Miksi olisi juuri
+maapallon profeetta päässyt kohoomaan korkeammalle kuin esim. Marsin
+tai Merkuriuksen viisas mies?..." -- -- --
+
+Ja näin tämä ikuisesti nuori ajattelija ja keksijä jatkoi
+uneksimistaan, ja "Astra" jännitti kaikki langattomat hermonsa
+vaahdotessaan yli sinisen Atlantin niitä seutuja kohti, joissa pasaadin
+lauhkea ilma ikuisella retkellään lounaaseen vyöryttelee auringossa
+kilottavia aaltoja, ja jossa Etelän Risti murtuneine viivoineen viittoo
+ihmisille pimeästä, arvoituksellisesta, troopillisesta yöstä.
+
+
+
+
+IV.
+
+VAINUKOIRA.
+
+
+Joshua P. Niggitts oli Pinkertonin toimiston matkustava salapoliisi, ei
+enempää eikä vähempää.
+
+Toimi ei ollut mikään erikoisen hieno, mutta eipä mainittu J.P.
+Niggittskään ollut mikään hieno mies. Hän oli saanut tehtäväkseen
+nuuskia käsiinsä sen yalelaisen ylioppilaan, joka oli potkaissut
+kuoliaaksi erään professorin ja sittemmin karannut Sing-Singin
+vankilasta. Amerikan viranomaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet
+koko asian, vieläpä olivat mielissäänkin tästä käänteestä. Mutta nyt
+sattui kaikeksi onnettomuudeksi tuolla kuoliaaksi potkitulla siveysopin
+professorilla olemaan jonkinlainen suhde erääseen upporikkaaseen
+leskeen, joka tällä ilkeällä tavalla menetti arvokkaan ystävän. Ja kun
+leski oli kostonhimoinen kuin kobrakäärme, pani hän pyörimään muutamia
+satojatuhansia dollareja vain saadakseen hävyttömän ylioppilaan
+sähkötuoliin, jonka tämä oli kaartanut.
+
+Kostonhimoiset naiset ovat mustekalojen kaltaisia -- heillä on
+kymmenittäin pyyntilonkeroita. Ja tämä lajinsa edustaja polvistui joka
+aamu erään lihavaa, parratonta, talisilmäistä -- talisuus johtui
+siveellisestä viisaudesta -- miestä esittävän muotokuvan eteen ja
+rukoili kostoa onnensa menettämisestä.
+
+Hän tehosti rukouksiaan kääntymällä Pinkertonin toimiston puoleen, joka
+taas puolestaan jätti asian yhdelle hienovainuisimmista nuuskijoistaan.
+
+Siitä on jo kauan kun salapoliisi kelpasi romaanisankariksi. Hänet
+syrjäytti aikoinaan autonkuljettaja. Mutta nyt on autoilijakin
+siirtynyt rehelliseen yksitoikkoisuuteen ja luovuttanut romanttiset
+kiistakentät lentäjälle. Ja kukistumisensa partaalla seisoo jo tämäkin
+-- sankarikieltä käyttääksemme --, sillä ei ole enää kaukana
+se aika, jolloin lentäminen muuttuu verrattain vaarattomaksi,
+poroporvarilliseksi urheiluksi.
+
+Oli miten oli: salapoliisi ei enää esiinny hienossa seurassa muualla
+kuin filmissä, jossa hän vielä on terävä-älyinen, vaikka peräti
+lapsellisella tavalla.
+
+Joshua P. Niggitts ei soveltunut valkoiselle kankaalle. Hän oli ovela,
+mutta jäyhä mies, joka teki työtä kuin kone, aina nenä maassa. Nyt
+hänen vainunsa vei häntä suoraan kohti Simon Newcombe Harrimania,
+a hän oli menossa S:t Vincentiin eräällä lihalastissa olevalla
+englantilaisella höyrylaivalla, joka aikoi ottaa hiiliä sieltä. Hän ei
+ollut ihan varma asiastaan -- salapoliisit eivät ole koskaan varmoja,
+ja tästä syystä kai salapoliisiromaanit venyvätkin niin penteleen
+pitkiksi. Mutta hän oli tavannut hyvät jäljet. Luureunarilleistä oli
+tullut nuoren ylioppilaan kohtalo. Syystä tai toisesta mies ei ollut
+viitsinyt poistaa niitä nenältään, paetessaan New Yorkista. Ne
+olivat seuranneet häntä erääseen Cunard-linjan laivaan, tämän
+kattilahuoneeseen, ne olivat herättäneet tarpeeksi huomiota
+Liverpoolissa, ja eräänä päivänä ne olivat tähdänneet suoraan
+Marconi-yhtiön palatsiin Lontoossa. Tämän suuren maailmanjärjestön
+huoneissa Niggitts oli kysellyt ja rauhoittunut vasta kuultuaan tuon
+hämmästystä herättävän nimen: Simon Newcombe Harriman. Hänen
+mielenkiintonsa tuntui harvinaisessa määrässä kohdistuvan tähän
+nimirikkaaseen herraan, jonka tuntomerkit sopivat erinomaisesti hänen
+lompakossaan olevaan pitkän, luisevan, pikku lautasten kokoisia
+luureunarillejä kantavan nuorukaisen valokuvaan.
+
+Ilmaisematta millään tavalla syytä, miksi hän halusi tietoja mr. S.N.
+Harrimanista, hän poistui Lontoosta ja suuntasi kulkunsa suoraan kohti
+S:t Vincent-nimistä pientä valtameren hiekkajyvää kohti. Kaikki oli
+järjestyksessä. Hänen tulevaisuutensa turvattu. Hänen taskussaan oli
+vangitsemismääräys ja suosituskirje maailman pienimmän hiilisaaren
+korkeimmalle poliisiviranomaiselle.
+
+Lankeaa siis luonnostaan, että Joshua P. Niggitts oli mainiolla
+tuulella liukuessaan eräänä myöhäisenä iltahetkenä sen majakan ohitse,
+joka Santiago-saaren mahtavilta rantakallioilta viittoo S:t Vincentin
+keltaista alastomuutta kohti. Hän puri purukummia niin että leuat
+natisivat, hän voiteli revolverinsa florenttiniöljyllä ja pisti
+viimeisellä patenttilaitteella varustetut käsiraudat taskuunsa. Sitten
+hän pani kuntoon taskulamppunsa, sillä pimeys oli tullut aikoja ennen
+kuin laiva oli ehtinyt satamaan.
+
+Niggittsin into oli ilmitulessa. Hyväntahtoinen perämies oli näyttänyt
+hänelle sen pienen rakennusryhmän, joka muodosti Marconi-aseman. Iso
+hehkulamppu valoi valkoista hopeaansa siihen matalaan rakennukseen,
+joka oli kummulla, päärakennuksen takana.
+
+Oli valoisa, kirkas yö -- kuuta vailla. Mutta tähdet säteilivät
+omituista, voimakasta hohdettaan. Oli kuin ilmakehän miljoonat silmät
+olisivat uteliaina vilkuttaneet toisilleen.
+
+Mutta Niggittsissä ei ollut runollisuutta enempää kuin pussirotassa,
+eikä hänellä ollut sitä hyödyllistä taitoa, että olisi osannut lukea
+tähdistä. Jos hänellä olisi ollut tämä taito, niin hän ehkä olisi
+keksinyt, että Saturnus oli tänä yönä hieman omituinen. Eikä se ennusta
+hyvää ihmisen kuolemattomalle sielulle -- vaikka kuuluukin niin
+vuorenvarmaan laitokseen kuin Pinkertonin toimistoon.
+
+Ei ole kuitenkaan syytä rientää tapausten edelle. Ennen kuin
+lastihöyryn ankkuri oli tavannut pohjan, seisoi Joshua P. Niggitts
+yhdessä niistä monista veneistä, jotka olivat tulleet tervehtimään
+juuri saapunutta laivaa. Hänellä oli sellainen kiire, ettei hän
+huomannut peremmällä satamassa kelluvaa kaunista, valkoista huvipurtta.
+Hänen pienet siansilmänsä tuijottivat vain tuohon suureen hehkuvaloon,
+jonka läheisyydessä hänen luultavasti mitään aavistamaton uhrinsa
+oleili.
+
+Maihin astuessaan hän vilkaisi kelloon. Se oli juuri kaksitoista.
+
+Tämänkin olisi pitänyt varoittaa Joshua P. Niggittsiä. Sydänyön hetki
+ei ole hyvä salapoliiseille. On jotakin rikosluontoista öisessä
+kahdentoistalyönnissä.
+
+Mutta Niggitts ei ajatellut mitään muuta kuin Simon Newcombe
+Harrimaniksi itseään nimittävän miehen kiinniottamista. Hän ei
+välittänyt edes paikan poliisiviranomaisten avusta. Olihan hänellä
+vangitsemismääräys, Englannin poliisin allekirjoittama, oli revolveri,
+käsiraudat ja nuo etevät englantilaiset lennätinvirkailijat, jotka
+asuivat yhdessä Yalen yliopiston murhaaja-idun kanssa.
+
+Sitäpaitsi Niggitts oli rahan ahne. Hän ei voinut sietää ajatusta, että
+joku toinen tulisi jakamaan hänen suurta dollarichekkiään.
+
+Hän sai erään portugalilaisen hiilijätkän oppaakseen ja seisoi muutamaa
+minuuttia myöhemmin laitoksen portilla. Se oli auki.
+
+Hän sanoi hyvää yötä oppaalle, otti huopatohvelit jalkaansa ja hiipi
+edelleen. Tuolla oli jokin ovi raollaan. Niggitts noudatti viittausta
+ja astui pitkään käytävään, joka päättyi portaisiin.
+
+Vallitsi ihmeteltävä äänettömyys rakennuksessa, vaikka valot olivat
+sytytetyt kaikkialle.
+
+Salapoliisi hiipi ylös portaita. Ne päättyivät oveen, joka oli
+puolittain auki, kuten kaikki edellisetkin. Se johti huoneeseen, joka
+ilmeisesti oli kalustettu jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Siellä vallitsi
+puolihämärä, mutta Niggitts keksi heti siellä kaksi miestä. Toinen
+askarteli suuren kaukoputken kimpussa, toisella, joka seisoi
+kumartuneena erään pöydän yli, oli luureunarillit; ja muistutti
+jälkimmäinen muutenkin Niggittsin taskussa olevaa valokuvaa niinkuin
+vesipisara muistuttaa toista vesipisaraa.
+
+Ei ollut vähintäkään epäilystä enää.
+
+Joshua P. Niggitts astui kolistellen huoneeseen, meni Simon Newcombe
+Harrimanin luo ja laski kätensä tämän olalle.
+
+"Nathanael Smith", sanoi hän, "lain nimessä minä vangitsen teidät".
+
+Syntyi silmänräpäyksen äänettömyys. Niggitts nautti siitä
+silmänräpäyksestä, mutta ei seuraavasta. Sillä kaukoputkimies oli
+kääntänyt kasvonsa häneen.
+
+"Viekää ulos rääkkyjät", sanoi hän kuivasti. "Me emme halua tulla
+häirityiksi..." Ja oli kuin hänen silmänsä, joiden palo muistutti
+kuumesairasta, olisivat lakaisseet Niggittsin ulos.
+
+"Mutta", änkytti Niggitts, "mutta..."
+
+On merkillistä, kuinka usein vähäisellä arvostelukyvyllä varustetut
+ihmiset suuttuvat sanasta "mutta"... Sillä Simon Newcombe Harriman
+_alias_ Nathanael Smith käännähti taapäin. Seuraavassa tuokiossa
+hänen oikea jalkansa lennähti eteenpäin, niinkuin heittokoneen
+viputanko. Ja ennenkuin Niggitts ennätti tarttua revolveriinsa,
+vangitsemismääräykseen ja käsirautoihin, hän pyörähti läpi lasiruudun
+ja yli matalan verannan ja putosi ilkeästi rämähtävään romurautakasaan.
+Siihen hän jäi makaamaan aivan hiljaa.
+
+Mutta nuo kaksi miestä jatkoivat työtänsä, johon he syventyivät ja
+innostuivat, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
+
+
+
+
+V.
+
+KAUKOVIESTI.
+
+
+Oli kulunut tunti.
+
+"Onko teillä kaikki?" kysyi Marconi ja nojasi väsyneesti tuolinsa
+selkämykseen.
+
+"Joka ainoa sana", vastasi Harriman ja kohotti rillejään. Hiki helmeili
+hänen kasvoillaan ja hänen teräviin, jäykästi tuijottaviin silmiinsä
+oli tullut ihmeellinen, kiihkeä ilme.
+
+"Enempää kai ei tule?" jatkoi Marconi.
+
+"Tuskin."
+
+"Mikä on teidän ajatuksenne asiasta?"
+
+"Sama kuin teidänkin."
+
+Marconi katsahti vähän ihmeissään tuohon pitkään, nuoreen mieheen, joka
+seisoi kumartuneena pisteitä ja viivoja täynnä olevan paperin ylle.
+
+"Sehän saattaa olla erehdys", virkahti hän ikäänkuin tunnustellen
+maaperää.
+
+Amerikkalainen kohautti olkapäitään.
+
+"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka se voisi olla erehdys", jatkoi
+hän varmemmin. "Oletteko milloinkaan ennen nähnyt tuollaisia
+valonsäteitä? Ne muistuttivat troopillisia salamoita. Eikä juuri liene
+ajateltavissa, että itse Jumala olisi opetellut Morsen aakkoset... Kun
+julkaisemme tämän ihmeellisen sähkösanoman, niin spiritistit sanovat
+sitä jonkin hengen lähettämäksi. Onhan mahdollista, että henget ovat
+kyllästyneet pöydänjalkoihin ja nyttemmin siirtyneet tähtitaivaalle."
+
+Nuori mies naurahti -- s.o. hän päästi kurkustaan omituisen narisevan
+äänen.
+
+"Tässä ei ole mitään naurettavaa", nuhteli Marconi häntä. "Meidän on
+oltava nykyaikaisia ihmisiä -- nykyajan salatieteilijöitä. Materialismi
+makaa koirankopissa ja ulvoo kohti kuuta. Ihmiset eivät enää välitä
+maallisista asioista. He istuvat ja kuuntelevat ylimaallisia,
+taivaallisia ääniä. He eivät tahdo tietää mistään selityksistä. He vain
+heittäytyvät selittämättömän uskoon. Tämä on jonkinlaista
+henkiromantiikkaa... Mutta meillä, jotka kuulumme vanhaan kouluun, ei
+ole muuta kuin yksi tehtävä. Meidän on koetettava ottaa selko tämän
+sanoman lähettäjästä -- olipa hän sitten henki tai ihminen... Eikö hän
+sanonut nimensä olevan John Lange?"
+
+"Sanoi!"
+
+"Samalla tutkikaamme, onko perää niissä perhesuhteissa, joihin hän
+vetoo, ja vieläkö hänen mainitsemansa Kervel elää."
+
+Harriman nyökäytti päätään, mutta samalla hän loi äkäisen katseen
+rikkinäiseen ruutuun, jonka läpi Joshua P. Niggitts niin
+äkkiarvaamattomalla tavalla oli kadonnut.
+
+Marconi arvasi nuoren avustajansa ajatukset.
+
+"No", sanoi hän hajamielisesti, "emme anna pikkuseikkojen häiritä
+itseämme, kun vakavat asiat ovat kysymyksessä. Tämän-öisiä elämyksiämme
+saamme kai nimittää maailmanhistorialliseksi merkkitapaukseksi. Minä
+oletan, että olette tehnyt muitakin tihutöitä, mutta se asia saa levätä
+toistaiseksi. Täällä saaressa ei kukaan uskalla koskea teihin niin
+kauan kuin minä olen saapuvilla... Potkaisittekohan miehen kuoliaaksi?"
+
+"Minä potkaisin kovanlaisesti", vastasi Yalen ylioppilas hiukan
+hämillään. "Se paha tapa on peräisin jalkapalloradalta. Mutta..."
+
+"Joka tapauksessa", keskeytti Marconi hänet, "teidän on mitä
+huolellisimmin muunnettava tavalliseksi kirjoitukseksi ne valomerkit,
+jotka me olemme merkinneet muistiin. Ne ovat selviä kyllä. Mies, joka
+nimittää itseään John Langeksi, ei ole mikään harjaantunut sähköittäjä.
+Mutta hän on ilmeisesti käsitellyt monimutkaisia taistelukoneita. Ja
+hän taitaa Morse-aakkosensa... Tokkohan yksikään tähtientutkija on
+huomannut näitä valomerkkejä... Saamme muutamia jännittäviä päiviä, mr
+Harriman. Antakaa minun nyt kuulla, sana sanalta, mitä tällä
+salaperäisellä, taivaan avaruudessa asuvalla herralla on meille
+sanottavaa!"
+
+Suuri keksijä otti itselleen mukavan lepoasennon, sytytti ison sikarin
+ja odotti kärsivällisesti arvoituksellisen viestin tarkistettua
+sisällystä.
+
+Simon Newcombe Harriman oli poistanut nenältään luureunarillit, ja
+Marconi huomasi ihmeekseen, että nuoren miehen silmissä oli omituinen
+punertava värituntu, samanlainen kuin puolisokeilla eläimillä, jotka
+ovat tottuneet pitkälliseen pimeyteen.
+
+Muutaman minuutin aikana kuului vain mustekynän paperilla aikaansaama
+rapina.
+
+Silloin yhtäkkiä koputettiin ovelle.
+
+"Tulkaa sisään", huusi Marconi äreästi.
+
+Muudan sähköittäjä pisti päänsä ovesta, jonka Joshua P. Niggitts oli
+unohtanut sulkea perästään.
+
+"Enkö ole sanonut, etten missään tapauksessa halua tulla häirityksi",
+sanoi italialainen äänellä, jota lapset olisivat säikähtäneet.
+
+"Mutta", änkytti sähköttäjä vavisten ja peräytyi niin paljon, että vain
+hänen peljästynyt naamansa jäi oviaukkoon, "tuolla makaa joku mies
+ulkopuolella..."
+
+Marconi kohosi seisaalleen.
+
+"Mr Thomson", lausui hän ankarasti, "minä annan palttua sille, mikä
+siellä ulkona makaa. Jos on jotakin tehtävä, niin tehkää, minkä
+katsotte velvollisuudeksenne. Minä en ole mikään S:t Vincentin aseman
+lapsenpiika. Ja nyt sanon viimeisen kerran, että me tahdomme olla
+rauhassa -- vaikka se mies olisi kuollut..."
+
+"Niin, mutta sehän se juuri..."
+
+Sähköittäjä Thomson ei päässyt pitemmälle. Sillä italialaisen silmät
+iskivät salamoita niin vietävästi, että herra Thomson katosi portaita
+alas. Ne tekivät kuten Dickens sanoo, hänen puheyrityksensä tyhjäksi.
+
+Marconi istuutui taas tuolilleen ja tyynnytteli itseään vetämällä
+muutamia voimakkaita haikuja havannastaan.
+
+"Ei sitten milloinkaan saa olla rauhassa", mutisi hän. "Ei olisi
+niinkään tyhmää yrittää jollekin toiselle kiertotähdelle. Mutta
+kuunnelkaamme nyt ensin, mitä John Lange tiedoittaa. Lukekaa sanoma
+hitaasti ja selvään."
+
+Hän heittäytyi mukavaan noja-asentoon, niin kuin mies, joka
+valmistautuu harvinaiseen nautintoon.
+
+Harriman oli paiskannut mustekynän kädestään. Hän loi ensin katseen
+taivaalle, mutta kun siellä ei mitään näkynyt, niin hän tarttui
+ihmeellisimpään asiakirjaan, mikä on nähty maailman luomisen jälkeen.
+Hän sivuutti Marconille osoitetut omistussanat ja luki kuivalla
+narisevalla äänellä:
+
+    "Nimeni on John Lange. Olen tätä nykyä eräällä kiertotähdellä,
+    maapallon ulkopuolella, vaimoni ja erään ranskalaisen papin
+    seurassa. Matka tänne oli kauhea, mutta pitkäaikaisen
+    tajuttomuuden vuoksi en voi sanoa, kuinka kauan se kesti.
+    Viimeinen, minkä muistan, on se, että lentokoneeni katkaisi
+    20,000 metrin rajaviivan ja sitten ikäänkuin viskattiin jonnekin
+    tyhjyyteen. Palasin tajuntaan pitkän ajan perästä, sain koneen
+    käyntiin viime hetkessä ja laskeuduin eräälle kiertotähdelle,
+    joka on pienempi kuin maa ja jossa elämänehdot ovat jokseenkin
+    samat, ja jossa asuu olentoja, joiden kehitys ja sivistys on
+    kovin erilaista kuin meidän, mutta ylen mieltäkiinnittävää.
+    Heillä on kovin voimakkaat tuntohermot, he omistavat
+    ihmeellisiä tietoja ja ovat etenkin oppineet käyttämään sähköä
+    tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Heidän moraalinsa ja
+    hyväntahtoisuutensa on verratonta. Vuosisatoja ovat heidän
+    tiedemiehensä turhaan pyrkineet yhteyteen toisten kiertotähtien
+    kanssa, mutta kun heidän ilmaisukeinonsa ovat aivan erilaiset
+    kuin muiden, niin he ovat epäonnistuneet. Meillä on hyvin pienet
+    mahdollisuudet päästä pois täältä, kun ei bensiiniä voida
+    valmistaa. Ehkä tämän vastaanottaja haluaa kääntyä Kervelin
+    puoleen, jonka osoite on Pariisi, rue Rambuteau 157, ja sanoa
+    hänelle, että hänen Mars-pikakoneensa on vienyt meidät, ellei
+    juuri Marsiin niin johonkin toiseen kiertotähteen. Hänen on
+    otettava seuraavaan lentokoneeseensa sähkö käyttövoimaksi.
+    Silloin se epäilemättä palaa jälleen takaisin. Ei ole
+    todennäköistä, että se, joka poistuu maan ilmakehästä, putoisi
+    mihinkään muuhun kiertotähteen kuin tähän. Myös pyydän lausua
+    terveiset apelleni, Ivryssä, Pariisin luona asuvalle kemisti
+    Henry Debussonille. Hänen tyttärensä elää ja voi hyvin. Me
+    olemme onnelliset, mutta ikävöimme maahan. Jos joku tahtoisi
+    Kervelin rakentamalla sähkölentokoneella noutaa meidät täältä,
+    olisimme hänelle syvästi kiitolliset. Kyllähän se matka kovalle
+    ottaa, mutta sen kestää kuitenkin. Toivon, että tämä viesti,
+    jonka lähettämisessä käytetään jättiläismittaisia, sähköisiä
+    valoaaltoja, joutuu Marconin käsiin. Kuukauden kuluttua olen
+    toivottavasti saanut kerätyksi niin paljon sähkövoimaa, että voin
+    lähettää uuden ilmoituksen.
+
+                                                    John Lange."
+
+Harriman pyyhki hikeä otsaltaan. Marconi nousi seisomaan.
+
+"Oletteko milloinkaan kuullut moista?"
+
+"En."
+
+"Ja mitä tahdotte tehdä?"
+
+"Pyytää lomaa."
+
+"Mihin tarkoitukseen?"
+
+Amerikkalainen katsahti tahtomattaan rikottuun lasiruutuun.
+
+"En sovellu enää maakamaralle", sanoi hän synkästi.
+
+Marconi tarttui hänen käteensä.
+
+"Siinä on varmasti muutakin. Mennäänpä tuonne huvipurteen. Se vie
+teidät Bordeauxiin, josta on kahdentoista tunnin matka Pariisiin.
+Menkää tämän Kervelin luo. Puhukaa hänen kanssaan. Minä otan teidän
+vartiopaikkanne ja pidän silmällä kiertotähteä. No, joutukaahan jo!"
+
+
+
+
+VI.
+
+KUN NIGGITTS HERÄSI.
+
+
+Tapahtuu hyvin harvoin, että yksityis-etsivät kuolevat -- ainakaan ensi
+näytöksessä. He ovat sitkeitä kuin merikilpikonnat.
+
+Myönnettävä kai on, että Joshua P. Niggittsiä oli pidetty tavalla,
+josta olisi voinut olla mitä vakavimmat seuraukset. Ei ole leikintekoa
+lentää lasiruudun läpi Amerikan etevimmän potkijan potkaisemana. Eikä
+voida sanoa yksinomaan hauskaksi rautaromukasaan putoamista kahdeksan
+tai kymmenen metrin korkeudesta.
+
+Ei ollut myöskään paljoa jäljellä Pinkertonin uskotuimmasta miehestä,
+kun nouseva aurinko seuraavana aamuna kutitteli hänen silmäluomiaan.
+Hänet oli itse yöllä kannettu laboratoorioon, jossa taitavat kädet
+olivat hoidelleet hänen haavojaan ja naarmujaan. Hän oli saanut kylmät
+kääreet päähänsä ja jääpussin nenälleen.
+
+Joshua P. Niggitts ei tosiaankaan voinut hyvin. Oli kuin kirotun
+jalkapalloilijan viaton saapas olisi vielä ollut ankkuroituna hänen
+kylkiluittensa väliin, ja lonkkien seutu, joka ensiksi oli tehnyt
+tuttavuutta romuläjän kanssa, oli niin huonossa kunnossa, että hän
+ulvoi, milloin tarvitsi liikahtaa. Tuntui siltä, kuin hän olisi
+ratsastanut keskiaikaisella puuhevosella kolme vuorokautta yhteen
+menoon.
+
+Mutta pahin oli hänellä niskassa. Sinne oli noussut muhkula, joka
+muistutti hyvää, vanhan ajan nyrkkiä, ja se takoi ja jyskytti niin,
+että Niggittsin oli ehdoton pakko pidellä päätään, jottei tämä
+räjähtäisi kappaleiksi.
+
+Aluksi hänen oli vaikea koota ajatuksiaan. Mitä olikaan tapahtunut ja
+mitä oli tulossa?
+
+Mutta vähitellen alkoi amerikkalaisen pahasti järkytetyissä aivoissa
+muodostua pieniä tajunnan ja ajatuksen katkelmia. Vihdoin hän pääsi
+särkyneen minänsä kanssa yksimielisyyteen siitä, että hän oli S:t
+Vincentin saarella. Ja sitten purjehti muisto muiston jälkeen hänen
+vielä hieman sumuisen näköpiirinsä ulapalle. Lopuksi hänelle valkeni,
+että hänet oli käännytetty takaisin melkein saavutetun päämäärän
+vierestä kerrassaan hävyttömällä tavalla. Hänellä oli ollut tämä
+kirottu Harriman _alias_ Nathanael Smith käsissään.
+
+Kun Niggitts oli päässyt tähän varmuuteen, ulvahti hän ja yritti
+nousta... Sitä ei hänen olisi kuitenkaan pitänyt tehdä. Sillä koko
+hänen ruumiinsa pani sitä vastaan mitä ankarimman vastalauseen. Ja hän
+vaipui huohottaen sohvan ihmisystävällisten pielusten väliin.
+
+Eräs mies, joka oli istunut kirjoittamassa jotakin kirjeitä huoneen
+toisessa päässä, nousi ja tuli hänen luokseen.
+
+"No, te alatte, näen mä, tulla tajuihinne", sanoi mies osoittamatta
+mainittavaa sääliä.
+
+Niggitts tuijotti ahnaasti häneen. Ei, tämä ei ollut luureunarillimies.
+
+"Meillä on pieni sairashuone täällä saaressa", jatkoi tumma herra,
+jolla oli terävät ja läpitunkevat silmät. "Kun tunnette itsessänne
+tarpeelliset edellytykset, niin siirretään teidät sinne. Lääkäri on
+käynyt täällä. Hän uskoo teidän voivan olla jalkeilla kahden viikon
+kuluttua, jos pysytte rauhallisena."
+
+"Kahden viikon", sähisi Niggitts. "Luuletteko te minulla olevan aikaa
+jäädä tänne makaamaan viikkokaupalla?"
+
+"Niinkuin itse tahdotte", sanoi toinen välinpitämättömästi. "Minä vain
+kerron, mitä tohtori sanoi. Mutta minunkaan nähdäkseni te ette mahda
+kyetä ottamaan osaa marathon-juoksuun ihan ensi tilassa."
+
+Silmät pyöriskelivät Niggittsin päässä.
+
+"Tätä te tulette vielä katumaan", ulvoi hän. "Näinkö on kohdeltava
+vapaata amerikkalaista?... Minua on häiritty virallisessa
+toimituksessa. Minun vangitsemismääräykseni on New Yorkin
+poliisipäällikön allekirjoittama. Tämä tulee teille vielä kalliiksi...
+Missä on murhaaja?"
+
+Toinen katseli säälien häntä ja sanoi:
+
+"Tuo on kuumetta."
+
+"Minussa ei ole kuumetta", kirkui Niggitts. "Luuletteko etten tuntenut
+häntä hänen sarvirilleistään. Ilmielävä Nathanael Smith, Yalesta
+kotoisin, sama, joka potkaisi kuoliaaksi etiikan professorin... Hän
+elää täällä käyttäen väärää nimeä. Ja minutkin hän on potkinut rikki ja
+mäsäksi. Kirottu jalkapallonpelaaja. Mieluummin antaisin strutsin
+potkia itseäni."
+
+"Jalkapallonpelaaja?"
+
+"Niin, hitossa! Älkää ruvetko noin pyhäksi. Ehkäpä olette samassa
+juonessa murhaajan kanssa. Missä hän on?... Antakaa minun heti paikalla
+puhutella kuvernööriä, tai mikä pahus se hallitsee tätä hornan saarta."
+
+"Saisitte olla käyttämättä noin voimakkaita sanoja. Ne eivät sovi
+sairaalle miehelle. Kiittäkää Jumalaa, ettette menettänyt kokonaan
+henkeänne. Minusta ei ole mikään onni pudota suoraan romurautakasaan.
+Te olette selvästi pudonnut oikea pää edellä."
+
+Niggitts katsoa luimautti mieheen, jolla oli älykkäät ja viisaat
+kasvot.
+
+"En voi käyttää mihinkään osanottoanne", vastasi hän. "Viimeisen
+kerran: lain nimessä, missä on murhaaja?"
+
+"Minkä lain nimessä?"
+
+Pahoinpidelty salapoliisi katseli neuvotonna ympärilleen.
+
+"Paperini ovat kunnossa", lausui hän sitten hiukan lauhkeammin...
+"Mutta kuka te olette, joka asetutte lain ja karanneen rangaistusvangin
+väliin?"
+
+"Se ei kuulu tähän asiaan. Toistaiseksi te olette minun vieraanani.
+Minä pidän huolen teidän ruumiillisesta hyvinvoinnistanne, niin kauan
+kun olette saarella. Kun taas paranette, voittehan jatkaa
+mielenkiintoista ajojahtianne."
+
+Niggitts unohti kerrassaan tuskansa.
+
+"Vaatteeni ovat tuolla", karjui hän, "siellä on Nathanael Smithin
+vangitsemismääräys."
+
+"En tunne sitä miestä."
+
+"Mitä rohkenette sanoa?... Enkö ole selittänyt teille, että se
+viimeöinen luureunarillimies on Nathanael Smith, joka on lainannut
+itselleen Amerikan parhaat nimet. Ja ellen olisi häntä tuntenut
+entuudesta, niin saamani potku oli tuntomerkki, jos mikään. Ei ole New
+Yorkin ja Los Angelesin välillä ainoatakaan, joka potkisi sillä
+tavalla... No, mitä sanotte nyt?"
+
+"En sano mitään enkä tiedä mitään. Mutta miehen toteaminen yhdestä
+potkaisusta on minusta jokseenkin kevytmielistä hommaa. Te tunkeuduitte
+kutsumattomana ja itseänne esittämättä vieraalle alueelle, te
+häiritsitte kahta miestä, jotka olivat vakavassa työssä. Sentapaisesta
+epähienosta käyttäytymisestä annettu potku on usein terveellinen opetus
+vastaisen varalle."
+
+Niggitts oli muuttunut veripunaiseksi kasvoiltaan.
+
+"Te ette siis tahdo luovuttaa häntä?"
+
+"Tarkoitatteko Harrimania?"
+
+"Tarkoitan."
+
+"Vaaditte mahdottomia. Jo siitäkin syystä, että hän matkusti täältä
+ainakin kuusi tuntia sitten."
+
+Ei löydy kyllin väkeviä sanoja kuvaamaan Joshua P. Niggittsin
+hyödytöntä raivoa.
+
+"Mihin sitten?"
+
+"En tiedä."
+
+"Tästä ette pääse rangaistuksetta. Minä tunnen Marconin. Hän on minun
+mieskohtaisia ystäviäni. Te menetätte paikkanne. Mikä on nimenne?"
+
+"Marconi."
+
+Niggittsin silmäterät muuttuivat vihreiksi tyhmyydestä. Hän ummisti
+silmänsä ja avasi ne jälleen. Sitten hän luopui jatkuvista yrityksistä,
+ja alkoi huohottaa.
+
+
+
+
+VII.
+
+IÄKÄS KEKSIJÄ.
+
+
+"Tästä ei tule kukaan sisään", rähisi ääni korostaen ranskankieltä
+vierasmaalaisesti.
+
+Mutta nuori mies, joka seisoi Rambuteau-kadun 157:n matalan ja
+vaatimattoman oven ulkopuolella, ei näyttänyt olevan niitä, jotka
+säikähtävät ensimmäistä vastoinkäymistä. Hän ei ollut vähääkään
+pariisilaisen näköinen. Ei ainoakaan ranskalainen taipuisi pitämään
+luureunarillejä. Pariisilaiset ovat usein naurettavia muulla tavoin --
+pitävät pitkää partaa ja kummallisia tukkalaitteita -- mutta että he
+milloinkaan vajoisivat niin alas, että tepastelisivat kaupungilla nämä
+amerikkalaiset pöllönsilmät päässä, sitä ei yleensä kannata edes
+ajatella.
+
+Ystävämme Simon Newcombe Harriman oli kuitenkin omissa silmissään mies.
+Hyvissä voimissa hän oli saapunut "Astralla" Bordeauxiin. Ei kukaan
+ollut häirinnyt häntä. Ja nyt hän oli sanottavitta vaikeuksitta tullut
+Pariisiin ja kohdannut ensimmäisen esteen.
+
+Hän otti esille muistiinpanonsa.
+
+Niin -- tuossa luki Kervel, rue Rambuteau 157, ja Kervelin nimi oli
+myös ovikilvessä, kainona ja vaatimattomana.
+
+Mutta kukaan ei avannut Harrimanille, vaikka tämä käytteli rystysiään
+niin että oven laudat liikahtelivat.
+
+Tosinhan voi sanoa, ettei Harrimanin ranskankielen ääntäminen ollut
+erittäin tyydyttävää. Amerikkalaisethan puhuvat mieluimmin peruna
+nielussa, eikä se kuulu hyvältä ranskalaisten korvaan, jotka pistävät
+perunan mieluummin nenäänsä.
+
+Mutta oven sisäpuolella oleva mies ei ollut kielisaivartelija. Hän
+aukaisi ovensa vain niille, jotka tiesivät tunnussanan.
+
+Tämä selveni vähitellen nuorelle amerikkalaiselle, joka nyt laukaisi
+viimeisen panoksensa.
+
+"Minä tuon terveisiä John Langelta", sanoi hän.
+
+Tämä oli oikeata puhetta, sillä samassa ovi lensi auki hämmästyttävällä
+vauhdilla, ja Harriman näki edessään pitkän, voimakkaan, hienon ja
+jalopiirteisen miehen, jonka pitkä valkoinen parta hohti hopealle.
+
+"Ehkä tahdotte astua sisään", sanoi vanha herra hieman juhlallisesti
+"John Langen ystävät ovat minunkin ystäviäni. Minä luulin hänen
+kuolleen."
+
+"Kuollut hän onkin, tavallaan", sanoi amerikkalainen ja istuutui
+tuolille... "Hän on, mikäli voin käsittää, kuollut tältä maailmalta.
+Mutta ennen kuin käymme asiaan käsiksi lähemmin: kuka oli John Lange?"
+
+Valkopartainen juhlava herra rypisti kulmiaan.
+
+"Ettekö siis tunne häntä?"
+
+"En, en mainittavasti."
+
+"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?"
+
+"En lainkaan."
+
+"Mutta kuinka te sitten uskallatte?"
+
+"Minä uskallan, mitä ikinä mieleni tekee", murisi Harriman ja jännitti
+oikean jalkansa lihaksia... "Mutta te voitte olla ihan rauhallinen.
+Saatte kyllä ajateltavaa ennen kuin eroamme. Ehkä maltatte mielenne,
+kunnes olen lukenut teille John Langen lähettämän sähkösanoman."
+
+"Hänenkö lähettämänsä sähkösanoman."
+
+"Niin, valo-sähkösänoman."
+
+"Ja mistä?"
+
+"Hitto sen tietäköön."
+
+"Mutta eikö siinä mainita lähetyspaikkaa?"
+
+"Kyllä. Mutta se on jokseenkin epämääräinen. Sanoma tuli neljä
+vuorokautta sitten S:t Vincentin Marconi-asemalle. Marconi oli
+sattumalta tavattavissa, ja hän todistaa sanoman oikeaksi. Voitte
+muuten itsekin ratkaista asian, kunhan ette vain tapa minua
+kysymyksillänne."
+
+Amerikkalainen otti suututtavan hitaasti esiin lompakkonsa, löysi siitä
+tiheäänkirjoitetun paperin, otti nenältään luureunarillit, puhdisti ne,
+sovitti taas paikoilleen, loi vanhukseen itsetietoisen katseen ja alkoi
+tunnontarkasti kääntää ranskankielelle John Langen englantilaista
+sanomaa.
+
+Kervel istui kuin tulisilla hiilillä. Hän repi partaansa. Hän hakkasi
+otsaansa. Hän käyttäytyi kuin puolihullu nero, mikä hän luultavasti
+olikin.
+
+"Enkö minä sitä sanonut", mutisi hän herkeämättä.
+
+"No, mitä sanotte nyt?" murahti Harriman lopetettuaan lukemisen.
+
+Vanhus loi uneksivan katseen ikkunaa kohti, josta muutamia
+auringonsäteitä hiipi huoneeseen. Suljetuissa ikkunaluukuissa oli nim.
+rakoja. Koko hänen hermostuneisuutensa oli ikäänkuin liukunut pois
+hänestä. Hänen kasvoilleen oli levinnyt kirkastetun rauhan ilme, sama,
+joka oli kaunistanut juutalaisvanhusta tämän katsoessa Ihmisen Poikaa
+kasvoista kasvoihin ja sanoessa: "Nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan
+menemään!" Oli kuin hänen leimuavat silmänsä olisivat tuijottaneet
+kaukomaailmoihin. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut.
+
+Amerikkalainen pyöri kärsimättömänä tuolillaan.
+
+"Tahtoisitteko nyt kertoa Marconille ja minulle, kuka on John Lange ja
+onko niissä seikoissa perää, joita tämä ihmeellinen sähkösanoma
+koskettelee?"
+
+Kervel katsahti hajamielisenä nuoreen vieraaseensa. Hän oli miehen
+näköinen, joka herätetään uneksimasta jääkylmää whiskyä ja soodaa
+aavikolla.
+
+Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi kertoa niinkuin ulkoa opittua
+läksyä:
+
+"John Lange oli norjalainen. Hän kuului muukalaislegioonaan ja soti
+Ranskan puolella. Hän yleni kersantiksi harvinaisen sankarillisuutensa,
+rohkeutensa ja kuularuiskutaituruutensa avulla. Ei kenestäkään
+legioonan miehestä kerrota niin usein kuin hänestä. Voisi kirjoittaa
+romaanin hänen urotöistään. Vuonna 1918 hänestä tuli lentäjä, ja tällä
+alalla hän osoitti samoja eteviä ominaisuuksia. Hän sai kaikki
+kunniamerkit, joita voitiin antaa hänen asemassaan olevalle miehelle.
+Vaikka hän joka päivä yhden vuoden aikana oli hengenvaarassa, ei
+hän kertaakaan haavoittunut. Hän taisteli usein kokonaisia
+vihollislaivastoja vastaan, pakoitti ne laskeutumaan maahan tai tuhosi
+ne suorastaan, mutta palasi itse aina ehein nahoin. Hänen
+haavoittumattomuudestaan tuli legenda. Mutta eräänä päivänä hänen
+ollessaan ilmassa, hän joutui varustamattomana kaasuhyökkäyksen
+alaiseksi. Luultiin hänen kuolleen, mutta tällöinkin onni seurasi
+häntä. Hän makasi monta kuukautta sokeana ja puolittain tiedottomana,
+mutta hyvä hoito palautti hänet ihan entiselleen -- näönkin hän sai
+takaisin. Hänen hoitajansa oli eräs nuori ranskalainen neiti, Claire
+Debusson, tunnetun kemistin tytär. He menivät kihloihin. Hänen
+myöhemmistä vaiheistaan tiedän vähemmän. Hän sai käytettäväkseen erään
+lentokoneen, jonka minä olin suunnitellut korkeuslentoja varten. Tämän
+koneen pääominaisuus oli se, että se saattoi ottaa matkaansa
+suunnattomat bensiinimäärät ja että sen moottori erään uuden
+kaasutusmenetelmän avulla säästi polttoainetta tähän saakka
+tuntemattomalla tavalla. Sitäpaitsi sen hytti oli rakennettu
+sellaiseksi, että sen saattoi milloin tahansa muuttaa eräänlaiseksi
+ilmatiiviiksi sukeltajakelloksi -- tarpeellinen laite ilmakehän
+ylimmissä ilmaköyhissä kerroksissa."
+
+Vanha keksijä lopetti yhtäkkiä ja katsoi tutkivasti tuohon
+ihmeelliseen mieheen, joka istui suoraan hänen edessään ja tuntui
+ahmaisevan jokaisen hänen suustaan lähtevän sanan. Erikoisen
+luottamustaherättävältä ei mies näyttänyt, mutta noiden jättimäisten
+rillien takana paloi kummallinen, kiihkeä tuli, joka sai Kervelin
+jatkamaan.
+
+"Enempää en juuri tiedä. Sen vain, että John Lange katosi morsiamineen.
+Minulla oli täysi syy uskoa heidän kuolleen. Mutta mitä tapahtui
+eräässä tilaisuudessa, lähellä Pariisia, sitä ei minun tarvitse kertoa
+kenellekään. Varsinkaan koska se ei kuulu tähän asiaan... Vanha Henry
+Debusson tietää ehkä enemmän kuin minä. Ja sitäpaitsi eräs toinen
+henkilö, joka asuu hieman ulompana, Ivryssä -- hän kenties voisi kertoa
+teille jotakin, joka vahvistaisi meidän uskoamme ja tietoamme John
+Langen kohtalosta. Hän on puolihassu tullikapteeni, nimeltä Jacques
+Dufresnes. Hän rakasti Claire Debussonia ja menetti järkensä tämän
+rakkauden vuoksi. Mutta hänen aivonsa eivät ole niin piloilla, ettei
+hän kykenisi selittämään ainakin osaa."
+
+Harriman kirjoitti nimet muistikirjaansa.
+
+"Entä mitä te arvelette", kysyi hän vaanivan näköisenä, "John Langen
+esityksestä, että sähkö otettaisiin käyttövoimaksi teidän koneisiinne?"
+
+Kervel katsoi suoraan eteensä.
+
+"Tunnetteko Ilmari Erkon akkumulaattoria?"
+
+"En."
+
+"En minäkään. Mutta minä voin ilmoittaa teille sen miehen nimen, joka
+ehkä voi hankkia teille sellaisen, kun saa tietää, mistä on kysymys."
+
+"Ja miehen osoite?"
+
+"Tohtori Jonas Field, Rigshospitalet, Kristiania."
+
+"Autatteko te sitten minua edelleen?"
+
+"Kyllä. Te siis aiotte yrittää lentämistä avaruuden halki?"
+
+"Niin aion. En mahdu enää maapallolle."
+
+
+
+
+VIII.
+
+KARKURI.
+
+
+Marconi luki raportin vielä kertaalleen. Sitten hän pisti sen
+tyytyväisenä lompakkoonsa ja tuijotti haaveellisesti aurinkoon, joka
+juuri nosti kultaista pyöräänsä ylös merestä.
+
+"Hän on lujaa tekoa, tuo junkkari", mutisi hän. "Vaarallinen herra,
+mutta tietää, mitä tahtoo. Kun hän ei vain potkaisisi itseään suoraan
+giljotiinille."
+
+Raportti oli, niinkuin kai on helppo arvata, Simon Newcombe Harrimanin
+lähettämä. Se kertoi hänen käynneistään Kervelin luona, hänen
+jokapäiväisistä lentoharjoituksistaan, Farmanin tehtaassa tekeillä
+olevan uuden Kervel-koneen rakenteesta ja erään tri Jonas Fieldiksi
+itseään nimittävän norjalaisen lääkärin käynnistä. Tiedonannon viimeksi
+mainittu kohta oli erikoisesti huvittanut Marconia. Se kuului
+Harrimanille ominaisessa suppeahkossa tyyliasussaan näin:
+
+    "Sain tänään erään norjalaisen vieraakseni. Kutsui itseään
+    t:ri Fieldiksi. Olin kirjoittanut hänelle Ilmari Erkon
+    akkumulaattorista. Kysyi, mihin käyttäisin sitä. Käskin hänen
+    mennä helvettiin. Kieltäytyi jyrkästi. Merkillinen mies. Hänen
+    varma esiintymisensä ja ruumiillinen voimansa estivät minua
+    käyttämästä ruumiillisia todisteluja. En voinut välipuheemme
+    mukaan uskoa hänelle mitään. Hän lähti. Toin hänet takaisin.
+    Sanoi minua hävyttömäksi roistoksi. Potkaisin häntä. Potkaisi
+    takaisin ja hakkasi minut rikki ja mäsäksi. Tämän jälkeen
+    havaitsin parhaaksi viitata teidän osallisuutenne asiassa.
+    Näytin hänelle teidän suostuntanne. Se riitti. Ei kysellyt
+    sitten enää. Pyysi tervehtimään ja sanomaan, että Erkon
+    akkumulaattori on käytettävissänne, sekä antoi minulle
+    seikkaperäisen ja selvän luonnoksen sen rakenteesta. Olen
+    lähettänyt tämän Kervelille. Arvelee, että jos akkumulaattorit
+    pitävät mitä lupaavat, niin on asia selvä. Ei huolinut
+    rahoista. Soma mies. Vakuutti sen olevan Kervelin käsissä
+    kolmen viikon sisällä. Lähettäkää hänelle kiitoskirje
+    järjestyksen vuoksi, osoite Rigshospitalet, Kristiania. Ellei
+    mitään odottamatonta satu, olen Kervelin arvelun mukaan matkalla
+    kuukauden perästä. Olen nyt kaikkien lentämisen yksityisseikkojen
+    ja koneistonhoidon perillä. Uskon hyvään tulokseen. Pitäkää
+    silmällä Pinkertonin paviaania. Kunnioittava tervehdys.
+
+                                                  Harriman."
+
+Kuten jo sanottiin, Marconi hymyili pistäessään tämän omituisen
+asiapaperin lompakkoonsa.
+
+Huvipursi "Astra" oli jo ammoin palannut takaisin ja loikoi nyt
+ikävissään satamassa. Mutta Marconi ei tuntenut pienintäkään halua
+noudattaa ainoatakaan niistä kutsuista, joita tulvaili hänelle kaikilta
+maailman ääriltä. Niissä puhuttiin johtokuntain kokouksista,
+ehdotettiin uusia valtamerilinjoja, valmisteltiin järjestelmiä j.n.e.
+
+Mutta -- Marconi ei hievahtanutkaan S:t Vincentistä. Joka ilta hän
+istui myöhäiseen yöhön saakka havaintotuolillaan ja unelmoi niistä
+uusista maailmoista, jotka ensimäistä kertaa ihmissuvun historiassa nyt
+olivat ilmoittaneet jotakin itsestään. Hänellä ei ollut aihetta odottaa
+uusia viestejä, mutta se mahdollisuus oli olemassa, että yksi tai
+toinen merkillinen tiedoitus saattoi tulla, eikä hän halunnut päästää
+sitä ohitseen.
+
+Mitä taas Pinkertonin paviaaniin tulee, niin tässä henkilössä asui
+näköjään harvinainen elinvoima. Hän toipui tavattoman pian. Oli kuin
+hänellä olisi ollut kauhea kiire päästä eroon niistä naarmuista,
+mustelmista, jomotuksista ja jyskytyksistä, joita amerikkalaisen kova
+kengänkärki oli aiheuttanut. Hän sai myös ensiluokkaista hoitoa. Joshua
+P. Niggittsiä voideltiin, laastaroitiin ja syötettiin niin että hän
+leveni kuin susi lammaslaumassa.
+
+Jo kahdeksantena päivänä "vastoinkäymisestään" hän ilmaisi haluavansa
+lähteä tuosta vieraanvaraisesta saaresta. Mutta sitä ei englantilainen
+lääkäri, muuten itse herttaisuus, voinut sallia. Myöskään ei hänelle
+suotu tilaisuutta päästä kosketuksiin viranomaisten kanssa. Sen sijaan
+hänet sullottiin täyteen sanomalehtiä ja uusinta kirjallisuutta. Ja
+joka aamu hän sai langattoman tuomia uutisia koko maailmasta.
+
+Mutta Niggittsiä eivät huvittaneet uutiset eikä kirjallisuus. Hänen
+puolestaan olisivat huoletta kaikki maailman kirjastot saaneet palaa
+poroksi, eikä häntä olisi häirinnyt vähääkään paavin kuolema tai
+Leniniä kohdannut halvaus. Hänen ainoa harrastuksensa kohdistui
+kysymyksiin, vieläkö siveellisen lesken kostonhimoiset sadattuhannet
+odottivat ja vieläkö jalkapallon potkija Nathanael Smith yhä eli. Sillä
+Niggittsin liikeyrityksen yhtenä ehtona oli, että murhaaja joutuisi
+sähkötuoliin elävänä, arvatenkin jotta kuoliaaksi potkittu
+siveysfilosofi tuntisi taivaassa koston makeutta. Neljännentoista
+päivän mentyä Niggitts tunsi olevansa terve kuin kala, mutta koska hän
+ymmärsi ankaralla Marconilla olevan omat syynsä siihen, ettei häntä
+päästetty lähtemään ensi tilassa, niin hän näytteli kohtaloonsa
+alistuvan osaa. Hän vannoi, että S:t Vincent oli maallinen paratiisi,
+ihan erikoisesti häntä varten luotu. Ei mikään parantola voinut olla
+hänelle rakkaampi. Ja jottei antaisi lääkärille aihetta näiden hänen
+ylistelyidensä vilpittömyyden epäilemiseen, hän oli olevinaan raukea ja
+väsynyt ja makasi peite vatsan yllä ja nenä taivasta kohti.
+
+Joko tästä syystä tai siitä, että toiveet huomaamattomaan S:t
+Vincentistä poistumiseen eivät olleet suuret, oli Niggittsin vartiointi
+hieman leväperäistä. Kuumuus oli myös alkanut käydä rasittavaksi
+vaatien paljon kylmää whiskyä niille, jotka ovat tottuneet elämään
+kuumassa vyöhykkeessä. Kaikki tämä johti jonkinlaiseen raukaisevaan
+tylsyyteen, joka koitui Niggittsin hämärien aikeiden hyväksi.
+
+No niin -- kuudentenatoista päivänä hänen saapumisestaan S:t Vincentiin
+ei lääkäri enää löytänyt häntä entiseltä paikaltaan, sairastuolilta.
+Pantiin toimeen hälytys, sähköittäjät lentelivät, toinen sinne toinen
+tänne, mutta salapoliisi oli kuin pyörremyrskyn tempaama ja poisviemä.
+
+Lopuksi täytyi ilmoittaa Macronille, että hänen vieraansa oli suvainnut
+kadota. Italialainen suuttui, niin että hänestä lenteli kipinöitä.
+Kolmessakymmenessä sekunnissa hän oli kääntänyt koko saaren
+ylösalaisin. Pienet portugalilaiset lensivät joka soppeen ja nuuskivat
+jokaisen kolon.
+
+Ennen pitkää kuitenkin keksittiin arvoituksen ratkaisu. Sillä samaan
+aikaan kuin Niggitts oli myös eräs koneenkäyttäjä kadonnut. Tämä oli
+maannut sairashuoneella punataudin takia. Ja nämä kaksi, jotka tavalla
+tai toisella olivat sattumalta löytäneet toisensa, olivat karanneet
+vieden mennessään satamalle kuuluvan moottoriveneen sekä kymmenen
+kannua bensiiniä.
+
+Langattomia lähetettiin kaikkiin suuntiin. Mutta noilla kahdella
+herrasmiehellä oli hyvä etumatka.
+
+Kahta päivää myöhemmin löydettiin vene ja amerikkalainen
+koneenkäyttäjä eräältä Kanarian saarelta. Hänet vietiin riemusaatossa
+takaisin S:t Vincentiin, jossa sairashuone ja punatauti odottivat
+häntä.
+
+Mutta Joshua P. Niggitts oli tavannut Cadiziin menevän laivan ja
+huristi jo täyttä vauhtia Simon Newcombe Harrimanin vanavedessä.
+
+Maailma on kuitenkin suuri, silloinkin kun luureunarillejä käyttävä
+mies on kysymyksessä. Ja vielä suuremmaksi ja hankalammaksi maailma
+kävi Pinkertonin miehelle sen johdosta, että hänen takaa-ajamansa uhri
+oli saanut varoituksen itse S:t Vincentin suurmestarilta.
+
+
+
+
+IX.
+
+VIIME HETKESSÄ.
+
+
+Farmanin tehtaissa viimeisteltiin Kervelin merkillistä lentotasoa, ja
+Simon Newcombe Harriman, keksittyään itselleen taas uuden nimen,
+osoitti suurta sankarillisuutta harjoitellessaan ensiluokkaiseksi
+korkeuslentäjäksi.
+
+Samaan aikaan Joshua P. Niggitts pani liikkeelle kaiken tarmonsa
+tyydyttääkseen kostonhimoista bostonilaista leskeä.
+
+Ja koska hän ei ollut mikään pässinpää, niin hän koetti ensin lahjoa
+erästä Marconi-sähköittäjää, Cadizin langattoman aseman hoitajaa, jotta
+tämä sieppaisi kaikki S:t Vincentistä lähetetyt sanomat. Hän aavisti,
+että Harrimanilla oli jokin tieteellinen työ suoritettavana ja että
+mies sai Marconilta määräyksiä. Kun yritys ei onnistunut, niin Niggitts
+muutti päämajansa erään toisen aseman naapuruuteen, toivoen sieltä
+mahdollisesti löytävänsä jonkun lahjottavan olion, joka maksua ja hyviä
+sanoja vastaan taipuisi antamaan hänelle halutut tiedot.
+
+Hän valitsi varmalla vaistollaan Oporton langattoman aseman. Niggitts
+oli aina kuullut portugalilaisia parjattavan Euroopan ryhdittömimmäksi
+väeksi. Ja ollen tämän alan erikoistuntija hän löysikin, viikon
+tunnollisesti etsittyään ja kyseltyään, juuri sellaisen miehen, jota
+hän tarvitsi. Tämä oli muudan nuori englantilais-portugalilainen, joka
+palveli Oporton langattomalla lennätinasemalla. Hänen nimensä oli
+Navario. Niggitts oli varmalla vaistollaan onkinut tietoonsa, että
+tällä herralla oli suuret elämänvaatimukset. Hän pelasi, hän joi ja oli
+suuri naisten ihailija. Ja hänen tulonsa olivat pienet hänen ylellisiin
+taipumuksiinsa verraten.
+
+Useimpien amerikkalaisten tapaan Joshuakin oli oikea saituri. Hän joi,
+mutta mieluimmin jäävettä; hän pelasi, mutta parhaastaan pähkinäpeliä.
+Mutta nyt hän hyvän tarkoituksen vuoksi solmi vilpittömän
+ystävyysliiton Navarion kanssa, joka oli mielissään, kun sai juoda
+itsensä humalaan vapaa-öinänsä tuossa komeassa kaupungissa Douron
+varrella. Niggitts esiintyi rikkaana amerikkalaisena ja turmeli
+vatsaansa ja ankaria periaatteitaan tämän elämänhaluisen sähköittäjän
+seurassa. Hän piti huolen siitä, että Navarion velka kasvoi, puijasi
+tätä minkä ehti poker-pelissä, ja sai hänet kaikenkaltaisin viheliäisin
+keinoin riippuvaisuussuhteeseen.
+
+Näissä oloissa ei Niggittsin tarvinnut kauan salata aikeitansa.
+Navarion estelyt oli helppo voittaa. Eikä kiinnijoutumisen vaarakaan
+tuntunut suurelta niiden tuhannen dollarin rinnalla, jotka
+Niggitts lupasi hänelle, jos hän voisi siepata muutamia Marconin
+yksityissanomia. Se myös rauhoitti hänen portugalilaista omaatuntoansa,
+ettei Niggitts vaatinut itse sanomia vaan ainoastaan näiden osoitteet.
+Erityisesti tuntui nimi Harriman kiinnittävän amerikkalaisen mieltä.
+
+Seuraus oli, että Navario yhtäkkiä muuttui ahkeraksi ja
+tarkkaavaiseksi. Hänen esimiehensä rupesivat toivomaan, että nuoren
+apulaisen velvollisuudentunto oli herännyt jollakin merkillisellä
+tavalla. Hän ei myöhästynyt minuuttiakaan vartiovuoroltansa.
+Päinvastoin -- hän oli halukas milloin tahansa ottamaan toistenkin
+vuoroja ja pääsi näin muutamassa päivässä virkatoveriensa erikoiseen
+suosioon.
+
+Mutta hänen tunnollisuuttansa ei suosinutkaan erikoinen onni.
+Hän sieppasi useita S:t Vincentistä lähetettyjä ja Marconin
+allekirjoittamia sähkösanomia. Enimmät olivat osoitetut
+Marconi-yhtiölle Lontooseen ja tuntuivat olevan puhtaasti
+liikeluontoisia. Pari, joiden sisällys ei ollut juuri mistään kotoisin,
+oli osoitettu jollekin Kervelille Pariisiin, rue Rambuteau 157.
+
+Navario kirjoitti muistiin muutamia sanomia ja kaikki osoitteet sekä
+luovutti ne Niggittsille, jonka naama venyi pitkäksi; Pariisin
+osoitteet pistettiin kuitenkin muistikirjaan.
+
+Arvaten, ettei täältä voinut saada enempää, Niggitts maksoi viisisataa
+dollaria sähköittäjälle ja matkusti umpimähkään Pariisiin, jossa hän
+kaikkien mahdollisuuksien varalta lähti Rambuteau-kadun varrella asuvan
+Kervelin puheille.
+
+Hänelle kävi samoin kuin eräitä viikkoja aikaisemmin Harrimanille.
+Ärtyinen keksijävanhus otti vastaan hänet sangen epäluuloisesti,
+etenkin kun Niggittsin ranskankielen käyttö oli ihan hirveätä.
+
+Yhtäkkiä viimeksimainitun päähän pälkähti turvautua Marconin nimeen.
+
+"Tulen Marconin luota", sanoi hän. Eikä hän siinä valehdellutkaan.
+
+Silloin ovi avautui muitta mutkitta. Parempaa "sesam"-sanaa ei Niggitts
+olisi voinut löytää. Mutta tuon vanhan, valkopartaisen, nyt äkkiä
+ystävällisesti hymyilevän herrasmiehen näkeminen ei mainittavasti
+rohkaissut häntä.
+
+"Marconin ystävät ovat minunkin ystäviäni", sanoi vanhus. "Ettekö
+suvaitse astua sisään?"
+
+Niggittsiltä ei puuttunut julkeutta, kuten kai olette huomanneet. Mutta
+äijän ystävällisyys ei oikein häntä miellyttänyt. Ja minkä valheen hän
+nyt syöttäisi tuolle ukolle?
+
+Mutta seuraavat Kervelin sanat panivat hänen korvansa höröttämään.
+
+"Minä oletan teidän tulleen tapaamaan Harrimania. Mutta pelkään teidän
+hiukan myöhästyneen."
+
+"Toivottavasti en sentään ihan", yski Niggitts salatakseen ääretöntä
+hämmästystään. "Minun oli määrä ehdottomasti puhutella häntä, ennen
+kuin hän matkustaa. Muutamia vihjauksia ja neuvoja... niin, tehän
+ymmärrätte. Mistähän voisin saada hänet käsiini?"
+
+Kervel katseli tuokion terävästi pientä amerikkalaista jolla oli
+voimakkaat, verikoiraa muistuttavat kasvot. Niissä oli selvästi
+jotakin, josta hän ei pitänyt. S:t Vincentin tapahtuman jättämät
+naarmut eivät nekään kaunistaneet Niggittsin ulkonaista olemusta.
+
+"Harriman mainitsi kerran minulle, että joku mies vainosi häntä. Joku
+Pinkertonin toimiston lähetti. Ette kai te ole se mies?"
+
+Niggitts ei kadottanut kylmäverisyyttään.
+
+"Minä tunnen tuon jutun", lausui hän nopeasti. "Sen takiahan Marconi
+lähettikin minut. Mainitsemanne henkilö on tällä hetkellä Pariisissa.
+Harriman on suuressa vaarassa. Olen seurannut asianomaista Portugalista
+tänne. Ja on täysi syy uskoa, että hän on päässyt ystävämme jäljille...
+Te ette oikein luota minuun. Ehkä luotatte paremmin, jos kerron olevani
+Marconin uskottuja. Joku aika sitten olin läsnä, kun hän lähetti teille
+erään sähkösanoman."
+
+Niggitts luki nyt sen sanoman, jonka Navario oli siepannut ja josta hän
+varovaisuuden vuoksi oli ottanut jäljennöksen matkaansa.
+
+Kervelin kasvon kirkastuivat.
+
+"Aivan oikein", sanoi hän. "Mutta ei voi näinä aikoina koskaan olla
+kyllin varovainen... Sittenkin minä yhä pelkään, ettette tapaa
+Harrimania enää maan pinnalta."
+
+"Mitä sanotte, onko hän kuollut?" huusi Niggitts säikähtäen.
+
+"Niin pahoin ei ole laita", hymyili keksijä. "Mutta Harriman on tällä
+hetkellä lähtemässä suurelle, ihmeelliselle matkalleen minun
+lentotasollani. Hänen oli laskelmien mukaan määrä nousta ilmaan
+kahdentoista aikaan. Ja nyt on kello kymmentä vailla kaksitoista."
+
+"Mistä, mistä?" puhkui Niggitts.
+
+"Issyn lentokentältä. Ellei hän..."
+
+Vanhus aikoi lisätä muutamia lohduttavia sanoja, mutta vilkaistessaan
+eteensä, hän huomasikin puhuvansa seinälle.
+
+Niggitts oli kadonnut ja toinen kuuli, kuinka hän manaili harppoessaan
+portaita alas.
+
+Kervel ravisti päätänsä. Sitten hän palasi taas sisään työnsä ääreen ja
+alkoi silmät kiiluen kiinnittää uusia ilmanvalloitussuunnitelmia
+piirustuslaudalle.
+
+
+
+
+X.
+
+POLOINEN ISÄ.
+
+
+Harriman oli tosiaankin Issyn lentokentällä, jossa hänen oli määrä
+ottaa kone haltuunsa.
+
+Hän oli omituisessa mielentilassa, ei niin paljoa siksi että hän oli
+lähdössä uhkarohkealle ja seikkailurikkaalle matkalle tuohon
+arvoitukselliseen maailmanavaruuteen, vaan siksi että hän oli juuri
+palannut erään kemistin, Henry Debussonin, luota.
+
+Nuori amerikkalainen ei ollut vähääkään hentomielinen. Hänen muuten
+hyvin kehittyneissä aivoissaan ei ollut lainkaan romanttisten
+tunteitten keskusta. Vaikka hän nyt oli aikeissa lähteä mitä
+haavellisimmalle retkelle, ei hän silti ollut itse mikään haaveilija
+eikä uneksija. Ellei hän olisi ollut varma siitä, että hänen aikomansa
+matka perustui tieteelliseen mahdollisuuteen, ei hän olisi uhrannut
+sille ajatuksen hiventäkään.
+
+Ja sittenkin pieni vierailu pienessä kaupungissa, jossa Debusson nyt
+vietti ilotonta, yksinäistä erakkoelämää, oli pannut hänen päänsä
+pyörälle. Hän muisti jokaisen pienen yksityiskohdan tästä vierailusta.
+
+Vain suurella vaivalla hän pääsi kuuluisan kemistin kotiin. Tämän pieni
+valoisa asumus Seinen rannalla oli ihan kuin haudaksi muuttunut sen
+jälkeen kuin talon aurinko oli lakannut siellä valaisemasta.
+
+Mutta kun amerikkalainen kömpelöllä tavallaan oli pyytänyt anteeksi ja
+maininnut asiansa sekä näyttänyt Marconilta saamansa paperit, niin
+tuo ennen aikaansa vanhentunut mies joutui pois suunniltaan
+mielenliikutuksesta. Hänen raskaisiin ja väsyneisiin silmiinsä tuli
+välkettä, joka koski kiusallisesti Harrimaniin. Tuollaiselta mahtoi
+näyttää vanha Israelin profeetta samotessaan kuolonväsyneenä kohti
+Kaanaanmaata.
+
+Debusson vahvisti Kervelin kertomuksen John Langesta ja tämän
+morsiamesta.
+
+"Tiedättekö", sanoi hän vilkkaasti, "minulla on täällä raskaassa
+yksinäisyydessäni ollut koko ajan se varma tunne, että rakas tyttäreni
+elää. Olen vaikeimpina hetkinäni kuullut ikäänkuin etäistä kuisketta,
+joka on antanut minulle hiukan lohtua."
+
+"Ja nyt kerron teille", jatkoi kemisti hidastellen, "jotakin, jota en
+tähän saakka ole uskonut yhdellekään ihmiselle. Täällä minun talossani
+käyskentelee eräs puolihassu miespoloinen, joka on aivan ikuisen
+pimeyden rajoilla. Hän oli ranskalainen tullikapteeni, ja hänen nimensä
+on Jacques Dufresnes. Hän otti osaa siihen taisteluun, jonka ehkä
+tunnette. 'Melunin teurastuksen' nimisenä. Eräs salakuljettajasakki
+yllätettiin omassa pesässään ja puolustihe sankaruudella, josta on
+tullut näiden seutujen sananparsi. Kun saartoväki oli saanut joukon
+antautumaan ja oli varma saaliistaan, räjähti koko rakennusryhmä
+ilmaan. Lähes tuhat miestä sai surmansa siinä tilaisuudessa. Kapteeni
+Dufresnes komensi sillä kertaa tullimiehistöä. Hänen lentäjänsä
+oleilivat läheisyydessä voidakseen hyökätä salakuljettajain niskaan.
+Nämä olivat nim. ottaneet erikois-alakseen ilmassatoimimisen."
+
+"Mutta nyt he olivat selvästi älynneet, ettei sitä tietä käynyt pakoon
+yrittäminen. Yhtäkaikki -- sieltä lähti ulos yksi lentokone noin
+minuuttia ennen, kuin suuri räjähdys tapahtui. Kone oli, kuten kapteeni
+Dufresnes valoisina hetkinään on minulle kertonut, ihan erikoismallinen
+ja vahvasti rakennettu. Se nousi maasta silmänräpäyksessä ja kohosi
+melkein pystysuoraan ylös. Ja Dufresnes luuli, että John Lange ja minun
+tyttäreni, jotka olivat kihloissa, istuivat siinä koneessa. Hänen
+arvelunsa osoittautui oikeaksi ainakin sikäli, ettei Langen ruumista
+löydetty toisten joukosta, huolimatta tarmokkaista etsiskelyistä. Mitä
+nyt minun tyttäreeni tulee, niin tiedämme ainoastaan Dufresnes ja minä,
+mutta ei kukaan muu, että hän pakeni minun talostani varoittamaan
+sulhastansa."
+
+"Sulhanen kuului siis salakuljettajasakkiin", pisti väliin Harriman,
+joka vastoin tahtoaan oli ruvennut lämpenemään.
+
+Debusson nyökkäsi surullisesti.
+
+"Niin, epäilemättä asian laita on niin", sanoi hän. "Mutta tämäkin
+tieto kuuluu yksinomaan minulle ja Dufresnesille. Emmekä me ole
+tahtoneet tahria hänen muistoansa -- pikku Clairen vuoksi. Mutta nyt
+saatte kuulla lisää. Dufresnes lentäjineen ajoi takaa lentokonetta,
+joka oli aseeton. Mutta tämä nousi niin nopeasti ja niin korkealle,
+etteivät toiset voineet seurata sitä. Dufresnes oli menettää henkensä
+sillä matkalla. Hän saavutti korkeuden, jossa tavalliset happikojeet
+eivät riittäneet. Hänen kätensä ikäänkuin jäätyivät. Kone alkoi syöksyä
+maata kohti. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä hän pääsi siitä ulos
+ja pelastui laskuvarjostimen avulla. Hänen viimeinen näkemänsä oli tuo
+toinen kone, se, jota hän ajoi takaa. Se suorastaan syöksähti ulos
+avaruuteen, jossa sen nielaisi itse aurinko. Se näytti loistavalta
+saippuakuplalta, joka haihtui valtavaan valomereen. Se katosi
+kipinäsateeseen, eikä Dufresnes nähnyt sitä enää."
+
+"Monta kuukautta me kuulustelimme kadonnutta konetta. Ei kukaan ollut
+nähnyt sitä. Ei kukaan ollut kuullut siitä."
+
+"Mutta Dufresnes ei ollut oma itsensä sen hetken perästä. Tullessaan
+alas maanpinnalle hän oli puolisokea ja tiedoton. Kauhea matka oli
+murtanut hänen sekä ruumiillisen että henkisen elimistönsä. Se olikin
+ehkä parasta hänelle. Sillä vastuu, jonka hän oli ottanut hartioilleen,
+oli suurempi, kuin mies jaksoi kantaa. Hänhän oli järjestänyt
+salakuljettajain takaa-ajon ja siten aiheuttanut yli tuhannen
+urhoollisen ranskalaisen sotilaan kuoleman -- ja kerrassaan tuloksetta.
+Parikymmentä salakuljettajaa tosin menetti henkensä, mutta he veivät
+mennessään lähemmät tiedot suunnattomasta järjestöstä, joka vain
+tiedettiin olevan olemassa."
+
+"Kaikki kävivät Dufresnesin kimppuun. Mutta hän ei kyennyt edes
+selittämään eikä itseään puolustamaan. Oli kuin itse auringonjumala
+olisi sokaissut hänet ja pimittänyt hänen järkensä. Varjon kaltaisena
+hän hoippuu täällä. Hän puhelee järkevästi, hän on lempeä ja
+rauhallinen, mutta mikään ei kiinnitä hänen mieltänsä. Minun
+luullakseni hänen elämänsä on vain yhtä ainoata unennäköä:
+unta siitä auringosta, joka nielaisi hänen rakastamansa naisen...
+Väkeväluonteisille miehille käy usein niin."
+
+Henry Debusson huokasi raskaasti.
+
+"Kenties minun olisi käynyt samoin kuin Jacquesinkin", jatkoi hän,
+"ellei minua olisi kaiken aikaa elähdyttänyt toivo saada nähdä
+tyttäreni vielä. Heikon heikko toivo!"
+
+Harriman nousi.
+
+"Jos tapaan tyttärenne", sanoi hän rauhallisesti, "sanon hänelle teiltä
+terveisiä."
+
+"Mitä tarkoitatte?" änkytti vanhus.
+
+"Koetan piakkoin lähteä samaa tietä, jota John Lange meni", lausui
+amerikkalainen koruttomasti... "Kone on samaa lajia, mutta apuneuvot
+paremmat. On olemassa mahdollisuus, että saatte nähdä tyttärenne
+jälleen."
+
+"Uskomatonta", mutisi Debusson. "Mutta jos asia on, kuten sanotte,
+kuinka luulette löytävänne sen kiertotähden, josta tässä on puhe?"
+
+Harriman hymyili -- hieman ylenkatseellisesti.
+
+"Jokainen, joka syöksähtää ulos maan ilmakehästä, joutuu pakostakin
+saman kiertotähden magnetismin piiriin ja kulkeutuu uuden painolain
+mukaisesti."
+
+"Mutta kuinka kauan mahtaakaan tämä matka kestää?"
+
+"Niin, se on asia, jota en ymmärrä. Mutta John Lange ja hänen vaimonsa
+ovat päässeet perille tarvitsematta kuolla nälkään. Se riittäköön
+meille. Ja nyt hyvästi sitten!"
+
+Debusson aikoi sanoa jotakin, mutta hänet keskeytti muudan kalpea mies,
+joka toisten huomaamatta oli astunut huoneeseen. Mies oli kapteeni
+Dufresnes. Hän näytti olevan yhtä käherretty ja karski kuin niihin
+aikoihin, jolloin hän oli ilmalaivueen päällikkönä. Mutta hänen
+silmänsä olivat käyneet merkillisen sameiksi ja kauaskatsoviksi. Hän
+astui suoraan amerikkalasen luo.
+
+"Teillä on pitkä matka edessänne", sanoi hän omituisella, verhotulla
+äänellä. "Varokaa suurta valoa ja syvää vettä. Sillä aamuruskon
+ulkopuolella on raja -- äärimmäinen raja!"
+
+
+
+
+XI.
+
+KOHTI SUURTA HILJAISUUTTA.
+
+
+Oli ollut ihmeellinen, sumuinen aamu, sellainen, josta Pariisissa ei
+ole puutetta keväisin. Mutta lähestyttäessä puolta päivää tuli jostakin
+heikko, virkistävä tuulenhenki, joka hellävaroen kuljetti pois
+aamupölyt suurkaupungin kasvoilta.
+
+Harriman seisoi kevyeen lentäjänpukuun puettuna voimakkaan yksitason
+vieressä. Koneen siivet olivat lyhyet, ja siinä oli iso, tiiviisti
+suljettava hytti. Juuri nyt sukelsi voimakas, partainen pää esiin sen
+avonaisesta luukusta.
+
+"Minä luulen, että kaikki on nyt kunnossa", sanoi mies ja loi vielä
+yhden tutkivan katseen köysiin ja tankoihin. "Ja jos akkumalaattori
+tuolla alhaalla pitää, mitä lupaa, niin voitte lentää suoraa päätä
+taivaaseen."
+
+"Se onkin aikomukseni", vastasi amerikkalainen kuivasti.
+
+Ranskalainen insinööri loi hieman ihmettelevän katseen nuoreen
+lentäjään, joka oli saanut päästötodistuksensa kahdeksan päivää sitten,
+mutta kuitenkin lensi kuin vanha tekijä. Itsekseen hän luultavasti
+ajatteli, että amerikkalaisilla lienee yleensä erittäin tyhmä tapa
+ilmaista tavallisia asioita, mutta ei sanonut mitään.
+
+Ylimalkaankin Henry Farman oli mahdollisimman harvojen sanojen mies.
+Hän kuului jo lentotaidon ikämiespolveen ja olisi voinut jo vuosia
+sitten asettua laakereilleen lepäämään. Mutta ihmiset, jotka ovat
+matkustelleet paljon ilmassa, eivät mielellään lepää ennen kuin kuolema
+heidät korjaa.
+
+Oli tuottanut nautintoa hänelle tämän uuden Kervel-koneen rakentaminen,
+koneen, joka oli varustettu omituisella sähkömoottorilla,
+hämmästyttävän kevyellä työkykyynsä nähden. Hän aavisti, eikä syyttä,
+että Ilmari Erkon akkumalaattori saa aikaan mullistuksen lentokoneiden
+ja kaikkien muiden kulkuvälineiden alalla. Mutta erinäisistä syistä,
+jotka eivät kuulu tähän kertomukseen, hän ei ollut vielä päässyt
+sovelluttamaan keksintöä käytäntöön.
+
+"Te voitte tällä koneella saavuttaa minkä tahansa korkeus- ja
+pituusennätyksen", sanoi hän astuessaan alas koneesta. "Akkumalaattori
+on niellyt sähköä niin paljon, että tuntuu kerrassaan uskomattomalta...
+Se voi viedä teidät vaikka Marsiin", lisäsi hän piloillaan.
+
+"Miksi juuri Marsiin?" kysyi amerikkalainen terävästi.
+
+"Tai mihin hitolle itse haluatte", vastasi Farman hieman
+kärsimättömästi... "Teillähän on pitkän matkan eväätkin...
+Matkustatteko yksin vai tuleeko Marconi mukaan?"
+
+"Matkustan yksin", vastasi Harriman äkkiä innostuen. "Marconi on, kuten
+tiedätte, S:t Vincentissä. Hän tulisi iloiseksi, jos lähettäisitte
+hänelle ilmoituksen lähdöstäni. Siinä voisitte sanoa, että minulla on
+mitä parhaat toiveet tehtäväni onnistumisesta. Tuon koneen turvissa
+luulen olevani suojattu kaikilta onnettomuuksien mahdollisuuksiltakin.
+Jos palaan takaisin, niin tapahtuu se vain siksi, että avaruus on
+paiskannut minut helmastaan. Mutta silloin ei minussa enää ole henkeä.
+Sanokaa hänelle tämä."
+
+Farman katsoi tarkkaan nuorta lentäjää.
+
+"Te olette minusta juuri sen näköinen kuin voisitte antautua vaikka
+minkälaiseen epätoivoiseen yritykseen", virkkoi hän lyhyen vaitiolon
+jälkeen. "Mutta se ei kuulu minulle. Kaikki suuret keksinnöt ja löydöt
+juontavat alkunsa jostakin epätoivoisesta teosta. Kun Orville Wright ja
+minä -- siitä on jo melkein ihmis-ikä kulunut -- lentää räpyttelimme
+näillä seuduin, ei kukaan tahtonut vakuuttaa meidän henkeämme.
+Ensimmäiset sadat metrit lentämisen historiassa ovat maksaneet monta
+ihmishenkeä. Ja nyt te tahdotte lentää kuuhun tai ainakin sinne päin.
+Vanhat ihmiset sanoisivat varmasti sitä hulluudeksi. Minä puolestani en
+koskaan tule niin vanhaksi, että estelisin nuorta miestä tekemästä
+jotakin uhkarohkeata tyhmyyttä silloin kun on kysymyksessä uusien
+alueiden voittaminen tieteelle."
+
+"En tiedä, mitä voitan", mutisi amerikkalainen melkein vihaisesti.
+"Mutta sen tiedän, ettei minulla ole mitään menetettävää."
+
+"Entä henki?"
+
+"Se on erinäisistä syistä menettänyt kaiken arvonsa täällä maan päällä.
+Eräät ihmiset eivät osaa puhuakaan mistään muusta kuin laeista ja
+viranomaisista. Äitini, joka oli Bostonissa pesijättärenä, sanoi usein,
+että minä muka ennemmin tai myöhemmin joudun helvettiin. Tahdon saattaa
+hänen ennustuksensa häpeään ja koetan saavuttaa taivaan niin kauan kuin
+vielä on aikaa. Mutta kuka pentele siellä sormielee konetta?..."
+
+Kumpaisenkaan huomaamatta oli eräs harmaaseen urheilupukuun puettu mies
+hiipinyt lentokoneen taakse, jossa hän korvat hörössä oli kuunnellut
+viimeistä keskustelua. Hän vapisi innosta ja hänen oikea kätensä
+puristui tiukkaan browningin kahvan ympärille.
+
+Siellä oli todellakin Joshua P. Niggitts. Ja nyt tuo
+luureunarillirakkari oli kuin olikin kiikissä. Onneksi hän oli ehtinyt
+ajoissa!
