diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60868-8.txt | 9399 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60868-8.zip | bin | 140847 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9399 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6035f4a --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60868 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60868) diff --git a/old/60868-8.txt b/old/60868-8.txt deleted file mode 100644 index 4b059e7..0000000 --- a/old/60868-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9399 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kotkan tie, by Ethel M. (Ethel May) Dell - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kotkan tie - - -Author: Ethel M. (Ethel May) Dell - - - -Release Date: December 7, 2019 [eBook #60868] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTKAN TIE*** - - -E-text prepared by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - -KOTKAN TIE - -Kirj. - -ETHEL M. DELL - -Suomennos "Suomalaiselle" - - - - - -Jyväskylässä, -Sydän-Suomen Kirjapainossa, -1914. - - - - -I. - -Isän sijainen. - - -Kiväärituli räiskyi tuon tuostakin varoittavasti autioilta -vuorenrinteiltä. Aurinko laskihe harmaan vuorenseinämän taa. -Ylikenraalin huoneessa istui mies pää käsien varaan nojaten ja tuijotti -eteensä tyhjin, mitäännäkemättömin katsein. - -Hänen olennossaan oli jotakin voimatonta ja pirstoutunutta. Huulet -tuuheine, harmaine viiksineen liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. -Vihdoin ojensi hän haparoiden kätensä ja löi kerran pientä kelloa, joka -oli pöydällä hänen edessään. - -Ovi avautui ja intialainen sotilas näyttäytyi kynnyksellä. - -"Käske majuri ja molemmat kapteenit luokseni." - -Intialainen tervehti ja katosi hiljaa kuin aave. - -Kenraali vaipui takaisin tuolilleen, pää painui jälleen alas ja kädet -puristuivat nyrkkiin. - -Puoleksi avoimesta ovesta kuului ulkoeteisessä kannusten kilinää ja -miekkojen helinää. - -Kenraali säpsähti ja suoristihe istumaan. Alkoi nopeasti pimetä. - -"Tulkaa kaikki tänne", sanoi hän. "Minulla on teille puhuttavaa. -On parasta sulkea ovi, Ratcliffe, vaikkei tämä olekaan mikään -sotaneuvottelu." - -"Meillä ei ole enää mitään neuvoteltavaa, kenraali. Meidän tulee -ainoastaan pysytteleidä paikallamme, kunnes kenraali Basset saapuu." - -Kenraali loi katseensa nuoreen mieheen, jonka kasvoja auringon viime -säteet juuri valaisivat. Sileäksi ajeltujen kasvojen piirteet olivat -uurteiset, iho kuin parkittu vivahtaen ruskeankeltaiseen. Vaikkapa -mies olisi ollut vanhakin, eivät hänen kasvonsa olisi voineet olla -enää ryppyisemmät, mutta silmät, jotka hymyillen katsoivat kenraaliin, -olivat kirkkaat, ja veitikkamaiset, ne oikein uhkuivat iloa ja -elämänhalua. Toiset kaksi miestä seisoivat äänettöminä. Tuntui -painostavalta. - -Jonkun hetken kuluttua sanoi kenraali rasittuneesti: "Istukaa. Kutsutin -teidät luokseni pyytääkseni joltakin teistä palvelusta. Olisi tehtävä -jotakin, jota en minä" -- hän pysähtyi ja huokasi taasen -- "Jota en -minä saata tehdä." - -Oli hetkisen hiljaisuus. Sitten astui äskeinen nuori upseeri esille. - -"Mistä on kysymys, kenraali. Lyönpä vetoa iltaunestani, että minä -saatan sen toimittaa." - -Toinen oven luona seisovista miehistä eteni askeleen ja sanoi -nuhtelevalla äänellä: - -"Vaiti, Nick, tässä ei leikinlasku sovi." Nick teki halveksivan eleen. - -"Niin kauan sopii pilailla, kun on yksikin, joka osaa nauraa. Ja sillä -asteellahan me toki vielä olemme." - -Näytti siltä kuin kenraali ei olisi ottanut varteen nuoren miehen -sanoja. Nick Ratcliffeä ei kukaan ottanut vakavalta kannalta. Se oli -sula mahdottomuus. Kenraali jatkoi taasen raskaasti: "On aika harkita -asemaamme. Tiedän voivani luottaa siihen, että kukin teistä viimeiseen -asti täyttää velvollisuutensa, mutta meidän täytyy sentään valmistautua -välttämättömyyteen. Minä puolestani olen aivan varma siitä, ettei -kenraali Basset joudu ajoissa avuksemme." - -Hän keskeytti puheensa, mutta ei kukaan hiiskunut sanaakaan, ja -hetken kuluttua hän jatkoi taasen väsyneesti: "Meitä on vain muutama -jälellä, neljä valkoihoista ja pieni joukko mustia. Nälänhätä uhkaa -meitä. Korkeintaan kolme päivää voimme vielä kestää. Ja lapseni johtuu -pakostakin mieleeni. Tiedän jokaisen teistä olevan valmiin viimeiseen -veripisaraansa asti puolustamaan häntä, mutta kuka teistä..." - -Hänen äänensä tukahtui ja hän peitti silmänsä kädellään. - -"Kenellä teistä", jatkoi hän sitten tuskin kuuluvalla äänellä, "on -kyllin tarmoa voidakseen, ennenkuin viime hetkensä lyö -- -- -- ampua -lapseni?" - -Kuolonhiljaisuus vallitsi huoneessa. Kenraali istui liikkumattomana -kasvot käsiin painettuna, toiset näyttivät tuskin hengittävänkään. - -Lopuksi raukesi lumous ja Ratcliffe astui uudelleen esiin. - -"Kenraali", sanoi hän tyynesti, "Jos uskotte tyttärenne minun -huostaani, vannon, niin totta kuin Jumala minua auttakoon, ettei mitään -pahaa tule hänelle tapahtumaan." - -Hänen äänensävynsä oli voimakas, vaikkakin hän puhui näennäisen -tyynesti. Kenraali kohotti kiivaasti päätään ja katsoi nuoreen mieheen -terävästi, molemmat toiset säpsähtivät, kuin olisi Ratcliffe puhunut -aivan odottamatta. - -Toinen heistä, majuri Marshall, huudahti ärtyneellä ja puolittain -halveksivalla äänellä: - -"Sinäkö Nick! Meistä kaikista olet sinä vähimmin luotettava. Ethän sinä -voi pitää vaaria omasta itsestäsikään. On tosiaan ihme, ettei sinua ole -tapettu jo aikoja sitten. Omaa varovaisuuttasi et sinä ainakaan siitä -saane kiittää. Ethän edes tiedä, mitä varovaisuus onkaan." - -Nick ei vastannut. Hän ei näyttänyt kuulleenkaan toisen puhetta. -Silmät loistivat kuin kaksi kirkasta valonkipinää hänen tarmokkaissa -kasvoissaan. - -"Minun huolenpitoni alaisena on hän täysin turvassa", sanoi Nick -vähääkään epäröimättä. - -Mutta kenraali oli edelleen vaiti. Hänen katseensa oli kiintynyt -Ratcliffen kasvoihin, kuin olisi hän tahtonut tunkeutua nuoren upseerin -sielun sisimpään asti. - -Kolmas upseeri, joka tähän asti oli vaiennut, astui nyt esiin. Tämä oli -komea Herkules-vartaloinen mies, jolla oli harvinaisen kaunissointuinen -ääni. - -"Olen valmis antamaan elämäni miss Roscoen edestä, kenraali", sanoi hän. - -Nick Ratcliffe kohautti merkitsevästi olkapäitään, mutta ei sanonut -mitään. Hän odotti kenraalin vastausta, ja kun tämä horjuen nousi -tuoliltaan, ojensi Nick tahtomattaan kätensä, kuin olisi hän tahtonut -auttaa onnetonta lähimmäistä. - -Kenraali Roscoe tarttui hänen käteensä ja vastasi sitten hillitysti: - -"Selittäkää lähemmin tarkotuksenne, Ratcliffe. Ehdotatte, että uskoisin -tyttäreni teidän huostaanne, mutta täytyyhän minun ensin tietää, miten -pitkälle saatatte mennä, jos asiat vaativat." - -Hän sai heti odottamattoman varman vastineen: - -"Olen valmis pahimpaan, kenraali", sanoi Nicholas Ratcliffe puristaen -lujasti kenraalin kättä omassaan. "Se tahtoo sanoa, eteen kaiken -voitavani. Olen taitava ja kylmäverinen pyssymies. Luotatteko minuun?" - -Hänen äänensä vapisi mielenliikutuksesta. Kenraali Roscoe tuijotti -häneen herkeämättä. - -"Voinko luottaa teihin?" kysyi hän vain. - -Molemmat miehet vaihtoivat merkitsevän katseen. - -"Kautta elämäni, kenraali." - -Kenraali Roscoe laski kätensä nuoren miehen olalle. - -"Niinkö", sanoi hän raskaasti huoaten. "Niinpä se sitten on päätetty. -Annan teidän tehtäväksenne pitää huolta tyttärestäni." - -"Selvä on, kenraali", vastasi Nick iloisesti. - -Pystyssä päin astui hän ovea kohti. Mutta siinä hän pysähtyi ja kääntyi -takaisin. - -"Olkaa hyvä ja ilmottakaa miss Roscoelle, että olette asettanut minut -sijaiseksenne, kenraali", sanoi hän. "Sanokaa hänelle ettei hänen -tarvitse pelätä. En ole mikään susi, vaikka siltä näytänkin." - -Hänen äänensävyssään oli puoleksi leikkiä, puoleksi totta, ja -odottamatta vastausta aukasi hän oven. - -"Menen takaisin kanuunien luo", sanoi hän poistuen eteiseen ja -viheltäen jotakin iloista laulunpätkää. - - - - -II. - -Kenraalin tytär. - - -Pienen rajalinnotuksen sisimmässä osassa oli huone, jota kaikki pitivät -miltei pyhänä. Se oli paraiten suojattu ja siellä oli kenraali Roscoen -tytär, ainoa valkea nainen koko komppaniassa, oleskellut aina siitä -asti, kuin tuo kauhea piiritys alkoi. Hän oli vielä melkein lapsi -ja tottunut kaikessa tottelemaan isäänsä, jota hän jumaloi. Kun ei -hän siis ollut mitään nähnyt, mutta valvonut yönsä ja kuullut yhtä -ja toista, olivat hänen hermonsa alituisessa jännityksessä ja häntä -kiusasivat hirveät näyt, joita hänen mielikuvituksensa loihti esiin. - -Tuskallista oloaan lieventääkseen oli hän keksinyt lääkkeen, jonka hän -inhoten olisi työntänyt luotaan, ellei hän olisi ollut niin äärimmäisen -kiihtyneessä mielen tilassa. Lääke auttoikin häntä, mutta se painoi -häneen leimansa, ja ellei hänen isällään olisi ollut niin raskasta -taakkaa kannettavanaan, olisi hän kyllä sen huomannut. - -Kun kenraali, kahden tunnin kuluttua puhelustaan upseeriensa kanssa, -tuli tyttärensä luokse, katseli hän tätä tutkivasti käsittämättä, miksi -tämä lepäsi niin raukeana sohvapatjoillaan ja miksi niin mustat renkaat -ympäröivät hänen suuria, tummia silmiään. - -Muriel Roscoe oli aivan nuori, solakka ja vielä jokseenkin kulmikas. -Hänen pieniä, kapeita ja sangen kalpeita kasvojaan ympäröi tuuhea, -kiiltävän musta tukka, joka näytti miltei liian painavalta. - -"Olit kiltti, kun tulit, isä. Kaipasin niin sinua", sanoi tyttö hiljaa. - -Isä astui hitaasti hänen luokseen. Hän oli viime tuntien kuluessa -ajatellut vain tytärtään ja siksipä katselikin hän tätä tutkivammin -kuin tavallista. Häntä ihmetytti Murielin kalpeus ja äärimmäisen -väsynyt katse. Viereisellä pöydällä oli täysi lautanen keitettyä -riisiä. Kenraali huomasi, ettei tyttö ollut sitä koskenutkaan. - -"Sinä et ole syönyt mitään, lapsi", sanoi hän levottomana. "Ethän vain -liene sairas?" - -Tyttö kohottautui puoleksi istualleen heikon punan levitessä hänen -kasvoilleen. - -"En, olen vain niin väsynyt, etten jaksa syödä." - -"Sinun täytyy syödä, tyttöseni", sanoi isä syvään huoaten. - -"Kyllä, isä", vastasi tyttö alistuvasti, "mutta syö sinäkin." - -Lusikka ja haarukka oli lautasen vieressä. Isä ojensi lusikan tytölle -ja otti itselleen haarukan. - -"Nyt me aterioimme, isä", sanoi Muriel surunvoittoisesti hymyillen. - -Isä maistoi ruokaa, sanoi sen olevan maukasta ja odotti tytön seuraavan -esimerkkiään. Tyttö tekikin sen, vaikkakin varsin vastenmielisesti. - -"Erinomaista, isä", sanoi hän. - -Eikä isä arvannut, miten vasten luontoaan tyttärensä koetti syödä. - -Täten he kumpikin jatkoivat syömistään, kunnes ruoka lautasella väheni. -Yht'äkkiä he lopettivat kuin keskinäisestä sopimuksesta. - -"Näin niin ihmeellistä unta viime yönä", sanoi Muriel. "Olin olevinani -ylhäällä vuorilla jonkun kanssa. En tiedä kuka hän oli, mutta hän oli -hyvin ystävällinen. Oli juuri auringonnousun aika, sillä yllämme oli -aivan valoista, vaikka sillä kohdalla, jossa me seisoimme oli pimeätä -ja katsoessani ylös oli ilma täynnä hevosia ja sotavaunuja. Tunsin -itseni niin rauhalliseksi, isä, ja niin onnelliseksi." - -Hän vaikeni. Tytön oli vaikea jatkaa, sillä isä istui hiljaisena ja -hajamielisenä hänen vieressään. Tyttö katsoi häneen ja samassa hän -heittäytyi polvilleen isänsä viereen kietoen kätensä hänen kaulaansa. - -"Isä, rakkahin isä", kuiskasi hän ja painautui isän rintaa vasten oudon -pelon vallassa. "Mikä sinun on? Sanothan sen minulle? Osaanhan olla -rohkea. Olet itse niin sanonut." - -"Niin", vastasi isä, "tiedän että olet rohkea, Muriel", jatkoi hän -vapisevalla äänellä, "en tiedä, miten sinä olet ajatellut tämän kaiken -loppuvan. Minun on ollut pakko ajatella sitä tänä iltana." - -Muriel katsoi häneen, mutta isän kasvoissa ei enää kuvastunut sisäinen -tuska. - -"Ethän pelkää", sanoi isä. "Aion kohdella sinua samalla tavoin kuin -upseerejanikin, aivan suorasti ja rehellisesti. Voimme enää kestää -ainoastaan kolme päivää. Basset ei ehkä ehdi ajoissa avuksemme." - -Muriel ei vastannut mitään. Hänen katseensa oli yhä kiintynyt isän -kasvoihin. Tyttösen katse oli kirkas ja avoin, mutta pelkoa ei siinä -näkynyt. - -Isä jatkoi puhettaan: - -"On sangen mahdollista, etten minä ole sinun turvanasi lopun tullen. -Ehkei minua silloin enää ole olemassakaan. Mutta on toinen, johon voit -huoletta turvautua, mitä tapahtuneekin, eräs, joka ajattelee kaikessa -vain sinun parastasi. Hän lupasi minulle, ettet sinä joudu vangiksi -ja tiedän hänen pitävän lupauksensa. Hänen huostassaan voit olla -rauhallinen, Muriel. Voit turvautua häneen niin kauan kun elät. Hän ei -sinua petä. Arvaatko hänen nimensä?" - -Tyttö vastasi heti epäröimättä: - -"Kapteeni Grange tietenkin, isä." - -Isä säpsähti ja katsoi häneen tutkivasti. - -"Ei se ole Grange", sanoi hän. "Miksi juuri häntä ajattelit?" - -Isä huomasi tytön pettyneen, melkein pelästyneen ilmeen. Huulet -vapisivat. - -"Kuka sitten, isä? Et suinkaan tarkottane kapteeni Ratcliffeä?" - -"Kyllä, Nick Ratcliffeä juuri tarkotin. Olen uskonut sinut hänen -huostaansa. Hän kyllä pitää sinusta huolen." - -"Nick Ratcliffe", toisti Muriel hitaasti. "Mutta, isä, eihän hän -voi huolehtia itsestäänkään, niinhän kaikki sanovat. Enkä minä pidä -hänestä. Tahtoisin paljon mieluummin, että kapteeni Grange ottaisi -minut huostaansa. Etkö luule hänen sitä tekevän, jos sinä pyytäisit -sitä häneltä? Hän on paljon suurempi, vanhempi ja kiltimpi." - -"Hän vain näyttää sinusta sellaiselta", sanoi hänen isänsä. "Mutta -sinun suojelijasi tarvitsee juuri tarmoa ja tahdonlujuutta ja sitä -on Ratcliffellä enemmän kuin koko joukollamme yhteensä. Ratcliffeen -tulee sinun turvautua, Muriel. Ja muista luottaa häneen, luottaa -täydellisesti, sillä mitä hän tehneekin, tekee hän sen minun -tahdostani, minun suostumuksellani." - -Ääni petti, hän nousi ja kääntyi selin valoa kohti. Hetkisen kuluttua -suuteli hän tytärtään. - -"Mene levolle, tyttöseni, ja nuku niin hyvin kuin voit. Koeta pysyä -rohkeana. Pian tehnevät he taasen hyökkäyksen, mutta vielä kestää -linnotuksemme." - -Isä katseli vielä jonkun aikaa tyttöä. Sitten kumartui hän ja suuteli -häntä uudelleen. - -"Jää hyvästi, rakkaani, siksi, kunnes jälleen kohtaamme toisemme", -sanoi isä tukahtuneella äänellä. - -Sitten poistui hän nopeaan, kuin olisi pelännyt sinne jäävänsä. - - - - -III. - -Kaksi tahtoa taistelee. - - -Taasen kuului ammuntaa linnotuksen alapuolella olevasta laaksosta. -Muriel Roscoe peitti väristen kasvonsa käsillään. Valoisa, rauhallinen -kouluaika Englannissa oli hänestä kuin unta vain. Siitä oli ainoastaan -kaksi vuotta, mutta hän tiesi sillä ajalla niin muuttuneensa, että hän -oli kuin aivan toinen ihminen. Siihen aikaan oli hän ollut iloinen, -huoleton tyttönen, jolla oli herkkä ja tuntehikas mieli. Urheilu ja -leikit olivat hänen mieliharrastuksiaan ja yleensä oli hänelle ollut -opiskeleminen varsin helppoa. Ajatellessaan menneitä vuosia unohti -hän sentään olleensa sangen huimapäinen ja hartaasti halanneensa -seikkailuihin; miten ikävöiden olikaan hän odottanut sitä päivää, -jolloin pääsisi isänsä luo, tuonne ihmeelliseen, kiehtovaan Intiaan, -joka hänen mielikuvituksessaan muodostui paratiisiksi. Äidistään hän ei -mitään tiennyt, sillä äiti oli kuollut tyttären maailmaan tullessa. Isä -oli hänen kaikkensa. Ja kun isä sitten, saatuaan lyhyen loman, saapui -häntä hakemaan ja vei hänet muassaan kauas vieraaseen maahan, tunsi hän -itsensä täysin onnelliseksi. - -Mutta kun sitten huvi- ja juhlakausi tuli, ei se saanutkaan häntä -pyörteisiinsä temmattua. Enemmän kuin tanssiaiset ja juhlat huvitti -häntä isän seurassa oleskeleminen, ja pian pysyi hän poissa kaikista -huveista, joihin ei isäkään voinut ottaa osaa. Muriel ratsasti ja -miekkaili isänsä kanssa, hänestä tuli isän ainainen seuralainen. Isä -otti hänet mukaansa kaikille tarkastusmatkoilleen, jotka tytön mielestä -olivat hauskoja huvimatkoja ja joista hän nautti lapsen tavoin. - -Siksipä oli hän isänsä kanssa rajavuorilla nytkin, kun kapina puhkesi -ja uhkasi tuhota heidät kaikki. - -Kukaan ei aavistanut vakavia selkkauksia olevan tulossa. Oli ilmotettu -mielten olevan kuohuksissa näissä seuduissa ja kenraali Roscoe oli -saanut tehtäväkseen ottaa selkoa asiasta ja jonkun verran pelottaa -alkuasukkaita. Matkallaan linnotuksesta toiseen ei hän tavannut missään -pienintäkään vastarintaa. Kaikki kävi odottamattoman hyvin. Sitten -yht'äkkiä, kun hänen tarkastusmatkansa juuri oli päättymäisillään ja -hän aikoi lähteä vuoristosta paluumatkalle, tapahtui jotakin vallan -odottamatonta. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. - -Useita alkuasukasheimoja ryntäsi yht'äkkiä etelästäpäin katkaisten -paluutien. Ne piirittivät hänet ja pakottivat peräytymään erääseen -vuorilinnotukseen. Pian huomasi kenraali yleisen kapinan puhjenneen ja -että taistelu tulisi olemaan hänen joukolleen sangen epäedullinen. - -Muutamia harvoja upseereja lukuunottamatta oli hänellä seurueessaan -vain alkuasukkaita ja näiden joukossa huomasi hän olevan pettureita. -Tästä huolimatta eristäytyi hän joukkoineen linnotukseen toivoen -kestävänsä kunnes apu ehtisi perille. - -Sähkösanomalangat olivat katkaistut ja linnotuksesta lähtevät -viestinviejät eivät onnistuneet murtautumaan vihollisten rivien -lävitse. Näytti mahdottomalta saada viestiä piirityksestä toisille -asemille. Mutta usean päivän kuluttua näkyi vihdoin ulkoapäin -elonmerkkejä. Kiven ympärille sidottu kirje heitettiin eräänä -yönä linnotuksen pihalle. Tiedot piirityksestä olivat saapuneet -Peschavariin, kenraali Basset oli heti koonnut apujoukon ja oli jo -matkalla vuoristoon. - -Tämä uutinen rohkaisi pientä, piiritettyä joukkoa ja jonkun aikaa -uskoivat he jo varmaan pelastukseen. Mutta vähitellen selveni -kenraali Roscoelle, etteivät apujoukot ehtisi kyllin ajoissa perille. -Vesivarasto väheni yhä ja ruokavarat olivat jo liian pienet. Monet -olivat haavottuneet. Valkoihoisia oli enää neljä miestä, kenraali -niihin luettuna, ja alkuasukkaat tappoivat toisen toisensa perästä. - -Kaiken tämän oli Muriel Roscoe kestänyt fyysillisesti ehyenä, mutta -moraalisesti murtuneena ja tuskien raatelemana. Maatessaan vuoteellaan -liikkumattomana ja jännitetyin hermoin kuunnellessaan etäältä ampumista -ja sotahuutoja, tuntui hänestä kuin sitä jatkuisi jatkumistaan -loppumattomiin. - -Hetken kuluttua kuuli hän iloisen äänen hyräilevän. Miehekkäät, -rauhalliset askeleet lähestyivät ovea. - -Muriel pidätti hengitystään, kun ovelle kolkutettiin. Hän tiesi, kuka -tulija oli, mutta hänen oli mahdoton käskeä häntä sisälle. Hänet -valtasi äkillinen pelko, hän ei voinut puhua eikä liikkua. - -Kolkutus ei uudistunut, mutta ovi avautui ja Nick Ratcliffe seisoi -kynnyksellä. Lampun valo osui suoraan hänen kummallisille, älykkäille -kasvoilleen. Oli mahdoton sanoa, mitä hänen mielessään liikkui. - -"Saanko tulla sisälle, miss Roscoe", kysyi hän. - -Kuullessaan hänen äänensä loi Muriel häneen pelästyneen, epätoivoisen -katseen. Odottamatta vastausta astui Nick huoneeseen ja sulki oven. - -Nähdessään riisilautasen huudahti hän: - -"Kylläpä teillä on oivallinen ateria meidän oloihimme nähden." - -Hänen tyyni ja luonteva käytöksensä palautti tyttösen järkiinsä. Tämä -kohottautui istumaan ja sanoi kylmästi: - -"Olkaa hyvä ja syökää, jos mielenne tekee." - -Nick käänsihe selin pöytään. - -"Älkää johtako minua kiusaukseen", sanoi hän. "Tänään on minun -paastopäiväni. Paastoan tullakseni paremmaksi, ymmärrättekö? Miksi ette -te syö? Vai koetatteko tekin parantua paastoamisella?" - -Hän katsoi tyttöä veitikkamaisesti vilkkuvin silmin. Sitten istahti hän -samalle tuolille, jolla kenraali Roscoe tunti sitten oli istunut. - -"Kuulkaahan", sanoi hän, "teidän ei pitäisi nauttia opiumia. Olitte -niin rohkea ja urhokas ja nyt ovat hermonne aivan pilalla." - -Nick puhui isällisen nuhtelevalla äänellä. Muriel katseli häntä eikä -voinut lainkaan ymmärtää, että hän oli saattanut luulla kapteeni -Ratcliffeä nuoreksi ja ajattelemattomaksi. Miltei tahtomattaan alkoi -hän puolustautua: - -"En voi sille mitään. Minun täytyy nauttia jotakin, sillä en voi -lainkaan nukkua. Makaan vain ja kuuntelen taistelun melskettä." - -Ääni vapisi ja tyttö käänsi kasvonsa poispäin. Nick'in äänettömyys -pahotti hänen mieltään. Hetkisen kuluttua alkoi Nick puhua aivan -toisista asioista: - -"Kuulkaahan, minulla on teille asiaa. En lainkaan tiedä, mitä minusta -ajattelette. Luulen, ettette pidä minusta, mutta ettehän ainakaan -pelkää minua? Tiedätte voivanne luottaa minuun." - -"Isäni käski minun luottamaan teihin." - -Nick nyökäytti päätään, ikäänkuin ei olisi huomannut sanojen tarkotusta. - -"Niin, isänne tuntee minut. Aijotteko siis antautua minun -suojelukseeni, koska isänne on niin käskenyt?" - -Nick puhui hymyillen, mutta Muriel tunsi jäätävää kylmyyttä -sydämessään. Mitä hän mahtoikaan tarkottaa? - -"En tiedä", sanoi tyttö. "Eihän minun ajatukseni tässä mitään merkinne." - -"Kyllä, varmasti. Miss Roscoe, oletteko valmis jättämään linnotuksen -ja salapuvussa pakenemaan kanssani? Olen suunnitellut kaiken, se tulee -tapahtumaan varsin helposti. Minun ei tarvinne sanoa, että isänne on -tähän suostunut." - -Muriel muisti isänsä sanat, mutta kuitenkin värisi hän kauhusta -kuullessaan Ratcliffen puhuvan paosta niin tyynesti ja kylmäverisesti. -Samalla tavoin olisi Nick luultavasti pyytänyt häntä kanssaan kävelylle. - -Oliko mahdollista, ajatteli tyttö, että hänen isänsä oli hyväksynyt -näin vaarallisen aikomuksen? Sitäkö hän siis äsken oli tarkottanut? - -Vavisten hypähti hän ylös. - -"Se on mahdotonta", huudahti hän. "Sitä en voi tehdä. Olkaa hyvä ja -jättäkää minut." - -Hänen äänensä kuulosti pelästyneen lapsen rukoukselta, mutta Nick'iin -se ei mitään vaikuttanut. - -"Suokaa anteeksi", sanoi hän "teillä ei ole valitsemisen varaa. Minä -tarjoan teille vapautuksen, vaikkette te sitä ymmärrä." - -Vihaisena vastasi tyttö: - -"Miten voitte kutsua sitä vapautukseksi? Tiedätte vallan hyvin, ettei -pakomme tulisi onnistumaan. Meidät vangittaisiin ja surmattaisiin." - -"Suokaa anteeksi", sanoi Nick taasen hillityllä äänellä. "Me emme joudu -vangiksi. Voitte tietenkin antaa kieltävän vastauksen ehdotukseeni, -mutta siitä huolimatta teen kaikkeni pelastaakseni teidät. Pelastumisen -mahdollisuus on vain silloin pienempi. Toivon, ettette kieltäydy." - -Nickin puhe rauhotti tyttöä. Ensi pelästyksessään oli hän melkein -luullut Nickin väkisin vievän hänet muassaan. Hän huomasi erehtyneensä, -mutta tuossa nuoressa upseerissa oli jotakin, joka pakotti hänet -olemaan varuillaan, jottei tämä yht'äkkiä häntä yllättäisi. - -Tyttönen vaipui tuolille ja peitti kasvonsa käsillään. - -"Olkaa ystävällinen ja menkää. Olen niin väsynyt." - -Ratcliffe ei hievahtanut paikaltaan. Hän katseli vain tytön -toivottomuutta ilmaisevaa asentoa. - -Pieni pöytäkello löi samassa. Muriel nosti päätään. - -Nick kumartui ja otti tytön käden omaansa. - -"Antakaa minun päättää puolestanne, älkääkä pelätkö. Kerron teille -aikeistani. Keino on niin yksinkertainen, että pakomme täytyy onnistua. -Heti kuun laskettua jätämme linnotuksen. Minulla on teille sopiva -puku, joka kätkee näkyvistä kasvonne ja hiuksenne. Ja itseni teen niin -täydelleen alkuasukkaan näköiseksi, ettei parhain ystävänikään minua -tuntisi. Vihollisemme kokoavat haavottuneensa pimeän tultua ja silloin -minä kannan teitä olallani, kuin kuljettaisin kuollutta omaistani. -Eihän teillä liene mitään sitä vastaan, että olette olevinanne minun -kuollut omaiseni?" - -Nick purskahti nauramaan, mutta vaikeni heti huomatessaan tytön -vapisevan. - -"Siinä kaikki", sanoi hän. "Meillä ei siis ole mitään vaaraa. Pimeässä -ei kukaan huomaa petostamme. Minähän olen keltainen kuin kiinalainen. -Huomisaamuna olemme jo kaukana täältä ja minä kyllä löydän oikean tien." - -Muriel katsoi häneen inhoten. Hän koetti kaikin voiminsa vastustaa -Nickiä. - -"En tahdo paeta, kapteeni Ratcliffe", sanoi hän epätoivoisena. "Paetkaa -yksin, jos tahdotte. Ei mikään mahti maailmassa voi pakottaa minua -jättämään isääni." - -Nickiin tämä puhe ei mitään vaikuttanut. - -"Olisitte ehkä oikeassa, jos teidän täällä olonne voisi pienimmälläkin -tavalla hyödyttää isäänne", vastasi hän totisena. "Ymmärrän hyvin, -miltä teistä tuntuu, mutta teidän asemassanne olevasta naisesta on vain -huolta ja vastuksia tällaisessa tilanteessa. Teidän täytyy ymmärtää, -että nyt teette isällenne parhaimman palveluksen jättämällä hänet. Hän -on niin äärettömästi huolissaan teistä. Juuri hänen tähtensä täytyy -teidän seurata minua. Se on ainoa keino, jolla voitte häntä hyödyttää." - -Nick Ratcliffen äänessä oli käskevä sävy, mutta se ei enää tehnyt -Murieliin vaikutusta. Tyttö oli jo voittanut pelkonsa häneen. - -"En aio antaa pakottaa itseäni enkä lähteä isäni luota." - -Ratcliffe katseli häneen omituinen välke silmissään ja tyttö tunsi -vaistomaisesti, että Nick oli hänet voittanut. - -Hän odotti nyt upseerin poistuvan, mutta tämä meni vain ovelle asti, -avasi sen ja katseli pimeään eteiseen. - -Hermot jännittyneinä odotti tyttö, mitä tuleman piti. Yht'äkkiä kuului -eteisestä askelia ja kuiskausta, ja Nick astui syrjään. Kenraalin -palvelija tuli sisälle kädessään tarjotin, jossa oli lasillinen jotakin -tummaa nestettä. Palvelija asetti tarjottimen pöydälle ja sanoi -kenraali Roscoen lähettäneen tyttärelleen terveisiä ja käskyn, että -tämä nauttisi juoman ja menisi sitten levolle. - -Muriel katsoi miestä kummastuneena. Tällaista ei ollut koskaan ennen -tapahtunut, mutta muistaessaan isän huolestuneet kyselyt hänen -terveytensä suhteen, luuli hän ymmärtävänsä isän tarkotuksen. Mutta -ihmeelliseltä sittekin tuntui, että isä lähetti hänelle opiumia. - -"Tervehtikää isääni", sanoi hän palvelijalle, "ja sanokaa, että juon -sen, ellen muuten saata nukkua." - -Palvelija poistui kumartaen. Tytön mielipahaksi jäi Nick vielä -huoneeseen. - -"Miss Roscoe", sanoi hän omituisesti, "älkää juoko tuota myrkkyä. -Isänne teki sangen pahoin lähettäessään sitä teille. Antakaa lasi -minulle." - -Tyttö katsoi häneen suuttuneena. - -"Isäni ymmärtää kai paremmin kuin te, mitä minun tulee tehdä." - -Nick kohautti olkapäitään. "Kuka tahansa voi sanoa teille, miten -vahingollista tuon myrkyn nauttiminen on. Olkaa järkevä ja älkää sitä -nauttiko." - -Nick astui askeleen pöytää kohti, mutta tyttö otti lasin käteensä. - -"En enää suvaitse, että te sekaannutte minun asioihini. Teen kuten -isäni tahtoo." - -Nick oli häntä pelottanut, mutta hänpä näyttäisi, ettei tuo mies sillä -mitään voittanut. Hän maistoi juomaa, mutta taasen valtasi hänet -epäily, oliko isä tosiaankin käskenyt hänen juomaan koko lasillisen. - -Tyttösen viedessä lasin huulilleen katsoi Nick häneen hievahtamatta, -mutta kun tyttö keskeytti juontansa, hypähti hän yht'äkkiä hänen -eteensä. - -Muriel luuli ensin hänen tarkotuksensa olevan siepata lasin käteensä, -mutta seuraavana hetkenä ymmärsi hän, miten salakavalasti ja viekkaasti -Nick oli häntä kohtaan käyttäytynyt. Kietoen kätensä lujasti hänen -ympärilleen, pakotti kapteeni Ratcliffe hänen juomaan lasin pohjaan -asti. Vastarinta oli aivan hyödytön. - -Tytön juotua opiumin viime pisaraan, päästi Nick otteensa ja kääntyi -äkkiä poispäin. Muriel hypähti ylös kauhusta väristen. - -Mitä sitten tapahtui, tuntui hänestä jälkeenpäin unennäöltä. Nick -asetti hänet pitkälleen sohvalle ja piti häntä siinä asennossa, vaikka -hän ponnisteli täysin voimin irti päästäkseen. Nick puhui hänelle -jotakin, hänen pelkonsa hälveni vähitellen, katse kävi yhä hämärämmäksi -ja lopulta hän ei enää tuntenut eikä nähnyt mitään. - -Puoli tuntia tämän jälkeen kannettiin hänet linnotuksesta. Matkan -suuntana oli vuoristo ja kantaja oli Nicholas Ratcliffe, koko rykmentin -suurin ilveilijä ja pilaniekka, jota toverit ylipäänsä pitivät -parantumattoman kevytmielisenä kujeilijana. - -Yö oli pimeä ja ylt'ympäri väijyivät hirveät vaarat, mutta nuori -upseeri asteli taakkoinensa tyynenä ja pelottomana. Verenhimoisten -vihollisten rivien lävitse kulki tuo uhkarohkea sotilas kevyin ja -varmoin askelin urheasti uhmaten kuolemaa. - - - - -IV. - -Kyyneleitä. - - -Kun Muriel Roscoe heräsi tietoisuuteen, tunsi hän kuin palanneensa -pitkältä ja äärettömän rasittavalta matkalta. Häntä väsytti niin kovin, -että tuskin jaksoi silmiään avata, mutta hän tunsi vaalivien käsien -hellävaroen pitelevän itseään ja vaistomaisesti tiesi hän myös jonkun -herkeämättä huolehtivan itsestään. Mutta kuka tuo jokin oli, sitä ei -hän jaksanut ajatella. - -Vähitellen häipyivät usvat ja väsymystä seurasi suloinen raukeus, joka -oli kuin lepoa uupuneille hermoille. - -Yht'äkkiä nuo varovat kädet, jotka äsken niin lempeästi ja hyväillen -vaalivat häntä, alkoivat valella hänen kasvojaan kylmällä vedellä. -Tyttö heräsi vastahakoisesti. - -"Älkää, älkää", pyysi tyttö. "Olen niin väsynyt. Tahdon nukkua." - -"Pikku raukka", puhui lempeä ääni, "ymmärrän, että tahtoisitte nukkua, -mutta teidän täytyy jo herätä." - -Vasten tahtoaan avasi Muriel hitaasti silmänsä. - -Koskaan ei Nick Ratcliffe voinut unohtaa hänen katsettaan, niin syvä -soima siinä kuvastui. - -Ainoastaan hetkisen kesti tämä katse, sitten muuttuivat nuo tummat -silmät ääretöntä kauhua ilmaiseviksi. - -Kohottautuen käsiensä varaan änkytti tyttö: - -"Missä minä olenkaan? Mitä... mitä olette te tehnyt minulle?" - -Muriel loi pelästyneen katseen ympärilleen. Hän huomasi loikovansa -sananjaloista tehdyllä vuoteella jossakin vuorenonkalossa. Takanaan oli -korkea vuorenseinämä täynnä kummallisia syvennyksiä ja lohkeamia, jotka -näyttivät petoeläinten turvapaikoilta. Aivan lähellä kohisi vuoripuro. -Suuri yölepakko pyrähti samassa lentoon aivan hänen vierestään ja hän -huudahti yhä kasvavan kauhun vallasta. Nick Ratcliffen käsi kiertyi -suojaten hänen ympärilleen. - -"Älkää pelätkö, teitä ei mikään vaara uhkaa", sanoi upseeri tyynesti. - -Muriel työnsi inhoten luotaan hänen kätensä kuin myrkyllisen käärmeen. - -"Älkää kajotko minuun", sanoi hän vavisten. - -"Suokaa anteeksi. Tarkotin parastanne." - -Ääni oli aivan rauhallinen. Muriel katseli häntä. Ratcliffe oli puettu -eräänlaiseen pitkään, valkeaan vaippaan, joka peitti hänet päästä -jalkoihin. Hänen sileäksiajellut keltahipiäiset kasvonsa näyttivät -pelottavilta. Tytön mielestä oli hän aivan petolinnun näköinen. - -Murielillä oli yllään samanlainen kaapu, mutta päähine puuttui. - -Hän ymmärsi nyt, mitä oli tapahtunut. Nick oli antanut hänelle -unijuomaa -- häntä värisytti vieläkin muistaessaan opiumilasia -- ja -sitten kantanut hänet tänne tiedottomana. Isä oli jäänyt linnotukseen. -Hän oli antanut suostumuksensa hänen poisviemiseensä ja uskonut hänet -tuon miehen huostaan. - -Ei, tuhatkertaisesti ei! Koko hänen olemuksensa kamppaili tuota -ajatusta vastaan. Hänen isänsäkö olisi suostunut niin pelkurimaiseen ja -raakaan tekoon. Hänkö olisi voinut erota tyttärestään sillä tavoin? - -Kauhu lisäsi hänelle voimia. Hän syöksähti ylös ja aikoi paeta. -Vihollisen rivien lävitse hän tahtoi rientää jälleen isänsä luo. -Tapahtukoon sitten mitä tahansa, mutta kapteeni Ratcliffen käsiin hän -ei aikonut antautua. - -Katsomatta tyttöön tarttui Nick hänen vaatteisiinsa. "Pyydän anteeksi", -sanoi hän tyynesti "teidän on syötävä jotakin, ennenkun lähdette." - -"Antakaa minun mennä", huusi tyttönen raivostuneena. "Miten uskallatte -te minua pidättää?" - -Nick istui liikkumatta ja piteli yhä kiinni tytön vaipasta. Tämä -riuhtoi yhä päästäkseen irti, mutta lopulta heikkenivät voimat ja hän -heittäytyi pitkälleen maahan epätoivon vallassa. - -Nick päästi heti otteensa ja sanoi hiljaa: - -"Älkää käyttäytykö tuolla tavoin. Se ei teitä lainkaan auta." - -Hän istui selin tyttöön ja askarteli jotakin; tyttö istui kädet -kasvoilla peläten hänen kosketustaan. - -Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoi Nick: - -"Nyt te varmaan söisitte jotakin. Tässä on hieman keitettyä riisiä. -Saattepas nähdä, että teidän tulee sitten paljon parempi olla." - -Pelko värisytti taasen tyttöä. Voisiko tuo mies pakottaa hänet -syömäänkin vasten tahtoaan? - -"Uskokaa minua", puhui Nick isällisen suojelevalla äänellä, "saatte -nähdä, että syöminen tekee teille varsin hyvää. Teettehän minulle -mieliksi." - -Muriel katsoi häneen. Ratcliffe oli polvillaan hänen edessään pitäen -kädessään riisillä peitettyä kaurakeksiä. - -Tyttö peräytyi inhoten. - -"En voi syödä", sanoi hän tukahtuneella äänellä. "Syökää itse. -Mieluummin vaikka kuolen." - -"Syökää, Muriel." - -Huolimatta tytön kauhistuneesta katseesta vei Nick ruuan hänen -huulilleen. Jäntevillä kasvoilla oli käskevä ilme. - -"Syökää", sanoi hän. - -Vasten tahtoaan, itsetiedottomasti totteli tyttö. Jokainen suupala oli -hänet tukahuttaa, mutta siitä huolimatta söi hän kaiken, sillä hän oli -vakuutettu siitä, että ennemmin tai myöhemmin Nick kuitenkin hänet -siihen pakottaisi. - -Ihmeekseen huomasi Muriel, että Nick ei syönyt mitään, vaikka useampia -kakkuja ja jonkun verran riisiäkin vielä oli jälellä. - -"Voitteko jo paremmin?" kysyi Ratcliffe. - -Tyttösen mieleen tuli äkkiä, että Nick'illä oli jotakin hänelle -kerrottavaa, jonka vuoksi hän heti vastasi myöntävästi. - -"Mistä on kysymys", huudahti hän hermostuneesti. "Mitä aiotte sanoa." - -"Jotakin", sanoi Nick hetken kuluttua katsomatta häneen. - -"Mitä? Sanokaa se heti. Koskeeko se isääni. Onko hän haavottunut?" - -"Isänne kuoli eilen illalla, ennenkuin lähdimme linnotuksesta", vastasi -Nick hiljaa. - -Tyttö huudahti tuskasta ja samassa oli Nick polvillaan hänen vieressään -ja painoi häntä rintaansa vasten kuin pientä, lohdutonta lasta. Tyttö -ei enää työntänyt häntä luotaan. Isku oli tullut niin äkkiarvaamatta, -että se haihdutti hänen mielestään kaiken muun. Nick Ratcliffea hän -ei nyt muistanutkaan, mutta hänellä oli kuitenkin tietoisuus jostakin -ystävästä, joka oli häntä lähellä tällä kauhealla hetkellä. - -Puhumatta sanaakaan piti Nick häntä sylissään hiljaa tuudittaen ja -painoi hänen kasvojaan rintaansa vasten. Hänen omat kasvonsakin -värisivät tuskasta. - -Hetken kuluttua pyysi Muriel: - -"Kertokaa minulle siitä." - -"Se tapahtui heti taistelun alussa", kertoi tämä tyynellä ja vakavalla -äänellä. "Luultavasti heti sen jälkeen kun hän läksi luotanne. Luoti -osui rintaan aivan sydämen yläpuolelle. Emme voineet häntä auttaa. Hän -tiesi itsekin kuolettavasti haavottuneensa. Luulen hänen odottaneen -niin käyvän. Veimme hänet vartiohuoneeseen ja asetimme hänet vuoteelle. -Juuri ennen kuolemaansa kadotti hän tajuntansa. Kun minä tulin hänen -luokseen, oli hän jo tiedoton." - -Murielia puistatti. - -"Ja te ette kertonut sitä minulle", sanoi hän tuskan vallassa. - -"Minun mielestäni oli parempi olla kertomatta", vastasi Nick lempeästi. -"Te ette kuitenkaan olisi saanut nähdä häntä, sillä hän ei sitä -tahtonut." - -"Miksikä ei? Miksi ei hän sallinut minun tulla luokseen?" - -Tytön ääni kalskahti taasen kovalta. - -Hetken perästä sanoi Nick häneen katsomatta: - -"Itsenne tähden." - -"Oliko hänellä tuskia?" - -"Oli tajuissaan ollessaan, mutta se kesti vain lyhyen hetken." - -Muriel tuskin kuuli hänen sanojaan. - -"Te veitte minut viekkaasti pois isäni luota hänen maatessaan -kuolemaisillaan", sanoi hän. "Ettekö luule, että minun olisi ollut -helpompi kaikki kestää, jos olisin tietänyt kaiken, jos olisin saanut -nähdä hänet? Minulla oli oikeus siihen. Miten rohkenitte te kieltää -sitä minulta? En anna sitä teille anteeksi milloinkaan, en milloinkaan." - -Rajusti huudahtaen heittäytyi hän taasen maahan ja puhkesi itkuun. -Nyyhkyttäen huusi hän isän nimeä, kuin olisi hän siten tahtonut -palauttaa rakkaan vainajan henkiin. - -Nick ei yrittänytkään häntä rauhottaa. Liikkumatta tuijotti hän vain -eteensä, kunnes myrsky vähitellen itsestään tyyntyi. - -Kun tyttö sitten sulasta väsymyksestä taukosi itkemästä, ei Nick -Ratcliffessa huomannut pienintäkään muutosta. - -Vasta sitten kun tyttö kohottautui istumaan ja pyyhkäsi hiukset -otsaltaan, kääntyi Nick ja ojensi hänelle pienen pikarin. - -"Siinä on vain vettä", sanoi hän hiljaa. "Juokaa rahtunen." - -Muriel otti pikarin, joi ja asettautui sitten pitkälleen sulkien -silmänsä. Itkukohtausta seurasi polttava päänkivistys ja ruumiillinen -väsymys. - -Muutaman hetken kuluttua tunsi hän taasen Nick'in käsien kosketuksen, -mutta hän ei jaksanut avata silmiään. Nick kostutti hellästi ja -varovasti hänen kasvojaan, suori hiukset otsalta ja kohensi hänelle -sananjaloista päänalaisen. - -Sitten istuutui hän lähistölle vartoimaan tyttöstä, kunnes tämä surusta -ja jännityksestä äärimmäisen väsyneenä vaipui syvään, rauhaiseen uneen, -jota kesti useampia tunteja. - - - - -V. - -Hirmunäky. - - -Oli aivan pimeätä, kun Muriel heräsi ja kuuli sakaalin hirveän -ulvonnan. Hän hypähti ylös viluisena ja kauhuissaan. - -Heti tarttui lämmin käsi hänen käteensä ja Nick'in ääni sanoi: - -"Ei ole mitään vaaraa. Minä olen luonanne. Aurinko nousee aivan heti. -Onko teidän nälkä?" - -Tytön oli kova nälkä ja Nick antoi hänen käteensä kaurakakun. Syötyään -tunsi Muriel rohkaistuvansa. - -"Vieläkö teidän on kylmä?" kysyi Nick. "Ojentakaa minulle kätenne." - -Ne tuntuivat vielä aivan kylmiltä ja Nick lämmitti niitä rintaansa -vasten. - -"Teidän tulee kylmä", kuiskasi tyttö. - -Mutta upseeri vain nauraen painoi hänen käsiään paljasta ihoaan vasten. - -"Kylmä ei minuun koske", sanoi hän. "Sitäpaitsi palelette te siksi, -että nukuitte, mutta minä olen ollut valveilla." - -Murieliä ihmetytti. Hän ei enää ollut vihoissaan eikä pelännyt Nick -Ratcliffeä siinä hetkessä. Vaikkei hän koskaan voisikaan unohtaa tai -antaa anteeksi kapteeni Ratcliffen petosta, oli tämä nyt kuitenkin -hänen ainoa suojeliansa tässä erämaassa. Sitäpaitsi oli hänessä jotakin -rauhottavaa. Vasten tahtoaan turvautui tyttö häneen. - -"Ettekö ole lainkaan nukkunut?" kysyi tyttö. "Miten jaksoitte pysyä -valveilla?" - -Nick ei vastannut. Hän nauroi kuin jollekin kepposelle. Muriel ei -käsittänyt, miten tuo mies taisi nauraa hänen itsensä ollessa lohduton. - -Sitten veti tyttö kätensä pois vakuuttaen niiden jo lämminneen. - -"Tahtoisin puhua kanssanne", sanoi Muriel tyynesti. "Tehän, kapteeni -Ratcliffe, kyllä johdatte tätä retkeilyä, mutta minun mielestäni tulee -teidän kertoa minullekin aikeenne." - -"Kutsukaa minua Nick'iksi. Se kuulostaa tutummalta. Mielelläni kerron -teille aikeeni. Olemme tavallaan riippuvaiset olosuhteista, kuten -ymmärtänette. Olemme kahdentoista peninkulman [Engl. peninkulma] päässä -linnotuksesta. Ylt'ympäri vuoria vilisee alkuasukkaita. Ajattelin että -lepäisimme tässä huomisen päivän ja jatkaisimme matkaamme ensi yönä. -Vuoret tunnen mainiosti ja piilopaikkoja on runsaasti. Etenemme kyllä -hitaasti, mutta toivon sentään lopulta tapaavamme kenraali Bassetin -apujoukon matkalla eteläänpäin." - -Muriel ihmetteli hänen itsetietoisia ja toivehikkaita ajatuksiaan. -Olikohan Nick tosiaan niin pelvoton kuin näytti? Tyttö alkoi vähitellen -uskoa, että hänen suojelijassaan oli jotakin yliluonnollista, jokin -sisäinen vaisto, jota eivät muut huomanneet. - -"Kannoitteko minua koko matkan?" kysyi tyttö. - -"Kannoin." - -"Miten se oli mahdollista?" - -"Oh, te ette juuri paljoa painanut." - -"Oletteko syönyt mitään?" kysyi tyttö hetken perästä. - -"Enpä juuri", vastasi Nick. "Olen tupakoinut. Onpa kumma, ettette ole -sitä huomannut." - -Muriel kävi yhä rohkeammaksi. Ei tuo mies ollutkaan niin vaarallinen -kuin näytti. - -"Onko syömisestä ja tupakoimisesta hyötyä?" - -"Tupakoimisesta on enemmän hyötyä", vastasi Nick. "Tahdotteko koettaa?" - -Muriel pudisti päätään. - -"En usko sitä", sanoi hän. - -"Mitä ette usko?" - -Mutta tyttö ei selittänyt tarkotustaan. Häntä pelotti taasen. Kapteeni -Ratcliffe oli hänkin vaiti. Ellei hänen käsivartensa olisi niin lujasti -kietoutunut tyttösen vyötäisille, olisi tämä luullut hänen nukkuneen. -Hiljaisuus alkoi jo tuntua painostavalta, kun Nick äkkiä huudahti: - -"Katsokaahan, aurinko nousee." - -Heidän yllään oli jo valoista. Muriel huoahti helpotuksesta ja katsahti -kumppaniinsa. - -Nick istui nojaten päätään käteensä ja tuijotti etäisyyteen. Hänen -kasvonsa näyttivät vanhuksen kasvoilta. - -Tyttö tunsi epämääräistä pelkoa katsoessaan häneen. Oli jotakin -yliluonnollista hänen asennossaan. - -"Nick", sanoi tyttö epäröiden. - -Upseeri kääntyi heti ja hymyili koko kasvoillaan. - -"Hyvää huomenta", sanoi hän kevyesti. "Ajattelin juuri miten ihanalta -mahtaisi tuntua kylpeminen tuossa joessa. Meidänhän täytyy keksiä -itsellemme jotakin ajanvietettä. Kenties peseydytte te ensinnä?" - -Tytön äskeinen levottomuus ei vielä ollut täysin haihtunut, mutta hän -katsoi sentään parhaaksi totella Nickiä ja asteli hiljalleen joen -partaalle. - -Aurinko valaisi jo vuorten uomia ja joki välkkyili helmikirkkaana. Oli -suloista ja virkistävää valella käsiään ja kasvojaan kylmällä vedellä. -Muriel unohtui katselemaan pulppuavaa, läpikuultavan kirkasta vettä. Se -ikäänkuin tyynnytti ja lohdutti hänen surujen murtamaa mieltään. - -Jos hän olisi voinut rukoilla, olisi hän niin tehnyt, mutta eihän -hänellä ollut enää mitään rukoiltavaa, ajatteli tyttö. Hän vaipui -sentään polvilleen ja kätki kasvot käsiinsä. Ajatukset liitelivät -rakastetun isän luo, eikä hän vielä ymmärtänyt häntä ainaiseksi -kadottaneensa. - -Hän unohti Nick Ratcliffen, unohti koko maailman. Pää tuntui niin -raskaalta. Hän nojautui vuorenseinämään ja sulki silmänsä. Hän -oli juuri nukkumaisillaan kohisevan joen kehtolauluun, kun äkkiä -vaistomaisesti tunsi vaaran lähestyvän. - -Muriel katsahti ylös ja hypähti samassa seisoalleen. Aivan lähellä -itseään huomasi hän pitkän, tumman alkuasukkaan. Tämä läheni häntä -hiipivin askelin. Tyttö koetti huutaa mutta kauhu jäykisti hänet -sanattomaksi. Jäinen kylmyys levisi koko hänen ruumiiseensa. - -Vihollinen pysähtyi hetkeksi päästyään tytön luokse ja ojensi -käärmemäisin elein pitkän käsivartensa tarttuakseen häneen. Tytön -kauhu oli rajaton. Hievahtamatta paikaltaan odotti hän miehen käden -kosketusta ruumiissaan. - -Samassa livahti jotakin hänen ohitseen. Notkeana kuin pantteri -heittäytyi joku mies vihollisen kimppuun. Syntyi raju taistelu. Muriel -kuuli kuin unessa tukahutetun huudon ja teräksen kalskahtavan kiveen. -Molemmat olennot kieppuivat toinen toisensa päällä taistellen elämästä -ja kuolemasta. Kuin kaksi pahaa henkeä kamppailivat he hetkeksikään -päästämättä toisiaan. - -Muriel ei muistanut, miten kauan kesti ennenkuin hän ymmärsi toisen -noista kahdesta olevan kapteeni Ratcliffen. Kuin halvautuneena seurasi -hän molempien taistelevien jokaista liikettä. Sisimmässään tunsi hän -hirvittävää tuskaa... - -Vihdoin näki hän Nick'in kumartuvan vihollisensa ylitse ja samassa -muistui hänen mieleensä eräs kuva, jonka hän joskus oli nähnyt ja joka -kuvasi pimeyden ruhtinasta erämaassa. - -Polvillaan kaatuneen intialaisen päällä kiersi Nick luisevat sormensa -tämän kurkun ympäri ja puristi hänet vitkaan, kylmäverisesti. - -"Kuole koira", sähisi Nick purren hampaillaan alahuultaan, niin että -punaisia veripisaroita valui uhrin kaulalle. - -"Antakaa minulle tuo veitsi", sanoi hän yht'äkkiä. - -Veitsi oli aivan tytön jalkojen luona. Hän olisi voinut potkaista sen -Nickille, jos olisi tahtonut, mutta koko hänen olentonsa vastusti -sellaista tekoa. Hän koetti puhua, koetti rukoilla uhri-raukalle -armahdusta, mutta hän ei saanut sanaa suustaan. Hänen täytyi vain -seisoa paikallaan ja katsella tuota hirvittävää näytelmää. - -Hän näki nyt Nick'in hellittävän toisen kätensä vihollisen kurkusta -ja ojentavan toisen veistä ottaakseen. Hänen silmissään alkoi pimetä, -mutta vielä näki hän kuin unessa Nick'in iskevän kotkan tavoin -saaliiseensa, säälimättömänä, voimakkaana ja kauhua herättävänä. Hän -näki tuon toisen vääristyneet kasvot, näki hänen silmänsä pullistuvan -kuopistaan, näki ruumiin nytkähtelevän kuolonkamppailussa. Sitten hän -näki Nick'in ojentavan jotain välkkyvää esinettä ja aseen laskeutuvan... - -Huudahtaen aikoi tyttö paeta. - -Mutta samassa musteni maailma hänen silmissään ja hän vaipui maahan. - - - - -VI. - -Itsensävoittaminen. - - -"Herätkää", sanoi Nick hiljaa. "Herätkää. Älkää pelätkö!" - -Mutta Muriel käänsi kasvonsa pois syvään huoaten. Hän muisti äskeisen -tapahtuman eikä tahtonut havahtua. - -"Avatkaa silmänne, Muriel", pyysi Nick yhä. "Kaikki vaara on jo ohitse." - -Tyttö totteli vavisten. Hän makasi taasen sananjalkavuoteellaan ja Nick -oli kumartunut hänen ylitsensä katsoen häntä omituisilla säteilevillä -silmillään. Muriel huomasi syvän haavan hänen alahuulessaan ja -kauhistui taasen. Miten julmalta näyttikään Nick hänestä äsken -tappaessaan alkuasukasta. - -"Menkää matkoihinne! Menkää!" pyysi tyttö. "Antakaa minun kuolla!" - -"Menen kyllä, jos ensin juotte tämän", vastasi Nick vieden pikarin -hänen huulilleen. "Siinä on vain konjakkia ja vettä." - -Muriel otti pikarin ja Nick poistui. Tyttö kuunteli hänen askeleitaan -ja niiden tauottua tyhjensi pikarin sisällön. - -Juotuaan lääkkeen tunsi hän heti voivansa paremmin, mutta ei jaksanut -vielä kohottautua istumaan. - -Maatessaan siinä kuuli hän vain joen kohinan ja näki vuorenseinämän, -jonka takana äskeinen hirmunäytelmä tapahtui. - -Vaikka häntä hirvitti ajatus, että intialaisen ruumis ehkä vieläkin oli -siellä, rohkaisi hän itsensä ja nousi ylös. Hän ei voinut enää jäädä -tänne. Miten hänen kävisikään, tahtoi hän sittekin lähteä. Jos Nick -pidättäisi häntä väkivalloin, tulisi hän varmaan hulluksi, ajatteli -Muriel. - -Helpotuksen huokaus pääsi häneltä, kun Nick'ia ei näkynyt lähettyvillä. -Jonkun metrin päässä huomasi hän sentään kumppaninsa makaavan suullaan -maassa kasvot käsiin painettuna. Hän säikähti, mutta Nick ei näyttänyt -huomaavan häntä. Hän aikoi hiipiä hiljaa hänen ohitseen, mutta jokin -esti hänet siitä viime hetkessä. Miksi makasi Nick tuossa? Oliko hän -haavottunut? Oliko hän pyörtynyt tai ehkäpä kuollut? - -Hän voitti pakenemisenhalunsa ja lähestyi Nick'ia. - -"Nick", kuiskasi hän. - -Tämä ei liikahtanut. - -"Nick", toisti tyttö taasen kumartuen hänen ylitseen ja koskettaen -häntä. - -Nick kääntyi häneen päin. - -"Tekö se olettekin, Muriel?" änkytti hän. "Suokaa anteeksi, minä... -minä voin hieman pahoin. Kyllä se pian menee ohitse. Olkaa hyvä ja -menkää tuonne takaisin." - -Nick vaikeni. Kädet puristuivat nyrkkiin kuin olisi hän tuntenut -ruumiillista kipua. - -Muriel katseli häntä. Nyt olisi hänellä erinomainen tilaisuus paeta jos -tahtoi. Mutta pakoajatukset oli hän jo jättänyt. - -"Mikä teidän on?" kysyi hän ujosti. "Voinko minä auttaa teitä?" - -Yht'äkkiä selveni hänelle, mitä Nick Ratcliffe oli vailla. Se ajatus -iski hänen mieleensä kuin jokin ilmestys taivaasta ja hän riensi -nopeasti heidän leiripaikalleen. - -Vajaan minuutin kuluttua tuli hän takaisin ja kumartui Nick'in puoleen -kädessä palanen kaurakakkua. - -"Tätäkö olitte vailla?" kysyi hän varmalla äänellä. - -Nick käänsi kasvonsa pois. Hänessä näkyi riehuvan sisäinen taistelu. -Sitten sanoi hän epäselvästi: - -"Ei, viekää se pois. Juon vähän vettä ja onhan minulla vielä -tupakkaakin jälellä." - -Muriel käsitti hänen sanansa, vaikka niitä tuskin kuului. Hän laski -tarmokkaasti kätensä Nick'in käsivarrelle. - -"Teidän täytyy syödä tämä", sanoi hän vakavasti. "Kuuletteko? Tehän -olette aivan nälkiintynyt, se olisi minun pitänyt jo ennemmin huomata." - -Nick nauroi, mutta nauru ei kuulostanut luonnolliselta. - -"En ole lainkaan nälkiintynyt", sanoi hän kohottautuen istumaan. -"Luuletteko, että suostuisin syömään teidän huomisen aamiaisenne, -päivällisenne ja iltasenne?" - -"Teidän täytyy", sanoi tyttö. - -"Täytyykö minun?" kysyi Ratcliffe ihmeissään. - -"Täytyy", sanoi Muriel kiihkeästi. "Miksi koetatte pettää minua? -Näenhän minä silmilläni teidän tilanne!" - -Nick nousi ylös. Tässä tilanteessa oli jotakin, joka esti hänet -vastaamasta tavalliseen huolettomaan tapaansa, mutta kakkua hän ei -aikonut syödä. - -"Voin jo paremmin", sanoi hän. "Tulkaa, menkäämme takaisin -leiripaikallemme." - -Muriel epäröi hetkisen. - -"Kas tässä", sanoi hän taasen. "Olen jakanut leivän. Syökää edes -tämä. On mieletöntä näännyttää itseään tuolla tavoin. Olisihan siinä -tapauksessa yhtä hyvä, jos olisimme jääneet linnotukseen." - -Se asia täytyi myöntää todeksi. Nick otti leivän ja alkoi syödä -ihmetellen itsekseen omaa myöntyväisyyttään. - -Kun jälellä oli enää pieni palanen, katsahti Nick tyttöön. - -"Näyttäkää, miten paljon säästitte itsellenne?" - -Muriel naurahti hermostuneesti kääntyen poispäin. - -Nick tarttui kiivaasti hänen käteensä. - -"Ettehän tarkottane...", alkoi hän, mutta vaikeni samassa katsoen -tyttöön värähtelevin katsein. - -Pelästyneenä loittoni tyttö. - -"Jumala yksin tiennee, miksi sen teitte", sanoi hän koettaen turhaan -puhua tyynesti. "Ette tehneet sitä itsenne tähden, ja minulla ei ole -kyllin rohkeutta uskoakseni, että se olisi tapahtunut minun tähteni." - -Ääni petti hänet ja hän astui muutaman askeleen etemmä. - -Mutta Muriel seurasi häntä. Tytössä oli herännyt omituinen edesvastuun -vaisto, joka tukahutti hänen vastenmielisyytensä. - -"Nick", sanoi hän, "te tarvitsette lepoa. Menettekö nukkumaan, jos minä -sillävälin valvon?" - -Nick pudisti päätään. - -"Mutta teidän täytyy se tehdä. Voinhan herättää teidät, jos jotakin -tapahtuisi." - -"Te ette uskaltaisi" vastasi Nick. - -"Merkitsevätkö sananne sitä, että ette luota minuun?" kysyi Muriel. - -"Ei, ei suinkaan. Mutta tehän pelästyitte äsken niin että pyörryitte. -Se voisi tapahtua toisenkin kerran. Luulen tuon miehen olleen -vaanimassa kenraali Bassetin etujoukkoja. Tuollaisia vakoojia voi olla -useampiakin. Siksi en äsken uskaltanut ampua." - -Muriel koetti malttaa mieltänsä ja vastasi: "Eihän vaara suinkaan -pienene, vaikka olette valveillakin. Olkaa järkevä. Minä teen parhaani." - -Hänen äänessään oli rukoileva sävy ja Nick antoi äkkiä perään. - -Hän meni heti takaisin heidän piilopaikkaansa ja heittäytyi vuoteelle, -jonka hän oli Murielia varten tehnyt. - -Muriel, joka ei ollut odottanut hänen noin pian myöntyvän, jäi -kummastuneena katselemaan häntä epätietoisena, mitä tehdä. - -Hetken kuluttua käänsi Nick päätään ja sanoi: "Jäättekö luokseni, -Muriel?" - -"Luonnollisesti", vastasi tämä tuntien samaista edesvastuuntunnetta -kuin äskenkin. - -Nick mutisi jotakin itsekseen ja käänteli rauhattomana itseään. Muriel -ymmärsi heti, mitä hän tahtoi, mutta pelko esti häntä antamasta perään. -Hän pysytteli, joskin vastenmielisesti, Nick'in vieressä, mutta aivan -lähelle hänen oli mahdoton siirtyä, niin tahraiselta Nick hänestä -tuntui. - -Nick o!i vaiti. Hän makasi hievahtamatta ja näytti tuskin hengittävän. -Muriel huomasi, ettei Nick siten voisi levätä. Eikä hän koettanutkaan -nukkua. - -Tuskan vallassa väänteli Muriel käsiään. Järki sanoi hänelle, että -Nick'in oli mahdoton enää tätä rasitusta kestää saamatta välillä levätä. - -Sulkien silmänsä jännitti tyttö koko tahtonsa voidakseen täyttää hänen -toivomuksensa. Lopuksi istahti hän Nick'in ulottuville. - -Ratcliffe'lta pääsi helpotuksen huokaus ja hermojen jännitys laukesi. -Vaikkei hän mitään sanonut, tiesi Muriel hänen rauhottuneen. - -Tuskin oli minuutti kulunut, kun Nick Ratcliffen tasainen hengitys jo -ilmasi hänen nukkuneen. Monta tuntia istui Muriel liikkumatta. Nick oli -luottanut häneen tekemättä ainoatakaan kysymystä ja isänsä tyttärenä -tahtoi Muriel osottautua hänen luottamuksensa arvoiseksi, maksoi mitä -maksoi. - - - - -VII. - -Kuolema häämöttää. - - -Yöllä kulkivat he sitten harmistumatta eteläänpäin. Tähdet olivat -Nickille tienviittana, sitäpaitsi tunsi hän seudun sangen hyvin. Väliin -häämötti etäämmällä joitakin olentoja, mutta mikään ei pysäyttänyt -heitä. He kulkivat vihollismaassa lainkaan herättämättä epäluuloja. -Useasti tarttui Nick jo revolveriinsa valmiina täyttämään kenraali -Roscoelle tekemänsä lupauksen jos heidät huomattaisiin, mutta kun vaara -taasen oli ohitse, piteli hän tyttöä lujemmin vyötäisiltä ja kuletti -häntä kanssaan entistä varovaisemmin. - -Koko matkalla he tuskin vaihtoivat sanaakaan. Alussa käveli Muriel -kevyin askelin mielissään siitä, että sai jättää paikan, jossa oli niin -monta kauheata tuntia viettänyt. Mutta varsin pian tunsi hän itsensä -väsyneeksi. - -Kun Muriel jo kolmannen kerran kompastui, otti Nick hänet syliinsä ja -tytön vastaväitteistä huolimatta kantoi häntä kuin pientä, avutonta -lasta. Muriel näki, että Nick itsekin ontui, mutta kuitenkin kantoi hän -häntä horjahtamatta, kevyin ja varmoin askelin kuin vuorivuohi, kunnes -löysi sopivan lepopaikan eräässä metsikössä. - -Auringon noustua näkivät he alhaalla laaksossa kylän, jota ympäröivät -riisi- ja puuvillapellot. - -"Minun täytyy mennä etsimään meille jotakin ruokaa", sanoi Nick. - -Mutta tätä eivät Murielin hermot kestäneet. Tarrautuen Nick'iin rukoili -hän, ettei tämä jättäisi häntä. - -"Jos menette, niin täytyy teidän ottaa minut myötänne. En tahdo jäädä -yksin tänne." - -Nick myöntyi huomattuaan hänen olevan niin kiihtyneessä mielentilassa, -ettei häntä voinut jättää yksikseen. Hän istuutui maahan Murielin -viereen ja pian nukkui tyttö Nick'in olkaan nojaten. Mutta uni oli -sangen rauhatonta. Yht'äkkiä heräsi hän hurjasti huutaen, että joku -murhattiin ja rukoili Nick'ia auttamaan miesparkaa. - -Nick koetti parhaansa mukaan rauhottaa häntä, ja taasen nojautui hän -nyyhkyttäen kumppaniinsa. Koko päivän oli Muriel kovassa kuumeessa ja -valitti hiljaa, vasta ilman viiletessä ja illan lähestyessä vaipui hän -uneen. - -Sitä olikin Ratcliffe odottanut koko ajan. Hän asetti Murielin puiden -varjostaman korkean kallionkielekkeen suojaan ja riensi laaksoon. Ilta -pimeni yhä hänen kulkiessaan kylän läpi salapuvussaan ja veitsi vyöllä -alkuasukasten tapaan. Päähineensä oli hän vetäissyt kasvoilleen, mutta -muita varovaisuustoimenpiteitä hän ei noudattanut. - -Varjon tavoin livahti hän miesjoukon ohitse, joka istui tulen -ympärillä. Nämä kääntyivät katsomaan, mutta hän oli jo silloin erään -turvemajan takana. - -Kuin sisäisen vaiston ohjaamana astui hän tuohon turvemajaan. Majassa -istui nainen lapsi sylissään, mutta heihin ei hänen huomionsa -kiintynyt. Lattialla oli maitokulho. Sen hän sieppasi käteensä ja -katosi yhtä nopeaan kuin oli tullutkin. Nick kuuli takanaan hälinää ja -huutoja, mutta silloin oli hän jo kadonnut näkyvistä, ja kylän asukkaat -luulivat varmaan tuota nopsajalkaista vierasta pyhäksi mieheksi, -joka oli käynyt lyhyellä vierailulla heidän luonaan, ja pitivät sitä -onnellisena enteenä. - -Asukasten päästyä tähän lopputulokseen oli Nick jo polvillaan Murielin -vieressä tukien tätä hänen juodessaan. Juotuaan tunsi Muriel itsensä -virkeämmäksi. Kiittäen Nick'ia pyysi hän: - -"Juokaa nyt itsekin." - -Nick nauroi ja laski leikkiä salatakseen nälkäänsä ja janoansa ja joi -lopun. Eikä mikään juoma koko maailmassa olisi voinut tuottaa hänelle -sellaista nautintoa, kuin tämä puolikulhollinen maitoa. - -Juotuaan istuutui hän Murielin viereen. Tämä näytti puolittain -nukkuneelta ja Nick hämmästyi tuntiessaan hänen vapisevan kätensä -omassaan. - -Hän kumartui tyttöä kohti. - -"Mikä teidän on? Mitä tahtoisitte?" - -"Tahdon vain sanoa, että teidän täytyy jatkaa matkaanne ilman minua, -kun kuu on laskenut. Älkää olko huolissanne minusta. Minä kuolen -kumminkin jo ennen aamua. En lainkaan pelkää, olen päinvastoin iloinen. -Minä olen niin väsynyt, niin väsynyt." - -Ääni vapisi. Nick oli kotvan aikaa vaiti. Hän vain lämmitti Murielin -kylmiä käsiä omissaan. - -Kun hän vihdoin vastasi oli hänen äänensä tavattoman lempeä, mutta -samalla vakava ja varma. - -"Muriel tyttöseni", sanoi hän, "te kuulutte nyt minulle. Minä olen -saanut teidät huostaani enkä aio teistä erota." - -Muriel ei yrittänyt vetää pois käsiänsä tai tehdä vastarintaa, mutta -silti hän ei suostunut. - -"Miksi ette anna minun kuolla?" sanoi hän sitten valittavalla äänellä. -"Minä tahdon kuolla. Miksi pidätätte minua?" - -"Miksikö?" vastasi Nick epäröimättä. "Tahdotteko tosiaankin, että sanon -sen teille?" - -Mutta sitten hän vaikeni ja laski hiljaa Murielin käden luotaan. - -"Te kyllä saatte sen tietää myöhemmin, Muriel. Mutta nyt täytyy teidän -vain luottaa sanaani, kun sanon, että minulla on siihen pätevät syyni." - -Nick puhui kiihkeästi, mutta tyttö oli liian sairas sitä huomatakseen. -Ärtyneenä kääntyi hän pois. - -"Miksi täytyy minun elää? Ei kukaan minua tarvitse." - -"Tuo ei ainakaan pidä paikkaansa niin kauan kun minä elän", vastasi -Nick lujasti, kuin olisi tehnyt lupauksen. - -Mutta nytkään ei Muriel kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa. Kun -Nick sitten otti hänet syliinsä jatkaakseen matkaa, pyysi tyttö itkien -saada jäädä tähän paikkaan. - -Mutta Nick ei häntä kuunnellut. Hän tiesi heidän joutuvan vaaralle -alttiiksi, jos jäisivät näin lähelle kylää. - -Tällä tavoin kantoi hän Murielia useita tunteja, lujalla tahdollaan -pakottaen jäsenensä tottelemaan. Ontuen kulki hän peninkulman toisensa -jälkeen vaarallista tietään, kunnes auringon noustessa löysi sopivan -lepopaikan eräästä vuorenseinämästä. - -Muriel oli äärettömästä väsymyksestä vaipunut horroksiin. Koko -päivän hän houraili tiedottomana. Toisinaan sai hän itkukohtauksia. -Päivän pitkien, polttavankuumien hetkien kuluessa oli Nick yhäti -hänen vierellään. Usein piti hän Murielia sylissään, jolloin tämä -hieman rauhottui. Hänen verestävät silmänsä tähystivät lakkaamatta -apujoukkoja, kasvot olivat keltasenkalpeat ja sisäänpainuneet, mutta -silmät paloivat kuin hehkuvat hiilet. Hän tunsi ei enää jaksavansa -kestää, mutta viimeiseen asti tahtoi hän sentään toivoa ja odottaa. -Kotkan tavoin tähysteli hän etäisyyteen. - -Kun aurinko laskihe valaen vuorenhuipuille kultaista hohdettaan, -katsahti hän vihdoin Murielin kalpeihin kasvoihin. Silmäluomet olivat -kiinni ja hänestä tuntui, kuin olisi kuolema jo painanut leimansa -noihin liikkumattomiin piirteisiin. Tyttö oli jo kauan maannut tällä -tavoin ja Nick oli luullut hänen nukkuvan. - -Nick otti pullon ja ensi kertaa eläissään vapisi hänen kätensä. -Kostuttaessaan konjakilla Murielin huulia huomasi hän sanomattomaksi -mielihyväkseen tytön silmäluomien liikkuvan. Tämä avasi silmänsä, -joissa näkyi miltei hymyn välke. - -Lapsellisin elein nojautui hän Nick'in rintaa vasten, mutta Nickillä -oli sentään katkera tunne, että tyttö oli tällä hetkellä kaukana hänen -luotaan. - -"Näettekö niitä?" kuuli hän sitten tytön sanovan. - -"Mitä, rakkaani?" kysyi Nick hiljaa. - -Hän näki Murielin loistavin kasvoin katselevan vuorenhuippuja. - -Sitten käänsi hän taasen katseensa Nick'iin. - -"Miten ihmeellistä", sanoi Muriel hitaasti, "minä luulin sitä kotkaksi." - -Hänen äänensä sävy vihloi Nick'in sydäntä. - -"Minä se olen. Minä, Nick Ratcliffe", sanoi hän. "Tunnetteko minua, -Muriel?" - -Mutta Murielin katse liukui taasen hänen ohitseen. - -"Nick?" toisti hän. "Ei, kotka se oli." - -Hän vetäytyi pois Nick'in luota ja Nick värisi tuskasta. - -"Muriel! Jääkää luokseni. Rakastakaa minua. Eihän vuorilla ole mitään, -joka saattaisi teitä viehättää. Tässä minä olen, tässä! Pidän teitä -sylissäni. Oi, Jumalani!" huudahti hän. "Hän ei kuule eikä näe minua. -Hän ei enää ymmärrä minua." - -Hänen tuskansa herätti Murielin hetkeksi tuntoihinsa. Hän käänsi -katseensa Nick'in epätoivoisiin kasvoihin. - -"Kyllä, Nick, minä näen", sanoi Muriel hiljaa. - -"Todellako?" kysyi Nick kumartuen häntä lähemmä. - -Muriel katsoi kysyvästi häneen. Silmät olivat uniset kuin lapsen. -Kädellään osottaen alas laaksoon sanoi hän väsyneellä äänellä: - -"Tuolla alhaalla. Ettekö näe niitä? Tahi oliko se vain näky tai -unelma? Muistatteko, miten sanotaan: Ja katso, vuorten ylitse kulkivat -hevoset... ja sotavaunut! Jumala on ne lähettänyt." - -Muriel painoi väsyneen päänsä Nick'in rintaa vasten. Hän huokasi syvään -ja näytti vaipuneen uneen. - -Nick katsahti alas laaksoon. Äkkiä terästyi hänen tuskainen katseensa. - -Uneksiko hänkin? Tai oliko tuo näky? Oliko se kuumehourailua? Juuri -sen paikan alapuolella, jossa hän istui, näki hän miehiä, hevosia ja -kanuunia pitkässä, liikkuvassa rivissä. - -Hänen korvissaan humisi ja hän kuuli itsensä huutavan kerta toisensa -perään. - -Humina korvissa yltyi. Nyt se tuntui jo kaikkialla koko päässä. Sitten -tuntui kuin olisi aivoissa jokin katkennut. Tummat vuorenhuiput -näyttivät horjahtelevan ja syöksyvän äänettöminä alas. - -Hän meni tainnoksiin. - - - - -VIII. - -Simlassa. - - -Syvä hiljaisuus vallitsi. Tuossa Simlan läheisien pinjametsien -hiljaisuudessa oli jotakin salaperäistä. Yht'äkkiä kuului pianolla -soitettavan sädehtivän iloista operettisäveltä ja yhtä odottamatta -alkoi käheä ääni laulaa säestyksen mukaan. - -Kuistilla seisova intialainen palvelija olisi peittelemättä ilmaissut -tyytymättömyytensä, ellei olisi tiennyt velvollisuutensa talon -palvelijana olevan käyttäytyä arvokkaan levollisesti. Hän odotti -emäntänsä tuloa lastenkamarista, jossa hän kuului puhuvan ayah'in [int. -lapsenhoitaja ja imettäjä] kanssa. Jo kotvan aikaa oli hän odottanut -ja olisi jäänyt odottamaan vielä sangen pitkäksi aikaa, sillä hänen -kärsivällisyytensä oli loputon. Mutta tuon omituisen soiton kuultuaan -tuli talon rouva heti lastenkamarista. - -"Sammy", huudahti hän tyytymättömänä, "miksi en ole saanut tietää, että -kapteeni Ratcliffe on täällä?" - -Kuuntelematta palvelijan selityksiä riensi hän huoneeseen, josta soitto -ja laulu kuului. - -"Kas vain, kapteeni Ratcliffe", huudahti hän innokkaasti, "minulla ei -ollut pienintäkään aavistusta teidän täälläolostanne." - -Soitto lakkasi heti ja Nick hypähti ylös mielihyvästä säteillen. - -"Tiesin sen, te rakastettavin kaikista naisista", vastasi hän -suudellen talon rouvan kättä. "Siksipä juuri valitsinkin tällaisen -ilmottautumistavan. Vai niin, heidän on siis joka tapauksessa -onnistunut viekotella teidät tänne Simlaan?" - -"Niin, lääkäri neuvoi minua matkustamaan kotiin, mutta minun täytyi -tulla tänne lapsen vuoksi. Ette voi aavistaa, miten herttainen hän on, -vaikka onkin vasta kuusikuukautinen. Mutta nyt on teidän kerrottava -minulle itsestänne. Teidät on varmaan päästetty sairashuoneesta liian -aikaisin. Tehän näytätte suoraan sairasvuoteelta tulleelta." - -"Tu quoque" (Sinä myöskin), vastasi Nick nauraen. "Sillä erotuksella -vain, että te olette silti yhtä viehättävä. Mutta jos minä olisin -Willin sijassa, en sentään olisi teidän ulkomuotoonne tyytyväinen." - -Mrs Musgrave rypisti kulmakarvojaan. - -"Vielä mitä, sitä te ette ymmärrä. Ette edes tiedä, miten sairas minä -olen ollutkaan. Minun on nyt levättävä, muuten kyllä olisin tullut -sairashuoneeseen teitä tervehtämään." - -"Olipa hyvä, ettette tullut. Olen nukkunut kolme viimeistä viikkoa -yhteen toviin. Nyt vasta heräsin." - -Mrs Musgrave katsoi häneen sydämellisesti hymyillen. - -"Poika raukka! Saivatpa he Waraan sittekin lopulta apua", sanoi hän. - -Nick kohautti olkapäitään. - -"Kyllä tavallaan. Orange oli ainoa elossa oleva valkoihoinen, eikä -hänkään ollut syönyt kolmeen päivään. Jos Muriel Roscoe olisi jäänyt -sinne, olisi hän kuollut ennen kenraali Bassetin saapumista. On -tapauksia, jolloin pysyy elossa kärsimisen tähden. Niin oli hänen -laitansa." - -Nick'in ääni kuulosti tylyltä, ja hän muutti heti puheenaihetta. - -"Olitte kai kovin peloissanne serkkunne tähden?" sanoi hän. - -"Blake Grange parka. Niin, olinpa niinkin. Olin äärettömän levoton -teidän kaikkien vuoksi." - -"Kiitän", sanoi Nick laskien kätensä hänen käsivarrelleen. "Olen juuri -tullut luoksenne vetoamaan hyvään sydämeenne, mrs Musgrave. Me olemme -aina olleet hyviä ystäviä. Ettekö suostuisi ottamaan Muriel Roscoe'a -huostaanne, jos minä sitä pyydän? Hän tarvitsisi juuri nyt jotakuta." - -Mrs Musgrave katsoi häneen kysyvästi. - -"Kertokaa minulle ensin hänestä. Ja miksi käännytte minun puoleeni, -ettekä lady Bassetin, jonka luona hän asuu." - -"Lady Basset!" toisti Nick ylenkatseellisesti. - -"Ettekö pidä hänestä?" kysyi mrs Musgrave nauraen. "Minä luulin -kaikkien miehien jumaloivan häntä." - -"Olin kerran vähältä ottaa häneltä hengen", sanoi Nick. - -"Olipa vahinko, ettette sitä tehnyt. Minä inhoan häntä. Hän on kuin -käärme." - -"Minua hän vihaa", sanoi Nick. - -"Minkä tähden?" - -"Kysykää häneltä itseltään. Kenties siksi, että olin kerran -sytyttämäisilläni hänet tuleen. Sammutin kyllä valkean, mutta hänelle -se joka tapauksessa oli sangen epämiellyttävä hetki ja sitäpaitsi meni -hänen pukunsakin aivan pilalle." - -"Hänhän kohtelee teitä sentään mitä rakastettavimmin." - -"Imelästi tosiaan. Mutta aikomukseni ei ollut puhua hänestä, vaan -Murielista." - -"Aiotteko naida Murielin?" - -Nick'in vaaleat kulmakarvat kohottautuivat melkein hiusrajaan asti. - -"Olette nero, mrs Musgrave. Senpä minä juuri aionkin tehdä." - -Daisy Musgrave nousi ylös ja meni akkunan luo. - -"Eikö hän ole liian nuori? Rakastaako hän teitä?" - -Hän kääntyi ympäri kuullessaan Nick'in nauravan, vaikka hän olikin -tietänyt niin käyvän. Harvat ihmiset tunsivat Nick Ratcliffen niin -hyvin kuin hän. Heidän välillään vallitsi syvä myötätuntoisuus. - -"Voitteko ajatella jonkun nuoren tytön rakastuvan minuun?" kysyi Nick. - -"Kyllä vainen. Te olette niin erikoinen. Koko maailmassa ei löydy -ainoatakaan miestä, johon ei joku nainen kaikessa mielettömyydessään -rakastuisi." - -"Tuhannet kiitokset", vastasi Nick. "Voin siis luottaa teidän apuunne? -Tiedän lady Bassetin vastustavan tuumiani, mutta minulla on kenraalin -suostumus. Hän on, kuten tiedätte, Murielin holhooja. Murielin -isä-vainajan suostumus on minulla myöskin. Ja sen täytyy tapahtua pian. -Lady Bassetin luona tuntee hän varmaan itsensä sangen onnettomaksi." - -Daisy oli vakavan näköinen. - -"En tiedä, voinko auttaa teitä", sanoi hän verkalleen. "Mielelläni teen -kuitenkin voitavani vanhan ystävyytemme nimessä. Mutta hän on niin -lapsekas, ja ellei hän rakasta teitä, niin ette saa pyytää minua häntä -suostuttamaan." - -Nick hypähti seisoalleen. - -"Voitte luottaa siihen, että teen hänet onnelliseksi", huudahti hän. -"Minä... minä tulen olemaan hänelle oikein hyvä." - -Daisy kääntyi pois kuullessaan Nick'in äänen vapisevan. - -"Sen tiedän", sanoi hän vakavasti. "Te voisitte tehdä naisen, -joka teitä rakastaa, äärettömän onnelliseksi. Mutta kenkään ei -aavista, miten onneton sellainen avioliitto on, jossa ei rakkaus ole -molemminpuolista. Ei kukaan muu kuin se, joka on kokenut sitä." - -Viimeiset sanat purkausivat kiihkeinä esiin, mutta heti hän hymyillen -sanoi: - -"Tulkaa katsomaan poikaani. Hän itki jättäessäni hänet äsken, mutta -nähdessään minut hymyilee hän taasen tyytyväisenä." - -"Kukapa ei sitä tekisi", vastasi Nick kohteliaasti seuraten häntä. - - - - -IX. - -Muriel uudessa ympäristössään. - - -Kenraali Bassetin bungalow [huvilantapainen asuinrakennus] sijaitsi -Simlan viehättävimmällä paikalla ja kaikki lady Bassetin ystävät -kadehtivat heidän asuntoaan, joka taasen tietenkin osaltaan vaikutti, -että hän itsekin sitä ihaili. Mutta siitä huolimatta oli hän sangen -harvoin kotosalla, paitsi milloin hänellä oli vieraita. Koko hänen -aikansa kului seurustelussa. - -Harva ihminen saattoi tulla hyvin toimeen hänen kanssaan, Muriel -kaikista vähimmin. Hänen isänsä oli määrännyt kenraali Bassetin hänen -holhoojakseen ja tämä oli heti lähettänyt hänet vaimonsa luo. Silloin -oli Muriel Roscoe ollut niin sairas, ettei jaksanut ajatellakaan -vastaväitteitä, vaikka ei koskaan ollut pitänyt lady Bassetista ja -toisissa olosuhteissa luultavasti olisi pyytänyt saada matkustaa -kotiin Englantiin. Vasta viime aikana huomasi Muriel, miten paha hänen -oli olla lady Bassetin kodissa. Sitä mukaa kuin nuoruuden joustavuus -sai taudista voiton ja hän heräsi kauan kestäneestä horrostilastaan, -palasi myöskin kärsimisen kyky ja hän tunsi itsensä niin äärettömän -yksinäiseksi. Tavallaan helpotti hänen tilaansa lady Bassetin ainainen -huvittelu, tämä kun ei siten joutanut seurustelemaan hänen kanssaan, -mutta oli hetkiä, jolloin kuka tahansa olisi ollut hänen luokseen -tervetullut. - -Hän ei enää ollut oikein sairas, mutta hänellä oli yhä hiukan kuumetta -ja hän tunsi olevansa henkisesti veltostunut, mutta ei jaksanut sitä -vastustaa. Usein hän kysyi itseltään, miksi hän enää eli, miksi hän -oli kestänyt paon kauhut, kun hänen kalleimpansa oli temmattu pois. -Sellaisina hetkinä näytti hänestä tulevaisuus synkältä kuin yö, kuin -erämaa, jonka lävitse kulkemiseen hänellä ei koskaan tulisi olemaan -kyllälti rohkeutta. - -Jos Nick joskus tällöin johtui hänen mieleensä, muisteli hän tätä kuin -aavetta, joka kuului kauheaan menneisyyteen. Häntä ei nykyhetkenä enää -ollut olemassa ja vastaisuutta ei hän jaksanut ajatella. Kukaan ei -milloinkaan maininnut Nick Ratcliffen nimeä, kunnes lady Basset eräänä -päivänä sanoi hänelle ollessaan juuri menossa puutarhajuhlaan: - -"Sain vast'ikään muutaman rivin kapteeni Ratcliffeltä. Olen sanonut -hänelle, että olet liian heikko voidaksesi ottaa ketään vastaan, mutta -hän kirjottaa sittekin tulevansa. Ehkä tahdot itse kirjottaa hänelle, -että et jaksa vielä ottaa häntä vastaan." - -"Kapteeni Ratcliffe", toisti Muriel, kuin olisi tuo nimi muistuttanut -häntä jostakin. "Ah, niin", jatkoi hän hetken kuluttua punan kohotessa -hänen poskilleen, "Nick! Olin miltei unohtanut hänen sukunimensä. -Tahtoisiko hän tavata, minua? Onko hän vielä täällä Simlassa?" - -Hän kääntyi harmistuneena poispäin huomatessaan lady Bassetin omituisen -katseen, jota hän ei ymmärtänyt. - -"Sinun ei tarvitse tavata häntä, ellet tahdo", alkoi lady Basset -taasen. "Jos seuraat minun neuvoani, et ota häntä vastaan. Kaiken sen -jälkeen, mitä sinä olet saanut kestää, et voi olla liian varovainen. -Huhut leviävät niin helposti. Kirjota vain ja sano hänelle, ettet ota -häntä vastaan." - -"Miksi niin?" kysyi Muriel odottamattoman varmasti ja uhmaten. -"Täytyyhän minun kiittää häntä kaikesta, mitä hän on minun tähteni -saanut kestää." - -Hän ei itsekään oikein ymmärtänyt, minkätähden hän vastusti lady -Bassetin ehdotusta. Ehkä se tapahtui pelkästä vastustamishalusta. - -"Milloin hän tulee?" kysyi hän. "Tahdon tavata hänet, kun hän tulee." - -Lady Basset kohautti olkapäitään. - -"Kuten tahdot, lapsi kulta. Ole vain varovainen. Hän sanoo tulevansa -tänään. Mutta ehkä mieluummin tahdot hänen tulevan silloin, kuin -minäkin olen kotosalla?" - -"Ei, sitä en tahdo", vastasi Muriel peittelemättä. - -Hän tunsi olevansa rauhaton eikä ymmärtänyt lady Bassetin viittauksia. -Tämän mentyä heittäytyi hän taasen pitkälleen sohvalle, mutta ei -nukkunut. - -Kokonainen tunti kului siten. Sitten kuuli hän äkkiä askelia ja jonkun -äänen hyräilevän. - -Silloin välähti hänen mieleensä eräs muisto ja tuntui, kuin miekka -olisi lävistänyt hänen sydämensä. Hänestä tuntui, kuin olisi isä -uudelleen viimeisen kerran sulkenut hänet syliinsä ja sanonut hänelle -viimeiset jäähyväiset, kunnes he jälleen kohtaisivat toisensa. - -Hän hypähti ylös ja nojautui sohvan selkämykseen. Olisiko hänellä -rohkeutta tavata hänet? Murielin sydän löi kiivaasti. Hetkisen ajatteli -hän paeta. Mutta samassa huomasi hän sen olevan liian myöhäistä. Hän -näki palvelijan tulevan kuistin ovesta ja Nick'in seuraavan häntä. -Läähättäin astui hän Nick'ia vastaan. - - - - -X. - -Muuan kosinta. - - -Nick astui sisään niin huolettoman ja luonnollisen näköisenä, kuin -olisivat he vasta eilen eronneet ja tervehti Murielia sydämellisesti. -Tarttuessaan Murielin käteen huomasi tämä Nick'in puoleksi suljettujen, -värähtelevien silmien katsovan häneen omituisen pitkin ja tarkkaavin -katsein. - -"En tahdo rasittaa teitä kysymyksilläni, koska näen, että voitte -jo paremmin", sanoi hän. "Oliko teidän vaikea saada lady Bassetin -suostumusta minun pääsyyni luoksenne?" - -Muriel jäykkeni kuullessaan tämän kysymyksen. Hänen mielenkuohunsa -alkoi tyyntyä ja hän tunsi kuin hieman pettyneensä, sillä hän oli jo -miltei unohtanut, miten omituinen Nick saattoi olla. - -"En pyytänytkään hänen suostumustaan", sanoi Muriel kylmästi. "Sanoin -hänelle vain, että aioin ottaa teidät vastaan sanoakseni..." - -"Sanoaksenne...?" kysyi Nick näyttäen iloiselta. - -Tyttö tunsi harmikseen punastuvansa. Tehden väsyneen liikkeen hän -istuutui. Hän oli aikonut pitää Nick'ille pienen ystävällisen puheen -ja kiittää häntä siitä huolenpidostaan, mutta kuinka olikaan, -sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Sitäpaitsi ei Nick näyttänyt -odottaneenkaan mitään kiittelemisiä. - -Hän istahti tytön viereen sohvalle. - -"Puhelkaamme nyt hieman", sanoi hän. "Tehän olette jo aivan parantunut, -eikö totta?" - -Muriel katsahti häneen vastatessaan: - -"Kyllä. Olen vielä vain niin väsynyt." - -Vaikkei Nick häneen katsonutkaan, tuntui Murielista kuitenkin siltä, -kuin olisi Nick yhä häntä tarkastanut. - -Ottaen tytön käden omaansa sanoi hän äänellä, joka tuntui väreilevän -pidätettyä iloa: - -"Olen niin iloinen kuullessani teidän jo parantuneen. Minun on nyt -paljon helpompi sanoa sanottavani. Tulin tänne kysyäkseni, miten pian -olette valmis menemään naimisiin kanssani. Tänäänkö jo tai huomenna? -Ehkä ensi viikolla? En tahtoisi teitä kiirehtiä, mutta minun mielestäni -ei meillä ole mitään pitkityksen syytäkään. Ja minä puolestani vihaan -odotusta. Vai miten te ajattelette?" - -Muriel katseli häntä kummastuneena. Kasvot kävivät tummanpunaisiksi. - -"Minäkö naimisiin teidän kanssanne?" änkytti hän hämillään. -"Minkätähden? Miten se ajatus johtui mieleenne?" - -"Sanon sen teille", vastasi Nick järkähtämättömän tyynesti. "Näin unta, -että minulla oli ystävä, joka oli niin yksinäinen ja surullinen ja -joka tarvitsi jonkun, joka häntä hoivaisi. Silloin muistin, että hän -kuuluikin minulle, että hänen isänsä oli uskonut hänet minun huostaani -ja antanut minulle luvan pitää huolta hänestä. Tämä valoi minuun -rohkeutta, niin että uskalsin tunkeutua hänen luokseen, vaikka hän -vielä olikin syvästi suruissaan. Enkä minä rasittanut häntä pitkillä -esipuheilla. Niitähän ei tarvita meidän välillämme, Muriel. Tahdotteko -nyt punnita asiaa? Uskokaa minua, se sen kyllä ansaitsee." - -Hän piti tyttöä lujasti kädestä puhuessaan ja hänen kulmakarvansa -kohosivat ja laskeutuivat lakkaamatta. Murielin mielestä näyttivät -hänen silmänsä tulenliekiltä ja hänen ehdotuksensa enemmän hämmästytti -kuin pelotti häntä. Nick'in rauhallinen ääni vaikutti sen, ettei häntä -pelottanut, mutta hän oli liian kummastunut vastatakseen. - -"Sanokaa minulle, mitä tuumitte siitä", sanoi Nick hiljaa. "Tämä ei ole -mikään äkillinen päähänpisto minun puoleltani, sitä ette saa luulla. -Isänne tiesi minun tunteeni. Siksi hän uskoikin teidät minun huostaani -ja siksi luotti hän minuun. Minulla on hänen suostumuksensa." - -Muriel ei enää katsonut häneen. Uudelleen eli hän muistossaan hetken, -jolloin isä puhui hänelle Nick Ratcliffesta. Hän oli kuulevinaan isänsä -kysymyksen, muisti oman vastauksensa sekä sen, mitä isä sitten sanoi. - -Sitten tuntui hänestä kuin olisi hän tukehtumaisillaan. Hän tunsi -jälleen vastenmielisyytensä heräävän tuota miestä kohtaan ja oli -jälleen näkevinänsä tuon näyn, joka oli riistänyt häneltä niin monen -yön unen. Hänen silmiinsä kuvastui taasen tuo kuolettava taistelu ja -vihollis-raukka, joka kiemurteli kuolonkamppailussa armottomien käsien -häntä kuristaessa. - -Hän peitti silmänsä päästäkseen näkemästä tuota hirvittävää näytelmää. - -"Oi, en tiedä, voinko suostua", valitti hän. "En tiedä voinko." - -Nick ei liikahtanut. Ja kuitenkin tuntui Murielista kuin hänestä olisi -virrannut sähkövirta. Muriel taisteli tuota vaikutusta vastaan, mutta -ei jaksanut sitä voittaa. - -"Siinä ei ole mitään pelottavaa", sanoi Nick lohduttaen, "En pyydä -muuta kuin saada ottaa teidät huostaani. Lupaan olla teille oikein -hyvä, jos minut otatte vastaan, Muriel." - -Nick'in viime sanoissa oli jotakin, joka tunkeusi tytön sydämeen hänen -tahtomattaan. - -Mutta hän epäröi sentään. Voisiko hän, uskaltaisiko hän ottaa tuota -askelta? Eiköhän taasen tulisi sellaisiakin hetkiä, jolloin hän inhoten -työntäisi luotaan tuon miehen, joka tarjosi hänelle turvapaikan, -vaikkakin hän nyt yksinäisyydessään tunsikin halua suostumaan hänen -tarjoumukseensa? - -Mutta toiselta puolen oli Nick jo osottanut hänelle että taisi olla -hyvä ja lempeä. Murielin sydämessä tulvahti äkkiä kiitollisuuden tunne -ja pieni kipinä syttyi palamaan. Ilkeän unen tavoin häipyi hänen -pelkonsa. - -"Minusta on aivan yhdentekevää, mitä nyt teen", sanoi hän väsyneellä -äänellä. "Menen avioliittoon kanssanne, jos tahdotte ja jos olette -varma siitä, että ette sitä koskaan kadu." - -"Oikein tehty", sanoi Nick hyväksyvästi. "Minä puolestani en enää -epäröi. Olen jo kauan tietänyt, mitä tahdon." - -Hän hymyili veitikkamaisesti, eikä Muriel aavistanut, hänen todellisia -tunteitaan. - -Laskien vapisevan kätensä hänen polvelleen sanoi Muriel yrittäen -hymyillä: - -"Teidän täytyy olla sangen kärsivällinen minun suhteeni. Muistakaa, -että olette minun ainoa ystäväni koko maailmassa." - -Nick tarttui uudelleen hänen käteensä ja puristi sitä omassaan. - -"Rakkaani", sanoi hän lempeästi, "en milloinkaan sanojasi unohda." - - - - -XI. - -Ratsastusmatka. - - -Seuraavana yönä valvoi Muriel monta tuntia ajatellen moneen kertaan -kohtaustaan Nick'in kanssa. Hänelle tuotti tavallaan helpotusta se -seikka, että hänellä nyt oli jotakin odotettavaa, mutta hän ei voinut -oikein unohtaa pelkäävänsä tuota miestä, joka väkivalloin oli estänyt -hänet jakamasta isänsä kohtaloa. - -Ihmetellen sitä, että oli niin pian suostunut ja uskotellen itselleen -siten täyttävänsä isänsä tahdon, epäili hän, oliko tosiaan isä tuntenut -ja ymmärtänyt täysin Nick Ratcliffen omituisen ilvehtivän luonteen. - -Lopen väsyneenä nukkui hän vihdoin ja näki unta, että kotka tarttui -häneen ja äärettömän nopeasti kuletti hänet pesäänsä vuorille. - -Hänestä oli ihanaa siten lentää ilman halki ja hänen rintansa paisui -ihastuksesta. Äkkiä herätti hänet unestaan hevosen kavioiden kopse ja -iloinen laulava ääni. - -Muriel naurahti itsekseen sen kuullessaan. Kaikki rauhattomat ajatukset -olivat tipotiessään. Nick oli pyytänyt häntä ratsastamaan aikaisin -aamulla ja oli nyt häntä noutamassa. Hän nousi ylös ja veti uutimet -syrjään. - -Nick istui hevosen selässä ja tervehti häntä raikuvin huudoin. Toinen -satuloitu hevonen oli vieressä. Aurinko oli juuri nousemaisillaan -vuoren huippujen takaa. Muriel kiiruhti pukeutumaan päästäkseen pian -matkaan. - -Ajatellessaan, mitä lady Basset mahtaisi sanoa, nauratti häntä taasen. - -Murielin tullessa ulos tuli Nick jo häntä vastaan. - -"Toivon, että pidit laulustani. Kiiruhdapas nyt! Me emme saa hukata -aikaa. Nukuitko sinä?" - -Muriel myönsi niin tehneensä. - -"Ja uneksit minusta", jatkoi Nick. "Aivan kuten tuleekin." - -Tyttö ei vastannut ja Nick purskahti nauruun kuin vallaton poikanen. - -"Enkö sitä tietänyt? Nyt ratsulle! Minulla on makeisia muassani, joten -ei sinun tarvitse kuolla nälkään. Joko olet valmis? Kas niin. Rakas -lapseni, sinä olet vielä hirveän kevyt. Miksi et syö enemmän?" - -"Olethan itsekin laiha kuin ruoho", vastasi Muriel harvinaisen -reippaasti. - -Nick kumartui hymyillen hänen puoleensa, otti hatun päästään ja suuteli -hänen hameensa lievettä nöyrästi ja kunnioittavasti kuin orja. - -Tuo suudelma sai jonkin kielen tytön sielussa väräjämään. Hänestä -tuntui se niin ihmeelliseltä, mutta hän ei vielä voinut selittää sen -merkitystä. Tuntiessaan poskiaan kuumottavan käänsi hän pois päänsä, -jottei Nick näkisi hänen kasvojaan. - -Oli ihmeen kaunis aamu. Metsä tuoksui ja ilma oli ihastuttava. He -kannustivat hevosiaan ja nämä juoksivat tuulen nopeudella. Tämä oli -tosiaan hauskin ratsastus, missä Muriel oli ollut mukana. Kun Nick -sitten tahtoi pysähtyä lepäämään, vastusti hän sitä säihkyvin silmin ja -punottavin poskin, mutta myöntyi sentään lopuksi. - -Oli kyllä ihanaa istuakin ja katsella auringon valavan kultaista -hohdettaan vuorenhuipuille. Murielin sydän löi kiivaasti muistaessaan -unensa kotkaa, joka oli kiidättänyt hänet halki avaruuksien. - -Hän katsahti Nick'iin, mutta tämä seisoi selin häneen pidellen hevostaan -ja katsellen tasangolle päin. Mitähän hän mahtoi miettiä seisoessaan -tuossa niin liikkumattomana kuin kuvapatsas? Yht'äkkiä valtasi Murielin -tunne, että he olivat aivan yksin koko avarassa maailmassa. - -"Minua paleltaa Nick", sanoi hän. "Emmekö jo jatka matkaa?" - -Kääntymättä häneen ojensi Nick hänelle kätensä, mutta Muriel ei -tahtonut tarttua siihen. Häntä pelotti taasen. - -Kotvan hiljaisuuden perästä huokasi Nick syvään ja käänsi ratsunsa. - -"Paleltaako sinua? Tule, ratsastakaamme Annandale'en. Meillähän on -kyllin aikaa. Aion esittää sinut, Muriel, eräälle ystävättärelleni, -Daisy Musgravelle. Oletko kuullut hänestä? Hän ja Blake Grange ovat -serkkuja. Sinä tulet varmaankin pitämään hänestä." - -Muriel sanoi kuulleensa kapteeni Grangen puhuvan hänestä ja nähneensä -Daisyn miehen. - -"Pidin hänestä", sanoi hän, "mutta hän näytti niin kovin nuorelta." - -"Hänhän on miltei poikanen", vastasi Nick. "Hän on siviilivirkamies ja -tekee työtä ahkeraan kuin hevonen. Mrs Musgrave on hyvin heikko. Hän ja -hänen pieni poikansa lähetettiin tänne toipumaan. Luulen, että hänellä -on heikko sydän ja mahdollisesti täytyy hänen palata kotiin Englantiin. -Hän ei ota lainkaan osaa seuraelämään, mutta hän pyysi minua tuomaan -sinut luokseen." - -"Nick", sanoi Muriel epäröiden, "kerrotko sinä kaikille, että me olemme -kihloissa?" - -"Luonnollisesti. Miksikä en sitä tekisi?" - -Muriel ei ilmottanut mitään syytä, mutta hän ei pitänyt siitä. - -"Kerroin sen lady Bassetille eilen illalla", jatkoi Nick. "Eikö hän -puhunut sinulle mitään?" - -"Kyllä, hän suuteli minua ja sanoi olevansa iloinen", vastasi Muriel -punaseksi karahtaen. - -"Sepä ystävällisesti tehty", sanoi Nick katsahtaen häneen. "Lady -Bassetilla on ihmeellinen kyky aina sanoa ja tehdä kuten sopiikin. -Siksi me kaikki niin paljon hänestä pidämmekin." - -Muriel ei vastannut. Hän ihmetteli itsekseen, mistä mahtoi johtua, -ettei Nick Ratcliffe pitänyt lady Bassetista. - -"Tietääkö mrs Musgrave sen myöskin?" kysyi hän. - -"Hänelle kerroin sen ensimäiseksi. Mutta sinun ei tarvitse pelätä, että -hän onnittelisi sinua samoin kuin lady Basset." - -Muriel naurahti hermostuneesti. Hän olisi tahtonut vaihtaa -puheenaihetta ja sanoa jotakin leikillistä, mutta hän oli niin -hämillään, ettei löytänyt sanoja. - -"Tahtoisin sanoa sinulle jotakin, Muriel", sanoi Nick ratsastaen -lähemmä. - -"Mitä?" kysyi Muriel ja katsoi pelästyneenä Nick'iin. - -"Ei mitään vaarallista", vastasi tämä veitikkamaisen näköisenä. "Olisin -äsken sen sanonut, mutta olin liian ujo. Katsohan, tahtoisin, että sinä -pitäisit tätä sormusta sormessasi. Siihen on kirjotettu jotakin. Lue se -kotona. Siinä on tervehdys minulta." - -Hän ojensi Murielille silkkipaperiin käärityn sormuksen. - -Muriel kalpeni. - -"Nick, oletko sinä aivan varma?" änkytti hän. - -"Mistä? Siitäkö mitä itse tahdon? Vai siitäkö mitä sinä tahdot?" - -"Älä laske leikkiä", pyysi tyttö värisevällä äänellä. - -"Laske leikkiä!" toisti Nick kiivaasti, mutta muutti heti puhetapaansa. -"Ole levollinen, rakkaani", sanoi hän hymyillen. "Ota se. Olen aivan -varma." - -Muriel otti sormuksen, vaikkakin vastenmielisesti. Nick ei ollut sitä -huomaavinaan. - -"Älä katso sitä nyt", sanoi hän. "Pane se taskuusi ja sitten -ratsastamme taasen täyttä vauhtia." - -Veri palasi taasen Murielin poskiin ja hän sai jälleen uutta rohkeutta. -Mutta siellä sisimmässä sopukassa asusti yhä tuo nimetön pelko, jota -hän ei voinut ymmärtää eikä ajaa luotaan. - - - - -XII. - -Kihlasormus. - - -Tullessaan kotiin näki Muriel huoneessaan tuntemattomalla käsialalla -kirjotetun kirjeen. Hän avasi sen ja luki: - - "Parahin miss Roscoe! - - Ettehän pidä minua tunkeilevana, jos pyydän teitä tulemaan - luokseni iltapäivällä? Olen aivan yksin kotosalla pienen poikani - kanssa. Tiedän, että Nick aikoi tuoda teidät vierailulle - luokseni, ja jos mieluummin tahdotte tulla hänen kanssaan, niin - tehkää vain siten. Mutta minun mielestäni on hän liikaa, sillä - eihän meidän keskemme tarvita mitään esittelyjä. Meistä tulee - varmaankin hyvät ystävät, sen uskon. - - Tuleva ystävänne - - Iub, raj Daisy Musgrave." - -Muriel hymyili. Kirjeen ystävällinen sävy lämmitti hänen sydäntään -ja hän päätti heti seurata mrs Musgraven kutsua. Miten olikaan hän -ikävöinyt ystävää! Hän tunsi heti pitävänsä tuosta naisesta, joka -kirjotti niin teeskentelemättömästi ja sydämellisesti hänelle. - -Murielin tullessa kuistille aamiaiselle oli lady Basset jo siellä. - -"Miten aamuvarhainen olit, rakas lapsi!" sanoi lady Basset. "Kapteeni -Ratcliffe herätti melullaan kaikki lähistöllä asuvat. Minun mielestäni -ei sinun sopisi mennä hänen kanssaan ratsastusmatkalle jo ennen -auringonnousua." - -Veri tulvahti Murielin kasvoihin. - -"Ei tämä ole ensi kerta", sanoi hän loukkaantuneena. "Olemme ennenkin -yhdessä nähneet sekä auringon että kuun nousevan ja laskevan." - -Lady Basset huoahti. - -"Uskon, ettei tarkotuksesi ole käyttäytyä liian vapaasti tai -sopimattomasti, lapsi kulta", sanoi hän. "Mutta vaikka ei -minulla olekaan mitään käskyvaltaa sinuun nähden, niin katson -velvollisuudekseni huomauttaa sinulle, mitä on tapana tehdä, mitä ei. -Ja minä toivon, että käyttäydyt ohjeitteni mukaan. Tahdotko kahvia?" - -Muriel istuutui pöydän ääreen vastapäätä lady Bassetia ja katsoi häneen. - -"Aion tänään mennä tervehtämään erästä Nick'in ystävää", sanoi hän -ottamatta huomioon lady Bassetin puhetta. - -"Tee kuten tahdot, ystäväni", vastasi lady Basset, "mutta ei ole tapana -ottaa osaa seuraelämään, kun on niin syvä suru kuin sinulla. En sano -mitään aiotusta avioliitostasi, lapseni, sillä minun mielestäni on -se välttämätön. Mutta maailma tuomitsee kovin ne, jotka poikkeavat -soveliaisuuden säännöistä. Eikä sinun ainakaan pitäisi sitä tehdä." - -Murielin silmät säkenöivät. - -"Miksi on välttämätöntä, että minä menen naimisiin?" kysyi hän. "Sir -Reginald sanoi isäni jättäneen jälkeensä melkoisen omaisuuden." - -"Niinpä kyllä, ystäväiseni", vastasi lady Basset teeskennellysti -nauraen. "Eihän se lainkaan ole rahakysymys. Mutta koska sinä olet niin -lapsellisen viaton, en minäkään tahdo avata silmiäsi. Olkoon kylliksi -sanottu, että on olemassa syitä, joiden tähden sinun välttämättä täytyy -mennä naimisiin, mitä pikemmin sen parempi. Mutta ole varovainen siihen -asti, sen neuvon annan sinulle." - -Muriel ei ymmärtänyt rahtuakaan näistä viittauksista ja koetti -vakuuttaa itselleen, ettei lady Bassetin puhe sen enempää tarkottanut. - -Hän meni puutarhaan varmoin askelin, pää ylpeästi pystyssä. -Muistaessaan Nick'in lahjan, hymyili hän itsekseen. Miksi olikaan -hän sitä niin pelästynyt? Kaikilla tytöillähän on sormus, kun ovat -kihloissa. - -Ottaen sormuksen taskustaan heittäytyi hän riippuverkkoon pinjapuiden -varjoon. Aurinko vilahteli puiden oksien lomitse ja sormuksen jalokivet -kimaltelivat sen kirkkaassa valossa. - -Rubiinit säteilivät kuin punainen veri, säihkyivät kuin tulenkipinät. -Ihastuneena katseli hän niitä. - -Äkkiä johtui hänen mieleensä Nick'in sanat, että sormukseen oli jotakin -kirjotettu ja kuumottavin poskin tarkasteli hän sen sisäpuolta. - -Niin, tuossa oli tervehdys, kolme kultaan kaiverrettua sanaa. Kirjotus -oli niin hienoa, että kesti pitkän aikaa, ennenkuin hän taisi sen -lukea. Lopuksi se onnistui, mutta kesti vieläkin kotvan, ennenkuin hän -ymmärsi sanojen sisällön. - -Sitten tuntui hänestä, kuin olisi joku kuiskannut sen hänen korvaansa. -Siinä oli: "Omnia vincit amor" (rakkaus voittaa kaiken). Sormus ei enää -ollut ulkonainen merkki siitä liitosta, johon hän oli suostunut. Se -oli lemmen lahja siltä mieheltä, joka ei koskaan ollut puhunut hänelle -rakkaudesta. - - - - -XIII. - -Uusi ystävä. - - -"Olipa hyvä, että tulitte yksin", sanoi Daisy Musgrave hymyillen. -"Toivoin niin hartaasti saavani olla kahden kanssanne. Paraskin mies on -toisinaan tiellä." - -Hän asetti vieraansa istumaan mukavimmalle tuolille, ollen itse -ystävällisyys häntä kohtaan. Muriel oli niin onnellinen, ettei moneen -viikkoon ollut sellaista tuntenut ja iloitsi tulostaan. - -"Te olitte sangen ystävällinen kutsuessanne minut luoksenne", sanoi -hän, "mutta ymmärrän kyllä, että teitte sen Nick'in tähden." - -"Nytpä erehdyitte", vastasi Daisy heti. "Hän kyllä kertoi teistä -minulle, mutta ainoastaan teidän ja itseni tähden tahdoin tavata teitä. -Te ette lainkaan tunnu minusta vieraalta. Ja näen silmistänne että -te ajattelette samoin minun suhteeni. Minä en sovi jäykkien ihmisten -seuraan. Lady Basset sanoo, ettei minusta saa minkäänlaista tolkkua. -En tiedä, lieneekö niin, mutta sen tiedän, etten sovi kenen seuraan -tahansa. Olen ehkä hieman omituinen. Nick myös, kuten tiedätte. Mutta -hän on niin miellyttävä." - -Hän istahti Murielin viereen. - -"Onko tuo hänen sormuksensa? Saanko katsoa sitä? Luulenpa tosiaan -nähneeni sen ennenkin." - -"Se on oikein kaunis", sanoi Muriel ihaillen. "Siitä lienee kai jokin -kertomus." - -"Niinpä onkin. Nyt muistan. Nick näytti sen kerran minulle ollessani -vieraisilla hänen veljensä kodissa. Mieheni kävi usein heillä ennen -naimistamme. Nick sai tämän sormuksen eräältä naimattomalta tädiltään, -joka testamenttasi hänelle koko omaisuutensa. Täti-vainaja käski -Nick'in antamaan tuon sormuksen sille naiselle, jota rakastaa. Hän piti -paljon Nick'ista." - -"Mutta mikä kertomus sormukseen liittyy?" kysyi Muriel punastuen. - -Daisy tarkasti kirjotusta. - -"Omnia vincit amor", luki hän hitaasti. "Niin, se on surullinen -kertomus. Sormus oli alkuaan erään ranskalaisen ylimyksen, joka -mestattiin hirmuhallituksen aikana. Mestauslavalta lähetti hän -palvelijansa kautta tämän sormuksen nuorelle tytölle, jota rakasti. En -tiedä tytön nimeä, mutta hän oli englannitar." - -"Entä tyttö?" kysyi Muriel kiihkeästi. "Mitä hän teki?" - -"Tyttökö!" toisti Daisy äänessään kova sävy. "Hän oli rakastetulleen -uskollinen kokonaista kuusi kuukautta ja meni sitten avioliittoon -erään englantilaisen kanssa. Tämä tapahtui jo enemmän kuin sata vuotta -sitten, mutta naiset ovat yhäti samanlaisia. Elleivät saa sitä, jota -rakastavat, ottavat he toisen", jatkoi hän katkeroituneena. - -Muriel oli vaiti. Hänestä tuntui, että oli saanut nähdä vilahduksen -jostakin, joka ei ollut tarkotettu