NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1429 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..a81599b
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #61046 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61046)
diff --git a/old/61046-8.txt b/old/61046-8.txt
deleted file mode 100644
index d2f524d..0000000
--- a/old/61046-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1429 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Prinssi Keijujalka, by Frances Hodgson
-Burnett, Translated by Tyyne Tallgren
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Prinssi Keijujalka
-
-
-Author: Frances Hodgson Burnett
-
-
-
-Release Date: December 30, 2019  [eBook #61046]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PRINSSI KEIJUJALKA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-PRINSSI KEIJUJALKA
-
-Kirj.
-
-FRANCES HODGSON BURNETT
-
-Englannista suomensi
-
-Tyyni Tallgren
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1919.
-
-
-
-
-PRINSSI KEIJUJALKA
-
-
-
-
-I.
-
-
-Olipa kerran, keijukaisten päivinä, kaukaisessa lännen maassa
-kuningaskunta, jonka nimi oli Tölppövalta. Se oli aika kummallinen maa
-monessa suhteessa. Ihmiset, jotka asuivat siellä, luulivat ensiksikin,
-että Tölppövalta on koko maailma; he luulivat, ettei Tölppövallan
-ulkopuolella ole maailmaa ollenkaan. Ja he luulivat, että Tölppövallan
-kansa tiesi kaiken mitä ikinä tietää voi, ja että kaikki mitä se ei
-tietänyt ei merkinnyt mitään.
-
-Eräs totisesti hyvin tavaton ajatus oli päässyt yleiseksi
-Tölppövallassa. Siellä nimittäin vallitsi aivan erikoinen maku jalkojen
-suhteen. Mitä suuremmat jonkun ihmisen jalat olivat, sitä kauniimpana
-ja hienompana häntä pidettiin Tölppövallassa, ja mitä ylhäisempi ja
-jalosyntyisempi ihminen oli, sitä valtavammat olivat hänen jalkansa.
-Kuninkaan jalat olivat ihan kuin jättiläisen, samoin olivat
-kuningattaren, samoin nuorten prinssien ja prinsessojen jalat. Ei ollut
-koskaan sattunut, että moisen kuningasperheen jäsen olisi häpäissyt
-itseään syntymällä pienijalkaisena. No niin, voitte siis kuvitella
-kuinka kauheata ja nöyryyttävää oli, kun tuohon kuningasperheeseen
-kerran syntyi pieni poika, prinssi, jonka jalat olivat niin pienet ja
-hienot ja hentoiset, että niitä olisi pidetty pieninä muuallakin kuin
-Tölppövallassa. Suru ja hämmennys valtasi koko kansan. Kuningatar
-pyörtyi kuudesti päivässä, kuningas kiinnitti mustia nauharuusuja
-kruunuunsa, kaikki liput olivat puolitangossa ja hovi käytti surupukua.
-Tölppövaltaan oli syntynyt kuninkaallinen prinssi, jolla oli pienet
-jalat, eikä kukaan käsittänyt kuinka maa voisi kestää moisen surun!
-
-Onneton pikku prinssi sen kesti, eikä näyttänyt edes olevan
-millänsäkään. Hän oli sievin ja kiltein pikkuvauva mitä kuninkaallinen
-hoitajatar oli koskaan nähnyt. Jollei vain noita pieniä jalkoja olisi
-ollut, olisi prinssi ollut koko perheen kaunistus. Kuninkaallinen
-hoitajatar sanoi sen itselleen ja kuiskasi hänen pienen kuninkaallisen
-korkeutensa ylimmälle pullonpesijälle, ettei hän ollut "koskaan nähnyt
-lasta, joka niin teki huomioita ja aivasti niin älykkäästi". Mutta
-kuningas ja kuningatar eivät tietenkään muuta nähneet kuin poikasen
-pienet jalat ja päättivät ennen pitkää lähettää hänet luotaan. Niinpä
-he eräänä päivänä antoivat koota hänen kapineensa ja viedä hänet
-paikkaan, missä hän kokonaan voisi unohtua. He lähettivät hänet
-sikopaimenen luo, jonka tupa oli syvällä, syvällä suuressa metsässä,
-joka ei näyttänyt loppuvan missään.
-
-He antoivat sikopaimenelle vähän rahaa ja vähän vaatteita Keijujalalle
-ja sanoivat, että jos sikopaimen pitäisi huolta lapsesta, lähettäisivät
-he rahaa ja vaatteita joka vuosi. He itse eivät muuta toivoneet kuin
-ettei heidän enää koskaan tarvitsisi nähdä Keijujalkaa.
-
-Tämä oli sikopaimenelle kylläkin mieleen. Hän oli köyhä ja hänellä oli
-vaimo ja kymmenen lasta ja sadoittain sikoja hoidettavinaan, ja hän
-tiesi voivansa käyttää pikku prinssin rahoja ja vaatteita oman
-perheensä hyväksi ilman että kukaan saisi sitä selville. Niinpä hän
-jätti pikku miehen vaimonsa haltuun, ja heti kun kuninkaan lähetit
-olivat menneet, riisui vaimo prinssin kuninkaalliset vaatteet ja pani
-hänen ylleen karkean pienen yöpaidan ja antoi kaikki hänen vaatteensa
-omille lapsilleen. Mutta pikku prinssi ei näyttänyt välittävän siitä --
-hän ei näyttänyt välittävän mistään, ei siitäkään, ettei hänellä ollut
-muuta nimeä kuin prinssi Keijujalka, jonka tyytymättömät hoviherrat
-olivat halveksien antaneet hänelle. Hän tuli kauniimmaksi ja
-kauniimmaksi päivä päivältä, ja kauan ennen sitä aikaa, jolloin toiset
-lapset rupeavat kävelemään, hän jo osasi juosta keijukaisjaloillaan.
-
-Sikopaimen ja hänen vaimonsa eivät pitäneet hänestä ollenkaan,
-päinvastoin he melkein vihasivat häntä, kun hän oli niin paljon
-kauniimpi ja viisaampi kuin heidän omat kömpelöt lapsensa. Lapset eivät
-myöskään pitäneet hänestä, koska olivat ilkeäluontoisia ja pitivät vain
-itsestään.
-
-Niinpä tuo pieni prinssiraukka tulikin yhä yksinäisemmäksi mitä
-suuremmaksi hän kasvoi vuosi vuodelta. Hänellä ei ollut ketään kenen
-kanssa leikkiä, ja hänen oli pakko olla aina itsekseen. Pukuna hänellä
-oli vain rumia ja karkeita vaatteita, harvoin hän sai syödä kylläkseen
-ja hän nukkui oljilla sikopaimenen tuvan ullakolla. Mutta kaikki tämä
-ei estänyt häntä tulemasta väkeväksi ja reippaaksi ja punaposkiseksi.
-Hän oli vikkelä kuin tuuli, ja hänen äänensä oli suloinen kuin linnun
-ääni; hänellä oli herttaiset säihkyvät silmät ja kiiltävä kultatukka,
-ja hänen sydämensä oli niin hyvä, ettei hän mistään hinnasta olisi
-voinut tehdä vääryyttä tai olla julma. Heti kun hän oli kyllin suuri,
-pani sikopaimen hänet joka päivä metsään paimentamaan sikoja. Hänen
-täytyi pitää niitä koolla yhdessä paikassa, ja jos vain joku niistä
-karkasi metsään, sai prinssi Keijujalka selkäänsä. Ja kun siat olivat
-hyvin villejä ja hillittömiä, sai hän hyvin usein selkäänsä, sillä oli
-melkein mahdotonta estää niitä kulkemasta sinne tänne, ja kun ne
-juoksivat pois, juoksivat ne niin nopeasti ja sellaisten tiheikköjen
-läpi, että niitä oli melkein mahdoton seurata.
