diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 13:20:17 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 13:20:17 -0800 |
| commit | 9ec16c6fdf714e782eeaeb82563164bd534aa4c1 (patch) | |
| tree | 09e979f6e8b1f54e048164ddd0c2499840c5f20f | |
| parent | c540194f965cc11c1c816457c8f5c09eb648db0d (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60539-8.txt | 4995 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60539-8.zip | bin | 79919 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4995 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..756a073 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60539 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60539) diff --git a/old/60539-8.txt b/old/60539-8.txt deleted file mode 100644 index d936fa9..0000000 --- a/old/60539-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4995 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Virran kummitus, by Edward Sylvester Ellis - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Virran kummitus - Kertomus intiaanimetsistä - - -Author: Edward Sylvester Ellis - - - -Release Date: October 21, 2019 [eBook #60539] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIRRAN KUMMITUS*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VIRRAN KUMMITUS - -Kertomus intiaanimetsistä - -Kirj. - -EDWARD S. ELLIS - -Suomennos - - - - - -Helsingissä, -Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus, -1919. - - - - -SISÄÅLLYS: - - 1. Yötä odotellessa. - 2. Variksenraakkuna. - 3. Levähdys metsässä. - 4. Metsänreunassa. - 5. Uskalias ja arka tehtävä. - 6. Tottelematon Jetro. - 7. Eräs omistusoikeuskysymys. - 8. Matkalla. - 9. "Onnettomuustapaus". -10. Kalkkalokäärmelahden luona. -11. Valvomista ja odotusta. -12. Taistelua afrikalaiseen tapaan. -13. Kiusallinen kohtalo. -14. Rauhanhäiritsijä. -15. Huonoja toiveita. -16. Siimon Kenton säikähtää. -17. Onnistunut vankeudesta marssinta. -18. "Pahaa ennustavia tuulia puhaltaa". -19. Matkustajatoveri. -20. Sotalaitos. -21. Virran kummitus. -22. Rannasta lähdetään. -23. Intiaanileiri. -24. Viimeinen toivo. -25. Silmä silmää vastaan. -26. Leijonan luolassa. -27. Viimeinen mahdollisuus. -28. Paluu. -29. Kaksintaistelu. -30. Loppu. - - - - -1. Yötä odotellessa. - - -Oli lämmin elokuun iltapäivä toistasataa vuotta sitten. Aarniometsän -kuuluisat sankarit, erinomainen tiedustelija ja metsästäjä Siimon -Kenton ja mainio opas Taneli Boone, olivat päättäneet pitää -neuvotteluja. He olivat kulkeneet avaraa tietöntä metsää -yhtäsuuntaisesti ainoastaan noin viidensadan metrin päässä toisistaan -ja yhtyivät nyt vaellettuaan pari kilometriä. Boone oli hiipinyt -varovasti Ohiovirran [Ohio on Missisippivirran lisäjoki Yhdysvalloissa] -rantaa itäänpäin, Kenton oli pujottautunut Kentuckyn [Kentucky on -Yhdysvaltain valtio Ohiovirran eteläpuolella vastapäätä Ohiovaltiota, -joka on virran pohjoispuolella] syvien metsien läpi, kunnes hän -lähestyvää vaaraa aavistaen oli poikennut vasempaan ja yhtynyt Booneen -virran rannalla. - -He istuivat nyt kaatuneen puun rungolla ja haastelivat puoliääneen -unohtamatta hetkeksikään varovaisuutta. He olivat eläneet kylliksi -kauan näissä vaarallisissa erämaissa muistaakseen, ettei valkoinen mies -ole täällä hetkeäkään turvattu punaihoisten raivoilta ja viekkailta -hyökkäyksiltä. - --- Taneli, sanoi Kenton, matalalla sointuvalla äänellään, tämä on -pulmallisempi juttu kuin mitkään edelliset. - --- Minulla ei ole oikeastaan mitään osallisuutta siinä asiassa, Siimon, -oikaisi Boone kääntäen kapeat sileäksi ajellut kasvonsa ystävätään -kohden. - --- Ei vielä, mutta sinä saat tekemistä, kun tapaat ihmisiä hirsipirtin -luona. - -Boone nyökkäsi käsittäen tarkoituksen. - --- Sinä, Taneli, et kai ollut pirtissä, kun proomu pysähtyi sen luo? - --- En. - --- En minäkään. - --- En minäkään; minä samoilin metsää pyrkien mr. Ashbridgen luo. - -Hänhän se rakennutti pirtin, jonka ohi minä kuljin yhden peninkulman -virtaa ylöspäin? [Englannin penikulman niinkuin aina tässä -kertomuksessa; engl. penikulma on noin 1 1/2 km.] - --- Niin, Norman Ashbridge tahi hänen poikansa Yrjö -- oikein -kelvollinen nuori mies. He saapuivat proomullaan virtaa pitkin viime -keväänä ja pysähtyivät metsän reunaan, peninkulman tästä alaspäin: ja -sinne he rakensivat hauskan pirtin. Muutamia viikkoja sitten isä -matkusti noutamaan perhettään toisella proomulla. Yrjö, poika, väsyi -odotukseen ja lähti heitä vastaan. Me yhdyimme metsässä ja meidän -täytyi tunkeutua punaisten syöpäläisten läpi, ennenkuin saavutimme -proomun. Virtaa pitkin matkustaessa kuumenivat korvat, sillä Pantteri -raivosi, minkä suinkin saattoi. - --- Pantteri! huudahti Boone, kääntyen taas ystäväänsä. Saatoinhan -arvata, että hän oli leikissä mukana. - --- Hän hiipi eilen illalla alukseen ja luuli voivansa tehdä meidät -kaikki kylmäksi, mutta hän joutuikin satimeen. Neekeri Jetro -- -tunnethan hänet? sai hänet tassuihinsa, kaatoi kumoon ja piteli -lujasti, kunnes me ennätimme hänet sitoa. Ja niin oli suuri Wa-on-mon, -Pantteri, vankinamme. Mutta kun me sitten, mr Ashbridge ja Altman ja -minä, sousimme kanootilla tavoittamaan toista proomua, jonka -shawanoe-intiaanit olivat vallanneet, niin mr Altmanin tytär Agnes -- -herttainen lapsi, jonka vertaista ei ole koko Ohion ja Kentuckyn -alueilla -- alkoi sääliä Pantteria ja leikkasi intiaania sitovat köydet -poikki. Hän teki silloin suuren virheen, mutta hyvän sydämensä -vaatimuksesta, eikä sellaisia virheitä tehdä usein tässä maailmassa, -Taneli. Pantteri aikoi juuri hypätä yli proomun reunan, mutta joutui -jälleen neekerin käsiin. - --- Ja kuinka hänelle silloin kävi? kysyi Boone. Hän toivoi, että tämä -intiaani metsien ja uutisasukkaiden viljelysmaiden raja-alueen hirmu -olisi vihdoinkin tuhottu. - -Kenton nojasi pitkän piilukkoisen kiväärinsä puunrunkoa vastaan, -puristi raudanlujat kätensä toisen polven ympärille ja katsoa tuijotti -ajatuksissaan vastaiseen metsään. Hän oli siirtänyt pesukarhunnahkaisen -hattunsa takaraivolle, puristi huuliaan ja rypisti kulmiaan ennenkuin -vastasi. - --- Näetkös, Taneli, se ei tapahtunut niinkuin minä olisin tahtonut. -Niinkuin tiedät, jatkoi proomu kulkuaan virtaa pitkin, kunnes se tänä -aamuna saavutti metsänreunan. Ennenkuin me nousimme maihin, huomasimme -me, että Girty useiden punanahkain keralla oli pirtissä. He tiesivät, -että me olimme sinne tulossa, ja odottivat voidakseen murhata meidät -kaikki, ja kun me luovimme heidän ohitsensa haluten johtaa heidät -harhaan, tapahtui merkillinen seikka. - --- Näissä maanäärissä tapahtuu monta merkillistä seikkaa, Siimon, -huomautti Boone kuivasti. - -Kaksi shawanoe-intiaania ammuttiin, toinen kuoliaaksi, toinen -vaarallisesti ja kumpikin oli neekeri Jetron työtä. Hän on pitkä ja -vahva mies, vihaa työtä, mutta pyssyä käyttää kuin mikäkin. - --- Mutta kuinka kävi Pantterin? kysyi Boone, pitäen punanahkan kohtaloa -neekeri Jetroa tärkeämpänä. - -Kentonin kasvot synkistyivät jälleen. - --- Pantterin? Minä unohdin kertoa. Sovittiin, että hän ja minä -kohtaisimme toisemme metsissä lähellä uudisviljelyksille raivattua -paikkaa ja ratkaisisimme siellä vanhan kiistamme. Jos minä pääsisin -sieltä hengissä, olisi Girtyn ja punanahkojen poistuttava pirtistä. Ja -minä pääsin hengissä, ja punanahkat poistuivat. - --- Entä pantteri? Saiko hän surmansa? - --- Ei; minä olin kohtauspaikalla, mutta Pantteria ei näkynyt ei -kuulunut. En luullut, että Wa-on-mon olisi niin pelkuri. - --- Ei hän jäänytkään pelosta pois; älä sitä kuvittelekaan, Siimon! -sanoi Boone merkitsevästi. - --- No miksi sitten? - --- Kyllä sen tiedät yhtä hyvin kuin minäkin. - -Se oli totta. Shawanoe-heimon raivo päällikkö oli jäänyt pois -kaksintaistelusta suunnatakseen hirvittävämmän iskun uutisasukkaita -vastaan. - -Liikkuessaan metsässä raivatun alueen ympärillä sillä varjolla, että -menisi kohtaamaan Kentonia, riensikin Wa-on-mon nopeajalkaisena -kuin petoeläin etsimään suurta intiaanijoukkoa, jonka tiesi -sotavarustuksissa parveilevan ympäristössä. Hän aikoi asettua sen -johtajaksi ja murhata kaikki uutisasukkaat, miehet, naiset ja lapset. - -Sillä välin kantoivat Altman ja Ashbrigde seuralaisineen kaikki tavarat -proomusta pirttiin, joka sitä ennen oli pantu järjestykseen. He olivat -tuskin työnsä päättäneet, kun Taneli Boone saapui ja toi peloittavia -uutisia. Hän kehoitti heitä kuitenkin jäämään paikoilleen, koska -puolustautuminen näytti mahdolliselta. Mutta tuskin he olivat -päättäneet seurata hänen neuvoaan, kun saapui tiedustelija, joka -kertoi, että seudun kaikki intiaanit olivat sotajalalla, josta syystä -uutisasukkaiden ei ollut viisasta viipyä hetkeäkään paikkakunnalla. -Mikään muu kuin pikainen pako ei voinut pelastaa heitä tässä erämaassa. -Ainoastaan läheisimmässä siirtolassa, jossa oli säännöllistä -sotaväkeäkin, saattoi saada tarpeellista suojaa. Kymmenen peninkulman -päässä Ohion pohjoisrannalla oli kapteeni Bushwickin hirsipirtti (n.s. -paalumaja), mutta edellämainitut perheet tekivät sen suuren virheen, -etteivät pysäyttäneet suuria tasapohjaisia kuljetusaluksiaan paalumajan -kohdalla mennäkseen sinne sisään lähempiä tietoja odottamaan. - -Taneli Boone ja hänen seuralaisensa olivat ensin ajatelleet kuljettaa -uutisasukkaat takaisin paalumajalle. He olivat taistelussa voittaneet -erään pienen intiaanijoukon. Mutta pääjoukko Pantterin johdolla -liikuskeli vapaana eikä sen olinpaikkaa tunnettu. - -Niinhyvin mr Altman sekä hänen vaimonsa, tyttärensä Agnes ja -neekeripalvelijansa Jetro kuin mr Ashbrigde puolisonsa, tyttärensä -Mabelin ja poikansa Yrjön keralla lähtivät siis pyrkimään paalumajalle -virran Ohion-puoleisella rannalla. Heidän aikomuksensa oli pysytellä -Kentuckyn puolella, kunnes saapuisivat siirtola-aseman kohdalle, josta -heidät kuljetettaisiin virran yli. Perhekuntien saattajina oli -rajavartioita, joita Boone oli tätä tarkoitusta varten mukaansa -ottanut. Heidän oli pakko jättää kaikki omaisuutensa mainitsemaamme -yksinäiseen pirttiin, voimatta toivoa niiden takaisin saamista. - -Vaikka he lähtivät matkaan päivän aikana, saattoi Pantteri milloin -hyvänsä hyökätä heidän kimppuunsa, sillä hän vaani heidän jälkiään. - -Jos he saattoivat karttaa hyökkäystä pimeään asti, parantui heidän -asemansa, sillä Taneli ja Kenton tunsivat nämä metsäseudut niin -erinomaisen hyvin, että he kyllä osasivat ohjata kulkuetta, vaikka -eivät olisi nähneet käden pituuttakaan eteensä. - -Kaikki siis odottivat pimeää. - --- Kuule! kuiskasi Kenton Boonelle ja kohotti kätensä vaatien -hiljaisuutta. - -Se ei ollut tarpeellista, sillä vanhempi toveri oli jo kuullut äänen -- -kuin variksen heikon raakkumisen jonkun kaukaisen puun latvasta. - - - - -2. Variksenraakkuna. - - -He olivat kuulleet tämän hiljaisen merkkiäänen kolme kertaa. Ja pian -ystävämme käsittivät, että väijyvä intiaani siten huomautti -toverilleen, että hän nyt oli uutisasukkaiden jälillä. Intiaanijoukot -saattoivat merkkiäänien johdolla pian piirittää valkoihoiset ja tuhota -heidät. - -Kun raakkuna kuului neljännen kerran, istuivat valkoihoiset väijyjät -puun rungolla, niinkuin olemme kertoneet, ja katsoivat äänetönnä -toisiinsa. - -Vihdoin sanoi Kenton tavallisella varovaisuudellaan: - --- No, mitä arvelet, Taneli? - --- Se merkitsee sitä, että shawanoe-intiaanit seuraavat ystäviemme -jälkiä, emmekä me voi sitä estää. - --- Kuinka monta punanahkaa sinä luulet olevan väijyksissä? - --- Kukaties yksi -- kukaties yksi tusina. - --- Kyllä heitä, Taneli, on useampia kuin yksi, sen tiedät yhtä hyvin -kuin ininäkin. - -Vanhempi mies nyökkäsi ja hymyili. - -Ei saata ajatella parempaa todistusta näiden miesten erinomaisen -tarkasta luonnonäänien ja metsäelämän tuntemisesta kuin tämä -havaintojen yhtäpitäväisyys. He olivat näet huomanneet pienen -eroituksen ensimäisten ja viimeisen merkkiäänen viilillä. Oli kuin yksi -intiaani olisi raakkunut kolme kertaa ja antanut sitten toisen matkia -itseään, joka onnistuikin mainiosti. - --- Tiedätkö, Siimon, sanoi vanhempi, minä luulen, että he aikovat -väijyä Kalkkalokäärmelahdessa. - -Kalkkalokäärmelahti oli Ohio virran syvä mutka Kentuckyn puolisella -rannalla, ehkä noin puolenpeninkulman päässä siitä, missä valkoiset -metsänkävijät illan lähestyessä istuivat puunrungolla. - -Puhvelien ja muiden villi-eläinten tallaama vähintäänkin sadan vuoden -vanha polku kulki heidän ohitsensa. Lahden takana kääntyi se oikeaan -syvälle metsään ja päättyi suolakenttään, jolla eläimet kävivät suolaa -nuolemassa. - --- Kapteeni Bushwick itse oli viime kesänä täällä jonkinlaisella -tutkimusmatkalla, sanoi Kenton. Hän kulki paluumatkallaan tätä polkua. -Ja ensimäiseksi hän tapasi kalkkalokäärmeen, joka puri hampaansa hänen -sääryksiinsä tapaamatta kuitenkaan ihoa. Kapteeni iski petoa kiväärin -tukilla, mutta kuuli samassa toisen käärmeen kalisevan takanaan. Jollei -hän olisi tavattoman reippaasti hypännyt syrjään, olisi hän saanut -kuolettavan nipistyksen. Nyt ei käärme häntä tavannut, ja kapteeni -ampui pedon. - --- Hän kai ristikin lahden Kalkkalokäärmelahdeksi? - --- Hyvällä syyllä; mutta kyllä minä olen ollut täällä usein käärmettä -näkemättä. - --- Kun minä olin täällä pari viikkoa sitten, kertoi Taneli, näin -kauriin kulkevan suolakentälle päin. Se olisi nähnyt minut, ellei se -olisi katsellut kalkkalokäärmettä, joka kiinnitti sen kaiken -tarkkaavaisuuden. Kauris oli tyhmä. Sen sijaan, että se olisi kulkenut -taaksepäin, niinkuin ne tavallisesti tekevät kalkkalokäärmeen -huomatessaan, alkoi se nuuskia ja tanssia käärmeen ympärillä sekä -lopulta lyödä toppasi sitä etusorkallaan. Luonnollisesti potki se -käärmeen rääsyiksi, mutta sitä ennen ennätti tämä iskeä pari kolme -haavaa, ja suuri komea eläin kuoli puolentunnin kuluessa. -Kalkkalokäärmeet ovat yhtä häijyjä kuin intiaanit. - --- Usein kyllä, mutta ei aina, Taneli; eiväthän ne raakukaan kuin -varikset. Sitä paitsi ne eivät surmaa edeltäpäin ilmoittamatta. - --- Nyt emme ole käärmeiden karissa tekemisissä. - --- Emme. Meidän pitää vetää punanahkoja nenästä. Olemme kulkevinamme -Kalkkalokäärmelahden ohi; silloin tulvii sinne noita syöpäläisiä ja -odottavat meitä tervetulleina. - --- Mutta mitä tekevät silloin uutisasukkaat? - --- Kulkevat toista tietä. - --- Mitä tietä? Metsä on niin tiheä sekä oikealla että vasemmalla, -etteivät ainakaan naiset pääse askeltakaan eteenpäin ja niin hiljaa, -etteivät punanahkat kuulisi. - --- Voidaan menetellä monella tavalla. Voimme esim. vaeltaa niin -hitaasti, ettemme ennätä lahden luo ennen pimeää. Mutta jos liian -hitaasti liikutaan, herättää se intiaanien epäilystä. Toivoisin, että -ilta olisi jo käsissä. - --- On turha toivoa mitään. - --- Aivan niin. Mutta pimeällä voimme joka tapauksessa kääntyä takaisin -ja mennä virran yli alempana. Matkaa jatketaan sitten virran toisella -puolella ja mennään suoraan paalumajalle. - -Boone puistatti päätään; sillä hän ei hyväksynyt tätä suunnitelmaa. - --- Kuinka sinä luulet saavasi naiset ja lapset virran yli? Luultavasti -kukaan ei osaa uida omaa pituuttaankaan. - --- Minulla on palkovene, jonka olen kätkenyt pensaihin lahden tähän -reunaan, -- jolleivät syöpäläiset ole sitä vieneet. - --- Luultavasti ne ovat sen ottaneet tahi ainakin rikkoneet sen pohjan. -Mutta jollen ole erehtynyt, niin on ruuhi sen proomun luona, jonka te -jätitte uutispirtin luo. - --- Aivan niin. - --- Miksi emme kääntyisi takaisin ja noutaisi sitä? - --- Se ei olisi hulluinta, sanoi Kenton miettivästi. Jos voisin -kuljettaa venheen virtaa ylös intiaanien epäluuloa herättämättä, niin -asia olisi selvä. - --- Mutta se ei kanna kaikkia, naisia ja lapsia ja muuta joukkoa samalla -kertaa. - --- Teemme kaksi matkaa tahi useampiakin, jos tarvitaan. - --- Se voi olla uhkapeliä. Mutta mitäpä muuta voisi tehdä. Jos todella -löytäisit venheesi sieltä, minne jätit, niin ehkäpä me selviäisimme. - -Kenton tähysteli lähellä olevain puiden latvoihin ikäänkuin etsien -jotakin -- ei kuitenkaan mitään esinettä. - --- Niinkuin näet, niin vasta kahden tunnin kuluttua tulee pimeä, että -voimme yrittää intiaanien kiertämistä. Sillä aikaa ehtivät miehet -Kalkkalokäärmelahteen kaksikin kertaa. Meidän pitää keksiä juoni, joka -viivyttää heitä taipaleella ainakin kaksi tuntia, mutta niin -taitavasti, etteivät intiaanit huomaa heidän epäilevän mitään. Keksitkö -sinä sellaisen, Taneli? - --- On monta keinoa, vastasi vanhempi mies mietittyään hetkisen. -Matkalla voisi sattua onnettomuus -- erästä voisi kalkkalokäärme -purra... - -Kenton huomasi toverissaan veitikkamaisen vivahduksen, vaikka hän -puhuikin vakavasti. - -Kuului lehtien kahinaa, joku lähestyi. Kumppanukset tarttuivat -vaistomaisesti kivääreihinsä. Jos saapuja olisi käyttäytynyt -varovaisemmin, olisivat metsänkävijät piiloutuneet puun taakse. He -huomasivat, ettei mikään väijyvä vihollinen lähesty näin julkisesti. -Kenton ja Boone tiesivät, että se oli ystävä tahi ainakin sellainen, -jolta ei tarvitse mitään pelätä. - -Ja niin oli todellakin asianlaita. Metsästä tuli näkyviin Jetro, mr -Altmanin suuri ja karkeatekoinen neekeripalvelija kivääri olkapäällä. -Hän ei huomannut metsästäjiä ennenkuin oli aivan heidän edessään. -Silloin seisattui hän äkkiä ja otti raskaan pyssynsä olalta. - --- Anna olla! huusi Kenton ihmetellen, että mitä miehellä oli mielessä. - --- Halloo, tekö se ollaan, mr Kenton? sanoi Jetro irvistäen; minä -luulin että se oli Pantteri. Olin lähettää kuulan teidän läpi. Onni -että puhuitte. Mutta, lisäsi neekeri merkitsevästi, minulla on teille -tärkeitä tietoja, mr Kenton ja mr Boone. - - - - -3. Levähdys metsässä. - - --- Vai tärkeitä tietoja? sanoi Kenton, joka piti neekeristä; sillä -heikosta ajatuskyvystään huolimatta oli tämä hyvä ampuja. Mitä teillä -on sanomista? - --- Kaikki ollaan hyvin, sanoi Jetro, joka istui toisten viereen, otti -hatun päästään ja pyyhki hohtavaa naamaansa. - --- Vai niin; no mitä uutisia? - --- Sen jo sanoin. Kaikki ollaan oikein hyvin; minä vain olen hyvin, -hyvin nälkäinen. Mutta sitä ei uskota siellä. - --- Sekö oli ainoa uutinen, jota tulit meille kertomaan? sanoi Boone -katsoen tyytymättömästi Jetroon, joka kuitenkaan ei välittänyt siitä. - --- Ei muuta erityistä -- ainoastaan, että muu väki myöskin voidaan -hyvin. - --- Ei siis ole mitään tapahtunut? kysyi Kenton. - --- Ei, mitä minä tiedän. - --- Missä he ovat? - --- Ettekö sitä tiedä? kysyi Jetro nyt puolestaan kummastuneena; sillä -olihan hän vasta äsken eronnut metsänkävijöistä. Missä luulette heidän -oltavan, mr Kenton? - --- Tiedän, missä heidän pitäisi olla. Heidän pitäisi tulla tännepäin -puolenpeninkulman päässä virran vartta pitkin; heidän pitäisi tunkeutua -metsän läpi tämän puun luo, jonka päällä me istumme. Mutta minä en -tiedä, onko heille tapahtunut jotakin matkalla. - --- Sanoinhan äsken, ettei mitään olla tapahtunut. - --- Tulevatko he tänne metsän läpi? - --- He istutaan hiljaa muutamilla kivillä, kun minä eroan heistä. - --- Mitä se merkitsee? - --- He ollaan väsyneitä; tahtovat lepoa. - -Kenton katsahti Booneen merkitsevästi. Jetron selitys ei tietysti ollut -oikea. Sillä kukaan seurueesta, ei edes Agnes Altman, eipä edes -kymmenvuotinen Mabel Ashbrigde voinut olla niin väsynyt, että lepo -olisi ollut tarpeen, ei vielä kaksi kertaa pitemmänkään taipaleen -kuljettua. - --- Lähdittekö omin päin, vai lähetettiinkö teidät tänne? - --- Itse tullaan -- ei kukaan lähetä; mutta mr Hastings kyllä sanoo, -että minun täytyy mennä; muuten hän potkaisee minut, sanoo hän. - -Veber Hastings oli luotettava poika, saattojoukon jäsen ja hoiti -päällikkyyttä Boonen poissa ollessa. - -Vihdoinkin alkoi Jetro puhua hiukan ymmärrettävämmin ottaen aivan -juhlallisen ryhdin. Hän kertoi omalla murteellaan, että Hastingsin -lähettämät tähystäjät olivat palanneet metsästä ja kertoneet hänelle, -mitä näkivät. Ja silloin oli Hastings lähettänyt neekerin Kentonin ja -Boonen luo ilmoittamaan, että hän tarvitsi toisen heistä tahi -molemmatkin neuvotellaksensa asioista. - --- En käsitä, mitä tämä merkitsee, sanoi Boone nousten ylös, mutta -jotakin siinä on! Olisi parasta, Siimon, että sinä heti kääntyisit -takaisin tämän pässinpään mukana. - --- Entä sinä? - --- Minä kuljen edelleen ja hankin tietoja niin paljon kuin voin. -Taistelun sattuessa on kai jotenkin sama, olenko minä teidän apunanne -tahi en. Mutta kyllä minä koetan tulla teidän luoksenne. Mahdollisesti -minä näen täällä edeltäpäin yhtä ja toista, mikä on hyvä tietää. - --- Aijotko käyttää jotakin merkkiääntä? kysyi Kenton, joka myöskin -nousi. - --- Ehken sitä ei tarvita; mutta jos tarvitaan, niin kyllä sinä minun -merkkini tunnet. Mehän olemme vanhat toverit. - -Kenton hymyili ja viittasi kädellään. Samalla kuului viidennen kerran -variksen hiljaista raakkunaa. Metsänkävijät tekivät kaksi tärkeää -havaintoa. - -Merkkiääni kuului puolta lähempää kuin edelliset ja jälleen uudesta -kurkusta. - --- Nyt tiedämme, että niitä on ainakin kolme, sanoi Boone. - --- Ne ihmettelevät, miksi me emme kulje kiiruummin metsän läpi. Mutta -lähde nyt matkaan, Siimon; aika kuluu! - -Mainehikkaat metsänkävijät erosivat äänetönnä. Vanhempi kulki virran -vartta ylöspäin itää kohden Kalkkalokäärmelahdelle, joka oli tärkeä -paikka pienelle uutisasukkaiden joukolle. Hän ei välittänyt katsoa -taakseen huomatakseen, mitä toinen teki. - -Mutta Kenton kääntyi muutamia askeleita otettuaan ja heitti silmäyksen -jäljelleen. - -Jetro seisoi pyssy olalla paikallaan kaatuneen puunrungon luona ja -katsoi kysyvästi vuoroon toiseen vuoroon toiseen. - --- Mitä te odotatte? kysyi Kenton. - --- Kumpiko teistä tarvitsee minua, mr Kenton? - --- Luulen, ettei kumpikaan erityisesti kaipaa teidän seuraanne; mutta -seuratkaa minua kaikessa tapauksessa. - -Huomautamme nuorille lukijoillemme vielä, että uutisasukkaat Altman ja -Ashbrigde perheineen matkustivat Kentuckyn aarniometsien läpi eräältä -raivatulta alueelta, jolle he muutamia viikkoja sitten olivat -rakentaneet hirsipirtin, eräälle toiselle samanlaiselle -viljelyspaikalle, joka oli kymmentä englannin peninkulmaa ylempänä. -Ohiovirran vastaisella puolella. Heidän saattajinaan oli eräitä -valkoihoisia näihin erämaihin perehtyneitä metsästäjiä ja -tiedustelijoita Taneli Boonen johdolla. Kapteeni Bushwick, Yhdysvaltain -hallituksen lähimmän sotilasaseman päällikkö, oli nämä miehet -lähettänyt, sillä hän ymmärsi, kuinka vaarallinen tällainen matka -intiaanien liikkuma-alueiden lävitse oli. - -Kenton ja Jetro pääsivät pian, intiaanien häiritsemättä, ystäviensä -luo. Punanahkaisilla oli suunnitelmansa, jonka he tahtoivat -toteuttaa ryhtymättä edeltäpäin varomattomiin toimenpiteihin. -Kalkkalokäärmelahden luona oli mainio paikka, ahdas sola, jossa saattoi -itse vaaraan joutumatta murhata kaikki valkoihoiset. - - - - -4. Metsänreunassa. - - -Kun Kenton saapui uutisasukasmatkueen luo, kokoontuivat hänen -ympärilleen ei ainoastaan Hastings metsämiehineen, vaan myöskin -Ashbrigden ja Altmanin perheet lukuunottamatta kymmenvuotista Mabel -Ashbrigdeä, joka piti sulun rakentamista pieneen erämaan puroon -vanhempain keskustelun kuuntelemista tärkeämpänä. - -Veber Hastingsin sanat todistivat, että hän ymmärsi seuruetta uhkaavan -vaaran yhtä hyvin kuin Boone ja Kenton. - --- Paalumajalle ei ole pitkältä, sanoi hän Kentonille, me ennättäisimme -sinne parissa kolmessa tunnissa, jos punanahkat antaisivat meidän -rauhassa kulkea. - --- Miksikä te täällä viivyttelette? - --- Kalkkalokäännelahden tähden, vastasi Hastings. - --- Mitä siitä? - --- Intiaanit aikovat väijyä meitä sen luona. - --- Aivan niin, sanoi Kenton ja nyökkäsi huulet puristettuina. Sitä ne -syöpäläiset aikovat. Jos he siinä onnistuvat, tappavat he meidät -jok'ainoan. Boone on mennyt edeltäpäin tutkimaan heidän aikeitaan; minä -saavuin ollakseni apuna täällä. - --- Mr Hastings on sanonut, että metsä on niin tiheä, että meidän on -mahdotonta päästä yöllä sen läpi herättämättä intiaanien huomiota, -sanoi vanhempi Ashbrigde, joka niinkuin hänen ystävänsä Altmankin oli -melkoisen hermostunut. - --- Hän on siinä oikeassa, vastasi Kenton äänenpainolla. Siinä emme -mitenkään onnistu. - --- Siinä tapauksessa olisi kai parasta mennä täällä virran yli ja -jatkaa matkaa Ohion metsien läpi? Ne jotka osaavat hyvin uida, saavat -kuljettaa uimataidottomat toiselle puolelle, -- tahi teemme lautan. - --- Se tietysti olisi viisainta; kun vain voisimme suorittaa sen -intiaanien tietämättä. Mutta he ovat väijyneet meitä ensimäisestä -askeleesta saakka. He tietävät kaikki, mitä me teemme. Ennenkuin -olisimme virran puolivälissä, ampuisivat he kummankin rannan metsistä -ja tappaisivat vaimot, lapset ja kuljetusmiehet. - --- Sitä en ollenkaan epäile, sanoi Altman, jota tällainen ajatuskin -pöyristytti. Mutta on kummallista, sanoi hän katsellen ympärilleen -ikäänkuin haluten nähdä eräitä näitä pelottavia vihollisia, -- se on -kummallista, etteivät he ole meitä tähän lepopaikkaan ampuneet. Tokkopa -heille sen sopivampaa tilaisuutta tulee? - --- Voisivathan he muutamia ampua; mutta Hastings ja hänen toverinsa -antaisivat heille tuntuvan vastauksen. Sitä punanahkat pelkäävät. Nämä -pojat, lisäsi Kenton katsellen ylpeästi seuralaisiinsa, ovat olleet -niiden syöpäläisten kanssa tekemisissä ennenkin. - --- Meidän on siis pysyteltävä paikallamme niin kauan, ettemme -Kalkkalokäärmelahdelle ennätä; sitten menemme pimeän aikana virran yli. -Niin vältämme heidän satimensa. Sellainen on kai mr Hastingsinkin -ajatus? - --- Mutta mitä ne arvelevat, jos me pysymme paikoillamme? kysyi Yrjö -Ashbrigde. - --- Nyt mainitsittekin täperimmän kohdan. Jos intiaanit huomaavat, -ettemme me saavu heidän väijytyspaikalleen, käsittävät ne, että olemme -pysähtyneet. Silloin he lähettävät urkkijansa ottamaan selvää asiasta --- muuten ne kai ovat jo sen tehneetkin, lisäsi Kenton ja katsahti -ympärilleen. Kun salaiset hiiviskelijät ovat saaneet varmuuden, ettei -meidän ole tarkoitus kulkea tuon lahden ohi, lähettävät he niin monta -miestä kuin mahdollista hyökkäämään kimppuumme. - --- Meidän on siis toimittava niin, että intiaanit edelleenkin luulevat -meidän kulkevan Kalkkalokäärmelahdelle, jossa he odottavat, huomautti -Ashbrigde. - --- Niinkuin sanoitte. - --- Mutta kuinka siinä on meneteltävä? - --- Olen Boonen keralla, sanoi Kenton, harkinnut asiaa ja luulemme, että -on parasta tehdä näin: Tiedätte, että minä jätin palkovenheen proomun -luo, joka jäi pirtin kohdalle. Minä menen ja noudan sen -- jos se -nimittäin vielä on siellä. Sitten minä koetan pysyä niin lähellä -rantaa, etteivät punanahkat huomaa aikeitani ja pyrin ennen pimeää -johonkin sopivaan paikkaan Kalkkalokäärmelahden tällä puolella, ja te -odotatte minua siinä. Sitten minä soudan naiset nopeasti virran -toiselle puolelle, ja siellä jatkamme matkaa paalumajalle asti. - --- Silloin teidän täytyy tehdä kaksi matkaa palkoveneellänne. - --- Jollen saa samalla toista venettä, jonka kätkin pensaiden alle tällä -rannikolla ei kovin kaukana lahdesta. Jos se löytyy, soudan minä toisen -puolen naisista virran yli, Boone tahi joku muu toisen. - --- Ja me muut annamme punanahkoille kovan löylyn, sanoi Hastings -säihkyvin silmin. - --- Teidän täytyy osata kujeilla, sanoi Kenton Hastingsille, joka oli -päällikkönä Boonen poissa ollessa. Jos huomaatte, että lähestytte -Kalkkalokäärmelahtea ennen auringonlaskeutumista, täytyy teidän keksiä -joku tapaturma, jonka tähden voitte pysähtyä. - --- Sellaisen kyllä keksii, sanoi Yrjö Ashbridge pahimmassa tapauksessa -minä kaadun johonkin puunrunkoon ja katkaisen jalkani. - --- Jetroon voi sattua joku vahingonlaukaus. - --- Varjelkoon! Parempi on, että syötätte minulle niin paljon, etten voi -kävellä. Te toiset saatte minun sitten kantaa -- hitaasti tietysti. - --- Ei ole aika jutella; jätän teidät Hastingsin huomaan; hän on yhtä -taitava kuin Boone tahi minä, sanoi Kenton ja aikoi lähteä. - --- Pelkään, että teille tapahtuu jotakin mr Kenton -- tarvitsee jonkun -seurata teitä, huomautti Jetro laskien kätensä toisen olalle. - --- Tahdotteko te? - -Toisten hämmästykseksi he lähtivät rinnatusten astumaan ja katosivat -metsään länteenpäin. - --- Sovimme siitä, sanoi Kenton, kun he olivat hetkisen kulkeneet, että -sinä pidät huolta minusta ja minä sinusta. - --- Se sopii hyvin. - --- Etkä tee muuta kuin sen, mitä minä käsken? - --- Aivan niin. Ettekä te minulta kysymättä tee muuta kuin sen, mitä -minä sanon. Minä pitää arvossa teitä, mr Kenton. - --- Mutta, sanoi metsänkävijä vakavasti, jos kumpikin meistä kieltää -toverinsa liikkumasta ja puhumasta, silloin seisomme metsässä -paikallamme äänettöminä. Sentähden olen minä ensiksi ohjaaja ja sitten -sinä. - -Jetro hyväksyi ehdotuksen, vaikkei aivan tyytyväisenä. Kenton ei -unohtanut hetkeksikään varovaisuutta. Hän käski Jetron tulla jälestä ja -kielsi hänen puhumasta sanaakaan; sen sijaan hänen piti katsella ja -kuunnella. Aurinko teki laskujaan, kun he onnellisesti saapuivat -raivatun alueen luo, josta olivat lähteneet aikaisemmin päivällä. - -Ensimäinen Kentonin havainto todisti pettymystä. Pirtin ulkoasusta -päättäen eivät punaiset olleet tehneet siellä mitään hävitystä, ja -proomu oli paikallaan rantaan kiinnitettynä aivan sellaisena kuin -Kenton oli sen nähnyt viimeksi kääntyessään taaksensa katsomaan. Mutta -palkovenettä, jonka tähden hän oli lähtenyt liikkeelle, ei näkynyt ei -kuulunut. Se ei ollut lähtenyt siitä käsittä; jonkun oli täytynyt se -ottaa. - --- Punaiset syöpäläiset puuhaavat tänä päivänä kaikkialla, mutisi -närkästynyt metsänkävijä. Niitä on ollut täällä meidän lähdettyämme, -luultavasti niitä on nytkin. Mutta minä olen tullut noutamaan -palkovenettä, ja se minun täytyy saada niin totta kuin nimeni on Siimon -Kenton. - --- Saanko seurata teitä suojellakseni, ettei te haavoitu? - --- Ei, pysähdy siihen, missä olet, älä näyttäydy kellekään, älä puhu, -älä edes hengitäkään ennenkuin minä palaan, sanoi Kenton valmiina -lähtemään vaiherikkaan elämänsä näihin saakka vaarallisimpaan -seikkailuun. - - - - -5. Uskalias ja arka tehtävä. - - -Meidän on muistettava, että Kenton lähestyi raivattua aluetta idästä -käsin kulkien virran juoksun suuntaan. Hänen siis oli kuljettava -avonaisen kentän läpi päästäksensä rantaan kiinnitetyn proomun luo, -josta hän tavoitti palkovenettä. Mutta avoimen kentän yli kulkeminen -oli kovin vaarallista; viholliset, joita saattoi olla kaikkialla -väijymässä, voivat siitä hänet helposti huomata ja ampua. Hän päätti -sentähden kiertää raivatun alueen kulkemalla ympäröivän metsän läpi ja -lähestyä siten rantaa. Siihen yritykseen hän ryhtyikin erottuaan -Jetrosta. Hän ei kuitenkaan ollut vielä ennättänyt häipyä metsään, kun -kuuli takaansa voimakasta pärskymistä. Arvaten, mistä se tuli, kääntyi -hän takaisin mustan seuralaisensa luo. - --- Mitä sinä ajattelet? - --- Te sanoo, etten saa liikkua, en puhua, en hengittää. Hengittämättä -oli olla niin paha. - --- Hengitä sitten; mutta muista pysyä paikallasi, kunnes palaan. - -Kenton lähti uudelleen ja pysyttelihe metsän kätkössä, kunnes oli -kiertänyt raivatun alueen ja lähestyi rantaa sen vastaisella puolella, -jossa hän alkoi tähystellä palkonevettä näkemättä sitä kuitenkaan. - -Sen häviäminen oli näihin saakka pysynyt salaisuutena. Intiaanit olivat -voineet sen ottaa käytäntöön, sillä on voitu soutaa virran yli, tahi on -se voitu tuhota, tahi... - -Shawanoe-intiaani tuli nyt näkyviin niin äkkiä kuin taikalaatikon ukko -kätköstään. Siinä oli kanoottikin, mutta intiaani seisoi sen ja -Kentonin välissä niin lähellä, että hän aivan varmaan olisi huomannut -metsänkävijän, jos olisi kääntynyt sinne päin. - -Kentonin sydän pamppaili; sillä intiaanin ryhdistä, pään ja olkapäiden -asennosta päättäen oli hänellä edessään vanha vihollisensa suuri -Wa-on-mon eli Pantteri. - --- Jos se on se pahuus itse, voimme tässä heti ratkaista entiset -kiistamme, vaikkapa hänen heimolaisiaan olisikin kuinka lähellä hyvänsä -ja kuinka paljon tahansa, arveli urhea ja voimakas Kenton. - -Intiaani oli kai katsellut tarpeeksi virralle ja saanut uteliaisuutensa -sillä taholla tyydytetyksi; hän kääntyi nyt ympäri ja katsahti pirttiä -kohden. Silloin Kenton huomasi, että hänen edessään seisoi outo soturi. - -Kenton näki pirtin yhtä hyvin kuin intiaanikin, mutta hän ei huomannut, -mikä siinä oli kiinnittänyt intiaanin mieltä. Tilanne oli kehittynyt -niin kummalliseksi, ettei metsänkävijä tiennyt, mitä hänen olisi -tehtävä, vaikka hän harkitsi asemaa parhaansa mukaan. - -Kului viisi tai kymmenen minuuttia, jonka ajan intiaanisoturi istui -liikkumattomana maassa selkä puuhun nojaten niinkuin Pantteri -edellisenä iltana ollessaan vankina proomussa. - --- Eiköhän se kanalja ole nukuksissa? ajatteli Kenton. - -Ei mikään ole helpompaa kuin teeskennellä nukkumista; mutta Kentonin -mielestä ei intiaanilla nyt ollut mitään syytä siihen. - -Kenton alkoi nyt äänettömin askelin, niinkuin hänen tapansa oli -metsässä kulkea, lähestyä kanoottia, jonka keula oli rantaan -kiinnitetty. Hän astui intiaanin ohi ja pysähtyi lähelle rantaa. Hän -oli nyt intiaanin elämän herra -- hän saattoi sen nopeasti sammuttaa. - --- Ei kukaan kristitty sodi sillä tavalla, ajatteli Kenton ja loitontui -vihollisesta. - -Tämä istui nukkuvan luonnollisessa asennossa, selkä puuta vastaan, -polvet koukkuun vedettynä ja molemmat kädet niiden ympärillä. Hänen -pitkä kiväärinsä oli asetettu puuta vasten pystyyn, tomahawki -(intiaanien heittokirves) ja puukko riippuivat vyössä, joka oli hänen -puolialastoman ruumiinsa ympärillä. Hänen päänsä painui eteenpäin leuka -vasten rintaa ja karkea musta tukka riippui yli otsan. - -Sivuuttaessaan nukkujan Kenton pani merkille, että hänen silmänsä -olivat suljetut; eikä metsänkävijä epäillyt ollenkaan punanahkan -nukkumista, koska tällä ei ollut mitään syytä ilveillä. - -Näytti kuin Kentonia olisi tällä kertaa suosinut erinomaisen hyvä onni. -Vene oli niin irtaantunut, että intiaani saattaa havahduttuaan hyvällä -syyllä ajatella, että virta oli vienyt sen, kun hän huomaa sen -hävinneen, ja siinä tapauksessa hän etsii sitä virran alapuolelta. -- -Jos intiaanin kivääri häviää venheen mukana, näyttää asia toiselta. - -Kenton ei siis ottanut nukkuvan asetta, astui hänen sivuitsensa ja -laski kätensä venheen keulalle. Suuri kaksilapainen mela oli veneen -pohjalla. Kaikki oli siis järjestyksessä, mutta rohkeaa -metsänsamoilijaa odotti nyt kaikessa tapauksessa hyvin vaikea koe. - -Katse aina viholliseen kiinnitettynä pisteli hän vuoron mukaan melan -kumpaakin lapaa veteen, ja niin kulki venhe äänetönnä vastavirtaan -avonaisen raivauksen ohi. - -Kenton tunsi jo jonkunlaista varmuutta, kun hän oli sivuuttanut aukean -paikan ja pääsi rantapuiden pitkälle ulottuvien oksien alle ja pysähtyi -siellä noutaakseen neekerin. Muistaen varmasti paikan, johon oli hänet -jättänyt, riensi hän sinne kadottamatta silmänräpäystäkään. Mutta poika -oli tipotiessään. - --- Se oli parasta minulle, kun otin mokoman miehen mukaani! mutisi -vihastunut metsänkävijä. Mutta minne oli Jetro hävinnyt? - -Niin, siinäpä juuri pulmallinen kysymys. - - - - -6. Tottelematon Jetro. - - -Jetro ajatteli aina, että Kenton oli punanahkain kanssa tekemisissä -ollessaan aivan turhan varovainen. Hän käsitti kyllä afrikalaisella -ymmärryksellään, että niin petollista rotua, kuin intiaanien rotu, -täytyy aina varoa, mutta niin suuri varovaisuus kuin Kentonin, joka -muuten oli vilkas ja rohkea mies, tuntui mustasta miehestä -kiusalliselta. - --- Hän luulee, että kanootti ollaan proomun luona, harkitsi Jetro -Kentonin mentyä. Minä luulen melkein samaa. Viidessä minuutissa olisi -tästä suoraan hypännyt sen luo. Mutta hän kiertää. Se oli turhaa, -tyhmää. Kalkkalokäärme puree häntä, tahi hänen leukansa tarttuu puun -oksaan, hän kaatuu taaksepäin, että hampaat tärisevät suussa. - -Lukija tietää, että Kentonin suunnitelma onnistui. Mutta Jetro -harkitsi: Minä lähtee suojelemaan mr Kentonia, ja kun vaara lähestyy, -hän menee yksin ja jättää Jetron. - -Hän oli ensin ohjaaja, niinkuin oikeus ja kohtuus vaati, mutta nyt on -minun vuoroni. - -Mustille kasvoille ilmestyi tyytymättömyyden ilme. - --- Hän sanoo, että minä en saa puhua, ei liikkua, ei hengittää. Sitten -hän lupasi hengittää. Miten olisi käynyt, ellei hän olisi sitä -luvannut? Olisinko voinut olla huokumatta kolme, neljä tuntia, jotka -hän viipyy poissa! Ja olenhan myöskin puhunut ja liikahdellut; ei siis -maksa vaivaa enää muistaa hänen käskyjään. - -Hän huomasi helpotuksella, että hän jo oli uhminut kaikkia kieltoja; se -lopetti hänen sisällisen taistelunsa, joita muuten olisi voinut kestää -loppumattomiin. Ja samassa määrässä kuin rajoitukset raukenivat, kasvoi -tottelemattomuus. - -Kaikista kielloista huolimatta Jetro siis meni raivatulle alueelle ja -katseli siellä ympärilleen välittämättä erityisesti varovaisuudesta. -Hän tiesi, että Kenton kiersi tämän avonaisen alan ja siten hänen -mielestään tuhlasi suotta aikaa ja voimia. - -Jonkun hetken mietittyään Jetro kuitenkin onneksi luopui ensimäisestä -aikeestaan kulkea suoraan pirtin ja proomun luo ottaakseen sieltä -uutisasukkaiden pelastukselle välttämättömän venheen. Siten pelastui -hän ehkä hyvin kamalista seurauksista. Mutta paljoa parempi ei ollut -ajatus, jonka hän toteutti; hän näet lähti Kentonin jälkiä sinne, minne -metsänkävijä oli pyrkinyt. - --- Hän hämmästytään kovin, ajatteli Jetro irvistäen, kun minä hiukan -vihellän ja hän näkee minun seisovan hymyillen hänen edessään. Sen minä -teen! - -Neekeri nuorukainen ei ollut niin perehtynyt metsäelämään, että olisi -voinut seurata Kentonin jälkiä, mutta sitä hänen ei tarvinnutkaan, -koska hän muutenkin osasi metsänkävijän luo. - -Raivattua aluetta kiertäessään Jetro pysyttelihe tarkoin tiheikön -peitossa; oikealta hohtava kirkkaampi valo oli yksin hänen ohjaajansa. -Silloin tällöin hän lähestyi metsän reunaa niin paljon, että näki -pirtin; eikä hän luonnollisesti ottanut ainoatakaan askelta tietämättä, -missä hän oli. - -Hänestä oli viehättävää katsella pirttiä, jonka Yrjö Ashbrigde oli -isänsä keralla runsaalla työllä ja suurella huolella rakentanut. - --- Onni, etten minä ollut silloin muassa. Jos olisin ollut, niin he -olisivat vain istuneet ja katselleet, ja minä olisin saanut tehdä työn. -Ihmeellistä, että kaikki luulevat, etten minä kelpaa muuhun kuin -työhön; unhottavat, että minä voin ampua yhtä tarkkaan kuin kuka muu -hyvänsä. - -Seistuaan hetkisen paikallaan mietti hän suurenmoisen suunnitelman. - --- Kun mr Kenton liikkuu niin varovasti, menee häneltä kaksikin päivää -veneen tavottamiseen, niin ettei minunkaan tarvitse hätäillä. Minä -pistäydyn hiukan pirtissä ja katson, minkälainen järjestys siellä on. - -Hän valmistui vähääkään epäilemättä panemaan tuumansa täytäntöön. - -Aluksi hän meni tuvan takasivulle, jossa oli alakerrassa kaksi ikkunaa -ja yläkerrassa samoin. Ne olivat kaikki kuitenkin niin pieniä, ettei -niiden kautta mahtunut sisään pujottautumaan. Jetro katsoi sisään -yhdestä ikkuna-aukosta ja huomasi, että huonekalut oli siellä pantu -sikin-sokin, ja mitä suurin epäjärjestys näkyi kaikkialla. Se ei tehnyt -hauskaa vaikutusta, ja neekerinuorukainen kiersi pirtin ovelle -yrittääkseen päästä sisään. - -Tässä maailmassa huomataan usein onnellisia sattumia, ja sellaisen sai -Jetro nyt kokea, ja se vaikutti ratkaisevasti uutisasukkaiden matkaan, -vaikkeivät viisaat johtajat Boone ja Kenton olleet osanneet sitä ottaa -laskuihinsa. - -Jos nuori neekeri olisi ilmestynyt ovelle puolituntia aikaisemmin, -olisivat intiaanit epäilemättä hänet heti huomanneet ja murhanneet; -sillä muistammehan, kuinka istuva intiaanisoturikin tähysteli tarkoin -pirttiä ennenkuin nukkui. - -Sattumalta Jetro säästyi kaikilta näiltä vaaroilta. Kentonkaan, joka -piti tarkoin pirttiä silmällä, ei häntä huomannut. Mutta hauska olisi -ollut tietää, mitä metsänkävijä olisi tuuminut, jos hän olisi sattunut -katsomaan pirtille sillä hetkellä, jolloin neekeri hiipi nurkan ympäri -ja kulki pirtin ovelle. - --- Olipa hyvä, mutisi Jetro, kun näki säpin aukaisuhihnan ulkopuolella, -ettei tarvitse potkia ovea rikki. - -Hän vetäsi hihnasta, ovi aukeni, ja Jetro astui sisään sydän sykkien -tavallista kiivaammin. - -Erikokoisia laatikoita oli aukaistuina tahi särettyinä permannolla. -Suuren nelikulmaisen liitan luona oli ruukkuja, kattiloita ja haahloja -sekä muita vanhanaikuisia talouskaluja. Kaikkialla oli niin paljon -tavaraa sikin-sokin, että saattoi astua vain varovasti ja jalkojaan -sijoittamalla. - -Yläkertaan johtava porras oli paikallaan, mutta kiireessä ei oltu -ennätetty mitään sinne kantaa. - -Jetro tirkisti ikkunasta ulos, mutta ei huomannut mitään rauhattomuutta -herättävää. Silloin teki hän ainoan järkevän teon tänä päivänä, veti -oven avaushihnan sisään, niin ei mikään vihollinen voinut hiipiä -pirttiin hänen huomaamattansa. - -Poika vavahti, kun hän näki laatikon, johon olivat jääneet -uutisasukkaiden viimeisen aterian tähteet. Hän asetti kiväärin seinää -vasten pystyyn ja leikkasi suuren kimpaleen hyvää mustaa leipää alkaen -sitä hienontaa vahvoilla valkeilla hampaillaan. - -Sitten heittäytyi hän pitkälleen kovalle permannolle, joka tällä kertaa -tuntui hänestä pehmoiselta höyhenvuoteelta, ja vaipui syvään, -rauhalliseen uneen ajattelematta lainkaan, mitä seurauksia hänen -menettelystään voi johtua. - -Niin kului pitkä kesäpäivä iltaan, ja kun pimeyden vaippa vihdoin -verhosi nämä erämaan seudut, nukkui Jetro edelleen hurskaan unta. - - - - -7. Eräs omistusoikeuskysymys. - - -Siimon Kenton noudatti menettelyssään periaatetta suurin mahdollinen -hyvä mahdollisesti suurimmalle ihmismäärälle. - -Kun hän tapasi Jetroa siltä paikalta, johon hän oli hänet jättänyt, söi -neekeri paraikaa illallista uutisasukkaiden pirtissä, joten Kentonin -merkkiäänet kaikuivat aivan turhaan. - --- Jos hän ne kuulisi, ei hän niitä ymmärtäisi, ja jos hän ymmärtäisi, -ulvoisi hän vastauksen niin kovalla äänellä, että kuuluisi peninkulman -päähän. - -Hän saa hoitaa itsensä. - -Niin mietti Kenton; mutta ennen venheelle takaisin kääntymistään hän -katsahti raivatun paikan yli ja näki proomun ja nukkuvan intiaanin. - -Mutta hän havaitsi jotakin muutakin sangen mieltäkiinnittävää. - -Intiaanisoturin uni loppui samassa, kun Kenton oli heittänyt häneen -viime silmäyksen. Punanahka kohotti leukaansa ja hieroi silmiään aivan -kuin pojat ja tytöt tekevät varhain aamulla havahtuessaan. Sitten hän -tavoitti pyssyään ja nousi pystyyn. Mutta silloin ällistyi hän kuin -olisi kivettynyt. Hän ei tahtonut uskoa omia silmiään. - -Äsken paikallaan ollut palkovenhe oli poissa. - -Oikeastaan sen ei olisi pitänyt häntä kovin kummastuttaa; sillä olihan -venhe kovin löyhästi kiinni rannassa. Mutta intiaani loi kuitenkin -kummastelevan katseensa siihen suuntaan, missä Kenton seisoi, ikäänkuin -hän olisi aavistanut totuuden. Se oli luonnollisesti mahdotonta; hän -kiiruhtikin pian rantaan venettä etsimään ja hävisi Kentonin näkyvistä. - -Kyllä hän tietää, kuinka kauan hän nukkui ja ettei vene ole kauas -ennättänyt. Kun hän on haeskellut mielestään tarpeeksi kaukaa, palaa -hän takaisin, tähystelee jälkiä ja huomaa minun askeleitteni sijat; -mutta hän ei voi päättää, valkoisenko vai punaisen miehen mokkasiini -(intiaanijalkine, jollaisia Kentonkin käytti) ne on painanut. Kaikessa -tapauksessa hän tietää, miksi vene kulki vastavirtaan eikä virran -mukana. No hyvä; hänellä ei ole niin tarkkaa katsetta, että huomaisi -veneen jäljet vedessä, ja aikaa kuluu ennenkuin tämä kulkuneuvo on -hänen käytettävissään! - -Näin ajatellen palasi Kenton palkoveneen luo, astui siihen ja tarttui -pitkään kaksilapaiseen melaan. Hänellä oli vaikea tehtävä. -Kalkkalokäärmelahteen oli pari englantilaista peninkulmaa, ja hänen -täytyi saapua sinne pimeän tullessa. - -Tavallisissa oloissa se ei ollut vaikeaakaan, mutta nyt täytyi se matka -suorittaa intiaanien huomaamatta, ja heitä oli kaikkialla. Jos he -näkisivät metsänkävijän liikkuvan vesillä, saattaisivat he siitä, -ottaen samalla huomioon uutisasukkaiden paikoillaan metsässä pysymisen, -päättää, etteivät viimemainitut aijokaan mennä intiaanien virittämään -satimeen. Ja kun sotajalalle nousseet intiaanit eivät mitenkään voineet -sallia, että valkoiset pääsevät livahtamaan heidän käsistään, oli -ankara hyökkäys heidän puoleltaan odotettavissa. Boone, Kenton ja muut -heidän toverinsa pitäisivät silloin kyllä lujasti uutisasukkaiden -puolta; mutta seurueen taistelukyvyttömät jäsenet saisivat varmaankin -surmansa tai joutuisivat intiaanien käsiin. - -Kenton meloi rantapuiden oksien alla, ja hän olisi ollut iloinen, jos -tällaista suojustaa olisi riittänyt koko matkaksi. Vähäinen vene kulki -eteenpäin lehtikaton alla, mutta pysähtyi melkein joka kerta, kun mela -kohosi vedestä. Silloin Kenton kuunteli jännityksellä, kuuluisiko -jossakin vihollisen liikkumista ilmaisevia ääniä. - -Hän meloi kotvan aikaa, mutta sitten hän lepäsi tavallista kauemmin. -Hän oli saavuttanut paikan, jossa hänen täytyi kulkea avoimen veden -pinnan yli. - -Hän harkitsi, mitä olisi tehtävä. - --- En luule syöpäläisten tässä juuri vartioivan, ajatteli hän, -- siis -eteenpäin! - -Melan lapa painui jälleen veteen; mutta samalla silmänräpäyksellä, -jolloin venheen olisi pitänyt lähteä liikkeelle, pysäyttikin soutaja -sen äkkiä. Virran Ohionpuoleiselta rannalta kuului samanlainen -merkkiääni, joka aikaisemmin oli tehnyt Boonen ja hänen levottomaksi. -Variksen hiljainen raakkuminen, sellainen, jolla urosvaris houkuttelee -puolisoaan luokseen. - --- Siunatkoon! mumisi Kenton. Tähän vuodenaikaan en ole koskaan ennen -näillä seuduilla kuullut niin paljon variksia! - -Tämä merkkiääni, jonka täytyi lähteä intiaanin kurkusta, oli -vastauksena Kentonin äskeisiin arveluihin. Hän käänsi palkoveneen -keulan rantaa kohden ja nousi maihin päättäen kulkea jonkun taipaleen -metsää ikäänkuin tarkastaakseen, mitä suuntaa pitäisi kulkea. - -Hän ei aikonut kulkea kauvan, mutta hän päätti noudattaa kaikkea sitä -varovaisuutta, johon hän näissä erämaissa liikkuessaan oli tottunut. -Vaikka metsä monien pensaiden tähden oli hyvin vaikeakulkuinen, luuli -hän kuitenkin voivansa vetää siinä palkovenettä perästä laskeaksensa -sen sitten toisessa paikassa vesille. Tätä aijetta toteuttaakseen hän -palasi pian rantaan siihen paikkaan, josta oli lähtenyt. - -Häntä odotti suuri hämmästys. - -Vene oli poissa. Kenton oli ottanut sen taitavasti vartian nenän alta, -mutta nyt oli sama mies, sillä kukaan muu se ei voinut olla, siepannut -sen häneltä ainakin yhtä ovelasti. - -Kenton ei kauan aprikoinut; hän kiiruhti nopeasti mutta äänettömästi -rantaa pitkin etsimään venettä ja sen rohkeaa varasta. Hän löysi hänet -muutamien sylien päästä rauhallisesti eteenpäin melomassa ikäänkuin hän -olisi vakuutettu siitä, ettei kukaan voi väittää hänen kulkevan -vieraalla venheellä. Mutta heti kun hän näki valkoisen miehen, hyppäsi -hän maalle ja syöksyi, raivoisana kuin tiikeri, puukko kädessä Kentonin -kimppuun. - -Kun Kenton kymmenen minuutin kuluttua jälleen otti venheen haltuunsa, -mumisi hän merkitsevästi ja synkin ilmein. - --- Nuo syöpäläiset erehtyvät väliin hyökätessään. Niin teki varsinkin -tämä; mutta se oli hänelle viimeinen kerta. Hän ei enää ketään -ahdistele. - - - - -8. Matkalla. - - -Uutisasukkaat suojelijoineen eivät myöskään olleet toimettomina. -Kaukaisen lännen ensimäisten viljelijäin rohkeudella ja -lujamielisyydellä katsoivat he vaaraa silmiin. - -He olivat, saattaa sanoa, saavuttaneet "luvatun maan"; sillä Ashbrigdet -ja Altmanit olivat juuri tavaroineen saapuneet suurella huolella -rakennettuun uuteen pirttiinsä viljelysmaaksi raivatun alueen laidassa -Ohiovirran rannalla, kun heille tuotiin pikainen viesti intiaanien -puolelta uhkaavasta vaarasta. Heidän täytyi silloin lähteä pyrkimään, -kuten jo olemme maininneet, kymmenen peninkulman päässä sijaitsevalle -paalumajalle, jossa aikoivat odottaa sopivaa aikaa uskaltaakseen taas -palata näihin erämaihin. - -Taneli Boone kulki edellä ja tähysteli Kalkkalokäärmelahden seutua, -jossa Shawanoe-intiaanien hyökkäys oli odotettavissa. Boone tahtoi -päästä heidän aikeistansa selville. - -Kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun Kenton ja Jetro poistuivat -uutisasukkaiden seurueesta, läksivät toiset jatkamaan kulkua itää -kohden -- siis peljätylle Kalkkalokäärmelahdelle, joka oli heidän ja -kapteeni Bushwickin sotilasaseman välillä. - -Kulkujärjestys oli yksinkertainen. Weber Hastings johtajana kulki noin -satametriä toisten edellä. Tähystelijä kulki yhden rinnan johtajan -kanssa, mutta niin loitolla oikealle metsässä, että he ani harvoin -näkivät toisensa. Vasemmalla puolella ei ollut vartiaa eikä -jäljelläkään. Muut metsämiehet liikuskelivat molempain perheiden -ympärillä, joiden jäsenistä he tahtoivat pitää kaiken vaaran loitolla. -Mr Ashbridge puolisoineen astui toisten edellä taluttaen keskellään -pientä Mabelia. Tyttösen halua juosta sinne-tänne poimimaan -kaikenlaisia loistavia kukkia ei aina voitu estää, vaikka se herättikin -vanhemmissa levottomuutta. - -Sitten tuli mr Altman puolisoineen; heidän tyttärensä Agnes ja Yrjö -muodostivat jälkijoukon. - --- Tokkohan me, sanoi Agnes sointuvalla äänellään, olemme turvassa -paalumajassakaan; ehkä meidän pitää jatkaa matkaamme entiseen kotiimme -Virginiaan. Siellä eivät ainakaan punanahkat häiritse. - --- Virginian väestökin on kyllä taistellut intiaanien kanssa. - --- Ei minun muistini aikana, - --- Ja sinä olet nyt seitsentoistavuotias... - --- Useita kuukausia ylikin. - --- Sinä muistat takaperin korkeintaan kaksitoista vuotta, ja aikaa sitä -on siinäkin. Mutta Kenton selitti minulle eilen, että intiaanien -keskuudessa vallitsee nyt rauhattomuus, ja niin kauan kuin sitä kestää, -täytyy meidän pysyä paalumajan tai jonkun siirtolan suojassa. - --- Kuinka kauan se kestää? - --- Ehkä muutamia viikkoja tai kuukausia, korkeintaan yhden vuoden tai -kaksi. Sinä tiedät, että Yhdysvaltain hallituksen intiaaneja vastaan -lähettämät retkikunnat ovat pahentaneet asiaa. - -Ensimäisen retkikunnan päällikkönä oli översti Crawford. Hän kärsi -tappion, joutui indiaanien käsiin ja poltettiin. Yhdysvaltain -ensimäinen presidentti Washington lähetti silloin intiaaneja vastaan -kenraali St. Clairin. Mutta yhdistyneet intiaaniheimot voittivat -hänetkin. Siitä saivat punanahkat rohkeutta ja aikoivat karkoittaa -kaikki valkoihoiset Ohion ja Kentuckyn alueilta. - --- Miksi ei kenraali Washington itse tule johtamaan sotaretkiä -intiaaneja vastaan; hän kyllä heidät masentaisi, sanoi Agnes silmissä -ylpeä kiilto ylistettyä maanisää ajatellessa. - --- Hän on presidentti ja hänen täytyy pysyä pääkaupungissa. Mutta kyllä -hän vielä lähettää tänne sellaiset miehet, että intiaanit saavat -turkkiinsa. - --- Entä sitten? - --- Sitten muuttaa tuhansittain ihmisiä Idästä Länteen. Maa voitetaan -viljelykselle, kaupunkeja ja kyliä kasvaa, ja meidän äsken raivattu -uutisviljelyksemme, jonka me laajennamme, antaa meille runsaasti -rikkautta. - --- Sinä voit siitä rikastua, Yrjö; mutta kuinka minä? - --- Jos minusta tulee rikas, niin sinustakin; sillä Jumalan avulla minä -toivon, että me kerran tulemme yhdeksi ja hallitsemme yhteistä kotia. - -Yrjö puristi tätä sanoessaan matkatoverinsa kättä, ja hänen äänensä -kuului sangen hellältä tämän korvaan. - --- Minusta olisi kiusallista, sanoi Agnes, viettää useita kuukausia -paalumajassa. Sehän on vain yksi ainoa huone, ja meitä ihmisiä on niin -paljon. - --- Täytyy järjestää asia jotenkin. Kapteeni voi rakennuttaa useampia -pirttejä, jos meidän täytyy viipyä siellä muutamia päiviä kauemmin. Ja -voisi hän tehdä paremminkin. - --- Mitenkä? - --- Lähettää meidät Taneli Boonen asuntoon. Siellä on aluetta laajalta, -monta pirttiä ja asuntoa vaikka parillekymmenelle perheelle. - --- Kuinka pitkältä sinne on? - --- Ei kai viittäkymmentä englannin peninkulman pitemmältä. - --- No, miksi emme mene sinne suoraan, vaan pysähdymme paalumajalla? - --- Jos sen voisimme, olisimme yhtä hyvin voineet jäädä omaan pirttiimme -raivausalueemme luo; sillä tie kulkee Kentuckyn vaarallisimpain -seutujen kautta. - --- Mitenkä sinne sitten paalumajalta pääsemme? - --- Täytyy odottaa sopivaa tilaisuutta. Nyt se ei käy päinsä, mutta ehkä -jonkun päivän kuluttua. Kenton tai Boone tai joku muu heidän -kumppaneistaan tietää kyllä tarkoin. - -Agnes aikoi jotakin vastata, mutta samassa yksi valkoisista -erämiehistä, joka kulki hiukan edelläpäin sivulla, päästi kauhean -kirkaisun, joka saattoi kuulua peninkulmankin päähän. Hänen -säikähtyneet toverinsa pysähtyivät ja puristivat lujemmin kivääriänsä -ja katsoivat ihmetellen mieheen, joka menetteli kuin mieletön. Hän oli -viskannut pois pyssynsä ja temmaissut paksun puunoksan, jolla pieksi -maata kohden. - -Pian saattoi huomata, että hänen edessään kiemurteli jättiläiskokoinen -kalkkalokäärme. Mies oli aivan raivostunut ja hakkasi petoa vielä -senkin jälkeen, kun se oli aivan kuollut. - --- Mitä se hyödyttää enää, Jim? huusi Hastings, joka kirkaisun -kuultuaan oli rientänyt paikalle. Käärme on jo kuollut. Puriko se -sinua? - --- Kyllä, huusi toinen tuskaisesti, horjahti taaksepäin ja kaatua -mätkähti ruohoon. Se puri minua kahdesti, ennenkuin minä sen näin. Minä -kuolen! - - - - -9. "Onnettomuustapaus". - - -Uutisasukkailla oli niin paljon muutakin ajattelemista tällä -seikkailurikkaalla matkallaan, etteivät he enää suinkaan kaivanneet -sellaista hirmua kuin kalkkalokäärme. Mutta nyt oli tuollainen julma -matelija nähtävästi kuolettavasti purrut yhtä karkaistua erämiestä. - -Kun tämä miespoloinen kaatui maahan, olivat useimmat seurueen jäsenet -kokoontuneet hänen ympärilleen. Näilläkin kaukaisilla seuduilla oli jo -tähän aikaan wisky, englantilainen väkijuoma, tunnettu ja sitä -kuljetettiin matkoilla mukana. Mr Altman ensimäisenä laskeutui -polvilleen kaatuneen viereen, nosti hänet istuvaan asentoon ja sovitti -wisky-pullon hänen huulilleen. - --- Muistatko, Yrjö, tiedusteli Agnes, että mr Kenton sanoi jonkun -onnettomuustapauksen olevan meille tarpeen, niin että se viivyttää -meitä saapumasta Kalkkalokäärmelahteen ennen pimeän tuloa? - --- Muistan kyllä. - --- No niin, tässä on onnettomuustapaus! - -Nyt ymmärsi nuori Ashbrigde, miksi erämiehet näyttivät hymähtävän. -James Deanea ei ollut purrut kalkkalokäärme, jonka hän tappoi -- kaikki -oli keksittyä repäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi. - -Mutta tosiasia oli, että James -- eli "Jim" -- sai imeä maksuttomasti -suuret määrät wiskyä. - -Hastings näki, mikä vaara uhkaa ystävää, löi mr Altmania olkapäälle ja -sanoi: - --- On parasta, ettei hänelle anneta enempää. - --- Minusta on paras, että hän saa hyvän humalan vastamyrkyksi. - --- Hyvän humalan, önisi Jim ja tavoitteli pulloa; hyvä humala -vastamyrkyksi... tukkihumala! - --- Luulen, että hän on sen jo saanut, sanoi mr Ashbrigde, joka ymmärsi -juonen. - -Ympäröivien sanoista ja katseista käsitti mr Altmankin, joka suoritti -laupiaan samarialaisen tehtävää, asian oikean laidan. Hän nousi -närkästyneenä ja hilkutti pulloaan päivää vasten. - --- Jos sen olisin tiennyt, en olisi antanut pisaraakaan, nyt hän on -ryypännyt niin paljon, että kolmekin olisi siitä humaltunut. - --- Siksi hän onkin kolmenkertaisessa juopumistilassa, sanoi Ashbrigde. - --- Se on kalkkalokäärmeen syy -- yhyh! mumisi Jim. - -Koko ilveily tuntui epämiellyttävältä, mutta Boone ja Kenton olivat -hyväksyneet tällaisen suunnitelman, ja heidän mielipiteensä painoi -enemmän vaa'assa. - -Hastings neuvoitteli nyt innokkaasti uutisasukkaiden ja heidän -saattajiensa kanssa. Asema oli sangen vakava, vaarallinen ratkaisu -saattoi tulla millä hetkellä hyvänsä. - --- Nyt meidän tarvitsee odottaa pimeää ainoastaan puoli tuntia, -tuskinpa sitäkään; ja ennenkuin pahimpaan paikkaan ehdimme, on -pikimusta yö. - --- Luuletteko, että olemme saaneet intiaanit erehtymään aikeistamme? -kysyi mr Ashbrigde. - --- Sitä ei voi kukaan varmaan sanoa, mutta siltä näyttää. - --- Mutta pianhan he näkevät, ettemme me aijo mennä tuon kuolonlaakson -läpi, sanoi uutisasukas. - -Hastings nyökkäsi. Hän oli ajatellut samaa mahdollisuutta ja sen -seurauksia. - --- Mr Kenton on ryhtynyt älykkäihin yrityksiin, niinkuin hän aina -tekee, meidän pelastukseksemme, sanoi mr Ashbrigde. Hän toivoo -löytävänsä venheen, jonka hän jätti proomun luo, ja vielä toisen -läheltä lahtea. Mutta kuinka käy, jollei hän tapaa niitä? - --- Siihen kysymykseen voi Kenton itse vastata. Minä luulen, että hänen -yrityksensä voi yhtä hyvin raueta turhiin kuin onnistuakin; mutta sen -saamme pian tietää -- hän ei anna meidän kauan odottaa. Boone saapuu -myöskin pian, ja he osaavat päättää, mitä on tehtävä. - --- Sen kyllä uskon. Mutta suokaa anteeksi, mr Hastings, jos arvelen, -että meidän pitäisi yrittää jotakin muutakin. Huoli turvattomista -sukulaisistani oikeuttanee minut puhumaan näin tunkeutuvasti. - --- Älkää puhuko tunkeutuvaisuudesta, mr Ashbrigde, sanoi erämies; -kaikki kuuntelemme mielellämme teidän ajatuksianne. - --- Onnettomuus voi kohdata ketä hyvänsä, vaikka eräät sellaista vain -teeskentelevät, huomautti mr Ashbrigde, katsahtaen Jimin tiedotonta -olentoa. Boone ja Kenton antautuvat suuriin vaaroihin, jompikumpi -heistä voi saada surmansa -- mahdollisesti molemmat. Onneksi on meillä -vielä luotettavia suojelijoita, olettehan te miehinenne seurassamme. -Mutta viisainta on harkita asioita kaiken varalle. Mitä jos emme enää -koskaan näkisi Boonea ja Kentonia? - --- En voi pitää mahdollisena, että he molemmat joutuisivat hukkaan -samalla kertaa. - --- Kenton ei ehkä onnistu saamaan palkovenheitä, jotka olisivat meille -niin välttämättömät. -- Voimmeko lahden luona löytää sellaisen aseman, -jossa voimme puolustautua hyökkäyksiä vastaan? - --- En tiedä, sanoi erämies vilpittömästi. Täällä on vain yksi mies, -joka tuntee tarkoin Kalkkalokäärmelahden ympäristöineen. - --- Kuka se on? - -Hastings viittasi Jimiin, joka makasi aivan tiedotonna juovuksissa. - --- Hm! äänsi uutisasukas, hän on meille aivan yhtä hyödytön kuin -kuollut mies. Ja juopumustilaa jatkuu vielä useampia tunteja. - - - - -10. Kalkkalokäärmelahden luona. - - -Hämärtyi jo sekä virralla että metsässä. Aurinko oli vaipunut mailleen -ja voimakas länsituuli puhalteli vastavirtaan. Pilvimöhkäleitä ajelehti -taivaalla, ja kuu pääsi vain silloin tällöin pilkistämään niiden -välistä. - --- Emme saa enää viivytellä, sanoi Hastings, muuten meidän -kimppuumme hyökätään täällä; eikä se ole juuri sen parempi kuin -väijytyspaikassakaan. - --- Aivan niin, sanoi Altman pöyristyksissään ympärilleen katsellen. -Tällaisella avonaisella paikalla ei meillä ole minkäänlaisia -suojavarustuksia. Meidän täytyy etsiä edullisempi oleskelupaikka. - -Johtaja nyökkäsi parille miehelleen. Nämä menivät tiedottomana pölkkynä -makaavan Jimin luo, nostivat hänet pystyyn ja heittivät taas irti, -jolloin hän mätkähti maahan kuin säkki. - -He nostivat hänet ylös uudestaan, nykivät häntä, pieksivät selkään ja -huusivat hänelle, että hänen pitää seistä jaloillaan. - -Ankarain ponnistusten jälkeen saatiin mies sen verran hereille, että -hän saattoi hoippua eteenpäin kahden ystävänsä varassa -- toinen niistä -kantoi hänen pyssyänsä. - -Seurue lähti nyt liikkeelle pääasiallisesti samassa järjestyksessä kuin -aikaisemmin päivällä, koetettiin vain olla entistä varovaisempia, -kuljettiin melkein neliönmuotoisessa ryhmässä, naiset miesten keskellä. - -Ei oltu vielä pitkältä kuljettu, ennenkuin Hastings huomasi jäljen -maassa. Hänen toverinsa luulivat jo aikaisemmin huomanneensa -samanlaisen sekä oikealla että vasemmalla. Uutisasukkaat olivat jo -aivan lähellä vaarallista paikkaa, ja Weber Hastings oli yksin -vastuussa seurueen turvallisuudesta. Hän kulki noin viisikymmentä -askelta toisten edellä. - -Hastings kuuli edestään satunnaista hiljaista kahinaa. Hän pysähtyi -heti ja kuunteli. Samassa kuului enemmän liikettä oikealta. Hän tiesi -siellä olevan shawanoe-intiaaneja, jotka villi-ihmisen tavattomasta -tottumuksesta ja taidosta huolimatta eivät kuitenkaan osanneet -tällaisessa pimeydessä liikkua aivan kuulumattomasti. - -Äkkiä kuului toisenlaista ääntä -- niinkuin joku olisi matanut lehtien -yli, samalla saattoi eroittaa omituista kalinaa. Hastings havaitsi sen -heti kalkkalökäärmeen varoitukseksi -- olihan hän usein sellaisen -kuullut. Hirmuinen myrkkyeläin oli siis liikkeellä ikäänkuin -muistuttamassa sen paikan nimeä, jota he lähestyivät. - -Uutisasukkaiden pahimpana kiusana tällä hiipimismatkalla oli Jim. -Selvänä ollessaan hän oli lännen varmimpia ja luotettavimpia -metsäurkkijoita. Mutta nyt oli asia toisin. Häntä itseään täytyi -hoitaa. Sen tehtävän olivat Yrjö Ashbrigde ja hänen isänsä ottaneet -suorittaakseen jättääkseen muille seurueen erämiehille vapaan -toimimistilaisuuden. - -Lopulta Jim kykenikin joten kuten kulkemaan eteenpäin painamatta enää -kovin raskaasti saattajiensa olkapäitä, vaikka hän horjuikin kovasti ja -silloin-tällöin kaatui maahan. Hän mumisi itsekseen sekä auttajilleen. - --- Vai niin, vai niin, Kalkkalokäärmelahteen hyvä, hyvä! höpisi hän. Te -tahdotte siitä solan läpi, se on aikomus. - -Mutta nyt hän pysähtyi äkkiä kuin puu olisi hänen eteensä sattunut. Hän -alkoi vähitellen aavistaa aseman vakavuutta. Hän tunsi, että hänen on -vapauduttava siitä horroksesta, joka lamautti hänen ajatuksensa. -Kovilla ponnistuksilla hän siinä vähitellen onnistuikin. - -Hän seisoi paikallaan ja katsoa tuijotti pimeydessä vanhempaan -saattajaansa. - --- Minne me menemme? - --- Pyrimme paalumajalle, mutta sinne on pitkä matka vielä. Nyt -lähestymme Kalkkalokäärmelahtea. - --- Niin, niin, sanoi Jim ja horjui eteenpäin. Te menette solalle. - -Hän pysähtyi taas äkkiä ja koetti turhaan katsella pimeän läpi. Hän -saattoi jo seistä omin varoin. - --- Ettekö voisi hankkia soihtua? mumisi hän edelleen kuin horroksissa. -On niin pimeä, hankkikaa soihtu, niin näytän tien. - -Seurue oli niin lähellä Kalkkalokäärmelahtea, että Hastings kielsi -lähemmäksi kulkemasta. Oli odotettava Kentonia ennenkuin jatkettiin -matkaa. - -Johtaja kokosi joukkonsa kummankin uutisasukasperheen ympärille. -Vaikkei juuri voinut nähdä tovereitaan, pääsi Hastings kuitenkin pian -selville, ettei ketään ollut hävinnyt. - --- Jos nyt astumme satakaan metriä eteenpäin, olemme heti intiaanien -keskellä. - --- Mitä on tehtävä? kysyi mr Altman varovasti. - --- Meidän on siirryttävä hiukan lähemmäksi virtaa ja odotettava -Kentonia tahi Boonea; jompikumpi heistä tulee kyllä pian. - -Ashbrigde kertoi nyt, mitä Jim mutisi. Mutta ennenkuin -käärmeenpuremalta ennätettiin kysyä, alkoi tämä itse, vielä enemmän -selvinneenä, puhua: - --- Luuletteko te, pojat, etten minä tiedä, mitä sanon? En minä ole niin -selvä kuin voisin olla, mutta sen verran minä tiedän, että te olette -kokonaan erehtyneet. Sen minä heti näytän teille. - - - - -11. Valvomista ja odotusta. - - --- No niin, Jim, sanoi Hastings matalalla äänellä, kun he pimeässä -seisoivat selviävän miehen ympärillä; sinä olet jo tolkussasi. Käy -edellä, me seuraamme. Mutta muista, ettei nyt ole paljon apua silmistä. - --- Luulen olevani selvillä asemasta. Virta juoksee vasemmalla kuinka -kaukana? - --- Sadanviidenkymmenen askeleen päässä, tahi niille paikoin. - --- Voinee olla, ja Kalkkalokäärmelahti on edessämme. Hyvä; suoraan -alaspäin tästä on rantarinteellä risu-, oksa- ja kivikasoja. Me -kokosimme niitä muutama kuukausi sitten, kun punanahkat meitä -piirittivät ja olivat vähällä tehdä lopun meistä kaikista. Jos tahdomme -jossakin viipyä, niin siellä on oikea paikka. - --- Käy siis edellä sinne; punanahkat huomaavat pian, että olemme -pysähtyneet. - -Erämies asettui johtoon sellaisen henkilön varmuudella, joka tietää -voivansa hallita tapahtumia. Heidän kulkiessaan muuttui maa kaltevaksi -rantarinteeksi. Metsä harveni, mutta pensaikko oli niin tiheä, etteivät -varsinaiset metsänkävijätkään päässeet siinä aivan kuulumattomasti -eteenpäin, joten intiaanit epäilemättä saattoivat seurata heidän -kulkuansa. - -Onneksi ei heidän aikomalleen paikalle ollut pitkältä. Hastings, joka -kulki aivan Jimin kintereillä, huomasi tämän pysähtyneen. - --- Nyt ollaan perillä, sanoi ohjaaja. Varokaa kaikki! Täällä voi kaatua -ja taittaa jäsenensä. - -Uutisasukkaat saatettiin tähän kovin puutteelliseen varustukseen. -Kuljettiin sangen varovasti, mutta siitä huolimatta useat kaatuivat, -eivätkä silloin voineet olla huudahtamatta. - -He olivat nyt samalla paikalla, jossa Hastings tovereineen muutamia -kuukausia sitten puolustautui Pantterin johtamain intiaanien -hyökkäyksiä vastaan. Silloin olivat metsänkävijät laatineet -yksinkertaisia rintamasuojuksia. Eräs salaman murtama suuri puunrunko -oli siinä hyvänä apuna, kiviä ja muita kaatuneita puita käytettiin -lisänä samaan tarkoitukseen. - -Kun nyt hiukan vielä varustusta järjestettiin, saatiin syntymään -joten-kuten suojattu pieni alue epäsäännöllisen ympyrän muotoinen. Se -oli kuitenkin avoinna virran puolelta, josta kautta voitiin hätätilassa -poistua. - -Noin neljännestunnin kuluessa perehtyivät kulkueen jäsenet paikkaan. -Hastings osoitti kullekin miehelle sijansa ja käski muun väen -asettumaan kaatuneen puun rungon läheisyyteen niin liki häntä, että -hänen hiljaisestikin lausutut sanansa kuului kaikille. - --- Ymmärrätte, ystävät, sanoi hän, että tässä on meillä vain -satunnaista suojaa; mutta onni oli, että Jim selvisi tarpeeksi paljun -voidakseen ohjata meidät tänne. Täällä täytyy suojella naisia ja -lapsia, kunnes voimme poistua. - --- Ja milloin luulette sen voivan tapahtua? kysyi Altman. - --- En voi sitä sanoa, ennenkuin Kenton saapuu, mutta se kai tapahtuu -kohta. -- Nyt ei ole paljon apua silmistä, täytyy siis turvautua -korviin. - --- Minä näen vähän, sanoi Agnes Altman, minulle ovat silmäni yhtä -suureksi avuksi kuin korvanikin. - --- Teillä on nuorilla hartioillanne älykäs pää. Tähystelkää siis -tarkasti. Punanahkoja parveilee ympärillämme, ja missä niitä on, -yrittävät ne aina ilkikurisuutta, sanoi Hastings. - --- Ettehän tarkoittane, huomautti mr Ashbrigde, että mr Altman, minä ja -poikani istumme täällä vain naisväen seurana. Eikö jokaista miestä -tarvita varustuksen puoltajaksi? - --- Jos tahdotte, voimme kyllä käyttää teitä? - --- Tietysti me tahdomme, vastasi mr Altman heti. - --- Tulkaa sitten! - -Hastings osoitti heille kullekin paikkansa. Heillä oli kaikilla -kivääri, ja olivat he valmiit taistelemaan viimeiseen asti -intiaanien hyökätessä. Jolleivät punanahkat jo tietäneet heidän -oleskelupaikkaansa, niin aivan varmaan saivat he sen pian tietää. - -Omille miehilleen oli Hastings antanut käskyn, että näiden on ammuttava -heti jokainen intiaani, jonka näkevät, varoen kuitenkin, etteivät tee -erehdyksiä. - --- Kukin punanahka on tällaisessa tilaisuudessa kallisarvoinen. Ja jos -ken masentaa Pantterin itsensä, hän on saanut kymmenen miehen arvoisen -voiton. - -Kaikki miehet sijoittuivat kaihdoksiin kivien, puiden tai maavallien -taa metrin tai parin päähän toisistaan. - -Sattumaltako lie Hastings tullut asettaneeksi Yrjön Agnesin vasemmalle -puolelle, aivan lähelle, niin että he voivat kuiskailla keskenään. -Eivätkä tytön äiti ja Mabel olleet myöskään kaukana. - -Vaikka tätä pakopaikkaa saattoi pitää onnellisena löytönä, oli sillä -kuitenkin puutteita, jotka antoivat paljon huolta Hastingsille ja hänen -miehilleen. - -Kuu ilmestyi taivaalle, mutta sen valo oli epäselvä, kun pilvet -liitelivät sen ylitse. Väliin saattoi nähdä esineen virralla parin -sylen päässä rannasta, mutta yleensä tarvittiin hyvin tarkat silmät, -jos aikoi eroittaa kanootin puolta lähempääkin. - -Länsituuli oli kuitenkin pahimpana haittana. Se puhalteli voimakkaasti -maan päältä vastavirtaan. Se heilutti puita, humisutti lehtiä, ja siitä -oli intiaaneille suurta etua. He saattoivat erityistä varovaisuutta -noudattamatta lähestyä varustusta, eivätkä puolustajat voineet sitä -kuitenkaan kuulla. - -Saattoi olla varma, että he käyttivät tätä etua hyväkseen. - -Hastings oli muistuttanut miehiään siitä, että Kentonia ja Boonea -odotettiin joka hetki ja että nämä miehet saattoivat lähestyä yhtä -varovaisesti kuin itse Pantteri, josta syystä täytyi olla kovin -varuillaan, ettei vaihda ystävää ja vihamiestä keskenään. - -Useimmat miehet olivat viime vuorokautena nukkuneet sangen vähän ja -rauhattomasti; mutta nyt oli hetken jännitys niin suuri ettei tarvinnut -peljätä kenenkään nukkuvan ennenkuin oli päästy vaaran ohi. - -Mabel Ashbrigde nojasi päänsä äitinsä polveen ja nukkui siihen -makeasti. Äiti istui rouva Altmanin kanssa murtunutta puuta vasten. Me -olivat rauhattomia ja vain silloin-tällöin vaipuivat lyhyeeseen -unenhorrokseen. - -Kukaan ei ollut Agnes Altmania virkeämpi. Hän soimasi itseään siitä -heikkoudesta, jota hän oli osoittanut edellisenä iltana päästäessään -vapaaksi Pantterin, joka sitten oli vähällä surmata hänen nuoren -ystävänsä Yrjön. Kellekään asiasta virkkamatta hän oli nyt päättänyt -koettaa sovittaa menettelynsä. - -Erinomaisilla näkö- ja kuuloaisteillaan ja osittain sisällisillä -aavistuksillaan hän oli päässyt siihen käsitykseen, että heitä lähestyi -vaara, ennenkuin Yrjö Ashbrigdekään, joka kuitenkin seisoi aivan hänen -vieressään, huomaisi sitä. Agnes istui maassa niinkuin äitinsäkin selkä -nojaten kiveen, joka kohosi hiukan ylemmäksi hänen päätään, hän sulki -siinä asemassa silmänsä. Eihän nyt kuitenkaan mitään nähnyt, ja silmät -suljettuina saattoi kaiken huomion kiinnittää kuuntelemiseen. - -Ja hän kuunteli. - -Ja kun hän näin kuunteli koko sielullaan, käsitti hän kamalan -todellisuuden. Kiven takana korkeintaan kolmen askeleen päässä hänestä -oli joku olento. - -Ja että se oli shawanoe-intiaani, siitä hän oli yhtä varma kuin että -hänen nimensä oli Agnes Altman. - - - - -12. Taistelua afrikalaiseen tapaan. - - -Kuten lukijamme muistanevat jäi Jetro yksin nukkumaan uutisasukkaiden -hylkäämään pirttiin. Kun hän oli äskettäin saanut runsaasti unta, ei -hän nyt vaatinut kovin pitkää makuuaikaa. Hän nukkui ehkä vain noin -tunnin ajan, ja oli silmänsä jälleen avattuaan täysin virkeä. - -Pirtti oli pilkkoisen pimeä eikä hän aluksi muistanut, missä hän oli. -Hän nousi istumaan ja tirkisteli ympärilleen. - --- Ehkä ollaan proomun pohjalla, kannen alla. - -Hiukan ajateltuaan hän kuitenkin pääsi selville olinpaikastaan sekä -edellisistä tapahtumista. - --- Siunatkoon! Minua kovin peloittaa, että mr Kenton on joutunut -onnettomuuteen! - -Hän hyppäsi ylös ja kaatui nurinniskoin erääseen laatikkoon, jota hän -ei pimeässä huomannut. - -Hän aikoi avata oven ja juosta ulos, mutta leivän haju sattui silloin -hänen sieramiinsa. - -Hän muisti leipälaatikon, jonka ääressä hän äsken oli herkutellut. - --- Luulen, että vielä voi syödä, vaikka jo söi vähän -- tahi ehkä näki -unta, sillä, minun on huima nälkä. - -Valtaavilla hampaillaan hän alkoi jälleen purra. Hänen pyssynsä oli -seinää vasten oven pielessä, johon hän oli sen jättänyt; pirttiin -saapuessaan. Syötyään tarpeekseen hän otti sen ja aikoi avata oven -mennäksensä ulos, mutta hänet tapasi jonkinlainen rauhattomuus, sillä -hän kuuli, että joku koetti ulkoapäin avata ovea. - -Hän tiesi, että se oli vihollinen; sillä Kenton, ainoa ystävä näillä -seuduin, ei olisi arvannut etsiä häntä sieltä. - -Mutta kun hihna oli sisään vedetty, ei ovea voitu ulkoa avata, jollei -käyttänyt väkivaltaa. Ulkoa potkittiin ovea kuitenkin niin -tarmokkaasti, ettei tarkoituksesta voinut erehtyä. - --- Kuka siellä? kysyi Jetro römeästi, olen valmis ampumaan, jos -intiaani pääsisi sisään. - -Vastausta ei kuulunut, mutta oven moukaroiminen taukosi hetkiseksi -alkaakseen sitten jälleen hiukan varovaisemmin. - --- Menkää tiehenne, sanon minä, muuten käy pahasti! huusi poika niin -uhkaavasti kuin suinkin. - -Nyt loppuivat jyskytykset ja hiljaisuus vallitsi. - -Jetro kuuli kovaa tuulensuhinaa puista ja pirtin ympäriltä. Hän huomasi -himmeän kuutamon valaisevan pirtin ikkunoita. Nuorukainen heitti -silmäyksen yhteen niistä ja käsitti silloin entistä selvemmin, minkä -kiusallisen hairahduksen hän oli tehnyt uhmatessaan Kentonin -määräyksiä. Jollei hän olisi niin tehnyt, ei hän nyt olisi ollut -satimessa. - -Mutta nyt oli myöhäistä katua. Hänen täytyi vain taistella -puolustaakseen henkeään niin kauan kuin mahdollista. - -Hän lähestyi ovea, kumartui ja kuunteli. - -Jyskytykset olivat tauonneet, mutta hän kuuli äänien purinaa, vieläpä -katkonaisia lauseitakin, vaikkei hän niitä ymmärtänyt. - --- Miksi eivät puhu samaa kieltä kuin kunnialliset ihmiset. Tokko ne -itsekään ymmärretään, mitä ne haastavat. - -Hän käsitti kuitenkin, ettei ehdotonta vaaraa ollut peljättävissä. -Tusinakaan intiaaneja olisi, Jetron mielestä, tuskin saanut särjetyksi -ovea, ja ikkunat olivat niin pieniä, ettei niistä päässyt sisään. - -Siitä huolimatta oli yhden peräseinän ikkunan luona jotakin -arveluttavaa. Nähtävästi oli nyt ovi hyljätty ja ruvettu ikkunassa -vehkeilemään. - -Nuorukainen seisoi alakerran huoneessa kivääri kädessä, tähysteli ja -kuunteli. - -Tarkoitettu ikkuna oli juuri kuutamon puolella. Kun Jetro katsoi -siihen, huomasi hän, että tumma esine vähitellen verhosi sen aukon. - --- Mitä vehkeilyä tämä ollaan? mutisi hän. Se näyttää kummitukselta, -mutta minä tiedän se ollaan intiaani. - -Himmeässä valaistuksessa se näyttikin intiaanin päältä, ja sinä Jetro -sitä piti, nosti kiväärinsä, tähtäsi niin hyvin kuin pimeässä saattoi -ja laukaisi. - -Pienessä huoneessa kuului valtaava pamahdus. Ollen varma tarkasta -tähtäyksestä katsoi Jetro savun läpi kuutamon valaisemaan ikkunaan. - --- Minä en kuullut ääntä; minä ammun häneltä pää, ennenkuin hän -ennättää kirkaista sotahuutoa. Kenton sanoo, että kaikki intiaanit -tekevät niin kuollessaan. - -Jetro ei uskonut silmiään. Pää, jota hän hyvän tähtäyksen jälkeen oli -niin läheltä ampunut, ei ollut kadonnut. Se oli paikallaan ja katsoa -tuijotti häneen yhtä itsepäisesti kuin ennenkin. - --- Onko nähty mokomaa! Minä tietää osuneeni; minä en ammu harhaan. -Hänellä täytyy olla kova kallo! - -Suuremmaksi kasvoi Jetron hämmästys, kun pienestä ikkunasta, johon hän -katsoi, pistettiin kiväärin putki sisään. Samassa pamahti laukaus ja -luoti lensi vinkuen hänen päänsä ohi niin läheltä, että se hipasi -korvanlehteä. - -Hän hyppäsi kiljaisten syrjään. Koskaan ennen hän ei ollut lähempänä -surmaa. - --- Tämä ollaan kehnoa, mumisi hän sitten ja meni huoneen toiseen -kulmaan lataamaan kivääriään. - -Nyt Jetro ymmärsi asian. Se, jota hän luuli intiaanin pääksi, oli vain -valheellinen kuva; intiaani kyyrötti kätkössä sen takana odottaen -Jetron ampumista. Neekerin pyssyn leimahdus ilmoitti, missä hän oli, ja -intiaani ampui sitä kohden ja olikin vähällä osata maaliinsa. - -Jetro odotti muutamia hetkiä huomatakseen, mitä hänen vihollisensa nyt -yrittäisi. Ei kuitenkaan mitään tapahtunut, ja hän saattoi, niin -vaarallista kuin so olikin, aikansa kuluksi silmäillä ulos eri -ikkunaluukuista. - -Häntä ympäröi niin suuri pimeys, etteivät intiaanit saattaneet häntä -nähdä, mutta he voivat ehkä kuulla hänen liikkeensä, jos ovat -tarkkaavaisia. - -Häntä kohden ei kuitenkaan ammuttu eikä hän huomannut muitakaan -vihollistensa yrityksiä. Pirtistä pääseminen näytti hänestä -mahdottomalta, mutta sitä enemmän hän sitä halusi. Ja lopulta hän -päättikin tehdä yrityksen, maksoi mitä hyvänsä. - -Jetro ei saattanut ymmärtää, miksi muutamia intiaaneja oli jäänyt -pirtin luo, vaikka kaikki uutisasukkaat olivat lähteneet vaeltamaan -paalumajalle. Tuskinpa Siimon Kentonkaan olisi arvannut syytä siihen. - --- Mutta ne eivät ovat nähneet minun tulevan sisälle, mietti Jetro, -muuten olisivat ampuneet. - -Nuorukainen seisoi seinää vastaan nojaantuneena ja mietti ankarasti -pelastuskeinoa. Viimein hän huokasi ja sanoi: - --- En olla tottunut paljon ajattelemaan; minä aivan tullaan väsyneeksi. - -Virkistyäkseen meni hän jälleen leipälaatikon luo. Siellä oli vielä -leipää yllin kyllin tavallisen ihmisen ruokahalun tyydyttämiseksi; -mutta kun Jetro oli hetkisen viipynyt sen luona, ei siinä ollut -rahtuakaan jäljellä. - --- Hyvänen aika, nyt minä keksin sen! huudahti hän iloissaan. Miksi en -sitä ennen ajatellut? Minä pitää laatikon kumossa pääni päällä, niin -intiaanit eivät näe minua, ja niin minä menen ulos pirtistä, kuljen -raivatun paikan yli metsään. Ja kun minä ollaan siellä, viskataan minä -laatikon ja juoksen! Se on mainio ajatus! - - - - -13. Kiusallinen kohtalo. - - -Selvittyään ankarasta kohtauksesta intiaanin kanssa tunsi Kenton jonkun -verran huolta Jetrosta, josta hän ei tiennyt mitään. Mutta sitten hän -ajatteli, että hänellä on lähinnä velvollisuuksia uutisasukkaita -kohtaan. Ja olihan neekeripoika oman tottelemattomuutensa tähden -joutunut erilleen erämiehestä. - -Kentonia huoletti enimmän eräs asia. Se intiaani, joka ryösti häneltä -venheen ja sitten sai ilkityönsä kalliisti maksaa, ei ollut sama, joka -oli torkkunut uutisasukkaiden pirtin luona. Oli siis useampia -intiaaneja uutisasukkaiden ja raivauksen luona olevan pirtin välillä. -Variksen raakkuna virran toiselta puolelta ilmoitti, että noita -kissansilmäisiä väijyjiä oli sielläkin. - -Pantteri on puuhannut suurenmoisesti livistettyään tiehensä ilman -sovittua kaksintaistelua minun kanssani. Hän aikoo nyt tuhota meidät -kaikki, ja hänellä on onnistumisen mahdollisuuksia. - -Kenton nosti palkoveneen maalle ja pani melan ja kiväärinsä sen -pohjalle. Sitten hän veti sitä vaivaloisesi metsän läpi, sen avonaisen -ulapan ohi, josta ennen olemme puhuneet, jonka jälkeen hän työnsi sen -vahingoittumattomana vesille. - --- Toivon, ettei olisi monta tällaista paikkaa, mutisi hän melaan -tarttuen, muuten vanha vene vahingoittuu.. - -Pimeys tummeni edelleen ja tuuli puhalteli kovasti, joten melojalta ei -vaadittu erinomaista varovaisuutta. Mutta kuinka olikaan, jo noin -viidenkymmenen metrin päässä oli Kentonin edessä uusi aukeama, jonka -rannikot eivät tarjonneet mitään suojeluspaikkaa. Hän veti siis venheen -keulan maalle, tähysteli hetkisen seutua ja mietti. - -Hän ei tahtonut vetää enää venettä metsän läpi; sillä hän pelkäsi -vahingoittavansa sitä, ja hän toivoi yhä lisääntyvän pimeyden -valmistavan tarvittavan suojan veden pinnallekin. - -Kenton päätti odottaa jonkun aikaa. Mutta kun hän seisoi siinä -paikallaan kaikki aistit herkimmässä vireessä, huomasi hän suuren -esineen veden pinnalla. Se liikkui nopeasti Ohion puoleiselta rannalta -vinosti Kentuckyn rantaa kohden suuntautuen hiukan yläpuolelle sitä -paikkaa, missä metsänkävijä odotteli seudun täydellistä pimenemistä. - -Pian hän tunsi esineen intiaanien palkovenheeksi, jossa istui useampia -miehiä. Jollei olisi tuullut niin kovasti, olisi hän kuullut melomisen, -sillä intiaanit eivät nähtävästi halunneet liikkua erityisen -salaisesti. - --- He nähtävästi eivät luule kenenkään meistä olevan lähellä, ajatteli -erämies; ainakin he olisivat varovaisempia, jos aavistaisivat Siimon -Kentonin hiiviskelevän seudulla. - -Koska soutajat pyrkivät vastavirtaan ja lähemmäksi uutisasukkaita, -päätti Kenton, mikäli mahdollista, koettaa saada lähemmin selkoa heidän -aikeistaan. Hän käsitti, että on vaarallisempi seurata intiaaneja -venheellä kuin jalkaisin. Hän epäili heidän nousevan maihin. Hän taas -voisi liikkua vapaammin puiden ja pensaiden välissä, ja voisihan hän -sitä paitsi palata venheelleen milloin tahtoi. - -Hän veti venheen niin korkealle, ettei vesi voinut sitä viedä, ja alkoi -kulkea rantaa pitkin tavallisella varmalla varovaisuudellaan sitä -leiripaikkaa kohden, johon hänen ystävänsä näinä aikoina kokoontuivat -hänen tuloansa odottamaan. - -Kenton huomasi pettyneensä odottaessaan intiaanien laskevan maihin tai -soutavan vastavirtaan niin hitaasti, että hän voisi heidät saavuttaa. -He kulkivat eteenpäin aavistamattoman nopeasti. - --- Ne eivät laske maihin ennenkuin Kalkkalokäärmelahdessa tahi sen -yläpuolella, ajatteli Kenton nyt, minä vain tuhlaan aikaa metsässä -kähmimällä. - -Kentonin tapaiset miehet antavat aina toiminnan seurata heti päätöstä. -Hän kääntyi ympäri ja palasi nopeasti sille paikalle, johon hän oli -venheen jättänyt. - -Ajatelkaa hänen hämmästystään, kun vene oli jälleen poissa! - -Hän tuskin uskoi silmiään ja tarkasti vielä ympäristöä, mutta asia ei -siitä parantunut. - -Tuskin koskaan eläessään oli Kenton kokenut niin kiusallista tunnetta -kuin tällä hetkellä; hänelle oli tehty niin ovela kepponen, että hänen -itsetuntonsa siitä kovin loukkaantui. - -Häntä nöyryytti vielä enemmän se seikka, että hän luuli tämän viimeisen -kepposen tekijää samaksi intiaaniksi, jolta hän itse oli tämän -torkkuessa siepannut saman venheen. - -Mutta kuinka harmissaan ja masentuneena hän olikaan Siimon Kenton ei -kuitenkaan koskaan tuhlannut aikaa suruun ja valituksiin. Koska -punanahkan ei ollut onnistunut ensi kerralla pitää venettä, ei se ollut -onnistuva toisellakaan kerralla. Kenton siis läksi rientämään -myötävirtaan niin pian kuin pimeässä saattoi. - -Tällä kertaa eivät kuitenkaan edellisen kerran tapahtumat uudistuneet. -Punanahkainen rosvo näytti olevan kylliksi viisas välttääkseen -edeltäjänsä kohtalokkaat virheet. - -Rantaa pitkin luovimisen sijasta hän oli joko soutanut väljille vesille -tahi samosi muuten eteenpäin niin nopeasti, ettei närkästynyt valkoinen -mies saavuttanut häntä. - -Ennen pitkää Kenton siis pysähtyi, vakuutettuna siitä, että vene oli -nyt menetetty ainaiseksi. - --- Minut saadaan hirttää, jollei se punanahka ole viisas mies! mumisi -hän jossakin määrin ihaillen vastustajaansa. Onhan Siimon Kentonia -ennenkin juksattu, mutta ei koskaan tällä tavalla. - -Ainoastaan heikko toivo oli enää metsänkävijällä jälellä -- toinen -vene, jonka hän viikkokauden päivät sitten oli kätkenyt erääseen -niemekkeeseen lähelle Kalkkalokäärmelahtea. Jos se olisi säilynyt -intiaanien väijyviltä katseilta, korvaisi se kärsityn vahingon. - -Mutta saattoiko sitä toivoa? Punanahkoja oli nyt kaikkialla liikkeellä, -ja joku heistä on saattanut huomata veneen -- vaikkapa sattumalta. - -Tähän kysymykseen sai vastauksen vain yhdellä tavalla. Oli mentävä -katsomaan, oliko alus siellä, jonne hän oli sen jättänyt ja josta hän -toivoi sen tapaavansa. - -Kenton samosi rannikkoa melkein huolettomalta näyttävällä kiireellä. -Kalkkalokäärmelahtea lähestyessään alkoi hän kuitenkin noudattaa -tavallista varovaisuuttaan, vaikkapa pimeys ja tuuli tekivätkin -parhaansa suojatakseen häntä. - -Tavallista rauhattomampana hiipi hän paikalle, johon hän oli -huolellisesti venheensä kätkenyt. - -Hän suoritti etsintänsä yhtä nopeaan kuin huolellisesti, ja se paljasti -hänelle sen surullisen tosiasian, että toinen vene oli hävinnyt samaa -tietä kuin ensimäinenkin. - - - - -14. Rauhanhäiritsijä. - - -Olemme maininneet, että Agnes Altman, joka istui kiveen nojaten -leirivarustuspaikalla virran rannalla, oli kaikkein tarkkaavaisimpia -Siimon Kentonin tuloa odottavassa valkoisten seurueessa. Sentähden hän -myöskin huomasi, että intiaanisoturi kyyhötti saman kiven toisella -puolella korkeintaan kolmen askeleen päässä hänestä. - -Agnes kuuli, kuinka punanahkan ruumis kihnasi kiveä, ja jos hän pani -korvan kiveä vasten, kuuli hän sen vielä paremmin. (Minkätähden?) Hän -ei tietänyt, mitä aikeita vihamiehellä oli, mutta luonnollisesti se -puuhasi heidän turmioksensa. - -Tyttö harkitsi, pitäisikö hänen ilmoittaa havaintonsa Yrjö -Ashbrigdelle, joka oli aivan lähellä ja jolle hän oli usein -kuiskaillut. Mutta jos hän puhuisi tai liikahtaisi, niin kiven takana -oleva intiaani säikähtäisi ja pakenisi. Sitä olisivat useimmat nuoret -tytöt hänen asemassaan toivoneetkin; mutta Agnesin mielestä ei tuon -pahantekijän pitäisi päästä niin helpolla. - -Hän päätti siis pysyä hiljaa paikallaan ja odottaa, mitä siitä tulee. -Mutta pian hän osoitti sukupuolensa tavallista luonnetta; hän näet -päätti kurkistaa kiven reunan yli nähdäkseen, mitä intiaani teki. - -Heikko kuutamo häämöitti puiden oksien välistä. Agnes toivoi, että hän -ennättää vilkaista kiven taa vihollisen huomaamatta. Hänen sydämensä -sykytti tavallista kiivaammin, kun hän hiljaa kuin aave nosti päätään -kiven yläreunan tasalle, johon hän oli käsin tarttunut. - -Mutta ennenkuin hän ennätti tarpeeksi korkealle, huomasi hän, että -intiaani teki samoin, onneksi hänelle, paria sekunttia aikaisemmin. - -Soturin hiustöyhtö korkeine kotkansulkineen näkyi pimeässä epäselvästi, -mutta maalatut kasvot luuli tyttö eroittaneensa yhtä hyvin kuin jos -aurinko olisi niihin paistanut. - -Agnes oli hetkisen kuin kivettyneenä. Hän pelkäsi, että jos hän -laskeutuu jälleen paikalleen, huomaa intiaani hänet ja käyttää -puukkoaan tahi tomahawkiaan, ja sama selittämätön pelko esti häntä -varoittamasta Yrjöä ja muita. - -Agnesilla ei ollut aseita käsillä, ja vaikka olisi ollutkin, tuskinpa -hän olisi niitä käyttänyt, sillä tämän peljättävän voiman, vihan ja -petoksen edustajan rinnalla hän oli vain heikko lapsi. Mutta hän -käsitti kuitenkin, että jotakin hänen täytyy tehdä julkean tunkeilijan -karkoittamiseksi. - -Hän hamusi hiljaa oikealla kädellä maassa saadakseen pivollisen multaa -ja soraa, jonka hän aikoi viskata ripeästi intiaanin kasvoja vastaan. -Mutta Agnes ei koskaan saanut nähdä, mikä vaikutus tällaisilla aseilla -olisi ollut; sillä juuri kun hän aikoi heittää, hävisi intiaanin pää -äänettömästi. - -Ei näyttänyt luultavalta, että intiaani tällaisessa pimeydessä sai -mitään selvää varustuksen sisustuksesta ja sen suojelijain asemasta; -sillä siihen olisi ollut tarpeen kissan tahi pöllön silmät. Hän -luultavasti poistui tehdäkseen uuden yrityksen jossakin toisessa -kohdassa. - -Tytön tarkka korva ilmoitti, että hänen vihamiehensä oli jälleen -liikkeellä, ei tällä kertaa kiven takana, vaan vasemmalla, lähellä Yrjö -Ashbrigdeä. - -Hän tähysteli tarkoin siihen suuntaan ja harkitsi, kuinka kauan hänen -pitää istua hiljaa. Hän aikoi juuri huutaa puoliääneen ystävälleen, kun -joku sysäsi häntä kyynärpäähän, niin nopeaan ja näkymättömästi, ettei -hän voinut huomata eikä käsittää, mikä siinä oli. Mutta silloin ei hän -voinut olla päästämättä tuskaista huudahdusta, ja Yrjö oli siinä -silmänräpäyksessä hänen luonaan. - --- Mikä sinulla on? - --- Intiaani on varustuksessa! - --- Mahdotonta! Sinä erehdyit! - --- Näin hänet juuri nyt! - --- Missä? Kerro, mitä näit! - --- Näin hänen tirkistävän kiven takaa aivan minun edessäni. Aijoin -juuri huutaa sinua, mutta hän painui heti alas. Ja kohta sen jälkeen -hän mateli sinun luonasi. - --- Onko se mahdollista? En tahdo väittää sinua vastaan, mutta -kuitenkin... - -Korkea haamu ilmestyi pimeydestä ja lähestyi säikähtyneitä ystäviä. - -Nuori Ashbrigde aikoi juuri kohottaa kiväärinsä, mutta silloin sanoi -Veber Hastings: - --- Varovasti mäkipaikoissa, junkkeri. Enpä tainnut tehdä viisaasti, kun -asetin teidät kaksi niin lähettäin. - --- Päinvastoin, vastasi nuorukainen, teitte siinä hyvän työn. Tytöllä -on tarkempi silmä kuin muilla; hän näki, mitä muut eivät nähneet. - --- Mitä? - -Yrjö Ashbrigde kertoi tarkoin, mitä hän oli Agnesilta kuullut, ja tyttö -kävi kauhuissaan tarkastamassa äitiään ja nuorta Mabelia. - --- Nuo syöpäläiset rupeavat kovin tungetteleviksi, sanoi Hastings. -Pysykää nyt siinä, missä olette; minä koetan etsiä punanahkaa. -Tähystäkää tarkkaan; hän ehkä pyrkii ulos samaa tietä, jota tulikin. - -Jim, joka nyt oli täydellisesti selvinnyt päihtymyksestään, oli -vartijapaikallaan melkein sen kiven kohdalla, jonka luona Agnes oli -tehnyt havaintonsa. Hän oli asettunut pitkälleen eräiden puunrunkojen -ja oksien taakse, jotka muutamia viikkoja sitten itse oli järjestänyt -siihen. Kun hän siinä loikoi vatsallaan pitäen kiväärin putkea toisessa -kädessään, tunsi hän jonkun pehmeästi koskettelevan jalkaansa. - -Metsänkävijä ei liikahtanut eikä päästänyt ääntä, mutta tarkalla -vaistollaan aavisti, miten asiat olivat, -- intiaani oli tunkeutunut -leiriin ja kierteli nyt tarkastusretkellä. - -Intiaani ei vahingoittaisi ketään, ennenkuin hän saisi tietää sen, mitä -varten oli tullut; mutta sen jälkeen hän epäilemättä aikoi jakaa -muutamia nopeita peljättäviä puukoniskuja ja paeta ennenkuin kukaan -ennättäisi kostaa. - -Erämies käänsi päätään, katsoi yli olkansa ja näki miehen hahmon -taivasta vasten; hänellä maassa maatessaan oli näet seisaallaan olevaan -viholliseen nähden edullisempi asema. - -Jim ei epäillyt hetkeäkään. Hän kääntyi seljälleen, veti jalat alleen -ja oli silmänräpäyksessä pystyssä. - -Samassa hän viritti kiväärinsä. - -Intiaani kuuli sen, hän ei kuitenkaan valmistautunut vastustamaan, vaan -kääntyi pakoon. - -Valkoinen mies syöksyi jälkeen voidaksensa tarkasti ampua. Pakolainen -oli nähtävästi yhtä perehtynyt paikkaan kuin hänen vainoojansakin, -sillä hetkeäkään epäilemättä osasi hän oikeaan suuntaan. - -Hän oli lähellä ulommaista rintavarustusta ja hyppäsi jonkun esteen -yli; silloin sai jälestä samoava erämies toivomansa tilaisuuden. Hänen -kiväärinsä kohosi ja pamahti, -- intiaani ulvahti, kaatui eteenpäin, -kaivoi hetkisen maata käsillään ja jäi sitten paikalleen -hengenhieveriksi. - --- Siinä teit reippaasti, Jim, sanoi Hastings tyynesti. Lataa nyt pian -vain kiväärisi. - --- Kyllä minä sen konstin osaan! Mahtaneeko täällä vain olla useampia -punanahkoja? - --- Siinä tapauksessa ne ovat varovaisempia, mutta eihän sitä koskaan -tiedä -- hiljaa! - -Puiden lomasta kuului pöllön värisevä ääni, niin hiljainen että -erämiehen harjaantunut korvakin saattoi vain tuskin ja tuskin eroittaa -sen. - --- Se on Kenton, sanoi Hastings puoliääneen; ja minua suuresti -ilahduttaa hänen tulonsa, sillä nyt saadaan jotakin tehdyksi. - - - - -15. Huonoja toiveita. - - -Kymmenen minuutin kuluttua ilmestyi kuuluisa metsänkävijä varustukseen -niin hiljaa kuin maasta kohonnut. Hän istuutui maahan neuvotellakseen -Hastingsin kanssa; sillä muiden täytyi olla vahtipaikoillaan. Kenton -antoi alakuloisen kertomuksen seikkailustaan, jonka me jo tunnemme. - --- Minä luotin kahteen venheeseen, päätti hän puheensa, ja toisen minä -sainkin käsiini, mutta nyt ei minulla ole yhtään ainoaa. Mutta ei auta -jäädä sitä suremaan. - --- Ei, myönsi hänen puhetoverinsa; meidän on sittenkin tehtävä, mitä -voimme. - --- Niinpä tietenkin, vaikka toiveet ovat toistaiseksi huonot. Onko -Boonesta kuulunut jotakin? - --- Ei mitään. - --- Paljon riippuu hänen harkinnastaan. Hän on nähnyt enemmän intiaaneja -ja hän on minua viisaampi, Eivätkä punanahkat vihaa häntä niinkuin -minua; sentähden on hänen helpompi päästä selville heidän -aikomuksistaan. - --- Intiaaneilla on varmaankin pari venettä, sanoi Hastings kiintyen -erääseen ajatukseen. - --- Ymmärrän, mitä te tarkoitatte, eikä kukaan ole minua innokkaampi -yritykseen ryhtymään, jos on vähänkin onnistumisen toivoa. - --- Sieppasittehan te niiltä äsken venheen. - --- Mutta silloin intiaani nukkui, ja hän oli yksin. Mutta täällä heitä -on yhdessä vähintään parikymmentä -- luultavasti enemmänkin -- ja -jokainen heistä on nyt niin valpas ja varuillaan kuin olisi maannut -neljätoista vuotta ja kuusi kuukautta. Nyt ne syöpäläiset, lisäsi -erämies katkerasti, eivät mitään muuta toivo niin hartaasti kuin että -Siimon Kenton yrittäisi niiltä varastaa venheen. Silloin he veisivät -häneltä päänahkan ja ilkkuisivat viedessään. He odottavat, että minä -yrittäisin. - --- No niin, meille käy täällä samalla tavalla kuin Jimille ja hänen -tovereilleen muutamia kuukausia sitten, -- eikä meillä ole niinkään -hyviä toiveita, ei puoleksikaan. - --- Miksi ei? - --- Ensinnäkin he olivat kaikki karaistuja miehiä, jotka osasivat -tapella ja tappelivat, vaikka sitten huomasivatkin parhaaksi väistyä -suuren joukon tieltä. Meillä on muassamme kaksi iäkästä naista, yksi -tyttö ja yksi lapsi; eikä meistä luonnollisesti kukaan pakene niin -kauan kuin voi seistä jaloillaan. - --- Ei luonnollisesti, niin arvelee jokainen. - --- Kun taas valkenee, syöksevät punanahkat kimppuumme joka taholta. Ne -ampuvat meidät yhden kerrallaan puiden takaa. - --- Pahemminkin ne voivat tehdä, huomautti Kenton. - --- Mitenkä? - --- Näännyttää meidät nälkään. Raivausalueelta ja sille rakennetusta -pirtistä lähdettyämme emme ole syöneet mitään. Siitä ei vielä ole kovin -kauan, mutta eihän meillä ole rahtuakaan ruokaa mukana. - --- Pahalta se näyttää, myönsi Hastings painuen miettimään ystävänsä -sanoja. - --- Jospa Boone olisi täällä, että saisimme yhdessä suunnitella jotakin, -onnistuipa se sitten tahi ei. - -Siimon Kenton ei tahtonut istua epätoivoisena käsiään väännellen, olipa -tilanne kuinka toivoton hyvänsä, mutta hän halusi neuvotella itseänsä -pariakymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa, joka oli uskaliaasti -vaeltanut Lännen intiaanimetsiin ennenkuin Kenton oli kuullut Ohion ja -Kentuckyn nimeä mainittavankaan. - --- Yksi seikka minua kuitenkin ilahduttaa, sanoi Kenton hetkisen -äänetönnä istuttua, ja se on se, että täältä on vapaa pääsy virralle. - --- Jim oli sen niin järjestänyt; muutenhan hänen mielestään ei enää -kukaan näkisi päivän valoa. Halloo! Kuka siellä? - -Mr Altman uskalsi lähestyä neuvottelijoita pyytäen anteeksi -rohkeuttaan. Hän halusi tiedustaa neekeripalvelijaansa Jetroa, joka oli -lähtenyt Kentonin mukana. - --- Tuhat tulimmaista, minä olen todellakin unhottanut sen veitikan! -huudahti Kenton. - --- Hän ei saapunut takaisin teidän kanssanne? - --- Ei, ja minä epäilen, näettekö häntä milloinkaan; ette ainakaan ensi -käänteessä. - -Sitten Kenton kertoi, mitä hän tiesi Jetron kohtalosta. - -Isäntä kuunteli kertomusta mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Kuinka hän -valittikaan kovaa kohtaloa, joka oli tullut itsepäisen pojan osalle, -huomasi hän, ettei siitä voitu moittia ketään muuta kuin häntä itseään. - --- Jos hän joutuu intiaanien käsiin, on se hirmuista, sanoi mr Altman. - --- Punanahkat eivät pidä neekereistä, ja sitä paitse on heillä syytä -vihata häntä. - --- Kuulin, että hän teki paljon teidän väkenne pelastamiseksi, sanoi -Hastings. - --- Aivan varmaan, sanoi Kenton. Kun milloin syöpäläinen kaatui -luodista, oli se melkein aina lähtenyt Jetron kivääristä, ja -merkillisintä on, kun hän sieppasi itse Pantterin kiinni ja oli viedä -häneltä hengen. - --- Punainen päällikkö kai kostaisi hänelle mielellään? kysyi Altman. - --- Kuinka hän meitä muita vihanneekaan, hän varmaankin antaisi kaksi -meitä tuosta neekeripojasta. Jos hän hänet tapaa, kiduttaa hän hänet -kuoliaaksi. - -Tämä ajatus oli kiusallinen, mutta eihän pojan hyväksi voitu mitään -tehdä. Ja uhkasihan heitä kaikkia yhtä pelottava vaara. - --- Minusta tuntuu, sanoi Hastings, mr Altmanin poistuttua, että mitä -voitaneekaan yrittää näiden ihmisten pelastamiseksi, täytyy sen -tapahtua heti tänä yönä. - --- Siitä ei ole epäilyä -- halloo, kuka siellä? - -Pimeästä ilmestyi haamu, jonka Kenton heti tunsi ryhdistä. - --- Sinäkö siellä olet, Taneli? - --- Minä olen, sanoi vanha urho tyynesti ja istui toisten rinnalle -ikäänkuin hän olisi ollut vain muutaman minuutin erillään heistä. Oli -vaikea löytää teitä, -- halutti huutaa monta kertaa. - --- Miksi et tehnyt niin? Minä tein. - --- Intiaaneja on metsässä paljon. Minä kuulin heidän usein huutavan -toisilleen, ja minulla oli paljon huolta karttaessani, etten törmännyt -heitä vastaan. Jos minä olisin antanut merkkiäänen, olisivat he -vastanneet, ja silloin olisi ollut huono juttu. Arvasin, että löydän -teidät jostakin. - --- No niin, Taneli, sanoi Kenton Booneen kääntyen, mitä luulet -punanahkain nyt suunnittelevan? - --- He kai odottavat aamua siellä missä ovat, ja sitten he kai ampuvat. - --- Ja pitävät meitä täällä teljettyinä, kunnes kuolemme nälkään? - --- Niin, epäilemättä. - --- Ja sinä uskot, että mitä tehdäänkin näiden ihmisten pelastamiseksi, -se pitää tehdä ennen auringonkoittoa? - --- Uskon kuin raamattuun. - --- Kuinka paljon punanahkoja on? - --- Kai heitä oli parikymmentä iltapäivällä, mutta illalla tuli uusia -virran takaa, niin että minä luulen heitä olevan kolmenkymmenen -paikkeella. - --- Kuka on päällikkönä, Taneli? - --- Se maalattu julmuri, jota ne mainitsevat nimellä Wa-on-mon eli -Pantteri. - - - - -16. Siimon Kenton säikähtää. - - -Siimon Kenton aavisti paljon ennen kuin hän sen Boonelta kuuli, että -juuri hänen vanha vihamiehensä Pantteri johtaa sitä intiaanisoturien -joukkoa, joka menestyksellisesti saarsi uutisasukkaita. Ja siinähän oli -selvä syy, minkä tähden punainen päällikkö ei ollut tullut -kaksintaisteluun Kentonin kanssa. - -Wa-on-mon oli rientänyt kokoamaan ne irralliset intiaani-joukot, joita -tiesi samoilevan ympäristössä antaakseen niiden avulla valkoisille -paljon merkittävämmän iskun kuin Kentonin tappaminen. Ja hän oli juuri -saavuttamaisillaan päämääränsä. Näytti kuin pakolaisia ei mikään voisi -tuhosta pelastaa. - -Lukijamme muistakoot, että huolenpito seurueen neljästä naisjäsenestä, -jotka oli saatettava turvaan paalumajalle, oli urhoollisten -miesystäviemme suurimpana kuormana. Ilman tätä huolta olisivat -uutisasukkaat ja valkoiset erämiehet pitäneet kyllä uskaliaasti -puoliaan. - -Olemme jo huomanneet, että ystäväin ja vihollisten oli helppo päästä -varustukseen. Kun Kenton ja Boone saapuivat, kumottiin entinen -suunnitelma. Aikomus oli alkuaan ollut, että piiritetyt hiipisivät pois -leiristä rannan puolelta, joka oli avoinna. Mutta pian havaittiin, että -se oli mahdotonta intiaanien tarkan valvonnan tähden. Joku taitava -erämies olisi ehkä metsän suojassa ja sukeltamalla kauan vedessä voinut -käyttää tätä tietä, mutta naisille ja useille miehillekin olisi -sellainen yritys tullut tuhoisaksi. - -Kenton, Boone ja Hastings pitivät sotaneuvotteluja. - --- Näyttää olevan vain yksi keino, virkkoi Boone, sitten kun toiset -olivat ajatuksensa lausuneet, ja sekin surkean heikko. - --- Niin, nykyisissä oloissa, myönsi Kenton. - --- Olemme jo nähneet, että joku meistä voi hiipiä täältä pois metsään. -Ja miksi ei silloin pari kolme toistensa jälkiä astuen? - --- Totisesti, virkkoi Hastings. - --- Olettakaamme siis, että minä menen oikealle ja Siimon vasemmalle ja -että kumpikin meistä ottaa mukaansa kaksi henkilöä ja että nämä -henkilöt ovat naisia. - --- No niin -- ja jos te pääsisitte intiaanileirin läpi niiden keralla? -kysyi Hastings. - --- Silloin olisi tehty, mitä tehdä pitää. Jos me selviytyisimme -syöpäläisistä ja meillä olisi vielä suuri osa yötä jälellä, niin -päivännoustessa olisimme paalumajalla. - -Kenton ei hyväksynyt tätä suunnitelmaa ja sen hän myöskin sanoi. - --- Sinä ja minä kulkisimme kyllä, lausui hän, vartiaketjun läpi, koska -olemme jo tänä yönä sen tehneet, Taneli, mutta naisia me emme voisi -ottaa mukaan. - -Boone luotti ystävänsä kokemukseen ja sanoi: - --- Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla täällä ja taistella -intiaanien kanssa. Me voimme surmata heistä eräitä, ehkäpä -Pantterinkin, mutta kukaan meistä ei jää eloon hänen kuolemastaan -iloitsemaan. - -Kenton istui hetkisen äänetönnä. - -Hänen ystävänsä tiesivät, että hän harkitsi ankarasti aseman vaikeutta -ja että hän kenties keksii pelastuskeinonkin, joskin epätoivoisen. Ei -Boone eikä Hastings tienneet ehdottaa mitään ja odottivat -jättiläiskokoisen ystävänsä sanaa tahi tekoa. - -Vihdoin nousi Kenton sanomatta sanaakaan. - -Toiset tekivät samoin, vaikka he tällaisessa asemassa olivat enemmän -alttiit hiipiväin vihollisten kuulille. - --- Ota minun kiväärini, Taneli, sanoi nuorempi erämies -merkityksellisesti, jollen minä koskaan palaa, pidä se muistona niistä -monista hetkistä, joita olemme yhdessä suorittaneet Lännen metsissä. - --- Sen teen, sanoi Boone ja otti kiväärin. - --- Mutta, väitti Hastings, emmekö minä ja Boone, voi jotenkin auttaa -teitä. - --- Ette. Minun täytyy tällä kertaa mennä yksin. Kun te ja minä äsken -juttelimme, niin muistattehan, että minä sanoin, ettei ole mitään -mahdollisuutta ryöstää näillä seuduin venettä punanahkoilta -- -muistattehan sen, Hastings? - --- Kyllä muistan. - --- Nyt aijon kaikessa tapauksessa yrittää saada sen venheen, jonka näin -soutavan virtaa hämärissä. Minä luulen, ettei se onnistu ja ettei -minulle ole siitä hyötyä, vaikka se onnistuisikin. - -Boonella oli hyvä halu väittää vastaan ja häntä suretti, että hänen -ystävänsä panee itsensä alttiiksi niin toivottomaan yritykseen. Mutta -hän vaikeni kuitenkin; sillä hän tiesi, että Kenton oli harkinnut -kaikki seikat myötä ja vastaan ja että estelyt eivät enää auttaisi -mitään. - --- Olkaa te täällä, sanoi Kenton käyttäytyen yhtä rauhallisesti kuin -olisi ollut kysymys nukkumaan menosta. Luultavasti eivät intiaanit -hätyytä teitä ennen aamua. Jollen minä ole sitä ennen täällä, niin ette -enää koskaan näe minua. -- Jumalan haltuun! - -Hän puristi heidän kättään, kulki virralle päin ja hävisi pimeyteen -niin hiljaa kuin varjo. - -Hänen jäljelle jääneet ystävänsä eivät pitkiin aikoihin lausuneet -sanaakaan. - -Valmiina painikamppailuun -- koska oli jättänyt pois kiväärinsä -lähestyi Kenton äärettömän varovasti joen rantaa. Jos, mikä näytti -mahdottomalta, hänen aikeensa onnistuisivat, johtuisi se yksinomaan -siitä, että hän on voinut salata liikkeensä. - -Siitä syystä hän turvautui kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin. Hän -matoi maata pitkin kuin käärme päästen siten neljännestunnissa vain -muutamia miehenmittoja eteenpäin. Hänen ammatissaan toimivain -henkilöiden tärkein avu onkin kärsivällisyys; vähäisinkin hätiköiminen -saattoi siinä tehdä tyhjäksi pitkälliset ponnistukset. - -Kun hän vihdoin saattoi ojentaa kätensä virran viileään veteen, oli hän -varma, ettei yksikään punanahka aavistanut hänen aikeitaan. - -Useat ulkonaiset seikat edistivät rohkean erämiehen yritystä. Tuuli -humisi ja metsä suhisi, laineiden loiske kattoi kaikki muut äänet, -samalla kuin vilkas aaltoilu oli omiaan salaamaan uimamiehen liikkeitä. - -Kuu oli pilvien peitossa, mutta Kentonin tarkka silmä huomasi, että -nämä kaihtimet pian väistyivät loistavan pallon edestä sallien sen -hohteen levitä sitä räikeämpänä. Silmänräpäystäkään ei siis saanut -viivytellä. - -Kenton makasi vielä maassa ja uskalsi tuskin tuuman vertaa nostaa -päätään. Hän ujuttautui rannalta veteen ja painui pinnan alle yhtä -hiljaa ja raskaasti kuin rautaharkko. Rannikolla oli matalaa, mutta hän -siirtyi nopeasti syvemmille vesille, ja siellä hän viihtyi kuin -kotonaan. - -Hän ui taidolla ja voimakkaasti kokonaan veden peitossa ainoastaan -silloin-tällöin nenänhuippu hengityksen vuoksi veden pinnan -yläpuolella; sillä hän ui selällään. - -Sitten kun Kenton oli pitkän taipaleen uinut veden alla, nosti hän -päänsä veden pinnalle ja aukaisi silmänsä. - -Kuu tuli juuri silloin näkyviin pilvien alta ja virralle ja metsiin -sädehtivä valo laajensi erämiehen näköpiiriä, Ollen varma, etteivät -väijyvät intiaanit olleet huomanneet hänen poistumistansa, tarkasteli -hän nyt seutua entistä varmemmin. - -Metsä, josta hän oli tullut, kuvastui tummana kirkasta taivasta -vastaan. Virran kalvo väreili kuutamon hopeassa niin kauas kuin silmä -kantoi, mutta Ohion puoleisen rannan verhosi epämääräinen synkkyys. - -Jossakin paikassa sillä rannalla, josta hän oli tullut, pitäisi etsityn -venheen olla. Sen saaminen oli aivan välttämätöntä, jos aikoi pelastaa -uutisasukkaat vaarallisesta asemastaan, ja hän teki huiman päätöksen -koettaa kaikkensa vaikkapa henkensä uhalla. - -Viisaus käski hänen odottamaan, kunnes kuu jälleen peittyy pilviin. Ja -muutamain minuuttien kuluttua olikin taas niin pimeää, että sopi -yrittää. - -Hän ui tyynesti ja varmasti rantaa kohden, kunnes oli ajattelemansa -matkan päässä. Sitten hän arvioi tarkasti matkan pituuden ja sukelsi -veden alle. Kun hän jälleen nosti päätään veden pinnan yli riippuvien -oksien alla, ei mikään todistanut sitä, että hänet olisi huomattu. Hän -oli kuitenkin vasta yrityksensä alussa. Varsinainen työ alkoi nyt. - -Kenton oli kohonnut virran pinnalle paljon ylempänä sitä paikkaa, josta -hän oli lähtenyt. Hän arveli näkemänsä venheen olevan sen kohdan -alapuolella ja päätti jatkaa etsimistä siihen suuntaan. Hän saattoi sen -suorittaa lyhyessä ajassa, mutta mitään venhettä ei näkynyt. - -Hän aikoi jälleen kääntyä takaisin, mutta heitti sitä ennen katseen -virralle, jota kuutamo taas kirkkaasti valaisi. - -Silloin hän ällistyi, tirkisti jälleen oksien välitse ja joutui -suuremman hämmästyksen valtaan kuin koskaan ennen elämässään; sillä hän -ei ollut milloinkaan nähnyt mitään niin pöyristyttävää. - -Urhea erämies kauhistui niin sitä, minkä hän näki, että hän unohtaen -väijyvät intiaanit, unohtaen uutisasukkaita uhkaavan vaaran, unohtaen -kaiken muun kuin oman valtaavan kauhistuksensa syöksyi ylös vedestä ja -samosi varustukseen, johon hän oli jättänyt ystävänsä huutaen kumealla -äänellä: - --- Me olemme hukassa, pojat! Me olemme hukassa! Virralla kulkee -kummitus! - - - - -17. Onnistunut vankeudesta marssinta. - - -Meidän on välttämätöntä kiinnittää jälleen huomiomme Jetroon. - -Muistamme hänen viimeksi saaneen sen päähänpiston, että hän poistuu -laatikon sisässä intiaanien vartioimasta mr Ashhrigden pirtistä. Ja hän -varustautui toteuttamaan tätä mainiota tuumaa. Hänen piti kaataa suuri -laatikko alaspäin omalle päälaelleen ja sen suojuksessa astua raivatun -alueen yli metsään. Lähemmin harkittuaan ja kokeita tehtyään havaitsi -hän kuitenkin pian eräitä vaikeuksia, jotka osottautuivat -voittamattomiksi. - --- Juhlallista se on, mumisi hän tyhjennettyään suuren laatikon, mutta -vaikea minun on sitä ja kivääriä kantaa. Sillä kun minä pidän sitä -päälaella, en saata nähdä, missä kuljen. Minä kaadun, menen ympäri -kolme neljä kertaa. Minun täytyy tehdä aukko silmille. - -Siitä tuli työtä; mutta kuusilaudat olivat jotenkin pehmeät ja veitsi -oli terävä. - --- Tämä on hyvä, mumisi hän tutkittuaan aukkoa, johon mahtui melkein -käsikin. Se ollaan liian suuri, mutta jos minä näen pakanain tähtäävän -siihen, pyöräytän minä laatikkoa. Minä koetan! - -Hän nosti laatikon pään ja olkapäiden varaan ja huomasi sen sopivan -oivallisesti. Hän katsoi ikkunasta ulos eikä nähnyt mitään epäiltävää. - -Silloin aukaisi hän oven ja astui ulos suuri puinen kypärä päässä. Hän -tuli kuun valaisemalle kentälle ja jatkoi kulkuaan suurella vaivalla -kenties noin kymmenen tai kaksitoista askelta. Sitten hän kääntyi äkkiä -ympäri ja riensi avonaisesta ovesta pirttiin niin kiireesti, että -kaatui nurinniskoin pirtin permannolle. - --- Varjelkoon! Minähän olla aivan hullu! huudahti hän, eikä kukaan -tuttava olisi varmaankaan väittänyt sitä vastaan. - -Hän oli kauhukseen tehnyt useita havaintoja. Ensinnäkin ei -tähystysaukko ollut oikealla paikalla. Hän oli pannut laatikon -takaperin päähänsä, eikä sen kääntäminen tahtonut onnistua. Samalla hän -huomasi, ettei hän ollut ottanut kivääriä mukaansa. Ja pahinta kaikesta -oli se, että hän äkkiä pääsi selville, etteivät ohuet kuusilaudat -voineet ollenkaan pidättää kiväärin luoteja. Hänellä ei siis ollut -minkäänlaista suojaa. - -Tästä kaikesta joutui neekeripoika kauhun valtaan ja syöksyi huutaen ja -kolisten pirttiin ennen kuin edes kunnolla ennätti yrittääkään aikeensa -toteuttamista. - -Ainoana lohtuna oli, ettei punanahkoja näkynyt eikä kuulunut. Hän -ajatteli, että ne kyllä olisivat ilmaisseet läsnäolonsa, jos olisivat -nähneet hänet. - -Häntä vaivasi niin suuri turvattomuuden tunne, että hän alkoi miettiä -uutta keinoa ja luulikin sellaisen taas pian keksineensä. - -Paetessaan intiaaneja olivat uutisasukkaat jättäneet pirttiinsä m.m. -paljon sänkyvaatteita, enimmäkseen lakanoita, peitteitä ja huopia. -Miksi ei voisi kääriytyä niihin mieluummin kuin käyttää hassua -laatikkoa? - -Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sen tyytyväisemmäksi hän tuli -keksintöönsä ja ryhtyi sitä pian toteuttamaan. - -Hän otti esille lakanoita yhden toisensa jälkeen, kunnes niitä oli -siinä kuusi kappaletta, suuria vahvoja, pellavakankaisia. - -Sitten hän aukaisi oven, että kuutamoa pääsisi sisään valaisemaan hänen -pukeutumistaan. Katsottuaan, ettei rakas kivääri tällä kertaa joutuisi -unohduksiin, kääri hän ensimäisen lakanan ympärilleen, sitten toisen, -kolmannen, neljännen j.n.e. Hänestä tuli siten paksu ja pyöreä, hän -muistutti pystyyn asetettua vuodetta. - -Tämä ihmeellinen varustus ulottui pään yli ja jalkoja se verhosi -nilkkoihin saakka. - -Jetro päätti nyt noudattaa kaikkea mahdollista varovaisuutta. Hän -pilkisti ulos ovesta ja tarkasti avonaisen paikan virralle asti, mikäli -se kuun piiloon mentyä oli mahdollista. Sitten katseli hän itään ja -länteen, eikä kummaltakaan puolelta näyttänyt mitään vaaraa uhkaavan. -Ikkunasta katseli hän taaksepäin, jonne hän aikoi juosta. - -Oliko tämä harhanäkyä, vai seisoiko intiaani liikkumattomana tuolla -metsänreunassa ikäänkuin odotellen, että pirtissä oleva mies tulisi -kiväärin tavattaviin? - -Jetro katsoa tuijotti uhkaavaan olentoon useampia minuutteja, kunnes -kuun hävitessä pilvien taakse miehen haamukin hävisi. - --- Ei siellä kai ollutkaan mitään, ja minä juoksen sen syliin, jos se -on siellä, mumisi neekeri sitten. - -Epävarmuus sai hänet kuitenkin muuttamaan pakenemissuuntaa. Hän päätti -juosta metsään lähelle sitä paikkaa, jossa Kenton sieppasi venheen -nukkuvan intiaanin nenän edestä. Lähellä oleva proomu vaikutti niin -puoleensavetävästi. Jetro oli liikkunut sillä niinkauan, että hän tunsi -sen varsin hyvin; siinä hän voisi puolustautuakin kiväärinsä avulla. - -Hän lähti päättävästi kulkemaan harkitsemaansa suuntaan, ja silloin hän -huomasi, että se huolellisuus, jolla hän oli suojannut jalkansa, -arveluttavasti esti hänen liikuntoaan. Hän saattoi ottaa vain kovin -lyhyitä askeleita, ja häntä kiusoitti näin hidas kulku. - -Hän oli sangen hassunkurisen näköinen. Lakanat olivat tehneet hänen -paksun ruumiinsa vielä paksummaksi. Pään yli ulottuvat poimut -viruttivat hänelle pituutta, ja niin muistutti hän kummituksentapaista -jättiläistä, joka tepsutteli hiljaa rantaa kohden. - -Se merkillinen onni, joka oli seurannut mustaihoista nuorukaista m.m. -hänen pirttiin saapuessaan, ei luopunut hänestä nytkään. Kun Kenton -illan lähestyessä saapui yksin raivatun alueen ympäri pirtin luo, -liikuskeli paikalla kaksi intiaania. Kenties Pantteri järjestäessään -väijyntää Kalkkalokäärmelahden luo epäili, että uutisasukkaat -kääntyisivät takaisin pirtilleen pitääkseen siellä puoliaan, ja -sentähden käski kaksi sotilasta jäämään sinne ja sitten antamaan -hänelle tarpeellisia tietoja tältä seudulta. - -Kun näistä sotilaista yksi kierteli läheistä metsää, jäi toinen venheen -luo ja nukkui hetkiseksi. Silläaikaa Kenton vei kanootin ja myöskin -Jetro hiipi pirttiin. Heti sen jälkeen saapui toinen intiaani metsästä -ja nukkuja havahtui huomaten venheen häviämisen. Silloin toinen sotilas -lähti etsimään venettä -- kuinka hän siinä onnistui, olemme kertoneet -toinen jäi vartioimaan pirttiä, ja kun hän näki, että joku mies oli -pirtissä, koetti hän ajaa häntä sieltä pois. - -Ne äänet, joita Jetro luuli kuullensa oven takaa, saattoivat kyllä olla -yhdestä samasta kurkusta lähteneitä, koska intiaani ja neekeri -koettivat pettää toisiaan. Intiaani tuli sitten rauhattomaksi -toveristaan, joka ei palannut -- koska kaatui kaksintaistelussa -Kentonin kanssa --, ja niin hän lähti virralle jättäen pirtin asujineen -oman onnensa nojaan. Hän, kuten olemme kertoneet, valtasi sitten -onnellisesti Kentonin palkovenheen. - -Siitä johtui, että Jetron varovaisuustoimenpiteet pirtistä lähtiessään -osottautuivat tarpeettomiksi. Sillä hän olisi voinut rauhallisesti -marssia pois vankilastaan kuin herra oman puutarhansa poikki. - -Mutta jos hän olisi niin tehnyt, ei se ihmeellinen tapahtuma, josta nyt -on kerrottava, olisi voinut sattua. - - - - -18. "Pahaa ennustavia tuulia puhaltaa". - - -Jetro katsoi oikeaan ja vasempaan; vaaraa ei uhannut mistään. Hän -päätti silloin vapautua siteistään ja yritti kumartua niistä -päästääkseen. Mutta voi! Hänen ruumiinsa oli niin lujissa kääreissä, -että hän sai sitä vain hiukan taipumaan; kädet ulottuivat tuskin -polviinkaan saakka. - --- Voi minua poloista! vaikeroi hän. Olen tehnyt itsemurhan, en -milloinkaan saa jalkojani enää vapaiksi. Saan elää tässä kääreessä koko -ikäni eikä se tule pitkäksi! - -Ensi säikähdyksen asetuttua ajatteli hän, että koska hän on voinut itse -kääriytyä, täytyy hänen voida vapautuakin, pitää vain alkaa ylhäältä -eikä alhaalta. - -Muutamassa minuutissa hän saikin kääreet irti potkaisten ne viimeksi -jaloistaan, ja niin oli hän jälleen "vapaa mies". - -Hän heitti lakanoita vasemmalle käsivarrelleen ja piti kivääriä -oikeassa. Kulkien eteenpäin päätti hän tehdä tarkastusretken proomuun, -vaikka tiesikin ajan olevan täperällä. Se oli lähellä rantaa, johon se -oli jäänyt, kun lasti siitä päivällä purettiin. Sitä ei oltu ennätetty -vielä särkeä, tahi ehkä aijottiin sitä käyttää vielä toisenkin kerran; -intiaanitkaan eivät olleet tehneet sille mitään vahinkoa. - -Jetro kiipesi jykevän laidan yli ja katseli ympärilleen tarkkaavasti. -Tuolla oli pitkä peräsin -- airo kääntyvässä hankaimessa. Sen ponsi -ulottui melkein keskelle proomua. Peräpuoli, joka muuten oli -keulanmuotoinen, oli kannellinen ja siellä oli makuupaikat. Etukeulassa -keitettiin ruoka. - -Pohjalla oli kaksi pitkää tankoa, joilla voitiin sauvoa proomua. Sen -köydenkin, jolla Pantteri oli sidottu, löysi Jetro, samoin laudanpätkiä -y.m. arvotonta sälyä. - -Jetro viskasi lakanat keulaan, istuutui kannalle ja mietti. - -Ei ole niin velttoja aivoja, joihin ei joskus ihmeellisiä ajatuksen -salamoita välkähtäisi. Silloin ihmissielu työskentelee sen jumalallisen -voiman ohjaamana, joka sen on luonut. Kun Jetrokin mietti merkillisiä -kokemuksiaan siitä saakka, kun hän lähti lapsuudenkodistaan -Virginiassa, syntyi hänen päähänsä uusi suunnitelma, joka uutuudellaan -häntä itseäänkin hämmästytti. - -Lähemmin asiaa tarkastaessa huomaa, ettei siinä mitään erinomaista -ollut, mutta näillä seuduilla se silloin kaikessa tapauksessa oli -uutta. - -Tuossa oli kaksi vahvaa tankoa, tuolla köydenpätkiä proomun pohjalla, -keulassa tavattoman vahvoja lakanoita. Hänellä oli terävä puukko, jota -hän oli tottunut käyttämään. Tuuli puhalsi voimakkaasti vastavirtaan. -Miksikä hän ei purjehtisi proomulla virtaa ylös? - -Tämä suurenmoinen ajatus ihmetytti ja hämmästytti Jetroa, mutta hän -päätti sen toteuttaa. Hän ei aavistanut, mikä hyöty siitä koituu, eihän -hän edes tiennyt, kuinka epätoivoisessa asemassa hänen ystävänsä tällä -hetkellä olivat. Hän mumisi: - --- Metsässä on paha kulkea pimeällä. Voi astua kalkkalokäärmeen päälle, -jäädä leuvastaan puunoksaan ja kaatua selälleen, intiaani voi hyökätä -kimppuun... Kun ne näkevät minun purjehtivan vastavirtaan, tulevat ne -iloisiksi; mr Altman ei vaadi niin kovaa työtä ja hänen puolisonsa ei -moiti minua paljosta syömisestä... - -Jetro teki pian tarvittavia reikiä proomun laitoihin. Näihin reikiin -pujotti hän köydenpäitä ja asetti niiden avulla toisen tangoista -pystyasentoon proomun toiselle sivulle ja toisen sen vastaiselle -puolelle. - -Nyt oli hänellä rinnatusten kaksi vahvaa mastoa. - -Sitten hän liitti lakanoita kulmistaan toisiinsa, kunnes sai tarpeeksi -suuren purjeen, jonka hän kiinnitti mastoihin. - -Tämän kaiken hän teki taitavan työmiehen huolellisuudella. Ja kun -laitos oli valmiina, oli hänellä noin kuuden neliömetrin laajuinen -purjepinta aluksessaan. Ei mitään muuta kaivattu kuin vakavaa tuulta. - --- Voi tulla vastatuulikin, mietti Jetro ja silloin tämä röhä kulkee -Ohiovirtaa alas, kunnes tullaan Missisippiin ja sitten -- en muista, -mihin virtaan se laskee, ehkä Punaiseen mereen, ja sinne minä -tahdonkin. Siellä minä hyppään pois proomusta ja juoksen taas metsään. - --- Jos Kenton on pelastunut, vaikka en ole ollut häntä suojelemassa, ja -jos Boonekaan ei ole vahingoittunut, hämmästyvät he, kun näkevät minun -tulevan... Nyt onkin hyvä tuuli -- mutta miksi ei proomu lähde -liikkeelle? - -Purje pullistui ja vahva tuuli painosti tanakasti, mutta sittenkin -jämötti proomu paikallaan kuin virran pohjaan uponneena. - - - - -19. Matkustajatoveri. - - -Jetro koetti kääntää airolla proomun keulaa vastavirtaan. Alus -kääntyikin vähän, mutta painui pian entiselle paikalleen. - --- Sepä kiusa! mutisi hän, hereten soutamasta. Tuuli on kova, eikä -purjelaiva kuitenkaan liikahda. Asiaa täytyy tutkia. - -Se olikin pian tutkittu. Neekeri ei ollut nostanut ankkuria. - --- Siitä ei saa muille puhua, sanoi hän häpeissään ja korjasi -laiminlyönnin. - -Sen jälkeen oli helppo työntää alus väylälle, ja niin alkoi -purjehtiminen vastavirtaan. - -Tumma-ihoinen nuorukainen oli sanomattoman ihastunut seistessään -laivansa perässä ja katsoessaan, kuinka hyvin se kävi. Kun hänellä -sitten ei ollut mitään tekemistä, istuutui hän kokkaan proomun -reunalle, piti kivääriä käsissään ja antoi jalkojen viilettää vettä. -Hän arveli, etteivät Kenton, Boone, Altman ja Ashbrigde yhdessäkään -olisi keksineet sellaista mainiota kulkuneuvoa. - -Proomu tärähti nyt johonkin kariin ja pysähtyi äkkiä, jolloin neekeri -tuiskahti virtaan. Pahemmatta onnettomuudetta kiipesi hän pian märkänä -ylös jälleen. Vahvoin käsivarsin sai hän sauvan avulla aluksensa irti -ja työnsi sen syvemmille vesille. - --- Tällaista luiskausta ei saa toisen kerran tapahtua, virkkoi hän -päättävästi. - -Proomu kulki lakkaamatta vastavirtaan, vieläpä nopeammin kuin oli -tullut virran mukana alaspäin. Pilvet kaihtoivat joskus kuun, joka taas -toisin ajoin hohti niin kirkkaasti, että rannalta saattoi eroittaa -jokaisen puun oksan. Vesi lotisi keulan edessä, ja aallot läikkyivät -molemmilla sivuilla. - -Hänen tähystelevä silmänsä ei huomannut mitään ihmisliikettä, -ainoastaan eräs kiväärinlaukaus Kalkkalokäärmelahden luota ilmaisi, -että elämä sittenkin vielä kuohuu, valppaana, hurjana, väkivaltaisena. - -Ja silloin sattui, että se intiaani, jonka oli onnistunut siepata -Kentonin vene, palasi. - -Tuo älykäs soturi tiesi, että erämies huomaa pian varkauden ja lähtee -omaansa etsimään. Sentähden hän aalloilla meloessaan tähysteli alinomaa -vain rantaa kuunnellen ja katsellen yht'aikaa. - --- Kuka siellä? - -Rämeällä äänellä lausuttuna olisi tällainen kysymys yön hiljaisuudessa -säikähdyttänyt rohkeintakin. - -Intiaani käänsi nopeasti päätään ja näki ilmiön, jollaista hänen -rotunsa jäsenet eivät olleet koskaan ennen nähneet -- Ohion proomun, -joka kulki vastavirtaan äänetönnä kuin kuolema ja suurin, valkoisin -siivin. - -Kun intiaani tuijotti kauhistuttavaan alukseen, näki hän sen keulassa -seisovan voimakkaan, leveäharteisen miehen kivääri kädessä. Sitä näkyä -hän ei enää voinut sietää. Luonnottomalla voimanponnistuksella käänsi -hän melaansa ohjaten venheensä huimalla vauhdilla rantaa kohden ja -samosi kauhuissaan metsään. - --- Tuo mies käyttäytyy kuin mieletön, sanoi Jetro harkiten, olisiko -hänet ammuttava? - -Proomun vauhti tämän jälkeen hiljeni ja lopulta pysähtyi kokonaan, -nuorukaisen hämmästykseksi ja harmiksi; vihdoin alkoi laiva liukua -alaspäin virran mukana. Tuuli oli näet äkkiä kokonaan tauonnut. - -Jetro laski ankkurin. Hän arvaili, kuinka kauas hän oli ennättänyt -kulkea. - -Palkovene, joka oli niin kovalla vauhdilla samonnut rantaan, lähti -jälleen vesille; valkoinen mies meloi sitä suoraan proomua kohden. - -Tuo ei voi olla Kenton eikä Boone, arveli Jetro tarkasti seuraten -vierasta katseellaan. Minulla ei ole kunnia tuntea häntä. En ole ennen -nähnyt. - -Kun venhe oli tullut lähemmäksi, huomasi neekeri, että siinä oli -voimakas keski-ikäinen mies puettu samaan tapaan, kuin mr Altman ja -Ashbrigde. - --- Hyvää iltaa! sanoi hän nyökäten tervehdykseksi. - --- Kuka te olette? kysyi Jetro epäillen, sopisiko hänen päästää outoa -miestä alukseensa. - --- Te olette kai yksin laivallanne? - --- Ei, herra, sanoi Jetro, joka ei tahtonut tunnustaa turvattomuuttaan; -te olette erehdyksessä. Siimon Kenton ja Taneli Boone sekä yksitoista -muuta miestä on minun kanssani. Ja jos te... - --- Joutavia! huudahti vieras ja nauroi niin makeasti, että neekeri -joutui aivan hämilleen. - --- Anteeksi, näyttää kuin pyrkisitte tänne? - --- Meistä tulee hyviä ystäviä, poikaseni; minua ei sinun tarvitse -milloinkaan pelätä. Minun rumeni on Finley. - -Näin sanoen nousi vieras proomuun ja puistalti sydämellisesti Jetron -kättä. Venhe sidottiin proomun sivulle. Neekeri kehotti vierasta -istumaan perään ainoalle vapaana olevalle lakanalle; hän ei luullut -koskaan ennen tavanneensa niin herttaista miestä. - -James B. Finley oli kuuluisa lähetyssaarnaaja, jonka toiminta on -kauneimpia muistoja Lännen historiassa; se on valokohta julmuuksien, -paheiden ja kaikenlaisten rikosten rinnalla, joista niiden seutujen -aikakirjat muuten tietävät kertoa. Hän eli niissä metsissä monta vuotta -koditonna, turvatonna, samoili erämaiden halki kivääri olalla, elätti -itseään metsänriistalla, joita itse ampui tai joita hänelle tarjottiin -intiaanien teltoissa ja uutisasukkaiden pirteissä. Hän nukkui metsässä, -värisi yksinäisen nuotion ääressä ja hikoili keskipäivän auringon -polttavassa paahteessa. - -Ja minne ikänä tämä harras ja innostunut mies saapui, siellä hän puhui -Mestaristaan, jonka palveluksessa hän väsymättä työskenteli ja vaikutti -syvimmästi esimerkin voimalla. Useita ohjasikin hän oikealle tielle, ei -ainoastaan raakain rajaseutulaisten ja erämiesten vaan myöskin hurjain -intiaanisoturien joukosta. Mainittakoon, että hänen vaikutuksestaan -m.m. Siimon Kentonista muutamia vuosia myöhemmin tuli erinomaisen -hurskas ja rakastettava mies. - -Lähetyssaarnaaja osoitti menettelytapansa älykkäisyyttä siinäkin, ettei -ollut tietääkseenkään Jetron äskeisestä suunnattomasta valheesta. Hän -laski isällisesti kätensä nuoren miehen olkapäälle ja sanoi: - --- Saat uskoa minua, kun sanon, että minä hämmästyin. - --- Minä hämmästyttää usein ihmisiä. - --- Mikä on nimesi? jos saan kysyä. - -Jetro vastasi todenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin, ja niin sai -lähetyssaarnaaja selon kaikista tapahtumista ja nuorukaisen nykyisestä -asemasta. - --- Minä olen tällä virralla nähnyt monta proomua, mutta tämä on -ensimäinen, joka kulkee ylöspäin. - --- Minä keksin uuden tavan. - --- Mutta miksi nyt olet paikallasi? - --- Koska olen heittänyt ankkuriin. - --- Mutta etkö huomaa, että tuulee jälleen, niin että alus voi kulkea? - -Sen Jetro huomasi vasta tämän kysymyksen johdosta. Hän kiiruhti -nostamaan ankkurin, ja niin proomu jatkoi ainoanlaatuista kulkuaan -virtaa ylöspäin. - - - - -20. Sotataitoa. - - --- Rakas poikaseni, sanoi lähetyssaarnaaja, meillä on vielä matkaa -jäljellä; mutta älä ole rauhaton. Ymmärrän kertomuksestasi, että -valkoisten ja punaisten välit ovat näillä seuduilla kehittyneet -surulliselle kannalle. - --- Niin, herra. - --- Minä ja monet ystäväni olemme sitä jo kauan peljänneet, ja me olemme -koettaneet tehdä voitavamme sellaisten hirmutekojen ehkäisemiseksi, -jotka nyt ovat odotettavissa. - --- Kuinka te ajattelitte estää? kysyi Jetro sanoakseen jotakin, kun -lähetyssaarnaaja vaikeni. Kai ajattelitte vangita kaikki punaiset, -ripustaa heidät puuhun ja kaataa puut, jolloin he ruhjoutuvat? - --- Ei, kyllä meillä on ollut parempia aikomuksia. Minä olen vaeltanut -intiaanien eri heimojen joukossa ja puhunut heidän päälliköilleen; olen -koettanut osoittaa, että sotapoluille lähteminen on vaarallista ja että -he itse saavat siitä enimmän kärsiä. - -Jetro käänsi päänsä ja katsoa tuijotti puhujaan. - --- Olitteko te pakanain joukossa aivan yksin? - --- Kyllä; ainoastaan sillä tavalla minä voin heitä lähestyä. He eivät -ole antaneet minun ottaa seuralaista mukaani; sillä se osoittaisi, että -minä epäilen heitä. - --- Ettekö te heitä sitten epäile? kysäsi nuorukainen pitäen -kuuntelemiaan ajatuksia ihmeellisinä. - --- En voi kieltää, että minä joskus olen ollut vaarassa tulla -kidutetuksi; mutta sitä mahdollisuutta silmällä pitäen, minä lähdinkin -Mestarin työhön. Jos se oli Jumalan tahto, että minä kuolisin -intiaanien käsiin, niin olin minä valmis. Tiedäthän, poikaseni, että -sitä tietä saadaan oikea elämä? - --- Kyllä, herra. - --- Siksi en ole ollut rauhaton. Ainoa rauhattomuuden syy onkin vain -siinä, ettei ehkä ole valmis kutsumuksen tullessa. -- Mutta palatakseni -asiaan, intiaanit ovat nyt siinä uskossa, että he voivat voittaa kaikki -valkoiset. Hehän ovat äsken voittaneet kaksi hallituksen retkikuntaa. -Näiden asioiden tähden olen liikkeessä. Kun tulin virran rannalle, näin -sinun älykkäät laitoksesi. Näin myöskin kauhistuneen intiaanin, joka -pakeni metsään. En häntä tahtonut oikein tuntea pimeässä. Huusin -hänelle, mutta kun hän jätti venheensä, ajattelin, että voin puhella -sinun kanssasi. - --- Miksi te tahdotte virran yli? - --- Minä etsin intiaanipäällikköä, jonka nimi on Wa-on-mon eli Pantteri. - --- Tunnetteko te sen paholaisen? kysyi hämmästynyt neekeri ylös hypäten -ja katsoen säikähtyneenä lähetyssaarnaajaan. - --- Olen tuntenut hänet monta vuotta, olen nukkunut hänen teltassaan ja -hyväillyt hänen kumpaakin lastansa. - -Jetro ei löytänyt sanoja tulkitakseen ihmettelyään. Hän tunsi osittain -omasta kokemuksesta tämän hurjan päällikön, eikä hän myöskään voinut -unhottaa, mitä Kenton oli hänestä sanonut. Ja hän kertoi omalla -tavallaan siitä kaksintaistelusta, johon Kentonin ja Pantterin oli -ollut hengen uhalla antauduttava. - -Finley kuunteli tarkkaavasti, sillä hän piti kumpaisestakin miehestä ja -toivoi, että heidän keskenäinen vihansa vähitellen muuttuisi -sovinnollisuudeksi. - --- Kaksintaistelusta ei tullut mitään, lisäsi Jetro; Pantteri näet -peloissaan livisti pois. - --- Sinä erehdyt, sanoi lähetyssaarnaaja neekerille niinkuin Boonekin -Kentonille; Pantteri ei pelkää ketään ihmistä. - --- Miksi hän siis karttoi Kentonia? - --- Pantteri vihaa kaikkia valkosia. Kun hän poistui, havaitsi hän -varmaan sillä tavalla voivansa vahingoittaa kaikkia heitä, joita hän -pitää oikeuksiensa loukkaajina, luvattomina hänen metsästysmailleen -tunkeutujoina. - --- Mr Kenton sanoo, että Pantteri on ampunut naisia ja lapsia ja tehnyt -kaikkein pahimpia ilkitöitä. - --- Siimon Kenton on uskottava mies. - --- Ja minä tiedän, että hän on yrittänyt vieläkin pahempaa. - --- Mitä vielä pahempaa voisi olla? - --- Hän aikoi polkea minun suulleni, kun minä nukuin. - -Sen ajan parhaat lähetyssaarnaajat ymmärsivät myöskin elämän -leikilliset puolet. Mr Finleykin oli tällä kertaa aivan katketa -nauruun. Sitten hän pyysi neekerin kertomaan lähemmin, kuinka ja koska -se tapahtui. Sitä kuullessaan pöyristytti häntä, kun hän ajatteli sitä -raivoa, jonka täytyi vallita intiaanipäällikön rinnassa, kun tämä -nuorukainen paiskasi hänet maahan, jolloin hänet sidottiin -tuntikausiksi. - --- Minä rukoilen Jumalaa, ettei tämä neekeripoika koskaan joutuisi -Pantterin käsiin, sanoi lähetyssaarnaaja itsekseen. - -Molempain uutisasukkaiden perheiden lopullinen kohtalo -- kun Jetro oli -omalla tavallaan heidän asemansa kuvaillut -- antoi lähetyssaarnaajalle -paljon tuskallista ajattelemista. Kentonin ja Boonen ponnistukset -pakolaisten siirtämiseksi virran vastaiselle rannalle, jossa paalumaja -oli, osoitti, että heitä vaellusretkellään uhkasi ankara vaara. - -Tämä vaara ei voinut olla muu kuin Pantteri punaisine sotilaineen. - -Kun lähetyssaarnaaja oli saanut erikoisseikat tietää, piti hän Jumalan -sallimuksena, että hän tapasi intiaanin jättämän venheen, ja varsinkin -sen, että hän pääsi tähän proomuun. Nythän heillä oli kuljetusneuvoja -aivan tarpeeksi pakolaisten siirtämiseksi virran yli. - -Mutta mr Finley ei kuvitellut, että väylä turvalliseen satamaan olisi -vapaa. Kun Pantteri oli sulkenut pakolaisten paluutien paalumajalle, -hän varmaankaan ei sallisi heidän venheiden avulla päästä ahdingostaan. - -Toimintahaluisen ja hyväntahtoisen miehen mielestä olisi nyt ollut -ensiksi jollakin tavoin päästävä yhteistoimintaan Siimon Kentonin -kanssa. - --- Tiedätkö lainkaan, missä hän on? kysyi hän neekeriltä. - --- Kyllä minä tiedän, ja sentähden olen kauhean huolissani. - --- Missä hän sitten on? - --- Hän on pudonnut tuosta palkovenheestä ja hukkunut. Minun ei olisi -pitänyt jättää häntä yksin. Hän otti minut suojelemaan itseään. Ja -hänen hukkumisensa on minun syyni. - --- Ole huoletta. Kenton on liian hyvä uimari voidakseen hukkua. - --- Mutta hän on voinut saada suonenvedon. - --- Olisi ehkä voinut, mutta ei ole saanut. Hän on odottanut sinua -jonkun aikaa ja sitten mennyt virtaa ylöspäin ja yhtynyt ystäviinsä. -Hän on jotenkin menettänyt veneensä intiaanille, joka nyt lahjoitti sen -minulle. - --- Minä luulen, että hän tulee venettä etsimään. - --- Niin minäkin, ja minä toivon sitä; että saisimme niin tilaisuuden -tavata hänet. Mutta hän on kai kääntynyt takaisin, koska häntä ei vielä -näy. - -Sillä aikaa kulki proomu laajan purjeensa vetämänä niin liki Kentuckyn -rantaa kuin mahdollista. - -Lähetyssaarnaaja sai vihdoin omituisen ajatuksen. - -Hän oli nähnyt, kuinka tämä ihmeellinen kulkuneuvo oli herättänyt -pakokauhun intiaanissa. Eikö Pantterin ja hänen sotilaittensa suhde -olisi sama? Jos niin olisi, täytyisi sitä osata käyttää pakolaisten -hyväksi. - --- Täytyy ainakin koettaa, päätti hän harkintansa. - -Lähetyssaarnaaja ei voinut ajatella, että kummitus kauhistuttaa samalla -tavalla valkoista miestä. - - - - -21. Virran kummitus. - - --- Me olemme hukassa, pojat! Me olemme hukassa; virralla kulkee -kummitus! - -Me muistamme tämän Kentonin kauhuhuudon, kun hän juoksi varustukseen -ystäviensä keskelle. - --- Rauhoitu, Siimon, sanoi Boone sekasorron keskeltä, ja ilmoita, -millainen kummitus se on! - --- Se kulkee proomulla vastavirtaa soutamatta, sauvomatta. Se on heti -täällä, meidän pitää juosta metsään! - -Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, olisi kiihkeä erämies aivan varmaan -lähtenyt taas juoksemaan, jollei hänen vanhempi ja tyynempi toverinsa -olisi tarttunut hänen käsivarteensa. - --- Oletko järjiltäsi, Siimon? Etkö muista, että syöpäläiset vartioivat -meitä joka taholta? - --- Mutta oletko milloinkaan nähnyt kummitusta, Taneli? kysyi Kenton -terävästi. - --- En, en todellakaan. - --- Mene virran rannalle; sieltä näet! Minä puolestani kiiruhdan tieheni -ennenkuin se on täällä; -- mutta unohdin intiaanit. Minä odotan, kunnes -te, miehet, olette sen nähneet; sitten me juoksemme. - -Erämies alkoi nähtävästi jo tointua kauhustaan. - -Useat muut malttoivat pian mielensä ja päättivät katsoa säikähdyksen -syytä. - --- Odota täällä, kunnes minä olen käynyt katsomassa! sanoi Yrjö -Ashbrigde koskettaen isänsä käsivartta. Minä en käsitä koko juttua. -Tulen takaisin muutaman minuutin kuluttua. - -Hän hävisi pimeyteen ja saapui pian virran rannalle. - -Sillä aikaa osoitti lähetyssaarnaaja Finley näytteen oikeasta -arvaamiskyvystään. - -Hän oli päättänyt käyttää proomua purjeineen aseena. Hän tarttui -peräsimeen ja tähysteli sopivaa maihinnousupaikkaa. - -Lopulta hän päätti antaa merkkihuudon, jonka joko Boone tai Kenton -ymmärtäisivät, jos kuulisivat sen. Ja silloin hän kuuli vanhan -ystävänsä kirkunan tämän paetessa kauhun vallassa. - --- Tässä, Jetro on sopiva paikka, soudetaan nyt! - -He kiskoivat airoilla väkevin käsivarsin. Raskas lotja lähestyi rantaa -ja oli siitä lopulta vain parin kolmen metrin päässä. - -Innostuksestaan huolimatta ei lähetyssaarnaaja voinut olla -hymyilemättä, sillä hän oli kuullut Kentonin huudon, tuntenut hänen -äänensä ja arvannut, mikä erämiestä kauhistutti. - --- Jos Jumala näkee hyväksi pelastaa meidät hengissä tästä vaarasta, -ajatteli Finley, en minä unohda tätä tapahtumaa, ja tuskinpa Kentonkaan -sitä unhottaa. - -Paria minuuttia myöhemmin saapui Yrjö Ashbrigde rantaan. - -Nuori mies ymmärsi kohta kaikki nähtyään proomun pitkät airot ja -värisevän valkoisen purjeen. Mutta mistä se oli tullut, sitä hän ei -voinut käsittää. - -Toinen airojen pitelijöistä oli Jetro; toista hän ei tuntenut. - --- Onko se Jetro? kysyi Yrjö puoliääneen. - --- Minä juuri olen, vastasi Jetro ylpeänä. Varokaa mr Yrjö, muuten tämä -alus lentää teidän ylitsenne. Me lennämme kuin salama! - --- No niin, nyt se riittää, sanoi lähetyssaarnaaja, kun proomu puuttui -kiinni aivan sen paikan luona, missä Yrjö seisoi, paremmin emme olisi -voineet päästä maihin. Hyvää iltaa, ystäväni; arvaan, että me olemme -tervetulleita. - -Näin puhuen iloisella äänellä hyppäsi vieras kivääri kädessä reunan yli -ja puistalti Yrjön kättä. - --- Minun nimeni on James Finley; minä toimin lähetyssaarnaajana Ohiossa -ja Kentuckyssä ja tapasin äsken tämän teidän nuoren ystävänne. Tulin -tänne katsomaan, voisinko jotenkin olla teille hyödyksi. - --- Taivaan enkeli ei voisi olla sen tervetulleempi, sanoi nuorukainen -vakavasti vastaten miehen kädenpuristukseen. - --- Täällä tuntuvat asiat olevan huonosti, sanoi hengellinen mies -huolissaan. - --- Kyllä me olemme satimessa. - --- Tietääkseni on Pantteri intiaanien johtajana? - --- Niin sanoo Taneli Boone. - --- On onni, että Boone on teillä mukana. - --- Ja Kenton myöskin. - --- Niin, kuulin hänen äänensä; hän taisi tulla hiukan rauhattomaksi, -kun näki meidän purjehtivan. - --- Hän oli aivan suunniltaan. En olisi sitä uskonut hänestä. - --- Kyllä hän pian tointuu; hän on oivallinen mies. - --- Nyt saatte sanoa, mitä tarvitsette, sanoi Jetro laskettuaan -ankkurin, että alus pysyisi paikallaan. Minä olen hankkinut tämän -proomun. - --- Se on kokonaan hänen ansiotaan. Hän kertoo siitä myöhemmin. Nyt emme -saa tuhlata minuuttiakaan. Näyttää kuin kulkumme olisi kauhistuttanut -punasia yhtä paljon kuin valkoisiakin, lisäsi Finley. - --- Aivan varmaan. Meihin nähden on syy Kentonin. Hän säikytteli meidät. - --- Meidän on käytettävä hyväksemme hämminkiä, jolta on tullut kuin -taivaan lähettämänä apuna. Menkäämme heti ystäviemme luo. - -Lähetyssaarnaaja lähti, ja nuori Ashbrigde ja Jetro seurasivat hänen -kintereillään. Muutamilla ripeillä askelilla saavuttivat he joukon, -joka jo alkoi tyyntyä. - -Finleyllä ei ollut aikaa laskea leikkiä vanhan ystävänsä Siimon -Kentonin kustannuksella. Hän puistalti kiireesti Boonen kättä samoin -Kentonin ja toisten erämiesten, jotka kaikki tunsivat hänet ja -osoittivat hänelle kunnioitusta. - --- Proomun ilmestyminen on todellakin niin merkillinen ilmiö, ettei ole -kumma, jos se hämmästytti teitä. Se on tehnyt saman vaikutuksen -Pantterin joukkoihin, muuten meillä ei olisi ollut tilaisuutta nousta -maihin. Mutta intiaanitkin tointuvat pian. Meidän on käytettävä juuri -tätä hetkeä. - --- Se on viisaasti puhuttu, sanoi Kenton. - --- Teillä ei, sanoi Jetro, ole mitään tavaroita? - --- Ainoastaan, mitä käsissä kulkee. - --- Seuratkaa minua; minä näytän tietä. - -Lähetyssaarnaaja johti proomulle, ja Jetro olisi sen voinut tehdä yhtä -hyvin. - -Boone saavutti papin ja sanoi: - --- Parasta on varoa; minä en ymmärrä, miksi punanahkat ovat niin -rauhallisia. - --- Koska he kauhistuivat proomua ja purjetta niinkuin tekin. - --- Siimon vain kauhistui ja hän peloitteli muita, oikaisi Boone. - --- Hyvä; hänen huutonsa, luulen minä, lisäsi intiaanien kauhua. Mutta -te olette oikeassa; he voittavat pian pelkonsa -- kenties ovat jo -voittaneet. - -Erämiehet tavallisella varovaisuudella pitivät kiväärinsä valmiina, -kulkivat kumarassa ja kuulumattomin askelin, katselivat oikeaan ja -vasempaan ja olivatkin näkevinään haamuja hiipimässä kahden puolen. - -Uutisasukasperheiden jäsenet sitä vastoin katsoivat suoraan eteensä ja -koettivat rientää minkä ennättivät sitä kohden, mistä heidän toiveensa -riippui, Mr Ashbrigde ja hänen puolisonsa taluttivat välissään Mabelia, -Mr Altman puolisoineen astuivat rinnatusten, Yrjö ja Agnes kulkivat -hiukan jäljempänä. Erämiehet näyttivät kulkevan epäjärjestyksessä, -mutta kuitenkin he noudattivat tarkkaa suunnitelmaa. - - - - -22. Rannasta lähdetään. - - -Useimmille proomuun kiiruhtavan seurueen jäsenille oli intiaanien -toimettomuus täydellisenä arvoituksena. Todennäköisesti he olivat, -säikähtyneet kovasti, mutta nähdessään jokapäiväisen proomun rannalla -ja sen yksinkertaisen purjeen täytyi heidän pian käsittää, mitä laatua -tuo peljästyttänyt kummitus todellisuudessa oli, ja toipua kauhustaan. - -Tuuli valitettavasti laimeni. Piti siis vain saada proomu kiireesti -irti rannasta. Kun se on onnistunut, voi olla jo paljon varmempi. -Väijypaikkaa voidaan kiertää. - --- Me emme voi kylliksi kiirehtiä, hyvät ystävät, sanoi -lähetyssaarnaaja, joka alkoi tuntea hermostumista tällä täpärällä -hetkellä. Hän auttoi naisia proomuun ja teki parhaansa estääkseen -ahdingossa tavallista hämminkiä. Hän odotti joka hetki kuulasadetta -mustasta metsästä ja oleksi sellaisilla paikoilla, joissa hän olisi -voinut suojella turvattomia omalla ruumiillaan. - -Puuha sujui yleensä hyvin. Minuutin kuluttua proomun luo saapumisesta -olivat jo kaikki sen sisällä. - --- Laskeutukaa pitkällenne! kuiskasi Boone uutisasukkaille, Punanahkat -antavat tänne pian sataa kuulia. - --- Tuolla menee palkovene! huusi Jetro, joka ensimäisenä kiipesi -proomuun. - -Pikku alus oli jätetty proomun ulkosivulle, ettei sitä voitaisi -kiskaista maalle. Nyt se oli jo muutamien metrien päässä ja loitontui -alinomaa. - --- Hyppää pidättämään se! käski Kenton, jota itseään tarvittiin -proomussa. - -Tässä helteessä ei uinti tuntunut epämieluiselta, ja pian Jetro syöksyi -veteen. - -Jetro ei huomannut, ettei palkovene luisunut yksinomaan virran mukana, -vaan loitontui samalla sen keskiväylään. Hän. ui voimakkain ottein -pientä ruuhta kohden, joka oli niin usein vaihtanut omistajaa muutamain -tuntien kuluessa ja aiheuttanut kiivaita otteluita. - -Hän saavutti venheen muutamissa sekunneissa ja tarttui sen laitaan. - -Samassa kohosi intiaanisotilas sen pohjalta ja nosti puukkonsa -iskeäkseen sen hämmästyneen nuorukaisen rintaan. - --- Siunatkoon! En luullut täällä ketään olevan, sanoi Jetro ja sukelsi -äkkiä veden alle karttaen siten iskun. - -Intiaani kumartui puukko korkealla tavoittamaan neekeriä; mutta silloin -kuultiin laukaus, ja punanahka syöksyi pää edellä syvyyteen. Häntä ei -sen koommin nähty. - --- Sitä arvelinkin, sanoi Kenton ladaten uudestaan tyynesti pyssynsä. - -Silloin toinen soturi kohotti pensaikosta ulvovan sotahuudon ja syöksyi -rannasta juuri irtaantuvaa proomua kohden. - -Hänen intonsa voitti varovaisuuden. Hän pääsi lähelle mr Altmanin -puolisoa ja oli valmis musertamaan häneltä pään tomahawkillaan, mutta -samalla hän itse sai luodin rintaansa ja putosi veteen ojennetuin -käsivarsin. - -Ken ripeydellään esti intiaanin hirmuisen murha-aikeen, siitä ei -jouduttu selvää ottamaan, sillä yleinen taistelu oli alkanut ja -molemmilta puolilta ammuttiin kovasti. Mutta kuutamo kirkastui juuri -sillä hetkellä, ja mr Altman väitti nähneensä lähetyssaarnaaja Finleyn -salaman nopeana kohottavan kiväärinsä ja ampuvan. Kun hengenmiestä -kiitettiin tästä reippaasta teosta, kielsi hän sen. Mutta hyvällä -syyllä pidettiin häntä rouva Altmanin hengen pelastajana. - -Jetro oli sillä välin kohonnut virran pohjasta ehkä noin parinkymmenen -metrin päässä palkoveneestä. Hän ei tiennyt intiaanin saamasta -surmanluodista ja katsoa tuijotti ihmeissään pikku alukseen, joka -intiaanin veteen pudotessa oli mennyt kumoon ja näytti nyt suuren -kilpikonnan yläkilveltä. - --- Kaikkia ihmeitä! huudahti Jetro. Nyt kävelee intiaani virran pohjaa -ja pitää venettä alaspäin päälaellaan, ettei saisi kuunpistoa. Mutta -silloin hänen pitäisi olla viiden metrin pituisen, enkä minä sitä usko. - -Jetron uidessa pulikoivaan käteen sattui nyt kaksilapainen mela. Ja kun -hän oli kierrellyt veneen ympärillä muutamia minuutteja, alkoi hän -aavistaa, kuinka asia oli. Hän rohkaisi mielensä, tarttui venheeseen ja -yritti kääntää sitä pystyyn. Kun se onnistui, oli vene niin täynnä -vettä, ettei sitä voinut käyttää ennen tyhjentämistä. Se taas saattoi -onnistua vasta maihin päästyä. Siksi Jetro pani melan venheeseen, jota -piti toisella kädellä kiinni lähtien uimaan rantaa kohden. - -Voimme lisätä, että hän muitta seikkailuitta pääsikin virran yli Ohion -puoleiselle rannalle. - --- Laskeutukaa pitkällenne! huusi lähetyssaarnaaja ankarasti -nähdessään, että hänen ensimäistä kehoitustaan ainoastaan osittain -seurattiin. Hyvä rouva, suokaa anteeksi, mutta tämä on välttämätöntä. - -Tämän sanoi hän rouva Ashbrigdelle, joka huolehtien miehestään -ja pojastaan ei välittänyt omakohtaisesta varovaisuudesta. -Lähetyssaarnaaja sieppasi hänet käsivarsilleen kuin lapsen ja laski -proomun pohjalle. - --- Kas näin! Rukoilkaa nyt meidän kaikkien puolesta... Ei, se ei käy -päinsä, sanoi hän äkkiä, kun Agnes Altman koetti kiivetä ylös; -laskeutukaa ja muistakaa, että ainoastaan tämä lautaseinä eroittaa -teidät kuolemasta. - --- Mutta -- mutta, rukoili rauhaton tyttö, sanokaa isälle ja Yrjölle, -että olisivat varuillaan. - --- Me olemme Jumalan kädessä, lapseni, ja meidän täytyy tehdä -velvollisuutemme. - -Tärkeintä oli saada proomu pois rannasta. Se saattoi yksinkertaisimmin -tapahtua sauvoilla pohjasta työntämällä; mutta sauvat olivat -purjemastoina. Soutaa voitiin myöskin, mutta silloin lähtö tapahtui -hitaasti ja soutajat joutuivat alttiiksi luodeille. - -Siitä huolimatta tarttui Jim etuairoon ja toinen erämies hoiti -peräairoa. He soutivat tarmonsa takaa. - -Mustia haamuja hyöri rannalla yhä lukuisammin joukoin, vieläpä aivan -proomun luonakin. Kivääritulen leimaukset välkähtelivät pimeydessä, ja -ilma raikui taistelevain kirkunasta; kuoleman peloittavassa -kamppailussa pitivät valkeat yhtä paljon melua kuin punasetkin. - -Boone, Kenton, lähetyssaarnaaja ja useimmat muut miehet olivat -hypänneet proomuun ja kumartuneet reunan taakse. Molemmat soutajat -panivat parastaan, ja venhe loitontui, mutta sanomattoman hitaasti: - --- Hiukan lujemmin, Jim! huusi lähetyssaarnaaja. Saanko minä auttaa? - --- Ei, sanoi Jim; kyllä minä yksinkin. En minä tarvitse teidän apuanne --- kyllä, nyt ehkä... - -Samassa hän hellitti airon ja horjahti raskaasti eteenpäin. - --- Haavoitutteko te? kysyi ystävällinen pappi ja nosti hänen päänsä -polvelleen. - --- Sain tällä kertaa viimeisen nipistyksen, pastori... kaikki on -lopussa... hyvästi! - -Lähetyssaarnaaja olisi puhunut hänelle lohdunsanoja ja rukoillut -miespoloisen kanssa taistelun temmellyksestä huolimatta, mutta siihen -ei ollut aikaa. Jim sai niin kiireellisen lähdön; hän oli kuollut. - -Lähetyssaarnaaja oli alusta saakka antautunut vaaroille alttiiksi -ajattelematta omaa henkeään. Hänen ympärillään vonkui alinomaa luoteja, -ja ihme oli, ettei häneen sattunut. Mutta pastori Finleyn koko elämä -oli ollut täynnä vaaroja, kärsimystä, kieltäytymistä, toisten hyväksi -uhrautumista, ja aina oli hän muistanut itseään kaikkein vähimmän. Hän -oli aina valmis kuolonenkelin kutsulle, tapahtuipa se sitten puolenyön -aikaan, aamuhetkellä tahi illanvarjojen laskeutuessa maan laaksoihin. -Hän sai kutsun pitkän odotuksen jälkeen, monta, monta vuotta myöhemmin, -jolloin tässä kuvatut tapahtumat olivat osana menneisyyden satua. - -Proomun keulan luona sattui hiukan ennen Jimin kuolemaa ihmeellinen -kauaksi aikaa selittämättä jäänyt tapaus. - -Siimon Kenton oli juuri herennyt tarkastamasta Jetroa ja hänen -venhettään ja katsahti sitten ympärilleen pitkin jokivartta, kun hän -äkkiä päästi hämmästyksen huudon, jonka syytä ei kukaan ymmärtänyt, jos -siihen taistelun melskeessä huomiotakaan kiintyi. Samassa -silmänräpäyksessä voimakas metsänkävijä ponnistautui valtaavaan -hyppäykseen ja lähättäytyi rantaa kohden. - -Vaikka hän oli erinomainen hyppääjä, putosi hän kuitenkin veteen, sillä -proomu oli jo liian loitolla maasta. Hän kohosi pian kuivalle, -tunkeutui intiaanien keskitse eteenpäin ja hävisi näkyvistä. - -Sillä hetkellä ei ollut aikaa tutkia tämän ihmeellisen teon -tarkoitusta, jonka syytä ei kukaan aavistanut. Se selvisi kuitenkin -pian. - -Useat seurueen jäsenet huomasivat, että taas oli alkanut tuulla -kylliksi vahvasti, että proomu saattoi kulkea vastavirtaan. Boone käski -toisten olla alhaalla ja ryömi itse peräsimeen kääntääkseen aluksen -ulomma. Lähetyssaarnaaja souti keula-airolla, ja proomu liikkui -hitaasti virran yli Ohiorantaa kohden. - -Kaikkia elähdytti toivo ja kiitollisuus, kun rouva Ashbridge päästi -sydäntävihlovan huudon. - --- Missä on Mabel? Minne Mabel on joutunut? Oi hyvä Jumala, hänet on -viety minulta! - -Kauhu valtasi koko seurueen. Etsittiin proomun joka soppi: pientä -kymmenvuotista Mabelia ei mistään löydetty. - -Lähetyssaarnaaja Finley totesi seuraavan kovin surullisen asian: - --- Hän on joutunut shawanoe intiaanien käsiin; siitä syystä Siimon -Kenton samosi metsään. - - - - -23. Intiaanileiri. - - -Kun Mabelin vanhemmat yön pimeydessä riensivät alas proomua kohden, -taluttivat he silloin tytärtään. Suuressa tungoksessa proomun luona -hellittivät vanhemmat hänen kätensä. Isä yhtyi puolustajain joukkoon, -sillä intiaanit hyökkäsivät juuri. Mabel meni proomuun sen -keulapuolelle ja oli siellä kumarruksissa niinkuin lähetyssaarnaaja oli -käskenyt. Kuulia vinkuikin hänen ylitsensä. Mutta silloin hän ajatteli, -että proomun peräpuolella on parempi olla. Ja hän lähti pyrkimään sinne -kiertotietä hypäten ensin maalle kohotakseen sieltä portaita aluksen -perälle. Mutta silloin intiaanisoturi sieppasi hänet syliinsä ja kiiti -pois tytön huudoista ja vastarinnan yrityksistä huolimatta. - -Ainoastaan Kenton näki tässä yönpimeydessä tytön ryöstämisen ja hän -ymmärsi heti, että jos pienokaista tahdotaan pelastaa, on samassa -silmänräpäyksessä ryhdyttävä toimeen. Hän syöksyi ryövärin jälkeen kuin -myrskytuuli, juoksi niin kovasti, että oli loukata itsensä kiviin ja -puunhaaroihin, mutta seuraus olikin, että hän saavutti intiaanin ehkä -jo kymmenen metrin päässä rannasta. Punanahka kulki lapsi sylissä -aavistamatta, että häntä ajettiin taitaa. - -Bengaalilainen tiikeriäiti ei syökse kiivaammin metsästäjän kimppuun, -joka kuristaa hänen kiljuvan penikkansa kuin Siimon Kenton hyökkäsi -intiaania vastaan, joka vei Ashbrigden pientä tytärtä. - -Oli niin pimeä, ettei silmä voinut ohjata iskua; Kenton tiesi -kuitenkin, että mies oli hänen vallassaan, ja muutamassa sekunnissa oli -hänestä selviydytty. - -Jos metsässä olisi ollut hiukankaan valoisampaa, olisi Mabelin pelastus -onnistunut hyvin; mutta nyt ei tyttö ymmärtänyt hirveän taistelun -tarkoitusta, ja samassa kun intiaani hellitti kätensä hänestä -puolustaakseen