diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61060-8.txt | 2590 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61060-8.zip | bin | 59104 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2590 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8e61cf1 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61060 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61060) diff --git a/old/61060-8.txt b/old/61060-8.txt deleted file mode 100644 index c84f384..0000000 --- a/old/61060-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2590 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kleopatra, by Paul Heyse, Translated by Onni -R. Hamara - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kleopatra - Novelli - - -Author: Paul Heyse - - - -Release Date: December 30, 2019 [eBook #61060] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLEOPATRA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KLEOPRTRA - -Novelli - -Kirj. - -PAUL HEYSE - -Suomentanut ja tekijän elämäkerralla varustanut - -O. H--a. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1910. - - - - -PAUL HEYSE - - -Saksalainen runoilija ja novellisti Paul Johann Heyse syntyi Beriinissä -15 p. maalisk. 1830. Isänsä oli tunnettu filologi, klassillisten -kielten professori Berlinin yliopistossa, ja äitinsä muuan -kauneudestaan ja lahjakkaisuudestaan kuulu juutalaisnainen. Isältään on -siis Paul Heyse todennäköisesti perinyt kaikelle tuotannolleen -ominaisen klassillisen kauneustajunnan ja äidiltään taas itämaisen -rikkaan ja värikkään mielikuvituksensa. - -Opintonsa kohdisti Heyse ylioppilaaksi päästyään filologian alalle -tutkien v:sta 1847 Berlinin yliopistossa klassillisia kieliä ja v:sta -1850 Bonnissa romanisia kieliä ja kirjallisuutta. Väiteltyään 1852 -Beriinissä tohtoriksi väitöskirjallaan, joka käsitteli muinaisajan -trubadurien lauluja, sai hän erään stipendion kautta tilaisuuden lähteä -pitemmälle matkalle läpi Sweitsin ja Italian, jolloin hän kirjastoissa -jatkoi romanisten kielten muistomerkkejä koskevia tutkimuksiaan. - -Sillä välin oli hän kuitenkin, tutustuessaan lähemmin muinaisen Italian -ja Ranskan runoilijoihin ja kirjailijoihin ja saadessaan heiltä -rikkaita vaikutelmia, tuntenut yhä suurempaa halua kaunokirjalliseen -toimintaan ja tehnyt itsensä tällä alalla tunnetuksi lukudramallaan -"Francesca da Rimini" (ilmestyi 1851) ja epillisillä runoelmillaan -"Urica" ja "Die Brüder" (1852). Jo aikaisemmin oli häneltä ilmestynyt -runokokoelma "Jungbrunnen, Märchen eines fahrenden Schülers" (1850). -Taloudellisen toimeentulonsa takia ei hän kuitenkaan vielä voinut -kokonaan luopua tieteellisestä työskentelystään, vaikka hän alkoikin -tuntea yhä suurempaa vetovoimaa kaunokirjalliseen luomistyöhön. - -Mutta pian tarjoutui hänelle tilaisuus päästä toivomalleen alalle. -Bayerin kuningas Maximilian II, joka oli tunnettu kirjallisuuden ja -kirjailijain suosija, kutsui nimittäin Heysen keväällä 1854 Müncheniin, -ja siellä hän, alussa taloudellisestikin kuninkaan tukemana, oli -tilaisuudessa riippumattomana ja huolettomana antautumaan kokonaan -kirjalliselle alalle. München tuli hänen kotikaupungikseen aina viime -aikoihin saakka, jolloin hän on valinnut pysyväiseksi olinpaikakseen -ihastuttavan Gardone Rivieran Gardajärven rannalla. - -Yhtä rauhallinen kuin hänen elämänsä kulku, on kokonaisuudessaan -katsottuna myöskin hänen kirjallinen uransa ollut, vaikka kirjallisia -kahauksiakaan ei siitä suinkaan ole puuttunut. - -Heysen varsinainen kirjallinen voima esiintyy pääasiallisimmin novellin -alalla. Hänen lukemattomissa novelleissaan pääsee parhaaseen arvoonsa -hänen hieno psykologinen käsityskantansa, hänen mestaruutensa sisäisen -sommittelun vaikeassa taidossa, hänen loistava koloritinsa, hänen -sydämellinen ja harras kertomistapansa ja hänen ylevä, selvä ja -klassillinen tyylinsä. Niissä on jotakin etelämaisen kirkasta ja -kelpoista, joka suuresti muistuttaa antikia, mutta samalla on niihin -yhdistynyt syvä, puhtaasti saksalainen hauskuusrikkaus. Juuri novellin -alalla on Heyse nykyäänkin vielä muuan mahtavimmista ja suosituimmista -saksalaisista kirjailijoista, ja varmaa on, että useimmat hänen -novelleistaan jäävät kuolemattomiksi sekä huomattavina taideteoksina -että erinomaisina esikuvina tulevain aikain kirjailijoille. Hänen -novelleistaan, joita v:sta 1855 lähtien meidän päiviimme saakka on -ilmestynyt lähes puolisen sataa eri kokoelmaa, mainittakoon tässä -muutamia parhaita, joita voi pitää vallan mestariteoksina. Sellaisia -ovat esim. "L'arrabiata", "Die Einsamen", "Das Mädchen von Treppi", -"Der Weinhüter von Meran", "Andrea Delfin", "Die Madonne im Oelwald", -"Himlische und irdische Liebe", "Der Roman des Stiftsdame", "Abenteuer -eines Blaustrümpfchens", "Ninon" sekä myöskin "Kieopatra", joka tässä -tarjotaan suomalaisen lukijan käsiin, ynnä monet muut. - -Runoilijana on Heyse voittanut itselleen yhtä etuoikeutetun aseman kuin -novellistinakin. Monet hänen muoto- ja mieterikkaista sekä epillisistä -että lyrillisistä runoelmistaan kuuluvat saksankielisen runouden -kauneimpiin helmiin, runollisen asun sekä sisäinen että ulkoinen -ylevyys ja hienous aateloi ne jaloiksi taideteoksiksi. Mainittakoon -tässä hänen epillisistä runoelmistaan "Die Braut von Cypern" (1864), -"Gesammelte Novellen in Versen" (1864) ja "Liebeszauber" (1889) sekä -lyrillisiä runoelmia sisältävistä kokoelmistaan "Verse aus Italien" -(1880), "Gedichte" (1895) ja "Neue Gedichte und Jugendlieder" (1897). -Onnistuneena runokääntäjänä, etupäässä espanjan ja italian kielistä, -valtaa hän myöskin yhden saksalaisen kirjallisuuden ensi sijoista. - -Huonommin on Heyse sen sijaan onnistunut näytelmä- ja -romaanikirjailijana, vaikka hän kyllä näilläkin aloilla on tuottanut -teoksia, jotka eivät suinkaan laskeudu nykyaikaisen saksalaisen -arki-kirjallisuuden tasalle. Tragedioissa "Meleager" (1854), "Die -Sabinerinnen" (1859), jolla hän saavutti kuningas Maximilianin -dramatisen palkinnon, ja "Ludvig der Bayer" (1862) on huomattava -akademinen leima. Näytelmillään "Elisabeth Charlotte" (1864), "Maria -Maroni" (1865) y.m. on hän taas saanut osakseen moitteen, että hän -runouden kustannuksella on liiaksi mukautunut päivän makuun. Paremman -vaikutuksen ovat sen sijaan tehneet hänen nelisestäkymmenestä -näytelmästään "Hans Lange" (1866) ja "Colberg" (1868), joissa hän -osoittautuu pirteäksi mieltäkiinnittävien historiallisten ajankuvausten -esittäjäksi, sekä "Ehre um Ehre", "Ehrenschulden", "Im Bunde der -Dritte", "Unter Brüdern" y.m. - -Heysen neljästä laajemmasta romaanista ovat mainittavimmat "Kinder der -Welt" (1873) ja "Im Paradiese" (1875), kun taas romaaneja "Merlin" -(1891) ja "Ober allen Gipfeln" (1895) on syytetty runollisen -raittiuden puutteesta ja liiallisesta tendensimäisyydestä. - -Hedelminä tieteellisestä työskentelystään on Heyse julkaissut eräitä -ansiokkaita tutkimuksia sekä vanhemmasta että uudemmasta italialaisesta -kirjallisuudesta. - -Sangen pitkä, tuottelias ja monipuolinen on siis, kuten edelläolevasta -näkyy, Paul Heysen kirjallinen ura ollut. - -Voimakkaana ja ylevänä taiteilijana ja kauneuden apostolina seisoo Paul -Heysen monumentalinen haahmu Saksan kirjailijain eturivissä, ja -sellaisena häntä tervehdittiinkin sekä kotimaassaan että yli koko -sivistyneen maailman, kun hän äskettäin täytti 80 vuotta. Hän on -valtavan, uhkean inhimillisyyden ja lämpimän sydämen jalo runoilija. - -_Suomentaja_. - - - - -I. - - -Kulkiessa sen puisto-esikaupungin lävitse, jonka palatsit ovat -sijoitelleet vanhan Berliner-Thiergartenin hiljaisuuteen kaikkia -taiteen ja rikkauden aarteita, huomaa siellä täällä uudempien -loistorakennusten joukossa jonkun noista vaatimattomampi-tyylisistä -huviloista, jotka eivät ole pystytetyt loistelemaan muhkeudellaan. Ne -ovat hieman syrjässä katulinjasta, peittyneinä vanhain vaahterain ja -akasiain suojaan, eivätkä houkuttele suihkukaivoillaan ja -kuvapatsaillaan ohikulkijaa pysähtymään. Luja rautaristikko -eroittaa hyvin hoidetun nurmikon ja sen muutamat harvat -kukkaryhmät varsinaisesta ajotiestä. Ainoastaan talon takana on -puutarhurimestarilla tilaisuus esittää taidettaan ja sovitella -ansarinsa harvinaisempia tuotteita sinne tänne kuistikoille ja -lepopenkeille, kuitenkin vain noudattaen oikeata ylimyksellistä -periaatetta: "paras maku ei pistä silmään". - -Erään tällaisen vanhoilta ajoilta säilyneen harvinaisen talon eteen -pysähtyivät eräänä kesäiltana sirot vaunut, joista kevyesti hyppäsi -alas muuan nuori pari, kumpikin heistä sitten huomaavaisesti tarjoten -käsivartensa jäykälle vanhemmalle naiselle. Ristikkoaidan taakse oli -kerääntynyt joukko toimettomia naapureita katselemaan herrasväen -vaunuista laskeutumista, ja heidän juttelustaan kävi selville, että tuo -komea nuori mies, jolla oli hieno leukaparta ja tuuhea, kiharainen -tukka, oli muuan paroni von L----, tuo vaalea nuori nainen hänen -serkkunsa ja morsiamensa, ja tuo vanhempi nainen morsiamen -kasvatusäiti, ylhäisaatelinen neiti, joka ennen oli ollut erään -kuninkaallisen prinsessan hovinainen, mutta nyt vetäytynyt -maatiloilleen huolehtimaan suojattinsa kasvatuksesta. Myöskin -paroonilla oli ritaritila, mutta muutamia kuukausia sitten oli hän -ostanut tämän talon omatakseen jonkun asunnon kaupunkiin tullessaan. -Ne, jotka aikaisemmin olivat nähneet talon -- sisältä -- ja nyt -uudestaan astuivat sinne, eivät voineet kyllin kaunopuheisesti kuvata, -kuinka suurella ymmärtämyksellä ja kustannuksilla kaikki sisustus oli -luotu uuteen kuntoon. - -Niin juttelivat ihmiset yhäti, vaikka nuo kolme henkilöä, jotka olivat -joutuneet heidän uteliaisuutensa esineiksi, jo kauan sitten olivat -kadonneet lakkaamatta viheriöivien kasvien kehystämän portin -sisäpuolelle. Sulhanen oli tarjonnut vanhalle naiselle käsivartensa, ja -tuo nuori tyttö kulki keinuvin askelin heidän vieressään. Astuttuaan -tuon talon kynnyksen ylitse, joka jonkun päivän perästä olisi _hänen_ -talonsa, riisui hän päästänsä olkihattunsa, ikään kuin olisi se -tuntunut hänestä liian kuumalta, ja hänen kätensä etsi salaa sulhasen -kättä vapauttaen sen jälleen aran puristuksen jälkeen. Koko hänen -olentonsa huokui herttaista, onnellista iloa; näytti kuin olisi hän -tuntenut keskeymätöntä halua murtautua ulos ylimyksellisen maailman -muodoista, joissa hän kuitenkin esiintyi sangen luontevasti, ja -iloisessa veitikkamaisuudessaan tehdä jotakin hullunkurista purkaakseen -täpösen-täyden sydämensä. Hän oli rakastanut tuota miestä niin kauan -kuin hän voi muistaa. Ollen kaukainen sukulainen oli hän tullut hänen -vanhempainsa taloon hänen vielä leikkiessään nukeilla; hän oli silloin -parraton nuori vänrikki, joka tuskin huomasikaan häntä, sillä hän oli -jo hyvä tanssija ja ajatteli aivan toisenlaisia valloituksia. Sitten -oli tosin tuo nuori mies pitkäksi aikaa kadonnut hänen näkyvistään, -mutta ei hänen mielestään; sillä kun hän useampien vuosien kuluttua -astui tulostaan ilmoittamatta hänen tätinsä vastaanottohuoneeseen, nyt -täysikasvuisena miehenä ja sivilipuvussa, oli hän yksin tuntenut hänet -jälleen ja heti myöskin tuntenut entistä lapsellista suuttumusta sen -johdosta, ettei hän nähtävästi kiinnittänyt mitään erikoisempaa -huomiotaan häneen. Miksi oli hän niin hajamielinen, niin vieras, niin -yksitoikkoinen? Otaksuttavasti oli hänellä paljon ajattelemista, sillä -hän aikoi ostaa maatiloja sijoittaakseen varmasti äskettäin -vanhemmiltaan perimänsä suuren omaisuuden. Sitten seurasi jälleen -kahden vuoden ero, jolloin hän kirjoitti vain ylen harvoin ja aina -tädille; suojatille riitti häneltä vain hätäinen tervehdys. Mutta hänen -saapuessaan kolmannen kerran loppui tuo pitkä koeaika onnellisesti. -Tällöin kysyi hän eräänä päivänä häneltä, tunsiko hän yhäti häntä -kohtaan samoja tunteita kuin kaksitoista vuotta sitten, ja kun hän -hämmentyen kysyi häneltä, mitä hän voi tietää hänen tunteistaan -kaksitoista vuotta sitten, kertoi hän erään vanhan jutun, jonka hän -itse oli jo unhoittanut. Kaksitoista vuotta sitten, kun hänen -vanhempainsa luona oli ollut vieraita, oli hän nimittäin hiipinyt -lasten kamarista salin ovelle kuuntelemaan nuorta vänrikkiä, joka -pianon ääressä lauloi muuatta romanssia, ja kun kotiopettajatar oli -tavannut hänet tuossa luvattomassa toimessa, oli hän hehkuvin kasvoin -anonut lupaa saada kuulla laulun loppuun saakka. Hän lisäsi, kun tyttö -nauraen ja punastellen koitti sivuuttaa tuon tapahtuman ja syyttää -aikaisin herännyttä turhamielisyyttään, tuon voiton silloin tehneen -sangen vähäisen vaikutuksen itseensä. Kuitenkin oli hän myöhempinä -vuosina usein ajatellut tuota pikku kuuntelijatarta, ja hänestä oli -tuntunut sangen omituiselta, että hän, käydessään useamman vuoden -kuluttua uudelleen heidän luonaan, oli löytänyt saman laulun hänen -pianoltaan. Nyt ei hän enää voinut toivoa hänen valloittamistaan -laulullaan; hän oli vakavampien asiain takia kokonaan laiminlyönyt tuon -hauskan taiteen. Mutta viimeksimainitulla kerralla oli nuoruuden -itseluottamus jo alkanut hänestä hävitä, ja joskin hän viimeisten -kahden vuoden aikana oli vaiennut, oli se tapahtunut vain syystä siitä, -ettei hän ollut voinut uskoa itseänsä kyllin arvokkaaksi voittamaan -sellaista aarretta. Silloin oli tyttö sekä itkien että nauraen laskenut -lapsen tavoin kätensä hänen kaulalleen ja kuiskannut hänelle, ettei hän -koskaan ollut unelmoinut muuta onnea kuin tulla hänen omakseen. - -Tänäänkin, kun hän sulhasensa seurassa ensi kerran astui tähän taloon, -jonka tämä kihlausaikana oli salaisesti sisustuttanut, kohdistui hänen -katseensa vain harhaillen ja hajamielisesti loistaville seinille; -mikään osa tuosta pienestä taikalinnasta ei ollut hänelle sen omistajaa -rakkaampi. Hän nyökäytti hajamielisenä päätään heidän pysähtyessään -valoisan eteisen paksulle matolle ja kysyessään häneltä, eikö tämä -kaikki ollut sangen iloista ja miellyttävää: kauniit, harmaat -marmoriportaat kullattuine kaiteineen, moniväristen kupuakkunain -valaisemat ilmavat huoneet ylhäällä ja Rauchin kauniit marmoriset -voitonjumalattaret alhaalla poltetusta savesta valmistetuissa ruukuissa -kukkivien granatipensaiden ja palmujen keskessä. Muuan palvelija avasi -heidän edellään pariovet, ja he astuivat vilpoisaan ruokasaliin, jonka -akkunoista näkyi puisto. Aurinko oli jo laskeutunut vaahterain taakse, -mutta päivänvalo ei ollut vielä sammunut. - -"Menkäämme nyt puistoon ennen lintujen laulun vaimenemista", pyysi hän. - -Täti moitti häntä siitä, ettei hän tulevana emäntänä ollut innokkaampi -tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin aina kyökkiä ja kellaria myöten -tulevaa valtakuntaansa. Mutta hän oli jo astunut alas leveitä -kiviportaita, jotka salin korkeilta lasiovilta johtivat alas, ja -hyppeli toisten edellä puistoon. - -"Mitä tämä on?" huudahti hän äkkiä hämmästyneenä pysähtyen. -Ihastuksissaan oli hän lyönyt kätensä yhteen, mutta avasi ne heti -jälleen langetakseen tädistä mitään välittämättä rakastettunsa kaulaan. - -"Olenko osunut oikeaan?" sanoi paroni ja suuteli hänen kirkasta -otsaansa. "Tiesin sinun vielä pitkäksi aikaa jäävän pieneksi barbariksi -kauniimpien kuvien ja patsaiden suhteen, jotka voisin hankkia -koristamaan pientä taloamme, ja että mitättömin pikku varpunen, joka -hyppelee portailla, on sinulle kaikkia siivekkäitä voitonjumalattaria -rakkaampi. Koska sinulla ei maatilallamme tule olemaan puutetta -tavallisista kanoista, sorsista ja hanhista, niin olen tähän kauniiseen -häkkiin antanut koota joukon vierasta siipikarjaa." - -"Rakkaani!" sanoi tyttö hänen käteensä tarttuen ja vieden hänet suuren -lintuhäkin eteen. "Tuntuu kuin eläisin jonkun 'Tuhannen ja Yhden Yön' -tarinan. Onko tämä totta? Tulevatko nämä jumalaiset linnut omikseni? -Saanko ruokkia ja hoitaa niitä?" - -Hän jäi seisomaan kullatun teräslankaristikon eteen ja katseli -ihastuneena ja ihmetellen häkin sisustaa, jonka toisistaan erotetuissa -osastoissa oli yli sata mitä harvinaisinta suurta ja pientä lintua. -Keskustassa kohosi keinotekoinen puu, jonka oksien välissä pikku -laululinnut lepattelivat sinne tänne, kun taas suuremmat vieraat -parittain kulkivat omissa avarissa häkeissään edes-takaisin. Häkissä -vallitsi sellainen viserrys ja kuherrus, leijailu ja lepatus, että oli -aivan mahdotonta väsyä katselemaan tuota sekavaa vilinää. - -Mutta samassa näytti tuo iloinen maailma joutuvan yleisen kauhun -valtaan; höyhenet pörhistyivät, kaikki iloiset laulut vaikenivat ja -elokkaimmatkin ristikkotalon asukkaat lakkasivat syömästä. Suuri, -pitkäkarvainen apina, joka oli maannut kokoonkyyristyneenä volièrin -päällä sijaitsevassa pienessä avoimessa tornissa ja katsellut siellä -vaanien noita kolmea ihmistä, näytti pahastuvan siitä, että hänet -kokonaan syrjäytettiiin noiden kauniiden naapurien takia. Nopeasti -loikkien ja laahaten perässään vasempaan etukäpäläänsä kiinnitettyä -hienoa, pitkää teräsketjua, oli se kiepahtanut alas loivalta katolta ja -laskeutui nyt hiljaa ja äänettömästi pitkin teräslankaristikkoa sille -paikalle, jossa tuo sen huomiota erityisesti kiinnittänyt nuori tyttö -seisoi. Tämä oli vaipunut katselemaan kahden hopeafasanin perheonnea, -joiden äskettäin munasta päässeet poikaset tunkeilivat ruoka-altaan -ympärillä. Samassa tunsi hän jonkun nykäisevän valkoista -kasimiriburnusiansa ja huudahti kauhistuneena katsahtaessaan sivulleen -ja huomatessaan aivan vieressään ryppyiset ja irvistelevät -apinankasvot. Hän astui peljästyksissään pari askelta taaksepäin, mutta -apina piti burnusin tupsua lujasti pienessä kädessään, riippui huojuen -ristikolla, kiristeli ilkeästi hampaitaan ja teki kaikenmoisia ilkeitä -irvistelyjä. Se olisi varmaankin seurannut tyttöä, jollei ketju olisi -ollut liian lyhyt. Lukuunottamatta jonkinlaista vahingoniloa, ei sillä -näyttänyt olevan minkäänlaisia pahoja aikeita, vaan näytti se -päinvastoin haluavan osoittaa tuolle suloiselle olennolle ritarillista -huomaavaisuuttaan. Mutta äkkiä vääristyivät sen jäykät kasvonpiirteet -ilmivihaan. Nuori mies, jonka morsianta se niin läheltä ihaili, oli -tarttunut heti tapahtuman huomattuaan pieneen keppiin, jonka puutarhuri -oli jättänyt seisomaan ristikkoa vasten, ja kohotti nyt sen uhkaavasti -huudahtaen tuota rohkeata rauhanhäiritsijää kohti. Eläin ei näyttänyt -aikovan hevin luopua saaliistaan. Kiukkuisena uhmaili se hetkisen -herransa vihastunutta katsetta, ja sen suuret leukapielet liikkuivat -naristen, aivan kuin olisi se teroittanut hampaitaan asettuakseen -vastarintaan. Mutta kun keppi viuhuen sattui muutamia kertoja sen -selkään ja käsivarsiin, huudahti se kirkuen, repäisi tuskissaan ja -raivoissaan burnusia, johon se oli tarttunut kiinni, niin että -valkoinen tupsu irtaantui, ja pakeni sitten hurjin hyppäyksin -lintuhuoneen katon ylitse pieneen, turvalliseen torniinsa. Siellä -laskeutui se asuntonsa kynnykselle, ikään kuin ei mitään olisi -tapahtunut, tarkasteli miettiväisesti saalistaan ja katsahti vain -silloin tällöin kostonhimoisesti herraansa, joka jälleen oli kääntynyt -naisten puoleen. - -"Sinähän olet ihan kalpea, rakas Cecilia", sanoi hän ja tarttui -morsiamensa käteen. "Minä pidän huolta siitä, että tuo ilkeä vieras -muutetaan pois nykyisestä asunnostaan, niin ettei se enää toiste -turmele iloasi linnuista. Tuota pientä tornia ei sitäpaitsi oltukaan -aiottu sen asunnoksi. Minulle oli kerrottu sen sopivan sangen hyvin -kotkan asunnoksi, mutta sitten en voinut sietää, että tuo -kuninkaallinen eläin yksinään ja surullisena istuisi tuolla ylhäällä -muun iloisen joukon ulkopuolella, ja ettei paikka jäisi aivan -käyttämättömäksi, ostin tuon ilkeän elukan, jota samaan aikaan -tarjottiin minulle. Mutta se viedään pois, rakkaani, niin ettei se enää -voi sinua peljästyttää." - -Tyttö hymyili ja veri palasi hänen poskilleen. - -"En tiedä mistä pelkoni aiheutui", sanoi hän; "tavallisesti en ole -herkkä peljästymään; mutta eikö sinunkin mielestäsi loistanut noista -vihreistä silmistä jotakin saatanallista, jotakin kuvaamatonta -vihamielisyyttä ja ilkeyttä? Luin kerran tohtori Faustista, että -hänellä oli palveluksessaan muuan apinan hahmossa esiintyvä paha henki. -En voi olla ajattelematta sitä nähdessäni nyt tuon ilkeän eläimen -istuvan tuolla ylhäällä riemuissaan siitä, että on häirinnyt toisten -olentojen iloa. Sinun täytyy myöntyä tahtooni, Archibald, ja hävittää -se pois, vaikkakin torni joksikin aikaa jäisi tyhjäksikin." - -"Se on inhoittava eläin", sanoi täti, "ja sitäpaitsi muistuttaa se -suuresti muuatta ranskalaista apottia, jonka muinoin tapasin parhaissa -piireissä ja joka sittemmin lähetettiin siirtomaihin erään tekemänsä -inhoittavan rikoksen rangaistukseksi. Aivan tuolla tavoin narisutti -hänkin pitkiä valkoisia hampaitaan." - -"Tehän saatte meidät uskomaan sielunvaellukseen, rakas täti", sanoi -paroni piloillaan, "mutta nyt menemme sisään ennen hämärän tuloa. -Voimme myöhemmin vaeltaa puiston lävitse kuutamossa." - -Hän tarjosi jälleen vanhalle naiselle käsivartensa, ja he palasivat -sisään. Eteisessä oli jo lamppu sytytetty, ja se valaisi kauniisti -hiotun kristallin lävitse voitonjumalattaret. Portaita valaisi vielä -kupukatosta lankeava päivänvalo. Heidän ylös mennessään tarttui -Cecilian pieni käsi jälleen rakastetun käteen. Hän oli jälleen -muuttunut vaiteliaaksi ja huokasi väliin, kuin olisi hän herännyt -syvistä mietteistä. Täti puolestaan ylisteli ystävällisellä -puheliaisuudella pienimpiä yksityiskohtia myöten talon sisustusta. - -"Täällä et sinä voi vastaanottaa vieraita, Archibald", sanoi hän -viimein, kun he astuivat yläkerroksessa sijaitsevaan kauniiseen -salonkiin, joka vastasi ruokasalia alakerroksessa. "Jos Cecilia ei -olisi niin hajamielinen lapsi, käsittäisi hän mitä imartelevimmaksi -rakkautesi todisteeksi sen seikan, että sinä olet laittanut hänelle -talon, jossa ei ole tilaa muille kuin teille yksin, ja jossa te ette -voi ajatellakaan ottaa vastaan useampia kuin pari ystävää." - -"Kukapa tietää", vastasi tyttö hymyillen, "kuinka kauan hän viihtyy -täällä, kuinka pian hän vaihtaa tämän paratiisillisen pienen majan -maalaislinnaamme, jossa on kylliksi tilaa oikealle malliavioliitolle, -nimittäin miehelle ja vaimolle kummallekin oma sivurakennuksensa." - -Paroni aikoi juuri vastata jollakin pilalla, mutta samassa astui -viereisestä huoneesta sisään muuan palvelija ja kuiskasi jotakin -hänelle. - -"Hyvä", sanoi vapaaherra. "On parasta, että heti sytytät sen. Se on -lamppu, Cecilia, jonka tänä aamuna ostin viimeisenä vielä puuttuvana -esineenä Friedrichsstrassen varrella sijaitsevasta taidekaupasta, josta -aina olen löytänyt kaikkea, mitä olen etsinyt, kun toiset ovat -jättäneet minut pulaan. Se on pienoinen pronssinen mestariteos, tehty -antikisen mallin mukaan sangen aistikkaaksi, ja minä olen käskenyt -asettaa sen parhaaseen paikkaan pienessä kabinetissa, jonka olen -ajatellut aamu- ja iltahuoneeksi. Toivoakseni miellyttää se sinuakin." - -"Sen mukana tuotiin muuan toinenkin taide-esine", sanoi palvelija -mennessään avaamaan salongista kabinettiin johtavaa sivuovea. -"Taidekauppias tervehti ja sanoi sen olevan aiotun komeron täytteeksi; -herra paroni tietää kyllä, mistä on kysymys, sanoi hän. Jos se ei -miellytä, ottaa hän sen kyllä takaisin." - -"Taideteos?" - -"Niin, nainen, joka pitää käärmettä kädessään. Se on kokonaan maalattu. -Olen toistaiseksi asettanut sen jalustalle odottaen herra paronin -lähempiä määräyksiä." - -"Nytpä muistan", sanoi paroni kääntyen morsiamensa puoleen. "Koitin -tänään, vaikkakin turhaan, etsiä jotakin sopivaa koristetta tuohon -kabinetin komeroon, ja pyysin viimein kauppiasta etsimään minun -laskuuni jonkun erikoisen kauniin patsaan. Olenpa todellakin utelias -näkemään, millaisen patsaan hän näin nopeasti on onnistunut minulle -löytämään." - -Näin sanoen astui hän pieneen valoisaan kabinettiin, joka jo -värisoinnullaankin teki erikoisemman vaikutuksen. Se oli mitä -sopusuhtaisin pitkulainen huone loppuen toisella puolen syvään, -puolipyöreäksi holvattuun komeroon, jossa huonekaluina oli vain komea, -kullatuilla jaloilla varustettu leposohva ja sen edessä pieni -marmoripöytä. Molemmille pitkille seinille oli marmoripilarien väliin -maalattu keveällä siveltimellä valoisalle pohjalle etelän maisemia ja -niiden ympärille kauniita, antikisia arabeskeja. Akkunaseinämällä oli -korkea, punaisilla silkkiverhoilla katettu balkonginovi, jonka yläpää -myöskin oli puolipyöreän muotoinen. Akkunat olivat auki, puutarhailma -tunkeutui sisään marmoririntavarusteen ylitse ja kauempana näkyi -puunlatvoja, jotka hehkuivat iltaruskon hohteessa. Päivänvalo oli vielä -siksi voimakas, että kaikki esineet syvässä komerossa selvästi -eroittautuivat. Tuolla näkyi leveällä jalustalla oudonnäköinen kuva, -joka sitä peittävän lämpösen ihmisruumiin väriä erinomaisesti -jäljittelevän maalauksen takia jyrkästi erosi marmoriseinän -muodostamasta harmaasta taustasta. - -Patsas esitti puolessa luonnollista kokoa kaunista naista, -joka puolipyörtyneenä näytti vaipuneen matalalle tuolille ja -nojasi ruumistaan, joka vain lanteista alaspäin oli peitetty -tummalla, poimukkaalla verholla, taaksepäin, aivan kuin olisi hän -nukkumaisillaan. Irrallaan olevat hiukset laskeutuivat uhkeina aaltoina -otsalle ja niskaan koristettuina helminauhalla, joka kiemurteli pitkin -ohimoita kaulalle ja rinnalle. Nainen näytti hyväillen pitävän pientä -vihreätä kyykäärmettä rinnallaan. Se oli kiertynyt auki, pää pystyssä -hiipinyt pitkin paljasta ihoa ja iskenyt hampaansa aivan rinnan alle. -Sen valtiattaren toinen käsi oli toimettomana jäänyt syliin, toinen -piti lujasti kiinni tuosta notkeasta eläimestä, aivan kuin tahtoen -estää sen lopettamasta kauheata tointaan. Siitä huolimatta ei suurten -silmien katse ollut kohdistunut rintaan, vaan se näytti tuijottavan -tyhjään avaruuteen, kun taas suu avautui tuskallisen nautitsevaan -hymyyn ja valkoiset hampaat kimaltelivat kalpeiden, täyteläisten -huulien takana. Mutta enimmän kohotti kuvan synnyttämää kauheata -vaikutusta se sanomaton taito, jolla kuvanveistäjä oli valanut -elonväriä teokseensa, viheriäisestä kultakoristeisen verhon langoista -aina silmien sameaan hehkuun, pienten, hienojen hampaitten emaljiin, -helmien himmeään kimallukseen ja sametinpehmeään, etelän-väriseen -suloiseen poveen, joka näytti hengittävän ja hienosti värähtelevän -tuskallisen pureman takia. - -Kuva vaikutti noihin kolmeen katsojaan, jotka äkkiä näkivät sen -sammuvan iltaruskon valossa, niin valtavasti, etteivät he pitkään -aikaan voineet lausua sanaakaan. Paronikin oli ensin hämmästyksestä -huudahdettuaan pysähtynyt aivan kuin kivettyneenä. Molemmin käsin -pienen pöydän marmorilevyyn nojautuneena katseli hän kiinteästi tuon -Kleopatran kasvonpiirteitä ja näytti joutuneen oudon mielenliikutuksen -valtaan, jota hän turhaan koitti tukahduttaa. Vasta palvelijan astuessa -sisään ja valmistautuessa sytyttämään pronssilamppua, joka riippui -hienoista nivelketjuista katossa pöydän yläpuolella, astui hän, aivan -kuin unesta heräten, muutamia askeleita taaksepäin ja koitti saada -esiintymisensä luontevaksi. Hän kertoi tädille siitä harvinaisesta -yhteensattumisesta, että hän tänä aamuna oli ostanut tuon lampun, jonka -reunaa pitkin kiemurteli kaksitoista käärmettä ruiskuttaen tulta -avoimista kidoistaan, ja nyt lähetettiin hänen tietämättään taloon -kolmastoista käärme. Vanha neiti ihmetteli myöskin tuota kauheata -taideteosta. "Kun pitää silmänsä puolisuljettuina", sanoi hän, "etenkin -nyt, kun lampun valo lankeaa ylhäältä kuvalle, tuntuu kuin näkisi -elollisen olennon tuossa kauheassa asemassa ja haluaisi rientää -tempaamaan tuon inhoittavan eläimen sen käsistä ja polkemaan sen -jalkojensa alle." - -"Niin, olette oikeassa, rakas täti", vastasi hän hajamielisenä. "Mutta -sehän on vain kuva, ei se tunne mitään. Lampun huojuva valo, joka -kimaltelee kuvalla, synnyttää näköhäiriön. Omituista se kuitenkin on -joka tapauksessa!" lisäsi hän kuin itsekseen puhuen. - -Täti oli kääntynyt pois kuvasta ja astui, katsahdettuaan ohimennen -seinämaisemia, korkealle ovelle, joka oli toisella lyhyellä seinämällä. - -"Minne tämä johtaa?" kysyi hän. - -"Makuukamariin, rakas täti", vastasi paroni nopeasti. "Palvelija voi -näyttää teille valoa. Teidän täytyy saada nähdä kaunis toalettipöytä, -jonka olen tilannut Cecilialle. Minä itse, niin kauan kuin olen yksin", -jatkoi hän, nyt jo paljon iloisemmalla äänellä, "olen sijoittanut -leirini tähän komeroon. Mutta luulenpa kuvan ajavan minut täältä pois, -sillä se on todellakin liian omituinen..." - -Hän vaikeni ja katsahti jälleen, melkeinpä tuskallisen tutkivasti, -onnettoman kuningattaren synkkiä, surullisia piirteitä. - -Silloin tunsi hän Cecilian käden kaulallaan. - -"Rakkaani", sanoi Cecilia, "jos todellakin aiot, että me tulemme -syömään aamiaisemme täällä ja että minä täällä tulen odottamaan sinua -iltaisin, kun sinä joskus tulet myöhemmällä kotiin, niin poista tuo -kauhea kuva komerosta. Niin, lähetä se takaisin taidekauppiaalle, sillä -se saa sydämeni tuskasta vavahtelemaan, aivan kuin olisi se kauheinta -mitä koskaan olen nähnyt. Tuntuu kuin olisin pakoitettu kuolemaan, jos -viettäisin kokonaisen yön samassa huoneessa tuon kuolevan kanssa. Onko -se todellakin kaunis? En häpeä kysyä sitä sinulta. En koskaan ole -salannut sinulta sitä seikkaa, että paljoa sellaista, mitä sinä -ihailet, en ole vielä oppinut ymmärtämään. Olen kuullut sinun itsesi -sanovan, että taiteen täytyy voida vapauttaa sielu, silloinkin kun se -ilmaisee mitä tuskallisinta olotilaa. Mutta eikö sinustakin tuota kuvaa -katsellessasi tunnu siltä kuin katsoisit kuolemaa vasten kasvoja?" - -"Kyllä!" sanoi hän yhäti katse kuvaan kiintyneenä. "Mutta tuossa -aaveessa on joku lumoava voima. Mitenhän lienee kuvanveistäjä sen -siihen saanutkin sovitetuksi? Koko kuvasta huokuu kauheata suloutta, -aivan kuin noista unhoittumattomista säkeistä: - - "Sä näe et lasta rinnallani, - Mi imee uneen imettäjänsä." - -"Antaisinpa mitä hyvänsä, jos saisin tietää..." - -Hän vaikeni jälleen ja salli Cecilian sulkea kätensä omiin käsiinsä. - -"Kuulepas", sanoi Cecilia, "sinä saat minut mustasukkaiseksi, jos -unhoitat sekä minut että itsesi tuon aaveen takia! Minä voisin aivan -tyynesti katsella sinun mielistelevän jotakin toista kaunista, -elollista naista. Ei kukaan voi rakastaa sinua, niinkuin minä, joten -minä helposti voisin taittaa peitsen jokaiselta, joka luulottelisi -sinulle voivansa tehdä sinut onnelliseksi. Ainoastaan maalatut- ja -marmorikaunottaret ovat jo ennenkin tuntuneet minusta arveluttavilta. -Kerran en voinut nukkua koko yönä, kun sinä illalla olit puhunut -mediciläisestä Venuksesta. Sinä sulatit oman sielusi sen kivirintaan, -ja koska se oli mykkä, ei se voinut poistaa erehdystäsi, sinun -ylistäessäsi sitä jumalallisimmaksi olennoksi, kun