hänen nähtäväkseen. - -Hetkisen perästä pani Daisy sormuksen takaisin Murielin sormeen. - -"Ja sentään voittaa rakkaus kaiken, ystäväni", sanoi hän kietoen -kätensä tytön vyötäisille. "Saattepa nähdä, että tulette onnelliseksi. -Pyydän anteeksi, että kertomukseni sai teidät surulliseksi. -Kuolemaakaan ei niin raskaasti sure se, jolla on rakkautta. Sanotaan -aina, että kuolema voittaa rakkaudenkin, mutta asia on aivan -päinvastoin, rakkaus voittaa kuolemankin." - -Muriel painoi päänsä Daisyn rintaa vasten. - -"Oletteko varma siitä?" kuiskasi hän. - -"Aivan varma", kuului vastaus. "Juuri tämä tietoisuus on auttanut -minuakin elämään. Se toivo on aina minua elähyttänyt, miten onneton -toisinaan lienenkin ollut." - -"Kiitos", kuiskasi Muriel hetken hiljaisuuden jälkeen syleillen uutta -ystäväänsä. - -"Tulkaa, näytän teille pienen poikani", sanoi Daisy. "Hän ei juuri ole -vahvarakenteinen ja lääkäri uhkaa lähettää meidät kummankin Englantiin." - -"Ettekö sitten tahtoisi lähteä", kysyi Muriel. - -Daisy pudisti päätään. - -"Tahtoisin tavata Blake serkkuni, kun hän palaa", sanoi hän kevyesti. -"Oletteko kuulleet, että hän saa Viktoria-ristin? Sen kunniamerkin -ansaitsisi Nick Ratcliffekin minun mielestäni." - -"Eipä suinkaan. Nick ei ole tehnyt mitään sen ansaitakseen. Ainakaan ei -mitään sellaista, josta kannattaisi kerskua", änkytti Muriel. - -Daisy nauroi. - -"Ettekö laske sitä miksikään ansioksi, että hän pelasti rakastettunsa -varmasta kuolemasta?" sanoi hän. "Minäpä tiedän, miksi hän rakastui -juuri teihin. Mutta älkää pelätkö, en sano sitä. Sanokaapas", jatkoi -hän, "Oletteko koskaan nähnyt miestäni? Hän tulee tänne ensi viikolla." - -"Tapasin hänet viime kesänä eräässä juhlassa Poonassa." - -"Vai niin. Siihen aikaan olin minä Mahableshwarissa. Mieheni tanssii -mainiosti, eikö totta? Hän tekee sitäpaitsi kaikkea hyvin." - -Daisy osotti nauraen valokuvaa seinällä. - -"Hän näyttää kuudentoistavuotiaalta", sanoi hän, "vaikka täyttää pian -kaksikymmentäkahdeksan. Menkäämme nyt katsomaan hänen poikaansa ja -minun silmieni valoa." - -Ottaen Murielia kädestä vei Daisy hänet muassaan. - - - - -XIV. - -Eräs huomio, josta oli kohtalokkaat seuraukset. - - -Koko sillä viikolla, joka seurasi Murielin ensimäistä käyntiä Daisyn -luona, tunsi hän itsensä yhä rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi päivä -päivältä. Pilvet näyttivät vähitellen haihtuvan ja aurinko alkoi -jälleen luoda loistettaan hänen elämäänsä. Hän kävi joka päivä Daisyn -luona ja he kiintyivät toisiinsa yhä enemmän. - -Aamusin ratsasti hän Nick'in seurassa, mutta Nick ei päivisin koskaan -tullut hänen luokseen, joten Muriel sai pitkät ajat oleskella yksin. -Tällöin hän tavallisesti lojui riippuverkossaan uneksien. Vaikkakin hän -jo tunsi olevansa terveempi ja elämänhaluisempi, oleskeli hän kuitenkin -mielellään puutarhan hiljaisimmassa sopukassa, jossa ei kukaan häntä -häirinnyt. - -Nick'iin perehtyi hän myöskin yhä enemmän eikä enää pelännyt -ajatellessaan heidän lähenevää vihkimistään. Ani harvoin puhuivat -he keskenään vakavammista asioista. Muriel piti Nick'in sormusta -sormessaan ja oli kerran ujosti kiittänytkin siitä Nick'ia. Nick ei -silloinkaan puhunut mitään sormuksessa olevasta kirjotuksesta ja siitä -oli Muriel hänelle kiitollinen. - -Häät oli määrätty pidettäviksi viikon perästä. Kaikki oli jo sitä -varten valmista ja heti häiden jälkeen aikoivat nuoret matkustaa -Nepaliin, jonka Nick tahtoi näyttää nuorelle rouvalleen. Nick odotti -hartaasti häämatkaa, sillä hän toivoi heidän jouduttuaan kahden kesken -elämään yhä läheisemmin toisiinsa kiintyvän. Kaikkein ensinnä aikoi hän -osottaa Murielille, ettei tällä ollut vähintäkään syytä pelkoonsa, ja -hän uskoi lopullisesti voittavansa tytön vastarakkauden. Veri kuohui -kuumana hänen sitä ajatellessaan. - -Sinä päivänä, jolloin Daisyn miestä odotettiin kotiin, pysyttelihe Nick -poissa, jotta Will saisi viettää sen päivän kahden kesken vaimonsa -kanssa. Sen sijaan tuumi hän mennä Murielin luo, ja ainoastaan eräs -sattuma esti hänet tuumaansa toteuttamasta -- sattuma, joka sitten -tuli hänelle sangen kalliiksi. Muistaessaan että hänellä oli joitakin -kirjeitä kirjotettavana, peruutti hän matkatuumansa. Eihän hän -sitäpaitsi ollut varmakaan, olisiko hänen käyntinsä Murielin mieleen -ja, tottunut kun oli aina tukahuttamaan omat toiveensa Murieliin -nähden, piti hän viisaimpana pysyä kotonaan. Hänellä ei ollut -aavistustakaan siitä, miltä kärsimyksiltä hän olisi heidät kummatkin -säästänyt, jos olisi totellut äskeistä mielijohdettaan. - -Muriel lojui riippuverkossaan polvillaan kirja, jota hän ei lukenut. -Pinjapuut hänen yllään suhisivat, muuten oli kaikki hiljaista. Käsi -poskea vasten nukahti hän herkkään uneen. - -Äkkiä herätti hänet jokin ääni. Hän ei nähnyt mitään, mutta kuuli -puhetta ja teekuppien kalinaa. - -Lady Basset oli luultavasti tullut kotiin tuoden muassaan vieraita. -Muriel tiesi, etteivät he voineet nähdä häntä, mutta hän puolestaan ei -voinut poistua heidän huomaamattaan. Siksi jäi hän edelleen loikomaan -riippuverkkoonsa. - -Muriel avasi kirjan ja aikoi lukea, mutta kovaääninen puhe häiritsi -häntä. Hän kuuli kimakan naisäänen sanovan: - -"Niin, hänen tietenkin oli pakko tehdä siten, mutta sääli häntä on -sittekin. Vai miten, enkö ole oikeassa?" - -"Ajattelin samoin kuin tekin, että hän oli sangen hienotunteinen", -vastasi lady Bassetin lempeä, mutta varma ääni. "Onhan itsestään -selvää, että hän rehellisenä miehenä tarjoutui menemään naimisiin hänen -kanssaan. Mutta sekään ei vielä riittänyt, hän oli oikein kiihkeä. Hän -katsoi sen luultavasti velvollisuudekseen, koska tyttö-raukan isä oli -uskonut lapsensa hänen huostaansa. Tyttö on vielä aivan kehittymätön -eikä ymmärrä, mihin asemaan hän on joutunut. En luullut hänen suostuvan -kapteeni Ratcliffen kosintaan, ellei hänelle selitettäisi, miten -välttämätöntä on, että he menevät naimisiin. Sillä tyttö ei nähtävästi -rakasta häntä. Pieni raukka, hän on vielä liian nuori ymmärtääkseen, -mitä rakkaus onkaan. Sääli heitä kumpaakin." - -Murielin kirja oli luisunut maahan. - -Hetken jälkeen kuului miehen ääni sanovan: - -"Ymmärrän hyvin levottomuutenne, rakas lady Basset. Sen mukaan kuin -minä tunnen Nicholas Ratcliffea, olisi todellakin ollut syytä epäillä, -täyttäneekö hän tässä tapauksessa velvollisuutensa kunnian miehenä vai -ei. Kunnioitukseni häntä kohtaan on toden totta kohonnut tämän hänen -itsensä uhrauksen johdosta. Kunhan hän vain olisi kyllin voimakas -kestämään sen." - -"Koska tuo nuori mies on huomannut, miten huonoon valoon miss Roscoe on -joutunut, niin uskaltanemme toki toivoa, että hän pysyy sanassaan", -vastasi toinen ääni. - -Nyt kuului joku kolmas henkilö sanovan: - -"Nick-parka! Säälin häntä joka tapauksessa. En voi kuvitella -häntä naineena miehenä. Hän on aina viettänyt iloista elämää. Mrs -Gybbon-Smith sanoi, että hänenkin mielestään oli vahinko, kun Nick -täten tärvelee koko tulevaisuutensa tällä naimiskaupalla. Naineet -upseerit eivät tähän aikaan milloinkaan pääse kohoamaan virassaan. Ja -hänen tulevaisuuttaan pidettiin niin lupaavana!" - -"Niin, voin vain sanoa että iloitsen enemmän siitä, mitä on -tapahtunut", vastasi lady Basset kiitollisella äänellä. "Tyttö ei -ole puhunut tuosta kauheasta ajasta, mutta luulen hänen oleskelleen -vuorilla kokonaista kolme päivää kapteeni Ratcliffen seurassa. Jo -vähemmälläkin olisi nuoren tytön maine piloilla. Minua on kovin -säälittänyt pieni Muriel-raukka." - -"Parempiin käsiin hän ei olisi voinut joutua, kuin teidän", vakuutti -miehen ääni. "Mutta nyt luulen, että meidän täytyy jo lähteä. Me -menemme Boltoniin päivällisille ja illalla Parkerille. Toivon, että -siellä tapaamme toisemme." - -Monien kohteliaisuuksien jälkeen lähtivät vieraat puutarhasta lady -Bassetin saattamina. Tuli jälleen hiljaista. - -Mutta puutarhan syrjäisemmässä osassa makasi liikkumaton olento -pitkällään maassa. Se oli siinä kauan, kauan. - - - - -XV. - -Eräs kirje. - - -Nick kirjotti kolme kirjettä ja tunsi jo kyllästyneensä. Hän tuumi -sittenkin mennä käymään Musgravelle. Samassa tuli kirje Williltä: - - "Rakas vanha toveri! - - Haluaisin mielelläni puristaa kättäsi. Etkö tahtoisi tulla - syömään päivällistä kanssamme? Tee se, sillä me olemme kumpikin - hieman alakuloisia. Lääkäri on määrännyt Daisyn ja poikasen - matkustamaan kotiin aivan ensi tilassa. Ymmärrät, miltä minusta - tuntuu. - - Ystäväsi Will." - -Nick pyysi lähetin viemään terveisensä ja sanoi tulevansa. Hän oli -aavistanut, että näin tulisi käymään Daisylle. Daisy oli peräti heikko -ja oli hyvä, että Will oli sen itsekin huomannut. - -Kummastakin mahtoi tämä tuntua peräti ikävältä, sillä Will ei voinut -seurata perhettään Englantiin. Nick kysyi itseltään, miltähän mahtaisi -tuntua, jos hänen täytyisi sillä tavoin erota Murielista, kun he jo -olivat mies ja vaimo. Kun Muriel nyt vihdoinkin oli hänen omansa, tunsi -hän ei voivansa enää hänestä erota. - -Hän katsahti kirjotuspöydällään olevaan almanakkaan. Oli enää vain -kuusi päivää häihin. Nick nauroi ihastuneena. Muriel oli hänen. Ei -mikään mahti maailmassa voinut enää heitä erottaa. Kaikki esteet olivat -jo poissa ja päämäärä lähellä. Tuntien itsensä äärettömän onnelliseksi -hypähti hän ylös ja lähti kepein askelin Musgravelle, mutta ehdittyään -veräjälle tuli lady Bassetin palvelija häntä vastaan ja antoi hänelle -kirjeen. Hän tiesi sen olevan Murielilta, ja veri kohosi hänen -kasvoihinsa avatessaan sen. Ensi kertaa Muriel kirjotti hänelle: - - "Tahdon heti puhua kanssanne. M." - -Siinä kaikki. Nick meni takaisin sisälle ja kirjotti muutaman sanan -Will Musgravelle. - -Sitten suoristihe hän itsensä. Jotain oli tapahtunut, siitä hän oli -aivan varma. Tuo kutsu kuului kuin avunpyynnöltä. Mitähän Muriel -tahtoi? Nick tunsi olevansa rohkea ja voivansa katsoa onnettomuutta -suoraan silmiin. Mutta tänään hän ei ollut varma itsestään. Hän tunsi -olevansa kiihtynyt. - -Hän seisoi hetkisen liikkumatta. Hän vei kirjeen huulilleen kiihkeällä, -intohimoisella liikkeellä. Sitten muisti hän silloinkin jaksaneensa -hillitä tunteensa, kun hän oli pitänyt tytön kylmiä käsiä omissaan ja -niitä hengityksellään lämmittänyt. Eikö hän enää jaksaisikaan hillitä -itseään? Tahtoisiko hän nyt järkyttää Murielin luottamusta, jonka -oli niin suurin ponnistuksin saavuttanut? Mitkä pahat aavistukset -heräsivätkään yht'äkkiä hänen sielussaan. - -Varmoin askelin lähti hän matkalle. Ensi kertaa oli Muriel pyytänyt -häntä tulemaan. Hän ei tahtonut antaa hänen odottaa. - - - - -XVI. - -Tilinteko. - - -Vierashuone oli tyhjä ja akkunat auki hänen astuessaan sisälle. Alempaa -laaksosta kuului tanssin säveliä. Nick arvasi lady Bassetin olevan -poissa kotoa. Pinjat huojuivat hiljaa akkunain edessä kuin tummat -haamut. Ilma tuntui sähköiseltä. - -Nick seisoi akkunan luona katse suunnattuna vuorille päin. Kuu ei ollut -vielä noussut taivaankannelle, mutta tähdet säteilivät kirkkaasti. - -Kuului askelia. Nick kääntyi katsomaan. Muriel astui huoneeseen niin -kalpeana, että Nick ensin luuli häntä sairaaksi, mutta rauhottui sitten -ajatellessaan, että hän varmaankin oli niin väsynyt. Hän tarttui -Murielin käsiin, mutta ne tuntuivat kylmiltä ja elottomilta kuin -kuolleen kädet. Tytön suuret, tummat silmät katsoivat hänen ohitseen. - -Vetäen Murielin lähemmä lampun valoa katseli Nick häntä tarkasti. - -Muriel vaipui väsyneenä istumaan. - -Nick odotti hänen puhuvan. Kun tyttö näytti epäröivän, sanoi hän: - -"Mitä asiaa sinulla oli minulle?" - -Kädet ristissä tuijotti Muriel häneen. - -"Et saa vihastua minuun, Nick", sanoi hän hiljaa. - -"Elä ole noin lapsekas. Sano vain! Mistä on kysymys?" - -Nick'in puhe rauhotti häntä. - -"Niin, olen niin lapsellinen", sanoi hän. "Onhan varsin hupsua -ajatella, että se lainkaan saattaa vaikuttaa sinuun. Nick, olen -vakavasti ajatellut asiaa ja... ja... minulle on selvennyt, että en -voi mennä kanssasi naimisiin. Toivon, että et välitä siitä... vaikka -luonnollisesti katsot olevasi pakotettu niin sanomaan", sanoi hän -koettaen hymyillä. "Mutta sinun ei tarvitse mitään sanoa, sillä minä -ymmärrän hyvin, miten asian laita oikeastaan on. Minun mielestäni oli -oikein ilmottaa siitä heti sinulle..." - -"Kiitos", sanoi Nick ja hänestä tuntui, kuin joku jousi hänen -sisimmässään olisi katkennut, kädet puristuivat tiukasti nyrkkiin. -Muriel tunsi samassa jonkun vaaran uhkaavan itseään ja hypähti ylös. -Jos tiikeri olisi siinä silmänräpäyksessä syöksynyt akkunasta sisälle, -ei hän olisi sen enempää voinut pelästyä. - -Nick astui askeleen häntä kohti. Hänen kasvoissaan oli sama ilme, -jonka Muriel muisti siitä hetkestä asti, jolloin oli nähnyt hänen -kumartuneena vihollisensa ylitse heidän pakomatkallaan. Niissä kuvastui -raju, kiihkeä intohimo. - -Nimettömän kauhun vallassa änkytti Muriel: - -"Nick, oletko järjiltäsi?" - -Hän vastasi tukahtuneella äänellä: - -"Niin, olen tulemaisillani hulluksi. Jos sinä minut jätät, en voi -vastata itsestäni." - -"Mutta...", änkytti Muriel, "mutta... en ymmärrä sinua. Nick, minä -pelkään sinua." - -Tuo kuulosti pelästyneen lapsen huudolta ja samalla niin avuttomalta, -niin rukoilevalta. Jos Muriel olisi uhmannut häntä, jos hän olisi -aikonut poistua huoneesta, olisivat Nick'in kiihkeät tunteet puhjenneet -ilmiliekkiin. Silloin olisi viime viikkojen ritarillinen kohteliaisuus -ollut lopussa. - -Mutta tuo avunpyyntö sai hänet heti hillitsemään itsensä, se viilsi -hänen sydäntään. - -Muutaman hetken seisoi hän aivan hiljaa. Hän tuskin näytti -hengittävänkään. Muriel katseli häntä rajusti sykkivin sydämin. - -Sitten astui Nick akkunan luo. Ulkoa kuuluivat "An der schönen -blauen Donau'n" sävelet. Houkuttelevana ja kiehtovana kaikui illan -hiljaisuudessa tuo sävel, jonka tahdissa niin monet rakastuneet ovat -tanssineet kuiskaillen helliä sanoja toisilleen. Muriel ei tahtonut -kuunnella. Hän tunsi tulevansa hulluksi, jos tuo suruisen kaihoava -sävel yhä jatkuisi. - -Nick seisoi hiljaa katsellen ulos akkunasta. Molemmin käsin oli hän -tarttunut akkunanpieliin ja puristi niitä niin kovin, että rystöt -olivat valkeat. - -Hän näytti kokonaan unohtaneen Murielin läsnäolon. Ja yhäti jatkui -tuo kaihoisa sävel, kunnes Muriel oli pyörtymäisillään. Nuo sävelet, -ajatteli hän, tulevat varmaan seuraamaan minua läpi elämäni. - -Vihdoin sulki Nick akkunan. Muriel tunsi hänen astuvan lähemmä ja hänen -pelkonsa yltyi hetki hetkeltä. Nick'ista tuntui taasen säteilevän joku -yliluonnollinen voima, joka lamautti hänet. - -Yht'äkkiä tunsi hän Nick'in käden vyötäisillään ja kuuli äänen, -joka oli rauhottanut häntä kiihkeimmissä kuumehoureissaan, puhuvan -lohduttaen: - -"Kaikki on jo ohi, rakkaani. Älä pelkää!" - -Nick asetti tytön istumaan sohvalle ja hyväili hiljaa hänen kylmää -poskeaan. - -"Sano, joko voit paremmin, niin puhumme asian selväksi. Mutta älä vain -pelkää. Sinua ei mikään vaara uhkaa." - -Hänen äänensä lempeä sävy, tuo äkkinäinen muutos vaikutti Murieliin -niin valtavasti, että hän puhkesi itkuun. Nojautuen sohvapatjoihin -nyyhkytti hän hillittömästi. - -Nick hyväili hiljaa hänen päätään, mutta ei puhunut mitään, kunnes -Muriel hiukan rauhottui. Sitten kuivasi hän tämän kyyneleet ja sitä -tehdessään vapisivat hänen huulensa ja silmäluomet vavahtelivat. - -"Kas noin", sanoi hän. "Älä enää itke. Sanohan nyt mitä aioit sanoa, -kun sinut keskeytin. Luulen, että tarkotuksesi oli purkaa kihlauksemme, -vai miten? Tottahan sanot minkä tähden." - -Hän puhui leikillisen kevyellä äänellä. - -Muriel katsahti häneen ja näki hänen kasvoissaan saman ystävällisen ja -veitikkamaisen sävyn kuin tavallista. - -"No, annahan kuulua. Oletko kyllästynyt minuun?" - -"Olen kyllästynyt kaikkeen... kaikkeen", sanoi hän vetäytyen etemmä. -"Miksi et antanut minun kuolla", huudahti hän kiihkeästi. - -Nick istuutui sohvan reunalle. - -"Jos osaisin selittää sinulle syyn, miksi niin tein", sanoi hän. "Mutta -sinähän olet vain sellainen arka lapsi, säikkyvä kuin pieni jänis. -Olisiko sinun ikävä, jos minä kuolisin huomenna? Niin, Muriel, sitä ei -voi koskaan tietää", jatkoi hän. - -"Miksi kysyt sitä? Tietysti olisi minun ikävä." - -"Tietysti", toisti Nick. "Ikävä vain, että se ei enää tuottaisi minulle -lainkaan iloa. Sanot, että vuodattaisit kyyneliä, jos minä kuolisin -näin nuorena. Niin, olen nuori, näethän, vaikka olenkin ruma kuin -paholainen. Sinä kai luuletkin minun olevan sukua sille, vai miten? -Siksipä et tahdo mennä naimisiin kanssani?" - -Hänen kysymyksensä tuli aivan odottamatta ja Muriel katsoi samassa -häneen, mutta rauhottui heti. Eihän Nick tällä hetkellä ollut -vaarallisempi kuin vallaton koulupoika. Mutta sentään ei Muriel ollut -varma hänestä. Tytöstä tuntui, kuin olisi Nick tahtonut häntä koetella. - -"Ei", vastasi hän, "se ei ole kieltooni syynä." - -"Oletko aivan varma siitä, että löytyy jokin syy?" kysyi Nick. - -Muriel punastui. - -"On kyllä olemassa syy, mutta tahtoisin mieluummin olla sanomatta sitä." - -"Niin, sen ymmärrän", vastasi Nick. "Mutta onko se mielestäsi oikein?" - -Muriel punastui yhä enemmän ja oli aivan hämillään. - -"Sanon sinulle syyn, jos niin tahdot", sanoi hän, "mutta olisin paljon -mieluummin sanomatta." - -"Kaikin mokomin. Olen niin viisas, että ymmärrän sen sanomattasikin. -Tiedän, mitä on tapahtunut. Asia on täten." - -Hän pyyhkäsi kädellään kasvojaan ja kääntyi Murieliin huulillaan hymy, -joka niin eittämättömästi muistutti lady Bassetia, että Muriel kesken -kaikkea purskahti nauramaan. - -"Muriel, tyttöseni", alkoi Nick lauhkealla äänellä, "on vaikea ajatella -Nicholas Ratcliffea naineena miehenä. Hän on vaihteleva kuin perhonen." -Tätä sanoessaan pudisti hän säälivästi päätään. "Olen kuullut kiltin -mrs Gybbon-Smithin kertovan, miten hän kuhertelee. Ja kerrotaanpa, että -hän nauttii väkijuomiakin, mutta toivoaksemme on se vain panettelua. -Sitävastoin tiedän varmaan, että hänellä on sangen hillitön luonne. -Hän on vaarallinen ihminen, mutta älä silti luule, lapsukaiseni, että -tahtoisin puhua hänestä pahaa. Katson vain velvollisuudekseni varottaa -sinua." - -Murielin täytyi nauraa vasten tahtoaan. Nick jäljitteli lady Bassetia -erinomaisen sattuvasti.. - -Mutta Nick ei nauruun yhtynyt. Hänen katseensa seurasi herkeämättä -tytön kasvojen ilmettä. Saadakseen tietää totuuden oli hän täten -laskevinaan leikkiä. Kenties Muriel tunsi sen, sillä hän vastasi aralla -äänellä: - -"Ei, Nick, niin hän ei ole tosiaankaan sanonut. En sitäpaitsi olisi -ottanut huomioon hänen sanojaan. Syy on siinä, että... että..." - -"Tiedän", vastasi Nick. "Ellei asia ole siten, niin on päätökseesi -voinut vaikuttaa vain eräs toinen syy. En tahdo, että kerrot sen -minulle, sillä sehän on päivän selvä. Minä sanon sen sinulle, jos -tahdot, sillä olen varma siitä, että niin on. Ihmiset ovat parjanneet -minua ja siksi tahdot sinä mieluummin kuolla, kuin tulla vaimokseni. -Mutta mitä sinä teet, ellen minä suostuisikaan pyyntöösi?" - -Veri kohosi Murielin kasvoihin. - -"Sitä et voi tehdä, Nick. Et voi! Siihen sinulla ei ole oikeutta?" - -"Eikö ole?" kysyi Nick omituisesti hymyillen. "Niin minä ainakin -luulin." - -Hetken hiljaisuuden jälkeen hän toisti taasen. - -"Niin minä luulin. Mutta siitä asiasta ei kannata väitellä. Sano nyt -minulle, mitä tahdot?" - -Muriel vastasi kiihkeästi: - -"Tahdon pois täältä. Heti. Minä matkustan kotiin. Tätä paikkaa minä -vihaan." - -"Ja kaikkia täällä olevia?" - -"Milt'ei." - -Äänensävy oli uhmaava. Hän tunsi taistelevansa vapautensa puolesta, ja -taistelu olikin paljon vaikeampi, kuin miksi hän oli sen kuvitellut. - -"Ainoa, jota et vihaa, on varmaan mrs Musgrave", sanoi Nick tyynesti. -"Tiedätkö jo että hän matkustaa piakkoin Englantiin? Ehkä tahdot lähteä -hänen kanssaan?" - -Toivo elpyi jälleen Murielin sydämessä. - -"Yksinkö hänen kanssaan?" kysyi hän. - -"Niin, minä en seuraa mukana", selitti Nick. "Matkustan Khatmanduun -viettääkseni siellä lempiviikkojani." - -Tytön katse ilmaisi jälleen toivottomuutta. - -"Älä laske leikkiä kanssani, Nick", sanoi hän tuskin kuuluvalla -äänellä. "En voi kestää sitä." - -"Laskenko minä leikkiä?" - -Hän tarttui kiihkeästi Murielin käteen. Sormuksen jalokivet -kimaltelivat lampun kirkkaassa valossa. Nick kosketti sitä. - -"Ota se takaisin", pyysi tyttö. - -"Sitä en tahdo tehdä", vastasi Nick. "Enhän pakota sinua sitä -sormessasi pitämään, mutta säilytä se sen lupauksen muistona, jota nyt -pyydän sinulta." - -"Lupauksen?" kuiskasi Muriel. - -Nick ei katsonut häneen. Puoliksi ummistetuin silmin tarkasti hän -sormusta. - -"Niin, annan sinulle vapautesi takaisin, mutta ainoastaan sillä -ehdolla, että lupaat minulle..." - -"Mitä?" kysyi tyttö vavisten. - -"Jotakin aivan helppoa", vastasi Nick. "Ehkä naurat pyynnölleni, mutta -jos niin teet, niin voithan silloin luvatakin. Tahdon nimittäin, että -lupaat tulla minun luokseni ja avoimesti sanoa, jos mielesi muuttuisi -ja sinä haluaisit tulla vaimokseni." - -Hän puhui aivan tyynesti ja odotti kärsivällisenä tytön vastausta. - -"Onko se siis päätetty?", jatkoi Nick. - -"Tahtoisin mieluummin olla sellaista lupaamatta, sillä en milloinkaan -muuta mieltäni." - -Nick katsahti häneen. - -"Siinä tapauksessa on sinun vielä helpompi luvata se minulle." - -Hän piteli yhä Murielin kättä omassaan, vaikka tyttö koetti vetää sen -pois. - -"Hyvä Nick, älä vaadi minulta sitä", pyysi hän totisena. - -"Tahdotko mieluummin, että nyt heti menemme naimisiin?" - -Muriel hypähti pelästyneenä ylös ja Nick nousi myöskin yhä pitäen tytön -kättä omassaan. Hänen kasvonsa olivat kuin kivettyneet. - -"Täytyykö minun valita toinen tai toinen?" kysyi Muriel läähättäen. - -"Täytyy." - -Tytön vastarinta lauhtui vähitellen. Miksi oli tuo lupaus hänestä -niin vastenmielinen? Miksi sykkikään hänen sydämensä niin kiivaasti -ajatellessaan mitä tähän lupaukseen sisältyi? - -"Olkoon niin, minun täytynee kai luvata", sanoi hän sitten. "Lupaan -siis sen. Mutta en milloinkaan muuta mieltäni siinä asiassa, Nick, en -milloinkaan." - -Nick loi häneen omituisen, käsittämättömän katseen. Näytti siltä, kuin -hän ei olisi kuullut Murielin viime sanoja. - -"Nyt olet sinä tehnyt lupauksesi", sanoi Nick. "Nyt on minun vuoroni. -Vannon, etten koskaan tule mieheksesi, ellet sinä minulta sitä pyydä." - -Hän suuteli tytön kättä vitkaan ja kunnioittavasti; mutta kun hän -jälleen kohotti päänsä, hymyili hän taasen kuten ennenkin ja Murielilta -pääsi helpotuksen huokaus. - -"Kaikki on siis jo ohi", sanoi Nick kevyesti. "Matkusta takaisin -Englantiin ja mene jälleen kouluun. Opi uudelleen olemaan nuori." - -Nämä olivat Nick'in viime sanat hänelle. Hän viipyi vielä hetkisen, -ja Muriel tunsi sydämessään jotakin, joka pyrki päivänvaloon, ja joka -viilsi kipeästi hänen sisimmässään. - -Samassa oli Nick poissa. Muriel kuuli hänen hyräilevän jotakin -valssinsäveltä. Nyt oli hän siis saavuttanut tarkotuksensa, mutta se ei -tuottanut hänelle lainkaan iloa. - -Nick oli jättänyt hänet ainiaaksi. - - - - -XVII. - -Eräs tervetuliaistoivotus. - - -"Kas noin", sanoi Daisy asettaen päänsä kallelleen ja katsellen -kättensä työtä. "Ellei Blake oikein ihastu tästä mestarityöstäni, niin -luulenpa hänen saavan viettää yönsä ulkosalla." - -Muriel poistui akkunan luota. - -"Ulkona sataa lunta", sanoi hän hymyillen ja katseli Daisyn työtä, -pitkää, punaista paperikoristetta, johon oli valkoisin kirjaimin -sommiteltu sanat: "Tervetultuasi, uljas urho." - -"En ole koskaan uskonut, että Blake voisi olla urhoollinen", sanoi -Daisy. "Hän on niin ujo, hiljainen ja lempeä. Tule, niin ripustamme -koristeemme eteisen ovelle. On niin hauskaa jälleen tavata hänet, eikö -totta?" kysyi hän pujottaen kätensä Murielin kainaloon. - -"Niin on", vastasi Muriel hieman vapisevalla äänellä. - -Hänen mieleensä muistuivat taasen elävästi ne olosuhteet, joissa hän -oli Blake Grangen viimeksi nähnyt. Kahdeksan pitkää kuukautta oli siitä -jo kulunut, mutta haava oli yhäti avonainen. Tuo kauhea muisto oli -käynyt yhä selvemmäksi, veri jähmettyi aina hänen sitä ajatellessaan. -Hän tunsi ei olevansa toisten naisten kaltainen. Ehkä oli kohtalon -kirjaan kirjotettu, että hän aina tulisi olemaan erilainen kuin muut. -Mitkään huvit eivät häntä viehättäneet. Mutta silti ei hän suinkaan -ollut kylmä ja harkitseva. Jos hän olisi ollut sellainen, eivät Daisy -ja Muriel olisi niin hyviksi ystäviksi tulleet. Mutta Daisynkaan -seurassa ei hälvennyt hänen arkuutensa, niin läheisesti oli se -liittynyt hänen luonteeseensa. Syvän surunsa kätki hän sisimpäänsä. -Daisy ja Muriel ymmärsivät toisiansa sanoitta, sillä Daisylläkin oli -sydämessään salaisia sopukoita, joita hän tuskin itsekään uskalsi -tutkistella. - -"Blake-parka", sanoi Daisy, "miten häntä mahtaneekaan palella. Kunhan -ei tohtori Ratcliffe vain unohtaisi lähettää automobiilia häntä -vastaan." - -"Ah, hän ei milloinkaan mitään unohda", sanoi Muriel. - -"Se on kyllä totta, häneen voi aina luottaa", myönsi Daisy. "Hän on -ehkä liian säntillinen, mutta sellaisiahan ovat kaikki lääkärit. Minä -kunnioitan häntä suuresti ja samalla tahtoisin kohdella häntä kuin -rippi-isääni tunnustamalla kaikki syntini hänelle." - -"Miksi et sitä tee?" kysyi Muriel. - -"Siksi, että pelkään häntä", vastasi Daisy hyräillen iloista säveltä. -"Jim Ratcliffe on ollut Willin holhooja. Will ja Nick ovat kasvaneet -yhdessä ja tohtori Jimmillä on varmaankin ollut paljon huolta ja vaivaa -noista molemmista nuorista herroista." - -Nick'in nimeä mainittiin sangen harvoin heidän keskensä, vaikkakin -hänen velipuolensa oli Daisyn lääkäri ja ystävä ja tämä siten oli -yhdyssiteenä heidän välillään. Muriel pysyi aina vaiti, milloin -Nick'ista oli puhe. Daisy ei ollut koskaan kuullut hänen mainitsevan -sitä nimeä. - -Kun Daisy oli saanut koristeellisen tervetuliais-toivotuksensa -ripustetuksi paikoilleen, istuutui hän Murielin viereen takan eteen. -Daisyn posket punottivat ja silmät säteilivät. Muriel ei muistanut -ystävänsä koskaan olleen niin onnellisen ja viehättävän näköisen kuin -tällä hetkellä. - -"Sinäpä näytät iloiselta", sanoi Muriel. - -"Niinpä niin, iloinen olenkin. Blake ja minä olemme aina olleet sangen -hyviä ystäviä. Hiljaa, kuulen askelia." - -Hän juoksi ovelle, mutta tulija olikin vain kirjeenkantaja. Daisy -näytti pettyneeltä. - -"Kirje Williltä", sanoi hän pannen kirjeen taskuunsa. "En ymmärrä, -miksi Blake viipyy. Eihän hänelle vain liene onnettomuutta tapahtunut. -No, jopa vihdoinkin kuulen auton tulevan ja erotan jo tohtori -Ratcliffen äänen." - -Hän juoksi avaamaan porttia ja toivottamaan ystäviään tervetulleiksi. - -Muriel vapisi kuullessaan lempeän, hiljaisen äänen ja hetkiseksi kätki -hän kasvot käsiinsä kokonaan niiden muistojen vallassa, joita tuo ääni -hänessä herätti. - -Kohottaessaan jälleen päänsä näki hän heidän astuvan sisälle, Daisyn -ilosta säteilevänä, Blaken komeana ja sotilaallisen ryhdikkäänä -miellyttävä hymynsä huulillaan. - -Blake ei heti häntä huomannut, eikä Muriel mennyt häntä vastaan. Daisy -vei serkkunsa Murielin luo. - -"Tässä, Blake, on Muriel Roscoe. Tiedät kai että asumme yhdessä." - -Blake ojensi, kätensä tervehtääkseen. - -"Suokaa anteeksi, miss Roscoe", sanoi hän hymyillen. "Ettepä usko, -miten minusta on hauskaa saada jälleen nähdä teidät." - -Hänen katseensa oli ystävällinen ja rehellinen ja hän puristi -sydämellisesti tytön kättä. Muriel ei saanut sanaa suustaan ja Blake -kääntyi kohteliaasti Daisyn puoleen. - -"Tohtori Ratcliffe sanoi sinun pyytäneen häntä noutamaan minut -asemalta. Olitte kumpikin sangen ystävällisiä." - -Daisy tervehti tohtoria ja alkoi laskea leikkiä hänen kanssaan. - -"Tiesin teidän tulevan Blaken kanssa, tohtori Ratcliffe. Te ette siis -lainkaan luota minuun." - -"Siihen minulla on pätevät syyni", vastasi tämä pudistaen Daisyn -hameesta lumihiukkasia. "Onko teistä järkevää juosta meitä vastaan -tällaisessa lumimyrskyssä? Will on uskonut teidät minun huostaani, -siksi tunnenkin raskasta edesvastuun tunnetta." - -Tohtori Ratcliffe oli tosiaankin mies, joka herätti kunnioitusta. Hän -oli kookas ja roteva, parta harmahtava, viikset mustat ja hänellä oli -erinomaisen terävät, läpitunkevat silmät. Hänen puhetapansa oli lyhyttä -ja suoraa eikä hän milloinkaan teeskennellyt. Mutta siitä huolimatta -oli hän sangen suosittu henkilö. - -"Miten on pojun laita?" kysyi hän. - -Daisy kävi äkkiä vakavaksi. - -"Hän sairastaa hampaiden puhkeamista. Ayah on siellä. Olkaa -ystävällinen ja menkää katsomaan pienokaistani." - -Jim Ratcliffe nyökäytti päätään ja astui portaita ylös. Tultuaan -ylempään kerrokseen, kuuli hän Murielin, joka oli kiiruhtanut hänen -perässään, sanovan: "Saanko minäkin tulla?" - -"Miss Roscoe", vastasi hän, "minulla on teille terveisiä tyttöseltäni. -Olga pyytää teitä hockey-kilpailuihin ensi lauantaina. Olen luvannut -suostuttavani teidät tulemaan." - -Muriel oli hämmästyneen näköinen. - -"En ole pelannut sitä kokonaiseen vuoteen. Siitä asti kuin kävin -koulua..." - -"Miten vanha olette?" keskeytti tohtori Ratcliffe hänet. - -"Täytän pian kaksikymmentä, mutta..." - -"Kuulkaahan, lapseni, tästä lähin kutsun teitä vain Murieliksi", sanoi -hän ystävällisesti hymyillen. "Olen jo kauan tahtonut puhua kanssanne -terveydestänne, mutta ette ole sitä suvainnut. Nyt puhun teille -ystävänä. Sitä paitsi ei esteleminen auta, sillä Olga on tottunut -saamaan tahtonsa täytäntöön. Kas niin, luvatkaahan nyt." - -Näkyi selvään, ettei Muriel tahtonut vastata myöntävästi. Hän ei -tahtonut antaa elämän temmata itseään pyörteisiinsä. Rannalla tahtoi -hän vain istua katsellen virran pyörteitä. Sitäpaitsi oli hän vielä -niin heikko, ettei jaksanut yrittääkään mitään. - -"Tyttärenne on sangen ystävällinen ajatellessaan minua", sanoi Muriel, -"mutta minusta ei ole hänen seurakseen, enkä jaksaisikaan sinne lähteä. -Minä väsyn niin helposti. En ole sairas, olen vain niin uupunut. Ja -sellainen kai tulen olemaan koko ikäni", lisäsi hän hiljaa. - -"Joutavia", murahti tohtori Ratcliffe. "Teiltä puuttuu vain liikuntoa -ja raitista ilmaa. Menkää ulos luomaan lunta pakkasella ja pyryilmalla. -Te istutte liiaksi yhdessä kohdin. Siitä seuraa lopuksi kouristus. No, -tahdotteko totella minua?" - -Muriel naurahti, mutta silmät näyttivät yhä vakavilta. Alakerrasta -kuului Daisyn iloinen ääni: - -"Mutta hyvänen aika, Blake, en enää ollut tuntea sinua. Olet hirveästi -laihtunut. Vieläkö tunnet Wara-linnotuksen nälkälakon seurauksia? Sinä -olet miltei samanlainen luuranko kuin Nick Ratcliffekin kuusi kuukautta -sitten." - -Blaken vastausta ei kuulunut. Tohtori Ratcliffe huomasi kauhistuneen -ilmeen Murielin surullisilla kasvoilla ja ymmärsi heti, miten hänen -laitansa oli, vaikka ei tyttö sitä muuten näyttänytkään. - -"Tästä päivästä alkaen", puhui hän, "otan teidät huostaani. Ellette -muuten tule hockeykilpailuihin lauantaina, tulen minä noutamaan teidät." - -Hänessä ei ollut mitään, joka olisi muistuttanut Nick'ia, mutta Muriel -tiesi hänen pitävän sanansa yhtä varmasti, kuin Nick Ratcliffekin. - - - - -XVIII. - -Blake Grange. - - -"Nyt saatte vähän aikaa olla kahden kesken", sanoi Daisy, "sillä minun -täytyy olla pienen poikani luona sillä aikaa, kun ayah menee hieman -ulos." - -Muriel istui matalalla tuolilla takkavalkean ääressä. - -Kapteeni Grange astui hänen luokseen. Hän oli luonteeltaan ujo ja -Murielin hermostuneisuus teki hänet vieläkin epävarmemmaksi. Hän ei -tiennyt, miten katkaista hiljaisuuden. - -Lopuksi sanoi Grange hieman rasittuneesti: - -"Olette kai kuullut, miss Roscoe, että Nick Ratcliffe on vaikeasti -haavottunut?" - -"Nick haavottunut? Milloin? Ei, sitä en ole kuullut." - -Blake Grange tunsi valinneensa onnettoman puheenaiheen. - -"Luulin teidän tietävän sen", sanoi hän. "Hän tuli takaisin meidän -luoksemme Simlaan ja yhtyi rangaistusretkikuntaan. Minä olin silloin -sairaana, siksi en tavannut häntä, mutta kuulin hänen olleen aivan -hurjan taistelussa. Kaikki luulivat hänen saavan Viktoria-ristin, mutta -huhu kertoo hänen kieltäytyneen sitä vastaanottamasta." - -"Sanoitteko, että hän haavottui?" kysyi Muriel hiljaa. - -Vaikka ei Grangella ollutkaan erikoisen tarkkaa huomiokykyä, ei hän -kuitenkaan koskaan muistanut nähneensä traagillisempaa ilmettä, kuin -tällä hetkellä kuvastui Murielin silmissä. - -Hän vastasi vastahakoisesti: - -"Hänen käsivartensa haavottui viimeisessä taistelussa. Pitkään -aikaan ei hän huolinut turvautua lääkäriin, mutta lopulta oli se -välttämätöntä. Nyt hän on jo paranemaan päin, sanoi hänen veljensä -vast'ikään." - -Muriel olisi kernaasti tahtonut kuulla enemmän, mutta samalla tuntui -hänestä vastenmieliseltä kysellä. - -"Miss Roscoe", sanoi Blake äkkiä, "vaivaako teitä tämä puheenaihe?" - -"Ei", vastasi Muriel suorasti. "En voisi puhua siitä vierasten ihmisten -kanssa, mutta teidän kanssanne kyllä puhelen siitä." - -Hymyillen tarttui Blake hänen käteensä ja puristi sitä. - -"Puheleminen ei juuri ole minun helpoimpia puoliani, mutta en mistään -hinnasta tahtoisi tuottaa teille ikävyyksiä. Minä toin muassani teille -koko joukon esineitä, jotka ovat kuuluneet isällenne ja jotka sir -Reginald Basset pyysi minun tuomaan teille. Menenkö hakemaan ne?" - -"Menkää, menkää", vastasi tyttö kiihkeästi. "Olen niin hartaasti -toivonut saavani isästäni jonkun muiston." - -Blake poistui hetkeksi huoneesta. Takaisin tullessaan antoi hän -Murielille savukekotelon, kynäveitsen, pienen rukouskirjan ja muutamia -muita pikkuesineitä. Tyttö painoi ne kiihkeästi rintaansa vasten. - -Sitten avasi hän pienen rukouskirjan siitä paikasta, johon isä oli -pannut merkin, ja lause, joka ensin sattui hänen silmiinsä, oli hänen -isänsä lyijykynällä lehden reunaan piirtämä: Omnia vincit amor. - -Murielistä tuntui, kuin olisi hän saanut sähköiskun. Jälleen tunsi hän -Nick'in pitävän hänen kättään omassaan ja koskettavan sormusta. Mutta -hän ei tahtonut antautua sen tunnelman valtaan. Hän tahtoi poistaa -mielestään kaikki sellaiset ajatukset. Nuo sanat, joihin isä-vainajakin -oli uskonut, eivät saaneet häntä kahlehtia. - -Oli kyllä mahdollista, että rakkaus voitti kaiken, sillä olihan isäkin -niin uskonut. Mutta eihän sitä valtaa, joka Nick'illa oli häneen -nähden, suinkaan voinut kutsua rakkaudeksi? Rakkaushan oli jotakin -puhdasta ja pyhää, se oli jumalallinen tuli, josta kaikki maailman -pienet valot saivat sytykettä. - -Eikä rakkaus tuntenut lainkaan pelkoa, ja hän tunsi kuin kuoleman -kauhua ajatellessaan tuota muistoa, joka seurasi häntä kuin kauhea aave. - -Hän säpsähti äkkiä, kuin Blake tarttui hänen käteensä ja puhui hänelle -hiljaisella, ystävällisellä äänellään. - -"Älkää murehtiko noin katkerasti", sanoi hän. "Teillähän on ystäviä. -Minä kyllä tiedän, miltä teistä tuntuu, sillä minullakin on ollut suuri -suruni. Mutta se haihtuu vähitellen. Suokaa minun olla ystävänne. -Toivon niin hartaasti sitä." - -"Kiitos", vastasi Muriel hiljaa. - -"Olin niin pahoillani, kun en minä saanut viedä teitä pois Warasta", -sanoi Blake huomaamatta lainkaan, miten paljon parempi olisi ollut, -ettei hän olisi jatkanut tuota puheenaihetta. "Minä olisin saanut sen -tehdä, mutta minä... minulla ei ollut kyllin tarmoa luvatakseni tehdä -niin, kuten vaadittiin." - -"En ymmärrä teitä", vastasi Muriel ihmeissään. "Minä en ole koskaan -voinut käsittää, miksi juuri Nick valittiin suojelijakseni, sillä -olisin paljon mieluummin tahtonut teidät." - -"Se olikin minulta sangen pahasti. Olen usein soimannut itseäni sen -johdosta. Mutta Nick on minua kylmäverisempi, hän ei koskaan joudu -pois suunniltaan. Sitäpaitsi on hänessä jotakin häikäilemätöntä, jota -minulta kokonaan puuttuu." - -Hän hymyili, kuin olisi hän soimannut itseään sen johdosta. - -"En ymmärrä, mitä tarkotatte", vastasi taasen Muriel. - -"Sitä on vaikea selittää", sanoi Blake empien. "Katsokaahan, sen, joka -otti teidät pelastaakseen, täytyi olla valmis kaikkeen. Tiedättehän, -millaisia petoja alkuasukkaat useimmiten ovat. Isänne tahtoi saada -vakuuden siitä, että te ette joutuisi heidän käsiinsä. Ei siis ollut -kysymyksessä ainoastaan teidän puolestanne taisteleminen, ymmärrättekö? -Sen olisimme jokainen tehneet viime veripisaraamme, mutta isänne täytyi -vaatia meiltä vielä enemmän. Ja Ratcliffe oli ainoa, joka tahtoi tehdä -sen lupauksen. Hän on niin omituinen ihminen. Kenraali Roscoe valitsi -hänet teidän suojelijaksenne sen tähden, että hän tiesi voivansa -luottaa Nick'in kylmäverisyyteen." - -Muriel tuijotti häneen herkeämättä. - -"Tarkotatteko, että minut olisi ammuttu?" kysyi hän vihdoin. - -Blake nyökäytti päätään. - -"Isänne katsoi sen välttämättömäksi ja me muut myöskin. Mutta Marshall -ja minä emme voineet ottaa sitä tehdäksemme. Nick yksin siihen suostui." - -"Nick yksin", toisti Muriel hitaasti. "Minusta tuntuu väliin siltä, -kuin olisi Nick oikea paholainen." - -Hän käänsihe selin Blakeen. Tässä oli siis tuon arvotuksen selitys ja -syy, jonka perusteella hänen isänsä oli valinnut juuri Nick'in. Nyt -ymmärsi hän kaikki. - -Samassa tuli Daisy takaisin. Laskien kätensä hyväillen Blaken -olkapäille sanoi hän hiljaa: - -"Tulehan katsomaan pienokaistani, Blake. Hän nukkuu parhaillaan aivan -sikeästi." - -Blake nousi ylös. - -"Mielelläni", sanoi hän. "Tiedän pitäväni hänestä, koska hän on sinun -poikasi." - -Heidän mentyään huomasi Muriel Daisyn pudottaneen miehensä kirjeen -lattialle. Hän otti sen ylös ja näki kirjeen olevan vielä avaamatta. - -Omituisesti hymyillen laski hän sen pöydälle. - -"Voittaneekohan rakkaus sittenkään kaiken?" ajatteli hän itsekseen. - -Sillä rakkautta näkyi olevan varsin monenlaista. - - - - -XIX. - -Olga Ratcliffe. - - -"Hyvin osattu! Mainiosti, Muriel!", huudahti ilakoiden tohtorin reipas, -neljäntoistavuotias tytär Olga hockeykentällä. - -"Olen niin iloinen", jatkoi hän. "Toivoin niin hartaasti sinun osuvan -maaliin." - -Olga Ratcliffe oli vilkas ja älykäs sinisilmäinen tyttönen, jolta ei -mikään jäänyt huomaamatta. Ensi kerran hänet nähdessään tuntui hän -Murielista vastenmieliseltä, sillä niin suuressa määrin muistutti -tyttönen sitä miestä, jonka Muriel tahtoi kokonaan unohtaa. Mutta kun -he sitten lähemmin tutustuivat toisiinsa, katosi vastenmielisyys. Olga -omasi taidon päästä niiden suosioon, joihin hän kiintyi ja Muriel -oli hänen varsinainen lemmikkinsä, vaikka muiden oli vaikea ymmärtää -mikä tuossa vakavassa, hiljaisessa tytössä herätti vilkkaan tyttösen -mielenkiintoa. Muriel, jolla ei ollut sukulaisia eikä ystäviäkään, -Daisy Musgravea lukuunottamatta, ei voinut ajan pitkään vastustaa Olgan -ystävällisyyttä ja nyttemmin tapasivat he toisensa useasti. - -Muriel oli kovasti pelännyt, että tohtori Ratcliffe ja hänen perheensä -tietäisivät hänen olleen kihloissa Nick'in kanssa, mutta hänen pelkonsa -haihtui vähitellen, kun he eivät koskaan sanallakaan maininneet hänen -oleskelustaan Intiassa. Ja vähitellen heräsi hänessä toivo, että Nick -tästälähin kuuluisi menneisyyteen, ja että se juopa, joka nyt heitä -erotti, olisi niin syvä, että se ainiaaksi heidät erottaisi. - -Mutta kuitenkin oli hänen sisimmässään jotakin, joka pakotti hänet -ottamaan selvää Nick'in kohtalosta. Kapteeni Grangen ilmotus teki hänet -rauhattomaksi, vaikka hän kuinka koetti olla siitä välittämättä. - -Hän tuumi itsekseen, voisikohan Olgalta saada jotakin tietää ja kun sen -päivän hockey-peli oli lopetettu ja Muriel seurasi Olgaa hänen kotiinsa -teelle, koetti hän johtaa puheen Nick Ratcliffeen. - -Se kävikin odottamattoman helposti. Olga aivan säteili ilosta, kun -Nick'in nimi mainittiin. - -"Oi, tunnetko Nick'in? Eikö hän olekin ihastuttava. Minulla on hänen -valokuvansa, se täytyy minun välttämättä näyttää sinulle. Pidätkö -sinäkin hänestä? Hän on ollut sairas. Isä oli niin vihainen hänelle, -kun hän ei tahtonut tulla kotiin parantumaan. Hän olisi aivan hyvin -voinut matkustaa kotiin sairastodistuksella, mutta hän ei tahtonut. -Mutta on sentään paljon mahdollista, että hän vielä tulee, sanoo isä. -Ehkä hänen täytyy tulla. Se riippuu siitä, miten haavan käsivarressa -käy. Isä tahtoo, että hän jättäisi armeijan ja asettuisi asumaan -maatilalleen. Nick'illa on suuri maatila noin kahdentoista peninkulman -päässä täältä, sen sai hän eräältä tädiltään. Isän mielestä pitäisi -tilanomistajan asua tilallaan, jos hänellä suinkin on siihen varaa. -Ja Nick voisi päästä parlamenttiin, jos vaan tahtoisi, sillä hän on -lahjakas ja rikas. Mutta siitä ei kannata puhua, sillä siihen hänellä -ei kuitenkaan ole halua." - -Olga kietoi kätensä Murielin vyötäisille ja sanoi hyväilevällä äänellä: - -"Olen niin iloinen, että sinäkin pidät Nick'ista. En tiedä ketään, -josta minä enemmän pitäisin. Hän kirjottaa hirveän pitkiä kirjeitä -minulle, mutta niitä en koskaan näytä kenellekään, eikä hänkään näytä -minun kirjeitäni. Kunhan olemme juoneet teetä, haen tuon valokuvan." - - - - -XX. - -Eräs uutinen. - - -"Olen tuumannut kysyä", sanoi Grange hieman arkaillen, "haluaisitteko -te ratsastella kanssani sen ajan, jonka vielä viivyn täällä?" - -"Minäkö?" kysyi Muriel luoden katseensa häneen. - -He olivat parhaillaan paluumatkalla kirkosta ja kumpikin oli kulkenut -ajatuksissaan kotvan aikaa. - -"Daisylta on urheilu tällä haavaa kielletty", selitti Orange, "mutta -ajattelin, että te mahdollisesti..." - -"Sangen kernaasti", vastasi Muriel. "En ole ratsastanut sitten kun -Simlassa. Yksin ratsastaminen ei juuri ole hauskaa." - -Muriel tunsi yhä paremmin viihtyvänsä Blake Grangen seurassa. Daisy oli -vielä jokseenkin heikko terveydeltään, siksi jäivät Blake ja Muriel -usein kahdenkesken ja pian heistä tulikin hyvät ystävät. - -Muriel ihaili suuresti kapteeni Grangea ja huomasi ilokseen tämänkin -viihtyvän hänen seurassaan. Tämä ystävyys levitti kuin päivänpaistetta -hänen harmaaseen yksitoikkoiseen elämäänsä. Surun ja muistojen raskas -taakkakin alkoi tuntua kevyemmältä. Olipa hetkiä jolloin hän saattoi -kokonaan unohtaa menneisyyden kauhut. - -Grange ja Muriel ratsastivat nyt joka päivä yhdessä ja nämä -ratsastusmatkat olivat tytön ainaisena ilon aiheena. Kevät teki -tuloaan ja tämäkin siten osaltaan vaikutti häneen elähyttävästi -ja virkistävästi. Toisinaan näytti hän jo varsin iloiselta ja -onnelliselta, eikä tohtori Ratcliffe enää tyytymättömänä rypistänyt -tuuheita kulmakarvojaan hänet tavatessaan. - -Sekä Muriel että Grange olivat liittyneet Olgan hockeyklubiin. Blake -Grange, jolla oli erinomaisen kaunis ja koulutettu ääni, lauloi usein -Daisylle, jolloin Muriel aina häntä säesti. - -Täten viettivät he kolmen kesken sangen rattoisaa elämää. Päivät -vierivät nopeaan. Jos Grange joskus puhui poislähdöstään, keskeytti -Daisy hänet heti. Hänellähän oli lomaa aina syyskuuhun asti ja sinnehän -oli vielä niin pitkälti. - -Mutta sattuipa sitten jotakin, joka särki tämän pienen joukon hiljaisen -onnen. - -Eräänä maaliskuun iltapäivänä, kun Grange ja Muriel ratsastivat tohtori -Ratcliffen asunnon ohi, juoksi Olga heitä vastaan ilosta säteilevänä ja -huudahti: - -"Oletteko ja kuulleet tuon suuren uutisen? Hurraa! Hurraa?" - -Ratsastajat pysähtyivät. - -"Isä sai kirjeen noin tunti sitten", kertoi Olga ihastuneena. "Nick -tulee kotiin! Nick tulee kotiin! Etkö olekin iloinen, Muriel? En ole -ollut näin onnellinen vielä milloinkaan." - -Muriel ei vastannut. Jostakin syystä oli hänen hevosensa käynyt -rauhattomaksi ja hän koetti kaikin tavoin sitä tyynnyttää. - -Hetken epäröityään kysyi Grange: - -"Miksi hän tulee kotiin? Onko hän saanut lomaa sairautensa vuoksi?" - -Olga nyökäytti päätään. - -"Hän ei voinut jäädä sinne kesäkuumaksi. Haava ei ole vielä parantunut. -Hän ei mielellään tulisi, mutta hänen on pakko niin tehdä. Hän saapuu -tänne huhtikuun loppupuolella. Minun mielestäni olisi hänen pitänyt -saada Viktoria-ristin. Kapteeni Grange, minkätähden ei hänelle ole sitä -annettu?" - -Grange ei osannut vastata tähän kysymykseen. Hän kehotti Olgaa kysymään -Nick'ilta itseltään. - -Yht'äkkiä antoi Muriel ratsulleen lähtömerkin ja Grange seurasi häntä -sangen huolestuneena. - -Nuoren tytön kasvoilla huomasi hän saman jäykistyneen, hajamielisen -ilmeen kuin heidän puhuessaan ensi kertaa Wara-linnotuksesta. - -Hetken vaitiolon jälkeen alkoi Muriel puhua jostakin vähäpätöisestä -asiasta, ääni kuulosti aivan rauhalliselta. Blake huomasi, että vaikka -isku olikin osunut häntä arkaan kohtaan, ei hän ainakaan tahtonut sitä -näyttää. - -Hiljalleen ratsastaen saapuivat he siten kotiin ja erosivat portilla. - - - - -XXI. - -Blaken lupaus. - - -Kuultuaan uutisen Blakelta tuli Daisy iloiseksi. - -"Tiesin hänet niin viisaaksi, että tulisi", sanoi hän. - -Kun hänen serkkunsa kysyi, mitä tuo lause tarkotti, ei hän tahtonut -sitä selittää. - -"Olen luvannut Murielille, että en milloinkaan puhu siitä. Hän on niin -herkkä tuohon asiaan nähden." - -Iltapäivällä, Daisyn mentyä lastenkamariin, meni Grange Murielin -luo arkihuoneeseen. Kasvoillaan harvinaisen päättävä ilme asettui -hän Murielin viereen akkunan luo. Ulkona oli aivan tyyntä ja tähdet -kimaltelivat kirkkaasti taivaan laella. - -Hetken perästä katsahti Muriel Grangeen. - -"Menemmekö puutarhaan?" ehdotti Blake. "Täällä tuntuu niin -painostavalta." - -Hän toi tytölle päällysnutun ja he menivät ulos. Keväisessä