diff options
| -rw-r--r-- | 58227-0.txt | 5342 | ||||
| -rw-r--r-- | 58227-8.txt | 5725 |
2 files changed, 5342 insertions, 5725 deletions
diff --git a/58227-0.txt b/58227-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ac7c837 --- /dev/null +++ b/58227-0.txt @@ -0,0 +1,5342 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58227 *** + + + + + + + + + + + +ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA + +Seikkailuromaani + + +Kirj. + +ØVRE RICHTER FRICH + + +Suomentanut + +J. V. Korjula + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, +1922. + + + + +SISÄLLYS: + +Ensimmäinen osa: Jalkapalloilija. + + I. Yalen ylioppilas. + II. Valomerkit. + III. Guiglielmo Marconi. + IV. Vainukoira. + V. Kaukoviesti. + VI. Kun Niggitts heräsi. + VII. Iäkäs keksijä. + VIII. Karkuri. + IX. Viime hetkessä. + X. Poloinen isä. + XI. Kohti suurta hiljaisuutta. + +Toinen osa: Äärimmäiseltä rajalta. + + XII. Ihminen. + XIII. Päivällisateria. + XIV. Ilmapallo "Thule". + XV. Kohti tapausten aamua. + XVI. Outoja vieraita. + XVII. Kaksi veljestä. + XVIII. Vakavia valmisteluja. + XIX. Häät tuntemattomalla taivaankappaleella. + XX. Kuherruskuukausi. + XXI. Aurinkovuori. + XXII. Luuranko. + XXIII. Näytös. + XXIV. Morse-sähkösanoma. + +Kolmas osa: Kotiinpaluu. + + XXV. Avaruuden halki. + XXVI. Pelastaja. + XXVII. Ainoastaan kolmelle tilaa. + XXVIII. Jäähyväiset. + XXIX. Atlantin rannikolla. + XXX. Takaisin elämään. + XXXI. Kaksi sähkösanomaa. + XXXII. Maan ihmeitä. + + + + + + + +ENSIMMÄINEN OSA + +JALKAPALLOILIJA + + + + +I. + +YALEN YLIOPPILAS. + + +Nuori tiedemies Simon Newcombe Harriman istui Marconi-aseman suuressa +vastavalmistuneessa rakennuksessa pienellä S:t Vincentin saarella, joka +kuului Kap Verden saaristoon, ja keskusteli itsensä sekä tähtien +kanssa. + +Harriman oli amerikkalainen ja oli valinnut nimensä vähän +tähtitiedettä, vähän trustimuodostumia ajatellen. Hän olisi tietysti +voinut yhtä hyvin nimittää itseään Abraham Lincoln Rooseveltiksi tai +joksikin muuksi samaan tyyliin, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaan +mielistynyt nimiyhtymään, joka toi mieleen suuren tähtikiikarin ja +lihavan liikekuninkaan. Mikä hänen alkuperäinen nimensä oli, sitä ei +kukaan kyennyt ilmoittamaan. Mutta yhtä seikkaa ei voida salata. Tämä +suuriniminen nuori mies oli Sing-Singin vankilasta karannut +rangaistusvanki ja moraalisia periaatteita vailla oleva herra. + +Hän oli aikoinaan -- silloin vaatimattomamman nimisenä -- tavattoman +lahjakas ja lupaava ylioppilas Yalen yliopistossa, ja osoitti aivan +hämmästyttäviä taipumuksia luonnontieteisiin ja jalkapallopeliin. +Vaikka hän oli laiska kuin Alkibiades ja kaikissa muissa aineissa +loisti ällistyttävällä tietämättömyydellä, pelasti hänet hänen +matemaattinen älynsä aina varmaan satamaan, jossa kellui palkintoja, +stipendejä ja kaikkea muuta hyvää, millä amerikkalaisten +miljoonamiesten paha omatunto on varustanut sikäläiset yliopistot. + +Mutta Yalen yliopiston moraalin vartija ei häntä katsonut hyvillä +silmin. Sillä tämä nuori ylioppilas oli hurjapäinen herra, jolla oli +taipumusta juopotteluun, tappeluun ja tanssijattariin. Ja ellei hän +olisi ollut Yalen suuren urheiluhallin paras potkija, niin epätietoista +on, olisiko hänen asemansa ollut niinkään varma. Hän oli pitkä roikale, +jonka raajat olivat luisevat ja jalkapohjat kuin harmaalla karhulla. Ja +hänen potkuistaan sanottiin, että ne tuntuivat San Franciscoon asti, +jossa vielä tänä päivänä eräs mies ontuu, saatuaan parantumattoman +luumurtuman joutuessaan liian liki kuuluisaa Yalen potkijaa. + +Hän ei tosiaankaan ollut niitä sankareita, jotka Jack Londonin ja Rex +Beachin romaaneissa uhkuvat jaloutta, lihaksia ja makeata soppaa. Hän +ei ollut hauskan näköinen, hänen ryhtinsä oli etukumara ja hänen +nenällään oli luureunaiset rillit, joiden tarkoituksena oli peittää +hänen läpikotaisin kurja, mutta mielikuvitusrikas ja rohkealentoinen +sielunsa. + +Mutta sitten piti tapahtuman jotakin, joka yhtäkkiä lopetti hänen +uransa sekä yliopistossa että pallokentällä. Hän sattui eräänä päivänä +hurjistumaan etiikan professorin tutkinnossa niin, että unohti, missä +oli. Hän vastasi suoranaiseen solvaukseen potkulla, joka +jalkapalloradalla olisi tuottanut hänelle suosiomyrskyn. Se oli, +nähkääs, niin voimakas ja niin paikalleen osattu, että filosofi +singahti nurkkaan, josta hän ei enää koskaan noussut. + +Se mies, jota me nyt vaiteliaisuutta ja järjestystä noudattaaksemme +nimitämme Simon Newcombe Harrimaniksi, pistettiin silmänräpäyksessä +Sing-Singin vankilaan, ja koska etiikan professori oli ollut sävyisä +(tosin hieman kuivakiskoinen) sanansaivartaja, joka oli tulkinnut Ralph +Waldo Emersonia kuin vain harvat, sai ystävämme Simon kuolemantuomionsa +amerikkalaistenkin oikeudenkäynnin kannalta ihmeteltävän pian. + +Mutta lahjakas fysiikan harrastaja ei saanut tilaisuutta tunnustella +niiden 1,500 voltin voimaa, jotka Amerikan valtio tuhlaa murhamiehiin. +Sillä hän karkasi. Eikä edes karkaamisen hetkellä hän voinut unohtaa +jalkapalloradan kokemuksia, vaan potkaisi erään vartijan piloille, otti +virkapuvun ja marssi ulos avaraan maailmaan. + +Monta kovaa koettuaan hän tuli Englantiin, jossa hän erinäisillä pikku +huijailuilla pääsi niin pitkälle, että saattoi astua itse suurmestari +Marconin eteen ja esittää tälle itsensä sekä monta kaunista ja hyvin +väärennettyä todistusta. + +Suuri keksijä mieltyi miehen moniin hienoihin nimiin ja lähemmin +tunnusteltuaan pitkää hongankolistajaa, jolla oli nuo hitosti +luottamusta herättävät luureunarillit (älä koskaan luota mieheen, jolla +on luureunaiset rillit!), hän huomasi, että tässä oli oppilas, jota +saattoi käyttää. + +Ja Simon Newcombe Harriman lähetettiin S:t Vincentin tähti- ja +sähköasemalle, saaden mukaansa sarjan määräyksiä, jotka lakimiehenkin +silmissä olisivat näyttäneet kiperiltä ja jotka mekin sen vuoksi +annamme olla selostamatta. + +Niinpä siis tapahtui, että Yalen ylioppilas, jalkapalloilija ja +murhamies nyt oleili alhaalla päiväntasaajan luona ja joi whiskyä tällä +jumalain unohtamalla saarella Afrikan länsirannikon edustalla. + +Paljon kaunista voisi kertoa Kap Verden saarista. Kun on rämpinyt +Dakarin kuumerämeissä, tai myrkyllisten kärpästen, verenhimoisten +moskiittojen ja muiden kuuman vyöhykkeen vitsausten kynsistä päässyt +Senegalin rannikolle, ei tunnu niinkään tuhmalta purjehtia S:t +Vincentin keltaiseen hiekkahelvettiin. Ei siellä kuole kovinkaan pian, +kunhan vain osaa juoda whiskyä. Sillä S:t Vincent on englantilainen +rannikkoasema, johon poikkeaa monta alusta. Ja missä on vilkas +laivaliike ja paljon höyryaluksia, siellä on jostakin tuntemattomasta +syystä myös runsaasti whiskyä. + +Tämä ilmiö suostutti Simon Newcombe Harrimanin tuohon kaikki valtaavaan +keltaiseen hiekkaan, joka tuntui olevan tuotu tänne suoraan Saharan +erämaasta. Hän antoi palttua englantilaisille tullimiehille, +laivanvarustajille, kauppiaille ja papeille, kiristeli hampaitaan joka +kerta kun näki haukinaamaisen portugalilaisen, haukkui pataluhaksi +kahta sähköittäjää, jotka joka ilta rukoilivat Jumalaa että saisivat +määräyksen matkustaa kotiin, ja uhrautui muuten ilman salaperäisille +äänille, tähdille, whiskylle ja suurelle hiljaisuudelle. + +Hän ei nimittäin unohtanut tiedettään. Ja jos joku sähköittäjistä olisi +sattumalta nähnyt hänet iltaisin tähtiaseman suurella ulkoparvekkeella +tuijottamassa troopillisen tähtitaivaan valtavaan kirkkauteen, niin +näkijä olisi huomannut, että mies oli ottanut nenältään rillit ja että +hänen suurista likinäköisistä silmistään hohti kaipuu, joka ojenteli +siipiään kohti suuren säteilevän avaruuden ihmeellisiä arvoituksia. + +Ja toisten mennessä levolle hän saattoi istua mikrofooni korvassa ja +kuunnella meren ja taivaan merkillisiä ääniä. + +Eräänä tuollaisena yönä tapahtui _se_, joka hänen tahtomattaan sai +hänen nimensä loistamaan kilpaa maailman suurimpien nimien kanssa. + + + + +II. + +VALOMERKIT. + + +Aika oli merkillinen, täynnä hapuilevaa taikauskoa ja uusien totuuksien +ikävöintiä. Maailmanhistoriallinen onnettomuus nosti pinnalle +ihmeellisiä asioita. Sodan lohikäärmekylvö oli luonut omituisesti +vääntyneitä valtiollisen elämän muotoja. Yhteiskunta, elämän ilmiöistä +mutkikkain, oli suurella vaivalla ja vatsanväänteellä sulattanut sen +kovan ravinnon, mitä sen elimistölle olivat tarjonneet spartakismi, +leninismi ja muut alaluokkavallankumoukset. + +Mutta kaiken tämän levottomuuden turvissa olivat ihmiset ruvenneet +ajattelemaan ja mietiskelemään. Tappotannerten miljoonat kaatuneet +olivat levinneet ikäänkuin henkiä täynnä olevaksi tähtisumuksi +verikylläisen maakamaran ylle, ja tässä kaiken yliluonnollisen +itämiselle perin otollisessa ilmanalassa putkahti ilmoille mittaamaton +halu syventyä salattujen voimien tuntemattomiin arvoihin. Käsivarsiinsa +turvautuvien vähitellen valloittaessa itselleen maan, ja köyhälistön +kiihkeästi tavoitellessa valtaa, harhaili oman onnensa nojaan jätetty +sivistyneistö pitkin suurten ajatusten äkkijyrkänteitä ja tuijotti +pois, kohti uusia ja outoja maailmoita. + +Kaikki vanhat ismit heräsivät uuteen eloon. Mesmerismi, hypnotismi, +magnetismi, spiritismi saivat jo kadonneen nuoruudenvoimansa takaisin. +Kaikissa vanhoissa pappiloissa ja luostareissa kummitteli, puolittain +unohdetut pöydänjalat tanssivat, aikaansa seuraavat valokuvaajat eivät +niin paljoa välittäneet ihmisistä kuin usvaisen hämäryyden +hyväntahtoisista ja turhamaisista hengistä, ja astraaliruumiit +lentelivät halki avaruuden niinkuin tarun hollantilaisen laiva. + +Kirjailijat eivät enää kirjoittaneet käsin eivätkä koneilla. Heidän +olkapäillään ratsasti jokin rakastava henki, joka valmisti heidän +kirjansa. Ja kun henget syystä tai toisesta olivat huonoja +kirjoittajia, niin kirjoistakin tuli säännöllisesti huonoja. Täytyy +vain surren valittaa, etteivät kaikkein suurimmat nukahtaneet henget +päässeet toisten tavalla lausumaan julki ajatuksiaan. Sillä vielä ei +ollut Aristoteles eikä Plato tarttunut yhdenkään ihmisen käteen, eikä +Euklides tai Newton istahtanut kenenkään kaihomielisen kirjailijan +niskaan kumoamaan Einsteinin väitöksiä. + +Olipa nyt tämän laita kuinka tahansa -- yksi asia oli varma: ihmisten +mielet herkistyivät näinä aikoina äärimmilleen vastaanottamaan kaikkia +vaikutuksia. He kulkivat mikrofoonit korvissa ja mikroskoopit silmissä. +He avasivat niin sanoaksemme koko tajuntansa ovet alitajunnalle. + +Simon Newcombe Harriman oli tavallaan aikansa lapsi hänkin. Vaikka hän +olikin pahanilkinen kyynikko, joka antoi palttua niin vakaville +asioille kuin pöydänjaloille, oli hänellä kuitenkin omat ihmeelliset +ajatuksensa siitä avaruudesta, jonka valoja ja ääniä hänet oli pantu +pitämään silmällä. Hän oli pikkuista vaille sen näennäisesti +lapsellisen oppisuunnan kannattaja, että taivaita on muka seitsemän, +mutta hän ei sanonut sitä kenellekään. Ja kerran toisensa perästä hän +tapasi itsensä ihailemasta Tyko Brahea enemmän kuin Kopernikusta ja +Kepleriä. + +Mutta kaikista enimmin hän ihaili Marconia, koska tämä suuri +italialainen oli antanut taivaan avaruudelle sen paikan ihmisten +henkisessä ja aineellisessa elämässä, jonka se ansaitsee. Hän oli ollut +ensimmäisenä aukomassa ilmakehän portteja inhimilliselle yhteyden +kaipuulle. Ilman aaltoilu ja värähtely olivat hänen uskontoaan. +Niinkuin muinais-kreikkalainen luonnonfilosofi Herakles, niin hänkin +näki maailman alkuperusteen liikunnossa -- siinä liikehtimisessä, josta +eri aaltosuhteet synnyttävät äänen, valon ja sähkön. + +On mahdollista, että Simon Newcombe Harriman istui ja ajatteli kaikkea +tätä tuona yönä Kap Verden saariston piskuisella saarella. Joka +tapauksessa hänen aistinsa olivat äärimmälleen jännitetyt -- jokin +selittämätön vaisto hänessä sanoi, että jotakin oli tulossa. + +Niin, oli kuin koko säihkyvä tähtitaivas aina vilkkuvaan Etelän Ristiin +asti olisi vavahdellut jostakin etäisestä salaperäisestä syystä. + +Mutta mitäs tuo oli? + +Harriman kohottautui puolittain seisomaan. Sitten hän pani pois +mikrofoonin ja tarttui tähtikiikariin. Hän tuskin uskoi omia silmiään. + +Sillä läntiselle taivaalle piirtäytyi yhtäkkiä muutamia omituisia +valomerkkejä, ne viskautuivat mustan vihreälle tähtitaivaalle pitkien +säteilevien keihäiden tavoin, ja katkeilivat ihmeellisiksi pisteiksi ja +viivoiksi, muistuttaen ratapihojen vilkku-semafooreja. + +Nuori fyysikko ajatteli ensin revontulia. Mutta muoto ja väri +poikkesivat kaikesta, mitä hän oli lukenut ja kuullut tästä +napaseutujen ilmiöstä. + +Sitten hänen varovainen älynsä tunnusteli otaksumaa, että jokin +ilmalaiva lähetti valomerkkejä mahdottomasta korkeudesta. Mutta iso +tähtikiikari ei voinut keksiä pienintäkään merkkiä sellaisesta. + +Yksi asia oli kumminkin varma: Tässä _annettiin merkkejä Morsen +aakkosilla_. Mutta merkit tulivat hyvin hitaasti. Salaperäinen +lähettäjä oli joko tottumaton tai erittäin tunnollinen sähköittäjä. + +Harriman oli päästänyt ensimmäiset merkit ohitseen -- nyt hän sieppasi, +harjaantunut sähköittäjä kun oli, seuraavat sanat: + +... _Puhukaa Marconin kanssa. Tulen jälleen 24 tunnin kuluttua_. + +Sitten valomerkit sammuivat. + +Harriman retkahti huohottaen takaisin tuolilleen. + +Hän sytytti valon. Eteensä marmoripöydälle hän oli automaattisesti +kirjoittanut valomerkit. Hän ei tahtonut voida luottaa omiin +aistimiinsa. Hän odotti tunnin, odotti kaksi. Mutta taivas ei näyttänyt +enää merkkejä. + +Mitä tuo mahtoi olla? + +Kenties joku amerikkalainen istui jollakin korkealla Pohjois-Amerikan +vuorella ja koetteli jotakin uutta valolennätinkojetta. Olihan suuri +tähtitorni Mac Kinley-vuoren huipulla vastikään valmistunut. Mutta oli +mahdotonta antaa merkkejä siinä kulmassa. Valomerkkien _täytyi_ +tulla jostakin paikasta maapallon ulkopuolelta. Ja silloin oli +ilmalaiva-teoria ainoa mahdollinen. + +Mutta nuori amerikkalainen ei voinut edes itseltään kieltää, ettei se +selitys pitänyt paikkaansa. Ei ollut todennäköistä, että mikään +ilmalaiva olisi ollut varustettu niin valtaisella heijastajalla, että +se olisi voinut lähettää siksi voimakkaita merkkejä kuin nämä olivat. +Ja vaikkapa ilmalaiva olisi ollut kuinka korkealla tahansa, olisi hän +keksinyt sen tähtikiikarillaan. + +Siis --! + +Tekemättä loogillista johtopäätöstä Harriman harppasi alas +sähköittäjien luo, jotka kuorsasivat huoneissaan. + +"Tiedättekö, missä Marconi nyt oleilee?" karjui hän heille. + +Molemmat herrat ponnahtivat pystyyn, kirosivat kiukkuisesti ja pääsivät +näin vähitellen tajuntaan. + +"Hän on huvipursineen Dakarissa", sanoi toinen ärähtäen. "Tehän +tiedätte, että hän saapuu tänne kolmen päivän perästä." + +"Lähettäkää silmänräpäyksessä hänelle langaton sähkösanoma ja kutsukaa +minun nimissäni hänet tänne niin pian kuin hän suinkin voi tulla. On +seikkoja, jotka vaativat hänen länsäoloaan neljänkolmatta tunnin +sisällä. Lähettäkää pikasanomana. Onhan Dakarissa sekä päivä- että +yöasema?" + +"On", murahti sähköittäjä. + +"Mitä pentelettä te mukisette", ärjyi Harriman ja sai töintuskin +pidetyksi aisoissa kuuluisan murhaajajalkansa... "Tässä tehdään +maailmanhistoriaa -- ymmärrättekö, senkin unikeko!" + +Silloin sähköittäjä ymmärsi. Hän syöksyi ulos huoneesta paitasillaan, +ja viittätoista sekuntia myöhemmin alkoi S:t Vincentin langaton +erittäin hätäisesti huutaa Dakaria. + + + + +III. + +GUIGLIELMO MARCONI. + + +Marconi-yhtiön uusi huvipursi "Astra" kellui Afrikan länsirannikon +edustalla ja välkkyi voimakkaassa auringonpaisteessa. Se oli tullut +suoraan Yarrowin kuuluisasta laivaveistämöstä ja oli kuin joutsen +mutalammikossa. + +Sillä Dakarin kehno satama ei ole sen laatuinen, että siinä voisi +kylvettää pikkulapsia. Siinä on paljon keltaisia muistoja Senegal- ja +Gambia-jokien erämaaliejusta, joka muuten antaa leiman koko tälle +rannikolle S:t Louisista S:t Marieen saakka. + +Dakar ei ole mikään terveellinen kaupunki valkoiselle miehelle. Se oli +aikoinaan oikea helvetti. Nyt ovat sivistys ja kauppa yhteisvoimin +muokanneet kaupunkia ja soita, niin että eurooppalainen voi jokseenkin +vaaratta kuivatella ruhoaan päiväntasaajan auringon alkuvoimaisessa +paahteessa. + +Mutta huvipursi "Astra" somisti satamaa siinä kelluessaan ja sen +pintaan kuvastuessaan. Aamu-auringon ensimmäiset säteet loivat pehmeän +ja värähtelevän värihohteen aluksen siroihin ja joustaviin piirteisiin. +Tuossa tulla paukutti moottorivene sen luo, ja moottoriveneessä istui +joku eurooppalainen, jonka naama oli sinooperipunainen liian paljosta +auringosta, whiskystä ja valvomisesta. + +Samaan aikaan oikoi jäseniään telttatuolissa eräs keskikokoinen mies, +jolla oli avonaiset ja rehelliset kasvot, ja haasteli kapteenin kanssa. +Ensi silmäyksellä ei voinut keksiä mitään erikoista hänessä. Oli +jotakin raikasta ja nuorekasta hänen tummien silmiensä hyväntahtoisessa +ilmeessä, mutta sen vastapainona olivat lukuisat hienot rypyt ja vielä +komeassa ruskeassa tukassa esiintyvät monet harmaat suortuvat. + +Ja kuitenkin hän oli uusimman ajan suurimpia tienraivaajia -- yksi +niistä, joiden nimet aina säilyttävät paikkansa keksintöjen +historiassa, miesten sellaisten kuin Robert Fultonin, James Wattin, +George Stevensonin, Graham Bellin ja Thomas Edisonin rinnalla. Hänen +nimensä oli Guiglielmo Marconi. + +On monta saksalaista pikkusielua, jotka kieltävät häneltä oikeuden +nimittää itseään langattoman lennättimen keksijäksi. Mutta pieni +italialainen on selviytynyt kaikista näistä kateuden myrskyistä ja ajat +sitten astunut maailmanhistorian kuolemattomien joukkoon. + +Hänen katseensa seurasi sinooperipunaista herraa ja hän näki tämän +heiluttavan kädessään sähkösanomaa, joka oli varustettu erinäisillä +punaisilla kiireellisyysmerkeillä. Parin minuutin kulutta mies oli +kannella. + +"Langaton pikaviesti Marconille", kuulutti tulija äänellä, jossa +rasahteli erämaanhiekka. + +Italialainen viittasi hänet luokseen. + +"Oletteko langattoman palveluksessa?" kysyi hän ja repäisi auki +sähkösanoman. + +"Olen", vastasi sinooperipunainen... "Ihmeellinen sähkösanoma, herra +Marconi -- kerrassaan hämmästyttävä." + +Miehen teki selvästi mieli ryhtyä tarkempiin selittelyihin, mutta +jotakin tuli väliin: hän huomasi pöydällä hikisen jäämaljan, jossa oli +useita Schweppin soodavesipulloja ja yksi isomahainen whiskypullo. + +Marconi seurasi hänen katseensa suuntaa, vilkaisi tunnustellen miehen +alkoholinenään, hymyili ja osoitti kädellään keidasta, sanoen: + +"Olkaa niin hyvä." + +Sähköittäjä kumarsi ja istuutui virkistävään pöytään, ja viidessätoista +sekunnissa hänellä oli lasi valmiina. + +Mutta kauan hän ei saanut valuttaa itseensä tuota elämännestettä, sillä +Marconi oli hypähtänyt ylös lepotuolista tähdenlentoa muistuttavalla +nopeudella. + +"Kapteeni", sanoi hän lyhyesti ja käskevästi. "Ankkuri ylös. Keula S:t +Vincentiä kohti. Meidän on oltava siellä ennen iltaa." + +Vanha, komea merikarhu näytti kovin hämmästyneeltä. Mutta hän oli +harvojen ja voimakkaiden sanojen mies. Ja hän käytteli niitä +ensimmäisen neljänneksen aikana niin tehokkaasti, että "Astra" tämän +ajan lopulla jo oli kääntänyt keulansa Atlanttia kohti ja viilletti +kahdenkymmenen mailin nopeudella suoraan länteen. + +Sinooperipunainen sähköittäjä oli silloin jo kauan ollut matkalla +vartiopaikalleen. + +"Tapahtuu kummallisia asioita taivaan ja maan välillä", mutisi hän +itsekseen, ajatellessaan yöllä vastaanottamaansa ja äsken suurelle +äänimestarille jättämäänsä merkillistä sähkösanomaa. + +Samaan aikaan Marconi istui "Astran" kannella ja luki S:t Vincentistä +tulleen sanoman päästä päähän. Nyt jo kolmatta kertaa. Siinä sanottiin: + + "Olen tänä yönä kello 12.40 ja 13.10 välillä havainnut + ihmeellisen, Morse-aakkosia käyttävän, merkinannon. Antopaikka + luultavasti maan ilmakehän ulkopuolella. Se kutsui teitä tänne + 24 tunnin kuluessa. Lähempiä yksityistietoja saavuttuanne. Jos + teillä on este, pitäkää silmällä läntistä taivasta keskiyön + jälkeen. Oletan asialla olevan mitä suurimman merkityksen. + + _Simon Newcombe Harriman_. + +Hän ojensi sen kapteenille, joka luki sen välinpitämättömästi. Marconi +ei nähnyt toisen hieman ylenkatseellista olkapäännykäystä. Hänen +silmänsä olivat syvät ja uneksivat. + +"Vihdoinkin", mutisi hän puolittain itsekseen. "Minä aavistin, että +jotakin tuollaista tapahtuisi... Katsokaas, kapteeni Evans", jatkoi hän +innostuen, "jo vuonna 1919 me huomasimme outoja merkkejä koneissamme. +Me totesimme ne, epäilys ja epäluulo sydämessä, ja koetimme selitellä +tätä omituista sekaantumista meidän valoaaltoihimme. Oli melkein +mahdotonta syyttää näistä ilmiöistä maan ilmakehän satunnaista +sähköhäiriötä. Mutta kun emme osanneet lukea merkkejä, jotka muuten +olivat hyvin säännöllisiä, meidän oli lopulta pakko tyytyä siihen +oletukseen, että ilmiö johtui jostakin meidän tietämisemme +rajojen ulkopuolella tapahtuneesta ilmakehän virrankatkeamasta. +Omasta puolestani olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että +näiden salaperäisten merkkien aiheuttajana on jokin toisessa +taivaankappaleessa asuva järkiolento, joka pyrkii kosketuksiin +avaruudessa olevien sukulaishenkien kanssa. Että nämä pyrkimykset +kohtaavat vaikeuksia, on päivänselvää. Siinäkin tapauksessa, että +toiset taivaankappaleet ovat enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaisten +olentojen asumia -- ja tämä on kieltämättä todennäköinen otaksuma -- +täytyy olettaa eri kiertotähtien asukkaiden henkinen ja ruumiillinen +kehitys siihen määrään omalaatuiseksi, ettei ole ajateltavissa +keskinäistä ajatusten vaihtoa yhteisten tieteellisten koneiden avulla." + +"Mutta", väitti kapteeni vastaan, "olinhan huomaavani, että siinä +sanottiin jotakin Morsen aakkosista. Ei kai kelpaisi lähtökohdaksi +otaksuma, että vanha Samuel Morse on pistäytynyt jollekin toiselle +kiertotähdelle ja sieltä haastelee meille." + +"Haastelettehan tekin usein tähtien kanssa, herra kapteeni", jatkoi +Marconi... "Taivaankappaleiden keskinäiset suhteet antavat teille +arvokkaita tietoja. Ettekö milloinkaan ole ajatellut sitä, että tämä +ankarain ja muuttumattomien lakien järjestelmä on jonkin +yleismaailmallisen, ei yksistään maapallolle kuuluvan järjen +aikaansaannos. Ja että näin ollen kaikissa maailman avaruuden osissa +korkeimman viisauden ilmaukset ovat keskenään sukua. Miksi olisi juuri +maapallon profeetta päässyt kohoomaan korkeammalle kuin esim. Marsin +tai Merkuriuksen viisas mies?..." -- -- -- + +Ja näin tämä ikuisesti nuori ajattelija ja keksijä jatkoi +uneksimistaan, ja "Astra" jännitti kaikki langattomat hermonsa +vaahdotessaan yli sinisen Atlantin niitä seutuja kohti, joissa pasaadin +lauhkea ilma ikuisella retkellään lounaaseen vyöryttelee auringossa +kilottavia aaltoja, ja jossa Etelän Risti murtuneine viivoineen viittoo +ihmisille pimeästä, arvoituksellisesta, troopillisesta yöstä. + + + + +IV. + +VAINUKOIRA. + + +Joshua P. Niggitts oli Pinkertonin toimiston matkustava salapoliisi, ei +enempää eikä vähempää. + +Toimi ei ollut mikään erikoisen hieno, mutta eipä mainittu J.P. +Niggittskään ollut mikään hieno mies. Hän oli saanut tehtäväkseen +nuuskia käsiinsä sen yalelaisen ylioppilaan, joka oli potkaissut +kuoliaaksi erään professorin ja sittemmin karannut Sing-Singin +vankilasta. Amerikan viranomaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet +koko asian, vieläpä olivat mielissäänkin tästä käänteestä. Mutta nyt +sattui kaikeksi onnettomuudeksi tuolla kuoliaaksi potkitulla siveysopin +professorilla olemaan jonkinlainen suhde erääseen upporikkaaseen +leskeen, joka tällä ilkeällä tavalla menetti arvokkaan ystävän. Ja kun +leski oli kostonhimoinen kuin kobrakäärme, pani hän pyörimään muutamia +satojatuhansia dollareja vain saadakseen hävyttömän ylioppilaan +sähkötuoliin, jonka tämä oli kaartanut. + +Kostonhimoiset naiset ovat mustekalojen kaltaisia -- heillä on +kymmenittäin pyyntilonkeroita. Ja tämä lajinsa edustaja polvistui joka +aamu erään lihavaa, parratonta, talisilmäistä -- talisuus johtui +siveellisestä viisaudesta -- miestä esittävän muotokuvan eteen ja +rukoili kostoa onnensa menettämisestä. + +Hän tehosti rukouksiaan kääntymällä Pinkertonin toimiston puoleen, joka +taas puolestaan jätti asian yhdelle hienovainuisimmista nuuskijoistaan. + +Siitä on jo kauan kun salapoliisi kelpasi romaanisankariksi. Hänet +syrjäytti aikoinaan autonkuljettaja. Mutta nyt on autoilijakin +siirtynyt rehelliseen yksitoikkoisuuteen ja luovuttanut romanttiset +kiistakentät lentäjälle. Ja kukistumisensa partaalla seisoo jo tämäkin +-- sankarikieltä käyttääksemme --, sillä ei ole enää kaukana +se aika, jolloin lentäminen muuttuu verrattain vaarattomaksi, +poroporvarilliseksi urheiluksi. + +Oli miten oli: salapoliisi ei enää esiinny hienossa seurassa muualla +kuin filmissä, jossa hän vielä on terävä-älyinen, vaikka peräti +lapsellisella tavalla. + +Joshua P. Niggitts ei soveltunut valkoiselle kankaalle. Hän oli ovela, +mutta jäyhä mies, joka teki työtä kuin kone, aina nenä maassa. Nyt +hänen vainunsa vei häntä suoraan kohti Simon Newcombe Harrimania, +a hän oli menossa S:t Vincentiin eräällä lihalastissa olevalla +englantilaisella höyrylaivalla, joka aikoi ottaa hiiliä sieltä. Hän ei +ollut ihan varma asiastaan -- salapoliisit eivät ole koskaan varmoja, +ja tästä syystä kai salapoliisiromaanit venyvätkin niin penteleen +pitkiksi. Mutta hän oli tavannut hyvät jäljet. Luureunarilleistä oli +tullut nuoren ylioppilaan kohtalo. Syystä tai toisesta mies ei ollut +viitsinyt poistaa niitä nenältään, paetessaan New Yorkista. Ne +olivat seuranneet häntä erääseen Cunard-linjan laivaan, tämän +kattilahuoneeseen, ne olivat herättäneet tarpeeksi huomiota +Liverpoolissa, ja eräänä päivänä ne olivat tähdänneet suoraan +Marconi-yhtiön palatsiin Lontoossa. Tämän suuren maailmanjärjestön +huoneissa Niggitts oli kysellyt ja rauhoittunut vasta kuultuaan tuon +hämmästystä herättävän nimen: Simon Newcombe Harriman. Hänen +mielenkiintonsa tuntui harvinaisessa määrässä kohdistuvan tähän +nimirikkaaseen herraan, jonka tuntomerkit sopivat erinomaisesti hänen +lompakossaan olevaan pitkän, luisevan, pikku lautasten kokoisia +luureunarillejä kantavan nuorukaisen valokuvaan. + +Ilmaisematta millään tavalla syytä, miksi hän halusi tietoja mr. S.N. +Harrimanista, hän poistui Lontoosta ja suuntasi kulkunsa suoraan kohti +S:t Vincent-nimistä pientä valtameren hiekkajyvää kohti. Kaikki oli +järjestyksessä. Hänen tulevaisuutensa turvattu. Hänen taskussaan oli +vangitsemismääräys ja suosituskirje maailman pienimmän hiilisaaren +korkeimmalle poliisiviranomaiselle. + +Lankeaa siis luonnostaan, että Joshua P. Niggitts oli mainiolla +tuulella liukuessaan eräänä myöhäisenä iltahetkenä sen majakan ohitse, +joka Santiago-saaren mahtavilta rantakallioilta viittoo S:t Vincentin +keltaista alastomuutta kohti. Hän puri purukummia niin että leuat +natisivat, hän voiteli revolverinsa florenttiniöljyllä ja pisti +viimeisellä patenttilaitteella varustetut käsiraudat taskuunsa. Sitten +hän pani kuntoon taskulamppunsa, sillä pimeys oli tullut aikoja ennen +kuin laiva oli ehtinyt satamaan. + +Niggittsin into oli ilmitulessa. Hyväntahtoinen perämies oli näyttänyt +hänelle sen pienen rakennusryhmän, joka muodosti Marconi-aseman. Iso +hehkulamppu valoi valkoista hopeaansa siihen matalaan rakennukseen, +joka oli kummulla, päärakennuksen takana. + +Oli valoisa, kirkas yö -- kuuta vailla. Mutta tähdet säteilivät +omituista, voimakasta hohdettaan. Oli kuin ilmakehän miljoonat silmät +olisivat uteliaina vilkuttaneet toisilleen. + +Mutta Niggittsissä ei ollut runollisuutta enempää kuin pussirotassa, +eikä hänellä ollut sitä hyödyllistä taitoa, että olisi osannut lukea +tähdistä. Jos hänellä olisi ollut tämä taito, niin hän ehkä olisi +keksinyt, että Saturnus oli tänä yönä hieman omituinen. Eikä se ennusta +hyvää ihmisen kuolemattomalle sielulle -- vaikka kuuluukin niin +vuorenvarmaan laitokseen kuin Pinkertonin toimistoon. + +Ei ole kuitenkaan syytä rientää tapausten edelle. Ennen kuin +lastihöyryn ankkuri oli tavannut pohjan, seisoi Joshua P. Niggitts +yhdessä niistä monista veneistä, jotka olivat tulleet tervehtimään +juuri saapunutta laivaa. Hänellä oli sellainen kiire, ettei hän +huomannut peremmällä satamassa kelluvaa kaunista, valkoista huvipurtta. +Hänen pienet siansilmänsä tuijottivat vain tuohon suureen hehkuvaloon, +jonka läheisyydessä hänen luultavasti mitään aavistamaton uhrinsa +oleili. + +Maihin astuessaan hän vilkaisi kelloon. Se oli juuri kaksitoista. + +Tämänkin olisi pitänyt varoittaa Joshua P. Niggittsiä. Sydänyön hetki +ei ole hyvä salapoliiseille. On jotakin rikosluontoista öisessä +kahdentoistalyönnissä. + +Mutta Niggitts ei ajatellut mitään muuta kuin Simon Newcombe +Harrimaniksi itseään nimittävän miehen kiinniottamista. Hän ei +välittänyt edes paikan poliisiviranomaisten avusta. Olihan hänellä +vangitsemismääräys, Englannin poliisin allekirjoittama, oli revolveri, +käsiraudat ja nuo etevät englantilaiset lennätinvirkailijat, jotka +asuivat yhdessä Yalen yliopiston murhaaja-idun kanssa. + +Sitäpaitsi Niggitts oli rahan ahne. Hän ei voinut sietää ajatusta, että +joku toinen tulisi jakamaan hänen suurta dollarichekkiään. + +Hän sai erään portugalilaisen hiilijätkän oppaakseen ja seisoi muutamaa +minuuttia myöhemmin laitoksen portilla. Se oli auki. + +Hän sanoi hyvää yötä oppaalle, otti huopatohvelit jalkaansa ja hiipi +edelleen. Tuolla oli jokin ovi raollaan. Niggitts noudatti viittausta +ja astui pitkään käytävään, joka päättyi portaisiin. + +Vallitsi ihmeteltävä äänettömyys rakennuksessa, vaikka valot olivat +sytytetyt kaikkialle. + +Salapoliisi hiipi ylös portaita. Ne päättyivät oveen, joka oli +puolittain auki, kuten kaikki edellisetkin. Se johti huoneeseen, joka +ilmeisesti oli kalustettu jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Siellä vallitsi +puolihämärä, mutta Niggitts keksi heti siellä kaksi miestä. Toinen +askarteli suuren kaukoputken kimpussa, toisella, joka seisoi +kumartuneena erään pöydän yli, oli luureunarillit; ja muistutti +jälkimmäinen muutenkin Niggittsin taskussa olevaa valokuvaa niinkuin +vesipisara muistuttaa toista vesipisaraa. + +Ei ollut vähintäkään epäilystä enää. + +Joshua P. Niggitts astui kolistellen huoneeseen, meni Simon Newcombe +Harrimanin luo ja laski kätensä tämän olalle. + +"Nathanael Smith", sanoi hän, "lain nimessä minä vangitsen teidät". + +Syntyi silmänräpäyksen äänettömyys. Niggitts nautti siitä +silmänräpäyksestä, mutta ei seuraavasta. Sillä kaukoputkimies oli +kääntänyt kasvonsa häneen. + +"Viekää ulos rääkkyjät", sanoi hän kuivasti. "Me emme halua tulla +häirityiksi..." Ja oli kuin hänen silmänsä, joiden palo muistutti +kuumesairasta, olisivat lakaisseet Niggittsin ulos. + +"Mutta", änkytti Niggitts, "mutta..." + +On merkillistä, kuinka usein vähäisellä arvostelukyvyllä varustetut +ihmiset suuttuvat sanasta "mutta"... Sillä Simon Newcombe Harriman +_alias_ Nathanael Smith käännähti taapäin. Seuraavassa tuokiossa +hänen oikea jalkansa lennähti eteenpäin, niinkuin heittokoneen +viputanko. Ja ennenkuin Niggitts ennätti tarttua revolveriinsa, +vangitsemismääräykseen ja käsirautoihin, hän pyörähti läpi lasiruudun +ja yli matalan verannan ja putosi ilkeästi rämähtävään romurautakasaan. +Siihen hän jäi makaamaan aivan hiljaa. + +Mutta nuo kaksi miestä jatkoivat työtänsä, johon he syventyivät ja +innostuivat, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. + + + + +V. + +KAUKOVIESTI. + + +Oli kulunut tunti. + +"Onko teillä kaikki?" kysyi Marconi ja nojasi väsyneesti tuolinsa +selkämykseen. + +"Joka ainoa sana", vastasi Harriman ja kohotti rillejään. Hiki helmeili +hänen kasvoillaan ja hänen teräviin, jäykästi tuijottaviin silmiinsä +oli tullut ihmeellinen, kiihkeä ilme. + +"Enempää kai ei tule?" jatkoi Marconi. + +"Tuskin." + +"Mikä on teidän ajatuksenne asiasta?" + +"Sama kuin teidänkin." + +Marconi katsahti vähän ihmeissään tuohon pitkään, nuoreen mieheen, joka +seisoi kumartuneena pisteitä ja viivoja täynnä olevan paperin ylle. + +"Sehän saattaa olla erehdys", virkahti hän ikäänkuin tunnustellen +maaperää. + +Amerikkalainen kohautti olkapäitään. + +"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka se voisi olla erehdys", jatkoi +hän varmemmin. "Oletteko milloinkaan ennen nähnyt tuollaisia +valonsäteitä? Ne muistuttivat troopillisia salamoita. Eikä juuri liene +ajateltavissa, että itse Jumala olisi opetellut Morsen aakkoset... Kun +julkaisemme tämän ihmeellisen sähkösanoman, niin spiritistit sanovat +sitä jonkin hengen lähettämäksi. Onhan mahdollista, että henget ovat +kyllästyneet pöydänjalkoihin ja nyttemmin siirtyneet tähtitaivaalle." + +Nuori mies naurahti -- s.o. hän päästi kurkustaan omituisen narisevan +äänen. + +"Tässä ei ole mitään naurettavaa", nuhteli Marconi häntä. "Meidän on +oltava nykyaikaisia ihmisiä -- nykyajan salatieteilijöitä. Materialismi +makaa koirankopissa ja ulvoo kohti kuuta. Ihmiset eivät enää välitä +maallisista asioista. He istuvat ja kuuntelevat ylimaallisia, +taivaallisia ääniä. He eivät tahdo tietää mistään selityksistä. He vain +heittäytyvät selittämättömän uskoon. Tämä on jonkinlaista +henkiromantiikkaa... Mutta meillä, jotka kuulumme vanhaan kouluun, ei +ole muuta kuin yksi tehtävä. Meidän on koetettava ottaa selko tämän +sanoman lähettäjästä -- olipa hän sitten henki tai ihminen... Eikö hän +sanonut nimensä olevan John Lange?" + +"Sanoi!" + +"Samalla tutkikaamme, onko perää niissä perhesuhteissa, joihin hän +vetoo, ja vieläkö hänen mainitsemansa Kervel elää." + +Harriman nyökäytti päätään, mutta samalla hän loi äkäisen katseen +rikkinäiseen ruutuun, jonka läpi Joshua P. Niggitts niin +äkkiarvaamattomalla tavalla oli kadonnut. + +Marconi arvasi nuoren avustajansa ajatukset. + +"No", sanoi hän hajamielisesti, "emme anna pikkuseikkojen häiritä +itseämme, kun vakavat asiat ovat kysymyksessä. Tämän-öisiä elämyksiämme +saamme kai nimittää maailmanhistorialliseksi merkkitapaukseksi. Minä +oletan, että olette tehnyt muitakin tihutöitä, mutta se asia saa levätä +toistaiseksi. Täällä saaressa ei kukaan uskalla koskea teihin niin +kauan kuin minä olen saapuvilla... Potkaisittekohan miehen kuoliaaksi?" + +"Minä potkaisin kovanlaisesti", vastasi Yalen ylioppilas hiukan +hämillään. "Se paha tapa on peräisin jalkapalloradalta. Mutta..." + +"Joka tapauksessa", keskeytti Marconi hänet, "teidän on mitä +huolellisimmin muunnettava tavalliseksi kirjoitukseksi ne valomerkit, +jotka me olemme merkinneet muistiin. Ne ovat selviä kyllä. Mies, joka +nimittää itseään John Langeksi, ei ole mikään harjaantunut sähköittäjä. +Mutta hän on ilmeisesti käsitellyt monimutkaisia taistelukoneita. Ja +hän taitaa Morse-aakkosensa... Tokkohan yksikään tähtientutkija on +huomannut näitä valomerkkejä... Saamme muutamia jännittäviä päiviä, mr +Harriman. Antakaa minun nyt kuulla, sana sanalta, mitä tällä +salaperäisellä, taivaan avaruudessa asuvalla herralla on meille +sanottavaa!" + +Suuri keksijä otti itselleen mukavan lepoasennon, sytytti ison sikarin +ja odotti kärsivällisesti arvoituksellisen viestin tarkistettua +sisällystä. + +Simon Newcombe Harriman oli poistanut nenältään luureunarillit, ja +Marconi huomasi ihmeekseen, että nuoren miehen silmissä oli omituinen +punertava värituntu, samanlainen kuin puolisokeilla eläimillä, jotka +ovat tottuneet pitkälliseen pimeyteen. + +Muutaman minuutin aikana kuului vain mustekynän paperilla aikaansaama +rapina. + +Silloin yhtäkkiä koputettiin ovelle. + +"Tulkaa sisään", huusi Marconi äreästi. + +Muudan sähköittäjä pisti päänsä ovesta, jonka Joshua P. Niggitts oli +unohtanut sulkea perästään. + +"Enkö ole sanonut, etten missään tapauksessa halua tulla häirityksi", +sanoi italialainen äänellä, jota lapset olisivat säikähtäneet. + +"Mutta", änkytti sähköttäjä vavisten ja peräytyi niin paljon, että vain +hänen peljästynyt naamansa jäi oviaukkoon, "tuolla makaa joku mies +ulkopuolella..." + +Marconi kohosi seisaalleen. + +"Mr Thomson", lausui hän ankarasti, "minä annan palttua sille, mikä +siellä ulkona makaa. Jos on jotakin tehtävä, niin tehkää, minkä +katsotte velvollisuudeksenne. Minä en ole mikään S:t Vincentin aseman +lapsenpiika. Ja nyt sanon viimeisen kerran, että me tahdomme olla +rauhassa -- vaikka se mies olisi kuollut..." + +"Niin, mutta sehän se juuri..." + +Sähköittäjä Thomson ei päässyt pitemmälle. Sillä italialaisen silmät +iskivät salamoita niin vietävästi, että herra Thomson katosi portaita +alas. Ne tekivät kuten Dickens sanoo, hänen puheyrityksensä tyhjäksi. + +Marconi istuutui taas tuolilleen ja tyynnytteli itseään vetämällä +muutamia voimakkaita haikuja havannastaan. + +"Ei sitten milloinkaan saa olla rauhassa", mutisi hän. "Ei olisi +niinkään tyhmää yrittää jollekin toiselle kiertotähdelle. Mutta +kuunnelkaamme nyt ensin, mitä John Lange tiedoittaa. Lukekaa sanoma +hitaasti ja selvään." + +Hän heittäytyi mukavaan noja-asentoon, niin kuin mies, joka +valmistautuu harvinaiseen nautintoon. + +Harriman oli paiskannut mustekynän kädestään. Hän loi ensin katseen +taivaalle, mutta kun siellä ei mitään näkynyt, niin hän tarttui +ihmeellisimpään asiakirjaan, mikä on nähty maailman luomisen jälkeen. +Hän sivuutti Marconille osoitetut omistussanat ja luki kuivalla +narisevalla äänellä: + + "Nimeni on John Lange. Olen tätä nykyä eräällä kiertotähdellä, + maapallon ulkopuolella, vaimoni ja erään ranskalaisen papin + seurassa. Matka tänne oli kauhea, mutta pitkäaikaisen + tajuttomuuden vuoksi en voi sanoa, kuinka kauan se kesti. + Viimeinen, minkä muistan, on se, että lentokoneeni katkaisi + 20,000 metrin rajaviivan ja sitten ikäänkuin viskattiin jonnekin + tyhjyyteen. Palasin tajuntaan pitkän ajan perästä, sain koneen + käyntiin viime hetkessä ja laskeuduin eräälle kiertotähdelle, + joka on pienempi kuin maa ja jossa elämänehdot ovat jokseenkin + samat, ja jossa asuu olentoja, joiden kehitys ja sivistys on + kovin erilaista kuin meidän, mutta ylen mieltäkiinnittävää. + Heillä on kovin voimakkaat tuntohermot, he omistavat + ihmeellisiä tietoja ja ovat etenkin oppineet käyttämään sähköä + tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Heidän moraalinsa ja + hyväntahtoisuutensa on verratonta. Vuosisatoja ovat heidän + tiedemiehensä turhaan pyrkineet yhteyteen toisten kiertotähtien + kanssa, mutta kun heidän ilmaisukeinonsa ovat aivan erilaiset + kuin muiden, niin he ovat epäonnistuneet. Meillä on hyvin pienet + mahdollisuudet päästä pois täältä, kun ei bensiiniä voida + valmistaa. Ehkä tämän vastaanottaja haluaa kääntyä Kervelin + puoleen, jonka osoite on Pariisi, rue Rambuteau 157, ja sanoa + hänelle, että hänen Mars-pikakoneensa on vienyt meidät, ellei + juuri Marsiin niin johonkin toiseen kiertotähteen. Hänen on + otettava seuraavaan lentokoneeseensa sähkö käyttövoimaksi. + Silloin se epäilemättä palaa jälleen takaisin. Ei ole + todennäköistä, että se, joka poistuu maan ilmakehästä, putoisi + mihinkään muuhun kiertotähteen kuin tähän. Myös pyydän lausua + terveiset apelleni, Ivryssä, Pariisin luona asuvalle kemisti + Henry Debussonille. Hänen tyttärensä elää ja voi hyvin. Me + olemme onnelliset, mutta ikävöimme maahan. Jos joku tahtoisi + Kervelin rakentamalla sähkölentokoneella noutaa meidät täältä, + olisimme hänelle syvästi kiitolliset. Kyllähän se matka kovalle + ottaa, mutta sen kestää kuitenkin. Toivon, että tämä viesti, + jonka lähettämisessä käytetään jättiläismittaisia, sähköisiä + valoaaltoja, joutuu Marconin käsiin. Kuukauden kuluttua olen + toivottavasti saanut kerätyksi niin paljon sähkövoimaa, että voin + lähettää uuden ilmoituksen. + + John Lange." + +Harriman pyyhki hikeä otsaltaan. Marconi nousi seisomaan. + +"Oletteko milloinkaan kuullut moista?" + +"En." + +"Ja mitä tahdotte tehdä?" + +"Pyytää lomaa." + +"Mihin tarkoitukseen?" + +Amerikkalainen katsahti tahtomattaan rikottuun lasiruutuun. + +"En sovellu enää maakamaralle", sanoi hän synkästi. + +Marconi tarttui hänen käteensä. + +"Siinä on varmasti muutakin. Mennäänpä tuonne huvipurteen. Se vie +teidät Bordeauxiin, josta on kahdentoista tunnin matka Pariisiin. +Menkää tämän Kervelin luo. Puhukaa hänen kanssaan. Minä otan teidän +vartiopaikkanne ja pidän silmällä kiertotähteä. No, joutukaahan jo!" + + + + +VI. + +KUN NIGGITTS HERÄSI. + + +Tapahtuu hyvin harvoin, että yksityis-etsivät kuolevat -- ainakaan ensi +näytöksessä. He ovat sitkeitä kuin merikilpikonnat. + +Myönnettävä kai on, että Joshua P. Niggittsiä oli pidetty tavalla, +josta olisi voinut olla mitä vakavimmat seuraukset. Ei ole leikintekoa +lentää lasiruudun läpi Amerikan etevimmän potkijan potkaisemana. Eikä +voida sanoa yksinomaan hauskaksi rautaromukasaan putoamista kahdeksan +tai kymmenen metrin korkeudesta. + +Ei ollut myöskään paljoa jäljellä Pinkertonin uskotuimmasta miehestä, +kun nouseva aurinko seuraavana aamuna kutitteli hänen silmäluomiaan. +Hänet oli itse yöllä kannettu laboratoorioon, jossa taitavat kädet +olivat hoidelleet hänen haavojaan ja naarmujaan. Hän oli saanut kylmät +kääreet päähänsä ja jääpussin nenälleen. + +Joshua P. Niggitts ei tosiaankaan voinut hyvin. Oli kuin kirotun +jalkapalloilijan viaton saapas olisi vielä ollut ankkuroituna hänen +kylkiluittensa väliin, ja lonkkien seutu, joka ensiksi oli tehnyt +tuttavuutta romuläjän kanssa, oli niin huonossa kunnossa, että hän +ulvoi, milloin tarvitsi liikahtaa. Tuntui siltä, kuin hän olisi +ratsastanut keskiaikaisella puuhevosella kolme vuorokautta yhteen +menoon. + +Mutta pahin oli hänellä niskassa. Sinne oli noussut muhkula, joka +muistutti hyvää, vanhan ajan nyrkkiä, ja se takoi ja jyskytti niin, +että Niggittsin oli ehdoton pakko pidellä päätään, jottei tämä +räjähtäisi kappaleiksi. + +Aluksi hänen oli vaikea koota ajatuksiaan. Mitä olikaan tapahtunut ja +mitä oli tulossa? + +Mutta vähitellen alkoi amerikkalaisen pahasti järkytetyissä aivoissa +muodostua pieniä tajunnan ja ajatuksen katkelmia. Vihdoin hän pääsi +särkyneen minänsä kanssa yksimielisyyteen siitä, että hän oli S:t +Vincentin saarella. Ja sitten purjehti muisto muiston jälkeen hänen +vielä hieman sumuisen näköpiirinsä ulapalle. Lopuksi hänelle valkeni, +että hänet oli käännytetty takaisin melkein saavutetun päämäärän +vierestä kerrassaan hävyttömällä tavalla. Hänellä oli ollut tämä +kirottu Harriman _alias_ Nathanael Smith käsissään. + +Kun Niggitts oli päässyt tähän varmuuteen, ulvahti hän ja yritti +nousta... Sitä ei hänen olisi kuitenkaan pitänyt tehdä. Sillä koko +hänen ruumiinsa pani sitä vastaan mitä ankarimman vastalauseen. Ja hän +vaipui huohottaen sohvan ihmisystävällisten pielusten väliin. + +Eräs mies, joka oli istunut kirjoittamassa jotakin kirjeitä huoneen +toisessa päässä, nousi ja tuli hänen luokseen. + +"No, te alatte, näen mä, tulla tajuihinne", sanoi mies osoittamatta +mainittavaa sääliä. + +Niggitts tuijotti ahnaasti häneen. Ei, tämä ei ollut luureunarillimies. + +"Meillä on pieni sairashuone täällä saaressa", jatkoi tumma herra, +jolla oli terävät ja läpitunkevat silmät. "Kun tunnette itsessänne +tarpeelliset edellytykset, niin siirretään teidät sinne. Lääkäri on +käynyt täällä. Hän uskoo teidän voivan olla jalkeilla kahden viikon +kuluttua, jos pysytte rauhallisena." + +"Kahden viikon", sähisi Niggitts. "Luuletteko te minulla olevan aikaa +jäädä tänne makaamaan viikkokaupalla?" + +"Niinkuin itse tahdotte", sanoi toinen välinpitämättömästi. "Minä vain +kerron, mitä tohtori sanoi. Mutta minunkaan nähdäkseni te ette mahda +kyetä ottamaan osaa marathon-juoksuun ihan ensi tilassa." + +Silmät pyöriskelivät Niggittsin päässä. + +"Tätä te tulette vielä katumaan", ulvoi hän. "Näinkö on kohdeltava +vapaata amerikkalaista?... Minua on häiritty virallisessa +toimituksessa. Minun vangitsemismääräykseni on New Yorkin +poliisipäällikön allekirjoittama. Tämä tulee teille vielä kalliiksi... +Missä on murhaaja?" + +Toinen katseli säälien häntä ja sanoi: + +"Tuo on kuumetta." + +"Minussa ei ole kuumetta", kirkui Niggitts. "Luuletteko etten tuntenut +häntä hänen sarvirilleistään. Ilmielävä Nathanael Smith, Yalesta +kotoisin, sama, joka potkaisi kuoliaaksi etiikan professorin... Hän +elää täällä käyttäen väärää nimeä. Ja minutkin hän on potkinut rikki ja +mäsäksi. Kirottu jalkapallonpelaaja. Mieluummin antaisin strutsin +potkia itseäni." + +"Jalkapallonpelaaja?" + +"Niin, hitossa! Älkää ruvetko noin pyhäksi. Ehkäpä olette samassa +juonessa murhaajan kanssa. Missä hän on?... Antakaa minun heti paikalla +puhutella kuvernööriä, tai mikä pahus se hallitsee tätä hornan saarta." + +"Saisitte olla käyttämättä noin voimakkaita sanoja. Ne eivät sovi +sairaalle miehelle. Kiittäkää Jumalaa, ettette menettänyt kokonaan +henkeänne. Minusta ei ole mikään onni pudota suoraan romurautakasaan. +Te olette selvästi pudonnut oikea pää edellä." + +Niggitts katsoa luimautti mieheen, jolla oli älykkäät ja viisaat +kasvot. + +"En voi käyttää mihinkään osanottoanne", vastasi hän. "Viimeisen +kerran: lain nimessä, missä on murhaaja?" + +"Minkä lain nimessä?" + +Pahoinpidelty salapoliisi katseli neuvotonna ympärilleen. + +"Paperini ovat kunnossa", lausui hän sitten hiukan lauhkeammin... +"Mutta kuka te olette, joka asetutte lain ja karanneen rangaistusvangin +väliin?" + +"Se ei kuulu tähän asiaan. Toistaiseksi te olette minun vieraanani. +Minä pidän huolen teidän ruumiillisesta hyvinvoinnistanne, niin kauan +kun olette saarella. Kun taas paranette, voittehan jatkaa +mielenkiintoista ajojahtianne." + +Niggitts unohti kerrassaan tuskansa. + +"Vaatteeni ovat tuolla", karjui hän, "siellä on Nathanael Smithin +vangitsemismääräys." + +"En tunne sitä miestä." + +"Mitä rohkenette sanoa?... Enkö ole selittänyt teille, että se +viimeöinen luureunarillimies on Nathanael Smith, joka on lainannut +itselleen Amerikan parhaat nimet. Ja ellen olisi häntä tuntenut +entuudesta, niin saamani potku oli tuntomerkki, jos mikään. Ei ole New +Yorkin ja Los Angelesin välillä ainoatakaan, joka potkisi sillä +tavalla... No, mitä sanotte nyt?" + +"En sano mitään enkä tiedä mitään. Mutta miehen toteaminen yhdestä +potkaisusta on minusta jokseenkin kevytmielistä hommaa. Te tunkeuduitte +kutsumattomana ja itseänne esittämättä vieraalle alueelle, te +häiritsitte kahta miestä, jotka olivat vakavassa työssä. Sentapaisesta +epähienosta käyttäytymisestä annettu potku on usein terveellinen opetus +vastaisen varalle." + +Niggitts oli muuttunut veripunaiseksi kasvoiltaan. + +"Te ette siis tahdo luovuttaa häntä?" + +"Tarkoitatteko Harrimania?" + +"Tarkoitan." + +"Vaaditte mahdottomia. Jo siitäkin syystä, että hän matkusti täältä +ainakin kuusi tuntia sitten." + +Ei löydy kyllin väkeviä sanoja kuvaamaan Joshua P. Niggittsin +hyödytöntä raivoa. + +"Mihin sitten?" + +"En tiedä." + +"Tästä ette pääse rangaistuksetta. Minä tunnen Marconin. Hän on minun +mieskohtaisia ystäviäni. Te menetätte paikkanne. Mikä on nimenne?" + +"Marconi." + +Niggittsin silmäterät muuttuivat vihreiksi tyhmyydestä. Hän ummisti +silmänsä ja avasi ne jälleen. Sitten hän luopui jatkuvista yrityksistä, +ja alkoi huohottaa. + + + + +VII. + +IÄKÄS KEKSIJÄ. + + +"Tästä ei tule kukaan sisään", rähisi ääni korostaen ranskankieltä +vierasmaalaisesti. + +Mutta nuori mies, joka seisoi Rambuteau-kadun 157:n matalan ja +vaatimattoman oven ulkopuolella, ei näyttänyt olevan niitä, jotka +säikähtävät ensimmäistä vastoinkäymistä. Hän ei ollut vähääkään +pariisilaisen näköinen. Ei ainoakaan ranskalainen taipuisi pitämään +luureunarillejä. Pariisilaiset ovat usein naurettavia muulla tavoin -- +pitävät pitkää partaa ja kummallisia tukkalaitteita -- mutta että he +milloinkaan vajoisivat niin alas, että tepastelisivat kaupungilla nämä +amerikkalaiset pöllönsilmät päässä, sitä ei yleensä kannata edes +ajatella. + +Ystävämme Simon Newcombe Harriman oli kuitenkin omissa silmissään mies. +Hyvissä voimissa hän oli saapunut "Astralla" Bordeauxiin. Ei kukaan +ollut häirinnyt häntä. Ja nyt hän oli sanottavitta vaikeuksitta tullut +Pariisiin ja kohdannut ensimmäisen esteen. + +Hän otti esille muistiinpanonsa. + +Niin -- tuossa luki Kervel, rue Rambuteau 157, ja Kervelin nimi oli +myös ovikilvessä, kainona ja vaatimattomana. + +Mutta kukaan ei avannut Harrimanille, vaikka tämä käytteli rystysiään +niin että oven laudat liikahtelivat. + +Tosinhan voi sanoa, ettei Harrimanin ranskankielen ääntäminen ollut +erittäin tyydyttävää. Amerikkalaisethan puhuvat mieluimmin peruna +nielussa, eikä se kuulu hyvältä ranskalaisten korvaan, jotka pistävät +perunan mieluummin nenäänsä. + +Mutta oven sisäpuolella oleva mies ei ollut kielisaivartelija. Hän +aukaisi ovensa vain niille, jotka tiesivät tunnussanan. + +Tämä selveni vähitellen nuorelle amerikkalaiselle, joka nyt laukaisi +viimeisen panoksensa. + +"Minä tuon terveisiä John Langelta", sanoi hän. + +Tämä oli oikeata puhetta, sillä samassa ovi lensi auki hämmästyttävällä +vauhdilla, ja Harriman näki edessään pitkän, voimakkaan, hienon ja +jalopiirteisen miehen, jonka pitkä valkoinen parta hohti hopealle. + +"Ehkä tahdotte astua sisään", sanoi vanha herra hieman juhlallisesti +"John Langen ystävät ovat minunkin ystäviäni. Minä luulin hänen +kuolleen." + +"Kuollut hän onkin, tavallaan", sanoi amerikkalainen ja istuutui +tuolille... "Hän on, mikäli voin käsittää, kuollut tältä maailmalta. +Mutta ennen kuin käymme asiaan käsiksi lähemmin: kuka oli John Lange?" + +Valkopartainen juhlava herra rypisti kulmiaan. + +"Ettekö siis tunne häntä?" + +"En, en mainittavasti." + +"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?" + +"En lainkaan." + +"Mutta kuinka te sitten uskallatte?" + +"Minä uskallan, mitä ikinä mieleni tekee", murisi Harriman ja jännitti +oikean jalkansa lihaksia... "Mutta te voitte olla ihan rauhallinen. +Saatte kyllä ajateltavaa ennen kuin eroamme. Ehkä maltatte mielenne, +kunnes olen lukenut teille John Langen lähettämän sähkösanoman." + +"Hänenkö lähettämänsä sähkösanoman." + +"Niin, valo-sähkösänoman." + +"Ja mistä?" + +"Hitto sen tietäköön." + +"Mutta eikö siinä mainita lähetyspaikkaa?" + +"Kyllä. Mutta se on jokseenkin epämääräinen. Sanoma tuli neljä +vuorokautta sitten S:t Vincentin Marconi-asemalle. Marconi oli +sattumalta tavattavissa, ja hän todistaa sanoman oikeaksi. Voitte +muuten itsekin ratkaista asian, kunhan ette vain tapa minua +kysymyksillänne." + +Amerikkalainen otti suututtavan hitaasti esiin lompakkonsa, löysi siitä +tiheäänkirjoitetun paperin, otti nenältään luureunarillit, puhdisti ne, +sovitti taas paikoilleen, loi vanhukseen itsetietoisen katseen ja alkoi +tunnontarkasti kääntää ranskankielelle John Langen englantilaista +sanomaa. + +Kervel istui kuin tulisilla hiilillä. Hän repi partaansa. Hän hakkasi +otsaansa. Hän käyttäytyi kuin puolihullu nero, mikä hän luultavasti +olikin. + +"Enkö minä sitä sanonut", mutisi hän herkeämättä. + +"No, mitä sanotte nyt?" murahti Harriman lopetettuaan lukemisen. + +Vanhus loi uneksivan katseen ikkunaa kohti, josta muutamia +auringonsäteitä hiipi huoneeseen. Suljetuissa ikkunaluukuissa oli nim. +rakoja. Koko hänen hermostuneisuutensa oli ikäänkuin liukunut pois +hänestä. Hänen kasvoilleen oli levinnyt kirkastetun rauhan ilme, sama, +joka oli kaunistanut juutalaisvanhusta tämän katsoessa Ihmisen Poikaa +kasvoista kasvoihin ja sanoessa: "Nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan +menemään!" Oli kuin hänen leimuavat silmänsä olisivat tuijottaneet +kaukomaailmoihin. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut. + +Amerikkalainen pyöri kärsimättömänä tuolillaan. + +"Tahtoisitteko nyt kertoa Marconille ja minulle, kuka on John Lange ja +onko niissä seikoissa perää, joita tämä ihmeellinen sähkösanoma +koskettelee?" + +Kervel katsahti hajamielisenä nuoreen vieraaseensa. Hän oli miehen +näköinen, joka herätetään uneksimasta jääkylmää whiskyä ja soodaa +aavikolla. + +Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi kertoa niinkuin ulkoa opittua +läksyä: + +"John Lange oli norjalainen. Hän kuului muukalaislegioonaan ja soti +Ranskan puolella. Hän yleni kersantiksi harvinaisen sankarillisuutensa, +rohkeutensa ja kuularuiskutaituruutensa avulla. Ei kenestäkään +legioonan miehestä kerrota niin usein kuin hänestä. Voisi kirjoittaa +romaanin hänen urotöistään. Vuonna 1918 hänestä tuli lentäjä, ja tällä +alalla hän osoitti samoja eteviä ominaisuuksia. Hän sai kaikki +kunniamerkit, joita voitiin antaa hänen asemassaan olevalle miehelle. +Vaikka hän joka päivä yhden vuoden aikana oli hengenvaarassa, ei +hän kertaakaan haavoittunut. Hän taisteli usein kokonaisia +vihollislaivastoja vastaan, pakoitti ne laskeutumaan maahan tai tuhosi +ne suorastaan, mutta palasi itse aina ehein nahoin. Hänen +haavoittumattomuudestaan tuli legenda. Mutta eräänä päivänä hänen +ollessaan ilmassa, hän joutui varustamattomana kaasuhyökkäyksen +alaiseksi. Luultiin hänen kuolleen, mutta tällöinkin onni seurasi +häntä. Hän makasi monta kuukautta sokeana ja puolittain tiedottomana, +mutta hyvä hoito palautti hänet ihan entiselleen -- näönkin hän sai +takaisin. Hänen hoitajansa oli eräs nuori ranskalainen neiti, Claire +Debusson, tunnetun kemistin tytär. He menivät kihloihin. Hänen +myöhemmistä vaiheistaan tiedän vähemmän. Hän sai käytettäväkseen erään +lentokoneen, jonka minä olin suunnitellut korkeuslentoja varten. Tämän +koneen pääominaisuus oli se, että se saattoi ottaa matkaansa +suunnattomat bensiinimäärät ja että sen moottori erään uuden +kaasutusmenetelmän avulla säästi polttoainetta tähän saakka +tuntemattomalla tavalla. Sitäpaitsi sen hytti oli rakennettu +sellaiseksi, että sen saattoi milloin tahansa muuttaa eräänlaiseksi +ilmatiiviiksi sukeltajakelloksi -- tarpeellinen laite ilmakehän +ylimmissä ilmaköyhissä kerroksissa." + +Vanha keksijä lopetti yhtäkkiä ja katsoi tutkivasti tuohon +ihmeelliseen mieheen, joka istui suoraan hänen edessään ja tuntui +ahmaisevan jokaisen hänen suustaan lähtevän sanan. Erikoisen +luottamustaherättävältä ei mies näyttänyt, mutta noiden jättimäisten +rillien takana paloi kummallinen, kiihkeä tuli, joka sai Kervelin +jatkamaan. + +"Enempää en juuri tiedä. Sen vain, että John Lange katosi morsiamineen. +Minulla oli täysi syy uskoa heidän kuolleen. Mutta mitä tapahtui +eräässä tilaisuudessa, lähellä Pariisia, sitä ei minun tarvitse kertoa +kenellekään. Varsinkaan koska se ei kuulu tähän asiaan... Vanha Henry +Debusson tietää ehkä enemmän kuin minä. Ja sitäpaitsi eräs toinen +henkilö, joka asuu hieman ulompana, Ivryssä -- hän kenties voisi kertoa +teille jotakin, joka vahvistaisi meidän uskoamme ja tietoamme John +Langen kohtalosta. Hän on puolihassu tullikapteeni, nimeltä Jacques +Dufresnes. Hän rakasti Claire Debussonia ja menetti järkensä tämän +rakkauden vuoksi. Mutta hänen aivonsa eivät ole niin piloilla, ettei +hän kykenisi selittämään ainakin osaa." + +Harriman kirjoitti nimet muistikirjaansa. + +"Entä mitä te arvelette", kysyi hän vaanivan näköisenä, "John Langen +esityksestä, että sähkö otettaisiin käyttövoimaksi teidän koneisiinne?" + +Kervel katsoi suoraan eteensä. + +"Tunnetteko Ilmari Erkon akkumulaattoria?" + +"En." + +"En minäkään. Mutta minä voin ilmoittaa teille sen miehen nimen, joka +ehkä voi hankkia teille sellaisen, kun saa tietää, mistä on kysymys." + +"Ja miehen osoite?" + +"Tohtori Jonas Field, Rigshospitalet, Kristiania." + +"Autatteko te sitten minua edelleen?" + +"Kyllä. Te siis aiotte yrittää lentämistä avaruuden halki?" + +"Niin aion. En mahdu enää maapallolle." + + + + +VIII. + +KARKURI. + + +Marconi luki raportin vielä kertaalleen. Sitten hän pisti sen +tyytyväisenä lompakkoonsa ja tuijotti haaveellisesti aurinkoon, joka +juuri nosti kultaista pyöräänsä ylös merestä. + +"Hän on lujaa tekoa, tuo junkkari", mutisi hän. "Vaarallinen herra, +mutta tietää, mitä tahtoo. Kun hän ei vain potkaisisi itseään suoraan +giljotiinille." + +Raportti oli, niinkuin kai on helppo arvata, Simon Newcombe Harrimanin +lähettämä. Se kertoi hänen käynneistään Kervelin luona, hänen +jokapäiväisistä lentoharjoituksistaan, Farmanin tehtaassa tekeillä +olevan uuden Kervel-koneen rakenteesta ja erään tri Jonas Fieldiksi +itseään nimittävän norjalaisen lääkärin käynnistä. Tiedonannon viimeksi +mainittu kohta oli erikoisesti huvittanut Marconia. Se kuului +Harrimanille ominaisessa suppeahkossa tyyliasussaan näin: + + "Sain tänään erään norjalaisen vieraakseni. Kutsui itseään + t:ri Fieldiksi. Olin kirjoittanut hänelle Ilmari Erkon + akkumulaattorista. Kysyi, mihin käyttäisin sitä. Käskin hänen + mennä helvettiin. Kieltäytyi jyrkästi. Merkillinen mies. Hänen + varma esiintymisensä ja ruumiillinen voimansa estivät minua + käyttämästä ruumiillisia todisteluja. En voinut välipuheemme + mukaan uskoa hänelle mitään. Hän lähti. Toin hänet takaisin. + Sanoi minua hävyttömäksi roistoksi. Potkaisin häntä. Potkaisi + takaisin ja hakkasi minut rikki ja mäsäksi. Tämän jälkeen + havaitsin parhaaksi viitata teidän osallisuutenne asiassa. + Näytin hänelle teidän suostuntanne. Se riitti. Ei kysellyt + sitten enää. Pyysi tervehtimään ja sanomaan, että Erkon + akkumulaattori on käytettävissänne, sekä antoi minulle + seikkaperäisen ja selvän luonnoksen sen rakenteesta. Olen + lähettänyt tämän Kervelille. Arvelee, että jos akkumulaattorit + pitävät mitä lupaavat, niin on asia selvä. Ei huolinut + rahoista. Soma mies. Vakuutti sen olevan Kervelin käsissä + kolmen viikon sisällä. Lähettäkää hänelle kiitoskirje + järjestyksen vuoksi, osoite Rigshospitalet, Kristiania. Ellei + mitään odottamatonta satu, olen Kervelin arvelun mukaan matkalla + kuukauden perästä. Olen nyt kaikkien lentämisen yksityisseikkojen + ja koneistonhoidon perillä. Uskon hyvään tulokseen. Pitäkää + silmällä Pinkertonin paviaania. Kunnioittava tervehdys. + + Harriman." + +Kuten jo sanottiin, Marconi hymyili pistäessään tämän omituisen +asiapaperin lompakkoonsa. + +Huvipursi "Astra" oli jo ammoin palannut takaisin ja loikoi nyt +ikävissään satamassa. Mutta Marconi ei tuntenut pienintäkään halua +noudattaa ainoatakaan niistä kutsuista, joita tulvaili hänelle kaikilta +maailman ääriltä. Niissä puhuttiin johtokuntain kokouksista, +ehdotettiin uusia valtamerilinjoja, valmisteltiin järjestelmiä j.n.e. + +Mutta -- Marconi ei hievahtanutkaan S:t Vincentistä. Joka ilta hän +istui myöhäiseen yöhön saakka havaintotuolillaan ja unelmoi niistä +uusista maailmoista, jotka ensimäistä kertaa ihmissuvun historiassa nyt +olivat ilmoittaneet jotakin itsestään. Hänellä ei ollut aihetta odottaa +uusia viestejä, mutta se mahdollisuus oli olemassa, että yksi tai +toinen merkillinen tiedoitus saattoi tulla, eikä hän halunnut päästää +sitä ohitseen. + +Mitä taas Pinkertonin paviaaniin tulee, niin tässä henkilössä asui +näköjään harvinainen elinvoima. Hän toipui tavattoman pian. Oli kuin +hänellä olisi ollut kauhea kiire päästä eroon niistä naarmuista, +mustelmista, jomotuksista ja jyskytyksistä, joita amerikkalaisen kova +kengänkärki oli aiheuttanut. Hän sai myös ensiluokkaista hoitoa. Joshua +P. Niggittsiä voideltiin, laastaroitiin ja syötettiin niin että hän +leveni kuin susi lammaslaumassa. + +Jo kahdeksantena päivänä "vastoinkäymisestään" hän ilmaisi haluavansa +lähteä tuosta vieraanvaraisesta saaresta. Mutta sitä ei englantilainen +lääkäri, muuten itse herttaisuus, voinut sallia. Myöskään ei hänelle +suotu tilaisuutta päästä kosketuksiin viranomaisten kanssa. Sen sijaan +hänet sullottiin täyteen sanomalehtiä ja uusinta kirjallisuutta. Ja +joka aamu hän sai langattoman tuomia uutisia koko maailmasta. + +Mutta Niggittsiä eivät huvittaneet uutiset eikä kirjallisuus. Hänen +puolestaan olisivat huoletta kaikki maailman kirjastot saaneet palaa +poroksi, eikä häntä olisi häirinnyt vähääkään paavin kuolema tai +Leniniä kohdannut halvaus. Hänen ainoa harrastuksensa kohdistui +kysymyksiin, vieläkö siveellisen lesken kostonhimoiset sadattuhannet +odottivat ja vieläkö jalkapallon potkija Nathanael Smith yhä eli. Sillä +Niggittsin liikeyrityksen yhtenä ehtona oli, että murhaaja joutuisi +sähkötuoliin elävänä, arvatenkin jotta kuoliaaksi potkittu +siveysfilosofi tuntisi taivaassa koston makeutta. Neljännentoista +päivän mentyä Niggitts tunsi olevansa terve kuin kala, mutta koska hän +ymmärsi ankaralla Marconilla olevan omat syynsä siihen, ettei häntä +päästetty lähtemään ensi tilassa, niin hän näytteli kohtaloonsa +alistuvan osaa. Hän vannoi, että S:t Vincent oli maallinen paratiisi, +ihan erikoisesti häntä varten luotu. Ei mikään parantola voinut olla +hänelle rakkaampi. Ja jottei antaisi lääkärille aihetta näiden hänen +ylistelyidensä vilpittömyyden epäilemiseen, hän oli olevinaan raukea ja +väsynyt ja makasi peite vatsan yllä ja nenä taivasta kohti. + +Joko tästä syystä tai siitä, että toiveet huomaamattomaan S:t +Vincentistä poistumiseen eivät olleet suuret, oli Niggittsin vartiointi +hieman leväperäistä. Kuumuus oli myös alkanut käydä rasittavaksi +vaatien paljon kylmää whiskyä niille, jotka ovat tottuneet elämään +kuumassa vyöhykkeessä. Kaikki tämä johti jonkinlaiseen raukaisevaan +tylsyyteen, joka koitui Niggittsin hämärien aikeiden hyväksi. + +No niin -- kuudentenatoista päivänä hänen saapumisestaan S:t Vincentiin +ei lääkäri enää löytänyt häntä entiseltä paikaltaan, sairastuolilta. +Pantiin toimeen hälytys, sähköittäjät lentelivät, toinen sinne toinen +tänne, mutta salapoliisi oli kuin pyörremyrskyn tempaama ja poisviemä. + +Lopuksi täytyi ilmoittaa Macronille, että hänen vieraansa oli suvainnut +kadota. Italialainen suuttui, niin että hänestä lenteli kipinöitä. +Kolmessakymmenessä sekunnissa hän oli kääntänyt koko saaren +ylösalaisin. Pienet portugalilaiset lensivät joka soppeen ja nuuskivat +jokaisen kolon. + +Ennen pitkää kuitenkin keksittiin arvoituksen ratkaisu. Sillä samaan +aikaan kuin Niggitts oli myös eräs koneenkäyttäjä kadonnut. Tämä oli +maannut sairashuoneella punataudin takia. Ja nämä kaksi, jotka tavalla +tai toisella olivat sattumalta löytäneet toisensa, olivat karanneet +vieden mennessään satamalle kuuluvan moottoriveneen sekä kymmenen +kannua bensiiniä. + +Langattomia lähetettiin kaikkiin suuntiin. Mutta noilla kahdella +herrasmiehellä oli hyvä etumatka. + +Kahta päivää myöhemmin löydettiin vene ja amerikkalainen +koneenkäyttäjä eräältä Kanarian saarelta. Hänet vietiin riemusaatossa +takaisin S:t Vincentiin, jossa sairashuone ja punatauti odottivat +häntä. + +Mutta Joshua P. Niggitts oli tavannut Cadiziin menevän laivan ja +huristi jo täyttä vauhtia Simon Newcombe Harrimanin vanavedessä. + +Maailma on kuitenkin suuri, silloinkin kun luureunarillejä käyttävä +mies on kysymyksessä. Ja vielä suuremmaksi ja hankalammaksi maailma +kävi Pinkertonin miehelle sen johdosta, että hänen takaa-ajamansa uhri +oli saanut varoituksen itse S:t Vincentin suurmestarilta. + + + + +IX. + +VIIME HETKESSÄ. + + +Farmanin tehtaissa viimeisteltiin Kervelin merkillistä lentotasoa, ja +Simon Newcombe Harriman, keksittyään itselleen taas uuden nimen, +osoitti suurta sankarillisuutta harjoitellessaan ensiluokkaiseksi +korkeuslentäjäksi. + +Samaan aikaan Joshua P. Niggitts pani liikkeelle kaiken tarmonsa +tyydyttääkseen kostonhimoista bostonilaista leskeä. + +Ja koska hän ei ollut mikään pässinpää, niin hän koetti ensin lahjoa +erästä Marconi-sähköittäjää, Cadizin langattoman aseman hoitajaa, jotta +tämä sieppaisi kaikki S:t Vincentistä lähetetyt sanomat. Hän aavisti, +että Harrimanilla oli jokin tieteellinen työ suoritettavana ja että +mies sai Marconilta määräyksiä. Kun yritys ei onnistunut, niin Niggitts +muutti päämajansa erään toisen aseman naapuruuteen, toivoen sieltä +mahdollisesti löytävänsä jonkun lahjottavan olion, joka maksua ja hyviä +sanoja vastaan taipuisi antamaan hänelle halutut tiedot. + +Hän valitsi varmalla vaistollaan Oporton langattoman aseman. Niggitts +oli aina kuullut portugalilaisia parjattavan Euroopan ryhdittömimmäksi +väeksi. Ja ollen tämän alan erikoistuntija hän löysikin, viikon +tunnollisesti etsittyään ja kyseltyään, juuri sellaisen miehen, jota +hän tarvitsi. Tämä oli muudan nuori englantilais-portugalilainen, joka +palveli Oporton langattomalla lennätinasemalla. Hänen nimensä oli +Navario. Niggitts oli varmalla vaistollaan onkinut tietoonsa, että +tällä herralla oli suuret elämänvaatimukset. Hän pelasi, hän joi ja oli +suuri naisten ihailija. Ja hänen tulonsa olivat pienet hänen ylellisiin +taipumuksiinsa verraten. + +Useimpien amerikkalaisten tapaan Joshuakin oli oikea saituri. Hän joi, +mutta mieluimmin jäävettä; hän pelasi, mutta parhaastaan pähkinäpeliä. +Mutta nyt hän hyvän tarkoituksen vuoksi solmi vilpittömän +ystävyysliiton Navarion kanssa, joka oli mielissään, kun sai juoda +itsensä humalaan vapaa-öinänsä tuossa komeassa kaupungissa Douron +varrella. Niggitts esiintyi rikkaana amerikkalaisena ja turmeli +vatsaansa ja ankaria periaatteitaan tämän elämänhaluisen sähköittäjän +seurassa. Hän piti huolen siitä, että Navarion velka kasvoi, puijasi +tätä minkä ehti poker-pelissä, ja sai hänet kaikenkaltaisin viheliäisin +keinoin riippuvaisuussuhteeseen. + +Näissä oloissa ei Niggittsin tarvinnut kauan salata aikeitansa. +Navarion estelyt oli helppo voittaa. Eikä kiinnijoutumisen vaarakaan +tuntunut suurelta niiden tuhannen dollarin rinnalla, jotka +Niggitts lupasi hänelle, jos hän voisi siepata muutamia Marconin +yksityissanomia. Se myös rauhoitti hänen portugalilaista omaatuntoansa, +ettei Niggitts vaatinut itse sanomia vaan ainoastaan näiden osoitteet. +Erityisesti tuntui nimi Harriman kiinnittävän amerikkalaisen mieltä. + +Seuraus oli, että Navario yhtäkkiä muuttui ahkeraksi ja +tarkkaavaiseksi. Hänen esimiehensä rupesivat toivomaan, että nuoren +apulaisen velvollisuudentunto oli herännyt jollakin merkillisellä +tavalla. Hän ei myöhästynyt minuuttiakaan vartiovuoroltansa. +Päinvastoin -- hän oli halukas milloin tahansa ottamaan toistenkin +vuoroja ja pääsi näin muutamassa päivässä virkatoveriensa erikoiseen +suosioon. + +Mutta hänen tunnollisuuttansa ei suosinutkaan erikoinen onni. +Hän sieppasi useita S:t Vincentistä lähetettyjä ja Marconin +allekirjoittamia sähkösanomia. Enimmät olivat osoitetut +Marconi-yhtiölle Lontooseen ja tuntuivat olevan puhtaasti +liikeluontoisia. Pari, joiden sisällys ei ollut juuri mistään kotoisin, +oli osoitettu jollekin Kervelille Pariisiin, rue Rambuteau 157. + +Navario kirjoitti muistiin muutamia sanomia ja kaikki osoitteet sekä +luovutti ne Niggittsille, jonka naama venyi pitkäksi; Pariisin +osoitteet pistettiin kuitenkin muistikirjaan. + +Arvaten, ettei täältä voinut saada enempää, Niggitts maksoi viisisataa +dollaria sähköittäjälle ja matkusti umpimähkään Pariisiin, jossa hän +kaikkien mahdollisuuksien varalta lähti Rambuteau-kadun varrella asuvan +Kervelin puheille. + +Hänelle kävi samoin kuin eräitä viikkoja aikaisemmin Harrimanille. +Ärtyinen keksijävanhus otti vastaan hänet sangen epäluuloisesti, +etenkin kun Niggittsin ranskankielen käyttö oli ihan hirveätä. + +Yhtäkkiä viimeksimainitun päähän pälkähti turvautua Marconin nimeen. + +"Tulen Marconin luota", sanoi hän. Eikä hän siinä valehdellutkaan. + +Silloin ovi avautui muitta mutkitta. Parempaa "sesam"-sanaa ei Niggitts +olisi voinut löytää. Mutta tuon vanhan, valkopartaisen, nyt äkkiä +ystävällisesti hymyilevän herrasmiehen näkeminen ei mainittavasti +rohkaissut häntä. + +"Marconin ystävät ovat minunkin ystäviäni", sanoi vanhus. "Ettekö +suvaitse astua sisään?" + +Niggittsiltä ei puuttunut julkeutta, kuten kai olette huomanneet. Mutta +äijän ystävällisyys ei oikein häntä miellyttänyt. Ja minkä valheen hän +nyt syöttäisi tuolle ukolle? + +Mutta seuraavat Kervelin sanat panivat hänen korvansa höröttämään. + +"Minä oletan teidän tulleen tapaamaan Harrimania. Mutta pelkään teidän +hiukan myöhästyneen." + +"Toivottavasti en sentään ihan", yski Niggitts salatakseen ääretöntä +hämmästystään. "Minun oli määrä ehdottomasti puhutella häntä, ennen +kuin hän matkustaa. Muutamia vihjauksia ja neuvoja... niin, tehän +ymmärrätte. Mistähän voisin saada hänet käsiini?" + +Kervel katseli tuokion terävästi pientä amerikkalaista jolla oli +voimakkaat, verikoiraa muistuttavat kasvot. Niissä oli selvästi +jotakin, josta hän ei pitänyt. S:t Vincentin tapahtuman jättämät +naarmut eivät nekään kaunistaneet Niggittsin ulkonaista olemusta. + +"Harriman mainitsi kerran minulle, että joku mies vainosi häntä. Joku +Pinkertonin toimiston lähetti. Ette kai te ole se mies?" + +Niggitts ei kadottanut kylmäverisyyttään. + +"Minä tunnen tuon jutun", lausui hän nopeasti. "Sen takiahan Marconi +lähettikin minut. Mainitsemanne henkilö on tällä hetkellä Pariisissa. +Harriman on suuressa vaarassa. Olen seurannut asianomaista Portugalista +tänne. Ja on täysi syy uskoa, että hän on päässyt ystävämme jäljille... +Te ette oikein luota minuun. Ehkä luotatte paremmin, jos kerron olevani +Marconin uskottuja. Joku aika sitten olin läsnä, kun hän lähetti teille +erään sähkösanoman." + +Niggitts luki nyt sen sanoman, jonka Navario oli siepannut ja josta hän +varovaisuuden vuoksi oli ottanut jäljennöksen matkaansa. + +Kervelin kasvon kirkastuivat. + +"Aivan oikein", sanoi hän. "Mutta ei voi näinä aikoina koskaan olla +kyllin varovainen... Sittenkin minä yhä pelkään, ettette tapaa +Harrimania enää maan pinnalta." + +"Mitä sanotte, onko hän kuollut?" huusi Niggitts säikähtäen. + +"Niin pahoin ei ole laita", hymyili keksijä. "Mutta Harriman on tällä +hetkellä lähtemässä suurelle, ihmeelliselle matkalleen minun +lentotasollani. Hänen oli laskelmien mukaan määrä nousta ilmaan +kahdentoista aikaan. Ja nyt on kello kymmentä vailla kaksitoista." + +"Mistä, mistä?" puhkui Niggitts. + +"Issyn lentokentältä. Ellei hän..." + +Vanhus aikoi lisätä muutamia lohduttavia sanoja, mutta vilkaistessaan +eteensä, hän huomasikin puhuvansa seinälle. + +Niggitts oli kadonnut ja toinen kuuli, kuinka hän manaili harppoessaan +portaita alas. + +Kervel ravisti päätänsä. Sitten hän palasi taas sisään työnsä ääreen ja +alkoi silmät kiiluen kiinnittää uusia ilmanvalloitussuunnitelmia +piirustuslaudalle. + + + + +X. + +POLOINEN ISÄ. + + +Harriman oli tosiaankin Issyn lentokentällä, jossa hänen oli määrä +ottaa kone haltuunsa. + +Hän oli omituisessa mielentilassa, ei niin paljoa siksi että hän oli +lähdössä uhkarohkealle ja seikkailurikkaalle matkalle tuohon +arvoitukselliseen maailmanavaruuteen, vaan siksi että hän oli juuri +palannut erään kemistin, Henry Debussonin, luota. + +Nuori amerikkalainen ei ollut vähääkään hentomielinen. Hänen muuten +hyvin kehittyneissä aivoissaan ei ollut lainkaan romanttisten +tunteitten keskusta. Vaikka hän nyt oli aikeissa lähteä mitä +haavellisimmalle retkelle, ei hän silti ollut itse mikään haaveilija +eikä uneksija. Ellei hän olisi ollut varma siitä, että hänen aikomansa +matka perustui tieteelliseen mahdollisuuteen, ei hän olisi uhrannut +sille ajatuksen hiventäkään. + +Ja sittenkin pieni vierailu pienessä kaupungissa, jossa Debusson nyt +vietti ilotonta, yksinäistä erakkoelämää, oli pannut hänen päänsä +pyörälle. Hän muisti jokaisen pienen yksityiskohdan tästä vierailusta. + +Vain suurella vaivalla hän pääsi kuuluisan kemistin kotiin. Tämän pieni +valoisa asumus Seinen rannalla oli ihan kuin haudaksi muuttunut sen +jälkeen kuin talon aurinko oli lakannut siellä valaisemasta. + +Mutta kun amerikkalainen kömpelöllä tavallaan oli pyytänyt anteeksi ja +maininnut asiansa sekä näyttänyt Marconilta saamansa paperit, niin +tuo ennen aikaansa vanhentunut mies joutui pois suunniltaan +mielenliikutuksesta. Hänen raskaisiin ja väsyneisiin silmiinsä tuli +välkettä, joka koski kiusallisesti Harrimaniin. Tuollaiselta mahtoi +näyttää vanha Israelin profeetta samotessaan kuolonväsyneenä kohti +Kaanaanmaata. + +Debusson vahvisti Kervelin kertomuksen John Langesta ja tämän +morsiamesta. + +"Tiedättekö", sanoi hän vilkkaasti, "minulla on täällä raskaassa +yksinäisyydessäni ollut koko ajan se varma tunne, että rakas tyttäreni +elää. Olen vaikeimpina hetkinäni kuullut ikäänkuin etäistä kuisketta, +joka on antanut minulle hiukan lohtua." + +"Ja nyt kerron teille", jatkoi kemisti hidastellen, "jotakin, jota en +tähän saakka ole uskonut yhdellekään ihmiselle. Täällä minun talossani +käyskentelee eräs puolihassu miespoloinen, joka on aivan ikuisen +pimeyden rajoilla. Hän oli ranskalainen tullikapteeni, ja hänen nimensä +on Jacques Dufresnes. Hän otti osaa siihen taisteluun, jonka ehkä +tunnette. 