taas minä, joka -omistan pienen terveen järjen, monasti tuntunen sinusta aivan -yksinkertaiselta." - -Hän näytti noista sydämellisistä sanoista kuulevan vain kai'un, ja kun -Cecilia vaikeni, painoi hän mitään vastaamatta hänet rintaansa vasten. - -"Archibald!" huudahti hän kasvava levottomuus katseessaan. - -"Rauhoitu!" sanoi hän sivellen hänen tuuheata vaaleata tukkaansa. "Minä -annan poistaa sen täältä. Tule balkongille. Täällä tuntuu ilma niin -tukahduttavalta." - -Puistossa vallitsivat jo illanvarjot, ja ilma oli aivan tyyni. -Kukkalaitteiden takaa näkyi syvä puistotie, jonka varrella satakieli -alkoi samassa liverrellä ihastuttavia säveleitään. Useimmat volièrin -linnut olivat jo laskeutuneet levolle. Mutta apina valvoi vielä -pienessä tornissa ja alkoi tytön nähtyään omituisesti viittailla -valkoisella tupsullaan, heitellä sitä ilmaan ja loikkia sinne tänne -katolla. Väliin kirkaisi se ilkeästi aivan kuin kuritettu lapsi, ja -narisutti hampaitaan ilkeätä ivanaurua muistuttavalla tavalla. - -"En tiedä mistä syystä", sanoi tyttö kääriessään vienosti väristen -burnusia ympärilleen, "kaikki käy tänään sydämelleni, sekä ilo että -kauhu. Luulen sinun tulevan erehtymään minun suhteeni. Luulit saavasi -taloosi iloisen ja reippaan puolison, joka erinomaisesti voi mukautua -maaelämään, mutta nyt huomaatkin, että minä olenkin hermostunut, -pelokas olento, joka kuvittelen kaikenmoista ja tulen epämiellyttäväksi -niille, jotka elävät seurassani. Mutta eihän vielä ole myöhäistä", -jatkoi hän ja katsoi häneen lapsellisesti hymyillen, "sinun peräytyä ja -koittaa, enkö niin ankaran keinon avulla voisi karaistua." - -Mitään vastaamatta sulki hän hänen huulensa pitkällä suudelmalla. He -kuulivat apinan alhaalla meluavan ja heittelevän pikkukiviä rakennusta -kohti. Samassa saapui tätikin sangen tyytyväisenä tarkastuksensa -tuloksiin. - -"Sinä saat asua todellisessa tarulinnassa, lapseni", päätti hän -ylistelynsä, "enkä minä ole löytänyt koko talosta mitään muuta -muistutettavaa kuin tuon ilkeän apinan sekä tuon kauhean käärme-nuken, -jotka täytyy poistaa talosta. Mutta nyt täytyy meidän lähteä, Cecilia. -Olemme käskeneet ompelijattaren saapua tänä iltana, ja sellaista -neuvottelua ei onnellisinkaan morsian saa laiminlyödä." - -Hänellä oli niin kiire päästä kotiin, ettei hän halunnut maistaa -hedelmiäkään, jotka loistavissa kristallimaljakoissa upeilivat salongin -pöydällä. Kuitenkaan ei hän voinut itse kieltäytyä eikä kieltää toisia -kilistämästä shampanjalasia nuoren parin viihtymiseksi tässä uudessa -kodissaan. - -"Vielä viisi päivää", sanoi hän hymyillen, "eikä minulla ole enää -mitään sanomista rakkaani suhteen; silloin on hän itse talon -hallitsijatar, ja minä saan olla iloinen, jos hän joskus pyytää vanhan -tädin viipymään luonaan neljännestunnin ajan." - -Hän oli mitä parhaimmalla tuulella Archibaldin ohjatessa häntä portaita -alas. Cecilia oli jälleen vaitelias. Vaunujen vierittyä pois seisoi -sulhanen vielä kauan paikoillaan katsellen Thiergartenin puuryhmiä. -Niiden alla vallitsi vielä liike ja elämä, ja tuhansien jalkojen -nostama pöly leijaili paksuna pilvenä lehtokujan yläpuolella. Hän tunsi -selittämätöntä vastenmielisyyttä palata takaisin taloon, mutta sitten -muisti hän unhoittaneensa kirjoittaa muutamia liikekirjeitä ja -järjestää eräitä muitakin asioita, ja siksi nousi hän jälleen ylös -portaita. - - - - -2. - - -Astuessaan jälleen salonkiin huomasi hän kynttilän yhäti palavan -tarjoilupöydällä ja Cecilian puolityhjän lasin kimaltelevan sen valossa -punervanvärisenä. Mitään ajattelematta tarttui hän koneellisesti -lasiin, tyhjensi sen pisaroittain ja laski sen sitten nopeasti -kädestään. Näytti kuin olisi hän luullut tuota tekoa voimakkaimmaksi -taikakeinoksi ympärillään vaanivien henkien torjumiseksi. - -Palvelija astui sisään ja kysyi, pitikö lamppu sammuttaa. - -"Anna sen palaa vielä hetkinen", vastasi hän, "mutta sytytä kynttilä -työhuoneessani, sillä minä aion nukkua siellä tänäyönä." - -Sitten tarttui hän päättävästi kynttiläjalkaan ja meni esiripulle, joka -sulki kabinetin oven. - -Huoneeseen astuessaan kohdistui hänen katseensa komeron kuvaan, mutta -samassa joutui hän äkillisen kauhun valtaan, sillä lepattelevan valon -vaikutuksesta syntyi hänen silmissään näköhäiriö, että kuva hänen -sisään astuessaan koitti nousta ylös ja vaipui sitten voimattomana -jälleen tuolilleen. Näköhäiriö haihtui jälleen; hän astui väkinäisesti -lähemmäksi, asetti kynttiläjalan pienelle pöydälle ja syventyi -uudelleen katselemaan tuota salaperäistä olentoa. Mitä kauemmin hän -seisoi siinä, sitä synkemmäksi tuli hänen otsansa, sitä tuskallisemmin -vavahtelivat hänen huulensa. Hän näytti unhoittavan kaiken ympärillään, -aivan kuin olisi noiden piirteiden näkeminen saattanut hänet muistojen -valtaan, joiden syvyyteen ei mikään ääni nykyajasta voinut ulottua. - -Kuinka kauan hänen sielunsa tuolla tavoin harhaili, sitä ei hän tiennyt -itsekään, mutta äkkiä sysättiin esirippu syrjään ja erään rakkaan -ystävän kasvot ilmaantuivat sen takaa. - -"Hyvää iltaa, Archibald", huusi sisäänastuja ja ojensi ystävälleen -kätensä, johon tämä nopeasti tarttui. "Enhän häirinne sinua? Olin -ainakin niin hienotunteinen, että odotin, kunnes kaunis vieraasi -oli poistunut. Tapasin vaunut puistossa ja sain ystävällisen -kädenviittauksen sekä tädiltä että suojatilta. -- Mutta mitä sinulle on -tapahtunut? Näytät yhtä juhlalliselta kuin olisit tehnyt testamenttisi, -sen sijaan että todellisuudessa olet kohdannut täällä tulevan -puolisosi. Eikö todellakaan mikään onni voi olla täydellinen?" - -Paroni oli astunut alas komerosta, aivan kuin olisi tahtonut johtaa -pois ystävän huomion siitä, mikä hänen itsensä mieltä kiinnitti. Hän -koitti hymyillä ja puristi sydämellisesti ojennettua kättä. "Ei se -merkitse mitään", sanoi hän; "se menee kyllä pian ohitse." Mutta sitten -päätti hän toisin, tarttui kynttilänjalkaan ja astui lähemmäksi kuvaa, -niin että nuo synkät piirteet joutuivat täydellisesti valaistuiksi. - -"Tunnetko nuo kasvot?" kysyi hän vavahtelevalla äänellä. - -Hämmästyksen huudahdus pääsi toisen huulilta; sitten tarttui hän -lorgnettiinsa, astui lähemmäksi ja tarkasteli tuota outoa taideteosta -päästä jalkoihin. Hänen näytti olevan vaikeata olla lausumatta nimeä, -joka pyöri hänen kielellään. - -Hän oli yksi noista ei aivan harvinaisista, rakastettavista luonteista, -joiden epäitsekkyyden elimistö on niin korkealle kehittynyt, että he -epäilevät omaa arvoansa ja lopulta kokonaan luopuvatkin halusta merkitä -jotakin. Hän oli kotoisin pienestä keski-Saksan maasta, syntyisin -vanhasta hyvinvoivasta perheestä ja oli siitä syystä jo aikaisin -joutunut suureen maailmaan voimatta kuitenkaan koskaan luopua -jonkinlaisesta hienotunteisesta arkuudestaan. Vastoin taipumustaan oli -hän astunut diplomatiselle uralle, mutta koskaan ei hän yrittänyt -vahvistaa itsetuntoaan jollakin tärkeämmällä tehtävällä. Alusta alkaen -alistui hän siihen, että tarmokkaammat ja paremmin tehtäviinsä sopivat -ystävät ajautuivat hänestä edelle ja kateudetta iloitsi hän heidän -onnestaan. Häntä pidettiin myöskin mitä parhaimpana seuraihmisenä, -uhrautuvaisimpana ystävänä ja taitavana, sangen tietorikkaana -henkilönä, joka kyllä pystyi vaikka mihin, jos vain halusi. Hän -punastui aina korvalehtiinsä saakka, kun joku lausui pienimmänkin -kohteliaisuuden hänen kyvyistään, ja vakuutti kiihkeästi päätänsä -pudistaen, että häntä arvosteltiin ansiokkaammaksi kuin mitä hän -todellisuudessa olikaan. Hänen läheisimmät ystävänsä kuiskailivat hänen -salaa runoilevan, ja jostakin epäselvästä lähteestä noussut huhu -kertoi, että surunäytelmä "Tancred", joka kymmenen vuotta sitten oli -esitetty hänen isänmaansa pääkaupungissa, oli hänen kirjoittamansa; -mutta jyrkästi kielsi hän asianlaidan niin olevan ja vakuutteli -kappaleen menestyksen johtuneen yksinomaan siitä seikasta, että sen -tekijäksi oli luultu perintöprinssiä. Siitä lähtien kutsuttiin häntä -lähimpien ystävien keskuudessa Tancrediksi, eikä hänkään enää -välittänyt asettua tuota nimitystä vastustamaan. Muuten ei hän koskaan -häirinnyt toisten huvia, vaikka se olisikin tapahtunut hänen itsensä -kustannuksella. Niin oli myöskin käynyt hänen suhteessaan Archibaldiin, -jota hän aina oli kohdellut intohimoisella ihmettelyllä. Joka lähemmin -tunsi asian, kohotti olkapäitään tuolle heikolle miehelle, joka näytti -pitävän aivan luonnollisena sitä seikkaa, että hänen ystävänsä voitti -tytön, jota hän itse, vaikkakin vain tuolla ominaisella aralla tavalla, -oli jonkun aikaa hakkaillut. Mitä tapahtui hyljätyn rinnassa, se jäi -hänen omaksi salaisuudekseen, mutta ettei hän antanut kateuden -hetkeksikään hämmentää vanhaa luottamusta, se voitiin selvästi huomata -ja ne olivat kenties oikeassa, jotka sanoivat hänen kaikissa muissa -suhteissa omaavan vain keskinkertaisia luonnonlahjoja, mutta yhdessä -ainoassa kohonneen mestariksi: taidossa olla ystävä. - -Tämä erinomainen avu sulki hänen huulensa nytkin, Archibaldin kysyessä -häneltä, tunsiko hän nuo kasvot. Hän tiesi tuon muiston olevan ystävän -katkerimpia. Ja kuitenkin -- mitä hyötyä oli sen seikan salaamisesta, -joka kuitenkin oli päivänselvää. - -"Todellakin sangen harvinaista!" änkytti hän viimein Archibaldiin -katsomatta. - -"Niin, eikö totta?" jatkoi tämä nopeasti. "Tässä ei voi olla kysymys -erehdyksestä. Sen huomasin jo ensi silmäyksellä. Nyt olen tutkinut -jokaista, pienintäkin piirrettä ja löytänyt niistä kaiken entisen -sulon, kaiken entisen tuskan." - -"Minä näin hänet siihen aikaan vain ohimennen, pari kolme kertaa", -sanoi toinen. "Siksi epäilin sitä alussa joksikin yleiseksi -race-tyypiksi, joka ensi hetkessä kummastutti minua. Mutta sinä -tietänet sen asian luonnollisesti paremmin." - -"Minä tiedän sen liiankin hyvin", mutisi paroni ja tarkasteli -kuumeenomaisella jännityksellä kuvan oikeata käsivartta, jonka tummaan -pintaan oli mustansinervällä värillä piirretty muuan oudonnäköinen -merkki. - -Hän oli jälleen asettanut kynttiläjalan pöydälle ja jäänyt miettien -seisomaan paikoilleen käsivarret ristissä rinnalla. Hetkisen olivat he -molemmat vaiti. - -"Mutta kuinka on tuo kuva joutunut sinulle?" kysyi viimein ystävä. - -"Sekin on arvoituksellista. Minä aion tutkia asiaa ja kenties keksin -silloin seikkoja, jotka ovat omiansa kokonaan riistämään rauhani. Sinä -olet runoilija, Tancred. Kentiespä voin minä hankkia sinulle -murhenäytelmän aiheen. Näyttää kuin kulkisi joku synkkä Nemesis -takanani ja koittaisi juuri parhaan onneni kynnyksellä heittää -verkkonsa ylitseni. Ja jos niin tapahtuisi, niin saisin minä kärsiä -enemmän kuin olen rikkonut." - -"Hyvä Jumala!" sanoi hänen ystävänsä lähemmäksi astuen. "Tule pois tuon -onnettoman kuvan äärestä ja kerro minulle, mitä pelkäät, että voisimme -ajatella tarpeellisia toimenpiteitä. Minä tunnen mitättömän vähän koko -asiaa. Minä näin teidät yhdessä Parisissa ja pelkäsin jo silloin sinun -vaipuvan syvemmälle kuin oli suotavaa. Kun pari vuotta myöhemmin -jälleen tapasimme toisemme, huomasin koskettaneeni avonaista haavaa -kysäistessäni ohimennen asiaa. Ja sitten lykkäsin uteliaisuuteni -tyydyttämisen johonkin tulevaisuudessa mahdollisesti tarjoutuvaan -sopivaan tilaisuuteen. Mutta että tuosta tilaisuudesta tulisi -_tällainen_, sitä en todellakaan voinut aavistaa." - -"Niin", vastasi Archibald katkerasti, "kuka voi aavistaa, että hän -esiintyisi täällä omassa persoonassaan, ja vieläpä juuri nyt, viisi -päivää ennen häitäni, ja lisäksi noin liikuttavassa muodossa! Oi, jospa -tietäisit, millä mielellä olin silloin kun tein lopun kaikesta! Jo ensi -kohtauksestamme saakka varoitti joku ääni rinnassani minua, ja minun -täytyy sanoa puolustuksekseni, että kauan varoin antautumasta lumouksen -valtaan. Tavatessasi meidät Rue Molièren varrella sijaitsevassa -asunnossamme olimme me vasta neljätoista päivää asuneet siten yhdessä, -mutta jo kaksi kuukautta sitä ennen olimme me ensi kerran nähneet -toisemme. Se tapahtui Champs-Elyséessa; minä kuljin parin ystäväni -kanssa ja näin hänen istuvan eräällä penkillä, pitäen polvillaan koria, -jossa oli orvokkikimppuja. Huomioni kiintyi heti noihin ulkomaalaisiin -kasvoihin ja niiden outoihin itämaalaisiin piirteisiin, ja minä menin, -välittämättä toisten pilasta, kysymään häneltä, minkä ihmeellisen -sattuman kautta hän oli joutunut Parisiin. Kun hän katsahti suurilla, -surullisilla silmillään minuun, jouduin heti oudon osanoton tunteen -valtaan, joka tunne kehoitti minua suojelemaan häntä, sillä hänen -kasvoistaan huomasi selvästi hänet onnettomaksi. Mutta samalla kertaa -esti joku voimakkaampi voima minut selvästi osoittamasta, mitä tunsin. -Kysyin häneltä vain kukkakimppua ostaessani hänen nimeään. 'Kleopatra', -vastasi hän tuolla äänellä, jonka laadun kyllä itsekin tunnet. Toiset -puhuivat hänelle kaikkea joutavaa, mutta heihin nähden käyttäytyi hän -kuin ei olisi osannut ainoatakaan sanaa ranskaa. Sen sijaan oli hänen -katseensa lakkaamatta kiintynyt minuun, ja kun läksimme jatkamaan -matkaamme ja minä hetkisen kuluttua sattumalta katsahdin taaksemme, -huomasin hänen seuraavan meitä koriansa käsivarrellaan kantaen -pitkillä, rauhallisilla askeleilla, jotka parisitarten sipsuttaviin ja -tanssiviin askeleisiin verrattuina tekivät hänen uljaan vartalonsa yhä -valtavammaksi. - -"Viimein katosi hän näkyvistäni, ja iltapäivävierailujen aikana en enää -muistanut häntä ollenkaan. Tiedäthän, kuinka Parisissa yksi vaikutelma -ajaa toisen tieltään, ja minä olin ollut siellä vielä tuskin -viikkoakaan. Kun illalla palasin asuntooni, näin hänet jälleen sadan -askeleen päässä takanani. Katsoin silloin sekä hänen että itseni takia -velvollisuudekseni saada selvä tuosta omituisesta tapahtumasta. Palasin -siis kadulle, ja kun hän jälleen asettui lähelleni, ikään kuin olisi -aikonut seurata minua koko päivän, menin suoraan hänen luoksensa ja -sanoin hänelle niin epäystävällisellä äänellä kuin mahdollista: -'Luullakseni maksoin ostamani kukkaset. Miksi kuljet lakkaamatta -perässäni? Minä en tahdo sinun seuraasi enkä muutenkaan tahdo tietää -mitään sinusta, mutta ettet turhaan olisi kuluttanut aikaasi -- kas -tässä näin!' Heitin viisi frangia hänen koriinsa ja kiiruhdin pois, -sillä tunsin hänen kasvojensa hiljaisen ilmeen käyvän yhä enemmän -sydämelleni. Näin nyt, kuinka hän, nähtävästi tahdottomasti totellen, -poistui pää alas painuneena, ja minun täytyi ponnistaa kaikki -itsehillitsemiskykyni estyäkseni huutamasta häntä takaisin. Siitä -huolimatta tunsin itseni tyytyväiseksi päästessäni niin vähällä tuosta -jutusta; sillä kaikenlaiset kertomukset tapahtumista, joita oli -sattunut ystävilleni heidän joutuessaan houkutuslintujen viekkaasti -virittämiin ansoihin, olivat vielä tuoreessa muistissani. - -"Kului pari viikkoa, ennen kuin uudelleen näin hänet. Alussa muistelin -kyllä häntä usein, mutta sitten aloin vähitellen unhoittaa hänen -piirteensä. Kun eräänä aamuna tavallista aikaisemmin astuin alas -portaita, huomasin eteisessä portinvartijan huoneen edessä koko talon -palvelijatarlauman kerääntyneen jonkun naisolennon ympärille, joka oli -vaipunut tuolille ja jonka pää oli vajonnut niin alas rintaa vasten, -etten voinut eroittaa hänen kasvonpiirteitään. Kuulin, että hänet oli -löydetty varhain aamulla talon portin edessä tainnostilassa, josta hän -ei ollut vieläkään täysin herännyt. Hän oli nähtävästi maannut siinä -aina puoliyöstä saakka, sillä hänen vaatteensa olivat sateesta aivan -läpimärät, ja paikka, jossa hän oli maannut, oli ollut kuiva. - -"Astuessani lähemmäksi kohotti pyörtynyt erään avuliaan palvelijattaren -tukemana hieman päätään, ja kauhistuen huomasin nyt, kuka hän oli. -Vähitellen näytti hän palaavan tuntoihinsa, sillä minut nähdessään hän, -nähtävästi muistaen, miten ankarasti olin kohdellut häntä viimeksi -tavatessamme toisemme, vavahti ja rauhoittui vasta minun astuessani -hänen viereensä ja kysyessäni häneltä, luonnollisesti kuin olisi hän -ollut minulle aivan vieras, mitä hänelle oli tapahtunut. 'Ei mitään', -vastasi hän koittaen hymyillä ja muuttuen yht'äkkiä kauniiksi kuin -kesäinen päivä. Ympärillämme seisovat säälijät kuiskailivat toisilleen -ihmettelynsä tuosta muutoksesta. 'Hänellä on varmaankin nälkä', sanoi -muuan palvelijatar. 'Hänelle täytyy hankkia kupillinen lihalientä ja -antaa hänen muuttaa päällensä kuivat vaatteet.' Minä käskin heti -laittamaan hänelle aamiaisen ja kysyin portinvartijattarelta, voisiko -hän maksua vastaan pitää toistaiseksi huolta tuosta tyttöraukasta. -Nähtyäni että pari kulausta voimakasta lihalientä oli palauttanut tytön -horjuvat elinvoimat entiselleen, läksin toimiini ja jätin hänet -portinvartijattaren hoidettavaksi. - -"Ymmärtänethän, että sydämeni tykytti tavallista kiivaammin palatessani -päivällisaikaan jälleen asuntooni. Hän istui portinvartijattaren -huoneessa pöydän ääressä nähtävästi täysin toipuneena; hänellä oli -emäntänsä pienin lapsi polvillaan, ja hän laski sen minun sisään -astuessa nopeasti takaisin kehtoon nousten itse alistuvaisesti ylös, -aivan kuin olisi odottanut minun ajavan hänet ulos. Portinvartijatar -kertoi hänen toipuneen vasta ruokaa saatuaan, sitte kolmeen päivään ei -hän ollut syönyt mitään muuta kuin kaksi pientä leipää. Kysyin nyt -tytöltä, kuinka hän oli joutunut tuollaiseen kurjuuteen, ja kuuntelin -epäillen hänen surullista kertomustaan. Hänen isänsä oli ollut -ranskalainen insinööri, joka oli kauan ollut Egyptin varakuninkaan -palveluksessa ja viimein mennyt naimisiin erään arabiattaren kanssa. -Hänellä oli ollut useita sisaria, mutta he olivat kaikki kuolleet -kuumetautiin, ja viimein oli äitikin painunut haudanpoveen. Isä oli -silloin eronnut toimestaan, ettei tarvitsisi haudata vieraaseen maahan -viimeistäkin lastansa ja tuonut hänet kymmen-vuotisena tyttönä mukanaan -Parisiin. Siellä oli hän useampia vuosia elänyt huoletonta elämää, -ja kun hän kahden vuoden kuluttua oli kuollut, oli hänen pieni -omaisuutensa huvennut kokonaan hautauskustannuksiin. He olivat asuneet -eräässä esikaupungissa erään puutarhurin talossa, ja puutarhuri oli -säälien antanut orvon lapsi-raukan jäädä taloon, sillä hän itse oli -lapseton. Alussa oli hänen siellä hyvä olla, ja hänen tehtävänään oli -puutarhurin kukkasten myyminen; mutta jonkun ajan kuluttua rupesi -puutarhurin vaimo kohtelemaan häntä ilkeästi. Hänen kertomuksestaan -voin helposti päättää, että puutarhurin vaimo oli mustasukkainen tuolle -pienelle tytölle ja tästä syystä aikaansai usein talossa kiivaita -kohtauksia. Vihdoin vaati hän, että tytön täytyisi lähteä tiehensä -talosta. Sen jälkeen oli tyttö kierrellyt siellä täällä kaupungilla -omaamatta kattoa päänsä päällä, oli pian kuluttanut omistamansa lantit -ja vihdoin nälästä ja väsymyksestä melkein nääntyneenä laskeutunut -porttini ulkopuolelle, aivan kuin koko maailmassa ei olisi voinut -löytää parempaa turvapaikkaa. - -"Minä kuuntelin tuota hänen kertomustaan, niinkuin edellä mainitsin, -jokseenkin epäluuloisena, tahi paremminkin, minä koitin turvautua -teennäiseen epäluuloon, sillä tunsin tuon lapsiraukan kohtalon käyvän -yhä enemmän sydämelleni. Kysellessäni vielä samana päivänä asiaa -puutarhurin naapureilta esikaupungissa, sain tietää, että kaikki oli -juuri niin kuin hän oli kertonut, ettei kukaan voinut sanoa mitään -pahaa tuosta kiltistä tytöstä, että hän kohteli kaikkia nuoria miehiä -kylmästi ja välinpitämättömästi ja ettei hän puutarhurin talossa ollut -tehnyt muuta rikosta, kuin että oli ollut nuorempi ja kauniimpi kuin -talon rouva. - -"Mitä oli tehtävä? Portinvartijatar, joka oli aivan rakastunut -suojattiinsa, olisi mielellään pitänyt hänet luonaan, koska lapsetkin -olivat sangen ihastuneita häneen, eikä hänen miehellään ollut mitään -muuta intohimoa kuin juoppous. Mutta minä pelkäsin itseni takia, jos -joutuisin asumaan saman katon alle kuin hän, ja niin tein päätöksen, -joka tuotti itsellenikin tuskaa, viedä hänet toiseen ääreen Parisia -erään vanhan ja kunniallisen muotikauppiaan luo, jota luotettavalta -taholta oli suositettu minulle kunnioitettavana rouvana. Siellä saisi -hän oppia kaikenlaisia naistöitä, joita hän ei siihen saakka lainkaan -tuntenut. Hänen tulevalta holhoojaltaan otin sitäpaitsi lupauksen, että -häntä pidettäisiin ankarassa kurissa, mutta ei asetettaisi seisomaan -myymäläpöydän taakse, sillä silloin voisi hän kauneutensa ja -kokemattomuutensa takia joutua jonkun kevytmielisen tyhjäntoimittajan -uhriksi. - -"Kun ilmoitin hänelle tämän päätöksen, ei hän pienimmälläkään -ilmeellään osoittanut, oliko se hänelle mieleinen tahi vastenmielinen. -Yleensä oli hänen käytöksessään jonkunmoista unelmoivaa tahdottomuutta, -joka vähitellen tukahdutti ensi katseella hänen herättämäänsä -mielenkiintoa; näytti kuin olisi sielu vielä nukkunut tuossa kauniissa -ruumiissa tahi ollut voimaton ilmaisemaan innokkaammin vaikutelmiaan. -Siksipä jokseenkin kylmän mielialan vallitessa sielussani katselin, -kuinka hän portinvartijattaren kanssa nousi vuokravaunuihin kelpo -madame Larivièren luo mennäkseen ja toivoin todenteolla jutun loppuvan -tähän ja vain muotikauppiaan kuukausilaskujen vast'edes muistuttavan -minua hänen olemassaolostaan. - -"Niin kului suunnilleen kolme viikkoa, ja minä vastustin -menestyksellisesti kiusausta mennä häntä katsomaan ja tapaamaan. -Viimein muistelin häntä jokseenkin rauhallisesti, melkeinpä kuin -jotakin Horack Vernetin Smahlaa, ja ylistin viisauttani, jonka avulla -olin niin pian päässyt tuosta arveluttavasta seikkailusta. - -"Minä olin kuitenkin erehtynyt suuresti. - -"Kun eräänä iltana mitään aavistamatta saavuin asuntooni, löysin pienen -paperilippusen pöydältäni. Se oli huonosti kääritty kokoon ja osoite -kirjoitettu suurilla, epätasaisilla kirjaimilla. Aavistin heti jotakin -onnettomuutta! ja aivan oikein, se oli hänen käsialaansa eikä -sisältänyt mitään muuta kuin tuskanhuudon: 'Noutakaa minut heti pois -täältä -- minä tukehdun täällä -- minulta ei puutu mitään, mutta minä -kuolen, jos minun täytyy jäädä tänne!...' Kaiken kaikkiaan viisi, kuusi -riviä, mutta jokainen niistä mitä suurinta epätoivoa uhkuva. - -"Huomannet aivan luonnolliseksi, että minä, lähettämättä kirjeellistä -moralisaarnaa, heti ajoin madame Larivièren luo. Tuo kelpo nainen avasi -itse minulle oven ja näytti sangen suuresti iloitsevan tulostani, -vaikkakaan hänellä ei ollut aavistustakaan Kleopatran minulle -lähettämästä kirjeestä. 'Aioin juuri tänään kirjoittaa teille', sanoi -hän astuessani eteiseen ja kysellessäni hänen hoidokkaastaan. 'Näyttää -kuin ei kaikki olisi aivan oikein tuon lapsi-raukan suhteen. Hän ei -valita mitään, tekee mitä hänen käsketään tehdä, työskentelee, tosin -avuttomasti mutta ahkerasti, ja riutuu päivä päivältä yhä enemmän, niin -että on aivan sääli nähdä, kuinka laihaksi hän on tullut ja kuinka -hänen silmänsä ovat kadottaneet kaiken loistonsa. Hän syö tuskin -palastakaan koko päivänä, ja luulenpa, ettei hän öisin nuku neljääkään -tuntia. Kun kysyn, puuttuuko häneltä mitään, pudistelee hän vain -päätään. Työläisteni joukossa on joukko huimapäisiä ja iloisia -grisettejä. Väliin kajahtelee koko sali heidän naurustaan, mutta -Virginie -- me nimitämme häntä siksi, koska hänen toinen nimensä kuuluu -niin pakanalliselta -- istuu heidän joukossaan suutansakaan avaamatta, -vaikka hänen hampaansa kyllä olisivat katsomisen arvoiset. Tyttöni -vakuuttavat, että hän on rakastunut. Kysyin häneltä kerran sitä -seikkaa, mutta silloin katsoi hän minuun aivan samalla tavoin kuin -olisi katsonut, jos olisin kysynyt häneltä, oliko hän tehnyt väärän -sadan frangin setelin. - -"Huomautin nyt, että häneltä kenties puuttui liikuntoa, mutta niin ei -ollut asianlaita, sillä hän kävi joka ilta ulkona madamen kanssa, tämän -käydessä asioillaan; luonnollisesti oli hän tällöin tiheästi -hunnutettu. Myöskin oli hän ollut mukana eräällä maalle tehdyllä -retkeilyllä, mutta hänessä ei siitä huolimatta oltu huomattu mitään -muutosta. - -"Pyysin saada nähdä hänet ja tapasinkin hänet suuressa työhuoneessa, -jossa työ oli jo loppunut. Hän istui akkunan ääressä erään talossa -asuvan vanhemman naisen seurassa. Nähdessään minut nousi hän ylös. Kun -ojensin käteni hänelle ja kysyin, kuinka hän voi, vapisi hän ja vastasi -vain päännyökäyksellä. Pyysin hänen noutamaan hattunsa ja sharlinsa ja -sanoin tulleeni hakemaan hänet kävelylle. Nyt kiiruhti hän hätäisesti -noutamaan päällysvaatteensa, syleili madamea ja seurasi sitten, yhäti -punastellen, perässäni pitkin kaitoja portaita alas kadulle. - -"Koitin nyt, hänen höyhenkevyesti pitäessään kiinni käsivarrestani, -ystävällisin sanoin kysellä häneltä, oliko hänellä jotakin -valittelemista osakseen saamastaan kohtelusta madame Larivièren -talossa. Ei, häntä oli kohdeltu tavattoman hyvin. Kysyin sitten, -ikävöikö hän takaisin syntymämaahansa ja halusiko hän, että lähettäisin -hänet Alexandriaan. Kysymykseni kuullessaan pudisti hän kiivaasti -päätään kyyneleiden välkkyessä hänen silmissään. Voinethan ajatella, -millaiseksi tällöin tunsin mielialani. Ja kun lopuksi pyysin häntä -vielä kerran palaamaan madame Larivièren taloon, jossa hän lopulta -huomaisi kaiken kääntyvän parhain päin, pysähtyi hän äkkiä, hänen -kasvonsa muuttuivat aivan värittömiksi, ja raskaasti hengittäen sanoi -hän: 'Ennen voitte heti tappaa minut! Minä en _voi_ enää kauempaa elää -sillä tavoin!' - -"Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Rauhoittaakseni häntä vein hänet -erääseen _maison garnie'hen_, jota hoiti muuan kunnioitettava -saksalainen pariskunta. 'Täällä saat nukkua tämän yön, Virginia', -sanoin hänelle jäädessämme kahdenkesken tilaamaani pieneen, sievään -huoneeseen. 'Aamulla tulen luoksesi, ja silloin voimme miettiä, mitä on -tehtävä, sillä koska vastustat madamen luo palaamista, niin enhän voi -sinua siihen pakoittaakaan. Hyvää yötä nyt, lapsiraukka!' - -"Ojensin hänelle käteni ja aioin poistua, mutta nähdessäni hänen -seisovan siinä edessäni, kasvoillaan avuttoman tuskan ilme, pälkähti -päähäni ajatus, että pikainen, joskin katkeroittava selitys on tässä -tapauksessa paras lääke. 'Lapseni', sanoin minä, 'minä näen liiankin -selvästi, mistä tuskasi johtuu. Sinä rakastat minua etkä ole iloinen, -ellen minä ole seurassasi. Mutta mitä seuraisikaan siitä! Minä en voi -ottaa sinua puolisokseni, enkä tekisi sitä, vaikka olisin kiintynyt -sinuun enemmänkin kuin mitä nyt olen. Ja minä pidän sinusta liian -paljon voidakseni tehdä sinut onnettomaksi. Tämän sanon sinulle, vaikka -se tuottaa tuskaa itsellenikin; mutta sinun täytyy saada tietää koko -totuus voidaksesi menetellä sen mukaan. Sinun täytyy koittaa unhoittaa -minut. Huomispäivä on oleva viimeinen päivä, jolloin tapaamme toisemme; -näin olen velvollinen tekemään sinun itsesi ja isäsi muiston takia. Ole -siis järkevä, lapseni, äläkä vaikeuta pyrkimystäni olla vain ystäväsi.' - -"Suunnilleen niin puhuin hänelle ihmetellen samalla synkkää -vaiteliaisuutta, jolla hän kuunteli sanojani. Niin, melkeinpä luulin -erehtyneeni ja arvelin hänen sairautensa kenties johtuvan jostakin -fysillisestä aiheesta. Suosittelin häntä siksi vielä kerran kunnon -isäntäväelle ja läksin tieheni päättäen seuraavana aamuna tuoda -mukanani jonkun etevän lääkärin häntä tutkimaan. - -"Mutta siten en voinut poistaa huolestumistani enkä myöskään tuota -vähitellen yhä houkuttelevammaksi muuttuvaa unelmaolentoa kohtaan -tuntemiani tunteita. Vietin vaikean yön, sadat mahdottomat ehdotelmat -pyörivät päässäni, ja kun nousin ylös myöhään aamulla, en ollut yhtään -viisaampi kuin illallakaan levolle laskeutuessani. - -"Olin juuri istuutunut aamiaispöytään, kun huoneeni ovi avautui ja -kunnon maanmiehettäreni, edellämainitsemani _maison garnie'n_ emäntä, -syöksyi sisään kuolonkalpeana ja kertoi tuon kauhean uutisen, että -nuori nainen, jonka eilen olin tuonut heidän luokseen, oli yöllä tehnyt -itsemurhayrityksen. Kun hän aamulla ei ollut kuullut minkäänlaista -ääntä hänen huoneestaan, oli hän mennyt hänen ovelleen ja kolkuttanut, -koska asia tuntui hänestä epäilyttävältä. Kun useampiin kolkutuksiin ei -kuulunut mitään vastausta, oli lukko murrettu auki. Silloin löydettiin -hänet puolipukeissa makaavan sohvalla aivan veren tahraamana. Pienellä -veitsellä oli hän lyönyt useampia haavoja vasemmalle puolelle rintaansa -Hän oli vielä hengittänyt, vaikkakin hyvin heikosti, ja hänen silmänsä -olivat suljetut. Rouvan mies oli heti juossut lääkäriä noutamaan, kun -hän taas itse oli kiiruhtanut minun luokseni. - -"En tarvinne kertoa sinulle, mitä tunsin rientäessäni -tapahtumapaikalle. Tapasin siellä jo lääkärin tutkimassa haavoja, jotka -hän selitti sangen vähäpätöisiksi, koska jaloimmat osat eivät olleet -vahingoittuneet. Mutta verenvuoto olisi voinut päättyä kuolemalla, jos -apu olisi tullut pari tuntia myöhemmin. Hänen vielä huoneessa ollessaan -tuli tyttö hetkiseksi tuntoihinsa. Kun hän näki minut sänkynsä -vieressä, tuli hänen katseeseensa liikuttava tuskan ja arkuuden ilme, -aivan kuin olisi hän peljännyt saavansa moitteita. Mutta minä kuiskasin -hänen korvaansa vain sydämestäni uhkuvia hyväilysanoja. Silloin hymyili -hän ja sulki jälleen silmänsä. - -"Oi kuinka kaunis hän oli!" -- -- - - - - -3. - - -Archibald vaikeni ja peitti käsillään kasvonsa. Myöskin hänen ystävänsä -nojasi päätään käteensä. Niin istuivat he hetkisen kumpikin omalla -puolellaan marmoripöytää eikä kumpikaan heistä halunnut enää -tarkastella kuvan surullisia kasvonpiirteitä, jotka mykkinä ja -tunteettomina olivat seuranneet keskustelun kulkua. - -Viimein tempautui Archibald irti syvistä mietteistään, kulki huoneen -poikki ja pysähtyi avoimelle balkonginovelle, josta kuunvalo ja yön -viileys tunkeutui sisään leveänä, virkistävänä virtana. Ystävä seurasi -häntä ja laski sydämellisesti kätensä hänen olalleen. - -"Tällaista en voinut aavistaakaan", sanoi hän, "kun näin teidät yhdessä -enkä tiennyt, kumpi teistä oli kadehdittavampi." - -"Huumaus oli lyhyt, ja katumus on pitkä", vastasi Archibald synkkänä. -"Mutta sydämeni tuntuu kuitenkin kevyemmältä kerrottuani sinulle tämän. -Sinun täytyy myöntää, että minulla olisi pitänyt olla suunnatonta -yli- ja melkeinpä epäinhimillistä sankaruutta voidakseni tuollaisen -tapahtuman jälkeen tempautua irti ja vain ajatella omaa rauhaani, joka -kyllä olisi voinut pelastua nopean eron kautta. Mutta eikö silloin -hänen rauhansa olisi ollut mennyttä? En tiedä mitä saivarteleva morali -olisi voinut määrätä tässä epätoivoisessa asemassa. Mutta mitäpä siitä, -se tapahtui, minkä piti tapahtua. - -"Sinä tapasit meidät juuri parhaaseen aikaan, jolloin minulla -vielä oli voimaa -- tahi heikkoutta? -- sysätä syrjään kaikki -tulevaisuusmietteet. Hän taas ei kertaakaan tuon suhteen kestäessä -liene epäillyt, että se joskus loppuisi. Kun hän myöhemmin joskus näki -minut miettiväisenä ja hajamielisenä, ei koskaan hänen päähänsä -pälkähtänyt ajatus, että hän itse voisi olla syynä siihen. Silloin -koitti hän aina olla kahta vertaa iloisempi ja hauskempi. Tosin ei hän -voinut muuttua loruilevaksi ranskattareksi, ja kun joku kolmas oli -saapuisalla, muuttui hän useimmiten unelmoivan totiseksi, aivan kuin -olisin minä ollut poissa tahi kuulunut hänelle vain puoliksi. Mutta -tuskin oli ovi sulkeutunut vieraan jälestä, kun koko hänen olentonsa -elostui ja hän tuhansin tavoin koitti osoittaa minun olevan hänelle -kaikki kaikessa tässä maailmassa. Oi, ystäväni, kuinka oikukas, kuinka -kiittämätön, kuinka tyrannimainen onkaan ihmissydän! Voinetko uskoa, -että hänen rajaton hellyytensä ei voinut poistaa tuota epämieluista -tunnetta, joka alusta alkaen oli varoittanut minua hänestä? -- että -tuosta huumauksesta huolimatta joku kohta sisässäni jäi kylmäksi ja -raittiiksi ja että ääni rinnassani lakkaamatta huusi minulle: hän ei -ole sinulle enempää kuin kaunis orjatar sultanille, ja siksi tämä -kaikki ennen tahi myöhemmin loppuukin, kuin joku 'Tuhannen ja Yhden -Yön' tarina, kuin kangastus, joka loistaa hetkisen kadotakseen heti -jälleen? Ja sitten mietin, kuinka minun pitäisi käyttäytyä tehdäkseni -itseni hänelle tarpeettomaksi, vaikkakaan se ei voisi tapahtua muulla -keinolla, kuin että hän oppisi vihaamaan minua. - -"Voit arvata, kuinka tällainen särkyneisyys katkeroitti kaiken ilon. -Minä tiesin meidän lopulta tulevan onnettomiksi, jos jatkaisimme -yhdessä elämistä. Ja kuitenkin, kuinka voisin minä erota hänestä, joka -näytti nykyisin elävän yksin ja ainoastaan minulle ja minua varten! -Sitäpaitsi aloin minä juuri siihen aikaan omituisen levottomana -ajatella Cecilian lapsellisia silmiä, jotka ennen niin vakavasti olivat -katselleet nuorta vänrikkiä. Kirjoituspöydän salaisimmassa komerossa -säilytin minä tuon nyt täysikasvuiseksi kehittyneen nuoren tytön -valokuvaa, jonka äitini, kuten hyvin tiesin, salaisessa mutta varmassa -tarkoituksessa oli lähettänyt minulle. Koska minä liiankin usein otin -esille tuon valokuvan ja katselin sitä mitä vaihtelevimpien tunteiden -vallitessa mielessäni, niin ei ollut lainkaan ihmeellistä, että -Virginia, joksi minäkin kutsuin häntä, yllätti kerran minut -tuollaisessa tilaisuudessa. Sanoin hänelle kuvan esittävän sisartani, -etten haavoittaisi hänen sydäntään. Sana sisar saattoi hänet -miettimään, ei siksi ettei hän olisi uskonut sanojani -- minä olisin -voinut sanoa kuun ukkoa veljekseni hänen epäilemättä sanojani todeksi --- mutta ensi kerran tuli hän ajatelleeksi, että minä kuuluin myöskin -muille kuin hänelle. Minun täytyi kertoa hänelle omaisistani. -'Miellyttäisinköhän minä äitiäsi?' vastasi hän vain. Sitten valitsi hän -toisen keskusteluaiheen, aivan kuin joku vaisto olisi sanonut hänelle, -ettei ole hyödyllistä muistuttaa minulle kodistani. - -"Omituista kyllä muodostui tuo ilta viimeiseksi, jolloin olimme -yhdessä. Seuraavana aamuna sain äidiltäni kirjeen, jossa hän mitä -hartaimmin kehoitti minua saapumaan kotiin, jos tahtoisin vielä tavata -isäni hengissä. Minä istuin juuri aamiaispöydässä, rakastettuni -vastapäätä. Myöskin hän oli, omituista kyllä, saanut kirjeen, joka -ensin saattoi hänet hämilleen, mutta sitten herätti hänen iloisuuttaan. -Kun me kumpikin olimme lukeneet kirjeemme, katsoi hän minuun -kiusoittavasti hymyillen. -- 'Kas tässä', sanoi hän ojentaen minulle -kirjeensä, 'on jotakin, jolle saat nauraa. Toivottavasti on sinun -kirjeesi järkevämpi.' Minä nyökäytin hänelle syviin mietteisiin -vaipuneena vaieten päätäni ja otin koneellisesti kirjeen hänen -kädestään. Muuan nuori mies, joka oli merkinnyt kirjeen alle täyden -nimensä, ilmaisi hänelle siinä intohimoisin, mutta ei kuitenkaan -liioitelluin sanoin rakkautensa ja tarjosi hänelle heti kätensä. Hän -tiesi kyllin hyvin Virginian suhteen minuun, mutta hän tiesi myöskin -omat tarkoituksensa kunniallisemmiksi kuin minun, joka kaikissa -tapauksissa ennemmin tai myöhemmin jättäisin hänet kurjuuteen ja -häpeään. Hän oli tuntenut hänen isänsä ja valitteli sitä, että Virginia -kokemattomuutensa takia oli eksynyt näin pitkälle. Jos hän nyt voisi -pysähtyä tuolla kaltevalla tiellä ja ojentaa kätensä tosiystävälle, -niin tulisi hänen vain vastata hänelle, jolloin hän pitäisi huolen -kaikesta muusta. - -"Virginia hymyili lapsen tavoin minun vaieten ja vakavana laskiessani -kirjeen takaisin pöydälle. Hän luuli, että minä todellakin pelkäsin -hänen suostuvan tuohon kosintaan, ja haihduttaakseen mielestäni -tuollaiset arvelut esiintyi hän minua kohtaan mitä iloisimpana ja -rakastettavimpana. Et voi aavistaa, ystäväni, millaisia tuskia kärsin -tehdessäni hänen puoliksi lapsellisten, puoliksi hurmaavien -hyväilyjensä kestäessä lujan päätöksen hiipiä vielä samana päivänä pois -hänen läheisyydestään! Hän oli mielestäni nyt enemmän kuin koskaan -ennen uhrauksien arvoinen, liikuttavampi kuin koskaan ennen -horjumattomassa luottamuksessaan, ettemme koskaan eroaisi. Särjetyin -sydämin irtaannuin viimein hänestä ja pakenin edellä mainitsemani -_maison garnie'n_ emännän luo, joka yhäti tunsi äidillistä rakkautta -tuota tyttö-raukkaa kohtaan. Illalla siihen aikaan, jolloin -tavallisesti palasin kotiin syömään päivällistä, piti hänen mennä -Virginian luo ja ilmoittaa hänelle äitini kirjeen sisältö. -Helpottaakseni hänen tehtäväänsä jätin hänelle tuon kirjeen, että -Virginia omin silmin huomaisi ilmoituksen todeksi. Minun täytyi muka -matkustaa yhtämittaa yöt ja päivät, en ollut voinut ottaa häntä mukaani -ja olin tahtonut säästää sekä hänet että itseni eron aiheuttamista -tuskista, mutta minä palaisin takaisin -- niin pian kuin voisin. -Poissa ollessani pitäisi hänen hoitaa itseänsä ja olla kiltti. -Kirjoituspöytäni laatikkoon olin jättänyt sangen huomattavan -rahamäärän, enkä kaikesta omaisuudestani ollut ottanut mukaani mitään -muuta kuin Cecilian kuvan. - -"Niin se tapahtui -- ja mitäpä olisikaan enää lisäämistä? Sinä tiedät, -miten täällä olivat asiat -- isäni oli kuollut ennen paluutani, ja -äitini, joka ei voinut ilman häntä elää, vaipui sairasvuoteelle, -jota hän ei enää voinut jättää, vaan läksi vuoden kuluttua hänkin -pois luotani. Hänen sairastaessaan en voinut palata jatkamaan -parisilaiselämää, joka nyt tuntui minusta opiumin polttajan unelmalta, -kaksinverroin kauheammalta, nähtyäni jälleen Cecilian ja huomattuani, -että hän yksin voisi tehdä minut onnelliseksi. - -"Kirjoitin saksalaiselle ystävättärelleni, hotellin emännälle, siihen -aikaan, jolloin arvelin jättämieni rahojen kenties alkavan loppua, -lähetin hänelle uuden maksumääräyksen hyljätyn tyttöraukan hyväksi ja -pyysin tietoja hänestä salaamatta mitään silloisesta asemastani. Vasta -kolmen viikon kuluttua sain vastauksen, että Virginia oli jonkun aikaa -elänyt aivan erillään muusta maailmasta ja näyttänyt ulkonaisesti -sangen rauhalliselta, mutta sitten yht'äkkiä kadonnut. Kaikki -etsiskelyt ovat olleet tuloksettomia. - -"Luin tuon vastauksen maalaiselämän yksinäisyydessä, jossa ei ollut -ketään lieventämässä tuskiani ja sieluntaistelujani. -- 'Hän on -kuollut! Hänen kuolemansa on sinun aiheuttamasi!' syyttelin minä -itseäni, ja mielikuvitukseni esitti minulle kauhukuvan toisensa -jälkeen. Viimein luulin kuulevani jonkun äänen sanovan itselleni: 'Hän -elää! Hän ei voi kuolla sinutta! Jonakin päivänä, sinun vähiten -aavistaessasi sitä, esiintyy hän uudelleen ja turmelee elämäsi, samaten -kuin sinä olet turmellut hänen onnensa!' -- Sellaista oli elämäni -päivin ja öin, viikkojen ja kuukausien kuluessa -- sieluntuskia ja -puolusteluja, että sallimus vain oli syynä kärsimyksiini -- niin, sinä, -ystäväni, vaikka olet runoilija ja tunnet koko joukon tärisyttäviä -tragedioita, et voi tuntea kymmenettä osaakaan niistä sieluntuskista, -jotka alinomaa vaivasivat minua. - -"Mutta ne lieventyivät sitä mukaa kuin kuukaudet kuluivat eikä -Parisista kuulunut mitään. Kun kokonainen vuosi ja äitini kuolemaa -seurannut suruvuosi olivat kuluneet, keveni sydämeni kuin olisi kivi -siltä pudonnut. Uskalsin jälleen nostaa silmäni ylös maasta, pilkistää -sisään uuteen elämään ja ajatella kaiken vanhan jo sovitetuksi. Sain -myöskin tällöin kylliksi rohkeutta pyytää Cecilian kättä. Luulin nyt -kaiken vanhan voitetuksi ja hänen puhtaan läheisyytensä sekä hänen -omistamisensa täydentävän syntini sovituksen. Mutta nyt tuntuu kuin -olisin tehnyt uuden rikoksen uskaltaessani kosia häntä." - -Hän vaikeni taaskin ja katseli kuun valaisemaa taivasta, joka näkyi -puiden takaa. Oli mahdoton huomata, kuuliko hän niitä ystävällisiä ja -osanottavaisia sanoja, jotka ystävä lausui häntä rauhoittaakseen. -Yht'äkkiä keskeytti hän hänet nopealla kysymyksellä: - -"Uskotko sallimukseen?" - -"Ystävä hyvä", vastasi toinen, "minä olen vielä huonompi filosofi kuin -runoilija. Ja mitäpä hyötyä sitäpaitsi olisi joko myönteisistä tahi -kielteisistä todistuksista? Turhan järkeilemisen asemasta pitäisi sinun -yksin ja ainoastaan ajatella, ettei sinulla nykyisin ole mitään -korkeampaa velvollisuutta kuin tehdä Cecilia onnelliseksi ja poistaa -hänen tieltään kaikki sellainen, joka aaveen tavoin voi kohota -menneestä elämästäsi häntä häiritsemään. Ennen kaikkea täytyy sinun -poistaa tuo kuva ja kätkeä se johonkin varmaan paikkaan, josta se ei -enää koskaan ilmesty näkyviisi. Siitä syystä en minäkään voi ostaa sitä -sinulta. Mutta ellei jotakin ostajaa löytyisi, niin iskisin minä sen -ennen kappaleiksi, kuin antaisin sen tuolla tavoin kiduttaa itseäni." - -"Olet oikeassa", sanoi Archibald kolkolla äänellä. "Se on poistettava, -mutta vain varmoihin käsiin. Lyö se kappaleiksi, sanot sinä? Tuskinpa -löytyisi ihmistä, joka rohkenisi kohottaa kättänsä tuohon tekoon. Sillä -eikö sinustakin, ystäväni, tunnu kuin olisi silloin kysymyksessä -elollisen olennon tappaminen? Joka tapauksessa -- jos jossakin voisi -upottaa sen syvään veteen -- mutta ei, ei! Se olisi vielä kauheampaa! -Tukahduttaa! hukuttaa!" - -Hän oli astunut jälleen komeroon ja katseli tuskan ilme kasvoillaan -tuota kuvaa. Ystävä pelkäsi liikutuksen synnyttävän hänessä jonkun -oudon ja ikävän päähänpiston. - -"Kas niin", sanoi hän, "se ei kelpaa, että sinä lakkaamatta katselet -noita kasvoja ja mietit kaikkea joutavaa. Tule mukanani klubiin, tahi -jos et tahdo ihmisten seuraa, niin menkäämme pienelle kävelylle -Thiergarteniin ja sitten johonkin supé'lle. Sinä ajattelet asiaa paljon -rauhallisemmin saatuasi pari lasia vanhaa, hyvää sherryä." - -"Ei, jätä minut yksikseni", vastasi Archibald melankolisesti. "Minun -täytyy vielä tänä iltana järjestää joukko tärkeitä asioita ja sitten -toivon saavani nukkua ja nukkua samalla pois koko joukon mietteistäni. -Kiitän sinua ystävällisestä tarjouksestasi. Vastaisuudessa kyllä tulen -usein ottamaan sen huomiooni, mutta tänä iltana..." - -"Minä huomaan sinun haluavan olla yksinäsi", sanoi ystävä ja tarttui -hattuunsa. "Aamulla saavun uudestaan ja toivon silloin tapaavani sinut -täysin toipuneena. Hyvää yötä, Archibald!" - -Niin poistui hän, ja myöskin paroni läksi kabinetista käskien -palvelijan sammuttamaan lampun ja tuomaan raitista vettä työhuoneeseen. -Siellä, kirjakaapeilla ja kauneilla kuparipiirroksilla miellyttävästi -koristellussa huoneessa, jossa Cecilian ihastuttava akvarelli-muotokuva -seisoi jalustalla kirjoituspöydällä, luuli hän voivansa paremmin. Hän -joi pari lasia vettä, kirjoitti muutamia liikekirjeitä ja istui sitten -pitkän aikaa pöydän ääressä tuprutellen savua sikaristaan, ja katsellen -tuon suloisen tytön loistavia sinisilmiä. Hän oli tuntevinaan verensä -hyökyvien aaltojen vähitellen tyyntyvän suonissaan. Pakoitus päässä oli -kuitenkin yhäti entisellään, mutta sen toivoi hän voivansa nukkua pois. - -Hän oli jo sammuttanut kynttilän ja aikoi laskeutua pitkälleen suurelle -divanille, jonka palvelija oli tyynyjen ja peitteiden avulla muuttanut -vuoteeksi, kun samassa puutarhan puoleisesta huoneesta kuuluva melu sai -hänet säpsähtämään. Kuului kuin olisi joku varovaisesti kiivennyt -pitkin balkongia ja hiljaa avannut kabinettiin johtavan oven. Sitten ei -pitkään aikaan kuulunut mitään, ja Archibald alkoi jo luulla -erehtyneensä. Hän ei kuitenkaan voinut rauhoittua, vaan nousi nopeasti -ylös, veti päällensä silkkisen yötakkinsa, tarttui keppiin, jonka -päässä oli raskas pronssinuppi ja avasi hiljaa salongin oven. Matto -vaimensi hänen askeltensa äänen. Hengitystään pidättäen hiipi hän -kuunvalossa huoneen poikki ja jäi kuuntelemaan kabinetin suljetun -esiripun taakse. Mutta sieltä ei kuulunut enää mitään ja vain -rauhoittuakseen työnsi hän esiripun poimua hieman sivulle voidakseen -katsoa sisään; mutta samassa peljästyi hän niin, että jäi hetkiseksi -liikkumattomana seisomaan paikoilleen, kylmän väristyksen kulkiessa -pitkin hänen selkärankaansa. - -Ja kuitenkaan ei hänen näkemänsä ollut mitään erikoisen kauheata, vaan -olisi päinvastoin monen muun mielestä tuntunut hupaiseltakin. Komeron -marmoripöydällä, jonka kullatuilla jaloilla kuunvalo väreili, istui -kokoonkyyristynyt apina, joka näytti vaipuneen niin hartaasti -katselemaan kuvapatsasta, etteivät sen muuten niin tarkat korvat -kuulleet oven avautumista. Toisessa kädessään oli sillä Cecilian -burnusista repäisemänsä valkoinen tupsu, toisella raapi se -pitkäkarvaista päätään narisuttaen samalla hampaitaan ja päästäen -silloin tällöin suustaan äänen, joka kuului huokaukselta tai -nyyhkytykseltä. Nyt nousi se ylös -- tuo mykkä, liikkumaton kuva näytti -saattavan sen levottomaksi. Nelinkontin hyppi se hyrrän tavoin pyörien -pöydän ympäri, piti tupsua hampaittensa välissä ja murisi kumeasti. -Äkkiä hyppäsi se sohvalle, ojentausi suoraksi, tarttui kuvajalustan -kulmaan ja loikkasi rivakalla hyppäyksellä kuvan helmaan, jossa se -jälleen kyyristyi ja alkoi lähemmin tarkastella tuota arvoituksellista -ilmiötä. Se kohotti karvaiset sormensa kuvan kauniille olalle ja -silitteli hyväillen sen hoikkia käsivarsia. Se kohosi nyt hiljaa ylös -ja taivutti samalla päätänsä taaksepäin, aivan kuin olisi halunnut -purra poikki tuon pienen vihreän käärmeen, joka lienee herättänyt sen -vastenmielisyyttä, mutta samassa säpsähti se ja kääntyi nopeasti -ympäri. Takanaan näki se herransa korkean vartalon ja uhkaavaan -asentoon kohotetun kepin. Kimeästi kirkaisten hyppäsi eläin sängyn ja -pöydän ylitse balkonginovelle. Mutta lasiovet olivat äänettömästi -sulkeutuneet sen sisään saavuttua, eikä se niin ollen voinutkaan päästä -ulos. Hädissään kiipesi se akkunalaudalle, mutta keppi, jolla Archibald -vimmastuneena huitoo sitä, sattui kipeästi sen vyötäisiin. Huutaen -hyppäsi se lattialle ja pakeni toiseen päähän huonetta yhäti koittaen -etsiä jotakin pakotietä. Kepin yhä useammin sattuessa sen selkään -pakeni se viimein uudelleen kuvan syliin. Siellä ryömi se kokoon koko -ruumis vavisten, ja sen pienet vihreät silmät odottivat omituisesti -vilkkuen, mitä nyt tapahtuisi. Se näytti ymmärtävän, että kuva suojeli -sitä ja että se kuvan sylissä oli ainakin turvattu iskuilta, jotka -luonnollisesti sattuisivat kuvaan. Eikä se tuossa luulossaan -pettynytkään. Vainooja jäi liikkumattomana seisomaan sen eteen, ja -hetkisen mittailivat ihminen ja eläin tasaväkisten vastustajain tavoin -toisiaan vihan ja inhon katseilla. Sitten malttoi Archibald mielensä. -Hän astui balkonginovelle ja avasi molemmat ovenpuoliskot. Sen jälkeen -vetäytyi hän esiripun taakse ja viipyi muutamia minuutteja salongissa. -Kun hän uudelleen astui kabinettiin, oli apina kadonnut. - -Syvään huoahtaen katseli nuori mies ympärilleen. Väkinäisesti meni hän -sulkemaan balkongin oven ennen kabinetista poistumistaan. - -Työhuoneeseensa saavuttuaan lukitsi hän tarkoin oven ollakseen aivan -varma siitä, ettei joku aave seuraisi häntä sinnekin. Sitten vaipui hän -väsyneenä nojatuoliin ja istui siinä pitkän aikaa, kunnes päätti -uudelleen sytyttää tulen lamppuun ja tarttua johonkin kirjaan mieltänsä -ahdistavien kauhukuvien vaimentamiseksi. - -Niin kului suurin osa yöstä. Vasta kuun laskeutuessa voi hän mennä -levolle. Aamulla ylösnoustuaan ja kuvastimeen katsottuaan kauhistui hän -ulkomuotoaan; hän ei ollenkaan näyttänyt onnelliselta sulhaselta, sillä -hänen silmänsä olivat punaiset, kuin olisi hän itkenyt useampia tunteja -unissaan. Hänen oli mahdoton astua kabinettiin; kävely raittiissa -ilmassa tekisi hänelle epäilemättä hyvää, ajatteli hän. - -Puutarhaan saavuttuaan näki hän apinan kokoonkyyristyneenä istuvan, -pienessä tornissa, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Puutarhuri -kertoi hänelle tavanneensa aamulla apinan irrallaan käyskentelevän -puistossa. Vastarintaa tekemättä oli se kuitenkin antautunut kiinni ja -antanut uudelleen sitoa ranteeseensa irroittamansa renkaan. Archibald -käski seuraavaksi yöksi sulkea pienen tornin oven, ellei hän sitä ennen -löytäisi tuolle eläimelle ostajaa. Sitten meni hän kaupungille. - -Taidekauppiaan myymälässä, jonne hän ensin poikkesi, ei voitu antaa -hänelle tyydyttävää kertomusta kuvan alkuperästä. Muuan tuntematon -nuori mies, todennäköisesti ranskalainen, jokseenkin kehnossa puvussa -ja käytökseltään huomattavasti rauhaton ja hermostunut, oli ajaen -tuonut kuvan myymälään ja kysynyt, voitiinko se ostaa. Hän oli -asettanut kuvalleen tavattoman korkean hinnan, mutta kun taidekauppias -oli huomauttanut, että kuvalle kenties löytyisi muuan ostaja, mutta -ettei hän voi maksaa niin suurta summaa kysymättä ensin tuon herran -mielipidettä, niin oli hän tyytynyt pienempään etumaksuun ja heti sen -saatuaan syöksynyt ulos myymälästä, aivan kuin olisi peljännyt -alkavansa katua kauppaa. Hän palaisi kyllä takaisin noutamaan -loppusummaa, sillä hän oli katsonut arvostelleensa teoksensa hinnan -pikemmin liian alhaiseksi kuin korkeaksi. - -Archibald pyysi, että taiteilija, niin pian kuin hän palaisi, -lähetettäisiin hänen luoksensa. Sitten kuljeskeli hän mitään -ajattelematta muutamia tunteja vilkkaimmilla liikekaduilla, seisoskeli -taide- ja valokuvakauppojen näyteakkunain ääressä, mutta kaikkialla oli -hän näkevinään vain yhdet ainoat kasvot. Sitten meni hän samaan aikaan -kuin tavallisesti Ceciliaa tervehtimään. Hän oli tavallista -kärsimättömämmin odotellut tuota hetkeä; mutta noustessaan portaita -ylös pysähtyi hän useampia kertoja hengähtämään, sillä hänestä tuntui -kuin olisi joku hirveä paino ahdistanut hänen rintaansa. Täti tuli -häntä tervehtimään, mutta morsiantaan ei hän saanut tavata, sillä -Cecilialla oli ollut levoton yö ja kevyempi kuumekohtauskin, josta -syystä tohtori oli selittänyt hänelle olevan parasta pysyä vuoteessa -koko päivä. Hän oli kotimatkalla hieman vilustunut, ja tuon ilkeän -eläimen synnyttämä kauhu oli myöskin hiukkasen tärisyttänyt hänen -hermojaan. Archibald ei kertonut mitään edellisen yön seikkailuistaan. -Hän poistui pian ja melkeinpä tunsi tyytyväisyyttä sen johdosta, ettei -ollut tavannut Ceciliaa. Hän ei luullut omaavansa kylliksi voimia -käyttäytyä iloisesti ja luontevasti hänen seurassaan, eikä hän olisi -myöskään voinut kertoa hänelle mitään siitä synkästä kohtalosta, joka -heitti varjojaan hänen ylitsensä. - -Iltapäivällä antoi hän satuloida hevosensa; hän toivoi ratsastaessaan -väsyvänsä ja nukkuvansa sitten yönsä kertaakaan heräämättä. Illalla -myöhään takaisin palatessaan kysyi hän heti, oliko joku vieras hänen -poissaollessaan käynyt häntä kyselemässä. Mutta kukaan muu ei ole -käynyt kuin hänen ystävänsä Tancred, joka oli käskenyt sanoa -hänelle tervehdyksensä. Työhuoneeseensa saavuttuaan löysi hän -kirjoituspöydältään Cecilian kirjeen. Kirje, joka oli kirjoitettu -lyijykynällä ja sisälsi helliä, rakkautta uhkuvia sanoja, teki hänelle -hyvää. Hän laati heti vastauksen, kertoen kuinka ikävältä tämä päivä -oli hänestä tuntunut sen johdosta, ettei hän ollut saanut tavata häntä, -kuinka hän tuskin jaksoi odottaa sitä päivää, jolloin he ainiaaksi -yhdistyisivät, ja lopetti kirjeensä toivomuksella, että hänen -ajatuksensa olisivat vain iloisia ja onnellisia ja että hän nukkuisi -yhtä rauhallisesti, kuin hän itsekin toivoi saavansa nukkua saatuaan -hänen hyvää ja onnellista yötä toivottavan kirjeensä. Hän sulki kirjeen -sinetillään ja lähetti sen määräpaikkaansa. Sitten päästi hän -palvelijansa vapaaksi, sillä hän aikoi tänään mennä aikaisin levolle. - -Hän nukkuikin heti, väsyneenä edellisen yön ja rauhattoman päivän -tapahtumista, mutta heräsi jo ennen puoliyötä. Heikko kuunvalon -synnyttämä valojuova tunkeutui huoneeseen alaslaskettujen -käärekaihtimien sivusta. Hänen ympärillään vallitsi niin syvä -hiljaisuus, että hän selvästi kuuli salongista pöytäkellon naksutuksen. -Kello löi yksitoista, kaksitoista, yksi, kaksi, mutta uni ei -palannut. Ulkona oli taivas peittynyt pilviin, ja hiljainen sade rapisi -akkunoita vasten. Mutta se ei jäähdyttänyt unettoman kuumaa otsaa, vaan -yhä levottomampien ajatusten ahdistamana kieriskeli hän sinne tänne -vuoteellaan. Viimein loppui hänen kärsivällisyytensä. Hän nousi ylös ja -ryhtyi pukeutumaan. Hän aikoi mennä ulos sateeseen tukahduttaakseen -siten aivojensa poltteen. Mutta sitten päätti hän toisin. Syynä hänen -levottomuuteensa voi olla yksinomaan tuon onnettoman kuvan läheisyys. -Jospa hän heti poistaisi sen! Hänen tarvitseisi vain kantaa se pieneen -puistopaviljonkiin, ja heti vapautuisi täällä ilma kaikista pahoista -henkiolennoista, jotka nyt ehkäisivät hänen untansa. Hän tahtoi joka -tapauksessa koittaa sitä keinoa. - -Ensin aikoi hän herättää jonkun palvelijan avukseen, mutta jonkunlainen -häpeän tunne esti hänet niin tekemästä. Päättäväisesti pudisti hän -päältään kauhun, joka oli hänet valtaamaisillaan, läksi huoneestaan ja -astui kabinettiin, jonka ovea hän koko edellisen päivän oli varonut -avaamasta. Siellä oli kaikeksi onneksi niin pimeätä, ettei hän voinut -eroittaa kuvan kasvonpiirteitä. Varmuuden vuoksi heitti hän suuren -silkkinenäliinan kuvan ylitse, nosti sen sitten jalustalta ja kantoi -sen hiljaa ja varovaisesti pitkin pimeitä portaita alas puistoon. - -Hänen taakkansa muuttui joka askeleelta yhä raskaammaksi; mutta viileä -sadeilma, joka tuulahteli hänen paljaan päänsä ympärillä, antoi hänelle -uusia voimia. Saavuttuaan ulkoportaille, jäi hän hetkiseksi levähtämään -ja nojasi taakkaansa kaidepuuhun. Pimeässä puistossa hänen edessään -vallitsi kuolonhiljaisuus, ja vain lintutalossa liikahti joku lintu -unissaan yöpuullaan. Ylhäällä suljetussa tornissa näytti apina äkkiä -havahtuneen. Archibald kuuli sen ensin varovasti ja sitten yhä -kärsimättömämmin ravistavan ovea; nyt koitti se hampain murtaa lukon, -nyt taas koko ruumiinsa voimalla sysätä ovea. Väliin kuului vikinää ja -vinkumista, joka yön hiljaisuudessa kaikui niin uhkaavana ja -valittavana. Yksinäinen kuuntelija tunsi rohkeutensa alkavan horjua. -Hän tarttui uudelleen taakkaansa ja astui nopeasti alas puistoon. -Hikipisarat kohosivat hänen otsalleen, ja hänen rintansa kohosi -kiivaasti; väliin pysähtyi hän, sillä kuva hänen kainalossaan muuttui -lyijynraskaaksi ja oli painaa hänet maahan: sitten pääsi hänen -tahdonvoimansa jälleen voitolle, ja hän jatkoi matkaansa. Vain -viisikymmentä askelta enää, ja hän olisi perillä. Mutta nyt kuuli hän -jonkun hiipivän takanaan pitkin maata; se tuli yhä lähemmäksi ja -lähemmäksi. Arvellen sitä jonkin naapuritalon kissaksi käänsi hän -hieman päätään. Äkkiä pysähtyi veri hänen suonissaan. Kirkaisten antoi -hän pudota kuvan käsivarreltaan, niin että se kumeasti jysähtäen kaatui -hietikkopolulle, ja tarttui kauhistuneena molemmin käsin päähänsä. -Apina, joka oli hiipinyt hänen takanaan, oli hypännyt hänen niskaansa, -pusertanut hänen kaulansa ympärille kylmät takakäpälänsä ja takertunut -etukäpälillään hänen hiuksiinsa, jolloin sen terävät kynnet -tunkeutuivat hänen ohimoihinsa. Sen voitto oli kuitenkin vain -hetkellinen, sillä viimeiset voimansa ponnistaen tarttui Archibald -vasemmalla kädellään sen kupeeseen ja oikealla kaulaan ja pusersi -tuskan aiheuttamalla voimalla kätensä kiinni, jolloin apina -raivokkaasti kiljaisten päästi otteensa ja iskettyään tuskissaan -hampaansa hänen toisen silmäkulmansa yläpuolelle raastautui irti -vihollisensa käsistä. Sitten kiepahti se eräälle matalalla riippuvalle -oksalle ja katosi puiston poveen päästäen vähä väliä hurjan -sotahuutonsa. -- -- - - - - -4. - - -Noin tunnin kuluttua kolkutettiin puutarhurin tuvan ovelle. Tuo vanha -palvelija heräsi unestaan ja kysyi äreällä äänellä, mitä kolkuttaja -halusi. Tuntiessaan herransa äänen avasi hän ihmetellen ja kiirehtien -oven, mutta jäi kauhistuneena seisomaan paikoilleen nähdessään, -millaisessa asussa paroni istui pienellä penkillä oven ulkopuolella. -Toinen poski oli ohimosta alkaen veren tahraama, hiukset -epäjärjestyksessä, vaatteet savessa ja aivan läpimärkinä. Hän näytti -kaatuneen kumoon ja jääneen taintuneena makaamaan märälle nurmikolle. -Hänen antamansa selitys oli sangen sekava. Hän pyysi lasillisen vettä, -sanoi ohimennen puistossa olevan jotakin, joka pitäisi kantaa -paviljonkiin, tarttui vähäväliä niskaansa ja tointui vasta lasillisen -vettä siemaistuaan siksi paljon että voi puutarhurin käsivarteen -nojaten palata huoneeseensa. Toisetkin palvelijat heräsivät nyt ja -juoksentelivat päättöminä sinne tänne, sillä he kaikki pitivät paljon -isännästään. Kukaan ei uskaltanut kysellä häneltä, eikä hän itsekään -halunnut kertoa mitään. Sitäpaitsi kielsi hän ankarasti noutamasta -lääkäriä. Huoneeseen saavuttuaan pani hän itse laastariliuskan -haavalleen otsaansa, käski palvelijan pysyä salongissa ja määräsi, -ettei ketään ole päästettävä hänen luokseen, hän halusi nukkua. -- Ja -muutamien minuuttien kuluttua olikin hän vaipunut syvään uneen. - -Hän nukkui vielä kun hänen ystävänsä, tuo ystävällinen Tancred, kävi -kysymässä hänen vointiaan. Se mitä palvelijat voivat kertoa yön -tapahtumista tuolle innokkaasti kyselevälle vieraalle, oli vain omiansa -lisäämään korkeimmilleen hänen levottomuuttansa. Hän lupasi saapua -uudelleen iltapäivällä. Kotiin tultuaan sai hän kuitenkin esimieheltään -ministeriltä erään virkatehtävän, jota ei voinut lykätä toistaiseksi, -ja siksi täytyi hänen lähettää vain palvelijansa tiedustelemaan -Archibaldin vointia; palatessaan toi tämä mukanaan sen rauhoittavan -tiedon, että vapaaherra oli nukkunut koko päivän ja juuri hänen -saapuessaan pyytänyt jotakin syötävää. Yön tapahtumia ei hän ollut -näyttänyt lainkaan ajatelleen. - -Mutta mitään aavistamaton ystävä kauhistui suuresti, kun hän seuraavana -aamuna, maatessaan vielä sängyssään, kuuli ovikellon kiivaasti soivan -ja heti sen jälkeen näki Archibaldin, kasvot kuolonkalpeina, astuvan -huoneeseensa. - -"Hyvää huomenta, runoilija", sanoi hän oudosti vapisevalla äänellä. -"Älä anna minun häiritä itseäsi, minä poistun pian; enkä muuten -tiedäkään, mitä varten oikeastaan saavuinkaan luoksesi; mutta ihmiset -tuolla kadulla tuijottivat minuun niin omituisesti, että minun täytyi -ohimennen tulla kuulemaan, ovatko silmäni nenäni alla, vai onko pääni -muuttunut lasipalloksi, jonka lävitse voi nähdä ajatusteni ryömivän -matojen tavoin. Sitäpaitsi ei minulla ole enää mitään vakinaista -asuntoakaan, sillä kotonani pelkään saavani jos jonkinlaisia -vierailuja. Oi, Tancred, ystäväni, taivaan ja maan välillä löytyy -paljon useampia kodittomia raukkoja kuin poliisimme aavistaakaan!" - -"Jumalan tähden, Archibald", huudahti toinen ja hyppäsi nopeasti -sängystään, "mitä on tapahtunut? Sinähän puhut kuin kuumeessa ja voit -tuskin pysyä jaloillasi, ja lisäksi on otsallasi tuollainen -sormenpituinen haava! Rakas ystävä, miksi juoksentelet kaupungilla, -vaikka olet sairas, sen sijaan että lähettäisit noutamaan lääkäriä ja -kaikessa levossa ja rau..." - -"Todellakin, niin, levossa ja rauhassa!" puuttui Archibald puheeseen -katkerasti naurahtaen. "Niin on kyllä helppo sanoa. Luuletko sinä -todellakin minua niin tyhmäksi, että minä tässä asussa antautuisin -katupoikain naurun alaiseksi, ellei minulla olisi syytä pitää kotiani -epävarmana olinpaikkana. Kukapa voi muuten taata" -- ja hän katsahti -huolestuneena ovea -- "ettei hän tule tännekin perässäni? Mutta minulle -olisikin melkein mieleisempää, jos hän tekisi sen. Sinä voisit silloin -sanoa hänelle, kuinka inhoittavaa on ajaa ihminen talostaan, vainota -kunnon ihmistä vielä häävuoteessaankin ja jälleen kaivella esiin -vanhoja ikäviä muistoja. Minä olen itse sanonut sen hänelle, mutta -minulla ei ole enää mitään valtaa hänen ylitsensä." - -"Kenen ylitse? Kuka on tullut? Kuka vainoaa sinua? Kaiken pyhän -nimessä, sano viimeinkin joku järkevä sana, tahi saatat sinä minutkin -suunniltani!" - -"Suostumuksellasi suljen oven", vastasi Archibald kiihkeästi. "Mutta -avaimen täytyy jäädä lukkoon sisäpuolelle, sillä ihmeteltävän hyvin voi -kaikki hiipiä sisään avoimesta avaimenkolostakin. Kas niin, kuuntele -siis." - -Mutta hän ei kertonut vielä mitään. Hän heittäytyi nojatuoliin ja -katseli ylös kattoon, aivan kuin koitellakseen, voiko hän enää pitää -silmiään auki. Samalla naputteli hän hoikilla, kalpeilla sormillaan -tuolin käsinojaan ja huokasi syvään. - -Ystävä katsoi vaieten ja tuskallisin ilmein hänen melkeinpä värittömiä -kasvojaan. Nyt vasta huomasi hän Archibaldin molemmissa ohimoissa -veriset juovat ja näki hänen otsallaan olevan haavan, vaikka sitä -peittikin haavalaastariliuska, hehkuvan tummanpunaisena. Tuo haava ei -kuitenkaan näyttänyt aiheuttavan Archibaldille tuskia, ainakin -muuttuivat hänen jännittyneet kasvonjuonteensa vähitellen yhä -rauhallisemmaksi. - -"Voitko jo paremmin, Archibald?" kysyi ystävä. - -"Kyllä, hiukkasen", vastasi toinen yrittäen hymyillä. "Minä en ole enää -yksinäni, ja tämä mukava tuoli peittää ainakin selkäni. Annathan tämän -minulle, Tancred? Minä annan sinulle tästä tuolista amerikkalaisen -keinutuolini, joka ei ole näin varma." - -"Kuten tahdot. Mutta mistä olet saanut tuon kauhean haavan?" - -"Haavan? Naarmun, tarkoitat luonnollisesti. Sen ovat toiset paljon -pahemmat seikat riistäneet muististani. Miksipä tekisin suotta -kertomustani kovin laveaksi? Kun tarkoin asiaa ajattelee, niin voi -tulla siihen inhoittavaan päätelmään, että minä olenkin taistellut -itsensä paholaisen kanssa. Mutta sekin voi olla vain taikauskoa, vai -kuinka? Mutta pahempaa kuin saatanan ilkeimmätkin temput on seikka se, -että tuo kaunotar-raukka jälleen herää kuolleista ja tahtoo suudella -minua jääkylmillä huulillaan. Sinä epäilet, ystäväni. Niin, siten te -runoilijat aina teette. Te vaaditte, että meidän pitäisi uskoa kaikki -teidän aivojenne synnyttämä sekamelska, mutta mitä me itse olemme -nähneet omin silmimme ja ottaneet käsiimmekin..." - -"Vannotan sinua ystävyytemme nimessä, Archibald, että heti annat minun -tietää, mitä on tapahtunut!" - -"No niin, tahdonpa koittaa, voinko muistaa kaikki tapahtumat -yhtäjaksoisesti. Sinähän kävit eilen asunnossani minun nukkuessani? No -niin, minä todellakin nukuin! Ihminen, joka