+
+Varmemmaksi vakuudeksi salapoliisi kapusi ylös toiselle siivelle,
+välittämättä vanhoista S:t Vincentin aikuisista romurautakasan
+aiheuttamista naarmuista. Ja koska hytin katto oli auki, niin hän
+laskeutui päättävästi alas tilavaan pikku hyttiin, veti esiin
+revolverinsa ja vannoi karkean epäkirkollisesti, ettei Simon Newcombe
+Harriman kuuna päivänä pääsisi tekemään lentoretkeä hänen kanssaan eikä
+yksinään.
+
+Juuri tällä hetkellä nuori amerikkalainen keksi, että joku
+asiaankuulumaton hääräili hänen koneessaan.
+
+Ja seuraavassa sekunnissa hän sai nähdä näyn, jota hän kaikkein
+vähimmin olisi itselleen toivottanut -- nimittäin Pinkertonin
+asiamiehen seisomassa keskellä hänen lentokoneensa pyhättöä revolveri
+toisessa ja sinetillä varustettu paperi toisessa kädessä.
+
+"Lain nimessä", ärjäisi Joshua nyt toista kertaa verrattain lyhyen ajan
+mittaan, "minä vangitsen teidät, Nathanael Smith, murhasta syytettynä."
+
+Kaksi viimeistä sanaa hän suorastaan sähisi -- lähinnä vaikuttamaan
+todistajaan, joka osui olemaan läsnä.
+
+Mutta Farman ei ollut juuri tietääkseenkään Niggittsin
+salapoliisi-eleistä. Hän kääntyi Harrimanin puoleen.
+
+"Taivaan matkasta ei siis tällä kertaa taida tullakaan mitään", sanoi
+hän nauraen.
+
+"Ei, nyt mennään ensin New Yorkiin ja sitten helvettiin", riemuitsi
+Niggitts.
+
+"Minuutin kuluttua lähden", sanoi Harriman ja kietaisi kaulaliinansa
+tiukempaan kaulansa ympärille.
+
+"Se saadaan nähdä", ulvoi salapoliisi.
+
+Hän sai tosiaankin nähdä sen -- ja vielä muutakin.
+
+Pantterin vikkelyydellä Harriman hyppäsi siivelle. Niggitts ampui,
+mutta ei tietenkään osannut. Sen sijaan osui häneen nyrkinisku, ihan
+silmän alle, siinä olevaan arkaan hermoon. Se salpasi hänen
+kaunopuheliaisuutensa vahvojen telkien taakse. Hän vaipui läjään hytin
+pohjalle, jossa hän ensimäisen minuutinpuoliskon ajan kuvitteli
+olevansa höyryvasaran alla Bethlehemin terästehtaassa.
+
+Harriman yritti nostaa tajutonta miestä ulos hytistä.
+
+Silloin hän kuuli Farmanin äänen:
+
+"Jos aiotte taivaaseen, niin kiirehtikää. Tuolta tulee joku yli kentän,
+ja vauhdista päättäen hän on ranskalainen salapoliisi."
+
+Silloin amerikkalainen muuttui yhtäkkiä teräkseksi ja raudaksi. Hän
+päästi Niggittsin irti, veti alas hytin katon ja tarttui ohjauspyörään.
+Dynamo pirisi, potkurit liikahtivat ja sähisten lensi voimakas yksitaso
+yli kentän, kohosi äkkiä ja liukui keula edellä kohti aurinkoa ja
+eetteriä, Joshua P. Niggittsin vähitellen täristessä takaisin
+tajuntaan.
+
+Mutta Farman jäi seisomaan ja seurasi kauan silmillään poismenevää.
+
+"Se nuoriso, se nuoriso", mutisi hän. "Maa ei enää riitä sille. Nyt se
+jo lähtee painiskelemaan tähtien kanssa!"
+
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA
+
+ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA
+
+
+
+
+XII.
+
+IHMINEN.
+
+
+John Andersson istui jollakin, joka muistutti kiveä, ja vuoleskeli
+lastuja jostakin, jota saattoi kuvitella puupalaseksi.
+
+Missä hän oli, ei hän tiennyt itsekään. Mutta hänellä oli viileä
+luonne, kuten kaikilla Falunin seudulla syntyneillä ruotsalaisilla.
+Arvatenkin sikäläiset rautakaivokset ovat auttaneet tämän tyynen ja
+kylmäverisen luonteen muodostumista, luonteen, jota ei järkytä
+tapausten oikullisuus.
+
+No niin -- John Andersson vuoleskeli siis lastuja, samalla keskustellen
+kummallisten äännähtelyjen avulla erään naista muistuttavan olennon
+kanssa.
+
+"Tässä _kho, khis, khos_", sanoi Andersson opettavalla äänensävyllä.
+
+"_Prim, thi, tios, tion_", pärskyi olento, ruskeat silmät suunnattuina
+valkoisen miehen huuliin.
+
+Silloin John Anderssonilta pääsi makea nauru.
+
+Olento katsoi kysymysmerkkinä häneen. Ensin hänen hipiänsä, joka ei
+muuten muistuttanut hipiää, muuttui heikosti sinertävän väriseksi --
+kysyväksi, sitte se muuttui siniseksi -- tyytymättömäksi ja lopulta
+ruusunpunaiseksi -- raivoavaksi.
+
+"Pzjy, pzjy", kuiskasi ruotsalainen jäähdyttävästi. "Tyttölapset ovat
+aina samanlaisia, tulit mihin tahansa", mutisi hän itsekseen omalla
+äidinkielellään.
+
+Nuoren naisen vaikutuksille herkkä hipiä vaihtoi värinsä kauniiksi
+vaaleanpunaiseksi; samalla hänen syvistä silmistään loisti omalaatuinen
+sydämellinen auringonpaiste.
+
+Sitten hän nousi seisomaan, nytkäytti omituisesti päätänsä ja poistui
+lyhyin joustavin askelin.
+
+John Andersson katseli hänen vaellustansa yli tuon tyypillisen
+aurinkomaiseman. Hän ei ollut lainkaan maapallolla elävien naisten
+näköinen. Hänen korkeutensa oli tuskin yli neljän jalan. Kasvot olivat
+vailla kiinteitä piirteitä. Nenä muistutti jonkin verran koiran kuonoa,
+ja suu oli ulkoneva ja hyvin leveä. Omituisimmat olivat kuitenkin hänen
+kätensä ja jalkansa. Ne olivat ihan kuin koiran käpälät ja ohuen,
+silkinhienon karvan peittämät. Mutta hänen ruumiinsa oli täysin
+naisellinen hienoine, kiinteine muotoineen, jotka selvästi saattoi
+havaita sangen puutteellisen puvun läpi. Pukuna oli ohut, paitaa
+muistuttava hame, joka oli tehty palmikoidusta silkinnäköisestä
+ruohosta.
+
+Yhtäkkiä nainen katosi. Oli kuin maa olisi niellyt hänet.
+
+On muuten outoa puhua maasta sen maiseman yhteydessä, joka nyt jo
+toista vuotta oli ollut John Anderssonin silmien edessä. Se oli
+valtainen pinta, jonka peitti korkea harmaansinipunainen sienimäinen
+ruohokerros. Ja tätä mahtavan yksitoikkoista erämaa-maisemaa leikkeli
+vesi, joka virtasi syvissä, toivottomuuteen saakka säännöllisissä,
+luultavasti järkiolentojen valmistamissa kanavissa.
+
+Nämä leveät juovat olivatkin ainoat, jotka antoivat tuolle muutoin niin
+kuolleelle tasangolle hiukan eloa ja liikettä. Sillä kanavat olivat
+alituisessa liikkeessä. Vesi, jonka väri oli syvä, melkein
+kuparinvihreä, virtaili lakkaamatta kohotellen pinnalleen kuohuja,
+vaikkei kukaan voinut nähdä, mistä se tuli ja mihin se laski.
+
+John Andersson nousi. Hänen vaatteensa roikkuivat repaleina hänen
+yllään. Ne olivat ikäänkuin käyneet hauraiksi tuon suuren ja
+häikäilemättömän auringon vaikutuksesta, joka hehkuvaa messinkikattilaa
+muistuttaen kieri yli höyryävän taivaan. Eräs iso sammakon näköinen
+eläin kohosi samalla ruohosta ja katseli ruotsalaista syvillä,
+ruskeilla hevossilmillään. Se ojenteli jäseniään niinkuin heräävä kissa
+ja kohottautui neljälle voimakkaalle, jäntevälle jalalleen, joiden
+jalkaterät olivat vahvasti ulospäin kääntyneet. Sammakkomaisuus väheni
+nyt, ainoastaan kostealla iholla oli sama harmaanvihreä pohjaväri,
+josta eroittui syylämäisiä täpliä. Eläin liikkui notkeasti
+sienimäisessä ruohikossa ja hieroi pikimustaa kuonoansa Anderssonin
+puolialastomaan sääreen sekä päästi lyhyen, ystävällisen ulvahduksen,
+joka hieman muistutti ruohoaavikon koiran hiljaista yöulvontaa.
+"_Khris, khrime, khli_", sanoi Andersson ystävällisesti. Ihmeellinen
+eläin pyöritteli miettiväisesti ja älykkäästi päätänsä, tuota
+voimakasta sammakonpäätä.
+
+"_Skruk_", vastasi se ja aukaisi kidan, josta loisti rivi sarvimaisia
+levyjä ja pieni karkea mutta kuiva kieli. Tämä kieli leikitteli
+tummassa kidassa. Sitten eläin teki kokokäännöksen ja alkoi
+astella ylen arvokkain ja juhlallisin haikaran-askelin tuossa
+harmaansinipunaisessa ruohossa. Nyt ilmeni, ettei tämä sienimäinen
+nurmikko, josta nousi pieniä kosteita käärmemäisiä vesihöyryjä,
+ollutkaan ihan niin tiheätä kuin ensi silmäykseltä saattoi luulla. Se
+oli jaettu isoiksi säännöllisiksi neliöiksi, joiden pienet reunakourut
+näyttivät kaikki johtavan alas suuriin kanaviin. Nämä omituiset tiet,
+tai paremmin sanoen polut, olivat tehdyt jostakin ruskeankeltaisesta,
+kautsua muistuttavasta aineesta. Samaa ainetta oli se yksinäinen
+kivikin, jolla Andersson oli lepäillyt. Määrättyjen välimatkojen päässä
+oli aina tuollainen kivi, neliön muotoiseksi muovailtu, kuten kaikki
+muukin, mitä niin sanoaksemme ihmiskädet olivat muokanneet.
+
+Anderssonilla ei tuntunut olevan kiirettä. Hän oli pitkä, voimakas,
+vaaleatukkainen ja -partainen mies. Hänen hipiänsä, joka epäilemättä
+oli joskus ollut selvästi valkoverinen, oli menettänyt hiukan
+pohjoismaista luonnettaan. Ilma ja olosuhteet ikäänkuin söivät hänen
+ihonsa pintaa, joka oli muuttunut kosteaksi ja saanut heikon
+harmaansinipunervan vivahduksen, häntä ympäröivän ruohon värin. Hän oli
+mahdottoman laiha, mutta tämä laihuus ei ollut epätervettä. Hänen
+käyntinsäkin oli kadottanut osan niistä tyypillisistä ominaisuuksista,
+jotka ovat tunnusmerkillisiä tuolle suurelle imettäväiselle: ihmiselle!
+Se oli samalla kertaa keinuvaa ja hiiviskelevää, niin kuin sen eläimen,
+joka liikkui hänen edellään sienimäisessä, kukattomassa ja hyönteisiä
+vailla olevassa ruohossa. Koko maisema oli kuin kuollut. Ei
+linnunlaulua, ei eloa, ei liikettä. Eikä kuitenkaan äänettömyys ollut
+täydellinen.
+
+Tarkka korva olisi havainnut heikkoa, keskeytymätöntä kohinaa ja
+etäistä, yksitoikkoista jyminää, joka tuntui tulevan maan sisästä.
+
+Yhtäkkiä eläin pysähtyi erään tavallista isomman kiven viereen. Se
+käänsi suuren sammakkopäänsä mieheen päin, joka tuli perästä, astui
+muutaman askeleen vasempaan ja katosi.
+
+Näytti siltä kuin ei Anderssonista olisi tämä ilmiö ollut lainkaan
+ihmeellinen. Hän kulki rauhallisesti edelleen ja päästyään kiven luo
+hän nojautui siihen sekä loi tutkivan katseen taivaalle, aivan kuin
+merimies, joka illalla arvioi seuraavan päivän mahdollisuuksia. Sitten
+hän kopeloi rääsyjään ja otti esiin lompakon, joka sekin näytti
+menettäneen alkuperäisen värinsä. Siinä oli yhdessä lokerossa valokuva
+ahkerasta käsittelystä kulunut. Andersson katseli sitä tarkkaan. Se
+esitti nuorta tyttöä, jolla oli suuret, vilkkaat silmät. Erikoisen
+kaunis ei tyttö ollut, mutta hänen hymynsä oli mehevää, tervettä ja
+nuorekasta.
+
+John Andersson huokasi ja hänen vaaleihin, hyväntahtoisiin silmiinsä
+tuli kauastähtäävä, kaihoisa katse. Sitten hän suuteli valokuvaa ja
+pyyhki sen jälkeen kuluneen hihansa kulmalla huolellisesti pois
+kyyneleet, jotka olivat kuvalle tipahtaneet.
+
+Puolittain vaistomaisesti hän kääntyi katsomaan laskevaa aurinkoa, joka
+suurena ja mahtavana sekä teräväpiirteisenä painui taivaanrantaa kohti
+ja muutamiksi silmänräpäyksiksi paljasti erään korkean, valkoisen
+tunturin, joka tavallisesti oli kosteasta maasta nousevan höyryn
+peitossa.
+
+Sitten hän pisti valokuvan takaisin, astui pari askelta eteenpäin,
+kumartui alas ja katosi yhtä äkisti kuin hänen äskeinen
+seuralaisensakin.
+
+Mutta aurinko painui painumistaan. Saavutettuaan taivaanrannan se
+hetkeksi pysähtyi ja verestävän silmän tavoin katsoi kiukkuisesti
+autioon yksinäisyyteen. Sitten katse sammui. Pimeys saapui
+pikamarssissa suurelle tasangolle. Tähdet syttyivät. Ja ennen muita
+eräs komea, kultainen tähti, jolla oli syvä, ihmeellinen loisto.
+
+Se oli Maa.
+
+
+
+
+XIII.
+
+PÄIVÄLLISATERIA.
+
+
+Ainoastaan maapallolla ja muutamien kirjailijain, kuten Ponson du
+Terrailin, Conan Doylen ja Övre Richter-Frichin, romaaneissa ihmiset
+putoilevat taidokkaiden laskuvarjostimien avulla. Falunilaisen John
+Anderssonin nykyisessä olopaikassa ei turvauduttu sentapaisiin
+etsittyihin, vaikka kylläkin erinomaisiin kojeisiin.
+
+Kuten kirjoitimme: hän katosi! Mutta asia oli sangen selvä. Hän
+yksinkertaisesti astui eräitä portaita alas. Ja pyramiidien ajoilta
+asti ovat portaat olleet maailman yksinkertaisimpia ilmiöitä. Neliön
+pysty- ja vaakasuoria viivoja ovat rakentajat palvoneet Ramses II:sta
+lähtien Macody Lundiin saakka.
+
+Ei siis tarvitse kenenkään kummastella jos John Andersson laskeutuikin
+alas portaita, jotka olivat rakennetut nelisärmäisistä, ennenmainittua
+kiinteätä kautsumaista ainetta olevista lohkareista. Tämä aine
+muistutti asfalttia, mutta oli pehmeämpää ja -- kuten myöhemmin ilmeni
+-- paljon kevyempää.
+
+Sydän raskaana hän vaelsi alas näitä portaita, jotka muuten olivat sekä
+leveät että hauskat. Mutta hän kulki kuin se, joka etsii itselleen
+vapaaehtoista vankilaa: mitä ihmeellisimmät tunteet kalvoivat hänen
+sydänjuuriansa.
+
+Mutta alhaalla John Anderssonia ei odottanutkaan vankila, vaan
+jonkinlainen avonainen ja hyvin valaistu tori! Valaistus ei tullut
+ylhäältä, multakatossa olevista reijistä, vaan valolähteinä olivat
+suuret nelisärmäiset paadet, joita oli määrättyjen välimatkojen päässä
+paljaalla maaperällä. Ne levittivät miellyttävää valoa tuohon
+ihmeelliseen maisemaan, joka olisi hämmästyttänyt ketä ihmistä tahansa.
+Mutta John Andersson ei ihmetellyt, sillä hän oli melkein vuoden päivät
+totutellut itseään tähän maanalaiseen kaupunkiin, joka siinä avautui
+hänen sattumalta niin surullisille katseilleen.
+
+Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi valaistuja, pieniä, neliömäisiä
+karsinoita, joiden väliseinämät oli muurattu tuosta ruskeankeltaisesta
+aineesta, joka tuntui olevan tämän taivaankappaleen enimminkäytettyä
+rakennusainetta. Näistä kamalan yksitoikkoisista ja säännöllisistä
+ikkunattomista ja katottomista majoista levisi ympäristöön ystävällinen
+ja kutsuva hohde. Ei näkynyt ainoatakaan olentoa niillä leveillä
+väliaukeamilla, joita maapallolla olisi nimitetty kaduiksi, mutta
+heikko, vuoroin kiihtyvä ja laimeneva palpatus osoitti, ettei kaupunki
+ollut asukkaita vailla.
+
+Tämä palpatus, joka vähän muistutti kyyhkysen kuherrusta, hukkui
+kuitenkin osittain siihen kohinaan ja pulpahteluun, joka jo oli
+kuulunut ylös pinnallekin. Oli selvää, mistä tämä johtui. Sillä myöskin
+kaupunki -- jos nyt uskallamme sitä siksi nimittää -- oli
+metrinlevyisten kanavien leikkelemä. Vettä virtasi kaikkialla,
+huoneiden läpi, katujen poikki, raikasta, kuparinvihreää vettä. Se
+täytti ilman suloisella viileydellä ja tuoksulla ja muodosti solisevia
+kevätpuroja tuohon alastomaan loppumattomaan ruskeankeltaisuuteen.
+
+John Andersson asteli verkalleen yli torin ja hyräili erästä
+ruotsalaista kansanlaulua. Hän pysähtyi erään karsinan eteen. Äskeinen
+suuri sammakkokoira ryömi ulos reiästä ja lausui hänet tervetulleeksi
+muutamin hyvin valituin sanoin, joissa kerakeaines oli vahvasti
+edustettu. Näytti todella siltä kuin eläin olisi viisaasti ja
+toverillisesti lukenut nuoren miehen sinisistä silmistä tämän
+alakuloisuuden ja halunnut antaa hänelle muutamia lohduttavia sanoja
+ennen kuin tämä astui huoneeseen.
+
+Ruotsalainen katsahti eläimeen ystävällisesti ja ryömi sitten aukosta
+sisään. Hän tuli suureen huoneeseen, jonka nurkat olivat jaetut
+pieniksi lavitsoiksi. Hän hyppäsi yli vesikanavan, jonka keskikohdan
+muodosti neliönmuotoinen allas. Siitä levisi hillitty, vihertävä hohde
+olentoihin, jotka istuivat altaan ympärillä ja katselivat tulijaa
+lempeänystävällisin katsein. Siinä oli hyvin erityyppisiä olentoja.
+
+Ihmismäisintä tyyppiä edusti eräs vanha pariskunta, mies ja vaimo,
+joiden ikää ei voitu lukea heidän otsarypyistään vaan heidän hipiänsä
+harmahtavasta väritunnusta. He olivat ilmeisesti tuon nuoren
+naisolennon vanhemmat. Tämä itse hääräsi jonkinlaisissa
+päivällispuuhissa, järjestellen ruoka-annoksia ruskeankeltaisiin
+astioihin.
+
+Paitsi näitä kolmea ja tuota sammakkomaista koiraa, joka ihan tuntui
+kuuluvan perheeseen ja asui sen parissa, oli siellä vielä eräs
+pantterimainen eläin, jolla oli pitkä, käärmemäinen, voimakas karvaton
+ruumis. Sen pää ei kuitenkaan sanottavasti muistuttanut kissansukua.
+Otsa oli vahvarakenteinen ja korvat näyttivät ihan alkeellisilta.
+Silmät olivat kesyt ja viisaat, pitkäripsiset. Keskustelu, joka taukosi
+Anderssonin astuessa huoneeseen, otti nyt taas vauhtia. Ja selvää oli,
+että huonekunnan eri jäseniä eroitti toisistaan korkeintaan heidän
+yhteiskunnallinen asemansa. He pälpättivät kaikki samaa kieltä --
+eläinten näköiset ehkä käyttivät hieman kunnioittavampaa äänensävyä,
+aivan kuin kohteliaat palvelijat isäntäväkeään puhutellessaan... Ja
+Andersson pälpätti sekaan, parhaan kykynsä mukaan. Tuntui siltä kuin
+hän ja kissamainen olento eivät olisi olleet oikein samaa mieltä
+eräistä asioista, jolloin sammakkokoira rankaisi toveriaan, muuten
+kohteliaan maailmanmiehen tavalla.
+
+Omituisen perhekunnan seurustelussa oli ylimalkaan hyvin lempeä ja
+sovinnollinen sävy. Oli vain kaksi surullista silmäparia koko
+seurueessa, nimittäin Andersonin ja sen olennon, jota me lyhyyden
+vuoksi nimitämme nuoreksi tytöksi.
+
+Pian sitten syötiin päivällinen.
+
+Ruskeankeltaiset astiat, jotka muutamia minuutteja olivat porisseet
+eräällä maidonvalkoisella levyllä, jaettiin nyt talon asukkaille --
+nuori tyttö oli jakajana -- sama annos sekä ihmisille että eläimille.
+Mikään erikoisen herkullinen päivällinen se ei tosiaankaan ollut. Mutta
+kaikille se näytti maistuvan. Se näytti heinistä keitetyltä liemeltä,
+mutta huoneen ryytituoksuinen ilma todisti, että oli siinä muutakin
+kuin pelkkiä kuivia heiniä. Kolme ihmismäistä olentoa kaatoi liemen
+varovasti suuhunsa, koira hotkaisi sen mahtavaan kitaansa, pitäen
+suurta meteliä, ja pantterikissa käytteli hyvällä menestyksellä pitkää
+mustaa kieltänsä.
+
+Koko tuon yksinkertaisen kasvis-aterian aikana ei virketty ainoatakaan
+sanaa. Vallitsi yleinen äänettömyys. Koko maanalainen kaupunki oli
+näköjään kuollut. Se aterioitsi.
+
+Päivällisellä ei näyttänyt olevan elähdyttävää vaikutusta puhe-elimiin.
+Päinvastoin. Oli kuin unetar itse olisi tullut verkkaan kävellen
+perheen luo ja jaellut haukotuksia ja raskaita silmäluomia jokaiselle.
+
+Eläimet menivät pilttuisiinsa, vanhukset horjuivat samantapaisiin ja
+Andersson ryömi omaan nurkkaukseensa. Tämä oli toisennäköinen kuin
+muiden. Siinä oli sisustuksena jokin riippumatontapainen, joka oli
+koottu monesta erilaisesta esineestä ja riippui katosta paksujen
+köysien varassa. Lähempi tarkastus näytti, että se oli muodostettu
+laskuvarjostimen jätteistä. Seinällä riippui revolveri, vanhanaikainen
+hopeakello, Zeiss-kiikari koteloineen ja Ruotsin lippu. Näytti
+kerrassaan hauskalta. Mutta John Andersson huokasi taas. Sitten hän
+asettui riippumattoon. Kuului heikkoa surinaa, aivan kuin
+taalalaiskellon ruvetessa lyömään, ja sitten valo sammui.
+
+Nuori tyttö kävi viimeisenä levolle. Hän hiipi varovasti John
+Anderssonin huoneeseen, ryömi sen perimmäiseen nurkkaan ja asettui
+nukkumaan silkinpehmoisista heinistä tehdylle tilalle.
+
+
+
+
+XIV.
+
+ILMAPALLO "THULE".
+
+
+Yöllä on aina omat tapansa. Pimeys tasoittaa kaiken. Se hiipii kaikkiin
+maailman avaruuden soppiin Sallimuksen määrääminä aikoina, se peittää
+vanhurskaat ja riettaat. Vain aurinko, tuo ankara hallitsija, ei nuku
+milloinkaan.
+
+Yö on kaikkien salaisuuksien vartija. Sen musta huntu ei peitä
+yksistään kuorsaavaa ihmismatoa -- se peittää myös kauniisti ja
+tunnollisesti valveilla nähdyt unet, syvimmät ja hienoimmat
+lemmenmuistot sekä rohkeimmat suunnittelut sarastavaa päivää varten.
+
+Ilman yötä jäisivät kaikki päivän suurteot suorittamatta. Ennen unen
+tuloa keksii valtiomies nerokkaimmat juonensa, liikemies parhaat
+saalistustemppunsa, rikollinen pirullisimmat suunnitelmansa ja
+runoilijasäveltäjä ihanimmat rytminsä. Mitä auringon ja luonnon näkyvät
+muodot eivät kykene synnyttämään ihmissydämessä, sen luo tyhjästä
+pimeys -- tuo suuri hiljainen innoittaja.
+
+John Andersson ei ollut valtiomies, liikemies eikä rikollinen.
+Luultavasti ei milloinkaan ole maakamaralla kävellyt siivompaa kaveria.
+Hän oli ollut rautatyöntekijä, päässyt konesepäksi, ja levottomat
+sota-ajat olivat lähettäneet hänet sotilaaksi Ruotsin ilmalaivastoon.
+
+Mutta yö oli kuitenkin hänen paras ystävänsä. Joka kerta kun hän kuuli
+tuon ihmeellisen surinan, joka ennusti pimeyden tuloa, hän tunsi
+itsensä merkillisen tyytyväiseksi. Silloin hän unohti yksinäisyytensä.
+Silloin hän suuntasi katseensa takaisin kaikkeen siihen, minkä hän oli
+kadottanut -- nuoruuteensa, lemmittyynsä, toivoonsa ja työhönsä.
+
+Hän unohti ihmeellisen kummittelunsa tuossa tuntemattomassa maailmassa,
+jota hän ymmärsi niin vaillinaisesti, ja eläytyi kokonaan siihen
+kirkkauteen ja onneen, jonka hän oli kadottanut kaksitoista kuukautta
+sitten. Silloin hymyili hänelle hänen morsiamensa ja tarjoili
+ruusunpunaista suutansa. Ja hän kuuli suurten tehtaiden höyrykoneiden
+jyminää ja näki raudan punaisina liekkeinä vääntäytyvän ulos isoista
+uuneista.
+
+Tuollaisina yönhetkinä valvoskellessaan John Andersson saattoi pitää
+pitkiä keskusteluja itsensä kanssa omalla äidinkielellään. Ja vanhat
+laulut paisuttivat säveliään hänen kurkussaan ja kantoivat hänet
+siivillään takaisin Taalainmaahan, noille vanhoille tutuille poluille,
+Siljanin vihannille rannoille. Niin, tuntikaupalla hän saattoi avoimin
+silmin uneksia isänmaastansa ja haastella ystäviensä kanssa mitä
+joutavimmista asioista, ja silloin aina entinen ilo ikäänkuin suhisi
+hänen ympärillään, eikä hän huomannut lainkaan noita kummallisia
+olentoja, joiden pariin kohtalo oli hänet heittänyt ja jotka nukkuivat
+päästellen syviä kurkkuääniä.
+
+Hän eli runoilijain elämää. Ei niinkuin ne herrat, jotka kirjoittavat
+säkeitä ja runoja savukkeista, tyttölapsista vaikka minkä nimisistä,
+auringon säteistä, lumesta ja vuodenajoista, vaan niinkuin ne poloiset,
+joiden toivorikkaat sydämet pakahtuvat juuri siitä, mitä eivät
+milloinkaan saavuta. Niinkuin kirjoittamattomat runot jostakin
+selittämättömästä syystä ovat aina parhaat, niin voi myös väittää, että
+ne runoilijat, jotka eivät kirjoita, ovat etevimmät.
+
+Ja niin ollen voi sanoa, että John Andersson oli runoilija Jumalan
+armosta -- lyyrikko, jonka soittimen kieliä värähdytti vuorokaudet
+läpeensä kaipaus maan kadotettuun paratiisiin. Mutta varsinkin yön
+ensimmäisinä hetkinä, jolloin uni ei tahtonut tulla silmään, hän
+huokaili ilmoille rytmittömiä, kirjoittamattomia runojaan. Silloin hän
+myös hieman katkerana muisteli elämänsä onnettomuutta, ilmapallo
+"Thulea." Tämän "Thulen" oli rakentanut eräs insinööri, joka kokonaisen
+ihmisiän oli puuhannut lentokysymysten kimpussa. Moottorin ja potkurin
+sijasta oli "Thuleen" pantu pieni kaasutehdas, jonka valmistamalla
+kaasulla oli kerrassaan hämmästyttävät ominaisuudet. Samalla
+tuo vanha ilmapallomies oli keksinyt pallokankaan, josta ei
+kuutiosenttigrammaakaan kaasua päässyt haihtumaan ohjaajan nimenomaan
+päästämättä.
+
+Tämä otus aiottiin lähettää ilmaan saavuttamaan aavistamattomia
+korkeuksia. Keksijä itse oli käynyt vanhaksi ja ahdashenkiseksi, eikä
+hän enää ollut kylliksi huimapäinen yrittääkseen korkeussaavutuksia,
+hän saattoi siis levätä maankamaralla. Mutta hän lupasi suurenpuoleisen
+rahasumman sille, joka halusi yrittää. John Andersson olisi mielellään
+mennyt naimisiin mahdollisimman pian. Hän havaitsi olevansa juuri
+kysymyksessä olevain rahain tarpeessa ja ilmoittautui siis muiden
+mukana. Hän tuli onnettomuudekseen valituksi, hänelle varattiin matkaan
+hyvät happivehkeet, automaattinen korkeusmittari sekä ajanmukainen
+laskuvarjostin. Hänen oli määrä yrittää niin ylös, kuin hän itse ja
+varustukset suinkin saattoivat kestää.
+
+John Andersson oli vaaleansinisilmäinen optimisti. Hän antoi palttua
+varoituksille ja peloitteluille, suuteli morsiantansa ja kohosi kohti
+taivasta eräänä tyynenä kesäaamuna Upsalan vieressä olevalta
+harjoituskentältä. Tuuli henkäili heikosti idästä, niin ettei näyttänyt
+tarvitsevan pelätä Pohjanlahdelle joutumista.
+
+Vanha keksijä seurasi pallonsa nousua kiikari silmillä ja pirullinen
+hymy suupielessä. Keksintö oli nimittäin osittain vioittanut hänen
+aivokoneistoansa ja venyttänyt hänen omaatuntoansa. Hän oli mitä
+yksityiskohtaisimmin neuvonut Anderssonille kaikki pallonhoitoon
+kuuluvat temput, mutta hän oli ehdoin tahdoin sekä nautinnokseen
+unohtanut mainita, että kaikki tavalliset kaasun uloslaskuventtiilit,
+joiden avulla pallo voitiin pakottaa laskeutumaan, olivat mitä
+ihanimmassa epäkunnossa: toisin sanoen, ne eivät lainkaan toimineet.
+
+Pallo nousi nousemistaan ja Anderssonin pää saattoi vielä tänäänkin
+mennä pyörälle tästä nousemisesta. Alhaalla Fyris-joen rannalla seisoi
+parvi tiedemiehiä, jotka hekin joutuivat päästänsä pyörälle valtaisiin
+putkiin tirkistelemisestä. Vaikka ilma oli mahdollisimman kirkas, niin
+he kadottivat pallon näkyvistä. Ja keksijä, tuo vanha karaistu
+ilmakarhu, hykersi käsiään nähdessään vanhuutensa hedelmän muuttuvan
+pisteeksi ja viimein häviävän eetteriin kuni pienen pieni ilmakupla.
+
+"Hän nousee hamaan taivaaseen, hyvät herrat", virkkoi keksijä
+huulillaan profeetallinen hymy. Tiedemiehet olivat hiukan huolestuneen
+näköisiä. Heitä tavallaan kauhistutti John Anderssonin kohtalo, ja he
+paaduttivat sydämensä ajatellessaan pientä taalalaistyttöä, joka alla
+päin vaelsi takaisin kaupunkiin ja sieltä junalla Moran pitäjään, jossa
+lehmät, lampaat ja vuohet odottivat hänen taitavaa hoitoansa.
+
+Ah -- hän sai odottaa kauan, tuo tyttö. Viikkoja ja kuukausia. Ei
+kukaan kuullut mitään pallosta.
+
+Tiedustelusähkösanomia lähetettiin maailman joka haaralle. Ei kukaan
+muistanut enää John Anderssonia. Keksijän laskelmien mukaan hän oli
+tukehtunut joko ilmanpaineeseen tai ilmanpuutteeseen. Mutta olihan
+pallon toki pakko palata takaisin tavalla tai toisella.
+
+John Andersson tiesi nämä asiat paremmin. Niiden ajatteleminen johti
+hänen mieleensä kertomukset noitien tanssista. Hänen jouduttuaan
+mahdottoman korkealle rupesi eräänä päivänä happikone mutkittelemaan,
+ja hän tunsi kuinka hänen tajuntansa ei kadonnut vaan tylsistyi, kun
+hän ensin moneen kertaan oli tehnyt epätoivoisia yrityksiä kaasun
+poispäästämiseksi tuosta itsepäisesti taivasta kohti kohoavasta
+pallosta. Hän luisui suureen hervottomuuteen. Kuinka kauan tätä kesti,
+ei hän tiennyt. Siinä saattoi kulua päiviä, viikkoja, jopa
+kuukausiakin. Hän ikäänkuin liukui kamalata vauhtia pitkin mahtavia
+valoaaltoja. Lopuksi koko pallo joutui hirmuisen pyörremyrskyn kynsiin,
+joka imaisi sen uusien tähtiratojen piiriin. Eräänä päivänä hän heräsi
+tajuntaan. Paine oli vähentynyt. Mutta hän huomasi olevansa
+nälkäkuoleman kynnyksellä. Tekoansa punnitsematta hän heittäytyi ulos
+gondoolista selässään patentti-laskuvarjostin.
+
+Silloin hän menetti tajuntansa kokonaan.
+
+
+
+
+XV.
+
+KOHTI TAPAUSTEN AAMUA.
+
+
+Kaikkea tätä John Andersson ajatteli tuona ihmeellisenä yönä
+valvoessaan. Oli kuin maankaipuu olisi kerännyt kaikki nuo vanhat näyt
+hänen eteensä. Taikka ehkä hänen tajuntansa, joka yksinäisyydessä oli
+saanut uusia herätteitä, ilmoitti hänelle, että hän nyt seisoi peräti
+ihmeellisten tapausten kynnyksellä! Kukaan ei tiedä.
+
+Mutta varma asia on, että nuori koneseppä teki jonkinlaista tiliä
+niistä elämänkokemuksista, joita hänellä oli sattunut sen aamun
+jälkeen, jona hän näki maan häipyvän näkyvistään.
+
+Oli suuria aukkoja hänen muistoissansa. Kuinka hän oli liidellyt
+laskuvarjostimen varassa, ei hän tiennyt eikä saisi milloinkaan
+tietoonsa. Hän oli herännyt, äärettömän heikkona, jollakin
+ruoholäjällä. Jokin merkillinen olento seisoi hänen vieressään, malja
+käpälämäisessä, karvaisessa kädessä. Ei ollut mitään erikoista
+ihmismäisyyttä tuossa ilmestyksessä, mutta Andersson keksi pari hyvää,
+lempeää ja viisasta silmää tämän naaman ryppyjen keskeltä. Se rauhoitti
+häntä ja hän joi. Ei mikään viina olisi tehnyt häneen parempaa
+vaikutusta kuin tämä, joka valuessaan alas hänen kuivasta kurkustaan
+virkisti ja nuorensi ihan mahdottomasti. Ei kestänyt kauan, kun hän jo
+oli entisellään. Ja koska hän oli tyyni ja kylmäverinen mies, jolla oli
+tukevat elämäntavat, niin hän tottui pian kohtaloonsa. Hän vertaili
+toisiinsa eri asioita, muisteli, mitä oli aikoinaan lukenut
+kansantajuisista kirjasista, ja pääsi verrattain pian siihen
+johtopäätökseen, että hän oli pudonnut johonkin toiseen kiertotähteen.
+Mutta mihin -- siitä hänellä ei ollut aavistustakaan! Ainoastaan Jules
+Vernen kirjoissa professorit ja tiedemiehet joutuvat vaaroihin,
+voidakseen opettaa kaikille muille luonnontieteen ongelmia.
+
+Niinpä sitten kävi, että John Andersson, jota vieraan tähden asukkaat
+katselivat kuin jotakin harvinaista ja arvokasta museo-esinettä ja
+palvoivat jonkinlaisena puuttuvana renkaana, kotiutui nopeasti uuteen
+yhteiskuntaan. Aluksi hän terävä-älyisten seminaarilaisten tapaan
+arvosteli outoa ympäristöänsä joksikin alemmalla tasolla olevaksi.
+Mutta vähitellen hänen oli pakko vaihtaa käsityksensä toiseksi. Häntä
+ympäröivät ja hänelle huomaavaisuutta osoittavat olennot olivat vain
+ihan toisenlaisia kuin ihmiset. He olivat kehittyneet toisten
+edellytysten ilmapiirissä, vaelsivat toisia teitä -- eikä siellä ollut
+mitään ehdotonta henkistä eroavaisuutta n.s. ihmisten ja eläinten
+välillä.
+
+Vähin erin hän oppi huonosti mutta kuitenkin auttavasti puhumaan tuon
+pienen tähden kieltä. Eräs sikäläisistä tietäjistä, joka asui valkoisen
+aurinkovuoren varjossa, otti hänet hoiviinsa, ja John Andersson tunsi
+-- huolimatta melkoisen hyvistä ja terveistä maan asioihin
+kohdistuvista tiedoistaan -- itsensä lopulta pienemmäksi,
+vähäpätöisemmäksi hengeksi kuin tämä dalai-laama, joka ohjaili
+luonnonvoimia suurten, mahtavien ja salaperäisten oppien mukaan.
+
+Mutta tämä vanha tietäjä, joka näytti eläneen vuosisatoja ja oli
+kerännyt ympärilleen kokonaisen esikunnan viisaita miehiä, jotka kaikki
+asuivat tuon tasangosta kohoavan, valtaista majakkaa muistuttavan
+aurinkovuoren ympärillä, tämä vanhus ei nähtävästi arvioinut John
+Anderssonia miksikään erikoisuudeksi. Tutkittuaan kaikkia ruotsalaisen
+matkassa olleita pikkuesineitä ja pidettyään hänestä esitelmän toisille
+valkohapsisille, äijä määräsi hänet työmehiläisten luokkaan tuossa
+omituisessa maanalaisessa mehiläis- tai muurahaisyhteiskunnassa, joka
+tuntui aina elävän rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja lähetti
+hänet näiden luo asumaan.
+
+Se sopikin paraiten Anderssonille. Hänen kielitaitonsa riitti hädin
+tuskin yleisimpien ajatuskuvien ymmärtämiseen. Kun äijä rupesi
+tutkimaan hänen käsitystänsä korkeammista asioista, oli Anderssonin
+pakko antautua. Sillä olihan hän vain sivistymätön mies, joka ei
+milloinkaan ollut vaivannut päätänsä pilventakaisten asiain
+ajattelemisella. Ja olikin hänen horisontissaan laajuutta vain sen
+verran, että siitä hyvin lyhyessä ajassa saattoi muodostaa yleiskuvan.
+
+Hieman pettyneenä oli äijä lähettänyt hänet luotaan. Tämä tuskin oli se
+tarujen korkea olento -- se järki, jota etsittiin maailman avaruudesta
+ja joka oli elänyt vuosituhansia jonkinlaisena aavistuksena jo
+kaukaisessa kaaoksessa.
+
+Ja kun Andersson oli pumpannut itseensä sen vähäisen kielitaidon, joka
+oli tarpeen kaikkein tavallisimpien asioiden ylimalkaiseen pohtimiseen,
+rupesi aika käymään hänelle pitkäksi. Ei kukaan vaatinut mitään
+häneltä, kaikki kohtelivat häntä huomaavaisesti, ei kylläkään
+minään korkeampana olentona, vaan harvinaisuutena, omituisena
+ilmestyksenä, hyödyttömänä, mutta mieltä kiinnittävänä tieteellisenä
+ylellisyysesineenä.
+
+Andersson oli ollut hyvä ja ahkera työmies, ja hän kaipasi työtä. Mutta
+tämä taivaankappale ei tarjonnut hänelle mitään sellaista, jota hän
+ymmärsi. Ei niin, ettei täällä olisi tehty mitään, ei toki, työtä
+tehtiin kyllä ja kovastikin. Maanalaisten kaupunkien asukkaat ahersivat
+tavattomasti. He kaivoivat kanavia, sekä ihmiset että eläimet, he
+ryömivät kääpiöinä aurinkovuoren sisään, he käyttivät koneita, joista
+Andersson ei ollut koskaan edes unta nähnyt, ja kaikki suoritettiin
+tavalla, joka teki ikäänkuin suoraviivaisen, itsetoimivan vaikutuksen,
+kuten yleensä koko tämä mahtava suorakulmainen yhteiskunta. Ihan sillä
+tavalla. Ja läpikotaisin onnellisia olivat kaikki -- kerrassaan kaikki.
+Ne jotka suunnittelivat työn ja ne jotka sen tekivät, elivät
+samanlaisissa olosuhteissa. Eivät he koskaan riidelleet, eivät
+tyrkkineet toisiaan, eikä siellä ollut ketään pahansuopaa, lahjakasta
+Kainia, joka olisi saattanut tai tahtonut lyödä kuoliaaksi hyvän, mutta
+vähälahjaisen Aapelin.
+
+Tämä antoi Anderssonille yhtä ja toista ajateltavaa. Hän oli aikoinaan
+ollut vankka sosialisti. Eikä häneltä ollut puuttunut erinomaisia
+lahjoja silloin, kun oli pitänyt haukkua toisiin leireihin kuuluvia.
+Hän oli pohjaltaan sangen tuima mies, osasi käyttää sekä käsiä että
+hampaita -- mitä milloinkin tarvittiin.
+
+Mutta nyt -- niin, nyt hän kauhistuen ajatteli kaikkea tätä. Mikä
+peeveli se pani ihmiset tappelemaan? Häneen oli iskenyt sellainen
+lempeys ja rauhallisuus jota hän ei itsekään ymmärtänyt. Ei mikään
+suututtanut häntä enää.
+
+Jos hän olisi ollut lukeneempi, niin hän olisi syyttänyt tuota ainaista
+heinäpuuroa, joka oli tämän avaruuden saarekkeen jokapäiväinen ruoka,
+kaikesta nykyisestä levollisuudestaan ja mielensä tasapainosta. Sillä
+ravintojärjestys tekee ihmeitä, kuten tiedetään. Sehän se luo sekä
+leijonan että lampaan...
+
+No niin -- Andersson mietti ja haaveili koko tuon yön. Ikäänkuin hänen
+nahassaan olisi hiiviskellyt jokin aavistus. Hän heittelehti
+edestakaisin riippumatontapaisessaan ja joka kerta, kun hän sulki
+silmänsä, oli kuin maa olisi tullut lentäen häntä vastaan. Niin -- nyt
+täytyi tapahtua jotakin.
+
+Päivän sarastaessa tapahtuikin todella jotakin.
+
+Maanalaisen kaupungin valot syttyivät puolta tuntia aikaisemmin
+kuin tavallisesti. Ja aurinkovuoren äijä, jonka iho oli kuin
+harmaansinipunainen varjo, seisoi Anderssonin vuoteen vieressä. Ja
+silmät kiiluivat kuin hehkulamput hänen leveässä voimakkaassa
+eläinkallossaan.
+
+"_Khrein khli_", virkahti hän.
+
+Se kai merkitsi jotakin sentapaista kuin: seuraa minua! Sillä Andersson
+vääntäytyi alas riippumatosta ja ravasi, minkä käpälistään irti sai
+vanhuksen perään, jonka käynti oli nopea kuin varjon.
+
+Kun he olivat päässeet ylösjohtavien portaiden yläpäähän, oli aurinko
+juuri nousemassa. Valtainen tulipallo sokaisi Anderssonin silmät. Mutta
+hän oli nähnyt parin sadan metrin päässä jotakin, joka melkein salpasi
+häneltä hengen.
+
+Se oli lentokone.
+
+
+
+
+XVI.
+
+OUTOJA VIERAITA.
+
+
+Anderssonin kiitokseksi on mainittava, ettei hän kotvaan uskonut omia
+silmiään. Kun on totuttautunut neliöihin ja kanaviin aamuin, päivin ja
+illoin kokonaisen vuoden ajan, niin on oikeus arvella näköhäiriöksi
+uudenaikaista lentokonetta, jonka malli on selvästi maasta kotoisin.
+
+Mutta suotta hän hieroi silmiään: lentokone seisoi siinä sienimäisellä
+nurmikolla, muistuttaen jättiläisalbatrossia, ja esiintyi hyvin
+edukseen, valkoisena ja kiiltävänä, koko häikäisevä auringonloiste
+yllään. Pikku äijä kohotti ryppyiset kasvonsa John Andessonia kohti,
+joka tällä haavaa näytti hämmästyneemmältä kuin sanoilla voidaan
+kuvata.
+
+"_Trkhi, khitl, klokh_?" kysyi hän hiukan terävämmin kuin äsken.
+
+"Lentokone", vastasi Andersson ajatuksissaan ruotsiksi... "Jumalauta,
+eikö se vain olekin oikea eurooppalainen yksitaso!"
+
+Ukko katsoi häneen ystävällisesti, ihan samoin kuin hän luultavasti
+olisi katsonut hulluun mieheen, joka kaipasi rauhoittamista.
+
+"_Tla pliskl_?" kysyi hän taas.
+
+Andersson aikoi vastata, mutta hänen kielensä kieltäytyi tottelemasta.
+Nuo vaaralliset kerakkeet takertuivat auttamattomasti hänen huuliinsa.
+Hän laukaisi joitakin ihmeellisiä murahduksia ja alkoi sitten juosta
+hirviötä kohti... Mutta vaikka hän pani liikkeelle parhaan
+juoksutaitonsa, ei vanha herra väistynyt hänen sivultaan, huolimatta
+siitä että tämä vain näytti kävelevän!
+
+He tulivat siis perille yhtaikaa.
+
+Aurinko oli jo kohonnut kappaleen matkaa taivaanrannasta. Heikko maan
+uumenista kuuluva jyminä todisti, että maanalaisissa tehtaissa oli työ
+alkanut, mutta ainoatakaan olentoa ei ilmestynyt näkyviin. Kanavat,
+jotka olivat olleet ehdottoman liikkumattomia, rupesivat virtailemaan
+ja kuohumaan, ja etäisiä, vihreitä välähdyksiä, aivan kuin jonkin
+majakan heittämiä, näkyi aurinkotunturin kalkinkeltaisillla
+neliöpaasilla.
+
+Oli tukahduttavan lämmintä, mutta kumpaakaan heistä se ei tuntunut
+vaivaavan. Pikku äijän kostea hipiä oli saanut heikosti vihertävän
+värisävyn, kun hän erikoisesti ponnistelematta kapusi siiville. Hän
+näytti jättiläis-sisiliskolta istuessaan siellä ylhäällä ja
+tirkistellessään hyttiin tämän kapeista lasiruuduista, jotka
+muistuttivat kahta tylsää kalansilmää. Pyrki ihan naurattamaan kun
+näki, kuinka äijän hipiän vihreä väistyi tummanruskean vivahduksen
+tieltä, samalla kun hänen tyynestä katseestaan kuvastui jotakin
+pelontapaista.
+
+Seuraavassa tuokiossa oli John Andersson hänen vieressään. Hän tarttui
+kädellään pienen oven kahvaan. Se oli melkein juuttunut kiinni, mutta
+ruotsalaisen lihaksissa oli rautaa ja parin voimakkaan tempaisun
+perästä se lensi auki.
+
+"Täällähän on oikeita ihmisiä", kirkui hän ja tanssi ympäri kuin hullu.
+Mutta hänen mieletön ilonsa katosi nopeasti, kun hän sai nähdä
+lentokoneen matkustajat lähempää.
+
+Sillä kahdella etumaisella istuimelle istui aivan oikein mies ja
+nainen. He olivat köytetyt kiinni istuimiinsa, eikä heidän asentonsa
+kertonut mitään erikoista. Naisen pää nojasi luottavasti miehen olkaan.
+Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut ja nähnyt kauniita, hyviä unia.
+Miehen kädet olivat kiinni ohjauspyörässä ja hänen kasvonsa olivat
+suunnatut suoraan kohti hänen edessään olevaa lasiluukkua.
+
+Mutta John Andersson näki samalla että molemmat olivat kauheasti
+laihtuneet ja että heidän kalmankalpeissa kasvoissaan näkyi pitkällisen
+nälän merkkejä. Eivätkä he kääntäneet katsettaan eivätkä osoittaneet
+muutakaan elonmerkkiä. Nuori ruotsalainen väänteli käsiään. Olikohan
+toivo saada seuraa hänet nyt pettävä... Hän ei tosiaankaan tiennyt mitä
+tekisi kahdella vainajalla!
+
+Epätoivoissaan hän katsahti äijään ja kohtasi tämän rauhalliset ja
+kirkkaat silmät. Oli ihan erikoinen itsetietoinen rauhallisuus tuon
+vanhan ryppyisen olennon eleissä. Ja se sai Anderssoninkin malttamaan
+mielensä. Hukkaamatta aikaa pitempiin puheisiin äijä ryhtyi
+kantamaan noita onnettomia ihmisiä ulos lentokoneesta. Tehtävä oli
+vaikeanpuoleinen. Sillä mies ja nainen olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet
+istuimiinsa, eikä ollut helppo saada heitä erilleen toisistaan, koska
+nuoren tytön hienot valkoiset käsivarret olivat kietoutuneet miehen
+ympärille melkein purkamattomaksi syleilyksi. Mutta Andersson oli
+kärsivällinen ja aurinkovuoren vanha tietäjä antoi hänelle monta hyvää
+ja hyödyllistä neuvoa kauhealla siansaksallansa. Viimein hänen onnistui
+varovasti saada nuo näköjään hengettömät ihmiset ylös siivelle, missä
+pikkuäijä kietaisi ihmeelliset eturaajansa niiden ympärille ja kantoi
+ne alas nurmelle, käyttäen tällöin nopeutta ja kätevyyttä, jotka
+todistivat sekä voimia että harjaannusta.
+
+Sitten vanhus kumartui alas niiden yli. Lääkärin varovaisuudella hän
+tunnusteli heidän hipiäänsä, ja kohotti heidän silmäluomiaan.
+
+John Andersson seurasi tarkkaavasti äijän hommailua ja huomasi
+ilokseen, että tämän iho muuttui heikosti sinertäväksi. Vanhus otti nyt
+esiin pienen nelisärmäisen metallisauvan jostakin ruohopukunsa poimusta
+ja hieroi sillä vuorotellen molempien otsia omituisin, rytmillisin
+liikkein.
+
+"_Tla pliskl_", sanoi hän ja kääntyi Anderssoniin päin.
+
+Nuori mies teki ilmahypyn, niin että rääsyt lentelivät hänen
+ympärillään.
+
+"Mitä sinä sanot?" kysyi hän ruotsiksi, muistamatta, että maapallon
+kielitiede oli vielä tuolle vanhalle tietäjälle silkkaa hepreaa...
+"Elävätkö he?... Ja tointuvatko he pian?"...
+
+Hän päästeli ilmoille riemuhuutoja, niin että laaja tasanko kajahteli.
+
+"_Tlopl, tilitl, tliml_", torui ukko häntä. "_Stal, slimtl, sloli_",
+lisäsi vanhus käskevästi ja jatkoi sauvahierontaansa.
+
+John Anderssonille ei tarvinnut sanoa tätä kahdesti. Hän juoksi kuin
+antilooppi takaisin samaa tietä, jota he olivat tulleet, syöksyi alas
+portaita maanalaiseen kaupunkiin, jossa nyt kuhisi ja vilisi
+työskenteleviä olentoja. Perille päästyään hän huusi:
+
+"_Tlo pi lopl_!"
+
+Nuori tyttö oli seuraavassa tuokiossa hänen vieressään. Tytön hipiä sai
+ensin vaaleanpunaisen värin, ja muuttui sitten vihertäväksi. Mutta hän
+ei osoittanut uteliaisuuttansa muulla tavoin, vaan ojensi Andersonille
+sen nelisärmäisen ruukun, jota tämä oli pyytänyt.
+
+Enemmittä selityksittä Andersson riensi takaisin, kuin
+marathon-juoksija.
+
+Äijä kyyrötti samassa asennossa yhä edelleen. Hänen hipiänsä oli nyt
+syvästi merensininen ja eroittui merkillisesti hänen komean, melkein
+vihreän pukunsa väristä. Andersson ojensi hänelle hänen pyytämänsä
+ruukun ja vilkaisi noihin kahteen ihmiseen, joka makasivat siinä
+vierekkäin sienimäisen ruohon suojellessa heitä auringonsäteiltä. Ei
+kuuna päivänä ennen hän ollut nähnyt mitään niin kaunista kuin oli tämä
+nuori nainen kalpeakultaisine hipiöineen ja pitkine silmäripsineen,
+jotka juuri heikosti liikahtivat ikäänkuin lausuakseen ensitervehdyksen
+auringolle ja elämälle. Ja tuo mies tuossa kovine ja selvästi
+eroittuvine kasvonpiirteineen ja syvine silmäkuoppineen oli aivan sitä
+tyyppiä, josta John Andersson piti. Tuon kanssa en tahtoisi tapella,
+ajatteli hän ja katseli voimakkaan täyteläistä vartaloa, jonka jokainen
+tuuma, jokainen lihas puhui henkisestä ja ruumiillisesta keskityksestä.
+Hän ei saanut aikaa enempään ajattelemiseen. Sillä mies oli aukaissut
+silmänsä ja kohonnut toisen kyynärpäänsä varaan. Siinäpä hemmetin
+kauniit silmät, ajatteli Andersson ja nyökkäsi ystävällisesti miehelle.
+
+Mutta mies ei ollut huomaavinaankaan. Hän etsi kadonnutta muistiaan.
+Sitten hän yhtäkkiä kääntyi ja näki vieressään olevan naisen. Samassa
+tämäkin avasi silmänsä. Molemmat katselivat toisiaan muutamia
+sekunteja. Oli kuin heidän katseensa olisivat uponneet toistensa sisään
+saaden sanomattoman onnellisen ilmeen.
+
+Silloin äijä nosti maasta ruukun ja sanoi käskevästi:
+
+"_Stlulp_!"
+
+Ja oli kuin nuo kaksi olisivat ymmärtäneet sanan, sillä molemmat veivät
+huulensa ruukun laitaan ja joivat -- niin, joivat itselleen elämän.
+
+
+
+
+XVII.
+
+KAKSI VELJESTÄ.
+
+
+Mahtoi olla ihan erikoista elämänjuomaa se, jota aurinkovuoren äijä
+juotti noille kahdelle oudolle vieraalle. Kumminkaan se ei ollut muuta
+kuin sitä kasviskeittoa, josta koko tämän taivaankappaleen väestö eli.
+
+Joku maapallon tietomies on joskus viittaillut siihen mahdollisuuteen,
+että tulevaisuudessa ihmisille ehkä syötetään keskitettyä ravintoa,
+joka sisältää sopivat määrät kaikkia niitä aineita, joita elimistö
+tarvitsee. Toisin sanoen, että joka päivä jaetaan jokaiselle muutamia
+kuutioita, jotka sisältävät rasvaa, hiilihydraatteja ja munanvalkuaista
+ne määrät, jotka fysiologia katsoo riittäviksi tekemään itsekustakin
+kelpo ihmisen. Näin muka luotaisiin pitkäikäinen sukukunta -- iloksi
+askeeteille, kieltolakimiehille, huonovatsaisille ja vanhainkodeille.
+
+Mutta käänneltäköön asiata päin tai toisin, yksi on varma: sille
+paheelliselle ja oikkuilevalle suvulle, jota nimitetään ihmiseksi,
+antaa yksilöllisen leiman juuri se seikka, etteivät suvun jäsenet --
+luultavasti päinvastoin kuin toisten taivaankappalten asukkaat -- elä
+pelkästään kasvikeitosta eivätkä kuutioista. Täytyy valitettavasti
+tunnustaa, että paljo liha tekee ihmiset tulisiksi mutta
+pahanilkisiksi, paljo rasva edistää tylsyyttä ja laiskuutta,
+vihannekset synnyttävät kuivakiskoisuutta ja kateutta, ja suuret
+makeisannokset tekevät syöjistään lihavia, välinpitämättömiä ja
+sukupuolettomia. Kahvi panee juoruamaan, vesi on sopimatonta järjelle
+-- mitähän me oikeastaan saisimme syödä ja mitä juoda?
+
+Niin -- ainakin pieniä hurmaavia alkoholimääriä ja herkullisia... ei,
+lopettakaamme haaveilumme tähän, ja tyytykäämme kohtaloomme, vaikka
+surren ja haikein mielin, sekä jatkakaamme siitä mihin lopetimme, tuon
+meille tuntemattoman taivaankappaleen ihmeellisestä kasviskeitosta.
+
+Nuo kaksi ihmistä näyttivät saavan aavistamattomia voimia. Mies nousi
+jaloilleen melkein heti, mutta hän horjui sinne tänne. Hän aukaisi
+suunsa, mutta ilmoille tuli vain syvä murahdus kurkusta, joka tuntui
+nälän ja janon kokoonkuristamalta. Sitten hän kohotti kätensä ja
+viittasi lentokoneeseen. Siihen hänen voimansa toistaiseksi
+loppuivatkin, hänen polvensa pettivät ja heikosti huohottaen hän vaipui
+maahan nuoren naisen viereen, joka nyt oli ummistanut silmänsä ja
+onnellinen hymy huulillaan odotti suonissaan virtailevan uuden lämmön
+aikaansaamaa voimiensa palautumista.
+
+John Andersson jäi neuvotonna seisomaan -- kykenemättä suutansa
+avaamaan. Tämä ihmeellinen ja odottamaton tapaus oli lukinnut hänen
+huulensa. Ja mitä tarkoitti tuo mies, jolla oli nuo syvät mustat
+silmät?... Hän noudatti kuitenkin viittausta ja meni lentokoneen luo.
+Se näytti olevan ihan vahingoittumaton, lukuunottamatta toista
+etupyörää, joka oli hieman vioittunut maahan laskeuduttaessa, ja
+siipiä, joissa näkyi muutamia isojen kuulien tekemiä arpia.
+
+Andersson tutki tavallaan jännittyneenä bensiinisäiliötä, joka ulottui
+hyvin toisesta päästä toiseen ja oli tavattoman tilava. Pettymyksekseen
+hän totesi sen sisältävän ainoastaan noin viisikymmentä litraa.
+Ainakaan tällä koneella hän ei voinut ajatellakaan paluumatkaa maahan.
+Bensiinin valmistaminen sikäläisellä kiertotähdellä oli nimittäin hänen
+mielestään mahdottomuus.
+
+Hän aikoi taas palata vieraiden luo, mutta tulisilmäinen mies viittasi
+uudestaan ja tällä kertaa hyvin innokkaasti lentokoneeseen.
+
+Andersson meni hermostuneen vieraan mieliksi jälleen yksitason luo ja
+alkoi tarkastaa sitä perinpohjin. Tällöin hän tuli heittäneeksi
+silmäyksen hyttiinkin ja sai nähdä näyn, joka pani hänet kovasti
+ihmettelemään. Siellähän makasi eräs vanhahko mustapukuinen mies,
+käpristyneenä yhteen kasaan, ihan hytin perällä. Andersson tarrasi
+kiinni hänen toiseen jalkaansa ja monen vaikean tempun jälkeen hänen
+onnistui saada päivän valoon pappispukuinen herrasmies, jonka naama
+kukoisti alkoholipaheen vaikutuksesta. Hän ei ollut yhtä kärsineen
+näköinen kuin nuo toiset, mikä tietysti on katsottava alkoholin
+säilyttävän vaikutuksen aikaansaannokseksi. Mutta loistava ei hänen
+tilansa ollut. Olipa nipin napin, että hän pysyi tajussaan. Hän ei
+kyennyt itse auttamaan itseään, ja hänen silmissään oli rukous, jota
+Andersson ei aluksi ollenkaan ymmärtänyt.
+
+Tällä välin oli tietäjä-ukko liittynyt seuraan ja uusi hoidokki sai
+liemiannoksensa, jolla häneenkin oli hyvin elvyttävä vaikutus. Mutta
+hänen kätensä tutisivat, hänen silmistään vuoti vettä, ja hän lipoi
+vimmatusti paksulla kielellään kuivia huuliansa.
+
+"Konjak", kuiskasi mies äänellä, joka särisi kuin tyhjä pullo
+raastinraudan päällä.
+
+Andersson ei ymmärtänyt ranskaa. Mutta "konjak" on kauneimpia
+kansainvälisiä sanoja, mitä tavataan. Ja sanalla oli hyvä kaiku,
+myöskin ruotsalaisen korvissa.
+
+"Täällä ei ole konjakkia", sanoi Andersson. "En ole nähnyt ryyppyä
+kahteentoista kuukauteen".
+
+Mutta punanenäinen pappismies ei hellittänyt niin vähällä.
+
+"Konjakkia", kuiskasi hän käheästi. "Pikku tuikku, monsieur!"
+
+Mutta Andersson vain ravisteli päätään. Silloin ruohossa makaava mies
+käänsi harhailevat silmänsä äijään. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.
+Ensin niihin tuli ihmettelevä -- tutkiva ilme, joka sitten muuttui
+ajattelevaksi -- sisäänkääntyneeksi, vaihtuen lopulta huolekkaaksi ja
+viimein pelästyneeksi. Andersson oli juopottelun alalta nähnyt yhtä ja
+toista. Ei kuulu harvinaisuuksiin, että varakkaanpuoleisissa
+työläispiireissä mies saa odottamatta juoppohulluuskohtauksen.
+
+Ja nyt -- tuo mustapukuinen oli ilmeisesti matkalla kamalien näkyjen
+maahan. Hän ei ollut kestänyt pitkällistä ryypyttömyyttä. Ja mitä
+hirveätä hän nyt näkikään?... Kummallisen olennon, puoleksi ihmisen,
+puoleksi sammakon, jolla oli pitkät käpälämäiset käsivarret ja
+karvapeitteiset kynnet!... Tätä nykyähän juoppohullut tavallisimmin
+näkevät kärpäsiä. Monien kieltolakien vaikutuksesta on nimittäin tämä
+hulluuden laji vaihtanut luonnetta. Mutta siitä ei ole vielä kauan, kun
+eräs arvoisa kansalainen saadessaan delirium tremensin näki Upsalan
+arkkipiispan täydessä juhlapuvussaan. Ja siitä oli leikki kaukana. Eikä
+mahtanut aikalaisista tuntua mieltäylentävältä sekään kohtaus, jonka
+aikana sama mies näki entisen valtioneuvoksen Abrahamsenin kohoavan
+ylös whiskymaljasta, kolme varoittavaa karvaa nenällä. On muutenkin
+ylimalkaan hieman hullulla tolalla koko tämä delirium, se kun ei
+hyökkää rehellisen juomarin kimppuun silloin kun tämä juo, vaan silloin
+kun hän on raittiina. Ei näin ollen ihmetyttäne ketään se seikka, että
+tämän pappispukuisen ranskalaisen syvä alkoholismi sai noin vaikean
+luonteen, hänen nähdessään tuon eriskummallisen otuksen puurovati
+kädessä. Hän ummisti silmänsä, hän väänteli itseään, hän ulvoi ja
+vaahto pursui hänen suupielistään. Mitä sitten tapahtui?
+
+Niin, kummittelijalta näyttävä äijä kumartui kirkuvan miehen yli. Hänen
+silmissään oli hellä säälivä ilme, ja hänen hipiänsä oli saanut
+toivorikkaan ruskean värisävyn. Hänellä oli tuo aluminin tapainen sauva
+sormien välissä ja hän alkoi hieroa sillä miehen ohimoita tasaisin ja
+varmoin liikkein.
+
+Vanhus taisi kyllä enemmän kuin "isämeitänsä" -- jota hän muuten tuskin
+ymmärsikään. Mutta joka tapauksessa pappispukuinen herrasmies kohosi
+muutaman minuutin kuluttua jaloilleen, katseessa rauhallinen ilme. Hän
+aikoi sanoa jotakin, mutta hänen kävi niin kuin toistenkin tulokkaiden
+-- hänen oli vaikea löytää sanoja.
+
+Samassa seisoi keskellä ryhmää se mies, jota Andersson oli ensin
+hoitanut. Hän oli kalmankalpea, mutta leveähköjen kasvojen
+jättiläistarmo esiintyi sitä selvempänä. Hän kääntyi suoraa päätä
+puhuttelemaan John Anderssonia, luotuaan tutkivan katseen omituiseen
+maisemaan.
+
+"Me emme luultavasti ole maapallolla?" kysyi hän englanniksi.
+
+"Emme", vastasi Andersson.
+
+"Missä olemme?"
+
+"En tiedä."
+
+"Ette puhu hyvää englantia. Mihin kansallisuuteen kuulutte?"
+
+"Ruotsalaiseen. Nimeni on John Andersson".
+
+"Merkillistä. Minä olen norjalainen. Nimeni on John Lange."
+
+
+
+
+XVIII.
+
+VAKAVIA VALMISTELUJA.
+
+
+"Nähkääs", sanoi John Langeksi itseään nimittävä mies Anderssonille,
+"me emme ole naimisissa."
+
+Andersson rykäisi paheksuvasti. Hän oli hyvistä tavoista kiinni pitävä
+mies.
+
+"Me olimme juuri vihityttämässä itseämme", jatkoi toinen rauhallisesti.
+"Pappi oli tilattu paikalle, mutta sitten tuli jotakin väliin. Me
+lähdimme karkuun."
+
+"Karkuun? -- Oliko se välttämätöntä?"... Anderssonin siveelliset
+epäilykset valveutuivat yhä enemmän.
+
+"Oli", vastasi toinen kylmäverisesti. "Se oli ihan välttämätöntä, jotta
+Claire ja minä pääsisimme naimisiin."
+
+"Claire?"
+
+"Niin, Claire Debusson. Hän on erään ranskalaisen kemistin ja
+tehtailijan ainoa tytär. Me tutustuimme sodassa. Minä olin lentäjänä
+muukalaislegioonassa, hän oli sairaanhoitajatar -- te ymmärrätte?"
+
+Andersson ymmärsi todella ja hänen silmiinsä tuli kaihoisa ilme. Hän
+ajatteli taalalaistyttöänsä.
+
+"Sitten menetin palveluskykyni", jatkoi Lange. "Myrkkykaasut. Tulin
+sokeaksi. Hän pelasti henkeni."
+
+"Ihastuttava neiti", mutisi Andersson miettiväisenä. "Mutta minä en
+pidä siitä, että teitä ei ole vihitty. Ja täällä lienee sitä vaikea
+saada toimeen. Eihän täällä ole kirkkoa eikä raatihuonetta."
+
+Lange katsahti kummastellen häneen.
+
+"Tepä olette turkasen moraalinen, vaikka asutte näin kaukana maasta",
+sanoi hän. "Mutta voitte rauhoittua. Ettekö vielä ole käsittänyt, että
+meillä on pappi matkassamme? Hän ei ole juuri niitä hienoimpia, mutta
+hänellä on taskussa vihkimäkaava sekä paperia. Onko teillä mitään
+todistajana olemista vastaan?"
+
+Andersson suoristihe ja kumarsi sangen sirosti. Hän ei suotta ollut
+ruotsalainen.
+
+"Se on oleva iloni", sanoi hän. "Mutta saatte tyytyä minuun sen
+näköisenä kuin olen. Musta pukuni homehtuu Falunissa."
+
+"Ah, minusta tuo puku on säilynyt oikein hyvin. Ruotsin armeijan khaki
+mahtaa olla lujaa. Kaksitoistako kuukautta sanoitte?"
+
+"Niille paikoin. Enhän tiedä ovatko täkäläiset päivät maan päivien
+pituisia. Totta puhuakseni ne tuntuvat minusta hiton paljoa pitemmiltä.
+Mutta siihenhän voi olla muitakin syitä. Onko teillä kello?"
+
+"Luonnollisesti."
+
+"No, silloinhan voimme heti tutkia asiaa. Aurinko on laskenut 367
+kertaa minun täällä ollessani. Ja siitähän pitäisi tulla suunnilleen
+vuosi."
+
+"Minusta tuntuu täällä olevan hyvin lämmin", mutisi Lange.
+
+"Lämminkö?... Pinnalla on suorastaan niin kuin helvetissä. Te ette
+voisi kestää sitä enempää kuin puoli tuntia kerrallaan. Sen vuoksi
+täällä harvoin näkee eläviä olentoja, jotka tavallisesti pysyttelevät
+muutamia metrejä pinnan alla."
+
+"Entä vuodenajat?"
+
+"Sellaisia ei ole lainkaan. Täällä on aina samannäköistä. Ei kukkaa, ei
+kunnon puuta. Ainoastaan tätä sienimäistä ruohoa, joka näyttää
+uusiutuvan itsestään. En ole milloinkaan nähnyt sen kellastuvan.
+Luulen, että aurinko syö kaiken lakastuneen. Mutta kun en ole
+tiedemies, en osaa sanoa, miten sen asian laita on. Täällä ei
+ylimalkaan ole mitään silmäruokaa. Maisemamaalari ei viihtyisi täällä.
+Mutta rientäkäämme alas, muuten me sulamme tässä kuumuudessa. Ja sitten
+onhan meidän jouduttava häihinkin!"
+
+John Lange suoristautui äkkiä. Nuo kovat, terävä- ja melkein
+karkeapiirteiset kasvot saivat omituisen hohteen ja kullanruskea puna
+lehahti ahavoituneelle hipiälle. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat
+takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitten hän teki kärsimättömän kulmikkaan
+käännöksen ja asteli kohti maanalaiseen kaupunkiin johtavaa käytävää.
+
+Nuori norjalainen oli jo viettänyt muutamia tunteja tällä oudolla
+taivaankappaleella, ja koska hän oli paljon matkustellut ja suuria
+seikkailuja kokenut mies, niin hän oli nopeasti alkanut tottua
+paikallisiin olosuhteisiin. Hän oli nähnyt Queenslandin bushmannit ja
+Amazon-virran Charantes-intiaanit ja oli heti tullut siihen
+vakaumukseen, että nämä täällä tapaamansa olennot olivat paljoa
+hyväntahtoisempia ja sivistyneempiä kuin nuo mustat paviaani-ihmiset.
+Niin että siinä suhteessa hän ei pelännyt tulevaisuutta.
+
+Mutta lyhyt silmäys noihin kaikelle leimansa antaviin säännöllisiin
+neliöihin -- tämä kamalan suoraviivainen yksitoikkoisuus ja verrattain
+lähellä olevan, häikäilemättömän auringon hirmuhallitus olivat
+johtaneet hänet siihen käsitykseen, että täällä olisi ajan pitkään
+ihmisten mahdoton elää. Ja tämä vakaumus painoi lyijyn tavoin hänen
+mieltään -- mitä sanoisi Claire ja kuinka hän suhtautuisi tähän
+häämatkaan, kun kuherruskuukauden onnelliset päivät olisivat ohitse?
+
+Hän koetti ravistaa huolet pois hartioiltaan laskeutuessaan
+maanalaiseen kaupunkiin. Useimmat asukkaat olivat kadonneet
+huoneisiinsa. Vain aurinkovuoren äijä seisoi eräällä torintapaisella,
+rivi vanhuksia ympärillään ja yski ja ryki ylen syvämietteisesti.
+
+Kaikkien päät kääntyivät katsomaan nuorta, voimakasta norjalaista, joka
+nyt oli riisunut yltään lentäjäpukunsa ja nopein askelin ohjasi
+kulkuaan erästä suurimpiin kuuluvaa aitausta kohti. Noilla pikku
+olennoilla oli ryhdissään arvokkuus ja rauhallisuus, joka John Langen
+mieleen toi Tarquiniuksen päivien roomalaiset senaattorit. Heidän
+leveät sammakkosuunsa olivat tiukasti kiinni, heidän mustat
+koirankuononsa olivat kosteat ja heidän heikosti höyryävä hipiänsä
+vaihtoi väriä vihreästä vaaleanpunaiseen ja päinvastoin.
+
+Tavallinen huumorin lahjoilla varustettu ihminen olisi kukaties
+nauranut sydämellisesti ja säälimättä tuota pientä ryhmää, joka näytti
+parhaiten soveltuvan jonkin kabinetin epäsikiö-osastoon. Mutta John
+Lange ei nauranut. Sillä hän oli aikaa sitten keksinyt heidän
+silmissään sen loisteen -- sen syvän ja sisäänkääntyneen katseen,
+johon tuntui mahtuvan vuosisatojen viisaus, sekä heidän teoissaan ja
+eleissään sen syvän rauhan ja varmuuden, joka leimaa _homo
+sapiens_-suvun jaloimman ja hienostuneimman tyypin.
+
+Norjalainen pysähtyi hetkeksi heidän kohdalleen ja kysyi Anderssonilta:
+
+"Osaatteko selittää noille, mitä me aiomme tehdä?"
+
+"Mahdotonta", vastasi ruotsalainen tyytymättömänä. "Minun kielitaitoni
+on hyvin rajoitettu. Jos nyt lainkaan voidaan nimittää kieleksi ääniä,
+joiden avulla tämä kansa keskustelee. He eivät puhu lausein, vaan
+käsittein. Minä en ole havainnut ainoatakaan teonsanaa enkä laatusanaa.
+Eivätkä he käytä vain suuta, he puhuvat ihollaan. Eikö ole olemassa
+joku eläin, jonka nimi -- niin, mikä sen nimi onkaan...?"
+
+"Kameleonttiko?"
+
+"Se juuri. Tämän puolen ihmisillä on samat kujeet. En ole milloinkaan
+nähnyt moista väriasteikkoa. He ilmaisevat nimisanansa ihonväreillä.
+Heidän koko tunne-elämänsä ikäänkuin hajautuu spektrin väreiksi.
+Katsokaahan heitä nyt! Heidän hipiänsä on vihertävä -- aika ajoin
+vaihtuen vaaleanpunaiseen. Se merkitsee uteliaisuutta. Ihmisten
+kielellä ilmaistaisiin sama asia sanoilla: mitä on tekeillä?...
+Vaaleanpunainen on sama kuin kysymysmerkki... He ovat kyllin
+valistuneita käsittämään, että he kohta saavat nähdä jotakin, joka
+kuuluu sen puolen tapoihin, mistä me olemme kotoisin. Ja nuo vanhat
+olennot ovat ahnaita kaikille sivistyshistoriallisille ilmiöille. He
+keräävät niitä ihan niinkuin useat meikäläiset postimerkkejä. Heidän
+tiedonjanonsa on rajaton. Valitettavasti minä en voi opettaa heille
+mitään. Sillä minä tiedän liian vähän ja liian paljon. Minuun nuo
+vanhukset tekevät professorimaisen vaikutuksen, jokikinen... Ja tätä
+vihkimä- ja avioliittopykälää minä en osaa ollenkaan selittää heille.
+Sillä täällä mennään naimisiin ilman mitään muodollisuuksia -- mikäli
+olen voinut huomata. Itse he ovat hyvin vaiteliaita siinä asiassa.
+Niinä kuukausina, jotka olen viettänyt täällä, en ole kuullut
+kertaakaan mainittavan syntymisistä ja kuolintapauksista. Ja jos lapsia
+on olemassa, niin ne mahtavat olla johonkin erikoiseen paikkaan
+teljettyinä, minä olen suorastaan kaivannut lapsen itkua... Tahdon nyt
+muuten tunnustaa, että minun maantieteelliset tietoni tästä
+taivaankappaleesta ovat ihmeteltävän pienet. Noilla vanhuksilla ei
+tunnu olevan erikoista halua salaisuuksiensa näyttelemiseen
+minulle. Mutta minäpä luulen, etteivät he oikein luota minun
+arvostelukykyyni... Ja siinä he voivatkin olla oikeassa. Olenhan minä
+vain hyvin tavallinen oppimaton mies... Mutta sen minä ymmärrän, että
+täkäläiset kulkuneuvot ovat kerrassaan hämmästyttäviä. Maa on tosin
+jättiläinen tämän pallon rinnalla. Mutta eivät ne täkäläisetkään
+etäisyydet ole leikin asioita. Tehän olette nähnyt kanavat. Muita vesiä
+ei täällä ole. Mutta jonkinlaisen sähkösulkulaitteen avulla tämä viisas
+kansa voi saada aikaan virran, joka kädenkäänteessä siirtää heidät
+paikasta toiseen. Kanavia on sekä pinnalla, että pinnan alla. On
+mahtanut mennä vuosituhansia niiden rakentamiseen. Täkäläinen väestö ei
+kylve. Vesi on niin paksua, että mikään ei uppoa siihen... Mikäli minä
+voin ymmärtää, on sähkö tämän taivaankappaleen pääasiallisin
+käyttövoima. Ja se on otettu käytäntöön tavalla, joka saisi maan
+sähköteknikot vihreiksi kateudesta. Te näette tämän maanalaisen valon,
+ja te saatte nähdä paljon muuta, jota tulette ihmettelemään. Koneita ei
+ole ensinkään, mikäli niillä käsitetään samaa kuin maapallolla,
+monimutkaisia teknillisiä hirviöitä, mutta sittenkin..."
+
+Anderssonin oli keskeytettävä tieteellinen esitelmänsä.
+
+Sillä mustapukuinen herra ryömi ulos siitä aitauksesta, jonka edessä he
+seisoivat. Hän näytti hieman kalpealta ja totiselta. Vain hänen
+punainen nenänsä loisti.
+
+"Kaikki on valmiina", virkkoi hän juhlallisesti. "Morsian odottaa!"
+
+Taas levisi John Langen voimakkaille kasvoille äskeinen neuvoton ilme.
+Hän muistutti loppukuulusteluun menossa olevaa rippikoulupoikaa.
+Kiusaantunein elein hän otti päästään lentohatun, etsi taskustaan
+kamman ja pakoitti itsepäiset kiharansa jonkinlaiseen järjestykseen.
+Sitten hän konttasi aitauksen sisäpuolelle, ja toiset kaksi seurasivat
+häntä.
+
+Vanhat tietäjät muuttuivat vieläkin vihreämmiksi hipiältään. He
+katsahtivat toisiinsa. Sitten he asettuivat nelinkontin ja konttasivat
+perästä.
+
+
+
+
+XIX.
+
+HÄÄT TUNTEMATTOMALLA TAIVAANKAPPALEELLA.
+
+
+Se maja, jonka John Andersson oli hommannut norjalaiselle vieraalleen,
+oli samanlainen kuin kaikki toisetkin. Siinä oli valopaasi, hauskasti
+lirisevä kanava ja nelikulmainen makuukarsina.
+
+Päivän merkityksen vuoksi oli ruotsalainen kuitenkin nyt koristanut
+"salongin" omalla pienellä ruotsinlipullaan. Se kohotti tunnelmaa ihan
+uskomattomasti. Sitten hän oli myös raahannut kaikki lentokoneen
+pielukset alas makuusuojaan, ja se nuori tyttö, joka oli Anderssonin
+ilona ja lohdutuksena tällä pallolla, oli valkoisen miehen ohjeita
+noudattaen valmistanut vuoteen kaikkein pehmeimmästä silkkiruohosta, ja
+se oli hyvin puoleensavetävän näköinen.