'Melunin teurastuksen' nimisenä. Eräs salakuljettajasakki +yllätettiin omassa pesässään ja puolustihe sankaruudella, josta on +tullut näiden seutujen sananparsi. Kun saartoväki oli saanut joukon +antautumaan ja oli varma saaliistaan, räjähti koko rakennusryhmä +ilmaan. Lähes tuhat miestä sai surmansa siinä tilaisuudessa. Kapteeni +Dufresnes komensi sillä kertaa tullimiehistöä. Hänen lentäjänsä +oleilivat läheisyydessä voidakseen hyökätä salakuljettajain niskaan. +Nämä olivat nim. ottaneet erikois-alakseen ilmassatoimimisen." + +"Mutta nyt he olivat selvästi älynneet, ettei sitä tietä käynyt pakoon +yrittäminen. Yhtäkaikki -- sieltä lähti ulos yksi lentokone noin +minuuttia ennen, kuin suuri räjähdys tapahtui. Kone oli, kuten kapteeni +Dufresnes valoisina hetkinään on minulle kertonut, ihan erikoismallinen +ja vahvasti rakennettu. Se nousi maasta silmänräpäyksessä ja kohosi +melkein pystysuoraan ylös. Ja Dufresnes luuli, että John Lange ja minun +tyttäreni, jotka olivat kihloissa, istuivat siinä koneessa. Hänen +arvelunsa osoittautui oikeaksi ainakin sikäli, ettei Langen ruumista +löydetty toisten joukosta, huolimatta tarmokkaista etsiskelyistä. Mitä +nyt minun tyttäreeni tulee, niin tiedämme ainoastaan Dufresnes ja minä, +mutta ei kukaan muu, että hän pakeni minun talostani varoittamaan +sulhastansa." + +"Sulhanen kuului siis salakuljettajasakkiin", pisti väliin Harriman, +joka vastoin tahtoaan oli ruvennut lämpenemään. + +Debusson nyökkäsi surullisesti. + +"Niin, epäilemättä asian laita on niin", sanoi hän. "Mutta tämäkin +tieto kuuluu yksinomaan minulle ja Dufresnesille. Emmekä me ole +tahtoneet tahria hänen muistoansa -- pikku Clairen vuoksi. Mutta nyt +saatte kuulla lisää. Dufresnes lentäjineen ajoi takaa lentokonetta, +joka oli aseeton. Mutta tämä nousi niin nopeasti ja niin korkealle, +etteivät toiset voineet seurata sitä. Dufresnes oli menettää henkensä +sillä matkalla. Hän saavutti korkeuden, jossa tavalliset happikojeet +eivät riittäneet. Hänen kätensä ikäänkuin jäätyivät. Kone alkoi syöksyä +maata kohti. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä hän pääsi siitä ulos +ja pelastui laskuvarjostimen avulla. Hänen viimeinen näkemänsä oli tuo +toinen kone, se, jota hän ajoi takaa. Se suorastaan syöksähti ulos +avaruuteen, jossa sen nielaisi itse aurinko. Se näytti loistavalta +saippuakuplalta, joka haihtui valtavaan valomereen. Se katosi +kipinäsateeseen, eikä Dufresnes nähnyt sitä enää." + +"Monta kuukautta me kuulustelimme kadonnutta konetta. Ei kukaan ollut +nähnyt sitä. Ei kukaan ollut kuullut siitä." + +"Mutta Dufresnes ei ollut oma itsensä sen hetken perästä. Tullessaan +alas maanpinnalle hän oli puolisokea ja tiedoton. Kauhea matka oli +murtanut hänen sekä ruumiillisen että henkisen elimistönsä. Se olikin +ehkä parasta hänelle. Sillä vastuu, jonka hän oli ottanut hartioilleen, +oli suurempi, kuin mies jaksoi kantaa. Hänhän oli järjestänyt +salakuljettajain takaa-ajon ja siten aiheuttanut yli tuhannen +urhoollisen ranskalaisen sotilaan kuoleman -- ja kerrassaan tuloksetta. +Parikymmentä salakuljettajaa tosin menetti henkensä, mutta he veivät +mennessään lähemmät tiedot suunnattomasta järjestöstä, joka vain +tiedettiin olevan olemassa." + +"Kaikki kävivät Dufresnesin kimppuun. Mutta hän ei kyennyt edes +selittämään eikä itseään puolustamaan. Oli kuin itse auringonjumala +olisi sokaissut hänet ja pimittänyt hänen järkensä. Varjon kaltaisena +hän hoippuu täällä. Hän puhelee järkevästi, hän on lempeä ja +rauhallinen, mutta mikään ei kiinnitä hänen mieltänsä. Minun +luullakseni hänen elämänsä on vain yhtä ainoata unennäköä: +unta siitä auringosta, joka nielaisi hänen rakastamansa naisen... +Väkeväluonteisille miehille käy usein niin." + +Henry Debusson huokasi raskaasti. + +"Kenties minun olisi käynyt samoin kuin Jacquesinkin", jatkoi hän, +"ellei minua olisi kaiken aikaa elähdyttänyt toivo saada nähdä +tyttäreni vielä. Heikon heikko toivo!" + +Harriman nousi. + +"Jos tapaan tyttärenne", sanoi hän rauhallisesti, "sanon hänelle teiltä +terveisiä." + +"Mitä tarkoitatte?" änkytti vanhus. + +"Koetan piakkoin lähteä samaa tietä, jota John Lange meni", lausui +amerikkalainen koruttomasti... "Kone on samaa lajia, mutta apuneuvot +paremmat. On olemassa mahdollisuus, että saatte nähdä tyttärenne +jälleen." + +"Uskomatonta", mutisi Debusson. "Mutta jos asia on, kuten sanotte, +kuinka luulette löytävänne sen kiertotähden, josta tässä on puhe?" + +Harriman hymyili -- hieman ylenkatseellisesti. + +"Jokainen, joka syöksähtää ulos maan ilmakehästä, joutuu pakostakin +saman kiertotähden magnetismin piiriin ja kulkeutuu uuden painolain +mukaisesti." + +"Mutta kuinka kauan mahtaakaan tämä matka kestää?" + +"Niin, se on asia, jota en ymmärrä. Mutta John Lange ja hänen vaimonsa +ovat päässeet perille tarvitsematta kuolla nälkään. Se riittäköön +meille. Ja nyt hyvästi sitten!" + +Debusson aikoi sanoa jotakin, mutta hänet keskeytti muudan kalpea mies, +joka toisten huomaamatta oli astunut huoneeseen. Mies oli kapteeni +Dufresnes. Hän näytti olevan yhtä käherretty ja karski kuin niihin +aikoihin, jolloin hän oli ilmalaivueen päällikkönä. Mutta hänen +silmänsä olivat käyneet merkillisen sameiksi ja kauaskatsoviksi. Hän +astui suoraan amerikkalasen luo. + +"Teillä on pitkä matka edessänne", sanoi hän omituisella, verhotulla +äänellä. "Varokaa suurta valoa ja syvää vettä. Sillä aamuruskon +ulkopuolella on raja -- äärimmäinen raja!" + + + + +XI. + +KOHTI SUURTA HILJAISUUTTA. + + +Oli ollut ihmeellinen, sumuinen aamu, sellainen, josta Pariisissa ei +ole puutetta keväisin. Mutta lähestyttäessä puolta päivää tuli jostakin +heikko, virkistävä tuulenhenki, joka hellävaroen kuljetti pois +aamupölyt suurkaupungin kasvoilta. + +Harriman seisoi kevyeen lentäjänpukuun puettuna voimakkaan yksitason +vieressä. Koneen siivet olivat lyhyet, ja siinä oli iso, tiiviisti +suljettava hytti. Juuri nyt sukelsi voimakas, partainen pää esiin sen +avonaisesta luukusta. + +"Minä luulen, että kaikki on nyt kunnossa", sanoi mies ja loi vielä +yhden tutkivan katseen köysiin ja tankoihin. "Ja jos akkumalaattori +tuolla alhaalla pitää, mitä lupaa, niin voitte lentää suoraa päätä +taivaaseen." + +"Se onkin aikomukseni", vastasi amerikkalainen kuivasti. + +Ranskalainen insinööri loi hieman ihmettelevän katseen nuoreen +lentäjään, joka oli saanut päästötodistuksensa kahdeksan päivää sitten, +mutta kuitenkin lensi kuin vanha tekijä. Itsekseen hän luultavasti +ajatteli, että amerikkalaisilla lienee yleensä erittäin tyhmä tapa +ilmaista tavallisia asioita, mutta ei sanonut mitään. + +Ylimalkaankin Henry Farman oli mahdollisimman harvojen sanojen mies. +Hän kuului jo lentotaidon ikämiespolveen ja olisi voinut jo vuosia +sitten asettua laakereilleen lepäämään. Mutta ihmiset, jotka ovat +matkustelleet paljon ilmassa, eivät mielellään lepää ennen kuin kuolema +heidät korjaa. + +Oli tuottanut nautintoa hänelle tämän uuden Kervel-koneen rakentaminen, +koneen, joka oli varustettu omituisella sähkömoottorilla, +hämmästyttävän kevyellä työkykyynsä nähden. Hän aavisti, eikä syyttä, +että Ilmari Erkon akkumalaattori saa aikaan mullistuksen lentokoneiden +ja kaikkien muiden kulkuvälineiden alalla. Mutta erinäisistä syistä, +jotka eivät kuulu tähän kertomukseen, hän ei ollut vielä päässyt +sovelluttamaan keksintöä käytäntöön. + +"Te voitte tällä koneella saavuttaa minkä tahansa korkeus- ja +pituusennätyksen", sanoi hän astuessaan alas koneesta. "Akkumalaattori +on niellyt sähköä niin paljon, että tuntuu kerrassaan uskomattomalta... +Se voi viedä teidät vaikka Marsiin", lisäsi hän piloillaan. + +"Miksi juuri Marsiin?" kysyi amerikkalainen terävästi. + +"Tai mihin hitolle itse haluatte", vastasi Farman hieman +kärsimättömästi... "Teillähän on pitkän matkan eväätkin... +Matkustatteko yksin vai tuleeko Marconi mukaan?" + +"Matkustan yksin", vastasi Harriman äkkiä innostuen. "Marconi on, kuten +tiedätte, S:t Vincentissä. Hän tulisi iloiseksi, jos lähettäisitte +hänelle ilmoituksen lähdöstäni. Siinä voisitte sanoa, että minulla on +mitä parhaat toiveet tehtäväni onnistumisesta. Tuon koneen turvissa +luulen olevani suojattu kaikilta onnettomuuksien mahdollisuuksiltakin. +Jos palaan takaisin, niin tapahtuu se vain siksi, että avaruus on +paiskannut minut helmastaan. Mutta silloin ei minussa enää ole henkeä. +Sanokaa hänelle tämä." + +Farman katsoi tarkkaan nuorta lentäjää. + +"Te olette minusta juuri sen näköinen kuin voisitte antautua vaikka +minkälaiseen epätoivoiseen yritykseen", virkkoi hän lyhyen vaitiolon +jälkeen. "Mutta se ei kuulu minulle. Kaikki suuret keksinnöt ja löydöt +juontavat alkunsa jostakin epätoivoisesta teosta. Kun Orville Wright ja +minä -- siitä on jo melkein ihmis-ikä kulunut -- lentää räpyttelimme +näillä seuduin, ei kukaan tahtonut vakuuttaa meidän henkeämme. +Ensimmäiset sadat metrit lentämisen historiassa ovat maksaneet monta +ihmishenkeä. Ja nyt te tahdotte lentää kuuhun tai ainakin sinne päin. +Vanhat ihmiset sanoisivat varmasti sitä hulluudeksi. Minä puolestani en +koskaan tule niin vanhaksi, että estelisin nuorta miestä tekemästä +jotakin uhkarohkeata tyhmyyttä silloin kun on kysymyksessä uusien +alueiden voittaminen tieteelle." + +"En tiedä, mitä voitan", mutisi amerikkalainen melkein vihaisesti. +"Mutta sen tiedän, ettei minulla ole mitään menetettävää." + +"Entä henki?" + +"Se on erinäisistä syistä menettänyt kaiken arvonsa täällä maan päällä. +Eräät ihmiset eivät osaa puhuakaan mistään muusta kuin laeista ja +viranomaisista. Äitini, joka oli Bostonissa pesijättärenä, sanoi usein, +että minä muka ennemmin tai myöhemmin joudun helvettiin. Tahdon saattaa +hänen ennustuksensa häpeään ja koetan saavuttaa taivaan niin kauan kuin +vielä on aikaa. Mutta kuka pentele siellä sormielee konetta?..." + +Kumpaisenkaan huomaamatta oli eräs harmaaseen urheilupukuun puettu mies +hiipinyt lentokoneen taakse, jossa hän korvat hörössä oli kuunnellut +viimeistä keskustelua. Hän vapisi innosta ja hänen oikea kätensä +puristui tiukkaan browningin kahvan ympärille. + +Siellä oli todellakin Joshua P. Niggitts. Ja nyt tuo +luureunarillirakkari oli kuin olikin kiikissä. Onneksi hän oli ehtinyt +ajoissa! + +Varmemmaksi vakuudeksi salapoliisi kapusi ylös toiselle siivelle, +välittämättä vanhoista S:t Vincentin aikuisista romurautakasan +aiheuttamista naarmuista. Ja koska hytin katto oli auki, niin hän +laskeutui päättävästi alas tilavaan pikku hyttiin, veti esiin +revolverinsa ja vannoi karkean epäkirkollisesti, ettei Simon Newcombe +Harriman kuuna päivänä pääsisi tekemään lentoretkeä hänen kanssaan eikä +yksinään. + +Juuri tällä hetkellä nuori amerikkalainen keksi, että joku +asiaankuulumaton hääräili hänen koneessaan. + +Ja seuraavassa sekunnissa hän sai nähdä näyn, jota hän kaikkein +vähimmin olisi itselleen toivottanut -- nimittäin Pinkertonin +asiamiehen seisomassa keskellä hänen lentokoneensa pyhättöä revolveri +toisessa ja sinetillä varustettu paperi toisessa kädessä. + +"Lain nimessä", ärjäisi Joshua nyt toista kertaa verrattain lyhyen ajan +mittaan, "minä vangitsen teidät, Nathanael Smith, murhasta syytettynä." + +Kaksi viimeistä sanaa hän suorastaan sähisi -- lähinnä vaikuttamaan +todistajaan, joka osui olemaan läsnä. + +Mutta Farman ei ollut juuri tietääkseenkään Niggittsin +salapoliisi-eleistä. Hän kääntyi Harrimanin puoleen. + +"Taivaan matkasta ei siis tällä kertaa taida tullakaan mitään", sanoi +hän nauraen. + +"Ei, nyt mennään ensin New Yorkiin ja sitten helvettiin", riemuitsi +Niggitts. + +"Minuutin kuluttua lähden", sanoi Harriman ja kietaisi kaulaliinansa +tiukempaan kaulansa ympärille. + +"Se saadaan nähdä", ulvoi salapoliisi. + +Hän sai tosiaankin nähdä sen -- ja vielä muutakin. + +Pantterin vikkelyydellä Harriman hyppäsi siivelle. Niggitts ampui, +mutta ei tietenkään osannut. Sen sijaan osui häneen nyrkinisku, ihan +silmän alle, siinä olevaan arkaan hermoon. Se salpasi hänen +kaunopuheliaisuutensa vahvojen telkien taakse. Hän vaipui läjään hytin +pohjalle, jossa hän ensimäisen minuutinpuoliskon ajan kuvitteli +olevansa höyryvasaran alla Bethlehemin terästehtaassa. + +Harriman yritti nostaa tajutonta miestä ulos hytistä. + +Silloin hän kuuli Farmanin äänen: + +"Jos aiotte taivaaseen, niin kiirehtikää. Tuolta tulee joku yli kentän, +ja vauhdista päättäen hän on ranskalainen salapoliisi." + +Silloin amerikkalainen muuttui yhtäkkiä teräkseksi ja raudaksi. Hän +päästi Niggittsin irti, veti alas hytin katon ja tarttui ohjauspyörään. +Dynamo pirisi, potkurit liikahtivat ja sähisten lensi voimakas yksitaso +yli kentän, kohosi äkkiä ja liukui keula edellä kohti aurinkoa ja +eetteriä, Joshua P. Niggittsin vähitellen täristessä takaisin +tajuntaan. + +Mutta Farman jäi seisomaan ja seurasi kauan silmillään poismenevää. + +"Se nuoriso, se nuoriso", mutisi hän. "Maa ei enää riitä sille. Nyt se +jo lähtee painiskelemaan tähtien kanssa!" + + + + + + +TOINEN OSA + +ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA + + + + +XII. + +IHMINEN. + + +John Andersson istui jollakin, joka muistutti kiveä, ja vuoleskeli +lastuja jostakin, jota saattoi kuvitella puupalaseksi. + +Missä hän oli, ei hän tiennyt itsekään. Mutta hänellä oli viileä +luonne, kuten kaikilla Falunin seudulla syntyneillä ruotsalaisilla. +Arvatenkin sikäläiset rautakaivokset ovat auttaneet tämän tyynen ja +kylmäverisen luonteen muodostumista, luonteen, jota ei järkytä +tapausten oikullisuus. + +No niin -- John Andersson vuoleskeli siis lastuja, samalla keskustellen +kummallisten äännähtelyjen avulla erään naista muistuttavan olennon +kanssa. + +"Tässä _kho, khis, khos_", sanoi Andersson opettavalla äänensävyllä. + +"_Prim, thi, tios, tion_", pärskyi olento, ruskeat silmät suunnattuina +valkoisen miehen huuliin. + +Silloin John Anderssonilta pääsi makea nauru. + +Olento katsoi kysymysmerkkinä häneen. Ensin hänen hipiänsä, joka ei +muuten muistuttanut hipiää, muuttui heikosti sinertävän väriseksi -- +kysyväksi, sitte se muuttui siniseksi -- tyytymättömäksi ja lopulta +ruusunpunaiseksi -- raivoavaksi. + +"Pzjy, pzjy", kuiskasi ruotsalainen jäähdyttävästi. "Tyttölapset ovat +aina samanlaisia, tulit mihin tahansa", mutisi hän itsekseen omalla +äidinkielellään. + +Nuoren naisen vaikutuksille herkkä hipiä vaihtoi värinsä kauniiksi +vaaleanpunaiseksi; samalla hänen syvistä silmistään loisti omalaatuinen +sydämellinen auringonpaiste. + +Sitten hän nousi seisomaan, nytkäytti omituisesti päätänsä ja poistui +lyhyin joustavin askelin. + +John Andersson katseli hänen vaellustansa yli tuon tyypillisen +aurinkomaiseman. Hän ei ollut lainkaan maapallolla elävien naisten +näköinen. Hänen korkeutensa oli tuskin yli neljän jalan. Kasvot olivat +vailla kiinteitä piirteitä. Nenä muistutti jonkin verran koiran kuonoa, +ja suu oli ulkoneva ja hyvin leveä. Omituisimmat olivat kuitenkin hänen +kätensä ja jalkansa. Ne olivat ihan kuin koiran käpälät ja ohuen, +silkinhienon karvan peittämät. Mutta hänen ruumiinsa oli täysin +naisellinen hienoine, kiinteine muotoineen, jotka selvästi saattoi +havaita sangen puutteellisen puvun läpi. Pukuna oli ohut, paitaa +muistuttava hame, joka oli tehty palmikoidusta silkinnäköisestä +ruohosta. + +Yhtäkkiä nainen katosi. Oli kuin maa olisi niellyt hänet. + +On muuten outoa puhua maasta sen maiseman yhteydessä, joka nyt jo +toista vuotta oli ollut John Anderssonin silmien edessä. Se oli +valtainen pinta, jonka peitti korkea harmaansinipunainen sienimäinen +ruohokerros. Ja tätä mahtavan yksitoikkoista erämaa-maisemaa leikkeli +vesi, joka virtasi syvissä, toivottomuuteen saakka säännöllisissä, +luultavasti järkiolentojen valmistamissa kanavissa. + +Nämä leveät juovat olivatkin ainoat, jotka antoivat tuolle muutoin niin +kuolleelle tasangolle hiukan eloa ja liikettä. Sillä kanavat olivat +alituisessa liikkeessä. Vesi, jonka väri oli syvä, melkein +kuparinvihreä, virtaili lakkaamatta kohotellen pinnalleen kuohuja, +vaikkei kukaan voinut nähdä, mistä se tuli ja mihin se laski. + +John Andersson nousi. Hänen vaatteensa roikkuivat repaleina hänen +yllään. Ne olivat ikäänkuin käyneet hauraiksi tuon suuren ja +häikäilemättömän auringon vaikutuksesta, joka hehkuvaa messinkikattilaa +muistuttaen kieri yli höyryävän taivaan. Eräs iso sammakon näköinen +eläin kohosi samalla ruohosta ja katseli ruotsalaista syvillä, +ruskeilla hevossilmillään. Se ojenteli jäseniään niinkuin heräävä kissa +ja kohottautui neljälle voimakkaalle, jäntevälle jalalleen, joiden +jalkaterät olivat vahvasti ulospäin kääntyneet. Sammakkomaisuus väheni +nyt, ainoastaan kostealla iholla oli sama harmaanvihreä pohjaväri, +josta eroittui syylämäisiä täpliä. Eläin liikkui notkeasti +sienimäisessä ruohikossa ja hieroi pikimustaa kuonoansa Anderssonin +puolialastomaan sääreen sekä päästi lyhyen, ystävällisen ulvahduksen, +joka hieman muistutti ruohoaavikon koiran hiljaista yöulvontaa. +"_Khris, khrime, khli_", sanoi Andersson ystävällisesti. Ihmeellinen +eläin pyöritteli miettiväisesti ja älykkäästi päätänsä, tuota +voimakasta sammakonpäätä. + +"_Skruk_", vastasi se ja aukaisi kidan, josta loisti rivi sarvimaisia +levyjä ja pieni karkea mutta kuiva kieli. Tämä kieli leikitteli +tummassa kidassa. Sitten eläin teki kokokäännöksen ja alkoi +astella ylen arvokkain ja juhlallisin haikaran-askelin tuossa +harmaansinipunaisessa ruohossa. Nyt ilmeni, ettei tämä sienimäinen +nurmikko, josta nousi pieniä kosteita käärmemäisiä vesihöyryjä, +ollutkaan ihan niin tiheätä kuin ensi silmäykseltä saattoi luulla. Se +oli jaettu isoiksi säännöllisiksi neliöiksi, joiden pienet reunakourut +näyttivät kaikki johtavan alas suuriin kanaviin. Nämä omituiset tiet, +tai paremmin sanoen polut, olivat tehdyt jostakin ruskeankeltaisesta, +kautsua muistuttavasta aineesta. Samaa ainetta oli se yksinäinen +kivikin, jolla Andersson oli lepäillyt. Määrättyjen välimatkojen päässä +oli aina tuollainen kivi, neliön muotoiseksi muovailtu, kuten kaikki +muukin, mitä niin sanoaksemme ihmiskädet olivat muokanneet. + +Anderssonilla ei tuntunut olevan kiirettä. Hän oli pitkä, voimakas, +vaaleatukkainen ja -partainen mies. Hänen hipiänsä, joka epäilemättä +oli joskus ollut selvästi valkoverinen, oli menettänyt hiukan +pohjoismaista luonnettaan. Ilma ja olosuhteet ikäänkuin söivät hänen +ihonsa pintaa, joka oli muuttunut kosteaksi ja saanut heikon +harmaansinipunervan vivahduksen, häntä ympäröivän ruohon värin. Hän oli +mahdottoman laiha, mutta tämä laihuus ei ollut epätervettä. Hänen +käyntinsäkin oli kadottanut osan niistä tyypillisistä ominaisuuksista, +jotka ovat tunnusmerkillisiä tuolle suurelle imettäväiselle: ihmiselle! +Se oli samalla kertaa keinuvaa ja hiiviskelevää, niin kuin sen eläimen, +joka liikkui hänen edellään sienimäisessä, kukattomassa ja hyönteisiä +vailla olevassa ruohossa. Koko maisema oli kuin kuollut. Ei +linnunlaulua, ei eloa, ei liikettä. Eikä kuitenkaan äänettömyys ollut +täydellinen. + +Tarkka korva olisi havainnut heikkoa, keskeytymätöntä kohinaa ja +etäistä, yksitoikkoista jyminää, joka tuntui tulevan maan sisästä. + +Yhtäkkiä eläin pysähtyi erään tavallista isomman kiven viereen. Se +käänsi suuren sammakkopäänsä mieheen päin, joka tuli perästä, astui +muutaman askeleen vasempaan ja katosi. + +Näytti siltä kuin ei Anderssonista olisi tämä ilmiö ollut lainkaan +ihmeellinen. Hän kulki rauhallisesti edelleen ja päästyään kiven luo +hän nojautui siihen sekä loi tutkivan katseen taivaalle, aivan kuin +merimies, joka illalla arvioi seuraavan päivän mahdollisuuksia. Sitten +hän kopeloi rääsyjään ja otti esiin lompakon, joka sekin näytti +menettäneen alkuperäisen värinsä. Siinä oli yhdessä lokerossa valokuva +ahkerasta käsittelystä kulunut. Andersson katseli sitä tarkkaan. Se +esitti nuorta tyttöä, jolla oli suuret, vilkkaat silmät. Erikoisen +kaunis ei tyttö ollut, mutta hänen hymynsä oli mehevää, tervettä ja +nuorekasta. + +John Andersson huokasi ja hänen vaaleihin, hyväntahtoisiin silmiinsä +tuli kauastähtäävä, kaihoisa katse. Sitten hän suuteli valokuvaa ja +pyyhki sen jälkeen kuluneen hihansa kulmalla huolellisesti pois +kyyneleet, jotka olivat kuvalle tipahtaneet. + +Puolittain vaistomaisesti hän kääntyi katsomaan laskevaa aurinkoa, joka +suurena ja mahtavana sekä teräväpiirteisenä painui taivaanrantaa kohti +ja muutamiksi silmänräpäyksiksi paljasti erään korkean, valkoisen +tunturin, joka tavallisesti oli kosteasta maasta nousevan höyryn +peitossa. + +Sitten hän pisti valokuvan takaisin, astui pari askelta eteenpäin, +kumartui alas ja katosi yhtä äkisti kuin hänen äskeinen +seuralaisensakin. + +Mutta aurinko painui painumistaan. Saavutettuaan taivaanrannan se +hetkeksi pysähtyi ja verestävän silmän tavoin katsoi kiukkuisesti +autioon yksinäisyyteen. Sitten katse sammui. Pimeys saapui +pikamarssissa suurelle tasangolle. Tähdet syttyivät. Ja ennen muita +eräs komea, kultainen tähti, jolla oli syvä, ihmeellinen loisto. + +Se oli Maa. + + + + +XIII. + +PÄIVÄLLISATERIA. + + +Ainoastaan maapallolla ja muutamien kirjailijain, kuten Ponson du +Terrailin, Conan Doylen ja Övre Richter-Frichin, romaaneissa ihmiset +putoilevat taidokkaiden laskuvarjostimien avulla. Falunilaisen John +Anderssonin nykyisessä olopaikassa ei turvauduttu sentapaisiin +etsittyihin, vaikka kylläkin erinomaisiin kojeisiin. + +Kuten kirjoitimme: hän katosi! Mutta asia oli sangen selvä. Hän +yksinkertaisesti astui eräitä portaita alas. Ja pyramiidien ajoilta +asti ovat portaat olleet maailman yksinkertaisimpia ilmiöitä. Neliön +pysty- ja vaakasuoria viivoja ovat rakentajat palvoneet Ramses II:sta +lähtien Macody Lundiin saakka. + +Ei siis tarvitse kenenkään kummastella jos John Andersson laskeutuikin +alas portaita, jotka olivat rakennetut nelisärmäisistä, ennenmainittua +kiinteätä kautsumaista ainetta olevista lohkareista. Tämä aine +muistutti asfalttia, mutta oli pehmeämpää ja -- kuten myöhemmin ilmeni +-- paljon kevyempää. + +Sydän raskaana hän vaelsi alas näitä portaita, jotka muuten olivat sekä +leveät että hauskat. Mutta hän kulki kuin se, joka etsii itselleen +vapaaehtoista vankilaa: mitä ihmeellisimmät tunteet kalvoivat hänen +sydänjuuriansa. + +Mutta alhaalla John Anderssonia ei odottanutkaan vankila, vaan +jonkinlainen avonainen ja hyvin valaistu tori! Valaistus ei tullut +ylhäältä, multakatossa olevista reijistä, vaan valolähteinä olivat +suuret nelisärmäiset paadet, joita oli määrättyjen välimatkojen päässä +paljaalla maaperällä. Ne levittivät miellyttävää valoa tuohon +ihmeelliseen maisemaan, joka olisi hämmästyttänyt ketä ihmistä tahansa. +Mutta John Andersson ei ihmetellyt, sillä hän oli melkein vuoden päivät +totutellut itseään tähän maanalaiseen kaupunkiin, joka siinä avautui +hänen sattumalta niin surullisille katseilleen. + +Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi valaistuja, pieniä, neliömäisiä +karsinoita, joiden väliseinämät oli muurattu tuosta ruskeankeltaisesta +aineesta, joka tuntui olevan tämän taivaankappaleen enimminkäytettyä +rakennusainetta. Näistä kamalan yksitoikkoisista ja säännöllisistä +ikkunattomista ja katottomista majoista levisi ympäristöön ystävällinen +ja kutsuva hohde. Ei näkynyt ainoatakaan olentoa niillä leveillä +väliaukeamilla, joita maapallolla olisi nimitetty kaduiksi, mutta +heikko, vuoroin kiihtyvä ja laimeneva palpatus osoitti, ettei kaupunki +ollut asukkaita vailla. + +Tämä palpatus, joka vähän muistutti kyyhkysen kuherrusta, hukkui +kuitenkin osittain siihen kohinaan ja pulpahteluun, joka jo oli +kuulunut ylös pinnallekin. Oli selvää, mistä tämä johtui. Sillä myöskin +kaupunki -- jos nyt uskallamme sitä siksi nimittää -- oli +metrinlevyisten kanavien leikkelemä. Vettä virtasi kaikkialla, +huoneiden läpi, katujen poikki, raikasta, kuparinvihreää vettä. Se +täytti ilman suloisella viileydellä ja tuoksulla ja muodosti solisevia +kevätpuroja tuohon alastomaan loppumattomaan ruskeankeltaisuuteen. + +John Andersson asteli verkalleen yli torin ja hyräili erästä +ruotsalaista kansanlaulua. Hän pysähtyi erään karsinan eteen. Äskeinen +suuri sammakkokoira ryömi ulos reiästä ja lausui hänet tervetulleeksi +muutamin hyvin valituin sanoin, joissa kerakeaines oli vahvasti +edustettu. Näytti todella siltä kuin eläin olisi viisaasti ja +toverillisesti lukenut nuoren miehen sinisistä silmistä tämän +alakuloisuuden ja halunnut antaa hänelle muutamia lohduttavia sanoja +ennen kuin tämä astui huoneeseen. + +Ruotsalainen katsahti eläimeen ystävällisesti ja ryömi sitten aukosta +sisään. Hän tuli suureen huoneeseen, jonka nurkat olivat jaetut +pieniksi lavitsoiksi. Hän hyppäsi yli vesikanavan, jonka keskikohdan +muodosti neliönmuotoinen allas. Siitä levisi hillitty, vihertävä hohde +olentoihin, jotka istuivat altaan ympärillä ja katselivat tulijaa +lempeänystävällisin katsein. Siinä oli hyvin erityyppisiä olentoja. + +Ihmismäisintä tyyppiä edusti eräs vanha pariskunta, mies ja vaimo, +joiden ikää ei voitu lukea heidän otsarypyistään vaan heidän hipiänsä +harmahtavasta väritunnusta. He olivat ilmeisesti tuon nuoren +naisolennon vanhemmat. Tämä itse hääräsi jonkinlaisissa +päivällispuuhissa, järjestellen ruoka-annoksia ruskeankeltaisiin +astioihin. + +Paitsi näitä kolmea ja tuota sammakkomaista koiraa, joka ihan tuntui +kuuluvan perheeseen ja asui sen parissa, oli siellä vielä eräs +pantterimainen eläin, jolla oli pitkä, käärmemäinen, voimakas karvaton +ruumis. Sen pää ei kuitenkaan sanottavasti muistuttanut kissansukua. +Otsa oli vahvarakenteinen ja korvat näyttivät ihan alkeellisilta. +Silmät olivat kesyt ja viisaat, pitkäripsiset. Keskustelu, joka taukosi +Anderssonin astuessa huoneeseen, otti nyt taas vauhtia. Ja selvää oli, +että huonekunnan eri jäseniä eroitti toisistaan korkeintaan heidän +yhteiskunnallinen asemansa. He pälpättivät kaikki samaa kieltä -- +eläinten näköiset ehkä käyttivät hieman kunnioittavampaa äänensävyä, +aivan kuin kohteliaat palvelijat isäntäväkeään puhutellessaan... Ja +Andersson pälpätti sekaan, parhaan kykynsä mukaan. Tuntui siltä kuin +hän ja kissamainen olento eivät olisi olleet oikein samaa mieltä +eräistä asioista, jolloin sammakkokoira rankaisi toveriaan, muuten +kohteliaan maailmanmiehen tavalla. + +Omituisen perhekunnan seurustelussa oli ylimalkaan hyvin lempeä ja +sovinnollinen sävy. Oli vain kaksi surullista silmäparia koko +seurueessa, nimittäin Andersonin ja sen olennon, jota me lyhyyden +vuoksi nimitämme nuoreksi tytöksi. + +Pian sitten syötiin päivällinen. + +Ruskeankeltaiset astiat, jotka muutamia minuutteja olivat porisseet +eräällä maidonvalkoisella levyllä, jaettiin nyt talon asukkaille -- +nuori tyttö oli jakajana -- sama annos sekä ihmisille että eläimille. +Mikään erikoisen herkullinen päivällinen se ei tosiaankaan ollut. Mutta +kaikille se näytti maistuvan. Se näytti heinistä keitetyltä liemeltä, +mutta huoneen ryytituoksuinen ilma todisti, että oli siinä muutakin +kuin pelkkiä kuivia heiniä. Kolme ihmismäistä olentoa kaatoi liemen +varovasti suuhunsa, koira hotkaisi sen mahtavaan kitaansa, pitäen +suurta meteliä, ja pantterikissa käytteli hyvällä menestyksellä pitkää +mustaa kieltänsä. + +Koko tuon yksinkertaisen kasvis-aterian aikana ei virketty ainoatakaan +sanaa. Vallitsi yleinen äänettömyys. Koko maanalainen kaupunki oli +näköjään kuollut. Se aterioitsi. + +Päivällisellä ei näyttänyt olevan elähdyttävää vaikutusta puhe-elimiin. +Päinvastoin. Oli kuin unetar itse olisi tullut verkkaan kävellen +perheen luo ja jaellut haukotuksia ja raskaita silmäluomia jokaiselle. + +Eläimet menivät pilttuisiinsa, vanhukset horjuivat samantapaisiin ja +Andersson ryömi omaan nurkkaukseensa. Tämä oli toisennäköinen kuin +muiden. Siinä oli sisustuksena jokin riippumatontapainen, joka oli +koottu monesta erilaisesta esineestä ja riippui katosta paksujen +köysien varassa. Lähempi tarkastus näytti, että se oli muodostettu +laskuvarjostimen jätteistä. Seinällä riippui revolveri, vanhanaikainen +hopeakello, Zeiss-kiikari koteloineen ja Ruotsin lippu. Näytti +kerrassaan hauskalta. Mutta John Andersson huokasi taas. Sitten hän +asettui riippumattoon. Kuului heikkoa surinaa, aivan kuin +taalalaiskellon ruvetessa lyömään, ja sitten valo sammui. + +Nuori tyttö kävi viimeisenä levolle. Hän hiipi varovasti John +Anderssonin huoneeseen, ryömi sen perimmäiseen nurkkaan ja asettui +nukkumaan silkinpehmoisista heinistä tehdylle tilalle. + + + + +XIV. + +ILMAPALLO "THULE". + + +Yöllä on aina omat tapansa. Pimeys tasoittaa kaiken. Se hiipii kaikkiin +maailman avaruuden soppiin Sallimuksen määrääminä aikoina, se peittää +vanhurskaat ja riettaat. Vain aurinko, tuo ankara hallitsija, ei nuku +milloinkaan. + +Yö on kaikkien salaisuuksien vartija. Sen musta huntu ei peitä +yksistään kuorsaavaa ihmismatoa -- se peittää myös kauniisti ja +tunnollisesti valveilla nähdyt unet, syvimmät ja hienoimmat +lemmenmuistot sekä rohkeimmat suunnittelut sarastavaa päivää varten. + +Ilman yötä jäisivät kaikki päivän suurteot suorittamatta. Ennen unen +tuloa keksii valtiomies nerokkaimmat juonensa, liikemies parhaat +saalistustemppunsa, rikollinen pirullisimmat suunnitelmansa ja +runoilijasäveltäjä ihanimmat rytminsä. Mitä auringon ja luonnon näkyvät +muodot eivät kykene synnyttämään ihmissydämessä, sen luo tyhjästä +pimeys -- tuo suuri hiljainen innoittaja. + +John Andersson ei ollut valtiomies, liikemies eikä rikollinen. +Luultavasti ei milloinkaan ole maakamaralla kävellyt siivompaa kaveria. +Hän oli ollut rautatyöntekijä, päässyt konesepäksi, ja levottomat +sota-ajat olivat lähettäneet hänet sotilaaksi Ruotsin ilmalaivastoon. + +Mutta yö oli kuitenkin hänen paras ystävänsä. Joka kerta kun hän kuuli +tuon ihmeellisen surinan, joka ennusti pimeyden tuloa, hän tunsi +itsensä merkillisen tyytyväiseksi. Silloin hän unohti yksinäisyytensä. +Silloin hän suuntasi katseensa takaisin kaikkeen siihen, minkä hän oli +kadottanut -- nuoruuteensa, lemmittyynsä, toivoonsa ja työhönsä. + +Hän unohti ihmeellisen kummittelunsa tuossa tuntemattomassa maailmassa, +jota hän ymmärsi niin vaillinaisesti, ja eläytyi kokonaan siihen +kirkkauteen ja onneen, jonka hän oli kadottanut kaksitoista kuukautta +sitten. Silloin hymyili hänelle hänen morsiamensa ja tarjoili +ruusunpunaista suutansa. Ja hän kuuli suurten tehtaiden höyrykoneiden +jyminää ja näki raudan punaisina liekkeinä vääntäytyvän ulos isoista +uuneista. + +Tuollaisina yönhetkinä valvoskellessaan John Andersson saattoi pitää +pitkiä keskusteluja itsensä kanssa omalla äidinkielellään. Ja vanhat +laulut paisuttivat säveliään hänen kurkussaan ja kantoivat hänet +siivillään takaisin Taalainmaahan, noille vanhoille tutuille poluille, +Siljanin vihannille rannoille. Niin, tuntikaupalla hän saattoi avoimin +silmin uneksia isänmaastansa ja haastella ystäviensä kanssa mitä +joutavimmista asioista, ja silloin aina entinen ilo ikäänkuin suhisi +hänen ympärillään, eikä hän huomannut lainkaan noita kummallisia +olentoja, joiden pariin kohtalo oli hänet heittänyt ja jotka nukkuivat +päästellen syviä kurkkuääniä. + +Hän eli runoilijain elämää. Ei niinkuin ne herrat, jotka kirjoittavat +säkeitä ja runoja savukkeista, tyttölapsista vaikka minkä nimisistä, +auringon säteistä, lumesta ja vuodenajoista, vaan niinkuin ne poloiset, +joiden toivorikkaat sydämet pakahtuvat juuri siitä, mitä eivät +milloinkaan saavuta. Niinkuin kirjoittamattomat runot jostakin +selittämättömästä syystä ovat aina parhaat, niin voi myös väittää, että +ne runoilijat, jotka eivät kirjoita, ovat etevimmät. + +Ja niin ollen voi sanoa, että John Andersson oli runoilija Jumalan +armosta -- lyyrikko, jonka soittimen kieliä värähdytti vuorokaudet +läpeensä kaipaus maan kadotettuun paratiisiin. Mutta varsinkin yön +ensimmäisinä hetkinä, jolloin uni ei tahtonut tulla silmään, hän +huokaili ilmoille rytmittömiä, kirjoittamattomia runojaan. Silloin hän +myös hieman katkerana muisteli elämänsä onnettomuutta, ilmapallo +"Thulea." Tämän "Thulen" oli rakentanut eräs insinööri, joka kokonaisen +ihmisiän oli puuhannut lentokysymysten kimpussa. Moottorin ja potkurin +sijasta oli "Thuleen" pantu pieni kaasutehdas, jonka valmistamalla +kaasulla oli kerrassaan hämmästyttävät ominaisuudet. Samalla +tuo vanha ilmapallomies oli keksinyt pallokankaan, josta ei +kuutiosenttigrammaakaan kaasua päässyt haihtumaan ohjaajan nimenomaan +päästämättä. + +Tämä otus aiottiin lähettää ilmaan saavuttamaan aavistamattomia +korkeuksia. Keksijä itse oli käynyt vanhaksi ja ahdashenkiseksi, eikä +hän enää ollut kylliksi huimapäinen yrittääkseen korkeussaavutuksia, +hän saattoi siis levätä maankamaralla. Mutta hän lupasi suurenpuoleisen +rahasumman sille, joka halusi yrittää. John Andersson olisi mielellään +mennyt naimisiin mahdollisimman pian. Hän havaitsi olevansa juuri +kysymyksessä olevain rahain tarpeessa ja ilmoittautui siis muiden +mukana. Hän tuli onnettomuudekseen valituksi, hänelle varattiin matkaan +hyvät happivehkeet, automaattinen korkeusmittari sekä ajanmukainen +laskuvarjostin. Hänen oli määrä yrittää niin ylös, kuin hän itse ja +varustukset suinkin saattoivat kestää. + +John Andersson oli vaaleansinisilmäinen optimisti. Hän antoi palttua +varoituksille ja peloitteluille, suuteli morsiantansa ja kohosi kohti +taivasta eräänä tyynenä kesäaamuna Upsalan vieressä olevalta +harjoituskentältä. Tuuli henkäili heikosti idästä, niin ettei näyttänyt +tarvitsevan pelätä Pohjanlahdelle joutumista. + +Vanha keksijä seurasi pallonsa nousua kiikari silmillä ja pirullinen +hymy suupielessä. Keksintö oli nimittäin osittain vioittanut hänen +aivokoneistoansa ja venyttänyt hänen omaatuntoansa. Hän oli mitä +yksityiskohtaisimmin neuvonut Anderssonille kaikki pallonhoitoon +kuuluvat temput, mutta hän oli ehdoin tahdoin sekä nautinnokseen +unohtanut mainita, että kaikki tavalliset kaasun uloslaskuventtiilit, +joiden avulla pallo voitiin pakottaa laskeutumaan, olivat mitä +ihanimmassa epäkunnossa: toisin sanoen, ne eivät lainkaan toimineet. + +Pallo nousi nousemistaan ja Anderssonin pää saattoi vielä tänäänkin +mennä pyörälle tästä nousemisesta. Alhaalla Fyris-joen rannalla seisoi +parvi tiedemiehiä, jotka hekin joutuivat päästänsä pyörälle valtaisiin +putkiin tirkistelemisestä. Vaikka ilma oli mahdollisimman kirkas, niin +he kadottivat pallon näkyvistä. Ja keksijä, tuo vanha karaistu +ilmakarhu, hykersi käsiään nähdessään vanhuutensa hedelmän muuttuvan +pisteeksi ja viimein häviävän eetteriin kuni pienen pieni ilmakupla. + +"Hän nousee hamaan taivaaseen, hyvät herrat", virkkoi keksijä +huulillaan profeetallinen hymy. Tiedemiehet olivat hiukan huolestuneen +näköisiä. Heitä tavallaan kauhistutti John Anderssonin kohtalo, ja he +paaduttivat sydämensä ajatellessaan pientä taalalaistyttöä, joka alla +päin vaelsi takaisin kaupunkiin ja sieltä junalla Moran pitäjään, jossa +lehmät, lampaat ja vuohet odottivat hänen taitavaa hoitoansa. + +Ah -- hän sai odottaa kauan, tuo tyttö. Viikkoja ja kuukausia. Ei +kukaan kuullut mitään pallosta. + +Tiedustelusähkösanomia lähetettiin maailman joka haaralle. Ei kukaan +muistanut enää John Anderssonia. Keksijän laskelmien mukaan hän oli +tukehtunut joko ilmanpaineeseen tai ilmanpuutteeseen. Mutta olihan +pallon toki pakko palata takaisin tavalla tai toisella. + +John Andersson tiesi nämä asiat paremmin. Niiden ajatteleminen johti +hänen mieleensä kertomukset noitien tanssista. Hänen jouduttuaan +mahdottoman korkealle rupesi eräänä päivänä happikone mutkittelemaan, +ja hän tunsi kuinka hänen tajuntansa ei kadonnut vaan tylsistyi, kun +hän ensin moneen kertaan oli tehnyt epätoivoisia yrityksiä kaasun +poispäästämiseksi tuosta itsepäisesti taivasta kohti kohoavasta +pallosta. Hän luisui suureen hervottomuuteen. Kuinka kauan tätä kesti, +ei hän tiennyt. Siinä saattoi kulua päiviä, viikkoja, jopa +kuukausiakin. Hän ikäänkuin liukui kamalata vauhtia pitkin mahtavia +valoaaltoja. Lopuksi koko pallo joutui hirmuisen pyörremyrskyn kynsiin, +joka imaisi sen uusien tähtiratojen piiriin. Eräänä päivänä hän heräsi +tajuntaan. Paine oli vähentynyt. Mutta hän huomasi olevansa +nälkäkuoleman kynnyksellä. Tekoansa punnitsematta hän heittäytyi ulos +gondoolista selässään patentti-laskuvarjostin. + +Silloin hän menetti tajuntansa kokonaan. + + + + +XV. + +KOHTI TAPAUSTEN AAMUA. + + +Kaikkea tätä John Andersson ajatteli tuona ihmeellisenä yönä +valvoessaan. Oli kuin maankaipuu olisi kerännyt kaikki nuo vanhat näyt +hänen eteensä. Taikka ehkä hänen tajuntansa, joka yksinäisyydessä oli +saanut uusia herätteitä, ilmoitti hänelle, että hän nyt seisoi peräti +ihmeellisten tapausten kynnyksellä! Kukaan ei tiedä. + +Mutta varma asia on, että nuori koneseppä teki jonkinlaista tiliä +niistä elämänkokemuksista, joita hänellä oli sattunut sen aamun +jälkeen, jona hän näki maan häipyvän näkyvistään. + +Oli suuria aukkoja hänen muistoissansa. Kuinka hän oli liidellyt +laskuvarjostimen varassa, ei hän tiennyt eikä saisi milloinkaan +tietoonsa. Hän oli herännyt, äärettömän heikkona, jollakin +ruoholäjällä. Jokin merkillinen olento seisoi hänen vieressään, malja +käpälämäisessä, karvaisessa kädessä. Ei ollut mitään erikoista +ihmismäisyyttä tuossa ilmestyksessä, mutta Andersson keksi pari hyvää, +lempeää ja viisasta silmää tämän naaman ryppyjen keskeltä. Se rauhoitti +häntä ja hän joi. Ei mikään viina olisi tehnyt häneen parempaa +vaikutusta kuin tämä, joka valuessaan alas hänen kuivasta kurkustaan +virkisti ja nuorensi ihan mahdottomasti. Ei kestänyt kauan, kun hän jo +oli entisellään. Ja koska hän oli tyyni ja kylmäverinen mies, jolla oli +tukevat elämäntavat, niin hän tottui pian kohtaloonsa. Hän vertaili +toisiinsa eri asioita, muisteli, mitä oli aikoinaan lukenut +kansantajuisista kirjasista, ja pääsi verrattain pian siihen +johtopäätökseen, että hän oli pudonnut johonkin toiseen kiertotähteen. +Mutta mihin -- siitä hänellä ei ollut aavistustakaan! Ainoastaan Jules +Vernen kirjoissa professorit ja tiedemiehet joutuvat vaaroihin, +voidakseen opettaa kaikille muille luonnontieteen ongelmia. + +Niinpä sitten kävi, että John Andersson, jota vieraan tähden asukkaat +katselivat kuin jotakin harvinaista ja arvokasta museo-esinettä ja +palvoivat jonkinlaisena puuttuvana renkaana, kotiutui nopeasti uuteen +yhteiskuntaan. Aluksi hän terävä-älyisten seminaarilaisten tapaan +arvosteli outoa ympäristöänsä joksikin alemmalla tasolla olevaksi. +Mutta vähitellen hänen oli pakko vaihtaa käsityksensä toiseksi. Häntä +ympäröivät ja hänelle huomaavaisuutta osoittavat olennot olivat vain +ihan toisenlaisia kuin ihmiset. He olivat kehittyneet toisten +edellytysten ilmapiirissä, vaelsivat toisia teitä -- eikä siellä ollut +mitään ehdotonta henkistä eroavaisuutta n.s. ihmisten ja eläinten +välillä. + +Vähin erin hän oppi huonosti mutta kuitenkin auttavasti puhumaan tuon +pienen tähden kieltä. Eräs sikäläisistä tietäjistä, joka asui valkoisen +aurinkovuoren varjossa, otti hänet hoiviinsa, ja John Andersson tunsi +-- huolimatta melkoisen hyvistä ja terveistä maan asioihin +kohdistuvista tiedoistaan -- itsensä lopulta pienemmäksi, +vähäpätöisemmäksi hengeksi kuin tämä dalai-laama, joka ohjaili +luonnonvoimia suurten, mahtavien ja salaperäisten oppien mukaan. + +Mutta tämä vanha tietäjä, joka näytti eläneen vuosisatoja ja oli +kerännyt ympärilleen kokonaisen esikunnan viisaita miehiä, jotka kaikki +asuivat tuon tasangosta kohoavan, valtaista majakkaa muistuttavan +aurinkovuoren ympärillä, tämä vanhus ei nähtävästi arvioinut John +Anderssonia miksikään erikoisuudeksi. Tutkittuaan kaikkia ruotsalaisen +matkassa olleita pikkuesineitä ja pidettyään hänestä esitelmän toisille +valkohapsisille, äijä määräsi hänet työmehiläisten luokkaan tuossa +omituisessa maanalaisessa mehiläis- tai muurahaisyhteiskunnassa, joka +tuntui aina elävän rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja lähetti +hänet näiden luo asumaan. + +Se sopikin paraiten Anderssonille. Hänen kielitaitonsa riitti hädin +tuskin yleisimpien ajatuskuvien ymmärtämiseen. Kun äijä rupesi +tutkimaan hänen käsitystänsä korkeammista asioista, oli Anderssonin +pakko antautua. Sillä olihan hän vain sivistymätön mies, joka ei +milloinkaan ollut vaivannut päätänsä pilventakaisten asiain +ajattelemisella. Ja olikin hänen horisontissaan laajuutta vain sen +verran, että siitä hyvin lyhyessä ajassa saattoi muodostaa yleiskuvan. + +Hieman pettyneenä oli äijä lähettänyt hänet luotaan. Tämä tuskin oli se +tarujen korkea olento -- se järki, jota etsittiin maailman avaruudesta +ja joka oli elänyt vuosituhansia jonkinlaisena aavistuksena jo +kaukaisessa kaaoksessa. + +Ja kun Andersson oli pumpannut itseensä sen vähäisen kielitaidon, joka +oli tarpeen kaikkein tavallisimpien asioiden ylimalkaiseen pohtimiseen, +rupesi aika käymään hänelle pitkäksi. Ei kukaan vaatinut mitään +häneltä, kaikki kohtelivat häntä huomaavaisesti, ei kylläkään +minään korkeampana olentona, vaan harvinaisuutena, omituisena +ilmestyksenä, hyödyttömänä, mutta mieltä kiinnittävänä tieteellisenä +ylellisyysesineenä. + +Andersson oli ollut hyvä ja ahkera työmies, ja hän kaipasi työtä. Mutta +tämä taivaankappale ei tarjonnut hänelle mitään sellaista, jota hän +ymmärsi. Ei niin, ettei täällä olisi tehty mitään, ei toki, työtä +tehtiin kyllä ja kovastikin. Maanalaisten kaupunkien asukkaat ahersivat +tavattomasti. He kaivoivat kanavia, sekä ihmiset että eläimet, he +ryömivät kääpiöinä aurinkovuoren sisään, he käyttivät koneita, joista +Andersson ei ollut koskaan edes unta nähnyt, ja kaikki suoritettiin +tavalla, joka teki ikäänkuin suoraviivaisen, itsetoimivan vaikutuksen, +kuten yleensä koko tämä mahtava suorakulmainen yhteiskunta. Ihan sillä +tavalla. Ja läpikotaisin onnellisia olivat kaikki -- kerrassaan kaikki. +Ne jotka suunnittelivat työn ja ne jotka sen tekivät, elivät +samanlaisissa olosuhteissa. Eivät he koskaan riidelleet, eivät +tyrkkineet toisiaan, eikä siellä ollut ketään pahansuopaa, lahjakasta +Kainia, joka olisi saattanut tai tahtonut lyödä kuoliaaksi hyvän, mutta +vähälahjaisen Aapelin. + +Tämä antoi Anderssonille yhtä ja toista ajateltavaa. Hän oli aikoinaan +ollut vankka sosialisti. Eikä häneltä ollut puuttunut erinomaisia +lahjoja silloin, kun oli pitänyt haukkua toisiin leireihin kuuluvia. +Hän oli pohjaltaan sangen tuima mies, osasi käyttää sekä käsiä että +hampaita -- mitä milloinkin tarvittiin. + +Mutta nyt -- niin, nyt hän kauhistuen ajatteli kaikkea tätä. Mikä +peeveli se pani ihmiset tappelemaan? Häneen oli iskenyt sellainen +lempeys ja rauhallisuus jota hän ei itsekään ymmärtänyt. Ei mikään +suututtanut häntä enää. + +Jos hän olisi ollut lukeneempi, niin hän olisi syyttänyt tuota ainaista +heinäpuuroa, joka oli tämän avaruuden saarekkeen jokapäiväinen ruoka, +kaikesta nykyisestä levollisuudestaan ja mielensä tasapainosta. Sillä +ravintojärjestys tekee ihmeitä, kuten tiedetään. Sehän se luo sekä +leijonan että lampaan... + +No niin -- Andersson mietti ja haaveili koko tuon yön. Ikäänkuin hänen +nahassaan olisi hiiviskellyt jokin aavistus. Hän heittelehti +edestakaisin riippumatontapaisessaan ja joka kerta, kun hän sulki +silmänsä, oli kuin maa olisi tullut lentäen häntä vastaan. Niin -- nyt +täytyi tapahtua jotakin. + +Päivän sarastaessa tapahtuikin todella jotakin. + +Maanalaisen kaupungin valot syttyivät puolta tuntia aikaisemmin +kuin tavallisesti. Ja aurinkovuoren äijä, jonka iho oli kuin +harmaansinipunainen varjo, seisoi Anderssonin vuoteen vieressä. Ja +silmät kiiluivat kuin hehkulamput hänen leveässä voimakkaassa +eläinkallossaan. + +"_Khrein khli_", virkahti hän. + +Se kai merkitsi jotakin sentapaista kuin: seuraa minua! Sillä Andersson +vääntäytyi alas riippumatosta ja ravasi, minkä käpälistään irti sai +vanhuksen perään, jonka käynti oli nopea kuin varjon. + +Kun he olivat päässeet ylösjohtavien portaiden yläpäähän, oli aurinko +juuri nousemassa. Valtainen tulipallo sokaisi Anderssonin silmät. Mutta +hän oli nähnyt parin sadan metrin päässä jotakin, joka melkein salpasi +häneltä hengen. + +Se oli lentokone. + + + + +XVI. + +OUTOJA VIERAITA. + + +Anderssonin kiitokseksi on mainittava, ettei hän kotvaan uskonut omia +silmiään. Kun on totuttautunut neliöihin ja kanaviin aamuin, päivin ja +illoin kokonaisen vuoden ajan, niin on oikeus arvella näköhäiriöksi +uudenaikaista lentokonetta, jonka malli on selvästi maasta kotoisin. + +Mutta suotta hän hieroi silmiään: lentokone seisoi siinä sienimäisellä +nurmikolla, muistuttaen jättiläisalbatrossia, ja esiintyi hyvin +edukseen, valkoisena ja kiiltävänä, koko häikäisevä auringonloiste +yllään. Pikku äijä kohotti ryppyiset kasvonsa John Andessonia kohti, +joka tällä haavaa näytti hämmästyneemmältä kuin sanoilla voidaan +kuvata. + +"_Trkhi, khitl, klokh_?" kysyi hän hiukan terävämmin kuin äsken. + +"Lentokone", vastasi Andersson ajatuksissaan ruotsiksi... "Jumalauta, +eikö se vain olekin oikea eurooppalainen yksitaso!" + +Ukko katsoi häneen ystävällisesti, ihan samoin kuin hän luultavasti +olisi katsonut hulluun mieheen, joka kaipasi rauhoittamista. + +"_Tla pliskl_?" kysyi hän taas. + +Andersson aikoi vastata, mutta hänen kielensä kieltäytyi tottelemasta. +Nuo vaaralliset kerakkeet takertuivat auttamattomasti hänen huuliinsa. +Hän laukaisi joitakin ihmeellisiä murahduksia ja alkoi sitten juosta +hirviötä kohti... Mutta vaikka hän pani liikkeelle parhaan +juoksutaitonsa, ei vanha herra väistynyt hänen sivultaan, huolimatta +siitä että tämä vain näytti kävelevän! + +He tulivat siis perille yhtaikaa. + +Aurinko oli jo kohonnut kappaleen matkaa taivaanrannasta. Heikko maan +uumenista kuuluva jyminä todisti, että maanalaisissa tehtaissa oli työ +alkanut, mutta ainoatakaan olentoa ei ilmestynyt näkyviin. Kanavat, +jotka olivat olleet ehdottoman liikkumattomia, rupesivat virtailemaan +ja kuohumaan, ja etäisiä, vihreitä välähdyksiä, aivan kuin jonkin +majakan heittämiä, näkyi aurinkotunturin kalkinkeltaisillla +neliöpaasilla. + +Oli tukahduttavan lämmintä, mutta kumpaakaan heistä se ei tuntunut +vaivaavan. Pikku äijän kostea hipiä oli saanut heikosti vihertävän +värisävyn, kun hän erikoisesti ponnistelematta kapusi siiville. Hän +näytti jättiläis-sisiliskolta istuessaan siellä ylhäällä ja +tirkistellessään hyttiin tämän kapeista lasiruuduista, jotka +muistuttivat kahta tylsää kalansilmää. Pyrki ihan naurattamaan kun +näki, kuinka äijän hipiän vihreä väistyi tummanruskean vivahduksen +tieltä, samalla kun hänen tyynestä katseestaan kuvastui jotakin +pelontapaista. + +Seuraavassa tuokiossa oli John Andersson hänen vieressään. Hän tarttui +kädellään pienen oven kahvaan. Se oli melkein juuttunut kiinni, mutta +ruotsalaisen lihaksissa oli rautaa ja parin voimakkaan tempaisun +perästä se lensi auki. + +"Täällähän on oikeita ihmisiä", kirkui hän ja tanssi ympäri kuin hullu. +Mutta hänen mieletön ilonsa katosi nopeasti, kun hän sai nähdä +lentokoneen matkustajat lähempää. + +Sillä kahdella etumaisella istuimelle istui aivan oikein mies ja +nainen. He olivat köytetyt kiinni istuimiinsa, eikä heidän asentonsa +kertonut mitään erikoista. Naisen pää nojasi luottavasti miehen olkaan. +Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut ja nähnyt kauniita, hyviä unia. +Miehen kädet olivat kiinni ohjauspyörässä ja hänen kasvonsa olivat +suunnatut suoraan kohti hänen edessään olevaa lasiluukkua. + +Mutta John Andersson näki samalla että molemmat olivat kauheasti +laihtuneet ja että heidän kalmankalpeissa kasvoissaan näkyi pitkällisen +nälän merkkejä. Eivätkä he kääntäneet katsettaan eivätkä osoittaneet +muutakaan elonmerkkiä. Nuori ruotsalainen väänteli käsiään. Olikohan +toivo saada seuraa hänet nyt pettävä... Hän ei tosiaankaan tiennyt mitä +tekisi kahdella vainajalla! + +Epätoivoissaan hän katsahti äijään ja kohtasi tämän rauhalliset ja +kirkkaat silmät. Oli ihan erikoinen itsetietoinen rauhallisuus tuon +vanhan ryppyisen olennon eleissä. Ja se sai Anderssoninkin malttamaan +mielensä. Hukkaamatta aikaa pitempiin puheisiin äijä ryhtyi +kantamaan noita onnettomia ihmisiä ulos lentokoneesta. Tehtävä oli +vaikeanpuoleinen. Sillä mies ja nainen olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet +istuimiinsa, eikä ollut helppo saada heitä erilleen toisistaan, koska +nuoren tytön hienot valkoiset käsivarret olivat kietoutuneet miehen +ympärille melkein purkamattomaksi syleilyksi. Mutta Andersson oli +kärsivällinen ja aurinkovuoren vanha tietäjä antoi hänelle monta hyvää +ja hyödyllistä neuvoa kauhealla siansaksallansa. Viimein hänen onnistui +varovasti saada nuo näköjään hengettömät ihmiset ylös siivelle, missä +pikkuäijä kietaisi ihmeelliset eturaajansa niiden ympärille ja kantoi +ne alas nurmelle, käyttäen tällöin nopeutta ja kätevyyttä, jotka +todistivat sekä voimia että harjaannusta. + +Sitten vanhus kumartui alas niiden yli. Lääkärin varovaisuudella hän +tunnusteli heidän hipiäänsä, ja kohotti heidän silmäluomiaan. + +John Andersson seurasi tarkkaavasti äijän hommailua ja huomasi +ilokseen, että tämän iho muuttui heikosti sinertäväksi. Vanhus otti nyt +esiin pienen nelisärmäisen metallisauvan jostakin ruohopukunsa poimusta +ja hieroi sillä vuorotellen molempien otsia omituisin, rytmillisin +liikkein. + +"_Tla pliskl_", sanoi hän ja kääntyi Anderssoniin päin. + +Nuori mies teki ilmahypyn, niin että rääsyt lentelivät hänen +ympärillään. + +"Mitä sinä sanot?" kysyi hän ruotsiksi, muistamatta, että maapallon +kielitiede oli vielä tuolle vanhalle tietäjälle silkkaa hepreaa... +"Elävätkö he?... Ja tointuvatko he pian?"... + +Hän päästeli ilmoille riemuhuutoja, niin että laaja tasanko kajahteli. + +"_Tlopl, tilitl, tliml_", torui ukko häntä. "_Stal, slimtl, sloli_", +lisäsi vanhus käskevästi ja jatkoi sauvahierontaansa. + +John Anderssonille ei tarvinnut sanoa tätä kahdesti. Hän juoksi kuin +antilooppi takaisin samaa tietä, jota he olivat tulleet, syöksyi alas +portaita maanalaiseen kaupunkiin, jossa nyt kuhisi ja vilisi +työskenteleviä olentoja. Perille päästyään hän huusi: + +"_Tlo pi lopl_!" + +Nuori tyttö oli seuraavassa tuokiossa hänen vieressään. Tytön hipiä sai +ensin vaaleanpunaisen värin, ja muuttui sitten vihertäväksi. Mutta hän +ei osoittanut uteliaisuuttansa muulla tavoin, vaan ojensi Andersonille +sen nelisärmäisen ruukun, jota tämä oli pyytänyt. + +Enemmittä selityksittä Andersson riensi takaisin, kuin +marathon-juoksija. + +Äijä kyyrötti samassa asennossa yhä edelleen. Hänen hipiänsä oli nyt +syvästi merensininen ja eroittui merkillisesti hänen komean, melkein +vihreän pukunsa väristä. Andersson ojensi hänelle hänen pyytämänsä +ruukun ja vilkaisi noihin kahteen ihmiseen, joka makasivat siinä +vierekkäin sienimäisen ruohon suojellessa heitä auringonsäteiltä. Ei +kuuna päivänä ennen hän ollut nähnyt mitään niin kaunista kuin oli tämä +nuori nainen kalpeakultaisine hipiöineen ja pitkine silmäripsineen, +jotka juuri heikosti liikahtivat ikäänkuin lausuakseen ensitervehdyksen +auringolle ja elämälle. Ja tuo mies tuossa kovine ja selvästi +eroittuvine kasvonpiirteineen ja syvine silmäkuoppineen oli aivan sitä +tyyppiä, josta John Andersson piti. Tuon kanssa en tahtoisi tapella, +ajatteli hän ja katseli voimakkaan täyteläistä vartaloa, jonka jokainen +tuuma, jokainen lihas puhui henkisestä ja ruumiillisesta keskityksestä. +Hän ei saanut aikaa enempään ajattelemiseen. Sillä mies oli aukaissut +silmänsä ja kohonnut toisen kyynärpäänsä varaan. Siinäpä hemmetin +kauniit silmät, ajatteli Andersson ja nyökkäsi ystävällisesti miehelle. + +Mutta mies ei ollut huomaavinaankaan. Hän etsi kadonnutta muistiaan. +Sitten hän yhtäkkiä kääntyi ja näki vieressään olevan naisen. Samassa +tämäkin avasi silmänsä. Molemmat katselivat toisiaan muutamia +sekunteja. Oli kuin heidän katseensa olisivat uponneet toistensa sisään +saaden sanomattoman onnellisen ilmeen. + +Silloin äijä nosti maasta ruukun ja sanoi käskevästi: + +"_Stlulp_!" + +Ja oli kuin nuo kaksi olisivat ymmärtäneet sanan, sillä molemmat veivät +huulensa ruukun laitaan ja joivat -- niin, joivat itselleen elämän. + + + + +XVII. + +KAKSI VELJESTÄ. + + +Mahtoi olla ihan erikoista elämänjuomaa se, jota aurinkovuoren äijä +juotti noille kahdelle oudolle vieraalle. Kumminkaan se ei ollut muuta +kuin sitä kasviskeittoa, josta koko tämän taivaankappaleen väestö eli. + +Joku maapallon tietomies on joskus viittaillut siihen mahdollisuuteen, +että tulevaisuudessa ihmisille ehkä syötetään keskitettyä ravintoa, +joka sisältää sopivat määrät kaikkia niitä aineita, joita elimistö +tarvitsee. Toisin sanoen, että joka päivä jaetaan jokaiselle muutamia +kuutioita, jotka sisältävät rasvaa, hiilihydraatteja ja munanvalkuaista +ne määrät, jotka fysiologia katsoo riittäviksi tekemään itsekustakin +kelpo ihmisen. Näin muka luotaisiin pitkäikäinen sukukunta -- iloksi +askeeteille, kieltolakimiehille, huonovatsaisille ja vanhainkodeille. + +Mutta käänneltäköön asiata päin tai toisin, yksi on varma: sille +paheelliselle ja oikkuilevalle suvulle, jota nimitetään ihmiseksi, +antaa yksilöllisen leiman juuri se seikka, etteivät suvun jäsenet -- +luultavasti päinvastoin kuin toisten taivaankappalten asukkaat -- elä +pelkästään kasvikeitosta eivätkä kuutioista. Täytyy valitettavasti +tunnustaa, että paljo liha tekee ihmiset tulisiksi mutta +pahanilkisiksi, paljo rasva edistää tylsyyttä ja laiskuutta, +vihannekset synnyttävät kuivakiskoisuutta ja kateutta, ja suuret +makeisannokset tekevät syöjistään lihavia, välinpitämättömiä ja +sukupuolettomia. Kahvi panee juoruamaan, vesi on sopimatonta järjelle +-- mitähän me oikeastaan saisimme syödä ja mitä juoda? + +Niin -- ainakin pieniä hurmaavia alkoholimääriä ja herkullisia... ei, +lopettakaamme haaveilumme tähän, ja tyytykäämme kohtaloomme, vaikka +surren ja haikein mielin, sekä jatkakaamme siitä mihin lopetimme, tuon +meille tuntemattoman taivaankappaleen ihmeellisestä kasviskeitosta. + +Nuo kaksi ihmistä näyttivät saavan aavistamattomia voimia. Mies nousi +jaloilleen melkein heti, mutta hän horjui sinne tänne. Hän aukaisi +suunsa, mutta ilmoille tuli vain syvä murahdus kurkusta, joka tuntui +nälän ja janon kokoonkuristamalta. Sitten hän kohotti kätensä ja +viittasi lentokoneeseen. Siihen hänen voimansa toistaiseksi +loppuivatkin, hänen polvensa pettivät ja heikosti huohottaen hän vaipui +maahan nuoren naisen viereen, joka nyt oli ummistanut silmänsä ja +onnellinen hymy huulillaan odotti suonissaan virtailevan uuden lämmön +aikaansaamaa voimiensa palautumista. + +John Andersson jäi neuvotonna seisomaan -- kykenemättä suutansa +avaamaan. Tämä ihmeellinen ja odottamaton tapaus oli lukinnut hänen +huulensa. Ja mitä tarkoitti tuo mies, jolla oli nuo syvät mustat +silmät?... Hän noudatti kuitenkin viittausta ja meni lentokoneen luo. +Se näytti olevan ihan vahingoittumaton, lukuunottamatta toista +etupyörää, joka oli hieman vioittunut maahan laskeuduttaessa, ja +siipiä, joissa näkyi muutamia isojen kuulien tekemiä arpia. + +Andersson tutki tavallaan jännittyneenä bensiinisäiliötä, joka ulottui +hyvin toisesta päästä toiseen ja oli tavattoman tilava. Pettymyksekseen +hän totesi sen sisältävän ainoastaan noin viisikymmentä litraa. +Ainakaan tällä koneella hän ei voinut ajatellakaan paluumatkaa maahan. +Bensiinin valmistaminen sikäläisellä kiertotähdellä oli nimittäin hänen +mielestään mahdottomuus. + +Hän aikoi taas palata vieraiden luo, mutta tulisilmäinen mies viittasi +uudestaan ja tällä kertaa hyvin innokkaasti lentokoneeseen. + +Andersson meni hermostuneen vieraan mieliksi jälleen yksitason luo ja +alkoi tarkastaa sitä perinpohjin. Tällöin hän tuli heittäneeksi +silmäyksen hyttiinkin ja sai nähdä näyn, joka pani hänet kovasti +ihmettelemään. Siellähän makasi eräs vanhahko mustapukuinen mies, +käpristyneenä yhteen kasaan, ihan hytin perällä. Andersson tarrasi +kiinni hänen toiseen jalkaansa ja monen vaikean tempun jälkeen hänen +onnistui saada päivän valoon pappispukuinen herrasmies, jonka naama +kukoisti alkoholipaheen vaikutuksesta. Hän ei ollut yhtä kärsineen +näköinen kuin nuo toiset, mikä tietysti on katsottava alkoholin +säilyttävän vaikutuksen aikaansaannokseksi. Mutta loistava ei hänen +tilansa ollut. Olipa nipin napin, että hän pysyi tajussaan. Hän ei +kyennyt itse auttamaan itseään, ja hänen silmissään oli rukous, jota +Andersson ei aluksi ollenkaan ymmärtänyt. + +Tällä välin oli tietäjä-ukko liittynyt seuraan ja uusi hoidokki sai +liemiannoksensa, jolla häneenkin oli hyvin elvyttävä vaikutus. Mutta +hänen kätensä tutisivat, hänen silmistään vuoti vettä, ja hän lipoi +vimmatusti paksulla kielellään kuivia huuliansa. + +"Konjak", kuiskasi mies äänellä, joka särisi kuin tyhjä pullo +raastinraudan päällä. + +Andersson ei ymmärtänyt ranskaa. Mutta "konjak" on kauneimpia +kansainvälisiä sanoja, mitä tavataan. Ja sanalla oli hyvä kaiku, +myöskin ruotsalaisen korvissa. + +"Täällä ei ole konjakkia", sanoi Andersson. "En ole nähnyt ryyppyä +kahteentoista kuukauteen". + +Mutta punanenäinen pappismies ei hellittänyt niin vähällä. + +"Konjakkia", kuiskasi hän käheästi. "Pikku tuikku, monsieur!" + +Mutta Andersson vain ravisteli päätään. Silloin ruohossa makaava mies +käänsi harhailevat silmänsä äijään. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. +Ensin niihin tuli ihmettelevä -- tutkiva ilme, joka sitten muuttui +ajattelevaksi -- sisäänkääntyneeksi, vaihtuen lopulta huolekkaaksi ja +viimein pelästyneeksi. Andersson oli juopottelun alalta nähnyt yhtä ja +toista. Ei kuulu harvinaisuuksiin, että varakkaanpuoleisissa +työläispiireissä mies saa odottamatta juoppohulluuskohtauksen. + +Ja nyt -- tuo mustapukuinen oli ilmeisesti matkalla kamalien näkyjen +maahan. Hän ei ollut kestänyt pitkällistä ryypyttömyyttä. Ja mitä +hirveätä hän nyt näkikään?... Kummallisen olennon, puoleksi ihmisen, +puoleksi sammakon, jolla oli pitkät käpälämäiset käsivarret ja +karvapeitteiset kynnet!... Tätä nykyähän juoppohullut tavallisimmin +näkevät kärpäsiä. Monien kieltolakien vaikutuksesta on nimittäin tämä +hulluuden laji vaihtanut luonnetta. Mutta siitä ei ole vielä kauan, kun +eräs arvoisa kansalainen saadessaan delirium tremensin näki Upsalan +arkkipiispan täydessä juhlapuvussaan. Ja siitä oli leikki kaukana. Eikä +mahtanut aikalaisista tuntua mieltäylentävältä sekään kohtaus, jonka +aikana sama mies näki entisen valtioneuvoksen Abrahamsenin kohoavan +ylös whiskymaljasta, kolme varoittavaa karvaa nenällä. On muutenkin +ylimalkaan hieman hullulla tolalla koko tämä delirium, se kun ei +hyökkää rehellisen juomarin kimppuun silloin kun tämä juo, vaan silloin +kun hän on raittiina. Ei näin ollen ihmetyttäne ketään se seikka, että +tämän pappispukuisen ranskalaisen syvä alkoholismi sai noin vaikean +luonteen, hänen nähdessään tuon eriskummallisen otuksen puurovati +kädessä. Hän ummisti silmänsä, hän väänteli itseään, hän ulvoi ja +vaahto pursui hänen suupielistään. Mitä sitten tapahtui? + +Niin, kummittelijalta näyttävä äijä kumartui kirkuvan miehen yli. Hänen +silmissään oli hellä säälivä ilme, ja hänen hipiänsä oli saanut +toivorikkaan ruskean värisävyn. Hänellä oli tuo aluminin tapainen sauva +sormien välissä ja hän alkoi hieroa sillä miehen ohimoita tasaisin ja +varmoin liikkein. + +Vanhus taisi kyllä enemmän kuin "isämeitänsä" -- jota hän muuten tuskin +ymmärsikään. Mutta joka tapauksessa pappispukuinen herrasmies kohosi +muutaman minuutin kuluttua jaloilleen, katseessa rauhallinen ilme. Hän +aikoi sanoa jotakin, mutta hänen kävi niin kuin toistenkin tulokkaiden +-- hänen oli vaikea löytää sanoja. + +Samassa seisoi keskellä ryhmää se mies, jota Andersson oli ensin +hoitanut. Hän oli kalmankalpea, mutta leveähköjen kasvojen +jättiläistarmo esiintyi sitä selvempänä. Hän kääntyi suoraa päätä +puhuttelemaan John Anderssonia, luotuaan tutkivan katseen omituiseen +maisemaan. + +"Me emme luultavasti ole maapallolla?" kysyi hän englanniksi. + +"Emme", vastasi Andersson. + +"Missä olemme?" + +"En tiedä." + +"Ette puhu hyvää englantia. Mihin kansallisuuteen kuulutte?" + +"Ruotsalaiseen. Nimeni on John Andersson". + +"Merkillistä. Minä olen norjalainen. Nimeni on John Lange." + + + + +XVIII. + +VAKAVIA VALMISTELUJA. + + +"Nähkääs", sanoi John Langeksi itseään nimittävä mies Anderssonille, +"me emme ole naimisissa." + +Andersson rykäisi paheksuvasti. Hän oli hyvistä tavoista kiinni pitävä +mies. + +"Me olimme juuri vihityttämässä itseämme", jatkoi toinen rauhallisesti. +"Pappi oli tilattu paikalle, mutta sitten tuli jotakin väliin. Me +lähdimme karkuun." + +"Karkuun? -- Oliko se välttämätöntä?"... Anderssonin siveelliset +epäilykset valveutuivat yhä enemmän. + +"Oli", vastasi toinen kylmäverisesti. "Se oli ihan välttämätöntä, jotta +Claire ja minä pääsisimme naimisiin." + +"Claire?" + +"Niin, Claire Debusson. Hän on erään ranskalaisen kemistin ja +tehtailijan ainoa tytär. Me tutustuimme sodassa. Minä olin lentäjänä +muukalaislegioonassa, hän oli sairaanhoitajatar -- te ymmärrätte?" + +Andersson ymmärsi todella ja hänen silmiinsä tuli kaihoisa ilme. Hän +ajatteli taalalaistyttöänsä. + +"Sitten menetin palveluskykyni", jatkoi Lange. "Myrkkykaasut. Tulin +sokeaksi. Hän pelasti henkeni." + +"Ihastuttava neiti", mutisi Andersson miettiväisenä. "Mutta minä en +pidä siitä, että teitä ei ole vihitty. Ja täällä lienee sitä vaikea +saada toimeen. Eihän täällä ole kirkkoa eikä raatihuonetta." + +Lange katsahti kummastellen häneen. + +"Tepä olette turkasen moraalinen, vaikka asutte näin kaukana maasta", +sanoi hän. "Mutta voitte rauhoittua. Ettekö vielä ole käsittänyt, että +meillä on pappi matkassamme? Hän ei ole juuri niitä hienoimpia, mutta +hänellä on taskussa vihkimäkaava sekä paperia. Onko teillä mitään +todistajana olemista vastaan?" + +Andersson suoristihe ja kumarsi sangen sirosti. Hän ei suotta ollut +ruotsalainen. + +"Se on oleva iloni", sanoi hän. "Mutta saatte tyytyä minuun sen +näköisenä kuin olen. Musta pukuni homehtuu Falunissa." + +"Ah, minusta tuo puku on säilynyt oikein hyvin. Ruotsin armeijan khaki +mahtaa olla lujaa. Kaksitoistako kuukautta sanoitte?" + +"Niille paikoin. Enhän tiedä ovatko täkäläiset päivät maan päivien +pituisia. Totta puhuakseni ne tuntuvat minusta hiton paljoa pitemmiltä. +Mutta siihenhän voi olla muitakin syitä. Onko teillä kello?" + +"Luonnollisesti." + +"No, silloinhan voimme heti tutkia asiaa. Aurinko on laskenut 367 +kertaa minun täällä ollessani. Ja siitähän pitäisi tulla suunnilleen +vuosi." + +"Minusta tuntuu täällä olevan hyvin lämmin", mutisi Lange. + +"Lämminkö?... Pinnalla on suorastaan niin kuin helvetissä. Te ette +voisi kestää sitä enempää kuin puoli tuntia kerrallaan. Sen vuoksi +täällä harvoin näkee eläviä olentoja, jotka tavallisesti pysyttelevät +muutamia metrejä pinnan alla." + +"Entä vuodenajat?" + +"Sellaisia ei ole lainkaan. Täällä on aina samannäköistä. Ei kukkaa, ei +kunnon puuta. Ainoastaan tätä sienimäistä ruohoa, joka näyttää +uusiutuvan itsestään. En ole milloinkaan nähnyt sen kellastuvan. +Luulen, että aurinko syö kaiken lakastuneen. Mutta kun en ole +tiedemies, en osaa sanoa, miten sen asian laita on. Täällä ei +ylimalkaan ole mitään silmäruokaa. Maisemamaalari ei viihtyisi täällä. +Mutta rientäkäämme alas, muuten me sulamme tässä kuumuudessa. Ja sitten +onhan meidän jouduttava häihinkin!" + +John Lange suoristautui äkkiä. Nuo kovat, terävä- ja melkein +karkeapiirteiset kasvot saivat omituisen hohteen ja kullanruskea puna +lehahti ahavoituneelle hipiälle. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat +takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitten hän teki kärsimättömän kulmikkaan +käännöksen ja asteli kohti maanalaiseen kaupunkiin johtavaa käytävää. + +Nuori norjalainen oli jo viettänyt muutamia tunteja tällä oudolla +taivaankappaleella, ja koska hän oli paljon matkustellut ja suuria +seikkailuja kokenut mies, niin hän oli nopeasti alkanut tottua +paikallisiin olosuhteisiin. Hän oli nähnyt Queenslandin bushmannit ja +Amazon-virran Charantes-intiaanit ja oli heti tullut siihen +vakaumukseen, että nämä täällä tapaamansa olennot olivat paljoa +hyväntahtoisempia ja sivistyneempiä kuin nuo mustat paviaani-ihmiset. +Niin että siinä suhteessa hän ei pelännyt tulevaisuutta. + +Mutta lyhyt silmäys noihin kaikelle leimansa antaviin säännöllisiin +neliöihin -- tämä kamalan suoraviivainen yksitoikkoisuus ja verrattain +lähellä olevan, häikäilemättömän auringon hirmuhallitus olivat +johtaneet hänet siihen käsitykseen, että täällä olisi ajan pitkään +ihmisten mahdoton elää. Ja tämä vakaumus painoi lyijyn tavoin hänen +mieltään -- mitä sanoisi Claire ja kuinka hän suhtautuisi tähän +häämatkaan, kun kuherruskuukauden onnelliset päivät olisivat ohitse? + +Hän koetti ravistaa huolet pois hartioiltaan laskeutuessaan +maanalaiseen kaupunkiin. Useimmat asukkaat olivat kadonneet +huoneisiinsa. Vain aurinkovuoren äijä seisoi eräällä torintapaisella, +rivi vanhuksia ympärillään ja yski ja ryki ylen syvämietteisesti. + +Kaikkien päät kääntyivät katsomaan nuorta, voimakasta norjalaista, joka +nyt oli riisunut yltään lentäjäpukunsa ja nopein askelin ohjasi +kulkuaan erästä suurimpiin kuuluvaa aitausta kohti. Noilla pikku +olennoilla oli ryhdissään arvokkuus ja rauhallisuus, joka John Langen +mieleen toi Tarquiniuksen päivien roomalaiset senaattorit. Heidän +leveät sammakkosuunsa olivat tiukasti kiinni, heidän mustat +koirankuononsa olivat kosteat ja heidän heikosti höyryävä hipiänsä +vaihtoi väriä vihreästä vaaleanpunaiseen ja päinvastoin. + +Tavallinen huumorin lahjoilla varustettu ihminen olisi kukaties +nauranut sydämellisesti ja säälimättä tuota pientä ryhmää, joka näytti +parhaiten soveltuvan jonkin kabinetin epäsikiö-osastoon. Mutta John +Lange ei nauranut. Sillä hän oli aikaa sitten keksinyt heidän +silmissään sen loisteen -- sen syvän ja sisäänkääntyneen katseen, +johon tuntui mahtuvan vuosisatojen viisaus, sekä heidän teoissaan ja +eleissään sen syvän rauhan ja varmuuden, joka leimaa _homo +sapiens_-suvun jaloimman ja hienostuneimman tyypin. + +Norjalainen pysähtyi hetkeksi heidän kohdalleen ja kysyi Anderssonilta: + +"Osaatteko selittää noille, mitä me aiomme tehdä?" + +"Mahdotonta", vastasi ruotsalainen tyytymättömänä. "Minun kielitaitoni +on hyvin rajoitettu. Jos nyt lainkaan voidaan nimittää kieleksi ääniä, +joiden avulla tämä kansa keskustelee. He eivät puhu lausein, vaan +käsittein. Minä en ole havainnut ainoatakaan teonsanaa enkä laatusanaa. +Eivätkä he käytä vain suuta, he puhuvat ihollaan. Eikö ole olemassa +joku eläin, jonka nimi -- niin, mikä sen nimi onkaan...?" + +"Kameleonttiko?" + +"Se juuri. Tämän puolen ihmisillä on samat kujeet. En ole milloinkaan +nähnyt moista väriasteikkoa. He ilmaisevat nimisanansa ihonväreillä. +Heidän koko tunne-elämänsä ikäänkuin hajautuu spektrin väreiksi. +Katsokaahan heitä nyt! Heidän hipiänsä on vihertävä -- aika ajoin +vaihtuen vaaleanpunaiseen. Se merkitsee uteliaisuutta. Ihmisten +kielellä ilmaistaisiin sama asia sanoilla: mitä on tekeillä?... +Vaaleanpunainen on sama kuin kysymysmerkki... He ovat kyllin +valistuneita käsittämään, että he kohta saavat nähdä jotakin, joka +kuuluu sen puolen tapoihin, mistä me olemme kotoisin. Ja nuo vanhat +olennot ovat ahnaita kaikille sivistyshistoriallisille ilmiöille. He +keräävät niitä ihan niinkuin useat meikäläiset postimerkkejä. Heidän +tiedonjanonsa on rajaton. Valitettavasti minä en voi opettaa heille +mitään. Sillä minä tiedän liian vähän ja liian paljon. Minuun nuo +vanhukset tekevät professorimaisen vaikutuksen, jokikinen... Ja tätä +vihkimä- ja avioliittopykälää minä en osaa ollenkaan selittää heille. +Sillä täällä mennään naimisiin ilman mitään muodollisuuksia -- mikäli +olen voinut huomata. Itse he ovat hyvin vaiteliaita siinä asiassa. +Niinä kuukausina, jotka olen viettänyt täällä, en ole kuullut +kertaakaan mainittavan syntymisistä ja kuolintapauksista. Ja jos lapsia +on olemassa, niin ne mahtavat olla johonkin erikoiseen paikkaan +teljettyinä, minä olen suorastaan kaivannut lapsen itkua... Tahdon nyt +muuten tunnustaa, että minun maantieteelliset tietoni tästä +taivaankappaleesta ovat ihmeteltävän pienet. Noilla vanhuksilla ei +tunnu olevan erikoista halua salaisuuksiensa näyttelemiseen +minulle. Mutta minäpä luulen, etteivät he oikein luota minun +arvostelukykyyni... Ja siinä he voivatkin olla oikeassa. Olenhan minä +vain hyvin tavallinen oppimaton mies... Mutta sen minä ymmärrän, että +täkäläiset kulkuneuvot ovat kerrassaan hämmästyttäviä. Maa on tosin +jättiläinen tämän pallon rinnalla. Mutta eivät ne täkäläisetkään +etäisyydet ole leikin asioita. Tehän olette nähnyt kanavat. Muita vesiä +ei täällä ole. Mutta jonkinlaisen sähkösulkulaitteen avulla tämä viisas +kansa voi saada aikaan virran, joka kädenkäänteessä siirtää heidät +paikasta toiseen. Kanavia on sekä pinnalla, että pinnan alla. On +mahtanut mennä vuosituhansia niiden rakentamiseen. Täkäläinen väestö ei +kylve. Vesi on niin paksua, että mikään ei uppoa siihen... Mikäli minä +voin ymmärtää, on sähkö tämän taivaankappaleen pääasiallisin +käyttövoima. Ja se on otettu käytäntöön tavalla, joka saisi maan +sähköteknikot vihreiksi kateudesta. Te näette tämän maanalaisen valon, +ja te saatte nähdä paljon muuta, jota tulette ihmettelemään. Koneita ei +ole ensinkään, mikäli niillä käsitetään samaa kuin maapallolla, +monimutkaisia teknillisiä hirviöitä, mutta sittenkin..." + +Anderssonin oli keskeytettävä tieteellinen esitelmänsä. + +Sillä mustapukuinen herra ryömi ulos siitä aitauksesta, jonka edessä he +seisoivat. Hän näytti hieman kalpealta ja totiselta. Vain hänen +punainen nenänsä loisti. + +"Kaikki on valmiina", virkkoi hän juhlallisesti. "Morsian odottaa!" + +Taas levisi John Langen voimakkaille kasvoille äskeinen neuvoton ilme. +Hän muistutti loppukuulusteluun menossa olevaa rippikoulupoikaa. +Kiusaantunein elein hän otti päästään lentohatun, etsi taskustaan +kamman ja pakoitti itsepäiset kiharansa jonkinlaiseen järjestykseen. +Sitten hän konttasi aitauksen sisäpuolelle, ja toiset kaksi seurasivat +häntä. + +Vanhat tietäjät muuttuivat vieläkin vihreämmiksi hipiältään. He +katsahtivat toisiinsa. Sitten he asettuivat nelinkontin ja konttasivat +perästä. + + + + +XIX. + +HÄÄT TUNTEMATTOMALLA TAIVAANKAPPALEELLA. + + +Se maja, jonka John Andersson oli hommannut norjalaiselle vieraalleen, +oli samanlainen kuin kaikki toisetkin. Siinä oli valopaasi, hauskasti +lirisevä kanava ja nelikulmainen makuukarsina. + +Päivän merkityksen vuoksi oli ruotsalainen kuitenkin nyt koristanut +"salongin" omalla pienellä ruotsinlipullaan. Se kohotti tunnelmaa ihan +uskomattomasti. Sitten hän oli myös raahannut kaikki lentokoneen +pielukset alas makuusuojaan, ja se nuori tyttö, joka oli Anderssonin +ilona ja lohdutuksena tällä pallolla, oli valkoisen miehen ohjeita +noudattaen valmistanut vuoteen kaikkein pehmeimmästä silkkiruohosta, ja +se oli hyvin puoleensavetävän näköinen. + +Mutta muuten oli häähuone kolkko, huolimatta hyvästä valaistuksesta ja +pikku kanavasta, jonka juokseva vesi täytti ilman raikkaudella ja +hyvällä tuoksulla. + +Omituinen pappi ei hänkään ollut laiskotellut. Hän oli samasta +ruohosta, jota käytettiin sekä ravinnoksi että patjoiksi, rakentanut +neliskulmaisen alttarintapaisen. Hän oli myös yrittänyt peseytyä. Mutta +sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä vihreä vesi vaikutti hyvin +voimakkaasti ihoon. Se kirveli kuin alkoholi. + +Joka tapauksessa tämä antoi hänelle jotakin ajateltavaa. Hän oli siis +taivaankappaleella, jossa ei ollut sitä, mitä maan päällä nimitetään +liaksi eli saastaksi. Mutta tokihan vedellä oli jokin tarkoitus. Ja +niin hän sai aiheen koetella sen kelpoisuutta juomaksi. Kunnianarvoisa +pappi havaitsi pian, että tämä vihreä neste, jota virtaili kaikkialla, +oli mainiota vahvistusjuomaa janoiselle kurkulle. Siinä oli voimaa ja +makua, niin että se johdatti mieleen Picardian parhaat ravintolat! Ja +tämä sanoi jo paljon!... Niin, -- paikka soveltui tosiaankin +alkoholihimon pauloissa olevalle Jumalan palvelijalle, joka nyt saattoi +juoda tulematta silti suorastaan maalliseen humalaan. + +Siitä oli jo aikaa, jolloin tämä miespoloinen oli tuntenut itsensä +papiksi. Mutta nyt tuntui kuin vanha pyhä henki olisi mennyt hänen +hieman heikkoon ja syntiseen ruumiiseensa. Oli olemassa joku, joka +ravitsi häntä eikä hän tahtonut pettää hänelle osoitettua luottamusta. +Tuossa oli mies, nuori ja rohkea sotilas Jumalan armosta ja tämän +vieressä nainen, ihmeellinen, pyhän neitsyen ilmetty jäljennös -- ja +tässä hän, rappiolle joutunut pappi, Jacques Rigault, kotoisin +Melunista, liittämässä yhteen, mitä ei yksikään ihminen saisi eroittaa. +Siitä oli monta vuotta kun hän oli suorittanut mitään papillisia +toimituksia. Hänen järkensä ja arvokkuutensa olivat olleet maallisten +syntisumujen peitossa. Nyt hän oli yläpuolella aineen, ja hänen +jumalainen virkansa kutsui häntä. Jumala itse oli johdattanut hänet +eroon niistä paheista, joiden avulla Piru houkutteli heikkoja ja +horjuvia maan asukkaita -- ja eiköhän hän mahtanut jo olla matkalla +taivaaseen, tuohon ikuisesti kirkkaaseen mahdollisuuteen, jossa +kiusaukset eivät paratiisin käärmeinä roiku puissa kuiskuttelemassa +heikoille synnin vaarallisista iloista?... + +Luultavasti ei milloinkaan ennen ole vietetty häitä näin omituisissa +olosuhteissa. Tietomiehet olivat sijoittuneet valaisevan paaden +ympärille ja heidän hipiänsä oli nyt niin vihreä, että se kilpaili +heidän ruohopukunsa kanssa. Silmät pyrkivät varsineen ulos heidän +päistänsä, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan. + +Sitten juhlamenot alkoivat. + +John Andersson tunsi sysäyksen kulkevan ruumiinsa läpi nähdessään +morsiusparin käsi kädessä lähestyvän alttaria. Nyt vasta hän huomasi +Claire Debussonin ihmeellisen kauneuden. Tosin hänellä ei ollut +morsiuspukua, ei valkoista hametta eikä myrttiseppelettä. Mutta siitä +kävelypuvusta, joka hänellä oli yllään hänen poistuessaan isänsä +talosta, Ranskasta ja maan pinnalta, hän oli tehnyt mitä suinkin siitä +voitiin tehdä. Ja hänen kauniisti aaltoilevat ruskeat hiuksensa ja +kalpeat kasvonsa haaveellisine madonnansilmineen, joissa paloi tumma +hehku, panivat Anderssonin nais-orvon sydämen pompahtelemaan rinnassa. + +Mutta vaikka häntä voitiin sanoa sivistymättömäksi mieheksi, oli hän +kuitenkin hyvien tapojen mies. Hän tiesi todistajavelvollisuutensa ja +arvokkain askelin hän astui tilapäisen alttarin luo ja asettui juhlan +johdosta hyvin siistittyine ryysyineen niiden kahden taa, jotka oli +määrä liittää toisiinsa Hymenin siteillä. + +Vanhukset, jotka istuivat neliössä valopaaden ympärillä, pyörittelivät +silmiään ja muuttuivat hämmästyksestä kuparin vihreän värisiksi. Mitä +kummaa nuo ihmeelliset oliot nyt puuhasivat?... + +Mutta heidän vihreytensä muuttui suorastaan räjähtäväksi, kun musta +mies koroitti äänensä tuolta vihreästä neliöstä. Hänen äänensä oli +hiukan käheä aivan kuin harjoituksen puutteessa, mutta siinä oli +kuitenkin syvä hengellinen sointu, joka kaikui ihanalta ukkojen +korvissa. Ja nuori tyttö, joka kunnioittavasti oli painautunut +nurkkaan, imeytyi katseellaan kiinni tähän Krysostomokseen, joka +heikolla saarna-äänellä julisti erinäisiä aviosäädyn totuuksia yljälle +ja morsiamelle. Saarnaaja turvautui pieneen mustaan kirjaan, jonka +muoto sai tietäjät, mikäli mahdollista, vieläkin vihreämmiksi -- +uteliaisuudesta toivorikas väri. Mitähän maallista tyhmyyttä tämä oli +olevinaan?... Mutta samalla he eivät voineet salata ihailuaan. Heidän +asennoissaan oli jotakin, joka osoitti, että toimitus teki heihin syvän +vaikutuksen. Joka tapauksessa kuuluivat nämä uudet maanasukkaat +selvästi korkeampaan rotuun tai sivistyspiiriin kuin John Andersson. Ja +tuo mustapukuinen kukoistavanenäinen mies oli epäilemättä maan +viisaita. Hänen totisuudessaan ja arvokkuudessaan oli jotakin puoleensa +vetävää. Hänellä oli silminnähtävästi se sielun nelisärmäisyys, jolla +heidän keskuudessaan oli niin suuri merkitys. + +Nuoren, pää kumartuneena seisovan naisen suhteen he olivat hiukan +kahden vaiheilla. Hän ei tosin vastannut sitä nais-ihannetta, joka oli +heidän sydäntään lähellä. Mutta tuossa solakassa, neitseellisessä +ilmestyksessä oli jotakin, joka veti puoleensa ja teki heidät +epävarmoiksi. He ihailivat -- puolittain vastoin tahtoaan -- hänen +hipiänsä häikäisevää valkeutta ja hänen silmiensä loistetta. + +Mutta tähden oma asukas, nurkkaan painautunut nais-olento seurasi +tuijottavin katsein tuota hänelle outoa juhlallisuutta, ja vaihtoi +väriä joka sekunti. Vähän väliä hänen kasvoilleen ilmestyi kellertävä +hohde, joka seuraavassa tuokiossa väistyi omituisen vaaleanpunaisen, +lämpöisen värisävyn, tieltä. Tämä vaaleanpunainen teki hänet melkein +kauniiksi. Ah, -- naiset ovat tuuliviirejä, missä avaruuden kolkassa +elänevätkin. Nyt hän ei enää vilkaissutkaan John Anderssoniin. Aivan +kuin tämä karkeapartainen ruotsalainen keltaisine partoineen olisi +yhtäkkiä kadonnut olemattomiin tuon kukoistavanenäisen arvokkaan herran +rinnalla, herran, jolla oli tuo omituinen musta esine ja joka suuntasi +silmänsä ylös multakattoon ja jonka ääni porisi kuin isojen kanavien +vesi... + +Vanha juoppo pappi olikin verraton tässä pienessä majassa. Hän voitti +entiset saavutuksensa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä paisui. Hän +sekoitti omia sanojaan vihkimäkaavaan, hän puhui niinkuin omilla +jaloillaan seisova mies -- hienosti, viisaasti ja kehoittavasti. + +Molemmat nuoret painoivat päänsä hartaaseen kumarrukseen kuunnellessaan +hyvän vanhan kirkon lempeitä sanoja -- he unohtivat kokonaan missä +olivat, ja heidän korvissaan kaikui etäinen urkujensoitto, joka paisui +paisumistaan täyttäen viimein korkeat kirkkoholvit. Ja tuo rohkea +seikkailija, Thierryn linnan juoksuhautojen kuularuiskusankari, satojen +taistelujen haavoittumaton lentäjä, tunsi raskaita kyyneleitä tippuvan +silmistään, kun hän tarttui pieneen kätöseen, joka kevyesti +puristamalla lupasi hänelle uskollista kumppanuutta -- niin, aina +äärimmäiselle rajalle saakka. + + + + +XX. + +KUHERRUSKUUKAUSI. + + +Milloinkaan ei Claire Debusson tulisi unohtamaan tätä kaukana -- +kaukana suuren maailmanavaruuden yksinäisyydessä viettämäänsä +kuherruskuukautta. Onni ikäänkuin kuristi häntä kurkusta. + +Täällä ei mikään voinut uhata heidän avioliittoaan. Kääntyipä hän mihin +tahansa, kaikkialla hän näki hyviä ja lempeitä silmiä. Eikä maailmassa +ollut toista niin hellää ja huolehtivaa aviomiestä kuin oli John Lange. +Sotilas ja seikkailija olivat tyystin kadonneet. Saaliin voittaminen ei +enää houkutellut tuota ennen niin rohkeata ja pelotonta miestä +seikkailujen epävarmoille poluille. Ei myöskään pelkkä seikkailujen +uhkapeli. Hänellä oli Claire huolehdittavana -- Claire oli nyt ja tästä +lähtien aina hänen elämänsä ainoa ja kaunis seikkailu. + +Mutta kaikesta huolimatta hänen sydänjuuriansa kalvoi eräs toukka -- +synkkä aavistus, että kerran koittaa päivä, jona maankaipuu taas herää +heissä eloon. + +Vain yksinkertaiset haaveilijat uskovat, että onni kasvaa ainoastaan +yksinäisyydessä -- että Robinson Crusoen saari on oikea paratiisi +kahdelle rakastavaiselle sydämelle. + +Me aiomme viimeiseen hengenvetoomme väittää, että rakkaus on yksinomaan +maallinen tunne. Tosinhan arkkienkelitkin ja taivaallinen rakkaus ovat +sangen kunnioitettavia asioita, mutta eivät ne riitä sille +säteilevälle, äärettömälle, syleilevälle, tutkimattomalle tunteelle, +jota sanotaan inhimilliseksi lemmeksi, kun se iskeytyy vastaanottavaan +ja herkkään ihmismieleen. Kun ihminen rakastaa koko sielullaan, niin +hän kenties loittonee Jumalasta, raamatusta ja katkismuksesta, mutta +hän pääsee likemmäksi omaa ihanaa maallista kutsumustansa -- saa +kuunnella kaikkia kauniita vaistojansa, viettejänsä ja kuvittelujansa +ja näyttää pitkää nenää Sokrateen Daimonille, joka muka aina valvoo ja +säännöstelee ihmisen itsemääräämisoikeutta. + +Rakastamiseen tarvitaan maallinen kehys: kukkia, aurinkoa, puita, hyviä +päivällisiä, kaunista musiikkia, hyvin säilyneitä viinejä ja lintujen +laulua. + +Tuolla pienellä taivaankappaleella ei ollut mitään tästä kaikesta. Se +oli runouden ja kauniin aineellisuuden hylkäämä maailma. Sieltä +puuttuivat kaikki ne kauniit hyveet ja paheet, jotka antavat Maa-emolle +erikoisen leiman -- sikäläinen yhteiskunta oli keinotekoinen, +rakennettu neliöistä, virheetön, kenties ilmiönä mielenkiintoinen, +mutta sanomattoman yksitoikkoinen ja ikävä. + +John Lange ei voinut rouvineen käydä teatterissa, ei lukea +sanomalehtiä, ei romaaneja -- kuinkahan moni kadehti heitä! Mutta +hullumpaa oli, etteivät he voineet saada kenestäkään itselleen +vihamiestä, eivätkä tuntea ihastusta kehenkään tai mihinkään oman +maailmansa ulkopuolella. Mutta toistaiseksi tämä maailma riitti heille. +Niin kauan kuin he tyytyivät lukemaan toistensa sielujen salaisuuksia, +eivät he kaivanneet muuta, mutta saattoihan tulla päivä, jolloin +molemmat halusivat rakkaudelleen maallista, sille sopivaa kehystä. + +Luultavasti näistä aprikoimista johtui, että John Lange ihan +ensimäisistä hetkistä lähtien ajatteli, kuinka pääsisi ennemmin tai +myöhemmin maahan takaisin. Claire Debusson oli nainen ja ajatteli +enemmän onnentunnetta, joka täytti hänen koko olemuksensa ja sai kaikki +muut äänet vaikenemaan. + +Jonkin verran kumminkin he molemmat syventyivät siihen avaruuden +kolkkaan, johon heidät oli paiskattu. He käyttivät ravintonaan, kuten +kaikki toisetkin, ruohoa ja juomanaan tuota alkoholipitoista vettä, +joka tuntui antavan heille ikuista terveyttä. John Andersson opasti +heidät siihen kielitaitoon, minkä hän itse oli saavuttanut vuoden +kuluessa, ja sitten jokainen jatkoi opintojaan kärsivällisten +alkuasukkaiden johdolla. Vuoren vanha tietäjä saapui joka päivä +määrätyllä kellonlyönnillä kahden apulaisen seuraamana ja ohjasi +opiskelua tavalla, joka olisi saanut kaikki maapallon opettajat +kateudesta keltaisiksi. + + +Neljäntoista päivän kuluttua John Lange ilmoitti haluavansa +lähteä jonkinlaiselle löytöretkelle, tutustuakseen lähemmin +taivaankappaleeseen, johon ystävällinen kohtalo oli heittänyt +heidät. Vanha hallitsija käsitti hänen tarkoituksensa, mutta ei +näyttänyt erikoisesti ihastuvan esitykseen. Norjalainen, jonka +kasvonpiirreopinnot olivat melko pitkälle edistyneet, totesi että äijän +hipiä muuttui ruosteenpunaiseksi -- selvä tyytymättömyyden merkki. +Andersson ei ollut kertaakaan tehnyt sen pitempää retkeilyä kuin että +hän saattoi nähdä lähtökohtansa, ja hänen kauemmas tähtäävät +toivomuksensa olivat herättäneet äijässä samaa ruosteenpunaista +vastustusta. + +Mutta John Lange oli itsepäinen kuin kuuman ilmanalan kärpänen. Hän +tahtoi katsella ympärilleen. Ennen kaikkea hän halusi tutkia, eikö +sieltä voinut mitenkään saada joko raakaöljyä tai bensiiniä +lentokonetta varten. Säiliön pohjajäännöksestä hän oli laskenut +bensiiniä erääseen maljaan ja antanut äijän haistaa sitä. Sitten hän +oli sytyttänyt sen tuleen. Ukkoon ei tehnyt pienintäkään vaikutusta +enempää bensiinin palaminen kuin tulitikkukaan. Hän vain ravisteli +viisasta päätänsä. + +Sitten hän otti esiin metallisauvansa, ojensi sen ulospäin itsestään ja +puristi sitä jollakin merkillisellä tavalla. Silmänräpäyksessä +tuikahti siitä näkyviin pitkä valkoinen sädekeihäs, joka heikosti +sihisten kaivautui sienimäiseen ruohoon ja sai tämän paukahtaen +syttymään ilmiliekkiin -- joka kuitenkin heti taas sammui... Mutta +sauvalla oli muitakin ominaisuuksia. Äijä suuntasi sen taivasta kohti +ja painoi sitä toisella tavalla, ja punainen, lepattava liekki, jossa +oli vihreitä juovia, kohosi ilmoille merkillisestä koneesta. + +Annettuaan nämä taidon- ja voimannäytteet ukko pisti sauvan +ruohopukunsa alle ja odotti salaa ylpeillen vieraittensa kiitosta. + +Eikä sitä tarvinnut pitkään odottaakaan. Pikku Claire, jolla oli +erinomainen kielikorva ja joka oli Anderssonin pieneltä ystävättäreltä +saanut erikois-opetusta, yski ja pärski ihastustaan äijän mieliksi, +John Lange hakkasi polviaan, mikä temppu täällä kuten muuallakin +merkitsi erityistä kunnioitusta, ja pappi risti silmiään ja ajatteli +pirua. Kaiken tämän äijä käsitti kiitokseksi. Ja siitä hetkestä hän +alkoi mielistyä näihin muukalaisiin -- olihan hauskempaa antaa +näytöksiä näille kuin vanhoille aurinkovuoren vanhuksille ja tämän +ikävän kaupungin kanavatyöläisille. Papista hän piti erikoisesti, mutta +eipä hän enempää kuin toisetkaan tietäjät, voinut vastustaa John +Langenkaan häikäilemätöntä tiedonhalua. Ovathan oppineet herrat +säännöllisesti turhamaisempia kuin mikään muu maan pinnalla mateleva. +Eikä tämä pieni ja hyvin järjestetty kiertotähti siinä suhteessa ollut +mikään poikkeus säännöstä. + +Kun siis norjalainen väsymättä pyyteli saada nähdä hiukan enemmän +taivaankappaleen ihanuuksia, vaaleni tietäjän hipiä kerta kerralta yhä +enemmän -- pysähtyen lopuksi hyväntahtoiseen lohenpunaiseen. Samalla +hänen nenänsä hikoili tavallista enemmän minkä Lange oli myös arvellut +merkitsevän suopeutta... Hänen johtopäätöksensä osoittautuikin +oikeaksi. Varhain eräänä aamuna tuli koiramainen olento ja herätti +molemmat aviopuolisot kohteliaasti mutta samalla päättävästi. + +John Lange rouvineen puki kiireesti vaatteet ylleen ja seurasi +miellyttävää koiraa. Andersson seisoi jo ulkopuolella pimeässä. Hän +selitti, että, mikäli hän ymmärsi koiraa, kutsun oli lähettänyt +kiertotähden hallitsija. Samassa valot syttyivät. Ruotsalainen ei +oikein pitänyt tästä aamuherätyksestä, joka oli vastoin maanalaisen +kaupungin kaikkia tapoja ja tottumuksia. + +Kaduilla ei näkynyt ainoatakaan sielua. Mutta hiukan etempänä he +kohtavisat papin, joka näytti uniselta ja tyytymättömältä, ja +pantterimaisen olennon, joka miellytellen ja mairitellen koetti häntä +lohduttaa. + +Pieni seurue lähti sitten, koira etunenässä, erään suuren kanavan luo, +joka näytti olevan tavattomasti kuohuksissa. Iso neliönmuotoinen lotja, +valettu jonkinlaisesta keltaisesta betonista, odotti heitä rannassa. + +Koira hyppäsi siihen ja pyysi toisia tekemään samoin. John Lange +rouvineen olikin heti perässä, mutta ruotsalainen ja pappi eivät +näyttäneet halukkailta tähän aamuseikkailuun. Iso kissa kuitenkin +tyrkkäsi heidät ystävällisesti alukseen, koira irroitti kiinnitysköyden +ja seuraavassa tuokiossa oltiin keskellä kohisevaa virtaa. + +Vauhdilla, jota ei kukaan heistä osannut mitata, he liukuivat pois. +Valaistu kaupunki katosi melkein heti näkyvistä ja alus syöksyi +natisten ja paukahdellen pikimustaan pimeyteen. + +Niin kului puolituntinen, eikä mitään tapahtunut. + + + + +XXI. + +AURINKOVUORI. + + +Sitten valostui yhtäkkiä. Ja valo oli niin voimakasta, että neljän +maanasukkaan silmät sokenivat heidän saapuessaan tähän valkoisten +säteitten mereen. Aluksen toiset matkustajat sensijaan eivät näyttäneet +olevan millänsäkään tästä huikaisevasta valkeudesta. + +Kesti useita minuutteja, ennenkuin John Lange keksi, mistä kaikki tämä +valo johtui. Hän katui katkerasti, ettei ollut ottanut mukaansa +lento-silmälasejaan. Mutta asia ei ollut autettavissa. Nyt alkoi +vauhtikin huomattavasti vähetä, tuo paksu, vihreä vesi läikähteli +somasti neliönmuotoisen lotjan sivuilla, ja ennenkuin aavistettiinkaan, +oli vauhti lopussa. + +Silloin vasta neljän muukalaisen silmät olivat sen verran tottuneet +tuohon tavattomaan valoon, että saattoivat nähdä vilahduksia +ympäristöstään. Heidän edessään kohosi korkea tunturi, joka näytti +olevan kasautuma nelisärmäisiä lohkareita. Mutta oliko se keinotekoinen +vaiko luonnon rakentama, sitä oli vaikea ratkaista. Korkeuden John +Lange arvioi noin kahdeksituhanneksi jalaksi. + +Tämä tunturi se oli kaiken tuon häikäisevän valon lähde. Joko nyt +kalliolohkareet imivät jollakin omituisella tavalla auringonsäteitä +itseensä taikka kivi itse valaisi -- joka tapauksessa näytti ihan +ihmeelliseltä tämä mahdoton valopyramiidi, jonka huippu oli ikäänkuin +poikkileikattu ja joka kohosi autiosta tasangosta valtaisen +majakkatornin tavoin. + +Heillä ei kuitenkaan ollut pitkää aikaa ihmettelemiseen. Sillä +seuraavassa tuokiossa alus liukui aivan kuin näkymättömän käden +vetämänä vuoren sisään, tällä kertaa valaistuun tunneliin, johon +näköjään ei ollut sovitettu inhimillisiä mittoja. Maapallon asukkaiden +täytyi nim. painaa päänsä kumaraan, jotteivät kolhisi sitä tunnelin +kattoon. + +Muutamien minuuttien kuluttua he saapuivat pieneen altaaseen. Nyt he +saattoivat vapaasti nostaa päänsä pystyyn, sillä yläpuolellaan he +näkivät korkealla, hyvin korkealla itse sinihohtoisen taivaan. + +Sammakkokoira aukaisi kitansa ja päästi ilmoille pitkän ulinan, joka +ikäänkuin kohosi ylös ja heikkeni etäiseksi muminaksi jääden sille +tielleen. + +Muutamia minuutteja kului, sitten alkoi vesi taas kiehua veneen +ympärillä. Ja yhtäkkiä se rupesi nousemaan. Oli selvää, että altaaseen +pumpattiin mahdottomia vesimääriä ja nämä nostivat venettä ylöspäin +uskomattomalla vauhdilla. Ei mikään New Yorkin pilvenpiirtäjäin +hisseistä kyennyt nousemaan niin nopeasti kuin tämä alkeellinen +vesi-elevaattori, joka kiiti läpi tuon nelikulmaisen aukon äärettömällä +kiireellä. Pieni kappale sinistä taivasta, joka aluksi oli ollut +postimerkin kokoinen, likeni kamalaa kyytiä ja sai samalla kunnolliset +mitat. Kanava leveni levenemistään samalla kun vauhti hieman väheni. + +Yhtäkkiä kohoaminen pysähtyi erään suuren pylvässalin kohdalla. Oltiin +silloin kymmenkunta metriä suuren tunturiaukon alapuolella. Kun +matkustajat olivat toipuneet huimauksentunteestaan, huomasivat he että +pylvässali, joka sai valonsa pienistä tunturiseinässä olevista +nelikulmaisista luukuista, vilisi pieniä vanhoja olentoja, jotka +seisoivat kuin kivipatsaat ja pyörittelivät hyväntahtoisia silmiään. Ja +tämän pienen koetellun vanhus-armeijan edessä seisoi aurinkovuoren +äijä, hyväntahtoisen vaaleanruskeana. Hän heitti niskojaan taaksepäin, +kun nuo neljä valkoista ihmistä nousivat aluksesta ja alkoivat hieroa +silmiään ja jäseniään, joita merkillinen matka oli raukaissut. Tämä +päänliike oli kai olevinaan tervehdys, sillä kaikki toisetkin olennot +tekivät nyt saman niskaheiton. Se näytti hyvin naurettavalta, mutta +John Lange seuraajineen oli jo aikaisin oppinut "olemaan sutena sutten +kanssa". Joten he kaikki "nyökkäsivät" taaksepäin, kuka onnistuneemmin +kuka huonommin. + +Eläinolennot -- kissa ja koira -- eivät nähtävästi viihtyneet tässä +hienossa seurassa. He lausuivat muutamia kunnioittavia sanoja ja +katosivat aluksineen syvyyteen. + +Vanhat tietäjät tuntuivat hekin hieman ujostelevan. He tekivät eräitä +omituisia liikkeitä ja olivat muutaman sekunnin kuluttua poissa. He +ryömivät kukin omaan nelikulmaiseen koloonsa. + +Mutta iäkäs äijä itse jäi paikoilleen. Hänen leveä suunsa muuttui +vieläkin leveämmäksi -- näytti melkein siltä kuin hän olisi nauranut, +ja hänen hipiänsä sai heikon opaalinvärisen hohteen, joka tuolla +omituisella ihokielellä merkitsi, että hän tunsi olevansa hieman ylpeä +tarjoamistaan nähtävyyksistä. + +Claire oli sillä aikaa mennyt erään valoreiän luo, eikä hän voinut olla +ihastuksesta huudahtamatta. + +"Tulkaahan katsomaan", huusi hän. "Tämän ihmeellisempää en ole ikänäni +nähnyt." + +Toiset syöksyivät hänen luokseen. Nuoren rouvan ihastus olikin +selitettävissä. He olivat nähtävästi jonkin korkean tunturin huipulla, +joka kohosi suuresta, silmänkantamattomiin leviävästä tasangosta. +Näköala ei tarjonnut maalauksellista vaihtelua silmälle -- ainoastaan +aution, yksitoikkoisen, neliöihin jaetun maan. Mutta aurinko, joka nyt +oli kohoutunut korkealle, oli läpitunkevilla säteillään ikäänkuin +työntänyt hetkeksi syrjään nuo ainaiset vesihöyryt, jotka tavallisesti +peittivät näköalan ja antoivat mahtaville tasangoille vaalean +sinipunervan, omalla tavallaan ihmeenkauniin värivivahduksen. + +Ei pieninkään elonmerkki katkaissut tätä omituisesti höyryävää kuvaa. +Ei näkynyt lintua, ei hyönteistä, ei hymyilevää niittyä, ei taloa eikä +tehtaan savutorvea -- ainoastaan loputon, sinipunainen erämaa, joka +häipyi heikosti sinertäviin taivaanrantoihin. + +Mutta äijäpä ei antanutkaan heidän kauan hämmästellä tätä mittaamatonta +näköalaa. Näkyi selvästi että hänellä oli jotakin sydämellään. Hän +osoitti kädellään erästä pylvässalin nurkassa olevaa aukkoa ja sai +heidät rykäisyillä ja kurnutuksilla, jotka tavallaan muistuttivat +vanhaa flaamilaista murretta, ymmärtämään haluavansa näyttää heille +jotakin. + +Andersson, jolla luonnollisesti oli paras kielitaito, arveli ukon +aikovan näyttää heille jotakin, joka oli maasta kotoisin. Eikä hän +erehtynytkään. + +He konttasivat vanhan herran jäljissä aukon läpi ja tulivat toiseen, +äskeistä vähän pienempään pylvässaliin. + +Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan. + +Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo. Esineiden suuri +lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä enemmän niiden laatu. Ihan +ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin jättiläiskokoisen eläimen +luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan nykyään maapallolla elävää +eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja verrattain pieni ruumis, +vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8 metriä. Eläimen suruimpana +merkillisyytenä olivat kuitenkin sen voimakkaat siipiluut. Varmasti se +oli ollut ensiluokan lentäjä. + +Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden. + +"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän. + +John Lange nyökkäsi. + +"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta se +on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia +tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin. +Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja +kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan noita +siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija." + +Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun luurangon. Sen +levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä. + +"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka: katsos +sen mahtavaa, käyrää nokkaa." + +"Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange. "Maapallon +suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution ylätunturin +hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien korkeimpien +huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne... Mutta mikä tuo on?" + +He pysähtyivät tahtomattaan. + +Sillä pylvässalin perällä, puolittain piilossa, he näkivät jotakin, +joka sai Clairen säikähtyneenä tarttumaan miehensä käsivarteen. + +Siellä oli ihmisen luuranko. + + + + +XXII. + +LUURANKO. + + +Ihmisluuranko on syystä tai syyttä luettu maapallon kamalimpien +esineiden joukkoon. + +Ihan täytyy ihmetellä, että tuo sama laitos, joka niin erinomaisella +tavalla pönkittää ja kannattaa meidän elimiämme ja jonka varassa me -- +kuka onnellisemmin, kuka onnettomammin -- vaellamme läpi elämän, +herättää meissä vastenmielisen tunteen. Syynä on kenties se, etteivät +ihmiset enempää kuin eläimetkään ole luurankoina juuri hauskan +näköisiä. Eivät edes suurimmat sankarit -- Ramses toisesta Kaarle +kahdenteentoista -- esiinny edukseen luurankoina. Etenkin pääkallossa +on jotakin epämiellyttävää, silloinkin kun sen kaikki 32 hammasta ovat +tallella. Ja miksi Herran nimessä luurangon pitää irvistää... + +Monet ovat kiinnittäneet huomionsa tähän kysymykseen. Edgar Poe oli, +kuten tunnettua, ihastunut kaikkeen, mikä koskee luurankoa. Ja hänen on +onnistunut lisätä kammoa pääkalloa kohtaan. Eikä hänen oppi-isänsä +Hoffmann ollut hidas hänkään säikyttelemään aikuisia ihmislapsia +fosforihohtoisilla luilla. + +Mutta nehän kuuluivat maapallolla oleviin luurankoihin. Kuinka toiseksi +muuttuukaan asia, kun tapaa ihmisluita ja muita jäännöksiä, melkein +kuuden jalan korkuisia, etäisellä taivaankappaleella! + +Älköön siis kukaan ihmetelkö, vaikka Clairen kasvot kalpenivatkin hänen +nähdessään tämän tähtimuseon kalleimman ja harvinaisimman esineen. + +Äijä näytti katselevan sitä jonkinlaisella viileällä, tieteellisellä +silmällä. Hän luonnollisesti osoitti sille yhtä suurta anatoomista +kunnioitusta kuin eurooppalainen professori Neanderthal ihmiselle, +tähän ensi kertaa tutustuessaan. + +Pappi risti silmiään herkeämättä. Hän ei pitänyt tästä huvimatkasta. +Hän ikävöi takaisin elämänveden partaalle ja tunsi jo kamalaa janoa. +Sitäpaitsi hän oli tottunut tarinoimaan sen nuoren tytön kanssa, joka +kohdisti hänen henkilöönsä niin suurta ja kunnioittavaa luottamusta. + +Mutta John Lange ei tuntenut mitään pelkoa luurankoa kohtaan. Mitä +suurimmalla harrastuksella hän tutki tuota merkillistä oliota. Hän +totesi pian, että siinä oli mies, joka oli menettänyt henkensä +parhaassa miehuuden kukoistuksessa. Aivokoppa oli hyvin jalon +muotoinen, voimakkaine eteenpäin pistävine niemekkeineen, jotka usein +todistavat rohkeutta ja päättäväisyyttä. + +Mikähän ihme oli tuonut pois maapallon radalta tämän nuoren miehen, +joka epäilemättä polveutui menneiltä ajoilta, jolloin lentäminen vielä +kieriskeli kapaloissaan? + +Tähän kysymykseensä hän kuitenkin sai osittaisen vastauksen. Sillä +kylkiluiden välistä löytyi pieni musta esine, jonka lähempi tarkastelu +osoitti meidän isovanhempiemme aikuiseksi lompakoksi. Vuodet olivat +pidelleet nahkaa kovin kourin, mutta eivät kuitenkaan niin pahasti, +että lompakon entinen komeus olisi kadonnut jäljettömiin. Se sisälsi +kymmenen kuningasvallan aikaista kultafrangia sekä paperin, jossa oli +hiukan haalistunut mutta silti selvä kirjoitus: + + Täten kehoitetaan kaikkia, joiden puoleen insinöörikapteeni + Eugene Pierre Suffrenin täytyy kääntyä, auttamaan häntä parhaan + kykynsä mukaan neuvoilla ja teoilla isänmaan hyödyksi. + + Pariisissa tammikuulla 1871. + + _Trocher_ + +John Lange loi ihmettelevän katseen vaimoonsa ja ojensi paperin tälle. + +"Hän on teikäläisiä ja on viisikymmentä vuotta sitten eksynyt tänne +ylös. Tämäkin on niitä arvoituksia, joita ei kukaan osanne koskaan +selittää. Pariisin piirityksen aikana vuosina 1870 ja 1871 lähetettiin +kaupungista, kuten tunnettua, ilmaan monta ilmapalloa. Yksi niistä, +'Ville d'Orleans', ajautui Li-tunturille Norjaan. Se oli muuten ihan +luonnollista. Kapteeni Suffrenilla ei ole ollut samanlaista onnea. Hän +on kohonnut ilmaan, on ehkä yläilmoissa joutunut hirmuisen +pyörremyrskyn kynsiin ja tavalla tai toisella paiskautunut toisen +kiertotähden radalle ja pudonnut tänne ruumiina -- kuollut joko nälkään +tai ruhjoutumalla. Edellinen on minusta luultavampaa, sillä luurangossa +ei näy mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä. Suuren, väkevän ja +rohkean miehen kenraali Louis Jules Trocher onkin keksinyt lähetikseen, +jonka oli pyrittävä ulkomaailman yhteyteen. Suffren -- sehän on +loistava nimi Ranskan historiassa?" + +"Eräällä merisankarilla oli tuo nimi", vastasi Claire. "Hän taisteli +englantilaisia vastaan Intian vesillä." + +John Lange jäi pitkäksi aikaa syviin mietteisiin. Viimein hän lausui: + +"Kaikki tämä herättäisi vanhassa Camille Flammarionissa ihmettelyä, ja +nykypäivien astronoomit sanoisivat tätä valheeksi. He ovat väkeviä +sanoissa ja he osaavat laskea, että muka tarvittaisiin niin ja niin +paljon aikaa kahden kiertotähden välisen matkan kulkemiseen. Mutta he +kai tekevät sen virheen, että perustavat laskelmansa maapallolla +vallitsevaan painolakiin. Sillä eihän kukaan tiedä, minkälaisiksi +painosuhteet muuttuvat ilmaköyhässä -- tai ehkä ihan ilmattomassa +avaruudessa. Ja onhan sitäpaitsi vanha Newton ihan virkansa +menettämäisillään." + +"Avaruudessa pitäisi olla myös jokin märkä ilmakehä, kokoonpantu +aineista, jotka eivät saa aikaan suurtakaan vastusta. Mutta minä en, +Jumalalle kiitos, ole tiedemies. Muutenhan nämä kysymykset voisivat +viedä ihmiseltä järjen... Ja missä ihmeen paikassa me olemme? +Marsissako, Merkuriuksessako, vaiko Venuksessa, taikka jollakin +irtitempautuneella auringonsirpaleella, joka omia aikojaan kiertää ja +on valmistanut itselleen oman ilmakehän. Olisipa hauskaa haastella +vanhan Simon Newcomben kanssa asiasta. Ellei hän nyt jo ole kuollut." + +Äijä, joka tämän pitkän yksinpuhelun aikana oli alkanut näyttää +tiilenvärisen malttamattomuuden merkkejä, otti nyt johdon käsiinsä. Ja +tällä kertaa tavalla, joka osoitti, että saadaan nähdä vielä suurempia +ihmeitä. + +Hän astui erään suuren kalkkiseinässä olevan aukon luo, josta silmien +eteen avautuivat jyrkät portaat. Pikku vanhus kiipesi hyvin ketterästi +näitä myöden ylös ja toiset seurasivat parhaan taitonsa mukaan. +Ainoastaan pappi napisi ääneen. Hänen janonsa oli nyt melkein +huipussaan ja hän ikävöitsi noille vienosti liriseville lähteille. +Toisten kadotessa ylös korkeuteen hän jäi istumaan alimmalle portaalle +ja koetti saada sielunsa askartelemaan syvissä hengellisissä +kysymyksissä. Sillä aikaa toiset olivat nousseet yläilmoihin. John +Lange laski askelten luvun 44:ksi, ja kun kukin porras oli toista +kyynärää korkea, niin maan asukkaat läähättivät raskaasti lähestyessään +aurinkovuoren tornin huippua. Äijällä mahtoi olla hevosen keuhkot, +sillä häneen ei vaellus näyttänyt vaikuttavan vähääkään. + +Tämä pylvässali ei ollut edellisten kaltainen, jotka selvästi olivat +koverretut vuoren sisään, vaan oli tämä rakennettu samasta +kellanruskeasta kautsumaisesta aineesta kuin tiet ja kanavatkin. Tässä +olivat myös sivuluukut suuremmat, muistuttaen entisaikojen +tykkiportteja. Mutta huone näytti pimeämmältä, mikä johtui joko siitä +että katto oli alempana tai että rakennusaine imi sisäänsä valoa. + +Tämän pienen tornikamarin merkillisimpänä nähtävyytenä oli kuitenkin +rivi metrinkorkuisia, nelisärmäisiä, väriltään jotakin vaaleata +metallia muistuttavia kivilohkareita, jotka näyttivät olevan määrätyssä +suhteessa toisiinsa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa jonkinlaisten +nelitahkoisten putkien avulla. Nämä putket yhtyivät torveksi, joka +pisti ylös tornista muistuttaen mahtavaa kiikaria. + +"Tämä mahtaa olla tähtitorni", arveli Claire. + +Mutta hän erehtyi. + + + + +XXIII. + +NÄYTÖS. + + +Nyt oli äijä otteissaan. Näytti siltä kuin hän olisi ollut +pakahtumaisillaan pelkkään tärkeyteensä. Rypytkään eivät esiintyneet +nyt yhtä selvinä kuin muulloin. Hän oli ikäänkuin muuttunut +nuorukaiseksi, ja silmät loistivat hänen leveässä naamataulussaan. + +Hän käveli kuin mikäkin taikuri tuossa pienessä pylväshuoneessa ja +haisteli kaikkia noita eriskummaisia neliöitä ja laitteita, jotka +antoivat huoneelle salaperäisen leiman. Jos näkyvissä olisi vielä ollut +joku lasinen keittoastia jollakin hyllyllä tai jos ahjossa olisi +palanut sinertävä liekki, niin varsin hyvin olisi voinut loihtia +mieleensä kuvan jostakin kullantekijän työpajasta tai Tycho Brahen +Uranienborgista. + +Mutta äijällä ei tuntunut olevan kiirettä antamaan vierailleen +selitystä siitä, mitä merkillistä hän aikoi heille näyttää. Taikurit, +näyttelijät ja romaanien kirjoittajat tietävät, mikä merkitys on +paussilla. Sen avulla saadaan odotus jännittäväksi, eli, käyttääksemme +jokapäiväistä vertausta, kasataan hehkuvia hiiliä kuulijakunnan +jalkapohjien alle. Se on temppu, jonka arvoa ei voi kyllin korkeaksi +arvioida. Paussilla on sama merkitys henkiseen vajavuuteen nähden, kuin +erinäisillä liikkeillä ruumiilliseen. + +Arvatenkin vanha tietäjä oli täysin perillä näistä pienistä +yhteiskunnallisista asioista. Hän oli herkeämättä liikkeessä, toisinaan +hän tirkisteli ylös kattoon ja toisinaan hieroi nenäänsä karvaisilla +käpäläsormillaan. Ja suu kävi koko ajan, niinkuin vanhuksien +tavallisesti. Oli ihan kuin vanha Cato olisi päässyt irti. Hänen +kuulijansa eivät ymmärtäneet tavuakaan hänen pakinastaan. Se liikkuikin +ilmeisesti tavallista korkeammissa käsitepiireissä, joilla ei juuri +ollut yhteyttä lauseparsien "hyvää päivää", "hyvästi" ja "kuinka +vatsanne laita on?" -- tai muiden yhtä ylväiden neronleimausten kanssa. + +John Anderssonin korvat olivat höröllään jännityksestä, mutta eipä +hänkään -- vaikka olikin verrattain vanha tämän taivaankappaleen asukas +-- pystynyt saamaan selvää tästä epäilemättä hyvin perusteellisesta +tieteellisestä esitelmästä, joka äijän hipiän vaihteluista päättäen +liikkui eri aloilla. Ukon yskivä puhe päättyi eräisiin sammakon +kurnutusta muistuttaviin kurkkuääniin, jonka jälkeen puhujan leuat +paukahtivat yhteen. Näin hän ikäänkuin halusi ilmoittaa, että hän oli +nyt sulkenut puhevirran. + +Sitten hän siirtyi tekoihin. Vieraansa hän sijoitti yhden suuren +ampumaloven viereen ja rakensi pienen vallin heidän ympärilleen +nelisärmäisistä loistavista kivistä. Hän selitti viittomalla ja +murisemalla heille, etteivät he missään tapauksessa saaneet astua tuon +vallin yli. Päästyään varmuuteen siitä, että hänen määräystänsä +noudatettiin, hän astui suuren kivikoneiston ääreen ja pyöräytti yhtä +kiveä. Joko nämä olivat äärettömän keveitä, tai niihin oli sovitettu +jokin nerokas tasapainojärjestelmä, niin vain oli, että äijä kosketti +niitä ainoastaan sormiensa kynsien kärjillä. + +Alkoi kuulua suhinaa ja kohinaa, kuten kanavan sulkulaitoksen +toimiessa. Koko vuori kiehui ja porisi. Tätä kesti muutamia minuutteja, +sitten äänet muuttuivat tasaiseksi, hiljaiseksi jyminäksi. + +Äijä seisoi kauan ja kuunteli. Pieni kuihtunut mies näytti kasvavan +heidän silmissään. Tai ehkä tämä johtui siitä, että hänen hipiänsä +vähitellen muuttui tavalliseksi vaaleanpunaiseksi, tuo omituinen nenä +nokimustaksi, ja että hänen päänsä paisui. + +Sitten hän katsahti vieraisiinsa ja sanoi: + +"_Propl, fritl, pjo_!" + +"Hän pyytää meitä istumaan hiljaa", tulkitsi Andersson. + +Sitten ukko nousi yhtä porrasta ylemmä ja kosketti erästä kiviryhmää, +jossa kivet nojasivat toisiinsa ja olivat eri tasoissa. Kuului +räiskinää, kivet liikahtivat ja yhtäkkiä singahti valosäde suurta +kiikaria muistuttavan torven suusta. + +Säde -- sanoisimmeko säde? Jättiläissalama se oli, salama, joka +säkenöitsi kirkkaassa päivänvalossa ja hopeanvalkoisella loistollaan +huikaisi auringonpaisteenkin. Vakaisena keihäänä se syöksyi taivaan +kupulakeen ja katosi väräjävänä sädeheijastuksena eetteriin. Ei mikään +maanpäällinen valonheittäjä olisi saanut niin voimakasta vaikutusta +aikaan sysimustassa yössäkään. Väkevä auringonvalo muuttui suorastaan +pimeydeksi tämän häikäisevän valkoisen, avaruuteen ammutun säteen +rinnalla. + +Maapallolaisten oli ehdottomasti pantava kädet silmilleen. Kun he +ottivat ne pois, oli kaikki ennallaan. Mutta äijä ei vielä hellittänyt. +Oikeana Jupiterina hän seisoi siinä. Nyt hän kosketti toista +kiviryhmää, ja tällä kertaa lennähti putkesta mahdottoman suuri +pallosalama. Se kiiri ylös taivaalle niin kuin valkohehkuinen +tykinkuula. Näin kai olisi Birkelandin sähkötykki toiminut, jos se +olisi ollut valettu kyllin suureen mittakaavaan. + +"Miltähän tämä olisi näyttänyt yöllä?" mutisi Claire ja hieroi +silmiään. "Valo oli niin voimakas että nytkin silmiä kirveli". + +"Me emme maapallolla oikeastaan tiedä, mitä sähkö onkaan", säesti +Lange. + +"Ne on pirun vehkeitä", sanoi pappi. "Joutukaamme täältä pois."... +Miesparan kurkku hehkui kuin leivinuuni. + +Mutta falunilainen John Andersson ei sanonut mitään. Taivas olisi +saanut sortua hänen niskaansa, eikä hän olisi pannut sitä pahakseen. +Sillä hänen sydäntänsä raateli kirvelevä ikävä pienen taalalaisen tytön +luo. Ja sitten vielä toinenkin asia täytti hänet jonkinlaisella +pelolla. Hänen hipiänsä alkoi vähitellen muuttaa luonnettaan. Näytti +siltä kuin olisi orvas ruvennut lakastumaan pois. Hän oli asunut täällä +niin kauan, että ravinto ja ilma olivat alkaneet vaikuttaa hänen +elimistöönsä. Hämmästyksekseen hän oli jo toisinaan huomannut nenänsä +vahvasti hikoilevan -- ihan niinkuin täällä syntyneiden. Nyt puuttui +vain, että hän vaihtaisi ihonsa väriä aina mielialojen mukaan. Niin, +että jos hänen oli palattava takaisin -- sen täytyi tapahtua pian. + +Siksi ei tämä suunnaton sähköpurkaus tehnyt häneen mitään vaikutusta. +Hän antoi aviopuolisoiden tulkita ihastustaan tavalla, joka oli +aito-maanpäällistä. + +Ja äijä, joka oli omaksunut koko joukon maanpäällisiä tapoja ja eleitä, +käyttäytyi niinkuin se jumalaistarujen sankari, jonka päähän oli +pälkähtänyt varastaa Zeuksen vasama. + +Mutta enempää hän ei toistaiseksi halunnut näyttää vierailleen. Nämä +lähtivät heti paluumatkalle, joka tapahtui hyvässä järjestyksessä. +Tunnin kuluttua he jo istuivat syömässä keittoansa työläiskaupungissa, +tutun perheen piirissä. + +Samana yönä tapahtui jotakin Lange-puolisojen makuukamarissa. + +He nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti toistensa syleilyssä aina +aamupuoleen yötä. Silloin John Lange yhtäkkiä heräsi ja hieroi +silmiään. + +"Mikä nyt tuli?" kysyi hänen vaimonsa ja kiersi ihastuttavan pyöreän ja +rauhoittavan käsivartensa toisen kaulaan. + +"Olen sen keksinyt", lausui John Lange yhtä ponnekkaasti ja +vakuuttavasti kuin aikojen aamupuhteella Arkimedes. + +"Minkä?" kysyi Claire. + +"Ratkaisun ja viivat." + +Silloin nuori rouva rupesi pelkäämään miehensä järkeä. Olikohan John +saanut auringonpiston? + +"Ah, sinä olet nähnyt unta", koetti hän tyynnyttää. + +"Mahdollisesti", vastasi mies hieman hermostuneesti. "Mutta se on ollut +hyvä uni. Ja minä toivon, että siitä tulee todellisuus." + +Sitten hän suuteli huolet pois vaimonsa huulilta ja silmistä. + + + + +XXIV. + +MORSE-SÄHKÖSANOMA. + + +Seuraavana päivänä oli mahdotonta tuntea John Langea. Tuo tyyni ja +maltillinen aviomies oli kuin sähköllä ladattu. Ei kylläkään ole +luultavaa, että aurinkovuoren tavaton purkaus olisi siirtynyt hänen +ruumiiseensa. Mutta siltä melkein näytti. + +Sillä tuo nuori norjalainen loisti. Hänen silmänsä paloivat, eikä hän +voinut pysyä rauhallisena. Oli kuin hän olisi painiskellut jonkin +mielenkiintoisen arvoituksen kanssa. Luultavasti Isaac Newton oli saman +näköinen silloin kun hän istui omenapuun juurella ja hänen jalkainsa +eteen putosi se merkillinen omena, josta tuli hänen painolakiensa +alkusyy. + +Nuorta rouvaa alkoi ihan peloittaa. Hän ei ollut unohtanut yöllistä +näytelmää. Ja muutenkin hän tunsi olevansa huonolla tuulella. Hän oli +nähnyt unta isästään, ja uni painoi hänen mieltään. Tätä ennen ei hän +ollut ikävöinyt maata eikä isäänsä. Mutta nyt oli ikävä tullut vastoin +hänen tahtoaan. Ja hän oli ajatellut Ivryn kirsikkapuita, nähnyt +kukkien kumartavan metsissä ja kuunnellut lapsen jokellusta ja lapsen +itkua. + +Ja menneiden aikojen muistot saivat hänet vaistomaisesti ajattelemaan +tulevaisuutta. Hän melkein kauhistui loihtiessaan silmiensä eteen sen +hetken, jona hänestä oli tuleva äiti. Ah, -- täällä ylhäällä ei ollut +minkäänlaista tilaa lapsen itkulle eikä naurulle. + +Hän taisteli ankarasti näitä ajatuksia vastaan, mutta ne olivat jo +pureutuneet kiinni hänen olemukseensa eikä niitä ollut helppo +karkoittaa pois. Pahinta oli, että hänen täytyi suorittaa tämä taistelu +yksin. Sillä John Lange oli jo varhain lähtenyt aurinkovuorelle äijän +seurassa. Mies parka, kai ne oli hänelläkin omat taistelunsa +taisteltavina, vaikkei hän milloinkaan ollut sanaakaan niistä +maininnut. Ja isä sitten, joka istui yksin kotona suruissaan ja +lapsensa menettäneenä!... Pikku Clairen oli yhtäkkiä mahdoton pidättää +kyyneleitään, ja hän nyyhkytti aivan kuin sydän olisi ollut +halkeamaisillaan... + +Myöhään iltapäivällä John Lange tuli takaisin. Uusi välke oli hänen +silmissään, kun hän astui heidän köyhään huonepahaiseensa. + +"Sinä näytät väsyneeltä", sanoi hän huolestuneesti. Claire oli tehnyt +kaikkensa poistaakseen kyynelten jäljet, ja urhoollisesti hän kyllä +hymyilikin painautuessaan kiinni mieheensä. + +"Nyt on paljoa parempi", vastasi hän. "Minusta tuntuu kuin täkäläinen +ilma olisi raskasta. Mutta kun sinä olet luonani, niin kaikki on taas +hyvin." + +"Pikku Claire-rukka", virkkoi toinen hellästi ja silitti varovasti +hänen hiuksiaan. "Tämä ei ole sitä elämää, joka sopii sinulle. Sinä +menehdyt ikävään tällaisessa yksitoikkoisuudessa." + +"Älä sellaisia ajattele, John. Sinä olet minun elämäni. Niin kauan kuin +me pysymme yhdessä, ei ole mitään vaaraa. Mutta -- -- --" + +"Mutta mitä?" kysyi mies jännittyneenä. "On siis olemassa jokin +'mutta'. No minä ymmärrän sinua. Sinä ajattelet meidän pikkupoikaamme +tai tyttöämme, joka ehkä on tulossa. Eikö totta, Claire?" + +Nuori rouva punastui niinkuin oppilas, joka joutuu kiinni vilpistä. + +"John", kuiskasi hän, "miksi sinä joutavia lörpöttelet... Me emme ole +sitä lajia, joka helposti taittuu. Me kyllä suoriudumme -- kaikesta." + +Mies tuijotti jäykästi eteensä. + +"Meillä ei ollut valitsemisen varaa", mutisi hän. "Maa oli käynyt +minulle liian kuumaksi. Mutta ihmiset unohtavat pian. Me voimme päästä +takaisin." + +"Uskotko sinä?" + +"Melkein. Katsos, sitä juuri minä olen ajatellut näinä viimeisinä +neljänäkolmatta tuntina. Me lähetämme sanan maahan, pyydämme +toimittamaan meille sieltä apua -- nyt kun kerran tiedämme että matka +voi onnistua." + +"Mutta millä tavalla?..." + +John Lange siirtyi istumaan likemmä vaimoansa ja tarttui tämän käteen. + +"Katsohan, yksi mahdollisuus on olemassa. En tiedä, huomasitko sinä +lähinnä viimeisenä sotavuonna sanomalehtiselostuksia muutamista +omituisista ääni- ja valoilmiöistä, jotka yhtaikaa havaittiin usealla +Marconi-asemalla. Taivas oli ikäänkuin kapinassa. Tapahtui seikkoja, +joita ei voitu selittää tavallisen langattoman lennättimen +aiheuttamiksi. Ja nähtiin valoja, jotka olivat ihan uutta, ennen +tuntematonta tyyppiä. Suuri Marconi itse kiinnitti niihin huomionsa. +Hän varusti retkikunnan asiata lähemmin tutkimaan. Ja mikäli tiedän, +hän rakennutti itselleen huvipurren, johon sijoitettiin tavattoman +voimakkaat langattomat vastaanottovehkeet -- kaikki tietysti aivan +uusinta mallia." + +"Sillä kertaa ei tuon nerokkaan italialaisen onnistunut keksiä näiden +salaperäisten ilmiöiden syytä. Hänen oli pakko pysähtyä oletuksiin, +joihin hän tuskin itsekään uskoi. Lontoossa kuulin henkilöiden, jotka +olivat hänelle läheisiä, arvelevan, että todennäköisemmin nuo +salaperäiset valot johtuvat toisissa taivaankappaleissa asuvien +järkiolentojen tieteellisistä yrityksistä päästä yhteyteen toisten +maailmojen kanssa. Hän oli siis oikeassa, mikäli valosta on kysymys. +Sen me näimme eilen. On varmaa varmempi asia, että aurinkovuoren +sähkövalo-aallot, joiden voimaa ei voida mitata maallisilla mitoilla, +vaikeuksitta ulottuvat maahan asti. Ja niiden näkeminen sai aikaan +riidan, johon sekaantuivat kaikki maapallon tähtitieteilijät ja +fysiikantutkijat." + +John Lange pysähtyi hetkeksi. Hänen silmiinsä oli tullut ihmeellinen, +kauastähtäävä ja uneksiva katse. + +"Näihin valoaaltoihin", jatkoi hän sitten, "minä perustan toivomme. +Niissä on meidän mahdollisuutemme... Ja viime yönä minä ikäänkuin näin +sen tien, jota meidän on vaellettava päästäksemme takaisin maan +päälle". + +"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka..." + +"Niin. Katsos, oli kerran eräs amerikkalainen, joka harrasti +maalaustaidetta ja fysiikkaa. Molempia yhtä paljon. Hän syntyi +Charlestownissa Ranskan vallankumouksen aikaan ja kuoli +seitsemänkymmenen ikäisenä. Lystikäs mies. Hänen nimensä oli Samuel +Morse. Hän se keksi viivat ja pisteet. Kaikenlaatuinen sähkötys on +tähän päivään asti nojautunut tähän järjestelmään. Ne ovat epämukavia +nämä lyhyet ja pitkät merkit, mutta ne ovat varmoja." + +Claire katsoi haltioituneena mieheensä. + +"Ja nyt sinä siis aiot lähettää Morse-sähkösanoman maahan +aurinkovuoresta?" + +"Niin", vastasi mies lyhyesti, "se on aikomukseni. Olen entinen +sähköittäjä. Ja kone toimii tyydyttävästi. Sen sain tänään selville +kokeilemalla. Mutta ihmeellisintä on, että äijä käsittää +tarkoitukseni. Ja nyt hän lataa minkä ennättää akkumulaattorejansa. +Koko aurinkovuori on kuin noidankattila. Sihisee ja kiehuu kaikissa +kanavissa, ja kipinöitä lentää jokaisesta kivestä. Sain tänään nähdä +vilahduksen siitä työstä, mitä täällä tehdään. On siinä vauhtia! +Pitäisi lähettää maasta muutamia stipendiaatteja tänne oppimaan, kuinka +työtä on tehtävä. Eikä täällä ole mitään tyytymättömyyttä, ei +palkkatariffeja eikä suurlakkoja. Nuoret puskevat, vanhat johtavat. +Kaikki tähtää yhteiseen hyvään. Oikea idylli, mutta ikävin idylli, +minkä olen eläissäni tavannut. Niin, että mieluimmin minä sittenkin +toivon maapallon vihollisuuksia, taisteluja, kateutta, riitoja, +liikemiesmoraalia ja Rasmussenin tapaisia tirehtöörejä." + +"Sinä haaveilet", sanoi Claire hymyillen. "Mutta mitä aiot sähköittää?" + +"Se on jo täällä", vastasi John Lange ja iski rintaansa povitaskun +kohdalle. "Sanomassa on monta sataa sanaa. Ja koska jokaiseen +kirjaimeen tarvitaan monta merkkiä; niin salamoita siinä kysytään. +Mutta äijä varustelee parhaan kykynsä mukaan. Ja viiden päivän perästä +räiskyy." + +"Mutta kenelle sähkösanoma on osoitettu?" + +"Marconille." + + + + + + +KOLMAS OSA + +KOTIINPALUU + + + + +XXV. + +AVARUUDEN HALKI. + + +Hänen korvissaan suhisi, ja hän tunsi kamalaa oksetusta. Oli kuin olisi +hän ollut pyörivässä tynnyrissä. + +Mutta Simon Newcombe Harriman oli sitkeä junkkari. Hän imasi silloin +tällöin maitopullosta aivan kuin rintalapsi. Se piti hänet tosin +pystyssä, mutta oli sellaisiakin välihetkiä, jolloin tajunta erkani +hänestä. Ehkä hän silloin jotenkin nukkui. Kuka tietää... Pienen +kiertotähden tavalla hän pyöriskeli avaruudessa ja hitto tiesi, minne +sitä oltiin matkalla. Varmaankin monta päivää sitten hän oli +seisahduttanut koneen. Yksitaso oli joutunut niin ilmaköyhiin +kerroksiin, etteivät potkurit enää löytäneet mitään purtavaa. + +Hänen jäsenensä olivat sen makuiset, kuin ne olisivat olleet kotoisin +jostakin keinotekoisten jalkojen valmistuspajasta. Hänen vatsansa +kiljui, hänen päätänsä särki -- ylimalkaan hän ei ollut ensinkään +kadehdittavassa tilassa! + +"Piru vieköön kaiken", mutisi nuori ylioppilas ja katseli pulloa. Mutta +sterilisoitu maito alkoi saada hapantumisen vireitä ja maistui +kitkerältä. + +Sitten Harriman katsoi taakseen. Tämän liikkeen hän teki joka +kerta kun hän vaipui liialliseen surumielisyyteen. Sillä hänen +takanaan, istuimeen kiinni köytettynä, istui Pinkertonin toimiston +salapoliisi, Joshua P. Niggitts, pää heilahtaen toisesta olkapäästä +toiselle aina sitä mukaa kuin lentokone kallistelihe avaruudessa. Ellei +mies jo ollut kuollut, niin eipä paljoa puuttunutkaan. Hänen +pähkinänsärkijä-naamastaan oli kadonnut kaikki arvokkuus. Hän muistutti +Pariisin kapakkatytöille virnistelevää presidentti Wilsonia. + +Lentokoneessa-oleskelu ei ollut voinut olla kovinkaan lyhyt, sillä +Niggittsin parransänki oli harrillaan kuin piikit siilin selässä. Hän +oli kalpea ja nälkiintynyt mutta vielä näkyi heikko elonmerkki. +Niggitts piti nimittäin kädessään revolveria. Ja siinä se oli ollut +useita vuorokausia. + +Harriman piti silmällä tätä revolveria. Ei kuitenkaan siksi, että hän +olisi pelännyt sitä. Ei kukaan voi käyttää browninkia ilmaköyhässä +avaruudessa, penikulmien päässä maasta. Mutta hän tiesi, että Niggitts +hellittää sen kädestään vasta sitten kun hän on _ihan_ kuollut. + +Niggitts ei sitä vain kuitenkaan hellittänyt vaikka hänen fyysillinen +tilansa ei suinkaan ollut kehuttava. Ilma tuossa melkein hermeettisesti +suljetussa hytissä oli kamala, huolimatta ilmakoneiden virheettömästä +toiminnasta. Väkisinkin kerääntyi liian paljon typpeä. Harrimanin teki +kovasti mieli tuulettaa, mutta hän voitti kiusauksen. Hän osasi +nimittäin laskea, että tuollainen tuuletus helposti tekisi lopun +ennestäänkin heikosta elämänlangasta. + +Amerikkalaisen kärsivällisyys oli kuin panssariholvi. Ja oikeastaanhan +oli kaikki laskelmien mukaista. Eikä se mies, joka nimitti itseään John +Langeksi, tietenkään valehdellut. Ainoastaan maapallolla valehdellaan. +Ennemmin tai myöhemmin yksitaso saisi ilmaa siipiensä alle ja silloin +olisi aika toimia. + +Sitten hän pisti suuhunsa lihaleivoksen. Se maistui pahalta. Mahtoi tuo +raskas, keinotekoinen ilma saastuttaa kaiken. Hän koetti liikahtaa, +mutta jalat eivät tahtoneet totella. Käsissä oli jonkin verran eloa, +vaikka niilläkin oli lyhyitä tunnottomuuden hetkiä. Mutta hän +keskittikin koko tarmonsa tähän kohtaan. Sillä käsien oli oltava +kunnossa sinä suurena silmänräpäyksenä, jona hän joutui jonkun toisen +kiertotähden ilmakehään ja saattoi liukua alas tuon uuden +taivaankappaleen pinnalle, jossa ei ollut vankiloita, vanhoja +rakastuneita leskiä, sähkötuoleja eikä etiikan professoreja. + +Ja mikähän mahtoi olla miehiään tämä John Lange? Kuulotiedoista +päättäen hän ei voinut olla tavallinen pölkkypää. Entä hänen vaimonsa? + +Simon Newcombe Harriman antoi tosiaankin palttua naisväelle. Hän inhosi +naisia, niin kuin inhotaan sammakoita, matoja ja sisiliskoja. Mutta +toiselta puolen naiskauneus ei jättänyt häntä kylmäksi. Ja hänen +näkemänsä nuoren rouvan valokuva pani hänet ajattelemaan jotakin +viheliäistä, huonon amerikkalaisen "mestarin" töhertämää öljymaalausta. +Se oli juuri sitä lajia, joka vaikuttaa kullankaivajiin ja +lähetyssaarnaajiin. + +Hän huokasi tahtomattaan. Kaunein nainen, minkä Simon tähän saakka oli +nähnyt, oli eräs alaston naikkonen, joka pesi varpaitaan viimeisellä +liikavarpaiden patenttilääkkeellä. Nyt hän alkoi kallistua siihen +käsitykseen, että vanhan Debussonin tytär oli vieläkin kauniimpi. + +Mutta juuri kun ne perhepiirien ulkopuolella olevat naiset, joihin hän +oli elämänsä varrella osunut tutustumaan, paraillaan marssivat hänen +silmiensä ohi -- siinä oli vaaleanpunaisiin trikoihin puettuja +varieteelaulajattaria, lonkattomia ja piipunrassijalkaisia +tanssijatyttösiä, katunaikkosia leposohvineen ja löyhkäävine +pitsi-alusvaatteineen -- sai hytin ikkunan ulkopuolella oleva +eetterimaisema yhtäkkiä uuden valaistuksen. Entinen kristallikirkas +valkoisuus vaihtui harmaaksi, melkein villaa muistuttavaksi +vivahdukseksi. Näytti siltä kuin pieniä ilmahöyryjä olisi lentänyt +häntä vastaan. Ja samalla hän huomasi, että lentokone oli saanut +hitaamman, heilahtelevan liikkeen. Hän laski korkeusperäsintä hieman +alemmaksi, ja aivan oikein, pieni alus totteli verkkaan ja melkein +vastahakoisesti määräystä. Oli selvää, että hän oli saapunut jonkin +uuden ilmakehän ulkoreunaan. + +Harriman nykäisi erästä venttiiliä. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. +Oli kuin parvi jääpuikkoja olisi lentänyt hyttiin. Ne pureutuivat hänen +ihoonsa ja tunkeutuivat vaatteiden läpi. Vaikka hän oli luullut +ruumiinsa melkein turtuneen pitkällisestä samassa asennossa +istumisesta, niin tämä osoitti ettei niin ollut laita. Hän +kirjaimellisesti ulvoi tuskasta. Tuntui siltä kuin häntä olisi pistetty +tuhansilla naskalinterävillä neuloilla. + +Myöskin Niggitts näytti saavan osansa. Mutta hän oli niin heikkona, +että jääneulat eivät hänelle tuottaneet tuskaa, vaan hyödyllistä +virkistystä. Hän avasi silmänsä puoliväliin, yskähti heikosti ja +puristi luisilla sormillaan tiukemmin revolveria. + +Tämän nähdessään Harriman rypisteli kulmiaan. Hän ei ollut erikoisen +ihastunut tähän iilimatoon, joka roikkui hänen kinterillään läpi koko +taivaan avaruuden. Silmänräpäyksen ajan hän ajatteli sitäkin, että hän +voisi kääntää Niggittsin kädessä olevan revolverin toisin päin ja +teettää itsemurhan. Tämä olisi ollut helposti aikaansaatu, sillä +salapoliisin vastustusvoima ei merkinnyt enempää kuin kaunis sana +valtiomiehen suussa. Mutta samalla kertaa hänen oli mahdoton vapautua +siitä tunteesta, että Niggittsin taistelu hengissä pysyäkseen tuotti +hänelle huvia. Hän suorastaan iloitsi nähdessään, kuinka Pinkertonin +mies ponnisteli henkikultansa säilyttämiseksi -- vaikka häneltä +puuttuivat kaikki elämän mahdollisuudet ja vaikka hän jo oli melkein +mäsänä. + +Nuori ylioppilas tuli usein ajatelleeksi anglo-amerikkalaista sisua, +kun hän vilkaisi Niggittsiin. Sisua, joka voi saada ihmisen verikoiran +tavoin vahvoilla leuvoillaan pureutumaan elämän häntäpuoleen ja +roikkumaan siinä kunnes hampaat lähtevät suusta. Meistä toisista +hyökkäävä ja omahyväinen elämän arviointi on vähemmän miellyttävä +piirre... Miksi tyhmät, hassahtavat ja ikävät ihmiset eivät kuole +hiukan ahkerammin? + +Niggittsin ihmisarvo oli -- kuten kai on selville käynyt -- vähäinen, +mutta elämään hän silti oli hyvin innokas. Ja tämä se herätti +Harrimanissa kunnioitusta. Eihän hänelle suotta oltu syötetty helposti +sulavaa amerikkalaista filosofiaa. Kuinka sanookaan tuo suuri +kauneussielu, professori Hannibal W.C. Johnstone Massachusettsista: Ei +millään maailman kansalla ole niin suurta elinvoimaa kuin +amerikkalaisella. Jos kaikki muu pettää, niin amerikkalainen pureskelee +kynsiään ja nielee sylkeä ja tulee erinomaisesti toimeen! + +Parempaa suositusta, kuin minä Niggitts oli, ei tämä Johnstonen mehevä +väite kaivannut. + +Mutta pian Harriman sai kohdistaa ajatuksensa toisiin asioihin. Saattoi +selvästi huomata, että yksitaso alkoi tuntea olevansa taas omassa +elementissään. Se ei enää hoippunut sinne tänne, vaan totteli kaikkia +peräsinten liikkeitä. + +Silloin hän pani koneen käyntiin. Paljoa voimaa ei ollut jäljellä Erkon +akkumulaattorissa, mutta se toimi. Ja Harriman havaitsi +tyydytyksekseen, että potkurit ilkeästi vingahdellen pieksivät +harmahtavaa ilmaa. + +Nyt hän käänsi koneen keulan alas päin ja näki yhdellä ainoalla +nopealla silmäyksellä vähäisen tasangon allansa. Näky melkein sokaisi +hänen väsyneet silmänsä. Tasanko oli ohuen usvan peitossa, mutta sumun +läpi saattoi kuitenkin selvästi eroittaa ne monet ohuet viivat, jotka +jakoivat vihreänsinipunaisen tanteren shakkilautaa muistuttavaksi +neliöksi. Mutta keskeltä tuota tasankoa kohosi valkoinen tunturi, jonka +sumuton huippu muistutti majakkatornia. Kiertotähti itse oli näköjään +eloton. Ei ainoakaan lintu kirkunut hänelle tervetuliaisia, eikä yhtään +kalalokkia lentänyt häntä vastaan. + +Harrimanin selkää karmi. Sitten hän ohjasi kulkunsa päin +aurinkotunturin juurta ja avasi venttiilit selko selälleen. + +Silloin Joshua P. Niggittskin aukaisi silmänsä ja töllisteli +ympärilleen suu auki ja silmät pyöreinä. + + + + +XXVI. + +PELASTAJA. + + +Ei ollut mikään erikoisen lohdullinen asema se, joka ilmeni Harrimanin +eteen. Hän oli laskeutunut sienimäistä, harmaansinipunervaa ruohoa +kasvavalle kedolle, joka poikkesi kaikesta hänen ennen näkemästään. +Mikäli hän saattoi nähdä, ei ollut elävää olentoa missään päin +havaittavissa. Vaikka aurinko paistoi niin että hänen ihoansa pisteli, +ei lämpö sentään ollut ihan sietämätön. Heikko kostean höyryn sekainen +ilmanvirta vilvoitti hänen väsynyttä päätänsä ja sai hänet muutamassa +minuutissa virkistymään sen verran, että hän saattoi ajatella +ulosryömimistä. Mutta pienikin liikahdus aiheutti suurta kidutusta. +Ikäänkuin pikku eläväisiä olisi alkanut marssia pitkin hänen koipiaan, +mutta hän tervehti sitä iloiten. Sillä se osoitti, että verenkierto +otti uutta vauhtia ja voimaa. + +Hän vääntäytyi verkkaan kyljelleen ja kohoittautui käsivarsiensa +varassa ylös hytin ovelle. Mutta kun hän aikoi vivuta itseään ulos, +kuuli hän äänen, joka oli kuin heikko tuulien humina metsässä, lausuvan +seuraavat käskevät sanat: "_Kädet ylös_!" + +Harriman kääntyi vastahakoisesti katsomaan taakseen. Hänen katseensa +osui suoraan Niggittsin revolverin piipusta sisään. Salapoliisi ei +ollut viidenkymmenen pennin arvoinen. Hänen päänsä keikkui edelleen +hervotonna hänen kaulansa yläpäässä. + +Silloin entinen jalkapalloilija nauroi, ja tämä oli luultavasti +ensimmäinen kerta hänen elämässään, jolloin hän suvaitsi päästää +ilmoille moisen kurkkuäänen. Sitten hän tarttui hellästi Niggittsin +ranteeseen, ja väänsi helposti aseen tämän kankeasta kädestä. + +"Lain nimessä..." mutisi salapoliisi, mutta sitten hän ei jaksanut +enempää. Ja mitä sen jälkeen tapahtui, se oli jäävä hänelle ikuiseksi +salaisuudeksi. Hän pyörtyi, ja nyt ihan tosissaan. Oli kuin revolveri +olisi viimeiseen asti pitänyt häntä pystyssä. Nyt kun se oli poissa, ei +hän viitsinyt ponnistella enää. + +Mutta Harriman kävi järkiperäisesti kiinni asiaan. Hän otti esiin +elintarvesäästöt ja pisteli poskeensa kohtuullisen määrän. Sitten hän +hieroi jalkojaan, jotka olivat turvoksissa ja hellät. Ja lopuksi hän +konttasi erään kanavan partaalle, jonka veden lirinä niin kiehtovasti +kaikui hänen korvissaan. Ihmeekseen hän näki, että kanava oli +rakennettu jostakin kellahtavasta aineesta. Mutta hän ei suonut +itselleen aikaa tämän ilmiön seikkaperäiseen tutkimiseen. Hän kumartui +kanavan reunan yli ja härppi sisäänsä tuota vihertävää vettä suorastaan +ahmien. Eikä hän huomannut, ettei tämä neste laisinkaan maistunut siltä +vedeltä, joka pulppuilee maapallon lähteissä. -- Hän vain joi ja joi, +kunnes hän tunsi kaikkien elämäntoimintojen alkavan työskennellä +säännölliseen tapaan. + +Sitten hän lähti juoksemaan. Ensin tämä kävi vaivaloisesti, mutta pian +yhä helpommin. Silloin hänelle äkkiä selveni, että vesi, jota hän joi, +mahtoikin olla tavattoman elähyttävää laatua. + +Hän mietti hetken, sitten hän meni lentokoneen luo ja etsi käsiinsä +pullon, jonka hän täytti tuolla omituisella vedellä. Pullossa se näytti +toisia ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Se oli kuparinvihreää, mutta sai +ajoittain muita värivivahduksia. Tämä värivaihtelu antoi nesteelle +erittäin eloisan ulkonäön. + +-- Kumma juoma -- ajatteli Harriman yrittäessään pistää pullonsuuta +puolikuolleen Niggittsin hampaitten väliin. Se ei ollut mikään helppo +tehtävä, sillä amerikkalaiset leuat muistuttavat kassakaapin lukkoja. +Mutta nuori yankee oli liikkeissään niin taitava, että hänen +maamiehensä sai nieluunsa pisarat, jotka tarvittiin hänen tajuntansa +palauttamiseksi. Vesi vaikutti eetterin nopeudella. Niggitts repäisi +silmänsä auki, rypisti kulmakarvojaan, nähdessään kuka hänen edessään +oli, mutta otti vihdoin yhden lihakorpun ja nakersi ahneesti sitä. + +"Missä on revolverini?" kysyi hän äkisti, ja tällä kertaa huomattavasti +ponnekkaammin kuin äsken. + +Harriman nyökkäsi hänelle rauhoittavasti ja osoitti housuntaskuaan. +Niggitts murahti, mutta sammutti pettymyksensä kulauttamalla uudelleen +kurkkuunsa vettä. Hän yritti sitten poistua lentokoneesta, mutta siihen +hän oli liian heikko. Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. +Vasta Harrimanin auttamana hänen onnistui vääntäytyä ulos hytistä ja +laskeutua maahan. Sitten hän asettui kanavan reunalle ja katseli +tutkivasti ympärilleen. + +"Soma maa tämä", mutisi hän. + +"Eipä hullumpi", säesti Harriman ja kaivoi sisätaskustaan esille +piipun. "Tällainen kai maa oli ennen syntiinlankeemusta. Kuulkaahan, ei +suinkaan teillä ole tupakkaa matkassanne?" + +"En polta", vastasi Niggitts. + +"Totta", sanoi Harriman miettiväisenä. "Tupakka selvittää aivoja. Se ei +sovi Pinkertonin väelle... Luultavasti kuulutte 'Puzzifob-liittoon' +tupakan, alkoholin ja purukummin vastustamiseksi?" + +"Paikalleen arvattu." + +"Tämä ilahduttaa minua. Sen ohjelman avulla voidaan päästä Yhdysvaltain +presidentiksi. Mutta täällä se luullakseni ei tepsi." + +"Täällä? Missä on lähin poliisiasema ja missä me olemme?" + +"Vaikea sanoa. Missä itse luulette?" + +"Helvetissä", paukautti Niggitts ratkaisevasti. "Minä kylläkään en +tästä pidä. Mutta ei teitä nyt suunsoittonne auta. Nyt te olette +_minun_ miehiäni. Parasta on, että antaudutte hyvällä. Ja vaikka minun +pitäisi kiskoa teidät ylös oikeastakin helvetistä, niin New Yorkiin +teidän on minua seurattava!" + +"Toistaiseksi me olemme taivaassa", keskeytti hänet Harriman. "Ja +sieltä on pitkä huippaus sekä helvettiin että New Yorkiin." + +Niggitts katsahti arasti ensin häneen ja sitten tuohon lohduttomaan +maisemaan. Hänen silmänsä pysähtyivät puolihurjina mahtavaan +aurinkovuoreen, joka kohosi heidän päittensä yläpuolella. + +"Mikä perhana tuo on?" kysyi hän. + +"Paapelin torni", vastasi ylioppilas kuivasti. + +Niggittsin kulmakarvat rypistyivät ja hän näytti yhtäkkiä ikäänkuin +heräävän. Se on varma tyhmyyden merkki. Hän alkoikin juuri sanoa +jotakin äärettömän yksinkertaista, mutta sanat takertuivat hänen +huuliinsa. + +Tuolta tulla lönkötti nimittäin jokin ihmeellinen pieni olento heitä +kohti -- tuskin neljän jalan korkuinen, puoleksi eläin, puoleksi +ihminen. + +Harriman tarttui vaistomaisesti Niggittsin revolveriin, mutta malttoi +kuitenkin mielensä. Hän muisti John Langen sähkösanoman. Ja +katsellessaan tarkemmin tuota pientä ryppyistä olentoa, hän keksikin +heti viisaan ja hyväntahtoisen välkkeen noissa suurissa silmissä. +Samalla ukon sienimäisen hipiän vaalean punainen väri teki katsojaan +lämpöisen, sydämellisen vaikutuksen. + +Vanhus ojensi yhtäkkiä käpälämäisen kätensä Harrimanille. + +Hetken epäröityään tämä kohentautui ja tarttui ojennettuun käpälään, +vaikka selkää vähän karmi. Olihan tuolla herralla ainakin hyviä, +ihmismäisiä käytöstapoja. + +"Oletteko John Lange?" kysyi hän. Noihin vanhoihin kuihtuneisiin +kasvoihin syttyi ihmeellinen elo, ja äijän hipiä sai äkkiä vihreähkön +vivahduksen. + +Sitten äijä sai pienen yskäkohtauksen ja kävi arvokkaan näköisenä +kanavan reunalle istumaan. + +Mutta samassa heidän edessään oleva ruohosto heilahti ja eräs nuori, +kuluneisiin vaatteisiin puettu mies saapui rientomarssissa lentokoneen +luo. Ihan hänen jäljissään tuli nuori nainen. Harriman näki, että tämä +oli harvinaisen kaunis. Ja hän ymmärsi saapuneensa sinne, minne oli +aikonutkin. + +Tavallaan liikutettuna hän otti rillit pois nenältään. + +"Oletteko te John Lange?" kysyi hän ja tarttui toisen ojennettuun +käteen. + +"Olen", vastasi mies. "Entä te?" + +"Tuon terveisiä teille Marconilta. Hän kiittää teitä sähkösanomasta. Te +pyysitte sähkö-lentokonetta. Tässä se nyt on!" + +Sitten Simon Newcombe Harriman eli hetkiä, joita hän ei koskaan unohda. + +Nuori nainen syöksyi riemusta kirkaisten hänen luokseen, kiersi kätensä +hänen kaulaansa, ja kyynelten silmistä vuotaessa suuteli häntä +molemmille poskille. + + + + +XXVII. + +AINOASTAAN KOLMELLE TILAA. + + +Harriman oli niin hölmistynyt, ettei osannut puhua mitään +moneen minuuttiin. Mutta harvoinpa sitä sattuukin nuorelle +kömpelökäytöksiselle miehelle sellaista, että joku kuvankaunis rouva +noin liikuttavalla tavalla tulee syleilemään häntä. Hän hankasi +hämillään sarvirillejään kirkkaiksi, pani ne nokalleen, selvitteli +kurkkuaan ja silitteli sänkipartaansa. Se oli karkea kuin siilin selkä +ja mahtoi tuntua tuosta nuoresta naisesta hirveältä. Missähän hitossa +hänellä oli taskupeilinsä? + +Mutta Niggitts töllötti selällään ruohossa suu auki. Tämä oli monta +penikulmaa hänen ymmärryksensä yläpuolella. Hän salli käsiään +puristettavan, itseään nimitettävän ystäväksi ja pelastajaksi, ja tuo +pieni ryppynaama ojensi hänelle kulhollisen jotakin vihreätä ruohoa, +jota hän ensin kohteliaisuudesta maistoi ja jonka hän sitten ahneesti +hotki suuhunsa. Nuoruudessaan hän oli kuullut jotakin vanhaa lörpötystä +ambrosiasta ja nektarista -- tämä merkillinen vihreä puuro mahtoi olla +jotakin sentapaista, jumalien ruokaa. Niggitts kuului johonkin +kristillismieliseen Brooklynin seurakuntaan, jonka uskontunnustuksessa +oli monta ihmeellistä asiaa ja joka muun muassa odotti innokkaasti +viimeistä tuomiota. Sielujen vaellus oli myös heidän ohjelmassaan. +Jospa tämä jo oli alkusoittoa vieläkin korkeampiin asioihin...? Mutta +saatuaan taas silmiinsä Harrimanin, _alias_ Smithin, hän halveksien +hylkäsi viimeisen ajatuksen. Taivaaseen ei missään tapauksessa +matkusteta tuollaisen syntipukin seurassa. Tämä murhaaja, +jalkapalloilija ja ylioppilas oli kypsä helvettiin. Joten Niggitts +lopetti mietiskelynsä ja siirtyi tavallisiin tosiasioihin. + +"Missä on lähin kaupunki?" kysyi hän John Anderssonilta, joka myös oli +saapunut paikalle ja näytti järkevältä ihmiseltä, vaikkei käyttänytkään +partaveistä. + +Ruotsalainen ymmärsi huonosti amerikkalaista murretta, mutta tämän hän +sentään ymmärsi. + +Hän osoitti sormellaan alas. Niggitts tutki tarkkaan ruohokenttää, +mutta ei keksinyt mitään kaupungin näköistä tuosta sinipunervasta +sienimäisestä maisemasta. + +Lange ehätti ystävänsä avuksi. + +"Hän tarkoittaa", sanoi hän, "että tuolla on kaupunki _maan alla_. +Auringonpaiste on täällä niin terävää, että tässä pinnalla voidaan +oleskella korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Ainakaan me ihmiset emme +kestä enemmän." + +Niggitts nyökkäsi. + +"Onko täällä poliisiasemaa?" kysyi hän jännittyen. + +"Mitä ihmettä -- poliisiasemaako?" + +Harriman sekaantui taas keskusteluun. + +"Ystävälläni on soma päähänpisto", virkkoi hän. "Hän luulee vielä +olevansa maapallolla." + +Silloin kaikki nauroivat. + +Mutta Niggitts ei. Tehtiinkö hänestä pilaa...? Ja sitten hän iski +leukansa yhteen. Mutta nuori kaunis rouva tuli hänen luokseen ja lausui +äänellä, joka helisi kuin pääsiäiskellojen soitto: + +"Tahdotteko tarttua minun käsipuoleeni? Minä mielelläni tuen teitä. +Tässä on lähellä vene, joka vie meidät kaupunkiin. Te tarvitsette lepoa +ja hoitoa." + +Niggitts oli sen näköinen kuin hän olisi koettanut saada nielusta alas +'magnum bonum'-perunan. Mikä tässä kaikessa oli totta? + +Mutta hän ei tuntenut itseään kyllin vahvaksi syventymään näiden +mysterioiden pohjaan saakka, ja taipui siis nuoren naisen johtoon. + +Puolen tunnin perästä he kaikki istuivat altaan ympärillä John Langen +majassa, pantterikissan ja sammakkokoiran häärätessä heidän ympärillään +ja koettaessa parhaan kykynsä mukaan täyttää jokaisen toiveet. + +Äijä oli yhtäkkiä ikäänkuin muuttunut nuorukaiseksi. Niinä kuukausina, +jotka olivat kuluneet siitä kun John Lange oli lähettänyt maahan +merkillisen valosähkösanomansa, hänet oli perehdytetty inhimillisiin +asioihin. Kieli oli hänelle kova pähkinä, mutta eleet ja ilmehtiminen +hän oli oppinut uskomattoman lyhyessä ajassa. Aurinkovuoren viisasten +seura ikävystytti häntä. Heidän viisautensa oli, kun ympäri käytiin, +rajoitettu jokseenkin ahtaisiin puitteisiin. Eikä heillä ollut sitä +joustavaa ajatuskykyä, eikä niitä monipuolisia hauskoja harrastuksia, +jotka tekivät näistä ihmisistä niin mukavia ja herttaisia +seurustelutovereita. Ainoastaan falunilainen John Andersson oli hänelle +pettymys. Mies oli vaipunut harmaaseen surumielisyyteen. Mutta oliko +tuo mikään ihme? Olihan tämä iloinen ruotsalainen, vietettyään +kiertotähdessä puolitoista vuotta, ruvennut havaitsemaan itsessään +julmia ilmaston vaikuttamia muutoksia. Hän huomasi, kuinka esimerkiksi +hänen ihonsa päällimmäinen ketto kuihtui pois ja iho itse vähitellen +muuttui täkäläisten alkuasukasten ihon kaltaiseksi. Ensimmäisestä +lentokoneesta oli löytynyt vähän öljyä. Sillä hän oli voidellut koko +ruumiinsa. Mutta se auttoi vähän, tai ei ensinkään. Hänen vaalea +skandinaavialainen hipiänsä, valkoisen miehen kaunis erikoistunnus, +kului ja muuttui harmahtavaksi. Eikä siinä kyllin. Eräänä päivänä hän +huomasi vaihtavansa väriäkin. Ei niin rajusti kuin kameleontti, mutta +selvästi joka tapauksessa. Tehtyään tämän huomion hän koetti kaikissa +mahdollisissa tilanteissa hillitä tunteitaan, jotteivät toiset alkaisi +aavistella, mikä kohtalo odotti heidänkin hipiäänsä. Mutta John Lange +oli jo ajat sitten nähnyt tuon, ja se oli täyttänyt hänet +levottomuudella ja pelolla. Vain äärimmäisin ponnistuksin hän saattoi +salata huolensa ja epäilyksensä, samalla kun hän kuukausi kuukaudelta +yhä suurenevin sähkölatauksin lähetti epätoivoisia hätähuutojaan +maahan. + +Mutta nyt oli apu tullut. Tuolla ulkona kekotti se sähkö-ilmalaiva, +joka oli vievä hänet ja hänen vaimonsa takaisin metsiin, tuntureille ja +loistaviin kaupunkeihin. He pääsivät kohta taas kuulemaan suurten +kaupunkien melua ja Fontainebleaun metsässä visertävän satakielen +laulua. Ja Claire saisi synnyttää lapsensa sillä maakamaralla, johon +kohdistuneen rakkautensa syvyyden he nyt vasta tunsivat. + +"Kuinka kauan olette ollut täällä?" kysyi Harriman päästyään kahden +kesken John Langen kanssa. + +"Kuusi kuukautta." + +"Tuo olisi ollut pitkä aika, ellei teillä olisi ollut niin kaunista +vaimoa." + +Norjalainen nyökkäsi ja katsoi kiinteästi amerikkalaista silmiin. + +"Teidän täytyy viedä meidät pois täältä", sanoi hän innokkaasti. "Ei +niin paljoa minun vuokseni kuin hänen -- tehän ymmärrätte. -- -- -- +Meidät vihittiin täällä ylhäällä", jatkoi hän ja osoitti sormellaan +pappia, joka autuaasti hymyillen ja silmät ummessa loikoili maassa, +tämän vieraan kiertotähden nuoren tytön kahnutellessa hänen päätänsä. +-- -- -- "Ja me odotamme lasta muutaman kuukauden perästä. Tulitte siis +yhdennellätoista hetkellä. Itse matkaa minä en nyt niinkään pelkää -- +kunhan akkumulaattori kestää. Se mahtaa olla ihmeellinen keksintö. +Edisoninko?" + +"Ei. Edison luopui yrityksestään. Keksijä on eräs suomalainen. Hänen +nimensä on Ilmari Erkko. Eläneekö enää... Mutta hänen akkumulaattorinsa +elää halki aikojen. Varmasti sillä vieläkin voisi lentää useita +tunteja. Ja te arvelette, että se voidaan ladata uudelleen täällä +ylhäällä?" + +"Ehdottomasti. Tämä kiertotähti on suorastaan tehty sähköstä. Vuori, +jonka näitte, on läpeensä sähköinen. Kanavat ovat voimalähteitä." + +"Niissähän ei ole minkäänlaista putousta!" + +"Entä sitten? Sulkulaitteet ovat sellaisia, ettei itse Niagara kaikessa +komeudessaan voisi saada syntymään niin paljoa sähköä. Täällä ei +tarvita lainkaan maaperän kaltevuutta, sillä nousu- ja pakovettä +käytetään täällä tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Tämä on +älykkäiden ja terävien aivojen vuosituhansia kestäneen ajattelun tulos. +Mutta huonon palkinnon ovat täkäläiset asukkaat kaikesta tästä saaneet. +Heidän elämänsä on muuttunut hedelmättömäksi -- heiltä puuttuu nykyään +suuria ilon ja surun aiheita. Heidän harrastuspiirinsä on laakea +niinkuin heidän maansakin. Inhimillisen ja eläimellisen välillä ei +täällä ole jyrkkää rajaa. Kaikki puhuvat samaa kieltä ja syövät samassa +pöydässä. Alempia eläinlajeja ei ole. Toisinaan melkein kaipaa jotakin +verenhimoista kirppua tai itikkaa. Omituinen, lohduton, mutta silti +onnellinen maa. Kaikki huonot vaistot ikäänkuin tukehtuvat täällä. +Liekö tuo sitten ilman, auringon, veden vai ravinnonko vaikutusta? Jos +ihminen jäisi tänne kyllin pitkäksi aikaa, niin kyllä hänen mielestään +kuihtuisi pois maankaipuu -- samalla kuin muutkin inhimilliset vaistot. +En ole milloinkaan nähnyt kenenkään syntyvän tai kuolevan täällä. Suvun +jatkaminen on salaisuus, josta täkäläiset eivät anna meikäläisille +tietoa. Mutta täällä ei todellakaan ole lapsia, ja tuo vanha äijä on +varmasti ollut tuollainen ukonrähjä satoja, etten sanoisi tuhansia +vuosia... Kuten näette, tämä on pieni taivaankappale. Mutta miksi +tähtientutkijat tätä nimittävät, en tiedä. Kanavathan viittaavat Marsiin +päin, mutta nämä ovat asioita, joihin minun ymmärrykseni ei ylety +Varmaa on, että se, joka tunkeutuu maan ilmakehän läpi, putoo tänne, ja +päinvastaisessa tapauksessa..." + +Sillä aikaa oli John Andersson lähtenyt käväisemään lentokoneen luona. +Siellä mahtoi olla yhtä ja toista joka kiinnitti hänen mieltään. Hän +nousi toiselle siivelle ja kurkisteli hyttiin. Se muistutti +ilmanpitävää rasiaa. Mutta olipa eräs toinenkin asia, joka piti hänen +mieltään jännityksessä: kysymys, oliko hytissä tilaa hänellekin. Hänen +silmänsä suorastaan pullistuivat ulos kuopistaan... Hänen +laskeutuessaan maahan valuivat kyynelet virtoina niistä. Hän oli nähnyt +kohtalonsa. Tuossa pikku huoneessa oli _tilaa vain kolmelle!_ + +Silloin John Andersson alkoi huohottaa. Hän heittäytyi pitkäkseen +ruohoon ja nyyhkytti kuin lapsi ja hänen sydäntänsä viiltelivät +Siljanin rannoilla vietettyjen nuoruuden- ja lemmenpäivien muistot. + + + + +XXVIII + +JÄÄHYVÄISET. + + +Ja niin sitten tuli se aamu, jona Kervelin kone täytetyin +akkumulaattorein seisoi valmiina lähtemään tuolle vaaralliselle +retkelle halki avaruuden. + +Vanha tietäjä-äijä oli viimeisinä viikkoina ollut väsymättömän innokas. +Eikä John Langelta voinut jäädä näkemättä, että tuo kunnianarvoisa +viisas herra alkoi päivä päivältä yhä enemmän omaksua vieraittensa +käytös- ja ajatustapoja. Ääntiö ääntiön jälkeen ilmestyi hänen +murinaansa, tuohon kerake-siansaksaan. Päivät päästyään hänen korvansa +kuuntelivat uusia ääniä ja uusia ilmaisutapoja. Erikoisen mielellään +tuo vanha Gamaliel istui nuoren Deborahin jalkain juuressa ja +taivutteli satavuotista viisasta kieltänsä jäljittelemään kauniin +pariisittaren pehmeitä nenä-ääntiöitä. Ja silloin äijän ryhmyinen ja +sienimäinen hipiä muuttui heikosti vaaleansinertäväksi, aivan kuin +hänellä olisi ollut jokin etäinen kaipaus tai hämärä, ihmeellinen +unennäkö. Ja hänen syvät, valonarat silmänsä saivat etsivän ilmeen. Ne +ikäänkuin etsivät kauan sitten sammuneita muistoja niiltä ajoilta, +jolloin sielut lentelivät siemenjyvinä avaruuksien halki ja asettuivat +kiertotähtiin asumaan -- sielut, joiden kylväjä oli maailmantahto, +suuren Jumalan ja kylvömiehen siunattu käsi. + +Norjalainen ei voinut olla huomaamatta tuota omituista muutosta, joka +tapahtui tämän pienen kiertotähden iäkkäässä hallitsijassa. Hän puhui +siitä Harrimanille. Ja amerikkalainen, joka nyt voi niinkuin sammakko +mutalammikossa ja kuitenkin oli heittänyt pois luureunarillinsä, myönsi +hänen olevan oikeassa. + + "Hänen seuransa tuottaa minulle iloa", sanoi hän. "Kun olen perehtynyt +kieleen paremmin, niin luulenpa hänen pystyvän kertomaan minulle +sähköstä enemmän kuin itse Marconi." + +"Aikomuksenne on siis jäädä tänne? Mutta siinä tapauksessahan meillä ei +ole oikeutta ryöstää teiltä konetta." + +Amerikkalainen kohautti olkapäitään. + +"Tehän tunnette minun historiani", sanoi hän. "Minä en halua tutkia +sähköä maan päällä enkä siinä muodossa jossa sitä minulle tarjoo +Sing-Singin vankilan sähkötuoli. Toisena syynä on tämän Niggittsin +juttu. Me puhuimme asiasta eilen. Hän ei tahdo erota minusta. Vaikka +saisimme koko ikämme syödä ruohoa yhdessä, niin ei hän tahdo kadottaa +minua näköpiiristään. Ei, matkustakaa te, ja ottakaa ruotsalainen +mukaanne. Tämähän sopii muuten erinomaisesti. Sillä pappi jää hänkin +meidän luoksemme. Häntä ette saisikaan houkutelluksi täältä mihinkään +niin kauan kuin täkäläiset joet kuohuvat ambrosiaa ja nektaria. Se +maistuu hänestä paremmalta kuin kaikki Ranskan konjakit ja liköörit. Ja +sitten minä melkein luulen hänen olevan pihkaantuneen tuohon pieneen +tyttöön, jolla on kaniinin silmät. Siitä saa eläintiede arvoituksen." + +Harriman naurahti kyynillisesti. John Lange pyörähti ympäri ja lähti +John Anderssonin luo, jonka surumielinen olemus ja huono ihonväri alkoi +herättää hänessä levottomuutta. Ruotsalainen istui lempikivellään ja +vuoleskeli lastuja jonkinlaisista kummallisesti vääntyneistä +juurentapaisista. Silloin tällöin häneltä pääsi huokaus, joka muistutti +palkeen ääntä. + +"No, oletteko valmis?" kysyi Lange. + +Andersson kohotti katseensa maasta. + +"Valmisko? Mihin?" + +"Matkustamaan. Puolen tunnin kuluttua lähdemme." + +"Pääsenkö minä mukaan?" huohotti ruotsalainen. + +"Tietysti." + +"Mutta nuo toiset?" + +"He jäävät tänne vapaasta tahdostaan. Sitäpaitsi meillä on puolen +vuoden päästä vakinainen liikenne tähän kiertotähteen." + +John P. Andersson Falunista hypähti seisaalleen. Hänen käsistään +kirposivat puunjuuri ja puukko, ja itse hän lehahti tulipunaiseksi. +Aivan kuin veripisaroita olisi pusertunut hänen velton ihonsa +huokosista ulos. + +Lange katseli häntä tarkkaan. + +"Kylläpä taitaakin jo olla aika", sanoi hän. "Mikä teidän hipiäänne +vaivaa?" + +"Hitto sen tietäköön", mutisi ruotsalainen hämillään. "Minä alan +vaihtaa väriä niinkuin täällä syntyneetkin. Se kai johtuu kaikesta +siitä vihreästä, jota sullon sisääni. Mutta nyt se lopetetaan", +karjaisi hän ja suoritti ilmahypyn, joka olisi kelvannut mihin +olympialaiseen tahansa... "Nyt menen kotiini, Taalainmaahan, ja siellä +kiinnitän ankkurin koipiini, niin ettei minun enää tarvitse pelätä +lentäväni tähän kirottuun, paratiisilliseen helvettiin!"... + +Näin haasteli John Andersson, eikä tätä voida sanoa kauniiksi +haasteluksi, kun otetaan huomioon se ystävällinen kohtelu, joka oli +tullut hänenkin osakseen. -- -- -- + +Mutta pieni Claire Debusson, maapallon herttaisin nainen, tarttui +kuihtuneen äijän sienimäisiin käsiin ja puristi niitä -- niin, +silmänräpäyksen ajan hänen teki mielensä suudella tuon ijäkkään +hallitsijan surullisia silmiä, mutta hän hillitsi itsensä. Sitten hän +hyvästeli kaikki toisetkin ja nousi pieneen hyttiin, veti kummivaatteet +ylleen ja köytti itsensä kiinni istuimeen. Andersson seurasi nopeasti +häntä -- peläten, että toiset kukaties katuvat ja pyrkivät mukaan. + +Mutta nämä kolme eivät olleet niinä miehinäkään. Joshua P. Niggitts oli +pannut oikean kätensä Harrimanin olalle, ikäänkuin mahdollisen paon +varalta, ja käsiraudat kalisivat hänen taskuissaan. + +Ja juoppo pappi Jacques Rigault, usean ranskalaisen maalaiskylän kauhu +ja varoittava esimerkki, kohotti oikean kätensä siunaus-asentoon +poislähteviä kohti ja äänellä, joka uhkui apostolista voimaa, luki +latinaksi rukouksen merihädässä olevien puolesta. Hänen vasen kätensä +silitteli koko ajan häneen kiinni painautuneen naisolennon tuuheata +tukkaa. + +Sitten John Lange, hyvästeltyään viimeisen kerran, sulki hytin +ilmatarkan oven ja loi yleissilmäyksen tilanteeseen. Kaikki oli mitä +parhaimmassa kunnossa. Ravintosäiliöt olivat täynnä vihreätä +elämännestettä ja ilmantekijä-koneet toimivat erinomaisesti. John Lange +suuteli vaimoaan hellästi ja lemmekkäästi, viittasi rohkaisevasti +Anderssonille ja pani moottorin käyntiin. Kone hyppeli hetken pitkin +ruohomättäitä ja kohosi vähitellen suurissa kierteissä ilmaan. +Aurinkovuoren jyrkiltä loistavilta rinteiltä seurasivat sadat valppaat +ruskeat silmät tuon harmaan koneen häipymistä ikuisesti hohtavaan +valkeuteen. -- -- -- + +Mutta alhaalla tasangolla seurasi kiertotähden vanha hallitsija surusta +raskain katsein Kervelin korkeuslentäjää, kunnes se oli pienestä +värähtelevästä pisteestä häipynyt avaruuteen näkymättömiin. Silloin hän +murheellisena lähti astelemaan pois. Hänestä oli yhtäkkiä tullut niin +pieni ja harmaa ja kumara -- kauhean vanha mies, jolla oli vuosisatojen +paino hartioillaan ja outo riuduttava kaipaus sydämessään. Hän ei +nähnyt aurinkovuoren upeita neliöitä eikä kuullut kanavien sointuvaa +kohinaa. Kenties hän muisti, mitä valkoiset miehet olivat puhuneet +suuresta hävityksestä -- kuolemasta, joka kerran tulee väkeville ja +heikoille, lapselle ja vanhukselle, hullulle ja viisaalle. Hän pysähtyi +äkisti ja kuunteli. Ilmaa tärisytti pitkä, suden ulvontaa muistuttava, +ulina. Koiramainen olento se siten huusi ilmoille surunsa, ja huuto +kiiri yli äärettömien tasankojen. + + + + +XXIX. + +ATLANTIN RANNIKOLLA. + + +Bahian englantilainen konsuli istui lepotuolissa saksalaisen +täysihoitolan edustalla Atlantin meren rannalla ja poltti Dannemannia, +erästä maailmankuulua sikaaria. Tämä oli väkevä sikari, kotoisin San +Felian tunnetuilta viljelmiltä, joilla kasvaa maailman parasta +tupakkaa. Mutta whisky lasissa vieressä olevalla pöydällä ei ollut +yhtään heikompaa. Ja pieni, punaiseen täplikkääseen hameeseen puettu +neekerityttö tuli ja meni aina tuon tuostakin ja huolehti siitä, että +lasi pysyi samassa tasossa kuin Sareptan kuuluisa öljyruukku. + +Konsuli Simpson oli verrattain nuori mies, mutta kuumat seudut olivat +jokseenkin pahasti pidelleet hänen ulkomuotoaan. Hänellä oli kaunis +kasvojenväri, jossa auringosta johtuva ruskea taisteli punaisen kanssa +-- viimeksi mainittu kai whiskyn ansiota. Mutta sydänvikaan ja +verisolujen huonoon tasapainoon viittaavien hieman pullistuneiden +silmien ympärillä oli runsaasti ryppyjä. Valkoinen mies ei elä +rankaisematta kymmentä vuotta päiväntasaajan kynnyksellä. + +Simpson asui varsinaisessa Bahiassa, aivan sataman vieressä, jossa koko +viikon kuhisi meriläisiä ja neekerejä. Ei ole niinkään helppoa +valkoisen miehen pitää arvoansa yllä kaupungissa, jossa on 350,000 +värillistä ja ainoastaan 10,000 valkorotuista. Se koettelee hermoja. +Mutta jokaisen viikon lopussa hän otti elevaattorikyydin ylös +valkoiseen kaupunkiin, joka hohtaa ylväänä kallion laelta kauas +siniselle Atlantille. Kaupungista hän ajoi raitiotievaunulla ulos sen +mahtavan valkoisen majakan luo, joka näyttää tietä joen suussa olevaan +kahvi- ja tupakkakaupunkiin. + +Täältä hän löysi keltaisen rannan ja rannalta sen pienen täysihoitolan, +jota ei helposti unohda yksikään Bahiassa käynyt valkoinen mies. Ehkä +siitä syystä, että täysihoitolan saksalaisella emännällä oli kolme +erittäin kaunista tytärtä, jotka sopivat niin hyvin tuohon +kansainväliseen maisemaan, että he kaikki olivat englantilaisten kanssa +naimisissa. + +Konsuli Simpson ei kuitenkaan tällä hetkellä välittänyt +rotukysymyksestä eikä kauniista tytöistä. Hänellä oli tapana olla +ajattelematta mitään -- tapa, joka melkein yksinomaan esiintyy +viisailla miehillä. Useampien vain pitäisi omaksua itselleen tämä +erinomainen tapa. + +Muutenkaan hän ei vaivannut päätään mitenkään. Hän purjehti pitkin +Nirvanan virtaa, ja olisi tarvittu monta käärmettä ja myrkyllistä +sisiliskoa, jotta hän olisi muuttanut asentoaan. + +Mutta kohtalon kirjaan oli kirjoitettu, ettei konsuli Simpson saisi -- +päätöksistään, periaatteistaan ja elämäntavoistaan huolimatta -- +nauttia rauhassa whiskylevähdystänsä. + +Ja näin siinä kävi. + +Hänen tirkistellessään, silmät puolittain ummessa, sinitaivaan valtavaa +kupulakea ja kärpästen askarrellessa hänen kukoistavan nenänsä +kimpussa, hän sai äkkiä näköpiiriinsä jotakin, joka ei ollut hyönteinen +eikä sinitaivas. + +Simpson tarttui whiskylasiin puolta minuuttia ennen aikaansa ja koetti +aimo kulauksella hajoittaa sumut silmistänsä. Mutta harmaa pilkku +ikäänkuin sukelsi ulos sinisestä ja kasvoi peloittavalla nopeudella. +Konsuli huokasi. Tämä huokaus kuulosti melkein kiroukselta... Ei sitten +koskaan saanut olla rauhassa! Ilmankin saastuttivat kaiken maailman +ilmiöt, jotka tarvitsivat konsulinviraston apua. Tämä oli tietysti +jokin lentokone -- jokin eurooppalainen, anglosaksilainen ennätyksen +tavoittelija, joka halusi silminnäkijän todistusta. Ja hän oli vasta +päässyt kolmanteen whiskyyn!... + +Simpson ummisti silmänsä ja antautui kohtalon valtaan. Kun hän muutaman +minuutin kuluttua avasi ne jälleen, tuli ruutuhameinen neekerityttö ja +valmisti hänelle neljännen whiskyn, mutta silloin olivat kaikki hänen +pahat aavistuksensa muuttuneet surulliseksi todellisuudeksi. +Ilmataso tuli komeata liukulentoa suoraan häntä kohti eikä hän +silmänräpäystäkään epäillyt sitä, ettei se laskeutuisi maahan ihan +hänen jalkainsa eteen. Keltainen hiekkaranta oli nimittäin ainoa +laskeutumispaikka näillä seuduin. + +Ei kukaan voine väittää Simpsonia turhan uteliaaksi. Vaikka lentokone +hyppeli rantahietikolla tuskin viidenkymmenen askeleen päässä hänestä, +niin hän vain istui paikoillaan. + +Tuopa kumman näköinen kone: siivet lyhyet ja tanakat ja runko kookas. +Kului muutamia minuutteja. Ei ketään ilmestynyt ulos. Konsuli Simpson +katsahti ympärilleen. Ei ainoatakaan ihmistä ollut likimailla. Mihin +hitolle neekerit olivat lähteneet? Olihan heidän tapansa muulloin aina +olla halkeamaisillaan uteliaisuudesta. Hän odotti vielä hetken. Ei +tullut ketään ja lentokonekin näytti olevan ihan kuollut. + +Silloin Simpson tyhjensi viimeisen whiskynsä ja nousi kolisten. Hän oli +iso, paksu mies ja otti asian rauhalliselta kannalta. Mutta jokin +vaisto sanoi hänelle, että jotakin salaperäistä mahtoi piillä tässä +pitkänmatkankulkijassa. Ja vaikka hän oli vetelys, ei hän ollut vailla +inhimillisiä tunteita. + +Lentokone näytti olevan täysin vahingoittumaton, mutta suljetussa +hytissä ei näkynyt ihmisiä. Ähkien ja puuskuttaen hän kiipesi pienelle +ovelle ja tarttui sen ripaan. Mutta ovi ei liikahtanut. Näytti siltä +kuin kaikki vehkeet olisivat ruostuneet kiinni käytännön puutteessa. +Silloin Simpson tunsi itsensä Simsoniksi. Hän kiskoi ja veti niin että +otsasuonet pullistuivat. Hän käänsi ja väänsi monen whiskyryypyn +voimalla. + +Yhtäkkiä ovi myötäsi ja irtosi saranoistaan. Simpson lennähti takaperin +ja teki kuperkeikan alas pehmeään hiekkaan. + +Hän nousi pystyyn silmänräpäyksessä, ja velttous oli nyt kadonnut hänen +silmistään. Sillä hän oli tuossa pienessä hytissä nähnyt jotakin, joka +olisi voinut säikäyttää kenen tahansa. + +Sekunnin murto-osa oli riittänyt näyttämään hänelle kolme jäykästi +tuijottavaa, vihreänkalpeaa naamaa. Sellaiselta mahtoi lentävän +hollantilaisen miehistö aikoinaan näyttää. + +Simpson jäi neuvotonna seisomaan ja pitelemään pientä alumiini-ovea. +Mutta pitkään hän ei aprikoinut. Sillä hän tiesi, että nuo ihmiset +elivät. Hän oli nähnyt sen heidän silmistään, joissa oli apua rukoileva +ilme, sanaton tuskanhuuto. + +Silloin syöksähtivät neekeritkin suin päin paikalle, huutaen ja +kirkuen. Ja täysihoitolan ulkoparveke alkoi yhtäkkiä elää. + +Simpson oli nyt taas oma itsensä. Hän jakeli lyhyitä, niukkasanaisia +määräyksiä ja kiipesi takaisin siivelle. Sitten hän kiskoi nuo kolme +matkustajaa yksitellen ulos hytistä ja lähetti jäykät ruumiit edelleen +alhaalla odottaviin avuliaisiin käsiin. + +"Viekää ne ylös siimekseen -- äkkiä!" karjui hän, niin että neekerit +muuttuivat luokiksi alamaisesta avuliaisuudesta. Muutaman minuutin +perästä nuo kolme ruumista lepäsivät kukin vuoteessaan vierasvaraisessa +täysihoitolassa ja puhelimella kutsuttiin lääkäri paikalle. + +Odottaessaan Simpson leikkeli saksilla auki matkustajain kummipukuja +antaakseen heille enemmän ilmaa, mutta pienimmän ruumiin ääressä hän +yhtäkkiä keskeytti hommansa, sillä hän tuli vilkaisseeksi silmäpariin, +joka sai hänen sydämensä jyskyttämään. + +"Jumala auttakoon, tässähän on nainen", mutisi hän ja peitti kainosti +puoleksi paljastuneen rinnan. + +Lääkäri tuli pikemmin kuin odotettiinkaan. Hän tarkasti nopeasti +kankeat ruumiit ja loi harhailevan katseen ympärilleen. + +"Katsokaas", sanoi hän Simpsonille, "heidän silmänsä elävät. Sydän +toimii, vaikkakin enää heikosti. Mutta ruumis on jäykistynyt heiltä +kaikilta. Matka on mahtanut olla pitkä, taikka tässä on omituinen +myrkytystapaus. Annetaan heille lämmin kylpy!"... + +Silloin se mies, jonka kädet Simpsonin oli täytynyt repiä irti +ohjauspyörästä, kohotti päätään -- hänen kurkustaan tuli muutamia +kurahtavia ääniä. + +Konsuli kumartui hänen ylitseen. Ei milloinkaan ennen hän ollut nähnyt +noin komeata vartaloa: alaston yläruumis, voimakkaat lihakset, syvät +ruskeat silmät, jotka paloivat sysimustien kulmakarvojen varjossa. + +"Mistä te tulette?" kysyi hän lempeästi. + +Mies teki leuvoillaan epätoivoisen liikkeen. Sitten kuului kuin etäinen +kuiskaus: + +"Äärimmäiseltä rajalta!" + + + + +XXX. + +TAKAISIN ELÄMÄÄN. + + +"Tämä on omituinen myrkytyksen muoto", sanoi englantilainen lääkäri... +"Siitä voitaisiin kirjoittaa vaikka väitöskirja." + +John Lange nyökkäsi, mutta ei näyttänyt olevan valmistunut lähemmin +selittämään, mikä oli syynä tähän kummalliseen päihtymykseen. + +"Liian paljon happea luultavasti", sanoi hän vältellen. "Ja liian suuri +korkeus". + +Lääkäri oli syvämietteisen näköinen. Hän oli nuori mies ja halusi +palavasti tulla kuuluisaksi. Hänen kolme potilastaan olivat muutaman +tunnin kuluttua aivan terveet. Mutta oli kuitenkin heidän +fysiologisessa tilassaan jotakin, joka arvelutti häntä. Tuo kookas +vaaleanverinen ruotsalainen näytti potevan jotakin verenvuototautia. +Hänen ihonsa oli ylen omituinen -- melkein loppuun kulunut. Näki +selvästi että orvaskeden solut olivat tuhoutuneet. Mutta nämä Pohjolan +asukkaat olivat vaiteliaita kuin hautakappeli eivätkä näyttäneet +haluavan ryhtyä enempiin selityksiin kuin oli välttämätöntä. + +"Kuinka vaimoni jaksaa?" kysyi John Lange ja käänsi huolestuneet +silmänsä lääkäriä kohti. + +"Hän on mitä parhaissa käsissä. Talon naisväki on ottanut hänet +hoitoonsa. Hänen tilansa ei anna aihetta minkäänlaiseen levottomuuteen. +Nuori rouvanne on jo ruvennut ajattelemaan pukuansa. Ja se on hyvä +merkki." + +Lange ponnistautui istumaan. Hänestä tuntui siltä kuin olisi hän äsken +noussut Niagaran kuohuaalloista. Kaikki hänen jäsenensä olivat kankeat, +eikä hän saanut sormiansa suoristumaan siitä asennosta, missä ne olivat +pidelleet ohjauspyörää. Mutta muuten tuntui hänen olonsa hyvältä. +Lääkärin neuvon mukaan hän oli juonut ainoastaan lämmintä maitoa, +ja tämä oli kuin tulta hänen suonilleen tuon yksipuolisen +ravintojärjestyksen jälkeen. Jumalan kiitos -- nyt hän oli taas maan +päällä ja tunsi olevansa tavallinen kuolevainen ihminen eikä enää +puolittain kuolematon kiertotähden asukas. Heikko paistetun lihan käry +osui hänen nenäänsä ja sai hänet vaistomaisesti hymyilemään. + +"Minä näen, että alatte toipua", sanoi lääkäri hyväntahtoisesti. Hänen +oli vaikea pidättyä tekemästä kaikkia niitä kysymyksiä, jotka +välähtelivät hänen aivokopassansa -- -- -- "Ettekö halua lähettää +sähkösanomia? Konsuli Simpson on pyytänyt minua sanomaan teille, että +meidän Marconi-asemamme on käytettävänänne." + +Silloin John Lange kohottautui ihan pystyyn vuoteessaan. + +"Marconi-asema", kivahti hän nopeasti. "Onko sillä suurikin säde?" + +"Se on Etelä-Amerikan suurimpia. Me lähetämme joka päivä sähkösanomia +Oportoon ja Finisterreen." + +Norjalainen mietti hetken. + +"Tahtoisin mielelläni saada sähkösanoman lähetetyksi Marconille", sanoi +hän pienen vaitiolon jälkeen. + +"Te tunnette hänet?" + +"En, mutta hän tuntee minut." + +"Tiedättekö hänen osoitteensa?" + +"En, mutta pitäisi kai sähkösanoman osata hänen luokseen lähimmältä +eurooppalaiselta asemalta. Tahtoisitteko omissa nimissänne sähköittää +hänelle, että John Lange on tullut Bahiaan ja tuo terveisiä +Harrimanilta." + +Lääkäri kirjoitti nimet tarkasti muistiin ja riensi ulos. + +"Teidän on parasta pysytellä alallanne pari päivää", virkkoi hän +varoittaen ovelta. + +Mutta hän ei tuntenut potilastaan. Muutamia sekunteja sen jälkeen kuin +hänen askeleensa olivat lakanneet kajahtelemasta pitkässä käytävässä +kapusi norjalainen alas vuoteeltaan. Hän oli saanut parin Simpsonin +nimettömiä jalkaansa, ja ne reuhottivat kuin säkit hänen yllään. Mutta +ei hän siitä välittänyt. Jalat tuskin kannattivat häntä, mutta hän +huomasi että lihakset olivat taas alkaneet toimia. Hän hoippui ovelle, +avasi sen koukkuisilla sormillaan ja astui ulos pitkälle +ulkoparvekkeelle. Aurinko paistoi häntä suoraan silmiin, mutta se ei +häntä kiusannut. Hän oli tottunut väkevämpään auringonpaisteeseen. Suu +auki hän imi sisäänsä voimakasta, tuoksuvaa ilmaa. Hän ikäänkuin +pumppasi keuhkoihin maan raikasta, mutta vaarallista henkeä. +Ja silmillään, jotka olivat tottuneet suureen mahtavaan +yksitoikkoisuuteen, hän ahmi tropiikin värejä ja noita sinisiä, +ihmeellisiä laineita, jotka pitkin, paisuvin hengenvedoin huokuivat +autereista iloansa keltaiselle rantapenkerelle. + +Ah, kuinka maa sentään oli kaunis ja kaivattava! + +Hän jäi siihen hetkeksi seisomaan. Hän tunsi, kuinka veri taas alkoi +kohista koskena suonissa... nyt hän oli uudelleen päässyt lapseksi +siihen maahan, joka on luotu kauneuden hyvästä ja pahasta, elämän ja +kuoleman kiertotähteen, aionien maailmanvaltakunnan kummalliseen +päiväkorentoon... + +Silloin hän yhtäkkiä kuuli heikkoa laulua aivan auki olevasta +ikkunasta. Ne tulivat kuin lempeä, rakastava kuiskaus. + +Laulaja oli hänen vaimonsa -- hänkin ylisti maata ja elämää. Laulu oli +eräs vanha ranskalainen hymni sille väkevälle Herralle, joka ohjailee +kiertotähden kulkua. + +Lähtipä silloin edelleen hoippumaan John Lange, löysi erään ovenrivan +-- ja nyyhkytti muutaman sekunnin kuluttua vaimonsa vuoteen ääressä. + +"Rakas John", kuiskasi vaimo ja hapuroi heikoilla valkoisilla +kätösillään toisen tukkaa... "minä olen niin onnellinen, niin +onnellinen. Nyt olemme maan päällä. Kotonamme." + +"Tai vankilassamme", mutisi mies. + +Mutta vaimo ei kuullut, mitä mies sanoi. + +"Voi kuinka olenkin kaivannut kukkien tuoksua, lintujen laulua ja +hyönteisten surinaa! Ja kuulehan, kuinka kaikki kuiskii meille: +tervetuloa, tervetuloa! Ja täällä on meidän lapsemme syntyvä ja +elävä!... Älähän itke, ystäväiseni. Nyt vasta meidän onnemme kesä +alkaa." + +Mies koetti hymyillä. + +"En ymmärrä, kuinka selvisimme hengissä siitä matkasta", jatkoi vaimo +innostuen. "Alku oli niin hyvä. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki ikäänkuin +katosi. Oli melkein kuin olisi ollut oopiumihuumauksessa. Ympärillämme +oli pelkkää aurinkoa ja valoa... Kuule, John, kuinka osasit laskeutua +vahingoittumatta maan pinnalle?" + +"En tiedä itsekään", vastasi mies väsyneesti. "Minussa mahtoi olla +jokin vaisto, joka ohjasi käsiäni. Kuulin usein sen tapaisista +ilmiöistä sodassa ollessani. Eräskin ystäväni oli tähystelemässä. Hänet +keksi pieni saksalainen taube-laivue, joka alkoi ajaa häntä takaa. +Kuula lävisti hänen päänsä. Ehdottomasti kuolettava kuula, joka +silmänräpäyksessä oli iskenyt hänet tajuttomaksi. Mutta tästä +huolimatta hän toi koneen takaisin omaan päämajaansa ja laskeutui +maahan viidenkymmenen metrin päähän omasta lavastaan. Kun me jouduimme +hänen luokseen, istui hän kädet ohjauspyörässä ja tuijotti suoraan +eteensä. Hän oli kuollut. Hänen poistuva tajuntansa oli sanonut +hänelle, että hänen oli pelastettava kone. Kuinka paljon enemmän +olikaan minun vastuullani, kun minun oli pelastettava se, jota +rakastin!" + +Vaimo silitti hellästi miehensä tuuheata tukkaa. + +"Rakas, rakas John", kuiskasi hän. + +"Mutta nyt meidän on oltava lujina", jatkoi mies melkein torjuen. "Ei +ole välttämätöntä, että puhut kenellekään meidän matkastamme. Se saisi +aikaan liian paljon hälinää. Ainakaan toistaiseksi. Sitä suuremmalla +syyllä, koska se voisi maksaa minun henkeni." + +Vaimo katsoi pelästyneenä häneen. + +"Mutta minä luulin kuulleeni sinun sanovan, että Harrimanille oli isäni +kertonut Jacques Dufresnesin olevan ainoan, joka tiesi jotakin +salakuljetusjutusta. Ja hänhän on sekapäinen." + +"Niin oli siihen aikaan", vastasi Lange. "Ei kukaan tiedä, mitä +myöhemmin on tullut ilmi. Ilmiantajia on kaikkialla. Moni nimittäisi +tuota niin kutsuttua kuularuiskusankaria murhaajaksi. Ehkäpä +syystäkin." + +Claire otti hänen päänsä molempiin käsiinsä ikäänkuin suojellakseen +häntä joltakin tuntemattomalta vaaralta. + +"Ei ikinä kukaan uskalla sitä", huusi hän. "Minä tunnen sinut. Ei ole +olemassa parempaa ihmistä, ei jalompaa sydäntä. Sinä taistelit +rakkautesi puolesta -- omalla tavallasi. Aivan niin kuin taistelit +Ranskankin puolesta." + +"On vielä olemassa lakeja, jotka välittävät viis ihmisen tunteista ja +vaikuttimista", mutisi toinen väsyneesti... "Mutta kaikki päättyy kyllä +hyvin. Minun elämäni kaunein seikkailu ei ole vielä lopussa." + +Sitten mies ponnistautui jaloilleen ja suuteli pois tuskan toisen +ihanista, kyyneleisistä silmistä. + +Mutta langaton tikitti jo pitkiä 1,200-metrin aaltojaan tavatakseen +käsiinsä Guiglielmo Marconin. + + + + +XXXI. + +KAKSI SÄHKÖSANOMAA + + +Siitä päivästä tuli suuren keksijän, Marconin, ehkä merkillisin ja +vaiherikkain päivä. + +Hän oleskeli kesähuvilallaan, Wightsaarella, lähellä Cowesia. Oli ihan +tavallinen kesäpäivä, lämmintä oli vahvasti ja tuulta vähän ja suuren +italialaisen tunnit kuluivat yksitoikkoisesti -- niinkuin ohjelma +vaati. Hänen lääkärinsä oli nimittäin juuri määrännyt hänelle annoksen +säännöllistä yksitoikkoisuutta, jota kaikki hermojen erikoistuntijat +pitävät parhaana parannuskeinona väsyneille aivoille ja +loppuunkuluneelle hermostolle. Hän ajatteli lähteä pienelle +purjehdusretkelle, mutta meri oli kuin ankkalammikko. Hän luki +"Times"-lehdestä johtavan, joka kosketteli Leninin viimeistä puhetta. +Ja koska Leninin puheet muodostavat kaiken ikävyyden huipun, teki tämä +lukeminen toivottavasti hänelle hyvää. Sitten hän luki yhden luvun +Joseph Conradin viimeisestä kirjasta. Se myös vahvisti häntä ja antoi +hänelle sen verran rauhallisuutta kuin oli välttämätöntä, jotta hän +kykeni ottamaan vastaan sähkösanomapojan, joka täyttä kyytiä polki +pyöräänsä hänen huvilalleen. + +Marconi vihasi hyvin ymmärrettävistä syistä sähkösanomapoikia. Ei sovi +tarjota leipurille leipää eikä Marconille sähkösanomia. Ja sen vuoksi +hän olikin määrännyt, että langaton maailma saa selviytyä omin nokkinsa +sillä aikaa kun hän lepäilee ja että sähkösanomia saa tuoda hänelle +vain välttämättömissä tapauksissa. + +Mutta pyöräänsä polkeva sähkösanomapoika ei näyttänyt tällä kertaa +vähääkään pelkäävän suuren italialaisen sisilialaista vihaa. Eikä hän +säikähtänyt, vaikka Marconi uhkaavasti rypisteli kulmakarvojaan +ottaessaan käteensä keltaisen paperin. + +"Mistä tämä tulee?" kysyi italialainen äkäisesti ja paiskasi +sähkösanoman pois. + +"S:t Vincentistä", vastasi poika itsetietoisesti. + +Marconin kulmakarvoista katosivat rypyt yhtäkkiä ja viestin tuoja näki +jonkinlaiseksi tyydytyksekseen, että lennättimen suurmestari sai +kamalan kiireen käsiinsä juuri hänen kääntyessään lähtemään. + +Tämä S:t Vincentin juttuhan se oli pääasiallisesti aiheuttanut +keksijälle monta unetonta yötä ja oli ehkä suurimpana syynä hänen +nykyiseen maanpakoonsa. Kaikkien ystävien ja liiketuttaviensa ihmeeksi +hän oli kuukaudesta kuukauteen palvonut tätä jumalien hylkäämää S:t +Vincentin hiekkahelvettiä. Hänen ajattelijapäänsä kävi päivä päivältä +harmaammaksi hänen joka yö väsyksiin asti tuijottaessaan läntiselle +taivaalle, näkyisikö ehkä taaskin niitä sähköpisteitä ja -merkkejä, +jotka olivat panneet Simon Newcombe Harrimanin mielikuvituksen mitä +vilkkaimpaan toimintaan ja eräänä päivänä ajaneet hänet tuolle +vaaralliselle retkelle kohti tähtiä ja suurta hiljaisuutta. + +Viimein Marconi kyllästyi pitkään odotukseen, ja nyt istui aseman ison +kaukoputken ääressä eräs hänen luotetuimpia ja vaiteliaimpia miehiään +ja odotti irlantilaisen kärsivällisyydellä taivaan merkkejä. + +Ja nyt --? + +Marconi repäisi nopeasti sähkösanoman auki, luki sen läpi ja hänen +mustat silmänsä tulivat ihmettelyä täyteen. Se kuului seuraavasti: + + "Marconi + Cowes + Wight-saari. + + Otin vastaan tänä yönä kello kahdentoista ja kahden välillä + seuraavan, hämmästyttävän selvän valosähkösanoman: + + John Lange vaimoineen on odotettavissa maahan milloin tahansa. + Olen käyttänyt aikani sähköopiskeluun. Tutkinut uutta + siirtomenetelmää, jonka yksinkertaisuus takaa sille + aavistamattoman kantavuuden ja luultavasti kiinnittää + teidänkin mieltänne suuresti. Jos John Lange pääsee maahan, + niin hän kenties voi suunnilleen kuvata teille keksinnön + yleispiirteet. Teidän käsissänne se tulee mullistamaan + maailman. Joshua P. Niggitts lähettää terveisiä Pinkertoneille. + Hän on tehtävälleen uskollinen, mutta käsiraudat hän on + kadottanut, niin että ne on seuraavan apuretkikunnan otettava + matkaan. Muuten ei asialla ole mitään kiirettä. Me voimme + hyvin. + + Harriman." + +Saattaa sattua lahjakkaimmillekin ihmisille sellaista, että he +toisinaan näyttävät hämmästyttävän tyhmiltä. Ei ole ihan mahdotonta, +että Marconi joutui tällä hetkellä näiden viisaiden päiden +kohtalotoveriksi. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, pysähtyivät +kotvaksi itäiselle taivaalle, täynnä kysymysmerkkejä, ja palasivat +takaisin maan pinnalle, jossa ne kiintyivät erääseen maantiellä +näkyvään valkoiseen pilkkuun. + +Tämä valkoinen pilkku suureni suurenemistaan. Eikä Marconi voinut +ensinkään irroittaa silmiään siitä. Tämä oli tosiaankin ihmeellinen +päivä, täynnä merkillisiä tapauksia, ja Jumala yksin tietää, eikö tämä +kasvava valkoinen pilkku merkinnyt jonkin uuden sala-arvoituksen +ratkaisua. + +Suuri italialainen oli viimeisinä aikoina muuttunut hieman epäileväksi. +Hänen virkatoverinsa Thomas Edison oli lähettänyt hänelle erään koneen, +jonka avulla hän muka saattoi keskustella itseään etevämpien henkien +kanssa. Mutta kone näyttäytyikin pelkäksi roskanpuhujaksi, joka oli +ahdettu täyteen ihan tavallista inhimillistä humpuukia. Conan Doyle ja +Camille Flammarion olivat kehuneet konetta, kunnes humpuuki oli +tullut ilmi. Vanha Thomas Alva itse oli näet joutunut ovelien +spiritisti-avustajiensa petkuttamaksi -- -- eipä, hitto soikoon, ole +hauskaa tulla vanhaksi ja kuuroksi!... + +Mutta mainitsemamme valkoinen pilkku oli vähitellen muuttunut lihaksi +ja vereksi, toisin sanoen uudeksi valkopukuiseksi sähkösanomapojaksi. + +Marconille alkoi tulla hiki. Mutta tyytymätön ryppy oli nyt kerrassaan +kadonnut hänen silmiensä välistä ja sijaan oli ilmestynyt mitä +innokkain odotus. Ja sanomapoika, joka aavistamattaan huomasi olevansa +tervetullut, lisäsi äkkiä vauhtiansa ja jätti hymyillen ja kumarrellen +päivän toisen sähkösanoman Marconille. + +Ei kestänyt monta sekuntia, kun se jo oli avattuna hänen edessään. Hän +näki hämmästyksekseen, että se oli lähetetty Bahiasta 2 1/2 tuntia +sitten. + +Se kuului näin: + + "Eräs John Langeksi itseään nimittävä mies on saapunut + ilmalaivalla tänne vaimonsa ja erään miesseuralaisen kera. + Matka on selvästi ollut hyvin pitkä, sillä he ovat kaikki + erittäin heikontuneessa tilassa. Hänellä on tervehdys + joltakin Harrimanilta ja hän haluaa neuvotella kanssanne + eräästä ylen tärkeästä asiasta. Matkustajien tila on nyt + parempi. Hengenvaaraa ei ole. Odotan lähempiä ohjeita ja + määräyksiä. + + Simpson, konsuli." + +Marconi jäi pitkäksi aikaa istumaan nuo kaksi sähkösanomaa käsissään. +Hänen katseensa sai uneksivan ilmeen liukuessaan yli kanaalin +pikkulaineiden, joita heikko iltatuuli keinutteli. Hänen silmänsä +muuttuivat tummiksi ja rupesivat näkemään näkyjä. Tuossahan avautui +maapallon porttien ulkopuolella ihan uusi seikkailumaa -- maa, jossa +ennen ainoastaan ihmisten haaveet olivat eläneet. Sama maailma, jonka +Königsbergin erakko Immanuel Kant oli nähnyt, josta Cyrano de Bergerac +oli uneksinut, johon Hoffmann, Poe ja Verne tuhlasivat mielikuvitustaan +ja joka oli elänyt ihmiskunnan vaistoissa aina Veda-kirjoista ja +kreikkalaisista luonnonfilosofeista lähtien hamaan Juvissyn tähtitornin +vanhaan tietäjään, Flammarioniin, tähän suuren tähtitaivaan ihmeellisiä +arvoituksia pakahtuakseen ikävöivään haaveilijaan saakka... + +Näin istui Marconi kauan ja uneksi. Ja kun hän viimein nousi, kiiluivat +jo tähdet vihreänharmaalla taivaalla. Ne ikäänkuin nyökkäilivät hänelle +ja räpyttelivät smaragdisilmiään. Ne muistuttivat Rafaelin enkelejä, +jotka istuen taivaan reunalla, ikuisen elämän valolähteillä, +rohkaisevasti hymyilivät hänelle, pienelle maan matoselle... + + + + +XXXII. + +MAAN IHMEITÄ. + + +Kuluu kuukausia. + +Kiertotähti kiertää ja me mukana. + +John Andersson Falunista kiertää hänkin, vieläpä rattailla ajaen, päin +Moran pitäjää. Hän vaihtaa väriä herkeämättä, ja kansa ihmettelee +häntä. He näkevät kyllä, että John on ollut pitkillä matkoilla, mutta +hänen hipiänsä herättää huomiota. Tällä kertaa se on tummansininen, +hiukan ruosteenpunaiseen vivahtava, -- s.o. Andersson on loukkaantunut. +Hänelle on nimittäin tehty veristä vääryyttä. + +Mutta kuinka niin? + +Tyytyväinenhän hänen pitäisi olla. Lepäsihän tuossa Siljan-järvi +kirkkaana ja kimaltelevana tien vieressä, ja olivathan kaikki ne, +jotka aikoinaan olivat itkeneet hänen kuolemaansa ja katoamistaan, +tervehtineet häntä mitä ylitsevuotavimmin ystävyydenosoituksin. +Udellakin he olivat koettaneet, mutta Anderssonilla oli selvät ohjeet, +ja kun hän ei muutenkaan lörpötellyt sivu välttämättömyyden, niin ei +kukaan aavistanut mitään hänen tähtimatkastaan. + +Faluniin asti olikin kaikki käynyt mitä parhaiten. Mutta siellä oli +tuomiopäivän moukari iskenyt häneen. Siellä oli häntä vastassa se +kamala uutinen, että hänen morsiamensa Anna Maria -- tai mikä se nyt +olikaan nimeltään -- oli itkenyt hänen kuolemaansa ja poismenoansa niin +kauan että oli viimein kyllästynyt ja mennyt toisen kanssa naimisiin. +Tämä kitkerä pilleri oli Anderssonin täytynyt niellä. Ja hän teki sen +kuin mies. + +Samalla hän päätti tehdä jäähyväisvierailun syntymäseudulleen ja sitten +ainiaaksi kadota siihen maailmaan, jossa osattiin antaa arvoa kahdelle +voimakkaalle käsivarrelle. + +Hevonen pysähtyi äkisti erään pienen punaisen tuvan portille. Se mahtoi +olla hyvin viisas ja tarkkavaistoinen eläin, sillä Andersson ei ollut +vetänyt ohjaksista. Eikä hän omasta aloitteestaan olisi uskaltanutkaan +pysähtyä tähän, mutta eläimet ovat toisinaan -- vaikka tosin harvoin -- +päättäväisempiä kuin ihmiset. Ja tämä pieni takkuinen luuska oli nyt +luultavasti saanut päähänsä sen, että tässä täytyi olla erinomainen +paikka, jossa yksinäinen ajaja saattoi lepuuttaa ruosteenpunaista +sieluaan. + +Mutta Andersson oli jo vaihtanut väriä. Hän oli muuttunut kauttaaltaan +vaaleansiniseksi ja vivahteli heikosti sinipunervaan. Tähän punaiseen +tupaan hän oli, niin sanoaksemme, haudannut nuoruutensa ja miehuutensa +ihanimman muiston. Se oli nimittäin Anna Marian koti. + +Hetken arveltuaan hän laskeutui alas rattailta ja asteli hitaasti tuota +pientä pyhättöä kohti, ja sydän takoi niin kummasti hänen rinnassaan. + +Pihanurmella istui joku mies ja nautti sunnuntailepoa. Hän nyökkäsi +nähdessään Anderssonin eikä ollut lainkaan hämmästyneen näköinen. + +"Minä arvasin, että sinä vielä tulet", lausui hän rauhallisesti. "Ja me +olemme tehneet sinulle vääryyttä. Anna Maria itki kauan, mutta elämä +vaatii osansa. Me olimme varmat siitä, että olit kuollut. Saat antaa +meille anteeksi John." + +Kyyneleitä kihosi Anderssonin silmiin. + +"Ei ole mitään anteeksiannettavaa", sanoi hän ja puristi tuon +ryhdikkään taalalaisen kättä... "Mutta tuntuu kovalta... hyvin +kovalta... Olin ajatellut..." + +Mutta ei kukaan saanut tietää, mitä John Andersson oli ajatellut, sillä +sanat, nuo tottumattomat sanat, takertuivat hänen kurkkuunsa. + +Matalalle eteiskuistille oli tuvasta tullut nuori tyttö. Tämä oli terve +ja suloinen ja täyteläinen kuin Zornin taulu. + +"Mutta siinähän on Anna Maria", pääsi Johnilta. Ja hän loi tyttöön +katseen, joka sai tämän punastumaan kaulaan asti. + +Silloin iäkäs isä nauroi. + +"Ehei, erehdytpä poikaseni. Tämä on Brita Sofia. Hän oli vielä lapsi +sinun lähtiessäsi. Mutta oikeassa sinä olet. Tuon näköinen oli Anna +Maria silloin kun sinä -- katosit." + +Andersson, tuo paljon matkustellut, muuttui tästä hetkestä hyvin +ajattelevan näköiseksi. Hän painoi silmänsä maahan. Ja kun hän taas +vilkaisi ylös, osui hänen katseensa hymyyn, joka pani hänen sydämensä +jyskyttämään. Ja ennen kuin hän aavistikaan lehahtivat kaikki rakkauden +värit hänen iholleen. + +"Etkö tahtoisi syödä päivällistä meidän kanssamme", sanoi isä ja +hymyili viekkaasti. + +Ei ollut enää epäilyksen muruakaan John Anderssonin sielussa. Hän +ikäänkuin tuli nuorukaiseksi taas, ja Brita Sofian silmät olivat +vaaleansiniset, uskolliset ja lupaavat. + +Ja näin falunilainen ystävämme John Andersson liukui siihen onneen, +joka on kaunein jalokivi, minkä maa omilleen antaa. + +Eikä kukaan kadehtine häneltä sitä... + + * * * * * + +Mutta melkein samanaikaisesti tapahtui toinen rakkauden ihme Ivryssä, +pienessä Pariisin kaakkoispuolella olevassa kaupungissa. Siellä tuli +maailmaan pieni poika, jolla oli mustat hiustupsukkeet ja ihan +ihmeelliset sinisilmät. + +"Ihossa on jotakin vikaa", sanoi lääkäri punnitessaan vastasyntynyttä +käsivarsillaan. "Mutta se on ohimenevää", lisäsi hän ja laski uuden +ihmislapsen äidin rinnoille. + +Ja Claire hymyili onnellisena ja raukeana, samalla kun hänen vapaa +kätensä hapuili erästä vuoteen laidalta katselevaa kalpeaa naamaa, +jossa oli monen valvotun yön ja tuskan jälkiä. + +"Ah, John", mutisi hän, "kuinka maa sentään on tuskaa ja ihanuutta +täynnä!" + +Sitten hän painoi pienokaisen rintaansa vastaan ja sulki silmänsä. + +Mutta Lange käänsi hämmentyneenä päänsä pois. Hän ei muistanut koskaan +ennen nähneensä moista onnea, noin madonnamaista kauneutta kenenkään +ihmisen katseessa. + + * * * * * + +Muutamia tunteja tämän jälkeen pysähtyi auto sen pienen linnan eteen, +jossa Henry Debussonille, onnellisimmalle kaikista iso-isistä, oli +juuri käyty näyttämässä pientä matkamiestä. + +"Arvaan, että te olette Marconi", sanoi vanha kemisti... "Minä olen +Henry Debusson. Mehän olemme paljon keskustelleet sähkösanomien +välityksellä." + +Marconi puristi lämpimästi hänen kättänsä. + +"Sangen mieluisaa tavata teitä", lausui hän ja lisäsi äkkiä: "Sitäkin +mieluisampaa kun John Langen nimeen liittyvät vaikeudet näyttävät +kerrassaan kadonneen. Häntä ei epäillä mistään, kukaan ei kysele häntä, +ei tällä eikä tuolla puolella kanaalin. Hän voi elää aivan rauhassa. +Sitäpaitsi -- mies, joka on elänyt niin suuria tapahtumia, ei kuulu +ihmisten laeille vaan ihmiskunnalle. -- Sillä ilmeinen ihme se on, +minkä olemme kokeneet. Muutaman päivän kuluttua saapuu tänne kuusi +maailman suurinta tiedemiestä keräämään talteen kaiken tuota +taivaankappaletta koskevan uuden ainehiston. John Lange saa opastaa +meidät inhimillisen tiedon ihmeellisimpään maahan. Uusi valtaväylä on +avattu!... Mutta ei mitään hälynnostoa! Tämä ei ole pikapainokoneille +sopivaa ruokaa. Tiede pitää tätä uutuutta omana tietonaan... ja +muokkaa, kypsyttelee sitä... muutaman vuoden kuluttua se ehkä sitten on +maailman tietona ja teidän vävynne yksi niitä, joiden maine kohoaa +tähtiin." + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58227 *** diff --git a/58227-8.txt b/58227-8.txt deleted file mode 100644 index cc31eb0..0000000 --- a/58227-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5725 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Äärimmäiseltä rajalta - Seikkailuromaani - -Author: Øvre Richter Frich - -Translator: J. V. Korjula - -Release Date: November 3, 2018 [EBook #58227] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA - -Seikkailuromaani - - -Kirj. - -ØVRE RICHTER FRICH - - -Suomentanut - -J. V. Korjula - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1922. - - - - -SISÄLLYS: - -Ensimmäinen osa: Jalkapalloilija. - - I. Yalen ylioppilas. - II. Valomerkit. - III. Guiglielmo Marconi. - IV. Vainukoira. - V. Kaukoviesti. - VI. Kun Niggitts heräsi. - VII. Iäkäs keksijä. - VIII. Karkuri. - IX. Viime hetkessä. - X. Poloinen isä. - XI. Kohti suurta hiljaisuutta. - -Toinen osa: Äärimmäiseltä rajalta. - - XII. Ihminen. - XIII. Päivällisateria. - XIV. Ilmapallo "Thule". - XV. Kohti tapausten aamua. - XVI. Outoja vieraita. - XVII. Kaksi veljestä. - XVIII. Vakavia valmisteluja. - XIX. Häät tuntemattomalla taivaankappaleella. - XX. Kuherruskuukausi. - XXI. Aurinkovuori. - XXII. Luuranko. - XXIII. Näytös. - XXIV. Morse-sähkösanoma. - -Kolmas osa: Kotiinpaluu. - - XXV. Avaruuden halki. - XXVI. Pelastaja. - XXVII. Ainoastaan kolmelle tilaa. - XXVIII. Jäähyväiset. - XXIX. Atlantin rannikolla. - XXX. Takaisin elämään. - XXXI. Kaksi sähkösanomaa. - XXXII. Maan ihmeitä. - - - - - - - -ENSIMMÄINEN OSA - -JALKAPALLOILIJA - - - - -I. - -YALEN YLIOPPILAS. - - -Nuori tiedemies Simon Newcombe Harriman istui Marconi-aseman suuressa -vastavalmistuneessa rakennuksessa pienellä S:t Vincentin saarella, joka -kuului Kap Verden saaristoon, ja keskusteli itsensä sekä tähtien -kanssa. - -Harriman oli amerikkalainen ja oli valinnut nimensä vähän -tähtitiedettä, vähän trustimuodostumia ajatellen. Hän olisi tietysti -voinut yhtä hyvin nimittää itseään Abraham Lincoln Rooseveltiksi tai -joksikin muuksi samaan tyyliin, mutta hän oli nyt kerta kaikkiaan -mielistynyt nimiyhtymään, joka toi mieleen suuren tähtikiikarin ja -lihavan liikekuninkaan. Mikä hänen alkuperäinen nimensä oli, sitä ei -kukaan kyennyt ilmoittamaan. Mutta yhtä seikkaa ei voida salata. Tämä -suuriniminen nuori mies oli Sing-Singin vankilasta karannut -rangaistusvanki ja moraalisia periaatteita vailla oleva herra. - -Hän oli aikoinaan -- silloin vaatimattomamman nimisenä -- tavattoman -lahjakas ja lupaava ylioppilas Yalen yliopistossa, ja osoitti aivan -hämmästyttäviä taipumuksia luonnontieteisiin ja jalkapallopeliin. -Vaikka hän oli laiska kuin Alkibiades ja kaikissa muissa aineissa -loisti ällistyttävällä tietämättömyydellä, pelasti hänet hänen -matemaattinen älynsä aina varmaan satamaan, jossa kellui palkintoja, -stipendejä ja kaikkea muuta hyvää, millä amerikkalaisten -miljoonamiesten paha omatunto on varustanut sikäläiset yliopistot. - -Mutta Yalen yliopiston moraalin vartija ei häntä katsonut hyvillä -silmin. Sillä tämä nuori ylioppilas oli hurjapäinen herra, jolla oli -taipumusta juopotteluun, tappeluun ja tanssijattariin. Ja ellei hän -olisi ollut Yalen suuren urheiluhallin paras potkija, niin epätietoista -on, olisiko hänen asemansa ollut niinkään varma. Hän oli pitkä roikale, -jonka raajat olivat luisevat ja jalkapohjat kuin harmaalla karhulla. Ja -hänen potkuistaan sanottiin, että ne tuntuivat San Franciscoon asti, -jossa vielä tänä päivänä eräs mies ontuu, saatuaan parantumattoman -luumurtuman joutuessaan liian liki kuuluisaa Yalen potkijaa. - -Hän ei tosiaankaan ollut niitä sankareita, jotka Jack Londonin ja Rex -Beachin romaaneissa uhkuvat jaloutta, lihaksia ja makeata soppaa. Hän -ei ollut hauskan näköinen, hänen ryhtinsä oli etukumara ja hänen -nenällään oli luureunaiset rillit, joiden tarkoituksena oli peittää -hänen läpikotaisin kurja, mutta mielikuvitusrikas ja rohkealentoinen -sielunsa. - -Mutta sitten piti tapahtuman jotakin, joka yhtäkkiä lopetti hänen -uransa sekä yliopistossa että pallokentällä. Hän sattui eräänä päivänä -hurjistumaan etiikan professorin tutkinnossa niin, että unohti, missä -oli. Hän vastasi suoranaiseen solvaukseen potkulla, joka -jalkapalloradalla olisi tuottanut hänelle suosiomyrskyn. Se oli, -nähkääs, niin voimakas ja niin paikalleen osattu, että filosofi -singahti nurkkaan, josta hän ei enää koskaan noussut. - -Se mies, jota me nyt vaiteliaisuutta ja järjestystä noudattaaksemme -nimitämme Simon Newcombe Harrimaniksi, pistettiin silmänräpäyksessä -Sing-Singin vankilaan, ja koska etiikan professori oli ollut sävyisä -(tosin hieman kuivakiskoinen) sanansaivartaja, joka oli tulkinnut Ralph -Waldo Emersonia kuin vain harvat, sai ystävämme Simon kuolemantuomionsa -amerikkalaistenkin oikeudenkäynnin kannalta ihmeteltävän pian. - -Mutta lahjakas fysiikan harrastaja ei saanut tilaisuutta tunnustella -niiden 1,500 voltin voimaa, jotka Amerikan valtio tuhlaa murhamiehiin. -Sillä hän karkasi. Eikä edes karkaamisen hetkellä hän voinut unohtaa -jalkapalloradan kokemuksia, vaan potkaisi erään vartijan piloille, otti -virkapuvun ja marssi ulos avaraan maailmaan. - -Monta kovaa koettuaan hän tuli Englantiin, jossa hän erinäisillä pikku -huijailuilla pääsi niin pitkälle, että saattoi astua itse suurmestari -Marconin eteen ja esittää tälle itsensä sekä monta kaunista ja hyvin -väärennettyä todistusta. - -Suuri keksijä mieltyi miehen moniin hienoihin nimiin ja lähemmin -tunnusteltuaan pitkää hongankolistajaa, jolla oli nuo hitosti -luottamusta herättävät luureunarillit (älä koskaan luota mieheen, jolla -on luureunaiset rillit!), hän huomasi, että tässä oli oppilas, jota -saattoi käyttää. - -Ja Simon Newcombe Harriman lähetettiin S:t Vincentin tähti- ja -sähköasemalle, saaden mukaansa sarjan määräyksiä, jotka lakimiehenkin -silmissä olisivat näyttäneet kiperiltä ja jotka mekin sen vuoksi -annamme olla selostamatta. - -Niinpä siis tapahtui, että Yalen ylioppilas, jalkapalloilija ja -murhamies nyt oleili alhaalla päiväntasaajan luona ja joi whiskyä tällä -jumalain unohtamalla saarella Afrikan länsirannikon edustalla. - -Paljon kaunista voisi kertoa Kap Verden saarista. Kun on rämpinyt -Dakarin kuumerämeissä, tai myrkyllisten kärpästen, verenhimoisten -moskiittojen ja muiden kuuman vyöhykkeen vitsausten kynsistä päässyt -Senegalin rannikolle, ei tunnu niinkään tuhmalta purjehtia S:t -Vincentin keltaiseen hiekkahelvettiin. Ei siellä kuole kovinkaan pian, -kunhan vain osaa juoda whiskyä. Sillä S:t Vincent on englantilainen -rannikkoasema, johon poikkeaa monta alusta. Ja missä on vilkas -laivaliike ja paljon höyryaluksia, siellä on jostakin tuntemattomasta -syystä myös runsaasti whiskyä. - -Tämä ilmiö suostutti Simon Newcombe Harrimanin tuohon kaikki valtaavaan -keltaiseen hiekkaan, joka tuntui olevan tuotu tänne suoraan Saharan -erämaasta. Hän antoi palttua englantilaisille tullimiehille, -laivanvarustajille, kauppiaille ja papeille, kiristeli hampaitaan joka -kerta kun näki haukinaamaisen portugalilaisen, haukkui pataluhaksi -kahta sähköittäjää, jotka joka ilta rukoilivat Jumalaa että saisivat -määräyksen matkustaa kotiin, ja uhrautui muuten ilman salaperäisille -äänille, tähdille, whiskylle ja suurelle hiljaisuudelle. - -Hän ei nimittäin unohtanut tiedettään. Ja jos joku sähköittäjistä olisi -sattumalta nähnyt hänet iltaisin tähtiaseman suurella ulkoparvekkeella -tuijottamassa troopillisen tähtitaivaan valtavaan kirkkauteen, niin -näkijä olisi huomannut, että mies oli ottanut nenältään rillit ja että -hänen suurista likinäköisistä silmistään hohti kaipuu, joka ojenteli -siipiään kohti suuren säteilevän avaruuden ihmeellisiä arvoituksia. - -Ja toisten mennessä levolle hän saattoi istua mikrofooni korvassa ja -kuunnella meren ja taivaan merkillisiä ääniä. - -Eräänä tuollaisena yönä tapahtui _se_, joka hänen tahtomattaan sai -hänen nimensä loistamaan kilpaa maailman suurimpien nimien kanssa. - - - - -II. - -VALOMERKIT. - - -Aika oli merkillinen, täynnä hapuilevaa taikauskoa ja uusien totuuksien -ikävöintiä. Maailmanhistoriallinen onnettomuus nosti pinnalle -ihmeellisiä asioita. Sodan lohikäärmekylvö oli luonut omituisesti -vääntyneitä valtiollisen elämän muotoja. Yhteiskunta, elämän ilmiöistä -mutkikkain, oli suurella vaivalla ja vatsanväänteellä sulattanut sen -kovan ravinnon, mitä sen elimistölle olivat tarjonneet spartakismi, -leninismi ja muut alaluokkavallankumoukset. - -Mutta kaiken tämän levottomuuden turvissa olivat ihmiset ruvenneet -ajattelemaan ja mietiskelemään. Tappotannerten miljoonat kaatuneet -olivat levinneet ikäänkuin henkiä täynnä olevaksi tähtisumuksi -verikylläisen maakamaran ylle, ja tässä kaiken yliluonnollisen -itämiselle perin otollisessa ilmanalassa putkahti ilmoille mittaamaton -halu syventyä salattujen voimien tuntemattomiin arvoihin. Käsivarsiinsa -turvautuvien vähitellen valloittaessa itselleen maan, ja köyhälistön -kiihkeästi tavoitellessa valtaa, harhaili oman onnensa nojaan jätetty -sivistyneistö pitkin suurten ajatusten äkkijyrkänteitä ja tuijotti -pois, kohti uusia ja outoja maailmoita. - -Kaikki vanhat ismit heräsivät uuteen eloon. Mesmerismi, hypnotismi, -magnetismi, spiritismi saivat jo kadonneen nuoruudenvoimansa takaisin. -Kaikissa vanhoissa pappiloissa ja luostareissa kummitteli, puolittain -unohdetut pöydänjalat tanssivat, aikaansa seuraavat valokuvaajat eivät -niin paljoa välittäneet ihmisistä kuin usvaisen hämäryyden -hyväntahtoisista ja turhamaisista hengistä, ja astraaliruumiit -lentelivät halki avaruuden niinkuin tarun hollantilaisen laiva. - -Kirjailijat eivät enää kirjoittaneet käsin eivätkä koneilla. Heidän -olkapäillään ratsasti jokin rakastava henki, joka valmisti heidän -kirjansa. Ja kun henget syystä tai toisesta olivat huonoja -kirjoittajia, niin kirjoistakin tuli säännöllisesti huonoja. Täytyy -vain surren valittaa, etteivät kaikkein suurimmat nukahtaneet henget -päässeet toisten tavalla lausumaan julki ajatuksiaan. Sillä vielä ei -ollut Aristoteles eikä Plato tarttunut yhdenkään ihmisen käteen, eikä -Euklides tai Newton istahtanut kenenkään kaihomielisen kirjailijan -niskaan kumoamaan Einsteinin väitöksiä. - -Olipa nyt tämän laita kuinka tahansa -- yksi asia oli varma: ihmisten -mielet herkistyivät näinä aikoina äärimmilleen vastaanottamaan kaikkia -vaikutuksia. He kulkivat mikrofoonit korvissa ja mikroskoopit silmissä. -He avasivat niin sanoaksemme koko tajuntansa ovet alitajunnalle. - -Simon Newcombe Harriman oli tavallaan aikansa lapsi hänkin. Vaikka hän -olikin pahanilkinen kyynikko, joka antoi palttua niin vakaville -asioille kuin pöydänjaloille, oli hänellä kuitenkin omat ihmeelliset -ajatuksensa siitä avaruudesta, jonka valoja ja ääniä hänet oli pantu -pitämään silmällä. Hän oli pikkuista vaille sen näennäisesti -lapsellisen oppisuunnan kannattaja, että taivaita on muka seitsemän, -mutta hän ei sanonut sitä kenellekään. Ja kerran toisensa perästä hän -tapasi itsensä ihailemasta Tyko Brahea enemmän kuin Kopernikusta ja -Kepleriä. - -Mutta kaikista enimmin hän ihaili Marconia, koska tämä suuri -italialainen oli antanut taivaan avaruudelle sen paikan ihmisten -henkisessä ja aineellisessa elämässä, jonka se ansaitsee. Hän oli ollut -ensimmäisenä aukomassa ilmakehän portteja inhimilliselle yhteyden -kaipuulle. Ilman aaltoilu ja värähtely olivat hänen uskontoaan. -Niinkuin muinais-kreikkalainen luonnonfilosofi Herakles, niin hänkin -näki maailman alkuperusteen liikunnossa -- siinä liikehtimisessä, josta -eri aaltosuhteet synnyttävät äänen, valon ja sähkön. - -On mahdollista, että Simon Newcombe Harriman istui ja ajatteli kaikkea -tätä tuona yönä Kap Verden saariston piskuisella saarella. Joka -tapauksessa hänen aistinsa olivat äärimmälleen jännitetyt -- jokin -selittämätön vaisto hänessä sanoi, että jotakin oli tulossa. - -Niin, oli kuin koko säihkyvä tähtitaivas aina vilkkuvaan Etelän Ristiin -asti olisi vavahdellut jostakin etäisestä salaperäisestä syystä. - -Mutta mitäs tuo oli? - -Harriman kohottautui puolittain seisomaan. Sitten hän pani pois -mikrofoonin ja tarttui tähtikiikariin. Hän tuskin uskoi omia silmiään. - -Sillä läntiselle taivaalle piirtäytyi yhtäkkiä muutamia omituisia -valomerkkejä, ne viskautuivat mustan vihreälle tähtitaivaalle pitkien -säteilevien keihäiden tavoin, ja katkeilivat ihmeellisiksi pisteiksi ja -viivoiksi, muistuttaen ratapihojen vilkku-semafooreja. - -Nuori fyysikko ajatteli ensin revontulia. Mutta muoto ja väri -poikkesivat kaikesta, mitä hän oli lukenut ja kuullut tästä -napaseutujen ilmiöstä. - -Sitten hänen varovainen älynsä tunnusteli otaksumaa, että jokin -ilmalaiva lähetti valomerkkejä mahdottomasta korkeudesta. Mutta iso -tähtikiikari ei voinut keksiä pienintäkään merkkiä sellaisesta. - -Yksi asia oli kumminkin varma: Tässä _annettiin merkkejä Morsen -aakkosilla_. Mutta merkit tulivat hyvin hitaasti. Salaperäinen -lähettäjä oli joko tottumaton tai erittäin tunnollinen sähköittäjä. - -Harriman oli päästänyt ensimmäiset merkit ohitseen -- nyt hän sieppasi, -harjaantunut sähköittäjä kun oli, seuraavat sanat: - -... _Puhukaa Marconin kanssa. Tulen jälleen 24 tunnin kuluttua_. - -Sitten valomerkit sammuivat. - -Harriman retkahti huohottaen takaisin tuolilleen. - -Hän sytytti valon. Eteensä marmoripöydälle hän oli automaattisesti -kirjoittanut valomerkit. Hän ei tahtonut voida luottaa omiin -aistimiinsa. Hän odotti tunnin, odotti kaksi. Mutta taivas ei näyttänyt -enää merkkejä. - -Mitä tuo mahtoi olla? - -Kenties joku amerikkalainen istui jollakin korkealla Pohjois-Amerikan -vuorella ja koetteli jotakin uutta valolennätinkojetta. Olihan suuri -tähtitorni Mac Kinley-vuoren huipulla vastikään valmistunut. Mutta oli -mahdotonta antaa merkkejä siinä kulmassa. Valomerkkien _täytyi_ -tulla jostakin paikasta maapallon ulkopuolelta. Ja silloin oli -ilmalaiva-teoria ainoa mahdollinen. - -Mutta nuori amerikkalainen ei voinut edes itseltään kieltää, ettei se -selitys pitänyt paikkaansa. Ei ollut todennäköistä, että mikään -ilmalaiva olisi ollut varustettu niin valtaisella heijastajalla, että -se olisi voinut lähettää siksi voimakkaita merkkejä kuin nämä olivat. -Ja vaikkapa ilmalaiva olisi ollut kuinka korkealla tahansa, olisi hän -keksinyt sen tähtikiikarillaan. - -Siis --! - -Tekemättä loogillista johtopäätöstä Harriman harppasi alas -sähköittäjien luo, jotka kuorsasivat huoneissaan. - -"Tiedättekö, missä Marconi nyt oleilee?" karjui hän heille. - -Molemmat herrat ponnahtivat pystyyn, kirosivat kiukkuisesti ja pääsivät -näin vähitellen tajuntaan. - -"Hän on huvipursineen Dakarissa", sanoi toinen ärähtäen. "Tehän -tiedätte, että hän saapuu tänne kolmen päivän perästä." - -"Lähettäkää silmänräpäyksessä hänelle langaton sähkösanoma ja kutsukaa -minun nimissäni hänet tänne niin pian kuin hän suinkin voi tulla. On -seikkoja, jotka vaativat hänen länsäoloaan neljänkolmatta tunnin -sisällä. Lähettäkää pikasanomana. Onhan Dakarissa sekä päivä- että -yöasema?" - -"On", murahti sähköittäjä. - -"Mitä pentelettä te mukisette", ärjyi Harriman ja sai töintuskin -pidetyksi aisoissa kuuluisan murhaajajalkansa... "Tässä tehdään -maailmanhistoriaa -- ymmärrättekö, senkin unikeko!" - -Silloin sähköittäjä ymmärsi. Hän syöksyi ulos huoneesta paitasillaan, -ja viittätoista sekuntia myöhemmin alkoi S:t Vincentin langaton -erittäin hätäisesti huutaa Dakaria. - - - - -III. - -GUIGLIELMO MARCONI. - - -Marconi-yhtiön uusi huvipursi "Astra" kellui Afrikan länsirannikon -edustalla ja välkkyi voimakkaassa auringonpaisteessa. Se oli tullut -suoraan Yarrowin kuuluisasta laivaveistämöstä ja oli kuin joutsen -mutalammikossa. - -Sillä Dakarin kehno satama ei ole sen laatuinen, että siinä voisi -kylvettää pikkulapsia. Siinä on paljon keltaisia muistoja Senegal- ja -Gambia-jokien erämaaliejusta, joka muuten antaa leiman koko tälle -rannikolle S:t Louisista S:t Marieen saakka. - -Dakar ei ole mikään terveellinen kaupunki valkoiselle miehelle. Se oli -aikoinaan oikea helvetti. Nyt ovat sivistys ja kauppa yhteisvoimin -muokanneet kaupunkia ja soita, niin että eurooppalainen voi jokseenkin -vaaratta kuivatella ruhoaan päiväntasaajan auringon alkuvoimaisessa -paahteessa. - -Mutta huvipursi "Astra" somisti satamaa siinä kelluessaan ja sen -pintaan kuvastuessaan. Aamu-auringon ensimmäiset säteet loivat pehmeän -ja värähtelevän värihohteen aluksen siroihin ja joustaviin piirteisiin. -Tuossa tulla paukutti moottorivene sen luo, ja moottoriveneessä istui -joku eurooppalainen, jonka naama oli sinooperipunainen liian paljosta -auringosta, whiskystä ja valvomisesta. - -Samaan aikaan oikoi jäseniään telttatuolissa eräs keskikokoinen mies, -jolla oli avonaiset ja rehelliset kasvot, ja haasteli kapteenin kanssa. -Ensi silmäyksellä ei voinut keksiä mitään erikoista hänessä. Oli -jotakin raikasta ja nuorekasta hänen tummien silmiensä hyväntahtoisessa -ilmeessä, mutta sen vastapainona olivat lukuisat hienot rypyt ja vielä -komeassa ruskeassa tukassa esiintyvät monet harmaat suortuvat. - -Ja kuitenkin hän oli uusimman ajan suurimpia tienraivaajia -- yksi -niistä, joiden nimet aina säilyttävät paikkansa keksintöjen -historiassa, miesten sellaisten kuin Robert Fultonin, James Wattin, -George Stevensonin, Graham Bellin ja Thomas Edisonin rinnalla. Hänen -nimensä oli Guiglielmo Marconi. - -On monta saksalaista pikkusielua, jotka kieltävät häneltä oikeuden -nimittää itseään langattoman lennättimen keksijäksi. Mutta pieni -italialainen on selviytynyt kaikista näistä kateuden myrskyistä ja ajat -sitten astunut maailmanhistorian kuolemattomien joukkoon. - -Hänen katseensa seurasi sinooperipunaista herraa ja hän näki tämän -heiluttavan kädessään sähkösanomaa, joka oli varustettu erinäisillä -punaisilla kiireellisyysmerkeillä. Parin minuutin kulutta mies oli -kannella. - -"Langaton pikaviesti Marconille", kuulutti tulija äänellä, jossa -rasahteli erämaanhiekka. - -Italialainen viittasi hänet luokseen. - -"Oletteko langattoman palveluksessa?" kysyi hän ja repäisi auki -sähkösanoman. - -"Olen", vastasi sinooperipunainen... "Ihmeellinen sähkösanoma, herra -Marconi -- kerrassaan hämmästyttävä." - -Miehen teki selvästi mieli ryhtyä tarkempiin selittelyihin, mutta -jotakin tuli väliin: hän huomasi pöydällä hikisen jäämaljan, jossa oli -useita Schweppin soodavesipulloja ja yksi isomahainen whiskypullo. - -Marconi seurasi hänen katseensa suuntaa, vilkaisi tunnustellen miehen -alkoholinenään, hymyili ja osoitti kädellään keidasta, sanoen: - -"Olkaa niin hyvä." - -Sähköittäjä kumarsi ja istuutui virkistävään pöytään, ja viidessätoista -sekunnissa hänellä oli lasi valmiina. - -Mutta kauan hän ei saanut valuttaa itseensä tuota elämännestettä, sillä -Marconi oli hypähtänyt ylös lepotuolista tähdenlentoa muistuttavalla -nopeudella. - -"Kapteeni", sanoi hän lyhyesti ja käskevästi. "Ankkuri ylös. Keula S:t -Vincentiä kohti. Meidän on oltava siellä ennen iltaa." - -Vanha, komea merikarhu näytti kovin hämmästyneeltä. Mutta hän oli -harvojen ja voimakkaiden sanojen mies. Ja hän käytteli niitä -ensimmäisen neljänneksen aikana niin tehokkaasti, että "Astra" tämän -ajan lopulla jo oli kääntänyt keulansa Atlanttia kohti ja viilletti -kahdenkymmenen mailin nopeudella suoraan länteen. - -Sinooperipunainen sähköittäjä oli silloin jo kauan ollut matkalla -vartiopaikalleen. - -"Tapahtuu kummallisia asioita taivaan ja maan välillä", mutisi hän -itsekseen, ajatellessaan yöllä vastaanottamaansa ja äsken suurelle -äänimestarille jättämäänsä merkillistä sähkösanomaa. - -Samaan aikaan Marconi istui "Astran" kannella ja luki S:t Vincentistä -tulleen sanoman päästä päähän. Nyt jo kolmatta kertaa. Siinä sanottiin: - - "Olen tänä yönä kello 12.40 ja 13.10 välillä havainnut - ihmeellisen, Morse-aakkosia käyttävän, merkinannon. Antopaikka - luultavasti maan ilmakehän ulkopuolella. Se kutsui teitä tänne - 24 tunnin kuluessa. Lähempiä yksityistietoja saavuttuanne. Jos - teillä on este, pitäkää silmällä läntistä taivasta keskiyön - jälkeen. Oletan asialla olevan mitä suurimman merkityksen. - - _Simon Newcombe Harriman_. - -Hän ojensi sen kapteenille, joka luki sen välinpitämättömästi. Marconi -ei nähnyt toisen hieman ylenkatseellista olkapäännykäystä. Hänen -silmänsä olivat syvät ja uneksivat. - -"Vihdoinkin", mutisi hän puolittain itsekseen. "Minä aavistin, että -jotakin tuollaista tapahtuisi... Katsokaas, kapteeni Evans", jatkoi hän -innostuen, "jo vuonna 1919 me huomasimme outoja merkkejä koneissamme. -Me totesimme ne, epäilys ja epäluulo sydämessä, ja koetimme selitellä -tätä omituista sekaantumista meidän valoaaltoihimme. Oli melkein -mahdotonta syyttää näistä ilmiöistä maan ilmakehän satunnaista -sähköhäiriötä. Mutta kun emme osanneet lukea merkkejä, jotka muuten -olivat hyvin säännöllisiä, meidän oli lopulta pakko tyytyä siihen -oletukseen, että ilmiö johtui jostakin meidän tietämisemme -rajojen ulkopuolella tapahtuneesta ilmakehän virrankatkeamasta. -Omasta puolestani olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että -näiden salaperäisten merkkien aiheuttajana on jokin toisessa -taivaankappaleessa asuva järkiolento, joka pyrkii kosketuksiin -avaruudessa olevien sukulaishenkien kanssa. Että nämä pyrkimykset -kohtaavat vaikeuksia, on päivänselvää. Siinäkin tapauksessa, että -toiset taivaankappaleet ovat enemmän tai vähemmän ihmisenkaltaisten -olentojen asumia -- ja tämä on kieltämättä todennäköinen otaksuma -- -täytyy olettaa eri kiertotähtien asukkaiden henkinen ja ruumiillinen -kehitys siihen määrään omalaatuiseksi, ettei ole ajateltavissa -keskinäistä ajatusten vaihtoa yhteisten tieteellisten koneiden avulla." - -"Mutta", väitti kapteeni vastaan, "olinhan huomaavani, että siinä -sanottiin jotakin Morsen aakkosista. Ei kai kelpaisi lähtökohdaksi -otaksuma, että vanha Samuel Morse on pistäytynyt jollekin toiselle -kiertotähdelle ja sieltä haastelee meille." - -"Haastelettehan tekin usein tähtien kanssa, herra kapteeni", jatkoi -Marconi... "Taivaankappaleiden keskinäiset suhteet antavat teille -arvokkaita tietoja. Ettekö milloinkaan ole ajatellut sitä, että tämä -ankarain ja muuttumattomien lakien järjestelmä on jonkin -yleismaailmallisen, ei yksistään maapallolle kuuluvan järjen -aikaansaannos. Ja että näin ollen kaikissa maailman avaruuden osissa -korkeimman viisauden ilmaukset ovat keskenään sukua. Miksi olisi juuri -maapallon profeetta päässyt kohoomaan korkeammalle kuin esim. Marsin -tai Merkuriuksen viisas mies?..." -- -- -- - -Ja näin tämä ikuisesti nuori ajattelija ja keksijä jatkoi -uneksimistaan, ja "Astra" jännitti kaikki langattomat hermonsa -vaahdotessaan yli sinisen Atlantin niitä seutuja kohti, joissa pasaadin -lauhkea ilma ikuisella retkellään lounaaseen vyöryttelee auringossa -kilottavia aaltoja, ja jossa Etelän Risti murtuneine viivoineen viittoo -ihmisille pimeästä, arvoituksellisesta, troopillisesta yöstä. - - - - -IV. - -VAINUKOIRA. - - -Joshua P. Niggitts oli Pinkertonin toimiston matkustava salapoliisi, ei -enempää eikä vähempää. - -Toimi ei ollut mikään erikoisen hieno, mutta eipä mainittu J.P. -Niggittskään ollut mikään hieno mies. Hän oli saanut tehtäväkseen -nuuskia käsiinsä sen yalelaisen ylioppilaan, joka oli potkaissut -kuoliaaksi erään professorin ja sittemmin karannut Sing-Singin -vankilasta. Amerikan viranomaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet -koko asian, vieläpä olivat mielissäänkin tästä käänteestä. Mutta nyt -sattui kaikeksi onnettomuudeksi tuolla kuoliaaksi potkitulla siveysopin -professorilla olemaan jonkinlainen suhde erääseen upporikkaaseen -leskeen, joka tällä ilkeällä tavalla menetti arvokkaan ystävän. Ja kun -leski oli kostonhimoinen kuin kobrakäärme, pani hän pyörimään muutamia -satojatuhansia dollareja vain saadakseen hävyttömän ylioppilaan -sähkötuoliin, jonka tämä oli kaartanut. - -Kostonhimoiset naiset ovat mustekalojen kaltaisia -- heillä on -kymmenittäin pyyntilonkeroita. Ja tämä lajinsa edustaja polvistui joka -aamu erään lihavaa, parratonta, talisilmäistä -- talisuus johtui -siveellisestä viisaudesta -- miestä esittävän muotokuvan eteen ja -rukoili kostoa onnensa menettämisestä. - -Hän tehosti rukouksiaan kääntymällä Pinkertonin toimiston puoleen, joka -taas puolestaan jätti asian yhdelle hienovainuisimmista nuuskijoistaan. - -Siitä on jo kauan kun salapoliisi kelpasi romaanisankariksi. Hänet -syrjäytti aikoinaan autonkuljettaja. Mutta nyt on autoilijakin -siirtynyt rehelliseen yksitoikkoisuuteen ja luovuttanut romanttiset -kiistakentät lentäjälle. Ja kukistumisensa partaalla seisoo jo tämäkin --- sankarikieltä käyttääksemme --, sillä ei ole enää kaukana -se aika, jolloin lentäminen muuttuu verrattain vaarattomaksi, -poroporvarilliseksi urheiluksi. - -Oli miten oli: salapoliisi ei enää esiinny hienossa seurassa muualla -kuin filmissä, jossa hän vielä on terävä-älyinen, vaikka peräti -lapsellisella tavalla. - -Joshua P. Niggitts ei soveltunut valkoiselle kankaalle. Hän oli ovela, -mutta jäyhä mies, joka teki työtä kuin kone, aina nenä maassa. Nyt -hänen vainunsa vei häntä suoraan kohti Simon Newcombe Harrimania, -a hän oli menossa S:t Vincentiin eräällä lihalastissa olevalla -englantilaisella höyrylaivalla, joka aikoi ottaa hiiliä sieltä. Hän ei -ollut ihan varma asiastaan -- salapoliisit eivät ole koskaan varmoja, -ja tästä syystä kai salapoliisiromaanit venyvätkin niin penteleen -pitkiksi. Mutta hän oli tavannut hyvät jäljet. Luureunarilleistä oli -tullut nuoren ylioppilaan kohtalo. Syystä tai toisesta mies ei ollut -viitsinyt poistaa niitä nenältään, paetessaan New Yorkista. Ne -olivat seuranneet häntä erääseen Cunard-linjan laivaan, tämän -kattilahuoneeseen, ne olivat herättäneet tarpeeksi huomiota -Liverpoolissa, ja eräänä päivänä ne olivat tähdänneet suoraan -Marconi-yhtiön palatsiin Lontoossa. Tämän suuren maailmanjärjestön -huoneissa Niggitts oli kysellyt ja rauhoittunut vasta kuultuaan tuon -hämmästystä herättävän nimen: Simon Newcombe Harriman. Hänen -mielenkiintonsa tuntui harvinaisessa määrässä kohdistuvan tähän -nimirikkaaseen herraan, jonka tuntomerkit sopivat erinomaisesti hänen -lompakossaan olevaan pitkän, luisevan, pikku lautasten kokoisia -luureunarillejä kantavan nuorukaisen valokuvaan. - -Ilmaisematta millään tavalla syytä, miksi hän halusi tietoja mr. S.N. -Harrimanista, hän poistui Lontoosta ja suuntasi kulkunsa suoraan kohti -S:t Vincent-nimistä pientä valtameren hiekkajyvää kohti. Kaikki oli -järjestyksessä. Hänen tulevaisuutensa turvattu. Hänen taskussaan oli -vangitsemismääräys ja suosituskirje maailman pienimmän hiilisaaren -korkeimmalle poliisiviranomaiselle. - -Lankeaa siis luonnostaan, että Joshua P. Niggitts oli mainiolla -tuulella liukuessaan eräänä myöhäisenä iltahetkenä sen majakan ohitse, -joka Santiago-saaren mahtavilta rantakallioilta viittoo S:t Vincentin -keltaista alastomuutta kohti. Hän puri purukummia niin että leuat -natisivat, hän voiteli revolverinsa florenttiniöljyllä ja pisti -viimeisellä patenttilaitteella varustetut käsiraudat taskuunsa. Sitten -hän pani kuntoon taskulamppunsa, sillä pimeys oli tullut aikoja ennen -kuin laiva oli ehtinyt satamaan. - -Niggittsin into oli ilmitulessa. Hyväntahtoinen perämies oli näyttänyt -hänelle sen pienen rakennusryhmän, joka muodosti Marconi-aseman. Iso -hehkulamppu valoi valkoista hopeaansa siihen matalaan rakennukseen, -joka oli kummulla, päärakennuksen takana. - -Oli valoisa, kirkas yö -- kuuta vailla. Mutta tähdet säteilivät -omituista, voimakasta hohdettaan. Oli kuin ilmakehän miljoonat silmät -olisivat uteliaina vilkuttaneet toisilleen. - -Mutta Niggittsissä ei ollut runollisuutta enempää kuin pussirotassa, -eikä hänellä ollut sitä hyödyllistä taitoa, että olisi osannut lukea -tähdistä. Jos hänellä olisi ollut tämä taito, niin hän ehkä olisi -keksinyt, että Saturnus oli tänä yönä hieman omituinen. Eikä se ennusta -hyvää ihmisen kuolemattomalle sielulle -- vaikka kuuluukin niin -vuorenvarmaan laitokseen kuin Pinkertonin toimistoon. - -Ei ole kuitenkaan syytä rientää tapausten edelle. Ennen kuin -lastihöyryn ankkuri oli tavannut pohjan, seisoi Joshua P. Niggitts -yhdessä niistä monista veneistä, jotka olivat tulleet tervehtimään -juuri saapunutta laivaa. Hänellä oli sellainen kiire, ettei hän -huomannut peremmällä satamassa kelluvaa kaunista, valkoista huvipurtta. -Hänen pienet siansilmänsä tuijottivat vain tuohon suureen hehkuvaloon, -jonka läheisyydessä hänen luultavasti mitään aavistamaton uhrinsa -oleili. - -Maihin astuessaan hän vilkaisi kelloon. Se oli juuri kaksitoista. - -Tämänkin olisi pitänyt varoittaa Joshua P. Niggittsiä. Sydänyön hetki -ei ole hyvä salapoliiseille. On jotakin rikosluontoista öisessä -kahdentoistalyönnissä. - -Mutta Niggitts ei ajatellut mitään muuta kuin Simon Newcombe -Harrimaniksi itseään nimittävän miehen kiinniottamista. Hän ei -välittänyt edes paikan poliisiviranomaisten avusta. Olihan hänellä -vangitsemismääräys, Englannin poliisin allekirjoittama, oli revolveri, -käsiraudat ja nuo etevät englantilaiset lennätinvirkailijat, jotka -asuivat yhdessä Yalen yliopiston murhaaja-idun kanssa. - -Sitäpaitsi Niggitts oli rahan ahne. Hän ei voinut sietää ajatusta, että -joku toinen tulisi jakamaan hänen suurta dollarichekkiään. - -Hän sai erään portugalilaisen hiilijätkän oppaakseen ja seisoi muutamaa -minuuttia myöhemmin laitoksen portilla. Se oli auki. - -Hän sanoi hyvää yötä oppaalle, otti huopatohvelit jalkaansa ja hiipi -edelleen. Tuolla oli jokin ovi raollaan. Niggitts noudatti viittausta -ja astui pitkään käytävään, joka päättyi portaisiin. - -Vallitsi ihmeteltävä äänettömyys rakennuksessa, vaikka valot olivat -sytytetyt kaikkialle. - -Salapoliisi hiipi ylös portaita. Ne päättyivät oveen, joka oli -puolittain auki, kuten kaikki edellisetkin. Se johti huoneeseen, joka -ilmeisesti oli kalustettu jonkinlaiseksi tähtitorniksi. Siellä vallitsi -puolihämärä, mutta Niggitts keksi heti siellä kaksi miestä. Toinen -askarteli suuren kaukoputken kimpussa, toisella, joka seisoi -kumartuneena erään pöydän yli, oli luureunarillit; ja muistutti -jälkimmäinen muutenkin Niggittsin taskussa olevaa valokuvaa niinkuin -vesipisara muistuttaa toista vesipisaraa. - -Ei ollut vähintäkään epäilystä enää. - -Joshua P. Niggitts astui kolistellen huoneeseen, meni Simon Newcombe -Harrimanin luo ja laski kätensä tämän olalle. - -"Nathanael Smith", sanoi hän, "lain nimessä minä vangitsen teidät". - -Syntyi silmänräpäyksen äänettömyys. Niggitts nautti siitä -silmänräpäyksestä, mutta ei seuraavasta. Sillä kaukoputkimies oli -kääntänyt kasvonsa häneen. - -"Viekää ulos rääkkyjät", sanoi hän kuivasti. "Me emme halua tulla -häirityiksi..." Ja oli kuin hänen silmänsä, joiden palo muistutti -kuumesairasta, olisivat lakaisseet Niggittsin ulos. - -"Mutta", änkytti Niggitts, "mutta..." - -On merkillistä, kuinka usein vähäisellä arvostelukyvyllä varustetut -ihmiset suuttuvat sanasta "mutta"... Sillä Simon Newcombe Harriman -_alias_ Nathanael Smith käännähti taapäin. Seuraavassa tuokiossa -hänen oikea jalkansa lennähti eteenpäin, niinkuin heittokoneen -viputanko. Ja ennenkuin Niggitts ennätti tarttua revolveriinsa, -vangitsemismääräykseen ja käsirautoihin, hän pyörähti läpi lasiruudun -ja yli matalan verannan ja putosi ilkeästi rämähtävään romurautakasaan. -Siihen hän jäi makaamaan aivan hiljaa. - -Mutta nuo kaksi miestä jatkoivat työtänsä, johon he syventyivät ja -innostuivat, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. - - - - -V. - -KAUKOVIESTI. - - -Oli kulunut tunti. - -"Onko teillä kaikki?" kysyi Marconi ja nojasi väsyneesti tuolinsa -selkämykseen. - -"Joka ainoa sana", vastasi Harriman ja kohotti rillejään. Hiki helmeili -hänen kasvoillaan ja hänen teräviin, jäykästi tuijottaviin silmiinsä -oli tullut ihmeellinen, kiihkeä ilme. - -"Enempää kai ei tule?" jatkoi Marconi. - -"Tuskin." - -"Mikä on teidän ajatuksenne asiasta?" - -"Sama kuin teidänkin." - -Marconi katsahti vähän ihmeissään tuohon pitkään, nuoreen mieheen, joka -seisoi kumartuneena pisteitä ja viivoja täynnä olevan paperin ylle. - -"Sehän saattaa olla erehdys", virkahti hän ikäänkuin tunnustellen -maaperää. - -Amerikkalainen kohautti olkapäitään. - -"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka se voisi olla erehdys", jatkoi -hän varmemmin. "Oletteko milloinkaan ennen nähnyt tuollaisia -valonsäteitä? Ne muistuttivat troopillisia salamoita. Eikä juuri liene -ajateltavissa, että itse Jumala olisi opetellut Morsen aakkoset... Kun -julkaisemme tämän ihmeellisen sähkösanoman, niin spiritistit sanovat -sitä jonkin hengen lähettämäksi. Onhan mahdollista, että henget ovat -kyllästyneet pöydänjalkoihin ja nyttemmin siirtyneet tähtitaivaalle." - -Nuori mies naurahti -- s.o. hän päästi kurkustaan omituisen narisevan -äänen. - -"Tässä ei ole mitään naurettavaa", nuhteli Marconi häntä. "Meidän on -oltava nykyaikaisia ihmisiä -- nykyajan salatieteilijöitä. Materialismi -makaa koirankopissa ja ulvoo kohti kuuta. Ihmiset eivät enää välitä -maallisista asioista. He istuvat ja kuuntelevat ylimaallisia, -taivaallisia ääniä. He eivät tahdo tietää mistään selityksistä. He vain -heittäytyvät selittämättömän uskoon. Tämä on jonkinlaista -henkiromantiikkaa... Mutta meillä, jotka kuulumme vanhaan kouluun, ei -ole muuta kuin yksi tehtävä. Meidän on koetettava ottaa selko tämän -sanoman lähettäjästä -- olipa hän sitten henki tai ihminen... Eikö hän -sanonut nimensä olevan John Lange?" - -"Sanoi!" - -"Samalla tutkikaamme, onko perää niissä perhesuhteissa, joihin hän -vetoo, ja vieläkö hänen mainitsemansa Kervel elää." - -Harriman nyökäytti päätään, mutta samalla hän loi äkäisen katseen -rikkinäiseen ruutuun, jonka läpi Joshua P. Niggitts niin -äkkiarvaamattomalla tavalla oli kadonnut. - -Marconi arvasi nuoren avustajansa ajatukset. - -"No", sanoi hän hajamielisesti, "emme anna pikkuseikkojen häiritä -itseämme, kun vakavat asiat ovat kysymyksessä. Tämän-öisiä elämyksiämme -saamme kai nimittää maailmanhistorialliseksi merkkitapaukseksi. Minä -oletan, että olette tehnyt muitakin tihutöitä, mutta se asia saa levätä -toistaiseksi. Täällä saaressa ei kukaan uskalla koskea teihin niin -kauan kuin minä olen saapuvilla... Potkaisittekohan miehen kuoliaaksi?" - -"Minä potkaisin kovanlaisesti", vastasi Yalen ylioppilas hiukan -hämillään. "Se paha tapa on peräisin jalkapalloradalta. Mutta..." - -"Joka tapauksessa", keskeytti Marconi hänet, "teidän on mitä -huolellisimmin muunnettava tavalliseksi kirjoitukseksi ne valomerkit, -jotka me olemme merkinneet muistiin. Ne ovat selviä kyllä. Mies, joka -nimittää itseään John Langeksi, ei ole mikään harjaantunut sähköittäjä. -Mutta hän on ilmeisesti käsitellyt monimutkaisia taistelukoneita. Ja -hän taitaa Morse-aakkosensa... Tokkohan yksikään tähtientutkija on -huomannut näitä valomerkkejä... Saamme muutamia jännittäviä päiviä, mr -Harriman. Antakaa minun nyt kuulla, sana sanalta, mitä tällä -salaperäisellä, taivaan avaruudessa asuvalla herralla on meille -sanottavaa!" - -Suuri keksijä otti itselleen mukavan lepoasennon, sytytti ison sikarin -ja odotti kärsivällisesti arvoituksellisen viestin tarkistettua -sisällystä. - -Simon Newcombe Harriman oli poistanut nenältään luureunarillit, ja -Marconi huomasi ihmeekseen, että nuoren miehen silmissä oli omituinen -punertava värituntu, samanlainen kuin puolisokeilla eläimillä, jotka -ovat tottuneet pitkälliseen pimeyteen. - -Muutaman minuutin aikana kuului vain mustekynän paperilla aikaansaama -rapina. - -Silloin yhtäkkiä koputettiin ovelle. - -"Tulkaa sisään", huusi Marconi äreästi. - -Muudan sähköittäjä pisti päänsä ovesta, jonka Joshua P. Niggitts oli -unohtanut sulkea perästään. - -"Enkö ole sanonut, etten missään tapauksessa halua tulla häirityksi", -sanoi italialainen äänellä, jota lapset olisivat säikähtäneet. - -"Mutta", änkytti sähköttäjä vavisten ja peräytyi niin paljon, että vain -hänen peljästynyt naamansa jäi oviaukkoon, "tuolla makaa joku mies -ulkopuolella..." - -Marconi kohosi seisaalleen. - -"Mr Thomson", lausui hän ankarasti, "minä annan palttua sille, mikä -siellä ulkona makaa. Jos on jotakin tehtävä, niin tehkää, minkä -katsotte velvollisuudeksenne. Minä en ole mikään S:t Vincentin aseman -lapsenpiika. Ja nyt sanon viimeisen kerran, että me tahdomme olla -rauhassa -- vaikka se mies olisi kuollut..." - -"Niin, mutta sehän se juuri..." - -Sähköittäjä Thomson ei päässyt pitemmälle. Sillä italialaisen silmät -iskivät salamoita niin vietävästi, että herra Thomson katosi portaita -alas. Ne tekivät kuten Dickens sanoo, hänen puheyrityksensä tyhjäksi. - -Marconi istuutui taas tuolilleen ja tyynnytteli itseään vetämällä -muutamia voimakkaita haikuja havannastaan. - -"Ei sitten milloinkaan saa olla rauhassa", mutisi hän. "Ei olisi -niinkään tyhmää yrittää jollekin toiselle kiertotähdelle. Mutta -kuunnelkaamme nyt ensin, mitä John Lange tiedoittaa. Lukekaa sanoma -hitaasti ja selvään." - -Hän heittäytyi mukavaan noja-asentoon, niin kuin mies, joka -valmistautuu harvinaiseen nautintoon. - -Harriman oli paiskannut mustekynän kädestään. Hän loi ensin katseen -taivaalle, mutta kun siellä ei mitään näkynyt, niin hän tarttui -ihmeellisimpään asiakirjaan, mikä on nähty maailman luomisen jälkeen. -Hän sivuutti Marconille osoitetut omistussanat ja luki kuivalla -narisevalla äänellä: - - "Nimeni on John Lange. Olen tätä nykyä eräällä kiertotähdellä, - maapallon ulkopuolella, vaimoni ja erään ranskalaisen papin - seurassa. Matka tänne oli kauhea, mutta pitkäaikaisen - tajuttomuuden vuoksi en voi sanoa, kuinka kauan se kesti. - Viimeinen, minkä muistan, on se, että lentokoneeni katkaisi - 20,000 metrin rajaviivan ja sitten ikäänkuin viskattiin jonnekin - tyhjyyteen. Palasin tajuntaan pitkän ajan perästä, sain koneen - käyntiin viime hetkessä ja laskeuduin eräälle kiertotähdelle, - joka on pienempi kuin maa ja jossa elämänehdot ovat jokseenkin - samat, ja jossa asuu olentoja, joiden kehitys ja sivistys on - kovin erilaista kuin meidän, mutta ylen mieltäkiinnittävää. - Heillä on kovin voimakkaat tuntohermot, he omistavat - ihmeellisiä tietoja ja ovat etenkin oppineet käyttämään sähköä - tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Heidän moraalinsa ja - hyväntahtoisuutensa on verratonta. Vuosisatoja ovat heidän - tiedemiehensä turhaan pyrkineet yhteyteen toisten kiertotähtien - kanssa, mutta kun heidän ilmaisukeinonsa ovat aivan erilaiset - kuin muiden, niin he ovat epäonnistuneet. Meillä on hyvin pienet - mahdollisuudet päästä pois täältä, kun ei bensiiniä voida - valmistaa. Ehkä tämän vastaanottaja haluaa kääntyä Kervelin - puoleen, jonka osoite on Pariisi, rue Rambuteau 157, ja sanoa - hänelle, että hänen Mars-pikakoneensa on vienyt meidät, ellei - juuri Marsiin niin johonkin toiseen kiertotähteen. Hänen on - otettava seuraavaan lentokoneeseensa sähkö käyttövoimaksi. - Silloin se epäilemättä palaa jälleen takaisin. Ei ole - todennäköistä, että se, joka poistuu maan ilmakehästä, putoisi - mihinkään muuhun kiertotähteen kuin tähän. Myös pyydän lausua - terveiset apelleni, Ivryssä, Pariisin luona asuvalle kemisti - Henry Debussonille. Hänen tyttärensä elää ja voi hyvin. Me - olemme onnelliset, mutta ikävöimme maahan. Jos joku tahtoisi - Kervelin rakentamalla sähkölentokoneella noutaa meidät täältä, - olisimme hänelle syvästi kiitolliset. Kyllähän se matka kovalle - ottaa, mutta sen kestää kuitenkin. Toivon, että tämä viesti, - jonka lähettämisessä käytetään jättiläismittaisia, sähköisiä - valoaaltoja, joutuu Marconin käsiin. Kuukauden kuluttua olen - toivottavasti saanut kerätyksi niin paljon sähkövoimaa, että voin - lähettää uuden ilmoituksen. - - John Lange." - -Harriman pyyhki hikeä otsaltaan. Marconi nousi seisomaan. - -"Oletteko milloinkaan kuullut moista?" - -"En." - -"Ja mitä tahdotte tehdä?" - -"Pyytää lomaa." - -"Mihin tarkoitukseen?" - -Amerikkalainen katsahti tahtomattaan rikottuun lasiruutuun. - -"En sovellu enää maakamaralle", sanoi hän synkästi. - -Marconi tarttui hänen käteensä. - -"Siinä on varmasti muutakin. Mennäänpä tuonne huvipurteen. Se vie -teidät Bordeauxiin, josta on kahdentoista tunnin matka Pariisiin. -Menkää tämän Kervelin luo. Puhukaa hänen kanssaan. Minä otan teidän -vartiopaikkanne ja pidän silmällä kiertotähteä. No, joutukaahan jo!" - - - - -VI. - -KUN NIGGITTS HERÄSI. - - -Tapahtuu hyvin harvoin, että yksityis-etsivät kuolevat -- ainakaan ensi -näytöksessä. He ovat sitkeitä kuin merikilpikonnat. - -Myönnettävä kai on, että Joshua P. Niggittsiä oli pidetty tavalla, -josta olisi voinut olla mitä vakavimmat seuraukset. Ei ole leikintekoa -lentää lasiruudun läpi Amerikan etevimmän potkijan potkaisemana. Eikä -voida sanoa yksinomaan hauskaksi rautaromukasaan putoamista kahdeksan -tai kymmenen metrin korkeudesta. - -Ei ollut myöskään paljoa jäljellä Pinkertonin uskotuimmasta miehestä, -kun nouseva aurinko seuraavana aamuna kutitteli hänen silmäluomiaan. -Hänet oli itse yöllä kannettu laboratoorioon, jossa taitavat kädet -olivat hoidelleet hänen haavojaan ja naarmujaan. Hän oli saanut kylmät -kääreet päähänsä ja jääpussin nenälleen. - -Joshua P. Niggitts ei tosiaankaan voinut hyvin. Oli kuin kirotun -jalkapalloilijan viaton saapas olisi vielä ollut ankkuroituna hänen -kylkiluittensa väliin, ja lonkkien seutu, joka ensiksi oli tehnyt -tuttavuutta romuläjän kanssa, oli niin huonossa kunnossa, että hän -ulvoi, milloin tarvitsi liikahtaa. Tuntui siltä, kuin hän olisi -ratsastanut keskiaikaisella puuhevosella kolme vuorokautta yhteen -menoon. - -Mutta pahin oli hänellä niskassa. Sinne oli noussut muhkula, joka -muistutti hyvää, vanhan ajan nyrkkiä, ja se takoi ja jyskytti niin, -että Niggittsin oli ehdoton pakko pidellä päätään, jottei tämä -räjähtäisi kappaleiksi. - -Aluksi hänen oli vaikea koota ajatuksiaan. Mitä olikaan tapahtunut ja -mitä oli tulossa? - -Mutta vähitellen alkoi amerikkalaisen pahasti järkytetyissä aivoissa -muodostua pieniä tajunnan ja ajatuksen katkelmia. Vihdoin hän pääsi -särkyneen minänsä kanssa yksimielisyyteen siitä, että hän oli S:t -Vincentin saarella. Ja sitten purjehti muisto muiston jälkeen hänen -vielä hieman sumuisen näköpiirinsä ulapalle. Lopuksi hänelle valkeni, -että hänet oli käännytetty takaisin melkein saavutetun päämäärän -vierestä kerrassaan hävyttömällä tavalla. Hänellä oli ollut tämä -kirottu Harriman _alias_ Nathanael Smith käsissään. - -Kun Niggitts oli päässyt tähän varmuuteen, ulvahti hän ja yritti -nousta... Sitä ei hänen olisi kuitenkaan pitänyt tehdä. Sillä koko -hänen ruumiinsa pani sitä vastaan mitä ankarimman vastalauseen. Ja hän -vaipui huohottaen sohvan ihmisystävällisten pielusten väliin. - -Eräs mies, joka oli istunut kirjoittamassa jotakin kirjeitä huoneen -toisessa päässä, nousi ja tuli hänen luokseen. - -"No, te alatte, näen mä, tulla tajuihinne", sanoi mies osoittamatta -mainittavaa sääliä. - -Niggitts tuijotti ahnaasti häneen. Ei, tämä ei ollut luureunarillimies. - -"Meillä on pieni sairashuone täällä saaressa", jatkoi tumma herra, -jolla oli terävät ja läpitunkevat silmät. "Kun tunnette itsessänne -tarpeelliset edellytykset, niin siirretään teidät sinne. Lääkäri on -käynyt täällä. Hän uskoo teidän voivan olla jalkeilla kahden viikon -kuluttua, jos pysytte rauhallisena." - -"Kahden viikon", sähisi Niggitts. "Luuletteko te minulla olevan aikaa -jäädä tänne makaamaan viikkokaupalla?" - -"Niinkuin itse tahdotte", sanoi toinen välinpitämättömästi. "Minä vain -kerron, mitä tohtori sanoi. Mutta minunkaan nähdäkseni te ette mahda -kyetä ottamaan osaa marathon-juoksuun ihan ensi tilassa." - -Silmät pyöriskelivät Niggittsin päässä. - -"Tätä te tulette vielä katumaan", ulvoi hän. "Näinkö on kohdeltava -vapaata amerikkalaista?... Minua on häiritty virallisessa -toimituksessa. Minun vangitsemismääräykseni on New Yorkin -poliisipäällikön allekirjoittama. Tämä tulee teille vielä kalliiksi... -Missä on murhaaja?" - -Toinen katseli säälien häntä ja sanoi: - -"Tuo on kuumetta." - -"Minussa ei ole kuumetta", kirkui Niggitts. "Luuletteko etten tuntenut -häntä hänen sarvirilleistään. Ilmielävä Nathanael Smith, Yalesta -kotoisin, sama, joka potkaisi kuoliaaksi etiikan professorin... Hän -elää täällä käyttäen väärää nimeä. Ja minutkin hän on potkinut rikki ja -mäsäksi. Kirottu jalkapallonpelaaja. Mieluummin antaisin strutsin -potkia itseäni." - -"Jalkapallonpelaaja?" - -"Niin, hitossa! Älkää ruvetko noin pyhäksi. Ehkäpä olette samassa -juonessa murhaajan kanssa. Missä hän on?... Antakaa minun heti paikalla -puhutella kuvernööriä, tai mikä pahus se hallitsee tätä hornan saarta." - -"Saisitte olla käyttämättä noin voimakkaita sanoja. Ne eivät sovi -sairaalle miehelle. Kiittäkää Jumalaa, ettette menettänyt kokonaan -henkeänne. Minusta ei ole mikään onni pudota suoraan romurautakasaan. -Te olette selvästi pudonnut oikea pää edellä." - -Niggitts katsoa luimautti mieheen, jolla oli älykkäät ja viisaat -kasvot. - -"En voi käyttää mihinkään osanottoanne", vastasi hän. "Viimeisen -kerran: lain nimessä, missä on murhaaja?" - -"Minkä lain nimessä?" - -Pahoinpidelty salapoliisi katseli neuvotonna ympärilleen. - -"Paperini ovat kunnossa", lausui hän sitten hiukan lauhkeammin... -"Mutta kuka te olette, joka asetutte lain ja karanneen rangaistusvangin -väliin?" - -"Se ei kuulu tähän asiaan. Toistaiseksi te olette minun vieraanani. -Minä pidän huolen teidän ruumiillisesta hyvinvoinnistanne, niin kauan -kun olette saarella. Kun taas paranette, voittehan jatkaa -mielenkiintoista ajojahtianne." - -Niggitts unohti kerrassaan tuskansa. - -"Vaatteeni ovat tuolla", karjui hän, "siellä on Nathanael Smithin -vangitsemismääräys." - -"En tunne sitä miestä." - -"Mitä rohkenette sanoa?... Enkö ole selittänyt teille, että se -viimeöinen luureunarillimies on Nathanael Smith, joka on lainannut -itselleen Amerikan parhaat nimet. Ja ellen olisi häntä tuntenut -entuudesta, niin saamani potku oli tuntomerkki, jos mikään. Ei ole New -Yorkin ja Los Angelesin välillä ainoatakaan, joka potkisi sillä -tavalla... No, mitä sanotte nyt?" - -"En sano mitään enkä tiedä mitään. Mutta miehen toteaminen yhdestä -potkaisusta on minusta jokseenkin kevytmielistä hommaa. Te tunkeuduitte -kutsumattomana ja itseänne esittämättä vieraalle alueelle, te -häiritsitte kahta miestä, jotka olivat vakavassa työssä. Sentapaisesta -epähienosta käyttäytymisestä annettu potku on usein terveellinen opetus -vastaisen varalle." - -Niggitts oli muuttunut veripunaiseksi kasvoiltaan. - -"Te ette siis tahdo luovuttaa häntä?" - -"Tarkoitatteko Harrimania?" - -"Tarkoitan." - -"Vaaditte mahdottomia. Jo siitäkin syystä, että hän matkusti täältä -ainakin kuusi tuntia sitten." - -Ei löydy kyllin väkeviä sanoja kuvaamaan Joshua P. Niggittsin -hyödytöntä raivoa. - -"Mihin sitten?" - -"En tiedä." - -"Tästä ette pääse rangaistuksetta. Minä tunnen Marconin. Hän on minun -mieskohtaisia ystäviäni. Te menetätte paikkanne. Mikä on nimenne?" - -"Marconi." - -Niggittsin silmäterät muuttuivat vihreiksi tyhmyydestä. Hän ummisti -silmänsä ja avasi ne jälleen. Sitten hän luopui jatkuvista yrityksistä, -ja alkoi huohottaa. - - - - -VII. - -IÄKÄS KEKSIJÄ. - - -"Tästä ei tule kukaan sisään", rähisi ääni korostaen ranskankieltä -vierasmaalaisesti. - -Mutta nuori mies, joka seisoi Rambuteau-kadun 157:n matalan ja -vaatimattoman oven ulkopuolella, ei näyttänyt olevan niitä, jotka -säikähtävät ensimmäistä vastoinkäymistä. Hän ei ollut vähääkään -pariisilaisen näköinen. Ei ainoakaan ranskalainen taipuisi pitämään -luureunarillejä. Pariisilaiset ovat usein naurettavia muulla tavoin -- -pitävät pitkää partaa ja kummallisia tukkalaitteita -- mutta että he -milloinkaan vajoisivat niin alas, että tepastelisivat kaupungilla nämä -amerikkalaiset pöllönsilmät päässä, sitä ei yleensä kannata edes -ajatella. - -Ystävämme Simon Newcombe Harriman oli kuitenkin omissa silmissään mies. -Hyvissä voimissa hän oli saapunut "Astralla" Bordeauxiin. Ei kukaan -ollut häirinnyt häntä. Ja nyt hän oli sanottavitta vaikeuksitta tullut -Pariisiin ja kohdannut ensimmäisen esteen. - -Hän otti esille muistiinpanonsa. - -Niin -- tuossa luki Kervel, rue Rambuteau 157, ja Kervelin nimi oli -myös ovikilvessä, kainona ja vaatimattomana. - -Mutta kukaan ei avannut Harrimanille, vaikka tämä käytteli rystysiään -niin että oven laudat liikahtelivat. - -Tosinhan voi sanoa, ettei Harrimanin ranskankielen ääntäminen ollut -erittäin tyydyttävää. Amerikkalaisethan puhuvat mieluimmin peruna -nielussa, eikä se kuulu hyvältä ranskalaisten korvaan, jotka pistävät -perunan mieluummin nenäänsä. - -Mutta oven sisäpuolella oleva mies ei ollut kielisaivartelija. Hän -aukaisi ovensa vain niille, jotka tiesivät tunnussanan. - -Tämä selveni vähitellen nuorelle amerikkalaiselle, joka nyt laukaisi -viimeisen panoksensa. - -"Minä tuon terveisiä John Langelta", sanoi hän. - -Tämä oli oikeata puhetta, sillä samassa ovi lensi auki hämmästyttävällä -vauhdilla, ja Harriman näki edessään pitkän, voimakkaan, hienon ja -jalopiirteisen miehen, jonka pitkä valkoinen parta hohti hopealle. - -"Ehkä tahdotte astua sisään", sanoi vanha herra hieman juhlallisesti -"John Langen ystävät ovat minunkin ystäviäni. Minä luulin hänen -kuolleen." - -"Kuollut hän onkin, tavallaan", sanoi amerikkalainen ja istuutui -tuolille... "Hän on, mikäli voin käsittää, kuollut tältä maailmalta. -Mutta ennen kuin käymme asiaan käsiksi lähemmin: kuka oli John Lange?" - -Valkopartainen juhlava herra rypisti kulmiaan. - -"Ettekö siis tunne häntä?" - -"En, en mainittavasti." - -"Ettekö ole koskaan nähnyt häntä?" - -"En lainkaan." - -"Mutta kuinka te sitten uskallatte?" - -"Minä uskallan, mitä ikinä mieleni tekee", murisi Harriman ja jännitti -oikean jalkansa lihaksia... "Mutta te voitte olla ihan rauhallinen. -Saatte kyllä ajateltavaa ennen kuin eroamme. Ehkä maltatte mielenne, -kunnes olen lukenut teille John Langen lähettämän sähkösanoman." - -"Hänenkö lähettämänsä sähkösanoman." - -"Niin, valo-sähkösänoman." - -"Ja mistä?" - -"Hitto sen tietäköön." - -"Mutta eikö siinä mainita lähetyspaikkaa?" - -"Kyllä. Mutta se on jokseenkin epämääräinen. Sanoma tuli neljä -vuorokautta sitten S:t Vincentin Marconi-asemalle. Marconi oli -sattumalta tavattavissa, ja hän todistaa sanoman oikeaksi. Voitte -muuten itsekin ratkaista asian, kunhan ette vain tapa minua -kysymyksillänne." - -Amerikkalainen otti suututtavan hitaasti esiin lompakkonsa, löysi siitä -tiheäänkirjoitetun paperin, otti nenältään luureunarillit, puhdisti ne, -sovitti taas paikoilleen, loi vanhukseen itsetietoisen katseen ja alkoi -tunnontarkasti kääntää ranskankielelle John Langen englantilaista -sanomaa. - -Kervel istui kuin tulisilla hiilillä. Hän repi partaansa. Hän hakkasi -otsaansa. Hän käyttäytyi kuin puolihullu nero, mikä hän luultavasti -olikin. - -"Enkö minä sitä sanonut", mutisi hän herkeämättä. - -"No, mitä sanotte nyt?" murahti Harriman lopetettuaan lukemisen. - -Vanhus loi uneksivan katseen ikkunaa kohti, josta muutamia -auringonsäteitä hiipi huoneeseen. Suljetuissa ikkunaluukuissa oli nim. -rakoja. Koko hänen hermostuneisuutensa oli ikäänkuin liukunut pois -hänestä. Hänen kasvoilleen oli levinnyt kirkastetun rauhan ilme, sama, -joka oli kaunistanut juutalaisvanhusta tämän katsoessa Ihmisen Poikaa -kasvoista kasvoihin ja sanoessa: "Nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan -menemään!" Oli kuin hänen leimuavat silmänsä olisivat tuijottaneet -kaukomaailmoihin. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut. - -Amerikkalainen pyöri kärsimättömänä tuolillaan. - -"Tahtoisitteko nyt kertoa Marconille ja minulle, kuka on John Lange ja -onko niissä seikoissa perää, joita tämä ihmeellinen sähkösanoma -koskettelee?" - -Kervel katsahti hajamielisenä nuoreen vieraaseensa. Hän oli miehen -näköinen, joka herätetään uneksimasta jääkylmää whiskyä ja soodaa -aavikolla. - -Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi kertoa niinkuin ulkoa opittua -läksyä: - -"John Lange oli norjalainen. Hän kuului muukalaislegioonaan ja soti -Ranskan puolella. Hän yleni kersantiksi harvinaisen sankarillisuutensa, -rohkeutensa ja kuularuiskutaituruutensa avulla. Ei kenestäkään -legioonan miehestä kerrota niin usein kuin hänestä. Voisi kirjoittaa -romaanin hänen urotöistään. Vuonna 1918 hänestä tuli lentäjä, ja tällä -alalla hän osoitti samoja eteviä ominaisuuksia. Hän sai kaikki -kunniamerkit, joita voitiin antaa hänen asemassaan olevalle miehelle. -Vaikka hän joka päivä yhden vuoden aikana oli hengenvaarassa, ei -hän kertaakaan haavoittunut. Hän taisteli usein kokonaisia -vihollislaivastoja vastaan, pakoitti ne laskeutumaan maahan tai tuhosi -ne suorastaan, mutta palasi itse aina ehein nahoin. Hänen -haavoittumattomuudestaan tuli legenda. Mutta eräänä päivänä hänen -ollessaan ilmassa, hän joutui varustamattomana kaasuhyökkäyksen -alaiseksi. Luultiin hänen kuolleen, mutta tällöinkin onni seurasi -häntä. Hän makasi monta kuukautta sokeana ja puolittain tiedottomana, -mutta hyvä hoito palautti hänet ihan entiselleen -- näönkin hän sai -takaisin. Hänen hoitajansa oli eräs nuori ranskalainen neiti, Claire -Debusson, tunnetun kemistin tytär. He menivät kihloihin. Hänen -myöhemmistä vaiheistaan tiedän vähemmän. Hän sai käytettäväkseen erään -lentokoneen, jonka minä olin suunnitellut korkeuslentoja varten. Tämän -koneen pääominaisuus oli se, että se saattoi ottaa matkaansa -suunnattomat bensiinimäärät ja että sen moottori erään uuden -kaasutusmenetelmän avulla säästi polttoainetta tähän saakka -tuntemattomalla tavalla. Sitäpaitsi sen hytti oli rakennettu -sellaiseksi, että sen saattoi milloin tahansa muuttaa eräänlaiseksi -ilmatiiviiksi sukeltajakelloksi -- tarpeellinen laite ilmakehän -ylimmissä ilmaköyhissä kerroksissa." - -Vanha keksijä lopetti yhtäkkiä ja katsoi tutkivasti tuohon -ihmeelliseen mieheen, joka istui suoraan hänen edessään ja tuntui -ahmaisevan jokaisen hänen suustaan lähtevän sanan. Erikoisen -luottamustaherättävältä ei mies näyttänyt, mutta noiden jättimäisten -rillien takana paloi kummallinen, kiihkeä tuli, joka sai Kervelin -jatkamaan. - -"Enempää en juuri tiedä. Sen vain, että John Lange katosi morsiamineen. -Minulla oli täysi syy uskoa heidän kuolleen. Mutta mitä tapahtui -eräässä tilaisuudessa, lähellä Pariisia, sitä ei minun tarvitse kertoa -kenellekään. Varsinkaan koska se ei kuulu tähän asiaan... Vanha Henry -Debusson tietää ehkä enemmän kuin minä. Ja sitäpaitsi eräs toinen -henkilö, joka asuu hieman ulompana, Ivryssä -- hän kenties voisi kertoa -teille jotakin, joka vahvistaisi meidän uskoamme ja tietoamme John -Langen kohtalosta. Hän on puolihassu tullikapteeni, nimeltä Jacques -Dufresnes. Hän rakasti Claire Debussonia ja menetti järkensä tämän -rakkauden vuoksi. Mutta hänen aivonsa eivät ole niin piloilla, ettei -hän kykenisi selittämään ainakin osaa." - -Harriman kirjoitti nimet muistikirjaansa. - -"Entä mitä te arvelette", kysyi hän vaanivan näköisenä, "John Langen -esityksestä, että sähkö otettaisiin käyttövoimaksi teidän koneisiinne?" - -Kervel katsoi suoraan eteensä. - -"Tunnetteko Ilmari Erkon akkumulaattoria?" - -"En." - -"En minäkään. Mutta minä voin ilmoittaa teille sen miehen nimen, joka -ehkä voi hankkia teille sellaisen, kun saa tietää, mistä on kysymys." - -"Ja miehen osoite?" - -"Tohtori Jonas Field, Rigshospitalet, Kristiania." - -"Autatteko te sitten minua edelleen?" - -"Kyllä. Te siis aiotte yrittää lentämistä avaruuden halki?" - -"Niin aion. En mahdu enää maapallolle." - - - - -VIII. - -KARKURI. - - -Marconi luki raportin vielä kertaalleen. Sitten hän pisti sen -tyytyväisenä lompakkoonsa ja tuijotti haaveellisesti aurinkoon, joka -juuri nosti kultaista pyöräänsä ylös merestä. - -"Hän on lujaa tekoa, tuo junkkari", mutisi hän. "Vaarallinen herra, -mutta tietää, mitä tahtoo. Kun hän ei vain potkaisisi itseään suoraan -giljotiinille." - -Raportti oli, niinkuin kai on helppo arvata, Simon Newcombe Harrimanin -lähettämä. Se kertoi hänen käynneistään Kervelin luona, hänen -jokapäiväisistä lentoharjoituksistaan, Farmanin tehtaassa tekeillä -olevan uuden Kervel-koneen rakenteesta ja erään tri Jonas Fieldiksi -itseään nimittävän norjalaisen lääkärin käynnistä. Tiedonannon viimeksi -mainittu kohta oli erikoisesti huvittanut Marconia. Se kuului -Harrimanille ominaisessa suppeahkossa tyyliasussaan näin: - - "Sain tänään erään norjalaisen vieraakseni. Kutsui itseään - t:ri Fieldiksi. Olin kirjoittanut hänelle Ilmari Erkon - akkumulaattorista. Kysyi, mihin käyttäisin sitä. Käskin hänen - mennä helvettiin. Kieltäytyi jyrkästi. Merkillinen mies. Hänen - varma esiintymisensä ja ruumiillinen voimansa estivät minua - käyttämästä ruumiillisia todisteluja. En voinut välipuheemme - mukaan uskoa hänelle mitään. Hän lähti. Toin hänet takaisin. - Sanoi minua hävyttömäksi roistoksi. Potkaisin häntä. Potkaisi - takaisin ja hakkasi minut rikki ja mäsäksi. Tämän jälkeen - havaitsin parhaaksi viitata teidän osallisuutenne asiassa. - Näytin hänelle teidän suostuntanne. Se riitti. Ei kysellyt - sitten enää. Pyysi tervehtimään ja sanomaan, että Erkon - akkumulaattori on käytettävissänne, sekä antoi minulle - seikkaperäisen ja selvän luonnoksen sen rakenteesta. Olen - lähettänyt tämän Kervelille. Arvelee, että jos akkumulaattorit - pitävät mitä lupaavat, niin on asia selvä. Ei huolinut - rahoista. Soma mies. Vakuutti sen olevan Kervelin käsissä - kolmen viikon sisällä. Lähettäkää hänelle kiitoskirje - järjestyksen vuoksi, osoite Rigshospitalet, Kristiania. Ellei - mitään odottamatonta satu, olen Kervelin arvelun mukaan matkalla - kuukauden perästä. Olen nyt kaikkien lentämisen yksityisseikkojen - ja koneistonhoidon perillä. Uskon hyvään tulokseen. Pitäkää - silmällä Pinkertonin paviaania. Kunnioittava tervehdys. - - Harriman." - -Kuten jo sanottiin, Marconi hymyili pistäessään tämän omituisen -asiapaperin lompakkoonsa. - -Huvipursi "Astra" oli jo ammoin palannut takaisin ja loikoi nyt -ikävissään satamassa. Mutta Marconi ei tuntenut pienintäkään halua -noudattaa ainoatakaan niistä kutsuista, joita tulvaili hänelle kaikilta -maailman ääriltä. Niissä puhuttiin johtokuntain kokouksista, -ehdotettiin uusia valtamerilinjoja, valmisteltiin järjestelmiä j.n.e. - -Mutta -- Marconi ei hievahtanutkaan S:t Vincentistä. Joka ilta hän -istui myöhäiseen yöhön saakka havaintotuolillaan ja unelmoi niistä -uusista maailmoista, jotka ensimäistä kertaa ihmissuvun historiassa nyt -olivat ilmoittaneet jotakin itsestään. Hänellä ei ollut aihetta odottaa -uusia viestejä, mutta se mahdollisuus oli olemassa, että yksi tai -toinen merkillinen tiedoitus saattoi tulla, eikä hän halunnut päästää -sitä ohitseen. - -Mitä taas Pinkertonin paviaaniin tulee, niin tässä henkilössä asui -näköjään harvinainen elinvoima. Hän toipui tavattoman pian. Oli kuin -hänellä olisi ollut kauhea kiire päästä eroon niistä naarmuista, -mustelmista, jomotuksista ja jyskytyksistä, joita amerikkalaisen kova -kengänkärki oli aiheuttanut. Hän sai myös ensiluokkaista hoitoa. Joshua -P. Niggittsiä voideltiin, laastaroitiin ja syötettiin niin että hän -leveni kuin susi lammaslaumassa. - -Jo kahdeksantena päivänä "vastoinkäymisestään" hän ilmaisi haluavansa -lähteä tuosta vieraanvaraisesta saaresta. Mutta sitä ei englantilainen -lääkäri, muuten itse herttaisuus, voinut sallia. Myöskään ei hänelle -suotu tilaisuutta päästä kosketuksiin viranomaisten kanssa. Sen sijaan -hänet sullottiin täyteen sanomalehtiä ja uusinta kirjallisuutta. Ja -joka aamu hän sai langattoman tuomia uutisia koko maailmasta. - -Mutta Niggittsiä eivät huvittaneet uutiset eikä kirjallisuus. Hänen -puolestaan olisivat huoletta kaikki maailman kirjastot saaneet palaa -poroksi, eikä häntä olisi häirinnyt vähääkään paavin kuolema tai -Leniniä kohdannut halvaus. Hänen ainoa harrastuksensa kohdistui -kysymyksiin, vieläkö siveellisen lesken kostonhimoiset sadattuhannet -odottivat ja vieläkö jalkapallon potkija Nathanael Smith yhä eli. Sillä -Niggittsin liikeyrityksen yhtenä ehtona oli, että murhaaja joutuisi -sähkötuoliin elävänä, arvatenkin jotta kuoliaaksi potkittu -siveysfilosofi tuntisi taivaassa koston makeutta. Neljännentoista -päivän mentyä Niggitts tunsi olevansa terve kuin kala, mutta koska hän -ymmärsi ankaralla Marconilla olevan omat syynsä siihen, ettei häntä -päästetty lähtemään ensi tilassa, niin hän näytteli kohtaloonsa -alistuvan osaa. Hän vannoi, että S:t Vincent oli maallinen paratiisi, -ihan erikoisesti häntä varten luotu. Ei mikään parantola voinut olla -hänelle rakkaampi. Ja jottei antaisi lääkärille aihetta näiden hänen -ylistelyidensä vilpittömyyden epäilemiseen, hän oli olevinaan raukea ja -väsynyt ja makasi peite vatsan yllä ja nenä taivasta kohti. - -Joko tästä syystä tai siitä, että toiveet huomaamattomaan S:t -Vincentistä poistumiseen eivät olleet suuret, oli Niggittsin vartiointi -hieman leväperäistä. Kuumuus oli myös alkanut käydä rasittavaksi -vaatien paljon kylmää whiskyä niille, jotka ovat tottuneet elämään -kuumassa vyöhykkeessä. Kaikki tämä johti jonkinlaiseen raukaisevaan -tylsyyteen, joka koitui Niggittsin hämärien aikeiden hyväksi. - -No niin -- kuudentenatoista päivänä hänen saapumisestaan S:t Vincentiin -ei lääkäri enää löytänyt häntä entiseltä paikaltaan, sairastuolilta. -Pantiin toimeen hälytys, sähköittäjät lentelivät, toinen sinne toinen -tänne, mutta salapoliisi oli kuin pyörremyrskyn tempaama ja poisviemä. - -Lopuksi täytyi ilmoittaa Macronille, että hänen vieraansa oli suvainnut -kadota. Italialainen suuttui, niin että hänestä lenteli kipinöitä. -Kolmessakymmenessä sekunnissa hän oli kääntänyt koko saaren -ylösalaisin. Pienet portugalilaiset lensivät joka soppeen ja nuuskivat -jokaisen kolon. - -Ennen pitkää kuitenkin keksittiin arvoituksen ratkaisu. Sillä samaan -aikaan kuin Niggitts oli myös eräs koneenkäyttäjä kadonnut. Tämä oli -maannut sairashuoneella punataudin takia. Ja nämä kaksi, jotka tavalla -tai toisella olivat sattumalta löytäneet toisensa, olivat karanneet -vieden mennessään satamalle kuuluvan moottoriveneen sekä kymmenen -kannua bensiiniä. - -Langattomia lähetettiin kaikkiin suuntiin. Mutta noilla kahdella -herrasmiehellä oli hyvä etumatka. - -Kahta päivää myöhemmin löydettiin vene ja amerikkalainen -koneenkäyttäjä eräältä Kanarian saarelta. Hänet vietiin riemusaatossa -takaisin S:t Vincentiin, jossa sairashuone ja punatauti odottivat -häntä. - -Mutta Joshua P. Niggitts oli tavannut Cadiziin menevän laivan ja -huristi jo täyttä vauhtia Simon Newcombe Harrimanin vanavedessä. - -Maailma on kuitenkin suuri, silloinkin kun luureunarillejä käyttävä -mies on kysymyksessä. Ja vielä suuremmaksi ja hankalammaksi maailma -kävi Pinkertonin miehelle sen johdosta, että hänen takaa-ajamansa uhri -oli saanut varoituksen itse S:t Vincentin suurmestarilta. - - - - -IX. - -VIIME HETKESSÄ. - - -Farmanin tehtaissa viimeisteltiin Kervelin merkillistä lentotasoa, ja -Simon Newcombe Harriman, keksittyään itselleen taas uuden nimen, -osoitti suurta sankarillisuutta harjoitellessaan ensiluokkaiseksi -korkeuslentäjäksi. - -Samaan aikaan Joshua P. Niggitts pani liikkeelle kaiken tarmonsa -tyydyttääkseen kostonhimoista bostonilaista leskeä. - -Ja koska hän ei ollut mikään pässinpää, niin hän koetti ensin lahjoa -erästä Marconi-sähköittäjää, Cadizin langattoman aseman hoitajaa, jotta -tämä sieppaisi kaikki S:t Vincentistä lähetetyt sanomat. Hän aavisti, -että Harrimanilla oli jokin tieteellinen työ suoritettavana ja että -mies sai Marconilta määräyksiä. Kun yritys ei onnistunut, niin Niggitts -muutti päämajansa erään toisen aseman naapuruuteen, toivoen sieltä -mahdollisesti löytävänsä jonkun lahjottavan olion, joka maksua ja hyviä -sanoja vastaan taipuisi antamaan hänelle halutut tiedot. - -Hän valitsi varmalla vaistollaan Oporton langattoman aseman. Niggitts -oli aina kuullut portugalilaisia parjattavan Euroopan ryhdittömimmäksi -väeksi. Ja ollen tämän alan erikoistuntija hän löysikin, viikon -tunnollisesti etsittyään ja kyseltyään, juuri sellaisen miehen, jota -hän tarvitsi. Tämä oli muudan nuori englantilais-portugalilainen, joka -palveli Oporton langattomalla lennätinasemalla. Hänen nimensä oli -Navario. Niggitts oli varmalla vaistollaan onkinut tietoonsa, että -tällä herralla oli suuret elämänvaatimukset. Hän pelasi, hän joi ja oli -suuri naisten ihailija. Ja hänen tulonsa olivat pienet hänen ylellisiin -taipumuksiinsa verraten. - -Useimpien amerikkalaisten tapaan Joshuakin oli oikea saituri. Hän joi, -mutta mieluimmin jäävettä; hän pelasi, mutta parhaastaan pähkinäpeliä. -Mutta nyt hän hyvän tarkoituksen vuoksi solmi vilpittömän -ystävyysliiton Navarion kanssa, joka oli mielissään, kun sai juoda -itsensä humalaan vapaa-öinänsä tuossa komeassa kaupungissa Douron -varrella. Niggitts esiintyi rikkaana amerikkalaisena ja turmeli -vatsaansa ja ankaria periaatteitaan tämän elämänhaluisen sähköittäjän -seurassa. Hän piti huolen siitä, että Navarion velka kasvoi, puijasi -tätä minkä ehti poker-pelissä, ja sai hänet kaikenkaltaisin viheliäisin -keinoin riippuvaisuussuhteeseen. - -Näissä oloissa ei Niggittsin tarvinnut kauan salata aikeitansa. -Navarion estelyt oli helppo voittaa. Eikä kiinnijoutumisen vaarakaan -tuntunut suurelta niiden tuhannen dollarin rinnalla, jotka -Niggitts lupasi hänelle, jos hän voisi siepata muutamia Marconin -yksityissanomia. Se myös rauhoitti hänen portugalilaista omaatuntoansa, -ettei Niggitts vaatinut itse sanomia vaan ainoastaan näiden osoitteet. -Erityisesti tuntui nimi Harriman kiinnittävän amerikkalaisen mieltä. - -Seuraus oli, että Navario yhtäkkiä muuttui ahkeraksi ja -tarkkaavaiseksi. Hänen esimiehensä rupesivat toivomaan, että nuoren -apulaisen velvollisuudentunto oli herännyt jollakin merkillisellä -tavalla. Hän ei myöhästynyt minuuttiakaan vartiovuoroltansa. -Päinvastoin -- hän oli halukas milloin tahansa ottamaan toistenkin -vuoroja ja pääsi näin muutamassa päivässä virkatoveriensa erikoiseen -suosioon. - -Mutta hänen tunnollisuuttansa ei suosinutkaan erikoinen onni. -Hän sieppasi useita S:t Vincentistä lähetettyjä ja Marconin -allekirjoittamia sähkösanomia. Enimmät olivat osoitetut -Marconi-yhtiölle Lontooseen ja tuntuivat olevan puhtaasti -liikeluontoisia. Pari, joiden sisällys ei ollut juuri mistään kotoisin, -oli osoitettu jollekin Kervelille Pariisiin, rue Rambuteau 157. - -Navario kirjoitti muistiin muutamia sanomia ja kaikki osoitteet sekä -luovutti ne Niggittsille, jonka naama venyi pitkäksi; Pariisin -osoitteet pistettiin kuitenkin muistikirjaan. - -Arvaten, ettei täältä voinut saada enempää, Niggitts maksoi viisisataa -dollaria sähköittäjälle ja matkusti umpimähkään Pariisiin, jossa hän -kaikkien mahdollisuuksien varalta lähti Rambuteau-kadun varrella asuvan -Kervelin puheille. - -Hänelle kävi samoin kuin eräitä viikkoja aikaisemmin Harrimanille. -Ärtyinen keksijävanhus otti vastaan hänet sangen epäluuloisesti, -etenkin kun Niggittsin ranskankielen käyttö oli ihan hirveätä. - -Yhtäkkiä viimeksimainitun päähän pälkähti turvautua Marconin nimeen. - -"Tulen Marconin luota", sanoi hän. Eikä hän siinä valehdellutkaan. - -Silloin ovi avautui muitta mutkitta. Parempaa "sesam"-sanaa ei Niggitts -olisi voinut löytää. Mutta tuon vanhan, valkopartaisen, nyt äkkiä -ystävällisesti hymyilevän herrasmiehen näkeminen ei mainittavasti -rohkaissut häntä. - -"Marconin ystävät ovat minunkin ystäviäni", sanoi vanhus. "Ettekö -suvaitse astua sisään?" - -Niggittsiltä ei puuttunut julkeutta, kuten kai olette huomanneet. Mutta -äijän ystävällisyys ei oikein häntä miellyttänyt. Ja minkä valheen hän -nyt syöttäisi tuolle ukolle? - -Mutta seuraavat Kervelin sanat panivat hänen korvansa höröttämään. - -"Minä oletan teidän tulleen tapaamaan Harrimania. Mutta pelkään teidän -hiukan myöhästyneen." - -"Toivottavasti en sentään ihan", yski Niggitts salatakseen ääretöntä -hämmästystään. "Minun oli määrä ehdottomasti puhutella häntä, ennen -kuin hän matkustaa. Muutamia vihjauksia ja neuvoja... niin, tehän -ymmärrätte. Mistähän voisin saada hänet käsiini?" - -Kervel katseli tuokion terävästi pientä amerikkalaista jolla oli -voimakkaat, verikoiraa muistuttavat kasvot. Niissä oli selvästi -jotakin, josta hän ei pitänyt. S:t Vincentin tapahtuman jättämät -naarmut eivät nekään kaunistaneet Niggittsin ulkonaista olemusta. - -"Harriman mainitsi kerran minulle, että joku mies vainosi häntä. Joku -Pinkertonin toimiston lähetti. Ette kai te ole se mies?" - -Niggitts ei kadottanut kylmäverisyyttään. - -"Minä tunnen tuon jutun", lausui hän nopeasti. "Sen takiahan Marconi -lähettikin minut. Mainitsemanne henkilö on tällä hetkellä Pariisissa. -Harriman on suuressa vaarassa. Olen seurannut asianomaista Portugalista -tänne. Ja on täysi syy uskoa, että hän on päässyt ystävämme jäljille... -Te ette oikein luota minuun. Ehkä luotatte paremmin, jos kerron olevani -Marconin uskottuja. Joku aika sitten olin läsnä, kun hän lähetti teille -erään sähkösanoman." - -Niggitts luki nyt sen sanoman, jonka Navario oli siepannut ja josta hän -varovaisuuden vuoksi oli ottanut jäljennöksen matkaansa. - -Kervelin kasvon kirkastuivat. - -"Aivan oikein", sanoi hän. "Mutta ei voi näinä aikoina koskaan olla -kyllin varovainen... Sittenkin minä yhä pelkään, ettette tapaa -Harrimania enää maan pinnalta." - -"Mitä sanotte, onko hän kuollut?" huusi Niggitts säikähtäen. - -"Niin pahoin ei ole laita", hymyili keksijä. "Mutta Harriman on tällä -hetkellä lähtemässä suurelle, ihmeelliselle matkalleen minun -lentotasollani. Hänen oli laskelmien mukaan määrä nousta ilmaan -kahdentoista aikaan. Ja nyt on kello kymmentä vailla kaksitoista." - -"Mistä, mistä?" puhkui Niggitts. - -"Issyn lentokentältä. Ellei hän..." - -Vanhus aikoi lisätä muutamia lohduttavia sanoja, mutta vilkaistessaan -eteensä, hän huomasikin puhuvansa seinälle. - -Niggitts oli kadonnut ja toinen kuuli, kuinka hän manaili harppoessaan -portaita alas. - -Kervel ravisti päätänsä. Sitten hän palasi taas sisään työnsä ääreen ja -alkoi silmät kiiluen kiinnittää uusia ilmanvalloitussuunnitelmia -piirustuslaudalle. - - - - -X. - -POLOINEN ISÄ. - - -Harriman oli tosiaankin Issyn lentokentällä, jossa hänen oli määrä -ottaa kone haltuunsa. - -Hän oli omituisessa mielentilassa, ei niin paljoa siksi että hän oli -lähdössä uhkarohkealle ja seikkailurikkaalle matkalle tuohon -arvoitukselliseen maailmanavaruuteen, vaan siksi että hän oli juuri -palannut erään kemistin, Henry Debussonin, luota. - -Nuori amerikkalainen ei ollut vähääkään hentomielinen. Hänen muuten -hyvin kehittyneissä aivoissaan ei ollut lainkaan romanttisten -tunteitten keskusta. Vaikka hän nyt oli aikeissa lähteä mitä -haavellisimmalle retkelle, ei hän silti ollut itse mikään haaveilija -eikä uneksija. Ellei hän olisi ollut varma siitä, että hänen aikomansa -matka perustui tieteelliseen mahdollisuuteen, ei hän olisi uhrannut -sille ajatuksen hiventäkään. - -Ja sittenkin pieni vierailu pienessä kaupungissa, jossa Debusson nyt -vietti ilotonta, yksinäistä erakkoelämää, oli pannut hänen päänsä -pyörälle. Hän muisti jokaisen pienen yksityiskohdan tästä vierailusta. - -Vain suurella vaivalla hän pääsi kuuluisan kemistin kotiin. Tämän pieni -valoisa asumus Seinen rannalla oli ihan kuin haudaksi muuttunut sen -jälkeen kuin talon aurinko oli lakannut siellä valaisemasta. - -Mutta kun amerikkalainen kömpelöllä tavallaan oli pyytänyt anteeksi ja -maininnut asiansa sekä näyttänyt Marconilta saamansa paperit, niin -tuo ennen aikaansa vanhentunut mies joutui pois suunniltaan -mielenliikutuksesta. Hänen raskaisiin ja väsyneisiin silmiinsä tuli -välkettä, joka koski kiusallisesti Harrimaniin. Tuollaiselta mahtoi -näyttää vanha Israelin profeetta samotessaan kuolonväsyneenä kohti -Kaanaanmaata. - -Debusson vahvisti Kervelin kertomuksen John Langesta ja tämän -morsiamesta. - -"Tiedättekö", sanoi hän vilkkaasti, "minulla on täällä raskaassa -yksinäisyydessäni ollut koko ajan se varma tunne, että rakas tyttäreni -elää. Olen vaikeimpina hetkinäni kuullut ikäänkuin etäistä kuisketta, -joka on antanut minulle hiukan lohtua." - -"Ja nyt kerron teille", jatkoi kemisti hidastellen, "jotakin, jota en -tähän saakka ole uskonut yhdellekään ihmiselle. Täällä minun talossani -käyskentelee eräs puolihassu miespoloinen, joka on aivan ikuisen -pimeyden rajoilla. Hän oli ranskalainen tullikapteeni, ja hänen nimensä -on Jacques Dufresnes. Hän otti osaa siihen taisteluun, jonka ehkä -tunnette. 