itseään, lähti hän pimeässä juoksemaan palatakseen -omaistensa luo proomuun. - --- Hei, pieni tyttönen, missä sinä olet? huuteli Kenton ja koetti -tavoittaa lasta. Tyttö ei joko kuullut hänen ääntään tahi ei tuntenut -sitä; metsänkävijä huomasi pian, että lapsi oli hävinnyt, eikä tiennyt -minne. - -Kenton samosi niin pian kuin taisi jälleen rantaan ja pysyttäytyi -siellä varjossa tarkastellakseen ympäristöä. Kuu valaisi kirkkaasti ja -näytti proomun, joka oli ehkä parinkymmenen metrin päässä rannasta ja -liukui yhä loitommalle. Ja niin pakolaisten ponnistellessa voimiaan -siirtyäkseen toiselle puolelle jäi kaksi valkoihoista Pantterin -säälimättömien soturien keskelle. - -Omasta puolestaan ei Kenton ollut huolissaan, sillä hän oli usein ollut -pahemmassakin pälkähässä ja osannut siitä selviytyä, mutta pienen -tyttöparan kova kohtalo suretti häntä sitä enemmän. - -Koska oli aivan turhaa kulkea raahustaa puiden seassa, päätti Kenton -ryhtyä siihen ainoaan yritykseen, josta saattoi menestystä toivoa. Hän -päätti lähteä etsimään intiaanien yhteistä kokouspaikkaa, Pantterin -leiriä. - -Tämä tehtävä ei ollut niinkään vaikea kuin olisi voinut luulla. -Kentonin kaltaiselle erämiehelle oli helppo karttaa liikkeellä olevia -sotilaita. Hänen ei tarvinnut kauan kulkeakaan nähdäkseen leiritulen -kimmeltävän solan takaa, jossa intiaanit olivat aikoneet tuhota koko -seurueen sekä uutisasukkaat että erämiehet. - -Hän kulki varovasti pensaikkojen läpi ja saavutti vihdoin paikan, josta -hän, itse huomatuksi tulematta, saattoi vapaasti katsella leiriä. - -Keskellä avonaista leiripaikkaa paloi nuotio. Tulen takana istui -kaatuneella puun rungolla kolme sotilasta. He olivat maalatut ja -varustetut kovin pöyristyttävän näköiseksi. - -Heillä oli kullakin rihlapyssy, tomahawki ja puukko, ja he puhuivat -sangen kiihtyneesti. Yksi oli muistiaisiksi yön kahakasta saanut haavan -käsivarteensa, joka oli siteissä. - -Tulen oikealla puolella seisoi kaksi punanahkaa, jotka myöskin puhuivat -vilkkaasti. Taaempana, jonne tulen loimo ei kylliksi valaissut, istui -intiaaneja ryhmittäin maassa. Kenton huomasi mielihyväkseen, että monet -niistä olivat saaneet haavoja. - -Kaatuneita ei näkynyt, vaikkeivät intiaanit koskaan unhota -surmansaaneita tovereitaan. Näille "autuaille metsästysmaille" -menneille sotilaille pannaan toimeen useita kunnianosoituksia. - -Saapuvilla oli vain viisitoista henkilöä, mutta, kaatuneita -lukuunottamatta, oli tietenkin useita vielä poissa. Kenton ei nähnyt -niitäkään kahta, joita hän etsi: Mabelia ja Pantteria. - -Muutamain minuuttien kuluttua saapui kumpikin valopiiriin. Wa-on-mon -talutti pientä vankia kovalla otteella käsivarresta sekä astui tyynenä -kaatuneen puunrungon luo, jossa hän viittasi Mabelin istumaan. - -Tyttö totteli yhtä nopeaan kuin isän tai äidin käskyä. - -Pantteri jäi seisomaan. Ne kolme, jotka olivat aikaisemmin istuneet -hirrellä, lähestyivät päällikköä, ja useita muitakin kokoontui hänen -ympärilleen. - --- Ah! mumisi Kenton puristetuin leuoin ja katsoen raivoisasti -Pantteriin, jospa minä olisin kohdannut sinut yksin tytön kanssa! - -Lapsi, jolla oli kotikutoinen lämmin puku, katseli arasti ympärilleen. -Saattoi huomata, että hän käsitti odottavan vaaran suuruuden. Kyynelten -jälkiä näkyi vielä hänen kasvoillaan, mutta Pantteri oli nähtävästi -peloitellut hänet niin, ettei lapsi parka uskaltanut enää hakea -itkustakaan lohdutusta. - -Istuessaan pölkyllä pienet pulleat kädet yhteen puristettuna hän tuskin -kertaakaan käänsi katsettaan pois intiaanipäälliköstä ja hänen -lähimmistä miehistään. Hän ymmärsi, että he ratkaisevat hänen -kohtalonsa. - -Kenton kuitenkin luuli, että Pantteri neuvotteli sotilaiden kanssa, -mitenkä pakolaiset voitaisiin parhaiten estää paalumajalle pääsemästä. - -Erämiehen ajatukset työskentelivät ankarasti keksiäkseen keinon lapsen -pelastamiseksi. Hän oli varma siitä, että intiaanit ennemmin tai -myöhemmin tuomitsevat hänet kuolemaan. Pitäisi vain nyt saada tietää, -milloin hänet aijotaan uhrata. - -Kenton oli liian harjaantunut urho voidakseen hätiköidä. Jos Mabelille -olisi neuvottu erämiesten merkkiäänet, niin Kenton olisi jollakin -tavoin ilmoittanut hänelle läsnäolonsa punanahkain ymmärtämättä. Nyt ei -sellaista voinut yrittääkään. - -Hän harkitsi, voisiko hän hiipiä tytön taakse, kaapata hänet syliinsä -ja samota pois. Hän oli jo sangen halukas yrittämään tätä uhkarohkeaa -tekoa, mutta pian hän sen hylkäsi. Hän ei epäillyt, ettei hän voisi -juosta metsään lapsen kanssa, mutta kun Pantteri ja tusinan verran -punaisia sotilaita olisi samassa kintereillä, voisi hänen ja Mabelin -henki olla menetetty muutamassa minuutissa. - --- Mutta yksi asia on varma, mumisi Kenton ja katsoa tuijotti -sotilasryhmään; jos he päättävät, että tyttönen on teloitettava nyt -kohta tuossa hirrellä istuessaan niin armahtakoon Jumala sitä miestä, -joka häneen ensiksi koskee. - -Tämä vaitelias sitkeä mies, joka seisoi liikkumattomana kuin häntä -kaihtava puu ja tähysteli piilostaan kaikkea, mitä leirissä tapahtui, -olisi varmasti toiminut päätöksensä mukaan. Jos Pantteri tai joku hänen -miehistään olisi lähestynyt tyttöä vihamielisin aikein, olisi hän heti -kaatunut maahan luodin lävistämin sydämin tahi otsin. - -Yötä oli vielä paljon jälellä, ja yhä uusia intiaanisotilaita saapui -leiriin, jossa päällikön ja hänen lähimpäin miestensä keskustelu yhä -jatkui. - -Kenton ei käsittänyt, miksi he niin kauan neuvottelivat, sillä hänen -mielestään piti punasten menettelytavan olla vähemmälläkin selvillä. - -Kuuluisa metsänkävijä seisoi edelleen paikallaan odotellen ja harkiten, -kunnes taas eräs miesryhmä ilmestyi valaistulle alueelle ja lähestyi -Pantterin ympärille kokoontuneita sotureita. Ja silloin tapahtui -jotakin niin odottamatonta, että saattaa kysyä, Kentonko vaiko Pantteri -seuralaisineen enemmän hämmästyivät. - - - - -24. Viimeinen toivo. - - --- Meidän täytyy tehdä jotakin, huusi nuori Yrjö Ashbrigde proomun -loitontuessa; me emme voi mennä paalumajalle ja jättää pienokaista -punaisten käsiin. Minä tahdon mielelläni uhrata henkeni sisareni -hyväksi. - --- Sen tahtoisimme kaikki, vastasi Boone, mutta meidän pitää ottaa -todellisuus sellaisena kuin se on. - -Nuorukainen ähkyi tuskasta; vaikeinta kaikista oli olla toimetonna, kun -pientä sisarta uhkasi niin hirvittävä kohtalo. - --- Voisinhan hypätä virtaan, uida maalle ja tehdä mikä on mahdollista -Siimonin auttamiseksi. - --- Te ette voi häntä auttaa, sanoi lähetyssaarnaaja hiljaisesti. Kenton -suoriutuu parhaiten yksin. - --- Niin minäkin luulen, myönsi Boone; jos Siimon toivoisi apua, olisi -asia toinen. - --- Jos ne teloittavat hänet heti, sanoi tytön isä värisevällä äänellä. - --- Kaikki olemme Herran kädessä, sanoi hyväsydäminen pappismies -vakavasti. Jollei pienokaista ole lainkaan säästetty, ei häntä enää -voida auttaa. Jos hän on elossa vielä, on hänet viety intiaanileiriin, -jota Kenton epäilemättä pitää silmällä. - --- Silloinhan me voimme hiipiä sinne ja alkaa ammunnan, huudahti veli, -jolle toimettomuus oli sietämätöntä. - --- Jos niin tekisimme, huomautti Finley, olisi se tytön kuolema. - --- Siis me emme voi mitään tehdä -- odottaa vain, kunnes Kenton jotakin -ilmoittaa, lausui toivoton isä. - -Mitään vastaamatta kääntyi lähetyssaarnaaja Boonen puoleen ja kuiskasi -jotakin hänelle. - -Metsänkävijä vastasi yhtä hiljaa, ja tätä keskustelua, josta toiset -eivät saaneet mitään selkoa, kesti muutamia minuutteja. - -Sillä välin kaksi muuta erämiestä souti edelleen ja niin taitavasti, -ettei airojen loiske häirinnyt toisten keskustelua. - -Proomu lähestyi hitaasti Ohionpuoleista rantaa. - -Silloin lähetyssaarnaaja nousi, katsoi ympärilleen ja kysyi: - --- Minne se palkovenhe on joutunut, jonka minä ja Jetro toimme -muassamme? - -Kaikki kääntyivät katselemaan Jetroa ja venettä, mutta kumpaakaan ei -näkynyt. - -Usea ihmetteli, miksi pastori ryhtyi kyselemään sellaista asiaa, kun -suuri onnettomuus painoi kaikkien mieliä. - -Tuuli taas laimeni; silloin-tällöin vain puhalteli lyheitä puuskauksia, -mutta pohjoisesta, ja ne painoivat alusta takaisin Kentuckyyn. Täytyi -soutaa ankarasti sen vastustamiseksi. Ohion ranta oli metsän suojaama -ja tyyni, ja proomu laski siellä rantaan sopivalla paikalla. - -Rannalta kulki hyvä polku pohjoista kohden, joten pakolaisten oli hyvä -kiiruhtaa paalumajalle. Ja siihen lähetyssaarnaaja kohteliaasti -kehoittikin. Mutta mr Ashbridge vastasi tyynesti ja päättävästi, ettei -hän eikä hänen vaimonsa eikä poikansa ota askeltakaan eteenpäin, -ennenkuin ovat saaneet joitakin tietoja lapsen kohtalosta. - --- Teidän asemassanne menetteleisin minä luultavasti samalla tavalla, -sanoi hengellinen mies myötätuntoisesti. Ja teillä on se alakuloinen -lohtu, ettei odotusta kestä kauan. - -Samassa kuultiin Jetron ääni ja nähtiin hänen melovan proomun sivulle. -Kun hän oli suurenmoisesti liioitellen kuvaillut seikkailuistaan yön -aikana ja hiljaisuus jälleen tuli, lausui lähetyssaarnaaja: - --- Hyvät ystävät, Boone ja minä olemme harkinneet uuden suunnitelman. -Minä menen takaisin virran yli ja katson, voisinko tehdä jotakin lapsen -hyväksi -- Jumalan avulla. - -Mr Ashbridge olisi halunnut kysyä, oliko tällainen yritys hyvin -harkittu; sillä häntä arvelutti, olisiko rauhan mies sopiva näin -vaaralliseen tehtävään. Mutta lähetyssaarnaaja oli saavuttanut kaikkien -luottamuksen, ja kun Boone oli samaa mieltä hänen kanssaan, ei mitkään -epäilyt saaneet päästä kuuluviin. Hyvän pastorin kättä puristaen -huudahti isä sydämellisesti: - --- Jumala suojelkoon teitä! Tahtoisin minäkin mielelläni olla apunanne. - --- Ottaisin teidät mukaani, jos luulisin siitä olevan vähänkin hyötyä. -Mutta nyt on parasta, että vain muistatte minua rukouksissanne. - --- Niin teemme alinomaa, sanoi rouva Ashbridge ja puristi -lähetyssaarnaajan kättä. - --- En uskalla kehoittaa teitä toivomaan parasta; sillä aikeeni voivat -mennä tyhjiinkin. Pyydän, että odotatte täällä, kunnes saatte kuulla -lopullisen ratkaisun. - -Kun lähetyssaarnaaja laskeutui palkovenheeseen, tarttui Yrjö hänen -käsivarteensa. - --- Aivan varmaan minä voin olla teille hyödyksi; ottakaa minut mukaan. - --- Jos joku ihminen voisi minua auttaa, niin varmasti te, rakas -poikani, sanoi lähetyssaarnaaja laskien kätensä ystävällisesti nuoren -miehen olkapäälle; mutta olkaa varma, että jokainen seuralainen olisi -minulle nyt esteeksi -- te itse myöntäisitte sen ensimäisenä, jos -tuntisitte suunnitelmani. - -Hän hävisi pian näkyvistä, ja kuinka tarkoin jälelle jääneet -kuuntelivatkaan, ei pieninkään ääni ilmaissut, mihin suuntaan hän oli -mennyt. - - - - -25. Silmä silmää vastaan. - - -Wa-on-mon vihasi kaikkia valkoisia leppymättömästi. Hän oli aina ollut -kuuro hyvän pastorin kehoituksille ja kielsi jyrkästi häntä lainkaan -puhumasta lempeyttä, armahtavaisuutta, sovinnollisuutta ja rakkautta -vaativasta Jumalasta. - -Ja kuitenkin pastori Finley oli uskonut henkensä hänen käsiinsä ja -maannut hänen teltassaan. Ja tavallisissa olosuhteissa hän ei olisi -epäillyt tehdä sitä uudestaan milloin hyvänsä. - -Mutta kun vihollisuudet puhkesivat ja rajut punaiset miehet maalasivat -kasvonsa ja läksivät sotajalalle, silloin lähetyssaarnaajat näkivät -parhaaksi vetäytyä heistä kauas, kunnes myrsky oli jälleen asettunut. - -Ei ollut epäilemistäkään, että yleinen intiaanisota oli tulossa. -Wa-on-mon, Pantteriksi sanottu tiikeriluontoinen päällikkö, oli saanut -kestää kovasti halventavaa kohtelua valkoisten puolelta. Hänet oli -kaadettu maahan, lyöty, sidottu käsistä ja jaloista ja pidetty vankina -useita tunteja. Sellaista ei hänelle ollut koskaan ennen tapahtunut. - -Mutta hän oli päässyt pakenemaan punaisen miehen tavallisella -apukeinolla, kavalluksella, sekä sitten suunnitellut uutisasukkaiden ja -heidän saattajainsa surman erinomaisessa väijytyspaikassa. Tämä -suunnitelma ei ollut kuitenkaan onnistunut, ja useita hänen parhaita -miehiään oli valkoisten luoti kaatanut. Ainoa taistelusaalis ja suurten -ponnistusten palkka oli uutisasukasperheen pieni tyttö. Säälimätön -päällikkö oli poiminut tämän aron hennon kukkasen, eikä kukaan häntä -paremmin ymmärtänyt, kuinka julmasti hän niin saattoi kostaa tytön -vanhemmille. - -Niin, tyttö oli hänen vallassaan eikä ollut sellaista voimaa, joka -voisi ottaa sen häneltä pois. - -Mutta juuri nyt oli sama mies, joka saarnasi nöyryyttä, rakkautta, -lempeyttä ja sovinnollisuutta vihollisia kohtaan, tulossa Pantterin -leiriin pyytääkseen, että tämä antaisi lapsen takaisin vanhemmilleen. - -Lähetyssaarnaaja käsitti täydellisesti yrityksen vaarallisuuden, eikä -hän olisi siihen uskaltanutkaan ryhtyä, jollei Boone olisi kuiskannut -jotakin aivan erityistä hänen korvaansa. - -Boonen neuvo edellytti useita pikku Mabelin parhaaksi vaikuttavia -seikkoja; mutta onnistumisen mahdollisuudet olivat kuitenkin niin -pienet, ettei lähetyssaarnaaja tahtonut suunnitelmistaan puhumalla -herättää vanhempien ja veljen sydämessä toiveita, jotka kenties -kuitenkin pettävät. - -Lähetyssaarnaaja antautui kaikessa tapauksessa luottamuksella yritystä -toteuttamaan vaarinottaen kaikki mahdolliset varokeinot noudattaen -periaatetta: auta itseäsi, niin Jumala sinua auttaa. - -Hän aikoi nousta maihin Kalkkalokäärmelahden yläpuolella välttääkseen -Kentonilta otettua toista kanoottia, jolla hän uskoi intiaanisotureita -pian kuljetettavan virran yli. Sillä tavoin hän myöskin toivoi -pääsevänsä lyhintä tietä leiriin, jossa hän tiesi tapaavansa Pantterin. - -Alinomaa tähystellen ja kuunnellen meloi lähetyssaarnaaja vastavirtaan, -kunnes oli tullut niin kauas kuin oli ajatellut. Hän pysyttelihe ensin -kaukana rannasta, mutta käänsi sitten keulan kohtisuoraan maata kohden -ja voimakkailla tempaisuilla antoi palkoveneelle pääskysen vauhdin, -jolla se kiiti rantapuiden riippuvien oksien alle. Samassa tuokiossa -hän hyppäsi venheestä, veti sen korkealle ja lähti kivääri kädessä -etsimään Pantteria. - -Moni hänen asemassaan olisi pitänyt sopivimpana saapua aseetonna -vihollisten leiriin -- sillä muistuttihan hänen toimensa -rauhanneuvottelijaa --, mutta Finley tunsi liian hyvin puna-ihoisten -luonteen ottaakseen tällaista menettelyä edes kysymykseenkään. -Tunnevaikutukset eivät heihin pysty; ja olihan mahdollista, että hänen -täytyisi puolustautua, ja siinä tapauksessa oli kivääri hyvä olemassa -hänen varmassa kädessään. - -Tällaisessa tapauksessa olisi välittäjän vaarallista hiipiä salaa -leiriin, ja lähetyssaarnaaja Finley päättikin astua sinne suoraan ja -kursailematta. Hänen oli vaikea raivata tietä sinne nuoren, tiheän -metsän läpi, vihdoinkin hän näki leiritulen. - -Nähdessään Pantterin ja hänen raivoisan seurueensa pysähtyi hän leirin -laitaan puiden varjoon, lankesi polvilleen ja rukoili hartaasti öisen -metsän hiljaisessa temppelissä. Läheltä kuuluva metsänkahina ei saanut -häntä kiirehtimään; vasta sitten kun hän oli puhunut Jumalalle kaikki -huolensa ja toiveensa, kohosi hän ja astui eteenpäin. - -Hän tiesi, että jokaista hänen liikettään ja askeltaan vartioitiin, ja -juuri hänen peloton rohkea esiintymisensä pelasti hänet. Intiaanien -täytyi käsittää, ettei mikään vihollisen vakoilija käyttäydy näin -varomattomasti. Vaikka punaiset vartiapatrullit seurasivat häntä, eivät -he koskeneet häneen, vaan antoivat hänen rauhassa kulkea leirivalon -piiriin. - -Useiden metrien päästä lähetyssaarnaaja tunsi päällikön, joka oli -kiihkeässä keskustelussa sotilaidensa kanssa. Wa-on-mon seisoi häneen -selin; mutta huomasi pian toisten miesten muuttuneet kasvonpiirteet ja -hämmästyneet silmäykset. Hän kääntyi ja suureksi ihmeekseen huomasi -Jumalan miehen lähestyvän. - -Siitä ilmeestä, joka kuvastui Pantterin maalatuille poskille, ei voinut -kukaan erehtyä. - -Valkean miehen tunkeutuminen hänen sotaneuvostoonsa raivostutti häntä. -Hän mutisi jotakin, jonka läsnäolijat käsittivät tyytymättömyyden -purkaukseksi sen johdosta, että kulkija oli päästetty tänne. Intiaanien -tavan mukaan hänet olisi pitänyt ampua tahi hakata maahan paljon ennen -kuin hän pääsi häiritsemään päällikön neuvottelutilaisuutta. - -Mutta nyt hän seisoi siinä osoittamatta vähintäkään epäröintiä tai -pelkoa. - -Mr Finley, joka oli puettu melkein sivistyneen europalaisen tapaan, -lähestyi kivääri vasemmassa kädessä osoittamatta enemmän erityistä -rohkeutta kuin pelkoakaan. Wa-on-mon oli jättänyt kiväärinsä puunrunkoa -vastaan. Hän seisoi nyt kädet ristissä rinnalla luonnollisen -viehättävässä asennossa silmäillen vuorotellen sotilaitansa ikäänkuin -tiedustaakseen, mitä näillä oli sanomista, ja nähdäkseen heidän -kasvonilmeensä. - -Lähetyssaarnaaja huomasi heti, mikä muutos tapahtui Pantterin -katseessa, kun hän tunsi saapujan. Siitä ei ollut kauan aikaa kulunut, -jolloin tämä katse sanoja selvemmin lausui hänet tervetulleeksi; mutta -se aika oli nyt mennyt. - -Mr Finley lähestyi päällikköä arvokkaasti, tervehti puoleksi -sotilaallisella tavalla ja sanoi shawanoe-intiaanien kielellä: - --- Tervehdin sinua, veljeni Wa-on-mon, jonka teltassa olen -rauhallisesti nukkunut, kun minulla ei ollut muuta paikkaa päätäni -kallistaakseni. - -Puhuessaan hän ojensi kätensä. Mutta Pantteri vain tuijotti saapujaan -käärmeellisellä katseellaan, äänetönnä, uhkaavin ilmein, kädet ristissä -rinnalla. - -Lähetyssaarnaaja ymmärsi kyllä syyn, mutta tunsi kuitenkin jonkun -verran neuvottomuutta. Hän jatkoi yhtä lempeästi ja houkuttelevasti: - --- Miksi on Wa-on-mon niin synkkä, katseeltaan katsoessaan -vaaleakasvoiseen veljeensä...? - --- Hän ei ole minun veljeni, keskeytti Pantteri tavattoman raivoin ja -uhkaavin silmäyksin. Hän ei ole minun veljeni; hän on koira, hänen -täytyy kuolla! - - - - -26. Leijonan luolassa. - - --- Wa-on-mon ei ole aina pitänyt lähetyssaarnaajaa koirana, sanoi mr -Finley hiljaa ja arvokkaasti; hän sanoi häntä ennen veljeksi. - --- Hän puhui silloin yhdellä kielellä ja oli punaisen miehen ystävä, -vastasi Pantteri heti yhtä kiivaasti kuin aikaisemminkin. - --- Tämä lähetyssaarnaaja puhuu aina yhdellä ainoalla kielellä ja on -punaisen miehen ystävä niin kauan kuin elää. - -Pantteri raivostui, jos mahdollista, entistä enemmän. Hän levitti -käsivartensa ikäänkuin eleillä vahvistaakseen sanojaan ja astui jonkun -askeleen lähemmäksi lähetyssaarnaajaa, niin että he olisivat voineet -syleillä toisiaan. Sitten taivutti hän kamalannäköiset kasvonsa aivan -valkoisen miehen kasvojen eteen ja huusi inhoittavalla vimmalla: - --- Lähetyssaarnaaja valehtelee! Hänellä on käärmeen kaksihaarainen -kieli, ja hän on punaisen miehen vihollinen niinkuin kaikki -valko-ihoiset. - -Eräs sotilaista oli viskannut lisää risuja nuotioon, jonka loimo -kirkasti Pantterin villiä hahmoa. Toiset intiaanit pysyivät visusti -syrjässä, pikku Mabel oli kauhuissaan ja ihmettelyn vallassa. Hän ei -tuntenut valkoista miestä, mutta jos tämä olisi jollakin ilmeellä tai -sanalla antanut hänelle viittauksen, olisi hän juossut hänen syliinsä -ja pyytänyt viemään vanhempiensa luo. Sellainen olisi kuitenkin ollut -kovin vaarallista; siksi mr Finley karttoi tyttöön katsomastakin. Hän -vastasi raivoisalle päällikölle yhtä rauhallisesti kuin ennenkin. - --- Mutta Wa-on-mon sanoi kerran, että hän on lähetyssaarnaajan ystävä; -miksi hän sanoo nyt olevansa vihollinen? - --- Eikö hän tänä yönä taistellut shawanoeja vastaan? Eikö hän auttanut -valkoihoisia koiria pakenemaan virran yli suurella venheellä? - -Finley oli odottanut näitä kysymyksiä, ja niihin vastaamiseen -tarvittiin kaikki hänen pettämätön varmuutensa ja hienotuntoisuutensa. -Niinkuin Pantterikin puhui hän itsestään kolmannessa tekijässä, s.o. -niinkuin syrjäisestä olennosta, josta on puhe. - --- Lähetyssaarnaaja käyttää päivät ja yöt apua tarvitsevain parhaaksi, -eikä hän kysy silloin, onko ihonväri punainen vaiko valkea. Hän oli -matkalla punaisten miesten luo, joita Wa-on-mon kerran sanoi -lähetyssaarnaajan veljiksi, ja tapasi silloin omaa kansaansa suuressa -hädässä. Hän teki mitä voi auttaakseen heitä, ja sitten hän läksi -liikkeelle voidakseen puhutella Wa-on-mon'ia. - --- Miksi hän tahtoo puhutella Wa-on-mon'ia? - -Se oli arkaluontoinen kysymys. - -Ovela intiaani aavisti lähetyssaarnaajan asian; mutta tälle olisi -käynyt huonosti, jos hän olisi sen heti paljastanut. Hänen täytyi -kiertää hyökkäys. - --- Kun lähetyssaarnaaja viimeksi kävi Wa-on-mon'in teltassa ei -päällikkö kysynyt, mistä asiasta hän tahtoo puhua; sanoi hänet vain -tervetulleeksi. Nyt puhuu Wa-on-mon toisella tavalla. - --- Koska lähetyssaarnaaja ei ole tullut Wa-on-mon'in, vaan jonkun -toisen tähden; lähetyssaarnaajan sydän ei ole punainen, vaan valkea. - --- Se on punainen ja valkea, sillä se rakastaa sekä punaista että -valkeaa miestä. Wa-on-mon'in sydän on punainen ja sentähden hän -rakastaa kansaansa. Eikö lähetyssaarnaaja saisi tuntea samoja tunteita -heitä kohtaan, jotka suuri henki on tehnyt valkoisiksi? - --- Intiaanit ovat suuren hengen lapsia; valkeaihoiset ovat pahanhengen -lapsia. Nämä ovat punaisen miehen metsästysmaita; valko-ihoisilla ei -ole täällä oikeutta olla. - -Nämä väitteet oli Finley kuullut yhä uudestaan siitä hetkestä saakka, -jolloin hän ensi kerran puhutteli intiaania, mutta hän ei koskaan -niistä kiusaantunut. Hän sanoi nytkin: - --- Metsästysmaat ovat pitkät ja laajat, virrat syvät ja kalaiset, -erämaat ovat riistaa täynnä -- on tilaa ja varaa sekä punaisille että -valkeille asua rinnatusten. - --- He eivät voi koskaan asua rinnatusten! huudahti Pantteri -synkistynein katsein. Valko-ihoiset ovat koiria; he ryöstävät punaisten -metsästysmaat, he pettävät heitä, he ampuvat meidän sotilaitamme ja -sanovat meitä sitten veljiksi! - -Sanoin ei voi kuvata sitä kiukkua, joka kuvastui intiaani-päällikön -sanoissa. - --- Monet valko-ihoiset ovat pahoja, sanoi lähetyssaarnaaja. -Wa-on-mon'in sanat ovat tosia useihin nähden -- minä myönnän sen -surulla -- mutta kaikkiin nähden ne eivät pidä paikkaansa. - --- Ne ovat tosia kaikkiin nähden; lähetyssaarnaajaankin. - -Nuotio leimahti kirkkaammin ja valaisi lähetyssaarnaajan kasvojen -punastuksen. Hänenkin povessaan asui vanha Aatami, ja loukkauksesta -suuttuneena oli hänellä hyvä halu lyödä päällikkö maahan. Mutta Finley -osasi hillitä itsensä. Hän painoi kiväärin perän maata kohden, pani -kätensä ristiin sen suun päälle ja vastasi lempeästi: - --- Wa-on-mon'in katse ei ole päivän kirkastama; sen on usva sumentanut. -Kun päivänvalo hävittää pois usvan, näkee hän lähetyssaarnaajan jälleen -sellaisena kuin hän näki hänet silloin, kun he viimeksi metsästivät -yhdessä puhveleita ja karhuja ja kantoivat haavoittuneen intiaanin -telttaansa. - -Lähetyssaarnaaja toivoi tällä viittauksella koskettavansa Pantterin -sydämeen. Mutta tämä oli kovin kiihtynyt kostoajatuksestaan ja kähisi -vastaukseksi: - --- Wa-on-mon on sotajalalla; hän on valko-ihoisten vihollinen. - --- Wa-on-mon on suuri päällikkö, ja hän puhuu niinkuin ajattelee. -Lähetyssaarnaajan sydän suree, mutta hän ei tahdo enää kiistellä -Wa-on-mon'in kanssa. - -Tämä äkillinen käänne teki pikaisen vaikutuksen, joka ei jäänyt Finleyn -tarkalta silmältä huomaamatta. - --- Miksi lähetyssaarnaaja saapuu Wa-On-mon'in leiriin, kun -valko-ihoisten luodit ovat kaataneet useita shawanoe-sotilaita? - --- Ja shawanoe-sotilaiden luodit tehneet suurta vahinkoa valkoisten -joukossa. - --- Wa-on-mon'in sydän riemuitsee, kun hän kuulee tämän. Kuinka monta -valkoista on kaatunut? - --- Kansani keskuudessa on syvä suru; yksi heistä kaatui minun -rinnallani ja toisia on pahoin haavoittunut. - --- Kukaan heistä ei pääse paalumajalle; heidät kaikki surmataan! - --- Käyköön niinkuin suuri henki tahtoo! - --- Voiko lähetyssaarnaaja puhua vain yhdellä kielellä? Onko hän tullut -leiriin vain tavatakseen Wa-on-mon'ia? - --- Ei, vastasi Firdey heti. - --- Ketä hän tahtoo tavata? - --- Pientä vankia, joka on Wa-on-mon'in hallussa. - --- Hän on tuossa, sanoi päällikkö osoittaen puunrungolle, jossa Mabel -istui. Lähetyssaarnaaja näkee hänet, saa puhutella häntä. - --- Lähetyssaarnaaja kiittää Wa-on-mon'ia, saako hän sanoa häntä -veljekseen? - --- Ei, vastasi päällikkö pikaisesti, Wa-on-mon ja lähetyssaarnaaja -olivat kerran veljiä, mutta eivät ole enää. - --- Lähetyssaarnaaja kiittää Wa-on-mon'ia, mutta hän ei ole vielä valmis -puhuttelemaan kärsivää lasta. - --- Aikaa ei ole paljon; tyttö kuolee