+
+Mutta muuten oli häähuone kolkko, huolimatta hyvästä valaistuksesta ja
+pikku kanavasta, jonka juokseva vesi täytti ilman raikkaudella ja
+hyvällä tuoksulla.
+
+Omituinen pappi ei hänkään ollut laiskotellut. Hän oli samasta
+ruohosta, jota käytettiin sekä ravinnoksi että patjoiksi, rakentanut
+neliskulmaisen alttarintapaisen. Hän oli myös yrittänyt peseytyä. Mutta
+sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä vihreä vesi vaikutti hyvin
+voimakkaasti ihoon. Se kirveli kuin alkoholi.
+
+Joka tapauksessa tämä antoi hänelle jotakin ajateltavaa. Hän oli siis
+taivaankappaleella, jossa ei ollut sitä, mitä maan päällä nimitetään
+liaksi eli saastaksi. Mutta tokihan vedellä oli jokin tarkoitus. Ja
+niin hän sai aiheen koetella sen kelpoisuutta juomaksi. Kunnianarvoisa
+pappi havaitsi pian, että tämä vihreä neste, jota virtaili kaikkialla,
+oli mainiota vahvistusjuomaa janoiselle kurkulle. Siinä oli voimaa ja
+makua, niin että se johdatti mieleen Picardian parhaat ravintolat! Ja
+tämä sanoi jo paljon!... Niin, -- paikka soveltui tosiaankin
+alkoholihimon pauloissa olevalle Jumalan palvelijalle, joka nyt saattoi
+juoda tulematta silti suorastaan maalliseen humalaan.
+
+Siitä oli jo aikaa, jolloin tämä miespoloinen oli tuntenut itsensä
+papiksi. Mutta nyt tuntui kuin vanha pyhä henki olisi mennyt hänen
+hieman heikkoon ja syntiseen ruumiiseensa. Oli olemassa joku, joka
+ravitsi häntä eikä hän tahtonut pettää hänelle osoitettua luottamusta.
+Tuossa oli mies, nuori ja rohkea sotilas Jumalan armosta ja tämän
+vieressä nainen, ihmeellinen, pyhän neitsyen ilmetty jäljennös -- ja
+tässä hän, rappiolle joutunut pappi, Jacques Rigault, kotoisin
+Melunista, liittämässä yhteen, mitä ei yksikään ihminen saisi eroittaa.
+Siitä oli monta vuotta kun hän oli suorittanut mitään papillisia
+toimituksia. Hänen järkensä ja arvokkuutensa olivat olleet maallisten
+syntisumujen peitossa. Nyt hän oli yläpuolella aineen, ja hänen
+jumalainen virkansa kutsui häntä. Jumala itse oli johdattanut hänet
+eroon niistä paheista, joiden avulla Piru houkutteli heikkoja ja
+horjuvia maan asukkaita -- ja eiköhän hän mahtanut jo olla matkalla
+taivaaseen, tuohon ikuisesti kirkkaaseen mahdollisuuteen, jossa
+kiusaukset eivät paratiisin käärmeinä roiku puissa kuiskuttelemassa
+heikoille synnin vaarallisista iloista?...
+
+Luultavasti ei milloinkaan ennen ole vietetty häitä näin omituisissa
+olosuhteissa. Tietomiehet olivat sijoittuneet valaisevan paaden
+ympärille ja heidän hipiänsä oli nyt niin vihreä, että se kilpaili
+heidän ruohopukunsa kanssa. Silmät pyrkivät varsineen ulos heidän
+päistänsä, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan.
+
+Sitten juhlamenot alkoivat.
+
+John Andersson tunsi sysäyksen kulkevan ruumiinsa läpi nähdessään
+morsiusparin käsi kädessä lähestyvän alttaria. Nyt vasta hän huomasi
+Claire Debussonin ihmeellisen kauneuden. Tosin hänellä ei ollut
+morsiuspukua, ei valkoista hametta eikä myrttiseppelettä. Mutta siitä
+kävelypuvusta, joka hänellä oli yllään hänen poistuessaan isänsä
+talosta, Ranskasta ja maan pinnalta, hän oli tehnyt mitä suinkin siitä
+voitiin tehdä. Ja hänen kauniisti aaltoilevat ruskeat hiuksensa ja
+kalpeat kasvonsa haaveellisine madonnansilmineen, joissa paloi tumma
+hehku, panivat Anderssonin nais-orvon sydämen pompahtelemaan rinnassa.
+
+Mutta vaikka häntä voitiin sanoa sivistymättömäksi mieheksi, oli hän
+kuitenkin hyvien tapojen mies. Hän tiesi todistajavelvollisuutensa ja
+arvokkain askelin hän astui tilapäisen alttarin luo ja asettui juhlan
+johdosta hyvin siistittyine ryysyineen niiden kahden taa, jotka oli
+määrä liittää toisiinsa Hymenin siteillä.
+
+Vanhukset, jotka istuivat neliössä valopaaden ympärillä, pyörittelivät
+silmiään ja muuttuivat hämmästyksestä kuparin vihreän värisiksi. Mitä
+kummaa nuo ihmeelliset oliot nyt puuhasivat?...
+
+Mutta heidän vihreytensä muuttui suorastaan räjähtäväksi, kun musta
+mies koroitti äänensä tuolta vihreästä neliöstä. Hänen äänensä oli
+hiukan käheä aivan kuin harjoituksen puutteessa, mutta siinä oli
+kuitenkin syvä hengellinen sointu, joka kaikui ihanalta ukkojen
+korvissa. Ja nuori tyttö, joka kunnioittavasti oli painautunut
+nurkkaan, imeytyi katseellaan kiinni tähän Krysostomokseen, joka
+heikolla saarna-äänellä julisti erinäisiä aviosäädyn totuuksia yljälle
+ja morsiamelle. Saarnaaja turvautui pieneen mustaan kirjaan, jonka
+muoto sai tietäjät, mikäli mahdollista, vieläkin vihreämmiksi --
+uteliaisuudesta toivorikas väri. Mitähän maallista tyhmyyttä tämä oli
+olevinaan?... Mutta samalla he eivät voineet salata ihailuaan. Heidän
+asennoissaan oli jotakin, joka osoitti, että toimitus teki heihin syvän
+vaikutuksen. Joka tapauksessa kuuluivat nämä uudet maanasukkaat
+selvästi korkeampaan rotuun tai sivistyspiiriin kuin John Andersson. Ja
+tuo mustapukuinen kukoistavanenäinen mies oli epäilemättä maan
+viisaita. Hänen totisuudessaan ja arvokkuudessaan oli jotakin puoleensa
+vetävää. Hänellä oli silminnähtävästi se sielun nelisärmäisyys, jolla
+heidän keskuudessaan oli niin suuri merkitys.
+
+Nuoren, pää kumartuneena seisovan naisen suhteen he olivat hiukan
+kahden vaiheilla. Hän ei tosin vastannut sitä nais-ihannetta, joka oli
+heidän sydäntään lähellä. Mutta tuossa solakassa, neitseellisessä
+ilmestyksessä oli jotakin, joka veti puoleensa ja teki heidät
+epävarmoiksi. He ihailivat -- puolittain vastoin tahtoaan -- hänen
+hipiänsä häikäisevää valkeutta ja hänen silmiensä loistetta.
+
+Mutta tähden oma asukas, nurkkaan painautunut nais-olento seurasi
+tuijottavin katsein tuota hänelle outoa juhlallisuutta, ja vaihtoi
+väriä joka sekunti. Vähän väliä hänen kasvoilleen ilmestyi kellertävä
+hohde, joka seuraavassa tuokiossa väistyi omituisen vaaleanpunaisen,
+lämpöisen värisävyn, tieltä. Tämä vaaleanpunainen teki hänet melkein
+kauniiksi. Ah, -- naiset ovat tuuliviirejä, missä avaruuden kolkassa
+elänevätkin. Nyt hän ei enää vilkaissutkaan John Anderssoniin. Aivan
+kuin tämä karkeapartainen ruotsalainen keltaisine partoineen olisi
+yhtäkkiä kadonnut olemattomiin tuon kukoistavanenäisen arvokkaan herran
+rinnalla, herran, jolla oli tuo omituinen musta esine ja joka suuntasi
+silmänsä ylös multakattoon ja jonka ääni porisi kuin isojen kanavien
+vesi...
+
+Vanha juoppo pappi olikin verraton tässä pienessä majassa. Hän voitti
+entiset saavutuksensa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä paisui. Hän
+sekoitti omia sanojaan vihkimäkaavaan, hän puhui niinkuin omilla
+jaloillaan seisova mies -- hienosti, viisaasti ja kehoittavasti.
+
+Molemmat nuoret painoivat päänsä hartaaseen kumarrukseen kuunnellessaan
+hyvän vanhan kirkon lempeitä sanoja -- he unohtivat kokonaan missä
+olivat, ja heidän korvissaan kaikui etäinen urkujensoitto, joka paisui
+paisumistaan täyttäen viimein korkeat kirkkoholvit. Ja tuo rohkea
+seikkailija, Thierryn linnan juoksuhautojen kuularuiskusankari, satojen
+taistelujen haavoittumaton lentäjä, tunsi raskaita kyyneleitä tippuvan
+silmistään, kun hän tarttui pieneen kätöseen, joka kevyesti
+puristamalla lupasi hänelle uskollista kumppanuutta -- niin, aina
+äärimmäiselle rajalle saakka.
+
+
+
+
+XX.
+
+KUHERRUSKUUKAUSI.
+
+
+Milloinkaan ei Claire Debusson tulisi unohtamaan tätä kaukana --
+kaukana suuren maailmanavaruuden yksinäisyydessä viettämäänsä
+kuherruskuukautta. Onni ikäänkuin kuristi häntä kurkusta.
+
+Täällä ei mikään voinut uhata heidän avioliittoaan. Kääntyipä hän mihin
+tahansa, kaikkialla hän näki hyviä ja lempeitä silmiä. Eikä maailmassa
+ollut toista niin hellää ja huolehtivaa aviomiestä kuin oli John Lange.
+Sotilas ja seikkailija olivat tyystin kadonneet. Saaliin voittaminen ei
+enää houkutellut tuota ennen niin rohkeata ja pelotonta miestä
+seikkailujen epävarmoille poluille. Ei myöskään pelkkä seikkailujen
+uhkapeli. Hänellä oli Claire huolehdittavana -- Claire oli nyt ja tästä
+lähtien aina hänen elämänsä ainoa ja kaunis seikkailu.
+
+Mutta kaikesta huolimatta hänen sydänjuuriansa kalvoi eräs toukka --
+synkkä aavistus, että kerran koittaa päivä, jona maankaipuu taas herää
+heissä eloon.
+
+Vain yksinkertaiset haaveilijat uskovat, että onni kasvaa ainoastaan
+yksinäisyydessä -- että Robinson Crusoen saari on oikea paratiisi
+kahdelle rakastavaiselle sydämelle.
+
+Me aiomme viimeiseen hengenvetoomme väittää, että rakkaus on yksinomaan
+maallinen tunne. Tosinhan arkkienkelitkin ja taivaallinen rakkaus ovat
+sangen kunnioitettavia asioita, mutta eivät ne riitä sille
+säteilevälle, äärettömälle, syleilevälle, tutkimattomalle tunteelle,
+jota sanotaan inhimilliseksi lemmeksi, kun se iskeytyy vastaanottavaan
+ja herkkään ihmismieleen. Kun ihminen rakastaa koko sielullaan, niin
+hän kenties loittonee Jumalasta, raamatusta ja katkismuksesta, mutta
+hän pääsee likemmäksi omaa ihanaa maallista kutsumustansa -- saa
+kuunnella kaikkia kauniita vaistojansa, viettejänsä ja kuvittelujansa
+ja näyttää pitkää nenää Sokrateen Daimonille, joka muka aina valvoo ja
+säännöstelee ihmisen itsemääräämisoikeutta.
+
+Rakastamiseen tarvitaan maallinen kehys: kukkia, aurinkoa, puita, hyviä
+päivällisiä, kaunista musiikkia, hyvin säilyneitä viinejä ja lintujen
+laulua.
+
+Tuolla pienellä taivaankappaleella ei ollut mitään tästä kaikesta. Se
+oli runouden ja kauniin aineellisuuden hylkäämä maailma. Sieltä
+puuttuivat kaikki ne kauniit hyveet ja paheet, jotka antavat Maa-emolle
+erikoisen leiman -- sikäläinen yhteiskunta oli keinotekoinen,
+rakennettu neliöistä, virheetön, kenties ilmiönä mielenkiintoinen,
+mutta sanomattoman yksitoikkoinen ja ikävä.
+
+John Lange ei voinut rouvineen käydä teatterissa, ei lukea
+sanomalehtiä, ei romaaneja -- kuinkahan moni kadehti heitä! Mutta
+hullumpaa oli, etteivät he voineet saada kenestäkään itselleen
+vihamiestä, eivätkä tuntea ihastusta kehenkään tai mihinkään oman
+maailmansa ulkopuolella. Mutta toistaiseksi tämä maailma riitti heille.
+Niin kauan kuin he tyytyivät lukemaan toistensa sielujen salaisuuksia,
+eivät he kaivanneet muuta, mutta saattoihan tulla päivä, jolloin
+molemmat halusivat rakkaudelleen maallista, sille sopivaa kehystä.
+
+Luultavasti näistä aprikoimista johtui, että John Lange ihan
+ensimäisistä hetkistä lähtien ajatteli, kuinka pääsisi ennemmin tai
+myöhemmin maahan takaisin. Claire Debusson oli nainen ja ajatteli
+enemmän onnentunnetta, joka täytti hänen koko olemuksensa ja sai kaikki
+muut äänet vaikenemaan.
+
+Jonkin verran kumminkin he molemmat syventyivät siihen avaruuden
+kolkkaan, johon heidät oli paiskattu. He käyttivät ravintonaan, kuten
+kaikki toisetkin, ruohoa ja juomanaan tuota alkoholipitoista vettä,
+joka tuntui antavan heille ikuista terveyttä. John Andersson opasti
+heidät siihen kielitaitoon, minkä hän itse oli saavuttanut vuoden
+kuluessa, ja sitten jokainen jatkoi opintojaan kärsivällisten
+alkuasukkaiden johdolla. Vuoren vanha tietäjä saapui joka päivä
+määrätyllä kellonlyönnillä kahden apulaisen seuraamana ja ohjasi
+opiskelua tavalla, joka olisi saanut kaikki maapallon opettajat
+kateudesta keltaisiksi.
+
+
+Neljäntoista päivän kuluttua John Lange ilmoitti haluavansa
+lähteä jonkinlaiselle löytöretkelle, tutustuakseen lähemmin
+taivaankappaleeseen, johon ystävällinen kohtalo oli heittänyt
+heidät. Vanha hallitsija käsitti hänen tarkoituksensa, mutta ei
+näyttänyt erikoisesti ihastuvan esitykseen. Norjalainen, jonka
+kasvonpiirreopinnot olivat melko pitkälle edistyneet, totesi että äijän
+hipiä muuttui ruosteenpunaiseksi -- selvä tyytymättömyyden merkki.
+Andersson ei ollut kertaakaan tehnyt sen pitempää retkeilyä kuin että
+hän saattoi nähdä lähtökohtansa, ja hänen kauemmas tähtäävät
+toivomuksensa olivat herättäneet äijässä samaa ruosteenpunaista
+vastustusta.
+
+Mutta John Lange oli itsepäinen kuin kuuman ilmanalan kärpänen. Hän
+tahtoi katsella ympärilleen. Ennen kaikkea hän halusi tutkia, eikö
+sieltä voinut mitenkään saada joko raakaöljyä tai bensiiniä
+lentokonetta varten. Säiliön pohjajäännöksestä hän oli laskenut
+bensiiniä erääseen maljaan ja antanut äijän haistaa sitä. Sitten hän
+oli sytyttänyt sen tuleen. Ukkoon ei tehnyt pienintäkään vaikutusta
+enempää bensiinin palaminen kuin tulitikkukaan. Hän vain ravisteli
+viisasta päätänsä.
+
+Sitten hän otti esiin metallisauvansa, ojensi sen ulospäin itsestään ja
+puristi sitä jollakin merkillisellä tavalla. Silmänräpäyksessä
+tuikahti siitä näkyviin pitkä valkoinen sädekeihäs, joka heikosti
+sihisten kaivautui sienimäiseen ruohoon ja sai tämän paukahtaen
+syttymään ilmiliekkiin -- joka kuitenkin heti taas sammui... Mutta
+sauvalla oli muitakin ominaisuuksia. Äijä suuntasi sen taivasta kohti
+ja painoi sitä toisella tavalla, ja punainen, lepattava liekki, jossa
+oli vihreitä juovia, kohosi ilmoille merkillisestä koneesta.
+
+Annettuaan nämä taidon- ja voimannäytteet ukko pisti sauvan
+ruohopukunsa alle ja odotti salaa ylpeillen vieraittensa kiitosta.
+
+Eikä sitä tarvinnut pitkään odottaakaan. Pikku Claire, jolla oli
+erinomainen kielikorva ja joka oli Anderssonin pieneltä ystävättäreltä
+saanut erikois-opetusta, yski ja pärski ihastustaan äijän mieliksi,
+John Lange hakkasi polviaan, mikä temppu täällä kuten muuallakin
+merkitsi erityistä kunnioitusta, ja pappi risti silmiään ja ajatteli
+pirua. Kaiken tämän äijä käsitti kiitokseksi. Ja siitä hetkestä hän
+alkoi mielistyä näihin muukalaisiin -- olihan hauskempaa antaa
+näytöksiä näille kuin vanhoille aurinkovuoren vanhuksille ja tämän
+ikävän kaupungin kanavatyöläisille. Papista hän piti erikoisesti, mutta
+eipä hän enempää kuin toisetkaan tietäjät, voinut vastustaa John
+Langenkaan häikäilemätöntä tiedonhalua. Ovathan oppineet herrat
+säännöllisesti turhamaisempia kuin mikään muu maan pinnalla mateleva.
+Eikä tämä pieni ja hyvin järjestetty kiertotähti siinä suhteessa ollut
+mikään poikkeus säännöstä.
+
+Kun siis norjalainen väsymättä pyyteli saada nähdä hiukan enemmän
+taivaankappaleen ihanuuksia, vaaleni tietäjän hipiä kerta kerralta yhä
+enemmän -- pysähtyen lopuksi hyväntahtoiseen lohenpunaiseen. Samalla
+hänen nenänsä hikoili tavallista enemmän minkä Lange oli myös arvellut
+merkitsevän suopeutta... Hänen johtopäätöksensä osoittautuikin
+oikeaksi. Varhain eräänä aamuna tuli koiramainen olento ja herätti
+molemmat aviopuolisot kohteliaasti mutta samalla päättävästi.
+
+John Lange rouvineen puki kiireesti vaatteet ylleen ja seurasi
+miellyttävää koiraa. Andersson seisoi jo ulkopuolella pimeässä. Hän
+selitti, että, mikäli hän ymmärsi koiraa, kutsun oli lähettänyt
+kiertotähden hallitsija. Samassa valot syttyivät. Ruotsalainen ei
+oikein pitänyt tästä aamuherätyksestä, joka oli vastoin maanalaisen
+kaupungin kaikkia tapoja ja tottumuksia.
+
+Kaduilla ei näkynyt ainoatakaan sielua. Mutta hiukan etempänä he
+kohtavisat papin, joka näytti uniselta ja tyytymättömältä, ja
+pantterimaisen olennon, joka miellytellen ja mairitellen koetti häntä
+lohduttaa.
+
+Pieni seurue lähti sitten, koira etunenässä, erään suuren kanavan luo,
+joka näytti olevan tavattomasti kuohuksissa. Iso neliönmuotoinen lotja,
+valettu jonkinlaisesta keltaisesta betonista, odotti heitä rannassa.
+
+Koira hyppäsi siihen ja pyysi toisia tekemään samoin. John Lange
+rouvineen olikin heti perässä, mutta ruotsalainen ja pappi eivät
+näyttäneet halukkailta tähän aamuseikkailuun. Iso kissa kuitenkin
+tyrkkäsi heidät ystävällisesti alukseen, koira irroitti kiinnitysköyden
+ja seuraavassa tuokiossa oltiin keskellä kohisevaa virtaa.
+
+Vauhdilla, jota ei kukaan heistä osannut mitata, he liukuivat pois.
+Valaistu kaupunki katosi melkein heti näkyvistä ja alus syöksyi
+natisten ja paukahdellen pikimustaan pimeyteen.
+
+Niin kului puolituntinen, eikä mitään tapahtunut.
+
+
+
+
+XXI.
+
+AURINKOVUORI.
+
+
+Sitten valostui yhtäkkiä. Ja valo oli niin voimakasta, että neljän
+maanasukkaan silmät sokenivat heidän saapuessaan tähän valkoisten
+säteitten mereen. Aluksen toiset matkustajat sensijaan eivät näyttäneet
+olevan millänsäkään tästä huikaisevasta valkeudesta.
+
+Kesti useita minuutteja, ennenkuin John Lange keksi, mistä kaikki tämä
+valo johtui. Hän katui katkerasti, ettei ollut ottanut mukaansa
+lento-silmälasejaan. Mutta asia ei ollut autettavissa. Nyt alkoi
+vauhtikin huomattavasti vähetä, tuo paksu, vihreä vesi läikähteli
+somasti neliönmuotoisen lotjan sivuilla, ja ennenkuin aavistettiinkaan,
+oli vauhti lopussa.
+
+Silloin vasta neljän muukalaisen silmät olivat sen verran tottuneet
+tuohon tavattomaan valoon, että saattoivat nähdä vilahduksia
+ympäristöstään. Heidän edessään kohosi korkea tunturi, joka näytti
+olevan kasautuma nelisärmäisiä lohkareita. Mutta oliko se keinotekoinen
+vaiko luonnon rakentama, sitä oli vaikea ratkaista. Korkeuden John
+Lange arvioi noin kahdeksituhanneksi jalaksi.
+
+Tämä tunturi se oli kaiken tuon häikäisevän valon lähde. Joko nyt
+kalliolohkareet imivät jollakin omituisella tavalla auringonsäteitä
+itseensä taikka kivi itse valaisi -- joka tapauksessa näytti ihan
+ihmeelliseltä tämä mahdoton valopyramiidi, jonka huippu oli ikäänkuin
+poikkileikattu ja joka kohosi autiosta tasangosta valtaisen
+majakkatornin tavoin.
+
+Heillä ei kuitenkaan ollut pitkää aikaa ihmettelemiseen. Sillä
+seuraavassa tuokiossa alus liukui aivan kuin näkymättömän käden
+vetämänä vuoren sisään, tällä kertaa valaistuun tunneliin, johon
+näköjään ei ollut sovitettu inhimillisiä mittoja. Maapallon asukkaiden
+täytyi nim. painaa päänsä kumaraan, jotteivät kolhisi sitä tunnelin
+kattoon.
+
+Muutamien minuuttien kuluttua he saapuivat pieneen altaaseen. Nyt he
+saattoivat vapaasti nostaa päänsä pystyyn, sillä yläpuolellaan he
+näkivät korkealla, hyvin korkealla itse sinihohtoisen taivaan.
+
+Sammakkokoira aukaisi kitansa ja päästi ilmoille pitkän ulinan, joka
+ikäänkuin kohosi ylös ja heikkeni etäiseksi muminaksi jääden sille
+tielleen.
+
+Muutamia minuutteja kului, sitten alkoi vesi taas kiehua veneen
+ympärillä. Ja yhtäkkiä se rupesi nousemaan. Oli selvää, että altaaseen
+pumpattiin mahdottomia vesimääriä ja nämä nostivat venettä ylöspäin
+uskomattomalla vauhdilla. Ei mikään New Yorkin pilvenpiirtäjäin
+hisseistä kyennyt nousemaan niin nopeasti kuin tämä alkeellinen
+vesi-elevaattori, joka kiiti läpi tuon nelikulmaisen aukon äärettömällä
+kiireellä. Pieni kappale sinistä taivasta, joka aluksi oli ollut
+postimerkin kokoinen, likeni kamalaa kyytiä ja sai samalla kunnolliset
+mitat. Kanava leveni levenemistään samalla kun vauhti hieman väheni.
+
+Yhtäkkiä kohoaminen pysähtyi erään suuren pylvässalin kohdalla. Oltiin
+silloin kymmenkunta metriä suuren tunturiaukon alapuolella. Kun
+matkustajat olivat toipuneet huimauksentunteestaan, huomasivat he että
+pylvässali, joka sai valonsa pienistä tunturiseinässä olevista
+nelikulmaisista luukuista, vilisi pieniä vanhoja olentoja, jotka
+seisoivat kuin kivipatsaat ja pyörittelivät hyväntahtoisia silmiään. Ja
+tämän pienen koetellun vanhus-armeijan edessä seisoi aurinkovuoren
+äijä, hyväntahtoisen vaaleanruskeana. Hän heitti niskojaan taaksepäin,
+kun nuo neljä valkoista ihmistä nousivat aluksesta ja alkoivat hieroa
+silmiään ja jäseniään, joita merkillinen matka oli raukaissut. Tämä
+päänliike oli kai olevinaan tervehdys, sillä kaikki toisetkin olennot
+tekivät nyt saman niskaheiton. Se näytti hyvin naurettavalta, mutta
+John Lange seuraajineen oli jo aikaisin oppinut "olemaan sutena sutten
+kanssa". Joten he kaikki "nyökkäsivät" taaksepäin, kuka onnistuneemmin
+kuka huonommin.
+
+Eläinolennot -- kissa ja koira -- eivät nähtävästi viihtyneet tässä
+hienossa seurassa. He lausuivat muutamia kunnioittavia sanoja ja
+katosivat aluksineen syvyyteen.
+
+Vanhat tietäjät tuntuivat hekin hieman ujostelevan. He tekivät eräitä
+omituisia liikkeitä ja olivat muutaman sekunnin kuluttua poissa. He
+ryömivät kukin omaan nelikulmaiseen koloonsa.
+
+Mutta iäkäs äijä itse jäi paikoilleen. Hänen leveä suunsa muuttui
+vieläkin leveämmäksi -- näytti melkein siltä kuin hän olisi nauranut,
+ja hänen hipiänsä sai heikon opaalinvärisen hohteen, joka tuolla
+omituisella ihokielellä merkitsi, että hän tunsi olevansa hieman ylpeä
+tarjoamistaan nähtävyyksistä.
+
+Claire oli sillä aikaa mennyt erään valoreiän luo, eikä hän voinut olla
+ihastuksesta huudahtamatta.
+
+"Tulkaahan katsomaan", huusi hän. "Tämän ihmeellisempää en ole ikänäni
+nähnyt."
+
+Toiset syöksyivät hänen luokseen. Nuoren rouvan ihastus olikin
+selitettävissä. He olivat nähtävästi jonkin korkean tunturin huipulla,
+joka kohosi suuresta, silmänkantamattomiin leviävästä tasangosta.
+Näköala ei tarjonnut maalauksellista vaihtelua silmälle -- ainoastaan
+aution, yksitoikkoisen, neliöihin jaetun maan. Mutta aurinko, joka nyt
+oli kohoutunut korkealle, oli läpitunkevilla säteillään ikäänkuin
+työntänyt hetkeksi syrjään nuo ainaiset vesihöyryt, jotka tavallisesti
+peittivät näköalan ja antoivat mahtaville tasangoille vaalean
+sinipunervan, omalla tavallaan ihmeenkauniin värivivahduksen.
+
+Ei pieninkään elonmerkki katkaissut tätä omituisesti höyryävää kuvaa.
+Ei näkynyt lintua, ei hyönteistä, ei hymyilevää niittyä, ei taloa eikä
+tehtaan savutorvea -- ainoastaan loputon, sinipunainen erämaa, joka
+häipyi heikosti sinertäviin taivaanrantoihin.
+
+Mutta äijäpä ei antanutkaan heidän kauan hämmästellä tätä mittaamatonta
+näköalaa. Näkyi selvästi että hänellä oli jotakin sydämellään. Hän
+osoitti kädellään erästä pylvässalin nurkassa olevaa aukkoa ja sai
+heidät rykäisyillä ja kurnutuksilla, jotka tavallaan muistuttivat
+vanhaa flaamilaista murretta, ymmärtämään haluavansa näyttää heille
+jotakin.
+
+Andersson, jolla luonnollisesti oli paras kielitaito, arveli ukon
+aikovan näyttää heille jotakin, joka oli maasta kotoisin. Eikä hän
+erehtynytkään.
+
+He konttasivat vanhan herran jäljissä aukon läpi ja tulivat toiseen,
+äskeistä vähän pienempään pylvässaliin.
+
+Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan.
+
+Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo. Esineiden suuri
+lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä enemmän niiden laatu. Ihan
+ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin jättiläiskokoisen eläimen
+luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan nykyään maapallolla elävää
+eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja verrattain pieni ruumis,
+vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8 metriä. Eläimen suruimpana
+merkillisyytenä olivat kuitenkin sen voimakkaat siipiluut. Varmasti se
+oli ollut ensiluokan lentäjä.
+
+Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden.
+
+"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän.
+
+John Lange nyökkäsi.
+
+"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta se
+on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia
+tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin.
+Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja
+kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan noita
+siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija."
+
+Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun luurangon. Sen
+levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä.
+
+"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka: katsos
+sen mahtavaa, käyrää nokkaa."
+
+"Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange. "Maapallon
+suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution ylätunturin
+hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien korkeimpien
+huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne... Mutta mikä tuo on?"
+
+He pysähtyivät tahtomattaan.
+
+Sillä pylvässalin perällä, puolittain piilossa, he näkivät jotakin,
+joka sai Clairen säikähtyneenä tarttumaan miehensä käsivarteen.
+
+Siellä oli ihmisen luuranko.
+
+
+
+
+XXII.
+
+LUURANKO.
+
+
+Ihmisluuranko on syystä tai syyttä luettu maapallon kamalimpien
+esineiden joukkoon.
+
+Ihan täytyy ihmetellä, että tuo sama laitos, joka niin erinomaisella
+tavalla pönkittää ja kannattaa meidän elimiämme ja jonka varassa me --
+kuka onnellisemmin, kuka onnettomammin -- vaellamme läpi elämän,
+herättää meissä vastenmielisen tunteen. Syynä on kenties se, etteivät
+ihmiset enempää kuin eläimetkään ole luurankoina juuri hauskan
+näköisiä. Eivät edes suurimmat sankarit -- Ramses toisesta Kaarle
+kahdenteentoista -- esiinny edukseen luurankoina. Etenkin pääkallossa
+on jotakin epämiellyttävää, silloinkin kun sen kaikki 32 hammasta ovat
+tallella. Ja miksi Herran nimessä luurangon pitää irvistää...
+
+Monet ovat kiinnittäneet huomionsa tähän kysymykseen. Edgar Poe oli,
+kuten tunnettua, ihastunut kaikkeen, mikä koskee luurankoa. Ja hänen on
+onnistunut lisätä kammoa pääkalloa kohtaan. Eikä hänen oppi-isänsä
+Hoffmann ollut hidas hänkään säikyttelemään aikuisia ihmislapsia
+fosforihohtoisilla luilla.
+
+Mutta nehän kuuluivat maapallolla oleviin luurankoihin. Kuinka toiseksi
+muuttuukaan asia, kun tapaa ihmisluita ja muita jäännöksiä, melkein
+kuuden jalan korkuisia, etäisellä taivaankappaleella!
+
+Älköön siis kukaan ihmetelkö, vaikka Clairen kasvot kalpenivatkin hänen
+nähdessään tämän tähtimuseon kalleimman ja harvinaisimman esineen.
+
+Äijä näytti katselevan sitä jonkinlaisella viileällä, tieteellisellä
+silmällä. Hän luonnollisesti osoitti sille yhtä suurta anatoomista
+kunnioitusta kuin eurooppalainen professori Neanderthal ihmiselle,
+tähän ensi kertaa tutustuessaan.
+
+Pappi risti silmiään herkeämättä. Hän ei pitänyt tästä huvimatkasta.
+Hän ikävöi takaisin elämänveden partaalle ja tunsi jo kamalaa janoa.
+Sitäpaitsi hän oli tottunut tarinoimaan sen nuoren tytön kanssa, joka
+kohdisti hänen henkilöönsä niin suurta ja kunnioittavaa luottamusta.
+
+Mutta John Lange ei tuntenut mitään pelkoa luurankoa kohtaan. Mitä
+suurimmalla harrastuksella hän tutki tuota merkillistä oliota. Hän
+totesi pian, että siinä oli mies, joka oli menettänyt henkensä
+parhaassa miehuuden kukoistuksessa. Aivokoppa oli hyvin jalon
+muotoinen, voimakkaine eteenpäin pistävine niemekkeineen, jotka usein
+todistavat rohkeutta ja päättäväisyyttä.
+
+Mikähän ihme oli tuonut pois maapallon radalta tämän nuoren miehen,
+joka epäilemättä polveutui menneiltä ajoilta, jolloin lentäminen vielä
+kieriskeli kapaloissaan?
+
+Tähän kysymykseensä hän kuitenkin sai osittaisen vastauksen. Sillä
+kylkiluiden välistä löytyi pieni musta esine, jonka lähempi tarkastelu
+osoitti meidän isovanhempiemme aikuiseksi lompakoksi. Vuodet olivat
+pidelleet nahkaa kovin kourin, mutta eivät kuitenkaan niin pahasti,
+että lompakon entinen komeus olisi kadonnut jäljettömiin. Se sisälsi
+kymmenen kuningasvallan aikaista kultafrangia sekä paperin, jossa oli
+hiukan haalistunut mutta silti selvä kirjoitus:
+
+    Täten kehoitetaan kaikkia, joiden puoleen insinöörikapteeni
+    Eugene Pierre Suffrenin täytyy kääntyä, auttamaan häntä parhaan
+    kykynsä mukaan neuvoilla ja teoilla isänmaan hyödyksi.
+
+    Pariisissa tammikuulla 1871.
+
+                                                  _Trocher_
+
+John Lange loi ihmettelevän katseen vaimoonsa ja ojensi paperin tälle.
+
+"Hän on teikäläisiä ja on viisikymmentä vuotta sitten eksynyt tänne
+ylös. Tämäkin on niitä arvoituksia, joita ei kukaan osanne koskaan
+selittää. Pariisin piirityksen aikana vuosina 1870 ja 1871 lähetettiin
+kaupungista, kuten tunnettua, ilmaan monta ilmapalloa. Yksi niistä,
+'Ville d'Orleans', ajautui Li-tunturille Norjaan. Se oli muuten ihan
+luonnollista. Kapteeni Suffrenilla ei ole ollut samanlaista onnea. Hän
+on kohonnut ilmaan, on ehkä yläilmoissa joutunut hirmuisen
+pyörremyrskyn kynsiin ja tavalla tai toisella paiskautunut toisen
+kiertotähden radalle ja pudonnut tänne ruumiina -- kuollut joko nälkään
+tai ruhjoutumalla. Edellinen on minusta luultavampaa, sillä luurangossa
+ei näy mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä. Suuren, väkevän ja
+rohkean miehen kenraali Louis Jules Trocher onkin keksinyt lähetikseen,
+jonka oli pyrittävä ulkomaailman yhteyteen. Suffren -- sehän on
+loistava nimi Ranskan historiassa?"
+
+"Eräällä merisankarilla oli tuo nimi", vastasi Claire. "Hän taisteli
+englantilaisia vastaan Intian vesillä."
+
+John Lange jäi pitkäksi aikaa syviin mietteisiin. Viimein hän lausui:
+
+"Kaikki tämä herättäisi vanhassa Camille Flammarionissa ihmettelyä, ja
+nykypäivien astronoomit sanoisivat tätä valheeksi. He ovat väkeviä
+sanoissa ja he osaavat laskea, että muka tarvittaisiin niin ja niin
+paljon aikaa kahden kiertotähden välisen matkan kulkemiseen. Mutta he
+kai tekevät sen virheen, että perustavat laskelmansa maapallolla
+vallitsevaan painolakiin. Sillä eihän kukaan tiedä, minkälaisiksi
+painosuhteet muuttuvat ilmaköyhässä -- tai ehkä ihan ilmattomassa
+avaruudessa. Ja onhan sitäpaitsi vanha Newton ihan virkansa
+menettämäisillään."
+
+"Avaruudessa pitäisi olla myös jokin märkä ilmakehä, kokoonpantu
+aineista, jotka eivät saa aikaan suurtakaan vastusta. Mutta minä en,
+Jumalalle kiitos, ole tiedemies. Muutenhan nämä kysymykset voisivat
+viedä ihmiseltä järjen... Ja missä ihmeen paikassa me olemme?
+Marsissako, Merkuriuksessako, vaiko Venuksessa, taikka jollakin
+irtitempautuneella auringonsirpaleella, joka omia aikojaan kiertää ja
+on valmistanut itselleen oman ilmakehän. Olisipa hauskaa haastella
+vanhan Simon Newcomben kanssa asiasta. Ellei hän nyt jo ole kuollut."
+
+Äijä, joka tämän pitkän yksinpuhelun aikana oli alkanut näyttää
+tiilenvärisen malttamattomuuden merkkejä, otti nyt johdon käsiinsä. Ja
+tällä kertaa tavalla, joka osoitti, että saadaan nähdä vielä suurempia
+ihmeitä.
+
+Hän astui erään suuren kalkkiseinässä olevan aukon luo, josta silmien
+eteen avautuivat jyrkät portaat. Pikku vanhus kiipesi hyvin ketterästi
+näitä myöden ylös ja toiset seurasivat parhaan taitonsa mukaan.
+Ainoastaan pappi napisi ääneen. Hänen janonsa oli nyt melkein
+huipussaan ja hän ikävöitsi noille vienosti liriseville lähteille.
+Toisten kadotessa ylös korkeuteen hän jäi istumaan alimmalle portaalle
+ja koetti saada sielunsa askartelemaan syvissä hengellisissä
+kysymyksissä. Sillä aikaa toiset olivat nousseet yläilmoihin. John
+Lange laski askelten luvun 44:ksi, ja kun kukin porras oli toista
+kyynärää korkea, niin maan asukkaat läähättivät raskaasti lähestyessään
+aurinkovuoren tornin huippua. Äijällä mahtoi olla hevosen keuhkot,
+sillä häneen ei vaellus näyttänyt vaikuttavan vähääkään.
+
+Tämä pylvässali ei ollut edellisten kaltainen, jotka selvästi olivat
+koverretut vuoren sisään, vaan oli tämä rakennettu samasta
+kellanruskeasta kautsumaisesta aineesta kuin tiet ja kanavatkin. Tässä
+olivat myös sivuluukut suuremmat, muistuttaen entisaikojen
+tykkiportteja. Mutta huone näytti pimeämmältä, mikä johtui joko siitä
+että katto oli alempana tai että rakennusaine imi sisäänsä valoa.
+
+Tämän pienen tornikamarin merkillisimpänä nähtävyytenä oli kuitenkin
+rivi metrinkorkuisia, nelisärmäisiä, väriltään jotakin vaaleata
+metallia muistuttavia kivilohkareita, jotka näyttivät olevan määrätyssä
+suhteessa toisiinsa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa jonkinlaisten
+nelitahkoisten putkien avulla. Nämä putket yhtyivät torveksi, joka
+pisti ylös tornista muistuttaen mahtavaa kiikaria.
+
+"Tämä mahtaa olla tähtitorni", arveli Claire.
+
+Mutta hän erehtyi.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+NÄYTÖS.
+
+
+Nyt oli äijä otteissaan. Näytti siltä kuin hän olisi ollut
+pakahtumaisillaan pelkkään tärkeyteensä. Rypytkään eivät esiintyneet
+nyt yhtä selvinä kuin muulloin. Hän oli ikäänkuin muuttunut
+nuorukaiseksi, ja silmät loistivat hänen leveässä naamataulussaan.
+
+Hän käveli kuin mikäkin taikuri tuossa pienessä pylväshuoneessa ja
+haisteli kaikkia noita eriskummaisia neliöitä ja laitteita, jotka
+antoivat huoneelle salaperäisen leiman. Jos näkyvissä olisi vielä ollut
+joku lasinen keittoastia jollakin hyllyllä tai jos ahjossa olisi
+palanut sinertävä liekki, niin varsin hyvin olisi voinut loihtia
+mieleensä kuvan jostakin kullantekijän työpajasta tai Tycho Brahen
+Uranienborgista.
+
+Mutta äijällä ei tuntunut olevan kiirettä antamaan vierailleen
+selitystä siitä, mitä merkillistä hän aikoi heille näyttää. Taikurit,
+näyttelijät ja romaanien kirjoittajat tietävät, mikä merkitys on
+paussilla. Sen avulla saadaan odotus jännittäväksi, eli, käyttääksemme
+jokapäiväistä vertausta, kasataan hehkuvia hiiliä kuulijakunnan
+jalkapohjien alle. Se on temppu, jonka arvoa ei voi kyllin korkeaksi
+arvioida. Paussilla on sama merkitys henkiseen vajavuuteen nähden, kuin
+erinäisillä liikkeillä ruumiilliseen.
+
+Arvatenkin vanha tietäjä oli täysin perillä näistä pienistä
+yhteiskunnallisista asioista. Hän oli herkeämättä liikkeessä, toisinaan
+hän tirkisteli ylös kattoon ja toisinaan hieroi nenäänsä karvaisilla
+käpäläsormillaan. Ja suu kävi koko ajan, niinkuin vanhuksien
+tavallisesti. Oli ihan kuin vanha Cato olisi päässyt irti. Hänen
+kuulijansa eivät ymmärtäneet tavuakaan hänen pakinastaan. Se liikkuikin
+ilmeisesti tavallista korkeammissa käsitepiireissä, joilla ei juuri
+ollut yhteyttä lauseparsien "hyvää päivää", "hyvästi" ja "kuinka
+vatsanne laita on?" -- tai muiden yhtä ylväiden neronleimausten kanssa.
+
+John Anderssonin korvat olivat höröllään jännityksestä, mutta eipä
+hänkään -- vaikka olikin verrattain vanha tämän taivaankappaleen asukas
+-- pystynyt saamaan selvää tästä epäilemättä hyvin perusteellisesta
+tieteellisestä esitelmästä, joka äijän hipiän vaihteluista päättäen
+liikkui eri aloilla. Ukon yskivä puhe päättyi eräisiin sammakon
+kurnutusta muistuttaviin kurkkuääniin, jonka jälkeen puhujan leuat
+paukahtivat yhteen. Näin hän ikäänkuin halusi ilmoittaa, että hän oli
+nyt sulkenut puhevirran.
+
+Sitten hän siirtyi tekoihin. Vieraansa hän sijoitti yhden suuren
+ampumaloven viereen ja rakensi pienen vallin heidän ympärilleen
+nelisärmäisistä loistavista kivistä. Hän selitti viittomalla ja
+murisemalla heille, etteivät he missään tapauksessa saaneet astua tuon
+vallin yli. Päästyään varmuuteen siitä, että hänen määräystänsä
+noudatettiin, hän astui suuren kivikoneiston ääreen ja pyöräytti yhtä
+kiveä. Joko nämä olivat äärettömän keveitä, tai niihin oli sovitettu
+jokin nerokas tasapainojärjestelmä, niin vain oli, että äijä kosketti
+niitä ainoastaan sormiensa kynsien kärjillä.
+
+Alkoi kuulua suhinaa ja kohinaa, kuten kanavan sulkulaitoksen
+toimiessa. Koko vuori kiehui ja porisi. Tätä kesti muutamia minuutteja,
+sitten äänet muuttuivat tasaiseksi, hiljaiseksi jyminäksi.
+
+Äijä seisoi kauan ja kuunteli. Pieni kuihtunut mies näytti kasvavan
+heidän silmissään. Tai ehkä tämä johtui siitä, että hänen hipiänsä
+vähitellen muuttui tavalliseksi vaaleanpunaiseksi, tuo omituinen nenä
+nokimustaksi, ja että hänen päänsä paisui.
+
+Sitten hän katsahti vieraisiinsa ja sanoi:
+
+"_Propl, fritl, pjo_!"
+
+"Hän pyytää meitä istumaan hiljaa", tulkitsi Andersson.
+
+Sitten ukko nousi yhtä porrasta ylemmä ja kosketti erästä kiviryhmää,
+jossa kivet nojasivat toisiinsa ja olivat eri tasoissa. Kuului
+räiskinää, kivet liikahtivat ja yhtäkkiä singahti valosäde suurta
+kiikaria muistuttavan torven suusta.
+
+Säde -- sanoisimmeko säde? Jättiläissalama se oli, salama, joka
+säkenöitsi kirkkaassa päivänvalossa ja hopeanvalkoisella loistollaan
+huikaisi auringonpaisteenkin. Vakaisena keihäänä se syöksyi taivaan
+kupulakeen ja katosi väräjävänä sädeheijastuksena eetteriin. Ei mikään
+maanpäällinen valonheittäjä olisi saanut niin voimakasta vaikutusta
+aikaan sysimustassa yössäkään. Väkevä auringonvalo muuttui suorastaan
+pimeydeksi tämän häikäisevän valkoisen, avaruuteen ammutun säteen
+rinnalla.
+
+Maapallolaisten oli ehdottomasti pantava kädet silmilleen. Kun he
+ottivat ne pois, oli kaikki ennallaan. Mutta äijä ei vielä hellittänyt.
+Oikeana Jupiterina hän seisoi siinä. Nyt hän kosketti toista
+kiviryhmää, ja tällä kertaa lennähti putkesta mahdottoman suuri
+pallosalama. Se kiiri ylös taivaalle niin kuin valkohehkuinen
+tykinkuula. Näin kai olisi Birkelandin sähkötykki toiminut, jos se
+olisi ollut valettu kyllin suureen mittakaavaan.
+
+"Miltähän tämä olisi näyttänyt yöllä?" mutisi Claire ja hieroi
+silmiään. "Valo oli niin voimakas että nytkin silmiä kirveli".
+
+"Me emme maapallolla oikeastaan tiedä, mitä sähkö onkaan", säesti
+Lange.
+
+"Ne on pirun vehkeitä", sanoi pappi. "Joutukaamme täältä pois."...
+Miesparan kurkku hehkui kuin leivinuuni.
+
+Mutta falunilainen John Andersson ei sanonut mitään. Taivas olisi
+saanut sortua hänen niskaansa, eikä hän olisi pannut sitä pahakseen.
+Sillä hänen sydäntänsä raateli kirvelevä ikävä pienen taalalaisen tytön
+luo. Ja sitten vielä toinenkin asia täytti hänet jonkinlaisella
+pelolla. Hänen hipiänsä alkoi vähitellen muuttaa luonnettaan. Näytti
+siltä kuin olisi orvas ruvennut lakastumaan pois. Hän oli asunut täällä
+niin kauan, että ravinto ja ilma olivat alkaneet vaikuttaa hänen
+elimistöönsä. Hämmästyksekseen hän oli jo toisinaan huomannut nenänsä
+vahvasti hikoilevan -- ihan niinkuin täällä syntyneiden. Nyt puuttui
+vain, että hän vaihtaisi ihonsa väriä aina mielialojen mukaan. Niin,
+että jos hänen oli palattava takaisin -- sen täytyi tapahtua pian.
+
+Siksi ei tämä suunnaton sähköpurkaus tehnyt häneen mitään vaikutusta.
+Hän antoi aviopuolisoiden tulkita ihastustaan tavalla, joka oli
+aito-maanpäällistä.
+
+Ja äijä, joka oli omaksunut koko joukon maanpäällisiä tapoja ja eleitä,
+käyttäytyi niinkuin se jumalaistarujen sankari, jonka päähän oli
+pälkähtänyt varastaa Zeuksen vasama.
+
+Mutta enempää hän ei toistaiseksi halunnut näyttää vierailleen. Nämä
+lähtivät heti paluumatkalle, joka tapahtui hyvässä järjestyksessä.
+Tunnin kuluttua he jo istuivat syömässä keittoansa työläiskaupungissa,
+tutun perheen piirissä.
+
+Samana yönä tapahtui jotakin Lange-puolisojen makuukamarissa.
+
+He nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti toistensa syleilyssä aina
+aamupuoleen yötä. Silloin John Lange yhtäkkiä heräsi ja hieroi
+silmiään.
+
+"Mikä nyt tuli?" kysyi hänen vaimonsa ja kiersi ihastuttavan pyöreän ja
+rauhoittavan käsivartensa toisen kaulaan.
+
+"Olen sen keksinyt", lausui John Lange yhtä ponnekkaasti ja
+vakuuttavasti kuin aikojen aamupuhteella Arkimedes.
+
+"Minkä?" kysyi Claire.
+
+"Ratkaisun ja viivat."
+
+Silloin nuori rouva rupesi pelkäämään miehensä järkeä. Olikohan John
+saanut auringonpiston?
+
+"Ah, sinä olet nähnyt unta", koetti hän tyynnyttää.
+
+"Mahdollisesti", vastasi mies hieman hermostuneesti. "Mutta se on ollut
+hyvä uni. Ja minä toivon, että siitä tulee todellisuus."
+
+Sitten hän suuteli huolet pois vaimonsa huulilta ja silmistä.
+
+
+
+
+XXIV.
+
+MORSE-SÄHKÖSANOMA.
+
+
+Seuraavana päivänä oli mahdotonta tuntea John Langea. Tuo tyyni ja
+maltillinen aviomies oli kuin sähköllä ladattu. Ei kylläkään ole
+luultavaa, että aurinkovuoren tavaton purkaus olisi siirtynyt hänen
+ruumiiseensa. Mutta siltä melkein näytti.
+
+Sillä tuo nuori norjalainen loisti. Hänen silmänsä paloivat, eikä hän
+voinut pysyä rauhallisena. Oli kuin hän olisi painiskellut jonkin
+mielenkiintoisen arvoituksen kanssa. Luultavasti Isaac Newton oli saman
+näköinen silloin kun hän istui omenapuun juurella ja hänen jalkainsa
+eteen putosi se merkillinen omena, josta tuli hänen painolakiensa
+alkusyy.
+
+Nuorta rouvaa alkoi ihan peloittaa. Hän ei ollut unohtanut yöllistä
+näytelmää. Ja muutenkin hän tunsi olevansa huonolla tuulella. Hän oli
+nähnyt unta isästään, ja uni painoi hänen mieltään. Tätä ennen ei hän
+ollut ikävöinyt maata eikä isäänsä. Mutta nyt oli ikävä tullut vastoin
+hänen tahtoaan. Ja hän oli ajatellut Ivryn kirsikkapuita, nähnyt
+kukkien kumartavan metsissä ja kuunnellut lapsen jokellusta ja lapsen
+itkua.
+
+Ja menneiden aikojen muistot saivat hänet vaistomaisesti ajattelemaan
+tulevaisuutta. Hän melkein kauhistui loihtiessaan silmiensä eteen sen
+hetken, jona hänestä oli tuleva äiti. Ah, -- täällä ylhäällä ei ollut
+minkäänlaista tilaa lapsen itkulle eikä naurulle.
+
+Hän taisteli ankarasti näitä ajatuksia vastaan, mutta ne olivat jo
+pureutuneet kiinni hänen olemukseensa eikä niitä ollut helppo
+karkoittaa pois. Pahinta oli, että hänen täytyi suorittaa tämä taistelu
+yksin. Sillä John Lange oli jo varhain lähtenyt aurinkovuorelle äijän
+seurassa. Mies parka, kai ne oli hänelläkin omat taistelunsa
+taisteltavina, vaikkei hän milloinkaan ollut sanaakaan niistä
+maininnut. Ja isä sitten, joka istui yksin kotona suruissaan ja
+lapsensa menettäneenä!... Pikku Clairen oli yhtäkkiä mahdoton pidättää
+kyyneleitään, ja hän nyyhkytti aivan kuin sydän olisi ollut
+halkeamaisillaan...
+
+Myöhään iltapäivällä John Lange tuli takaisin. Uusi välke oli hänen
+silmissään, kun hän astui heidän köyhään huonepahaiseensa.
+
+"Sinä näytät väsyneeltä", sanoi hän huolestuneesti. Claire oli tehnyt
+kaikkensa poistaakseen kyynelten jäljet, ja urhoollisesti hän kyllä
+hymyilikin painautuessaan kiinni mieheensä.
+
+"Nyt on paljoa parempi", vastasi hän. "Minusta tuntuu kuin täkäläinen
+ilma olisi raskasta. Mutta kun sinä olet luonani, niin kaikki on taas
+hyvin."
+
+"Pikku Claire-rukka", virkkoi toinen hellästi ja silitti varovasti
+hänen hiuksiaan. "Tämä ei ole sitä elämää, joka sopii sinulle. Sinä
+menehdyt ikävään tällaisessa yksitoikkoisuudessa."
+
+"Älä sellaisia ajattele, John. Sinä olet minun elämäni. Niin kauan kuin
+me pysymme yhdessä, ei ole mitään vaaraa. Mutta -- -- --"
+
+"Mutta mitä?" kysyi mies jännittyneenä. "On siis olemassa jokin
+'mutta'. No minä ymmärrän sinua. Sinä ajattelet meidän pikkupoikaamme
+tai tyttöämme, joka ehkä on tulossa. Eikö totta, Claire?"
+
+Nuori rouva punastui niinkuin oppilas, joka joutuu kiinni vilpistä.
+
+"John", kuiskasi hän, "miksi sinä joutavia lörpöttelet... Me emme ole
+sitä lajia, joka helposti taittuu. Me kyllä suoriudumme -- kaikesta."
+
+Mies tuijotti jäykästi eteensä.
+
+"Meillä ei ollut valitsemisen varaa", mutisi hän. "Maa oli käynyt
+minulle liian kuumaksi. Mutta ihmiset unohtavat pian. Me voimme päästä
+takaisin."
+
+"Uskotko sinä?"
+
+"Melkein. Katsos, sitä juuri minä olen ajatellut näinä viimeisinä
+neljänäkolmatta tuntina. Me lähetämme sanan maahan, pyydämme
+toimittamaan meille sieltä apua -- nyt kun kerran tiedämme että matka
+voi onnistua."
+
+"Mutta millä tavalla?..."
+
+John Lange siirtyi istumaan likemmä vaimoansa ja tarttui tämän käteen.
+
+"Katsohan, yksi mahdollisuus on olemassa. En tiedä, huomasitko sinä
+lähinnä viimeisenä sotavuonna sanomalehtiselostuksia muutamista
+omituisista ääni- ja valoilmiöistä, jotka yhtaikaa havaittiin usealla
+Marconi-asemalla. Taivas oli ikäänkuin kapinassa. Tapahtui seikkoja,
+joita ei voitu selittää tavallisen langattoman lennättimen
+aiheuttamiksi. Ja nähtiin valoja, jotka olivat ihan uutta, ennen
+tuntematonta tyyppiä. Suuri Marconi itse kiinnitti niihin huomionsa.
+Hän varusti retkikunnan asiata lähemmin tutkimaan. Ja mikäli tiedän,
+hän rakennutti itselleen huvipurren, johon sijoitettiin tavattoman
+voimakkaat langattomat vastaanottovehkeet -- kaikki tietysti aivan
+uusinta mallia."
+
+"Sillä kertaa ei tuon nerokkaan italialaisen onnistunut keksiä näiden
+salaperäisten ilmiöiden syytä. Hänen oli pakko pysähtyä oletuksiin,
+joihin hän tuskin itsekään uskoi. Lontoossa kuulin henkilöiden, jotka
+olivat hänelle läheisiä, arvelevan, että todennäköisemmin nuo
+salaperäiset valot johtuvat toisissa taivaankappaleissa asuvien
+järkiolentojen tieteellisistä yrityksistä päästä yhteyteen toisten
+maailmojen kanssa. Hän oli siis oikeassa, mikäli valosta on kysymys.
+Sen me näimme eilen. On varmaa varmempi asia, että aurinkovuoren
+sähkövalo-aallot, joiden voimaa ei voida mitata maallisilla mitoilla,
+vaikeuksitta ulottuvat maahan asti. Ja niiden näkeminen sai aikaan
+riidan, johon sekaantuivat kaikki maapallon tähtitieteilijät ja
+fysiikantutkijat."
+
+John Lange pysähtyi hetkeksi. Hänen silmiinsä oli tullut ihmeellinen,
+kauastähtäävä ja uneksiva katse.
+
+"Näihin valoaaltoihin", jatkoi hän sitten, "minä perustan toivomme.
+Niissä on meidän mahdollisuutemme... Ja viime yönä minä ikäänkuin näin
+sen tien, jota meidän on vaellettava päästäksemme takaisin maan
+päälle".
+
+"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka..."
+
+"Niin. Katsos, oli kerran eräs amerikkalainen, joka harrasti
+maalaustaidetta ja fysiikkaa. Molempia yhtä paljon. Hän syntyi
+Charlestownissa Ranskan vallankumouksen aikaan ja kuoli
+seitsemänkymmenen ikäisenä. Lystikäs mies. Hänen nimensä oli Samuel
+Morse. Hän se keksi viivat ja pisteet. Kaikenlaatuinen sähkötys on
+tähän päivään asti nojautunut tähän järjestelmään. Ne ovat epämukavia
+nämä lyhyet ja pitkät merkit, mutta ne ovat varmoja."
+
+Claire katsoi haltioituneena mieheensä.
+
+"Ja nyt sinä siis aiot lähettää Morse-sähkösanoman maahan
+aurinkovuoresta?"
+
+"Niin", vastasi mies lyhyesti, "se on aikomukseni. Olen entinen
+sähköittäjä. Ja kone toimii tyydyttävästi. Sen sain tänään selville
+kokeilemalla. Mutta ihmeellisintä on, että äijä käsittää
+tarkoitukseni. Ja nyt hän lataa minkä ennättää akkumulaattorejansa.
+Koko aurinkovuori on kuin noidankattila. Sihisee ja kiehuu kaikissa
+kanavissa, ja kipinöitä lentää jokaisesta kivestä. Sain tänään nähdä
+vilahduksen siitä työstä, mitä täällä tehdään. On siinä vauhtia!
+Pitäisi lähettää maasta muutamia stipendiaatteja tänne oppimaan, kuinka
+työtä on tehtävä. Eikä täällä ole mitään tyytymättömyyttä, ei
+palkkatariffeja eikä suurlakkoja. Nuoret puskevat, vanhat johtavat.
+Kaikki tähtää yhteiseen hyvään. Oikea idylli, mutta ikävin idylli,
+minkä olen eläissäni tavannut. Niin, että mieluimmin minä sittenkin
+toivon maapallon vihollisuuksia, taisteluja, kateutta, riitoja,
+liikemiesmoraalia ja Rasmussenin tapaisia tirehtöörejä."
+
+"Sinä haaveilet", sanoi Claire hymyillen. "Mutta mitä aiot sähköittää?"
+
+"Se on jo täällä", vastasi John Lange ja iski rintaansa povitaskun
+kohdalle. "Sanomassa on monta sataa sanaa. Ja koska jokaiseen
+kirjaimeen tarvitaan monta merkkiä; niin salamoita siinä kysytään.
+Mutta äijä varustelee parhaan kykynsä mukaan. Ja viiden päivän perästä
+räiskyy."
+
+"Mutta kenelle sähkösanoma on osoitettu?"
+
+"Marconille."
+
+
+
+
+
+
+KOLMAS OSA
+
+KOTIINPALUU
+
+
+
+
+XXV.
+
+AVARUUDEN HALKI.
+
+
+Hänen korvissaan suhisi, ja hän tunsi kamalaa oksetusta. Oli kuin olisi
+hän ollut pyörivässä tynnyrissä.
+
+Mutta Simon Newcombe Harriman oli sitkeä junkkari. Hän imasi silloin
+tällöin maitopullosta aivan kuin rintalapsi. Se piti hänet tosin
+pystyssä, mutta oli sellaisiakin välihetkiä, jolloin tajunta erkani
+hänestä. Ehkä hän silloin jotenkin nukkui. Kuka tietää... Pienen
+kiertotähden tavalla hän pyöriskeli avaruudessa ja hitto tiesi, minne
+sitä oltiin matkalla. Varmaankin monta päivää sitten hän oli
+seisahduttanut koneen. Yksitaso oli joutunut niin ilmaköyhiin
+kerroksiin, etteivät potkurit enää löytäneet mitään purtavaa.
+
+Hänen jäsenensä olivat sen makuiset, kuin ne olisivat olleet kotoisin
+jostakin keinotekoisten jalkojen valmistuspajasta. Hänen vatsansa
+kiljui, hänen päätänsä särki -- ylimalkaan hän ei ollut ensinkään
+kadehdittavassa tilassa!
+
+"Piru vieköön kaiken", mutisi nuori ylioppilas ja katseli pulloa. Mutta
+sterilisoitu maito alkoi saada hapantumisen vireitä ja maistui
+kitkerältä.
+
+Sitten Harriman katsoi taakseen. Tämän liikkeen hän teki joka
+kerta kun hän vaipui liialliseen surumielisyyteen. Sillä hänen
+takanaan, istuimeen kiinni köytettynä, istui Pinkertonin toimiston
+salapoliisi, Joshua P. Niggitts, pää heilahtaen toisesta olkapäästä
+toiselle aina sitä mukaa kuin lentokone kallistelihe avaruudessa. Ellei
+mies jo ollut kuollut, niin eipä paljoa puuttunutkaan. Hänen
+pähkinänsärkijä-naamastaan oli kadonnut kaikki arvokkuus. Hän muistutti
+Pariisin kapakkatytöille virnistelevää presidentti Wilsonia.
+
+Lentokoneessa-oleskelu ei ollut voinut olla kovinkaan lyhyt, sillä
+Niggittsin parransänki oli harrillaan kuin piikit siilin selässä. Hän
+oli kalpea ja nälkiintynyt mutta vielä näkyi heikko elonmerkki.
+Niggitts piti nimittäin kädessään revolveria. Ja siinä se oli ollut
+useita vuorokausia.
+
+Harriman piti silmällä tätä revolveria. Ei kuitenkaan siksi, että hän
+olisi pelännyt sitä. Ei kukaan voi käyttää browninkia ilmaköyhässä
+avaruudessa, penikulmien päässä maasta. Mutta hän tiesi, että Niggitts
+hellittää sen kädestään vasta sitten kun hän on _ihan_ kuollut.
+
+Niggitts ei sitä vain kuitenkaan hellittänyt vaikka hänen fyysillinen
+tilansa ei suinkaan ollut kehuttava. Ilma tuossa melkein hermeettisesti
+suljetussa hytissä oli kamala, huolimatta ilmakoneiden virheettömästä
+toiminnasta. Väkisinkin kerääntyi liian paljon typpeä. Harrimanin teki
+kovasti mieli tuulettaa, mutta hän voitti kiusauksen. Hän osasi
+nimittäin laskea, että tuollainen tuuletus helposti tekisi lopun
+ennestäänkin heikosta elämänlangasta.
+
+Amerikkalaisen kärsivällisyys oli kuin panssariholvi. Ja oikeastaanhan
+oli kaikki laskelmien mukaista. Eikä se mies, joka nimitti itseään John
+Langeksi, tietenkään valehdellut. Ainoastaan maapallolla valehdellaan.
+Ennemmin tai myöhemmin yksitaso saisi ilmaa siipiensä alle ja silloin
+olisi aika toimia.
+
+Sitten hän pisti suuhunsa lihaleivoksen. Se maistui pahalta. Mahtoi tuo
+raskas, keinotekoinen ilma saastuttaa kaiken. Hän koetti liikahtaa,
+mutta jalat eivät tahtoneet totella. Käsissä oli jonkin verran eloa,
+vaikka niilläkin oli lyhyitä tunnottomuuden hetkiä. Mutta hän
+keskittikin koko tarmonsa tähän kohtaan. Sillä käsien oli oltava
+kunnossa sinä suurena silmänräpäyksenä, jona hän joutui jonkun toisen
+kiertotähden ilmakehään ja saattoi liukua alas tuon uuden
+taivaankappaleen pinnalle, jossa ei ollut vankiloita, vanhoja
+rakastuneita leskiä, sähkötuoleja eikä etiikan professoreja.
+
+Ja mikähän mahtoi olla miehiään tämä John Lange? Kuulotiedoista
+päättäen hän ei voinut olla tavallinen pölkkypää. Entä hänen vaimonsa?
+
+Simon Newcombe Harriman antoi tosiaankin palttua naisväelle. Hän inhosi
+naisia, niin kuin inhotaan sammakoita, matoja ja sisiliskoja. Mutta
+toiselta puolen naiskauneus ei jättänyt häntä kylmäksi. Ja hänen
+näkemänsä nuoren rouvan valokuva pani hänet ajattelemaan jotakin
+viheliäistä, huonon amerikkalaisen "mestarin" töhertämää öljymaalausta.
+Se oli juuri sitä lajia, joka vaikuttaa kullankaivajiin ja
+lähetyssaarnaajiin.
+
+Hän huokasi tahtomattaan. Kaunein nainen, minkä Simon tähän saakka oli
+nähnyt, oli eräs alaston naikkonen, joka pesi varpaitaan viimeisellä
+liikavarpaiden patenttilääkkeellä. Nyt hän alkoi kallistua siihen
+käsitykseen, että vanhan Debussonin tytär oli vieläkin kauniimpi.
+
+Mutta juuri kun ne perhepiirien ulkopuolella olevat naiset, joihin hän
+oli elämänsä varrella osunut tutustumaan, paraillaan marssivat hänen
+silmiensä ohi -- siinä oli vaaleanpunaisiin trikoihin puettuja
+varieteelaulajattaria, lonkattomia ja piipunrassijalkaisia
+tanssijatyttösiä, katunaikkosia leposohvineen ja löyhkäävine
+pitsi-alusvaatteineen -- sai hytin ikkunan ulkopuolella oleva
+eetterimaisema yhtäkkiä uuden valaistuksen. Entinen kristallikirkas
+valkoisuus vaihtui harmaaksi, melkein villaa muistuttavaksi
+vivahdukseksi. Näytti siltä kuin pieniä ilmahöyryjä olisi lentänyt
+häntä vastaan. Ja samalla hän huomasi, että lentokone oli saanut
+hitaamman, heilahtelevan liikkeen. Hän laski korkeusperäsintä hieman
+alemmaksi, ja aivan oikein, pieni alus totteli verkkaan ja melkein
+vastahakoisesti määräystä. Oli selvää, että hän oli saapunut jonkin
+uuden ilmakehän ulkoreunaan.
+
+Harriman nykäisi erästä venttiiliä. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.
+Oli kuin parvi jääpuikkoja olisi lentänyt hyttiin. Ne pureutuivat hänen
+ihoonsa ja tunkeutuivat vaatteiden läpi. Vaikka hän oli luullut
+ruumiinsa melkein turtuneen pitkällisestä samassa asennossa
+istumisesta, niin tämä osoitti ettei niin ollut laita. Hän
+kirjaimellisesti ulvoi tuskasta. Tuntui siltä kuin häntä olisi pistetty
+tuhansilla naskalinterävillä neuloilla.
+
+Myöskin Niggitts näytti saavan osansa. Mutta hän oli niin heikkona,
+että jääneulat eivät hänelle tuottaneet tuskaa, vaan hyödyllistä
+virkistystä. Hän avasi silmänsä puoliväliin, yskähti heikosti ja
+puristi luisilla sormillaan tiukemmin revolveria.
+
+Tämän nähdessään Harriman rypisteli kulmiaan. Hän ei ollut erikoisen
+ihastunut tähän iilimatoon, joka roikkui hänen kinterillään läpi koko
+taivaan avaruuden. Silmänräpäyksen ajan hän ajatteli sitäkin, että hän
+voisi kääntää Niggittsin kädessä olevan revolverin toisin päin ja
+teettää itsemurhan. Tämä olisi ollut helposti aikaansaatu, sillä
+salapoliisin vastustusvoima ei merkinnyt enempää kuin kaunis sana
+valtiomiehen suussa. Mutta samalla kertaa hänen oli mahdoton vapautua
+siitä tunteesta, että Niggittsin taistelu hengissä pysyäkseen tuotti
+hänelle huvia. Hän suorastaan iloitsi nähdessään, kuinka Pinkertonin
+mies ponnisteli henkikultansa säilyttämiseksi -- vaikka häneltä
+puuttuivat kaikki elämän mahdollisuudet ja vaikka hän jo oli melkein
+mäsänä.
+
+Nuori ylioppilas tuli usein ajatelleeksi anglo-amerikkalaista sisua,
+kun hän vilkaisi Niggittsiin. Sisua, joka voi saada ihmisen verikoiran
+tavoin vahvoilla leuvoillaan pureutumaan elämän häntäpuoleen ja
+roikkumaan siinä kunnes hampaat lähtevät suusta. Meistä toisista
+hyökkäävä ja omahyväinen elämän arviointi on vähemmän miellyttävä
+piirre... Miksi tyhmät, hassahtavat ja ikävät ihmiset eivät kuole
+hiukan ahkerammin?
+
+Niggittsin ihmisarvo oli -- kuten kai on selville käynyt -- vähäinen,
+mutta elämään hän silti oli hyvin innokas. Ja tämä se herätti
+Harrimanissa kunnioitusta. Eihän hänelle suotta oltu syötetty helposti
+sulavaa amerikkalaista filosofiaa. Kuinka sanookaan tuo suuri
+kauneussielu, professori Hannibal W.C. Johnstone Massachusettsista: Ei
+millään maailman kansalla ole niin suurta elinvoimaa kuin
+amerikkalaisella. Jos kaikki muu pettää, niin amerikkalainen pureskelee
+kynsiään ja nielee sylkeä ja tulee erinomaisesti toimeen!
+
+Parempaa suositusta, kuin minä Niggitts oli, ei tämä Johnstonen mehevä
+väite kaivannut.
+
+Mutta pian Harriman sai kohdistaa ajatuksensa toisiin asioihin. Saattoi
+selvästi huomata, että yksitaso alkoi tuntea olevansa taas omassa
+elementissään. Se ei enää hoippunut sinne tänne, vaan totteli kaikkia
+peräsinten liikkeitä.
+
+Silloin hän pani koneen käyntiin. Paljoa voimaa ei ollut jäljellä Erkon
+akkumulaattorissa, mutta se toimi. Ja Harriman havaitsi
+tyydytyksekseen, että potkurit ilkeästi vingahdellen pieksivät
+harmahtavaa ilmaa.
+
+Nyt hän käänsi koneen keulan alas päin ja näki yhdellä ainoalla
+nopealla silmäyksellä vähäisen tasangon allansa. Näky melkein sokaisi
+hänen väsyneet silmänsä. Tasanko oli ohuen usvan peitossa, mutta sumun
+läpi saattoi kuitenkin selvästi eroittaa ne monet ohuet viivat, jotka
+jakoivat vihreänsinipunaisen tanteren shakkilautaa muistuttavaksi
+neliöksi. Mutta keskeltä tuota tasankoa kohosi valkoinen tunturi, jonka
+sumuton huippu muistutti majakkatornia. Kiertotähti itse oli näköjään
+eloton. Ei ainoakaan lintu kirkunut hänelle tervetuliaisia, eikä yhtään
+kalalokkia lentänyt häntä vastaan.
+
+Harrimanin selkää karmi. Sitten hän ohjasi kulkunsa päin
+aurinkotunturin juurta ja avasi venttiilit selko selälleen.
+
+Silloin Joshua P. Niggittskin aukaisi silmänsä ja töllisteli
+ympärilleen suu auki ja silmät pyöreinä.
+
+
+
+
+XXVI.
+
+PELASTAJA.
+
+
+Ei ollut mikään erikoisen lohdullinen asema se, joka ilmeni Harrimanin
+eteen. Hän oli laskeutunut sienimäistä, harmaansinipunervaa ruohoa
+kasvavalle kedolle, joka poikkesi kaikesta hänen ennen näkemästään.
+Mikäli hän saattoi nähdä, ei ollut elävää olentoa missään päin
+havaittavissa. Vaikka aurinko paistoi niin että hänen ihoansa pisteli,
+ei lämpö sentään ollut ihan sietämätön. Heikko kostean höyryn sekainen
+ilmanvirta vilvoitti hänen väsynyttä päätänsä ja sai hänet muutamassa
+minuutissa virkistymään sen verran, että hän saattoi ajatella
+ulosryömimistä. Mutta pienikin liikahdus aiheutti suurta kidutusta.
+Ikäänkuin pikku eläväisiä olisi alkanut marssia pitkin hänen koipiaan,
+mutta hän tervehti sitä iloiten. Sillä se osoitti, että verenkierto
+otti uutta vauhtia ja voimaa.
+
+Hän vääntäytyi verkkaan kyljelleen ja kohoittautui käsivarsiensa
+varassa ylös hytin ovelle. Mutta kun hän aikoi vivuta itseään ulos,
+kuuli hän äänen, joka oli kuin heikko tuulien humina metsässä, lausuvan
+seuraavat käskevät sanat: "_Kädet ylös_!"
+
+Harriman kääntyi vastahakoisesti katsomaan taakseen. Hänen katseensa
+osui suoraan Niggittsin revolverin piipusta sisään. Salapoliisi ei
+ollut viidenkymmenen pennin arvoinen. Hänen päänsä keikkui edelleen
+hervotonna hänen kaulansa yläpäässä.
+
+Silloin entinen jalkapalloilija nauroi, ja tämä oli luultavasti
+ensimmäinen kerta hänen elämässään, jolloin hän suvaitsi päästää
+ilmoille moisen kurkkuäänen. Sitten hän tarttui hellästi Niggittsin
+ranteeseen, ja väänsi helposti aseen tämän kankeasta kädestä.
+
+"Lain nimessä..." mutisi salapoliisi, mutta sitten hän ei jaksanut
+enempää. Ja mitä sen jälkeen tapahtui, se oli jäävä hänelle ikuiseksi
+salaisuudeksi. Hän pyörtyi, ja nyt ihan tosissaan. Oli kuin revolveri
+olisi viimeiseen asti pitänyt häntä pystyssä. Nyt kun se oli poissa, ei
+hän viitsinyt ponnistella enää.
+
+Mutta Harriman kävi järkiperäisesti kiinni asiaan. Hän otti esiin
+elintarvesäästöt ja pisteli poskeensa kohtuullisen määrän. Sitten hän
+hieroi jalkojaan, jotka olivat turvoksissa ja hellät. Ja lopuksi hän
+konttasi erään kanavan partaalle, jonka veden lirinä niin kiehtovasti
+kaikui hänen korvissaan. Ihmeekseen hän näki, että kanava oli
+rakennettu jostakin kellahtavasta aineesta. Mutta hän ei suonut
+itselleen aikaa tämän ilmiön seikkaperäiseen tutkimiseen. Hän kumartui
+kanavan reunan yli ja härppi sisäänsä tuota vihertävää vettä suorastaan
+ahmien. Eikä hän huomannut, ettei tämä neste laisinkaan maistunut siltä
+vedeltä, joka pulppuilee maapallon lähteissä. -- Hän vain joi ja joi,
+kunnes hän tunsi kaikkien elämäntoimintojen alkavan työskennellä
+säännölliseen tapaan.
+
+Sitten hän lähti juoksemaan. Ensin tämä kävi vaivaloisesti, mutta pian
+yhä helpommin. Silloin hänelle äkkiä selveni, että vesi, jota hän joi,
+mahtoikin olla tavattoman elähyttävää laatua.
+
+Hän mietti hetken, sitten hän meni lentokoneen luo ja etsi käsiinsä
+pullon, jonka hän täytti tuolla omituisella vedellä. Pullossa se näytti
+toisia ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Se oli kuparinvihreää, mutta sai
+ajoittain muita värivivahduksia. Tämä värivaihtelu antoi nesteelle
+erittäin eloisan ulkonäön.
+
+-- Kumma juoma -- ajatteli Harriman yrittäessään pistää pullonsuuta
+puolikuolleen Niggittsin hampaitten väliin. Se ei ollut mikään helppo
+tehtävä, sillä amerikkalaiset leuat muistuttavat kassakaapin lukkoja.
+Mutta nuori yankee oli liikkeissään niin taitava, että hänen
+maamiehensä sai nieluunsa pisarat, jotka tarvittiin hänen tajuntansa
+palauttamiseksi. Vesi vaikutti eetterin nopeudella. Niggitts repäisi
+silmänsä auki, rypisti kulmakarvojaan, nähdessään kuka hänen edessään
+oli, mutta otti vihdoin yhden lihakorpun ja nakersi ahneesti sitä.
+
+"Missä on revolverini?" kysyi hän äkisti, ja tällä kertaa huomattavasti
+ponnekkaammin kuin äsken.
+
+Harriman nyökkäsi hänelle rauhoittavasti ja osoitti housuntaskuaan.
+Niggitts murahti, mutta sammutti pettymyksensä kulauttamalla uudelleen
+kurkkuunsa vettä. Hän yritti sitten poistua lentokoneesta, mutta siihen
+hän oli liian heikko. Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä.
+Vasta Harrimanin auttamana hänen onnistui vääntäytyä ulos hytistä ja
+laskeutua maahan. Sitten hän asettui kanavan reunalle ja katseli
+tutkivasti ympärilleen.
+
+"Soma maa tämä", mutisi hän.
+
+"Eipä hullumpi", säesti Harriman ja kaivoi sisätaskustaan esille
+piipun. "Tällainen kai maa oli ennen syntiinlankeemusta. Kuulkaahan, ei
+suinkaan teillä ole tupakkaa matkassanne?"
+
+"En polta", vastasi Niggitts.
+
+"Totta", sanoi Harriman miettiväisenä. "Tupakka selvittää aivoja. Se ei
+sovi Pinkertonin väelle... Luultavasti kuulutte 'Puzzifob-liittoon'
+tupakan, alkoholin ja purukummin vastustamiseksi?"
+
+"Paikalleen arvattu."
+
+"Tämä ilahduttaa minua. Sen ohjelman avulla voidaan päästä Yhdysvaltain
+presidentiksi. Mutta täällä se luullakseni ei tepsi."
+
+"Täällä? Missä on lähin poliisiasema ja missä me olemme?"
+
+"Vaikea sanoa. Missä itse luulette?"
+
+"Helvetissä", paukautti Niggitts ratkaisevasti. "Minä kylläkään en
+tästä pidä. Mutta ei teitä nyt suunsoittonne auta. Nyt te olette
+_minun_ miehiäni. Parasta on, että antaudutte hyvällä. Ja vaikka minun
+pitäisi kiskoa teidät ylös oikeastakin helvetistä, niin New Yorkiin
+teidän on minua seurattava!"
+
+"Toistaiseksi me olemme taivaassa", keskeytti hänet Harriman. "Ja
+sieltä on pitkä huippaus sekä helvettiin että New Yorkiin."
+
+Niggitts katsahti arasti ensin häneen ja sitten tuohon lohduttomaan
+maisemaan. Hänen silmänsä pysähtyivät puolihurjina mahtavaan
+aurinkovuoreen, joka kohosi heidän päittensä yläpuolella.
+
+"Mikä perhana tuo on?" kysyi hän.
+
+"Paapelin torni", vastasi ylioppilas kuivasti.
+
+Niggittsin kulmakarvat rypistyivät ja hän näytti yhtäkkiä ikäänkuin
+heräävän. Se on varma tyhmyyden merkki. Hän alkoikin juuri sanoa
+jotakin äärettömän yksinkertaista, mutta sanat takertuivat hänen
+huuliinsa.
+
+Tuolta tulla lönkötti nimittäin jokin ihmeellinen pieni olento heitä
+kohti -- tuskin neljän jalan korkuinen, puoleksi eläin, puoleksi
+ihminen.
+
+Harriman tarttui vaistomaisesti Niggittsin revolveriin, mutta malttoi
+kuitenkin mielensä. Hän muisti John Langen sähkösanoman. Ja
+katsellessaan tarkemmin tuota pientä ryppyistä olentoa, hän keksikin
+heti viisaan ja hyväntahtoisen välkkeen noissa suurissa silmissä.
+Samalla ukon sienimäisen hipiän vaalean punainen väri teki katsojaan
+lämpöisen, sydämellisen vaikutuksen.
+
+Vanhus ojensi yhtäkkiä käpälämäisen kätensä Harrimanille.
+
+Hetken epäröityään tämä kohentautui ja tarttui ojennettuun käpälään,
+vaikka selkää vähän karmi. Olihan tuolla herralla ainakin hyviä,
+ihmismäisiä käytöstapoja.
+
+"Oletteko John Lange?" kysyi hän. Noihin vanhoihin kuihtuneisiin
+kasvoihin syttyi ihmeellinen elo, ja äijän hipiä sai äkkiä vihreähkön
+vivahduksen.
+
+Sitten äijä sai pienen yskäkohtauksen ja kävi arvokkaan näköisenä
+kanavan reunalle istumaan.
+
+Mutta samassa heidän edessään oleva ruohosto heilahti ja eräs nuori,
+kuluneisiin vaatteisiin puettu mies saapui rientomarssissa lentokoneen
+luo. Ihan hänen jäljissään tuli nuori nainen. Harriman näki, että tämä
+oli harvinaisen kaunis. Ja hän ymmärsi saapuneensa sinne, minne oli
+aikonutkin.
+
+Tavallaan liikutettuna hän otti rillit pois nenältään.
+
+"Oletteko te John Lange?" kysyi hän ja tarttui toisen ojennettuun
+käteen.
+
+"Olen", vastasi mies. "Entä te?"
+
+"Tuon terveisiä teille Marconilta. Hän kiittää teitä sähkösanomasta. Te
+pyysitte sähkö-lentokonetta. Tässä se nyt on!"
+
+Sitten Simon Newcombe Harriman eli hetkiä, joita hän ei koskaan unohda.
+
+Nuori nainen syöksyi riemusta kirkaisten hänen luokseen, kiersi kätensä
+hänen kaulaansa, ja kyynelten silmistä vuotaessa suuteli häntä
+molemmille poskille.
+
+
+
+
+XXVII.
+
+AINOASTAAN KOLMELLE TILAA.
+
+
+Harriman oli niin hölmistynyt, ettei osannut puhua mitään
+moneen minuuttiin. Mutta harvoinpa sitä sattuukin nuorelle
+kömpelökäytöksiselle miehelle sellaista, että joku kuvankaunis rouva
+noin liikuttavalla tavalla tulee syleilemään häntä. Hän hankasi
+hämillään sarvirillejään kirkkaiksi, pani ne nokalleen, selvitteli
+kurkkuaan ja silitteli sänkipartaansa. Se oli karkea kuin siilin selkä
+ja mahtoi tuntua tuosta nuoresta naisesta hirveältä. Missähän hitossa
+hänellä oli taskupeilinsä?
+
+Mutta Niggitts töllötti selällään ruohossa suu auki. Tämä oli monta
+penikulmaa hänen ymmärryksensä yläpuolella. Hän salli käsiään
+puristettavan, itseään nimitettävän ystäväksi ja pelastajaksi, ja tuo
+pieni ryppynaama ojensi hänelle kulhollisen jotakin vihreätä ruohoa,
+jota hän ensin kohteliaisuudesta maistoi ja jonka hän sitten ahneesti
+hotki suuhunsa. Nuoruudessaan hän oli kuullut jotakin vanhaa lörpötystä
+ambrosiasta ja nektarista -- tämä merkillinen vihreä puuro mahtoi olla
+jotakin sentapaista, jumalien ruokaa. Niggitts kuului johonkin
+kristillismieliseen Brooklynin seurakuntaan, jonka uskontunnustuksessa
+oli monta ihmeellistä asiaa ja joka muun muassa odotti innokkaasti
+viimeistä tuomiota. Sielujen vaellus oli myös heidän ohjelmassaan.
+Jospa tämä jo oli alkusoittoa vieläkin korkeampiin asioihin...? Mutta
+saatuaan taas silmiinsä Harrimanin, _alias_ Smithin, hän halveksien
+hylkäsi viimeisen ajatuksen. Taivaaseen ei missään tapauksessa
+matkusteta tuollaisen syntipukin seurassa. Tämä murhaaja,
+jalkapalloilija ja ylioppilas oli kypsä helvettiin. Joten Niggitts
+lopetti mietiskelynsä ja siirtyi tavallisiin tosiasioihin.
+
+"Missä on lähin kaupunki?" kysyi hän John Anderssonilta, joka myös oli
+saapunut paikalle ja näytti järkevältä ihmiseltä, vaikkei käyttänytkään
+partaveistä.
+
+Ruotsalainen ymmärsi huonosti amerikkalaista murretta, mutta tämän hän
+sentään ymmärsi.
+
+Hän osoitti sormellaan alas. Niggitts tutki tarkkaan ruohokenttää,
+mutta ei keksinyt mitään kaupungin näköistä tuosta sinipunervasta
+sienimäisestä maisemasta.
+
+Lange ehätti ystävänsä avuksi.
+
+"Hän tarkoittaa", sanoi hän, "että tuolla on kaupunki _maan alla_.
+Auringonpaiste on täällä niin terävää, että tässä pinnalla voidaan
+oleskella korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Ainakaan me ihmiset emme
+kestä enemmän."
+
+Niggitts nyökkäsi.
+
+"Onko täällä poliisiasemaa?" kysyi hän jännittyen.
+
+"Mitä ihmettä -- poliisiasemaako?"
+
+Harriman sekaantui taas keskusteluun.
+
+"Ystävälläni on soma päähänpisto", virkkoi hän. "Hän luulee vielä
+olevansa maapallolla."
+
+Silloin kaikki nauroivat.
+
+Mutta Niggitts ei. Tehtiinkö hänestä pilaa...? Ja sitten hän iski
+leukansa yhteen. Mutta nuori kaunis rouva tuli hänen luokseen ja lausui
+äänellä, joka helisi kuin pääsiäiskellojen soitto:
+
+"Tahdotteko tarttua minun käsipuoleeni? Minä mielelläni tuen teitä.
+Tässä on lähellä vene, joka vie meidät kaupunkiin. Te tarvitsette lepoa
+ja hoitoa."
+
+Niggitts oli sen näköinen kuin hän olisi koettanut saada nielusta alas
+'magnum bonum'-perunan. Mikä tässä kaikessa oli totta?
+
+Mutta hän ei tuntenut itseään kyllin vahvaksi syventymään näiden
+mysterioiden pohjaan saakka, ja taipui siis nuoren naisen johtoon.
+
+Puolen tunnin perästä he kaikki istuivat altaan ympärillä John Langen
+majassa, pantterikissan ja sammakkokoiran häärätessä heidän ympärillään
+ja koettaessa parhaan kykynsä mukaan täyttää jokaisen toiveet.
+
+Äijä oli yhtäkkiä ikäänkuin muuttunut nuorukaiseksi. Niinä kuukausina,
+jotka olivat kuluneet siitä kun John Lange oli lähettänyt maahan
+merkillisen valosähkösanomansa, hänet oli perehdytetty inhimillisiin
+asioihin. Kieli oli hänelle kova pähkinä, mutta eleet ja ilmehtiminen
+hän oli oppinut uskomattoman lyhyessä ajassa. Aurinkovuoren viisasten
+seura ikävystytti häntä. Heidän viisautensa oli, kun ympäri käytiin,
+rajoitettu jokseenkin ahtaisiin puitteisiin. Eikä heillä ollut sitä
+joustavaa ajatuskykyä, eikä niitä monipuolisia hauskoja harrastuksia,
+jotka tekivät näistä ihmisistä niin mukavia ja herttaisia
+seurustelutovereita. Ainoastaan falunilainen John Andersson oli hänelle
+pettymys. Mies oli vaipunut harmaaseen surumielisyyteen. Mutta oliko
+tuo mikään ihme? Olihan tämä iloinen ruotsalainen, vietettyään
+kiertotähdessä puolitoista vuotta, ruvennut havaitsemaan itsessään
+julmia ilmaston vaikuttamia muutoksia. Hän huomasi, kuinka esimerkiksi
+hänen ihonsa päällimmäinen ketto kuihtui pois ja iho itse vähitellen
+muuttui täkäläisten alkuasukasten ihon kaltaiseksi. Ensimmäisestä
+lentokoneesta oli löytynyt vähän öljyä. Sillä hän oli voidellut koko
+ruumiinsa. Mutta se auttoi vähän, tai ei ensinkään. Hänen vaalea
+skandinaavialainen hipiänsä, valkoisen miehen kaunis erikoistunnus,
+kului ja muuttui harmahtavaksi. Eikä siinä kyllin. Eräänä päivänä hän
+huomasi vaihtavansa väriäkin. Ei niin rajusti kuin kameleontti, mutta
+selvästi joka tapauksessa. Tehtyään tämän huomion hän koetti kaikissa
+mahdollisissa tilanteissa hillitä tunteitaan, jotteivät toiset alkaisi
+aavistella, mikä kohtalo odotti heidänkin hipiäänsä. Mutta John Lange
+oli jo ajat sitten nähnyt tuon, ja se oli täyttänyt hänet
+levottomuudella ja pelolla. Vain äärimmäisin ponnistuksin hän saattoi
+salata huolensa ja epäilyksensä, samalla kun hän kuukausi kuukaudelta
+yhä suurenevin sähkölatauksin lähetti epätoivoisia hätähuutojaan
+maahan.
+
+Mutta nyt oli apu tullut. Tuolla ulkona kekotti se sähkö-ilmalaiva,
+joka oli vievä hänet ja hänen vaimonsa takaisin metsiin, tuntureille ja
+loistaviin kaupunkeihin. He pääsivät kohta taas kuulemaan suurten
+kaupunkien melua ja Fontainebleaun metsässä visertävän satakielen
+laulua. Ja Claire saisi synnyttää lapsensa sillä maakamaralla, johon
+kohdistuneen rakkautensa syvyyden he nyt vasta tunsivat.
+
+"Kuinka kauan olette ollut täällä?" kysyi Harriman päästyään kahden
+kesken John Langen kanssa.
+
+"Kuusi kuukautta."
+
+"Tuo olisi ollut pitkä aika, ellei teillä olisi ollut niin kaunista
+vaimoa."
+
+Norjalainen nyökkäsi ja katsoi kiinteästi amerikkalaista silmiin.
+
+"Teidän täytyy viedä meidät pois täältä", sanoi hän innokkaasti. "Ei
+niin paljoa minun vuokseni kuin hänen -- tehän ymmärrätte. -- -- --
+Meidät vihittiin täällä ylhäällä", jatkoi hän ja osoitti sormellaan
+pappia, joka autuaasti hymyillen ja silmät ummessa loikoili maassa,
+tämän vieraan kiertotähden nuoren tytön kahnutellessa hänen päätänsä.
+-- -- -- "Ja me odotamme lasta muutaman kuukauden perästä. Tulitte siis
+yhdennellätoista hetkellä. Itse matkaa minä en nyt niinkään pelkää --
+kunhan akkumulaattori kestää. Se mahtaa olla ihmeellinen keksintö.
+Edisoninko?"
+
+"Ei. Edison luopui yrityksestään. Keksijä on eräs suomalainen. Hänen
+nimensä on Ilmari Erkko. Eläneekö enää... Mutta hänen akkumulaattorinsa
+elää halki aikojen. Varmasti sillä vieläkin voisi lentää useita
+tunteja. Ja te arvelette, että se voidaan ladata uudelleen täällä
+ylhäällä?"
+
+"Ehdottomasti. Tämä kiertotähti on suorastaan tehty sähköstä. Vuori,
+jonka näitte, on läpeensä sähköinen. Kanavat ovat voimalähteitä."
+
+"Niissähän ei ole minkäänlaista putousta!"
+
+"Entä sitten? Sulkulaitteet ovat sellaisia, ettei itse Niagara kaikessa
+komeudessaan voisi saada syntymään niin paljoa sähköä. Täällä ei
+tarvita lainkaan maaperän kaltevuutta, sillä nousu- ja pakovettä
+käytetään täällä tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Tämä on
+älykkäiden ja terävien aivojen vuosituhansia kestäneen ajattelun tulos.
+Mutta huonon palkinnon ovat täkäläiset asukkaat kaikesta tästä saaneet.
+Heidän elämänsä on muuttunut hedelmättömäksi -- heiltä puuttuu nykyään
+suuria ilon ja surun aiheita. Heidän harrastuspiirinsä on laakea
+niinkuin heidän maansakin. Inhimillisen ja eläimellisen välillä ei
+täällä ole jyrkkää rajaa. Kaikki puhuvat samaa kieltä ja syövät samassa
+pöydässä. Alempia eläinlajeja ei ole. Toisinaan melkein kaipaa jotakin
+verenhimoista kirppua tai itikkaa. Omituinen, lohduton, mutta silti
+onnellinen maa. Kaikki huonot vaistot ikäänkuin tukehtuvat täällä.
+Liekö tuo sitten ilman, auringon, veden vai ravinnonko vaikutusta? Jos
+ihminen jäisi tänne kyllin pitkäksi aikaa, niin kyllä hänen mielestään
+kuihtuisi pois maankaipuu -- samalla kuin muutkin inhimilliset vaistot.
+En ole milloinkaan nähnyt kenenkään syntyvän tai kuolevan täällä. Suvun
+jatkaminen on salaisuus, josta täkäläiset eivät anna meikäläisille
+tietoa. Mutta täällä ei todellakaan ole lapsia, ja tuo vanha äijä on
+varmasti ollut tuollainen ukonrähjä satoja, etten sanoisi tuhansia
+vuosia... Kuten näette, tämä on pieni taivaankappale. Mutta miksi
+tähtientutkijat tätä nimittävät, en tiedä. Kanavathan viittaavat Marsiin
+päin, mutta nämä ovat asioita, joihin minun ymmärrykseni ei ylety
+Varmaa on, että se, joka tunkeutuu maan ilmakehän läpi, putoo tänne, ja
+päinvastaisessa tapauksessa..."
+
+Sillä aikaa oli John Andersson lähtenyt käväisemään lentokoneen luona.
+Siellä mahtoi olla yhtä ja toista joka kiinnitti hänen mieltään. Hän
+nousi toiselle siivelle ja kurkisteli hyttiin. Se muistutti
+ilmanpitävää rasiaa. Mutta olipa eräs toinenkin asia, joka piti hänen
+mieltään jännityksessä: kysymys, oliko hytissä tilaa hänellekin. Hänen
+silmänsä suorastaan pullistuivat ulos kuopistaan... Hänen
+laskeutuessaan maahan valuivat kyynelet virtoina niistä. Hän oli nähnyt
+kohtalonsa. Tuossa pikku huoneessa oli _tilaa vain kolmelle!_
+
+Silloin John Andersson alkoi huohottaa. Hän heittäytyi pitkäkseen
+ruohoon ja nyyhkytti kuin lapsi ja hänen sydäntänsä viiltelivät
+Siljanin rannoilla vietettyjen nuoruuden- ja lemmenpäivien muistot.
+
+
+
+
+XXVIII
+
+JÄÄHYVÄISET.
+
+
+Ja niin sitten tuli se aamu, jona Kervelin kone täytetyin
+akkumulaattorein seisoi valmiina lähtemään tuolle vaaralliselle
+retkelle halki avaruuden.
+
+Vanha tietäjä-äijä oli viimeisinä viikkoina ollut väsymättömän innokas.
+Eikä John Langelta voinut jäädä näkemättä, että tuo kunnianarvoisa
+viisas herra alkoi päivä päivältä yhä enemmän omaksua vieraittensa
+käytös- ja ajatustapoja. Ääntiö ääntiön jälkeen ilmestyi hänen
+murinaansa, tuohon kerake-siansaksaan. Päivät päästyään hänen korvansa
+kuuntelivat uusia ääniä ja uusia ilmaisutapoja. Erikoisen mielellään
+tuo vanha Gamaliel istui nuoren Deborahin jalkain juuressa ja
+taivutteli satavuotista viisasta kieltänsä jäljittelemään kauniin
+pariisittaren pehmeitä nenä-ääntiöitä. Ja silloin äijän ryhmyinen ja
+sienimäinen hipiä muuttui heikosti vaaleansinertäväksi, aivan kuin
+hänellä olisi ollut jokin etäinen kaipaus tai hämärä, ihmeellinen
+unennäkö. Ja hänen syvät, valonarat silmänsä saivat etsivän ilmeen. Ne
+ikäänkuin etsivät kauan sitten sammuneita muistoja niiltä ajoilta,
+jolloin sielut lentelivät siemenjyvinä avaruuksien halki ja asettuivat
+kiertotähtiin asumaan -- sielut, joiden kylväjä oli maailmantahto,
+suuren Jumalan ja kylvömiehen siunattu käsi.
+
+Norjalainen ei voinut olla huomaamatta tuota omituista muutosta, joka
+tapahtui tämän pienen kiertotähden iäkkäässä hallitsijassa. Hän puhui
+siitä Harrimanille. Ja amerikkalainen, joka nyt voi niinkuin sammakko
+mutalammikossa ja kuitenkin oli heittänyt pois luureunarillinsä, myönsi
+hänen olevan oikeassa.
+
+ "Hänen seuransa tuottaa minulle iloa", sanoi hän. "Kun olen perehtynyt
+kieleen paremmin, niin luulenpa hänen pystyvän kertomaan minulle
+sähköstä enemmän kuin itse Marconi."
+
+"Aikomuksenne on siis jäädä tänne? Mutta siinä tapauksessahan meillä ei
+ole oikeutta ryöstää teiltä konetta."
+
+Amerikkalainen kohautti olkapäitään.
+
+"Tehän tunnette minun historiani", sanoi hän. "Minä en halua tutkia
+sähköä maan päällä enkä siinä muodossa jossa sitä minulle tarjoo
+Sing-Singin vankilan sähkötuoli. Toisena syynä on tämän Niggittsin
+juttu. Me puhuimme asiasta eilen. Hän ei tahdo erota minusta. Vaikka
+saisimme koko ikämme syödä ruohoa yhdessä, niin ei hän tahdo kadottaa
+minua näköpiiristään. Ei, matkustakaa te, ja ottakaa ruotsalainen
+mukaanne. Tämähän sopii muuten erinomaisesti. Sillä pappi jää hänkin
+meidän luoksemme. Häntä ette saisikaan houkutelluksi täältä mihinkään
+niin kauan kuin täkäläiset joet kuohuvat ambrosiaa ja nektaria. Se
+maistuu hänestä paremmalta kuin kaikki Ranskan konjakit ja liköörit. Ja
+sitten minä melkein luulen hänen olevan pihkaantuneen tuohon pieneen
+tyttöön, jolla on kaniinin silmät. Siitä saa eläintiede arvoituksen."
+
+Harriman naurahti kyynillisesti. John Lange pyörähti ympäri ja lähti
+John Anderssonin luo, jonka surumielinen olemus ja huono ihonväri alkoi
+herättää hänessä levottomuutta. Ruotsalainen istui lempikivellään ja
+vuoleskeli lastuja jonkinlaisista kummallisesti vääntyneistä
+juurentapaisista. Silloin tällöin häneltä pääsi huokaus, joka muistutti
+palkeen ääntä.
+
+"No, oletteko valmis?" kysyi Lange.
+
+Andersson kohotti katseensa maasta.
+
+"Valmisko? Mihin?"
+
+"Matkustamaan. Puolen tunnin kuluttua lähdemme."
+
+"Pääsenkö minä mukaan?" huohotti ruotsalainen.
+
+"Tietysti."
+
+"Mutta nuo toiset?"
+
+"He jäävät tänne vapaasta tahdostaan. Sitäpaitsi meillä on puolen
+vuoden päästä vakinainen liikenne tähän kiertotähteen."
+
+John P. Andersson Falunista hypähti seisaalleen. Hänen käsistään
+kirposivat puunjuuri ja puukko, ja itse hän lehahti tulipunaiseksi.
+Aivan kuin veripisaroita olisi pusertunut hänen velton ihonsa
+huokosista ulos.
+
+Lange katseli häntä tarkkaan.
+
+"Kylläpä taitaakin jo olla aika", sanoi hän. "Mikä teidän hipiäänne
+vaivaa?"
+
+"Hitto sen tietäköön", mutisi ruotsalainen hämillään. "Minä alan
+vaihtaa väriä niinkuin täällä syntyneetkin. Se kai johtuu kaikesta
+siitä vihreästä, jota sullon sisääni. Mutta nyt se lopetetaan",
+karjaisi hän ja suoritti ilmahypyn, joka olisi kelvannut mihin
+olympialaiseen tahansa... "Nyt menen kotiini, Taalainmaahan, ja siellä
+kiinnitän ankkurin koipiini, niin ettei minun enää tarvitse pelätä
+lentäväni tähän kirottuun, paratiisilliseen helvettiin!"...
+
+Näin haasteli John Andersson, eikä tätä voida sanoa kauniiksi
+haasteluksi, kun otetaan huomioon se ystävällinen kohtelu, joka oli
+tullut hänenkin osakseen. -- -- --
+
+Mutta pieni Claire Debusson, maapallon herttaisin nainen, tarttui
+kuihtuneen äijän sienimäisiin käsiin ja puristi niitä -- niin,
+silmänräpäyksen ajan hänen teki mielensä suudella tuon ijäkkään
+hallitsijan surullisia silmiä, mutta hän hillitsi itsensä. Sitten hän
+hyvästeli kaikki toisetkin ja nousi pieneen hyttiin, veti kummivaatteet
+ylleen ja köytti itsensä kiinni istuimeen. Andersson seurasi nopeasti
+häntä -- peläten, että toiset kukaties katuvat ja pyrkivät mukaan.
+
+Mutta nämä kolme eivät olleet niinä miehinäkään. Joshua P. Niggitts oli
+pannut oikean kätensä Harrimanin olalle, ikäänkuin mahdollisen paon
+varalta, ja käsiraudat kalisivat hänen taskuissaan.
+
+Ja juoppo pappi Jacques Rigault, usean ranskalaisen maalaiskylän kauhu
+ja varoittava esimerkki, kohotti oikean kätensä siunaus-asentoon
+poislähteviä kohti ja äänellä, joka uhkui apostolista voimaa, luki
+latinaksi rukouksen merihädässä olevien puolesta. Hänen vasen kätensä
+silitteli koko ajan häneen kiinni painautuneen naisolennon tuuheata
+tukkaa.
+
+Sitten John Lange, hyvästeltyään viimeisen kerran, sulki hytin
+ilmatarkan oven ja loi yleissilmäyksen tilanteeseen. Kaikki oli mitä
+parhaimmassa kunnossa. Ravintosäiliöt olivat täynnä vihreätä
+elämännestettä ja ilmantekijä-koneet toimivat erinomaisesti. John Lange
+suuteli vaimoaan hellästi ja lemmekkäästi, viittasi rohkaisevasti
+Anderssonille ja pani moottorin käyntiin. Kone hyppeli hetken pitkin
+ruohomättäitä ja kohosi vähitellen suurissa kierteissä ilmaan.
+Aurinkovuoren jyrkiltä loistavilta rinteiltä seurasivat sadat valppaat
+ruskeat silmät tuon harmaan koneen häipymistä ikuisesti hohtavaan
+valkeuteen. -- -- --
+
+Mutta alhaalla tasangolla seurasi kiertotähden vanha hallitsija surusta
+raskain katsein Kervelin korkeuslentäjää, kunnes se oli pienestä
+värähtelevästä pisteestä häipynyt avaruuteen näkymättömiin. Silloin hän
+murheellisena lähti astelemaan pois. Hänestä oli yhtäkkiä tullut niin
+pieni ja harmaa ja kumara -- kauhean vanha mies, jolla oli vuosisatojen
+paino hartioillaan ja outo riuduttava kaipaus sydämessään. Hän ei
+nähnyt aurinkovuoren upeita neliöitä eikä kuullut kanavien sointuvaa
+kohinaa. Kenties hän muisti, mitä valkoiset miehet olivat puhuneet
+suuresta hävityksestä -- kuolemasta, joka kerran tulee väkeville ja
+heikoille, lapselle ja vanhukselle, hullulle ja viisaalle. Hän pysähtyi
+äkisti ja kuunteli. Ilmaa tärisytti pitkä, suden ulvontaa muistuttava,
+ulina. Koiramainen olento se siten huusi ilmoille surunsa, ja huuto
+kiiri yli äärettömien tasankojen.
+
+
+
+
+XXIX.
+
+ATLANTIN RANNIKOLLA.
+
+
+Bahian englantilainen konsuli istui lepotuolissa saksalaisen
+täysihoitolan edustalla Atlantin meren rannalla ja poltti Dannemannia,
+erästä maailmankuulua sikaaria. Tämä oli väkevä sikari, kotoisin San
+Felian tunnetuilta viljelmiltä, joilla kasvaa maailman parasta
+tupakkaa. Mutta whisky lasissa vieressä olevalla pöydällä ei ollut
+yhtään heikompaa. Ja pieni, punaiseen täplikkääseen hameeseen puettu
+neekerityttö tuli ja meni aina tuon tuostakin ja huolehti siitä, että
+lasi pysyi samassa tasossa kuin Sareptan kuuluisa öljyruukku.
+
+Konsuli Simpson oli verrattain nuori mies, mutta kuumat seudut olivat
+jokseenkin pahasti pidelleet hänen ulkomuotoaan. Hänellä oli kaunis
+kasvojenväri, jossa auringosta johtuva ruskea taisteli punaisen kanssa
+-- viimeksi mainittu kai whiskyn ansiota. Mutta sydänvikaan ja
+verisolujen huonoon tasapainoon viittaavien hieman pullistuneiden
+silmien ympärillä oli runsaasti ryppyjä. Valkoinen mies ei elä
+rankaisematta kymmentä vuotta päiväntasaajan kynnyksellä.
+
+Simpson asui varsinaisessa Bahiassa, aivan sataman vieressä, jossa koko
+viikon kuhisi meriläisiä ja neekerejä. Ei ole niinkään helppoa
+valkoisen miehen pitää arvoansa yllä kaupungissa, jossa on 350,000
+värillistä ja ainoastaan 10,000 valkorotuista. Se koettelee hermoja.
+Mutta jokaisen viikon lopussa hän otti elevaattorikyydin ylös
+valkoiseen kaupunkiin, joka hohtaa ylväänä kallion laelta kauas
+siniselle Atlantille. Kaupungista hän ajoi raitiotievaunulla ulos sen
+mahtavan valkoisen majakan luo, joka näyttää tietä joen suussa olevaan
+kahvi- ja tupakkakaupunkiin.
+
+Täältä hän löysi keltaisen rannan ja rannalta sen pienen täysihoitolan,
+jota ei helposti unohda yksikään Bahiassa käynyt valkoinen mies. Ehkä
+siitä syystä, että täysihoitolan saksalaisella emännällä oli kolme
+erittäin kaunista tytärtä, jotka sopivat niin hyvin tuohon
+kansainväliseen maisemaan, että he kaikki olivat englantilaisten kanssa
+naimisissa.
+
+Konsuli Simpson ei kuitenkaan tällä hetkellä välittänyt
+rotukysymyksestä eikä kauniista tytöistä. Hänellä oli tapana olla
+ajattelematta mitään -- tapa, joka melkein yksinomaan esiintyy
+viisailla miehillä. Useampien vain pitäisi omaksua itselleen tämä
+erinomainen tapa.
+
+Muutenkaan hän ei vaivannut päätään mitenkään. Hän purjehti pitkin
+Nirvanan virtaa, ja olisi tarvittu monta käärmettä ja myrkyllistä
+sisiliskoa, jotta hän olisi muuttanut asentoaan.
+
+Mutta kohtalon kirjaan oli kirjoitettu, ettei konsuli Simpson saisi --
+päätöksistään, periaatteistaan ja elämäntavoistaan huolimatta --
+nauttia rauhassa whiskylevähdystänsä.
+
+Ja näin siinä kävi.
+
+Hänen tirkistellessään, silmät puolittain ummessa, sinitaivaan valtavaa
+kupulakea ja kärpästen askarrellessa hänen kukoistavan nenänsä
+kimpussa, hän sai äkkiä näköpiiriinsä jotakin, joka ei ollut hyönteinen
+eikä sinitaivas.
+
+Simpson tarttui whiskylasiin puolta minuuttia ennen aikaansa ja koetti
+aimo kulauksella hajoittaa sumut silmistänsä. Mutta harmaa pilkku
+ikäänkuin sukelsi ulos sinisestä ja kasvoi peloittavalla nopeudella.
+Konsuli huokasi. Tämä huokaus kuulosti melkein kiroukselta... Ei sitten
+koskaan saanut olla rauhassa! Ilmankin saastuttivat kaiken maailman
+ilmiöt, jotka tarvitsivat konsulinviraston apua. Tämä oli tietysti
+jokin lentokone -- jokin eurooppalainen, anglosaksilainen ennätyksen
+tavoittelija, joka halusi silminnäkijän todistusta. Ja hän oli vasta
+päässyt kolmanteen whiskyyn!...
+
+Simpson ummisti silmänsä ja antautui kohtalon valtaan. Kun hän muutaman
+minuutin kuluttua avasi ne jälleen, tuli ruutuhameinen neekerityttö ja
+valmisti hänelle neljännen whiskyn, mutta silloin olivat kaikki hänen
+pahat aavistuksensa muuttuneet surulliseksi todellisuudeksi.
+Ilmataso tuli komeata liukulentoa suoraan häntä kohti eikä hän
+silmänräpäystäkään epäillyt sitä, ettei se laskeutuisi maahan ihan
+hänen jalkainsa eteen. Keltainen hiekkaranta oli nimittäin ainoa
+laskeutumispaikka näillä seuduin.
+
+Ei kukaan voine väittää Simpsonia turhan uteliaaksi. Vaikka lentokone
+hyppeli rantahietikolla tuskin viidenkymmenen askeleen päässä hänestä,
+niin hän vain istui paikoillaan.
+
+Tuopa kumman näköinen kone: siivet lyhyet ja tanakat ja runko kookas.
+Kului muutamia minuutteja. Ei ketään ilmestynyt ulos. Konsuli Simpson
+katsahti ympärilleen. Ei ainoatakaan ihmistä ollut likimailla. Mihin
+hitolle neekerit olivat lähteneet? Olihan heidän tapansa muulloin aina
+olla halkeamaisillaan uteliaisuudesta. Hän odotti vielä hetken. Ei
+tullut ketään ja lentokonekin näytti olevan ihan kuollut.
+
+Silloin Simpson tyhjensi viimeisen whiskynsä ja nousi kolisten. Hän oli
+iso, paksu mies ja otti asian rauhalliselta kannalta. Mutta jokin
+vaisto sanoi hänelle, että jotakin salaperäistä mahtoi piillä tässä
+pitkänmatkankulkijassa. Ja vaikka hän oli vetelys, ei hän ollut vailla
+inhimillisiä tunteita.
+
+Lentokone näytti olevan täysin vahingoittumaton, mutta suljetussa
+hytissä ei näkynyt ihmisiä. Ähkien ja puuskuttaen hän kiipesi pienelle
+ovelle ja tarttui sen ripaan. Mutta ovi ei liikahtanut. Näytti siltä
+kuin kaikki vehkeet olisivat ruostuneet kiinni käytännön puutteessa.
+Silloin Simpson tunsi itsensä Simsoniksi. Hän kiskoi ja veti niin että
+otsasuonet pullistuivat. Hän käänsi ja väänsi monen whiskyryypyn
+voimalla.
+
+Yhtäkkiä ovi myötäsi ja irtosi saranoistaan. Simpson lennähti takaperin
+ja teki kuperkeikan alas pehmeään hiekkaan.
+
+Hän nousi pystyyn silmänräpäyksessä, ja velttous oli nyt kadonnut hänen
+silmistään. Sillä hän oli tuossa pienessä hytissä nähnyt jotakin, joka
+olisi voinut säikäyttää kenen tahansa.
+
+Sekunnin murto-osa oli riittänyt näyttämään hänelle kolme jäykästi
+tuijottavaa, vihreänkalpeaa naamaa. Sellaiselta mahtoi lentävän
+hollantilaisen miehistö aikoinaan näyttää.
+
+Simpson jäi neuvotonna seisomaan ja pitelemään pientä alumiini-ovea.
+Mutta pitkään hän ei aprikoinut. Sillä hän tiesi, että nuo ihmiset
+elivät. Hän oli nähnyt sen heidän silmistään, joissa oli apua rukoileva
+ilme, sanaton tuskanhuuto.
+
+Silloin syöksähtivät neekeritkin suin päin paikalle, huutaen ja
+kirkuen. Ja täysihoitolan ulkoparveke alkoi yhtäkkiä elää.
+
+Simpson oli nyt taas oma itsensä. Hän jakeli lyhyitä, niukkasanaisia
+määräyksiä ja kiipesi takaisin siivelle. Sitten hän kiskoi nuo kolme
+matkustajaa yksitellen ulos hytistä ja lähetti jäykät ruumiit edelleen
+alhaalla odottaviin avuliaisiin käsiin.
+
+"Viekää ne ylös siimekseen -- äkkiä!" karjui hän, niin että neekerit
+muuttuivat luokiksi alamaisesta avuliaisuudesta. Muutaman minuutin
+perästä nuo kolme ruumista lepäsivät kukin vuoteessaan vierasvaraisessa
+täysihoitolassa ja puhelimella kutsuttiin lääkäri paikalle.
+
+Odottaessaan Simpson leikkeli saksilla auki matkustajain kummipukuja
+antaakseen heille enemmän ilmaa, mutta pienimmän ruumiin ääressä hän
+yhtäkkiä keskeytti hommansa, sillä hän tuli vilkaisseeksi silmäpariin,
+joka sai hänen sydämensä jyskyttämään.
+
+"Jumala auttakoon, tässähän on nainen", mutisi hän ja peitti kainosti
+puoleksi paljastuneen rinnan.
+
+Lääkäri tuli pikemmin kuin odotettiinkaan. Hän tarkasti nopeasti
+kankeat ruumiit ja loi harhailevan katseen ympärilleen.
+
+"Katsokaas", sanoi hän Simpsonille, "heidän silmänsä elävät. Sydän
+toimii, vaikkakin enää heikosti. Mutta ruumis on jäykistynyt heiltä
+kaikilta. Matka on mahtanut olla pitkä, taikka tässä on omituinen
+myrkytystapaus. Annetaan heille lämmin kylpy!"...
+
+Silloin se mies, jonka kädet Simpsonin oli täytynyt repiä irti
+ohjauspyörästä, kohotti päätään -- hänen kurkustaan tuli muutamia
+kurahtavia ääniä.
+
+Konsuli kumartui hänen ylitseen. Ei milloinkaan ennen hän ollut nähnyt
+noin komeata vartaloa: alaston yläruumis, voimakkaat lihakset, syvät
+ruskeat silmät, jotka paloivat sysimustien kulmakarvojen varjossa.
+
+"Mistä te tulette?" kysyi hän lempeästi.
+
+Mies teki leuvoillaan epätoivoisen liikkeen. Sitten kuului kuin etäinen
+kuiskaus:
+
+"Äärimmäiseltä rajalta!"
+
+
+
+
+XXX.
+
+TAKAISIN ELÄMÄÄN.
+
+
+"Tämä on omituinen myrkytyksen muoto", sanoi englantilainen lääkäri...
+"Siitä voitaisiin kirjoittaa vaikka väitöskirja."
+
+John Lange nyökkäsi, mutta ei näyttänyt olevan valmistunut lähemmin
+selittämään, mikä oli syynä tähän kummalliseen päihtymykseen.
+
+"Liian paljon happea luultavasti", sanoi hän vältellen. "Ja liian suuri
+korkeus".
+
+Lääkäri oli syvämietteisen näköinen. Hän oli nuori mies ja halusi
+palavasti tulla kuuluisaksi. Hänen kolme potilastaan olivat muutaman
+tunnin kuluttua aivan terveet. Mutta oli kuitenkin heidän
+fysiologisessa tilassaan jotakin, joka arvelutti häntä. Tuo kookas
+vaaleanverinen ruotsalainen näytti potevan jotakin verenvuototautia.
+Hänen ihonsa oli ylen omituinen -- melkein loppuun kulunut. Näki
+selvästi että orvaskeden solut olivat tuhoutuneet. Mutta nämä Pohjolan
+asukkaat olivat vaiteliaita kuin hautakappeli eivätkä näyttäneet
+haluavan ryhtyä enempiin selityksiin kuin oli välttämätöntä.
+
+"Kuinka vaimoni jaksaa?" kysyi John Lange ja käänsi huolestuneet
+silmänsä lääkäriä kohti.
+
+"Hän on mitä parhaissa käsissä. Talon naisväki on ottanut hänet
+hoitoonsa. Hänen tilansa ei anna aihetta minkäänlaiseen levottomuuteen.
+Nuori rouvanne on jo ruvennut ajattelemaan pukuansa. Ja se on hyvä
+merkki."
+
+Lange ponnistautui istumaan. Hänestä tuntui siltä kuin olisi hän äsken
+noussut Niagaran kuohuaalloista. Kaikki hänen jäsenensä olivat kankeat,
+eikä hän saanut sormiansa suoristumaan siitä asennosta, missä ne olivat
+pidelleet ohjauspyörää. Mutta muuten tuntui hänen olonsa hyvältä.
+Lääkärin neuvon mukaan hän oli juonut ainoastaan lämmintä maitoa,
+ja tämä oli kuin tulta hänen suonilleen tuon yksipuolisen
+ravintojärjestyksen jälkeen. Jumalan kiitos -- nyt hän oli taas maan
+päällä ja tunsi olevansa tavallinen kuolevainen ihminen eikä enää
+puolittain kuolematon kiertotähden asukas. Heikko paistetun lihan käry
+osui hänen nenäänsä ja sai hänet vaistomaisesti hymyilemään.
+
+"Minä näen, että alatte toipua", sanoi lääkäri hyväntahtoisesti. Hänen
+oli vaikea pidättyä tekemästä kaikkia niitä kysymyksiä, jotka
+välähtelivät hänen aivokopassansa -- -- -- "Ettekö halua lähettää
+sähkösanomia? Konsuli Simpson on pyytänyt minua sanomaan teille, että
+meidän Marconi-asemamme on käytettävänänne."
+
+Silloin John Lange kohottautui ihan pystyyn vuoteessaan.
+
+"Marconi-asema", kivahti hän nopeasti. "Onko sillä suurikin säde?"
+
+"Se on Etelä-Amerikan suurimpia. Me lähetämme joka päivä sähkösanomia
+Oportoon ja Finisterreen."
+
+Norjalainen mietti hetken.
+
+"Tahtoisin mielelläni saada sähkösanoman lähetetyksi Marconille", sanoi
+hän pienen vaitiolon jälkeen.
+
+"Te tunnette hänet?"
+
+"En, mutta hän tuntee minut."
+
+"Tiedättekö hänen osoitteensa?"
+
+"En, mutta pitäisi kai sähkösanoman osata hänen luokseen lähimmältä
+eurooppalaiselta asemalta. Tahtoisitteko omissa nimissänne sähköittää
+hänelle, että John Lange on tullut Bahiaan ja tuo terveisiä
+Harrimanilta."
+
+Lääkäri kirjoitti nimet tarkasti muistiin ja riensi ulos.
+
+"Teidän on parasta pysytellä alallanne pari päivää", virkkoi hän
+varoittaen ovelta.
+
+Mutta hän ei tuntenut potilastaan. Muutamia sekunteja sen jälkeen kuin
+hänen askeleensa olivat lakanneet kajahtelemasta pitkässä käytävässä
+kapusi norjalainen alas vuoteeltaan. Hän oli saanut parin Simpsonin
+nimettömiä jalkaansa, ja ne reuhottivat kuin säkit hänen yllään. Mutta
+ei hän siitä välittänyt. Jalat tuskin kannattivat häntä, mutta hän
+huomasi että lihakset olivat taas alkaneet toimia. Hän hoippui ovelle,
+avasi sen koukkuisilla sormillaan ja astui ulos pitkälle
+ulkoparvekkeelle. Aurinko paistoi häntä suoraan silmiin, mutta se ei
+häntä kiusannut. Hän oli tottunut väkevämpään auringonpaisteeseen. Suu
+auki hän imi sisäänsä voimakasta, tuoksuvaa ilmaa. Hän ikäänkuin
+pumppasi keuhkoihin maan raikasta, mutta vaarallista henkeä.
+Ja silmillään, jotka olivat tottuneet suureen mahtavaan
+yksitoikkoisuuteen, hän ahmi tropiikin värejä ja noita sinisiä,
+ihmeellisiä laineita, jotka pitkin, paisuvin hengenvedoin huokuivat
+autereista iloansa keltaiselle rantapenkerelle.
+
+Ah, kuinka maa sentään oli kaunis ja kaivattava!
+
+Hän jäi siihen hetkeksi seisomaan. Hän tunsi, kuinka veri taas alkoi
+kohista koskena suonissa... nyt hän oli uudelleen päässyt lapseksi
+siihen maahan, joka on luotu kauneuden hyvästä ja pahasta, elämän ja
+kuoleman kiertotähteen, aionien maailmanvaltakunnan kummalliseen
+päiväkorentoon...
+
+Silloin hän yhtäkkiä kuuli heikkoa laulua aivan auki olevasta
+ikkunasta. Ne tulivat kuin lempeä, rakastava kuiskaus.
+
+Laulaja oli hänen vaimonsa -- hänkin ylisti maata ja elämää. Laulu oli
+eräs vanha ranskalainen hymni sille väkevälle Herralle, joka ohjailee
+kiertotähden kulkua.
+
+Lähtipä silloin edelleen hoippumaan John Lange, löysi erään ovenrivan
+-- ja nyyhkytti muutaman sekunnin kuluttua vaimonsa vuoteen ääressä.
+
+"Rakas John", kuiskasi vaimo ja hapuroi heikoilla valkoisilla
+kätösillään toisen tukkaa... "minä olen niin onnellinen, niin
+onnellinen. Nyt olemme maan päällä. Kotonamme."
+
+"Tai vankilassamme", mutisi mies.
+
+Mutta vaimo ei kuullut, mitä mies sanoi.
+
+"Voi kuinka olenkin kaivannut kukkien tuoksua, lintujen laulua ja
+hyönteisten surinaa! Ja kuulehan, kuinka kaikki kuiskii meille:
+tervetuloa, tervetuloa! Ja täällä on meidän lapsemme syntyvä ja
+elävä!... Älähän itke, ystäväiseni. Nyt vasta meidän onnemme kesä
+alkaa."
+
+Mies koetti hymyillä.
+
+"En ymmärrä, kuinka selvisimme hengissä siitä matkasta", jatkoi vaimo
+innostuen. "Alku oli niin hyvä. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki ikäänkuin
+katosi. Oli melkein kuin olisi ollut oopiumihuumauksessa. Ympärillämme
+oli pelkkää aurinkoa ja valoa... Kuule, John, kuinka osasit laskeutua
+vahingoittumatta maan pinnalle?"
+
+"En tiedä itsekään", vastasi mies väsyneesti. "Minussa mahtoi olla
+jokin vaisto, joka ohjasi käsiäni. Kuulin usein sen tapaisista
+ilmiöistä sodassa ollessani. Eräskin ystäväni oli tähystelemässä. Hänet
+keksi pieni saksalainen taube-laivue, joka alkoi ajaa häntä takaa.
+Kuula lävisti hänen päänsä. Ehdottomasti kuolettava kuula, joka
+silmänräpäyksessä oli iskenyt hänet tajuttomaksi. Mutta tästä
+huolimatta hän toi koneen takaisin omaan päämajaansa ja laskeutui
+maahan viidenkymmenen metrin päähän omasta lavastaan. Kun me jouduimme
+hänen luokseen, istui hän kädet ohjauspyörässä ja tuijotti suoraan
+eteensä. Hän oli kuollut. Hänen poistuva tajuntansa oli sanonut
+hänelle, että hänen oli pelastettava kone. Kuinka paljon enemmän
+olikaan minun vastuullani, kun minun oli pelastettava se, jota
+rakastin!"
+
+Vaimo silitti hellästi miehensä tuuheata tukkaa.
+
+"Rakas, rakas John", kuiskasi hän.
+
+"Mutta nyt meidän on oltava lujina", jatkoi mies melkein torjuen. "Ei
+ole välttämätöntä, että puhut kenellekään meidän matkastamme. Se saisi
+aikaan liian paljon hälinää. Ainakaan toistaiseksi. Sitä suuremmalla
+syyllä, koska se voisi maksaa minun henkeni."
+
+Vaimo katsoi pelästyneenä häneen.
+
+"Mutta minä luulin kuulleeni sinun sanovan, että Harrimanille oli isäni
+kertonut Jacques Dufresnesin olevan ainoan, joka tiesi jotakin
+salakuljetusjutusta. Ja hänhän on sekapäinen."
+
+"Niin oli siihen aikaan", vastasi Lange. "Ei kukaan tiedä, mitä
+myöhemmin on tullut ilmi. Ilmiantajia on kaikkialla. Moni nimittäisi
+tuota niin kutsuttua kuularuiskusankaria murhaajaksi. Ehkäpä
+syystäkin."
+
+Claire otti hänen päänsä molempiin käsiinsä ikäänkuin suojellakseen
+häntä joltakin tuntemattomalta vaaralta.
+
+"Ei ikinä kukaan uskalla sitä", huusi hän. "Minä tunnen sinut. Ei ole
+olemassa parempaa ihmistä, ei jalompaa sydäntä. Sinä taistelit
+rakkautesi puolesta -- omalla tavallasi. Aivan niin kuin taistelit
+Ranskankin puolesta."
+
+"On vielä olemassa lakeja, jotka välittävät viis ihmisen tunteista ja
+vaikuttimista", mutisi toinen väsyneesti... "Mutta kaikki päättyy kyllä
+hyvin. Minun elämäni kaunein seikkailu ei ole vielä lopussa."
+
+Sitten mies ponnistautui jaloilleen ja suuteli pois tuskan toisen
+ihanista, kyyneleisistä silmistä.
+
+Mutta langaton tikitti jo pitkiä 1,200-metrin aaltojaan tavatakseen
+käsiinsä Guiglielmo Marconin.
+
+
+
+
+XXXI.
+
+KAKSI SÄHKÖSANOMAA
+
+
+Siitä päivästä tuli suuren keksijän, Marconin, ehkä merkillisin ja
+vaiherikkain päivä.
+
+Hän oleskeli kesähuvilallaan, Wightsaarella, lähellä Cowesia. Oli ihan
+tavallinen kesäpäivä, lämmintä oli vahvasti ja tuulta vähän ja suuren
+italialaisen tunnit kuluivat yksitoikkoisesti -- niinkuin ohjelma
+vaati. Hänen lääkärinsä oli nimittäin juuri määrännyt hänelle annoksen
+säännöllistä yksitoikkoisuutta, jota kaikki hermojen erikoistuntijat
+pitävät parhaana parannuskeinona väsyneille aivoille ja
+loppuunkuluneelle hermostolle. Hän ajatteli lähteä pienelle
+purjehdusretkelle, mutta meri oli kuin ankkalammikko. Hän luki
+"Times"-lehdestä johtavan, joka kosketteli Leninin viimeistä puhetta.
+Ja koska Leninin puheet muodostavat kaiken ikävyyden huipun, teki tämä
+lukeminen toivottavasti hänelle hyvää. Sitten hän luki yhden luvun
+Joseph Conradin viimeisestä kirjasta. Se myös vahvisti häntä ja antoi
+hänelle sen verran rauhallisuutta kuin oli välttämätöntä, jotta hän
+kykeni ottamaan vastaan sähkösanomapojan, joka täyttä kyytiä polki
+pyöräänsä hänen huvilalleen.
+
+Marconi vihasi hyvin ymmärrettävistä syistä sähkösanomapoikia. Ei sovi
+tarjota leipurille leipää eikä Marconille sähkösanomia. Ja sen vuoksi
+hän olikin määrännyt, että langaton maailma saa selviytyä omin nokkinsa
+sillä aikaa kun hän lepäilee ja että sähkösanomia saa tuoda hänelle
+vain välttämättömissä tapauksissa.
+
+Mutta pyöräänsä polkeva sähkösanomapoika ei näyttänyt tällä kertaa
+vähääkään pelkäävän suuren italialaisen sisilialaista vihaa. Eikä hän
+säikähtänyt, vaikka Marconi uhkaavasti rypisteli kulmakarvojaan
+ottaessaan käteensä keltaisen paperin.
+
+"Mistä tämä tulee?" kysyi italialainen äkäisesti ja paiskasi
+sähkösanoman pois.
+
+"S:t Vincentistä", vastasi poika itsetietoisesti.
+
+Marconin kulmakarvoista katosivat rypyt yhtäkkiä ja viestin tuoja näki
+jonkinlaiseksi tyydytyksekseen, että lennättimen suurmestari sai
+kamalan kiireen käsiinsä juuri hänen kääntyessään lähtemään.
+
+Tämä S:t Vincentin juttuhan se oli pääasiallisesti aiheuttanut
+keksijälle monta unetonta yötä ja oli ehkä suurimpana syynä hänen
+nykyiseen maanpakoonsa. Kaikkien ystävien ja liiketuttaviensa ihmeeksi
+hän oli kuukaudesta kuukauteen palvonut tätä jumalien hylkäämää S:t
+Vincentin hiekkahelvettiä. Hänen ajattelijapäänsä kävi päivä päivältä
+harmaammaksi hänen joka yö väsyksiin asti tuijottaessaan läntiselle
+taivaalle, näkyisikö ehkä taaskin niitä sähköpisteitä ja -merkkejä,
+jotka olivat panneet Simon Newcombe Harrimanin mielikuvituksen mitä
+vilkkaimpaan toimintaan ja eräänä päivänä ajaneet hänet tuolle
+vaaralliselle retkelle kohti tähtiä ja suurta hiljaisuutta.
+
+Viimein Marconi kyllästyi pitkään odotukseen, ja nyt istui aseman ison
+kaukoputken ääressä eräs hänen luotetuimpia ja vaiteliaimpia miehiään
+ja odotti irlantilaisen kärsivällisyydellä taivaan merkkejä.
+
+Ja nyt --?
+
+Marconi repäisi nopeasti sähkösanoman auki, luki sen läpi ja hänen
+mustat silmänsä tulivat ihmettelyä täyteen. Se kuului seuraavasti:
+
+    "Marconi
+             Cowes
+                   Wight-saari.
+
+    Otin vastaan tänä yönä kello kahdentoista ja kahden välillä
+    seuraavan, hämmästyttävän selvän valosähkösanoman:
+
+    John Lange vaimoineen on odotettavissa maahan milloin tahansa.
+    Olen käyttänyt aikani sähköopiskeluun. Tutkinut uutta
+    siirtomenetelmää, jonka yksinkertaisuus takaa sille
+    aavistamattoman kantavuuden ja luultavasti kiinnittää
+    teidänkin mieltänne suuresti. Jos John Lange pääsee maahan,
+    niin hän kenties voi suunnilleen kuvata teille keksinnön
+    yleispiirteet. Teidän käsissänne se tulee mullistamaan
+    maailman. Joshua P. Niggitts lähettää terveisiä Pinkertoneille.
+    Hän on tehtävälleen uskollinen, mutta käsiraudat hän on
+    kadottanut, niin että ne on seuraavan apuretkikunnan otettava
+    matkaan. Muuten ei asialla ole mitään kiirettä. Me voimme
+    hyvin.
+
+                                              Harriman."
+
+Saattaa sattua lahjakkaimmillekin ihmisille sellaista, että he
+toisinaan näyttävät hämmästyttävän tyhmiltä. Ei ole ihan mahdotonta,
+että Marconi joutui tällä hetkellä näiden viisaiden päiden
+kohtalotoveriksi. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, pysähtyivät
+kotvaksi itäiselle taivaalle, täynnä kysymysmerkkejä, ja palasivat
+takaisin maan pinnalle, jossa ne kiintyivät erääseen maantiellä
+näkyvään valkoiseen pilkkuun.
+
+Tämä valkoinen pilkku suureni suurenemistaan. Eikä Marconi voinut
+ensinkään irroittaa silmiään siitä. Tämä oli tosiaankin ihmeellinen
+päivä, täynnä merkillisiä tapauksia, ja Jumala yksin tietää, eikö tämä
+kasvava valkoinen pilkku merkinnyt jonkin uuden sala-arvoituksen
+ratkaisua.
+
+Suuri italialainen oli viimeisinä aikoina muuttunut hieman epäileväksi.
+Hänen virkatoverinsa Thomas Edison oli lähettänyt hänelle erään koneen,
+jonka avulla hän muka saattoi keskustella itseään etevämpien henkien
+kanssa. Mutta kone näyttäytyikin pelkäksi roskanpuhujaksi, joka oli
+ahdettu täyteen ihan tavallista inhimillistä humpuukia. Conan Doyle ja
+Camille Flammarion olivat kehuneet konetta, kunnes humpuuki oli
+tullut ilmi. Vanha Thomas Alva itse oli näet joutunut ovelien
+spiritisti-avustajiensa petkuttamaksi -- -- eipä, hitto soikoon, ole
+hauskaa tulla vanhaksi ja kuuroksi!...
+
+Mutta mainitsemamme valkoinen pilkku oli vähitellen muuttunut lihaksi
+ja vereksi, toisin sanoen uudeksi valkopukuiseksi sähkösanomapojaksi.
+
+Marconille alkoi tulla hiki. Mutta tyytymätön ryppy oli nyt kerrassaan
+kadonnut hänen silmiensä välistä ja sijaan oli ilmestynyt mitä
+innokkain odotus. Ja sanomapoika, joka aavistamattaan huomasi olevansa
+tervetullut, lisäsi äkkiä vauhtiansa ja jätti hymyillen ja kumarrellen
+päivän toisen sähkösanoman Marconille.
+
+Ei kestänyt monta sekuntia, kun se jo oli avattuna hänen edessään. Hän
+näki hämmästyksekseen, että se oli lähetetty Bahiasta 2 1/2 tuntia
+sitten.
+
+Se kuului näin:
+
+    "Eräs John Langeksi itseään nimittävä mies on saapunut
+    ilmalaivalla tänne vaimonsa ja erään miesseuralaisen kera.
+    Matka on selvästi ollut hyvin pitkä, sillä he ovat kaikki
+    erittäin heikontuneessa tilassa. Hänellä on tervehdys
+    joltakin Harrimanilta ja hän haluaa neuvotella kanssanne
+    eräästä ylen tärkeästä asiasta. Matkustajien tila on nyt
+    parempi. Hengenvaaraa ei ole. Odotan lähempiä ohjeita ja
+    määräyksiä.
+
+                                        Simpson, konsuli."
+
+Marconi jäi pitkäksi aikaa istumaan nuo kaksi sähkösanomaa käsissään.
+Hänen katseensa sai uneksivan ilmeen liukuessaan yli kanaalin
+pikkulaineiden, joita heikko iltatuuli keinutteli. Hänen silmänsä
+muuttuivat tummiksi ja rupesivat näkemään näkyjä. Tuossahan avautui
+maapallon porttien ulkopuolella ihan uusi seikkailumaa -- maa, jossa
+ennen ainoastaan ihmisten haaveet olivat eläneet. Sama maailma, jonka
+Königsbergin erakko Immanuel Kant oli nähnyt, josta Cyrano de Bergerac
+oli uneksinut, johon Hoffmann, Poe ja Verne tuhlasivat mielikuvitustaan
+ja joka oli elänyt ihmiskunnan vaistoissa aina Veda-kirjoista ja
+kreikkalaisista luonnonfilosofeista lähtien hamaan Juvissyn tähtitornin
+vanhaan tietäjään, Flammarioniin, tähän suuren tähtitaivaan ihmeellisiä
+arvoituksia pakahtuakseen ikävöivään haaveilijaan saakka...
+
+Näin istui Marconi kauan ja uneksi. Ja kun hän viimein nousi, kiiluivat
+jo tähdet vihreänharmaalla taivaalla. Ne ikäänkuin nyökkäilivät hänelle
+ja räpyttelivät smaragdisilmiään. Ne muistuttivat Rafaelin enkelejä,
+jotka istuen taivaan reunalla, ikuisen elämän valolähteillä,
+rohkaisevasti hymyilivät hänelle, pienelle maan matoselle...
+
+
+
+
+XXXII.
+
+MAAN IHMEITÄ.
+
+
+Kuluu kuukausia.
+
+Kiertotähti kiertää ja me mukana.
+
+John Andersson Falunista kiertää hänkin, vieläpä rattailla ajaen, päin
+Moran pitäjää. Hän vaihtaa väriä herkeämättä, ja kansa ihmettelee
+häntä. He näkevät kyllä, että John on ollut pitkillä matkoilla, mutta
+hänen hipiänsä herättää huomiota. Tällä kertaa se on tummansininen,
+hiukan ruosteenpunaiseen vivahtava, -- s.o. Andersson on loukkaantunut.
+Hänelle on nimittäin tehty veristä vääryyttä.
+
+Mutta kuinka niin?
+
+Tyytyväinenhän hänen pitäisi olla. Lepäsihän tuossa Siljan-järvi
+kirkkaana ja kimaltelevana tien vieressä, ja olivathan kaikki ne,
+jotka aikoinaan olivat itkeneet hänen kuolemaansa ja katoamistaan,
+tervehtineet häntä mitä ylitsevuotavimmin ystävyydenosoituksin.
+Udellakin he olivat koettaneet, mutta Anderssonilla oli selvät ohjeet,
+ja kun hän ei muutenkaan lörpötellyt sivu välttämättömyyden, niin ei
+kukaan aavistanut mitään hänen tähtimatkastaan.
+
+Faluniin asti olikin kaikki käynyt mitä parhaiten. Mutta siellä oli
+tuomiopäivän moukari iskenyt häneen. Siellä oli häntä vastassa se
+kamala uutinen, että hänen morsiamensa Anna Maria -- tai mikä se nyt
+olikaan nimeltään -- oli itkenyt hänen kuolemaansa ja poismenoansa niin
+kauan että oli viimein kyllästynyt ja mennyt toisen kanssa naimisiin.
+Tämä kitkerä pilleri oli Anderssonin täytynyt niellä. Ja hän teki sen
+kuin mies.
+
+Samalla hän päätti tehdä jäähyväisvierailun syntymäseudulleen ja sitten
+ainiaaksi kadota siihen maailmaan, jossa osattiin antaa arvoa kahdelle
+voimakkaalle käsivarrelle.
+
+Hevonen pysähtyi äkisti erään pienen punaisen tuvan portille. Se mahtoi
+olla hyvin viisas ja tarkkavaistoinen eläin, sillä Andersson ei ollut
+vetänyt ohjaksista. Eikä hän omasta aloitteestaan olisi uskaltanutkaan
+pysähtyä tähän, mutta eläimet ovat toisinaan -- vaikka tosin harvoin --
+päättäväisempiä kuin ihmiset. Ja tämä pieni takkuinen luuska oli nyt
+luultavasti saanut päähänsä sen, että tässä täytyi olla erinomainen
+paikka, jossa yksinäinen ajaja saattoi lepuuttaa ruosteenpunaista
+sieluaan.
+
+Mutta Andersson oli jo vaihtanut väriä. Hän oli muuttunut kauttaaltaan
+vaaleansiniseksi ja vivahteli heikosti sinipunervaan. Tähän punaiseen
+tupaan hän oli, niin sanoaksemme, haudannut nuoruutensa ja miehuutensa
+ihanimman muiston. Se oli nimittäin Anna Marian koti.
+
+Hetken arveltuaan hän laskeutui alas rattailta ja asteli hitaasti tuota
+pientä pyhättöä kohti, ja sydän takoi niin kummasti hänen rinnassaan.
+
+Pihanurmella istui joku mies ja nautti sunnuntailepoa. Hän nyökkäsi
+nähdessään Anderssonin eikä ollut lainkaan hämmästyneen näköinen.
+
+"Minä arvasin, että sinä vielä tulet", lausui hän rauhallisesti. "Ja me
+olemme tehneet sinulle vääryyttä. Anna Maria itki kauan, mutta elämä
+vaatii osansa. Me olimme varmat siitä, että olit kuollut. Saat antaa
+meille anteeksi John."
+
+Kyyneleitä kihosi Anderssonin silmiin.
+
+"Ei ole mitään anteeksiannettavaa", sanoi hän ja puristi tuon
+ryhdikkään taalalaisen kättä... "Mutta tuntuu kovalta... hyvin
+kovalta... Olin ajatellut..."
+
+Mutta ei kukaan saanut tietää, mitä John Andersson oli ajatellut, sillä
+sanat, nuo tottumattomat sanat, takertuivat hänen kurkkuunsa.
+
+Matalalle eteiskuistille oli tuvasta tullut nuori tyttö. Tämä oli terve
+ja suloinen ja täyteläinen kuin Zornin taulu.
+
+"Mutta siinähän on Anna Maria", pääsi Johnilta. Ja hän loi tyttöön
+katseen, joka sai tämän punastumaan kaulaan asti.
+
+Silloin iäkäs isä nauroi.
+
+"Ehei, erehdytpä poikaseni. Tämä on Brita Sofia. Hän oli vielä lapsi
+sinun lähtiessäsi. Mutta oikeassa sinä olet. Tuon näköinen oli Anna
+Maria silloin kun sinä -- katosit."
+
+Andersson, tuo paljon matkustellut, muuttui tästä hetkestä hyvin
+ajattelevan näköiseksi. Hän painoi silmänsä maahan. Ja kun hän taas
+vilkaisi ylös, osui hänen katseensa hymyyn, joka pani hänen sydämensä
+jyskyttämään. Ja ennen kuin hän aavistikaan lehahtivat kaikki rakkauden
+värit hänen iholleen.
+
+"Etkö tahtoisi syödä päivällistä meidän kanssamme", sanoi isä ja
+hymyili viekkaasti.
+
+Ei ollut enää epäilyksen muruakaan John Anderssonin sielussa. Hän
+ikäänkuin tuli nuorukaiseksi taas, ja Brita Sofian silmät olivat
+vaaleansiniset, uskolliset ja lupaavat.
+
+Ja näin falunilainen ystävämme John Andersson liukui siihen onneen,
+joka on kaunein jalokivi, minkä maa omilleen antaa.
+
+Eikä kukaan kadehtine häneltä sitä...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta melkein samanaikaisesti tapahtui toinen rakkauden ihme Ivryssä,
+pienessä Pariisin kaakkoispuolella olevassa kaupungissa. Siellä tuli
+maailmaan pieni poika, jolla oli mustat hiustupsukkeet ja ihan
+ihmeelliset sinisilmät.
+
+"Ihossa on jotakin vikaa", sanoi lääkäri punnitessaan vastasyntynyttä
+käsivarsillaan. "Mutta se on ohimenevää", lisäsi hän ja laski uuden
+ihmislapsen äidin rinnoille.
+
+Ja Claire hymyili onnellisena ja raukeana, samalla kun hänen vapaa
+kätensä hapuili erästä vuoteen laidalta katselevaa kalpeaa naamaa,
+jossa oli monen valvotun yön ja tuskan jälkiä.
+
+"Ah, John", mutisi hän, "kuinka maa sentään on tuskaa ja ihanuutta
+täynnä!"
+
+Sitten hän painoi pienokaisen rintaansa vastaan ja sulki silmänsä.
+
+Mutta Lange käänsi hämmentyneenä päänsä pois. Hän ei muistanut koskaan
+ennen nähneensä moista onnea, noin madonnamaista kauneutta kenenkään
+ihmisen katseessa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muutamia tunteja tämän jälkeen pysähtyi auto sen pienen linnan eteen,
+jossa Henry Debussonille, onnellisimmalle kaikista iso-isistä, oli
+juuri käyty näyttämässä pientä matkamiestä.
+
+"Arvaan, että te olette Marconi", sanoi vanha kemisti... "Minä olen
+Henry Debusson. Mehän olemme paljon keskustelleet sähkösanomien
+välityksellä."
+
+Marconi puristi lämpimästi hänen kättänsä.
+
+"Sangen mieluisaa tavata teitä", lausui hän ja lisäsi äkkiä: "Sitäkin
+mieluisampaa kun John Langen nimeen liittyvät vaikeudet näyttävät
+kerrassaan kadonneen. Häntä ei epäillä mistään, kukaan ei kysele häntä,
+ei tällä eikä tuolla puolella kanaalin. Hän voi elää aivan rauhassa.
+Sitäpaitsi -- mies, joka on elänyt niin suuria tapahtumia, ei kuulu
+ihmisten laeille vaan ihmiskunnalle. -- Sillä ilmeinen ihme se on,
+minkä olemme kokeneet. Muutaman päivän kuluttua saapuu tänne kuusi
+maailman suurinta tiedemiestä keräämään talteen kaiken tuota
+taivaankappaletta koskevan uuden ainehiston. John Lange saa opastaa
+meidät inhimillisen tiedon ihmeellisimpään maahan. Uusi valtaväylä on
+avattu!... Mutta ei mitään hälynnostoa! Tämä ei ole pikapainokoneille
+sopivaa ruokaa. Tiede pitää tätä uutuutta omana tietonaan... ja
+muokkaa, kypsyttelee sitä... muutaman vuoden kuluttua se ehkä sitten on
+maailman tietona ja teidän vävynne yksi niitä, joiden maine kohoaa
+tähtiin."
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58227 ***
diff --git a/58227-8.txt b/58227-8.txt
deleted file mode 100644
index cc31eb0..0000000
--- a/58227-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5725 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Äärimmäiseltä rajalta
-       Seikkailuromaani
-
-Author: Øvre Richter Frich
-
-Translator: J. V. Korjula
-
-Release Date: November 3, 2018 [EBook #58227]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA
-
-Seikkailuromaani
-
-
-Kirj.
-
-ØVRE RICHTER FRICH
-
-
-Suomentanut
-
-J. V. Korjula
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1922.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Ensimmäinen osa: Jalkapalloilija.
-
-      I. Yalen ylioppilas.
-     II. Valomerkit.
-    III. Guiglielmo Marconi.
-     IV. Vainukoira.
-      V. Kaukoviesti.
-     VI. Kun Niggitts heräsi.
-    VII. Iäkäs keksijä.
-   VIII. Karkuri.
-     IX. Viime hetkessä.
-      X. Poloinen isä.
-     XI. Kohti suurta hiljaisuutta.
-
-Toinen osa: Äärimmäiseltä rajalta.
-
-    XII. Ihminen.
-   XIII. Päivällisateria.
-    XIV. Ilmapallo "Thule".
-     XV. Kohti tapausten aamua.
-    XVI. Outoja vieraita.
-   XVII. Kaksi veljestä.
-  XVIII. Vakavia valmisteluja.
-    XIX. Häät tuntemattomalla taivaankappaleella.
-     XX. Kuherruskuukausi.
-    XXI. Aurinkovuori.
-   XXII. Luuranko.
-  XXIII. Näytös.
-   XXIV. Morse-sähkösanoma.
-
-Kolmas osa: Kotiinpaluu.
-
-    XXV. Avaruuden halki.
-   XXVI. Pelastaja.
-  XXVII. Ainoastaan kolmelle tilaa.
- XXVIII. Jäähyväiset.
-   XXIX. Atlantin rannikolla.
-    XXX. Takaisin elämään.
-   XXXI. Kaksi sähkösanomaa.
-  XXXII. Maan ihmeitä.
-
-
-
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN OSA
-
-JALKAPALLOILIJA
-
-
-
-
-I.
-
-YALEN YLIOPPILAS.
-
-
-Nuori tiedemies Simon Newcombe Harriman istui Marconi-aseman suuressa
-vastavalmistuneessa rakennuksessa pienellä S:t Vincentin saarella, joka
-kuului Kap Verden saaristoon, ja keskusteli itsensä sekä tähtien
-kanssa.
-
-Harriman oli amerikkalainen ja oli valinnut nimensä vähän
-tähtitiedettä, vähän trustimuodostumia ajatellen. Hän olisi tietysti
-voinut yhtä hyvin nimittää itseään Abraham Lincoln Rooseveltiksi tai
-joksikin muuksi samaan tyyliin, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaan
-mielistynyt nimiyhtymään, joka toi mieleen suuren tähtikiikarin ja
-lihavan liikekuninkaan. Mikä hänen alkuperäinen nimensä oli, sitä ei
-kukaan kyennyt ilmoittamaan. Mutta yhtä seikkaa ei voida salata. Tämä
-suuriniminen nuori mies oli Sing-Singin vankilasta karannut
-rangaistusvanki ja moraalisia periaatteita vailla oleva herra.
-
-Hän oli aikoinaan -- silloin vaatimattomamman nimisenä -- tavattoman
-lahjakas ja lupaava ylioppilas Yalen yliopistossa, ja osoitti aivan
-hämmästyttäviä taipumuksia luonnontieteisiin ja jalkapallopeliin.
-Vaikka hän oli laiska kuin Alkibiades ja kaikissa muissa aineissa
-loisti ällistyttävällä tietämättömyydellä, pelasti hänet hänen
-matemaattinen älynsä aina varmaan satamaan, jossa kellui palkintoja,
-stipendejä ja kaikkea muuta hyvää, millä amerikkalaisten
-miljoonamiesten paha omatunto on varustanut sikäläiset yliopistot.
-
-Mutta Yalen yliopiston moraalin vartija ei häntä katsonut hyvillä
-silmin. Sillä tämä nuori ylioppilas oli hurjapäinen herra, jolla oli
-taipumusta juopotteluun, tappeluun ja tanssijattariin. Ja ellei hän
-olisi ollut Yalen suuren urheiluhallin paras potkija, niin epätietoista
-on, olisiko hänen asemansa ollut niinkään varma. Hän oli pitkä roikale,
-jonka raajat olivat luisevat ja jalkapohjat kuin harmaalla karhulla. Ja
-hänen potkuistaan sanottiin, että ne tuntuivat San Franciscoon asti,
-jossa vielä tänä päivänä eräs mies ontuu, saatuaan parantumattoman
-luumurtuman joutuessaan liian liki kuuluisaa Yalen potkijaa.
-
-Hän ei tosiaankaan ollut niitä sankareita, jotka Jack Londonin ja Rex
-Beachin romaaneissa uhkuvat jaloutta, lihaksia ja makeata soppaa. Hän
-ei ollut hauskan näköinen, hänen ryhtinsä oli etukumara ja hänen
-nenällään oli luureunaiset rillit, joiden tarkoituksena oli peittää
-hänen läpikotaisin kurja, mutta mielikuvitusrikas ja rohkealentoinen
-sielunsa.
-
-Mutta sitten piti tapahtuman jotakin, joka yhtäkkiä lopetti hänen
-uransa sekä yliopistossa että pallokentällä. Hän sattui eräänä päivänä
-hurjistumaan etiikan professorin tutkinnossa niin, että unohti, missä
-oli. Hän vastasi suoranaiseen solvaukseen potkulla, joka
-jalkapalloradalla olisi tuottanut hänelle suosiomyrskyn. Se oli,
-nähkääs, niin voimakas ja niin paikalleen osattu, että filosofi
-singahti nurkkaan, josta hän ei enää koskaan noussut.
-
-Se mies, jota me nyt vaiteliaisuutta ja järjestystä noudattaaksemme
-nimitämme Simon Newcombe Harrimaniksi, pistettiin silmänräpäyksessä
-Sing-Singin vankilaan, ja koska etiikan professori oli ollut sävyisä
-(tosin hieman kuivakiskoinen) sanansaivartaja, joka oli tulkinnut Ralph
-Waldo Emersonia kuin vain harvat, sai ystävämme Simon kuolemantuomionsa
-amerikkalaistenkin oikeudenkäynnin kannalta ihmeteltävän pian.
-
-Mutta lahjakas fysiikan harrastaja ei saanut tilaisuutta tunnustella
-niiden 1,500 voltin voimaa, jotka Amerikan valtio tuhlaa murhamiehiin.
-Sillä hän karkasi. Eikä edes karkaamisen hetkellä hän voinut unohtaa
-jalkapalloradan kokemuksia, vaan potkaisi erään vartijan piloille, otti
-virkapuvun ja marssi ulos avaraan maailmaan.
-
-Monta kovaa koettuaan hän tuli Englantiin, jossa hän erinäisillä pikku
-huijailuilla pääsi niin pitkälle, että saattoi astua itse suurmestari
-Marconin eteen ja esittää tälle itsensä sekä monta kaunista ja hyvin
-väärennettyä todistusta.
-
-Suuri keksijä mieltyi miehen moniin hienoihin nimiin ja lähemmin
-tunnusteltuaan pitkää hongankolistajaa, jolla oli nuo hitosti
-luottamusta herättävät luureunarillit (älä koskaan luota mieheen, jolla
-on luureunaiset rillit!), hän huomasi, että tässä oli oppilas, jota
-saattoi käyttää.
-
-Ja Simon Newcombe Harriman lähetettiin S:t Vincentin tähti- ja
-sähköasemalle, saaden mukaansa sarjan määräyksiä, jotka lakimiehenkin
-silmissä olisivat näyttäneet kiperiltä ja jotka mekin sen vuoksi
-annamme olla selostamatta.
-
-Niinpä siis tapahtui, että Yalen ylioppilas, jalkapalloilija ja
-murhamies nyt oleili alhaalla päiväntasaajan luona ja joi whiskyä tällä
-jumalain unohtamalla saarella Afrikan länsirannikon edustalla.
-
-Paljon kaunista voisi kertoa Kap Verden saarista. Kun on rämpinyt
-Dakarin kuumerämeissä, tai myrkyllisten kärpästen, verenhimoisten
-moskiittojen ja muiden kuuman vyöhykkeen vitsausten kynsistä päässyt
-Senegalin rannikolle, ei tunnu niinkään tuhmalta purjehtia S:t
-Vincentin keltaiseen hiekkahelvettiin. Ei siellä kuole kovinkaan pian,
-kunhan vain osaa juoda whiskyä. Sillä S:t Vincent on englantilainen
-rannikkoasema, johon poikkeaa monta alusta. Ja missä on vilkas
-laivaliike ja paljon höyryaluksia, siellä on jostakin tuntemattomasta
-syystä myös runsaasti whiskyä.
-
-Tämä ilmiö suostutti Simon Newcombe Harrimanin tuohon kaikki valtaavaan
-keltaiseen hiekkaan, joka tuntui olevan tuotu tänne suoraan Saharan
-erämaasta. Hän antoi palttua englantilaisille tullimiehille,
-laivanvarustajille, kauppiaille ja papeille, kiristeli hampaitaan joka
-kerta kun näki haukinaamaisen portugalilaisen, haukkui pataluhaksi
-kahta sähköittäjää, jotka joka ilta rukoilivat Jumalaa että saisivat
-määräyksen matkustaa kotiin, ja uhrautui muuten ilman salaperäisille
-äänille, tähdille, whiskylle ja suurelle hiljaisuudelle.
-
-Hän ei nimittäin unohtanut tiedettään. Ja jos joku sähköittäjistä olisi
-sattumalta nähnyt hänet iltaisin tähtiaseman suurella ulkoparvekkeella
-tuijottamassa troopillisen tähtitaivaan valtavaan kirkkauteen, niin
-näkijä olisi huomannut, että mies oli ottanut nenältään rillit ja että
-hänen suurista likinäköisistä silmistään hohti kaipuu, joka ojenteli
-siipiään kohti suuren säteilevän avaruuden ihmeellisiä arvoituksia.
-
-Ja toisten mennessä levolle hän saattoi istua mikrofooni korvassa ja
-kuunnella meren ja taivaan merkillisiä ääniä.
-
-Eräänä tuollaisena yönä tapahtui _se_, joka hänen tahtomattaan sai
-hänen nimensä loistamaan kilpaa maailman suurimpien nimien kanssa.
-
-
-
-
-II.
-
-VALOMERKIT.
-
-
-Aika oli merkillinen, täynnä hapuilevaa taikauskoa ja uusien totuuksien
-ikävöintiä. Maailmanhistoriallinen onnettomuus nosti pinnalle
-ihmeellisiä asioita. Sodan lohikäärmekylvö oli luonut omituisesti
-vääntyneitä valtiollisen elämän muotoja. Yhteiskunta, elämän ilmiöistä
-mutkikkain, oli suurella vaivalla ja vatsanväänteellä sulattanut sen
-kovan ravinnon, mitä sen elimistölle olivat tarjonneet spartakismi,
-leninismi ja muut alaluokkavallankumoukset.
-
-Mutta kaiken tämän levottomuuden turvissa olivat ihmiset ruvenneet
-ajattelemaan ja mietiskelemään. Tappotannerten miljoonat kaatuneet
-olivat levinneet ikäänkuin henkiä täynnä olevaksi tähtisumuksi
-verikylläisen maakamaran ylle, ja tässä kaiken yliluonnollisen
-itämiselle perin otollisessa ilmanalassa putkahti ilmoille mittaamaton
-halu syventyä salattujen voimien tuntemattomiin arvoihin. Käsivarsiinsa
-turvautuvien vähitellen valloittaessa itselleen maan, ja köyhälistön
-kiihkeästi tavoitellessa valtaa, harhaili oman onnensa nojaan jätetty
-sivistyneistö pitkin suurten ajatusten äkkijyrkänteitä ja tuijotti
-pois, kohti uusia ja outoja maailmoita.
-
-Kaikki vanhat ismit heräsivät uuteen eloon. Mesmerismi, hypnotismi,
-magnetismi, spiritismi saivat jo kadonneen nuoruudenvoimansa takaisin.
-Kaikissa vanhoissa pappiloissa ja luostareissa kummitteli, puolittain
-unohdetut pöydänjalat tanssivat, aikaansa seuraavat valokuvaajat eivät
-niin paljoa välittäneet ihmisistä kuin usvaisen hämäryyden
-hyväntahtoisista ja turhamaisista hengistä, ja astraaliruumiit
-lentelivät halki avaruuden niinkuin tarun hollantilaisen laiva.
-
-Kirjailijat eivät enää kirjoittaneet käsin eivätkä koneilla. Heidän
-olkapäillään ratsasti jokin rakastava henki, joka valmisti heidän
-kirjansa. Ja kun henget syystä tai toisesta olivat huonoja
-kirjoittajia, niin kirjoistakin tuli säännöllisesti huonoja. Täytyy
-vain surren valittaa, etteivät kaikkein suurimmat nukahtaneet henget
-päässeet toisten tavalla lausumaan julki ajatuksiaan. Sillä vielä ei
-ollut Aristoteles eikä Plato tarttunut yhdenkään ihmisen käteen, eikä
-Euklides tai Newton istahtanut kenenkään kaihomielisen kirjailijan
-niskaan kumoamaan Einsteinin väitöksiä.
-
-Olipa nyt tämän laita kuinka tahansa -- yksi asia oli varma: ihmisten
-mielet herkistyivät näinä aikoina äärimmilleen vastaanottamaan kaikkia
-vaikutuksia. He kulkivat mikrofoonit korvissa ja mikroskoopit silmissä.
-He avasivat niin sanoaksemme koko tajuntansa ovet alitajunnalle.
-
-Simon Newcombe Harriman oli tavallaan aikansa lapsi hänkin. Vaikka hän
-olikin pahanilkinen kyynikko, joka antoi palttua niin vakaville
-asioille kuin pöydänjaloille, oli hänellä kuitenkin omat ihmeelliset
-ajatuksensa siitä avaruudesta, jonka valoja ja ääniä hänet oli pantu
-pitämään silmällä. Hän oli pikkuista vaille sen näennäisesti
-lapsellisen oppisuunnan kannattaja, että taivaita on muka seitsemän,
-mutta hän ei sanonut sitä kenellekään. Ja kerran toisensa perästä hän
-tapasi itsensä ihailemasta Tyko Brahea enemmän kuin Kopernikusta ja
-Kepleriä.
-
-Mutta kaikista enimmin hän ihaili Marconia, koska tämä suuri
-italialainen oli antanut taivaan avaruudelle sen paikan ihmisten
-henkisessä ja aineellisessa elämässä, jonka se ansaitsee. Hän oli ollut
-ensimmäisenä aukomassa ilmakehän portteja inhimilliselle yhteyden
-kaipuulle. Ilman aaltoilu ja värähtely olivat hänen uskontoaan.
-Niinkuin muinais-kreikkalainen luonnonfilosofi Herakles, niin hänkin
-näki maailman alkuperusteen liikunnossa -- siinä liikehtimisessä, josta
-eri aaltosuhteet synnyttävät äänen, valon ja sähkön.
-
-On mahdollista, että Simon Newcombe Harriman istui ja ajatteli kaikkea
-tätä tuona yönä Kap Verden saariston piskuisella saarella. Joka
-tapauksessa hänen aistinsa olivat äärimmälleen jännitetyt -- jokin
-selittämätön vaisto hänessä sanoi, että jotakin oli tulossa.
-
-Niin, oli kuin koko säihkyvä tähtitaivas aina vilkkuvaan Etelän Ristiin
-asti olisi vavahdellut jostakin etäisestä salaperäisestä syystä.
-
-Mutta mitäs tuo oli?
-
-Harriman kohottautui puolittain seisomaan. Sitten hän pani pois
-mikrofoonin ja tarttui tähtikiikariin. Hän tuskin uskoi omia silmiään.
-
-Sillä läntiselle taivaalle piirtäytyi yhtäkkiä muutamia omituisia
-valomerkkejä, ne viskautuivat mustan vihreälle tähtitaivaalle pitkien
-säteilevien keihäiden tavoin, ja katkeilivat ihmeellisiksi pisteiksi ja
-viivoiksi, muistuttaen ratapihojen vilkku-semafooreja.
-
-Nuori fyysikko ajatteli ensin revontulia. Mutta muoto ja väri
-poikkesivat kaikesta, mitä hän oli lukenut ja kuullut tästä
-napaseutujen ilmiöstä.
-
-Sitten hänen varovainen älynsä tunnusteli otaksumaa, että jokin
-ilmalaiva lähetti valomerkkejä mahdottomasta korkeudesta. Mutta iso
-tähtikiikari ei voinut keksiä pienintäkään merkkiä sellaisesta.
-
-Yksi asia oli kumminkin varma: Tässä _annettiin merkkejä Morsen
-aakkosilla_. Mutta merkit tulivat hyvin hitaasti. Salaperäinen
-lähettäjä oli joko tottumaton tai erittäin tunnollinen sähköittäjä.
-
-Harriman oli päästänyt ensimmäiset merkit ohitseen -- nyt hän sieppasi,
-harjaantunut sähköittäjä kun oli, seuraavat sanat:
-
-... _Puhukaa Marconin kanssa. Tulen jälleen 24 tunnin kuluttua_.
-
-Sitten valomerkit sammuivat.
-
-Harriman retkahti huohottaen takaisin tuolilleen.
-
-Hän sytytti valon. Eteensä marmoripöydälle hän oli automaattisesti
-kirjoittanut valomerkit. Hän ei tahtonut voida luottaa omiin
-aistimiinsa. Hän odotti tunnin, odotti kaksi. Mutta taivas ei näyttänyt
-enää merkkejä.
-
-Mitä tuo mahtoi olla?
-
-Kenties joku amerikkalainen istui jollakin korkealla Pohjois-Amerikan
-vuorella ja koetteli jotakin uutta valolennätinkojetta. Olihan suuri
-tähtitorni Mac Kinley-vuoren huipulla vastikään valmistunut. Mutta oli
-mahdotonta antaa merkkejä siinä kulmassa. Valomerkkien _täytyi_
-tulla jostakin paikasta maapallon ulkopuolelta. Ja silloin oli
-ilmalaiva-teoria ainoa mahdollinen.
-
-Mutta nuori amerikkalainen ei voinut edes itseltään kieltää, ettei se
-selitys pitänyt paikkaansa. Ei ollut todennäköistä, että mikään
-ilmalaiva olisi ollut varustettu niin valtaisella heijastajalla, että
-se olisi voinut lähettää siksi voimakkaita merkkejä kuin nämä olivat.
-Ja vaikkapa ilmalaiva olisi ollut kuinka korkealla tahansa, olisi hän
-keksinyt sen tähtikiikarillaan.
-
-Siis --!
-
-Tekemättä loogillista johtopäätöstä Harriman harppasi alas
-sähköittäjien luo, jotka kuorsasivat huoneissaan.
-
-"Tiedättekö, missä Marconi nyt oleilee?" karjui hän heille.
-
-Molemmat herrat ponnahtivat pystyyn, kirosivat kiukkuisesti ja pääsivät
-näin vähitellen tajuntaan.
-
-"Hän on huvipursineen Dakarissa", sanoi toinen ärähtäen. "Tehän
-tiedätte, että hän saapuu tänne kolmen päivän perästä."
-
-"Lähettäkää silmänräpäyksessä hänelle langaton sähkösanoma ja kutsukaa
-minun nimissäni hänet tänne niin pian kuin hän suinkin voi tulla. On
-seikkoja, jotka vaativat hänen länsäoloaan neljänkolmatta tunnin
-sisällä. Lähettäkää pikasanomana. Onhan Dakarissa sekä päivä- että
-yöasema?"
-
-"On", murahti sähköittäjä.
-
-"Mitä pentelettä te mukisette", ärjyi Harriman ja sai töintuskin
-pidetyksi aisoissa kuuluisan murhaajajalkansa... "Tässä tehdään
-maailmanhistoriaa -- ymmärrättekö, senkin unikeko!"
-
-Silloin sähköittäjä ymmärsi. Hän syöksyi ulos huoneesta paitasillaan,
-ja viittätoista sekuntia myöhemmin alkoi S:t Vincentin langaton
-erittäin hätäisesti huutaa Dakaria.
-
-
-
-
-III.
-
-GUIGLIELMO MARCONI.
-
-
-Marconi-yhtiön uusi huvipursi "Astra" kellui Afrikan länsirannikon
-edustalla ja välkkyi voimakkaassa auringonpaisteessa. Se oli tullut
-suoraan Yarrowin kuuluisasta laivaveistämöstä ja oli kuin joutsen
-mutalammikossa.
-
-Sillä Dakarin kehno satama ei ole sen laatuinen, että siinä voisi
-kylvettää pikkulapsia. Siinä on paljon keltaisia muistoja Senegal- ja
-Gambia-jokien erämaaliejusta, joka muuten antaa leiman koko tälle
-rannikolle S:t Louisista S:t Marieen saakka.
-
-Dakar ei ole mikään terveellinen kaupunki valkoiselle miehelle. Se oli
-aikoinaan oikea helvetti. Nyt ovat sivistys ja kauppa yhteisvoimin
-muokanneet kaupunkia ja soita, niin että eurooppalainen voi jokseenkin
-vaaratta kuivatella ruhoaan päiväntasaajan auringon alkuvoimaisessa
-paahteessa.
-
-Mutta huvipursi "Astra" somisti satamaa siinä kelluessaan ja sen
-pintaan kuvastuessaan. Aamu-auringon ensimmäiset säteet loivat pehmeän
-ja värähtelevän värihohteen aluksen siroihin ja joustaviin piirteisiin.
-Tuossa tulla paukutti moottorivene sen luo, ja moottoriveneessä istui
-joku eurooppalainen, jonka naama oli sinooperipunainen liian paljosta
-auringosta, whiskystä ja valvomisesta.
-
-Samaan aikaan oikoi jäseniään telttatuolissa eräs keskikokoinen mies,
-jolla oli avonaiset ja rehelliset kasvot, ja haasteli kapteenin kanssa.
-Ensi silmäyksellä ei voinut keksiä mitään erikoista hänessä. Oli
-jotakin raikasta ja nuorekasta hänen tummien silmiensä hyväntahtoisessa
-ilmeessä, mutta sen vastapainona olivat lukuisat hienot rypyt ja vielä
-komeassa ruskeassa tukassa esiintyvät monet harmaat suortuvat.
-
-Ja kuitenkin hän oli uusimman ajan suurimpia tienraivaajia -- yksi
-niistä, joiden nimet aina säilyttävät paikkansa keksintöjen
-historiassa, miesten sellaisten kuin Robert Fultonin, James Wattin,
-George Stevensonin, Graham Bellin ja Thomas Edisonin rinnalla. Hänen
-nimensä oli Guiglielmo Marconi.
-
-On monta saksalaista pikkusielua, jotka kieltävät häneltä oikeuden
-nimittää itseään langattoman lennättimen keksijäksi. Mutta pieni
-italialainen on selviytynyt kaikista näistä kateuden myrskyistä ja ajat
-sitten astunut maailmanhistorian kuolemattomien joukkoon.
-
-Hänen katseensa seurasi sinooperipunaista herraa ja hän näki tämän
-heiluttavan kädessään sähkösanomaa, joka oli varustettu erinäisillä
-punaisilla kiireellisyysmerkeillä. Parin minuutin kulutta mies oli
-kannella.
-
-"Langaton pikaviesti Marconille", kuulutti tulija äänellä, jossa
-rasahteli erämaanhiekka.
-
-Italialainen viittasi hänet luokseen.
-
-"Oletteko langattoman palveluksessa?" kysyi hän ja repäisi auki
-sähkösanoman.
-
-"Olen", vastasi sinooperipunainen... "Ihmeellinen sähkösanoma, herra
-Marconi -- kerrassaan hämmästyttävä."
-
-Miehen teki selvästi mieli ryhtyä tarkempiin selittelyihin, mutta
-jotakin tuli väliin: hän huomasi pöydällä hikisen jäämaljan, jossa oli
-useita Schweppin soodavesipulloja ja yksi isomahainen whiskypullo.
-
-Marconi seurasi hänen katseensa suuntaa, vilkaisi tunnustellen miehen
-alkoholinenään, hymyili ja osoitti kädellään keidasta, sanoen:
-
-"Olkaa niin hyvä."
-
-Sähköittäjä kumarsi ja istuutui virkistävään pöytään, ja viidessätoista
-sekunnissa hänellä oli lasi valmiina.
-
-Mutta kauan hän ei saanut valuttaa itseensä tuota elämännestettä, sillä
-Marconi oli hypähtänyt ylös lepotuolista tähdenlentoa muistuttavalla
-nopeudella.
-
-"Kapteeni", sanoi hän lyhyesti ja käskevästi. "Ankkuri ylös. Keula S:t
-Vincentiä kohti. Meidän on oltava siellä ennen iltaa."
-
-Vanha, komea merikarhu näytti kovin hämmästyneeltä. Mutta hän oli
-harvojen ja voimakkaiden sanojen mies. Ja hän käytteli niitä
-ensimmäisen neljänneksen aikana niin tehokkaasti, että "Astra" tämän
-ajan lopulla jo oli kääntänyt keulansa Atlanttia kohti ja viilletti
-kahdenkymmenen mailin nopeudella suoraan länteen.
-
-Sinooperipunainen sähköittäjä oli silloin jo kauan ollut matkalla
-vartiopaikalleen.
-
-"Tapahtuu kummallisia asioita taivaan ja maan välillä", mutisi hän
-itsekseen, ajatellessaan yöllä vastaanottamaansa ja äsken suurelle
-äänimestarille jättämäänsä merkillistä sähkösanomaa.
-
-Samaan aikaan Marconi istui "Astran" kannella ja luki S:t Vincentistä
-tulleen sanoman päästä päähän. Nyt jo kolmatta kertaa. Siinä sanottiin:
-
-    "Olen tänä yönä kello 12.40 ja 13.10 välillä havainnut
-    ihmeellisen, Morse-aakkosia käyttävän, merkinannon. Antopaikka
-    luultavasti maan ilmakehän ulkopuolella. Se kutsui teitä tänne
-    24 tunnin kuluessa. Lähempiä yksityistietoja saavuttuanne. Jos
-    teillä on este, pitäkää silmällä läntistä taivasta keskiyön
-    jälkeen. Oletan asialla olevan mitä suurimman merkityksen.
-
-                                       _Simon Newcombe Harriman_.
-
-Hän ojensi sen kapteenille, joka luki sen välinpitämättömästi. Marconi
-ei nähnyt toisen hieman ylenkatseellista olkapäännykäystä. Hänen
-silmänsä olivat syvät ja uneksivat.
-
-"Vihdoinkin", mutisi hän puolittain itsekseen. "Minä aavistin, että
-jotakin tuollaista tapahtuisi... Katsokaas, kapteeni Evans", jatkoi hän
-innostuen, "jo vuonna 1919 me huomasimme outoja merkkejä koneissamme.
-Me totesimme ne, epäilys ja epäluulo sydämessä, ja koetimme selitellä
-tätä omituista sekaantumista meidän valoaaltoihimme. Oli melkein
-mahdotonta syyttää näistä ilmiöistä maan ilmakehän satunnaista
-sähköhäiriötä. Mutta kun emme osanneet lukea merkkejä, jotka muuten
-olivat hyvin säännöllisiä, meidän oli lopulta pakko tyytyä siihen
-oletukseen, että ilmiö johtui jostakin meidän tietämisemme
-rajojen ulkopuolella tapahtuneesta ilmakehän virrankatkeamasta.
-Omasta puolestani olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että
-näiden salaperäisten merkkien aiheuttajana on jokin toisessa
-taivaankappaleessa asuva järkiolento, joka pyrkii kosketuksiin
-avaruudessa olevien sukulaishenkien kanssa. Että nämä pyrkimykset
-kohtaavat vaikeuksia, on päivänselvää. Siinäkin tapauksessa, että
-toiset taivaankappaleet ovat enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaisten
-olentojen asumia -- ja tämä on kieltämättä todennäköinen otaksuma --
-täytyy olettaa eri kiertotähtien asukkaiden henkinen ja ruumiillinen
-kehitys siihen määrään omalaatuiseksi, ettei ole ajateltavissa
-keskinäistä ajatusten vaihtoa yhteisten tieteellisten koneiden avulla."
-
-"Mutta", väitti kapteeni vastaan, "olinhan huomaavani, että siinä
-sanottiin jotakin Morsen aakkosista. Ei kai kelpaisi lähtökohdaksi
-otaksuma, että vanha Samuel Morse on pistäytynyt jollekin toiselle
-kiertotähdelle ja sieltä haastelee meille."
-
-"Haastelettehan tekin usein tähtien kanssa, herra kapteeni", jatkoi
-Marconi... "Taivaankappaleiden keskinäiset suhteet antavat teille
-arvokkaita tietoja. Ettekö milloinkaan ole ajatellut sitä, että tämä
-ankarain ja muuttumattomien lakien järjestelmä on jonkin
-yleismaailmallisen, ei yksistään maapallolle kuuluvan järjen
-aikaansaannos. Ja että näin ollen kaikissa maailman avaruuden osissa
-korkeimman viisauden ilmaukset ovat keskenään sukua. Miksi olisi juuri
-maapallon profeetta päässyt kohoomaan korkeammalle kuin esim. Marsin
-tai Merkuriuksen viisas mies?..." -- -- --
-
-Ja näin tämä ikuisesti nuori ajattelija ja keksijä jatkoi
-uneksimistaan, ja "Astra" jännitti kaikki langattomat hermonsa
-vaahdotessaan yli sinisen Atlantin niitä seutuja kohti, joissa pasaadin
-lauhkea ilma ikuisella retkellään lounaaseen vyöryttelee auringossa
-kilottavia aaltoja, ja jossa Etelän Risti murtuneine viivoineen viittoo
-ihmisille pimeästä, arvoituksellisesta, troopillisesta yöstä.
-
-
-
-
-IV.
-
-VAINUKOIRA.
-
-
-Joshua P. Niggitts oli Pinkertonin toimiston matkustava salapoliisi, ei
-enempää eikä vähempää.
-
-Toimi ei ollut mikään erikoisen hieno, mutta eipä mainittu J.P.
-Niggittskään ollut mikään hieno mies. Hän oli saanut tehtäväkseen
-nuuskia käsiinsä sen yalelaisen ylioppilaan, joka oli potkaissut
-kuoliaaksi erään professorin ja sittemmin karannut Sing-Singin
-vankilasta. Amerikan viranomaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet
-koko asian, vieläpä olivat mielissäänkin tästä käänteestä. Mutta nyt
-sattui kaikeksi onnettomuudeksi tuolla kuoliaaksi potkitulla siveysopin
-professorilla olemaan jonkinlainen suhde erääseen upporikkaaseen
-leskeen, joka tällä ilkeällä tavalla menetti arvokkaan ystävän. Ja kun
-leski oli kostonhimoinen kuin kobrakäärme, pani hän pyörimään muutamia
-satojatuhansia dollareja vain saadakseen hävyttömän ylioppilaan
-sähkötuoliin, jonka tämä oli kaartanut.
-
-Kostonhimoiset naiset ovat mustekalojen kaltaisia -- heillä on
-kymmenittäin pyyntilonkeroita. Ja tämä lajinsa edustaja polvistui joka
-aamu erään lihavaa, parratonta, talisilmäistä -- talisuus johtui
-siveellisestä viisaudesta -- miestä esittävän muotokuvan eteen ja
-rukoili kostoa onnensa menettämisestä.
-
-Hän tehosti rukouksiaan kääntymällä Pinkertonin toimiston puoleen, joka
-taas puolestaan jätti asian yhdelle hienovainuisimmista nuuskijoistaan.
-
-Siitä on jo kauan kun salapoliisi kelpasi romaanisankariksi. Hänet
-syrjäytti aikoinaan autonkuljettaja. Mutta nyt on autoilijakin
-siirtynyt rehelliseen yksitoikkoisuuteen ja luovuttanut romanttiset
-kiistakentät lentäjälle. Ja kukistumisensa partaalla seisoo jo tämäkin
--- sankarikieltä käyttääksemme --, sillä ei ole enää kaukana
-se aika, jolloin lentäminen muuttuu verrattain vaarattomaksi,
-poroporvarilliseksi urheiluksi.
-
-Oli miten oli: salapoliisi ei enää esiinny hienossa seurassa muualla
-kuin filmissä, jossa hän vielä on terävä-älyinen, vaikka peräti
-lapsellisella tavalla.
-
-Joshua P. Niggitts ei soveltunut valkoiselle kankaalle. Hän oli ovela,
-mutta jäyhä mies, joka teki työtä kuin kone, aina nenä maassa. Nyt
-hänen vainunsa vei häntä suoraan kohti Simon Newcombe Harrimania,
-a hän oli menossa S:t Vincentiin eräällä lihalastissa olevalla
-englantilaisella höyrylaivalla, joka aikoi ottaa hiiliä sieltä. Hän ei
-ollut ihan varma asiastaan -- salapoliisit eivät ole koskaan varmoja,
-ja tästä syystä kai salapoliisiromaanit venyvätkin niin penteleen
-pitkiksi. Mutta hän oli tavannut hyvät jäljet. Luureunarilleistä oli
-tullut nuoren ylioppilaan kohtalo. Syystä tai toisesta mies ei ollut
-viitsinyt poistaa niitä nenältään, paetessaan New Yorkista. Ne
-olivat seuranneet häntä erääseen Cunard-linjan laivaan, tämän
-kattilahuoneeseen, ne olivat herättäneet tarpeeksi huomiota
-Liverpoolissa, ja eräänä päivänä ne olivat tähdänneet suoraan
-Marconi-yhtiön palatsiin Lontoossa. Tämän suuren maailmanjärjestön
-huoneissa Niggitts oli kysellyt ja rauhoittunut vasta kuultuaan tuon
-hämmästystä herättävän nimen: Simon Newcombe Harriman. Hänen
-mielenkiintonsa tuntui harvinaisessa määrässä kohdistuvan tähän
-nimirikkaaseen herraan, jonka tuntomerkit sopivat erinomaisesti hänen
-lompakossaan olevaan pitkän, luisevan, pikku lautasten kokoisia
-luureunarillejä kantavan nuorukaisen valokuvaan.
-
-Ilmaisematta millään tavalla syytä, miksi hän halusi tietoja mr. S.N.
-Harrimanista, hän poistui Lontoosta ja suuntasi kulkunsa suoraan kohti
-S:t Vincent-nimistä pientä valtameren hiekkajyvää kohti. Kaikki oli
-järjestyksessä. Hänen tulevaisuutensa turvattu. Hänen taskussaan oli
-vangitsemismääräys ja suosituskirje maailman pienimmän hiilisaaren
-korkeimmalle poliisiviranomaiselle.
-
-Lankeaa siis luonnostaan, että Joshua P. Niggitts oli mainiolla
-tuulella liukuessaan eräänä myöhäisenä iltahetkenä sen majakan ohitse,
-joka Santiago-saaren mahtavilta rantakallioilta viittoo S:t Vincentin
-keltaista alastomuutta kohti. Hän puri purukummia niin että leuat
-natisivat, hän voiteli revolverinsa florenttiniöljyllä ja pisti
-viimeisellä patenttilaitteella varustetut käsiraudat taskuunsa. Sitten
-hän pani kuntoon taskulamppunsa, sillä pimeys oli tullut aikoja ennen
-kuin laiva oli ehtinyt satamaan.
-
-Niggittsin into oli ilmitulessa. Hyväntahtoinen perämies oli näyttänyt
-hänelle sen pienen rakennusryhmän, joka muodosti Marconi-aseman. Iso
-hehkulamppu valoi valkoista hopeaansa siihen matalaan rakennukseen,
-joka oli kummulla, päärakennuksen takana.
-
-Oli valoisa, kirkas yö -- kuuta vailla. Mutta tähdet säteilivät
-omituista, voimakasta hohdettaan. Oli kuin ilmakehän miljoonat silmät
-olisivat uteliaina vilkuttaneet toisilleen.
-
-Mutta Niggittsissä ei ollut runollisuutta enempää kuin pussirotassa,
-eikä hänellä ollut sitä hyödyllistä taitoa, että olisi osannut lukea
-tähdistä. Jos hänellä olisi ollut tämä taito, niin hän ehkä olisi
-keksinyt, että Saturnus oli tänä yönä hieman omituinen. Eikä se ennusta
-hyvää ihmisen kuolemattomalle sielulle -- vaikka kuuluukin niin
-vuorenvarmaan laitokseen kuin Pinkertonin toimistoon.
-
-Ei ole kuitenkaan syytä rientää tapausten edelle. Ennen kuin
-lastihöyryn ankkuri oli tavannut pohjan, seisoi Joshua P. Niggitts
-yhdessä niistä monista veneistä, jotka olivat tulleet tervehtimään
-juuri saapunutta laivaa. Hänellä oli sellainen kiire, ettei hän
-huomannut peremmällä satamassa kelluvaa kaunista, valkoista huvipurtta.
-Hänen pienet siansilmänsä tuijottivat vain tuohon suureen hehkuvaloon,
-jonka läheisyydessä hänen luultavasti mitään aavistamaton uhrinsa
-oleili.
-
-Maihin astuessaan hän vilkaisi kelloon. Se oli juuri kaksitoista.
-
-Tämänkin olisi pitänyt varoittaa Joshua P. Niggittsiä. Sydänyön hetki
-ei ole hyvä salapoliiseille. On jotakin rikosluontoista öisessä
-kahdentoistalyönnissä.
-
-Mutta Niggitts ei ajatellut mitään muuta kuin Simon Newcombe
-Harrimaniksi itseään nimittävän miehen kiinniottamista. Hän ei
-välittänyt edes paikan poliisiviranomaisten avusta. Olihan hänellä
-vangitsemismääräys, Englannin poliisin allekirjoittama, oli revolveri,
-käsiraudat ja nuo etevät englantilaiset lennätinvirkailijat, jotka
-asuivat yhdessä Yalen yliopiston murhaaja-idun kanssa.
-
-Sitäpaitsi Niggitts oli rahan ahne. Hän ei voinut sietää ajatusta, että
-joku toinen tulisi jakamaan hänen suurta dollarichekkiään.
-
-Hän sai erään portugalilaisen hiilijätkän oppaakseen ja seisoi muutamaa
-minuuttia myöhemmin laitoksen portilla. Se oli auki.
-
-Hän sanoi hyvää yötä oppaalle, otti huopatohvelit jalkaansa ja hiipi
-edelleen. Tuolla oli jokin ovi raollaan. Niggitts noudatti viittausta
-ja astui pitkään käytävään, joka päättyi portaisiin.
-
-Vallitsi ihmeteltävä äänettömyys rakennuksessa, vaikka valot olivat
-sytytetyt kaikkialle.
-
-Salapoliisi hiipi ylös portaita. Ne päättyivät oveen, joka oli
-puolittain auki, kuten kaikki edellisetkin. Se johti huoneeseen, joka
-ilmeisesti oli kalustettu jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Siellä vallitsi
-puolihämärä, mutta Niggitts keksi heti siellä kaksi miestä. Toinen
-askarteli suuren kaukoputken kimpussa, toisella, joka seisoi
-kumartuneena erään pöydän yli, oli luureunarillit; ja muistutti
-jälkimmäinen muutenkin Niggittsin taskussa olevaa valokuvaa niinkuin
-vesipisara muistuttaa toista vesipisaraa.
-
-Ei ollut vähintäkään epäilystä enää.
-
-Joshua P. Niggitts astui kolistellen huoneeseen, meni Simon Newcombe
-Harrimanin luo ja laski kätensä tämän olalle.
-
-"Nathanael Smith", sanoi hän, "lain nimessä minä vangitsen teidät".
-
-Syntyi silmänräpäyksen äänettömyys. Niggitts nautti siitä
-silmänräpäyksestä, mutta ei seuraavasta. Sillä kaukoputkimies oli
-kääntänyt kasvonsa häneen.
-
-"Viekää ulos rääkkyjät", sanoi hän kuivasti. "Me emme halua tulla
-häirityiksi..." Ja oli kuin hänen silmänsä, joiden palo muistutti
-kuumesairasta, olisivat lakaisseet Niggittsin ulos.
-
-"Mutta", änkytti Niggitts, "mutta..."
-
-On merkillistä, kuinka usein vähäisellä arvostelukyvyllä varustetut
-ihmiset suuttuvat sanasta "mutta"... Sillä Simon Newcombe Harriman
-_alias_ Nathanael Smith käännähti taapäin. Seuraavassa tuokiossa
-hänen oikea jalkansa lennähti eteenpäin, niinkuin heittokoneen
-viputanko. Ja ennenkuin Niggitts ennätti tarttua revolveriinsa,
-vangitsemismääräykseen ja käsirautoihin, hän pyörähti läpi lasiruudun
-ja yli matalan verannan ja putosi ilkeästi rämähtävään romurautakasaan.
-Siihen hän jäi makaamaan aivan hiljaa.
-
-Mutta nuo kaksi miestä jatkoivat työtänsä, johon he syventyivät ja
-innostuivat, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
-
-
-
-
-V.
-
-KAUKOVIESTI.
-
-
-Oli kulunut tunti.
-
-"Onko teillä kaikki?" kysyi Marconi ja nojasi väsyneesti tuolinsa
-selkämykseen.
-
-"Joka ainoa sana", vastasi Harriman ja kohotti rillejään. Hiki helmeili
-hänen kasvoillaan ja hänen teräviin, jäykästi tuijottaviin silmiinsä
-oli tullut ihmeellinen, kiihkeä ilme.
-
-"Enempää kai ei tule?" jatkoi Marconi.
-
-"Tuskin."
-
-"Mikä on teidän ajatuksenne asiasta?"
-
-"Sama kuin teidänkin."
-
-Marconi katsahti vähän ihmeissään tuohon pitkään, nuoreen mieheen, joka
-seisoi kumartuneena pisteitä ja viivoja täynnä olevan paperin ylle.
-
-"Sehän saattaa olla erehdys", virkahti hän ikäänkuin tunnustellen
-maaperää.
-
-Amerikkalainen kohautti olkapäitään.
-
-"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka se voisi olla erehdys", jatkoi
-hän varmemmin. "Oletteko milloinkaan ennen nähnyt tuollaisia
-valonsäteitä? Ne muistuttivat troopillisia salamoita. Eikä juuri liene
-ajateltavissa, että itse Jumala olisi opetellut Morsen aakkoset... Kun
-julkaisemme tämän ihmeellisen sähkösanoman, niin spiritistit sanovat
-sitä jonkin hengen lähettämäksi. Onhan mahdollista, että henget ovat
-kyllästyneet pöydänjalkoihin ja nyttemmin siirtyneet tähtitaivaalle."
-
-Nuori mies naurahti -- s.o. hän päästi kurkustaan omituisen narisevan
-äänen.
-
-"Tässä ei ole mitään naurettavaa", nuhteli Marconi häntä. "Meidän on
-oltava nykyaikaisia ihmisiä -- nykyajan salatieteilijöitä. Materialismi
-makaa koirankopissa ja ulvoo kohti kuuta. Ihmiset eivät enää välitä
-maallisista asioista. He istuvat ja kuuntelevat ylimaallisia,
-taivaallisia ääniä. He eivät tahdo tietää mistään selityksistä. He vain
-heittäytyvät selittämättömän uskoon. Tämä on jonkinlaista
-henkiromantiikkaa... Mutta meillä, jotka kuulumme vanhaan kouluun, ei
-ole muuta kuin yksi tehtävä. Meidän on koetettava ottaa selko tämän
-sanoman lähettäjästä -- olipa hän sitten henki tai ihminen... Eikö hän
-sanonut nimensä olevan John Lange?"
-
-"Sanoi!"
-
-"Samalla tutkikaamme, onko perää niissä perhesuhteissa, joihin hän
-vetoo, ja vieläkö hänen mainitsemansa Kervel elää."
-
-Harriman nyökäytti päätään, mutta samalla hän loi äkäisen katseen
-rikkinäiseen ruutuun, jonka läpi Joshua P. Niggitts niin
-äkkiarvaamattomalla tavalla oli kadonnut.
-
-Marconi arvasi nuoren avustajansa ajatukset.
-
-"No", sanoi hän hajamielisesti, "emme anna pikkuseikkojen häiritä
-itseämme, kun vakavat asiat ovat kysymyksessä. Tämän-öisiä elämyksiämme
-saamme kai nimittää maailmanhistorialliseksi merkkitapaukseksi. Minä
-oletan, että olette tehnyt muitakin tihutöitä, mutta se asia saa levätä
-toistaiseksi. Täällä saaressa ei kukaan uskalla koskea teihin niin
-kauan kuin minä olen saapuvilla... Potkaisittekohan miehen kuoliaaksi?"
-
-"Minä potkaisin kovanlaisesti", vastasi Yalen ylioppilas hiukan
-hämillään. "Se paha tapa on peräisin jalkapalloradalta. Mutta..."
-
-"Joka tapauksessa", keskeytti Marconi hänet, "teidän on mitä
-huolellisimmin muunnettava tavalliseksi kirjoitukseksi ne valomerkit,
-jotka me olemme merkinneet muistiin. Ne ovat selviä kyllä. Mies, joka
-nimittää itseään John Langeksi, ei ole mikään harjaantunut sähköittäjä.
-Mutta hän on ilmeisesti käsitellyt monimutkaisia taistelukoneita. Ja
-hän taitaa Morse-aakkosensa... Tokkohan yksikään tähtientutkija on
-huomannut näitä valomerkkejä... Saamme muutamia jännittäviä päiviä, mr
-Harriman. Antakaa minun nyt kuulla, sana sanalta, mitä tällä
-salaperäisellä, taivaan avaruudessa asuvalla herralla on meille
-sanottavaa!"
-
-Suuri keksijä otti itselleen mukavan lepoasennon, sytytti ison sikarin
-ja odotti kärsivällisesti arvoituksellisen viestin tarkistettua
-sisällystä.
-
-Simon Newcombe Harriman oli poistanut nenältään luureunarillit, ja
-Marconi huomasi ihmeekseen, että nuoren miehen silmissä oli omituinen
-punertava värituntu, samanlainen kuin puolisokeilla eläimillä, jotka
-ovat tottuneet pitkälliseen pimeyteen.
-
-Muutaman minuutin aikana kuului vain mustekynän paperilla aikaansaama
-rapina.
-
-Silloin yhtäkkiä koputettiin ovelle.
-
-"Tulkaa sisään", huusi Marconi äreästi.
-
-Muudan sähköittäjä pisti päänsä ovesta, jonka Joshua P. Niggitts oli
-unohtanut sulkea perästään.
-
-"Enkö ole sanonut, etten missään tapauksessa halua tulla häirityksi",
-sanoi italialainen äänellä, jota lapset olisivat säikähtäneet.
-
-"Mutta", änkytti sähköttäjä vavisten ja peräytyi niin paljon, että vain
-hänen peljästynyt naamansa jäi oviaukkoon, "tuolla makaa joku mies
-ulkopuolella..."
-
-Marconi kohosi seisaalleen.
-
-"Mr Thomson", lausui hän ankarasti, "minä annan palttua sille, mikä
-siellä ulkona makaa. Jos on jotakin tehtävä, niin tehkää, minkä
-katsotte velvollisuudeksenne. Minä en ole mikään S:t Vincentin aseman
-lapsenpiika. Ja nyt sanon viimeisen kerran, että me tahdomme olla
-rauhassa -- vaikka se mies olisi kuollut..."
-
-"Niin, mutta sehän se juuri..."
-
-Sähköittäjä Thomson ei päässyt pitemmälle. Sillä italialaisen silmät
-iskivät salamoita niin vietävästi, että herra Thomson katosi portaita
-alas. Ne tekivät kuten Dickens sanoo, hänen puheyrityksensä tyhjäksi.
-
-Marconi istuutui taas tuolilleen ja tyynnytteli itseään vetämällä
-muutamia voimakkaita haikuja havannastaan.
-
-"Ei sitten milloinkaan saa olla rauhassa", mutisi hän. "Ei olisi
-niinkään tyhmää yrittää jollekin toiselle kiertotähdelle. Mutta
-kuunnelkaamme nyt ensin, mitä John Lange tiedoittaa. Lukekaa sanoma
-hitaasti ja selvään."
-
-Hän heittäytyi mukavaan noja-asentoon, niin kuin mies, joka
-valmistautuu harvinaiseen nautintoon.
-
-Harriman oli paiskannut mustekynän kädestään. Hän loi ensin katseen
-taivaalle, mutta kun siellä ei mitään näkynyt, niin hän tarttui
-ihmeellisimpään asiakirjaan, mikä on nähty maailman luomisen jälkeen.
-Hän sivuutti Marconille osoitetut omistussanat ja luki kuivalla
-narisevalla äänellä:
-
-    "Nimeni on John Lange. Olen tätä nykyä eräällä kiertotähdellä,
-    maapallon ulkopuolella, vaimoni ja erään ranskalaisen papin
-    seurassa. Matka tänne oli kauhea, mutta pitkäaikaisen
-    tajuttomuuden vuoksi en voi sanoa, kuinka kauan se kesti.
-    Viimeinen, minkä muistan, on se, että lentokoneeni katkaisi
-    20,000 metrin rajaviivan ja sitten ikäänkuin viskattiin jonnekin
-    tyhjyyteen. Palasin tajuntaan pitkän ajan perästä, sain koneen
-    käyntiin viime hetkessä ja laskeuduin eräälle kiertotähdelle,
-    joka on pienempi kuin maa ja jossa elämänehdot ovat jokseenkin
-    samat, ja jossa asuu olentoja, joiden kehitys ja sivistys on
-    kovin erilaista kuin meidän, mutta ylen mieltäkiinnittävää.
-    Heillä on kovin voimakkaat tuntohermot, he omistavat
-    ihmeellisiä tietoja ja ovat etenkin oppineet käyttämään sähköä
-    tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Heidän moraalinsa ja
-    hyväntahtoisuutensa on verratonta. Vuosisatoja ovat heidän
-    tiedemiehensä turhaan pyrkineet yhteyteen toisten kiertotähtien
-    kanssa, mutta kun heidän ilmaisukeinonsa ovat aivan erilaiset
-    kuin muiden, niin he ovat epäonnistuneet. Meillä on hyvin pienet
-    mahdollisuudet päästä pois täältä, kun ei bensiiniä voida
-    valmistaa. Ehkä tämän vastaanottaja haluaa kääntyä Kervelin
-    puoleen, jonka osoite on Pariisi, rue Rambuteau 157, ja sanoa
-    hänelle, että hänen Mars-pikakoneensa on vienyt meidät, ellei
-    juuri Marsiin niin johonkin toiseen kiertotähteen. Hänen on
-    otettava seuraavaan lentokoneeseensa sähkö käyttövoimaksi.
-    Silloin se epäilemättä palaa jälleen takaisin. Ei ole
-    todennäköistä, että se, joka poistuu maan ilmakehästä, putoisi
-    mihinkään muuhun kiertotähteen kuin tähän. Myös pyydän lausua
-    terveiset apelleni, Ivryssä, Pariisin luona asuvalle kemisti
-    Henry Debussonille. Hänen tyttärensä elää ja voi hyvin. Me
-    olemme onnelliset, mutta ikävöimme maahan. Jos joku tahtoisi
-    Kervelin rakentamalla sähkölentokoneella noutaa meidät täältä,
-    olisimme hänelle syvästi kiitolliset. Kyllähän se matka kovalle
-    ottaa, mutta sen kestää kuitenkin. Toivon, että tämä viesti,
-    jonka lähettämisessä käytetään jättiläismittaisia, sähköisiä
-    valoaaltoja, joutuu Marconin käsiin. Kuukauden kuluttua olen
-    toivottavasti saanut kerätyksi niin paljon sähkövoimaa, että voin
-    lähettää uuden ilmoituksen.
-
-                                                    John Lange."
-
-Harriman pyyhki hikeä otsaltaan. Marconi nousi seisomaan.
-
-"Oletteko milloinkaan kuullut moista?"
-
-"En."
-
-"Ja mitä tahdotte tehdä?"
-
-"Pyytää lomaa."
-
-"Mihin tarkoitukseen?"
-
-Amerikkalainen katsahti tahtomattaan rikottuun lasiruutuun.
-
-"En sovellu enää maakamaralle", sanoi hän synkästi.
-
-Marconi tarttui hänen käteensä.
-
-"Siinä on varmasti muutakin. Mennäänpä tuonne huvipurteen. Se vie
-teidät Bordeauxiin, josta on kahdentoista tunnin matka Pariisiin.
-Menkää tämän Kervelin luo. Puhukaa hänen kanssaan. Minä otan teidän
-vartiopaikkanne ja pidän silmällä kiertotähteä. No, joutukaahan jo!"
-
-
-
-
-VI.
-
-KUN NIGGITTS HERÄSI.
-
-
-Tapahtuu hyvin harvoin, että yksityis-etsivät kuolevat -- ainakaan ensi
-näytöksessä. He ovat sitkeitä kuin merikilpikonnat.
-
-Myönnettävä kai on, että Joshua P. Niggittsiä oli pidetty tavalla,
-josta olisi voinut olla mitä vakavimmat seuraukset. Ei ole leikintekoa
-lentää lasiruudun läpi Amerikan etevimmän potkijan potkaisemana. Eikä
-voida sanoa yksinomaan hauskaksi rautaromukasaan putoamista kahdeksan
-tai kymmenen metrin korkeudesta.
-
-Ei ollut myöskään paljoa jäljellä Pinkertonin uskotuimmasta miehestä,
-kun nouseva aurinko seuraavana aamuna kutitteli hänen silmäluomiaan.
-Hänet oli itse yöllä kannettu laboratoorioon, jossa taitavat kädet
-olivat hoidelleet hänen haavojaan ja naarmujaan. Hän oli saanut kylmät
-kääreet päähänsä ja jääpussin nenälleen.
-
-Joshua P. Niggitts ei tosiaankaan voinut hyvin. Oli kuin kirotun
-jalkapalloilijan viaton saapas olisi vielä ollut ankkuroituna hänen
-kylkiluittensa väliin, ja lonkkien seutu, joka ensiksi oli tehnyt
-tuttavuutta romuläjän kanssa, oli niin huonossa kunnossa, että hän
-ulvoi, milloin tarvitsi liikahtaa. Tuntui siltä, kuin hän olisi
-ratsastanut keskiaikaisella puuhevosella kolme vuorokautta yhteen
-menoon.
-
-Mutta pahin oli hänellä niskassa. Sinne oli noussut muhkula, joka
-muistutti hyvää, vanhan ajan nyrkkiä, ja se takoi ja jyskytti niin,
-että Niggittsin oli ehdoton pakko pidellä päätään, jottei tämä
-räjähtäisi kappaleiksi.
-
-Aluksi hänen oli vaikea koota ajatuksiaan. Mitä olikaan tapahtunut ja
-mitä oli tulossa?
-
-Mutta vähitellen alkoi amerikkalaisen pahasti järkytetyissä aivoissa
-muodostua pieniä tajunnan ja ajatuksen katkelmia. Vihdoin hän pääsi
-särkyneen minänsä kanssa yksimielisyyteen siitä, että hän oli S:t
-Vincentin saarella. Ja sitten purjehti muisto muiston jälkeen hänen
-vielä hieman sumuisen näköpiirinsä ulapalle. Lopuksi hänelle valkeni,
-että hänet oli käännytetty takaisin melkein saavutetun päämäärän
-vierestä kerrassaan hävyttömällä tavalla. Hänellä oli ollut tämä
-kirottu Harriman _alias_ Nathanael Smith käsissään.
-
-Kun Niggitts oli päässyt tähän varmuuteen, ulvahti hän ja yritti
-nousta... Sitä ei hänen olisi kuitenkaan pitänyt tehdä. Sillä koko
-hänen ruumiinsa pani sitä vastaan mitä ankarimman vastalauseen. Ja hän
-vaipui huohottaen sohvan ihmisystävällisten pielusten väliin.
-
-Eräs mies, joka oli istunut kirjoittamassa jotakin kirjeitä huoneen
-toisessa päässä, nousi ja tuli hänen luokseen.
-
-"No, te alatte, näen mä, tulla tajuihinne", sanoi mies osoittamatta
-mainittavaa sääliä.
-
-Niggitts tuijotti ahnaasti häneen. Ei, tämä ei ollut luureunarillimies.
-
-"Meillä on pieni sairashuone täällä saaressa", jatkoi tumma herra,
-jolla oli terävät ja läpitunkevat silmät. "Kun tunnette itsessänne
-tarpeelliset edellytykset, niin siirretään teidät sinne. Lääkäri on
-käynyt täällä. Hän uskoo teidän voivan olla jalkeilla kahden viikon
-kuluttua, jos pysytte rauhallisena."
-
-"Kahden viikon", sähisi Niggitts. "Luuletteko te minulla olevan aikaa
-jäädä tänne makaamaan viikkokaupalla?"
-
-"Niinkuin itse tahdotte", sanoi toinen välinpitämättömästi. "Minä vain
-kerron, mitä tohtori sanoi. Mutta minunkaan nähdäkseni te ette mahda
-kyetä ottamaan osaa marathon-juoksuun ihan ensi tilassa."
-
-Silmät pyöriskelivät Niggittsin päässä.
-
-"Tätä te tulette vielä katumaan", ulvoi hän. "Näinkö on kohdeltava
-vapaata amerikkalaista?... Minua on häiritty virallisessa
-toimituksessa. Minun vangitsemismääräykseni on New Yorkin
-poliisipäällikön allekirjoittama. Tämä tulee teille vielä kalliiksi...
-Missä on murhaaja?"
-
-Toinen katseli säälien häntä ja sanoi:
-
-"Tuo on kuumetta."
-
-"Minussa ei ole kuumetta", kirkui Niggitts. "Luuletteko etten tuntenut
-häntä hänen sarvirilleistään. Ilmielävä Nathanael Smith, Yalesta
-kotoisin, sama, joka potkaisi kuoliaaksi etiikan professorin... Hän
-elää täällä käyttäen väärää nimeä. Ja minutkin hän on potkinut rikki ja
-mäsäksi. Kirottu jalkapallonpelaaja. Mieluummin antaisin strutsin
-potkia itseäni."
-
-"Jalkapallonpelaaja?"
-
-"Niin, hitossa! Älkää ruvetko noin pyhäksi. Ehkäpä olette samassa
-juonessa murhaajan kanssa. Missä hän on?... Antakaa minun heti paikalla
-puhutella kuvernööriä, tai mikä pahus se hallitsee tätä hornan saarta."
-
-"Saisitte olla käyttämättä noin voimakkaita sanoja. Ne eivät sovi
-sairaalle miehelle. Kiittäkää Jumalaa, ettette menettänyt kokonaan
-henkeänne. Minusta ei ole mikään onni pudota suoraan romurautakasaan.
-Te olette selvästi pudonnut oikea pää edellä."
-
-Niggitts katsoa luimautti mieheen, jolla oli älykkäät ja viisaat
-kasvot.
-
-"En voi käyttää mihinkään osanottoanne", vastasi hän. "Viimeisen
-kerran: lain nimessä, missä on murhaaja?"
-
-"Minkä lain nimessä?"
-
-Pahoinpidelty salapoliisi katseli neuvotonna ympärilleen.
-
-"Paperini ovat kunnossa", lausui hän sitten hiukan lauhkeammin...
-"Mutta kuka te olette, joka asetutte lain ja karanneen rangaistusvangin
-väliin?"
-
-"Se ei kuulu tähän asiaan. Toistaiseksi te olette minun vieraanani.
-Minä pidän huolen teidän ruumiillisesta hyvinvoinnistanne, niin kauan
-kun olette saarella. Kun taas paranette, voittehan jatkaa
-mielenkiintoista ajojahtianne."
-
-Niggitts unohti kerrassaan tuskansa.
-
-"Vaatteeni ovat tuolla", karjui hän, "siellä on Nathanael Smithin
-vangitsemismääräys."
-
-"En tunne sitä miestä."
-
-"Mitä rohkenette sanoa?... Enkö ole selittänyt teille, että se
-viimeöinen luureunarillimies on Nathanael Smith, joka on lainannut
-itselleen Amerikan parhaat nimet. Ja ellen olisi häntä tuntenut
-entuudesta, niin saamani potku oli tuntomerkki, jos mikään. Ei ole New
-Yorkin ja Los Angelesin välillä ainoatakaan, joka potkisi sillä
-tavalla... No, mitä sanotte nyt?"
-
-"En sano mitään enkä tiedä mitään. Mutta miehen toteaminen yhdestä
-potkaisusta on minusta jokseenkin kevytmielistä hommaa. Te tunkeuduitte
-kutsumattomana ja itseänne esittämättä vieraalle alueelle, te
-häiritsitte kahta miestä, jotka olivat vakavassa työssä. Sentapaisesta
-epähienosta käyttäytymisestä annettu potku on usein terveellinen opetus
-vastaisen varalle."
-
-Niggitts oli muuttunut veripunaiseksi kasvoiltaan.
-
-"Te ette siis tahdo luovuttaa häntä?"
-
-"Tarkoitatteko Harrimania?"
-
-"Tarkoitan."
-
-"Vaaditte mahdottomia. Jo siitäkin syystä, että hän matkusti täältä
-ainakin kuusi tuntia sitten."
-
-Ei löydy kyllin väkeviä sanoja kuvaamaan Joshua P. Niggittsin
-hyödytöntä raivoa.
-
-"Mihin sitten?"
-
-"En tiedä."
-
-"Tästä ette pääse rangaistuksetta. Minä tunnen Marconin. Hän on minun
-mieskohtaisia ystäviäni. Te menetätte paikkanne. Mikä on nimenne?"
-
-"Marconi."
-
-Niggittsin silmäterät muuttuivat vihreiksi tyhmyydestä. Hän ummisti
-silmänsä ja avasi ne jälleen. Sitten hän luopui jatkuvista yrityksistä,
-ja alkoi huohottaa.
-
-
-
-
-VII.
-
-IÄKÄS KEKSIJÄ.
-
-
-"Tästä ei tule kukaan sisään", rähisi ääni korostaen ranskankieltä
-vierasmaalaisesti.
-
-Mutta nuori mies, joka seisoi Rambuteau-kadun 157:n matalan ja
-vaatimattoman oven ulkopuolella, ei näyttänyt olevan niitä, jotka
-säikähtävät ensimmäistä vastoinkäymistä. Hän ei ollut vähääkään
-pariisilaisen näköinen. Ei ainoakaan ranskalainen taipuisi pitämään
-luureunarillejä. Pariisilaiset ovat usein naurettavia muulla tavoin --
-pitävät pitkää partaa ja kummallisia tukkalaitteita -- mutta että he
-milloinkaan vajoisivat niin alas, että tepastelisivat kaupungilla nämä
-amerikkalaiset pöllönsilmät päässä, sitä ei yleensä kannata edes
-ajatella.
-
-Ystävämme Simon Newcombe Harriman oli kuitenkin omissa silmissään mies.
-Hyvissä voimissa hän oli saapunut "Astralla" Bordeauxiin. Ei kukaan
-ollut häirinnyt häntä. Ja nyt hän oli sanottavitta vaikeuksitta tullut
-Pariisiin ja kohdannut ensimmäisen esteen.
-
-Hän otti esille muistiinpanonsa.
-
-Niin -- tuossa luki Kervel, rue Rambuteau 157, ja Kervelin nimi oli
-myös ovikilvessä, kainona ja vaatimattomana.
-
-Mutta kukaan ei avannut Harrimanille, vaikka tämä käytteli rystysiään
-niin että oven laudat liikahtelivat.
-
-Tosinhan voi sanoa, ettei Harrimanin ranskankielen ääntäminen ollut
-erittäin tyydyttävää. Amerikkalaisethan puhuvat mieluimmin peruna
-nielussa, eikä se kuulu hyvältä ranskalaisten korvaan, jotka pistävät
-perunan mieluummin nenäänsä.
-
-Mutta oven sisäpuolella oleva mies ei ollut kielisaivartelija. Hän
-aukaisi ovensa vain niille, jotka tiesivät tunnussanan.
-
-Tämä selveni vähitellen nuorelle amerikkalaiselle, joka nyt laukaisi
-viimeisen panoksensa.
-
-"Minä tuon terveisiä John Langelta", sanoi hän.
-
-Tämä oli oikeata puhetta, sillä samassa ovi lensi auki hämmästyttävällä
-vauhdilla, ja Harriman näki edessään pitkän, voimakkaan, hienon ja
-jalopiirteisen miehen, jonka pitkä valkoinen parta hohti hopealle.
-
-"Ehkä tahdotte astua sisään", sanoi vanha herra hieman juhlallisesti
-"John Langen ystävät ovat minunkin ystäviäni. Minä luulin hänen
-kuolleen."
-
-"Kuollut hän onkin, tavallaan", sanoi amerikkalainen ja istuutui
-tuolille... "Hän on, mikäli voin käsittää, kuollut tältä maailmalta.
-Mutta ennen kuin käymme asiaan käsiksi lähemmin: kuka oli John Lange?"
-
-Valkopartainen juhlava herra rypisti kulmiaan.
-
-"Ettekö siis tunne häntä?"
-
-"En, en mainittavasti."
-
-"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?"
-
-"En lainkaan."
-
-"Mutta kuinka te sitten uskallatte?"
-
-"Minä uskallan, mitä ikinä mieleni tekee", murisi Harriman ja jännitti
-oikean jalkansa lihaksia... "Mutta te voitte olla ihan rauhallinen.
-Saatte kyllä ajateltavaa ennen kuin eroamme. Ehkä maltatte mielenne,
-kunnes olen lukenut teille John Langen lähettämän sähkösanoman."
-
-"Hänenkö lähettämänsä sähkösanoman."
-
-"Niin, valo-sähkösänoman."
-
-"Ja mistä?"
-
-"Hitto sen tietäköön."
-
-"Mutta eikö siinä mainita lähetyspaikkaa?"
-
-"Kyllä. Mutta se on jokseenkin epämääräinen. Sanoma tuli neljä
-vuorokautta sitten S:t Vincentin Marconi-asemalle. Marconi oli
-sattumalta tavattavissa, ja hän todistaa sanoman oikeaksi. Voitte
-muuten itsekin ratkaista asian, kunhan ette vain tapa minua
-kysymyksillänne."
-
-Amerikkalainen otti suututtavan hitaasti esiin lompakkonsa, löysi siitä
-tiheäänkirjoitetun paperin, otti nenältään luureunarillit, puhdisti ne,
-sovitti taas paikoilleen, loi vanhukseen itsetietoisen katseen ja alkoi
-tunnontarkasti kääntää ranskankielelle John Langen englantilaista
-sanomaa.
-
-Kervel istui kuin tulisilla hiilillä. Hän repi partaansa. Hän hakkasi
-otsaansa. Hän käyttäytyi kuin puolihullu nero, mikä hän luultavasti
-olikin.
-
-"Enkö minä sitä sanonut", mutisi hän herkeämättä.
-
-"No, mitä sanotte nyt?" murahti Harriman lopetettuaan lukemisen.
-
-Vanhus loi uneksivan katseen ikkunaa kohti, josta muutamia
-auringonsäteitä hiipi huoneeseen. Suljetuissa ikkunaluukuissa oli nim.
-rakoja. Koko hänen hermostuneisuutensa oli ikäänkuin liukunut pois
-hänestä. Hänen kasvoilleen oli levinnyt kirkastetun rauhan ilme, sama,
-joka oli kaunistanut juutalaisvanhusta tämän katsoessa Ihmisen Poikaa
-kasvoista kasvoihin ja sanoessa: "Nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan
-menemään!" Oli kuin hänen leimuavat silmänsä olisivat tuijottaneet
-kaukomaailmoihin. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut.
-
-Amerikkalainen pyöri kärsimättömänä tuolillaan.
-
-"Tahtoisitteko nyt kertoa Marconille ja minulle, kuka on John Lange ja
-onko niissä seikoissa perää, joita tämä ihmeellinen sähkösanoma
-koskettelee?"
-
-Kervel katsahti hajamielisenä nuoreen vieraaseensa. Hän oli miehen
-näköinen, joka herätetään uneksimasta jääkylmää whiskyä ja soodaa
-aavikolla.
-
-Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi kertoa niinkuin ulkoa opittua
-läksyä:
-
-"John Lange oli norjalainen. Hän kuului muukalaislegioonaan ja soti
-Ranskan puolella. Hän yleni kersantiksi harvinaisen sankarillisuutensa,
-rohkeutensa ja kuularuiskutaituruutensa avulla. Ei kenestäkään
-legioonan miehestä kerrota niin usein kuin hänestä. Voisi kirjoittaa
-romaanin hänen urotöistään. Vuonna 1918 hänestä tuli lentäjä, ja tällä
-alalla hän osoitti samoja eteviä ominaisuuksia. Hän sai kaikki
-kunniamerkit, joita voitiin antaa hänen asemassaan olevalle miehelle.
-Vaikka hän joka päivä yhden vuoden aikana oli hengenvaarassa, ei
-hän kertaakaan haavoittunut. Hän taisteli usein kokonaisia
-vihollislaivastoja vastaan, pakoitti ne laskeutumaan maahan tai tuhosi
-ne suorastaan, mutta palasi itse aina ehein nahoin. Hänen
-haavoittumattomuudestaan tuli legenda. Mutta eräänä päivänä hänen
-ollessaan ilmassa, hän joutui varustamattomana kaasuhyökkäyksen
-alaiseksi. Luultiin hänen kuolleen, mutta tällöinkin onni seurasi
-häntä. Hän makasi monta kuukautta sokeana ja puolittain tiedottomana,
-mutta hyvä hoito palautti hänet ihan entiselleen -- näönkin hän sai
-takaisin. Hänen hoitajansa oli eräs nuori ranskalainen neiti, Claire
-Debusson, tunnetun kemistin tytär. He menivät kihloihin. Hänen
-myöhemmistä vaiheistaan tiedän vähemmän. Hän sai käytettäväkseen erään
-lentokoneen, jonka minä olin suunnitellut korkeuslentoja varten. Tämän
-koneen pääominaisuus oli se, että se saattoi ottaa matkaansa
-suunnattomat bensiinimäärät ja että sen moottori erään uuden
-kaasutusmenetelmän avulla säästi polttoainetta tähän saakka
-tuntemattomalla tavalla. Sitäpaitsi sen hytti oli rakennettu
-sellaiseksi, että sen saattoi milloin tahansa muuttaa eräänlaiseksi
-ilmatiiviiksi sukeltajakelloksi -- tarpeellinen laite ilmakehän
-ylimmissä ilmaköyhissä kerroksissa."
-
-Vanha keksijä lopetti yhtäkkiä ja katsoi tutkivasti tuohon
-ihmeelliseen mieheen, joka istui suoraan hänen edessään ja tuntui
-ahmaisevan jokaisen hänen suustaan lähtevän sanan. Erikoisen
-luottamustaherättävältä ei mies näyttänyt, mutta noiden jättimäisten
-rillien takana paloi kummallinen, kiihkeä tuli, joka sai Kervelin
-jatkamaan.
-
-"Enempää en juuri tiedä. Sen vain, että John Lange katosi morsiamineen.
-Minulla oli täysi syy uskoa heidän kuolleen. Mutta mitä tapahtui
-eräässä tilaisuudessa, lähellä Pariisia, sitä ei minun tarvitse kertoa
-kenellekään. Varsinkaan koska se ei kuulu tähän asiaan... Vanha Henry
-Debusson tietää ehkä enemmän kuin minä. Ja sitäpaitsi eräs toinen
-henkilö, joka asuu hieman ulompana, Ivryssä -- hän kenties voisi kertoa
-teille jotakin, joka vahvistaisi meidän uskoamme ja tietoamme John
-Langen kohtalosta. Hän on puolihassu tullikapteeni, nimeltä Jacques
-Dufresnes. Hän rakasti Claire Debussonia ja menetti järkensä tämän
-rakkauden vuoksi. Mutta hänen aivonsa eivät ole niin piloilla, ettei
-hän kykenisi selittämään ainakin osaa."
-
-Harriman kirjoitti nimet muistikirjaansa.
-
-"Entä mitä te arvelette", kysyi hän vaanivan näköisenä, "John Langen
-esityksestä, että sähkö otettaisiin käyttövoimaksi teidän koneisiinne?"
-
-Kervel katsoi suoraan eteensä.
-
-"Tunnetteko Ilmari Erkon akkumulaattoria?"
-
-"En."
-
-"En minäkään. Mutta minä voin ilmoittaa teille sen miehen nimen, joka
-ehkä voi hankkia teille sellaisen, kun saa tietää, mistä on kysymys."
-
-"Ja miehen osoite?"
-
-"Tohtori Jonas Field, Rigshospitalet, Kristiania."
-
-"Autatteko te sitten minua edelleen?"
-
-"Kyllä. Te siis aiotte yrittää lentämistä avaruuden halki?"
-
-"Niin aion. En mahdu enää maapallolle."
-
-
-
-
-VIII.
-
-KARKURI.
-
-
-Marconi luki raportin vielä kertaalleen. Sitten hän pisti sen
-tyytyväisenä lompakkoonsa ja tuijotti haaveellisesti aurinkoon, joka
-juuri nosti kultaista pyöräänsä ylös merestä.
-
-"Hän on lujaa tekoa, tuo junkkari", mutisi hän. "Vaarallinen herra,
-mutta tietää, mitä tahtoo. Kun hän ei vain potkaisisi itseään suoraan
-giljotiinille."
-
-Raportti oli, niinkuin kai on helppo arvata, Simon Newcombe Harrimanin
-lähettämä. Se kertoi hänen käynneistään Kervelin luona, hänen
-jokapäiväisistä lentoharjoituksistaan, Farmanin tehtaassa tekeillä
-olevan uuden Kervel-koneen rakenteesta ja erään tri Jonas Fieldiksi
-itseään nimittävän norjalaisen lääkärin käynnistä. Tiedonannon viimeksi
-mainittu kohta oli erikoisesti huvittanut Marconia. Se kuului
-Harrimanille ominaisessa suppeahkossa tyyliasussaan näin:
-
-    "Sain tänään erään norjalaisen vieraakseni. Kutsui itseään
-    t:ri Fieldiksi. Olin kirjoittanut hänelle Ilmari Erkon
-    akkumulaattorista. Kysyi, mihin käyttäisin sitä. Käskin hänen
-    mennä helvettiin. Kieltäytyi jyrkästi. Merkillinen mies. Hänen
-    varma esiintymisensä ja ruumiillinen voimansa estivät minua
-    käyttämästä ruumiillisia todisteluja. En voinut välipuheemme
-    mukaan uskoa hänelle mitään. Hän lähti. Toin hänet takaisin.
-    Sanoi minua hävyttömäksi roistoksi. Potkaisin häntä. Potkaisi
-    takaisin ja hakkasi minut rikki ja mäsäksi. Tämän jälkeen
-    havaitsin parhaaksi viitata teidän osallisuutenne asiassa.
-    Näytin hänelle teidän suostuntanne. Se riitti. Ei kysellyt
-    sitten enää. Pyysi tervehtimään ja sanomaan, että Erkon
-    akkumulaattori on käytettävissänne, sekä antoi minulle
-    seikkaperäisen ja selvän luonnoksen sen rakenteesta. Olen
-    lähettänyt tämän Kervelille. Arvelee, että jos akkumulaattorit
-    pitävät mitä lupaavat, niin on asia selvä. Ei huolinut
-    rahoista. Soma mies. Vakuutti sen olevan Kervelin käsissä
-    kolmen viikon sisällä. Lähettäkää hänelle kiitoskirje
-    järjestyksen vuoksi, osoite Rigshospitalet, Kristiania. Ellei
-    mitään odottamatonta satu, olen Kervelin arvelun mukaan matkalla
-    kuukauden perästä. Olen nyt kaikkien lentämisen yksityisseikkojen
-    ja koneistonhoidon perillä. Uskon hyvään tulokseen. Pitäkää
-    silmällä Pinkertonin paviaania. Kunnioittava tervehdys.
-
-                                                  Harriman."
-
-Kuten jo sanottiin, Marconi hymyili pistäessään tämän omituisen
-asiapaperin lompakkoonsa.
-
-Huvipursi "Astra" oli jo ammoin palannut takaisin ja loikoi nyt
-ikävissään satamassa. Mutta Marconi ei tuntenut pienintäkään halua
-noudattaa ainoatakaan niistä kutsuista, joita tulvaili hänelle kaikilta
-maailman ääriltä. Niissä puhuttiin johtokuntain kokouksista,
-ehdotettiin uusia valtamerilinjoja, valmisteltiin järjestelmiä j.n.e.
-
-Mutta -- Marconi ei hievahtanutkaan S:t Vincentistä. Joka ilta hän
-istui myöhäiseen yöhön saakka havaintotuolillaan ja unelmoi niistä
-uusista maailmoista, jotka ensimäistä kertaa ihmissuvun historiassa nyt
-olivat ilmoittaneet jotakin itsestään. Hänellä ei ollut aihetta odottaa
-uusia viestejä, mutta se mahdollisuus oli olemassa, että yksi tai
-toinen merkillinen tiedoitus saattoi tulla, eikä hän halunnut päästää
-sitä ohitseen.
-
-Mitä taas Pinkertonin paviaaniin tulee, niin tässä henkilössä asui
-näköjään harvinainen elinvoima. Hän toipui tavattoman pian. Oli kuin
-hänellä olisi ollut kauhea kiire päästä eroon niistä naarmuista,
-mustelmista, jomotuksista ja jyskytyksistä, joita amerikkalaisen kova
-kengänkärki oli aiheuttanut. Hän sai myös ensiluokkaista hoitoa. Joshua
-P. Niggittsiä voideltiin, laastaroitiin ja syötettiin niin että hän
-leveni kuin susi lammaslaumassa.
-
-Jo kahdeksantena päivänä "vastoinkäymisestään" hän ilmaisi haluavansa
-lähteä tuosta vieraanvaraisesta saaresta. Mutta sitä ei englantilainen
-lääkäri, muuten itse herttaisuus, voinut sallia. Myöskään ei hänelle
-suotu tilaisuutta päästä kosketuksiin viranomaisten kanssa. Sen sijaan
-hänet sullottiin täyteen sanomalehtiä ja uusinta kirjallisuutta. Ja
-joka aamu hän sai langattoman tuomia uutisia koko maailmasta.
-
-Mutta Niggittsiä eivät huvittaneet uutiset eikä kirjallisuus. Hänen
-puolestaan olisivat huoletta kaikki maailman kirjastot saaneet palaa
-poroksi, eikä häntä olisi häirinnyt vähääkään paavin kuolema tai
-Leniniä kohdannut halvaus. Hänen ainoa harrastuksensa kohdistui
-kysymyksiin, vieläkö siveellisen lesken kostonhimoiset sadattuhannet
-odottivat ja vieläkö jalkapallon potkija Nathanael Smith yhä eli. Sillä
-Niggittsin liikeyrityksen yhtenä ehtona oli, että murhaaja joutuisi
-sähkötuoliin elävänä, arvatenkin jotta kuoliaaksi potkittu
-siveysfilosofi tuntisi taivaassa koston makeutta. Neljännentoista
-päivän mentyä Niggitts tunsi olevansa terve kuin kala, mutta koska hän
-ymmärsi ankaralla Marconilla olevan omat syynsä siihen, ettei häntä
-päästetty lähtemään ensi tilassa, niin hän näytteli kohtaloonsa
-alistuvan osaa. Hän vannoi, että S:t Vincent oli maallinen paratiisi,
-ihan erikoisesti häntä varten luotu. Ei mikään parantola voinut olla
-hänelle rakkaampi. Ja jottei antaisi lääkärille aihetta näiden hänen
-ylistelyidensä vilpittömyyden epäilemiseen, hän oli olevinaan raukea ja
-väsynyt ja makasi peite vatsan yllä ja nenä taivasta kohti.
-
-Joko tästä syystä tai siitä, että toiveet huomaamattomaan S:t
-Vincentistä poistumiseen eivät olleet suuret, oli Niggittsin vartiointi
-hieman leväperäistä. Kuumuus oli myös alkanut käydä rasittavaksi
-vaatien paljon kylmää whiskyä niille, jotka ovat tottuneet elämään
-kuumassa vyöhykkeessä. Kaikki tämä johti jonkinlaiseen raukaisevaan
-tylsyyteen, joka koitui Niggittsin hämärien aikeiden hyväksi.
-
-No niin -- kuudentenatoista päivänä hänen saapumisestaan S:t Vincentiin
-ei lääkäri enää löytänyt häntä entiseltä paikaltaan, sairastuolilta.
-Pantiin toimeen hälytys, sähköittäjät lentelivät, toinen sinne toinen
-tänne, mutta salapoliisi oli kuin pyörremyrskyn tempaama ja poisviemä.
-
-Lopuksi täytyi ilmoittaa Macronille, että hänen vieraansa oli suvainnut
-kadota. Italialainen suuttui, niin että hänestä lenteli kipinöitä.
-Kolmessakymmenessä sekunnissa hän oli kääntänyt koko saaren
-ylösalaisin. Pienet portugalilaiset lensivät joka soppeen ja nuuskivat
-jokaisen kolon.
-
-Ennen pitkää kuitenkin keksittiin arvoituksen ratkaisu. Sillä samaan
-aikaan kuin Niggitts oli myös eräs koneenkäyttäjä kadonnut. Tämä oli
-maannut sairashuoneella punataudin takia. Ja nämä kaksi, jotka tavalla
-tai toisella olivat sattumalta löytäneet toisensa, olivat karanneet
-vieden mennessään satamalle kuuluvan moottoriveneen sekä kymmenen
-kannua bensiiniä.
-
-Langattomia lähetettiin kaikkiin suuntiin. Mutta noilla kahdella
-herrasmiehellä oli hyvä etumatka.
-
-Kahta päivää myöhemmin löydettiin vene ja amerikkalainen
-koneenkäyttäjä eräältä Kanarian saarelta. Hänet vietiin riemusaatossa
-takaisin S:t Vincentiin, jossa sairashuone ja punatauti odottivat
-häntä.
-
-Mutta Joshua P. Niggitts oli tavannut Cadiziin menevän laivan ja
-huristi jo täyttä vauhtia Simon Newcombe Harrimanin vanavedessä.
-
-Maailma on kuitenkin suuri, silloinkin kun luureunarillejä käyttävä
-mies on kysymyksessä. Ja vielä suuremmaksi ja hankalammaksi maailma
-kävi Pinkertonin miehelle sen johdosta, että hänen takaa-ajamansa uhri
-oli saanut varoituksen itse S:t Vincentin suurmestarilta.
-
-
-
-
-IX.
-
-VIIME HETKESSÄ.
-
-
-Farmanin tehtaissa viimeisteltiin Kervelin merkillistä lentotasoa, ja
-Simon Newcombe Harriman, keksittyään itselleen taas uuden nimen,
-osoitti suurta sankarillisuutta harjoitellessaan ensiluokkaiseksi
-korkeuslentäjäksi.
-
-Samaan aikaan Joshua P. Niggitts pani liikkeelle kaiken tarmonsa
-tyydyttääkseen kostonhimoista bostonilaista leskeä.
-
-Ja koska hän ei ollut mikään pässinpää, niin hän koetti ensin lahjoa
-erästä Marconi-sähköittäjää, Cadizin langattoman aseman hoitajaa, jotta
-tämä sieppaisi kaikki S:t Vincentistä lähetetyt sanomat. Hän aavisti,
-että Harrimanilla oli jokin tieteellinen työ suoritettavana ja että
-mies sai Marconilta määräyksiä. Kun yritys ei onnistunut, niin Niggitts
-muutti päämajansa erään toisen aseman naapuruuteen, toivoen sieltä
-mahdollisesti löytävänsä jonkun lahjottavan olion, joka maksua ja hyviä
-sanoja vastaan taipuisi antamaan hänelle halutut tiedot.
-
-Hän valitsi varmalla vaistollaan Oporton langattoman aseman. Niggitts
-oli aina kuullut portugalilaisia parjattavan Euroopan ryhdittömimmäksi
-väeksi. Ja ollen tämän alan erikoistuntija hän löysikin, viikon
-tunnollisesti etsittyään ja kyseltyään, juuri sellaisen miehen, jota
-hän tarvitsi. Tämä oli muudan nuori englantilais-portugalilainen, joka
-palveli Oporton langattomalla lennätinasemalla. Hänen nimensä oli
-Navario. Niggitts oli varmalla vaistollaan onkinut tietoonsa, että
-tällä herralla oli suuret elämänvaatimukset. Hän pelasi, hän joi ja oli
-suuri naisten ihailija. Ja hänen tulonsa olivat pienet hänen ylellisiin
-taipumuksiinsa verraten.
-
-Useimpien amerikkalaisten tapaan Joshuakin oli oikea saituri. Hän joi,
-mutta mieluimmin jäävettä; hän pelasi, mutta parhaastaan pähkinäpeliä.
-Mutta nyt hän hyvän tarkoituksen vuoksi solmi vilpittömän
-ystävyysliiton Navarion kanssa, joka oli mielissään, kun sai juoda
-itsensä humalaan vapaa-öinänsä tuossa komeassa kaupungissa Douron
-varrella. Niggitts esiintyi rikkaana amerikkalaisena ja turmeli
-vatsaansa ja ankaria periaatteitaan tämän elämänhaluisen sähköittäjän
-seurassa. Hän piti huolen siitä, että Navarion velka kasvoi, puijasi
-tätä minkä ehti poker-pelissä, ja sai hänet kaikenkaltaisin viheliäisin
-keinoin riippuvaisuussuhteeseen.
-
-Näissä oloissa ei Niggittsin tarvinnut kauan salata aikeitansa.
-Navarion estelyt oli helppo voittaa. Eikä kiinnijoutumisen vaarakaan
-tuntunut suurelta niiden tuhannen dollarin rinnalla, jotka
-Niggitts lupasi hänelle, jos hän voisi siepata muutamia Marconin
-yksityissanomia. Se myös rauhoitti hänen portugalilaista omaatuntoansa,
-ettei Niggitts vaatinut itse sanomia vaan ainoastaan näiden osoitteet.
-Erityisesti tuntui nimi Harriman kiinnittävän amerikkalaisen mieltä.
-
-Seuraus oli, että Navario yhtäkkiä muuttui ahkeraksi ja
-tarkkaavaiseksi. Hänen esimiehensä rupesivat toivomaan, että nuoren
-apulaisen velvollisuudentunto oli herännyt jollakin merkillisellä
-tavalla. Hän ei myöhästynyt minuuttiakaan vartiovuoroltansa.
-Päinvastoin -- hän oli halukas milloin tahansa ottamaan toistenkin
-vuoroja ja pääsi näin muutamassa päivässä virkatoveriensa erikoiseen
-suosioon.
-
-Mutta hänen tunnollisuuttansa ei suosinutkaan erikoinen onni.
-Hän sieppasi useita S:t Vincentistä lähetettyjä ja Marconin
-allekirjoittamia sähkösanomia. Enimmät olivat osoitetut
-Marconi-yhtiölle Lontooseen ja tuntuivat olevan puhtaasti
-liikeluontoisia. Pari, joiden sisällys ei ollut juuri mistään kotoisin,
-oli osoitettu jollekin Kervelille Pariisiin, rue Rambuteau 157.
-
-Navario kirjoitti muistiin muutamia sanomia ja kaikki osoitteet sekä
-luovutti ne Niggittsille, jonka naama venyi pitkäksi; Pariisin
-osoitteet pistettiin kuitenkin muistikirjaan.
-
-Arvaten, ettei täältä voinut saada enempää, Niggitts maksoi viisisataa
-dollaria sähköittäjälle ja matkusti umpimähkään Pariisiin, jossa hän
-kaikkien mahdollisuuksien varalta lähti Rambuteau-kadun varrella asuvan
-Kervelin puheille.
-
-Hänelle kävi samoin kuin eräitä viikkoja aikaisemmin Harrimanille.
-Ärtyinen keksijävanhus otti vastaan hänet sangen epäluuloisesti,
-etenkin kun Niggittsin ranskankielen käyttö oli ihan hirveätä.
-
-Yhtäkkiä viimeksimainitun päähän pälkähti turvautua Marconin nimeen.
-
-"Tulen Marconin luota", sanoi hän. Eikä hän siinä valehdellutkaan.
-
-Silloin ovi avautui muitta mutkitta. Parempaa "sesam"-sanaa ei Niggitts
-olisi voinut löytää. Mutta tuon vanhan, valkopartaisen, nyt äkkiä
-ystävällisesti hymyilevän herrasmiehen näkeminen ei mainittavasti
-rohkaissut häntä.
-
-"Marconin ystävät ovat minunkin ystäviäni", sanoi vanhus. "Ettekö
-suvaitse astua sisään?"
-
-Niggittsiltä ei puuttunut julkeutta, kuten kai olette huomanneet. Mutta
-äijän ystävällisyys ei oikein häntä miellyttänyt. Ja minkä valheen hän
-nyt syöttäisi tuolle ukolle?
-
-Mutta seuraavat Kervelin sanat panivat hänen korvansa höröttämään.
-
-"Minä oletan teidän tulleen tapaamaan Harrimania. Mutta pelkään teidän
-hiukan myöhästyneen."
-
-"Toivottavasti en sentään ihan", yski Niggitts salatakseen ääretöntä
-hämmästystään. "Minun oli määrä ehdottomasti puhutella häntä, ennen
-kuin hän matkustaa. Muutamia vihjauksia ja neuvoja... niin, tehän
-ymmärrätte. Mistähän voisin saada hänet käsiini?"
-
-Kervel katseli tuokion terävästi pientä amerikkalaista jolla oli
-voimakkaat, verikoiraa muistuttavat kasvot. Niissä oli selvästi
-jotakin, josta hän ei pitänyt. S:t Vincentin tapahtuman jättämät
-naarmut eivät nekään kaunistaneet Niggittsin ulkonaista olemusta.
-
-"Harriman mainitsi kerran minulle, että joku mies vainosi häntä. Joku
-Pinkertonin toimiston lähetti. Ette kai te ole se mies?"
-
-Niggitts ei kadottanut kylmäverisyyttään.
-
-"Minä tunnen tuon jutun", lausui hän nopeasti. "Sen takiahan Marconi
-lähettikin minut. Mainitsemanne henkilö on tällä hetkellä Pariisissa.
-Harriman on suuressa vaarassa. Olen seurannut asianomaista Portugalista
-tänne. Ja on täysi syy uskoa, että hän on päässyt ystävämme jäljille...
-Te ette oikein luota minuun. Ehkä luotatte paremmin, jos kerron olevani
-Marconin uskottuja. Joku aika sitten olin läsnä, kun hän lähetti teille
-erään sähkösanoman."
-
-Niggitts luki nyt sen sanoman, jonka Navario oli siepannut ja josta hän
-varovaisuuden vuoksi oli ottanut jäljennöksen matkaansa.
-
-Kervelin kasvon kirkastuivat.
-
-"Aivan oikein", sanoi hän. "Mutta ei voi näinä aikoina koskaan olla
-kyllin varovainen... Sittenkin minä yhä pelkään, ettette tapaa
-Harrimania enää maan pinnalta."
-
-"Mitä sanotte, onko hän kuollut?" huusi Niggitts säikähtäen.
-
-"Niin pahoin ei ole laita", hymyili keksijä. "Mutta Harriman on tällä
-hetkellä lähtemässä suurelle, ihmeelliselle matkalleen minun
-lentotasollani. Hänen oli laskelmien mukaan määrä nousta ilmaan
-kahdentoista aikaan. Ja nyt on kello kymmentä vailla kaksitoista."
-
-"Mistä, mistä?" puhkui Niggitts.
-
-"Issyn lentokentältä. Ellei hän..."
-
-Vanhus aikoi lisätä muutamia lohduttavia sanoja, mutta vilkaistessaan
-eteensä, hän huomasikin puhuvansa seinälle.
-
-Niggitts oli kadonnut ja toinen kuuli, kuinka hän manaili harppoessaan
-portaita alas.
-
-Kervel ravisti päätänsä. Sitten hän palasi taas sisään työnsä ääreen ja
-alkoi silmät kiiluen kiinnittää uusia ilmanvalloitussuunnitelmia
-piirustuslaudalle.
-
-
-
-
-X.
-
-POLOINEN ISÄ.
-
-
-Harriman oli tosiaankin Issyn lentokentällä, jossa hänen oli määrä
-ottaa kone haltuunsa.
-
-Hän oli omituisessa mielentilassa, ei niin paljoa siksi että hän oli
-lähdössä uhkarohkealle ja seikkailurikkaalle matkalle tuohon
-arvoitukselliseen maailmanavaruuteen, vaan siksi että hän oli juuri
-palannut erään kemistin, Henry Debussonin, luota.
-
-Nuori amerikkalainen ei ollut vähääkään hentomielinen. Hänen muuten
-hyvin kehittyneissä aivoissaan ei ollut lainkaan romanttisten
-tunteitten keskusta. Vaikka hän nyt oli aikeissa lähteä mitä
-haavellisimmalle retkelle, ei hän silti ollut itse mikään haaveilija
-eikä uneksija. Ellei hän olisi ollut varma siitä, että hänen aikomansa
-matka perustui tieteelliseen mahdollisuuteen, ei hän olisi uhrannut
-sille ajatuksen hiventäkään.
-
-Ja sittenkin pieni vierailu pienessä kaupungissa, jossa Debusson nyt
-vietti ilotonta, yksinäistä erakkoelämää, oli pannut hänen päänsä
-pyörälle. Hän muisti jokaisen pienen yksityiskohdan tästä vierailusta.
-
-Vain suurella vaivalla hän pääsi kuuluisan kemistin kotiin. Tämän pieni
-valoisa asumus Seinen rannalla oli ihan kuin haudaksi muuttunut sen
-jälkeen kuin talon aurinko oli lakannut siellä valaisemasta.
-
-Mutta kun amerikkalainen kömpelöllä tavallaan oli pyytänyt anteeksi ja
-maininnut asiansa sekä näyttänyt Marconilta saamansa paperit, niin
-tuo ennen aikaansa vanhentunut mies joutui pois suunniltaan
-mielenliikutuksesta. Hänen raskaisiin ja väsyneisiin silmiinsä tuli
-välkettä, joka koski kiusallisesti Harrimaniin. Tuollaiselta mahtoi
-näyttää vanha Israelin profeetta samotessaan kuolonväsyneenä kohti
-Kaanaanmaata.