nukkuu kymmenen tuntia -keskellä kirkasta päivää ja sitten syö ja juo kokonaisen tunnin, ei ole -hullu eikä kuumesairas. Sanon tämän vain johdatukseksi, tarkoituksessa, -että säästäisit minulta hauskan väitteesi, että minä olen vain nähnyt -unta tahi etteivät kaikki ruuvit ole tallella päässäni. Olin niin -selvä-ajatuksinen, että aivan rauhallisesti ja järkevästi voin -itsekseni miettiä asiaa ja tulla siihen tulokseen, etten koko talosta -voi löytää parempaa turvapaikkaa aaveita vastaan kuin tulevan -makuukamarimme. Myöntänetkö minun olevan oikeassa? Sinä et voi -aavistaakaan, kuinka tungettelevaisia jotkut ihmiset ovat. - -"No niin, kellon lähetessä yhtätoista menin minä tuohon rauhalliseen, -kauniiseen morsiushuoneeseen, en vielä mennäkseni nukkumaan, vaan -jälleen _con amore_ lukeakseni kaikki Cecilian minulle kirjoittamat -kirjeet, alkaen ensimäisistä suurikirjaimisista viimeiseen -lyijykynätöherrykseen saakka. Samassa tarkoituksessa olin myöskin -ottanut mukaani hänen muotokuvansa. Sen asetin pienelle pöydälle sängyn -ääreen ja lampun sen eteen, ja sitten heittäydyin itse vuoteelle. Niin -mukavasti en ollut kahdeksaan päivään saanut kertaakaan levätä -hät'hätään kokoonpannulla vuoteellani. Tunsin voivani sangen hyvin, -lukuunottamatta heikkoa poltetta ohimoissani; en tuntenut ajatuksiani -ollenkaan kiihtyneiksi, vaan olivat ne päinvastoin selvät ja iloiset, -kuin olisi kylmää lähdevettä veren asemasta virrannut suonissani. En -ihmetellyt tätä seikkaa, vaan pidin aivan luonnollisena, ettei mikään -vihollisvoima rohkene lähestyä tuota vuodetta. Kuulin kellon lyövän -yksitoista ja sitten kaksitoista, ja omituista kyllä, viimeisen lyönnin -kajahtaessa sammui yht'äkkiä lamppu sänkyni vieressä, niin etten voinut -torjua itsestäni jonkinlaista hieman taikauskoista mielenliikutusta. -Lamput sammuvat kuitenkin aivan luonnollisista syistä. Mutta -miettiessäni sytyttäisinkö sen uudelleen, vai koittaisinko jo nukkua, -olin äkkiä kuulevinani, kuinka puistoon johtava ruokasalin ovi -ulkoapäin avattiin ja sitten jälleen hiljaa suljettiin. Tuntematta -vielä hiukkastakaan kauhua nousin istumaan sängyssäni ja kuuntelin. -Silloin kuulin aivan kuin paljaan pienen jalan hiipiviä askeleita -portailta; hiljaa, hiljaa avattiin salonginovi, askeleet lähenivät -matolla ja pysähtyivät, niin olin kuulevinani, esiripun taakse, -aivan kuin kuunnellakseen, oliko mitään häiriötä odotettavissa -sisäänastuessa. Ymmärtänethän, ettei asia enää tuntunut minusta -hauskalta. Nousin nopeasti ylös, heitin päälleni muutamia -vaatekappaleita, ja hiivin lukitsemattomalle ovelle kurkistamaan -avaimenkolosta. Sattumalta olivat balkongin verhot sysätyt kiinni, -joten kabinetissa oli aivan pimeätä. Mutta juuri kuin kumarruin -katsomaan avaimenkolosta, sysättiin esirippu syrjään -- ja hän itse -astui sisään!" - -"Virginiako? Kauhea uni!" - -"Uniko? Sinä saat uskoa mitä haluat. Minä tiedän, mitä minä tiedän. Ei, -ystäväni, minulla on liiankin tarkkoja todistuksia siitä, että kaikki -oli totta; mutta siitä lisää myöhemmin. Mitä minä äsken sanoinkaan? -Niin, se oli totta, hän astui esiripun takaa elollisena, ainoastaan -hieman pienemmältä näytti hän minusta, niin että olisin voinut vannoa, -että hän todellakin oli se Kleopatra, jonka olin kantanut pois -komerosta ja joka nyt palasi takaisin puistosta, koska hänelle -yksinäisyydessä kävi aika pitkäksi ja hän myöskin toivoi saavansa -hieman kiduttaa minua. Sinä pudistat päätäsi epäuskoisesti! Minä sanon -sinulle, että jos itse olisit kantanut häntä käsivarsillasi, kuten minä -tein, niin olisit sinäkin tuntenut, että tuo povi oli vain jäähmettynyt -ja jäätynyt kuolonuneen, ja että veri sen suonissa voi helposti -uudelleen sulaa. Pidinhän häntä tykyttävällä sydämelläni! Täytyihän -hänen tuntea se, vaikka hän olikin kivettynyt! Ja nyt oli hän herännyt -näkemään, että minä olin kantanut hänet pois kuuluakseni toiselle -- -oi, Jumalani, hän ei olisi koskaan rakastanut minua, jos hän ei olisi -tullut kysymään, olinko kokonaan unhoittanut hänet!" - -Sanomattoman surumielinen ilme kasvoillaan tuijotti hän lattiaan. - -"Niin, minä en todellakaan voi moittia häntä siitä", sanoi hän ja -nyökäytti surullisesti pari kertaa päätään. "Mutta miksi toi hän -mukanaan inhoittavan seurueensa, käärmeen ja apinan? Viheriä käärme oli -kaulanauhan tavoin kiertynyt hänen kaulansa ympärille, ja apina piteli -kiinni hänen laahuksestaan hänen astuessaan kabinettiin. Hän oli -kietonut vihreän pukunsa, jonka olet nähnyt, rintansa ja olkapäittensä -ylitse ja kääriytynyt sen poimuihin, kuin olisi hän värissyt vilusta. -Nyt seisoi hän hetkisen hiljaa, ja minä huomasin sangen hyvin, että hän -näki minut avaimenkolon lävitse, sillä hän nyökkäsi minulle päätään, ei -kuitenkaan tylysti, vaan aivan kuin ihmetellen, ettei saanut parempaa -vastaanottoa. Mutta minä en voinut poistua ovelta päästääkseni hänet -sisään. Sen huomasi hänkin selvästi, sillä minä näin, kuinka hän -muuttui surullisemmaksi ja huokasi useita kertoja. Mutta hän ei -joutunut hämilleen, vaan otti esiin pienen kuvastimen, jonka hän antoi -apinalle, ja istui komeron sohvalle tuon inhoittavan eläimen hypätessä -marmoripöydälle ja pitäessä kuvastinta hänen edessään. Nyt alkoi hän -irroittaa ja sitten uudelleen palmikoida pitkiä, mustia hiuksiaan. -Millaiset hiukset! Ne ulottuivat hänen polviinsa saakka, ja minä olin -niin usein leikitellyt niillä! Nytkin levisi niistä tuo omituinen -ambran ja jasminin sekainen tuoksu, jonka niin hyvin tunsin, ja samaten -tunsin helminauhan sekä kultarenkaat, jotka olivat kiinnitetyt hänen -korviinsa. Hiuksiaan järjestäessään katseli hän vain kuvastimeen -yrittämättä kertaakaan tavoittaa minun katsettani. Apina sen sijaan -kääntyi vähän väliä minua kohti, irvisteli ilkeästi ja teki minulle -niin ärsyttäviä ja halventavia liikkeitä, että minä uudelleen suutuin -tuohon inhoittavaan eläimeen ja olisin mielelläni halunnut ampua sen -siihen paikkaan. Mutta nyt nousi hän jälleen ylös ja asteli yhtämittaa -eteensä tuijottaen hitaasti edestakaisin tuossa pienessä huoneessa, -aivan kuin olisi odottanut, että nyt, kun hän oli tehnyt itsensä niin -kauniiksi, ei enää mikään ovi voisi pysyä hänelle suljettuna. Hän oli -hiusneulalla kiinnittänyt pukunsa taiteellisin laskoksin vasemman -olkapäänsä ylitse, mutta käsivarret olivat vapaina, ja kulkiessaan piti -hän kättään juuri sillä kohdalla rintaansa, johon käärme muinoin oli -haavoittanut itseään, ja johon käärme sittemmin oli imeytynyt. Tuo -käärme oli yhäti hiljaa ja rauhallisesti hänen kaulansa ympärillä. Olin -näkevinäni sen hohtavan viheriäistä valoa, ainakin voin eroittaa -selvästi joka kolkan tuossa aikaisemmin aivan pimeässä huoneessa. En -tahdo kuitenkaan vannoa sitä seikkaa varmaksi. Olin nimittäin liian -kiihoittunut, joten olen kenties voinut erehtyä yhden tahi toisen -pikkuseikan suhteen. Pääkohdat näin sitävastoin sitäkin selvemmin, usko -tahi älä. Minä näin hänen muuttuvan yhä levottomammaksi ja kiihkeästi -astuvan pari askelta ovea kohti, jolloin tahdottomasti hyppäsin -taaksepäin, Mutta apina piti kiinni hänestä, ja nyt syntyi noiden -kahden olennon välillä äänetön, tuskallinen taistelu. Viha ja kauhu -nosti veret hänen kasvoilleen, kun tuo inhoittava eläin koitti repiä -puvun pois hänen olaitaan ja tarttua hänen hiuksiinsa. Niin seisoi hän -hetkisen aivan avuttomana ja näytti olevan täydellisesti eläimen -vallassa. Mutta äkkiä antoi hän pukunsa pudota, paiskasi käärmeen -vihollisensa päätä kohti ja syöksyi niin kiivaasti ovea vasten, että se -ovipuolisko, jota vastaan minä nojasin, lensi auki ja hän, vain -hiustensa verhoamana, vaipui kynnykselle jalkojeni juureen. -- 'Lukitse -ovi!' kuiskasi hän hengästyneenä. 'Pian, muuten me molemmat olemme -hukassa!' Tottelin koneellisesti. Nyt seurasi syvä hiljaisuus. Kuulin -vain hänen hengityksensä edessäni ja yritin kumartua hänen puoleensa. -Mutta ojentaessani käteni nostaakseni ylös hänet, lensi hän höyhenen -tavoin ylös ilmaan, syöksyi morsiusvuoteelle ja kietoutui leukaansa -myöten peitteeseen, jonka alla äsken olin levännyt. - -"Seisoin kuin kivettyneenä paikoillani. Kauhu ja sääli, viha ja suru -herpaisivat kieleni. Mutta minä vakuutan sinulle olleeni yhtä valveilla -kuin nyt, keskellä kirkasta päivää; vain se, etten erikoisesti -ihmetellyt näkemääni, tuntuu minusta nyt kummalliselta. Kuulin kuinka -apina raivosi kabinetissa ja koitti torjua käärmeen hyökkäyksiä. Sitten -kuului balkongilta kilahdus, aivan kuin olisi joku suurista -akkunaruuduista rikottu kivellä. - -"Apina oli hypännyt ulos akkunan lävitse. Sitten oli siellä jälleen -hiljaista ja rauhallista. Minä kumarruin kurkistamaan avaimenkolosta, -mutta hypähdin samassa vavahtaen takaisin. Sillä tuosta pienestä -aukosta alkoi loistaa vihreä valo, joka piteni vähitellen suikulaiseksi -ja minä näin selvästi, kuinka käärme pakkautui avaimenkolosta -huoneeseen lähtien sitten kiemurtelemaan kohti vuodetta. Sen valo teki -huoneeni aivan valoisaksi. - -"Oi, minun päätäni, minun päätäni!" huusi hän äkkiä ja nosti kätensä -haavalle otsallaan. "Mutta istu hiljaa, Tancred! Minun täytyy ensin -keventää sydäntäni kertomalla sinulle kaikki, ja sitten voit asettaa -sille koko viisautesi laastariksi. Pyydän sinua, älä keskeytä minua -millään muotoa. Oi, jospa itse olisit kuullut hänen äänensä, hänen -hiljaisen itkunsa! Hän makasi liikkumattomana sängyssäni, kunnes minä -viimein sain rohkeutta astua lähemmäksi ja sanoa hänelle, ettei hänen -paikkansa ollut siinä, että hänen piti nousta ylös ja jättää minut -yksikseni, sillä muussa tapauksessa voisi häntä kohtaan tuntemani -rakkauden jäännös muuttua vihaksi ja inhoksi! -- Tunsin tällöin -rohkeuteni sangen vähäiseksi, sillä jos hän olisi vastannut omaavansa -minuun nähden vanhoja oikeuksia, niin mitä olisin voinut vastata -hänelle? Mutta tuolla tyttö-raukalla ei ollut aikomustakaan moittia -minua. -- 'Anna minun olla tässä vain hetkinen, kunnes lämpenen', sanoi -hän. 'Ulkona puistossa on niin kylmä ja minun vaatteeni on varastettu. -Sinun luonasi on niin lämmin ja hyvä olla, ja minä olen niin väsynyt. -Olisin sangen iloinen, jos voisin nukkua tähän. Tule siis vielä kerran -viereeni, laske kätesi sydämelleni ja koita, kuinka kylmä se jo on. -Miksi pysyttelet niin kaukana sängystä?' -- 'Aja pois tuo ilkeä -käärme!' sanoin minä. 'Miksi toitkaan mukanasi tuon syöpäläisen, joka -inhoittaa minua?' -- 'Minäkö sen toin mukanani?' sanoi hän nyt. 'Sinä -tiedät, miksikä se seuraa minua. Mutta katsopas, se on aivan kesy. Se -ei tee pahaa kenellekään muille kuin minulle itselleni, ja minä itse -olen ojentanut sille rintani. Täytyihän minulla olla joku, jonka voin -painaa rintaani vasten, kun sinä et enää ollut syleiltävänäni ja -suudeltavanani. Katsohan, se makaa tuossa niin rauhallisena ja on -juotuaan nukahtanut; se on jättänyt jälelle vain muutamia pisaroita, ja -ne viimeiset kuuluvat sinulle!' - -"Noin sanoessani työnsi hän peitteen syrjään ja näytti minulle haavaa -rinnassaan. Kyyneleet kohosivat silmiini. -- 'Virginia', sanoin minä, -'eikö siis mikään enää voi pelastaa sinua? Onko siis sekä sinun että -minun elämäni ikuisesti turmeltu?' -- Sinun olisi pitänyt nähdä hänen -suloinen hymynsä hänen sanoessaan: 'Sinä jäät eloon; ja mitäpä minä -merkinnen? Mutta jos sinä vielä kerran tahdot tehdä minulle jonkun -hyvän työn, niin paina huulesi haavaani; sitä olen koko ajan odottanut -ja vain siksi olen tullut tänne luoksesi.' -- 'En voi', sanoin nyt -hänelle. 'Käärme on tiellä.' Nyt kääri hän tuon kankean eläimen -käsivartensa ympärille, niin että se näytti vihreäemaljiselta -kultarenkaalta, jonka lukossa loisti kaksi rubinia. -- 'Voitko nyt?' -kysyi hän. Silloin suutelin minä vavisten tuota tummaa tahraa ja tunsin -vavahduksen kulkevan hänen kaikkien jäsentensä lävitse; mutta muuten -makasi hän aivan hiljaa paikoillaan, silitteli kädellään kevyesti -hiuksiani ja painoi lempeästi päätäni rintaansa vasten. -- 'Kiitän -sinua', sanoi hän. 'Nyt on minun niin hyvä olla. Katsopas kasvoihini! -Enkö ole jälleen tullut nuoreksi ja kauniiksi?' -- Oi, Tancred, kaunis -oli hän todellakin, mutta kuolema oli jo painanut leimansa hänen -kauneuteensa, ja minun sydämeni vuoti verta sanoessani: 'Niin, sinä -olet kauniimpi kuin koskaan ennen.' -- 'Näetkö sinä sen?' alkoi hän -uudelleen, vetäen peitteen rintansa ylitse, kuin olisi häntä palellut. -'Tiesinhän minä voivani vielä kerran miellyttää sinua. Jos minä aina -olisin saanut olla sinun silmiesi edessä, niin ei asia olisi koskaan -mennyt näin pitkälle. Mutta nyt olet sinä kiinnittänyt sydämesi -vaaleaan, ja tumman täytyy siksi tulla onnettomaksi. -- Tuoko on -_hän_?' kysyi hän äkkiä, kohoten käsivarsiensa nojaan ja katsellen -kuvaa sängyn vieressä. 'Sinä sanoit minulle, että hän oli sisaresi. -Miksi olet pettänyt minut, joka en koskaan salannut sinulta mitään?' -- -Sitten antoi hän suurten, himmeiden silmiensä katseen harhailla ympäri -huoneessa. -- 'Täällä siis!' sanoi hän. 'Täällä siis tulee hän -hallitsemaan. No niin, niinhän täytyneekin olla. _Minua_ ei enää -lämmitä mikään vuode!...' - -"Oi, ystäväni, minun on mahdoton kuvailla, millaisilla tunteilla kuulin -kaikkea tuota! Kasvoni olivat painuneet aivan hänen kasvojensa viereen, -ja kyyneleeni valuivat hänen poskilleen. Alussa tuntemani kauhu ja -vastenmielisyys olivat kadonneet. Vain pelko että hän kuolisi käsiini, -sai minut vapisemaan. -- 'Voitko antaa minulle anteeksi?' kuiskasin -minä kuin itsekseni. Silloin katsoi hän minuun suurin silmin, aivan -kuin ei olisi ymmärtänyt kysymystäni. -- 'Kuule', sanoi hän, 'on -julmaa, että minun jo nyt täytyy peittyä haudan poveen, _hänen_ -jäädessään tänne ja nauttiessaan minulta riistämäänsä kaunista elämää. --- Mutta minä en tarvitse kärsiä sitä, ellen itse sitä tahdo, enkä minä -sitä _tahdokaan_', huudahti hän äkkiä niin kiihkeällä äänellä, että -minä kauhistuneena kimmahdin taaksepäin. Hänen kasvonsa olivat nyt -muuttuneet aivan toisenlaisiksi, hänen silmänsä liekehtivät, hän kohosi -nopeasti ylös ja ravisteli hiuksiaan, niin että ne mustana hyrskynä -levisivät hänen olkapäilleen, -- 'Poista tuo vaalea minun silmieni -edestä!' huusi hän. 'Missä on palvelijani, joka kantoi laahustani? -Vaikka hän olisi aave tahi paholainen, niin on hän kuitenkin kyllin -hyvä poistamaan nuo kasvot näkyvistäni. Mutta odotapas -- voihan se -tapahtua näinkin. Herää!' huusi hän ravistaen rannerengastaan, niin -että käärme jälleen heräsi eloon. 