ilmassa oli -orvokin tuoksua. - -Muriel pysähtyi veräjällä ja laski kätensä veräjäpylväälle. - -"En tiennyt, että olin niin kiintynyt tähän paikkaan", sanoi hän. "Eikö -olekin ihmeellistä? Olen tosiaankin ollut onnellinen täällä, vaikka en -ole sitä ennen ymmärtänyt." - -"Tänä iltana ette varmaankaan ole onnellinen", sanoi Blake. - -Muriel ei väittänyt vastaan. - -"Olen niin väsynyt", sanoi hän vain. - -"Syy ei ole ainoastaan se", väitti Blake varmalla äänellä, -"Muistatteko, että kerran lupasitte pitää minua ystävänänne, miss -Roscoe?" - -Muriel katsoi häneen ja Blake huomasi hänen olevan aivan kalpean. - -"Muistan", vastasi tyttö. - -"Pitäkää siis lupauksenne. Kertokaa minulle, mikä saattaa teidät -onnettomaksi?" - -"Ettekö sitä ymmärrä?" kysyi tyttö vitkaan. - -"En. Tiedän, että Olga Ratcliffen uutinen sen vaikutti, mutta en tiedä -miksi. Selittäkää siis minulle." - -"Kyllä koetan. En ole koskaan voinut puhua siitä kenellekään, en edes -Daisylle, sillä Daisy on hänen ystävänsä. Mutta teidän laitanne on -toisin. Luulen, että te ette pidä hänestä, vai miten?" - -Grange epäröi hieman. - -"Niin pitkälle en tahdo mennä", sanoi hän vihdoin. "Me tulemme -mainiosti toimeen toistemme kanssa, mutta emme milloinkaan ole olleet -läheisiä ystäviä. Minun mielestäni on hän niin tunteeton." - -"Tunteeton!" sanoi Muriel väristen. "Hän on paljon pahempi. Hän on -julma, hirvittävän julma. Mutta siinäkään ei ole vielä kylliksi. Hän on -niin pelottava, niin yliluonnollisen voimakas." - -Grange astui askeleen lähemmä kuullessaan Murieliu pelästyneen -äänensävyn. - -"Luulen, että liioittelette hänen julmuuttaan ja voimaansa", sanoi hän. -"Minä puolestani pidän häntä vain omituisena ihmisenä. Muistan jonkun -sanoneen, että hänellä on käärmeenlumoojan silmät, ja minusta se onkin -sangen kuvaavaa häneen nähden. Mutta vakuutan teille, ettei hänessä -ole mitään yliluonnollista sekä ettei hänellä ole sen suurempaa valtaa -teidän suhteenne, kuin minkä itse hänelle suotte." - -Muriel huoahti: - -"Tiesin, että te ette minua ymmärtäisi", sanoi hän. "Antaisin mitä -tahansa päästäkseni häntä tapaamasta, kun hän tulee tänne. Mutta en -tiedä, miten se olisi mahdollista. Hän varmaankin tulee minua tapaamaan -enkä minä voi sitä estää." - -Grange seisoi aivan hiljaa ja tuijotti eteensä. - -Murielista tuntui kuin helpotukselta puhua yhä edelleen. - -"Jospa minä kuitenkin pääsisin pois täältä! En tiedä mihin menisin. -Enkä voisi nyt juuri jättää Daisyakaan." - -"Miksi luulette Ratcliffen tulevan teitä tapaamaan? Onko hän luvannut -tulla?" - -"Ei, mutta... minä tunnen sen. Hän on niin säälimätön. Hän muistuttaa -minusta kotkaa, joka syöksee saaliinsa kimppuun. Teidän mielestänne -minä kai luulottelen itselleni kaikenlaisia asioita, ja voipa niin -ollakin. Mutta kerran sanoi hän minulle, että minä kuulun hänelle ja -ettei hän milloinkaan minua päästäisi. Sen sanoi hän siellä vuorilla, -enkä ole koskaan voinut sitä unohtaa." - -Grangesta tuntui, kuin olisi Muriel nyyhkinyt. Tytön epätoivo viilsi -hänen sydäntään. - -"Älkää olko niin epätoivoinen", sanoi hän. "Miten hän on voinutkaan -teidät noin pelottaa." - -"Kaikki on minun syyni", nyyhkytti Muriel. "Jospa minä olisin vahvempi -ja jos minulla olisi vielä isäni. Mutta olen näin yksinäinen ja avuton." - -"Pieni raukka!" sanoi Grange hellästi. "Te tarvitsette jonkun, joka -pitää teistä huolta." - -Muriel koetti rauhottua. Oli harvinaista nyt enää, että mielenliikutus -sai hänet näin kokonaan valtoihinsa. - -"En minä aina ajattele tällä tavoin", sanoi hän. "Pelästyin kovin, kun -kuulin Nick'in tulevan kotiin. Mutta kai minä vähitellen totun siihen -ajatukseen. Älkää enää muistelko sanojani. Ehkäpä viisastun vuosien -kuluessa." - -Muriel yritti nauraa, mutta ei voinut. - -Grange otti hänen kätensä omaansa ja katseli häntä ihmeissään. - -"Muriel, minun on niin vaikea puhua. Minä voin vain iskeä suoraan -asiaan. Te tarvitsette jonkun, joka teitä suojelee! Ettekö soisi minun -rupeavan sellaiseksi? Tahdotteko, antautua minun hoivaani?" - -Ääni kuulosti jännittyneeltä. Grange pelkäsi pelottavansa Murielia, -loukkaavansa häntä, niin, hän miltei pelkäsi sitä vaikutintakin, joka -pakotti hänet näin puhumaan. - -Muriel kääntyi äkkiä häneen päin. - -"Mieluummin teidän hoivaanne, kuin kenenkään muun", sanoi hän vakavasti. - -Grangen epäily katosi ja hän veti tytön hiljaa luokseen. - -"Tule siis turviini, Muriel", sanoi hän hellästi. "Minä lupaan olla -turvanasi, niin että ei kenkään saa sinua pelottaa." - -Muriel nojautui turvallisena kuin lapsi hänen olkaansa vasten. Hän oli -niin peräti väsynyt yksinäisyyteensä. - -"Tiedän olevani hyvässä turvassa luonasi", sanoi hän. - -"Niin toivon", vastasi Grange vakavasti ja epäröityään hetkisen -kumartui hän suutelemaan tyttöä otsalle. - -Muriel säpsähti ja vetäytyi pois. Eräs hetki muistui elävästi hänen -mieleensä. Hän näki toiset kasvot lähellään, kalpeat ja laihtuneet, -näki silmäparin, jotka paloivat kuin tulikekäleet, jotka eivät -milloinkaan uneen ummistuneet ja kuuli omituisen rauhattoman äänen -puhuvan katkonaisia sanoja, jotka kuuluivat kuin rukoukselta. Mutta -sanoja ei hän saattanut erottaa. - -Sama hirveä pelko valtasi hänet taasen kuin silloinkin, sama raju -pakenemisen halu heräsi hänessä ja hän painautui nyyhkien Grangen -rintaa vasten. - -"Lupaa minulle, että et minua milloinkaan jätä", pyysi hän kiihkeästi. - -Grange oudostui hänen kiihkeyttään, mutta tytön mielenliikutus herätti -vastakaikua hänen sydämessään ja hän vastasi hellästi ja vakavana. - -"Vannon, että en sinua koskaan heitä. Voit luottaa minuun. Kukaan ei -saa riistää sinua minulta." - -Murielista tuntui, kuin olisi hän pitkien, raskasten taistelujen -jälkeen avoimella merellä vihdoin päässyt turvalliseen satamaan -- -satamaan, joka aina oli ollut hänen toiveittensa päämääränä. - - - - -XXII. - -Serkut. - - -Jim Ratcliffe oli parhaillaan Daisyn luona arkihuoneessa, kun he -tulivat sisälle. Hän katsahti terävästi kumpaankin, mutta ei puhunut -mitään ja lähti heti sen jälkeen kotiinsa. - -Grange saattoi häntä eteiseen. Murielin valtasi äkkiä omituinen ujous, -hän kumartui Daisyn puoleen sanoen hyvää yötä. - -Daisy katsoi häneen ihmeissään. - -"Oletko väsynyt, ystäväni?" - -"Hiukan", myönsi Muriel. - -Eteisessä tapasi hän Blaken. - -"Mitä nyt?" sanoi hän hymyillen. "Joko aiot makuulle?" - -Muriel nyökäytti päätään. Hänen poskensa kuumottivat. Hetkiseksi laski -hän kätensä Blaken käteen. - -"Kerro se Daisylle", kuiskasi hän ja kiiruhti samassa ylös portaita. - -Grange katseli kauan hänen peräänsä. Kun hän sitten meni Daisyn luo, -oli hymy kadonnut hänen huuliltaan. - -Daisy katsahti häneen iloisesti naurahtaen. - -"Mikä salaisuus Murielilla ja sinulla on keskenänne?" kysyi hän. -"Minusta tuntuu, kuin olisi teillä sellainen." - -Grange sulki hitaasti oven. Hänen kasvoillaan oli omituinen ilme, -melkeinpä pelokas. Hän istuutui Daisyn viereen. - -"Olet oikeassa, Daisy", sanoi hän. "Tätä asiaa emme voi sinulta salata." - -Daisyn kasvojen ilme muuttui samassa. Hän hypähti kiivaasti ylös. - -"Blake!" huudahti hän kummastuksen, tyytymättömyyden ja moitteen -sekaisella äänellä. - -Blake väisti hänen katsettaan. - -"Etkö onnittele minua, Daisy", sanoi hän hiljaa. - -Daisy oli sangen kalpea. Hän nojautui uuninreunustaan. - -"Mutta, Blake", sanoi hän sitten, "se ei ole oikein. Hän kuului -Nick'ille jo kauan ennen, kuin sinä häntä ajattelitkaan. En olisi -uskonut, että sinä käyttäytyisit tällä tavoin ja asettuisit Nick'in -tielle, juuri kun häntä odotetaan kotiin saapuvaksi. Miten se on -mahdollista? Se ei suinkaan vielä ole päätetty asia, vai miten, Blake?" - -Grange ei enää karttanut hänen katsettaan. Hän oli varman ja samalla -suuttuneen näköinen. - -"En ole tehnyt mitään sellaista, jota minun tulisi hävetä", sanoi -hän lyhyesti. "Olen kosinut häntä ja hän on suostunut. Mitä Nick -Ratcliffeen tulee, niin on hän mielestäni käyttänyt väärin asemaansa -Murieliin nähden. Muriel vihaa ja inhoaa häntä. Nick on varmaan hänet -pelottanut. Hänellä ei ole mitään sananvaltaa Murielin suhteen." - -"Unohdat, että hän on pelastanut tytön elämän", sanoi Daisy. - -"Täytyykö hänen sen johdosta olla Nick'in oma? Sitä minä en käsitä." - -Blaken ääni kuulosti loukkaantuneelta. Kun Daisy kuuli sen, kääntyi hän -Blaken puoleen ja laski hyväillen kätensä hänen käsivarrelleen. - -"Ystäväni", sanoi hän, "älä ole minulle vihainen." - -Blake lauhtui heti. - -"Kerrohan minulle", jatkoi Daisy, "mistä johtui, että kosit häntä niin -odottamatta? Rakastatko häntä paljonkin?" - -Blake katsahti Daisyyn. - -"En samalla tavoin, kuin me molemmat kerran rakastimme toisiamme. Tämä -on jotakin aivan toista", vastasi hän vitkaan. - -"Ah, sitä en tarkoittanut", sanoi Daisy kevyesti. "Mehän olimme -sellaisia kiihkoilevia lapsia ja kiihkeyshän kuuluukin vain ensi -nuoruudelle." - -"Niinkö?" kysyi Blake luoden häneen pitkän, kaihoisan katseen. - -"Entä Muriel?" sanoi Daisy taasen tavallisella äänellään. "Rakastaako -hän sinua? Olenpa ollut sokea, koska en ole sitä huomannut. En tiedä, -miten saatan katsoa Nick'ia suoraan silmiin tämän jälkeen." - -Grange rypisti otsaansa. - -"Minua hermostuttaa tuo alituinen Nick'in mainitseminen", sanoi hän -ärtyneesti. - -"Minun kuulteni et saa sanoa ainoatakaan pahaa sanaa Nickistä", -puuskahti Daisy. "Sitä minä en suvaitse. Hän ei tosin ole niin kaunis -kuin sinä, mutta hän on paras ihminen, jonka tunnen." - -"Sepä oli paljon sanottu!" - -"Ei rahtuakaan liikaa. Ja Nick rakastaa Murielia koko sydämestään. -Et taida tietää, että he olisivat jo aikoja sitten naimisissa, ellei -Muriel Simlassa olisi kuullut hänestä jonkunlaisia pahoja juoruja ja -siksi purkanut kihlaustaan. En tiedä, miten hän voi suostuttaa Nick'in -antamaan hänelle vapautensa takaisin, mutta sen tiedän, että se mursi -Nick'in sydämen. Hän tuli luokseni heti sen jälkeen ja pyysi minun -ottamaan Murielin mukaani kotiin ja pitämään huolta hänestä." - -"On aivan selvää, ettei Muriel ole häntä koskaan rakastanut", vastasi -Blake. "Hän suorastaan inhoaa Nick'ia." - -Daisy huoahti kärsimättömästi. - -"Sinä et hitustakaan ymmärrä naissydämiä, Blake. Siinä suhteessa olet -ja tulet aina olemaan lapsi. Muriel on herttainen tyttö etkä sinä ole -kyllin hyvä hänelle." - -"Olet aivan oikeassa", vastasi Blake heti. "En ollut kyllin hyvä -sinullekaan, mutta olipa sentään aika, jolloin sinulle kelpasin." - -Daisy kohautti olkapäitään. - -"Älkäämme puhuko siitä ajasta." - -Blake ei vastannut, mutta katseli häntä herkeämättä. Katse oli kuin -nöyrän, uskollisen orjan. - -Daisy kohensi hiilusta. - -Äkkiä heittäytyi Blake polvilleen hänen viereensä. - -"Daisy", kuiskasi hän, "sano minulle, ettet ole minuun suuttunut! -Koskeeko se sinuun, että menen naimisiin? Se... se ei merkitse samaa -kuin..." - -Hän keskeytti samassa, sillä Daisy loittoni hänestä kasvoillaan ilme, -kuin olisi Blake koskettanut avoimeen haavaan. Hän katseli Blakea -leimuavin katsein. - -"Miten naurettavaa Blake!" sanoi hän terävästi. "Tiedäthän, että kaikki -tuo on ohitse aikoja sitten. Kas niin", jatkoi hän sitten lempeämmin, -"älähän nyt ole tyhmä." - -Hän laski kätensä Blaken olalle ja töyttäsi häntä. - -Blake nousi heti ylös, mutta ei näyttänyt lainkaan loukkaantuneelta. -Silmissä oli yhä sama, ihaileva katse. - -Hetken perästä sanoi Daisy kevyesti huoaten: - -"Niin, tästä ei enää kannata puhua, vaikka toivonkin, että olisit -valinnut itsellesi jonkun toisen tytön. Sinun täytyy siis kirjottaa -kenraali Bassetille. Hän on Murielin holhooja, mutta hänen vaimollaan -on oikeastaan määräämisvalta. Ehkä hän on tyytyväisempi sinuun kuin -Nick'iin. En tiedä, miksi hän vihaa Nick'ia. Hän se varmaankin -aiheutti kihlauksen purkautumisen. Saadaanpa nähdä, eikö Muriel joskus -vastaisuudessa kadu tekoaan." - -"Etkö usko, että minä sovin hänelle?" sanoi Grange. - -"Ei, sitä en suoraan sanoen usko. Mutta voinhan erehtyä. Hyvää yötä. -Minun täytyy jo mennä pienokaiseni luo." - -Blake tarttui hänen ojennettuun käteensä ja suuteli sitä. Näytti siltä, -kuin olisi hän aikonut sanoa jotakin. Daisy hymyili hieman halveksien. -He näyttivät ymmärtävän toisensa sanoitta. - - - - -XXIII. - -Daisyn lapsi. - - -Ensi päivinä kihlauksensa jälkeen oli Muriel äärettömän onnellinen. -Hänestä tuntui, kuin olisi hän vihdoin päässyt häkistä, jossa oli kauan -vankina kitunut. Riemusta tulvehtien tunsi hän jälleen olevansa vapaa -ja nuori. - -Blake oli juuri senlainen, jommoiseksi Muriel hänet tahtoikin. Hänen -vaatimaton ja hiljainen olentonsa oli aina Murielia miellyttänyt. -Blaken läheisyydessä tunsi hän olevansa hyvässä turvassa, siksi olikin -hän niin varma siitä, että juuri Blake oli hänen oikea suojelijansa. - -Maaliskuu kului rauhallisesti ja onnellisesti, kunnes Daisyn pieni -poikanen eräänä yönä äkkiä vaarallisesti sairastui. Pojan ayah herätti -Murielin, joka heti kiiruhti lastenkamariin. Daisy käveli edestakaisin -lapsi sylissään. - -"Herätä Blake", änkytti hän tuskaisena. "Käske hänen noutaa lääkäri." - -Toimitettuaan käskyn perille kiiruhti Muriel takaisin Daisyn luo. Äiti -istui rahilla tuudittaen hiljaa pienoistaan sylissään. - -"Joko Blake meni?" kysyi hän hiljaa. - -Muriel polvistui hänen viereensä. - -"Hän menee kohta", vastasi Muriel tuijottaen kauhuissaan lapsen pieniä, -vahankalpeita kasvoja. Samassa tuntui hänestä, kuin olisi sydän -tauonnut lyömästä. Hän huomasi, että lapsi oli kuollut. - -"Kohenna tulta", kuiskasi Daisy. "Poju tuntuu niin kylmältä." - -Muriel nousi hiljaa tulta kohentamaan. Hän tunsi, ettei enää voinut -katsoa Daisya, joka yhä tuuditti kuollutta lastaan sylissään, siksi -meni hän, yhä yöpuvussaan, ruokasaliin ja asettui akkunan luo -odottamaan lääkäriä. - -Vihdoin kuului veräjä aukenevan. Nähdessään tohtori Ratcliffen ja -Grangen tulevan kuun kirkkaasti valaiseman puutarhan lävitse juoksi hän -avaamaan ovea. - -"On jo myöhäistä", änkytti hän, "liian myöhäistä." - -"Menkää heti ottamaan vaippa harteillenne", käski tohtori ja melkein -tietämättään totteli Muriel häntä. - -Sitten meni hän jälleen lastenkamariin. Daisy istui yhä samassa -asennossa ja tohtori seisoi hänen vieressään kumartuneena lasta -tarkastamaan. Muriel näki Daisyn tuijottavan tohtorin kasvoja -kertoessaan, miten sairaus oli puhjennut. - -Tohtori Ratcliffe kuunteli aivan rauhallisena katse kiintyneenä -poikasen kasvoihin. Kun Daisy lakkasi puhumasta, kosketti tohtori hänen -kättään. - -"Antakaa poju minulle", pyysi hän. Muriel odotti vavisten vastausta. -Mutta Daisy ei sanonut sanaakaan vastaan, vaan täytti heti tohtorin -pyynnön. - -"Varokaa, ettei hän taasen ala itkeä", sanoi hän vain huolestuneena. - -Tohtori Ratcliffe sanoi hetkisen hiljaa katsellen pientä, elotonta -ruumista. Sitten sanoi hän hyvin hiljaa ja lempeästi, mutta samalla -varmalla äänellä: - -"Hän ei enää milloinkaan itke." - -Samassa hypähti Daisy ylös. - -"Kuollutko? Minun pojuni kuollut? Rakkaimpani! Minun silmien valo! -Sanokaa, ettei se ole totta." - -Hän katsoi hurjin katsein tohtoria. Koko ruumista puistatti. - -"Kuolemaa ei ole olemassa", sanoi tohtori hiljaa. - -Siinä kaikki, mitä hän sanoi, mutta nuo sanat tunkivat suoraan Murielin -sydämeen. Hän vapisi ne kuullessaan. Tuntui, kuin olisi Nick ne sanat -lausunut. - -Sitten näki hän tohtorin asettavan pienokaisen vuoteelle, näki -tuskaisen ilmeen Daisyn kasvoilla, näki, miten äitiraukka horjui. - -Samassa unohti hän kokonaan omat tunteensa ja juosten Daisyn luo kietoi -kätensä hänen kaulaansa. - - - - -XXIV. - -Eräs sähkösanoma. - - -Intian laajalla tasangolla kävi kuumuus vähitellen sietämättömäksi. -Eräänä iltana istui muuan mies kuistillaan paidanhihat ylös -käärittyinä. Hän huokasi tuon tuostakin, kuin kuumuuden rasittamana. -Mies oli aivan nuori, hänen kasvonsa olivat vaaleahipiäiset ja -sileiksiajellut. Hänen olennossaan oli jotakin intomielisen -poikamaista, näytti siltä, kuin olisivat poikavuodet livahtaneet -liian nopeaan hänen ohitseen. Hänen silmänsä olivat rasittuneet ja -verestävät, mutta yhä jatkoi hän työtään kohottamatta katsettaan -paperista. - -Eivät edes takaapäin lähenevät askeleet saaneet häntä irtaumaan -työstään. - -"Odota hetkinen, ystäväni", sanoi hän. "Minulla on eräs tärkeä työ -vielä päättämättä." - -Lampunvalo osui tulijan kasvoihin. Ne olivat keltaiset ja kurttuiset, -silmät kiiluivat omituisesti. Hänen yllään oli valkea liinapuku, toinen -hiha riippui tyhjänä. Hetkisen seisoi hän liikkumatta ovella. Sitten -astui hän lähemmä pöytää. - -"Älä lainkaan välitä minusta. Tee vain työsi valmiiksi", sanoi tulija. - -Sitten seisoi hän taasen hiljaa tarkastaen papereiden yli kumartunutta -miestä. Samassa kun käsi kohoutui paperilta, kysyi hän: - -"Joko olet lopettanut?" - -Pöydän ääressä istuva mies suoristihe itseään. Sitten hypähti hän äkkiä -ylös. - -"Missähän ajatukseni oikein ovat kun annan sinun seistä, Nick? Istuhan! -Niin, tämänpäiväinen työni on jo lopussa." - -"Sinusta kai vähitellen tulee rikas mies ja sitten asetut rauhaan -Daisyn ja poikasi luo. Oletpa sinä vasta onnen myyrä, Will", sanoi Nick. - -"Niinkö luulet?" kysyi Will kumartuen jälleen työnsä ääreen. Ääni -kuulosti epäröivältä. - -Nick katsoi häneen ja löi sitten oikealla kädellään pöytään. - -"Pois työ", komensi hän. "Sinä teet itsesi sairaaksi tuolla -ahkeroimisellasi. Heitähän työ nyt hetkiseksi mielestäsi ja polta -kanssani savuke tässä jutellessamme. Minä tuon Daisyn luoksesi ensi -talveksi. Saatpas nähdä." - -Will kääntyi häneen päin. - -"Jospa sen voisit tehdä." - -"Voisin?" toisti Nick... "Lyömmekö vetoa siitä, että sen teen?" - -Mutta Will pudisti päätään omituisesti hymyillen. - -"Emme. Mutta poltahan nyt savukkeitasi, muuten alkavat ilkeät -hermokipusi jälleen. Olit sangen ystävällinen, kun tulit minua -tervehtimään, vaikka et oikeastaan terveytesi puolesta olisi saanut -sitä tehdä." - -Nick nauroi kovaäänisesti. - -"Ethän vain kuvittele, että tein sen sinun tähtesi?" sanoi hän. "En -voinut matkustaa yhtä mittaa rannikolle asti, ymmärrätkö? Siksi -poikkesin tänne." - -"Omituisen lepopaikanpa valitsit", sanoi Will. - -"Tuumin, että pari päivää sinun seurassasi saisi minut taasen hyvälle -tuulelle", vastasi Nick kevyesti pujottaen kätensä ystävänsä kainaloon. -"Vai kuulostaako sekin omituiselta." - -Will nauroi. - -"Voit ainakin sanoa Daisylle, että teen työtä kuin orja hänen ja pojan -hyväksi", sanoi hän. "Pahinta on, että poika on niin heikko, kirjoittaa -Daisy." - -"Miten usein saat häneltä tietoja?" kysyi Nick. - -"Viimeinen kirje tuli noin kolme viikkoa sitten. Silloin olivat he -kaikki terveitä, mutta hän kirjoitti vain lyhyesti, sillä Grange oli -siellä. Hän asuu siellä, näetkös." - -"Miten kauan on Grange ollut siellä?" - -"En tiedä. Jo kotvan aikaa, luulen. Hän ja Daisy ovat lapsuuden -ystäviä, kuten tiedät. Luulen heidän olleen rakastuneita toisiinsa, -kun olivat aivan nuoria. Mutta perhe oli heidän avioliittoaan vastaan -siksi, että he olivat serkkuja. Mutta hyviä ystäviä ovat he edelleen. -Minun mielestäni on Grange aina ollut kunnon mies." - -"Minusta hän on liian lempeäluontoinen. Hän on aivan kuin kaunis vene -vailla peräsintä. Hieno käytöstapa, mutta lujuutta puuttuu." - -Hän heittäytyi pitkälleen vanhalle leposohvalle Willin makuuhuoneessa. - -Will antoi hänelle savukkeen. - -"Miten monta pitkää yötä olenkaan tuolla sohvalla viettänyt", huoahti -Will. - -"Viime syksynäkö?" - -"Niin, se oli tosiaan helvetin kidutusta", vastasi hän todenmukaisesti. -"Tulin tänne sitten kun Daisy oli lähtenyt Simlasta. Minun oli tehtävä -työtä kaksin verroin, kun Daisyn täytyi oleskella kotona. No niin, -menihän se sentään ja menee vieläkin. Mutta Daisy ei mitenkään voi -oleskella täällä kuin neljä kuukautta vuodessa. Ja poika..." - -"Sinä et tule elämään täällä koko ikääsi", sanoi Nick. "Sinä olet -edistysihminen, ystäväni. Mutta katsoppas, tuolla kuistilla seisoo -palveliasi. Meneppäs kysymään, mitä asiaa hänellä on." - -Will meni kuistille ja Nick näki palvelijan ojentavan hänelle jotakin -pienellä tarjottimella. Sitten katosi Will näkyvistä mennen luultavasti -pöydän ääreen, jolla lamppu oli. Oli aivan hiljaista, sakaalin ulvonta -vain kuului jostakin kaukaa. - -Nick kuuli paperin rapinaa ja sitten oli kaikki taasen hiljaa. Lopulta -hermostui hän ja huusi: - -"Mitä teet siellä, Will? Miksi et tule tänne juttelemaan?" - -Kun ei vastausta kuulunut, meni Nick kuistille. - -Pöydän ääressä oli Will polvillaan pää käsiin nojaten. Koko hänen -olentonsa ilmasi syvää toivottomuutta. Hän oli aivan hiljaa, olkapäät -vain nytkähtelivät. Toisessa kädessä piti hän rypistynyttä paperia. - -Nick kumartui hänen puoleensa. - -"Mikä sinua vaivaa, vanha ystäväni? Oletko saanut huonoja uutisia?" - -Will säpsähti ja tuskan parahdus tunkeusi hänen huuliltaan. Kasvot -olivat kalpeat ja surun uurtamat. - -"Sain sähkösanoman. Minun... meidän pieni poikamme kuoli viime yönä." - -Nick ei vastannut kotvaan aikaan. Hän otti sähkösanoman Willin kädestä -ja pani sen taskuunsa sitä katsomatta. Sitten tarttui hän Willin -käsivarteen ja nosti hänet ylös. - -"Tule sisälle", sanoi hän. - -Will seurasi häntä horjuvin askelin ja vaipui istumaan tuolille. -Nick'in sekottaessa hänelle vahvan viskyseoksen huudahti Will hurjasti: - -"Hän on mennyttä minulta. Poika oli ainoa yhdysside välillämme. Hän -ei ole milloinkaan rahtuakaan välittänyt minusta. Olen aina tietänyt, -ettei hän olisi jäänyt luokseni, ellei meillä olisi ollut tuota lasta. -Ja nyt... nyt..." - -"Hiljaa", sanoi Nick. "Juohan tämä, ole hyvä." - -Will tyhjensi lasin ja kätki taasen kasvot käsiinsä. - -"Sinä et tiedä", sanoi hän puoleksi tukahtuneella äänellä, "miltä -tuntuu tietoisuus siitä, että siltä ainoalta jota koko sielustaan -rakastaa, saa vain välinpitämättömyyttä osakseen." - -Nick ei vastannut, mutta hänen huulensa vapisivat hieman. - -"Elä antaudu epätoivoon ystäväni", sanoi hän. "Sinun luoksesi hän -varmaankin tulee apua etsimään." - -"En sitä usko", vastasi Will syvään huoaten. "Hän ei tule enää -milloinkaan minun luokseni, sen tiedän." - -"Älä ole noin lapsekas. Tietysti hän tulee. Jos sinä sitä toivot, niin -hän tulee." - -Will pudisti päätään. Hetken perästä tarttui hän Nick'in käteen. - -"Tiedätkö", sanoi hän hiljaa, "olen toisinaan ikävöinyt häntä niin -äärettömästi, että olen rukoillut Jumalaa tuomaan hänet luokseni." - -Hän katsoi ystävänsä silmiin tehdessään tämän tunnustuksen. Ehkä -odotti hän näkevänsä ivallisen hymyn Nick'in kasvoilla, mutta sitä ei -tullutkaan. - -Nick istuutui pöydän reunalle ja lyöden Williä olalle huudahti hän -tarmokkaasti: - -"Ei se auta, että rukoilet vain toisinaan, ymmärrätkö? Täytyy kestää, -ei saa milloinkaan väsyä, vaikka mitä tapahtuisi. Jos into laimenee, -kadottaa tarmonsakin. Kun rukoilee lakkaamatta, niin, vaikkapa -ilman uskoakin, niin saa kun saakin vihdoin sen, jota rukoilee. -Sen täytyy tapahtua. Ihmiset sanovat, että Jumala ei joskus kuule -rukoustamme siksi, ettei sen täyttäminen olisi meille hyväksi. -Tuo on vain mitätöntä puhetta. Sen, jota toivoo koko sielustaan, -sen täytyy tapahtua siksi, että se on muodostunut meille ainoaksi -mahdollisuudeksemme. Siksi täytyy vain pysyä lujana, vaikkakin pitäisi -taistelua toivottomana. Emme saa antaa perään, ennenkuin olemme -saaneet, mitä haluamme." - -Hän hypähti seisomaan ja osoittaen itseään jatkoi voitonvarmalla -äänellä: - -"Minä kestän kaiken. Ja Jumala tietää, etten suo hänelle hetkenkään -rauhaa, ennenkuin hän on kuullut rukoukseni." - -Hän meni toiseen päähän huonetta ja seisoi siellä hetkisen. Hänen -tullessaan takaisin, katsoi Will häneen niin ihmeissään, kuin olisivat -he nähneet toisensa ensi kerran. - -"Niin, katso vain minua", sanoi Nick. "Minä en näytä sellaiselta, jolla -on tunteet. Se riippua minun ulkomuodostani, näetkös. Mutta minkäpä -sille mahtaa, että on aivan egyptiläisen muumion näköinen. Onpa minua -kerran epäilty itse paholaiseksikin." - -Hän puhui puoleksi leikillisesti, puoleksi surullisesti, meni sitten -akkunan ääreen ja jäi siihen. - - - - -XXV. - -Tulevaisuustuumia. - - -Mitään uupumistilaa ei voida verrata siihen, joka seuraa kiihkeätä -surun ja tuskan purkausta. - -Daisy loikoi huoneessaan, jonka akkunat olivat säleuutimien peitossa. -Kun nyt jännitys oli ohi, tuntui hänestä itse suruakin katkerammalta -se, ettei hänellä enää ollut ketään, jota vaalia ja hoitaa. Se -lamaannutti hänet kokonaan. - -Ensi päivinä lapsen kuoleman jälkeen ei hän nähnyt muuta kuin tohtori -Ratcliffen ja Murielin. Jim Ratcliffe oli suuresti huolissaan hänen -tilastaan. - -Aluksi ei hän tietänyt, voisiko luottaa Murieliin, mutta siitä sai hän -piankin varmuuden. Unohtaen kokonaan itsensä tuo nuori tyttö osoitti -suurta uhrautuvaisuutta ja itsensä hillitsemistä. Vapaaehtoisesti -asettautui hän Daisyn vuoteen ääreen ja oli tohtorille yhtä suureksi -avuksi, kuin varsinainen sairaanhoitajatar. - -Daisy ei puhunut paljon, mutta hän tunsi kuin lohtua Murielin -läsnäolosta ja siten heidän ystävyytensä yhä lujittuivat. - -Muriel tapasi harvoin Blaken, vaikka tämä melkein aina oli -lähettyvillä. Blake käyskeli talon ympäristössä tai puutarhassa -lakkaamatta poltellen savukkeitaan. Joka kerran tavatessaan Murielin -kysyi hän, eikö hänelle olisi mitään tehtävää ja jottei hän tuntisi -itseään vallan tarpeettomaksi, keksi Muriel hänelle tehtäviä. Itse hän -ei moneen päivään astunut askeltakaan puutarhan ulkopuolelle. - -Kolmisen viikkoa poikasen kuoleman jälkeen kuuli Daisy Blaken askeleet -akkunan alta. - -"Kuka nyt pitää huolta Blakesta?" kysyi hän. - -Muriel katsahti puutarhaan. - -"Hän kyllä itse pitää huolen itsestään", sanoi hän. - -Daisy huokasi raskaasti. - -"Sinä et saa alituisesti olla minun luonani", sanoi hän. "Olen ollut -niin itsekäs. Mene hänen luokseen Muriel, sillä hän on varmaankin -ikävissään. On parempi teille kummallekin, että olette enemmän -toistenne seurassa. Minäkin koetan tulla ulos huomenna, jos tohtori -sen sallii. Tänäänhän on hockey-päivä, eikö olekin? Mene Blaken kanssa -hockey-kentälle." - -Muriel katsoi parhaaksi tehdä kuten hän pyysi ja meni sentähden Blaken -luo. Heillä kummallakaan ei ollut halua hockeytä pelaamaan, mutta he -kävelivät sen sijaan puutarhassa. - -Kun he juuri olivat sisälle menossa tuli postintuoja tuoden kummallekin -kirjeen. Kirjeet olivat sir Reginaldilta ja toinen lady Bassetilta. - -Edellinen kirjotti lyhyesti mutta ystävällisesti Grangelle antaen -suostumuksensa kihlaukseen. Hän lähetti terveisiä Murielille, toivoi -hänen tulevan onnelliseksi ja kutsui hänen syksyllä heidän luokseen -Intiaan viettämään siellä häitään. - -Grange kietoi kätensä morsiamensa vyötäisille kirjettä lukiessaan, -mutta Muriel vetäytyi pelästyneenä pois. Grange katsahti häneen -kysyvästi ja huomasi Murielin käyneen aivan kalpeeksi. - -"Miten on laitasi?" kysyi hän. "Onko mielestäsi liian aikaista ajatella -häitä." - -"Niin, en ole ajatellut sitä, Blake", sanoi Muriel onnettoman -näköisenä. "En tahdo vielä mennä naimisiin. Emmekö voisi olla vielä -jonkun aikaa kihloissa? Vai oletko sinä toista mieltä?" - -Blake katsoi häneen kummissaan, mutta ei näkynyt panneen pahakseen -hänen puhettaan. - -"En suinkaan. Saat itse määrätä. En millään ehdolla tahdo kiirehtiä -sinua." - -Muriel hymyili kiitollisena Blaken suudellessa häntä otsalle kuten -lasta. - -Vastenmielisesti avasi Muriel sitten lady Bassetin kirjeen. - -Luettuaan muutaman rivin katsahti hän vaistomaisesti taakseen. Hänestä -tuntui, kun olisi Nick seisonut hänen takanaan. Hän oli niin selvästi -näkevinään Nick'in kasvot ja niissä oli juuri tuo sama ilme, jota hän -aina oli pelännyt ja joka hänestä oli niin käsittämätön, niin ivallinen -ja uhmaava. Mutta hänen läheisyydessään olikin ainoastaan Blake ja hän -miltei häpesi itseään. - -Lady Bassetin kirje oli varsin ystävälliseen sävyyn kirjotettu, mutta -ei kuitenkaan okaita vailla. Hän sanoi toivovansa Murielin, sekä -itsensä että kapteeni Grangen tähden, olevan tällä kertaa varman -tunteistaan. Oli ikävää, ettei hän ollut tilaisuudessa tulemaan -Englantiin auttaakseen Murielia kapion ostossa, mutta hän pyysi -Murielin kääntymään hänen sisarensa, mrs Langdalen puoleen, joka asui -Lontoossa ja joka varmaankin mielellään tarjoisi hänelle apuansa. Mitä -paluumatkaan tulee, toivoi lady Basset Murielin saavan matkustaa jonkun -perheen mukana, joka syksyllä aikoi Intiaan. Daisya ei mainittu koko -kirjeessä, vasta viime rivissä lausui lady Basset lyhyen toivomuksen, -että mrs Musgraven terveydentila olisi parantunut ilmaston vaihdon -kautta. - -"Hän ei pidä Daisysta, en tiedä miksi", sanoi Muriel hetken perästä. - -Grange oli vaiti. Hän ei näyttänyt kuulleenkaan Murielin sanoja. Hänen -koko huomionsa oli kiintynyt erääseen varjoon yläkerran akkunassa. - - - - -XXVI. - -Heikkona hetkenä. - - -Seuraavana päivänä kehotti Daisy taasen Murielia menemään -hockey-kentälle Blaken kanssa. - -Mutta Murielin kertoessa tämän Blakelle selitti tämä, ettei hänellä -ollut siihen vähääkään halua. - -Hiukan myöhemmin meni Muriel ulos puutarhasta Blaken jäädessä sinne. - -Äkkiä kuuli Blake akkunaa avattavan ja katsahti ylös. Avoimen akkunan -luona seisoi Daisy häntä katsellen. - -"Saanko tulla hetkeksi luoksesi?" - -"Saat, mutta sitten täytyykin sinun olla oikein tyyni", sanoi Daisy. -"Olen niin väsynyt, näetkös. Et saa puhua mitään sellaista, joka minua -rasittaisi." - -Blaken astuessa sisälle huoneeseen istui Daisy selin oveen. Blake näki -hänen käsiensä vapisevan, mutta ei ollut sitä huomaavinaan. - -"Etkö luule, että olisi hyvä, jos muuttaisit pois täältä?" - -"Enpä tiedä", vastasi Daisy. "Jim sanoo niin. Hän tahtoo, että menisin -Brethaveen. Mutta minä en usko siitä olevan mitään hyötyä. En ole -koskaan pitänyt merestä." - -"Nick Batcliffen maatilahan on juuri Brethavessa, eikö totta?" - -"Niin on. Maatilan nimi on Redlands. Olen ollut siellä kerran -Willin kanssa, siellä on hyvin kaunista. Asuinrakennus on korkealla -kukkulalla, josta on mitä kaunein näköala. Ikävä vain, ettei Nick'illa -ole mitään iloa tästä kauneudesta, hän kun ei mene naimisiin, eikä siis -asetu sinne asumaan." - -Grange näytti epäröivältä. - -"Se ei ole minun syyni", sanoi hän lyhyesti. - -"Eipä niinkään, tiedän sen", vastasi Daisy yrittäen nauraa entiseen -tapaansa. "Ei mikään ole eikä ole koskaan ollut sinun syysi, rakas -Blake. Sinulla vain on väliin niin huono onni." - -Blake rypisti hieman otsaansa, mutta ei vastannut. - -Daisy ei milloinkaan häntä imarrellut. Muiden naisten mielestä -oli hän muhkea ritari, mutta Daisy tunsi hänet perinpohjin monine -heikkouksineen, joista hän kuitenkin tavallaan pitikin? - -"Minun täytyisi kirjottaa Willille", sanoi Daisy hetken hiljaisuuden -jälkeen. "En ole kirjottanut hänelle sittenkun... sittenkun... Pyysin -Murielin tekemään sen. Mutta Will kirjottaa joka kerta, kun postilaiva -sieltä lähtee. Jospa hän sentään ei sitä tekisi!" - -Grange nauroi ja meni akkunan luo. - -"Milloin aiot matkustaa hänen luokseen?" kysyi hän. - -"En tiedä", vastasi Daisy hermostuneesti. "Mitäpä minun hyödyttää -matkustaa sinne, kun en kuitenkaan voi oleskella siellä pitemmälti kuin -neljä kuukautta vuodessa. Muutoin..." - -Hänen kalpeat kasvonsa värähtelivät ja hän kääntyi poispäin. - -Sitten jatkoi hän vapisevalla äänellä: - -"Muutoin en voisikaan kestää siellä oleskelua. En ole vielä kyllin -vahva. Ja sitä hän ei ymmärtäisi, poika parka. Suoraan sanoen luulen, -että hänellekin olisi parempi, etten nyt menisi hänen luokseen." - -Blake katsahti häneen ja heidän katseensa yhtyivät. Daisyn silmissä oli -jotakin, jota Blake ei saattanut olla huomaamatta. Karahtaen punaiseksi -kääntyi Daisy selin häneen, mutta se oli jo myöhäistä. Blake oli hänen -katseestaan lukevinaan salaisuuden, jota Daisy vuosikausia oli salannut -kaikilta. - -Samassa heittäytyi Blake polvilleen hänen eteensä ja kietoen kätensä -hänen ympärilleen syleili häntä kiihkeästi. - -"Daisy!" kuiskasi hän murtunein äänin. "Daisy!" - -Ja syvään huoaten kumartui Daisy hänen puoleensa. - - - - -XXVII. - -Hockeykentällä. - - -Ilosta säteillen toivoitti Olga Ratcliffe Murielin tervetulleeksi -hockeykentälle, mutta tyttösen raikas ilo ei voinut poistaa Murielin -alakuloisuutta, johon oli suurimmaksi osaksi syynä viimeaikainen -alituinen sairasvuoteen ääressä oleskeleminen. Mutta mitä pitemmälle -peli edistyi, sitä enemmän unohti hän itsensä ja omat surunsa. Keväinen -ilma virkisti häntä ja kun he hetkisen kestäneen sadekuuron perästä -taasen jatkoivat peliään, oli hänen silmiensä suruinen ilme jo kokonaan -kadonnut. Terveys ja ilo loisti hänen kasvoiltaan tehden ne sangen -viehkeäksi. - -Pelin loppuessa hulmusivat Murielin hiukset vapaina tuulessa, posket -hohtivat punaisina ja hänen vallaton naurunsa kajahteli tuon tuostakin. - -Yht'äkkiä kuului tieltä auton jyrinä. Kaikki katsahtivat sinnepäin. -Olgalta pääsi ihastuksen huudahdus ja hän juoksi uskomattoman nopeasti -kentän yli veräjää kohti. - -Muriel katsoi ihmeissään hänen peräänsä, mutta samassa tunsi hän -verensä jähmettyvän. Kaikki kävi yht'äkkiä niin pimeäksi hänen -ympärillään ja hänestä tuntui, kuin olisi joku kuristanut häntä -kurkusta. - -Tuttu olento, ei varsin pitkä eikä komea, mutta suora ja notkea kuin -miekan terä, syöksähti autosta ja hyppäsi veräjän yli, kiertäen samassa -toisen kätensä Olgan vyötäisille. - -Muriel tuijotti yhä häneen ja huudahti sitten hiljaa. Miehen toinen -takinhiha riippui tyhjänä sivulla. - -Miehen ääni kuului selvään kentän poikki. - -"Hyvää päivää, pienokaiseni, hyvää päivää. Enhän vain häiritse sinua? -Olen täällä vierailulla." - -Olgan vastausta ei Muriel kuullut. Tyttönen riippui sankarinsa kaulassa -painaen päänsä hänen rintaansa vasten. Murielista näytti, kuin -olisi tyttö itkenyt, mutta miehen omituinen, karehtiva nauru kuului -ylt'ympäri. - -"Milloinko? Eilen tietenkin. Josko nukuin kaupungissa viime yönä? Enpä -niinkään. Se ei ollut tarkotukseni. Aioin tulla hiljaa kuin varas -yöllä. Mutta katsoppas, eikö tuo olekin Muriel?" - -Hän riistäytyi irti Olgan syleilystä ja astui suoraan Murielin luokse. - -Hetkisen perästä seisoivat he vastatusten. - -Muriel tuijotti häneen herkeämättä. Jääkylmät väreet kulkivat pitkin -hänen ruumistaan. Hän oli kyllä tietänyt Nick Ratcliffen tulevan ja oli -jo viikkokausia tyynesti koettanut tottua tuohon ajatukseen. Mutta nyt -oli hänen rauhansa ja tyyneytensä tipotiessään. - -"Suvaitseeko teidän armonne muistaa vähäisintä ja nöyrintä -palvelijaansa?" kysyi Nick kumartaen ja laskien kätensä sydämelleen. - -Hänen leikillinen äänensä palautti Murielin jälleen tietoisuuteen. Hän -koetti hymyillä ja onnistuikin siinä kutakuinkin. Helpotuksen huokaus -pääsi häneltä muistaessaan, ettei tuolla miehellä enää ollut häneen -minkäänlaista määräämisvaltaa. Se kuului jo kaukaiseen menneisyyteen. - -Muriel ojensi kätensä tervehtiäkseen. - -"Kyllä muistan teidät", sanoi hän kylmän kohteliaasti. "On ikävää, että -olette ollut sairaana. Joko olette parantunut?" - -Nick naurahti lyhyeen ja tarttuen hänen käteensä tarkasti häntä -omituiseen tapaansa. - -"Oikein paljon kiitoksia", sanoi Nick. "Kuten kenties jo olette -huomannut, on minusta jälellä hieman vähemmän kun ennen, mutta kukaties -se teidän mielestänne on vain edukseni." - -Muriel tunsi, ettei Nick kaivannut hänen säännönmukaista -osanottavaisuuttaan. - -"Surkuttelen teitä", sanoi hän lyhyesti. - -Nick nauroi ääneen. - -"Sen kyllä uskon, että niin teette. Mutta, Olga lapsukaiseni; mitä -oletkaan ajatellut, kun olet kasvaa hujauttanut noin pitkäksi minun -poissaollessani? Ennen olit jo kyllin pitkä, mutta nyt olet jo minua -pitempi." - -"Enpä olekaan, Nick", väitti Olga vakuuttavasti: "Enkä koskaan -tulekaan." - -Hän kietoi taasen hymyillen kätensä Nick'in kaulaan, mutta silmät -olivat aivan kyyneleiset. - -Nick suuteli häntä. - -"No, etkö aiokaan esittää minua ystävillesi?" kysyi hän. - -"Esittäminen on aivan turhaa", sanoi Olga painautuen lähemmä Nick'ia. -"Kaikkihan tuntevat kapteeni Ratcliffen, joka oli mukana Waran -piirityksessä. Nick, miksi et sinä saanut Viktoria-ristiä, kuten -kapteeni Orange?" - -"Minä en sitä ansainnut", vastasi tämä. "Katsoppas, minä kunnostauduin -vain pakenemalla. No nytpä saamme taasen hieman sadetta. Juokseppas -sanomaan auton kuljettajalle, että ajaa kotia. Pääset mukaan, jos -tahdot, ja saat ottaa kaikki ystäväsikin. Siinä on kyllin tilaa teille -kaikille. Minä ja neiti Roscoe menemme täältä puutarhan poikki." - -Muriel näki parhaaksi suostua tähän ehdotukseen, vaikka hänestä -tuntuikin sangen vastenmieliseltä jäädä kahdenkesken Nick'in kanssa. -Mutta matka oli sentään verrattain lyhyt. - -Nick käveli hänen vierellään kevyin, joustavin askelin. - -"Olipa tosiaankin hauskaa nähdä teidän pelaavan", alotti Nick. - -"En tiennyt, että te olitte katselijana", vastasi Muriel jäykästi. - -"Ettepä niinkään, sen kyllä näin", sanoi Nick nauraen. "Tahdotteko -kuulla, mitä silloin ajattelin?" - -Muriel oli vaiti ja Nick jatkoi hymyillen: - -"Tahdotte tietenkin. Niin, sanoin itsekseni: Rukous numero yksi -on kuultu. Ja sitten pyyhin sen pois listaltani ja kiitin Jumalaa -rukoukseni täyttymisestä." - -Muriel ei käsittänyt hänen puhettaan. - -"En ymmärrä, mitä tarkotatte", sanoi hän. - -"Selitän sen teille lähemmin", sanoi Nick tyynesti. "Toivoin teidän -tulevan nuoreksi jälleen ja toivoni on siis täyttynyt, kuten juuri -näin." - -Muriel tuijotti eteensä. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset. - -Hänen sydäntään kouristi muistaessaan erästä hetkeä kauan, kauan -sitten, jolloin hän oli maannut Nick'in sylissä sairaana ja avuttomana -ja kuullut Nick'in kiihkeästi rukoilevan jotakin aivan toista, jota hän -sitten oli oppinut koko sielustaan pelkäämään. - -Muriel kiirehti käyntiään. Sade valui jo virtana. - -Heidän saapuessaan puutarhaportille kohotti hän kättään avatakseen -veräjän. - -Samassa tarttui Nick hänen käteensä, nopeasti kuin petolintu -saaliiseensa. - -"Kuka on antanut teille tuon?" kysyi hän. - -Hän tarkasti jalokivisormusta Murielin sormessa. Muriel ei nähnyt hänen -silmiään, sillä silmäluomet räpyttelivät lakkaamatta, mutta Nick piti -yhä hänen kättään omassaan ja ääni kuulosti uhkaavalta. - -Murielin sydän löi hetkisen niin kiivaasti, että hänen oli mahdoton -vastata. Vihdoin sanoi hän hiljaa: - -"Blake antoi sen minulle. Blake Grange." - -"Vai niin", vastasi Nick vitkaan. "Ja minkä tähden?" - -Hänen silmänsä paloivat kuin tulenliekit katsoessaan tyttöön. Mutta -Muriel tunsi sentään olevansa turvassa, Nick oli kuin kotka, joka ei -enää ylettynyt häneen. - -"Me olemme kihloissa", sanoi hän tyynesti. - -Nick oli hetkisen aivan hiljaa. Jokin ääni Murielin sisimmässä sanoi -hänelle, että hän noilla sanoillaan oli työntänyt tikarin Nick'in -rintaan. - -Yht'äkkiä päästi hän tytön käden irti ja hänen kasvoilleen palasi -entinen leikkisä ja omituinen ilme. - -"Todellako", sanoi hän nauraen. "Onpa hauskaa, että minäkin satuin -tulemaan kotiin, sillä kai minäkin saan tanssia häissänne. Saanen siis -lämpimimmin onnitella teitä!" - -Muriel kuiskasi jotakin kiitokseksi ja käänsi kasvonsa pois. Hänen -pelkoonsa yhtyi nyt jonkinlainen selittämätön häpeän tunne. - - - - -XXVIII. - -Usko ja lupaukset. - - -Tohtori Jim Ratcliffen kodissa toivotettiin Nick yhtä iloisesti kuin -sydämellisestikin tervetulleeksi. Lapset hyörivät hänen ympärillään ja -molemmat velipuolet tervehtivät toisiaan tavalla, joka selvästi ilmaisi -heidän kiintymyksensä toisiinsa, vaikkakaan ei kummallakaan ollut -tapana esiintuoda tunteitaan. - -Jim tarkasti veljeään pitkään ja tutkivasta, mutta ei tehnyt mitään -huomautuksia. Hetkiseksi vain hänen tuuheat kulmakarvansa vetäytyivät -kokoon, mutta siinä olikin kaikki. - -Muriel seisoi peremmällä katsellen veljesten sydämellistä tervehdystä. -Hänen sydämensä oli niin levoton eikä hän itsekään ymmärtänyt, miksi -häneen koski niin kipeästi tuo Nick'in näennäinen kylmyys häntä -kohtaan. Häneen ei siis vaikuttanut sekään, että Muriel oli mennyt -kihloihin toisen kanssa. Nick oli taasen onnistunut hänet pettämään. -Tytön posket hohtivat punaisina ja hän toivoi koko sielustaan, että -olisi äsken käyttäytynyt ylpeämmin. Täällä häntä ei varmaankaan -tarvittu. Ei edes hänen uskollinen ystävänsä Olgakaan tullut häntä -puhuttelemaan ja tohtori Jim ei ollut häntä edes huomannut. - -Hiljaa ja huomaamatta hiipi Muriel pois huoneesta. Ulkona satoi -rankasti, mutta siitä hän ei nyt lainkaan välittänyt. Jokin ikäänkuin -pakotti hänen kiiruhtamaan sieltä pois. - -Läpimärkänä ja hengästyneenä saapui hän kotiin ja tavattuaan Blaken -ovella, miltei heittäytyi tämän syliin, niin uupunut hän oli. - -"Blake, tiedätkö että... että Nick on jo täällä?" huudahti hän -nyyhkyttäen. - -Blake säpsähti. - -"Joko?" - -Muriel nyökäytti päätään. - -"Hän tuli autolla hockeykentälle juuri kun olimme pelaamassa. Ja -tiedätkö, Blake, häneltä on toinen käsivarsi poissa. Se näyttää niin -kauhealta", jatkoi hän väristen. "En luullut hänen näkemisensä lainkaan -vaikuttavan minuun. Mutta nyt olen niin onneton, Blake! Sinä... sinähän -lupasit, ettet minua koskaan jätä!" - -Niin, sen oli Blake luvannut, vieläpä vannonutkin. Hän tunsi syvää -inhoa itseään kohtaan ajatellessaan, että hän Murielin silmissä yhä -oli rehellinen mies. Hän oli aikonut sanoa tytölle totuuden itsestään -ja antaa tämän sitten päättää heidän tulevaisuudestaan. Mutta nyt oli -se mahdotonta, aivan mahdotonta. Muriel luotti häneen. Jos Blake nyt -tunnustaisi hänelle rakastavansa toista naista, vieläpä jo naimisissa -olevaa, pettäisi hän tytön juuri kuin tämä eniten tarvitsi hänen -apuaan ja viihdytystään. Ja sitäpaitsi olivat Blake ja Daisy sanoneet -toisilleen, että kaikki oli jo ohitse, että se olikin vain hetkellistä -kiihtymystä kummaltakin puolen. He olivat päättäneet unohtaa sen -kokonaan. - -Näin ajatteli Blake itsekseen ja kun hän sitten vastasi Murielin -kiihkeään kysymykseen, tapahtui se tavalla, joka, vaikkakin tyydytti -Murielia, kuitenkin sai Blaken yhä enemmän halveksimaan itseään. - -"Rakas ystäväni, sinun ei tarvitse pelätä. Olet nyt vain hieman -kiihtynyt, eikö totta? Koko maailmassa ei löydy ainoatakaan miestä, -joka voisi riistää sinut minulta." - -Blake silitti hänen päätään hyväillen ja puhui hänelle isällisellä -äänellä, ja vähitellen häipyi Murielin pelko kokonaan. Hän nojautui -Blaken rintaa vasten lapsellisen luottavasti. - -"En tiedä, miksi olen niin lapsekas, Blake", sanoi hän. "Sinä olet -niin hyvä minulle, sinun lähelläsi tunnen itseni niin turvalliseksi. -Minä... minä sanoin hänelle, että olemme kihloissa. Hän nauroi vain ja -onnitteli minua. En luule sen lainkaan vaikuttaneen häneen", jatkoi -Muriel ja taasen tunsi hän sisimmässään tuon omituisen ahdistavan -tunteen, kuin olisi häneen kipeästi koskenut. - -"Mitäpä se häneen vaikuttaisi?" kysyi Blake. - -Muriel katsahti häneen epäröiden. - -"Minä... minä en ole koskaan sanonut sinulle, että olin pari viikkoa -kihloissa hänen kanssaan Simlassa", sanoi Muriel. "Jouduin oikeastaan -vasten tahtoani kihloihin Nick'in kanssa. Mutta kihlauksen purkaminen -oli sentään kauheinta. Hän oli niin vihainen. Luulin hänen miltei -tappavan minut." - -"Ystäväni", sanoi Blake, "sinun pitäisi koettaa unhottaa ne asiat." - -"Tiedän sen, mutta se on niin vaikeata", vastasi Muriel. "Sinun täytyy -auttaa minua, Blake." - -"Sen kyllä teen", sanoi Blake vakavasti. - -Tapa, jolla Blake puhutteli häntä, vaikutti Murieliin rauhottavasti. -Taasen välähti hänen mieleensä ajatus, miten ihmeellistä oli, että -hänen isänsä valitsi Nick'in, eikä Blakea. Sitä hän ei voinut käsittää. - -Blaken omaa vastausta tähän kysymykseen ei hän uskonut. Hänen -mielestään oli Blakella kyllin rohkeutta mihin urheaan tekoon tahansa. -Miehen, jolla oli niin miehekäs ja komea ulkomuoto, täytyi omata -luonteen lujuutta yhtä suuressa määrin kuin ruumiillista voimaakin. - -Murielin valtasi aina syvä turvallisuuden tunne ajatellessaan uljasta -Blakea. Hän ei nähnyt eikä ymmärtänyt sankarinsa vikoja. - - - - -XXIX. - -Kortin nurea puoli. - - -"Nyt täytyy minun jo mennä kotiin", sanoi. Nick loikoessaan veljensä -työhuoneen sohvalla ja tuijottaessaan kattoon. - -Jim, joka oli juuri tullut huoneeseen, veti tuolin lähemmä sohvaa ja -istuutui sitten Nick'in viereen. - -"Eipä suinkaan", vastasi hän lyhyesti. "Auto ajoi Redlandiin noin tunti -sitten noutamaan vaatteitasi." - -"No, olipas sekin temppu!" huudahti Nick heittäen syrjäsilmäyksen -veljeensä. - -"Niinpä niin, minä en välitä lainkaan siitä, vaikka tuo temppu ei -olisikaan mieleesi. Älä luulekaan, että päästän sinut käsistäni -nykyisessä tilassasi. Ei, ole sinä vain alallasi, sen sanon sinulle." - -Nick oli jo laskenut jalkansa lattialle, mutta ei vielä noussut ylös. - -"En voi jäädä luoksesi, Jim", sanoi hän. "Yöksi jään mielelläni, mutta -en sen pitemmälti. Huomenna ajan kotiin. Minun on ikävä Redlandiin. -Tule sinä sinne minun luokseni, mitä useammin, sen parempi. Ja -laastaroi minun käden tynkääni siellä, niin paljon kuin tahdot. Mutta -älä pyydä minua jäämään tänne, sillä siihen en voi suostua." - -Jim rypisti otsaansa. - -"Ellet hoida itseäsi, olet mennyttä