-
-Debusson vahvisti Kervelin kertomuksen John Langesta ja tämän
-morsiamesta.
-
-"Tiedättekö", sanoi hän vilkkaasti, "minulla on täällä raskaassa
-yksinäisyydessäni ollut koko ajan se varma tunne, että rakas tyttäreni
-elää. Olen vaikeimpina hetkinäni kuullut ikäänkuin etäistä kuisketta,
-joka on antanut minulle hiukan lohtua."
-
-"Ja nyt kerron teille", jatkoi kemisti hidastellen, "jotakin, jota en
-tähän saakka ole uskonut yhdellekään ihmiselle. Täällä minun talossani
-käyskentelee eräs puolihassu miespoloinen, joka on aivan ikuisen
-pimeyden rajoilla. Hän oli ranskalainen tullikapteeni, ja hänen nimensä
-on Jacques Dufresnes. Hän otti osaa siihen taisteluun, jonka ehkä
-tunnette. 'Melunin teurastuksen' nimisenä. Eräs salakuljettajasakki
-yllätettiin omassa pesässään ja puolustihe sankaruudella, josta on
-tullut näiden seutujen sananparsi. Kun saartoväki oli saanut joukon
-antautumaan ja oli varma saaliistaan, räjähti koko rakennusryhmä
-ilmaan. Lähes tuhat miestä sai surmansa siinä tilaisuudessa. Kapteeni
-Dufresnes komensi sillä kertaa tullimiehistöä. Hänen lentäjänsä
-oleilivat läheisyydessä voidakseen hyökätä salakuljettajain niskaan.
-Nämä olivat nim. ottaneet erikois-alakseen ilmassatoimimisen."
-
-"Mutta nyt he olivat selvästi älynneet, ettei sitä tietä käynyt pakoon
-yrittäminen. Yhtäkaikki -- sieltä lähti ulos yksi lentokone noin
-minuuttia ennen, kuin suuri räjähdys tapahtui. Kone oli, kuten kapteeni
-Dufresnes valoisina hetkinään on minulle kertonut, ihan erikoismallinen
-ja vahvasti rakennettu. Se nousi maasta silmänräpäyksessä ja kohosi
-melkein pystysuoraan ylös. Ja Dufresnes luuli, että John Lange ja minun
-tyttäreni, jotka olivat kihloissa, istuivat siinä koneessa. Hänen
-arvelunsa osoittautui oikeaksi ainakin sikäli, ettei Langen ruumista
-löydetty toisten joukosta, huolimatta tarmokkaista etsiskelyistä. Mitä
-nyt minun tyttäreeni tulee, niin tiedämme ainoastaan Dufresnes ja minä,
-mutta ei kukaan muu, että hän pakeni minun talostani varoittamaan
-sulhastansa."
-
-"Sulhanen kuului siis salakuljettajasakkiin", pisti väliin Harriman,
-joka vastoin tahtoaan oli ruvennut lämpenemään.
-
-Debusson nyökkäsi surullisesti.
-
-"Niin, epäilemättä asian laita on niin", sanoi hän. "Mutta tämäkin
-tieto kuuluu yksinomaan minulle ja Dufresnesille. Emmekä me ole
-tahtoneet tahria hänen muistoansa -- pikku Clairen vuoksi. Mutta nyt
-saatte kuulla lisää. Dufresnes lentäjineen ajoi takaa lentokonetta,
-joka oli aseeton. Mutta tämä nousi niin nopeasti ja niin korkealle,
-etteivät toiset voineet seurata sitä. Dufresnes oli menettää henkensä
-sillä matkalla. Hän saavutti korkeuden, jossa tavalliset happikojeet
-eivät riittäneet. Hänen kätensä ikäänkuin jäätyivät. Kone alkoi syöksyä
-maata kohti. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä hän pääsi siitä ulos
-ja pelastui laskuvarjostimen avulla. Hänen viimeinen näkemänsä oli tuo
-toinen kone, se, jota hän ajoi takaa. Se suorastaan syöksähti ulos
-avaruuteen, jossa sen nielaisi itse aurinko. Se näytti loistavalta
-saippuakuplalta, joka haihtui valtavaan valomereen. Se katosi
-kipinäsateeseen, eikä Dufresnes nähnyt sitä enää."
-
-"Monta kuukautta me kuulustelimme kadonnutta konetta. Ei kukaan ollut
-nähnyt sitä. Ei kukaan ollut kuullut siitä."
-
-"Mutta Dufresnes ei ollut oma itsensä sen hetken perästä. Tullessaan
-alas maanpinnalle hän oli puolisokea ja tiedoton. Kauhea matka oli
-murtanut hänen sekä ruumiillisen että henkisen elimistönsä. Se olikin
-ehkä parasta hänelle. Sillä vastuu, jonka hän oli ottanut hartioilleen,
-oli suurempi, kuin mies jaksoi kantaa. Hänhän oli järjestänyt
-salakuljettajain takaa-ajon ja siten aiheuttanut yli tuhannen
-urhoollisen ranskalaisen sotilaan kuoleman -- ja kerrassaan tuloksetta.
-Parikymmentä salakuljettajaa tosin menetti henkensä, mutta he veivät
-mennessään lähemmät tiedot suunnattomasta järjestöstä, joka vain
-tiedettiin olevan olemassa."
-
-"Kaikki kävivät Dufresnesin kimppuun. Mutta hän ei kyennyt edes
-selittämään eikä itseään puolustamaan. Oli kuin itse auringonjumala
-olisi sokaissut hänet ja pimittänyt hänen järkensä. Varjon kaltaisena
-hän hoippuu täällä. Hän puhelee järkevästi, hän on lempeä ja
-rauhallinen, mutta mikään ei kiinnitä hänen mieltänsä. Minun
-luullakseni hänen elämänsä on vain yhtä ainoata unennäköä:
-unta siitä auringosta, joka nielaisi hänen rakastamansa naisen...
-Väkeväluonteisille miehille käy usein niin."
-
-Henry Debusson huokasi raskaasti.
-
-"Kenties minun olisi käynyt samoin kuin Jacquesinkin", jatkoi hän,
-"ellei minua olisi kaiken aikaa elähdyttänyt toivo saada nähdä
-tyttäreni vielä. Heikon heikko toivo!"
-
-Harriman nousi.
-
-"Jos tapaan tyttärenne", sanoi hän rauhallisesti, "sanon hänelle teiltä
-terveisiä."
-
-"Mitä tarkoitatte?" änkytti vanhus.
-
-"Koetan piakkoin lähteä samaa tietä, jota John Lange meni", lausui
-amerikkalainen koruttomasti... "Kone on samaa lajia, mutta apuneuvot
-paremmat. On olemassa mahdollisuus, että saatte nähdä tyttärenne
-jälleen."
-
-"Uskomatonta", mutisi Debusson. "Mutta jos asia on, kuten sanotte,
-kuinka luulette löytävänne sen kiertotähden, josta tässä on puhe?"
-
-Harriman hymyili -- hieman ylenkatseellisesti.
-
-"Jokainen, joka syöksähtää ulos maan ilmakehästä, joutuu pakostakin
-saman kiertotähden magnetismin piiriin ja kulkeutuu uuden painolain
-mukaisesti."
-
-"Mutta kuinka kauan mahtaakaan tämä matka kestää?"
-
-"Niin, se on asia, jota en ymmärrä. Mutta John Lange ja hänen vaimonsa
-ovat päässeet perille tarvitsematta kuolla nälkään. Se riittäköön
-meille. Ja nyt hyvästi sitten!"
-
-Debusson aikoi sanoa jotakin, mutta hänet keskeytti muudan kalpea mies,
-joka toisten huomaamatta oli astunut huoneeseen. Mies oli kapteeni
-Dufresnes. Hän näytti olevan yhtä käherretty ja karski kuin niihin
-aikoihin, jolloin hän oli ilmalaivueen päällikkönä. Mutta hänen
-silmänsä olivat käyneet merkillisen sameiksi ja kauaskatsoviksi. Hän
-astui suoraan amerikkalasen luo.
-
-"Teillä on pitkä matka edessänne", sanoi hän omituisella, verhotulla
-äänellä. "Varokaa suurta valoa ja syvää vettä. Sillä aamuruskon
-ulkopuolella on raja -- äärimmäinen raja!"
-
-
-
-
-XI.
-
-KOHTI SUURTA HILJAISUUTTA.
-
-
-Oli ollut ihmeellinen, sumuinen aamu, sellainen, josta Pariisissa ei
-ole puutetta keväisin. Mutta lähestyttäessä puolta päivää tuli jostakin
-heikko, virkistävä tuulenhenki, joka hellävaroen kuljetti pois
-aamupölyt suurkaupungin kasvoilta.
-
-Harriman seisoi kevyeen lentäjänpukuun puettuna voimakkaan yksitason
-vieressä. Koneen siivet olivat lyhyet, ja siinä oli iso, tiiviisti
-suljettava hytti. Juuri nyt sukelsi voimakas, partainen pää esiin sen
-avonaisesta luukusta.
-
-"Minä luulen, että kaikki on nyt kunnossa", sanoi mies ja loi vielä
-yhden tutkivan katseen köysiin ja tankoihin. "Ja jos akkumalaattori
-tuolla alhaalla pitää, mitä lupaa, niin voitte lentää suoraa päätä
-taivaaseen."
-
-"Se onkin aikomukseni", vastasi amerikkalainen kuivasti.
-
-Ranskalainen insinööri loi hieman ihmettelevän katseen nuoreen
-lentäjään, joka oli saanut päästötodistuksensa kahdeksan päivää sitten,
-mutta kuitenkin lensi kuin vanha tekijä. Itsekseen hän luultavasti
-ajatteli, että amerikkalaisilla lienee yleensä erittäin tyhmä tapa
-ilmaista tavallisia asioita, mutta ei sanonut mitään.
-
-Ylimalkaankin Henry Farman oli mahdollisimman harvojen sanojen mies.
-Hän kuului jo lentotaidon ikämiespolveen ja olisi voinut jo vuosia
-sitten asettua laakereilleen lepäämään. Mutta ihmiset, jotka ovat
-matkustelleet paljon ilmassa, eivät mielellään lepää ennen kuin kuolema
-heidät korjaa.
-
-Oli tuottanut nautintoa hänelle tämän uuden Kervel-koneen rakentaminen,
-koneen, joka oli varustettu omituisella sähkömoottorilla,
-hämmästyttävän kevyellä työkykyynsä nähden. Hän aavisti, eikä syyttä,
-että Ilmari Erkon akkumalaattori saa aikaan mullistuksen lentokoneiden
-ja kaikkien muiden kulkuvälineiden alalla. Mutta erinäisistä syistä,
-jotka eivät kuulu tähän kertomukseen, hän ei ollut vielä päässyt
-sovelluttamaan keksintöä käytäntöön.
-
-"Te voitte tällä koneella saavuttaa minkä tahansa korkeus- ja
-pituusennätyksen", sanoi hän astuessaan alas koneesta. "Akkumalaattori
-on niellyt sähköä niin paljon, että tuntuu kerrassaan uskomattomalta...
-Se voi viedä teidät vaikka Marsiin", lisäsi hän piloillaan.
-
-"Miksi juuri Marsiin?" kysyi amerikkalainen terävästi.
-
-"Tai mihin hitolle itse haluatte", vastasi Farman hieman
-kärsimättömästi... "Teillähän on pitkän matkan eväätkin...
-Matkustatteko yksin vai tuleeko Marconi mukaan?"
-
-"Matkustan yksin", vastasi Harriman äkkiä innostuen. "Marconi on, kuten
-tiedätte, S:t Vincentissä. Hän tulisi iloiseksi, jos lähettäisitte
-hänelle ilmoituksen lähdöstäni. Siinä voisitte sanoa, että minulla on
-mitä parhaat toiveet tehtäväni onnistumisesta. Tuon koneen turvissa
-luulen olevani suojattu kaikilta onnettomuuksien mahdollisuuksiltakin.
-Jos palaan takaisin, niin tapahtuu se vain siksi, että avaruus on
-paiskannut minut helmastaan. Mutta silloin ei minussa enää ole henkeä.
-Sanokaa hänelle tämä."
-
-Farman katsoi tarkkaan nuorta lentäjää.
-
-"Te olette minusta juuri sen näköinen kuin voisitte antautua vaikka
-minkälaiseen epätoivoiseen yritykseen", virkkoi hän lyhyen vaitiolon
-jälkeen. "Mutta se ei kuulu minulle. Kaikki suuret keksinnöt ja löydöt
-juontavat alkunsa jostakin epätoivoisesta teosta. Kun Orville Wright ja
-minä -- siitä on jo melkein ihmis-ikä kulunut -- lentää räpyttelimme
-näillä seuduin, ei kukaan tahtonut vakuuttaa meidän henkeämme.
-Ensimmäiset sadat metrit lentämisen historiassa ovat maksaneet monta
-ihmishenkeä. Ja nyt te tahdotte lentää kuuhun tai ainakin sinne päin.
-Vanhat ihmiset sanoisivat varmasti sitä hulluudeksi. Minä puolestani en
-koskaan tule niin vanhaksi, että estelisin nuorta miestä tekemästä
-jotakin uhkarohkeata tyhmyyttä silloin kun on kysymyksessä uusien
-alueiden voittaminen tieteelle."
-
-"En tiedä, mitä voitan", mutisi amerikkalainen melkein vihaisesti.
-"Mutta sen tiedän, ettei minulla ole mitään menetettävää."
-
-"Entä henki?"
-
-"Se on erinäisistä syistä menettänyt kaiken arvonsa täällä maan päällä.
-Eräät ihmiset eivät osaa puhuakaan mistään muusta kuin laeista ja
-viranomaisista. Äitini, joka oli Bostonissa pesijättärenä, sanoi usein,
-että minä muka ennemmin tai myöhemmin joudun helvettiin. Tahdon saattaa
-hänen ennustuksensa häpeään ja koetan saavuttaa taivaan niin kauan kuin
-vielä on aikaa. Mutta kuka pentele siellä sormielee konetta?..."
-
-Kumpaisenkaan huomaamatta oli eräs harmaaseen urheilupukuun puettu mies
-hiipinyt lentokoneen taakse, jossa hän korvat hörössä oli kuunnellut
-viimeistä keskustelua. Hän vapisi innosta ja hänen oikea kätensä
-puristui tiukkaan browningin kahvan ympärille.
-
-Siellä oli todellakin Joshua P. Niggitts. Ja nyt tuo
-luureunarillirakkari oli kuin olikin kiikissä. Onneksi hän oli ehtinyt
-ajoissa!
-
-Varmemmaksi vakuudeksi salapoliisi kapusi ylös toiselle siivelle,
-välittämättä vanhoista S:t Vincentin aikuisista romurautakasan
-aiheuttamista naarmuista. Ja koska hytin katto oli auki, niin hän
-laskeutui päättävästi alas tilavaan pikku hyttiin, veti esiin
-revolverinsa ja vannoi karkean epäkirkollisesti, ettei Simon Newcombe
-Harriman kuuna päivänä pääsisi tekemään lentoretkeä hänen kanssaan eikä
-yksinään.
-
-Juuri tällä hetkellä nuori amerikkalainen keksi, että joku
-asiaankuulumaton hääräili hänen koneessaan.
-
-Ja seuraavassa sekunnissa hän sai nähdä näyn, jota hän kaikkein
-vähimmin olisi itselleen toivottanut -- nimittäin Pinkertonin
-asiamiehen seisomassa keskellä hänen lentokoneensa pyhättöä revolveri
-toisessa ja sinetillä varustettu paperi toisessa kädessä.
-
-"Lain nimessä", ärjäisi Joshua nyt toista kertaa verrattain lyhyen ajan
-mittaan, "minä vangitsen teidät, Nathanael Smith, murhasta syytettynä."
-
-Kaksi viimeistä sanaa hän suorastaan sähisi -- lähinnä vaikuttamaan
-todistajaan, joka osui olemaan läsnä.
-
-Mutta Farman ei ollut juuri tietääkseenkään Niggittsin
-salapoliisi-eleistä. Hän kääntyi Harrimanin puoleen.
-
-"Taivaan matkasta ei siis tällä kertaa taida tullakaan mitään", sanoi
-hän nauraen.
-
-"Ei, nyt mennään ensin New Yorkiin ja sitten helvettiin", riemuitsi
-Niggitts.
-
-"Minuutin kuluttua lähden", sanoi Harriman ja kietaisi kaulaliinansa
-tiukempaan kaulansa ympärille.
-
-"Se saadaan nähdä", ulvoi salapoliisi.
-
-Hän sai tosiaankin nähdä sen -- ja vielä muutakin.
-
-Pantterin vikkelyydellä Harriman hyppäsi siivelle. Niggitts ampui,
-mutta ei tietenkään osannut. Sen sijaan osui häneen nyrkinisku, ihan
-silmän alle, siinä olevaan arkaan hermoon. Se salpasi hänen
-kaunopuheliaisuutensa vahvojen telkien taakse. Hän vaipui läjään hytin
-pohjalle, jossa hän ensimäisen minuutinpuoliskon ajan kuvitteli
-olevansa höyryvasaran alla Bethlehemin terästehtaassa.
-
-Harriman yritti nostaa tajutonta miestä ulos hytistä.
-
-Silloin hän kuuli Farmanin äänen:
-
-"Jos aiotte taivaaseen, niin kiirehtikää. Tuolta tulee joku yli kentän,
-ja vauhdista päättäen hän on ranskalainen salapoliisi."
-
-Silloin amerikkalainen muuttui yhtäkkiä teräkseksi ja raudaksi. Hän
-päästi Niggittsin irti, veti alas hytin katon ja tarttui ohjauspyörään.
-Dynamo pirisi, potkurit liikahtivat ja sähisten lensi voimakas yksitaso
-yli kentän, kohosi äkkiä ja liukui keula edellä kohti aurinkoa ja
-eetteriä, Joshua P. Niggittsin vähitellen täristessä takaisin
-tajuntaan.
-
-Mutta Farman jäi seisomaan ja seurasi kauan silmillään poismenevää.
-
-"Se nuoriso, se nuoriso", mutisi hän. "Maa ei enää riitä sille. Nyt se
-jo lähtee painiskelemaan tähtien kanssa!"
-
-
-
-
-
-
-TOINEN OSA
-
-ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA
-
-
-
-
-XII.
-
-IHMINEN.
-
-
-John Andersson istui jollakin, joka muistutti kiveä, ja vuoleskeli
-lastuja jostakin, jota saattoi kuvitella puupalaseksi.
-
-Missä hän oli, ei hän tiennyt itsekään. Mutta hänellä oli viileä
-luonne, kuten kaikilla Falunin seudulla syntyneillä ruotsalaisilla.
-Arvatenkin sikäläiset rautakaivokset ovat auttaneet tämän tyynen ja
-kylmäverisen luonteen muodostumista, luonteen, jota ei järkytä
-tapausten oikullisuus.
-
-No niin -- John Andersson vuoleskeli siis lastuja, samalla keskustellen
-kummallisten äännähtelyjen avulla erään naista muistuttavan olennon
-kanssa.
-
-"Tässä _kho, khis, khos_", sanoi Andersson opettavalla äänensävyllä.
-
-"_Prim, thi, tios, tion_", pärskyi olento, ruskeat silmät suunnattuina
-valkoisen miehen huuliin.
-
-Silloin John Anderssonilta pääsi makea nauru.
-
-Olento katsoi kysymysmerkkinä häneen. Ensin hänen hipiänsä, joka ei
-muuten muistuttanut hipiää, muuttui heikosti sinertävän väriseksi --
-kysyväksi, sitte se muuttui siniseksi -- tyytymättömäksi ja lopulta
-ruusunpunaiseksi -- raivoavaksi.
-
-"Pzjy, pzjy", kuiskasi ruotsalainen jäähdyttävästi. "Tyttölapset ovat
-aina samanlaisia, tulit mihin tahansa", mutisi hän itsekseen omalla
-äidinkielellään.
-
-Nuoren naisen vaikutuksille herkkä hipiä vaihtoi värinsä kauniiksi
-vaaleanpunaiseksi; samalla hänen syvistä silmistään loisti omalaatuinen
-sydämellinen auringonpaiste.
-
-Sitten hän nousi seisomaan, nytkäytti omituisesti päätänsä ja poistui
-lyhyin joustavin askelin.
-
-John Andersson katseli hänen vaellustansa yli tuon tyypillisen
-aurinkomaiseman. Hän ei ollut lainkaan maapallolla elävien naisten
-näköinen. Hänen korkeutensa oli tuskin yli neljän jalan. Kasvot olivat
-vailla kiinteitä piirteitä. Nenä muistutti jonkin verran koiran kuonoa,
-ja suu oli ulkoneva ja hyvin leveä. Omituisimmat olivat kuitenkin hänen
-kätensä ja jalkansa. Ne olivat ihan kuin koiran käpälät ja ohuen,
-silkinhienon karvan peittämät. Mutta hänen ruumiinsa oli täysin
-naisellinen hienoine, kiinteine muotoineen, jotka selvästi saattoi
-havaita sangen puutteellisen puvun läpi. Pukuna oli ohut, paitaa
-muistuttava hame, joka oli tehty palmikoidusta silkinnäköisestä
-ruohosta.
-
-Yhtäkkiä nainen katosi. Oli kuin maa olisi niellyt hänet.
-
-On muuten outoa puhua maasta sen maiseman yhteydessä, joka nyt jo
-toista vuotta oli ollut John Anderssonin silmien edessä. Se oli
-valtainen pinta, jonka peitti korkea harmaansinipunainen sienimäinen
-ruohokerros. Ja tätä mahtavan yksitoikkoista erämaa-maisemaa leikkeli
-vesi, joka virtasi syvissä, toivottomuuteen saakka säännöllisissä,
-luultavasti järkiolentojen valmistamissa kanavissa.
-
-Nämä leveät juovat olivatkin ainoat, jotka antoivat tuolle muutoin niin
-kuolleelle tasangolle hiukan eloa ja liikettä. Sillä kanavat olivat
-alituisessa liikkeessä. Vesi, jonka väri oli syvä, melkein
-kuparinvihreä, virtaili lakkaamatta kohotellen pinnalleen kuohuja,
-vaikkei kukaan voinut nähdä, mistä se tuli ja mihin se laski.
-
-John Andersson nousi. Hänen vaatteensa roikkuivat repaleina hänen
-yllään. Ne olivat ikäänkuin käyneet hauraiksi tuon suuren ja
-häikäilemättömän auringon vaikutuksesta, joka hehkuvaa messinkikattilaa
-muistuttaen kieri yli höyryävän taivaan. Eräs iso sammakon näköinen
-eläin kohosi samalla ruohosta ja katseli ruotsalaista syvillä,
-ruskeilla hevossilmillään. Se ojenteli jäseniään niinkuin heräävä kissa
-ja kohottautui neljälle voimakkaalle, jäntevälle jalalleen, joiden
-jalkaterät olivat vahvasti ulospäin kääntyneet. Sammakkomaisuus väheni
-nyt, ainoastaan kostealla iholla oli sama harmaanvihreä pohjaväri,
-josta eroittui syylämäisiä täpliä. Eläin liikkui notkeasti
-sienimäisessä ruohikossa ja hieroi pikimustaa kuonoansa Anderssonin
-puolialastomaan sääreen sekä päästi lyhyen, ystävällisen ulvahduksen,
-joka hieman muistutti ruohoaavikon koiran hiljaista yöulvontaa.
-"_Khris, khrime, khli_", sanoi Andersson ystävällisesti. Ihmeellinen
-eläin pyöritteli miettiväisesti ja älykkäästi päätänsä, tuota
-voimakasta sammakonpäätä.
-
-"_Skruk_", vastasi se ja aukaisi kidan, josta loisti rivi sarvimaisia
-levyjä ja pieni karkea mutta kuiva kieli. Tämä kieli leikitteli
-tummassa kidassa. Sitten eläin teki kokokäännöksen ja alkoi
-astella ylen arvokkain ja juhlallisin haikaran-askelin tuossa
-harmaansinipunaisessa ruohossa. Nyt ilmeni, ettei tämä sienimäinen
-nurmikko, josta nousi pieniä kosteita käärmemäisiä vesihöyryjä,
-ollutkaan ihan niin tiheätä kuin ensi silmäykseltä saattoi luulla. Se
-oli jaettu isoiksi säännöllisiksi neliöiksi, joiden pienet reunakourut
-näyttivät kaikki johtavan alas suuriin kanaviin. Nämä omituiset tiet,
-tai paremmin sanoen polut, olivat tehdyt jostakin ruskeankeltaisesta,
-kautsua muistuttavasta aineesta. Samaa ainetta oli se yksinäinen
-kivikin, jolla Andersson oli lepäillyt. Määrättyjen välimatkojen päässä
-oli aina tuollainen kivi, neliön muotoiseksi muovailtu, kuten kaikki
-muukin, mitä niin sanoaksemme ihmiskädet olivat muokanneet.
-
-Anderssonilla ei tuntunut olevan kiirettä. Hän oli pitkä, voimakas,
-vaaleatukkainen ja -partainen mies. Hänen hipiänsä, joka epäilemättä
-oli joskus ollut selvästi valkoverinen, oli menettänyt hiukan
-pohjoismaista luonnettaan. Ilma ja olosuhteet ikäänkuin söivät hänen
-ihonsa pintaa, joka oli muuttunut kosteaksi ja saanut heikon
-harmaansinipunervan vivahduksen, häntä ympäröivän ruohon värin. Hän oli
-mahdottoman laiha, mutta tämä laihuus ei ollut epätervettä. Hänen
-käyntinsäkin oli kadottanut osan niistä tyypillisistä ominaisuuksista,
-jotka ovat tunnusmerkillisiä tuolle suurelle imettäväiselle: ihmiselle!
-Se oli samalla kertaa keinuvaa ja hiiviskelevää, niin kuin sen eläimen,
-joka liikkui hänen edellään sienimäisessä, kukattomassa ja hyönteisiä
-vailla olevassa ruohossa. Koko maisema oli kuin kuollut. Ei
-linnunlaulua, ei eloa, ei liikettä. Eikä kuitenkaan äänettömyys ollut
-täydellinen.
-
-Tarkka korva olisi havainnut heikkoa, keskeytymätöntä kohinaa ja
-etäistä, yksitoikkoista jyminää, joka tuntui tulevan maan sisästä.
-
-Yhtäkkiä eläin pysähtyi erään tavallista isomman kiven viereen. Se
-käänsi suuren sammakkopäänsä mieheen päin, joka tuli perästä, astui
-muutaman askeleen vasempaan ja katosi.
-
-Näytti siltä kuin ei Anderssonista olisi tämä ilmiö ollut lainkaan
-ihmeellinen. Hän kulki rauhallisesti edelleen ja päästyään kiven luo
-hän nojautui siihen sekä loi tutkivan katseen taivaalle, aivan kuin
-merimies, joka illalla arvioi seuraavan päivän mahdollisuuksia. Sitten
-hän kopeloi rääsyjään ja otti esiin lompakon, joka sekin näytti
-menettäneen alkuperäisen värinsä. Siinä oli yhdessä lokerossa valokuva
-ahkerasta käsittelystä kulunut. Andersson katseli sitä tarkkaan. Se
-esitti nuorta tyttöä, jolla oli suuret, vilkkaat silmät. Erikoisen
-kaunis ei tyttö ollut, mutta hänen hymynsä oli mehevää, tervettä ja
-nuorekasta.
-
-John Andersson huokasi ja hänen vaaleihin, hyväntahtoisiin silmiinsä
-tuli kauastähtäävä, kaihoisa katse. Sitten hän suuteli valokuvaa ja
-pyyhki sen jälkeen kuluneen hihansa kulmalla huolellisesti pois
-kyyneleet, jotka olivat kuvalle tipahtaneet.
-
-Puolittain vaistomaisesti hän kääntyi katsomaan laskevaa aurinkoa, joka
-suurena ja mahtavana sekä teräväpiirteisenä painui taivaanrantaa kohti
-ja muutamiksi silmänräpäyksiksi paljasti erään korkean, valkoisen
-tunturin, joka tavallisesti oli kosteasta maasta nousevan höyryn
-peitossa.
-
-Sitten hän pisti valokuvan takaisin, astui pari askelta eteenpäin,
-kumartui alas ja katosi yhtä äkisti kuin hänen äskeinen
-seuralaisensakin.
-
-Mutta aurinko painui painumistaan. Saavutettuaan taivaanrannan se
-hetkeksi pysähtyi ja verestävän silmän tavoin katsoi kiukkuisesti
-autioon yksinäisyyteen. Sitten katse sammui. Pimeys saapui
-pikamarssissa suurelle tasangolle. Tähdet syttyivät. Ja ennen muita
-eräs komea, kultainen tähti, jolla oli syvä, ihmeellinen loisto.
-
-Se oli Maa.
-
-
-
-
-XIII.
-
-PÄIVÄLLISATERIA.
-
-
-Ainoastaan maapallolla ja muutamien kirjailijain, kuten Ponson du
-Terrailin, Conan Doylen ja Övre Richter-Frichin, romaaneissa ihmiset
-putoilevat taidokkaiden laskuvarjostimien avulla. Falunilaisen John
-Anderssonin nykyisessä olopaikassa ei turvauduttu sentapaisiin
-etsittyihin, vaikka kylläkin erinomaisiin kojeisiin.
-
-Kuten kirjoitimme: hän katosi! Mutta asia oli sangen selvä. Hän
-yksinkertaisesti astui eräitä portaita alas. Ja pyramiidien ajoilta
-asti ovat portaat olleet maailman yksinkertaisimpia ilmiöitä. Neliön
-pysty- ja vaakasuoria viivoja ovat rakentajat palvoneet Ramses II:sta
-lähtien Macody Lundiin saakka.
-
-Ei siis tarvitse kenenkään kummastella jos John Andersson laskeutuikin
-alas portaita, jotka olivat rakennetut nelisärmäisistä, ennenmainittua
-kiinteätä kautsumaista ainetta olevista lohkareista. Tämä aine
-muistutti asfalttia, mutta oli pehmeämpää ja -- kuten myöhemmin ilmeni
--- paljon kevyempää.
-
-Sydän raskaana hän vaelsi alas näitä portaita, jotka muuten olivat sekä
-leveät että hauskat. Mutta hän kulki kuin se, joka etsii itselleen
-vapaaehtoista vankilaa: mitä ihmeellisimmät tunteet kalvoivat hänen
-sydänjuuriansa.
-
-Mutta alhaalla John Anderssonia ei odottanutkaan vankila, vaan
-jonkinlainen avonainen ja hyvin valaistu tori! Valaistus ei tullut
-ylhäältä, multakatossa olevista reijistä, vaan valolähteinä olivat
-suuret nelisärmäiset paadet, joita oli määrättyjen välimatkojen päässä
-paljaalla maaperällä. Ne levittivät miellyttävää valoa tuohon
-ihmeelliseen maisemaan, joka olisi hämmästyttänyt ketä ihmistä tahansa.
-Mutta John Andersson ei ihmetellyt, sillä hän oli melkein vuoden päivät
-totutellut itseään tähän maanalaiseen kaupunkiin, joka siinä avautui
-hänen sattumalta niin surullisille katseilleen.
-
-Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi valaistuja, pieniä, neliömäisiä
-karsinoita, joiden väliseinämät oli muurattu tuosta ruskeankeltaisesta
-aineesta, joka tuntui olevan tämän taivaankappaleen enimminkäytettyä
-rakennusainetta. Näistä kamalan yksitoikkoisista ja säännöllisistä
-ikkunattomista ja katottomista majoista levisi ympäristöön ystävällinen
-ja kutsuva hohde. Ei näkynyt ainoatakaan olentoa niillä leveillä
-väliaukeamilla, joita maapallolla olisi nimitetty kaduiksi, mutta
-heikko, vuoroin kiihtyvä ja laimeneva palpatus osoitti, ettei kaupunki
-ollut asukkaita vailla.
-
-Tämä palpatus, joka vähän muistutti kyyhkysen kuherrusta, hukkui
-kuitenkin osittain siihen kohinaan ja pulpahteluun, joka jo oli
-kuulunut ylös pinnallekin. Oli selvää, mistä tämä johtui. Sillä myöskin
-kaupunki -- jos nyt uskallamme sitä siksi nimittää -- oli
-metrinlevyisten kanavien leikkelemä. Vettä virtasi kaikkialla,
-huoneiden läpi, katujen poikki, raikasta, kuparinvihreää vettä. Se
-täytti ilman suloisella viileydellä ja tuoksulla ja muodosti solisevia
-kevätpuroja tuohon alastomaan loppumattomaan ruskeankeltaisuuteen.
-
-John Andersson asteli verkalleen yli torin ja hyräili erästä
-ruotsalaista kansanlaulua. Hän pysähtyi erään karsinan eteen. Äskeinen
-suuri sammakkokoira ryömi ulos reiästä ja lausui hänet tervetulleeksi
-muutamin hyvin valituin sanoin, joissa kerakeaines oli vahvasti
-edustettu. Näytti todella siltä kuin eläin olisi viisaasti ja
-toverillisesti lukenut nuoren miehen sinisistä silmistä tämän
-alakuloisuuden ja halunnut antaa hänelle muutamia lohduttavia sanoja
-ennen kuin tämä astui huoneeseen.
-
-Ruotsalainen katsahti eläimeen ystävällisesti ja ryömi sitten aukosta
-sisään. Hän tuli suureen huoneeseen, jonka nurkat olivat jaetut
-pieniksi lavitsoiksi. Hän hyppäsi yli vesikanavan, jonka keskikohdan
-muodosti neliönmuotoinen allas. Siitä levisi hillitty, vihertävä hohde
-olentoihin, jotka istuivat altaan ympärillä ja katselivat tulijaa
-lempeänystävällisin katsein. Siinä oli hyvin erityyppisiä olentoja.
-
-Ihmismäisintä tyyppiä edusti eräs vanha pariskunta, mies ja vaimo,
-joiden ikää ei voitu lukea heidän otsarypyistään vaan heidän hipiänsä
-harmahtavasta väritunnusta. He olivat ilmeisesti tuon nuoren
-naisolennon vanhemmat. Tämä itse hääräsi jonkinlaisissa
-päivällispuuhissa, järjestellen ruoka-annoksia ruskeankeltaisiin
-astioihin.
-
-Paitsi näitä kolmea ja tuota sammakkomaista koiraa, joka ihan tuntui
-kuuluvan perheeseen ja asui sen parissa, oli siellä vielä eräs
-pantterimainen eläin, jolla oli pitkä, käärmemäinen, voimakas karvaton
-ruumis. Sen pää ei kuitenkaan sanottavasti muistuttanut kissansukua.
-Otsa oli vahvarakenteinen ja korvat näyttivät ihan alkeellisilta.
-Silmät olivat kesyt ja viisaat, pitkäripsiset. Keskustelu, joka taukosi
-Anderssonin astuessa huoneeseen, otti nyt taas vauhtia. Ja selvää oli,
-että huonekunnan eri jäseniä eroitti toisistaan korkeintaan heidän
-yhteiskunnallinen asemansa. He pälpättivät kaikki samaa kieltä --
-eläinten näköiset ehkä käyttivät hieman kunnioittavampaa äänensävyä,
-aivan kuin kohteliaat palvelijat isäntäväkeään puhutellessaan... Ja
-Andersson pälpätti sekaan, parhaan kykynsä mukaan. Tuntui siltä kuin
-hän ja kissamainen olento eivät olisi olleet oikein samaa mieltä
-eräistä asioista, jolloin sammakkokoira rankaisi toveriaan, muuten
-kohteliaan maailmanmiehen tavalla.
-
-Omituisen perhekunnan seurustelussa oli ylimalkaan hyvin lempeä ja
-sovinnollinen sävy. Oli vain kaksi surullista silmäparia koko
-seurueessa, nimittäin Andersonin ja sen olennon, jota me lyhyyden
-vuoksi nimitämme nuoreksi tytöksi.
-
-Pian sitten syötiin päivällinen.
-
-Ruskeankeltaiset astiat, jotka muutamia minuutteja olivat porisseet
-eräällä maidonvalkoisella levyllä, jaettiin nyt talon asukkaille --
-nuori tyttö oli jakajana -- sama annos sekä ihmisille että eläimille.
-Mikään erikoisen herkullinen päivällinen se ei tosiaankaan ollut. Mutta
-kaikille se näytti maistuvan. Se näytti heinistä keitetyltä liemeltä,
-mutta huoneen ryytituoksuinen ilma todisti, että oli siinä muutakin
-kuin pelkkiä kuivia heiniä. Kolme ihmismäistä olentoa kaatoi liemen
-varovasti suuhunsa, koira hotkaisi sen mahtavaan kitaansa, pitäen
-suurta meteliä, ja pantterikissa käytteli hyvällä menestyksellä pitkää
-mustaa kieltänsä.
-
-Koko tuon yksinkertaisen kasvis-aterian aikana ei virketty ainoatakaan
-sanaa. Vallitsi yleinen äänettömyys. Koko maanalainen kaupunki oli
-näköjään kuollut. Se aterioitsi.
-
-Päivällisellä ei näyttänyt olevan elähdyttävää vaikutusta puhe-elimiin.
-Päinvastoin. Oli kuin unetar itse olisi tullut verkkaan kävellen
-perheen luo ja jaellut haukotuksia ja raskaita silmäluomia jokaiselle.
-
-Eläimet menivät pilttuisiinsa, vanhukset horjuivat samantapaisiin ja
-Andersson ryömi omaan nurkkaukseensa. Tämä oli toisennäköinen kuin
-muiden. Siinä oli sisustuksena jokin riippumatontapainen, joka oli
-koottu monesta erilaisesta esineestä ja riippui katosta paksujen
-köysien varassa. Lähempi tarkastus näytti, että se oli muodostettu
-laskuvarjostimen jätteistä. Seinällä riippui revolveri, vanhanaikainen
-hopeakello, Zeiss-kiikari koteloineen ja Ruotsin lippu. Näytti
-kerrassaan hauskalta. Mutta John Andersson huokasi taas. Sitten hän
-asettui riippumattoon. Kuului heikkoa surinaa, aivan kuin
-taalalaiskellon ruvetessa lyömään, ja sitten valo sammui.
-
-Nuori tyttö kävi viimeisenä levolle. Hän hiipi varovasti John
-Anderssonin huoneeseen, ryömi sen perimmäiseen nurkkaan ja asettui
-nukkumaan silkinpehmoisista heinistä tehdylle tilalle.
-
-
-
-
-XIV.
-
-ILMAPALLO "THULE".
-
-
-Yöllä on aina omat tapansa. Pimeys tasoittaa kaiken. Se hiipii kaikkiin
-maailman avaruuden soppiin Sallimuksen määrääminä aikoina, se peittää
-vanhurskaat ja riettaat. Vain aurinko, tuo ankara hallitsija, ei nuku
-milloinkaan.
-
-Yö on kaikkien salaisuuksien vartija. Sen musta huntu ei peitä
-yksistään kuorsaavaa ihmismatoa -- se peittää myös kauniisti ja
-tunnollisesti valveilla nähdyt unet, syvimmät ja hienoimmat
-lemmenmuistot sekä rohkeimmat suunnittelut sarastavaa päivää varten.
-
-Ilman yötä jäisivät kaikki päivän suurteot suorittamatta. Ennen unen
-tuloa keksii valtiomies nerokkaimmat juonensa, liikemies parhaat
-saalistustemppunsa, rikollinen pirullisimmat suunnitelmansa ja
-runoilijasäveltäjä ihanimmat rytminsä. Mitä auringon ja luonnon näkyvät
-muodot eivät kykene synnyttämään ihmissydämessä, sen luo tyhjästä
-pimeys -- tuo suuri hiljainen innoittaja.
-
-John Andersson ei ollut valtiomies, liikemies eikä rikollinen.
-Luultavasti ei milloinkaan ole maakamaralla kävellyt siivompaa kaveria.
-Hän oli ollut rautatyöntekijä, päässyt konesepäksi, ja levottomat
-sota-ajat olivat lähettäneet hänet sotilaaksi Ruotsin ilmalaivastoon.
-
-Mutta yö oli kuitenkin hänen paras ystävänsä. Joka kerta kun hän kuuli
-tuon ihmeellisen surinan, joka ennusti pimeyden tuloa, hän tunsi
-itsensä merkillisen tyytyväiseksi. Silloin hän unohti yksinäisyytensä.
-Silloin hän suuntasi katseensa takaisin kaikkeen siihen, minkä hän oli
-kadottanut -- nuoruuteensa, lemmittyynsä, toivoonsa ja työhönsä.
-
-Hän unohti ihmeellisen kummittelunsa tuossa tuntemattomassa maailmassa,
-jota hän ymmärsi niin vaillinaisesti, ja eläytyi kokonaan siihen
-kirkkauteen ja onneen, jonka hän oli kadottanut kaksitoista kuukautta
-sitten. Silloin hymyili hänelle hänen morsiamensa ja tarjoili
-ruusunpunaista suutansa. Ja hän kuuli suurten tehtaiden höyrykoneiden
-jyminää ja näki raudan punaisina liekkeinä vääntäytyvän ulos isoista
-uuneista.
-
-Tuollaisina yönhetkinä valvoskellessaan John Andersson saattoi pitää
-pitkiä keskusteluja itsensä kanssa omalla äidinkielellään. Ja vanhat
-laulut paisuttivat säveliään hänen kurkussaan ja kantoivat hänet
-siivillään takaisin Taalainmaahan, noille vanhoille tutuille poluille,
-Siljanin vihannille rannoille. Niin, tuntikaupalla hän saattoi avoimin
-silmin uneksia isänmaastansa ja haastella ystäviensä kanssa mitä
-joutavimmista asioista, ja silloin aina entinen ilo ikäänkuin suhisi
-hänen ympärillään, eikä hän huomannut lainkaan noita kummallisia
-olentoja, joiden pariin kohtalo oli hänet heittänyt ja jotka nukkuivat
-päästellen syviä kurkkuääniä.
-
-Hän eli runoilijain elämää. Ei niinkuin ne herrat, jotka kirjoittavat
-säkeitä ja runoja savukkeista, tyttölapsista vaikka minkä nimisistä,
-auringon säteistä, lumesta ja vuodenajoista, vaan niinkuin ne poloiset,
-joiden toivorikkaat sydämet pakahtuvat juuri siitä, mitä eivät
-milloinkaan saavuta. Niinkuin kirjoittamattomat runot jostakin
-selittämättömästä syystä ovat aina parhaat, niin voi myös väittää, että
-ne runoilijat, jotka eivät kirjoita, ovat etevimmät.
-
-Ja niin ollen voi sanoa, että John Andersson oli runoilija Jumalan
-armosta -- lyyrikko, jonka soittimen kieliä värähdytti vuorokaudet
-läpeensä kaipaus maan kadotettuun paratiisiin. Mutta varsinkin yön
-ensimmäisinä hetkinä, jolloin uni ei tahtonut tulla silmään, hän
-huokaili ilmoille rytmittömiä, kirjoittamattomia runojaan. Silloin hän
-myös hieman katkerana muisteli elämänsä onnettomuutta, ilmapallo
-"Thulea." Tämän "Thulen" oli rakentanut eräs insinööri, joka kokonaisen
-ihmisiän oli puuhannut lentokysymysten kimpussa. Moottorin ja potkurin
-sijasta oli "Thuleen" pantu pieni kaasutehdas, jonka valmistamalla
-kaasulla oli kerrassaan hämmästyttävät ominaisuudet. Samalla
-tuo vanha ilmapallomies oli keksinyt pallokankaan, josta ei
-kuutiosenttigrammaakaan kaasua päässyt haihtumaan ohjaajan nimenomaan
-päästämättä.
-
-Tämä otus aiottiin lähettää ilmaan saavuttamaan aavistamattomia
-korkeuksia. Keksijä itse oli käynyt vanhaksi ja ahdashenkiseksi, eikä
-hän enää ollut kylliksi huimapäinen yrittääkseen korkeussaavutuksia,
-hän saattoi siis levätä maankamaralla. Mutta hän lupasi suurenpuoleisen
-rahasumman sille, joka halusi yrittää. John Andersson olisi mielellään
-mennyt naimisiin mahdollisimman pian. Hän havaitsi olevansa juuri
-kysymyksessä olevain rahain tarpeessa ja ilmoittautui siis muiden
-mukana. Hän tuli onnettomuudekseen valituksi, hänelle varattiin matkaan
-hyvät happivehkeet, automaattinen korkeusmittari sekä ajanmukainen
-laskuvarjostin. Hänen oli määrä yrittää niin ylös, kuin hän itse ja
-varustukset suinkin saattoivat kestää.
-
-John Andersson oli vaaleansinisilmäinen optimisti. Hän antoi palttua
-varoituksille ja peloitteluille, suuteli morsiantansa ja kohosi kohti
-taivasta eräänä tyynenä kesäaamuna Upsalan vieressä olevalta
-harjoituskentältä. Tuuli henkäili heikosti idästä, niin ettei näyttänyt
-tarvitsevan pelätä Pohjanlahdelle joutumista.
-
-Vanha keksijä seurasi pallonsa nousua kiikari silmillä ja pirullinen
-hymy suupielessä. Keksintö oli nimittäin osittain vioittanut hänen
-aivokoneistoansa ja venyttänyt hänen omaatuntoansa. Hän oli mitä
-yksityiskohtaisimmin neuvonut Anderssonille kaikki pallonhoitoon
-kuuluvat temput, mutta hän oli ehdoin tahdoin sekä nautinnokseen
-unohtanut mainita, että kaikki tavalliset kaasun uloslaskuventtiilit,
-joiden avulla pallo voitiin pakottaa laskeutumaan, olivat mitä
-ihanimmassa epäkunnossa: toisin sanoen, ne eivät lainkaan toimineet.
-
-Pallo nousi nousemistaan ja Anderssonin pää saattoi vielä tänäänkin
-mennä pyörälle tästä nousemisesta. Alhaalla Fyris-joen rannalla seisoi
-parvi tiedemiehiä, jotka hekin joutuivat päästänsä pyörälle valtaisiin
-putkiin tirkistelemisestä. Vaikka ilma oli mahdollisimman kirkas, niin
-he kadottivat pallon näkyvistä. Ja keksijä, tuo vanha karaistu
-ilmakarhu, hykersi käsiään nähdessään vanhuutensa hedelmän muuttuvan
-pisteeksi ja viimein häviävän eetteriin kuni pienen pieni ilmakupla.
-
-"Hän nousee hamaan taivaaseen, hyvät herrat", virkkoi keksijä
-huulillaan profeetallinen hymy. Tiedemiehet olivat hiukan huolestuneen
-näköisiä. Heitä tavallaan kauhistutti John Anderssonin kohtalo, ja he
-paaduttivat sydämensä ajatellessaan pientä taalalaistyttöä, joka alla
-päin vaelsi takaisin kaupunkiin ja sieltä junalla Moran pitäjään, jossa
-lehmät, lampaat ja vuohet odottivat hänen taitavaa hoitoansa.
-
-Ah -- hän sai odottaa kauan, tuo tyttö. Viikkoja ja kuukausia. Ei
-kukaan kuullut mitään pallosta.
-
-Tiedustelusähkösanomia lähetettiin maailman joka haaralle. Ei kukaan
-muistanut enää John Anderssonia. Keksijän laskelmien mukaan hän oli
-tukehtunut joko ilmanpaineeseen tai ilmanpuutteeseen. Mutta olihan
-pallon toki pakko palata takaisin tavalla tai toisella.
-
-John Andersson tiesi nämä asiat paremmin. Niiden ajatteleminen johti
-hänen mieleensä kertomukset noitien tanssista. Hänen jouduttuaan
-mahdottoman korkealle rupesi eräänä päivänä happikone mutkittelemaan,
-ja hän tunsi kuinka hänen tajuntansa ei kadonnut vaan tylsistyi, kun
-hän ensin moneen kertaan oli tehnyt epätoivoisia yrityksiä kaasun
-poispäästämiseksi tuosta itsepäisesti taivasta kohti kohoavasta
-pallosta. Hän luisui suureen hervottomuuteen. Kuinka kauan tätä kesti,
-ei hän tiennyt. Siinä saattoi kulua päiviä, viikkoja, jopa
-kuukausiakin. Hän ikäänkuin liukui kamalata vauhtia pitkin mahtavia
-valoaaltoja. Lopuksi koko pallo joutui hirmuisen pyörremyrskyn kynsiin,
-joka imaisi sen uusien tähtiratojen piiriin. Eräänä päivänä hän heräsi
-tajuntaan. Paine oli vähentynyt. Mutta hän huomasi olevansa
-nälkäkuoleman kynnyksellä. Tekoansa punnitsematta hän heittäytyi ulos
-gondoolista selässään patentti-laskuvarjostin.
-
-Silloin hän menetti tajuntansa kokonaan.
-
-
-
-
-XV.
-
-KOHTI TAPAUSTEN AAMUA.
-
-
-Kaikkea tätä John Andersson ajatteli tuona ihmeellisenä yönä
-valvoessaan. Oli kuin maankaipuu olisi kerännyt kaikki nuo vanhat näyt
-hänen eteensä. Taikka ehkä hänen tajuntansa, joka yksinäisyydessä oli
-saanut uusia herätteitä, ilmoitti hänelle, että hän nyt seisoi peräti
-ihmeellisten tapausten kynnyksellä! Kukaan ei tiedä.
-
-Mutta varma asia on, että nuori koneseppä teki jonkinlaista tiliä
-niistä elämänkokemuksista, joita hänellä oli sattunut sen aamun
-jälkeen, jona hän näki maan häipyvän näkyvistään.
-
-Oli suuria aukkoja hänen muistoissansa. Kuinka hän oli liidellyt
-laskuvarjostimen varassa, ei hän tiennyt eikä saisi milloinkaan
-tietoonsa. Hän oli herännyt, äärettömän heikkona, jollakin
-ruoholäjällä. Jokin merkillinen olento seisoi hänen vieressään, malja
-käpälämäisessä, karvaisessa kädessä. Ei ollut mitään erikoista
-ihmismäisyyttä tuossa ilmestyksessä, mutta Andersson keksi pari hyvää,
-lempeää ja viisasta silmää tämän naaman ryppyjen keskeltä. Se rauhoitti
-häntä ja hän joi. Ei mikään viina olisi tehnyt häneen parempaa
-vaikutusta kuin tämä, joka valuessaan alas hänen kuivasta kurkustaan
-virkisti ja nuorensi ihan mahdottomasti. Ei kestänyt kauan, kun hän jo
-oli entisellään. Ja koska hän oli tyyni ja kylmäverinen mies, jolla oli
-tukevat elämäntavat, niin hän tottui pian kohtaloonsa. Hän vertaili
-toisiinsa eri asioita, muisteli, mitä oli aikoinaan lukenut
-kansantajuisista kirjasista, ja pääsi verrattain pian siihen
-johtopäätökseen, että hän oli pudonnut johonkin toiseen kiertotähteen.
-Mutta mihin -- siitä hänellä ei ollut aavistustakaan! Ainoastaan Jules
-Vernen kirjoissa professorit ja tiedemiehet joutuvat vaaroihin,
-voidakseen opettaa kaikille muille luonnontieteen ongelmia.
-
-Niinpä sitten kävi, että John Andersson, jota vieraan tähden asukkaat
-katselivat kuin jotakin harvinaista ja arvokasta museo-esinettä ja
-palvoivat jonkinlaisena puuttuvana renkaana, kotiutui nopeasti uuteen
-yhteiskuntaan. Aluksi hän terävä-älyisten seminaarilaisten tapaan
-arvosteli outoa ympäristöänsä joksikin alemmalla tasolla olevaksi.
-Mutta vähitellen hänen oli pakko vaihtaa käsityksensä toiseksi. Häntä
-ympäröivät ja hänelle huomaavaisuutta osoittavat olennot olivat vain
-ihan toisenlaisia kuin ihmiset. He olivat kehittyneet toisten
-edellytysten ilmapiirissä, vaelsivat toisia teitä -- eikä siellä ollut
-mitään ehdotonta henkistä eroavaisuutta n.s. ihmisten ja eläinten
-välillä.
-
-Vähin erin hän oppi huonosti mutta kuitenkin auttavasti puhumaan tuon
-pienen tähden kieltä. Eräs sikäläisistä tietäjistä, joka asui valkoisen
-aurinkovuoren varjossa, otti hänet hoiviinsa, ja John Andersson tunsi
--- huolimatta melkoisen hyvistä ja terveistä maan asioihin
-kohdistuvista tiedoistaan -- itsensä lopulta pienemmäksi,
-vähäpätöisemmäksi hengeksi kuin tämä dalai-laama, joka ohjaili
-luonnonvoimia suurten, mahtavien ja salaperäisten oppien mukaan.
-
-Mutta tämä vanha tietäjä, joka näytti eläneen vuosisatoja ja oli
-kerännyt ympärilleen kokonaisen esikunnan viisaita miehiä, jotka kaikki
-asuivat tuon tasangosta kohoavan, valtaista majakkaa muistuttavan
-aurinkovuoren ympärillä, tämä vanhus ei nähtävästi arvioinut John
-Anderssonia miksikään erikoisuudeksi. Tutkittuaan kaikkia ruotsalaisen
-matkassa olleita pikkuesineitä ja pidettyään hänestä esitelmän toisille
-valkohapsisille, äijä määräsi hänet työmehiläisten luokkaan tuossa
-omituisessa maanalaisessa mehiläis- tai muurahaisyhteiskunnassa, joka
-tuntui aina elävän rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja lähetti
-hänet näiden luo asumaan.
-
-Se sopikin paraiten Anderssonille. Hänen kielitaitonsa riitti hädin
-tuskin yleisimpien ajatuskuvien ymmärtämiseen. Kun äijä rupesi
-tutkimaan hänen käsitystänsä korkeammista asioista, oli Anderssonin
-pakko antautua. Sillä olihan hän vain sivistymätön mies, joka ei
-milloinkaan ollut vaivannut päätänsä pilventakaisten asiain
-ajattelemisella. Ja olikin hänen horisontissaan laajuutta vain sen
-verran, että siitä hyvin lyhyessä ajassa saattoi muodostaa yleiskuvan.
-
-Hieman pettyneenä oli äijä lähettänyt hänet luotaan. Tämä tuskin oli se
-tarujen korkea olento -- se järki, jota etsittiin maailman avaruudesta
-ja joka oli elänyt vuosituhansia jonkinlaisena aavistuksena jo
-kaukaisessa kaaoksessa.
-
-Ja kun Andersson oli pumpannut itseensä sen vähäisen kielitaidon, joka
-oli tarpeen kaikkein tavallisimpien asioiden ylimalkaiseen pohtimiseen,
-rupesi aika käymään hänelle pitkäksi. Ei kukaan vaatinut mitään
-häneltä, kaikki kohtelivat häntä huomaavaisesti, ei kylläkään
-minään korkeampana olentona, vaan harvinaisuutena, omituisena
-ilmestyksenä, hyödyttömänä, mutta mieltä kiinnittävänä tieteellisenä
-ylellisyysesineenä.
-
-Andersson oli ollut hyvä ja ahkera työmies, ja hän kaipasi työtä. Mutta
-tämä taivaankappale ei tarjonnut hänelle mitään sellaista, jota hän
-ymmärsi. Ei niin, ettei täällä olisi tehty mitään, ei toki, työtä
-tehtiin kyllä ja kovastikin. Maanalaisten kaupunkien asukkaat ahersivat
-tavattomasti. He kaivoivat kanavia, sekä ihmiset että eläimet, he
-ryömivät kääpiöinä aurinkovuoren sisään, he käyttivät koneita, joista
-Andersson ei ollut koskaan edes unta nähnyt, ja kaikki suoritettiin
-tavalla, joka teki ikäänkuin suoraviivaisen, itsetoimivan vaikutuksen,
-kuten yleensä koko tämä mahtava suorakulmainen yhteiskunta. Ihan sillä
-tavalla. Ja läpikotaisin onnellisia olivat kaikki -- kerrassaan kaikki.
-Ne jotka suunnittelivat työn ja ne jotka sen tekivät, elivät
-samanlaisissa olosuhteissa. Eivät he koskaan riidelleet, eivät
-tyrkkineet toisiaan, eikä siellä ollut ketään pahansuopaa, lahjakasta
-Kainia, joka olisi saattanut tai tahtonut lyödä kuoliaaksi hyvän, mutta
-vähälahjaisen Aapelin.
-
-Tämä antoi Anderssonille yhtä ja toista ajateltavaa. Hän oli aikoinaan
-ollut vankka sosialisti. Eikä häneltä ollut puuttunut erinomaisia
-lahjoja silloin, kun oli pitänyt haukkua toisiin leireihin kuuluvia.
-Hän oli pohjaltaan sangen tuima mies, osasi käyttää sekä käsiä että
-hampaita -- mitä milloinkin tarvittiin.
-
-Mutta nyt -- niin, nyt hän kauhistuen ajatteli kaikkea tätä. Mikä
-peeveli se pani ihmiset tappelemaan? Häneen oli iskenyt sellainen
-lempeys ja rauhallisuus jota hän ei itsekään ymmärtänyt. Ei mikään
-suututtanut häntä enää.
-
-Jos hän olisi ollut lukeneempi, niin hän olisi syyttänyt tuota ainaista
-heinäpuuroa, joka oli tämän avaruuden saarekkeen jokapäiväinen ruoka,
-kaikesta nykyisestä levollisuudestaan ja mielensä tasapainosta. Sillä
-ravintojärjestys tekee ihmeitä, kuten tiedetään. Sehän se luo sekä
-leijonan että lampaan...
-
-No niin -- Andersson mietti ja haaveili koko tuon yön. Ikäänkuin hänen
-nahassaan olisi hiiviskellyt jokin aavistus. Hän heittelehti
-edestakaisin riippumatontapaisessaan ja joka kerta, kun hän sulki
-silmänsä, oli kuin maa olisi tullut lentäen häntä vastaan. Niin -- nyt
-täytyi tapahtua jotakin.
-
-Päivän sarastaessa tapahtuikin todella jotakin.
-
-Maanalaisen kaupungin valot syttyivät puolta tuntia aikaisemmin
-kuin tavallisesti. Ja aurinkovuoren äijä, jonka iho oli kuin
-harmaansinipunainen varjo, seisoi Anderssonin vuoteen vieressä. Ja
-silmät kiiluivat kuin hehkulamput hänen leveässä voimakkaassa
-eläinkallossaan.
-
-"_Khrein khli_", virkahti hän.
-
-Se kai merkitsi jotakin sentapaista kuin: seuraa minua! Sillä Andersson
-vääntäytyi alas riippumatosta ja ravasi, minkä käpälistään irti sai
-vanhuksen perään, jonka käynti oli nopea kuin varjon.
-
-Kun he olivat päässeet ylösjohtavien portaiden yläpäähän, oli aurinko
-juuri nousemassa. Valtainen tulipallo sokaisi Anderssonin silmät. Mutta
-hän oli nähnyt parin sadan metrin päässä jotakin, joka melkein salpasi
-häneltä hengen.
-
-Se oli lentokone.
-
-
-
-
-XVI.
-
-OUTOJA VIERAITA.
-
-
-Anderssonin kiitokseksi on mainittava, ettei hän kotvaan uskonut omia
-silmiään. Kun on totuttautunut neliöihin ja kanaviin aamuin, päivin ja
-illoin kokonaisen vuoden ajan, niin on oikeus arvella näköhäiriöksi
-uudenaikaista lentokonetta, jonka malli on selvästi maasta kotoisin.
-
-Mutta suotta hän hieroi silmiään: lentokone seisoi siinä sienimäisellä
-nurmikolla, muistuttaen jättiläisalbatrossia, ja esiintyi hyvin
-edukseen, valkoisena ja kiiltävänä, koko häikäisevä auringonloiste
-yllään. Pikku äijä kohotti ryppyiset kasvonsa John Andessonia kohti,
-joka tällä haavaa näytti hämmästyneemmältä kuin sanoilla voidaan
-kuvata.
-
-"_Trkhi, khitl, klokh_?" kysyi hän hiukan terävämmin kuin äsken.
-
-"Lentokone", vastasi Andersson ajatuksissaan ruotsiksi... "Jumalauta,
-eikö se vain olekin oikea eurooppalainen yksitaso!"
-
-Ukko katsoi häneen ystävällisesti, ihan samoin kuin hän luultavasti
-olisi katsonut hulluun mieheen, joka kaipasi rauhoittamista.
-
-"_Tla pliskl_?" kysyi hän taas.
-
-Andersson aikoi vastata, mutta hänen kielensä kieltäytyi tottelemasta.
-Nuo vaaralliset kerakkeet takertuivat auttamattomasti hänen huuliinsa.
-Hän laukaisi joitakin ihmeellisiä murahduksia ja alkoi sitten juosta
-hirviötä kohti... Mutta vaikka hän pani liikkeelle parhaan
-juoksutaitonsa, ei vanha herra väistynyt hänen sivultaan, huolimatta
-siitä että tämä vain näytti kävelevän!
-
-He tulivat siis perille yhtaikaa.
-
-Aurinko oli jo kohonnut kappaleen matkaa taivaanrannasta. Heikko maan
-uumenista kuuluva jyminä todisti, että maanalaisissa tehtaissa oli työ
-alkanut, mutta ainoatakaan olentoa ei ilmestynyt näkyviin. Kanavat,
-jotka olivat olleet ehdottoman liikkumattomia, rupesivat virtailemaan
-ja kuohumaan, ja etäisiä, vihreitä välähdyksiä, aivan kuin jonkin
-majakan heittämiä, näkyi aurinkotunturin kalkinkeltaisillla
-neliöpaasilla.
-
-Oli tukahduttavan lämmintä, mutta kumpaakaan heistä se ei tuntunut
-vaivaavan. Pikku äijän kostea hipiä oli saanut heikosti vihertävän
-värisävyn, kun hän erikoisesti ponnistelematta kapusi siiville. Hän
-näytti jättiläis-sisiliskolta istuessaan siellä ylhäällä ja
-tirkistellessään hyttiin tämän kapeista lasiruuduista, jotka
-muistuttivat kahta tylsää kalansilmää. Pyrki ihan naurattamaan kun
-näki, kuinka äijän hipiän vihreä väistyi tummanruskean vivahduksen
-tieltä, samalla kun hänen tyynestä katseestaan kuvastui jotakin
-pelontapaista.
-
-Seuraavassa tuokiossa oli John Andersson hänen vieressään. Hän tarttui
-kädellään pienen oven kahvaan. Se oli melkein juuttunut kiinni, mutta
-ruotsalaisen lihaksissa oli rautaa ja parin voimakkaan tempaisun
-perästä se lensi auki.
-
-"Täällähän on oikeita ihmisiä", kirkui hän ja tanssi ympäri kuin hullu.
-Mutta hänen mieletön ilonsa katosi nopeasti, kun hän sai nähdä
-lentokoneen matkustajat lähempää.
-
-Sillä kahdella etumaisella istuimelle istui aivan oikein mies ja
-nainen. He olivat köytetyt kiinni istuimiinsa, eikä heidän asentonsa
-kertonut mitään erikoista. Naisen pää nojasi luottavasti miehen olkaan.
-Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut ja nähnyt kauniita, hyviä unia.
-Miehen kädet olivat kiinni ohjauspyörässä ja hänen kasvonsa olivat
-suunnatut suoraan kohti hänen edessään olevaa lasiluukkua.
-
-Mutta John Andersson näki samalla että molemmat olivat kauheasti
-laihtuneet ja että heidän kalmankalpeissa kasvoissaan näkyi pitkällisen
-nälän merkkejä. Eivätkä he kääntäneet katsettaan eivätkä osoittaneet
-muutakaan elonmerkkiä. Nuori ruotsalainen väänteli käsiään. Olikohan
-toivo saada seuraa hänet nyt pettävä... Hän ei tosiaankaan tiennyt mitä
-tekisi kahdella vainajalla!
-
-Epätoivoissaan hän katsahti äijään ja kohtasi tämän rauhalliset ja
-kirkkaat silmät. Oli ihan erikoinen itsetietoinen rauhallisuus tuon
-vanhan ryppyisen olennon eleissä. Ja se sai Anderssoninkin malttamaan
-mielensä. Hukkaamatta aikaa pitempiin puheisiin äijä ryhtyi
-kantamaan noita onnettomia ihmisiä ulos lentokoneesta. Tehtävä oli
-vaikeanpuoleinen. Sillä mies ja nainen olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet
-istuimiinsa, eikä ollut helppo saada heitä erilleen toisistaan, koska
-nuoren tytön hienot valkoiset käsivarret olivat kietoutuneet miehen
-ympärille melkein purkamattomaksi syleilyksi. Mutta Andersson oli
-kärsivällinen ja aurinkovuoren vanha tietäjä antoi hänelle monta hyvää
-ja hyödyllistä neuvoa kauhealla siansaksallansa. Viimein hänen onnistui
-varovasti saada nuo näköjään hengettömät ihmiset ylös siivelle, missä
-pikkuäijä kietaisi ihmeelliset eturaajansa niiden ympärille ja kantoi
-ne alas nurmelle, käyttäen tällöin nopeutta ja kätevyyttä, jotka
-todistivat sekä voimia että harjaannusta.
-
-Sitten vanhus kumartui alas niiden yli. Lääkärin varovaisuudella hän
-tunnusteli heidän hipiäänsä, ja kohotti heidän silmäluomiaan.
-
-John Andersson seurasi tarkkaavasti äijän hommailua ja huomasi
-ilokseen, että tämän iho muuttui heikosti sinertäväksi. Vanhus otti nyt
-esiin pienen nelisärmäisen metallisauvan jostakin ruohopukunsa poimusta
-ja hieroi sillä vuorotellen molempien otsia omituisin, rytmillisin
-liikkein.
-
-"_Tla pliskl_", sanoi hän ja kääntyi Anderssoniin päin.
-
-Nuori mies teki ilmahypyn, niin että rääsyt lentelivät hänen
-ympärillään.
-
-"Mitä sinä sanot?" kysyi hän ruotsiksi, muistamatta, että maapallon
-kielitiede oli vielä tuolle vanhalle tietäjälle silkkaa hepreaa...
-"Elävätkö he?... Ja tointuvatko he pian?"...
-
-Hän päästeli ilmoille riemuhuutoja, niin että laaja tasanko kajahteli.
-
-"_Tlopl, tilitl, tliml_", torui ukko häntä. "_Stal, slimtl, sloli_",
-lisäsi vanhus käskevästi ja jatkoi sauvahierontaansa.
-
-John Anderssonille ei tarvinnut sanoa tätä kahdesti. Hän juoksi kuin
-antilooppi takaisin samaa tietä, jota he olivat tulleet, syöksyi alas
-portaita maanalaiseen kaupunkiin, jossa nyt kuhisi ja vilisi
-työskenteleviä olentoja. Perille päästyään hän huusi:
-
-"_Tlo pi lopl_!"
-
-Nuori tyttö oli seuraavassa tuokiossa hänen vieressään. Tytön hipiä sai
-ensin vaaleanpunaisen värin, ja muuttui sitten vihertäväksi. Mutta hän
-ei osoittanut uteliaisuuttansa muulla tavoin, vaan ojensi Andersonille
-sen nelisärmäisen ruukun, jota tämä oli pyytänyt.
-
-Enemmittä selityksittä Andersson riensi takaisin, kuin
-marathon-juoksija.
-
-Äijä kyyrötti samassa asennossa yhä edelleen. Hänen hipiänsä oli nyt
-syvästi merensininen ja eroittui merkillisesti hänen komean, melkein
-vihreän pukunsa väristä. Andersson ojensi hänelle hänen pyytämänsä
-ruukun ja vilkaisi noihin kahteen ihmiseen, joka makasivat siinä
-vierekkäin sienimäisen ruohon suojellessa heitä auringonsäteiltä. Ei
-kuuna päivänä ennen hän ollut nähnyt mitään niin kaunista kuin oli tämä
-nuori nainen kalpeakultaisine hipiöineen ja pitkine silmäripsineen,
-jotka juuri heikosti liikahtivat ikäänkuin lausuakseen ensitervehdyksen
-auringolle ja elämälle. Ja tuo mies tuossa kovine ja selvästi
-eroittuvine kasvonpiirteineen ja syvine silmäkuoppineen oli aivan sitä
-tyyppiä, josta John Andersson piti. Tuon kanssa en tahtoisi tapella,
-ajatteli hän ja katseli voimakkaan täyteläistä vartaloa, jonka jokainen
-tuuma, jokainen lihas puhui henkisestä ja ruumiillisesta keskityksestä.
-Hän ei saanut aikaa enempään ajattelemiseen. Sillä mies oli aukaissut
-silmänsä ja kohonnut toisen kyynärpäänsä varaan. Siinäpä hemmetin
-kauniit silmät, ajatteli Andersson ja nyökkäsi ystävällisesti miehelle.
-
-Mutta mies ei ollut huomaavinaankaan. Hän etsi kadonnutta muistiaan.
-Sitten hän yhtäkkiä kääntyi ja näki vieressään olevan naisen. Samassa
-tämäkin avasi silmänsä. Molemmat katselivat toisiaan muutamia
-sekunteja. Oli kuin heidän katseensa olisivat uponneet toistensa sisään
-saaden sanomattoman onnellisen ilmeen.
-
-Silloin äijä nosti maasta ruukun ja sanoi käskevästi:
-
-"_Stlulp_!"
-
-Ja oli kuin nuo kaksi olisivat ymmärtäneet sanan, sillä molemmat veivät
-huulensa ruukun laitaan ja joivat -- niin, joivat itselleen elämän.
-
-
-
-
-XVII.
-
-KAKSI VELJESTÄ.
-
-
-Mahtoi olla ihan erikoista elämänjuomaa se, jota aurinkovuoren äijä
-juotti noille kahdelle oudolle vieraalle. Kumminkaan se ei ollut muuta
-kuin sitä kasviskeittoa, josta koko tämän taivaankappaleen väestö eli.
-
-Joku maapallon tietomies on joskus viittaillut siihen mahdollisuuteen,
-että tulevaisuudessa ihmisille ehkä syötetään keskitettyä ravintoa,
-joka sisältää sopivat määrät kaikkia niitä aineita, joita elimistö
-tarvitsee. Toisin sanoen, että joka päivä jaetaan jokaiselle muutamia
-kuutioita, jotka sisältävät rasvaa, hiilihydraatteja ja munanvalkuaista
-ne määrät, jotka fysiologia katsoo riittäviksi tekemään itsekustakin
-kelpo ihmisen. Näin muka luotaisiin pitkäikäinen sukukunta -- iloksi
-askeeteille, kieltolakimiehille, huonovatsaisille ja vanhainkodeille.
-
-Mutta käänneltäköön asiata päin tai toisin, yksi on varma: sille
-paheelliselle ja oikkuilevalle suvulle, jota nimitetään ihmiseksi,
-antaa yksilöllisen leiman juuri se seikka, etteivät suvun jäsenet --
-luultavasti päinvastoin kuin toisten taivaankappalten asukkaat -- elä
-pelkästään kasvikeitosta eivätkä kuutioista. Täytyy valitettavasti
-tunnustaa, että paljo liha tekee ihmiset tulisiksi mutta
-pahanilkisiksi, paljo rasva edistää tylsyyttä ja laiskuutta,
-vihannekset synnyttävät kuivakiskoisuutta ja kateutta, ja suuret
-makeisannokset tekevät syöjistään lihavia, välinpitämättömiä ja
-sukupuolettomia. Kahvi panee juoruamaan, vesi on sopimatonta järjelle
--- mitähän me oikeastaan saisimme syödä ja mitä juoda?
-
-Niin -- ainakin pieniä hurmaavia alkoholimääriä ja herkullisia... ei,
-lopettakaamme haaveilumme tähän, ja tyytykäämme kohtaloomme, vaikka
-surren ja haikein mielin, sekä jatkakaamme siitä mihin lopetimme, tuon
-meille tuntemattoman taivaankappaleen ihmeellisestä kasviskeitosta.
-
-Nuo kaksi ihmistä näyttivät saavan aavistamattomia voimia. Mies nousi
-jaloilleen melkein heti, mutta hän horjui sinne tänne. Hän aukaisi
-suunsa, mutta ilmoille tuli vain syvä murahdus kurkusta, joka tuntui
-nälän ja janon kokoonkuristamalta. Sitten hän kohotti kätensä ja
-viittasi lentokoneeseen. Siihen hänen voimansa toistaiseksi
-loppuivatkin, hänen polvensa pettivät ja heikosti huohottaen hän vaipui
-maahan nuoren naisen viereen, joka nyt oli ummistanut silmänsä ja
-onnellinen hymy huulillaan odotti suonissaan virtailevan uuden lämmön
-aikaansaamaa voimiensa palautumista.
-
-John Andersson jäi neuvotonna seisomaan -- kykenemättä suutansa
-avaamaan. Tämä ihmeellinen ja odottamaton tapaus oli lukinnut hänen
-huulensa. Ja mitä tarkoitti tuo mies, jolla oli nuo syvät mustat
-silmät?... Hän noudatti kuitenkin viittausta ja meni lentokoneen luo.
-Se näytti olevan ihan vahingoittumaton, lukuunottamatta toista
-etupyörää, joka oli hieman vioittunut maahan laskeuduttaessa, ja
-siipiä, joissa näkyi muutamia isojen kuulien tekemiä arpia.
-
-Andersson tutki tavallaan jännittyneenä bensiinisäiliötä, joka ulottui
-hyvin toisesta päästä toiseen ja oli tavattoman tilava. Pettymyksekseen
-hän totesi sen sisältävän ainoastaan noin viisikymmentä litraa.
-Ainakaan tällä koneella hän ei voinut ajatellakaan paluumatkaa maahan.
-Bensiinin valmistaminen sikäläisellä kiertotähdellä oli nimittäin hänen
-mielestään mahdottomuus.
-
-Hän aikoi taas palata vieraiden luo, mutta tulisilmäinen mies viittasi
-uudestaan ja tällä kertaa hyvin innokkaasti lentokoneeseen.
-
-Andersson meni hermostuneen vieraan mieliksi jälleen yksitason luo ja
-alkoi tarkastaa sitä perinpohjin. Tällöin hän tuli heittäneeksi
-silmäyksen hyttiinkin ja sai nähdä näyn, joka pani hänet kovasti
-ihmettelemään. Siellähän makasi eräs vanhahko mustapukuinen mies,
-käpristyneenä yhteen kasaan, ihan hytin perällä. Andersson tarrasi
-kiinni hänen toiseen jalkaansa ja monen vaikean tempun jälkeen hänen
-onnistui saada päivän valoon pappispukuinen herrasmies, jonka naama
-kukoisti alkoholipaheen vaikutuksesta. Hän ei ollut yhtä kärsineen
-näköinen kuin nuo toiset, mikä tietysti on katsottava alkoholin
-säilyttävän vaikutuksen aikaansaannokseksi. Mutta loistava ei hänen
-tilansa ollut. Olipa nipin napin, että hän pysyi tajussaan. Hän ei
-kyennyt itse auttamaan itseään, ja hänen silmissään oli rukous, jota
-Andersson ei aluksi ollenkaan ymmärtänyt.
-
-Tällä välin oli tietäjä-ukko liittynyt seuraan ja uusi hoidokki sai
-liemiannoksensa, jolla häneenkin oli hyvin elvyttävä vaikutus. Mutta
-hänen kätensä tutisivat, hänen silmistään vuoti vettä, ja hän lipoi
-vimmatusti paksulla kielellään kuivia huuliansa.
-
-"Konjak", kuiskasi mies äänellä, joka särisi kuin tyhjä pullo
-raastinraudan päällä.
-
-Andersson ei ymmärtänyt ranskaa. Mutta "konjak" on kauneimpia
-kansainvälisiä sanoja, mitä tavataan. Ja sanalla oli hyvä kaiku,
-myöskin ruotsalaisen korvissa.
-
-"Täällä ei ole konjakkia", sanoi Andersson. "En ole nähnyt ryyppyä
-kahteentoista kuukauteen".
-
-Mutta punanenäinen pappismies ei hellittänyt niin vähällä.
-
-"Konjakkia", kuiskasi hän käheästi. "Pikku tuikku, monsieur!"
-
-Mutta Andersson vain ravisteli päätään. Silloin ruohossa makaava mies
-käänsi harhailevat silmänsä äijään. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.
-Ensin niihin tuli ihmettelevä -- tutkiva ilme, joka sitten muuttui
-ajattelevaksi -- sisäänkääntyneeksi, vaihtuen lopulta huolekkaaksi ja
-viimein pelästyneeksi. Andersson oli juopottelun alalta nähnyt yhtä ja
-toista. Ei kuulu harvinaisuuksiin, että varakkaanpuoleisissa
-työläispiireissä mies saa odottamatta juoppohulluuskohtauksen.
-
-Ja nyt -- tuo mustapukuinen oli ilmeisesti matkalla kamalien näkyjen
-maahan. Hän ei ollut kestänyt pitkällistä ryypyttömyyttä. Ja mitä
-hirveätä hän nyt näkikään?... Kummallisen olennon, puoleksi ihmisen,
-puoleksi sammakon, jolla oli pitkät käpälämäiset käsivarret ja
-karvapeitteiset kynnet!... Tätä nykyähän juoppohullut tavallisimmin
-näkevät kärpäsiä. Monien kieltolakien vaikutuksesta on nimittäin tämä
-hulluuden laji vaihtanut luonnetta. Mutta siitä ei ole vielä kauan, kun
-eräs arvoisa kansalainen saadessaan delirium tremensin näki Upsalan
-arkkipiispan täydessä juhlapuvussaan. Ja siitä oli leikki kaukana. Eikä
-mahtanut aikalaisista tuntua mieltäylentävältä sekään kohtaus, jonka
-aikana sama mies näki entisen valtioneuvoksen Abrahamsenin kohoavan
-ylös whiskymaljasta, kolme varoittavaa karvaa nenällä. On muutenkin
-ylimalkaan hieman hullulla tolalla koko tämä delirium, se kun ei
-hyökkää rehellisen juomarin kimppuun silloin kun tämä juo, vaan silloin
-kun hän on raittiina. Ei näin ollen ihmetyttäne ketään se seikka, että
-tämän pappispukuisen ranskalaisen syvä alkoholismi sai noin vaikean
-luonteen, hänen nähdessään tuon eriskummallisen otuksen puurovati
-kädessä. Hän ummisti silmänsä, hän väänteli itseään, hän ulvoi ja
-vaahto pursui hänen suupielistään. Mitä sitten tapahtui?
-
-Niin, kummittelijalta näyttävä äijä kumartui kirkuvan miehen yli. Hänen
-silmissään oli hellä säälivä ilme, ja hänen hipiänsä oli saanut
-toivorikkaan ruskean värisävyn. Hänellä oli tuo aluminin tapainen sauva
-sormien välissä ja hän alkoi hieroa sillä miehen ohimoita tasaisin ja
-varmoin liikkein.
-
-Vanhus taisi kyllä enemmän kuin "isämeitänsä" -- jota hän muuten tuskin
-ymmärsikään. Mutta joka tapauksessa pappispukuinen herrasmies kohosi
-muutaman minuutin kuluttua jaloilleen, katseessa rauhallinen ilme. Hän
-aikoi sanoa jotakin, mutta hänen kävi niin kuin toistenkin tulokkaiden
--- hänen oli vaikea löytää sanoja.
-
-Samassa seisoi keskellä ryhmää se mies, jota Andersson oli ensin
-hoitanut. Hän oli kalmankalpea, mutta leveähköjen kasvojen
-jättiläistarmo esiintyi sitä selvempänä. Hän kääntyi suoraa päätä
-puhuttelemaan John Anderssonia, luotuaan tutkivan katseen omituiseen
-maisemaan.
-
-"Me emme luultavasti ole maapallolla?" kysyi hän englanniksi.
