NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2670 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..cac8720
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60532 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60532)
diff --git a/old/60532-8.txt b/old/60532-8.txt
deleted file mode 100644
index ddd9a98..0000000
--- a/old/60532-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2670 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia, by J. A. Bergman
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Kertomuksia
-
-Author: J. A. Bergman
-
-Release Date: October 20, 2019 [EBook #60532]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KERTOMUKSIA
-
-Kirj.
-
-J. A. Bergman
-
-
-
-
-Oulussa,
-K. F. Kivekäs, kustantaja,
-1889.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
- Esipuhe.
- Kesämuistelmia.
- Sormisuukkoset.
- Petollinen turva.
- Matkamuistelma.
- Hörrilän Junnun ensi lukukausi.
- Pappilassa.
- "Pulska kapteeni."
- Jenny.
- "Äyri-Hannu."
-
-
-
-
-Esipuhe.
-
-
-Se rautatierakennusten aikakausi, joka tämän vuosikymmenen alusta
-on koittanut Suomessa, on johtanut ajatuksiini nimen tälle viholle,
-nimen, jonka siis luulisi olevan "ajanmukaisen." Näitä kertomuksia
-voi tietysti merelläki lukea. Olinpa vähän aatellut nimittää tätä
-pientä kokoelmaa "höyryssä", vaan peljäten, että tuo sana voitaisiin
-asettaa jonkinmoiseen suhteesen joko tekiään, niitä kirjoittaessa, tai
-lukiaan, niitä lukiessa, katsoin "selvimmäksi" luopua tuosta, myöskin
-ajanmukaisesta, nimityksestä.
-
-Olen junassa kulkiessani nähnyt monen pitelevän kirjaa kädessä, lukevan
-sitä, haukottelevan ja vihdoin torkkuvan, joka tyynnyttävä näkyala on
-pannut minunki haukottelemaan. Tämä huomio ei kuitenkaan ole voinut
-masentaa päätöstäni laskea nämä rivit ulos mailmalle. Jos ne sattuvat
-olemaan nukuttavata laatua, niin katson ne kuitenki terveellisemmiksi
-yleisölle kuin Moraali, morfiini y.m.m. huumaavat aineet.
-
-_Auctor_.
-
-
-
-
-Kesämuistelmia.
-
-
-Niistä monista seuduista maassamme, joita matkustajan, joka nupinsa
-vuoksi matkustaa, ennen useita muita on katseleminen, on mainittava
-venhematka Oulujärveltä Ouluun. K. A. Castrén on tästä matkasta
-julkaissut pienen kirjoituksen ja on pari muutaki kirjoitusta löytynyt
-painettuna samasta aineesta. Kuitenki tahdon tässä lyhykäisesti
-ilmaista moniaita tietoja, jotka myös jossaki määrin perehdyttänevät
-matkustajaa tähän hupaiseen ja luonnonihanaan matkaan.
-
-Oulujoki muodostaa Oulujärvestä mereen kuusi koskea, joista kolme
-isompaa ja kolme pienempää. Edelliset ovat: Niskakoski, Pyhäkoski,
-Merikoski, jälkimäiset: Ahmakoski, Utakoski, Madekoski. Ensimainittu
-näistä on penikulman pituinen, toinen puolentoista tai, kun Sotkajärvi
-ja suvannot luetaan, noin 2 penikulmaa. Muut ovat vaan 1/4 penink. ja
-sen alle. Ahmakoski alkaa noin peninkulman Niskakosken alapuolella
-ja Utakoski (pienin kaikista, väkevän virran tapainen) peninkulman
-Ahmaskosken alapuolella.
-
-Niskakoski alkaa aivan lähellä Oulujärveä. Vaalasta otetaan
-laskumiehet. Asettukaamme nyt terva- tai lauta- (eli "lankku-")
-venheesen, joista jälkimäinen on puhtaampi ja turvallisempi, jos
-vaara uhkaa. Me alamme lipua kosken ensimmäistä korvaa kohden. Nämä
-korvat ovat sitä kummallista laatua, että pitävät kovaa melua eivätkä
-kuule, vaikkapa heille huutaisi kuinka paljon tahansa. Kauto-korvan
-kulettuamme tulemme Kolehmaisen lampeen, jonka jälestä seuraavat
-Pokkisen ja Peltoniemen korvat. Nyt tulemme Siitariin, joka ainakin on
-ollut, lieneekö enään, Niskakosken vaarallisin kuljettava. "Palinuurus"
-kohoaa seisoalleen, kavuten kummallai jalallaan venheenlaitoja ylös. --
-Tämän jälestä tulee Oterman korva ja järvi, josta on kaunis näkyala, ja
-Pyterän, Koveran sekä Nuojuan korvat ja vihdoin Kurenkosken vähäinen
-korva. Jo Nuojuan alla nousee laskumies maihin.
-
-Ihana on iltapäivä. Rasvatyvennä loistaa Oulujoen pinta, kuvastellen
-lähellä olevia metsiä ja santaäyräitä. Läheisistä suitsuista tunkee
-silloin tällöin suitsusavun löyhäys joelle. Väliaikainen paimentorven
-ääni ja hankavitsojen yksitoikkoinen vikinä häiritsevät vaan
-hiljaisuutta.
-
-Ei ole Ahmakoskikaan aivan mietoa laatua viisine korvineen, kun sitä
-vastoin Utakoski, niinkuin jo on mainittu, on vaan väkevän virran
-tapainen.
-
-Yöksi asetumme Merilään ja "aamulla varhain kun aurinko nousee"
-lähdemme Pyhälle. Aluksi tullaan Sotkakoskeen ja sen alapuolella on
-Sotkajärvi; kumpiki noin neljänneksen pituiset. Nyt seuraavat äkeät
-Paskon korvat ("räämösilmäiset"), sitten Vilpuksen suvanto ja sen
-alapäässä Pälli, kun ensin Lousterinkorva on kuljettu. Pällin muinainen
-mahtavuus on paljoa masentunut perkkaamisen kautta, mutta vuosisatamme
-toisen puoliskon alkupuolella oli se tosin peljättävä. Pällin
-alapuolella laskee Pyhään Oisavan oja. Alempana alkaa, Hyvölän talosta,
-kosken kalteus tulla isommaksi. Ompa niinkuin mäenlaskua vedellä. --
-Tuolla alhaalla edessäsi kiemuroi koski kuin hopeanauha viheriöiden
-metsien välissä. Oikea ranta jyrkkenee ensin ja vihdoin myös vasen.
-Metsän läpi kuultaa ja paikottain selvästi näkyy ruskeata kalliota
-ensin oikealla sitten myös vasemmalla rannalla.
-
-Nämä seudut varmaanki vertoja vetävät tavallaan kauniimmille
-maassamme. Kosken mutkat ja nopeanlainen kulku muuttavat alinomaa
-näkyaloja edessämme. -- Oikealla rannalla, tuolla ylhäällä, 16 syltää
-koskenpinnasta, näkyy Leppiniemi, jonne Muhoslaiset joka kesä vaeltavat
-huvikseen Halolan ja Mäkelän kautta. Siellä he tavallisesti saavat niin
-tuoretta kalaa kuin saada voi s.o. koskesta vasta ylösvedettyä, jota
-tilanomistaja, hra Barkman erään apulaisen kanssa pyytää verkolla,
-joka lapetaan ulos venheestä, kun tämä puolikaareen soudetaan ulos
-koskeen. Kun noin 1/2 virstaa eli vähän enemmän Leppiniemestä ylöspäin
-katselet koskea ylöspäin niin on se näkyala erittäin kaunis ja
-itse Leppiniemen kohdallaki on näkyala varsin viehättävä eli ehkä
-oikeammin: suurenmoinen. Vastapäätä Leppinientä on kosken eteläranta
-kallioksi muodostunut (Rakan kallio). Vähän ylipuolella Leppinientä
-on luola, johon meneminen jyrkkää törmää alas on varsin vaivaloinen
-ja vaarallinenki. Pyhäkosken alapäässä on Montanlampi ja nyt tullaan
-kohta tyvenempään veteen -- leveänlaiseen Oulujokeen, -- johon Muhoksen
-kirkon kohdalla laskee Muhosjoki. Kirkonkylä on tunnettu kauneudestaan
-ja Korilan sekä Tikkalan mäeltä on sen yli kaunis näkyala. Onpa sitä
-kutsuttu pieneksi Schveitz'iksi. Höyryvenhe Laine kulkee joka päivä
-kirkonkylästä Ouluun ja päin vastoin, lähtien aamulla Muhokselta ja kl.
-3 j.pp. Oulusta (Kurkelan rannasta). Tätä väliä, joka siis ei ole niin
-alkuperäinen kuin äskenmainittu, en tahdo tässä kuvailla. Madekoskessa,
-penikulman ylöspäin Oulusta, on hupainen kulkea alas höyryvenheellä.
-Merikoski vihdoin, jossa lasketaan kahden muhkean sillan alati, vie
-Oulujoen vedet suoraan Pohjanlahden laveille selille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun vastamainituita meren selkiä kuljemme lähes 16 peninkulmaa etelää
-kohden, Suomen puoleista rantaa tietysti, tulemme vähäiseen saaristoon,
-jossa olen viettänyt toista kuukautta kesäsydännä. Muistelmani näiden
-seutujen luonteesta ja merkillisyyksistä olen säilyttänyt runomuodossa
-ja rohkenen nyt asettaa ne arvoisan lukian luettaviksi.
-
-    Runotar! Nyt avukseni riennä, sanat sovita,
-    Jotka kieleltäni valuu, ett'ois niissä sointua.
-    Olet monta oivallista laulajaa sa auttanut,
-    Auta keskinkertaistaki, jok' on lauluun juljennut.
-
-    Hanki mulle värit luonnon runsahasta aitasta,
-    Joilla voisin kesäisiä muistelmia kuvata,
-    Ett'ei niiden tuore tuoksu tykkänähän haihtuisi,
-    Ennenkuin ne paperille muuttaa saisin sanoiksi.
-
-    Kalajoen kauppalasta etelään kun vaeltaa
-    Virstaa yhdeksän, niin muuan syrjätie eroaa
-    Oikealle. Tien haarass' osoittaapi viisari:
-    "Mansikkaan" ja sinne kääntykööt nyt minun kärryni.
-
-    Neljänneksen hietikkoa hevoseni kahlata
-    Sai nyt, ennenkuin taas kuului rattahien ratina.
-    Eteheni ilmestyi nyt talo, jolle nimeksi
-    Joensuu on pantu tästä -- alkakoon mun lauluni.
-
-    Riippakoivut, koristavat ympäristön lähimmän,
-    Etempänä havumetsän näet aina vehreän.
-    Vähän matkan päässä tästä Vääräjoki lirisee,
-    Hiljaksellen meren kohtuun vesiänsä työntelee.
-
-    Likasorkat tanhualla likenevät taloa
-    Navettahan pii'an sormiin suorittamaan veroa,
-    Lammasparvi pakeneepi paitaressu-urosta,
-    Vaan jos joku lammas kääntyy, alkaa uros paeta!
-
-    Pohjan satakieli -- laulurastas -- sitten säveltää
-    Illan suussa surujansa -- käki joskus äännähtää.
-    Silloin tällöin huuhkan parku kajahtaapi korvesta,
-    Muutoin kaikki ympäristöss' ompi aivan hiljaista.
-
-    Pirttihin jos astut, siellä näet askareissansa
-    Talon väen -- mikä kutoo verkkoa, mi kangasta.
-    Haravahan hampahia liittää talon isäntä,
-    Nurkass' akka-räätäli taas leikkaa väljät västinsä.
-
-    Kamarissa seinällä näet onnentoivotuksia
-    M:lle ja A:lle, ja ne ompi tehnyt markasta
-    Kappaleen yks' runollinen luonto; Lohtajallako
-    Taikka Himangoll' -- en muista -- on sen miehen asunto.
-
-    Maalausta on hän myöski taitanut ja laidoissa
-    Pulloposki enkeleitä näet ja kukkaruukkuja.
-    Näiden väliin piirretty on koko sivu tekstiä
-    Tärkeästä askeleesta, joka alkaa vihillä.
-
-    Viirihin nyt vilkaistuaan lausuu verkon kutoja:
-    "Tuuli ompi lounahassa, aik' on käydä Kallassa."
-    Sanottu. Kaks' miestä sekä vaimonpuoli lähtevät
-    Rantahan ja kalavenheen vesille nyt työntävät.
-
-    Kolme neljännestä sitte meren selkää kyntävät,
-    Kallankariin saapuvat ja verkot veteen heittävät.
-    Sinne jäävät viikommaksi, kunnes kalalastineen
-    Pohjoistuulen kanssa palaavat taas kotopaikoilleen.
-
-         *     *     *
-
-    Kun lähes virstan Joensuusta
-    Oot vaeltanut, viileä
-    Tuulahdus tuntuu, jok'ei muusta
-    Voi syntyä kun merestä,
-
-    Jonk' aava henki heitteleepi
-    Kuohunsa vasten Mansikkaa
-    Ja kulkiata uhkaileepi
-    Aalloillaan usein upottaa.
-
-    Jo näkyy "varvi", josta pursi,
-    Viistoista vuotta taaksepäin,
-    Itselleen tien mereen mursi;
-    Ei tullut kohta tännepäin.
-
-    Se oli tuo tuttu laiva,
-    Jonk' oli nimi "Kalaja"
-    Ja monet markat maksaa saivat
-    Ne, joille oil se omana.
-
-    Tuoss' ompi "pasahuone", jossa
-    Puut laivan notkistettiin ja
-    Tuoll' ompi "petu" lastukossa.
-    Joiss' ennen makas Kalaja.
-
-    Myös paja sekä sysihuone
-    Ja tupa ynnä muutaki.
-    Jos taivahalle silmät luomme,
-    Puun päässä tervatynnyri.
-
-    On maassa'i kaksi -- Lähtehiksi
-    Ne kelpasivat aikoinaan,
-    Vaan kävit nyt mahdottomiksi
-    Eik' anna vettä olleskaan.
-
-    Käärmeit' on myöski näillä mailla,
-    Vaan niit' en peljät' arvannut,
-    Kosk' oli seikka sillä lailla,
-    Etten ma niitä huomannut.
-
-         *     *     *
-
-    Kiven heitto Mansikasta
-    Yli veden kuljetaan,
-    Silloin tullaan aallokasta
-    Pöllän saareen mukavaan.
-
-    Saari ei oo aivan suuri
-    Eikä aivan pienikään,
-    Siellä liikkua voi juuri,
-    Olematta hiessään.
-
-    Kasvaa orjantappuroita,
-    Tyrnipuuta myöskin,
-    Päälle päätteeks' mansikoita,
-    Viinamia vieläkin,
-
-    Päiväkaudet hyrskyileepi
-    Aallot kivirannoilla,
-    Korvissasi kohiseepi
-    Suuren meren suhina.
-
-    Vaan kun päivä kallistaapi
-    Päänsä "Mustan" niemen taa,
-    Purppurallaan kaunistaapi
-    Vastapäätä "Mansikkaa."
-
-    Joskus myrsky vaikeneepi,
-    Rasvatyven lahti on,
-    Kalastaja lauleleepi
-    Ruuhessansa huoleton.
-
-    Niinkuin kivet putoilevat
-    Kalalokit vetehen,
-    Saaliistansa tappelevat
-    Kiivaasti ja kirkuen.
-
-    Kalamajan ympärillä
-    Leijailevat toisinaan,
-    Kun on miehet pyydyksillä,
-    Venyttävät verkkojaan.
-
-    Päivän terä uppoaapi
-    Vähitellen laineisin,
-    Rusko siitä valahtaapi
-    Vielä puiden latvoihin.
-
-    Maat ja meret vihdin peittää
-    Kesän puolihämärä,
-    Kunnes uusi päivä heittää
-    Mihin ruusuvalonsa.
-
-         *     *     *
-
-    Pöllästä kun kuljet purnella
-    Runsaan kiven heiton koillista
-    Kohden, tulet Kainun saarehen,
-    Jossa näet pienen ihmehen.
-
-    Kallio sun etees levenee,
-    Mereen päin se hiukan kaltenee;
-    Pituudelta sata askelta,
-    Leveys on puoli pituutta.
-
-    Täällä öisin piiat Vellamon
-    Tanssivat kai valoss' kuutamon.
-    Ruohoparta Ahti kauniisti
-    Paaen palleassa nukkuvi.
-
-    Vieressänsä venyy Vellamo,
-    Hapsiansa harjaa. Kuutamo
-    Heijastaapi hopeesu'asta,
-    Välkkyileepi aaltoin harjalta.
-
-    Vaan kun koillisessa sarastaapi
-    Päivä, kaunis näky katoaapi,
-    Näky, jota esi-isämme,
-    Onnelliset, nähdä sait -- ei me!
-
-    Matkustajat nimens' kallioon
-    Jätit, jälkimailman muistohon,
-    Muutoin säilyneet ois mainehelta,
-    Astuttuaan elon tanterelta.
-
-    Kymmenkunta syltää syrjässä
-    Täst' on kallio -- myös lähellä --
-    Puolet ko'oltansa, kun sen vertaa
-    Siihen, jost' en puhu toista kertaa.
-
-* * *
-
-Mielessäni miettehet kun joskus syntyy synkeät, Johdan ajatuksiini nää
-kesän muistot heleät Oulujoen rantamailta sekä Rahjan kylästä, Jossa
-asuin saaressa ma -- mannermaata lähellä.