'Melunin teurastuksen' nimisenä. Eräs salakuljettajasakki -yllätettiin omassa pesässään ja puolustihe sankaruudella, josta on -tullut näiden seutujen sananparsi. Kun saartoväki oli saanut joukon -antautumaan ja oli varma saaliistaan, räjähti koko rakennusryhmä -ilmaan. Lähes tuhat miestä sai surmansa siinä tilaisuudessa. Kapteeni -Dufresnes komensi sillä kertaa tullimiehistöä. Hänen lentäjänsä -oleilivat läheisyydessä voidakseen hyökätä salakuljettajain niskaan. -Nämä olivat nim. ottaneet erikois-alakseen ilmassatoimimisen." - -"Mutta nyt he olivat selvästi älynneet, ettei sitä tietä käynyt pakoon -yrittäminen. Yhtäkaikki -- sieltä lähti ulos yksi lentokone noin -minuuttia ennen, kuin suuri räjähdys tapahtui. Kone oli, kuten kapteeni -Dufresnes valoisina hetkinään on minulle kertonut, ihan erikoismallinen -ja vahvasti rakennettu. Se nousi maasta silmänräpäyksessä ja kohosi -melkein pystysuoraan ylös. Ja Dufresnes luuli, että John Lange ja minun -tyttäreni, jotka olivat kihloissa, istuivat siinä koneessa. Hänen -arvelunsa osoittautui oikeaksi ainakin sikäli, ettei Langen ruumista -löydetty toisten joukosta, huolimatta tarmokkaista etsiskelyistä. Mitä -nyt minun tyttäreeni tulee, niin tiedämme ainoastaan Dufresnes ja minä, -mutta ei kukaan muu, että hän pakeni minun talostani varoittamaan -sulhastansa." - -"Sulhanen kuului siis salakuljettajasakkiin", pisti väliin Harriman, -joka vastoin tahtoaan oli ruvennut lämpenemään. - -Debusson nyökkäsi surullisesti. - -"Niin, epäilemättä asian laita on niin", sanoi hän. "Mutta tämäkin -tieto kuuluu yksinomaan minulle ja Dufresnesille. Emmekä me ole -tahtoneet tahria hänen muistoansa -- pikku Clairen vuoksi. Mutta nyt -saatte kuulla lisää. Dufresnes lentäjineen ajoi takaa lentokonetta, -joka oli aseeton. Mutta tämä nousi niin nopeasti ja niin korkealle, -etteivät toiset voineet seurata sitä. Dufresnes oli menettää henkensä -sillä matkalla. Hän saavutti korkeuden, jossa tavalliset happikojeet -eivät riittäneet. Hänen kätensä ikäänkuin jäätyivät. Kone alkoi syöksyä -maata kohti. Mutta viimeisessä silmänräpäyksessä hän pääsi siitä ulos -ja pelastui laskuvarjostimen avulla. Hänen viimeinen näkemänsä oli tuo -toinen kone, se, jota hän ajoi takaa. Se suorastaan syöksähti ulos -avaruuteen, jossa sen nielaisi itse aurinko. Se näytti loistavalta -saippuakuplalta, joka haihtui valtavaan valomereen. Se katosi -kipinäsateeseen, eikä Dufresnes nähnyt sitä enää." - -"Monta kuukautta me kuulustelimme kadonnutta konetta. Ei kukaan ollut -nähnyt sitä. Ei kukaan ollut kuullut siitä." - -"Mutta Dufresnes ei ollut oma itsensä sen hetken perästä. Tullessaan -alas maanpinnalle hän oli puolisokea ja tiedoton. Kauhea matka oli -murtanut hänen sekä ruumiillisen että henkisen elimistönsä. Se olikin -ehkä parasta hänelle. Sillä vastuu, jonka hän oli ottanut hartioilleen, -oli suurempi, kuin mies jaksoi kantaa. Hänhän oli järjestänyt -salakuljettajain takaa-ajon ja siten aiheuttanut yli tuhannen -urhoollisen ranskalaisen sotilaan kuoleman -- ja kerrassaan tuloksetta. -Parikymmentä salakuljettajaa tosin menetti henkensä, mutta he veivät -mennessään lähemmät tiedot suunnattomasta järjestöstä, joka vain -tiedettiin olevan olemassa." - -"Kaikki kävivät Dufresnesin kimppuun. Mutta hän ei kyennyt edes -selittämään eikä itseään puolustamaan. Oli kuin itse auringonjumala -olisi sokaissut hänet ja pimittänyt hänen järkensä. Varjon kaltaisena -hän hoippuu täällä. Hän puhelee järkevästi, hän on lempeä ja -rauhallinen, mutta mikään ei kiinnitä hänen mieltänsä. Minun -luullakseni hänen elämänsä on vain yhtä ainoata unennäköä: -unta siitä auringosta, joka nielaisi hänen rakastamansa naisen... -Väkeväluonteisille miehille käy usein niin." - -Henry Debusson huokasi raskaasti. - -"Kenties minun olisi käynyt samoin kuin Jacquesinkin", jatkoi hän, -"ellei minua olisi kaiken aikaa elähdyttänyt toivo saada nähdä -tyttäreni vielä. Heikon heikko toivo!" - -Harriman nousi. - -"Jos tapaan tyttärenne", sanoi hän rauhallisesti, "sanon hänelle teiltä -terveisiä." - -"Mitä tarkoitatte?" änkytti vanhus. - -"Koetan piakkoin lähteä samaa tietä, jota John Lange meni", lausui -amerikkalainen koruttomasti... "Kone on samaa lajia, mutta apuneuvot -paremmat. On olemassa mahdollisuus, että saatte nähdä tyttärenne -jälleen." - -"Uskomatonta", mutisi Debusson. "Mutta jos asia on, kuten sanotte, -kuinka luulette löytävänne sen kiertotähden, josta tässä on puhe?" - -Harriman hymyili -- hieman ylenkatseellisesti. - -"Jokainen, joka syöksähtää ulos maan ilmakehästä, joutuu pakostakin -saman kiertotähden magnetismin piiriin ja kulkeutuu uuden painolain -mukaisesti." - -"Mutta kuinka kauan mahtaakaan tämä matka kestää?" - -"Niin, se on asia, jota en ymmärrä. Mutta John Lange ja hänen vaimonsa -ovat päässeet perille tarvitsematta kuolla nälkään. Se riittäköön -meille. Ja nyt hyvästi sitten!" - -Debusson aikoi sanoa jotakin, mutta hänet keskeytti muudan kalpea mies, -joka toisten huomaamatta oli astunut huoneeseen. Mies oli kapteeni -Dufresnes. Hän näytti olevan yhtä käherretty ja karski kuin niihin -aikoihin, jolloin hän oli ilmalaivueen päällikkönä. Mutta hänen -silmänsä olivat käyneet merkillisen sameiksi ja kauaskatsoviksi. Hän -astui suoraan amerikkalasen luo. - -"Teillä on pitkä matka edessänne", sanoi hän omituisella, verhotulla -äänellä. "Varokaa suurta valoa ja syvää vettä. Sillä aamuruskon -ulkopuolella on raja -- äärimmäinen raja!" - - - - -XI. - -KOHTI SUURTA HILJAISUUTTA. - - -Oli ollut ihmeellinen, sumuinen aamu, sellainen, josta Pariisissa ei -ole puutetta keväisin. Mutta lähestyttäessä puolta päivää tuli jostakin -heikko, virkistävä tuulenhenki, joka hellävaroen kuljetti pois -aamupölyt suurkaupungin kasvoilta. - -Harriman seisoi kevyeen lentäjänpukuun puettuna voimakkaan yksitason -vieressä. Koneen siivet olivat lyhyet, ja siinä oli iso, tiiviisti -suljettava hytti. Juuri nyt sukelsi voimakas, partainen pää esiin sen -avonaisesta luukusta. - -"Minä luulen, että kaikki on nyt kunnossa", sanoi mies ja loi vielä -yhden tutkivan katseen köysiin ja tankoihin. "Ja jos akkumalaattori -tuolla alhaalla pitää, mitä lupaa, niin voitte lentää suoraa päätä -taivaaseen." - -"Se onkin aikomukseni", vastasi amerikkalainen kuivasti. - -Ranskalainen insinööri loi hieman ihmettelevän katseen nuoreen -lentäjään, joka oli saanut päästötodistuksensa kahdeksan päivää sitten, -mutta kuitenkin lensi kuin vanha tekijä. Itsekseen hän luultavasti -ajatteli, että amerikkalaisilla lienee yleensä erittäin tyhmä tapa -ilmaista tavallisia asioita, mutta ei sanonut mitään. - -Ylimalkaankin Henry Farman oli mahdollisimman harvojen sanojen mies. -Hän kuului jo lentotaidon ikämiespolveen ja olisi voinut jo vuosia -sitten asettua laakereilleen lepäämään. Mutta ihmiset, jotka ovat -matkustelleet paljon ilmassa, eivät mielellään lepää ennen kuin kuolema -heidät korjaa. - -Oli tuottanut nautintoa hänelle tämän uuden Kervel-koneen rakentaminen, -koneen, joka oli varustettu omituisella sähkömoottorilla, -hämmästyttävän kevyellä työkykyynsä nähden. Hän aavisti, eikä syyttä, -että Ilmari Erkon akkumalaattori saa aikaan mullistuksen lentokoneiden -ja kaikkien muiden kulkuvälineiden alalla. Mutta erinäisistä syistä, -jotka eivät kuulu tähän kertomukseen, hän ei ollut vielä päässyt -sovelluttamaan keksintöä käytäntöön. - -"Te voitte tällä koneella saavuttaa minkä tahansa korkeus- ja -pituusennätyksen", sanoi hän astuessaan alas koneesta. "Akkumalaattori -on niellyt sähköä niin paljon, että tuntuu kerrassaan uskomattomalta... -Se voi viedä teidät vaikka Marsiin", lisäsi hän piloillaan. - -"Miksi juuri Marsiin?" kysyi amerikkalainen terävästi. - -"Tai mihin hitolle itse haluatte", vastasi Farman hieman -kärsimättömästi... "Teillähän on pitkän matkan eväätkin... -Matkustatteko yksin vai tuleeko Marconi mukaan?" - -"Matkustan yksin", vastasi Harriman äkkiä innostuen. "Marconi on, kuten -tiedätte, S:t Vincentissä. Hän tulisi iloiseksi, jos lähettäisitte -hänelle ilmoituksen lähdöstäni. Siinä voisitte sanoa, että minulla on -mitä parhaat toiveet tehtäväni onnistumisesta. Tuon koneen turvissa -luulen olevani suojattu kaikilta onnettomuuksien mahdollisuuksiltakin. -Jos palaan takaisin, niin tapahtuu se vain siksi, että avaruus on -paiskannut minut helmastaan. Mutta silloin ei minussa enää ole henkeä. -Sanokaa hänelle tämä." - -Farman katsoi tarkkaan nuorta lentäjää. - -"Te olette minusta juuri sen näköinen kuin voisitte antautua vaikka -minkälaiseen epätoivoiseen yritykseen", virkkoi hän lyhyen vaitiolon -jälkeen. "Mutta se ei kuulu minulle. Kaikki suuret keksinnöt ja löydöt -juontavat alkunsa jostakin epätoivoisesta teosta. Kun Orville Wright ja -minä -- siitä on jo melkein ihmis-ikä kulunut -- lentää räpyttelimme -näillä seuduin, ei kukaan tahtonut vakuuttaa meidän henkeämme. -Ensimmäiset sadat metrit lentämisen historiassa ovat maksaneet monta -ihmishenkeä. Ja nyt te tahdotte lentää kuuhun tai ainakin sinne päin. -Vanhat ihmiset sanoisivat varmasti sitä hulluudeksi. Minä puolestani en -koskaan tule niin vanhaksi, että estelisin nuorta miestä tekemästä -jotakin uhkarohkeata tyhmyyttä silloin kun on kysymyksessä uusien -alueiden voittaminen tieteelle." - -"En tiedä, mitä voitan", mutisi amerikkalainen melkein vihaisesti. -"Mutta sen tiedän, ettei minulla ole mitään menetettävää." - -"Entä henki?" - -"Se on erinäisistä syistä menettänyt kaiken arvonsa täällä maan päällä. -Eräät ihmiset eivät osaa puhuakaan mistään muusta kuin laeista ja -viranomaisista. Äitini, joka oli Bostonissa pesijättärenä, sanoi usein, -että minä muka ennemmin tai myöhemmin joudun helvettiin. Tahdon saattaa -hänen ennustuksensa häpeään ja koetan saavuttaa taivaan niin kauan kuin -vielä on aikaa. Mutta kuka pentele siellä sormielee konetta?..." - -Kumpaisenkaan huomaamatta oli eräs harmaaseen urheilupukuun puettu mies -hiipinyt lentokoneen taakse, jossa hän korvat hörössä oli kuunnellut -viimeistä keskustelua. Hän vapisi innosta ja hänen oikea kätensä -puristui tiukkaan browningin kahvan ympärille. - -Siellä oli todellakin Joshua P. Niggitts. Ja nyt tuo -luureunarillirakkari oli kuin olikin kiikissä. Onneksi hän oli ehtinyt -ajoissa! - -Varmemmaksi vakuudeksi salapoliisi kapusi ylös toiselle siivelle, -välittämättä vanhoista S:t Vincentin aikuisista romurautakasan -aiheuttamista naarmuista. Ja koska hytin katto oli auki, niin hän -laskeutui päättävästi alas tilavaan pikku hyttiin, veti esiin -revolverinsa ja vannoi karkean epäkirkollisesti, ettei Simon Newcombe -Harriman kuuna päivänä pääsisi tekemään lentoretkeä hänen kanssaan eikä -yksinään. - -Juuri tällä hetkellä nuori amerikkalainen keksi, että joku -asiaankuulumaton hääräili hänen koneessaan. - -Ja seuraavassa sekunnissa hän sai nähdä näyn, jota hän kaikkein -vähimmin olisi itselleen toivottanut -- nimittäin Pinkertonin -asiamiehen seisomassa keskellä hänen lentokoneensa pyhättöä revolveri -toisessa ja sinetillä varustettu paperi toisessa kädessä. - -"Lain nimessä", ärjäisi Joshua nyt toista kertaa verrattain lyhyen ajan -mittaan, "minä vangitsen teidät, Nathanael Smith, murhasta syytettynä." - -Kaksi viimeistä sanaa hän suorastaan sähisi -- lähinnä vaikuttamaan -todistajaan, joka osui olemaan läsnä. - -Mutta Farman ei ollut juuri tietääkseenkään Niggittsin -salapoliisi-eleistä. Hän kääntyi Harrimanin puoleen. - -"Taivaan matkasta ei siis tällä kertaa taida tullakaan mitään", sanoi -hän nauraen. - -"Ei, nyt mennään ensin New Yorkiin ja sitten helvettiin", riemuitsi -Niggitts. - -"Minuutin kuluttua lähden", sanoi Harriman ja kietaisi kaulaliinansa -tiukempaan kaulansa ympärille. - -"Se saadaan nähdä", ulvoi salapoliisi. - -Hän sai tosiaankin nähdä sen -- ja vielä muutakin. - -Pantterin vikkelyydellä Harriman hyppäsi siivelle. Niggitts ampui, -mutta ei tietenkään osannut. Sen sijaan osui häneen nyrkinisku, ihan -silmän alle, siinä olevaan arkaan hermoon. Se salpasi hänen -kaunopuheliaisuutensa vahvojen telkien taakse. Hän vaipui läjään hytin -pohjalle, jossa hän ensimäisen minuutinpuoliskon ajan kuvitteli -olevansa höyryvasaran alla Bethlehemin terästehtaassa. - -Harriman yritti nostaa tajutonta miestä ulos hytistä. - -Silloin hän kuuli Farmanin äänen: - -"Jos aiotte taivaaseen, niin kiirehtikää. Tuolta tulee joku yli kentän, -ja vauhdista päättäen hän on ranskalainen salapoliisi." - -Silloin amerikkalainen muuttui yhtäkkiä teräkseksi ja raudaksi. Hän -päästi Niggittsin irti, veti alas hytin katon ja tarttui ohjauspyörään. -Dynamo pirisi, potkurit liikahtivat ja sähisten lensi voimakas yksitaso -yli kentän, kohosi äkkiä ja liukui keula edellä kohti aurinkoa ja -eetteriä, Joshua P. Niggittsin vähitellen täristessä takaisin -tajuntaan. - -Mutta Farman jäi seisomaan ja seurasi kauan silmillään poismenevää. - -"Se nuoriso, se nuoriso", mutisi hän. "Maa ei enää riitä sille. Nyt se -jo lähtee painiskelemaan tähtien kanssa!" - - - - - - -TOINEN OSA - -ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA - - - - -XII. - -IHMINEN. - - -John Andersson istui jollakin, joka muistutti kiveä, ja vuoleskeli -lastuja jostakin, jota saattoi kuvitella puupalaseksi. - -Missä hän oli, ei hän tiennyt itsekään. Mutta hänellä oli viileä -luonne, kuten kaikilla Falunin seudulla syntyneillä ruotsalaisilla. -Arvatenkin sikäläiset rautakaivokset ovat auttaneet tämän tyynen ja -kylmäverisen luonteen muodostumista, luonteen, jota ei järkytä -tapausten oikullisuus. - -No niin -- John Andersson vuoleskeli siis lastuja, samalla keskustellen -kummallisten äännähtelyjen avulla erään naista muistuttavan olennon -kanssa. - -"Tässä _kho, khis, khos_", sanoi Andersson opettavalla äänensävyllä. - -"_Prim, thi, tios, tion_", pärskyi olento, ruskeat silmät suunnattuina -valkoisen miehen huuliin. - -Silloin John Anderssonilta pääsi makea nauru. - -Olento katsoi kysymysmerkkinä häneen. Ensin hänen hipiänsä, joka ei -muuten muistuttanut hipiää, muuttui heikosti sinertävän väriseksi -- -kysyväksi, sitte se muuttui siniseksi -- tyytymättömäksi ja lopulta -ruusunpunaiseksi -- raivoavaksi. - -"Pzjy, pzjy", kuiskasi ruotsalainen jäähdyttävästi. "Tyttölapset ovat -aina samanlaisia, tulit mihin tahansa", mutisi hän itsekseen omalla -äidinkielellään. - -Nuoren naisen vaikutuksille herkkä hipiä vaihtoi värinsä kauniiksi -vaaleanpunaiseksi; samalla hänen syvistä silmistään loisti omalaatuinen -sydämellinen auringonpaiste. - -Sitten hän nousi seisomaan, nytkäytti omituisesti päätänsä ja poistui -lyhyin joustavin askelin. - -John Andersson katseli hänen vaellustansa yli tuon tyypillisen -aurinkomaiseman. Hän ei ollut lainkaan maapallolla elävien naisten -näköinen. Hänen korkeutensa oli tuskin yli neljän jalan. Kasvot olivat -vailla kiinteitä piirteitä. Nenä muistutti jonkin verran koiran kuonoa, -ja suu oli ulkoneva ja hyvin leveä. Omituisimmat olivat kuitenkin hänen -kätensä ja jalkansa. Ne olivat ihan kuin koiran käpälät ja ohuen, -silkinhienon karvan peittämät. Mutta hänen ruumiinsa oli täysin -naisellinen hienoine, kiinteine muotoineen, jotka selvästi saattoi -havaita sangen puutteellisen puvun läpi. Pukuna oli ohut, paitaa -muistuttava hame, joka oli tehty palmikoidusta silkinnäköisestä -ruohosta. - -Yhtäkkiä nainen katosi. Oli kuin maa olisi niellyt hänet. - -On muuten outoa puhua maasta sen maiseman yhteydessä, joka nyt jo -toista vuotta oli ollut John Anderssonin silmien edessä. Se oli -valtainen pinta, jonka peitti korkea harmaansinipunainen sienimäinen -ruohokerros. Ja tätä mahtavan yksitoikkoista erämaa-maisemaa leikkeli -vesi, joka virtasi syvissä, toivottomuuteen saakka säännöllisissä, -luultavasti järkiolentojen valmistamissa kanavissa. - -Nämä leveät juovat olivatkin ainoat, jotka antoivat tuolle muutoin niin -kuolleelle tasangolle hiukan eloa ja liikettä. Sillä kanavat olivat -alituisessa liikkeessä. Vesi, jonka väri oli syvä, melkein -kuparinvihreä, virtaili lakkaamatta kohotellen pinnalleen kuohuja, -vaikkei kukaan voinut nähdä, mistä se tuli ja mihin se laski. - -John Andersson nousi. Hänen vaatteensa roikkuivat repaleina hänen -yllään. Ne olivat ikäänkuin käyneet hauraiksi tuon suuren ja -häikäilemättömän auringon vaikutuksesta, joka hehkuvaa messinkikattilaa -muistuttaen kieri yli höyryävän taivaan. Eräs iso sammakon näköinen -eläin kohosi samalla ruohosta ja katseli ruotsalaista syvillä, -ruskeilla hevossilmillään. Se ojenteli jäseniään niinkuin heräävä kissa -ja kohottautui neljälle voimakkaalle, jäntevälle jalalleen, joiden -jalkaterät olivat vahvasti ulospäin kääntyneet. Sammakkomaisuus väheni -nyt, ainoastaan kostealla iholla oli sama harmaanvihreä pohjaväri, -josta eroittui syylämäisiä täpliä. Eläin liikkui notkeasti -sienimäisessä ruohikossa ja hieroi pikimustaa kuonoansa Anderssonin -puolialastomaan sääreen sekä päästi lyhyen, ystävällisen ulvahduksen, -joka hieman muistutti ruohoaavikon koiran hiljaista yöulvontaa. -"_Khris, khrime, khli_", sanoi Andersson ystävällisesti. Ihmeellinen -eläin pyöritteli miettiväisesti ja älykkäästi päätänsä, tuota -voimakasta sammakonpäätä. - -"_Skruk_", vastasi se ja aukaisi kidan, josta loisti rivi sarvimaisia -levyjä ja pieni karkea mutta kuiva kieli. Tämä kieli leikitteli -tummassa kidassa. Sitten eläin teki kokokäännöksen ja alkoi -astella ylen arvokkain ja juhlallisin haikaran-askelin tuossa -harmaansinipunaisessa ruohossa. Nyt ilmeni, ettei tämä sienimäinen -nurmikko, josta nousi pieniä kosteita käärmemäisiä vesihöyryjä, -ollutkaan ihan niin tiheätä kuin ensi silmäykseltä saattoi luulla. Se -oli jaettu isoiksi säännöllisiksi neliöiksi, joiden pienet reunakourut -näyttivät kaikki johtavan alas suuriin kanaviin. Nämä omituiset tiet, -tai paremmin sanoen polut, olivat tehdyt jostakin ruskeankeltaisesta, -kautsua muistuttavasta aineesta. Samaa ainetta oli se yksinäinen -kivikin, jolla Andersson oli lepäillyt. Määrättyjen välimatkojen päässä -oli aina tuollainen kivi, neliön muotoiseksi muovailtu, kuten kaikki -muukin, mitä niin sanoaksemme ihmiskädet olivat muokanneet. - -Anderssonilla ei tuntunut olevan kiirettä. Hän oli pitkä, voimakas, -vaaleatukkainen ja -partainen mies. Hänen hipiänsä, joka epäilemättä -oli joskus ollut selvästi valkoverinen, oli menettänyt hiukan -pohjoismaista luonnettaan. Ilma ja olosuhteet ikäänkuin söivät hänen -ihonsa pintaa, joka oli muuttunut kosteaksi ja saanut heikon -harmaansinipunervan vivahduksen, häntä ympäröivän ruohon värin. Hän oli -mahdottoman laiha, mutta tämä laihuus ei ollut epätervettä. Hänen -käyntinsäkin oli kadottanut osan niistä tyypillisistä ominaisuuksista, -jotka ovat tunnusmerkillisiä tuolle suurelle imettäväiselle: ihmiselle! -Se oli samalla kertaa keinuvaa ja hiiviskelevää, niin kuin sen eläimen, -joka liikkui hänen edellään sienimäisessä, kukattomassa ja hyönteisiä -vailla olevassa ruohossa. Koko maisema oli kuin kuollut. Ei -linnunlaulua, ei eloa, ei liikettä. Eikä kuitenkaan äänettömyys ollut -täydellinen. - -Tarkka korva olisi havainnut heikkoa, keskeytymätöntä kohinaa ja -etäistä, yksitoikkoista jyminää, joka tuntui tulevan maan sisästä. - -Yhtäkkiä eläin pysähtyi erään tavallista isomman kiven viereen. Se -käänsi suuren sammakkopäänsä mieheen päin, joka tuli perästä, astui -muutaman askeleen vasempaan ja katosi. - -Näytti siltä kuin ei Anderssonista olisi tämä ilmiö ollut lainkaan -ihmeellinen. Hän kulki rauhallisesti edelleen ja päästyään kiven luo -hän nojautui siihen sekä loi tutkivan katseen taivaalle, aivan kuin -merimies, joka illalla arvioi seuraavan päivän mahdollisuuksia. Sitten -hän kopeloi rääsyjään ja otti esiin lompakon, joka sekin näytti -menettäneen alkuperäisen värinsä. Siinä oli yhdessä lokerossa valokuva -ahkerasta käsittelystä kulunut. Andersson katseli sitä tarkkaan. Se -esitti nuorta tyttöä, jolla oli suuret, vilkkaat silmät. Erikoisen -kaunis ei tyttö ollut, mutta hänen hymynsä oli mehevää, tervettä ja -nuorekasta. - -John Andersson huokasi ja hänen vaaleihin, hyväntahtoisiin silmiinsä -tuli kauastähtäävä, kaihoisa katse. Sitten hän suuteli valokuvaa ja -pyyhki sen jälkeen kuluneen hihansa kulmalla huolellisesti pois -kyyneleet, jotka olivat kuvalle tipahtaneet. - -Puolittain vaistomaisesti hän kääntyi katsomaan laskevaa aurinkoa, joka -suurena ja mahtavana sekä teräväpiirteisenä painui taivaanrantaa kohti -ja muutamiksi silmänräpäyksiksi paljasti erään korkean, valkoisen -tunturin, joka tavallisesti oli kosteasta maasta nousevan höyryn -peitossa. - -Sitten hän pisti valokuvan takaisin, astui pari askelta eteenpäin, -kumartui alas ja katosi yhtä äkisti kuin hänen äskeinen -seuralaisensakin. - -Mutta aurinko painui painumistaan. Saavutettuaan taivaanrannan se -hetkeksi pysähtyi ja verestävän silmän tavoin katsoi kiukkuisesti -autioon yksinäisyyteen. Sitten katse sammui. Pimeys saapui -pikamarssissa suurelle tasangolle. Tähdet syttyivät. Ja ennen muita -eräs komea, kultainen tähti, jolla oli syvä, ihmeellinen loisto. - -Se oli Maa. - - - - -XIII. - -PÄIVÄLLISATERIA. - - -Ainoastaan maapallolla ja muutamien kirjailijain, kuten Ponson du -Terrailin, Conan Doylen ja Övre Richter-Frichin, romaaneissa ihmiset -putoilevat taidokkaiden laskuvarjostimien avulla. Falunilaisen John -Anderssonin nykyisessä olopaikassa ei turvauduttu sentapaisiin -etsittyihin, vaikka kylläkin erinomaisiin kojeisiin. - -Kuten kirjoitimme: hän katosi! Mutta asia oli sangen selvä. Hän -yksinkertaisesti astui eräitä portaita alas. Ja pyramiidien ajoilta -asti ovat portaat olleet maailman yksinkertaisimpia ilmiöitä. Neliön -pysty- ja vaakasuoria viivoja ovat rakentajat palvoneet Ramses II:sta -lähtien Macody Lundiin saakka. - -Ei siis tarvitse kenenkään kummastella jos John Andersson laskeutuikin -alas portaita, jotka olivat rakennetut nelisärmäisistä, ennenmainittua -kiinteätä kautsumaista ainetta olevista lohkareista. Tämä aine -muistutti asfalttia, mutta oli pehmeämpää ja -- kuten myöhemmin ilmeni --- paljon kevyempää. - -Sydän raskaana hän vaelsi alas näitä portaita, jotka muuten olivat sekä -leveät että hauskat. Mutta hän kulki kuin se, joka etsii itselleen -vapaaehtoista vankilaa: mitä ihmeellisimmät tunteet kalvoivat hänen -sydänjuuriansa. - -Mutta alhaalla John Anderssonia ei odottanutkaan vankila, vaan -jonkinlainen avonainen ja hyvin valaistu tori! Valaistus ei tullut -ylhäältä, multakatossa olevista reijistä, vaan valolähteinä olivat -suuret nelisärmäiset paadet, joita oli määrättyjen välimatkojen päässä -paljaalla maaperällä. Ne levittivät miellyttävää valoa tuohon -ihmeelliseen maisemaan, joka olisi hämmästyttänyt ketä ihmistä tahansa. -Mutta John Andersson ei ihmetellyt, sillä hän oli melkein vuoden päivät -totutellut itseään tähän maanalaiseen kaupunkiin, joka siinä avautui -hänen sattumalta niin surullisille katseilleen. - -Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi valaistuja, pieniä, neliömäisiä -karsinoita, joiden väliseinämät oli muurattu tuosta ruskeankeltaisesta -aineesta, joka tuntui olevan tämän taivaankappaleen enimminkäytettyä -rakennusainetta. Näistä kamalan yksitoikkoisista ja säännöllisistä -ikkunattomista ja katottomista majoista levisi ympäristöön ystävällinen -ja kutsuva hohde. Ei näkynyt ainoatakaan olentoa niillä leveillä -väliaukeamilla, joita maapallolla olisi nimitetty kaduiksi, mutta -heikko, vuoroin kiihtyvä ja laimeneva palpatus osoitti, ettei kaupunki -ollut asukkaita vailla. - -Tämä palpatus, joka vähän muistutti kyyhkysen kuherrusta, hukkui -kuitenkin osittain siihen kohinaan ja pulpahteluun, joka jo oli -kuulunut ylös pinnallekin. Oli selvää, mistä tämä johtui. Sillä myöskin -kaupunki -- jos nyt uskallamme sitä siksi nimittää -- oli -metrinlevyisten kanavien leikkelemä. Vettä virtasi kaikkialla, -huoneiden läpi, katujen poikki, raikasta, kuparinvihreää vettä. Se -täytti ilman suloisella viileydellä ja tuoksulla ja muodosti solisevia -kevätpuroja tuohon alastomaan loppumattomaan ruskeankeltaisuuteen. - -John Andersson asteli verkalleen yli torin ja hyräili erästä -ruotsalaista kansanlaulua. Hän pysähtyi erään karsinan eteen. Äskeinen -suuri sammakkokoira ryömi ulos reiästä ja lausui hänet tervetulleeksi -muutamin hyvin valituin sanoin, joissa kerakeaines oli vahvasti -edustettu. Näytti todella siltä kuin eläin olisi viisaasti ja -toverillisesti lukenut nuoren miehen sinisistä silmistä tämän -alakuloisuuden ja halunnut antaa hänelle muutamia lohduttavia sanoja -ennen kuin tämä astui huoneeseen. - -Ruotsalainen katsahti eläimeen ystävällisesti ja ryömi sitten aukosta -sisään. Hän tuli suureen huoneeseen, jonka nurkat olivat jaetut -pieniksi lavitsoiksi. Hän hyppäsi yli vesikanavan, jonka keskikohdan -muodosti neliönmuotoinen allas. Siitä levisi hillitty, vihertävä hohde -olentoihin, jotka istuivat altaan ympärillä ja katselivat tulijaa -lempeänystävällisin katsein. Siinä oli hyvin erityyppisiä olentoja. - -Ihmismäisintä tyyppiä edusti eräs vanha pariskunta, mies ja vaimo, -joiden ikää ei voitu lukea heidän otsarypyistään vaan heidän hipiänsä -harmahtavasta väritunnusta. He olivat ilmeisesti tuon nuoren -naisolennon vanhemmat. Tämä itse hääräsi jonkinlaisissa -päivällispuuhissa, järjestellen ruoka-annoksia ruskeankeltaisiin -astioihin. - -Paitsi näitä kolmea ja tuota sammakkomaista koiraa, joka ihan tuntui -kuuluvan perheeseen ja asui sen parissa, oli siellä vielä eräs -pantterimainen eläin, jolla oli pitkä, käärmemäinen, voimakas karvaton -ruumis. Sen pää ei kuitenkaan sanottavasti muistuttanut kissansukua. -Otsa oli vahvarakenteinen ja korvat näyttivät ihan alkeellisilta. -Silmät olivat kesyt ja viisaat, pitkäripsiset. Keskustelu, joka taukosi -Anderssonin astuessa huoneeseen, otti nyt taas vauhtia. Ja selvää oli, -että huonekunnan eri jäseniä eroitti toisistaan korkeintaan heidän -yhteiskunnallinen asemansa. He pälpättivät kaikki samaa kieltä -- -eläinten näköiset ehkä käyttivät hieman kunnioittavampaa äänensävyä, -aivan kuin kohteliaat palvelijat isäntäväkeään puhutellessaan... Ja -Andersson pälpätti sekaan, parhaan kykynsä mukaan. Tuntui siltä kuin -hän ja kissamainen olento eivät olisi olleet oikein samaa mieltä -eräistä asioista, jolloin sammakkokoira rankaisi toveriaan, muuten -kohteliaan maailmanmiehen tavalla. - -Omituisen perhekunnan seurustelussa oli ylimalkaan hyvin lempeä ja -sovinnollinen sävy. Oli vain kaksi surullista silmäparia koko -seurueessa, nimittäin Andersonin ja sen olennon, jota me lyhyyden -vuoksi nimitämme nuoreksi tytöksi. - -Pian sitten syötiin päivällinen. - -Ruskeankeltaiset astiat, jotka muutamia minuutteja olivat porisseet -eräällä maidonvalkoisella levyllä, jaettiin nyt talon asukkaille -- -nuori tyttö oli jakajana -- sama annos sekä ihmisille että eläimille. -Mikään erikoisen herkullinen päivällinen se ei tosiaankaan ollut. Mutta -kaikille se näytti maistuvan. Se näytti heinistä keitetyltä liemeltä, -mutta huoneen ryytituoksuinen ilma todisti, että oli siinä muutakin -kuin pelkkiä kuivia heiniä. Kolme ihmismäistä olentoa kaatoi liemen -varovasti suuhunsa, koira hotkaisi sen mahtavaan kitaansa, pitäen -suurta meteliä, ja pantterikissa käytteli hyvällä menestyksellä pitkää -mustaa kieltänsä. - -Koko tuon yksinkertaisen kasvis-aterian aikana ei virketty ainoatakaan -sanaa. Vallitsi yleinen äänettömyys. Koko maanalainen kaupunki oli -näköjään kuollut. Se aterioitsi. - -Päivällisellä ei näyttänyt olevan elähdyttävää vaikutusta puhe-elimiin. -Päinvastoin. Oli kuin unetar itse olisi tullut verkkaan kävellen -perheen luo ja jaellut haukotuksia ja raskaita silmäluomia jokaiselle. - -Eläimet menivät pilttuisiinsa, vanhukset horjuivat samantapaisiin ja -Andersson ryömi omaan nurkkaukseensa. Tämä oli toisennäköinen kuin -muiden. Siinä oli sisustuksena jokin riippumatontapainen, joka oli -koottu monesta erilaisesta esineestä ja riippui katosta paksujen -köysien varassa. Lähempi tarkastus näytti, että se oli muodostettu -laskuvarjostimen jätteistä. Seinällä riippui revolveri, vanhanaikainen -hopeakello, Zeiss-kiikari koteloineen ja Ruotsin lippu. Näytti -kerrassaan hauskalta. Mutta John Andersson huokasi taas. Sitten hän -asettui riippumattoon. Kuului heikkoa surinaa, aivan kuin -taalalaiskellon ruvetessa lyömään, ja sitten valo sammui. - -Nuori tyttö kävi viimeisenä levolle. Hän hiipi varovasti John -Anderssonin huoneeseen, ryömi sen perimmäiseen nurkkaan ja asettui -nukkumaan silkinpehmoisista heinistä tehdylle tilalle. - - - - -XIV. - -ILMAPALLO "THULE". - - -Yöllä on aina omat tapansa. Pimeys tasoittaa kaiken. Se hiipii kaikkiin -maailman avaruuden soppiin Sallimuksen määrääminä aikoina, se peittää -vanhurskaat ja riettaat. Vain aurinko, tuo ankara hallitsija, ei nuku -milloinkaan. - -Yö on kaikkien salaisuuksien vartija. Sen musta huntu ei peitä -yksistään kuorsaavaa ihmismatoa -- se peittää myös kauniisti ja -tunnollisesti valveilla nähdyt unet, syvimmät ja hienoimmat -lemmenmuistot sekä rohkeimmat suunnittelut sarastavaa päivää varten. - -Ilman yötä jäisivät kaikki päivän suurteot suorittamatta. Ennen unen -tuloa keksii valtiomies nerokkaimmat juonensa, liikemies parhaat -saalistustemppunsa, rikollinen pirullisimmat suunnitelmansa ja -runoilijasäveltäjä ihanimmat rytminsä. Mitä auringon ja luonnon näkyvät -muodot eivät kykene synnyttämään ihmissydämessä, sen luo tyhjästä -pimeys -- tuo suuri hiljainen innoittaja. - -John Andersson ei ollut valtiomies, liikemies eikä rikollinen. -Luultavasti ei milloinkaan ole maakamaralla kävellyt siivompaa kaveria. -Hän oli ollut rautatyöntekijä, päässyt konesepäksi, ja levottomat -sota-ajat olivat lähettäneet hänet sotilaaksi Ruotsin ilmalaivastoon. - -Mutta yö oli kuitenkin hänen paras ystävänsä. Joka kerta kun hän kuuli -tuon ihmeellisen surinan, joka ennusti pimeyden tuloa, hän tunsi -itsensä merkillisen tyytyväiseksi. Silloin hän unohti yksinäisyytensä. -Silloin hän suuntasi katseensa takaisin kaikkeen siihen, minkä hän oli -kadottanut -- nuoruuteensa, lemmittyynsä, toivoonsa ja työhönsä. - -Hän unohti ihmeellisen kummittelunsa tuossa tuntemattomassa maailmassa, -jota hän ymmärsi niin vaillinaisesti, ja eläytyi kokonaan siihen -kirkkauteen ja onneen, jonka hän oli kadottanut kaksitoista kuukautta -sitten. Silloin hymyili hänelle hänen morsiamensa ja tarjoili -ruusunpunaista suutansa. Ja hän kuuli suurten tehtaiden höyrykoneiden -jyminää ja näki raudan punaisina liekkeinä vääntäytyvän ulos isoista -uuneista. - -Tuollaisina yönhetkinä valvoskellessaan John Andersson saattoi pitää -pitkiä keskusteluja itsensä kanssa omalla äidinkielellään. Ja vanhat -laulut paisuttivat säveliään hänen kurkussaan ja kantoivat hänet -siivillään takaisin Taalainmaahan, noille vanhoille tutuille poluille, -Siljanin vihannille rannoille. Niin, tuntikaupalla hän saattoi avoimin -silmin uneksia isänmaastansa ja haastella ystäviensä kanssa mitä -joutavimmista asioista, ja silloin aina entinen ilo ikäänkuin suhisi -hänen ympärillään, eikä hän huomannut lainkaan noita kummallisia -olentoja, joiden pariin kohtalo oli hänet heittänyt ja jotka nukkuivat -päästellen syviä kurkkuääniä. - -Hän eli runoilijain elämää. Ei niinkuin ne herrat, jotka kirjoittavat -säkeitä ja runoja savukkeista, tyttölapsista vaikka minkä nimisistä, -auringon säteistä, lumesta ja vuodenajoista, vaan niinkuin ne poloiset, -joiden toivorikkaat sydämet pakahtuvat juuri siitä, mitä eivät -milloinkaan saavuta. Niinkuin kirjoittamattomat runot jostakin -selittämättömästä syystä ovat aina parhaat, niin voi myös väittää, että -ne runoilijat, jotka eivät kirjoita, ovat etevimmät. - -Ja niin ollen voi sanoa, että John Andersson oli runoilija Jumalan -armosta -- lyyrikko, jonka soittimen kieliä värähdytti vuorokaudet -läpeensä kaipaus maan kadotettuun paratiisiin. Mutta varsinkin yön -ensimmäisinä hetkinä, jolloin uni ei tahtonut tulla silmään, hän -huokaili ilmoille rytmittömiä, kirjoittamattomia runojaan. Silloin hän -myös hieman katkerana muisteli elämänsä onnettomuutta, ilmapallo -"Thulea." Tämän "Thulen" oli rakentanut eräs insinööri, joka kokonaisen -ihmisiän oli puuhannut lentokysymysten kimpussa. Moottorin ja potkurin -sijasta oli "Thuleen" pantu pieni kaasutehdas, jonka valmistamalla -kaasulla oli kerrassaan hämmästyttävät ominaisuudet. Samalla -tuo vanha ilmapallomies oli keksinyt pallokankaan, josta ei -kuutiosenttigrammaakaan kaasua päässyt haihtumaan ohjaajan nimenomaan -päästämättä. - -Tämä otus aiottiin lähettää ilmaan saavuttamaan aavistamattomia -korkeuksia. Keksijä itse oli käynyt vanhaksi ja ahdashenkiseksi, eikä -hän enää ollut kylliksi huimapäinen yrittääkseen korkeussaavutuksia, -hän saattoi siis levätä maankamaralla. Mutta hän lupasi suurenpuoleisen -rahasumman sille, joka halusi yrittää. John Andersson olisi mielellään -mennyt naimisiin mahdollisimman pian. Hän havaitsi olevansa juuri -kysymyksessä olevain rahain tarpeessa ja ilmoittautui siis muiden -mukana. Hän tuli onnettomuudekseen valituksi, hänelle varattiin matkaan -hyvät happivehkeet, automaattinen korkeusmittari sekä ajanmukainen -laskuvarjostin. Hänen oli määrä yrittää niin ylös, kuin hän itse ja -varustukset suinkin saattoivat kestää. - -John Andersson oli vaaleansinisilmäinen optimisti. Hän antoi palttua -varoituksille ja peloitteluille, suuteli morsiantansa ja kohosi kohti -taivasta eräänä tyynenä kesäaamuna Upsalan vieressä olevalta -harjoituskentältä. Tuuli henkäili heikosti idästä, niin ettei näyttänyt -tarvitsevan pelätä Pohjanlahdelle joutumista. - -Vanha keksijä seurasi pallonsa nousua kiikari silmillä ja pirullinen -hymy suupielessä. Keksintö oli nimittäin osittain vioittanut hänen -aivokoneistoansa ja venyttänyt hänen omaatuntoansa. Hän oli mitä -yksityiskohtaisimmin neuvonut Anderssonille kaikki pallonhoitoon -kuuluvat temput, mutta hän oli ehdoin tahdoin sekä nautinnokseen -unohtanut mainita, että kaikki tavalliset kaasun uloslaskuventtiilit, -joiden avulla pallo voitiin pakottaa laskeutumaan, olivat mitä -ihanimmassa epäkunnossa: toisin sanoen, ne eivät lainkaan toimineet. - -Pallo nousi nousemistaan ja Anderssonin pää saattoi vielä tänäänkin -mennä pyörälle tästä nousemisesta. Alhaalla Fyris-joen rannalla seisoi -parvi tiedemiehiä, jotka hekin joutuivat päästänsä pyörälle valtaisiin -putkiin tirkistelemisestä. Vaikka ilma oli mahdollisimman kirkas, niin -he kadottivat pallon näkyvistä. Ja keksijä, tuo vanha karaistu -ilmakarhu, hykersi käsiään nähdessään vanhuutensa hedelmän muuttuvan -pisteeksi ja viimein häviävän eetteriin kuni pienen pieni ilmakupla. - -"Hän nousee hamaan taivaaseen, hyvät herrat", virkkoi keksijä -huulillaan profeetallinen hymy. Tiedemiehet olivat hiukan huolestuneen -näköisiä. Heitä tavallaan kauhistutti John Anderssonin kohtalo, ja he -paaduttivat sydämensä ajatellessaan pientä taalalaistyttöä, joka alla -päin vaelsi takaisin kaupunkiin ja sieltä junalla Moran pitäjään, jossa -lehmät, lampaat ja vuohet odottivat hänen taitavaa hoitoansa. - -Ah -- hän sai odottaa kauan, tuo tyttö. Viikkoja ja kuukausia. Ei -kukaan kuullut mitään pallosta. - -Tiedustelusähkösanomia lähetettiin maailman joka haaralle. Ei kukaan -muistanut enää John Anderssonia. Keksijän laskelmien mukaan hän oli -tukehtunut joko ilmanpaineeseen tai ilmanpuutteeseen. Mutta olihan -pallon toki pakko palata takaisin tavalla tai toisella. - -John Andersson tiesi nämä asiat paremmin. Niiden ajatteleminen johti -hänen mieleensä kertomukset noitien tanssista. Hänen jouduttuaan -mahdottoman korkealle rupesi eräänä päivänä happikone mutkittelemaan, -ja hän tunsi kuinka hänen tajuntansa ei kadonnut vaan tylsistyi, kun -hän ensin moneen kertaan oli tehnyt epätoivoisia yrityksiä kaasun -poispäästämiseksi tuosta itsepäisesti taivasta kohti kohoavasta -pallosta. Hän luisui suureen hervottomuuteen. Kuinka kauan tätä kesti, -ei hän tiennyt. Siinä saattoi kulua päiviä, viikkoja, jopa -kuukausiakin. Hän ikäänkuin liukui kamalata vauhtia pitkin mahtavia -valoaaltoja. Lopuksi koko pallo joutui hirmuisen pyörremyrskyn kynsiin, -joka imaisi sen uusien tähtiratojen piiriin. Eräänä päivänä hän heräsi -tajuntaan. Paine oli vähentynyt. Mutta hän huomasi olevansa -nälkäkuoleman kynnyksellä. Tekoansa punnitsematta hän heittäytyi ulos -gondoolista selässään patentti-laskuvarjostin. - -Silloin hän menetti tajuntansa kokonaan. - - - - -XV. - -KOHTI TAPAUSTEN AAMUA. - - -Kaikkea tätä John Andersson ajatteli tuona ihmeellisenä yönä -valvoessaan. Oli kuin maankaipuu olisi kerännyt kaikki nuo vanhat näyt -hänen eteensä. Taikka ehkä hänen tajuntansa, joka yksinäisyydessä oli -saanut uusia herätteitä, ilmoitti hänelle, että hän nyt seisoi peräti -ihmeellisten tapausten kynnyksellä! Kukaan ei tiedä. - -Mutta varma asia on, että nuori koneseppä teki jonkinlaista tiliä -niistä elämänkokemuksista, joita hänellä oli sattunut sen aamun -jälkeen, jona hän näki maan häipyvän näkyvistään. - -Oli suuria aukkoja hänen muistoissansa. Kuinka hän oli liidellyt -laskuvarjostimen varassa, ei hän tiennyt eikä saisi milloinkaan -tietoonsa. Hän oli herännyt, äärettömän heikkona, jollakin -ruoholäjällä. Jokin merkillinen olento seisoi hänen vieressään, malja -käpälämäisessä, karvaisessa kädessä. Ei ollut mitään erikoista -ihmismäisyyttä tuossa ilmestyksessä, mutta Andersson keksi pari hyvää, -lempeää ja viisasta silmää tämän naaman ryppyjen keskeltä. Se rauhoitti -häntä ja hän joi. Ei mikään viina olisi tehnyt häneen parempaa -vaikutusta kuin tämä, joka valuessaan alas hänen kuivasta kurkustaan -virkisti ja nuorensi ihan mahdottomasti. Ei kestänyt kauan, kun hän jo -oli entisellään. Ja koska hän oli tyyni ja kylmäverinen mies, jolla oli -tukevat elämäntavat, niin hän tottui pian kohtaloonsa. Hän vertaili -toisiinsa eri asioita, muisteli, mitä oli aikoinaan lukenut -kansantajuisista kirjasista, ja pääsi verrattain pian siihen -johtopäätökseen, että hän oli pudonnut johonkin toiseen kiertotähteen. -Mutta mihin -- siitä hänellä ei ollut aavistustakaan! Ainoastaan Jules -Vernen kirjoissa professorit ja tiedemiehet joutuvat vaaroihin, -voidakseen opettaa kaikille muille luonnontieteen ongelmia. - -Niinpä sitten kävi, että John Andersson, jota vieraan tähden asukkaat -katselivat kuin jotakin harvinaista ja arvokasta museo-esinettä ja -palvoivat jonkinlaisena puuttuvana renkaana, kotiutui nopeasti uuteen -yhteiskuntaan. Aluksi hän terävä-älyisten seminaarilaisten tapaan -arvosteli outoa ympäristöänsä joksikin alemmalla tasolla olevaksi. -Mutta vähitellen hänen oli pakko vaihtaa käsityksensä toiseksi. Häntä -ympäröivät ja hänelle huomaavaisuutta osoittavat olennot olivat vain -ihan toisenlaisia kuin ihmiset. He olivat kehittyneet toisten -edellytysten ilmapiirissä, vaelsivat toisia teitä -- eikä siellä ollut -mitään ehdotonta henkistä eroavaisuutta n.s. ihmisten ja eläinten -välillä. - -Vähin erin hän oppi huonosti mutta kuitenkin auttavasti puhumaan tuon -pienen tähden kieltä. Eräs sikäläisistä tietäjistä, joka asui valkoisen -aurinkovuoren varjossa, otti hänet hoiviinsa, ja John Andersson tunsi --- huolimatta melkoisen hyvistä ja terveistä maan asioihin -kohdistuvista tiedoistaan -- itsensä lopulta pienemmäksi, -vähäpätöisemmäksi hengeksi kuin tämä dalai-laama, joka ohjaili -luonnonvoimia suurten, mahtavien ja salaperäisten oppien mukaan. - -Mutta tämä vanha tietäjä, joka näytti eläneen vuosisatoja ja oli -kerännyt ympärilleen kokonaisen esikunnan viisaita miehiä, jotka kaikki -asuivat tuon tasangosta kohoavan, valtaista majakkaa muistuttavan -aurinkovuoren ympärillä, tämä vanhus ei nähtävästi arvioinut John -Anderssonia miksikään erikoisuudeksi. Tutkittuaan kaikkia ruotsalaisen -matkassa olleita pikkuesineitä ja pidettyään hänestä esitelmän toisille -valkohapsisille, äijä määräsi hänet työmehiläisten luokkaan tuossa -omituisessa maanalaisessa mehiläis- tai muurahaisyhteiskunnassa, joka -tuntui aina elävän rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa, ja lähetti -hänet näiden luo asumaan. - -Se sopikin paraiten Anderssonille. Hänen kielitaitonsa riitti hädin -tuskin yleisimpien ajatuskuvien ymmärtämiseen. Kun äijä rupesi -tutkimaan hänen käsitystänsä korkeammista asioista, oli Anderssonin -pakko antautua. Sillä olihan hän vain sivistymätön mies, joka ei -milloinkaan ollut vaivannut päätänsä pilventakaisten asiain -ajattelemisella. Ja olikin hänen horisontissaan laajuutta vain sen -verran, että siitä hyvin lyhyessä ajassa saattoi muodostaa yleiskuvan. - -Hieman pettyneenä oli äijä lähettänyt hänet luotaan. Tämä tuskin oli se -tarujen korkea olento -- se järki, jota etsittiin maailman avaruudesta -ja joka oli elänyt vuosituhansia jonkinlaisena aavistuksena jo -kaukaisessa kaaoksessa. - -Ja kun Andersson oli pumpannut itseensä sen vähäisen kielitaidon, joka -oli tarpeen kaikkein tavallisimpien asioiden ylimalkaiseen pohtimiseen, -rupesi aika käymään hänelle pitkäksi. Ei kukaan vaatinut mitään -häneltä, kaikki kohtelivat häntä huomaavaisesti, ei kylläkään -minään korkeampana olentona, vaan harvinaisuutena, omituisena -ilmestyksenä, hyödyttömänä, mutta mieltä kiinnittävänä tieteellisenä -ylellisyysesineenä. - -Andersson oli ollut hyvä ja ahkera työmies, ja hän kaipasi työtä. Mutta -tämä taivaankappale ei tarjonnut hänelle mitään sellaista, jota hän -ymmärsi. Ei niin, ettei täällä olisi tehty mitään, ei toki, työtä -tehtiin kyllä ja kovastikin. Maanalaisten kaupunkien asukkaat ahersivat -tavattomasti. He kaivoivat kanavia, sekä ihmiset että eläimet, he -ryömivät kääpiöinä aurinkovuoren sisään, he käyttivät koneita, joista -Andersson ei ollut koskaan edes unta nähnyt, ja kaikki suoritettiin -tavalla, joka teki ikäänkuin suoraviivaisen, itsetoimivan vaikutuksen, -kuten yleensä koko tämä mahtava suorakulmainen yhteiskunta. Ihan sillä -tavalla. Ja läpikotaisin onnellisia olivat kaikki -- kerrassaan kaikki. -Ne jotka suunnittelivat työn ja ne jotka sen tekivät, elivät -samanlaisissa olosuhteissa. Eivät he koskaan riidelleet, eivät -tyrkkineet toisiaan, eikä siellä ollut ketään pahansuopaa, lahjakasta -Kainia, joka olisi saattanut tai tahtonut lyödä kuoliaaksi hyvän, mutta -vähälahjaisen Aapelin. - -Tämä antoi Anderssonille yhtä ja toista ajateltavaa. Hän oli aikoinaan -ollut vankka sosialisti. Eikä häneltä ollut puuttunut erinomaisia -lahjoja silloin, kun oli pitänyt haukkua toisiin leireihin kuuluvia. -Hän oli pohjaltaan sangen tuima mies, osasi käyttää sekä käsiä että -hampaita -- mitä milloinkin tarvittiin. - -Mutta nyt -- niin, nyt hän kauhistuen ajatteli kaikkea tätä. Mikä -peeveli se pani ihmiset tappelemaan? Häneen oli iskenyt sellainen -lempeys ja rauhallisuus jota hän ei itsekään ymmärtänyt. Ei mikään -suututtanut häntä enää. - -Jos hän olisi ollut lukeneempi, niin hän olisi syyttänyt tuota ainaista -heinäpuuroa, joka oli tämän avaruuden saarekkeen jokapäiväinen ruoka, -kaikesta nykyisestä levollisuudestaan ja mielensä tasapainosta. Sillä -ravintojärjestys tekee ihmeitä, kuten tiedetään. Sehän se luo sekä -leijonan että lampaan... - -No niin -- Andersson mietti ja haaveili koko tuon yön. Ikäänkuin hänen -nahassaan olisi hiiviskellyt jokin aavistus. Hän heittelehti -edestakaisin riippumatontapaisessaan ja joka kerta, kun hän sulki -silmänsä, oli kuin maa olisi tullut lentäen häntä vastaan. Niin -- nyt -täytyi tapahtua jotakin. - -Päivän sarastaessa tapahtuikin todella jotakin. - -Maanalaisen kaupungin valot syttyivät puolta tuntia aikaisemmin -kuin tavallisesti. Ja aurinkovuoren äijä, jonka iho oli kuin -harmaansinipunainen varjo, seisoi Anderssonin vuoteen vieressä. Ja -silmät kiiluivat kuin hehkulamput hänen leveässä voimakkaassa -eläinkallossaan. - -"_Khrein khli_", virkahti hän. - -Se kai merkitsi jotakin sentapaista kuin: seuraa minua! Sillä Andersson -vääntäytyi alas riippumatosta ja ravasi, minkä käpälistään irti sai -vanhuksen perään, jonka käynti oli nopea kuin varjon. - -Kun he olivat päässeet ylösjohtavien portaiden yläpäähän, oli aurinko -juuri nousemassa. Valtainen tulipallo sokaisi Anderssonin silmät. Mutta -hän oli nähnyt parin sadan metrin päässä jotakin, joka melkein salpasi -häneltä hengen. - -Se oli lentokone. - - - - -XVI. - -OUTOJA VIERAITA. - - -Anderssonin kiitokseksi on mainittava, ettei hän kotvaan uskonut omia -silmiään. Kun on totuttautunut neliöihin ja kanaviin aamuin, päivin ja -illoin kokonaisen vuoden ajan, niin on oikeus arvella näköhäiriöksi -uudenaikaista lentokonetta, jonka malli on selvästi maasta kotoisin. - -Mutta suotta hän hieroi silmiään: lentokone seisoi siinä sienimäisellä -nurmikolla, muistuttaen jättiläisalbatrossia, ja esiintyi hyvin -edukseen, valkoisena ja kiiltävänä, koko häikäisevä auringonloiste -yllään. Pikku äijä kohotti ryppyiset kasvonsa John Andessonia kohti, -joka tällä haavaa näytti hämmästyneemmältä kuin sanoilla voidaan -kuvata. - -"_Trkhi, khitl, klokh_?" kysyi hän hiukan terävämmin kuin äsken. - -"Lentokone", vastasi Andersson ajatuksissaan ruotsiksi... "Jumalauta, -eikö se vain olekin oikea eurooppalainen yksitaso!" - -Ukko katsoi häneen ystävällisesti, ihan samoin kuin hän luultavasti -olisi katsonut hulluun mieheen, joka kaipasi rauhoittamista. - -"_Tla pliskl_?" kysyi hän taas. - -Andersson aikoi vastata, mutta hänen kielensä kieltäytyi tottelemasta. -Nuo vaaralliset kerakkeet takertuivat auttamattomasti hänen huuliinsa. -Hän laukaisi joitakin ihmeellisiä murahduksia ja alkoi sitten juosta -hirviötä kohti... Mutta vaikka hän pani liikkeelle parhaan -juoksutaitonsa, ei vanha herra väistynyt hänen sivultaan, huolimatta -siitä että tämä vain näytti kävelevän! - -He tulivat siis perille yhtaikaa. - -Aurinko oli jo kohonnut kappaleen matkaa taivaanrannasta. Heikko maan -uumenista kuuluva jyminä todisti, että maanalaisissa tehtaissa oli työ -alkanut, mutta ainoatakaan olentoa ei ilmestynyt näkyviin. Kanavat, -jotka olivat olleet ehdottoman liikkumattomia, rupesivat virtailemaan -ja kuohumaan, ja etäisiä, vihreitä välähdyksiä, aivan kuin jonkin -majakan heittämiä, näkyi aurinkotunturin kalkinkeltaisillla -neliöpaasilla. - -Oli tukahduttavan lämmintä, mutta kumpaakaan heistä se ei tuntunut -vaivaavan. Pikku äijän kostea hipiä oli saanut heikosti vihertävän -värisävyn, kun hän erikoisesti ponnistelematta kapusi siiville. Hän -näytti jättiläis-sisiliskolta istuessaan siellä ylhäällä ja -tirkistellessään hyttiin tämän kapeista lasiruuduista, jotka -muistuttivat kahta tylsää kalansilmää. Pyrki ihan naurattamaan kun -näki, kuinka äijän hipiän vihreä väistyi tummanruskean vivahduksen -tieltä, samalla kun hänen tyynestä katseestaan kuvastui jotakin -pelontapaista. - -Seuraavassa tuokiossa oli John Andersson hänen vieressään. Hän tarttui -kädellään pienen oven kahvaan. Se oli melkein juuttunut kiinni, mutta -ruotsalaisen lihaksissa oli rautaa ja parin voimakkaan tempaisun -perästä se lensi auki. - -"Täällähän on oikeita ihmisiä", kirkui hän ja tanssi ympäri kuin hullu. -Mutta hänen mieletön ilonsa katosi nopeasti, kun hän sai nähdä -lentokoneen matkustajat lähempää. - -Sillä kahdella etumaisella istuimelle istui aivan oikein mies ja -nainen. He olivat köytetyt kiinni istuimiinsa, eikä heidän asentonsa -kertonut mitään erikoista. Naisen pää nojasi luottavasti miehen olkaan. -Näytti siltä kuin hän olisi nukkunut ja nähnyt kauniita, hyviä unia. -Miehen kädet olivat kiinni ohjauspyörässä ja hänen kasvonsa olivat -suunnatut suoraan kohti hänen edessään olevaa lasiluukkua. - -Mutta John Andersson näki samalla että molemmat olivat kauheasti -laihtuneet ja että heidän kalmankalpeissa kasvoissaan näkyi pitkällisen -nälän merkkejä. Eivätkä he kääntäneet katsettaan eivätkä osoittaneet -muutakaan elonmerkkiä. Nuori ruotsalainen väänteli käsiään. Olikohan -toivo saada seuraa hänet nyt pettävä... Hän ei tosiaankaan tiennyt mitä -tekisi kahdella vainajalla! - -Epätoivoissaan hän katsahti äijään ja kohtasi tämän rauhalliset ja -kirkkaat silmät. Oli ihan erikoinen itsetietoinen rauhallisuus tuon -vanhan ryppyisen olennon eleissä. Ja se sai Anderssoninkin malttamaan -mielensä. Hukkaamatta aikaa pitempiin puheisiin äijä ryhtyi -kantamaan noita onnettomia ihmisiä ulos lentokoneesta. Tehtävä oli -vaikeanpuoleinen. Sillä mies ja nainen olivat ikäänkuin kiinnikasvaneet -istuimiinsa, eikä ollut helppo saada heitä erilleen toisistaan, koska -nuoren tytön hienot valkoiset käsivarret olivat kietoutuneet miehen -ympärille melkein purkamattomaksi syleilyksi. Mutta Andersson oli -kärsivällinen ja aurinkovuoren vanha tietäjä antoi hänelle monta hyvää -ja hyödyllistä neuvoa kauhealla siansaksallansa. Viimein hänen onnistui -varovasti saada nuo näköjään hengettömät ihmiset ylös siivelle, missä -pikkuäijä kietaisi ihmeelliset eturaajansa niiden ympärille ja kantoi -ne alas nurmelle, käyttäen tällöin nopeutta ja kätevyyttä, jotka -todistivat sekä voimia että harjaannusta. - -Sitten vanhus kumartui alas niiden yli. Lääkärin varovaisuudella hän -tunnusteli heidän hipiäänsä, ja kohotti heidän silmäluomiaan. - -John Andersson seurasi tarkkaavasti äijän hommailua ja huomasi -ilokseen, että tämän iho muuttui heikosti sinertäväksi. Vanhus otti nyt -esiin pienen nelisärmäisen metallisauvan jostakin ruohopukunsa poimusta -ja hieroi sillä vuorotellen molempien otsia omituisin, rytmillisin -liikkein. - -"_Tla pliskl_", sanoi hän ja kääntyi Anderssoniin päin. - -Nuori mies teki ilmahypyn, niin että rääsyt lentelivät hänen -ympärillään. - -"Mitä sinä sanot?" kysyi hän ruotsiksi, muistamatta, että maapallon -kielitiede oli vielä tuolle vanhalle tietäjälle silkkaa hepreaa... -"Elävätkö he?... Ja tointuvatko he pian?"... - -Hän päästeli ilmoille riemuhuutoja, niin että laaja tasanko kajahteli. - -"_Tlopl, tilitl, tliml_", torui ukko häntä. "_Stal, slimtl, sloli_", -lisäsi vanhus käskevästi ja jatkoi sauvahierontaansa. - -John Anderssonille ei tarvinnut sanoa tätä kahdesti. Hän juoksi kuin -antilooppi takaisin samaa tietä, jota he olivat tulleet, syöksyi alas -portaita maanalaiseen kaupunkiin, jossa nyt kuhisi ja vilisi -työskenteleviä olentoja. Perille päästyään hän huusi: - -"_Tlo pi lopl_!" - -Nuori tyttö oli seuraavassa tuokiossa hänen vieressään. Tytön hipiä sai -ensin vaaleanpunaisen värin, ja muuttui sitten vihertäväksi. Mutta hän -ei osoittanut uteliaisuuttansa muulla tavoin, vaan ojensi Andersonille -sen nelisärmäisen ruukun, jota tämä oli pyytänyt. - -Enemmittä selityksittä Andersson riensi takaisin, kuin -marathon-juoksija. - -Äijä kyyrötti samassa asennossa yhä edelleen. Hänen hipiänsä oli nyt -syvästi merensininen ja eroittui merkillisesti hänen komean, melkein -vihreän pukunsa väristä. Andersson ojensi hänelle hänen pyytämänsä -ruukun ja vilkaisi noihin kahteen ihmiseen, joka makasivat siinä -vierekkäin sienimäisen ruohon suojellessa heitä auringonsäteiltä. Ei -kuuna päivänä ennen hän ollut nähnyt mitään niin kaunista kuin oli tämä -nuori nainen kalpeakultaisine hipiöineen ja pitkine silmäripsineen, -jotka juuri heikosti liikahtivat ikäänkuin lausuakseen ensitervehdyksen -auringolle ja elämälle. Ja tuo mies tuossa kovine ja selvästi -eroittuvine kasvonpiirteineen ja syvine silmäkuoppineen oli aivan sitä -tyyppiä, josta John Andersson piti. Tuon kanssa en tahtoisi tapella, -ajatteli hän ja katseli voimakkaan täyteläistä vartaloa, jonka jokainen -tuuma, jokainen lihas puhui henkisestä ja ruumiillisesta keskityksestä. -Hän ei saanut aikaa enempään ajattelemiseen. Sillä mies oli aukaissut -silmänsä ja kohonnut toisen kyynärpäänsä varaan. Siinäpä hemmetin -kauniit silmät, ajatteli Andersson ja nyökkäsi ystävällisesti miehelle. - -Mutta mies ei ollut huomaavinaankaan. Hän etsi kadonnutta muistiaan. -Sitten hän yhtäkkiä kääntyi ja näki vieressään olevan naisen. Samassa -tämäkin avasi silmänsä. Molemmat katselivat toisiaan muutamia -sekunteja. Oli kuin heidän katseensa olisivat uponneet toistensa sisään -saaden sanomattoman onnellisen ilmeen. - -Silloin äijä nosti maasta ruukun ja sanoi käskevästi: - -"_Stlulp_!" - -Ja oli kuin nuo kaksi olisivat ymmärtäneet sanan, sillä molemmat veivät -huulensa ruukun laitaan ja joivat -- niin, joivat itselleen elämän. - - - - -XVII. - -KAKSI VELJESTÄ. - - -Mahtoi olla ihan erikoista elämänjuomaa se, jota aurinkovuoren äijä -juotti noille kahdelle oudolle vieraalle. Kumminkaan se ei ollut muuta -kuin sitä kasviskeittoa, josta koko tämän taivaankappaleen väestö eli. - -Joku maapallon tietomies on joskus viittaillut siihen mahdollisuuteen, -että tulevaisuudessa ihmisille ehkä syötetään keskitettyä ravintoa, -joka sisältää sopivat määrät kaikkia niitä aineita, joita elimistö -tarvitsee. Toisin sanoen, että joka päivä jaetaan jokaiselle muutamia -kuutioita, jotka sisältävät rasvaa, hiilihydraatteja ja munanvalkuaista -ne määrät, jotka fysiologia katsoo riittäviksi tekemään itsekustakin -kelpo ihmisen. Näin muka luotaisiin pitkäikäinen sukukunta -- iloksi -askeeteille, kieltolakimiehille, huonovatsaisille ja vanhainkodeille. - -Mutta käänneltäköön asiata päin tai toisin, yksi on varma: sille -paheelliselle ja oikkuilevalle suvulle, jota nimitetään ihmiseksi, -antaa yksilöllisen leiman juuri se seikka, etteivät suvun jäsenet -- -luultavasti päinvastoin kuin toisten taivaankappalten asukkaat -- elä -pelkästään kasvikeitosta eivätkä kuutioista. Täytyy valitettavasti -tunnustaa, että paljo liha tekee ihmiset tulisiksi mutta -pahanilkisiksi, paljo rasva edistää tylsyyttä ja laiskuutta, -vihannekset synnyttävät kuivakiskoisuutta ja kateutta, ja suuret -makeisannokset tekevät syöjistään lihavia, välinpitämättömiä ja -sukupuolettomia. Kahvi panee juoruamaan, vesi on sopimatonta järjelle --- mitähän me oikeastaan saisimme syödä ja mitä juoda? - -Niin -- ainakin pieniä hurmaavia alkoholimääriä ja herkullisia... ei, -lopettakaamme haaveilumme tähän, ja tyytykäämme kohtaloomme, vaikka -surren ja haikein mielin, sekä jatkakaamme siitä mihin lopetimme, tuon -meille tuntemattoman taivaankappaleen ihmeellisestä kasviskeitosta. - -Nuo kaksi ihmistä näyttivät saavan aavistamattomia voimia. Mies nousi -jaloilleen melkein heti, mutta hän horjui sinne tänne. Hän aukaisi -suunsa, mutta ilmoille tuli vain syvä murahdus kurkusta, joka tuntui -nälän ja janon kokoonkuristamalta. Sitten hän kohotti kätensä ja -viittasi lentokoneeseen. Siihen hänen voimansa toistaiseksi -loppuivatkin, hänen polvensa pettivät ja heikosti huohottaen hän vaipui -maahan nuoren naisen viereen, joka nyt oli ummistanut silmänsä ja -onnellinen hymy huulillaan odotti suonissaan virtailevan uuden lämmön -aikaansaamaa voimiensa palautumista. - -John Andersson jäi neuvotonna seisomaan -- kykenemättä suutansa -avaamaan. Tämä ihmeellinen ja odottamaton tapaus oli lukinnut hänen -huulensa. Ja mitä tarkoitti tuo mies, jolla oli nuo syvät mustat -silmät?... Hän noudatti kuitenkin viittausta ja meni lentokoneen luo. -Se näytti olevan ihan vahingoittumaton, lukuunottamatta toista -etupyörää, joka oli hieman vioittunut maahan laskeuduttaessa, ja -siipiä, joissa näkyi muutamia isojen kuulien tekemiä arpia. - -Andersson tutki tavallaan jännittyneenä bensiinisäiliötä, joka ulottui -hyvin toisesta päästä toiseen ja oli tavattoman tilava. Pettymyksekseen -hän totesi sen sisältävän ainoastaan noin viisikymmentä litraa. -Ainakaan tällä koneella hän ei voinut ajatellakaan paluumatkaa maahan. -Bensiinin valmistaminen sikäläisellä kiertotähdellä oli nimittäin hänen -mielestään mahdottomuus. - -Hän aikoi taas palata vieraiden luo, mutta tulisilmäinen mies viittasi -uudestaan ja tällä kertaa hyvin innokkaasti lentokoneeseen. - -Andersson meni hermostuneen vieraan mieliksi jälleen yksitason luo ja -alkoi tarkastaa sitä perinpohjin. Tällöin hän tuli heittäneeksi -silmäyksen hyttiinkin ja sai nähdä näyn, joka pani hänet kovasti -ihmettelemään. Siellähän makasi eräs vanhahko mustapukuinen mies, -käpristyneenä yhteen kasaan, ihan hytin perällä. Andersson tarrasi -kiinni hänen toiseen jalkaansa ja monen vaikean tempun jälkeen hänen -onnistui saada päivän valoon pappispukuinen herrasmies, jonka naama -kukoisti alkoholipaheen vaikutuksesta. Hän ei ollut yhtä kärsineen -näköinen kuin nuo toiset, mikä tietysti on katsottava alkoholin -säilyttävän vaikutuksen aikaansaannokseksi. Mutta loistava ei hänen -tilansa ollut. Olipa nipin napin, että hän pysyi tajussaan. Hän ei -kyennyt itse auttamaan itseään, ja hänen silmissään oli rukous, jota -Andersson ei aluksi ollenkaan ymmärtänyt. - -Tällä välin oli tietäjä-ukko liittynyt seuraan ja uusi hoidokki sai -liemiannoksensa, jolla häneenkin oli hyvin elvyttävä vaikutus. Mutta -hänen kätensä tutisivat, hänen silmistään vuoti vettä, ja hän lipoi -vimmatusti paksulla kielellään kuivia huuliansa. - -"Konjak", kuiskasi mies äänellä, joka särisi kuin tyhjä pullo -raastinraudan päällä. - -Andersson ei ymmärtänyt ranskaa. Mutta "konjak" on kauneimpia -kansainvälisiä sanoja, mitä tavataan. Ja sanalla oli hyvä kaiku, -myöskin ruotsalaisen korvissa. - -"Täällä ei ole konjakkia", sanoi Andersson. "En ole nähnyt ryyppyä -kahteentoista kuukauteen". - -Mutta punanenäinen pappismies ei hellittänyt niin vähällä. - -"Konjakkia", kuiskasi hän käheästi. "Pikku tuikku, monsieur!" - -Mutta Andersson vain ravisteli päätään. Silloin ruohossa makaava mies -käänsi harhailevat silmänsä äijään. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. -Ensin niihin tuli ihmettelevä -- tutkiva ilme, joka sitten muuttui -ajattelevaksi -- sisäänkääntyneeksi, vaihtuen lopulta huolekkaaksi ja -viimein pelästyneeksi. Andersson oli juopottelun alalta nähnyt yhtä ja -toista. Ei kuulu harvinaisuuksiin, että varakkaanpuoleisissa -työläispiireissä mies saa odottamatta juoppohulluuskohtauksen. - -Ja nyt -- tuo mustapukuinen oli ilmeisesti matkalla kamalien näkyjen -maahan. Hän ei ollut kestänyt pitkällistä ryypyttömyyttä. Ja mitä -hirveätä hän nyt näkikään?... Kummallisen olennon, puoleksi ihmisen, -puoleksi sammakon, jolla oli pitkät käpälämäiset käsivarret ja -karvapeitteiset kynnet!... Tätä nykyähän juoppohullut tavallisimmin -näkevät kärpäsiä. Monien kieltolakien vaikutuksesta on nimittäin tämä -hulluuden laji vaihtanut luonnetta. Mutta siitä ei ole vielä kauan, kun -eräs arvoisa kansalainen saadessaan delirium tremensin näki Upsalan -arkkipiispan täydessä juhlapuvussaan. Ja siitä oli leikki kaukana. Eikä -mahtanut aikalaisista tuntua mieltäylentävältä sekään kohtaus, jonka -aikana sama mies näki entisen valtioneuvoksen Abrahamsenin kohoavan -ylös whiskymaljasta, kolme varoittavaa karvaa nenällä. On muutenkin -ylimalkaan hieman hullulla tolalla koko tämä delirium, se kun ei -hyökkää rehellisen juomarin kimppuun silloin kun tämä juo, vaan silloin -kun hän on raittiina. Ei näin ollen ihmetyttäne ketään se seikka, että -tämän pappispukuisen ranskalaisen syvä alkoholismi sai noin vaikean -luonteen, hänen nähdessään tuon eriskummallisen otuksen puurovati -kädessä. Hän ummisti silmänsä, hän väänteli itseään, hän ulvoi ja -vaahto pursui hänen suupielistään. Mitä sitten tapahtui? - -Niin, kummittelijalta näyttävä äijä kumartui kirkuvan miehen yli. Hänen -silmissään oli hellä säälivä ilme, ja hänen hipiänsä oli saanut -toivorikkaan ruskean värisävyn. Hänellä oli tuo aluminin tapainen sauva -sormien välissä ja hän alkoi hieroa sillä miehen ohimoita tasaisin ja -varmoin liikkein. - -Vanhus taisi kyllä enemmän kuin "isämeitänsä" -- jota hän muuten tuskin -ymmärsikään. Mutta joka tapauksessa pappispukuinen herrasmies kohosi -muutaman minuutin kuluttua jaloilleen, katseessa rauhallinen ilme. Hän -aikoi sanoa jotakin, mutta hänen kävi niin kuin toistenkin tulokkaiden --- hänen oli vaikea löytää sanoja. - -Samassa seisoi keskellä ryhmää se mies, jota Andersson oli ensin -hoitanut. Hän oli kalmankalpea, mutta leveähköjen kasvojen -jättiläistarmo esiintyi sitä selvempänä. Hän kääntyi suoraa päätä -puhuttelemaan John Anderssonia, luotuaan tutkivan katseen omituiseen -maisemaan. - -"Me emme luultavasti ole maapallolla?" kysyi hän englanniksi. - -"Emme", vastasi Andersson. - -"Missä olemme?" - -"En tiedä." - -"Ette puhu hyvää englantia. Mihin kansallisuuteen kuulutte?" - -"Ruotsalaiseen. Nimeni on John Andersson". - -"Merkillistä. Minä olen norjalainen. Nimeni on John Lange." - - - - -XVIII. - -VAKAVIA VALMISTELUJA. - - -"Nähkääs", sanoi John Langeksi itseään nimittävä mies Anderssonille, -"me emme ole naimisissa." - -Andersson rykäisi paheksuvasti. Hän oli hyvistä tavoista kiinni pitävä -mies. - -"Me olimme juuri vihityttämässä itseämme", jatkoi toinen rauhallisesti. -"Pappi oli tilattu paikalle, mutta sitten tuli jotakin väliin. Me -lähdimme karkuun." - -"Karkuun? -- Oliko se välttämätöntä?"... Anderssonin siveelliset -epäilykset valveutuivat yhä enemmän. - -"Oli", vastasi toinen kylmäverisesti. "Se oli ihan välttämätöntä, jotta -Claire ja minä pääsisimme naimisiin." - -"Claire?" - -"Niin, Claire Debusson. Hän on erään ranskalaisen kemistin ja -tehtailijan ainoa tytär. Me tutustuimme sodassa. Minä olin lentäjänä -muukalaislegioonassa, hän oli sairaanhoitajatar -- te ymmärrätte?" - -Andersson ymmärsi todella ja hänen silmiinsä tuli kaihoisa ilme. Hän -ajatteli taalalaistyttöänsä. - -"Sitten menetin palveluskykyni", jatkoi Lange. "Myrkkykaasut. Tulin -sokeaksi. Hän pelasti henkeni." - -"Ihastuttava neiti", mutisi Andersson miettiväisenä. "Mutta minä en -pidä siitä, että teitä ei ole vihitty. Ja täällä lienee sitä vaikea -saada toimeen. Eihän täällä ole kirkkoa eikä raatihuonetta." - -Lange katsahti kummastellen häneen. - -"Tepä olette turkasen moraalinen, vaikka asutte näin kaukana maasta", -sanoi hän. "Mutta voitte rauhoittua. Ettekö vielä ole käsittänyt, että -meillä on pappi matkassamme? Hän ei ole juuri niitä hienoimpia, mutta -hänellä on taskussa vihkimäkaava sekä paperia. Onko teillä mitään -todistajana olemista vastaan?" - -Andersson suoristihe ja kumarsi sangen sirosti. Hän ei suotta ollut -ruotsalainen. - -"Se on oleva iloni", sanoi hän. "Mutta saatte tyytyä minuun sen -näköisenä kuin olen. Musta pukuni homehtuu Falunissa." - -"Ah, minusta tuo puku on säilynyt oikein hyvin. Ruotsin armeijan khaki -mahtaa olla lujaa. Kaksitoistako kuukautta sanoitte?" - -"Niille paikoin. Enhän tiedä ovatko täkäläiset päivät maan päivien -pituisia. Totta puhuakseni ne tuntuvat minusta hiton paljoa pitemmiltä. -Mutta siihenhän voi olla muitakin syitä. Onko teillä kello?" - -"Luonnollisesti." - -"No, silloinhan voimme heti tutkia asiaa. Aurinko on laskenut 367 -kertaa minun täällä ollessani. Ja siitähän pitäisi tulla suunnilleen -vuosi." - -"Minusta tuntuu täällä olevan hyvin lämmin", mutisi Lange. - -"Lämminkö?... Pinnalla on suorastaan niin kuin helvetissä. Te ette -voisi kestää sitä enempää kuin puoli tuntia kerrallaan. Sen vuoksi -täällä harvoin näkee eläviä olentoja, jotka tavallisesti pysyttelevät -muutamia metrejä pinnan alla." - -"Entä vuodenajat?" - -"Sellaisia ei ole lainkaan. Täällä on aina samannäköistä. Ei kukkaa, ei -kunnon puuta. Ainoastaan tätä sienimäistä ruohoa, joka näyttää -uusiutuvan itsestään. En ole milloinkaan nähnyt sen kellastuvan. -Luulen, että aurinko syö kaiken lakastuneen. Mutta kun en ole -tiedemies, en osaa sanoa, miten sen asian laita on. Täällä ei -ylimalkaan ole mitään silmäruokaa. Maisemamaalari ei viihtyisi täällä. -Mutta rientäkäämme alas, muuten me sulamme tässä kuumuudessa. Ja sitten -onhan meidän jouduttava häihinkin!" - -John Lange suoristautui äkkiä. Nuo kovat, terävä- ja melkein -karkeapiirteiset kasvot saivat omituisen hohteen ja kullanruskea puna -lehahti ahavoituneelle hipiälle. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta sanat -takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitten hän teki kärsimättömän kulmikkaan -käännöksen ja asteli kohti maanalaiseen kaupunkiin johtavaa käytävää. - -Nuori norjalainen oli jo viettänyt muutamia tunteja tällä oudolla -taivaankappaleella, ja koska hän oli paljon matkustellut ja suuria -seikkailuja kokenut mies, niin hän oli nopeasti alkanut tottua -paikallisiin olosuhteisiin. Hän oli nähnyt Queenslandin bushmannit ja -Amazon-virran Charantes-intiaanit ja oli heti tullut siihen -vakaumukseen, että nämä täällä tapaamansa olennot olivat paljoa -hyväntahtoisempia ja sivistyneempiä kuin nuo mustat paviaani-ihmiset. -Niin että siinä suhteessa hän ei pelännyt tulevaisuutta. - -Mutta lyhyt silmäys noihin kaikelle leimansa antaviin säännöllisiin -neliöihin -- tämä kamalan suoraviivainen yksitoikkoisuus ja verrattain -lähellä olevan, häikäilemättömän auringon hirmuhallitus olivat -johtaneet hänet siihen käsitykseen, että täällä olisi ajan pitkään -ihmisten mahdoton elää. Ja tämä vakaumus painoi lyijyn tavoin hänen -mieltään -- mitä sanoisi Claire ja kuinka hän suhtautuisi tähän -häämatkaan, kun kuherruskuukauden onnelliset päivät olisivat ohitse? - -Hän koetti ravistaa huolet pois hartioiltaan laskeutuessaan -maanalaiseen kaupunkiin. Useimmat asukkaat olivat kadonneet -huoneisiinsa. Vain aurinkovuoren äijä seisoi eräällä torintapaisella, -rivi vanhuksia ympärillään ja yski ja ryki ylen syvämietteisesti. - -Kaikkien päät kääntyivät katsomaan nuorta, voimakasta norjalaista, joka -nyt oli riisunut yltään lentäjäpukunsa ja nopein askelin ohjasi -kulkuaan erästä suurimpiin kuuluvaa aitausta kohti. Noilla pikku -olennoilla oli ryhdissään arvokkuus ja rauhallisuus, joka John Langen -mieleen toi Tarquiniuksen päivien roomalaiset senaattorit. Heidän -leveät sammakkosuunsa olivat tiukasti kiinni, heidän mustat -koirankuononsa olivat kosteat ja heidän heikosti höyryävä hipiänsä -vaihtoi väriä vihreästä vaaleanpunaiseen ja päinvastoin. - -Tavallinen huumorin lahjoilla varustettu ihminen olisi kukaties -nauranut sydämellisesti ja säälimättä tuota pientä ryhmää, joka näytti -parhaiten soveltuvan jonkin kabinetin epäsikiö-osastoon. Mutta John -Lange ei nauranut. Sillä hän oli aikaa sitten keksinyt heidän -silmissään sen loisteen -- sen syvän ja sisäänkääntyneen katseen, -johon tuntui mahtuvan vuosisatojen viisaus, sekä heidän teoissaan ja -eleissään sen syvän rauhan ja varmuuden, joka leimaa _homo -sapiens_-suvun jaloimman ja hienostuneimman tyypin. - -Norjalainen pysähtyi hetkeksi heidän kohdalleen ja kysyi Anderssonilta: - -"Osaatteko selittää noille, mitä me aiomme tehdä?" - -"Mahdotonta", vastasi ruotsalainen tyytymättömänä. "Minun kielitaitoni -on hyvin rajoitettu. Jos nyt lainkaan voidaan nimittää kieleksi ääniä, -joiden avulla tämä kansa keskustelee. He eivät puhu lausein, vaan -käsittein. Minä en ole havainnut ainoatakaan teonsanaa enkä laatusanaa. -Eivätkä he käytä vain suuta, he puhuvat ihollaan. Eikö ole olemassa -joku eläin, jonka nimi -- niin, mikä sen nimi onkaan...?" - -"Kameleonttiko?" - -"Se juuri. Tämän puolen ihmisillä on samat kujeet. En ole milloinkaan -nähnyt moista väriasteikkoa. He ilmaisevat nimisanansa ihonväreillä. -Heidän koko tunne-elämänsä ikäänkuin hajautuu spektrin väreiksi. -Katsokaahan heitä nyt! Heidän hipiänsä on vihertävä -- aika ajoin -vaihtuen vaaleanpunaiseen. Se merkitsee uteliaisuutta. Ihmisten -kielellä ilmaistaisiin sama asia sanoilla: mitä on tekeillä?... -Vaaleanpunainen on sama kuin kysymysmerkki... He ovat kyllin -valistuneita käsittämään, että he kohta saavat nähdä jotakin, joka -kuuluu sen puolen tapoihin, mistä me olemme kotoisin. Ja nuo vanhat -olennot ovat ahnaita kaikille sivistyshistoriallisille ilmiöille. He -keräävät niitä ihan niinkuin useat meikäläiset postimerkkejä. Heidän -tiedonjanonsa on rajaton. Valitettavasti minä en voi opettaa heille -mitään. Sillä minä tiedän liian vähän ja liian paljon. Minuun nuo -vanhukset tekevät professorimaisen vaikutuksen, jokikinen... Ja tätä -vihkimä- ja avioliittopykälää minä en osaa ollenkaan selittää heille. -Sillä täällä mennään naimisiin ilman mitään muodollisuuksia -- mikäli -olen voinut huomata. Itse he ovat hyvin vaiteliaita siinä asiassa. -Niinä kuukausina, jotka olen viettänyt täällä, en ole kuullut -kertaakaan mainittavan syntymisistä ja kuolintapauksista. Ja jos lapsia -on olemassa, niin ne mahtavat olla johonkin erikoiseen paikkaan -teljettyinä, minä olen suorastaan kaivannut lapsen itkua... Tahdon nyt -muuten tunnustaa, että minun maantieteelliset tietoni tästä -taivaankappaleesta ovat ihmeteltävän pienet. Noilla vanhuksilla ei -tunnu olevan erikoista halua salaisuuksiensa näyttelemiseen -minulle. Mutta minäpä luulen, etteivät he oikein luota minun -arvostelukykyyni... Ja siinä he voivatkin olla oikeassa. Olenhan minä -vain hyvin tavallinen oppimaton mies... Mutta sen minä ymmärrän, että -täkäläiset kulkuneuvot ovat kerrassaan hämmästyttäviä. Maa on tosin -jättiläinen tämän pallon rinnalla. Mutta eivät ne täkäläisetkään -etäisyydet ole leikin asioita. Tehän olette nähnyt kanavat. Muita vesiä -ei täällä ole. Mutta jonkinlaisen sähkösulkulaitteen avulla tämä viisas -kansa voi saada aikaan virran, joka kädenkäänteessä siirtää heidät -paikasta toiseen. Kanavia on sekä pinnalla, että pinnan alla. On -mahtanut mennä vuosituhansia niiden rakentamiseen. Täkäläinen väestö ei -kylve. Vesi on niin paksua, että mikään ei uppoa siihen... Mikäli minä -voin ymmärtää, on sähkö tämän taivaankappaleen pääasiallisin -käyttövoima. Ja se on otettu käytäntöön tavalla, joka saisi maan -sähköteknikot vihreiksi kateudesta. Te näette tämän maanalaisen valon, -ja te saatte nähdä paljon muuta, jota tulette ihmettelemään. Koneita ei -ole ensinkään, mikäli niillä käsitetään samaa kuin maapallolla, -monimutkaisia teknillisiä hirviöitä, mutta sittenkin..." - -Anderssonin oli keskeytettävä tieteellinen esitelmänsä. - -Sillä mustapukuinen herra ryömi ulos siitä aitauksesta, jonka edessä he -seisoivat. Hän näytti hieman kalpealta ja totiselta. Vain hänen -punainen nenänsä loisti. - -"Kaikki on valmiina", virkkoi hän juhlallisesti. "Morsian odottaa!" - -Taas levisi John Langen voimakkaille kasvoille äskeinen neuvoton ilme. -Hän muistutti loppukuulusteluun menossa olevaa rippikoulupoikaa. -Kiusaantunein elein hän otti päästään lentohatun, etsi taskustaan -kamman ja pakoitti itsepäiset kiharansa jonkinlaiseen järjestykseen. -Sitten hän konttasi aitauksen sisäpuolelle, ja toiset kaksi seurasivat -häntä. - -Vanhat tietäjät muuttuivat vieläkin vihreämmiksi hipiältään. He -katsahtivat toisiinsa. Sitten he asettuivat nelinkontin ja konttasivat -perästä. - - - - -XIX. - -HÄÄT TUNTEMATTOMALLA TAIVAANKAPPALEELLA. - - -Se maja, jonka John Andersson oli hommannut norjalaiselle vieraalleen, -oli samanlainen kuin kaikki toisetkin. Siinä oli valopaasi, hauskasti -lirisevä kanava ja nelikulmainen makuukarsina. - -Päivän merkityksen vuoksi oli ruotsalainen kuitenkin nyt koristanut -"salongin" omalla pienellä ruotsinlipullaan. Se kohotti tunnelmaa ihan -uskomattomasti. Sitten hän oli myös raahannut kaikki lentokoneen -pielukset alas makuusuojaan, ja se nuori tyttö, joka oli Anderssonin -ilona ja lohdutuksena tällä pallolla, oli valkoisen miehen ohjeita -noudattaen valmistanut vuoteen kaikkein pehmeimmästä silkkiruohosta, ja -se oli hyvin puoleensavetävän näköinen. - -Mutta muuten oli häähuone kolkko, huolimatta hyvästä valaistuksesta ja -pikku kanavasta, jonka juokseva vesi täytti ilman raikkaudella ja -hyvällä tuoksulla. - -Omituinen pappi ei hänkään ollut laiskotellut. Hän oli samasta -ruohosta, jota käytettiin sekä ravinnoksi että patjoiksi, rakentanut -neliskulmaisen alttarintapaisen. Hän oli myös yrittänyt peseytyä. Mutta -sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Sillä vihreä vesi vaikutti hyvin -voimakkaasti ihoon. Se kirveli kuin alkoholi. - -Joka tapauksessa tämä antoi hänelle jotakin ajateltavaa. Hän oli siis -taivaankappaleella, jossa ei ollut sitä, mitä maan päällä nimitetään -liaksi eli saastaksi. Mutta tokihan vedellä oli jokin tarkoitus. Ja -niin hän sai aiheen koetella sen kelpoisuutta juomaksi. Kunnianarvoisa -pappi havaitsi pian, että tämä vihreä neste, jota virtaili kaikkialla, -oli mainiota vahvistusjuomaa janoiselle kurkulle. Siinä oli voimaa ja -makua, niin että se johdatti mieleen Picardian parhaat ravintolat! Ja -tämä sanoi jo paljon!... Niin, -- paikka soveltui tosiaankin -alkoholihimon pauloissa olevalle Jumalan palvelijalle, joka nyt saattoi -juoda tulematta silti suorastaan maalliseen humalaan. - -Siitä oli jo aikaa, jolloin tämä miespoloinen oli tuntenut itsensä -papiksi. Mutta nyt tuntui kuin vanha pyhä henki olisi mennyt hänen -hieman heikkoon ja syntiseen ruumiiseensa. Oli olemassa joku, joka -ravitsi häntä eikä hän tahtonut pettää hänelle osoitettua luottamusta. -Tuossa oli mies, nuori ja rohkea sotilas Jumalan armosta ja tämän -vieressä nainen, ihmeellinen, pyhän neitsyen ilmetty jäljennös -- ja -tässä hän, rappiolle joutunut pappi, Jacques Rigault, kotoisin -Melunista, liittämässä yhteen, mitä ei yksikään ihminen saisi eroittaa. -Siitä oli monta vuotta kun hän oli suorittanut mitään papillisia -toimituksia. Hänen järkensä ja arvokkuutensa olivat olleet maallisten -syntisumujen peitossa. Nyt hän oli yläpuolella aineen, ja hänen -jumalainen virkansa kutsui häntä. Jumala itse oli johdattanut hänet -eroon niistä paheista, joiden avulla Piru houkutteli heikkoja ja -horjuvia maan asukkaita -- ja eiköhän hän mahtanut jo olla matkalla -taivaaseen, tuohon ikuisesti kirkkaaseen mahdollisuuteen, jossa -kiusaukset eivät paratiisin käärmeinä roiku puissa kuiskuttelemassa -heikoille synnin vaarallisista iloista?... - -Luultavasti ei milloinkaan ennen ole vietetty häitä näin omituisissa -olosuhteissa. Tietomiehet olivat sijoittuneet valaisevan paaden -ympärille ja heidän hipiänsä oli nyt niin vihreä, että se kilpaili -heidän ruohopukunsa kanssa. Silmät pyrkivät varsineen ulos heidän -päistänsä, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan. - -Sitten juhlamenot alkoivat. - -John Andersson tunsi sysäyksen kulkevan ruumiinsa läpi nähdessään -morsiusparin käsi kädessä lähestyvän alttaria. Nyt vasta hän huomasi -Claire Debussonin ihmeellisen kauneuden. Tosin hänellä ei ollut -morsiuspukua, ei valkoista hametta eikä myrttiseppelettä. Mutta siitä -kävelypuvusta, joka hänellä oli yllään hänen poistuessaan isänsä -talosta, Ranskasta ja maan pinnalta, hän oli tehnyt mitä suinkin siitä -voitiin tehdä. Ja hänen kauniisti aaltoilevat ruskeat hiuksensa ja -kalpeat kasvonsa haaveellisine madonnansilmineen, joissa paloi tumma -hehku, panivat Anderssonin nais-orvon sydämen pompahtelemaan rinnassa. - -Mutta vaikka häntä voitiin sanoa sivistymättömäksi mieheksi, oli hän -kuitenkin hyvien tapojen mies. Hän tiesi todistajavelvollisuutensa ja -arvokkain askelin hän astui tilapäisen alttarin luo ja asettui juhlan -johdosta hyvin siistittyine ryysyineen niiden kahden taa, jotka oli -määrä liittää toisiinsa Hymenin siteillä. - -Vanhukset, jotka istuivat neliössä valopaaden ympärillä, pyörittelivät -silmiään ja muuttuivat hämmästyksestä kuparin vihreän värisiksi. Mitä -kummaa nuo ihmeelliset oliot nyt puuhasivat?... - -Mutta heidän vihreytensä muuttui suorastaan räjähtäväksi, kun musta -mies koroitti äänensä tuolta vihreästä neliöstä. Hänen äänensä oli -hiukan käheä aivan kuin harjoituksen puutteessa, mutta siinä oli -kuitenkin syvä hengellinen sointu, joka kaikui ihanalta ukkojen -korvissa. Ja nuori tyttö, joka kunnioittavasti oli painautunut -nurkkaan, imeytyi katseellaan kiinni tähän Krysostomokseen, joka -heikolla saarna-äänellä julisti erinäisiä aviosäädyn totuuksia yljälle -ja morsiamelle. Saarnaaja turvautui pieneen mustaan kirjaan, jonka -muoto sai tietäjät, mikäli mahdollista, vieläkin vihreämmiksi -- -uteliaisuudesta toivorikas väri. Mitähän maallista tyhmyyttä tämä oli -olevinaan?... Mutta samalla he eivät voineet salata ihailuaan. Heidän -asennoissaan oli jotakin, joka osoitti, että toimitus teki heihin syvän -vaikutuksen. Joka tapauksessa kuuluivat nämä uudet maanasukkaat -selvästi korkeampaan rotuun tai sivistyspiiriin kuin John Andersson. Ja -tuo mustapukuinen kukoistavanenäinen mies oli epäilemättä maan -viisaita. Hänen totisuudessaan ja arvokkuudessaan oli jotakin puoleensa -vetävää. Hänellä oli silminnähtävästi se sielun nelisärmäisyys, jolla -heidän keskuudessaan oli niin suuri merkitys. - -Nuoren, pää kumartuneena seisovan naisen suhteen he olivat hiukan -kahden vaiheilla. Hän ei tosin vastannut sitä nais-ihannetta, joka oli -heidän sydäntään lähellä. Mutta tuossa solakassa, neitseellisessä -ilmestyksessä oli jotakin, joka veti puoleensa ja teki heidät -epävarmoiksi. He ihailivat -- puolittain vastoin tahtoaan -- hänen -hipiänsä häikäisevää valkeutta ja hänen silmiensä loistetta. - -Mutta tähden oma asukas, nurkkaan painautunut nais-olento seurasi -tuijottavin katsein tuota hänelle outoa juhlallisuutta, ja vaihtoi -väriä joka sekunti. Vähän väliä hänen kasvoilleen ilmestyi kellertävä -hohde, joka seuraavassa tuokiossa väistyi omituisen vaaleanpunaisen, -lämpöisen värisävyn, tieltä. Tämä vaaleanpunainen teki hänet melkein -kauniiksi. Ah, -- naiset ovat tuuliviirejä, missä avaruuden kolkassa -elänevätkin. Nyt hän ei enää vilkaissutkaan John Anderssoniin. Aivan -kuin tämä karkeapartainen ruotsalainen keltaisine partoineen olisi -yhtäkkiä kadonnut olemattomiin tuon kukoistavanenäisen arvokkaan herran -rinnalla, herran, jolla oli tuo omituinen musta esine ja joka suuntasi -silmänsä ylös multakattoon ja jonka ääni porisi kuin isojen kanavien -vesi... - -Vanha juoppo pappi olikin verraton tässä pienessä majassa. Hän voitti -entiset saavutuksensa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä paisui. Hän -sekoitti omia sanojaan vihkimäkaavaan, hän puhui niinkuin omilla -jaloillaan seisova mies -- hienosti, viisaasti ja kehoittavasti. - -Molemmat nuoret painoivat päänsä hartaaseen kumarrukseen kuunnellessaan -hyvän vanhan kirkon lempeitä sanoja -- he unohtivat kokonaan missä -olivat, ja heidän korvissaan kaikui etäinen urkujensoitto, joka paisui -paisumistaan täyttäen viimein korkeat kirkkoholvit. Ja tuo rohkea -seikkailija, Thierryn linnan juoksuhautojen kuularuiskusankari, satojen -taistelujen haavoittumaton lentäjä, tunsi raskaita kyyneleitä tippuvan -silmistään, kun hän tarttui pieneen kätöseen, joka kevyesti -puristamalla lupasi hänelle uskollista kumppanuutta -- niin, aina -äärimmäiselle rajalle saakka. - - - - -XX. - -KUHERRUSKUUKAUSI. - - -Milloinkaan ei Claire Debusson tulisi unohtamaan tätä kaukana -- -kaukana suuren maailmanavaruuden yksinäisyydessä viettämäänsä -kuherruskuukautta. Onni ikäänkuin kuristi häntä kurkusta. - -Täällä ei mikään voinut uhata heidän avioliittoaan. Kääntyipä hän mihin -tahansa, kaikkialla hän näki hyviä ja lempeitä silmiä. Eikä maailmassa -ollut toista niin hellää ja huolehtivaa aviomiestä kuin oli John Lange. -Sotilas ja seikkailija olivat tyystin kadonneet. Saaliin voittaminen ei -enää houkutellut tuota ennen niin rohkeata ja pelotonta miestä -seikkailujen epävarmoille poluille. Ei myöskään pelkkä seikkailujen -uhkapeli. Hänellä oli Claire huolehdittavana -- Claire oli nyt ja tästä -lähtien aina hänen elämänsä ainoa ja kaunis seikkailu. - -Mutta kaikesta huolimatta hänen sydänjuuriansa kalvoi eräs toukka -- -synkkä aavistus, että kerran koittaa päivä, jona maankaipuu taas herää -heissä eloon. - -Vain yksinkertaiset haaveilijat uskovat, että onni kasvaa ainoastaan -yksinäisyydessä -- että Robinson Crusoen saari on oikea paratiisi -kahdelle rakastavaiselle sydämelle. - -Me aiomme viimeiseen hengenvetoomme väittää, että rakkaus on yksinomaan -maallinen tunne. Tosinhan arkkienkelitkin ja taivaallinen rakkaus ovat -sangen kunnioitettavia asioita, mutta eivät ne riitä sille -säteilevälle, äärettömälle, syleilevälle, tutkimattomalle tunteelle, -jota sanotaan inhimilliseksi lemmeksi, kun se iskeytyy vastaanottavaan -ja herkkään ihmismieleen. Kun ihminen rakastaa koko sielullaan, niin -hän kenties loittonee Jumalasta, raamatusta ja katkismuksesta, mutta -hän pääsee likemmäksi omaa ihanaa maallista kutsumustansa -- saa -kuunnella kaikkia kauniita vaistojansa, viettejänsä ja kuvittelujansa -ja näyttää pitkää nenää Sokrateen Daimonille, joka muka aina valvoo ja -säännöstelee ihmisen itsemääräämisoikeutta. - -Rakastamiseen tarvitaan maallinen kehys: kukkia, aurinkoa, puita, hyviä -päivällisiä, kaunista musiikkia, hyvin säilyneitä viinejä ja lintujen -laulua. - -Tuolla pienellä taivaankappaleella ei ollut mitään tästä kaikesta. Se -oli runouden ja kauniin aineellisuuden hylkäämä maailma. Sieltä -puuttuivat kaikki ne kauniit hyveet ja paheet, jotka antavat Maa-emolle -erikoisen leiman -- sikäläinen yhteiskunta oli keinotekoinen, -rakennettu neliöistä, virheetön, kenties ilmiönä mielenkiintoinen, -mutta sanomattoman yksitoikkoinen ja ikävä. - -John Lange ei voinut rouvineen käydä teatterissa, ei lukea -sanomalehtiä, ei romaaneja -- kuinkahan moni kadehti heitä! Mutta -hullumpaa oli, etteivät he voineet saada kenestäkään itselleen -vihamiestä, eivätkä tuntea ihastusta kehenkään tai mihinkään oman -maailmansa ulkopuolella. Mutta toistaiseksi tämä maailma riitti heille. -Niin kauan kuin he tyytyivät lukemaan toistensa sielujen salaisuuksia, -eivät he kaivanneet muuta, mutta saattoihan tulla päivä, jolloin -molemmat halusivat rakkaudelleen maallista, sille sopivaa kehystä. - -Luultavasti näistä aprikoimista johtui, että John Lange ihan -ensimäisistä hetkistä lähtien ajatteli, kuinka pääsisi ennemmin tai -myöhemmin maahan takaisin. Claire Debusson oli nainen ja ajatteli -enemmän onnentunnetta, joka täytti hänen koko olemuksensa ja sai kaikki -muut äänet vaikenemaan. - -Jonkin verran kumminkin he molemmat syventyivät siihen avaruuden -kolkkaan, johon heidät oli paiskattu. He käyttivät ravintonaan, kuten -kaikki toisetkin, ruohoa ja juomanaan tuota alkoholipitoista vettä, -joka tuntui antavan heille ikuista terveyttä. John Andersson opasti -heidät siihen kielitaitoon, minkä hän itse oli saavuttanut vuoden -kuluessa, ja sitten jokainen jatkoi opintojaan kärsivällisten -alkuasukkaiden johdolla. Vuoren vanha tietäjä saapui joka päivä -määrätyllä kellonlyönnillä kahden apulaisen seuraamana ja ohjasi -opiskelua tavalla, joka olisi saanut kaikki maapallon opettajat -kateudesta keltaisiksi. - - -Neljäntoista päivän kuluttua John Lange ilmoitti haluavansa -lähteä jonkinlaiselle löytöretkelle, tutustuakseen lähemmin -taivaankappaleeseen, johon ystävällinen kohtalo oli heittänyt -heidät. Vanha hallitsija käsitti hänen tarkoituksensa, mutta ei -näyttänyt erikoisesti ihastuvan esitykseen. Norjalainen, jonka -kasvonpiirreopinnot olivat melko pitkälle edistyneet, totesi että äijän -hipiä muuttui ruosteenpunaiseksi -- selvä tyytymättömyyden merkki. -Andersson ei ollut kertaakaan tehnyt sen pitempää retkeilyä kuin että -hän saattoi nähdä lähtökohtansa, ja hänen kauemmas tähtäävät -toivomuksensa olivat herättäneet äijässä samaa ruosteenpunaista -vastustusta. - -Mutta John Lange oli itsepäinen kuin kuuman ilmanalan kärpänen. Hän -tahtoi katsella ympärilleen. Ennen kaikkea hän halusi tutkia, eikö -sieltä voinut mitenkään saada joko raakaöljyä tai bensiiniä -lentokonetta varten. Säiliön pohjajäännöksestä hän oli laskenut -bensiiniä erääseen maljaan ja antanut äijän haistaa sitä. Sitten hän -oli sytyttänyt sen tuleen. Ukkoon ei tehnyt pienintäkään vaikutusta -enempää bensiinin palaminen kuin tulitikkukaan. Hän vain ravisteli -viisasta päätänsä. - -Sitten hän otti esiin metallisauvansa, ojensi sen ulospäin itsestään ja -puristi sitä jollakin merkillisellä tavalla. Silmänräpäyksessä -tuikahti siitä näkyviin pitkä valkoinen sädekeihäs, joka heikosti -sihisten kaivautui sienimäiseen ruohoon ja sai tämän paukahtaen -syttymään ilmiliekkiin -- joka kuitenkin heti taas sammui... Mutta -sauvalla oli muitakin ominaisuuksia. Äijä suuntasi sen taivasta kohti -ja painoi sitä toisella tavalla, ja punainen, lepattava liekki, jossa -oli vihreitä juovia, kohosi ilmoille merkillisestä koneesta. - -Annettuaan nämä taidon- ja voimannäytteet ukko pisti sauvan -ruohopukunsa alle ja odotti salaa ylpeillen vieraittensa kiitosta. - -Eikä sitä tarvinnut pitkään odottaakaan. Pikku Claire, jolla oli -erinomainen kielikorva ja joka oli Anderssonin pieneltä ystävättäreltä -saanut erikois-opetusta, yski ja pärski ihastustaan äijän mieliksi, -John Lange hakkasi polviaan, mikä temppu täällä kuten muuallakin -merkitsi erityistä kunnioitusta, ja pappi risti silmiään ja ajatteli -pirua. Kaiken tämän äijä käsitti kiitokseksi. Ja siitä hetkestä hän -alkoi mielistyä näihin muukalaisiin -- olihan hauskempaa antaa -näytöksiä näille kuin vanhoille aurinkovuoren vanhuksille ja tämän -ikävän kaupungin kanavatyöläisille. Papista hän piti erikoisesti, mutta -eipä hän enempää kuin toisetkaan tietäjät, voinut vastustaa John -Langenkaan häikäilemätöntä tiedonhalua. Ovathan oppineet herrat -säännöllisesti turhamaisempia kuin mikään muu maan pinnalla mateleva. -Eikä tämä pieni ja hyvin järjestetty kiertotähti siinä suhteessa ollut -mikään poikkeus säännöstä. - -Kun siis norjalainen väsymättä pyyteli saada nähdä hiukan enemmän -taivaankappaleen ihanuuksia, vaaleni tietäjän hipiä kerta kerralta yhä -enemmän -- pysähtyen lopuksi hyväntahtoiseen lohenpunaiseen. Samalla -hänen nenänsä hikoili tavallista enemmän minkä Lange oli myös arvellut -merkitsevän suopeutta... Hänen johtopäätöksensä osoittautuikin -oikeaksi. Varhain eräänä aamuna tuli koiramainen olento ja herätti -molemmat aviopuolisot kohteliaasti mutta samalla päättävästi. - -John Lange rouvineen puki kiireesti vaatteet ylleen ja seurasi -miellyttävää koiraa. Andersson seisoi jo ulkopuolella pimeässä. Hän -selitti, että, mikäli hän ymmärsi koiraa, kutsun oli lähettänyt -kiertotähden hallitsija. Samassa valot syttyivät. Ruotsalainen ei -oikein pitänyt tästä aamuherätyksestä, joka oli vastoin maanalaisen -kaupungin kaikkia tapoja ja tottumuksia. - -Kaduilla ei näkynyt ainoatakaan sielua. Mutta hiukan etempänä he -kohtavisat papin, joka näytti uniselta ja tyytymättömältä, ja -pantterimaisen olennon, joka miellytellen ja mairitellen koetti häntä -lohduttaa. - -Pieni seurue lähti sitten, koira etunenässä, erään suuren kanavan luo, -joka näytti olevan tavattomasti kuohuksissa. Iso neliönmuotoinen lotja, -valettu jonkinlaisesta keltaisesta betonista, odotti heitä rannassa. - -Koira hyppäsi siihen ja pyysi toisia tekemään samoin. John Lange -rouvineen olikin heti perässä, mutta ruotsalainen ja pappi eivät -näyttäneet halukkailta tähän aamuseikkailuun. Iso kissa kuitenkin -tyrkkäsi heidät ystävällisesti alukseen, koira irroitti kiinnitysköyden -ja seuraavassa tuokiossa oltiin keskellä kohisevaa virtaa. - -Vauhdilla, jota ei kukaan heistä osannut mitata, he liukuivat pois. -Valaistu kaupunki katosi melkein heti näkyvistä ja alus syöksyi -natisten ja paukahdellen pikimustaan pimeyteen. - -Niin kului puolituntinen, eikä mitään tapahtunut. - - - - -XXI. - -AURINKOVUORI. - - -Sitten valostui yhtäkkiä. Ja valo oli niin voimakasta, että neljän -maanasukkaan silmät sokenivat heidän saapuessaan tähän valkoisten -säteitten mereen. Aluksen toiset matkustajat sensijaan eivät näyttäneet -olevan millänsäkään tästä huikaisevasta valkeudesta. - -Kesti useita minuutteja, ennenkuin John Lange keksi, mistä kaikki tämä -valo johtui. Hän katui katkerasti, ettei ollut ottanut mukaansa -lento-silmälasejaan. Mutta asia ei ollut autettavissa. Nyt alkoi -vauhtikin huomattavasti vähetä, tuo paksu, vihreä vesi läikähteli -somasti neliönmuotoisen lotjan sivuilla, ja ennenkuin aavistettiinkaan, -oli vauhti lopussa. - -Silloin vasta neljän muukalaisen silmät olivat sen verran tottuneet -tuohon tavattomaan valoon, että saattoivat nähdä vilahduksia -ympäristöstään. Heidän edessään kohosi korkea tunturi, joka näytti -olevan kasautuma nelisärmäisiä lohkareita. Mutta oliko se keinotekoinen -vaiko luonnon rakentama, sitä oli vaikea ratkaista. Korkeuden John -Lange arvioi noin kahdeksituhanneksi jalaksi. - -Tämä tunturi se oli kaiken tuon häikäisevän valon lähde. Joko nyt -kalliolohkareet imivät jollakin omituisella tavalla auringonsäteitä -itseensä taikka kivi itse valaisi -- joka tapauksessa näytti ihan -ihmeelliseltä tämä mahdoton valopyramiidi, jonka huippu oli ikäänkuin -poikkileikattu ja joka kohosi autiosta tasangosta valtaisen -majakkatornin tavoin. - -Heillä ei kuitenkaan ollut pitkää aikaa ihmettelemiseen. Sillä -seuraavassa tuokiossa alus liukui aivan kuin näkymättömän käden -vetämänä vuoren sisään, tällä kertaa valaistuun tunneliin, johon -näköjään ei ollut sovitettu inhimillisiä mittoja. Maapallon asukkaiden -täytyi nim. painaa päänsä kumaraan, jotteivät kolhisi sitä tunnelin -kattoon. - -Muutamien minuuttien kuluttua he saapuivat pieneen altaaseen. Nyt he -saattoivat vapaasti nostaa päänsä pystyyn, sillä yläpuolellaan he -näkivät korkealla, hyvin korkealla itse sinihohtoisen taivaan. - -Sammakkokoira aukaisi kitansa ja päästi ilmoille pitkän ulinan, joka -ikäänkuin kohosi ylös ja heikkeni etäiseksi muminaksi jääden sille -tielleen. - -Muutamia minuutteja kului, sitten alkoi vesi taas kiehua veneen -ympärillä. Ja yhtäkkiä se rupesi nousemaan. Oli selvää, että altaaseen -pumpattiin mahdottomia vesimääriä ja nämä nostivat venettä ylöspäin -uskomattomalla vauhdilla. Ei mikään New Yorkin pilvenpiirtäjäin -hisseistä kyennyt nousemaan niin nopeasti kuin tämä alkeellinen -vesi-elevaattori, joka kiiti läpi tuon nelikulmaisen aukon äärettömällä -kiireellä. Pieni kappale sinistä taivasta, joka aluksi oli ollut -postimerkin kokoinen, likeni kamalaa kyytiä ja sai samalla kunnolliset -mitat. Kanava leveni levenemistään samalla kun vauhti hieman väheni. - -Yhtäkkiä kohoaminen pysähtyi erään suuren pylvässalin kohdalla. Oltiin -silloin kymmenkunta metriä suuren tunturiaukon alapuolella. Kun -matkustajat olivat toipuneet huimauksentunteestaan, huomasivat he että -pylvässali, joka sai valonsa pienistä tunturiseinässä olevista -nelikulmaisista luukuista, vilisi pieniä vanhoja olentoja, jotka -seisoivat kuin kivipatsaat ja pyörittelivät hyväntahtoisia silmiään. Ja -tämän pienen koetellun vanhus-armeijan edessä seisoi aurinkovuoren -äijä, hyväntahtoisen vaaleanruskeana. Hän heitti niskojaan taaksepäin, -kun nuo neljä valkoista ihmistä nousivat aluksesta ja alkoivat hieroa -silmiään ja jäseniään, joita merkillinen matka oli raukaissut. Tämä -päänliike oli kai olevinaan tervehdys, sillä kaikki toisetkin olennot -tekivät nyt saman niskaheiton. Se näytti hyvin naurettavalta, mutta -John Lange seuraajineen oli jo aikaisin oppinut "olemaan sutena sutten -kanssa". Joten he kaikki "nyökkäsivät" taaksepäin, kuka onnistuneemmin -kuka huonommin. - -Eläinolennot -- kissa ja koira -- eivät nähtävästi viihtyneet tässä -hienossa seurassa. He lausuivat muutamia kunnioittavia sanoja ja -katosivat aluksineen syvyyteen. - -Vanhat tietäjät tuntuivat hekin hieman ujostelevan. He tekivät eräitä -omituisia liikkeitä ja olivat muutaman sekunnin kuluttua poissa. He -ryömivät kukin omaan nelikulmaiseen koloonsa. - -Mutta iäkäs äijä itse jäi paikoilleen. Hänen leveä suunsa muuttui -vieläkin leveämmäksi -- näytti melkein siltä kuin hän olisi nauranut, -ja hänen hipiänsä sai heikon opaalinvärisen hohteen, joka tuolla -omituisella ihokielellä merkitsi, että hän tunsi olevansa hieman ylpeä -tarjoamistaan nähtävyyksistä. - -Claire oli sillä aikaa mennyt erään valoreiän luo, eikä hän voinut olla -ihastuksesta huudahtamatta. - -"Tulkaahan katsomaan", huusi hän. "Tämän ihmeellisempää en ole ikänäni -nähnyt." - -Toiset syöksyivät hänen luokseen. Nuoren rouvan ihastus olikin -selitettävissä. He olivat nähtävästi jonkin korkean tunturin huipulla, -joka kohosi suuresta, silmänkantamattomiin leviävästä tasangosta. -Näköala ei tarjonnut maalauksellista vaihtelua silmälle -- ainoastaan -aution, yksitoikkoisen, neliöihin jaetun maan. Mutta aurinko, joka nyt -oli kohoutunut korkealle, oli läpitunkevilla säteillään ikäänkuin -työntänyt hetkeksi syrjään nuo ainaiset vesihöyryt, jotka tavallisesti -peittivät näköalan ja antoivat mahtaville tasangoille vaalean -sinipunervan, omalla tavallaan ihmeenkauniin värivivahduksen. - -Ei pieninkään elonmerkki katkaissut tätä omituisesti höyryävää kuvaa. -Ei näkynyt lintua, ei hyönteistä, ei hymyilevää niittyä, ei taloa eikä -tehtaan savutorvea -- ainoastaan loputon, sinipunainen erämaa, joka -häipyi heikosti sinertäviin taivaanrantoihin. - -Mutta äijäpä ei antanutkaan heidän kauan hämmästellä tätä mittaamatonta -näköalaa. Näkyi selvästi että hänellä oli jotakin sydämellään. Hän -osoitti kädellään erästä pylvässalin nurkassa olevaa aukkoa ja sai -heidät rykäisyillä ja kurnutuksilla, jotka tavallaan muistuttivat -vanhaa flaamilaista murretta, ymmärtämään haluavansa näyttää heille -jotakin. - -Andersson, jolla luonnollisesti oli paras kielitaito, arveli ukon -aikovan näyttää heille jotakin, joka oli maasta kotoisin. Eikä hän -erehtynytkään. - -He konttasivat vanhan herran jäljissä aukon läpi ja tulivat toiseen, -äskeistä vähän pienempään pylvässaliin. - -Hämmästyneinä he jäivät kynnykselle seisomaan. - -Tämä oli epäilemättä aurinkovuoren anatoominen museo. Esineiden suuri -lukumäärä ei siinä hämmästyttänyt, vaan sitä enemmän niiden laatu. Ihan -ensiksi osui heidän silmiinsä jonkin jättiläiskokoisen eläimen -luuranko, joka ei muistuttanut ainoatakaan nykyään maapallolla elävää -eläintä. Sillä oli pitkä joutsenenkaula ja verrattain pieni ruumis, -vaikka tämänkin pituus oli noin 7 tai 8 metriä. Eläimen suruimpana -merkillisyytenä olivat kuitenkin sen voimakkaat siipiluut. Varmasti se -oli ollut ensiluokan lentäjä. - -Claire katkaisi ensimmäisenä äänettömyyden. - -"Muistuttaa jättiläiskokoista joutsenta", sanoi hän. - -John Lange nyökkäsi. - -"Luultavasti olet oikeassa. Se on kerran elänyt maapallolla. Mutta se -on tapahtunut aikaa ennen kuin Aatami ja Eeva söivät omenia -tiedonpuusta. Epäilemättä se on antediluviaanisen ajan eläin. -Mahdollisesti jokin joutsenlisko. Se on ollut muita lintuja -kunnianhimoisempi ja lentänyt ulos maan ilmakehästä. Katsohan noita -siipinikamia! Kyllä se on ollut harvinainen taivasten tavoittelija." - -Tämän valtaisen eläimen takana he näkivät suuren linnun luurangon. Sen -levitettyjen siipien kärkien väli oli noin neljä metriä. - -"Tuo on mahtanut olla kotka", arveli Claire. "Kamalan iso kotka: katsos -sen mahtavaa, käyrää nokkaa." - -"Minä luulen, että se on ollut kondori", sanoi John Lange. "Maapallon -suurin lintu. Ja tavattoman kookas lajikseen. Aution ylätunturin -hallitsija. Se lentelee omia teitään yli Kordillerien korkeimpien -huippujen. Siis sekin on löytänyt tien tänne... Mutta mikä tuo on?" - -He pysähtyivät tahtomattaan. - -Sillä pylvässalin perällä, puolittain piilossa, he näkivät jotakin, -joka sai Clairen säikähtyneenä tarttumaan miehensä käsivarteen. - -Siellä oli ihmisen luuranko. - - - - -XXII. - -LUURANKO. - - -Ihmisluuranko on syystä tai syyttä luettu maapallon kamalimpien -esineiden joukkoon. - -Ihan täytyy ihmetellä, että tuo sama laitos, joka niin erinomaisella -tavalla pönkittää ja kannattaa meidän elimiämme ja jonka varassa me -- -kuka onnellisemmin, kuka onnettomammin -- vaellamme läpi elämän, -herättää meissä vastenmielisen tunteen. Syynä on kenties se, etteivät -ihmiset enempää kuin eläimetkään ole luurankoina juuri hauskan -näköisiä. Eivät edes suurimmat sankarit -- Ramses toisesta Kaarle -kahdenteentoista -- esiinny edukseen luurankoina. Etenkin pääkallossa -on jotakin epämiellyttävää, silloinkin kun sen kaikki 32 hammasta ovat -tallella. Ja miksi Herran nimessä luurangon pitää irvistää... - -Monet ovat kiinnittäneet huomionsa tähän kysymykseen. Edgar Poe oli, -kuten tunnettua, ihastunut kaikkeen, mikä koskee luurankoa. Ja hänen on -onnistunut lisätä kammoa pääkalloa kohtaan. Eikä hänen oppi-isänsä -Hoffmann ollut hidas hänkään säikyttelemään aikuisia ihmislapsia -fosforihohtoisilla luilla. - -Mutta nehän kuuluivat maapallolla oleviin luurankoihin. Kuinka toiseksi -muuttuukaan asia, kun tapaa ihmisluita ja muita jäännöksiä, melkein -kuuden jalan korkuisia, etäisellä taivaankappaleella! - -Älköön siis kukaan ihmetelkö, vaikka Clairen kasvot kalpenivatkin hänen -nähdessään tämän tähtimuseon kalleimman ja harvinaisimman esineen. - -Äijä näytti katselevan sitä jonkinlaisella viileällä, tieteellisellä -silmällä. Hän luonnollisesti osoitti sille yhtä suurta anatoomista -kunnioitusta kuin eurooppalainen professori Neanderthal ihmiselle, -tähän ensi kertaa tutustuessaan. - -Pappi risti silmiään herkeämättä. Hän ei pitänyt tästä huvimatkasta. -Hän ikävöi takaisin elämänveden partaalle ja tunsi jo kamalaa janoa. -Sitäpaitsi hän oli tottunut tarinoimaan sen nuoren tytön kanssa, joka -kohdisti hänen henkilöönsä niin suurta ja kunnioittavaa luottamusta. - -Mutta John Lange ei tuntenut mitään pelkoa luurankoa kohtaan. Mitä -suurimmalla harrastuksella hän tutki tuota merkillistä oliota. Hän -totesi pian, että siinä oli mies, joka oli menettänyt henkensä -parhaassa miehuuden kukoistuksessa. Aivokoppa oli hyvin jalon -muotoinen, voimakkaine eteenpäin pistävine niemekkeineen, jotka usein -todistavat rohkeutta ja päättäväisyyttä. - -Mikähän ihme oli tuonut pois maapallon radalta tämän nuoren miehen, -joka epäilemättä polveutui menneiltä ajoilta, jolloin lentäminen vielä -kieriskeli kapaloissaan? - -Tähän kysymykseensä hän kuitenkin sai osittaisen vastauksen. Sillä -kylkiluiden välistä löytyi pieni musta esine, jonka lähempi tarkastelu -osoitti meidän isovanhempiemme aikuiseksi lompakoksi. Vuodet olivat -pidelleet nahkaa kovin kourin, mutta eivät kuitenkaan niin pahasti, -että lompakon entinen komeus olisi kadonnut jäljettömiin. Se sisälsi -kymmenen kuningasvallan aikaista kultafrangia sekä paperin, jossa oli -hiukan haalistunut mutta silti selvä kirjoitus: - - Täten kehoitetaan kaikkia, joiden puoleen insinöörikapteeni - Eugene Pierre Suffrenin täytyy kääntyä, auttamaan häntä parhaan - kykynsä mukaan neuvoilla ja teoilla isänmaan hyödyksi. - - Pariisissa tammikuulla 1871. - - _Trocher_ - -John Lange loi ihmettelevän katseen vaimoonsa ja ojensi paperin tälle. - -"Hän on teikäläisiä ja on viisikymmentä vuotta sitten eksynyt tänne -ylös. Tämäkin on niitä arvoituksia, joita ei kukaan osanne koskaan -selittää. Pariisin piirityksen aikana vuosina 1870 ja 1871 lähetettiin -kaupungista, kuten tunnettua, ilmaan monta ilmapalloa. Yksi niistä, -'Ville d'Orleans', ajautui Li-tunturille Norjaan. Se oli muuten ihan -luonnollista. Kapteeni Suffrenilla ei ole ollut samanlaista onnea. Hän -on kohonnut ilmaan, on ehkä yläilmoissa joutunut hirmuisen -pyörremyrskyn kynsiin ja tavalla tai toisella paiskautunut toisen -kiertotähden radalle ja pudonnut tänne ruumiina -- kuollut joko nälkään -tai ruhjoutumalla. Edellinen on minusta luultavampaa, sillä luurangossa -ei näy mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä. Suuren, väkevän ja -rohkean miehen kenraali Louis Jules Trocher onkin keksinyt lähetikseen, -jonka oli pyrittävä ulkomaailman yhteyteen. Suffren -- sehän on -loistava nimi Ranskan historiassa?" - -"Eräällä merisankarilla oli tuo nimi", vastasi Claire. "Hän taisteli -englantilaisia vastaan Intian vesillä." - -John Lange jäi pitkäksi aikaa syviin mietteisiin. Viimein hän lausui: - -"Kaikki tämä herättäisi vanhassa Camille Flammarionissa ihmettelyä, ja -nykypäivien astronoomit sanoisivat tätä valheeksi. He ovat väkeviä -sanoissa ja he osaavat laskea, että muka tarvittaisiin niin ja niin -paljon aikaa kahden kiertotähden välisen matkan kulkemiseen. Mutta he -kai tekevät sen virheen, että perustavat laskelmansa maapallolla -vallitsevaan painolakiin. Sillä eihän kukaan tiedä, minkälaisiksi -painosuhteet muuttuvat ilmaköyhässä -- tai ehkä ihan ilmattomassa -avaruudessa. Ja onhan sitäpaitsi vanha Newton ihan virkansa -menettämäisillään." - -"Avaruudessa pitäisi olla myös jokin märkä ilmakehä, kokoonpantu -aineista, jotka eivät saa aikaan suurtakaan vastusta. Mutta minä en, -Jumalalle kiitos, ole tiedemies. Muutenhan nämä kysymykset voisivat -viedä ihmiseltä järjen... Ja missä ihmeen paikassa me olemme? -Marsissako, Merkuriuksessako, vaiko Venuksessa, taikka jollakin -irtitempautuneella auringonsirpaleella, joka omia aikojaan kiertää ja -on valmistanut itselleen oman ilmakehän. Olisipa hauskaa haastella -vanhan Simon Newcomben kanssa asiasta. Ellei hän nyt jo ole kuollut." - -Äijä, joka tämän pitkän yksinpuhelun aikana oli alkanut näyttää -tiilenvärisen malttamattomuuden merkkejä, otti nyt johdon käsiinsä. Ja -tällä kertaa tavalla, joka osoitti, että saadaan nähdä vielä suurempia -ihmeitä. - -Hän astui erään suuren kalkkiseinässä olevan aukon luo, josta silmien -eteen avautuivat jyrkät portaat. Pikku vanhus kiipesi hyvin ketterästi -näitä myöden ylös ja toiset seurasivat parhaan taitonsa mukaan. -Ainoastaan pappi napisi ääneen. Hänen janonsa oli nyt melkein -huipussaan ja hän ikävöitsi noille vienosti liriseville lähteille. -Toisten kadotessa ylös korkeuteen hän jäi istumaan alimmalle portaalle -ja koetti saada sielunsa askartelemaan syvissä hengellisissä -kysymyksissä. Sillä aikaa toiset olivat nousseet yläilmoihin. John -Lange laski askelten luvun 44:ksi, ja kun kukin porras oli toista -kyynärää korkea, niin maan asukkaat läähättivät raskaasti lähestyessään -aurinkovuoren tornin huippua. Äijällä mahtoi olla hevosen keuhkot, -sillä häneen ei vaellus näyttänyt vaikuttavan vähääkään. - -Tämä pylvässali ei ollut edellisten kaltainen, jotka selvästi olivat -koverretut vuoren sisään, vaan oli tämä rakennettu samasta -kellanruskeasta kautsumaisesta aineesta kuin tiet ja kanavatkin. Tässä -olivat myös sivuluukut suuremmat, muistuttaen entisaikojen -tykkiportteja. Mutta huone näytti pimeämmältä, mikä johtui joko siitä -että katto oli alempana tai että rakennusaine imi sisäänsä valoa. - -Tämän pienen tornikamarin merkillisimpänä nähtävyytenä oli kuitenkin -rivi metrinkorkuisia, nelisärmäisiä, väriltään jotakin vaaleata -metallia muistuttavia kivilohkareita, jotka näyttivät olevan määrätyssä -suhteessa toisiinsa. Ne olivat yhdistetyt toisiinsa jonkinlaisten -nelitahkoisten putkien avulla. Nämä putket yhtyivät torveksi, joka -pisti ylös tornista muistuttaen mahtavaa kiikaria. - -"Tämä mahtaa olla tähtitorni", arveli Claire. - -Mutta hän erehtyi. - - - - -XXIII. - -NÄYTÖS. - - -Nyt oli äijä otteissaan. Näytti siltä kuin hän olisi ollut -pakahtumaisillaan pelkkään tärkeyteensä. Rypytkään eivät esiintyneet -nyt yhtä selvinä kuin muulloin. Hän oli ikäänkuin muuttunut -nuorukaiseksi, ja silmät loistivat hänen leveässä naamataulussaan. - -Hän käveli kuin mikäkin taikuri tuossa pienessä pylväshuoneessa ja -haisteli kaikkia noita eriskummaisia neliöitä ja laitteita, jotka -antoivat huoneelle salaperäisen leiman. Jos näkyvissä olisi vielä ollut -joku lasinen keittoastia jollakin hyllyllä tai jos ahjossa olisi -palanut sinertävä liekki, niin varsin hyvin olisi voinut loihtia -mieleensä kuvan jostakin kullantekijän työpajasta tai Tycho Brahen -Uranienborgista. - -Mutta äijällä ei tuntunut olevan kiirettä antamaan vierailleen -selitystä siitä, mitä merkillistä hän aikoi heille näyttää. Taikurit, -näyttelijät ja romaanien kirjoittajat tietävät, mikä merkitys on -paussilla. Sen avulla saadaan odotus jännittäväksi, eli, käyttääksemme -jokapäiväistä vertausta, kasataan hehkuvia hiiliä kuulijakunnan -jalkapohjien alle. Se on temppu, jonka arvoa ei voi kyllin korkeaksi -arvioida. Paussilla on sama merkitys henkiseen vajavuuteen nähden, kuin -erinäisillä liikkeillä ruumiilliseen. - -Arvatenkin vanha tietäjä oli täysin perillä näistä pienistä -yhteiskunnallisista asioista. Hän oli herkeämättä liikkeessä, toisinaan -hän tirkisteli ylös kattoon ja toisinaan hieroi nenäänsä karvaisilla -käpäläsormillaan. Ja suu kävi koko ajan, niinkuin vanhuksien -tavallisesti. Oli ihan kuin vanha Cato olisi päässyt irti. Hänen -kuulijansa eivät ymmärtäneet tavuakaan hänen pakinastaan. Se liikkuikin -ilmeisesti tavallista korkeammissa käsitepiireissä, joilla ei juuri -ollut yhteyttä lauseparsien "hyvää päivää", "hyvästi" ja "kuinka -vatsanne laita on?" -- tai muiden yhtä ylväiden neronleimausten kanssa. - -John Anderssonin korvat olivat höröllään jännityksestä, mutta eipä -hänkään -- vaikka olikin verrattain vanha tämän taivaankappaleen asukas --- pystynyt saamaan selvää tästä epäilemättä hyvin perusteellisesta -tieteellisestä esitelmästä, joka äijän hipiän vaihteluista päättäen -liikkui eri aloilla. Ukon yskivä puhe päättyi eräisiin sammakon -kurnutusta muistuttaviin kurkkuääniin, jonka jälkeen puhujan leuat -paukahtivat yhteen. Näin hän ikäänkuin halusi ilmoittaa, että hän oli -nyt sulkenut puhevirran. - -Sitten hän siirtyi tekoihin. Vieraansa hän sijoitti yhden suuren -ampumaloven viereen ja rakensi pienen vallin heidän ympärilleen -nelisärmäisistä loistavista kivistä. Hän selitti viittomalla ja -murisemalla heille, etteivät he missään tapauksessa saaneet astua tuon -vallin yli. Päästyään varmuuteen siitä, että hänen määräystänsä -noudatettiin, hän astui suuren kivikoneiston ääreen ja pyöräytti yhtä -kiveä. Joko nämä olivat äärettömän keveitä, tai niihin oli sovitettu -jokin nerokas tasapainojärjestelmä, niin vain oli, että äijä kosketti -niitä ainoastaan sormiensa kynsien kärjillä. - -Alkoi kuulua suhinaa ja kohinaa, kuten kanavan sulkulaitoksen -toimiessa. Koko vuori kiehui ja porisi. Tätä kesti muutamia minuutteja, -sitten äänet muuttuivat tasaiseksi, hiljaiseksi jyminäksi. - -Äijä seisoi kauan ja kuunteli. Pieni kuihtunut mies näytti kasvavan -heidän silmissään. Tai ehkä tämä johtui siitä, että hänen hipiänsä -vähitellen muuttui tavalliseksi vaaleanpunaiseksi, tuo omituinen nenä -nokimustaksi, ja että hänen päänsä paisui. - -Sitten hän katsahti vieraisiinsa ja sanoi: - -"_Propl, fritl, pjo_!" - -"Hän pyytää meitä istumaan hiljaa", tulkitsi Andersson. - -Sitten ukko nousi yhtä porrasta ylemmä ja kosketti erästä kiviryhmää, -jossa kivet nojasivat toisiinsa ja olivat eri tasoissa. Kuului -räiskinää, kivet liikahtivat ja yhtäkkiä singahti valosäde suurta -kiikaria muistuttavan torven suusta. - -Säde -- sanoisimmeko säde? Jättiläissalama se oli, salama, joka -säkenöitsi kirkkaassa päivänvalossa ja hopeanvalkoisella loistollaan -huikaisi auringonpaisteenkin. Vakaisena keihäänä se syöksyi taivaan -kupulakeen ja katosi väräjävänä sädeheijastuksena eetteriin. Ei mikään -maanpäällinen valonheittäjä olisi saanut niin voimakasta vaikutusta -aikaan sysimustassa yössäkään. Väkevä auringonvalo muuttui suorastaan -pimeydeksi tämän häikäisevän valkoisen, avaruuteen ammutun säteen -rinnalla. - -Maapallolaisten oli ehdottomasti pantava kädet silmilleen. Kun he -ottivat ne pois, oli kaikki ennallaan. Mutta äijä ei vielä hellittänyt. -Oikeana Jupiterina hän seisoi siinä. Nyt hän kosketti toista -kiviryhmää, ja tällä kertaa lennähti putkesta mahdottoman suuri -pallosalama. Se kiiri ylös taivaalle niin kuin valkohehkuinen -tykinkuula. Näin kai olisi Birkelandin sähkötykki toiminut, jos se -olisi ollut valettu kyllin suureen mittakaavaan. - -"Miltähän tämä olisi näyttänyt yöllä?" mutisi Claire ja hieroi -silmiään. "Valo oli niin voimakas että nytkin silmiä kirveli". - -"Me emme maapallolla oikeastaan tiedä, mitä sähkö onkaan", säesti -Lange. - -"Ne on pirun vehkeitä", sanoi pappi. "Joutukaamme täältä pois."... -Miesparan kurkku hehkui kuin leivinuuni. - -Mutta falunilainen John Andersson ei sanonut mitään. Taivas olisi -saanut sortua hänen niskaansa, eikä hän olisi pannut sitä pahakseen. -Sillä hänen sydäntänsä raateli kirvelevä ikävä pienen taalalaisen tytön -luo. Ja sitten vielä toinenkin asia täytti hänet jonkinlaisella -pelolla. Hänen hipiänsä alkoi vähitellen muuttaa luonnettaan. Näytti -siltä kuin olisi orvas ruvennut lakastumaan pois. Hän oli asunut täällä -niin kauan, että ravinto ja ilma olivat alkaneet vaikuttaa hänen -elimistöönsä. Hämmästyksekseen hän oli jo toisinaan huomannut nenänsä -vahvasti hikoilevan -- ihan niinkuin täällä syntyneiden. Nyt puuttui -vain, että hän vaihtaisi ihonsa väriä aina mielialojen mukaan. Niin, -että jos hänen oli palattava takaisin -- sen täytyi tapahtua pian. - -Siksi ei tämä suunnaton sähköpurkaus tehnyt häneen mitään vaikutusta. -Hän antoi aviopuolisoiden tulkita ihastustaan tavalla, joka oli -aito-maanpäällistä. - -Ja äijä, joka oli omaksunut koko joukon maanpäällisiä tapoja ja eleitä, -käyttäytyi niinkuin se jumalaistarujen sankari, jonka päähän oli -pälkähtänyt varastaa Zeuksen vasama. - -Mutta enempää hän ei toistaiseksi halunnut näyttää vierailleen. Nämä -lähtivät heti paluumatkalle, joka tapahtui hyvässä järjestyksessä. -Tunnin kuluttua he jo istuivat syömässä keittoansa työläiskaupungissa, -tutun perheen piirissä. - -Samana yönä tapahtui jotakin Lange-puolisojen makuukamarissa. - -He nukkuivat rauhallisesti ja turvallisesti toistensa syleilyssä aina -aamupuoleen yötä. Silloin John Lange yhtäkkiä heräsi ja hieroi -silmiään. - -"Mikä nyt tuli?" kysyi hänen vaimonsa ja kiersi ihastuttavan pyöreän ja -rauhoittavan käsivartensa toisen kaulaan. - -"Olen sen keksinyt", lausui John Lange yhtä ponnekkaasti ja -vakuuttavasti kuin aikojen aamupuhteella Arkimedes. - -"Minkä?" kysyi Claire. - -"Ratkaisun ja viivat." - -Silloin nuori rouva rupesi pelkäämään miehensä järkeä. Olikohan John -saanut auringonpiston? - -"Ah, sinä olet nähnyt unta", koetti hän tyynnyttää. - -"Mahdollisesti", vastasi mies hieman hermostuneesti. "Mutta se on ollut -hyvä uni. Ja minä toivon, että siitä tulee todellisuus." - -Sitten hän suuteli huolet pois vaimonsa huulilta ja silmistä. - - - - -XXIV. - -MORSE-SÄHKÖSANOMA. - - -Seuraavana päivänä oli mahdotonta tuntea John Langea. Tuo tyyni ja -maltillinen aviomies oli kuin sähköllä ladattu. Ei kylläkään ole -luultavaa, että aurinkovuoren tavaton purkaus olisi siirtynyt hänen -ruumiiseensa. Mutta siltä melkein näytti. - -Sillä tuo nuori norjalainen loisti. Hänen silmänsä paloivat, eikä hän -voinut pysyä rauhallisena. Oli kuin hän olisi painiskellut jonkin -mielenkiintoisen arvoituksen kanssa. Luultavasti Isaac Newton oli saman -näköinen silloin kun hän istui omenapuun juurella ja hänen jalkainsa -eteen putosi se merkillinen omena, josta tuli hänen painolakiensa -alkusyy. - -Nuorta rouvaa alkoi ihan peloittaa. Hän ei ollut unohtanut yöllistä -näytelmää. Ja muutenkin hän tunsi olevansa huonolla tuulella. Hän oli -nähnyt unta isästään, ja uni painoi hänen mieltään. Tätä ennen ei hän -ollut ikävöinyt maata eikä isäänsä. Mutta nyt oli ikävä tullut vastoin -hänen tahtoaan. Ja hän oli ajatellut Ivryn kirsikkapuita, nähnyt -kukkien kumartavan metsissä ja kuunnellut lapsen jokellusta ja lapsen -itkua. - -Ja menneiden aikojen muistot saivat hänet vaistomaisesti ajattelemaan -tulevaisuutta. Hän melkein kauhistui loihtiessaan silmiensä eteen sen -hetken, jona hänestä oli tuleva äiti. Ah, -- täällä ylhäällä ei ollut -minkäänlaista tilaa lapsen itkulle eikä naurulle. - -Hän taisteli ankarasti näitä ajatuksia vastaan, mutta ne olivat jo -pureutuneet kiinni hänen olemukseensa eikä niitä ollut helppo -karkoittaa pois. Pahinta oli, että hänen täytyi suorittaa tämä taistelu -yksin. Sillä John Lange oli jo varhain lähtenyt aurinkovuorelle äijän -seurassa. Mies parka, kai ne oli hänelläkin omat taistelunsa -taisteltavina, vaikkei hän milloinkaan ollut sanaakaan niistä -maininnut. Ja isä sitten, joka istui yksin kotona suruissaan ja -lapsensa menettäneenä!... Pikku Clairen oli yhtäkkiä mahdoton pidättää -kyyneleitään, ja hän nyyhkytti aivan kuin sydän olisi ollut -halkeamaisillaan... - -Myöhään iltapäivällä John Lange tuli takaisin. Uusi välke oli hänen -silmissään, kun hän astui heidän köyhään huonepahaiseensa. - -"Sinä näytät väsyneeltä", sanoi hän huolestuneesti. Claire oli tehnyt -kaikkensa poistaakseen kyynelten jäljet, ja urhoollisesti hän kyllä -hymyilikin painautuessaan kiinni mieheensä. - -"Nyt on paljoa parempi", vastasi hän. "Minusta tuntuu kuin täkäläinen -ilma olisi raskasta. Mutta kun sinä olet luonani, niin kaikki on taas -hyvin." - -"Pikku Claire-rukka", virkkoi toinen hellästi ja silitti varovasti -hänen hiuksiaan. "Tämä ei ole sitä elämää, joka sopii sinulle. Sinä -menehdyt ikävään tällaisessa yksitoikkoisuudessa." - -"Älä sellaisia ajattele, John. Sinä olet minun elämäni. Niin kauan kuin -me pysymme yhdessä, ei ole mitään vaaraa. Mutta -- -- --" - -"Mutta mitä?" kysyi mies jännittyneenä. "On siis olemassa jokin -'mutta'. No minä ymmärrän sinua. Sinä ajattelet meidän pikkupoikaamme -tai tyttöämme, joka ehkä on tulossa. Eikö totta, Claire?" - -Nuori rouva punastui niinkuin oppilas, joka joutuu kiinni vilpistä. - -"John", kuiskasi hän, "miksi sinä joutavia lörpöttelet... Me emme ole -sitä lajia, joka helposti taittuu. Me kyllä suoriudumme -- kaikesta." - -Mies tuijotti jäykästi eteensä. - -"Meillä ei ollut valitsemisen varaa", mutisi hän. "Maa oli käynyt -minulle liian kuumaksi. Mutta ihmiset unohtavat pian. Me voimme päästä -takaisin." - -"Uskotko sinä?" - -"Melkein. Katsos, sitä juuri minä olen ajatellut näinä viimeisinä -neljänäkolmatta tuntina. Me lähetämme sanan maahan, pyydämme -toimittamaan meille sieltä apua -- nyt kun kerran tiedämme että matka -voi onnistua." - -"Mutta millä tavalla?..." - -John Lange siirtyi istumaan likemmä vaimoansa ja tarttui tämän käteen. - -"Katsohan, yksi mahdollisuus on olemassa. En tiedä, huomasitko sinä -lähinnä viimeisenä sotavuonna sanomalehtiselostuksia muutamista -omituisista ääni- ja valoilmiöistä, jotka yhtaikaa havaittiin usealla -Marconi-asemalla. Taivas oli ikäänkuin kapinassa. Tapahtui seikkoja, -joita ei voitu selittää tavallisen langattoman lennättimen -aiheuttamiksi. Ja nähtiin valoja, jotka olivat ihan uutta, ennen -tuntematonta tyyppiä. Suuri Marconi itse kiinnitti niihin huomionsa. -Hän varusti retkikunnan asiata lähemmin tutkimaan. Ja mikäli tiedän, -hän rakennutti itselleen huvipurren, johon sijoitettiin tavattoman -voimakkaat langattomat vastaanottovehkeet -- kaikki tietysti aivan -uusinta mallia." - -"Sillä kertaa ei tuon nerokkaan italialaisen onnistunut keksiä näiden -salaperäisten ilmiöiden syytä. Hänen oli pakko pysähtyä oletuksiin, -joihin hän tuskin itsekään uskoi. Lontoossa kuulin henkilöiden, jotka -olivat hänelle läheisiä, arvelevan, että todennäköisemmin nuo -salaperäiset valot johtuvat toisissa taivaankappaleissa asuvien -järkiolentojen tieteellisistä yrityksistä päästä yhteyteen toisten -maailmojen kanssa. Hän oli siis oikeassa, mikäli valosta on kysymys. -Sen me näimme eilen. On varmaa varmempi asia, että aurinkovuoren -sähkövalo-aallot, joiden voimaa ei voida mitata maallisilla mitoilla, -vaikeuksitta ulottuvat maahan asti. Ja niiden näkeminen sai aikaan -riidan, johon sekaantuivat kaikki maapallon tähtitieteilijät ja -fysiikantutkijat." - -John Lange pysähtyi hetkeksi. Hänen silmiinsä oli tullut ihmeellinen, -kauastähtäävä ja uneksiva katse. - -"Näihin valoaaltoihin", jatkoi hän sitten, "minä perustan toivomme. -Niissä on meidän mahdollisuutemme... Ja viime yönä minä ikäänkuin näin -sen tien, jota meidän on vaellettava päästäksemme takaisin maan -päälle". - -"Mutta minä en oikein ymmärrä, kuinka..." - -"Niin. Katsos, oli kerran eräs amerikkalainen, joka harrasti -maalaustaidetta ja fysiikkaa. Molempia yhtä paljon. Hän syntyi -Charlestownissa Ranskan vallankumouksen aikaan ja kuoli -seitsemänkymmenen ikäisenä. Lystikäs mies. Hänen nimensä oli Samuel -Morse. Hän se keksi viivat ja pisteet. Kaikenlaatuinen sähkötys on -tähän päivään asti nojautunut tähän järjestelmään. Ne ovat epämukavia -nämä lyhyet ja pitkät merkit, mutta ne ovat varmoja." - -Claire katsoi haltioituneena mieheensä. - -"Ja nyt sinä siis aiot lähettää Morse-sähkösanoman maahan -aurinkovuoresta?" - -"Niin", vastasi mies lyhyesti, "se on aikomukseni. Olen entinen -sähköittäjä. Ja kone toimii tyydyttävästi. Sen sain tänään selville -kokeilemalla. Mutta ihmeellisintä on, että äijä käsittää -tarkoitukseni. Ja nyt hän lataa minkä ennättää akkumulaattorejansa. -Koko aurinkovuori on kuin noidankattila. Sihisee ja kiehuu kaikissa -kanavissa, ja kipinöitä lentää jokaisesta kivestä. Sain tänään nähdä -vilahduksen siitä työstä, mitä täällä tehdään. On siinä vauhtia! -Pitäisi lähettää maasta muutamia stipendiaatteja tänne oppimaan, kuinka -työtä on tehtävä. Eikä täällä ole mitään tyytymättömyyttä, ei -palkkatariffeja eikä suurlakkoja. Nuoret puskevat, vanhat johtavat. -Kaikki tähtää yhteiseen hyvään. Oikea idylli, mutta ikävin idylli, -minkä olen eläissäni tavannut. Niin, että mieluimmin minä sittenkin -toivon maapallon vihollisuuksia, taisteluja, kateutta, riitoja, -liikemiesmoraalia ja Rasmussenin tapaisia tirehtöörejä." - -"Sinä haaveilet", sanoi Claire hymyillen. "Mutta mitä aiot sähköittää?" - -"Se on jo täällä", vastasi John Lange ja iski rintaansa povitaskun -kohdalle. "Sanomassa on monta sataa sanaa. Ja koska jokaiseen -kirjaimeen tarvitaan monta merkkiä; niin salamoita siinä kysytään. -Mutta äijä varustelee parhaan kykynsä mukaan. Ja viiden päivän perästä -räiskyy." - -"Mutta kenelle sähkösanoma on osoitettu?" - -"Marconille." - - - - - - -KOLMAS OSA - -KOTIINPALUU - - - - -XXV. - -AVARUUDEN HALKI. - - -Hänen korvissaan suhisi, ja hän tunsi kamalaa oksetusta. Oli kuin olisi -hän ollut pyörivässä tynnyrissä. - -Mutta Simon Newcombe Harriman oli sitkeä junkkari. Hän imasi silloin -tällöin maitopullosta aivan kuin rintalapsi. Se piti hänet tosin -pystyssä, mutta oli sellaisiakin välihetkiä, jolloin tajunta erkani -hänestä. Ehkä hän silloin jotenkin nukkui. Kuka tietää... Pienen -kiertotähden tavalla hän pyöriskeli avaruudessa ja hitto tiesi, minne -sitä oltiin matkalla. Varmaankin monta päivää sitten hän oli -seisahduttanut koneen. Yksitaso oli joutunut niin ilmaköyhiin -kerroksiin, etteivät potkurit enää löytäneet mitään purtavaa. - -Hänen jäsenensä olivat sen makuiset, kuin ne olisivat olleet kotoisin -jostakin keinotekoisten jalkojen valmistuspajasta. Hänen vatsansa -kiljui, hänen päätänsä särki -- ylimalkaan hän ei ollut ensinkään -kadehdittavassa tilassa! - -"Piru vieköön kaiken", mutisi nuori ylioppilas ja katseli pulloa. Mutta -sterilisoitu maito alkoi saada hapantumisen vireitä ja maistui -kitkerältä. - -Sitten Harriman katsoi taakseen. Tämän liikkeen hän teki joka -kerta kun hän vaipui liialliseen surumielisyyteen. Sillä hänen -takanaan, istuimeen kiinni köytettynä, istui Pinkertonin toimiston -salapoliisi, Joshua P. Niggitts, pää heilahtaen toisesta olkapäästä -toiselle aina sitä mukaa kuin lentokone kallistelihe avaruudessa. Ellei -mies jo ollut kuollut, niin eipä paljoa puuttunutkaan. Hänen -pähkinänsärkijä-naamastaan oli kadonnut kaikki arvokkuus. Hän muistutti -Pariisin kapakkatytöille virnistelevää presidentti Wilsonia. - -Lentokoneessa-oleskelu ei ollut voinut olla kovinkaan lyhyt, sillä -Niggittsin parransänki oli harrillaan kuin piikit siilin selässä. Hän -oli kalpea ja nälkiintynyt mutta vielä näkyi heikko elonmerkki. -Niggitts piti nimittäin kädessään revolveria. Ja siinä se oli ollut -useita vuorokausia. - -Harriman piti silmällä tätä revolveria. Ei kuitenkaan siksi, että hän -olisi pelännyt sitä. Ei kukaan voi käyttää browninkia ilmaköyhässä -avaruudessa, penikulmien päässä maasta. Mutta hän tiesi, että Niggitts -hellittää sen kädestään vasta sitten kun hän on _ihan_ kuollut. - -Niggitts ei sitä vain kuitenkaan hellittänyt vaikka hänen fyysillinen -tilansa ei suinkaan ollut kehuttava. Ilma tuossa melkein hermeettisesti -suljetussa hytissä oli kamala, huolimatta ilmakoneiden virheettömästä -toiminnasta. Väkisinkin kerääntyi liian paljon typpeä. Harrimanin teki -kovasti mieli tuulettaa, mutta hän voitti kiusauksen. Hän osasi -nimittäin laskea, että tuollainen tuuletus helposti tekisi lopun -ennestäänkin heikosta elämänlangasta. - -Amerikkalaisen kärsivällisyys oli kuin panssariholvi. Ja oikeastaanhan -oli kaikki laskelmien mukaista. Eikä se mies, joka nimitti itseään John -Langeksi, tietenkään valehdellut. Ainoastaan maapallolla valehdellaan. -Ennemmin tai myöhemmin yksitaso saisi ilmaa siipiensä alle ja silloin -olisi aika toimia. - -Sitten hän pisti suuhunsa lihaleivoksen. Se maistui pahalta. Mahtoi tuo -raskas, keinotekoinen ilma saastuttaa kaiken. Hän koetti liikahtaa, -mutta jalat eivät tahtoneet totella. Käsissä oli jonkin verran eloa, -vaikka niilläkin oli lyhyitä tunnottomuuden hetkiä. Mutta hän -keskittikin koko tarmonsa tähän kohtaan. Sillä käsien oli oltava -kunnossa sinä suurena silmänräpäyksenä, jona hän joutui jonkun toisen -kiertotähden ilmakehään ja saattoi liukua alas tuon uuden -taivaankappaleen pinnalle, jossa ei ollut vankiloita, vanhoja -rakastuneita leskiä, sähkötuoleja eikä etiikan professoreja. - -Ja mikähän mahtoi olla miehiään tämä John Lange? Kuulotiedoista -päättäen hän ei voinut olla tavallinen pölkkypää. Entä hänen vaimonsa? - -Simon Newcombe Harriman antoi tosiaankin palttua naisväelle. Hän inhosi -naisia, niin kuin inhotaan sammakoita, matoja ja sisiliskoja. Mutta -toiselta puolen naiskauneus ei jättänyt häntä kylmäksi. Ja hänen -näkemänsä nuoren rouvan valokuva pani hänet ajattelemaan jotakin -viheliäistä, huonon amerikkalaisen "mestarin" töhertämää öljymaalausta. -Se oli juuri sitä lajia, joka vaikuttaa kullankaivajiin ja -lähetyssaarnaajiin. - -Hän huokasi tahtomattaan. Kaunein nainen, minkä Simon tähän saakka oli -nähnyt, oli eräs alaston naikkonen, joka pesi varpaitaan viimeisellä -liikavarpaiden patenttilääkkeellä. Nyt hän alkoi kallistua siihen -käsitykseen, että vanhan Debussonin tytär oli vieläkin kauniimpi. - -Mutta juuri kun ne perhepiirien ulkopuolella olevat naiset, joihin hän -oli elämänsä varrella osunut tutustumaan, paraillaan marssivat hänen -silmiensä ohi -- siinä oli vaaleanpunaisiin trikoihin puettuja -varieteelaulajattaria, lonkattomia ja piipunrassijalkaisia -tanssijatyttösiä, katunaikkosia leposohvineen ja löyhkäävine -pitsi-alusvaatteineen -- sai hytin ikkunan ulkopuolella oleva -eetterimaisema yhtäkkiä uuden valaistuksen. Entinen kristallikirkas -valkoisuus vaihtui harmaaksi, melkein villaa muistuttavaksi -vivahdukseksi. Näytti siltä kuin pieniä ilmahöyryjä olisi lentänyt -häntä vastaan. Ja samalla hän huomasi, että lentokone oli saanut -hitaamman, heilahtelevan liikkeen. Hän laski korkeusperäsintä hieman -alemmaksi, ja aivan oikein, pieni alus totteli verkkaan ja melkein -vastahakoisesti määräystä. Oli selvää, että hän oli saapunut jonkin -uuden ilmakehän ulkoreunaan. - -Harriman nykäisi erästä venttiiliä. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. -Oli kuin parvi jääpuikkoja olisi lentänyt hyttiin. Ne pureutuivat hänen -ihoonsa ja tunkeutuivat vaatteiden läpi. Vaikka hän oli luullut -ruumiinsa melkein turtuneen pitkällisestä samassa asennossa -istumisesta, niin tämä osoitti ettei niin ollut laita. Hän -kirjaimellisesti ulvoi tuskasta. Tuntui siltä kuin häntä olisi pistetty -tuhansilla naskalinterävillä neuloilla. - -Myöskin Niggitts näytti saavan osansa. Mutta hän oli niin heikkona, -että jääneulat eivät hänelle tuottaneet tuskaa, vaan hyödyllistä -virkistystä. Hän avasi silmänsä puoliväliin, yskähti heikosti ja -puristi luisilla sormillaan tiukemmin revolveria. - -Tämän nähdessään Harriman rypisteli kulmiaan. Hän ei ollut erikoisen -ihastunut tähän iilimatoon, joka roikkui hänen kinterillään läpi koko -taivaan avaruuden. Silmänräpäyksen ajan hän ajatteli sitäkin, että hän -voisi kääntää Niggittsin kädessä olevan revolverin toisin päin ja -teettää itsemurhan. Tämä olisi ollut helposti aikaansaatu, sillä -salapoliisin vastustusvoima ei merkinnyt enempää kuin kaunis sana -valtiomiehen suussa. Mutta samalla kertaa hänen oli mahdoton vapautua -siitä tunteesta, että Niggittsin taistelu hengissä pysyäkseen tuotti -hänelle huvia. Hän suorastaan iloitsi nähdessään, kuinka Pinkertonin -mies ponnisteli henkikultansa säilyttämiseksi -- vaikka häneltä -puuttuivat kaikki elämän mahdollisuudet ja vaikka hän jo oli melkein -mäsänä. - -Nuori ylioppilas tuli usein ajatelleeksi anglo-amerikkalaista sisua, -kun hän vilkaisi Niggittsiin. Sisua, joka voi saada ihmisen verikoiran -tavoin vahvoilla leuvoillaan pureutumaan elämän häntäpuoleen ja -roikkumaan siinä kunnes hampaat lähtevät suusta. Meistä toisista -hyökkäävä ja omahyväinen elämän arviointi on vähemmän miellyttävä -piirre... Miksi tyhmät, hassahtavat ja ikävät ihmiset eivät kuole -hiukan ahkerammin? - -Niggittsin ihmisarvo oli -- kuten kai on selville käynyt -- vähäinen, -mutta elämään hän silti oli hyvin innokas. Ja tämä se herätti -Harrimanissa kunnioitusta. Eihän hänelle suotta oltu syötetty helposti -sulavaa amerikkalaista filosofiaa. Kuinka sanookaan tuo suuri -kauneussielu, professori Hannibal W.C. Johnstone Massachusettsista: Ei -millään maailman kansalla ole niin suurta elinvoimaa kuin -amerikkalaisella. Jos kaikki muu pettää, niin amerikkalainen pureskelee -kynsiään ja nielee sylkeä ja tulee erinomaisesti toimeen! - -Parempaa suositusta, kuin minä Niggitts oli, ei tämä Johnstonen mehevä -väite kaivannut. - -Mutta pian Harriman sai kohdistaa ajatuksensa toisiin asioihin. Saattoi -selvästi huomata, että yksitaso alkoi tuntea olevansa taas omassa -elementissään. Se ei enää hoippunut sinne tänne, vaan totteli kaikkia -peräsinten liikkeitä. - -Silloin hän pani koneen käyntiin. Paljoa voimaa ei ollut jäljellä Erkon -akkumulaattorissa, mutta se toimi. Ja Harriman havaitsi -tyydytyksekseen, että potkurit ilkeästi vingahdellen pieksivät -harmahtavaa ilmaa. - -Nyt hän käänsi koneen keulan alas päin ja näki yhdellä ainoalla -nopealla silmäyksellä vähäisen tasangon allansa. Näky melkein sokaisi -hänen väsyneet silmänsä. Tasanko oli ohuen usvan peitossa, mutta sumun -läpi saattoi kuitenkin selvästi eroittaa ne monet ohuet viivat, jotka -jakoivat vihreänsinipunaisen tanteren shakkilautaa muistuttavaksi -neliöksi. Mutta keskeltä tuota tasankoa kohosi valkoinen tunturi, jonka -sumuton huippu muistutti majakkatornia. Kiertotähti itse oli näköjään -eloton. Ei ainoakaan lintu kirkunut hänelle tervetuliaisia, eikä yhtään -kalalokkia lentänyt häntä vastaan. - -Harrimanin selkää karmi. Sitten hän ohjasi kulkunsa päin -aurinkotunturin juurta ja avasi venttiilit selko selälleen. - -Silloin Joshua P. Niggittskin aukaisi silmänsä ja töllisteli -ympärilleen suu auki ja silmät pyöreinä. - - - - -XXVI. - -PELASTAJA. - - -Ei ollut mikään erikoisen lohdullinen asema se, joka ilmeni Harrimanin -eteen. Hän oli laskeutunut sienimäistä, harmaansinipunervaa ruohoa -kasvavalle kedolle, joka poikkesi kaikesta hänen ennen näkemästään. -Mikäli hän saattoi nähdä, ei ollut elävää olentoa missään päin -havaittavissa. Vaikka aurinko paistoi niin että hänen ihoansa pisteli, -ei lämpö sentään ollut ihan sietämätön. Heikko kostean höyryn sekainen -ilmanvirta vilvoitti hänen väsynyttä päätänsä ja sai hänet muutamassa -minuutissa virkistymään sen verran, että hän saattoi ajatella -ulosryömimistä. Mutta pienikin liikahdus aiheutti suurta kidutusta. -Ikäänkuin pikku eläväisiä olisi alkanut marssia pitkin hänen koipiaan, -mutta hän tervehti sitä iloiten. Sillä se osoitti, että verenkierto -otti uutta vauhtia ja voimaa. - -Hän vääntäytyi verkkaan kyljelleen ja kohoittautui käsivarsiensa -varassa ylös hytin ovelle. Mutta kun hän aikoi vivuta itseään ulos, -kuuli hän äänen, joka oli kuin heikko tuulien humina metsässä, lausuvan -seuraavat käskevät sanat: "_Kädet ylös_!" - -Harriman kääntyi vastahakoisesti katsomaan taakseen. Hänen katseensa -osui suoraan Niggittsin revolverin piipusta sisään. Salapoliisi ei -ollut viidenkymmenen pennin arvoinen. Hänen päänsä keikkui edelleen -hervotonna hänen kaulansa yläpäässä. - -Silloin entinen jalkapalloilija nauroi, ja tämä oli luultavasti -ensimmäinen kerta hänen elämässään, jolloin hän suvaitsi päästää -ilmoille moisen kurkkuäänen. Sitten hän tarttui hellästi Niggittsin -ranteeseen, ja väänsi helposti aseen tämän kankeasta kädestä. - -"Lain nimessä..." mutisi salapoliisi, mutta sitten hän ei jaksanut -enempää. Ja mitä sen jälkeen tapahtui, se oli jäävä hänelle ikuiseksi -salaisuudeksi. Hän pyörtyi, ja nyt ihan tosissaan. Oli kuin revolveri -olisi viimeiseen asti pitänyt häntä pystyssä. Nyt kun se oli poissa, ei -hän viitsinyt ponnistella enää. - -Mutta Harriman kävi järkiperäisesti kiinni asiaan. Hän otti esiin -elintarvesäästöt ja pisteli poskeensa kohtuullisen määrän. Sitten hän -hieroi jalkojaan, jotka olivat turvoksissa ja hellät. Ja lopuksi hän -konttasi erään kanavan partaalle, jonka veden lirinä niin kiehtovasti -kaikui hänen korvissaan. Ihmeekseen hän näki, että kanava oli -rakennettu jostakin kellahtavasta aineesta. Mutta hän ei suonut -itselleen aikaa tämän ilmiön seikkaperäiseen tutkimiseen. Hän kumartui -kanavan reunan yli ja härppi sisäänsä tuota vihertävää vettä suorastaan -ahmien. Eikä hän huomannut, ettei tämä neste laisinkaan maistunut siltä -vedeltä, joka pulppuilee maapallon lähteissä. -- Hän vain joi ja joi, -kunnes hän tunsi kaikkien elämäntoimintojen alkavan työskennellä -säännölliseen tapaan. - -Sitten hän lähti juoksemaan. Ensin tämä kävi vaivaloisesti, mutta pian -yhä helpommin. Silloin hänelle äkkiä selveni, että vesi, jota hän joi, -mahtoikin olla tavattoman elähyttävää laatua. - -Hän mietti hetken, sitten hän meni lentokoneen luo ja etsi käsiinsä -pullon, jonka hän täytti tuolla omituisella vedellä. Pullossa se näytti -toisia ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Se oli kuparinvihreää, mutta sai -ajoittain muita värivivahduksia. Tämä värivaihtelu antoi nesteelle -erittäin eloisan ulkonäön. - --- Kumma juoma -- ajatteli Harriman yrittäessään pistää pullonsuuta -puolikuolleen Niggittsin hampaitten väliin. Se ei ollut mikään helppo -tehtävä, sillä amerikkalaiset leuat muistuttavat kassakaapin lukkoja. -Mutta nuori yankee oli liikkeissään niin taitava, että hänen -maamiehensä sai nieluunsa pisarat, jotka tarvittiin hänen tajuntansa -palauttamiseksi. Vesi vaikutti eetterin nopeudella. Niggitts repäisi -silmänsä auki, rypisti kulmakarvojaan, nähdessään kuka hänen edessään -oli, mutta otti vihdoin yhden lihakorpun ja nakersi ahneesti sitä. - -"Missä on revolverini?" kysyi hän äkisti, ja tällä kertaa huomattavasti -ponnekkaammin kuin äsken. - -Harriman nyökkäsi hänelle rauhoittavasti ja osoitti housuntaskuaan. -Niggitts murahti, mutta sammutti pettymyksensä kulauttamalla uudelleen -kurkkuunsa vettä. Hän yritti sitten poistua lentokoneesta, mutta siihen -hän oli liian heikko. Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. -Vasta Harrimanin auttamana hänen onnistui vääntäytyä ulos hytistä ja -laskeutua maahan. Sitten hän asettui kanavan reunalle ja katseli -tutkivasti ympärilleen. - -"Soma maa tämä", mutisi hän. - -"Eipä hullumpi", säesti Harriman ja kaivoi sisätaskustaan esille -piipun. "Tällainen kai maa oli ennen syntiinlankeemusta. Kuulkaahan, ei -suinkaan teillä ole tupakkaa matkassanne?" - -"En polta", vastasi Niggitts. - -"Totta", sanoi Harriman miettiväisenä. "Tupakka selvittää aivoja. Se ei -sovi Pinkertonin väelle... Luultavasti kuulutte 'Puzzifob-liittoon' -tupakan, alkoholin ja purukummin vastustamiseksi?" - -"Paikalleen arvattu." - -"Tämä ilahduttaa minua. Sen ohjelman avulla voidaan päästä Yhdysvaltain -presidentiksi. Mutta täällä se luullakseni ei tepsi." - -"Täällä? Missä on lähin poliisiasema ja missä me olemme?" - -"Vaikea sanoa. Missä itse luulette?" - -"Helvetissä", paukautti Niggitts ratkaisevasti. "Minä kylläkään en -tästä pidä. Mutta ei teitä nyt suunsoittonne auta. Nyt te olette -_minun_ miehiäni. Parasta on, että antaudutte hyvällä. Ja vaikka minun -pitäisi kiskoa teidät ylös oikeastakin helvetistä, niin New Yorkiin -teidän on minua seurattava!" - -"Toistaiseksi me olemme taivaassa", keskeytti hänet Harriman. "Ja -sieltä on pitkä huippaus sekä helvettiin että New Yorkiin." - -Niggitts katsahti arasti ensin häneen ja sitten tuohon lohduttomaan -maisemaan. Hänen silmänsä pysähtyivät puolihurjina mahtavaan -aurinkovuoreen, joka kohosi heidän päittensä yläpuolella. - -"Mikä perhana tuo on?" kysyi hän. - -"Paapelin torni", vastasi ylioppilas kuivasti. - -Niggittsin kulmakarvat rypistyivät ja hän näytti yhtäkkiä ikäänkuin -heräävän. Se on varma tyhmyyden merkki. Hän alkoikin juuri sanoa -jotakin äärettömän yksinkertaista, mutta sanat takertuivat hänen -huuliinsa. - -Tuolta tulla lönkötti nimittäin jokin ihmeellinen pieni olento heitä -kohti -- tuskin neljän jalan korkuinen, puoleksi eläin, puoleksi -ihminen. - -Harriman tarttui vaistomaisesti Niggittsin revolveriin, mutta malttoi -kuitenkin mielensä. Hän muisti John Langen sähkösanoman. Ja -katsellessaan tarkemmin tuota pientä ryppyistä olentoa, hän keksikin -heti viisaan ja hyväntahtoisen välkkeen noissa suurissa silmissä. -Samalla ukon sienimäisen hipiän vaalean punainen väri teki katsojaan -lämpöisen, sydämellisen vaikutuksen. - -Vanhus ojensi yhtäkkiä käpälämäisen kätensä Harrimanille. - -Hetken epäröityään tämä kohentautui ja tarttui ojennettuun käpälään, -vaikka selkää vähän karmi. Olihan tuolla herralla ainakin hyviä, -ihmismäisiä käytöstapoja. - -"Oletteko John Lange?" kysyi hän. Noihin vanhoihin kuihtuneisiin -kasvoihin syttyi ihmeellinen elo, ja äijän hipiä sai äkkiä vihreähkön -vivahduksen. - -Sitten äijä sai pienen yskäkohtauksen ja kävi arvokkaan näköisenä -kanavan reunalle istumaan. - -Mutta samassa heidän edessään oleva ruohosto heilahti ja eräs nuori, -kuluneisiin vaatteisiin puettu mies saapui rientomarssissa lentokoneen -luo. Ihan hänen jäljissään tuli nuori nainen. Harriman näki, että tämä -oli harvinaisen kaunis. Ja hän ymmärsi saapuneensa sinne, minne oli -aikonutkin. - -Tavallaan liikutettuna hän otti rillit pois nenältään. - -"Oletteko te John Lange?" kysyi hän ja tarttui toisen ojennettuun -käteen. - -"Olen", vastasi mies. "Entä te?" - -"Tuon terveisiä teille Marconilta. Hän kiittää teitä sähkösanomasta. Te -pyysitte sähkö-lentokonetta. Tässä se nyt on!" - -Sitten Simon Newcombe Harriman eli hetkiä, joita hän ei koskaan unohda. - -Nuori nainen syöksyi riemusta kirkaisten hänen luokseen, kiersi kätensä -hänen kaulaansa, ja kyynelten silmistä vuotaessa suuteli häntä -molemmille poskille. - - - - -XXVII. - -AINOASTAAN KOLMELLE TILAA. - - -Harriman oli niin hölmistynyt, ettei osannut puhua mitään -moneen minuuttiin. Mutta harvoinpa sitä sattuukin nuorelle -kömpelökäytöksiselle miehelle sellaista, että joku kuvankaunis rouva -noin liikuttavalla tavalla tulee syleilemään häntä. Hän hankasi -hämillään sarvirillejään kirkkaiksi, pani ne nokalleen, selvitteli -kurkkuaan ja silitteli sänkipartaansa. Se oli karkea kuin siilin selkä -ja mahtoi tuntua tuosta nuoresta naisesta hirveältä. Missähän hitossa -hänellä oli taskupeilinsä? - -Mutta Niggitts töllötti selällään ruohossa suu auki. Tämä oli monta -penikulmaa hänen ymmärryksensä yläpuolella. Hän salli käsiään -puristettavan, itseään nimitettävän ystäväksi ja pelastajaksi, ja tuo -pieni ryppynaama ojensi hänelle kulhollisen jotakin vihreätä ruohoa, -jota hän ensin kohteliaisuudesta maistoi ja jonka hän sitten ahneesti -hotki suuhunsa. Nuoruudessaan hän oli kuullut jotakin vanhaa lörpötystä -ambrosiasta ja nektarista -- tämä merkillinen vihreä puuro mahtoi olla -jotakin sentapaista, jumalien ruokaa. Niggitts kuului johonkin -kristillismieliseen Brooklynin seurakuntaan, jonka uskontunnustuksessa -oli monta ihmeellistä asiaa ja joka muun muassa odotti innokkaasti -viimeistä tuomiota. Sielujen vaellus oli myös heidän ohjelmassaan. -Jospa tämä jo oli alkusoittoa vieläkin korkeampiin asioihin...? Mutta -saatuaan taas silmiinsä Harrimanin, _alias_ Smithin, hän halveksien -hylkäsi viimeisen ajatuksen. Taivaaseen ei missään tapauksessa -matkusteta tuollaisen syntipukin seurassa. Tämä murhaaja, -jalkapalloilija ja ylioppilas oli kypsä helvettiin. Joten Niggitts -lopetti mietiskelynsä ja siirtyi tavallisiin tosiasioihin. - -"Missä on lähin kaupunki?" kysyi hän John Anderssonilta, joka myös oli -saapunut paikalle ja näytti järkevältä ihmiseltä, vaikkei käyttänytkään -partaveistä. - -Ruotsalainen ymmärsi huonosti amerikkalaista murretta, mutta tämän hän -sentään ymmärsi. - -Hän osoitti sormellaan alas. Niggitts tutki tarkkaan ruohokenttää, -mutta ei keksinyt mitään kaupungin näköistä tuosta sinipunervasta -sienimäisestä maisemasta. - -Lange ehätti ystävänsä avuksi. - -"Hän tarkoittaa", sanoi hän, "että tuolla on kaupunki _maan alla_. -Auringonpaiste on täällä niin terävää, että tässä pinnalla voidaan -oleskella korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Ainakaan me ihmiset emme -kestä enemmän." - -Niggitts nyökkäsi. - -"Onko täällä poliisiasemaa?" kysyi hän jännittyen. - -"Mitä ihmettä -- poliisiasemaako?" - -Harriman sekaantui taas keskusteluun. - -"Ystävälläni on soma päähänpisto", virkkoi hän. "Hän luulee vielä -olevansa maapallolla." - -Silloin kaikki nauroivat. - -Mutta Niggitts ei. Tehtiinkö hänestä pilaa...? Ja sitten hän iski -leukansa yhteen. Mutta nuori kaunis rouva tuli hänen luokseen ja lausui -äänellä, joka helisi kuin pääsiäiskellojen soitto: - -"Tahdotteko tarttua minun käsipuoleeni? Minä mielelläni tuen teitä. -Tässä on lähellä vene, joka vie meidät kaupunkiin. Te tarvitsette lepoa -ja hoitoa." - -Niggitts oli sen näköinen kuin hän olisi koettanut saada nielusta alas -'magnum bonum'-perunan. Mikä tässä kaikessa oli totta? - -Mutta hän ei tuntenut itseään kyllin vahvaksi syventymään näiden -mysterioiden pohjaan saakka, ja taipui siis nuoren naisen johtoon. - -Puolen tunnin perästä he kaikki istuivat altaan ympärillä John Langen -majassa, pantterikissan ja sammakkokoiran häärätessä heidän ympärillään -ja koettaessa parhaan kykynsä mukaan täyttää jokaisen toiveet. - -Äijä oli yhtäkkiä ikäänkuin muuttunut nuorukaiseksi. Niinä kuukausina, -jotka olivat kuluneet siitä kun John Lange oli lähettänyt maahan -merkillisen valosähkösanomansa, hänet oli perehdytetty inhimillisiin -asioihin. Kieli oli hänelle kova pähkinä, mutta eleet ja ilmehtiminen -hän oli oppinut uskomattoman lyhyessä ajassa. Aurinkovuoren viisasten -seura ikävystytti häntä. Heidän viisautensa oli, kun ympäri käytiin, -rajoitettu jokseenkin ahtaisiin puitteisiin. Eikä heillä ollut sitä -joustavaa ajatuskykyä, eikä niitä monipuolisia hauskoja harrastuksia, -jotka tekivät näistä ihmisistä niin mukavia ja herttaisia -seurustelutovereita. Ainoastaan falunilainen John Andersson oli hänelle -pettymys. Mies oli vaipunut harmaaseen surumielisyyteen. Mutta oliko -tuo mikään ihme? Olihan tämä iloinen ruotsalainen, vietettyään -kiertotähdessä puolitoista vuotta, ruvennut havaitsemaan itsessään -julmia ilmaston vaikuttamia muutoksia. Hän huomasi, kuinka esimerkiksi -hänen ihonsa päällimmäinen ketto kuihtui pois ja iho itse vähitellen -muuttui täkäläisten alkuasukasten ihon kaltaiseksi. Ensimmäisestä -lentokoneesta oli löytynyt vähän öljyä. Sillä hän oli voidellut koko -ruumiinsa. Mutta se auttoi vähän, tai ei ensinkään. Hänen vaalea -skandinaavialainen hipiänsä, valkoisen miehen kaunis erikoistunnus, -kului ja muuttui harmahtavaksi. Eikä siinä kyllin. Eräänä päivänä hän -huomasi vaihtavansa väriäkin. Ei niin rajusti kuin kameleontti, mutta -selvästi joka tapauksessa. Tehtyään tämän huomion hän koetti kaikissa -mahdollisissa tilanteissa hillitä tunteitaan, jotteivät toiset alkaisi -aavistella, mikä kohtalo odotti heidänkin hipiäänsä. Mutta John Lange -oli jo ajat sitten nähnyt tuon, ja se oli täyttänyt hänet -levottomuudella ja pelolla. Vain äärimmäisin ponnistuksin hän saattoi -salata huolensa ja epäilyksensä, samalla kun hän kuukausi kuukaudelta -yhä suurenevin sähkölatauksin lähetti epätoivoisia hätähuutojaan -maahan. - -Mutta nyt oli apu tullut. Tuolla ulkona kekotti se sähkö-ilmalaiva, -joka oli vievä hänet ja hänen vaimonsa takaisin metsiin, tuntureille ja -loistaviin kaupunkeihin. He pääsivät kohta taas kuulemaan suurten -kaupunkien melua ja Fontainebleaun metsässä visertävän satakielen -laulua. Ja Claire saisi synnyttää lapsensa sillä maakamaralla, johon -kohdistuneen rakkautensa syvyyden he nyt vasta tunsivat. - -"Kuinka kauan olette ollut täällä?" kysyi Harriman päästyään kahden -kesken John Langen kanssa. - -"Kuusi kuukautta." - -"Tuo olisi ollut pitkä aika, ellei teillä olisi ollut niin kaunista -vaimoa." - -Norjalainen nyökkäsi ja katsoi kiinteästi amerikkalaista silmiin. - -"Teidän täytyy viedä meidät pois täältä", sanoi hän innokkaasti. "Ei -niin paljoa minun vuokseni kuin hänen -- tehän ymmärrätte. -- -- -- -Meidät vihittiin täällä ylhäällä", jatkoi hän ja osoitti sormellaan -pappia, joka autuaasti hymyillen ja silmät ummessa loikoili maassa, -tämän vieraan kiertotähden nuoren tytön kahnutellessa hänen päätänsä. --- -- -- "Ja me odotamme lasta muutaman kuukauden perästä. Tulitte siis -yhdennellätoista hetkellä. Itse matkaa minä en nyt niinkään pelkää -- -kunhan akkumulaattori kestää. Se mahtaa olla ihmeellinen keksintö. -Edisoninko?" - -"Ei. Edison luopui yrityksestään. Keksijä on eräs suomalainen. Hänen -nimensä on Ilmari Erkko. Eläneekö enää... Mutta hänen akkumulaattorinsa -elää halki aikojen. Varmasti sillä vieläkin voisi lentää useita -tunteja. Ja te arvelette, että se voidaan ladata uudelleen täällä -ylhäällä?" - -"Ehdottomasti. Tämä kiertotähti on suorastaan tehty sähköstä. Vuori, -jonka näitte, on läpeensä sähköinen. Kanavat ovat voimalähteitä." - -"Niissähän ei ole minkäänlaista putousta!" - -"Entä sitten? Sulkulaitteet ovat sellaisia, ettei itse Niagara kaikessa -komeudessaan voisi saada syntymään niin paljoa sähköä. Täällä ei -tarvita lainkaan maaperän kaltevuutta, sillä nousu- ja pakovettä -käytetään täällä tavalla, joka on tuntematon maan päällä. Tämä on -älykkäiden ja terävien aivojen vuosituhansia kestäneen ajattelun tulos. -Mutta huonon palkinnon ovat täkäläiset asukkaat kaikesta tästä saaneet. -Heidän elämänsä on muuttunut hedelmättömäksi -- heiltä puuttuu nykyään -suuria ilon ja surun aiheita. Heidän harrastuspiirinsä on laakea -niinkuin heidän maansakin. Inhimillisen ja eläimellisen välillä ei -täällä ole jyrkkää rajaa. Kaikki puhuvat samaa kieltä ja syövät samassa -pöydässä. Alempia eläinlajeja ei ole. Toisinaan melkein kaipaa jotakin -verenhimoista kirppua tai itikkaa. Omituinen, lohduton, mutta silti -onnellinen maa. Kaikki huonot vaistot ikäänkuin tukehtuvat täällä. -Liekö tuo sitten ilman, auringon, veden vai ravinnonko vaikutusta? Jos -ihminen jäisi tänne kyllin pitkäksi aikaa, niin kyllä hänen mielestään -kuihtuisi pois maankaipuu -- samalla kuin muutkin inhimilliset vaistot. -En ole milloinkaan nähnyt kenenkään syntyvän tai kuolevan täällä. Suvun -jatkaminen on salaisuus, josta täkäläiset eivät anna meikäläisille -tietoa. Mutta täällä ei todellakaan ole lapsia, ja tuo vanha äijä on -varmasti ollut tuollainen ukonrähjä satoja, etten sanoisi tuhansia -vuosia... Kuten näette, tämä on pieni taivaankappale. Mutta miksi -tähtientutkijat tätä nimittävät, en tiedä. Kanavathan viittaavat Marsiin -päin, mutta nämä ovat asioita, joihin minun ymmärrykseni ei ylety -Varmaa on, että se, joka tunkeutuu maan ilmakehän läpi, putoo tänne, ja -päinvastaisessa tapauksessa..." - -Sillä aikaa oli John Andersson lähtenyt käväisemään lentokoneen luona. -Siellä mahtoi olla yhtä ja toista joka kiinnitti hänen mieltään. Hän -nousi toiselle siivelle ja kurkisteli hyttiin. Se muistutti -ilmanpitävää rasiaa. Mutta olipa eräs toinenkin asia, joka piti hänen -mieltään jännityksessä: kysymys, oliko hytissä tilaa hänellekin. Hänen -silmänsä suorastaan pullistuivat ulos kuopistaan... Hänen -laskeutuessaan maahan valuivat kyynelet virtoina niistä. Hän oli nähnyt -kohtalonsa. Tuossa pikku huoneessa oli _tilaa vain kolmelle!_ - -Silloin John Andersson alkoi huohottaa. Hän heittäytyi pitkäkseen -ruohoon ja nyyhkytti kuin lapsi ja hänen sydäntänsä viiltelivät -Siljanin rannoilla vietettyjen nuoruuden- ja lemmenpäivien muistot. - - - - -XXVIII - -JÄÄHYVÄISET. - - -Ja niin sitten tuli se aamu, jona Kervelin kone täytetyin -akkumulaattorein seisoi valmiina lähtemään tuolle vaaralliselle -retkelle halki avaruuden. - -Vanha tietäjä-äijä oli viimeisinä viikkoina ollut väsymättömän innokas. -Eikä John Langelta voinut jäädä näkemättä, että tuo kunnianarvoisa -viisas herra alkoi päivä päivältä yhä enemmän omaksua vieraittensa -käytös- ja ajatustapoja. Ääntiö ääntiön jälkeen ilmestyi hänen -murinaansa, tuohon kerake-siansaksaan. Päivät päästyään hänen korvansa -kuuntelivat uusia ääniä ja uusia ilmaisutapoja. Erikoisen mielellään -tuo vanha Gamaliel istui nuoren Deborahin jalkain juuressa ja -taivutteli satavuotista viisasta kieltänsä jäljittelemään kauniin -pariisittaren pehmeitä nenä-ääntiöitä. Ja silloin äijän ryhmyinen ja -sienimäinen hipiä muuttui heikosti vaaleansinertäväksi, aivan kuin -hänellä olisi ollut jokin etäinen kaipaus tai hämärä, ihmeellinen -unennäkö. Ja hänen syvät, valonarat silmänsä saivat etsivän ilmeen. Ne -ikäänkuin etsivät kauan sitten sammuneita muistoja niiltä ajoilta, -jolloin sielut lentelivät siemenjyvinä avaruuksien halki ja asettuivat -kiertotähtiin asumaan -- sielut, joiden kylväjä oli maailmantahto, -suuren Jumalan ja kylvömiehen siunattu käsi. - -Norjalainen ei voinut olla huomaamatta tuota omituista muutosta, joka -tapahtui tämän pienen kiertotähden iäkkäässä hallitsijassa. Hän puhui -siitä Harrimanille. Ja amerikkalainen, joka nyt voi niinkuin sammakko -mutalammikossa ja kuitenkin oli heittänyt pois luureunarillinsä, myönsi -hänen olevan oikeassa. - - "Hänen seuransa tuottaa minulle iloa", sanoi hän. "Kun olen perehtynyt -kieleen paremmin, niin luulenpa hänen pystyvän kertomaan minulle -sähköstä enemmän kuin itse Marconi." - -"Aikomuksenne on siis jäädä tänne? Mutta siinä tapauksessahan meillä ei -ole oikeutta ryöstää teiltä konetta." - -Amerikkalainen kohautti olkapäitään. - -"Tehän tunnette minun historiani", sanoi hän. "Minä en halua tutkia -sähköä maan päällä enkä siinä muodossa jossa sitä minulle tarjoo -Sing-Singin vankilan sähkötuoli. Toisena syynä on tämän Niggittsin -juttu. Me puhuimme asiasta eilen. Hän ei tahdo erota minusta. Vaikka -saisimme koko ikämme syödä ruohoa yhdessä, niin ei hän tahdo kadottaa -minua näköpiiristään. Ei, matkustakaa te, ja ottakaa ruotsalainen -mukaanne. Tämähän sopii muuten erinomaisesti. Sillä pappi jää hänkin -meidän luoksemme. Häntä ette saisikaan houkutelluksi täältä mihinkään -niin kauan kuin täkäläiset joet kuohuvat ambrosiaa ja nektaria. Se -maistuu hänestä paremmalta kuin kaikki Ranskan konjakit ja liköörit. Ja -sitten minä melkein luulen hänen olevan pihkaantuneen tuohon pieneen -tyttöön, jolla on kaniinin silmät. Siitä saa eläintiede arvoituksen." - -Harriman naurahti kyynillisesti. John Lange pyörähti ympäri ja lähti -John Anderssonin luo, jonka surumielinen olemus ja huono ihonväri alkoi -herättää hänessä levottomuutta. Ruotsalainen istui lempikivellään ja -vuoleskeli lastuja jonkinlaisista kummallisesti vääntyneistä -juurentapaisista. Silloin tällöin häneltä pääsi huokaus, joka muistutti -palkeen ääntä. - -"No, oletteko valmis?" kysyi Lange. - -Andersson kohotti katseensa maasta. - -"Valmisko? Mihin?" - -"Matkustamaan. Puolen tunnin kuluttua lähdemme." - -"Pääsenkö minä mukaan?" huohotti ruotsalainen. - -"Tietysti." - -"Mutta nuo toiset?" - -"He jäävät tänne vapaasta tahdostaan. Sitäpaitsi meillä on puolen -vuoden päästä vakinainen liikenne tähän kiertotähteen." - -John P. Andersson Falunista hypähti seisaalleen. Hänen käsistään -kirposivat puunjuuri ja puukko, ja itse hän lehahti tulipunaiseksi. -Aivan kuin veripisaroita olisi pusertunut hänen velton ihonsa -huokosista ulos. - -Lange katseli häntä tarkkaan. - -"Kylläpä taitaakin jo olla aika", sanoi hän. "Mikä teidän hipiäänne -vaivaa?" - -"Hitto sen tietäköön", mutisi ruotsalainen hämillään. "Minä alan -vaihtaa väriä niinkuin täällä syntyneetkin. Se kai johtuu kaikesta -siitä vihreästä, jota sullon sisääni. Mutta nyt se lopetetaan", -karjaisi hän ja suoritti ilmahypyn, joka olisi kelvannut mihin -olympialaiseen tahansa... "Nyt menen kotiini, Taalainmaahan, ja siellä -kiinnitän ankkurin koipiini, niin ettei minun enää tarvitse pelätä -lentäväni tähän kirottuun, paratiisilliseen helvettiin!"... - -Näin haasteli John Andersson, eikä tätä voida sanoa kauniiksi -haasteluksi, kun otetaan huomioon se ystävällinen kohtelu, joka oli -tullut hänenkin osakseen. -- -- -- - -Mutta pieni Claire Debusson, maapallon herttaisin nainen, tarttui -kuihtuneen äijän sienimäisiin käsiin ja puristi niitä -- niin, -silmänräpäyksen ajan hänen teki mielensä suudella tuon ijäkkään -hallitsijan surullisia silmiä, mutta hän hillitsi itsensä. Sitten hän -hyvästeli kaikki toisetkin ja nousi pieneen hyttiin, veti kummivaatteet -ylleen ja köytti itsensä kiinni istuimeen. Andersson seurasi nopeasti -häntä -- peläten, että toiset kukaties katuvat ja pyrkivät mukaan. - -Mutta nämä kolme eivät olleet niinä miehinäkään. Joshua P. Niggitts oli -pannut oikean kätensä Harrimanin olalle, ikäänkuin mahdollisen paon -varalta, ja käsiraudat kalisivat hänen taskuissaan. - -Ja juoppo pappi Jacques Rigault, usean ranskalaisen maalaiskylän kauhu -ja varoittava esimerkki, kohotti oikean kätensä siunaus-asentoon -poislähteviä kohti ja äänellä, joka uhkui apostolista voimaa, luki -latinaksi rukouksen merihädässä olevien puolesta. Hänen vasen kätensä -silitteli koko ajan häneen kiinni painautuneen naisolennon tuuheata -tukkaa. - -Sitten John Lange, hyvästeltyään viimeisen kerran, sulki hytin -ilmatarkan oven ja loi yleissilmäyksen tilanteeseen. Kaikki oli mitä -parhaimmassa kunnossa. Ravintosäiliöt olivat täynnä vihreätä -elämännestettä ja ilmantekijä-koneet toimivat erinomaisesti. John Lange -suuteli vaimoaan hellästi ja lemmekkäästi, viittasi rohkaisevasti -Anderssonille ja pani moottorin käyntiin. Kone hyppeli hetken pitkin -ruohomättäitä ja kohosi vähitellen suurissa kierteissä ilmaan. -Aurinkovuoren jyrkiltä loistavilta rinteiltä seurasivat sadat valppaat -ruskeat silmät tuon harmaan koneen häipymistä ikuisesti hohtavaan -valkeuteen. -- -- -- - -Mutta alhaalla tasangolla seurasi kiertotähden vanha hallitsija surusta -raskain katsein Kervelin korkeuslentäjää, kunnes se oli pienestä -värähtelevästä pisteestä häipynyt avaruuteen näkymättömiin. Silloin hän -murheellisena lähti astelemaan pois. Hänestä oli yhtäkkiä tullut niin -pieni ja harmaa ja kumara -- kauhean vanha mies, jolla oli vuosisatojen -paino hartioillaan ja outo riuduttava kaipaus sydämessään. Hän ei -nähnyt aurinkovuoren upeita neliöitä eikä kuullut kanavien sointuvaa -kohinaa. Kenties hän muisti, mitä valkoiset miehet olivat puhuneet -suuresta hävityksestä -- kuolemasta, joka kerran tulee väkeville ja -heikoille, lapselle ja vanhukselle, hullulle ja viisaalle. Hän pysähtyi -äkisti ja kuunteli. Ilmaa tärisytti pitkä, suden ulvontaa muistuttava, -ulina. Koiramainen olento se siten huusi ilmoille surunsa, ja huuto -kiiri yli äärettömien tasankojen. - - - - -XXIX. - -ATLANTIN RANNIKOLLA. - - -Bahian englantilainen konsuli istui lepotuolissa saksalaisen -täysihoitolan edustalla Atlantin meren rannalla ja poltti Dannemannia, -erästä maailmankuulua sikaaria. Tämä oli väkevä sikari, kotoisin San -Felian tunnetuilta viljelmiltä, joilla kasvaa maailman parasta -tupakkaa. Mutta whisky lasissa vieressä olevalla pöydällä ei ollut -yhtään heikompaa. Ja pieni, punaiseen täplikkääseen hameeseen puettu -neekerityttö tuli ja meni aina tuon tuostakin ja huolehti siitä, että -lasi pysyi samassa tasossa kuin Sareptan kuuluisa öljyruukku. - -Konsuli Simpson oli verrattain nuori mies, mutta kuumat seudut olivat -jokseenkin pahasti pidelleet hänen ulkomuotoaan. Hänellä oli kaunis -kasvojenväri, jossa auringosta johtuva ruskea taisteli punaisen kanssa --- viimeksi mainittu kai whiskyn ansiota. Mutta sydänvikaan ja -verisolujen huonoon tasapainoon viittaavien hieman pullistuneiden -silmien ympärillä oli runsaasti ryppyjä. Valkoinen mies ei elä -rankaisematta kymmentä vuotta päiväntasaajan kynnyksellä. - -Simpson asui varsinaisessa Bahiassa, aivan sataman vieressä, jossa koko -viikon kuhisi meriläisiä ja neekerejä. Ei ole niinkään helppoa -valkoisen miehen pitää arvoansa yllä kaupungissa, jossa on 350,000 -värillistä ja ainoastaan 10,000 valkorotuista. Se koettelee hermoja. -Mutta jokaisen viikon lopussa hän otti elevaattorikyydin ylös -valkoiseen kaupunkiin, joka hohtaa ylväänä kallion laelta kauas -siniselle Atlantille. Kaupungista hän ajoi raitiotievaunulla ulos sen -mahtavan valkoisen majakan luo, joka näyttää tietä joen suussa olevaan -kahvi- ja tupakkakaupunkiin. - -Täältä hän löysi keltaisen rannan ja rannalta sen pienen täysihoitolan, -jota ei helposti unohda yksikään Bahiassa käynyt valkoinen mies. Ehkä -siitä syystä, että täysihoitolan saksalaisella emännällä oli kolme -erittäin kaunista tytärtä, jotka sopivat niin hyvin tuohon -kansainväliseen maisemaan, että he kaikki olivat englantilaisten kanssa -naimisissa. - -Konsuli Simpson ei kuitenkaan tällä hetkellä välittänyt -rotukysymyksestä eikä kauniista tytöistä. Hänellä oli tapana olla -ajattelematta mitään -- tapa, joka melkein yksinomaan esiintyy -viisailla miehillä. Useampien vain pitäisi omaksua itselleen tämä -erinomainen tapa. - -Muutenkaan hän ei vaivannut päätään mitenkään. Hän purjehti pitkin -Nirvanan virtaa, ja olisi tarvittu monta käärmettä ja myrkyllistä -sisiliskoa, jotta hän olisi muuttanut asentoaan. - -Mutta kohtalon kirjaan oli kirjoitettu, ettei konsuli Simpson saisi -- -päätöksistään, periaatteistaan ja elämäntavoistaan huolimatta -- -nauttia rauhassa whiskylevähdystänsä. - -Ja näin siinä kävi. - -Hänen tirkistellessään, silmät puolittain ummessa, sinitaivaan valtavaa -kupulakea ja kärpästen askarrellessa hänen kukoistavan nenänsä -kimpussa, hän sai äkkiä näköpiiriinsä jotakin, joka ei ollut hyönteinen -eikä sinitaivas. - -Simpson tarttui whiskylasiin puolta minuuttia ennen aikaansa ja koetti -aimo kulauksella hajoittaa sumut silmistänsä. Mutta harmaa pilkku -ikäänkuin sukelsi ulos sinisestä ja kasvoi peloittavalla nopeudella. -Konsuli huokasi. Tämä huokaus kuulosti melkein kiroukselta... Ei sitten -koskaan saanut olla rauhassa! Ilmankin saastuttivat kaiken maailman -ilmiöt, jotka tarvitsivat konsulinviraston apua. Tämä oli tietysti -jokin lentokone -- jokin eurooppalainen, anglosaksilainen ennätyksen -tavoittelija, joka halusi silminnäkijän todistusta. Ja hän oli vasta -päässyt kolmanteen whiskyyn!... - -Simpson ummisti silmänsä ja antautui kohtalon valtaan. Kun hän muutaman -minuutin kuluttua avasi ne jälleen, tuli ruutuhameinen neekerityttö ja -valmisti hänelle neljännen whiskyn, mutta silloin olivat kaikki hänen -pahat aavistuksensa muuttuneet surulliseksi todellisuudeksi. -Ilmataso tuli komeata liukulentoa suoraan häntä kohti eikä hän -silmänräpäystäkään epäillyt sitä, ettei se laskeutuisi maahan ihan -hänen jalkainsa eteen. Keltainen hiekkaranta oli nimittäin ainoa -laskeutumispaikka näillä seuduin. - -Ei kukaan voine väittää Simpsonia turhan uteliaaksi. Vaikka lentokone -hyppeli rantahietikolla tuskin viidenkymmenen askeleen päässä hänestä, -niin hän vain istui paikoillaan. - -Tuopa kumman näköinen kone: siivet lyhyet ja tanakat ja runko kookas. -Kului muutamia minuutteja. Ei ketään ilmestynyt ulos. Konsuli Simpson -katsahti ympärilleen. Ei ainoatakaan ihmistä ollut likimailla. Mihin -hitolle neekerit olivat lähteneet? Olihan heidän tapansa muulloin aina -olla halkeamaisillaan uteliaisuudesta. Hän odotti vielä hetken. Ei -tullut ketään ja lentokonekin näytti olevan ihan kuollut. - -Silloin Simpson tyhjensi viimeisen whiskynsä ja nousi kolisten. Hän oli -iso, paksu mies ja otti asian rauhalliselta kannalta. Mutta jokin -vaisto sanoi hänelle, että jotakin salaperäistä mahtoi piillä tässä -pitkänmatkankulkijassa. Ja vaikka hän oli vetelys, ei hän ollut vailla -inhimillisiä tunteita. - -Lentokone näytti olevan täysin vahingoittumaton, mutta suljetussa -hytissä ei näkynyt ihmisiä. Ähkien ja puuskuttaen hän kiipesi pienelle -ovelle ja tarttui sen ripaan. Mutta ovi ei liikahtanut. Näytti siltä -kuin kaikki vehkeet olisivat ruostuneet kiinni käytännön puutteessa. -Silloin Simpson tunsi itsensä Simsoniksi. Hän kiskoi ja veti niin että -otsasuonet pullistuivat. Hän käänsi ja väänsi monen whiskyryypyn -voimalla. - -Yhtäkkiä ovi myötäsi ja irtosi saranoistaan. Simpson lennähti takaperin -ja teki kuperkeikan alas pehmeään hiekkaan. - -Hän nousi pystyyn silmänräpäyksessä, ja velttous oli nyt kadonnut hänen -silmistään. Sillä hän oli tuossa pienessä hytissä nähnyt jotakin, joka -olisi voinut säikäyttää kenen tahansa. - -Sekunnin murto-osa oli riittänyt näyttämään hänelle kolme jäykästi -tuijottavaa, vihreänkalpeaa naamaa. Sellaiselta mahtoi lentävän -hollantilaisen miehistö aikoinaan näyttää. - -Simpson jäi neuvotonna seisomaan ja pitelemään pientä alumiini-ovea. -Mutta pitkään hän ei aprikoinut. Sillä hän tiesi, että nuo ihmiset -elivät. Hän oli nähnyt sen heidän silmistään, joissa oli apua rukoileva -ilme, sanaton tuskanhuuto. - -Silloin syöksähtivät neekeritkin suin päin paikalle, huutaen ja -kirkuen. Ja täysihoitolan ulkoparveke alkoi yhtäkkiä elää. - -Simpson oli nyt taas oma itsensä. Hän jakeli lyhyitä, niukkasanaisia -määräyksiä ja kiipesi takaisin siivelle. Sitten hän kiskoi nuo kolme -matkustajaa yksitellen ulos hytistä ja lähetti jäykät ruumiit edelleen -alhaalla odottaviin avuliaisiin käsiin. - -"Viekää ne ylös siimekseen -- äkkiä!" karjui hän, niin että neekerit -muuttuivat luokiksi alamaisesta avuliaisuudesta. Muutaman minuutin -perästä nuo kolme ruumista lepäsivät kukin vuoteessaan vierasvaraisessa -täysihoitolassa ja puhelimella kutsuttiin lääkäri paikalle. - -Odottaessaan Simpson leikkeli saksilla auki matkustajain kummipukuja -antaakseen heille enemmän ilmaa, mutta pienimmän ruumiin ääressä hän -yhtäkkiä keskeytti hommansa, sillä hän tuli vilkaisseeksi silmäpariin, -joka sai hänen sydämensä jyskyttämään. - -"Jumala auttakoon, tässähän on nainen", mutisi hän ja peitti kainosti -puoleksi paljastuneen rinnan. - -Lääkäri tuli pikemmin kuin odotettiinkaan. Hän tarkasti nopeasti -kankeat ruumiit ja loi harhailevan katseen ympärilleen. - -"Katsokaas", sanoi hän Simpsonille, "heidän silmänsä elävät. Sydän -toimii, vaikkakin enää heikosti. Mutta ruumis on jäykistynyt heiltä -kaikilta. Matka on mahtanut olla pitkä, taikka tässä on omituinen -myrkytystapaus. Annetaan heille lämmin kylpy!"... - -Silloin se mies, jonka kädet Simpsonin oli täytynyt repiä irti -ohjauspyörästä, kohotti päätään -- hänen kurkustaan tuli muutamia -kurahtavia ääniä. - -Konsuli kumartui hänen ylitseen. Ei milloinkaan ennen hän ollut nähnyt -noin komeata vartaloa: alaston yläruumis, voimakkaat lihakset, syvät -ruskeat silmät, jotka paloivat sysimustien kulmakarvojen varjossa. - -"Mistä te tulette?" kysyi hän lempeästi. - -Mies teki leuvoillaan epätoivoisen liikkeen. Sitten kuului kuin etäinen -kuiskaus: - -"Äärimmäiseltä rajalta!" - - - - -XXX. - -TAKAISIN ELÄMÄÄN. - - -"Tämä on omituinen myrkytyksen muoto", sanoi englantilainen lääkäri... -"Siitä voitaisiin kirjoittaa vaikka väitöskirja." - -John Lange nyökkäsi, mutta ei näyttänyt olevan valmistunut lähemmin -selittämään, mikä oli syynä tähän kummalliseen päihtymykseen. - -"Liian paljon happea luultavasti", sanoi hän vältellen. "Ja liian suuri -korkeus". - -Lääkäri oli syvämietteisen näköinen. Hän oli nuori mies ja halusi -palavasti tulla kuuluisaksi. Hänen kolme potilastaan olivat muutaman -tunnin kuluttua aivan terveet. Mutta oli kuitenkin heidän -fysiologisessa tilassaan jotakin, joka arvelutti häntä. Tuo kookas -vaaleanverinen ruotsalainen näytti potevan jotakin verenvuototautia. -Hänen ihonsa oli ylen omituinen -- melkein loppuun kulunut. Näki -selvästi että orvaskeden solut olivat tuhoutuneet. Mutta nämä Pohjolan -asukkaat olivat vaiteliaita kuin hautakappeli eivätkä näyttäneet -haluavan ryhtyä enempiin selityksiin kuin oli välttämätöntä. - -"Kuinka vaimoni jaksaa?" kysyi John Lange ja käänsi huolestuneet -silmänsä lääkäriä kohti. - -"Hän on mitä parhaissa käsissä. Talon naisväki on ottanut hänet -hoitoonsa. Hänen tilansa ei anna aihetta minkäänlaiseen levottomuuteen. -Nuori rouvanne on jo ruvennut ajattelemaan pukuansa. Ja se on hyvä -merkki." - -Lange ponnistautui istumaan. Hänestä tuntui siltä kuin olisi hän äsken -noussut Niagaran kuohuaalloista. Kaikki hänen jäsenensä olivat kankeat, -eikä hän saanut sormiansa suoristumaan siitä asennosta, missä ne olivat -pidelleet ohjauspyörää. Mutta muuten tuntui hänen olonsa hyvältä. -Lääkärin neuvon mukaan hän oli juonut ainoastaan lämmintä maitoa, -ja tämä oli kuin tulta hänen suonilleen tuon yksipuolisen -ravintojärjestyksen jälkeen. Jumalan kiitos -- nyt hän oli taas maan -päällä ja tunsi olevansa tavallinen kuolevainen ihminen eikä enää -puolittain kuolematon kiertotähden asukas. Heikko paistetun lihan käry -osui hänen nenäänsä ja sai hänet vaistomaisesti hymyilemään. - -"Minä näen, että alatte toipua", sanoi lääkäri hyväntahtoisesti. Hänen -oli vaikea pidättyä tekemästä kaikkia niitä kysymyksiä, jotka -välähtelivät hänen aivokopassansa -- -- -- "Ettekö halua lähettää -sähkösanomia? Konsuli Simpson on pyytänyt minua sanomaan teille, että -meidän Marconi-asemamme on käytettävänänne." - -Silloin John Lange kohottautui ihan pystyyn vuoteessaan. - -"Marconi-asema", kivahti hän nopeasti. "Onko sillä suurikin säde?" - -"Se on Etelä-Amerikan suurimpia. Me lähetämme joka päivä sähkösanomia -Oportoon ja Finisterreen." - -Norjalainen mietti hetken. - -"Tahtoisin mielelläni saada sähkösanoman lähetetyksi Marconille", sanoi -hän pienen vaitiolon jälkeen. - -"Te tunnette hänet?" - -"En, mutta hän tuntee minut." - -"Tiedättekö hänen osoitteensa?" - -"En, mutta pitäisi kai sähkösanoman osata hänen luokseen lähimmältä -eurooppalaiselta asemalta. Tahtoisitteko omissa nimissänne sähköittää -hänelle, että John Lange on tullut Bahiaan ja tuo terveisiä -Harrimanilta." - -Lääkäri kirjoitti nimet tarkasti muistiin ja riensi ulos. - -"Teidän on parasta pysytellä alallanne pari päivää", virkkoi hän -varoittaen ovelta. - -Mutta hän ei tuntenut potilastaan. Muutamia sekunteja sen jälkeen kuin -hänen askeleensa olivat lakanneet kajahtelemasta pitkässä käytävässä -kapusi norjalainen alas vuoteeltaan. Hän oli saanut parin Simpsonin -nimettömiä jalkaansa, ja ne reuhottivat kuin säkit hänen yllään. Mutta -ei hän siitä välittänyt. Jalat tuskin kannattivat häntä, mutta hän -huomasi että lihakset olivat taas alkaneet toimia. Hän hoippui ovelle, -avasi sen koukkuisilla sormillaan ja astui ulos pitkälle -ulkoparvekkeelle. Aurinko paistoi häntä suoraan silmiin, mutta se ei -häntä kiusannut. Hän oli tottunut väkevämpään auringonpaisteeseen. Suu -auki hän imi sisäänsä voimakasta, tuoksuvaa ilmaa. Hän ikäänkuin -pumppasi keuhkoihin maan raikasta, mutta vaarallista henkeä. -Ja silmillään, jotka olivat tottuneet suureen mahtavaan -yksitoikkoisuuteen, hän ahmi tropiikin värejä ja noita sinisiä, -ihmeellisiä laineita, jotka pitkin, paisuvin hengenvedoin huokuivat -autereista iloansa keltaiselle rantapenkerelle. - -Ah, kuinka maa sentään oli kaunis ja kaivattava! - -Hän jäi siihen hetkeksi seisomaan. Hän tunsi, kuinka veri taas alkoi -kohista koskena suonissa... nyt hän oli uudelleen päässyt lapseksi -siihen maahan, joka on luotu kauneuden hyvästä ja pahasta, elämän ja -kuoleman kiertotähteen, aionien maailmanvaltakunnan kummalliseen -päiväkorentoon... - -Silloin hän yhtäkkiä kuuli heikkoa laulua aivan auki olevasta -ikkunasta. Ne tulivat kuin lempeä, rakastava kuiskaus. - -Laulaja oli hänen vaimonsa -- hänkin ylisti maata ja elämää. Laulu oli -eräs vanha ranskalainen hymni sille väkevälle Herralle, joka ohjailee -kiertotähden kulkua. - -Lähtipä silloin edelleen hoippumaan John Lange, löysi erään ovenrivan --- ja nyyhkytti muutaman sekunnin kuluttua vaimonsa vuoteen ääressä. - -"Rakas John", kuiskasi vaimo ja hapuroi heikoilla valkoisilla -kätösillään toisen tukkaa... "minä olen niin onnellinen, niin -onnellinen. Nyt olemme maan päällä. Kotonamme." - -"Tai vankilassamme", mutisi mies. - -Mutta vaimo ei kuullut, mitä mies sanoi. - -"Voi kuinka olenkin kaivannut kukkien tuoksua, lintujen laulua ja -hyönteisten surinaa! Ja kuulehan, kuinka kaikki kuiskii meille: -tervetuloa, tervetuloa! Ja täällä on meidän lapsemme syntyvä ja -elävä!... Älähän itke, ystäväiseni. Nyt vasta meidän onnemme kesä -alkaa." - -Mies koetti hymyillä. - -"En ymmärrä, kuinka selvisimme hengissä siitä matkasta", jatkoi vaimo -innostuen. "Alku oli niin hyvä. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki ikäänkuin -katosi. Oli melkein kuin olisi ollut oopiumihuumauksessa. Ympärillämme -oli pelkkää aurinkoa ja valoa... Kuule, John, kuinka osasit laskeutua -vahingoittumatta maan pinnalle?" - -"En tiedä itsekään", vastasi mies väsyneesti. "Minussa mahtoi olla -jokin vaisto, joka ohjasi käsiäni. Kuulin usein sen tapaisista -ilmiöistä sodassa ollessani. Eräskin ystäväni oli tähystelemässä. Hänet -keksi pieni saksalainen taube-laivue, joka alkoi ajaa häntä takaa. -Kuula lävisti hänen päänsä. Ehdottomasti kuolettava kuula, joka -silmänräpäyksessä oli iskenyt hänet tajuttomaksi. Mutta tästä -huolimatta hän toi koneen takaisin omaan päämajaansa ja laskeutui -maahan viidenkymmenen metrin päähän omasta lavastaan. Kun me jouduimme -hänen luokseen, istui hän kädet ohjauspyörässä ja tuijotti suoraan -eteensä. Hän oli kuollut. Hänen poistuva tajuntansa oli sanonut -hänelle, että hänen oli pelastettava kone. Kuinka paljon enemmän -olikaan minun vastuullani, kun minun oli pelastettava se, jota -rakastin!" - -Vaimo silitti hellästi miehensä tuuheata tukkaa. - -"Rakas, rakas John", kuiskasi hän. - -"Mutta nyt meidän on oltava lujina", jatkoi mies melkein torjuen. "Ei -ole välttämätöntä, että puhut kenellekään meidän matkastamme. Se saisi -aikaan liian paljon hälinää. Ainakaan toistaiseksi. Sitä suuremmalla -syyllä, koska se voisi maksaa minun henkeni." - -Vaimo katsoi pelästyneenä häneen. - -"Mutta minä luulin kuulleeni sinun sanovan, että Harrimanille oli isäni -kertonut Jacques Dufresnesin olevan ainoan, joka tiesi jotakin -salakuljetusjutusta. Ja hänhän on sekapäinen." - -"Niin oli siihen aikaan", vastasi Lange. "Ei kukaan tiedä, mitä -myöhemmin on tullut ilmi. Ilmiantajia on kaikkialla. Moni nimittäisi -tuota niin kutsuttua kuularuiskusankaria murhaajaksi. Ehkäpä -syystäkin." - -Claire otti hänen päänsä molempiin käsiinsä ikäänkuin suojellakseen -häntä joltakin tuntemattomalta vaaralta. - -"Ei ikinä kukaan uskalla sitä", huusi hän. "Minä tunnen sinut. Ei ole -olemassa parempaa ihmistä, ei jalompaa sydäntä. Sinä taistelit -rakkautesi puolesta -- omalla tavallasi. Aivan niin kuin taistelit -Ranskankin puolesta." - -"On vielä olemassa lakeja, jotka välittävät viis ihmisen tunteista ja -vaikuttimista", mutisi toinen väsyneesti... "Mutta kaikki päättyy kyllä -hyvin. Minun elämäni kaunein seikkailu ei ole vielä lopussa." - -Sitten mies ponnistautui jaloilleen ja suuteli pois tuskan toisen -ihanista, kyyneleisistä silmistä. - -Mutta langaton tikitti jo pitkiä 1,200-metrin aaltojaan tavatakseen -käsiinsä Guiglielmo Marconin. - - - - -XXXI. - -KAKSI SÄHKÖSANOMAA - - -Siitä päivästä tuli suuren keksijän, Marconin, ehkä merkillisin ja -vaiherikkain päivä. - -Hän oleskeli kesähuvilallaan, Wightsaarella, lähellä Cowesia. Oli ihan -tavallinen kesäpäivä, lämmintä oli vahvasti ja tuulta vähän ja suuren -italialaisen tunnit kuluivat yksitoikkoisesti -- niinkuin ohjelma -vaati. Hänen lääkärinsä oli nimittäin juuri määrännyt hänelle annoksen -säännöllistä yksitoikkoisuutta, jota kaikki hermojen erikoistuntijat -pitävät parhaana parannuskeinona väsyneille aivoille ja -loppuunkuluneelle hermostolle. Hän ajatteli lähteä pienelle -purjehdusretkelle, mutta meri oli kuin ankkalammikko. Hän luki -"Times"-lehdestä johtavan, joka kosketteli Leninin viimeistä puhetta. -Ja koska Leninin puheet muodostavat kaiken ikävyyden huipun, teki tämä -lukeminen toivottavasti hänelle hyvää. Sitten hän luki yhden luvun -Joseph Conradin viimeisestä kirjasta. Se myös vahvisti häntä ja antoi -hänelle sen verran rauhallisuutta kuin oli välttämätöntä, jotta hän -kykeni ottamaan vastaan sähkösanomapojan, joka täyttä kyytiä polki -pyöräänsä hänen huvilalleen. - -Marconi vihasi hyvin ymmärrettävistä syistä sähkösanomapoikia. Ei sovi -tarjota leipurille leipää eikä Marconille sähkösanomia. Ja sen vuoksi -hän olikin määrännyt, että langaton maailma saa selviytyä omin nokkinsa -sillä aikaa kun hän lepäilee ja että sähkösanomia saa tuoda hänelle -vain välttämättömissä tapauksissa. - -Mutta pyöräänsä polkeva sähkösanomapoika ei näyttänyt tällä kertaa -vähääkään pelkäävän suuren italialaisen sisilialaista vihaa. Eikä hän -säikähtänyt, vaikka Marconi uhkaavasti rypisteli kulmakarvojaan -ottaessaan käteensä keltaisen paperin. - -"Mistä tämä tulee?" kysyi italialainen äkäisesti ja paiskasi -sähkösanoman pois. - -"S:t Vincentistä", vastasi poika itsetietoisesti. - -Marconin kulmakarvoista katosivat rypyt yhtäkkiä ja viestin tuoja näki -jonkinlaiseksi tyydytyksekseen, että lennättimen suurmestari sai -kamalan kiireen käsiinsä juuri hänen kääntyessään lähtemään. - -Tämä S:t Vincentin juttuhan se oli pääasiallisesti aiheuttanut -keksijälle monta unetonta yötä ja oli ehkä suurimpana syynä hänen -nykyiseen maanpakoonsa. Kaikkien ystävien ja liiketuttaviensa ihmeeksi -hän oli kuukaudesta kuukauteen palvonut tätä jumalien hylkäämää S:t -Vincentin hiekkahelvettiä. Hänen ajattelijapäänsä kävi päivä päivältä -harmaammaksi hänen joka yö väsyksiin asti tuijottaessaan läntiselle -taivaalle, näkyisikö ehkä taaskin niitä sähköpisteitä ja -merkkejä, -jotka olivat panneet Simon Newcombe Harrimanin mielikuvituksen mitä -vilkkaimpaan toimintaan ja eräänä päivänä ajaneet hänet tuolle -vaaralliselle retkelle kohti tähtiä ja suurta hiljaisuutta. - -Viimein Marconi kyllästyi pitkään odotukseen, ja nyt istui aseman ison -kaukoputken ääressä eräs hänen luotetuimpia ja vaiteliaimpia miehiään -ja odotti irlantilaisen kärsivällisyydellä taivaan merkkejä. - -Ja nyt --? - -Marconi repäisi nopeasti sähkösanoman auki, luki sen läpi ja hänen -mustat silmänsä tulivat ihmettelyä täyteen. Se kuului seuraavasti: - - "Marconi - Cowes - Wight-saari. - - Otin vastaan tänä yönä kello kahdentoista ja kahden välillä - seuraavan, hämmästyttävän selvän valosähkösanoman: - - John Lange vaimoineen on odotettavissa maahan milloin tahansa. - Olen käyttänyt aikani sähköopiskeluun. Tutkinut uutta - siirtomenetelmää, jonka yksinkertaisuus takaa sille - aavistamattoman kantavuuden ja luultavasti kiinnittää - teidänkin mieltänne suuresti. Jos John Lange pääsee maahan, - niin hän kenties voi suunnilleen kuvata teille keksinnön - yleispiirteet. Teidän käsissänne se tulee mullistamaan - maailman. Joshua P. Niggitts lähettää terveisiä Pinkertoneille. - Hän on tehtävälleen uskollinen, mutta käsiraudat hän on - kadottanut, niin että ne on seuraavan apuretkikunnan otettava - matkaan. Muuten ei asialla ole mitään kiirettä. Me voimme - hyvin. - - Harriman." - -Saattaa sattua lahjakkaimmillekin ihmisille sellaista, että he -toisinaan näyttävät hämmästyttävän tyhmiltä. Ei ole ihan mahdotonta, -että Marconi joutui tällä hetkellä näiden viisaiden päiden -kohtalotoveriksi. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, pysähtyivät -kotvaksi itäiselle taivaalle, täynnä kysymysmerkkejä, ja palasivat -takaisin maan pinnalle, jossa ne kiintyivät erääseen maantiellä -näkyvään valkoiseen pilkkuun. - -Tämä valkoinen pilkku suureni suurenemistaan. Eikä Marconi voinut -ensinkään irroittaa silmiään siitä. Tämä oli tosiaankin ihmeellinen -päivä, täynnä merkillisiä tapauksia, ja Jumala yksin tietää, eikö tämä -kasvava valkoinen pilkku merkinnyt jonkin uuden sala-arvoituksen -ratkaisua. - -Suuri italialainen oli viimeisinä aikoina muuttunut hieman epäileväksi. -Hänen virkatoverinsa Thomas Edison oli lähettänyt hänelle erään koneen, -jonka avulla hän muka saattoi keskustella itseään etevämpien henkien -kanssa. Mutta kone näyttäytyikin pelkäksi roskanpuhujaksi, joka oli -ahdettu täyteen ihan tavallista inhimillistä humpuukia. Conan Doyle ja -Camille Flammarion olivat kehuneet konetta, kunnes humpuuki oli -tullut ilmi. Vanha Thomas Alva itse oli näet joutunut ovelien -spiritisti-avustajiensa petkuttamaksi -- -- eipä, hitto soikoon, ole -hauskaa tulla vanhaksi ja kuuroksi!... - -Mutta mainitsemamme valkoinen pilkku oli vähitellen muuttunut lihaksi -ja vereksi, toisin sanoen uudeksi valkopukuiseksi sähkösanomapojaksi. - -Marconille alkoi tulla hiki. Mutta tyytymätön ryppy oli nyt kerrassaan -kadonnut hänen silmiensä välistä ja sijaan oli ilmestynyt mitä -innokkain odotus. Ja sanomapoika, joka aavistamattaan huomasi olevansa -tervetullut, lisäsi äkkiä vauhtiansa ja jätti hymyillen ja kumarrellen -päivän toisen sähkösanoman Marconille. - -Ei kestänyt monta sekuntia, kun se jo oli avattuna hänen edessään. Hän -näki hämmästyksekseen, että se oli lähetetty Bahiasta 2 1/2 tuntia -sitten. - -Se kuului näin: - - "Eräs John Langeksi itseään nimittävä mies on saapunut - ilmalaivalla tänne vaimonsa ja erään miesseuralaisen kera. - Matka on selvästi ollut hyvin pitkä, sillä he ovat kaikki - erittäin heikontuneessa tilassa. Hänellä on tervehdys - joltakin Harrimanilta ja hän haluaa neuvotella kanssanne - eräästä ylen tärkeästä asiasta. Matkustajien tila on nyt - parempi. Hengenvaaraa ei ole. Odotan lähempiä ohjeita ja - määräyksiä. - - Simpson, konsuli." - -Marconi jäi pitkäksi aikaa istumaan nuo kaksi sähkösanomaa käsissään. -Hänen katseensa sai uneksivan ilmeen liukuessaan yli kanaalin -pikkulaineiden, joita heikko iltatuuli keinutteli. Hänen silmänsä -muuttuivat tummiksi ja rupesivat näkemään näkyjä. Tuossahan avautui -maapallon porttien ulkopuolella ihan uusi seikkailumaa -- maa, jossa -ennen ainoastaan ihmisten haaveet olivat eläneet. Sama maailma, jonka -Königsbergin erakko Immanuel Kant oli nähnyt, josta Cyrano de Bergerac -oli uneksinut, johon Hoffmann, Poe ja Verne tuhlasivat mielikuvitustaan -ja joka oli elänyt ihmiskunnan vaistoissa aina Veda-kirjoista ja -kreikkalaisista luonnonfilosofeista lähtien hamaan Juvissyn tähtitornin -vanhaan tietäjään, Flammarioniin, tähän suuren tähtitaivaan ihmeellisiä -arvoituksia pakahtuakseen ikävöivään haaveilijaan saakka... - -Näin istui Marconi kauan ja uneksi. Ja kun hän viimein nousi, kiiluivat -jo tähdet vihreänharmaalla taivaalla. Ne ikäänkuin nyökkäilivät hänelle -ja räpyttelivät smaragdisilmiään. Ne muistuttivat Rafaelin enkelejä, -jotka istuen taivaan reunalla, ikuisen elämän valolähteillä, -rohkaisevasti hymyilivät hänelle, pienelle maan matoselle... - - - - -XXXII. - -MAAN IHMEITÄ. - - -Kuluu kuukausia. - -Kiertotähti kiertää ja me mukana. - -John Andersson Falunista kiertää hänkin, vieläpä rattailla ajaen, päin -Moran pitäjää. Hän vaihtaa väriä herkeämättä, ja kansa ihmettelee -häntä. He näkevät kyllä, että John on ollut pitkillä matkoilla, mutta -hänen hipiänsä herättää huomiota. Tällä kertaa se on tummansininen, -hiukan ruosteenpunaiseen vivahtava, -- s.o. Andersson on loukkaantunut. -Hänelle on nimittäin tehty veristä vääryyttä. - -Mutta kuinka niin? - -Tyytyväinenhän hänen pitäisi olla. Lepäsihän tuossa Siljan-järvi -kirkkaana ja kimaltelevana tien vieressä, ja olivathan kaikki ne, -jotka aikoinaan olivat itkeneet hänen kuolemaansa ja katoamistaan, -tervehtineet häntä mitä ylitsevuotavimmin ystävyydenosoituksin. -Udellakin he olivat koettaneet, mutta Anderssonilla oli selvät ohjeet, -ja kun hän ei muutenkaan lörpötellyt sivu välttämättömyyden, niin ei -kukaan aavistanut mitään hänen tähtimatkastaan. - -Faluniin asti olikin kaikki käynyt mitä parhaiten. Mutta siellä oli -tuomiopäivän moukari iskenyt häneen. Siellä oli häntä vastassa se -kamala uutinen, että hänen morsiamensa Anna Maria -- tai mikä se nyt -olikaan nimeltään -- oli itkenyt hänen kuolemaansa ja poismenoansa niin -kauan että oli viimein kyllästynyt ja mennyt toisen kanssa naimisiin. -Tämä kitkerä pilleri oli Anderssonin täytynyt niellä. Ja hän teki sen -kuin mies. - -Samalla hän päätti tehdä jäähyväisvierailun syntymäseudulleen ja sitten -ainiaaksi kadota siihen maailmaan, jossa osattiin antaa arvoa kahdelle -voimakkaalle käsivarrelle. - -Hevonen pysähtyi äkisti erään pienen punaisen tuvan portille. Se mahtoi -olla hyvin viisas ja tarkkavaistoinen eläin, sillä Andersson ei ollut -vetänyt ohjaksista. Eikä hän omasta aloitteestaan olisi uskaltanutkaan -pysähtyä tähän, mutta eläimet ovat toisinaan -- vaikka tosin harvoin -- -päättäväisempiä kuin ihmiset. Ja tämä pieni takkuinen luuska oli nyt -luultavasti saanut päähänsä sen, että tässä täytyi olla erinomainen -paikka, jossa yksinäinen ajaja saattoi lepuuttaa ruosteenpunaista -sieluaan. - -Mutta Andersson oli jo vaihtanut väriä. Hän oli muuttunut kauttaaltaan -vaaleansiniseksi ja vivahteli heikosti sinipunervaan. Tähän punaiseen -tupaan hän oli, niin sanoaksemme, haudannut nuoruutensa ja miehuutensa -ihanimman muiston. Se oli nimittäin Anna Marian koti. - -Hetken arveltuaan hän laskeutui alas rattailta ja asteli hitaasti tuota -pientä pyhättöä kohti, ja sydän takoi niin kummasti hänen rinnassaan. - -Pihanurmella istui joku mies ja nautti sunnuntailepoa. Hän nyökkäsi -nähdessään Anderssonin eikä ollut lainkaan hämmästyneen näköinen. - -"Minä arvasin, että sinä vielä tulet", lausui hän rauhallisesti. "Ja me -olemme tehneet sinulle vääryyttä. Anna Maria itki kauan, mutta elämä -vaatii osansa. Me olimme varmat siitä, että olit kuollut. Saat antaa -meille anteeksi John." - -Kyyneleitä kihosi Anderssonin silmiin. - -"Ei ole mitään anteeksiannettavaa", sanoi hän ja puristi tuon -ryhdikkään taalalaisen kättä... "Mutta tuntuu kovalta... hyvin -kovalta... Olin ajatellut..." - -Mutta ei kukaan saanut tietää, mitä John Andersson oli ajatellut, sillä -sanat, nuo tottumattomat sanat, takertuivat hänen kurkkuunsa. - -Matalalle eteiskuistille oli tuvasta tullut nuori tyttö. Tämä oli terve -ja suloinen ja täyteläinen kuin Zornin taulu. - -"Mutta siinähän on Anna Maria", pääsi Johnilta. Ja hän loi tyttöön -katseen, joka sai tämän punastumaan kaulaan asti. - -Silloin iäkäs isä nauroi. - -"Ehei, erehdytpä poikaseni. Tämä on Brita Sofia. Hän oli vielä lapsi -sinun lähtiessäsi. Mutta oikeassa sinä olet. Tuon näköinen oli Anna -Maria silloin kun sinä -- katosit." - -Andersson, tuo paljon matkustellut, muuttui tästä hetkestä hyvin -ajattelevan näköiseksi. Hän painoi silmänsä maahan. Ja kun hän taas -vilkaisi ylös, osui hänen katseensa hymyyn, joka pani hänen sydämensä -jyskyttämään. Ja ennen kuin hän aavistikaan lehahtivat kaikki rakkauden -värit hänen iholleen. - -"Etkö tahtoisi syödä päivällistä meidän kanssamme", sanoi isä ja -hymyili viekkaasti. - -Ei ollut enää epäilyksen muruakaan John Anderssonin sielussa. Hän -ikäänkuin tuli nuorukaiseksi taas, ja Brita Sofian silmät olivat -vaaleansiniset, uskolliset ja lupaavat. - -Ja näin falunilainen ystävämme John Andersson liukui siihen onneen, -joka on kaunein jalokivi, minkä maa omilleen antaa. - -Eikä kukaan kadehtine häneltä sitä... - - * * * * * - -Mutta melkein samanaikaisesti tapahtui toinen rakkauden ihme Ivryssä, -pienessä Pariisin kaakkoispuolella olevassa kaupungissa. Siellä tuli -maailmaan pieni poika, jolla oli mustat hiustupsukkeet ja ihan -ihmeelliset sinisilmät. - -"Ihossa on jotakin vikaa", sanoi lääkäri punnitessaan vastasyntynyttä -käsivarsillaan. "Mutta se on ohimenevää", lisäsi hän ja laski uuden -ihmislapsen äidin rinnoille. - -Ja Claire hymyili onnellisena ja raukeana, samalla kun hänen vapaa -kätensä hapuili erästä vuoteen laidalta katselevaa kalpeaa naamaa, -jossa oli monen valvotun yön ja tuskan jälkiä. - -"Ah, John", mutisi hän, "kuinka maa sentään on tuskaa ja ihanuutta -täynnä!" - -Sitten hän painoi pienokaisen rintaansa vastaan ja sulki silmänsä. - -Mutta Lange käänsi hämmentyneenä päänsä pois. Hän ei muistanut koskaan -ennen nähneensä moista onnea, noin madonnamaista kauneutta kenenkään -ihmisen katseessa. - - * * * * * - -Muutamia tunteja tämän jälkeen pysähtyi auto sen pienen linnan eteen, -jossa Henry Debussonille, onnellisimmalle kaikista iso-isistä, oli -juuri käyty näyttämässä pientä matkamiestä. - -"Arvaan, että te olette Marconi", sanoi vanha kemisti... "Minä olen -Henry Debusson. Mehän olemme paljon keskustelleet sähkösanomien -välityksellä." - -Marconi puristi lämpimästi hänen kättänsä. - -"Sangen mieluisaa tavata teitä", lausui hän ja lisäsi äkkiä: "Sitäkin -mieluisampaa kun John Langen nimeen liittyvät vaikeudet näyttävät -kerrassaan kadonneen. Häntä ei epäillä mistään, kukaan ei kysele häntä, -ei tällä eikä tuolla puolella kanaalin. Hän voi elää aivan rauhassa. -Sitäpaitsi -- mies, joka on elänyt niin suuria tapahtumia, ei kuulu -ihmisten laeille vaan ihmiskunnalle. -- Sillä ilmeinen ihme se on, -minkä olemme kokeneet. Muutaman päivän kuluttua saapuu tänne kuusi -maailman suurinta tiedemiestä keräämään talteen kaiken tuota -taivaankappaletta koskevan uuden ainehiston. John Lange saa opastaa -meidät inhimillisen tiedon ihmeellisimpään maahan. Uusi valtaväylä on -avattu!... Mutta ei mitään hälynnostoa! Tämä ei ole pikapainokoneille -sopivaa ruokaa. Tiede pitää tätä uutuutta omana tietonaan... ja -muokkaa, kypsyttelee sitä... muutaman vuoden kuluttua se ehkä sitten on -maailman tietona ja teidän vävynne yksi niitä, joiden maine kohoaa -tähtiin." - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Äärimmäiseltä rajalta, by Øvre Richter Frich - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄÄRIMMÄISELTÄ RAJALTA *** - -***** This file should be named 58227-8.txt or 58227-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/8/2/2/58227/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |