diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:21:20 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 18:21:20 -0800 |
| commit | f12984000a3eb84411536ff1f3ca7e2159f11f54 (patch) | |
| tree | bf65bb2365798d1df9bc78a4d3708218fddbfc5a | |
| parent | a2627413f9ba41befaf18d65004336166815f0be (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60909-8.txt | 4281 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60909-8.zip | bin | 42781 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4281 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..140aad9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60909 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60909) diff --git a/old/60909-8.txt b/old/60909-8.txt deleted file mode 100644 index 9033f15..0000000 --- a/old/60909-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4281 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kulkurin lauluja, by Larin-Kyösti - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kulkurin lauluja - - -Author: Larin-Kyösti - - - -Release Date: December 12, 2019 [eBook #60909] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULKURIN LAULUJA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KULKURIN LAULUJA - -Kirj. - -LARIN-KYÖSTI [Kyösti Larsson] - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1899. - - - - -SISÄLLYS: - -I. - -Lähtö. -Ulos maailmaan! -Kulkurin kannel. -Itkisit joskus illoin. -Mustalaistaikoja. -Suvisia suruja. -Keinulaulu. -Kulkijaneito. -Synnyinmaja. -Pilviä kaitsemassa. -Mustalaislaulu. -Elon kulku. -Keväisiä sointuja. -Ne pitkän matkan kulkijat. -Arpasilla. -Hän kulkee niinkuin kuningas. -Juomalaulu. -Maantiellä. -Maailman turulla. -Sua etsin. -Maailman-Matti. -Laivat ne seilaa. -Pahajärven pitäjäss. -Lemmen oksalla. -Majan ma tahtoisin rakentaa. -Voi, tahdotko rannalle tulla. -Villivarsat. -Houreissa. -Kirkon varjossa. -Ota se kaunis kannel taas. -Pois on mennyt laulajaneito. -Epätoivo. -Jouten. -Soitan pillillä. -Jääpylväät. -Eksyksissä. -Pakosalla. -Ristitiessä. - -II. - -Koskelle tulo. -Myllärin neito. -Limokujassa. -Häitä kuokkimassa. -Huumeessa. -Myllärin rengin laulu. -Hääpolska. -Unelmissa. -Pöytälaulu. -Hän riisti piiristä morsiamen. -Häistä palaaja. - -III. - -Silkkisiteissä. -Naamiosalissa. -Silmästä silmään. -Sinä olet kuin kiiltävä perhonen. -Voi, muistatko. -Itke ihana! -Ma tahdon heittää sen naamarin. -Aiheen haltija. -Kuin nuoren ruovon sun notkistan. -Keskellä karkeloa. -Sua suojaisin. -Narrin kannel. -Narrin lauluja. -Viuhkain liehuessa. -Voi, olisiko surua silmissäs. -Kuvastimen edessä. -Sinä aiot mun hyljätä. -Miksi viivyn? - -IV. - -Hyypiö. -Laululaaksossa. -Hämärän ääniä. -Paistaa se päivä kiville. -Pensas varjossa. -Satu. -Näky. -Ilokivellä. -Unen liepeillä. -Kuutamossa. -Kulkurin lankeemus. -Kulkurin virsi. -Äiti. -Unen unhola. -Tuutulaulu. -Astui tietä vanha vaari. -Kun maa pyörii. -Onnen tupa. -Kullan kahleissa. -Manan majoilta. -Maineen siivillä. -Oravan jäljillä. -Vieraalla maalla. -Tähtien lentäessä. -Kotimatkalla. -Tulo kotikylään. -Onnen ovella. -Rakkauden ha'ussa. -Kotona. - - - - - - -I. - - - - -Lähtö. - - -Äiti. - - Minne menet, kunne kulet - tutun turvan kynnykseltä - oman pellon pientareelta, - näiltä armailta ahoilta? - Kotitakan liekit ne lempeästi liehuu, - maaliman nuotioilta pahat tulet riehuu, - miksi jätät kotitulet, - poikani poloinen? - -Kulkuripoika. - - Tääll' on pellon sato saita, - köyhä olo, yksinäinen - tunnit on tuhannen vuotta näillä pienillä pihoilla. - Yhtä samaa, yhtä samaa kotikäki kukkuu, - puhtehella hämäressä ajatuskin hukkuu, - kaipaan noita mairemaita, - kantaja kaunoinen! - -Äiti. - - Päivä paistaa pilvien alta, - loistaa neidot, naurun lapset, - odottavat onneansa, ota parvesta parahin! - Kuule paimenhuilua ja metson kotkotusta - poven tulta tunne ja huulen huvitusta, - suloinen on neidon valta, - poikani poloinen! - -Kulkuripoika. - - Suurten vuorten tuolla puolla - siell' on immet ihanammat, - täällä täyteiset säveät, siellä rakkahat, rajummat. - Sylissä ma neitojen joutomielin sousin, - siellä taidon rakastella miekoin ja jousin, - en ma tahdo tänne kuolla, - kantaja kaunoinen! - -Äiti. - - Mieronteille moni meni, - joka joutui loitommalle - oman ahon aitausta matkoillansa maalimoilla. - Älä sinä oudosta onnesta huoli, - täällä sun taatasi vaon viereen kuoli, - aurinkoni, ainoiseni, - poikani poloinen! - -Poika. - - Älä itke äitikulta, - vaikka vaivun laulun maille - ohi oman taatan haudan näiltä rakkailta rajoilta. - Minna nyt astun, kun lähden taatan koista, - palatessa poluiltani kunniassa toistan, - siunaustas pyydän sulta, - kantaja kaunoinen. - -Äiti. - - Hyvästi jää ja astu aamun teitä, - älä Luojalta, älä muilta tekojas yöhön peitä, - keijut keveät sua hellästi pitäköön, - hyvät taimet ne sinussa itäköön! - -Poika. - - Hyvästi jää nyt emo hyvä, hellä, - kannan kuvasi, hyvät sanasi, syvällä sydämmellä, - anna anteeksi... mun täytyvi lähteä, - taivas selittäköön iltasi tähteä! - -Äiti. - - Hyvästi poikani! - -Poika. - - Hyvästi äitini! - - - - -Ulos maailmaan! - - - Ma katselin kauvan taaksepäin, - kotiseutuni hämärään häipyvän näin, - jäi portaille äiti rukka. -- - En äidille murheen murua sois, - mut elämän leikkiin haluan pois - vaikka perisi mun huuman hukka! - - Kotirantoja rauhaton harhailin, - söin, join sekä jouten kyläilin, - oli pieni se aatospiiri, - yhä samaa haalean vanhaa näin, - ei, pois, pois uusia retkiä päin, - mihin viittaa maaliman viiri! - - Ei auta, auta, en itkeä saa, - kun eessäni suuri on suunnaton maa, - joka aatosta nostaa ja kiintää. - Ulos, ulos kun elämä hymyilee - ja voitonseppeltä tarjoilee - ja toivorunsaana siintää! - - - - -Kulkurin kannel. - - - Minä se olen kulkuripoika - ja mulla on laulun ääni, - soittokiistoihin kiiruhdan - ja elämä huumaa pääni. - - Ei ole rikkaus painamassa, - ei kultia kukkarossa, - sauva ja kontti on korujani - ja rikkaus kantelossa. - - Kannel se mulle on kumppani - ja tunteeni tuoksun tuoja, - kuusest' on pohja ja koivusta kansi - ja kaijun on antanut Luoja. - - Hyräillen veisti sen paimenukko, - kun kuhersi teiri tieltä; - siinä on suvista suhinaa - ja siinä on viisi kieltä. - - Kaksi kieltä on kimeää, - ne päivän säteissä loistaa, - kaksi on ruosteista kumeaa - ja ne hämärän huolia toistaa. - - Laulan sydämmeni tarpeesta - kuin tapa on kulkureilla, - kuljen kylihin soitellen - ja suurilla taipaleilla. - - Muilla on kannel kauniimpi - ja säveä laulun laatu, - viittä kieltä ma helkytän vaan - ja maantieltä soitto on saatu. - - Laulu on lehdon katveesta, - missä lempi on kiivas ja rohkee, - laulu on kuilujen partaalta, - jota astuen louhikot lohkee. - - Soittelen kulkurikanneltain - ja pelokas ilo mun täyttää, - kunnian kukkulat silmiini siintää - ja maalima suurelta näyttää. - - - - -Itkisit joskus illoin. - - - Yrttitarhassa yksin kuljet, - siniset silmäsi nauraa, - katselen sinua lehvien läpi - ja unhotan elämän hauraan. - - Katselen sinua kyynelsilmin, - katselen yksin ja kauvan, - kauvas lähden maaliman teille, - ma veistin jo matkasauvan. - - Voi jos kysyisit äidiltäin: - että palaako poikasi milloin? - Muiston kukkia poimisit - ja itkisit joskus illoin. - - - - -Mustalaistaikoja. - - - Tuli mua vastahan mustalainen, - pouvasi minulle polulla, - katseli illan loimuja, - katseli käteni poimuja, - sanoi: "poikani kulkevainen, - olet väärällä tolulla! - - Nään sinun jättävän kotikunnaat, - kannat kaihoa povella, - kyselet maaliman turulla - laulajaneitoas surulla, - maksat onnesta kalliit lunnaat - kuljet monella ovella. - - Ihanasti se päivä paistaa, - kun käyt suurihin kylihin, - siellä saleissa isoissa - kuljet neitosten kisoissa, - vaan et löydä sitä naista, - jota kaipaisit sylihin!" - - En sua usko musta nainen, - viekkaat, liukkaat on lukusi, - mairitat maille sulille, - viekoitat virvatulille, - jotta olisin kulkevainen - niinkuin omakin sukusi! - - - - -Suvisia suruja. - - - Maantien vartta ma vaeltelen - ja kaunis on luomakunta, - töllin töyräillä yrtit tuoksuu - ja satavi kukkaislunta. - - Viheriän, viileän oksan alta - nään sinisen taivaan kaistan, - lähteen silmässä jalkani kylven - ja polulta marjoja maistan. - - Hyttyset, hetken heiluvat lapset - ne alkavat purpuriansa, - päivänpaisteessa hyörii ja häärää - ahkera muurahaiskansa. - - Käki se korvenrannasta kukkuu - kuten kukkuvi helluntaina - sinisellä oksalla sinisessä salossa, - kun ei sitä huolet paina. - - Keltavarpunen aidalla hyppii - ja eelläni näyttää tietä: - no, etkös, tili, lili, etkös, tuli, luli, - mittumaaria vietä! - - Kylän ohi tullessa tuttuja löydän - ja heitän ne huolet liiat, - saakos kulkuri kurkistaa, - miten pitkät täällä on piiat! - - Huomisen huoli nyt sydäntä painaa - kuin viimesyksyinen lehti, - suuressa saatossa suviset keijut - jo sydämmeni tarhaan ehti. - - - - -Keinulaulu.. - - - Heilu keinuni korkealle, - linnut ne viettävät häitä, - minä olen nuori kuin päivänkukka, - en muistele suruja näitä! - - Heilu keinuni korkealle, - nythän on juhannusilta, - mesimarja paistaa ja pihlaja tuoksuu - ja kirkas on taivahan silta! - - Heilu keinuni korkealle, - onneni riemuja laulan, - kedon helyt kullalle kuiskaen poimin - ja solmin sen vihreän paulan! - - - - -Kulkijaneito. - - - Ken olet sinä outo neitonen, - sinä neito tumma, tuima, - sun silmäsi kaiho kaunis on - ja kulkusi on niin huima? - - Sun silmäsi aina arastaa, - sinä piilet pimeän huolta, - tien toista puolta sa kaartelet, - minä kuljen toista puolta. - - Oot oikun armas arvoitus - ja povesi syitä peittää, - vai oletko kupla, lastu vaan, - jota onnen pyörä heittää? - - Me molemmat olemme kulkijat, - me yhdymme ylämäissä, - siis anna kätesi yli tien, - niin menemme käsikäissä! - - Käy marjapoluille leikkimään, - jossa kukaan ei huomaa meitä, - kun metsä on suuri ja hämärä - ja täynnä sinisiä teitä! - - - - -Synnyinmaja. - - - Vihreän virran reunalla synnyin - majassa matalassa, - linnut ne havahti pesäpuiltaan - aamussa alkavassa. - - Äidin kyynel se ilosta loisti - päivän kasvoja vastaan, - taata se varoen vaalitteli, - kauvan katseli lastaan. - - Ristiäisiä kuistilla juotiin - iltapäivähän asti, - kummit ne pyhästi kumarsi - ja vallaton pappi kasti. - - Silloin selkeni sunnuntai - ja lintuset venytti virttä, - ilmeinen ilo kaijutti silloin - kotoista kurkihirttä. - - -- Synnyinmajani ohi ma kuljin - kasteessa aamunsuussa, - vieraan väen kengät ne narskui - kotini kynnyspuussa. - - Kuistin räystäältä pilpatti peippo, - kumahti kumpuinen puisto, - majasta kuului kehtolaulu - kuin lapsuuden kirkas muisto. - - - - -Pilviä kaitsemassa.. - - - "Pimpula pampula paimen parka, - heitä jo mättäille marjas, - missä on tuohinen torvesi, poika, - ja missä on ruskea karjas? - - Karjasi kulkee sutten polkuja, - sataa jo karjankynteen, - taivaan tulla tuijotat vaan - ja kuljet haaveissa syntein!" - - En ole tän kylän paimenparka, - mut katsohan pilven harjaa, - tuuli se mulle torven antoi, - kaitselen pilvien karjaa. - - Pilvet on valkeita lampaita, - ne ajan minä taivaan tarhaan, - kultaportista hopeasillalle - pyhissä haaveissa harhaan. - - - - -Mustalaislaulu.. - - - Mit dschai, mit dschai, hyvä sun on olla - romanesgepojan nuotiolla, - mustalla varsalla mustalaispoika - kylästä kylään ajaa vaan, - ei ole majaa, ei ole maata, - eikä hän majaa kaipaakkaan! - Mit dschai, mit dschai, - hai, dusja me daari djimnasge aah' 'a![1] - - [1] Tyttöni, tyttöni, - hei kumppaniksesi aina ma jään! - - Maantien tähteni, mieroni kukka, - hiiluva silmä, tumma tulta, - sulle ma annan kultaisen renkaan - valkoisen hevosen arvoisen, - mit dschai, mit dschai, sorea Taafa, - älä sitä hukuta tulehen! - Mit dschai -- -- -- - - Lammaslauman sulle ma ostan, - satulaan minä Taafan nostan; - sammuvan nuotion hiilokselta - mustalaispoika se ratsastaa - mit dschai, mit dschai, kaukaa katsoo - kuinka se Taafa nyt paimentaa! - Mit dschai -- -- -- - - - - -Elon kulku. - - - Elon kulku on niinkuin purren, - joka lastuna laskettaa, - aavaan suuntaa ja rannat jättää, - merten sointuja halajaa. - - Keulan kuohuissa riemu soittaa, - toivo purjeita pullistaa, - ruori rytkyy ja nuorat juoksee, - pursi kahtaalle kuljettaa. - - Teuhaa tummuvan pilven alla, - suistaa loistossa auringon - yli synkkien syvänteiden, - ohi siintävän suvannon. - - Karit kiiltää ja viimat viiltää, - pursi loitolle lennättää, - kultakankaita kohden puskee, - yhtä loitolle sentään jää. - - Antaa mennä kun mennä tahtoo, - antaa laulaa kun laulaa saa, - tämä kulku on vaarallista, - tämä kulku on ihanaa! - - - - -Keväisiä sointuja. - - - 1. - - Ma hengitän tuoksuja tuoreen maan - ja ma pingotan rintani paulaa, - joka oksalla lintuset visertää - ja ne uusista toiveista laulaa. - - Maan alta jo myyräkin kurkistaa, - kalasuomut ne välkkyy veessä - ja sammakot letossa kurnuttaa - ja ne kutevat päivän eessä. - - Sisilisko se kivihin luikeroi - ja suolta se kurki jo koikkuu, - jänö uudessa turkissa teutaroi - ja sen hännässä tappurat roikkuu. - - Näin elämä ilonsa ilmaisee, - minä näen niin kevyttä unta, - salon vihreissä saleissa vilisee - koko luonnon soittajakunta. - - Kedon nurmelle korvani kallistan, - maanaliset salapurot solskaa, - ilon salvat ma laulaen vapautan, - veri tanssii keväistä polskaa. - - Voi, nyt minä tahtoisin armastaa, - koko maaliman sylihini painaa - ja elämälle kannelta kaijuttaa, - joka mullekin säveleen lainaa! - - - 2. - - Kuin huumeessa leivoset leikkiä lyö - ja kiitosvirsiä raikaa, - suli soiluen hangen kireä vyö, - jään laine jo söi ja jo valkeni yö, - taas lempeen ja toivoon on aikaa. - - Ja rinnankin lämpö se murtavi jään, - joka tuuditti tunteemme hallaa - ja se voittoa vaativi poutaisen sään, - elononnea laulaa se enteissään, - ruman aatteen alleen se tallaa. - - Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais - ja ma leivona nousta voisin - ja tahtoni talvesta ponnahtais - ja mun riemun oikean kaijun sais - ja ma oikea laulaja oisin! - - - - -Ne pitkän matkan kulkijat. - - - Ne pitkän matkan kulkijat - ne yhtyvät ja ne eroovat, - kuka kysyisi nimeä heiltä! - - Ne etsijät ne ehtivät, - ne salasanojen hyräilijät - ne tulevat kaikilta teiltä. - - Ja niill' on merkit mentävät, - tiepuissa piirut on heleät, - jotka siskoissieluja ohjaa. - - Ja niill' on pitkä määrän pää, - se vetten takaa kimmeltää - vasten hopeansinistä pohjaa. - - Ne kysyskö mistä leivän saa, - kun vaan on kaunis jumalanmaa - ja kaunis on itäinen rusko! - - Ne kulkemahan Luoja loi - ja korpit niille leivän toi, - sillä niillä on ihana usko. - - - - -Arpasilla. - - - Istu helkanurmelle - ja nojaa sammalseinään, - tuoss' on kortta kymmenen - ja sido nyt arpaheinää! - - Katso heinän helyjä, - ne siintää silkkiloimin, - sinilatvan, sasminan - ma seppeleekses poimin! - - Anna yksi kihara vaan, - sull' on niin monta noita, - armostasi arvotaan - ja tehdään solmukoita! - - Kuusikossa hiljaa hiipii - sinipiika rukka, - siskoisliittoja solmitaan, - sinä sinikellokukka! - - Kuule haavan sohinaa, - kun sinikellot soittaa, - anna arvat Luojalle, - ma sydämmes tahdon voittaa! - - - - -Hän kulkee niinkuin kuningas. - - - Hän kulkee niinkuin kuningas, - joka näkee suurta unta, - ja hänellä on haavelinnoja - ja suuri valtakunta. - - Ja aatoksista koottu on - sen nuori, suora kansa - ja päivä paistaa yllänsä - ja kultaa kiharansa. - - Hän käy kuin käy vaan kuningas, - ei huomaa arkilasta, - voi, köyhän narrikaapua, - voi, köyhää kuningasta! - - - - -Juomalaulu. - - - Ja tässä me ystävät istutaan - ja tahdomme maljoja maistaa, - kun lehdossa rastahat raksuttaa - ja jumalanpäivä paistaa. - - Ei aikaa nyt ole suremaan, - näin ihana elämä on sentään, - näin hetken siivillä leijutaan - ja aatos lintuna lentää. - - Ja tulkaat veikeät veitoset, - kun silmä nuorena säikkyy, - kun rinta taulusta lämpenee - ja viini maljassa läikkyy. - - Kas tässä on isäntä iloinen, - jota sanotaan Remuseksi, - jok' on viinamäkien tarhuri - ja hellän humalan keksi. - - Hän tekohurskahan kauhu on - hän naurun kannelta soittaa, - hän tulevi tuttuna tupahan - ja surevan sydämmen voittaa. - - -- Hei, juokse, viinuri, kellariis, - eropikarit vielä juodaan, - jos loppuu, niin kylästä lainataan - ja Saksasta uutta tuodaan! - - - - -Maantiellä. - - -Poika. - - Minä tulen täältä ja sinä tulet sieltä - metisen metsän ahtaalta tieltä - ja katselet latvoja aina. - Polkusi on niin kiero ja kaita, - varo sinä ettes sa jalkaas taita - ja ettei ne oksat paina! - -Tyttö. - - Voi, sua poika, et pyhää vietä, - aina sa kuljet leveätä tietä - ja laulelet kisamielin, - sulla on hurjat maantieveljet, - sulla on mielessä ehtoiset eljet - ja kuihutat linnunkielin! - -Poika. - - Älä sinä, neitoni, kisoja kiellä, - käärmeell' on pesänsä pensaassa siellä - ja valkoista jalkaas se pistää! - Tule, tule hilpeän laulajan seuraan, - sua minä hain kuin metsän peuraa, - mut en sua löytänyt mistään! - -Tyttö. - - Piti, piti veijari, kiivas ja kirkas, - paljonko maksaa se veijarivirkas, - kai käärme on povessa sulla! - Vaan jos heität sen myrkkyisen hampaan, - hiljaa hiivit ja mieles on lampaan, - niin ystäväks' saat sinä tulla? - - - - -Maaliman turulla. - - - Kadunkulmassa rumpali rummuttaa: - "minä kuulutan kaikille julki, - mies -- veitikka Iloksi kutsutaan --, - on karannut vankilatornistaan, - johon pyöveli eilen sen sulki, - se mies on valkea-otsainen - ja kiertää pitkin maita - ja silmä sillä on sininen - ja punanen on sen paita!" - - -- Ja holjakka pyörii ja kansaa käy, - nyt on turhuuden markkina-aatto, - ja vallat ne vaunuissa keinuilee - ja käädyt ja sormukset kiiltelee - ja jälessä on matkijasaatto, - ne tuhlaa joukolle almujaan - ja lokaan kultansa hukkuu - ja riitaa niillä on arvostaan - ja ne kunnian patjoille nukkuu. - - Ja tuolla ne silmänkääntäjät käy, - jotka elävät köyhien työstä, - ja sitte viisahat kirjoineen - ja onnenonkijat koukkuineen, - ne kuiluun voi veljensä syöstä; - kas tuolla pappi on yksinään, - joka kuivasti nauraa koittaa, - ja tuolla se suutari lestillään - surumessuja kujassa soittaa. - - Kamasaksoilta kojuissa ostetaan, - mitä oikukas tapa matkii, - ja siellä on kirjavat keikarit - sekä elämän mairivat kuokkurit, - jotka toisten pöydiltä latkii, - ja siellä on itserakkahat, - jotka lemmen luotansa syytää, - ja siellä on matalat mankujat, - jotka kaikilta ropoa pyytää. - - Siell' liittoja sokeita solmitaan - ja ne elämä kahtia jakaa, - koronkiskuri vannoen sanansa syö, - tekohurskas laihaa rintaansa lyö - ja ojavierissä makaa. - Kuin kuumeessa, humussa huudetaan, - kuka tuntisi toinen toistaan, - mitä toinen on ahertanut varjossaan, - sillä toinen valossa loistaa. - - Siell' laulajat kunnian ahnehet - omantuntonsa joukolle tyrkkää, - salajuorujat sopissa supsuttaa - ja itsepilkkaajat huoahtaa, - ne kulkevat polkua jyrkkää. - Ja tyhjän tympeä nauru soi, - täm' on nahkasielujen juhlaa, - ja hauturi lopuksi koota voi, - mitä elämä liikaa tuhlaa. - - Ja hoijakan kellot ne helisee, - näin joukot turulla teuhaa, - ne etsivät iloa itsestään - ja ne kulkevat lainahelyissään - ja ne keppiratsuilla reuhaa. - -- Mies valkea-otsainen yksin käy - ja etsii elämän juomaa, - mut seurassa sen ei ketään näy, - eikä kukaan Iloa huomaa. - - - - -Sua etsin. - - - Sua etsin, etsin ma kautta maan, - voi, missä on matkani määrä, - sun unten kuvissa näin minä vaan - ja onko se uneni väärä? - - Ma tahtoisin kerrankin armastaa, - sanat salatut valloille päästää, - ma tahtoisin paljon unhoittaa, - en iäti laulaa ja säästää, - - Ma tahtoisin päivän paisteeseen - sekä aarteita tuhlaten antaa - ja kunniaan sekä maineeseen - sun sylissäni tahtoisin kantaa. - - Minä laulaisin, mitä taitaisin, - käsin tarttuisin elämään kiini, - ja kivet minä tieltäsi kiskoisin, - sinä oisit elämäni viini. - - Ja sinuun sieluni kasvaa sais - ja elämä elämää oisi, - me kesästä kesään kuljettais - ja koivuissa kantelot soisi. - - - - -Maaliman-Matti. - - - Tomu pelmui päivän paisteessa - ja jalkaa poltteli santa, - puun taulalle pihkaa tippuili, - oli helteä metsän ranta. - - Mäen notkosta kuului töminää - ja ahteelle valahti varjo - ja siin oli Maaliman-Matti taas, - jok ei tulijalle kättään tarjo. - - Hän oli niin vanha ja vaappuva - kuin laho tieviitan risti, - hän säikähti äänen kuullessaan - ja sormensa poveen pisti. - - Hän liikkuu tuulessa, tuiskussa, - ei jyrkintä polkua karta - ja ruskean paljaalla rinnallaan - hajan huljuu takkuinen parta. - - Kuka tietää, mistä hän milloinkin käy, - kasaveikot ne silmiään herjää, - hänen sanotaan koonneen aarteita, - muka pirulle hän kolehtia kerjää. - - Hän höpisee hämäriä sanojaan - kuin koirille vihansa hän heittäis, - hän tutkii salassa käsiään, - kuin rikosta suurta hän peittäis. - - -- Me ahteella seistihin vastakkain, - oli katseensa surevaisen, - näin punasista silmäreijistä - sen vaeltavan juutalaisen. - - - - -Laivat ne seilaa. - - - Laivat ne seilaa sinisellä sillalla, - taivaan ranta se kellertää, - tuuli se kauvas soudattaa, - rakkaille rannoille joudattaa. - - Punanen on purje ja karikivet kiiltää, - laivuri ruoria kouristaa, - kuultavat tähdet ne ilmoittaa, - minnekä aaltoset kuljettaa. - - Vihreät on aallot ja valkeat on harjat, - syvyyttä synkkää ne syleilee, - pimeässä huutaen huoliaan - vihreät vaahdot valuu vaan. - - Sinne ma tahtoisin koivun alta - punasen purren kannelle, - etelän maille ma laskisin - ja aalloilla aina ma laulaisin. - - Pienet on pilvet kotilahen päällä, - kotoiset ruuhet on pienoiset, - airot ne säteissä kimmeltää, - laine se kuolee ja rantaan jää. - - Laivat ne tulee ja laivat ne menee, - kerran ne laskevat rantaan taas, - silloin ma soutelen taivaan taa, - johon satusaareni kangastaa, - - - - -Pahajärven pitäjäs. - - - Sieltä Pyövelivuoren juurelta - Pahajärven pitäjäs alkaa, - siellä metsä on pauloja, permiä täynnä - ja se kasvaa sanajalkaa. - - Ja talot ja töllit ne lahot on, - öin piiskat ja pamput paukkuu - ja kahlekoirat ne portailla - joka kulkijan jaloissa haukkuu. - - Tekohurskas ja kavala kansa on, - se on elämän kuonaa ja kaarnaa - ja siellä vihainen pappi on, - joka mustaa oppia saarnaa. - - Ja sillä on nyrkki kuin koiranpää, - se arkena veroja nylkee - ja pyhänä kiehuu ja kimpoilee, - tulikiveä suustaan sylkee. - - Hän hyökkää nuorien iloihin - kun on juhla ja juhannusaatto, - hän vaatii, ett' olis elämä - vain ikuinen ruumissaatto. - - Ja missä sen kauhtana kahisee, - siellä sydäntä viima viiltää, - hän hiipii helkalehdoissa - ja rinnan hehkuja hiiltää. - - Kuin peijaissa kansa päivällä käy, - tavat öiset on toisenlaiset, - kun pappi nukkuu, niin riehkuvat - salajuojat ja löytönaiset. - - Sen Pyövelivuoren kaltaalla - ne peikotkin silloin teuhaa, - ne vilkuvat ilkkuen luolistaan, - salajoukko kun luuhalla reuhaa. - - Varo kulkija sinne käymästä, - siellä vilu on veräjänsuussa, - siellä silmät on pahat ja polttavat - ja rakkaus ristin puussa. - - - - -Lemmen oksalla. - - - Me kasvoista kasvoihin katseltiin - ja oltihin naurutuulla, - sinä toisella oksalla viippuilit, - minä toisella oksapuulla. - - Ja päivä se vaipui vaaran taa, - suli länteen suvinen ilta, - ja me hienoista seiteistä punottiin - se lemmen siintävä silta. - - Sitä tuuli se tuuitti tuoksullaan - ja kihloista kirviset lauloi, - miks naurun kulkuset vaikeni - ja miksi se mieltämme pauloi? - - Se puu, se puu oli lemmenpuu, - jolla keinuimme pitkin iltaa, - me kasvoista kasvoihin katseltiin, - eikä löydetty sanoille siltaa. - - - - -Majan ma tahtoisin rakentaa. - - - Majan ma tahtoisin rakentaa - kolmen siintävän salmen taa, - humala kuistia kiertää saisi, - aamuinen loimo se kirkastaisi - lepikön heleän harjan. - - Menisin metsähän viheriään - sinisiä kaskia sytyttämään, - perkaisin pelloksi viidakot taajat, - kylyssä nuortuisi raukeat raajat; - tarhassa ammuisi karja. - - Majaani saattaisin morsiamen, - kaitsijan ovelan, kaunoisen, - työst' olis kullakin puuha ja puoli, - sama olis hupi ja sama olis huoli - lähellä ja loitommalla. - - Sitte kun iltasin lepäisin, - kuistilta työtäni katsoisin, - viheriä köynnös se huojuen riippuis, - kuherruskumppani polvilla viippuis - matalan majani alla. - - Rauhalan tahtoisin rakentaa, - pilloilta piilohon suvannon taa, - kauvas näkyisi tupani sauhu, - kaukaa kulkisi maailman pauhu - helkkeenä saranaraudan. - - Leppoisa tuuli se kaijun tois, - majan seinältä kantelo sois, - laulaisin kukkia kankahalle; - punaisen puolan ja kanervan alle - tahtoisin kotoisen haudan. - - - - -Voi, tahdotko rannalle tulla? - - - Voi, tahdotko rannalle tulla, - kun myrsky on nousussaan, - kun aalloille mieli on mulla - ja sua minä kaipaan vaan? - - Ja onkohan voimaa sulla, - kun laineille lasketaan, - kun soiluen soittelulla - me jätämme rauhaisen maan? - - Ja voitko sä isäsi jättää - ja äitisi suruhun syöstä - ja pahoja puheita kuulla? - - Tule, laulaja tarjoo kättään, - niin laskemme pursipuulla - ja etsimme onnea yöstä! - - - - -Villivarsat. - - - Taas veren villivarsat ma päästin, - ma päästin ne tarhaani laukkaamaan, - ne tallasi taimia, joita ma säästin - elonpolkuni varsille tuoksumaan. - - Tuli niinkuin sokea salama yöstä, - ovitelkeet ma tempasin irralleen - ja varsat ne oli mun maahan syöstä - ja taimet ne itkivät itsekseen. - - - - -Houreissa. - - - Sinä kuljet, kuljet ja etsit, - etkä rauhaa koskaan saa. - Minä kuljen, kuljen ja etsin, - kuka kiusaa kulkijaa? - Sinä taivaantähtiä katsot, - ne on usvaa, ilmaa vaan. - Minä taivaantähtiä katson, - sillä sieltä ma toivoni saan. - Sinä kuljet, kuljet ja houraat - ja houreesi unta on. - Minä kuljen, kuljen ja houraan, - mut loistossa auringon. - Sinä tuhaksi, tomuksi muutut, - sun naapuris multaan vie. - Minä tuhaksi, tomuksi muutun, - käy ylläni elämän tie. - -- -- - Minä katselin ylös ja sivullein, - minä unissa hourasin itseksein. - - - - -Kirkon varjossa. - - - 1. - - Tienvarrelta ma katselin - miten kukkaset kastetta joivat - ja yli kultaketojen - pyhät huomenkellot soivat. - - Ma aidan alla lymysin - ja soittoa kuuntelin hiljaa, - se tuuti lainehet nukuksiin - ja tuuti suvista viljaa. - - Ja kansa pyhävaatteissaan - pois pyhille portaille astui, - ma elämääni ajattelin - ja silmä siinä kastui. - - Ei pyhää mieltä mulla oo, - pyhävaatteita ei ole mulla, - mut saahan Herran huoneeseen - myös kaikki kulkurit tulla, - - Ma otin sauvan nurmelta - ja kaartelin kirkkoa kohti, - ja huomenkellon kaijussa - kedon kelmeät kukat hohti. - - - 2. - - Ma arasti astelin paljain päin, - tulin vanhaan kirkkoon ja ovelle jäin, - johon pylväs varjoja loi. - - Oli raskas ilma ja tomuinen, - ja raskas saarna ja sumuinen, - urut uniset ylläni soi. - - Pyhimykset kalseilla katseillaan - mua soimasi hopeapuitteistaan - kevätpaastoista ylpeillen. - - Katon enkelit pilvillä leijaili, - ne armon autuutta keimaili - vesiväreissä kylpeillen. - - Pyhän alttarin pikari kimmelsi - ja punanen sametti välkkyili - kuin verta se vuotanut ois. - - Oli rintani köyhempi entistään - ma tuijotin tyhjään hämärään - ja hiivin portaita pois. - - - 3. - - Taas ulkona seijas taivas on, - taas loistaa sen porttipielet - ja säteet lehvillä väreilee - kuin kantelon hopeakielet. - Pois tylyn kirkonkellon pauhinasta, - sen vaskikita maita manaa, - se muistuttaa niin paljon maalimasta, - joka aina käyttää kovaa sanaa! - - En tahdo kuunnella saarnoja, - jotka tulvivat palkkasuusta, - vaan tahdon etsiä elämää - hyvän tiedon puhtaasta puusta! - Ja nuorten kuusten puolihämärässä - ma etsin lepoa ja suojaa - ja tuulten kymbaalien hyminässä - ma tahdon rukoella Luojaa. -- - - - - -Ota se kaunis kannel taas! - - - Ota se kaunis kannel taas - ja istu sen koivun alle, - soita sydämen lauluja - sille halulle haikialle! - - Anna sormesi soudella - sen vaskisen kielen yli, - laula kulohon kukkia - ja lepoa aallon syliin! - - Viritä nuori neitonen - mun sieluni kanteloita, - laula kuin laulaisit itsekses, - kun katselen silmiäs noita! - - - - -Pois on mennyt laulajaneito. - - - Pois on mennyt laulajaneito kuin pilventerään ilta, - eikä raiju raikas ääni näiltä seutuvilta. - - Pois on illan iloni kuin kuiviin juossut puro, - laulu taisi lakastua, sydän on niin juro. - - En ma kesää surekkaan, en noita marjamaita, - suren onnen lyhyyttä ja lemmen lauvantaita. - - Niin on tunnit tukalat kun vaeltelen vaivoin, - juhlavaatteet valkeat ne sudenkuoppaan kaivoin. - - Huhuilen ja huutelen ja eksyn surun suohon, - tästä on kulta kulkenut ja rutistanut ruohon. - - Huudan kaijun kartanossa: tule, tule kulta! - Suuri kaiku kaukaa vastaa: sule, sule multa! - - - - -Epätoivo. - - - Ajoteiltä ne tulivat tulvaillen - rujot miehet ja parkuvat lapset, - tuli neidot irstahat ilkkuillen - avorinnoin ja hajalla hapset; - ja tietä raivasi nyrkki ja kylki, - ja viinasta villeinä tielle ne sylki - vihan sairaassa vimmassaan. - - Epätoivon silmästä silmään näin, - oli kurkkunsa kiroista kuivat - ja kuumassa kimmassa änköttäin - ne taivaalle nyrkkiä puivat, - ja Luojaa pilkkasi nälkäinen kansa, - kivet, puukot suhahti kouristansa - ja ne tallasi vihreän maan. - - Hyys, hyys, rivo rikkaus ahneen maan, - joka kullalla kalliomme raiskaa, - joka suonemme rihmoiksi ratkoo vaan - ja ne tunkiokasalle paiskaa! - On sielumme niinkuin palava huone, - on otsilla tarra, se tarra on tuonen, - jok'ei katoa milloinkaan! - - -- -- Ja ma kuulin matalan mainingin, - suli iltaan ilkkuva ääni, - ma sammalpolulla havahdin, - rajumyrsky se soi ohi pääni, - ja korpi se pitkässä kaaressa vinkui, - tuhotuuli se pitkillä siivillä sinkui - hätätorvea toitottamaan. - - - - -Jouten. - - - Kuin unissa kuleksin vuodet ja päivät - ja kuvat ja seudut ne vaihtuivat, - tien puoleen punaiset viitat jäivät - ja aamuiset ajat ne haihtuivat. - - Ja ihmiset kylissä kynti ja hääri, - ne väänsivät kiviä, kantoja, - ma kysyvät katseensa käsitin väärin - ja jouten soutelin rantoja. -- - - Joka pensaasta katseet ne seuraa, ne soimaa: - "mies, hoi, missä on sun tuntosi, - ota kirkas kuokka, jos sulla on voimaa - ja nosta kulkeva kuntosi! - - Lie viimeinen virkasi pilarengin, - sa maantien ruohoa litistät, - muut pellolla pelmuvat kyntökengin, - sa viikon virsuissa vitistät. - - Ja sentään sa elämän leipää vaadit - ja laulelet kujissa, kaduilla - ja niitä ja näitä sa yhteen laadit - ja itseäs petkutat saduilla!" - - -- Mies heitä jo! Anna kuokka ja aura, - ma kanssasi peltoa äestän, - ei jouten oo juhlaa ja älähän naura, - jos työtäni virsillä säestän! - - - - -Soitin pillillä. - - - Elämä se veitikka viisas ja nuori - se iloisen pillini laittoi, - sointuvan oksan se lemmessä löysi - ja viinipuusta sen taittoi. - Soitin pillillä pienen polskan - ja nauruun ratkesi ääni. - - Sitte ma soitin kun iltasin istuin - sen kotini nurmikolla, - laitumen tiellä ne karitsat hyppi - ja mun oli hyvä olla. - Soitin pillillä pienen polskan - ja omaa naurua nauroin. - - Sitte ma jätin ne kotoiset rannat - ja kiertelin mielin määrin, - nuoruutta itkin ja neitoni mieltä, - mut huomasin surreeni väärin. - Soitin pillillä pienen polskan - ja nauroin juuri kun itkin. - - Joskin se hellä heilini hylkäs, - niin enhän ma valita noita, - onhan maalima tyttöjä täynnä - kuin ahot on mansikoita. - Soitan pillillä pienen polskan - ja naisten naurua nauran. - - Vaikk' olen köyhä ja köyhän lapsi - ja monta on matkan vaaraa, - rikkaita riemuja sentään laulan - ma keskellä maantienhaaraa. - Soitan pillillä pienen polskan - ja köyhän naurua nauran. - - Elämä se pillini ryöstää tahtois - ja kauppoja peruuttaisi, - en sitä vaihtais tähtiinkään, - vaikka hopiatynnörin saisin. - Soitan pillillä pienen polskan - ja elämän naurua matkin. - - - - -Jääpylväät. - - - Te istutte kehässä kerskaillen - pitopöydän pitkän päässä, - on silmänne lasiset, järjekkäät - kuin liikkuvat kuplat jäässä. - - Mitä mietitte? Omaa itseä vaan, - jonka nostatte päähän patsaan, - voi, paistien lemuvaa ylpeyttä, - kun ne pääsi niin arvosaan vatsaan. - - Ma viimanne vilussa värjötän, - te imette veren multa - ja kylmän naurunne huurteessa - minä kaipaan tunteen tulta. - - Minä tahdon revästä ilman sen, - joka sieluni sumulla peittää, - ma vimmasta polonen ponnahdan - ja ma tahdon sanoja heittää. - - Ovet rintani avaan seljälleen - ja annan auringon paistaa - joka sieluni soppihin salaisiin - ja ma tahdon onnea maistaa. - - Poroporvarit nurkassa nalkuttaa, - ivan veitsellä sydäntä ne viiltää, - ne istuvat viisaina paikallaan - ja naamat ne nauriina kiiltää. - - Ne pistää kaukaa... ne vakuuttaa, - että maalima laahaa norjaks, - ne tahtovat haaveita haavoittaa - ja tahtovat tapojen orjaks. - - Ma nousen ma, lähden, ma läkähdin, - ne ajavat mua kuni peuraa, - näen ulkona taivaan ja tähdet taas, - min'en kaipaa pylvässeuraa. - - - - -Eksyksissä. - - - On sieluni erherakennus, - se täynnä on sokkeloita - ja toisiin valoa virtailee - ja toiset on pimennoita. - - Ja yhdessä kuollutta kaivataan - ja itkevi pitkä parvi, - mut toisessa rajusti remutaan - ja kiertävi juomasarvi. - - Ma pilarin varjossa valmon nään, - joka jotain etsivän näyttää, - hän hiipii huoneesta huoneeseen - ja akkunat kukilla täyttää. - - On seinällä kannel tomuinen, - sen kieltä hän hellästi pyyhkii - ja katsoo yöhön ja pimeään - ja akkunan ääressä nyyhkii. - - Hän etsivi sälhkölähdettä, - joka valoa pimeään johtais, - hän koskisi valkeilla käsillään - ja kaikki kammiot hohtais. - - Hän pyrkii sieluni pyhäkköön - ja eksyy aamuin ja illoin, - kun elämän sylissä havahdan, - nään vanhan äitini silloin. - - - - -Pakosalla. - - - Ylänköjä yksin mä taivalsin - ja harmaille harjuille nousin, - kosken kihoissa kahlasin - ja outoja rantoja sousin. - - Kauvas kylistä pakenin - ja kuilun kukkia taitoin, - vuoren varjoon kuusen alle - ma piilopirttini laitoin. - - Pelkäsin ihmisaskelta - ja vavahdin polun puolla, - teirin permiä jännitin - ja ongin virran vuolla. - - Kaste, auer ja illankuu - ja ne metsälukkojen juuret, - siellä ne metsäkyyhkyset lensi - ja unelmat uudet, suuret. - - Majani ovelle kaaressa kulki - kaukaisten kytöjen sauhu, - kuusten latvat ne lauleli - ja kuului purojen pauhu. - - Kaste, auer ja kukkaset, - ei niist' ole kumppaliksi, - heporastaskin ikävän tuo - ja miksi ma kaipaan, miksi? - - Yksin tunnit on tukalat - ja kolkko on korven ranta, - laaksoon laskeun etsimään - taas sydämmeni morsianta. - - - - -Tien ristissä. - - - Ma muistan ne punaiset nuotiot, - joilta heloitti heinän hilve, - kun parissa neitojen, veljien - vain kajahti karku ja ilve. - - Me olimme onnemme oppaita - ja tuulentupia luotiin, - oli elämän neuvoja sadottain, - kun lähtömaljoja juotiin. - - Ma kuljin minne mun tahtoni vei - ja ma teuhasin otsa hiessä - ohi savuisten nuotiohiilosten; -- - nyt seison ma ristitiessä. - - Ja löytää se jänökin poluilleen - ja lintu se tiensä taitaa, - vaan matkan viittaa ei mulla oo, - eikä onnen ojennusaitaa. - - Ja kaksi tietä on, tiedän sen, - vaan tiedä en matkan määrää, - vai viekö ne molemmat oikeaan - tai kuljenko polkua väärää? - - Sen toisen päässä on surkeat suot, - missä kivut ja kirot kiihtyy, - vie toinen mun riemukaupunkiin, - missä huomenhaltijat viihtyy. - - Ma tahdon itseni sonnustaa - ihan kiireestä kantapäähän, - ma tahdon soitellen sotihin - ja elämän myrskysäähän. - - Jos sorrun, niin sortua tahtoisin, - kun tuomi on tuoksullansa, - kun uusia toukoja kylvetään - ja laulavi nuori kansa. - - - - - - -II. - - - - -Koskelle tulo. - - - Hän pimeällä polulla seisahtui, - hän kuuli niin kumman pauhun, - hän lähti sen kutsua kuulemaan, - näki vuorelta lauhkean laaksomaan - läpi utuisen kaskisauhun. - - Ja koski se laaksossa lauleli, - se sumussa, humussa hylly', - sen kyljessä katajat kahisten ui - ja sen hopeaniskalle kouristui - tän vihreä, vanha mylly. - - Hän sillankorvassa palavan - näki usean olkilyhteen, - oluttynnörit pihalla punoitti, - pitovieraat sillalle hoipersi - ja ne nauraen lyöttyi yhteen. - - Kuu metsikön rantaa souteli, - sitä uninen halli haukkui, - joen suistosta hiipivä hirvi joi, - kuu otsasarvia hopeoi, - tuliluikut myllyltä paukkui. - - Oven aukosta höyryä tupruili, - tuvan telme se ilman täytti, - tuli kulkuri koskelle laulellen - ja myllärin mies ryhyselkäinen - se varjosta hampaita näytti. - - - - -Myllärin neito. - - - Jokilaaksossa koski pauhaa, - vesirattaat ratisten käy, - ne kultajyviä jauhaa, - eikä myllärin neitoa näy. - - Ja myllärin nuori neito - se paasilla hyppeli vaan - ja monikin viljon veito - kävi neitosta kosimaan. - - Ne hiippakääseissä kiikkui, - ne tarjoili talojaan - ja jalan ne maantiellä liikkui - ja kantoivat kihlojaan. - - Se myllärin renkiruho - vei myllylle säkkinsä - ja silmistä tuikahti tuho, - hän salasi lempensä. - - Mut neito se ulpuna kukki - ja soimasi sydäntään - ja se ahne myllärin ukki - se tyrkytti tytärtään. - - Niin himmeni silmä seijas, - niin vaaleni neitonen, - rikas kulkijapoika sen veijas - ja antoi sormuksen. - - Jokilaaksossa koski pauhaa, - vesirattaat kumisten käy, - ja mylly se rahaa jauhaa, - mut onnea siellä ei näy. - - - - -Limokujassa. - - - Tule limokujaan, miss' on nuori parvi, - älä kysy kenen häitä juodaan, - lienet lauluniekka, ota olutsarvi, - kivikellarista uutta tuodaan! - Maista, juo ja nauti, - naura haarikalle, - kerran tulee tauti, - joka pitopöydän alle - suuren salakuopan kaivaa! - - Kysy lainehelta, miksi itkee ranta, - -- juo ja sulattele rintas jäätä! -- - Luhdin solass' oisit nähnyt morsianta, - itki, suki surullista päätä! - Maista, juo ja nauti, - naura haarikalle, - kerran tulee tauti, - joka pitopöydän alle - suuren salakuopan kaivaa! - - Sieltä alas astui helykruunussansa - niinkuin lumipilvi säteissänsä, - kosken poika soitti suurta kanneltansa, - nurmi nuokkui silkkiliepeillänsä. - Maista, juo ja nauti, - naura haarikalle, - kerran tulee tauti, - joka pitopöydän alle - suuren salakuopan kaivaa! - - Mitä mylläristä? Siitä tarut toiset, - nälkävuodet sille kultaa kantoi, - karjaa kuljetteli talolliset, loiset, - jauhotynnörin hän niukan antoi. - Maista, juo ja nauti, - naura haarikalle, - kerran tulee tauti, - joka pitopöydän alle - suuren salakuopan kaivaa! - - Arkun pohjat kiiltää myllysillan alla, - älä sinne katso, juodaan aamuun saakka, - lienet lauluniekka, laula laulamalla - kuinka helykruunukin on taakka! - Maista, juo ja nauti, - naura haarikalle, - kerran tulee tauti, - joka pitopöydän alle - suuren salakuopan kaivaa! - - - - -Häitä kuokkimassa. - - - Miksi häihin iloisiin mun tänne piti tulla, - kun sen toisen morsian vain mielessä on multa? - - Morsian se kuva on mun lapsuusystävästä, - äänen hellän, hellän ma kuulen hälinästä. - - Sirkut oli silmät sen kuin päivän vanhan vuokon, - varsi laikkui valloillaan kuin kailarannan ruoko. - - Noin se katsoi keinuessa keskilattialla, - piti kättä poskellaan kun istui ikkunalla. - - Ystävinä yhdyttiin ja juostiin helkamäissä, - ennenkuin sen tiesikään, jo käytiin käsikäissä. - - Rakkaus se raukeni kuin niittypuron juoksu, - vaan ei mene mielestäni lehdon iltatuoksu. - - Sinun katson kauniimmaksi, sinussa on tulta, - sinua ma rakastelen, vaikk' oot toisen kulta. - - Anna suuta suurukseksi, iltaseksi kättä, - tämä on hullun humalaa ja unimyrkyn mettä! - - Paina lemmen paljetta ja kohenna sen hiiltä, - paina sillä sormellasi, jossa sormus kiittää! - - Tulikukat tuoksahtaa ja lyövät säkenöitä, - valaisevat häitäsi ja näitä ilon öitä. - - - - -Huumeessa. - - - Ovensuussa hän seisoi kummissaan, - näyn luuli hän unelmaksi, - sadun hirven näki hän kruunussaan, - joka muuttui prinsessaksi. - Ja hän oli kuin huumeissansa - ja maltaista, maireesta kiihtyen - tuvan perälle notkui hän hyräillen - ja sysäsi syrjään kansan. - - Hän tuijotti silmihin sinisiin, - jotka salaista paloa kaihtoi - ja sukulaismaljoja maisteltiin, - hän tulijaissanoja vaihtoi; - taas ihmisten parissa hän viihtyi, - ja oli kuin hongat soineet ois, - he kahden kulkivat lehtoon pois, - missä hehkeät liitot kiihtyi. - - Ja oli kuin olisi lauennut - käsiranteita kihnaava köysi, - hän laulajaneittä oli kuulostanut - ja nyt hän sen vihdoin löysi. - Taas purona pulppui virsi, - taas hymyili elämä autio - ja hän nousi kuin lumesta kontio, - kun sulavi keväinen kirsi. - - Suorannan ruususta lauloi hän vaan, - jolle kulkija tarjosi kättään, - jota koskaan ei voinut unhoittaa, - mut köyhänä täytyi jättää. - Niin heräsi katkera henki, - hän näki nyt villityn morsiamen - ja takaa kuuli hän kirouksen, - siellä seisoi myllärinrenki. - - - - -Myllärinrengin laulu. - - - Voi, iloinen, nuori nainen - on elämän leivän särvin, - se on päivän paahtaman takamaan - noron notkossa piilevä järvi. - - Hän oli kuin päivänpaiste - ja ilosta silmäni kastui, - tienvarrelle heitti hän katsomaan, - kun iloiten vihille astui. - - Miks hilpeä helosilmä - sa silmiisi katsoa annoit, - olit kaunis kuin alttarinenkeli, - mut toiselle kätesi vannoit? - - Nyt sajasneitoset pilkkaa - kas, kosijapoikaa reimaa, - joka kutsuvi närhin äänellään - ja kyttyrällänsä keimaa! -- - - Kun hämärtää pitkä päivä, - sen ilkkuvan naurun kuulen - ja aittani pimeellä seinällä - ma puukkoni välkkyvän luulen. - - Ja musta metsä se nauraa, - kun katselen tähtitarhaa, - ma juhannuskukkaani muistelen - ja luhtinsa ovelle harhaan. - - Sillä iloinen, nuori nainen - on myllärinrengin särvin - ja rakkaus se on pettävä - kuin kevätjäinen järvi. - - - - -Hääpolska. - - - (Sävel: hyppään, tanssaan kultani kanssa - että on lakki kallellaan.) - - Taas on koossa nuori kansa, - sillä on mieli rennollaan, - morsian harsohunnussansa - sulhastansa katsoo vaan. - :,: Lystimpää kuin näissä häissä - olisiko ollut milloinkaan! :,: - - Voi, tämän kansan kauneutta, - kuinka se liukuu ja luikertaa, - voi, sitä silmän kirkkautta, - nurkasta viulu kun vingahtaa! - :,: Kaatakaatte oltta tuoppiin, - sitte ne palkit paukahtaa! :,: - - Katsohan meidän puhemiestä, - uudessa paidassa höyryilee, - pallona pyörii märkänä hiestä, - sukkansa säärillä lyllyilee, - :,: polvia heittää laipiolle, - hiirennahkoja näyttelee! :,: - - [hiirennahkoja = puhemisrahoja] - - Sulho se on kuin rannan viita - juhannuksen aikana; - poijes pojat se vanha riita, - sulhasta täytyy nostella, - :,: kultansa kotiin kuljettaa se - silkkisessä kuomussa! :,: - - Morsian on kuin tuomenterttu - viheriäisellä varvulla, - poika se lensi kuin kiivas kerttu, - otti sen illalla ilolla, - :,: otti sen oksalta ylimmältä, - sirkutti sille polulta! :,: - - Morsian on kuin saksanviini, - yljän yrtti se vihannoi, - ken sen nyt saa sokkona kiini, - morsiustanssihin päästä voi, - :,: silloinpa näitten häitten telme - kirkonaitaan asti soi! :,: - - Minä sitä lennän kultani kanssa - vaikk' olen halpa kuokkuri, - koskahan ystävä kruunussansa - omaksensa ottavi! - :,: Kaatakaatte oltta tuoppiin, - sitte ne palkit paukkuvi! :,: - - - - -Unelmissa. - - - Kun käännyt kisoissa eessäni, - sun nostan sykkivään syliin, - sua suutelen kihlareessäni, - näin mennään metsiin ja kyliin - ja pakkaisviimojen vinkuessa - ja sutten luhdalla ulvoessa, - häämatka alkavi vallaton, - soi nauru kopseessa kavion. - - Ma tartun onneni ohjihin - ja helmiruoskani läiskyy, - ma katson silmies pohjihin, - kun revontulet ne räiskyy; - ja katsos kuinka ne orhit laukkaa - ja lumi sinkoo ja hanki paukkaa, - kas taivaan tähdetkin ilakoi, - ja talven valkoiset kellot soi! - - Hoi, varsat juoskatte nopeaan - kuin varjot aavalle leijaa, - pois salon huurteiseen hopeaan - sun laulaen vien, heleijaa; - on piilopirttini siellä mulla, - ei ihmispolkuja sinne tulla, - häävuoteen untuihin peitän sun - ja silloin, silloin sa olet mun! - - - - -Pöytälaulu. - - - En ma sanatulvaa säästä, - laulan pitkän pöydän päästä - näistä pidoista hyvistä, - rymyryypyistä syvistä, - koska nyt lauluja suositaan - saloilla Suomenmaan. - - Tääll' on kaunis juomakansa - niinkuin kukka kuoressansa, - humuhuilujen remuissa, - juhlapaistien lemuissa - haarikat kädestä käteen käy, - eikä ne loppuvan näy. - - Tääll' on syöty sekä juotu, - pötyä on pöytään tuotu - tässä seurassa jalossa, - tässä kuulussa talossa, - joska nyt sarkkani pohjaan juon, - illalle ilon suon. - - Tuskin pienet sanat riittää, - emäntää kun alan kiittää, - joka varahin heräsi, - kansan juhlihin keräsi, - hänelle parissa ystäväin - viritin virren näin. - - - - -Hän riisti piiristä morsiamen. - - - Hän riisti piiristä morsiamen - kuin oisi hän omissa häissään, - hän huusi ja orhia selkään löi - kuin oisi hän ollut päissään. - Mut nuoteet tuvasta juoksivat - ja ne orhin suitsihin tarttui, - hän huitoi, löi sekä riuhtasi, - mut joukkoa kimppuunsa karttui. - Se mylläri juoksi kuin järjiltä ois - ja tulet ne tuvasta sammui, - humuveikot hokivat aseitaan - ja läävästä karja ammui; - ja kärryt ja valjaat kaadettiin, - missä kiristyi ottelun piiri - ja ullakkoportaat kumahti, - oluttynnörit koskeen kiiri. - Hän kirmaisi niinkuin otus voi, - jota polttavat pihdit pistää, - hän temmelsi myllypihalla, - eikä enään huolinut mistään. - Mut myllärin renki kuin saukkona nous - ja puukko sen hampaissa kiilsi, - tasajalkaa hyppi hän piilostaan - ja syviä piiruja viilsi. - Yli sillan kulkija heitettiin - ja ne honkaporttinsa sulki, - hän juoksi, kaatui ja juoksi taas - ja rintaa painoi kuin suuri paas, - kuun varjoon hän vuorille kulki. - Hän kuuli kuin kaukaista huminaa, - niin kelmeenä paistoi poski - ja metsät suhisi surujaan - ja pauhasi kumea koski. - - - - -Häistäpalaaja. - - - Huu, kuinka se koski nyt huutaa ja pauhaa - ma pakenen suurille saloille pois, - en saa minä laakossa rauhaa, - voi, etten sen ääntä ma kuullut ois! - - Sen kihoissa kiljuvi vaahtopäitä, - ne kiljuu mun suuresta surustain, - kun katselin ystävän häitä - ja turhaan sen lenseetä katsetta hain. - - Ma muistan ne nuoruuden pääsiäishetket, - ma muistan ne kinkeriretket, - kun keinut ja kiekot ne vauhtiin sai, - kun arkikin oli kuin sunnuntai. - - En enään sun silmiisi katsoa saata, - en enään sun ääntäsi etsiä saa, - nyt kiertelen vierasta maata, - että voisin sun iäti unhoittaa. - - Ma kuulen vielä sen häätalon telmeen, - hän silkissä loisti mun silmissäin - ja poskensa oli niin kelmee - kuin kerran sen kuutamoiltana näin. - - Ma aijoin sun elämän juhlihin johtaa - ja saattaa sun kirkonalttarin luo, - missä punainen sametti hohtaa - ja siunaus kätemme liittyä suo. - - Ma oisin sun uudispirttihin vienyt - ja tupani tuoksuksi aattelin sun, - voi, oisin ma silloin tiennyt, - että, ihana ystävä, hyljäsit mun. - - Jos maalimaan minne nyt kullatta kuljen - tai uuden ystävän vierehen jään, - jos yöllä ma silmäni suljen, - niin sieluni silmällä aina sun nään. - - Huu, kuinka se koski nyt huutaa ja pauhaa, - ja on kuin sen holoissa horna sois, - en saa minä laaksossa rauhaa, - voi, etten ma lemmessä syntynyt ois! - - - - - - -III. - - - - -Silkkisiteissä. - - - Hän kulki kuin vaeltava teini käy, - nyt hänellä on hienot ja verkaiset vaatteet - ja oppia otsassa, jumala ties, - hän hymyilee niinkuin maaliman mies, - ei kulkijaluontoa herrassa näy, - sillä hällä on uudet aatteet. - - Hän hylkäsi maantietapansa pois - ja siintävään silkkikuoreen ne peitti, - hän on oppinut ontosti nauramaan - ja sutten parissa ulvomaan, - mut on kuin katseensa laimea ois, - kun ojaan hän haaveensa heitti. - - Hän herraslauluja laulelee - ja puheissa käyttävi kukkaiskieltä, - niin hienossa humussa kuluvi yö, - on päivän hupina joskus työ; - hän mieronmiehiä karttelee - ja väistyvi rahvaan tieltä. - - - - -Naamiosalissa. - - - Hän astui naamiosalihin, - jossa kimmelsi katto ja seinä - ja kaaresti hieno seura. - Hän narrinutussaan teikaroi, - sotaherrana lammas prameili, - kävi piispana jalopeura - ja naiset ne liehuivat enkeleinä, - tekopiru se pillihin puhalsi - ja hiilihangolla tahtia toisti - ja ylinnä kukkien kuningatar, - sinisiipinen enkeli loisti. - Hän astui sen sinisen enkelin luo - ja heilui kuin tuuliviiri, - sanat käheät kimposi kurkustaan: - sinä tääll' olet myöskin, Siiri! - - - - -Silmästä silmään. - - - Sua rakastan kuin ennenkin, - kuin ihanaa virvatulta, - ma unta nään, ma unta nään, - älä vie sitä unelmaa multa. - Voi, rakastanko ma silmiäs vaan - ja niissäkö sielusi palaa, - jos tietäisin, jos tietäisin, - mitä kiehtova katse salaa? - Ma rakastan silmiäs noita - kuin öisiä salamoita, - jotka kulkurimatkoja ohjaa, - ma katselen silmiäs noita - ja selvitän ongelmoita, - enkä näe minä koskaan pohjaa. - - - - -Sinä olet kuin kiiltävä perhonen. - - - Sinä olet kuin kiiltävä perhonen, - sinä olet niin liukas ja lieto, - mut kuinka sen nuoren sydämmes lie, - vain tuulella siit' on tieto. - - Minä kultaista perhoa pyytelin - ja kulutin aikani hukkaan, - yli suuren metsän perhoni lens - ja kiiteli kukasta kukkaan. - - Sua hain minä pitkiltä pihoilta, - sinä olit mun toivoni kirkkain, - helolamppujen hohteessa nään sinun taas - iloparvessa heinäsirkkain. - - - - -Voi, muistatko? - - - Voi, muistatko lehdon ja lammin veen, - myös koivun ja mättään sen alla, - siell' istuit sa iltaisin myöhäiseen - käen kukkuuta kuuntelemalla? - - Minä pensaan takaa ryntäilin - ja sun itkusi minua moitti - ja hämmillä mielin ma vaikenin - ja silloinkos nauru sun voitti. - - Se naurusi lempeän tuoksun sai, - sinä olit niin veikeän uhkee, - sua lammin ulpuhun vertasin kai, - joka aaltojen kuohusta puhkee. - - Ja sille sa rennosti naurelit taas - ja katselit viekkahasti, - se ilta se toivoni tomuun kaas, - -- minä saatoin sun portille asti. -- - - Ma muistan sen koivun ja lammin veen, - viel' entiset naurusi soivat, - minä mokoma toivioretkiä teen, - sua teikarit liehakoivat. - - - - -Itke ihana! - - - Itke ihana, itke taas - kuin itkit sa ennen illoin, - surusi syy olis lempesi syy - ja kaunein olisit silloin! - - Itkusi suolat silitän pois - ja hellään unehen tuudin, - iltatuuli se viuhkasi on - ja pilvi se on sun uudin. - - Unten maita kun matkaisit, - ois hymyä ihana muisto, - polvilla pulmuni herätä sais - ja lauluista kaikuis puisto. - - - - -Ma tahdon heittää sen naamarin. - - - Ma tahdon heittää sen naamarin - ja olla suora ja hellä, - ma tahdon ilolla tunnustaa, - mitä mulla on sydämmellä. - - Hän istuu siinä kuin odottais - mun tunteeni huumausta - ja siksi ma huultani puristan - ja siksi on naamari musta. - - Hän raotti naamarin reunaa vaan, - ma katselin katselemalla, - ma tuijotin tummaa katsettaan, - oli naamari naamarin alla. - - - - -Aiheen hakija. - - - Tuli luokseni hieno ja hintelä mies, - joka viiksenalkuja nyppi, - hän hihitti, hykersi käsiään - ja naisten hameissa hyppi. - - Hän pisti otsansa ryppyihin - kuin Shakespeare vainaalta näyttäis, - hän pudisti pientä rintaansa - kuin kolme kyynärää täyttäis. - - "Hm" sanoi hän lasia kilistäin, - "surunäytelmän aihe on mulla, - viis virstaa mulla jo sanoja on, - vaan henki ei tahdo tulla. - - Ja siinä on prinssit ja prinsessat, - mut anteeksi... täytyy jo mennä, - tuolla nurkassa paksun aiheen näin, - voi, ettei se pois vaan lennä!" - - Hän sukelsi hännystakkeihin, - joka nurkkaan hän juosta viisti, - hän helisti kärpäisläppäänsä - ja aiheilta niskat niisti. - - - - -Kuin nuoren ruovon sun notkistan. - - - Kuin nuoren ruovon sun notkistan - ja polvilleni sinut painan, - sun täytyy minua rakastaa, - sillä sua minä rakastin aina! - - Sun kätteni pihtiin kietaisen - ja imen sun huultesi mettä, - sun silmies säihkyä ahnehdin, - vaikka vuotais ne vihaista vettä! - - Ma tahtoisin rajuksi rakkauden - kuin oisi se tulitusta; - -- mut kylmästi sinulle kujertelen, - eikä oo mulla uskallusta. - - - - -Keskellä karkeloa. - - - Ja piru se on niin leikkisä mies, - se on muuttanut muotoansa, - punatöyhtö sen vallast' on jälellä vaan, - sit' ei enään pelkää kansa, - se hunningoille on joutunut kai - ja ravistunut on sen huilu; - minä Siirini kanssa leijun vaan - ja allamme kiiltää kuilu. - Ma kuiskasin keskellä karkelon: - näin tahtoisin liehua aina! - Hän hengitti raskaasti sivullain: - voi, älä sinä kättäni paina! - - - - -Suo suojaisin. - - - Sua Siirini, Siirini suojaisin - kuin maanmies suojaa pienen pääskyn pesää, - se pääsky touvon taiat taloon tuo - ja laulaa sitten pitkin kesää! - - Voi, tule, tule luoksen lintusein, - ma kauvan ootin toukopääskyäni, - se huolet huojentaisi lauluillaan - ja soitteleisi lemmestäni! - - Jos syyskuun myrskyt veiskin sun pois - ja muita maita kiertäis laulus taika, - en yksin jäis, ois muisto mullakin, - ois kerran ollut kesä-aika. - - - - -Narrin kannel. - - - Ma soittelin narrin kanneltain, - sitä elämän humupuolta, - ma kuulin sun kuivasti huokaavan, - sinä sanoit mun soittoni vaativan - sitä elämän syvää huolta. - - Ja huolet ne tulivat itsestään, - en sinua niistä ma kiitä; - kun soittelin haikeita laulujain, - sinä nauroit vain, sinä nauroit vain - ja hauskoiksi kehuit niitä. -- - - - - -Narrin lauluja. - - - 1. - - Ma suurten pöydiltä liemen latkin, - ma maantieojassa synnyin kai - ja mahtimiestä ma tässä matkin, - ja tuossa porvari nauraa sai. - - Ja suru vieri ja kyynel kirkas, - näin kansan nuoren ja suruisen, - "hei, heitä, keisari, tuhma virkas!" - hän nauroi patjoilla hyllyen. - - On sukkeluuteni totta puoli, - lie lehtolapsi se tuhmuuden, - mut suuri yleisö siit' ei huoli, - se nauraa -- omille vioillen. - - - 2. - - Narrissa on narrin leima, - siksi se hupsuna kulkea saa, - moni viisas on narrin kaima, - vaikka hän tiukunsa piiloittaa. - Narri on viisas kujeillaan, - kaikki kai ollaan narreja vaan. - - - - -Viuhkain liehuessa. - - - Sun luonasi kaikki liehakoi, - se maaliman maire ja ilve soi - ja silkit kahisee ja kengät viiltää - ja liekit lehahtaa ja ruunut kiiltää, - ma seison nurkassa täynnä tulta - ja yhtä katsetta kerjään sulta, - sun viuhkas viileän muille suo, - mut jäisen viiman se mulle tuo. - - - - -Voi, olisiko surua silmissäs. - - - Voi, olisiko surua silmissäs, - vai harminko harmaa häimä, - vai olisiko itkua äänessäs - tai linnun vilkasta vitinää, - kun nousevi uusi päivä! - - Ja hiipikö kompaisten sanojeni kyy - sun sydämmesi ihmetarhaan - ja oliko se mustan lempeni syy, - että kaikessa kauniissa valhetta nään - ja oikkujen orjana harhaan! - - - - -Kuvastimen edessä. - - - Sivukammion suojaan ma pakenen - ja seison kuvastimen eessä, - mies vieras lasista virnuilee - kuin sillä ois silmät veessä. - - Se mies on tuttu jo vanhastaan, - mut missä sen näin sekä milloin? - Kadunkulmassa kerran sen pimeässä näin, - sitä miestä ma kavahdin silloin. - - Hän sopersi hiljaa kuin itsekseen: - en tee minä mitään pahaa, - ma kullalle arkun ostaisin - ja siihen ma pyytäisin rahaa. - - Minä olen kuin sulho ja morsian, - -- se hassulta kuuluu varmaan, - pilapuheita vain ne on surevan, - joka menetti nuoren armaan. -- - - "Sinä kumma mies, sinä houraat vaan - tai joit sinä liiaksi viinaa!" - Hyvä herra, en maistanut tilkkaakaan, - mut tuska se tulena piinaa. - - "Kai elämä sun polttosi parantaa - ja loppuu se vaiva ja huoli!" - Niin, silloin se loppuu, kun hautaan sen, - mikä minussa eilen kuoli. - - Sen