-
-Ehkä muitaki ne muistit voisi hetkeks' miellyttää Ajatellut olen --
-niitä varsinki, jotk' ennestään Ovat näillä mailla olleet taikka sinne
-muuttavat, Siitä syystä kirjoittanut olen nämä muistelmat.
-
-
-
-
-Sormisuukkoset.
-
-
-Nelikertaisen rakennuksen toisessa kerrassa, Aleksanterin kadun
-varrella, muhkeassa pääkaupungissamme istui muutamana päivänä
-Heinäkuussa 1885 eräs noin 40 vuotias "poikamies" keinutuolissaan,
-lukien päivän lehtiä. Hän oli lyhytläntä, kaljupää, isoilla,
-sinisillä, hiukan vetisillä silmillä, arvoltaan muuan noista
-monista protokollasihteereistä. Edeltäpuolisen hän oli hikoillut
-virkahuoneessaan, sitten syönyt puolisen hotellissa (hän, ollen
-"poika mies", viihtyi mielellään seurassa, vaikk'eivät kaikki "poika
-miehetkään" viihdy seuroissa).
-
-Vastapäätä sitä rakennusta, jossa sihteerimme asui, oli
-kaksikerroksinen rakennus ja sen rakennuksen toisessa kerrassa, juuri
-sihteeriämme vastapäätä olevassa akkunassa ilmestyi nyt nuori ja kaunis
-neito. Niinkuin kaikki vanhat junkkarit sihteerimme kyllä oivalsi
-toisenki sukupuolen löytyvän mailmassa ja tuota suopeaa naista, joka
-Kesäkuun alusta äitinsä kera oli muuttanut nykyiseen asuinpaikkaansa,
-oli sihteerimme jo monasti katsellut omituisilla tunteilla. Olipa hän
-jo alkanut ikävöidä neitosta, jos tämä e.m. puolen päivää oli ollut
-näkymätönnä. Tuo vekkuli Amor oli siis rakentamaisillaan ruusutarhan
-sihteerimme numeroiden ja pykälien täyttämään sydämeen.
-
-Sihteerimme loi kainosti silmänsä ikkunaan vastapäätä, näkee siinä
-neidon, katsoo -- katsoo, ja -- mirabile dictu (saakeli soikoon)
--- neiti laskee oikean nuolusormensa suutansa kohden ja panee
-heittomuiskun lentämään kadun yli. Sihteeri horjui -- vaan tointui
-kohta, pisti nuolusormensa suuhun, purasi sitä erehdyksessä, parkasi
-hiljaa (joka muodostui hänen naamassaan viisi sekuntia kestäväksi
-irvistykseksi) ja viskasi sen (nimittäin muiskun) "kaikesta sielustaan
-ja kaikesta mielestään" neitosta kohden, joka myöski horjahti tässä
-lempisodassa ja äkkiä vetäysi syrjään.
-
-Schiller sanoo elämän kadottaneen arvonsa Kustaa Aadolfin sotureissa,
-kun sankari oli kaatunut. Sihteeristämme, joka ei ollut kaatunut,
-vaikkakin hän oli horjunut, tuntui elämä niin ylön hupaiselta, että
-hän ensin mietti hypätä ulos ikkunasta. Vihdoin hän tointui siksi
-ettäs huomasi tien oven kautta mukavammaksi ja lähti ulos tunteitansa
-viillyttämään.
-
-Hän vaelsi ensin Runebergin esplanaadiin, jossa hän, kioskissa,
-nautitsi hiilihappoista vettä nesteen kanssa, kulki sitten eteläsataman
-rannalle, tuulluttamaan itseään, kääntyi pohjois Esplanaadinkadulle
-(josko tuo kaunotar liikkuisi tällä kulkuväylällä). Hän olisi sulkenut
-joka toisen ihmisen syliinsä, niin hän oli hyvillään (ja jos hän olisi
-ollut 20 vuotta nuorempi, olisi hän sulkenut joka ihmisen rintaansa
-kohden). Hän olisi mielellään kulkenut kattojen harjoja, jos olisi
-voinut, niin hän oli hyvillään! Nyt hän meni esplanaadiin Henrikin
-katujen välissä, istui sohvaan, hieroi käsiään, hymyili, katseli
-taivaalle ja rupesi viheltämään. -- Nautittuaan hetken tätä viatonta
-iloa, hän nousi, kääntyi Aleksanterin kadulle ja oli kotona.
-
-Sinä iltana ei hän enään saanut nähdä lemmittyänsä. Kun seuraava
-aamu koitti, oli sihteeri jo hereillä, vaan nukahti uudelleen nähden
-ruusunkarvaisia unia. Kl. 8 oli hän jo puettu, istui taas ikkunaan
-lukemaan kirjaa ja kun kello juuri löi 9, niin näkee taas neitosen
-lähettävän suukkosen sormellaan häntä kohtaan. Heti hän vastaa tähän
-kohteliaisuuteen ja olis mielellään seurannut suukkosta yli kadun
-jos olisi voinut. -- Syötyään eineen, hän taas meni virkahuoneesen,
-meni sieltä puolisaterialle ja tuli kotiansa kl. 4. Hän oli päättänyt
-jotenki päästä neidon puheille ja selvin keino oli mennä neidon luo
-eli oikeastaan odottaa portissa, kunnes neiti tulisi ulos. Sihteerimme
-pani tulipunaisen "rosetin" leukansa alapuolelle, otti keltaisenruskeat
-hansikkaat käteensä, piristeli heliotroopi-hajuvettä rinnoilleen
-ja viiksilleen, heitti tarkastavan silmäyksen peiliin ja läksi
-ratkaisevalle retkelle. Tultuaan yli kadun, hän asettui porttiin, vaan
-päätti kohta mennä vähän peremmäksi. Keveät askeleet kuuluivat nyt
-lähestyvän ja neitonen tuli alas ylemmästä kerrasta; vaan tämä ei ollut
-sihteerin etsitty. Hän vartoo, vartoo -- ja nyt hän näkee tuon suloisen
-muodon omistajan keveillä askeleilla lähestyvän itseään. Päivä oli
-lämmin ja mielenliikutus lisäsi sihteerin lämpömäärää.
-
-"Hanna, älä minua jätä", huusi jälkimäinen neito edellä menevälle.
-
-Se, jota huudettiin, pysähtyi odottamaan. "Ehkä saan minä seurata
-neitosia", virkkoi sihteeri, ko'oten kaiken päättäväisyytensä.
-
-"Miks'ei", sanoivat tytöt nauraen hiukan. Tämä nauru ei oikein
-huvittanut sihteeriä, vaan hän oli päättänyt kärsiä kaikki. Nyt
-lähdettiin astumaan senaatintorille päin, sieltä Unionin katua Saksan
-kirkkoon asti, sieltä laskeutiin rannemmaksi ja mentiin Kaivopuistoon,
-josta kuului musiikia. Täällä muuan ylioppilas ilmestyi heidän
-seuraansa, hän näytti olevan melkein tuttu neitosten kanssa. Sihteeri
-mietti juuri mitä hän tilaisi, vaan ylioppilas oli jo joutunut
-etukynteen siinä suhteessa. Kun viiniä lemonaadin kanssa oli juotu ja
-teetä sen päälle, lähdettiin paluumatkalle ja sihteeristä koko tämä
-reissu tuntui jotenki epäonnistuneelta.
-
-Kun sihteeri oli eronnut naisista, hän meni kotiansa ja pani heti
-maata. Miks'ei hänen lemmittynsä sen enempää huomiota häneen luonut
-muiden seurassa? Tämä ajatus vaivasi sihteeriä, vaan hän ajatteli
-vihdoin: moniaat, varsinki tuossa ijässä, ovat niin ujoja. -- Mutta
-saadaan nyt huomenna nähdä!
-
-Aamulla kun sihteeri istui akkunassaan kl. 9, näki hän neidon akkunassa
-päätään nyykäyttävän hänelle ja heittävän suurimmalla kauneuden
-aistilla kolme (sanoo 3) sormisuukkosta häntä kohden. Hän olisi heti
-lähtenyt yli kadun, vaan koska hänen virkatuntinsa oli lähenemässä,
-niin hän säästi käynnin kello 5:een j.p.p. Sanottuun aikaan hän siis
-astui lemmittynsä puheille. Neidon äiti, sihteerin ikuinen, pulska
-ihminen, avasi oven sihteerille. Tämä istui nojatuoliin ja puheli
-hajamielisenä yhtä ja toista, vilhuen silloin tällöin oveihin, eivätkö
-nämä aukeneisi ja eikö nuori sulotar niistä astuisi sisään. Mutta
-turhaan. Vihdoin hän kysyi eikö rouvan tytär ollut kotosalla, johon
-rouva K. vastasi kieltävästi. Kun hetken oli puhuttu, sihteeri otti
-hattunsa ja jätti hyvästin. Rouva K. käski hänen seuraavana päivänä
-puolisille luokseen. Sihteeri tietysti kiitti ja lupasi tulla.
-
-Suoritettuaan virkatoimensa sihteeri nyt meni puolisille kl 4. Täällä
-ei ollut muita vieraita kuin tuo ennen mainittu ylioppilas. Kun
-ruokapöydästä oli noustu, vetäysivät nuoret saliin, jossa neito säesti
-ja ylioppilas harjoitteli muutamaa kappaletta. Ylipäätään sihteeri ei
-mieltynyt tähän käyntiinsä ja meni kl 10 kotiaan sillä päätöksellä
-että vaatii selvitystä tuolta kavalalta neidolta hänen kummalliseen
-käytökseensä.
-
-Hän siis seuraavana päivänä kirjoitti ruusunkarvaiselle paperille:
-
-Arvoisa neiti!
-
-Teidän käytöksenne akkunassa (sormisuukkoset) ja muualla minua
-vastaan on niin kaksinkertainen että se vaatii selitystä. Vastatkaa
-nyt suoraan: rakastatteko minua? Jos niin on, niin minä olen se
-mies, joka kykenen kuukauden kuluttua viettämään häitä. Suurimmalla
-kunnioituksella j.n.e. Tämän kirjeen hän lähetti pienellä pojalla, joka
-hetken kuluttua toi kellertävälle paperille piirretyn kirjoituksen
-vastaukseksi. Se kuului näin:
-
-Arvoisa herra N!
-
-Minä olen varsin pahoillani, että olette erehtyneet minun suhteeni.
-Muuan ylioppilas, jonka seurassa olitte Kaivopuistossa, kulkee silloin
-tällöin akkunoittenne alatse ja hänelle nuo sormisuukkoset ovat
-ai'otut. Suurimmalla kunnioituksella: Emelie K.
-
-Tämän jälkeen ei neito sen kovemmin heittänyt sormisuukkosia akkunasta
-eikä häntä akkunassa näkynytkään. Mutta sen sijaan alkoi akkunassa
-ilmestyä toinen olento -- Emelien äiti -- joka usein katseli yli kadun.
-Kohta oivalsi sihteeri -- sillä noin vastapäätä asuessa oivalletaan
-yhtä ja toista -- että rouva K. oli hänelle paljoa sopivampi kuin nuori
-tytär. Jonku ajan kuluttua alkoi sormisuukkosia lentää poikki kadun
-rouva K:n ja sihteerin kesken. Nyt asioiden juoksu meni eri vauhtia
-kuin äsken. Kuukauden kuluttua kuulutettiin ensi kerran; puolenkolmatta
-viikkoa siitä olivat häät. Vasta kolme vuotta tämän jälkeen vietti
-ylioppilas häitänsä neiti K:n kanssa ja protokollasihteeri -- nyt
-onnellinen isä kahdelle lapselle -- tanssi häissä, varsinki myöhemmin
-illalla rinkitanssia, niin että takin liepeet olivat vaakasuorassa.
-
-
-
-
-Petollinen turva.
-
-
-Muutamana kevätiltana tuli luokseni tuttavani, Kaarlo S., 25 vuotias
-nuorimies, elävä luonteeltaan ja liikkeiltään sekä hyvänsuopa kaikkia
-kohtaan. Hänellä oli käytännöllisellä uralla pienoinen toimi, jonka
-hänen sanottiin hyvästi hoitavan. Lukumieheksi hänen jo koulussa ensi
-vuonna oli huomattu ei kelpaavan, jonka vuoksi hän töin tuskin jaksoi
-läpi kolmen luokan; ja sitten hän sanoi jäähyvästit kirjoille, pistäen
-ne läpi puukolla sieltä täältä. Tämä Indianein tapainen hyvästijättö
-oli koululaisissa ainaki siihen aikaan jotenki tavallinen temppu.
-
-Kaarlon silmät loistivat tyytyväisyydestä ja pitkittä mutkitta hän
-uskoi minulle sydämmensä salaisuuden: hän oli joutunut Amorin valtaan.
-Sofia oli niin vaatimaton, niin kaunis, niin yleväluontoinen y.m. kuin
-vastakihlattu tavallisesti aina on. Sormus oli Kaarlolla sormessa ja
-se kiilsi niinkuin uusi sormus ja erittäinki kihlasormus tavallisesti
-kiiltää.
-
-Mun tietoni mukaan tuo kauppa oli melkoisen äkkiä tehty ja, katsoen
-Kaarlon elävään luontoon, en ollut täysin vakuutettu, oliko hän,
-tätä tärkeätä askelta astuessaan, tarkastellut niitä ominaisuuksia
-lemmikissään jotka kestävät enempää kuin ensi hyökyaaltoja avioliiton
-salakarisella merellä. Kaarlo arvasi nämät ajatukseni ja sanoi: "ole
-huoleti! Kyllä tyttöni kanssa täytyy toimeen tulla ja lienenkö minäkään
-aivan paha. -- Minä nyt onnittelin häntä ja hän lisäsi äskelliseen:
-minä olen saanut uuden viran; tulen kirjuriksi N:n konttooriin.
-Palkka 1,500 Smk. Eiköhän sillä aluksi tule toimeen? Uskon myös
-saavani asiamiehen toimen muutamassa vakuutusyhtiössä, All right! Oi
-veikkoseni!" Kaarlo lisäsi "ennen en ole huomannut maailman olevan niin
-avonaisen!"
-
-Tätä arvostelua minä tosin tähtitieteelliseltä kannalta oivalsin,
-vaan kansantaloudelliselta hiukan epäilin, nyt kun tungos joka uralla
-alkaa tuntua. "Onnea sinulle, joka sekaan mahdut vielä", minä sanoin
-Kaarlolle. "Aika on tuleva, jolloin moni saa odottaa virkaa" ("moni
-taitavampiki kuin sinä", ajattelin itsekseni).
-
-Kolmen kuukauden kuluttua kuulutettiin ensi kerran Kaarlo S. ja Sofia
-N. Tuorstaina kolmannella viikolla jälkeen kuulutusten vietettiin häät.
-Morsian oli siro ja sievä ja ylkä iloinen ja klo neljään asti aamulla
-tanssittiin.
-
-Kaksi kuukautta häiden jälkeen kävin muutamana iltana vaimoni kanssa
-nuorta pariskuntaa tervehtimässä. Nuoren rouvan muoto heijasti
-autuaallisia tunteita ja Kaarlo oli hupaisin isäntä, minkä toivoa voi.
-Aina aikatavasta hänen silmänsä kääntyivät Sofiaan päin. Sanomattaki
-voi ymmärtää että onnellisuus _nyt_ majaili tässä perheessä, --
-
-"Paljo puhutaan tässä mailmassa murheista", Kaarlo virkki vähän
-ylönmielisesti, "vaan eipä niitä kaikille näy riittävän."
-
-"Älä Kaarloni puhu noin", Sofia sanoi levottomasti, "voihan niitä vielä
-meilleki tulla."
-
-"Pyttis!" naurahti Kaarlo. "Ihmiset luovat itsilleen murheita. Kun
-älyäisivät paremmin, niin olisivat niistä melkein vapaat."
-
-"Älä usko niin", minä tuohon vastasin. "Tunnetko yhtään semmoista, joka
-murheetta olisi päässyt ikänsä?"
-
-"No, ei aivan murheitta. Kuolo eroittaa meidät rakkahistamme, taudit
-voivat myös katkeroittaa elämämme. Mutta että riitainen elämä, kateus,
-viha ja köyhyys tekevät ihmiset onnettomiksi, se on ihmisten oma syy",
-Kaarlo väitteli.
-
-"Olkoonpa niin! Mutta miksi kuitenki niin moni perin järkevä joutuu
-noihin onnettomuuksiin?"
-
-"Siihen minä en rupea vastausta miettimään", naurahti Kaarlo, kaataen
-konjakkia lasiinsa. "Eläkööt ihmiset miten kukin tahtoo. Mutta minä
-tahdon elää iloisesti nyt ja aina. Amen!" --
-
-Nyt puhe suunnattiin toiselle tolalle ja kun oli hupainen ilta
-vietetty, lähdimme pois.
-
-Joku aika tämän jälkeen tapasin Kaarlon kadulla. Hän oli erittäin
-hyvällä tuulella ja pyysi minua tulemaan läheiseen ravintolaan. Minä
-seurasin, nähtyäni, että kieltäminen häntä pahoitti. Hän oli jo
-rohkaissut mielensä eeltäpäin pistäydessään veli H:n luona, joka aina
-tarjosi "troppeja" aamusilla. Istuttuamme lasien ääreen hän sanoi
-olevansa iloisen siitä, että hänkin oli "lisäävä ihmiskuntaa." Siis
-piti nyt juhlistaa mieltään. Me kilistimme lasia jonkun ajan.
-
-"Nyt minun täytyy lähteä", minä sanoin. "Eikö sinuaki tarvita
-konttoorissa?"