-
-Metsä, jossa hänen oli vietettävä pitkät päivät, oli sentään hyvin
-kaunis, ja hän osasi nauttia siitä. Se oli niin suuri metsä, että se
-yksinään oli kuin koko maailma. Siellä oli outoja, loistavia puita,
-joiden oksat ylhäältä sykertyivät yhteen, ja kun niiden monet lehdet
-liikkuivat ja kahahtelivat, tuntui kuin ne olisivat kuiskineet
-salaisuuksia. Siellä oli koreita, vikkeliä, outoja lintuja, jotka
-lentelivät syvän kultaisessa auringonpaisteessa, ja kun ne viivähtivät
-oksilla, näyttivät nekin kertovan toisilleen salaisuuksia. Siellä oli
-välkkyvä, kirkas puro, jonka vesi oli säkenöivää ja puhdasta kuin
-kristalli, ja sen pohjalla, kulta- ja hopeahiekassa, oli kiiltäviä
-näkinkenkiä ja kaikenvärisiä piikiviä. Prinssi Keijujalasta tuntui
-aina, että purokin tiesi metsän salaisuuden ja lauloi sitä vienosti
-kukkasille virratessaan eteenpäin. Ja kauniita olivat kukatkin; niitä
-kasvoi niin tiheässä kuin olisivat ne muodostaneet maton, ja niiden
-alla oli toinen matto herttaista vihreätä sammalta. Puut ja linnut ja
-puro ja kukkaset olivat prinssi Keijujalan ystäviä. Hän rakasti niitä
-eikä koskaan tuntenut itseään kovin yksinäiseksi niiden seurassa, ja
-jolleivät siat olisi niin usein karanneet ja sikopaimen niin usein
-lyönyt häntä, olisi hän väliin -- niin, oikeastaan koko kesän -- ollut
-melkein onnellinen. Hänellä oli tapana loikoilla tuoksuvalla kukka- ja
-sammalmatolla ja kuunnella virtaavan veden pehmeätä solinaa ja
-huojuvien lehtien kuisketta ja lintujen laulua, ja hän pohti mielessään
-mitä ne mahtoivat sanoa toisilleen ja oliko totta, että suuri metsä oli
-täynnä keijukaisia niinkuin sikopaimenen lapset sanoivat. Ja sitten hän
-kuvitteli, että se oli totta ja kertoi itselleen satuja niistä ja
-leikki, että ne olivat hänen ystäviään ja tulivat puhelemaan hänelle ja
-että hän sai rakastaa niitä. Hän olisi niin tahtonut rakastaa jotakin
-tai jotakuta, eikä hänellä ollut mitään rakastettavaa -- ei edes pientä
-koiraa.
-
-Eräänä päivänä hän lepäsi suuren vihreän puun alla tuntien todellakin
-olevansa ihan onnellinen, koska kaikki oli niin kaunista. Pienen
-laulunkin hän oli sepittänyt puron solinan mukaan ja lauleli sitä, kun
-hän äkkiä, nostaessaan kiharaista, kultaista päätään katsellakseen
-ympärilleen, huomasi, että kaikki siat olivat poissa. Hän hypähti
-pystyyn hyvin hätääntyneenä ja vihelsi ja kutsui, mutta ei kuullut
-mitään. Hän ei voinut käsittää kuinka ne kaikki olivat hävinneet niin
-hiljaa, ilman mitään ääntä, mutta ei ainoatakaan niistä näkynyt
-missään. Silloin hänen pieni sydänparkansa alkoi sykkiä kiivaan
-levottomana ja tuskaisena. Hän juoksi sinne tänne, hän katsoi pensaiden
-läpi ja puiden alle, hän juoksi, juoksi ja juoksi, hän kutsui, vihelsi
-ja etsi, mutta ei mistään -- ei mistään löytynyt ainoatakaan sikaa! Hän
-etsi niitä tuntikausia ja joutui syvemmälle metsään kuin koskaan ennen
-oli ollut. Hän näki outoja puita ja outoja kukkia ja kuuli outoja
-ääniä, ja vihdoin alkoi aurinko mennä mailleen ja hän tiesi pian
-jäävänsä pimeään. Hänen pienet jalkansa ja säärensä olivat
-naarmuttuneet orjantappurapensaissa ja olivat niin väsyksissä, että
-tuskin jaksoivat kantaa häntä, mutta hän ei uskaltanut mennä takaisin
-sikopaimenen tuvalle löytämättä sikoja. Ainoa lohdutus koko pitkällä
-matkalla oli se, että pieni puro oli virrannut hänen vierellään ja
-laulanut hänelle lauluansa, ja väliin hän oli pysähtynyt vilvoittamaan
-kuumia kasvojaan siinä ja sanonut: "Oi, pikku puro, sinä olet niin hyvä
-minulle! Sinä olet ystäväni, minä tiedän sen. Olisin niin yksin ilman
-sinua!"
-
-Kun aurinko vihdoin laski, oli prinssi Keijujalka vaeltanut niin kauas,
-ettei tietänyt missä oli, ja hän oli niin väsynyt että heittäytyi puron
-rannalle ja kätki kasvonsa kukkaiseen sammaleen ja sanoi: "Oi, pikku
-puro, minä olen niin väsynyt, etten jaksa kulkea pitemmälle enkä voi
-löytää sikoja!"
-
-Maatessaan siinä epätoivon vallassa hän kuuli ilmasta yläpuoleltaan
-ääntä ja nousi katsomaan mitä se oli. Kuului siltä kuin joku pikkulintu
-olisi ollut hädässä. Ja aivan oikein, suuri haukka siellä ajoi takaa
-lihavaa ruskeata pikkulintua, jolla oli punainen rinta. Lintu päästi
-teräviä, hätääntyneitä huutoja, ja prinssi Keijujalan tuli niin sääli
-sitä, että hän hyppäsi pystyyn ja koetti ajaa haukan pois. Pieni lintu
-näki hänet heti ja lensi suoraan hänen luokseen, ja Keijujalka peitti
-sen lakillaan. Ja silloin haukka lensi pois suuresti vimmoissaan.
-
-Kun haukka oli lähtenyt, istahti Keijujalka taas ja nosti lakkinsa pois
-odottaen tietenkin näkevänsä ruskean, punarintaisen linnun. Mutta
-linnun asemesta astuikin esiin pieni mies, ei juuri muuta kuin
-pikkusormen mittainen -- lihava pieni mies, jolla oli ruskea puku ja
-korea punainen liivi yllä ja pystylierinen hattu päässä.
-
-"Mitä", huudahti Keijujalka, "tämäpä ihmettä!"
-
-"Niin minustakin", sanoi pikkumies hilpeästi. "En ole elämässäni
-enemmän hämmästynyt, paitsi silloin kun isotätini isoäiti raivostui
-niin kauheasti, että muutti minut kultarintakertuksi. Minä sanon
-sinulle, että silloin hämmästyin."
-
-"Niinpä luulisin", sanoi Keijujalka. "Miksi hän teki sen?"
-
-"Suutuksissaan", vastasi pikkumies -- "siinä koko juttu. Hän aina
-vimmastui tuolla tavoin ja noitui ihmisiä tiesi miksi ja katui sitten
-eikä kyennyt muuttamaan heitä takaisin. Jos olet keijukainen, saat olla
-varuillasi. Usko jos tahdot, tuo nainen kerran muutti pikkuserkkunsa
-kälyn herkkusieneksi, ja joku noukki hänet ja hänestä tehtiin
-kastiketta, ja sellaista ei toki kukaan soisi tapahtuneeksi
-perheessään!"
-
-"Eipä tietenkään", sanoi Keijujalka kohteliaasti.
-
-"Vaikeus on siinä", jatkoi pikkumies, "että muutamat keijukaiset eivät
-kehity. He oppivat muuttamaan ihmisiä miksi vain, mutta eivät opi
-muuttamaan heitä takaisin, ja sitten, kun he suuttuvat perheisiinsä --
-sinä tiedät mitä merkitsee suuttua perheeseensä -- tulee aika
-sekasotku. Niin, silloin tulee vakava sekasotku. Tulee kun tuleekin.
-Niin oli isotätini isoäidin laita. Hän ei ollut mikään sivistynyt vanha
-nainen eikä osannut muuttaa ihmisiä takaisin, ja tässä näet seuraukset.
-Aivan vahingossa astuin hänen lempi-liikavarpaalleen, hän suuttui ja
-muutti minut kultarintakertuksi ja katui sitä koko ikänsä. Voin tulia
-takaisin omaksi itsekseni vain jos joku hyväsydäminen ihminen olisi
-pelastanut minut suuresta vaarasta. Sinä olet se henkilö. Anna minulle
-kätesi."
-
-Keijujalka ojensi kätensä. Pikkumies katseli sitä.
-
-"Kun tässä nyt paremmin ajattelen", sanoi hän, "en voi puristaa sitä --
-se on liian suuri. Minäpä istahdan sille ja puhelen kanssasi."
-
-Näin sanoessaan hän hypähti Keijujalan kädelle ja istahti hymyillen ja
-kietoen omat kätensä pikkuisten polviensa ympärille.
-
-"Minä sanon, että on ihanaa kun ei enää ole kultarintakerttu", sanoi
-hän. "Piti lennellä ympäri ja nokkia matoja, tiedäthän. Ikävä virka.
-Olen aina vihannut matoja. En koskaan syönyt niitä itse -- siihen vedin
-rajan, mutta minun täytyi hankkia niitä perheelleni."
-
-Äkkiä hän alkoi hihittää ja likisti polviansa kovasti.
-
-"Haluatko tietää mikä minua naurattaa?" kysyi pikkumies.
-
-"Haluan kyllä", vastasi Keijujalka.
-
-Pieni mies hihitti entistä hartaammin.
-
-"Minä ajattelen vaimoani", sanoi hän, "nimittäin sitä, joka minulla oli
-kun olin kultarintakerttu. Aika tavalla hän on vimmoissaan kun en tule
-kotiin yöksi! Hän saa nyt itse hyppiä ympäri hakemassa matoja
-itselleen ja lapsilleen ja se on hänelle omiansa. Hänellä on sisu,
-joka katkeroittaisi variksen elämän, saati sitten tavallisen
-kultarintakertun. Näännytin itseni puolikuoliaaksi kun pidin huolta
-hänestä ja hänen pennuistaan, ja kuinka vihasinkaan heitä! -- paljaita,
-kirkuvia olentoja, aina suu ammollaan. Niiden mielestä näyttää isän
-ainoa velvollisuus olevan tuoda niille matoja."
-
-"Se mahtoi olla epämiellyttävää", sanoi Keijujalka.
-
-"Se oli enemmän kuin epämiellyttävää", sanoi pikkumies, "oikein
-höyheneni lopulta nousivat pystyyn. Ja sitten pesä! Kuvittele, että
-yht'äkkiä muuttuu kultarintakertuksi ja joutuu rakentamaan pesän noin
-vain ensi hetkessä. En ole koskaan elämässäni tuntenut asemaani niin
-hullunkuriseksi. Mistä minä tiesin kuinka pesä rakennetaan? Ja pahinta
-oli hänen käyttäytymisensä tässä tilaisuudessa."
-
-"Hänen?" sanoi Keijujalka.
-
-"Niin, hänen, tiedäthän", vastasi pikkumies, "vaimoni. Hän on aina
-ollut kultarintakerttu ja tietää kuinka pesä on rakennettava. Hänestä
-oli myöskin hauskaa komennella minua -- hän on sitä laatua. Mutta
-tietysti minä en ruvennut sanomaan, etten ymmärrä pesänrakentamisesta
-mitään. Eihän minulla olisi ollut hänestä mihinkään jos olisin antanut
-hänen uskoa, että hän tiesi yhtä paljon kuin minä. Niinpä panin aineet
-kokoon omalla tavallani ja rakensin pesän, joka olisi saanut vaikka
-itkemään! Pohja putosi ensimäisenä yönä. Minä melkein kuolin siihen."
-
-"Putositko sinäkin?" kysyi Keijujalka.
-
-"En toki", vastasi pikkumies. "Tarkoitin vain, että melkein kuolin
-harmista kun ajattelin, että munat eivät vielä olleet siinä."
-
-"Mitä teit pesälle sitten?" kysyi Keijujalka.
-
-Pikkumies iski silmää hyvin sopimattomasti.
-
-"Mitäkö tein?" sanoi hän. "Minä suutuin tietysti ja sanoin vaimolleni,
-että jollei hän olisi pistänyt nokkaansa asiaan, ei mitään tällaista
-olisi tapahtunut. Sanoin, että hän oli oikea kana, kun lenteli siinä
-muka neuvomassa ja häiritsi vain toista ja valitti sitten, jos kaikki
-ei käynyt hyvin. Sanoin hänelle, että hän saa rakentaa pesän itse jos
-luulee osaavansa paremmin." Hän rakensikin! Ja pikkumies iski taas
-silmää.
-
-"Oliko se parempi?" kysyi Keijujalka.
-
-Pieni mies iski silmää kolmannen kerran. "Sinua ehkä ihmetyttää kuulla,
-että se oli parempi", vastasi hän, "mutta se ei ihmetyttänyt minua.
-Asiasta toiseen", lisäsi hän muuttaen äkkiä keskusteluaihetta, "mikä on
-nimesi ja mitä sinulle kuuluu?"
-
-"Minun nimeni on prinssi Keijujalka", sanoi poika; "ja olen hukannut
-isäntäni siat."
-
-"Minun nimeni", sanoi pikkumies, "on Heikku Heipparalla, ja minä kyllä
-löydän sikasi."
-
-Hänen vyöllään riippui pieni punainen silkkikukkaro, ja hän pisti
-kätensä siihen ja veti esiin kuhapillin, pienimmän mitä koskaan on
-nähty.
-
-"Puhalla siihen", sanoi hän antaen sen Keijujalalle, "ja pidä varasi,
-ettet niele sitä. Sinä olet niin hirvittävän suuri olento!"
-
-Keijujalka otti pillin ja pani sen hyvin varovaisesti huulilleen. Hän
-puhalsi, ja siitä lähti korkea, kirkas ääni, joka näytti tunkeutuvan
-metsän syvimpiin syvyyksiin.
-
-"Puhalla vielä", käski Heikku Heipparalla.
-
-Taaskin prinssi Keijujalka puhalsi, ja taaskin kaikui tuo puhdas,
-kirkas ääni puiden lomitse, ja seuraavassa hetkessä hän kuuli kovaa
-rytinää ja tömppäämistä ja röhkinää, ja koko suuri sikalauma ryntäsi
-pensaikon läpi, asettui ympyrään ja seisoi siinä töllistäen häneen
-ikäänkuin odottaen mitä hän tämän jälkeen käskisi.
-
-"Oi Heikku Heipparalla, Heikku Heipparalla!" huusi Keijujalka, "kuinka
-olen sinulle kiitollinen!"
-
-"Et niin kiitollinen kuin minä sinulle", sanoi Heikku Heipparalla.
-"Ilman sinua minä tällä hetkellä häiritsisin tuon haukan
-ruuansulatusta, sensijaan että nyt olen tässä kunniallisena keijuna
-taas kerran, ja vaimovainajani, vaikka minun ei pitäisi sanoa häntä
-vainajaksi, sillä taivas tietää, että hän oli eläväinen ja virkku ja
-hätyytti minut ulos pesästä ennen aamun koittoa lausuen tuon
-epämiellyttävän sananlaskun aamuvirkusta linnusta, joka löytää madon
--- minun kai pitää sanoa eläväinen vaimoni -- on tällä hetkellä leski.
-No, missä sinä asut?"
-
-Keijujalka mainitsi missä hän asui ja kertoi myöskin sikopaimenesta ja
-mistä johtui, että hänen täytyi paimentaa sikoja ja asua metsässä,
-vaikka olikin prinssi.
-
-"Vai niin, vai niin", sanoi Heikku Heipparalla, "sepä harmillinen
-asiaintila. Ehkä voin tehdä sen vähän helpommaksi sinulle. Näet, että
-tämä on taikapilli."
-
-"Minä arvasin sen", sanoi Keijujalka.
-
-"No niin", jatkoi Heikku Heipparalla, "nyt voit aina kutsua sikojasi
-sillä, niin et enää saa selkääsi. Etkö koskaan tunne itseäsi
-yksinäiseksi?"
-
-"Väliin hyvinkin yksinäiseksi", vastasi prinssi. "Kukaan ei välitä
-minusta, mutta luulen, että puro väliin on surullinen ja koettaa kertoa
-minulle yhtä ja toista."
-
-"Tietysti", sanoi Heikku Heipparalla. "Kaikki ne pitävät sinusta. Olen
-kuullut heidän sanovan niin."
-
-"Oi, ihanko totta?" huudahti Keijujalka iloisesti.
-
-"Ihan totta; sinä et koskaan heitä kivillä lintuja etkä katkaise puiden
-oksia etkä tallaa kukkia kun vain voit olla ilman."
-
-"Linnut laulavat minulle", sanoi Keijujalka, "ja puut näyttävät
-viittovan ja kuiskaavan minulle, ja kun olen hyvin yksin, heittäydyn
-ruohoon ja katson kaikkia silmiin ja puhun niille. En mistään hinnasta
-tahtoisi vahingoittaa mitään niistä!"
-
-"Hm", sanoi Heipparalla, "taidat olla hyvä pieni mies. Olisiko sinusta
-hauska päästä kutsuihin?"
-
-"Kutsuihin?" sanoi Keijujalka. "Mitä se on?"
-
-"Tällaista", sanoi Heikku ja hypähti pystyyn ja alkoi tanssia ja
-jyskyttää kantapäitään iloisesti Keijujalan kämmenellä. "Kutsuissa saa
-mehua ja leivoksia ja kaikenlaista hauskaa. Ne alkavat kello
-kaksitoista yöllä paikassa, jonka keijukaiset tietävät, ja päättyvät
-tasan kaksi minuuttia ja kolme ja puoli sekuntia ennen päivänkoittoa.
-Tahtoisitko tulla mukaan?"
-
-"Oi", huudahti Keijujalka, "olisin onnellinen, jos saisin tulla!"
-
-"Hyvä on", sanoi Heipparalla, "sinä saat tulla, minä otan sinut
-mukaani. He ihastuvat saadessaan nähdä ystäväni. Olen suuri suosikki,
-tietysti, sen voit helposti ymmärtää. Oli suuri isku kaikille kun minut
-loihdittiin, sellainen tappio, tiedäthän. Itse asiassa oli monta
-keijukaisneitiä, jotka -- mutta mitäs siitä." Ja hän yskäisi hieman ja
-alkoi järjestää kaulahuiviaan sietämättömän suuriluuloisen näköisenä,
-vaikka hän kovasti koettikin olla näyttämättä itserakkaalta, ja
-pyrkiessään esiintymään aivan luontevana ja viehättävän huolettomana
-hän alkoi hyräillä laulua "Saapuu sankari voitokas", mikä ei juuri
-sopinut tähän paikkaan.
-
-"Ilman sinua", sanoi hän sitten, "en olisi voinut suoda heille iloa ja
-huojennusta nähdä minut tänä iltana. Ja kuinka he mahtavatkaan
-haltioitua, se on varma! En ollenkaan ihmettelisi, vaikka tuloni
-keskeyttäisi koko tanssiaiset. He pyörtyvät niin -- ilosta tietysti --
-aivan ensiksi -- nimittäin naiset. Miehet eivät ole ollenkaan
-hyvillään, enkä minä moiti heitä siitä. Luulen, etten itsekään olisi
-hyvilläni -- jos näkisin toisen miehen pyyhkäisevän edestään kaikki.
-Juuri sen minä teen, minä pyyhkäisen edestäni kaikki." Ja hän teki
-kädellään näin hienon, valtavan liikkeen, että menetti tasapainonsa ja
-kaatui kuperkeikkaa. Mutta hän hypähti pystyyn taas aivan
-häiriintymättömänä.
-
-"Saat nähdä kuinka minä tänä iltana pyyhkäisen kaikki edestäni", sanoi
-hän tasoitellen hattuaan, joka oli vähän rypistynyt. Sitten hän pani
-sen päähänsä ja seisoi kädet puuskassa, kasvoilla pöyhkeä seuramiehen
-ilme. "Minä sanon, että on hauskaa kun sinä tulet mukaan", sanoi hän.
-"Minusta on hauskaa kun sinä saat nähdä sen."
-
-"Ja minusta on hauskaa nähdä se", vastasi Keijujalka.
-
-"Hyvä on", sanoi Heikku Heipparalla, "sinä ansaitset päästä näkemään,
-vaikka se onkin paljon sanottu. Sinä olet antanut minut takaisin
-heille. Ilman sinua, vaikka olisinkin selviytynyt haukasta, olisi
-täytynyt viettää yö tuossa typerässä kultarintakertun pesässä, noiden
-kirkuvien olentojen ahdistamana nurkkaan ja vaimoni komennettavana!
-Minä en ollut luotu sellaiseen! Olen sen yläpuolella. Kotoinen elämä ei
-sovi minulle. Olen luotu seuraelämää varten. Sitä minä kaunistan.
-Vaimoni ei antanut minulle arvoa. Hän ei voinut kohota minun tasolleni.
-Kun ajattelen kuinka hän kohteli minua", huudahti Heipparalla äkillisen
-raivon vallassa, "tekee mieleni muuttua takaisin kultarintakertuksi ja
-nokkia hänen päänsä rikki!"
-
-"Tahtoisitko nähdä hänet nyt?" kysyi Keijujalka viattomasti.
-
-Herra Heipparalla katsoi taakseen hyvin kiireisesti ja istahti äkkiä.
-
-"Ei, ei!" huudahti hän hirveästi hädissään. "Ei millään muotoa! Hän ei
-ole vähääkään hienotunteinen. Ja hän ei ansaitse nähdä minua. Ja hänen
-liikkeissään on kiivautta ja epävakaisuutta, joka on harmillisempaa
-kuin kuvitella voit. Ei, minä en tahdo nähdä häntä! Annan hänen
-toistaiseksi jäädä rankaisematta. Kenties siinä on hänelle kyllin
-rangaistusta, että minut riistetään häneltä. Ota lakkisi, kuuletko, ja
-jos näet joitakin lintuja piileskelevän täällä, heitä se niiden päälle,
-kultarintakerttujen varsinkin."
-
-"Minä luulen, että minun nyt pitää viedä siat kotiin, jos suot
-anteeksi", sanoi Keijujalka. "On jo myöhäinen."
-
-"Hyvä, anna minun istua olkapäällesi, niin näytän sinulle lyhyen tien
-kotiin", sanoi Heipparalla. "Minä tunnen sen kaiken, niin että sinun ei
-tarvitse edes ajatella. Voimmekin keskustella kutsuista. Puhalla
-pilliisi vain, niin siat lähtevät edellä."
-
-Keijujalka puhalsi, ja siat syöksyivät heidän edellään metsän läpi, ja
-Heikku Heipparalla kiipesi prinssin olalle ja puheli heidän
-kulkiessaan.
-
-Keijujalka oli tarvinnut tunteja ehtiäkseen paikalle, jolla kohtasi
-Heipparallan, mutta miten olikaan, kului hänen mielestään vain hyvin
-lyhyt aika ennenkuin he tulivat avoimelle paikalle lähelle sikopaimenen
-tupaa, ja polku, jota he olivat kulkeneet, oli ollut niin hauska ja
-täynnä kukkia, että koko matka oli ollut sula nautinto.
-
-"No nyt", sanoi Heikku, kun he pysähtyivät, "jos tahdot tulla tänne
-tänä yönä kello kaksitoista, kun kuu paistaa tämän puun alle, tapaat
-minut täällä odottamassa sinua. Nyt minä lähden. Hyvästi!" Ja hän oli
-poissa ennenkuin viimeinen sana oli kunnolla päättynyt.
-
-Keijujalka kulki tupaa kohti ajaen sikoja edellään, ja äkkiä hän näki
-sikopaimenen tulevan talostaan ja pysähtyvän typerästi töllistelemään
-sikoihin. Hän oli hyvin kömpelö, ruma mies, jolla oli karkea keltainen
-tukka ja pienet silmät ja kasvot melkein kuin sian, ja hän näytti aina
-tyhmältä, mutta nyt hän näytti tyhmemmältä kuin koskaan. Hän oli aivan
-mykkänä hämmästyksestä.
-
-"Mikä sikoja vaivaa?" kysyi hän vihdoin käheällä äänellä, joka sekin
-melkein muistutti sian röhkinää.
-
-"Minä en tiedä", vastasi Keijujalka hieman levottomana. "Mikä niitä
-sitten vaivaa?"
-
-"Ne ovat neljä kertaa lihavampia ja viisi kertaa isompia ja kuusi
-kertaa kiiltävämpiä ja seitsemän kertaa painavampia ja kahdeksan kertaa
-kauniimpia kuin ne olivat kun veit ne metsään", sanoi sikopaimen.
-
-"En minä ole tehnyt niille mitään", sanoi Keijujalka. "Ne juoksivat
-pois, mutta tulivat takaisin taas."
-
-Sikopaimen löntysteli takaisin tupaan ja huusi vaimoansa.
-
-"Tule katsomaan sikoja", sanoi hän.
-
-Ja vaimo tuli ulos ja tuijotti ensin sikoihin ja sitten Keijujalkaan.
-
-"Hän on ollut keijukaisten kanssa", sanoi hän vihdoin miehelleen. "Tai
-sitten se johtuu siitä, että hän on kuninkaan poika. Meidän täytyy
-kohdella häntä paremmin, jos hän osaa tehdä tuollaisia ihmeitä."
-
-
-
-
-II.
-
-
-Sikopaimenen vaimo meni sisään ja valmisti oikein hyvän illallisen
-Keijujalalle ja tarjosi sen hänelle. Mutta Keijujalan ei ollut juuri
-ollenkaan nälkä, hän odotti niin kiihkeästi yötä, jolloin saisi nähdä
-keijukaiset. Kun hän meni makuusijalleen ullakolle, luuli hän ensin,
-ettei hän voisi nukkua ollenkaan, mutta äkkiä hänen kätensä kosketti
-taikapilliä ja hän nukahti heti eikä herännyt ennenkuin kuunsäde sattui
-kirkkaasti hänen kasvoilleen ja havahdutti hänet. Silloin hän hypähti
-pystyyn ja meni katsomaan ulos seinänraosta, ja hän huomasi hetken
-tulleen ja kuun olevan niin alhaalla, että sen vinot säteet olivat
-hiipineet tammen alle.
-
-Hän laskeutui portaita niin hiljaa, ettei hänen isäntänsä kuullut
-mitään, ja sitten hän huomasi olevansa ulkona kauniissa yössä, jota
-valaisi niin kirkas kuutamo, että oli valoisampi kuin päivän aikaan. Ja
-siellä odotti Heikku Heipparalla puun alla! Hän oli nyt niin hienosti
-puettu, että Keijujalka tuskin tunsi häntä. Hänen pukunsa oli tehty
-purppuranpunaisen orvokin samettiteristä, mikä oli paljon hienompaa
-kuin tavallinen sametti, ja hänellä oli yllään höyheniä ja tupsuja ja
-kaulassa röyhelö, ja vyöllä riippui pikkuruinen miekka, joka ei ollut
-puoleksikaan niin suuri kuin hienoin neula.
-
-"Ota minut olallesi", sanoi hän Keijujalalle, "niin minä näytän sinulle
-tien."
-
-Keijujalka nosti hänet ylös, ja he lähtivät kulkemaan metsän läpi. Ja
-ihmeellisintä oli, että vaikka Keijujalka luuli tuntevansa tarkoin koko
-metsän, oli joka polku hänelle uusi ja kauniimpi kuin mikään minkä hän
-ennen oli nähnyt. Kuunvalo näytti käyvän kirkkaammaksi ja puhtaammaksi
-joka askelella, nukkuvat kukat suloisemmiksi ja kauniimmiksi ja sammal
-vihreämmäksi ja tiheämmäksi. Keijujalka itse oli niin iloinen ja
-onnellinen, että unohti koskaan olleensa yksin ja suruissaan.
-
-Heikku Heipparalla näytti hänkin olevan hyvin hyvällä tuulella. Hän
-kertoi paljon tarinoita Keijujalalle, ja ihmeellistä kyllä, olivat ne
-kaikki hänestä itsestään ja erinäisistä keijukaisneidoista, jotka
-olivat olleet niin kovin kiintyneitä häneen, että hän tuskin odotti
-näkevänsä heitä elävitten joukossa tällä hetkellä. Hän oli aivan varma,
-että heidän oli täytynyt kuolla suruun hänen poissaollessaan.
-
-"Minä olen aiheuttanut paljon surua elämäni kuluessa", sanoi hän ja
-pudisti katuvaisena päätään. "Olen väliin toivonut, että voisin välttää
-sitä, mutta se on mahdotonta. Hm! Kun isotätini isoäiti äkkiä ja
-sopimattomalla hetkellä muutti minut linnuksi, oli minulla juuri pikku
-lemmenseikkailu pienen olennon kanssa, joka oli todella sangen
-viehättävä. Olisin voinut tehdä päätökseni ja mennä kihloihin hänen
-kanssaan. Hän oli hyvin ihastuttava. Hänen nimensä oli Helyhelma.
-Huomenna vien kukkia hänen haudalleen."
-
-"Minä en luullut, että keijukaiset koskaan kuolevat", sanoi Keijujalka.
-
-"Hyvin harvoin vain, ja ainoastaan rakkaudesta", vastasi Heipparalla.
-"Heidän ei tarvitse kuolla, jolleivät tahdo. Heidän tiedetään kuolleen
-rakkaudesta. Usein he perästäpäin toivovat, etteivät olisi kuolleet --
-itse asiassa aina -- ja silloin he voivat palata takaisin elämään.
-Mutta Helyhelma --"
-
-"Oletko aivan varma, että hän on kuollut?" kysyi Keijujalka.
-
-"Varma!" huusi Heikku Heipparalla vimmastuneena. "Mitä hullua, hänhän
-ei ole nähnyt minua pariin vuoteen. Minulla on ollut sulkasato kahdesti
-senjälkeen kun olemme kohdanneet. Onnittelen itseäni, ettei hän nähnyt
-minua silloin", lisäsi hän matalammalla äänellä. "Tietysti hän on
-kuollut", sanoi hän juhlallisen painokkaasti, "kuollut kuin ovennaula."
-
-Juuri silloin Keijujalka kuuli lumoavia ääniä, heikkoja, mutta
-kirkkaita. Ne olivat vienoa soittoa ja pientä naurunhelinää, kuin
-satukellojen helkettä.
-
-"Ah", sanoi Heikku Heipparalla, "siinä he ovat! Mutta minusta näyttää,
-että he ovat tavattoman iloisia siihen nähden, etteivät ole nähneet
-minua niin pitkään aikaan. Käänny polulle."
-
-Melkein heti he huomasivat olevansa kauniissa pikku laaksossa, joka oli
-tulvillaan kuutamoa, ja joka kukan terällä kimalteli tähtiä, sillä
-niillä oli tuhansittain kastepisaroita, ja joka kastepisara loisti kuin
-tähti. Siellä oli myöskin parvittain pieniä miehiä ja naisia, kaikki
-kauniita, kaikki puettuina loistaviin, hienonhienoihin vaatteisiin,
-kaikki nauroivat tai tanssivat tai istuivat pienien juhlapöytien
-ääressä, jotka notkuivat kaikkien herkkujen painosta, mitä
-ylellisinkään keijukainen saattoi toivoa.
-
-"No nyt", sanoi Heikku Heipparalla, "saat nähdä minun pyyhkäisevän
-kaikki edestäni. Laske minut maahan."
-
-Keijujalka laski hänet maahan ja katseli häntä kun hän marssi eteenpäin
-hyvin surullisena. Hän meni suoraan iloisimman ja suurimman ryhmän luo
-minkä hän näki. Siinä oli joukko keijukaisherroja kerääntyneinä kielon
-ympärille, jonka kääntyneellä varrella istui hento keijukaisneitonen
-keinuen hilpeästi ylös ja alas ja nauraen ja rupattaen kaikkien
-ihailijainsa kanssa yhtä aikaa.
-
-Hänellä näytti olevan äärettömän hauskaa; itse asiassa oli
-sietämättömän selvää, että hän osasi pitää lystiä. Eräs keijukaisherra
-leyhytti hänelle viuhkaa, toinen piti hänen ohjelmaansa, kolmas hänen
-kukkavihkoaan, neljäs hänen pientä hajuvesipulloaan, ja ne, joilla ei
-ollut mitään pidettävää, katsoivat toisiin hirveän karsaasti. Oli
-ilmeistä, että neitonen oli hyvin suosittu ja ettei hänellä ollut
-mitään sitä vastaan, päinvastoin hänen silmänsä säkenöivät ja leikkivät
-sangen moitittavasti.
-
-"Te olette luvannut tanssia ensi valssin meidän jokaisen kanssa!" sanoi
-eräs hänen ihailijansa. "Kuinka aiotte selviytyä siitä?"
-
-"Olenko luvannut tanssia jokaisen kanssa?" sanoi hän ja antoi
-kielonvarrelleen mitä uppiniskaisimman töytäyksen, joka pani kaikki
-kellot soimaan. "Hyvä on, minä en aio tanssia kaikkien kanssa."
-
-"Eikö minun kanssani?" kuiskasi ihailija, joka piti viuhkaa hänen
-korvaansa.
-
-Neito soi hänelle mitä ihastuttavimman pikku katseen, joka juuri sai
-nuorukaisen uskomaan, että hän olisi tahtonut tanssia hänen kanssaan,
-mutta ei todellakaan voinut. Heikku Heipparalla näki hänet. Ja silloin
-hän hymyili suloisesti kaikille muille, joka-ainoalle. Heikku
-Heipparalla näki senkin.
-
-"Aion istua tässä ja katsoa teitä ja antaa teidän puhua minulle", sanoi
-hän. "Minä niin nautin loistavasta keskustelusta."
-
-Kaikki keijukaisherrat pöyhistyivät tästä niin kovin, että rupesivat
-loistamaan entistä enemmän, silittelivät kauluksiaan, ottivat
-viehättäviä asentoja ja ajattelivat mitä säkenöivää he nyt keksisivät
-sanoa, sillä jokainen heistä tiesi neitosen katseesta juuri hänen
-suuntaansa, että juuri hänen keskustelunsa oli loistavaa, jokainen
-tiesi, että aivan varmaan neiti tarkoitti juuri häntä. Katse todisti
-sen. Tämä oli jo enemmän kuin Heikku Heipparalla saattoi kestää, sillä
-Helyhelma se juuri oli, joka käyttäytyi noin edesvastuuttomasti, keinui
-kielonvarrella ja "oli hyvää", niin sanoakseni, monen ihailijan kanssa
-samalla kertaa, tavalla, joka sai monen kunniallisen keijukaisneidon
-veren hyytymään -- sellaisten, joilla itsellä ei ollut yhtään
-ihailijaa. Se oli Helyhelma itse.
-
-Heipparalla tunkeutui keskelle ryhmää.
-
-"Helyhelma!" sanoi hän. Hän luuli tietysti, että neiti suoraa päätä
-putoaisi maahan kielonvarreltaan, mutta sitä hän ei tehnyt. Hän vain
-keskeytti keinumisensa hetkeksi ja tuijotti tulokkaaseen.
-
-"Hyvänen aika!" huudahti hän. "Ja kuka te olette?"
-
-"Kuka minä olen?" huusi Heipparalla ankarasti. "Etkö muista minua?"
-
-"En", sanoi Helyhelma kylmästi, "en vähintäkään."
-
-Heikku Heipparallan henkeä melkein salpasi. Hänelle ei elämässään ollut
-sattunut mitään niin raivostuttavaa.
-
-"Etkö sinä muista minua?" huusi hän. "Minua! Mitä, sehän on
-mahdotonta!"
-
-"Todellako?" sanoi Helyhelma keimailevan julkeasti. "Mikä on nimenne?"