vanhan lemmen ma hautaisin - ja peijaisia minä joisin, - ma alkaisin elämäni uudestaan - ja ehkä se ehjetä voisi. -- - - -- Katulyhdyn valossa kasvonsa näin, - näin silmänsä harmaan kalvon, - ne silmät ma usein unissa nään - ja yöllä, kun valotta valvon. - - - - -Sinä aijot mun hyljätä. - - - Sinä aijot mun hyljätä, näänhän sen, - sit' ei naamaris enään peitä, - ma epäilen entistä hyvyyttäs - ja ma epäilen enkeleitä. - - Sinä olit mun sydämmeni morsian, - sun jätän kuin iloisen lesken. -- - Sinä sanoit mun hyvästi heittäissäs: - joko lähdet iloista kesken? - - - - -Miksi viivyn? - - - Miksi viivyn ja miksi houraan, - reppu selkään ja sauva kouraan, - tääll' en viihtyä enään vois? - Miksi katselen akkunoita, - missä liukuvi vartaloita, - ilmaa tahdon ja tahdon pois! - - Tahdon etsiä honkapuita, - metsäkansaa ja seikkailuita, - miss' ei tapojen orjaa näy, - lokit kirkuu ja vailla paulaa - meri yltiöpäänä laulaa, - siellä aalloissa aatos käy. - - Tulkaa kumppanit, mieron veikot, - tulkaa keijut ja vuorten peikot - maantienuotion valohon, - leilit kiertää ja surut niellään, - kulkuneidot ne notkuu tiellään, - metsä nauraa ja lämmin on! - - - - - - -IV. - - - - -Hyypiö. - - - Näin minä kerran hyypiölinnun - nuorena noroa astuissain, - laulupaaella soittaen istuin, - kankaalla kaijutin kanneltain. - - Heräsin suhinaan harmaan siiven, - siinä kun paimenvirsiä hain, - päälläni kaarteli hyypiölintu, - kannel putosi polviltain. - - Suolta ma kuulin lapsen itkun, - elämän itkuja aavistin, - toisin nyt luonnonääniä kuulen, - toisin soipi nyt kannelkin. -- - - - - -Laululaaksossa. - - - Sillä elämän vihreellä niitulla, - jolla ryytikukkaset loistaa, - tuli vastaani kaksi neitosta - ja ne syleili toinen toistaan. - - Se toinen oli niin iloinen - kuin sinisen pilven kaista, - ja se toinen oli kuin syksy-yö, - kun hopeinen kuuhut paistaa. - - Ja kumpikin tarttui käteeni - ja laululaaksoon ne veivät, - missä elämän viini virtailee - ja tuoksuu sen mesileivät. - - Ei siell' ole pihat pieniä - eikä siell' ole pahan paulaa, - vaan aamu siellä on ainainen - ja linnut iäti laulaa. - - Se vallaton neitonen soitteli - ja laulun laineet ne pirskui - ja kantelon pohjasta nauru soi, - sen kielet kiivaasti tirskui. - - Ma opin ne laulut neidolta - ja kauvan ne kaijut kesti, - se toinen hellästi katsoi vaan - ja hymyili suruisesti. - - Miks olet niin vaiti ja vakava, - et viritä kirkasta kieltä, - sitä suurta suruas suosita - ja herätä hellää mieltä! - - Hän otti sen kantelon polvilleen - ja soitteli hennon hiljaa, - ja taivas se pilvistä kirkastui - ja valaisi laakson liljaa. - - Ne kaijut soipi nyt rinnassain, - sitä säveltä en voi toistaa, - ma nään vaan surevat silmänsä, - jotka kyynelkasteessa loistaa. - - - - -Hämärän ääniä. - - - - 1. - - Tule, tule iltainen hämy, - sun luonasi hyvä mun on olla, - kun soittelet kantelolla! - Mene, mene päiväinen räme, - sinä maaliman huutava ääni, - joka soittelet suruhun pääni! - - Tule, tule iltainen mieli - kuni takaa pitkien poutain - yli suurten vetten soutain! - Soi, soi heleä kieli, - soi muistojen ihanaa unta - ja sulata rintani lunta! - - - 2. - - Mun henki levotonna harhailee, - ma etsin tietä unten onnelaani, - näin päivät sokkosilla soutelee, - öin vaivun valhe-unelmaani. - - Ma tiedän, pilvilinnoja on nuo, - mut ilman niitä en ma elää voisi, - mun sielu niistä toivon mettä juo - ja ilman niitä varmaan jäänä oisi! - - - 3. - - Tuulentupia, tuulentupia, - vanhoja, tuttuja ennestään, - aikojen ahava se niissä nyt soittaa - tullessa talven ja tumman sään. - - Tuulentupia, tuulentupia - toiveet on satujen lehdossaan, - syksyisen illan iloisia puita, - hiiltyen sytti ne hetkeks vaan. - - Tuulentupia, tuulentupia, - olkohot tuulentupia vain, - itsehän taivaan tapuliin ne nostin - onnessa outojen unelmain! - - - 4. - - Musta juova mun silmäni alla, - mitä sa tiedät mun elostain? - oletko maaliman vitsanjälki, - matkani muistomerkki vain? - - Musta juova mun silmäni alla, - ajatusviivaksi kuvaisin sun, - puhutko nuoruushaaveista mulle, - että ma vihdoinkin viisastun? - - Musta juova mun silmäni alla, - oletko Tuonen varjo vain, - itsepilkan ja syksyisen synnin - tumma kupla mun sielustain? - - - 5. - - Tien varressa ma miehen nään, - hän seisoo luona märän mättään, - on tumma tuike hänen silmissään, - kun kerjäten hän tarjoo kättään: - - "Voi, päästäkäätte vaunuhun, - te riemurikkaat hymyhuulet, - on valtatielle pitkä matka mun - ja eessä yö ja vastatuulet!" - - Kun tutkin kalpeata muotoaan, - näin omat piirteet hänen naamassaan. - - - 6. - - Kuljin noita illan maita, - sovitusta etsin sieltä, - etsin sielun kantelooni - uutta ilokieltä. - - Noita kuulin kulkeissani: - soitto riehkui rahkasuolta - korven töistä, korven öistä - pimeätä huolta. - - Syksyn suuret keltakellot - korpipuissa heilui silloin. - Nyt ne sielun kantelossain - soivat usein illoin. - - - 7. - - Näin hämärän umpilammen, - sitä kanssasi soutaa sain, - sinä neitoni tumma tukka, - sinä unteni kruunu ja kukka, - jota omakseni toivoin ain. - - Ja sulle ma kerroin kaikki, - mitä syksystä sydämmeni ties, - syvät syntini kerroin sulle, - sinä anteeksi annoit ne mulle - ja ma olin kuin uusi mies. - - -- Oli lammilla lainetta kaksi, - oli musta ja valkoinen, - yli mustan hän kätensä tarjos - ja sylillään syntini varjos - kuun kullassa välkkyillen. - - - 8. - - Vaiti, vaiti, kaikki nukkuu, - äänet hiipii, kaiku hukkuu, - on kuin itse tyhjyys sois! - On kuin sielukellot soittais, - eikä aamu koskaan koittais, - eikä kuukaan loistaa vois. - - Kuuluu kolme huokausta, - kolme mullan musahdusta - avohautaan siunattuun. - Lapiot ja kivet taipuu, - arkunkansi soraan vaipuu - alle kieron ristinpuun. - - Sataa lunta, sataa lunta, - Tuonelasta näen unta, - tummaa rantaa hapuilen; - on kuin sielukellot soittais, - eikä aamu koskaan koittais - vaeltaissa varjojen. - - - 9. - - Ne kulkevat hopeassa kuutamovyön - mun unteni utuiset perhot - yli maiden ja merten pois. - - Ne liukuvat liepeillä maaliman yön - ja teillä on hämärät verhot - ja on kuin siivet sois. - - Ja uneen ja unhoon ne tuutii vaan - ja muiston kukkiin ne taipuu - sekä tulevien aikojen luo. - - Ne vievät mun suuressa saatossaan - ja maa se vaipuu, se vaipuu - ja sieluni valoa juo. - - - - -Paistaa se päivä kiville. - - - Paistaa se päivä kiville - ja lahonneille puille, - ja vanhat puut ne alastomat - ne avaa silmuja sille. - - Paistaa se päivä köyhille - ja vaivaisille muille - ja paistaa se paimen paralle - ja halvalle kulkurille. - - Hän laulavi köyhiä laulujaan - ja ilostuvi poutasäällä, - voi, kuinka suloista sentään on - näin laulaa laaksossa täällä. - - Hän ei tiedä, miksi hän laulaakaan, - sen lahjan sydän kai säätää, - hän laulaa päivälle hyvyyttään - ja nyökkävi sille päätään. - - - - -Pensas varjossa. - - - Ja elämänrannalla vierellä virran - on pensas suuri ja tumma, - ja sieltä se salainen huokaus kuuluu - ja siellä on taika ja kumma. - - Ja rannalla julkean, juoksevan vuon - käy polkuja ristin ja rastin - ja siellä on tutjuvat porraspuut - koko maaliman päähän asti. - - Ja niitä ne kansat ja karjat kulkee - ja kalpeat kulkijalaumat, - kun musta pensas on marjassaan - ja jyviä tippuu aumat. - - Ne kansat ne nauravat pilleinensä - ja noutavat lähteestä juomaa, - ne kastavat kukkia kauniin maan, - mut eihän ne pensasta huomaa. - - Mut tulee se suuri suru ja yö, - kun lentotähtiä putoo, - ne kansat ne ryömivät pensaan luo, - jossa hämärä ääniä kutoo. - - Ne maistavat marjoja mustan oksan, - ne vaipuvat pensaan juureen, - ne elämän ääniä kuulostain - pois nukkuvat unehen suureen. - - - - -Satu. - - - On mulla satutarha ruusuinen, - se iltaruskon mailta puuntaa - ja siell' on helorintasatakielet - ja sinne keltaperhot suuntaa. - - Siell' yöt on suviset ja valkeat - ja kekri joutuu juoksujalkaa, - käy herkkä hirvi uhrilepikössä - ja sinisorsain soidin alkaa. - - On mökki mulla pieni, punainen, - se ritvakoivun alla lymyy - ja Tellervoni kirjokarjaa sukii - ja terhennellen lehtiin lymyy. - - Hoi, Tellervoni, hienohelmani, - jo heitä mättähille marjas - ja joudu silkkisiltä silloiltasi - ja aja kotiin kaunis karjas! - - Sa hämärissä hieno hiipijä, - tuo metsän tuoksu tullessasi - ja anna levätä mun katseissasi - ja huolittele hoivassasi! - - Ei taivu Tellervoni tupihin, - hän Nyyrikille kutoo sarkaa - ja ristinkastettani arastellen - pois karjapoluilleen hän karkaa. - - Ja etsiessä ehtoo tummenee, - vain iltaruskon kulma puuntaa, - jos siivet saisinkin ja viesti veisi - en löytäis tietä enkä suuntaa. - - - - -Näky. - - - Näin, näin minä oudon kaupungin, - joka heleästi helteessä hohti, - näin temppeliharjojen välkkyvän, - polut kaidat sinne johti. - - Ma kuuntelin humua kaupungin, - se kuului kankaalle kauvas, - hilaporteilla paimenet lauloivat: - "tule tänne, mies, ota sauvas! - - Sua kauvan täällä jo kaivattiin, - et nähnyt sa näkyjä näitä, - sun kulkusi kujeita itkettiin - ja juotihin karitsan häitä!" - - Ja ma kuljin portista kaupunkiin, - joka kummulta alttari nousi, - turun keskellä roviot roihuivat, - savu kitkerä kattoja sousi. - - Ylt'ympäri rovion kirkuen - parit varjosta valoon liehui, - lihankiihkoja liekeissä kärventäin - ne huumassa hyppi ja liehui. - - Ne kirosivat suuren rakkauden - ja ne polttivat lasten kehdot, - ne kivitti lintuja pesistään - ja ne kaatoi lemmenlehdot. - - Ne runteli omaa ruumistaan - ja ne tallasi tulevan taimen -- --. - Pois, paimen, en huoli sun huudoistas, - kovan onnen oot sinä paimen! - - Ja aukase porttisi poloinen, - en voi minä kilvoitella, - mut elämän vilkkaassa virrassa - minä tahdon vilvoitella! - - - - -Ilokivellä. - - - Istun ilokivellä, - sidon otsalle vehmahan vaulan, - näillä laulun suvisilla mailla - Huomenen himmeitä huolia vailla - ma lähteen laidalla laulan. - - Ilovirsi syntyvi - kuni virran reunalle laine, - eihän se tiedä synnystänsä, - Huuhtovi kultaista kynnystänsä - ja rannalle raikuvi maine. - - Sydämmestäni laulelen, - se on täynnänsä säveleitä, - on kuin sen pohjasta purot soisi, - aatokset taivahan lintuja oisi - ja ne piirtäisi pilven teitä. - - Tulkaa lapset viluiset, - jotka surette yksin illoin, - ettekö päivän paistetta huomaa, - juokatte elämän lähteen juomaa, - niin ettette itkisi silloin! - - Kiitän äidin hellyyttä, - joka kohdussa minua kantoi, - imetti lastaan maidollansa, - hoiteli, voiteli pulmuistansa - ja lempeitä neuvoja antoi. - - Kiitän Luojaa lahjasta, - kun ei silmill' oo sokean häivää, - nähdessä maat, jotka kukkia kantaa, - katsoessa kuuta ja taivaan rantaa - ja suurta, suloista päivää. - - Kaikki vuoret tahtoisin - ilokiviksi, jotka hohtais, - kansat ne laaksossa kättä löisi, - suvinen rakkaus heilimöisi - ja jumalien juhliin johtais. - - - - -Unen liepeillä. - - - Ma valvein lepäsin vuoteellain, - yön helmaan henkeni heittyi, - sen harso hajosi silmillein - ja kaikki pimeään peittyi. - - Tuli kuiskeet kummat piiloistaan, - tuli vanhat kiihkot ja muistot - ja kuvia aatos piirteli, - näin elämän solisevat suistot. - - Ja varjot vaihteli sielussain, - näin hyytävän syksyn unta, - punavihreät aallot meressä ui - ja ne huuhteli saarten lunta. - - Se meri oli epäilyn erämaa, - johon upposi valheet ja vaivat, - näin airoja, lauttoja laineilla, - ajovesillä hylkiölaivat. - - Ja vuoteeni viereen loiskaillen - ne riippuvin purjein sousi, - ja mukana pimeän mainingin - mun rintani laski ja nousi. - - Se meri se hiljaa jähmettyi, - ma vereni jäätyvän luulin, - ja oli kuin pimeä liikkunut ois - ja ma onton kohinan kuulin. - - Ja myrskyn kellot ne seisahtui, - näin pilvissä piilevän taivaan, - tuli pitkä aalto ja nosti mun - yön selkään hylkiölaivaan. - - Näin kotini himmeän tähden vaan, - joka taivaan rannalla kulki - ja sinne se hatara haahteni vei, - kun unetar silmäni sulki. - - - - -Kuutamossa. - - - Ja haaveksijakulkuri hän kuutamossa kulki, - ne aatoksensa harhaili kuin lentotähdet taivaan, - ja tähtitarhan tulista hän katsantonsa sulki. - Hän näki taivaan merenä ja kuun kuin suuren lumpeen - hän tunsi kaikki ilonsa, mitä tunsi vuodet umpeen. - Se haaveksijakulkuri nousi kuutamoiseen laivaan, - hän souteli merta avaraa ja kokka pilviin viilsi - ja punapurjeen laskoksissa sadat tähdet kiilsi. - Hän näki maat ne luvatut ja hämärät ja pimeät, - hän kuuli kultakaupungista huilun äänet kimeät, - hän sinne laski laulaen, se laulu oli uutta, - ei tajunnut hän itsekään sen laulun salaisuutta. - -- -- -- -- -- - - Hän kuunteli omaa lauluaan - ja uneen unohti itkuisen maan, - joka usvana altansa häilyi. - "Alas, alas!" tylyt henget ilmasta soi - ja hän kompastui ja hän haparoi, - löi kiviin päänsä ja vaikeroi; - näki allansa vihreän, viekkaan veen - ja sen kalvossa tähtien himmenneen - ja alinna kuvansa päilyi. -- - - - - -Kulkurin lankeemus. - - - 1. - - Mene henki mullanmusta, - joka laulat kaiken kadotusta, - joka kuihutellen kuljet takanain, - hiot hyssytellen halpaa aatostain. - - Miksi puhut synnintyöstä, - tahdot uudestaan mun siihen syöstä, - tahdot päivän mailta varjon vaaraan pois, - eikä hetken rauhaa konnasielus sois! - - Imarrellen kyntes peität, - mitä pystyyn sain, sen maahan heität, - lokalaakereita tarjoovan sun näin, - kun ma epäilysten erämaahan jäin. - - Astu eteen, älä säästä, - tahdon varjostasi päivään päästä, - tahdon miehen töihin, suureen elämään, - taikka sortua sun kalpas helinään! - - - 2. - - Me seistiin kalliolla korkealla - maan, taivaan taipaleella rinnakkain, - lens ahne tornihaukka pilven alla - ja laakson kyyhkyä se vaani vain. - - Mun allain kulki tyhjä arkimelske, - näin ihmismuurahaisen juoksussaan, - soi ylläin ilmakannen hieno helske - ja päivä loisti kultakruunussaan. - - Ja katso, kiusaaja se puhui hiljaa: - "mies mieti, muista, kätke, mitä näät; - kas, kuinka laakso lainehtivi viljaa, - on siellä talkoot sekä suuret häät! - - Ja tuolla auvon avotemppelit loistaa - ja vapaan rakkauden kannel soi, - se huolet huojentaa ja murheet poistaa, - kun ilon immet sulle ailakoi. - - Miks toivot sitä, mikä kerran kaatuu - kun Tuonen maat on ihmissatua, - sun sielus sammuu, ruumis liejuun maatuu, - kai myöhäistä on silloin katua? - - Miks Luojaan luottaa pieni ihmiskunta, - ei Luoja enään jatka luomistaan, - hän vanha, kuuro on ja näkee unta - ja maalima se menee menojaan. - - Ei kestä ruosteen raiskaa pilvilinnat, - sa kuljet itsepettymystä päin - ja valetoiveit' tykkii ihmisrinnat; - lie enkeleinkin laita niin ja näin. - - Jos ei sun järkes riitä, luota pappiin, - hahhaa, niin nöyryyttävän sukkelaa! - Ja kuka järjen loi? Ei, mene Lappiin - ja pilkkaa sitte vaikka Saatanaa! - - Sa järkimies oot, tiedän, uskos heitä, - maan päälle vankat kivilinnat luo - ja viinilehväsillä otsas peitä - ja lemmi vuorotellen sekä juo! - - Ei vanha oppi sua enään vaivaa, - kun valtaa saat ja kultaa, kunniaa, - ne annan, jos vaan hylkäät tyhjän taivaan - ja muistat joskus lahjanantajaa!" - - -- Me seistiin kalliolla korkealla, - hän katsoi silmin kieroin, kiiluvin, - Hän puhui maiheasti mairimalla - ja vuoroin uskoin, vuoroin epäilin. - - - 3. - - Jo luulin voivani hengittää, - ma kuljin lappeella vuoriston, - mut synti se jäljessä kulki, - katinkultaiset kenkänsä helisten soi, - hän vaapukan varsissa kiemuroi - ja kuihutti kulohon, - mun seittinsä silmuihin sulki. - - Hän sulki mun ovilta onnelan - ja riisti mun rinnasta auringon, - joka töilleni arvon antaa, - Hän nauroi makeinta nauruaan - ja hiveli silmiä niljallaan - ja sammutti sainion, - jota tahdoin vuorille kantaa. - - Mene pois sinä säälitön kiusaaja, - ma tahdon loistohon auringon, - ma tahdon, ma voin ja ma voitan! - Ma uusia soihtuja heilutan - ja kuiluun ma kukistan kiusaajan - ja kerran ma hymnini soitan! - - - 4. - - Kulkurin virsi. - - Oi, Herra olen sun palvelias, - surun laaksosta mistä sun löydän, - näen suuren, sinisen templisi - ja viheriän uhripöydän? - - Minä olen kuin kaarna laineilla - ja silmäni sokeus verhoo, - sun luoksesi aatos harhailee - kuin sorasiipinen perho. - - Ja synnissä olen minä syntynyt - ja lokaan tallannut taimen, - olen eksynyt harhapoluille, - minä olen kuin huono paimen. - - Sun templisi tähtisalissa - sulle linnut kiitosta soittaa, - min' en löydä soitinta sopivaa, - jolla voisin sun armosi voittaa. - - Oi, Herra ilmaise itsesi, - että kulkija rauhan saisi - ja löytäisi tiensä kotihin, - johon päänsä hän kallistaisi! - - - - -Äiti. - - - Kisoista kisoihin kiiruhdin - tämän elämän markkinoilla, - huumasin päätäni neidoilla - ja sulilla suuteloilla. - - Paljon olen minä laulellut - ja tuhlannut tunteen tulta, - herjat herkeni kuuntelemasta, - kun viinini loppui multa. - - Sulle annoin niin vähäsen - sitä iltaista iloisuutta, - sulta ma sain sen hellän mielen - ja mikä on viattomuutta. - - Usein öin olet itkenyt - sun poloisen poikasi mieltä, - kaivannut kotoisen lieden ääreen - elämän markkinatieltä. - - Äidin sielus on vuotanut - ylen runsaasti lempeä mulle, - salannut paljon olen minä sulta - ja tuskia tuottanut sulle. - - Salasin rintaani rakkauden, - jota kaikista pyhinnä kannoin, - salasin paljon lempesi tähden - ja enemmän otin kuin annoin. - - Salaa olen sua katsellut, - näin harmaiksi käyneen hasten, - poikasi janoo lempeä, - tule syyllistä sydäntä vasten! - - - - -Unen unhola. - - - Ma tiedän linnan laajan, korkean, - sen kirjoseinät kohoo kalliolta, - sen torninastat pistää pilvihin - ja siellä hohtaa holvit hopeiset - ja salit siintävät. - - Saa siellä hellän hoidon suruilleen - ja pehmeät on sinisilkkipatjat, - siell' yössä helmet heljät helahtaa - ja oudot unikukat tuoksahtaa, - kun siellä vaeltaa. - - Ja keijut keveät ne kisailee - ja soittelevat simapillejänsä, - ne silittävät päätä väsyvää, - ne hellävaroin otsaa suutelee - ja silmiin hengittää. - - Ja jokaiselle linna aukenee, - ken unohdusta kaipaa elämässään - ja jonka kyyneleit' ei kukaan nää. - Sen portinpuuss' on kultakirjoitus: - "käy tänne sairas mies!" - - - - -Tuutulaulu. - -Kansan tapaan. - - - Äite tuutii vauvaa, - taata veistää jo sauvaa, - tuuti rulla, tui ja tuu, - nyt nuku oikein kauvan! - - Äite kutoo sarkaa, - kissa kiukaalle karkaa, - pikkupiltin piloiksi - se sieppaa hiirivarkaan. - - Taata kääntää auraa, - kylvää ohraa ja kauraa, - taatan illan ilo on, - kun kiikun käärö nauraa. - - Älä itke suotta, - taata varsaasi juottaa, - sillä piltti omiin häihin - oman kukan tuottaa! - - Silloin ilomäärin - äite häissäsi häärii, - pojan vaimon valkiaisen - kihlaryijyyn käärii. - - Äite kerran kuolee, - taata arkkua vuolee, - jäiskö äidin silmänterä - ikävään ja huoleen! - - - - -Astui tietä vanha vaari. - - - Astui tietä vanha vaari, - langanpäätä punoili, - takaperin loitsut luki, - takaperin tallusti. - - Mitä naurat vanha vaari? - -- "Kulkuani naurelen!" - Miksi kierrät langanpäätä? - -- "Elonlankaa kiertelen! - - Sain ma langan laatusankin, - onnen oksaan sidoin sen, - siinä vitmi virsin viippui - laulaessa lapsuuden. - - Läksin langan kierräntähän, - nuoret luvut lomaan luin, - ahot muuttui kussa kuljin, - onnenpuusta vieraannuin. - - Lanka luistaa, taival taittuu, - taakseni en näe vaan, - virka nuori virsiniekka, - joko kuoppaa kaivetaan! - - Lanka laukee, loitsut loppuu, - kun ma romuun romahdan. - Luojan käsiin langan lasken, - nurmen alle nukahdan. --" - - Astui tietä vanha vaari, - Jumalastaan jupisi, - luki kaikki lankaloitsut, - viekkahasti virnuili. - - - - -Kun maa pyörii. - - - 1. - - Pyörremyrsky mylvi, repi, riehui, - taivas tuprutteli tuliaan, - valtamerten kattilat ne kiehui, - maa se horjui korsipatsaallaan. - - Kansat kauhussansa maassa kieri, - vuoret kaatui yhteen rymyyn pois, - tuli yö ja tyhjyys vettä vieri, - laastiin maa kuin ei sit' ollut ois. - - Maan sen sijaan uusi tähti nousi, - syntyi uusi kansa uuden maan, - tähti loisti, kun se aavaa sousi... - Tää on sentään pahaa unta vaan! - - - 2. - - Mua itkettää ja naurattaa, - niin vinosti se pyörii maa - ja siellä tikuista riidellään - ja raja-aitoja pystytetään, - kuin myllyssä ihmiset pyörii ja häärää - ja toinen on orja ja toinen määrää, - ne tutkivat elämän öötä ja aata - ja tulella ne toisensa kauniisti kaataa, - voi, voi sitä ikuisen ihanaa maata, - se vanhassa vauhdissa pyöriköön vaan, - kun minäkin mitätön pyöriä saan! - - - - -Onnen lupa. - - - "Majani minä rakennan - sille korkeelle kalliolle..." - - Kansanlaulu. - - Onnen tupaani rakensin - ja veistelin nurkkahirttä, - hakkuu salossa kaikuili - ja ma laulelin ilovirttä. - - Tuvanseinät mä kuvasin - ja koristin ovipieltä, - raidat ja risut ma perkailin - ja niitin nokkoset tieltä. - - Luulin tupani seisovan - ja torjuvan tuulen töitä, - ilonpäiviä oottelin - ja keveitä kesä-öitä. - - -- Tuli ne syyskuun myrsky-yöt - ja takavuodet ne kosti, - repi ne kirjatun kattoni - ja tupani ilmaan nosti. - - Raunion kukkia poimin nyt - ja sammal peittävi uksen; - miksi ma kuvasin koruja vaan - ja unohdin perustuksen? - - - - -Kullan kahleissa. - - - Näin minä kerran kultaista unta: - taivaan räppänä tuprutti lunta, - hiuteet ja rakeet ne rotkoihin vyörivät, - hopeamarkkoina laaksoon ne pyörivät, - siellä ne ihmiset hyöri ja hääri, - rahoja ne suuriin tukkuihin kääri, - helisevin taskuin ne toisiaan löivät, - kultasilla kasoilla ne joivat ja söivät, - rahoja laskivat harmajahapset, - veli sysäs veljeä ja isäänsä lapset, - kuka kahlas kullassa kainaloita myöden, - kuka lepäs selällänsä rakeita syöden, - unikekolukkari iloisena heräsi, - Maaliman-Matti se konttiinsa keräsi. - - Maalima ryysyistä kullaksi muuttui, - sydämmet paatui ja rakkaus raukeni, - kultaisen vasikan templit ne aukeni, - juutalaiset itki ja kiskurit suuttui, - pomot ne huonoja aikoja moitti. - Hopeiset kirkonkellot ne soitti, - pyhä oli päivä, jona lunta oli tullut - ja köyhiä vain oli hullut. - -- -- -- -- -- - - Unessa ma poimin, poimin ja kourin, - heräsin hämärissä tyhjin kourin. - Maaliman-Matin näin vieressäin - ja sen penniä pyytävän näin. - - - - -Manan majoilla. - - - Taatan kuolo mun mieltäni painaa, - unissa näin minä taatavainaan. - - Miss' olet viipynyt vieraissa taata? - "-- Kiertänyt oon minä kaukaista maata." - - Millaiset maat oli kulkeissa tuolla? - -- "Varjot ne vaeltavat, siellä ei kuolla." - - Näitkö sa varjossa valoista kohtaa? - -- "Kaukainen saari se mereltä hohtaa." - - Sinnekö levoton henkesi halaa? - -- "Sinne ma kerran soutelin salaa." - - Näitkö sa lapsesi, sano hyvä taata! - -- "Sitä en, poikani, sanoa saata." - - - - -Maineen siivillä. - - - Matkan varrelta kummia kuulin - maaliman veräjänsuista, - porsailla vakoja kynnettiin - ja hiirillä puitiin ruista. - - Pappi se patusti kaalimaassa - ja pikkupoikiaan syötti, - pukki se saarnavirassa täyttyi - ja säkkinsä suuta vyötti. - - Kirkkoräystään tasalle nousi - jokaisen ometan harja, - kylvöheinässä laiskana laikkui - jalosukuinen karja. - - Vakanpohjalta näytti kuu, - kun heilui tuhannet hännät, - talosta taloon kolske kulki, - kun mäiskyi kirnujen männät. - - Linnut ne pilkasta pelästyi, - ja ne kirkui keskellä soita, - pihoilla tynnörit pyhiä piti - ja ne tippui hunajavoita. - - Siinäpä maassa ne kirnujat lauloi: - "vie, metsä, sun uhrisi kypsä; - tääll' olet, laulaja, tiellämme vaan, - ota kiulu ja lypsä, lypsä! - - Voi, teitä, itkevät laulajat, voi, - ei ääntänne kuulla jaksa, - toistenne virsiä matkitte vaan, - ei pillinne penniä maksa! - - Valtio itsekin kirnuu, näes, - ja meitä se hädässä auttaa, - meidän maasta jo viestit käyvät - suurien salmien kautta. - - Istuhan tynnörin harjalle vaan - ja meidän lapsille soita, - kuinka ne laivat kuljettaa - sitä meidän hyvää voita!" - - - - -Oravan jäljillä. - - - Ja orava se hyppeli varvullaan - ja keinutti syntymäpuuta, - sen hyppyset käpyä käänteli - ja se irvisti vasten kuuta. - lie harvoin niin iloista oravaa, - no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan - ja keinutti syntymäpuuta! - - Se oli niin kelveä kerkillään, - se latvalta latvalle loikki, - tuli vastaan joki, sepä kaarnallaan - pois souteli lahden poikki - ja punainen häntä oli purjeenaan, - no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan - ja latvalta latvalle loikki! - - Yksi kulkija näki sen polullaan: - -- "mikä kirjava kiire on sulla?" - -- "Tytär myötäjäisiä tarvitsee, - oma eukko ja tupa on mulla! - Lie harvoin niin iloista oravaa, - no, hypsis ja ropsis, ma hyppelen vaan - ja kirjava kiire on mulla!" - - Ja se kulkija hyräili kulkeissaan, - eikä ilolta voinut muuta, - hän murensi leipänsä linnuille - ja naureli vasten kuuta. - Lie harvoin niin iloista kulkijaa, - hän kulki, kulki ja hyräili vaan, - eikä ilolta voinut muuta! - - - - -Vieraalla maalla. - - - Voi jos viikot vierisi - ja koti kangastaisi, - ikihyväks suostuisin - ja hyvän mielen saisin! - - Länteen päivä pyörivi - tuon sinisillan rataa, - sinne kurppa lepsattaa - ja pienin mato mataa. - - Lämmin se on lännen tuuli - kalvehessa hongan, - itä harmaan huolen tuo - ja mustan pilvenlongan. - - Idästä se susi käy - ja siellä sanat syödään, - kunnia on kulkemassa, - rautoihin se lyödään. - - Kotipuolen perukoilla - syvemmät on rimmet, - taivas siell' on korkeampi, - luontevammat immet. - - Sinne joet jouduttaa - ja viittaa oksan haarat, - täällä pillat piilevät - ja monet matkan vaarat. - - Siellä armas astuvi - ja ikävissä itkee, - myrttipuuta kastelee - ja keltalehdet kitkee. - - Voi jos sinne joutuisin, - niin järvet kirkastuisi, - puutkin juoksis mukana - ja virret vilkastuisi. - - - - -Tähtien lentäessä. - - - Tähdet ne taivahan tarhoista tuikkaa - railosta heleän uurteen, - sinisessä valossa metsät uinuu - hopeassa iltaisen huurteen, - mitä ne tähdet merkinnee, - tähdet ne syttyy ja sammuilee! - - Kuulas on ilma ja kaunis on ilta, - polulle varjot lankee, - alenevat laaksot ja norot ne vaipuu - sinisen sileään hankeen, - hileet ne hämyssä kimmeltää, - kulkuset kaukaa helistää. - - Matkamiehiä resloissa rientää, - hirnuvat hevoset laukkaa, - ohitseni jalaksen säkenet sinkuu, - kumeat kaviot paukkaa, - harmaa kallio vastaan soi, - metsä se nauravan kaijun toi. - - Otavan tulet ne kaaressa hehkuu, - utuhun singahti tähti, - mitä minä aattelin, sitä min'en muista - rinnasta huokaus lähti, - aatos lensi niin kauvas pois, - on kuin rinnassa joulu ois. - - On kuin kirkkahat kasvot vilkuis - taivahan akkunoista, - huminassa urkujen kynttilät palaa, - jäiset akkunat loistaa. - Äitini sylistä mä nostan pään - kyliä, kirkkoja kaukana nään. - - - - -Kotimatkalla. - - - Silloin kun rakkaasta kodista läksin, - oli vihreä nurmi jo maassa, - varsankello se kalkahti - ja lintuset lauloi haassa. - - Silloin kun rakkaasta kodista läksin, - ei mieltäni pistänyt kauna, - naapurin leilistä olutta join - ja savusi iloinen sauna. - - Silloin kun rakkaasta kodista läksin, - en pelännyt polulla kyytä, - raitilla vakavat vaarit kulki - ja kyseli kulkuni syytä. - - Nyt olen kulkenut kuusianne - ja kunnian houreessa maannut, - mitä ma maineessa lauloinkaan, - olen veijariveljille jaannut. - - Ei ole saunahan kutsuttu - eikä pitkän pöydän päähän, - taipaleelle on viitattu - ja talven purevaan säähän. - - Kahlasin kinosten koloihin, - kun korskat ajeli reessä, - tulin minä tuuman eteenpäin, - kun lankesin silmät veessä. - - En ole sentään säälinsäyseä, - enkä ma taloon näänny, - vapaa ma olen kuin taivaan lintu, - kun kotiini taasen käännyn. - - Kotini kulmilta vastatuuli - nyt polttaen poveeni puskee, - lehdosta laulu on kaikonnut - ja lehti on kellanruskee. - - Eikö jo näy sitä harjua, - josta näkyy kotini kirkko, - kutsuuko kirkkaat huomenkellot - ja kiiltääkö ristin nirkko? - - Siellä mä pääsisin pöydän päähän - ja ystävät saunaan veisi, - matkasta kaskuja kerrottais - ja sydämmet lämpeneisi. - - - - -Tulo kotikylään. - - - Hyvää iltaa paimenelle, - et tutuksi minua tunne! - "Hyvää iltaa tulijalle, - ei silmäni sinua tunne!" - - Tuossapa lehto on kuurassa, johon varsan vietiin liekaan, - riihiraunion seinän takaa sumuinen lampi vilkkuu, - kylässä kuolonhiljaa on, vain aidalta kukko kiekaa, - kodalla tyhjät pääskysen pesät suvisia suloja ilkkuu. - Metsä on juuria, kantoja täynnä ja harju on köyhän kalju, - päivä se on kuin häpeissään ja kuukin on niin valju. - - Miss' on kaunis kuusikkoni, - joka kasvoi ylinnä muita? - -- "Taisi ne kaataa rahalliset miehet - suuria tukklpuita!" - - Talosta kuuluu virren pätkä ja heiluu jo ruokakellot, - lapset lelunsa heittävät ja seisovat sormi suussa, - luhdit on poissa, saunat on uudet ja laajemmat on pellot, - portaalla harmaa Tellu herää ja kasi se istuu puussa. - Pirtissä väki jo illastaa ja pöydällä höyryää huttu, - miniä vieras on, neidot uudet ja moni on vanha ja tuttu. - - Hyvää iltaa isännälle, - kas pankoll' on vielä vaari, - anna kättä kävijälle, - kuin oisi nyt mittumaari! - - Mistäkö tullaan? Maaliman mailta, missä on läyli olla, - taival on tallattu, Kyöpelit käyty ja nähty sen seitsemät kummat, - vilu on mainehen portailla ja kuninkaan kartanolla, - virrassa vesi on suolainen ja sorsat ne siellä on tummat. - Ylinnä maaliman tahko se pyörii ja maata ja vettä se viiltää, - mahtajat vääntää, kansat kiljuu ja helisevät harput kiiltää. - - Mistä olet neito nuori, - ma lähteelles tahtoisin tulla, - katsoisin sinua muistaakseni - ja jano on kovin mulla. - - Turolla tuolla ma hilastelin ja päremyllyjä laitoin, - notkuvan koivun latvasta katselin selkien sinistä pintaa, - tuosta ma kullalle ensikerran lemmenlehden taitoin, - silloin en kysynyt sydämmen syitä, en ontuvan onnen hintaa. - Missä on vanha laulajaveikkoni, lauloi se ennen aina? - -- "Lähtölaulunsa vappuna soitti, jo nukahti helluntaina!" - - Hyvää iltaa mummo kulta, - miss' äitini vanha lienee? - -- "Äitisi sairaana rukoilee - ja siskoista tuuli tiennee!" - - - - -Onnen ovella. - - -Äiti. - - Kuka se ulkona kolkuttaa, - kun ilta on sysimusta? - -Kulkuripoika. - - Eksynyt vieras kulkija vaan, - joka etsivi vaimennusta! - -Äiti. - - Käänny taloihin rikkaampiin, - ei elämän leipää oo mulla! - -Kulkuripoika. - - Anna mun kättäni lämmittää - ja vilusta valohon tulla! - -Äiti. - - Ken sinä lienetkin, sisähän käy, - mut poikaani vuode vuottaa. - -Kulkuripoika. - - Pyhä sun vuoteesi pojalle lie, - mut tokko hän tähtihin luottaa! - -Äiti. - - Lupasi poikani lähteissään - viel' loistossa palaavansa. - -Kulkuripoika. - - Ei sun poikasi loistossa käy, - tais eksyä kulkeissansa, - poikas on köyhempi varpuakin - ja kummina kerjurilasten. - -Äiti. - - Kun viluvarpuni palais vaan, - niin lämpenis rintaa vasten. - -Kulkuripoika. - - Äitini, äitini, poikasi oon, - älä heitä helmasi lasta! - -Äiti. - - Poikani, poikani, missä sa oot, - sinä tulet kuin taivahasta! - - - - -Rakkauden ha'ussa. - - - Ma lähdin kuin iloihin ikuisiin - ja kiertelin monta vuotta, - ma etsin rakasta ystävää - ja aina ma etsin suotta. - - Ja moni oli kukka kuultava - noilla elämän mairemailla, - vahakukiksi aina ne huomasin, - ne olivat tuoksua vailla. - - Oli neidoilla tuntehen tulukset, - mut tulesta huono huoli, - oli povet kuin marjamättähät, - mut sydäntä vaan oli puoli. - - Ma palasin taatani tupahan, - tulet tuikkivat akkunasta, - siell' äitini vanha kehräili - ja kauvan kaipasi lasta. - - Hän kehräsi muiston lankojaan - ja salasi kyyneltänsä - ja poikansa polkuja valaisten - hän kurotti kynttilänsä. - - Näin valossa varren vanhenneen, - hän hoippui tuessa sauvan, - näin harmaissa silmissä rakkauden, - jota etsinyt olin niin kauvan. - - - - -Kotona. - - - Ma muistelen kulkuni vaiheita - kuin eilistä unta ne oisi, - ja on kuin hopeassa huurtehen - ne muistojen kelloina soisi. - - Näen vuoret, laaksot ja kaupungit, - näen saleja, sokkeloita, - näen tummien silmien hehkuja - ja vetreitä vartaloita. - - Ma katselen sieluni syvyyksiin - kuin syvään ja synkkään kaivoon; - taas aavalla merellä ajelen, - jossa hillitön himo raivoo. - - Näen pimeät aaltojen onkalot, - kun pilvet päälläni riehtoi, - ma kuuntelen hurjia huutoja, - jotka elämän vaahtoon mun kiehtoi. - - Ne himmeten haituvat huminaan - ja on kuin ma rannalle uisin - ja nousisin päivän kummuille - ja eloni tasaantuisi. - - Käyn kirves olalla metsähän - ja kaukana meri pauhaa, - salo on kuin morsiusharsossaan - ja talvi on leppeän lauha. - - Ma veistelen uudismökkiä, - johon vanhan äitini saatan, - ma vyörytän pilviä, kantoja - ja ma kynnän ja käännän maata. - - Ma rakennan uuden maaliman - tämän maalimanrannan laitaan - ja työssä ma tahdon unhoittaa - ja kulkea polkua kaitaa. - - Ma veistän, veistän ja laulelen - ja huurteinen huone kaikaa, - mut kuinka ne lastut lentääkin, - niin kaipaan kulkuriaikaa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KULKURIN LAULUJA*** - - -******* This file should be named 60909-8.txt or 60909-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/9/0/60909 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60909-8.zip b/old/60909-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a5d56ee..0000000 --- a/old/60909-8.zip +++ /dev/null |