-
-"Minä liikun milloin tahdon. Olenhan sitä pait nytkin asioilla." Kaarlo
-virkkoi päättävästi.
-
-Hän täytti lasit. Minä tyhjensin lasini vähän vastahakoisesti. Minä
-lupasin seurata Kaarloa kotiinsa ja siten saatiin nämä kemut päättymään.
-
-Sofia oli meitä portailla vastaan ottamassa. Kaarlo häntä syleili mun
-nähden ja sanoi: "sun kunniaksesi olemme maljan tyhjentäneet. Älä
-pelkää!" Sofia hiukan punastui. Minä yritin lähtemään, vaan Kaarlo
-sanoi: "et vielä saa mennä. Sofia! Tuo vähän seltterivettä tänne
-portaille."
-
-Sofia juoksi sisälle ja toi mitä oli tilattu. "Ja sitä toista", iski
-Kaarlo silmää.
-
-"Ei ensinkään", minä sanoin. "Minä lähden heti paikalla pois, enkä juo
-enään muuta kuin vettä."
-
-"No, juo sinä vettä!" hän sanoi vähän kärsimättömästi -- "mutta minä en
-juo paljasta vettä. No, Sofia, tuo vaan! Kyllä vieraski juo, jos oisi."
-
-"Kaarlo", minä sanoin ja viha mieli minun valloittamaan, "minä jo olen
-siinä ijässä, että ymmärrän, mitä tahdon ja mitä en tahdo. Jää hyvästi!"
-
-Nyt Kaarlon parempi luonto pääsi voitolle. Kun Sofia toi
-sekaanpantavaa, virkkoi hän: "vie se pois, lienee parasta juoda vettä
-vaan; se virkistää", hän lisäsi puolittain ivallisesti.
-
-"Usko pois, että niin on", minä sanoin. "Ja usko, että tuo väkevä on
-petollisin ystäväsi eli turvasi, jos siihen rupeat paljon luottamaan."
-
-Kaarlo näytti hetkeksi panevan mieleensä sanani, ja me erosimme hyvässä
-sovussa, minä hyvilläni siitä että olin antanut hyvän neuvon niin
-tärkeässä asiassa. Olinpa melkein mielissäni että Kaarlo oli ollut
-juomaretkellä, ettäs voin hänelle puhua asiasta.
-
-Oli kulunut vähän yli puoli vuotta häistä kun Kaarlo muutamana päivänä
-tuli luokseni pistäymään vaan. Hän näytti hiukan levottomalta ja koska
-hän oli hyvin suoraluontoinen, niin hän kohta rupesi puhumaan, että
-konsuli ei kohdellut häntä niinkuin ihmistä, vaatii mahdottomia, oli
-pedantillinen y.m. Tuota ma olin jonkun aikaa odottanut. Minä kehoitin
-Kaarloa olemaan hiukan kärsiväisen tässä suhteessa, sanoen kullaki
-elämän uralla olevan hankaluutensa. -- "Niin, niin", Kaarlo virkkoi;
-"tietysti minä pysyn paikoillani, vaan mielinpä kuitenki hiljaisuudessa
-tiedustelemaan paikkaa muualta."
-
-"Sitä en minä vielä tekisi." sanoin ma, "vaan oma on valtasi." -- Nyt
-pakistiin yhtä ja toista kunnes Kaarlo läksi kotiaan.
-
-Kun vihdoin Kaarlo sai kyynelsilmin suudella ensimäistä lastaan, joka
-oli poika, seurasi jonkulainen valoisempi aikakausi hänen elämässään.
-Pienokaista hän katseli, nosteli ja suuteli; sillä hän oli lapsirakas.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolme kuukautta ristiäisten jälkeen istui muutamana kevät-talvi-iltana
-nuori äiti -- Sofia -- kätkyen ääressä. Ulkona oli pyryilma.
-
-Nuoren äidin kasvot olivat milt'ei verevämmät ja suloisemmat kuin
-häiden aikana, varsinki silloin kun hän loi silmänsä kätkyeesen.
-Vaan kun hän nosti silmänsä ja katseli muualle, ilmestyi muodossa
-tuskallinen vivahdus.
-
-Ovi avattiin ja Kaarlo astui äkkiä sisälle. Hän heitti lakkinsa
-pöydälle ja itsensä tuolille, otti taskustaan papyrossikotelon, avasi
-sen, otti sieltä poltettavaa ja tupruili moniaita savuja. Sitten hän
-otti taskustaan veitsen, jossa löytyi korkinnostin, avasi olutpullon
-(joita löytyi useoita pöydän alla) ja joi kaksi lasia jäletysten. Tämän
-tehtyään hän otti lakkinsa ja meni ulos.
-
-Sofia huokasi katsellen hänen jälkeensä, "Kaarlo parka", hän supisi
-itsekseen, "pahalla tuulella hän oli; lienee konsuli taas ollut äreä."
-
-Lapsi heräsi itkien. Sofia otti lapsen kätkyestä syliinsä, Kun
-pienokainen oli tointunut, Sofia laski sen jälleen kehtoon, pani
-kätensä ristiin oikean polvensa editse ja rupesi tirkistelemään
-seinään. -- Pari tuntia oli kulunut, kun Kaarlo taaski tuli sisään. Hän
-oli nähtävästi nauttinut muutaki kuin olutta vaan kotonaan.
-
-"Meillä tulee kohta muutto eteen", hän sanoi käheällä äänellä. "Minua
-kohdellaan kuin koiraa enkä ole koiraksi luotu."
-
-"Mutta Kaarloni", Sofia puhui, "koeta nyt sentään kärsiä." --
-
-"Koeta sinä!" Kaarlo tiuskasi. "Mutta tottahan on: sinä et tarvitse
-kärsiä mitä minä kärsin etkä siis sitä oivalla. Sinä elät vaan ja
-nautit elämän suloutta, sen katkerimmat puolet säilytetään vaan
-minulle."
-
-"Oi Kaarlo! Etkös usko munki kärsivän kun sinä kärsit?"
-
-"No niin. Pitääkö meidän kahden kärsiä tuon ylpeän konsulin tähden.
-Eipä kaiketi. Jo huomenna minä sanon hänelle." --
-
-"Malta mielesi, Kaarlo, äläkä tee äkkiä päätöstä."
-
-"Vai niin! Sinä siis kuitenki katsot minun sopivan juhdaksi herra
-konsulille. Mutta tämä poika sanoo: 'stopp o belägg'."
-
-"Kuule, Kaarlo. Ethän mene enään ulos tän'iltana. Täällä on niin kaamea
-olla yksin."
-
-"Minä lupasin pistäydä klubissa. Vaan en viivy kauan."
-
-Kaarlo meni. Sofia sai viettää iltansa levottomuudessa ja kyynelissä.
-Puoliyön seuduissa Kaarlo tuli kotiinsa. "Hiidessäkö tulitikut ovat?"
-Hän tiuskasi ja haki hoiperrellen niitä pöydältä ja tuoleilta.
-
-Sofia heräsi ja viritti tulta. Kun Kaarlo oli vielä, moniaan
-kerran tiuskannut vaimolleen, pani hän levolle ja kuorsasi kohta,
-mutta kääntyi levottomasti edes takaisin. Vasta aamupuoleen hänen
-levottomuutensa alkoi vähetä. Aamulla hänellä kolotti päätä. Hän koetti
-sitä parantaa, se'oittaen konjakkia kahviin. Ja sitten hän taas läksi
-virkatoimiinsa.
-
-Siellä hän ei viipynytkään kauan. Vihan vimmassa hän tuli kotiaan ja
-kun Sofia kysyi syytä tähän, hän sanoi: "sinun neuvoasi ei pitäisi mun
-koskaan noudattaa. Nyt on konsuli eroittanut mun palveluksestaan. Se
-minua harmittaa, etten minä kerennyt ennen pyytää eroa."
-
-Sofia purskahti itkuun. "Itke nyt, vaan ei itku auta", Kaarlo sanoi,
-avasi olutpullon ja tyhjensi suuhunsa sen sisällön.
-
-"Nyt tämä mies lähtee kuulustamaan uutta virkaa itselleen", Kaarlo
-virkkoi ja meni ulos. Hän suuntasi askeleensa kapakkaan, jossa kaksi
-ystävää sattui istumaan.
-
-"No terve, Kaarlo poika, kerranpa sinäki tulet oikealla ajalla", toinen
-huusi: "Miltäs tuntuu nyt mailma?"
-
-"Huonolta", Kaarlo virkkoi. "Mutta kuulkaat, veikot. Ei kaiketi
-Suomessakaan tarvitse orjana olla, kun ei Amerikassakaan enään löydy
-orjia."
-
-"Eipä tietenkään", lausui vaalakkatukkainen Kaapro.
-
-"Sinä puhut kuin valtiopäivämies. Pois orjuus. Akkasi siis" --
-
-"Akkani ei ole kysymyksessä, vaan konsuli, jonka osapalveluksesta nyt
-olen kuitti."
-
-"Kas niin. Kippis sitten", Kaapro tokasi. Kaapro oli nuori mies, joka
-oli jättänyt omaisuutensa kiljuvien karhujen kitaan prosentin mukaan
-jaettavaksi.
-
-"Ja nyt minä olen valmis astumaan uuteen palvelukseen" --
-
-"Jonka kyllä saat", Pekka virkkoi. Pekka oli keuhkotautinen, joka oli
-kuullut, että keuhkotautia parannetaan paljolla punssinjuomisella. "Jos
-ei muuta, niin lähdemme kaikki Amerikaan. Siellä kyllä tämmöisiä poikia
-tarvitaan."
-
-Lasia kilistettiin tämän oivan ilmoituksen johdosta.
-
-Kun Kaarlo oli täydessä "laahingissa", hän läksi kotiin astuskelemaan
-jupisten: mikä olisi tämä mailma, jos ei löytyisi veikkoja, joiden
-kanssa saa tuumailla lasien ääressä.
-
-Kotiaan tullessaan Kaarlo herätti Sofian, joka ei muutenkaan sikiästi
-nukkunut, kun oli niin levoton. Kaarlon hoiperrellessa tooleja kohden,
-Sofia varoitti hänen olemaan hiljaa.
-
-"Älä minua opeta", Kaarlo sanoi synkästi.
-
-"Eipä liene liikaa jos sinua vähän opettaisiki eikä lie kumma, jos
-vähän väsyisiki nähdä sun joka yönä tulevan kotiasi tuossa tilassa."
-
-Ensi kerran Sofia uskalsi näin puhua Kaarlolle.
-
-"Mitä sanot!" Kaarlo huudahti. "Mitäs sanot, jos lähden enkä enään
-palaa."
-
-"Minä sanon, ett'ei elämäni voi sen surkeammaksi tulla, jos menetki."
-
-Kummallisesti ei Kaarlo tuosta niin kovasti suuttunut kuin luultava
-oli. Panihan vaan jupisten maata.
-
-Seuraavana päivänä hän oli siivompi kuin moneen viikkoon sitä ennen,
-pyysi anteeksi ajattelemattomuutensa ja lupasi parantaa tapansa. Ja
-nyt seurasi moniaita päiviä, joina hän oli kuin kelpo mies. Hän lupasi
-jättää pois juomisen.
-
-Aika kului edelleen, vaan uutta paikkaa ei niin helposti ollutkaan
-saatavissa kuin Kaarlo oli uskonut. Hän toimitti pieniä toimituksia
-silloin tällöin, vaan eiväthän ne juuri leiville lyöneet. Sofia
-muisteli katkeralla mielellä entistä onneaan ja joskus hänen tunteensa
-puhkesivat sanoihinki. Kerran syttyi täten eripuraisuuden liekki
-perhe-elämässä ja Kaarlo meni vihoissaan kapakkaan, tietysti lohdutusta
-etsimään.
-
-Ja nyt taas alkoi onneton aika. Sofia, joka oli pikaluontoinen, nuhteli
-miestään ja tämä aina silloin meni kapakkaan lohdutusta etsimään. Hän
-etsi muka seuraa, vaan oikeastaan hän etsi juotavaa, joka hetkeksi
-huumasi hänet ja uskotteli häntä onnelliseksi niin kauan kuin höyryä
-oli päässä.
-
-Sofia tuli enemmän ja enemmän välinpitämättömäksi ja nuhteli lapsiaan
-(niitä oli 2) vähimmistäki syistä. Kivulloisuus häntä sitä paitsi
-ahdisti ja teki hänet myös kärtyiseksi.
-
-Kerran pappi tuli, Sofian kehoituksesta, Kaarloa puhuttelemaan. Kaarlo
-syytti Sofiaa suureksi syyksi hänen onnettomuuteensa. Sofia tuli sisään
-ja sanoi papille: "meissä on vika kummassaki, vaan viinassa on päävika."
-
-"Niin minäki uskon", pappi sanoi ja manattuaan heidät sopuun hän läksi
-pois.
-
-Näin kului kaksi vuotta. Se lohdutus, joka tämmöisissä tiloissa
-löydetään Jumalan sanasta, ei ollut näille tarjona. Heitä ei oltu
-kumpaakaan totutettu heidän kodeissaan Jumalalta apua rukoilemaan
-eivätkä heidän luonteensakaan olleet heitä siihen neuvoneet. Sofia
-tosin alussa oli tuota koettanut, vaan kun luuli, ettei siitä olisi
-apua, hän jätti rukoukset sikseen.
-
-Tähän aikaan kävin kerran heidän luonaan. Useimmat merkit heidän
-entiseltä hyvästitoimeentulon ajalta olivat vielä tallella, huonekalut,
-seinäkello, tauluja j.n.e, mutta ihmiset siinä taloudessa olivat
-suuresti muuttuneet. Sääli valtasi sydämmeni, kun muistelin Kaarlon
-sanat: "paljo puhutaan tässä mailmassa murheista, vaan eipä niitä
-kaikille näy riittävän."
-
-Joululahjaksi lähetti muuan "tuntematon" heille kirjan "avioliitosta."
-Sitä Sofia lueskeli, vaan Kaarlo ei siitä piitannut, sanoen: "nyt on
-myöhäistä; lukekoot ne jotka aikovat naida."
-
-Uuden vuoden jälkeen Kaarlo sairastui keuhkokuumeesen. Viikon ajat
-kovat tuskat kärsittyään hän kuoli. Tyytyväisenä hän erosi elämästä,
-jota hän oli niin väärin käsittänyt.
-
-Sofia eli hänen jälkeensä vielä kuusi vuotta vaivaloisesti ansaiten
-ylläpidon itselleen ja lapsilleen. Joskus hän tunsi omantunnon vaivoja
-vainajan suhteen, vaan vähitellen neki haihtuivat, Kuolinvuoteellaan
-Sofia virkkoi: "naimisiini asti olin onnellinen eikä minut mieheni
-onnettomaksi tehnyt, vaan viina."
-
-Tässä voidaan kysyä: olisko varmaa, että heidän elämänsä viinatta
-olisi ollut onnellinen? Onko viina ihmisonnen ainoa vihollinen? --
-Ei suinkaan. Vaan hyväki viinan kautta huononee ja huono huononee
-vielä enemmän. Ani harvoin kuullaan viinaan menevän olevan siivon
-perheelleen; vaan joku semmoinenki löytyy. Vaan hänki hävittää
-terveytensä ja ehkäpä myös arvonsa ja varansa. Mutta kaikkein useimpain
-mielen muuttaa viina kärtyiseksi. Viina tulee nytki, niinkuin tähän
-asti, olemaan avioliiton vaarallisin salakari ja kaikellaisen häviön,
-jopa rikostenki tavallisin perustus. Juoppouden suurin vaara on siinä,
-että se luulottelee uhriansa paremmaksi kuin hän on. Se on siis
-_petollinen turva_. Juoppoki voi selvillään ollen huomata juoppouden
-inhoittavaisuuden toisessa, mutta itsessään hän _ei_ sitä huomaa.
-
-
-
-
-Matkamuistelma.
-
-
-Ne tieteiden harrastajat, jotka tämän vuosikymmenen puolivälin
-jälkeen pohjan perukoilta ovat matkustaneet pääkaupunkiin, ensinki
-Apollonin kaukaista merkkiä noutamaan ja sitten vuosikausia siellä
-ovat käyneet saadakseen hyväksytyn matkapassin jolleki virkauralle,
-tuskin tullevat ajatelleeksi miten me, vanhat ylioppilaat, matkustimme
-Helsinkiin syksyin, keväin kaateisilla ja epätasaisilla teillä istuen
-n.k. "vertebral fraktoreissa" (selkämurtajissa), joissa sydämmet ja
-munaskuut tutkittiin, nyökkyen ja väristen pohjoistuulen sivellessä
-selkärankaamme tai kasvojamme. Nyt sitä mennään "höyryssä" (sat
-sapienti), koko matkan kuullen ja nähden vaihtelevaisia puheita ja
-henkilöitä (oikea kuva elämästä, jossa myös henkilöt ilmaantuvat ja
-katoavat, vaikka hitaammin). Nyt ei tarvitse jankkailla kyytimiesten
-kanssa hitaasta ajamisesta, kapineiden liikanaisesta painosta,
-ajopelien raskaudesta (jos ovat omamme) ja kaikkien vähintäin
-siitä, mikä arvomme eli virkamme eli ammattimme on. Muutama rettelö
-viimemainittua lajia säilyy mielessäni vieläki varsin selvästi, vaikka
-siitä jo on parikymmentä vuotta kun se tapahtui.