-
-Heikku Heipparalla oli vähällä saada halvauksen. Helyhelma otti
-silmälasit, joita hän oli riiputtanut kädessään kultavitjasta, pani ne
-silmilleen, ojensi ilkamoivaa pikku leukaansa ja katsoi Heipparallaa.
-Eipä siltä, että hän olisi ollut likinäköinen -- kaikkea muuta, mutta
-se oli vain hänen oikkujaan ja temppujaan.
-
-"Hyvänen aika!" sanoi hän. "Te näytättekin hieman tutulta. Eihän se
-ole, eihän se voi olla herra- herra --", sitten hän kääntyi ihailijaan,
-joka piti hänen viuhkaansa, "eihän se voi olla herra -- tuo joka
-muutettiin kultarintakertuksi, tiedättehän", sanoi hän. "Vähän hassua
-muuttua kultarintakertuksi! Mikä hänen nimensä olikaan?"
-
-"Oi niin, minä tiedän ketä tarkoitatte. Herra -- ah niin, Heipparalla!"
-sanoi keijukainen, joka piti viuhkaa.
-
-"Niin se oli", sanoi Helyhelma katsellen Heikkua taas. "Ja hän on kai
-koko ajan nokkinut puissa ja pensaissa ja hyppinyt pesään ja pesästä
-ulos. Kuinka mieletöntä! Ja meillä kun on ollut niin kauhean hauskaa
-siitä saakka kun hän joutui pois! Luulen, ettei minulla koskaan ole
-ollut niin hurmaavaa kuin näinä kahtena viime vuotena. Aloin tulla
-tutuksi teidän kanssanne", sanoi hän hellästi, "juuri siihen aikaan
-jolloin hän hävisi."
-
-"Onko sinulla ollut hauskaa?" Heipparalla melkein kirkui.
-
-"Hyvänen aika", sanoi Helyhelma anteeksiantamattoman hilpeästi, "minun
-täytyy hymyillä." Ja hän hymyili.
-
-"Eikä kukaan siis ole riutunut suruun ja kuollut?" huusi Heikku.
-
-"En minä ainakaan", sanoi Helyhelma ja keinui taas, niin että kellot
-helisivät. "Minulla ei todellakaan ole ollut aikaa."
-
-Heikku Heipparalla kääntyi ja riensi pois koko ryhmästä. Hänen
-mielestään tämä oli solvaavaa. Hän palasi Keijujalan luo niin
-kiireissään, että kompastui miekkaansa ja kaatui ja kieri ympäri niin
-monta kertaa, että Keijujalan täytyi pysäyttää hänet ja nostaa hänet
-ylös.
-
-"Onko hän kuollut?" kysyi Keijujalka.
-
-"Ei", sanoi Heikku, "hän ei olekaan kuollut."
-
-Hän istahti pienelle sienelle, kiersi kätensä polvien ympäri ja näytti
-raivostuneelta -- oikein raivostuneelta. Vihainen tai suuttunut olisi
-liian lievä sana.
-
-"Minulla on suuri halu tulla ihmisvihaajaksi", sanoi hän.
-
-"Oi, minulla ei ole", sanoi Keijujalka. Hän ei tietänyt mikä
-ihmisvihaaja on, mutta hän arveli, että se on jotakin ikävää.
-
-"Eikö todellakaan?" sanoi Heikku ja katsahti häneen.
-
-"Ei", vastasi Keijujalka.
-
-"Hyvä on", sanoi Heikku, "en minäkään sitten viitsi. Mennään mukaan ja
-pidetään hauskaa. Sellaisia ne kaikki ovat. Ei voi luottaa keneenkään
-heistä. Älä koskaan usko heihin. Luulen, että tuo olento on ollut
-kihloissa kokonaista kaksi kertaa senjälkeen kun lähdin. Sattuu niin
-omituisesti", lisäsi hän, "että minä itse olen ollut kahdesti
-naimisissa -- mutta se on tietysti aivan eri asia. Minä olen mies,
-ymmärräthän, ja -- no niin, se on aivan eri asia. Emme nyt viivy siinä.
-Mennään tanssimaan. Mutta odota hetkinen ensin." Hän otti pienen pullon
-taskustaan.
-
-"Jos sinä pysyt oikeassa koossasi", jatkoi hän, "astut murskaksi koko
-rykmenttejä ja tuhoat kokonaisia sukukuntia. Jos juot tämän, tulet yhtä
-pieneksi kuin me olemme, ja kun sitten lähdet kotiin, annan sinulle
-jotakin joka tekee sinut suureksi taas." Keijujalka joi pienestä
-pullosta ja tunsi heti tulevansa pienemmäksi ja pienemmäksi kunnes oli
-yhtä pieni kuin hänen seuralaisensa.
-
-"No tule nyt", sanoi Heipparalla.
-
-He menivät toisten keijukaisten joukkoon ja tanssivat ja leikkivät
-keijukaisten leikkejä ja nauttivat keijukaisten herkkuja ja olivat niin
-iloisia ja onnellisia, että Keijujalka oli aivan villinä ilosta.
-Jokainen toivotti hänet tervetulleeksi ja näytti pitävän hänestä, ja
-keijukaisneidot olivat suorastaan ihastuttavia, varsinkin Helyhelma,
-joka suuresti mieltyi häneen. Juuri ennen auringonnousua antoi
-Heipparalla hänelle jotakin juomaa toisesta pullosta, ja hän tuli
-suureksi taas, ja kaksi minuuttia ja kolme ja puoli sekuntia ennen
-auringonnousua tanssiaiset päättyivät, ja Heipparalla vei hänet kotiin
-ja jätti hänet luvaten tulla hakemaan taas ensi yönä.
-
-Joka yö koko kesän ajan tapahtui tuo sama asia. Keskiyöllä Keijujalka
-lähti keijukaisten tanssiaisiin ja palasi kotiin kaksi minuuttia ja
-kolme ja puoli sekuntia ennen auringonnousua. Hän ei enää koskaan ollut
-yksin, sillä kaiken päivää hän saattoi ajatella mitä hauskaa taas oli
-tulossa yöllä, ja sitäpaitsi olivat kaikki keijukaiset hänen ystäviään.
-Mutta kun kesä läheni loppuaan, sanoi Heikku Heipparalla hänelle: "Tämä
-on viimeinen tanssimme -- viimeinen ainakin joksikin aikaa. Tähän
-aikaan vuotta me aina menemme takaisin omaan maahamme emmekä palaa
-ennenkuin keväällä."
-
-Keijujalka tuli tästä hyvin surulliseksi. Hän ei ymmärtänyt kuinka hän
-kestäisi jäädessään yksin, mutta hän tiesi, että sitä ei voinut auttaa,
-ja niinpä hän koetti olla mahdollisimman reipas ja meni lähtöjuhliin ja
-piti hauskaa enemmänkin kuin ennen, ja Helyhelma antoi hänelle
-erojaislahjaksi sormuksen. Mutta seuraavana yönä, kun Heipparalla ei
-tullut hakemaan häntä, hän tunsi itsensä hyvinkin yksinäiseksi, ja
-seuraavana päivänä hän oli niin surullinen, että vaelsi kauas metsään
-toivoen löytävänsä jotakin, joka voisi ilahuttaa häntä hiukan. Hän
-kulki niin kauas, että lopulta tuli kova väsymys ja jano, ja hän aikoi
-juuri palata kotiin, kun hän luuli kuulevansa putoavan veden solinaa.
-Se näytti tulevan hänen takaansa köynnösruusutiheiköstä, ja hän lähti
-sinnepäin ja työnsi oksia hiukan syrjään voidakseen nähdä läpi. Näky
-oli hänelle suuri yllätys. Vaikka olikin jo loppukesä, kukki pensaikon
-sisäpuolella tuhansittain ruusuja, ja keskellä oli kristallikirkas
-lammikko, johon virtasi kimaltelevaa vettä kalliorotkosta yläpuolelta.
-Se oli kaunein, kirkkain lammikko mitä Keijujalka koskaan oli nähnyt,
-ja hän tunkeutui ruusuköynnösten läpi ympyrään, jonka ne sulkivat
-sisäänsä, polvistui veden ääreen ja joi.
-
-Melkein heti surumielisyyden tunne katosi ja hän tunsi olevansa oikein
-onnellinen ja virkistynyt. Hän ojentautui paksulle, tuoksuvalle
-sammalelle ja kuunteli veden solinaa, eikä kauan kestänyt kun hän jo
-nukkui.
-
-Kun hän heräsi, paistoi kuu, lammikko kimalteli kuin
-timanttikoristeinen hopealevy, ja kaksi satakieltä lauloi oksilla hänen
-päänsä päällä. Ja seuraavassa hetkessä hän huomasi, että hän ymmärsi
-niiden kieltä aivan yhtä selvästi kuin jos ne olisivat olleet
-ihmisolentoja eikä lintuja. Vesi, jolla hän oli sammuttanut janonsa,
-oli ollut lumottua ja antanut hänelle tämän uuden kyvyn.
