NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 10218 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c1fc12e
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60533 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60533)
diff --git a/old/60533-8.txt b/old/60533-8.txt
deleted file mode 100644
index af5406d..0000000
--- a/old/60533-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,10218 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Otava, Osa II, by C. A. Gottlund
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Otava, Osa II
-       eli Suomalaisia huvituksia
-
-Author: C. A. Gottlund
-
-Release Date: October 20, 2019 [EBook #60533]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OTAVA, OSA II ***
-
-
-
-
-Produced by Jari Koivisto
-
-
-
-
-
-
-
-
-OTAVA, II OSA
-
-eli
-
-SUOMALAISIA HUVITUKSIA
-
-
-C. A. GOTTLUNDILTA
-Oppiva.
-
-
-
-
-
-Tukholmassa,
-Painettu B.M. Bredbergin Kirja-pajassa,
-1832.
-
-
-
-
-
-
-      "Accipies igitur hoc parvum opusculum, lucubratum his jam
-      contractioribus noctibus: quoniam illud majorum vigiliarum
-      munus in tuo nomine apparuit. Non est enim, ut in arce poni
-      possit, quasi illa Minerva Phidiæ; sed tamen ut ex eadem
-      officina exisse appareat."
-
-                                                      _Cicero_.
-
-
-
-
-SISÄLMYS:
-
-Alku-Puhe I.
-Otava. (Runo)
-Ritvalan Helka:
-   Tiijustuksia tästä Juhlasta
-   Alku-Sanat. (Runo)
-   Matalenan Runo
-   Inkerin Runo
-   Annukkaisen Runo
-Vanhoin Suomalaisten Ajan-luvusta
-   Haaga. (Runo)
-   Hellas. (Runo)
-   Sanan-salaus
-Keännöksiä Anakreonista:
-        Tiijustuksia tästä Runojasta ja hänen Lauluista
-     I. Kanteleesta. (1:nen Ode)
-    II. Nais-väestä. (2:nen Ode)
-   III. Rakkaus. (3:maas Ode)
-    IV. Ihestään. (4:jääs Ode)
-     V. Ruusu (5:ees Ode)
-    VI. Rakkaus. (7:määs Ode)
-   VII. Rakkauesta. (14:nees Ode)
-  VIII. Kullallensa. (20:nes Ode -- Perustuskielineen)
-    IX. Omasta Tytöstäin. (28:nees Ode)
-     X. Bathylluksesta. (29:nees Ode)
-    XI. Peäskyisestä. (33:nees Ode)
-   XII. Omista Nimikoistaan (32:nees Ode)
-Sanaus. (Nossilta)
-Keännöksiä. Sapphosta:
-       Tiijustuksia tästä Runottaresta ja hänen Runo-töistään
-    I. Aphroditekselle. (Hymni)
-   II. Tytölle Rakastetulle. (Ode)
-  III. Katkaistunneita sipaleita hänen Runo-töistään:
-       1. Vaimolle rikkahalle, voan typärälle
-       2. Tyhjeä outtaissa
-       3. Venuksellen
-       4. Äitillensä
-       5. Nuorikko ja Piikuus. (Pakina)
-       6. Runojallen
-       7. Sulhaisellen
-       8. Tuliaiset
-       9. Moa-kylän Tytöstä
-      10. Tulevallen tutullensa
-      11. Kalarin Pelagon hautakivelle
-      12. Moatessansa
-Keannöksia Viron kielestä (kuvauksen kanssa, toimittava Virolaisten
-   voatteen-parit.)
-       Tiijustuksia heijaa kielestä, m m.
-    I. Mehtä-mies. (Runo) Perustus-kielineen
-   II. Sota-miehen Laulu. (Runo) Perustus-kielineen
-  III. Armotoin Neijon surkutteleminen. (Runo) Perustus-kielineen
-   IV. Kiikku-Laulu. Perustus-kielineen
-Keännös Vatjalaisten eli Tschudilaisten kielestä:
-   (Kuvaus joka toimittaa Tschudilaisen morsiammen, seuraa toisten).
-       Tiijustuksia heisiä ja heijän kielestä
-    I. Tschudalainen Laulu. (Runo.) Perustuskielineen.
-Keännöksiä Lapinkielestä: (ynnä kuvaus Lappalaisten Voatteen-parista,
-   sekä miehen että vaimon)
-       Tiijustuksia heijän kielestä ja lauluista
-    I. Poro-Laulu. (Perustus-kielinineen)
-   II. Laulu pienillen Lapsillen. (Perustuskielineen)
-  III. Karhu-Laulu. (Perustus-kielinen)
-Tiijustuksia niijen Venäjässä löytyvien Karjalaisten kielestä.
-   (Kuvauksien kanssa, joka toimittaa meijän-puolimmaisten,
-   Venäjän uskovaisten, Karjalaisten voatteen-paria, sekä miehen
-   että Vaimon.)
-       Tiijustuksia
-       Tarkeempi koettelus heijän kielen tutkimisesta, Mattheuksen
-          Evankieljumin Suomentamisessa
-       Heijän että meijän kielen käyttäminen Roamatun Suomentamissa.
-Erilläisiä Lauluja:
-   Nyt ja Ennen
-   Soijin
-   Ystävälläni
-   Sirkka
-   Runo
-   Oma moa
-   Mehtä. (Katkaistu Joukkahaisesta)
-   Kalevan Tytär. (Loilu)
-   Hulivili. (Katkaistu Joukkahaisesta)
-   Turun Tulipalo vuonna 1827
-
-
-
-      Ea virtus esse videtur præstantis viri, quæ est
-      fructuosa aliis; ipsi autem laboriosa, aut periculosa,
-      aut certe gratuita.
-
-                                         _Cicero_, de Oratore.
-
-
-
-
-SUOMENMOAN PEÄ-HOLHOTTAJALLEN RUHTINAALLEN
-
-Alexander Sergejewitsch Menschikowillen.
-
-
-Vara-Peäpurjehtaja, Peäsanan-Lennättäjä, Osallinen Keisarillisesta
-Venäjän Vallan Hallituksesta, Peämies Keisarill. Meriväen Peäparvessa,
-Suomessa löytyvän Sotaväen PeäSoattaja, Tähtikäs Kejsarill. Venäj. St.
-Alexander Newskin Tähteestä, St. Annan 2:sesta Tähti-kunnasta,
-Loisteilla, St. Wlademirin 2:sesta Tähtikunnasta, Isolla Ristillä, ja
-St. Georgin 3:manesta Tähti-kunnasta; niin myös Tähtimies Kuninkaall.
-Puolalaisesta St. Stanislain 1:mäisestä Tähti-kunnasta, ja Kejsarill.
-Saksalaisesta St. Leopoldin 2:sesta Tähti-kunnasta; Osakas, Kuninkaall.
-Franskalaisesta St. Ludvigin Tähteestä, ja Kuninkaall. Preusiläisestä
-Tähteestä: "pour le Mérite", Loisturi Kuninkaall. Ruohtalaisesta
-Miekka-Tähteestä, Isolla Ristillä; Tähti-niekka Kuninkaall.
-Baijerilaisesta St. Hubertin, ja Kuninkaall. Sardinilaisesta St.
-Mauritiin ja Lazarin Tähteistä, Isolla Ristillä, niin myös
-Iso-Herttuallisesta Badilaisesta Zähringer-Mursun 1:mäisestä
-Tähti-kunnasta, ja Kunta-Ruhtinaallisesta Hessen-Casselisesta
-Sotalais-Tähteestä; lahjoitettu Kulta Miekalla, peällekirjutoksella:
-"Sota-urhollisuuestaan" Kantain Kunnia-Rahoja muistoksi 1812 vuotisesta
-soasta, Parisin vallottamisesta, ja Persian, ja Turkin soan-käymisestä.
-
-    ARMAHAINEN JALO-SUKUINEN
-             HERRA,
-         MAINIO RUHTINAS.
-
-Tokkohanma Teillen tohtinoonkaan tarjoa näitä kielen viljojamme, näitä
-kokeita minun Nuoruuen? Jos minut pelottaisi Jaloutenne, niin
-Laupeutenne rohkeuttaa, soattamaan Teillen Suomalaisiakin uutisia.
-
-Kuta enemmin Kansan mieli valaistuu, sitä enemmin harjoittuu Kielikin;
-ja toas toisappäin: sitä myöten kuin kieltä harjoitetaan, sitä myöten
-mieltä valaistetaan; sillä mielen-valaistus ja kielen-harjoitus ovat
-aina käyneet rinnallaan, ja nouattaneet toinen toistaan.
-
-Tätä on moni Hallitus oivaltanut, ja sentähen tarkoittanut toimeensa,
-levitteäksensä kansallista mielenvalaistusta, Kansan kunkin omalla
-kielellä. -- Ainoasti Suomalaisia Kansoja pietään vielä tässä
-tavattomassa tilassa, että heijän täytyy vieraalla kielellä puhuttoo
-toisiansa, kasvattoo lapsiansa, ja toimittoo laillisia asioitansa,
-vaikka heillä on kieli, oma, suloinen kyllä.
-
-Kaikki Suomenmoan Suomalaiset ovat, kielensä puolesta, poiskieletyt
-nautimasta tätä mielen-valoa, tätä viisauen viljelemystä, jota kussaik
-Ristillisessä Hallituksessa tarjoitetaan kullekin kansakunnallen,
-kullekin yksinäiselle miehelle; ja jota hyökin oisivat ansaineet, sekä
-lain-kuuliaisuuestaan että moa-uskollisuuestaan, ja muista hyvistä
-tavoistaan -- liiaksikin koska kustentaavat Oppineita ja Opettajoita --
-varsin tähän tarpeisehen.
-
-Ruohin vallan aikana tehtiin kaikkia tätä, voitoksi ja hyväksi, meijän
-moan Ruohtalaisillen. Suomalaiset heitettiin orvoiksi ja osattomiksi --
-ja niinpä ovat vieläik.
-
-Tätä puutosta, kansallisessa ylöskasvattamisessa, tavataan sekä
-yksinäisessä että yhtenäisessä elämässämme, ja tuntuu päivästä päivään
--- aina vaikeammaksi, luonnottomaksi sitä myöten kuin mielemme
-valaistuu, eikä höystyk kielemme. Sillä toellinen ymmärryksen
-valaistaminen, syämminen hyvistyminen, ja tapoin sivistyminen, eli koko
-meijän henkellinen luonistuminen, on mahotoin -- ilman kielen
-harjoittamatak.
-
-Yksinäiset yritykset, tässä tarkoituksessa, poisraukenoovat ja käyvät
-voimattomiksi, ellei Hallitus jollaik tavalla ottaa tämän asian
-auttoaksensa, ja turvataksensa. Ruotin muinonen kuuluisa Kuninkas
-peästytti meitä Latinan puheesta, ja kohotti kielemme käytättäväksi
-Jumalan-palveluksessamme ja kirkko-menoissamme; Venäjän Valtias
-valittu, vapauttakoon meitä kerran tästä Ruohtalaisestakin
-puheesta, ja koroittakoon kielemme kansan yhteiseksi opetus- ja
-kirjoitus-kieleksi!!!
-
-Armollinen Ruhtinas! Toimenne ja mieli-hyvyyvänne, jolla oletten
-ihtenne velvoittaneet, valvoittaaksenne Suomalaisten parasta, on
-vakuuttanut minut että monet muut, Teijän ei unehuttavan tätä meijän
-henkellistä tarvistamme. Armias, tarkoittakee mielenne tähän meijän
-kieleemme, joka suosioitteloo mielet meijän, ja suloitteloo, ja joka on
-kallis meillen kaikillen -- jotta onnistaisitten meitä
-ei ainoastaan moallisissa mutta myöskin henkellisissä!
-
-Tässä toivossa olen minä uskaltanut omistaa Teillen näitä käsitekojani,
-rukoillen Teitä: ottoa heitä tyyneellä syämmellä, kahtoa heitä --
-leppeellä silmällä!
-
-Syvämmellisemmellä arvoamisella kaiken Teijan kuuluisan Jaloutenne ja
-Kunnianne olen minä aina
-
-    ARMOLLINEN RUHTINAS
-          TEIJÄN
-
-                                           kaikliin-nöyryymmäinen
-                                                palveliainen.
-                                             _Carl Ax. Gottlund_.
-
-
-
-
-ALKU-PUHE.
-
-
-    Soapi tyhjän pyytämätäk;
-    kovan onnen ostamatak.
-
-Myöhistynyt on tämä Toinenkin Otavan Osa -- ei kirjan painamisessa;
-mutta ulos-antamisessa. Niin kuin jo nähtiin monesta kohin 1:sessä
-Osassa, niin oli tästä Toisestakin jo v. 1828 painettu 16 arkkia; mutta
-monet esteet ja vastukset ovat siitten hänet seisauttaneet, ja --
-viivyttäneet hänen julistamista.
-
-Voan koska Peällentarjojat, enin osaltaan, eivät ouk vieläkään
-käsittäneet Ensimmäisen Osan, niin tahon minä tässä ensin ilmoittoo
-syyn tähän viipymiseen, ja tehä tiliä minun käytöksistäin.
-
-Niin kuin luetaan Esipuheessa 1:sen Osan XXXIII:lla puoliskolla, niin
-oli kirja painettu jo syksyilä v. 1828; mutta kuviin-moaluuttaminen
-viivytti minut vielä vuosikauen. Kesällä v. 1829 siotin minä muutamia
-heitä, ja lähetin Suomeen, mutta usseempia en tahtona lähettää,
-ennenkuin ennättivät tulla mielentutkinnolta (af Censuren) luetuiksi,
-koiteltuiksi ja peästätyiksi. Tätä tehtiin syksyllä samana vuonna.
-Mutta silloin tuli mullen jo heri myöhään, sinä syyssä, lähettää heitä,
-merta myöten, Suomeen. Keväillä v. 1830 oisin tätä tehnyt, jollon mulla
-oli moalattuita kuvia 9000, Peälletarjojoihen tarpeeksi, (ehken vielä
-silloinkaan ollut ennättänyt soaha heitä ostajoihenkin varaksi); mutta
-nyt kielsivät minua yksi ja toinen tätä tekemästä, ennen kuin ennätin
-yht-aikoa soaha kaikkia lähettäneeksi. Sanoivatten: "Mitäs sä laitat
-yhällen, eikä toisellen? Kuin ovat jo outtaneet vuosikauet, niin
-outtanoovat vielä jonkun kuukauenkin; ja paremminpa tuo käypi
-kauppakin, urakalta kuin vähittellen." Tätä selittivät minullen niin
-monella tavalla, että minäkin viimen siihen myötistyin, ja omaksi
-vahinkoksein nouatin heijän mieltä. Heijän puheella viivytin kirjoin
-lähettämistä Suomeen syksyhyn, toivoin siihen soavain kaikkia näitä
-kuvia valmiiksi. Tehäksöin tätä oikeen kättä mahtain, muutin minä
-kesäksi kaupunnista moallen, _Kolbotten_ mainittavaan Herrashoviin,
-puolta peninkuormoa kaupunista, itäisehen; ja otin myöteini niitä
-kuvia, tauluja ja soittoja, jotka oli kirjaan kuuluvia. Mutta meille ei
-ouk aina luotu toteen käyvä aivotuksemmo; ja tulen-turmiot, jotka jo
-monestin ovat hävittäneet meijän kirjalaitoksiamme, eivät olleet
-vieläkään soaneet kylläkseen.
-
-Elo-kuun 29:nä päivänä, juuri Jumalan-palveluksen aikana, palo tämä
-kaunis Herras-kartano, hirmuisella tuli-palolla, poroksi; joka tapahtui
-niin rutosti että ne ainokkaiset kahet kotona-olevaiset Rouas-väet
-olivatten vähältään tulessa tukehtumassa. Minäkin en sattuna silloin
-olla kotona; olin männyt Erstavikiin kirkollen, puolen peninkuorman
-peähän. Kotiin tultuani ei ollut eneän niin hitua jälellä, kaikista
-minun kirjoista, paperista, voatteista ja huoneen-kaluista. Minun
-pyssyt ja koiratkin -- kaikki mäni sen tulimmaiseen tuhkaan.[1] Ihmiset
-olivat kaikki kirkossa, ja ne pari vaimolliset henket, jotka
-hätä-päisin peäsivätten tulen leimauksesta, eivät olleet hyvät mitään
-pelastamaan alimmaisestakan salvoksesta, satikka ylimmäisestä, kussa
-minä asuskelin.
-
-Minä en tässä puhuk vahinkostani rahallisessa tarkoituksessa, eikä
-myöskään kirjallisessa, sillä sitä ei arvak toinen kuitenkaan. --
-Ainoasti mitä Otavaan kuuluu, niin paloi tässä kaikki hänen
-tarpeitansa, joista oli moalattuitakin kuvia kolmalta toista kymmentä
-tuhatta kappaletta, joihen moaluuttamisessa oli ollut mullen työtä
-kahen vuuen.
-
-Siinämä seisoin tyhjän käsin, ja seisoisin vielä nytkin, ellei oisi
-auttanut Jumala, ajan kunkin katkaisunna. Nämät vahinkot seisahtivat
-minua, voan eivät kuitenkaan olleet hyvät pois-luovuttoo minua, näistä
-kielen-harjoituksista. Huovaahan variskin vastatuuleen! mies voittaa
-vahinkonsa. Sillä eivät minuakaan vastukset voittaneet; minä voitin
-vastuksia.
-
-Minä olin näissä vehkeissä ei ainoastaan kuluttanut rahani, ja
-mänettänyt aikani; mutta olin myös velkauntunut siinä toivossa,
-soavani, kirjoin ulosannettua, tarpehekseni, sekä velkoin maksamiseksi
-että Toisenkin Osan lunastamiseksi. Tyhjäksi kävi tämä toivoni, ja
-aikomukseini hajoisivat kuin akanat tuuleen. Työtä ja tointa ei minussa
-puuttuna, ainoasti varoa -- uusiin kustannoksiin. Jos oisin mistä
-soanut kirjan-kustentajata, eli jos josta kusta oisin soanut rahoja
-lainataksein, tähän tarpeisehen, niin asia oisi ollut välleen autettu.
-Mutta tätä ei ollut minun toivoamistakaan, koska nekin joilla oli multa
-soamista, eivät nyt antaneet aikoakaan, tämän onnettoman palon tähen,
-voan kilvoittain kiistelivät valmista tahtomaan, kuhik luulessaan
-soavasek ennakon. Mitkä mulla oli ystäviä ja tuttuja, olivatten jo
-ennen minua rahoittaneet. Nekin oli varattomia enin osaltaan, ja
-tarvihtivat ite omansa, enkä nyt ollut hyvä heitäkään suorittamaan.
-Monikin joka oli ollut ystävänä olevoinaan, muuttui vaarassa
-tois-karvaiseksi. Niiinpä sanotaankin: "autuasta hyvään aikaan
-siunataan; vaivasta pahaan aikaan kirotaan".
-
-Minä kirjutin sinne tänne, sekä Suomeen että muuannek, tästä
-ahistuksestain, soahaksein kirjankustentajata; mutta ei yksikään siihen
-ruvena. Jos oisi ollut puhe muka viinan-kaupasta eli ostosta
-ketu-nahkoin, tahi muusta seittysestä. Silloin oisi ehkä löytynyt
-rahoja vähä kullaik; mutta Suomalaisiin kirjoin, ei ollut yhönkään
-heijän uskaltamista.
-
-Näissä muka neuoissa, ja huoleessain omasta henkestäin, mäni toas kaksi
-aastaikoa minulta hukkaan, ja olen sillä välillä tuskin voinut vältteä
-maksun-luopumusta (cession); jota monikin minun siassa oisi tehnyt,
-mielelläänkin -- lailisella perustoksella. Mutta tällä tavattomalla
-tavalla en tahtona muitakaan saattaa vahinkoon, satikka tuttavia ja
-heitä jotka ovat kehoittaneet kielen harjoittamistamme.
-
-Viimeisellä sain minä tok' nuoren Muona-Kauppiaan tässä Tukhulmissa
-auttamaan minua näissä aikeissa, rahan-lainuulla, josta minun tuloo
-häntä ei ainoastaan kiittee, sekä omasta puolestain että
-Peälletarjojoihen, mutta myöskin kunnioittoo, koska hään, joka oli ihko
-Ruohtalainen, otti sitä tehäkseen, jota ei yksikään Suomalainen oisi
-tehnyt, voitoksi kielellemme.[2] Herra _And. Gust. Enblomin_
-rahan-tarjoolla olen minä toas ruenut työskentelemään näissä kielen
-kokeissa; ilman hänetäk oisitten outtaneet, tiesi hänet -- miten kauan.
-
-Niitä _tauluja_ ja _soitto-lehtiä_, ensimmäiseen Osaan, jotka paloivat
-multa, olen jo uuestaan toimittanut; mutta _kuvat_ en ouk vielä
-siittenkään soanut valmiiksi. Heihin voaitaan ei ainoastaan rahoa,
-mutta myös aikoakin, ellen toisella moaluuttaisin heijät, jolloin
-maksaisivat, ainoasti moaluuttamisen-palkassa, vähinnik 1,000 Riksiä
-Pankossa (luettu 4 killinkiä kappaleesta); kuitenkin lupaan minä
-heitäkin aikoamyöten toimittoo, sillä eholla, että otatten nyt kirjan,
-siltään; muuten minä en soatak sitä luvata.[3]
-
-Olkoon tämä sanottu Ensimmäisestä Osasta, ja hänen viipymisestä.
-
-Tämän Toisenkin Osan oisin minä mielelläänkin tehnyt, ko'oltan että
-näöltään, ensimmäisen mukaan; voan ei annak vara myöten. Minun on sen
-tähen täytynnä katkaista hänet kahtiaan. Soitot ja kuvat, mitk'eivät
-tässä löyvyk, liitetään jälkimmäiseen puoleen.[4]
-
-Mitä hinnasta tuloo sanottavaksi[5] niin tahon muistuttoo: jos mulla
-oli ennen vara ilman maksutak Peällentarjojoillen, ikeän kuin kaupan
-peälliseksi, toimittoo näitä kuvia ja soittoja, kirjan kaunistukseksi,
-niin ovat asian laijat nyt toisellaiset. Tätä arvaapi jokainen: eikä
-taijak yksikään multa voatia joutavia kustannuksia, toisen tähen.
-Sitävastoin oisi monelle ehkä syytä toivoa, kieleni enemmin
-harjauntunneen tässä Osassa, ja puhistunneen niistä virheistä, jotka
-löytynnöön ensimmäisessä.[6] Mutta koska tätä synnytettiin yht'aikoa
-kuin toistakin, niin tuli samallaiseksi arvoltaankin, ilman mitään
-kielellistä vointumista. Vähä ennen kirjan lopettua on Suomesta
-laitettu, Otavaan pantaviksi, muutamia somasti tehtyjä lauluja, jota
-kiitoksella mainitaan, ja toivotaan tämän Suomalaisen _Kallion_ vielä
-vastakin päin toimittavan tähän käsitekojansa; muiden kehoitukseksi ja
-yllytykseksi.
-
-Viimeksi tuloo minun tässäkin ilmoittoa syyn, minkätähen ne toiset
-multa jo vuonna 1825 päällelarjotettaviksi nimitetyt kirjat,
-eivät vielä ouk ulos annettu.[7] Minun varattamuus heijän
-painokustantamisessa on ollut mullen esteheksi. Luulin muka,
-peällenkirjuttamisella, soavani tarpeheksein heijän painattamiseksi;
-mutta ne heistä ko'otut rahat eivät yltyneet -- ei kymmenekseenkään.
-Minä panin heijät sen tähen Otavaan, tein häntä isommaksi, toivossani
-hänen osteltua soavani varoa, näihen painattamiseksi; mutta valkia teki
-vahinkon. Kuitenkin kirjat joutua pitää, jos suinkin elän, ja neuot
-muuten maksaa. Tästäpä minä nytkin neuotittelen.
-
-Tukhulmissa, Juhannus alus-viikolla, vuonna 1832.
-
-_C. A. Gottlund_.
-
-
-
-
-OTAVA.
-
-
-        Non omnes delectat patrius sermo.
-
-                              _Cicero_.
-
-      Mitäs kuuluu kultaiseeni,
-      Mitäs virkaat nyt veikkonen
-    Näistä Otavan osista,
-    Kärsehestä tämän kirjan?
-
-      Monet juoksoovat jo tarinat,
-      Käypi nyt kylässä huihku;
-    Yksi kiittää, toinen moittii,
-    Jokainen jotain sanoopi
-      Olennosta tämän Otavan,
-      Jos ei muuta -- niin muotosta!
-
-      Ensin luultihin olevan
-    Varsin vallatoin valkia,
-    Tulta tuiskuva Turilas;
-      Kiiettellen kipunoita
-    Ympäri koko kylän,
-      Korsun kuhunkin katolle
-
-    Viskoava häijyt kekälet.
-      Moni miesi mielestänsä
-    Luuli polven jo polttaneen,
-    Puahtunna perä-pakarat;
-      Tämän tulen tuikkamatak,
-      Varomatak pahan valkian.
-
-      Siitten luettiin, lausuttiin:
-    "Mitähään tuo merkkinööni,
-    Salajaa nämät Sanat?
-      Ei sitä ykskään ymmärä,
-      Eikä arvaa toinenkana -- --
-    Totta täss' on toiset neuvot,
-    Toiset sanat salaistunna!
-      Paras ois panna tuon pakana
-      Rautaisen lukon takana,
-    Ettei lapset tuon lukisi,
-    Eikä nuokaan nuoret kansat."
-
-      Oppineet, jotka olivat
-      Muita muka viisaampia,
-    Hyökin ottivat ohessaan
-    Tutkiakseen tuon asian.
-      Muutamat muka varoitti,
-      Epäilivät tätä Miestä;
-    Sanoivatten varsin olevan
-    Ilman taijon taipumata,
-    Ilman kouluta kokenut.
-      Muutamat siitäkin murehti,
-      Ettei hään, niin kuin kaikki muut,
-    Tointunut vanhoin tapoin,
-    Elänyt niin kuin hyö ennen.
-      Paheksivat sitäkin paljon
-      Kuin ei kirjan kirjuttaissa
-    Ottanut heiltä oppia,
-    Nouvattaakseen heijän neuvoja.
-      Toiset taas toisinpäin totisti;
-      Sanoivat sitä Mieheksi
-    Jok' ei kule niin kuin muut kurjat,
-    Astu muihen astumillen:
-      "Annas tuon koiran kokea
-    Vehkeitä oman väkeensä,
-    Tuskantua omaan työhön!
-      Niin on muutkin muikareet,
-      Kuuluisammat kirjanmiehet
-    Tullut tutuksi monelta,
-    Tehnyt polvipäivinänsä."
-      Piättivätpä vielä sen piällä:
-    Häpiä muillen monellen,
-      Jotka halpana pitäävät
-    Meijän suloista Suomea,
-    Käyttämistä oman kielen;
-      Että tämä nyt tekiä
-    Oli heitä häveisynnä,
-    Työnätellyt heijän työhön.
-      Soisit joka Suomalaisen
-    Ajavan saman asian;
-      Että yhteeksi hyväksi,
-      Kansan kaiken kunniaksi,
-    Koroittais kotikielemme
-    Oppineillen jo omaksi.
-      Muuta, muut taas mainihtivat.
-
-      Jotka olit olevoinaan
-    Varsin _Vanhat_ ja _Valaisnut_,
-    Nauroivatten narskahteli;
-      Pitivät pilkka-puheita,
-      Suotta suutaan suihtelivat.
-    Irvistellen ikeniään
-    Toinen toisellen sopotti:
-      "Tämä on laitos lapsellinen,
-      Mielettömän miehen työtä,
-    Suattaa Suomessa sanoja
-      Joit' ei tunneta Turussa,
-      Eikä osata Oulussakaan,
-    Vielä siitten kaikkin hulluin,
-      Ruvetak Runon-tekoon;
-    Vuatia vallasväiltä
-      Talonpoikaisten tapoja."
-
-      Olipa tok' joukoss' joku,
-    Joka pisti puheen siihen:
-      "Ei ois hullu tuo asia,
-    Jospa kävis kerran toteen,
-      Että saisimm' Suomen sanat
-    Suussamme oikein sovitut,
-    Puhtaina muista puheista.
-      Mutta tämä Sanan-seppa
-    Sepittää sanat sekaisin,
-    Murtaapi puheen murretkin.
-      Voi häijy! kuin ei tuo turka
-    Ottanut meiltä opinsa,
-    Suuhussansa meijän sanat;
-      Onhaan nuo muulloinkin otettu,
-    Ennen olleet otolliset,
-    Kelvannut vähä kullenkin."
-
-      Sitäpä pojat Pohjanmualla
-    Karsahasti kahtelivat,
-    Ihmetteli aivan isosti;
-      Sanoivat Savon puheita
-    Pantuna aivan paksusti,
-    Näihin lehtiin liitettynnä.
-
-      Hämaläistenkin näkiät
-      Ottivatten ouvoksensa
-    Ett' on Suomessa sanoja,
-    Puheita heijän puheessa,
-      Joit' ei Hauhoilla havata,
-      Eikä tavat Tammelassa.
-    Joit' ei osaa oppinutkaan,
-    Oppimatoin ei ollenkaan.
-
-      Turkulaisetkin turkaiset
-      Kiivastui ja kiroillivat,
-    Sanoivat: "Sen saakeli!
-    Mistä lie näitä tuotuna,
-      Kannettunna näitä kaikki?
-    Joit' ei ouk kuultu kuunna pänä
-      Parahalta meijän Papilta,
-      Lujimman Lukkarin suusta.
-    Miksikäs siitt' tämä heittiö
-    Juuri nyt häpäisi heijät,
-      Niin ylpiästi ylönkahtoi?"
-
-      Niin nyt kesken kiskottihin,
-    Juhla iltana juteltiin,
-    Arveltihin tästä asiast.
-      Yksi yhtä, toinen toista
-      Siihen pani -- ja pakisi. -- --
-    Tulipa nyt Savosta sankari,
-    Mies korvesta kotoisin.
-
-      "Olkaatte veikoiset vaiti,
-      Poika-miehet puhumatak!"
-    Sanoi partasuu-uro
-    Tullessansa heijän tupiin,
-      "Heretkee nyt helsinkissa
-    Joutavata juonitella,
-    Pilkata sitä jot' ei pitäis!
-      Työpä tyhmät, jotk' ei tyyty
-    Siiheen mitä annettaneen,
-    Kannetaan kärsänne eteen,
-      Jos on puutos jossa kussa,
-      Virheitä tahi vikoja;
-    Niin muistakaat miehet sitä,
-    Ett' ei ouk teissäkään tekiätä
-      Jota kuta täyvällistä.
-    Ilman sitä niin nimitän,
-    Muistuttelen vielä muuten,
-      Ettei ouk kieltoa kellenkään,
-      Välttämistä sitä vähemmin
-    Tehä paremmin jos taitaa;
-    Tehköön paremmin -- vuan ei pahemmia!"
-
-      "Eikö työ nyt tuota tunne,
-      Arvoo tätä asiata?
-    Tuo haan tuo on Otavainen,
-    Sininen tähti-sikeri;
-      Joka paisto pakanoillen,
-      Paisto Puavin palvelioillen,
-    Paistaapi vielä pakana
-    Juuri meijän silmissämme."
-
-      "Ei siit' o' tulet tulluna,
-      Valkia vielä vaipuna;
-    sitä pelata pitäis
-    Jok' ei ouk pahaksi pantu,
-      Tullut kennen turmioksi.
-    Jospa vajuisi hänen valonsa
-      Palamasta, paistamasta,
-      Loistamasta kaiken yötä;
-    Niin pilvet meitäkin pilaisi,
-    Syöttäisi meijan syvämmet."
-
-      "Silläpä tämä tähti rukka
-    Väijyy pilvien väliten,
-    Kiiltelee kuin kirkas kivi
-      Yönpimiän piiroksessa,
-      Peittähässä meiltä päivän;
-    Ettei puhkeis silmät meijän,
-    Eikä solkenaan sokehtuis."
-
-      Josko nyt tämä kirja,
-    Tahi muihenkin tekemä
-      (Oppineiten alinomaisest)
-    Tuottaisi teillen tuon tähen,
-    Näytäisi hänen näkönsä;
-      Niin kostakaatte konnat häntä,
-      Mielyttekäät sitä miestä
-    Joka sen teillen tekööpi,
-    Osotteloo tuon Otavan.
-      Sillä siit' on luvut lähteneet,
-      Opit monet otettunna,
-    Alkaneet monet asiat.
-    Siitäpä vielä toivottaneen
-      Selkiän säteen tulevan,
-      Kuutama vähä kullenkin.
-
-                     G--nd.
-
-
-
-
-RITVALAN HELKA.[8]
-
-
-Ritvalan kylä Sääksmäen pitäjässä Hämeessä on kuuluissa ympäri koko
-Suomenmuan, sen peräti vanhan ja merkillisen tavan suhteen, joka
-vanhuutesta tässä kylässä on pietty, ja jot' ei mokomata meijän
-tiettyviksi oo muualla kuultu.
-
-"Mainitussa kylässä pietään yksi Juhla, joka on nuorukaisten Ilo-Juhla,
-ja on erinomattain luettava nuorien Neitosten. Millonka se ensin on
-alkunsa suanut, sitä ei tiiä ykskään. Puhe käypi että se oli muailman
-alussa. Niitä Runoja joita tässä lauletaan sanotaan myös olevan
-Alkukielellä; eikä näissä eneän ouk ykskään joka heitä varsin ymmärtää;
-sillä ehkä hyö ovat Suomalaisia, niin ei hyö kuitenkaan ole tehtyt tään
-muan kielellä."
-
-"Papit puolestansa, ja niin myös ruunun palveliat, ovat monesti,
-erinomattain vanhoina aikoina, tahtoneet poishävittää tätä Juhlan
-pitämistä, ja pakottanut tämän kylän asukkaita poisluopumaan näistä
-joutavista vanhanaikuisista tavoista. Mutta eivät ouk vielä Ritvalan
-asukkaat hyljänneet esivanhempiensa asetuksia ja siättyjä; ja sanotaan
-ennen muailman hukkuvan, ennen kuin Ritvalaiset heijän tavansa
-heittää." Näin juoksoopi puhe poski kylissä, sanotaan sanaksi muissa
-pitäjissä, ja näin on asia ensin tullut kuulluksi minunkin korviin.
-
-Mikäshän se sitt' on? eli mikä Juhlallinen pito, on saattanut Sääksmäen
-kuuuluisammaksi muista pitäistä Hämeessä?
-
-Se on _Ritvalan Helka_, jonkan rajoittamisesta tahikka pyhänpitämisestä
-myö tässä lyhykäisesti tahomme tehä tietäväksi.
-
-Helkatuorstaina kello 6 iltaisella alkaa joka vuosi tämä Juhlallinen
-käyttäminen, josta se myös se on nimensä suanut. Se seisoo siinä että
-kylän Tyttäret, mainittuna iltana kokountuvat yhteen vissiin paikkaan
-keskelle kyleä, joka kuhutaan Raitten risti, ja josta hyö siitten
-laulain lähtöövät kierettelemään kyleä; ja viimeisellä kylän läviten
-tultua, astuuvat _Helka vuorellen_, joka on vähän ulkopuolella kylee.
-
-Tämä tapahtuu sillä tavalla, että koska Rilvalan Naiset vähää ennen
-päivänlaskua ovat toisiansa kohtanneet _Raitten ristillä_, ja johon
-vanhuuesta ei sallineet miehiä tulemaan, niin ne Tytöt joilla on heleä
-eäni, ja jotka parraittain taitaavat näitä Runoja laulella, asettaavat
-ihtiensä rinnattain vississä juonissa; neljä Neitosta kussakin. Samaten
-asettaaksen myös muu Vaimoväki, sekä nuoret että vanhat, neljä kussakin
-juonessa [juoni, led, ställda på ett led]. Nykyisin suavat pojatkin
-olla joukossa, vuan kuitenkin kulkoovat hyö aina erikseen jälelläpäin.
-
-Ilman sitä että Ritvalan kylä on itestänsä aivan suuri ja väkirikas
-(sillä siinä luetaan 32 verotaloja) niin tähän kokountuu paljon
-rahvasta, ei ainoastansa likimäisistä kylistä, vaan myös monesta niistä
-lähimmäisistä pitäjistä, niin kuin Pälkäneestä, Hattulasta,
-Tyrvännöstä, Hauholta, Lempälästä ja Kankasalasta, josta tämä Ritvalan
-Juhla suaap suuremman arvon ja kunnian. Ei ainoastansa Talonpoikainen
-siäty, mutta myös pitäjän Herrasväki, on moneistin ollut tässä
-suapuvilla; niin että Ritvalaiset sanoovat muistavansa, toista kymmentä
-vaunuja ja kiesiä useen olleeen peretyksin heijän kylän raiteella. Niin
-koska nyt tämä väin paljous lähtöö ristkavulta liikkeelle, niin on
-arvattava, että hyö marsitessa teköövät yhen pitkän junon. Ja sanotaan
-toisinaan viiettä satoo henkeä näin olleen yhessä jatsakassa [klunga].
-
-Ne Piijat jotka kulkoovat eissäpäin alottaavat silloin laulella:
-
-    "Ruvetkaamme, rohjetkaamme
-    Elkös eäntämme hävätkö..." j.n.e.
-
-Mitä näihin lauluin tuloo, niin ne ovat monesta syystä aivan
-merkilliset. Ei ainoastansa siitä, että hyö ovat runoina laulettavia,
-joka laulun luatu jo kauvan on näistä paikoista poishävinnyt, mutta
-myös, että hyö ovat tehtyt tässä muassa äkkinäisellä kielellä.
-Heitä lauletaan myös erinomaisella tavalla, monenkertaamisella
-[med resitatif], kertaussanoilla [med Refränger], ja omalla
-eänäntaipumisella [med egen melodi, modulation]. Nimittäin sillä
-tavalla, että kuin Tytöt niissä kahessa ensimäisissä juoneissa ovat sen
-ensimäisen sanan laulaneet, niin ne Likat jotka käyvät niissä kahessa
-jälkimäisissä juonissa kertoavat saman sanan; samaten teköövät tuas
-vuoroistansa ne Piijat jotka käyvät niissä molemmissa jälkimäisissä
-parvissa näihen perästä. Sillä tavalla kerroitaan joka Sana monta
-kertaa, aina sitä myöten kuin tyttölöitä löytyy, jotka ovat näitä
-lauluja harjoittaneet. Sitten toas alottaavat ensimäiset juonet toista
-sanoa, joka käytetään samalla tavalla. Näin nämät Runot ulosvenytetään
-aivan pitkiksi, liioitenkin koska laulaissa joka Sana vielä siittenkin
-pitkistetään. Tämä monenkertoaminen, joka ensimäisestä parvestä
-hajoittaaksen aina kauvemmin, antaapi Sanoillen isomman mielen
-vaikutoksen, ja kuuluu aivan hyvällen, ikään kuin vuoret ja korvet
-kaikumisellansa vastaisi näiten lasten lauluja, sinnek astikka kuin
-iäni enemin ja enemin helviää, ja viimein ilmassa poisvaipuu.
-
-Tällaista laulamista kuhutaan _Helan huutamiseks_, ja tapahtuu
-Helkatorstaina, niin kuin äsken sanottiin. Mutta ei se lopu siihen.
-Sitä jatketaan ja lauletaan monenna pyhännä perätyksin, Helkatorstaista
-aina Juhannukseen, tahi Pietarin päivään. Sillä tavalla, että joka pyhä
-lauletaan näistä runoista yksi sipale kerrallaan; Välittäin lauletaan
-heitä myöskin pyhiin uattona, kuin ei varoita olevan pyhiä kyllä. Ne
-jotka tahtoovat kuulla tätä _Helan huutamista_, laittaiksevat tännek
-Helluntain pyhinä, koska näitä päiviä pietään vielä muita
-juhlallisempinna.
-
-Vuan ennen kuin myö näitä Runoja laveammasti tutkimme, niin käykämme
-takaisin Raittein ristille johon myö heitimmö meijän Piijat, ja
-seuratkaamme heijän askeliä! Kyynäspiästä toisiansa taluttavia
-lähtöövät hyö ensin käymään pitkin sitä tietä joka viep' kirkollenpäin.
-Se koottu kansa seuraa heitä kuin Lammas-lauma, kuunnellen pystyn
-korvin heijän laulujansa. Kuin hyö ovat vähän matkoo käyneet tätä
-tietä, kiäntävät hyö takaisin, ja mänöövät _Huunan_ tahi _Montolan_
-tietä myöten aina _Kurjan Orjan ojille_. Tässä hyö kiääntäitövät toas
-takaisin, ja poikkeiksevat Nuurolan tiellä; josta hyö kolmaisti
-pyöräistäiksen takaisin, ja mänöövät halki kylän _Helka Vuorellen_,
-jossa tämä merkillinen käyttäminen lopetetaan. Vuan kuitenkin ennen
-kuin Vuorelle noustaan, samoavat hyö sen sivuihten _Ison hauvan
-piähään_, josta hyö kohta kuitenkin palajavat vuorellen takaisin.
-Vuorellen tultua lauletaaan ja tansitaan tulen ympärillä, jonka Pojat
-tähän tarpeiseen ovat eiltäpäin valmistaneet, ja jossa näitä Runoja
-viimeisellä ratkaistaan. Lesken juoksemisella, ja muilla senkaltaisilla
-leikiillä ja ilahuttamisella viettäävät nuorukkaiset tässä aikansa; ja
-ne vanhat isännät ja kylänvannhimmat kahtoovat leppeillä silmillä
-näitten nuortein iloja, muistelessaan ite omia vanhoja aikoja ja
-muinoisia huvituksia. Päivä on jo aikojaan ollut maillaan, kuin kansa
-häviä, ja katoa niin kuin hajottu pilvi pois vuorelta. Hiljaisuuella,
-ja tyytyväisellä syvämmellä kukin yön syvämmessä painatteleekse kotiin;
-Vieraat arvellen keskenänsä, mitä tämä kaikki merkkinnöön, ja tytöt
-vanhemmiensa nojalla, suloisella mielellä jos heijän lauluinsa ovat
-tulleet mainittuiksi ja kuultuiksi. Ainoastansa pojat jotka ei kaho
-yötä eikä pimeyttä, seisahtuuvat tässä vielä kauvan, ja hiilein
-riihtyissä pakiseevat keskenänsä, puhuttellen heijän vanhoja satujansa
-ja kokkaisiansa.
-
-Hauk- ja Kyntö-Rastaat ovat jo kauvan kielellensä kiiruhtaneet päivän
-ja kevään tuloa, ennen kuin nämät Veikkaiset vaipuuvat pois
-juttelemisestansa; ja moni Tyttö on levotoin näihin tautta, kaiken yötä
-tyhjään kokottanut kultainsa.
-
-Näin huutaavat hyö vuosittain _Helkoa_ Ritvalassa, ja näin on jo monta
-satoo aastaikoa häntä huuettu, eikä ykskään kylässä vielä tiiä
-minkäneistä hyö näin teköövät, eli kuka heitä ensin pani näin
-huutamaan. Sitä kylän väki ainoastansa totistaa, että heijän
-esivanhemmat monessa miespolvessa ovat kertoineet, tämän tavan olevan
-niin vanhan, ettei hyö, eikä toas heijän esivanhemmat ouk kuulleet
-milloinkaan, tahi mistä syystä se ensin on alkunsa suanut; mutta ovat
-ainoastansa sanoneet ja keskenänsä peättäneet, että Ritvalan vainiot ja
-pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta, silloin kuin kansa
-näihiin kyllästyypi, tahi tämän vanhan tavansa heittää.
-
-Mainittava on myös, että ovat ainoastansa Tytöt ja Likat jotka näihin
-Runoin ihtiänsä harjoittaiksen, ja jotka oppiivat näitä toinen
-toisiltansa. Se on myös heijän tähen kuin koko tämä juhla pietään,
-josta syystä se on monelta irveshampaalta, pilkan vuoksi, kuhuttu
-_Piikoin leiri_. Ilman heitä ei kylässä löyvy yhtään, satikka miehistä,
-joka taitaisi näitä laulella. Syy tähän taipumattomuuteen, on
-epäilemätä, että nämät Runot ovat tehyt kolmesta Neijosta, joihen
-erinomaista elämätä hyö kuvaelevat, ja niin muotoin ainoastansa ovat
-tyttölöihiin koskevia, sillä tavalla että hyö, näyttäissä näiten kolmen
-Neitoisten tapoja, osottaisi heille esimerkin, mitenkä hyö ihtiänsä
-pitäis käyttämän, jos tahtoisivat suaha oman onnensa suotuksi. Koska
-nyt näitä runoja ei lauleta muulloin kuin näinnä vissinnä päivinnä
-vuuessa, niin se ei ouk ihmeeksi sanottava, jos ei miehet ole heihin
-puuttuna, erinomattain nykyisinnä aikoinna, koska ei eneän muut Runot
-heitä mielytä, kuin huonot kelvottomat remputokset.
-
-Näitä Runoja jotka tässä Helan kunniaksi lauletaan on ainoastansa
-neljä; joista yksi kuhutaan _Alku-Sanat_, ja joka ei sisällänsä pitä
-muuta kuin keskinäistä kehoitusta, että vastoin panetteliaiten ja
-kieltäjöihen tahtoa, kukkien ja mataroijen kanssa valmistamaan ihtiänsä
-näihin Jumaloihin männäksensä.
-
-Tämä Runo lauletaan aina joka ilta ensiksi, jonkan perästä Tytöt
-välillänsä keskustelevat, mikä niistä toisista laulettaneen, Inkerin,
-Annikaisen vainko Matalenan Runo. Näistä kolmesta ei lauleta muita kuin
-yksi Runo aina iltaisella; Useemittain sillä tavalla, että ensimäisenä
-iltana lauletaan Matalenan, toisena iltana Inkerin, ja kolmantena
-Annikaisen Runo. Näistä alku-sanoista nähään silmiinnähen että hyö jo
-muinon ovat kieltäneet heitä näitä pitämästä, ja se näyttää ikään kuin
-Turusta tulleet ovat erinomattain olleet näitä lauluja vasten, koska
-Runossa luvataan: _Ruotin ruakoisten puheilla, Turun urvut
-Uikkajoillen_.
-
-Toinen Runo nimitetään _Matalenan-Runo_. Se lausuupi siitä, että yks
-Neito jolla oli tämä nimi, eli suuremmmassa hekkumassa ja rikkauvessa,
-käytti ihtiänsä kopeasti ja ylpiästi, ja oli olevoinansa puhtaina ja
-parraaina Neitona, ehkä hään Vaimoista oli se pahin ja suurin häväisty.
-Hään oli jo salassa synnyttänä kolmet lasta, vaan suattana heitä
-henkettömäksi, ja murrhalla peittänyt pahat työnsä. Niin tapahtui
-kerran että hään mäni vettä noutamaan lähteeltä kultavarrella kupilla.
-Sinne tultua näki hään lähteessä kuvansa aivan ouvoksi ja hirmuiseksi.
-Peläten tätä rupeis hään päivittämään ihtiänsä, sanoillen: "_Ohho minua
-Neito parka, pois on muoto muuttununna, kauniit karvaini kavonna_."
-Jesus lähestyi häntä silloin Paimenen huamussa, tulevoinnaan
-varvikosta, rukoillen häneltä vettä juuvaksensa. Mutta hään sai häneltä
-vihapuheita, vuan ei vettä. Jesus sanoi hänellen: siksikö minä olen
-sinun puheis alainen, josma ilmoitan sinun ilkeyttäis? "_Sanok kaikki
-mitäs tiiät_!" vastaisi tämä sovaistu vaimo. Silloin sanoi Jesus:
-"_kussa kolmet poikalastais? Yhen tuiskasit tuleen, toisen viskaisit
-veteen, kolmannen kaivoit karkeisehen. Sen kuins tuiskasit tuleen, siit
-ois Ruohissa Ritari; sen kuin viskaisit veteen, siit olis Herra tällä
-mualla; sen kuin kaivoit karkeihesen, siit olis Pappi paras tullut_."
-Nyt vasta puhkeis Matalenan syvän. Itkin ja syntiänsä katuin, sanoi
-hän: "_Itepäs lienet Herra Jesus_!" Lankeis muahan polvillensa, pesi
-kyynäleillänsä Vapahtajan jalat, ja kuivaeli heitä hiuksillansa,
-suostuva siihen rankaistukseen jonka Vapahtaja löysi hänellen
-hyväksi.[9]
-
-Kolmas Runo kuhutaan _Inkerin Runo_, koska siinä puhutaan yhestä
-Tytöstä sillä nimellä. Hänestä mainitaan että hään vielä oli aivan
-pieni, ja kätkyessä souatettava, kuin _Lalmanti_ iso Ritar' kihlaisi
-häntä hänen kauneutensa suhteen. Vuan Lalmannille tuli lähtö sotaan
-kauvaks vieraillen maillen, ja sanoi lähtiissä Tytölle, että hään piti
-vuosikausia häntä kokottaman, vuan "_kuinsa kuulet kuoleheini, ota Uro
-parempi, ellössä pahempataini, elössä parempataini -- ota muuten
-muotohitteis_!" Lalmanti läksi, ja oli monta vuotta poikessa. Sillä
-välillä Inkeri kasvoi suureksi ja ihanaiseksi. Olipas siitt yks vähä
-Ritar' nimeltä Eerikki, joka "_vale-kirjan kannatteli_" Lalmannin
-kuolleen, ja tahtoi viekkauvellansa Inkeriä kihlata. Mutta Inkeri ej
-häneen mieltynä, ehkä sukulaisetkin häntä kyllä kiusaisivat. Kuitenkin
-veivät hyö häntä viimeisellä "_väkisin vihkitupaan; väkisin kihlat
-annettiin, vuan ei eneä väkisin vihillen suatu_." Hiät oli jo
-viikkokauven juotu, piot päiviä pietty, vuan ei Inkeriä vielä vihillen
-suatu. Suruissansa istui hään tallin ylisellä, "_sekä istui että itki,
-kahtoi itään, kahtoi länteen, kahtoi pitkin pohjoisehen. Näki kykkärän
-merellä, (lausui): jos'sa lienet lintuparvi, niin se lähet lentämään,
-jos'sa lienet kalaparvi, niin se vaipunet merehen; jos'sa lienet
-Lalmantiini, laske purjeis valkamaan_!" Hiä-väki vannoi silmä kourassa
-hänen luulonsa olevan joutavan, erinommattain Eerikki, joka häneltä
-kysyi: "_mistäs tunnet Lalmantiisi_?" Siihen Inkeri vastaisi: "_Tunnen
-nastan [nasta, toppen af masten, öfversta spetsen], tunnen purteet,
-kahen airon laskennosta, Toinen puoli uutta purtta, toinen silkiä
-sinistä; Silkki Inkerin kutoma, kauvan Neijon kairehtima_." Hään käski
-veljensä nuorimman kesken kiiren jouvuttaimaan Lalmantia vastaan
-ottamaan, joka samassa tultuansa kysyi häneltä: "_kuinka Inkeri elää_?"
-Suatuansa asiat kuulta, jouvutti hään askeliansa, ja tuli paraaseen
-aikaan morsiammensa kanssa vihityksi.[10]
-
-Neljäs Runo kuhutaan _Annikaisen-Runo_. Tässä mainitaan että
-_Annikainen Neito nuori, istui Turun sillan peässä, kaitti kaupunin
-Kanoja, neuvoi Turun Neitoisia_. Tämä toimitus joka suatto hänen
-elämätänsä tyyvennössä, ei kauvan pysynyt hänen onnellisessa majassa.
-Meren takoa moni vieras mies tuli aluksellansa Turkuun; Annikka piti
-heitä hyvänä ja kestinä. Vuan tämä oli hänen onnensa surma. Sillä ilman
-sitä, että ne hävitti hänen talonsa, hävitti ne myös hänen
-yksinkertaista elämätänsä. Ne suattovat häntä poisluopumaan omista
-vanhoista tavoista menoista ja vuattein parista. Vietellen häntä
-uusilla villityksillä ja houkutuksilla, vierasteli hän viimeiselläkin
-vanhoja ystäviänsä, ja tuli myös heiltäkin kajotetuksi. Kuin olivat
-häntä suaneet hyvin ostamaan heiltä heijän koreuksiansa ja
-kauppa-kalujansa, purjehtivat hyö jälleen pois omillen mailleen, niin
-ettei heitä eneä kuuluna eikä näkynä, jättäin häntä niin kuin narriksi
-vanhoin ystävien parveen. Mutta se näyttää kuin hänen halunsa
-äkkinäisiä nouvattamaan ei oisi sillä tullut täytetyksi. Sillä vaikka
-Runo joka hänestä puhuu on monessa paikassa puuttuva ja vajoava, nähään
-kuitenkin, että hään viimeisellä joutui naimiseeen yhen muukalaisen
-kanssa, joka vei hänen pois omaan muahaasek. Silloin vasta (ehkä
-myöhään) hään havaihti, että hänen syntymäpaikkansa oli muita parempi
-ja onnellisempi; ja juohtuissa mieleen sitä paikkoa jossa hään
-lähtiissänsä isänsä-muasta viimen juotti Poronsa,[11] ruikutteli hään:
-Siihen kasvoi tuomi kaunis, tuomeen hyvä hetelmä; karkais siihen kataja
-kaunis, katajahan kaunis marja; joka siitä oksan otti, se otti ikuisen
-onnen, joka siitä lemmen leikkais, se leikkais ikuisen lemmen.[12]
-
-Nämät ovat ne runot, joita lauletaan _Helan huutamisessa_. Kuka löytää
-heissä mitään pakanallista, mitään epäluulemista, mitään siveyttä
-vastaan sotivata käytöstä? Sitä vasten hyö osottaavat nuorukaisillen
-ylpäyven ja suastaisuuen, uskollisuuen ja Rakkauen, kevytmielisyyen ja
-huikentelevaisuuen palkan. Hyö opettaavat heitä ylenkahtomaan
-Matleenoo, että Inkeriä rakastaa, ja Annikaista surkuttella. Onko se
-ihmeteltävä että näiten kolmen Neijoisten esimerkit ja luovut
-[luotut, öden], hellästi painaiksen Tyttölöihin syvämmiihin, ja
-että hyö laulellessa heijän tapojansa, kukin muistutteloo omoo
-vastatulevaisuutta [vasta-tulevaisuus, framtid]. Se on sen eistä meijän
-mielestämme ei ainoastansa yksi luvallinen, mutta yksi kiitettävä tapa,
-että näin juhlallisesti vuosittain muistutella ja varoitella nuoria
-Naisia niistä virheistä ja villityksistä, jotka useemmittain tahtoo
-heitä vietellä, niin kuin ylpeys, huikentelevaisuus ja kevytmielisyys;
-niin myös kuin että toisin puolin osottaa heillen ne hetelmät jotka
-heillen uskollinen rakkaus kantaa.
-
-Myö toivottaisimme ja syvämestämme mielellämme soisimme että tämä
-kaunis tapa, näin muistutella Nuoria vaimoja tutkistella ihtiensä aina
-oisi pysyvä ja voimassansa, eikä milloinkaan häviäis Ritvalan kylästä!
-ja vielä siittenkin että ne nuoret käyttäisivät tämän heijän
-esivanhemmiltansa heille heijän hyväksi asetetun juhlan omaksi
-onneksensa ja kunniaksensa. Näin tähen, näkisimme myö kernaast sen
-vanhan puheen uskottavaksi, että kylän vainiot lakkaisivat kasvamasta,
-kuin kansa tämän kauniin tavansa heittäisivät.
-
-Myö ei taija olla puhumata, että se Salencyn kylässä, Picardien
-muakunnassa, Frankriikin Riikissä, piettävä juhla, joka mainitaan
-_Ruusu-juhla_ (ja joka on aivan kuuluisa ja merkillinen) on paljon
-yhteenverrattava tämän Suomalaisten Helan kanssa. Tämä Salencyn juhla
-pietään sillä tavalla että kaikki kylän Tyttäret kerran vuuessa
-yhteenkokountuvat; se joka käytöksensä puolesta, ja kunniallisuutensa
-suhteen, on luettava heistä parraaksi ja ylistettäväksi, kaunistetaan
-silloin juhlallisesti Ruusunkukkaisilla, että sillä osottaa hänellen
-sen palkinnon ja mielisuosion kuin hään on kaikilta ansaitseva. Salency
-on se ainoa kylä koko Frankriikin valtakunnassa, ja ehkä koko
-mailmassa, jossa joka vuosi semmoinen merkillinen juhla pietään
-vaimoväin kunniaksi. Kaksitoistakymmentä satoo aastaikoa on tämä juhla
-tässä jo pietty, ja sitä pietään siinä vielä tänä päivänäkin.
-
-Verratessa näitä molempia juhlia keskenänsä, myö ei muuten taija, kuin
-pitää Suomalaisten juhlaa parempana ja soveliampana. Sillä
-Frankkalaisten kukka-juhlassa, yks Tyttö kyllä palkitaan vaan monta
-jääpi palkihtemata. Se on arvattava että Tyttölöistä on monikin joka
-luuloo ihtensä ansaitsevan saman kunnian, ja joka nyt paheksii -- ehkä
-myös katehtii sitä joka on kukilla lahjoitettu. Sillä tavalla, tämä
-muuten kaunis ja ylistettävä juhla, mielyttää yhtä ja murheuttaa monta,
-ja taitaa ehkä suattaa kateusta Tyttölöihen välille. Siihen vielä tuloo
-luettavaksi että se on varsin vaikia joukosta löytää ja ulosvalita sen
-parraan, ja tetä monet vanhemmat ehkä keskenänsä silmennylkiin
-pyytäävät suahaksensa lapsiansa tähän kunniaan; ja josta siitä ehkä
-kylmäkisko ja vihat syntyypi naapuriihen välillä. Näitä kaikkia
-kahtellesssa myö täytymme piättää, että jos tämä Ruusu-juhla monessa
-silmässä näyttää hyviä vaikutuksia, ja kilvoittelemuksia hyviin
-tapoihin, niin se myös toisin puolin kahottu, teköö monessa syvämmessä
-levottomuutta, murhetta ja mielikarvaisuutta. Ja jos niin tapahtuisi,
-että häntä joka on näin kunnialla merkitty, vasta jälestäpäin
-löytäisivät puheen alaaiseksi -- mitä pilkkamista ja nauramista eikö
-semmoinen juhla ja juhlanpitäminen matkaan suata! Ilman sitä niin se ei
-oo totiseen siveyteen [Siveys, (ärbarhet, anständighet) qvinlig dygd;
-Kelvollisuus, (duglighet) manlig dygd; Hyvyys, (godhet) dygd
-i allmänhet] sopiva, että ulkokunnialla häntä palkita ja
-kaunistella.  Hänen suurin palkinto on omassa ilomielituntemisessa
-[Ilomieli-tunteminen, sjelftillfredsställelse], ja hänen luonnollinen
-luatunsa on, että yksinäisyytessä ja ilman muihen tietämätä harjoitella
-hyvyyttä. Se on kohtullinen ja myös kiitettävä että hyvyys ja siveys
-nautitsee ulkonaistakin kunniata; ei ainoastansa hänen suhteen joka
-sitä harjoittaa, vuan erinomattain, (niin kuin esimerkki) muihen
-suhteen; vaan minä pelkään että Salencyn nuoret Tyttäret, kilvoitellen
-keskenänsä tätä kunniata, hakeevat hyvyyttä ja hyviä tapoja enemmin
-kunniansa suhteen, kuin ite hyvyytensä suhteen. -- Olkoonpa asia miten
-tahaan, niin on hyvä, kuin hyvin laittaa.
-
-Kuitenkin pitämmme myö Ritvalan Helkoo siinä asiassa parempana, ettei
-Piioista yhtä ylistetä, toisia alenneta. Tässä hyö kaikki suavat
-tilaisuutta että mieltänsä myöten joukossa rehvastella, mutta kukin
-kantaa mitä hään on kylvänyt. Näissä Runoissa löytäävät ne hyvät piiat
-esimerkkinsä, niin myös kuin ne pahatkin. -- Heitä kyllä tässä ei
-kukaan kiitä, sen vähemmin toru ja nuhtele, vuan ne kantaavat kukin
-povessansa, riemunsa tahi murheensa. Kuin hyö laulaavat Inkerin tahi
-Matalenan tapauksia, niin se vaikuttaa heissä enemmin kuin että lausua
-heillen ilosta tahi surusta. Sillä puhuttaissa Inkeristä ja hänen
-käytöksistänsä, muutteloo ne nuoret Tytöt oman mielensä tietämätöinnä
-hänessä, tahi toas häntä omassa mielessänsä. Ja sillä tavalla tämä
-nuorukainen ja Inkeri ei eneä ouk toisista erinäiset, voan yhtä
-olentoa. Minä oon nähnyt ihe Ritvalan Tyttäriien näitä laulaissa
-itkevän; muutamat vuotattivat ilon kyynäleitä, muutamat surun.
-
-Vuan mitäs myö eneä puhumme tästä Helanjuhlasta! Myö olemme jo nähnyt
-sen suuren aivotuksen kuin meijän esivanhemmat ovat tahtoneet sillä
-osottaa. Meijän tuloo tätä niin kuin muitakin heijän jäännöksiä,
-kunnioittoo ja arvossa pitee, ei pilkata ja ylenkahtoa.
-
-Niistä jotka enemmitten ovat tahtoneet suattoo tätä juhlaa hävitöksen
-ala, luulessaan tässä olevan jotakuta pakanallista ja epäjumallista
-palvelusta, tahi yhen siemenen pahuuteen ja epäluuloon, on
-Sääksmäen ennen muinonen Rovasti Forsselius, jonka henkellisessä
-Papin-neuvoittelemuksessa etesveti kantelemuksia Ritvalaisia vasten
-tästä heijän käytöksestänsä. Koska asia oli moa-oikeuessa tutkittu, ja
-sieltä lykätty Consistoriumin koettelemuksen ala, niin annettiin siinä
-sellainen piätös, ettei Ritvalaisia kielletä Helkoa huutamasta,
-ainoastansa hyö kertaus-sanoistansa poissulkevat sen sanan Jumala(?).
-Tätä tekivät hyö myöskin, ja kuin ennen vanhuutessa ovat laulaneet:
-"_Jumal' on kauniissa joukoss_," niin laulaavat nyt ainoastans:
-"_kauniissa joukoss_".[13]
-
-Toisin päin ovat toas Muaherratkin puolestansa kieltäneet heitä
-valkeata pitämästä Helan vuorella siinä pelvossa, että tuostakin
-taitais turmio tapahtua; ehkä tämä vuori makaapi vainion keskellä
-kaukana pois mehistä ja muista kylistä. Tätäkin ovat hyö vaariin
-ottaneeet, ja käyttäävät nyt Helkoa vähemmällä juhlallisuuella vaan
-isommalla yhtä-tyytyväisyyella [yhtä-tyytyväisyys, liknöjdhet] kuin
-ennen.
-
-Mutta koska myö nyt olemme kyllä puhunut tästä juhlan pitämisestä, niin
-ehkä se ei oisi sopimatoin että vähä puhua kylästäkin jossa se pietään.
-
-Ritvalan kylä on epäilemätä yks niistä vanhemmistä kylistä Sääksmäen
-pitäjässä;[14] ja juuri sen tienoilla vielä nähään jäännöksiä siitä
-vanhanaikuisesta Hakoisten linnasta, josta nyt ainoastaan yksi
-kivi-raunio on jälellä.[15] Kirjoissa tämä kylä kuhutaan _Ridvalla_,
-vaan suusanalla _Ritvala_, ja maan-kielellä [maan-kieli,
-Provins-dialekt] _Ritvala._ Se näyttää ikeän kuin kylä oisi nimensä
-suanut Ruohin kielestä, ja josta oisi arvattava että Ruohtalaisia ennen
-on tässä asunna. Silloin kuin Vallan-hallihtia [Vallan-hallihtaja,
-Riksföreståndare] Birger vuonna 1250 rakensi Hämeenlinnan ja siihen
-kuletti joukkonsa, on mahollista, että muutamatkin hänen Sankarista
-asuivat linnan ulkopuolella niissä lähimmäisissä pitäjissä; ja on
-uskottava että jokuu heistä silloinkin oleskeli Seäksmäessä ja alotti
-Hakoisten linnoo; ja että Ridvallan kylänpaikka silloin ainoastaan oli
-yksi kankasmaa tahi nummi, jossa heijän Sankarit ja Soturit [riddare
-och kämpar] lennättivät hevoisiansa.
-
-Vallan-mantie joka Hämeenlinnasta viepi Tampereseen kulkoo kylän
-läviten, jossa vielä toinenkin pitäjän tie kulkoo ristiin; ja se on
-tällä ristillä kuin piijat näinnä Helka-iltoinna, yhteen tunkeiksevat.
-Kylästä luetaan puolitoista virstaa kirkollen, vuan ei muuta kuin
-virstaa Huittulan keskievariin. Kylä on jaettu kahteen suureen osaan,
-josta yks kuhutaan _Yläkyläksi_, toinen _Alakyläksi_. Yks peltomoa
-eroittaa heitä toinen toisestansa.
-
-Kaikki mitä tässä nyt on puhuttu, on sanottava _Alakylästä_, joka
-Yläkylästä makoo etelään, ja on luettava heistä sekä vanhemmaksi että
-suuremmaksi. Yläkylässä rajoittaavat myös Helkoa, vaan iteksensä
-toisella kohalla, kuhuttu _Karjuveräjänmäiksi_; muutoin ne käyttäävät
-ihtiensä samalla lailla kuin Alakylässä, ja laulaavat samojakin Runoja.
-
-Se on meistä outo kyllä, ettei molemmat kylänpiät yhessä pie tätä
-yhteistä juhlaa; vaan on uskottava että hyö vanhuutessa ovat olleeet
-yhessä, ja oisi toivottava että hyö myös tästäpäin yhessä käyttäisivät
-tämän kauniin juhlan. Jos ei muuten, niin sillä tavalla että kaikki
-lapset kokountuisivat yhen valkian ympärille, jos kohta hyö
-kävisivätkin sinne kahessa joukossa.
-
-Tämä jo monaisten mainittu _Helka-vuori_ ei ouk mikään oikea vuori,
-vuan yks harju-tahi selänne-mua, joka pistäiksen Alakylän etelä
-puolelle, ja jonkan toisella puolella Vanajavesi ynnä hänen monen
-suarensa kanssa puahtaa kuin vesipata. _Helka Vuoresta_ on jo suurin
-osa tehty peltomuata, ja mikä hänestä on jälellä kasvattaa paljaita
-katajapensaita ja kanervoja. Siihen missä valkiata ennen piettiin, on
-äskettäinkin kaivettu tervahauta, niin että se juuri näyttää niin kuin
-kylän Helka jo ottaisi Ritvalasta eronsa. Se on paha kyllä että kylän
-asukkaat ei paremmin korjoo yhtä paikkoa, jossa heijän esi-vanhemmat
-monessa miespolvessa ovat Tyttölöihen ja Ystäväitten keskellä
-viettäneet niin monta suloista ajan kulua.
-
-Myö tahomme myös nyt tässä jälestäpäin julistaa ne Runot josta myö jo
-olemme puhunut, ja joihen laulaminen on luettava niin kuin Helan suurin
-pyhyys. Myö tiemme tätä sekä heijän sisällepitonsa suhteen, sekä että
-myös Tulevaisillen säilyttäisimme meijän esivanhempien vanhoja
-juohutuksia [juohutus, Dikt].
-
-Kuitenkin täytyy meijän ensin muistutella, että myö heijän tutkiissa
-olemme löytäneet heijän olevan aivan puuttuvaiset [puuttuvaiset,
-Bristfälliga, defecta, fragmentariska] ja vian alaiset [vian-alaiset,
-corrumperade].
-
-Myö ei ouk uskaltanna mieltämme myöten parata näitä virheitä, vuan
-tahomme lukioillen toimittaa heitä aivan senkaltaiset, kuin niitä tällä
-haavalla Seäksmäissä lauletaan, luuleissamme että kukin mieluisammasti
-käsittäisi heitä, heijän omassa vanhanaikuisessa, jos kohta
-alaistomassakin puvussa, kuin että suaha heitä jatketuksi, parsituksi
-ja paikatuksi tämän ajan tilkuisilla.
-
-Myö olemme sen eistä pitänä sitä puheenmurretta hyvänä, kuin tässä
-kylässä puhutaan, ja josta nämätkin Runot ovat osansa suaneet; ja
-olemme kirjutanneet heitä niin katkaistunna ja murrettunna, kuin ovat,
-että silläkin säilyttäisimme heijän omat vanhan-aikuiset ja näillen
-paikoillen varsin tunnettomat sanat;[16] joista myökään emmö kaikkia
-käsitä. Kuitenkin oommo myö kokenut että muistutuksillamme heitä
-joksikin selittää. Vaan se tuli meistä pahoin tehty, ettei myö silloin
-muistana kirjuttoo heijän laulamusta (melodi) muistiin, mutta toivoomme
-vastapäin suavan tätäkin toimittanneeksi.
-
-
-
-I. ALKU-SANAT.[17]
-
-
-    Ruvetkasme, rohjekasme,
-      Kaunissa joukos'!
-    Elkäs eäntämme hävetkö,
-      Kaunissa joukos'!
-    Vaikk' on Lapset laulamassa,
-      Kaunissa joukos'!
-    Pikkuiset pirisemässä,
-      Kaunissa joukos'!
-    Heikot Virret heittäjälle,
-      Kaunissa joukos'!
-    Annas mun käjen kukata,
-      Kaunissa joukos'!
-    Merihelmet helkyttellä,
-      Kaunissa joukos'!
-    Saksan pehkineet sanella -- -- --
-      Kaunissa joukos'!
-    Ruotin ruakoisten puhella,
-      Kaunissa joukos'!
-    Turun Urvut uikkajoille,
-      Kaunissa joukos'!
-    Väätty-vasken vaikkajoille,
-      Kaunissa joukos'!
-    Käykäm' Siukukset sinelle,
-      Kaunissa joukos'!
-    Mataroille morsiameks,
-      Kaunissa joukos'!
-    Tuokam' sieltä seulan täysi,
-      Kaunissa joukos'!
-    Mataroita markan vakka,
-      Kaunissa joukos'!
-    Tehkesme sinistä siltaa,
-      Kaunissa joukos'!
-    Uikamme punainen porras,
-      Kaunissa joukos'!
-    Jumaloihiin männäksemme,
-      Kaunissa joukos'!
-    Jumaloihiin puhtaisiin,
-      Kaunissa joukos'!
-
-
-
-II. MATALENAN-RUNO.[18]
-
-
-    Matalena Neiro nuori
-    Kauvan se kotona kasvoi,
-    Kauvan kasvoi, kauvas kuului,
-    Tykönä hyvän Isänsä,
-    Kanssa armahan Emonsa.
-    Polki, polki permannoita
-    Hänen korko-kengillänsä,
-    Rautaisen rahin kulutti
-    Astioita pestessänsä,
-    Kulman pöyvästä kulutti
-    Hopiapäällä veittellänsä,
-    Hirren kynnystä kulutti
-    Hänen hieno-helmallansa,
-    Toisen hirren päänsä päältä,
-    Hänen kultakruunullansa.
-
-    Matalena Neiro nuori
-    Mäni vettä lähteeltä,
-    Kulta kiuluinen käressä,
-    Kulta korva kiuluisessa;
-    Katteli kuvan siansa -- -- --
-    "Ohho, minua Neiro parka!
-    Pois on muoto muuttununna,
-    Kaunis karvani karunna!
-    Eipä kiillä rinta-kisko,
-    Eikä hohra pää-hopeeni!"
-      Jesus Paimena pajussa,
-    Karjalaissa kaskismaissa,
-    Anoi vettä juoraksensa.
-    "Ei o mulla astiata,
-    Ei o kannuini kotona!
-    Pikarit pinona vierit,
-    Kannut halkona kaalsit."
-      "Pistäpäs pivon täysi,
-      Kahmalon täysi kanniksella!"
-    "Mitäs puhut Suomen-sulha,
-    Suomen-sulha, Mairen-orja,
-    Isäini ikäinen paimen,
-    Ruoti ruorolla elänyn,
-    Kalan-päillä kasvatettu
-    Karjalaissa kaskismaissa."
-
-      "Siismä lienen Suomen-sulha,
-      Suomen-sulha, mairen-orja,
-      Isäis ikuinen paimen,
-      Ruoti ruoroilla elänyn,
-      Kalan päillä kasvatettu
-      Karjalaissa kaskismaissa,
-      Ellemme elkiäs sanelen?"
-    "Sano kaikki mitäs tierät!"
-      "Kussas kolmet poikalastais?
-      Yhren tuiskasit tuleen,
-      Toisen vetkaisit veteen,
-      Kolmannen kaivot karkeiseen.
-      Sen kuins tuiskasit tuleen
-      Siit olis Ruotissa Ritari,
-      Sen kuins vetkaisit veteen
-      Siit olis herra tällä maalla,
-      Sen kuins kaivot karkeisehen,
-      Siit olis Pappi paras tullut."
-    Matalena Neiro nuori
-    Rupeis vasta itkemään.
-    Itki vettä kiulun täysi,
-    Pesi Jesuksen jalat;
-    Hiuksillansa kuivaeli.
-    "Itepäs lienet Herra Jesus
-    Kusmuin elkeeni sanelit!
-    Pane minua minkäs tahrot,
-    Soihin maihin portahiksi,
-    Jaloin päällä-käytäväksi,
-    Joka porton käytäväksi,
-    Joka tuulen turjotella,
-    Laaja lainen larella."
-
-
-
-III. INKERIN-RUNO.[19]
-
-
-    Inkeri ihanen Neiro
-    Varas se vakuhun nais,
-    Lalmanti Iso Ritari
-    Anto kättä kätkyä
-    Ison kimpun kihlajell,
-    Suuren sormuksen lunasti.
-    "Kokotteles vuotta viisi,
-    Vuotta viisi, vuotta kuusi,
-    Kanssa kaheksan keseä,
-    Ynnä yheksän suven,
-    Vuosi-kausi kymmenettä!
-    Kuinsa kuulet kuoleheeni,
-    Ottakos uroa parempi!
-    Elkössä pahempataini,
-    Elkössä parempataini,
-    Ota muutoin muotohitteis!"
-
-    Erikki vähä Ritari
-    Valeh-kirja kannatteli,
-    Valeh-kirja kiiruhulta:
-    "Lalmanteis on sorissa voit'tu,
-    Pantu maahan paimen luissa." -- -- --
-
-    Inkeri ihanen Neiro
-    Väein vietiin viintupa,
-    Väein kihlat annettiin,
-    Väein ei eneä vihillen saatu.
-    Ei miehin eikä miakkan,
-    Eikä uljoisten uroisten,
-    Eikä vaimojen valitten,
-    Eikä neitten kauneuven.
-      Inkeri ihanen Neiro
-    Istu se lutin solassa,
-    Sekä istu että itki,
-    Katto itään, katto länteen,
-    Katto poiki pohjoisehen.
-    Näki kykkärän merellä:
-    "Jossa lienet lintuparvi,
-    Niin sä lähre lentämään!
-    Jossa lienet kalaparvi,
-    Niin se vaipunet mereen!
-    Jossa lienet Lalmantiini,
-    Laske purtees valkamaan!"
-      Erikki vähä Ritar:
-      "Mistäs tunnet Lalmannikseis?"
-    "Tunnen nasta, tunnen purteet,
-    Kahen airon laskennosta,
-    Toinen puoli uutta purtta,
-    Toinen silkiä sinistä;
-    Silkki Inkerin kutoma,
-    Kauvon Neiron kairehtima."
-
-    "Minun nuorin Veljykkeisen,
-    Ota ohrilta oriis,
-    Irulta ikä-lihanen,
-    Maata-jalka maltahilta,
-    Aja vasta Lalmantia!"
-      "Terve, nuori Naeramiehein!
-      Kuinka Inkeri elää?"
-    "Hyvä Inkeris elää,
-    Viikkokausi häitä juotu,
-    Toinen lahjoja lareltu,
-    Kolmas annettu antemia."
-
-
-
-IV. ANNUKAISEN-RUNO.[20]
-
-
-    Annukainen Neiro nuori,
-    Istu Turun sillan päässä;
-    Kaitti kaupungin Kanoja,
-    Neuvo Turun Neiroisia.
-
-    Nousi pilvi luotehesta,
-    Toinen lännestä läheni;
-    Se kuin lännestä läheni,
-    Se muutui Neiren haaksi;
-    Se kuin nousi luotehesta,
-    Se muutui kestin haaksi.
-      "Jo mun kesti kerran petti,
-    Hukutteli huoran poika,
-    Söi mun syötetyt Sikaini,
-    Joi mun joulu-tynnöriini. -- --
-    Minun pieni pelto-paitain
-    Tahto verkaista hametta,
-    Minun verkainen hameeni
-    Tahto vyötä kullattua,
-    Minun vyöni kullatuini
-    Tahto raskaita rahoja,
-    Minun raskaat rahaani
-    Tahto nuorta kauppamiestä,
-    Minun nuori kauppamiehein
-    Tahto männä muillen maillen,
-    Muillen maillen vierahillen.
-      Puhui purjehen siaan,
-    Kantoi hahteen kalunsa. -- -- --
-    Hikois' Hirvi juostuansa,
-    Joi Hirvi janottuansa,
-    Herantiestä lähtehä.
-    Siihen kuolansa valutti,
-    Siihen heiti haivenensa;
-    Siihen kasvoi tuomu kaunis,
-    Tuomuun hyvän herälmän;
-    Karkais siihen kataja kaunis,
-    Katajahan kaunis marja;
-    Joka siitä oksan otti,
-    Se otti ikuisen onnen;
-    Joka siitä lemmen leikais,
-    Se leikais ikuisen lemmen.
-    Jesuksen jätän siaani,
-    Maaria hyvä majaini,
-    Hyvä on toisten tullakseeni,
-    Parempi palatakseeni
-    Ennen tehruillen teloillen,
-    Aluttoillen anturoillen.
-    Kennenkäs on telat tekemät?
-    Kennenkäs on anturat alomat?"
-    "Jesuksen on telat tekemät!
-    Maarian on anturat alomat."
-
-                              G--nd.
-
-
-
-
-VANHOIN SUOMALAISTEN AJANLUVUSTA.
-
-
-Ihmiset on jo vanhoinna aikoinna löytäneet tarpeelliseksi, että
-jollakulla tavalla meärätellä ajan kulua. Se on ollut päivällä
-kesäsinnä aikoina, kuin talvisinna -- niinnä pitkinnä öinnä,
-tarpeellinen että selittää ajan ja päivän juoksua. Jokainen kansa on
-eri-tavalla kokenut tätä toimittaa, ja omalla loavullansa nimittännyt
-näitä ajan muutoksia. Ennen kuin kellot, tunti-lasit [_Timglas_] ja
-tuntipassaat [_Timwisare_] tulivat tietyiksi, niin oli melkein vaikia
-ja ehkä mahotoin, että tasoittaa ja luettaa tunnin kulumista. Kuitenkin
-ovat ne vanhat Suomalaiset, ilman näitä tarpeita, tässäkin asiassa
-melkeen ymmertännyt tarkoitella sekä hetken[21] että tunnin miärät;
-niin että niillen vielä nytkin ei ouk kellosta talvista, eikä huolla
-tunnintuikkareista[22] Päivä on heilien niin kuin muillenkin ollut se
-johtattaja, joka osotti heillen ajan-juoksut, ja josta hyö parraaittain
-taisivat ajanluvut tarkoitella. -- Pävännousun- päivänlaskun- ja
-syvänpäivan-aikaa eroittaa vähä kukin, kuin myös, että päivä
-vuorokauven piästä loistaa entisellä kohallansa; mutta että tasoittaa
-tätä vuorokautta yksissä meärätyissä ja yhtäläisissä osissa, siihen ei
-pystyk joka miehen kynnet, ja onkin ilman kellota varsin mahotointa.
-Eivät Suomalaisetkaan osanneet kellon puuttehessa tätä toimittoo, mutta
-ymmärsivatpä kuitenkin jakaella vuorokauttensa vissiin erilaisiin
-osiin, joita ne aivon hyvin tiesivät toisistaan eroitella; ja tulivat
-sillä aikaan, koska heill' ei ollut toista parempata.
-
-Se on uskottava, että se roaka ihminenkin ensin hoksaisee, että aurinko
-jonkun vissin ajan peästä paistaa taivaalla sillä kohalla kuin
-ennenkin, tahi että se aina vuorollansa kulkoo omia vanhoja polkujansa.
-
-Koska hään oli näin yhen vuoronsa matkaasek tehnyt, niin Suomalaiset
-kuhtuivat ajan, joka oli sillä välillä kulunut, _Vuorokausi_.[23]
-
-Tämän vuorokauven jakoivat hyö siitten kahteen peä-osaan, joita hyö
-kuhtuivat "Ajat", nimittäin, _päivän_- ja _yön-aika_.
-
-_Päivä t. päivä-kausi_,[24] kuhtuivat sen ajan kuin päivä paisto, ja
-olivat toimessaan; ja
-
-_Yö_ t. _yö-kausi_,[25] silloin kuin oli pimiä, ja hyö lähteneet
-levollen.
-
-Mutta koska päivä ja yö ei tullut perätyksin ja järjestään, vaan
-verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän
-välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa, "oamu
-ja ilta."
-
-_Oamu_ t. _huomen_,[26] merkihtee päivän alkua ja yön loppua, tahi sitä
-aikoo vuorokauvessa joka oli yön ja päivän välillä; ja
-
-_Ilta_ t. _ehto_,[27] merkihtee yön alkua ja päivän loppua, tahi sitä
-aikoo joka oli päivän ja yön välillä.
-
-Päiväkauvensa jakailivat hyö muuten kolmeen osaan, nimittäin:
-
-1) _Aamusta päivee_ t. _oamupuol-päivee_, jota luettiin päivän noususta
-oamiaiseen asti; kesällä 6 tuntia, talvella ei yhtäkään.
-
-2) _Syvän-päivä_, jota luettiin oumiaisesta murkinoillen asti, eli 6
-tuntia.
-
-3) _Ilta-päivä_, t. _iltapuol'-päivä_[28], jota luettiin murkinasta
-päivän laskuun; kesällä 7 tuntia, talvella ei yhtäkään.
-
-Kuin tarkoittivat työn aikojansa, niin jakoivat niinikään päivänsä
-kolmeen osaan, joita hyö kuhtuivat _rupiamia_, t. _rupeema_, koska hyö
-silloin aina uuvesta rupeisivat työhöön; tahi _ruokaväliä_, koska
-näillä ymmärrettiin niitä aikoja, jotka olivat ruoka aikoin
-välillä.[29] Nimittäin:
-
-1) _Oamu-rupiama_, jota luettiin heijän ylösnousemisesta oamiaisiin,
-tahi siihen kuin söivat eineensä, tahi kello nuon 3:sta ja 4:stä aina
-kello 8:aan ja 9:ään, eli neljä t. viisi tuntia.
-
-2) _Puolipäivän-rupiama_, jota luettiin oamiaisista murkinaan, tahi
-kello 8:sta ja 9:ästä, kello 2:hteen ja 3:meen; eli kuus tuntia.
-
-3) _Ilta-rupiama_, jota luettiin murkinoista iltaiseen, tahi kello
-2:sta ja 3:sta kello 8:saan ja 9:sään, eli kuus tuntia.
-
-Yöt jaeltiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:
-
-1) _Ilta-puol' yötä_, t. _ilta-yö_, jota luettiin kello nuon 10:estä ja
-11:estä kello 12:teentoista, tahi yks eli kaks tuntia.
-
-2) _Syvän yö_, t. _syvän-yön aika_, jota luettiin kello 12:nestä kello
-1:hteen, eli yks tunti.
-
-3) _Oamusta-yö_ t. _oamupuol' yötä_, jota luettiin kello 1:stä kello
-2:hteen ja 3:meen, tahi yks eli kaks tuntia.
-
-Tämä jakaminen oli erinomattain kesäisinnän aikoinna luonnollinen,
-koska hyö silloin nousivat ylös päivän nousulla, ja mänivät moata
-päivän laskulla; mutta syksyn puolla, ja alinomattain talvella, koska
-päivät olivat lyhymmillänsä, niin tämä jako ei eneä ollut seisovainen,
-koska heijän silloin täytyi jo pimeyvellä sekä ylösnousta, että
-toimittoo työtänsä. Eli toisin sanottu: koska oamut ja illat olivat jo
-venyneet niin pitkiksi, että hyö itestään jo synnyttivät ajan-kausia.
-
-Nämät ajat, jotka valvantonsa puolesta luettiin päivään, ehkä heitä
-pimeytensä suhteen, ei eroitettu öistä, kuhuttiin _puhteiks_, koska
-silloin liiuksesta puhuttiin ylös valkiata, ja valvottiin kunnek päivä
-piti puheta.[30] Näistä puhteista kuhuttiin yks _oamu-puhe_, toinen
-_ilta-puhe_. Heitä luettiin sitä myöten pitkiksi, kuin oli vuotta
-kulunut. Eikä heitä muuten jaettu, kuin sanoilla, "kukko oli jo niin ja
-niin monta virttä laulanut", tahi: "laulanut niin ja niin monta hetkee"
-(_stunder, wäckter_).[31] Mutta tämä oli aivan puuttuvainen, sillä
-toisinaan hyö laulaa illan pimitessä, toisinaan parras-puuhun
-noustessansa, toisinaan yön syvämmillä, toisinaan päivän valetessa,
-j.n.e. sitä myöten miten ovat nuoria tahi vanhoja; eli sitä myöten
-miten ovat kunnollisia tahi kunnottomia.
-
-Kesäisinnä aikoinna, koska yöt ovat lyhymmillänsä, niin ei löyvy
-ollenkaan näitä puhteenaikoja, eikä heitä silloinkaan mainittu; mutta
-syksyllä ja keväällä, vaan liioitenkin talvella, koska on yötä
-liiaksikin, silloin puhteetkin olivat yhtä pitkät kuin rupeamat, tahi
-nuon melkeen yhtä pituiset, kuin talviset päivät. Sillä _oamu-puhe_
-luettiin Joulun aikana k. 3:sta -- k. 9:sään, tahi 6 tuntia; ja
-_ilta-puhe_ k. 3:esta -- k. 9:sään, eli 6 tuntia; ja päivät luetiin
-joulun olla k. 9:stä -- k. 3:meen, eli 6 tuntia. Yön tahi makuun aika
-olisi ollut tämän luvun perästä myöskin 6 tuntia; vaan kuin veitään
-pois iltaisen ja valvomisen ajat, niin se ei ouk jos ainoastansa 4
-tuntia kaikkiaan.
-
-Näin jakailivat hyö nyt vuoro-kautensa ensinnik neljään osaan,
-nimittäin _päivään_ ja _yöhön_, _iltaan_ ja _oamuun_; tahi neljään
-peä-aikaan, nimittäin _päivän- ja yön-aikaan_, ja _oamu- ja
-ilta-puhtehen_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osanneet
-tarkoittoo niitä monia erinnäisiä ja pienemmäisiä ajan kuluja
-vuorokauvessa, joita myö kelloloillamme toimitamme, niin hyö toisella
-tavalla kokivat niitä tapailla.
-
-Päivällä niin aurinko auttoi heitä valollansa näitä miärätellä, yöllä
-täytyi heijän ottoo oppia muista merkkilöistä. Koska nyt päivä
-nayttäikse taivaalla erikohalla erinnä vuosaikoinna, ja päivät että yöt
-sitä myöten lisentyyvät että pimentyyvät, niin tuli tämä heijän
-ajan-laskeminen [ajan-lasku, tideräkning; ajan-laskeminen, Sätt att
-räkna tiden] aivan puuttuvaiseksi ja muutoksen alaiseksi. Heijän täytyi
-sen eestä tehä kahta tällaista ajan-laskua, joista yksi kelpais
-kesäisinnä aikointia, toinen talvisinna. Mutta nämät ovat kumpaisetkin
-vähä vitaisia ja vuotta myöten vajenevaisia, koska päivä jo puolessakin
-aastajassa välittää kaikuvansa. Se on sen eistä tarpeellinen, että
-ensin tuntea mistä vuuen ajasta on kysymys, ennenkuin ajan-kulkua
-vuorokauvessa selitetään. Niin myös on erotus pohjoisemmista ja
-eteläisimmisistä paikoista; myö oommo tässä tarkoittannut keskellen
-moata, ja arvaellut mikä oisi sopiva suuremmallen osallen moastamme.
-
-Että tarkemmin tuntea tätä, nimittäin mitenkä meijän vanhemmat ovat
-ajan lohkoineet ja nimittänneet, on sekä hauska että ehkä myös monestin
-tarpeellinen tietä, koska ajanluvussa vielä nytkin harvoin mainitaan
-tuntia; kaukaisemmissa moakuunissa, ehkä -- ei milloinkaan.
-
-Ne nimet jotka tässä mainitaan, ovat Savossa tavalliset, muualla ehkä
-ruukataan muita, joita eimö tunnetak.
-
-
-a) Kesäisinnä aikoinna
-
-_Oamu-puol' yötä_, sanotaan kuin kello on 1 yöllä.
-
-_Ennen päivän koitetta_ -- nuon k. 1/2 2. Virk. _koido eel_.
-
-_Vähee ennen päivän nousemista_, sanoovat silloin kuin on taivas iässä
-punainen, ja koska jo rupia tuntumaan millä kohalla päivä nousoo.
-Sanotaan myös että _päivä silloin ruskottaa_ -- k. 2.
-
-_Pävän-nousun aika_, t. _päivän nousu_ sanotaan silloin kuin ikään
-päivä on nousemassa, nuon k. 1/2 3. Virk. _päwä nousmisse aeg_.
-
-_Jälkeen päivän-nousu_, t. _päivän noustua_, (Torn. _päivän nostua_)
-vähäikkystä myöhämpi -- kuin on jo päivä yläällä -- k. 1/2 3.
-
-_Päivä on sylen ylyyellä_, sanotaan kuin on nuon sylen verran nousut,
-k. 3/4 3.
-
-_P. on kahen sylen ylyyellä_, k. 3.
-
-_P. on kolmen sylen ylyyellä_, k. 3 1/4.
-
-_P. on ennen suurus-paloja_, k. 5; (talvella k. 6, 7).
-
-_P. on suurus-paloilla,[32] silloin syövät hyö suuruspaloo tahi
-eineensä, kuin ovat hetkese työtä tehneet; leikkuun aikana aina_,
-k. 1/2 6.
-
-_P. on puol'-aamiaisissa_, e. _puol'-aamuisissa_, t. _puol-aamiaisen
-aika_, k. 6.
-
-_P. on vähä ennen oamiaisia_, t. _oamiais-päiviä_, e. _aamus-päiviä_,
-k.7
-
-_P. on oamiaisissa_, t. _aamuisissa_, e. _Oamiaisen aika_ (Torn.
-_einehen aika_), k. 8.
-
-_P. on korkeissa_ e. _myöhäisissä aamiaisissa_, k. 1/2 9 -- 9.
-
-_P. on halki moan_,[33] k. 10; muutamissa sanotaan, että päivä silloin
-_paistaa vesi etelällä_(?) t. _halki ilman_. Virk. _kesk-hommiko_ t.
-_enne lounat_.
-
-_P. on puolen rinnassa_, t. _puolen päivän rinnassa_, sanotaan kuin
-kello käyp kahtatoistkymmenettä -- k. 11, Virol. kuhtuuvat tätä _noor
-louna aeges_.
-
-_P. on puolessa_, t. _puolen päivän aika_. Silloin sanotaan myös päivän
-olevan _korkeimissaan_ -- k. 12. Virk. _louna aeges_(?).
-
-_P. on jälellä puolen_, t. _yli puolesta_, ikään kuin se siitä
-pyörähtää -- k. 1. Virk. _kesk päwa aeges, kesk-lounat,
-pool-lounat_(?).
-
-_P. on poikki-moan_,[34] t. aikuisissa murkinoissa -- k. 1, silloin
-sanoovat myöskin että päivä alkaa jo paistaa kontti-kuusen peällä t.
-kontti houkan peällä,[35] joka merkihtee että se jo paistaa sen honkan
-peällä kussa kontti t. ruoka-laukku riippuu; joka toas toimittaa, että
-oisi aika muka ruveta jo ruuallen; sanotaan myös että se paistaa linnun
-ratoo kohti ja linnun lennosta.[36]
-
-_P. on liki murkinata_ -- k. 2 1/4.
-
-_P. on murkinan rinnassa_ -- k. 1/2 3.
-
-_P. on murkinoissa_, silloin syöpi työrahvas atriansa, t. murkinansa
-(Savol.[37]) Lounansa (Karjal.) päiväellistänsä (Hämäl.) puolipäivänsä
-(Turkul.) -- k. 3.
-
-_P. on vähä-vitaisissaan_ -- k. 3 1/4.
-
-_P. on alaisissa murkinoissa_, t. _myöhän murkinoissa_ -- k. 1/2 4.
-Virk. _pärrast lounat_.
-
-_P. on vitaisissaan_[38] -- k. 4, sanotaan myös että päivä silloin on
-_lännellä_.
-
-_P. on aikaisissa saunan panoissa_ -- k. 5.
-
-_P. on saunan panoilla_ -- k. 6.[39]
-
-_P. on myöhäisissä saunan panoissa_ -- k. 1/2 7.
-
-_P. on kolmen sylen ylyyellä_.
-
-_P. on kahen sylen ylyyellä_.
-
-_P. on sylen ylyyellä_.
-
-_P. on puihen latvoin tasalla_ -- 9 1/4. Virk. pääw on metsä ladwus.
-
-_Vähää ennen päivänlaskua_ -- k. 9 3/4. Virk. enne päwa mahha-minnemist.
-
-_Päivän laskun aika_ -- k. 9 1/2. Virk. Päwa weretamisse aeg. Päwa
-mahhaminneminne.
-
-_Päivän laskettua t. lasettua_ -- k. 10.
-
-_P. on jo ollut aikojaan maillaan_ -- k. 1/2 11.[40]
-
-_Ilta-puol' yötä_, k. 11.
-
-_Syvänyön aika, t. yön syvämmellä_ t k. 12 (silloin kuin ei linnut
-laula).
-
-
-b) Talvisinna aikoinna.
-
-_Aamupuol' yötä_ -- k. 1.
-
-_Kukon laulu-aika_ -- k, 2. Silloin alkaa _Oamu-puhe_, jota luetaan
-aina kunnekka tuntuu päivän piiri. Ne jotka myöhämmin nousoovat ylös,
-lukoovat _puhteen aikaa_ vasta k. 3 t. 4.
-
-_Ylösnousemisen-aika_ -- k. 3.[41]
-
-_Päivän piiri_, sanotaan tuntuvan, kuin ei muualla tunnu päivee,
-ainoastansa yksi pikkiriikkinen juova, joka pouta ilmana paistaa moata
-vasten iässä. Sanotaan myös että päivä silloin _vähäisen hiiluu_. Virk.
-kuhutaan sitä _koido piir_.[42]
-
-_Päivän karva_, sanotaan silloin koska piiri on jo vajunna loajemmaksi,
-ja taivas rupea tulemaan harmoon tahi hallahan näköiseksi. (Tätä
-sanotaan erinomattain pilvisenä ilmana).
-
-_Päivän koitto_, on heti samalla ajalla ehkä vähäisen myöhämpi. Virk.
-_koido aim, koido aeg_. Lapk. _iddietes rawem_, (oamu-rusko).
-
-_Hämärä-päivä_ t. _Päivä-hämärä_, silloin alkaa ikkunasta vähä kussakin
-paikassa tuvassa nähä, että päivä on valkenemassa. Virk. _ämmarik_.
-
-_Harmoo-päivä_ (vähä myöhäisempänä) silloin alkaa jo tuassa selittää
-yhtä ja toista.
-
-_Aamiaisen-aika_ -- k. 8.
-
-_Päivän nousun aika_ -- k. 9.
-
-_Päivä on halki moan_ -- k. 10.
-
-_P. on tuvan lämpyyllä_, t. _tuvan lämmitöksen aika_, silloin kuin
-pannevat tupiansa lämpiämään -- k. 10, 1/2 11.[43]
-
-_P. on puolen rinnassa_ -- k. 11.
-
-_P. on puolessa_ -- k. 12.
-
-_P, on jälellä puolen_ -- k. 1.
-
-_P. on murkinoissa_ -- k. 2.[44]
-
-_P. on illan suussa_ -- k. 2 1/4.
-
-_P. laskun aika_ -- k. 3.
-
-_Ilta-viuru_ t. _illan vihhi_, silloin kuin panoovat sikojansa
-kiini.[45] Pohjan perällä sanoovat myös _illan myrä_. Virk. _viddevik_,
-Lapk. _peiwe widdotaken lä_ -- k. 5/8 3.
-
-_Ilta-hämärä_ -- k. 3/4 3.
-
-_Saunan lämmitöksen aika_ -- k. 3. Ilta-puhe alkaa nuon k. 3, ja kestää
-aina k. 10:neen.
-
-_Päiviin salo_,[46] sanotaan vähä vielä tuntua nuon k. 3 1/4. Pohj. P.
-_kaju_.
-
-_Kylvyn aika_ -- k. 8.
-
-_Iltaisen aika_ -- k. 1/2 9 - 9.
-
-_Asetoksiin aika_, t. _maatappanon aika_ -- k. 9.
-
-_Valvonta aika_ -- k. 10.
-
-_llta-puol' yötä_ -- k. 11.
-
-_Syvän yön aika_, t. _yön puolessa_ -- k. 12.
-
-Näin jakavat hyö vuorokautensa myös pienemmissäkin aika-kausissa, joita
-hyö puheissansa tarkoittivat, kuin tahtoivat nimittää näitä pienempiä
-ajan juoksuja. Jos tahtovat e.m. tuumata k. 1/2 3 jälken puolta päivää,
-niin eivät milloinkaan sanonneet: _kello puol' välissä kolm_, mutta
-sanoivat (kesällä) että päivä oli _murkinan rinnassa_ ja (talvella),
-että päivä oli, _laskeiksemassa_ ja samalla tavalla, jos tahtoivat e.m.
-tarkoitto k. 3 1/4 iltaisella, niin sanoittiin kesällä: että päivä oli
-_vähä vitaisissaan_, vaan talvella, että _päivän salo vielä tuntui_,
-j.n.e.
-
-Mistä ajasta ne vanhuutessa lie vuorokautensa alottaneet, on
-tietämätöin, mutta arvattava ois, että se oli oamusta-puol' yötä, eli
-siitä kuin päivän piiri rupeisi tuntutmaan, koska hyö ehkä lukivat
-vuosiansakin siitä, kuin päivä rupeisi meijän maita lähestymään.[47]
-
-Jos vanhoina aikoinna taisivat jakaella päiviä viikkokausiin, on
-tietämätöin,[48] koska se sana Viikko[49] selkiästi näyttää olevan
-otettu Ruohtalaisesta sanasta _wecka_, tahi Saksalaisesta _Woche_,
-elleime tahtoisi piättää, että nämät ovat soatut Suomalaisesta t.
-Lappalaisesta.
-
-Samaten ovat myös ne seithemet päivät viikossa nimitetty Ruohtalaisten
-kielen mukaan, nimittäin:
-
-1) _Maanantak_ t. _Maanantai_ (Måndag;[50]) Virk. _ees päiw_
-(ens-päivä) ja _esmas-pääw_ (ensimäinen päivä) Lapk. _Manotak_.
-
-2) _Tistak_ t. _tiistai_ (Tisdag;[51]) Virk. _teisi-pääw_ t.
-_töisi-päiw_ (toinen päivä); Lapk, _Tisdag_.
-
-3) _Keskviikko_ (Onsdag;[52]) Virk. _kolma-päiw t. pääw_ (kolmas päivä)
-ja _kesk-näddal_; Lapk. _kaska-vakko_; nämät nimet ovat kaikki otettu
-siitä, että se on ikään kuin keskellä viikon (Mittwoch) Ungk.
-_Szereda_.
-
-4) _Torstak_, t, _torstai_(Thorsdag;[53]) Virk. _neljapäiw_ t. _pääw_
-(neljäs päivä) Lapk. _Tuoresdag._ Ungk. _csötörtök_.
-
-5) _Perjantak_ t. _perjantai_ (Fredag;[54]) Virk. _rede_ t. _redi_;
-Lapk. _perjedag_, t. _perjetak_.
-
-6) _Lauantak_ t. _lauantai_ (Lördag;[55]) Virk. _lau-pääw, pool-päiw_.
-Ungk. _szombat_.
-
-7) _Sunnuntak_ t. _sunnuntai_ (Söndag;[56]) Virk. _pyhha-pääw,
-pyhhäpäne-pääw, pyhhäpäiw_. Lapk. _Ailek, ailekes-peiwe, sodno-
-peiwe_.[57])
-
-Ehkä Suomalaiset eivät näillä nimillä eroittaneet päiviänsä, niin se
-näyttää kuitenkin kuin oisivat rajoittaneet vissiä päiviä toisista,
-koska hyö kuhtuivat muutamia:
-
-Arkiloita[58] t. arki-paiviä (söknedagar, hwardagar), joita hyö pitivät
-työ-päivinään. Virk. _argipääw, arripäiw_. Lapk. _arg, arga-peiwe,
-pargopeiwe_; ja toisia:
-
-Pyhiä,[59] t._pyhä-päiviä_ (Söndagar, helgedagar), joita josta kusta
-syystä piettiin isommassa arvossa. Virk. _Pyhha, pyhhä_, t. _pyhhad_;
-Lapk. _passe_[60] t. _passe-peiwe_. Isommat näistä kuhuttiin:
-
-Juhlia[61] t. juhla-päiviä, (Högtidsdagar), ja joita koko kansa piti
-suurimmassa kunniassa; ja joista myö kohta tulemme enemmin puhumaan.
-Virk. kallis pyhha. Ilman tätä päiväin jakamista, arki- ja
-pyhä-päivihin, niin eroittivat heitä muutenkin lukemisellansa. Sillä
-ehkä Suomalaisilla ei ollut näitä 7 nyt nimitettyä päivee viikossa,
-niin hyö oli heillä nimitettynnä toisilla nimillä. Hyö rupesivat aina
-lukemaan heitä siitä päivästä, joka heillä oli käsissä, ja joka aina
-oli tietty [tietty, bestämd]. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että
-taakseppäin, ja siitä saivat toisetkin nimensä, Tätä tehtiin tällä
-tavalla, että se päivä joka paraillaan oli kulumassa, kuhuttiin!
-
-a) _Tämä päivä_ t. puheissaan _tänä pänä_, e. _päivänä_, tänään (denna
-dag). Virk. _tännä päwani, täämbä_, t. _täämbätse päiwani_. Lapk. _tan
-peiwai_, Ungk. _enapen, mà_.
-
-b) _Huomenen päivä_, t. _huomen, huomena_ (morgondagen). Virk. _homiko_
-t. _omiko, hommiko_ t. _ommiko_, e. _hommung_. Lapk. _idten_. Ungk.
-_Honap, holnap, hulnap_. Ostiakink. _kulaengatlh_.
-
-c) _Toinen-päivä_ t, _toissa pänä_ t. _päivän takoo, päivän peästä_
-(öfwermorgon). Sanotaan myös Ruohtalaisten tavalla, _ylihuomena_.
-(Torniolaiset, _tois huomena_), Virk. _tunna homme, ylle hommen_. Lapk.
-_mangal idtatjen_ (huomesen perästä), Ungk. _holnap utan_.
-
-d) _Kolmas-päivä_ t. _kolmanna pänä_, t. _toisen päivän takoo_ e.
-_perästä_ (dagen efter öfvermorgon).
-
-e) _Neljäs päivä_ t. _kolmannen päivän takoo_, e. _perästä_ (andra
-dagen efter öfvermorgon), j.n.e.
-
-Tällä tavalla lukivat läviten koko viikon; mutta se näyttää kuin ne
-eivät oisi lukenna kuin kuusi päivee, tahi ainoastansa arkipäivät, ja
-heittäneet pyhät pois näihen luvusta, koska heille oli jo oma nimi
-annettunna.[62] Pyhät eroittivat viikot toinen toisistaan, ja heitäkin
-luettiin samalla tavalla, nimittäin: _tänä pyhänä, ens-pyhanä,
-toissa-pyhänä, kolmanna-pyhänä_, j.n.e. Että asian laita on ollut näin,
-on siitäkin arvattava, että Virolaiset vielä nytkin heijän päiviin
-luvussa ovat pitäneet tämän vanhan tavan, heitä näin nimitellä.
-Torstakia hyö vielä kuhtuuvat _neljänneksi päiväksi_, vaan perjantai
-joka oisi pitänuyt olla _viies päivä_, sai jo Saksalaisen nimen, ja
-sillä hämmäntyi koko heijän vanha lukunsa.[63]
-
-Samalla tavalla kuin lukivat eteenpäin, niin lukivat myös taakseppäin;
-nimittäin:
-
-a) _Tämä päivä_ (denna dag).
-
-b) _Eilinen_ t. _eulöinen_, t. _öylöinen päivä_, t. _eilä, öylöin_
-(gårdagen); Virk. _eile, heila, heilä._ Lapk. _ektas peiwe_
-(ehto-päivä).[64] Ungk. _tegnap_; Tscheremink. _tengéscha_.
-Samojedink. _tej_.
-
-c) _Toinen päivä_, t. _toissa pänä_,[65] t. _päivän takoo_ (andra
-dagen, förgår, en dag tillbata); Virk. _tunna- t. ylle-eile, _eilatse_,
-heilätse_, sanoovat myös: _minnewal päiwal_ t. _minneswatsel päiwal_
-(männyt päivä) ja _päwa tagga_ (p. takoo). Lapk. _Autel ektatjen_
-(ennen ehtoisen, t. ennen ehtoisia päiveä).
-
-d) _Kolmas päivä_, t. _toisen päivän eilä_ e. _pari päivee siitten_
-(tredje dagen, e. twenne dagar tillbaka; d.v.s. dagen före förgår);
-Virk. _ylle tunna eilse_ (yli-toinen eilä).
-
-e) _Neljäs päivä_, t. _kolmet päivee siitten_ (fjerde dagen tillbaka),
-j.n.e.
-
-Näin nimittivät hyö päiviänsä, ja kuin tahtoivat heitä toimittoo, niin
-eivät hyö milloinkaan sanoneet e.m. _tule keskviikkona tahi torstaina
-meillen_ vaan: _tule kahen eli kolmen päivän takoo meillen_, j.n.e.
-Mutta näihen vanhoin luvun laskuissa on kaks merkillistä puutosta,
-ensinnik, että ne yksillä nimillä nimittivät sekä sen jo ohiten männyn
-että vasta tulevan ajan,[66] ja toiseksi ettei nämät nimet ollut
-pysyväiset. Sillä mitä tänä pänä kuhuttiin päivän takoo kuhuttiin jo
-aamulla huomeneksi. Mutta mikä päiviä pysyttelöo? hyö juoksoovat kuin
-kosket, ja vaipuitvat uneuksiin.
-
-Mitä siihen ensimäisen tuloo, niin puheesta eroittivat jo samassa, jos
-puhe oil männyistä tahi tulevista ajoista, sillä sitä selitettiin jo
-toimitus-sanasta,[67] e.m. _hän tuloo tänne kahen päivän peästä_ (t.
-perästä, t. takoo) ja _hään kävi tässä kahen päivän takoo_.
-
-Toiseksi on kyllä tosi, että nämät nimet ovat meijän nykyisen puheen
-tavalla aivan puuttuvaiset; vaan jos Virolaisten tavasta saattaisi
-peättää, että ne aina rupeisivat lukemaan maanantaista, ja kuhtuivat
-sitä _ensimmäiseksi päiväksi_, niin silloin tulisivat kaikki muutkin
-päivät paikoillensa tarkoitetuksi; ja tämä heijan lukeminen olisik
-silloin niin toimellinen kuin tämä nykyinenkin, vieläpä hiukkaa
-parempi, koska nimet silloin yhtaikoo toimitti, monesko päivä se oli
-viikkossa.
-
-Ikään kuin hyö oivalsivat, että aurinko yön ja päivän peästä paisto
-taivaalla entisellä kohalla, niin havaihtivat ehkä myös, että se talven
-ja kesän peästä nousi taivaalla entiselle korkeuellensa. Ja kuin
-kuhtuivat sitä aikoo jok oli kulunut moan keännellessä päivee vasten,
-_vuorokauveksi_; niin kuhtuivat nytkin sitä aikoo, jolla se oli päivee
-kieretellyt, _vuosii-kauveksi_[68] e. _vuueksi_ t. _ajastajaks_ e.
-_aastajaksi_.[69]
-
-Niin kuin hyö jakoivat vuorokauven kahteen peä-osaan, niin jakoivat
-myöskin vuosikauven kahteen osaan, joita hyö _ajoiksi_ nimittivät;
-nimittäin _kesäiseen aikaan_ ja _talviseen aikaan_.
-
-_Kesä_[70] t. _kesä-kausi_ e. _Suvi_,[71] kuhtuivat sen ajan jona ilmat
-oli lämmät, ja maat sulat, tahi oikeemmittain -- niin kauvan kuin
-roavat ja eläimmet kävivät ulkona mehissä. Tätä luettiin Kesä kuun
-alusta aina Loka kuuhun, tahi 4 kuuta.
-
-_Talvi_,[72] t. _talvi-kausi_, kuhtuivat sen ajan jollon ilmat oli
-kylmät, moa kohmettunna ja lumella peitetty, tahi oikeemmittain -- niin
-kauvan kuin reki-keli kesti. Talvi luettiin Marras kuusta Touko kuuhun,
-eli 6 kuukautta, t. puol' aastaikoo.
-
-Mutta koska kesät ja talvet ei tulleet perityksin ja järjestään, vaan
-verkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän
-välillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa: _kevät ja
-syksy_.
-
-_Kevät_,[73] merkihtee kesän alkua ja talven loppua, tahi sitä aikaa,
-vuosikauvessa, joka oli talven ja kesän välillä, kevättä ei luettu jos
-4 viikkoa kaikkiaan, tahi ainoastansa Touko-kuu;[74] ja
-
-_Syksy_[75] merkihtee talven alkua ja kesän loppua tahi sitä aikaa joka
-oli kesän ja talven välillä. Syksyyn luettiin Loka-kuu tahi nuon 4
-viikkoo.
-
-Kesä kauvensa jakailivat hyö muuten ikään kuin päiväkautensa kolmeen
-osaan, nimittäin:
-
-l) _Kevät-kesä_, t. _kevät-puol' kesee_[76] johon luettiin kesä-kuu, t.
-4 viikkoa.
-
-2) _Syvän kesä_, johon luettiin Heinä- ja Elokuu, t. 8 viikkoa.[77]
-
-3) _Syksy-kesä_ t. _syksy-puoli kesee_, johon luettiin Syyskuu t. 4
-viikkoa.
-
-Talvet jaettiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:
-
-1) _Syksy-talvi_, e. _syys-talvi_ t. _syksy-puoli talvee_, johon
-luettiin Marraskuu ja Joulukuu,[78] t. 8 viikkoo.
-
-2) _Syvän talvi_ t. _syvän-talven aika_, johon luettiin Tammi-kuu ja
-Helmi-kuu[79] eli niinkuin heitä ennen kuhuttiin: _Iso- ja
-pieni-Tammi_ t. 8 viikkoo.
-
-3) _Kevät-talvi_, t. _kevät-puol' talvee_, johon luettiin Maalis-kuu
-ja Huhti-kuu, t. 8 viikkoo.
-
-Ne ajat, jotka oli talveksi luettavat, koska oli lunta moassa, mutta
-myös kesäksi verrattavat, koska ilmat oli suojat ja lämpöiset, niin
-että se lumi mikä oli, ei kestänt eikä kantant, vaan oli pehmyksi
-vettynyt; tahi toas ne ajat, jollon moat oli paljaat kuin kesällä, vaan
-ilmat kovat ja kylmät kuin talvella -- kuhuttiin _rospuutan_ t.
-_roskuutan ajat_.[80] Joista yks kuhuttiin _kevät-roskuutat_, toinen
-_syksy-roskuutat_.
-
-Näin jakoivat hyö nyt vuosi-kautensa neljään osaan, nimittäin _kesään
-ja talveen, keväiseen ja syksyyn_, tahi neljään peä-aikaan, nimittäin:
-_kesäiseen ja talviseen aikaan, ja keväiseen ja syksyiseen aikaan_.
-Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osainneet tarkoittoo ne monet
-erinnäiset ja pienemmäiset ajankulut vousikauvessa, niin heijän täytyi
-toisella tavalla heitä tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtovat toimittoo
-jonkun vissin ajan, niin tarkoittivat aina sen lähin olevaisen
-muuttumattoman juhlan,[81] tahi jonkun toisen heiltä tietyn päivän, ja
-läksivät siitä lukemaan sekä eteenpäin että taakseppäin,[82] e.m. tällä
-tavalla: _viis viikkoa ennen Juhannusta_, joka merkihtee s. 17:ttä
-päivää Touko-kuussa; -- _kolmet viikkoa Mikkelistä_, joka merk. s.
-20:ttä päivää Loka-kuussa -- Joulun alus-viikolla, joka merk. s. 17:stä
--- 23:neen päivähän Joulu-kuussa; -- _Viikautta ennen Vapon (Varpulin)
-päivee_, joka merk. s. 24:ttä päivää Huhti-kuussa -- _Helluntai
-pyhinä_, joita aina luetaan 7 viikkoa Peäsiäisen perästä, j.n.e. Sillä
-hyö eivät milloinkaan sanoneet e.m. _sinä 5:nä päivänä Tammi-kuussa_,
-tahi _sinä 19:nä päivänä Marras-kuussa_; vaan sanovat silloin aina:
-_Loppiaisen oattonna_, tahi _puol kolmatta viikkoa Köyristä_, j.n.e. ja
-sillä tavalla hyö ainian vielä nytkin meärettelöövät aikojansa.
-
-Tästä nähään miten tarkka ja tarpeellinen se on, että ne vanhat nimet
-pysytetään meijän allakoissa paikoillansa, eikä viskoitak tännek eikä
-tuonnek. Silla heistä se yksinvakainen kansa lukoopi vuuen ja ajan
-juoksut, ja on heitä sananlaskuillansa muistoonsa ikuistanneet ja
-mieleensä tarkoittanneet. Ehkä se kyllä muuten oisi yhtä kaikki millen
-päivällen meijän nimet allakoissa pantaisiini, tahi jos heitä ollenkaan
-heissä löytyisi, niin nähään tästä heijän lapsillisuutta, jotka kosk
-eivät taija muuta, niin muutteloovat ies ne vanhat nimet, ja asettaavat
-heitä toisillen päivillen.[83]
-
-Meijän nykyiset nimet ja Juhlat ovat kaikki (muutamia ehkä nimittämätä)
-annettu meillen Poavilaisilta; mutta uskottava on että meijän
-moan-vanhemmillen oli muinon joitakuita muita, joita hyö pyhinnä
-pitivät, ja jostakusta syystä rajuttivat muista päivistä.[84] Se
-näyttää niin kuin muutamat näistä oisivat vielä nytkin meijän
-allakoissa säilytettynnä, ehkä siitä syystä, että hyö tammaisivat
-samoillen ajoillen kuin nemät Ristittyihen juhlat; tahi siitä, että
-Ruohtalaiset meijän mielennouteiks, eivät varsin tahtoneet hävittää
-kaikkia meijän vanhoja muistojamme. Mahollinen on myös, ja ehkä
-uskottavaimmin, ettei Suomalaiset tahtonneet ristittyiksi tultuaankaan
-heistä luopua, ja että näitä vasta myöhäisempinnä aikoinna pistettiin
-meijän Suomalaisiin allakoihin.
-
-Näistä Suomalaisten vanhoista Juhlista, on
-
-1) _Joulu_ kalliin luettava.[85] Siitten ehkä
-
-2) _Käyri, köyri_ t. _köyry_, e. _keuri_ t. _kekri_,[86] Virk. _pyhhade
-hingede pääw_ t. _kige pyhhide hengede pääw_ (kaikkein pyhäin henkein
-päivä).
-
-3) _Laskiainen_,[87] Virk. _vatsla_ (fastlag) e. _lehha heite_ t.
-_heitmisse aig_ (lihan heittämisen aika) [88].
-
-4) _Loppiainen_,[89] Virk. _kolme kunniga pyhha_ (kolmen kuninkaan
-pyhä).
-
-5) _Runttu_ t. _Vuoten-alkaiset_, ja muita sellaisia.
-
-Ilman näitä nyt nimitettyjä päiviä, niin oli heillä muitakin, joista
-hyö ottivatten merkkinsä vuuen ja ajan luvussa. Näitä hyö eivät
-rajuuttaneet, eikä minnään pitäneet, ainoastaan tarkoittivat näitä
-muiste tiessänsä vitojen aikoja. Sillä hyö keksivät päiviä vuuessa
-olevan monellaisia, nimittäin pitempiä että lyhyvempiä, ja käväisivät
-että hyö kerran vuuessa olivat pisimmällänsä, ja kerran myöskin
-lyhimmillänsä. Näitä aikoja kuhtuvatten hyö _Päivän palaaisia l.
-palauksia_,[90] koska päivä silloin palaisiin heiltä poisi, tahi
-palaisi taas takaisin heijän luoksensa.
-
-Tämä tapahtui kahesti vuuessa nimittäin talvella, s. 22:nä päivänä
-Joulu-kuussa, jota sen eistä kuhuttiin _talvisen päivän palaaiminen_ t.
-_palaus_ (silloin päivä palaisi heijän luoksensa); ja toisen kerran
-kesällä, s. 22:nä päivänä Kesä-kuussa, jota kuhuttiin _kesäisen päivän
-palaaiminen_ t. _palaus_, (silloin se palaisi pois heijän luotaan).
-
-Koska nyt kesältä päivät kerran rupesivat lyhenemään ja yöt toas
-jatkumaan, niin oli arvattava että hyö kerran piti toisiansa tavata,
-tahi kumpaisetkin tulla yhtä pitkiksi (tämä tapahtuu syksyllä).
-Samaten koska päivät talvelta, rupeisivat pitkistymään ja yöt häviämään
-niin hyö toas kerran piti joutua yhtä pituiseksi (tämä tapahtuu
-keväillä). Tämä heijän yhölläisyys tapahtuu niin muotoin kahesti
-vuuessa, nimittäin keväillä ja syksyllä. Näitä aikoja kuhuttiin
-_päivän-tasauksia_,[91] koska päivät ja yöt silloin olivat yhtä
-tasaiset, tahi koska vuorokauvet silloin oli pantu kahtia. Käistä yksi
-kuhuttiin _keväisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s. 22:nä päiv.
-Maalis-kuussa; ja toinen _syksyisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s.
-22:nä päiv. Syyskuussa.
-
-Ilman näitä nyt jo nimitettyitä päiviä, niin on vielä yksi, joka
-kuhutaan _karkaus-päivä_[92] joka lisätään aina kolmen vuuen peästä,
-tahi joka neljäs vuosi, ja josta se vuosi on kuhuttu _Karkaus-vuosi_,
-Virk. _aasta lia pävaga_ (aastaika liika-päiväinen), ja Lapk. _saskad
-jape_ (hyppy-vuosi). Mutta siitä päivästä eivät vanhuuvessa tienneet
-mitään. Sitä vaston niin oli niillä vissiä muita päiviä joita
-kuhtuvatten _tähti päiviä_, Virk. _täht-päiw_, joista ottivatten vissiä
-merkityksiä, ja joista ne myös läksivät lukemaan aikojansa. Näitä
-rajutetaan vielä nytkin Virossa. Siinä kuhutaan myös yksi päivä vuuessa
-_kynni pääw_ (kyntö-päivä), jolla tarkoitetaan _Tiburtiuksen-päivee_.
-Näistä ja muista tällaisista nimistä nähään että heillä oli vanhoinna
-aikoina, ei ainoastaan vissit omat juhlat, mutta myöskin vissit
-erinäiset päivät, joista ne ajanluvussansa läksivät lukemaan.
-
-Mistä ajasta, tahi mistä päivästä ne ennen aikana lie vuosikautensa
-aloittanneet, on tietämatöin, mutta uskottava on että se oli Joulun
-alla, tahi siitä päivästä kuin aurinko rupeisi meijän maitamme
-lähestymään, ja jälleen valaisemaan pohjan pitkee peree, joka tapahtuu
-Joulu päivänä, eli sinä 25:tenä päivänä Joulu-kuussa.[93] Yksi vanha
-vertaus joka kuuluupi näin: _Joulun viimeisenä pyhänä,[94] päivä on jo
-kanan askelta pitempi_, osottaa että hyö silloin jo eroittivat päivän
-olevan kasvamassa[95] ja sitä myöten uutta vuottakin kulumassa.
-
-Että jakoa vuotensa vissiin _kuihin_[96] sitä eivät hyö tainneet, ellei
-hyö taitana jakoa heitä viikkokausiin. Tätä nähään siitä, että ehkä
-kullenkin kuullen on jo aikoa siitten annettu Suomalainen nimi, niin
-niitä vielä nytkään ei tunnetak joukossamme. Sillä jos kohta ne kirjaan
-tottuneet heitä eroittaavat, niin määppäs syvänmoan-miehiä
-puhuttelemaan, tokkohaan ymmärtännöön hyö näitä nimiä? Sillä niin
-harvoin kuin Ruohissa sanoovat _Göje_ ja _Thors-månad_, niin harvoin
-sanotaan meijän pisimmissä _Helmi_ ja _Tammikuu_. Nämät nimet on heistä
-pian yhtä ouvot kuin jos sanottaisi _Februari_ ja _Januari-kuu_; mutta
-nimihteppäs _syvänkuut_, niin tietäävät vainenkin mistä on puhe.
-
-Että nämät nimet ovat myöhäisempinnä aikoinna synnytetyt, selitämme
-myöskin siitä, ett eivät ouk Viron ja Lapin kielillä yhtä-kuuluvaiset,
-jota kyllä muuton oisivat jos heillen jo vanhuuvesta oisi näitä nimiä
-annettunna.
-
-Nykyisin nimitetään meijän kuut näin:
-
-1) Tammi-kuu (Januari månad).[97] Kuhuttaneenko häntä Suomeksi niin,
-koska se on kovin kuista, niin kuin _tammi_ on puista kovin. -- Vironk.
-_neäri-ku_ (nyårs-månad) t. _vastse ajastaja kuu_ -- Ungk. _bodag azzon
-havva._Siihen luetaan 31 päivee.
-
-2) Helmi-kuu (Februari månad),[98] lienököhään nimensä soannut siitä,
-että lumi päivän paistolla sulaa, vaan illan tultua hyytyy, ikään kuin
-helmiksi tahi jää-kalkareiksi. Tätä kuuta kuhtuivat vanhat myöskin
-_Kaimalo-kuu_, koska pakkaiset silloin kuivailoo ja kajailoo. -- Virk.
-_kyynla_, t. _kyyndle-ku_ (Kyntteli-kuu) ja _hunti-ku_ (huntti t.
-hukka-kuu) -- Ungk. _bëuth eleü-hoo_. Tähän luetaan karkaus-vuosinna 29
-päiveä, vaan muuten ainoastansa 28.
-
-3) Maalis-kuu (Martti månad).[99] Mistähän tuo lie Suomeksi nimensä
-soannut? Jos ei se liene _mahalasta_, jota Lapinkielellä kuhutaan
-_male_, ja joka ehkä lopulla tämän kuun alkaa joutua. -- Virk.
-_paasto-ku_ (poasto-kuu) ja _ange-ku_ (hanki-kuu). -- Lapk. _njuktja
-mano_ (Jouhtenen-kuu) koska Jouhtenet silloin tuloovat linnun
-lentämästä. Tähän luetaan 31 päivee.
-
-4) Huhti-kuu (April månad)[100]. Se kuuluu ikään kuin se oisi soanut
-nimensä _huuhtasta_ (swed) koska synkät honkikot ja kuusikko-mehät
-silloin jo hakattiin kaskeksi, erinomattain vanhoilla viitamailla.
-Mutta uskottavampi on, että se on tullut näin kuhutuksi
-_huuhtamisesta_, koska virrat rupeavat jo silloin maita huuhtelemaan,
-ja pakkaiset välistä kuoloovat, välisten toas lyövät puut huuteesen. --
-Virk. _mahlo-ku_ (mahalan-kuu) ja _Jyrri-ku_ (Jyrin-kuu). -- Lapk.
-_wuoratjis-mano_ (Varis-kuu), koska Varikset silloin kokountuuvat. --
-Ungk. _zenth geürgy-hava_ (santa Yrjänen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
-
-5) _Touko-kuu_ (Maj månad)[101] kuhutaan niin koska sen lopulla jo
-ruvetaan toukoja tekemään. -- Virk. _lehhe_ t. _lehti-ku_ (lehti-kuu).
--- Lapk. _Qwed-mano_ (kanto-kuu) koska Porot silloin poikiivat. --
-Ungk. _ponkosd hava_. Tähän luetaan 31 päivee.
-
-6) _Kesä-kuu_ (Juni månad),[102]) silloin alkaa Suomessa jo kesä. --
-Virk. _jani-ku_ (Jaani t. juhannuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
-
-7) _Heinä-kuu_ (Juli månad,[103]) silloin ruetaan jo heiniä tekemään.
--- Virk. _haina_ t. _heina-ku_. Tähän luetaan 31 päivee.
-
-8) _Elo-kuu_ (Augusti månad[104] kuhutaan niin koska silloin peäsöövät
-jo uutiseen, ja suatua uutta eloa syntyy heillen ikään kuin uusi
-_elämä_. -- Virk. _Mädda-ku_ (Mätä-kuu) ja _leikusse ku_ (leikkuun-kuu)
-ja _poimo-ku_ (viljelemisen kuu). -- Lapk. _Mäska mano_ (mätänös-kuu).
--- Ungk. _szent-yakab-hava_ (st. Jaakopin kuu). Tähän luetaan 30
-päivee.
-
-9) _Syys-kuu_ (September månad[105] silloin on jo _syksypuoli_
-kesee. -- Virk. _mihkli-ku_ (mikkelin-kuu)  ja _syggise-ku_
-(syksy-kuu) t. _syggisehe-ku_ (syksyinen-kuu) -- Lapk. _rakad mano_
-(rakkaus t. kilo-kuu), koska Porot silloin ovat härillään. -- Ungk.
-_szent-mihaly-hava_ (st. Mikkelin kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
-
-10) Loka-kuu (Oktober månad)[106] on tullut näin kuhutuksi, koska
-silloin usseemmittain on liiaksikin sekä _likoo_ että _lokoo_. -- Virk.
-_roja ku_ (rojo, ruoja t. ropakko-kuu) ja _ryhhe ku_ (rytä t.
-ryyhä-kuu) koska järvet silloin ryyhtyyvät. Kuhtuuvat sitä myöskin
-_vina ku_ (viina-kuu), koska silloin polttanoovat viinoo. -- Lapk.
-_kolko-mano_ (kolkka-kuu), koska Porot silloin ovat kilottuansa
-kyhnistynneet ja väikistynneet. -- Ungk. _Mindzent-havva_. Tähän
-luetaan 31 päivee.
-
-11) _Marras-kuu_ (Nowember månad)[107] on ehkä siitä soanut nimensä,
-että silloin makoo jo kaikki kasvut _martona_ ja _murtuneenna_. --
-Virk. _talve-ku_ (talvi-kuu) ja _marti_ t. _märti-ku_, (Martin-kuu) t.
-_märtna ku_ (Martinuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.
-
-12) _Joulu-kuu_ (December månad),[108] kuhutaan myös Vironk. _joulo ku_
-ja _talviste pyhhä-ku_ (talvinen pyhä-kuu). -- Lapink. _joula mano_ ja
-_passates mano_ (pyhä- t. pesätös-kuu),[109] tähän luetaan 31 päivee.
-
-Kuin Suomalaiset tahtoivat toimittoo jonkun vissin vuuen, niin
-rupeisivat lukemaan kuinka mones se oil siitä nykyisestä, ikään samalla
-tavalla kuin koska hyö tarkoittivat päiviänsä. Tätä tekivät hyö sekä
-eteenpäin että taakseppäin, nimittäin tällä tavalla:
-
-_Tämä vuosi t. tänä vuonna t. tämä ajastaika e. aastaika_, (detta år, i
-år) -- Virk. _tämmo, tämmo aasta, tämmode, tämmöde aasta, tännawo_. --
-Lapk. _tan jaken_.
-
-_Ensimäinen t. tuleva, t. nouseva vuosi, t. ens-vuonna, tulevana
-vuonna_ (första år, följande år, nästa år).
-
-_Toinen vuosi, t. toissa vuonna, t. vuuen takoo e. vuuen peästä t.
-perästä_ (andra året, ett år härefter, d.v.s. året efter nästa år).
-
-_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. toisen vuuen peästä, perästä t.
-takoo_ (tredje året, twå år härefter).
-
-_Neljäs vuosi, t. kolmen vuuen takoo, e. peästä_, (fjerde året, tre år
-härefter) j.n.e.
-
-Samalla tavalla läksivät myös lukemaan taakseppäin, nimittäin:
-
-_Tämä vuosi, t. tänä vuonna_ (detta år, i år)
-
-_Viimeinen t. männyt vuosi, e. männä vuonna,_ (sista året, sistledne
-år, i fjol). -- Virk. _mullo_[110]. -- Lapk. _tibma_.
-
-_Toinen vuosi t. toissa vuonna t. vuotta siitten_ (andta året, förra
-året, förledne år, ett år tillbaka). -- Virk. _tunna mullo_ (toinen
-mullo).
-
-_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. kaks aastaikoa siitten_, (tredje
-året, tvenne år tillbaka e. sedan) -- Virk. _takka tunna mullo_ (toisen
-mulloh taaksee).
-
-_Neljäs vuosi t. kolme vuotta siitten,_ (fjerde året, tre år sedan). --
-Virk. _ennen takka tunnu mullo_ (ennen toisen mullon takoo) j.n.e.
-
-Kuin puhuvat muinoisista ajoista, ja silloin tahtovat tarkoittoo jonkun
-vissin vuuen, niin eivät lähteneet meijän tavalla lukemaan _Ristuksen
-syntymästä, vein paisumuksesta, tahi Ruomin rakennoksesta_, vaan
-tarkoittivat silloin aina sitä lähimmäistä sota-vuotta, tahi jos ei
-sellaista löytynnä, niin ottivat jotakuta toista merkillistä vuotta,
-jota kaikki hyvin tunsivat, ja läksivät siitä lukemaan tuonemmaksi tahi
-tännemmäksi, sitä myöten mitenkä asia voatii. Tällä tavoin lukoovat hyö
-vielä nytkin vuosiansa, niin että harvoin saat kuulla heijän sanovan
-e.m. _vuonna_ (jälkeen Vapahtajan syntymästä) _yksi tuhatta, kaheksan
-satoo ja yheksen_, vaan sanoovat silloin aina _viimessä sota-vuonna_.
-
-Samalla tavalla sanoovat hyö e.m. _kolme vuotta jälkeen Lappeenrannan
-tappelusta_[111], joka merkihtee vuonna 1744; _vuotta ennen
-Kyröntappelusta_[112], joka merkihtee vuonna 1713; _Suurinna pakko
-vuosinna_, joka merk. vuuvet 1695, 1696 ja 1697. _Rutto kesänä_, joka
-merk. kesällä vuonna 1711. _Toissa sota aikana_, joka merk. vuuvet 1788
-jt 1789. j.n.e.[113]
-
-Kaikki nämät ajan-luvut on alustapäin luettu päivän kulusta, tahi vuuen
-juoksusta. Se oisi tyhmästi luulla vanhoin Suomalaisien ei ottaneen
-kuustakin jota kuta merkkiä, jonka hyö aina päivän peästä silmillänsä
-käsittivät, ja josta hyö vielä nytkin ajan-luvussansa pitäävät suurta
-mahtia.[114] Ei ouk mikään kansa niin typerä ettei ouk hoksanna kuun
-välisten paistavan, välisten toas pimenevän; ja että se vissin ajan
-peästä aina kuumottaa entisellä kohallansa. Tätä aikoo jolla kuu oli
-moata kieritellyt, ja jota luetaan 27 päiväksi, 43 pieneksi ja 7
-pikkuksi, eli lähes neljä viikkoo, kuhtuivat vanhat Suomalaiset
-kuukauveksi (en periodisk månad). Mutta jos ne ovat näitä vuuessa
-lukeneet, tahi erinimellä nimittänneet, sitä emme saata vissisti
-sanoa.[115]
-
-Ikään kuin hyö jakovat vuovokauensa kahteen osaan, päiväiseen ja
-yön-aikaan, tahi niin kuin hyö jakovat vuosikauensa kahteen osaan,
-kesäiseen ja talviseen aikaan, niin jakovat myöskin kuukauensa kahteen
-osaan, nimittäin _kuutaman ja kuuttoiseen aikaan_.
-
-Kuutaman ajan jakovat hyö taas, ikään kuin päivänsä ja kesänsä, kolmeen
-osaan, nimittäin:
-
-1) _Ylä-puol (Sav.) t. ylä-kuu_ (Häm.) e. yläkuun aika, joka merkihti
-sitä aikoo kuukauvessa, kuin kuu näytti meillen oikeimman puoliskonsa,
-tahi niin kauan kuin se oli kasvamassa, (ne kahet ensimaiset viikot).
-
-2) _Täysi-kuu, t. täyvenkuun aika_, joka merkihti sen ajan kuin hään
-näyttäiksen meillen kokonaan, joka tapahtuu 14:tenä pänä hänen syntyä.
-
-3) _Ala-puol (Sav.) t. Ala-kuu_ (Häm. Turk.) e. _Ala-kuun aika_, joka
-osotti sitä aikoo, kuin hään näytti meilleh vaseimman puoliskonsa, tahi
-niin kauvan kuin se oli katoamassa (ne kahet viimäiset viikot).
-
-Kuuttoin aika, jota luettiin täyvällisin 28 pänä kuun syntyä, tahi
-viimeisennä päivänä kuukauvessa, ei jaettukaan.
-
-Näin jakaelivat hyö nyt kuukauvensa, ikeän kuin vuorokauvensa ja
-vuosikauvensa neljään osaan, nimittäin _Ylä-puoleen, täysi-kuuhun,
-Ala-puoleen ja kuuttomattomaan_, tahi neljään peä aikaan, nimittäin
-_Ylä-kuun-, täyven-kuun-, Ala-kuun- ja kuuttoiseen-aikaan_. Mutta koska
-_kuutoin aika_ synnytti uutta kuuta, ja _täyven-kuun aika_ toimitti
-_vanhoo kuuta_, niin kuhtuivatten kuun ajan-kauvet näin: _uusi-kuu,
-yläpuol, vanha-kuu, ala-puol_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan
-osanneet tarkoittoo niitä monta pientä ja erinnäistä ajan-kulua
-kuukauvessa, niin hyö kokivat eri-nimillä niitäkin tapailla. Kuin hyö
-tarkemmin tahtoivat toimittoo jonkun vissin ajan kuukauvessa, niin
-nimittivät sen sitä myöten mitenkä kuu heijän silmissänsä oli vajunut
-suuremmaksi tahi pienemmäksi. Tästä ovat syntyneet nämät sanat ja
-puheen parret:
-
-_Kuu syntyy_, sanotaan silloin kuin ikään _uusi kuu_ alkaa. Virk. _ku
-luakse_ (kuu luoksen).[116] Lapk. _mano vuotja_ (kuu vuotaa); 1:nen
-päivä kussa.
-
-_Kuu on syntynä_, sanotaan koska jo uutta kuuta rupia tuntumaan. Virk.
-_ku on lodud_ (kuu on luotu) t. _noar kujw kui_ (nuori kuiva kuu) t.
-2:nen ja 3:mas päivä.
-
-_Uusi-kuu_, kuhutaan koko sitä ensimmäistä viikkoo kuussa (ensimmäinen
-neljännes).[117] Virk. _noor ku_ (nuori kuu), Lapk. _åddå mano_ (uusi
-kuu) t. siitä 1:stä siihen 7:mään p.
-
-_Kuu kasvaa_, sanotaan kuin se enennöö, ja lisäytyy. Virk. _ku kasvab_;
-4:äs ja 5:es p.[118]
-
-_Kuu on kasvanut_, sanotaan kuin se on jo vajonut suuremmaksi; 6:es p.
-
-_Yläpuol, t. ylipuol kuuta_,[119] sanotaan kuin se on ensimmäisen
-kerran puolillaan jota nähään täyvälllsin s. 8:na p. hänen syntyä.
-Virk. _ku om tassa_ (kuu on tasainen) ylä-puoleksi kuhutaan koko tätä
-toista viikkoo, (toinen neljännes); 7:ästä, siihen 14:een p.
-
-_Ylä-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta kuin se on kasvamassa,
-(hänen ensimmäinen puolisko) jota luetaan 2:ksi viikko-kaueksi, eli
-1:sestä p. siihen 14:neen.
-
-_Kuu täytyy_, sanotaan kuin se on puolestansa täyveksi tulemassa. Lapk.
-_mano tiewa_ (kuu täyvestyy); siitä 9:sesta siihen 12:neen p.
-
-_Kuu on täytynä_, sanotaan kuin se on jo täyveksi tulluna; s. 13:nes p.
-
-_Vanha-kuu_, t. _Täysi-kuu_, sanotaan silloin kuin se on jo varsin
-täyvellinen, eli kun _ylä-kuu_ loppuu ja _ala-kuu_ alkaa. Virk. _vanna
-ku_ (vanha kuu) _täis_ t. _täys-ku_. Lapk. _tiewa_ t. _teuwa mano_
-(täysi kuu); s. 14:nes päivä. _Täyven-kuun aika_, kuhutaan koko kolmas
-viikko (kolmas neljännes), t. siitä 14:nestä siihen 21:neen p.
-
-_Kuu keäntyy_, sanotaan kuin kuu keäntyy _ylä-kuusta ala-kuhun_; s.
-15:nes p.
-
-_Kuu on keäntynyt_, sanotaan kuin se on jo keäntynyt vähemmäksi; s.
-16:nes p.
-
-_Kuu on haavattu_, sanotaan (Torneossa) kuin on kuusta ikään kuin
-palainen jo pois kulunna. Virk. _ku on lattergunne_ (kuu on syrjäinen,
-_kantig_, latukkainen); siitä 17:estä siihen 20:neen p.
-
-_Ala-puoli_, t. _ala-puol' kuuta_ sanotaan kuin se on toisen kerran
-puolillaan, jota nähään täyvellissä s. 21:nä p. hänen syntyä.
-_Ala-puoleksi_ kuhutaan koko neljäs viikko (neljäs neljännes); t. s.
-21:stä siihen 28:neen p.
-
-_Ala-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta, kuin se on katoamassa
-(hänen toinen puolisko), jota luetaan 2:eksi viikko-kaueksi, eli
-15:nestä siihen 28:neen p.
-
-_Kuu katoa_, sanotaan kuin se vähenöö. Virk. _ku kahheneb_. Lapk. _mano
-qwuosgna_ (kuu sotkeuntuu); s. 22:nestä siihen 25:neen p.
-
-_Kuu on kavona_, sanotaan koska kuu on lakanut kuumottamasta;
-s. 26:nes p.
-
-_Kuun pohja_, t. _perä_ (t. Torneossa _jama_), sanotaan koska on kuuton
-aika. Virk. _vanna ku pohhi_ (vanha kuu-pohja); siitä 21:nestä siihen
-28:neen p.
-
-_Kuu on kannallansa_, sanotaan kuin on vielä vähä jälellä tätä vanhoo
-kuuta; s. 27:nes p.
-
-_Kuun vaihet_, t. _vaiheus_, kuhutaan sitä aikoo, kuin on kahen kuun
-välillä, tahi sitä joka kuluu siitä kuin vanha kuu on loppuna, ja ennen
-kuin uusi kuu alkaa, eli kuin kuu keäntyy _ala-kuusta ylä-kuuhun_.
-Lapk. _mano kaska_ (kuu kesken).
-
-Näitäk nimitäk, sanotaan myöskin:
-
-_Kuu on pa'an sankalla_, kuin se on sankan näköinen, niin kuin se
-monestin näyttääksen nuon ylä-kuun alussa, eli 1:senä ja 2:sena
-päivänä, siitten kuin se on tullut näkyvillen.
-
-_Kuu on mahallaan_, (Torneossa, Sian mahalla), sanotaan kuin ei hänestä
-nävyk muuta, kuin se ylimmäinen piiri, eli kuin se on vempelen näkönen.
-Joka myöskin toisinaan tapahtuu yläkuussa, nuon 3:mantena t.
-4:jäntenä p.
-
-_Kuu on selällään_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta kuin se
-alimmainen reuna, ikään kuin alaspäin pantu luokki. Joka välisten
-tapahtuu nuon 24:nä p. ala-kuussa.
-
-_Kuu on kylellänsä_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta, kuin yks
-hänen sivu-reunoistaan. Joka tapahtuu nuon 5:enä p. ylä-kuussa, ja
-24:enä. p. ala-kuussa.
-
-_Kuu riippuu kynsistään_, sanotaan kuin se on alaspäin makoava vaan ei
-kuitenkin varsin seljällänsä. Joka jollonkullon tapahtuu nuon 6:na p.
-yläkuussa, ja 25:nä p. ala-kuussa.
-
-_Pystö-kuu_, sanotaan kuin se on ikään kuin korva pystyssä, vaan ei
-kuitenkin täys puoleltaan.
-
-_Lauku-kuu_ kuin se näyttäiksen alas-päin kallistuvan, ikään kuin se
-riippuis kynsistänsä, ja jonka sanotaan toimittavan pahoja säitä.
-
-_Kuun kehä_ t. _kuu on kehässä_, sanotaan sitä tummaista piirtä, joka
-toisinaan levitteleksen kuun ympärillä, ja joka toimittaa tuulisia,
-tahi rajuja ilmoja.
-
-_Kuu syöpyy_, t. _kuuta syyvään_, t. _kuu pimenee_, sanotaan kuin kuu
-vaipuu moan pimenökseen. Virk. _ku sywwas, ku syakse_.
-
-_Kuun pimenös_, sanotaan kuin kuu on moan peitossa. Virk. _ku pimedus_,
-t. _pimmestys, ku warjotaminne_. Lapk. _manon pårrelem_ (kuun
-pureleminen).[120]
-
-Mutta, se ei ollut ainoastaan _kuuta ja päivää_, joita ne vanhat
-Suomalaiset tievustelivat,[121] sitä on jo ennen sanottu etteivät
-olleet _tähtiin_ tuntemisessa varsin typerät [Otava I]. Sillä että
-heillä oli omat nimet isoimmillen tähti-sikerillen, totistaa jo paljon,
-ja osoittaa että ne heistä toivottivat soahaksensa jota kuta oppia. Se
-oli erinomattain merimiehet, jotka kulkiissansa meren aukioilla
-syksyisiä öitä, taisi heistä hyötyä. Myö tunnemme meijän
-tarinamuksestamme, että Suomalaiset ja Virolaiset jo vanhoinna aikoinna
-purjehtivat vieraita vesiä, jollon kompassia ei vielä tunnettu.
-Päivillä ne taisivat joten kuten maihen tuntemisesta ja päivän kulusta
-aprikoija kulkuansa ja ajan juoksua; mutta syksyillä, niinnä pitkinnä
-öinnä, silloin oli _Otava_ ja _Pohjan-tähti_ heijän parraat soattajat.
-Heistä ne vielä nytkin arvoavat matkojansa, ja tiiustaavat miten paljo
-on kulunut yötä; ja ovat vanhoissa sananlaskuissa muistoksi
-jälkimmäisille toimittanut tietojansa. Näistä heijän puheenparsista on
-e.m. _Otavan häntä on miehen peällä_ joka merkihtee, että yö on jo
-hyvin puolessa. Sanotaan myös Kekrin aikana hänestä, että on
-ylösnoustessamme _sarvet peällä_, joka merkihtee että Otavan sarvet
-ovat miehen peällä nuon ylösnousun aikana, eli kello 4 aamuisella.
-Puolen yön aikana sanoovat, että ne ovat _miestä vasten pystyssä_.[122]
-Yks toinen vanha sanallasku on hänestä myöskin: _Kekrinä keskeen, ja
-Jouluna pois joutuu_, joka tarkoittaa tähtiin kulkemista vuotta myöten
-[Otava I], ja toimittaa että Otava Keurin aikana nähtiin korkein
-taivahalla, ikään kuin meijän peämme ylitten, mutta että se jo Joulun
-aikana oli laskeutunna loitommallen tahi aiemmaksi.
-
-Ne vanhat Suomalaiset tunsivat ja erinimellänsä tarkoittivat 9
-erinnäistä tähteä[123] nimittäin seuravaiset:
-
-1) Pohjan-tahti (Norbstjernan) Lapink. _tjuold_ (seiväs, napa).
-
-2) Otava[124] (Karlvagnen, stora björn). Virk. _taewa wanker_ (taivaan
-vaunut). Lapk. _Sarw_ (Hirvi),
-
-3) _Lapin-Otava_, t. _Väinämöisen otava_, t. _Venäjän Otava_ (lilla
-björn).
-
-4) _Väinämöisen miekka_, t. _Väinämöisen viitakke_, e. _viikahte_
-(Orions bälte) kuhutaan (Savossa) Orionin Vyö ja se juova pienistä
-tähtiloistä joka vasemmalta puolelta laskeeksen itä-eteleen tahi koakon
-kohti. Virk. _warda tähhed._
-
-5) _Aaronin sauva_, kuhutaan (Pohjan-maalla) ne kolmet tähet Orionin
-pusakassa (vyössä).
-
-6) _Orjan-tähti_, kuhtuuvat Suomalaiset yhtä tähteä, joka mahtaa olla
-tahti-puoli (planeten) _Jupeteria_. Virk. _Orjatäht_.
-
-7) _Ämmän-rukki_ [125], kuhutaan (Turun puolla) yhtä tähti-sikertä,
-vaan en tunne mitä tähteä hyö sillä tarkottaavat.
-
-8) _Seulajaiset_, t. _seulajainen_, e. _Rian-seula, Venäjän t.
-Väinämöisen virsu_, e. _rysmäinen t. rysmä tähti_ (sjustjernan). Virk.
-_sööl, sööla tähhed, taiwa söggel_,(taivaan seula).
-
-9) _Kolmuiset_, t. _kolmoiset_ (Orion?) kuhtuuvat myöskin yhtä tähteä,
-joka taitaa ehkä merkihtää niitä kolmee kirkkasta tähtee Väinämöisen
-vyössä.
-
-10) _Koi_, t. _koi-tähti_ (motgonstjernan). Virk. _koido täht, hao
-täht_ (aamu tähti) _hommogunne hao täht (huomenkunnan aamu tähti).
-Lapk. _idietes naste (huomen tähti) ja _quokso naste_ (koitto tähti) ja
-_Abrudijus_[126] (koi).
-
-11) _Ehto-tähti_ (aftonstjernan). Virk. _ehha t. öhha taht_, t.
-_öddangunne hao taht_ (ehtoinen koitto tähti).
-
-Näitäk nimitä saattaa ehkä vielä löytyä muita joit ei myö tunnetak.
-
-_Pyrstö t. pursto-tähti_ (komet). Virk. _sawwaga t. sapaka täht_
-(saparo-tähti) eli _hannaga t. hännaka täht_ (häntä-tähti) eroitettiin
-muista, samaten myös:
-
-_Linnun-ratas_ (vintergatan). Virk. _linnurata_; ja
-
-_Revon tulet t. pohjonen palaa_ (Savossa). Aina kuin isköö tulta, niin
-sanotaan että se _vilahti t. välähytti e. löyhähti_. Virk.
-_virmalissed, wehtleb, wehhib, wirmalisse tappelevad t. wihtlewad_,
-(vilahtamiset tappeloovat).
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä lopetamme myö tätä meijän koittelemustamme, tiiustellaksemme
-meijän vanhoin ajanlukua. Myö olemme ehkä monin paikoin erehtynneet ja
-eksyneet, mutta olkoon tuo luettu meillen altiksi (till ursäkt) koska
-meillä ei ouk ollut ketään johon turvataisimme. Niin kuin ensimmäinen
-kokee tätä selittääksemme mahtaisi tämä ehkä yllyttää muita, tätä muka
-oijaistaksensa, tahi uuesta toimittaaksensa, joka oisi varsin minun
-mielestäin, ja voitoksi meijän Suomalaisellen tarinamuksellen.
-
-                                                          G--nd.
-
-
-
-HAAGA.[127]
-
-Sinä 18:nä päivänä Kesä-kuussa v. 1823.[128]
-
-
-    Emminä soasta laula,
-    Tappeluksista tiek tarinoo;
-    Mull' on muutakin puhua,
-    Parempoa pannakseini.
-    Runomaan minä rupian
-    Ilosta monen ihmisen,
-    Luonnon loajan laitoksista,
-    Suloisuutta tämän suven.
-
-    Kuin sain minäkin kuulla:
-    "Ett' oil Ruotiin jo joutunut
-    Josephina joukkoinensa
-    Tullut tännä muilta mailta,
-    Meijän maihen-mieltymääni,
-    Oskarimmo ottamaani,
-    Vahvistamaan meijän valta."
-    Niin läksin minäkin tuonek,
-    Tuonne Haagahan halaisin,
-    Kahtella tätä kaunoista,
-    Tätä Neitoa nähtäkseini,
-    Tätä suloista suen tuloa.
-
-    Päivä paisto palavasti,
-    Kuumotteli Heinä-kuussa,
-    Ett' oil varista vaivaa,
-    Tuska suuri tullessamme.
-    Kuin oil aurinko alenna,
-    Päivän sappi laskeeillunna,
-    Niin tuli ilmakin iloinen,
-    Aivan raitis rakkahillen,
-    Suosioksi juur suloinen.
-
-    Haagan portiin piästyämme
-    Heitimmo hevoiset siihen,
-    Vaunut moantien varrelle.
-    Ite työnsimm' tylväkköhön,
-    Tepaistimmo tietä myöten
-    Kohti kuninkaan kotia.
-
-    Moni mies, moni hevoinen
-    Tässä toistaan kohtaisivat,
-    Seisotteliin tien sivulla.
-    Väki kulki niinkuin virta,
-    Niin kuin lauma lapsillinen
-    Toinen toista seuraisivat.
-
-    Kaunis oii tässä kahelia
-    Miehen monen miekkoisia,
-    Valjupäitä vaimoisia,
-    Tyttölöitä monen tuhannen,
-    Jotk oil tulleet Tukhulmista,
-    Kaupunnista tänn karana.
-    Kultahansa kurkistella,
-    Nuoren nuorikon nähhÄkseen.[129]
-
-    Haagan mehet mieluisammat,
-    Hänen lehvakkaat lehot
-    Hajotti hyvän hajunsa
-    Koko korven ympärillä.
-    Koivukkoot (jotk oil koreet,
-    Suloiset tällä suvella)
-    Pitivät tätä pyhännä,
-    Juhlahanna julkisilla,
-    Koska saivat sen kunnian
-    Säilytellä seittyisiä,
-    Suojella tätä suloista,
-    Kahen rakkahan välillen
-    Asettaa tämän avion.
-
-    Hiljan kuuset kuiskuttivat,
-    Hiljan piättivät petäjät
-    Tosin käyvä toivoamme,
-    Mielestämme meijän mielet.
-    Lausui Hoavat latvoiltansa
-    Lehet salassa sopotti
-    Onnea näitten molemman,
-    Rakkautta Ruohissamme.
-    Lohet niin kuin lammikotkin
-    Soattoivat samat sanat,
-    Ilon ison ilmoittivat.
-      Salmehen sulassa veissä,
-    Tyvennössä saarein tykönä
-    Jouhtenet veti juovia,
-    Sinisiä siivillänsä,
-    Punaisia purstollansa,
-    Jaloillaan monenjuovikkaat;
-    Jotka kiärmeenä kävivät,
-    Juovissansa juoksi yhteen.
-
-    Eistaas Sorsat soutelivat,
-    Siiven kynkät kylvittivät,
-    Pesivät joka kynänsä,
-    Joka purston puhtahaksi,
-    Valkeeksi joka varpaansa.
-    Kunniaksi tämän juhlan,
-    Tähän päivään peästyänsä.
-    Emät heilui heinikossa,
-    Riäkyivätten ruohikossa;
-    Pojat pohjahan pulahti,
-    Pisteliivät vein pintaan.
-
-    Kalamies, joka kaloja
-    Oli käynyt ottamassa,
-    Puoti onken onnellisen
-    Kitahan suurimmiin kaloin,
-    Isoimihin vein isänniin.
-    Lauloi saalins saatuansa,
-    Lauloi kotiin tultuansa;
-    "Täma iltapa iloinen!
-    Onnellinen, otollinen,
-    Kosk' on kontti jo kotona
-    Täynnä punapurstoisia,
-    Täynnä kauniita kaloja.
-    (Mutt' mitäs ma kontista puhun,
-    Kaloista kauvan juttelen).
-
-    Kuin tultiin Linnoa likelle,
-    Lähes Hovin hoitajoita,
-    Niin oli kansoa kauhiasti,
-    Koottunna koko kummasti,
-    Kahtomaani näitä kahta.
-    Kaupunkin Naisväki
-    TÄSSÄ toistaan tunkeisivat,
-    Survaisi sekä sysäisi.
-    Oli armotoin ahistus
-    Väen suuren tunkehissa.
-
-    Vielä akkunoin alaten
-    Merimiehet miehuisivat,
-    Talonpojat tappelivat
-    Piästäksensä piällen toisten
-    Lasia hyvin lähellen.
-    Moni kana Kaupunkista,
-    Moni hattupeä-harakka,
-    Jokapa joutui joukkohon,
-    Näihin velhuriin väliin,
-    Tuli kovin kohtatuksi,
-    Tuli pahoin painetuksi,
-    Kouralla juuri kovalla.
-    Viimein piästy pois käsistä
-    Kiiti kyllä kynsiänsä
-    Kuin oil hatut jo hajallaan,
-    Rinta-rievut reväistynnä,
-    Helmukset varsin helpoilla,
-    (Josta pojat paljon nauroi,
-    Piiat ehkä viel' enemmin).
-
-    Hovin passarit parahat,
-    Hovin kävyt käskyläiset
-    Sukissansa supittivat,
-    Kenkissänsä käyskelivät.
-    Körtit köytätyt takana,
-    Jos oil juovat juotettunna,
-    Jos oil viivat viitattunna,
-    Koreistut monet koukerot.
-    Mikä kannun kannatteli,
-    Mikä leivän lennätteli,
-    Hätähesti herrain herkut.
-
-    Kuin oil ruuvat ruoskinunna,
-    Sukina kukiin suuhunsa.
-    Mitkä oil jälelle jäänyt,
-    Tähteheksi tämän päiväns
-    Niin tuli sana jo samaten
-    'Lykätä venet vesillen,
-    Terva lauvat lainehillen'[130]
-    Siitten korkea-sukuiset
-    Astui kauniisT kaukaloihin,
-    Joilla laskiit lahen taakse,
-    Tuonek toiseen valkamahan;
-    Jossa nousi Nuorukaiset
-    Rannallen ite _Rakkaus_.
-    Siinä käv'vät koivukossa,
-    Leikitellen lepikossa,
-    Piiloitellen pihlakossa
-    Vaelsi nämät valitut,
-    Kahet taivaan tapaiset.
-
-    Laitettiin laivat takaisin
-    Lainehtimaan lahen peähän,
-    Ite käytiin maata myöten,
-    Rannan teitä tietävästi.
-    Pitkin teitä, poikki potkuin,
-    Myöten uusia uroja.
-
-    Kuinpa keäntyi keulat tännä,
-    Kokat kotiinpäin tulivat,
-    Laivat omaan laiturihin,
-    Silloin jouvuttiin jokainen
-    _Oskarinsa_ outtamaani,
-    halittuansa varttumaani,
-    Mutta pettyivät perätin,
-    Jouten tuonnek juoksuttivat.
-    Purjeet tyhjänä tulivat,
-    Haakset ilman haltiansa,
-    Koaret kaunoista vajoolla.
-
-    Nämät mokomat molemmat
-    _Josephina Oskarineen_
-    Maata myöten matkustivat,
-    Käsityksin kävelivät,
-    Ihaillivat tätä iltoo,
-    Tätä ilmoo ihanaksi,
-    Parahaksi tätä paikkoo.
-    Nauroi vielä kuin näkivät,
-    Mitenk väet vehkaisivat
-    Mitenk kansat kahisivat,
-    Kuhisi vähän kukiin,
-    Kuin oil poisi poijistansa,
-    Kahetessa nämät kahet.
-
-    Juoni pitkä joukostansa,
-    Kävi jänkytti jalestä.
-    Astuivat niin autuasti
-    Hoikkaisimmat hovin miehet,
-    Lihavimmat linnan miehet
-    Kävi liähätti perästä.
-    Somasti vanhat soturit
-    Kupeillansa kuljettivat
-    Hovin vaimoja valitten
-    Mitk' oil soaneet soalihiksi,
-    Voitoksi monen voitetun.
-    Tytöt nuoret typittivät,
-    Kepein kenkin keikahtivat,
-    Hienot helmukset helisi.
-    Iskiin silmänsä sinisen
-    Nuoillen nuorillen uroillen,
-    Suloisillen sulhaisillen,
-    Jotka nauroi noama-suulla,
-    Parta-viiksillä vihelsi.
-    Vaimot vanhat ne vaelsi
-    Niin kuin ämmät ähkyisillään,
-    Niin kuin vanhat voivuksillaan,
-    Mikä suutansa supisti,
-    Mikä levitt' leukojansa,
-    Irvisti vanhat ikeneet.
-    Höyhenillä häyhettynnä,
-    Heinen-päillä peitettynnä,
-    Pää oil purstoksi pujottu,
-    Heiluvaksi hännähäksi.
-
-    Tullessansa linnan luokse
-    Oli keot, kankaat kaikki,
-    Pihat piripintanansa
-    Täynnä väkiä paljon,
-    Kansan kanssa kaikellaisen.
-    Minä mies poloinen poika
-    Seisotteliin matkan peässä
-    Mäin töyrällä kökötin.
-    Tyttäret[131] minun turvissain
-    Kaukoapa kahtelivat
-    Mitenk renkit rehvaisivat,
-    Mitenk herrat hernyisivät
-    Piästä _Oskarin_ ohillen,
-    Tiellen hänen tiettyvillen.
-
-    Kuin kulkivat kaikk ohitten,
-    Siirsivät meijän sivuitten,
-    Prinsi pian silmillänsä
-    Tapaisi meijät jo takana
-    Mehän luonna seisomasta.
-    Keänsiin kohta niin kevakast,
-    Poikkeis poisi poluiltansa
-    Kohten meijänkin mäkee.
-
-    Kaikki kahtoi karsahasti,
-    Ihmitteli ite kukiin:
-
-    'Mihinkä tuo nyt mänööpi,
-    Viepi Neijon vieressänsä?
-    Mehtääkö, vai männykköhön,
-    Vaanko tuonek varvukkohon,
-    Korven koreen korjuhulle,
-    Sisään sinisen lepiston?'
-    Tuopa tuli mun luokseini,
-    Kysytteli, kuulusteli;
-    'Millon tulimmo Tukhulmiin?
-    Viivytäänkö viikon tässä?'
-    Lausutteli, lasketteli
-    Niitä näitä lausumia.[132]
-    Minä puhuin puolestaini
-    Mitenkä oli asiat,
-    Minun kurja laitoksiain.
-    (Siinä saimmo kaikitekkin
-    Näitä kahta nähtäksemme,
-    Kuuleskella heitä kukiin).
-
-    Väki että kansat kaikki
-    Jotka juoksivat jalestä,
-    Perkaisi heijän perästä,
-    Aattelivat kumma tuokin
-
-    (Oikein outo mielestämme)
-    Kuin rupeisi tuon puheille
-    Poika-miehen pakinoillen!
-    Mistä se on? -- Mikä se on?
-    Kusta tuokin lie kotoisin?
-    Jok oil kehno meijän kieleen,
-    Sanoissamm' varsin typerä.
-    Murtaisi kuin muukalainen
-    Meijän puhtaimmat puheet
-    Pani tuo pakana pahasti."
-
-                          G--nd.
-
-
-
-HELLAS.
-
-Vuonna 1826.
-
-
-        Paritur pax bello.
-
-    Mikä nyt ylhällä jyrisee,
-    Tapahtuneen taivahassa,
-    Koska kuuluu Ukon eäni
-    Paukkuavan niin pahasti,
-    Käyvän kovin korvassaini?
-    Iässä on pilvet pimiät,
-    Paikka paikoin pakahtuneet,
-    Kountuneet yhteen kohtaan;
-    Etelässä vielä enemmin.
-    Tuonek tulet tuiskuavat,
-    Leveykset leimahtavat,
-    Iskekseen itä-etelään.
-    Sinneppä myrskyt nyt mänöovät,
-    Raukenoovat nämät rajut.
-
-    Päivä nousi petääköstä,
-    Männykköhön mäni alas;
-    Viel' oli voattehet veressä,
-    Silmät lepässä liehtyneet.
-    Muutoin oli muoto musta,
-    Surullinen hänen syvän.
-
-    Koska nyt kuukin katoisi,
-    Taivaan tähet taukoisivat
-    Otavat jo maillen männeet,
-    Sammunet joka säkenä,
-    Niin rupeisi niin rutosti
-    Mustentumaan muualtakin,
-    Tuimentumaan joka tuuli,
-    Joka reuna rietauntumaan.
-    Ukko jyryi jyskytteli,
-    Paukkui kovast pilven peästä,
-    Päiviin räystäitä räjähti,
-    Jotta taivaat rutisivat,
-    Koaret kaikki vaikenivat,
-    Ponnistuivat ilman pohjat.
-
-    Suur' oi suru suvussamme,
-    Kansassa iso kauhistus,
-    Luuliit Luojan luopunehen,
-    Kaikkivallan karmistuneen
-    Hyljänneen hyvät ihmiset,
-    Kosk ei auttant armotonta,
-    Onnellinen onnetonta,
-    Pelastant tätä poloista
-    Kynsihistä kirotuihen
-    Kourasta kovan kuoleman.
-
-    Miehet miss' on mielehenne,
-    Kussa aatokset asunnoon,
-    Kuin etten tule turvahaksi,
-    Jouvuk jo tähän hätähän?
-    Jo on monta muokattunna,
-    Tuhansittain turmeltunna,
-    Mitk' on rouvat raatellunna,
-    Mitk' on nälät neänyttännä,
-    Mitkä maalla murhattunna,
-    Mitkä menetyt merellä.
-    Jop'on kauvan jo kohottu,
-    Nähty kyllä kyyneleitä;
-    Lasten parkain parkumista,
-    Vaivoja monen vanhemman;
-    Kuinka urot surmataan,
-    Vaimo-rukat vallotaan,
-    Piijat joutuuvat pilailen.
-    Hirvittää minun hiviäin,
-    Syväntäini syytelööpi,
-    Kohtaapi kova luontoini
-    Muistellessa tämän murheen,
-    Meijän aikuiset asiat.
-
-         *     *     *
-
-    Mutta kohta kuu kohennoo,
-    Päivän koaret valkenoovat,
-    Hälviää nämät hämärät.
-    Tulipäivä sen perästä,
-    Aamu toinen jo aloitti,
-    Joka oli onnellinen,
-    Lykyllinen yltä-ympärin.
-    Pouta paisto pohjosessa,
-    Hyvä ilmakin iässä,
-    Lännessä että luvessakin
-    Selkeni joka sätehe.
-
-    Nytpä ilmistyi iässä
-    Niemen maita, saaren maita
-    Keksittiin meren keskellä.
-    Taipalet näiten takana,
-    Jossa viinat vihoittivat,
-    Onnen puut jo punoittivat,
-    Loistivat hyvät hetelmät.
-    Jossa ihmiset itekkin,
-    Tiijoillansa, taijoillansa,
-    Harjoittivat ja hakivat
-    Soaha kukiin kunniansa,
-    Onnesta oman osansa.
-
-    Mikä maa, mikä mantere
-    Nosti noukkansa niin nopeesti,
-    Ylensiin näin omin voimin?
-    Se oil Hellas, hertaiseeni,
-    Moa Achaijoin vanhuuesta,
-    Jokapa viimein nyt viskaisi,
-    Heitti hävyt helmoiltansa;
-    Oli ollut orjuutessa,
-    Palveluksessa pakanan;
-    Aastaikoa monen saan
-    Ollut armon jo alaten.
-    Mutta nyt, aivan nykyisin
-    Katkais kovat köytehensä,
-    Aivan sitkiät sitehet
-    Ratkaisi rauvan nenällä.
-
-                            G--nd.
-
-
-
-SANAN-SALAUS.[133]
-
-
-    Raskaus, aina kevenee;
-    Kankeus, aina usseemmin
-            Sulaapi.
-
-    Voima, oisikkin itestään
-    Tullut tyhjäksi, armohois
-            Avutak.
-
-    Kauneus, aivan itekseen,
-    Kamala. Karvainen, ihmisen
-            Ajatus.
-
-                           G--nd.
-
-
-
-
-KEÄNNÖKSIÄ ANAKREONISTA.
-
-
-_Anakreon, viinan ja rakkauven_ kuuluisa Runoja, eli 500 aastaikoa
-ennen Kristuksen syntymistä, ja 400 aastaikoo Homeruksen jälestä.
-_Teos_ kaupunki _Jonian_ moassa, vähässä Aasiassa oli hänen
-syntymä-paikkansa. Hänen sanotaan olleen korkeasta siävystä, ja samasta
-suvusta kuin _Solon ja Kodrus. Parthenion_ luetaan olleen hänen isänsä
-nimi, ja _Aetia_ hänen äitinsä. Persalaiset, jotka hänen nuoruuessansa
-hävittivät Jonian maata, kajottivat häntä pois hänen koti-kylästänsä.
-Hään muutti silloin majansa monen muamiehensä kanssa _Abderan_
-kaupunkiin Thrakian muahan, että sillä välttää vihollisten
-vallattomuutta. _Polykrates, Samoisten_ hallihtia, sai häntä tässä
-tunteaksensa ja otti häntä kanssansa kotiinsa. Hänen hovissansa lauloi
-nyt Anakreon runojansa, Viinan ja Rakkauen kunniaksi; ja Kuninkaskin
-piti häntä parraina ystävänään. Mutta luulo heijän välillä tais
-viimeinkin rikkoa heijän rakkauen; niin että Anakreon läksi tästä
-mänemään _Athéniin_ jossa _Hipparchos_ silloin oli itevaltias, ehkä
-muutoin yksi oppinut ja hyvä-tahtoinen mies. Hään otti tämän nuoren
-Runojan ilolla ja mielisuosiolla vastaan. Anakreon viipyi hänenkin
-luonna jonkuun ajan. Vaan koska Hipparchos oli pois-heitetty
-istumeltansa, niin Anakreon läksi takaisin omaan syntymä-moahansa,
-_Teoon_; jossa hään vietteli aikansa mielen-huvitoksilla, tuttaviensa
-ja ystäviensä joukossa. Hään kuoli 85 vuuen vanhanna. Puhe kävi että
-yks tarrin eli viinamarjan siemen (russin-kärna) oli juuttunut hänen
-kulkuunsa, ja hänen tukeuttana.
-
-_Teos_ pystytti hänelle yhen muisto-pylvään hänen nimen kunniaksensa,
-ja koko Greekan-moa piti häntä suloisimmana Runolaulajana. Niin häntä
-ylistettiin jo vanhuutessa, ja nykyisetkin kansat kiittäävät häntä,
-niin kuin viinan ja rakkauen paras Runoja.
-
-Hänen laulut jotka kaikki ovat laulettavia, (Lyriska) on erinomattain
-mainittavat heijän luonnollisuutensa, kaunukaisuutensa ja
-vilpittömyytensä suhteen.[134] Suurin osa heistä on jo ajan kululla
-vaipuneet uneukseen ja kavotukseen, niin että viiestä hänen kirjastansa
-ei ouk muuta jälellä kuin 11 laulua. Kaikista hänen jälkeenjäänneistä
-Runoista luvetaan vielä 68 laulua, jotka olemme käsittänyt; ehkä
-se on tietämätöin, jos hyö kaikki ovat hänen omiansa. Hyö ovat
-mittauksensa[135] suhteen, kirjutetut erinomaisella tavalla, josta tämä
-värsynmittaus, on hänen nimensä perästä tullut Anakreontiksi kuhutuksi,
-ja eroittaaksen muista, siinä, että hyö ovat tehtyt kolm-nivelisistä
-Jambiloista,[136] yhen jatkauksen[137] kanssa; eli hyö ovat syntyneet
-uupuvista neljä-nivelisistä.[138]. Herrmann on mittuuttana heitä niin,
-että se on soanut heistä yhen suuren _Jonicus_ aloittamuksensa[139]
-kanssa; myö tahtoisimme heitä (erinomattain niitä joill' on kolmet
-polvee ensimmäisessä nivelessä) lovistaa,[140] niin kuin oisivat
-kaks-nivelisiä _Ditrochaeit_[141]; että sillä soaha heitä meijän
-kielellen sopivaisiksi.
-
-Sillä Suomen kielessä ei löyvyk yhtään sanoo, joka oisi kunnolliseksi
-_Jambiksi_ kuhuttava; sillä jos kohta jälkimäisessä sananpolvessa oisi
-_pituus_,[142] niin on kuitenkin into[143] aina ensimäisessä, jonka
-karaistamisella paino ikään kuin pois-vaipuu toisesta polvesta, niin
-ettei hänestä paljon lukua pietäk josko hään on pitkä eli lyhyt. e.m.
-_pataan_,[144] joka oikeutta myöten olisi _Jambi_ vaan on lovistettava
-kuin yksi _Spondeus_, sillä jos innon ottaisi pois ensimäisestä
-polvesta, niin sitä ei yksikään Suomalainen ymmärä, vaan jos taas ottaa
-painon toisesta polvesta, niin että se luetaan lyhemmäksi, niin sitä
-ymmärtäävät kaikki. Sillä Suomen kielessä on karkaiseminen enemmäksi
-luettava kuin painaminen. Ja myö niämme sen eistä myöskin heijän
-vanhoissakin Runoissa, pitkiä polvia jotka ovat lyhyvinä laulettavia,
-jota aivan hyvin soattaa tehä, ainoastans intopolvet ovat kohallansa.
-Myö olemme näitä kiännellessä, niin paljon kuin mahollinen on ollut,
-sovittanut tätä, niin kuin asia myöten antaa, ja erinomattain
-tarkoittanut että saaha into-polvet paino-polviin paikoillen; että
-heitä sillä saisi karaistuiksi; ja jonka tähe meijän useasti on
-täytynyt sovittaa ne pitemmät polvet lyhyisten siaan.
-
-Merkillinen on, että jos _Jambiset_ värsyt lovistetaan takaperin,
-niin hyö käyvät meijän runoin tavalla, ja ovat luettavat kuin
-neljä-niveliset _Choreukset_, joihen viimeinen niveli on yksi
-_Spondeus_. Näin heitä soahaan muutetuiksi, jos ensimäinen polvi niissä
-7 polvisissa värsyissä, jonkun vieraan sanan jatkamisella tahi
-liitettämisellä tehään kaheksi polveksi. Ne taas hänen lauluista,
-joihen värsyissä löytyy 8 polvee entuesta, (nimittäin 3 ensimäisessä
-nivelessä) niihin ei tarvihte pistä mitään liikoo sanoo, ainoastansa
-ensimäinen niveli luetaan kuin yks _Amphimacer_,[145] tahi jos sanat
-lovistetaan kuin oisivat muka neljä-nivelisiä värsyjä, joka syntyy
-sillä tavalla, että se ensimäinen polvi tehään pitkäksi, ja leikkaukset
-pannaan niin, että kaksi polvee luvetaan kussakin nivelessä, josta hyö
-kaikki muuttaiksen paljaiksi _Trochaeiksi eli Choreiksi_, ja ovat
-Suomalaisina Runoina laulettavia.[146]
-
-
-
-I.
-
-KANTELESTANSA.
-
-1:nen Ode [147].
-
-
-    Atreidist' tahon laulaa,
-    Kadmost' viritin virttäin
-    Mutt' kielet kantelessain
-    Suloista suovaa soivat,
-    Ma muutin äsköin uuvet
-    Kaik' kielet kanteleesein.
-
-    Ja oisin työt Heraklén
-    Laulanut. -- Mutta soitto,
-    Se raikui rakkautta.
-    Hyväst siit', Urot uljaat!
-    Mun harppu ainoastaan
-    Nyt helkyy helleyttä.
-
-
-
-II.
-
-NAISVÄISTÄ
-
-2:nen Ode.[148]
-
-
-    Härät ne saivat sarvet,
-    Hevoiset kavioita,
-    Jänikset jalon juoksun,
-    Ja Karhut tora-hampaat,
-    Ja kalat uima-neuvot
-    Ja linnut lento-keinot,
-    Ja miehet saivat mielen,
-    Noh, jäikö vaimot ilman?
-    Hyö saivat kauneuutta.
-    Kaik' kilvet kiskoittaapi,
-    Kaik' keihät keikuttaapi,
-    Tulen ja terän voittaa
-    Hyö kaunuellansa.
-
-
-
-III.
-
-RAKKAUS.
-
-3:mas Ode.[149]
-
-
-    Oli kerran keski-yöllä,
-    Koska ohta Otavaisen
-    Käteen kiännäiksen Boútin,
-    Väki kaikki väsyksissä
-    Oli uneen uupununna.
-    Eros silloin äkkiästi
-    Kolkutti koan ovellen.
-    "Kuka pieksää portin piälle?"
-    Kyseilin, "ja unein viepi?"
-    Eros vastais; "Avaa oveis!
-    Olen lapsi, elä pelkee!
-    Sateet soattoivat mun märäks,
-    Kaiken yötä kuljellessa."
-    Näitä kuullen mielein taipui,
-    Iskin tulta hiiluksesta,
-    Avoin oven; löysin lapsen,
-    Joll' oil jousi kainalossa,
-    Siven-kynkät, nuolen-kontit;
-    Panin pankoll' istumahan,
-    Kourat oli kohmettunna,
-    Niitä lämmitin omillain;
-    Veinkin viänsin hiuksistansa.
-    Kuin läks kylmä kynsistänsä,
-    Niin hän lausui: "koitelkamme
-    Jos on vannet vaipununna,
-    Jännet veissä vetkistynnä!"
-    Vivun viritti, ja povein
-    Pisti piikinsä, kuin piru.
-    Hyppäis pois, ja nauro-suulla
-    Huusi: "Vieras, kiitos olkoon,
-    Eip' ou vannet vahinkoit'tu;
-    Kivut sinuun kiini käyköön!"
-
-
-
-IV.
-
-ITESTÄÄN.
-
-4:äs Ode.[150]
-
-
-    Myrtin heinill' hienoisilla,
-    Lotoin pehmiäisten piällä,
-    Muatessain ma tahon juuva.
-    Eros (hameell' hartiolla
-    Niiniin kanssa, nivottunna)
-    Tuokoon viinaa viipymätä! --
-    Sieväst aika sinkoileekse,
-    Niin kuin vaunu pyörillänsä.
-    Tomuks tulemme ja tuhkaks,
-    Luita luista luopuneita.
-    Miks' siitt' hautain haisuttaisit?
-    Mullan mustan lahjoittaisit?
-    Parempi oisi eläissäini
-    Hajut: kukat kulmilleini
-    Pujota, ja neio nouva!
-    Ennen kuin ma tuonek mänen
-    Tuohon Tuonelaisten tanssiin,
-    Tahon huolein huojennella.
-
-
-
-V.
-
-RUUSU.
-
-5:ees Ode.[151]
-
-
-    Kantakaamme Eron ruusut
-    Viinan Dionysiuksellen,
-    Ruusut kulta-karvoinensa
-    Pujotkaamme kulmillemme,
-    Juokaamme ja iloitkaamme.
-    Ruusu, kukkista mun kultain!
-    Ruusu, kevään kauniin karva;
-    Ruusut, rakkaat Jumaloillen.
-
-    Kyprin poika, kuin hän tanssii
-    Kaunein Chariteisten kanssa,
-    Ruusut piänsä peittelöövät.
-    Kaatakaamm' siitt' kantelemme
-    Viinan maillen vihityillen;
-    Ruusuin kanssa kaunistetut
-    Siiriä pyöryttelleisimme
-    Nännäkkäitä neitoisia.
-
-
-
-VI.
-
-RAKKAUS.
-
-7:ääs Ode.[152]
-
-
-    Hyacinthieisten varrell'
-    Eros kuritt' m'ua kovast',
-    Löi; -- ja käski minun käyvä
-    Koskein kuohuviin läpitsen,
-    Läpi soihen, läpi maihen:
-    Hikoilinma hiihtäissäini,
-    Syvän kasvoini kajahti,
-    Luulin kurja kuolevaini.
-    Eros siivill' silkisillä
-    Minun jäähytti, ja sanoi:
-    "Et sie taija rakkaaks tulla"
-
-
-
-VII.
-
-RAKKAUTESTA.
-
-14:nees Ode.[153]
-
-
-    Ma sois, et rakas oisin
-    Eros mun tuohon taivuitt'
-    Mutt' mull' oil jäykkä mieli,
-    En totellut ma häntä.
-    Hän jousensa jo jännitt',
-    Ja kualsi kulta-kontin;
-    Mun tahtoi tappeluhun.
-    Ma olallein myös otin
-    Mun varjoin, kuin Achilleys,
-    Mun kilvein, ja mun keihäin,
-    Ja varusteliin vastaan.
-    Hän ampui -- piäsin pakoon;
-    Mutt' kuin oil nuolet kaikki,
-    Hän suuttua suhahti,
-    Ja lensi, niin kuin lempo,
-    Ja kävi keuhoin keskeen;
-    Ja minun ruumiin raukeis.
-    Mitäsmä kilvee kannan?
-    Ei aseet mitään auta,
-    Kuin tuli povein polttaa.
-
-
-
-VIII.
-
-KULLALLENSA.
-
-20:nees Ode.[154]
-
-
-    Kosk' Tantalonkin tyttö
-    Tuil Phrygin kiveks' tehty,
-    Kosk' Pandionin neito
-    Oil Piäskysennä nähty;
-    Niin -- Jos sun peilis oisin,
-    Ett' näkisit mun aina!
-    Jos oisin helmukseisi,
-    Ett' kantaisit mun aina.
-    Ma soisin veteeks tulla,
-    Ett' pesisin sun ruumiis!
-    Ma soisin Myrrhan' olla,
-    Ett' hiukseis haisuttaisin!
-    Ma nännä-riepuis oisin --
-    Ja helme kaulassaisi!
-    Ja virsuis olla voisin,
-    Ett' vajuis'n varpaaltaisi.
-
-
-
-IX.
-
-OMASTA TYTÖSTÄNSÄ.
-
-28:nees Ode [155].
-
-
-    Kuules, Maalari mokoma!
-    Tiepäs tietävä tekiä,
-    Konstin Rhódin harjottaja,
-    Tie mun Neitoin, näkemätäk;
-    Niin kuin mie sun muistuttelen.
-    Ensin hiukset hiukistele
-    Mustat, villan villaisemmat;
-    Ja jos taijat taivoltaisi,
-    Tie myös myrhan haisuviksi. --
-    Ohtaa valkoista varusta
-    Tukan mustan kappyrillä,
-    Puna-poskilta kohoova,
-    Elä yhtä eikä kahta
-    Silmän-väliä vetele;
-    Olkoon, niinkuin hänellääkin,
-    Pikkuruinen piiramatak --
-    Silmän karvan karvallista.
-    Silmän-terät, tietävästi
-    Valkiasta valmistele;
-    Siniseksi kuin Athénen,
-    Laupiaksi kuin Kythéren,
-    Tiepäs nenä, että kasvot,
-    Maitokaiset, ruusukkaiset.
-    Huulet Peitohon mukaiset;
-    Suuta suinkin tahtovaiset.
-    Käyköön Chariteijat kaikki
-    Pehmehellä leuvallansa,
-    Kaulallansa kauniillansa.
-    Peitteleppäs muutoin häntä
-    Puna-purpurin hameella;
-    Että pinta pilkistäiksen,
-    Iho ruumiin ruskottaisi.
-    Olkaan! -- jo ma häntä keksin;
-    Koht' on kuva kielellissä.
-
-
-
-X.
-
-BATHYLUKSESTA.
-
-29:nees Ode.[156]
-
-
-    Kuva kultaisen Balhyllon
-    Tiepäs häntä kuinma käsken!
-    Tiepäs hiukset kiiltäväksi,
-    Juuret mustahan mukaiset,
-    Peätkin päivän säistäviksi.
-    Anna muata mieltäns myöten
-    Hiuksiin niin kuin haiveniinkin,
-    Palmikoillen panematak.
-    Kulmat ohtahaan kuvaile
-
-    Kasteheesen kauniheeseen,
-    Niin kuin kiärmeet kiännellessään.
-    Silmät mustat ja uhkavat,
-    Lausutkohon laupeutta;
-    Yksi Marsin mahtavainen,
-    Toinen Kyprin kyynö-silmä,
-    Että yhtä pelättäisiin
-    Toista toivon taottavaksi.
-    Tiepäs posketkin punaiset,
-    Untuiset, niin kuin omenat,
-
-    Tieppas (jos sa tehä taijat)
-    Punakkaat kuin kainun Aidun
-    Mutta huulet, enmä tiijä
-    Mitenk' niitä tehtäneeni.
-    Tie heit' Peithon pehmiämmät. --
-    Sanalla, niin olkon kuva
-    Kieletöinä, kielellissä.
-
-    Kasvoin alla olkoon leuka.
-    Elfin luuta valkoisempi,
-    Kauniimp' kauniimman Adónin.
-    Tie hänelle Hermen rinta,
-    Kahen kätensäkkin kanssa.
-    Reijet niin kuin Polydeúkon,
-    Ohimmat, kuin Dionysion.
-
-    Tieppäs reijet pehmiäiset,
-    Tuliset, ja ylemmäksi
-    Kainummatkin kaunukaiset!
-    Venus heitä halajaapi. --
-    Sull' on konsti kohtalainen,
-    Kosk' et saata selkeä tehä;
-    Sepä paras paikoistahan!
-
-    Vieläkös jaloist' nimitän?
-    Ota maksuis mieltäis myöten!
-    Kuappa kumoon päivän kuva,
-    Pane Bathyllusta siaan,
-    Ja jos Sámohon samoisit,
-    Tieppäs Phoibos kuin Bathyllos.
-
-
-
-XI.
-
-PIÄSKYISESTÄ.
-
-33:nees Ode.[157]
-
-
-    Sie pieni piäsky kulta,
-    Kuin tulet kesäll' tänne,
-    Ja peseis tiiustelet;
-    Vaan talveks' mänet jälleen,
-    Niilen ja Memphin luokse.
-    Mutt' Eros sytämmeini
-    Pesänsä aina panee.
-    Jo halu yksi lentää,
-    Yks' munaks' kohta joutuu,
-    Yks' kuiskaa kuoressansa.
-    Yks' kumu aina kuuluu
-    Poijilta piiskuwilta.
-
-    Ne vanhemmat Erotit,
-    Hyö nuoret kasvattaavat;
-    Ja jotk' on kasvanneita,
-    Jo hautoavat toiset.
-    Mitäs mä tehä taijan?
-    Sill' sellaisii Erotii
-    En saata kajotella.
-
-
-
-XII.
-
-OMISTA NIMIKOISTAAN.
-
-(32:nees Ode).[158]
-
-
-    Jos puussa kannat kaikki
-    Lukea uskaltaisit,
-    Jos tiijät lainneen teitä
-    Merellä miärätellä,
-    Niin tien sun tietäväksi
-    Minunkin Nimikoistain
-
-    Jos alotat Athénist',
-    Niin suat kaks'kymmenettä;
-    Ja lue viis'toist' siihen.
-    Kokoo siit' Korinthist',
-    Yks joukko, jok on siellä;
-    (Sep' on Achaijan muassa,
-    Joss' on valitut vaimot).
-    Lesbost' luveppas siitten,
-    Ja Jóniahan asti,
-    Ja Káriaan ja Rhódoon,
-    Kaks' tuhatt' tuttavia.
-    "Mitäs"? -- Lueppas vielä!
-
-    Ei ouk viel' Syyrit lu'ussa,
-    Eik' kanaiset Kanópost,
-    Eik' Krétasta, kuss' Eros
-    Kyll' huiskaapi kylissä,
-    (Jossa suat mieltäis myöten).
-    Tokk' luvetatkos vielä
-    Gádin myös tuolla puolla,
-    Baktriosta ja Indist',
-    Kuss' on mun kultaisia?
-
-
-
-SANAUS.
-
-(NOSSILTA).[159]
-
-
-    Vieras, jos Sapphoa nähäkseis soisit, Charíteisten kukkaa
-    Käy Mityléneen, kauniimmaan kaupunkiin ast';
-    Sano, ett' Lokreisten moa myös synnytti hänelle Siskon,
-    Nimellä Nossis; Runojoin nimikko. -- Mää!
-
-                                                  G--nd.
-
-
-
-
-KIÄNNÖKSIÄ SAPPHOSTA.
-
-
-Ne vanhan-aikuiset kirjasepät ja opinkäsittäjät ovat kilvottain
-kiiruhtaneet, että ylistää ja kunnialla osottaa _Sapphon_ kuuluisaa
-nimeä,[160] eikä meijän aikuisetkaan ole laiminlyöneet että
-juohtelemuksillansa johtattaa hänen muistoa, ja hänelle uhrata
-kiitoksen ja rakkauen lahjoja. Niin kuin Anákreon oli rakkauellansa
-onnellinen, niin oli Sappho rakkauessansa varsin onnetoin. Tämän
-tulen-tuimuus ilahutti yhen syvämmen, vaan poltti toisen. Hänen laulut
-lausuuvat meillen laupeuellansa siitä raskaasta rasituksesta, jolla
-rakkaus runteli hänen ruummiinsa, ja järskytti hänen jäseniä; joihen
-väsyttäissä hään oli veikistymässä ja henkestymässä, ja joka viimeinkin
-suattoi häntä kuoleman portahallen. Mutta merkillisempi hään on siitä
-suloisesta runon-sukkeluuesta, siitä varsin valitusta ajatuksesta, joka
-jokapaikassa hänen runoissa on silmin nähtävä. Hänen runon-töissänsä ja
-laulunliitoksissa ovat sanat ainakin hyvin sovitetut, ja puheet
-pujotut.
-
-_Sappho_ eli nuon 70 vuotta ennen Anakreonia, tahi lähes 600 aastaikoa
-ennen Kristuksen syntymistä.[161] Hään oli jo nuorena Neitona
-lahjoitettu niillä antimilia, joilla hään hilpiämmällä i'ällänsä tuli
-moailmassa mainituksi. Hään oli syntynyt Mitylénessä, Lesbon suaren
-piä-kaupunkissa. Herodoton ja Ailianon puheen perästä, niin hänen
-isansa nimi oli _Skamandronymos_, ja hänen äitinsä _Kleis_. Hään tuli
-jo aivan nuorra naituksi _Kerkolan_ kanssa, yhen rikkaan asukkaan
-Andron suaresta, jonka kanssa hään synnytti tyttären, jonka hään pani
-äitinsä kaimaksi. Mutta jos Sappho aviossansa oli onnellinen, niin hään
-myöskin sen perästä tuli monta onnettomaksi. Hään joutui jo nuorena
-leskeksi; ja otti silloin opettaaksensa nuoria neitoisia ja vallasväin
-tyttäriä, joita hään neuvomisella ja taivuttamisella tahtoi suattaa
-julkisempaan valistukseen, kuin tavallisesti oli laita. Tätä tehessä,
-harjotti hään heitä myöskin runontaivuttamisessa ja lauluin
-laulamisessa, joka näissä maissa oli aivan suuren arvon ansaitseva.
-Vaan sillä välillä hään itekkin tuli kuuluisaksi hänen runonteoistansa
-ja lauluin laitoksestansa, jotka levitteessään teki hänen kunniansa
-aina kuuluisammaksi, ja hänen nimensä juuri julkisemmaksi. Mutta se
-tapahtui hänelle niin kuin monellenkin, että siitä sikisi vihat ja
-vainot. Moni oli joka katehti tätä hänen kunniatansa, ja vaimon-kateus
-on kaikista kauhiin. Monet moittivat häntä, monet myös soimaisivat ja
-panettelivat, ja hään tuli jo viimeinkin kotoonsa kajotetuksi. Suuri
-oli suru tuokin, vaan hänen murheet tulivat vielä mustemmaksi, koska
-rakkauskin rupeisi häntä raukkoo rankaisemaan. _Phaon_ oli yksi
-nuorukainen, jonka nuoruus ja ihannaisuus oli jo monelta mielen
-viennyt, eikä Sapphokaan ollut hänestä varsin vapa. Tiesi hänet mikä
-häntä lie häneen niin sytyttänä, sillä siitä päivästä hänellä ei eneä
-ollunna yön eikä päivän rauha. Mutta Phaon ei meltynyt häneen, vaan
-läksi purjehtimaan Siciliaan. Kauvan koitteli Sappho että hellällä
-kirjuttamisellansa, puheen suloisuuellansa, ja lauluin-laupeuellansa
-vietellä ja houkutella häntä sieltä takaisin; mutta kaikki hänen
-rukoukset ja Runon-ruikuttamiset [Elegier, sorgeqwäden] kävivät
-tyhjäksi. Murhe ja kateus, suru ja luulo sytyttivät nyt hänen syväntä,
-ja hään oli aivan helläluontoinen ja pehmyt-syömminen, että kärsiä
-heijän vaikutoksia. Hyö löivät häntä muahan juuri martahasti; ja hänen
-vihamiestensä vihat, ynnä maamiestensä manaukset vaikuttivat välttämätä
-tässä vaimo-rukassa hänen onettomuutta. Murheissansa mäni hään mehtään,
-ja Leukadion korkealta vuorelta heittiin meren syvyyteen; ja lopetti
-näin ouvolla tavalla sekä murheensa että elämänsä. Nyt vasta rupeisivat
-hyö häntä kunnioittamaan hänen koti-kylässänsäkin, ja Lesbon tyttäret
-kilvoittelivat kiitoksellansa häntä ylistämään. Hänen kuva pantiin
-kaupunkin rahoin piälle, ja häntä palveltiin niin kuin saaren emäntee
-(öns skyddarinna). Hään oli ollut mustakulmainen, pieni ja hoikka, ja
-hänen palavat ja viekkaat silmät ovat tuiskuttaneet tulta ja rakkautta.
-Jos kohtakin hään ei ollut korea ja ihana näöltään, niin hänen tavat ja
-taijot tekivät häntä sekä hänen käytöksissä että toimituksissa aivan
-suloiseksi. Sekä näistä hänen menoistansa että siveyestänsä, mutta
-erinomattain hänen Runon-teoistansa ja sukkeluutestansa, on hään tullut
-kuhutuksi siksi kymmeneneksi Runottareksi (skaldinna, sånggudinna, en
-av Muserna). Ja jos hään rakkauessansakin oisi jollon kullon
-viheliäiseksi joutunut, niin eihään se ollut ensimäinen, eikä taas
-viimeinen, jonka rakkaus on rauaissunna. Se oli tämä hänen halaus ja
-helleys, joka teki häntä kuoltuansakkiin kuolemattomaksi. Hänellä
-sanotaan olleen kolmet veljestä _Larichos, Eurygios ja Charáxes_;
-joista ne ensimmäiset ovat hänen lauluissansa tullut ylistetyiksi, vaan
-se viimeinen moitituksi ja nuhteltuksi hänen käytöksestänsä, koska hään
-mielytti ja piti portonansa yhen Naukraton kaupunkista otetun
-hyvänäköisen tytön, nimeltä _Dorika_. Nämät Sapphon nuhtelemukset, kuin
-myös hänen omatekemät laulut, jossa ei suinkaan mitään siveyttä vastaan
-sotivaa pitäis löytyä, ovat otetut toistukseksi niitä vasten, jotka
-kelvottomilla puheilla ja soimauksilla ovat tahtoneet häntä alentoa.
-
-Hään on kirjuttana: 1) 9 kirjoo Veisuja, -- lyriska sånger, ja ilman
-sitä. 2) Hiä-lauluja, -- brudsånger. 3) Kiitos-virsiä, -- lofsånger.
-4) Suru-runoja, -- Elegier, sorgeqwäden. 5) Sanauksia, -- Epigrammer.
-6) Erinnäisiä-lauluja, -- varianta sånger. 7) Jambiloita. 8)
-Arvotuksia, -- Charader. 9) ja ehkä monta muutakin. Nämät kaikki ovat
-kaonneet ja hukkaan joutuneet, ja heistä ei ou muuta jälellä kuin kahet
-Odit ja muutamia sanauksia, jotka muihen kirjoista ovat käsittäneet, ja
-joita usseemmittain liitetään yhteen Anakreonin lauluin. Hänen sanotaan
-myös ensin tehneen ja valmistaneen yhtä erinomaista kanteletta, joka
-siitten hänen maassa pietiin parhaina soitto-neuvona. Niin myös on hään
-runontöissänsä varteen ottanut, yhtä äkkinäistä ja erinäistä luatua
-varsyn mittauksessa, joka hänen perästä vielä nytkin kuhutaan _Versus
-Sapphicus_. Hänen värsyt ovat muka viis niveliäiset, joihen
-ensimäisessä nivelessä on _Trochaeus_, toisessa _Spondéus_, kolmannessa
-_Dactylus_, ja neljännessä ja viiennessä taas _Trochaeukset_. -- Se on
-aivan työläs ja ehkä mahotoin että sovittaa meijän kieltä tällaisiin
-mittauksiin. Myö olemme kiäntäissämme tehneet heitä nivelittäin ja
-polvittain Sapphon mukaiseksi, vaan lovistamus [skansjon] on
-toinen tykkänään. Meijän kieli vaatii että heijät lovistetaan
-_Dactylittain_; tahi piamittain kuin kuus ja viis-nivelökset. Yhteen
-Sapphoiseen vaihokseen luetaan kolme Sapphon värsyä, ja yksi
-_Adónikon_.[162] Muutoin on yks toinenkin tyttö Sapphon nimellinen,
-elänyt hänen ajallansa Lesbossa, joka oli _Eresiasta_ kotoisin. Ei
-sekkään ollut Runon-töissä taipumatoin. Hänen luullaan olleen
-kevyt-mielinen ja huikentelevainen luonnostaan; josta moni on ehkä
-nykyisin luullut sitä sanottavaksi Mitylénen Sapphosta jota puhuttiin
-muka tästä.
-
-
-
-1.
-
-APHRODITEKSELLE.
-
-HYMNI.[163]
-
-
-    Autuas Vaimo, kaik'haltias taivaan!
-    Taivahan Lapsi,  moniviekkainen Vénus!
-    Avuksein huuvan! Ei suruks', ei murheeks'
-                    Kiännä mun mielein!
-
-    Tuleppas tänne, ja Runojain kuule!
-    Kuulithan muinon -- kosk' luoksein mun tulit;
-    Heittäin sun isäis ihaista majaa, ja
-                    Kultaista kotoo.
-
-    Valjaissa, varpuseis vetivät vaunuis,
-    Siivilläns, pimeitä pilviä myöten
-    Tulivat taivaasta, kiiäten ilmoo
-                    -- Ikään kuin nuolet.
-
-    Lensivät tiehens; -- vaan autuas vaimo,
-    Nauroit niin laupias', sulalla suullais;
-    Kysyit niin kiivaas': "mikäs nyt vaivaa!
-                     -- Koskas sa huusit?"
-
-    Kaikk'? mitä kurja, mun mielessäin mieltyi:
-    Ketä? ma viereini viettelis'n vielä?
-    -- Panisin pauloihin? -- "Kuka, o Sappho! sun
-                      Murheiseks' muuttaa?"
-
-    "Pavoss' jos liene? -- Koht kiäntaköön tänne!
-    Lahjais, jos laittaa?[1] -- Niin laittakoon toiset!
-    Jos se ei taivuk! -- sen taipua pitää
-                      Tahtons'kin vasten!"
-
-    Tule mun luoksein, ja murheini muutak
-    Iloksi jälleen! ja mitä mull' puuttuu,
-    Ja mieleini halaa, täytä! ja taivuk
-                      Piikahais puoleen!
-
-[1] _Laittaa, t. moittia_, förakta, försmå.
-
-
-
-2.
-
-YHÖLLEN RAKASTETULLEN TYTÖLLEN.
-
-ODE.[164]
-
-
-    Se miesi on miekoinen mielestäin vielä,
-    (Hään ihtesäk Jumalan julkiseks' luulee)
-    Kuin vieressäis istuu, ja keviäll' kielell'
-                        Kultansa kuulee.
-
-    Suullais ja naurollais viettelet mielen.
-    Sytämein syttyy, ja mieleini muuttuu!
-    Nähten sun silmäis -- niin katoa kielein,
-                        Ja puheini puuttuu.
-
-    Mun eäni se vaipuu -- jo taipuu mun piä!
-    Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin;
-    En ketäänmä kuule, en ketään ma niä!
-                        Korvian on kuuro.
-
-    Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa;
-    Raukaisoo ruumiin -- jo tahtokin taipuu!
-    Helpe kuin heinä, viel' henkeini huokaa,
-                        -- Kunnek se vaipuu.
-
-
-
-PIENIÄ SIPALEITA JA KATKAISTUNEITA KAPPALEITA, JOTKA OVAT
-SAPPHON RUNOISTA TULLEET SÄILYTETYIKSI.
-
-
-I.
-
-YHELLEN RIKKAALLEN, VAAN OPPIMATTOMALLEN JA RUNOIN
-TAITAMATTOMALLE VAIMOLLE.[165]
-
-    Oot kuin oisit kavotettu,
-    Etkä vastakaan sa muista,
-    Ettäs olet oleskellut.
-    Sill' et ollut kuunnapänä
-    Pindin kukkaa käsittänyt.
-    Riensit tuhma tuonelahan.
-    Etkä Manalankaan moasta,
-    Taivallista sa tavannut.
-
-
-II.
-
-TYHJÄ UOTTAISSA.[166]
-
-    Kuu jo ompi maillen männyt,
-    Rian-seulat, syvän yön jo,
-    Kohta hetki kohtajaapi;
-    Yksin muka valvon vielä --
-
-
-III.
-
-VENUKSELLEN.[167]
-
-    Tule Vénus veikkaseini,
-    Julkisellen juhlalleini!
-    Ja mun kulta-kupistaini
-    Mehu juota mieluiesti
-    Tuttavillen tultavillen,
-    Sekä sullen, että mullen.
-
-
-IV.
-
-ÄIJILLENSÄ.[168]
-
-    Äiti mun kulta! miksen ma taija niin somasti soittaa
-    Ett' Tyttö mun toivooni taipuis -- se viipyvä Vénus.
-
-
-V.
-
-NUORIKKO ja PIIKUUS [169].
-
-    Nuorikko.
-
-    Piikuus! Piikuus! -- miksi minun heitit?
-
-    Piikuus.
-
-    En tule luokseis ennee -- en tule ennee!
-
-
-VI.
-
-RUNOJALLEN.[170]
-
-    Runojankin kotoa
-    Murheet mustat muttakoon!
-    -- Eikä minuun puuttukoon. --
-
-
-VII.
-
-SULHAISELLEN.[171]
-
-    Lanko kulta! hiäs on juottu -- pivois pietty;
-    Piijan olet suanut, jok' oil sulta tietty, --
-
-
-VIII. TULIAISET.[172]
-
-    Koroita katto ja orret --
-    Panke myös paremmat parret!
-    Ylkämies tulee kuin Ares.
-    Uhomp' kuin uhkiat Urot.
-
-
-IX.
-
-MAAKYLÄN TYTÖSTÄ.[173]
-
-    Kuka on tuo hölmö, joka
-    Käyp' ja nauraa, eikä tiiä,
-    Hamettansa lasketella?
-
-
-X.
-
-TULEVALLEN TUTULLENSA.[174]
-
-    Tule kultain tänne!
-    Ilmiks' tulkoon ilo
-    Sinun silmistäisi.
-
-
-XI.
-
-KALARIN PELAGON HAUVAN-KIVELLE.
-
-    Täss' makoo kalamies Pelágos:
-    Menískes murheessansa, pojan muistoksi
-    Hään tänne verkot toi, ja kahet vanhat airot.
-
-
-XII.
-
-MUATESSANSA.[175]
-
-    Unessaini, Kyprin kanssa kuiskuttelen.
-
-                                        G--nd.
-
-
-
-
-KEÄNNOKSIÄ VIRON KIELESTÄ.
-
-
-Se joka tahtoo oppia tuntemaan Suomen kieltä, hänen täytyy myöskin
-joksi kuksi tuntea hänen _siskon-kielet_, tahi ne kielet jotka ovat
-siitä syntyneet, eli jotka ovat puolestansa synnyttäneet meijän.
-Ainoastaan sillä tavoin, että harjoitammo näitäkin tunteaksemme, niin
-soahaan selvempi tieto meijän omastamme; sillä suuri joukko meijän
-sanoistamme ovat heistä siirtyneet, niin että heijän muka juuret ja
-emä-sanat (stam-ord) ovat niissä haettavat. Tälläisiä siskon-kieliä
-ovat erinomattain _Viron-kieli, Vatjalaisten-kieli, Aunulaisten-kieli,
-Iskhorilaisten-kieli_, Niihen Venäjässä löytyvien _Karjalaisten-kieli_,
-ja niiten Ruotin ja Norin rajoilla asuvien _Suomalaisten-kieli_; jotka
-kaikki ovat varsin suomalaisia, ja suurin osa ainoastaan luettavia
-erinäisinnä puheen-murrena meijän kielestämme. Vaan ilman näitä löytyy
-vielä muitakin kieliä, jotka ovat kaukaisempana meijän kanssa sukuisin.
-Nämät ovat _Lapin ja Ungerin-kielet_, ynnä ne Venäjässä asuvien
-_Syrjäläisten, Permiläisten, Votjalaisten, Vogulilaisten,
-Tscheremissiläisten, Tschuvassilaisten, Ostiakilaisten, Morduinilaisten
-ja Tepterilaisten_ kielet, ja ehkä monen muihen, näihen kaukaisemmihin
-kansoin.
-
-Siinä toivossa, että minun moamieheini mielellään soisivat soahaksensa
-jonkun tieon näistä heijän siskon-kielistään, olemme aikonut että
-jollon kullon antoa näistä kansoista ja heijän kielisiä niitä tietoja,
-joita olemme heistä soaneet; luulessamme tämän paraiten sillä syntyvän
-että myö ynnä keännöksemme liitämme perustus-hielenkin.
-
-Mitä Viron kielestä erittäin tuloo sanottavaksi,[176] niin se on muista
-tarpeellisin meijän tuntea, erinomattain koska ovat Virossa nyt
-äsköttäinkin ruvenneet ylös-harjoittamaan omoo kieltänsä ja
-oppimustansa.[177] Mitä heijän oppineet siellä harjoittaavat heijän
-kielen kunniaksi, niin se on luettu meillekin voitoksi, ja mitä myö
-toas työskentelemme, niin se on heillenkin hyväksi. Sillä tavalla
-taijamme kiitettävällä ahkeruuella ja kilvoituksella kehoittaa ja
-oijasta toisiamme, ja ylösauttoo tätä meijän yhteistä kieltä siihen
-kuntoon, johon jokainen kunnollinen ja valaistu kansa on vaativa, ja
-johon jo muut Europan kansat ovat joutuneet.
-
-
-
-I.
-
-MEHTÄ-MIES.[178]
-
-
-    Oli minä muista nuorra miessä,
-    Oli mulla kolmet koirukasta;
-    Yks oli _Irvi_, toinen _Ervi_,
-    Kolmas _Murri_, musta narttu.
-    Ne sotki mulle suota-moata,
-    Ite mä marsin mehtä-maata;
-    Ne toi mull' tuhat tuuva lintuu,
-    Sata pient' jänisten poikoo.
-    Ma panin lihat kuivamaani,
-    Ma panin mahat hautomaani,
-    Vanha Kass' oil kiimas-silmä,
-    Vanha Kass' oli loaja-kämmän;
-    Söi minun lihat kuivamasta,
-    Söi minun mahat hautumasta.
-    Ma löin Kassii käpälän peälle;
-    Kassipa karkais kaivohoni.
-    Läksin ma kyläst miehii ajamaan,
-    Mies ja köys joka talosta;
-    Saaren-vallast' sata miestä;
-    Viron-vallast' viisi miestä.
-    Mitäs siit' sain Kasin jälestä?
-    Nenän peält' sain neijon-kenkät,
-    Peänpä peält' sain sulhais-saappaat,
-    Kaulan peält' sain Kaisall' pieksut,
-    Käpälän päält' sain Kertull' pieksut,
-    Selän päält' sain sota-soappaat,
-    Kohun alt' sain kovat rahkeet,
-    Hännän päält' sain härjen juhtit.
-
-
-(Viron kielellä).
-
-PYSSI-MEES.
-
-    Oli minä muista nuoru mieste,
-    Oli mull kolmu koirukeste;
-    Yks oli Irvi, teno Erve,
-    Kolmas Muru musta litsi.
-    Niet söitset mole suota-maata,
-    Ma isse marsi sen määtä-maata;
-    Ne töi mull tuhat tui lintu,
-    Sata santti jäneksä-poika.
-    Ma pani lihat kuijemaa,
-    Ma pani maut mantlemaa:
-    Vanna kass oli kiimas silmä,
-    Vanna kass oli laija kämmä,
-    Söi minun lihat kuijemast,
-    Söi minun maut mautlemast.
-    Ma löin kassi käppä pihta;
-    Kass läks karates kaivosn.
-    Mina läksi kyläst mehhi ajamaa,
-    Eka peräst mees ja köis,
-    Saare-vallast sata meest,
-    Viro-vallast viis meest.
-    Missiis kassist jälest sai?
-    Nina päält sain neijo-kingat,
-    Pää päält sain peiju-saapat,
-    Kaula päält sain Kajulle vanukat,
-    Käppä päält sain Kertulle vanukat,
-    Seljan päält sain söitu-saapat,
-    Köhu alt sain kövast röhmat,
-    Ennä päält sain ärja jöttaat.
-
-
-
-II.
-
-SOTA-MIEHEN LAULU.[179]
-
-
-    Läksin minä kiikkuun kiikkumahan,
-    Tammen latvaan laulamahan;
-    Tuli mulle soasta sanomat:
-    Kuka meist' tänäin sotaan lähtee?
-    Lähtee meist' äit', vai lähtee meist' toat',
-    Vai lähtee meist' kaikkiin nuoriin veikko?
-    Sota-leivät sotkematak,
-    Vaino-kakut kastamatak.
-    Elä ala sotia soan eissä,
-    Elä ala sotia soan takoo!
-    Eissä on miekka-kolinat,
-    Taakana on pyssy-parinat;
-    Keskimmäiset kotiin tuleevat. -- --
-    Hyppää Halli, karkaa Körvi,
-    Hyppää yli isän pihan;
-    Hyppää Halli, karkaa Körvi,
-    Hyppää yli Emon pihan.
-    Emo tuli ulos; ei tunnek poikoo,
-    Hyppää Halli, karkaa Körvi,
-      Hyppää yli veikon pihan;
-    Veiko tulee, ulos -- ei tunnek veikkoa.
-    Hyppää. Halli, karkaa Körvi,
-    Hyppää yli siskon pihan.
-    Sisko tuli ulos, ja tunsi veikon.
-    Kuinka, sa minua veikko tunsit?
-    "Verkain on sun nutun reunois',
-    Ompelus sun vaatteis eäres'.
-    Onkos spassa nainen armas?"
-    Eip' ole soassa nainen armas.
-    "Onkos soassa koaso kallis?"
-    Eip' ole soassa koaso kallis.
-    Kankia henki, ja kankiapeä hevoinen!
-    Soass' on niin paljon miesten ruummiit,
-    Kuin on metsäss' puita paljon;
-    Soass' on niin paljon miesten päitä,
-    Kuin on suossa mättäit' paljon;
-    Soass' on niin paljo miesten neniä;
-    Kuin on kaivoss' koukun neniä;
-    Soass' on niin paljo miesten silmii,
-    Kuin on tähtiä taivaas' paljon;
-    Soass' on niin paljo miesten korvii,
-    Kuin on krouviss' kannun kurvii;
-    Soass' on niin paljon miesten käsii,
-    Niin kuin pinossa puita paljon;
-    Soass' on niin paljo miesten sormii,
-    Kuin on räystäss' ruokoi paljon;
-    Soass' on niin paljo miesten jalkoi,
-    Kuin on aijass' seipäät paljon;
-    Soass' on niin paljon miesten varpait',
-    Kuin on vanhan variksen varpait';
-    Soass' on niin paljon miesten ty...
-    Kuin on karhiss' piitä paljon;
-    Soass' on niin paljo miesten verta,
-    Kuin on meressä vettä paljon.
-
-
-(Viron kielellä).
-
-SÖA-MEHHE LAUL.
-
-    Läksi minä kiike kiikelema,
-    Tamme latto laulama;
-    Tulli mulle söast sanomit:
-    Kes meilt tänä sötta lähhep?
-    Lähep mei eit, vei lähep mei taat,
-    Vei lähep mei kiiken nuoremp vent?
-    Söa leivät sötkumatta,
-    Vanui kakkut kastamatta.
-    Ärra akka söita söa ees,
-    Ärra akka söita söa taka!
-    Ees on mööka kölinät,
-    Taka on pyssy-parinat;
-    Keskmest kuju tulevat,
-      Hyppä Halli, karka Körvi,
-    Hyppä yle isa öuve;
-    Hyppä Halli, karka Körvi,
-    Hyppä yle emo öuve.
-    Emo tule välje, -- ei tunne poika.
-    Hyppä Halli, karka Körvi,
-    Hyppä yle venna öuve.
-    Vent tule välje, -- ei tunne venta.
-    Hyppä Halli, karka Körvi,
-    Hyppä yle höö öuve.
-    Höta tule välja -- tuntes venna.
-    Kaitas sa meut wenta tuntsit?
-    Ultus on su kuue eeres,
-    Palistus sa rättiku eeres.
-    Kas on söas naene armas?
-    Ei pole söas naene armas.
-    Kas on söas kaasa kallis?
-    Eip ole söas kaasa kallis.
-    Kanke hink, ja kanke-peaka hopunen!
-    Söas on niin paljo meeste kehaset,
-    Kui on metsas puita paljo;
-    Söas on niin paljo meeste päitä,
-    Kuin on suos eest mettut paljo;
-    Söas on niin paljo meesten nenaset,
-    Kui on kaivu kouku-nenaset;
-    Söas on niin paljo meeste silmi,
-    Kui on tähtä taivas paljo;
-    Söas on niin paljo meeste körvi,
-    Kui on körtsu kannu-körvi;
-    Söas on niin paljo meeste kassi,
-    Niin kui pinnss puita paljo;
-    Söas on niin paljo meeste sormi,
-    Kui on reestas ruoku paljo;
-    Söas on niin paljo meeste jalku,
-    Kui on aitas teiput paljo;
-    Söas on niin paljo mieste varput,
-    Kui on vana varesen varpu;
-    Söas on niin paljo mieste... aset,
-    Kui on äkeisies piitä paljo;
-    Söas on niin paljo meeste verta,
-    Kui on meres vettä paljo.
-
-
-
-III.
-
-YHEN ARMOTTOMAN NEIJON SURKUTTELEMISTA.[180]
-
-
-    Minä yksi niin kuin Tetri!
-    Viel' on teurill' toinen puoli;
-    Minä yksi niin kuin Piäsky!
-    Viel' on Piäskyll' peävanhinta;
-    Minä yksi kuin tuo Kurki!
-    Viel' on Kurell' kuuenneksi;
-    Minä yksi niin kuin Sorsa!
-    Viel' on Sorsall' miesparinsa,
-    Minä, aina aivanyksi!
-    Mull' ei ouk oma Isäini,
-    Mull' ei ouk oma Emäini;
-    Susi on mun souvattanut,
-    Karhu on mun kasvattanut,
-    Mehtäsika suositellut.
-      Kaik' Kullat lahtöövät kotiinsa;
-    Kuhun lähen minä Isätä!
-    Kuhun lähen minä Emätä!
-    Kuhun vieryn veljetöinnä!
-    Kuhun astun auttajata!
-    Kiven juureen, kannon juureen,
-    Puun juureen, petäjän juureen,
-    Lepän lenkohon sylihin,
-    Koivun kalliin käsihin,
-    Hoavan harmaan helman alle!
-    Kellen raikkaan kurjat mielet
-    Kellen vaivaani valitan!
-    Kellen viskonma vihaini?
-    Kivellenko kirkkotiellä?
-    Paellen Papin pellon peällä?
-    Kivi korkia -- ei puhukkaan!
-    Poasi paksu, ei pajata.
-    Kivi ei muista Neijon kieltä,
-    Poas' ei Neijon palvellusta!
-    Kujerran kulta-kukillen,
-    Ankerheinillen valitan;
-    Itken nuorellen ruohollen.
-    Kulta-kukat kellaistuuvat,
-    Anker'-heinät hualistuuvat,
-    Ruoho nuori notkistuupi
-    Minun kultain kujerressain.
-    Minun hanhein valitessain.
-    Myöpä kaksi orpo-lasta,
-    Lähhemme pyhänä kirkkoon!
-    Valkeet rievut piässä,
-    Valkeet rievut käissä,
-    Itku-kirjat riepuhussa.
-    Lähkem' Emän hauvan peälle,
-    Lähkem' Isän hauvan peälle, --
-    Äiti hauvasta puhuupi:
-    "Kuka liikkuu hiekan piällä?
-    Kuka astuu hauvan piällä?" --
-    Minä kuulin; vastais'n vastaan:
-    Tytär liikkuu hiekan piällä
-    Tytär astuu hauvan peällä,
-    Nouse ylös Emoseini!
-    Nouse ylös Isoiseeni!
-    Nouse mun piätä sukmaan,
-    Jalan alle harjamaani,
-    Anto-vakkaa valmistamaan,
-    Kirstun kanta kiinittämään!
-      Emä hanuasta puhuupi:
-    "Ei voi nousta Tytär rukka
-    Ei voi nousta, ei havaihta!
-    Murto kasvaa mullan peällä,
-    Heinä harva hauan päällä;
-    Silmill' on sininen metsä,
-    Kulmill' on kulo punainen,
-    Jaloill' on jalava metsä,
-    Piä-lailla on niini mehtä.
-    Jumala sun piäs sukekoon,
-    Moaria vakkais valmistakoon,
-    Kirstun kannet kiinittäköön,
-    Jalan alla hariatkohon."
-      Minä aloin itkemääni:
-    Nouse kuitenk äitiseini!
-    "Ei voi nousta, Tytär rukka!
-    Syötä murtoo mullikalle,
-    Heinä harva härillen!
-    Murrosta mullikat väkevät,
-    Harva-heinilt' härjät suuret."
-    Olisko hiekasta lunastamista.
-    Hauasta eroittamista;
-    Toisin linnast' hieka-seulan,
-    Hakulista harva seulan,
-    Torilta tuli-punaisen;
-    Millä seulaisin somerot,
-    Millä hiekan liikuttaisin,
-    Kiven-mujut kerittäisin,
-    Viskos'n mullat muillen maillen,
-    Kivi-murut kirkko-tielle,
-    Suattais'n hiekat linnan puollen,
-    Mutt' ei ou hiekasta lunastamista,
-    Eikä hauasta eroittamista,
-    Kuopasta ei kaivamista!
-    Kuitenk' mullass' äitiseini!  --
-
-
-(Viron kielellä).
-
-VAENE NEITSI MURRETAMINNE.
-
-    Minna üksi kui se teddre
-    Weel on teddrel teine pool.
-    Minna üksi kui se päso,
-    Weel on päsul peawannem.
-    Minna üksi kui se kurg
-    Weel on kurred kuekeste.
-    Minna üksi kui se part,
-    Weel on partil parimeesi.
-    Minna ikka ainoüksi!
-    Mul polle omma issada,
-    Mul polle omma emmada;
-    Sussi on mind suisutanud,
-    Karro on mind kusvatanud,
-    Metsa mära mängitanud.
-      Keik kullad lähwad kojo --
-    Kuhho lähhen minna issata!
-    Kuhho lähhen minna emmata!
-    Kuhho weren wennatagi,
-    Kuhho astun audujatta!
-    Kiwwi jure, känno jure,
-    Pu jure, peddaka jure,
-    Leppa sirgee sülleje,
-    Kasse kalli kaendelaie,
-    Hawa halli ölma alla! --
-    Kellel kurdan kurwad meled,
-    Kellel haigeed hallatsen!
-    Kellel wihhad weretan!
-    Kiwwile kirrikotele,
-    Paele pappi wälja peälä?
-    Kiwwi körki ei könnele,
-    Paas on paksa ei pajata!
-    Kiwwi ei moista neio keelta,
-    Paas ei neio palweeida! --
-    Kurdan kullerkuppudele
-    Hallan angervaksadele
-    Nuttan norele rohhole?
-    Kullerkuppud kolletawad,
-    Angerwaksad hallitavad,
-    Rohhi nori nörgastelleb,
-    Minno kullu kurgtedessa,
-    Minno hanne halladessa! --
-    Meie kaksi waeste lasta
-    Läh'me pühhapä kirriko,
-    Walgeed rättikud peassa,
-    Walgeed rättikud käessa,
-    Nutto kirjad rättikussa.
-    Lähme emma haua peäle,
-    Lähme issa haua peäle! --
-    Eita hauasta könneles:
-    Kes se ligub peäle liwa?
-    Kes se astub peäle haua? --
-    Minna moistan, kostan wasta:
-    Tüttar ligub peäle liwa,
-    Tüttar astub peäle haua!
-    Touse ülles emmakenne!
-    Touse ülles issakenne!
-    Touse mo pead suggema,
-    Jalla ailaje harrima,
-    Ande wakka walmistama,
-    Kirsto kaanta kinnitama! --
-    Emma hauasta könneles:
-    Ei woi tousta tüttar waene!
-    Ei woi tousta, ei ärrata.
-    Murro kaswand peäle mulla
-    Arro heina peäle haua
-    Silmil on sinnine metsa,
-    Kulmul on kullo punna,
-    Jallul on jallaka metsa,
-    Pea lael on perna metsa.
-    Jummal so pea suggego,
-    Maria wakka walmistago,
-    Kirsto kane kinnitago,
-    Jalla allaje harrigo! --
-    Minna hakkan nuttemaie:
-    Touse ikka eidekenne! --
-    Ei woi tousta tüttar waene!
-    Söda murro mullikale
-    Arro heinä härjadele.
-    Murrul mullikad wäggewad
-    Arro heinal härjad sured. --
-    Olleks liwast liteminne,
-    Hauasta arrotaminne,
-    Tooksin linnast liwa sööla,
-    Allewista arwa sööla,
-    Turrulta tullipunnase,
-    Misga sööluksin sömmera,
-    Misga liwa ligutaksin,
-    Kiwwi krusi keritaksin,
-    Wiskaks' mulla muile maile.
-    Krusige kirriko tele,
-    Sadaks liwa linna pole! --
-    Agga ei olle liwast liteminne
-    Ei hauasta arrotominne,
-    Kabbelist ei kaebaminne! --
-    Ikka mullas eidekenne!
-
-
-
-IV.
-
-KIIKKU-LAULU.[181]
-
-
-             Yksi laulaa:
-    Lähkem' kiikkua katsomaan!
-
-             Yhteisesti:
-    Kiikuta.
-
-             Yksi laulaa:
-    Tokko se kiikku kantaa meitä?
-
-             Yhteisesti:
-    Kiikuta.
-
-             Yksi laulaa:
-    Kuin se kiikku meit' ei kanaa.
-
-             Yhteisesti:
-    Kiikuta.
-
-             Yksi laulaa:
-    Ota kirves ja raivo kiikku!
-
-             Yhteisesti:
-    Kiikuta.
-
-             Yksi laulaa:
-    Ota tuli ja polttele kiikku!
-
-             Yhteisesti:
-    Kiikuta.
-
-                             G--nd.
-
-
-(Viron kielellä).
-
-KIIK-LAUL.
-
-          Yks laulab:
-    Lähme kike katsuma!
-
-          Yhte-laulminne:
-    Kikele.
-
-          Yks laulab:
-    Kas se kiik ka kannab meid:'
-
-          Yhte-laulminne:
-    Kikele.
-
-          Yks laulab;
-    Kui se kiik meid ei kanna.
-
-          Yhte-laulminne:
-    Kikele.
-
-          Yks laulab:
-    Wotta kirves, raiu kiik;
-
-          Yhte-laulminne:
-    Kikele.
-
-          Yks laulab:
-    Wotta tulli ja pölleta kiik.
-
-          Yhte-laulminne:
-    Kikele!
-
-
-
-
-KEÄNNÖS VATJALAISTEN TAHI TSCHUUDILAISTEN KIELESTÄ.
-
-
-Vatjalaiset oli ennen aikana yksi merkillinen kansa, siitä yhteisestä
-Suomalaisesta suvusta; ja on nyt yks niistä meijän suku-kansoistamme,
-joka on jo piamittain perätin poiskavonna joukostamme. Kuitenkin löytyy
-heistä vielä nytkin yksi vähäinen jäännös pois-salattu synkissä
-mehissä, kaukana muista ihmisistä. Näin heitä tavataan vielä tänä
-päivänäkin itekseen asuvina Peipuksen ranoilla Inkerin maalla, kussa
-hyö asuskeloovat yksissä kylissä metän korvessa; erinomattain Kattilan
-pitäjässä.[182] Ne suurimmat näistä heijän kylistä, kuhutaan yksi
-_Kolkan-peä_,[183] toinen _Babina_.
-
-Nämät Vatjalaiset eroittaiksen niistä ympärillä asuvista Venöläisistä
-ja Inkrikoista, sekä kielessä että voattein parissa, kuin että myös
-tavoissaan ja uskomuksessaan. Venäläiset niin myös Saksalaiset, että
-Virolaiset kuhtuuvut heitä Tschuudiksi tahi Tschuudiloiksi,[184] ja
-luuloovat heijän olevan sen viimeisen perun niistä vanhoista
-Tschuudiloista, joista paljon puhutaan vanhassa tarinamuksessamme, vaan
-hyö kuhtuuvat ihtesek Vatjalaisiksi, ja sanoovat heijän kansan muinon
-olleen kuuluisan ja voimallisen. Heitä tunnetaan jo myöhäisempiinkiin
-aikoin tarinamuksessa nimellä _Watländare, Wesser_; ja heijän moa, joka
-vielä silloin eroitettiin Inkeristä ja Viron moasta, kuhuttiin
-_Watland_ (_Vatjalaisten_ maa) tahi _Vadjan-moa_.[185] Että tämä vanha
-Vatland, joka makais Suomen-lahen pohjukassa, niillä paikoilla arvaten
-kussa Koporien kaupunki on rakettu, vielä näinnä viimeisinnä
-vuos-satoina ei ouk ollut varsin kuulumatoin, nähään siitä että Poavi
-Gregorius IX:nees kirjassansa annettu sinä 9:nä päivänä Tammi-kuussa
-vuonna 1230 Upsalan Peä-Piispallen ja Piispallen Linköpingissä,
-kehoittaa ja käskee heitä: _ut inhibeant, ne quis Christianorum paganis
-in Karelia, Ingria, Livonia et Vatlandia ferrum arma vel ligna deferat
-aut apportet, quo eorum crudelitas in Svecos avertatur_ että
-kieltäsivät, jottei yksikkään pitänyt tuoman tahi kuljettaman rautoa,
-sota-aseita tahi puita, niillen Karjalassa, Inkerissä, Virossa ja
-Vatlandissa asuvillen pakanoillen, jotta sillä vältettäisiin heijän
-julmuutta Ruohtalaisia vastaan.[186]
-
-Nämät Vatjalaiset, joihen tavoista ja elämästä myö vastapäin tullaan
-enemmin puhumaan, ovat kaikki Greekan-uskoisia, vaan varsin
-valaistamattomia ja joutavihin uskovia. Heitä kiitetään avaroiksi ja
-hyvatahtoisiksi vieraillen; ja heijän vaimot sanotaan olevan kauniit,
-ja paremp'-näköiset kuin Venäläisten ja Suomalaisten. Hyö ovat kaikki
-orjia Herroin alla, ja uskomuksensa suhteen kuuluuvat Venäläisten
-kirko-kuntaan, jossa heijän täytyy Venäjän kielellä toimittoo Jumalan
-palveluksensa; jota kieltä harva heistä sanotan ymmärtävän, vaimoista
-ja lapsista ei ykskään. Hyö tuloovat sen eistä useemmittain siihen
-Kattilassa löytyvään Suomalaiseen kirkkoon, koska hyö kuitenkin heijän
-kielestä ymmärtäävät jottaik; ja ihastuuvat ja pitäävät hyvänä niitä
-Suomalaisia, jotka yhtyyvät heijän kyliinhin, ja joihen kanssa hyö
-taitaavat puhettansa vaihtoo. Heijän kieli on yksi Suomalainen
-puhe,[187] kussa löytyy montaakin omoo sanoo,[188] ja kussa taas moni
-sana merkihtee toista kuin meijän kielessäme;[189] ja jossa ehkä myös
-joskus tavataan Venäläisiä ja Saksalaisia sanoja sisään tunketuita.
-Ikään kuin Aunulaisten, Lappalaisten ja niihen Venäjässä asuvien
-Karjalaisten kielessä, niin tavataan myös näihen Vatjalaistenkin eänös
-_sch_, erinomattain missä myö meijän kielessämme sanomme _s_ tahi
-_ss_.[190] Tämä Vatjalainen kieli kuuluupi aivan pehmiällen, ja on
-sohiseva ikään kuin Venäläisten kieli siitä että missä myö pietään
-nenee _k_, siinä hyö panoovat _tsch_ e.m, _tschartano_ (kartano),
-_tschuule_ (kuule), _tschäy_ (käy), _pitschä_ (pitkä), _päntschi_
-(pänkki) j.n.e.[191]
-
-Mitä heijän lauluihin tuloo, niin nähään jo tästä pienestä sipaleesta,
-jota myö olemme tässä liittäneet, että hyö ovat oikeita Runoja, ja
-ehk'emme tunne mitenkä heitä lauletaan, niin on uskottava että heitä
-laulettaan meijän Runoin tavalla.
-
-Sekä näistä Vatjalaisista, että muista Venäjässä asuvista Suomalaisista
-kansoista, toivotamme myö tästä puolen soahaksemme selvempöö tietoa,
-koska Herra Oppia _A.J. Sjögren_ -- joka nyt Suomen hallituksen
-kustennoksella on näillen maillen matkustanut, variten vasta heitä
-kuulustelemassa -- kerran on sieltä kotiisak tuleva.[192]
-
-
-
-YKSI TSCHUUDILAINEN LAULU.
-
-
-Laulettu yheltä Tschuuudin tytöltä Babinan kylästä, Kattilan pitäjässä,
-Peipuksen rannalla, Inkerin moassa.
-
-    Auta minua armatointa,
-    Toinen sanall', toinen toimell'!
-    Kuin minä tulen toiseen paikkaan,
-    Eip' ou mulla vanhempia;
-    Toiset toisin minua opettaapi,
-    Eip' on mulla kekä minun oikeen opettaapi,
-    Mie istun kuin lintu puijen peällä,
-    Ja mie olen kuin lammas, metsään keäntyn't.
-
-(Vatjan tahi Tschudin kielellä).[193]
-
-    Awita minnu armatoita,
-    Tschen saenad, tschen toisell!
-    Ku mihall tuhae toisae poika,
-    Ae boui milla vannopat;
-    Tschet tschen minna opaetap,
-    Ae boui milla then minnu okkoi opaetap,
-    Mae isson kui lindo puen pael,
-    Ja me olaen kui lammas, metsae kaent.
-
-
-
-
-KEÄNNOKSIÄ LAPIN KIELESTÄ.
-
-
-Koska Lapin-kieli on kuuluva siihen yhteiseen Suomalais-kieliloatuun --
-ei ainoastaan siitä, että kaks kolmatta osoo hänen sanoistaan on
-Suomalaisia, tahi Suomeenpäin vetäviä; mutta myös siitäkin, että koko
-hänen kieli-rakennos (språkets grammatikaliska byggnad) on varsin
-meijän kielenmukainen, ja ikeän kuin perustettu samoilla anturoilla --
-niin tahtoisimme mielellämme moamiehillemme toimittoo jotakuta tietoa
-siitä; ja jos ei muuta, niin jolla kulla esimerkillä osottoo heijän
-runomusta ja laulamusta. Vaan tästä heijän runonteoistaan tunnetaan
-niin vähä, että tuskin juletaan siitä puhua, liioitenkin koska ollaan
-heijän kielessäkkin varsin äkkinäisiä. Kuitenkin tahomme me kerroittaa
-sitä, mitä olemme kuulleet muilta, ja mitä myö ite olemme jo osittain
-tulleet tästä kuulemaan.
-
-Mitä ensinnik heijän lauluin laulamuksesta tuloo sanottavaksi,
-niin se kuuluupi meijän korvissamme varsin pahallen, että olemme
-epäillyksessämme, jos sitä kuhuttaneen _laulamiseksi_ vai
-_uluamiseksi_. Ite kuhtuuvat hyö tätä _juoiket_ t. _juoikastallet_,
-joka merkihtee "loilotella, hyrräillä" (tralla, gnola som Lapparne);
-että meijän tavalla laulella, kuhtuuvat hyö _laulot, laulotet, veiset_.
-Tästä tuloo, että kuhtuuvat omaa lauluansa _juoikem_, vaan vieraista
-_lauloin, laulotes, wuöle, veisa_.
-
-Että peättää heijän laulamuksesta jotaik, ilman että ensin siihen
-tottua, oisi yhtä sopimatoin, kuin että puhua yhtä asiata jota ei
-ymmärretäk; sillä heijän laulut ei ouk arvattavia meijän nykyistä
-(moderna) soittamustamme mukaan, vaan kahottavinna varsin omalla
-tavallaan. Kuin ensin kuulin heijän laulavan, niin se kuuli minusta
-pian ikään kuin tuuli oisi syvämmoassa vanhoja honkia puistellut, jotta
-antoivat ainian sitä yhtä ja samoa narkuttamista. Meärättyjä tahi
-täyvellisiä eäniä ei paljo selitetäk missään, vaan yhtä naukumista tahi
-räykyttämistä, joka yksi-eänällisuutensa tautta kuuluu kyllä rumasti.
-Vaan kuin usseemmin heitä kuultiin, niin keksittiin että ehkei näissä
-ollut vissijä meärättyjä eäniä, niin oli heissä kuitenkin jotakuta
-järjestystä tahi lomausta, joka yksimukaisuutensa suhteen, ei ollut
-varsin ilman merkityksetäk, koska se sillä kuvaili sen ra'an ja
-alaistoman luonnon, jossa elivät, ja anto meillen ikään kuin ymmärrystä
-siitä harjottamattomasta ihmisen eänestä, joka ei ouk vielä koroittanut
-ihtesek oikeeksi lauluksi. Ettei nämät heijän loilottamiset mahak olla
-varsin ilman mieluisuveta heijän muka korvissansa, arvaamme siitä, että
-hyö heitä laulaissaan leppyyvät ja mieltyyvät.
-
-Mitä tästä Lappalaisten laulamuksesta vielä tuloo muistettavaksi, niin
-luulen minä keksinein jotta joka erinäinen sana yltyypi jo yksinään
-koko heijän laulamukseen. Nimittäin sillä tavalla, että ikään kuin
-tässä meijän nykyisessä soittamuksessamme voaitaan laulamukseen
-kokonaista värsyä, (tehty monesta erinäisestä sanan-juonesta,
-_rader_),[194] ja niin kuin vanhoin Ruomalaisten ja Greekkalaisten
-lovistamiseksi ei vaaittu muuta kuin yhtä sananjuonta (sepitetty
-monesta yksinäisistä sanoista),[195] niin tarvitaan Lappalaisten
-joikkimiseen, ainoastaan yhtä yksinäistä sanoo. Tahi hyö viruttaavat
-koko laulamuksensa yhellä sanalla, sillä tavalla että jos se oisi
-lyhyvempi kuin pitäis, niin hyö sitä viivyttää ja venyttää, ja
-jatkaavat siihen usseemittain polven _lä_, joka heijän kielessä
-merkihtee yhtä kuin vakutos-sana (adverb, affirm.) _pa, pä_ meijän
-kielessämme, että sillä muka soaha sitä pitemmäksi.[196] Ne
-Lappalaiset, joita olen nähnyt, ovat kaikki laulaneet varsin yhellä
-tavalla. Soatua vähä viinoo piähänsä, istuit hyö lattiallen niin kuin
-heijän on tapa,[197] ja rupeisivat kyyrysillään virsiänsä
-hyrräillemään, ja koska joku synkä sana tuli heijän suuhun, silloin
-aina koroittivat eäntänsä, ikäänkuin meijän velhot, koska haltioissaan
-pureiskeloovat hampaaitansa. Minä olin tuttu yhen Lappalais-Oppivaisen
-kanssa nimellä _Fjellner_, joka minun aikana oli Upsalan Opistossa, ja
-joka oli syntynyt varsin Lappalaisilta vanhemmilta Jämtlannin Lapissa.
-Hään oli ehkä se ainua ja ensimmäinen peri-Lappalainen, joka oli tässä
-Opistossa opetustansa harjoittanut. Hään sanoi Lappalaisilla ei olevan
-oikeita lauluja tahi veisuja, ainoastaan kolmet tahi neljä peä
-laulamusta (hufvud-melodier) kaikkiaan[198] joihin soittaavat ja
-lauleloovat mitä tahtoovat, sillä tavalla että sanat veitään ja
-venytetään näihen soittoihin, ilman minkäanlaisetak muutokseta. Tahi
-heijän laulut ovat sanoistaan joka-päivällistä puhetta, joka
-laulettaissa virutetaan tällaisihin joikkimisihin.
-
-Hään sanoi heillä kyllä olevan muutamia laulun-sipaleita, vaan ettei
-heitäkään missään eroitettu puheesta, ei sanoin-tointumisella eikä
-polviin polkumisella, eikä miliääk muulla sellaisella puheen tahi
-kielen-harjoittamisella. Niin hään muka toimitti mullen asian,
-liekköhän siiten oikeen sitä ymmärtännyt? Ilman hänetäk niin oli minun
-ajallain Upsalan Opistossa muitakin Oppivaisia Lapin moasta, nimittäin
-veljeikset _Lars L._ ja _Pet. Laestadius_,[199] jotka olivat syntyneet
-(Ruohtalaisilta vanhemmilta) _Arjeplogin_ kirkonkunnassa _Åselen_
-Lapissa; ja _H.F. Björkman_, joka oli kotoisin _Gellivaaran_ pitäjästä
-_Luuleon_ Lapissa, heitäkin minä usein kysyttelin tästä heijän kielestä
-ja runomuksesta, vaan eivät hyökään sanoineet Lappalaisilla olevan
-muita lauluja, kuin tällaista joikkimista. Jos nyt tätä verroitetaan
-siihen, mitä K. Linnan-Soiton-Johtattaja (Kongl. Hof-Kapellmästaren)
-_Häffner_ kirjuttaa Lappalaisten lauluista (lue Swea, I Häft. Uppl. 2,
-p. 110), joka kehuu heitä varsin somiksi ja kauniiksi, niin emme tiiä
-itekkään mitä uskottaisiin. Kyllä kaikitekkin _Häffner_ paremmin
-ymmärsi heijän soittoon, kuin ykskään muu; mutta on myös mahollinen
-etteivät hänellen laulaneet heijän omia vanhoja remputoksiaan, vaan
-muita nykyisempiä lauluja, jotka heissäkin löytynöön. Taitaa ehkä myös
-olla, etta erinäisissä Lapin-maissa lauletaan eri tavalla, ikään kuin
-heijän kieli ja puheen-murret ovat varsin erillaiset, niin että tuskin
-ymmärtäävät toisiaan. Sisälle piostaan kuuluu heijän laulut
-usseemmittain olevan heijän Poroista ja Peuroistaan, tahi heijän
-peto-pyytämisestään ja mehtään manoistaan; jollon-kullon myöskin heijän
-naimistaan ja tytön kaupoistaan. Harvoin, ja ehkei koskaan, puhutak
-heissä salauksista tahi vanhoista ihmeistä ja kummituksista.[200]
-
-
-
-I.
-
-PORO-LAULU.[201]
-
-
-    Voahi, Vasa, Poro
-    Vaeltaa kahta kolmee tietä,
-    Mylvii moness' korvess' ja holvistoss',
-    Noustua ylös, paneiksen [moata] vuaran harjun peälle.
-
-
-(Lapin kielellä).
-
-PÅTSO-JOUIKEM.
-
-    Altan miesche rontja
-    Viälka kiechten kulman sierken,
-    Kraukjen motljem riide puoiltum
-    Tschautesta beijessä vuaren tschorrai nille.
-
-
-
-II.
-
-LAULU PIENILLEN LAPSILLEN.[202]
-
-
-    Kusiainen kulta, kusiainen kulta,
-    Tule, tule! -- vie, vie!
-    Lasta järveen,
-    Hiuks-ohjaksellaan!
-    Viänä, viänä!
-
-
-(Lapin kielellä).
-
-JÖIJUHTAHTA UHTJE MAANAI PIIJELN.
-
-    Korko graddnam, korko graddnam!
-    Påtheh, påtheh -- keseh, keseh
-    Manav jaurai,
-    Wuobtalabtjijn'!
-    Wanah, Wanah!
-
-
-
-III.
-
-KARHU-LAULU.[203]
-
-    Vuoren-ukko, vuoren-ukko,
-    Nouse ylös, nouse ylös!
-    Lehti on suuri kuin
-    Hiiröisen korva.
-
-
-BIJERN-JÖIJUHTAHTA.
-
-    Puoltajam, puoltajam,
-    Tjoddscheleh, tjoddscheleh!
-    Lasta lä stuores koh
-    Snjeratscha pelje.
-
-
-
-
-TIIUSTUKSIA NIIHEN VENÄJÄSSÄ LÖYTYVIEN KARJALAISTEN[204] KIELESTÄ.
-
-
-Monessa kohin Venäjän moassa löytyypi vielä syvämmaissa ja synkissä
-mehissä itekseen olevia yksinäisiä Suomalaisia kansoja, jotka
-viljeloovat niitä mehtisiä, kivisiä, ja hallaisia maita, jotka eivät
-ouk Venäläisillen kelvanneet. Heitä kuhutaan yhteisellä nimellä,
-Karjalaiset, koska näin kuhtunoovat ihtiänsä. Näitä ei soa sekoittoo
-muihen Suomalais-sukuisten kansoin, joita myös löytyy äijä paljon
-Venäjässä, ja joita jo ovat enemmin meistä vieraistuneet.[205] Näihen
-Karjalaisten oman puheensa perästä, niin hyö ovat muinon vanhoina
-sota-aikoina tulleet otetuiksi koko kylittäin, ja vietyiksi Venäjän
-moahan, jossa ne sitten ovat levitteneen ja suvunsa lisänneet; osittain
-ovat myös Herrat, joillen oli annettu tässä isot hovit ja pitäjät,
-muuttaneet näitä kansoja Venäjän moan perillen, että sillä soaha
-maitansa raivatuiksi ja viljeltyiksi. Myö ei tunneta, jos hyö itekkään
-oikeen tiennöön, mistä paikasta Suomessa hyö ovat tulleet, ja milloinka
-hyö ovat lähteneet. Mutta koska hyö ovat kaikki Greekan uskoisia, niin
-se näyttää, kuin oisivat jo Suomesta poismuuttaneet, ennen kuin Poavin,
-eli se Vastaan-peätetty uskomus oli meijän maahan tuotettu; tahi että
-oisivat muka jo Suomesta erkauneet niinnä pakanallisinna aikoina; ellei
-peätettäisiin, että oisivat siitten muka hyljänneet uskonsa, ja
-ottaneet toisen. Sillä ne nykyisin meijän maissa löytyväiset
-Greekkalaiset uskon-tunnustajat ovat niin harvat, ettei suinkaan ouk
-mahollinen, jotta nämät kaikki oisivat heistä ulos-siirtyneet. Nämät
-Karjalaiset tahi Suomalaiset tunnetaan jo samassa, sekä heijän
-kielestä, että heijän tavoistaan ja näöstään. Hyö eläävät meijän
-tavalla halmeillansa ja mehtien viljelemisellänsä, asuuvat niin kuin
-myö savu-tuvissa tahi pirttilöissä; ovat valkiaverisiä, sini-silmisiä,
-ja kelta-hiuksisia. Sanalla sanottu, heissä löytyy kaikki Suomalaisten
-luonnon-merkit. Sitä vastoin niin ne toiset kansat, joita luetaan
-kaukempana meijän kanssa sukuisin, ja joita tavataan monella
-nimellä, hajotettuna ympärin Venäjän moata, hyö eivät harjoita
-maan-viljelemystä, eivätkä sen eistä pysyk yhessä kohassa. Hyö
-kulkoovat niin kuin Lappalaiset ympäri moata, ja elättäävät henkensä
-linnun ja kalan pyyvyksillä, asuuvat maan kuopissa, joita kaivaavat
-siihen mihin yhtyyvät, tahi kotissa eli mehtä-majoissa, joihen tarpeita
-ja rakkineita hyö kulettaavat myötensä yhestä paikasta toiseen ja
-jälleen asettaavat puikoillensa kuhun seisahtuuvat. Nämät kansat joihen
-kieletkin ovat jo niin pois-vierastuneet, että heitä tuskin
-Suomalaisiksi sanoisimme, ovat kaikki Venäjän tahi Greekan Uskoon
-kuuluvia. Heitä luetaan Venäjän moan kaikkiin vanhimmiksi asujammiksi,
-jotka ovat jo asunneet siinä aikoa ennen kuin se Venäläinen tahi
-Slavónilainen kansa joutui sinne.[206] Tässäkin eroittaiksen hyö näistä
-Suomalaisista tahi Karjalaisista, jotka vasta myöhäisempinnä aikoinna
-(monet ehkä varsin näinnä äsköisinnä) ovat sinne muuttaneet
-Suomalaisista maista, ja jotka ovat istutettu ikään kuin itekseen,
-muihen keskellen.
-
-Näistä Venäjässä löytyvistä Suomalaisista kansan-istuttamuksista
-[_koloni_] ei ouk ollut meillä mitään tietoa, ennen kuin varsin näinnä
-viimeisinnä aikoina, koska tulimmo yhistetyiksi tämän yhteisen
-Venäläisen vallan kanssa. Vieläpä muistamme miten kummaksi kahoimme,
-kuin ensin näimme yhtä kirjoa Venäläisillä nenillä painettu Pietarissa
-v. 1820 niihen _Tverskin_ Kuvernissa ja _Beshetskin_ itä-pohjoisimmassa
-maan-kappaleissa asuvien _Karjalaisten_ kielellä; ja koska ruvettiin
-tätä lukemaan -- nähtiin, että se oli puhasta Suomea.[207] Se oli
-Keisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-Toimituksen ansiolla ja
-toimituksella, ja sen henkellisen Synodin hyvällä suostumuksella, jolla
-näihen _Karjalaisten_ kielellä mainittuna vuonna painettiin Pietarissa
-Matheuksen Evankeljumia Venäläisillä kirjoituksilla,[208] että sillä
-saattaisivat näillen Suomalaisillen jokuu tietoa heijän autuuen-opista
-ja selvempätä ymmärrystä heijän Jumalan-palveluksestansa. Totta kaikki
-tämä Keisarillinen H. Synodi ei tuntenut, että näihen Karjalaisten
-kieli oli selvee Suomea, mutta luuli ehkä, että se oli yksi niistä
-monesta erinäisistä ja äkkinäisistä kielistä, joita Venäjässä löytyy,
-koska hyö toimittivat sen painuttamista Venäläisillä nenillä. Tästä on
-tapahtunut, mitä Oppia Sjögren on aivan selkiästi meillen toimittanut,
-puhuttaissa tästä kirjasta, _Mnemosynessä_ Touko-kuussa v. 1822,
-nimittäin: että moninaiset vastuukset, hairaukset, hämmennökset ja
-virheet ovat heijän kielessä syntyneet siitä, että siihen on otettu
-näitä heijän kielessä vieraita neniä, eikä sitä saata mitenkään
-autetuksi, sillä tämä viheliäisyys vajuupi aivan näihin nenien
-puutumattomuuesta toimittamaan Suomalaista puhetta. Mutta että muuten
-Herra S--nin tavalla, paheksia tätä Bibla-toimituksen laitosta (näitä
-muka nenien suhteen),[209] tahi moittia keäntäjän keännöstä
-ja kirjutosta[210] siihen ei myö millään tavalla antaitek.
-Sitä vastoin myö osotamme kiitosta ja kunniata tästä Keisarillisen
-Pietarissa olevaisen Bibla-toimituksen hellästä huolenpiosta näistä
-meidän sukukunnistamme, että myös kiitollisuutta Henkell. Synódin
-suostumuksesta;[211]; ja olemme siitä vakuutetut, että koska hyö kerran
-ovat tulleet tuntemaan, että Suomalaisella kirjutoksella tahi paineilla
-(typer) kävisi paremmin heijän kieltä kirjuttamaan, niin eivät suinkaan
-mahak laimin lyyä, että sillä heitä hyötyttää, hakiissaan heijän
-parasta.[212]
-
-Mitäs taas Keäntäjään tulee, niin myö tässä tahomme kahestin häntä
-kostella, sekä hänen vaivoistaan, että hänen kauniista keännöksistään,
-ja somasta kielen kilkutuksistaan. Ja luullessamme että myö
-sillä paraittain osotamme suostumuksemme tällen tunnettomallen
-kielen-käsittäjällen, jos muka näyttäisimme hänen toimensa toeksi, niin
-tahomme tehä tätä juuri hyvällä mielellä, liioitenkin koska myö pitämme
-sitä meijän velvollisuueksemme, että harjoittaa asiassa totuutta, ja
-osottaa oikeutta kullenkin.
-
-Kuin ensin piätimme, että Suomen kielen kirjuittaissa seurata
-ainoastaan kahta lakia (tvenne regler); ensiksi "että kirjuittaa ikään
-kuin puhutaan"; ja toiseksi, "että nouattaa sitä puhetta, joka oli
-meistä paras" -- ja koska myö sen eistä jo v. 1817 aloittimme painattoo
-toista Suomea, kuin oli tavallisesti laita;[213] nimittäin sillä, että
-pitimme Savolaisten puheen-murretta muista parempana, ja kirjuttaissa
-tätä, seuraisimme kaikissa meijän ensimmäistä lakia, josta moni on
-kyllä ouoistellut ja irvistellyt -- niin emme oisi ikään uskonut, että
-se ensimmäinen joka nouattais samoa tapoa, oisi yksi Suomalainen tahi
-Karjalainen kirjan-toimittaja Venäjän moan perillä. Eli oikeemmittain
-ehkä sanoa, että piti muka löytymän yhtä toista miestä Aasian rajoilla,
-joka jo v. 1820 aivan itestään rupeisi Venäläisillä paineilla juuri
-samalla tavalla kuin myö kirjuttamaan tätä Suomen kieltä; sillä se on
-tuskin aateltava, että hään oisi soanut tietoa näistä meijän
-kokeistamme.[214]
-
-Jos se seneistä oli meistä ensin äkkiästi kuulla että löytyi
-Suomalaisia niin kaukana Venäjässä; ja outo muka nähäksemme, että
-heijän kieli toimitettiin Venäjän nenillä; niin se oli siitten meillen
-suloinen tietäksemme heijän kielen-toimittajansa seuraanneen varsin
-meijän tapaamme, kirjuittaissa tätä kieltä; ja sillä ikään kuin jolla
-kulla suostumuksella tätä vahvistanut ja turvanut. Myö tahomme nyt
-meijänkin puolestamme pitää hänen puoltaan, koska häänki on nyt
-vuorostansa tullut toiselta soimatuksi ja luulemme meijän sillä -- että
-otamme tarkempaan tutkistelemuksemme ala, nämät heijän moittimiset --
-levittävän parempoo tietoa tästä Karjalaisien kielestä, ja sillä-lailla
-yht'aikoo tarkoittoo "yhtä tietä, kahta asiata." Mutta tahomme jo
-alustapäin tunnustoo, ettei meillä ouk mitään tietoa tästä Karjalaisten
-kielestä, paihti sitä mitä olemme soaneet tästä heijän kirjasta, ja
-ettei meillä ouk vielä ollut niin paljon aikoa, että oisimme luenneet
-tätäkään kirjoa läviten;[215] myö oisimme silloin ehkä taitaneet antoo
-parempoo tietoo tästä heijän kielestä; jonka tarkempata tutkistelemista
-meijän nyt täytyy heittää toiste. Häpiäksemme sanoa, niin emme ole
-lukeneet paljoa enemmin sitä lukua, jota nyt otamme tässä
-toimittaaksemme, vaan olemme siitä jo soanneet niin paljon tietääksemme
-kuin tarvitaan, että kohtata näitä Tutkian (Recensentens)
-muistutuksia, haettu niistä 5:stä ensimmäisistä luvuista; ja joista
-suurin osa -- ellei kaikki -- ovat tyhjät ja joutavat.
-
-Ensinnik, niin näissä moittimisissa tavataan kolmet suurta vikoo,
-nimittäin: _ensiksi_, ettei Moittaja tunnek sitä kieltä, jota hään
-tahtoo moittia, tahi jonka kirjutosta hään on muka oikaisevanaan;
-_toiseksi_, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla
-Suomenkielen mukainen; ja _kolmanneksi_, ettei hään tunnek
-Suomeakaan.[216] Kukapa meistä siitten panis kummaksi, että näin
-toimitetut, suurin osa näistä hänen moittimisistaan vaipuuvat itestään
-ja kiäntyyvät tyhjiksi.[217]
-
-Hään alkaa muka näyttää mitenkä se on mahotoin, että Venäläisillä
-nenillä kirjuttoo Suomalaista kieltä ja antaapi sentähen
-asian-koskevillen sitä neuvoa, että vastapäin ottoo Suomalaisia neniä
-täksi tarpeheksi. Siitten rupiaa hään nimitössanoja perkamaan; ja
-sanoopi: "se ei ouk muka laitollinen, että nenä _g_ on pantu
-merkihtemään _h_." Mutta, kah miksikäs ei? Sillä koska Venäjän kielessä
-ei löyvyk yhtään nenee, joka merkihtee tätä selvee _h_, niin täytyy
-meijän toimittoo sitä jollakulla toisella; silloin mahtaa _g_ olla niin
-otollinen kuin ykskään muu (erinomattain koska g toimitetaan tässä
-toisella nenällä, nimittäin _g_ -- ellei tehtäisiin yhtä järkiään
-uusimuotoista nenee) ja vielä otollisempi, koska se on (eänensä
-suhteen) lähin tätä _h_, ja muutenkin, jo muissakin kielissä soanut
-monenaisia ja erinäisiä merkityksiä.[218]
-
-Siitten sanoopi hään: -- "kuitenkin samoa _h_ toimitetaan toisellakin
-nenällä _x_, eli yhtä eäntä kirjutetaan kahella erinäisellä tavalla.
-Mutta tässä on Tutk. erehtynyt; ja juuri niillä samoilla sanoilla,
-joilla hään on tätä muka toistavana, niillä tahomme osottoo, että
-heijän välillä on suuri eroitus, ja että _x_ merkihtee _ch_, tahi yhtä
-kovempoo karaistettua _h_, joka ussein pannaan siihen, kuhun
-Suomalaiset panpovat _n_, erinomattain _Mihin-Loukassa_ (i Casu
-Penetrativo) ja _Tehtävissä-Toimitussanoissa._ (i Verba Passiva.) Niin
-e.m. kirjuttaa haan _tächti_ jota Tutk. lukoopi _tähti_ vaan pitäis
-vissiin luettaman _tächti_ t. _tähhti_; _lagioittix_ joka ei ouk
-luettava _lahjoittih_, mutta _lahjoittich_ t. _lahjoitihh_
-('lahjoittiin'); _axtagax_ (ahhtahahh, ei ahtahah) 'ahtahan'; _tuldix
-Ierusalimax_ (tuldich Jérusalimach -- mutta ei tuldih Jerusalimah)
-'tultiin Jerusalemiin' j.n.e." Tällä tavoin on se Karjalainen Toimittaja
-tahtonut tarkeemmalla kirjoituksella nouvattaa kielen hienompiakin
-eännöksiä.
-
-Siitten sanoo Tutk. "niin varmatoin (osäker) kuin Toim. on, koska hään
-kirjuttaa _h_ niin tietämätöin on hään myöskin, milloin hään
-kirjuttaisi sitä Suomalaista _ä_" (eihään täss' ouk puhettakaan
-Ruohtalaisesta!) Vaan tässä toas osottaa Tutk. tietämättömyytensä
-Suomen kielessä, eli oikeemmittain Savon puheessa, silläpä häntä
-voitetaan tässäkin omilla sanoillaan. Niin e.m. luuloo Tutk. että se on
-viärin kirjutettu, koska Toim. kirjuttaa _pimieschschja_ (pimieschschä)
-ja _elja_ (elä); ja tahtoo että pitäis olla _pimiäschschä, älä_. Hään
-ei tunnekkaan että se on varsin Savon puhe sanoa: "pimeessä, elä", ja
-että se siinäkin eroittaiksen _Iitin_ puheesta.[219]
-
-Samaten syttää haan T:n ei osanneen aina oikeen toimittoo _i_, tahi
-että se sitäkin merkitti monella tavalla.[220] Vaan siinäpä se on
-luettava hänellen ansioksi, että hään muka eritavalla toimittaa eänen
-erinäisyyttä.[221] Tämä joka meijän mielestämme on _yks ansio_, lukoopi
-Tutk. yheksi _viaksi_; erinomattain jukkii hään paljon niistä monista
-pienistä liitto-paikoista (accenter) joilla Toim. on tahtona merkittää
-karaistamuksia, ja painamuksia sanoissaan, tahi heijän into- ja
-painopolvia. Ja jos se joskus paikassa löytää tämän pienen
-merkin pois-olevan (joka usein katkiaapi painatessa), tahi istuvan
-kalleellaan, silloin se jo lukoo tätä pientä painon-virhettä
-kauhiaksi kielen-rikoksi ja rupia siitä jo telmämään Toimittajan
-huolimattomuuesta ja ymmärtämättömyyestä. Tiennöön hänet, minkä tautta
-Tulk. tahtoo kaikkia näin saattaa pahimmaksi? Mutta saahanpas kahtoa
-mitenkä hään ite kirjuttaa Suomeansa, jos ei siinäkin löyvetäk vikoja?
-Se joka näin moittii muita, mahtaa ite olla moittimatak ja ilman
-puutokseta. Tutk. ei ouk ite kirjuttanut toista kymmentä Suomalaista
-sanoa, ennen kuin heissä jo löyvetään virheitä monellaisia, ja
-kaikellaisia; _paino-virheitä_,[222] _kielen-virheitä_,[223] ja
-_keannös-virheitä_.[224] Se joka on niin tarkka toisen kanssa, että
-hään, niin kuin sanottiin, lukoo pikkuruikkuisia painon-virheitä
-viaksensa, sellaisia joita ei toinen oisi viihtinyt nimittääkään, se
-joka nuhteloo siitä, että sanat ovat painatessa vajuneet yhteen e.m.
-_itschepidäjän_, kuin pitäis olla _itsche pidäjän_ (p. 146); tahi että
-ne ovat yhteen-liitetyt e.m. _jogo-kukkan_ (p. 155) kuin ne hänen
-mielestä oisi pitänyt olla erinäiset _jogo kukkan_, -- hänen
-kirjutoksissa ei piek löytyä semmoisia anteeksi-annettamattomia
-virheitä, kuin se äsken mainittu _Gud_ (kuin pitäis olla _ljud_)
-p. 144.
-
-Mutta luetaanpas vielä! Tutk. lausuu: "Ehkei lukia mahak älyä kaikki ne
-monet vastukset, jotka ovat tässä kohtaneet Toim:aa, pitäis hänen
-kuitenkin havaitseman, miten huokiaksi hään on luullut tätä työtänsä,
-ja sitä muka huolimattomuutta, jolla hään on tätä asiata käyttänyt;
-elleime luettaisi muka syyksi hänen taitamattomuutta Suomen kielessä,
-liioitenkin Karjalaisten puheessa. Että asia mahtaa toin-perästä
-olla näin, siihen uskoon lähemme vielä huokeemmasti, koska paitti hänen
-puheen-virheitä (ortografiska fel) vielä kerran kahotaan millä tavalla
-hään muka käyttää kielensä, taivotuksissaan ja piiroksissaan"; (jolla
-Tutk. ymmärtänöön kielen-virheitä, grammatikaliska fel) -- "Tässäkin
-taas tavataan sovittamattomia [sovittamattomuus, motstridighet,
-inkonsequens] ja outoja sanantapoja, joita en tiiä itekkään mitenkä
-niitä selitettäisiin. Niinpä on e.m. hänen puheen-karaistamus
-[puheen-karaistamus, accentuation] varsin outo ja vasten Suomen-kielen
-luontoa." (Nyt tuloo hään kaikki totistuksineen). Niin e.m. kirjuttaa
-hään _mjané_ (mäné) _kuundalé_ (kuundalé), jota Tutk. lukoopi "mänee,
-kuundalee", ja joka hänen mielestä pitäis olla _mäne, kuundale_.
-Samaten kirjuttaa Toim. _tulélla_ (tulélla) _tulét_ (tulét) _kuundéli_
-(kuundéli), jota kaikki Tutk. moittii, luuloo villiksi, ja sotivan
-meijän kieltämme vasten. Mutta tässä taas osottaa hään omoo
-taitamattomuuttansa, ja juuri näillä sanoilla toistaa toisen tarkautta,
-kielensä kirjuttaissa. Sillä kennen luvalla Tutk. lukoo näitä
-_into-polvia_, _paino-polviksi_? Sanassa _kuundalé_ hään neä hyvin
-kyllä minkälaiset paino-merkit ovat; mitäs hään siitten lukoo _mänee_,
-_kuundalee_, kuin pitäis lukea _mäne', kuundale'_, tahi _mäné,
-kundalé_? Onhaan se että tahallaan toisen puhetta sotkia.[225] Jos hään
-nyt väheekkään tuntoo Suomea, niin hään selittää että juuri tässä
-samassa Lovessa,[226] nimittäin Käskeväisessa kuin myös kieltäväisissä
-puheenpiiroksissa (i nekande talesätt) karaistetaan Suomessa aina tätä
-viimeista nenää, ja jos kohta kirjutetaan _mäne_, niin sitä kuitenkin
-puheissa sanotaan _mänè_. Tätä tehään muuten monella tavalla, nimittäin
-sillä lailla, että Hämäläiset ja eteläisemmät Savolaiset sanoovat
-_mäneh_; mutta pohjoisammat, ja Karjalaiset, _mänek_; Pohjalaiset taas,
-_mänet_ j.n.e. Samaten sanotaan _tùlèlla_ (siinä on into kummassakin
-polvessa). Ei myökään oisi tätä ennen hoksana, ellei me oisi siihen
-tulleet johtatetuiksi tämän Karjalaisen tarkoituksella. Samaten myös
-_tùlè_, t. _tuleh, tulek, tulet_. Kuin Tutk. on ensin näin nuhtellut
-Toimittajan kirjotusta tahi kirjoitustapaa, niin rupia hään erittäin
-ruotimaan hänen keännöstä. Hään voatii häneltä ei ainoastaan, että
-hänen (joka on iho-ensimmäinen näissä aikeissa, ja joka nyt
-enskerta toimittaa kielensä kirjallisesti) pitäis jo tekämän sitä
-niin tarkasti ja täyvellisesti kuin Suomalaiset, jotka ovat jo
-kirjuttaneet kieltänsä 300 aastaikoa,[227] tahi että hänessä yksinään
-pitäis löytyä sitä toimetta, joka meissä yhteisesti; mutta hään
-voatiipi vielä enempi, hään voatii myöskin että hänen _keännökset_
-pitäis olla niin luonnolliset ja taijolliset kuin meijän, jotka on jo
-monelta piispalta ja papilta luetut ja oijaistut (vähäppäs se vaatii!).
-Mutta ei sillä kyllä: hään voatii ei ainoastaan että hyö pitäis olla
-perustuskielen-mukaiset, vaan että hyö myöskin pitäis nouattaman
-Venäjän ja Ruotin keännöisten somaisuutta. Sen eistä hään verrottaa
-heitä ei ainoastaan perustuskielen kanssa, mutta myöskin, milloin
-Suomalaiseen,[228] milloin Venäläiseen keännökseen ja vetää milloin
-yhen, milloin toisen näistä keännöksistä hänen nenänsä eteen, ja
-kiittää heitä hyviksi, että sillä haisuttoo tämän Karjalaisen
-rukka.[229] Ensin hään kyllä muka sanoo (p. 143): "että Biblan
-keännökset pitäis kaiken mokommin olla selvät heillen, joillen niitä
-aivotetaan; siihen tarvitaan ei ainoastaan, että keännös on tehty
-perustetuilla tievoilla, ja sen kielen luontoa myöten jolla se on
-tehty, mutta että myös se ulkonainen puheen-piiros ja puku pitäis
-tehtämän ja sovitetteman saman kielen tapoja myöten." -- Mutta tokkos
-hään nyt tällä tarkoituksella tutkii tätä kirjaa, kuin hään siitten p.
-150 rupia hänen keännöstä moittimaan? Ei ikään! Hään ei tiiä itekkään,
-mitenkä hään saattaisi sitä hyvin alentoo. Sen eistä hään verroittaa
-häntä kolmella kielellä ja kolmella erinäisellä puheen-piiroksella.
-
-Hään alkaa taas alku-lehestä, ja moittii että Toim. on ottanut sitä
-Venäläistä sanaa _svjatoi_ (svätoi) merkihtemään "pyheä". Tässä hänellä
-on aivan oikee, sillä ei pie peseensä hieroa. Mutta ei hään tämä ouk
-Keäntäjän syy? Nämät Karjalaiset ovat jo ennen häntä soaneet tällaisia
-sanoja kielehensä uskomus-opistaan. Koska heillä on Venäläisten oppi,
-niin ovat myös sillä soaneet muutama Venäläistä sanoo puheessansa; myö
-olemme Ruohtalaisista nouvattaneet kymmenesti enemmin. Sanotahan
-meilläkin _Santti Yrjänä_ (Sankte Göran). Eikä _pyhä_ (meijän
-kielessämme) ouk soveltuva semmoisiin paikoin, ellei me Turkulaisten
-tavalla rupia sanomaan "Pyhä Pietarbori." Mitä niihin muihin
-Venäläisisiin sanoin tuloo, tahi siitä Venäjäntelemisestä
-(Russiserande) josta Tutk. monesti puhuupi, niin ei myö ouk löytäneet
-sitä muualla kuin alkulehessä; eikä Tutk:kaan on ollut hyvä muita
-paikoja nimittää.[230] Sitä vastoin olemme ihmittellyt tätä heijän
-kielen puhtautta, ja keksinyt että Toimittaja on varsin harjoittanut
-oman kielen tarkoittamusta, ja siinä aivotuksessa sepittänyt uusia
-sanoja, joihen joukosta myö e.m. luemme _Schuurischyndy_, jota Tutk.
-löytää moitittavaksi, koska se ei varsin toimitak Greek. sanaa
-_paidion_ (lapsukainen), ehkä Toim. aivan tällä sanalla tahtoo eroittoo
-tätä Jumalista lasta muista lapsista, osottain hänen ylhäisestä
-syntymistä. Siitten toas lukoo Tutk. näihen _keännös virhein_ joukkoon,
-pieniä _painon-virheitä_; että niillä muka hyvin lisätä niitä toisia.
-Ilman että tuntea näihen Karjalaisten puhetta, niin hään moittii että
-kirjuttaavat _aita, polta,[231] palka kaiki,_ kuin pitäis (meijän
-puhemme jälkeen) olla _aitta, polttaa, palkka, kaikki_. Jos Tutk.
-tahtois näin tarkeemmin tutkistella meijän nyt äsköin (vuonna 1819)
-painettua Suomalaista Raamattua, jota hään kiittää hyväksi; niin hään
-löytäisi tuhansittain sellaisia, ja suurempiakin virheitä (ikään kuin
-hänen omassakin kirjuituksissaan.[232] Siitten sanoo hään toas:
-gjandjax (händäh -- sic!) on yks iso kirjutos vika, (joka merkihtee
-_häntään_ -- i svansen) kuin pitäis muka olla _hända_ -- honom.[233]
-Mutta se ei ouk (sic) kuin Tutk. lukoo, vaan se on _händäch_; eikä se
-pitäis olla _hända_ (Mikän Loukassa) vaan se pitäis olla _häntä t.
-hänet_ (Mitän Loukassa, Yksinäisyyen Luvussa)[234] -- Niätsä nyt taas
-mitenkä oikastaia ite eksyy, ja eksyttelöö vielä muita. Nyt on moni
-_Loukas_ (kasus) Suomen kielessä yhteinen, e.m. Minkän Loukas
-(Yksinäisyyen Luvussa) sisällensä suljee sekä Genetivus että _Accus.
-Totalis_; ja (Moniaisuuen Luvussa) _Genet. Penetrat._ et _Instrument_.
-Koska nyt ei tunnetak Karjalaisten kieltä, kussa myöskin mahtaa olla
-tällaisia yhtenäisiä Loukkaita niin se on varsin ymmärtämätöin meiltä,
-että näin julkisesti rupia siitä riäveämään ilman perustuksetak. --
-Siitten taas: _pygittjatyö_ (pyhättyö?) on yksi ei moitettava
-toimittaminen Greekal. sanasta  _nezeusas_ (puastettua) -- Sepä oil
-kumma, että Tutk. tok löysi yhtä sanoo, joka "ei ollut moitittava".
-
-"Eiköhään Karjalaisten kielessä löytyisi muuta sanaa, joka merkihteis
-_katto_ (tak) kuin _katos_ (Gen. _katoksen_), joka Suomenkielessä
-merkihtee, ett lider". Mutta _katos_ ei merkihtekkään meijän
-puheessamme yhtä _liideriä_, vaan _ett skjul, ett tak, som är uppfatt
-för tillfället_, ja sanotaan useemittain pienistä mökkiläisten
-hökkelistä ja torppa-tölhöstä. Se on sen eistä meijän mielestämme tässä
-paikassa hyvin sopiva, koska tässä puhutaan siitä majasta kussa Jesus
-syntyi.
-
-"Tokkos _ragvagash_ (rahvahasch) taitaa merkihtee _ihmis-kansoa,
-pakanoita, ja Synagogoa_?" Jos muka pakanat ovat "ihmisä", ja jos
-rahvas merkihtee "ihmisten kansoo"; niin miksikäs se ei siitten
-taitaisi myös merkihtee yhtä pakanallista kansoo? Yhtä paikkoo missä
-rahvas merkihteis synagogoo (Juudalaista opetushuonetta) ei löyetäk
-missään; mutta ainoasti, että se yhessä paikassa (4, 23) pistetään
-tämän sanan siaan, kosk' eivät Karjalaiset ymmärtänneet mitä tämä
-vieras sana merkihti. Sen tähen kuin meijän Raamatussa luetaan: "Ja
-Jesus vaelsi ymbäri kaiken Galilean, ja opetti heidän Synagogisansa",
-niin Karjalaisella on: J käveli Jisus kaikie Galilejoa-myöt, i opascht
-rahvahaschscha; joka merkihtee: "ja opetteli rahvahassa t. rahvahasta."
-Sanokoon lukia mikä keännös näistä on selvin, ja jos rahvas siks
-merkihtee synagoga, jos se tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka kävivät
-synagogissa? -- Siitten moittii Tutk. taas että Toim:lla on
-"voimattomat", kussa meijän keännoksessä on "sairahat"; mutta meijän
-mielestä on voimattomat parempana arvattava, sillä se on laveampi
-merkityksestään, ja niin kuin tunnetaan, niin toivat Vapahtajan luokse
-ei ainoastaan potilaisia (sairaita); mutta myös vanhuueltansa
-voimattomia.[235]
-
-"Se kaunis vertaus 6:ssa värsyssä 5:ssä luvussa, joka Greekan kielellä
-kuuluu: _peinontes kai dipsontes ten dikaiosynen_ (vanhurskautta
-nälkäisiä ja janoovaisia), on tykkänään kavottu, näillä Toimittajan
-varsin tyhmillä sanoilta: _tahtojat ja suvatsiat_." Mutta totta kaikki
-Toimiltaja paremmi kuin Tutkia havaisi, ettei se mitenkään käy
-Karjalaisten puheessa sanomaan "hään _juop rakkautta_, tahi _syöp
-oikeutta_", ja sentähen tässäkin seuraisi sitä Tutkialtakin jo
-julistettua lakia, että erinomattain tarkoittaa kielen luontoa, ja
-hänen ulkonaistakin piirosta. _Go_ (ko) eli se Suomalainen
-liitto-polvi (_particula enclitica_) _ka, kä,_ ei pie olla eroitettu
-sanasta _ei_ (ei) johon se kuuluu. Niin sitä kyllä Suomessa aina
-kirjutetaan, vaan ei ouk sen eistä kieletty olemasta toisin, muihen
-puheessa. Meijän aatoksemme perästä, niin tämä pieni sana ei ainoastaan
-on liitettävä yhteen eillimäisen sanaa kanssa, mutta myöskin
-jälkimäisen, e.m. "eiköshään tule", eikä ainoastaan: "eikös hään tule".
-Että asia mahtaa olla semmoinen arvataan siitäkin, etta Suomen-sukuiset
-kielen-kirjuttajat ovat olleet kahappäin arvellukisssaan, mihin sanaan
-hyö liittäisivät näitä liitto-sanoja, eillimmäiseenko vai jälkimmäiseen
-sanaan. Suomalaiset ovat liittäneet heitä aina lopulla, eillimäisen
-sanan; vaan Virolaiset ovat toisinaanki liittäneet heitä allulla
-jälkimmäisen sanan.[236]
-
-"Anto-paloja" [anto-paloja, _allmosor_] on ehkä myös ollut toisella
-puheen-piiroksella toimitettava, kuin _pakkoaisilla_ "(pakkoaisilla),
-kerjäläisillä." Mutta eipä Tutk. osana itekkään toimittoo sitä sen
-paremmaksi; eikä hään nyt tainutkaan osottoo meitä Suom. Bibliaan,
-kussa seisoo _almut_ (!) tehty Ruohtalaisten sanasta _allmosor_, ja
-Saksalaisten _almosen_.
-
-"Tokkohan _viishash_ (viischasch) 'viisas' myöskin taitaa merkihtee
-yhtä velhoista (skrymtare)?" Taitaa kyllä veikkonen! Sillä viisas
-merkihtee ei ainoastaan yhtä oppinutta tahi tietävätä miestä; mutta se
-merkihtee liioitenkin yhtä noitaa ja poppa-miestä t. tietäjätä, koska
-hänellä luullaan olevan enemp tietoa kuin muilla. Koska nyt nämät ovat
-usseemmittain suuria velholoita, niin se sana viisas ei ainoastaan
-merkihtee "velhoo", mutta siitä on myös syntynyt sana "viisastella",
-joka merk. että "pettää, laitteleita, koirastella."
-
-Tässä nyt Tutk. lopettaa moittimuksensa, ja tässä myökin jo lopetamme
-meijän muistutuksiamme. Että hyö ovat olleet pitkälliset ja joutavat,
-tunnustamme itekkin; mutta se on tullut siitä, että Tutk. on kerroinut
-paljasta jonni-joutavata. Nyt maha vähä kukiin löytää, mitä myö jo
-alussapäin sanomme, että suurin osa näistä hänen muistuttamuksistaan
-ovat tyhjiä jurritamuksia, jotka ovat siitä syntyneet, ettei Tutk.
-ollenkaan tuntenut tätä Karjalaisten kieltä, että hään voatii, jotta se
-pitäis kaikissa olla meijän puheemme mukainen, ja ettei hään itekkään
-aina tunnek meijän puheenmutkat. Kaikki ne virheet, jotka hään niin
-muotoin on käsittänyt, ei ouk muita kuin pieniä paino-virheitä; ne
-toiset ovat kaikki Karjalaisten puhetta, jossa se eroittaiksen muihen
-puheesta. Seneistä kuin Tutk. valittaa siitä hänen "isosta vaivastaan",
-kaikkia näitä virheitä haetessaan, niin meijän täyty sanoa, että kaikki
-hänen vaiva on männyt hukkaan; ja että se näyttää, kuin oisi hään
-ainoastaan ottanut tämän vaivan peällensä, tätä kirjoa muka
-soimataksensa, vaan ei hänen kieltänsä tiiustellaksensa.[237]
-
-Kuin olemme nyt kerran toimittaneet, ettei nämät hanen moittimiset
-maksak mitään, niin tahomme myökin vuorostamme jotaik sanoa tästä
-kirjasta. Nimittäin ensinnik hänen kielestään, ja siitten hänen
-keännöksestään. Koska ei meilläkään ouk muuta johtausta heijän
-puheesta, kuin tämä kirja, niin emme taija varsin sanoa, jos se
-kaikissa toimittaa sitä oikeen, vai ei. Mutta jos saisimme peättää sitä
-myöten mitenkä meijän Karjalassa hoastetaan, niin se on merkillisellä
-tavalla nouattanut kielen henkee, luontoa ja puhtautta. Myö mainihtimme
-jo toanon, että myö ihastuimme kuin näimme, tässä äkkinäisessä
-kirjassa, meijän omoo puhettamme. Nyt tahomme myös nimittää missä se
-meijän puheesta eroittaaksen. Meillä ei ouk suinkaan ollut tilaisuutta
-laveammasti tätä kirjoa lueskentella mutta siitä vähästä joka olemme
-siitä tiiustellut, niin se on erinomattain, seuravaisessa:
-
-1) Usseemmissa paikoissa kussa meillä on _s_, niin heillä on _sch_,
-e.m. _schano_, "sano", ja missä meillä on _ts_, siinä heillä toas on
-_tsch_, e.m. _kutschun_, "kutsun". Tällä tavalla puhutaan jo meijänkin
-Karjalassa, vanhalla voitto-moalla (i gamla Finland), liioitenkin
-niiltä Venäjän uskoon kuuluvaisilta.
-
-2) Kuin sanat meijän kielessämme _Tehtävissä_ Toimitussanoissa[239]
-aina lopettaiksen polvella _aan, ään_ (Olevassa Ajassa,[240] ja
-polvella _iin_ (Olleessa Ajassa), niin hyö heijän kielessä lopettaiksen
-Olevaisessa, _ach, äch,_ ja Olleessa _ich_, e.m. _nähtich_ (nähtiin).
-Samaten teköövät myös _Tekeivissä_ Toimitussanoissa, e.m. _oschuttich_
-(osoittiin, osottiin).
-
-3) Toivovassa Lovessa,[241] niin lopettaavat sanojansa polvella _ua_,
-e.m. _schanokkua, tiijuschtakkua,_ jota meijän Karjalaiset ja Norin
-rajoilla asuvaiset Suomalaiset peättelöövät nenällä _oa_, e.m.
-_sanokkoa, tiijustakkoa,_ ja Savolaiset polvella _oo_, _sanokkoo,
-tiijustakkoo_. Pohjalaiset nenällä _aa_, _sanokaa, tievustakaa_;
-Turkulaiset polvella _a_, _sanoha, tierustaka_, Hämäläiset polvella
-_kai_, _sanokai, tielustakai_. Viipurilaiset, _kee_, _sanokee,
-tiiustakee_, j.n.e.
-
-4) Samaten lopettaavat _Mitän_ loukkaansa Yksinäisyyven luvussa
-polvella _ua_, e.m. _kuningua_, kussa meijän Karjalaiset ja Ruijan
-Suomalaiset sanoovat _oa_, e.m. _kuninkoa_, t. _kuninkaa_, e.
-_kuninkasta_.
-
-5) Yksi varsin merkillinen sanan-tapa tavataan heijän kielessä, siinä,
-että hoastaavat tahi toimittaavat yhtä ymmärtämystä kahella tavalla,
-nimittäin (niin kuin myö) Mikä-loukkaalla ja Tekevillä Toim-sanoilla
-(genom nominativa och verba aktiva) tahi Mikä-Loukkaalla ja
-Nimittämättömillä Toimisanoilla (genom nominativa och verba
-impersonalia) (joita pannaan heijän sialla) ja jota näyttää varsin
-oleva heijän puheen loatunsa, e.m. _hyö kuuneldich_ (hyö kuuneltiin)
-_hyö schanottich_ (hyö sanottiin) kuin meijän puhemme jälkeen
-sanoisimme "hyö kuuntelivat, hyö sanoivat." Mutta ehkä tämä kyllä
-näyttää ouvollen, niin se on uskottava, että ennen meijän
-puheessammekin on näin sanottu. Savolaiset sanoovat vielä nytkin
-usseemmittain "myö kuultiin" kuin muualla sanotaan "me kuulimme", ja
-"myö sanottiin", kuin muualla sanotaan "myö sanoime". Tämä on varsin
-sama sanantapa; mutta tämä ei sanotak Savossa muuten kuin ensimmäisessä
-mainoksessa monaisuuen luvussa (uti första personen i pluralis numerus)
-sillä minä en muistak kuulleeni heijän millonkaan sanonneen "_työ (t.
-hyö) kuultiin_" (toisessa ja kolmannessa mainoksessa) voan sanoovat
-silloin aina (toisten Suomalaisten tavalla) "_työ kuulitten_" ja "_hyö
-kuulivat_." Enkä ouk myös kuullut heijän yksisessä luvussa[239]
-sanovan: "_minä (t. sinä, e. hään) kuultiin_;" mutta ainai "minä
-kuulin, sinä kuulit, hään kuuli." Jos nämät Venäjässä asuvaiset
-Karjalaiset puhuuvat samalla tavalla yksisyyenkin luvussa, kuin
-puhuuvat monaisuuessa, en taija varsin sanoa; voan että ne mahtaa näin
-puhua muillakin sanoilla kuin vara-sanoilla (pronomina) arvataan siitä
-että e.m. 20:nenessä värsyssä 2:sessa luvussa seisoo: "_Kuóldihh hänen
-hengen etschtschiät_" (kuoltiin hänen henken etsiät) jota meijän
-puheella ei käypi mitenkään muuten sanoa, kuin "hänen henken etsiät
-kuolivat."
-
-Tästä näyttäisi kuin oisi heillä paha muka toimittoo tehtäviä
-ymmärtämyksiä koska käyttäävät tehtäviä toimisanojansa, yhistettynnä
-vara-sanoilla eli nimitys-sanoilla, mainimattominna toimi-sanoina,
-toimittaaksensa heillä tekeviä ymmärtämyksiä;[240] mutta Savolaisten
-puheesta jo havaitaan ettei siitä ouk vastusta pahoakaan. Sillä kuin
-mainimattomilla toimitus-sanoillaan tahtoavat toimittoa _Tehtäviä
-ymmärtämyksiä_, niin sovitteloovat heihin _mitä-loukasta_ (ackusat.
-partialis) ja kuin samoilla sanoilla tahtoovat toimittoo _Tekeviä
-ymmärtämyksiä_, niin sovittaavat heihin _mikä-loukasta_ (nominativus).
-Niin e.m. "_myö vietiin sinnek_" (vi förde dit) sanotaan Savossa, kuin
-muualla sanotaan "me veimme sinne", joka merkillinen puheenparsi
-toimittaa tekevätä ymmärtämystä, ja sanasta sanaan merkihtisi: _man
-förde vi dit_; mutta, "meitä vietiin sinnek" (vi fördes dit) eli
-sanasta sanaan: "man förde oss dit", sanotaan aina tehtävissä asian
-laitoissa. Tämä toistaa ettei Suomenkielessä ollenkaan (toin perään
-puhuttu) löyvykkään _tehosanoja_ jos ainoasti _mainittomia_, joita
-käytetään vuorottain, milloin _tekosanoin_[241] milloin _tehosanoin_
-toimittamiseksi.[242]
-
-6) Niin kuin meijän puheessa, niin on myös heijänkin puheessa
-jälki-sanoja (postpositioner) kussa muissa kielissä on esi-sanoja
-(prepositioner); mutta ei ainoastaan sillä että panoavat heitä
-jälellenpäin, hyö liitteävät heitä vielä kiini siihen eillimmäiseen
-sanaan, niin kuin liitto-polvia tahi liitto-puheita (dictiones
-encliticæ) ja katkaisoavat heitä (ehkä sentähen) lyhyemmiksi, sillä
-että heitteävät pois liitto-sanan viimeistä polvee, e.m. _"tiedä-myöt,
-Hiirodan-luó", Muarien-kera_, jota meijän puheella sanottaisiin "tietä
-myöten, Heródeksen luokse (luonna, luota?), Muarian keralla", j.n.e.
-
-7) Monessa paikassa kussa meijän puheessamme on _ei_ tahi _ie_,
-kaks-eänöisennä (såsom en diftong) niin Karjalaiset heitteävät _e_
-pois, ja asettaavat _i_ siahan, e.m. "hijät"[243] (heijät) _Jisus_
-(Jesus), Piiterissä (Pietarissa) j.n.e.
-
-8) Heijän vara-sanojansa (deras pronomina) lyhenteävät hyö toisella
-tavalla, toisella tavalla myö, sillä kuin meillä pois heitetään nenät
-_in_, niin että e.m. sanasta minun (minkän loukassa) syntyy _mun_ niin
-Karjalaiset ainoasti heitteävät pois _n_, josta soavat _mivn_ t.
-_miun_.[244]
-
-9) Eänillisiä tahi avonaisia sanan-neniä vaihteloovat hyö toisinaan
-toisappäin, toisappäin myö. Niin e.m. sanoovat _omié lapsié_ kuin myö
-sanotaan "omia lapsia" j.n.e. e.m. _löyvättä_ (meilläkin sanotaan
-tätä monella tavalla: löyvättö, löyvättä, löyvätte, löyvätten).
-Käytös-sanojaan (fina participer) lopettaavat usseemmittain polvilla
-_o_ ja _ö_ (meillä usseemmittain polvilla _a_ ja _ä_) e.m. _avattuó_
-(avattua) _novschtuó_ (noustuo) _schanottuó_ (sanottua) _kuolduó_
-(kuoltua) _mändyö_ (mäntyä) _nähtyö_ (nähtyä) j.n.e. Mille-loukansa
-lopettaavat polvilla _lla_ ja _llä_ e.m. _Hänellä_ (hänelle) _mivla_
-(minulle) _schivla_ (sinulle).
-
-Mitä nyt näihin keännöksiin tuloo, niin meijän täytyy häpäksemme sanoa;
-että jos heitä verrataan meijäni Suomalaiseen keännöksehemme, tahi
-siihen kovin kiitettyyn Ruohtalaiseen, niin ovat monta paremmat kuin
-ykskään heistä, ja, noutain Suomenkielen somaisuutta ja puhtautta,
-käsittäävät merkillisella tavalla perustus-kielen sekä henkellistä että
-sanallista ajatusta.
-
-Antaaksemme lukioillen tilaisuutta ite perustamaan tästä aatostansa,
-tahomme panna kaikki nämät kiännökset rinnallen perustus-kielen kanssa,
-sanokoon siitten ihe, mikä heistä on paras.
-
-
-
-
-Perustus-kieli:[245]
-
-EVAGGELION KATA MATOAION.
-
-CAP. 2.
-
-1. Te de Iesou genethentos en Bethleem tes Iudaias en hemerais Hrodon
-tou Basileos, idu, magoi hapo anatolon paregononto eis Ierosoluma,
-legontes.
-
-2. Pu ezin o techtheis Basileus ton Iudaion; eidomen gar autou ton
-azera en te anatole, kai elthomen proskynesai auto.
-
-3. Akusas de Hrodes o Basileos etarachthe, kai pasa Ierosoluma met'
-autoi.
-
-4. Kai synagagon pantas tous archiereis kai grammateis tou laou,
-epunthameto par' auton, tou o Chrizos gennatai.
-
-5. Oi de eipon auton Bethleem tes Ioudaias. Oito gar gegrattai dia te
-rpophetou.
-
-6. Kai ou Bethleem, ge Iouda, oudamos elachize ei en tois hegemosin
-Iouda. Ek tou gar ekseleusetai hegoumenos, ozis poimanei ton laon mou
-ton Israel.
-
-7. Tote Hrodes lathra kalesas tous magous, ekribose par' auton ton
-chronon tou phainomenou azeros.
-
-8. Kai pempsas autous eis Bethleem, eite' Poreuthentes akribos
-eksetasate peri tou paidiou. Epan de heurete, apaggeilate moi, opos
-kacho elthon proskyneso auto.
-
-9. Oi de akousantes tou Basileos, heporeuthesan. Kai idou, o azer, on
-eidon en te anatole, proegen autous, eos elthon eze epano ou en to
-paidion.
-
-10. Idontes de ton azera, echaresan charan megalen sphodra.
-
-11. Kai elthontes eis ten oikian, euron to paidon meta Marias tes
-metros autou. Kai pesontes prozekymesan auto. Kai anoiksantes tous
-thesaurous auton, prozemegkan auto dora, chryson, kai libanon, kai
-smyrnan.
-
-12. Kai chrematisthentes kat' onar me anakampsai pros Hroden, di alles
-odou amechoresan eis ten choran auton.
-
-13. Anachoresanton de auton, idou aggelos Kyriou phainetai kat' onar to
-Ioseph, legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai
-pheughe eis Aigypton. Kai isthi ekei eos an eito soi. Mellei gar Hrodes
-ksetein to paidion, tou apolesai auto.
-
-14. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou nyktos, kai
-anechoresen eis Aigypton.
-
-15. Kai en ekei eos tes teleutes Hrodou. Ina plerothe to rethen hypo
-tou Kyriou dia tou prophetou, legontos. Eks Aigyptou ekalesa ton uion
-mou.
-
-16. Tote Hrodes idon oti enepaichte ipo ton magon, ethymothe lian. Kai
-hapozeilas aneile pantas tous paidas tous en Bethleem, kai en pasi tois
-oriois autes, hapo dietous kai katotero, kata ton chronon on ekribose
-para ton magon.
-
-17. Tote eplerothe to rethin hypo Iereemiou tou prophetou, legontos.
-
-18. Phone en Rama ekousthe, threnos kai klauthmos kai odurmos polus,
-Rachel klaiousa ta tekna autes. Kai ouk ethele paraklethenai, oti ouk
-eisi.
-
-19. Teleutesantos de tou Hrodon, idou, aggelos Kyrion kat' onar
-phainetai to Ioseph en Aigypto.
-
-20. Legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai
-poreuou eis gen Israel. Tethnekasi gar oi ksetuntes ten psychen tou
-paidiou.
-
-21. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou, kai elthen
-eis gen Israel.
-
-22. Akousas de oti Archelaos Basileosi epi tes Ioudaias anti Hrodou tou
-patros autou, ephobethe ekei astelthein. Chrematistheis de kat' onar,
-anechoresen eis ta mere tes Galilaias.
-
-23. Kai elthon katokesen eis polin legomenen Nazaret. Opos plerothe to
-rethen dia ton propheton, oti Nazaraios klethesetai.
-
-
-Ruohtalainen Kiännös.[246]
-
-MATTHEJ EVANGELIUM.
-
-2. Capitel.
-
-1. När Jesus war född i BethLehem i Judiska landet, i Konung Herodis
-tid, si, då kommo wise män af österlanden till Jerusalem, och sade:
-
-2. Hwar är den nyfödde Juda Konungen? Ty we hafwe sett hans stjerna i
-österlanden, och äre komne, att tillbedja honom.
-
-3. När Konung Herodes det hörde, wardt han bedröfwad, och hela
-Jerusalems stad med honom:
-
-4. Och lät församla alla de öfwersta presterna, och Skriftlärda ibland
-folket, och frågade dem, hwar Christus skulle födas.
-
-5. Och de sade honom: I BethLehem i Judiska landet; ty det är så
-skrifwit genom Propheten:
-
-6. Och du BethLehem i Judiska landet, äst ingalunda den minste ibland
-Juda Förstar; ty utaf dig skall mig komma den Försten, som öfwer mitt
-folk Israel en Herre wara skall.
-
-7. Då kallade Herodes lönligen de wisa männerna till sig, och besporde
-granneligen af dem, hwad tid stjernan syntes.
-
-8. Och sände dem så till BethLehem, och sade: Farer dit, och bespörjer
-granneligen efter barnet; och när I det finnen, så säger mig det igen,
-att jag kan ock komma, och tillbedja honom.
-
-9. När de hade hört Konungen, foro de åstad, och si, stjernan, som de
-sett hade i österlanden, gick för dem, så länge hon kom och blef
-beståndande öfwer der barnet war.
-
-10. När de sågo stjernan, wordo de ganska glade;
-
-
-11. Och gingo in i huset, och funno barnet med Maria dess moder, och
-föllo ned, och tillbådo honom, och uppläto sina håfwor, och skänkte
-honom guld, rökelse, och myrrham.
-
-12. Sedan fingo de uppenbarelse i sömnen, att de skulle icke lemna igen
-till Herodes; och foro så en annan wäg hem, i sitt land igen.
-
-13. När de woro bortfarne, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i
-sömnen, sägande; Statt upp och tag barnet, och dess moder till dig, och
-fly in uti Egypti land, och blif der så länge jag säger dig till; ty
-det kommer dertill, att Herodes skall söka efter barnet, till att
-förgöra det.
-
-14. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder, om natten till sig,
-och flydde in uti Egypti land;
-
-15. Och blef der intill Herodis död: på det att fullbordas skulle, det
-som sagdt war af Herran om genom Propheten, som sade: Utaf Egypten
-hafwer jag kallat min Son.
-
-16. När Herodes nu såg, att han war beswiken af de wisa män, blef han
-ganska wred, och sände ut, och låt slå ihjäl alla swenbarn i Bethlehem,
-och i alla dess gränsor, de som twägga åra, och der förnedan woro,
-efter den tiden, som han hade granneligen besport af de wisa män.
-
-17. Då blef fullkomnadt det, som af Jeremia Propheten sagdt war, när
-han sade:
-
-18. I högden wardt hörd en röst, stor klagomål, gråt och mycken skrän:
-Rachel gråter sina barn, och will icke låta hugswala sig; ty det war
-ute med dem.
-
-19. Men när Herodes war död, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i
-sömnen, i Egypti land,
-
-20. Och sade: Statt upp, och tag barnet och dess moder till dig, och
-far in i Israels land: ty de äro döde, som foro efter barnets lif.
-
-21. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder till sig, och for in
-uti Israels land.
-
-22. Men när han hörde, att Archelaus war rådande i Judiska landet, i
-sin faders Herodis stad, räddes han fara dit, och fick befallning af
-Gud i sömnen, och for in uti Galilee landsändar;
-
-23. Och kom, och bodde i den staden, som heter Nazaret; att det skulle
-fullkomnas, som war sagdt genom Propheterna: han skall kallas Nazareus.
-
-
-Suomalainen kiännös[247].
-
-MATTHEUXEN EVANGELIUMI.
-
-2. Luku.
-
-1. Koska siis Jesus syntynyt oli Bethlehemisä Judan maalla, Kuningas
-Herodexen aikaan, katzo, tietäjät tulit idästä Jerusalemiin, ja sanoit:
-
-2. Kusa on se syndynyt Judalaisten Kuningas? sillä me näimme hänen
-Tähtensä idässä ja tulimme händä kumarten rukoilemaan.
-
-3. Koska Kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän, ja kaikki Jerusalem
-hänen kanssansa.
-
-4. Ja kokois kaikki ylimmäiset Papit, ja kirjanoppenet Kansan seasa, ja
-kyseli heildä kusa Christuxen syndymän piti.
-
-5. Ja he sanoit hänelle: Bethlehemisä Judan maalla: sillä niin on
-Prophetan kautta kirjoitettu:
-
-6. Ja sinä Bethlehem Judan maasa, et sinä ole suingan vähin Judan
-Pää-Ruhtinasten seasa: sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonga minun
-Kansaani Israelia pitä hallitzeman.
-
-7. Silloin kutzui Herodes tietäjät salaa, ja tutkisteli visusti heildä,
-millä ajalla Tähti ilmestyi.
-
-8. Ja lähetti heidän Bethlehemiin, ja sanoi: mengät ja kysykät visusti
-lapsesta: ja koska te löydätte, niin ilmoittakat minulle, että minäkin
-tulisin ja kumarraisin händä.
-
-9. Koska he olit Kuningan kuullet, menit he matkaansa, ja katzo, Tähti,
-jonga he olit nähnet idäsä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän
-edellä käyden seisahti sen paikan päälle, josa lapsi oli.
-
-10. Koska he Tähden näit, ihastuit he sangen suurella ilolla.
-
-11. Ja menit huoneseen, löysit lapsen Äitinsä Marian kanssa: maahan
-langeisit ja rukoilit händä: ja avaisit tavaransa, ja lahjoitit hänelle
-Kuldaa, ja Pyhäsauvua, ja Murhamitä.
-
-12. Ja Jumala kielsi heitä unesa Herodexen tygö palajamasta: Ja he
-menit toista tietä omalle maallensa.
-
-13. Mutta koska he olit mennet pois, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi
-Josephille unesa, sanoden: nouse ja ota lapsi Äitinensä tygös, ja
-pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti kuin minä sinulle sanon:
-sillä Herodes on etzivä lasta, hukuttaksensa händä.
-
-14. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä yöllä tygönsä ja pakeni
-Egyptiin.
-
-15. Ja oli siellä Herodexen kuolemaan asti: Että täytetäisin kuin
-sanottu oli Herralda Prophetan kautta, joka sanoo: Egyptistä kutzuin
-minä poikani.
-
-16. Koska Herodes näki hänensä tietäjildä vietellyksi, vihastui hän
-sangen kovin; ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Bethlehemisä ja
-kaikisa sen äärisä, jotka kaxivuotiset olit taikka nuoremmat sen ajan
-jälkeen, kuin hän oli tarkasti tietäjildä tutkinut.
-
-17. Silloin se täytettin kuin Jeremialda Prophetalda sanottu oli, joka
-sanoo:
-
-18. Rhamasa on ääni kuulunut, suuri valitus, itku ja isoi parku: Rachel
-itkee lapsiansa, ja ei tahtonut händänsä anda lohdutetta, ettei he ole.
-
-19. Mutta koska Herodes oli kuollut, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi
-Josephille unesa Egyptisä,
-
-20. Ja sanoi: Nouse ja ota lapsi Äitinensä ja mene Israelin maalle:
-sillä ne ovat kuollet, jotka lapsen hengeä väjyit.
-
-21. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä, ja meni Israelin maalle.
-
-22. Mutta koska hän kuuli että Archelaus oli Kuningas Judeasa, Isänsä
-Herodexen siasa, pelkäis hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalda käskyn
-unesa, ja poikkeis Galilean ääriin.
-
-23. Ja tuli ja asui Kaupungisa, joka kutsutun Nazareth, että
-täytetäisin kuin Prophetain kautta sanottu oli: hän pitä Nazareuxexi
-kutzuttaman.
-
-
-Karjalainen keännös.
-
-MATVEISTA JOVANGELI.
-
-1. Toin Pieä.[248]
-
-1. Kuin schyndy Jisus Judejan Linnaschscha Vitle'emaschscha kuningahan
-Irodan päivina, ka tuldihh päivän novschuólda tiedäjät Jérusalimahh, i
-paistihh:
-
-2. Missä on schyndynyt Judejôin kuningasch? näimä myö hänen tähen
-päiväzen novschu-rannaschscha, i tulima hänellä kumarduátschemahh.
-
-3. Tämän kuúluschtahuó Iroda hädävdy, i hänen-kera kaiki Jêrusalima.
-
-4. I kjeräi kaiki vanhemmat pappilissoschta, da rahvahaschta
-kirjamiéhet, i toimitti hjeildähh: missä schyndyv Hhristos?
-
-5. Hyö schanottihh hänellä: Judejan Vitle'emaschscha, niin on
-prorokaschta kirjutèttu.
-
-6. I schié Vitle'ema Judan mua, ni millä et uó piénembi Judan
-vanhemmilla: schivschta lähhtöv' vanhin, kumbane paimennuttav' miun
-inehmizet Izruáelin.
-
-7. Schilloinn Iroda kutschtschup, ei tokkali tiédäjät, i toimitti
-hjeildä, kuhh aigahh tähhti oschuttihh.
-
-8. I työndähyö hijät Vitle'emahh, schano: mängijä työ, i hyväzeschti
-tiijuschtakkuá schyndyähh-nähä: i kuin työ lövvättä hänen, schanokkuá
-mivla, i mié lähen, hänellä kumarduatschenn.
-
-9. Kuánnèldihh hyö kuningá i lähhtjeihh: i ka lähhti kummasta, nähhtihh
-päiväzen novschu-rannaschscha, hijäniéschschä schiirdijäliétschihh,
-kuni ei tulduó scheizavdun schen paikan-pijällä, missä oli
-Schuúrischyndy.
-
-10. Nähhtyö, tähhti piétty, ylen äijäldi ihaschtuttihh.
-
-11. I mändyö huónèhukschehh, nähhtihh Schuúrischynnyn hänen
-muámon-muárién-kera, i muáhh-schuá hänellä kumarduátschettihh, i
-avattuó hänellä omat takat, lahjuttihh händä kullalla, luádonalla, i
-voidiélla.
-
-12. I unissa oli hjeilä schanottu, ei männä ärellähh Irodan-luó, i hyö
-lähhtjeihh toista tiédä-myöt omahh randahh.
-
-13. Hijan lähhtehyö, ka Jumalan Angeli oschuttihh Ossipalla unissa i
-schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen muámo, i pagéné Egiptahh,
-i olé schiélä, kuni en schano schivla: tahhtov' Iroda etschtschié
-laschta i händä tappuá.
-
-14. Novschtuó otti hijän Schuúrischynnyn i hänen muámon yöllä, i läksi
-Egiptahh;
-
-15. I oli schiélä Irodan schurmahhtuá: ana liév Jumalan schanuá-myöt,
-prorokaschta schanottuó: Egiptaschta kutschuin oman poijan.
-
-16. Schilloin nähhtyö Iroda, jotto tiédäjät händä vain nagrokschi
-otèttihh, ylen äijäldi schijändy, i työndähyö tappo kaiki lapschet
-Vitlié-maschta, i hänen ymbärissäldä kakschivuódizet i nuóremmat,
-schidä aiguá-myöt, kuin toimitti tiédäjistä.
-
-17. Schilloin tuli prorokan Jêremjein schanalla:
-
-18. Jäni kuúlu Ruámaschta, itku, i ohhkanda, i ryngymine schuúri:
-Rahhilä itki omié lapschié, i ei tahhton hjeitieä itendieä, jotto
-hjeidä evlè.
-
-19. Irodan kuólduó, ka Jumalan Angeli unissa oschuttihh Ossipalla
-Egiptaschscha,
-
-20. I schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen múamo, i mäne
-Izruáelin muáhh, kuoldihh hänen hengen etschtschiät.
-
-21. Hiän novschtuó otti Schuúrischynnyn i hänen muámon, i tuli
-Izruáelin muáhh.
-
-22. Kuúluscktahuó, jotto Arhhelai istuihh kuningahakschi oman tuáton
-Irodan schijalla Judejaschscha varai schinnje männä. unda-myöt mäni
-Galilejan randahh.
-
-23. I Mändyö rubei elämähh linnaschscha nimié-myöt Nazariétaschscha:
-ana liév prorokan schanalla Nazorjeiksi nimittijätschov.
-
-
-Selitykset:
-
-1 v.
-
-_Kuin schyndy_, oisi Suomeksi ehkä parempi sanottu sanalla "synnyttyä"
-(_gennethentos_). -- Karjalainen on usseemmittain heittänyt yhistys-
-sanat _de_ ja _gar_ suomentamatak, koska heitä perustuskielessä
-käytetään arvoltaan niin kuin liitto-polvet _pa_ ja _pä_ meijän
-kielessämme, ainoasti puheen-tavaksi, ilman erinomaista tarkoitusta.
-Tästä on hään soanut keännöksensä somaksi, meijän puheella, ja Greekan
-kieltä lyhyvemmäksi, ilman asian muuttamatak. -- _Linnaschscha_. Tämä
-sana, joka näissä Karjalaisissa ja Viron-suomella merkihtee "kaupunkia"
-eikä löyvyk perustus-kielellä, on pantu tähän selitykseksi, ikeän kuin
-on tehty 3:nessa värsyssä Ruohtalaisessa keännöksessä. -- _Päivinä_ (en
-hemerais) on toimitettu sanasta sanaan, ja soveltuvampi kuin "aikana",
-joka saattais merk. Herodeksen silloin elänneen muissa maissa. --
-Suomal, keännöksessä luetaan "Herodexen aikaan", joka sanaparsi ei
-sovik tähän. Siinä sanotaan myös Vapahtajan syntyneen maalla, jota ei
-luetak perustuskielellä. "Juudan maalla" luulisi moni ehkä merkihtevän
-_Juutin maalla_ (Danmark). -- _Ka_ (kah!). Meijän Suomentelemisessa
-kuuluu "katzo" varsin ouvollen, ikeän kuin käskettäisiin meijät muka
-tätä "kahtelemaan". Jos tätä perustuskielen _idou_ pitää Suomeksikin
-sovitettaman, niin on parempi Karjalaisen tavalla sanoa _kah!_ joka
-silloin eännös-sanana (såsom en interjektion) innollansa koroittaa
-oatoksemmo (keskust. 13 ja 19 värs.). -- _Tuldihh tiedäjät_ (tietäjät
-tultiin) Karjalainen sanaparsi, merk. _tietäjät tulivat_, joka puheen
-loatua näytteä olevan ikään kuin sukuisin Suomalaisten ja
-Greekkalaisten tavan kanssa, puhua käytös-sanoilla. -- _Päivän
-novschuólda_ on kaunis Suomentamus sanoista _hapo anatolon_, ehkei
-juuri varsin tarkka, sillä se saattais myös merk. että tulivat "varhain
-oamuisella e. oamusta päiveä." Sitä suomenetaan sentähen seuravaisessa
-ja 9:nnessä värsyssä tarkemmalla, mutta syrjäisemmellä puheella (större
-cirkumlokution) sanalla: _päiväsen novschu-rannalda_. Vironkin Suomeksi
-sanotaan "_päivä tösseng_ t. _tösseminne_." -- _i_ (ja) on vanhoin
-Vatjalaisten kiellä (sanotaan sitä Venäjänkin kielellä). -- _Paistihh_,
-taitaa olla yhtä kuin mitä meillä sanotaan "_pakisi_", joka sana mahtaa
-olla Lapin kielestä lähtenyt, kussa "_pako_" merkihtee "_puhek, sana_,"
-ja "pakot" "puhua." Vironkielellä sanotaan _pajatama_, josta lie
-lähtenyt Suomalaisten sana _paipattaa_.
-
-2 v.
-
-Karjalainen on tarkos-sanan (genom artikeln) _ó_ pois-heittämisellä
-antanut Suomentamuksellensa (sin Finska öfversättning) toisen (ja ehkä
-veärän) merkitöksen; sillä erittäin on kysyä: "missä se on syntynyt;"
-erittäin: "missä se syntynyt on" (oleskelee). Mutta jos tätä värsyä
-tarkoitetaan 4:nteen värsyyn, kussa Heródeskin kuulusteli "missä Ristus
-oli syntyvä", (ei "missä se oleskeli") niin näyttää kuin oisi
-Karjalainen asian keksinyt paremmin kuin ykskään muu, -- _Hänellä
-kumarduátschemahh (proskynesai)_ on Karjalaiselta varsin oikeen
-toimitettu, sillä tulivat häntä kunnioittamaan, voan ei rukoillemaan
-eikä kerjäämään niin kuin luetaan siinä vian-alaisessa Ruohtalaisessa,
-ja hänen kumppalisessa Suomalaisessa keännöksessä. Sama virhe tavataan
-heissä 11:nessä värsyssä. Mutta 8:nessa värsyssä, kussa Suomalainen on
-poisheittänyt rukoillemistansa, tavataan isomman virhen vielä
-siittenkin, koska sanotaan Heródeksen tahtonneen "kumartoa lasta"
-(buga, böja barnet). Norin Suomeksi sanottaisiin tätä soreesti, sanalla
-"hänellen kumarraittelemaan" (för att knäböja sig inför honom); meillä
-sanottaisiin "hänelle kumartaimaan."
-
-3 v.
-
-_Kuúluschtahuó (akusas)_ t. "kuultuán" on sekä kauniimpi sanoa
-Suomenkielellä, että perustuskielen mukaan luonnollisempi, kuin
-Suomalaisen tavalla seurata Ruohtalaisten puheenparsia.
--- _Etarachthe_ on Karjalainen sukkelasti suomentanut sanalla
-_hädävdy_, joka toimittaa vähempee "hämmästymistä" ja enempee "tointa"
-kuin löytyy Suomalaisessa käännöksessä, sanassa "hämmästyi", sillä paha
-on ymmärteä lapsen taitaavan "hämmästyttää" Kuninkaan. Vielä
-ouvommallen kuuluu Ruohtal. keännöksessä sanat "wardt han bedröfwad",
-jotka ovat veärin toimitetut. Sanan _Kuninkas (o Basileis)_ on
-Karjalainen jättänyt sanoamatak, välteäksensä liikaa puhetta.
--- _Hänen-kera (met autoi)_ eli niin kuin meillä sanotaan, "hänen
-keralla". Tästä puheesta nähhään näissä Karjalaisissa vielä löytyvän
-sanan _kera_ (mikä-loukassa, -- keskust. 11 värs.) jota on meijän
-puheessa heitetty, kussa sitä ainoasti tavataan mille- millä- ja
-miltä-loukassa.
-
-4 v.
-
-"Ko'ottua" (_synagagon_) oisi ehkä soveltuampi sanoa kuin Karjalaisen
-"kjeräi", ja Suomalaisen "kokois." -- "_Vanhemmat_ papillisista": _de
-äldsta af preste-ståndet (archiereis)_ jota Karjal. kielellä merkihtee
-"de förnämsta" (lue tästä muistutuksiamme 5:nteen värsyyn) on
-ymmärtämykseksi yhtä, mutta kielen käyttämisessämme luonnollisempi
-sanoa kuin "ylimmäiset papit", joka on sanallinen (verball, ordagran)
-Suomentamus Ruohtal. sanasta "Öfversta presterna." -- _Rahvahaschta
-(tou laou)_ on Karjalaisen keännöksessä sekä oikeen että paremmin
-toimitettu kuin "kansan seasa". Suomal keännöksessä; sillä eihään se
-kokoillut heijät kansan "seassa;" mutta kansan "seasta." -- _Da_ (ja)
-on Venäjätä. -- _Toimitti_, merk. Karjalan kielessä "tiijusteli,
-kuulusteli" (kaho 7 värs.) joka merkitys ei löyvyk tällä sanalla meijän
-kielellä, ja näyttää lähteneen Lapin kielestä, kussa _tábdo_ merkihtee
-"tietoa." Karjalainen on sentähen toimittanut tämänkin sanan parempi
-kuin Suomalainen, sillä _epunthaneto_ ei merk. "kyseli"; voan
-"tiijusteli." -- Missä schyndyv', "missä syntyyvi, t. missä on syntyvä"
-(_tou gennatai_) on kaunompata Suomea, ja taiollisempi keätty, kuin
-"missa syntymän piti"; sillä -- eihään sitä synnytettiin väkipakolla.
-
-5 v.
-
---_Prorokaschta_ on Venäjän-kielinen sana. Suomalaiset kielen-käyttäjät
-ovat ottaneet hyväksi Ruohtalaisten sanaa _Profet_, vaikka meillä on
-Suomeksi sopiva sana kyllä, "ennustajassa." Mainittava on, Karjalaisen,
-tarkalla puheen-eroittamisellaan, ei kirjuttaneen _Prorokalta_, jollon
-saattais ymmärteä Ennustajan "omia" sanoja, ei "Jumalan". Sillä koska
-Herra puhuu ennustajan kautta (_dia tou propheton_) silloin se puhuu
-ennustajasta (ur profeten) (kaho 15 värs.) ikeän kuin meillä e.m.
-sanotaan: "se puhuu sarvesta." Tämä puhek on kyllä kahtamoinen,
-sillä se merk. myöskin "om profeten", mutta -- niinpä se on
-Suomalaisessakin käännöksessä, sillä sanat "Prophétan kautta", ei
-ilmoitak Prophétan ite kirjuttaneen; mutta kuuluu kuin oisi toisella
-kirjutettu, Prophétan kautta. -- Suomal. ja Ruohtal. lisäntäävät ne
-joutavat sanat _ja_ ja _maalla_, jotka ei löyvyk perustuskielessä.
-
-6 v.
-
--- _Ge Iouda_, on Karjalainen oikeen toimittanut sanalla "_Judan muá_"
-Suomentaja on Ruohtalaisten tavalla pannut "Judan maasa."
--- _Oudamos_ (ei suinkaan) on Karjalainen toimittanut sanoilla "ni
-millä", jotka lie tehtyneen Saksan sanasta _niemals_. Vironkielellä
-sanotaan "ei ilmas" (ei ikeän); Suomeksi yhistetään molemmat sanat,
-ja sanotaan "ei ilmossa ikänä." -- _Piénembi_ t. "pienin."
--- _En tois hememosin Iouda_, on Karjal. Suomentanut sanalla "Judan
-Vanhemmilla." (meillä sanottaisiin, "Júdan Vanhemmista"), joka
-puheenparsi ikeän kuin toistaa Suomalaisissa kansoissa peä-vallan ennen
-vanhuuessa olleen uskottaneen niillen vanhimmillen kansakunnastamme,
-koska vielä nytkin vanhuuen ymmärtämyksessä ymmärretään jotakuta
-mainittavata peätoimitusta, ja kansan hoitellusta. Tämä tulkkiminen on
-sekä kielellemme että ymmarryksellemme sopivampi, kuin kuhtua kaupunkia
-"Pää-Ruhtinaksi", joka Suomeksi kuuluu kamalaksi, liiaksikin koska
-Vapahtajaakin tässä paikassa mainitaan samalla nimellä, veärin
-Suomenettu sanasta _hemeron_, joka merkihtee "hoivauttaja, hoittaja,
-peämies, peäparas" (förste, förnämste) voan ei "Ruhtinas" (Furste,
-Stor-Furste). Näitä sanoja Suomennettaisiin ehkä parhain näin: "et ole
-suinkaan vähin Júdan _kuuluvista_, sillä sinusta on lähtevä se mainio,
-joka hoittelee minun rahvasta, Israelia." -- _Ek sou ekseleusetai_ on
-Karjal. paremmin toimittanut sanalla "schivschta lähhtöv'", kuin
-Suomal. sanoilla "sinusta on tuleva", jotka ilmoittaa ite kaupunkin
-muka Ruhtinaksi tulevan, joka villittää, liioitenkin koska tätä jo
-toanon näin mainittiin. -- _Poimanei_ on Karjal. oikeemmin Suomentanut
-sanalla "paimenuttav'" (samallaisella sanalla kuin perustuskielessä)
-sillä Vapahtaja oli tullut tänne meitä onnistamaan ja hoittelemaan,
-soattamaan meitä autuuen tiellä (ikeän kuin paimentain lampaitansa)
-voan ei hään tullut tänne Valtiaksi eikä Hallihtiaksi, niin kuin
-luetaan tässä viheliäisessä Suomalaisessa käännöksessä, tehty
-Ruohtalaisen mukaan, kussa sanotaan: "som öfver mitt folk en Herre
-(paremmin ois sanoa _herde_) vara skall." -- "Kumbane" (_ozis_ --
-"joka") mahtaa olla Karjalaisten puhetta, koska 9:nessäkin värsyssä
-_on_ (jonka) Karjalaistetaan (öfversättes på Karelska) sanalla
-"kummasta." _Kumpainen_ (Suomeksi) _kumb_ (Viroksi) ja _kåbba_
-(Lapiksi) merkihtee sekä "kuka" (hvilkendera) että "joka" t. "jokainen"
-(vardera) ainoasti koska puhutaan muka kahesta. -- Sanat "minun
-Kansaani" Suomal. keännöksessä villittää meitä, jos kohtakin _Kansa_
-kirjutetaan isolla _K_, sillä sitä ei saatahk ymmärteä muuten kuin että
-hään, yhessä Ennustajan kanssa, piti hallittaman Israelia. --
-
-7 v.
-
-_Pjeitokkali_, joka merkihtee "sala-kähmässä" l. "saloapäin", mahtaa
-toas olla Karjalaista puhetta, sepitetty Suomal. emä-sanasta "peitös".
--- Suomalaisessa keännöksessä on, Ruohtal. keännöksen tavalla, tähän
-pantu "visusti" (granneligen) ja 16:nessä värsyssä "tarkasti", joka on
-liika ja joutava sana, eikä löyvyk perustus-kielessä. -- "Kuhun aikaan"
-tähti osoittiin, on selvee Savon puhetta; mutta "millä ajalla", jota
-luetaan meijän käännöksessämme, ei ouk selvee Suomeakaan.
-
-8 v.
-
-_Autous_ on Karjalainen oikeen Suomentanut sanalla "heijät"; Suomal.
-kiännoksessä luetaan "heijän" joka hairauttaa ymmärtämystämme, ikeän
-kuin oisi lähättänyt heijät heijän, vaan ei meijän, Bethlehemiin.
--- _Työndähyö_, t. "työnättyä, lähätettyä" (_pempsas, hapozeilas_) on
-myös sanasta sanaan, ja somempata Suomea kuin: "ja lähetti" (kaho 16
-värs.) "Työntäiksen" ja "syöstäiksen" sanotaan meilläkin, vanhoissa
-Runoissamme, arvolla samaan tarkoitukseen: -- _Epan_, on Karjal.
-paremmin toimittanut sanalla "kuin", jota sanotaan (ikeän kuin sanotaan
-jos) koska puhutaan epäiltävistä eli tietämättömistä (niin kuin tässä);
-sitä vastoin "koska" (Suomal. keännöksessä) sanotaan kuin oisi jo
-tietty (epäiltämätäk) heijän löytävän häntä siinä. -- _Löyvättä_ (kaho
-261 p.) -- _Tiijuschtakkuá_, "tiijustakoa, tievustelkoa" (eksetasate) on
-myös oikeemmin kuin "kysykäät" (bespörjer); sillä heijän piti ei
-ainoastaan "kysellä", mutta myös "kuulustella", eikä silläkään kyllä.
-Herodes tahtoi jotta heijän piti saaha oikeen nähhäkseen lapsen
-(schyndyähh-nähä) niin kuin Karjal. tässä selittee, jott' ei heitä
-petettäisiin puheella. -- _Apaggeilate_, ei ouk "ilmoittakat" mutta
-"sanokkoat", sillä hään tahtoi soaha heitä ite puhutellakseen.
-"Ilmoittoo" hänellen tätä, oisivat saattaneet toisenkin kautta.
-
-9 v.
-
---_Akusantes tou Basileos_, oisi Suomeksi sanottava: "kuultuaan
-kuninkasta (kuninkoa) läksivät" etc. Sanat "he olit kuullet"
-(kuulleet?) ei ouk Suomea. -- _Proemen_ on Karjal. Suomentana sanalla
-"schiirdijälietschihh", jota luultaisimmo Venäjän sanaksi, ellei se lie
-lähtenyt Suomal. sanasta "siirteli," jollon tämän Karjalaisen keännös
-("tähti siirteliin, väisteliin") on luonnollisempi kuin meijän
-Suomalaisemme, kussa (Ruohtalaisten tavalla) sanotaan "tähti kävi"
-(kulki?) -- eihään sillä jalkoja lie ollut? -- _Kuni_ t. "kuin" (kaho
-13 värs.) kumpaistakin kirjutetaan (kaho 1 ja 8 värs.) -- Ei, ouk
-merkihtävä "se" t. "hään." Tätä pitäisimmö painovirheksi, ellei sitä
-kerrotettaisiin 13:nessä värsyssä, kussa kirjutetaan _en_ (ilman _h_ --
-ei _hen_) jossa pitännöön olla "hään"  -- lienöönkö tuo Karjalaista
-puhetta? -- _Elthon_, on Karjal. oikeen toimittanut sanalla "tulduó"
-(tultuá); mutta Suomal. keännöksessä sanotaan toas "edellä käyden"
-(joka on veärin, eikä löyvyk perustus-kielessä). Se tahtoo juuri
-väkisinkin panna tähteänsä "käymään."
-
-10 v.
-
-_Idontes_ on toas somempi keätty sanalla "nähtyään", kuin "koska he
-näit" (näkivät); mutta mitä _pietty_ merkihtennöön en tiijä, ellei
-merk. sitä mitä _scheizavdun_ eillimmäisessä värsyssä, jolloin se oisi
-tähän pantu selitökseksi. -- _Ylen äijäldi_. Meillä sanotaan
-"äijä-paljon" ja "äijältä." Lapiksikin sanotaan "ila ädnak" (ylön
-äijältä) joka merk. "kovin paljon" (kaho 16 värs.) Ruohtal.
-keännöksessä, "när de sågo stjernan, wordo (blefwo?) de ganska glade",
-kuuluu kuin oisivat, kuninkaasta tultuaan, olleet vähä rohkeimmillaan.
-
-11 v.
-
--- _Elthontes_, on oikeemmin toimitettu Karjal. sanalla "mäntyö"
-(tultua?) kuin Suomal. sanoilla "ja mänit." -- _Muáhh-schuá_ (ehkä
-painovirhe?) t. "muáttuá" supistettu sanoista "moahan laskettua"
-(_pesontes_) Suomal. "maahan langeisit" ja rukoilit händä (lue muist. 2
-värsyyn.) -- _Takat_, mahtaa olla Karjalaista puhetta, merk. _tous
-thesaurous_ (förråd, skatt). Tulleenko Lapin sanasta _tuks_ (vara,
-tavara) vai _takko_ (teko)? Sanotaan meilläkin vielä puheen-parressa
-"se on hänen takana", joka merk. se on "hänen varassa, t. varjossa";
-vaikka kuuluu kuin arveltaisiin: "lukon takana"; e.m. "toisen (lukon)
-takana." -- "_Lahjoittivat häntä kullalla_", on selvempi Suomea kuin
-"lahjotit hänelle kuldaa", joka lie Ruohtalaisuus puheessamme.
--- _Luádonalla_, mahtaa olla Venäjätä, merkihtävän "sauvutosta t.
-sauvuttamista" (_libanon_) ellei se lie sukuisin sanan "löylyttämän"
-kanssa. -- _Smirna_ (smörja?) on Karjal. Suomentanut _voidiélla_
-(voiteilla) jota ehkä ymmärretään paremmin kuin _mirrhamita_, jota
-tuhma talonpoika luulisi ehkä olevan yhtä kuin _marhaminta_, (parempi
-oisi sanoa "mirrhammia".)
-
-12 v.
-
-_Ärelläh_, t. "erällä." Heitä kielettiin muka mänemästä sillä erällä
-(tiellä) joka kantoi Heródeksen päin; mutta käskettiin mänemään toista
-tietä, jotta ei hään käsittäisi heijät. Muutoin _ärra_ t. _ärrä_ on
-Viron-suomessa paljon tarkoittava sana, kussa se, yhistetty muihin
-sanoin, merkihtee arvolta yhtä kuin _para_, yhteen-liitettyissä
-Greekkalaisissa sanoissa (lienekköhän yhtä sanoa.) -- Merkillinen on
-että _moa_ (he chora) Karjalaistetaan sanalla "randa", josta näyttäisi
-kuin oisivat ennen muinon olleet rannan-asukkaita: tahi niiten vierain
-kansoin (joihen kanssa heillä lie ollut tekemistä) tulleen _toisilta
-rannoilta_. Tästä puheh: "päivän nousuranta"; tästä Virolaisten
-puheenparsi.- "randa ajama" (anlända). "He mänit omalle maallensa"
-(Suomal. keännök.) ei ouk oikeen sanottu; ikeän kuin oisivat ainoasti
-sinneppäin männeet. Karjalainen toimittaa selvempi: "läksivät omahan
-rantaan."
-
-13 v.
-
--- _Anachoresanton_, toimittaa Karjal. "heijän (pois) lähtyöön,"
-Suomal. "mutta koska olit mennet (männeet) pois". Mikä sana näistä on
-Suomeksi somempi? Minkätähen Karjalainen tässä, 15:ssä ja 19:ssä
-värsyssä lie löytänneen tarpeelliseksi Suomentamaan _Kyrion_ (herran)
-sanalla "Jumalan" on tietämätöin; mutta _phainetai_, täsä 15:nessä ja
-19:nessä värsyssä, on oikeemmin toimitettu sanalla "osoittiin", kuin
-"ilmistymisellä", sillä ilmistyttää saattaa monella tavalla, ja ilman
-näyltäilematäk, (utan att sjelf visa sig) mutta osoitteleita (visa sig
-sjelf) ei käypi toisen kautta. Sanat ilmistyi "Josephille" on
-Ruohtalaisuus, Suomeksi sanotaan "Juosephillä"; niin kuin luetaan
-Karjalaisen keännöksessä. Suomentajan sanat: "ota lapsi äitinensä
-tygös" ei ouk Suomea, eikä myös löyvyk perustus kielessä, mutta saattu
-Ruohtalaisesta kiännöksesta "tag barnet och des (dess) moder till sig"
-(parempi oisi sanoa; "meb Dig", sillä olihaan lapsi jo hänen luonnaan).
-Sama virhe Suomalaisessa keännöksessä (mutta Karjalaisessa, ansio)
-tavataan 14:nessä värsyssä; voan 20:nessä ja 21:nessa värsyssä on
-Suomal. jo löytänyt hyväksi, pois-heittteä sanan "tygönsä." Mainittava
-on, että meijän Uuessa Testamentissa monessa kohin kirjutetaan tätä
-uutta sanan-loukasta, joka lopettaiksen polvella: _nsa_ (erinomasella
-halulla kirjutetaan: _händänsä_ e.m. 18 v. ehkä toisinaankin vahinkonsa
-pannaan: _hänensä_, e.m. 16 v.) mutta aina veäriin paikoin, niin että
-selkiästi nähhään heijän, jotka ovat tätä kirjuttaneet, ei tunteneen
-tätä puhetta; sillä minä uskaltaisin, ett'ei missäkään Suomessa
-sanotak: (tuskin ymmärretäk) "ota lapsi äitinänsä tygös"; sillä tahi
-sanotaan: "ota lapsi, ja hänen äitinsä, tyköösi"; eli; "ota lapsi
-tyköösi, äitineen"; eli: "ota lapsi, äitineen, tyköösi". Tämmöistä
-kielen roatelemista tavataan yltä kyllin kussakin Luvussa, meijän
-henkellisessä peäkirjassamme. -- _Apolesai_ (turmella, hävittää) on
-Karjal. paremmin toimittanut sanalla "tappoa", kuin Suomentaja, sanalla
-"hukuttaksensa" (hukuttaaksensa) sillä merellä "hukkuuvat", voan moalla
-"tappaavät." Parempi oisi ehkä sanoa "hukataksensa" (göra sig af med)
-myö sanoisimme: "häntä surmataksensa." Mistähän Ruohtalainen otti
-sanansa: "det kommer dertill?"
-
-14 v.
-
-_Anechoresen_ (poikkeis, väistiin) drog sig undan, on Suomal.
-Suomentanut sanalla "pakeni" (flydde) samalla sanalla kuin _pheuge_,
-eillimmäisessä värsyssä; mutta tämä tarkka Karjalainen on tässäkin
-ymmärtännyt heitä eroittoo. Miten somaksi eikös hään Suomeksi toimittaa
-_ o de egertheis parelabe_ sanalla: "noustuoon otti hään." Suomal.
-venyttää toas, Ruohtal. tavalla, monta sanoo, ja kirjuttaa: "niin hän
-nousi ja otti."
-
-15 v.
-
-Ei siinä kyllä, että Karjal. on tarkasti Suomentanut perustuskielen, ja
-ymmärtänyt kielemme mukaan sovittoo joka hänen puheen-mutkansa, hään on
-monessa kohin somemmin, kuin Greekan-kielellä, toimittanut Suomeksi
-perustuskielen puheita, käytös-sanoin käytettämisellä (genom begagnande
-af participier) niin kuin tässä, kussa _eos tes teleutes Hrodon_ on
-Suomenettu sanalla: "Irodan schurmahhtua," t. "kuoltua." Sillä surma,
-joka meijän kielellä merk. luonnotointa tahi onnetointa kuolemaa, merk.
-Karjalan ja Viron kielellä "luonnollistakin". -- _Ana liév_, mahtaa
-merk. "että oisi", koska "olin" Lapiksi sanotaan _lieb_; (sanaa _ana_,
-ei tunnetak). Tässä kohin on Karjal. kyllä paljon poikennut pois
-perustuskielen sanaallisesta toimittamisesta, kussa seisoo selvillä
-sanoilla _ina plegothe to rethin hypo tou Kyriou dia tou propheton_
-(että peättyisi Herran sana, toimitettu Ennustajalta). Suomal. keäntäjä
-on toas tapansa myöten Suomentanut ne Ruohtalaiset sanat: "på bet att
-fullbordas skulle, det som sagt war af Herranom genom Propheten, som
-sade": "että täytetäisin (täytettäisiin) kuin (niinkuin) sanottu oli
-Herralda Prophetan kautta, joka sanoo." Tämä sananjuotos hairauttaa
-sanalla "täytetäisin" (Att jag skulle låta fylla, uppfylla) eikä selviä
-sanalla "täytettäisiin" (att man skulle uppfylla) -- pitännöön olla
-"täytettäisi", t. "täytettyisi". (Sama vika tavataan 23:nessä värsyssä)
--- _ton uion mou_, on Karjal. oikeemmin toimittanut sanalla "oman
-poijan" sillä peä-arvo tässä, tarkoittaiksen sanaan omaan. Suomal.
-keännöksessä, kussa luetaan "poikani", kuuluu kuin puhe saattais olla
-jostaik muustakin pojasta: ei omasta.
-
-16 v.
-
--- _Tote_ on oikeon toimitettu sanalla _schilloin_; mutta veärin,
-sanalla "koska", saatu siitä viallisesta Ruohtalaisesta keännöksestä,
-joka erinomattain tässä värsyssä on varsin puutteen-alainen.
--- _Idon_, on "nähtyään", voan ei "näki." -- Mitä Suomal. keännöksessä
-luetaan: "koska Herodes näki hänensä (ihtesäk) tietäjildä vietellyksi"
-on veärin sanottu, sillä eihään ne viettelivät (förförde, lockade)
-häntä, mutta pettivät puheellansa, josta häntä "voan nauroksi
-otettiin", niin kuin Karjalainen selittää puheenparrellansa. --
-_schijändy_ (suuttui?) lieneekö se Lapin kielestä, kussa _sjärt_ merk.
-"vihaa", vai lie Venäjänkielestä? -- _Aneile_ on "tappo, hävitti", ei
-"tappamaan"; _tus paidas_, Suomentaa Karjal. sanalla "lapset", ilman
-eroittamatak, että tässä kohin ymmärretään ainoasta "poikalapset." --
-Suomeksi luetaan, että tapettiin "kaikki poikalapset Bethlehemisä ja
-kaikisa sen äärisä" joka on kyllä sanasta sanaan keätty sekä Ruotin
-että Greekan kielestä, mutta veärin toimitettu Suomeksi; sillä ei se
-tappana kaikki (Júdalaisten) lapset Bethlehemissä (eikä sen eärissä)
-jos ainoasti Bethlehemin lapset, jota Karjalainen kyllä hoksaisi, koska
-kirjutti: "tappo kaikki lapset 'Bethlemistä' ja hänen ympäristöltä", t.
-kuuluvilta. -- _Kai_, on hulluusti Suomentamisessamme toimitettu
-sanalla "taikka", joka ereyttää ymmärrystä, niin kuin käsky oisi ollut,
-tappoa kummin-tahhaan, "kaksivuotiset, taikka nuoremmat." -- _Katotiro_
-(alempana) joka (puhuttaissa i'ästä) tässä on merkihtävä "nuorempana",
-on oikeen toimitettu sekä Suomalaiselta että Karjalaiselta; mutta
-Ruohtalaiset kielenkäyttäjät, jotka muulloin eivät ouk olleet
-sanoistaan juuri tarkaat, ovat tok' tästä sanasta pitänneet paljon,
-josta heijän, Suomessakin ylistetty, keännös, on tässäkin melkeen
-ymmärtämätäk, ja kuuluu värsyn lopulla näin: "och sände ut (?) och lät
-slå ihjäl alla swenbarn (gosse-barn -- puhutaan Júdalaisista lapsista)
-i Bethlehem, och i alla des (dess) gränsorne? de som tvägga åra
-(tu-åriga) och der förnedan (derunder?) voro, efter den tiden (tid?)
-som han hade granneligen besport (noga efterforskat?) af de visa
-(vise?) män." Ne jotka hyviksi kehuu meijän Suomalaiset keännökset,
-iloitkoon tästä Ruohtalaisesta!
-
-17 v.
-
-Työläs oli meillä ymmärteä, mitenkä Karjalainen 15:nessä ja 23:nessä
-värsyssä Suomentaa _eplerothe_, sanoilla "ana liév"; mutta vielä
-työlemmästi on selitteä, mitenkä samaa sanaa tässä kohin toimitetaan
-sanalla "tuli." Meijän tietämättömyys hänen kielestään kielteä meijät
-tätä selittämästä. Koska _ållet_ (Suomalaisien "oli"?) Lapissa
-merkihtee "fullborda, fullkomma", niin on myöskin mahollinen että
-"tuli" näissä Karjalaisissa merkihtee yhtä, jollon hänen keännös oisi
-varsin selvä ja soma.
-
-18 v.
-
--- _Rama_, on sekä Suomalainen että Karjalainen pitännyt kaupunkin
-nimeksi; mutta Ruohtalainen, "ilmaksi." Saattaa olla kummintahaan,
-mutta uskottavampi on, puheen olleen ruoasta (ei taivaasta) kussa nämät
-turmiot tapahtui, jonka tähen myös tätä nimeä perustuskielellä
-kirjutetann isolla alku-nenällä. Miten voimakkaisilla sanoilla eikös
-Karjalainen toimittaa tätä kauhistusta, ja kansan valitusta, ikeän kuin
-kuulisimme hijän ähkymistä ja voihkumista korvillamme. Sitä vaston toas
-Suomentaja, joka Suomentaa _ekusthe_ sanalla: "on kuulunut",
-_klaiousa_, sanalla: "itkee", ja _ethele_ sanalla: "tahtonut" (yhessä
-sanan-juotoksessa) toimitta tätä kansan surkuttelemista varsin
-veltosti. Muutoinkin ovat kielentutkistajat olleet arvelluksissaan,
-mitenkä heijän piti oikeen ymmärtämään näitä Evangelistan sanoja. --
-_Kai ek etheis paraklethenai, oti ouk eisi_, on Karjalainen paremmin
-ehkä selittänyt, ja toisappäin tykkänään toimittanut, kuin luetaan
-Ruohtalaisessa ja Suomalaisessa keännöksessä, jossa _paraklethenai_
-Suomenetaan sanalla "lohdutetta (ilahuttaa?)"; mutta jotka välillänsä
-erkanoovat siinä, että eri-tavalla selittelöövät sanan _oti_
-(Suomalainen sanalla "jotta"; ja Ruohtalainen sanalla "sillä").
-Karjalainen, joka tässä sanassa veteä yhtä Suomalaisen kanssa, erkanee
-hänestä ja Ruohtalaisesta, siinä että Suomentaa _paraklethenai_ sanalla
-"itendieä" (luoksensa kuhtua, ilmin-antoa). Sanokoon lokia ite,
-jos on mies ymmärtämään tätä omoo puhettansa, jota Uuessa Test.
-luetaan: "ja ei (eikä) tahtonut händänsä (ihtesäk) anda (antoa)
-lohdutetta (lohtutella) ettei he ole". (??) Karjal. sanoo (jos oikeen
-häntä ymmärrämme) "ja ei (eikä) tahtona heitä ilmoittaa, jottapa heitä
-ei löyvyk" (l. ei ole) tämä Suomentamus on kyllä sanasta sanaan;
-ymmärtämys on kuitenkin kahtalainen. Hään ymmärtää asian niin, että
-vaimot, kuultuaan tätä lasten surmaamista, piiloittelivat poikiansa, ja
-"itkivät heitä" (murehtivat, oli heistä huoleessaan) eikä tahtoneet
-kuhtua heitä luoksensa, (soahaksensa heitä ilmin) jotta (luultaisiin
-muka) heitä "ei olleen" (ei löytyneen). Myö uskottaisimmo perustus-
-kielen selkiävän, jos, seurattaissa Karjalaisen keännöstä,
-Suomentaisimmo _oti_ sanalla "sillä." Jollon puhe oisi, että sanottiin
-äitiein ei tahtonneen ilmin-antoa lapiansa, "silläpä" heitä ei eneä
-löytynä (olluna). -- _itendieä_ mahtaa olla yhtä sanaa kuin _ittet_ t.
-_jittet_ Lapiksi, joka merk. "ilmauntua, näytteläitä." -- _evle_,
-liennöön yhtä kuin "ei ole." -- "Jäni on kuulunut" (kuultuna?) -- millä
-korvalla?
-
-19 v.
-
-_Teleutesantos_ on Karjalainen, nouattaissaan sekä perustus- että
-Suomen-kielen henkellistä että kielellistä luontoa, oikeen Suomentanut
-sanalla "kuoltua"; Suomentaja tavoittaa ainoasti Ruohtalaisuutta.
-
-20 v.
-
--- _Egertheis_ on Karjalainen tässä ja 13:nessä värsyssä oikeen
-toimittanut sanalla "noustuo"; Suomalainen, sanalla "nouse ja."
--- _Eis gen Israel_ (tässä että seuraavissa värsyssä) ei ouk selvästi
-toimitettu sanalla "Israelin maalle" (joka ainoasti merk. että mänivät
-sinneppäin) mutta selvemmästi Karjalaisen sanalla "israelin moahan,"
--- _Setountas ten psyche_ on Karjal. somasti Suomentanut sanalla
-"hengen-etschtschiät", mutta Suomentajan sanat "jotka hengeä väjyit",
-ei ymärräk ykskään; sillä vaikka kyllä sana-kirjoissa kirjutetaan,
-_väijytyksen_ merkihtevän _salaa-vaaraa_ (försåt) otettu ehkä tästä
-värsystä, niin minä en usko väijyä muuta merkihtävän kuin _väistelä
-vältteä_. -- _Kuóldihh_ (kuoltiin) t. "kuolleet ovat."
-
-21 v.
-
--- _Elthen_, on taiten toimitettu sanalla "mäni"; mutta Karjal. oikeen,
-sanalla "tuli". Voan 23:nessä värsyssä tavataan Karjalaisessa sama
-virhe, Suomentaissaan _elthen_, sanalla "mäntyään" (oisi pitännyt olla
-"tultuaan") jollon Suomalaisella toas on oikeen: "ja tuli".
-
-22 v.
-
--- _Akusas_ on taiten toimitettu sanalla "Kuúluschtahuó" (kuultuaan).
--- "_Tuato_" t. isä; Vironkielellä _taat_. -- _Basilei_ on kauniisti
-Suomenettu sanalla "istui kuninkahaksi", joka on oikeemmin sanottu kuin
-"oli kuningas", sillä erittäin on "olla kuninkas", erittäin "istua
-kuninkahaksi." -- _Irodan schialla_ on myös oikeen sanottu; mutta
-"Herodexen siasa" on pahoin pantu, sillä se toimittaa Herodeksen vielä
-silloin elänneen, koska toinen istui hänen siassa. Näistä kielen
-virheistä, jotka löytyy joka värsyssä, nähhään mitän kehnot Suomalaiset
-ne miehet lie olleet, jotka ovat Jumalan sanan meillen toimittaneet; ja
-toisin puolin, sen rehellisen Karjallaisen olleen selvän Suomalaisen,
-joka hyväksi moamiehillensä oli yksinään uskaltanut puuttua näihin
-kirja-töihin. Mutta, lopulla tämän värsyn, tavataan kuitenkin
-hänessäkin kauhea virhe, joka on syntynyt siitä että sana
-_chrematistheis_ on tykkänään jeännyt häneltä Suomentamak, joka
-villitys lie tapahtunut kirjanpainajan kautta, sillä muutoin sitä ei
-saatak ymmärteä. Tästä hänen Suomentamus on ei ainoastaan puuttuvainen
-ja vian-alainen, mutta kantaa hunnankollen, sillä siinä sanotaan
-Joosepin "unessa männeen Galileaan" (?) Merkillinen on, Sjögrenin ei
-oivaltaneen tällaisia vikoja, hään joka isolla vaivalla haki heitä
-juuri halulla. -- Mutta eipä se Suomentajankaan keännös ouk
-paljon kiitettävä, vaikka se kahistekkin lisentää sanan _ja_,
-puhuissaan Jumalasta ja hänen _käskystä_, joista ei mitään mainitak
-perustus-kielessä. Suomeksi kuuluu tämä: "Ja hään sai Jumalalta käskyn
-(minkän käskyn?) unessa ja poikkeis Galilean eäriin". Sekin kuuluu kuin
-hään oisi unessa puikkinut Galilean eäriin. Meijän puheella
-sanottaisiin: "Varoitettuaan unessa, poikkeis hään Galileaan päin."
--- _Varai_, mahtaa Karjalaisen kielellä merk. "pelkäis." (Lapiksi
-sanotaan _åuro_), saatu sanasta _vaara_.
-
-23 v.
-
--- _Rubei elämähh_ t. "rupeis asumaan." -- _Nimittijätschov_ t.
-"nimitettävänä", on oikeemmin sanottu, kuin "hän (häntä) pitä (pitää)
-kutzuttaman" (kuhuttaman). -- "Joka kuzutan" (jota kohutaan)
--- "Nazareuxexi" -- eiköhään oisi parempi sanoa "Nazarilaiseksi?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Perustus-kielen tutkiat, Jumalan-sanan tomittajat, Suomen-kielen
-harjoittajat ja joka selvä Suomalainen otan minä toistajaksi -- mikä
-näistä Suomalaisista keännöksistä on paras? Mikä on perustus-kielen
-mukainen? Ja mikä on soveltuva meijän kieleemme? Missäpä löytyypi
-tässä Karjalaisen suomentamuksessa tätä _Venäjäntelämistä_, tätä
-huolimattomuutta, ja kielen tuntemattomuutta, josta häntä syytetään ja
-häväistetään; ja missä tavataan, toisin puolin, sitä arvoa ja ansiota,
-joka oisi löytyvä meijän keännöksessämme -- josta niin paljon puhutaan
-ja kehutaan, ja josta moni ylpeilöö, kuin lausuu Suomen kielen
-kirjuttamisesta.[249]
-
-Tällä tutkimisellani olen tarkoittanut kahta asita, kumpainenkin varsin
-merkittävä -- kielen-tarinamuksessamme. Yhestä puolesta, olen pitänyt
-velvollisuuekseni, tehä oikeutta tällen kunnioitettavallen,
-tuntemattomallen[250] Karjalaisellen, soimattu varsin viattomasti minun
-Ystävältäni ja Moamieheltäni; ja luen kunniakseni, tämän kautta tulleen
-tuntemaan miehen, joka sekä kielen kirjuttamisestaan että Jumalisen
-sanan Suomentamisestaan, on, näinnä aikoina, enin arvattava kaikista
-meijän kielen-toimittajoistamme; ja jonka monet tievolliset että
-kansalliset ansiot, moamiehiänsä valaisemaan, levittämään Ristikunnassa
-tietoa ja toellista Jumalan tuntemista, ei alenek eikä tummenuk
-joutavasta ja laimattomasta panettelemisesta. Kaikkein Suomenkieleen
-halullisten moamiesten puolesta soisin minä, hänen ei lakkavan
-työskentelemisestä näissä harjoituksissaan; mutta, että hään vielä
-vastakin toimittaisi meillen käsi-tekojansa, ei ainoastaan näissä
-henkellisissä, mutta myös muissakin tievollisissa aiheissa -- tekeein
-tätä kielemme voitoksi, kansan kunniaksi, ja yhteiseksi hyövytykseksi.
-
-Toisestapäin kahtoin, olen minä, tällä tarkeemmalla
-kielentutkimisellani, tahtonut tarkoittoo moamiesten mieltä
-yhteen asiaan, joka kussaik Ristillisessa kansakunnassa on
-tarpeellisin, nimittäin hänen henkelliseen mieli-valaistukseen.
-Jos muissa muka kirjoissa kahotaan tarpeelliseksi, nouattamaan
-selkeyttä ja somaisuutta, sekä kielen että asian puolesta -- miten
-tarpeellisempi eikös tätä siitten voaitaan tässä Ristin Uskon- ja
-Opin- peä-kirjassa, joka on perustus kaiken meijän autuuen, jota
-mainitaan _Jumalan-sanaksi_, ja kussa joka puhe punnitaan, ja arvataan
-joka mutka.[251] Tässä ei ouk ollenkaan kysymystä hänen sisällisesti
-Jumalallisesta arvosta, meijän Uskomuksemme peä-toteista, m.m. heitä
-kyllä kaikittain arvataan ja tunnetaan; mutta puhe on ainoasti, millä
-tavalla tätä Jumalan sanoa Suomeksi toimitetaan, kielellisessä
-tarkoituksessa, jott'ei tätä sanoa, joka on selkiä ihestään, tehtäisiin
-selittämättömäksi, ymmärtämättömällä kielen-käyttämisellä -- sekä
-Suomen että perustuskielen puolesta.
-
-Valitetaan aina ettei luetak kyllä tätä henkellistä kirjoa, mutta ei
-sanotak syytä tähän vastahakoisuuteen. Harvat meijän vallas-väestä ja
-ymmärtäväisen kansan seävystä mieltyyvät semmoiseen kirjaan, kussa
-meijän henkelliset asiat toimitetaan kelvottomalla ja selittämättömällä
-kielellä.[252] Yksinkertaiset lukee, eivätkä ymmäräk. Koko papillinen
-seäty, jonka asia on selittämään ja toimittamaan meillen näitä taivahan
-toteita -- mitenkähän tätä tehnöön, kuin heijän peä-kirjansa, jota hyö
-hyväksi kiitteä, sekä kielestään että keännöksistään on näin
-viheliäinen ja puutoksen alainen? Merkillinen on että näillä ajoilla,
-jollon niin paljon on tehty valaistuksen levittämiseksi muissa
-tieto-muksissa, tehhään näin vähä näissä henkellisissä; ja koko kumma,
-että kansan autuuen oppi ei ouk tullut kielen puolestakaan korjatuksi
-ja paremmin harjoitetuksi, kuin oli satakunta vuotta siitten.[253]
-
-Koska Englannin Bibla-Toimitus-kunta ensin rahallansa autti, ja
-kirjoillansa yllytti meitä levittämään Jumalan sanan parempata
-tuntemista Suomenkin moassa uusiin Roamattuin painattamisella, koska
-yksinnäiset että yhteiset rahan-koottamiset tähän tarpeisehen
-tarkoittivat, niin lie heijän mieli ollut, soaha tämän opin-kirjamme
-oijaistunneeksi, ja paranetuksi niistä kielen virheistä ja
-villityksistä, jotka turmelivat Jumalan sanan meillen, ja jotka löytyi
-näissä vanhoissa painoissamme. Tätä oisi monikin toivonut, liiaksikin
-koska tätä uutta muka painamista ei ainoastaan aivotettiin hyväksi
-tämän aikuisillen, mutta tulevillenkin suku-kunnillen, ja sen tähen
-tehtiin pysyvillä yhteen-juotetuilla paineilla (med stående stilar).
-Korjoammehan myö vuosittain huoneitamme, voatteitamme, ja muita
-tarpeitamme, -- miksemme kielteämmekin korjoa, ja näitä henkellisiä
-tarpeitamme niissä kirjoissa kussa heitä toimitetaan meillen? Vai
-luultaneenko niiten miesten olleen Ennustajoita, eli muita heijän
-mokomia, jotka ensin toimittivat meillen näitä Suomennoksiamme, jotta
-heijän muka suussa oisi jotakuta Jumalista, johon meijän ei sopisi
-puuttua?[254]
-
-Tahi uskottaneenko Jumalan sanan kadottavan arvonsa ja voimansa, jos
-sitä toimitettaisiin selvemmellä ja kunnollisemmalla kielellä? Eli --
-mitä uskotten syyksi tähän puuttumattomuuteen meissä, soaha tämän
-autuan kirjan kunnollisesti Suomeksi toimitetuksi? Syy siihen on
-epäillämätäk tämä meitä häväistävä huolimattomuus omasta puheestamme,
-joka sallii hänen moahaan sortamista. Niinkuin tätä ei kahotak
-miksikään muissa asioissa, niin tätä arvataan, henkellisissäkin,
-halvaksi ja kelvottomaksi. Tuosta neätten jo esimerkin vahinkosta,
-toisella puolla, ja voiton -- toisella, tästä meijän kielen
-polkemisesta vai ylösharjoittamisesta kirjallisessa tarkoituksessa.
-Tästä on selitettävä (jota muuton oisi kamala ehkä ymmärtämään) että
-painettiin uuestaan näitä kehnoja keännöksiä, vaikka meillä on kahet
-(ellei kolmet) Piispaat,[255] Neuoittelemuksineen (jemte sina
-konsistorier) jotka pitivät huolta heijän julkenemisesta. Tästä on
-ymmärrettävä, että vaikka meillä on vähimmäksikin seihtemättä sataa
-pappia, joihen virka voatii heijät toimittamaan, ja meillen
-selittämään, näitä Roamatun sanoja, joita vuosittain luetaan ja
-luetetaan, niin eivät ouk niin paljon työskentelleet tässä Herran
-viinan-tarhassa, että oisivat ies kitkenneet ja pois-noukinneet ne
-takiaiset ja orjan-tappurat, jotka tärväävät tämän henkellisen laihon;
-mutta kiittäävät hyväksi tämän vanhan kylvön, peästäksensä tekemästä
-uuen, ja ylistäävät tätä kelvotonta kielen-käyttämistä, jota
-kunnioittaavat sitä uhommin, kuta vähemmin ovat miehiä sitä
-käsittämään.[256] Tästä meijän vanhasta Suomennoksestamme, ja hänen
-puolistajoista, sopii -- niinkuin _Cicero_ sanoo: "_Quod item in
-poëmatis, et picoris usu evenit, in aliisque compluribus, ut
-delectentur imperiti, laudentque ea, quæ laudanda non sunt, ob eam,
-credo, caussam, quod insit in his aliquid probi, quod capiat ignaros,
-qui iidem, quid in unaquaque re vitii sit, nequeant judicare_".[257]
-
-Paljastaksemme tätä kielen kehnoutta, ja avataksemme heijän silmiä
-jotka eivät niäk asiassa totuutta, olemme uskaltanneet ottoo
-koittelemuksemme alle tutkittavaksi -- yhen luvun meijän äsken
-painetusta Uuvesta-Testamentistämme, ja variten vasta valinneet kirjan
-alusta, kussa on arvattava, kielen käyttäjöin enin toimeensa
-tarkoittaneen hänen Suomentamisessa. Työ oletten löytäviä harvaat
-värsyt, kussa ei tavatak isoja virheitä ja puutoksia, sekä kielen että
-keannöksen puolesta; ja ouoistutten ehkä että, vielä näinnä päivinnä,
-Jumalan sanaa pietään tällaisessa harjoitamattomassa tilassa. Se tuloo
-luettavaksi meillen häpiäksi, että tämä Karjalainen, synkästä
-Venäjästä, on näissä asioissa osottanut parempoa tointa, kuin myö
-Suomen-miehet;[258] ja meillä on tok' omat Opistot ja opin-laitokset,
-meillä löytyy monet Biblan-seurat[259] meillä palkitaan variten vasta
-ison joukon Oppineita ja Opettajoita varsin näissä perustus-kielissäkin
--- ja meillä on vieläik Suomen-kielinen Luettaja Opistossamme,
-Suomen-kieliset Tulkit hallituksessamme, ja -- kuitenkin heitetään
-peäasioa toimittamatak; nimittäin Jumalan sanan käyttämistä _selvällä
-kielellä_.[260]
-
-Tämä meijän Roamatun Suomentamus-juttu pois-juohutti meijät puhumasta
-näistä Karjalaisista, joihen kieltä olemme tässä tarkoittaneet.[261]
-Heijän olosta ja elämästä tunnelmin varsin vähä.[262] _Joh. Gottl.
-Georgi_, joka jo v. 1770 matkusti Venäjän moassa, kirjuttaa kirjassansa
-_Beschreibung des Russischen Reichs_ (Painettu Königsberg 1798, 2 T.)
-p. 167, _Tvérin_ Kuvernista: "Isompi osa asujammista, tämän Kuvernin,
-on jo kauan ollut Venäläisiä.[263]; Beschelzkissa, ja muutamassa
-toisessakin moakunnassa (kretsar)[264] löytyypi myös paljon
-_Inkermoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoriloita_, kaikki, muutama ehkä
-mainihtamata, ovat Venäjän 'uskoisia'. Siitten puhuu hään (179 p.)
-varsin tästä _Beschetzkin_ moakunnasta, ja sanoo; (ensin kaupunnista)
-Beschetzk on raketta Mologan kymin varrella. Tvéristä luetaan tähän 121
-(Venäjän) virstoa, pohjan itä-pohjosehen. Tässä löytyy 459 taloa, ynnä
-152 (kauppa-) puotia, ja vanhoin Sotamiesten elatos-kyleä (eine
-Invalidenslobod)." Siitten puhuu hään moakuunasta, ja sanoo:
-"Viimeisessä väen luvunlaskussa löytyi tässä moakunnassa 38,192
-miehellistä henkeä, ja 38,651 vaimollista, eli yhteesehen 76,807
-asukasta [265]. Miehistä oli 205 Vallas-väkee, 12,681 Herran- ja 24,401
-Ruunun-talonpoikoa (mitenkähän tämä lasku käynöön?) Suurin osa
-talonpoijista ovat _Ischorilaisten_ sukua. Tässä moakunnassa löytyy 71
-kirkkoa, 66 Vapaallista Herras-kartanoa, 219 Herroin alasta, ja 337
-Ruunun alasta, kylee, 1 Palttinan kutomus-paikkoa, 1 Lasin
-sulaus-majoa, 1 Vihtril-öljyn kiehutus-huonetta, ja 2 pientä hevoisten
-kasvatos-paikkoa."
-
-Niistä _Novgorodin_ Kuvernissa löytyvistä Suomalaisista, luetaan
-p. 146: "Leänin asujammet ovat jo aikoa olleet isommalta osaltaan
-Venäläisiä, niissä pohjoisimmissa moakunnissa[266] löytyy myös paljon
-_Inkerinmoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoria_, joista muutamat ovat
-vieläik Lutheriläisiä, voan toiset jo ruvenneet Venäläiseen uskoon."
-
-Niistä _Pleskovin_ Kuvernissa[267] asuvista Suomalaisista kirjuttua
-hään p. 135: "Asukkaat (tässä Kuvernissa) ovat jo kauan olleet
-enemmältä osaltaan Venäläisiä; mutta löytyypi myöskin paljon
-_Ischoriloita_, luoteisemmassakin moakunnassa Lettilöitäkin".
-
-Mutta se ei ouk ainoastaan näissä, tässä nyt nimitetyissä, Venäjän
-pohjoisemmaisissa Kuvernissa kuin löytyy Suomalaisia, heitä kuuluu
-vielä löytyvän muuallakin, vähä kussakin paikassa, hajoitetut ympäriin
-tässä laveassa valtakunnassa. Kuulin Köpenhaminassa, vuonna 1824, Herra
-Opettajan _Rask_ toistavan, tavannesek välittäin aina Suomalaisiakin,
-kuin hään, kulkeissaan läviten Venäjän moan, matkusti Persiaan päin.
-Hyö olivat asunneet itekseen, omissa kylissään, erillään Venäläisistä,
-isoissa mehissä, kussa, puhuissaan omoa kieltänsä, elivät meijän moan
-tavalla. Muuta ei häänkään heistä tuntena. Tiijetään Tarinamuksestamme,
-tavan muinon olleen, sota-aikoina, Suomesta ja Virosta pois-kulettoo
-paljon moa-rahvasta, jota vietiin Venäjäseen, kussa hajoisi niin ettei
-tiijätäk -- mihin lie joutunnut. Eivätkä myökään ouk paljon heistä
-kysyneet. Ei niinkään paljon, että oisimmo ies kuulustellut näistä
-vanhoista moamiehistä, jotka ovat omaisiamme. Myö elämmö heistä samassa
-tietämättömyyessä kuin tästä Ruohtiin, Noriin, ja Amerikkaan
-pois-joutuneesta Suomalaisesta suvusta. Kuin käveltiin heinän-karvoja,
-kova-kuoriaisia, ja linnun-poikia ettiskelemässä meren Mustan
-rannoilla, niin eihään tuo oisi ollut poikessa, kuulustella näitä
-tien-varrella siellä löytyviä Suomalaisia kansoja. Mutta niin se on
-ainaik: sillä, jolla ois hyvä tahto, ei ouk vara ja tilaisuus; ja jolla
-toas tätä löytyy, sillä puuttuupi mieli! Myö olemme kirjoista kyllä
-hakeneet tietoa heistä, niin paljon kuin suinnik mahollinen; mutta sitä
-ei soa täyvellistä, ilman siellä käymätäk.
-
-Ensimmäisessä Osassammo luettiin jo 392:sellä puoliskolla, näihen
-Suomalaisten 1718 vuuen paikoilla, olleen kaupaksi _Tartarin_ ja
-_Bucharin_ maissa, _Mustan ja Kaspin_-meren tienoilla. Soahaan vasta
-kuulla muutaman osan heisiä kulkenneen _Bogin, Dnisterin, Pruthin ja
-Donauin_ virtojen poikki ja yliten _Balkanin_ vuoria, tunkenneen
-_Turkinkin_ moahan; samonneen _Constantinopeliin_ ja sieltä _Bosphorin_
-salmen ylitek vajuneet _Aasiaan_; kussa hajoisivat muihin äkkinäisten
-kansoin joukossa; mutta joista vielä tavataan _Anatolian_ moassa monta
-kylee selväitä Suomalaisia _Smyrnan_ kaupunkin seytyvillä.
-
-Mitä nyt näistä Venäjän eteläisimmissä maissa löytyväisistä
-Suomalaisista tuloo sanottavaksi, niin tahomme, lupauksemme jälkeen,
-tässä toimittoo niitä tietoja, jotka olemne heistä käsittäneet.
-
-Kuin Kuninkas Koarle XII:nees v. 1709 murtaisiin Kasakan-moahan, niin
-oli silloinkin hänen joukossa hänen Pappinsa, Oppia _Jöran Nordberg_,
-joka siitten, Kuninkaan kuoltua, kirjutti hänestä ankaran Tarinamuksen,
-luettavaksi 2:ssa aika kirja-osassa. Hään puhuu yhessä kohin näistä
-Suomalaisistakin, joita silloin siellä tapaisivat koko suuret parvet,
-ja jotka hään omilla silmillään lie nähnyt, ja puhutellut. Hään
-kirjuttaa heistä näin:
-
-"Muuten oli surkuteltava nähä, seka Pultavan maassa että koko Ukränin
-eli Kasakan-moassa, tätä poloista Suomalaista ja Virolaista rahvasta,
-nuoret että vanhat kumastakin puolesta, joita Kasakat lienee ite
-vienneet myötensä, tahi ostanneet Venäläisiltä. Mikä voan miehen puolta
-oli, ottivat Ruohtalaiset jälleen, kussa heitä löysivät.[268] Nuoret
-poijat, jotka lapsuuessansa ovat tulleet pois-vietyiksi, ja
-vanhempiansa jo unouttaneet, erkausivat kovalla itkulla isännistään;
-mutta sanoivatten kuitenkin olevasek tyytyväisiä sen puolesta, että
-tämä Jumalan-palvelus, jonka näkivätten tässä moassa, ei ollut
-yhtäläinen sen kanssa, jonka muistivat nähneesek kotonaan.[269] Monta
-jotka jo oli kastetut uuestaan, ja oli vanhemmat, pyysivät soaha jeähä
-tähän, sanoin heijän elämän-laita olevan paremman tässä kuin luulivat
-ollakseen omassa moassaan, kussa ovat olleet Herroin kurin alla, ja
-tulleet pietyiksi muunna luontokappaleinna. Monta myös ilmoittivat
-ihtesäk vapatahtoisesti.[270] ja rupeisivat sota-väkeen, ne
-liioittenkin jotka olivat asunneet yhessä, itekseen, että puhuivatten
-ja harjoitivatten omoa kieltänsä. Näistä otettiin muutamat Virolaisten
-Hevois-väkeen, eli johon-kuhun Suomalaiseen Rykmentiin, muutamat --
-Trossi-kasakoiksi Artellerihin kussa jo ennenkin ison osa oli
-Suomalaisia tahi Eestiläisiä (Virolaisia). Muutamat heistä tahottiin
-Kenraliloilta eli muilta Upsieriloilta. Ison vastuus oli
-'vaimoväestä';[271] jotka kokousivat suuret joukot, ja päivittivät
-sitä, etteivät tainneet seurata armean kanssa, eivätkä myös tienneet
-varman tien kulkeaksensa omahan moahasak; hyö rukoilivat sentähen
-Kuninkasta, soahaksensa tulla takaisin, kuin hään kerran näistä maista
-oli pois-mänävöinään. Tiesivät sitäkän puhua, monen heijän moamiehen
-tulleen isänniltään (jotka eivät tahtoneet olla heistä vajoolla)
-poislähätetyksi muuannek, ja niin salatuksi että heijät tuskin eneän
-käsitetään" (Nordberg Carl XII:s Historia, I Del. p. 905, 906.)
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lopuksi mainitaan meijän tahtonneen mielellämmö kuvittoo Teillen näihen
-Venäjän Karjalaisten voatteenpariakin, josta olemme jo monaisten
-Pietariin kirjuttaneet, ja jota on meille luvattu, ehkei annettu.
-Kuitenkin olemme sillä välillä tässä toimittaneet, meijän-moan
-Venäjän-puolimmaisia Karjalaisia arki-voatteissaan.
-
-                                                          G--nd.
-
-
-
-
-ERILLÄISÄ LAULUJA.
-
-
-
-NYT ja ENNEN [272].
-
-
-    Ennen eli jokainen kuin asian oil laita;
-    Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.
-
-    Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
-    Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
-
-    Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
-    Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
-
-    Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
-    Nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.
-
-    Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;
-    Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
-
-    Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
-    Nyt ei löyvyk talossa -- kuin velkoa ja viinaa.
-
-    Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
-    Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.
-
-    Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;
-    Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.
-
-    Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;
-    Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
-
-    Ennen oli neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;
-    Nyt on likat ilkiöät, ja ylpiät on vaimot.
-
-    Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse;
-    Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
-
-    Ennen anto piika tuskin sulhaiselleen suuta;
-    Nyt hän muillen muikkarillen antaa vieläik muuta.
-
-    Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;
-    Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.
-
-    Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;
-    Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.
-
-    Ennen laulo Lukkair ite kirkossa ja häissä;
-    Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.
-
-    Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta;
-    Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.
-
-    Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;
-    Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan -- ja torkuu.
-
-    Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;
-    Nyt hään heitteä rästiksi, ja panttoo kustaik kuusta.
-
-    Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;
-    Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.
-
-    Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään;
-    Nyt hään rajat rakenteloo tikkujansa jälkeen.
-
-    Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;
-    Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.
-
-    Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;
-    Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.
-
-    Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä;
-    Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.
-
-    Mitenkäs siitt' minä olin? -- Elin niin kuin Herra;
-    Nyt on kaikki kavonna, vaan -- laulan vielä kerran:
-
-    "Joka kiittää vanhoja, hään nykyjähän moittii;
-    Ajat oli kiistallaan, vaan -- vanhatpa nuo voitti."
-
-                                                 G--nd.
-
-
-
-SOIJIN.
-
-
-    Kulkiisani vainiolla
-    Kuulin Annin laulavan,
-    Kuulin kuuset, takalolla,
-    Kalliotkin kaikkuvan:
-           Tulan, tulan tee, :|:
-
-    Suksutellen mehu miellä
-    Annin kumppaniksma jäin,
-    Sanoten: Ka' "laula vielä"!
-    Ja se armas laulo näin:
-           Tulan, tulan tee, :|:
-
-    Niin hän laulo hymy-huulin,
-    Sima-silmin, sulo-suin,
-    Hiljaan hengiten ma kuulin,
-    Enkä muista muuta kuin:
-           Tulan, tulan tee, :|:
-
-    Taivas leimahti ja loisti,
-    Kuin hän istu vieresäin;
-    Suuta pyysin: "toisti, toisti!"
-    Vastas hän. Ja laulo näin:
-           Tulan, tulan tee, :|:
-
-    Vapaus on rinnastani,
-    Rauha, riemu, rientänyt;
-    Yöt ja päivät korvisani
-    Soittaa sama ääni nyt...
-           Tulan, tulan tee, :|:
-
-                           Kallio.
-
-
-
-YSTÄVÄLLENI.
-
-
-    Muistan sua ensimmäisen
-    Leivon laulaisa laella,
-    Pouta pilviin povilla;
-    Muistan -- myöski ensimmäisen
-    Kullaisen kukan kuvasta
-    Lailleen silmäsä, sulosa --
-    Millon muistelet minua?
-          Millon?
-
-    Muistan sua sulosimman
-    Ajan, armahin, ihanin,
-    Jon' ei öillään sammu' päivä;
-    Muistan -- kukkuisa käkien,
-    Pikku lintuin livertäisä,
-    Haju tuomikon nenillä --
-    Millon muistelet minua?
-          Millon?
-
-    Muistan sua suhinasa
-    Raju-tuulten tuuvittaisa
-    Kellastuneita ketoja;
-    Muistan -- kuin sekeenen taivas
-    Kuvauupi, kuutamolla,
-    Jäisen järven iljanneisa --
-    Millon puistelet minua?
-          Millon?
-
-    Muistan sua, koska korvet
-    Seisovat lumi sovissa,
-    Päivän mentyä pesäänsä;
-    Muistan -- tuolla korkialla
-    Kevon tulten tuprutesa,
-    Joski taivas ois tulesa --
-    Millon muistelet minua?
-          Millon?
-
-    Muistan sua kuun ikäni,
-    Päivän puolelle soluisa,
-    Päivän puolelta soluisa;
-    Muistan hengiteltyäni --
-    Muistan täällä, muistan tuolla
-    Tuolla taivaassa sinua,
-    Millon muistelet minua?
-          Millon?
-
-                          Kallio.
-
-
-
-SIRKKA.
-
-
-    Laulo Sirkka lystiksensä
-    Huviksensa hyräeli,
-    Mättähällä, mesikkoisa,
-    Sima kukkien seasa. -- -- --
-
-    Päivä paisto. Kukat kuuli
-    Auki suin, hyvillä mielin,
-    Kuin hän laulella liritti.
-    "Mitä laulat laiska roisto!
-    Hullutuksia hyräilet?
-    Teehän työtä -- sill' ei vatta
-    Täyvy' tyhjistä loruista.
-    Raipat selkään semmoisille!"
-    Toru muuan muurahainen,
-    Tämä itara itikka,
-    Sirkkaa aivan syyttömästi.
-
-    Sirkka laulo lystiksensä
-    Huviksensa hyräeli
-    Mättähällä mesikkoisa
-    Siinä kukkien seasa,
-
-                          Kallio.
-
-
-
-RUNO.
-
-
-    Pois meni merehen päivä,
-    Poijes kuiluna keränä,
-    Laillisille lainehille;
-    Meni kevät, meni kesä,
-    Kukkinensa, kultinensa,
-    Meni linnutkin minulta
-    Muille maille laulamahan;
-    Jo menivät -- --
-           -- -- Jo tulivat
-    Kaikki tulivat takaisin,
-    Tulihan koilta ilman
-    Päivä kahta kaunihimpi,
-    Tuli kevät, tuli kesä,
-    Tuli ne iloiset linnut,
-    Tuli kultaiset kukatki,
-    Ei tule' syän alaini,
-    Ei ikänä, ei eläisä
-    Tule' mieli miekkoseni,
-    Toivottavani takaisin.
-    Veikko kulta, veli kulta,
-    Älä nuhtele minua
-    Josma sentähen murehin,
-    Tahi ryhtynen Runolle!
-
-                         Kallio.
-
-
-
-OMA MAA.
-
-
-              Oma maa mansikka;
-              Muu maa mustikka.
-
-    Vallan autuas se jok' ei nuorena sortunu maaltaan,
-      Hyljetty onnensa kans' urhoin hauvoilta pois.
-    (Ei sopis miehenä näin mun nuhtella taivahan töitä;
-      Mutta mun syömeni taas -- tahtoopi huokata ees.)
-    Kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,
-      Nousevat silmiini nyt vielä'in viljavat veet.
-    Ei mun mielestä, ei, mee pohjolan tunturit, joilla
-      Lassa ma kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi.
-    Siell' eli toimesa mies, ja Väinöstä lausuvat urhoot,
-      Poijat ja karhut puun juurella painia löit.
-    Raittihit talviset seät; revon tult' ovat taivahat täynä,
-      Kauniimmat kattoa kuin aamulta alkava koi.
-    Oi, Te pohjolan kesäiset yöt, jona aurinko loistaa,
-      Myötensä päillyen veen vienosa taivahan kans'!
-    Teille jos Onnitar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki
-      Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähteet ja kuun.
-    Siellä mun huoleeni on, ja siellä ne muinosat muistot,
-      -- Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävät myös.
-    Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks',
-      Kauniimpi, kalliimpi on mulla -- mun syntymä maa.
-
-                                                 Kallio.
-                          ---------
-
-
-MEHTÄ.[273]
-
-(Katkaistu isommasta Runon-aineesta, kuhuttu:
-"Joukkahainen").[274]
-
-
-        Päivä oli pilvessä,
-        Pimeytti tiellä;
-        Eikä kukan silmässä
-        Tuntui märkä vielä.
-    Tuuli horjui honkikoissa,
-    Puistel' hirren päitä;
-    Suet vuorten louhikoissa
-    Ulvoi myrsky-säitä.
-
-        Hepo jouksi jouvusti --
-        Suihtet valui suusta.
-        Hiisi hirvitt' ouvosti,
-        Kahto kustaik puusta.
-    Karjalainen välistänsä
-    Kiiruhteli Ruunaa.
-    _Husso_, hänen jälestänsä,
-    Lenteil tuppi-suunna.
-
-        _Husso_ huusi, huikkais:
-        "Herra! -- mikäs tuota?
-        Joka tuli luikkais',
-        Juoksi pitkin suota?
-    Syltä otti astussa! ... (ja
-    Rosmot liikkuu näissä)
-    Puukko sill' oil taskussa, ja
-    Aseh kova käissä!"
-
-        "Tarka silmä sulla!
-        Korvainkin on tarka --
-        Hyvä syvän mulla!
-        Mutta varsin arka...
-    Tuolta tuloo aijan takoo!
-    Hiirakkain jo karkaa ....
-    Lähkee Herra kulta pakoon!
-    Lähe Herra parka!"
-
-        "Häpiä ja huuti!
-        Ohaan miessä meissä.
-        Niinpä teköö muuti
-        Kuin on kova eissä!
-    Herra Kiesus! ... mikä Miesi!
-    (Silmät minun petti'!)
-    Jänis oli --
-                 -- Lempo tiesi! --
-    Jo sen jalat jätti" ...
-
-        "Hyvä syvän sulla,
-        Mutt' ei ollut mieltä!
-        Joutapahan tulla --
-        Enkä mänek tieltä.
-    Jos ois joussein -- pirun pukki! --
-    Minun taikkaat nuolet ...
-    Oisin pannut mahais puhki!
-    Läpi perän puolet."
-
-         *     *     *
-
-        Päivä oli pilvessä,
-        Pimeytti tiellä;
-        Eikä _Huson_ silmässä
-        Tuntu unta vielä;
-    YÖ se illitt' silmillänsä,
-    Musta niin kuin pirko;
-    Hiisi vihels' pillillänsä,
-    Mutt' ei mitään virko.
-
-        "Hepo, kappas, minnek,
-        Joko pyrit tieltäis?
-        Vielä vainen sinnek
-        Tekisi sun mieltäis? --
-    Etkös kuulek korvettava!
-    (Pahuus, kuin ei viänyk)
-    Seiso, Susi! Karhun pala!
-    (Eipä juutas kiänyk)."
-
-        "Herra kultas, malta!
-        Jo nyt miestä viijään ...
-        Autas!" -- "Mikä valtaa?"
-        "Hepo .... enkä tiijä,
-    Noijat teällä ovat lässä,
-    (Joko liennöön sielläik?)
-    Hepo hurja seisoo tässä,
-    Eikä nousek tielle."
-
-        "Onhan suihteet suussa,
-        Keppi miehen käissä!
-        On! -- vaan vika muussa --
-        aikaus on eissä.
-    Siottu on Ruunain kiini.
-    Seisoo joka jalka.
-    Voahessa on varsain niini,
-    Sepä Hiijen palkka!"
-
-        "Nouse moahan lurjus!
-        Mitäs minä taijan?
-        Hepo seisoo. -- Nurjin
-        Kahtoo läpi äijän.
-    Raon läpi meäräksi ois
-    Pujkahtella tuonek.
-    Vetin sormein veäräksi. Voi!
-    ... Pakottaapi suonet" ...
-
-        "Niitty hyvä tiellä;
-        Eikä suihteet suussa -- --
-        Kas pakana! vai vielä ...
-        Murehtin jo muusta.
-    Hepo luuli: nälässäin, mä
-    Tahon mahain täynnä;
-    Lurjus, jok'on selässäin, tuo
-    Oisi hyväik käymään."
-
-         *     *     *
-
-        Matka joutu välleen,
-        Jo oil puoli verran --
-        Mutta _Husso_ jälleen
-        Avais suutaan: -- "Herra!
-    Jo on kylä! -- korvassani
-    Kuuluu piska rukka. --
-    Haukuu koira korvessakin,
-    Kylä, kussa kukko!"
-
-        Tuiskut kävi tuimasti,
-        Ryöpyi yhtä peätä;
-        Myrskyt riehui huimasti,
-        Heiti hyytä, jeätä.
-    _Joukkahainen_ nuttuansa
-    Kiinitteli vyöllä.
-    _Husso_ lopett' juttuansa,
-    Juuri syvän yöllä.
-
-        Parta oli hallassa,
-        Huuhtehessa huulet.
-        Sopat, lumen vallassa;
-        Turpa, vasten tuulet.
-    Satula oil sula eissä,
-    Takana oil jeässä;
-    Keihät oli kunkin käissä,
-    Rauta-lakit peässä.
-
-                         G--nd.
-
-
-
-KALEVAN TYTÄR.[275]
-
-Loilu.[276]
-
-
-    "Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
-    Laske minun ketollen käymään!"
-         "Vieläpä niin!
-         Pie suus kiin!
-      Olithansa ketolla öyläin." --
-
-    "Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,
-    Laske minun kukissa käymään!"
-         "Vieläpä niin!
-         Pie suus kiin!
-      Olithansa kukissa öyläin." --
-
-    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
-    Laske minun marjassa käymään!"
-         "Vieläpä niin!
-         Pie suus kiin!
-      Olithansa marjassa öylöin." --
-
-    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
-    Laske minun karjassa käymään!"
-         "Vieläpä niin!
-         Pie suus kiin!
-      Olithansa karjassa öylöin." --
-
-    "Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,
-    Laske minun kylässä käymään!"
-         "Määppäs jos! --
-         Luuletkos
-      Ettäsä kotihis löyät?"
-
-    Piikapa läksi: ja ketollen hän kävi,
-    Ja pitkin Pohjan-maita hän juoksi.
-         Mitäs hään tei?
-         Ja mitä hään vei
-      Emonsa kultansa luokse?
-
-    Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
-    Ja Karjalassa kauvas hän juoksi.
-         Mitäs hään tei?
-         Ja mitä hän vei
-      Emonsa kultansa luokse?
-
-    Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
-    Ja Savon-maita samoi ja juoksi.
-         Mitäs hään tei?
-         Ja mitä hään vei
-      Emonsa kultansa luokse?
-
-    Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
-    Ja Hameen-maita hätin hään juoksi.
-         Mitäs hään tei?
-         Ja mitä hään vei
-      Emonsa kultansa luokse?
-
-    Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,
-    Ja Uuen-moasta Turkuhun juoksi.
-         Mitäs hän tei?
-         Ja mitä hän vei
-      Emonsa kultansa luokse?
-
-    Löysi hän kyntäjän ja Hevoisen ja auran,
-    Ja kaikki hään helmassaan peitti.
-         Kaikki hään voi,
-         Ja kotiisak toi:
-      "Kuules mun kultainen Äiti:
-
-    "Mikäpä Herhiläinen lehossama löysin?
-    Moassa se möyräis ja möykkäis.
-         Tarttui niin
-         Karttuihin kiin,
-      Ja turvessa toukkais ja töykkäis."
-
-    "Kuules mun Piikasein, kultasein -- kuuleppas,
-    Laske häntä mehtähän jälleen!
-         Tännepä hyö!
-         Tuloovat. Myö
-      Vaipumille pois tästä välleen."
-
-    Niinpä ne laulovat Kalevaisen lapset,
-    Ja minä heijän voimansa kiitän.
-         Moasta ja soist',
-         Muuttivat pois,
-      Eik heit' ouk kuuluna siitten.
-
-                                    G--nd.
-
-
-
-HULIVILI.[277]
-
-(Poika _Joukkahainen_ laulaa Ukko _Vilhuisen_ tuassa,
-Tyttölöihen kuulla).[278]
-
-
-    Minä olen poika, jot'ei surut paljon paina;
-    Vilpiä ja hilpiä -- niin olen minä aina.
-
-    Mutta enmä aikoin tulek, olla eneän teällä,
-    Sillä vaimot valehteloo paljon minun peälle.
-
-    Ämmät vanhat äykkäävät. Ja nauraa pahat naiset;
-    Ja ne nuoret vaimot ovat kaikki samallaiset.
-
-    Josma oisin jonkun kerran joukossakin päissä,
-    Siitten tuosta torutaan, ja akat ovat äissään.
-
-    Josma jollon korttiloissa onneani koitan,
-    Siitten tuostaik torutaan -- jos kohtakinma voitan.
-
-    Josma jollon ottaisini tytlöäin mun luokse,
-    Siitten tuosta pauhataan, ja puheet kylään juoksee.
-
-    Mitäs minä tuosta huolin? Tuo mun viinain tänne!
-    Minä pulloin pullistan, ja elän niinkuin ennen.
-
-    Eihään siihen tullekkahan tekemistä kennen.
-    Piikoja ma pitelen, ja likistän kuin ennen.
-
-    Minä heitä kuiskuttelen, muiskuttelen muuten;
-    Syleilen, ja hyväilen, käsillään että suuten.
-
-    Tule tänne tyttö rukka, likemmäksi muutais!
-    Niinmä saisin suikutella sinun pientä suutais.
-
-    Josko mummu murahtaa, jos toruu vanhat naiset,
-    Sano heille että ne oil nuorra samallaiset.
-
-    Vanhat piätään puisteloovat, muisteloovat mieltään, --
-    Mitäs siitten nuorten ilot torutaan ja kieltään?
-
-    Niin ne tuolla teköövät, ja niin ne teköö sielläik;
-    Niin on ennen eletty, ja niin eletään vieläik.
-
-                                              G--nd.
-
-
-
-TURUN TULIPALO.
-
-(Syyskuun 4:nä ja 5:nä päivänä vuonna 1827)
-
-
-    Tuli on Turussa turmion soannt;
-    Vallatoin valkia, vahinkot suuret.
-    Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit,
-         -- Kaikki on koanut.
-
-    Tuulik'kin tuli, ja paiskaisiin paloon,
-    Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui.
-    Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui
-         Talosta taloon.
-
-    Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan,
-    Suojatkin surimmat suikkaisi suuhun;
-    Kaluisi kiviä, puraisi puuhun,
-         Jumalan julma. --
-
-    Karsast' oil kahtoa turhoa työtä --
-    Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri.
-    Kauniimmat kavut oil poronna, juuri
-         Raunioin myötä.
-
-    Voi tätä kauhea syksyistä yötä!
-    Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo --
-    Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu
-         Rantoja myöten.
-
-    Ei ollut majoa monella sa'alla!
-    Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa
-    Murheissaan tuhannet panihin moata
-         Routalla maalla.
-
-    Luoja, sun lahjais ja kuriis on lässä --
-    Yhet jos koroitat, alennat toiset!
-    Parhaimmat pajarit, pahimmat loiset,
-         Nukkuivat tässä.
-
-    Orjat ja Herrat ei eroittu joistaan.
-    Tekivät sovinnon viha ja vaino.
-    Ylpeys tässä, ja tässä se kaino --
-         -- Tapaisi toistaan.
-
-    Aura, kust' tieto, ja viisauen valo,
-    Valaisi moata, ja laveast loisti;
-    Kirjat -- jotk' asiat vanhimmat toisti,
-         -- Kaikki ne palo.
-
-    Hovrätin seästöt, ja Oikeuen kätköt,
-    Kaikki ne tuperoi tuhvaksi välleen;
-    Tuli ei suvanna suojoa kellen.
-         Hirmuisat hetket!
-
-    Kirkkokin kuuluisa (Suomessa suurin)
-    -- Mokoma laitos, oot päiviäis nähnyt!
-    (Tuli jo muinonkin turmiois tehnyt)
-         -- Hävittim juurin.
-
-    Tornikin, jota niin kauniiksi tehtiin,
-    Kusta jo kuparin sointua kuultin;[279]
-    Jota juur' vanhaks' ja lujaksi luultiin,
-         Lieskana nähtiin.
-
-    Ilo se muuttuupi murheeksi välleen!
-    Muinoisat muistot! Voi autuas aika!
-    Kaikki on kavonna, Ainoast' paikka
-         Löytyypi jälleen.
-
-                                  G--nd.
-
-
-
-
-Viittaukset:
-
-
-[1] Onneksein, en kuitenkaan ottanut moallen kaikkia kirjojani ja
-käsitekojani. Mitkä kaupunnissa olivat, säilyvät; niin myös sen
-kirjaksi painetun Otavan, joka oli kirja-sitojan korjuussa.
-
-[2] Tästä hänen mielen-taipumisesta, että muutenkin kirjoin
-jouvuttamisesta, tuloo minun kostella hänen Kauppa Kasakkaansa
-(Kontorist) _Alb. Joh. Brodellia_, nuorta Lankoani, jonka ansio näissä
-toimeissa ei ouk vähinarvattava.
-
-[3] Näistä kuvista ja kiven piirutoksista ei ouk ollut mulla muuta kuin
-paljasta vastusta ja joutavia kustennoksia. Ensinnik -- heijän
-hakiissa, siitten -- heijän kivellen piirittämisessä, ja viimen --
-heijän painiin-panemisessa; mutta paloivatpahan ilman vaivatak, ehkei
-tuotakaan kunnollisesti. Sillä porossa löyettiin vielä monet pankot
-heistä puoleksi poltettuita. Minun oli aikomukseni, näillä lahjoittoo
-kielen-ystäviämme; senpätähen en ottanut Peällentarjojoilta heistä
-mitään maksua (lue Esip. XXXVII p. 1:seen Osaan) voan sovitin heijät.
-Suomalaisinna tuomisinna (herkkuina) kirjoin paritsaksi. Minä luulisin
-sen tähen, heijän palattua, en oleva velkapeä vielä toisenkin kerran
-toimittoo heitä, koska ovat muka minun antamia, ei -- Teijan ostamia;
-ainoasti vapa-taholla tahon minä heitä toimittoo, niinkuin näitäkin;
-jottei sanottaisiin, muutamien soanneen heitä, muutamien ei.
-
-[4] Tätä tahon Kirjan-sitojoillen muistuttoo, etteivät siotak hänet
-kovaan kanteesek, ennenkuin joutuu toinenkin puoli, kussa seuraa
-Sisälmys (innehåll) virhein oikastamus, ja kauniimpi kivellen
-piiritetty alku-lehti.
-
-[5] Vaikka, omaksi vahinkoksein, olin hinnan alentanut
-Peälletarjojoillen, puolta vähemmäksikuin Ostajoillen, niin olen
-kuitenkin kuullut, monian, jok'ei ymmäräk eikä tunnek kirjain hintoa,
-sanovan, tämänkin jo olleen kalliin. Olen jo ennen toimittanut teillen
-Ruohtalaisten ja Virolaisten kirjan hintoja; jos tahotten
-Juuttilaisiakin kuulustoo, niin siellä nytkin Oppetaja C.C. Rafn, joka
-ulos-antaa _Nordlanda Fornaldas Sögur, eptir Gömlum Skinnbokum_, ottaa
-Peällentarjojoilta 7 kill. Pankossa, kustakin Arkista -- eikä muuta
-työtä, kuin kopioittoo vanhoja, ennen painattuita Satuja. Ja tätä
-hintoa otetaan Danmarkissa, (Ruunun-palkatulta mieheltä) kussa on monta
-tuhatta usseempia kielen- ja kirjan-ystäviä, kuin mitkä löytyy meijän
-moassa; joihen kirjoja ostetaan ja luetaan Ruohissa, Norissa,
-Suomessa että koko Saksan moalla, samalla heri kiivanella, kuin omassa
-moassaan.
-
-[6] Paihti muita virheitä, olen nyt perästäpäin keksinyt, minunkin
-puheessani, paljon Ruohtalaisuutta, joka oli jo niin kielellemme
-takertunut, etten minäkään ollut hyvä tuota oivaltamaan. Kielen
-virheeksi tätä ei juuri saatak sanoa, ainoasti muukalaisuueksi
-puheessamme.
-
-[7] Minä tahon tässä käsken puheen nimittää niitä käsitekojani, jotka
-oisi mulla painatettaviksi, voan joihen paino-kustentamisehen minun ei
-yltyk varani, siinä toivossa, että jos löytyisi Suomessa mies, joka
-tahtoisi rueta heijän kustentajaksi, eli joka rahan lainuulla tahtoisi
-auttoa minua, heijän painattamisessa, niin tehtäisimmö tätä sillä
-eholla, että hään saisi niistä hänen kustennoksella painatuista
-Suomalaisista kirjoista, niin monta kappaletta, jotta hänen maksut
-tulisi sillä suoritetuiksi, joita kirjoja hänellä oisi lupa ensin
-myyä kirjan-kaupoissa, kuittataksensa sillä kulunkiansa. Mitkä jäisi
-tähteiksi, pitäisin minä työstäni ja vaivastani. Eli toisellakin
-tavalla: että hään panoo rahat, minä -- työn ja vaivan; voiton eli
-vahinkon pannaan kahtiaan. Itemä tahon huolta piteä painamisesta ja
-paino-ojenusten lukemisesta (om korrekturen). Valitetaan kyllä, ei
-meissä löytyvän Suomalaisia kirjantoimittajoita; voan luulen suuremman
-syyn olevan paheksia, ettei Suomessa löyvyk kirjan kustentajoita.
-Nämät minun käsikirjoitukset ovat, niin kuin tässä seuraa:
-
-1) Otava. Toisen Osan toinen puoli, niin myös Kolmaas Osa, jota
-aattelisin painuttoo monessa pienessä, nuon 6:en tahi 7:män arkin
-kokonaisessa siteessä, että tulisivat Ostajoillen huokiammiksi, eivätkä
-tuntuisi minullenkaan kalliiksi.
-
-2) Lapin Otava, eli tiiustuksia niistä Venäjässä löytyväisistä
-Suomalais-suvullisista kansakunnista, heijän kielestä, m.m. ynnä
-kuvauksia heijän voatteen-parista, m.m. Tässä ymmärretään ne 181:lla,
-182:lla ja 226:lla puoliskolla mainitut kansat, johon myös
-Lappalaisetkin kuuluu, ja näihin ehkä puolittain Samojedilaiset, jos ei
-kielestään, niin elämästään.
-
-3) Matkustamus, vuonna 1817, Dalan, Helsinginmoan eteläisissä,
-Vestmanninmoan ja Vermlannin pohjos-puolimmaisissa Suomalaisissa; ynnä
-Kartan kanssa.
-
-4) Matkustamus, vuonna 1821; Vermlannin luoteisemmissa ja
-Norin-Suomalaisissa, ynnä kartan kanssa.
-
-5) Koarle XII:nees; ja hänen sotoamisesta, eli Suomemoan Tarinamus
-vuotesta 1700 vuoteen 1720.
-
-6) Valaistaja, eller Handlingar till upplysning i Finlands äldre
-Historia. Näitä oisi monta osoa. Peäkirjutos (terten) on milloin
-Ruohtalainen, milloin Latinalainen, milloin Saksalainenkin; mutta ne
-minulta tehyt muistutukset ja valaistukset, ovat kirjutetut Suomeksi.
-
-7) Lukulasku, eli kirja joka toisen opettamatak neuoo Suomalaisia
-luvunlasketella. Tarkoitettu sekä varsinaiseen että Vissinnäiseen
-Luku-laskemisehen (med afseenbe så wäl å den rena som tillämpade
-Aritmetiken) selvällä johtauksella, toimitettu hyväksi nuorillen että
-vanhoillen.
-
-8) Kuus ensimmäiset kirjat Euklideksen Peätoteista, eli hänen
-esi-johtattamus Meärä-laskemisehen, Suomennettu opiksi nuorukkaisillen.
-5:nessä kirjassa olen minä uskaltannut muistutuksissani
-luvunlaskemisenkin keinolla johtattaa hänen toistuksiansa.
-
-9) Försök att förklara Caj. Corn. Taciti omdömen öfwer Finnarne; jemte
-en öfwersigt af deras fördna widskeppelse. Ämnadt såsom ett bidrag till
-upplysning i Finnarnes Historiska Fornhäfder.
-
-10) Tillförlitliga Underrättelser om de från äldre tider sedan i
-Swerige och Norriqe bosatte Finska kolonier, jemte i ämnet upplysande
-handlingar. Ett bidrag till samtidens historia. Näitä tulisik monta
-Osoo, ynnä kartioin kanssa.
-
-11) Soldatens wid f.d. Generalen Grefwe Ad. Ludv. Lewenhaupts
-TremänningsRegemente Erik Dahlgrens Dag-Bok unber Carl XII:s fälttåg,
-åren 1700 -- 1709, fortsatt så wäl under fångenskapen i Moskwa, som
-under kampanjerna i Roslagen 1714 -- 1720; jemte en Samling af Sånger
-och Psalmer, författade under fångenskapen i Rysland; äfwensom afskrift
-af åtskilliga Officiella Handlingar, med afseende å Swenska Arméen.
-Tämän Dahgrenin omaa käsi-kirjutosta käsitin minä jo vuonna 1817
-talonmieheltä _Lassi Kavialta Rynkan kylässä_ (Ruotiksi _Kroktorp_)
-Järnan Suomalaisissa Dálan-moassa, ja on senpuolesta meitä
-Suomalaisiakin koskevainen, että tämä Dahlgren, joka vihtoin tehtiin
-Sotaherraksi, seuraisi Lewenhauptin onnetointa sota-rahvasta, kussa oli
-enin osa Suomalaisia Rykmenttiä.
-
-12) Tiijustuksia Kuninkaan Koarle IX:sännen käynnöstä Suomenmoassa
-vuonna 1597 ja 1599.
-
-Että tässä luettoo muita pienempiä käsitekoja oisi joutavoa, niin myös
-minun Isä-vainajan Suomennoksia Roamatusta. Ajat eivät ouk huitenkaan
-sen-näköiset, että taitaisivat heistä hyötyä. N:o 3, 4, ja 5, aattelin
-minä ensin painuttoo Otavahan; mutta tulivat siihen kovin viljaisiksi.
-N:o 9 ja 10 ovat jo joksikin peälle-tarjoitetut. Muutamia näistä ovat
-jo olleet valmiiksi kirjutetut vuotesta 1820; vaikka en ouk ollut mies
-soaha heijät painetuiksi, joka toistaa kehoituksen Suomeksi kirjuttoo
-vielä olevan varsin kehnon. Minun olen sen tähen täytynyt monestin
-mainita (citera) heijät käsi-kirjoituksenna.
-
-[8] Minä kuulin jo vuonna 1814 ensimäisen kerran puhuttavan tästä
-Rilvalan Helasta, ja olen siitten tiiustellut, sekä Sääksmäkiläisiltä
-että muilta Hämäläisiltä tästä heijän Juhlanpitämisestä, voan eivätpä
-hyö tuosta tainnut antoa mullen sen selvempöö tietoa, kuin että se oli
-yksi vanha pakanallinen Juhla, jonka vaimoväki rajuttivat, ja jossa hyö
-lauloivat vanhoja Runoja, joita eivät itekkään eneä ymmärtännä. Näihiin
-tiiustuksiin emminä tainnut mitenkään tyytyä, jos kehuittivat minua
-enemmin tästä kuullostella. Minä kirjutin jo monisten Sääksmäkeen,
-(jossa mulla oli tuttuja miehiä), ja pyysin heitä panemaan paperillen
-ja minulle lähetteä näitä vanhanaikuisia lauluja. Lupa tuli hyvä kyllä,
-vaan se on vielä pitämätä. Minä kuljeskelin jo itekkin Hämeenlinnan
-kautta, kuin läksin Turusta kotiin, mutta satun aina liikkua, sillä
-ajalla kuin ei enee Helkoa huuettu. Vasta v. 1824, koska minä läksin
-Äijin asioillen Lammin pitäjäseen, niin peätin minä että tästä lähteä
-Sääksmäkeen soahaksein tästä jotaik perustusta. Sinä 15 p. heinäkuulla
-tulin minä myöhään iltaisella Syrjäntaan Kestkievariin; pitelin siinä
-vähä yötä; ja tulin toissa pänä hyvällä ajalla Ritvalan kylään. Minä
-pistiin Lautamiehen Heikki Örtin luokse, joka oli ymmertäväisin ja
-toimellisin mies kylässä. Kuultua minun asiaini, seuraisi hän minua
-samassa niihen tyttölöihin luokse, jotka hään tiesi parraittain
-taitavan näitä laulella. Yhessä ihmettelivät hyö, että minä olin
-lähtenyt niin pitkän matkan taakse, varite vaste näitä hakemaan. Niitä
-oli kylässä monta, jotka taisivat näitä virsiä virittää, mutta yks
-nuori akka oli kaikista hilpein. Hänen suusta minä kirjutin näitä
-runoja paperillen; ja panin häntä muutoinkin toimittamaan minullen koko
-tämän Juhlan pitämisen. Mutta koska se oli minusta tarpeellinen että
-soaha nähäksein heijän käytöksiä, niin minä hyvillä puheilla yllytin
-heitä, että ens pyhänä huutoo Helkoa, vaikka se meärätty aika oli jo
-ohitten. Jota hyö suusanalla lupaisivat. Tässä kaunissa Herran hovissa
-viettelin minä koko sen päivän, ja vielä toisenkin; ja läksin vasta
-sunnuntaina, iltapuolla päiveä, yhen hänen Herrojen kanssa, nimelle
-Bergströn, Ritvalaan. Tästä läksin minä Lottilan moisioon, Laintutkian
-Blåfjeldin luokse, jonkan kanssa minä olin tuttu. Myö tulimmo vähä
-ennen sinne päivän laskua, ja näimmö ison joukon nuorta väkeä istuvan
-raittein ristillä, halkopinoloilla. Miehet kahtoivat niin vihaisesti ja
-mulistivat silmiänsä meijän peällämme, josta arvasin että hyö olivat
-vasten näitä laitoksia. Kuin rupeisin Tyttölöitä pyytämään tähän
-tavalliseen juhla pitoon, niin olivat jo jäykistynneet, ja pojat
-vetivät kaikellaisia verukkeita (svepskäl) ja kielsivät piikoja kovasti
-tähän puuttumasta. Kuin hyvin kiusaisin niitä joita olin jo ennen
-puhutellut, niin pitivät lupauksensa, ja sillä sain minä viimein kaikki
-Tytöt houkutelluksi että vasten miesten tahtoa rupeemaan parviloihin ja
-näitä laulelemaan. Sillä lailla sain minä nähä mitänkä hyö tässä
-käyttäitivät, ja olen sitä myöten myös tässä toimittannut tätä asiata.
-Näillä sanoilla, olen minä tahtona vakuuttoo, että jos oisin missä
-paikassa erehtynnyt, niin oijaskoon muut, jotka ovat olleet tässä
-juhlassa suatuvilla. Ne soriammat ja hilpiämmät neijot joukossa
-suattovat lauluillansa kuin peämiehet niitä toisia, joista oli
-mainittavat: Kaisa Mikkola, Hedda Yrjöntytär, Kerttu Juhanantytär,
-Tiina Eerikkintytär ja Maija Nikkilä, m.m. Että jollakin tavalla kostoo
-heitä, tästä heijän taipumisesta ja mielen nouattamisesta, lahjoitin
-minä heitä, niillä Pienillä Runoilla, jotka olin Upsalassa painattanna.
-
-[9] Jokainen kyllä oivaltaa ettei tämä ouk mikään _pakanallinen juhla_,
-mutta yks johtatus Poavilaisilta, jossa ne ovat aivan ouvolla tavalla
-yhteen-sotkineet ja velloineet asioita, joista Raamatussa puhutaan,
-niin kuin heijän oil tapa tehä, sepittäissä vanhoja satujansa (gamla
-munklegender). Koska Vapahtaja oli ristiin-naulittu hirsipuuhun ja näki
-ystäviä ympärillensä, niin se pyysi heiltä juuvaksensa. Maria Magdalena
-oli yksi näihen joukossa, joka silloin ojensi sienen hänellen imee,
-(Joh. 19, v. 25). Hään oli myös muihen Vaimoen kanssa soapuvilla koska
-asettivat Vapahtajan ruumiin hautaan (Math. 27, v. 56, 61. Mark. 15, v.
-47) ja oli yksi niistä joka ensin läksi voiteineen sunnuntainaamunna
-käymään hänen hauvallen (Math. 28, v. I. etc. Luuk. 24, v. 10, etc.
-Mark. 16, v. I, 2.) hään puhutteli silloin Jesusta, vaan piti häntä
-ensin ruohiston vartianna (Trädgårdsmästare) ennen kuin hän hoksaisi
-ihtensä (Joh. 20, v. I, 14, 15, 16). Tästä vaimosta oli Vapahtaja jo
-ennen poiskajottannut seihtemen pahan panemista (Mark. 16, v. 9.)
-Toisessa paikassa puhutaan Raamatussa yhestä toisesta vaimosta
-Mariasta, Latsaruksen ja Marthan sisärestä. Hänestä sanotaan että hään
-oli suurin synnintekiä, vaan että hään syntiänsä katuin kylvetteli
-Jesuksen jalkoja kyyneleillänsä, pyyhki heitä hiuksillansa, ja voiteli
-heitä hyvillä hajuilla, josta hään myös sai rikoksensa anteeksi
-annettuksi (Luuk. 7, v. 37-50. Mark. 14, v. 3. Math. 26, v. 7. Joh. 12,
-v.3). Näitä kaikkia on Matalenan Runossa yhteen veitty, ja siihen vielä
-lisätty Ruohin Ritaria, Suomen Sulhaisia, ja muita niitä näitä
-lausumia.
-
-[10] Tämä asia näyttää luonnostansa, ikään kuin se oisi yksi niitä
-monesta keski-ajan Sankarin tarinoista (af de många medeltidens
-Riddare-Romancer), koska tässä puhutaan Riddariloista, uskollisuutesta,
-ja seittyisistä. Mutta jos on asia tapahtunnut Suomessa, tahi muualla
-sitä ei lauluista selitetä. Eikä myös mikä mies, ja mikä virka
-Lalmantilla oli.
-
-[11] Tämä osottaa ikään kuin jota kuta Lappalaisen elämätä, tahi
-muistuttaa meillen, peri vanhoja aikoja.
-
-[12] Tämä laulu osottaa jota kuta Turussa tapahtunutta, ja on sen eistä
-Suomalaiseksi luettava. Vaan site selvempee tietoa hänestä ei soaha.
-Ainoastansa että yksi totuus ja tapaus, mahtaa tässä niin kuin
-toisessakin olla perustettunna.
-
-[13] Näin toimittivat hyö kylässä mullen asian. Soahaksein
-tästä tarkemman tiion, olen minä kirjuttannut Turkuun,
-Neuoittelemus-Kirjuttelian (Consistorie-Notarien) M. Hällforssin
-luokse, tiiustellen häneltä jos ei Papin-neuoittelemuksen vanhoissa
-kirjoissa löytyisi tästä jota kuta perustusta. Mutta hään on mullen
-vastannut että ainoastansa yksi Joh. Forseliuksen nimellinen Pappi, on
-ollut tässä pitäjässä Kirkkoherrana vuosien 1735 ja 1741 välillä; ja
-ettei tälläistä asiata hänen ajallansa löyvy tässä ilmoitettunna.
-Muutoin niin Papin-neuoittelemuksen paperit ei ole sen vanhemmat kuin
-vuoteen 1681, koska hyö silloin paloivat poroksi yhessä tuli-palossa.
-Sen tähen tämä asia mahtaa olla tätä aikoa vanhempi, tahi ainoastansa
-moa-oikeuessa peätätty. Minä olen siitten myös kirjuttanna tästä
-Kihlakunnan Tuomarillen, mutta en ole soanut vastausta.
-
-[14] Tämä pitäjä mainitaan jo 1335 vuuen kirjoissa (Porthanin Chronic.
-241 p.) ja on nimen antanut kahellen kihlakunnallen, ylä-Sääksmäin ja
-ala-Sääksmäin kihlakunnat.
-
-[15] Gananderin Mythol. Fenn. 8 p. Semmoisia Hakoisten kuhuttavia
-linnoja, löytyy myöskin Janakkalassa ja Hattulassa.
-
-[16] Se on epäilemätä, ettei nämät Runot ole näillä tienoilla
-synnytetyt, ja ettei näissä löyvy mitään paikkoa jonka piällen hyö
-tarkottaisi. Ei ies Helka-vuorestakaan kuulu mitään sellaista
-erinomaista puhetta. Yksi Vanha ukko tässä Ritvalan kylässä, sanoi
-muistavansa kuulleen puhuttavan, että ne asiat joista runoissa
-mainitaan ovat tapahtuneet Virossa tahi Inkerin muassa. Mutta mikä
-kieltää ne vanhat, valetta kuulemasta, niin hyvin kuin ne nuoretkin?
-Merkillinen on kuitenkin että kieli ikään kuin totistaa tätä.
-
-[17] Nämät alku-sanat osottaavat ikään kuin Helan huutajat oisivat
-tällä käyttämisellä poisheittäneet kansan vanhoja tapoja ja opetuksia,
-koska pelkäisivät tulla pilkan ala. Ja koska lapset käyttäävät tämän
-Juhlan, ja on arvattava, että ne nuoret olivat enemmin taipuvaiset kuin
-vanhat, luopumaan vanhoista tavoistansa, ja antamaan ihtiänsä ristitä,
-niin on uskottava, että tämä käytös on luettavaksi siitä ajasta, kuin
-Poavilaiset levittivät Ristin oppia meijän maissa. Sillä heijän oil
-tapa pitämään tälläisiä kävelemisiä (prosessioner) ja laulelemisiä
-(chörer, andeliga sånger) kuin tahtovat jonkun pyhän juhlallisesti
-käyttää.
-
--- Elkäs, t. elkös, elkee, elkeä. -- Eäntämme, oisi pitänyt olla
-eäntänne; tahi järkeen: "elkäämmö eäntämme hävetäk." -- Heittäjä,
-affälling, den som skiljer sig från de andra, och äfvenså af dem blir
-öfvergifven. Taitaa myöskin tässä m.y.k. laulaja, tahi "virren
-heittäjä." -- Meri-helmet, koraller, sandperlor, ovat tulleet niin
-kuhutuksi koska heitä tuotiin meren takoa; tahi oikeemmittain, koska
-heitä haettiin meren pohjalta. -- Saksan pehkineet, utländska nipper
-och grannlåter. -- Raakoisten puheella, "med råa, plumpa, grofva
-uttryck", kan äfven få betydelse af "kraftiga ord." Mutta on myös
-mahollista että oisi luettavana puhella, joka oisi samassa
-taivutos-loukkaassa (samma tempus och modus) kuin eillimäiset   sanat,
-"Sanella ja helkytellä." -- Uikkaja, begråtare, jämrare, m.y.k.
-Vaikkaja, tadlare, beklagare, belackare. -- Urvut, t. "urut"; oisi ehkä
-pitännyt olla: "Turun urvuin uikkajoillen." -- Väätty-vaski, hamrad,
-utsmidd, dragen koppar. -- Sinelle, oisi ehkä soveliampi sanoa:
-"sisällen", nimittäin tyttölöihen parveen t. piiriin. Mutta
-uskottavampi on, että se m.y.k. "sinisille"; sillä sini (blå) mahtaa
-olla vanha heitetty sana, joka nyt ainoastansa tavataan liitettyissä
-puheissa (i sammansatta ord), n.k.e. "sini-marja, sini-kello" j.n.e.
--- Matarat t. "mataran heinät", Galium Verum (Jungfru Marie Sånghalm,
-Honungsgräs, Gul-Måra) kuin myös Lysimachia Vulgaris, (Lysing,
-Gullspira). -- Tehkesme sinistä siltaa, taitaa sekä merkihtää "heinillä
-pujotettunna ja kaunistettunna", että myös "heiltä iheltä koreistunna",
-(jos olivat muka sinisissä voatteissa). -- Uikamme t. uikkaamme,
-laulatkaamme, ruikuttakaamme. -- Käjen t. käen (Gök).
-
-Ruotin kielellä oisi tämä laulu arvaten näin:
-
-    Låt oss börja, låt oss våga, --
-    Blygoms ej för våra stämmor! --
-    Om som unge än vi sjunga, --
-    Höja våra späda röster! --
-    Svag är den förgätnes visa. --
-    Låt min Sångmö lyran stämma, --
-    Mina perlor sakta klinga, --
-    Mina Tyska smycken tala --
-    Med de Svenskes hårda termer! --
-    Åbo argor åt dem som kälta, --
-    Messingspipor åt dem som knota!
-    Stigom syskon på det blåa, --
-    Honungsgräset såsom brudar! --
-    Hämtom derifrån ett såll fullt, --
-    Utaf Spir-gräs full en vacka; --
-    Bindom deraf grön en matta, --
-    Sjungom rosor på vår gångstig, --
-    Då vi gå till våra Gudar, --
-    Till de rena, trogne Gudar!
-
-[18] Tämä tarina löytyypi pian yhellä tavalla toimitettu
-vanhanaikuisissa Ruohtalaisissa lauluissa, jotka vielä lauletaan
-erinäisissä muakunnissa. (Svenska Folkvisor af Geijer och Afzelius,
-2 D., p. 229. -- Atterboms Poet. Kalend. 1816, p. 20). Jos ei
-Ruohtalaisten laulu o Suomesta kiännetty, niin ei Suomalaistenkaan ouk
-Ruohtalaisesta. Tämä ja ne seuravaiset Runot lauletaan samalla tavalla
-kuin alku-sanat, nimittäin että jokaisen sanan perästä lauletaan aina:
-"Kaunissa joukos'."
-
--- Neiro, t. neito. -- Korko-kengät, Skor med höga klackar. -- Hirren
-päänsä päältä, merkihtee: "Oven piälystä." -- Muuttununna, t.
-muuttunna. -- Karunna, t. katonna, kavonna, eli ehkä: "karanna." --
-Rinta-kisko, t. solki, risku (brisk). -- Hohra t. hohta. -- Peä-hopeet,
-diadem, silfver-bindlar, som brukas kring håret. -- Pajussa, merkihtee
-että hään istui puussa; paremp oisi ehke sanoa: "pajukossa." --
-Karjaluissa, m.y.k. "karjan-alaisessa"; sillä eihään tässä lie puhe
-"Karjalasta." -- Pikarit pinona vierit, merkihtee että hänellä oli niin
-paljon pikaria, että hään pani heitä pinoon, eikä siinäkään pysyneet,
-vaan maahan vierivät. -- Kaalsit, m.y.k. "kalasi, t. kalisi, t.
-kalahti" (skramlade). -- Pivo, t. "kopra." -- Kanniksella, pitäis
-vissiinkin olla: "kanneksele", (bär hit -- "kanna tänne"), tahi jos
-merkihtennöön: "kannellaisi" (med hvad du bär, tahi: med locket).
--- Mairen, t. "maihen." -- Ruoti, t. "ruoti-vaivainen." -- Ruorolla, t.
-ruovoilla, kalan ruojilla (ben-knotor), taitais myös merkihtää
-"ruojolla", (dorg, afskrap), ja saattais olla: "Ruojin-ruojolla
-elänyt." -- Elänyn, pitäis olla "elänyt." -- Ellemme elkiäs sanelen,
-jos en ilkiäis sanoa (om jag ej vårdade mig om att såga) mutta elkiäs
-taitaa ehkä tässä, niin kuin jälestäpäin myös merkihtee "ilkeyttäis."
--- Tierät, t. tiiät. -- Yhren, t. yhen. -- Karkeisehen, t. kankaisehen,
-multaan. -- Kiulun täysi, pitäis olla "kiulun täyvän." -- Kusmuin, t.
-kuinsmun. -- Elkeeni, t. "ilkeeini, ilkeyttäini." -- Minkäs, t.
-mihinkäs. -- Tahrot, t. tahot. -- Turjotella, t. heilyttellä (vagga af
-och an). -- Laaja lainen larella, pitäis olla: "loajan laineen lajella"
-(sköljas öfver) t. ajella (vråkas för vinden).
-
-[19] Tämäkin tapaus kerroitetaan vanhoissa Ruohtalaisissa lauluissa,
-vaan toisilla nimillä. Siinä Inkeriä kuhutaan Lilla Rosa, Lalmantia
-kuhutaan Hertigen, ja Eerikkiä, Grefven. (Sv. Folk-Vis, 1. D., p. 116,
-120 och 123) tähän tarkoittaa myös yks toinen laulu, kuhuttu, Oväntad
-Bröllopsgäst, (2 D., p. 3, 212). Se näyttää vähän vähältä, niin kuin
-asia oisi tapahtunut Suomessa tahi Virossa, ja että se Ruohtalainen
-laulu olisi kiänetty Suomesta. Tämä on siitäkin uskottava, koska
-muutamissa Ruohtalaisten muakunnissa alotetaan tällä versyllä: Det var
-två såta vänner, som höll hvarannan kär; den ena for till (från)
-Finland, ifrån sin fästemö.
-
--- Varas se vakuhun nais, pitäs ehkä olla: "varraain sen vaussa nai."
--- Lalmanti, mikähään nimi tämä liene? Lienöököhään Sukunimi, vaan
-Virkanimi, niin kuin e.m. Vallevan (yks vanha Sankari josta vielä
-nytkin paljon lauletaan), t. Vallerman (Pilgrim), tahi ehkä Lagman?
--- Kätkyä, pitäis olla "kätkyveehen, t. kätkyheesen, t. kätkyysen."
--- Ison kimpun, ett stort smycke. -- Kihlajell, t. Kihloojallen.
--- Lunasti, muka rahalla, t. osti. -- Ottakoos, t. ota siitten, t.
-otapa jos. -- Muotohitteis, t. muotoseis, efter ditt tycke. -- Sorissa,
-t. soassa. -- Voit'tu, supistettu (contraheradt) pitäis olla
-"voitettu." -- Väein, t. väkisin, väkisek. -- Viintupa, t. vihkitupaan.
--- Miakkan, t. miekoin. -- Lutti, t. luhti (loft) ylinen, parvi. Jossa
-lienet lintu-parvi, niin se lehrä lentemään, nämät sanat luetaan myös
-yhessä toisessakin vanhassa Runossa (Topeliuksen kootuksessa 2:sessa
-Osassa 6:lla p:lla). -- Silkki, siden. -- Kairehtima, t. kutoma,
-virkad, broderad. -- Veljykkeinen, tämä sana näyttää olevan Viron
-kielestä, jolla se on vellekenne ja vellikenne (veikkoinen). -- Ota
-ohrilta oriis, tag din Hingst ifrån fodret. -- Irulta, taitaa merkihtee
-"iteiltä" (från grodden). -- Ikä-lihanen, kuhutaan vanha Hevoinen.
--- Maata-jalka, t. lyhyt-jalkainen. -- Naera-mies taitaa m.y.k.
-lankomies. -- Lareltu, t. lavottu, jaettu. -- Nasta, t. nappula.
-
-[20] Tästä Annikaisesta, ja hänen vieraan toivomisesta mahtaa myös se
-Runo puhua, jota kuulin Juvalla laulettavan, ja joka alkaa: "Annikka
-soria Neito, istui saaren sillan piässä, sekä istui että itki, uoti
-miestä onnellista, lykyllistä lyyretteli. Kulta mies merestä nousi",
-j.n.e. (Lue: Pieniä Runoja, Upsalassa 1818, I. O. VI. josta se on
-uuesta painettu v. Schröterin Finnische Runen p. 118) samasta neijosta
-lausuupi toinenkin Runo, jota lauletaan Arkangelin liänissä, ja joka
-alkaa: Annikk' oli soaren neiti, se oli poukkujen pesiä, voatehitten
-valkaisia, j.n.e. (lue: Topeliuksen Vanhanaikuisia Runoja, 2. O. 6.
-p.). Tästä arvaamme tämän asian tapahtuneen Suomenmaassa. Mutta
-Ruohtalaisissakin vanhanaikuisissa lauluissa hoastetaan samoo tarinata,
-yhessä laulussa kuin kuhutaan: Jungfru-köp; vaikka siinä ei nimitetä
-hänen nimeensä. (Svensk. Folk-Vis. 1. D. p. 92). Merkillinen on myös
-että Saksan, Hollannin ja Englannin maissa lauletaan vanhuuesta, yhestä
-prinsessasta nimeltä Anna, joka niin ikään sala-kähmessä vietiin pois
-vieraillen maillen, ja jota luultaan olleen yhön Englannin muinosen
-Kuninkaan tyttären, jonka veivät Meklenburgin. Oisikohaan nämät
-Suomalaiset runot hänestä puhuvia?
-
--- Kaitsea, vårda, handhafva. -- Kaupunnin Kanoja, Stadens Skönheter,
-unga Damer. -- Kesti, gäst, fremmande. Muutamissa paikoissa se
-merkihtee myöskin "loisi, koturi", inhysning. -- Pelto-paita, taita
-merkihtee sellaista aivinasta tehtyä mekkoa, jota Hämeessä ruukataan.
--- Herantiestä lähtehä, "Hera" kuhutaan sellaista pientä vesi-juottia,
-joka juoksoo kuikeroitteloo. Merkihteeköhään siitten että Hirvi oisi
-juonut koko lähteen vesisestä tiestä, tahi että hään joi "Härän-tieltä
-lähteestä" (ifrån källan invid fävägen). -- Haivenet, t. hapenet, hår.
--- Siihen kuolansa valutti, siihen heiti haivenensa, osottaa ikään kuin
-Hirvi kovasta juoksusta ja janosta, oisi juonut ihtiensä kuoliaksi.
--- Tuomu, t. tuomi. -- Lemmen, lycka, välgång. -- Joka siitä lemmem
-leikkais, den som deri skar sin lycka. -- Tehruillen, t. tehtyillen.
--- Tela, t. rakkineet, botten, underrede, grundställning. --
-Aluttoillen, pitäis olla Alutetuillen.
-
-[21] Nuoruuvessa minä kyllä kuulin vanhat sanovan, kuinka monta hetkee
-luettiin tunnissa, mutta nyt se on minulta juohtunut pois piästäin,
-kosk en silloin ymmertännyt panna muistiin. Hämehessä ja Turussa, on
-_hetki_ ja _tunti_ yhtä merkittävä.
-
-[22] Tunnin-tuikkari, _Bordstussare_. Vielä nytkin niin on Savossa ja
-Karjalassa harva kylä kussa löytyy kelloa talossa.
-
-[23] Se on merkillinen ettei Lapin eikä Viron kielessä löyy jotakuta
-sanoo joka merkihtis _Vuorokautta_; sillä Lapin kielellä tätä kuhutaan
-_peiwe akten ijan_ (päivä ynne yön), ja Viron kielellä: _ööd a päwad_
-(yöt ja päivät); ei paremmin Saksank. _Tag und Nacht_; ja Latk. integer
-dies cum nocte.
-
-[24] Päivä, Vironkielellä, pääw, päiw, ja paiw; Lapinkielellä: peiwe:
-Ungerin kielellä: _nap_.
-
-[25] Yö. Virk. ö; Lapk. ija; Ungk. ey, eijel; Samojedin- ja
-Vogulin-kielellä: ji; Votjan-kielellä; ui, uin; Permin-kielellä: oi;
-Syrjän-kielellä: woi; Morduinin-kielella: wei; Tscheremisin-kielellä:
-jyt; Turkin-kielellä: ei; Ostiakin-kielellä (Wassjungan virralla) ei;
-Kiinan-kielellä: je, ö; Vogulin-kielellä (Berezowan tienoilla) eti;
-Tartarin-kielellä: soey tjel.
-
-[26] _Aamu, huomen,_ Virk. _homme, home, hommen, ommuk_; Lapk. _iddiet_
-(joka mahtaa olla sukuisin Suomal. _iän_ kanssa) ja _aret_ (joka
-näyttää oleva sanasta _are_, jota merkihtee sitä puolta puuta, kussa on
-paksuinta kuorta; niin kuin Suomal. ovat _koarnasta_ soaneet
-_koarna-pohjonen_). Muutoin niin _kaari_ Suomk. ja _kaar_ Virk.
-merkihtee yhen osan kehän piiristä (_en cirkel-båge_), useemmittain
-sitä taivaan piirtä jota niämme (halfva hemispheren, fästet,
-firmamentet). Estin kielelläkin niin _hommiko kaar_, t. _kare pool_,
-merkihtee itäisen päin, iän ilma, iän kohta; siitä _vessi kaar_ (länsi)
-ja _maa kaar_ (itä) -- Ungk. _honap_.
-
-[27] Ilta, ehto, Virk. öht, öhto, öddang (yön-tanko) koska ehto ottaa
-yötä vastaan, ikään kuin tankolla t. hankolla. Lapk. _ekked_, jota
-taitaa olla tehty puheesta _ekewe_ (ikuinen) koska päivä aina
-iltaisella on _ikäinen_, mutta Lapissa (kussa sitä nähään kaiken yötä)
-myöskin _ikuinen_. Ungk. _östwe, estwe, este_, Vogulk. (Jugurin
-vuorilla) _ete, et_: Samojedink. ja Vogulk. (Verchoturjin maakunnassa)
-_iti_; Vogulk. (Obin suvanolla) _edi_; Ostiank. (Berezovan ympärillä)
-_etno, jetno_; Ostk. (Juranjen kymin taakse, ja aina Obin ja Vassjungan
-vesillen) _itna_.
-
-[28] Virk. sanotaan myöskin _öhto-polik, öddango-polest_.
-
-[29] Yhen tunnin hyö kuluttaavat syömisessä, ja yhen vetjustelöövät hyö
-siitten vielä pitkällänsä, niin kuin muka levätäksensä.
-
-[30] Virk. sanotaan myös _puhte ajat_, joka merkihtee koitto-aikaa;
-koska _puhte_ heillä merk. aamu-ruskoa, t. päivän koittoa.
-
-[31] Sanotaan e.m. _kukon laulun aikana_ (Virk. kukke aeg); kukko oli
-jo kahesti laulanut -- kukko lauloi kolmaannen kerran (Virk. _kukke
-lauldes kolmat korda_),
-j.n.e.
-
-[32] _Suuruspaloilta_ luetaan 2 tuntia aamiaisiin, ja ennen
-suuruspaloja ovat hyö jo kahta tuntia tehneet työtä. eli vähä enemmin.
-Muutamissa eivät syö tätäkään einettä, vaan ovat aina oamiaiseen
-syömätä. Pohjan maalla pitäis heijän paikka paikoin, Ruohtalaisten
-tavalla, syyvä jo ennen kuin lähteevät työhön, jota he kuhtuvat
-_ettonetta_. Viipurin tienoilla merkihtee tämä sana sitä lepoo kuin
-nouetaan syötyä.
-
-[33] Tämä sana on otettu siitä, että koska selänneet kulkoovat kaikki
-yhänneppäin, nimittäin lue pohjoisesta ite-etelään, niin päivä nyt
-paistaa _heijän halki_, t. pitkin päin, -- yhestä peästä toiseen. Ne
-sanoovat myöskin Savossa, että se tuuloo _halki ilman_, joka merkihtee,
-että se tuuloo lounalta luoteseen, tahi luoteesta lounallen.
-
-[34] Silloin paistaa päivä poikki selänneihin. Kuin pyörähtää puolesta
-poikki, niin sanotaan että se _alkaa käyvä poikki moan_.
-
-[35] Tätä sanovat aina kuin ovat mehtä maissa työsiöillänsä.
-
-[36]) Tälläisiä outoja nimitöksiä ruukoovat erinomattain syvänmaan
-miehet, jotka puista ja päivästä ottaavat merkkinsä. Hyö sanoovat
-myöskin; nyt tuuloo _päivän alta_, t. _linnun lentämästä_, t. _linnun
-lennosta_, kuin tuuli on etelestä.
-
-[37] Viipurin leänissä kuhutaan oamiainen murkinaksi, ja Torneossa
-sanotaan sitä _lounaksi_.
-
-[38] Päivä sanotaan olevan _vitaisissaan_, kuin se keäntöö paistamaan
-vitalikkoon selänneitä koht; tahi teköö heitä vasten yhen 45 mittuisen
-polven (45° winkel).
-
-[39] Syvän kesällä lämmitetään saunoo jo k. 6:en aikana, mutta syksyn
-puolla aikaisempana; ja talvella pannaan jo k. 3 tulennokset uuniin.
-
-[40] Savossa sanotaan että _päivä männöö mailleen_; pohjosessapäin
-sanoovat, että se _mänöö majoilleen_; meren rannoilla sanotaan, että se
-_laskekseen mereen_; ne jotka ovat olevoinaan muka hyvin jumalallisia,
-sanoovat että se mänöö _Jumalan nimeen_ t. _haltuun_. Virk. _päiw lät
-alla_, t. _mahha_, e. _pääw katsub metsä ladwa, päiw lähhäb loja_, t.
-_jumala valda_ t. _maria valda_, t. _jumalide kätte_ e. _loja kätte_.
-
-[41] Heijän nousu-aika on erilainen eri moakunnissa. Savossa, niin ne
-talonpojat jotka ovat muita ahkerammat, nousoovat talvella ja kesällä
-jo k. 2, vaan keväillä, nuon maalis-kuussa, kuin heill' on vähemmän
-työtä, niin makoovat aina k. 4:een ja 5:teen. Laskeaisesta eteen-päin,
-ne makoovat siihen, kunnekka valkenoo päivä. Mutta kuin heill' on mitä
-erinomaista työtä, niin kuin loahtia (teuramista), riihen puimista, ja
-semmoista, niin silloin nousoovat jo k. 1, toisinaan yön puolessa, että
-saaha tätä tehtyksi pois luotaan ennen päivän koitetta.
-
-[42] Tätä ja niitä jälkimäisiä aikoja, ei mainitak kesällä, koska
-silloin on valo kaiket yöt. Nämät sanat ovat hyö soaneet siitä, että
-vanhoilla ajoilla ei ollut heillä muita kuin lautaisia ikkunoita, ja
-koska tiiustelivät joko päivän piti tuntuman, niin availivat aina
-lauvan. Se joka kahto toimitti siitten niillen toisillen, siinä
-pimeessä tuvassa, mitenkä päivä oli joutumassa. Tästäpä ne monet nimet,
-joilla eroitetaan ja tarkoitetaan ajan välityksiä, ja joita
-erinomattain mehtä-miehet tapailivat. Että kellolla tarkoittoo näitä
-aika-kausia, ei käyp mitenkään, silla hyö ovat pikkuruikkuisia ja
-päiviä myöten vajenevaisia.
-
-[43] Ei ouk mikään niin kaunis kahtua, kuin koska talvisi maa oamuisina
-tyynennä ja pakkaisinna ilmana tullaan tällä ajalla Suomalaiseen
-kylään. Silloin nousoopi savu joka lakasta taivasta kohti, ja asettaa
-semmoiset kynnet eli lienet, jotka päivee vasten paistaa kuin hohtavat
-hopeet.
-
-[44] Savossa syövät hyö murkinansa, talvella aina k. 2. ja kesellä k.
-3, mutta muissa paikoissa kuuluu hyö toisinaan syövä jo k. 12:nen
-aikana.
-
-[45] Minä kuulin kerran piiat kotona huutavan: "pankee pois siat kiini,
-ilman Hukan poika tuloo illan viurussa, (vihissä) -- niin viep' jott'
-ei tiiäkkään."
-
-[46] _Päivän salo_, merkihtee iltaisella sitä samoa kuin _päivän
-piiri_, oamuisella.
-
-[47] Siitten kuin poavilaiset tavat tulivat tänne, niin näyttä kuin
-Suomalaiset Juudalaisten tavalla oisi alottaneet vuorokauven k. 6
-iltaisella, koska ne usein pitivät juhlan aatot isommassa arvossa, kuin
-juhla-päivät (5 gr. sanal.)
-
-[48] Merkillinen on että Lappalaisilla on eri nimet joka viikolle
-vuuessa.
-
-[49] _Viikko_, Lapk. _wakko_; Virk. _Näddal_, jota on otetta _Venäjän_
-sanasta _Nedell_ (viikko) Ungk. _heith_ t. _hit_, jota merkihtee
-_seihtemen_. Samojedink. _sati_.
-
-[50] Måndag (dies lunæ), näyttää soaneensa nimen siitä että se oli
-ensimäinen päivä kuussa -- nyt se on ensimäinen viikossa.
-
-[51] Tisdag (dies Martis) pitäis merk. Thyrs- t. Disas-dag,
-
-[52] Onsdag (dies Mercurii) on yhteen veitty sanoista Odins-dag.
-
-[53] Thorsdag (dies Jovis) merkitee Thors-dag.
-
-[54] Fredag, (dies Veneris) luullaan olevan yhteen veitty sanoista
-Freys dag t. Freyas-dag.
-
-[55] Lördag (dies Saturni) merk. löger t. löge-dag. Tämän Suomal. nimi
-näyttää tulleen siitä, että hyö ennen aikana mänivät lauvantaina Herran
-ehtollisellen tahi kuin se silloin kuhuttiin: "lauvallen" eli
-"pöyvällen." Tätä tekivät hyö ehkä sen tautta, että Vapahtajakin asetti
-atriansa juhla oattonna. Viron kielellä kuhutaan vielä nytkin sitä
-ihmistä joka käypi liinallen, _laua-rahwas_ (lauta-rahvas).
-
-[56] Söndag, Saksk. Sonntag (dies solis) on tullut näin kuhutuksi
-_aurinkon_ kunniaksi; ja pietään lepo-päivänä, viimeiseksi viikossa.
-
-[57] Ailes m. kokonainen, ehkoinen, eheä, koskematoin, rikkomatoin,
-josta siitten _Ailekes_ m. pyhä. _Sodno_, merk. _häntä, sinua_; josta
-sodno-peiwe saattaisi merk. Hänen, Sinun (Herran) päivä.
-
-[58] _Arki_. Suomenkielestä on jo emä-sana (stam-ordet) hävinnä; vaan
-Lapink. niin _pargo_ vielä merk. _työtä_, ja Vironk _arrima_ merk.
-laittaa, parantaa, käsittää.
-
-[59] _Pyhä_. Tämä sana on ehkä siirtynyt sanasta _puhas_, koska heijän
-silloin piti olla puhtaat, voatteissansa että syvämmessänsä, Niin on
-Ruoht. sana _helig_ ensin ehkä siitä venynyt, että silloin piti olla
-eheissä (hela) voatteissa.
-
-[60] _Passe_. Tämä sana on ehkä vajunut sanasta _passat_ (pestä), koska
-heijän silloin piti olla pestyt; tästä tuli siitten _passotet_
-merkihtemään _pyhittää_. Vaan oisikohaan tämä sana sukuisin
-Morduiniläisten sanan _paasto_ kanssa, joka heijän kielellä merk.
-_Jumalata_?
-
-[61] Juhla; mistä tämä sana lie lähtenyt, liekköhään se tullut sanasta
-jul (joulu), tahi lie tämä sana tullut _juhlasta_?
-
-[62] Jos oisivat uuvesta joulusta aloittaneet luvunsa, niin se näyttää
-kuin oisivat jo kuuen päivän perästä sen lopettanneet, koska kolmen
-kuninkaan päivä tahi 6:nes päivä Tammi-kuussa kuhutaan _loppiaiseksi_,
-(mutta tästä kohtsillään enemmin).
-
-[63] Sillä tavalla on monet muutkin kansat ennen lukeneet päiviänsä.
-Niin tekivät ne vauhat Ruomalaisetkin, kunnekka saivat toisia nimiä.
-Vaan hyö alottivat aina Sunnuntaista, jota kuhtuivat _dies prima_
-hebdomadis; manantai _dies altera_, j.n.e. Se näyttää vähä vähältä kuin
-se Ruohtalainen sana _Tisdag_, oisi otettu siitä Suomal. sanasta _tois-
-pänä_ (tois-dag).
-
-[64] Ektas peiwe. Tämä on tullut näin kuhutuksi, koska Lapissa kesällä
-päivä ei määkkään mailleen, vaan ainoastaan alentaiksen. Siinä ei
-oukkaan silloin öitä, ainoastaan ehtoja, jotka eroittaavat päiviä.
-
-[65] Samaten sanoovat myös _tois'iltana, tois'aamuna_, j.n.a.
-
-[66] Se on merkillistä että muihen kansoin kielissä löytyy sama vika;
-sillä tavalla e.m. _quondam_ ja _olim_ Latinan kielessä, merkihtee sekä
-männyttä että tulevaista.
-
-[67] _Toimitus-sana_, verbet, tids-ordet.
-
-[68] Mistä se sana _vuosi_ liene otettu, on sanomatoin; vaan se
-näyttää, kuin ne oisivat sanoneet, että aika _vuoti_ t. _vuosi_
-(juoksi, kului), ja että _vuosi kausi_ merkihti kaiken sen ajan kuin
-oli näin vuotanut, ennen kuin päivät rupesivat toas lisentymaän.
-Lapinkielellä sanotaan kuusta vielä nytkin, kuin uusi kuu on syntymässä
-_mano wuotja_ (kuu vuotaa).
-
-[69] Sana ajastaikaa näyttää kuin se oisi yhteen veitty sanoista
-_ajasta_ (yks) _aika_; Virk. _aasta, aast, ajastaig._ Lapk. _jape_, t.
-_jake_ jotka ovat ehkä saatut sanoista _aike_ (aika), Ungk. _assta,
-esztendö, eztendeii_. Vogulk. (Jugurin vuorilla) _ita, idö, ideje_;
-joita sanoja Tschulim kymin tienoilla asuvien Tatarilaisten kielellä
-merk. _aika_ jota myös Ungk. kuhutaan _igö, idö_, Suomk. _ikä_ (ålder),
-_aika_ (tid).
-
-[70] _Kesä, suvi_, Virk. _suwwi, suwwe, sui_. Lapk. _kese_; Morduink.
-_kiase_. Ungk. _kies, nyar_; Mongolilaistenk. _nará, njara_;
-Kalmukkiläistenk. _narán_.
-
-[71] _Suvi_ merk. Savossa kuin on suojat ja nuoskat ilmat talvella, t.
-kuin lumi on tuoresta; Hämeessä, _kesä, kevät kesä_; Turussa kaiken
-kesee, ja Pernajan miehiltä kuulin minä tässä Tukhulmissa jo
-_syksynkin_ näin kuhuttavaksi.
-
-[72] _Talvi_; Virk. _talwe, talw, talli_; Lapk. _talwe_. Ungk. _télwe,
-télbe, téli, teel_. Tatark. _telli_. Nämät nimet ovat suvussa sen sanan
-_tuulen_ kanssa, joka useemmissa Suomen-sukuisissa kielissä on pian
-yhtä kuuluvainen, e.m. Virk. _tuul_, Lapk. _pjägg_, Ungk. _szél,
-szélvesz_; Tschuvaschink. _szil, szial_; Syrjänk. _tel_; Permink.
-_til_; Votjank. _tél, tyél, tol_; Ostiakink. _til, tel_; Tatarink.
-(Kasanin ympärillä) _gil, eil_; Tatarink. Ufan kuuluvilla, _el_;
-Batschkirink. _el_; Tatarink. Tobolskin, Tsatzin ja Tschulimin
-seutyvillä, _il, gil_. Samalla kielellä toisella puolla Jenisei virran,
-_tsil_; ja Obin ja Irtyszin kymiin välillä, _dil, hil_; Kangatink.
-Tom-virran varrella, ja Kirgisink. Aral-merestä itäiseen Kuban kymiin
-saakka, _d'sil_; Chivink. pohjospuolla Aralin meren, ja Turkomannink.
-Kaspin meren rannoilla, _el_; Jakutink. molemis puolen Lenan kymiä aina
-jää-merehen, _tjel_.
-
-[73] _Kevät_; Virk. _käwwäja, käwwäi, kewwade, köwwaig_; Lapink.
-_kidda_; Ungk. _tawasz, tawai_; Tatarink. _towi_; Valesink.
-(Valliserlandin moassa) _tovai_, Ostiakink. Berezovan ympärillä,
-_towai, tauen_, Vogulink. Berezovasta aina Obin kymiin, _toja_.
-
-[74] Kuin lumi kerran rupea Suomessa sulaamaan, niin silloin se jo
-mänöökin tipotiehensä; niin että vaikka olisi minkälaisia hankia tahi
-lumen nietoksia, niin lainehtivat jo useemmittain neljän viikon peastä
-veinvuahenna pohjan meressä.
-
-[75] _Syksy_ Virk. _syggise, syggisi, syggis, siggis_; Lapink.
-_tjaktja_. Ungk. _ösz, eylss_; Venäjänk. _oszen_; Ostiakink. Berezovan
-kohalla _szyz_.
-
-[76] Lappalaiset jakaavat kesänsä niinikään kolmeen osaan, joita hyö
-kuhtuuvat, _kidda-kese_ (kevät-kesä) ja _tjaktja-kese_ (syksy-kesä).
-
-[77] Nämä kuut eroitettiin sillä, että Heinä-kuu aina kuhuttiin
-_heinänteko-aika_, ja Elo-kuu _leikkuun-aika_.
-
-[78] Että nämät kuut jo vanhoina aikoina luettiin talveksi, nähän
-siitäkin, että Marras-kuu vielä nytkin Vironk. kuhutaan _talweku_, ja
-Joulu-kuu _talwista pyhha ku_, ehkä hyö sielä etelässä mahtaa olla
-monta suojemmat. Lappalaiset kuhtuvat tätäkin aikoo _tjakta pelest_
-(syksyn puolla), jolla ne eroittaavat sitä syksystä; syvän talven
-kuhtuuvat hyökin _talwe qwoutel_ (keski talvi).
-
-[79] Nämät kuut kuhutaan vielä nytkin _syvän kuut_, koska silloin
-pakkaiset ovat kaikkiin pahimmat -- erinomattain päivän noustessa.
-Tästä on se Viron puheen parsi: _suwwe silmä talwe hamba_(suven silmä,
-talven hammas). Tästä kovasta talvesta ne Suomen sanalaskut: _Takana
-Joulun talvi kaikki_; ja _Kesee kekriin, syystä jouluun, siitten vasta
-talvi taksahtaa_. Muotoin käyp näistä syvän kuista yksi vanha puhe,
-joka kuuluupi näin: "Pieni Tammi sanoi isollen Tammellen: Jos minä
-oisin sinun siassais, niin kylmäisin varsan hevoisen vattaan, akan käit
-taikinaan, sian jalat tantereeseen; mutta jos yöllä vähä kilistäiksen,
-niin minun toinen silmäin vettä vuotaa."
-
-[80] _Roskuu_ t. _rospuutos_ t. _rospuutta, roskuutta_ (menh före)
-kuhutaan myöskin Pohjan-maalla _kelin-rikko_ t. _kelin-riket_.
-
-[81] _Muuttumatoin juhla_, oföränderlig, orörlig fest.
-
-[82] Silloin nimittelivät kuin mones päivä se oli _ennen_ tahi
-_jälkeen_ tätä mainittua juhla-päiveä; eikä sanonneet kuin toanon, kuin
-mones päivä se oli _siitten, peästä, perästä_ t. _takoo_ (niin kuin
-nimittivät, koska läksivät lukemaan siitä kulkevasta päivästä.)
-
-[83] Erittäin on toas, mikä on seätty esivallalta, ja jota ei ykskään
-saata moittia.
-
-[84] Svensk Litter. Tidning 1817; p. 296, 297.
-
-[85] _Joulu_ (Lapk. _joulo_, Virk. _joula_). Joulua käytetään nyt
-meijän Vapahtajan syntymisen muistoksi, mutta muinon sitä piettiin
-vuuen (tahi Aurinkon) syntymäpäivänä; jostapa tällä juhlalla on tätä
-omoo vanhoo nimee. Hyö ovat monella lailla tiiustelleet mistä tämä nimi
-on ensin otettu (Ganand. Myth. Fenn. p. 25). Eiköhään myö puolestamme
-saisi luuleskella että se saattaisi tulla sanasta _joutu_ (joulu),
-koska uusi vuosi sinä pänä on joutumassa. Mainittava on myös että
-Suidas sanoo Greekkalaisilla olleen juhlan nimellä _ioleia_; ja Scapula
-nimittää että se kiitos-virsi kuin vuuen lopulla laulettiin Cereksen
-kunniaksi, kuhuttiin _oulos_ t. _iolos_.
-
-[86] _Kekrin_, on Viipurin muinonen Piispa Mich. Agricola (ilman mitään
-perustusta ja toistusta) kuhtunnut Karjalaisten _Roavain-Jumalaksi_
-(Bång, Prisc. _Sveo-Goth._ Eccl. p. 206). Samaten ovat myös monet muut,
-jotka lukoovat Jumaloiksi niitä vanhoja nimiä joita vanhoissa runoissa
-kerroitaan, saaneet tästä _karjan-kahtojan_ (Castrén, Beskrifn. öfver
-Cajaneb. Län, p. 76; Ganander, p. 37; Renvall, Suomal. Sanakirja I O.
-p. 177).
-
-[87] Laskiainen, on saanut nimensä siitä että ne sinä pänä laskivat
-mäkee, ja koittelivat talvista keliä.
-
-[88] Loppiainen, on niin kuhuttu koska se lopetti vanhoin joulua.
-
-[89] _Runttu_ t. _vuoten-alkaiset_, t. _lakainen_ (Savolaisten
-_uutiset_), kuhtuivat niitä pitoja kuin piettiin syksyllä, koska olivat
-tehneet leikkuunsa pois luotaan, ja soanneet viljojansa katoksen ala.
-
-[90] _Päivän-palaus_ on meijän nykyisissä Suomalaisissa allakoissa
-(vuonna 1824, viimeinkin) kuhuttu päivän-seisoukseksi(?) jolla sanalla
-tavoittanoovat Ruohiksi _Solståndet_. Muutoinkin niin on tässä
-allakassa keväisen päivän tasaus pantu 4 päivee aikaisemmaksi kuin
-pitäis; mutta syksyisen päivän tasaus toas 2 päivee myöhämmeksi(??)
-
-_Päivän-palaus_ kuhutaan Virk. _päiwa känik_, t. _kään_, t. _käni_, t.
-_käände_ (päivän kääntö), sitä sanotaan myöskin _pöri-pääw_ ja _päwa
-pöri-pääw_ (päivän t. aurinkon pyöri-päivä), koska päivä silloin ikään
-kuin pyöraistäiksen takaisin. Muutoin nimittäävät sitä lyhintä päivee
-vuuessa, _lutsna-pääw_ (Lusin päivä). Sanoovat myös silloin _päiw om
-pessan_ (päivä ompi pesässänsä). Lapink. kuhutaan kesäisen päivän
-palaus _kukkimus-peiwe_ (pisin t. kaukaisin päivä). Karjalassa ja
-Pohjan moalla sanotaan myös talvisen päivän palaamisen aikana, eitä
-päivä silloin on _pesällään_, koska se oli heiltä kateessa. Hyö olivat
-silloin aina murheessa ja surun alaissa. Vaan ikään kuin se taas tuli
-nähtyvillen, niin ihastuivat ja iloittelivat toivoessa toisillensa
-hyvee onnea, koska pisimmän yön pimeytessä synnytettiin heillen yhtä
-uutta vuotta. Tästä syystä on Joulu jo aikoa ennen Vapahtajan
-syntymistä, muista juhlista isoinna pietty kaikilta pohjosessa
-asuvilla kansoilta. Ja rajuuttamme vielä nytkin sen vanhan tavan, että
-joulu päivänä toivotella toisillemmo hyvää onnea.
-
-[91] _Päivän-tasaus_, Virk. _suur pöri pääw_, (suuri pyori-päivä).
-
-[92] Karkauspäivä, Virk. _liig-pääw_ (liika-päivä).
-
-[93] Se näyttää ikään kuin ne oisivat aloittaneet vuotensa siitä
-25:nestä päivästä Joulu-kuussa, tahi vanhasta joulupäivästä, koska
-uuven-Joulun päivä vielä nytkin Lapin kielellä kuhutaan _kaktsad peiwe_
-(kaheksaas päivä), ja Loppiainen Ruotin kielellä _Tretton-dagen_
-(kolmtoistkymmenees päivä) ja Nuutin päivä (Ruohiksi), _Tjugundagen_
-(kakskymmenes päivä) joka kaik tarkoittaa että ne alottivat luvunsa
-vanhasta joulusta, tahi että vanha Joulu päivä luettiin ensimäiseksi
-vuuessa. Ne vanhat Suomalaiset lopettaavat vielä nytkin Joulunsa ja
-lukulaskunsa Loppiaisella, joka on 13:nees päivä vanhasta Joulusta, ja
-joka osottaa että hyö vielä mielessänsä nouvattaavat tätä vanhoa
-luvun-laskua; Ruohtalaiset loppettaavat Joulunsa ja luvunsa _Nuutin
-päivällä_ joka on 13:nees päivä uuvesta Joulusta, ja joka osottaa että
-hyö jo silloin nouvattivat tätä uutta luvun-laskua. Mutta minkä tähen
-se kolmas-toistkymmenees päivä piti sekä vanhassa että uuveasa
-vuos-luvussa olla se viimeinen, tahi heijän lopetus-päivä, ja minkä
-tähen sitä kansalta piettiin Juhlana? Tiesi hänen! Merkillinen on, että
-juuri se 13:nes päivä ensimäisessä kuussa vuuessa lankiaa Ruomalaisten
-_iduksen_ päälle tässä samassa kuussa, jota ne muista päivistä
-rajuuttivat ja pyhänä pitivät. Se oisi arvon ansaihteva että tarkemmin
-tiiustella jos ei Ruomalaisten ajan-lasku oisi pohjoisessapäin asuvissa
-kansoissa ollut tietty. Se näyttää piamittain kuin oisi muka syytä
-näihin arvelluksiin; niin e.m. kuhuttiin ennen aikana vissiä päiviä
-_katehen_ t. _katet-päiviä_, jotka piettiin juuri vaarallisinna, ja
-joilla eivät uskaltanna toimittoo mitään erinäistä työtä. Heitä
-rajutettiin Suomessa ikään kuin Ruomissa välitettiin _dies nefasti_. Ja
-jos tarkoitamme millä tavalla kussakin paikassa jakoivatten ajankulut
-vuoro-kauessa, niin tavataan siinäkin ikään kuin jotakuta
-yhtäläisyyttä. Sanotaan Ruomalaisten jakaineen vuorokautensa näin:
-
-  1) Media nox (syvän yö),
-  2) Gallicinium (kukon-laulu),
-  3) Conticinium (levon aika),
-  4) Diluculum (koitto),
-  5) Mane (aamu),
-  6) Tempus antemeridianum (ennen puolta päivee),
-  7) Meridies (puolipäivä),
-  8) Tempus postmeridianum (jälkeen puolta päivee),
-  9) Solis occasus (päivän lasku),
- 10) Vespera (ilta),
- 11) Crepusculum (ilta-hämärä,)
- 12) Prima fax (ilta-puhe),
- 13) Concubium t. concubia nox (makuun aika),
- 14) Intempestina nox (syvän-yö).
-
-[94] _Joulun viimeiseksi pyhäksi_ luettiin _neljäs päivä_, tahi
-s. 28 p. Joulukuussa.
-
-[95] Tätä tekivät sillä tavalla, että vetivät veitellänsä viivan tahi
-kuurnan ikkunan lautaan, kuhun päivän paisto kävi korkeimmillaan, josta
-näkivät että päivänpaiste oli jo neljän päivän takoo vajunut ylemmäksi.
-
-[96] _Kuu; civil månad; Kuukaus, periodisk månad_. Myö tahomme näillä
-nimillä heitä eroittoo. Näistäkin tulemme kohtsillään puhumaan.
-Romuluksen Ruomin vallan perustajan sanotaan ensin asettaneen kuihen
-lukua, tahi jakaneen Vuuen vissiin kuihin; mutta hään ei lukena muuta
-kuin 10 kuuta aastaijassa, joita hään nimitti vuoroansa myöten, ikään
-kuin Virolaiset päiviänsä, nimittäin Maalis-kuusta (Martius) joka
-silloin luettiin ensimäiseksi, aina Joulu-kuuhun (December) joka
-silloinkin luettiin viimeiseksi, ja joka oli hänen luvussa kymmenees,
-niin kuin vielä nytkin nähään hänen nimestänsä. Mutta koska tämä
-asettaminen ei luonistunna kuun- eikä päivän-juoksuun, niin tapahtui
-välisten että syvän-talvi tammaisi kesäkuillen, välisten taas
-kesä-kuut, keskellen talvee. Auttoaksensa tätä, täytyi Numa
-Pompiliuksen, joka Romuluksen jälestä peäsi hallitukseen, jollaik
-tavalla oijaistaa tätä villitystä. Hään lisäisi sen eistä näillen
-10:nillen Romuluksen kuillen 2 uutta; nimittäin _Januarius_ (Tammikuu)
-joka silloin pantiin ensimääiseksi, ja _Februarius_ (Helmi-kuu), joka
-viskattiin viimeiksi, kunnekka se siitten Apollonin pappeilta
-(Decemviri Sacrorum) -- joihen virka vaati heijän varjelemaan
-Cibylliset kirjat ja pitämään huolta vuuen juhlista -- tehtiin
-toiseksi. Sillä tavalla syntyi nyt vuuessa 12 kuuta, joista niillen
-8:sallen ensimäisillen annettiin toisia, nykyisiä nimiä; mutta ne 4
-viimeiset pitäävät vielä nytkin sen vanhan Romulukselta heillen annetun
-nimen.
-
-Mutta pappismiehet (pontifices) joihen velvollisuus oli pitämään
-ajanluvusta vaaria, olivat sekä ymmärtämättömyyellänsä että
-saastaisuuellansa (Lindbergs Antiqu. Lexic., p. 66) saattaneet tämän
-Ruomalaisten vuosluvun semmoiseen hämmenykseen, että se eroittiin
-67:ellä päivällä vähemmin kuin oisi pitänyt. Tämä pakotti Keisari
-Julius Caesaria että jollakulla tavalla oijaista tätä puutosta. Tätä
-tehtiin 45 vuotta ennen Vapahtajan syntymistä, Greekkalaisen oppineen
-Sosigenuksen avulla; sillä tavalla, että sinä vuonna luettiin 14 kuuta,
-jota vuotta seneistä kuhuttiin _hämmenös-vuosi_ (annus confusionis).
-Peätettiin myös että tästäpuolin piti vuuessa luettaman 365 päivee ja 6
-tuntia. Mutta näistä kuuesta tunnista syntyi aina kolmen vuuen peästä,
-tahi joka neljäs vuosi, kokonainen vuorokausi, jonka tähen se vuosi
-kuhuttiin karkaus-vuoteksi, ja piti 367 päivee.
-
-Mutta Caesarin kuoltua, niin papit tekivät taas saman kokkaisen, sillä
-hyö lukivat erhetyksessä 36:nessä vuuessa joka kolmannen vuuen
-karkaus-vuoteksi, josta olivat tällä ajalla soaneet 12 karkauspäivee,
-ehkä oisi ainoastaan pitänyt olla 9. Macrobius kirjuttaa että Keisar
-Augustuksen täytyi toas tätäkin vikoo oijaista, sillä tavalla, että
-niistä 12:nestä seuravaisista vuosista ei luettu yhtään karkaus-vuotta;
-sillä lailla peäsivät pois näistä kolmesta liijoista päivistä. Ja ettei
-vastapäin pitänyt tapahtua tällainen sotkemus, niin hään antoi käskyn
-että piti kupari-tauluin piiritettämän sitä asetusta mitenkä
-karkaus-vuuet piti tästä-päin luettaman.
-
-Tämä Caesarilta toimiteltu vuosinko, jota kuhutaan _Julianuksen ajan
-lasku_ tahi _vanha vuosluku_ (gamla stilen) nouvatettiin ja kahottiin
-hyväksi lähes 1500 aastaikoa hänen perästä, kunnekka Paavi Gregorius
-XIII vuonna 1582 paranteli tätä sillä perustuksella, että olivat
-tarkemmalla luvunlaskemisella havainneet, ettei vuuessa ollutkaan
-täyttä 365 päiveä ja 6 tuntia, mutta ainoasitaan 365 päivee, 5 tuntia,
-49 pientä (minuter) ja 16 pikkua (sekunder). Hyö olivat sillä tavalla
-vuosittain lisänneet 10 pientä ja 44 pikkua, jotka yhteen-luetut Nicæin
-kokouksesta (jota pietiin v. 325) kohotti 9 päivee liikoo, ja 16
-tuntia, 33 pientä. Näihen pois otettua ampui tämä _uusi vuos-luku_
-(nya stilen) joka myös kuhutaan _Gregoriuksen ajan-lasku_, lähes 10
-päivee takaisin, sitä kulunutta aikaa (eli 10 päivee ennen, sitä
-kulumatointa). Tätä oijaistiin sillä, että se 5:ees päivä Lokakuussa
-mainittuna vuonna 1582 kirjutettiin 15:eksi, ja josta taas tapahtui
-että keväisen päivän tasaus peätyi sinä 21:nenä päivänä Maaliskuussa,
-niin kuin se oli ollut. Nicæin kokouksen ajalla, ja niin kuin se
-Dionysiuksen, Exiguuksen v. 525 jälest. Vap. synt. löyvetyn
-peäsias-pyöräistyksen (cyclus paschalis) jälkeen piti tapahtua. Se oli
-tämän ereyksestä, josta jo kauvaan oltiin arvoksissa tämän ajanlaskun
-olevan vian-alaisen, ja jota jo 400 vuotta ennen Gregoriusta
-mainittiin. Mutta se oli yhen uuven tähen tarkoittamisella
-_Cassiopaean_ tähti-sikerissä, josta tämä vika tuli selkiämmäksi, ja
-huokiammaksi muka auttoo. Kuitenkin ei Gregorius uskaltanna puuttua
-tähän muutokseen, kaikkein Poavilaisten hallitusten kuulustelematak,
-jotka sanoivat siihen muka suostuvansa. Silloin synnyttivät tätä uutta
-vuos-lukua erinomattain kahen kuuluisan Laskelioihen (mathematikers)
-avulla, nimittäin Alysius Liliuksen ja Christopher Clauiuksen. Ne
-vastaan-peätetyt Hallitukset peättivät vasta Herroin-päivillänsä
-Regensburgisaa v. 1699 että myöskin oijasta tätä vanhoo viallista
-ajanlaskua, jonka kautta heillä oli jo 11 liikoo päivee, luettu Nicæin
-kokouksen ajasta; jotka luetut tulevan ajan peällä ampui 11 päivee
-eillepäin. Tätä oijaistiin sillä tavalla, että se 19:nees päivä
-Helmikuussa v. 1700, kirjutettiin siksi 1:seksi päiväksi Maalis-kuussa.
-Ainoastaan Greekkalais-uskovaiset hyö eivät männeet tähän uuteen
-lukuun, vaan nouattaavat vielä sitä vanhoo, josta aina soavat 140 vuuen
-peästä yhen päivän liikoo, joka luettu muihin lykkää heitä yhen päivän
-taaksemmaksi. Tämä vuos-luku jota seurataan Venäjän moassa, eroittaa
-heitä nyt 13 päivee muista myöhemmäksi.
-
-[97] Tämä kuu tuli näin kuhutuksi Januksen muistoksi, Italian ennen
-muinosen avullisen kuninkaan.
-
-[98] _Februarius_, sai tämän hänen nimensä _puhistos-juhlasta_
-(_Februa, Renings-festen_) joka piettiin tässä kuussa, ja jota Numa oli
-ensin asettana. (Silloin luettiin tätä kuuta viimeiseksi vuoessa).
-
-[99] _Martius_, tehtiin Marsin nimelliseksi, jonka luultiin olleen
-Romuluksen Isä.
-
-[100] _Aprilis_, sanotaan saaneen nimensä _Aphroditiltä_ t.
-_Venukselta_, Rakkauen Emoiselta. Muutamat ovat myöskin aprikoineet,
-että se on tullut sanasia _apricus_ (avonainen) koska se oli ikään kuin
-aurinkollen avattu.
-
-[101] _Majus_, luullaan näin tulleen kuhutuksi _vanhoin_ muistoksi, ja
-_Junius_ kunniaksi _nuortein_, sillä Romulus oli jakanut koko
-Ruomalaisen kansan kahteen osaan, _Vanhat_, (_majores_) ja _Nuoret_
-(_juniores_). Toiset taas aprikoivat että tarkoittivat tällä nimellä
-Jupiteria, joka myös _Majuksi_ kuhuttiin, liioitenkin Tusculumin
-kaupunnissa; toiset taas että ne tällä nimellä tapailivat _Majaa_,
-Merkuriuksen äitiä.
-
-[102] _Junius_, ne jotka eivät usko että Romulus tällä nimellä tahtoi
-kunnioittoo Ruomin nuorta kaasoo, ovat luulleet, että tätä kuuta
-nimitettiin _Junon_ muistoksi, joka oli Jupiterin sisar ja puoliso.
-Toiset ovat taas arvanneet, että tällä nimellä kunnioitettiin Junius
-Brutusta, joka lopetti kuninkaan-vallan Ruomin hallituksessa.
-
-[103] _Julius_, tätä kuuta kuhuttiin ennen _Quintilis_ (viies kuu),
-koska se oli viies vuuessa, Romuluisen kuun-luvussa. Mutta Consulin
-Marcus Antoniuksen voatimuksella, niin muuttivat nimen kunniaksi
-Keisarin Julius Caesarin, joka oli syntynyt s. 12 päiv. tässä kuussa.
-
-[104] _Augustus_, tätäkin kuhuttiin muinon _sextilis_ (kuueens kuu)
-koska se Romuluksen luvussa oli 6:nnes vuuessa; mutta Consulien
-peätöksellä muuttivat nimen Keisar Augustuksen muka muistoksi, koska
-hään tässä kuussa sai sen kuuluisan voiton Antoniuksen ja Cleopatran
-yliten.
-
-[105] _September_, tämä ja ne jälkimäiset kuut ovat vielä pitänneet sen
-vanhan nimensä kuin Romulus heilien anto. Tätä nimitettiin heijän
-sanasta septem (seihtemän), koska tätä luettiin seihtemänneksi kuuksi
-vuuessa, luettua Maalis-kuusta; nyt se on yheksääs.
-
-[106] _October_, merkitee kaheksaas kuu, ehkä se on kymmenees meijän
-luvussa; se on nimitettynnä sanasta _Octo_ (kaheksan).
-
-[107] November, joka merkihtee yheksääs kuu, on nyt ykstoistkymmenees,
-ja on soanut nimensä sanasta _novem_ (yheksän).
-
-[108] December, on tullut näin kuhutuksi sanasta _decem_ (kymmenen),
-koska se ennen luettiin kymmeneneeksi kuuksi; nyt se on
-kaksitoistkymmenees.
-
-[109] Tämä tapa jota tavataan kaikissa kansoissa, nimittäin etta pestä
-ihtiänsä jouluksi, on varsin vanha. Ruomalaisetkin ruukaisivat jo että
-vuuen lopussa tahi viimeisellä kuulla vuuessa, pestä ja puhista
-ihtiänsä, soahaksensa sillä Jumaloiltansa rikouksensa anteeksi. Hyö
-tekivät tätä juuri juhlallisesti ja sauvuttivat ihtiänsä pihkalla ja
-tulikivellä. Tästä kuhuttiin myös tätä viimeisiä kuuta puhistos kuuksi
-(Februarius). Suomalaiset, peseiksevät vielä nytkin joka pyhä aattona,
-tahi viimeisellä päivällä viikossa. Ja se näyttää kuin Ruohtalaisetkin
-ennen oisivat rajuuttanneet tämän tavan, kosta _lauantaina_ vanhuutessa
-kuhuttiin _Löger-dagen_ (pesu-päivä). Sillä jos eivät ennenkään
-pesenneet ihtiänsä, niin pesöövät vielä nytkin voatteitansa ja
-huoneitansa.
-
-[110] _Mullo_ tämä sana ei eneä löyvy Suomenkielessä, vaan uskottava
-on, että se on ennen löytynyt, koska _mulli_, ja _mullikka_, merkihtee
-(Hämeessä) yhen vuuen vanhaa varsaa, ja (Savossa) yhen vuuen vanhaa
-härkä-vasikkaa. Sanoomme myös _muulloin_ (muilon) joka merkihtee
-männyttä aikoo (muinon), ehkä sillä ei tarkoitetak tätä viimeistä
-vuotta.
-
-[111] Lappeenrannan tappelus pietiin s. 3. päiv. Syysk, v. 1741.
-
-[112] Kyrön tappelus pietiin s. 14 paiv. Maaliskuussa v. 1714.
-
-[113] Mainittava on että minä juuri näinnä päivinä satun
-lueskentelemaan yhtä vanhoa juttelemusta annettu Erik Castrènilta, ja
-painettu Turussa v. 1754, nimeltä: _Historisk och oeconomisk
-beskrifning öfwer Cajaneborgs län_. Siinä luetaan 72 p. että talonpojat
-Paltamossa lukivat muinon aikojansa näin: Rauha vuosi, joka
-merk. vuonna 1721; Pouta-kesä v. 1730, Yksinäinen halla-vuosi, 1731;
-Kemiläis-talvi v. 1742 (koska Kemin-komppania silloin asetettiin
-Kajanaan, rajan varjellokseksi); Kasakka-talvi, v. 1743 (jollon
-Venäläiset viimeisen kerran näitä maita vallotteli). Siinä mainitaan
-myös, että muinonen Rovasti Joh. Frosterus, joka niinnä aikoinna oli
-Kirkkoherrana Kajanassa, oli tavanut yhessä vanhassa virsikirjasta
-kannella näin kirjutettuna: v. 1600, hyvä olki-vuosi; v. 1608, Johan
-Otin pojan maavero-paneminen (jordrefning); v. 1611, ensimmäinen
-karku-vuosi; v. 1622 matkusti kuninkas _Gustav Adolph_ Säräsmäin,
-Käkilahten ja Säresniemen kyliin kautta; v. 1656 toinen karku-vuosi; v.
-1669, vaikia vuosi; v. 1675-1677 kalliit ajat pohjanmaalla; v. 1676
-sito-vuosi (silloin vietiin miehiä tästä Juntin sotaan); v. 1687, 1688
-katovuosia ja kallis aika Pohjanmaalla. V. 1695; 1696, 1697; mahottomat
-nälkä-vuoet; v. 1712, s. 13 p. Maalis-kuussa kankas sota; v. 1716, s.
-14 p. Helmikuussa otettiin Kajanan linnoa.
-
-[114] Ei ainoastaan ajan luvussa, mutta muissakin maallisissa
-toimituksissa, niin kuin e.m. kalastamisessa, linnustamisessa,
-kylvämisessä, j.n.e.  rajuuttaavat paljon jos on _ylä tahi ala-puol_
-kuuta.
-
-[115] Että vanhat ovat heitä ennenkin lueneet, tarkoittaissa miten
-kauan eläimet käyvät tiineenä, oommo jo nähnyt (Otava I. O.)
-
-[116] Lapinkielellä sanotaan toas päivästä, _peiwe lueje_, kuin se
-iltaisella rupia hämärtämään, ja synnyttämään toista päiveä.
-
-[117] Turun puolella sanotaan jo Ruohtalaisten tavalla, _ensimmäinen
-kortteli; toinen kortteli_ (första qwarteret, andra) j.n.e.
-
-[118] Kaikki nämät tarkoittamiset vissiin päiviin on otetta nuon
-arvolla (på höft, gisningswis) ilman tarkempata tiiustelemista.
-
-[119] Koska kuu kahesti kuukauvessa oli puolillaan, tahi
-näytti puolta pohjansa, niin kuhtuivat yhtä _ylä-puoleksi_, toista
-_ala-puoleksi_; mutta usseemmittain merkihtee _ylä ja alapuol_ yhtä
-kuin _ylä ja ala-kuu_.
-
-[120] _Kuumet, kuuvalo, kuutama t. kuutain_ kuhutaan _kuun paiste_.
-Virk. _ku valgejt, valio_; Lapk. _Mano tepe_; -- _kuu kuumottaa_, t.
-_kuuluu_, sanoovat kuin se paistaa kuulakkasti. Virk. _ku aimoke_.
-
-[121] Meijän talonpojat ovat päivän ja ajan tuntemisessa niin tarkat,
-että jos heitä pantaisiin vaikka mihin äkkinäiseen paikkaan, niin kuin
-vaan kahtoovat taivasta koht tahi ympärillänsä, niin tuntoovat samassa
-ilman-kaaret (väderstrecken) tuulet ja ajan-kulut. Paitti päivästä,
-josta hyö tarkoittaavat aikansa, ottaavat hyö merkkiänsä muistakin
-paikoista. _Etelän_ tuntoovat siitä, että oksat ovat puussa aina sillä
-puolla tihjämmät, ja kuori paksumpi, mäit ja rinteet ovat myöskin sillä
-puolla aina lihavammat ja puistosemmat. _Pohjoinen_ tunnetaan siilä,
-että oksat ovat sillä puolla harvat ja kuori ohut, mäit laihat, ja puut
-vaivaisia. Hoavassa juoksoo kuoren peällä yksi musta juova pohjos
-puolla; ja kusiais-pesät ovat aina sillä puolella jyrkät, vaan loitot
-ja viettävät etelän puolella. Tyynenä ilmana tiiusteloovat _tuulen
-henkee_, sillä että kasteloovat nuolu-sormen suussansa, ja pitelöövät
-sitä ilmassa pystyssä, jollon se tuulen puolla vilusteloo.
-
-[122] Se on merkillinen että vanhoilla Greekkalaisilla oli
-juuri samallainen sananparsi. Anakreon kirjuttaa kolmannessa
-laulussansa: Mesonuktiois toth' orais, otrepsetai ot' Arktos ede kata
-kheira ten Boooton (Otava keännäiksen jo yön syvämmellä miehen, Boutin,
-vastaan). Greekkalaiset tarkoittivat näillä sanoilla _miehen- eli
-kyntäjän_ -tähteä taivaassa; vaan Suomalaiset tavoittaavat
-sanallaskullansa _miehen t. ihmisen_ maassa.
-
-[123] Egyptiläiset jotka ensin ja enin harjoittivat _tähti-tietomusta_
-(Astronomi) ei nekkään Ptolomaeuksen ajalla tunteneet usseempaa kuin 21
-tähti-sikeriä pohjosessa taivaan-kaaressa, johon siitten ovat lukeneet
-20 uutta.
-
-[124] _Otava_, mitä tämä sana alustapäin on toimittanut, on arvamatoin,
-ja oisi tarkka tietäksemme. Totta se on merkinnyt yhtä eläintä, koska
-tähet a ja b kuhutaan _sarvet_; d ja g, _pursto_; ja e, ks, n, _häntä_.
-Muutoin kuhtuuvat Lohen verkoakin _Otavaksi_.
-
-[125] _Ämmän-rukki_, näyttää olevan sukuisin sen vanhan
-Ruohtalaisen sanan kanssa _Frenas rock_, jolla ne tarkoittivat kuuta.
-
-[126] _Abrudijus_, kuuluu ikään kuin se oisi sukuisin sen Greekkalaisen
-sanan _Aphroditeksen_ kanssa, joka siitä vielä enemmin on arvattava,
-että Ruomalaiset kuhtuivat tämän saman tähen (iltaisella) _stella
-Veneris_ (Afroditeksen tähti).
-
-[127] Haaga on yksi kuninkaallinen huvituspaikka (_lustslott_) 3
-virstaa Tukhulmista. Se jok on käynyt näissä soreissa Haagan
-puistikoissa, erinomattain kesällä pyhäiltoina, koska kuninkaalliset
-oleskelevat siinä, hään taitaa ehkä paremmin, ilman näitä puheitak,
-arvata tämän asian.
-
-[128] Tämä ilta oli Josephinan ja Oskarin _vihkimisen oatto_. Monet
-tuhannet vallasväeistä vietteli tämän päivän Haagan huvitusmehissä,
-jossa myös minä muutamien Suomalaisten valtoin kanssa iloittelimme sinä
-iltana. Minä heitän Ruohtalaisillen Runojoillen lauleskella Juhlan ja
-Hiäpäivän jaloisuutta, ja ite mielessäin muistuttelen tämän päivän
-suloisuutta, -- minullen vielä liiaksi.
-
-[129] Mahotoin on ilman näkämätä uskoa sitä paljoutta
-vallasväin vaimoväkee, joka silloin tässä kuhaili. Prinsitär
-(Prinsessan) tuli jo s. 12, p. kaupunin saatamaan, vaan vanhan tavan
-jälkeen häntä ei laskettu kaupunkiin ennen kuin häntä vietiin sinne
-vihillen. Häntä johdatettiin sen eestä Djurgårdin kautta Haagaan,
-(jossa hään oleskeli sinnek asti, kuin häntä s. 19 vihittiin). Kaikki
-kaupunkin vaimoväki karkaisi tännä, kahtomaan heijän mielitietoansa. Se
-joka tuntoo sitä levottomuutta, kuulustelemisuutta, ja utelevaisuutta,
-joka heitä vaivaa, niin hään ei kaho paljoksi, jos sanoisimme että
-kaiken tämän ajan oli jokapäivä 3 tahi 4 tuhatta Naisväkeä Haagan
-mehissä.
-
-[130] Nämät oli kaks kuninkaallista soutokasta (slupar) jotka aina
-löytyy Haagan tarhassa, kuhuttu yksi _Galten_, toinen _Suggan_. Ne ovat
-katoksen kanssa varuistetut, ettei paljon selitäk onko heissä väkee
-tahi ei. Kuninkaalliset mänivät nyt niillä Haagasta Vanhaan Haagaan,
-josta Kuninkas ja Kuninkatar läksi Tukhulmiin, vaan Prinsi ja
-Prinsitär, ynnä koko heijän seuransa, maata myöten takaisin linnaan,
-niin kuin kohta luetaan.
-
-[131] Olivat Ouluista äsken tulleita.
-
-[132] Tällä kauniilla ja armollisella käytöksellä tahto Hään
-ikään kuin suosioitella ja kostoo minua siitä viiattomasta
-Polisin-tarinasta, joka kohtais minua pari viikkoa sitä-ennen tässä
-Tukhulmissa, ja jota hään mielellään oisi estellyt, jos oisi suinkin
-käynyt.
-
-[133] Sanan-salaus, Achrostichis.
-
-[134] Senpä tautta hyö myöskin ovat keänetyt muihin kieliin, ehkä hyö
-ussein ovat tulleet kehnosti käytetyksi. Koska Suomenkieli on vielä
-minullakin liiaksi kankea, ja tähän laulu-loatuun aivan sopimatoin,
-niin olemme myö toimittaaksemme ottaneet yhtä työtä, joka ei suinkaan
-ouk kostoa meillen tuottava.
-
-[135] _Mittaus_, méter.
-
-[136] _Jambi_, on kaks-polvinen niveli, jonka ensimmäinen polvi on
-lyhyt, vaan toinen pitkä, e.m. _kauniin, ajaa_, j.n.e. _Kolm-niveliset
-Jambit_, tre-taktige jamber (_versus jambicus ternarius_).
-
-[137] _Jatkaus_ tahi _Liitto-polvi_, kuhutaan yhtä liikoo polvee joka
-liitetään värsyn loppuun.
-
-[138] _Uupuva neljä-nivelinen_, bristande fyrtaktige. _Quaternarius
-mutilus t. catalecticus_.
-
-[139] _Aloittamus_, för-slag, optakt, _Anacrusis_.
-
-[140] _Lovistaa_, skandera.
-
-[141] _Ditrochæus_, kuhutaan sitä neljä-polvista niveltä, kussa löytyy
-kaks _Trochæit_ e.m. _Suomen-maata_, _mielisuuven_.
-
-[142] _Pituus t. Paino_, lue Otavan 1. osaa, 238 p.
-
-[143] _Into_, lue sam. paik.
-
-[144] E.m. "Pantiin tähään pahaan paikkaan", oisi e.m. yks jambin
-versy, vaan ei se kuulu millenkään, jos ei alkupolvia hyvin karaistak;
-ja se kuuluu siittenkin paremallen että lukea häntä kohasten
-toisin-puolin (tvertom) niin kuin _Trochæit_.
-
-[145] Amphimacer kuhutaan yks kolmpolvinen niveli, kussa ensimäinen ja
-viimeinen polvi ovat pitkät, vaan keskimäinen lyhyt, e.m. _juotavoo_,
-_piikaisuus_.
-
-[146] Tällaiset ovat N:o III, IV, V, VI, IX ja X; mutta niissä
-värsyissä kussa ainoastaan löytyy 7 polvee, ei käy muuten lovistaminen,
-kuin _Jambiloin_ tavalla. Semmoiset ovat N:o I, II, VII, VIII, XI ja
-XII.
-
-[147] Tässä ensimmäisessä _Odessa_, ilmoittaa Anakreon aivan suloisella
-tavalla mitenkä hään niinkuin muutkin kuuluisat Runojat oisi
-mielestänsä laulanut _soasta_ ja _sota-uroista_; vaan että hään ei
-soana muita soittoja taipumaan kantelelleen, kuin _rakkauen ja
-helleyen_.
-
-_Ode_, kuhtuivat Grcekkalaiset sellaista laulua, jota kantelen
-soittaissa laulettiin. Hyö lauloivat heitä väin joukossa, hauskaksensa
-ja huvitokseksens. -- _Atreidit_, kuhuttiin Atreyn pojat Menelaus ja
-Agamemnon; jolla sanalla tässä tarkoitetaan "Trojan sotaa", _Kádmos_,
-oli kuninkaan Agonorin poika Phæniciasta, joka ensin perusti Kadmean
-tahi Thében kaupunkia Bæotian moassa. Vaan tässä ymmärretään
-sitä sotaa, jota piettiin tässä kaupunnissa 35 vuotta ennen
-Troijan sotoo, veljeisten Polyniken ja Etheoklen välillä, jotka olivat
-Kadmon pojan-poikia. Thében ja Troijan tappelukset olivat ne
-kuuluisammat soat ennen vanhuutessa, joista Greekan muinoiset Runojat
-ovat lausunncet lauluissansa. -- _Suova_, merk. _gunst, ynnest,_ mutta
-myöskin _kåttja, brånad, kärlekstrånad_. Tämä sana ei ouk nykyisessä
-Suomenkielessä varsin tavallinen, kuitenkin sanotaan sitä vielä yhessä
-taipumuksessa, nimittäin (kuin puhe on noaraista): "Se on suovallaan",
-tahi "se on suovakas." Koska meijän kielessä ei löyvyk muuta kuin yks
-ainua sana joka merkihtee _rakkautta_ (Eros) ja sekiin on karkia ja
-aivan roaka puheessamme, niin olemme löytänyt, sekä tarpeelliseksi että
-myös otolliseksi, että muilla someimmilla sanoilla, täyttää tätä
-puutosta meijän kielessämme, niin kuin e.m. sanoilla: _suova, helleys,
-mieloisuus, suloisuus,_ m.m. Rakkautta kuhutaan Viron kielellä, _arm ja
-armastus_, josta meijän kielellä _armo ja armollisuus_ ovat haettavat.
-Lapinkielellä sanotaan _kereshwot_. -- _Herakles_ t. _Herkules_, oli
-Zeuksen poika Mycenan Hallittaren (Drottning), Alkmenen kanssa, ja on
-verratoin hänen väkevyyvestänsä ja voimallisuuvestansa. Ilman monta
-muuta hänen urhollista _työtä_, on ne erinomattain kuuluisammaksi
-luettavat, jotka hään teki ollessansa hänen sukulaisen Eurysthein
-hovissa, ja jotka kuhuttiin hänen 12 suuremmiks vehkeiks. Näitä hänen
-töitänsä ja tekojansa ylistivät Greekkalaisten Runonlaulajat ja
-virren-virittäjät. -- _Uroot uljaat_ t. "sankarit", jolla ymärretään
-Troijan ja Kadmean sotioita, niin myös kuin Herkulesta ja hänen
-riita-toveriansa. -- _Helkyy helleyttä_, on yhtä kuin toanoinen "raikuu
-rakkuutta."
-
-[148] Tässä puhuupi Runoja mitenkä luovut saivat kukiin aseitansa
-toisiaan vasta, paitsi vaimot. Hyö saivat kauneuen aseheksensa, joka
-oli muita voimallisempi.
-
-Saivat nimittäin "Luojalta." -- _Karhut_. Perustus-kielellä seisoo
-_Léouo'i_, joka merkihtee "Jalopeurat" (Lejuonat); vaan koska tämä sana
-on Suomeksi niin pitkä ettei sitä saahak sopimaan värsyyn, niin olemme
-ulos vaihtanut sitä _karhuksi_, joka on meijän Jalopeurana, ja joll' on
-hyvät kyllä hampaat että kynnet. -- _Uima-neuvot_ t. ujmukset,
-uistimet, evät. -- Lento-keinot t. lennättimet, löyhyttimet, siivet.
-
-[149] Laulaja lausuupi tässä Runossa, mitenkä Rakkaus lapsen hoamussa,
-kerran pyysi yö-sioo piian vuotehella; ja suatuansa tätä, hivuitteli
-häntä niin kauvan himoillansa, kunnekka se sai piikillänsä hänen
-syvämmeensä pistänneeksi. Yksi vertaus jota ehkä moni tyttö saattaa
-toeksi sanoa.
-
-_Koska ohta Otavaisen_, t. "koska pohjos pohjinensa"; jolla tarkoitetaan
-tähet Otavassa. _Boútes_ (Juhtan-hoittaja) tahi _Arktóphylax_
-(Karhun-vartia) oli yksi tähti-sikeri, joka oli heti luoepuolla Otavan;
-kuin sanovat että Otava "kiännäiksen Boúten kätehen," niin se
-merkihtee, että se "laskeksen luoteeseen", joka taas toimittaa, että yö
-oli jo hyvin puolessa. -- _Siiven-kynkät_, t. "pienet siven ripalet."
--- _Nuolen-kontti_ (koger) oli yksi tuppi jossa nuolet piettiin ja joka
-kannettiin selässä. -- _Vetkistynnä_, t. "vetynynnä, venynnä." --
-_Kivut_, merkihtee tässä ne "vammat" jotka sikiävät _rakkautesta_. --
-_Eros t. Cupido_, merkihtee _rakkautta_ kuvaeltu pojan hoamussa,
-kantava kourassansa jousen nuolineen.
-
-[150] Anakreon muistuttaa meitä tässä meijän lyhyvestä ja
-tietämättömästä elämästä, kehottain meitä ettei joutavilla juonilla
-kuluta aikoamme, mutta vietellä häntä ilossa ja riemussa, viinan ja
-tyttölöihen turvissa. Hään totistaa ettei se maksa mitään, jos kohta
-meitä kuoleman perästä ylistettäisiin, jos myö eläissämme
-olemme surussa ja murheen alaisia. -- _Myrti-heinä_ (jota Eestiläiset
-kuhtuuvat "sinniko-vardet"), on yks pensas joka kasvaa eteläisämmissä
-maissa, ja jonka oksat että lehet ovat aivan kuin meijän
-puolukanvarret. Tämä puu joka oli Venuksen pyhittämä osotti jo
-vanhuuesta syvämmen rakkautta, ja on vielä tänä päivänäkin tätä
-merkihtevä. Ne vanhan-aikuiset pitivät hänen marjansa pippuriksensa.
--- _Lotos_ on (niin kuin Myrtikin) yks lehvakas ja hyvällen haiseva
-puu-laatu, joka kasvaa Aasian ja Affrikan maissa. Hänen hetelmistä
-puserretaan viinoa, ja hänen oksat (toisellen annettu) osottaavat
-ystävyyttä, rauhallisuutta ja melisuosiota, tahi (vieraillen)
-terve-tulemista. -- _Niiniin kanssa nivoittunna_. Juvenalin puheen
-perästä, niin orjat ja palkolliset solmuttivat hameensa Papyruksen
-niinillä hartiallenssa, koska olivat jossakussa työssä eli
-toimituksessa. -- _Sinkoileekse_ t. "luiskahtaaksen, vieretäksen." --
-_Hautain haisuttaisit_ Homerus puhuu että tapa oil hyvillä hajuilla ja
-voiteilla voijella ystävien ja tuttavien hautakiviä, kuin myös että
-heijän muistoksensa ja kunniaksensa uhrata heijän hauvalla kaikellaisia
-antimia, niinkuin viinaa, hunajaa jo maitoo, jotka vuotatettiin
-mullallen; ne köyhemmät lahjoittivat, myös vettä ja vehnä-jauhoja. --
-_Pujota_, vira, infläta ikring tinningarne.
-
-[151] Että suuremmalla huvitoksella ja mielisuosiolla pitee ilojansa ja
-juominkiansa, niin Anakreon rukoilee hänen juoma-veikojansa, että hyö
-Ruusun-pannoilla (med rosenkransar) ja kukan-sankoilla (med
-blomstergirlandet) kaunistaisi ohimuksensa, koska viinan ja Rakkauenkin
-jumalat pitivät näitä heiniä muita mieluisampana. Näin kukilta
-koristettu, tahtoisi tämä Runoniekka Bacchuksen pyhityksissä soittaa
-kantelettansa, juua pulloansa, iloitella ja tyttölöitä pyöritellä.
-
-_Kantakaamme Eron ruusut Dionysiukselle_, m. kaunistelkaamme häntä
-Ruusun sankoilla; joka taas merk. kunnioittakaamme sekä _viinan_ että
-myös _rakkauen_ Jumalat. -- _Dionysios_ t. _Bacchus_, oli Zeuksen ja
-Semelen poika. Hään oli ensimmäinen olven-seppä, ja sanotaan hänestä,
-hänen ensin osanneen viinoa valmistella, ja saattaneen ihmisillenkin
-tämän jumalan viljan, jonka tähen häntä kuolemansa perästä
-kunnioitettiin ilon ja juomisen Jumalana. -- _Kultakarvoinensa_
-t. "kauniskarvoillansa," -- _Pujotkaamme_, t. "sitokaamme,
-kuvoitkaamme, puetkaamme." -- _Kypros_ (Cypern) on yksi suari,
-keskimeren itäpuolimmaisessa lahessa, Syyrin rannan kohalla; joka on
-mainittava hänen onnellisen Luontonsa suhteen, sekä maan
-viljelemisestänsä, että ilman-lämpeytestänsä, ja kaikellaisesta
-avaruutestansa. Vaan vielä siittenkin kuuluisammaksi on tämä saari
-tullut siitä, että _Venuksen tahi Aphroditeksen_ (joka oil _ihanaisuuen
-ja kauneuen_ Luonnotar) sanotaan merivuahtena tulleen alloilta ajetuksi
-tämän soaren eteläisimmään rantaan; Jonka tähen nämät paikat luettiin
-hänen asuma-majoiksensa, ja olivat kokonansa hänellen pyhitetyt.
-Venusta kuhutaan sen eistä toisellakin nimellä _Kypris_, koska se oli
-Kyprosta kotoisin. Amathus Kythyra ja Paphos oli ne kaupunkit tässä
-saaressa, jossa häntä erinomattain rajutettiin ja kunnioitettiin; ja
-jossa ne julkisemmat juhlat piettiin hänen muistoksi. Tästä häntä
-välistenkin kuhutaan _Amathusia, Kythére ja ja Páphia_. --
-_Chariteijat_, Ilottaret (Graserna) olivat ilon ja riemun tyttäriä,
-jotka kulkivat aina Venuksen seurassa, ja jotka suojeli kaikki mitä oli
-häneltä tehty kauniiksi ja koreeksi, erinomattain vaimoväin ruumiissa.
-Hyö olivat aina läsnä ilopaikoissa ja leikinteoissa, liioitenkin
-tyttölöihin likistellessä ja nauraissa. Vaan tässä kohassa ymmärretään
-ylikynteen hyvänäköisiä ja iloisia neitoisia. -- _Kantakaamm' siitt'
-kantelemme_, m.y.k. "soittakaamm' siitt' kantelettamme." -- _Viinan
-maillen vihityillen_ m. niitä paikkoja, jotka olivat Dionysiokselle
-pyhitetyt. -- _Kaunistetut_, omkransade, bekrönta, smyckade, utsirade.
--- _Nännäkkäitä neitoisia_ (täckbarmade tärnor); Neijot joilla on
-pienet nännät, nuon kouran-kokonaiset mukurat.
-
-[152] Anakreon osottaa tässä vertauksen kautta, että Rakkaus voatii
-mielen taipumista, kärsimistä, ja keskinäistä rakastamista; ja
-jok' ei siihen taivuk, tahi joka kahtoo tätä vaikiaksi -- olkoon
- hään pois tytöstämästa, sillä hänessä ei suinkaan löyvyk rakkauen
-ainetta. _Hyakinthos_ (Hyacinthi) on yks kukka, jota luvetaan
-Lehmänkiel-heinäisten sukulaiseksi, ja jonka kasvattamisesta puhe oli
-tämmöinen: _Hyakinthos_ oli yksi hilpiä nuorukainen Lakonin maassa,
-jota Apollo rakasti hänen kauneutensa suhteen. Niin tapahtui kerran,
-että koska hyö olivat kahenkesken leikkiä tekemässä, ja villikissoa
-(kierukka, trissa) viskoamassa, niin Zephyrus (_Etelätär_) joka myöskin
-oli poikoa likistämässä, otti tämän hänen rakkauensa Apollonia kohtaan
-vihaksensa, ja tuulellansa käytti asian niin, että kissa ampui
-Hyakinthoksen ohtaan, josta hään kuoli. Apollo surkutteli kyllä paljon
-tätä hänän kultansa kuolemaa, ja kasvatti hänen vuotatetun verensä
-yheksi kauniiksi kukaksi, jonka hään pani _Hyacinthin_ nimelliseksi.
-Tämän kukan kuvussa (i dess blomkrona) vielä nytkin nähään valkoisia
-juovia, jotka sanan _ai!_ piirittäävät, joka on merkihtevä hänen
-voivotustansa. Atterbom on hänen 1812 vuotisessa Kalenderissa p. 41,
-ottanut tämän asian aineeksensa puhuissaan kukan synnyttämisestä. --
-_Hiihtäissäini_, t. "kuljessaini, käyvässäini." -- _Syvän kasvoini
-kajahti_, merk. että ma olin jo niänyksissä, ja henkestymässä,
-nimittäin uupumisesta ja liian paljon juoksemisesta. -- _Luulin kurja
-kuolevaini_, t. "milt'en luuli kuolevaani." -- "_Silkisillä_", m. pehmät
-ja hienot, kuin oisivat muka silkistä tehyt.
-
-[153] Runoja rukka ikävöipi jo ite tässä Runossansa, ettei hään jo
-aikoa siitten oltu ottanut _Rakkauen_ neuvoituksia korvihinsa, vaan
-niin kauvan sotinut häntä vastaan; sillä viimein, niin Rakkaus
-kuitenkin häntä voitti, ja soattoi häntä sualiksensa. -- _Ett' oisin
-rakas_, m. että olisin tullut. -- _Koalsin_, jag grep efter, grep till
--- _Kulta kontin_, (det gyllene kogret) kussa hään piteli
-nuoliansa -- _Varjo_, pantsar, brynja, oli nahasta tahi rauasta tehty
-paita, joka pujotettiin peällä rinnan varjelokseksi. -- _Kilvet_, oli
-myöskin tehtyt paksummasta härän nahasta, johon ei miekka pystynnä. --
-_Lempo_, knäswulen, hin håken. -- _Ruumiin raukeis_, t. tuli
-hervottomaksi. -- _Tuli_, m. Rakkauen halut. Anakreon lausuupi tässä,
-että se on muka tyhjä yritellä rakkautta vastaan niskoittelemaan, kuin
-on jo kerran ilmautunna syvämmessä.
-
-[154] Niin lyhykäinen, kuin tämä laulu kohta lienee, niin selvästi se
-kuitenkin osottaa miehen mieli-viepahtamisen tyttöänsä toivottaissa,
-tahi hänen nyöryytensä hänen tahtoansa mielen-nouattaissa. Tämä pieni
-ja soma laulu, on siitäkin merkillinen, että se ikään kuin tavoittaa
-sanoin tointumista (rim, allitteration) myö olemme sen eistä
-perustus-kielellänsä hänet tässä liitteneet. -- _Tantalon tyttö_, t.
-tytär, hänestä ne Greekkalaiset toimittajat puhuuvat, että Niobe oli
-Tantalon ja Taigéten tytär, ja Amphionin rikoisa puoliso. Kauneutensa
-ja lapsiinsa suhteen pöyhisteliin hään Jumaloitakin vasten, josta
-Latona niin suuttui, että hään yllytti Apollonia nuolillansa ampumaan
-hengettömiksi hänen 14 lapsensa. Nióbe pelasti henkensä sillä että hään
-muuttui kiveksi tahi yheksi marmoran pylvääksi, joka seisoi
-(Apollodoroksen toistuksella) Sipylumin nimisellä Phrygin vuorella. --
-_Pandionin neito_, hänestä oli puhe toas, että _Prokne_ ja _Philoméla_
-olivat Pandionin tyttäret Athénistä. Thrákian kuninkas Tereus oli
-nainut Prognen, joka synnytti hänellen pojan, nimellä Itys. Koska
-siitten Terens kerran läksi Athénistä noutamaan kälyänsä, niin hään
-tiellä otti häneltä väkisen, ja siitten peittääksensä muka
-pahat-työnsä, leikkaisi häneltä kielen suusta, ja salpaisi häntä
-vanhaan linnaan. Kuitenkin sai sisar tätä tietäkseen, yhestä
-kaulavaatteesta johon Philoméla oli kullalla kuvonut tämän tapauksen ja
-onnettomuutensa. Kostoaksensa tätä tappoi Progne oman poikansa, ja
-keitti hänestä lientä isälle. Isä syöpi ja kiittää. Kuin oli syönyt,
-kysytteli ukko poikoansa. "Ompa se lähempi sinua kuin luulet", vastais
-akka. -- "Missä?" -- "Mahassais!" ja silloin viskais hään pojan peän,
-jota hän kätki helmassansa, isän silmiin. Vihapäissänsä karkaisi ukko
-hänen peälle, häntä muka tappoaksensa, mutta siihen liittoon muuttui
-Progne Peäskyseksi, ja lensi tiehensä. (Tästä on hänen kaula vielä
-nytkin verinen). Nyt kiiruhti Tereus Philoméloakin murhataksensa,
-vaan hänestä muuttui Yö-sirkuinen (en näktergal) ja peäsi sillä
-pakoon. (Hään laulaa vielä nytkin yön syvämmellä, surkutellen
-onnettomuuttansa). Anakreon puhuu tässä heistä, ja sanoo, että koska
-hyö taisi näin muutella ihtensä, niin häänkin muka soisi muuttaimaan
-tytöllensä peiliksi, hameeksi, pesu-veiksi, helmeksi m.m. ainoastaan
-hään saisi häntä käsitellä ja likistellä.
-
-_Myrrha-puu_, on korkeueltansa yksi 5 kyynärän pituinen pensas, joka
-kasvaa liioitenkin Arabian maissa, ja josta lähtöö yks mehu tahi
-mahala, heinäpäinen karvaltansa, ja maultansa katkera, joka kuhutaan
-_Myrrhaksi_, ja joka on siitä luonnosta, että koska kuolleita sillä
-voijellaan, niin heijän ruumiit ei ikänäns mätäne. Kuivattunna niin
-Myrrha on vaksin eli pihkan näköinen. Tästä tehään eteläisimmissä
-maissa hyvin haisevaisia voiteita, joilla vaimoväki voiteloo
-hiuksiansa, soahaksen heitä kiiltäviksi ja hyvänhaisuviksi. --
-_Nännäriepu_ (korsett) on yksi semmoinen pieni riepu, jolla tytöt
-peittelöövät rintojansa (schalett) -- _Virsu_, Sandal, fotsäla.
-_Vajuis'n_, t. vajuisin e. vaipuisin.
-
-[155] Tässä niin kuin myös seuravaisessakin _Odessa_, on Anakreon sillä
-suloisella ajatus-juohtumuksellansa kuvaillut miehen että vaimon
-täyvellistä kauneutta, ruumiinsa puolesta. Tätä hään toimitti sillä
-tavalla, että hään oli käskevänänsä yhen maalarin piirittämään hänen
-pois-olevaisen tyttönsä kuvaa, hänen muka puheensa peällä. Tätä
-tehessä, niin soapihaan sillä välillä tilaisuutta että ite
-(puheellansa) kuvailla kultansa. Se on meistä varsin vaikee sanoa,
-pojan -- vainko tytön kuvan, hään tieti kauniimmaksi. Mutta jos meillen
-oisi lupa jotaik muistuttoo, niin se on meijän mielestämme merkillinen,
-ettei Anakreon mainihte niitä paikkoja, jotka meijän luultaksemme ovat
-ne kaikkiin kauniimmat neijoisten jäsenistä, nimittäin heijän nisut ja
-nännät. Eihään hampaitakaan nimitä, eikä monta muuta paikkoo, jota hään
-vasta pojan ruumiissa hoksaisi. -- _Tietävä_, snillrik, genialisk. --
-_Tekiä_, Konstnär, Artist. -- _Rhódos_ oli yks Soarimaa Kypron soaresta
-luoteeseen, jonka ensimmäiset asukkaat sanotaan olleen Apollon lapsia.
-Rhódilaiset olivat niin kuuluisat heijän maalaamisensa, piiriitämisensä
-ja kuvailtamisensa kautta, että heitä luettiin silmän-keäntäjöiksi.
-Senpä tautta Anakreon kuhtuu maalamista, _Rhódin konstiksi_; koska se
-oli sieltä ikäan kuin kotoisin. -- _Näyttämätä_, t. näkemätä. Tämä on
-kahappäin otettava; sillä Anakreon tahtoi että Piirittäjän piti
-Tyttöänsä tietämätöinnä, ja hänen pois ollessansa, valmistamaan hänen
-kuvansa; ja että tyttökin piti olla tietämättömyytessä tästä hänen
-piirittämisestänsä. Molemmat eivät soaneet niinmuotoin olla toisen
-nähtyvissä. -- _Taivollaisi_, t. konstillaisi. -- _Varusta_, omhvälf,
-krinqgjut, beskugga. -- _Käppyrä_, e. käkkärä, kähärä, lock. Ruotiksi
-niin oisi: _bestugga med mörka lockar, den, från de rodnande kinderna,
-höghvälfda, mjelthvita pannan._ -- _Elä yhtä, eikä kahta silmän väliä
-vetele_, on merkihtevä sitä, ettei hänen pitänyt vetämän hänen
-kulmakarvojansa aivan yhteen, eikä taas liiaksi heitä toinen toisestaan
-eroittoo, vaan että tämä heijän väli piti oleman, niin kuin tytölläkin:
-pikkuruinen piiramatak, smått, chateradt, lätt bessuggadt -- eller
-(efter orden) att blott ett litet ställe vore obeskuggadt. -- _Silmän
-karvan karvallista_, af samma färg som ögonbrynen. -- _Athénellä_, eli
-Minervalla sanottiin olevan mustat, tahi harmaansinisiet silmät, sen
-tautta häntä myöskin kuhuttiin _glaukopio_ (sinisilmä).  --
-_Kythäre_, t. Vénus. -- _Peitho_ (t. Ruomalaisten _Suada_) oli
-mieliviettelemisen, syväntaipumisen ja hyväpuheliaisuuen jumalatar;
-joka on Suomalaisten _Sukkamieleen_ verrattavana. Tässä on puhe: että
-Piirittäjä tekisi kuvallensa hunajasta huulet, ikään kuin Peithollakin,
-että hänen suussa olisi sanan suloisuutta ja puheen laupeutta;
-ja vielä siitenkin, että hään tekisi heitä niin ihannaiksi ja
-mielenvietteleväisiksi, että hyö ei ainoastansa oisik suuta
-houkuttelevaisa (kysstäcka) mutta myöskin _suuta tahtovaisia_ (räckande
-sig efter kyssar) -- yks verratoin vertaus. _Peittele_, öfverhölj,
-kasta öfwer henne, neml. med lätta penseldrag. -- _Punapurpurin hame_,
-en skir skarlatans-slöja, en purpur-robe. -- _Että pinta
-pilkistäiksen_, att hennes hy, eller hull, skulle liksom bryta sig
-derigenom, d.v.s. genomskina. - _Olkaan!_ Håll! Hållupp! nog nu! --
-_Keksin_ t. äkkäisin, oivalsin, förmärka, hastigt blifwa något varse,
-och att dervid likväl igenkänna det. -- _Koht' on kuva kielellissä_, t.
-Kohta on kuvakin puhuva.
-
-[156] Tässä ei ouk kysymys, että kuvailla yhen täys-kasvanneen miehen;
-vaan yhen morukaisen, nuon 14 vuotisen pojan. Se on kaikillen tietty,
-ettei Greekkalaiset pitänyt nuoria hyvänäköisiä poikia tyttölöitä
-halvempana. Hyö rakastivat kauneutta ja jäsenien järjestystä
-(proportion lemmarne emellan, sköna former) sekä miehessä että
-vaimossa, ja näiten verrattaissa, pitivät aina pojan ruumiin
-täyvellisempänä ja kauniimpana kuin tytön. Se luettiin heissä
-kunniaksi, että olla tällainen nuori mielenviettelevä poika, kuin myös
-että häntä hyväillä ja mieluisteila. _Bathyllos_ oli yksi tällainen
-poika, jonka ihanaisuus ja nuoruus mielytti Anakreonia. -- Ei suinkaan
-muuten, kuin koska myökin järähtämätä ja hervottomat seisomme kuvoo
-kaunista kahellessamme. -- _Piät_, m. hiuksen-päitä; -- _Säistäviksi_;
-stjerngnistrande, glänsanbe, strålande. -- _Palmikkoillen panemmatak_,
-t. "ilman konstin koitamatak"; sillä hään tahtoi, että hänen hiuksensa
-piti maata omassa mielivallassansa. -- _Niin kuin kiärmeet
-kiännellessään_ t. "maon mustan muotoisia, kasteheesen kauniheesen",
-som ett par swarta drakar, utsträckande sig i den sköna daggen (som låg
-utgjuten öfver hans panna) -- Romal. _Mars_ e. Greekal. _Ares_ oli
-soan-suojelia ja julmuuten jumala. Häntä sanottiin välisten Zeuksen
-pojaksi, välisten toas Krónon. Anakreon tahto että kuvantekiän piti
-tekemän silmät, yhthaavan sekä tuliset ja uhkavaiset (kuin Marsin) kuin
-että myös leppeet ja mielittäväiset (kuin Venuksen). -- _Kypris_ t.
-Kythéreija. -- _Untuiset_ t. _utuiset_, fjuniga, hään tahtoi että
-posket piti olla punaiset kuin Ruusut, mutta kuitenkin piti heissä
-löytymän pieniä pehmeitä karvan-juuria, joka toimittais että hänessä
-oli miehen luontoa. -- _Punakkaat_, med hög rodnad, rosenröda. --
-_Aidós_ (Rom. _Púdor t. Verecundia_), oli kainuus ja kainustaminen,
-kuvailtu piijan kuvassa. -- _Pehmiämmät_, t. puheliaiset, mieluisammat.
--- _Kieletöinnä kielellissä_, ehuru mållös, likväl talande.
- -- Adonis oli yksi kaunis nuorukainen, joka oli niin suloinen, että
-Venus ite suostui häneen. Vaan koska hään mieluisasti miilusti metässä
-petonpyytämisellä, niin Venus usein varotti häntä kavahtaaksensa
-tällaisia siivottomia ja henken-vaarallisia huvituksia. Mutta Adonis,
-joka oli Hippaa hilpiämpi, ei ottanut korviinsa tällaisia kuiskutoksia,
-vaan hiiskutti aina synkiöissä, Hallan parran laitumilla. Niin
-tapahtuipa kerran, että koska hään keihäällänsä oli pannut Karjun
-(vild-svin) kellelleen, niin hään ajattelemattomuutessansa (af
-oeftertänksamhet) lähestyi häntä, niin että tämä aika yötyr, joka jo
-oli henkensä vähällä heittämässä, sai häntä torahampaillansa
-toukanneeksi. Kuultua tätä, lennätti Venus sinnek hänen avuksensa, vaan
-hänen kultainen oli jo kuolemallansa. Eukko kantoi kahmaloillansa
-sulhaistansa kukoisto-paikkaan, jossa vuohenkukkaiset tulivat punasiksi
-hänen verestänsä. Näistä ryvetyistä heinistä kasvatti Venus hänen
-muistoksensa ne kukat, jotka vielä nytkin kuhutaan _Adónit_. Että
-lepyttää Jumalat Adonista vastaan, lupaisi hään puolen siitä soavusta
-siasta Zeuksellen, ja toisenpuolen Proserpinallen, joka oli Tuonen
-neito. Kostoaksensa tästä hyvästä työstä, lupaisi Jupiter että koska
-Adónin sielu oli puolen aastajan manalassa moanut, piti hänen
-piästättämän häntä Olympiin eli taivaiseen. Mutta jos Adonis lopetti
-päivänsä näin ouvolla tavalla, niin hään alotti elämätänsä vielä
-ouvommalla. Sanotaan että Myrrha, kuninkaan Kinyran tytär Kyprin
-saaresta, oli ollut sekä hänen äitinsä että sisarensa. Sillä ehkä monet
-kosiat kävivät hänen luonna, niin tämä nuori neito ei heihin mieltynyt.
-Syyn tähän taipumattomuuteen ilmotti hään viimeisellä vanhalle
-vartiallensa ja imettäjällensä, (amma) sanoissaan muka lapsen
-tyhmyyessä, että hänen oma isänsä oli hänestä rakkahin. Kuultua tätä
-hämmästyi ämmä, ja uhkaisi ja peloitti häntä poisluopumaan näistä hänen
-turhista ajatuksistansa. Josta tyttö niin pölestyi, että hään oli
-hirttee ihtensä. Että jälleen lepyttää häntä, taipui tämä vanha Vappo
-hänen puoleesek, ja täytti asian niin, että isä pimenpiässä likisteli
-omoo tytärtänsä. Mutta koska hään viimein sai tämän tietäkseen, niin
-hään vihapäissänsä tahto lastansa tappoo. Mutta Myrrha piäsi
-karun-jalalla pakoon Arabiaan, jossa hään uuvuksissa tästä pitkästä
-kuljeskelimisestansa, ja katuava syntiänsä, rukoili Jumaloita, että hyö
-tekisivät häntä yheksi järjettömäksi kappaleeksi, ettei hänen
-rikoksensa kautta muita vainutettaisi, ei eläviä eikä kuolleita.
-Jumalat kuulivat hänen anomuksensa, ja muutti häntä yheksi vaivaseksi
-kasvavaksi pensaaksi, joka vielä nytkin hikoiiee tuskansa ja vuotattaa
-kyyneleitänsä, joita kuivettunna pihkaksi vielä nytkin kuhutaan
-_myrrhaksi_; ja josta jo ennen on puhuttu. Vaan ikään kuin hään oli
-muuttumassa, niin silloin hään myöskin oli synnyttämässä, ja synnytti
-Adónin, tämän suku-rutsauksen sikiän.
-
-_Hermés_, t. Ruomal. _Mercúrius_, oli Zeuksen ja Maijan poika, ja
-viekkauen ja sukkelaisuuen jumala, jonka tähen häntä myös piettiin
-kauppateon ja käskynkäymisen esimiehenä. Häntä kuvaeltiin nuorra
-miessä, jonka ruumiissa ei vielä ollut uron uhkeutta, eikä miehen
-miehullisuutta, vaan pojan kauneutta ja vireyttä.  -- _Polydeukos_, t.
-_Pollux_. Hään ja Kastor olivat veljekset ja kaksoiset. Heijän äiti oli
-Leda, kuninkaan Tyndareon tytär, jonka Jupiter oli Jouhtenen huamussa
-makuuttanna. Lapset olivat kumpaisetkin aika sotiat, Vaan Kastor liehui
-hevoisillansa, ja Pollux poluisti jaloillansa -- eihään hänellä silloin
-mahtana olla kehnot reijet? Heistä sanotaan että hyö olivat keskenänsä
-niin rakkaat, että koska ainoastaan Pollux laskettiin taivaiseen, vaan
-Kastor sysättiin Tuonelaan, niin Pollux rukoili Jumaloita, että hyö
-molemmat vuorottellen piti suaha olla yhen päivän taivaassa, toisen
-tuonelassa; johon Jumalatkin suostuivat. Heijän muistoksi niin yksi
-tähtisikeri kuhutaan heijän nimellä, _Castor ja Pollux_ e. _kaksoiset_.
-
-_Dionysios_ t. _Bacchus_ josta on jo ennen puhuttu, kuvailtiin, niin
-kuin yksi nuori ja rikoisa mies, jonka ruumiissa nähtiin yhtaikoo sekä
-miehellistä kauneutta, että vaimollista pehmeyttä; erinomattain peässä,
-rinnassa, mahassa ja ohimuksissa, jotka olivat melkeen kuvaillut kuin
-tyttölöillä. -- _Sull' on konsti kohtalainen_. Näillä sanoilla Anákreon
-ikään kuin moittii sekä kuvantekiätä että hänen konstiansa, koska hyö
-ei taitaneet osottaa hänelle Bathylluksen selkeä. Nämät hänen puheensa
-ovat aivan viekkaat, sillä kyllä hän tiesi, että se oli muka mahotoin
-yhellä puolella kuvaella sekä selkee että kasvot. Minkä tähen hään
-kiitti selän paikkoo parraaksi, on sanomatoin. -- _Päivän kuva_, merk.
-_Apollonin kuvoo_, joka oli Phidiaksen tekämä, ja pietty kauniimpana
-kaikista, jotka oli ihmisten käsistä lähtenyt. Yks toinen kaunis kuva
-Apollosta seisoi hänen temppelissä, Palatinuksen mäillä Ruomissa, ja
-oli tehty Scópalta. Näillä sanoilla tarkoittaa Anakreon, että
-Bathylluksen kuva kuitenkin hänen mielestä oli monta parempi. --
-_Samos_ oli yksi saari Aigajin meressä Epheson kaupankin kohalla,
-Jonian rannalta luoteeseen, josta tämä Bathyllus oli kotoisin, ja jossa
-myös Apollo t. Phoibos (sillä hänellä oli monta nimeä) palveltiin ja
-kunnioitettiin. Sinnekkiin Anakreon käski tämän kuvantekijän samoamaan,
-ja siellä maahan hakkoamaan Jumalan kuvoo, ja panna Bathylluksen hänen
-siaansa, niin kuin hänen muka mielestänsä, parempi.
-
-[157] Tässäkin tunnet Anákreonin suloista Runosukkeluutta ja
-kielen-mieloisuutta, laulaissa rakkauen ja haluijen hautoamisesta, ja
-sikiämisestä. Ne joihen syvämmet ovat sytytetyt, ja joihen povet
-rakkaus kerran on polttanna, hyö ehkä paraittain tunteevat temän _éron_
-sikiämisen.
-
-_Niili_, on yks niistä suurimmista kymistä meijän maailmassa;
-kulkessansa Egyptin moan läviten, sonnittaa hään, ja tulvallansa teköö
-viljakkaksi koko valtakunnan. Hänessä löytyy myös ne Krokotiiliksi
-kuhutut kummat meren-kapeet, joista jo Juonaskin puhuupi. Näissä maissa
-nähään piäskyisiä kaiken vuosikauven, vaan liioitenkin ja koko
-kummasti, silloin kuin talvipakkaiset panoo pohjoisia maita. Tästä on
-jo vanhuuesta se puhe tullut, että meijänkin peäskyiset muuttaavat
-talveksi Niilin tienoillen. -- _Memphis_, oli yks suuri ja kuuluina
-kaupunki Niilinkymin korvalla, eli siinä huarukassa tahi pohjukassa,
-kussa hään hajoittaaksen kahteen suuhun. Nykyisin kuhutaan häntä
-_Alcayrum_.
-
-[158] Ei ou vielä Teijon Laulaja lakkanut laulamasta! vielä hään meitä
-ilahuttaa hänen monenkokkaisella ja sulosuottaiseila (stämtsamma)
-lausuttamisella. Tässäkin hään antaa meillen tilaisuutta, että käsittää
-hänen monenmutkaiset ajatokset, ja hänen aina ilolla ja riemulla
-täytetyn syvämmensä. Se näyttää ikeän kuin tytöt oisivat kiusanneet
-häntä ilmoittamaan heillen kutka kaikki hään oli eläissänsä
-likistänyt ja saattanut saaliiksensa (eröfrat). Piästäksensä heijän
-kysymyksistänsä; ja tiiustajoihen silmiä ja kuulustajoihen korvia
-lumotaksensa, oli hään heillen ilmoittavoinaan tiältä-tuolta
-tuttaviansa. Näitä luetessa anto hään heijän tietee, että hänellä
-löytyi kultaisia ympäri koko maanpiiren, kussa vaan nuoria neitoja
-liene. Näin losujansa lasketessa, saivat hyö kukin pitää totena mitä
-tahtoivat; ja Anakreon näyttii heillen irvistämisellänsä ja
-pilkka-puheillansa, että hyö olivat kaikki muka yhteläiset, jos otti
-heitä Greekasta tahi Persasta.
-
--- _Kannat_, merkihtee "lehenkannat". -- _Miävätellä_, m.y.k. luetella.
--- _Nimikko_, t. mielentieto, mielenvietto, mielenhauta (älskarinna)
--- _Athénai_, oli yks kaupunki Attikan niemellä Greekan maassa, jolla
-oli oma hallitus ja asetus. Tämä kaupunki on monestapäin kahottava,
-kuuluisampana kuin on ehkä muailmassa ollut. Tästä läksivät, ja tässä
-syntyivät ne miehet, joita oppinsa ja viisautensa puolesta meijän vielä
-nytkin tulee kiittää, että hyö ovat saattaneet valistuksen moailmahan.
-Tästä ne taitavammat taiturit, kavaltajat ja maalarit, joihen töitä ja
-tekoja meijän vielä nytkin täytyy ihmitellä; tästä ne uhoimmat ja
-urhollisemmat sotasankarit, joihen nimet saattivat Persan ja Aasian
-valtakunnat vapisemaan. Sanalla sanottu: _Athen_ oli se paikka, jossa
-Oppi, viisaus, tieto ja taito harjoitettiin ja saivat alkunsa. Ja josta
-hyö siitten ovat levinneet ympäri koko maailman, ja ylösvalaisnut tätä
-ihmisen sukukuntaa. _Kékrops_ oli tämän kaupnnkin perustaja, _Solon_
-sen Lainlaittaja, ja nimensä hään oli suanut Pallas Atheneltä,
-_Viisauen_ Luonnottarelta. -- _Korinthos_, oli myöskin yks niistä
-kuuluisammista Greekan kaupunkiloista, se oli piäkaupunki Achaijassa,
-ja kauppansa ja rikkaisuutensa suhteen aivan mainittava. -- _Lesbos_
-oli yks saari Aigajin meressä, Aasian puolella, ja Ajolian rannan
-kohaila. -- _Jonia ja Karia_ olivat maakuntia vähässä Aasiassa.
--- _Mitäs!_ m. mitäs joutavia! (on joku hänelle sanova, kuulessa hänen
-loruja -- vaan Anakreon lausutteli ehtimiseen). -- _Syria_ oli muinon
-yks kuuluisa valtakunta, Keskmeren itäpuolimmaisesta lahesta
-itäiseenpäin, johon Phænícia, Palæstina, Juda, Samaria, ja monet muut
-maat oli kuuluvia. -- _Lu'ussa_, t. luvussa. -- _Kanaiset_, t.
-neitoiset, jotka olivat muka hänen nimikot. -- _Kanópos_, oli yksi
-saari Niilin virran suussa, Egyptin maassa. Muutoin oli yks kaupunki
-samalla nimellä, josta puhe kävi että hänen tytöt olivat miehiin
-taipuvaisia.
-
-_Gádes_, oli yksi saari joka makoa heti ulkopuolla Gibraltarin salmee,
-ja josta Cádiksen kaupunki on nimensä suanut. Greekkalaiset eivät
-olleet käyneet tätä paikkoa etemmäksi luoteeseen, ja pitivät sitä sen
-eistä maailman kaikkiin iärimmäiseksi rajaksi luoteeseen. _Báktros_ oli
-yksi kymi Schythian maassa, josta Báktran kaupunki ja maakappale ovat
-nimensä suaneet. Nämät ja Indian maat olivat toas ne viho-viimeiset
-maan-eäret, jotka iässäpäin olivat heillen tietyt. Sillä muotolla
-tahtoi Anakreon julistaa, että hänellä oli nimikoita ja kultaisia
-ympäri maailmata. Silloin se puhui leikkiä, vaan nytpä tuo toeksi
-käynöön, koska 2000 aastaijan kuluttua, löytyy häntä rakastavaisia --
-myös Suomessakin.
-
-[159] _Nossis_, oli yksi neito Greekkalaisissa, joka oli kuuluisa
-Runon-sepitär (poetissa). Hänen elämä-kerrasta ei tunnetak muuta, kuin
-mitä hään ite on meillen ilmoittana, ja joka on aivan vähä. Hään oli
-syntynyt Lokrin maakunnassa, joka makais Aitolian ja Phókin välillä.
-Hänen äitinsä oli _Theophila_ Kleochan tytär; vaan isästänsä hään ei
-puhuk mitään. Hään eli nuon noissa Olympiadissa, tahi 312 aastaikoa
-ennen Kristuksen syntymistä. Hänen Runon-teoistansa ei ouk muuta
-jälellä, kuin 12 Sanausta. _Mityléne_, oli peä-kaupunki Lésbon
-soaressa, jossa Ajolinen kansa asuskeli. Tämä kaupunki on kuuluisa
-niistä monesta oppineista miehistä, jotka oli hänessä syntyneet.
-Nimittäin _Pittakos_ (yksi niistä seihtemästä Greekkalaisten
-peä-oppineista), puhelia (rhetorikern) _Diophánes_, tarintaja
-_Theophánes_, tievustaja _Theóphrastos_, sotia, Runoja _Alkaios_, ja ne
-molemmat Runottaret _Erinna ja Sappho_. Tässäkin _Epikuros_ asetti
-opistonsa 32 vuotta vanhana, ja tässä oli Aristoteleskin kaksi
-aastaikoa asuskellut. Nykyisin kuhutaan tämä kaupunki, _Metelino_. --
-_Runoja_, Sångare, Sångerska -- _Runojoin nimikko_, Musernas älskling.
-
-[160] Erinomattain Plutarchos ja Strábo, jotka sanoovat, ettei
-moailmassa, (niin kauvan kuin hyö muka muistaa) ouk löytynet sellaista
-vaimoa, jota Sappho oisi taitana kuhtua vertaiseksensa.
-
-[161] Eli hään eli niinnä aikoina, kuin Nebukadnézar oli kuningas
-Babiloniassa, Alyattes Lydiassa, Tarquinus Priscus Ruomissa, ja jollon
-Sólon julisti lakinsa Athénissa.
-
-[162] _Adónikon värsyssä_ luetaan kaks niveltä, joista ensimmäisessä on
-yksi _Dactylus_; toisessa yksi _Choreus_.
-
-[163] _Hymni_, kuhuttiin Greekkalaisissa _kiitos-runo_ Jumaloillen,
-tahi yksi virsi jossa heitä ylistettiin ja kunnioitettiin. Avuksensa
-huutava rukoilee Sappho tässä Hymnissä että Aphrodites mahtaisi
-taivuttoo hänen pojansa mieltä häntä kohtaan; ja sytyttää hänen
-syvämmeen halua ja rakkautta. Venus tuli vaunuillansa, valjaillansa ja
-varpuisillansa tiiustelemaan mikä häntä vaivais. Suatua tätä
-tieteksensä, lupaisi hään hänen mielensä myöten pakottamaan hänen
-rakkahansa häntä rakastamaan. -- Dionysios Halicarnasseos, puhuttaissa
-Greekan kielen suloisuuesta ja kauneuesta, on esimerkiksi ottanut
-tämänkin Sapphon tekemän runon, joka sillä tavalla on tullut
-kavotuksesta pelastetuksi. -- _Kaik'haltias_, e. _kaik'hallihtia_
-kuhutaan Venus siitä, että hään sillä vaimollisella kauneuellansa
-vallihti sekä taivasta että jumaloitakin. Myö ei olla tahtona kuhtua
-häntä _kaikvaltiaksi_, koska myö sillä sanalla kunnioitamme meijän
-Jumalatamme. -- _Taivaan lapsi_, m.y.k. _Jumalan lapsi_; vaan koska
-meijän maassa ihmisiäkin mainitaan tällä nimellä, niin olemme myö
-kahtona tätä toista paremmaksi. Että taas kuhtua häntä _Zeuksen
-lapseksi_, niin kuin perustuskielessä tehään, niin silläkin nimellä ei
-ouk mitään jumalisuutta meijän korvissamme. Toisinaan _kyyhkyiset_,
-toisinaan _Jouhtenet_, toisinaan toas _Varpuisetkin_ valjastettiin
-Venuksen vaunuin eteen; sillä hyö olivat kaikki häneltä omistetut.
-_Varpuiset_ heijän _himonsa_ suhteen, koska hyö aina ovat niin
-tahtovaiset; _Jouhtenet_ heijän _kauneutensa_ suhteen; ja _kyyhkyiset_
-heijän _rakkautestansa_. Ehkä myös Sappho joka itekkin nyt oli varsin
-ottamaisillaan, ja rakkauen himoissa tuskaantumassa, variten vasten
-valihti Varpuisia valjastaksensa (till sitt an-span), Koska heillä
-kuvailtiin tällaisia tuimia himoja.
-
-[164] Myö olemme koittaaksemme ottaneet että Suomentaissa tämän Laulun,
-sovittaa, ja kielellämme omistaa ei ainoastaan hänen Greekkalaista
-Runontapa, mutta olemme myöskin tavoittaneet Ruohtalaisten ja
-Suomalaisten Runon-taitoksia; ja yhtä hyvin muka sisälläpionkin
-nouattanut. -- Tämä syvän liikuttamisensa suhteen aivan merkillinen
-laulu, jonka Loogius on meillen säilyttänyt, osottaa aivan julkisesti
-vaimon mielikarvaisuutta, koska hään toisen rakastamista katehtii.
-Mahotoin on ehkä ollut miehelle tätä näin kuvailla -- ainoastaan
-vaimot, hyö sen paraittain tainnoon! mutta ei heistäkään muut ehkä kuin
-Sappho. Puhuva rakkauen suloisuesta ja mielen-huvitoksesta, nähtyä
-Neijon viettelevän aikansa pojan kultaisen sylissä, -- rupeisi hään
-rutosti surkuttelemaan omaa onnettomuuttansa, muistelessansa muka
-mielivietteliänsä. Vaan hään ei valittanut vaivaansa kujertamisella
-eikä ruikuttamisella. Tuntiissaan tämän tuskan tuimeutta, tuli hään
-ikään kuin mieli-hurjaksi; vaan kohta perästäpäin vaipui niin
-hervottomaksi, että hän pyörtyi, ja oli menehtymässä. Jota kaikkia hään
-on virressänsä somahimmilla sanoilla sovittanut ja kuvaellut. Niin
-antaapi hään meillen tiion siitä raskaasta murheesta joka syöpi petetyn
-piian sisukset; ja on sillä ikeän meiltä kuin anteeksi anova, jos hään
-jolla oli lopen paljon syvämmen-lempeyttä ja mielen-helleyttä, tuli
-tuskassansa pahoin käyttäneeksi.
-
-Monet ovat myös koittaneet, että kielellänsä tehä tätä laulua
-laulettavaksi. _Catullus_ on Latinaksi häntä käytettänyt, _Boileau_ ja
-_de Lille_ Franskaksi; _Ramler, Overbeck, Grevi a Stolberg_ paitsi
-muut, Saksaksi; _Paykull, Tranér, Resnér ja Retzius_ Ruotiksi, j.n.e.p.
-
-Koko ensimäisessä värsyssä, ja vielä ensimäisessä sanassa --
-toisessakin, kehuupi Runotar tytön tuttavan huvitusta, hyveä
-hyväilessään, ja rakastansa rakastaissa. Vaan siittenpä hään kohta
-rupee puhumaan omasta mielipahasta, koska juohtui mieleen mitenkä hään
-oli hyljätty pojaltansa.
-
-[165] _Pindus_, oli yksi vuori Thessalian maassa, jota eroitti
-Akarnánia Aitolian maasta, ja joka oli Apollollen ja hänen
-runo-neijoillensa pyhitetty. -- _Pindin kukka_, m.y.k. "kunnollinen
-runo", joka olisi Apollollen otollinen. Perustus-kielellä seisoo
-_Piërin kukka_ (rodon ek pierias) joka meijän kielellä kuuluu
-ouvollen, vaan merkihtee yhtä. Sillä _Piërus_ oli myös yksi aivan
-suloinen vuara Thessáliassa, joka kantoi Makedoniahan päin, ja joka
-niin ikään oli Runo-niekkoillen omistettu.
-
-[166] Neito viettelee tässä yötänsä yksinään ja kahtoo sitä pitkäksi,
-koska hänen mielitietonsa ei ollut yön syvämmessä häntä kohtana, niin
-kuin rakkain tapa on; Ikävöissään kaipaa hään, että hänen levottoina
-piti näin yksinänsään vuoteella vullotella. Hephaestion, on pulmissaan
-sanoin mittamisesta, saattanut meillen tämän Sapphon sanan.
-
-[167] Sappho rukoilee että itekkin Kypris tulisi hänen juhlalisellen
-juominkillen, ja hänen tuttavaisten joukossa olisi pullon pullistaja ja
-viinan virvottaja. Athenaeus on kymmenenessä kirjassansa tätä
-kirjuttanut.
-
-[168] Toiset ovat lukeneet tämän Sapphon sanan, näin:
-
-    "Äiti kulta! en nyt taija kunnollisesti kutoo,
-    Sillä Vénus poikihiin hään vietteli mun mielein."
-
-[169] Tamä pieni ja aivan sukkelasti tehty pakina, koska piikuus on
-jää-hyväisiä tytöllen heittämässä, luvemme Demétrion Phalereon
-kirjassa, puheliaisuutesta (om vältaligheten) ja on siitäkin arvon
-meiltä ansaitseva koska se on tytönkin oma tekemä. Tämä, kuin myös se
-VII:es ja VIII:as sipale ovat lohaistut (Excerpterade, utplockade)
-Sapphon hiä-lauluista, joita Lesbon tyttäret aina laulelivat häissä ja
-hiä-pioissa. Vaan jotka varsin suureksi vahinkoksemme, ovat ynnä
-muitakin hänen laulujansa, joutuneet hukkaan. Näistä hänen
-hiä-veisuista, on Theokritos ehkä puhuna, koska hän Helenan häistä
-sanoopi: "Tärnorna sjöngo, och stampade takt till sången med snörda
-Fötter: ett dön upphof sig i salen af brudliga sången." (Tranér.)
-
-[170] Sappho rukoilee näillä sanoilla, ettei Jumaloihin pitänyt
-painaman murheita hänen syvämmeensä; sillä maailman surkeutta ei ollut
-luotu Runojoillen osaksensa. M. Tyrio on tätä 8:ssa puheessansa
-säilyttänyt meillen.
-
-[171] Tämä lyhyt palainen, on yks lykyntoivotus sulhaisellen,
-Sappholta. Hephaestion ja Dionysios Halicarnasseus on tämän meillen
-toimittana. _Lanko_ e. _Vävy_, m. tässä _Sulhainen_.
-
-[172] Hephaestion ja Demetrius Phalereus ovat kertoineet nämät Sapphon
-sanat, jolla hään osottaa sen hiärän ja hälinän (stoj och buller) kuin
-hiät matkaan saattaa morsiammen talossa, jossa ei eneä ne vanhat
-katokset kelpaa; vaan kaikki pitäis olla uutta ja kaunista. -- Lysti on
-kahtoa miten ihmiset kaikkina aikoina ovat olleet yhelläiset. Yhessä
-Virolaisessa runossa toimitetaan tätä tyttölöihen hälinätä sulhaista
-nähessään, aivan somasti, sanalla:
-
-    "Neitsit, neitsit peigmees tuileb!
-    Laas tulla, laas tulla!"
-
-[173] Sappho naurahtaapi tässä ja irvisteleksen maan-tytöllen joka
-kaupunkiin tullessaan avo-suunna ällisteleksen, eikä muista
-hämmästyksessänsä laskea helmojansa alas, jotka hään kantoi kainalon
-alle kääritynnä. -- Sillä se oli Herroissa ja kaupunkiloissa tapa jo
-niilläkin ajoilla, että piikäväki piti pitkiä, aina kantapiahän
-ylettyväisiä helmuksia, mutta talonpojissa pitivät lyheitä körtiä, ja
-vielä siitenkin niin panivat heitä papeloillen vyötäisiin asti, kuin
-läksivät mihin matkaan, ettei heistä pitänyt olla heillen vastuksia;
-niin kuin vielä nähään meijänkin talonpoijissa. Athenaeus ja Eustathius
-on meillen tätä toimittanut. Taitaisi myös olla:
-
-    Kuka on tuo tyttö hupsu,
-    Joka nauraa eikä laske
-    Hamettansa alemmaksi? (t. kantoin asti)
-
-[174] Sappho rukoilee että hänen mielihautansa piti ies unessansa
-hänellen ilmistymän; ja pyytää, etiä hään seisahtuis pikkuisen hänen
-nähtyviinsä, niin että hään mahtaisi ihastua hänen silmästänsä.
-(Athenæus XllI kirjassansa).
-
-[175] Aivan lyhykäisesti ja somasti sanoopi Sappho tässä, mitenkä hään
-oli onnellissa olevoinnaan, koska hään unessa makasi Venuksen vieressä;
-ja hänen kanssa kuiskutteli, (Hephaestion on tämänkin pannut muistiin)?
-
-[176] Näistä heijän töistä ja toimista tulemme vasta-päin antamaan
-selvempää tietoa. Ja taijamme nyt ainoastaan nimittää, että hyö ovat
-ruvenneet enemmin kuin myö harjoittamaan kieltänsä ja omaa puhettansa.
-
-[177] Viron-kieli on vanhuuesta yhtä kieltä kuin meijänkin, ehkä se nyt
-ajankululla on joks'-kuks' osaks' erkanut; Sitä kuhutaan vielä nytkin
-meijän moassa, _Vironsuomea_. Että tuntea Suomen kieltä vaan olla Viron
-kielestä tiätämätöin, oisi yhtä kuin että kirjasta tuntea suuret nenät
-(puustavit) vaan ettei eroitto pieniä.
-
-[178] Tämän ja sen jälkimäisen laulun kirjutin minä Virolaisilta
-meri-miehiltä tänä kevännä, tässä Tukhulmissa. Hyö sanoi olevase
-orjia(?) Kattein _Ungern von Sternbergin_ alla, _Hiiomaalta_ (från
-Dager ort). Mitä heijän kielestä tuloo, niin se oli melkeen yhellainen
-kuin meijänkin, niin että ymmärsimme toisiamme hyvin molemmin puolin;
-ehkä muutama sana meitä eroitti. Jos muualla Virossa puhuttaneen samoa
-kieltä, on tietämätöin. (_Thomas Piritson_ jolta minä tämän laulun
-kirjutin, sanoi olevaase kotona _Hakaisten_ kylästä, _Reikin_
-pitäjästä, Hiiomaalta). Koska minä en varsin tunnek mitenkä Viron
-kieltä kirjutetaan, niin minä kirjuttelin tätä, niin kuin puhuivat.
-Nämät laulut ovat sanoistaan ja luonnostaan varsin meijän Runon
-tapaiset; heijän laulamus ei ollut sen pitempi kuin 8 polvea kaikkiaan,
-jotka laulettiin neljässä nivelessä; mutta vaihettiin sillä tavalla
-että koska värsyssä oli 10 niveltä (niin kuin usein olikin) niin
-silloin kukin polvi, ensimmäisessä nivelessä, laulettiin kahesti. Herra
-Soiton-johtattaja (Director Musices) ja K. kirjuttaja _Drake_ oli kyllä
-hyvä-tahtoinen pistämään heijän laulamuksia paperillen; ja Herra
-_Stömmer_ kuvailemaan heijän muotot ja voatteen-parit.
-
--- Lits, merk. "imisä koiraa, narttua, naattua', napiaa, naviaa,"
--- Söitma, m. "männa, samoa, matkustoo." -- Isse, t. issi, m. "ite,
-itse, ihe, itte", muutamissa paikoissa Savossa, niin kuin Juvalla ja
-Mikkelissä, sanotaan myös, "ise." -- Tui, G. tuie, t. tuikenne, tuike,
-tuvvikenne, m. "kyyhkyinen, tuuva" (Dufwa). -- Sant, G. Santi, m.
-"huono, hieno, heiko, pieni." -- Mautlema, m. että hään pani heitä
-suolaan; muutoin tämä sana ei löyvyk Virolaisissa sanan kirjoissa.
--- Kiim, G. Kiimo, m. "kiima, himo, halu." -- Käp, G. käpa, "kynsi,
-jalka, käpälä, käpy, käpälö." -- Pihta, "peälle" (?) -- Eka, t. igga,
-"joka" -- Perra, "peru, maa, pohja, peräkunta". -- Saare-valla t.
-sare-ma, m. Öselin soarta. -- Ninna, "nenä." -- Peig, G. pejo, t.
-peigmees, pejoke, m. "sulhainen, ylkä". -- Kai, t. katri, trino, kats,
-kaddo, kaddi, triin, "kaisa, katrina". -- Vanuka, m. "pieksu,
-kurppoinen, lapikka." Ei tämäkään sana löyvyk Hupelin Virolaisessa
-sana-kirjassa. -- Söitit, söitja-saapat, "ratsa-saappaat", rid-stövlar.
--- Kövva, "kova, vahva." -- Röhma, "rahkeet." -- Händ, G. hänna,
-"häntä." -- Härgs, G. härja, "härkä." -- Jöttaat, t. juhtmeköisi, m.
-semmoisia nahasta tehtyjä hiihnoja tahi köysiä joilla härät ja juhtat
-sioitetaan ikeeseen.
-
-[179] -- Kes, G. kelle, kenki, "kulta, ketä, mikä." -- Tänna t, tännä,
-"tänäin, tänäpäivänä, tähän." -- Taat, G. tade tadi "isä, toati."
--- Vend, G. venna, "veljä, veiko." -- _Vain, t. vaino_, "viha, vaino."
--- Akkama, t. hakkama, "aikomaan." -- Kuju, t. kojo, "kotiin,
-kotiisak." -- Tässä mahtaa olla muutamat värsyt poisheitetyt, koska
-poika jo tuli soasta kotiin. -- Hal, G. Halli, "harmoo, hoale."
-_Halli_, kuhutaan sekä Suomessa että Virossa yksi harmo-karvainen
-koiraskape, e.m. koira, hevoinen (svimmel). -- Körb, G. körbi, kuhutaan
-Virossa ylesi ruunikarvas hevoinen (brunte), koska ei meillä ouk siihen
-sopiva sana, niin otamme heijän. -- Oue, t. oue, piha, kartano. --
-Välje t. välja, ulos. -- Odde, G. _öe_, sisari, sisko. -- Ultus-äär,
-"voatteen-kaista, liepi" (klädes-lift) -- Kuub, G. kuue _nuttu_, takki.
--- Pallistus, "ompelus, piärmäys". -- Rättik, G. rättiko, "voate, huivi,
-riepu, rätti". -- Kas, "kos"; Suomalaiset panoo sitä sanan lopulla. --
-Armas, G. armasa, "rakas, suloinen, armas" (sisko kysyi jos hänell' oli
-akkakin soassa) -- Naene, G. naese, "vaimo, avio vaimo." -- Kaas, G.
-kasa, "akka, puoliso, toveri" (tästä lie ehkä Suomalaisten sana _koaso_
-virunut). -- _Kehha_, t. kehhä "ruumis, roato." -- Körts, G. körtsi,
-"kapakka, krouvi, juoma-paikka, juotto-pöytä" (skänk). -- Rog. "ruoko,
-pilli, kaisla". -- Äk, t. äkke, äkki, äggel, häggel, "karhi, äes". Syy,
-minkä tähen sanat Vironkielessä ovat niin erinäiset ja moninaiset, on
-se, että kirjutetaan kumpaisellakin puheen murrella; sekä Dorpatin että
-Räävelin. Myö tahomme eroitto heitä nenillä d. ja r.
-
-[180] Tämä Viron laulu on oiettu _Joh. Henr. Rosenplänterin Beiträge
-zur genauern Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 11:sta osasta, p. 142.
-Se on yksi niistä kauniimmista Virolaisten vanhoista Runomuksista,
-erinomattain hänen murheellisen ja lapsi-rakkaallisen luontonsa
-suhteen. Herra _Rosenplänter_ on ansainut moamiehiltänsä että muilta
-oppineilta ja kansoin tiiustajoilta suurimman kunnian ja koston siitä
-hänen kiivautestansa, jolla hään on ahkeroitannut tarkemmin tutkistella
-ja harjoitella Viron kieltä ja vanhoo runomusta. Se joka tahtoo tuntea
-näihen meijän noapurittein oppimusta, niin ostakoon tätä hänen äsken
-mainittua kirjoa, josta jo 16 osoo on ulos-annettu (ensimmäinen v.
-1813, viimmeinen v. 1826). Kukin osa on nuon 8 arkkia kokonaisuueltaan,
-ja maksaa 5 Ruplaa paperissa hankioillen; mutta niin kuin hään on ite
-minullen kirjuttanut, niin halvenetaan tätä hintoo sillä tavalla, että
-se joka ostaa koko kootuksen, niin sille annetaan puolella huokiamalla,
-ettei kieliin eikä kansoin tiiustajat mahtaisi säikähtyä siitä
-korkeasta hinnasta, johon hyö nyt jo nousoovat. --_Kuin se_. Se Viron
-kielessä on yhtä kuin "sie, sä, sa", meijän kielessämme, mutta
-Virolaiset tarkoittaavat sillä myöskin _articulus definit_. Samaten
-sanotaan toisinaan Suomessakin, e.m. "jokos se hevoinen tuli"?
-
--- _Part_, r. t. _parts_, d. "sorsa, vesilintu"; _Anka, and._. --
-_Ikka_, t. _ikke, ik_, r. _ikkes_, d. "aina, ainiian, ikuisesti." --
-_Polle_ (yhteen veitty sanoista _ep olle_) "ei ole." Se on muistettava
-että kieltäväisiä toimitus-sanoja (verba negativa) taivutetaan Vironkin
-kielessä toisinpäin tykkänään kuin myötistyväisiä (affirmativa); ei
-ainoastaan sillä, että hyö eroitaiksen taivutoksissaan, vaan silläkin
-että nenä _p_ yhistetään heihin eteeen. -- _Metsa-määr_ t. _määr,
-mäggar_, r. _kähr, mötsik,_ d. "mehtä-sika." Se näyttää kuin tämä sana
-oisi sukuisin meijän sanan "mykrän t. myyrän" kanssa; joka taas Viron
-kielellä on _myt, rot, mut_, r. _myggur_, myrk, mitter, migger, myyta,
-d. -- _Mängima_, "soittamaan"; _mängiminne_, "soittaminen" -- _Sirg_,
-t. _sirge,_ "suora." -- _Kask_, G, _kasse_, "Koivu." -- _Hallastama t.
-hallestama_, "kujertella, valittaa, ruikutella." -- _Välja_, merk. ei
-ainoastaan "ulos, ylös", mutta myös mikä on ulkona, niin kuin "vainio,
-piha pelto." -- _Könnelema t. könnelma_, "puhua, hoastoo, lausua,
-pakinoija, virkaa." -- _Pajatama_, "puhumaan, soarnomaan." Tästäpä se
-Suomen sana "paipattaa" mahtaa olla kotoisin, jota sanotaan kuin
-puhutaan yhestä asiasta kovan paljon. -- _Muistma, t. moistma_
-"ymmärtää, osata"; tästä se Suomen sana "muista", (Virk. mällestama).
--- _Kullerkuppud_, m. yhtä heineä t. kukan loatua, ja taitaa merkihtää
-niitä joita myö kuhumme "kelta-kukkiks" (Caltha Palustris); joita
-saisimme Suomeksikin kuhtua "kulta-kukkia, t. kulta-kupuja." --
-_Angervaksad_ on yks toinen heinä laji, joka taitaa merkihtee sitä,
-mitä Suomessa kuhutaan, "ankervoa t. ankerias-ruho" (Spiraea Ulmaria);
-eli jos liene yhtä, kuin mitä Virolaiset kuhtuuvat _Angerpist, t.
-_angerpisti (Spiraea Filipendula). -- _Vaene_, "vaivainen, armotoin,
-katala." -- _Nut_, G. _nutto_ "itku, parku, poru." -- _Liiv_, t. _liva_
-"hieka, hieta"; tästä ehkä Suomen sana "lieto." -- _Arro_, "hieno,
-harva, kova". -- _Kullo_ t "kulo", sellaista vanhoo heinee, joka on
-toist' vuotista, -- _Jallai_, t. _jallaka pu_, e. _jallaja pu_, d.
-_Jallakas_ r. "jalava", (alm-träd); kynneppää (Virk. _kynnarpä, kynnapä
-pu_); merk. myös "voahteria" (lönn). -- _Pern_, "Lehmus, niini-puu"
-(lind) -- _Akkama_, "rupeamaan, alkamaan." -- _Lin_ r. _Liin_ d. G.
-_linna_, merk. ei ainoastaan "linnoa" mutta myös "kaupunkia." --
-_Allev_, "hakuli, esikaupunki" (förstad, hackelwerk), -- _Turg_, G.
-_turro_, "markinat." Tästä ehkä lie Turun kaupunki nimensä soanut; jota
-Vironkin kielellä kuhutaan _Turro, turru, turru lin_, r. _turro liin_,
-d. -- _Kruus_, G. _Kruusi_, "muru, muju, mujuja", _Grus_. -- _Anto,
-vakka_ puhe on tässä siitä arkusta, joka hänellen oli antimiin kanssa
-tuleva, koska hään joutui morsiammeksi. Tällä tavalla kuvaillaan aivan
-somasti hänen lapsillista mieltä.
-
-[181] Tämä pieni ja soma laulu -- jossa kuvaillaan yhtä paikkoa kussa
-nuori-väki pyhä-iltana kiikuttamisella viettelöövät aikansa, ja joihen
-joukossa muutama kylän-vanhin keskusteloopi välillänsä, mitenkä
-saattaisivat tätä heijän vaarallista huvitosta hävittää; vaan joihen
-puhesta ainoastaan silloin-tällöin sanaa selitetään, tässä nuortein
-riehumisessa -- löytyy painettu Rosenplänterin _Beiträge zur genauern
-Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 1:sessä osassa p. 12; nimellä:
-_Schaukellied_; ja alakirjutettuna nenällä B; joka merkihtenöön
-Kirkkoherra Brockmannia Auderman pitäjässä.
-
-[182] Meijän tuloo kostelemaan ja kiitoksella mainihtemaan niitä
-miehiä, jotka ovat saattaneet meillen sitä vähee tietoa, joka meillä
-muka on näistä Vatjalaisista. Näistä on erinomattain mainittavat oppiva
-Herra _Ludolf And. Zeträus_, joka oli niillä paikoilla syntynyt, ja
-joka tarinoi näistä, meijän Porthani vainoollen (lue Åbo Tidning,
-vuonna 1802, N:o 65); ja Narvan muinonen Pappi Herra _Fredr. Ludolf
-Trefurt_, joku variten vasten kävi heijän kylissä, heitä tiiustelemassa
-(lue Gadebuschin _Versuche in der Livländischen Geschichtskunde und
-Rechtsgelehrsamkeit_. I.B.V. Stuck). Yks minun tuttavistani ja
-opisto-kumppalistain (Akademie kamrater) Herra _Grundstroem_, on näinnä
-viimeisinnä vuosinna ollut pappina silleen Suomalaisellen
-seurakunnallen, tässä samassa Kattilan pitäjässä; minä olen jo
-kahestikkin kirjuttanut hänellen, pytäin häneltä muutamia tiiustuksia
-näistä Vatjalaisista ja heijän kielestä, vaan en ole soanu niin
-vastaustakaan.
-
-[183] Juvanpitäjässä Savossa löytyypi myös e.m. yksi kylä jota kuhutaan
-_kolkon-peäksi_; ja toinen taas, _kolkon-taipaleeksi_; josta selitetään
-että heijän kylän nimetkin ovat varsin Suomalaiset.
-
-[184] Tällä _Tschuudin_ nimellä nimitetään Suomalaisiakin Venäläisiltä,
-jota moni luuloo olevan yhtä, kuin _Schyythit_ vanhassa tarinamuksessa.
-
-[185] Se näyttää ikään kuin Lappalaisetkin oisivat ennen vanhuutessa
-tunteneet näitä Vatjalaisia, ja tulleet heiltä rasitetuiksi ja pahoin
-käytetyiksi, koska heijän nimi (tjude, vassjolats) vielä nytkin heijän
-kielessä merkihtee Vihollista. Muutoin on myöskin mainittava, että se
-sama Vatjalainen on pian yhtä-kuuluvainen kuin Votjalainen (votjak,
-votjäk) yks toinen Suomalais-sukuinen kansa, joka asuu Vätskin
-Kasanskin, ja yhessä osassa Orenburgskin Kuvernissa, Venäjässä, ja
-josta vasta enemmin.
-
-[186] Lue Juustenin Chronicon Episcopor. Finl. p. 103. ja 140.
-
-[187] Että se monessa sanassa eroittaiksen yhellä eli kahella nenällä
-on arvattava, e.m. _illeminne_ ("ihminen, imeinen, inhiminen", --
-Vironkielellä, "inniminne, innimenne") _mess_ ("mies", Virk. "mess")
-_potjo_ ("poika" Virk. "poeg, poig, pois", -- Lapk. "päitja, patja")
-_tyär_ ( "tytär", Virk. "tyttar, tyttär, tyddar, tytrukka") j.n.e.
-
-[188] Tälläisiä heijän kielessä löytyviä omia sanoja, on e.m. _järky_
-(tuoli), _pellduschka_ (korvarenkas), _riikka_ (yksi voatte, jota
-vaimoväk siotteloo peähäänsä; "_ride_ t. _rie_" merk. taas
-Vironkielessä "liinaisia vaimon-voatteita"). _Kolttana_ (punaisia
-sarkakaistoja heijän esliinoissa) m.m.
-
-[189] Niin e.m. merkihtee _Morsian_ Vatjalaisen kielellä _lapsetointa_
-vaimoa, niin naitua kuin naimatointakin, mutta ei sitä, mitä morsia
-Suomessa; tahi _mårse_ Lapissa; ja _morsja_ t. _mörsja_ Virossa.
-Vatjalaiset kuhtuuvat tuvansa tahi pirttinsä _riihi_, jolla myö
-ymmäretään sitä huonetta, kussa puijaan viljojamme. Samalla tavalla
-kuhtuuvat Vermlannin, ja Sollöerissa Norissa asuvaiset Suomalaiset,
-tupiansa, _saunoiksi_; joka toistaa mitä olemme jo ennen sanoneet: että
-Suomalaiset ennen vanhuutessa sekä kylpivät että tappaisivat riihtänsä
-asuma-huoneissansa (lue Försök att förklara _Taciti_ omdömen öfver
-Finnarne). Virolaiset kuhtuuvat tupiinsa _tubba_ (tupa) r. ja _pird_
-(pirtti) ja _tarra_, d. (josta meijän sana "tarha" on otettu).
-Lappalaiset taas, jotka eivät asuk tuvassa, vaan _koassa_, kuhtuuvat
-näitä asuma-huoneitansa _käte_ (kota); josta se Suomen sana "koto" on
-lähtenyt. Pirtin kuhtuuvat hyökin _täppe_ ja _stäpe_. Se oisi meillen
-Suomalaisillen varsin suloinen ja hyötyllinen, niin kielen kuin kansan
-tiiustajoillen, jos kerran tehtäisiin tarkan tutkistelemuksen näihen
-Lapin, Viron ja Suomen kieliin välillen, josta meille moni tieto
-selvisi meijän kielestämme. Se on merkillinen ettei ouk vielä yksikään
-tähän asiaan puuttuna, joka näyttäis meistä niin luonnollisellen ja
-tarpeellisellen. Siittenpä vasta nähtäisimme mitenkä sanat ja heijän
-merkitökset ovat toinen toisestaan vajuneet, ja kuinka hyö ovat ikään
-kuin sukuisin yhestä kielestä toiseen.
-
-[190] Se on mainittava, että koko meijän Suomalaisessa kielessämme ei
-ollenkaan tavatak eäntä _sch_, ehkä sitä kaikissa muissa meijän
-suku-kielissämme tavataan liiaksikkin. Samaten sanottiin että yksi
-suku-kunta Hebrean kansasta, eivät olleet hyvät sanomaan _sch_, vaan
-sanoivat silloin aina _s_ (Tuomar. kirj. 12. 6)
-
-[191] Merkillinen on että _k_ muutamissa Ruohtalaisissakin
-puheen-murressa puhutaan niinikkään, nimittäin kuin _tj_ erinomattain
-Helsingin maassa e.m. _brutjet_ (bruket), _myttje_ (mycke) m.m.
-
-[192] Hään läksi Pietarista jo kesällä v. 1824 pitkin Ladogan rantoja
-pohjoiseenpäin, ja on nyt jo lähes kolt aastaikaa oleskellut Aunuksen
-ja Archangelskin kuvernissa. Hänen viimeisessä kirjassansa, annettu
-Kargopolin kaupunnissa Aunuksessa, s. 18 p:nä viimeisessä Loka-kuussa,
-kirjuttaa hään meillen näistä hänen matkoistansa. Mitenkä hänen,
-rospuutan tautta, täytyi syksyllä v. 1825 viipyä 3 kuukautta
-_Soankylässä_, jossa hään sillä ajalla opetteliin Lappia. Tästä läksi
-hään siitten _Utsjoen_ kautta _Varangerin_-suvannollen, kusta hään
-keänsiin _Kantalahteen_ tahi _Koolan_ kaupunkiin; josta hään tuli
-_Archangelskiin_ ja sieltä _Meseniin_. Kuin hään tästä oli
-keäntämässään takaisin Archangelskiin, niin hään Touko-kuussa v. 1826
-keäntyi tautiin _Pinegassa_, ja täytyi kaikeks siks kesäks jäähä
-Archangelskiin, vointuamiseksensa. Siinä kirjutti hään sillä ajalla
-"tiiustuksiansa niistä Kemin Lapissa löytyvistä Suomalaisista
-Seurakunnista", joita hään Elokuussa lähetti painuttamaan. Syksyllä
-(Loka-kuussa) hään keänsiin pohjoisesta eteläiseen, ja oli silloin
-paraillaan mänemässä _Bieloserskiin_, kusta hään siitten toas aatteli
-lähteä pohjoiseen ja itä-pohjoiseen päin. Bieloserskissa varoi hään
-soahaksensa jotaik tietäksensä, koska tämä kaupunki oli jo lahes 1000
-aastaikoa vanha, sillä niin kuin tiijetään, niin Rurikin veli Sineus
-piti siinä asumasiansa; ja Nestori taas kirjuttaa että se
-Tschuudalainen (t. Suomalainen) sukukunta _Vesj_ piti tässä
-peä-asuntonsa. Vielä nytkin asuu tässä ymperillä Suomalaisia kansoja.
-
-[193] Tämä laulu on paperillen pantu Narvan papiltä _Fredr. Ludolf
-Trefurtilta_, kuin se näillen paikoillen matkusti, ja löytyy painettu
-_Gadebuschin_: _Versuche in der Livländischen Geschichtkunde und
-Rechtsgelehrsamkeit. I.B.V. Stuck p. 13._ Hään sanoo itekkin ei
-ymmärtäneese heijän kieltänsä, vaan kirjuttaneen sitä myöten miten hään
-taisi kuuntellessaan sitä käsittää. Uskottava on, että sanat sillä
-tavoin ovat tulleet virhen alaisiksi.
-
-[194] Tahi nykyisissä runomuksissa tahotaan ainoastaan
-sanoin-sointumista kunkin sanan-juonen viimeisissä sanoissa, tahi sanan
-polviloissa; meijän Runoissa voaitaan toas sanoin tointumista kussakin
-sanassa yksissä sanan juonissa; mutta ei viimeisissä, vaan sanoin
-ensimäisissä polviloissa, joka on meillen paljon luonnollisempi; koska
-myö puhuissamme karaistamuksellamme aina enin tarkoittamme sanan
-ensimmäistä polvea. Tällainen sanoin alussa tointuva runomus, on
-myöskin ennen aikana ollut se vanha Islandilaisten ja Göthilaisten.
-
-[195] Tämä Runomus-laji, kussa yksi sanan-juoni jo luettiin värsyksi,
-mahtaa olla niistä kaikkin vanhemmista. Tällainen on meijän
-Suomalaistenkin Runo-soitto, ei sekkään vanhueltaan ouk yhtä
-sanan-juonta pitempi; ehkä sitä nyt puoltajan kertoamisella tehän
-kaheksi.
-
-[196] Niin tekivät ne Lappalaiset, joita minä kuulin. Koko heijän
-laulamuksesta ei selitetty muuta kuin kaks ääntä ja heijän välillä yhtä
-rönkymistä, sellaista piamittain kuin on porsailla. Jollon-kullon
-vetivät tätä eänta aivan pitkäksi, ikään kuin sillä oisivat polven
-kannattaneet.
-
-[197] Myö olemme jo ennen maininut, että Suomalaisten tavoissa ja
-voatteen parissa tavataan jotakuta, joka ikään kuin muistuttaa, että
-hyö ovat tulleet iästäppäin (Otava I, p. 23); tässä nähään että
-Lappalaistenkin laitoksissa on jotaik, joka tarkoittaa sinneppäin.
-
-[198] Näista heijän laulamuksista sano hään yhen olevan tehyn
-iloisillen asioillen; toisen, suruisillen ja murheellisillen.
-
-[199] Näistä _Laestadiuksista_, niin se ensimmäinen (joka nyt on
-Kirkkoherrana Karesuvannossa) on jo hyvin tunnettu hänen
-harjoituksistaan Heiniin-Tietomuksissa (i Botaniken), ja siitä hänen
-kirjastansa, jota hään jo Oppivaissa ollessaan painutti, nimellä: _om
-Möjligheten af allmänna uppodlingar i Lappmarken. Stockh. 1824._ Toinen
-heistä tehtiin tänä vuonna Tietous Oppiaksi.
-
-[200] Sitävastoin lausutaan heijän vanhoissa savuissa ja loruissa
-paljon _vanhoista Jättiläistä_, jotka hyö kielellänsä kuhtuuvat
-_jättenes, stalo, stourak_, ja jotka meijän pohjoisessa vanhimmassa
-Tarinamuksessamme usseen ilmoittaiksen. Lappalaisten puheen perästä
-niin olivatten muka mainion isoja ja voimakkaisia ihmis-kapeita;
-mutta varsin tuhmia ja ihmis-syöpäläisiä; kuitenkin voitti meijän
-sukulliset heitä aina viisauellansa. Hyö sanoovat heijän asunneen heitä
-lähellä mehissä ja korvissa ja kantaneen Lappalaisillen sala-vihoo.
-Näistä luonnottomista ihmisistä, joista Suomalaistenkin vanhoissa
-kansan-pakinoissa paljon puhutaan, tuloo vastappäin ehkä enemmin
-puhuttavaksi.
-
-[201] Tämä Lapinkielinen laulu, kirjutin minä yheltä Lappalaiselta
-pojalta, nimeltä _Anders Olaus_, joka kävi tänä kevänä tässä
-Tukhulmissa isäntänsä kanssa, ynnä hänen tyttärensä. Hyö sanoi olevase
-kotoisin _Ovikin-vaarasta_ (från Ovikens fjäll) Héden kirkonkunnasta
-Herjedálin Liänistä, ja tuoneese tänne kolme Poroa, joita yks Herra
-viimeis kesänä, heijän maita matkustaissa, oli heiltä ostanut. Ehkä
-tämä värsy ei ouk sen pitempi kuin 4 sanan-juonta, niin tahtoipa
-kuitenkin _Anttia_ hämmentyä, heitä laulaissaan. Milloin unohtu häneltä
-yksi sana, milloin toas toinen. Samatenpa se oil laulamus, ei sekkään
-aina ollut yhellainen; toisinaan hään kannatti yhtä polvea, toisinan
-toas toista. Koska minä ite olen vielä varsin äkkinäinen Lapinkielessä,
-niin kirjuttelen minä sitä, ikäänkuin hyö sillä puheen-murrellansa sitä
-puhuivat. Mutta muistutuksissa (i noterna till texten) olen minä
-nouattanut sitä Lappalaisissa kirjoissa tavallista kirjutosta. Herra G.
-_Barkenbom_, Soitturi K. Soiton-Rahvaassa (Musikus vid Kongl. Kapellet)
-koitteli kyllä panna tätä heijän Laulamusta polvillensa (på noter);
-mutta sanoi tämän olevan varsin mahottoman kosk'ei eroitettu selveä
-eäntä missään, ainoastaan yhtä sanoin räyhkymistä. Kuvat jotka tähän
-liitetään, ja jotka kuvailee tätä ennen mainittua 17 vuotiasta poikoo
-joikatessaan, ynnä sen 16 vuotisen tytön, seisova hänen eäressään, ovat
-tehty Herra _M. v. Wrigthiltä_, joka on osottanut mullen sen hyvyyven,
-että piiruttaa heitä sekä paperille että kivelle.
-
--- _Aldo_, "voahin"; Ren-ko, Waija. -- _Mese_, "vasa, Peuran vasikka";
-Ren-kalf. -- _Ronk_, t. _råntjo_, "veto Poro, Härkä"; för-Ren, åk-Ren.
--- _Wuolget_ t. _Wuolket_, "vaeltaa, poislähteä." -- _Qwekt_, t.
-_qwekte_ "kaksi." -- _Kolm_ t. _kolma_ "kolmet". -- _Sierken_ pitäis
-merk. "sivu-teitä, uroja, polkuja, jotka eroittaiksen sillä isolta
-tieltä"; ja taitaa ehkä tulla sanasta _siratet_, "eroittaa, hajottaa";
-tahi sanasta _säret_, t. _särretet_, "särkee; säveltee." (Tämä sana ei
-löyvy Lindahlin ja Öhrlingin Lappalaisessa Sanan-kirjassa). -- _Ruoket_
-"kaivata, haukkua"; josta siitten _ruouket_, merk. "_mylvämistä,
-ammumista, pylvimistä_"; tahi sellaista huutamista, jolla voahit
-kuhtuuvat vasansa luoksensa. -- _Riide_ "risukko paikka, korpi"(?) --
-_Puoiltum_, "koivisto, koivukko-paikka"(?) Tätä ja eillimmäistä sanoo ei
-tavata Sanan-kirjassa. -- _Tjautet_, "ylös-kantaa, ylös nousta".
-_Waren nal tjautet_, kantoa ylös vuoren peälle, nousta vaaralle;
-_tjautasattet_, dimin. frequent. ja _tjautegåtet_; inchoat. --
-_Piejet_, panemaan. -- _Vare_, "vuori, voara"; _varesabmelatjeh_,
-"vuori-Lappalaisia", fjäll-lappar. Muutoin sana _fjäll_ (tunturi)
-kuhutaan Lapin kielellä _tuoddar, kaise, gweutel_. -- _Tjärro_,
-"kulma", _ware-tjärro_ "vuaran-harju"; fjäll-rygg, öfversta spets. --
-_Nal_ t. _nil, nala_, peälle. -- _Pätso_, Poro; -- _Juoikem_, laulu.
-
-[202] Tämän ja jälkimmäisen laulun sain minä (Lapiksi) Oppiaiselta
-_Pet. Laestadiukselta_; joka oli kuullut Lappalaiset _Arjeplogin_ ja
-_Lykselin_ Lapissa laulavan heitä. Ne ovat myös sen eistäkin heijän
-puheen-murrella kirjutettu. Että heijän Suomal. keännökset, ja
-selitykset ovat minulta, tahon minä sen puolesta nimittää, että mikä
-heissä lie viallista, ei mahak tulla hänen syyksi. Tämä ensimmäinen
-laulu mahtaa olla yksi _Laps-tuuvitos-Virsi_, jossa häntä peloitetaan
-itkämästä. -- _Jöijuhtahta t. juoikem_ "laulu, veisu." _Uhtje_
-Herjedalin Lapin puheen-murrella, on yhtä kuin _uttje t. utses_,
-"pieni." -- _Mana_, "lapsi." -- _Piijel_, t. paijel, "yliten", josta
-ehkä tulee se Suom. sana "peälle". -- _Korko_, t. kåtka, kåtk, kåtakes_,
-"kusiainen, muurainen"; _kåtka pesse_, "kusiais-pesä." -- _Gradne_, t.
-_kradne, kradna_ "kumppali, toveri, puoliso", pohjossapäin sanotaan
-_radna_. _Kradnatjam påte_ merk. "tule veikkonen"! -- _Påtet_, "tulla";
-_påte teke_, "tule tänne." _Påtestet_, dim. "tulla vähittäin";
-_påtegåtet_, inchoat. "alkaa tulla." _Påtelet_, frequ. "tulla
-huuhatteloo, tuihakkaasti, vikevästi"; _påtelastet_, dinin. ja
-_påtelatjet_, inchoat. -- _Keset_, "veteä"; _kesestet_, dim.
-"vetäillöö"; _kesajet t. kesegåtet_ inchoat. "alka veteä" _kesatet_
-"pois-veteä"; _kesetattjet "taitaa veteä"; _kesetet_, "kulettaa."
-_Kesetastet_ dim. "kuletella"; _kesetatjet_ inch. "alkaa kuletella";
-_kesatallet_ frequ. "kuletella." Tästä vielä, _kesot, kesatjet_ m.m. --
-_Jaure_ "järvi." -- _Wuopt, wuopta_ "hiuksi"; _wuoptist keset_
-"hiuksista veteä." -- _Labtje_, ohjas. -- _Wanat_, "veteä"; _wanatet_,
-"venyttää"; _wanatastet_, dim. "venytellä"; _wanatatjet_, inch, "alkaa
-venyttää"; _wanatallet_ viruttaa, pitkäksi venyttää.
-
-[203] Minä en varsin tiiä, jos tämän laulun pitäis nostattaman Karhua
-keväillä pesästään, tahi jos sillä ainoastaan pieniä lapsia
-tuuviteilaan. -- _Bire_, Karhu, ohto, kultakämmen, m.m.
--- _Puold_, "mäki, rinne, töyri." Se näyttää kuin Suom. sana "pelto"
-(Lapk. _päldo_, Virk. _pöld_ oisi tästä lähtenyt, koska Suomalaiset
-ennen vanhuutessa usseemmittain tekivät peltojansa ja halmeitansa
-rinteillen. -- _Aija_, "ukko, ukkoinen, pitkäinen", _farfar, morfar,
-åska. Tästä ehkä Suom. sana "äijä" (Gubbe, bisi, stor) ja Vir. sana
-_äi, ai, öi_ ("appi", Lapk. _wuopp_), "Anoppi" on toas Virk. _ämmä, äm,
-öim_, joka sana Suomk. merk. _gumma_; Tästä nähään mitenkä sanat näissä
-Suomen, Viron ja Lapinkielissä ovat yhteiset, mutta merkitykset usein
-erinäiset, -- _Tjodtjot t. tjuodtjot_, "seisoa"; josta siitten
-_tjodtjostet_, dimin. merk. "seisoilla"; _tjodtjogålet_, inchoat.
-"seisauttua"; Tästä siitten _tjodtjatet_, t. _tjodtjetet_ merk.
-"seisahtua"; ja _tjodtjetastet_, dimin. "seisahtella"; ja
-_tjodtjetatjet_, inchoat. dimin, "seisauttella." Josta siitten
-_tjodtjotet_, permiss. merk. "seisottoa"; ja _tjodtjotatjet_, inchoat
-frequ. "peällä seisottella", begynna påstå; ja _tjodtjalastet_
-"vastaanseisoa." Kusta siitten _tjodtjelet_ t. _tjuodtjelet_ m.
-"nousta, ylösnousta"; josta toas _tjuodtjelastet_ dim. merk.
-"nouskella", ja _tjuodtjelatjet_, inchoat. "nousua", begynna stiga upp;
-_tjuodtjaldattjet, t. tjuodtjaltattet_, permiss. "nostoo";
-_tjuodtjeladdet_, frequ. "nostella, nostatella"; _tjuodtjalastet_
-"vastaan nousta"; _tjuodtjadattet_, merk. "eteen asetella". Tästä
-sanoin synnyttämisestä nähään, ettei Lapin kieli ouk niin köyhä, kuin
-moni ehkä luuloo. -- _Last, lasta_, "lehti"; -- _leb_, "olen, on", e.m.
-mon _leb nuora_, "minä on nuori". Tämä sana taivutetaan Lapinkielellä
-näin: (Sing.) _leb_, olen, on; _leh_, olet, out, oot; _le_, on, ou, oo;
-(Plur.) _lepe_, olemme, oumme, oomme; _lepet_, oletten, outten, ootten;
-_leh_ t. _läh_, olevat ovat; (Dual.) _len_, myö kahet ollaan, t. oumme;
-_lepete t. läpet_, työ (kahet.) oletten, t. ootteen; _lepa t. läpah_,
-hyö (kahet) ovat. Tästä Lapin sanasta mahtaa Suom. sana _liene_ (joka
-merk. "taitaa olla t. mahtaa olla") ja Vir. sana _leeb_, (joka merk.
-yhtä) tullut synnytetyksi, koska heillä ei löyvyk näissä kielissä
-emä-sanoo (stam-ord). Sillä e.m. _le-kus_ (Lapin-kielellä) sanotaan
-Suomeksikin "liek-kös" j.n.e. -- _Stuor, stuorak, stuores_, "suuri,
-iso" -- _Ko_, "kuin". -- _Snjära_, "hiiri"; _snjärats_, dimin.
-"hiiröinen". -- _Pelje, "korva"; _pelje pele_, "korva-puoli";
-_peljats_, dim. "korvainen".
-
-[204] Tällä sanalla ei tässä ymmärretäk niitä Karjalaisia, jotka asuu
-Suomessa, molemmin puolin sitä vanhoa rajoa, ja joista yks osa on
-Greekkalaisia; mutta niitä Venäjän maan perillä asuvia Suomalaisia,
-jotka asuuvat siinä Venäläisten keskellä, synkissä mehissä, ja joita
-Karjalaisiksi kuhutaan, koska hyö ennen vauhuutessa ovat Karjalasta
-lähteneet. Heitä löytyy monessakin kohassa Venäjässä, vaan liioitenkin
-_Tverskin, Nischneinovogorodskin_, ja _Pleskovskin_ Kuvernissa.
-
-[205] Näihin luetaan ne jo ennenmainitut _Syrjäläiset, Permiläiset,
-Votjalaiset, Vogulilaiset, Tscheremissiläiset, Tschuvassilaiset,
-Ohin-Ostiakilaiset, Morduinilaiset ja Tepteriläiset_, jotka kaikki ovat
-ehkä ulossiirtyneet _Uiguriloista_, tahi siitä yhteisestä vanha
-Tschuudalaisesta kansasta, joka Venäläisten puheen perästä on ennen
-aikana valloittanut näitä muita.
-
-[206] Moni on ehkä luullut, että nämät kansat oisivat puolittain jo
-Venäläisiä, tahi alustapäin vanhoja Suomalaisia sukullisia, jotka
-oisivat jo poissotkettu Venälaisten ja Tartarilaisten kansoin joukossa,
-mutta Opettaja _Rusk_, joka äskettäin on matkustanut heijän maissa,
-heitä tarkemmin muka tiiustellaksensa, toistaa etteivät out ollenkaan
-näihin kansoin kanssa ihtiänsä hämmentäneet, mutta että hyö vielä
-nytkin asuuvat itekseen, eikä lainkaan suvaihte toisia luonnaansa, sen
-vähemmin menisi heijän kanssa naimisiin (lue Mnemosyne, 1821 p. 371).
-Tällainen merkillinen yhistys keskenänsä, ja jäykkäys muihin
-puuttumasta, tavataan yltä-kyllä Suomalaisissa kansoissa, ikeän kuin
-heijän kielessä, jota ei vielä missään tavatak muihin antaineen, tahi
-muihen kieliin kanssa velloittuna. Sillä missä se vaipuu, siinä se
-poisvaipuu omassa puhtautessansa, vaan ei pois-sotkimisella, eikä
-toisiin kieliin sevoittamisella. Tätä merkillistä esimerkkiä löyvämme,
-ei ainoastaan niissä Suomessa löytyvissä Suomalaisissa ja
-Ruohtalaisissa kylissä, jotka jo monta sata aastaikoo ovat
-noapuruksissa asuneet, eikä vielä ymmärräk toisiin puhetta, tahi ovat
-toisisek kanssa ihtensä sevoittaneet; mutta myöskin niissä Norissa ja
-Ruotissa löytyvissä Suomalaisissa, jotka jo monta aikoo salpattu pois
-omasta moastaan, ja suljettu näihin vieraihin kansoin, eivät vielä ouk
-heittäneet tavansa, eikä kielensä, ehkä heitä monesti on jo kovasti
-kuritettu omistaan luopumasta.
-
-[207] Tästä on arvattava, että näitä Karjalaisia mahtaa olla
-äijä paljon, koska variten vasten rupeisivat heijän kielellä kirjoja
-painuttamaan.
-
-[208] Tämä kirja kuuluisi näin, jos sitä kirjuittaisimme meijän
-nenillä: Herran mijän Schyndy-Ruohtinan Svätoi Jevangeli Matveista,
-Karjalan kielellä. Petschatoidu Sväteischago-Pravitelstvujuschtschago-
-Sinodan käschschennäschtä, Venijän Bibleiskoin kanscha-kunnan elolla.
-Pijteri 1820. 96 p. nälj.; joka meijän kielellä merkihtäis: "Meijän
-Herran Vapahtajan Pyhä Evankeljumi, Matheukselta (kirjutettu). Karjalan
-kielellä. Painettu-Henkeellisesti-valvottavaisen Synodin
-suostumuksella, Venäjän Bibla-Toimituksen kustenoksella,
-Pietarissa 1820".
-
-[209] Hään sanoopi: "se ensimmäinen ja isomp'arvattavana nuhtelemus,
-jota meijän täyty sanoa tästä keännöksestä, on meijän luulossamme --
-että se on painettu Venäjän nenillä". -- Aivan niin! mutta jos eivät
-tienneet, että tätä kävisi paremmin Suomalaisilla nenillä kirjuttamaan
--- niin ei ouk heitä nuhtela eikä moittia. Muuten se näyttää meistä
-ouvollen, että koska Herra S. niin paljon lausuu tämän kirjan virheistä
-ja puutoksista, ettei se niin sanalla mainihte hänen monesta ansiosta
-ja hyvästä aivotuksesta, yksi asia, josta oisi meijän mielestämme ollut
-muka tarkemmin puhua.
-
-[210] Hään alkaa jo että tämän keännöksen kehnouen tantta, sillen
-sovittaa, nämät Ennustajan sanat: "vi bedje efter ljus! Si, så varder
-det mörker; -- efter sken. Och, si vi vandre i tökno"; ja lopettaa että
-puhua: "om författarens öfverraskande vördslöshet... och otillräckliga
-kännedom af Finska språket i allmänhet och Karelska isynnerhet." Yksi
-syyttäminen jonka perustus kohta tuloopi meijän koittelemuksemme alla.
-
-[211] Tässä asiassa on se Henkellinen Synódi osottanut yhtä kauniimpata
-käytöstä, yhtä valaistettuampata mieltä ja yhtä Jumalallisempata ja
-rauhallisempata syväntä, kuin yks osa siitä Vermlannissa Ruotissa
-löytyvästä papin-juokosta, joka ei ainoastaan ouk pitänyt näitä heijän
-moassa löytyviä Suomalaisia pilkan ja kovan kurituksensa alla, mutta
-estänyt heitä soamasta Suomalaisia henkellisiä kirjoja, jott' eivät
-heistä saisi mitään tietoa Jumaluutesta omalla kielellänsä.
-Ja kuin olemme Keis. Suomessa olevaisen Bibla-Toimituksen hyvyyvellä
-hankkinut heillen Suomalaisia Biblilöitä ja Uusi-Testamenttilöitä aivan
-ilman mitään maksutak, ja tuottanut heillen omalla kustennoksellamme
-muitakin henkellisiä kirjoja, niin kuin Suomalaisia Virsi-kirjoja,
-Katekismuksia, Aapis-kirjoja m.m. niin ovat nämät heijän papit, ei
-ainoastaan paheksinneet tätä, ja pahoin soimaneet; mutta myös
-viimeisissä Herroinpäivissä paljon juonittelleet näihen Suomalaisten
-anomuksia vastaan, joissa muka rukoilivat Kuninkastansa ja
-Valtakunnanyhteisijä siätyjä soahaksensa omalla kielellänsä, ja omalla
-kustennoksellansa yhtä Pappia ja Jumalanpalvelusta, heijän
-henkelliseksi ravinnokseksi. Kuitenkin meijän täytyy Ruohin yhteisen
-papis-siävyn kunniaksi sanoa, että hyö, ynnä ne toisetkin valtakunnan
-siävyt, pyysi yhteisesti Kuninkastansa juuri hartaasti, että hään
-ottaisi näihen Suomalaisten asiat armollisemmaan huostaansa.
-Tulevaisuus osottanoon meillen mitenkä nämät asiat ovat tulleet
-toimitetuiksi.
-
-[212] Sillä jos heitä kerran opetetaan tuntemaan Suomalaisia painia, ja
-Suomalaisia neniä, niin taitaavat sillä lukea Suomalaisia henkellisiä
-kirjoja varsin rentonaan (obehindradt) josta piästäisiin siitä
-vastuksesta, että varsin heijän tautta kustentamaan ja painuttamaan
-Suomalaisia kirjoja Venäläisillä nenillä.
-
-[213] Lue meijän Tutkimuksemme (Recension) _Rühsin_ kirjasta: _Finland
-och dess invånare_ painettu Upsalan Tietomus-Sanomissa (i Upsala
-Litter. Tidn.) vuonna 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50 ja 51;
-meijän Juttelemuksemme: de Proverbiis Fennicis. Upsaliae 1818 ja Pieniä
-Runoja, Upsalassa 1818.
-
-[214] Myö soamme vastapäin kuulla että v. 1821 kirjutettiin jo Norissa
-ja Ruohin Suomalaisissa, niin ikään tällä tavoin. Josta nähään että
-tämä Savolaisten puheen-murre puhutaan ei ainoastaan muualla kuin
-Savossa, mutta paljon laveammasti kuin ykskään muu Suomalainen puhe; ja
-että kuin sitä kerran kohoitettiin kirjotus-kieleksi, niin sitä tehtiin
-Ruijan Tunturista aina Aasian rajoillen, vähemmällä ajalla kuin
-neljällä vuuella.
-
-[215] Syy tähän hitaisuuteen on ollut osittain nämät äkkinäiset nenät
-joilla se on kirjutettu, osittain myös, ettei tunnetak Venäjän kieltä,
-josta tämä keännös mahtaa olla tehty; mutta erinomattain, että olemme
-näinnä aikoinna olleet muista töistä niin ahistetut, ettemme ouk heri
-joutaneet näitä tarkemmin tiiustella. Taitaapa moni nyt jo kahtoa liian
-pitkiksi näitä tiiustelemisia (otettu yhestä luvusta); miten sanoisivat
-siitten jos oisimme koko kirjan ottaneet tutkistellaksemme.
-
-[216] Ne molemmat ensimmäiset näistä syyttämisistä on hään ite
-perästäpäin antanut myöten, luulevan sillä sanallaan olevansa
-vakuutettu kaikista nuhtelemuksista. Mutta ei niin! Kuin ruvetaan
-mitään moittimaan, niin pitäis siihen tok' olla jotaik perustusta ja
-syytä, erinomattain kuin pietään sellaista tora-puhetta, niin kuin
-täss' on tehty. Sitä kolmatta syyttämistä on jo tehty toisilta ennen
-meitä (lue: Ueber Erwartungen im Betreffe der finnischen Sprache und
-ihre Litteratur, von Joh. Strahlmann. St. Petersburg, 1822.) Myö
-tunnemme aivan hyvin että Herra S. on syntynyt varsin Suomalaisista
-vanhemmista, ja pitäis seneistä osata Suomea paremmin kuin mitään
-muuta. Myö uskomme myöskin että se taitaa Suomea paremmin kuin myö,
-nimittäin Hämeen Suomea; vaan toisin puolin emme saata kaisea, että se
-on Savon ja Karjalan puheessa varsin äkkinäinen (jota hänen puheetkin
-toistaa); ja nykyisin tarvitaan Suomen-kielen tuntemiseen, että tuntea
-näihenkin puhetta, ilman ompi tämä meijän tietomus varsin vajoava ja
-puuttuva.
-
-[217] Koska ei yhessäkään kirjanpajassa tässä kaupunnissa löyvyk niin
-Venäläistä neneä, niin täytyy meijän hätävaraksi ottoo Greekkalaisia.
-
-[218] Niin e.m. kuuluu g toisinaan Venäjänkin kielessä kuin h tahi ch,
-e.m. sanoissa _noga, nogi_. Ruotin-kielessäkin sillä on monta eäntä;
-milloin muka kuuluu kuin _k_, e.m. sanoissa _flygt, wigt, pligt,_;
-milloin kuin _j_, e.m. sanoissa _ferg, berga, göra,_ milloin toas kuin
-_v_, e.m. sanoissa, _stuga, sugel,_ j.n.e. toisinaan kuuluu
-selittämättömänä, arvaten kuin _ng_, e.m. sanoissa _ring, gunga, ång_.
-Muissa kielissä tehään tätä neneä vielä luonnottomaisemmaksi, e.m.
-Franskan kielessä kussa kuuluu toisinaan kuin _sch_, e.m. _gage, génie,
-loge_; toisinaan kuin _j_, e.m. _George, campagne, compagnon,_ j.n.e.
-ja tätä huikentelevaista sanan-neneä, jonka oikea perustus-eäntä
-Suomalainen ei taija kuolemaksikaan suustaan sanoa, sovitetaan
-väkisekkin heijän kielesehen, meijän kielen muka murtajoilta.
-
-[219] Että muuten Tutkian tavalla pelätä, että syntyisi kielessämme
-muka hämmenys, jos kirjutettaisiin kahta sanaa yhellä tavalla -- niin
-luin e.m. tässä _elä_, låt bli! (Käskevässä Lovessa Puuttuvaisesta
-Toimitus-sanasta _elä_, i Imperativi Modus, _af_ Verbum Definitivum
-_elä, älä_); ja elä, _lef!_ (Käskeväisessä Lovessa Syntyvästä
-Toimitus-sanasta _elän_) -- on yksi turha luulo, sillä jos eivät
-hämmenek meitä puheissamme, niin eivät myöskään hämmenäk meitä
-kirjutoksessamme. Että eritavalla kirjuttoo yhtäläisiä sanoja, jotta
-sillä muka eroittoo heijän erinäisiä merkityksiä, on yks tyhjä neuo,
-joka ei maksak mitään, vaan ainoastaan matkaan saattaa liikoo vaivoo
-tätä mieleen juohuttaissamme. Eihään se pieni sana _led_, jolla on
-Ruohin kielässä 10 erinäistä merkitystä (nimittäin, veräjä, niveli,
-suku-polvi, tie, juno, ilkiä, joutui, kärsi, taluta) ja jota kuitenkin
-aina kirjutetaan sillä yhellä tavalla, ouk millonkaan tehnyt heijän
-kielessä villitystä.
-
-[220] Eipä myö Suomessakaan kirjutamme tätä nenee varsin kannallensa;
-Myö kirjutamme _j_ (mykkänään) sekä pitkällä että lyhyvellä _i_, e.m.
-_ja, ai,_ ehkä eännös on varsin samallainen. Että kirjuttaa häntä
-erillä nenillä sanoin lopussa, erillä heijän alussa, on meijän
-mielestämme yks joutava laitos.
-
-[221] Koska meillä tässä ei ouk Venäläisiä neniä niin emme näillä
-puuttuvaisilla Greekkalaisilla taijak tätä toimittoo. Mutta kyllä
-kaikitekkin _ott'_ (ott') _toimitt'_ (toimitt'). _koir'lla_ (koir'lla)
-on niin selvee kuin "otti, toimitti", koirilla (nimittäin jos _'_
-merkihtee yhtä lyhyttä tahi puoleksi katkaistu _i_). Samaten sanotaan
-Savossa sekä "pojan, piian, ajan" että myös _poijan, piijan,
-aijan_ (ehk ei Tutk. sano tätä ymmärtäväsek) -- kumpaisetkin ovat
-oikeet. Niin ikään erehtyy Tutk. kuin hään moittii sitä, että Toim. on
-kirjuttanut _piiterissja_ (piiterissä) ja sanoo että se on varsin
-sotiva Suomen kielen luontoa vasten, ja että ois pitänyt muka oleman
-_Piitarissa_. Mutta tämäpä vasta sotii kielemme vasten. Sanonoovathan
-hyö Hämeessäkin "liiterissä, kinkerissä", j.n.e, ja koska Tutk. tahtoo
-soaha tätä sanaa oijastanneeksi, niin silloin oisi hänelle ollut
-suurempi syy muistutella _Turun Viikko-Sanomien_ Toimittajaa, kosta se
-viisauessansa rupeisi lehissänsä kirjuttamaan "sanomia Pyhästä
-Pietarborista." Samalla tavalla nuhtelee hään häntä varsin syyttömästi
-siitä, että hään kirjuttaa _niina pjaivina_ (niinä päivinä), ja tahtoo
-että se pitäis muka olla "niinä päivinä." Mutta kennen lualla hään
-vaatii että kaikki pitäis olla kirjutettu Suomen kielen perästä? eihään
-se siitten oisikkaan omoo kieltä, jos ei ois jossaik eroitus. Jos Tutk.
-oisi väheekkään tuntenut Viron-Suomea, niin oisi hään muka löytänyt,
-että tämä Karjalaisten puhe taivuttaiksen Viron Suomeen, kussa _ä_ ja
-_a_ usseen tavataan yksissä sanoissa, ja varsin tässäkin puheessa;
-"päivä" on Virk. _päva_, ja "niinä", _niina_. Savonkin puheessa
-sanotaan "tällainen, tämmoinen" j.n.e (liitettyissä sanoissa). Tutk.
-soimaa sitäkin että Toim. välisten kirjuttaa _???_ (_nin_ 3, 8)
-välistän toas _nin_ (_nin_ 3, 15.) Tämäpä toistaa ettei hään piä yhtä
-puhetta toista halvempata; puhuuvatpa ne Suomessakin tätä sanaa sekä
-pitemmin että lyhemmin, sekä _niin_ että _nin_; ikään kuin _hän_, että
-_hään_; _me_, että _myö_, j.n.e.
-
-[222] _Paino-virheiksi_ luemme e.m. sitä, että hään kirjuttaa _Gud_,
-kuin pitäis olla _ljud_, j.n.e.
-
-[223] _Kielen-virheiksi_, luemme sitä, että hään p. 152 kirjuttaa
-_murhelliset_, kuin pitäis olla _murheelliset_ (ja vieläpä kiittääpi
-tämän sanan hyväksi).
-
-[224] _Kiännös-virheiksi_, luvemme sitä, että hään toimittaa sanan
-_kuuntelee_ Ruotiksi, sanalla _han lyder_; ehkä se merkihtee _han
-hörer;_ ja _kaatua_ (falla) on hään toimittanut sanalla _försjunka_
-(hukkua)., j.n.e. Mutta ei sillä kyllä, eipä hään ou aina osana
-oikeakaan lukea kirjasta, koska hään kirjuttaa _hiään_ kussa Toim:lla
-on _gijan_ (hiän); ja _piäälläs_, kussa Toim:lla on _pijalljas_
-(piälläs); _paakkoavaisille_, kuin on _pakkoiasilla_ (pakkojasilla);
-_äljgää_; kuin on _äl'gija_ (äl'giä); _koiryilla_, kuin on _koirilla_
-(koirilla) j.n.e. Sellaistapa myökin kuhtuisimme _huolimattomuuteksi_.
-
-[225] Tällainen halu, että pahentaa kaikkia, on viettellyt Tutk. että
-sotkia ne juuri selvimmät paikat, niin e.m. kuin seisoo: "syntiin
-_kadoneot_" (kavoneita), niin hään tahtoo että pitäis olla "syntiin
-_kaatuneita_", ja luetteloo viaksi, ettei Toim. ouk näin muka
-kirjuttana.
-
-[226] _Lovi_ modus, _Käskeväinen_, Imperativus; _käskeväisessä
-lovessa_, i imperativi modus.
-
-[227] Se ensimmäinen Suomalainen kirja, jota tunnetaan, on painettu v.
-1544 ja kuhuttiin: _Rucouskirja Bibliasta_.
-
-[228] Niin kuin Tutk. ilman mitään perustuksetak moittii kaikkia tässä
-Karjalaisessa keännöksessä, niin hään toisin puolin kiittää kaikkia
-meijän Suomalaisessa keännöksessämme (niin kuin luullaan) myöskin ilman
-perustuksetak, (ilman asian koittelematak.)
-
-[229] Moni luuloo ehkä, että nämät keännökset pitäis kaikki olla
-välillensä yhteläiset, koska hyö kaikki toimittaavat samat asiat. Sen
-hyö ovatkin kyllä asian puolesta, mutta kielensä puolesta, tahi tavat
-millä tätä asiaa toimitetaan (sanat ja sananparret) ovat erinäiset --
-erinomattain, jos uskaltaisiin (Tutk. luvalla) seurata kunkin kielen
-luontoa ja puheen-piirosta.
-
-[230] Sillä jos semmoiset sanat, kuin _proroka_ (Propheta) _rijächki_
-(synti) j.n.e. ovat otetut Venäjän kielestä, niin ovat samat sanat
-meijän kielessä taas otettu Ruotin kielestä, ettei siitä piek suuttua.
-Se oisi toivottava, jos heitä soataisiin Suomalaisilla vaihtaneeksi.
-
-[231] Toisessa kohassa kirjuttaa hään tätä sanoo aivan oikeen, kahella
-_t_, nimittäin 3:12. _polttav_ (polttav). Koska tässä nyt on tullut
-puheeksi Suomen kirjuttamisesta meijän Biblan-keännöksissä, niin tahon
-muistutella että juuri tämä sana, tässä samassakin paikassa, on viärin
-kirjutettu meijän omassakin Suomalaisessa Bibliassa. Siinä seisoo:
-"mutta ruumenet poltta hän sammumattomalla tulella"; meijän luulomme
-jälkeen, oisi tämä näin: "mutta ruumeneet polttaa hään
-sammuttamattomalla tulella."
-
-[232] Myö ei tahoitak siksi alentoa meijän omaa keännöstämme -- sillä
-se on mahollinen että erehtymme. Mutta sillä tarkoituksella ja
-ymmärtämyksellä, jolla myö käsitämme kielemme, niin oisi harva värsy,
-joka ei tarvihtis oijastamista.
-
-[233] Luulookohaan Tutk. Suomalaisessa Bibliassa kuulua paremmallen,
-kuin luetaan (Makkab. 7, 24) "Koska Antiochus sen kuuli, luuli hän
-hänen händänsä kazovan ylön" (Sic!) Pitäis olla: "luuli hään hänen
-pilkanneen häntä".
-
-[234] Oikeempi ehkä oisi sanoa _hänen_ (Minkän Loukassa) jollon sana
-_käskynsä_ (joka on pois-heitetty) siihen ymmärtäisimme. Niin on myös
-Suomal. Raamatussa.
-
-[235] Meijän mielestä on koko tämä värsy paljon paremmin toimitettu
-Karjalaisen keannöksessä, kuin meijän Suomalaisessa, jos on muka
-kysymys, mikä heistä on selvempi, ja meijän kielemme myöten
-luonnollisempi. Suom. Bibliassa seisoo: "Ja sanoma kuului hänestä
-kaikkeen Syrian maahan. Ja ne toit hänen tygönsä kaikkinaisia sairaita,
-moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita, ja Piruilda riivatuita,
-ja kuutautisia ja halvatuita: Ja hän paransi ne." -- Karjalaisessa on:
-I kaikie Sirijoa-myöt rubei hiän kuulovilla olomach: i tuodich hänen
-luo kaiki voimattomat, kaiken-ualasissa (kaikellaisissa) taudiloisa i
-kivuloisa venyjat, i lèmbolasèt, i kuun-muuttèila piekschiätschiät, i
-hermattomat, i hijät tervehytti.
-
-[236] Niin e.m. sanoovat hyö _ei pole_, kuin myö sanomme _eipä ole_,
-j.n.e. Eivätkä tyyvyk siihen, hyö eroittaavat toisinaan näitä liitto
-polvia, sekä eillimmäisestä että jälkimmäisestä sanasta, ja
-kirjuttaavat heitä varsin itekseen; ja (joka on vielä ouvompi) hyö
-alottaavat toisinaan värsynsä tällaisella liitto-sanalla, e.m. "_kas
-on söas naene armas_" (Otava II) jollon myö sanoisimme "onkos soassa
-nainen armas." Sen eistä ei ouk Karjalaisen kirjutosta nuhtella, jos
-häänki kirjuttaisi tämän liitto-polven erikseen. Samaten teköövät myös
-Lappalaiset, hyö kirjuttaavat tämän sanan sekä toisen lopulle, kuin
-Suomalaiset e.m. _päta-kus_ (tulet-kos) sekä myös _itekseen_, kuin
-Virolaiset e.m. _tietah kus todn_ (tiiät kos sinä). Kyllä
-Suomalaisetkin sillä sanalla taitaisi ikäänkuin Virolaiset alottoo
-puheensa, mutta hyö voatii sitä silloinkin liitettynnä, e.m. "tokkos
-tulet". Samalla tavalla, koska Lappalaiset sanoovat _ko tjatse_ (kuin
-vesi) niin Suomalaiset sanoisivat mielellään (liitettämisellä)
-"_niin-kuin vesi_".
-
-[237] Se on juuri haikialla mielellä, kuin meijän on täytynyt näin
-kiivaasti kohtata näitä hänen muistutuksia, sillä muuten myö mielellään
-ylistämme hänen hartautta ja rakkautta Suomenkielen tiiustamisessa, ja
-uskomme että meillä on syytä häneltä vastapäin toivoa parempia
-tiiustuksia näissä asioissa. Myö olemme siitä vakuutetut, että jos hään
-ite nyt jälestäpäin lukisi näitä hänen omia lausumuksia, niin hään
-löytäisi heijän olevan pikaisuutessa ja kokemattomuutessa tehtyt, ja
-kahtoisi hyväksi, että myö olemme nuoita oikoina.
-
-[238] Niin e.m. kirjutetaan hänessä "ua", kussa muualla Suomessa
-sanotaan _aa_, ja "iä", kussa muualla sanotaan _ää_, e.m. _mua_ (maa)
-_työ_ (te) _myö_ (me) _hiän_ (hään) _iäni_ (ääni), _piällä_ (päällä)
-j.n.e. Mutta tätä sanotaan heissä ei ainoastaan ensimmäisessä ja
-viimmeisessä sanan polvessa, mutta myöskin keskimmäisissä, niin kuin
-meijän jäykkiimmissä puheen-murreissa, e.m. _Jsruaelin_ (Israelin).
-Meilläkin sanotaan _Isroaelin_ ja _Israaelin_.
-
-[239] Yksisyys on parempi sana ehkä kuin yksinäisyys, merkihtemään
-_Singularis_.
-
-[240] Toimitettu Ruohtiksi, oisi tämä sana-juotos: "Häraf skulle det
-synas som hade de swårt att uttrycka passiva begrepp (begreppet af ett
-Passivum) emedan de begagna sig af sina Verba Passiva i förening med
-Nomina eller pronomina, såsom Impersonella Verber för att genom dem
-uttrycka aktiva begrepp (begreppet af ett Aktivum)."
-
-[241] Teko-sana (aktivum) supistettu sanasta "Tekevä toimitos-sana."
-_Teho-sana_ (passivum) kurnittu sanoista "Tehtävä toimitos-sana",
-vältteämiseksi erinnäisyyttä ymmärtämyksessämme.
-
-[242] Muualla Suomessa sanotaan kummaistakin, (e.m. yksisyyessä) sekä
-"minä piiskataan" (jag piskas -- tehtävänä toimi-sanana) että "_minua
-piiskataan_" (man piskar mig --  mainittomana toimi-sanana) ilman
-erottamatak. Sillä ehkä kumpainenkin puhe toimittaa yhtä asiata, on
-ymmärtämyksessä kuitenkin iso eroitus, siinä että toinen heistä enemmin
-tarkoittaa sitä jota piiskataan, toinen toas -- enemmin tätä
-piiskuttamista. Vaikka jo monta vuosisatoja tämmöisiä teho-sanoja ja
-tehtäviä ymmärtämyksiä ovat sekä kielellemme että kirjoihimme
-sisääntunketut, niin vielä nytkin korvat selittee sananparren "_minua
-piiskataan_" olevan (kielensä puolesta) selvempee Suomea kuin sanat
-"_minä piiskataan_"; johon muukalaisuuteen (barbarism) Savolainen ei
-mielellään puutuk. Ja jos toas tarkoitetaan sanat (merkitöksensä
-puolesta) niin löyvämme siinäkin eroitusta, nimittäin sama eroitus kuin
-tavataan mitän ja minkän loukaisten välillä (emellan ackusat. partialis
-och totalis) koska mikä-loukasta tällaisissa sanan-tavoissa käytetään
-minkän-loukan varaksi. Jos käytettäisiin samat sanat monaisuunkin
-luvussa, niin havaihtaan että "_myö piiskataan_" on kyllä kielen
-puolesta selvee Suomea, mutta merkihtee Savossa toista tykkenään, ja
-juuri vasta-loatuista, kuin "_meitä piiskataan_" (muualla Suomessa
-merkihteevät yhtä). Samatek näissä Karjalaisissa, kussa "_hyö
-piiskataan_" ja "_työ piiskataan_" sanotaan, kuin Savossa
-sanotaan "_hyö piiskoavat_" ja "_työ piiskoatten_." Koska nyt
-merkitöksensä suhteen sana "minua piiskataan" ei toimitak juuri yhtä
-ymmärtämystä kuin sanat "minä piiskataan" (joka puheenparsi, muutoinkin
-kielensä puolesta, ei ouk kunnollista Suomea) sillä minä ja minua
-tarkoittaa eri ymärtämystä, niin Savolaiset ja Karjalaiset, jotka
-mielellään tavoittaavat puheellansa käsitteäksensä pienimmiäkin
-ymmärtämyksiä, eivät ouk tahtona olla näistäkään vajoolla. Se
-näyttää kuin oisivat variten vasten täks tarpeheksi synnyttäneet
-vara-sanoillensa uuven loukkaan, jota ei vielä yksikään meijän
-kieli-kirjuttajoistamme lie hoksanut, ja jolla Suomeksi toimittaavat
-sitä mitä toiset kielen-sortamisella hakeevat tehosanoillaan. Sentähen
-kuin muualla Suomessa sanotaan (yksisyyen luvussa) "_minä_ piiskataan,
-_sinä_ piiskataan, _hään_ piiskataan" (jag piskas, du piskas, han
-piskas), joka sanantapa ei ouk Suomalainen, niin Savossa sanotaan:
-"_minut_ piiskataan, _sinut_ piiskataan, _hänet_ piiskataan" (joka on
-juuri parasta Suomea). Samatek, sanotaan myös (monaisuuen luvussa)
-"_meijät_ piiskataan, _teijät_ piiskataan, _heijät_ piiskataan" (vi
-piskas, ni piskas, de piskas) kuin muualla Suomessa sanotaan "_me_
-piiskataan, _te_ piiskataan" &c. Niin kuin taivutellaan olevassa ajassa,
-niin taivutellaan myös olleessa ajassa "_minut_ piiskattiin, _sinut_
-piiskattiin" &c. Niin vaston niin sanalla "minua piiskataan, sinua,
-piiskataan" (man piskar mig, man piffar dig te) on Savossa sama
-merkitys kuin muuallakin; niin että jos sanotaan "minua piiskattiin"
-niin silloin minua ei lyötiin niin paljon, eikä niin kovin, kuin koska
-sanotaan "minut piiskattiin." (Tästä ja muutamasta toisesta ennen ei
-keksittäneistä sanan-loukaista puhutaan vasta enemmin). Puhuissamme
-Norjan Suomalaisten kielestä, olemme kohta löytävinnä vielä
-merkillisemmän tapauksen puheessamme, nimittäin: hänessä alustapäin ei
-myöskään löytynnen teko-sanoja, jos ainoasti mainittomia; eli että
-meijän nykyiset teko-sanat, alustapäin eivät olleet muuta kuin
-supistetuita mainittomia, joita silloin käytettiin, ilman
-taivuteltamatak, varsin mainittominna toimi-sanoina.
-
-[243] Tässä se lähestyy Lapinkieltä, kussa sanotaan _mije_ (myö, mie)
-_mijen_ (meijän) _miji_ (meille) j.n.e. Muuton niin, tästä Karjalais-
-kielen venäjän-loatuisesta kirjuttamisesta, en saatak oikeen sanoa
-luetaanko sitä _hijät, hiejät, vai hieät_.
-
-[244] Vatjalaiset taitaa tässä loukassa heitteli polven _un_, josta
-syntyy _min_, heijän puheessa; Virolaiset lyhenteevät kovin paljon, hyö
-sanoovat _mo_ (ja _minno_). Samaten teköövät Lappalaiset, jotka
-pohjoisimmissa Lapissa sanoovat _mo_ ja _mei_, voan eteläisimmissä
-_mun_. -- Niinikeän sanoovat nämät Karjalaiset millen-loukassa
-(i dativen) _mivla_, t. _miula_; Suomalaiset, _minulle, mulle_;
-Vatjalaiset, _mille_; Virolaiset, _mulle, mul, minnule, minnul_;
-Lappalaiset, _munji, munjen,_ j.n.e. Sillä tavoin sanoovat Karjalaiset
-myöskin _schivn, schiun_; Suomalaiset, _sun, sinun_; Vatjalaiset,
-_schin_; Virolaiset, _so, sinno_; Lappalaiset, _to_, j.n.e.
-
-[245] Kirjasta _H kaine diatheke_;, pain. Strengnäsissä 1758. 4 p.
-
-[246] Jota luetaan kirjassa "Nya Testamentet, med stående stilar". Andra
-Upplagan. Stockholm, 1817. 2 p.
-
-[247] Suomalaisesta Uuesta Testamentista, painettu Turussa, v. 1820.
-1 p. ("Suomen Biblia-Seuralda toimitettu.")
-
-[248] _Pieä_, "luku" (Ruomalaisten _Caput_). Tämä Karjalaiselta
-sepitetty sana toistaa jo, niin kuin monet muut, mitenkä se uusiin
-sanoin synnyttämisellä on tahtonut vältteä käytteä Venäläisiä, eli
-muita vieraan-kielisiä puheita -- Karjalaisessa kielessä.
-
-[249] Luc e.m. _Åbo Tidningar_ 1778, p. 174; Matth. Gottlunds Försök
-till en omarbetad Finsk Tolkning af Apostl. Sändebref, jemte anmärkn.
-öfver nu brukeliga Finska öfversättningen, esipuheessa p. IV.
-
-[250] Tuntematoin se on kyllä nimestään, mutta hyvin tunnettu
-toimestaan ja työstään. Että hään vielä mahtanoon olla nuori ijältään,
-arvattaisimme siitä, että hään on uskaltannut hävitteä vanhoa
-tavattomuutta, ja yksinään siellä-maisin ruvennut harjoittamaan
-kielensä kirjallisesti. Luultaisimme hänen varattomaksi, jos
-varakkaaksikin, sillä, kummin-tahan, oisi hänellä ollut muuten huolta
-kyllä -- ei puuttua kirjan-töihin, eikä tarvinut Bibla-Toimituskuunan
-painon kustentajaksi. Olkoonpa tuo miten-tahan, niin on mies tehnyt
-työtänsä uskollisesti, eikä ropottanut paljaan palkan tähen (niin kuin
-moni muu) eikä myös kunnian tähen, jota annettiin hänellen
-_Mnemosynessä_ -- palkan-peälliseksi. Mutta tahtoisimmo tuon arvolla
-tuntea -- tämän hartaan, kansan valaistusta rakastavaisen, ja toellista
-Jumallisuutta levittäväisen miehen. Sillä, _in quibus enim eadem studia
-sunt, eaedemque voluntates, in his fit, ut aeque quisque altero
-delectetur, ac se ipso_. (Cicero, de Off.)
-
-[251] Moni ehkä syyttää minua, olleeni kovin kiivas näitä tulkittaissa,
-ja moittineen joutaviakin. Saattaa ehkä niin olla! Sillä kuin toiset
-ovat kielestämme olleet varsin huolimattomat, niin minua nyt kahotaan
-aivan tiuskuvaksi. Monikin ehkä myös nuhteloo minua, näissä, omasta
-kirjuttamisestain. Tiijän hyvinkin monesti kirjuttanein tavattomasti,
-josta mieleni karvastuu; mutta eihään minun viheliäisyys vapautak
-Roamatun. Mahollinen on myös, minun tässäkin jossakussa erehtynneen;
-mutta jos voan puoletkaan, eli jos ies kymmeneksen, minun moitteistain
-löyätten perustetut, niin siinä on teillä syytä kyllä toimittamaan
-toisen paremman Suomennoksen; sillä Jumalan sanassa ei piek löytyä
-yhtäkään virhettä -- meijän kautta. Mitäshän siitten sanoisitten, jos
-kuulisitten minun julistavan, meijän nykyisessä äsken painetussa
-Uuessa-Testämentissä vielä löytyvän 5 tuhatta isompata kielenvirhettä,
-15 tuhatta keännös-villitöstä, ja, paihti tätä huonoa Turunpuolimmaista
-Suomea, lukemattomia kirjoitus-vikoja. Työ hämmästytten! Niin moar'
-minäkin! Mutta, se on kohta havattu: sillä jos lasketaan lukua, niin
-kaikki nämät minulta tässä moititut virheet tavataan jo kirjan
-ensimmäisen lehen puoliskolla. Nyt löytyypi Uuessa Testamentissamme 320
-tällaista viheliäistä lehen-puoliskoa; kuin tätä lukua monistellaan
-(multipliceras) näillä 114:llä multa keksittyä virheellä (tarkoin
-luettu, ovat 47 Keännös-, 16 Kielen-, ja 5l Kirjoitus-virhettä -- siinä
-on kyllä, yhellä puoliskolla!) niin syntyy 36,480 virhettä koko
-kirjassa. Sillä lukemisella oisi koko Roamatussa 136,231 virhettä. Enkä
-ouk vielä siittenkään niin mitään nimittänyt tästä vanhasta
-tavattomasta kirjoitus-tavasta, näistä muukalaisista kirjan nenistä,
-näistä joka-paikassa Turun puheen-murella katkaistun noista
-Toimi-sanoista, näistä monessa kohin vallan Ruohtalaisista
-sanan-tavoista, ja niistä hairauksista, jotka, synnytetyt
-eroitus-merkkien tavattomasta käytettämisestä, ovat tehneet monta
-monuista paikkoa selittämättömäksi; jos vielä -- heitäkin kaikkia
-luettaisiin, niin ei oisi muuta neuvoa kuin kopioittoo koko kirjan,
-teillen näytteeksi. Ja tätä kielen virheillä ja villityksillä turmeltua
-kirjoa on jo monessa Herrainpäivässä hyväksi kahottu, monelta
-Kuninkaalta vahvistettu, monelta Piispasilta ja Papilta lävitek luettu
-ja tulkittu, on jo monta mies-polvessa käytetty kaikilta lasten- ja
-kansan-opettajolta, ylitek koko Suomenmoan, käytetään vieläik tänä
-päivänä, ja tarjoitetaan tulevillenkin ajoillen, pystytetyllä
-painattamisella. Ja kuin tahotaan tätä paremmaksi, onnistuneeksi ja
-uuestaan Suomenetuksi, niin vastataan; "ei oleva syytä kyllä, koska
-tätä kirjoa toella luetaan olevan niitä parhaimpia kielen-toimituksia
-Jumalan sanasta".(?!)
-
-[252] Luulisin minä että monikin mieluisasti lukisi tämän avullisen
-kirjan, jos oisi muka kauniisti toimitettu Suomen suloisella kielellä;
-mutta nyt niin moni irvis-hammas moittii ehkä asiata kielensä tautta,
-ja saattaa sillä vielä toistakin epä-luuloon. Tätäpä minä tahtoisin
-esteä: minä tahon piteä asian puolta -- ei tämän kehnon kielen.
-
-[253] Tässä ei puhutak paino-virheistä, heitä eroittaa vähä kukin,
-ja oijaistetaan kussakin painoksessa; eikä myös kirjoitus-virheistä,
-joita tavataan tapansa suhteen; mutta kysymys on kielen- ja
-keännöksen-virheistä -- ne, ne villittää ymmärrystä, ja -- niitä
-heitetään oikaisematak. Ridiculum est, quod est dubium, id relinquere
-incertum; quod nemini dubium potest esse, id judicare. (Cicero, pro
-Murena.)
-
-[254] Jos tarkoitamme niitä miehiä, jotka ovat Suomentaneet meillen
-Roamatun, niin ovat olleet _Turkulaisia, rantalaisia_ (kustboer) ja
-_Ruohtalaisia_ -- ilmankos se kieli maistaa siltä?
-
-Turun muinonen Piispa _Michael Agricola_ (syntynyt Pernajassa,
-Ruohtalaisessa pitäjässä Uuella-moalla) oli iho-ensimmäinen, joka,
-uskon-uuistamuksemme jälkeen, toimitti meille Roamatun kirjoituksia
-Suomeksi. Hänen _Runo-töistään_ (ehkä oijaistut muilta) nähhään vieläik
-hänen olleen varsin kehnon Suomalaisen. Jo Kouluttajana ollessaan
-Turussa, painutti hään v. 1548 Tukholmissa _Uuen Testamentin_ Suomeksi,
-nimellä: _Se Uusi Testamenti tulkittu Somen Turws, vaan prentattu
-Stockholmisa Amund Lauritzan poijalda. 1548, 4:o_. Hään ilmoittaa ihe
-kirjuttaneesek Turun ja Porin liänin puheen-murrella, ja jollon-kullon,
-puheen puutteessa, ottaneen sanoja muistakin puheen-murteista. Vuonna
-1551 painutti hään, Vara-Piispaana ollessaan, _virristön_ (Psaltaren)
-eli Davidin virret, Kuninkaan _Kyöstin_ käskyllä, joita Turun
-koulu-pojat, Kouluttajan _Paul Juustenin_ sanalla, olivat Suomeksi
-tulkkineet kirjoitus-harjoituksissaan (vid sina stilöfningar). --
-Niinpä se näyttää vielä nytkin, monessa paikoin, kuin oisi
-koulu-poijilta Suomenettuna. Samana että seuravinna vuosinna painutti
-tämä toimeellinen Piispa, ennen mainitussa kirjan pajassa, muutamia
-luvun-kappaleita Suomeksi, Móseksen, Hannan, Samulin ja Tarinoin
-kirjoista, niin myös muutamia lukuja niistä neljästä jaloimmasta
-Ennustajasta, ynnä pienempien Ennustajoin kirjat kokonaan; mutta kansan
-varattomuus ja näitten aikoin rauhattomuus esti vielä kauan koko
-Roamatun Suomentamista.
-
-Vasta Herroin-päivillä v. 1636 ja 1638 rukoili Suomenmoan Papis-seäty
-Kuninkatarta _Kirstiä_, soahaksensa tätä puutosta autetuksi. Luvattuaan
-tätä, käski hään heijät välillänsä valittamaan toimeellisia miehiä
-tähän työhön. Valittiin silloin Peä-Rovastia (jota siitten Piispaaksi
-tehtiin) _Aesehillus Olai Petraeus_ (papinpoika _Philipstaasta_,
-Vermlannissa ) Greekan-kielinen Luettajaa (Lektorn) Oppia _Martinus
-Stodius_ (jota kaksi vuotta sen jälkeen jo käytettiin laissa, ja
-syytettiin taikon-tekiäksi) _Maskun_ pitäjää Rovastia _Henrik Hoffman_,
-ja Kirkkoherraa Piikkiöissä _Gregorius Matthaei_, jotka työskentelivät
-sillä innolla, että koko tätä ensimmäistä Suomenkielistä Roamattua
-painettiin Kuninkaallisella kustennoksella v. 1642, puolen arkin
-loajuuella (in folio); josta toimeesta paljon kiitettiin Suomen silloin
-olevaista Peä-Holhottajata _Greve Pehr Brahea_. Nämät oli ne miehet
-jotka ensin toimittivat meillen Roamatun, kussa Suomenkieltä ja
-kirjoitus-tapaa paljon korjattiin vanhoista virheistään.
-
-Vuonna 1685, eli 43 vuotta myöhämpänä, toimitti jo Turun sen aikuinen
-Piispa, Oppia _Joh. Gezelius_ (se vanhempi, sillä nimellä) Kuninkaan
-_Koarle XI_:sen käskyllä ja rahan avulla, uuven ja toisen painon, jota
-jo painettiin Turussa Piispaan omassa kirjapajassa, neljäs-osan arkin
-loajuuella. Koska hään siinäkin sivussa myös tahto kielen puolesta
-oikaista tätä vanhoa Suomen-keäntöä, niin pantiin siihen työhön Paimion
-pitäjän Rovastia _Henr. Florinus_, joka toimitti tätä muihen
-Oppineitten avulla. Suomen kieli ja kirjoitus-tapa tuli silloinkin
-paljon paranetuksi; ja kirjaa omistettiin Kuninkaallen. Tätä luettiin
-ja ostettiin sillä halulla, ettei ollut vielä 20 vuotta kulunutta,
-ennen kuin jo uuestaan valitettiin tästä Roamatun puutoksesta. Mutta
-silloinkin sen aikuiset soat ja muut onnettomat ajat estivät tätä.
-Herroin päivillä v. 1741 valitti Suomal. papis-seätös Kuninkaallen
-tästä heijän tarpehestaan, niin myös Herroinpäivilla v. 1744; mutta
-kuin ei siitä lähtenyt niin mitään, niin Turun Pappis-Neuoittelemus
-keksi toisen paremman neuon, jonka hänen Kirjuttelia _David Deutsch_
-ensin äkkäis'; nimittäin, että tätä uutta Roamatun painamista piti
-toimitettaman Suomen yhteisten kirkkoin kustentamisella. Seurakuntojen
-kuultua, vahvistettiin tätä peättämistä (förslag) Herroinpäivillä
-v. 1747. Huojennokseksi näijen kirkkoloihen kustennoksissa koottiin
-myös rahoja yksinnäisellä peällen-tarjoamisella. Mainittava on että
-Venäjän puolimmaisetkin pitäjät, kiitettävällä tavalla, auttoivat
-meitä tässä toimeessa, niin e.m. peällentarjoitettiin _Viipurin_
-Pappis-Neuoittelemuksen kautta 411 Roamattua, _Lappeenrannan_
-Pappis-Neuoittelemuksen kautta 186, ja _Narvan_ Pappis-Neuoiltelemuksen
-kautta 11 Roamattua, joista kaikista jo eiltäkäsin maksettiin rahat,
-painamisen varaksi. Pappis-Neuoittelemus _Lundissa_ lähetti 124 Talaria
-kuparissa, jotka siellä olevainen Moaherra _Vilh. Lindenstedt_, Rouineen
-ja Kirkkoherra _Lars Lefgreen_ olivat antaneet, lunastamiseksi siltä
-Roamattuja köyhillen Turun leänissä. Ainoasti Hallitus puuttui
-vähin tähän asiaan, eikä tehnyt muuta, jos suostui siihen, että
-kirjoituspaperia, jota Hollannista haettiin tähän tarpeisehen, saatiin
-ilman Tulli-rahan maksamatak (lue Åbo Tidningar, v. 1778).
-
-Soahaksensa sekä kielemme että keännöksemme paremmin korjatuksi, oli
-Turun Pappis-Neuoittelemus jo v. 1749 kulko-kirjallansa (genom
-cirkulär) kehoittanut Hiippakunnan pappis-miehiä ilmoittamaan niitä
-vikoja, jotka olivatten, kirjan luettaissa, löytänneet vanhasa
-Roamatussamme, ja johattamaan heitä omilla muistutuksillaan. Mutta eipä
-heistä monta kuuluna! Ainoasti juuri muutamat sisään-lähettivät
-muistuttelemisiansa, eivätkä nekään -- jos varsin harvaat. Niistä oli
-_Pöytäisten_ pitäjän silloin olevainen Kirkkoherra Oppia _Anders
-Lizelius_, jota muista piettiin juuri aika-Suomalaiseksi. _Deutschin_
-anomuksella, käskettiin häntä Turkuun jo v. 1754, painamisen
-aloittaissa, josta peä-toimitus uskallettiin hänellen ja
-_Deutschillen_. Heitä käskettiin: 1:siksi, oikaisemaan vanhassa
-Roamatussa löytyviä paino-virheitä; 2:seksi, harjoittamaan
-yhtämuotoista ja tavallista kirjoitus-tapoa; 3:nneeksi, tarkoittamaan
-Suomenkielen henkellistä luontoa, jotta välttäisivät joutavoa sanoin
-katkaistamista, ja heittäisivät tavattomia sanan tapoja, nouattaissa
-selvempätä ja toimeellisempata puhetta; 4:nneeksi, parantamaan
-julkinaisia keännös-virheitä, ja selkiemmällä, ja perustus-kielen
-kanssa sopivammalla tavalla toimittamaan selittämättömiä, kahappäin
-ymmärrettäviä sanan tapoja. Tätä uutta Roamatun painamista aloitettiin
-Piispan _Brovalliuksen_ (syntynyt Vesteråsissa) ja Opettajan _earl Abr.
-Clewbergin_ hoivauksen alla, ja lopetettiin v. 1758, Turun sen-aikuisen
-Piispaan _C.F. Mennanderin_ (syntynyt Tukholmissa) johtattamisella.
-Tästä Roamatusta painettiin 4,500 kirjan-kappaletta; mutta mainittava
-on, että kahet kokonaiset värsyt pois-unoutettiin hänestä tykkänään,
-nimittäin Syrachin XIX Luvusta 14 värsy, ja 1: Corinth, XVI L. 14
-värsy, joista toinen, jota ensin havaittiin, painettiin erittäin
-irtonaisella paperin-tilkulla, ja ympärillen lähetettiin jaettavaksi
-kullenkin kirjan ostajallen, kirjahan muka kiini-liitettäväksi.
-
-Ei ollut 20 vuotta toas kulunutta, ennen kuin jo kaivattiin tätäkin
-kirjoa, niin että sitä jo v. 1776 painettiin Turussa uuvestaan, ja v.
-1777 vielä Reävälissäkin, kumpaistakin neljääs-osan arkin loajuudtaan.
-Jos sitä silloinkin toas kielensä puolesta koskettiin, en tunnek; enkä
-myös mitä tehtiin näissä nyt äsken painettuissa, Bibla-Toimituksen
-ulos-antamia. Mutta tästä meiltä nyt tutkitusta Luvusta on arvattava,
-että oisi vieläkin tarpeellinen perinpohjin unestaan Suomentamaan koko
-Roamatun, kussa ei ainoastaan löyvyk kaikellaisia paino-virheitä,
-kielen-virheitä ja keännös-virheitä, mutta joka teoltaankin on
-tykkänään Suomennettu -- ei perustuskielen mukaan, mutta Ruotin kielen
-mukaan; josta se on soanut ei ainoastaan tätä Ruohtalaisuutta
-kielessään, mutta myös nouattannt Ruotin keännöksen viheliäisyyttä,
-lisätty Suomalaisilla kielen-puutteilla.
-
-[255] Tässä ei puhutak juuri näistä nykyisistä miehistä, mutta jo
-mäntyistä: sillä eipä tiijä vielä yksikään, mitä miehet meijän aikuiset
-aivoavat. Erinomattain tuloo meijän kiitoksella muistaman tätä meijän
-nykyistä Peä-Piispoa, joka, sekä toimeensa että oppinsa suhteen, on
-kaikista mainittava. Hänen monet kansalliset että tievolliset ansiot,
-valaistamisessa meijän Tarinamuksemme, hänen vehkeet tässä meijän Uuen
-Virsikirjan toimituksessamme, m.m. tuntoo jokainen; eikä sekkään yksin
-jouvak kaikkiin paikkoin! Oisihan se mahotoin voatia yheltä mieheltä
-tarvista monen tuhannen.
-
-[256] Minun tekisi juuri pahat mieleni, jos minä näillä viattomilla
-sanoilla oisin suututtanut meijän kunniallista Pappis-seätyä, jotama
-kunnioitan, ja josta on montaik kunnollista. Minä pitälen heijät
-arvossa, mutta pitäisin vielä isommassa, jos yhistäisivätten taitonsa
-toimittamaan meillen Jumalan sanaa selvemmäksi. Luulen myöskin kunkin
-totinen ja hurskas-mielinen heistä, pitävän minun kanssani yhtä
-puhetta, halaissamme samoa toivotusta. Sillä yhtä asiatahan myö ajamme,
-kansan valaistusta, henkellisissä että moallisissa. Työ haetten tätä
-viran puolestanne; minä, poika, ilman palkatak. -- Minä pien papit
-arvossa, liijaksikin Suomalaiset: minä annan kullenkin kunniansa; mutta
-rakastan totuutta. _Amicus Plato, amicus Aristotiles, sed magis amica
-veritas_.
-
-[257] Tok' löytyi silloinkin Suomessa mies, joka yksinään uskalsiin
-paneita näitä aikomuksia vastaan. Se oli Juvan pitäjän muinonen Rovasti
-_Matthias Gottlund_, isä vainooni, Osallinen sekä meijän Suomalaisesta
-Biblan Toimitus-kunnasta että Uuen Virsikirjan Toimituksesta.
-Kirjassansa tällen Keis. Suom. Biblan Toimituskunnallen, kirjoitettu
-4:nä Moalis-kuussa v. 1816, ponnisti hään juuri kovasti vastaan tätä
-Roamatun uutta painattamista, virheineen, vikoineen. Hään sanoi, jos
-aivoatten aikoin soattaa tätä jaloa ja mainionta tarkoitusta,
-levittämään Suomessa laveampata Jumalan sanan tuntemista, Roamatun
-julkinaisemmalla lukemisella, niin elkeätte hätäilkee! Tehkeemme tätä
-kunnollisesti, oikaistamisella ja tarkalla tutkistamisella meijän
-Suomennoksemme perustuskielen kanssa. Levittäkee tämän Jumalisen sanan
-selkiännä, ei selittämättömänä; ja kylvälkee tätä pullasta siementä --
-voan ei pujoja eikä ohtakkeita. Asettakaamme toimeellisia miehiä, jotka
-perin-pohjin perkaavat, ja uudestaan selvällä kielellä toimittaavat
-meillen, näitä Roamatun kirjoituksia! Siitten vielä vastaik meitä
-kiitettäisiin ja siunattaisiin. Ainoasti sillä tavoin hyövytetään ja
-valaistetaan kansakuntoamme; mutta levittämisellä näitä kunnottomia
-Suomenuoksiamme, mänöö koko laitoksemme tärviöllen.
-
-Kejs. Suomen Biblan Toimituskunta otti näitä sanoja korvihisak, ja
-lykkäisi asian molempahan Pappis-Neuoittelemuksehen, -- heijät muka
-kuultaksensa. Ei ollut aikoakaan, ennen kuin jo tuloo kirja Porvon
-Pappis-Neuoittelemukselta Isällen, kysellen: oliko hänellä muka lupa
-moittia tätä vanhoa Ruotin Kuninkaalta ja Valtakuntain Seätyiltä jo
-kerran hyväksi kahottua ja vahvistettua Suomen Roamattua; käskein häntä
-havilla Neuoittelemuksellen julistamaan millä pakolla hään oli voativa
-tätä uutta tutkistelemista, vanhasta Suomalaisesta Biblan-keännöksestä?
-
-Mutta Ukko ei puhuna tuuleen, eikä juoksut joutavista. Hään oli jo
-nuorra ollessaan (Kappalaissa, Porvossa) Ruohiksi uuestaan toimittanut
-Esaiaksen ja muutamien toistenkin Ennustajoin käsitekoja; ja siitten --
-juuri näinnä viimeisinnä vuosinua (Kirkkoherrana Juvalla) oli hään jo
-kahteen tottiin Suomentanut pian koko vanhan Testamentin. -- Silläpä
-hään hyvin tiesi mitä vanhoa Suomentamustamme vaivais. Päivällä hänen
-oli tapa, pitämään huolta tämän ison pitäjän toimituksesta; mutta
-yöllä, muihen liittäissä levollen, työskenteli hään näissä
-henkellisissä harjoituksissa. Näytteeksensä Pappis-Neuoittelioillen
-hänen ei lähteneen tyhjästä, lähetti hään heillen monet arkit,
-täpö-täynneet maineista (af citationer) vianalaisesta kielen
-käyttämisestä Roamatussamme; ja, koitteeksi, toimitti heillen myös uuen
-Suomentamuksen 3:mesta ensimmäisestä Luvusta Poavalin kirjasta
-Ruomalaisillen. Pappis-Neuoittelemuksen vastaus tämän peälle, annettu
-samana vuonna 12:nä päivänä Loka-kuussa, on varsin merkillinen, ja
-kuuluu näin: jos kohtakin jotakuta löytyisi Roamatussamme, joka
-_tarvihtisi ehkä oikastamista_, niin Pappis-Neuoittelemus _ei
-kuitenkaan käsittänyt semmoisia vaikuttamuksia_ (?) jotka voatisivat
-paremman Suomentamuksen, liijoittenkin _koska nykyinen Suomalainen
-Biblan-Keännös toella luetaan olevan yksi niistä pareimmista Roamatun
-tulkkimisista_ (?!) Kuitenkin ei ollut hänellen kieltoa, omalla
-kustannuksellaan painottamasta moitteitansa ja Suomentamuksiansa
-Kielen-tiijustajoillen tutkittaviksi; eli toisilla sanoilla: hyö
-tahtoivat, että hänen (ainoasti koitteeksi muka muillen) piti yksinään
-aikoin soamaan, ja omalla valallaan toimittamaan, tätä yhteistä
-tarvista, johon koko pappiskunta ei tahtona eikä pystynä puuttua; ja
-jota ei vielä missäkään moailmassa (minun tietäksein) on saatu toimeen
-yksinäisellä rahan-neuvolla (lue tästä Esipuhettansa, kirjassa: Försök
-till en Omarb. Finsk Tolkn. &c. p IV.) Tätä annettiin hänellen
-kehoitukseksi tästä hänen laveammasta Suomen ja perustuskielen
-tutkimisesta. Kostoksi hänen aivotuksesta, soaha Jumalan sanan selvällä
-kielellä toimitetuksi, ja palkaksi monen vuotisesta harjoituksistaan,
-näissä toimeissaan, syytettiin niitä tyhjiksi ja joutaviksi, kiittäin
-tätä vanhoa kirjotusta, joka ei parannusta tarvittu. -- Mitähän, jos
-oisivat oikeen ymmärtänneet käyttää Ukon peätä ja tointa? Silloin se
-oli heillen tarjoolla -- ei nyt eneän.
-
-Näytteäksensä kullenkin selvällen kirjanlukiallen, hänen ei turhaan
-ruvenneen kehoittamaan parempaan kielen-harjoittamiseen, julisti hään,
-aluksi, muistutuksiansa Apostoleitten kirjoin Suomentamisesta, ja
-sovitti tähän (ainoasti koitteen vuoksi) omankin keännöksensä,
-ymmärtäväisiltä tutkittavaksi. Näitä painettiin Turussa vuonna 1821
-(lue tästä Esipuhettamme I:seen Osaan p. XIII); mutta hään kuoli jo
-syksyllä samanna vuonna. Hään oli muutamia vuosia tätä ennen, ilman
-itekseen, uuestaan Suomentanut ne neljän jaloimman ja kahentoista
-pienemmän Ennustajan kirjat; ja vuotta ennen kuoltuaan, suomenteli hään
-heitä vielä toisen kerran, ynnä muita Vanhan Testamentin kirjoituksia,
-kirjuttain muistutuksiansa kunkin kirjan lopullen. Mulla on
-kumpainenkin näitä hänen käsi-tekojansa, varsin puhtaanna, hänen omia
-kirjuttamiaan, toinen 71, toinen 173, arkkia, paksuueltaan. Tämän
-toisen heistä oli hään jo v. 1820 lähettännyt Turkuun painattavaksi;
-mutta kuoltuaan noutin minä sen sieltä pois, koska perellisten varat ei
-yltynyt semmoisiin kustannuksiin. Eikä aikakaan ollut vielä lähestynyt,
-Suomenmoassa, matkaan soattamaan tämmöisiä toimituksia henkellisissä.
-Hyö olivat vasta silloin (varsin äsken) havainneet tarpeelliseksi
-toimittamaan itelleen uuen Suomalaisen Virsikirjan. Puutokset
-Roamatussansa eivät keksineet (eivätkä vielä keksi) ja puhua heistä
-piettiin Jumalattomaksi, milt'ei mielettömäksi. Tämäkin miesi eli ennen
-aikaasek, ja tunnetaan tuskin omassa moassa, kuin häntä muissa maissa
-kunnialla mainitaan (lue e.m. _Rosenplänterin_ Beiträge zur genauern
-Kenntniss der ehstnischen Sprache, Esipuhettansa 18:neiseen Osaan,
-VII p.)
-
-Poisi on vanha jo vaipunut! Mutta joka peri hänen verensä, peri myös
-hänen mielensä; ja jos kohta minun täytyy tuosta kärsiä, niin en
-kuitenkaan maltak olla innoittelemasta moamiehiäni -- samaan
-henkelliseen tarkoitukseen. Jos tällä tutkimisellani olen joksikin
-johattanut teijät tielle, niin se olkoon minun mielen nouteeni!
-
-[258] Niinpä se tahtoo usseemmittain olla, että miesi yksi toimeellinen
-saattaa enämmän aikaan, kuin koko joukko toimittamattomia.
-
-[259] Kuin kuulen Bibla-Seuroin selityksistä vuosittain
-ylösluettavaksi, miten monta Suomalaista Bibeliä ja Uutta Testamenttia
-ovat ympäriin levittänneet, niin olen oatellut itekseen: voi toki, kuin
-ois tehty työtä kunnollista!
-
-[260] Minä tahon vielä kerran muistutella, minun ei niin millään
-tavalla moittineen Roamattua, jos ainoasti tavan millä lailla se on
-meille Suomennettunna. Jokainen mahtaa ymmärteä tässä olevan iso
-eroitus; sillä erittäin on soimata Jumalan sanaa, erittäin ihmisten
-ymmärtämättömyyttä. Jos viha-mies sanoo: minun kuitenkin näillä
-moitteilla tehneen tämän Jumalisen kirjan halvaksi ja arvottomaksi
-yksintapaisen kansan silmässä; -- niin sanotkee, että se on valeh! Minä
-on antanut tälle kirjalle isomman ja suuremman arvon, sillä että olen
-selittänyt, mitä hänessä löytynöön sopimatointa, ymmärtämätöintä, ja
-hulluusti toimitettunna -- ei oleva Roamatun vika; mutta hänen
-Suomentajoihen. Jos sanotaan: minun torunneen pappiloita, niin enhään
-minä ouk muuta tehnyt, kuin päivittänyt elleivät ole oikeen meille
-selittäneet ja Suomentaneet Jumalan sanaa. Paheksiihan sitä jokainen!
-Jos tästä tahottaneen minua syyn alaiseksi -- niin olkoon asia
-riitamies! Nopeemmin mä koston ja kiitoksen luulisin tuosta ansainneen
--- ei vihan ja vainon.
-
-[261] Meiltä jäi äsken muistuttamatak, meillä olleen suuri vastuus,
-toimittamaan tätä Karjalaisen puheen-karaistamusta -- hänen muka
-tavallaan, koska meijän kirja-neniin ei löyvyk kiini-juotetut semmoiset
-paino-merkit kuin tavataan näissä Venäläisissä. Tätä olemme kuitenkin
-koonneet tehä aina 255:näiseen puoliskohon; mutta siitä eteenpäin on
-meijän täytynnä ottoo toisia -- meillä tavallisia; niin että sitä sanoa
-jota ensin (Karjalaisen tavalla) kirjutimmo e.m. _Kuundéli_, olemme
-siitten (257:stä puoliskosta eteenpäin) kirjuttaneet _Kuúndéli_.j.n.e.
-
-[262] Yhistettyä Venäjän kanssa, toivottaisimme soaha tarkempoa tietoa
-näistä Venäjän moakunnissa asuvaisista moamiehistämme, erinomattain
-koska Herra Oppia _Sjögren_ variten vasta, tässä tarkoituksessa, on
-käynyt heitä tiijustamassa Suomen Hallituksen kustannoksella, jonka
-valaistuksia olemme jo kauan halulla outtaneet -- vielä mielelläkin,
-koska tunnetaan hänen mielen-hartautta tiijustamaan meijän
-Tarinamuksessamme. Monikin Venäjän sotaväissä olevainen Suomalainen
-nuorukkainen on näinnä aikoina kuljeskellut näissä maissa, heiltäkin
-luultaisimmo soavaan jonkun tiijon näistä Ischoriloista; mutta --
-joutaako ne semmoisihin? Minä olen kuulustellut moneltakin,
-kirjallisesti että suullisesti -- mutta turhaan! -- Ainoa joka heistä
-vähä tiesi, oli pitäjänmieheni Herra Kattein P. tt...r, mutta ei
-sekkään muuta jos yhen kylän nimen. Josta hään kirjuttaa 13:nä Elok.
-1823: "I följe af Brors önskan att få uppgift om några finska byar i
-_Tverska Gouvernementet_, får jag härmedelst tillkännagifwa, det jag
-uti mina annotationer blott har en sådan antecknad; och det är af den
-orsak, att vi, under vår _marche_ endast en gång träffade att ha
-nattquarter uti en Finsk by. Men jag will påminna mig, att der finnas
-flera byar med Finnar till innevånare. Denna heter _Saschina_ och
-ligger 30 virst från staden _Wesjugonsk_ wid vägen åt _Jaroslavl_ innom
-_Tverska Gouvernementet._" Toinen moamies Evestluutnanti T...I...r oli
-toas tavannut paljon niitä Pleskovin Kuvernissa löytyviä Suomalaisia,
-joista suuri osa on ollut Gréve _Zuvarowin_ alusväkeä, ja joihen luonna
-hään oli kauankin asunut. Mutta koska hään oli syntynyt Uuella-moalla,
-eikä ymmärtänyt Suomea, niin hään ei taiha paljon tästä hyötyä.
-Kuitenkin kirjutin minä ylös hänen tietojansa; mutta ne paloi multa,
-ynnä muita kirjoituksia, tuli-palossa toissa syksynä.
-
-[263] Mainitaan tietämättömillen, suurin osan Venäjän moata muinon
-olleen asutettu Suomalaisilta kansoilta, ennen kuin Venäläiset heitä
-vallottivat. Ja vielä Rurikin aikana, eli nuon vuonna 870, niin
-asuivatten sen mainion ison moa-kappaleen joka Valkoisesta merestä,
-pohjoisessa ylettyy Mustaan mereen etelässä; ja Uralin tuntureista
-iässä aina Itä-merehen, luotehessa.
-
-[264] Tverin Kuvernia jaetaan 12:neen maakuntaan, jotka yhteisesti
-pitäävät 1140 peitto-peninkuormoa, kussa kuhunkin luetaan 1,096
-ihmistä, eli yhteeseen nuon 1,250,000 henkee. (Tableaux Historiques.
-Chronologiques &c. de l'Empire de Russie, par Alex. de Weydemeyer. St.
-Petersbourg 1828).
-
-[265] Tässä mahtaa jossa kussa olla erähtys kuurmoin (ziffrornes)
-kirjuttamisessa, sillä tekisivät yhteen 76,843.
-
-[266] _Novgorodin_ Kuvernia jaetaan 10:neen moakuntaan, jotka yhessä
-pitäävät 2,300 p. penink., joista kuhunkin luetaan 347 henkee, eli
-yhteisehen nuon 800,000.
-
-[267] _Pleskovin_ Kuvernia jaetaan 8:saan moakuntaan, jotka piteävät
-1050 p. penink., ja 742 henkee kullakin peninkuormalla; eli yhteisesti
-lähes 780,000 henkee.
-
-[268] Sekä näistä että seuravaisista sanoista arvataan näihen
-Suomalaisten jo kauan asunneen näissä maissa, koska olivat tähän jo
-niin taipunneet ja höystynneet, etteivät eneän tahtoneet keäntäitä
-takaisin omahan moahasak. Myö arvelemme sen tähen: ellei nämät jo lie
-otetut Suomesta Kuninkaan Koarle X:näisen päivinnä, jollon Venäläiset
-1650 vuosien luvulla, Zar _Alexei Mikailovitschin_ hallituksen aikana,
-paljon hävittivät Suomenmoata. Vuotesta 1710 vuoteen 1720 ottivat
-niinikkään Suomesta paljon väkeä, jota kuletettiin Venäjäsehen,
-liijaksikin v. 1716 ja 1717. Sillä kuin eivät soaneet muuta soalista,
-niin ottivat ihmisiä, koska tiesivät mihin kelpaisivat. Niin nyt, koska
-Ruotin Kuninkas löysi heijät siellä, niin hään kahtoi heijät
-omaisuutenaan, ja otti heijät pois väkisekkin, niinkuin tästä
-selitetään -- sillä hänellä oli miehen tarvista sotaan. Myö heitämmö
-kullenkin lukiallen aatellakseen, josko se oli oikeen häneltä tehty,
-ottoa miehet pois vaimoiltaan, ja jätteä näitä lapsineen turvattomiksi
-tähän äkkinäiseen moahan, koska hänessä ei kuitenkaan ollut miestä
-saattamaan heitä kaikkia sieltä pois. Tätä tehtiin vähä ennen Pultavan
-tappelusta, ja on uskottava, että, vankitettua Venäläisiltä,
-peästettiin heijät jälleen mänemään kotiisak.
-
-[269] Kyllähän toki! Tätähä ne kahtona -- minkellaiset muka oli --
-kirkko-menot.
-
-[270] Väkisinkö ne muut siitten otettiin ja ylös-ehittiin?
-
-[271] Eiköön ne lie tulleet lapsiansa itkemään -- toiset miehiänsä ja
-sulhaisiansa?
-
-[272] Lauletaan kuin: "Ei ole ajat, niin kuin oli ennen" &c.
-
-[273] Lauletaan niin arvolla kuin:
-
-      "Toinen oli Tommi, ja
-      toinen oli Aatu", &c.
-
-[274] Koottua Suomalaisia laulu-soittoja, aattelin minä ensin pysyytteä
-heitä mielehemme kirjuttamisella sanoja heihin, soattain heistä
-tauluja. Siitten aivotin kuitenkin näistä erinnäisistä lauluista
-synnyttää jotakuta kokonaista, eli yhteistä ainetta. Mutta koska sekin
-tuntui yhtäläiseksi (enformigt) niin sovitin heihin ja sevoitin
-kuvailevaisia Osotuksia (teatraliska presentationer). Semmoiseksi
-laulun aineeksi tuli _Joukkahainen_, muuan nuori Karjalainen, joka 21
-vuuen vanhana valmisteliin Ruohtalaiseen sotaan; ja läksi Viipuriin,
-kussa oli Karjalaisten kokous-paikka. Koska hään oli vimpa ja vähä
-ylön-annettu luonnostaan, niin pani äiti hänellen matka-toveriksi
-_Huson_ nimellisen orjan, joka toas oli aika pelkuri -- suuri ja
-levee-suinen, mutta vähä-syväinen, jotta hänen muka arkauellaan
-hoivautettaisiin pojan rohkeutta. _Joukkahainen_ otti parahan orhin;
-mutta _Husolle_ annettiin vanhan Hiirakan. Läksivätten siitten
-sota-kaluissaan rahtain, synkiä syvänmaita myöten, Viipuriin. Mutta
-tästä _Husosta_ ei ollut _Joukkahaisella_ muuta, kuin paljasta
-vastusta, pitkin tietä, niin kuin luetaan tässäkin laulussa, jota
-koetteeksi julistetaan. Heijän keskinäiset pakinat, tarkoitetaan erillä
-merkillä.
-
-[275] Lauletaan arvollakin kuin "Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle,
-ei murheesta mistäkään tietään", &c.
-
-[276] Loilu, _Ballad_. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan
-_Ganand. Mythol. Fenn._ p. 30.
-
-[277] Lauletaan kuin: Niputtelen, naputtelen, Likkaa luhtiin pannaan.
-&c.
-
-[278] Katkaistu ensimmäisestä _Näytöksestä_ (Scenen) ensimmäisestä
-_Käytöksestä_ (Akten) Joukkahaisessa.
-
-[279] Niin kuin muistammo niin soitti Kellon-soittaja kelloansa, tässä
-hirmuisessa Tulipalossa, kunnekka ite muuttui mustaksi tornin
-palatessa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Otava, Osa II, by C. A. Gottlund
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OTAVA, OSA II ***
-
-***** This file should be named 60533-8.txt or 60533-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/0/5/3/60533/
-
-Produced by Jari Koivisto
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60533-8.zip b/old/60533-8.zip
deleted file mode 100644
index d5dee57..0000000
--- a/old/60533-8.zip
+++ /dev/null