miestä." - -Nick purskahti nauramaan. - -"Tuolla uhkauksella minut pakoitettiin kotiin Intiastakin", sanoi hän. -"Minä alan jo tottua siihen. Mutta älä pelkää. Minä en kuole ainakaan -tällä kertaa. Lupaan olla varovainen, mutta tänne en tosiaankaan voi -jäädä. En voi, Jim. Mutta saanhan ottaa Olgan mukaani Redlandiin." - -"Vai niin, vai ottaisit hänet", murahti tohtori. "Sinä hemmottelet -hänet pilalle." - -"Enpä niinkään. Minä opetan hänet kyllä tottelemaan. Kysyppäs Muriel -Roscoelta, niin saat kuulla." - -Jim katsahti häneen tutkivasti. - -"Tiedätkö, että hän on kihloissa Grangen kanssa?" - -Nick lojui taasen pitkänään sohvalla, silmät ummessa. - -"Tiedän. Hän kertoi minulle sen heti ja minä onnittelin häntä." - -"Minä en pidä hänen kihlauksestaan", sanoi tohtori vakavana. - -"Mikäs Grangella on vikana?" - -"Syy ei ole siinä. Mutta Muriel ei rakasta häntä." - -Nick raotti silmiään. - -"Sinäpä vasta hauska olet", sanoi hän lempeällä äänellä. - -Jim ei vastannut, katsoi vain Nick'iin naurahtaen. - -"Niin kyllä", sanoi Nick sulkien taasen silmänsä. "Mutta ethän vain -kuvittele, että hän on rakastunut minuun, vai miten? Tiedätkö, -minkälaisin katsein nainen katselee käärmettä, jonka päälle hän on -miltei tietämättään astunut? Jotenkin sillä tavoin katseli Muriel minua -tänään surkutellessaan minun onnettomuuttani." - -"Sitä hän ei varmaankaan mistään hinnasta olisi tahtonut tehdä", sanoi -Jim ankarasti. - -"Ei, ei hän tahtonutkaan", myönsi Nick tyynesti. - -"Miksi sinä siis sen aiheutit?" kysyi tohtori nuhtelevalla äänellä, -sillä Muriel oli hänen erityinen suosikkinsa. - -"Kysy paholaiselta", vastasi Nick, "minä en sitä tahdo selittää." - -Jim ymmärsi Nick'in tahtovan vaihtaa puheenaiheitta eikä senvuoksi -vastannut. - -"Sanoppas", jatkoi Nick hetken perästä, "miten on mrs Musgraven laita? -Minun pitäisi mennä huomenna häntä tervehtimään, ennenkuin lähden." - -Tätä aikomustaan ei Nick kuitenkaan ehtinyt toteuttaa, sillä jo -seuraavan päivän aamuna tuli Daisy hänen luokseen. - -"Hyvä, että tulitte!" huudahti Nick ojentaen Daisylle kätensä. - -"Ystävä-raukkani!" sanoi Daisy hiljaa ja kumartui suutelemaan häntä -otsalle. - -"Jumala teitä siunatkoon! Te teette minut heti paremmaksi. Istukaahan -tänne luokseni, minulla on teille tuhat asiaa kerrottavana." - -Daisyn surusta ei Nick puhunut sanaakaan, piti vain yhä hänen kättään -omassaan. - -"Tuon teille terveisiä Will-raukalta", sanoi Nick. "Olin hänen luonaan -kotimatkallani. Hän ikävöi teitä niin äärettömästi. Kai matkustatte -sinne talveksi?" - -"Ehkäpä", vastasi Daisy. - -"Will muuten tulee ikävästä aivan sairaaksi. Sanokaapas, miten kauan on -Muriel ollut kihloissa Grangen kanssa?" - -Daisyn vastaus viipyi hetkisen. - -"Muutamia viikkoja, luullakseni." - -Nick hymyili. - -"Vai niin, siis siitä asti, jolloin kuuli minun tulevan kotiin. Miten -omituista! Entä Grange? Onko hän kovinkin rakastunut?" - -Daisy punastui ja yritti nauraa. - -"Tietenkin on hän ihastunut Murieliin." - -"Niinkö, vai on hän ihastunut Murieliin", sanoi Nick katsoen Daisyyn -tiukasti. "Tiedän, ettei minun sopisi kysyä sellaista, mutta kysynpä -sentään teiltä, voiko samaa sanantapaa käyttää minunkin tunteistani -häneen?" - -Daisy karttoi hänen katsettaan. - -"Te olette kumpikin niin äärettömän erilaiset", vastasi hän. "Mutta on -Blakellakin silti hyvät puolensa. Tosin on hän lapsi teihin verraten, -mutta hän on hyvä ihminen. Hän ei milloinkaan tekisi väärin, ellei -häntä kukaan sellaiseen viettelisi." - -"Niinhän on usean ihmisen laita", sanoi Nick hymähtäen. "Toivokaamme -siis, ettei meitä kerran liian ankarasti tuomittaisi." - -"Olkaamme oikeudenmukaisia", sanoi Daisy. "Kaikki eivät ole syntyneet -niin raudanlujiksi. Tiedän teistä tuntuvan katkeralta sen, ettette pidä -häntä kyllin hyvänä Murielille. Mutta pitäisittekö te ketään tarpeeksi -hyvänä? Älkää luulko, että se tapahtui minun suostumuksellani, sillä -minä en siitä tosiaan iloinnut. Mutta minä... minun ajatukseni olivat -siihen aikaan aivan toisaalla. Minä en sitä lainkaan huomannut." - -Nick'in kasvojen ilme lauhtui. - -"Annattehan minulle anteeksi", jatkoi Daisy. "Minustakin tuntuu tuo -asia niin ikävältä teidän tähtenne, sillä minä kyllä tiedän, miten se -teihin koskee." - -Nick puristi lujasti Daisyn kättä ja sanoi tuijottaen eteensä: - -"Muistakaa, mrs Musgrave, että minulla on aivan yliluonnollinen -huomiokyky. Minä näen toisinaan kortin nureankin puolen." - -Daisy veti äkkiä pois kätensä ja katsahti levottomana Nick'iin, mutta -ei kysynyt, mitä tämä tarkotti. - -"Kertokaa minulle hiukan Willista", sanoi hän, "Ajattelin tänään -kirjottaa hänelle." - -Ja niin alkoi Nick kuvata Willin elämää. Hän kertoi, kuinka Daisyn -puoliso ahersi kuin orja päivät ja yöt sen naisen hyväksi, jota rakasti. - - - - -XXX. - -Loukattua ylpeyttä. - - -Muriel huoahti helpotuksesta saatuaan kuulla, että Nick oli -matkustanut. Häntä ihmetytti, että Nick oli ottanut Olgan mukaansa ja -hän ikävöi suuresti tuota vilkasta tyttöhupakkoa sitäkin enemmän, kun -Blakekin oli juuri matkustanut kaupunkiin tärkeiden asioiden vuoksi, -kuten hän sanoi. - -Daisy oli viime aikana yhä enemmän vahvistunut ja hän tuumi jo -itsekseen seurata tohtori Ratcliffen neuvoa ja matkustaa rannikolle. -Jim kuvaili hänelle erästä pientä huvilaa Brethavessa, joka sopisi -hänelle mainiosti. Daisy ei tahtonut enää vastustaa tätä suunnitelmaa, -vaikkakin hänen sydäntään kouristi sitä ajatellessaan. - -Kesäkuun alussa tuli Blake vielä muutamaksi päiväksi takaisin ja sanoi -sitten matkustavansa tervehtimään sukulaisiaan. Hän piti tohtorin -neuvoa sangen hyvänä ja kannatti sitä mitä lämpimimmin. Eräänä päivänä -ratsastivat Blake ja Muriel pieneen rannikkokaupunkiin katsomaan -huvilaa. - -Muriel ei enää puhunut Blakelle Nick'ista. Hän oli huomannut, ettei -Blake ymmärtänyt häntä siinä suhteessa. Ja olihan Blake luvannut -suojata häntä, vaikkei käsittänytkään, miksi hän pelkäsi Nick'ia. Ja -toisekseen oli Nick itsekin kyllin selvästi osottanut, ettei aikonut -tunkeutua hänen tielleen. Murielilla ei siis enää ollut mitään pelon -syytä. - -Blake puolestaan toivoi, että Muriel olisi jo voittanut hermostuneen -pelkonsa. Parhaimmalla tahdollaankaan ei hän voinut ymmärtää, että -häntä tarvittaisiin vahtikoirana. Kun he, vuokrattuaan Daisylle -huvilan, ratsastivat kotiin päin, huomasivat he eräässä tienmutkassa -auton, josta kajahti vastaan iloinen tervehdys. Huutaja oli Olga. Nick -istui astimelle koettaen korjata jotakin vikaa pyörässä. - -"No, tämäpä vasta oli mainiota!" huudahti hän. "Grange, täällä on eräs -tehtävä, joka mainiosti sopii sinun herkulesvoimillesi. Tule pois -auttamaan minua, niin olet hyvä!" - -Grange katsahti Murieliin kohouttaen olkapäitään ja jätti sitten -ohjakset hänelle. - -"Enpä taida osata autoasi korjata", sanoi hän hypätessään alas hevosen -selästä. - -"Et, sitä en odottanutkaan", vastasi Nick. "Mutta osaathan ainakin -tehdä mitä käsken. Tässä on eräs vieteri painunut sisään, eikä -tällainen yksikätinen kääpiö kuin minä olen, jaksa sitä vetää -paikoilleen." - -Nick katsoi veitikkamaisesti Murieliin näin sanoessaan, mutta Muriel -kääntyi heti Olgan puoleen. - -Olga oli kuin seitsemännessä taivaassa, hän oikein säteili ilosta. - -"Opettelen parhaillaan autonkuljettajaksi", kertoi hän. "Et voi uskoa, -miten hurjan hauskaa se on!" - -Heidän jutellessaan askartelivat Blake ja Nick vikaantunutta pyörää -korjaten ja Muriel toivoi koko sydämestään, että hän pian pääsisi pois -Nick'in ilkkuvan katseen ulottuvilta. Mistä kummasta mahtoikaan johtua, -että hän aina tunsi olevansa niin turvaton tuon miehen läheisyydessä, -kuin taistelisi hän välttämättömyyttä vastaan. Hän oli luullut saavansa -Blakesta itselleen suojelevan kilven, mutta nyt ymmärsi hän, ettei -Blake voinut lainkaan vaikuttaa olosuhteiden muuttamiseen. Ne olivat -aivan riippumattomat hänestä. - -Vihdoin oli auto jälleen kunnossa. Molemmat miehet suoristautuivat -ja seisoivat vierekkäin, Blake pitkänä, komeana ja voimakkaana, Nick -laihana, raajarikkona, melkein kokoonlyyhistyneenä. Mutta siinä -silmänräpäyksessä tunsi Muriel, että vahvempi heistä oli se mies, -jonka kanssa hän, heikko nainen, oli antautunut taisteluun. Hän näki, -että Nick'illa, huolimatta tämän heikosta ruumiinrakenteesta, oli -kyllin voimaa vallitakseen Blakenkin kaltaista jättiläistä. Ja taasen -johtui hänen mieleensä tuo vanha ajatus, että Nick'issa oli jotakin -epänormaalia, jotakin aivan yliluonnollista, sillä hän oli vallan -voittamaton, kun käytti lujaa tahdonvoimaansa. - -Kuin pelästynyt jänis vetäytyi Muriel yhä kauemmaksi, mutta samassa -astui Nick hänen luokseen. - -"Tahtoisin, että te ja Grange tulisitte kanssamme Redlandiin -aamiaiselle", sanoi hän. "Olga kyllä hoitaa emännän tehtäviä." - -Muriel tarkasti Nick'in kasvoja koettaen tunkeutua tuon yhä hymyilevän -naamarin taakse. - -"Älkää kieltäytykö", sanoi Nick taasen. "Täällä ravintolassa on -kutakuinkin kehnoa. Tulettehan, eikö totta!" - -Muriel katsoi toisaanne. Tuota miestä ei hän milloinkaan voinut oppia -ymmärtämään. - -"Kyllä, kiitos vain", sanoi hän. Ratsastaessaan Blaken kanssa auton -jälessä tuntui Murielista siltä, kuin olisi Blake aikonut sanoa -jotakin, jollain tavoin puolustaa itseään. Mutta siihen hän ei saanut -tilaisuutta, sillä Muriel vältti kaikkea lähentelemistä. Hänelle -oli äsken selvinnyt, että se mies, johon hän oli niin turvallisesti -luottanut, ei ollutkaan sellainen, joksi hän oli hänet kuvitellut. -Muriel oli nähnyt vilahdukselta hänen oikean luonteensa ja huomannut, -ettei Blaken moraalinen voima edes ollut hänen omansa veroinen. - -Tie Redlandiin pujottelihe tiheiden metsikköjen lomitse, joiden välissä -meri kimalteli kirkkaansinertävänä. Seurueen saapuessa Redlandin -avonaiselle veräjälle pääsi Murielilta ihastuksen huudahdus. Matalaa -asuinrakennusta ympäröi joka puolelta rehevät rododendrot. Vasemmalla -puolen sitä oli notko, josta kuului juoksevan veden lorina. Korkeat -puut estivät rakennuksen näkymästä tielle asti. - -"Oi, Blake!" huudahti Muriel. "Millainen paratiisi!" - -"Pidättekö siitä?" kysyi Nick astuessaan alas autosta sulkemaan veräjää. - -Kuullessaan tuon äänen säpsähti Muriel ja pidättäen ratsuaan hyppäsi -alas. - -"Otappa sinä hevoseni, Blake", sanoi hän, "minun täytyy välttämättä -juosta tuonne joelle." - -Blake totteli, mutta ei näyttänyt tyytyväiseltä. Hymyillen kiiruhti -Nick tytön jälkeen. - -"Ratsasta vain tuonne", huusi hän Blakelle mennessään. "Olga kyllä -pitää sinusta huolen." - -Hän saavutti Murielin joen rannalla. Tämän posket hohtivat punaisina ja -koko käytös oli hermostunutta, mutta silti katsoi hän Nick'ia rakkaasti -silmiin ja ojensi hänelle kätensä. - -"Vallitseeko meidän välillämme rauha?" kysyi hän läähättäen. - -Nick puristi lujasti hänen kättään omassaan. - -"Siltä näyttää", vastasi hän. "Mitä te oikeastaan pelkäätte? Minuako?" - -Muriel loi katseensa alas. Hän tunsi vastustamatonta halua sopia -Nick'in kanssa, lepyttää hänet. - -"Emmekö voisi olla ystäviä? Haluaisin sitä niin kernaasti." - -"Miksi niin?" kysyi Nick terävästi. - -Tyttö oli vaiti. Eihän hän voinut sanoa Nick'ille, ettei hänen -suojelijansa ollutkaan kestänyt koetusta. Ja sitäpaitsi tuntui hänestä, -kuin olisi Nick sen jo tietänyt. - -"Ettehän ole koskaan ennen sellaista toivomusta lausunut", sanoi Nick. -"Viimeksi tavatessamme ette suinkaan sitä toivonut." - -Muriel häpesi sitä ajatellessaan ja hän pakottautui vastaamaan suoraan. - -"Luulen... olen huomannut, että viime kerralla käyttäydyin -sydämettömästi teitä kohtaan. Olin niin kovin hämmästynyt. Mieltäni -pahottavat nuo sanat, jotka silloin teille lausuin." - -Tytön ääni vapisi. Täytyihän Nick'in itsekin ymmärtää, etteivät he nyt -voisi olla sotajalalla keskenään, kun niin usein tapaavat toisensa. -Eihän kukaan saattanut ajan pitkään kestää sellaista suhdetta, joka nyt -oli heidän välillään. - -Mutta Nick ei näkynyt katselevan asiaa samassa valossa. - -"Älkää olko pahoillanne", sanoi hän kevyesti. "Minä en koskaan -loukkaannu, ellei minua tarkotuksellisesti solvata, enkä aina -silloinkaan. Älkää enää hetkeäkään ajatelko sota-asiaa. Teillä ei ole -syytä tunnonvaivoihin." - -Muriel ymmärsi hänen tahtovan välttää kaikkia selittelyjä ja kääntyi -sen tähden pois mitään vastaamatta. Nick'in tarkotus ei siis suinkaan -ollut, että he sopisivat keskenään tai että Muriel saisi tunnolleen -rauhan. - -Astellessaan polkua pitkin asuinrakennusta kohti puhuivat he keskenään -vain jokapäiväisistä asioista. Mutta Muriel oli sangen katkeroittunut. -Hän olisi ollut valmis antamaan mitä tahansa, kunhan vain olisi päässyt -käyttämästä hyväkseen hänen vieraanvaraisuuttaan, päässyt näkemästä -hänen hymyileviä, voitonvarmoja kasvojaan ja saanut matkustaa kauas -maailmaan. Muriel Roscoen ylpeyttä oli syvästi loukattu. - - - - -XXXI. - -Redlandissa. - - -Jos Muriel olisi ollut toisessa mielentilassa, olisi hän varmaankin -ollut varsin tyytyväinen ateriaan Redlandin vanhanaikuisessa, kauniissa -ruokasalissa, jonka akkunoista oli sangen kaunis näköala merelle. Mutta -tapa, jolla Nick oli käyttäytynyt häntä kohtaan hänen koettaessaan -hieroa ystävyyttä, riisti häneltä kokonaan nautinnon kyvyn. Tähän -asti oli hän pelännyt tuota miestä, mutta nyt vihasi hän häntä koko -tahdonvoimallaan. - -Nick ei, ainakaan näennäisesti, tietänyt mitään hänen tunteistaan, -vaan käyttäytyi isäntänä erinomaisen kohteliaasti. Jo ennen aterian -loppua unohti Grangekin tykkänään vastenmielisyytensä ja puheli Nick'in -kanssa, kuten vanhan ystävän kera ainakin. - -Nick'illa oli paljon puhuttavaa. Hän kertoi sairaudestaan ja sanoi nyt -jo olevansa aivan entisellään. - -"Sinä kai palaat rykmenttiin?" kysyi Blake. - -"En ole vielä sitä päättänyt. Mihin neuvotte te minua, miss Roscoe?" - -Kysymys tuli aivan odottamatta, mutta Muriel ei kadottanut malttiaan, -vaan vastasi heti: - -"Minä en ainakaan kehottaisi teitä jättämään virkaanne." - -"Saanko kysyä miksi?" - -Murielin valtasi vastustamaton halu loukata häntä, jos mahdollista, ja -hän vastasi heti: - -"Siksi, etten luule teidän voivan elää, ellei teillä ole tilaisuutta -tappaa." - -Nick'in nauru hermostutti häntä sangen kovin. Se kuulosti hänen -mielestään niin julmalta. - -"Taivaan vallat!" huudahti Nick. "Tehän tutkitte minua oikein -mikroskoopilla. Mutta ettepä sentään voi nähdä minun lävitseni. Minussa -on sentään toinenkin puoli. Ettekö tahtoisi kääntää minua ympäri ja -katsoa sitäkin puolta? Kukapa tietää, vaikka sieltäkin löytäisitte -noituutta ja ilkeitä juonia!" - -"Paljon mahdollista", ajatteli Muriel, mutta vastasi halveksiva sävy -äänessään: - -"Se ei minua lainkaan huvita. Minä tiedän jo tarpeeksi asti." - -"Hyvin osattu!" sanoi Nick nauraen. "Minä antaudun. Olgaseni, menepäs -tuomaan minulle savukkeita." - -Olga meni heti noutamaan savukelaatikkoa ja tarjottuaan niitä Grangelle -meni hän Nick'in luo ja sytytti hänelle savukkeen. - -Nick kietoi kätensä Olgan vyötäisille ja punastuen suuteli tämä -sankariaan hiusrajaan. - -"Mene nyt näyttämään puutarhaamme miss Roscoelle", sanoi Nick sitten. - -Muriel nousi ylös. - -"Meidän kai täytynee jo lähteä", sanoi hän Blakelle ja seurasi sitten -Olgaa puutarhaan. - -"Osaako Nick lyödä tennistä?" kysyi hän heidän kulkeissaan tenniskentän -ohi. - -"Hän osaa kaikkea", vastasi Olga ylpeänä. "Hän ratsastikin aamulla ja -se kävikin aivan mainiosti. Me lyömme tennistä aina iltapäivisin. Koko -maailmassa ei löytyne toista ihmistä, joka olisi kaikessa niin taitava -kuin Nick." - -Olga pujotti kätensä Murielin kainaloon ja katsahti häneen vakavan ja -lempeän näköisenä. - -"Muriel", kuiskasi hän, "pidätkö sinä Nick'istä?" - -Muriel punastui korviaan myöten. - -"Pidätkö sinä sitten hänestä?" änkytti hän. "Miksi sinä sellaista -kysyt?" - -"Siksi, että äsken pahoitit hänen mielensä. Ethän suutu minuun kun näin -sanon, mutta sinä loukkasit häntä niin syvästi." - -"Minäkö?" sanoi Muriel nauraen hermostuneesti. "Älä usko sitä, -rakas lapsi. Vaikkapa tahtoisinkin niin tehdä, en kuitenkaan siinä -onnistuisi." - -"Kyllä, sinä onnistuit äsken varsin hyvin", väitti Olga nuhdellen. -"Sinä et tunne Nick'ia. Hän on niin äärettömän herkkä, vaikkakaan -sitä ei aina hänestä huomaa. Mutta minä tiedän, milloin hän on -loukkaantunut. Kuulen sen hänen naurustaan." - -Hän oli niin varma asiastaan, että Murielkin alkoi tuntea hieman -tunnonvaivoja. Mitenkähän syvästi Nick olikaan mahtanut loukkaantua! - -Jos hän olisi voinut kuulla Nick'in ja Blake Grangen välisen -keskustelun, olisi hän saanut sen tietää, mutta Nick oli huolehtinut -siitä, ettei kukaan kolmas tätä keskustelua kuullut. - -Heti Grangen juotua kahvinsa, ehdotti Nick, että he lähtisivät -kirjastoon, joka oli aivan rakennuksen toisessa päässä ja josta oli -aukea ja laaja näköala kolmelle puolen. - -Nick asetti vieraansa mukavaan nojatuoliin ja asettui itse häntä -vastapäätä. - -"Vietetäänkö häät ennenkuin palaat takaisin Intiaan?" kysyi hän. - -"Enpä luule", vastasi Grange epäröiden. - -"Miksikä ei?" - -"Muriel ei tahdo mennä naimisiin, ennenkuin suruvuosi on lopussa." - -"Ehkä hänen suruvuotensa kestää kautta elämän?" sanoi Nick. "Oletko -ajatellut sitä mahdollisuutta?" - -Näissä sanoissa oli jotakin ärsyttävää, siksi vastasikin Grange -kylmästi: - -"Odotan mielelläni ja sen Murielkin tietää." - -"Oletpa sinä vähällä tyydytetty", vastasi Nick. "Ja suonet minun -huomauttaa, ettei koko maailmassa löydy ainoatakaan naista, joka olisi -kiitollinen tuollaisesta kärsivällisyydestä." - -Grange ei vastannut tähän. Hänen mielestään ei Nick sitä asiaa -ollenkaan ymmärtänyt. - -Nick huomasi hänen ilmeensä ja räjähti nauramaan. - -"Sano vain, mitä aioit. Oletpa tavallaan oikeassa. Mutta ajattelehan -vain, mitä vastuksia minulla oli alun pitäen. Muistatko, että minä -otin tehdäkseni sen, mistä sinä kieltäydyit? Tahi oletko sinä kukaties -kuvaillut asian kauniimmassa valossa itsellesi -- ja toisille?" - -Nick katsahti Grangeen, mutta tämä jatkoi vain tupakoimistaan katse -alas luotuna. - -Äkkiä alkoi Nick puhua aivan toisessa äänilajissa. Hänen äänensä vapisi -pidätetystä liikutuksesta. - -"On samantekevää, miten sinä olet kuvaillut asian, mutta totta on, -ettet sinä silloin rakastanut häntä. Jos olisit sen tehnyt, olisit -varmaan, kuten minäkin, ollut valmis uhraamaan mitä tahansa. Mutta sitä -et tehnyt. Sinä kieltäydyit. Minä hänet pelastin. Ja aina siitä asti -olen ajatellut kaikessa vain hänen onneansa. Sinä et ehkä usko sitä, -mutta niin asia nyt kuitenkin on. Ja huomaa tarkoin, minä en aio antaa -häntä sellaiselle miehelle, joka ei tee häntä onnelliseksi. Kerran -toivoin itse saavani omakseni hänet. Et kai luulottele, että pelastin -hänet vain sen vuoksi, jotta hän menisi naimisiin jonkun toisen kanssa? -Mutta nyt on yhdentekevää, mikä tarkotus minulla silloin oli. Minä olen -jo poissa leikistä." - -Hänen kasvonsa värähtelivät kuin olisi näkymätön käsi häntä lyönyt. - -"Miten välimme purkautui, ei kuulu tähän. Mutta ei se ainakaan ollut -siksi, että hän olisi rakastanut jotakin toista. Sinua hän ei silloin -ajatellutkaan. Annoin hänelle vapautensa takaisin, syytä en sano. Mutta -niin kauan kun hän ei vielä ole toisen miehen vaimo -- vieläpä senkin -jälkeen -- seuraan minä hänen kohtaloaan, pidä siis varasi! Nai hänet, -jos häntä rakastat. Mutta ellet sitä tee, niin pura kihlauksesi. Vannon -pyhästi, ettei hän koskaan joudu sellaisen miehen vaimoksi, joka ei -pidä häntä elämänsä kalleimpana aarteena." - -Hän vaikeni äkkiä. Kasvot saivat jälleen entisen ilmeensä, hymyily -peitti taasen kaiken sen, mikä äsken niin kiihkeänä purkautui esiin. -Ojentaen kätensä Grangelle sanoi hän: - -"Vanno minulle, että aina asetat hänen onneansa ensi sijalle. Tämän -jälkeen en enää milloinkaan puhu sinulle tästä asiasta. Olen nyt -puhunut kaiken. Lupaatko sen minulle?" - -Blake istui hetkisen vaiti. Sitten kumartui hän eteenpäin ja pani kuin -sisäisen voiman pakottamana kätensä Nick'in käteen. Näytti siltä, kuin -olisi hän tahtonut sanoa jotakin, mutta sitä ei tullutkaan. - -Nick odotti. - -"Niin, vannon sen", sanoi Blake vihdoin hiljaa, katsomatta Nick'ia, -mutta hän näkyi tarkottavan totta sanoillaan. - -Nick oli tyytyväinen. Kun lupaus nyt oli annettu, laukesi jännitys. -Mutta Blaken muistissa säilyi tämä keskustelu kauan. Hän tunsi -itsessään, että tuo mies, jolta Muriel oli pyytänyt häntä suojelemaan -itseään, oli enemmän kuin hän, tytön rakkauden arvoinen. Ja tämä -tietoisuus hävetti häntä. - -Hetken perästä he menivät ulos Murielin ja Olgan luo. - -Kulettuaan suuren puutarhan läpi tulivat he pienelle kalliolle -pystytetylle huvimajalle. Meri lepäsi heidän edessään peilikirkkaana -auringonpaisteessa. Olga ja Muriel istuivat rannalla vierekkäin. - -Olga oli juuri nyppinyt terälehdet päivänkakkaroista. Hän heitti ne -pois nähdessään Nick'in ja juoksi häntä vastaan. - -"Onpa tämä tosiaankin kiusallista", selitti hän. "Olen jo neljästi -koettanut ennustaa Murielille päivänkakkaroilla, mutta vastaus on aina -'ei'. Koetappas sinä, Nick!" - -"Pidä sinä kukkaa", sanoi Nick. - -Terälehdet putosivat peräkkäin maahan. Hän oli hyvin innostunut ja -kiintynyt tähän leikkiin ja miltei vasten tahtoaan seurasi Muriel hänen -kätensä liikkeitä. Tytön katse seurasi jokaisen pienen terälehden -putoamista toinen toisensa jälkeen. - -Nick katsoi häneen. - -"Kyllä, mies rakastaa neitoa", selitti hän. - -"Mutta Nick, tuohan oli petosta", huudahti Olga paheksuen. "Sinä -nyhtäsit kaksi lehteä kerrallaan. Se ei ollut rehellistä peliä." - -"Rehellinen peli ei olekaan ominaista hänelle", sanoa Muriel -hypistellen käsissään oljenkortta. - -"Eikä teille", vastasi Nick odottamatta. - -"Minulleko?" kysyi Muriel katsoen hermostuneena häneen. "Mitä -tarkotatte?" - -"Sitä en sano", vastasi Nick, "siksi, että te sen kyllä tiedätte, -tai ainakin teidän tulisi tietää, jos vaan viitsitte vaivautua sitä -ajattelemaan." - -Muriel kääntyi selin häneen. - -"Menkäämme nyt sisälle juomaan teetä", sanoi Nick reippaasti. "Miss -Roscoen on varmaankin kylmä." - -Seurue meni sisälle ja Nick oli taasen mitä rakastettavin isäntä. - -Kun vieraat sitten poistuivat, seisoi hän kauan aikaa portailla -heiluttaen kättään jäähyväisiksi. Hän näytti olevan mitä loistavimmalla -tuulella. - -Blaken ja Murielin ollessa puolitiehen kotimatkalla, kääntyi Muriel -äkkiä ja aivan odottamatta ritarinsa puoleen ja sanoi aivan tyynesti. - -"Blake, häät voimme viettää niin pian kun sinulle vain sopii." - - - - -XXXII. - -Myrskyssä ja rajuilmassa. - - -Ensi viikkoina vierailunsa jälkeen Redlandissa tapasi Muriel harvoin -sulhasensa. Pienessä huvilassa, jonka Daisy oli vuokrannut Brethavessa, -ei ollut tilaa Blakelle ja sitä paitsi täytyi hänen, kuten sanottu, -käydä tervehtimässä sukulaisiaan ennen syyskuuta, jolloin loma -päättyisi. - -Murielilla oli tähän aikaan paljon puuhaa. Hän ja Blake olivat -sopineet, että heidät vihittäisiin muutamaa päivää ennen joulua, kuten -sir Reginold Basset oli odottanut. Lady Bassetin ehdotukseen, että -Muriel kopioita valmistellessaan pyytäisi avukseen tämän Lontoossa -asuvan sisaren, ei hän kuitenkaan suostunut, mutta oli sangen -hyvillään, kun Daisy tarjoutui tulemaan hänen kanssaan syksyllä -Lontooseen ostoksille. - -Daisy oli viime aikana suuresti muuttunut. Muriel huomasi sen, mutta -ei voinut selittä, millä tavoin tämä muutos oli tapahtunut. Se alkoi -oikeastaan Nick'in kotiintulosta, mutta silti ei se hänen nähdäkseen -ollut missään yhteydessä Nick'in kanssa. Kuitenkaan ei heidän -ystävyytensä sen vuoksi ollut millään tavoin rikkoutunut, mutta Muriel -tunsi vain, että jotakin outoa oli tullut heidän suhteeseensa, mutta -mitä, sitä hän ei tietänyt. Tuo läheinen luottamus, joka oli käynyt -hänelle niin rakkaaksi, oli nyt poissa. - -Juhannus oli jo mennyt ja tohtori Ratcliffe oli matkustanut etelään -perheineen. Nick ja Olga jäivät Redlandiin. Päivät päästään olivat he -ulkosalla, Olgan mielestä oli tämä ulkoilma-elämä kerrassaan ihanaa. -Aamusin kävi hän uimassa Murielin kanssa, mutta muun osan päivästä -vietti hän säännöllisesti Nick'in seurassa. Heidän ystävyytensä -perustui syvään, keskinäiseen ymmärtämykseen ja he olivatkin olleet -ystäviä jo niin pitkät ajat, kuin Olga suinkin saattoi muistaa ajassa -taaksepäin. - -Tätä ei Muriel parhaimmalla tahdollaankaan voinut ymmärtää. Hänelle oli -Nick Ratcliffe aina ollut käsittämätön arvoitus. - -Heinäkuun puolivälissä sai Daisy eräältä ystävättäreltään kutsun -huvimatkalle näiden huvipurrella. Ensin hän kieltäytyi lähtemästä, -mutta kun Murielkin innokkaasti kehoitti häntä menemään vakuuttaen, -ettei hänellä suinkaan tämän matkan johdosta tulisi minkäänlaisia -omantunnonvaivoja, suostui Daisy vihdoin ystäviensä kutsuun ja niin jäi -Muriel yksin huvilaan. - -Yksinäisyyttä ei Muriel lainkaan pelännyt. Tuntui miltei helpotukselta, -kun Daisy lähti. Tuo jokin epämääräisyys, joka oli tullut heidän -välilleen, oli häntä alituiseen kiusannut. - -Ensin pelkäsi Muriel Nickin tulevan hänen luokseen pyytämään häntä -kolmanneksi Olgan ja hänen retkeilyilleen, mutta Nick ei näkynyt -häntä ajattelevankaan ja joka aamu vakuutti Muriel Olgalle, ettei hän -suinkaan tuntenut olevansa yksinäinen ja hyljätty. - -Nick'ia ei hän ollut tavannut useaan viikkoon ja hän, alkoi jo uskoa, -ettei tämä sattuisikaan hänen tielleen ennen Daisyn kotiintuloa. Niin -olisikin käynyt, elleivät olosuhteet olisi toisin kääntyneet. - -Paahtavaa kuumuutta seurasi eräänä iltana ankara ukonilma ja Muriel, -joka aina oli pitänyt luonnonilmiöistä, olivatpa ne vaikka kuinkakin -rajuja, keskeytti syöntinsä ja meni pieneen eteiseen, jonka akkunasta -oli laaja näköala aavalle merelle. - -Myrsky oli harvinaisen ankara ja salamat leimahtelivat tuon tuostakin. -Tuuli yltyi niin rajuksi, että sen ulvonta tuntui jo pelottavalta. -Muriel kätki kasvot käsiinsä. Rajuilman tauotessa puhkesi sellainen -rankkasade, kun olisivat pilvet tyhjentäneet monivuotisen varastonsa. - -Muriel astui taasen lähemmä akkunaa. Vesi räiskyi ruutuja vasten -ja salamat välähtelivät yhä valaisten kirkkaalla säihkyllään koko -puutarhan. - -Samassa vetäytyi hän kirkaisten taapäin. Eräät tutut kasvot -painautuivat akkunaruutua vasten ja vihattu silmäpari tähysti häntä. - - - - -XXXIII. - -Sairasvuoteella. - - -Muriel vaipui puolipyörryksissä läheiselle tuolille ja herättyään -jälleen tietoisuuteen kuuli hän akkunaan koputettavan. Hän oli paennut -huoneen perimmäiseen sopukkaan, mutta sieltäkin näki hän selvästi nuo -vihaamansa kasvot salamoiden välähdellessä. - -Sydän kurkussa koetti hän taistella kauhuaan vastaan. Kun magneettisen -voiman vaikutuksesta nousi hän vihdoin ylös ja läheni hitaasti ja -vastenmielisesti akkunaa, jonka takaa nuo kasvot näkyivät. Koputus -lakkasi ja Nick Ratcliffe, sillä hän se oli, puhui jotakin lasin takaa. -Muriel ei kuullut sanoja, kalpeana ja pelosta vapisten avasi hän -akkunahakasen. Nick vetäsi akkunan auki ja hyppäsi sisälle avopäin ja -kauttaaltaan läpimärkänä. - -Muriel vetäytyi taapäin, mutta Nick tuskin katsoikaan häneen. -Sulettuaan akkunan kääntyi hän tytön puoleen ja sanoi ystävällisyyden -ja ivan sekaisella äänellä: - -"Olipa tämä tosiaan aika hupsua!" - -Nuo sanat eivät juuri kuulostaneet kehoittavilta, mutta kuitenkin -karkoittivat ne Murielin pelon kokonaan. Häntä oikein nolotti äskeinen -pelkuruutensa. - -"En päässyt sisälle toista tietä", selitti Nick. "Kolkutin voimani -perästä porttia, mutta kukaan ei avannut. Olga on sairas. Hän huutaa -yhtämittaa teitä. Uskallatteko lähteä kanssani?" - -"Nyt hetikö?" änkytti Muriel. "Kahdenko teidän kansanne?" - -Nick loi häneen omituisen katseen puoliksi sulettujen silmäluomiensa -alta ja vastasi katkerasti. - -"Niin, aivan yksin minun kanssani myrskyilmalla. Pelkäättekö? Minä -pidän kätestänne kiinni. Olemmehan ennenkin kulkeneet sillä tavoin." - -Pilkkasiko Nick häntä? Sitä ei Muriel tiennyt, hän tiesi vain, ettei -Nick tahtonut poistua yksin. - -"Mikä Olgaa vaivaa?" kysyi hän. - -"En tiedä. Ehkä auringonpistos. Olimme autolla ajelemassa juuri -pahimmassa helteessä ja palatessamme sai hän päänsäryn. Hänellä on nyt -kova kuume. Lähetin auton noutamaan Jimmin sijaislääkäriä." - -Samassa räjähti ukkonen ankarasti, mutta ennenkuin jyrinä vielä oli -tauonnut, oli Muriel jo oven luona ja viitaten Nick'ia odottamaan -poistui hän huoneesta. - -Nick kulki hermostuneesti edes takaisin huoneessa odotellen häntä. Aika -tuntui odottavasta hirveän pitkältä. - -Oltuaan poissa korkeintaan viisi minuuttia palasi Muriel. Hänen -kasvoissaan ei enää näkynyt pelon jälkeäkään. Ylleen oli hän pukenut -pitkän sadenutun ja toinen samallainen riippui hänen käsivarrellaan. - -"Tämä on Daisyn", sanoi hän ojentaen nutun Nick'ille. "Teidän täytyy -panna se yllenne. Olitte tosiaan ajattelematon lähtiessänne tuollaiseen -myrskyyn ilman päällysvaatteitta." - -Muriel auttoi nutun Nick'in ylle ja tämä kiitti häntä hiljaa naurahtaen. - -Astuessaan ulos portista saavutti heidät ankara tuulenpuuska, joka oli -vähällä kaataa Murielin. Vaistomaisesti ojensi hän kätensä kuin turvaa -etsien ja heti tarttui Nick lujasti siihen. Hiljaa veti hän tytön käden -kainaloonsa ja vastaväitteittä antoi Muriel sen tapahtua. - -Myrsky alkoi vähitellen tyyntyä heidän lähetessään Redlandia, mutta -sade valui yhä virtanaan. Salamoiden lomassa oli pilkkosen pimeää, -mutta Nick tunsi tarkoin tien. Hän asteli kevyin ja varmoin askelin ja -jälkeenpäin ihmetteli Muriel usein, miten täysin turvallisena hän tuona -iltana luotti Nick'in johtoon. - -Saapuessaan Redlandin portille, josta näkyivät valaistut akkunat, sanoi -Nick käskevästi: - -"Ensi työksenne teidän täytyy mennä kuivaamaan vaatteitanne. Käskin -palvelijoiden panemaan tulen takkaan jossakin huoneessa. Ja sitten -juotte hiukan kahvia, eikö niin?" - -"Kyllä kernaasti, jos tekin teette samoin", vastasi Muriel -odottamattoman rohkeasti. - -"Minun täytyy mennä suoraan Olgan luo", vastasi Nick. "Sen lupasin -hänelle lähtiessäni." - -"Ettehän ainakaan mene noissa märissä vaatteissanne", huudahti Muriel. -"Ei, sitä ette saa tehdä. Minä en ole niin läpimärkä kuin te. Antakaa -minun mennä ensin Olgan luo. Voittehan lähettää minulle kahvia sinne. -Mutta lupaattehan heti mennä muuttamaan vaatteita!" - -Hän puhui sangen vakuuttavasti ja Nick oli epäröivän näköinen. Sitten -sanoi hän äänellä, jonka merkitystä Muriel ei voinut ymmärtää: - -"Ei suinkaan tarkotuksenne liene, etten minä saisi lainkaan tulla Olgan -luo?" - -Tyttö katsahti häneen kummastuneena. - -"Miten voitte sellaista ajatellakaan?" - -"Hyvä on", vastasi Nick kevyeen huoahtaen. "Teen siis, kuten käskette." - -Eteisessä riisui hän Murielin yltä sadenutun ja astui sitten hänen -edellään ylös rappusia pysähtyen vasta Olgan ovelle. - -"Tässä se on. Sanokaa hänelle, että tulen heti." - -Muriel avasi hiljaa oven ja astui sisälle. - -"Muriel", sanoi Olga hiljaa ja rasittuneesti. "Oi, miten olen iloinen -että tulit. Missä Nick viipyy?" - -"Hän tulee pian, pieni ystäväni", vastasi Muriel hyväillen tyttösen -käsiä. - -Olga makasi sangen epämukavassa asennossa, hiukset valuivat silmille ja -kädet olivat polttavankuumat. - -"Olen niin, niin sairas", valitti hän. - -"Mihin sinua koskee?" - -"Koko ruumiiseeni. Päässä ja kaulassa tuntuu niin kipeältä. Pahin on -kaula. Toisinaan koskee niin kovin, että tahtoisin huutaa." - -Muriel kohenteli tyynyjä, silitti hiukset pois tyttösen otsalta ja -istuutui sängyn viereen toivoen, että sairas voisi hetkiseksi nukahtaa. - -Samassa tuli Nick sisälle ja Olga kuuli heti hänen askeleensa, vaikka -hän koetti liikkua mahdollisimman hiljaa ja varovasti. - -"Nick! Nick! Tule tänne. Tuntuu kuin kuolisin. Nick, älä anna minun -kuolla!" - -Nick viittasi Murielia pysymään paikallaan ja polvistui itse sängyn -viereen. Hiljaa asetti hän kätensä sairaan tyttösen kaulalle. - -"Pysy vain uljaana, pieni lemmikkini", kuiskasi hän hellästi. "Pian -saapuu lääkärikin ja sitten toimitamme sinulle heti jotakin, joka -lieventää tuskiasi." - -Rauhoittuneena nojasi Olga polttavan päänsä Nick'in olkaa vasten ja -pian nukahti hän herkkään uneen. - -Nick ei hievahtanut paikaltaan ja Muriel istui hiljaa häntä katsellen. -Hänen koko olennossaan ilmeni tällä hetkellä jotakin äärettömän hellää -ja lempeää, ja se herätti Murielissa muistoja, jotka hän jo miltei oli -unohtanut. Ellei hän olisi nähnyt Nick'iä, ennenkuin vasta nyt, olisi -hän varmaankin pitänyt hänestä. - -Nick näytti kokonaan unohtaneen Murielin läsnäolon. Hänen kalpeat -huulensa vavahtelivat toisinaan omituisesti ja kasvojen ilme oli -rauhaton. Muriel muisti usein nähneensä hänen huuliensa vavahtelevan, -mutta hän ei ollut koskaan ennen ymmärtänyt, että se ilmaisi hänen -sisäistä rauhattomuuttaan. - -Äkkiä käänsi hän päätään, kuin tuntien itsessään tytön tutkivan -katseen, ja katsoi Murielia suoraan silmiin. Tämä katse kesti vain -sekunnin, sitten kääntyi hän jälleen pois. Mutta tytöstä tuntui tuo -katse niin omituiselta; ensi kerran oli hän siinä huomaavinaan kiihkeän -vastalauseen sitä tapaa vastaan, jolla hän aina oli Nick'iä tuominnut. -Kuin salaman välähtäessä näki hän ilveilijän valhenaamarin takaa -lämpimän ihmissydämen. - -Ja taasen valtasi hänet tuo ihmeellinen tunne, kuin olisi hänen oman -sydämensä syvyydessä uinunut jotakin naisellisen lämmintä, joka pyrki -sieltä päivänvaloon, joka tahtoi tunkeutua esille ja muodostua selväksi -ja varmaksi... - -Tämä tunne sai hänet vapisemaan sydänjuuria myöten. Oliko mahdollista, -että hän oli Nick'ia väärin tuominnut? Oliko hän siis kokonaan -erehtynyt tuon miehen suhteen? Ja oliko tämä kaikki hänen oma vikansa? -Voisiko tosiaan olla niin onnetonta, niin sanomattoman surullista? - -Nick'in ääni herätti hänet unelmistaan. Laskien Olgan pään hiljaa -tyynylle, sanoi hän: - -"Kuulen lääkärin tulevan. Jäättekö tänne siksiaikaa, kun minä menen -häntä vastaan?" - -"Tule pian takasin, Nick", kuiskasi Olga. - -"Kyllä, tulen heti, sen lupaan." - -Hän hyväili hiljaa tyttösen poskea; Olga tarttui hänen käteensä ja -painoi siihen polttavat huulensa. Muriel huomasi Nick'in kasvojen -värähtelevän hänen kääntyessään pois. - - - - -XXXIV. - -Mitä Olga pyysi Murielilta. - - -Aamulla saivat he lääkäriltä tietää Olgan sairauden olevan tulirokkoa. -Tapa, jolla Nick otti tuon tiedon vastaan, ei ollut hänelle lainkaan -ominaista. Ensi kertaa eläissään näki Muriel hänen kasvoillaan -kuvastuvan todellisen kauhun. - -"Jumalani!" huudahti hän, "miten olenkaan käyttäytynyt!" - -Muriel ei voinut olla hymyilemättä hänen itsesoimauksilleen. Hän ei -selitystä kaivannut. Oli varsin helppoa ymmärtää Nick'in ajatuksen -juoksun tällä hetkellä. - -"Jos tarkotatte minua", sanoi Muriel, "niin sanon, että minussa jo -aikoja sitten on ollut sama tauti." - -Nick kävi heti rauhallisemmaksi. - -"Meidän on heti hankittava sairaanhoitajatar", sanoi hän, "ja minä -autan häntä valvomisessa." - -Lääkäri ei tehnyt vastaväitteitä. Myöhemmin päivällä, kun hoitajatar -jo oli saapunut, koetti Muriel puhua tästä Nick'in kanssa tavatessaan -tämän portaissa. Nick palasi juuri postista, jossa oli käynyt -sähköttämässä tohtori Ratcliffelle. - -"Miten on Olgan laita", kysyi hän. - -"Kuume on kohonnut", vastasi Muriel. "Hänellä näkyy olevan kovat -tuskat, toisinaan hän houriikin." - -Olgan tila oli käynyt yhä huonommaksi. Mutta Nick'in aikoessa mennä -suoraan sairaan huoneeseen, pidätti Muriel hänet... - -"Älkää menkö", pyysi hän, "älkää menkö." - -"Minkätähden?" - -"Se on niin vaarallista ja... ja... niin tarpeetonta." - -"Olkaa järkevä." - -Nick pysähtyi ja kysyi katsomatta häneen: - -"Mutta minkätähden?" - -Muriel ei voinut tällä hetkellä keksiä mitään pätevää syytä, mutta hän -tahtoi saada Nick'in katsomaan asiaa samalta kannalta, kuin hänkin. - -"Miten olisitte te menetelleet, ellei minulla olisi jo ennen ollut sitä -tautia?" - -"Olisin heti lähettänyt teidät pois täältä", vastasi Nick epäröimättä. - -Juuri tuota vastausta oli Muriel odottanut. - -"Ja miksi niin?" - -Nick katsoi häneen. - -"Sen kysymyksen olette tehneet minulle kerran ennenkin", sanoi hän. -"Ja säälistä teidän arkoja tunteitanne kohtaan en silloin vastannut. -Tahdotteko tosiaan tällä kertaa kuulla syyn, vai täytyykö minun yhä -hienotunteisuudesta vaieta?" - -Nick'in äänessä oli taasen tuo entinen ilvehtivä sävy, mutta se ei -nyt vaikuttanut Murieliin samalla tavoin kuin ennen. Hän ei siitä -närkästynyt, eikä se juuri häntä pelottanutkaan. Hän vastasi vain aivan -tyynesti: - -"Tahdon, että olette järkevä. Onhan järjetöntä tarpeettomasti antautua -vaaralle alttiiksi. Eikä se ole oikein." - -"Se on minun asiani." - -Se oli kyllä eittämätöntä, mutta Muriel tahtoi päästä tarkotuksensa -perille. - -"Luvatkaa edes pysyä poissa, ellei Olga teitä kutsu", pyysi hän. - -"Kylläpä te koetatte kaikin tavoin päästä minusta eroon", sanoi Nick. - -"En", vastasi hän heti. "Se ei ole minun itseni tähden, sen tiedätte." - -"Tiedänkö? Sepä on juuri yksi niitä harvoja asioita, joita en tiedä. -Muuten olen suuresti pahoillani, etten voi tehdä mieliksenne ja -olla järkevä, kuten te sitä kutsutte. Olen aivan varma siitä, etten -antaudu mihinkään vaaraan. Kuume ei juuri nyt ole erittäin tarttuvaa. -Tuonnempana, kunhan pahin vaara on ohi, lupaan ajatella asiaa." - -Hän puhui aivan tyynesti, mutta Muriel huomasi sanojen takana piilevän -levottomuuden, eikä hän enää yrittänytkään taivuttaa häntä. - -Olga houraili koko yön ja sisimmässään oli Muriel kiitollinen Nick'ille -siitä, ettei tämä ollut suostunut hänen pyyntöönsä, sillä Nick'illa oli -tosiaan ihmeellinen vaikutusvoima tyttöseen nähden. Kuten hän kerran -kauan sitten oli äidillisen hellästi vaalinut ja lohduttanut häntä -itseään, niin vaali ja lohdutti hän nyt Olgaa, väsymättä ja miltei -iloisesti. Hänen epäitsekkyytensä oli tosiaan liikuttavaa. - -Sekä lääkäri että sairaanhoitajatar pitivät nähtävästi Olgan tilaa -varsin arveluttavana. Lääkäri oli käskenyt Murielin mennä lepäämään -viereisen huoneen sohvalle ja Nick'in sekä hoitajattaren kehoituksesta -teki hän vihdoin sen. Perin väsynyt kun oli, nukkui hän heti, mutta -parin tunnin kuluttua herätti Nick hänet. Hän ymmärsi heti että sairaan -tila oli yhä huonontunut. - -"Hoitajatar arvelee olevan parasta, että tulette sinne", sanoi Nick. - -Muriel nousi ylös ja meni ovea kohti, mutta pysähtyi äkkiä. Nick tuli -aivan hänen jälessään. Sisäisen, vastustamattoman voiman vaikutuksesta -ojensi Muriel kätensä ja Nick tarttui heti siihen puristaen sitä -lujasti omassaan. Silmänräpäyksen ajan värisytti häntä omituinen -onnen tunne. Hän ei ollut sellaista koskaan ennen tuntenut ja hän -toivoi, että Nick ei olisi milloinkaan päästänyt hänen kättään lujasta -otteestaan. Mutta samassa veti Nick hiljaa kätensä pois ja astui -syrjään. - -Olga oli tyynyillä tuettu puolittain istuvaan asentoon. Hoitajatar -kumartui juuri hänen puoleensa tarjoten jotakin lääkettä, mutta sairaan -kasvot olivat kääntyneet ovea kohti, silmissä oli tuskaisen odottava -ilme. - -Kun Muriel läheni vuodetta, kirkastui hänen katseensa ja hän yritti -sanoa jotakin. - -Muriel kumartui lähemmä ja koetti kuunnella. - -"Muriel", kuului hiljainen kuiskaus, "minä tahtoisin sanoa sinulle -jotakin... jotakin... joka koskee Nick'iä." - -Muriel tunsi veren kohoavan päähänsä. Hän olisi antanut mitä tahansa, -kunhan olisi varmaan tietänyt, ettei Nick heitä kuullut. - -"Muistatko vielä sen päivän", läähätti Olga, "jolloin ennustimme -päivänkakkaroilla?" - -Niin, sen muistaessaan tunsi Muriel piston sydämessään. - -"Kyllä, ystäväni. Entä sitten?" kuului hiljainen kuiskaus. - -"Minä... minä olen sittemmin tuuminut, että kukat tarkottivatkin -Nick'iä... eikä... en muista hänen nimeään, Muriel..." - -"Tarkoitatko kapteeni Grangea, rakkaani?" - -"Niin, häntä juuri. Hänhän oli silloin myöskin täällä, eikö totta? -Mutta häntä eivät kukat tarkottaneet." - -"Ehkäpä eivät, ystäväni." - -"Ja Muriel... Nick oli niin onneton... kun olit lähtenyt. Näin sen -selvästi. Myöhään yöllä heräsin... hiivin hänen luokseen kirjastoon. -Hän istui pöydän ääressä kasvot käteen painettuna... kuin olisi -hän... itkenyt. Menin hänen luokseen ja kysyin... mikä hänen oli. -Silloin katsahti hän minuun veitikka silmäkulmassaan ja sanoi: Eipä -juuri mikään. Sain vain tänään kiviä leivän asemesta, näetkös. Ja ne -eivät suinkaan ole haluttua ravintoa ainakaan nälkäiselle! Hän luuli, -etten minä ymmärtäisi sanojen tarkotusta. Mutta ymmärsinpä kuitenkin! -Aioin jo ennen kertoa sen sinulle, Muriel, mutta... mutta sinä et -sitä sallinut. Sinua hän juuri tarkotti. Hän oli niin... syvästi -loukkaantunut... siksi, että olit niin epäystävällinen häntä kohtaan. -Oi, Muriel, etköhän tahtoisi koettaa olla ystävällinen hänelle? Olisiko -se..." - -Muriel katsoi Nick'iin ja huoahti helpotuksesta. Hän ei ollut -kuullut Olgan pyyntöä. Nähtävästi ei hän ollut kuullut mitään heidän -keskustelustaan, sillä hän istui huoneen vastakkaisessa nurkassa käsi -kasvoilla, olkapäät vavahtelivat tuon tuostakin kuin äänettömästä -itkusta. - -Muriel kääntyi taasen Olgan puoleen. Tuo näky teki hänet -taipuvaisemmaksi suostumaan sairaan lapsen pyyntöön. - -"Lupaan, etten enää ole hänelle tyly, oma lemmikkini", sanoi hän hiljaa. - -"Etkö milloinkaan?" - -"En milloinkaan, sen lupaan." - -Olga nojautui hyväillen hänen rintaansa vasten. Tätä oli tyttönen -niin hartaasti toivonut ja saatuaan nyt Murielin lupauksen, tunsi hän -olevansa jännityksestä aivan väsynyt. - -Hoitajatar vetäytyi peremmä huoneeseen ja kaikki oli aivan hiljaista. -Kukaan ei liikahtanut. Olga hengitti niin heikosti, että Muriel tuskin -kuuli sitä. Kätensä oli hän kietonut sairaan ympärille niin lujasti, -kuin olisi hän syleilyllään tahtonut suojata häntä kuoleman kauhuilta. -Mutta hänen oma sydämensä jyskytti niin kiivaasti... - -Yön hetket kuluivat perin hitaasti. Vähitellen alkoi kuitenkin -päivä sarastaa. Akkuna oli auki ja hieno sade vihmoi pisaroitaan -akkunalaudalle. Kevyt tuulenhenki toi huoneeseen ruusujen tuoksua... - -Kun Muriel vihdoin kohotti päätään, kuului samassa ensi leivon ilakoiva -liverrys puutarhasta. - -Lintusen laulu kuului yhä ylempää ja Muriel oli näkevinään pienen, -puhtoisen lapsensielun kohoavan sen mukana paratiisin portille. Koko -sielullaan seurasi hän säveltä, kunnes se äkkiä taukosi. Tuntui siltä, -kuin olisi jokin ovi äkkiä sulkeutunut ja ylt'ympäri vallitsi taasen -kuoleman hiljaisuus. - - - - -XXXV. - -Pelastettu. - - -Hän istui hievahtamatta, tuskin tietoisena mistään ruumiissa ei -tuntunut lainkaan väsymystä; hän oli kuin sotilas vartiopaikallaan. - -Vihdoin kosketti joku häntä ja kuiskasi jotakin. Joku irroitti -hellävaroen sairaan tyttösen hänen syleilystään ja kuin unessa kuuli -hän Olgan hiljaa valittavan. - -Auttava käsi kiertyi hänen vyötäisilleen ja nosti hänet ylös, mutta -kun hän koetti astua askeleen eteenpäin, tunsi hän olevansa äärettömän -uupunut. - -"En voi", änkytti hän. "En voi." - -Nick'in ääni vastasi heti: - -"Voitte kyllä." - -"Nojatkaa minuun, minä tuen teitä." - -Nojautuen Nick'iin onnistui hän vihdoin hapuilevin askelin ja sangen -hitaasti pääsemään viereiseen huoneeseen. Kirkas auringonvalo tulvehti -häntä vastaan ja hän sulki silmänsä Nick'in auttaessa häntä nojatuoliin. - -"Sanokaa minulle totuus", pyysi hän äkkiä kohottaen tuskaisen katseensa -auttajaansa. "Onko kaikki jo lopussa?" - -Nick vaipui polvilleen hänen tuolinsa viereen. - -"Olga on pelastettu", sanoi hän vakavasti. "Hän on nukkunut -auringonnoususta asti." - -Muriel tuijotti häneen herkeämättä. Nick näytti olevan syvästi -mietteissään ja kevyeen huoaten peitti hän kasvonsa käsillään. Samassa -nousi Nick ylös ja poistui huoneesta hitain askelin. - -Hetkisen kuluttua tuli talon sisäkkö kahvitarjottimineen tuoden -terveisiä isännältä ja kehoitti häntä menemään levolle. - -Neuvo oli varsin hyvä ja hän totteli heti. Kun vaikein jännitys nyt oli -ohitse, tunsi hän todella tarvitsevansa lepoa. Mennessään vuoteeseen -tuumi hän itsekseen, olikohan Nick'in mennyt nukkumaan. Se olisi -kyllä ollut sangen tarpeellista, sillä hän muisti, miten väsyneen ja -raihnaisen näköinen Nick äsken oli. - -Myöhään iltapäivällä heräsi hän ja huomasi jonkun istuvan vieressään. - -"Pysykää vain sängyssä" sanoi karkea ääni, ja kääntyessään ääntä kohti -näki hän tohtori Ratcliffen. "Olga on jo paranemaan päin. Hän ei teitä -nyt tarvitse." - -"Entä Nick?" sanoi Muriel punastuen. - -Tohtori Jim rypisti kulmakarvojaan ja koetti hänen valtimoaan. - -"Niin, te olette kumpikin käyttäytyneet sangen somasti", murisi hän. -"Mutta Nick'illä ei ole mitään hätää. Hän on parhaillaan ratsastamassa." - -Noustuaan ylös tunsi Muriel olevansa yhä väsynyt ja oli iloinen kun -teetä tuotiin hänelle sinne. Hän istuutui akkunan ääreen juomaan sitä -ja hetkisen perästä kuuli hän hevosen kavion kapsetta ja näki Nick'in -ratsastavan pihamaalla. - -Nick istui ratsunsa selässä ohjat höllänä ja pää kenossa kuin takaisin -palaava vallottaja, joka kenties oli hieman väsynyt, mutta silti ylpeä -voitostaan. - -Katsahtaessaan ylös huomasi hän Murielin akkunassa ja liehutti hänelle -kädellään ihastuneesti hymyillen. - -"Jo