-
-"Poikaparka!" sanoi toinen satakieli "Hän näyttää väsyneeltä, mistä hän
-on mahtanut tulla?"
-
-"Hyvänen aika, kultaseni", sanoi toinen, "onko mahdollista, ettet
-tiedä, että hän on prinssi Keijujalka."
-
-"Mitä!" sanoi ensimäinen. "Sekö Tölppövallan kuninkaan poika, joka
-syntyi pienijalkaisena?"
-
-"Niin juuri", sanoi toinen. "Ja lapsiparka on asunut metsässä ja
-paimentanut sikopaimenen sikoja siitä saakka. Ja hän on hyvin kiltti
-Poika -- ei koskaan heittele kivillä lintuja eikä hävitä pesiä."
-
-"Mikä vahinko, ettei hän tiedä lammikosta, jolla kasvaa punamarjoja!"
-sanoi ensimäinen satakieli.
-
-
-
-
-III.
-
-
-"Mikä lammikko -- ja mitä punamarjoja?" kysyi toinen satakieli.
-
-"Hyvänen aika, kultaseni", sanoi ensimäinen. "Onko mahdollista, ettet
-tiedä lammikosta, jolla kasvaa punaisia marjoja -- lammikosta, jolla
-herttainen prinsessa Kultakutri-parka kohtasi onnettomuutensa?"
-
-"En ole koskaan kuullut siitä", sanoi toinen satakieli melkein äreästi.
-
-"No hyvä", selitti toinen, "seuraat puroa vain päivän ja kolme
-neljännestä, ja käännyt sitten aina vasemmalle, kunnes tulet
-lammikolle. Se on hyvin ruma ja mutainen, ja sen ympärillä kasvaa
-pensaita, joissa on punaisia marjoja."
-
-"No ja entä sitten?" sanoi hänen toverinsa. "Mitä tapahtui prinsessa
-Kultakutrille?"
-
-"Etkö sitäkään tiedä?" huudahti hänen ystävänsä.
-
-"En."
-
-"Oi", sanoi ensimäinen satakieli, "se on hyvin surullista. Hän meni
-ulos isänsä, kuninkaan, kanssa, joka oli metsästysretkellä, ja hän
-eksyi ja kulki aina lammikolle asti. Hänen pienet jalkaparkansa olivat
-niin kuumat, että hän riisui kullallakirjaillut kenkänsä ja pisti ne
-veteen -- jalat nimittäin, ei kenkiä -- ja seuraavassa hetkessä ne
-alkoivat kasvaa ja kasvaa ja levitä ja levitä kunnes niistä tuli niin
-tavattomat, että hän tuskin pääsi kävelemään, ja vaikka kuningaskunnan
-kaikki lääkärit ovat koettaneet saada niitä pienemmiksi, ei mitään voi
-tehdä, ja prinsessa on vallan onneton."
-
-"Mikä vahinko, ettei hän tiedä tästä lammikosta!" sanoi toinen lintu.
-"Jos hän vain tulisi tänne ja kylvettäisi jalkojaan kolmesti tässä
-vedessä, kävisivät ne entistäänkin pienemmiksi ja kauniimmiksi, ja hän
-itse tulisi vieläkin ihanammaksi kuin ennen."
-
-"Se on vahinko", sanoi hänen seuralaisensa, "mutta tiedäthän, että jos
-kerrankin antaisimme ihmisten tietää tämän veden ihmeet, niin tänne
-tulvisi väkeä kuin siimaa kylpemään itsensä kauniiksi ja tallaamaan
-sammalemme ja repimään ruusupuumme, emmekä enää näkisi rauhallista
-päivää."
-
-"Se on kyllä totta", myönsi toinen.
-
-Hyvin pian linnut lensivät pois, ja Keijujalka jäi yksin. Hän oli niin
-kiihtynyt heidän puhuessaan, että tuskin oli kyennyt makaamaan hiljaa.
-Hän oli niin pahoillaan prinsessa Kultakutrin puolesta ja niin
-onnellinen omasta puolestaan. Nyt hän osasi lammikolle, jolla kasvoi
-punamarjoja, ja sai kylvettää jalkojaan, kunnes ne olisivat kyllin
-suuret kelvatakseen Tölppövallassa, ja hän sai palata takaisin isänsä
-hoviin, ja vanhemmat ehkä mieltyisivät häneen. Mutta hänellä oli niin
-hyvä sydän, ettei hän voinut kuvitellakaan olevansa onnellinen itse ja
-jättävänsä toiset onnettomiksi, kun hän voi auttaa heitä. Niinpä oli
-ensiksi löydettävä prinsessa Kultakutri ja kerrottava hänelle
-satakielten lähteestä. Mutta kuinka hän voisi löytää prinsessan? Sitä
-eivät satakielet olleet sanoneet. Hän oli tosiaankin hyvin levoton.
-Kuinka hän voisi löytää prinsessan?
-
-Äkkiä, aivan äkkiä hän muisti sormuksen, jonka Helyhelma oli antanut
-hänelle. Antaessaan sen oli keijukaisneitonen tehnyt kummallisen
-huomautuksen.
-
-"Kun haluat mennä jonnekin", oli hän sanonut, "pidä sitä kädessäsi,
-käänny kahdesti ympäri silmät ummessa, niin tapahtuu jotakin
-omituista."
-
-Hän oli ajatellut, että se oli vain Helyhelman pientä pilaa, mutta nyt
-hänen mieleensä juolahti, että saattoi ainakin koettaa mitä tapahtuisi.
-Niinpä hän nousi, piti sormusta kädessään, sulki silmänsä ja kääntyi
-kahdesti ympäri.
-
-Tapahtui vain niin, että hän rupesi kävelemään, ei erittäin nopeasti,
-mutta hän eteni kuitenkin aivan kuin olisi liikkunut hyvinkin nopeasti.
-Hän ei tietänyt minne hän meni, mutta hän arvasi, että sormus tiesi ja
-että hän löytäisi prinsessa Kultakutrin, jos tottelisi sitä. Hän kulki
-edelleen ja edelleen eikä väsynyt ensinkään, kunnes hän auringonnousun
-aikana huomasi olevansa suuren puun alla, ja maahan oli katettu
-ihastuttava aamiainen, jonka hän tiesi olevan häntä varten. Hän istui
-ja söi, ja nousi taas ja jatkoi matkaansa. Ennen puoltapäivää hän oli
-jättänyt metsän taakseen ja oli oudossa maassa. Hän tiesi, että se ei
-ollut Tölppövalta, sillä ihmiset eivät olleet isojalkaisia. Mutta
-kaikilla oli surulliset kasvot, ja kerran tai kahdesti, kun hän kulki
-puhelevien ryhmien ohi, hän kuuli puhuttavan prinsessa Kultakutrista,
-ja tuntui kuin kaikki olisivat olleet suruissaan hänen tähtensä eivätkä
-voineet iloita kun sellainen kova onni rasitti häntä.
-
-"Niin herttainen ja kaunis ja lempeä prinsessa!" sanoivat he. "Ja
-näyttää todellakin siltä kuin ei hän koskaan voisi parantua."
-
-Aurinko juuri laski kun Keijujalka näki palatsin. Se oli rakennettu
-valkeasta marmorista ja sen ympärillä oli kauniita huvipihoja, mutta
-miten olikaan, tuntui ilmassa olevan ihan pääsemätöntä alakuloisuutta.
-Keijujalka oli astunut suureen huvipuutarhaan ja tuumaili juuri minne
-olisi paras mennä ensiksi, kun hän näki kauniin valkean vuonan, jolla
-oli kultainen kaulanauha, hyppivän kukkapenkkien yli, ja kuuli hieman
-etäämpää suloisen äänen, joka sanoi surullisesti: "Tule takaisin,
-vuonani, enhän minä enää voi juosta ja leikkiä kanssasi niinkuin ennen.
-Älä jätä minua, pikku ystäväni!"
-
-Ja pian tuli puiden takaa näkyviin rivi kauniita tyttöjä, jotka
-kävelivät kaksittain, kaikki hyvin hitaasti, ja etumaisena käveli
-maailman ihanin prinsessa, yllään pehmeä, hohtavan valkoinen puku,
-liljaköynnös pitkillä, kultaisilla hiuksilla, jotka ulottuivat melkein
-hameen liepeisiin saakka.
-
-Hänellä oli niin kauniit ja hennot nuoret kasvot, ja hänen suuret,
-lempeät silmänsä olivat kuitenkin niin surulliset, että Keijujalka
-rakasti häntä ensi hetkestä. Ja hän polvistui prinsessan eteen, otti
-lakin käteensä ja taivutti päätään kunnes hänen omat kultaiset
-hiuksensa melkein peittivät hänen kasvonsa.
-
-"Kaunis prinsessa Kultakutri, kaunis ja suloinen prinsessa, saanko
-puhua kanssanne?" sanoi hän.