-
-Etelä Suomessa, Hämeessä, kulkiessani, saavuin muutamana kesäiltana
-kestikievariin Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Minä kuljin
-sillä kertaa yksin, sillä en ollut sattunut saamaan matkakumppania.
-Vierashuoneeseen tultuani, rupesin katselemaan päiväkirjaa. Kun sitä
-olin kyllikseni tutkinut eikä hevosta alkanut kuulua, minä menin ulos
-kartanolle eli pihalle, jossa kestikievari korjaili kärryjä. Muuan
-hevonen seisoi vähän matkaa hänestä joutilasna.
-
-"Eikö hevosta panna valjaisin jo, ettäs pääsisin matkalle?"
-
-"Mistä matkustavainen on?"
-
-"Pohjoisesta päin", ma vastasin.
-
-"Kuka te olette?" kestikievari nyt kysäsi. Hän näytti olevan hiukan
-liikutettu.
-
-"En minä ole mikään vaarallinen henkilö. Olenhan muuan ylioppilas."
-
-"On kaiketi teillä joku nimi?"
-
-"Tietysti, ja sen näette päiväkirjasta. Vaan pankaa nyt hevonen
-aisoihin."
-
-"Hevosen pitää saada syödä. Se palasi äsken matkalta."
-
-"No pankaa sitten toinen eteen. Näkyyhän päiväkirjasta, että niitä
-löytyy: 2 reservihevosta, 3 kyytihevosta ja yksi kestikievarin oma."
-
-"Ne ovat laitumella", isäntä virkkoi ivallisesti.
-
-"Tässä kestikievarissa ei ole järjestystä, kun ei isäntä itse jaksa
-hallita itseään. Olettehan päissänne. Minä lähden kirjoittamaan
-päiväkirjaan."
-
-Isäntä hyppäsi mun edelle, sieppasi avaimen vierashuoneen ovelta ja
-sanoi: "meidän päiväkirjaamme ei saa vuohensorkkia piirtää."
-
-Mitäs tehdä! Minä en ollut oikein perehtynyt lakitieteesen enkä
-tahtonut viivyttää matkaani. Kysyin siis entiseltä kyytimieheltä eikö
-hän lähtisi vielä taipaleen kyytiin.
-
-"Ei hevoseni enään jaksa toista taivalta", hän sanoi. Minä pyysin häntä
-lähtemään edes siksi, kunnes jostaki talosta saataisiin toinen hevonen.
-
-"No niin. Kallilan Heikalla on kaksi hevosta ja häneltä toinen
-joutanee", kyytimies virkkoi.
-
-Lähdettiin ajamaan. Tultiin kohta Heikan luo, joka suostui lähtemään,
-tietysti vähän runsaampaa maksua vastaan. Minä kysyin häneltä asuiko
-pitäjän nimismies lähellä valtatietä, johon hän vastasi kieltäväisesti.
-
-Nyt ajettiin eteenpäin. Kaikki luonnon ihanuus, jota tavallisesti
-kyllin ihmettelin, ei nyt ottanut vaikuttaakseen minuun. Minä istua
-jörötin ajopelissä, joka tuntui olevan edelliseltä vuosisadalta.
-
-"Ah", minä ajattelin, "jos 'mamma' tietäisi, kuinka poikansa kärsii,
-niin kyllä hän päätään kallisteleisi! Mutta -- mutta kyllä, minä,
-kahvikupin ääressä hänelle maalaan kärsimykseni niin, että hänen
-silmänsä vieläkin isonevat entisestään. Ja langolleni K:joella minä
-myös kerron tämän traagillisen tapauksen."
-
-Kun toiseen kestikievariin tultiin ja olin maksanut kyytimiehelleni,
-menin vierashuoneisen ja odottelin hevosta valjaisin pantavaksi.
-Odotettuani hyvän aikaa, menin pihalle, vaan siellä en tavannut elävätä
-sielua. Pirttiin mentyäni, kysyin, eikö hevosta panna jo valjaisin.
-"Onko sitä sitte tilattu", muuan kysäsi. -- "Pitäishän arvata kun
-matkustavainen tulee kestikievariin, niin hän aikoo matkustaa
-eteenpäin", virkoin hiukan malttamattomasta.
-
-"Tietysti, jos hän kestikievarin kyytillä kulkee", lisäsi nyt muuan.
-"Saanko kysyä kuka herra on ja mihin meno on."
-
-"Sen minä kirjoitan kirjaan, vaan ei ole pakko sitä suusanallisesti
-kertoa. Pankaa vaan heti hevonen eteen!" --
-
-Hämäläiset mutisivat keskenään ja muuan sanoi puol'ääneen: "kuka sen
-tietää, onko tuo kisälli, vaan." Mulla ei ollut ylioppilaslakkia, vaan
-olkihattu päässä.
-
-Muuan vaimonpuoli tuli nyt kyytillä ajaen lapsensa kanssa. Hän pistäysi
-vierashuoneessa, kirjoitti nimensä päiväkirjaan ja meni ulos.
-
-Hevonen ajettiin portaiden eteen. Vaimonpuoli mieli menemään siihen
-ajopeliin, vaan minä hyökkäsin portaille. Pohjolaisvereni alkoi kuohua
-vihasta ja häpeästä.
-
-"Tuo hevonen on minulle tuleva!" minä karjasin.
-
-"Tämä vaimonpuoli on serkkuni", kyytimies vastasi, "ja minä tahdon
-kyytitä häntä."
-
-"No, eikö minua ai'ota viedä tästä kestikievarista eteenpäin?" minä
-kiljasin.
-
-"Se on kestikievarin asia", kyytimies vastasi kopeasti. "Vaimonpuoli
-kiipesi lapsineen kärryihin, kyytimies käski hevosta menemään -- ja se
-meni."
-
-Minä siunasin sekä meneväiset että koko kestikievarin ja vieläpä Hämeen
-maanki. Sitten astuin taas pirtin ovelle ja sanoin äänellä, jonka olisi
-pitänyt kuulua kuin haudasta (mun tarkoitukseni mukaan): "minä tahdon
-puhutella isäntää."
-
-"Hän tulee heti, pistäysi vaan naapurissa", sanoi muuan, katsoen minuun
-vähän sääliväisesti.
-
-"Minulla ei ole muuta keinoa kuin haastaa hänet käräjiin", minä sanoin
-ja astuin majesteetillisesti yli pihan vierasten puolelle.
-
-Nyt kuului jymy maantieltä. Pölypilvi alkoi näkyä ja vaunut alkoivat
-lähetä kestikievaria. Minä päätin ilmoittaa herralle vaunuissa siitä
-hävyttömästä kohtelusta, jota olin kärsinyt.
-
-Vaunuista hyppäsi alas herrasmies, jonka kohta tunsin muutamaksi
-hovioikeudessa palvelevaksi virkamieheksi.
-
-"Mihinkä matka?" kysyi entinen tuttavani.
-
-"Pohjoiseen olisi matka, vaan nuo saivartajat eivät pane konia aisojen
-väliin."
-
-Minä kerroin tuttavalleni koko jutun. Hän käski heti tuoda hevosen
-minulle. Kymmenen minuutin kuluttua se oli valjaissa.
-
-"Kyytimiehet menevät tuohon kärryyn!" hän sanoi, "ja tämä herra tulee
-vaunuihin."
-
-Sanottu ja tehty. "Nyt eivät kaiketi minua kisälliksi luule!" minä
-mutisin. Minä mietin nyt, mikä vaikutus arvolla ja rahalla on
-mailmassa. -- Samassa kuitenki myönsin, että osittain minussaki oli
-ollut vikaa tässä rettelössä. -- Ystävällisen tuttavani seurassa
-haihtui kohta kiukkuni. Huutijärvellä erosivat tiemme; hän meni
-Tampereelle, minä Oriveden kautta pohjoiseen.
-
-
-
-
-Hörrilän Junnun ensi lukukausi.
-
-
-Tämän kertomuksen päähenkilö on yhdentoista-vuotias, 6 korttelia
-korkea, pulloposkinen, punatukkainen ja kesakoilla (etenkin nenän
-seuduissa) varustettu. Hengenlahjat keskinkertaiset: uimisessa,
-kalastamisessa, pallinlyönnissä, tappelemisessa ja laulamisessa varsin
-tyydyttävällä taidolla varustettu. -- Vanhemmaksi tultuaan hän on
-laulanut lapsuutensa ajasta muun muussa näin:
-
-    Syksyn kylmät jäiset sillat
-    Jokehen kun synnytit,
-    Luistimeni aamut illat
-    Kirjat niihin piirtelit.
-
-    Aaltoellen jäinen vaippa
-    Alla jalan ratisi,
-    Usein pitkä vuotaraippa
-    Laski pojan pitkäksi.
-
-    Talven tullen enimmästi
-    Matkojani mittelin
-    Suksilla ja taitavasti
-    Isot mäet samosin.
-
-    Silloin näki tähtitaivas
-    Kumman nä'ön törmässä:
-    Lumipallo tietä raivas,
-    Henki asui sisässä.
-
-    Kuurassa mull' oli tukka
-    Iljangolla vaattehet,
-    Tuskin kuivin poikarukka,
-    Mäkeen pyrki aattehet.
-
-    Vaan kinokset kun sulit veeksi
-    Ja maa sen imi poveensa,
-    Kun tuiskut muuttui sateheksi
-    Ja päivä jatkoi paisteensa:
-
-    Lysti mäen rintehessä
-    Oli kilpaa leppiä,
-    Uimisaikaa o'ottaessa,
-    Rapakoissa räiskyä.
-
-    Ja kesän tullen vetten rannat
-    Päiväkaudet asuilin,
-    Askeleet kuin meren sannat
-    Jälkeheni jättelin.
-
-    Kun vavan laskin olaltani
-    Ja loihdin ongen syljellä,
-    Niin useampi kala pani
-    Sen kohta leukapieleensä.
-
-Näihin ajanviettoihin kuului muitakin e. m. soittaa tervatynnyriä tai
-pölkkyä solassa tai kahden männyn eli kuusen välissä, olla "tikalla",
-"kirpalla", riippua jaloistaan tikapuissa (jolloin sai nähdä kauheita
-unia), seisoa päällään, painia, kiikkua, olla pallilla eli pallisilla
-j.n.e. Linnun pesien hakuun ei ollut Junnulla halua. Pyhäpäivinä
-taas oli hupaista käydä kirkossa ja kuulla pastorin saarnaavan
-molli-askelossa ja messuavan duuri-askelossa sekä lukkarin täyttä
-kurkkua ja punottavalla muodolla sekä pullistuneilla otsasuonilla
-veisaavan: koko maailma iloit' mahtaa. Ja ehtoopäivällä saatiin mennä
-padolle ihmettelemään lohien paljoutta.
-
-Näin kului aika, kunnes Junnulle tuli aika pyrkiä kouluun. Hän oli jo
-pappilan maisterin edessä lukenut yhtä ja toista ja muutamana elokuun
-aamuna sanoi pappa Junnulle: nyt lähdetään kaupunkiin sinä pääset
-kouluun. Kyynelsilmin Junnun äiti kuuli tämän sanoman; Junnu taas oli
-koko mies mielestänsä.
-
-Nyt Junnun äiti ilmoitti talon tarpeet Junnun isälle tähän laatuun; 1
-naula kahvia, 1 toppi sokeria, 1 naula thetä, 5 luotia kaneelia, 5
-naulaa ohran suurimia, 1 tanko lakkaa, samoin lakritsaa j.n.e.
-
-Lähdön hetki oli käsissä. Hevonen oli valjastettu. Kolme Junnun toveria
-seisoi pihalla öllistellen hänen lähtöään. Kuistilla ilmausi kaksi
-piikaa, sitten Junnun äiti, sitten Junnu punottavilla poskilla ja
-vihdoin Junnun isä, piippu toisessa kädessä, ruoska toisessa.
-
-Junnu kuunteli kylmäkiskoisesti äitinsä hyviä neuvoja ja kiipesi isänsä
-viereen kieseihin. Sieltä hän hymyili tovereilleen.
-
-Matka kului kyllin hupaisesta ja vihdoin kaupungin torni alkoi
-näkyä. Kohta oltiin tullin sisäpuolella ja rattaat alkoivat kolista
-kivitetyillä kaduilla. Ajettiin Lamposen luo korttieriin.
-
-Illalla istui Junnu Lamposen kahden nuorimman tyttären kanssa (niitä
-oli 7) pelaten "myllymattia" ja muita viattomia pelejä ("pitkää
-durak'ia", "mustaa Pelleä" ja "viittä korttia").
-
-Hienotapaiset kaupungin neidot vetivät suunsa nauruun aika tavasta,
-nähden ja kuullen luonnon lapsen höyläämättömiä liikkeitä ja puheita.
-
-Junnu syytti Mallaa väärinteosta mustassa Pellessä.
-
-"Älä usko, kultaseni!" nauroi sinisilmäinen Malla.
-
-"Minä en ole enkä tahdo olla kultasesi", mörähti Junnu.
-
-Tyttäret purskahtivat nauruun ja Junnu punastui vihasta.
-
-"Lyödäänpä viittä korttia", Junnu äkkiä sanoi, "siinä ei voida
-vääryyttä tehdä."
-
-Kortti-onnetar ei hymyillyt Junnulle. Hän löi kortit pöytään, otti
-muidenki kortit ja löi neki pöytään, otti kortit pöydältä ja löi ne
-lattiaan. Nyt purskahtivat tytöt nauramaan ja Junnu itkemään, otti
-lakkinsa ja hyökkäsi ulos.
-
-Hetken kuluttua Lamposen nuorimmat tyttäret menivät Junnua lepyttämään.
-Kauan he saivat häntä kursailla ennenkuin hän suostui rupeamaan
-"polttosille". Täten kului ensi ilta kaupungissa. Seuraavana päivänä
-Junnu vietiin tutkintoon, jossa hän onnistui jokseenki hyvästi. Illalla
-isänsä saatti häntä hänen tulevaan kortteliinsa. -- Kun vieläki
-vuorokausi oli kulunut, läksi Junnun isä savakolla kotiansa, ja Junnu
-oli jätetty "kylmään mailmaan", sillä retukirjoista, joita Junnu
-jo oli ahminut useoita, sai hän kyllästyneen käsityksen mailmasta,
-jossa ihmiset olivat erilaisia kuin kirjoissa. Illalla Junnu kiipesi
-majatalonsa katolle ja katseli kotiansa kohden niinkuin muinoin Odyssey
-Kalypson luona -- ja itki.
-
-Junnun "bolaagius" eli asuinkumppani Kustu oli eriluonteinen kuin
-Junnu, ei mikään kyynelvieru.
-
-Kun istuttiin iltapöytään, oli jauhopuuroa. Kustun muoto synkkeni.
-"Kolmas ilta samaa", hän mutisi. "Annetaanpa emännälle pikku läksy."
-
-Hän otti kaksi silahkaa ja pisti yhden jauhopuurovadin kumpaanki päähän
-puuroon päälleen seisomaan. "Tuota emme syö", hän julisti juhlallisesti.
-
-Junnu kuunteli pelvonsekaisella kunnioituksella toveriansa, joka jo oli
-kaksi vuotta koulua käynyt.
-
-Kun Junnu aamulla heräsi, aikoi hän herättää kumppaniansa, vaan tämä
-potkasi Junnua noituen. Junnu siis puki ylleen, ja lähti kadulle
-kävelemään. Palattuaan hän tapasi pihalla emännän, joka tiuskasi: "kuka
-teistä eilen illalla ruuan sotki?" Junnu ei ollut tietävinäänkään, vaan
-kun emäntä rupesi Junnua ahdistelemaan, sanoi hän vihdoin niiden olevan
-pystytetyin yhteisen päätöksen mukaan.
-
-"Sinä valhettelet", emäntä äijäsi, "tuo lemmon Kustu sen tehnyt on;
-mutta tulevana lukukautena ei hän enään asu tässä talossa ja tuskinpa
-sinäkään."
-
-Kun Junnu tuli sisälle, sanoi Kustu: "taitaapa sinusta tulla mies. Minä
-kuulin puheesi ja onneton olisitki ollut, jos olisit toisin puhunut.
-Mutta kyllä minä tuon emännän vielä nokitan."
-
-Kun oli koulusta tultu ja puolinen syöty, pani Kustu kruutia
-paperikääryyn ja kun piika toi kahvia, sytytti hän paperikääryn. Pamaus
-kuului ja piialta kaatuivat kupit tarjottimelle, vaan eivät toki
-särkyneet. Hetken kuluttua emäntä tuli sisään ja piti Kustulle koko
-emäsaarnan. Kustu kuunteli tuota jokseenki kylmäkiskoisesti ja kun
-emäntä oli sulkenut oven, hän sanoi: "torumalla ei tästä pojasta saada
-ihmistä."
-
-Iltapäivällä, kun nämä toverit menivät ulos, otti Kustu emännän kissan
-ja paiskasi sen kivijalkaan. Kissa kiljasi ja samassa pojat pujahtivat
-ulos kadulle ja ensi porttiin. Tästä ei kuitenkaan kuulunut sen enempää
-jälestäpäin.
-
-Niinkuin emäntä ennusti, ei kumpikaan pojista saanut asua
-kevätlukukautta hänen luonaan. Tietysti heki valittivat yhtä ja toista
-e.m. ruoan huonoutta j.n.e.
-
-Kun vihdoin syyslukukausi päättyi ja Juusolan mummu kojunpohjalla
-ja savakolla tuli Junnua noutamaan, hän mielellään käänsi selkänsä
-kaupungille. Jo puolen virstan päässä kodistaan hän hyppäsi reestä
-juoksemaan, otti lakin päästänsä ja tuli siis avopäin ja palavoiden
-täyttä laukkaa kotiaan, jossa mamma makeisilla ja kahvilla odotti
-kaivattua poikaansa.
-
-
-
-
-Pappilassa.
-
-
-N:n pitäjän pappila siaitsee kauniilla paikalla, koivuja kasvavalla
-niemellä, järven rannalla. Rakennus on puusta, korkeanlainen, vaikka
-yksinkertainen, kaksi-ikkunaiset vinttikamarit kummassaki päässä.
-Maan puolella on kaksi kukkulaa, joista näkyala yli järven on kaunis.
-Toisella puolen järveä, pappilaa vastapäätä, on kirkko kuusimetsikössä.
-
-Rovasti on 68 vuotias vankka harmaapää, jonka terveys vasta vuosi
-taappäin alkoi vähän heikota. Siitä syystä hän oli ottanut apulaisen
--- 26 vuotiaan Jooseppi Harjala'n, joka juuri oli lopettanut lukunsa
-Helsingissä ja tultuaan papiksi vihityksi, oli saapunut pappilaan
-samana päivänä, josta kertomuksemme alkaa. "Jooseppi -- maisteri" --
-oli vaaleaverinen, heikkorintainen, hoikka ja pitkä nuori mies, jonka
-siniset silmät katselivat niin laupiaasti kultasankaisten silmälasien
-takaa. -- Muista henkilöistä pappilassa oli rovastin rouva 60 vuotias,
-laihanlainen, mustaverinen, suopeannäköinen ja -luontoinen. -- Kaksi
-pappilan pojista olivat poissa kotoaan ja tytär Maria -- 22 vuotias --
-oli vanhempiensa koti-ilo, ruskeatukkainen, sinisilmäinen kaunotar.
-
-"Käy käskemässä maisteri teetä juomaan" rovastin rouva sanoi pii'alle,
-joka hetimiten kiiruhti yli pihan "pienelle puolelle", jossa
-maisterilla oli sali tyhjä huonekaluista ja sen takana kamari, jossa
-hän asui.
-
-Maisteri suki tukkansa ja vaatteensa ja oli hetken kuluttua rovastin
-kamarissa.
-
-"Et panne pahaksi, että sinuttelen heti" virkkoi rovasti; "kutsu minua
-sedäksi. -- Paneppa nyt Jooseppi tupakkaa!"
-
-Rovasti istui keinotuolissaan, imien merenvahapiippuaan. Jooseppi otti
-papyrossin ja istui pieneen sohvaan, puhallellen savuja.
-
-"Sinulle tulee täysi työ", rovasti puheli. "Sen vuoksi, ettei
-terveytesi ja kärsivällisyytesi tulisi liian ahdistetuiksi, niin
-neuvon sinua kääntymään minulta neuvoa kysymään. Kaikki ovat uteliaat
-koettamaan uutta pappia ja vaivaavat häntä turhanpäiväisesti."
-
-"Pidetäänkö täällä seuroja?" Jooseppi kysyi hetken äänettömyyden
-jälkeen.
-
-"Onhan niitä pidetty. Viimme vuosina en ole jaksanut niitä pitää, vaan
-pastori on sen siaan siinä toimessa ollut. Hm! -- Nuo seurat ovat tuota
-uudemman ajan hommaa. Lutherus katsoo autuuden asian olevan kunki
-yksityisen toimena. Suoraan sanoen en minä oikein pidä tuosta joukossa
-puuhaamisesta. Siitä syntyy paljon tekopyhyyttä."
-
-"Voipi niinkin olla", Jooseppi virkkoi; "olen niin vähän kokenut sillä
-alalla. Vaan luulisin kuitenki seurojen paljon hyvää matkaansaavan."
-
-"Ja pahaa myös", rovasti lisäsi. "Mitäs uskot e.m. hihhuliseurain
-meistä papeista pitävän ja julistavan? Joo, että me olemme helvetin
-ovenvartioita."
-
-"Mutta minä tarkoitan niitä seuroja, joissa vihitty pappi puhetta
-johtaa" vastasi Jooseppi.
-
-"Sen kyllä ymmärsin, vaan tahdoin nyt mainita jotaki seuraa. Eivätköhän
-pappien johtamat seurat taas muita seuroja tuomitse useinki ankarammin,
-kuin kristillinen rakkaus myöntää? Yksityinen ei ajatuksissaan niin voi
-riistää kunniaa lähimmäiseltään, kuin seura, jossa ajatukset sanoihin
-puhkeavat."
-
-"Setä on varmaankin kuullut ja nähnyt huononlaista seuraa koska hän
-tuommoiseen päätökseen on tullut. Provessori X. puollustaa myös
-seurojen pitämistä!"
-
-"Miks'ei. Itse hän tietysti niitä ei pidä", virkkoi rovasti hiukan
-maltittomasti. "Niin niin. Paljon puhutaan tässä mailmassa, paljon
-kehoitetaan ihmisiä elämään niin ja niin, vaan minä olen aina pitänyt
-sen viisaimpana ei vaatia muilta enempää kuin itseltäänkään." Rovastin
-rouva tuli nyt sisälle ja kyseli yhtä ja toista Joosepilta. Sitten
-lähettiin aterialle ja ensi päivä uudessa paikassa päättyi vihdoin
-Joosepille siten, että hän varsin sekavilla tunteilla pani levolle,
-rukoillen Jumalalta valistusta, halua ja kärsimystä painavaan toimeensa.
-
-Seuraavana päivänä Jooseppi nousi varhain ylös, avasi akkunan ja
-imi keuhkoihinsa virvoittavaa kesäilmaa. Linnut lauloivat kauniisti
-koivuissa ja ehdottomasti Jooseppi laski kätensä ristiin, tuntien
-sydämessään sivuvirtauksen siitä suuresta sointuisuudesta, joka täyttää
-mailman.
-
-Provasti makasi sill'aikaa, lukien sanomalehtiä, kunnes piika pisti
-päänsä oven raosta sisään ja kysäsi, ottaako rovasti jo vastaan?
-
-"Menkööt apulaisen luo", rovasti virkkoi.
-
-Piika ilmoitti tämän uutisen asianomaisille, joka sanoi tahtovansa
-puhutella "itse rovastia."
-
-"Kuka hän on?"
-
-"Kaaperi Tolonen."
-
-"Käske hänen odottaa", rovasti sanoi piialle, "kunnes puen vaatteet
-ylleni."
-
-Hetken kuluttua Tolonen astui sisään. "Minä tulen antamaan vastausta
-rovastin ehdoitukseen kantaa pitäjältä saatavanne."
-
-"No, mitäs Tolonen on päättänyt?" rovasti kysäsi, katsoen Tolosta.
-
-"Voinhan tuohon suostua, jos hinnasta sovitaan."
-
-"Mitäs Tolonen maksaa?"
-
-"Neljätuhatta." Tolonen vastasi. "Ja silloin ei ole rovastilla mitään
-vastusta."
-
-"Neljätuhatta!" rovasti huudahti. "Kantolista nousee lähes
-viidentuhannen paikoille."
-
-"Miks'ei, kun joka penni kiskotaan", virkkoi Tolonen.
-
-"Kyllä kait se lain avulla saadaan", rovasti puheli.
-
-"Pitäjäläiset ovat uhanneet kostaa sille, joka ottaa kantaakseen
-saatavat. Ei ole se toimitus hupainen."
-
-"Neljätuhatta viisisataa kun saan, niin menköön", rovasti sanoi.
-
-"Neljätuhatta kolmesataa minä tarjoon", Tolonen vastasi.
-
-Sovittiin vihdoin riita kahtia panemalla, siis neljätuhatta neljäsataa.
-Rovasti käski Tolosen sunnuntaina puolisille pappilaan. Ja sitten
-erottiin kumpiki tyytyväisinä.
-
-Rovasti pani piippuun, istui keinutuoliin ja mietti näin: "Joka
-kolmekymmentä vuotta on saanut kokea tämän mailman sovinnollisuutta ja
-rakkautta, hän tarvitsee levähtää. Eivätpä erityiset huolet minua paina
-nyt vanhuuteni päivillä. Tosiaanki alan uskoa, että onnellisuus vihdoin
-minunki osakseni tulee."
-
-Seuraavana päivänä oli pyhä. Väkeä kulki kirkolle sekä maitse että
-järveä. Apulainen oli saarnaava ensi kerran, ja uutta pappia kuullaan
-aina mielellään. Rovasti kuunteli avonaisen sakariston oven kautta
-saarnaa ja meni heti sen loputtua ulos kirkkomäelle, jossa odotti
-pappilalaisia. Hänen muotonsa osoitti tyytymättömyyttä ja hän kertoi
-itsekseen: "leipäpappi, leipäpappi!"
-
-Apulainen oli saarnansa lopussa puhunut papeista ja jakanut ne kahteen
-osaan: leipäpappeihin ja oikeoihin pappeihin. Näiden välillä hän oli
-selittänyt olevan semmoisen suhteen, että oikea pappi usein voi muuttua
-leipäpapiksi (vuosien kuluessa ja varojen karttuessa), vaan ei juuri
-päin vastoin. Rahvaan aisti, hän sanoi, kyllä eroittaa toisen toisesta
-ja antaa kummalleki arvonsa. Lopuksi hän rukoili että Herra soisi hänen
-vielä vanhoillaki päivillään pysyä oikeana pappina.
-
-Apulainen ei ollut tottunut punnitsemaan lausutun sanan eri vaikutusta
-eri kuulioihin. Hän ei tuolla saarnallaan ollut tarkoittanut ketään
-erityistä. Hänen olisi pitänyt aavistaa yhden löytyvän, johon
-tämä pappien jako voisi koskea. Tämän pappien ja'on hän ei ollut
-kirjoittanutkaan saarnaansa, olihan, kun saarna liian varhain tuntui
-loppuvan, turvannut siihen niinkuin pelastuskeinoon sattumalta vaan.
-
-Rovasti ei maininnut sanaakaan saarnasta, eikä Jooseppikaan juljennut
-häneltä kysyä, mitä hän siitä piti.
-
-Viikkoja kului. Pitäjäläiset mieltyivät mieltymistään tuohon siivoon,
-ihmisrakkaasen apulaiseen. Rovastin arvo samassa määrässä aleni,
-ensinki, koska tuo saatavien kannon uskominen toiselle, joka ei
-armahtanut, ärsytti useoita ja toiseksi koska apulainen tosiaanki
-saarnallaan oli rovastia tietämättään vahingoittanut. Kansa kutsui nyt
-häntä leipäpapiksi ja apulaista oikeaksi papiksi.
-
-Rovastin tottunut silmä luki tuomionsa ihmisten katsannosta ja
-käytöksestä, armottomin kuvastin, koska se on niin monisärmäinen ja
-vaihteleva. Hän oli usein ollut kävelyretkillä, apulainen seurassaan,
-vaan kun hän oli kuullut noita liikanimiä takanaan, niin liikkui hän
-vähemmän ja yksinään. Silloin ei ainakaan Jooseppi saisi kuulla mitä
-sanottiin ja nähdä rovastin harmia, -- -- -- Täten kului lähes vuosi.
-
-Rovastin raskas mieliala veti kohta huomion puoleensa, vaan syytä
-siihen ei hän olisi ilmoittanut vaikkapa mikä tahansa häntä olisi
-uhannut. Hänen vaimonsa kysymykset siitä asiasta hän aina katkaisi
-jotenki tylysti.
-
-Moni lukia ehkä arvelee: mitä hänen tarvitsi tuosta huolia, oli hän
-yhtä hyvä kuin moni muu j.n.e. Vaan semmoinen arvostelia ei tunne
-ihmisluontoa tarkemmin. -- Usein luemme sanomalehdissä jostaki
-henkilöstä moitetta, vaikkapa hiukan vaan. Tuhansien mielestä
-sen vertainen moite ei paljon merkitse, vaan siihen _yhteen,
-asianomaiseen_, isku tuntuu paljoa kipeämmin kuin monikaan voi aavistaa.
-
-"Tämäkö on palkkioni siitä, että olen Jumalan sanan julistajana
-koettanut palvella tätä seurakuntaa" rovasti ajatteli kun hän istui
-kalpeana keinutuolissaan ja silmäili laskevata aurinkoa. Hän nousi ylös
-ja astuskeli levottomin askelin edestakaisin lattialla.
-
-Sill'aikaa Jooseppi istui yrttitarhassa neiti Marian vieressä.
-Autuaallinen tunne heijasti hänen muodostaan. Hän oli juuri saanut,
-myöntävän vastauksen kysymykseensä, tahtoisiko Maria jakaa hänen
-kanssaan elämän surut ja huolet.
-
-"Minun on täytynyt puhua sulle tästä asiasta", Jooseppi virkkoi,
-"vaikkaki liittomme ainaki pitkän aikaa voi tulla estetyksi. Isäsi ei
-minua suopein silmin katsele. En tiedä, miten hänen mielensä olen
-katkeroittanut, vaan aavistan, että ensi saarnani hänet, vasten
-tahtoani, loukkasi."
-
-"Hän ei raahi onneani häiritä", Maria sanoi, luoden hellän silmäyksen
-Jooseppiin. "Parasta on koettaa saada välimme selväksi. Koeta sinä
-aluksi; jos et sinä onnistu, niin minä toivon minulle paremmin käyvän."
-
-Päivä kului onnellisissa toiveissa. Ensimäisen rakkauden sanomattomat
-tunteet täyttivät nuorten mielet. Uudistuneessa, puhtaammassa valossa
-esiintyi maailma heidän silmäinsä edessä.
-
-Seuraavana aamuna Jooseppi meni rovastin puheille.
-
-"Minä tulen puheillenne, saadakseni mielenne lepytetyksi, jonka
-selvästi olen huomannut loukanneeni."
-
-"Jättäkäämme se asia sikseen", rovasti lausui kolkosti.
-
-"Ei ensinkään. Minä en voi nähdä setää tuommoisena ja jos ei välimme
-selvene, niin täytyy mun kaiketi erota palveluksestanne."
-
-"Se lienee joka tapauksessa parasta", rovasti sanoi.
-
-"Veljeni poika on juuri päässyt Helsingistä ja vihitään papiksi tässä
-kuussa. Hän on varsin halukas tulemaan luokseni, jopa pyysiki sitä
-vuosi taappäin täällä käydessään."
-
-Usein sattuu, että jonku intohimon kiihoittamina tulemme lausuneeksi
-enemmän tai muuta kuin olemme aikoneet. Varsinki eläväluontoiset
-ihmiset saavat usein katua tämmöistä. -- Niinpä oli nyt myös Joosepin
-laita. Hän ei suinkaan halunnut erota tästä paikasta, joka hänelle oli
-niin rakkaaksi käynyt ja nyt hän kuitenki oli itse erosta puhunut.
-Hän olisi heti mielinyt peruuttaa tuon puheensa, vaan ylpeys eli
-jonkimoinen häpy häntä nyt estivät siitä.
-
-Jooseppi ei voinut muuta tehdä kun äänetönnä kumartaa ja mennä ulos.
-Tultuaan kamariinsa, hän heittäysi sängylle ja kyyneleet vuosivat hänen
-silmistään.
-
-Illempana Jooseppi astui rovastin kamariin.
-
-"Minä en suinkaan tahdo pois palveluksestanne", hän virkkoi "ja jään
-mielelläni paikoilleni, jos haluatte minut pitää."
-
-"Parasta on että eroamme", rovasti sanoi synkästi tuijottaen eteensä.
-
-"Olkoompa niin", Jooseppi sanoi. "Jumala näkee ja kuulee toimemme. Onko
-käytöksenne Jumalan tahdon mukaan, sen on omatuntonne teille vielä
-kerran kertova."
-
-Hän astui kalpeana ulos rovastin kamarista. Portailla hän kohtasi
-Marian, joka heti arvasi, miten asia oli käynyt. Maria riensi isänsä
-kamariin ja rukoili häntä peruuttamaan kovat sanansa Joosepille. Vaan
-rovasti tähän tiuskasi: "mitä sinulla on tekemistä tämän asian kanssa?"
-Silloin Maria tunnusti rakastavansa Jooseppia ja sanoi onnensa ja
-tulevaisuutensa riippuvan siitä, saisiko hän yhtyä Joosepin kanssa.
-
-"Erilaisen vävyn minä tahdon", rovasti sanoi. "Jätä nuo houreet
-sikseen; tuohon liittoon en minä suostumustani anna."
-
-Maria näki, ettei hän voinut isäänsä saada taipumaan ainakaan tällä
-erää. Nyyhkien hän poistui rovastin kamarista ja meni yrttitarhaan,
-jossa hän itki katkerasti lyhyttä onnensa unelmaa.
-
-Kohta Jooseppi saapui yrttitarhaan.
-
-"Minä en voi sinutta elää", Maria kuiskasi luoden kyyneleiset silmät
-Jooseppiin.
-
-"Jumala tahtoo meitä koettaa", tämä vastasi. "Älkäämme napisko,
-vaikkaki sydän tuskittelee. Ei ole kaikki toivo hukassa. Kunhan isäsi
-kuolee, niin ainaki saanemme yhtyä."
-
-Toivo, joka on nuorten paras ystävä ja turva, elähytti heitä ja uusi
-rohkeus asui heidän rinnoissaan, kun he poistuivat yrttitarhasta.
-
-Moniaita viikkoja kului ja eron hetki tuli Joosepille. Raskaalta tuntui
-lähtö. Hän oli vielä viimme päivänä pappilassa ollessaan toivonut
-rovastin katuvan ja peruuttavan tuomionsa; vaan niin ei tapahtunut.