auringonnoustessa. - --- Siihen on vielä useampia tunteja; sill'aikaa puhuu lähetyssaarnaaja -Wa-on-mon'ille lapsesta. - --- Mitä hänellä on sanomista? - --- Hänellä on anomus esitettävänä? - --- Minkälainen anomus? kysyi intiaani, vaikka kyllä tiesi sen. - --- Wa-on-mon'illa on kaksi lasta, toinen on sotilas, toinen herttainen -tyttö. Lähetyssaarnaaja on leikkinyt heidän kanssaan, puhunut heille ja -kiikutellut heitä polvellaan. Uskooko Wa-on-mon, että lähetyssaarnaaja -panisi henkensä alttiiksi pelastaakseen heitä vaarasta? - -Pantteri vaikeni hetkiseksi kuultuaan tämän vastenmielisen kysymyksen -ja vastasi sitten siihen toisella kysymyksellä: - --- Onko puunrungolla istuva lapsi lähetyssaarnaajan oma lapsi? - --- Ei, mutta hän on lähetyssaarnaajan ystävän lapsi. Tyttö ei ole -vahingoittanut eikä vahingoita shawanoeja. - --- Mutta hänen vanhempansa vahingoittavat. Kun lapsi kuolee, saavat he -kipeämmän haavan kuin päällikön kuulan tekemä; sentähden Wa-on-mon -surmauttaa hänet. - --- Kuulkoon Wa-on-mon suuren hengen ääntä, joka kuiskaa hänen -povessaan; osoittakoon hän vangille samanlaista hyväntahtoisuutta kuin -lähetyssaarnaaja osoittaisi suuren päällikön lapsille, kuin vangin isä -osoittaisi Wa-on-mon'in lapsille, jos suuri henki antaisi ne hänelle. - --- Lähetyssaarnaaja puhuu kahdella kielellä. Hän valehtelee. -Hän on koira eikä hän saa käyttää enää semmoisia sanoja! huudahti -Pantteri, jonka kärsivällisyys näytti nyt kokonaan loppuneen. -Lähetyssaarnaajankin pitäisi kuolla kuin koiran, mutta menköön hän -omiensa luo. Lasta hän ei saa mukaansa; lapsi kuolee auringonnoustessa. - - - - -27. Viimeinen mahdollisuus. - - -Yö oli jo pitkälle kulunut, kun lähetyssaarnaaja päätti käyttää -viimeistä mahdollisuutta Mabel Ashbridgen hengen pelastamiseksi. Hänen -tarkka silmänsä huomasi, että vähintäänkin puolitusinaa Pantterin -sotilaita liikuskeli leirin ulkopuolella tutkien valkoisten hommia -virran takana, ja he kävivät kertomassa näkemiänsä päällikölle. - -Se seikka ei kuitenkaan huolettanut lähetyssaarnaajaa. Valkoisia ei -enää mikään vaara uhannut, ja olihan Boone heidän luonaan; Kenton taas -oli jossakin vihollisten lähiseudulla. - -Mabel Ashbridge istui puunrungolla ihmetellen ja suruissaan. Hän -katseli päällikköä ja valkoista miestä. Kuinka konstikkaasti ne -puhuivatkaan! Heitä ei voinut ollenkaan ymmärtää. Tuntui välistä kuin -nuo miehet olisivat huvikseen äänessä lasten lailla; sillä eroituksella -vain, että päällikkö tuntui väliin olevan paha valkealle miehelle, joka -näytti niin ystävälliseltä, että hänellä varmaan on oma pieni tyttö -kotona. - -Kuinka ihmeellisen uutta ja kolkkoa kaikki ympäristössä olikaan, pikku -tyttö siihen kuitenkin lopulta väsyi; hän asettui pitkälleen hirren -kupeelle pannen päänsä sen päälle ja nukkui siihen. - -Silloin juuri sanoi lähetyssaarnaaja: - --- Minä pelkään, että suuren hengen valkoiset ja punaiset lapset aina -taistelevat keskenään. Lähetyssaarnaaja on koettanut rakentaa heidän -välilleen rauhaa, mutta ei ole voinut. Shawanoet ovat vanginneet pienen -tytön. Muutamia tunteja sitten vangitsivat valkea-ihoiset suuren -Wa-on-mon-päällikön, mutta valkoinen erämies päästi hänet vapaaksi. - -Pantteri aikoi kiivaasti puuttua puheeseen, mutta lähetyssaarnaaja -jatkoi tyynesti ja yksitokkoisella äänellä: - --- Valkoinen erämies ei vapauttanut päällikköä sentähden, että vihasi -häntä. Hän tahtoi kohdata hänet kaksintaistelussa; mutta kun hän meni -sille paikalle, jossa Wa-on-mon oli luvannut hänet tavata, ei -päällikköä ollutkaan siellä. Suuri Wa-on-mon ei ole voinut pelätä -valkeaa miestä; hänen on täytynyt unohtaa sopimus ja mennä jonnekin -muuanne. - --- Wa-on-mon kiiruhti kokoamaan sotilaitaan lyödäkseen kaikki -valkea-ihoiset kuoliaaksi. - --- Hän kadotti useampia urhoja kuin valkeaihoiset; mutta valkea erämies -ei saa jäädä siihen uskoon, että Wa-on-mon pelkää häntä. - -Tämä huomautus oli sangen lähellä vilppiä; sillä kukaan ei, ei edes -Siimon Kenton, luullut Pantterin pelkäävän ketään valkeaa miestä. Mutta -tämä huomautus sattui päällikön heikkoon kohtaan. - --- Uskooko valkoinen erämies, että Wa-on-mon pelkää kohdata häntä -metsässä, jossa vain suuren hengen silmä näkee heidät? - --- Mitä muuta hän voisi uskoa? Wa-on-mon tekee sopimuksen kohtauksesta, -mutta kun valkoinen erämies saapuu määrätylle paikalle ja odottaa, ei -Wa-on-mon tulekaan. - --- Wa-on-mon on sanonut lähetyssaarnaajalle syyn, lausui Pantteri -uhkaavin liikkein ja vihaisin silmäyksin. - --- Wa-on-mon ei ole sanonut sitä valkoiselle erämiehelle, huomautti -horjumaton Finley. - --- Lähetyssaarnaaja saa sen sanoa. - --- Sen hän tekee; mutta mitä hän sanoo valkoiselle erämiehelle, jos -tämä kysyy, eikö Wa-on-mon tahtoisi uudella kohtauksella osoittaa, -ettei hän ole pelkuri. - --- Sano valkoiselle erämiehelle, että Wa-on-mon kohtaa hänet! huudahti -Pantteri hänellekin aivan tavattomalla raivolla. Hän tarttui uhkaavasti -puukkoonsa ikäänkuin aikoen iskeä lähetyssaarnaajan rintaan. - -Tällaista tilannetta lähetyssaarnaaja oli juuri toivonut. -Kaksintaistelu, josta vain toinen saattoi hengissä päästä oli -hengelliselle miehelle kovin vastenmielinen. Mutta nyt oli olemassa -niin pakottavat syyt, että sellaiseen keinoon, ainoana mahdollisena, -oli turvauduttava. - -Finley jatkoi taitavasti asian kehitystä toivomaansa päämäärään. - --- Valkoisen erämiehen sydän riemastuu, kun hän saa kohdata -Wa-on-mon'in kahdenkesken metsässä niinkuin eilen oli aikomus. Saanko -sanoa sen valkealle erämiehelle? - --- Wa-on-mon on sanonut sanansa; hän kohtaa valkean erämiehen. - -Sitten vain sovittiin ajasta ja paikasta. Yhtymisen piti tapahtua -auringonnoustessa virtaan pistävällä kalliolla lähellä leiriä. - --- Wa-on-mon menköön, sanoi Finley, sille kalliolle, se on -vedenrajassa; tunteeko minun veljeni sen? - --- Wa-on-mon tietää, mitä hänen veljensä lähetyssaarnaaja tarkoittaa, -vastasi päällikkö Finleyn mielihyväksi. - --- Lähetyssaarnaaja järjestää niin, että valkea erämies on kalliolla -itäisen taivaanrannan kirkastuessa. - --- Mitä aikoo lähetyssaarnaaja itse tehdä? - --- Hän tulee takaisin Wa-on-mon'in leiriin odottamaan päällikön -palaamista kaksintaistelusta. - --- Wa-on-mon ei anna hänen kauan odottaa, vastasi päällikkö varmasti. - --- Ja kun hän palaa? - --- Saa minun veljeni, lähetyssaarnaaja, lähteä vapaana. - --- Ja tuo pieni tyttö, joka nukkuu tuossa? - --- Hän kuolee. - --- Eikö Wa-on-mon palaa ennenkuin valkea erämies on saanut surman hänen -puukostaan. - --- Ei; mutta sitä ei tarvitse odottaa kauan. - --- Oletetaanpa, ettei Wa-on-mon tulekaan takaisin? sanoi Finley -välinpitämättömästi, vaikka tämä oli asian tärkein kohta. - --- Hän tulee, vastasi päällikkö. - --- Luuleeko hän, että valkoinen erämies säästää häntä? Ei, lausui -lähetyssaarnaaja omaan kysymykseensä vastaten. Mutta olettakaamme, että -minun veljeni, mahtava Wa-on-mon, ei tulekaan takaisin. - --- Silloinkin saa veljeni, lähetyssaarnaaja, palata omainsa luo. - --- Sen lupauksen antoi veljeni jo aikaisemmin. Eikö hän nyt lupaa, että -jos Wa-on-mon ei tule takaisin, saa lähetyssaarnaaja mennä vapaasti ja -ottaa pienen vangin mukaansa. - --- Wa-on-mon lupaa veljellensä sen; hän on sen sanonut. - -Nyt oli asia selvä! - -Lähetyssaarnaajan pyynnöstä selitti Wa-on-mon lupauksensa sotilailleen. - - - - -28. Paluu. - - -Poistuttuaan intiaanileiristä kulki lähetyssaarnaaja virran rantaan. -Hänen ei nyt tarvinnut olla varovainen liikkeissään. Ja niinkuin hän -oli odottanutkin, hän kuuli pian tunnetun merkkiäänen. Hän pysähtyi -heti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi Siimon Kenton hänen -edessään. - --- Näin teidän puhelevan Pantterin kanssa, sanoi erämies, ja minä -ehdottomasti aavistin, että punanahka sanoi minusta jotakin. - --- Niin, minä olen varma, että te liikuskelitte lähellä, ja kun -Wa-on-mon piti joskus hyvin kovaa ääntä, luulin minä teidän ymmärtävän -meidän keskustelumme. - --- En kuullut niin paljon, mutta haluan tietää. - --- Minä lähdin leiristä juuri teitä etsimään. Tunnetteko kallion, joka -on heti lahden takana virran tällä rannalla? - --- Tunnen yhtä hyvin kuin paalumajan paikan. - --- Wa-on-mon on luvannut olla siellä päivänvaljetessa, ja minä olen -luvannut, että te ette jää pois. - --- Minä tulen! sanoi Kenton matalalla ja tyynellä äänellä. - --- Aseina on vain puukot. Ketään muita ei saa olla läsnä, en minäkään. -Jos Wa-on-mon voittaa ja te saatte surmanne, täytyy mr Ashbridgen -pienen tytön kuolla. - --- Ja jos minä voitan? - --- Silloin minä saan viedä lapsen vahingoittumattomana vanhemmilleen. - --- Olen kuullut tarpeeksi; minä tulen. - -Lähetyssaarnaaja ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt pitää hyvänä tai -huonona enteenä tätä kerskumatonta hiljaista suostumusta, joka oli -vastakohtana Pantterin käytökselle. - --- Toivottavasti hän ei nyt livistä, pastori? - --- Aivan varmaan ei. Mutta saanko sanoa teille jonkun sanasen, Siimon? - --- Niin monta kuin pastori haluaa. - --- Minä olen saanut kaksi lähimäistäni taistelemaan keskenään elämästä -ja kuolemasta. Siinä on minusta paljon vastenmielistä ja hyvin -surullista... - --- Ei minusta, keskeytti Kenton hymyillen. Minä vain pelkään, että -punanahka keksii taas jonkun verukkeen ja jää pois. - --- Sanoin jo, ettei sellaiseen pelkoon ole syytä. Minä tahdoin teille -sanoa seuraavan seikan: Kun nyt käytte taisteluun, niin muistakaa, että -todellisesti urhoollinen mies on sääliväinen. - --- En ymmärrä teitä, pastori. - --- On ehkä parasta, etten selittele -- mutta muistakaa sanani. - --- Ainakaan minä en livistä! Lähden suoraan kalliolle, aamu valkenee -pian. - --- Minä seuraan. - -Muutaman minuutin ripeän astunnan jälkeen he olivat paikalla. - --- Nyt jätän teidät tähän ja palaan jälleen intiaanipäällikön luo, -sanoi Finley. Jumala olkoon kanssanne -- ja älkää unhottako, mitä äsken -sanoin. - -He puristivat toistensa kättä ja erosivat. - -Intiaanileiriin palatessaan oli pastori sangen varovainen, ettei -sattuisi punaisiin sotilaihin. Ja oltuaan varma, ettei ihmissilmä häntä -näe, laskeutui hän polvilleen öisen metsän juhlallisessa hiljaisuudessa -ja anoi Jumalalta apua ja selvitystä nykyiseen pulmalliseen tilaansa. - -Hänen poissa ollessaan ei intiaanileiri ollut paljoakaan muuttunut. -Soturit nyt istuivat keskustellen, toiset nukkuivatkin. - -Pikku Mabel makasi ruohikolla hirren luona entistä mukavammassa -asennossa. Lähetyssaarnaaja sai sen kummallisen ajatuksen, että ehkä -Pantteri itse on kohentanut heikkoa vankiaan. - -Päällikkö jutteli jonkun matkan päässä neljän sotilaansa kanssa. Näistä -oli kaksi tullut leiriin lähetyssaarnaajan lähdettyä; he siis olivat -vakoojia. - -Finley koetti päästä heitä niin lähelle, että olisi voinut kuulla, mitä -he puhuivat, mutta Pantteri ja hänen miehensä eivät sitä sallineet. Hän -istuutui siis hirrelle, odottamaan Pantterin puhuttelua. - -Tämä tulikin pian ja istuutui hänen viereensä. Raivoisan päällikön -mokkasiinit olivat niin lähellä nukkuvan lapsen kiharaista päätä, että -jos pienokainen olisi vierähtänyt viisikään senttimetriä, hän olisi -satuttanut Pantterin varpaisiin. - --- Onko veljeni tavannut valkean erämiehen? kysyi Wa-on-mon synkempänä -kuin äsken. - --- Erosin hänestä hetkinen sitten. - --- Iloitseeko hänen sydämensä siitä, että Wa-on-mon tahtoo kohdata -hänet? - --- Hänen sydämensä paisuu riemusta, vastasi Finley syvästi alakuloisena -odotettavan pöyristävän tapauksen johdosta. - --- Eikö hän aijo juosta tiehensä? - --- Hänkö se eilen juoksi? oli pureva vastaus, joka vaikutti -päällikköön. Hän on jo kalliolla. - --- Wa-on-mon on siellä auringon noustessa. - --- Ja valkoihoiset virran takana odottavat lähetyssaarnaajan -palaamista. - --- Minun veljeni puhuu nyt yhdellä kielellä, sanoi Pantteri tunnustaen -niin toisen vilpittömyyden. - -Hän oli tyytyväinen ajatellessaan, että hän tapaa Kentonin, jonka -intiaaneja vahingoittavat retket hänen mielestään nyt jo olivat -ikäänkuin lopussa. - --- Sillä miehellä on itseluottamusta, ajatteli lähetyssaarnaaja. Siitä -sukeutuu kauhea kamppailu. Minä pelkään, että Siimon halveksuu -Pantterin urheutta. Toivon, ettei hän niin tekisi, mutta minä -pelkään... - -Vähitellen alkoi taivaan ranta idässä kirkastua. - --- Wa-on-mon lähtee tapaamaan valkeaa erämiestä, sanoi päällikkö yhtä -tyytyväisenä kuin sulhanen, joka aikoo käydä morsiantaan vastaan. - -Hän ei heittänyt jäähyväisiä sotilailleen eikä yleensä puhunut mitään. -Hän kääntyi vain vakavamieliseen lähetyssaarnaajaan ja sanoi ikäänkuin -vahingoniloisena: - --- Wa-on-mon tulee pian takaisin. - --- Kuinka pian? sai Finley väkinäisesti kysytyksi. - --- Kun aurinko on tuolla noin, sanoi Pantteri viitaten paikkaa, jossa -aurinko on tunnin kuluttua nousemisensa jälkeen. Wa-on-mon tuo -tullessaan valkean erämiehen päänahkan. Jollei hän tule, kun aurinko on -tuolla, saa lähetyssaarnaaja tarttua pienen vangin käteen ja palata -kansansa luo. Shawanoe-soturit eivät sitä estä. - -Turhaa olisi ryhtyä kuvaamaan sitä rauhattomuutta, joka vallitsi -lähetyssaarnaajan povessa seuraavan tunnin kuluessa; pahempaa tuskaa -hän ei ollut koskaan tuntenut. - -Useimmat soturit nukahtivat, myöskin haavoittuneet, jotka näyttivät -paljon toipuneen. - -Kolme intiaania valvoi pitäen tulta vireillä ja vartioiden leiriä. -Pieni Mabel Ashbridge tietämättä kauheasta vaarasta, joka uhkasi hänen -nuorta elämäänsä, nukkui myöskin, mutta hyvä pastori oli kuin -kidutuspenkissä. - -Hän tuijotti lakkaamatta lehtikattoa. Samassa silmänräpäyksessä, kun -aurinko saavutti Pantterin osoittavan paikan, jakaantui pensaikko ja -päällikkö lähestyi. - -Lähetyssaarnaaja näki hänen kasvoissaan ilmeen, jollaista ei ollut -koskaan ennen huomannut. - - - - -29. Kaksintaistelu. - - -Siimon Kenton oli unen tarpeessa ja teki lähetyssaarnaajasta erottuaan -uskomattoman teon. Hän istuutui maahan nojaten selkänsä puuta vasten ja -nukkui tunnin ajaksi. Täsmälleen päivänkoitossa hän havahtui, pesi -virrassa kasvonsa ja kätensä ja meni määräpaikalle odottamaan -tummaihoista pakanaa. - -Erämies asettui puuta vasten seisomaan valvoen, ettei kukaan voinut -huomaamatta lähestyä häntä eikä kulkea ohi. Siinä hän muisteli entisiä -kohtauksiaan Pantterin kanssa ja lähetyssaarnaajan äskeisiä sanoja, -jotka antoivat hänelle paljon ajattelemista. Samalla hän harkitsi -taistelusuunnitelmaa. Hän päätti ärsyttää vastustajansa, niin että tämä -vihan kiihkossa unhottaa välttämättömän tarkkaavaisuuden ja -varovaisuuden. - -Sivulta kuuluva hiljainen ruohonkahina sai Kentonin pikaisesti -kääntämään päätään. Pensaat jakaantuivat ja Wa-on-mon, shawanoejen -päällikkö seisoi siinä noin kymmenen askeleen päässä ja katseli -erämiestä loistavin silmin. - -Intiaanin karheat mustat hiukset riippuivat olkapäille. Kolme maalattua -kotkansulkaa kohosi takaraivolta pystyyn. Kasvot olivat maalatut: -otsassa valkea risti, poskilla mustia ja punaisia juovia. -Kuparinvärinen rinta oli paljas vyötäisille saakka, jossa näkyi -päällikön ainoa ase -- hänen peloittava metsästyspuukkonsa, joka tumman -pakanan raivoisassa kädessä heiluessaan oli ollut osallisena monessa -hirmutyössä. - -Pantteri pysähtyi vasen jalka hiukan eteenpäin ojennettuna, tarttui -oikealla kädellä puukonkahvaan ja nojasi eturuumiinsa hiukan eteenpäin -niinkuin syöksyyn valmistautunut urheilija. - -Kentonillakin oli metsästyspuukko vasemmalla sivulla riippuvassa -tupessa. Hän tarttui siihen ollakseen valmis vetämään sen esille heti -tarvittaissa, ettei vastustaja yllättäisi häntä. - -Kentonin ryhdissä ilmeni voimaa ja sopusuhtaisuutta. Hänen -pesukarhunnahkainen hattunsa, päärmetty metsästyspuseronsa, sääryksensä -ja jalkineensa olivat hänen ammattilaistensa tavallista kuosia. Hän oli -pitempi, lihaksiltaan täyteläisempi ja yhtä notkea kuin intiaani, jota -hänen siniset, taistelunhalusta loistavat silmänsä tähystelivät. - -Hänen laihoilla kapeilla kasvoillaan väreili uhmaava hymy, ja kädellään -edelleen puukon kahvaa puristaen lausui hän intiaanien kielellä: - --- Vai niin, onko Pantteri vihdoinkin vihamiehensä edessä? Mutta -hänellä on varmaankin muassaan sotilaita, jotka piilottelevat puiden -takana ja syöksevät esiin, kun päällikkö rukoilee armoa valkealta -mieheltä? - --- Pantteri ei tarvitse kenenkään apua pakoittaakseen valkean miehen, -sellaisen koiran, polvilleen, sanoi intiaani tahallisesta loukkauksesta -hämmentymättä. - --- Miksi sitten punainen mies juoksi tiehensä, kun hänen olisi pitänyt -kohdata minut murretun puun luona lähellä raivattua aluetta? - --- Valkoinen koira puhuu kuin narri. Hän tietää, että Wa-on-mon -kiiruhti kokoomaan urhokkaita sotureitaan estääkseen valkeaihoisten -matkan. Hän kokosi soturinsa ja valkeaihoisten matka keskeytyi. - --- Intiaanit yrittivät kyllä viime yönä, mutta eivät onnistuneet; -punaiset koirat saivat purra ruohoa. Kiväärini, joka on tuolla puuta -vasten, teki hyvää jälkeä ja tekee edelleenkin. Minä ajoin teitä -jälestä, mutta te juoksitte metsään? - -Kiihoitus ei ottanut pystyäkseen; Pantteri hillitsi itseään erinomaisen -hyvin. - --- Miksi eivät kaikki valkoihoiset koirat tulleet maihin shawanoeja -ajamaan? kysyi hän jotenkin levollisesti. - --- Yksi teki niin -- pieni lapsi, ja sinä, punainen koira, vangitsit -lapsen ja astuit ylpeänä ja kerskuen sotilaittesi keskelle; sillä -olithan sinäkin nyt kerran elämässäsi saanut yhden vangin. Mikä -urhoollinen ja suuri päällikkö! - -Puhuessaan Kenton seurasi tarkoin vastustajansa kasvonilmeitä ja -eleitä. Tämä ei enää näkynyt voivan hillitä itseään, Intiaanin käsi -jännittyi puukkoa puristaessa, poskilihakset vavahtelivat ja vasemman -mokkasiinin kärki värisi. Äkkiä Pantteri otti valtaavan hypyn niinkuin -se petoeläin, jonka nimi oli hänelle annettu, tempasi puukon ja tähtäsi -sillä vastustajansa rintaan. - --- Kuole, valkea koira! kähisi hän. - -Mutta isku sattui tyhjään ilmaan; sillä Kenton lähättäytyi taakse -jonkun askeleen ja iski sitten yhtä nopeaan ja voimakkaasti eteenpäin -kumartunutta hirviötä tämän vielä ilmassa ollessa. - -Verrattomalla notkeudella heittäytyi Pantteri kuitenkin samassa sivulle -ja karttoi siten iskun. Hän sai heti vankan jalansijan ja oli vähällä -saada taistelun siinä tuokiossa ratkaistuksi onnistuneella iskulla -vastustajansa selkään. - -Kentonkin ennätti toki kiepahtaa pois iskun alta. - -Pantteri muuttui varovaisemmaksi, samoin teki Kenton. He olivat niin -pian oppineet kunnioittamaan vastustajansa rohkeutta ja voimaa. - -Kumpikaan ei virkkanut mitään; kiihoittavien pistopuheiden aika oli jo -ohi. He olivatkin jo kumpikin tarpeeksi kiihoittuneita. - -Pantteri alkoi hitaasti kiertää vastustajansa ympäri, kumarassa -asennossa, puukko iskuun nostettuna odottaen sopivaa silmänräpäystä. - -Seisten keskipisteessä tarvitsi Kentonin vain hitaasti kääntyä -ollakseen aina silmä silmää vasten. Niin oli helppo pitää rintama -mahdottomana murtaa. Mutta tuskin kuitenkaan Pantteri oli tehnyt -ensimäisen kierroksensa ennenkuin sopiva tilaisuus tarjoutui ja hän -käytti sitä hyväkseen salaman nopeudella. - -Mutta Kenton olikin tahallaan tarjonnut viholliselleen ansan. Kun julma -punanahka syöksyi ilmassa häntä kohden, oli hän itse silmänräpäyksessä -valmis iskemään koko taidollaan ja voimallaan. - -Mutta hän ja Pantteri sattuivat tekemään aivan saman iskun ja heidän -käsivartensa sattuivat yhteen. Valkean miehen isku oli voimakkaampi, ja -heikompilihaksisen intiaanin käsivarteen sattunut sysäys lamautti käden -ja lennätti hänen puukkonsa kymmenen metrin päähän pensaikkoon. - -Ennenkuin notkea intiaani pääsi syrjään, tarttui Kenton vasemmalla -kädellään hänen kaulaansa ja paiskasi hänet kumoon kuin lapsen. Sitten -hän asetti polvensa hänen rintaansa vasten ja piti puukon valmiina -kauheaan tehtäväänsä. - --- Sinä punainen koira! kähisi kiihtynyt erämies. Nyt olet viimeinkin -voitettu. Ano nyt armoa! - -Kaadettu vihollinen ei olisi ollut uhkamielisempi, vaikka asemat -olisivat olleetkin vaihdoksissa. - --- Sinä, valkea koira, et uskalla iskeä! - -Näin hän tahtoi kiihoittaa erämiestä tekemään viimeisensä. - -Jokaisen ihmisen povessa, kuinka tahrittu ja musta se muuten lieneekin, -on ainakin pienoinen hyvyyden kipinä, joka enkelin henkäyksen siihen -sattuessa leimahtaa liekkiin ja polttaa vuosikausien pahaintekojen -kokoaman kuonan. Siimon Kenton ei voinut koskaan käsittää, mistä se -johtui, mutta hän väittää kuulleensa ikäänkuin lähetyssaarnaajan ääni -olisi hänelle huutanut: - --- Ole laupias hänelle, niin saat itse laupeutta hädän hetkenä! - -Vastustamattoman voiman pakottamana nousi Kenton, otti polvensa pois -Pantterin rinnan päältä ja sanoi entisestä aivan muuttuneella äänellä: - --- Pidä henkesi, intiaani; minä lahjoitan sen sinulle! - - - - -30. Loppu. - - -Lähetyssaarnaajan sydän herkesi sykkimästä, kun hän näki Pantterin -ilmestyvän metsästä ja saapuvan leiriin. Hän tiesi, että peloittava -päällikkö ja erämies olivat taistelleet elämästä ja kuolemasta, ja mitä -muuta päällikön palaaminen olisi voinut merkitä kuin sitä, että -erämiesten valiourho oli saanut surmansa intiaanipäällikön kädestä. - -Häntä itseäänkin hämmästyttävällä lujuudella lähetyssaarnaaja kuitenkin -katsoi intiaania suoraan silmiin, ja kun hän huomasi tämän ihmeellisen -katseen, sanoi hän: - --- Wa-on-mon on tavannut valkean erämiehen ja voittanut hänet? - -Pantteri pysähtyi kolmen askeleen päähän ja katsoa tuijotti -lähetyssaarnaajaan. - --- Wa-on-mon on tavannut valkean erämiehen -- valkea erämies on -voittanut hänet. - -Lähetyssaarnaaja tavallisesti aina käsitti aseman ja olot; nyt oli hän -ällistynyt. Lopulta alkoi hän aavistaa asian yhteyttä. - -Hän piti kuitenkin vaarallisena kysellä intiaanilta lähemmin. Hän siis -vain hillitsi mielenliikutuksensa ja sanoi: - --- Mitä tahtoo veljeni, mahtava Wa-on-mon? - --- Tyttö on avannut silmänsä; hän on valveilla! - -Pantteri viittasi pieneen vankiin, joka juuri silloin katseli -kummastellen ympärilleen, nousi istumaan ja hieroi silmiään. - --- Missä isä? Missä äiti? - --- Ota vanki! sanoi Pantteri. Hänelle ja veljelleni ei saa tapahtua -mitään pahaa heidän mennessänsä omiensa luo. - -Finley osoitti taas harkintakykyään kieltäytyen kaikista kysymyksistä. -Hän ei yrittänyt kiittääkään Pantteria. Hän ei häneen katsonutkaan eikä -puhunut hänelle sanaakaan. - --- Tule, lapseni, lausui hän hellästi Mabelille ja tarttui tytön -käteen; minä vien sinut isän ja äidin luo! - --- Oi kuinka hauskaa! huudahti tyttö ja pisti kätensä vanhan miehen -kouraan. - -Ympärillä olevat sotilaat lienevät myöskin tunteneet kummallisia -tunteita; sillä tällaista ei ollut tapahtunut ennen intiaanileirissä. -Kukaan heistä ei kuitenkaan uskaltanut puhua mitään, niin suurta -kunnioitusta nautti Pantteri. He katselivat valkeaa miestä, kun tämä -tyttöä kädestä taluttaen vähääkään hätiköimättä verkkaan poistui -leiristä ja hävisi metsään. - -Kun lähetyssaarnaaja onnellisesta päätöksestä sydämessään Jumalaa -kiittäen saapui venheensä luo, tapasi hän Kentonin mela kädessä -odottamassa. - -Kumpikin mies hymyili merkitsevästi ja puristaen toisensa kättä -istuutuivat venheeseen, Mabel heidän välillään, sekä lähtivät rannasta. - -Ja kun hento alus liiti eteenpäin Ohiovirran tyynellä pinnalla kauniina -kesäaamuna alun toistasataa vuotta sitten, kertoi erämies tarkoin -kohtauksensa intiaanipäällikön kanssa ja kysyi lopuksi: - --- Missä te olitte silloin, kun Pantterilla ja minulla oli pieni -ottelumme? - --- Menin erottuamme suoraan intiaanileiriin ja olin siellä, kunnes näin -päällikön tulevan ja sain luvan poistua lapsen kanssa. - --- Ettekö todellakaan ollut lähellä? - --- En sitä lähempänä. - --- Kun minä kaadoin Pantterin ja aijoin päättää jutun, kuulin teidän -sanovan jotakin. - --- Todellako? Mitä minä sanoin? - -Kun Kenton sitten mainitsi lauseen, jonka hän luuli kuulleensa, ymmärsi -pastori tapahtuman. - --- Teille puhui omantunnon ääni, Jumala. Eikä se varmaankaan ensi -kertaa kuulunut teille, vaikka ehkä nyt tavallista voimakkaampana. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIRRAN KUMMITUS*** - - -******* This file should be named 60539-8.txt or 60539-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/5/3/60539 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60539-8.zip b/old/60539-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 228b729..0000000 --- a/old/60539-8.zip +++ /dev/null |