-
-Prinsessa pysähtyi ja katsoi häneen ja vastasi lempeästi. Häntä
-ihmetytti, kun noin köyhästi puettu poika polvistui hänen edessään
-hänen palatsinsa puutarhassa keskellä loistavia kukkia, mutta hän puhui
-aina lempeästi kaikille.
-
-"Mitä voin tehdä hyväksesi, ystäväni?" sanoi hän.
-
-"Kaunis prinsessa", vastasi Keijujalka punastuen, "toivon hartaasti,
-että minä kykenen tekemään jotakin teidän hyväksenne."
-
-"Minunko?" huudahti prinsessa. "Kiitos, ystäväni, mitä siis voit tehdä?
-Totisesti tarvitsen apua, mutta pelkään, ettei kukaan voi koskaan tuoda
-sitä minulle."
-
-"Armollinen ja ihana neiti", sanoi Keijujalka, "sen avun luulen -- ei,
-minä varmasti tiedän voivani tuoda teille."
-
-"Oi!" sanoi suloinen prinsessa. "Sinulla on ystävälliset kasvot ja niin
-rehelliset silmät, ja kun katson sinuun -- en tiedä mistä se johtuu,
-mutta tunnen itseni hiukan onnellisemmaksi. Mitä tahtoisit sanoa
-minulle?"
-
-Vieläkin polvillaan hänen edessään, vieläkin taivuttaen päätään
-vaatimattomasti ja vieläkin punastuen Keijujalka kertoi tarinansa. Hän
-kertoi omasta surustaan ja yksinäisyydestään ja selitti, minkätähden
-häntä pidettiin niin kauheana häpeänä perheelleen. Hän kertoi
-satakielten lähteestä ja kaikesta mitä hän oli kuullut siellä, ja
-kuinka hän oli matkustanut metsän läpi prinsessan omaan maahan
-löytääkseen hänet. Ja hänen puhuessaan muuttuivat prinsessan kauniit
-kasvot punaisista valkeiksi ja hänen kätensä pusertuivat lujasti
-yhteen.
-
-"Oi", sanoi hän, kun prinssi oli lopettanut, "minä tiedän silmiesi
-lempeästä katseesta, että tämä on totta ja että taas tulen
-onnelliseksi. Ja kuinka voin kiittää sinua siitä, että olet niin hyvä
-pienelle prinsessaraukalle, jota et ole koskaan nähnyt?"
-
-"Antakaa minun vain nähdä teidät onnellisena taas, suloisin prinsessa",
-vastasi Keijujalka, "ja siinä on kaikki mitä haluan -- tai ehkä sentään
-saisin kerran -- suudella kättänne."
-
-Prinsessa ojensi hänelle kätensä lempeissä silmissään niin herttainen
-katse, että prinssi tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan ennen,
-onnellisemmaksi kuin keijukaisten tansseissakaan. Tämä oli toisenlaista
-onnea. Prinsessan käsi oli valkoinen kuin kyyhkysen siipi ja pehmeä
-kuin kyyhkysen rinta. "Tule", sanoi hän, "mennään heti kuninkaan luo."
-
-Muutaman minuutin kuluttua koko palatsissa vallitsi hälinä ja jännitys.
-Valmistauduttiin matkustamaan satakielten lähteelle viipymättä.
-Muistaen lintujen sanoneen, etteivät tahtoisi tulla häirityiksi,
-Keijujalka pyysi kuningasta ottamaan mukaan vain hyvin pienen seurueen.
-Niinpä ei lähtenytkään muita kuin kuningas itse ja prinsessa, jota
-kaksi kantajaa kuljetti suljetussa kantotuolissa, ylimäinen
-kamariherra, kaksi hovineitsyttä ja Keijujalka.
-
-Ennen aamunkoittoa he jo olivat matkalla ja ehtivät seuraavana päivänä
-ruusupensaikkoon, ja Keijujalka työnsi oksat syrjään ja johdatti heidät
-lammikolle.
-
-Prinsessa Kultakutri istuutui lammikon rannalle ja pisti jalkansa
-veteen. Parin minuutin kuluttua ne jo alkoivat näyttää pienemmiltä. Hän
-kylvetti niitä kerran, kahdesti, kolmesti, ja niinkuin satakielet
-olivat sanoneet, ne tulivat entistäänkin pienemmiksi ja kauniimmiksi.
-Prinsessa itse ei tosiaankaan voinut tulla kauniimmaksi kuin oli ollut,
-mutta ylimäinen kamariherra, joka oli ollut tavattoman ruma vanha
-herrasmies, pesi kasvonsa lammikossa ja tuli niin nuoreksi ja
-kauniiksi, että ensimäinen hovineito rakastui häneen suoraa päätä.
-Sitten hänkin pesi kasvonsa ja tuli niin kauniiksi, että kamariherra
-rakastui häneen, ja he menivät kihloihin siinä paikassa.
-
-Prinsessa ei löytänyt sanoja ilmaistakseen Keijujalalle kuinka
-kiitollinen ja onnellinen hän oli. Hän ei muuta voinut kuin yhä ja yhä
-katsella prinssiä lempeillä, säteilevillä silmillään ja yhä uudelleen
-ojentaa kätensä, että prinssi sai suudella sitä.
-
-Hän oli niin suloinen ja lempeä, että Keijujalka ei sietänyt
-ajatellakaan eroa hänestä, ja kun kuningas pyysi häntä palaamaan heidän
-kanssaan palatsiin ja asumaan siellä aina, oli hän iloisempi kuin osaan
-sanoakaan teille. Saada olla lähellä tätä ihanaa prinsessaa, olla hänen
-ystävänsä, rakastaa ja palvella häntä ja katsella häntä joka päivä, se
-oli sellainen onni, ettei hän parempaa pyytänyt. Mutta ensin hän tahtoi
-käydä tervehtimässä isäänsä ja äitiänsä ja veljiänsä ja sisariansa
-Tölppövallassa, ja niinpä kuningas ja prinsessa ja heidän seuralaisensa
-saattoivat hänet punamarjalammikolle, ja kun hän oli kylvettänyt
-jalkojaan vedessä, olivat ne niin suuret, ettei koko Tölppövallassa
-ollut mitään niiden vertaista, yksinpä kuninkaan ja kuningattarenkin
-jalat näyttivät pieniltä niiden rinnalla, ja kun hän muutamia päiviä
-myöhemmin saapui Tölppövallan kuninkaanlinnaan loistavan saattueen
-seuraamana, jonka Kultakutrin isä oli hänelle antanut, olivat vanhemmat
-rajattomasti ihastuneita poikaansa. He eivät voineet kyllin ihailla
-häntä, ja koko valtakunnassa oli juhlavalaistus, ja juhlia jatkui koko
-hänen käyntinsä ajan.
-
-Mutta vaikka prinssi iloitsikin siitä, ettei enää ollut häpeänä
-perheelleen, ei voi sanoa, että hän omasta puolestaan olisi nauttinut
-jalkojensa suuruudesta. Itse asiassa hän paljon mieluummin oli prinssi
-Keijujalka, nopea kuin tuuli ja kevyt kuin nuori hirvi, ja kun käynti
-oli päättynyt, oli hänen hyvin hauska mennä satakielten lähteelle ja
-kylvettää jalkansa pieniksi taas ja palata prinsessa Kultakutrin luo,
-jolla oli niin kauniit ja lempeät silmät. Siellä kaikki rakastivat
-häntä ja hän rakasti kaikkia ja oli neljä kertaa onnellisempi kuin
-päivä on pitkä.
-
-Hän rakasti prinsessaa kultaisemmin päivä päivältä, ja tietysti he
-menivät naimisiin niin pian kun olivat kyllin isoja. Ja tietysti he
-kesäisin kävivät metsässä ja tanssivat kuutamossa keijukaisten kanssa,
-jotka rakastivat heitä molempia.
-
-Kun he kävivät Tölppövallassa, he aina kylvettivät jalkojaan
-punamarjalammikossa, ja kun he palasivat, muuttivat he ne pieniksi taas
-satakielten lähteellä.
-
-He olivat aina hyvissä väleissä Heikku Heipparallan kanssa, ja hän
-kertoi heille aina hyvin avomielisesti Helyhelmasta, joka oli yhä
-kaunis ja julkea kuin ennenkin.
-
-"Jonakin päivänä", oli Heikun tapana ankarasti sanoa, "menen naimisiin
-toisen keijukaisen kanssa, niin saamme nähdä mitä hän pitää siitä --
-kun näkee jonkun toisen nauttivan läheisyyteni päivänpaisteesta! _Minä_
-kyllä tulen toimeen ilman häntä."
-
-Mutta hän ei _koskaan_ mennyt naimisiin.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PRINSSI KEIJUJALKA***
-
-
-******* This file should be named 61046-8.txt or 61046-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/4/61046
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/61046-8.zip b/old/61046-8.zip
deleted file mode 100644
index 0445f84..0000000
--- a/old/61046-8.zip
+++ /dev/null