-
-Jooseppi muutti 20 penikulmaa entisestä olopaikastaan. Marialle
-hän kirjoitti tavan takaa, valitti ikävän häntä vaivaavan, ja
-muutamassa kirjeessä hän ilmoitti tohtorin hänelle määränneen lähteä
-Görbersdorf'iin Saksanmaalla, heikkorintaisten eli oikeastaan
-rintatautisten parannuspaikkaan. Sieltä palattuaan hän tulisi N:n
-pitäjän kautta lemmittyänsä tapaamaan.
-
-Neljä kuukautta oli kulunut siitä kun Jooseppi lähti ulkomaille.
-Moneen viikkoon ei Marialla ollut ollut kirjettä Joosepilta. Muutamana
-päivänä hän istui yrttitarhassa, siinä juuri, jossa viimme kerran oli
-istunut Joosepin kanssa, Eriskummallinen levottomuus rasitti häntä.
-Hänen äitinsä tuli nyt hänen luokseen ja, kohta huomaten tyttärensä
-levottomuuden, hän sanoi.
-
-"Älä nyt sure Jooseppia. Hyvä on, jos hän paranee ja hyvä on jos Herra
-hänet korjaa rauhan majoihinsa."
-
-Maria purskahti itkuun. "Kuinka noin raahitte puhua! Totta Jooseppi
-paranee. Niin hän viimme kirjeessänsä toivoi."
-
-"Se on Herran hallussa", äiti sanoi tyttärelleen. "Täytyy olla valmis
-tottumaan siihenki, että hän meiltä viedään. Rakas tyttäreni! Älä nyt
-sure noin. Ota tyytyväisenä vastaan se minkä Jumala sallii."
-
-"Oi Jooseppini!" Maria puheli puolittain itsekseen. "Miks'et lähetä
-kirjettä, joka minua lohduttaisi. Yöt, päivät olen kirjettä sinulta
-ikävöinyt."
-
-"Tyttäreni", äiti sanoi, "mun täytyy sinulle ilmoittaa, että Jooseppi
-on onnellinen. Hän on päässyt tuskistaan rauhaan."
-
-Huudahtaen Maria solui alas penkiltä maahan ja pyörtyi, Hänen äitinsä
-juoksi vettä noutamaan ja valeli sillä tyttärensä päätä. Vihdoin Maria
-virkosi.
-
-"Pois, pois tästä paikasta" hän puhui heikolla äänellä,
-
-Äiti talutti tyttärensä sisälle.
-
-Rovasti oli nähnyt ja kuullut osittain, mitä oli tapahtunut. Hän
-otti hatun ja kepin ja ohjasi askeleensa; kirkkomaalle. Täällä hän
-istui muutamalle hautakivelle, ikääskuin tunnotonna hän tuijotti
-taivaanrantaa kohden. Sitten hänen silmänsä kääntyivät maahan, rististä
-ristiin. Hän ajatteli näin:
-
-"Siveellinen mailman järjestys on muuttumaton. -- Joka ei mukaannu sen
-vaatimuksiin, se tulee ruhjotuksi sen rautaisten rattaiden alla. --
-Moni täällä turpasten peitossa lepäävä on vastenmielisesti sujuttanut
-niskansa sen ankaran lain alle. -- -- Minä tunnen ansainneeni tämän
-vitsauksen."
-
-Hän katseli ympärilleen. "Minä ajattelin nyt katkerasti, sillä minulta
-puuttuu tällä hetkellä kristillinen henki."
-
-"Mitä olisi tämä ijankaikkisuuden kylvö ympärilläni", hän jatkoi "ellei
-sitä valaisisi rakkauden aurinko! Kylmää, kolkkoa olisi se ja niin
-olisi koko elämämme. Ei! Minä neuvon muille autuuden tien, eikö pidä
-mun siis itse sitä vaeltaa? Mutkistukaa, te jäykät polvet, ja kallistu,
-vanha pääni, tässä kuolon tantereella, jossa kaikki ylpeys lannistuu!"
-
-Hän polvistui hautakiven viereen, pani kätensä ristiin ja rukoili.
-Laskeva aurinko valaisi hänen kasvonsa. Ne kirkastuivat kirkastumistaan.
-
-Hetken päästä nousi.
-
-"Minä olen virvoitettu", hän puheli "ja nyt minä jaksan virvoittaa
-omaisianiki, joiden suruun olen syypää. Oi sinä kummallinen elämän
-lähde, joka ihmishengen noin voit virkistää."
-
-Keveämmillä askeleilla, kuin hän oli tullut, astui hän, nyt kotia.
-Vaimonsa, huomasi jonkulaisen muutoksen hänen muodossaan ja
-käytöksessään. Rovasti kutsutti Marian luokseen ja kun tämä tuli, sanoi
-hän:
-
-"Sydämmesi on surusta raskas ja minä olen suruusi pääsyy. Sitä en olisi
-äsken vielä voinut myöntää, mutta nyt olen saanut sen voiman ylhäältä.
-Minä olen ollut loukattu sisimpään sydämmeeni ja hän, joka minut
-loukkasi, ei sitä tarkoituksella tehnyt. Siis ei mun olisi pitänyt
-häntä vihata. Vaan luonnollinen ihminen on vihan lapsi. Tehty on tehty.
-Voitko sen vanhalle isällesi anteeksi antaa?"
-
-Hetken seisoi Maria epäillen, vaan seuraavassa tuokiossa hän lepäsi
-isänsä rintaa vasten.
-
-Sovinto oli tehty.
-
-Tästälähtien rovasti taas alkoi tointua alakuloisuudestaan. Kaksi
-vuotta hän vielä eli ja kun hän kuoli, seurakuntalaiset vilpittömästi
-surivat häntä. Viisi ajast'aikaa hänen vaimonsa eli miehensä kuoleman
-jälkeen. -- Maria pysyi ikänsä naimatonna, pyhitti elämänsä Herralle ja
-odotti kaipuulla sitä aikaa, jolloin hänki mailman koettelemisista oli
-pääsevä rauhan majoihin.
-
-
-
-
-"Pulska kapteeni."
-
-
-Muutamassa maamme pienemmässä kaupungissa oli v. 1848 Marraskuun alulla
-ei aivan pienoinen seura kokoontunut konsuli N:n luo viettämään hänen
-syntymäpäiviään. Vanhat herrasmiehet istuivat eri huoneessa ja pari
-nuorempaa ei uskaltanut saliin, jossa naiset istuivat. Herrat puhuivat
-keskenään Kalifornian kulta-aarteista, jotka juuri sinä vuonna olivat
-ihmisten tietoon tulleet, ja se elävä mielikuvituksen leikki, joka
-muutamilla merelläkulkioilla on perustettujen ja perustusta vailla
-olevien asioiden välillä ja liittää ne yhteen sointuisuuden vuoksi, oli
-tässäki pienessä seurassa päässyt valloilleen, sittenkun kippari V. oli
-antanut kuvauksen oloista "_in the far West_." Nimipäivän kunniaksi
-paloi isohkossa maljassa sinertävä liekki ja siinä valmistettiin
-isännän ilmoituksen mukaan "rusinasoppaa." Sakea savupilvi sikaareista
-ja piipuista teki ilmakerroksen huoneessa yhtä sekavaksi kuin
-läsnäolevien käsityksen Kalifornian äärettömistä aarteista.
-
-Ovi aukeni ja uusi vieras ilmestyi. Hän oli ikänsä kukoistuksessa,
-28 vuotias. Kaunis, ruskea tukka ympäröi hänen miehuullisen kaunista
-muotoansa, jonka elävät, ruskeat silmät ja pienet viikset tekivät
-oikein naisten kiusaksi. Hänen pukunsa oli erittäin huolellinen ja hän
-heilutteli keppiä kalliista ulkomaan puulajista oikeassa kädessään,
-astuessaan sisään.
-
-Tämän näköinen oli kapteeni Aukusti M., yleisesti tunnettu nimellä
-"pulska kapteeni."
-
-Hänen ilmestymisensä silminnähtävästi elähytti koko seuraa. Vanhat
-herrat hymyilivät häntä vastaan, nuoremmat vastaanottivat häntä
-kaikenlaisilla mieltymyksen osoituksilla, kukin eri luonteensa mukaan.
-Vielä suuremmassa määrässä naisten huomio oli häneen kääntynyt ja tant
-Mari käski hänen kertoa siitä merkillisestä merimatkasta Marseillestä
-Kalkuttaan, josta hän jo kolmasti ennen oli tantille kertonut.
-
-"Johan kapteeni on siitä kertonut ennen", uskalsi neiti Sohvi sanoa.
-"Eikö Mari muista." --
-
-"Sen minä muistan yhtä hyvin kuin sinä, vaan hän kertoo sen niinkuin
-kirjasta lukisi."
-
-Herrat nauroivat partaansa, kuullen tämän väittelyn.
-
-Tietysti naiset "sihtailivat" tämmöistä Adonis'ta, mutta hän oli "kova
-kuin timantti" siinä suhteessa, yhdellä poikkeuksella. 19 vuotias neiti
-Hanna Y. oli häneen tehnyt syvemmän vaikutuksen kuin kukaan muu koti-
-ja ulkomailla. Tämän neidon kauneus olikin yli tavallisen mitan, jonka
-hän kyllä tiesi. Hän oli Aukustia, kaupungin ensimmäistä teikaria,
-kylmäkiskoisesti kohdellut ja Aukusti oli myös, huomattuaan Hannan
-kylmäkiskoisuuden, osoittanut samanlaista kohtelua häntä vastaan.
-Kaupungin muut neidot olivat Hannalle sekä kateelliset että kiitolliset
-luonnollisista syistä.
-
-Illan kuluessa herrojen ohimot alkoivat rusinasopan johdosta
-tykyttää vilkkaammin. Aukusti, päästäkseen alinomaisesta lasien
-kilistelemisestä, asettui naisten seuraan ja kertoi siellä
-havainnoltaan Kalkutasta, jotka suuresti kummastuttivat ja miellyttivät
-kuulioita. Erittäinki konsulin vanhin tytär -- 20 vuotias Anna --
-suurimmalla mieltymyksellä kuunteli kertomusta. Hänen kauniit silmänsä
-hehkuivat levottomasta tulesta, kun hän katseli Aukustia ja vähänkään
-tottunut havaintojen tekiä huomasi kohta neidon olevan "yli korvien ja
-silmien" rakastuneen kertojaan.
-
-Ilta kului kuin siivillä sekä herrojen että naisten mielestä. Kun
-vieraat olivat menneet, Anna meni kamariinsa, jossa hän yksin levähti.
-Puettuna hän heittäysi vuoteelle ja kyyneltulva kasteli hänen poskensa.
-
-"Miks'ei hän minusta pidä?" Anna huokaili. "Olen kaiketi liian
-vähäpätöinen. Ei minulla liene sitä käytöksen hienoutta ja ulkomuodon
-viehätystä, jota hän ulkomailla on tottunut näkemään. Mutta onkos
-Hannalla niitä etuja suuremmassa määrässä? Haa. Tahtoisin olla Hannana
-saadakseni häntä oikein kiusata! Kiusatako! Ah! Mitenkä voisin häntä
-kiusata?" Hän puristi päänalasinta kummallaki kädellänsä ja pureskeli
-nyyhkien sen laitaa.
-
-Myöntää täytyi että moni olisi pitänyt itseään onnellisena jos olisi
-Annan morseamekseen saanut. Hän oli solakka neito säihkyvillä silmillä
-ja hänen pitkät mustat hiuksensa olivat kahdella palmikolla, jotka
-ulottuivat vyötäryksiin. Sitä paitsi hän oli hyväjärkinen ja sävyisä.
-
-Annan äiti avasi hiljaa oven ja tuli sisään. Anna kääntyi säpsähtäen
-oveen päin.
-
-"Tyttäreni", äiti sanoi: "minä olen tänä iltana selvästi nähnyt sen,
-minkä jo ennen olen aavistanut. Kapteenia rakastat, vaan poista se
-rakkaus sydämmestäsi, muutoin tulet onnettomaksi."
-
-Anna pyyhkäsi hiukset silmiltään ja katsoi hajamielisesti äitiinsä.
-
-"Niin, niin!" Anna sopersi. "Ei hän minusta huoli!"
-
-"Hän ei ole sinulle sallittu", äiti virkkoi. "Olisi kauheata yhtyä
-semmoisen kanssa, joka ei rakastaisi ja rakastaisi kaikesta sielustaan,
-sillä avioliitossa pitää rakkautta alussa löytymän (sekä kunnioitusta)
-niin paljon, ett'ei se ennen aikojaan sammu. Olen nähnyt semmoisia
-pariskuntia, jotka 8 tai 10 vuotta ovat eläneet onnellisesti, vaan
-silloin -- kun heidän rakkautensa hehku jo on heikonnut, ei se ole
-kestänyt semmoisiakaan koetuksia, joita se ennen kesti, saatikka niitä
-uusia, joita asianhaarat aina eteen tuovat kulleki. Älä siis toivo,
-että semmoinen liitto, jossa vaan toinen puoli rakastaa, rakastipa hän
-sitten kuinka kuumasti tahansa, voisi olla onnellinen enemmän aikaa
-kuin kuherruskuukaudet."
-
-Anna ei vastannut, tirkisteli vaan eteensä.
-
-"Jätä siis, Annaseni, tuo haaveksiminen sikseen", äiti puhui ja suuteli
-tytärtään otsalle. "Kyllähän tunnet, milloin se oikea ilmestyy."
-
-Näin sanoen äiti meni.
-
-"_Se oikea!_ Miks'ei _hän_ saanut olla se oikea!"
-
-Näin sanoen hän painoi muotonsa polsteria kohden ja nukkui vihdoin
-levottomuudestaan.
-
-Tästä lähtien Anna koetti tukehuttaa lempensä, mutta niinkauan kuin
-kapteeni maissa oli, ei se onnistunut kuin osaksi. Vihdoin Aukusti
-läksi matkalle Länsi-Intiaan, jossa hän viipyi yli vuoden, käyden sen
-jälkeen myös Itä-Intiassa. -- Aina hän vuosien kuluessa pysyi samana
-siistinä ja pulskana herrana. Neljä vuotta sen jälkeen kun yllämainittu
-tapahtui, eräs kaupungin herroista vietti häitään -- Annan kanssa
-ja Aukusti, joka juuri sattui kerkeämään häiden ajaksi kotia, oli
-marsalkkina ja Hanna W. hänen vieressään morsiuspiikana. Aukustin ja
-Hannan väli ei tullut sen lämpimämmäksi kuin ennenkään. Kumpii pysyivät
-kaiken ikänsä naimattomina.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kirjailiain runollisella etuoikeudella ajan suhteen johdamme nyt lukian
-samoille näytelmäpaikoille, joista vasta mainittu on, _neljäkymmentä
-vuotta myöhemmin_.
-
-Vanhanpuoleisessa rakennuksessa makasi kello 9 talviaamuna vanhus
-pienoisessa kamarissa, jossa oli yksi akkuna. Se ei ollut vettä nähnyt
-muuta kuin ulkopuolelta luonnon voimasta ja oli niin likainen ja
-paikattu, ett'ei moni olisi tyytynyt sitä semmoisena näkemään. Puoleksi
-ulosjuotu olutpullo oli pöydällä ja likainen juomalasi sen vieressä.
-Lattialla pöydän alla oli tyhjä viinapullo. Sänkyvaatteet olivat
-likaiset ja luteita näkyi siellä täällä sängyn saumoissa ja peitolla.
-Ilma huoneessa oli katkera ja huono.
-
-Katselkaamme tarkoin tuota muotoa, joka lepää vuoteella. Vaalakan
-harmaja parta sitä ympäröi ja valkea tukka peittää vanhuksen pään.
-Ryppyjä on muodossa runsaasti, silmien hehku on kuumeentapainen,
-vaan ikäänkuin kohta loppuun palanut. Selvästi suonet kohoavat
-tummansinisinä laihoista käsistä. Suu on hampaaton ja alaleuka ulkoneva
-niinkuin tavallisesti vanhoilla. Neljä vuosikymmentä oli iskenyt
-armottomat merkkinsä tähänki ihmiseen. Hän läheni 70:tä ja harva, joka
-ei neljäänkymmeneen vuoteen olisi häntä nähnyt, harva, jos kukaan,
-olisi hänessä tuntenut -- pulskan kapteenin. Tätä nimitystä ihmiset,
-harvoilla poikkeuksilla, hänestä vieläki käyttivät, vaikka se nimi nyt
-oli paremmin ivanimen kuin kunnianimen tapainen. Miten hän tällä lailla
-oli vajonnut kurjuuteen, siitä eivät hänen aikalaisensa tietäneet
-kertoa. Vastasipa muuan näiden rivien piirtäjälle: Aleksandriassa hän
-alkoi elää huonosti ja siitä asti on sitä kestänyt. Kysymykseeni,
-löytyikö tuohon muutokseen tunnettua syytä, ei siitä tietty selkoa
-antaa. Pääasia oli kertojan mielestä, että asian laita oli niin, ja
-minä sain itse muodostaa kaikenlaisia arveluita syistä, sillä ett'ei
-kukaan syyttä semmoista keikausta tee, sen ymmärtää kukin, joka
-uskoo siveellisten lakien löytyvän maailmassa. Arvatenki alinomainen
-myötäkäyminen ja siitä syntyvä ylpeys tässäki, niinkuin niin monasti,
-oli lankeemuksen matkaansaanut.
-
-Aukusti niinkuin useimmat muut ei kuitenkaan ottanut alistuakseen
-tuon ankaran kohtalonsa edessä, vaan asettui kapinoimaan ajatuksilla,
-sanoilla ja töillä. Siinä taistelussa hän tietysti vaan vahingoitti
-itseään ja paatui yhä enemmän.
-
-Niinkuin jo mainittiin, kapteeni lepäsi vuoteellaan muutamana
-talvisaamuna. Ovi avattiin salista ja hänen passaajansa -- merimiehen
-leski -- tuli sisään.
-
-"Haluaako kapteeni jotaki?"
-
-"Enkös ole sanonut, ett'et saa tulla sisälle ennen kello 10?"
-
-"Kyllä kaiketi, herra kapteeni, vaan kun kuljin tästä sivu" --
-
-"Vai niin. Minua siis noin sivumennen vaan passataan! P--leen tollo!
-Eikö sinulla ole täysi maksu siitä, ettäs minua palvelet?"
-
-"Se on totta" -- palvelia jupisi -- ajatellen itsekseen: "se maksu ei
-tule kapteenin taskusta."
-
-"No, siis marsi tiehesi äläkä tänä päivänä päätäsi täällä näyttele!"
-
-Palvelia meni, mutisten: "hiiskö tuota viihtii passata sen kovemmin."
-Kapteeni istui sängyn laidalle, sytytti piippunsa, veteli moniaita
-savuja ja asetti piipun pöydälle.
-
-"Ei lempo vieköön tupakkakaan enään maistu niinkuin ennen! Paha henki
-kun tuo vanhuus tekee 'skrovin' mitättömäksi!"
-
-Nyt hän puki yllensä kuluneet vaatteensa, jotka eivät olleet eheätkään,
-vaikka jokseenki puhtaat. Vanha, kulunut kello, jossa musta, likainen
-nauhanpää oli perien asemesta, joutui kapteenin liivin taskuun. Ennen
-oli hänellä ollut kultakello, jonka hän oli vaihtanut ja päälliset
-olivat menneet vahvistaviin troppeihin, viinaan ja olueesen.
-
-Kaksi tehtaan tyttöä tuli sisään kapteenin juuri astuessa kamaristaan
-saliin.
-
-Ku moron kapteeni! he huusivat. Toinen heittäysi selkäkenoon sohvaan,
-toinen pistäysi kamariinsa.
-
-"_How is the weather_?" kapteeni kysyi. Hän oli opettanut tytöille
-engliskaa kotitarpeeksi.
-
-"_I think we shall have snow_", tyttö vastasi nauraen. Toinen tytär oli
-pistänyt kahvipannun tulelle ja käski toisen salista syömään sill'aikaa
-kuin kahvi joutuisi.
-
-"_If a body kiss a body, need a body cry_?" deklamoitsi kapteeni ja
-suuteli sohvalta nousijaa, kun samassa ovi aukeni ja kaksi naista tuli
-sisään.
-
-"Me tulemme tänne", vanhempi vastatulleista alotti puheensa, "sanomaan,
-että tämmöinen elämä on kaupungissa herättänyt yleistä paheksumista
-ja että kapteenin täytyy muuttaa tästä paikasta. Täällä läheisyydessä
-rouva H:n luona on siisti kamari, jonne kapteeni kyllä mahtuu."
-
-"Kiitoksia hyvästä tahdostanne" kapteeni vastasi.
-"Kuusikymmentäkahdeksan vuotta olen pysynyt vapaana akkavallasta ja
-toivon loppuikänikin pysyvän. Sitä pait haluaisin nähdä valtakirjanne,
-jonka nojalla täällä käskette."
-
-"Me olemme sanoneet asiamme ja menemme nyt. Valtakirjaa ei teidän
-suhteen tarvita."
-
-Naiset menivät jupisten hävyttömästä kapteenista ja tämä samoin
-sadatteli heitä.
-
-Kun hän tunnin ajan oli istuskellut "pulmustensa" kanssa, nämä taas
-lähtivät työhön. Sitä ennen kapteenin käskystä siivosivat kapteenin
-kamarin, jopa akkunanki pesivät. "Kohta tulee tänne joku herra, sillä
-nuo naiset paapattavat surkeudestani", hän sanoi, "kunnes saavat jonku
-kaupungin arvoisista virkamiehistä liikkeelle."
-
-Parin tunnin kuluttua tuli rahatoimikamarin puheenjohtaja. Kapteeni oli
-siistinnyt itsensä, niin ettei hän ainakaan pariin kuukauteen ollut
-niin hieno ja puhdas ollut.
-
-"No miten kapteeni jaksaa?" vastatullut kysyi silmäillen huonetta.
-"Olen kuullut täällä asuvan väkeä jotka ehkä häiritsevät kapteenia."
-
-"He ovat tosin alhaisempaa säätyluokkaa, vaan enhän minä enään sovi
-ylhäisten seuraan niinkuin ennen. He minua vieläki kunnioittavat ja se
-tekee sydämelleni niin hyvää."
-
-"Eihän tämä kamari ole niin siivoton kuin kerrotaan", vieras puhui
-puol'ääneen, silmäillen ovelta kapteenin kamaria.
-
-"Mitäs ei maailmalla puhuta" kapteeni sanoi. "Minuaki kadehditaan."
-
-"Te ette siis tahtoisi tästä muuttaa? Vai kuinka?"
-
-"Tämä on syntymätaloni. Onnellisimmat muistoni asuvat tässä. Teillä ei
-ole niin puute onnellisista muistoista kuin minulla ja te ette ehkä
-aavista, kuinka ihminen tarvitsee hiukankaan onnellisuutta."
-
-"Minä käsitän tunteenne", sanoi vieras jättäen hyvästin, "ja selitän
-kyllä asianomaisille, että teidän on sopivin asua tässä. Jääkää
-hyvästi."
-
-"Nyt on _siitä_ narrista päästy" mutisi kapteeni sulkien oven.
-
-Iltapäivällä pulmuset tulivat kotia tehtaasta.
-
-"_All right_!" kapteeni huudahti hymysuin. "Nouda Aina pari pulloa
-Karlsson'ilta. Meillä on syy iloita. Minua ei koko maistraati saa
-liikkeelle tästä talosta."
-
-Naiset taputtivat yhteen käsiään ja hyppelivät ilosta.
-
-"No kuinkas kävi?" rahatoimikamarin puheenjohtajan rouva, entinen
-konsulin Anna, kysyi mieheltään.
-
-"Kapteeni parka! Hän ei raahi erota syntymätalostaan. Hän sanoi
-onnellisimmat muistonsa olevan siinä", mies vastasi.
-
-"Aukusti rukka! Tuommoinen sinun elämäsi ilta oli oleva!" rouva huokasi
-ja niin huo'annee lukiaki.
-
-
-
-
-Jenny.
-
-
-Kulkiessamme maaseudulla ja silmäillessämme asuntoja syntyy meissä,
-varsinki jos joku omituisempi semmoinen ilmaantuu eteemme, ajatus:
-mitähän väkeä tuossa asuu ja siinä samassa myös toinen ajatus:
-majailleeko onni, tuo ihmisten hartaasti halajama vieras, noiden
-seinien sisällä? Kuinka usein moni, joka kadehtii muhkeiden asuntojen
-asukkaita, uskoen tuon ulkonaisen loiston todistavan myös sisällistä
-tyytymystä, kummastuisi, jos hän voisi tirkistellä noiden onnellisiksi
-luultujen olentojen sydämmiin!
-
-Nämät ajatukset mielessäni matkustin kerran P:n pitäjässä Pohjanmaalla
-muutaman siistinnäköisen, punaiseksi maalatun, valkeanurkkaisen
-talon ohitse, joka, koivujen ympäröimänä, sijaitsi pienoisen joen
-varrella. Laskeva aurinko kultaili rakennuksen länttä kohden antavia
-akkunoita. Runollisuuden etuoikeuksella astumme näkymättöminä sisään
-tarkastelemaan niiden ihmisten oloja, jotka tässä asuvat.
-
-Porstuaan tultuamme, on edessämme sali, oikealla ja vasemmalla kamarit,
-edellinen rouvan, jälkimäinen herran, joka on nimismies. Nimismies,
-noin 55 vuoden vanha, pienoinen laiha ja kalpea mies, istuu pöytänsä
-ääressä ja kirjoittaa. Muuan talonpoika istuu odottaen tuota paperia.
-
-Nimismiehen rouva, Jenny, on 45 vuoden ijässä. Hän lepää sängyssä ja
-tuolilla hänen vieressään on useita pienempiä ja isompia rohtopulloja.
-Hieno puna on kohonnut hänen kalpeille kasvoillensa -- ikäänkuin heikko
-heijastus nuoruuden kukoistuksesta. Sängyssä, peiton päällä, makaa
-kirja, jonka hän ottaa käteensä ja alkaa, sitä hetken selailtuaan,
-lukea. "Sydämen tykytys ja rinnan ahdistus, umpinainen vatsa,
-päänkolotus" -- Ah! Ei tämä sitä ole (avaa toisen kohdan kirjassa).
-"Huulet, nenä, korvat, kädet ja jalat melkein aina kylmät, korvain
-suhiseminen, heikko näkö." -- Ei tämäkään sovi, (lukee eri paikasta):
-"sydämen tykytys, hengensalpaus, selkäkolotus, kylmä hikoileminen."
--- Se sopii! -- "Valerianatroppeja, Hofman'ia ja opiumia 20 nolppua.
-Jalkahaudetta sinapin kanssa."
-
-Nimismies oli juuri lopettanut kirjoituksensa ja antanut sen
-talonpojalle joka, sen maksettuaan, oli mennyt. Nimismies tuli nyt
-rouvan kamarin ovelle, kysyen: "oletko kipeä?"
-
-"Vielähän kysyt! Etkö näe tuskan punaa poskillani?" rouva vastasi
-hiukan kärsimättömästi.
-
-"Uskon että nuo monenlaiset tropit --" alotti mies.
-
-"Suonet edes rohtojakaan, kun et lääkäriä raahi hankkia", rouva
-huudahti, purskahtaen itkuun.
-
-"Sama nuotti kuin ennenki", nimismies jupisi itsekseen katkerasti ja
-läksi pois ovelta. Hän oli menossa kävelemään ja oli sivumennen aikonut
-sanoa ystävällisen sanan vaimolleen.
-
-"Hän ei ymmärrä minua" rouva virkkoi, laskien kätensä sydäntä kohden.
-"Ennen hän aina kysyi vähimmästäki syystä: oletko oikein terve ja jos
-en ollut, hän minua lohdutteli, mutta nyt hän on minuun kyllästynyt!"
-
-Nyyhkien hän haperoi päänalasinta käsillään. Mies taas käveli ulkona,
-aikoi mennä jonku luo, vaan ei kuitenkaan mennyt, vaan hiipi kotiinsa
-illalla, söi iltasen ja meni levolle.
-
-"Tämä voi vielä mennä mukiin jonkun ajan, vaan jos ei joku muutos
-tapahdu, en tiedä miten loppuu", jupisi nimismies. Hän makasi sitte
-vielä kauan herällä, kunnes vihdoin nukkui.
-
-Rouvan veli oli apteekari K:n pitäjässä. Seuraavana päivänä hän saapui
-nimismiehen taloon matkallaan lähimpään kaupunkiin.
-
-Iltapäivällä istuttiin kolmikannassa teetä juomassa porstuan kuistilla.
-Tulipa puheiksi Jennyn terveys ja nimismies tuli maininneeksi noiden
-monien rohtojen olevan vahingoksi, Apteekari oli samaa mieltä.
-
-"Ja kuitenki sinä ihmisille syötät rohtoja!" Jenny puhui närkästyen
-veljelleen.
-
-"Hm", apteekari naurahti, "tohtori niitä syöttää ja hänen käskystä sekä
-ihmisten tahdosta niitä annan."
-
-"No, miten ihmisten terveys ilman lääkkeittä voitaisiin säilyttää?"
-Jenny kysyi.
-
-"Toisinlaisilla elintavoilla kuin nykyiset ovat" apteekari sanoi.
-"Syökööt nykyajan ihmiset vähemmin jos vähemmin liikkuvat ja varsinki
-juokoot vähemmin väkeviä ynnä kahvia ja teetä, valvokoot vähemmin,
-hankkikoot huoneisinki raikasta ilmaa, niin saavat nähdä kuinka
-terveyski paranee."
-
-"Mutta eikö mieliala vaikuta terveyteen?" Jenny kysäsi salaa vilkaisten
-mieheensä.
-
-"Tietysti" apteekari vastasi, "vaan kun terveys, nimittäin
-ruumiillinen, paranee, niin mielialaki paranee. Totta kyllä vaatii
-joskus liikkua muualleki näkemään uusia näkyaloja ja ihmisiä. Se
-virvoittaa myös suuressa määrin."
-
-"Olenhan joskus sitä sanonut Alfreedille, vaan hän ei ota sitä
-korviinsakaan. Oi kun pääsisin kylpylaitokseen!"
-
-"Minusta se on turhaa ja maksaa", nimismies mutisi.
-
-Naapurin herra tuli nyt vieraiksi ja keskeytti juuri sopivalla ajalla
-tämän kanssapuheen.
-
-Seuraavana päivänä apteekari matkusti eteenpäin ja elämä nimismiehen
-talossa jatkui samaan suuntaan kuin oli alkanut, Aviollinen sopu joutui
-yhä tiheämmin koetteen alaiseksi ja se heikkoni heikkonemistaan. --
-Ja nyt kun ei nimismies tiennyt mihin turvata surullisen mielialansa
-lieventämiseksi, hän yhä useammin alkoi liikkua "virkamatkoillaan"
-niinkuin hän selitti.
-
-Puolitoista peninkulmaa nimismiehen talosta asui muuan leski, jonka
-vanhin tytär on naimisissa, vaan nuorempi oli kotosalla ja naimaton.
-Tähän taloon nimismiehen usein johtivat hänen "virkatoimensa." Leski
-oli jo neljänkymmenen ijässä, vaan kaunis ulkonäöltään. Hän osasi
-oikein kelpo lailla kietoa nimismiehen pauloihinsa, kertoen kuinka
-hänen (lesken) avioliittonsa oli ollut onneton ja kun nyt nimismiehenki
-avioliitto oli onneton, niin tuo yhteinen onnettomuus herätti heissä
-suurta myötätuntoisuutta toisiaan kohtaan.
-
-Aluksi ei Jenny aavistanut mitään noiden miehensä yhä tiheämpäin
-virkamatkojen suhteen. Hän näki niiden virkistävän miehensä
-mielialaa ja oli siis varsin tyytyväinen. Toista vuotta Jenny eli
-tietämättömyydessään, kunnes vihdoin huhu miehensä "virkamatkoista"
-saapui hänen kuultaviin.
-
-Kun siis nimismies taas kerran läksi matkalle muutamana aamuna,
-valjastutti rouvaki hevosen puolisten seudussa ja ajoi seuraavaan
-kestikievariin, joka oli lähellä sitä taloa, jossa leski asui.
-Oli kova tuisku ettei voinut eroittaa kuin pari syltää eteensä.
--- Kestikievarissa rouva viivähti tunnin verran ja läksi sitten
-jalkapatikassa löytöretkelleen.
-
-Tultuaan lesken taloon, hän tirkisteli ikkunasta sisään, jossa jo
-valkea oli viritetty lamppuun. Hän näki miehensä istuvan nojaustuolissa
-ja lesken istuvan sohvassa, ompelutyö sylissä. He puhelivat; vaan
-puhetta ei tietysti voinut kuulla ulos.
-
-Jenny mietti hetkisen, menisikö hän sisään, vaan katsoi viisaimmaksi
-vielä vartoa, nähdäkseen jotaki todistusta epäluuloonsa, jonka hän
-kyllä piti täysin perustettuna. Olishan varminta, jos aivan veres
-tapaus olisi todistuksena.
-
-Jenny tarkisteli siitä kapeasta ra'osta, jonka rullakartiini ja
-akkunanpieli muodostivat. Vihdoin hän näki lesken nousevan --
-lähestyvän nimismiestä ja kietovan oikean kätensä hänen kaulansa
-ympäri. Jenny hyökkäsi portaita ylös, ryntäsi ovelle; avain oli poissa!
-
-Hän olisi mielellään ollut hiljaa ja vieläki palannut akkunan luo,
-vaan hän ei voinut. Veri kohosi hänellä aivoihin ja hän rupesi
-jyskyttelemään ovea kummallaki nyrkillänsä.
-
-"Kuka siellä on?" kuului lesken ääni sisältä.
-
-Jenny koetti puhua, vanan kurkkunsa kuristui ja vasta hetken päästä
-pääsi kamala, melkein tukehtunut huuto hänen huuliltaan.
-
-Leski avasi oven ja koettaen näyttää niin viattomalta kuin mahdollista
-hän huudahti: "Oo! Nimismiehen rouva! Tässä pyryilmassa. Aivan olette
-lumettuneet, Suokaa mun pyyhkiä lumi kappanne kaulustasta!"
-
-Hän koetti täten voittaa aikaa, jotta nimismies voisi piiloutua. Vaan
-tämä ei aluksi voinut paikalta, liikkua: vasta hetken kuluttua hän
-luiskahti läheiseen kamariin ja siellä muutaman varjostimen taa.
-
-Kun Jenny astui sisään ja näki miehensä kadonneen, kääntyi hän leskeen,
-loi häneen terävän katseen ja kysyi: "voisitteko aavistaa missä mieheni
-on?"