-
-"Emme", vastasi Andersson.
-
-"Missä olemme?"
-
-"En tiedä."
-
-"Ette puhu hyvää englantia. Mihin kansallisuuteen kuulutte?"
-
-"Ruotsalaiseen. Nimeni on John Andersson".
-
-"Merkillistä. Minä olen norjalainen. Nimeni on John Lange."
-
-
-
-
-XVIII.
-
-VAKAVIA VALMISTELUJA.
-
-
-"Nähkääs", sanoi John Langeksi itseään nimittävä mies Anderssonille,
-"me emme ole naimisissa."
-
-Andersson rykäisi paheksuvasti. Hän oli hyvistä tavoista kiinni pitävä
-mies.
-
-"Me olimme juuri vihityttämässä itseämme", jatkoi toinen rauhallisesti.
-"Pappi oli tilattu paikalle, mutta sitten tuli jotakin väliin. Me
-lähdimme karkuun."
-
-"Karkuun? -- Oliko se välttämätöntä?"... Anderssonin siveelliset
-epäilykset valveutuivat yhä enemmän.
-
-"Oli", vastasi toinen kylmäverisesti. "Se oli ihan välttämätöntä, jotta
-Claire ja minä pääsisimme naimisiin."
-
-"Claire?"
-
-"Niin, Claire Debusson. Hän on erään ranskalaisen kemistin ja
-tehtailijan ainoa tytär. Me tutustuimme sodassa. Minä olin lentäjänä
-muukalaislegioonassa, hän oli sairaanhoitajatar -- te ymmärrätte?"
-
-Andersson ymmärsi todella ja hänen silmiinsä tuli kaihoisa ilme. Hän
-ajatteli taalalaistyttöänsä.
-
-"Sitten menetin palveluskykyni", jatkoi Lange. "Myrkkykaasut. Tulin
-sokeaksi. Hän pelasti henkeni."
-
-"Ihastuttava neiti", mutisi Andersson miettiväisenä. "Mutta minä en
-pidä siitä, että teitä ei ole vihitty. Ja täällä lienee sitä vaikea
-saada toimeen. Eihän täällä ole kirkkoa eikä raatihuonetta."
-
-Lange katsahti kummastellen häneen.
-
-"Tepä olette turkasen moraalinen, vaikka asutte näin kaukana maasta",
-sanoi hän. "Mutta voitte rauhoittua. Ettekö vielä ole käsittänyt, että
-meillä on pappi matkassamme? Hän ei ole juuri niitä hienoimpia, mutta
-hänellä on taskussa vihkimäkaava sekä paperia. Onko teillä mitään
-todistajana olemista vastaan?"
-
-Andersson suoristihe ja kumarsi sangen sirosti. Hän ei suotta ollut
-ruotsalainen.
-
-"Se on oleva iloni", sanoi hän. "Mutta saatte tyytyä minuun sen
-näköisenä kuin olen. Musta pukuni homehtuu Falunissa."
-
-"Ah, minusta tuo puku on säilynyt oikein hyvin. Ruotsin armeijan khaki
-mahtaa olla lujaa. Kaksitoistako kuukautta sanoitte?"
-
-"Niille paikoin. Enhän tiedä ovatko täkäläiset päivät maan päivien
-pituisia. Totta puhuakseni ne tuntuvat minusta hiton paljoa pitemmiltä.
-Mutta siihenhän voi olla muitakin syitä. Onko teillä kello?"
-
-"Luonnollisesti."
-
-"No, silloinhan voimme heti tutkia asiaa. Aurinko on laskenut 367
-kertaa minun täällä ollessani. Ja siitähän pitäisi tulla suunnilleen
-vuosi."
-
-"Minusta tuntuu täällä olevan hyvin lämmin", mutisi Lange.
-
-"Lämminkö?... Pinnalla on suorastaan niin kuin helvetissä. Te ette
-voisi kestää sitä enempää kuin puoli tuntia kerrallaan. Sen vuoksi
-täällä harvoin näkee eläviä olentoja, jotka tavallisesti pysyttelevät
-muutamia metrejä pinnan alla."
-
-"Entä vuodenajat?"
-
-"Sellaisia ei ole lainkaan. Täällä on aina samannäköistä. Ei kukkaa, ei
-kunnon puuta. Ainoastaan tätä sienimäistä ruohoa, joka näyttää
-uusiutuvan itsestään. En ole milloinkaan nähnyt sen kellastuvan.
-Luulen, että aurinko syö kaiken lakastuneen. Mutta kun en ole
-tiedemies, en osaa sanoa, miten sen asian laita on. Täällä ei
-ylimalkaan ole mitään silmäruokaa. Maisemamaalari ei viihtyisi täällä.
-Mutta rientäkäämme alas, muuten me sulamme tässä kuumuudessa. Ja sitten
-onhan meidän jouduttava häihinkin!"
-
-John Lange suoristautui äkkiä. Nuo kovat, terävä- ja melkein
-karkeapiirteiset kasvot saivat omituisen hohteen ja kullanruskea puna
-lehahti ahavoituneelle hipiälle. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat
-takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitten hän teki kärsimättömän kulmikkaan
-käännöksen ja asteli kohti maanalaiseen kaupunkiin johtavaa käytävää.
-
-Nuori norjalainen oli jo viettänyt muutamia tunteja tällä oudolla
-taivaankappaleella, ja koska hän oli paljon matkustellut ja suuria
-seikkailuja kokenut mies, niin hän oli nopeasti alkanut tottua
-paikallisiin olosuhteisiin. Hän oli nähnyt Queenslandin bushmannit ja
-Amazon-virran Charantes-intiaanit ja oli heti tullut siihen
-vakaumukseen, että nämä täällä tapaamansa olennot olivat paljoa
-hyväntahtoisempia ja sivistyneempiä kuin nuo mustat paviaani-ihmiset.
-Niin että siinä suhteessa hän ei pelännyt tulevaisuutta.
-
-Mutta lyhyt silmäys noihin kaikelle leimansa antaviin säännöllisiin
-neliöihin -- tämä kamalan suoraviivainen yksitoikkoisuus ja verrattain
-lähellä olevan, häikäilemättömän auringon hirmuhallitus olivat
-johtaneet hänet siihen käsitykseen, että täällä olisi ajan pitkään
-ihmisten mahdoton elää. Ja tämä vakaumus painoi lyijyn tavoin hänen
-mieltään -- mitä sanoisi Claire ja kuinka hän suhtautuisi tähän
-häämatkaan, kun kuherruskuukauden onnelliset päivät olisivat ohitse?
-
-Hän koetti ravistaa huolet pois hartioiltaan laskeutuessaan
-maanalaiseen kaupunkiin. Useimmat asukkaat olivat kadonneet
-huoneisiinsa. Vain aurinkovuoren äijä seisoi eräällä torintapaisella,
-rivi vanhuksia ympärillään ja yski ja ryki ylen syvämietteisesti.
-
-Kaikkien päät kääntyivät katsomaan nuorta, voimakasta norjalaista, joka
-nyt oli riisunut yltään lentäjäpukunsa ja nopein askelin ohjasi
-kulkuaan erästä suurimpiin kuuluvaa aitausta kohti. Noilla pikku
-olennoilla oli ryhdissään arvokkuus ja rauhallisuus, joka John Langen
-mieleen toi Tarquiniuksen päivien roomalaiset senaattorit. Heidän
-leveät sammakkosuunsa olivat tiukasti kiinni, heidän mustat
-koirankuononsa olivat kosteat ja heidän heikosti höyryävä hipiänsä
-vaihtoi väriä vihreästä vaaleanpunaiseen ja päinvastoin.
-
-Tavallinen huumorin lahjoilla varustettu ihminen olisi kukaties
-nauranut sydämellisesti ja säälimättä tuota pientä ryhmää, joka näytti
-parhaiten soveltuvan jonkin kabinetin epäsikiö-osastoon. Mutta John
-Lange ei nauranut. Sillä hän oli aikaa sitten keksinyt heidän
-silmissään sen loisteen -- sen syvän ja sisäänkääntyneen katseen,
-johon tuntui mahtuvan vuosisatojen viisaus, sekä heidän teoissaan ja
-eleissään sen syvän rauhan ja varmuuden, joka leimaa _homo
-sapiens_-suvun jaloimman ja hienostuneimman tyypin.
-
-Norjalainen pysähtyi hetkeksi heidän kohdalleen ja kysyi Anderssonilta:
-
-"Osaatteko selittää noille, mitä me aiomme tehdä?"
-
-"Mahdotonta", vastasi ruotsalainen tyytymättömänä. "Minun kielitaitoni
-on hyvin rajoitettu. Jos nyt lainkaan voidaan nimittää kieleksi ääniä,
-joiden avulla tämä kansa keskustelee. He eivät puhu lausein, vaan
-käsittein. Minä en ole havainnut ainoatakaan teonsanaa enkä laatusanaa.
-Eivätkä he käytä vain suuta, he puhuvat ihollaan. Eikö ole olemassa
-joku eläin, jonka nimi -- niin, mikä sen nimi onkaan...?"
-
-"Kameleonttiko?"
-
-"Se juuri. Tämän puolen ihmisillä on samat kujeet. En ole milloinkaan
-nähnyt moista väriasteikkoa. He ilmaisevat nimisanansa ihonväreillä.
-Heidän koko tunne-elämänsä ikäänkuin hajautuu spektrin väreiksi.
-Katsokaahan heitä nyt! Heidän hipiänsä on vihertävä -- aika ajoin
-vaihtuen vaaleanpunaiseen. Se merkitsee uteliaisuutta. Ihmisten
-kielellä ilmaistaisiin sama asia sanoilla: mitä on tekeillä?...
-Vaaleanpunainen on sama kuin kysymysmerkki... He ovat kyllin
-valistuneita käsittämään, että he kohta saavat nähdä jotakin, joka
-kuuluu sen puolen tapoihin, mistä me olemme kotoisin. Ja nuo vanhat
-olennot ovat ahnaita kaikille sivistyshistoriallisille ilmiöille. He
-keräävät niitä ihan niinkuin useat meikäläiset postimerkkejä. Heidän
-tiedonjanonsa on rajaton. Valitettavasti minä en voi opettaa heille
-mitään. Sillä minä tiedän liian vähän ja liian paljon. Minuun nuo
-vanhukset tekevät professorimaisen vaikutuksen, jokikinen... Ja tätä
-vihkimä- ja avioliittopykälää minä en osaa ollenkaan selittää heille.
-Sillä täällä mennään naimisiin ilman mitään muodollisuuksia -- mikäli
-olen voinut huomata. Itse he ovat hyvin vaiteliaita siinä asiassa.
-Niinä kuukausina, jotka olen viettänyt täällä, en ole kuullut
-kertaakaan mainittavan syntymisistä ja kuolintapauksista. Ja jos lapsia
-on olemassa, niin ne mahtavat olla johonkin erikoiseen paikkaan
-teljettyinä, minä olen suorastaan kaivannut lapsen itkua... Tahdon nyt
-muuten tunnustaa, että minun maantieteelliset tietoni tästä
-taivaankappaleesta ovat ihmeteltävän pienet. Noilla vanhuksilla ei
-tunnu olevan erikoista halua salaisuuksiensa näyttelemiseen
-minulle. Mutta minäpä luulen, etteivät he oikein luota minun
-arvostelukykyyni... Ja siinä he voivatkin olla oikeassa. Olenhan minä
-vain hyvin tavallinen oppimaton mies... Mutta sen minä ymmärrän, että
-täkäläiset kulkuneuvot ovat kerrassaan hämmästyttäviä. Maa on tosin
-jättiläinen tämän pallon rinnalla. Mutta eivät ne täkäläisetkään
-etäisyydet ole leikin asioita. Tehän olette nähnyt kanavat. Muita vesiä
-ei täällä ole. Mutta jonkinlaisen sähkösulkulaitteen avulla tämä viisas
-kansa voi saada aikaan virran, joka kädenkäänteessä siirtää heidät
-paikasta toiseen. Kanavia on sekä pinnalla, että pinnan alla. On
-mahtanut mennä vuosituhansia niiden rakentamiseen. Täkäläinen väestö ei
-kylve. Vesi on niin paksua, että mikään ei uppoa siihen... Mikäli minä
-voin ymmärtää, on sähkö tämän taivaankappaleen pääasiallisin
-käyttövoima. Ja se on otettu käytäntöön tavalla, joka saisi maan
-sähköteknikot vihreiksi kateudesta. Te näette tämän maanalaisen valon,
-ja te saatte nähdä paljon muuta, jota tulette ihmettelemään. Koneita ei
-ole ensinkään, mikäli niillä käsitetään samaa kuin maapallolla,
-monimutkaisia teknillisiä hirviöitä, mutta sittenkin..."
-
-Anderssonin oli keskeytettävä tieteellinen esitelmänsä.
-
-Sillä mustapukuinen herra ryömi ulos siitä aitauksesta, jonka edessä he
-seisoivat. Hän näytti hieman kalpealta ja totiselta. Vain hänen
-punainen nenänsä loisti.
-
-"Kaikki on valmiina", virkkoi hän juhlallisesti. "Morsian odottaa!"
-
-Taas levisi John Langen voimakkaille kasvoille äskeinen neuvoton ilme.
-Hän muistutti loppukuulusteluun menossa olevaa rippikoulupoikaa.
-Kiusaantunein elein hän otti päästään lentohatun, etsi taskustaan
-kamman ja pakoitti itsepäiset kiharansa jonkinlaiseen järjestykseen.
-Sitten hän konttasi aitauksen sisäpuolelle, ja toiset kaksi seurasivat
-häntä.
-
-Vanhat tietäjät muuttuivat vieläkin vihreämmiksi hipiältään. He
-katsahtivat toisiinsa. Sitten he asettuivat nelinkontin ja konttasivat
-perästä.
-
-
-
-
-XIX.
-
-HÄÄT TUNTEMATTOMALLA TAIVAANKAPPALEELLA.
-
-
-Se maja, jonka John Andersson oli hommannut norjalaiselle vieraalleen,
-oli samanlainen kuin kaikki toisetkin. Siinä oli valopaasi, hauskasti
-lirisevä kanava ja nelikulmainen makuukarsina.
-
-Päivän merkityksen vuoksi oli ruotsalainen kuitenkin nyt koristanut
-"salongin" omalla pienellä ruotsinlipullaan. Se kohotti tunnelmaa ihan
-uskomattomasti. Sitten hän oli myös raahannut kaikki lentokoneen
-pielukset alas makuusuojaan, ja se nuori tyttö, joka oli Anderssonin
-ilona ja lohdutuksena tällä pallolla, oli valkoisen miehen ohjeita
-noudattaen valmistanut vuoteen kaikkein pehmeimmästä silkkiruohosta, ja
-se oli hyvin puoleensavetävän näköinen.
-
-Mutta muuten oli häähuone kolkko, huolimatta hyvästä valaistuksesta ja
-pikku kanavasta, jonka juokseva vesi täytti ilman raikkaudella ja
-hyvällä tuoksulla.
-
-Omituinen pappi ei hänkään ollut laiskotellut. Hän oli samasta
-ruohosta, jota käytettiin sekä ravinnoksi että patjoiksi, rakentanut
-neliskulmaisen alttarintapaisen. Hän oli myös yrittänyt peseytyä. Mutta
-sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä vihreä vesi vaikutti hyvin
-voimakkaasti ihoon. Se kirveli kuin alkoholi.
-
-Joka tapauksessa tämä antoi hänelle jotakin ajateltavaa. Hän oli siis
-taivaankappaleella, jossa ei ollut sitä, mitä maan päällä nimitetään
-liaksi eli saastaksi. Mutta tokihan vedellä oli jokin tarkoitus. Ja
-niin hän sai aiheen koetella sen kelpoisuutta juomaksi. Kunnianarvoisa
-pappi havaitsi pian, että tämä vihreä neste, jota virtaili kaikkialla,
-oli mainiota vahvistusjuomaa janoiselle kurkulle. Siinä oli voimaa ja
-makua, niin että se johdatti mieleen Picardian parhaat ravintolat! Ja
-tämä sanoi jo paljon!... Niin, -- paikka soveltui tosiaankin
-alkoholihimon pauloissa olevalle Jumalan palvelijalle, joka nyt saattoi
-juoda tulematta silti suorastaan maalliseen humalaan.
-
-Siitä oli jo aikaa, jolloin tämä miespoloinen oli tuntenut itsensä
-papiksi. Mutta nyt tuntui kuin vanha pyhä henki olisi mennyt hänen
-hieman heikkoon ja syntiseen ruumiiseensa. Oli olemassa joku, joka
-ravitsi häntä eikä hän tahtonut pettää hänelle osoitettua luottamusta.
-Tuossa oli mies, nuori ja rohkea sotilas Jumalan armosta ja tämän
-vieressä nainen, ihmeellinen, pyhän neitsyen ilmetty jäljennös -- ja
-tässä hän, rappiolle joutunut pappi, Jacques Rigault, kotoisin
-Melunista, liittämässä yhteen, mitä ei yksikään ihminen saisi eroittaa.
-Siitä oli monta vuotta kun hän oli suorittanut mitään papillisia
-toimituksia. Hänen järkensä ja arvokkuutensa olivat olleet maallisten
-syntisumujen peitossa. Nyt hän oli yläpuolella aineen, ja hänen
-jumalainen virkansa kutsui häntä. Jumala itse oli johdattanut hänet
-eroon niistä paheista, joiden avulla Piru houkutteli heikkoja ja
-horjuvia maan asukkaita -- ja eiköhän hän mahtanut jo olla matkalla
-taivaaseen, tuohon ikuisesti kirkkaaseen mahdollisuuteen, jossa
-kiusaukset eivät paratiisin käärmeinä roiku puissa kuiskuttelemassa
-heikoille synnin vaarallisista iloista?...
-
-Luultavasti ei milloinkaan ennen ole vietetty häitä näin omituisissa
-olosuhteissa. Tietomiehet olivat sijoittuneet valaisevan paaden
-ympärille ja heidän hipiänsä oli nyt niin vihreä, että se kilpaili
-heidän ruohopukunsa kanssa. Silmät pyrkivät varsineen ulos heidän
-päistänsä, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan.
-
-Sitten juhlamenot alkoivat.
-
-John Andersson tunsi sysäyksen kulkevan ruumiinsa läpi nähdessään
-morsiusparin käsi kädessä lähestyvän alttaria. Nyt vasta hän huomasi
-Claire Debussonin ihmeellisen kauneuden. Tosin hänellä ei ollut
-morsiuspukua, ei valkoista hametta eikä myrttiseppelettä. Mutta siitä
-kävelypuvusta, joka hänellä oli yllään hänen poistuessaan isänsä
-talosta, Ranskasta ja maan pinnalta, hän oli tehnyt mitä suinkin siitä
-voitiin tehdä. Ja hänen kauniisti aaltoilevat ruskeat hiuksensa ja
-kalpeat kasvonsa haaveellisine madonnansilmineen, joissa paloi tumma
-hehku, panivat Anderssonin nais-orvon sydämen pompahtelemaan rinnassa.
-
-Mutta vaikka häntä voitiin sanoa sivistymättömäksi mieheksi, oli hän
-kuitenkin hyvien tapojen mies. Hän tiesi todistajavelvollisuutensa ja
-arvokkain askelin hän astui tilapäisen alttarin luo ja asettui juhlan
-johdosta hyvin siistittyine ryysyineen niiden kahden taa, jotka oli
-määrä liittää toisiinsa Hymenin siteillä.
-
-Vanhukset, jotka istuivat neliössä valopaaden ympärillä, pyörittelivät
-silmiään ja muuttuivat hämmästyksestä kuparin vihreän värisiksi. Mitä
-kummaa nuo ihmeelliset oliot nyt puuhasivat?...
-
-Mutta heidän vihreytensä muuttui suorastaan räjähtäväksi, kun musta
-mies koroitti äänensä tuolta vihreästä neliöstä. Hänen äänensä oli
-hiukan käheä aivan kuin harjoituksen puutteessa, mutta siinä oli
-kuitenkin syvä hengellinen sointu, joka kaikui ihanalta ukkojen
-korvissa. Ja nuori tyttö, joka kunnioittavasti oli painautunut
-nurkkaan, imeytyi katseellaan kiinni tähän Krysostomokseen, joka
-heikolla saarna-äänellä julisti erinäisiä aviosäädyn totuuksia yljälle
-ja morsiamelle. Saarnaaja turvautui pieneen mustaan kirjaan, jonka
-muoto sai tietäjät, mikäli mahdollista, vieläkin vihreämmiksi --
-uteliaisuudesta toivorikas väri. Mitähän maallista tyhmyyttä tämä oli
-olevinaan?... Mutta samalla he eivät voineet salata ihailuaan. Heidän
-asennoissaan oli jotakin, joka osoitti, että toimitus teki heihin syvän
-vaikutuksen. Joka tapauksessa kuuluivat nämä uudet maanasukkaat
-selvästi korkeampaan rotuun tai sivistyspiiriin kuin John Andersson. Ja
-tuo mustapukuinen kukoistavanenäinen mies oli epäilemättä maan
-viisaita. Hänen totisuudessaan ja arvokkuudessaan oli jotakin puoleensa
-vetävää. Hänellä oli silminnähtävästi se sielun nelisärmäisyys, jolla
-heidän keskuudessaan oli niin suuri merkitys.
-
-Nuoren, pää kumartuneena seisovan naisen suhteen he olivat hiukan
-kahden vaiheilla. Hän ei tosin vastannut sitä nais-ihannetta, joka oli
-heidän sydäntään lähellä. Mutta tuossa solakassa, neitseellisessä
-ilmestyksessä oli jotakin, joka veti puoleensa ja teki heidät
-epävarmoiksi. He ihailivat -- puolittain vastoin tahtoaan -- hänen
-hipiänsä häikäisevää valkeutta ja hänen silmiensä loistetta.
-
-Mutta tähden oma asukas, nurkkaan painautunut nais-olento seurasi
-tuijottavin katsein tuota hänelle outoa juhlallisuutta, ja vaihtoi
-väriä joka sekunti. Vähän väliä hänen kasvoilleen ilmestyi kellertävä
-hohde, joka seuraavassa tuokiossa väistyi omituisen vaaleanpunaisen,
-lämpöisen värisävyn, tieltä. Tämä vaaleanpunainen teki hänet melkein
-kauniiksi. Ah, -- naiset ovat tuuliviirejä, missä avaruuden kolkassa
-elänevätkin. Nyt hän ei enää vilkaissutkaan John Anderssoniin. Aivan
-kuin tämä karkeapartainen ruotsalainen keltaisine partoineen olisi
-yhtäkkiä kadonnut olemattomiin tuon kukoistavanenäisen arvokkaan herran
-rinnalla, herran, jolla oli tuo omituinen musta esine ja joka suuntasi
-silmänsä ylös multakattoon ja jonka ääni porisi kuin isojen kanavien
-vesi...
-
-Vanha juoppo pappi olikin verraton tässä pienessä majassa. Hän voitti
-entiset saavutuksensa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä paisui. Hän
-sekoitti omia sanojaan vihkimäkaavaan, hän puhui niinkuin omilla
-jaloillaan seisova mies -- hienosti, viisaasti ja kehoittavasti.
-
-Molemmat nuoret painoivat päänsä hartaaseen kumarrukseen kuunnellessaan
-hyvän vanhan kirkon lempeitä sanoja -- he unohtivat kokonaan missä
-olivat, ja heidän korvissaan kaikui etäinen urkujensoitto, joka paisui
-paisumistaan täyttäen viimein korkeat kirkkoholvit. Ja tuo rohkea
-seikkailija, Thierryn linnan juoksuhautojen kuularuiskusankari, satojen
-taistelujen haavoittumaton lentäjä, tunsi raskaita kyyneleitä tippuvan
-silmistään, kun hän tarttui pieneen kätöseen, joka kevyesti
-puristamalla lupasi hänelle uskollista kumppanuutta -- niin, aina
-äärimmäiselle rajalle saakka.
-
-
-
-
-XX.
-
-KUHERRUSKUUKAUSI.
-
-
-Milloinkaan ei Claire Debusson tulisi unohtamaan tätä kaukana --
-kaukana suuren maailmanavaruuden yksinäisyydessä viettämäänsä
-kuherruskuukautta. Onni ikäänkuin kuristi häntä kurkusta.
-
-Täällä ei mikään voinut uhata heidän avioliittoaan. Kääntyipä hän mihin
-tahansa, kaikkialla hän näki hyviä ja lempeitä silmiä. Eikä maailmassa
-ollut toista niin hellää ja huolehtivaa aviomiestä kuin oli John Lange.
-Sotilas ja seikkailija olivat tyystin kadonneet. Saaliin voittaminen ei
-enää houkutellut tuota ennen niin rohkeata ja pelotonta miestä
-seikkailujen epävarmoille poluille. Ei myöskään pelkkä seikkailujen
-uhkapeli. Hänellä oli Claire huolehdittavana -- Claire oli nyt ja tästä
-lähtien aina hänen elämänsä ainoa ja kaunis seikkailu.
-
-Mutta kaikesta huolimatta hänen sydänjuuriansa kalvoi eräs toukka --
-synkkä aavistus, että kerran koittaa päivä, jona maankaipuu taas herää
-heissä eloon.
-
-Vain yksinkertaiset haaveilijat uskovat, että onni kasvaa ainoastaan
-yksinäisyydessä -- että Robinson Crusoen saari on oikea paratiisi
-kahdelle rakastavaiselle sydämelle.
-
-Me aiomme viimeiseen hengenvetoomme väittää, että rakkaus on yksinomaan
-maallinen tunne. Tosinhan arkkienkelitkin ja taivaallinen rakkaus ovat
-sangen kunnioitettavia asioita, mutta eivät ne riitä sille
-säteilevälle, äärettömälle, syleilevälle, tutkimattomalle tunteelle,
-jota sanotaan inhimilliseksi lemmeksi, kun se iskeytyy vastaanottavaan
-ja herkkään ihmismieleen. Kun ihminen rakastaa koko sielullaan, niin
-hän kenties loittonee Jumalasta, raamatusta ja katkismuksesta, mutta
-hän pääsee likemmäksi omaa ihanaa maallista kutsumustansa -- saa
-kuunnella kaikkia kauniita vaistojansa, viettejänsä ja kuvittelujansa
-ja näyttää pitkää nenää Sokrateen Daimonille, joka muka aina valvoo ja
-säännöstelee ihmisen itsemääräämisoikeutta.
-
-Rakastamiseen tarvitaan maallinen kehys: kukkia, aurinkoa, puita, hyviä
-päivällisiä, kaunista musiikkia, hyvin säilyneitä viinejä ja lintujen
-laulua.
-
-Tuolla pienellä taivaankappaleella ei ollut mitään tästä kaikesta. Se
-oli runouden ja kauniin aineellisuuden hylkäämä maailma. Sieltä
-puuttuivat kaikki ne kauniit hyveet ja paheet, jotka antavat Maa-emolle
-erikoisen leiman -- sikäläinen yhteiskunta oli keinotekoinen,
-rakennettu neliöistä, virheetön, kenties ilmiönä mielenkiintoinen,
-mutta sanomattoman yksitoikkoinen ja ikävä.
-
-John Lange ei voinut rouvineen käydä teatterissa, ei lukea
-sanomalehtiä, ei romaaneja -- kuinkahan moni kadehti heitä! Mutta
-hullumpaa oli, etteivät he voineet saada kenestäkään itselleen
-vihamiestä, eivätkä tuntea ihastusta kehenkään tai mihinkään oman
-maailmansa ulkopuolella. Mutta toistaiseksi tämä maailma riitti heille.
-Niin kauan kuin he tyytyivät lukemaan toistensa sielujen salaisuuksia,
-eivät he kaivanneet muuta, mutta saattoihan tulla päivä, jolloin
-molemmat halusivat rakkaudelleen maallista, sille sopivaa kehystä.
-
-Luultavasti näistä aprikoimista johtui, että John Lange ihan
-ensimäisistä hetkistä lähtien ajatteli, kuinka pääsisi ennemmin tai
-myöhemmin maahan takaisin. Claire Debusson oli nainen ja ajatteli
-enemmän onnentunnetta, joka täytti hänen koko olemuksensa ja sai kaikki
-muut äänet vaikenemaan.
-
-Jonkin verran kumminkin he molemmat syventyivät siihen avaruuden
-kolkkaan, johon heidät oli paiskattu. He käyttivät ravintonaan, kuten
-kaikki toisetkin, ruohoa ja juomanaan tuota alkoholipitoista vettä,
-joka tuntui antavan heille ikuista terveyttä. John Andersson opasti
-heidät siihen kielitaitoon, minkä hän itse oli saavuttanut vuoden
-kuluessa, ja sitten jokainen jatkoi opintojaan kärsivällisten
-alkuasukkaiden johdolla. Vuoren vanha tietäjä saapui joka päivä
-määrätyllä kellonlyönnillä kahden apulaisen seuraamana ja ohjasi
-opiskelua tavalla, joka olisi saanut kaikki maapallon opettajat
-kateudesta keltaisiksi.
-
-
-Neljäntoista päivän kuluttua John Lange ilmoitti haluavansa
-lähteä jonkinlaiselle löytöretkelle, tutustuakseen lähemmin
-taivaankappaleeseen, johon ystävällinen kohtalo oli heittänyt
-heidät. Vanha hallitsija käsitti hänen tarkoituksensa, mutta ei
-näyttänyt erikoisesti ihastuvan esitykseen. Norjalainen, jonka
-kasvonpiirreopinnot olivat melko pitkälle edistyneet, totesi että äijän
-hipiä muuttui ruosteenpunaiseksi -- selvä tyytymättömyyden merkki.
-Andersson ei ollut kertaakaan tehnyt sen pitempää retkeilyä kuin että
-hän saattoi nähdä lähtökohtansa, ja hänen kauemmas tähtäävät
-toivomuksensa olivat herättäneet äijässä samaa ruosteenpunaista
-vastustusta.
-
-Mutta John Lange oli itsepäinen kuin kuuman ilmanalan kärpänen. Hän
-tahtoi katsella ympärilleen. Ennen kaikkea hän halusi tutkia, eikö
-sieltä voinut mitenkään saada joko raakaöljyä tai bensiiniä
-lentokonetta varten. Säiliön pohjajäännöksestä hän oli laskenut
-bensiiniä erääseen maljaan ja antanut äijän haistaa sitä. Sitten hän
-oli sytyttänyt sen tuleen. Ukkoon ei tehnyt pienintäkään vaikutusta
-enempää bensiinin palaminen kuin tulitikkukaan. Hän vain ravisteli
-viisasta päätänsä.
-
-Sitten hän otti esiin metallisauvansa, ojensi sen ulospäin itsestään ja
-puristi sitä jollakin merkillisellä tavalla. Silmänräpäyksessä
-tuikahti siitä näkyviin pitkä valkoinen sädekeihäs, joka heikosti
-sihisten kaivautui sienimäiseen ruohoon ja sai tämän paukahtaen
-syttymään ilmiliekkiin -- joka kuitenkin heti taas sammui... Mutta
-sauvalla oli muitakin ominaisuuksia. Äijä suuntasi sen taivasta kohti
-ja painoi sitä toisella tavalla, ja punainen, lepattava liekki, jossa
-oli vihreitä juovia, kohosi ilmoille merkillisestä koneesta.
-
-Annettuaan nämä taidon- ja voimannäytteet ukko pisti sauvan
-ruohopukunsa alle ja odotti salaa ylpeillen vieraittensa kiitosta.
-
-Eikä sitä tarvinnut pitkään odottaakaan. Pikku Claire, jolla oli
-erinomainen kielikorva ja joka oli Anderssonin pieneltä ystävättäreltä
-saanut erikois-opetusta, yski ja pärski ihastustaan äijän mieliksi,
-John Lange hakkasi polviaan, mikä temppu täällä kuten muuallakin
-merkitsi erityistä kunnioitusta, ja pappi risti silmiään ja ajatteli
-pirua. Kaiken tämän äijä käsitti kiitokseksi. Ja siitä hetkestä hän
-alkoi mielistyä näihin muukalaisiin -- olihan hauskempaa antaa
-näytöksiä näille kuin vanhoille aurinkovuoren vanhuksille ja tämän
-ikävän kaupungin kanavatyöläisille. Papista hän piti erikoisesti, mutta
-eipä hän enempää kuin toisetkaan tietäjät, voinut vastustaa John
-Langenkaan häikäilemätöntä tiedonhalua. Ovathan oppineet herrat
-säännöllisesti turhamaisempia kuin mikään muu maan pinnalla mateleva.
-Eikä tämä pieni ja hyvin järjestetty kiertotähti siinä suhteessa ollut
-mikään poikkeus säännöstä.
-
-Kun siis norjalainen väsymättä pyyteli saada nähdä hiukan enemmän
-taivaankappaleen ihanuuksia, vaaleni tietäjän hipiä kerta kerralta yhä
-enemmän -- pysähtyen lopuksi hyväntahtoiseen lohenpunaiseen. Samalla
-hänen nenänsä hikoili tavallista enemmän minkä Lange oli myös arvellut
-merkitsevän suopeutta... Hänen johtopäätöksensä osoittautuikin
-oikeaksi. Varhain eräänä aamuna tuli koiramainen olento ja herätti
-molemmat aviopuolisot kohteliaasti mutta samalla päättävästi.
-
-John Lange rouvineen puki kiireesti vaatteet ylleen ja seurasi
-miellyttävää koiraa. Andersson seisoi jo ulkopuolella pimeässä. Hän
-selitti, että, mikäli hän ymmärsi koiraa, kutsun oli lähettänyt
-kiertotähden hallitsija. Samassa valot syttyivät. Ruotsalainen ei
-oikein pitänyt tästä aamuherätyksestä, joka oli vastoin maanalaisen
-kaupungin kaikkia tapoja ja tottumuksia.
-
-Kaduilla ei näkynyt ainoatakaan sielua. Mutta hiukan etempänä he
-kohtavisat papin, joka näytti uniselta ja tyytymättömältä, ja
-pantterimaisen olennon, joka miellytellen ja mairitellen koetti häntä
-lohduttaa.
-
-Pieni seurue lähti sitten, koira etunenässä, erään suuren kanavan luo,
-joka näytti olevan tavattomasti kuohuksissa. Iso neliönmuotoinen lotja,
-valettu jonkinlaisesta keltaisesta betonista, odotti heitä rannassa.
-
-Koira hyppäsi siihen ja pyysi toisia tekemään samoin. John Lange
-rouvineen olikin heti perässä, mutta ruotsalainen ja pappi eivät
-näyttäneet halukkailta tähän aamuseikkailuun. Iso kissa kuitenkin
-tyrkkäsi heidät ystävällisesti alukseen, koira irroitti kiinnitysköyden
-ja seuraavassa tuokiossa oltiin keskellä kohisevaa virtaa.
-
-Vauhdilla, jota ei kukaan heistä osannut mitata, he liukuivat pois.
-Valaistu kaupunki katosi melkein heti näkyvistä ja alus syöksyi
-natisten ja paukahdellen pikimustaan pimeyteen.
-
-Niin kului puolituntinen, eikä mitään tapahtunut.
-
-
-
-
-XXI.
-
-AURINKOVUORI.
-
-
-Sitten valostui yhtäkkiä. Ja valo oli niin voimakasta, että neljän
-maanasukkaan silmät sokenivat heidän saapuessaan tähän valkoisten
-säteitten mereen. Aluksen toiset matkustajat sensijaan eivät näyttäneet
-olevan millänsäkään tästä huikaisevasta valkeudesta.
-
-Kesti useita minuutteja, ennenkuin John Lange keksi, mistä kaikki tämä
-valo johtui. Hän katui katkerasti, ettei ollut ottanut mukaansa
-lento-silmälasejaan. Mutta asia ei ollut autettavissa. Nyt alkoi
-vauhtikin huomattavasti vähetä, tuo paksu, vihreä vesi läikähteli
-somasti neliönmuotoisen lotjan sivuilla, ja ennenkuin aavistettiinkaan,
-oli vauhti lopussa.
-
-Silloin vasta neljän muukalaisen silmät olivat sen verran tottuneet
-tuohon tavattomaan valoon, että saattoivat nähdä vilahduksia
-ympäristöstään. Heidän edessään kohosi korkea tunturi, joka näytti
-olevan kasautuma nelisärmäisiä lohkareita. Mutta oliko se keinotekoinen
-vaiko luonnon rakentama, sitä oli vaikea ratkaista. Korkeuden John
-Lange arvioi noin kahdeksituhanneksi jalaksi.
-
-Tämä tunturi se oli kaiken tuon häikäisevän valon lähde. Joko nyt
-kalliolohkareet imivät jollakin omituisella tavalla auringonsäteitä
-itseensä taikka kivi itse valaisi -- joka tapauksessa näytti ihan
-ihmeelliseltä tämä mahdoton valopyramiidi, jonka huippu oli ikäänkuin
-poikkileikattu ja joka kohosi autiosta tasangosta valtaisen
-majakkatornin tavoin.
-
-Heillä ei kuitenkaan ollut pitkää aikaa ihmettelemiseen. Sillä
-seuraavassa tuokiossa alus liukui aivan kuin näkymättömän käden
-vetämänä vuoren sisään, tällä kertaa valaistuun tunneliin, johon
-näköjään ei ollut sovitettu inhimillisiä mittoja. Maapallon asukkaiden
-täytyi nim. painaa päänsä kumaraan, jotteivät kolhisi sitä tunnelin
-kattoon.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua he saapuivat pieneen altaaseen. Nyt he
-saattoivat vapaasti nostaa päänsä pystyyn, sillä yläpuolellaan he
-näkivät korkealla, hyvin korkealla itse sinihohtoisen taivaan.
-
-Sammakkokoira aukaisi kitansa ja päästi ilmoille pitkän ulinan, joka
-ikäänkuin kohosi ylös ja heikkeni etäiseksi muminaksi jääden sille
-tielleen.
-
-Muutamia minuutteja kului, sitten alkoi vesi taas kiehua veneen
-ympärillä. Ja yhtäkkiä se rupesi nousemaan. Oli selvää, että altaaseen
-pumpattiin mahdottomia vesimääriä ja nämä nostivat venettä ylöspäin
-uskomattomalla vauhdilla. Ei mikään New Yorkin pilvenpiirtäjäin
-hisseistä kyennyt nousemaan niin nopeasti kuin tämä alkeellinen
-vesi-elevaattori, joka kiiti läpi tuon nelikulmaisen aukon äärettömällä
-kiireellä. Pieni kappale sinistä taivasta, joka aluksi oli ollut
-postimerkin kokoinen, likeni kamalaa kyytiä ja sai samalla kunnolliset
-mitat. Kanava leveni levenemistään samalla kun vauhti hieman väheni.
-
-Yhtäkkiä kohoaminen pysähtyi erään suuren pylvässalin kohdalla. Oltiin
-silloin kymmenkunta metriä suuren tunturiaukon alapuolella. Kun
-matkustajat olivat toipuneet huimauksentunteestaan, huomasivat he että
-pylvässali, joka sai valonsa pienistä tunturiseinässä olevista
-nelikulmaisista luukuista, vilisi pieniä vanhoja olentoja, jotka
-seisoivat kuin kivipatsaat ja pyörittelivät hyväntahtoisia silmiään. Ja
-tämän pienen koetellun vanhus-armeijan edessä seisoi aurinkovuoren
-äijä, hyväntahtoisen vaaleanruskeana. Hän heitti niskojaan taaksepäin,
-kun nuo neljä valkoista ihmistä nousivat aluksesta ja alkoivat hieroa
-silmiään ja jäseniään, joita merkillinen matka oli raukaissut. Tämä
-päänliike oli kai olevinaan tervehdys, sillä kaikki toisetkin olennot
-tekivät nyt saman niskaheiton. Se näytti hyvin naurettavalta, mutta
-John Lange seuraajineen oli jo aikaisin oppinut "olemaan sutena sutten
-kanssa". Joten he kaikki "nyökkäsivät" taaksepäin, kuka onnistuneemmin
-kuka huonommin.
-
-Eläinolennot -- kissa ja koira -- eivät nähtävästi viihtyneet tässä
-hienossa seurassa. He lausuivat muutamia kunnioittavia sanoja ja
-katosivat aluksineen syvyyteen.
-
-Vanhat tietäjät tuntuivat hekin hieman ujostelevan. He tekivät eräitä
-omituisia liikkeitä ja olivat muutaman sekunnin kuluttua poissa. He
-ryömivät kukin omaan nelikulmaiseen koloonsa.
-
-Mutta iäkäs äijä itse jäi paikoilleen. Hänen leveä suunsa muuttui
-vieläkin leveämmäksi -- näytti melkein siltä kuin hän olisi nauranut,
-ja hänen hipiänsä sai heikon opaalinvärisen hohteen, joka tuolla
-omituisella ihokielellä merkitsi, että hän tunsi olevansa hieman ylpeä
-tarjoamistaan nähtävyyksistä.
-
-Claire oli sillä aikaa mennyt erään valoreiän luo, eikä hän voinut olla
-ihastuksesta huudahtamatta.
-
-"Tulkaahan katsomaan", huusi hän. "Tämän ihmeellisempää en ole ikänäni
-nähnyt."
-
-Toiset syöksyivät hänen luokseen. Nuoren rouvan ihastus olikin
-selitettävissä. He olivat nähtävästi jonkin korkean tunturin huipulla,
-joka kohosi suuresta, silmänkantamattomiin leviävästä tasangosta.
-Näköala ei tarjonnut maalauksellista vaihtelua silmälle -- ainoastaan
-aution, yksitoikkoisen, neliöihin jaetun maan. Mutta aurinko, joka nyt
-oli kohoutunut korkealle, oli läpitunkevilla säteillään ikäänkuin
-työntänyt hetkeksi syrjään nuo ainaiset vesihöyryt, jotka tavallisesti
-peittivät näköalan ja antoivat mahtaville tasangoille vaalean
-sinipunervan, omalla tavallaan ihmeenkauniin värivivahduksen.
-
-Ei pieninkään elonmerkki katkaissut tätä omituisesti höyryävää kuvaa.
-Ei näkynyt lintua, ei hyönteistä, ei hymyilevää niittyä, ei taloa eikä
-tehtaan savutorvea -- ainoastaan loputon, sinipunainen erämaa, joka
-häipyi heikosti sinertäviin taivaanrantoihin.
-
-Mutta äijäpä ei antanutkaan heidän kauan hämmästellä tätä mittaamatonta
-näköalaa. Näkyi selvästi että hänellä oli jotakin sydämellään. Hän
-osoitti kädellään erästä pylvässalin nurkassa olevaa aukkoa ja sai
-heidät rykäisyillä ja kurnutuksilla, jotka tavallaan muistuttivat
-vanhaa flaamilaista murretta, ymmärtämään haluavansa näyttää heille
-jotakin.
-
-Andersson, jolla luonnollisesti oli paras kielitaito, arveli ukon
-aikovan näyttää heille jotakin, joka oli maasta kotoisin. Eikä hän
-erehtynytkään.
-
-He konttasivat vanhan herran jäljissä aukon läpi ja tulivat toiseen,
-äskeistä vähän pienempään pylvässaliin.
-
-Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan.
-
-Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo. Esineiden suuri
-lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä enemmän niiden laatu. Ihan
-ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin jättiläiskokoisen eläimen
-luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan nykyään maapallolla elävää
-eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja verrattain pieni ruumis,
-vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8 metriä. Eläimen suruimpana
-merkillisyytenä olivat kuitenkin sen voimakkaat siipiluut. Varmasti se
-oli ollut ensiluokan lentäjä.
-
-Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden.
-
-"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän.
-
-John Lange nyökkäsi.
-
-"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta se
-on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia
-tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin.
-Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja
-kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan noita
-siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija."
-
-Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun luurangon. Sen
-levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä.
-
-"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka: katsos
-sen mahtavaa, käyrää nokkaa."
-
-"Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange. "Maapallon
-suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution ylätunturin
-hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien korkeimpien
-huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne... Mutta mikä tuo on?"
-
-He pysähtyivät tahtomattaan.
-
-Sillä pylvässalin perällä, puolittain piilossa, he näkivät jotakin,
-joka sai Clairen säikähtyneenä tarttumaan miehensä käsivarteen.
-
-Siellä oli ihmisen luuranko.
-
-
-
-
-XXII.
-
-LUURANKO.
-
-
-Ihmisluuranko on syystä tai syyttä luettu maapallon kamalimpien
-esineiden joukkoon.
-
-Ihan täytyy ihmetellä, että tuo sama laitos, joka niin erinomaisella
-tavalla pönkittää ja kannattaa meidän elimiämme ja jonka varassa me --
-kuka onnellisemmin, kuka onnettomammin -- vaellamme läpi elämän,
-herättää meissä vastenmielisen tunteen. Syynä on kenties se, etteivät
-ihmiset enempää kuin eläimetkään ole luurankoina juuri hauskan
-näköisiä. Eivät edes suurimmat sankarit -- Ramses toisesta Kaarle
-kahdenteentoista -- esiinny edukseen luurankoina. Etenkin pääkallossa
-on jotakin epämiellyttävää, silloinkin kun sen kaikki 32 hammasta ovat
-tallella. Ja miksi Herran nimessä luurangon pitää irvistää...
-
-Monet ovat kiinnittäneet huomionsa tähän kysymykseen. Edgar Poe oli,
-kuten tunnettua, ihastunut kaikkeen, mikä koskee luurankoa. Ja hänen on
-onnistunut lisätä kammoa pääkalloa kohtaan. Eikä hänen oppi-isänsä
-Hoffmann ollut hidas hänkään säikyttelemään aikuisia ihmislapsia
-fosforihohtoisilla luilla.
-
-Mutta nehän kuuluivat maapallolla oleviin luurankoihin. Kuinka toiseksi
-muuttuukaan asia, kun tapaa ihmisluita ja muita jäännöksiä, melkein
-kuuden jalan korkuisia, etäisellä taivaankappaleella!
-
-Älköön siis kukaan ihmetelkö, vaikka Clairen kasvot kalpenivatkin hänen
-nähdessään tämän tähtimuseon kalleimman ja harvinaisimman esineen.
-
-Äijä näytti katselevan sitä jonkinlaisella viileällä, tieteellisellä
-silmällä. Hän luonnollisesti osoitti sille yhtä suurta anatoomista
-kunnioitusta kuin eurooppalainen professori Neanderthal ihmiselle,
-tähän ensi kertaa tutustuessaan.
-
-Pappi risti silmiään herkeämättä. Hän ei pitänyt tästä huvimatkasta.
-Hän ikävöi takaisin elämänveden partaalle ja tunsi jo kamalaa janoa.
-Sitäpaitsi hän oli tottunut tarinoimaan sen nuoren tytön kanssa, joka
-kohdisti hänen henkilöönsä niin suurta ja kunnioittavaa luottamusta.
-
-Mutta John Lange ei tuntenut mitään pelkoa luurankoa kohtaan. Mitä
-suurimmalla harrastuksella hän tutki tuota merkillistä oliota. Hän
-totesi pian, että siinä oli mies, joka oli menettänyt henkensä
-parhaassa miehuuden kukoistuksessa. Aivokoppa oli hyvin jalon
-muotoinen, voimakkaine eteenpäin pistävine niemekkeineen, jotka usein
-todistavat rohkeutta ja päättäväisyyttä.
-
-Mikähän ihme oli tuonut pois maapallon radalta tämän nuoren miehen,
-joka epäilemättä polveutui menneiltä ajoilta, jolloin lentäminen vielä
-kieriskeli kapaloissaan?
-
-Tähän kysymykseensä hän kuitenkin sai osittaisen vastauksen. Sillä
-kylkiluiden välistä löytyi pieni musta esine, jonka lähempi tarkastelu
-osoitti meidän isovanhempiemme aikuiseksi lompakoksi. Vuodet olivat
-pidelleet nahkaa kovin kourin, mutta eivät kuitenkaan niin pahasti,
-että lompakon entinen komeus olisi kadonnut jäljettömiin. Se sisälsi
-kymmenen kuningasvallan aikaista kultafrangia sekä paperin, jossa oli
-hiukan haalistunut mutta silti selvä kirjoitus:
-
-    Täten kehoitetaan kaikkia, joiden puoleen insinöörikapteeni
-    Eugene Pierre Suffrenin täytyy kääntyä, auttamaan häntä parhaan
-    kykynsä mukaan neuvoilla ja teoilla isänmaan hyödyksi.
-
-    Pariisissa tammikuulla 1871.
-
-                                                  _Trocher_
-
-John Lange loi ihmettelevän katseen vaimoonsa ja ojensi paperin tälle.
-
-"Hän on teikäläisiä ja on viisikymmentä vuotta sitten eksynyt tänne
-ylös. Tämäkin on niitä arvoituksia, joita ei kukaan osanne koskaan
-selittää. Pariisin piirityksen aikana vuosina 1870 ja 1871 lähetettiin
-kaupungista, kuten tunnettua, ilmaan monta ilmapalloa. Yksi niistä,
-'Ville d'Orleans', ajautui Li-tunturille Norjaan. Se oli muuten ihan
-luonnollista. Kapteeni Suffrenilla ei ole ollut samanlaista onnea. Hän
-on kohonnut ilmaan, on ehkä yläilmoissa joutunut hirmuisen
-pyörremyrskyn kynsiin ja tavalla tai toisella paiskautunut toisen
-kiertotähden radalle ja pudonnut tänne ruumiina -- kuollut joko nälkään
-tai ruhjoutumalla. Edellinen on minusta luultavampaa, sillä luurangossa
-ei näy mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä. Suuren, väkevän ja
-rohkean miehen kenraali Louis Jules Trocher onkin keksinyt lähetikseen,
-jonka oli pyrittävä ulkomaailman yhteyteen. Suffren -- sehän on
-loistava nimi Ranskan historiassa?"
-
-"Eräällä merisankarilla oli tuo nimi", vastasi Claire. "Hän taisteli
-englantilaisia vastaan Intian vesillä."
-
-John Lange jäi pitkäksi aikaa syviin mietteisiin. Viimein hän lausui:
-
-"Kaikki tämä herättäisi vanhassa Camille Flammarionissa ihmettelyä, ja
-nykypäivien astronoomit sanoisivat tätä valheeksi. He ovat väkeviä
-sanoissa ja he osaavat laskea, että muka tarvittaisiin niin ja niin
-paljon aikaa kahden kiertotähden välisen matkan kulkemiseen. Mutta he
-kai tekevät sen virheen, että perustavat laskelmansa maapallolla
-vallitsevaan painolakiin. Sillä eihän kukaan tiedä, minkälaisiksi
-painosuhteet muuttuvat ilmaköyhässä -- tai ehkä ihan ilmattomassa
-avaruudessa. Ja onhan sitäpaitsi vanha Newton ihan virkansa
-menettämäisillään."
-
-"Avaruudessa pitäisi olla myös jokin märkä ilmakehä, kokoonpantu
-aineista, jotka eivät saa aikaan suurtakaan vastusta. Mutta minä en,
-Jumalalle kiitos, ole tiedemies. Muutenhan nämä kysymykset voisivat
-viedä ihmiseltä järjen... Ja missä ihmeen paikassa me olemme?
-Marsissako, Merkuriuksessako, vaiko Venuksessa, taikka jollakin
-irtitempautuneella auringonsirpaleella, joka omia aikojaan kiertää ja
-on valmistanut itselleen oman ilmakehän. Olisipa hauskaa haastella
-vanhan Simon Newcomben kanssa asiasta. Ellei hän nyt jo ole kuollut."
-
-Äijä, joka tämän pitkän yksinpuhelun aikana oli alkanut näyttää
-tiilenvärisen malttamattomuuden merkkejä, otti nyt johdon käsiinsä. Ja
-tällä kertaa tavalla, joka osoitti, että saadaan nähdä vielä suurempia
-ihmeitä.
-
-Hän astui erään suuren kalkkiseinässä olevan aukon luo, josta silmien
-eteen avautuivat jyrkät portaat. Pikku vanhus kiipesi hyvin ketterästi
-näitä myöden ylös ja toiset seurasivat parhaan taitonsa mukaan.
-Ainoastaan pappi napisi ääneen. Hänen janonsa oli nyt melkein
-huipussaan ja hän ikävöitsi noille vienosti liriseville lähteille.
-Toisten kadotessa ylös korkeuteen hän jäi istumaan alimmalle portaalle
-ja koetti saada sielunsa askartelemaan syvissä hengellisissä
-kysymyksissä. Sillä aikaa toiset olivat nousseet yläilmoihin. John
-Lange laski askelten luvun 44:ksi, ja kun kukin porras oli toista
-kyynärää korkea, niin maan asukkaat läähättivät raskaasti lähestyessään
-aurinkovuoren tornin huippua. Äijällä mahtoi olla hevosen keuhkot,
-sillä häneen ei vaellus näyttänyt vaikuttavan vähääkään.
-
-Tämä pylvässali ei ollut edellisten kaltainen, jotka selvästi olivat
-koverretut vuoren sisään, vaan oli tämä rakennettu samasta
-kellanruskeasta kautsumaisesta aineesta kuin tiet ja kanavatkin. Tässä
-olivat myös sivuluukut suuremmat, muistuttaen entisaikojen
-tykkiportteja. Mutta huone näytti pimeämmältä, mikä johtui joko siitä
-että katto oli alempana tai että rakennusaine imi sisäänsä valoa.
-
-Tämän pienen tornikamarin merkillisimpänä nähtävyytenä oli kuitenkin
-rivi metrinkorkuisia, nelisärmäisiä, väriltään jotakin vaaleata
-metallia muistuttavia kivilohkareita, jotka näyttivät olevan määrätyssä
-suhteessa toisiinsa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa jonkinlaisten
-nelitahkoisten putkien avulla. Nämä putket yhtyivät torveksi, joka
-pisti ylös tornista muistuttaen mahtavaa kiikaria.
-
-"Tämä mahtaa olla tähtitorni", arveli Claire.
-
-Mutta hän erehtyi.
-
-
-
-
-XXIII.
-
-NÄYTÖS.
-
-
-Nyt oli äijä otteissaan. Näytti siltä kuin hän olisi ollut
-pakahtumaisillaan pelkkään tärkeyteensä. Rypytkään eivät esiintyneet
-nyt yhtä selvinä kuin muulloin. Hän oli ikäänkuin muuttunut
-nuorukaiseksi, ja silmät loistivat hänen leveässä naamataulussaan.
-
-Hän käveli kuin mikäkin taikuri tuossa pienessä pylväshuoneessa ja
-haisteli kaikkia noita eriskummaisia neliöitä ja laitteita, jotka
-antoivat huoneelle salaperäisen leiman. Jos näkyvissä olisi vielä ollut
-joku lasinen keittoastia jollakin hyllyllä tai jos ahjossa olisi
-palanut sinertävä liekki, niin varsin hyvin olisi voinut loihtia
-mieleensä kuvan jostakin kullantekijän työpajasta tai Tycho Brahen
-Uranienborgista.
-
-Mutta äijällä ei tuntunut olevan kiirettä antamaan vierailleen
-selitystä siitä, mitä merkillistä hän aikoi heille näyttää. Taikurit,
-näyttelijät ja romaanien kirjoittajat tietävät, mikä merkitys on
-paussilla. Sen avulla saadaan odotus jännittäväksi, eli, käyttääksemme
-jokapäiväistä vertausta, kasataan hehkuvia hiiliä kuulijakunnan
-jalkapohjien alle. Se on temppu, jonka arvoa ei voi kyllin korkeaksi
-arvioida. Paussilla on sama merkitys henkiseen vajavuuteen nähden, kuin
-erinäisillä liikkeillä ruumiilliseen.
-
-Arvatenkin vanha tietäjä oli täysin perillä näistä pienistä
-yhteiskunnallisista asioista. Hän oli herkeämättä liikkeessä, toisinaan
-hän tirkisteli ylös kattoon ja toisinaan hieroi nenäänsä karvaisilla
-käpäläsormillaan. Ja suu kävi koko ajan, niinkuin vanhuksien
-tavallisesti. Oli ihan kuin vanha Cato olisi päässyt irti. Hänen
-kuulijansa eivät ymmärtäneet tavuakaan hänen pakinastaan. Se liikkuikin
-ilmeisesti tavallista korkeammissa käsitepiireissä, joilla ei juuri
-ollut yhteyttä lauseparsien "hyvää päivää", "hyvästi" ja "kuinka
-vatsanne laita on?" -- tai muiden yhtä ylväiden neronleimausten kanssa.
-
-John Anderssonin korvat olivat höröllään jännityksestä, mutta eipä
-hänkään -- vaikka olikin verrattain vanha tämän taivaankappaleen asukas
--- pystynyt saamaan selvää tästä epäilemättä hyvin perusteellisesta
-tieteellisestä esitelmästä, joka äijän hipiän vaihteluista päättäen
-liikkui eri aloilla. Ukon yskivä puhe päättyi eräisiin sammakon
-kurnutusta muistuttaviin kurkkuääniin, jonka jälkeen puhujan leuat
-paukahtivat yhteen. Näin hän ikäänkuin halusi ilmoittaa, että hän oli
-nyt sulkenut puhevirran.
-
-Sitten hän siirtyi tekoihin. Vieraansa hän sijoitti yhden suuren
-ampumaloven viereen ja rakensi pienen vallin heidän ympärilleen
-nelisärmäisistä loistavista kivistä. Hän selitti viittomalla ja
-murisemalla heille, etteivät he missään tapauksessa saaneet astua tuon
-vallin yli. Päästyään varmuuteen siitä, että hänen määräystänsä
-noudatettiin, hän astui suuren kivikoneiston ääreen ja pyöräytti yhtä
-kiveä. Joko nämä olivat äärettömän keveitä, tai niihin oli sovitettu
-jokin nerokas tasapainojärjestelmä, niin vain oli, että äijä kosketti
-niitä ainoastaan sormiensa kynsien kärjillä.
-
-Alkoi kuulua suhinaa ja kohinaa, kuten kanavan sulkulaitoksen
-toimiessa. Koko vuori kiehui ja porisi. Tätä kesti muutamia minuutteja,
-sitten äänet muuttuivat tasaiseksi, hiljaiseksi jyminäksi.
-
-Äijä seisoi kauan ja kuunteli. Pieni kuihtunut mies näytti kasvavan
-heidän silmissään. Tai ehkä tämä johtui siitä, että hänen hipiänsä
-vähitellen muuttui tavalliseksi vaaleanpunaiseksi, tuo omituinen nenä
-nokimustaksi, ja että hänen päänsä paisui.
-
-Sitten hän katsahti vieraisiinsa ja sanoi:
-
-"_Propl, fritl, pjo_!"
-
-"Hän pyytää meitä istumaan hiljaa", tulkitsi Andersson.
-
-Sitten ukko nousi yhtä porrasta ylemmä ja kosketti erästä kiviryhmää,
-jossa kivet nojasivat toisiinsa ja olivat eri tasoissa. Kuului
-räiskinää, kivet liikahtivat ja yhtäkkiä singahti valosäde suurta
-kiikaria muistuttavan torven suusta.
-
-Säde -- sanoisimmeko säde? Jättiläissalama se oli, salama, joka
-säkenöitsi kirkkaassa päivänvalossa ja hopeanvalkoisella loistollaan
-huikaisi auringonpaisteenkin. Vakaisena keihäänä se syöksyi taivaan
-kupulakeen ja katosi väräjävänä sädeheijastuksena eetteriin. Ei mikään
-maanpäällinen valonheittäjä olisi saanut niin voimakasta vaikutusta
-aikaan sysimustassa yössäkään. Väkevä auringonvalo muuttui suorastaan
-pimeydeksi tämän häikäisevän valkoisen, avaruuteen ammutun säteen
-rinnalla.
-
-Maapallolaisten oli ehdottomasti pantava kädet silmilleen. Kun he
-ottivat ne pois, oli kaikki ennallaan. Mutta äijä ei vielä hellittänyt.
-Oikeana Jupiterina hän seisoi siinä. Nyt hän kosketti toista
-kiviryhmää, ja tällä kertaa lennähti putkesta mahdottoman suuri
-pallosalama. Se kiiri ylös taivaalle niin kuin valkohehkuinen
-tykinkuula. Näin kai olisi Birkelandin sähkötykki toiminut, jos se
-olisi ollut valettu kyllin suureen mittakaavaan.
-
-"Miltähän tämä olisi näyttänyt yöllä?" mutisi Claire ja hieroi
-silmiään. "Valo oli niin voimakas että nytkin silmiä kirveli".
-
-"Me emme maapallolla oikeastaan tiedä, mitä sähkö onkaan", säesti
-Lange.
-
-"Ne on pirun vehkeitä", sanoi pappi. "Joutukaamme täältä pois."...
-Miesparan kurkku hehkui kuin leivinuuni.
-
-Mutta falunilainen John Andersson ei sanonut mitään. Taivas olisi
-saanut sortua hänen niskaansa, eikä hän olisi pannut sitä pahakseen.
-Sillä hänen sydäntänsä raateli kirvelevä ikävä pienen taalalaisen tytön
-luo. Ja sitten vielä toinenkin asia täytti hänet jonkinlaisella
-pelolla. Hänen hipiänsä alkoi vähitellen muuttaa luonnettaan. Näytti
-siltä kuin olisi orvas ruvennut lakastumaan pois. Hän oli asunut täällä
-niin kauan, että ravinto ja ilma olivat alkaneet vaikuttaa hänen
-elimistöönsä. Hämmästyksekseen hän oli jo toisinaan huomannut nenänsä
-vahvasti hikoilevan -- ihan niinkuin täällä syntyneiden. Nyt puuttui
-vain, että hän vaihtaisi ihonsa väriä aina mielialojen mukaan. Niin,
-että jos hänen oli palattava takaisin -- sen täytyi tapahtua pian.
-
-Siksi ei tämä suunnaton sähköpurkaus tehnyt häneen mitään vaikutusta.
-Hän antoi aviopuolisoiden tulkita ihastustaan tavalla, joka oli
-aito-maanpäällistä.
-
-Ja äijä, joka oli omaksunut koko joukon maanpäällisiä tapoja ja eleitä,
-käyttäytyi niinkuin se jumalaistarujen sankari, jonka päähän oli
-pälkähtänyt varastaa Zeuksen vasama.
-
-Mutta enempää hän ei toistaiseksi halunnut näyttää vierailleen. Nämä
-lähtivät heti paluumatkalle, joka tapahtui hyvässä järjestyksessä.
-Tunnin kuluttua he jo istuivat syömässä keittoansa työläiskaupungissa,
-tutun perheen piirissä.
-
-Samana yönä tapahtui jotakin Lange-puolisojen makuukamarissa.
-
-He nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti toistensa syleilyssä aina
-aamupuoleen yötä. Silloin John Lange yhtäkkiä heräsi ja hieroi
-silmiään.
-
-"Mikä nyt tuli?" kysyi hänen vaimonsa ja kiersi ihastuttavan pyöreän ja
-rauhoittavan käsivartensa toisen kaulaan.
-
-"Olen sen keksinyt", lausui John Lange yhtä ponnekkaasti ja
-vakuuttavasti kuin aikojen aamupuhteella Arkimedes.
-
-"Minkä?" kysyi Claire.
-
-"Ratkaisun ja viivat."
-
-Silloin nuori rouva rupesi pelkäämään miehensä järkeä. Olikohan John
-saanut auringonpiston?
-
-"Ah, sinä olet nähnyt unta", koetti hän tyynnyttää.
-
-"Mahdollisesti", vastasi mies hieman hermostuneesti. "Mutta se on ollut
-hyvä uni. Ja minä toivon, että siitä tulee todellisuus."
-
-Sitten hän suuteli huolet pois vaimonsa huulilta ja silmistä.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-MORSE-SÄHKÖSANOMA.
-
-
-Seuraavana päivänä oli mahdotonta tuntea John Langea. Tuo tyyni ja
-maltillinen aviomies oli kuin sähköllä ladattu. Ei kylläkään ole
-luultavaa, että aurinkovuoren tavaton purkaus olisi siirtynyt hänen
-ruumiiseensa. Mutta siltä melkein näytti.
-
-Sillä tuo nuori norjalainen loisti. Hänen silmänsä paloivat, eikä hän
-voinut pysyä rauhallisena. Oli kuin hän olisi painiskellut jonkin
-mielenkiintoisen arvoituksen kanssa. Luultavasti Isaac Newton oli saman
-näköinen silloin kun hän istui omenapuun juurella ja hänen jalkainsa
-eteen putosi se merkillinen omena, josta tuli hänen painolakiensa
-alkusyy.
-
-Nuorta rouvaa alkoi ihan peloittaa. Hän ei ollut unohtanut yöllistä
-näytelmää. Ja muutenkin hän tunsi olevansa huonolla tuulella. Hän oli
-nähnyt unta isästään, ja uni painoi hänen mieltään. Tätä ennen ei hän
-ollut ikävöinyt maata eikä isäänsä. Mutta nyt oli ikävä tullut vastoin
-hänen tahtoaan. Ja hän oli ajatellut Ivryn kirsikkapuita, nähnyt
-kukkien kumartavan metsissä ja kuunnellut lapsen jokellusta ja lapsen
-itkua.
-
-Ja menneiden aikojen muistot saivat hänet vaistomaisesti ajattelemaan
-tulevaisuutta. Hän melkein kauhistui loihtiessaan silmiensä eteen sen
-hetken, jona hänestä oli tuleva äiti. Ah, -- täällä ylhäällä ei ollut
-minkäänlaista tilaa lapsen itkulle eikä naurulle.
-
-Hän taisteli ankarasti näitä ajatuksia vastaan, mutta ne olivat jo
-pureutuneet kiinni hänen olemukseensa eikä niitä ollut helppo
-karkoittaa pois. Pahinta oli, että hänen täytyi suorittaa tämä taistelu
-yksin. Sillä John Lange oli jo varhain lähtenyt aurinkovuorelle äijän
-seurassa. Mies parka, kai ne oli hänelläkin omat taistelunsa
-taisteltavina, vaikkei hän milloinkaan ollut sanaakaan niistä
-maininnut. Ja isä sitten, joka istui yksin kotona suruissaan ja
-lapsensa menettäneenä!... Pikku Clairen oli yhtäkkiä mahdoton pidättää
-kyyneleitään, ja hän nyyhkytti aivan kuin sydän olisi ollut
-halkeamaisillaan...
-
-Myöhään iltapäivällä John Lange tuli takaisin. Uusi välke oli hänen
-silmissään, kun hän astui heidän köyhään huonepahaiseensa.
-
-"Sinä näytät väsyneeltä", sanoi hän huolestuneesti. Claire oli tehnyt
-kaikkensa poistaakseen kyynelten jäljet, ja urhoollisesti hän kyllä
-hymyilikin painautuessaan kiinni mieheensä.
-
-"Nyt on paljoa parempi", vastasi hän. "Minusta tuntuu kuin täkäläinen
-ilma olisi raskasta. Mutta kun sinä olet luonani, niin kaikki on taas
-hyvin."
-
-"Pikku Claire-rukka", virkkoi toinen hellästi ja silitti varovasti
-hänen hiuksiaan. "Tämä ei ole sitä elämää, joka sopii sinulle. Sinä
-menehdyt ikävään tällaisessa yksitoikkoisuudessa."
-
-"Älä sellaisia ajattele, John. Sinä olet minun elämäni. Niin kauan kuin
-me pysymme yhdessä, ei ole mitään vaaraa. Mutta -- -- --"
-
-"Mutta mitä?" kysyi mies jännittyneenä. "On siis olemassa jokin
-'mutta'. No minä ymmärrän sinua. Sinä ajattelet meidän pikkupoikaamme
-tai tyttöämme, joka ehkä on tulossa. Eikö totta, Claire?"
-
-Nuori rouva punastui niinkuin oppilas, joka joutuu kiinni vilpistä.
-
-"John", kuiskasi hän, "miksi sinä joutavia lörpöttelet... Me emme ole
-sitä lajia, joka helposti taittuu. Me kyllä suoriudumme -- kaikesta."
-
-Mies tuijotti jäykästi eteensä.
-
-"Meillä ei ollut valitsemisen varaa", mutisi hän. "Maa oli käynyt
-minulle liian kuumaksi. Mutta ihmiset unohtavat pian. Me voimme päästä
-takaisin."
-
-"Uskotko sinä?"
-
-"Melkein. Katsos, sitä juuri minä olen ajatellut näinä viimeisinä
-neljänäkolmatta tuntina. Me lähetämme sanan maahan, pyydämme
-toimittamaan meille sieltä apua -- nyt kun kerran tiedämme että matka
-voi onnistua."
-
-"Mutta millä tavalla?..."
-
-John Lange siirtyi istumaan likemmä vaimoansa ja tarttui tämän käteen.
-
-"Katsohan, yksi mahdollisuus on olemassa. En tiedä, huomasitko sinä
-lähinnä viimeisenä sotavuonna sanomalehtiselostuksia muutamista
-omituisista ääni- ja valoilmiöistä, jotka yhtaikaa havaittiin usealla
-Marconi-asemalla. Taivas oli ikäänkuin kapinassa. Tapahtui seikkoja,
-joita ei voitu selittää tavallisen langattoman lennättimen
-aiheuttamiksi. Ja nähtiin valoja, jotka olivat ihan uutta, ennen
-tuntematonta tyyppiä. Suuri Marconi itse kiinnitti niihin huomionsa.
-Hän varusti retkikunnan asiata lähemmin tutkimaan. Ja mikäli tiedän,
-hän rakennutti itselleen huvipurren, johon sijoitettiin tavattoman
-voimakkaat langattomat vastaanottovehkeet -- kaikki tietysti aivan
-uusinta mallia."
-
-"Sillä kertaa ei tuon nerokkaan italialaisen onnistunut keksiä näiden
-salaperäisten ilmiöiden syytä. Hänen oli pakko pysähtyä oletuksiin,
-joihin hän tuskin itsekään uskoi. Lontoossa kuulin henkilöiden, jotka
-olivat hänelle läheisiä, arvelevan, että todennäköisemmin nuo
-salaperäiset valot johtuvat toisissa taivaankappaleissa asuvien
-järkiolentojen tieteellisistä yrityksistä päästä yhteyteen toisten
-maailmojen kanssa. Hän oli siis oikeassa, mikäli valosta on kysymys.
-Sen me näimme eilen. On varmaa varmempi asia, että aurinkovuoren
-sähkövalo-aallot, joiden voimaa ei voida mitata maallisilla mitoilla,
-vaikeuksitta ulottuvat maahan asti. Ja niiden näkeminen sai aikaan
-riidan, johon sekaantuivat kaikki maapallon tähtitieteilijät ja
-fysiikantutkijat."
-
-John Lange pysähtyi hetkeksi. Hänen silmiinsä oli tullut ihmeellinen,
-kauastähtäävä ja uneksiva katse.
-
-"Näihin valoaaltoihin", jatkoi hän sitten, "minä perustan toivomme.
-Niissä on meidän mahdollisuutemme... Ja viime yönä minä ikäänkuin näin
-sen tien, jota meidän on vaellettava päästäksemme takaisin maan
-päälle".
-
-"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka..."
-
-"Niin. Katsos, oli kerran eräs amerikkalainen, joka harrasti
-maalaustaidetta ja fysiikkaa. Molempia yhtä paljon. Hän syntyi
-Charlestownissa Ranskan vallankumouksen aikaan ja kuoli
-seitsemänkymmenen ikäisenä. Lystikäs mies. Hänen nimensä oli Samuel
-Morse. Hän se keksi viivat ja pisteet. Kaikenlaatuinen sähkötys on
-tähän päivään asti nojautunut tähän järjestelmään. Ne ovat epämukavia
-nämä lyhyet ja pitkät merkit, mutta ne ovat varmoja."
-
-Claire katsoi haltioituneena mieheensä.
-
-"Ja nyt sinä siis aiot lähettää Morse-sähkösanoman maahan
-aurinkovuoresta?"
-
-"Niin", vastasi mies lyhyesti, "se on aikomukseni. Olen entinen
-sähköittäjä. Ja kone toimii tyydyttävästi. Sen sain tänään selville
-kokeilemalla. Mutta ihmeellisintä on, että äijä käsittää
-tarkoitukseni. Ja nyt hän lataa minkä ennättää akkumulaattorejansa.
-Koko aurinkovuori on kuin noidankattila. Sihisee ja kiehuu kaikissa
-kanavissa, ja kipinöitä lentää jokaisesta kivestä. Sain tänään nähdä
-vilahduksen siitä työstä, mitä täällä tehdään. On siinä vauhtia!
-Pitäisi lähettää maasta muutamia stipendiaatteja tänne oppimaan, kuinka
-työtä on tehtävä. Eikä täällä ole mitään tyytymättömyyttä, ei
-palkkatariffeja eikä suurlakkoja. Nuoret puskevat, vanhat johtavat.
-Kaikki tähtää yhteiseen hyvään. Oikea idylli, mutta ikävin idylli,
-minkä olen eläissäni tavannut. Niin, että mieluimmin minä sittenkin
-toivon maapallon vihollisuuksia, taisteluja, kateutta, riitoja,
-liikemiesmoraalia ja Rasmussenin tapaisia tirehtöörejä."
-
-"Sinä haaveilet", sanoi Claire hymyillen. "Mutta mitä aiot sähköittää?"
-
-"Se on jo täällä", vastasi John Lange ja iski rintaansa povitaskun
-kohdalle. "Sanomassa on monta sataa sanaa. Ja koska jokaiseen
-kirjaimeen tarvitaan monta merkkiä; niin salamoita siinä kysytään.
-Mutta äijä varustelee parhaan kykynsä mukaan. Ja viiden päivän perästä
-räiskyy."
-
-"Mutta kenelle sähkösanoma on osoitettu?"
-
-"Marconille."
-
-
-
-
-
-
-KOLMAS OSA
-
-KOTIINPALUU
-
-
-
-
-XXV.
-
-AVARUUDEN HALKI.
-
-
-Hänen korvissaan suhisi, ja hän tunsi kamalaa oksetusta. Oli kuin olisi
-hän ollut pyörivässä tynnyrissä.
-
-Mutta Simon Newcombe Harriman oli sitkeä junkkari. Hän imasi silloin
-tällöin maitopullosta aivan kuin rintalapsi. Se piti hänet tosin
-pystyssä, mutta oli sellaisiakin välihetkiä, jolloin tajunta erkani
-hänestä. Ehkä hän silloin jotenkin nukkui. Kuka tietää... Pienen
-kiertotähden tavalla hän pyöriskeli avaruudessa ja hitto tiesi, minne
-sitä oltiin matkalla. Varmaankin monta päivää sitten hän oli
-seisahduttanut koneen. Yksitaso oli joutunut niin ilmaköyhiin
-kerroksiin, etteivät potkurit enää löytäneet mitään purtavaa.
-
-Hänen jäsenensä olivat sen makuiset, kuin ne olisivat olleet kotoisin
-jostakin keinotekoisten jalkojen valmistuspajasta. Hänen vatsansa
-kiljui, hänen päätänsä särki -- ylimalkaan hän ei ollut ensinkään
-kadehdittavassa tilassa!
-
-"Piru vieköön kaiken", mutisi nuori ylioppilas ja katseli pulloa. Mutta
-sterilisoitu maito alkoi saada hapantumisen vireitä ja maistui
-kitkerältä.
-
-Sitten Harriman katsoi taakseen. Tämän liikkeen hän teki joka
-kerta kun hän vaipui liialliseen surumielisyyteen. Sillä hänen
-takanaan, istuimeen kiinni köytettynä, istui Pinkertonin toimiston
-salapoliisi, Joshua P. Niggitts, pää heilahtaen toisesta olkapäästä
-toiselle aina sitä mukaa kuin lentokone kallistelihe avaruudessa. Ellei
-mies jo ollut kuollut, niin eipä paljoa puuttunutkaan. Hänen
-pähkinänsärkijä-naamastaan oli kadonnut kaikki arvokkuus. Hän muistutti
-Pariisin kapakkatytöille virnistelevää presidentti Wilsonia.
-
-Lentokoneessa-oleskelu ei ollut voinut olla kovinkaan lyhyt, sillä
-Niggittsin parransänki oli harrillaan kuin piikit siilin selässä. Hän
-oli kalpea ja nälkiintynyt mutta vielä näkyi heikko elonmerkki.
-Niggitts piti nimittäin kädessään revolveria. Ja siinä se oli ollut
-useita vuorokausia.
-
-Harriman piti silmällä tätä revolveria. Ei kuitenkaan siksi, että hän
-olisi pelännyt sitä. Ei kukaan voi käyttää browninkia ilmaköyhässä
-avaruudessa, penikulmien päässä maasta. Mutta hän tiesi, että Niggitts
-hellittää sen kädestään vasta sitten kun hän on _ihan_ kuollut.
-
-Niggitts ei sitä vain kuitenkaan hellittänyt vaikka hänen fyysillinen
-tilansa ei suinkaan ollut kehuttava. Ilma tuossa melkein hermeettisesti
-suljetussa hytissä oli kamala, huolimatta ilmakoneiden virheettömästä
-toiminnasta. Väkisinkin kerääntyi liian paljon typpeä. Harrimanin teki
-kovasti mieli tuulettaa, mutta hän voitti kiusauksen. Hän osasi
-nimittäin laskea, että tuollainen tuuletus helposti tekisi lopun
-ennestäänkin heikosta elämänlangasta.
-
-Amerikkalaisen kärsivällisyys oli kuin panssariholvi. Ja oikeastaanhan
-oli kaikki laskelmien mukaista. Eikä se mies, joka nimitti itseään John
-Langeksi, tietenkään valehdellut. Ainoastaan maapallolla valehdellaan.
-Ennemmin tai myöhemmin yksitaso saisi ilmaa siipiensä alle ja silloin
-olisi aika toimia.
-
-Sitten hän pisti suuhunsa lihaleivoksen. Se maistui pahalta. Mahtoi tuo
-raskas, keinotekoinen ilma saastuttaa kaiken. Hän koetti liikahtaa,
-mutta jalat eivät tahtoneet totella. Käsissä oli jonkin verran eloa,
-vaikka niilläkin oli lyhyitä tunnottomuuden hetkiä. Mutta hän
-keskittikin koko tarmonsa tähän kohtaan. Sillä käsien oli oltava
-kunnossa sinä suurena silmänräpäyksenä, jona hän joutui jonkun toisen
-kiertotähden ilmakehään ja saattoi liukua alas tuon uuden
-taivaankappaleen pinnalle, jossa ei ollut vankiloita, vanhoja
-rakastuneita leskiä, sähkötuoleja eikä etiikan professoreja.
-
-Ja mikähän mahtoi olla miehiään tämä John Lange? Kuulotiedoista
-päättäen hän ei voinut olla tavallinen pölkkypää. Entä hänen vaimonsa?
-
-Simon Newcombe Harriman antoi tosiaankin palttua naisväelle. Hän inhosi
-naisia, niin kuin inhotaan sammakoita, matoja ja sisiliskoja. Mutta
-toiselta puolen naiskauneus ei jättänyt häntä kylmäksi. Ja hänen
-näkemänsä nuoren rouvan valokuva pani hänet ajattelemaan jotakin
-viheliäistä, huonon amerikkalaisen "mestarin" töhertämää öljymaalausta.
-Se oli juuri sitä lajia, joka vaikuttaa kullankaivajiin ja
-lähetyssaarnaajiin.
-
-Hän huokasi tahtomattaan. Kaunein nainen, minkä Simon tähän saakka oli
-nähnyt, oli eräs alaston naikkonen, joka pesi varpaitaan viimeisellä
-liikavarpaiden patenttilääkkeellä. Nyt hän alkoi kallistua siihen
-käsitykseen, että vanhan Debussonin tytär oli vieläkin kauniimpi.