pystyssä? Oletteko tavannut Jimmiä?" - -Muriel nyökäytti päätään. Nick'in hyvätuulisuus tarttui häneenkin. - -"Tulkaa alas puutarhaan", pyysi Nick jättäessään ohjat vastaantulevalle -palvelijalle. - -"Älkää sentään tulko, ellette itse sitä halua", sanoi hän nauraen. - -Muriel hymyili ja hänet valtasi äkillinen halu tehdä Nick'in mieliksi. -Hänen korvissaan kaikuivat yhä Olgan sanat: "Hän oli saanut kiviä -leivän asemesta." - -"Lupaatteko odottaa hieman?" - -"Vaikkapa tuomiopäivään asti, jos niin tarvitaan", vastasi Nick -iloisena. - -Hetkisen perästä meni Muriel hänen luokseen tyytyväinen hymy huulillaan. - - - - -XXXVI. - -Eräs totuus. - - -Kun taudin käännekohta oli ohitse, parani Olga nopeasti. - -Daisy kirjotti, ettei voinut vielä vähiin aikoihin palata, jos vain -Muriel tulisi toimeen ilman häntä. Ja Blake oli Skotlannissa. Hän -kirjotti harvoin, ja vaikka loma jo pian oli lopussa, ei hän maininnut -mitään takaisintulostaan. - -Enimmäkseen oleskeli Muriel Olgan huoneessa sekä, milloin ei tyttönen -häntä tarvinnut, tohtori Jimmin seurassa. Nick'in tapasi hän harvoin. -He eivät koskaan olleet kahdenkesken ja Muriel oli huomaavinaan -Nick'in käytöksen häntä kohtaan muuttuneen. Nyttemmin oli tämä aina -ystävällinen, mutta ei koskaan tuttavallinen. Nick ei enää etsinyt -hänen seuraansa, mutta ei karttanutkaan sitä, eikä hän enää koskaan -viitannut heidän entisiin väleihinsä. Muriel alkoi jo vähitellen, uskoa -Olgan erehtyneen sekä arveli, että tuo Nick'in epätoivon puuska, josta -Olga oli kertonut, oli johtunut aivan toisista syistä. - -Täten kului kuusi viikkoa. Niihin aikoihin palasi mrs Ratcliffe -poikineen Schweizistä ja tohtori Jim päätti, kun jo tartunnan vaarakin -oli ohi, viedä Olgankin kotiin. Yksissä tuumin Olgan kanssa koetti -tohtori taivuttaa Murielin tulemaan heidän luokseen Wecriin, kunnes -Daisy palaisi ystäviensä luota. - -Päivää ennen lähtöä Redlandista meni Muriel huvilaan järjestämään -tavaroitaan ja paluumatkalla poikkesi hän meren rannalle. - -Tämä tapahtui eräänä aurinkoisena päivänä syyskuun puolivälissä. Meri -kimmelsi peilikirkkaana ja Murielista tuntui sangen ikävältä lähteä -tästä pienestä kylpylästä, jossa hän kaikesta huolimatta oli viettänyt -hauskojakin päiviä. - -Muutaman viikon perästä olisi kaikki muuttunut, sillä silloin -valmistelisi hän jo kuumeisin kiirein läheneviä häitään. Ja sitten -matkustaisi hän takaisin Intiaan, jossa heidät vihittäisiin lady -Bassetin armollisesti ottaessa hänet siipiensä suojaan. - -Muriel tunsi yht'äkkiä omituista pelkoa kuvitellessaan täten läheistä -tulevaisuuttaan ja hän olisi tahtonut siirtää tuon kaiken paljo -tuonnemmaksi. Hänen kesänsä täällä rakkaassa Englannissa oli ollut niin -lyhyt. Kunpa hän vielä olisi saanut olla täällä edes yhden vuoden! - -Samassa kuuli hän askeleita takanaan ja kääntyi katsomaan. Tulija oli -Nick ja Muriel tervehti häntä iloisesti. - -"Sanon jäähyväiset merelle", sanoi hän. "Tänne en palanne enää -milloinkaan." - -"Ettekö edes tervehtimään minua"? kysyi Nick piirrellen kepillään -hiekkaan. - -"Aiotteko te siis asettua tänne asumaan?" - -"Luultavasti, jahka menen naimisiin." - -"Menettekö naimisiin?" huudahti Muriel tahtomattaan. - -Nick katsoi häneen tarkotuksellisesti hymyillen. - -"Niin, mitä arvelette, sovinko minä mielestänne yksineläjäksi?" - -Muriel tunsi sydämensä kevenevän. - -"Minäpä käyn tuolta poimimassa vähän meriruohoja Olgalle. Viitsittekö -odottaa?" jatkoi Nick. - -"Enkö saa auttaa teitä?" - -"Ette", sanoi hän vakaasti. "Te olette varmaankin kovin väsynyt. -Istukaa tähän auringonpaisteeseen. Tulen aivan heti." - -Nick eteni muutaman, pysähtyi sitten ja yritti sytyttää savuketta. Tämä -epäonnistui kuitenkin kahdesti ja Muriel hypähti kiivaasti ylös. - -"Miksi ette pyydä minua auttamaan?" - -Nick loi häneen omituisen katseen. - -"Ehkä en tahdo teidän apuanne", sanoi hän ärtyneesti. - -Muriel sieppasi häneltä tulitikkulaatikon. - -"Älkää olko noin pöyhkeä. Miksi en minä saisi auttaa teitä?" - -Hän raapasi tulen ja ojensi palavan tikun Nick'ille, tämä ei huolinut -siitä. Sen sijaan tarttui hän lujasti tytön ranteeseen, kumartui tulta -kohti ja sytytti savukkeensa. - -Muriel ei katsonut häneen, mutta tunsi kuitenkin itsessään Nick'in -tutkivan katseen ja punastui hiusrajaan asti. - -Vihdoin päästi Nick hänen kätensä. - -"Saanko minäkin kunnian tanssia häissänne?" kysyi hän äkkiä. - -"Miksikä ei, jos teitä huvittaa", vastasi Muriel hiljaa. - -"Tulisin vaikka maailman toiselta ääreltä, jos niin olisi, saadakseni -nähdä teidät onnellisena", sanoi Nick. - -Muriel hämmentyi yhä enemmän. - -"Olette kovin ystävällinen." - -"Olenko?" kysyi Nick hieman ivallisesti. "Sitäpä ette ole milloinkaan -minusta sanonut." - -Muriel oli vaiti. Nick oli oikeassa, hän oli tosiaan äärettömän -väsynyt, niin väsynyt, että hän oli vähällä purskahtaa itkuun pelkästä -jännityksestä. - -"Istukaa hetkeksi", sanoi Nick iloisesti. "Tulen jo toimeen yksinkin." - -Mistä mahtoikaan johtua, että koko maailma tuntui niin kylmältä ja -vieraalta näin kauniina päivänä. Muriel istuutui rantakivelle ja alkoi -piirrellä hiekkaan Nick'in kepillä. Nick kuului hyräilevän itsekseen -jotakin iloista säveltä. Olikohan hän tosiaankin noin iloinen ja -hyvätuulinen? Vai koettiko hän vain ottaa kaiken noin kevyesti? Muriel -toivoi hartaasti, että Nick edes kerran näyttäisi hänelle oikean -luonteensa, antaisi hänen nähdä, mitä ajatuksia tuon omituisen naamarin -takana piili... - -Ja taasen johtui hänen mieleensä lähenevät häät. Aamulla oli hän saanut -kirjeen Blakelta. Hän ja Daisy olivat yhdessä käyneet eräiden tuttavien -luona, mutta nyt oli hän, Blake, paluumatkalla kaupunkiin. Noin kahden -viikon kuluttua aikoi hän matkustaa, mutta sanoi sitä ennen tulevansa -jäähyväisille morsiamensa luo. Häistä ei hän maininnut mitään, sanoi -vain, että sitten yhdessä päättäisivät asioistaan. - -Kirjeessä oli niin omituisen kylmä sävy. Hellyyttä hän ei tosin -Blakelta vaatinutkaan, mutta juuri se, ettei hän olisi toivonut -Blakella olevankaan mitään kiihkeämpiä tunteita, se teki hänet niin -alakuloiseksi. Ajatus, että hän saisi Blaken kanssa jakaa elämän ilot -ja surut, ei tuntunut hänestä lainkaan houkuttelevalta. Syvä huokaus -kohosi hänen rinnastaan. Elämä oli niin sanomattoman yksitoikkoista ja -ikävää -- toisinaan taasen niin hirveätä, julmaa... - -"Sanonko teille, mistä se johtuu?" sanoi Nick samassa. - -Muriel säpsähti. Kääntyessään ääntä kohti näki hän Nick'in seisovan -takanaan kallioon nojaten. - -"Suokaa anteeksi, että säikytin", sanoi hän. "Teidän pitäisi jo -oikeastaan tuntea minun tapani. Joka tapauksessa ei teillä ole mitään -pelättävää, sillä olemmehan nyt ystäviä!" - -"Uskonpa itsekin toisinaan olevani sangen lapsekas ja typerä!" huudahti -Muriel. - -Nick nyökäytti päätään. Murielin huudahdus ei häntä ihmetyttänyt. - -"Olen jo kauan tuuminut, että vähitellen itsekin sen huomaisitte", -sanoi hän. - -Muriel nauroi vasten tahtoaan. - -"Tuo ei juuri kuulosta lohduttavalta." - -"En voisikaan lohduttaa teitä siinä surussanne. Hyvän neuvon tosin -voisin antaa teille, jos tahtoisitte, mutta luulen, että te ette sitä -kuitenkaan seuraisi." - -"Ei, älkää sanoko sitä. Se olisi vielä pahempi." - -Hänen äänensä vapisi. Hän tiesi liikkuvansa vaarallisella pohjalla, -mutta hänet valtasi vastustamaton halu mennä vielä pitemmälle, saada -nähdä tuo omituinen mies ilman ainaista, tutkimatonta naamariaan, -vaikkapa vain lyhyen hetkisen. - -"Älkäämme puhuko minusta", sanoi hän. "Kertokaa minulle jotakin omista -suunnitelmistanne." - -Nick katsahti häneen. - -"Olen ajatellut tulla häihinne. Sen pitemmälti en ole vielä -tulevaisuuttani suunnitellut." - -Muriel teki kärsimättömän eleen. - -"Ettekö koskaan ajattele tulevaisuuttanne?" - -"En teidän läheisyydessänne", vastasi Nick nauraen. "Silloin ajattelen -vain teitä, enkä mitään muuta. Ettekö sitä tiennyt?" - -Muriel käänsi katseensa toisaanne. Kiusaisiko Nick häntä tahallaan? Vai -eikö hän huomannut, että Muriel tarkotti totta? - -Hetken hiljaisuuden perästä katsahti Muriel taasen Nick'iin ja kysyi -vakavasti: - -"Miksi te aina kohtelette minua tuolla tavoin? Miksi ette koskaan ole -rehellinen minua kohtaan?" - -"Lapsi kulta", vastasi Nick yhtä vakavana, "miten voitte odottaakaan, -että minä olisin rehellinen teitä kohtaan, kun ette itsekään ole sitä -itsenne suhteen?" - -"Mitä sillä tarkotatte?" - -"Tahdotteko tosiaan, että sanon sen?" - -"Tahdon", vastasi Muriel kiivaasti. - -Entinen pelko oli taasen vallata hänet, mutta hän ponnistelihe kaikin -voimin sitä vastaan. Nyt tai ei koskaan selitettäisiin tämä arvoitus. -Totuuden tahtoi hän tietää, maksoi mitä maksoi. - -"Tarkotan, että pelaatte epärehellistä peliä, vaikka ette tahdo sitä -itsellenne myöntää", sanoi Nick. "Olette astuneet väärälle tielle, -siinä koko asia. Sentähden olette niin onneton. Mies, jonka kanssa -menette naimisiin, ei ole oikea ja sen te kyllä tiedätte." - -Muriel ei voinut vastata mitään. Hän seisoi katse alasluotuna ja -piirteli kepillä kuvioita hiekkaan. - -"Ja nyt", jatkoi Nick, "sanon teille, miksi sen teette." - -Tyttö säpsähti ja katsoi häneen kuumeisin katsein. - -"Ei. Älkää tehkö sitä. En tahdo sitä kuulla." - -Nick kohautti olkapäitään. - -"Niin, tiesin kyllä, ettette uskaltaisi katsoa totuutta suoraan -silmiin. Onhan helpompaa vain jatkaa tuota itsensä pettämistä." - -"Puhukaa siis", sanoi Muriel ylpeästi. "Sanokaa mitä tahdotte, mutta -älkää luulko, että minä ymmärrän teidän olevan oikeassa." - -Ivanhymy väikkyi Nick'in huulilla. - -"Sitä en suinkaan odottanutkaan", sanoi hän. "Te kuolisitte mieluummin, -kuin sen myöntäisitte. Läpi elämänne olette te valmis jatkamaan -petollista menettelyänne itseänne, Grangea ja minua kohtaan, sillä te -ette voi voittaa tuota ylpeyttänne, joka sai teidät hylkäämään minut -Simlassa. Silloin en teitä niin suuresti moittinut, sillä tehän olitte -siihen aikaan vielä lapsi. Te ette sitä silloin ymmärtänyt. Mutta -teillä ei ole enää sitä puolustusta. Nyt olette nainen ja tunnette, -millaista rakkaus on. Ette kutsu sitä tunnetta oikealla nimellä, mutta -se on kuitenkin sisimmässänne." - -Nick oli kotvan vaiti tarkaten Murielin pelästynyttä ilmettä. - -"Ette tiedä, mitä sanotte", änkytti tyttö tuskin kuuluvasti. - -"Niin, juuri tuolla tavoin te petätte itseänne halki elämänne", -huudahti Nick kiihkeästi. "Mutta se ei teitä auta, tunne, joka nyt -juuri pyrkii päivänvaloon sisimmästänne, sama tunne, joka pakotti -teidät turvautumaan Grangeen, ei kuole milloinkaan. Siksi olette niin -onneton. Tehkää sille mitä tahdotte, salatkaa se, polkekaa sitä, -naurakaa sille, se ei tukahdu sittenkään. Koko ikänne", jatkoi hän -vapisevalla äänellä, "koko ikänne olette te muistava, että valinta -oli kerran teidän vallassanne, että rakastitte minua ja sittenkin -hylkäsitte minut." - -Muriel katsoi häneen kauhistuneena, kuin olisi maa hänen edessään -auennut. Mitä hän sanoikaan? Hän oli yhdellä tempauksella vetäissyt -pois verhon hänen silmiltään. Mutta miten kankea olikaan tuo näky? - -Hetki hetkeltä odotti hän näkevänsä Nick'in kasvoilla tuon hirvittävän -ilmeen, jonka hän vielä niin hyvin muisti. Mutta sitten hän ymmärsi, -että Nick oli aivan tyyni. Taisteluvaatimus oli nyt lausuttu, mutta -ellei hän, Muriel, ottaisi sitä vastaan, ei Nick'ään voisi jatkaa -taistelua. Ja Muriel tiesi hyvin, kumpi siinä taistelussa voittaisi. - -Jännittäen tahdonvoimansa koetti hän katsoa Nick'ia silmiin. Nick'in -katse poltti häntä, mutta hän tahtoi voittaa pelkonsa. Ei hetkeäkään -saisi tuo mies uskoa, että hänen luonnottomat sanansa olivat loukanneet -häntä. Jälkeenpäin saisi tulla mitä tahansa, mutta nyt ei saanut -näyttää siltä, kuin olisi hän pitänyt Nick'in sanoja totisina. - -Muriel yritti hymyillä, mutta yritys ei lainkaan onnistunut. - -"Minun mielestäni ette enää ole niin nerokas kuin muinoin", sanoi hän -vapisevin huulin, "vaikka täytyneekin myöntää, että te toisinaan olette -sangen lystikäs. Blake sanoi kerran, että teillä on samallaiset silmät -kuin käärmeenlumoojalla. Lieköhän siinä perää? Joka tapauksessa en -ainakaan minä ole koskaan tuntenut niiden tenhovoimaa." - -Hän vaikeni äkkiä pelästyneenä. Nick näytti niin omituisen jäykältä. -Ymmärsiköhän hän, ettei Murielin tarkotus suinkaan ollut häntä uhmata --- että hän vain ei aikonut antautua taisteluun? - -Hetkisen jyskytti hänen sydämensä aivan kuuluvasti, mutta sitten pääsi -häneltä helpotuksen huokaus. Niin, Nick ymmärsi sen. Hänellä ei siis -ollut mitään pelättävää. - -Nick peitti äkkiä silmänsä kädellään ja käänsihe pois. - -"En ole koskaan koettanut voittaa teitä", sanoi hän omituisen -kaiuttomalla ja epäselvällä äänellä. "Olen vain -- rakastanut teitä." - -Taasen oli aivan hiljaista. Hitain askelin poistui Nick hänen luotaan. - -Muriel tuijotti hänen jälkeensä, mutta ei uskaltanut huutaa häntä -takaisin. - - - - -XXXVII. - -Tohtorin vastaanottohuoneessa. - - -Tohtori Jim huomasi pian, että Murielia painoi jokin suru. Hän ei -puhunut mitään tästä huomiostaan, mutta piti tyttöä tarkasti silmällä, -eikä hän sen vuoksi hämmästynytkään, kun Muriel eräänä iltana tuli -vastaanottohuoneeseen hänen istuessaan siellä työskentelemässä ja pyysi -saada puhua hänen kanssaan. - -"Puhuisin eräästä kirjeestä", sanoi hän. "Lady Bassetin sisar kirjottaa -minulle matkustavansa Intiaan marraskuussa ja lupautuu ottamaan minut -mukaansa. Hän kutsuu minua heti käymään luonaan kaupungissa." - -"Entä sitten?" kysyi tohtori. - -"En tahtoisi mennä hänen luokseen. Vai täytyykö minun noudattaa kutsua?" - -"Ehkäpä se olisi teille edullista, mutta siihen te että tietenkään -kiinnitä huomiota. Miksi ette tahtoisi mennä?" - -"En pidä vieraista ihmisistä. Enkä sitäpaitsi tiedä, mitä suunnitelmia -Daisyllä mahtanee olla. Ajattelin, että matkustaisimme yhdessä." - -"Ei teillä ole mitään syytä seurata Daisyn päähänpistoja. Hänen -mielensähän on niin vaihteleva. Nick on ainoa, joka mahdollisesti -saisi hänet tekemään jonkin varman päätöksen. Ja sitä hän kenties -yrittäneekin, niin ainakin luulen." - -"Tarkotatteko, että Nick matkustaisi Daisyn kanssa?" Murielin äänessä -oli sangen surullinen sävy. - -"Niin, miksikä ei?" kysyi tohtori. - -"En tiedä. En ole koskaan ajatellut sitä", vastasi Muriel hiljaa. "Ehkä -on sentään parasta, että menen mrs Langdalen luo", jatkoi hän hetken -perästä. - -"Niinpä kyllä, sen minäkin tekisin teidän sijassanne. Komea sulhasenne -ei varmaankaan mielellään suostuisi odottamaan teitä kovin kauan." - -"Ah, siitä hän ei lainkaan välittäisi", sanoi Muriel hieman katkerasti. -"Häneen ei mikään vaikuta." - -"Entä te itse? Onko teillekin samantekevää, milloin häät vietetään?" - -Muriel punastui korviaan myöten ja oli hetkisen vaiti. Mutta sitten -suoristihe hän itsensä ja katsoi rohkeasti tohtori Jimmiin. - -"Te varmaankin halveksitte minua", sanoi hän vapisevalla äänellä, -"mutta en voi auttaa sitä. Minä... minä en tahdo matkustaa Intiaan. En -tahdo mennä naimisiin." - -Ja samassa purskahti hän itkuun. Vihdoinkin oli se sanottu. Kauan oli -hän sitä salannut, mutta nyt se pakosta purkautui esille. - -"Siitä asti kun isä kuoli, olen aina tehnyt vain erehdyksiä", nyyhki -hän. - -"Sitenhän meille kaikille käy, kun alamme toimia omin päin, lapsi -rukkani", sanoi tohtori Jim lyhyeen tapaansa. - -"On niin vaikea tietää, mitä tulisi tehdä." - -"Onko? Luulin, että olitte jo jättänyt kaiken horjuvaisuuden. Jos -olette aivan varma siitä, että ette rakasta Grangea, niin on aivan -helppo huomata, mitä velvollisuutenne vaatii teidän tekemään." - -"Asia ei ole niin yksinkertainen kuin luulette", vastasi Muriel hiljaa. -"Nähkääs, kumpikaan emme rakastaneet toistamme..." - -"Miksi siis kihlauduitte hänen kanssaan", kysyi tohtori vakavasti. - -Muriel empi hetken. - -"Blake tiesi syyn", sanoi hän vihdoin hiljaa. "Samasta syystä hän juuri -tarjosi minulle kätensä." - -"Onko sama syy olemassa vieläkin?" - -"On", vastasi tyttö katse maahan luotuna. - -"Häpeättekö sitä?" - -Muriel oli vaiti ja tohtori rypisti tuuheita kulmakarvojaan. - -"Ettekö tahdo kertoa sitä minulle?" kysyi hän vihdoin. - -"Te... luulen, että te tiedätte sen." - -"Kaikki tietoni tässä suhteessa rajottuvat siihen, että tunnen -henkilön, joka ilolla uhraisi kaikkensa teidän hyväksenne ja ettei -teillä ole suurempaa syytä pelätä hänen vainoaan kuin kuun ukonkaan." - -Muriel ei vastannut. Hän istui aivan hiljaa pyöritellen kihlasormustaan. - -"Todistaakseni sen", jatkoi tohtori Jim, "kerron teille jotakin, jota -varmaankaan ette tiedä ja jonka aihetta minäkään en pitkin aikoin -ymmärtänyt. Hän on jo uhrannut enemmän kuin yleensä kukaan uhraisi niin -epävarman asian puolesta. Hänen tarkotuksensa ei suinkaan alkuaan ollut -seurata teitä tänne Englantiin. Hän ponnistelihe tuota haluaan vastaan -niin kovin, että se oli vähällä viedä hänen henkensä. Seurauksen kyllä -tiedätte. Hänen täytyi vihdoin tulla, mutta kalliisti sai hän maksaa -tuon mielettömyytensä." - -Muriel hypähti ylös katsoen tohtoriin niin epätoivoisin katsein, että -tämä ymmärsi jo sanoneensa kylliksi. - -"Mitä sanottekaan?" huudahti tyttö vapisevalla äänellä. "Tarkotatteko -te että... että hän teki sen... minun tähteni?" - -"Niin, se oli kyllä liiankin suuri uhraus tuollaisista tunnesyistä, -eikö totta? Toivokaamme siis, että hän toisin osottaa menettelevänsä -järkevämmin tällaisissa tapauksissa." - -Hän katsoi hymyillen Murieliin, mutta tämä käänsi kasvonsa pois. -Tohtori näki vain hänen huuliensa värähtelevän. - -"En kertonut tätä teille saattaakseni teidät onnettomaksi", sanoi hän, -"vaan siksi, ettette enää pelkäisi." - -Hän seurasi tyttöä ovelle. - -"Luvatkaa minulle, että ette valvo ja mietiskele ensi yönä, vaan -kiltisti nukutte heti vuoteeseen päästyänne." - -Muriel nyökäytti päätään. - -"Hyvää yötä", kuiskasi hän. - -Asettuessaan jälleen kirjotuspöytänsä ääreen hymyili tohtori Jim -itsekseen. - -"Nick, poikaseni", sanoi hän kastaessaan kynäänsä mustetolppaan, "tyttö -ei ensi yönä valvo sinun tähtesi, mutta hän itkee itsensä uneen sinun -onnettomuuttasi säälien. Ja ennenkuin viikko on vierinyt, ennustan minä -rakkauden nousseen kauniille ovelle hänen sydämessään." - - - - -XXXVIII. - -Kohtaus rantakalliolla. - - -Tämänsyksyiset myrskyt Englannin rannikolla olivat niin ankaria, ettei -sellaisia oltu miesmuistiin nähty. - -Kun Nick, muutaman päivän oleskeltuaan kaupungissa, palasi jälleen -Redlandiin, meni hän heti seuraavana päivänä katsomaan, vieläkö -huvihuone rannalla oli jälellä. Myrsky ei ollut ylettynyt siihen asti, -mutta sen alapuolella oleva kukoistava rinne, jossa hän muutamia -viikkoja sitten oli istunut Murielin, Olgan ja kapteeni Grangen -seurassa, oli kokonaan myrskyaallokon tuhoama. - -Nick unohtui katselemaan aavaa levotonta merta. Vihdoin kääntyi hän -aikoen poistua, mutta samassa huomasi hän kaksi henkilöä, miehen ja -naisen hitaasti astelevan rautatiellä. He kävelivät nojautuen toisiinsa -ja miehen käytöksessä oli jotakin niin omituisen tuttua. Kasvoja ei hän -vielä saattanut erottaa. - -Heidän lähestyessään kalliota, jolla Nick seisoi, pysähtyivät he etsien -suojaa äkkinäistä sadetta vastaan rantapensaikosta. - -Yhtäkkiä nosti nainen päätään ja kietoi kätensä kiihkeästi miehen -kaulaan, ja vaikka Nick ei kuullutkaan sanoja, oli naisen kasvojen -ilme kyllin puhuva. Rakkaus, epätoivo ja tuska kuvastihe niistä aivan -selvästi. - -Mies kumartui hänen puoleensa vastaten hänen syleilyynsä, mutta Nick -oli jo nähnyt tarpeeksi ymmärtääkseen niiden epäluulojen, joita hän jo -kauan oli hautonut, olevan täysin oikeutettuja. - -Hän vetäytyi hiljaa taapäin kallion reunalta ja katsahti taasen merta, -mutta silmät näyttivät nyt räiskyvän tulikipeniä. - -Tuntiessaan olevansa likomärkä palasi Nick kiireesti kotiin. Parin -tunnin ajan asteli hän sitten kirjastossaan pysähtymättä edes takaisin. - -Lopuksi istui hän kirjotuspöytänsä ääreen ja kyhäsi lyhyen kirjeen. - -Tämän tehtyään soitti hän palvelijaa. - -"Ota tämä kirje, mene hotelliin ja kysy, asuuko siellä eräs kapteeni -Grange. Anna sitten kirje hänelle ja odota vastausta. Ellei hän asu -siellä, niin tuo kirje takaisin." - -Sitten jatkoi hän taasen kävelyään kunnes palvelija tuli tuoden -vastineen. - -Nick avasi heti kirjeen ja luki: - - Parahin Ratcliffe, jos suinkin voin liikkua tällaisessa ankarassa - myrskyssä, niin tulen luoksesi kello kahdeksalta. - - Ystäväsi. B. Grange. - - - - -XXXIX. - -Silmä silmää vasten. - - -Määräajalla saapui Grange ja Nick oli häntä vastassa alaeteisessä. - -Grange ei juuri ollut tyytyväisen näköinen ja seurasi Nick'iä -ruokasaliin vastahakoisesti. - -"Luulin sinun olevan kaupungissa", sanoi hän istuen nojatuoliin. - -"Tulin jo eilen kotiin. Milloin sinä aiot matkustaa?" - -"Ensi perjantaina. Tulin tänne jäähyväisille." - -"Muriel on Weirissa", sanoi Nick. - -"Tiedän sen. Menen sinne huomenna. Daisy viipyy täällä parisen päivää -järjestämässä tavaroitaan." - -"Entä sitten?" - -Grange nolostui silminnähtävästi. - -"Enpä tiedä, mitä hän sitten tehnee. Hän tekee aina päätöksensä vasta -viime tingassa." - -Nick nauroi. - -"Hän ei varmaankaan ole kertonut sinulle aikeitaan. Talveksi aikoo hän -matkustaa Intiaan." - -Grange katsoi häneen. - -"Sitä en usko." - -"Mutta totta se on joka tapauksessa", sanoi Nick hymyillen ja alkoi -sitten puhua muista asioista. - -Päivällistä syödessä kohteli Nick vierastaan niin ystävällisesti, että -tämä tuli sangen hyvälle tuulelle. Aterioituaan menivät he kirjastoon -tupakoimaan. - -Grange meni suoraan uunin eteen lainkaan huomaamatta, että Nick lukitsi -oven ja pani avaimen taskuunsa. - -Muutaman minuutin olivat he kumpikin aivan vaiti. Nick loikoi mukavasti -nojatuolissaan pää nojaten tuolinselustaan ja silmät ummessa. - -Grangen valtasi äkkiä omituinen tietoisuus siitä, että jotakin -epämiellyttävää oli tulossa. - -Samassa sanoi Nick kääntämättä päätään: - -"Päästäksemme asiaan tahdoin vain sanoa, että näin sinut ja mrs -Musgraven tänään rannalla." - -Grange säpsähti ja tarttui lujasti tuolinsa käsipuuhun. - -"Näitkö?" sanoi hän sitten koettaen hillitä ääntään. - -"Mitä aiot nyt tehdä?" kysyi Nick. - -Grange teki väsyneen eleen. - -"Tehdäkö? En mitään." - -"Etkö mitään?" puuskahti Nick kiivaasti. - -"En", vastasi Blake tuijottaen lattiaan. "Se on jo vanha asia ja mitä -vähemmin puhumme siitä, sen parempi." - -"Muistatko erästä puheluamme muutama kuukausi sitten tässä samassa -huoneessa?" kysyi Nick. "Se koski sinun kihlaustasi miss Roscoen -kanssa. Oletko kenties unohtanut sen?" - -Grange nousi hitaasti ylös. - -"En", sanoi hän, "en ole sitä unohtanut." - -"Siispä kysyn sinulta taasen, mitä aiot tehdä?" - -Grangen muoto muuttui. Veri kohosi hänen kasvoihinsa, mutta hän -ponnisti kaiken voimansa pysyäkseen tyynenä. - -"En ole koskaan ennenkään pettänyt naiselle antamaani lupausta, enkä -aio sitä nytkään tehdä." - -"Tarkotatko totta?" kysyi Nick luoden häneen syrjäsilmäyksen. - -"Kyllä, sen teen. Ja tahdon myös sanoa sinulle, etten aio sietää -kenenkään penkovan tätä asiaa." - -"Ihminen!" huudahti Nick hypähtäen ylös tuoliltaan. "Luuletko voivasi -pelottaa minua? Kuuntele nyt mitä sanon ja paina mieleesi, etten minä -rahtuakaan välitä siitä, miten suvaitset käsittää sanani. Ja minulle -on aivan samantekevää, miten sinä olet itsellesi kaunistellut ja -kieräillyt tätä asiaa. Ainoa, joka on minulle jonkin arvoista, on se, -että Muriel Roscoe estyy antautumasta onnettomaan avioliittoon. Ja -minä aion sen estää. Sanoin sinulle jo kesällä, että hänen onnensa on -asetettava etusijalle, ja niin on myös käyvä. Epäilin sinua jo silloin. -Nyt on minulla todisteita. Ja minä vannon pyhästi, että ennen kuolet -kuin tulet hänen miehekseen." - -Hän pysähtyi hetkeksi kuin hillitäkseen liiallista kiivauttaan. - -Ennenkuin Grange ennätti sanoa mitään, jatkoi Nick tyynemmällä, mutta -varmalla äänellä: - -"Jos olisitte rakastaneet toisianne, olisi asian laita toinen, mutta -sitä ette ole koskaan tehneet, sen tiedän. Minua ei ole huvittanut -ottaa selvää siitä, miksi sinä kosit häntä. Mutta syyn, miksi hän otti -sinut, olen koko tämän ajan tiennyt. Tiesitkö sinä sen?" - -"Tiesin", vastasi Grange kiihkeänä ja ärtyneenä. "Hän tahtoi suojaa -sinua vastaan." - -Säihkyvin katsein ja ääneen nauraen vastasi Nick: - -"Niin juuri saadakseen suojelijan minua vastaan. Ja nyt on minun asiani -vapauttaa hänet ritarillisesta suojelijastaan." - -Grange astui pitkin askelin ovea kohti, hän pelkäsi muuten voivansa -vastustaa haluaan kurittaa Nick'iä, joka seisoi tuossa niin uhmaavan -tyynenä. - -Mutta ovi ei auennut ja kun Blake oli pari kertaa turhaan koettanut, -kääntyi hän kiivaasti takaisin. - -"Ratcliffe", huudahti hän, "neuvon sinua oman itsesi vuoksi päästämään -minut pois täältä." - -Mutta Nick ei hievahtanut, hän ei edes katsonut Grangeen. - -"En ole vielä lopettanut", sanoi hän kylmästi. "Minulla on vielä -jotakin puhuttavaa." - -Grange pysähtyi tahtomattaan. - -"Mitä sitten?" kysyi hän. - -"Sen saat kyllä heti kuulla. Huomaat kai nyt, että minä voin estää -sinut menemästä naimisiin Muriel Roscoen kanssa, ja sen aionkin tehdä, -ellet sinä vapaaehtoisesti luovu hänestä. Ymmärrät kyllä, että jos -minun täytyy käyttää tuota pakotuskeinoani sinua vastaan, merkitsee se -häpeää ei ainoastaan sinulle, vaan eräälle toisellekin." - -"Katala heittiö!" huudahti Grange vavisten raivosta. - -Nick jatkoi aivan tyynesti. - -"Mutta jos heti kirjotat Murielille peruuttavasi kihlauksesi -- syyksi -saat sanoa mitä tahdot -- vannon minä puolestani, etten milloinkaan -kirjota hänelle tai millään tavoin koeta vaikuttaa hänen elämäänsä, -ellei hän selvästi osota minulle sitä haluavansa." - -Hän vaikeni ja kotvaan ei kuulunut muuta kuin tuulen vinkuna ja sateen -rapina akkunaruutuja vasten. Näytti siltä, kuin olisi Nick kuunnellut -myrskyn pauhua, mutta itse asiassa ei hän kuullut mitään. Hän oli nyt -kadottanut kaiken toivonsa rakastamaansa naiseen nähden. Säästääkseen -hänen onnellisuuttaan ja tunnonrauhaansa oli hän luopunut hänestä. Hän -oli valmis katoamaan Murielin elämästä ja viettämään lopun elämäänsä -yksinäisenä ja hyljättynä raajarikkona. - -Grangesta tuntui, kuin olisi hän kadottanut tasapainonsa ja vierinyt -alaspäin jyrkkää rinnettä. - -"Lupaan antaa Murielille takaisin vapautensa", sanoi hän vihdoin. - -"Tänä iltana?" sanoi Nick. - -"Niin." - -Taasen oli hetkisen hiljaisuus. Sitten Nick astui ovea kohti ja avasi -sen. - -"Hyvä on", sanoi hän. "Asia on siis päätetty." - -Grangen mentyä lukitsi hän uudelleen oven ja meni hitain askelin takan -ääreen. Tuuli vinkui yhä nurkissa ja rankkasade valui virtanaan. Mutta -Nick ei näkynyt sitä huomaavan. Hän istui aivan liikkumattomana ja -tuijotti eteensä kuumeisin katsein. - - - - -XXXX. - -Hänen valintansa. - - -Seuraavana päivänä oli hiukan tyynempää. - -Daisy Musgraven huvilassa istui kalpeakasvoinen ja kärsivän näköinen -nainen kirjottaen akkunan ääressä. Hänen edessään pöydällä oli -avaamaton kirje, postimerkistä päättäen Intiasta lähtöisin. Vähän väliä -nojasi hän päätään käteensä ja vaipui ajatuksiin ja aina havahtuessaan -unelmistaan katsahti hän odottavasti ulos akkunasta. - -Vihdoin näkyi alhaalla tiellä eräs mieshenkilö ja heti kirkastuivat -naisen kasvot. Oven auetessa kääntyi hän katsomaan tulijaa. - -"Tulithan sentään. Tiesin, että niin kävisi. Istu nyt ja odota -hetkinen. Lopetan aivan heti." - -Hän kirjotti nopeasti muutamia rivejä. Sen tehtyään kääntyi hän mieheen -päin. - -"Kirjotin Murielille. Hän ei tiedä minun olevan täällä ja minä selitin -hänelle, ettei hänen maksa vaivaa tulla tänne, koska matkustan heti -järjestettyäni tavarani. Anna sinä hänelle tämä kirje, kun tapaat -hänet." - -Mies ei ottanut kirjettä, jota nainen hänelle tarjosi. Hän oli niin -kalpea ja rasittuneen näköinen. - -"On parasta, että lähetät sen postitse." - -Nainen nousi ylös ja katseli häntä tutkivasti. - -"Mikä sinun on, Blake", kysyi hän. - -Kun ei tämä vastannut, jatkoi hän: - -"Tiedätkö, Blake, olen tehnyt itselleni lupauksen, että tämä hullutus -nyt loppuisi. Olkaamme järkeviä. Eilen en jaksanut enää hillitä -itseäni. Siihen oli syynä ajatus, että jo niin pian kadotan sinut. -Kesä on nyt lopussa, Blake. Meidän täytyy alistua välttämättömyyteen", -jatkoi hän syvään huoaten. "Sinä matkustat takaisin Intiaan, ja..." - -Blake vaipui tuolille ja kätki kasvonsa käsiinsä. - -Daisy meni hitain askelin hänen luokseen ja katseli häntä sanomattoman -hellästi ja lempeästi. Sitten istuutui hän tuolin käsinojalle ja laski -kätensä Blaken olalle. - -"Poika raukkani, älä sure", sanoi hän. "Kyllä suru vähitellen lauhtuu. -Saatpa nähdä, ettet jonkun ajan kuluttua enää ole näin onneton." - -Blake tarttui hänen käteensä ja vei sen silmilleen. - -"Daisy, olen purkanut kihlaukseni." - -Daisy säpsähti. Polttava puna kohosi hänen kasvoilleen, mutta se -haihtui pian ja hän kävi aivan kalpeaksi. - -"Minkä tähden, rakas Blake?" kuiskasi hän. - -Blake vastasi kohottamatta päätään. - -"Nick Ratcliffe pakotti minut siihen." - -"Pakottiko? Mitä tarkotat, Blake?" - -"Hän oli nähnyt meidät eilen rannalla ja hänelle oli heti selvinnyt, -etten minä ollut sopiva aviomies Murielille. Hän lähetti minulle -kirjeen, jossa pyysi minua päivälliselle ja siellä saneli hän minulle -ehtonsa." - -"Mutta Blake, tämähän on naurettavaa. Miksi sinä suostuit?" - -Sitä ei Grange tahtonut sanoa. - -"En olisikaan tehnyt sitä", sanoi hän vältellen, "ellei Nick olisi -luvannut ei enää milloinkaan etsivänsä Murielin seuraa. En usko, että -Muriel lainkaan välittää siitä, vaikka jätänkin hänet. Pääasia on, että -hän saa olla rauhassa Nick'in suhteen." - -"Mitä kirjotit hänelle", kysyi Daisy. - -"Sehän on samantekevää. En sanonut mitään syytä. Hän varmaankin pitänee -minua aika roistona. Ja siinä hän on oikeassa, sillä sehän minä -olenkin." - -"Se ei ole totta, Blake", huudahti Daisy kiivaasti. "Sinä et ole mikään -roisto." - -Blake istui hiljaa pitäen Daisyn kättä omassaan. - -Daisy aikoi nousta, mutta silloin kääntyi Blake äkkiä hänen puoleensa -ja sulki hänet syliinsä. - -"Daisy", kuiskasi hän kiihkeästi, "en voi elää ilman sinua. En -voi! Olen kyllä koettanut. Oli sulaa järjettömyyttä erottaa meidät -toisistamme. Sen täytyi päättyä täten. Minä olen nyt haaksirikkoinen -raukka." - -Daisyn huulet vetäytyivät hellään, mutta hieman ivalliseen hymyyn. - -"Blake raukkani", sanoi hän, "sinä olet kuin muhkea alus vailla -peräsintä, kaikkien tuulten ajelema." - -"Ja sinäkin olet aina rakastanut minua enemmän kuin..." alkoi Blake. - -Mutta Daisy pani kätensä hänen huulilleen. - -"Hiljaa, ystäväni", sanoi hän. "Älä puhu siitä. Se koskee niin kipeästi -meihin kumpaankin. On aivan turhaa nyt enää puhella siitä." - -Hänen äänensä vapisi tuntuvasti. Blake katsoi häneen niin rukoilevasti, -että Daisyn oli vaikea häntä vastustaa. - -"Jos se on turhaa, niin käske minun poistua ja minä tottelen." - -Daisy loi katseensa maahan. - -"Minun täytyy, Blake", kuiskasi hän. - -"Tee se siis." - -Mutta Daisy ei voinutkaan. Hän kääntyi pois ja tuijotti eteensä. - -Hetkisen odotti Blake kärsivällisesti. Sitten nousi hän äkkiä ylös. - -"Menen takaisin hotelliin", sanoi hän. "Siellä odotan vastaustasi -huomisaamuun asti. Jos tahdot, matkustan sitten heti yrittämättä -tavata sinua. Mutta jos... jos päätät toisin" -- hänen äänensä hiljeni -kuiskaukseksi -- "lähetän heti erohakemukseni. Ja, Daisy, sitten -matkustamme toiseen maaosaan, jossa onni meitä odottaa." - -Daisy luuli kuulevansa hänen sydämensä kiivaan sykinnän. Näin pitkälle -oli siis tultu. Hänen täytyi nyt valita oikean ja väärän välillä. Ja -hän tiesi miten tämä valinta tulisi päättymään. - -Daisy tiesi sen jo ennenkuin Blake oli sulkenut oven jälkeensä. Hän -tiesi sen kuunnellessaan hänen hiljeneviä askeleitaan, juostessaan -akkunan luo nähdäkseen vielä vilahdukselta miehen, joka oli rakastanut -häntä läpi elämänsä ja joka nyt vihdoin oli hänet voittanut... - -Hitain askelin astui hän takaisin kirjotuspöytänsä ääreen. Kotvan aikaa -katseli hän pöydällä olevaa avaamatonta kirjettä, otti sen sitten äkkiä -käteensä ja repi sen pieniksi palasiksi. - -Hetken kuluttua meni hän omaan huoneeseensa. Siellä avasi hän -erään laatikon ja otti sieltä pienen nauravan lapsen valokuvan ja -hiussuortuvan. - -Hänen kasvonsa vavahtelivat pitäessään valokuvaa ja hiussuortuvaa -kädessään. Ne olivat olleet hänen kalleimmat muistonsa. Hän suuteli -niitä kiihkeästi, mutta ei vuodattanut ainoatakaan kyyneltä. Sitten -meni hän takaisin arkihuoneeseen. - -Kohennettuaan tulta viskasi hän aarteensa loimuaviin liekkeihin. Vielä -tuskainen katse, sitten oli kaikki tuhkana. Hän oli tehnyt valintansa. - - - - -XXXXI. - -Purettu kihlaus. - - -Koko päivän oli Muriel rauhattomana odottanut sulhasensa tuloa. Hän ei -voinut kirjottaa Blakelle, kun ei tiennyt tämän osotetta, muuten olisi -hän sen tehnyt ja kieltänyt Biakea tulemasta, sillä hän oli vihdoinkin, -keskustelunsa jälkeen tohtori Jimmin kanssa, tehnyt päätöksensä. Hänen -täytyi purkaa kihlauksensa Blaken kanssa. - -Muriel oli aina pitänyt Blakesta, mutta ei milloinkaan rakastanut -häntä, ja hän oli huomannut, ettei Blakekaan ollut koskaan rakastanut -häntä. - -Mutta sentään kauhistui Muriel tilinteon hetkeä ja pelkäsi kovin -jollain tavoin loukkaavansa Blakea. - -Nick Ratcliffeä hän ei enää tahtonut ajatella, vaikkakin oli sangen -vaikeata olla muistamatta häntä. Tuntui aivan siltä, kuin olisi Nick -alituiseen kolkuttanut hänen sydämensä ovelle. - -Iltapäivällä istui Muriel yksin huoneessaan, kun Olga toi hänelle kaksi -kirjettä. - -Muriel tunsi käsialan kummankin kirjeen päällekirjotuksessa. Hän aukasi -ensin Daisyn kirjeen. Se oli aivan lyhyt. Daisy kirjotti viipyvänsä -huvilassa vain parisen päivää järjestämässä tavaroitaan ja epäsi -Murielia tulemasta sinne, siellä kun oli kaikki sikin sokin. Vielä -ilmotti hän Blaken matkustavan piakkoin. - -Daisy ei maininnut sanaakaan siitä, milloin he tapaisivat. Muriel pani -kirjeen pöydälle ja avasi sitten toisen, Blaken lähettämän. Hänestä -tuntui omituiselta, että Blake kirjotti eikä tullut itse, vaikka oli -niin luvannut edellisen päivän kirjelipussaan. Kirje kuului: - - "Kohtalo on minua voimakkaampi. Minun täytyy rikkoa lupaukseni, - enkä voi millään puolustaa itseäni. Voin ainoastaan sanoa, että - minut on pakoitettu purkamaan kihlauksemme. Näin onkin kenties - paras, mutta minä olisin tahtonut pitää sanani. En kuitenkaan - pakotuksestakaan olisi rikkonut lupaustani, ellen olisi saanut - varmuutta siitä, että pelkoon ei ole enää aihetta. Ei ole enää - mitään pelättävää. - - Olen rikkonut lupaukseni ja tuskin uskallan pyytää anteeksiantoa, - mutta usko minua kun sanon, että se ei tapahtunut omasta, - vapaasta tahdostani. Minut on pakoitettu siihen vastoin tahtoani. - Tulin tänne tavatakseni sinua ja sanoakseni hyvästi, mutta nyt - matkustan huomenna poikkeamatta Veiriin. - - B. Grange." - -Muriel tuijotti yhä kirjeeseen. Hän oli nyt vapaa, vapaa, eikä hänen -ollut tarvinnut tehdä mitään saavuttaakseen tämän päämääränsä. -Kohtauksen, jota hän oli niin pelännyt, ei tarvinnut milloinkaan -tapahtua. Tuo ajatus tuntui niin äärettömän kevyeltä. - -Mutta sitten singahti äkkiä kuin myrkytetty nuoli hänen mieleensä -hirvittävä epäluulo. Kuka oli antanut hänelle vapautensa takaisin? -Miksi ja millä tavoin oli Blake pakoitettu rikkomaan sanansa? - -Hän luki kirjeen uudelleen ja hänen sydämnensä alkoi jyskyttää aivan -kuuluvasti. Tämän oli Nick tehnyt. - -Ja miksi? Häntä puistatti muistaessaan viimeistä keskusteluaan Nick'in -kanssa Brethavessa. Nick oli alusta pitäen merkinnyt hänet, Murielin, -omakseen, ja sanokoon tohtori Jim mitä hyvänsä, hän ei ollut luopunut -päämäärästään. Nick'in tarkotus oli yhä saada hänet omakseen. Blaken -oli hän jo voittanut. Nyt ei Murielilla enää ollut ketään auttajaa. - -"Muriel, sinä olet niin omituisen näköinen. Mikä sinun on?" kysyi Olga -astuessaan tämän huoneeseen. - -Muriel kietoi kätensä Olgan vyötäisille. - -"Ei mikään", sanoi hän. "Olga, hämmästytkö kovasti, jos kerron sinulle, -etten aio mennä naimisiin kapteeni Grangen kanssa." - -"En", sanoi Olga. "En ole koskaan luullutkaan, että niin kävisi. Enkä -ole sitä toivonutkaan. Oi, Muriel, jospa tahtoisit sen sijaan mennä -naimisiin Nick'in kanssa." - -Muriel työnsi hänet kiivaasti luotaan. - -"En koskaan!" huudahti hän. "En koskaan, koskaan. Suo anteeksi", jatkoi -hän tyynemmin huomatessaan, miten loukkaantuneelta Olga näytti, "en -tarkottanut mitään pahaa. Mutta älä enää milloinkaan puhu siitä, sillä -se on aivan mahdotonta, Olgaseni." - -Mutta Olga oli koko illan sangen hiljainen ja nukkumaan mennessään ei -hänen "hyvää yötä" toivomuksensa Murielille ollut yhtä ystävällisen -herttainen kuin tavallista. - - - - -XXXXII. - -Taistelu oikean puolesta. - - -Saman päivän iltana, kun Daisy parhaillaan pakkasi tavaroitaan, -ilmotettiin hänelle että kapteeni Ratcliffe halusi häntä puhutella. - -Daisy olisi mieluummin vastannut kieltävästi, mutta tuntien Nick'in -luonteen, huomasi hän sen mahdottomaksi. Jos Nick'illa oli jotakin -puhuttavaa hänelle, ei hän antaisi minkään esteen tulla tielleen. - -Tervehtiessään ei Nick suudellut hänen kättään kuten tavallisesti, hän -puristi sitä vain lujasti omassaan. - -"Minulla on teille vaikeata ja kiusallista sanottavaa, mrs Musgrave", -sanoi Nick Ratcliffe. "Ja tämä on minulle sitäkin vaikeampaa, me kun -aina olemme olleet niin hyviä ystäviä. Mitä aiotte tehdä, mrs Musgrave?" - -"En ymmärrä teitä. Ja sanon teille suoraan, että minulla on hyvin -kiire. Järjestän juuri tavaroitani matkakuntoon." - -"Teidän täytyy kuulla minua", vastasi Nick. "Olen täällä Villin -edustajana. Minä olen vanhin ja paras ystävänsä. Oletteko ajatellut, -että hän ahertaa työtä kuin orja siellä Intian vaarallisessa -ilmanalassa? Tiedättehän, miten uskollinen hän on. Ettekö tahtoisi -palata hänen luokseen? Eikö teidänkin mielestänne -- anteeksi suorat -sanani -- ole sangen rumaa kohdella häntä tällä tavoin, kun hyvin -tiedätte, miten hän suree ja kärsii siksi, että te ette palaa hänen -luokseen?" - -Daisy oli aivan kalpea, mutta tyyni. Hän vastasi kylmällä ja varmalla -äänellä: - -"On liian myöhäistä puhua siitä enää. Minä en milloinkaan palaa hänen -luokseen." - -"Milloinkaan!" toisti Nick astuessaan askeleen häntä lähemmä. "Sitä -ette tarkottane." - -"Juuri sitä tarkotan, ystäväni Ei maksa vaivaa koettaa taivuttaa minua. -Olen nyt tehnyt valintani." - -"Minkä olette valinnut?" - -Daisy epäröi hetken. Nick'in varma esiintyminen pelotti häntä. - -Vastahakoisesti hän vastasi: - -"Aion seurata sitä miestä, jota rakastan." - -Daisy odotti Nick'in vimmastuvan, mutta niin ei käynytkään. - -"Jumala teitä kumpaakin armahtakoon", sanoi hän hitaasti, "siten -tärvelette sekä hänen että oman elämänne." - -Daisyn mielestä kuulosti tuo kuin kuolemantuomiolta, hän säpsähti. - -Yht'äkkiä alkoi Nick astella edestakaisin lattialla kuin vangittu eläin -häkissään. - -Vihdoin hän pysähtyi Daisyn eteen. - -"Mrs Musgrave...", alkoi hän, mutta keskeytti sitten puheensa. Hänen -sisimmässään riehui ankara taistelu. - -Daisy katseli häntä ihmeissään. Ei ollut lainkaan Nick'in tapaista -kadottaa itsensä hillitsemiskyvyn tällaisena hetkenä. Ja yhä enemmän -hän ihmetteli, kun Nick äkkiä polvistui hänen eteensä ja tarttui hänen -käsiinsä. - -"Tämä on minun syyni!" huudahti Nick kiivaasti. "Minä olen pakottanut -teidän tähän. Ellei Grange olisi purkanut kihlaustaan Murielin kanssa, -ei tämä ajatus olisi koskaan juolahtanut mieleenne." - -Daisyn kova ilme lauhtui hieman. - -"Mitäpä hyödyttää enää puhua siitä asiasta?" sanoi hän leppeämmin. - -"Mutta niin on asia joka tapauksessa", jatkoi Nick yhä kiivaammin. -"Tein oikein, sen tiedän, mutta jos se tekoni aiheutti tällaisen -onnettomuuden, on rauhani ainaiseksi mennyttä. Minun elämäni tulee -olemaan ainaista helvetillistä tuskaa. Enkä sitten enää milloinkaan -saata uskoa Jumalaankaan." - -Hänen ruumiinsa huojui kuin olisi hän kärsinyt ankaria ruumiillisia -tuskia ja hengitys oli raskasta. - -Daisy tuijotti yhä häneen, kunnes ei enää voinut katsella hänen -ääretöntä tuskaansa. - -"Te ette tule katumaan", sanoi hän. - -"En kadu, sen tiedän varmaan." - -Vihdoin onnistui Nick hillitsemään itsensä ja nousi ylös. - -"Luuletteko tulevanne onnelliseksi?" kysyi hän. "Luuletteko milloinkaan -voivanne unohtaa, mitä nyt uhraatte niin kutsumallenne rakkaudelle? -Luuletteko voivanne unohtaa murtaneenne kelpo miehenne sydämen, -polkeneenne lapsivainajanne muistoa -- pienen poikanne, jota kutsutte -silmienne valoksi ja joka aina ojensi pienet käsivartensa teitä kohden -ja itki aina, kun te sen luota poistuitte?" - -Daisy vapisi. - -"Entä Grange", jatkoi Nick. "Hänelle on kunniansa suuren arvoinen. Hän -on teidän vallassanne. Voitte tehdä hänelle, mitä tahdotte -- mitä -rakkautenne käskee teitä tekemään. Te voitte ohjata hänet takaisin -oikealle tielle ja voitte myös aiheuttaa hänen elämänsä onnettomuuden, -kumman vain haluatte. Mutta älkää kutsuko tunnettanne rakkaudeksi, jos -valitsette jälkimäisen tien. Tosi rakkaus on aina kilpi pahaa vastaan." - -Daisy tuijotti eteensä vahan kalpeana. - -"Mrs Musgrave", jatkoi Nick taasen, "luopukaa Grangesta. Te voitte sen -tehdä, jos rakkautenne on tarpeeksi syvä. Minä kyllä tiedän, miten -vaikeata se on, sillä olen itse sitä kokenut. Se on niin tuskallista, -kuin revittäisiin sydän ruumiista. Mutta sitä seuraa palkkio. Sen -täytyy vielä tulla. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän saa niittää." - -Daisy nosti kalpeat kasvonsa häntä kohden ja näki koko hänen sielunsa -kuvastuvan tuossa katseessa. Nick'in kasvoilla ei nyt ollut tavallista -ivansekaista, omituista ilmettä. Daisy saattoi niistä lukea hänen -sisimmät ajatuksensa. - -"En voi. En voi", huudahti hän. - -Nick kumartui häntä lähemmä. - -"Koettakaa edes, koettakaa", rukoili Nick. - -Daisyn huulet vavahtelivat. Hän tahtoi taasen kieltää, mutta ei saanut -sanoja suustaan. Hänen vastustuskykynsä alkoi horjua. - -"Voitte kyllä jos tahdotte", jatkoi Nick kuumeisesti, kuin olisi hän -puhunut itse puolestaan. "Minä autan teitä. Teidän ei tarvitse tuntea -olevanne yksin. Tulkaa minun kanssani. Te ette voi toteuttaa aiettanne, -uskokaa minua, sillä teidän luonteenne ei sovellu sellaiseen tekoon. -Minä tunnen teidät paremmin kuin te itse. Sydämenne ääni kieltää teitä -sitä tekemästä. Näen sen silmistänne. Jumalan kiitos, että niin on." - -Katkera nyyhkytys tunkihe Daisyn huulilta ja hän peitti kasvonsa -käsillään. - -Nick astui hitain askelin akkunan ääreen. - -Kauan aikaa seisoi hän siinä katsellen pimeyteen. Vihdoin kuuli hän -Daisyn äänen. Tämä oli noussut ylös ja seisoi hänen takanaan. - -Daisy oli tyynen ja rauhallisen näköinen. Hän hymyilikin, mutta tuo -hymyily oli katkerampaa kuin kyyneltulva. - -"Olette voittanut minut, ystäväni", sanoi hän. "Pienen lapsivainajani -ja rakastamani miehen tähden, niin, osaksi myös teidän tähtenne -- tätä -sanoessaan ojensi hän kätensä Nick'ille -- palaan takaisin vankilaani. -Ei, älkää sanoko mitään. Olette jo puhunut tarpeeksi. Mutta minun -täytyy matkustaa yksin. Jättäkää minut nyt, älkääkä tulko luokseni -ennenkuin kutsun teitä. Sen kyllä teen, vaikka se kenties kestäneekin -kauan." - -Hänen äänensä oli varma ja luja, mutta tuska, joka kuvastui hänen -katseessaan, oli niin syvä, että se viilsi Nick'in sydäntä. Nick -huomasi, miten lähellä häntä tappio oli ollut tässä hänen koko elämänsä -vaikeimmassa taistelussa. - -Hän kumartui suutelemaan Daisyn kättä. Ja sitten poistui hän sanaakaan -sanomatta. - -Voitto oli nyt siis hänen, mutta hän ei siitä iloinnut. Syvä ja lämmin -myötätunto täytti hänen sydämensä, hän kärsi voitettunsa puolesta. - -Tuskin viisi minuuttia sen jälkeen meni Daisykin ulos pimeyteen ja -myrskyyn. Hän kulki horjuvin askelin. Ainoastaan muisto pienestä -pojastaan, jota hän oli sylissään kantanut, antoi hänelle voimaa tähän -kulkuunsa. - - - - -XXXXIII. - -Haaksirikko seurauksineen. - - -"Luulen kuulleeni yöllä hätäammuntaa", sanoi mrs Ratcliffe seuraavana -päivänä aamiaispöydässä. - -"Se ei minua lainkaan kummastuttaisi", sanoi tohtori Jim. "Viimeöisessä -myrskyssä tapahtui varmaankin jollekin onnettomuus. Nyt näyttää ilma -jo tyyntyvän. Tuletteko ulos?" kysyi hän kääntyen Murieliin. "Lähden -hetkisen perästä sairaskäynnilleni." - -Muriel suostui mielihyvin. Hän oli mielellään tohtori Jimmin seurassa -ja jo parin päivän perästä hän aikoi matkustaa mrs Langdalen luo. Sen -hän oli päättänyt tehdä saatuaan Daisyn kirjeen ja ymmärrettyään, että -Daisy syystä tai toisesta oli kyllästynyt hänen seuraansa. - -Tohtori Jimmin kanssa hän ei enää puhunut suruistaan ja huolistaan. Hän -oli vain kertonut kihlauksensa purkautuneen. - -Istuessaan tohtorin vastaanottohuoneessa autoa odotellen hän kuuli -äkkiä kavion kapsetta ja katsahtaessaan ulos akkunasta huomasi -ratsastajan ajavan täyttä laukkaa taloa kohti. Ratsastaja hyppäsi -kiireesti alas ratsultaan ja soitti kiivaasti ovikelloa. Tohtori Jim -meni avaamaan ja Muriel kuuli Nick'in äänen: - -"Olipa onni, ettet vielä ehtinyt lähteä. Joudu nyt kanssani. Grange -hukkui aamulla ja... ja luulen, että tämä vie Daisyltä hengen. Tule -Jumalan nimessä pian." - -Muriel seisoi jäykkänä kuin olisi saanut halvauksen. - -"Tule sisälle", kuuli hän tohtorin sanovan. "Sinun täytyy juoda -jotakin. Olen aivan heti valmis lähtemään." - -Samassa astuivat he kumpikin huoneeseen, jossa Muriel oli. Nick horjui -ja tarttui tohtorin käsivarteen. Silloin hän huomasi Murielin. Tohtori -rypisti kulmakarvojaan ja asetti Nick'in tuolille. - -Ponnistaen äärimmilleen tahdonvoimaansa sai Muriel liikuntakykynsä -takaisin ja astui suoraan Nick'in luo. - -"Sanoitteko, että Blake on kuollut?" kuiskasi hän. - -Nick huomasi parhaaksi ilmottaa hänelle totuuden. - -"Niin", sanoi hän. "Grange meni aamulla muutamien kalastajien -kanssa pelastamaan erään haaksirikkoutuneen laivan miehistöä. -He pääsivätkin laivalle, mutta sen miehistö olikin suurempi kun -mitä kalastaja-alukseen mahtui ja silloin Grange hyppäsi mereen -luovuttaakseen paikkansa toiselle. Hän luuli voivansa pitää kiinni -nuorasta, joka oli kiinnitetty kalastaja-alukseen, ja siten päästä -rantaan, mutta myrsky olikin liian ankara, nuora katkesi. Kaksi tuntia -sitten ajautui hän rantaan. Hän oli ollut vedessä jo kello kolmesta -alkaen aamulla ja oli mahdotonta häntä saada enää henkiin. Se oli jo -liian myöhäistä." - -Nick vaikeni ja tyhjensi lasin, jonka tohtori Jim oli asettanut hänen -viereensä. - -Muriel seisoi yhä paikallaan ja katseli häntä. Tuon tuostakin huomasi -hän Nick'in vapisevan kuin vilusta. - -Tohtori laittautui lähtökuntoon ja hänen poistuttuaan hetkeksi -huoneesta, sanoi Nick: - -"Älkää antako sen vaikuttaa itseenne noin valtavasti. Hän kuoli kuin -mies." - -"Miksi annoitte te hänen lähteä?" huudahti Muriel kiihkeästi. "Eikö -olisi ollut toisia menijöitä hänen sijastaan? Tehän olitte siellä. -Miksi ette pidättänyt häntä?" - -"Näytte pitävän minua kaikkivaltiaana", vastasi Nick miltei hymyillen. - -Muriel katsoi häneen uhmaten. - -"Teidän tahtonnehan aina pääsee voitolle", sanoi hän katkeroituneella -äänellä. "Kiellättekö olevanne juuri se henkilö, joka pakotti Blaken -kirjottamaan tuon kirjeen?" - -Nick ei kysynyt, mitä hän tarkotti. - -"En", vastasi hän niin vilpittömästi, että Muriel aivan hämmästyi, -"sitä en kiellä. Kuten tiedätte, en ole koskaan hyväksynyt -kihlaustanne." - -Hänen suoruutensa sai Murielin pois suunniltaan. Hänen silmänsä -salamoivat. - -"Te saitte hänen peruuttamaan kihlauksensa", sanoi hän, "mutta te ette -voinut estää häntä heittäytymästä varmaan kuolemaan." - -Nick vastasi tyynesti ja, kuten Murielista tuntui, sydämettömän -kylmästi: - -"Ei ollut minun asiani pidättää häntä urotyöstään. Hän oli ainoa, joka -saattoi ottaa johdon käsiinsä. Ellei hän olisi sitä tehnyt, eivät -kalastajatkaan olisi lähteneet." - -"Oliko teidän joukossanne siis ainoastaan yksi mies?" kysyi Muriel -halveksuen. - -"Oli", vastasi Nick syvään kumartaen. "Muut olivat kuin pelästyneitä -lampaita lukuunottamatta erästä, joka oli -- raajarikko." - -Muriel tunsi sydämensä puristuvan kokoon tuskasta. Tuntui aivan kuin -olisi joku lyönyt häntä vasten kasvoja. Ja tuo tunne yllytti häntä yhä -julmemmaksi. - -"Te tiesitte, ettei hän enää palaisi", sanoi hän raivosta vapisevalla -äänellä. "Teidän tarkotuksenne ei ollutkaan, että hän palaisi." - -Nick'in silmät näyttivät ikäänkuin suurenevan ja Muriel luuli jo -iskun osuneen. Hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt hänen silmissään -sellaista ilmettä ja vaistomaisesti vältti hän tuota katsetta kuin -välkkyvää salamaa. - -Mutta kun Nick vastasi, ei Muriel enää uskonut loukanneensa häntä. - -"Vai niin, niinkö luulette!" kysyi hän hymähtäen. "Olipa se sangen -ystävällinen ajatus. Olisi hauska tietää, minkälaisena te oikeastaan -pidätte minua?" - -Muriel ei antanut hänen kauan odottaa vastinetta. - -"Pahana henkenä", huudahti hän hysteerisesti: "Pidän teitä pahana -henkenä." - -Nick käänsihe poispäin niin kiivaasti, että Muriel säpsähti, mutta kun -Nick taasen alkoi puhua, selin häneen, katosi hänen pelkonsa. - -"On samantekevää, minkälaisena te pidätte minua", sanoi hän käheästi. -"Teidän ei enää tarvitse etsiä suojelijoita minua vastaan, sillä minua -ette näe enää milloinkaan, ellette itse tule luokseni. Kotka iskee -saaliiseensa vain kerran -- varsinkin tällainen yksisiipinen kotka." - -Muriel kuuli selvään hänen naurunsa, mutta ei nähnyt, miten Nick painoi -kättään sydäntään vasten. Puhuessaan oli hän edennyt oven luo, siinä -kääntyi hän Murieliin päin, ja loi häneen viimeisen, käsittämättömän -katseen. Mitään puhumatta hän lähti sitten pois huoneesta. Muriel kuuli -Nick'in askeleiden yhä hiljenevän. Hänen sisimmässään riehui taistelu, -jota hän turhaan koetti tukahuttaa. - - - - -XXXXIV. - -Merkillinen sormus. - - -Myöhään saman päivän iltana sai Muriel tohtori Jimmiltä seuraavan -lyijykynällä kirjotetun kirjelipun: - -"Te ette voi täällä olla miksikään hyödyksi. Daisylla on aivokuume, -joka on varmaan aiheutunut hänen serkkunsa kuolemasta, ja minä katson -parhaaksi, ettei hänellä ole lähellään ketään tuttavaa. Saatte olla -vakuutettu siitä, että teemme kaiken voitavamme. Ja mitä teihin -itseenne tulee, neuvon teitä matkustamaan mrs Langdalen luo. Te -kaipaatte vaihtelua. Kirjotan teille sitten, miten Daisyn laita on, -mutta kestänee jonkun aikaa, ennenkuin muutos hänen tilassaan tapahtuu." - -Muriel piti parhaana näinollen matkustaa. Hän ikävöi pois sieltä kaiken -sen hermojännityksen jälkeen, jota hän oli viime aikoina saanut kestää. - -Viimeisenä iltana Weirissa meni hän jo aikaisin huoneeseensa, mutta -ei paneutunut levolle. Hän oli päättänyt tehdä jotakin, jotta jälleen -saisi takaisin tunnonrauhansa. - -Vapisevin käsin avasi hän laatikon, jossa hän säilytti muistojaan ja -kalleuksiaan. Laatikon pohjalla oli pieni silkkipaperikäärö. Hän otti -sen käteensä ja aikoi panna sen avaamattomana kirjekuoreen, mutta sitä -hän ei voinutkaan tehdä. - -Vihdoin -- silloin oli puoliyö jo aikoja sitten vierähtänyt ohitse --- avasi hän käärön. Vastoin tahtoaan otti hän sormuksen kääröstä ja -katseli sitä. Rubiinit välkkyivät kuin veripisarat, ne säihkyivät -monissa eri vivahduksissa lampun kirkkaassa valossa. "_Omnia vincit -amor_." Nuo sanat polttivat kuin tuli. Oli ollut aika, jolloin hän oli -epäillyt, oliko niissä perää. - -Nyt hän sen tiesi. Nick oli pakottanut hänet sen huomaamaan. Nick oli -vanginnut hänet. Jonkinlaisin taikakeinoin oli hän sytyttänyt Murielin -sydämeen tulen, joka ei koskaan sammuisi. Vastoin hänen tahtoaan -ja hänen vastustuksestaan huolimatta oli Nick sen tehnyt. Hän oli -valloittanut tytön herkän sydämen huolimatta tämän syvästä vihasta -häntä kohtaan. Ja nyt oli Nick hänet jättänyt täten pirstottuaan hänen -elämänsä. Ja Muriel tiesi, ettei kukaan milloinkaan osaisi vallita -häntä niinkuin Nick. Eikä kukaan mies koskaan voisi sammuttaa hänen -sydämessään liekkiä, jonka Nick oli sinne sytyttänyt. - -Ja tämäkö oli siis rakkautta, tämä jano, jota ei koskaan voisi -sammuttaa ja ikävä, joka ei milloinkaan saisi tyydykettä? Rakkaus oli -siis voimallinen, voittamaton, kuolematon. Hän oli koettanut tappaa -sitä jo pienenä taimena, mutta se oli sentään jäänyt eloon. Se oli -kasvanut ja kehittynyt, kunnes hän oli aivan tukehtua sen ikeen alle. -Oli aivan turhaa enää taistella sitä vastaan, nyt huomasi hän sen. - -Muriel kysyi itseltään, miten rakkaus oli herännyt hänen sydämessään. -Vastinetta siihen ei hän saanut, hän ymmärsi vain, että oli rakastanut -Nick Ratcliffeä jo kauan, kauan. Hän ymmärsi nyt senkin, ettei kukaan -vihaa toista ihmistä, siten kuin hän oli Nick'ia vihannut, ellei -rakkaus siihen yllytä. Rakkaus on julmaa ja armotonta. Se voittaa -tosin kaiken, mutta se heittää vankinsa erämaahan, jossa näitä odottaa -nälkäkuolema. - -Yön hiljaisuudessa kuului pientä liikettä. Ujo koputus uudistui -ja kääntyessään oveen päin näki Muriel Olgan seisovan yöpuvussaan -kynnyksellä. - -"Olin hereillä", selitti tyttönen, "ja kuulin sinun vielä liikkuvan -täällä, siksi tulin katsomaan, voisinko jotenkin auttaa sinua." - -Muriel syleili häntä. Hänestä tuntui, kuin olisi itse Jumala lähettänyt -Olgan hänen luokseen tänä sanomattoman katkerana ja tuskaisena hetkenä. - -Muriel ei puhunut mitään ja hetken perästä kysyi Olga hiljaa: - -"Itketkö kapteeni Grangen kuolemaa?" - -"Kadehdin häntä siksi, että hän sai kuolla", vastasi Muriel. "Olga -kultaseni, tahdotko tehdä minulle pienen palveluksen? Ota tuo sormus. -Se on Nick'in. Hän antoi sen minulle kauan sitten muistoksi jostakin. -Pyydän, että sinä antaisit sen hänelle takaisin ja sanoisit, että minä -mieluummin toivoin voivani unohtaa kaiken." - -Olga otti sormuksen, mutta hänen huulensa vapisivat. - -"Etkö enää koskaan ole ystävällinen Nick'ille?" kysyi hän. - -Muriel oli vaiti. - -"Ja sentään lupasit olla hyvä hänelle", sanoi tyttönen nuhtelevasti. - -Muriel käänsi kasvonsa pois eikä vastannut kotvaan. - -"Siitä ei ole mitään hyötyä, Olga", sanoi hän vihdoin. "Minä en voi. En -mitenkään. Se ei ole minun syyni, vaan hänen. Oi, luulen, että sydämeni -särkyy." - -Ja samassa purskahti hän niin rajuun itkuun, että Olga pelästyi, sillä -hän ei milloinkaan ennen ollut nähnyt kenenkään noin hillittömästi -itkevän eikä hän ymmärtänyt, miten lohduttaa ystäväänsä. - -Olga jäi Murielin luo yöksi, mutta kun hän päivän sarastaessa heräsi ja -näki Murielin vihdoin vaipuneen uneen, hiipi hän hiljaa pois puristaen -kädessään Nick'in sormusta, kuin olisi pelännyt sen hukkuvan. - - - - -XXXXV. - -Kotiin palannut. - - -Aurinko laski kaikessa loistossaan yli äärettömien tasankojen. - -Vesijohtolaitoksen vieressä olevassa pienessä huvilassa paloi lamppu. - -Eräs nuori englantilainen, jonka koko olemus kuvasti lujaa ja -järkähtämätöntä kestävyyttä, istui pöydän ääressä ahkeraan -työskennellen. - -Hänen kätensä liikkui nopeasti paperilla. Kasvoissa oli vielä jotakin -poikamaista, vaikkakin huulet olivat lujasti yhteenpuristetut ja -silmissä oli pinnistynyt ilme. Hän näytti kokonaan kiintyneen työhönsä, -silloin tällöin kohotti hän päätään vilkaistakseen muistikirjaansa. -Ajasta hän ei näkynyt mitään välittävän. - -Oven avautuessa katsahti hän ylös silmissään odottava ilme, joka -kuitenkin heti sammui. - -"Heti, Sammy", sanoi hän kumartuen uudelleen työhönsä. - -Valkopukuinen Sammy, joka oli hänen kaikkensa, ei poistunut, vaan jäi -odottamaan liikkumattomana kuin kuvapatsas. - -Hetken perästä huomasi Will Musgrave tämän, nousi ylös syvään huoaten -ja pyyhkäisi kädellään otsaansa. - -"No, miten on?" kysyi hän. "Sinun ei tarvitse vaivautua sanomaan, ettei -mitään kirjettä tullut." - -"Päivällinen jäähtyy, sahib", vastasi Sammy, jolle Daisy oli antanut -tämän nimen, hän kun ei osannut lausua miehen intialaista nimeä. "Mitä -sanoneekaan rouva-sahib minulle, kun palatessaan näkee sahibin noin -laihtuneen." - -Willin kasvojen ilme muuttui. Tuolla nuorella miehellä oli avoimet -ja sangen rehelliset kasvot. Hän ei nauranut Sammyn vakavalle -kysymykselle, ravisti vain päätään. - -"Rouva-sahib tulee", selitti Sammy vakuuttavasti. "Ja mitä vastaa hänen -palvelijansa, kun hän kysyy, miksi hänen sahibinsa on niin laiha?" - -Will asetti kätensä ristiin niskan taakse ja nojautui taapäin. Hänen -katseensa oli taasen kovettunut. - -"Älä ole rauhaton, Sammy", sanoi hän. "En odota rouva sahibia." - -Mutta miehen huolenpito liikutti häntä ja hän järjesti paperinsa -jättääkseen työnsä hetkiseksi. Yhtä hyvin voisi hän syödäkin, ajatteli -hän, kuin puhella tästä asiasta. Raskain askelin meni hän ruokasaliin -ja istuutui katetun pöydän ääreen. - -Ei, hän ei odottanut Daisya. Oli kulunut jo kokonaista viisi kuukautta -siitä, kun hän oli saanut tietää Daisyn ankarasti sairastuneen ja -ainoastaan tohtori Jimmin vakava neuvo oli estänyt hänen matkustamasta -hänen luokseen. Tohtori oli kirjottanut, että kestäisi viikkoja, -vieläpä kuukausiakin, ennenkuin hän saisi nähdä Daisyn sekä ettei -tämä missään tapauksessa vielä pitkiin aikoihin voinut seurata häntä -Intiaan. Tämä oli kuolinisku Willin toiveille ja unelmille. Kirje -oli aivan lyhyt, mutta hänen oli helppo ymmärtää, mikä totuus noiden -varovien sanojen takana piili. Hän käsitti, että hänen läsnäolonsa -voisi pahentaa Daisyn tilaa, niin, vieläpä aiheuttaa kaikkein -pahinta. Ja siitä päivästä asti oli hän heittänyt mielestään koko -matka-ajatuksen. - -Hänellä oli mahdollisuuksia pikaiseen ylennykseen. Hänen kestävyytensä -ja ammattitaitonsa olivat harvinaiset. Ei ollut luultavaa, että -hänen enää kauan aikaa tarvitsi olla täällä, jossa ilmanala oli niin -sietämätön. Mutta menestymisellä ei ollut enää mitään merkitystä -hänelle. Oli aivan samantekevää, missä hän nyt oleskeli. - -Will Musgrave tiesi, että Daisy oli parempi, niin, ehkäpä aivan terve, -mutta kirjettä hän ei ollut Daisylta saanut. - -Jim kirjotti joskus ja Nick säännöllisesti, kunnes muutama viikko -sitten hän yht'äkkiä lopetti kirjottamisen selittämättä minkäänlaista -syytä. - -Daisyn paluuseen ei Will enää hetkeäkään uskonut, mutta hänen -sisimmässään kyti kuitenkin salainen toivo, että Daisy kenties kutsuisi -hänet luokseen, edes käymätielle. - -Tehdäkseen Sammyn mieliksi koetti hän syödä, mutta hän oli iloinen kun -ateria oli ohitse ja meni kuistille sytyttämään savukettaan. Taivas -oli kauttaaltaan tähdissä. Jostakin syystä tuli hän muistaneeksi -erästä kesäiltaa muutama vuosi sitten, kun hän oli kävellyt Daisyn -kanssa englantilaisessa puutarhassa ja Daisy oli luvannut tulla hänen -vaimokseen. Will muisti niin hyvin Daisyn hiljaisen, sointuvan naurun, -hän näki Daisyn ystävällisen ja samalla hieman ivallisen katseen ja -kuuli hänen jonkun verran katkeran, mutta ei silti vastahakoisen -äänensä hänen antaessaan hänelle myöntymyksensä. Will oli jo kauan -tietänyt, ettei Daisy rakastanut häntä, sillä sen oli Daisy suoraan -sanonut hänelle. Mutta nuorena ihminen uskoo tulevaisuuteen ja hänkin -toivoi vähitellen voittavansa Daisyn vastarakkauden. - -Will Musgrave huokasi syvään. Savuke oli sammunut. Hän nousi hitaasti -ylös aikoen mennä jälleen työhönsä. - -Samassa pysähtyi hän ja tuijotti eteensä. Veri tulvahti hänen -sydämeensä. - -Hänen työhuoneessaan, lampun himmeässä valossa, seisoi hänen vaimonsa -odottaen häntä. - - - - -XXXXVI. - -Mies ja vaimo. - - -Daisy ei puhunut mitään, ei edes tervehtänyt häntä. Hän oli aavemaisen -kalpea ja piti käsiään lujasti yhteenpuristettuina. - -He katselivat toisiaan hetkisen kumpikin aivan liikkumattomina. - -Will tointui ensin. Hän koetti sanoa jotakin, mutta ei voinut. - -"Will", sanoi Daisy vihdoin, "etkö tahdo puhua minulle?" - -Hänen äänensä vapisi. Will astui samassa hänen luokseen ja tarttui -hänen käsiinsä. - -"Daisy!" huudahti hän. "Luulin näkeväni unta. Miten ihmeen tavalla...?" - -Hän pysähtyi äkkiä, sillä Daisy vetäytyi kauhuissaan taapäin -välttääkseen hänen suudelmaansa. - -Will piti yhä hänen käsiään omissaan ja katseli häntä. Daisy oli -palannut hänen luokseen, mutta hänestä tuntui, että Daisy oli sentään -niin saavuttamattoman kaukana hänestä, kauempana, kuin niinä monena -kuukautena, jolloin he olivat olleet erossa. - -Hän päästi Daisyn kädet. - -"Miksi et ilmottanut minulle tulostasi?" - -Daisy painoi kättään sydäntään vasten, näytti siltä kuin olisi hänen -vaikea hengittää. - -Vaistomaisesti koetti Will auttaa häntä ja sanoi kiireesti: - -"Sinun täytyy saada jotakin syötävää. Olet niin äärettömän väsynyt. -Etkö tahtoisi istua ja..." - -Taasen keskeytti hän puheensa ja tuijotti Daisya. Lampun valo osui nyt -suoraan hänen kasvoilleen ja Will huomasi, että hänen tukkansa ei enää -ollut vaalea, vaan hopeanharmaa. - -Nähdessään Willin katseen alkoi Daisy puhua nopeaan, lyhyin ja -katkonaisin lausein: - -"Olen ollut sairas, kuten tiedät. Sairastin aivokuumetta, sanoi tohtori -Jim. Silloin tapahtuu välistä, että hiukset käyvät tämän näköisiksi." - -"Oletko nyt aivan terve?" kysyi Will. - -"Olen. Olen jo kauan ollut aivan terve", vakuutti Daisy kuumeisesti. -"Kiitos, en minä tarvitse mitään. Söin tuolla kylän dok-bungalow'issa. -Minusta oli parasta tehdä siten." - -Hän kiihtyi yhä enemmän puhuessaan ja vaipui syvään hengittäen -läheiselle tuolille. - -"Sanohan toki, mikä sinun on", sanoi Will tyynesti, mutta hänen -äänessään oli käskevä sävy, jollaista Daisy ei koskaan ennen ollut -huomannut. "Miksi tulit tällä tavoin?" - -"En ole tullut jäädäkseni tänne, Will", kuiskasi Daisy tuskin -kuuluvasti. - -Willin kasvot kovettuivat. - -"Kahdenkymmenen kuukauden kuluttua!" sanoi hän. - -Daisy painoi päänsä alas. - -"Tiedän kyllä. Se on kokonainen ijäisyys. Olet jo oppinut elämään ilman -minua. Niin ainakin toivon sinun itsesi tähden." - -Will ei vastannut. Vihdoin sanoi hän: - -"Etkö tahtoisi sanoa, mikä sinua kiihdyttää? Sinun ei tarvitse lainkaan -pelätä." - -Hänen äänensä lempeä sointuko se oli, joka antoi Daisylle takaisin -rohkeutensa? Hän katsoi Williin. Oliko tuo tyyni, päättäväisen näköinen -mies, joka seisoi tuossa niin varmana hänen edessään, sama kiihkeä, -poikamaisen hempeäluonteinen mies kun ennen? Hänessä oli nyt jotakin -uutta ja arvokasta, joka teki Daisyyn syvän vaikutuksen. Tuntui miltei -siltä, kuin olisi Will kasvanut jollain tavoin. - -"Olen tullut sanoakseni sinulle kaiken", sanoi Daisy. "Kun olen sen -sanonut, menen jälleen. Katoan ainaiseksi elämästäsi." - -Willin huulet puristuivat lujasti yhteen, mutta hän pysyi vaiti. - -Daisy nousi hitaasti ylös, vaikka hän tuskin jaksoi seisoa suorana. - -"Will", alkoi hän vapisevalla äänellä, "sinä olet aina luottanut -minuun, aina ollut minulle uskollinen. Oli aika, jolloin miltei -jumaloit minua, mutta se aika ei palaja enää milloinkaan, sillä minä -en ole sinun arvoisesi. Ymmärrätkö? Minut estettiin jättämästä sinua -vasta viime hetkessä. Muuten en nyt seisoisi tässä edessäsi. Mutta -olen tehnyt syntiä sydämessäni. Ja sama tunne elää vieläkin minussa. -Nyt olen sanonut sanottavani. Sinun täytyi saada tietää se... En pyydä -sinulta armoa enkä anteeksiantoa." - -Ääni ja voimat peittivät hänet samassa. Hän horjui ja vaipui lattialle -rajusti nyyhkien. - -Sanaakaan sanomatta kumartui Will ja nosti Daisyn ylös. Hän oli -aivan kalpea, mutta ei epäröinyt hetkeäkään, vaan toimi ripeästi ja -päättävästi, varmana omasta itsestään. - -Nostaen Daisyn syliinsä kantoi hän hänet akkunan luona olevalle -leposohvalle. - -Ja kun Daisy vihdoin, äärimmäisen väsyneenä, taukosi itkemästä, huomasi -hän Willin polvistuneena vierellään hiljaa hyväilevän hänen hiuksiaan. -Daisy käänsi kasvonsa toisaalle, hän ei voinut katsoa Williin. Eikä -Will sitä tahtonutkaan. - -Sitten sanoi Will vitkaan, vakavalla ja varmalla äänellä: - -"Daisy, tästä emme enää milloinkaan puhu sanaakaan." - -Daisy säpsähti. Myötätuntoa niin, kenties jonkunlaista ystävyyden -sekaista sääliäkin oli hän luullut saavansa osakseen, mutta ei -tällaista. Hän koetti irtautua Willin syleilystä, mutta tämä ei -päästänyt häntä. - -"Ei, ei, Will", pyysi hän murtuneena. "Anna minun mennä sinun itsesi -tähden." - -"En laske, en voi laskea sinua luotani nyt kun kerran olet palannut, -Daisy", sanoi Will tyynesti. - -"Mutta ethän tahtone pitää minua luonasi", kuiskasi Daisy katkerasti. - -"Vaiti", sanoi Vili, "sinä olet vaimoni. Minä rakastan sinua enkä sinua -luotani päästä." - -Kyyneleet valuivat Daisyn poskille, mutta tällä kertaa ne kevensivät -hänen tuskaansa. Hän ei enää koettanutkaan työntää Willia luotaan. - -"Mutta minun täytyy kertoa sinulle kaikki. Minun täytyy", kuiskasi hän. -"Jos aiot antaa minulle anteeksi, täytyy sinun myös tietää kaikki." - -"Kerro siis, jos se keventää mieltäsi. Mutta ennenkuin alat, sanon -sinulle, että olen jo antanut anteeksi kaiken." - -Hän kuunteli Daisyn kertomusta keskeyttämättä häntä kertaakaan. -Kaksikymmentä pitkän pitkää kuukautta olivat opettaneet hänet -kärsivälliseksi. Daisyn lopetettua sanoi hän vain: - -"Ja sinä luovuit hänestä?" - -Daisy vapisi tuskasta muistaessaan tuota hetkeä. - -"Niin. Nick osotti minulle, miten paha ja väärä tekoni olisi ollut. Ja -hän... hän antoi minun valita. Hänenkin mielestään se oli väärin. Hän -ymmärsi tarkotukseni. Ja samana yönä, Will, samana yönä hän kuoli." - -Will puristi häntä lujemmin rintaansa vasten. - -"Rakkahimpani", sanoi hän. - -"Sinun tulisi vihata minua", puuskahti Daisy nyyhkien. - -"Vaiti", kuiskasi Will. - -Ja Daisy ymmärsi, että Will tuolla ainoalla sanallaan tahtoi saada -hänet, Daisyn, tajuamaan, että hän unohti sen syvän kuilun, joka oli -heidän välilleen muodostunut. Will tahtoi, että Daisy uskoisi hänet -kyllin vahvaksi rakentamaan sillan tuon ammottavan kuilun yli. - -Ja kun Will sitten suuteli häntä vakava ilme kalpeilla kasvoillaan, -kietoi Daisy kätensä hänen kaulaansa kuin väsynyt lapsi. Hän ei -enää pelännyt Willin katsetta, oli vain kiitollinen hänen hellästä -huolenpidostaan. - -Hetken perästä alkoi Will kysellä häneltä matkastaan sekä mitä hän -sillä tarkotti, kun sanoi jo syöneensä. - -"Saavuimme tänne, Nick ja minä, hetkinen sitten", kertoi Daisy. - -"Nick? Minne hän jäi?" - -"Hän jäi odottamaan dök-bungalowiin. Lupasin tulla takaisin pian", -kuiskasi Daisy kätkien kasvonsa miehensä rintaa vasten. - -"Mutta hänenhän täytyy tulla tänne, eikö niin?" sanoi Will hyväillen -hänen päätään. "Lähetän heti noutamaan häntä." - -Tultuaan takaisin kumartui hän taasen Daisyn puoleen. - -"Nyt on sinun mentävä nukkumaan, Daisy. Kannan sinut vuoteeseen kuten -ennen Simlassa, kun pieni lemmikkimme oli syntynyt. Oma pieni poikani, -muistan vielä, miten hänellä aina oli tapana hymyillä unissaan." - -Daisy nousi hitaasti istumaan. - -"Oi, Will", sanoi hän hiljaa, "Jospa hän olisi saanut elää!" - -Will painoi häntä lujasti rintaansa vasten ja huokasi syvään. - -"Ehkä... joskus, Daisy", kuiskasi hän. - -Daisy puristautui häntä lähemmä kuiskaten: - -"Will, se olisi hartain toivoni." - - - - -XXXXVII. - -Eräs kutsu. - - -Kilparadalla oli polttavan kuuma, miltei sietämätön helle, ajatteli -nuori tyttö, joka istui lady Bassetin hienoissa ajopeleissä kylmän -katkera ilme kauniilla kasvoillaan katsellen ihmisvilinää. - -Hän kärsi kovin kuumuudesta, joka tällä kertaa olikin tavallista -suurempi Ghawalkhand'issa, jossa sir Reginald perheineen -virkatehtäviensä vuoksi -- hänet oli nimittäin määrätty nuoren rajah'in -neuvonantajaksi -- tänä vuonna oleskeli. Lady Basset oli kovin -pahoillaan siitä, etteivät he päässeet Simlaan, mutta Muriel Roscoe ei -olisi enää milloinkaan sinne tahtonutkaan. - -Hänen elämänsä oli nyt niin tyhjää ja ilotonta. Huvit eivät lainkaan -häntä viihdyttäneet. Mutta kukaan ei aavistanut, miten yksinäiseksi hän -tunsi itsensä. Ei kenkään tiennyt, että hänen sydämensä oli kuoleman -sairas, joskin hän oli aina niin tyynen ja levollisen näköinen. Ei sitä -tiennyt Bobby Fraserkaan, jolla ylipäänsä oli sangen tarkka huomiokyky. -Hän kävi usein Murielin luona, mutta ei suinkaan siksi, että tyttö -olisi ollut vilkas ja iloinen. Bobby Fraser oli erittäin reipas nuori -mies ja kaikkien suosikki seuraelämässä. - -Hän oli juuri tuonut Murielille teetä ja istui nyt jutellen hänen -kanssaan. Lady Basset oli hetkiseksi poistunut. - -Bobby Fraser kysyi, oliko Muriel lyönyt tennistä. Ei, sitä hän ei ollut -tehnyt. Bobby kertoi pelanneensa ja hävinneensä oikein perinpohjin. - -"Kuka olisikaan voinut uskoa sivullisen vievän palkinnon? Mieleeni -johtuu eräs mies, jonka seurassa ennen usein oleskelin, Nick -- en enää -muista hänen sukunimeään -- ja joka otti osaa erääseen kilpa-ajoon -Shapurassa. Kerrottiin, että hän oli lyönyt vetoa voittavansa ensi -palkinnon. Aivan viime hetkessä saapui hän kilpakentälle ratsastaen -laihalla ja vieläpä ontuvalla hevoskaakillaan, mutta kuitenkin sai hän -'Suuren Mogulin-maljan'. Se oli tosiaan aivan satumaista. Ratsastaja -oli notkea kuin apina ja hevonen kiiti kuin vihuri. Kaikki ihmiset -sanoivat, että tässä menossa oli jotakin noitakonstia, magnetismia, -taikuutta tai jotakin muuta sen tapaista. Ja minäkin miltei uskon sen. -Tuo samainen Nick oli omituinen olento. Onpa naurettavaa, etten saata -muistaa hänen sukunimeään. Matkustin tänne Intiaan samassa toivossa -kuin hänkin." - -Bobby Fraserilla riitti juttuja aivan loppumattomiin, vaikkakaan hän ei -koskaan kertonut yhtä asiaa kahdesti samalle kuulijalle. - -Hän tarjoutui tuomaan Murielille lisää teetä, mutta tämä ei enää -huolinut. Hän halusi vain kuulla enemmän tuosta omituisesta "Suuren -Mogulin-maljan" voittajasta. - -Bobby teki parhaansa tyydyttääkseen hänen uteliaisuuttaan. - -"Hän oli noin keskikokoinen, ehkä hieman pienempi ja ruma kuin -apina. Hänen kasvonsa olivat sangen kurttuiset ja silmät kiilsivät -kuin kinematografi. -- Mutta rohkea ja uljas hän oli. Luulin hänellä -olevan erinomaiset ylenemismahdollisuudet, mutta parina viime vuotena -hän on kadonnut aivan jäljettömiin. Muistan erään pienen tapahtuman -yhteiseltä laivamatkaltamme. Salongissa pelattiin korttia ja hän seisoi -vieressä katselemassa. Eräs nainen pelasi väärin ja Nick huomasi sen. -Tosiaan ikävä tilanne! Mutta hän tiesi heti mitä tehdä. Hän raapasi -yksinkertaisesti tulen savukkeeseensa ja sytytti samalla tuon naisen -hameen." - -Muriel kuunteli kertomusta niin jännitettynä, että häneltä aivan -huomaamattaan pääsi kauhun huudahdus. - -"Niin, eikö se ollutkin hiukan liiaksi uskallettu?" sanoi Bobby. -"Me luulimme ensin sen johtuneen huolimattomuudesta. Sain vasta -jälkeenpäin tietää, että hän teki sen tahallaan, mutta itse hän -ei sitä minulle kertonut. Pelipöytä kaatui, hame oli ilmitulessa, -naiset saivat hysteerisiä kohtauksia, mutta tulen sytyttäjä sammutti -lieskan paljailla käsillään. Hän pyysi monin kerroin anteeksi ja hänen -kätensä paloivat verille. Kyseessä oleva nainen ei vahingoittunut -lainkaan, paitsi hänen hermonsa ja mielentilansa joutuivat kiihdyksiin. -Loppumatkalla hän ei ollut huomaavinaankaan Nick'ia, mutta enpä luule -Nick'in sitä suurestikaan surren. Häneen ei mikään sanottavasti -vaikuttanut. Hän... Anteeksi, mrs Philpot viittoo minulle tuolla. Minun -täytynee kai mennä hänen luokseen. Hyvästi hetkiseksi." - -Bobby kiiruhti pois jättäen Murielin syviin ajatuksiin, kunnes lady -Basset herätti hänet unelmistaan. - -"Vai niin, olet jo saanut teetä. Sepä hyvä, lapsi kultaseni. Luulin -nähneeni Bobby Fraserin äsken luonasi. Hän on niin äärettömän -herttainen sinua kohtaan." - -Lady Basset piti viisaimpana olla ilmaisematta, että hän tiesi Murielin -ja Grangen kihlauksen purkautuneen ennen Grangen odottamatonta -kuolemaa. Hänen hartain toivonsa oli nyt naittaa "tuo rakas lapsi" niin -pian kuin mahdollista ja sitä hän ei koettanutkaan salata. Viime aikana -oli hän alkanut toivoa, että Bobby Fraser kosisi Murielia. - -Siksipä olikin hän nykyisin sangen ystävällinen hoidokkiaan kohtaan, -jota hyvyyttä tämä ei kuitenkaan ymmärtänyt oikein arvostella. - -Muriel oli iloinen kun kotiinlähdön aika tuli, sillä hän halusi -kernaasti olla yksin. Bobbyn kertomus oli niin omituisella tavalla -järkyttänyt hänen mieltään. Hän oli viime aikoina tuntenut olevansa -aivan erotettu menneisyydestään. Nick'in nimeä ei enää kenkään -maininnut hänen läsnäollessaan. Olgakaan ei kirjeissään puhunut -hänestä. Nick oli jäljettömiin kadonnut. Mutta nyt oli Bobbyn eloisa -kuvaus taasen loihtinut Nick'in hänen eteensä aivan ilmielävänä. -Tuntikausia olisi Muriel väsymättä voinut kuunnella Bobbyn kertovan -hänestä. Kuullessaan vain hänen nimensä oli veri syöksähtänyt Murielin -poskille. - -Lady Basset ei häirinnyt Murielia näissä unelmissaan, joiden hän -luuli johtuvan aivan toisista syistä, mutta kun Muriel kurottautui -vaunusta heittääkseen pari kolikkoa vanhalle kerjäläiselle, joka -istui residensitalon muurien luona, ei hän voinut pidättyä lausumasta -paheksumistaan. - -"Etkö voisi olla rovoillasi yllyttämättä noita ihmisiä. Ne ovat niin -epävarmoja ja nykyisinä rauhattomina aikoina säikähdän heti, kun vain -näenkin tuollaisen olennon." - -Muriel pyysi anteeksi ja päätti itsekseen tästä lähin jakavansa -almujaan vain lady Bassetin poissaollessa. - -Kotia tultuaan hän näki pöydällään kirjeen. Kirje oli Will Musgravelta -ja kuului: - - "Parahin miss Roscoe! - - Monasti epäröityäni olen vihdoin päättänyt kirjottaa teille ja - pyytää teiltä erästä suurta palvelusta. Kuten ehkä tiedätte, - tuli vaimoni tänne luokseni muutama kuukausi sitten. Hän on yhä - terveydeltään heikonpuoleinen ja haluaisi hartaasti tavata teitä. - Luulen hänellä olevan jotakin sanottavaa juuri teille. Ja minä - uskon, että hän helpommin kestäisi nekin kivut, joiden lävitse - hänen nyt piakkoin on käytävä, jos hän saisi keventää sydäntään. - Tiedän kyllä olevan paljon vaaditun, kun pyydän teitä tulemaan - näin pitkän matkan taakse tällaisena vuoden aikana, mutta jos - hyväntahtoisesti suostutte pyyntööni, tulen teitä vastaan - jollekin asemalle ja saatan teidät tasangon poikitse. Olisin - teille suuresti kiitollinen, jos heti sähköttäisitte vastineen. - - Olen kirjottanut tämän Daisyn tietämättä, sillä näyttää siltä, - kuin hän katsoisi kadottaneensa oikeuden pitää teitä ystävänään. - - Teidän Will Musgrave." - -Muriel sähkötti heti: - - "Matkustan huomenna." - - - - -XXXXVIII. - -Jälleennäkeminen. - - -Lady Bassetin mielestä oli Murielin päätös liian äkkipikainen, mutta -kaikki hänen vastaväitteensä kaikuivat kuuroille korville. Muriel -iloitsi jo mielessään siitä, että entinen sydämellinen ystävyys Daisyn -ja hänen välilleen jälleen palaisi. - -Seuraavana aamuna varhain lähti hän matkalle. Ajaessaan veräjästä -katseli hän ympärilleen, olisiko eilinen vanha kerjäläinen jälleen -täällä. Häntä ei näkynyt siellä, mutta vähän matkan päässä huomasi -Muriel hänen istua kyyköttävän. Kerjäläisukon ruma pää siistimättömine -partoineen kohottautui häntä kohden ja käsi ojentui almua anoen. -Vaistomaisesti tarttui Muriel lompakkoonsa ja heitti hänelle hopearahan. - -Will Musgrave oli häntä vastassa ratojen yhtymäasemalla. Kuumuus oli -rasittavaa, mutta Muriel kesti sen jotakuinkin hyvin. Vihdoin pääsivät -he tasangon toiselle puolen ja juna kiidätti heitä kohti metsäisiä ja -viileitä vuoristoseutuja. - -Eräänä iltapäivänä saapuivat he määräpaikkaansa ja ennenkuin he -astuivat pois junasta sanoi Nick: - -"Daisy ei tiedä mitään tulostanne, miss Roscoe. Pelkäsin hänen tilansa -pahenevan, jos hän olisi edeltäpäin sen tietänyt ja teitä jännittyneenä -odottanut. Lupaattehan koettaa antaa hänelle takaisin tunnonrauhansa, -jos suinkin voitte", jatkoi hän kiihkeästi. - -Muriel ojensi hänelle liikutettuna kätensä. - -"En tiedä vielä nytkään, mikä meidän välimme rikkoi, mr Musgrave, mutta -lupaan teille, jos se suinkin minun vallassani on, että kaikki tulee -jälleen hyväksi jo ennen iltaa." - -"Jumala teitä siunatkoon", kuiskasi Will puristaen lujasti hänen -kättään. - -Muriel ei voinut milloinkaan elämässään unohtaa sitä hetkeä, jolloin -hän näki Daisyn seisovan pienen, varjoisan bungalowin ovella, jonka -Will oli vaimolleen vuokrannut. - -Hänen sydäntään kouristi nähdessään nuo harmaat hiukset, vahankalpeat -kasvot ja silmien epätoivoisen ilmeen. Sanaakaan sanomatta sulki hän -Daisyn syliinsä ja painoi häntä hellästi rintaansa vasten. - -Daisy katkaisi ensinnä hiljaisuuden. - -"Tule sisälle, rakkaani. Olet varmaankin uupunut pitkän ja rasittavan -matkasi jälkeen. Miten saattoikaan Will pyytää sinua tulemaan tähän -vuodenaikaan?" - -"Olisin ilolla tullut luoksesi vaikkapa maailman ääriltä, sen kyllä -tiedät", vastasi Muriel syvällä, lämpimällä äänensävyllään. - -Keskustelu ei sen pitemmälle jatkunut, sillä Will oli läsnä ja Daisy -vei vieraansa sisälle. - -Murielin sydäntä karmi yhä enemmän huomatessaan Daisyssä tapahtuneen -muutoksen. He eivät olleet tavanneet toisiaan kymmeneen kuukauteen ja -näytti siltä, kuin olisi yhtä monta vuotta painanut leimansa Daisyyn -ja kun olisivat nuo vuodet kokonaan murtaneet hänet. Hänen luontainen -vilkkautensa oli mennyttä. Hän puhui vähän ja kohteli Williä niin -nöyrästi ja alistuvasti, että kyyneleet väkisinkin tulvahtivat Murielin -poskille ajatellessaan, miten hilpeä ja vallaton Daisy ennen oli ollut. - -Sanoessaan hyvää yötä Willille, huomasi Muriel tämän aikovan sanoa -hänelle jotakin, mutta Daisy seisoi hänen vieressään ja Will voi vain -puristaa hänen kättään. - -Daisy saattoi Murielin vierashuoneeseen. Mutta muuri, joka oli heidän -välilleen kohonnut, ei ollutkaan niin helposti alas revittävissä. Daisy -näytti epäröivän, miten alkaa ja Muriel ei uskaltanut kysellä. - -He puhuivat hetkisen keskenään ja erosivat sitten levolle mennäkseen. -Muriel oli sangen alakuloinen siksi, ettei Daisy ollut keventänyt -hänelle sydäntään. - -Perin väsyneenä vaipui hän levottomaan, herkkään uneen. Ensi kerran -monen kuukauden ajalla uneksi hän Nick'ista. Nauraen pilkkasi Nick -häntä siitä, että hän oli muuttanut mielensä ja tahtoi nyt tulla hänen -vaimokseen, vaikkakaan ei rohjennut sitä tunnustaa. - - - - -XXXXIX. - -Daisyn tunnustus. - - -Aamupuoleen yötä heräsi Muriel vihdoin johonkin outoon ääneen, jota -oli jo pitkän aikaa jatkunut. Ensin ei hän ymmärtänyt, mistä tuo ääni -kuului, mutta yht'äkkiä hypähti hän ylös. Joku ihminen oli hänen -huoneessaan. Hän kuuli nyt aivan selvään itkua ja nyyhkytystä. - -Kotvan aikaa istui hän liikkumatta peloissaan. Huoneessa oli aivan -pimeätä. Akkunan ääriviivat kuulsivat sangen epäselvinä tuolta edempää. - -Katkerat nyyhkytykset jatkuivat yhä, väliin kiivaammin, väliin taasen -hiljemniin. Murielin valtasi syvä säälintunne. Hän ymmärsi jo, kuka -huoneessa oli. - -Hän haparoi käsillään pimeässä ja löysi vihdoin vuoteensa jalkopään -luota polvistuneen olennon. - -"Daisy, rakkahin Daisy", sanoi hän tuskaisena. "Mikä sinun on?" - -Itku taukosi heti ja Daisy tarttui hänen käsiinsä. - -"Hiljaa, hiljaa, Muriel", kuiskasi hän. "Kunpa ei Will vain kuulisi. Se -rasittaisi häntä niin kovin." - -"Mutta, ystäväni..." alkoi Muriel etsiessään tulitikkuja sytyttääkseen -kynttilän. - -"Älä, älä", pyysi Daisy kiihkeästi. "Tahtoisin sanoa sinulle jotakin, -joka loukkaa sinua niin suuresti, etten antaisi sinun nähdä kasvojani." - -Muriel aikoi kietoa kätensä hänen vyötäisilleen, mutta sitä Daisy ei -sallinut. - -"Ei, ei, kuulehan ensin, mitä minulla on sanottavaa. En kerro sitä -ainoastaan sinun tähtesi enkä myöskään itseni tähden. Oi, Muriel, -epäilen, että sinä koskaan rakastit Blakea." - -"En", vastasi Muriel rehellisesti. "Eikä hänkään rakastanut minua. -Ellei olisi käynyt, kuten kävi, olisin sanonut hänelle, että -kihlauksemme oli erehdys kummaltakin puolen." - -"En uskonutkaan, että sinä rakastit häntä, Muriel", sanoi Daisy. "Mutta -minä sen tein. Minä rakastin häntä koko sielustani. Älä pelästy! Se on -jo ohitse -- ainakin sillä tavoin. Rakastimme toisiamme jo lapsesta -asti, mutta omaisemme olivat liittoamme vastaan siksi, että olimme -serkkuja. Niin me erosimme ja minä luulin jo sen olevan ohitse. Mutta -viime kesänä heräsi vanha rakkaus jälleen eloon. Älä moiti häntä, -Muriel. Syy oli minun. Kun pieni poikani kuoli, aloin vähitellen -antamaan perään tunteilleni. Ei kumpikaan meistä luullut sen menevän -niin pitkälle, mutta me emme ponnistelleet tarpeeksi voittaaksemme -kiusauksen. Ja siellä Brethavessa huomasi Nick Ratcliffe sen. Ja juuri -sentähden, että hän tiesi, ettei Blake rakastanut sinua, pakoitti hän -Blaken purkamaan kihlauksenne. Hän ei tehnyt sitä itse tähtensä, vaan -juuri sinun tähtesi. Hän vannoi, ettei koskaan ajattelekaan voittaa -sinua itselleen sekä ettei hän koskaan koeta tavata sinua, jos Blake -suostuu peruuttamaan antamansa lupauksen. Sinä et ole koskaan häntä -ymmärtänyt, mutta ehkä olet kuitenkin tullut huomaamaan, että hän aina -asettaa sinun onnesi ensi sijalle." - -Daisy pysähtyi hetkiseksi. Hän ei enää itkenyt, mutta oli yhä sangen -kiihtynyt. - -Muriel istui hiljaa häntä kuunnellen. Hänelle alkoi vähitellen selvitä -moni asia, joka oli tähän asti ollut hänelle käsittämätön kuin suljettu -kirja. - -Taasen puhui Daisy: - -"Kukaan ei voi aavistaa, miten suuren palveluksen Nick silloin minulle -teki, miten hän pidätti minua täyttämästä aikomustani ja osoitti -minulle, millaista oikea rakkaus on. Ja Blaken kuoleman jälkeisenä -aikana oli hän minun ainoa tukeni, ainoa auttajani. Hän lietsoi -sydämeeni uutta rohkeutta, hän toi minut takaisin mieheni luo. Yksin -en olisi uskaltanut tulla. Katsohan, Muriel", jatkoi hän kuiskaten, -"en uskonut, että Will voisi antaa minulle anteeksi ja epäilen, voitko -sinäkään sitä tehdä." - -"Daisy, rakkahin Daisy", huudahti Muriel syleillen häntä. "Minä pidän -sinusta niin sanomattoman paljon. Meidän välillämme ei voi olla puhetta -anteeksiannosta. Unohtakaamme menneisyys ja älkäämme enää milloinkaan -antako minkään varjon pimittää ystävyyttämme." - -Muuri heidän väliltään oli nyt särkynyt. He syleilivät toisiaan -vilpittömän sydämellisesti. - -Hetken päästä jatkoi Daisy surunvoittoisella äänellä: - -"Minusta tuntuu toisinaan siltä, etten elä kauan. En luule, että enää -koskaan saan hyväillä pientä lapsosta sylissäni, sillä minä en ole sitä -ansainnut. Mutta, Muriel, on jotakin, jota toivon koko sielustani, -josko sitten elän tai kuolen. Tahtoisin antaa kaiken, mitä minulla on, -nähdäkseni sinut onnellisena sen miehen rinnalla, jota rakastat." - -Muriel oli vaiti. - -"Rakastathan sinä häntä, Muriel? Hän odottaa sinua. Hän tulee -odottamaan sinua läpi elämänsä, joskaan hän ei tule luoksesi, ellet -sinä kutsu häntä. Etkö tahtoisi, etkö voisi lähettää kutsua hänelle?" - -"Miten voisin minä sen tehdä? Sehän on mahdotonta", kuiskasi Muriel -kätkien kasvonsa Daisyn rintaa vasten. - -"Se ei ole mahdotonta", sanoi Daisy. "Tiedän hänen olevan täällä -Intiassa, vaikka hän onkin eronnut virastaan. Kirje voisi varmaan -saavuttaa hänet." - -"En voi", sanoi Muriel nyyhkien. "Eikä hän tulisikaan, vaikka -kutsuisin." - -"Kyllä, ystäväni", vastasi Daisy, "hän tulisi heti, jos tietäisi sinun -häntä odottavan. Muriel, ethän ole liian ylpeä sanoaksesi hänelle, että -ikävöit häntä?" - -"Ylpeä!" toisti Muriel hiljaa. "Oi, en. Minua vain hävettää niin -äärettömästi. Olen niin usein polkenut hänen rakkauttaan. Miten -saattaisin pyytää häntä rakastamaan itseäni?" - -"Mutta jos hän kaikesta huolimatta tulisi luoksesi, kieltäytyisitkö -sinä ottamasta häntä vastaan?" - -"Kieltäytyisinkö minä!" huudahti Muriel kiihkeästi. "Minä seuraisin -häntä avojaloin maailman ääriin asti, jos hän vaikka pikkusormellaan -minua kutsuisi. Mutta, Daisy kulta, siitä ei kannata puhua. Hän ei tee -sitä koskaan, koskaan." - -"Hän tulee varmasti, jos ilmoitat hänelle, miten sinun laitasi on", -vastasi Daisy lämpimästi. "Saanhan lähettää hänelle terveisesi. Luota -häneen edes tämä ainoa kerta. Salli hänen tulla luoksesi. Ajattele, -mitä kaikkea hän on saanutkaan kestää sinun tähtesi." - -"Etkö usko hänen nauravan minulle?" kuiskasi Muriel. - -"Ystäväni, Nick ei milloinkaan naura sellaiselle asialle, jota hän -pitää pyhänä." - -Muriel istui hetkisen aivan hiljaa. Sitten sanoi hän hitaasti, mutta -varmalla äänellä: - -"Tervehdä häntä siis minulta ja sano, että rakkaus voittaa kaiken ja -että meidän tulee taipua sen ikeen alle." - - - - -L. - -Luostari Tibetissä. - - -Daisy ja Muriel eivät enää tämän jälkeen puhuneet keskenään näistä -asioista. Se ei enää ollut tarpeen, sillä he ymmärsivät toisiaan ilman -sanojakin. - -Päivät kuluivat rauhaisasti ja melkeinpä hupaisastikin. Daisy alkoi -vähitellen näyttää yhä terveemmältä ja reippaammalta. Hän olikin nyt -paljon iloisempi ja toisinaan jo aivan ennallaan. - -"Olette saanut vaimossani ihmeitä aikaan", sanoi Will eräänä päivänä -Murielille ja vaikka tämä vakuuttikin, ettei Daisyn elpyminen sekä -henkisesti että ruumiillisesti suinkaan ollut hänen ansiotaan, iloitsi -hän tästä yhtä suuresti kuin Willkin. - -Itse tunsi Muriel olevansa sanomattoman onnellinen, sillä uusi toivo -oli alkanut sarastaa hänelle. Usein ajatteli hän, ettei hänellä -oikeastaan ollut mitään syytä tähän iloonsa, mutta siitä huolimatta -versoi onni hänen sydämessään. - -Hän olisi kernaasti jäänyt tänne miten pitkäksi aikaa tahansa, mutta -Daisy ei sitä sallinut. - -Eräänä aamuna tuli Daisy hänen luokseen kuistille kirje kädessään. - -"Rakas Muriel", sanoi hän, "sinun täytyy jo matkustaa. Lady -Basset kirjoittaa minulle niin liikuttavasti kaikista niistä -huvitilaisuuksista, joissa sinä et ole saanut olla mukana ja kehoittaa -minua niin pian kuin mahdollista lähettämään sinut kotiin. Linnassa -tulee piakkoin pidettäväksi loistavat juhlat, joihin rajah on -kutsunut kaikki merkittävimmät henkilöt läheltä ja kaukaa. Ja lady -Bassetin mielestä ei hänen suojattinsa suinkaan saa jäädä pois tästä -suuremmoisesta tilaisuudesta. Ja minunkin mielestäni on parasta, että -menet." - -"Mutta miksi...?" kysyi Muriel kummastellen. - -"En ole ajatellutkaan, että sinä saisit jäädä tänne sadekaudeksi", -keskeytti Daisy hymyillen hänet. "Täten siirtyy matkasi vain viikon -lähemmä. Näyttänee siltä, kuin tahtoisin minä siten päästä sinusta, -mutta sinä kyllä tiedät, ettei niin ole asian laita. Minun tulee -varmaankin sangen ikävä sinua, mutta en saa olla itsekäs. Minulla ei -tosin ole samoja perussyitä kuin lady Bassetilla, mutta kyllä sentään -toivon, että matkustat. Voithan sitten sadekauden lopulla taasen tulla -meitä tervehtämään. Olisin niin iloinen, jos tulisit jouluksi meille, -Muriel." - -Kahden päivän perästä oli Muriel jo kotimatkalla. Will saattoi häntä -jonkun matkaa, kunnes sir Reginald tuli häntä vastaan muutaman aseman -päässä Chawalkkandista. Sanoessaan jäähyväisiä muistutti Will vielä -Murielia, että tämä oli luvannut tulla heille lopulla vuotta. - -Sir Reginald oli sangen ystävällinen häntä kohtaan ja selitti, että -sekä hän että vaimonsa iloitsivat, saadessaan Murielin jälleen kotiin. -Rauhattomuudet maassa jatkuivat yhä, joitakin ilkitöitä oli siellä -täällä tehty, mutta ne eivät kuitenkaan olleet vakavampaa laatua. Lady -Basset oli peloissaan, kertoi sir Reginald, mutta itse puolestaan ei -tämä uskonut, että mikään todellinen vaara uhkaisi heitä alkuasukasten -puolelta. - -Lady Basset otti hänet vastaan erittäin rakastettavasta. Hän saattoi -Murielin tämän huoneeseen. - -"Nyt täytyy sinun oikein perinpohjin levätä, jotta jaksat tulla -rajahin juhlaan ylihuomenna", sanoi hän. "Mr Bobby Praserkin on sitä -järjestämässä ja hän sanoo siitä tulevan suuremmoisen ja loistavan. -Ohimennen sanoen toivon, etteivät sinun osakkeesi sillä taholla olisi -laskeneet poissaollessasi. Tiedäthän, että sinun onnesi on minulle -sydämen asia. Ja tämähän olisi sitäpaitsi niin erinomaisen sopiva -avioliitto sinulle. Eikä liene hauskaa jäädä vanhaksi piiaksikaan." - -Sitten kysyi lady Basset, miten mrs Musgrave voi sekä oliko hän jo -tointunut siitä sairaudesta, jonka serkkunsa kuolema hänelle aiheutti. -Omasta puolestaan oli lady Basset aivan vakuutettu siitä, että he aina -olivat rakastaneet toisiaan ja olivat siitä saaneet paljon kärsiä. - -Näistä seikoista ei Muriel sanonut mitään tietävänsä. Lady Basset kysyi -lopuksi, oliko Muriel kuullut viime uutisen kapteeni Ratcliffestä. Ehkä -olivat Daisy Musgrave ja hänen miehensä siitä hänelle kertoneet. - -"Millainen se uutinen on?" - -Muriel teki parhaansa hillitäkseen itsensä. Hänet valtasi äkkiä ääretön -pelontunne, mutta hän katsoi kuitenkin lady Bassetia suoraan silmiin. - -"Luulin tosiaan sinun kuulleen sen", vastasi lady Basset. "Se on -tosiaan vallan uskomatonta. Ja aivan peruuttamatonta. Mutta minusta -onkin aina tuntunut siltä, että hän tekisi lopuksi jotakin ennen -kuulumatonta, sillä hänessä oli tosiaan jotakin yliluonnollista, niin, -miltei hirvittävää." - -"Mutta mitä hänelle sitten onkaan tapahtunut?" - -Muriel oli tukehtumaisillaan. Hänestä tuntui, kuin olisi raudankova -käsi puristanut hänen sydäntään. Mutta siitä huolimatta istui hän -tyynenä katsellen lady Bassetia kuin vanki kiusanhenkeään. - -"Rakkaani, hän on mennyt Tiibetin buddalaisluostariin." - -Hymyillen lausui lady Basset nämä sanat, jotka terävän miekan tavoin -lävistivät Murielin sydämen, joskaan hän ei sitä millään tavoin -osoittanut. - -"Kuka sen kertoi?" kysyi hän vain lady Basset'in noustessa ylös -poistuakseen huoneesta. - -"En tiedä, kuka siitä ensin puhui. Olen kuullut sen useammalta -henkilöltä." - -Tämän sanottuaan poistui hän jättäen Murielin liikkumattomana -tuijottamaan eteensä. - -Tämä oli siis syynä hänen äänettömyyteensä, syynä siihen, ettei mitään -vastausta tullut Murielin hänelle lähettämään tervehdykseen. Hän oli -sen lähettänyt liian myöhään. - -Taasen kuuli hän Nick'in äänen yhä uudelleen kiihkeästi toistavan: - -"Koko ikänne olette te muistava, että teillä kerran oli valintavapaus, -että rakastitte minua ja kuitenkin hylkäsitte minut." - -Usein, ah, liiankin usein olivat nuo sanat kaikuneet hänen korvissaan, -mutta koskaan eivät ne olleet tuottaneet hänelle tällaista tuskaa -kuin tällä hetkellä, kun kaikki toivo jo oli mennyttä, kun hän -täysin käsitti, miten olisi voinut olla ja mitkä äärettömät onnen -mahdollisuudet hän oli työntänyt luotaan. - - - - -LI. - -Juhlasalissa. - - -Seuraavina päivinä ei Muriel poistunut huoneestaan, ennenkuin -juhlaan mennessään. Hän ilmoitti syyksi matkaväsymyksen ja sai siten -enimmäkseen oleskella yksinään. Mutta ilman pätevää syytä ei hän -kuitenkaan voinut olla poissa juhlasta, jonka vuoksi lady Basset oli -hänet kotiin kutsunut. - -Hänellä oli yllään valkoinen puku ja hänen tuuhean tumman tukan -ympäröimät kasvonsa näyttivät vahan kalpeilta. Silmissä oli omituisen -välinpitämätön ilme ja koko ruumis ilmaisi velttoutta hänen istuessaan -lady Bassetin viereen vaunuihin. - -Heidän ajaessaan ulos veräjästä huomasi hän kerjäläisukon istuvan -tien vieressä vanhalla paikallaan. Ukko kumarsi syvään Murielille, -mutta tällä ei ollut rahaa mukanaan, eikä hän olisi voinut antaakaan -tavanmukaista almuaan, sillä lady Basset ei olisi sitä hyväksynyt. -Vaunu vieri edelleen ja kerjäläinen katsoi sen perään yhä kumarrellen. - -Loistava juhlasali oli tosiaan komea näky. Kallisarvoisia -eurooppalaisia ja intialaisia pukuja ja univormuja siellä aivan -vilisemällä vilisi. Soitto kaikui ja naurun ja puheen humina täytti -juhlasalin. - -"Jopa löysin teidät" huudahti Bobby Fraser ojentaen kättään -tervehdykseen. "Te olette epäilemättä juhlan kuningatar miss Roscoe. -Onpa vahinko, että kuningas puuttuu. Mutta ehkä hänkin löytyy. Kukapa -sen tietänee! Merkitsettekö minulle jonkun tanssin? En luule, että -minulla enää on vapaata valssia, mutta voimmehan istua ja jutella -jonkun toisen aikana. Olen valinnut itselleni aivan erinomaisen -juttunurkan. Ja minulla on niin paljon puhuttavaa teille. Siis viides -tanssi. Hyvästi siksi." - -Muriel tuijotti hämillään hänen jälkeensä. Varmaankin Bobby Fraser -aikoi puhua hänelle jostakin perin tärkeästä asiasta. Häntä hieman -pelotti ja kun Bobby viidennen tanssin alkaessa tuli hänen luokseen ja -tarjosi hänelle käsivartensa, ei tämä voinut olla huomaamatta miten -hermostunut Muriel oli. He istuivat juhlasalin äärimmäiseen sopukkaan -kukkivien tamariskien taakse. - -"Oletteko olleet kovin peloissanne noiden rauhattomuushuhujen -johdosta?" kysyi Bobby. "Huhut liiottelevat kuten tavallista." - -"En pelkää lainkaan", vastasi Muriel. "Mutta eräs englantilainenhan -murhattiin juuri hiljattain." - -"Niinpä kyllä, mutta se tapahtui kaukana täältä. Sellaistahan tapahtuu -sitäpaitsi joka paikassa. Alkuasukkaat pitävät yleensä rajah'ista, -joten täällä ei ole mitään pelättävää. Mutta puhukaamme toki muistakin -asioista, kuin vain murhista ja politiikasta. Tehän olitte juuri -matkalla?" - -Muriel kertoi hänelle matkastaan ja Will Musgravesta, jonka tiesi Bobby -Fraserinkin tuntevan. - -"Will on kunnon mies", sanoi Bobby. "Ja niin harvinaisen etevä -alallaan. Tapasin hänet muutama vuosi sitten Shapurassa, samaan aikaan -kuin Nick Ratcliffe voitti 'Suuren Mogul-maljan.' Kerroinhan jo teille -siitä, vai miten?" - -Muriel nyökäytti päätään välinpitämättömän näköisenä. - -"Tehän tunnette Nick Ratcliffen?" sanoi Bobby hetken hiljaisuuden -perästä. - -Muriel punastui. Sitä kysymystä ei hän ollut odottanut. - -"On jo niin kauan siitä, kun hänet viimeksi tapasin", vastasi Muriel -niin huolettomasti kuin suinkin taisi. - -"Omituinen mies tosiaan", sanoi Bobby. "Hänen aikomuksistaan ei -milloinkaan kukaan tiedä. Hän puikahtaa aina esiin silloin kun häntä -vähimmin odottaa. Nyt parhaillaan huhutaan, että hän olisi mennyt -johonkin luostariin Tiibetissä. Jumala tietänee, kuka tuon huhun -alkuunpanija lienee ja mikä aikomus hänellä on ollut. Mutta se on sulaa -valhetta. Sellaiselle miehelle, jolla on Nick Ratcliffen luonne, on se -aivan mahdotonta. Enkö ole oikeassa? Mutta te ette ehkä tunne häntä -niin hyvin, että voisitte lausua ajatuksenne siitä?" - -"En", sanoi Muriel hiljaa, "tunsin häntä vain jonkun verran. Mutta olen -kuullut tuon huhun. Ja luulin sen todeksi." - -Hän tunsi punastuvansa aina hiusrajaa myöten. - -"Jos tahdotte kuulla minun mielipiteeni asiasta, niin sanon teille, -että joku henkilö on ilkeydessään keksinyt tuon jutun ja sitten -levittänyt sitä", sanoi Bobby. - -"Niinkö luulette? Ja minkätähden?" - -Bobbyn tavallisesti niin iloiset piirteet olivat ankaran vakavat hänen -katsoessaan Murielin silmiin. - -"Sentähden, että eräs määrätty henkilö tahtoi saada erään toisen -uskomaan, että Nick oli poissa ainaiseksi." - -Muriel loi katseensa alas. - -"En ymmärrä", sanoi hän. - -"En minäkään", vastasi Bobby. "Minä vain arvaan sen niin olevan. Ei -pidä milloinkaan uskoa kaikkea, mitä kuulee." - -Bobby tarjosi Murielille käsivartensa. - -"Menkäämme hetkiseksi puutarhaan. Täällä sisällä on niin kuuma." - -Muriel seurasi häntä mielellään ulos pimeyteen. Tuhannet kysymykset -pyörivät hänen huulillaan, mutta hän ei uskaltanut niitä lausua. -Hän vain käveli Bobbyn vieressä ja koetti parhaansa mukaan olla -kuuntelevinaan tämän lystikkäitä juttuja. - -Mutta hänen sisimmässään myllersivät ihmeelliset onnen tunteet. -Milloinkaan ei hän ollut tuntenut näin rajatonta iloa. Kaikki, kaikki -oli taasen niin kaunista ja valoisaa. - - - - -LII. - -Murhayritys. - - -Kun Muriel sittemmin muisteli tämän keskustelunsa jälkeisiä tunteja, ei -hän parhaimmalla tahdollaankaan voinut muistaa mitään yksityisseikkoja. -Ei kukaan hänen tanssiaisritareistaan ollut vielä koskaan nähnyt häntä -iloisena, mutta nyt hän oikein säteili iloa ja elämänhalua. Kuvapatsas -oli äkkiä herännyt eloon. - -Aika kului nopeasti, mutta Muriel ei sitä lainkaan huomannut. Nick -Ratcliffen nimi kaikui yhä hänen sielussaan ja hän tanssi kevyin -askelin sisäisen soiton tahdissa, jonka säveliä ei kukaan toinen -kuullut. - -Juhla lähestyi jo loppuaan, kun lady Basset lähetti hänelle sanan, että -kotiinpaluun aika oli käsissä. - -Suuri marmorieteinen oli täpösen täynnä lähteviä vieraita. Muriel -pujottelihe näiden välistä erään porraspylvään luo ja seisoi siinä -katsellen, miten vaunut toisensa perään vierivät pois. Juhlasalissa -tanssittiin vielä ja hän kuuli sieltä "An der schönen blauen Donau'n" -suloiset, korvaa hivelevät sävelet. - -Hän kuunteli niitä kyynelten kihotessa silmiin. Miten olikaan hänen -ollut niin vaikea päästä selville omista tunteistaan? Voisikohan hän -koskaan täysin sovittaa kaiken sen pahan, jonka oli rakastamalleen -miehelle tuottanut? Ja mitenkähän kauan Nick'in vastaus viipyisi? Ei -ollut hänen tapaistaan viivytellä täten, kun jo oli saanut Murielin -terveiset. Kunpa hän pian tulisi. Odottaminen tuntui niin hirveän -pitkältä. - -Hänen mieleensä muistuivat Nick'in viime sanat. Nick oli sanonut, ettei -kotka kahdesti iske saaliiseensa, mutta muulla tavoinhan ei hänen -tulonsa kuitenkaan voinut tapahtua. Äkkiä ja odottamatta hän saapuisi, -eikä hän kysyisi ja rukoilisi, hän vain yksinkertaisesti ottaisi omansa. - -Muriel huoahti syvään ja koetti ajatella jotakin muuta, jottei tuo -ahdistava itsensä soimaamisesta johtuva tuskantunne, joka jo oli -tuottanut hänelle niin monta katkeraa hetkeä, taasen uusiutuisi. - -Tungos hänen ympärillään ei ollut enää yhtä suuri. Katsahtaessaan -alas huomasi hän portaiden alapäässä saman kerjäläisen, jolla oli -tapana kyykältää residensitalon veräjillä. Samanlaisia kerjäläisiä -oli tosin tusinoittain Chawalkkandissa, mutta hän tunsi tuon ukon -siitä omituisesta tavasta, jolla tämä tuon tuostakin nytkähytteli -tuuhea partaansa silmille ulottuvan päähineensä alla. Ukko oli tosin -vastenmielisen näköinen, mutta hänessä oli sittenkin jotakin huvittavaa. - -Kerjäläinen ei huomannut Murielia. Joku seikka näytti kokonaan -kiinnittävän hänen huomionsa. - -Samassa kuuli Muriel takanaan sir Reginaldin äänen. Hän keskusteli -rajah'in kanssa odotellessaan vaimoaan. - -Ja äkkiä -- hän oli juuri puolitiessä portaita -- äkkiä kuuli hän -kiivaan huudon: - -"Koira! Kirottu murhaaja!" - -Ja samassa silmänräpäyksessä heittäytyi vanha kerjäläisukko portaiden -alapäässä notkeasti kuin pantteri jonkun henkilön kimppuun. - -Miehen ihmeellinen notkeus ja varmuus hänen hyökätessään uhrinsa -kimppuun ja ennenkaikkea hänen äänensä tuttu sointu sai Murielin -pysähtymään yhtä paljon hämmästyneenä kuin liikutettunakin. - -Seuraavassa hetkessä pamahti revolverinlaukaus ja sitten heti toinen -ja kolmas Muriel näki kaksi alkuasukkaan tavoin puettua miestä rajussa -taistelussa alhaalla portailla. - -Nick se oli -- Nick aivan ilmielävänä taistellen elämästä ja kuolemasta -vihollisensa kanssa aivan samalla tavoin, kuin Muriel oli nähnyt hänen -taistelevan kerran kauan sitten, jolloin tuo raju taistelu juuri oli -herättänyt hänessä inhoa ja äärimmäistä kauhua. - -Nyt ei se vaikuttanut häneen siten. Hän tunsi vapisevansa pelosta, että -Nick kuolisi ja tuo tunne sai hänet heittäytymään Nick'in ja hänen -vihollisensa väliin ja antoi hänelle voimaa kiskaisemaan savuavan -revolverin murhamiehen kädestä. - -Muriel ei ollut selvillä siitä, mitä hän teki, hän vain totteli -sokeasti vaistoaan, joka pakotti hänet suojelemaan rakastettuaan. -Hänen tekonsa oli silmänräpäyksen päätöksen aiheuttama, mutta hän ei -epäröinyt eikä pelännyt. Hän oli täysin varma itsestään. - -Kun näytös oli ohitse ja joukko miehiä oli rientänyt paikalle ja -ottanut murhaajan haltuunsa, oli Murielinkin rohkeus lopussa. Hän -vaipui portaille ja puhkesi hysteeriseen itkuun. - -Joku kumartui hänen ylitseen, kuiskasi rauhottavia sanoja ja veti -hiljaa revolverin pois hänen kädestään. Katsoessaan ylöspäin näki -Muriel edessään vanhan kerjäläisukon, jolle oli usein roposen antanut. -"Nick", änkytti hän. "Nick." - -Ja taasen vaikeni hän, tuskaisena ihmetellen, saattoiko tuo repaleinen, -siivottoman näköinen olento todellakin olla Nick Ratcliffe. - -"Puhu minulle", pyysi hän. "Sano edes yksi ainoa sana." - -Mutta ennenkuin ukko ennätti vastata, tuli Bobby Fraser hänen luokseen -ja nosti hänet ylös. - -"Ettehän vain ole haavoittunut, miss Roscoe?" kysyi hän. "Tekikö tuo -kirottu heittiö teille mitään pahaa? Lähtekäämme tuonne ylös. Te olette -urhoollisin tyttö, minkä koskaan olen tavannut." - -Bobby tuki häntä ja yritti viedä hänet portaita ylös, mutta Muriel ei -tahtonut tulla. - -"Älkää... älkää antako sen miehen mennä..." änkytti hän. - -"Ei, ei", vastasi Bobby heti. "Kuulkaahan, vanha linnunpelätin, tulkaa -auttamaan." - -Mutta "vanha linnunpelätin" ei enää kuullut kutsua, sillä hän oli -jäljettömiin kadonnut. - -"Hän on mennyt!" huudahti Muriel epätoivoisena. "Miksi annoitte hänen -mennä?" - -"Hän tulee kyllä takaisin", vakuutti Bobby rauhottavalla äänellä. -"Tuollaiset olennot eivät katoa ainaiseksi. Mutta tepä vasta olette -kalpea, miss Roscoe. Ettehän vain aio pyörtyä?" - -Bobby, auttoi hänet portaita ylös ja vei hänet istumaan eräälle -sohvalle. Muriel ei pyörtynyt, mutta ankara mielenliikutus vaikutti -sen, että hän tunsi olevansa aivan menehtymäisillään. Hän sulki -silmänsä ja kuuli kuin unessa puheensorinan ympärillään. Miksi, miksi -oli Nick niin kiireesti poistunut, kysyi hän tuskaisena itseltään. - -Kukaan ei näkynyt täysin olevan selvillä siitä, mitä oli tapahtunut. -Tiedettiin vain, että joku oli aikonut hyökätä sir Reginald Bassetin -kimppuun ja otaksuttiin Murielin huomanneen tämän ja temmanneen -roistolta murha-aseen pois. Eräs alkuasukas oli auttanut häntä, -sanottiin, mutta koska tämä heti oli kadonnut, otaksuttiin, ettei -hänellä ollut mitään suurempaa osaa tässä kahakassa. Oli ollut siksi -pimeätä ja kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, etteivät edes lähinnä -seisovat olleet selvillä tapahtumasta. Arvailtiin sinne ja tänne, mutta -kukaan ei oikeastaan ollut totuuden perillä. - -"Oma, pikku Murielimme kyllä kertoo meille, miten asia on", sanoi lady -Basset lempeällä äänellään. - -Mutta Muriel ei edes kuullut lady Bassetin sanoja. Vasta kun sir -Reginald tuli hänen luokseen ja suuteli häntä otsalle kutsuen häntä -uljaaksi, rohkeaksi tytökseen, avasi hän silmänsä. - -Puristautuen lujasti sir Reginaldin rintaa vasten, kuiskasi hän -joitakin epäselviä sanoja ja puhkesi sitten äänekkääseen itkuun. - - - - -LIII. - -Viimeinen ottelu. - - -Miksi oli Nick kadonnut? Tuo sama ajatus pyöri Murielin mielessä koko -yön hänen rauhattomana heittelehtiessään vuoteessaan. Hän uskoi nyt -varmasti, että Nick Ratcliffe oli päästänyt tuon huudon, että hän oli -ottanut tuon pantterinkaltaisen hypyn ja kumartunut hänen, Murielin, -puoleen, ottanut revolverin hänen kädestään ja hiljaa pyytänyt häntä -rauhottumaan. - -Muriel oli varma siitä, että Nick jo oli saanut hänen terveisensä. Hän -tiesi siis jo, että Muriel kaipasi häntä ja että hänen ylpeytensä oli -jo aivan lannistunut. Miksi Nick siis kiusasi häntä? Miksi leikki tuo -mies hänellä, kuin kissa pyydystämällään hiirellä? Tahtoiko hän kenties -kostaa kärsimänsä vääryyden ja halveksumisen? Tahtoiko hän pakottaa -Murielin uudistamaan pyyntönsä? Niin, siten asia varmaankin oli. -Murielin mieleen muistui äkkiä lupaus, jonka Nick oli pakottanut hänet -tekemään ja hän ymmärsi, että Nick odotti hänen pitävän sen ja sitten --- häntä puistatti sitä ajatellessaan -- sitten Nick ehkä nauraen -kääntäisi hänelle selkänsä ja jättäisi hänet häpeäänsä. - -Ei, ei, ennen tulkoon vaikka kuolema, kuin se saisi tapahtua. -Mieluummin, niin, mieluummin hän rikkoisi lupauksensa. - -Mutta sitten johtui hänen mieleensä Nick'in omat sanat, että hänessä -oli toinenkin puoli, ja tämä ajatus pelasti Murielin epätoivoon -joutumasta. Jos Nick todellakin rakasti häntä, niin ei hän varmaankaan -tahtoisi nähdä rakastamaansa naisen nöyrtyvän edessään tomuun ja -tuhkaan. Daisy oli sanonut, että Nick rakasti häntä. Siispä ei hän -tahtoisi tuottaa Murielille tuskaa. Mutta miksi, miksi oli hän siis -kadonnut, kun kaikki taasen olisi voinut kääntyä heille parhain päin, -jos hän vain olisi lausunut yhden ainoan sanan. - -Yön hetket tuntuivat Murielista aivan loputtomilta ja jo päivän -koitteessa nousi hän ylös. Hänen oli mahdoton enää olla vuoteessaan. - -Hän istuutui avonaisen akkunan ääreen ja nojasi päätään käteensä. -Sydän tuntui niin raskaalta, ettei hän edes voinut rukoilla toivonsa -täyttymistä. - -Ulkoa kuului koiran haukuntaa. Ja samassa alkoi joku viheltää alhaalla -puutarhassa. - -Muriel säpsähti ja kuunteli hievahtamatta. Nyt muuttui vihellys -korvaa hivelevän, kutsuvan ja kiehtovan valssin säveleiksi, samoiksi -säveleiksi, jotka olivat kaikuneet illan hiljaisuudessa sinä iltana, -jolloin hän oli taistellut niin epätoivoisesti saadakseen vapautensa -takaisin ja myös saavuttanut päämääränsä. Mutta saavuttiko hän tuona -iltana tosiaan halutun päämääränsä? Eikö hän juuri siitä alkaen -joutunut vangiksi? - -Yhä kuuluivat valssin säveleet, väliin hiljemmin, väliin taasen -kovemmin, toisinaan ne ikäänkuin kutsuivat häntä, toisinaan taasen -vähitellen häipyivät aamun hiljaisuuteen. Muriel nousi ylös, sillä enää -ei hän voinut kuunnella hurmaavaa säveltä. Päättäväisenä astui hän -kuistille ja meni alas puutarhaan. - -Vihellys taukosi samassa. Kaikki oli aivan hiljaista. Mutta hän -ei aikonut mennä takaisin sisälle, sillä hän ei tahtonut kadottaa -malttiaan. Liian usein olikin hän pelännyt aivan ilman syytä. - -Hän meni aivan maantietä vasten olevan aidan luo, mutta ei nähnyt -ketään. Hän epäröi hetkisen mitä tehdä. - -Samassa alkoi joku hyräillä aidan takana, aivan hänen kohdallaan, -särkyneellä, omituisella äänellä, joka sai veren syöksähtämään Murielin -sydämeen niin kiivaasti, että hän oli tukehtua. - -"Nick", kuiskasi hän. - -Ei vastausta. Hyräily jatkui yhä. - -"Nick", kuiskasi hän taasen. - -Mutta vastausta ei vain kuulunut. Kohtaus ei suinkaan ollut -traagillinen, päinvastoin koomillinen, mutta tuo nuori, kalpeakasvoinen -tyttö puutarhassa ei suinkaan pitänyt sitä naurettavana. - -Hän odotti, kunnes hyräilijä piti lyhyen paussin hengähtääkseen, ja -alkoi sitten hermostuneesti koputtaa aitaan kädellään. - -Hyräily taukosi tykkänään. - -"Nick! Nick! Tulkaa Jumalan tähden puhumaan kanssani", pyysi hän -vapisevalla äänellä. - -Iloinen ääni vastasi: - -"Kas vain, Murielko se onkin?" - -Muriel tyyntyi hieman. Nick'in ääni kuulosti niin luonnolliselta. - -"Niin", vastasi hän. "Miksi seisotte siellä alhaalla? Tulkaa tänne." - -"Näinkö aikaisin?" - -Tuntui siltä, kuin olisi Nick oudoksunut sellaisen sopimattoman teon -mahdollisuuttakin. - -Mutta nyt loppui Murielin kärsivällisyys. Tämänkö vuoksi hän siis -olikin kärsinyt ja kiusannut itseään aivan loppumattomiin? Nick'in pila -tuntui hänestä luonnottomalta. - -"Tulkaa heti tänne", sanoi hän käskevällä äänellä. - -"Miksi?" kysyi Nick. - -"Sentähden että... sentähden että..." - -Hän pysähtyi ja lensi tulipunaiseksi. - -"Sentähden että...?" toisti Nick. - -"Oh, älkää teeskennelkö", huudahti Muriel epätoivosena. "Emmehän voi -puhua toistemme kanssa näin aita välillämme." - -"Riippuu kokonaan siitä, mitä me aiomme puhua", sanoi Nick. "Jos se on -jotakin aivan salaista..." - -Hän pysähtyi hieman. - -"Entä sitten?" kysyi Muriel. - -"Voittehan te yhtä hyvin tulla minun luokseni", jatkoi Nick. "Mutta -teidän sijassanne en sitä tekisi. Sehän olisi sopimatonta ja arvoanne -alentavaa. Ja nuori tyttö teidän asemassanne ei voi olla kyllin -varovainen. On sangen ajattelematonta seurata hetken päähänpistoa. -Neuvon teitä vakavasti, ettette tee mitään ensin tarkoin harkitsematta. -Ajatelkaahan asiaa vielä vuosi tai pari. Maailmassa on monta kunnon -miestä valittavananne, ja teidän naurettava kiintymyksenne ei -varmaankaan kauan kestä." - -"Vaiti, Nick. Älkää puhuko tuolla tavoin, se ei ole teiltä -ystävällisesti tehty." - -Murielin ääni kuulosti puolittain huvitetulta, puolittain surulliselta. - -"Ystävällisestikö?" toisti Nick. "Tässähän ei nyt ole puhettakaan -ystävyydestä." - -"Ei olekaan", vastasi Muriel katkeroituneena, "te vaan koetatte olla -sukkela." - -"Myöntänette, että siinä toisinaan onnistunkin", vastasi Nick. "Minä -olenkin kuin rotta, eikö totta? Kekseliäs, mutta inhottava." - -"Ei, te olette kuin kotka, joka on aikeissa hyökätä uhrinsa kimppuun", -sanoi Muriel hermostuneesti nauraen. "Miksi te viivyttelette? Miksi -ette jo hyökkää?" - -"Niin, myönnän kyllä, että osaan hyökätäkin yhtä hyvin kuin kuka muu -tahansa. Mutta en pidä sopivana tällä haavaa näyttää teille taitoani, -vaikka te kenties pidättekin sitä uskomattomana. Teillähän on -sitäpaitsi tähän asti ollut tapana pujahtaa pakoon, vaikka ei kukaan -ole teitä ahdistanutkaan. Sehän on ollut teidän rakkain ajanviettonne -siitä asti, kun opin tuntemaan teidät." - -Hiljaisuudessa, joka seurasi näitä Nick'in sanoja, oli jotakin -traagillista. Muriel oli lyyhistynyt istumaan läheiselle -puutarhapenkille. Hän ei jaksanut mennä tiehensä. Se, mitä hän oli -pelännyt, oli siis käynyt toteen. Nick aikoi kostaa hänelle omalla -omituisella tavallaan. Olisihan hänen pitänyt se jo tietää. Oi, oli -tosiaan sulaa hulluutta pyytää Nick'ia tulemaan. - -Ja taasen kuului Nick'in ääni, mutta ei enää samanlaisena. Nyt se -kuulosti osaaottavalta. - -"Muriel, kyyneleitäkö?" - -Muriel suoristihe nopeaan. - -"Ei. Miksi itkisin?" - -"Sitä en tosiaankaan tiedä. Sen vain tiedän, että se olisi aivan -hyödytöntä. Ei pidä milloinkaan itkeä ennen aamiaista. Se vie -ruokahalun ja tekee nenän punaiseksi koko päiväksi. Sitäpaitsi ei -teillä ole siihen mitään syytäkään." - -"Älkää olko noin naurettava", huudahti Muriel kiivaasti. "Minä en -lainkaan itke." - -"Onko se aivan varma?" - -"On." - -"Se on hyvä", sanoi Nick. "Koska tuuli käy sieltä päin, neuvon teitä -kuivaamaan silmänne oikein tarkoin, sillä minä aion nyt tulla sinne -katsomaan, miten teidän laitanne oikeastaan on." - - - - -LIV. - -Suoraa peliä. - - -Pamppailevin sydämin kuuli Muriel Nick'in lähenevän kevyin askelin, -mutta hän ei kääntänyt päätään, vaikkakaan silmissä ei ollut kyyneliä. -Hänet valtasi vastustamaton halu paeta jonnekin kauas, hyvin kauas, -mutta ponnistaen tahdonvoimansa äärimmilleen istui hän hievahtamatta. - -Notkeana ja joustavana europpalaisessa puvussaan, paljain päin ja -hymyilevillä kasvoillaan kiihkeän odottava ilme saapui Nick hänen -luokseen. Mutta kumartuessaan Murielin puoleen ja huomatessaan, miten -kalpea tämä oli, katosi hymy heti. - -Hän laski kätensä Murielin olalle. - -"Muriel, mitä..." sanoi hän. - -Pitemmälle ei hän ehtinyt. Muriel peitti samassa kasvonsa käsillään ja -puhkesi itkuun. - -Nick ei yrittänyt rauhottaa häntä. Ehkä hän piti parhaana, että tyttö -saisi siten keventää mieltään. Mutta hänen kätensä kosketus rauhotti -myrskyn Murielin sydämessä. Se antoi hänelle ihmeellistä lohdutusta. - -Vihdoin tarttui hän molemmin käsin Nick'in käteen. - -"Olen niin typerä, Nick", kuiskasi hän vapisevalla äänellä, "koettakaa -olla kärsivällinen kanssani." - -Nick'in käsi puristi hänen kättään niin lujasti, että hän huudahti -tuskasta. - -"Eikö minulla jo ole riittänyt kärsivällisyyttä liiankin kauan?" sanoi -Nick. "Asiaan, olkaa hyvä!" - -Muriel pudisti päätään. Hän ei vieläkään ollut varma Nick'in suhteen. - -"Pelkäättekö?" kysyi tämä taasen. - -"Niin, olen niin peloissani." - -"Koettakaa katsoa minuun. Koettakaa oikein vakavasti", ehdotti Nick. - -"En voi sitä tehdä." - -"Koettakaahan edes." - -Nick'in ääni kuului aivan hänen korvansa vierestä ja hän tunsi Nick'in -henkäyksen poskellaan. - -Muriel painoi päänsä vielä alemma ja nyyhki taasen hiljaa. - -"Miksi pelkäätte?" kysyi Nick. "Olihan teillä rohkeutta lähettää -minulle terveisenne. Ja pelastittehan te eilen illalla henkeni. Mikä -teistä nyt tuntuu niin vaaralliselta?" - -Siihen ei Muriel osannut vastata. Hän tunsi vain omituisen, pelon -vapisuttavan ruumistaan. Rakkaus ja pelko taistelivat viime taisteluaan -hänen sisimmässään. Hänen päänsä oli aivan sekaisin, hänestä tuntui, -kuin olisi hän tulemaisillaan hulluksi. Mutta koko ajan puristi hän -lujasti Nick'in jäntevää kättä. Se oli hänen tukensa, se piti yllä -hänen rohkeuttaan hänen tunteittensa huojuessa sinne ja tänne. - -"Mikä teitä pelottaa?" kysyi Nick taasen. "Miksi ette katso minuun? -Eihän teillä ole mitään pelättävää." - -Hän puhui lempeästi kuin lapselle, mutta sentään pelkäsi Muriel kohdata -hänen tutkivaa katsettaan, vaikkakin sisäinen minänsä häntä siihen -pakotti. - -Nick odotti hetkisen. Sitten huoahti hän syvään ja suoristihe itseään. - -"Te ette vielä tunne omaa sydäntänne", sanoi hän. "Ette tiedä, mitä -tahdotte. Enkä minä voi teitä siinä suhteessa auttaa. On siis parasta, -että menen." - -Mutta Muriel puristi yhä lujemmin hänen kättään. - -"Ei, Nick, niin ei ole", vastasi hän vavisten. "Tiedän kyllä, mitä -tahdon. Tiedän sen varsin hyvin, mutta... mutta en voi selittää sitä -sanoilla. En voi! En voi!" - -"Siinäkö syy onkin?" sanoi Nick. - -Hänen käytöksensä muuttui heti. Hän kumartui taasen Murielin puoleen. -Ääni oli yhä leikillinen, mutta siinä oli samalla niin hellä sävy, että -Muriel tuskin enää tunsi sitä samaksi. - -"Älkää siis koettakokaan, rakas lapsi", jatkoi Nick. "Sanoja ei -tällaisissa tapauksissa tarvita. Nehän on usein niin sisällyksettömiä. -Minä ymmärrän teitä sanoittakin. Kuten tiedätte, on minun varsin helppo -ymmärtää toisia." - -Oliko minun siis vallan mahdotonta sanoa sitä? kysyi Muriel itseltään. -Täytyihän löytyä jokin tapa sen tulkitsemiseen. - -Mielenliikutus oli tukahuttaa hänet. Mutta sitten hän yht'äkkiä tunsi, -että taistelu oli ohitse. Hänestä tuntui, kuin olisi hän huimaavasta -korkeudesta heittäytynyt syvään veteen ja tuo hyppäys vallan huumasi -hänet. - -Nauraen vapisevaa naurua irrotti hän hieman lujaa otettaan, käänsi -Nick'in kättä ja painoi kuumat huulensa siihen suudellen pitkään ja -tulisesti. Hän oli vihdoin keksinyt tavan ilmaista Nick'ille tunteensa. - -Nick säpsähti ja peräytyi läähättäen. - -"Muriel!" huudahti hän murtuneella äänellä ja heittäysi polvilleen -hänen eteensä. - -Kietoen kätensä Murielin vyötäisille, puristi hän häntä lujasti itseään -vasten. Kumpikin oli hetkisen vaiti, mutta vihdoin rohkeni Muriel puhua -Nickin painaessa päänsä hänen syliinsä. - -"Nyt voin jo sanoa, mitä tahdon, Nick", sanoi hän, "teenkö sen?" - -Nick ei vastannut. Hän tuskin hengittikään. Mutta Muriel ei enää -pelännyt eikä epäröinytkään. Hänen silmänsä olivat auenneet ja hänen -kielensä siteet olivat kirvonneet. Sanat tulivat kuin itsestään. - -"Tahdon, että menemme naimisiin... oikein pian", sanoi hän. "Ja -sitten tahdon vielä, että viet minut Neapeliin, kuten kerran, kauan -aikaa sitten aioit tehdä. Ja me olemme vallan yksin vuorilla, vain me -molemmat... kuten silloinkin, muistatko? Tahdotko tehdä sen, Nick? -Sano, tahdotko?" - -Mutta Nick oli yhä vaiti. Hänen näytti olevan mahdoton puhua. Hänen -päänsä lepäsi liikahtamatta Murielin sylissä ja käsi oli yhä hänen -vyötäisillään. Muriel odotti hiljaa hänen vastaustaan. - -Vihdoin hengähti Nick niin syvään, kuin olisi rinta ollut -halkeamaisillaan ja kohotti päätään. - -"Jumalani", sanoi hän, "voiko tämä olla totta?" - -Hänen äänessään oli vieras sointu. Hänen tuntui olevan sangen -vaikea puhua. Mutta kun lumous oli ohitse, onnistui hän muutaman -silmänräpäyksen perästä jatkamaan: - -"Oletko sinä aivan varma siitä, että tahdot tulla vaimokseni, ettet jo -huomenna kauhistu sellaista ajatustakin? Etkö siis enää pelkää minua? -Tahdotko tosiaan, että otan sanasi vakavalta kannalta?" - -"Jos vain tahdot, Nick", vastasi Muriel nöyrästi. - -"Josko minä tahdon!" huudahti Nick intohimoisesti. "Muista, Muriel, -että nyt antaudut peruuttamattomasti minun valtaani. Sinä et enää -milloinkaan pääse minusta eroon. Vaikka inhoisit minua koko sielustasi, -niin en enää päästä sinua. Ymmärrätkö sen? Jos nyt tulet omakseni, -kestää se liitto ajassa ja ijankaikkisuudessa." - -Hän puhui kiihkeästi ja lopetettuaan vetäytyi hän edemmä, kuin ei olisi -oikein uskaltanut luottaa itseensä. - -Mutta Murielia ei enää mikään pelottanut. Hän oli jo taistellut viime -taistelunsa itsensä kanssa. Ojentaen molemmat kätensä Nickille, sanoi -hän: - -"Ota minut siis, Nick!" - -Nick tarttui hänen käsiinsä ensin toiseen ja sitten toiseen ja laski ne -olalleen. - -"Katsohan nyt minuun." - -Muriel viivytteli. - -"Katso minuun, Muriel", pyysi hän taasen. - -Kun ei Muriel nytkään kääntänyt katsettaan hänen puoleensa, nosti Nick -hiljaa häntä leuasta ja pakotti hänen katsomaan eteensä. - -Muriel taipui vihdoin. Ensi kerran katsoi hän Nickiä suoraan silmiin -ja hän hämmästyi nähdessään, miten suuret ja ilmehikkäät Nickin -vedensiniset silmät olivat. Mutta samassa räpäytteli Nick taasen -silmiään entiseen rauhattomaan tapaansa ja hän veti kätensä pois -Murielin vyötäisiltä. - -"Niin", sanoi hän. "Nyt tämä on suoraa peliä. Ja jos sinä tosiaankin -tahdot minut omaksesi tällaisena kuin olen -- tässä ei juuri ole -kehumisen varaa -- niin ota minut. Olen sinun." - -Ääni takertui hänen kurkkuunsa. Muriel luuli hänen purskahtavan -nauruun, mutta samassa silmänräpäyksessä sulki Nick hänet syliinsä ja -puristi häntä kiihkeästi rintaansa vasten. Nickin silmät näyttivät -salamoivan puoleksi sulettujen silmäluomien alla, hän puristi Murielia -yhä lujemmin. Nyyhkien kietoi Muriel kätensä hänen kaulaansa ja painoi -kiihkeän suutelon Nickin huulille. - - - - -LV. - -Yhdistyneet. - - -"Eikö ollutkin hupaista?" sanoi Nick poimien taskustaan rahan toisensa -jälkeen. "Tämähän on jo varsin hyvä saalis! En aavistanut sinun -harjoittavan hyväntekeväisyyttä näin suuressa määrin." - -Muriel tarttui hänen käteensä. - -"Sinulla ei ole oikeutta pitää niistä ainoatakaan. Sinä olet -keinotellut minulta rahojani. Miten saattoikaan johtua mieleesi -näytellä sellaista komediaa?" - -"Se ajatus kai lähetettiin minulle taivaasta", selitti Nick. "Kerronko -sinulle miten se johtui mieleeni? Se tapahtui eräänä myrskyisenä -yönä aavalla merellä matkustaessani tänne Daisyn kanssa. Loikoilin -kannella tähtien kirkkaasti kimmeltäessä ja ajattelin sinua. Silloin -tuli tuo tuuma mieleeni kuin itsestään. Ikävöin kovin nähdä sinua ja -tiesin, että siten et sinä koskaan minua huomaisi. Etkä olisi sitä -tehnytkään, ellen olisi saanut sinun terveisiäsi Daisyltä. Olin juuri -aikeissa kadota taasen, kun sen sain, mutta sitten muutin päätökseni ja -jäin. Bobby Fraser oli osallinen salaisuudestani. Hän tietää kaikkien -ihmisten salaisuudet. Heti kun sain kuulla lady Bassetin hyvin keksityn -tarun buddalaisluostarista, varustauduin taisteluun! Mutta sinä et -näyttäytynyt, kuten muistat. Minun täytyi odottaa, kunnes sinä tulit -ulos. Mutta silloin tapahtuikin tuo eilisiltainen murhayritys ja minun -täytyi paeta. Enhän voinut antautua vaaraan tulla paljastetuksi. Eikä -se olisi ollut sinuun nähdenkään erikoisen hauskaa. Kas siinä koko -liikuttava kertomukseni ja minun mielestäni ei sinun tarvitseisi -kadehtia minua näistä rahoistani, jotka siis saanen pitää palkintona -uskollisuudestani." - -Muriel nauroi kyynelten kimallellessa silmäkulmissa. - -"Olisin antanut sinulle jotakin paljon parempaa, jos olisin tietänyt, -että se olit sinä." - -"Se ei ole vieläkään liian myöhäistä", vakuutti Nick. "Voithan alottaa -heti, jos tahdot. Annahan tänne kätesi, oma tyttöseni. Ethän enää -kieltäytyne pitämästä sormessasi minun sormustani, vai miten?" - -"Ilolla sen teen", vastasi Muriel Nickin pujottaessa sormuksen hänen -vasemman käden nimettömäänsä. Hänen silmänsä olivat aivan kyyneleiset, -mutta Nick ei sitä huomannut, niin kokonaan oli hän kiintynyt -tehtäväänsä. - -"Olga raukka!" sanoi hän. "Hän oli niin epätoivoinen antaessaan sen -minulle takaisin. Tuumin, että hänelle olisi lähetettävä sähkösanoma. -Miten sen kerron hänelle? Omnia vincit amor? Hän on jo kyllin vanha -ymmärtääkseen, mitä se merkitsee. Ja jos vielä lisään: Muriel ja Nick, -niin ymmärtää hän kaikki tyyni. Onpa vahinko, ettei hän voi tulla -häihimme. Olisi tosiaan hauskaa nähdä hänen pienet, iloiset kasvonsa -lady Bassetin viekkaasti hymyilevien kasvojen sijasta", jatkoi hän -merkitsevästi nauraen. - -"Nick, miksi lady Basset vihaa sinua?" - -"Sitä en ymmärrä", vastasi Nick hymyillen. "Niinhän tekevät monet -muutkin. Ehkäpä hänkin lopulta rakastuu minuun. Sitähän ei voi näin -edeltäkäsin sanoa." - -"Älä jaarittele, Nick. Miksi et sano sitä minulle?" - -Muriel pani kätensä hänen käsivarrelleen. - -"En voi sanoa sitä sinulle, rakkaani, siksi, että hän on nainen. -Hänellä sattui kerran sangen epämiellyttävä seikkailu ja minä olin -siihen puolittain syypää. Ja siitä saakka on hän vihannut minua koko -sydämestään." - -Muriel alkoi vähitellen ymmärtää. - -"Tapahtuiko se eräässä laivassa?" kysyi hän. - -Nick loi häneen terävän katseen. - -"Kuka sen kertoi sinulle?" - -Muriel punastui hieman. - -"Bobby Fraser. Hän ei maininnut naisen nimeä. Me... me puhuimme kerran -sinusta." - -Nick nauroi iloisesti. - -"Kerranko vain?" - -Muriel punastui yhä enemmän. - -"Sinä olet hupsu, Nick. Mutta toivon, ettei tuo nainen olisi ollut lady -Basset. Minusta on niin ikävätä, että hän niin kovin vihaa sinua." - -"Minusta se ei ole lainkaan ikävää", vakuutti Nick. "Mutta hänhän -kostikin myrkyttämällä sinun mielesi minua kohtaan. Olen aina tietänyt, -että häntä minun on kiittäminen siitä, mitä tapahtui Simlassa." - -"Ei yksin häntä", sanoi Muriel rehellisesti. "Olin täynnä -ennakkoluuloja sinua vastaan... toisista syistä." - -"Tiedän senkin", sanoi Nick pyöritellen hänen kättään edestakaisin -nähdäkseen, miten rubiinit välähtelivät auringon paisteessa. "Sinä olit -kuin pieni arka kaniini, joka pakenee hirveätä petoeläintä. Alotit -pakosi jo tuona viimeisenä iltana Warassa, kuin minä pakoitin sinut -juomaan unijuoman eikä pelkosi vieläkään taida olla tyysten poissa. -Sinun mieleesikään ei liene milloinkaan juolahtanut, että minä olisin -alistunut mihin kidutukseen tahansa jottei minun olisi tarvinnut -sitä tehdä. Mutta sinun ei tarvitse pelätä, että se koskaan enää -uudistuisi", sanoi hän nauraen äkkiä ääneensä. "Minä en saane mitään -pahaa aikaan yhdellä kädelläni, vai mitä arvelet? Näithän itse, miten -minun oli vähällä käydä eilen illalla. Voihan sitä pitää jonkinlaisena -lohdutuksena, eikö totta, rakkahin?" - -"Vaiti, Nick, vaiti! Et tiedä, miten onnettomaksi teet minut -tuollaisella puheellasi." - -"Rakas lapsi, mitä sanotkaan? Minähän koetin vain esiintuoda hyviä -puoliani sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat." - -"Vaiti", sanoi Muriel taasen tuskin kuuluvalla äänellä. "En voi kestää -sitä. Ellei minua olisi, et sinä olisi menettänyt kättäsi." - -"Joutavia" sanoi Nick vetäen hänet syliinsä. "Kuka sen on sinulle -sanonut?" - -"Tohtori Jim." - -"Jim on aasi ja sen aion sanoa hänelle itselleenkin. Älähän nyt itke, -rakkaani. Sen arvoinen ei asia todellakaan ole. Sinun tähtesi toivon, -ettei se olisi tapahtunut, mutta, itse tähteni en siitä lainkaan -välitä." - -"Älä siis sitä ajattele minunkaan tähteni", kuiskasi Muriel. "Minä -rakastan sinua siitä syystä vielä enemmän." - -"Sittenhän se onkin vain onneksi minulle", sanoi Nick iloisesti. -"Tiedätkö, mitä teemme heti kun olemme mies ja vaimo? Me nousemme -maailman korkeimman vuoren huipulle katselemaan auringonnousua ja -kiittämään Jumalaa." - -Muriel katsoi häneen ja naurahti hämillään. - -"Nick, sen täytyy tapahtua pian?" - -"Aivan heti", vastasi Nick hyväillen hänen tuuheaa tummaa tukkaansa. -"Menkäämme siis puhumaan asiasta sir Reginaldin kanssa. Hän kai -lienee jo noussut ylös ja ellei hän ole, niin olemme mielestäni asian -tärkeyden vuoksi oikeutetut herättämään hänet." - - * * * * * - -Lähestyessään kuistia näkivät he sir Reginaldin istuvan siellä juomassa -aamukahviaan, mutta Murielin kauhistukseksi ei hän ollutkaan yksin. -Aika oli kulunut nopeammin kuin hän luulikaan ja sekä eversti Cathard -että Bobby Fraser olivat tulleet sir Reginaldin luo puhumaan eilisillan -näytelmästä. - -Murielin ja Nick'in ollessa jo aivan kuistin luona ilmestyi lady Basset -äkkiä eteisen ovelle. - -Nick'ia nauratti. Kohtaus oli hänestä perin huvittava. - -"Mitä aiot tehdä?" kysyi Nick. - -"En tiedä", vastasi Muriel. "Mieluummin juoksisin tieheni." - -"Etpä suinkaan", sanoi Nick tarttuen hänen käteensä. "Tule nyt vain -kanssani ja ole rohkea." - -Muriel myöntyi nauraen hermostuneesti ja Nick saattoi hänet -juhlallisesti portaita ylös. - -Hänen ei kuitenkaan olisi ollut syytä tuntea itseään noin noloksi, -sillä kaikki kuistilla olijat, Bobby Fraseria lukuunottamatta, -tuijottivat vain Nick'iin, kuin olisivat he nähneet edessään jonkin -kuolleista ylösnousseen. - -Nick oli siitä huolimatta aivan tyyni. Hän pysähtyi aamiaispöydän -eteen, kumarsi syvään lady Bassetille ja kääntyi sitten sir Reginaldin -puoleen. - -"Kaksivuotisen vakavan harkinnan jälkeen", selitti hän, "olemme nyt -päättäneet tehdä välimme selväksi menemällä naimisiin ja toivomme, että -te, sir Reginald annatte meille siunauksenne." - -"Sepä oli tosiaan yllätys", änkytti sir Reginald. - -"Niin, sen kyllä ymmärrän", sanoi Nick. "Yllätys se on minullekin. -Mutta vaikkakin olen täysin selvillä omasta mitättömyydestäni, koetan -parastani ansaitakseni tämän osakseni tulevan kunnian. Ja toivon, että -saamme luottaa teidän suostumukseenne ja apuunne." - -Taasen kumarsi hän lady Bassetille, katseessaan hieman ivallinen ilme. - -Lady Basset ojensi hänelle kätensä, poskillaan tavallista heleämpi puna. - -"Tämä oli tosiaan aivan odottamatonta, kapteeni Ratcliffe", sanoi hän. -"Mitä teille kuuluu? Ymmärtänette hämmästyksemme. Vasta muutama päivä -sitten kertoi joku, että te olitte mennyt buddalaisluostariin." - -"Se samainen henkilö puhui siis sulaa valhetta, parahin lady", -sanoi Nick. "Toivon, ettei tuo sanoma teitä kovin huolestuttanut. -Ja vakuutan, etten milloinkaan ottaisi niin tärkeää askelta ensin -ilmottamatta siitä teille. Harras toivoni on, että tuleva avioliittoni -aiheuttaisi teille vähemmän mielipahaa." - -Lady Basset hymyili teeskennellysti. - -"Ah, minun ei tarvinne olla huolissani. Te kyllä tulette toimeen -mainiosti", sanoi hän. - -"Niin minäkin uskon, lady Basset", sanoi eversti Cathard. "Ratcliffe -ei hevin antaudu. Se oli aina minun ajatukseni hänestä hänen vielä -ollessaan virassaan." - -"Miss Roscoe", keskeytti hänet Bobby Fraser, "lähettäkää minulle sana, -jos teidän joskus on vaikea käsitellä häntä." - -Muriel katsoi häneen rohkeasti. - -"Kiitän, mutta sitä en ollenkaan pelkää." - -"On paljon luultavampaa, että hän aina tulee olemaan minun -puolellani", huomautti Nick tyytyväisenä, "koska en itse enää ole -taistelukelvollinen." - -"Entä mitä olette tehneet koko tämän ajan?" kysyi sir Reginald äkkiä. -"Tehän olette olleet aivan näkymättömissä." - -Nick näytti ylenmäärin ihastuneelta. - -"Olen vain antanut ajan kulua", kuului hänen arvoituksellinen -vastineensa. "Se oli kyllä yhdelle ja toiselle hieman yksitoikkoista, -mutta olipa sillä sentään toivottu vaikutuksensa." - -Sir Reginald mutisi jotakin ja katsoi kysyvästi puolisoonsa, jonka hymy -teki hänet hieman epävarmaksi. - -"Ja nyt aiotte naida miss Roscoen?" sanoi hän. - -"Niinpä niin, heti paikalla." - -"Vai niin", sanoi sir Reginald hymyillen itsekseen. "No niin, kun loppu -on hyvä, on kaikki hyvin, ja Muriel on jo kyllin vanha ymmärtääkseen, -mitä tahtoo. Onneksi olkoon molemmille!" - -"Siihen yhdyn minäkin", sanoi Bobby Fraser lämpimästi. "Sydämellisimmät -onnitteluni." - - - - -LVI. - -Häämatkalla. - - -Tähdet kimaltelivat tummalla taivaanlaella. Juokseva vesi lorisi -hiljalleen. Teltassa nukkui eräs mies rauhaisaa unta. Teltan ovella -seisoi nuori nainen. - -Tuntui siltä, kuin olisi jotakin suuremmoista ollut puhkeamaisillaan -esiin luonnossa. Ilmassa oli kiihkeätä odotusta. Tunturin -jääpeitteisiltä huipuilta puhalsi kylmä viima rinteitä pitkin. Vesi oli -jääkylmää. - -Sitten näytti siltä, kuin olisi säkenöivä miekka halkaissut avaruuden. -Meteori putosi vuorten väliin. Tämä oli kuin merkki ylhäältä, -sanansaattaja, joka toi sanoman, että auringonnousun ihme lähestyi. - -Teltan ovella seisova nainen meni takaisin sisälle. Samassa huudahti -iloinen ja hieman särkynyt ääni: - -"Jo valveilla, rakkaani? Jumalat, millainen taivas! Miksi et herättänyt -minua varemmin? Ennätänkö vielä peseytyä?" - -"Ehkä, jos minä saan auttaa sinua pukeutumisessa. Muuten et." - -Naisen äänessä oli äidillisen hellä sävy. - -"Jospa sen siis tekisit huviksesi. Enkä tahdot toimia parturinanikin!" - -"Ajaa partaasi!" kuului halveksiva vastaus. "Sinulle ei kasva parran -haiventakaan, vaikka kuinka sitä toivoisit." - -"Totta sanoit, sinä sydämeni kuningatar. Siksipä en minä voinutkaan -erityisesti kunnostautua upseerina. Toivokaamme vain, ettei tuo -surullinen seikka vahingoittaisi myöskin toiveitani parlamentaarisella -alalla, nimittäin siinä tapauksessa, että todella sille alalle pääsen." - -"Mutta minäpä tiedän, että sinä olet kunnostautunut. Kuulin kerran" -- -tämä hieman epäröiden -- "että sinä olisit saanut Viktoriaristin Waran -piirityksen jälkeen, mutta ettet tahtonut ottaa sitä vastaan." - -"Kuka sinulle sellaista on uskotellut", kysyi Nick. "Älä usko kaikkea, -mitä kuulet. Nyt olen jo tarpeeksi viivytellyt. Onpa jo aika kiiruhtaa." - -"Mutta Nick, se on totta?" - -"Mikä niin? Tuoko juttu Viktoriarististä? Tavallaan kyllä. Mutta -voithan toki ymmärtää, etten tahtonut kunniamerkkiä paostani. Eikä -se olisi ollut paikallaan. Sitä paitsi en sitä tehnytkään palkinnon -toivossa." - -"Nick, tiedätkö, että minä päivä päivältä yhä enemmän halveksin -itseäni." - -Muriel oli sangen onnettoman näköinen. - -"Oma tyttöni, älä puhu joutavia", kuului iloinen vastaus. "Ethän toki -kuvittele, että minä nyt olen tullut katumapäälle?" - -Hän meni ulos teltasta kylpylakanaan kietoutuneena ja suuteli nauraen -vaimoaan ohimennessään. - -"Kuuleppas, sydänkäpyni, jos vain vetistelet sillä välin, kun minä -peseydyn, annan sinulle vitsaa palatessani. Sitäpaitsi on minulla -sangen iloinen uutinen tiedossani, odota siis kiltisti." - -Nick poistui hyräillen kuten tavallista, iloista laulunpätkää. Muriel -kuunteli hievahtamatta tuota hänen mielestään koko maailman kauneinta -laulua. Nick puhui totta, sen hän tiesi. Mitään uhrauksiaan ei hän nyt -katunut. - -Nick'in palatessa kylvystään olivat Murielin surulliset mietteet jo -tipotiessään. Taivaanlaki alkoi yhä enemmän vaaleta ja tähtien välke -himmeni. - -Yht'äkkiä näkyi suuri tulipallo taivaanrannalla ja tunturien -lumipeitteiset huiput peitti ruusuinen hohde, joka hetkisen perästä -muuttui kullankimmeltäväksi. - -Mies ja vaimo seisoivat ääneti, he tunsivat seisovansa pyhässä -paikassa ja sanat olivat niin tyhjiä heidän tunteitaan ilmaisemaan. -Vasta sitten, kun aamuaurinko oli muuttunut kirkkaaksi päiväksi ja -aurinkojumala asettunut ylemmä taivaankannelle, kääntyi Nick vaimonsa -puoleen. Hänen katseensa oli vakava ja harras. - -Muriel huoahti syvään ja nojasi päätään miehensä olkaa vasten. - -Nick suuteli häntä otsalle ja naurahti iloisesti. - -"Tahdotko nyt kuulla uutiseni?" kysyi hän. - -Muriel katsahti häneen kysyvästi. - -"Mutta, Nick, eihän posti vielä liene saapunut?" - -"Kyllä, se tuli myöhään eilen illalla. Sinä jo nukuit ja näit unta -minusta, siksi en raahtinut sinua herättää." - -Hän näytti Murielille kaksi kirjettä. - -"Toinen on Olgalta, pieneltä, herttaiselta ystävältämme. Hän jumaloi -yhä minua, niin naurettavalta kuin se kuuluukin. Ja Jim on puolestaan -kirjoittanut pari riviä kirjeeseen. Hän sanoo, että Redland meitä -tarvitsee, ja moittii meitä siitä, että matkustelemme pitkin maailmaa -ja leikimme kuhertelukyyhkysiä emmekä ole kenellekään hyödyksi. Emme -ole hyödyksi, ajattelehan! Ne sanat saa hän vielä takaisin! Mutta kyllä -meidän täytynee jo vähitellen ajatella kotimatkaa, vai mitä sanoo siitä -sydänkäpyseni?" - -Muriel nyökäytti päätään syvään huoaten. - -"Kai se niin lie. Tohtori Jim on oikeassa. Meidän täytyy jälleen -laskeutua maan päälle, kotkani ja minun." - -Nick suuteli hänen hiuksiaan. - -"Mutta olipa sentään ihana lentääkin, eikö totta? Me teemme sen vielä -monta, monta kertaa." - -"Ellei sitä ennen tapahdu jotakin, joka estää meitä", sanoi Muriel. - -Nick rypisti otsaansa. - -"Miksi sanot niin? Koetatko olla lady Bassetin tapainen? Älä yritäkään, -sillä se ei kuitenkaan onnistuisi." - -"Nick, miten tuhma oletkaan", sanoi Muriel epäröiden. "Minä olin jo -miltei unohtanut hänen koko olemassaolonsa. Ei, sanoin sen siksi -että... siksi että... voihan aina tapahtua jotakin." - -"Kuten esimerkiksi?" - -"Mitä tahansa", kuiskasi Muriel tuskin kuuluvasti. - -Nick mietti hetkisen. - -"Onko se arvoitus?" - -Muriel ei vastannut. - -Nick odotti yhä. - -"Jopa arvaan", sanoi hän vihdoin. - -Hiljaa nauraen kietoi Muriel kätensä hänen kaulaansa. - -"Nick, sinäpä vasta teeskentelijä olet. Sinä tiesit sen." - -Nick heitti kirjeet pois ja katsoi häneen, silmissään sanoin kuvaamaton -ilme. - -"Oma aarteeni, sinä ilmaisit salaisuutesi noin punastumisellasi. Kas -niin, älähän nyt ole noin ujo. Ethän toki ujostele minua? Katso minuun, -rakkahin, katso minuun ja sano, onko se oikein totta?" - -Muriel katsoi häntä silmiin. - -"On, Nick, se on aivan totta", sanoi hän hellästi hymyillen. "Oletko -iloinen siitä, rakkaani?" - -"Olenko iloinen?" toisti Nick syleillen vaimoaan. "Olen onnellisin -ihminen koko maailmassa. Nyt matkustan mielelläni kotiin. Ja sinä -samaten. Meidän on valmistettava pesäämme, ymmärräthän? Siitäpä -mahtanee tulla hauskaa!" - -Murielin kasvot säteilivät ilosta. - -Sitten muistui hänen mieleensä kirjeet. Ajan kulku oli aivan -merkityksetön siellä vuorilla. - -"Entä toinen kirje? Onko se ehkä Will Musgravelta?" - -"On kuin onkin", vastasi Nick. "On parasta, että itse luet sen. Siinä -on sinulle terveisiä Daisy on saanut pienen tyttären ja sekä hän -että lapsi voivat hyvin. Daisy on sangen onnellinen ja Will aivan -suunniltaan ilosta." - -Muriel oli jo syventynyt Willin ilonpurkausten lukemiseen. Lukiessaan -hymyili hän mutta silmissä kimalteli kyyneleitä. Viime sivulla oli -seuraava lyijykynällä kirjoitettu lisäys: - -"Tervehdi Murielia ja sano että kaikki on hyvin ja että teidän on -välttämättä tultava meille jouluksi." - -Muriel kääri kirjeen kokoon. - -"Olen luvannut viettää joulua heidän luonaan, Nick." - -Nick hymyili veitikkamaisesti. - -"Olipa se omituinen sattuma, ystäväni, sillä minäkin olen tehnyt saman -lupauksen. Asian näin ollen me kai voimmekin matkustaa sinne yhdessä, -vai mitä arvelet?" - -Muriel suuteli hänen kättään. - -"Menemme siis sinne jouluksi. Ja sieltä matkustamme suoraan kotiin. -Kerro se tahtosi Jimmille. Mutta Nick, me laitamme pesämme kuntoon -kahden, vain kahden, eikö niin, oma mieheni?" - -"Tietysti, me kahden. Vain sinä ja minä." - -"Niin, sinä ja minä", toisti Muriel hiljaa. - - * * * * * - -Vähän myöhemmin seisoivat he käsi kädessä katsellen kimaltelevia -vuorenhuippuja, jotka kohosivat kuin kultaiset valtikat avaruuksia -kohti. - -Oli aivan hiljaista. - -He seisovat kahden korkealla asutun maailman yläpuolella katse -suunnattuna vuorille. - -Vihdoin sanoi Nick kevyesti, mutta hieman vapisevin äänin: - -"Hevosia... ja sotavaunuja..." - -Muriel katsoi häneen. Hän ymmärsi Nick'in tarkotuksen ja hänen -katseessaan kuvastui sanoin kuvaamaton hellyys. - - Loppu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTKAN TIE*** - - -******* This file should be named 60868-8.txt or 60868-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/8/6/60868 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60868-8.zip b/old/60868-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f4571d8..0000000 --- a/old/60868-8.zip +++ /dev/null |