-
-"En tosiaankaan" leski virkkoi "olen hänen kyllä nähnyt tänään, vaan
-missä hän nyt on, sitä en tiedä."
-
-"Minulla olisi halu löytää hänet", Jenny jatkoi. "Suosiollisella
-suostumuksellanne rupean häntä hakemaan."
-
-"Minua ei miellytä moinen poliisitoimitus" leski vastasi. "Hävetkää
-vähän kantaa tuommoista epäluuloa."
-
-"Oi te viattomuuden enkeli!" Jenny puhkesi puhumaan. "Epäluuloa!
-Ikääskuin ei koko mailma kantaisi epäluuloa teitä kohtaan! Te rikotte
-sekä siveellistä että mailmallista lakia."
-
-"Jos aikomuksenne on minua häväistä, niin tuossa on ovi" leski virkkoi,
-koettaen hillitä vihaansa.
-
-"Minä menen", Jenny sanoi: "mutta ennen sitä kehoitan miestäni, jos
-hänellä on rahtuakaan ihmisarvoa, astumaan esiin kätköstään."
-
-Samassa nimismies ilmestyi kamarista ja seisoi keskellä salin lattiaa.
-
-"Minä en ole pelvosta kätkeynyt" hän puhui "vaan säästääkseni teitä,
-naisia, häpeästä. Jos sinä ja mailma minua haukkuvat siitä, että käyn
-tämän jalon naisen luona, niin en siitä huoli. Minä en ole mikään
-avioliiton rikkoja. Ja nyt: saat mennä. Minä kyllä tulen perästä."
-
-"Tule jos tahdot" Jenny virkkoi purskahtaen itkuun. "Minä olen jo
-kyllin kuullut ja nähnyt."
-
-Onneton vaimo läksi murretulla sydämmellä kestikievariin ja sieltä
-kohta kotia. Hänen kolme lastansa tulivat juosten häntä vastaan
-ottamaan, vaan hän sysäsi ne luotaan. Vihdoin hän kuumeentapaisesti
-suuteli heitä ja rupesi itkemään.
-
-Tästä hetkestä alkain oli onni paennut Jennyn läheisyydestä. Yöt päivät
-epäluulo, tuo armoton kiusaaja, kalvoi hänen sydänjuuriaan. Hän olisi
-varmaan lopettanut elämänsä päivät väkivaltaisesti, ell'ei pitäjän
-kirkkoherra olisi neuvonut häntä etsimään lohdutusta Jumalan sanasta.
-
-Nimismiehen käynnit lesken luona vähenivät nyt; sillä mailma ja hänen
-omatuntonsa alkoivat häntä liian kovin siitä nuhdella. Mutta tuo
-murtunut väli puolisoiden kesken ei ottanut parantuakseen. Hiipivä
-rintatauti rupesi toimittamaan salaista tuhotyötään Jenny'ssä. Hän
-väsyi vähimmistäki ponnistuksista ja jonkun ajan kuluttua hän ei enään
-jaksanut pystyssä olla kuin moniaita hetkiä päivässä. Synkkä suru
-kuvautui nimismiehen kasvoissa, kun hän istui vaimonsa vuoteen ääressä
-ja kerran hän pyysi vaimoltaan anteeksi, minkä hän oli hänen mieltään
-pahoittanut. Heikosti hymyillen Jenny virkkoi: "olen jo aikoja sitten
-sen sinulle anteeksi antanut!"
-
-Oli synkkä Lokakuun aamu, kun Jenny tunsi kovat tuskat rinnassaan. Mies
-ja lapset kokoontuivat hänen ympärilleen. Pappi noudettiin ja kun hän
-oli työnsä toimittanut, sairaan muodon yli leveni taivaallinen lepo.
-Mutta vielä oli taudin viime ja kovin puuska kärsittävä, kunnes vihdoin
-ruumiilliset siteet höltyivät ja sielu pääsi kohoamaan murheiden
-laaksosta sinne, jossa ei ole itkua eikä valitusta niillä, jotka
-Herrassa nukkuvat.
-
-Hautajaisissa oli nimismiehen suru suuri ja niiden jälkeen ei hän
-liikkunut missään moneen viikkoon. Kun toista vuotta oli kulunut Jennyn
-kuolemasta, alettiin jo ennustaa häitä nimismiehen talossa eikä kauaa
-kulunut ennenkuin leski joutui orpojen emintimäksi. Ja tähän, ei aivan
-tavattomaan, tapaukseen tahdomme lopettaa kertomuksemme.
-
-
-
-
-"Äyri-Hannu."
-
-
-Että nerot eivät synny ainoastaan mahtavien mukavissa majoissa, vaan
-ehkä yhtä usein talonpoikien ja työmiesten alhaisissa asunnoissa, on
-tosiasia jota ei kukaan ajattelevainen kiellä. Ja kuitenkin kului
-kuusi vuosikymmentä tällä vuosisadalla, ennenkuin johtavien mieliala
-maassamme mukaantui siihen ettäs rahvaalleki tarjottiin opetusta sen
-omalla kielellä. Sitä ennen moni hyvinki etevillä luonnonlahjoilla
-varustettu rahvaan lapsi eli aikansa maaseutujen hengellisessä
-puolihämärässä, useinki joutuen, sielunlahjojen kehkeytymiseen kun ei
-ollut tilaisuutta, harhateille ja haaksirikkoon.
-
-Näiden opin puutteessa kuihtuneiden nerojen joukkoon on luettava myös
-hän, jonka, nimi on kertomuksemme otsakirjoituksena. Erinomaisilla
-luonnonlahjoilla Varustettu, hän ei kuitenkaan joutunut mihinkään
-sanottavaan haaksirikkoon; elelihän ikänsä jotenki ylönkatsoen itseään
--- niinkuin usein on saiturien laita.
-
-Äyri-Hannulla (mikä hänen oikea sukunimensä oli lienevät harvat hänen
-aikalaisistaan tienneet) oli nimittäin sammumaton raha-ansion himo
-("_auri sacra fames_"). Tämä himo oli hänelle hankkinut nimenki, sillä
-äyriä eli pennejä hän koetti kokoilla kaikin tavoin, joskus tavalla,
-jota ei miehuulliseksi voi sanoa, niinkuin kohta tulemme näkemään.
-
-Hannulla oli erinomainen taipumus matematiikaan. Päälaskussa hän oli
-semmoinen päälle-päsmäri että hän aivan pani hämilleen lukeneetki
-miehet, jotka pännä kädessä laskivat samaa lukua, kuin hän laski päässä.
-
-Hannu oli kotosin Muhoksen pitäjästä kaakkoispuolella Oulua.
-Aika tavasta hän kävi Oulussa, jossa hän sai rahaa, tupakkaa ja
-väkeviä, sillä hän ei ollut mikään poikkeus tuosta usein lausutusta
-sananparresta "kaikki nerot ryyppäävät."
-
-Muutamana kesäpäivänä Hannu astuskeli Oulun katuloita kirkon seudussa.
-Niinkuin tavallisesti oli hänellä kirves vasemmalla käsivarrella, jota
-hän piti koukussa. Poikanulikoita hyppeli hänen ympärillään, ilvehtien
-ja huutaen: Juostaanko kilpaa. Saat 10 penniä, jos otat minun kiinni.
-Aj, aj, Hannu äijää! "Syöpikö pässi pähkinöitä?" huusi muuan ja
-kökötti pienen kiven Hannulle. -- Tämä alkoi suuttua ja parvi pölähti
-syrjemmäksi. -- Nyt muuan poika sanoi Hannulle: "saat 10 penniä jos
-juokset kahden nurkan välin edestakaisin 3 minuutissa." -- Hannu lähti
-heti juoksemaan, pojat hurraamaan ja läähöttäen hän palasi perimään
-palkkansa. Vaan nyt syntyi intos. "Sinä et juossut kolmessa minuutissa"
-väitti hän joka oli luvannut. "Häpeä!" huusi muuan roikale, "anna heti
-Hannulle 10 penniä." Pojan täytyi myöntyä ja Hannu läksi, saatuaan
-rahan, mutisten astumaan eteenpäin. Pojat erkanivat nyt hänestä ja
-jäivät katsomaan kun kaksi koiraa tappeli.
-
-Muutamassa talossa akkuna oli auki. Puhetta kuului sisältä ja
-tupakansavun haju haiskahti niin makealle Hannun sieramiin. Oikein
-sikaarin haju! Hannu rykäsi eli oikeammin ähkyi. Tämä ääni oli hyvin
-tunnettu kaikille, jotka vähänkään olivat olleet tekemisissä hänen
-kanssaan.
-
-Kohta ilmausi pää akkunaan,
-
-"Kas, Hannupa siellä astuu! No, tuleppa sisälle. Täällä on herroja,
-jotka räknäyttävät sinua."
-
-Hannu kuuli mielellään sillä korvalla, astui portista sisään ja seisoi
-kohta isohkossa kamarissa, jossa kolme herraa istui pöydän ääressä.
-
-"Nyt saat osoittaa taitoasi" alotti talon isäntä. "Tuossa istuu
-kruununvouti. Hän on oikea räkninkimies, oikein kruunun puolesta. Hän
-tahtoo kuulustella taitoasi ja jos osaat suorittaa tehtäväsi, niin
-penniä tulet perimään."
-
-Tämä puhe oli Hannua varsin mieleen.
-
-"Minä tahdon" alotti kruununvouti "laskea samat luvut paperille, jottas
-varmaan voin tietoasi arvostella."
-
-Talon herra asetti paperia ja kynän kruununvoudin eteen. Tämä puhui
-nyt näin: "Oulusta Kempeleesen, H:n taloon, on 13 virstaa. Montako
-ohranjyvää voidaan pitkinpuolten asettaa tälle pituudelle, jos joka
-jyvä on 1/3 tekotuumaa pitkä?"
-
-Hannu rykäsi (eli ähkyi), laski kirveensä ja lakkinsa lattialle, rupesi
-supisemaan ja pani kämmeniensä syrjillä merkit sormiin, ranteisin,
-kyynäspään kohdalle, käsivarsiin, vyötärystään, pohkioihin, polviin
-j.n.e. Nämä merkit olivat kymmenlukujen, satojen, tuhansien j.n.e
-muistoonpanoja. Sitten kun kaikki viivat olivat vedetyt hän kysyi:
-"onko herra jo laskenut?"
-
-"Aikoja sitten" kruununvouti vastasi. "Mitä olet saanut, Hannu?"
-
-"Miljoona kuusisataa kahdeksankymmentäneljätuhatta kahdeksan sataa
-jyvää" Hannu vastasi vakavasti ja oikasi ruumistaan.
-
-"Katso peijakasta", kruununvouti mörähti. "Sinä lasket kuin hevonen!
-Totta maar! Mutta nyt pannaan pahempaa eteen. Minä olen 50 vuoden
-vanha. Montako sekuntia olen elänyt?"
-
-"Minä vuonna olette syntyneet? 1814, 1815 tai 1816? Nyt kirjoitetaan
-1865 ja 50 vuotias voi olla syntynyt jonaki noista kolmesta vuodesta."
-
-"Minä tarkoitan", sanoi kruununvouti ettäs lasket montako sekuntia on
-50 vuodessa. Minä täytin 2 päivää sitten 50 vuotta.
-
-Hannu ähkyi ja impesi taas mutisemaan ja merkkejään tekemään. Aikaa
-kului ja kruununvouti vihdoin laski pännän pöydälle ja sytytti uuden
-sikaarin, katsellen odottavaisesti Hannuun. Tämä vaan teki merkkejään,
-supisi eikä katsonut herroihin. Vihdoin hän sanoi: "nyt on lasku
-valmis." Hannu lausui nyt hyvin pitkän luvun.
-
-Vouti silmäili paperiaan, hymähti ja sanoi: "Minä arvasin sen! Olet
-väärin laskenut."
-
-Hannu säpsähti. Vouti nyt lisäsi: "Ei ole kummakaan. Lasku on pitkä
-kuin nälkä-vuosi eikä sitä voi päässään suorittaa kukaan kuolevainen,
-sen voin sinulle vakuuttaa."
-
-"Tuliko herralle kuinka paljoa vähempi?" Hannu kysäsi nolosti.
-
-Kruununvouti lausui paperista laskunsa, lisäten: "tämä on oikein
-laskettu, sen tiedän, koska itse olen sen laskenut."
-
-"Antakaapa vähän vielä koetan", Hannu virkkoi.
-
-"Hyvin mielelläni sen suon", virkkoi kruununvouti.
-
-"Kirjoittakaa ensi saantini paperille" pyysi Hannu.
-
-Vouti kirjoitti sen ja Hannu taas alkoi laskea. Hetkiä kului. Vihdoin
-Hannu sanoi: "En saa sitä sen paremmaksi."
-
-Kohta lisäsi Hannu: "ottihan herra karkausvuodetki lukuun? Ne ovat
-hiukan pitempiä tunneissaki ja viidessä kymmenessä vuodessa." --
-
-"Karkausvuodet!" kruununvouti soperteli punastuen. -- "Hm! Minä tahdon
-katsoa!"
-
-Nyt oli kruununvoudin vuoro ruveta laskemaan. Numeroita tipahteli
-tipotihjään paperille. Vielä pari minuutia. Lasku oli valmis!
-Kruununvouti hyökäsi tuolilta, astui Hannun eteen ja huusi: "oletko
-sinä ihmine?"
-
-Tähän vaatimattomaan kysymykseen ei Hannu arvannut aluksi mitään
-vastata. Hänen hämmästyksensä muuttui kuitenkin suurimmaksi, kun vouti
-avasi toista korttelia pitkän, viheriän silkkipörssinsä ja laski
-kiiltävän markan rahan Hannun kouraan.
-
-Talon herra astui myös toiseen huoneesen ja toi sieltä juomalasilla
-väkevää, jonka Hannu pitemmittä mutkitta kaasi kuivaan kurkkuunsa.
-Vieläpä antoi herra Hannulle sikaarinpäitä poskeen pantaviksi.
-
-H. otti kirveensä ja lakkinsa lattialta, kumarsi herroille ja meni
-varsin tyytyväisenä tästäki paikasta, jättäen jälkeensä ihmettelyn
-erinomaisesta laskupäästään.
-
-"Totta maar!" kruununvouti ihmetteli, Hannun ulos mentyä, pannessaan
-sokuria kuuman veden sekaan, jota juuri oli sisään tuotu. "Semmoista
-päätä en ole koskaan tavannut. Tiesi mikä mies hänestä olisi tullut,
-jos hän olisi saanut koulua käydä!"
-
-Mutta Hannu astuskeli kevein askelin pienoiseen taloon Kajaanin
-tullissa, jossa hän sai yösijan. Vielä maatessaan hän otti tuon uuden
-hopeamarkan esille, käänteli ja katseli sitä. Oli juuri silloin (1865)
-uusi rahakanta saatu maahamme.
-
-Tämän tapauksen jälkeen kadotamme nyt Hannun näköpiiristämme. Hän eleli
-edelleen halon hakkuulla y.m. kirvestyöllä. Kirves oli hänen milt'ei
-alinomainen seurakumppaninsa.
-
-Olipa muuan synkkä syyspäivä, kun Hannu saapui Ouluun työansiota
-hakemaan. N.k. salmessa hän sai jotakin tehtävää tervahovin
-läheisyydessä. Oli sateinen syysilta ja vaikka paikoittain löytyi
-hiukan valoa salmen rannoilla, oli kuitenki kulku liukasta möljää
-pitkin varsin vaarallinen, erittäinki jos oli menijällä mitään "ohran
-jyvää" silmässä. Josko tosiaan Hannun laita oli näin, siitä ei ole
-selkoa; pääasia on että hän astuskeli ijankaikkisuuden kupeella sinä
-iltana ja -- luiskahti Vellamon uhriksi. Häntä kaivattiin seuraavana
-päivänä ja luultiin ensin kaupunkiin menneeksi, vaan kun ei häntä
-alkanut näkyä ei kuulua työssä, niin arveltiin, vihdoin hänen surman
-suuhun suistuneen. Kun hän löydettiin, oli hänellä kirves uskollisesti
-litistetty vasemman käden kyynäspään kohdalta koukistuneen käsivarren
-sujumassa.
-
-Kerrotaan hänellä säilyssä löydetyn melkoinen summa rahaa. Moni
-ei isosti perustanut hänen kuolemastaan, vaan meille se tuntuu
-surulliselta samoinkuin koko hänen elämänsä juoksu. Nerollaan hän
-niitti ylönkatsetta ja olkoonpa niin, että syy oliki hänen oma, niin
-hän kuitenki toteutti tuon tunnetun lauseen: "jumalat, jo lausuit
-vanhat, katehet on lahjoistaan."
-
-Lieneekö Hannulla ollut vaimoa tai lapsia, jotka olisivat häntä ehkä
-surreet, siitä ei näiden rivien piirtäjällä ole varmaa tietoa. Jos
-jonkulaisen johtopäätöksen voisi tehdä jostaki himmeästä muistosta,
-että hän olisi ollut naimaton, ei siis moni lie hänen pois menoaan
-mieleensä pannut muuta kuin hetkeksi. Naimattomuus muutoinki sopisi
-miehen luonteesen.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia, by J. A. Bergman
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA ***
-
-***** This file should be named 60532-8.txt or 60532-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/0/5/3/60532/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60532-8.zip b/old/60532-8.zip
deleted file mode 100644
index 58c17c4..0000000
--- a/old/60532-8.zip
+++ /dev/null