-
-Mutta juuri kun ne perhepiirien ulkopuolella olevat naiset, joihin hän
-oli elämänsä varrella osunut tutustumaan, paraillaan marssivat hänen
-silmiensä ohi -- siinä oli vaaleanpunaisiin trikoihin puettuja
-varieteelaulajattaria, lonkattomia ja piipunrassijalkaisia
-tanssijatyttösiä, katunaikkosia leposohvineen ja löyhkäävine
-pitsi-alusvaatteineen -- sai hytin ikkunan ulkopuolella oleva
-eetterimaisema yhtäkkiä uuden valaistuksen. Entinen kristallikirkas
-valkoisuus vaihtui harmaaksi, melkein villaa muistuttavaksi
-vivahdukseksi. Näytti siltä kuin pieniä ilmahöyryjä olisi lentänyt
-häntä vastaan. Ja samalla hän huomasi, että lentokone oli saanut
-hitaamman, heilahtelevan liikkeen. Hän laski korkeusperäsintä hieman
-alemmaksi, ja aivan oikein, pieni alus totteli verkkaan ja melkein
-vastahakoisesti määräystä. Oli selvää, että hän oli saapunut jonkin
-uuden ilmakehän ulkoreunaan.
-
-Harriman nykäisi erästä venttiiliä. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.
-Oli kuin parvi jääpuikkoja olisi lentänyt hyttiin. Ne pureutuivat hänen
-ihoonsa ja tunkeutuivat vaatteiden läpi. Vaikka hän oli luullut
-ruumiinsa melkein turtuneen pitkällisestä samassa asennossa
-istumisesta, niin tämä osoitti ettei niin ollut laita. Hän
-kirjaimellisesti ulvoi tuskasta. Tuntui siltä kuin häntä olisi pistetty
-tuhansilla naskalinterävillä neuloilla.
-
-Myöskin Niggitts näytti saavan osansa. Mutta hän oli niin heikkona,
-että jääneulat eivät hänelle tuottaneet tuskaa, vaan hyödyllistä
-virkistystä. Hän avasi silmänsä puoliväliin, yskähti heikosti ja
-puristi luisilla sormillaan tiukemmin revolveria.
-
-Tämän nähdessään Harriman rypisteli kulmiaan. Hän ei ollut erikoisen
-ihastunut tähän iilimatoon, joka roikkui hänen kinterillään läpi koko
-taivaan avaruuden. Silmänräpäyksen ajan hän ajatteli sitäkin, että hän
-voisi kääntää Niggittsin kädessä olevan revolverin toisin päin ja
-teettää itsemurhan. Tämä olisi ollut helposti aikaansaatu, sillä
-salapoliisin vastustusvoima ei merkinnyt enempää kuin kaunis sana
-valtiomiehen suussa. Mutta samalla kertaa hänen oli mahdoton vapautua
-siitä tunteesta, että Niggittsin taistelu hengissä pysyäkseen tuotti
-hänelle huvia. Hän suorastaan iloitsi nähdessään, kuinka Pinkertonin
-mies ponnisteli henkikultansa säilyttämiseksi -- vaikka häneltä
-puuttuivat kaikki elämän mahdollisuudet ja vaikka hän jo oli melkein
-mäsänä.
-
-Nuori ylioppilas tuli usein ajatelleeksi anglo-amerikkalaista sisua,
-kun hän vilkaisi Niggittsiin. Sisua, joka voi saada ihmisen verikoiran
-tavoin vahvoilla leuvoillaan pureutumaan elämän häntäpuoleen ja
-roikkumaan siinä kunnes hampaat lähtevät suusta. Meistä toisista
-hyökkäävä ja omahyväinen elämän arviointi on vähemmän miellyttävä
-piirre... Miksi tyhmät, hassahtavat ja ikävät ihmiset eivät kuole
-hiukan ahkerammin?
-
-Niggittsin ihmisarvo oli -- kuten kai on selville käynyt -- vähäinen,
-mutta elämään hän silti oli hyvin innokas. Ja tämä se herätti
-Harrimanissa kunnioitusta. Eihän hänelle suotta oltu syötetty helposti
-sulavaa amerikkalaista filosofiaa. Kuinka sanookaan tuo suuri
-kauneussielu, professori Hannibal W.C. Johnstone Massachusettsista: Ei
-millään maailman kansalla ole niin suurta elinvoimaa kuin
-amerikkalaisella. Jos kaikki muu pettää, niin amerikkalainen pureskelee
-kynsiään ja nielee sylkeä ja tulee erinomaisesti toimeen!
-
-Parempaa suositusta, kuin minä Niggitts oli, ei tämä Johnstonen mehevä
-väite kaivannut.
-
-Mutta pian Harriman sai kohdistaa ajatuksensa toisiin asioihin. Saattoi
-selvästi huomata, että yksitaso alkoi tuntea olevansa taas omassa
-elementissään. Se ei enää hoippunut sinne tänne, vaan totteli kaikkia
-peräsinten liikkeitä.
-
-Silloin hän pani koneen käyntiin. Paljoa voimaa ei ollut jäljellä Erkon
-akkumulaattorissa, mutta se toimi. Ja Harriman havaitsi
-tyydytyksekseen, että potkurit ilkeästi vingahdellen pieksivät
-harmahtavaa ilmaa.
-
-Nyt hän käänsi koneen keulan alas päin ja näki yhdellä ainoalla
-nopealla silmäyksellä vähäisen tasangon allansa. Näky melkein sokaisi
-hänen väsyneet silmänsä. Tasanko oli ohuen usvan peitossa, mutta sumun
-läpi saattoi kuitenkin selvästi eroittaa ne monet ohuet viivat, jotka
-jakoivat vihreänsinipunaisen tanteren shakkilautaa muistuttavaksi
-neliöksi. Mutta keskeltä tuota tasankoa kohosi valkoinen tunturi, jonka
-sumuton huippu muistutti majakkatornia. Kiertotähti itse oli näköjään
-eloton. Ei ainoakaan lintu kirkunut hänelle tervetuliaisia, eikä yhtään
-kalalokkia lentänyt häntä vastaan.
-
-Harrimanin selkää karmi. Sitten hän ohjasi kulkunsa päin
-aurinkotunturin juurta ja avasi venttiilit selko selälleen.
-
-Silloin Joshua P. Niggittskin aukaisi silmänsä ja töllisteli
-ympärilleen suu auki ja silmät pyöreinä.
-
-
-
-
-XXVI.
-
-PELASTAJA.
-
-
-Ei ollut mikään erikoisen lohdullinen asema se, joka ilmeni Harrimanin
-eteen. Hän oli laskeutunut sienimäistä, harmaansinipunervaa ruohoa
-kasvavalle kedolle, joka poikkesi kaikesta hänen ennen näkemästään.
-Mikäli hän saattoi nähdä, ei ollut elävää olentoa missään päin
-havaittavissa. Vaikka aurinko paistoi niin että hänen ihoansa pisteli,
-ei lämpö sentään ollut ihan sietämätön. Heikko kostean höyryn sekainen
-ilmanvirta vilvoitti hänen väsynyttä päätänsä ja sai hänet muutamassa
-minuutissa virkistymään sen verran, että hän saattoi ajatella
-ulosryömimistä. Mutta pienikin liikahdus aiheutti suurta kidutusta.
-Ikäänkuin pikku eläväisiä olisi alkanut marssia pitkin hänen koipiaan,
-mutta hän tervehti sitä iloiten. Sillä se osoitti, että verenkierto
-otti uutta vauhtia ja voimaa.
-
-Hän vääntäytyi verkkaan kyljelleen ja kohoittautui käsivarsiensa
-varassa ylös hytin ovelle. Mutta kun hän aikoi vivuta itseään ulos,
-kuuli hän äänen, joka oli kuin heikko tuulien humina metsässä, lausuvan
-seuraavat käskevät sanat: "_Kädet ylös_!"
-
-Harriman kääntyi vastahakoisesti katsomaan taakseen. Hänen katseensa
-osui suoraan Niggittsin revolverin piipusta sisään. Salapoliisi ei
-ollut viidenkymmenen pennin arvoinen. Hänen päänsä keikkui edelleen
-hervotonna hänen kaulansa yläpäässä.
-
-Silloin entinen jalkapalloilija nauroi, ja tämä oli luultavasti
-ensimmäinen kerta hänen elämässään, jolloin hän suvaitsi päästää
-ilmoille moisen kurkkuäänen. Sitten hän tarttui hellästi Niggittsin
-ranteeseen, ja väänsi helposti aseen tämän kankeasta kädestä.
-
-"Lain nimessä..." mutisi salapoliisi, mutta sitten hän ei jaksanut
-enempää. Ja mitä sen jälkeen tapahtui, se oli jäävä hänelle ikuiseksi
-salaisuudeksi. Hän pyörtyi, ja nyt ihan tosissaan. Oli kuin revolveri
-olisi viimeiseen asti pitänyt häntä pystyssä. Nyt kun se oli poissa, ei
-hän viitsinyt ponnistella enää.
-
-Mutta Harriman kävi järkiperäisesti kiinni asiaan. Hän otti esiin
-elintarvesäästöt ja pisteli poskeensa kohtuullisen määrän. Sitten hän
-hieroi jalkojaan, jotka olivat turvoksissa ja hellät. Ja lopuksi hän
-konttasi erään kanavan partaalle, jonka veden lirinä niin kiehtovasti
-kaikui hänen korvissaan. Ihmeekseen hän näki, että kanava oli
-rakennettu jostakin kellahtavasta aineesta. Mutta hän ei suonut
-itselleen aikaa tämän ilmiön seikkaperäiseen tutkimiseen. Hän kumartui
-kanavan reunan yli ja härppi sisäänsä tuota vihertävää vettä suorastaan
-ahmien. Eikä hän huomannut, ettei tämä neste laisinkaan maistunut siltä
-vedeltä, joka pulppuilee maapallon lähteissä. -- Hän vain joi ja joi,
-kunnes hän tunsi kaikkien elämäntoimintojen alkavan työskennellä
-säännölliseen tapaan.
-
-Sitten hän lähti juoksemaan. Ensin tämä kävi vaivaloisesti, mutta pian
-yhä helpommin. Silloin hänelle äkkiä selveni, että vesi, jota hän joi,
-mahtoikin olla tavattoman elähyttävää laatua.
-
-Hän mietti hetken, sitten hän meni lentokoneen luo ja etsi käsiinsä
-pullon, jonka hän täytti tuolla omituisella vedellä. Pullossa se näytti
-toisia ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Se oli kuparinvihreää, mutta sai
-ajoittain muita värivivahduksia. Tämä värivaihtelu antoi nesteelle
-erittäin eloisan ulkonäön.
-
--- Kumma juoma -- ajatteli Harriman yrittäessään pistää pullonsuuta
-puolikuolleen Niggittsin hampaitten väliin. Se ei ollut mikään helppo
-tehtävä, sillä amerikkalaiset leuat muistuttavat kassakaapin lukkoja.
-Mutta nuori yankee oli liikkeissään niin taitava, että hänen
-maamiehensä sai nieluunsa pisarat, jotka tarvittiin hänen tajuntansa
-palauttamiseksi. Vesi vaikutti eetterin nopeudella. Niggitts repäisi
-silmänsä auki, rypisti kulmakarvojaan, nähdessään kuka hänen edessään
-oli, mutta otti vihdoin yhden lihakorpun ja nakersi ahneesti sitä.
-
-"Missä on revolverini?" kysyi hän äkisti, ja tällä kertaa huomattavasti
-ponnekkaammin kuin äsken.
-
-Harriman nyökkäsi hänelle rauhoittavasti ja osoitti housuntaskuaan.
-Niggitts murahti, mutta sammutti pettymyksensä kulauttamalla uudelleen
-kurkkuunsa vettä. Hän yritti sitten poistua lentokoneesta, mutta siihen
-hän oli liian heikko. Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä.
-Vasta Harrimanin auttamana hänen onnistui vääntäytyä ulos hytistä ja
-laskeutua maahan. Sitten hän asettui kanavan reunalle ja katseli
-tutkivasti ympärilleen.
-
-"Soma maa tämä", mutisi hän.
-
-"Eipä hullumpi", säesti Harriman ja kaivoi sisätaskustaan esille
-piipun. "Tällainen kai maa oli ennen syntiinlankeemusta. Kuulkaahan, ei
-suinkaan teillä ole tupakkaa matkassanne?"
-
-"En polta", vastasi Niggitts.
-
-"Totta", sanoi Harriman miettiväisenä. "Tupakka selvittää aivoja. Se ei
-sovi Pinkertonin väelle... Luultavasti kuulutte 'Puzzifob-liittoon'
-tupakan, alkoholin ja purukummin vastustamiseksi?"
-
-"Paikalleen arvattu."
-
-"Tämä ilahduttaa minua. Sen ohjelman avulla voidaan päästä Yhdysvaltain
-presidentiksi. Mutta täällä se luullakseni ei tepsi."
-
-"Täällä? Missä on lähin poliisiasema ja missä me olemme?"
-
-"Vaikea sanoa. Missä itse luulette?"
-
-"Helvetissä", paukautti Niggitts ratkaisevasti. "Minä kylläkään en
-tästä pidä. Mutta ei teitä nyt suunsoittonne auta. Nyt te olette
-_minun_ miehiäni. Parasta on, että antaudutte hyvällä. Ja vaikka minun
-pitäisi kiskoa teidät ylös oikeastakin helvetistä, niin New Yorkiin
-teidän on minua seurattava!"
-
-"Toistaiseksi me olemme taivaassa", keskeytti hänet Harriman. "Ja
-sieltä on pitkä huippaus sekä helvettiin että New Yorkiin."
-
-Niggitts katsahti arasti ensin häneen ja sitten tuohon lohduttomaan
-maisemaan. Hänen silmänsä pysähtyivät puolihurjina mahtavaan
-aurinkovuoreen, joka kohosi heidän päittensä yläpuolella.
-
-"Mikä perhana tuo on?" kysyi hän.
-
-"Paapelin torni", vastasi ylioppilas kuivasti.
-
-Niggittsin kulmakarvat rypistyivät ja hän näytti yhtäkkiä ikäänkuin
-heräävän. Se on varma tyhmyyden merkki. Hän alkoikin juuri sanoa
-jotakin äärettömän yksinkertaista, mutta sanat takertuivat hänen
-huuliinsa.
-
-Tuolta tulla lönkötti nimittäin jokin ihmeellinen pieni olento heitä
-kohti -- tuskin neljän jalan korkuinen, puoleksi eläin, puoleksi
-ihminen.
-
-Harriman tarttui vaistomaisesti Niggittsin revolveriin, mutta malttoi
-kuitenkin mielensä. Hän muisti John Langen sähkösanoman. Ja
-katsellessaan tarkemmin tuota pientä ryppyistä olentoa, hän keksikin
-heti viisaan ja hyväntahtoisen välkkeen noissa suurissa silmissä.
-Samalla ukon sienimäisen hipiän vaalean punainen väri teki katsojaan
-lämpöisen, sydämellisen vaikutuksen.
-
-Vanhus ojensi yhtäkkiä käpälämäisen kätensä Harrimanille.
-
-Hetken epäröityään tämä kohentautui ja tarttui ojennettuun käpälään,
-vaikka selkää vähän karmi. Olihan tuolla herralla ainakin hyviä,
-ihmismäisiä käytöstapoja.
-
-"Oletteko John Lange?" kysyi hän. Noihin vanhoihin kuihtuneisiin
-kasvoihin syttyi ihmeellinen elo, ja äijän hipiä sai äkkiä vihreähkön
-vivahduksen.
-
-Sitten äijä sai pienen yskäkohtauksen ja kävi arvokkaan näköisenä
-kanavan reunalle istumaan.
-
-Mutta samassa heidän edessään oleva ruohosto heilahti ja eräs nuori,
-kuluneisiin vaatteisiin puettu mies saapui rientomarssissa lentokoneen
-luo. Ihan hänen jäljissään tuli nuori nainen. Harriman näki, että tämä
-oli harvinaisen kaunis. Ja hän ymmärsi saapuneensa sinne, minne oli
-aikonutkin.
-
-Tavallaan liikutettuna hän otti rillit pois nenältään.
-
-"Oletteko te John Lange?" kysyi hän ja tarttui toisen ojennettuun
-käteen.
-
-"Olen", vastasi mies. "Entä te?"
-
-"Tuon terveisiä teille Marconilta. Hän kiittää teitä sähkösanomasta. Te
-pyysitte sähkö-lentokonetta. Tässä se nyt on!"
-
-Sitten Simon Newcombe Harriman eli hetkiä, joita hän ei koskaan unohda.
-
-Nuori nainen syöksyi riemusta kirkaisten hänen luokseen, kiersi kätensä
-hänen kaulaansa, ja kyynelten silmistä vuotaessa suuteli häntä
-molemmille poskille.
-
-
-
-
-XXVII.
-
-AINOASTAAN KOLMELLE TILAA.
-
-
-Harriman oli niin hölmistynyt, ettei osannut puhua mitään
-moneen minuuttiin. Mutta harvoinpa sitä sattuukin nuorelle
-kömpelökäytöksiselle miehelle sellaista, että joku kuvankaunis rouva
-noin liikuttavalla tavalla tulee syleilemään häntä. Hän hankasi
-hämillään sarvirillejään kirkkaiksi, pani ne nokalleen, selvitteli
-kurkkuaan ja silitteli sänkipartaansa. Se oli karkea kuin siilin selkä
-ja mahtoi tuntua tuosta nuoresta naisesta hirveältä. Missähän hitossa
-hänellä oli taskupeilinsä?
-
-Mutta Niggitts töllötti selällään ruohossa suu auki. Tämä oli monta
-penikulmaa hänen ymmärryksensä yläpuolella. Hän salli käsiään
-puristettavan, itseään nimitettävän ystäväksi ja pelastajaksi, ja tuo
-pieni ryppynaama ojensi hänelle kulhollisen jotakin vihreätä ruohoa,
-jota hän ensin kohteliaisuudesta maistoi ja jonka hän sitten ahneesti
-hotki suuhunsa. Nuoruudessaan hän oli kuullut jotakin vanhaa lörpötystä
-ambrosiasta ja nektarista -- tämä merkillinen vihreä puuro mahtoi olla
-jotakin sentapaista, jumalien ruokaa. Niggitts kuului johonkin
-kristillismieliseen Brooklynin seurakuntaan, jonka uskontunnustuksessa
-oli monta ihmeellistä asiaa ja joka muun muassa odotti innokkaasti
-viimeistä tuomiota. Sielujen vaellus oli myös heidän ohjelmassaan.
-Jospa tämä jo oli alkusoittoa vieläkin korkeampiin asioihin...? Mutta
-saatuaan taas silmiinsä Harrimanin, _alias_ Smithin, hän halveksien
-hylkäsi viimeisen ajatuksen. Taivaaseen ei missään tapauksessa
-matkusteta tuollaisen syntipukin seurassa. Tämä murhaaja,
-jalkapalloilija ja ylioppilas oli kypsä helvettiin. Joten Niggitts
-lopetti mietiskelynsä ja siirtyi tavallisiin tosiasioihin.
-
-"Missä on lähin kaupunki?" kysyi hän John Anderssonilta, joka myös oli
-saapunut paikalle ja näytti järkevältä ihmiseltä, vaikkei käyttänytkään
-partaveistä.
-
-Ruotsalainen ymmärsi huonosti amerikkalaista murretta, mutta tämän hän
-sentään ymmärsi.
-
-Hän osoitti sormellaan alas. Niggitts tutki tarkkaan ruohokenttää,
-mutta ei keksinyt mitään kaupungin näköistä tuosta sinipunervasta
-sienimäisestä maisemasta.
-
-Lange ehätti ystävänsä avuksi.
-
-"Hän tarkoittaa", sanoi hän, "että tuolla on kaupunki _maan alla_.
-Auringonpaiste on täällä niin terävää, että tässä pinnalla voidaan
-oleskella korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Ainakaan me ihmiset emme
-kestä enemmän."
-
-Niggitts nyökkäsi.
-
-"Onko täällä poliisiasemaa?" kysyi hän jännittyen.
-
-"Mitä ihmettä -- poliisiasemaako?"
-
-Harriman sekaantui taas keskusteluun.
-
-"Ystävälläni on soma päähänpisto", virkkoi hän. "Hän luulee vielä
-olevansa maapallolla."
-
-Silloin kaikki nauroivat.
-
-Mutta Niggitts ei. Tehtiinkö hänestä pilaa...? Ja sitten hän iski
-leukansa yhteen. Mutta nuori kaunis rouva tuli hänen luokseen ja lausui
-äänellä, joka helisi kuin pääsiäiskellojen soitto:
-
-"Tahdotteko tarttua minun käsipuoleeni? Minä mielelläni tuen teitä.
-Tässä on lähellä vene, joka vie meidät kaupunkiin. Te tarvitsette lepoa
-ja hoitoa."
-
-Niggitts oli sen näköinen kuin hän olisi koettanut saada nielusta alas
-'magnum bonum'-perunan. Mikä tässä kaikessa oli totta?
-
-Mutta hän ei tuntenut itseään kyllin vahvaksi syventymään näiden
-mysterioiden pohjaan saakka, ja taipui siis nuoren naisen johtoon.
-
-Puolen tunnin perästä he kaikki istuivat altaan ympärillä John Langen
-majassa, pantterikissan ja sammakkokoiran häärätessä heidän ympärillään
-ja koettaessa parhaan kykynsä mukaan täyttää jokaisen toiveet.
-
-Äijä oli yhtäkkiä ikäänkuin muuttunut nuorukaiseksi. Niinä kuukausina,
-jotka olivat kuluneet siitä kun John Lange oli lähettänyt maahan
-merkillisen valosähkösanomansa, hänet oli perehdytetty inhimillisiin
-asioihin. Kieli oli hänelle kova pähkinä, mutta eleet ja ilmehtiminen
-hän oli oppinut uskomattoman lyhyessä ajassa. Aurinkovuoren viisasten
-seura ikävystytti häntä. Heidän viisautensa oli, kun ympäri käytiin,
-rajoitettu jokseenkin ahtaisiin puitteisiin. Eikä heillä ollut sitä
-joustavaa ajatuskykyä, eikä niitä monipuolisia hauskoja harrastuksia,
-jotka tekivät näistä ihmisistä niin mukavia ja herttaisia
-seurustelutovereita. Ainoastaan falunilainen John Andersson oli hänelle
-pettymys. Mies oli vaipunut harmaaseen surumielisyyteen. Mutta oliko
-tuo mikään ihme? Olihan tämä iloinen ruotsalainen, vietettyään
-kiertotähdessä puolitoista vuotta, ruvennut havaitsemaan itsessään
-julmia ilmaston vaikuttamia muutoksia. Hän huomasi, kuinka esimerkiksi
-hänen ihonsa päällimmäinen ketto kuihtui pois ja iho itse vähitellen
-muuttui täkäläisten alkuasukasten ihon kaltaiseksi. Ensimmäisestä
-lentokoneesta oli löytynyt vähän öljyä. Sillä hän oli voidellut koko
-ruumiinsa. Mutta se auttoi vähän, tai ei ensinkään. Hänen vaalea
-skandinaavialainen hipiänsä, valkoisen miehen kaunis erikoistunnus,
-kului ja muuttui harmahtavaksi. Eikä siinä kyllin. Eräänä päivänä hän
-huomasi vaihtavansa väriäkin. Ei niin rajusti kuin kameleontti, mutta
-selvästi joka tapauksessa. Tehtyään tämän huomion hän koetti kaikissa
-mahdollisissa tilanteissa hillitä tunteitaan, jotteivät toiset alkaisi
-aavistella, mikä kohtalo odotti heidänkin hipiäänsä. Mutta John Lange
-oli jo ajat sitten nähnyt tuon, ja se oli täyttänyt hänet
-levottomuudella ja pelolla. Vain äärimmäisin ponnistuksin hän saattoi
-salata huolensa ja epäilyksensä, samalla kun hän kuukausi kuukaudelta
-yhä suurenevin sähkölatauksin lähetti epätoivoisia hätähuutojaan
-maahan.
-
-Mutta nyt oli apu tullut. Tuolla ulkona kekotti se sähkö-ilmalaiva,
-joka oli vievä hänet ja hänen vaimonsa takaisin metsiin, tuntureille ja
-loistaviin kaupunkeihin. He pääsivät kohta taas kuulemaan suurten
-kaupunkien melua ja Fontainebleaun metsässä visertävän satakielen
-laulua. Ja Claire saisi synnyttää lapsensa sillä maakamaralla, johon
-kohdistuneen rakkautensa syvyyden he nyt vasta tunsivat.
-
-"Kuinka kauan olette ollut täällä?" kysyi Harriman päästyään kahden
-kesken John Langen kanssa.
-
-"Kuusi kuukautta."
-
-"Tuo olisi ollut pitkä aika, ellei teillä olisi ollut niin kaunista
-vaimoa."
-
-Norjalainen nyökkäsi ja katsoi kiinteästi amerikkalaista silmiin.
-
-"Teidän täytyy viedä meidät pois täältä", sanoi hän innokkaasti. "Ei
-niin paljoa minun vuokseni kuin hänen -- tehän ymmärrätte. -- -- --
-Meidät vihittiin täällä ylhäällä", jatkoi hän ja osoitti sormellaan
-pappia, joka autuaasti hymyillen ja silmät ummessa loikoili maassa,
-tämän vieraan kiertotähden nuoren tytön kahnutellessa hänen päätänsä.
--- -- -- "Ja me odotamme lasta muutaman kuukauden perästä. Tulitte siis
-yhdennellätoista hetkellä. Itse matkaa minä en nyt niinkään pelkää --
-kunhan akkumulaattori kestää. Se mahtaa olla ihmeellinen keksintö.
-Edisoninko?"
-
-"Ei. Edison luopui yrityksestään. Keksijä on eräs suomalainen. Hänen
-nimensä on Ilmari Erkko. Eläneekö enää... Mutta hänen akkumulaattorinsa
-elää halki aikojen. Varmasti sillä vieläkin voisi lentää useita
-tunteja. Ja te arvelette, että se voidaan ladata uudelleen täällä
-ylhäällä?"
-
-"Ehdottomasti. Tämä kiertotähti on suorastaan tehty sähköstä. Vuori,
-jonka näitte, on läpeensä sähköinen. Kanavat ovat voimalähteitä."
-
-"Niissähän ei ole minkäänlaista putousta!"
-
-"Entä sitten? Sulkulaitteet ovat sellaisia, ettei itse Niagara kaikessa
-komeudessaan voisi saada syntymään niin paljoa sähköä. Täällä ei
-tarvita lainkaan maaperän kaltevuutta, sillä nousu- ja pakovettä
-käytetään täällä tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Tämä on
-älykkäiden ja terävien aivojen vuosituhansia kestäneen ajattelun tulos.
-Mutta huonon palkinnon ovat täkäläiset asukkaat kaikesta tästä saaneet.
-Heidän elämänsä on muuttunut hedelmättömäksi -- heiltä puuttuu nykyään
-suuria ilon ja surun aiheita. Heidän harrastuspiirinsä on laakea
-niinkuin heidän maansakin. Inhimillisen ja eläimellisen välillä ei
-täällä ole jyrkkää rajaa. Kaikki puhuvat samaa kieltä ja syövät samassa
-pöydässä. Alempia eläinlajeja ei ole. Toisinaan melkein kaipaa jotakin
-verenhimoista kirppua tai itikkaa. Omituinen, lohduton, mutta silti
-onnellinen maa. Kaikki huonot vaistot ikäänkuin tukehtuvat täällä.
-Liekö tuo sitten ilman, auringon, veden vai ravinnonko vaikutusta? Jos
-ihminen jäisi tänne kyllin pitkäksi aikaa, niin kyllä hänen mielestään
-kuihtuisi pois maankaipuu -- samalla kuin muutkin inhimilliset vaistot.
-En ole milloinkaan nähnyt kenenkään syntyvän tai kuolevan täällä. Suvun
-jatkaminen on salaisuus, josta täkäläiset eivät anna meikäläisille
-tietoa. Mutta täällä ei todellakaan ole lapsia, ja tuo vanha äijä on
-varmasti ollut tuollainen ukonrähjä satoja, etten sanoisi tuhansia
-vuosia... Kuten näette, tämä on pieni taivaankappale. Mutta miksi
-tähtientutkijat tätä nimittävät, en tiedä. Kanavathan viittaavat Marsiin
-päin, mutta nämä ovat asioita, joihin minun ymmärrykseni ei ylety
-Varmaa on, että se, joka tunkeutuu maan ilmakehän läpi, putoo tänne, ja
-päinvastaisessa tapauksessa..."
-
-Sillä aikaa oli John Andersson lähtenyt käväisemään lentokoneen luona.
-Siellä mahtoi olla yhtä ja toista joka kiinnitti hänen mieltään. Hän
-nousi toiselle siivelle ja kurkisteli hyttiin. Se muistutti
-ilmanpitävää rasiaa. Mutta olipa eräs toinenkin asia, joka piti hänen
-mieltään jännityksessä: kysymys, oliko hytissä tilaa hänellekin. Hänen
-silmänsä suorastaan pullistuivat ulos kuopistaan... Hänen
-laskeutuessaan maahan valuivat kyynelet virtoina niistä. Hän oli nähnyt
-kohtalonsa. Tuossa pikku huoneessa oli _tilaa vain kolmelle!_
-
-Silloin John Andersson alkoi huohottaa. Hän heittäytyi pitkäkseen
-ruohoon ja nyyhkytti kuin lapsi ja hänen sydäntänsä viiltelivät
-Siljanin rannoilla vietettyjen nuoruuden- ja lemmenpäivien muistot.
-
-
-
-
-XXVIII
-
-JÄÄHYVÄISET.
-
-
-Ja niin sitten tuli se aamu, jona Kervelin kone täytetyin
-akkumulaattorein seisoi valmiina lähtemään tuolle vaaralliselle
-retkelle halki avaruuden.
-
-Vanha tietäjä-äijä oli viimeisinä viikkoina ollut väsymättömän innokas.
-Eikä John Langelta voinut jäädä näkemättä, että tuo kunnianarvoisa
-viisas herra alkoi päivä päivältä yhä enemmän omaksua vieraittensa
-käytös- ja ajatustapoja. Ääntiö ääntiön jälkeen ilmestyi hänen
-murinaansa, tuohon kerake-siansaksaan. Päivät päästyään hänen korvansa
-kuuntelivat uusia ääniä ja uusia ilmaisutapoja. Erikoisen mielellään
-tuo vanha Gamaliel istui nuoren Deborahin jalkain juuressa ja
-taivutteli satavuotista viisasta kieltänsä jäljittelemään kauniin
-pariisittaren pehmeitä nenä-ääntiöitä. Ja silloin äijän ryhmyinen ja
-sienimäinen hipiä muuttui heikosti vaaleansinertäväksi, aivan kuin
-hänellä olisi ollut jokin etäinen kaipaus tai hämärä, ihmeellinen
-unennäkö. Ja hänen syvät, valonarat silmänsä saivat etsivän ilmeen. Ne
-ikäänkuin etsivät kauan sitten sammuneita muistoja niiltä ajoilta,
-jolloin sielut lentelivät siemenjyvinä avaruuksien halki ja asettuivat
-kiertotähtiin asumaan -- sielut, joiden kylväjä oli maailmantahto,
-suuren Jumalan ja kylvömiehen siunattu käsi.
-
-Norjalainen ei voinut olla huomaamatta tuota omituista muutosta, joka
-tapahtui tämän pienen kiertotähden iäkkäässä hallitsijassa. Hän puhui
-siitä Harrimanille. Ja amerikkalainen, joka nyt voi niinkuin sammakko
-mutalammikossa ja kuitenkin oli heittänyt pois luureunarillinsä, myönsi
-hänen olevan oikeassa.
-
- "Hänen seuransa tuottaa minulle iloa", sanoi hän. "Kun olen perehtynyt
-kieleen paremmin, niin luulenpa hänen pystyvän kertomaan minulle
-sähköstä enemmän kuin itse Marconi."
-
-"Aikomuksenne on siis jäädä tänne? Mutta siinä tapauksessahan meillä ei
-ole oikeutta ryöstää teiltä konetta."
-
-Amerikkalainen kohautti olkapäitään.
-
-"Tehän tunnette minun historiani", sanoi hän. "Minä en halua tutkia
-sähköä maan päällä enkä siinä muodossa jossa sitä minulle tarjoo
-Sing-Singin vankilan sähkötuoli. Toisena syynä on tämän Niggittsin
-juttu. Me puhuimme asiasta eilen. Hän ei tahdo erota minusta. Vaikka
-saisimme koko ikämme syödä ruohoa yhdessä, niin ei hän tahdo kadottaa
-minua näköpiiristään. Ei, matkustakaa te, ja ottakaa ruotsalainen
-mukaanne. Tämähän sopii muuten erinomaisesti. Sillä pappi jää hänkin
-meidän luoksemme. Häntä ette saisikaan houkutelluksi täältä mihinkään
-niin kauan kuin täkäläiset joet kuohuvat ambrosiaa ja nektaria. Se
-maistuu hänestä paremmalta kuin kaikki Ranskan konjakit ja liköörit. Ja
-sitten minä melkein luulen hänen olevan pihkaantuneen tuohon pieneen
-tyttöön, jolla on kaniinin silmät. Siitä saa eläintiede arvoituksen."
-
-Harriman naurahti kyynillisesti. John Lange pyörähti ympäri ja lähti
-John Anderssonin luo, jonka surumielinen olemus ja huono ihonväri alkoi
-herättää hänessä levottomuutta. Ruotsalainen istui lempikivellään ja
-vuoleskeli lastuja jonkinlaisista kummallisesti vääntyneistä
-juurentapaisista. Silloin tällöin häneltä pääsi huokaus, joka muistutti
-palkeen ääntä.
-
-"No, oletteko valmis?" kysyi Lange.
-
-Andersson kohotti katseensa maasta.
-
-"Valmisko? Mihin?"
-
-"Matkustamaan. Puolen tunnin kuluttua lähdemme."
-
-"Pääsenkö minä mukaan?" huohotti ruotsalainen.
-
-"Tietysti."
-
-"Mutta nuo toiset?"
-
-"He jäävät tänne vapaasta tahdostaan. Sitäpaitsi meillä on puolen
-vuoden päästä vakinainen liikenne tähän kiertotähteen."
-
-John P. Andersson Falunista hypähti seisaalleen. Hänen käsistään
-kirposivat puunjuuri ja puukko, ja itse hän lehahti tulipunaiseksi.
-Aivan kuin veripisaroita olisi pusertunut hänen velton ihonsa
-huokosista ulos.
-
-Lange katseli häntä tarkkaan.
-
-"Kylläpä taitaakin jo olla aika", sanoi hän. "Mikä teidän hipiäänne
-vaivaa?"
-
-"Hitto sen tietäköön", mutisi ruotsalainen hämillään. "Minä alan
-vaihtaa väriä niinkuin täällä syntyneetkin. Se kai johtuu kaikesta
-siitä vihreästä, jota sullon sisääni. Mutta nyt se lopetetaan",
-karjaisi hän ja suoritti ilmahypyn, joka olisi kelvannut mihin
-olympialaiseen tahansa... "Nyt menen kotiini, Taalainmaahan, ja siellä
-kiinnitän ankkurin koipiini, niin ettei minun enää tarvitse pelätä
-lentäväni tähän kirottuun, paratiisilliseen helvettiin!"...
-
-Näin haasteli John Andersson, eikä tätä voida sanoa kauniiksi
-haasteluksi, kun otetaan huomioon se ystävällinen kohtelu, joka oli
-tullut hänenkin osakseen. -- -- --
-
-Mutta pieni Claire Debusson, maapallon herttaisin nainen, tarttui
-kuihtuneen äijän sienimäisiin käsiin ja puristi niitä -- niin,
-silmänräpäyksen ajan hänen teki mielensä suudella tuon ijäkkään
-hallitsijan surullisia silmiä, mutta hän hillitsi itsensä. Sitten hän
-hyvästeli kaikki toisetkin ja nousi pieneen hyttiin, veti kummivaatteet
-ylleen ja köytti itsensä kiinni istuimeen. Andersson seurasi nopeasti
-häntä -- peläten, että toiset kukaties katuvat ja pyrkivät mukaan.
-
-Mutta nämä kolme eivät olleet niinä miehinäkään. Joshua P. Niggitts oli
-pannut oikean kätensä Harrimanin olalle, ikäänkuin mahdollisen paon
-varalta, ja käsiraudat kalisivat hänen taskuissaan.
-
-Ja juoppo pappi Jacques Rigault, usean ranskalaisen maalaiskylän kauhu
-ja varoittava esimerkki, kohotti oikean kätensä siunaus-asentoon
-poislähteviä kohti ja äänellä, joka uhkui apostolista voimaa, luki
-latinaksi rukouksen merihädässä olevien puolesta. Hänen vasen kätensä
-silitteli koko ajan häneen kiinni painautuneen naisolennon tuuheata
-tukkaa.
-
-Sitten John Lange, hyvästeltyään viimeisen kerran, sulki hytin
-ilmatarkan oven ja loi yleissilmäyksen tilanteeseen. Kaikki oli mitä
-parhaimmassa kunnossa. Ravintosäiliöt olivat täynnä vihreätä
-elämännestettä ja ilmantekijä-koneet toimivat erinomaisesti. John Lange
-suuteli vaimoaan hellästi ja lemmekkäästi, viittasi rohkaisevasti
-Anderssonille ja pani moottorin käyntiin. Kone hyppeli hetken pitkin
-ruohomättäitä ja kohosi vähitellen suurissa kierteissä ilmaan.
-Aurinkovuoren jyrkiltä loistavilta rinteiltä seurasivat sadat valppaat
-ruskeat silmät tuon harmaan koneen häipymistä ikuisesti hohtavaan
-valkeuteen. -- -- --
-
-Mutta alhaalla tasangolla seurasi kiertotähden vanha hallitsija surusta
-raskain katsein Kervelin korkeuslentäjää, kunnes se oli pienestä
-värähtelevästä pisteestä häipynyt avaruuteen näkymättömiin. Silloin hän
-murheellisena lähti astelemaan pois. Hänestä oli yhtäkkiä tullut niin
-pieni ja harmaa ja kumara -- kauhean vanha mies, jolla oli vuosisatojen
-paino hartioillaan ja outo riuduttava kaipaus sydämessään. Hän ei
-nähnyt aurinkovuoren upeita neliöitä eikä kuullut kanavien sointuvaa
-kohinaa. Kenties hän muisti, mitä valkoiset miehet olivat puhuneet
-suuresta hävityksestä -- kuolemasta, joka kerran tulee väkeville ja
-heikoille, lapselle ja vanhukselle, hullulle ja viisaalle. Hän pysähtyi
-äkisti ja kuunteli. Ilmaa tärisytti pitkä, suden ulvontaa muistuttava,
-ulina. Koiramainen olento se siten huusi ilmoille surunsa, ja huuto
-kiiri yli äärettömien tasankojen.
-
-
-
-
-XXIX.
-
-ATLANTIN RANNIKOLLA.
-
-
-Bahian englantilainen konsuli istui lepotuolissa saksalaisen
-täysihoitolan edustalla Atlantin meren rannalla ja poltti Dannemannia,
-erästä maailmankuulua sikaaria. Tämä oli väkevä sikari, kotoisin San
-Felian tunnetuilta viljelmiltä, joilla kasvaa maailman parasta
-tupakkaa. Mutta whisky lasissa vieressä olevalla pöydällä ei ollut
-yhtään heikompaa. Ja pieni, punaiseen täplikkääseen hameeseen puettu
-neekerityttö tuli ja meni aina tuon tuostakin ja huolehti siitä, että
-lasi pysyi samassa tasossa kuin Sareptan kuuluisa öljyruukku.
-
-Konsuli Simpson oli verrattain nuori mies, mutta kuumat seudut olivat
-jokseenkin pahasti pidelleet hänen ulkomuotoaan. Hänellä oli kaunis
-kasvojenväri, jossa auringosta johtuva ruskea taisteli punaisen kanssa
--- viimeksi mainittu kai whiskyn ansiota. Mutta sydänvikaan ja
-verisolujen huonoon tasapainoon viittaavien hieman pullistuneiden
-silmien ympärillä oli runsaasti ryppyjä. Valkoinen mies ei elä
-rankaisematta kymmentä vuotta päiväntasaajan kynnyksellä.
-
-Simpson asui varsinaisessa Bahiassa, aivan sataman vieressä, jossa koko
-viikon kuhisi meriläisiä ja neekerejä. Ei ole niinkään helppoa
-valkoisen miehen pitää arvoansa yllä kaupungissa, jossa on 350,000
-värillistä ja ainoastaan 10,000 valkorotuista. Se koettelee hermoja.
-Mutta jokaisen viikon lopussa hän otti elevaattorikyydin ylös
-valkoiseen kaupunkiin, joka hohtaa ylväänä kallion laelta kauas
-siniselle Atlantille. Kaupungista hän ajoi raitiotievaunulla ulos sen
-mahtavan valkoisen majakan luo, joka näyttää tietä joen suussa olevaan
-kahvi- ja tupakkakaupunkiin.
-
-Täältä hän löysi keltaisen rannan ja rannalta sen pienen täysihoitolan,
-jota ei helposti unohda yksikään Bahiassa käynyt valkoinen mies. Ehkä
-siitä syystä, että täysihoitolan saksalaisella emännällä oli kolme
-erittäin kaunista tytärtä, jotka sopivat niin hyvin tuohon
-kansainväliseen maisemaan, että he kaikki olivat englantilaisten kanssa
-naimisissa.
-
-Konsuli Simpson ei kuitenkaan tällä hetkellä välittänyt
-rotukysymyksestä eikä kauniista tytöistä. Hänellä oli tapana olla
-ajattelematta mitään -- tapa, joka melkein yksinomaan esiintyy
-viisailla miehillä. Useampien vain pitäisi omaksua itselleen tämä
-erinomainen tapa.
-
-Muutenkaan hän ei vaivannut päätään mitenkään. Hän purjehti pitkin
-Nirvanan virtaa, ja olisi tarvittu monta käärmettä ja myrkyllistä
-sisiliskoa, jotta hän olisi muuttanut asentoaan.
-
-Mutta kohtalon kirjaan oli kirjoitettu, ettei konsuli Simpson saisi --
-päätöksistään, periaatteistaan ja elämäntavoistaan huolimatta --
-nauttia rauhassa whiskylevähdystänsä.
-
-Ja näin siinä kävi.
-
-Hänen tirkistellessään, silmät puolittain ummessa, sinitaivaan valtavaa
-kupulakea ja kärpästen askarrellessa hänen kukoistavan nenänsä
-kimpussa, hän sai äkkiä näköpiiriinsä jotakin, joka ei ollut hyönteinen
-eikä sinitaivas.
-
-Simpson tarttui whiskylasiin puolta minuuttia ennen aikaansa ja koetti
-aimo kulauksella hajoittaa sumut silmistänsä. Mutta harmaa pilkku
-ikäänkuin sukelsi ulos sinisestä ja kasvoi peloittavalla nopeudella.
-Konsuli huokasi. Tämä huokaus kuulosti melkein kiroukselta... Ei sitten
-koskaan saanut olla rauhassa! Ilmankin saastuttivat kaiken maailman
-ilmiöt, jotka tarvitsivat konsulinviraston apua. Tämä oli tietysti
-jokin lentokone -- jokin eurooppalainen, anglosaksilainen ennätyksen
-tavoittelija, joka halusi silminnäkijän todistusta. Ja hän oli vasta
-päässyt kolmanteen whiskyyn!...
-
-Simpson ummisti silmänsä ja antautui kohtalon valtaan. Kun hän muutaman
-minuutin kuluttua avasi ne jälleen, tuli ruutuhameinen neekerityttö ja
-valmisti hänelle neljännen whiskyn, mutta silloin olivat kaikki hänen
-pahat aavistuksensa muuttuneet surulliseksi todellisuudeksi.
-Ilmataso tuli komeata liukulentoa suoraan häntä kohti eikä hän
-silmänräpäystäkään epäillyt sitä, ettei se laskeutuisi maahan ihan
-hänen jalkainsa eteen. Keltainen hiekkaranta oli nimittäin ainoa
-laskeutumispaikka näillä seuduin.
-
-Ei kukaan voine väittää Simpsonia turhan uteliaaksi. Vaikka lentokone
-hyppeli rantahietikolla tuskin viidenkymmenen askeleen päässä hänestä,
-niin hän vain istui paikoillaan.
-
-Tuopa kumman näköinen kone: siivet lyhyet ja tanakat ja runko kookas.
-Kului muutamia minuutteja. Ei ketään ilmestynyt ulos. Konsuli Simpson
-katsahti ympärilleen. Ei ainoatakaan ihmistä ollut likimailla. Mihin
-hitolle neekerit olivat lähteneet? Olihan heidän tapansa muulloin aina
-olla halkeamaisillaan uteliaisuudesta. Hän odotti vielä hetken. Ei
-tullut ketään ja lentokonekin näytti olevan ihan kuollut.
-
-Silloin Simpson tyhjensi viimeisen whiskynsä ja nousi kolisten. Hän oli
-iso, paksu mies ja otti asian rauhalliselta kannalta. Mutta jokin
-vaisto sanoi hänelle, että jotakin salaperäistä mahtoi piillä tässä
-pitkänmatkankulkijassa. Ja vaikka hän oli vetelys, ei hän ollut vailla
-inhimillisiä tunteita.
-
-Lentokone näytti olevan täysin vahingoittumaton, mutta suljetussa
-hytissä ei näkynyt ihmisiä. Ähkien ja puuskuttaen hän kiipesi pienelle
-ovelle ja tarttui sen ripaan. Mutta ovi ei liikahtanut. Näytti siltä
-kuin kaikki vehkeet olisivat ruostuneet kiinni käytännön puutteessa.
-Silloin Simpson tunsi itsensä Simsoniksi. Hän kiskoi ja veti niin että
-otsasuonet pullistuivat. Hän käänsi ja väänsi monen whiskyryypyn
-voimalla.
-
-Yhtäkkiä ovi myötäsi ja irtosi saranoistaan. Simpson lennähti takaperin
-ja teki kuperkeikan alas pehmeään hiekkaan.
-
-Hän nousi pystyyn silmänräpäyksessä, ja velttous oli nyt kadonnut hänen
-silmistään. Sillä hän oli tuossa pienessä hytissä nähnyt jotakin, joka
-olisi voinut säikäyttää kenen tahansa.
-
-Sekunnin murto-osa oli riittänyt näyttämään hänelle kolme jäykästi
-tuijottavaa, vihreänkalpeaa naamaa. Sellaiselta mahtoi lentävän
-hollantilaisen miehistö aikoinaan näyttää.
-
-Simpson jäi neuvotonna seisomaan ja pitelemään pientä alumiini-ovea.
-Mutta pitkään hän ei aprikoinut. Sillä hän tiesi, että nuo ihmiset
-elivät. Hän oli nähnyt sen heidän silmistään, joissa oli apua rukoileva
-ilme, sanaton tuskanhuuto.
-
-Silloin syöksähtivät neekeritkin suin päin paikalle, huutaen ja
-kirkuen. Ja täysihoitolan ulkoparveke alkoi yhtäkkiä elää.
-
-Simpson oli nyt taas oma itsensä. Hän jakeli lyhyitä, niukkasanaisia
-määräyksiä ja kiipesi takaisin siivelle. Sitten hän kiskoi nuo kolme
-matkustajaa yksitellen ulos hytistä ja lähetti jäykät ruumiit edelleen
-alhaalla odottaviin avuliaisiin käsiin.
-
-"Viekää ne ylös siimekseen -- äkkiä!" karjui hän, niin että neekerit
-muuttuivat luokiksi alamaisesta avuliaisuudesta. Muutaman minuutin
-perästä nuo kolme ruumista lepäsivät kukin vuoteessaan vierasvaraisessa
-täysihoitolassa ja puhelimella kutsuttiin lääkäri paikalle.
-
-Odottaessaan Simpson leikkeli saksilla auki matkustajain kummipukuja
-antaakseen heille enemmän ilmaa, mutta pienimmän ruumiin ääressä hän
-yhtäkkiä keskeytti hommansa, sillä hän tuli vilkaisseeksi silmäpariin,
-joka sai hänen sydämensä jyskyttämään.
-
-"Jumala auttakoon, tässähän on nainen", mutisi hän ja peitti kainosti
-puoleksi paljastuneen rinnan.
-
-Lääkäri tuli pikemmin kuin odotettiinkaan. Hän tarkasti nopeasti
-kankeat ruumiit ja loi harhailevan katseen ympärilleen.
-
-"Katsokaas", sanoi hän Simpsonille, "heidän silmänsä elävät. Sydän
-toimii, vaikkakin enää heikosti. Mutta ruumis on jäykistynyt heiltä
-kaikilta. Matka on mahtanut olla pitkä, taikka tässä on omituinen
-myrkytystapaus. Annetaan heille lämmin kylpy!"...
-
-Silloin se mies, jonka kädet Simpsonin oli täytynyt repiä irti
-ohjauspyörästä, kohotti päätään -- hänen kurkustaan tuli muutamia
-kurahtavia ääniä.
-
-Konsuli kumartui hänen ylitseen. Ei milloinkaan ennen hän ollut nähnyt
-noin komeata vartaloa: alaston yläruumis, voimakkaat lihakset, syvät
-ruskeat silmät, jotka paloivat sysimustien kulmakarvojen varjossa.
-
-"Mistä te tulette?" kysyi hän lempeästi.
-
-Mies teki leuvoillaan epätoivoisen liikkeen. Sitten kuului kuin etäinen
-kuiskaus:
-
-"Äärimmäiseltä rajalta!"
-
-
-
-
-XXX.
-
-TAKAISIN ELÄMÄÄN.
-
-
-"Tämä on omituinen myrkytyksen muoto", sanoi englantilainen lääkäri...
-"Siitä voitaisiin kirjoittaa vaikka väitöskirja."
-
-John Lange nyökkäsi, mutta ei näyttänyt olevan valmistunut lähemmin
-selittämään, mikä oli syynä tähän kummalliseen päihtymykseen.
-
-"Liian paljon happea luultavasti", sanoi hän vältellen. "Ja liian suuri
-korkeus".
-
-Lääkäri oli syvämietteisen näköinen. Hän oli nuori mies ja halusi
-palavasti tulla kuuluisaksi. Hänen kolme potilastaan olivat muutaman
-tunnin kuluttua aivan terveet. Mutta oli kuitenkin heidän
-fysiologisessa tilassaan jotakin, joka arvelutti häntä. Tuo kookas
-vaaleanverinen ruotsalainen näytti potevan jotakin verenvuototautia.
-Hänen ihonsa oli ylen omituinen -- melkein loppuun kulunut. Näki
-selvästi että orvaskeden solut olivat tuhoutuneet. Mutta nämä Pohjolan
-asukkaat olivat vaiteliaita kuin hautakappeli eivätkä näyttäneet
-haluavan ryhtyä enempiin selityksiin kuin oli välttämätöntä.
-
-"Kuinka vaimoni jaksaa?" kysyi John Lange ja käänsi huolestuneet
-silmänsä lääkäriä kohti.
-
-"Hän on mitä parhaissa käsissä. Talon naisväki on ottanut hänet
-hoitoonsa. Hänen tilansa ei anna aihetta minkäänlaiseen levottomuuteen.
-Nuori rouvanne on jo ruvennut ajattelemaan pukuansa. Ja se on hyvä
-merkki."
-
-Lange ponnistautui istumaan. Hänestä tuntui siltä kuin olisi hän äsken
-noussut Niagaran kuohuaalloista. Kaikki hänen jäsenensä olivat kankeat,
-eikä hän saanut sormiansa suoristumaan siitä asennosta, missä ne olivat
-pidelleet ohjauspyörää. Mutta muuten tuntui hänen olonsa hyvältä.
-Lääkärin neuvon mukaan hän oli juonut ainoastaan lämmintä maitoa,
-ja tämä oli kuin tulta hänen suonilleen tuon yksipuolisen
-ravintojärjestyksen jälkeen. Jumalan kiitos -- nyt hän oli taas maan
-päällä ja tunsi olevansa tavallinen kuolevainen ihminen eikä enää
-puolittain kuolematon kiertotähden asukas. Heikko paistetun lihan käry
-osui hänen nenäänsä ja sai hänet vaistomaisesti hymyilemään.
-
-"Minä näen, että alatte toipua", sanoi lääkäri hyväntahtoisesti. Hänen
-oli vaikea pidättyä tekemästä kaikkia niitä kysymyksiä, jotka
-välähtelivät hänen aivokopassansa -- -- -- "Ettekö halua lähettää
-sähkösanomia? Konsuli Simpson on pyytänyt minua sanomaan teille, että
-meidän Marconi-asemamme on käytettävänänne."
-
-Silloin John Lange kohottautui ihan pystyyn vuoteessaan.
-
-"Marconi-asema", kivahti hän nopeasti. "Onko sillä suurikin säde?"
-
-"Se on Etelä-Amerikan suurimpia. Me lähetämme joka päivä sähkösanomia
-Oportoon ja Finisterreen."
-
-Norjalainen mietti hetken.
-
-"Tahtoisin mielelläni saada sähkösanoman lähetetyksi Marconille", sanoi
-hän pienen vaitiolon jälkeen.
-
-"Te tunnette hänet?"
-
-"En, mutta hän tuntee minut."
-
-"Tiedättekö hänen osoitteensa?"
-
-"En, mutta pitäisi kai sähkösanoman osata hänen luokseen lähimmältä
-eurooppalaiselta asemalta. Tahtoisitteko omissa nimissänne sähköittää
-hänelle, että John Lange on tullut Bahiaan ja tuo terveisiä
-Harrimanilta."
-
-Lääkäri kirjoitti nimet tarkasti muistiin ja riensi ulos.
-
-"Teidän on parasta pysytellä alallanne pari päivää", virkkoi hän
-varoittaen ovelta.
-
-Mutta hän ei tuntenut potilastaan. Muutamia sekunteja sen jälkeen kuin
-hänen askeleensa olivat lakanneet kajahtelemasta pitkässä käytävässä
-kapusi norjalainen alas vuoteeltaan. Hän oli saanut parin Simpsonin
-nimettömiä jalkaansa, ja ne reuhottivat kuin säkit hänen yllään. Mutta
-ei hän siitä välittänyt. Jalat tuskin kannattivat häntä, mutta hän
-huomasi että lihakset olivat taas alkaneet toimia. Hän hoippui ovelle,
-avasi sen koukkuisilla sormillaan ja astui ulos pitkälle
-ulkoparvekkeelle. Aurinko paistoi häntä suoraan silmiin, mutta se ei
-häntä kiusannut. Hän oli tottunut väkevämpään auringonpaisteeseen. Suu
-auki hän imi sisäänsä voimakasta, tuoksuvaa ilmaa. Hän ikäänkuin
-pumppasi keuhkoihin maan raikasta, mutta vaarallista henkeä.
-Ja silmillään, jotka olivat tottuneet suureen mahtavaan
-yksitoikkoisuuteen, hän ahmi tropiikin värejä ja noita sinisiä,
-ihmeellisiä laineita, jotka pitkin, paisuvin hengenvedoin huokuivat
-autereista iloansa keltaiselle rantapenkerelle.
-
-Ah, kuinka maa sentään oli kaunis ja kaivattava!
-
-Hän jäi siihen hetkeksi seisomaan. Hän tunsi, kuinka veri taas alkoi
-kohista koskena suonissa... nyt hän oli uudelleen päässyt lapseksi
-siihen maahan, joka on luotu kauneuden hyvästä ja pahasta, elämän ja
-kuoleman kiertotähteen, aionien maailmanvaltakunnan kummalliseen
-päiväkorentoon...
-
-Silloin hän yhtäkkiä kuuli heikkoa laulua aivan auki olevasta
-ikkunasta. Ne tulivat kuin lempeä, rakastava kuiskaus.
-
-Laulaja oli hänen vaimonsa -- hänkin ylisti maata ja elämää. Laulu oli
-eräs vanha ranskalainen hymni sille väkevälle Herralle, joka ohjailee
-kiertotähden kulkua.
-
-Lähtipä silloin edelleen hoippumaan John Lange, löysi erään ovenrivan
--- ja nyyhkytti muutaman sekunnin kuluttua vaimonsa vuoteen ääressä.
-
-"Rakas John", kuiskasi vaimo ja hapuroi heikoilla valkoisilla
-kätösillään toisen tukkaa... "minä olen niin onnellinen, niin
-onnellinen. Nyt olemme maan päällä. Kotonamme."
-
-"Tai vankilassamme", mutisi mies.
-
-Mutta vaimo ei kuullut, mitä mies sanoi.
-
-"Voi kuinka olenkin kaivannut kukkien tuoksua, lintujen laulua ja
-hyönteisten surinaa! Ja kuulehan, kuinka kaikki kuiskii meille:
-tervetuloa, tervetuloa! Ja täällä on meidän lapsemme syntyvä ja
-elävä!... Älähän itke, ystäväiseni. Nyt vasta meidän onnemme kesä
-alkaa."
-
-Mies koetti hymyillä.
-
-"En ymmärrä, kuinka selvisimme hengissä siitä matkasta", jatkoi vaimo
-innostuen. "Alku oli niin hyvä. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki ikäänkuin
-katosi. Oli melkein kuin olisi ollut oopiumihuumauksessa. Ympärillämme
-oli pelkkää aurinkoa ja valoa... Kuule, John, kuinka osasit laskeutua
-vahingoittumatta maan pinnalle?"
-
-"En tiedä itsekään", vastasi mies väsyneesti. "Minussa mahtoi olla
-jokin vaisto, joka ohjasi käsiäni. Kuulin usein sen tapaisista
-ilmiöistä sodassa ollessani. Eräskin ystäväni oli tähystelemässä. Hänet
-keksi pieni saksalainen taube-laivue, joka alkoi ajaa häntä takaa.
-Kuula lävisti hänen päänsä. Ehdottomasti kuolettava kuula, joka
-silmänräpäyksessä oli iskenyt hänet tajuttomaksi. Mutta tästä
-huolimatta hän toi koneen takaisin omaan päämajaansa ja laskeutui
-maahan viidenkymmenen metrin päähän omasta lavastaan. Kun me jouduimme
-hänen luokseen, istui hän kädet ohjauspyörässä ja tuijotti suoraan
-eteensä. Hän oli kuollut. Hänen poistuva tajuntansa oli sanonut
-hänelle, että hänen oli pelastettava kone. Kuinka paljon enemmän
-olikaan minun vastuullani, kun minun oli pelastettava se, jota
-rakastin!"
-
-Vaimo silitti hellästi miehensä tuuheata tukkaa.
-
-"Rakas, rakas John", kuiskasi hän.
-
-"Mutta nyt meidän on oltava lujina", jatkoi mies melkein torjuen. "Ei
-ole välttämätöntä, että puhut kenellekään meidän matkastamme. Se saisi
-aikaan liian paljon hälinää. Ainakaan toistaiseksi. Sitä suuremmalla
-syyllä, koska se voisi maksaa minun henkeni."
-
-Vaimo katsoi pelästyneenä häneen.
-
-"Mutta minä luulin kuulleeni sinun sanovan, että Harrimanille oli isäni
-kertonut Jacques Dufresnesin olevan ainoan, joka tiesi jotakin
-salakuljetusjutusta. Ja hänhän on sekapäinen."
-
-"Niin oli siihen aikaan", vastasi Lange. "Ei kukaan tiedä, mitä
-myöhemmin on tullut ilmi. Ilmiantajia on kaikkialla. Moni nimittäisi
-tuota niin kutsuttua kuularuiskusankaria murhaajaksi. Ehkäpä
-syystäkin."
-
-Claire otti hänen päänsä molempiin käsiinsä ikäänkuin suojellakseen
-häntä joltakin tuntemattomalta vaaralta.
-
-"Ei ikinä kukaan uskalla sitä", huusi hän. "Minä tunnen sinut. Ei ole
-olemassa parempaa ihmistä, ei jalompaa sydäntä. Sinä taistelit
-rakkautesi puolesta -- omalla tavallasi. Aivan niin kuin taistelit
-Ranskankin puolesta."
-
-"On vielä olemassa lakeja, jotka välittävät viis ihmisen tunteista ja
-vaikuttimista", mutisi toinen väsyneesti... "Mutta kaikki päättyy kyllä
-hyvin. Minun elämäni kaunein seikkailu ei ole vielä lopussa."
-
-Sitten mies ponnistautui jaloilleen ja suuteli pois tuskan toisen
-ihanista, kyyneleisistä silmistä.
-
-Mutta langaton tikitti jo pitkiä 1,200-metrin aaltojaan tavatakseen
-käsiinsä Guiglielmo Marconin.
-
-
-
-
-XXXI.
-
-KAKSI SÄHKÖSANOMAA
-
-
-Siitä päivästä tuli suuren keksijän, Marconin, ehkä merkillisin ja
-vaiherikkain päivä.
-
-Hän oleskeli kesähuvilallaan, Wightsaarella, lähellä Cowesia. Oli ihan
-tavallinen kesäpäivä, lämmintä oli vahvasti ja tuulta vähän ja suuren
-italialaisen tunnit kuluivat yksitoikkoisesti -- niinkuin ohjelma
-vaati. Hänen lääkärinsä oli nimittäin juuri määrännyt hänelle annoksen
-säännöllistä yksitoikkoisuutta, jota kaikki hermojen erikoistuntijat
-pitävät parhaana parannuskeinona väsyneille aivoille ja
-loppuunkuluneelle hermostolle. Hän ajatteli lähteä pienelle
-purjehdusretkelle, mutta meri oli kuin ankkalammikko. Hän luki
-"Times"-lehdestä johtavan, joka kosketteli Leninin viimeistä puhetta.
-Ja koska Leninin puheet muodostavat kaiken ikävyyden huipun, teki tämä
-lukeminen toivottavasti hänelle hyvää. Sitten hän luki yhden luvun
-Joseph Conradin viimeisestä kirjasta. Se myös vahvisti häntä ja antoi
-hänelle sen verran rauhallisuutta kuin oli välttämätöntä, jotta hän
-kykeni ottamaan vastaan sähkösanomapojan, joka täyttä kyytiä polki
-pyöräänsä hänen huvilalleen.
-
-Marconi vihasi hyvin ymmärrettävistä syistä sähkösanomapoikia. Ei sovi
-tarjota leipurille leipää eikä Marconille sähkösanomia. Ja sen vuoksi
-hän olikin määrännyt, että langaton maailma saa selviytyä omin nokkinsa
-sillä aikaa kun hän lepäilee ja että sähkösanomia saa tuoda hänelle
-vain välttämättömissä tapauksissa.
-
-Mutta pyöräänsä polkeva sähkösanomapoika ei näyttänyt tällä kertaa
-vähääkään pelkäävän suuren italialaisen sisilialaista vihaa. Eikä hän
-säikähtänyt, vaikka Marconi uhkaavasti rypisteli kulmakarvojaan
-ottaessaan käteensä keltaisen paperin.
-
-"Mistä tämä tulee?" kysyi italialainen äkäisesti ja paiskasi
-sähkösanoman pois.
-
-"S:t Vincentistä", vastasi poika itsetietoisesti.
-
-Marconin kulmakarvoista katosivat rypyt yhtäkkiä ja viestin tuoja näki
-jonkinlaiseksi tyydytyksekseen, että lennättimen suurmestari sai
-kamalan kiireen käsiinsä juuri hänen kääntyessään lähtemään.
-
-Tämä S:t Vincentin juttuhan se oli pääasiallisesti aiheuttanut
-keksijälle monta unetonta yötä ja oli ehkä suurimpana syynä hänen
-nykyiseen maanpakoonsa. Kaikkien ystävien ja liiketuttaviensa ihmeeksi
-hän oli kuukaudesta kuukauteen palvonut tätä jumalien hylkäämää S:t
-Vincentin hiekkahelvettiä. Hänen ajattelijapäänsä kävi päivä päivältä
-harmaammaksi hänen joka yö väsyksiin asti tuijottaessaan läntiselle
-taivaalle, näkyisikö ehkä taaskin niitä sähköpisteitä ja -merkkejä,
-jotka olivat panneet Simon Newcombe Harrimanin mielikuvituksen mitä
-vilkkaimpaan toimintaan ja eräänä päivänä ajaneet hänet tuolle
-vaaralliselle retkelle kohti tähtiä ja suurta hiljaisuutta.
-
-Viimein Marconi kyllästyi pitkään odotukseen, ja nyt istui aseman ison
-kaukoputken ääressä eräs hänen luotetuimpia ja vaiteliaimpia miehiään
-ja odotti irlantilaisen kärsivällisyydellä taivaan merkkejä.
-
-Ja nyt --?
-
-Marconi repäisi nopeasti sähkösanoman auki, luki sen läpi ja hänen
-mustat silmänsä tulivat ihmettelyä täyteen. Se kuului seuraavasti:
-
-    "Marconi
-             Cowes
-                   Wight-saari.
-
-    Otin vastaan tänä yönä kello kahdentoista ja kahden välillä
-    seuraavan, hämmästyttävän selvän valosähkösanoman:
-
-    John Lange vaimoineen on odotettavissa maahan milloin tahansa.
-    Olen käyttänyt aikani sähköopiskeluun. Tutkinut uutta
-    siirtomenetelmää, jonka yksinkertaisuus takaa sille
-    aavistamattoman kantavuuden ja luultavasti kiinnittää
-    teidänkin mieltänne suuresti. Jos John Lange pääsee maahan,
-    niin hän kenties voi suunnilleen kuvata teille keksinnön
-    yleispiirteet. Teidän käsissänne se tulee mullistamaan
-    maailman. Joshua P. Niggitts lähettää terveisiä Pinkertoneille.
-    Hän on tehtävälleen uskollinen, mutta käsiraudat hän on
-    kadottanut, niin että ne on seuraavan apuretkikunnan otettava
-    matkaan. Muuten ei asialla ole mitään kiirettä. Me voimme
-    hyvin.
-
-                                              Harriman."
-
-Saattaa sattua lahjakkaimmillekin ihmisille sellaista, että he
-toisinaan näyttävät hämmästyttävän tyhmiltä. Ei ole ihan mahdotonta,
-että Marconi joutui tällä hetkellä näiden viisaiden päiden
-kohtalotoveriksi. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, pysähtyivät
-kotvaksi itäiselle taivaalle, täynnä kysymysmerkkejä, ja palasivat
-takaisin maan pinnalle, jossa ne kiintyivät erääseen maantiellä
-näkyvään valkoiseen pilkkuun.
-
-Tämä valkoinen pilkku suureni suurenemistaan. Eikä Marconi voinut
-ensinkään irroittaa silmiään siitä. Tämä oli tosiaankin ihmeellinen
-päivä, täynnä merkillisiä tapauksia, ja Jumala yksin tietää, eikö tämä
-kasvava valkoinen pilkku merkinnyt jonkin uuden sala-arvoituksen
-ratkaisua.
-
-Suuri italialainen oli viimeisinä aikoina muuttunut hieman epäileväksi.
-Hänen virkatoverinsa Thomas Edison oli lähettänyt hänelle erään koneen,
-jonka avulla hän muka saattoi keskustella itseään etevämpien henkien
-kanssa. Mutta kone näyttäytyikin pelkäksi roskanpuhujaksi, joka oli
-ahdettu täyteen ihan tavallista inhimillistä humpuukia. Conan Doyle ja
-Camille Flammarion olivat kehuneet konetta, kunnes humpuuki oli
-tullut ilmi. Vanha Thomas Alva itse oli näet joutunut ovelien
-spiritisti-avustajiensa petkuttamaksi -- -- eipä, hitto soikoon, ole
-hauskaa tulla vanhaksi ja kuuroksi!...
-
-Mutta mainitsemamme valkoinen pilkku oli vähitellen muuttunut lihaksi
-ja vereksi, toisin sanoen uudeksi valkopukuiseksi sähkösanomapojaksi.
-
-Marconille alkoi tulla hiki. Mutta tyytymätön ryppy oli nyt kerrassaan
-kadonnut hänen silmiensä välistä ja sijaan oli ilmestynyt mitä
-innokkain odotus. Ja sanomapoika, joka aavistamattaan huomasi olevansa
-tervetullut, lisäsi äkkiä vauhtiansa ja jätti hymyillen ja kumarrellen
-päivän toisen sähkösanoman Marconille.
-
-Ei kestänyt monta sekuntia, kun se jo oli avattuna hänen edessään. Hän
-näki hämmästyksekseen, että se oli lähetetty Bahiasta 2 1/2 tuntia
-sitten.
-
-Se kuului näin:
-
-    "Eräs John Langeksi itseään nimittävä mies on saapunut
-    ilmalaivalla tänne vaimonsa ja erään miesseuralaisen kera.
-    Matka on selvästi ollut hyvin pitkä, sillä he ovat kaikki
-    erittäin heikontuneessa tilassa. Hänellä on tervehdys
-    joltakin Harrimanilta ja hän haluaa neuvotella kanssanne
-    eräästä ylen tärkeästä asiasta. Matkustajien tila on nyt
-    parempi. Hengenvaaraa ei ole. Odotan lähempiä ohjeita ja
-    määräyksiä.
-
-                                        Simpson, konsuli."
-
-Marconi jäi pitkäksi aikaa istumaan nuo kaksi sähkösanomaa käsissään.
-Hänen katseensa sai uneksivan ilmeen liukuessaan yli kanaalin
-pikkulaineiden, joita heikko iltatuuli keinutteli. Hänen silmänsä
-muuttuivat tummiksi ja rupesivat näkemään näkyjä. Tuossahan avautui
-maapallon porttien ulkopuolella ihan uusi seikkailumaa -- maa, jossa
-ennen ainoastaan ihmisten haaveet olivat eläneet. Sama maailma, jonka
-Königsbergin erakko Immanuel Kant oli nähnyt, josta Cyrano de Bergerac
-oli uneksinut, johon Hoffmann, Poe ja Verne tuhlasivat mielikuvitustaan
-ja joka oli elänyt ihmiskunnan vaistoissa aina Veda-kirjoista ja
-kreikkalaisista luonnonfilosofeista lähtien hamaan Juvissyn tähtitornin
-vanhaan tietäjään, Flammarioniin, tähän suuren tähtitaivaan ihmeellisiä
-arvoituksia pakahtuakseen ikävöivään haaveilijaan saakka...
-
-Näin istui Marconi kauan ja uneksi. Ja kun hän viimein nousi, kiiluivat
-jo tähdet vihreänharmaalla taivaalla. Ne ikäänkuin nyökkäilivät hänelle
-ja räpyttelivät smaragdisilmiään. Ne muistuttivat Rafaelin enkelejä,
-jotka istuen taivaan reunalla, ikuisen elämän valolähteillä,
-rohkaisevasti hymyilivät hänelle, pienelle maan matoselle...
-
-
-
-
-XXXII.
-
-MAAN IHMEITÄ.
-
-
-Kuluu kuukausia.
-
-Kiertotähti kiertää ja me mukana.
-
-John Andersson Falunista kiertää hänkin, vieläpä rattailla ajaen, päin
-Moran pitäjää. Hän vaihtaa väriä herkeämättä, ja kansa ihmettelee
-häntä. He näkevät kyllä, että John on ollut pitkillä matkoilla, mutta
-hänen hipiänsä herättää huomiota. Tällä kertaa se on tummansininen,
-hiukan ruosteenpunaiseen vivahtava, -- s.o. Andersson on loukkaantunut.
-Hänelle on nimittäin tehty veristä vääryyttä.
-
-Mutta kuinka niin?
-
-Tyytyväinenhän hänen pitäisi olla. Lepäsihän tuossa Siljan-järvi
-kirkkaana ja kimaltelevana tien vieressä, ja olivathan kaikki ne,
-jotka aikoinaan olivat itkeneet hänen kuolemaansa ja katoamistaan,
-tervehtineet häntä mitä ylitsevuotavimmin ystävyydenosoituksin.
-Udellakin he olivat koettaneet, mutta Anderssonilla oli selvät ohjeet,
-ja kun hän ei muutenkaan lörpötellyt sivu välttämättömyyden, niin ei
-kukaan aavistanut mitään hänen tähtimatkastaan.
-
-Faluniin asti olikin kaikki käynyt mitä parhaiten. Mutta siellä oli
-tuomiopäivän moukari iskenyt häneen. Siellä oli häntä vastassa se
-kamala uutinen, että hänen morsiamensa Anna Maria -- tai mikä se nyt
-olikaan nimeltään -- oli itkenyt hänen kuolemaansa ja poismenoansa niin
-kauan että oli viimein kyllästynyt ja mennyt toisen kanssa naimisiin.
-Tämä kitkerä pilleri oli Anderssonin täytynyt niellä. Ja hän teki sen
-kuin mies.
-
-Samalla hän päätti tehdä jäähyväisvierailun syntymäseudulleen ja sitten
-ainiaaksi kadota siihen maailmaan, jossa osattiin antaa arvoa kahdelle
-voimakkaalle käsivarrelle.
-
-Hevonen pysähtyi äkisti erään pienen punaisen tuvan portille. Se mahtoi
-olla hyvin viisas ja tarkkavaistoinen eläin, sillä Andersson ei ollut
-vetänyt ohjaksista. Eikä hän omasta aloitteestaan olisi uskaltanutkaan
-pysähtyä tähän, mutta eläimet ovat toisinaan -- vaikka tosin harvoin --
-päättäväisempiä kuin ihmiset. Ja tämä pieni takkuinen luuska oli nyt
-luultavasti saanut päähänsä sen, että tässä täytyi olla erinomainen
-paikka, jossa yksinäinen ajaja saattoi lepuuttaa ruosteenpunaista
-sieluaan.
-
-Mutta Andersson oli jo vaihtanut väriä. Hän oli muuttunut kauttaaltaan
-vaaleansiniseksi ja vivahteli heikosti sinipunervaan. Tähän punaiseen
-tupaan hän oli, niin sanoaksemme, haudannut nuoruutensa ja miehuutensa
-ihanimman muiston. Se oli nimittäin Anna Marian koti.
-
-Hetken arveltuaan hän laskeutui alas rattailta ja asteli hitaasti tuota
-pientä pyhättöä kohti, ja sydän takoi niin kummasti hänen rinnassaan.
-
-Pihanurmella istui joku mies ja nautti sunnuntailepoa. Hän nyökkäsi
-nähdessään Anderssonin eikä ollut lainkaan hämmästyneen näköinen.
-
-"Minä arvasin, että sinä vielä tulet", lausui hän rauhallisesti. "Ja me
-olemme tehneet sinulle vääryyttä. Anna Maria itki kauan, mutta elämä
-vaatii osansa. Me olimme varmat siitä, että olit kuollut. Saat antaa
-meille anteeksi John."
-
-Kyyneleitä kihosi Anderssonin silmiin.
-
-"Ei ole mitään anteeksiannettavaa", sanoi hän ja puristi tuon
-ryhdikkään taalalaisen kättä... "Mutta tuntuu kovalta... hyvin
-kovalta... Olin ajatellut..."
-
-Mutta ei kukaan saanut tietää, mitä John Andersson oli ajatellut, sillä
-sanat, nuo tottumattomat sanat, takertuivat hänen kurkkuunsa.
-
-Matalalle eteiskuistille oli tuvasta tullut nuori tyttö. Tämä oli terve
-ja suloinen ja täyteläinen kuin Zornin taulu.
-
-"Mutta siinähän on Anna Maria", pääsi Johnilta. Ja hän loi tyttöön
-katseen, joka sai tämän punastumaan kaulaan asti.
-
-Silloin iäkäs isä nauroi.
-
-"Ehei, erehdytpä poikaseni. Tämä on Brita Sofia. Hän oli vielä lapsi
-sinun lähtiessäsi. Mutta oikeassa sinä olet. Tuon näköinen oli Anna
-Maria silloin kun sinä -- katosit."
-
-Andersson, tuo paljon matkustellut, muuttui tästä hetkestä hyvin
-ajattelevan näköiseksi. Hän painoi silmänsä maahan. Ja kun hän taas
-vilkaisi ylös, osui hänen katseensa hymyyn, joka pani hänen sydämensä
-jyskyttämään. Ja ennen kuin hän aavistikaan lehahtivat kaikki rakkauden
-värit hänen iholleen.
-
-"Etkö tahtoisi syödä päivällistä meidän kanssamme", sanoi isä ja
-hymyili viekkaasti.
-
-Ei ollut enää epäilyksen muruakaan John Anderssonin sielussa. Hän
-ikäänkuin tuli nuorukaiseksi taas, ja Brita Sofian silmät olivat
-vaaleansiniset, uskolliset ja lupaavat.
-
-Ja näin falunilainen ystävämme John Andersson liukui siihen onneen,
-joka on kaunein jalokivi, minkä maa omilleen antaa.
-
-Eikä kukaan kadehtine häneltä sitä...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta melkein samanaikaisesti tapahtui toinen rakkauden ihme Ivryssä,
-pienessä Pariisin kaakkoispuolella olevassa kaupungissa. Siellä tuli
-maailmaan pieni poika, jolla oli mustat hiustupsukkeet ja ihan
-ihmeelliset sinisilmät.
-
-"Ihossa on jotakin vikaa", sanoi lääkäri punnitessaan vastasyntynyttä
-käsivarsillaan. "Mutta se on ohimenevää", lisäsi hän ja laski uuden
-ihmislapsen äidin rinnoille.
-
-Ja Claire hymyili onnellisena ja raukeana, samalla kun hänen vapaa
-kätensä hapuili erästä vuoteen laidalta katselevaa kalpeaa naamaa,
-jossa oli monen valvotun yön ja tuskan jälkiä.
-
-"Ah, John", mutisi hän, "kuinka maa sentään on tuskaa ja ihanuutta
-täynnä!"
-
-Sitten hän painoi pienokaisen rintaansa vastaan ja sulki silmänsä.
-
-Mutta Lange käänsi hämmentyneenä päänsä pois. Hän ei muistanut koskaan
-ennen nähneensä moista onnea, noin madonnamaista kauneutta kenenkään
-ihmisen katseessa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muutamia tunteja tämän jälkeen pysähtyi auto sen pienen linnan eteen,
-jossa Henry Debussonille, onnellisimmalle kaikista iso-isistä, oli
-juuri käyty näyttämässä pientä matkamiestä.
-
-"Arvaan, että te olette Marconi", sanoi vanha kemisti... "Minä olen
-Henry Debusson. Mehän olemme paljon keskustelleet sähkösanomien
-välityksellä."
-
-Marconi puristi lämpimästi hänen kättänsä.
-
-"Sangen mieluisaa tavata teitä", lausui hän ja lisäsi äkkiä: "Sitäkin
-mieluisampaa kun John Langen nimeen liittyvät vaikeudet näyttävät
-kerrassaan kadonneen. Häntä ei epäillä mistään, kukaan ei kysele häntä,
-ei tällä eikä tuolla puolella kanaalin. Hän voi elää aivan rauhassa.
-Sitäpaitsi -- mies, joka on elänyt niin suuria tapahtumia, ei kuulu
-ihmisten laeille vaan ihmiskunnalle. -- Sillä ilmeinen ihme se on,
-minkä olemme kokeneet. Muutaman päivän kuluttua saapuu tänne kuusi
-maailman suurinta tiedemiestä keräämään talteen kaiken tuota
-taivaankappaletta koskevan uuden ainehiston. John Lange saa opastaa
-meidät inhimillisen tiedon ihmeellisimpään maahan. Uusi valtaväylä on
-avattu!... Mutta ei mitään hälynnostoa! Tämä ei ole pikapainokoneille
-sopivaa ruokaa. Tiede pitää tätä uutuutta omana tietonaan... ja
-muokkaa, kypsyttelee sitä... muutaman vuoden kuluttua se ehkä sitten on
-maailman tietona ja teidän vävynne yksi niitä, joiden maine kohoaa
-tähtiin."
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA ***
-
-***** This file should be named 58227-8.txt or 58227-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/2/2/58227/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-