'Kas tuossa, tuossa on vielä jotakin -tehtävää sinulle, narri-raukka!' -- ja hän heitti elävän rannerenkaansa -kuvaan, niin että sitä peittävä lasi kilahtaen särkyi. Samassa tunsin -jääkylmän suutelon huulillani, ja kaksi käsivartta kietoutui -ympärilleni, aivan kuin haluten musertaa rintani; turhaan koitin -irroittautua, huudahdin äänekkäästi -- ja nyt tunsin tuon säälimättömän -aaveen päästävän minut irti; kädet vaipuivat alas, huulet irtaantuivat -huulistani, käärmeestä loistava valo sammui, ja minä kaaduin -taintuneena lattialle. - -"Kun jälleen heräsin, vallitsi ympärilläni pimeys. Voin vasta -vähitellen muistaa äskeiset tapahtumat ja vaivaloisesti kohota ylös -lattialta sängyn vierestä. Ensin koitin uskotella itselleni, että -kaikki oli ollut vain kauheata unta. Mutta sytyttäessäni kynttilän ja -katsahtaessani ympärilleni huomasin liiankin selviä jälkiä. Cecilian -kuvaa peittävä lasi oli rikki ja kuvan värit himmenneet, ikäänkuin -olisi joku ilkeä hengähdys kulkenut sen ylitse. Tyyny oli vielä lämmin -ja tuoksui hänen hiuksistaan. Menin kynttilän kanssa kabinettiin, mutta -siellä en huomannut mitään. Mutta astuttuani balkonginovelle huomasin, -että muuan akkunaruutu makasi pirstaleina lattialla, ja vaikka raitis -aamuilma virtasi särkyneestä akkunasta sisään, tunsin sielläkin tuon -tutun tuoksun, joka kertoi minulle kyllin selvästi, kuka oli siellä -ollut!" - - - - -5. - - -Hän vaikeni ja sulki silmänsä, ikään kuin olisivat viimeisten sanojen -mukana hänen viimeiset voimansakin sammuneet. Hänen kätensä vaipuivat -alas tuolin käsinojilta, ja hänen päänsä vajosi olkapäälle. Hän ei -tointunut, ennen kuin ystävä, joka oli nopeasti hypähtänyt ylös, -hetkisen oli jäähdytellyt hänen otsaansa kylmällä vedellä. Tällöin -huokasi hän syvään ja avasi silmänsä. - -"Eikö sinunkin mielestäsi", sanoi hän hiljaa ja puristi Tancredin -kättä, "ole kauheata saada elää sellaisia tapahtumia ja olla pakoitettu -sanomaan itselleen: sinä olet voimaton niiden suhteen, sinä olet itse -aiheuttanut ne!" - -"Sehän on jo ylitse-elettyä", sanoi toinen lohduttaen, "eikä palaa enää -takaisin. Mutta sinä et millään ehdolla saa enää yksinäsi viettää -siellä öitäsi. Minä en jätä sinua yksinäsi; ensin syömme aamiaisen, ja -toivuttuasi hieman lähdemme morsiamesi luo. Lienee lopultakin parasta, -että kerrot hänelle kaikki; silloin et enää tarvitse tuntea -levottomuutta hänen läsnäollessaan; ja siksi paljon luulen häntä -tuntevani, ettei hän tämän onnettoman jutun takia hylkää sinua, vaan -pikemmin tekee kaiken voitavansa viihdyttääkseen ja miellyttääkseen -sinua, kunnes olet ainiaaksi unhoittanut tuon toisen." - -"Olet kenties oikeassa", sanoi hän. "Mutta nyt on vielä liian aikaista. -Ylihuomennahan minun pitäisi seistä alttarin ääressä? Minusta tuntuu -kuin ei se asia olisi vielä niin pitkällä. Tee kuitenkin minuun nähden -miten itse vain haluat. Minä tunnen itseni sekä ruumiin että sielun -puolesta niin surkean väsyneeksi ja hajanaiseksi. Koittakaamme voinko -minä nauttia mitään. Kenties voin sitten paremmin." - -Tancred huusi palvelijaansa ja käski kiiruhtamaan aamiaisvalmistuksia. -Mutta jo ensi palasen suuhunsa pistettyään selitti Archibald, että -kaikki maistui hänestä niin katkeralta. - -Myöskin alkoi polte hänen otsallaan uudelleen. - -"Kuulepas", sanoi ystävä -- "sinä pysyt aivan rauhallisesti täällä, -kunnes minä olen ehtinyt noutaa lääkärin. Kenties onkin kaikki sangen -helposti autettavissa. Mikäli minä asiaa ymmärrän, niin ei ainakaan -sinun valtimosi ole normalinen. Lupaatko odottaa täällä minun -paluutani?" - -Sairas nyökäytti myöntäen päätään jokaiselle ystävänsä ehdotukselle. -Tancred läksi nopeasti lääkäriä noutamaan, annettuaan ensin -palvelijalleen muutamia erikoisia menettelyohjeita. Ajan voittamiseksi -otti hän kadulla ajurin, ja tuskin oli puoli tuntia kulunut, kun hän jo -palasi lääkärin kanssa selitellen tälle portaita ylös noustessaan -kysymyksessäolevaa harvinaista sairaustapausta. Mutta palvelija, joka -tuli ovea avaamaan, selitti hänelle tuskallinen ilme kasvoillaan, että -paroni oli ollut tuskin viittä minuuttiakaan yksin, kun hän oli jo -poistunut vakuuttaen kuitenkin aivan heti palaavansa takaisi. Hän oli -turhaan koittanut saada hänet odottamaan, ja väkivaltaa ei hän -luonnollisesti voinut käyttää. - -Tancred tunsi kauhistuvansa, mutta toivoi kuitenkin pian saavansa nähdä -Archibaldin uudelleen astuvan sisään. Mutta odotettuaan turhaan -muutamia tunteja ei hän levottomuudeltaan enää voinut pysyä kotonaan. -Hän kiiruhti Cecilian asuntoon, jossa täti ihmetteli sitä seikkaa, -ettei sulhanen koko edellisenä päivänä ollut näyttäytynyt, mutta ei -kuitenkaan ollut sen takia huolestunut, vaan odotti hänen pian -saapuvan. Tancred vältti korjaamasta tuota hänen erehdystään. Nuori -morsian oli täysin toipunut vähäisestä pahoinvoinnistaan ja oli kaunis -kuin päivä; hän ojensi sydämellisesti kätensä Tancredille, sillä hän -tiesi, kuinka uskollinen ystävä tämä oli hänen rakastetulleen. Mutta -hän ei aavistanut, millaisen uhrin tuo uskollisuus oli Tancredilta -vaatinut, eikä myöskään, kuinka raskain sydämin tämä nyt poistui hänen -luotaan. Tancred oli kohtaloonsa tyytyen ja egoistista katkeruutta -tuntematta vetäytynyt syrjään, koska hän otaksui Archibaldin voivan -tehdä Cecilian onnellisemmaksi kuin hän itse olisi voinut. Nyt, kun -Cecilia oli vaarassa joutua Archibaldin seurassa synkän kohtalon -alaiseksi, voi hän tuskin torjua mielestään vihamielistä tunnetta -ystäväänsä kohtaan. Mutta hänen saapuessaan Archibaldin asunnolle -katosi tuo tunne aivan kokonaan, ja levottomana ystävänsä kohtalosta -astui hän sisään. - -Puutarhuri kertoi hänelle, että herra paroni oli kyllä ollut siellä, ei -kuitenkaan yksinään, vaan erään kehnopukuisen tuntemattoman nuoren -miehen seurassa, ja he olivat puhuneet ranskaa keskenään. Sitten oli -paroni mennyt asuntoonsa, mutta vieras oli hänen täytynyt opastaa -puistopaviljonkiin, jossa tuo käärmekuva oli ollut. Sen oli -ranskalainen kietonut pariin käsiliinaan ja kantanut puutarhurin -avustamana ulkona odottelevaan ajuriin. Pian oli paronikin tullut alas -kantaen kädessään pientä matkalaukkua ja sanonut hänelle, ettei hän -palaa yöksi kotia. Minne hän oli matkustanut, sitä ei hän voinut -tietää; mutta kauaksi ei hän kuitenkaan liene mennyt, sillä kaikki oli -jo valmiina kahden päivän kuluttua vietettäviä häitä varten. - -"Luulen voivani kertoa armolliselle herralle", jatkoi puutarhuri, -"kuinka herra paroni on saanut otsaansa tuon haavan. Sen on epäilemättä -apina tehnyt. Minä olin nimittäin sulkenut sen tuonne pieneen torniinsa -ja sen takia tuli se, kuten tavallisesti sen sukuiset eläimet, -hurjistuneeksi ja kostonhimoiseksi, ja kun herra paroni yöllä saapui -puistoon, murtautui se vapaaksi vankeudestaan ja hyökkäsi hänen -kimppuunsa. Tällöin peljästyi herra paroni niin suuresti, että kauhu -vahingoitti häntä enemmän kuin verenvuoto. Eilispäivän kuluessa en -nähnyt kertaakaan tuota eläintä, mutta yöllä lienee se ollut täällä -hiiviskellen talon ympärillä ja yrittäen päästä sisään, mutta -huomattuaan kaikki ovet tarkoin suljetuiksi on se ilkeyksissään ja -vihamielissään heittänyt suuren kiven balkonginakkunaan. Toinen -akkunaruutu oli nimittäin rikki, kiven löysin minä kabinetista ja -eläimen jalanjäljet keksin tänään selvästi painuneina pehmeään -hiekkaan. Kas tuossa näette ne itsekin." - -Hän osoitti maahan, jossa todellakin voi selvästi eroittaa apinan -jäljet. Kun he vielä juttelivat asiasta, lähestyi heitä muuan palvelija -ja antoi Tancredille herransa jättämän kirjeen, jonka tämä oli -kirjoittanut vähää ennen kuin oli ajanut tiehensä tuon vieraan kanssa. -Pahaa aavistaen repäisi Tancred sen auki ja luki nopeasti seuraavat -rivit: - - "Minun täytyy matkustaa pois, enkä tiedä koska palaan takaisin. - Osoittanethan minulle sen ystävyystyön, että puhut puolestani - Cecilialle. Jätän itsesi määrättäväksi, mitä tulet hänelle - sanomaan. Tyttö-raukka, miksi piti hänen sydämensä kiinnittyä - niin onnettomaan olentoon kuin minuun! Ja minä -- mutta aika - rientää! Voi hyvin! Suokoon Jumala, että jälleen saisit kuulla - minusta!" - -Aina iltapäivään saakka taisteli tuo uskollinen ystävä itsensä kanssa, -ennen kuin voi lähteä raskaalle vierailulleen Cecilian luokse. Mutta -nytkään ei hän voinut tunnustaa hänelle totuutta. Mikä muu selitys -hyvänsä tuon äkillisen katoamisen johdosta oli hänen mielestään -lempeämpi kuin selitys vanhan velan kauheasta takaisin vaatimisesta, -joka äkisti kiskaisi tuon onnettoman hänen uuden elämänsä kynnykseltä -takaisin vanhaan kuiluun. Kuolonvaarakin, jos hän luulisi sen -rakastettuansa uhkaavan, tuottaisi varmaankin vähemmän tuskaa hänen -sydämellensä, kuin tietoisuus siitä, millä tavoin hän hänet kadottaa. -Ja niinpä keksikin Tancred erään jutun, jonka hän, tosin hieman -hämmentyneenä, heille kertoi. Mutta hänen kuulijansa hämmästys edisti -hänen tarkoitustaan. Muuatta kaksintaistelua, joka jo vuosikausia oli -ollut ratkaisematta Archibaldin ja erään ranskalaisen upseerin välillä, -ei enää voitu lykätä toistaiseksi, koska vastustaja oli joku aika -sitten rohjennut kirjoittaa kunniataloukkaavan kirjeen Archibaldille. -Hän itse (Tancred) oli hämmästynyt sangen suuresti saatuaan kirjeen, -jonka Archibald ennen matkaansa oli kirjoittanut hänelle mainitsematta -mitään kaksintaistelun ajasta ja paikasta. Hän otaksui kuitenkin, että -Archibald oli matkalla Parisiin -- ja lupasi, voidakseen jollakin -tavoin rauhoittaa naisia, heti pyytää virkalomaa ja kiiruhtaa -pakolaisen jälkeen. - -Hänen sydämensä oli pakahtua, kun hän näki, kuinka ankarasti isku -sattui tuohon rakastettavaan neitoseen. Mutta tädin puhjetessa -kiihkeisiin valitushuutoihin säilytti Cecilia mielenmalttinsa. Vain -hetkiseksi täyttyivät hänen silmänsä suurilla kyynelkarpaloilla. Sitten -rikkoi hän ne pitkillä silmäripsillään, ojensi ystävälle kätensä ja -liikuttava alistuvaisuuden ilme kasvoillaan sanoi: - -"Matkustakaa. Varmaankin on hän juuri nyt teidän kaltaisenne ystävän -tarpeessa ja jättänyt teidät tänne vain siksi, että _meillä_ olisi joku -tukenamme. Mutta minä kyllä kestän sen ja voin myöskin auttaa tätiä. -Matkustakaa ja tuokaa hänet vahingoittumattomana meille takaisin. Oi, -Jumalani, onhan mahdotonta, että minä voisin kadottaa hänet!" - -Niin kehoitti hän itse Tancredia pian lähtemään matkalle. Mutta vaikka -tämä itsekin halusi sen tehdä mitä pikimmin, ei hän kuitenkaan voinut -matkustaa vielä iltajunalla. Joukko esteitä pidätti häntä seuraavaan -aamuun saakka. Sitäpaitsi täytyi hänen raskain sydämin myöntää -itsellään olevan sangen vähän toiveita löytää Archibald Parisista tahi, -_jos_ hän löytäisikin hänet, saada hänet pian palaamaan takaisin. Kun -hän viimein mitä tuskallisimmassa kärsimystilassa saapui Parisiin, -huomasi hän ikävän aavistuksensa toteutuvan, sillä hän ei löytänyt -jälkeäkään Archibaldista tahi tuosta onnettomasta tytöstä. _Maison -garnie'n_ emäntäkään, jonka luona hän myöskin kävi, ei tiennyt mitään -tytön nykyisestä kohtalosta. - -Viikko kului hyödyttömissä etsiskelyissä, eikä hänellä ollut rohkeutta -sillä aikaa kertaakaan kirjoittaa Cecilialle. Kertoisihan hänen -vaitiolonsa heille, ettei hänellä ollut mitään varmoja tietoja -ilmoitettavanaan. Kun hän viimein alakuloisena palasi epäonnistuneelta -retkeltään ja meni noiden hyljättyjen naisraukkojen asunnolle, -sai hän siellä tietää heidän, välttääkseen tungettelevaista -osanottoa, matkustaneen tädin maatilalle käskien palvelijain sanomaan -hänelle, että hän hyväntahtoisesti tulisi matkalta palattuaan -käymään siellä. Sitä ei hän kuitenkaan voinut tehdä, vaan ilmoitti -kirjeellisesti heille matkansa tulokset ja mainitsi samalla tärkeiden -virkavelvollisuuksien, ikävä kyllä, estävän hänet suullisesti -kertomasta niistä heille. Jos hän saisi pienimmänkään tiedon -arvoituksellisesti kadonneen ystävänsä kohtalosta, ilmoittaisi hän -siitä heti heillekin. - -Mutta sekään ei ollut enää hänelle mahdollista. Seuraavana päivänä sai -hän nimittäin tietää, että hallitus oli uskonut hänelle erään -kunniakkaan tehtävän, joka pakoitti hänet matkustamaan melkein -kokonaisen vuoden yhdestä pohjoismaisesta hovista toiseen. -Kirjeisiinsä, jotka hän tuon matkansa kestäessä lähetti tädille ja -Cecilialle, ei hän saanut vastausta. Kun hän vihdoin joulukuussa palasi -kotimaahan ja entiseen asuntoonsa, etsi hän ensi töikseen saapuneiden -kirjeiden joukosta jotakin ystävänsä tiedonantoa. Mutta nytkin -osoittautui hänen toivonsa turhaksi. Hän jo arveli täytyvänsä lähteä -tädin maatilalle kuulustelemaan asianlaitaa -- oliko todellakin hänen -pahin aavistuksensa toteutunut, vai oliko hän, ystävä, yksinkertaisesti -vain unhoitettu -- mutta samassa kuuli hän ovikellon kilahduksen, äänen -ja askeleita, jotka saivat hänen sydämensä tykyttämään tavallista -kiivaammin. Askeleet lähenivät, ovi avautui, ja kadonnut ystävä seisoi -kynnyksellä. Samassa olivat ystävykset toistensa sylissä. - -Pitkään aikaan ei kumpikaan heistä voinut lausua sanaakaan. Vielä -Archibaldin kertoessa saaneensa tänään tiedon ystävän tulosta ja -päättäneensä hämmästyttää häntä vaikeni Tancred, ikään kuin olisi hän -halunnut lukea hänen kasvoistaan, mitä hänelle viime aikoina oli -tapahtunut. Ja todellakin voi hänen otsaltaan huomata paljon sellaista, -joka antoi ajattelemisen aihetta ystävälle. Haava oli parantunut, mutta -hiukset ohimoilla olivat muuttuneet lumivalkeiksi muun osan tukasta -ollessa aivan mustan. Mutta kasvonpiirteiden kauhea jännitys, jonka -ystävä niin hyvin vielä muisti viime näkemän jäljeltä, oli muuttunut -tyyneksi vakavuuden ilmeeksi, ja silmät näyttivät jälleen katselevan -elämää kiinteästi ja kirkkaasti. - -"Tule mukaan", sanoi Archibald; "älkäämme viivytelkö täällä. Olen -luvannut Cecilialle tuoda sinut heti mukanani. Tädin olemme jättäneet -maatilalleni, sillä hän ei mielellään matkusta talvisaikaan. Mutta me -olemme saapuneet kaupunkiin jouluostoksia varten, ja jouduimme tänne -juuri parahiksi tavataksemme sinut ja viedäksemme sinut mukanamme -pyhien ajaksi maalaiselämämme hiljaisuuteen." - -He astuivat kadulle, ja Archibald tarttui ystävänsä käsivarteen. - -"Ei entiseen asuntooni", sanoi hän. "Minä olen kyllä täydellisesti -toipunut, mutta siitä huolimatta en voi astua tuohon taloon ja vielä -vähemmin viedä sinne puolisoani hänen saatuaan tietää tuon jutun. Niin, -hän tietää enemmänkin kuin sinä, ja on kärsinyt paljon tunnontuskia sen -johdosta, ettei ole saanut kirjoittaa sinulle. Mutta minä en luottanut -Ranskan postilaitokseen, etenkin kun oli kysymyksessä diplomatille -menevä kirje, ja sanottavani halusin mieluummin kertoa suullisesti. -Tule mukaan! Tämä rauhallinen katu johtaa suoraan hotelliimme. Minä en -kyllä välttele tuttuja kasvoja, sillä viisas kaksintaistelujuttusi -vapautti Cecilian ja minut skandalijutusta, mutta hermoni eivät -vieläkään siedä vaunujenjyrinää. Niin, kunnon ystäväni, me olemme -läpäisseet vaikean taistelun, ja vaikean alennustilan, ja se seikka, -että me vielä tänään hengitämme tätä ilmaa, ei ole omaa ansiotamme, -vaan on sen aiheuttanut ihmisasuun pukeutunut pelastava enkeli, joka on -levittänyt rakkautensa verhon haavojemme ja syntiemme ylitse. Kun me -viimeksi näimme toisemme, arvelin minäkin, etten mistään voisi löytää -parempaa turvapaikkaa kuin sinun luotasi. Mutta tuskin olit sinä -poistunut, kun jo tuo salaperäinen voima, joka oli ohjannut minut -tuolle oudolle tielle, tempasi minut heikkoudestani ja levonkaipuustani -huolimatta pois rauhallisesta pakopaikastani. Todellakaan ei ollut aika -vielä levätä. Ajattelepas, kuinka omituista: tuskin parinkymmenen -askeleen päässä asunnostasi kohtasin taidekauppiaan, jonka välityksellä -olin saanut Kleopatran kuvan, ja hänen vieressään kulki vieras, tuo -nuori kuvanveistäjä, joka oli myynyt kuvan hänelle. He olivat matkalla -minua tapaamaan. Voit helposti ymmärtää, miten tuo kohtaus kauhistutti -minua silloisessa mielentilassani; ja yhä enemmän kauhistuin -ranskalaisen vastauksista kiihkeisiin kysymyksiini. En kuitenkaan -saanut silloin vielä tietää kaikkea, vaan vasta myöhemmin samana -iltana, istuessamme kahdenkesken rautatievaunussa ja matkustaessamme -pois pikajunalla. Kuva oli myöskin seurassamme, mutta se oli niin -huolellisesti peitetty, että minä voin sietää sen läheisyyden. - -"Matkatoverini oli hiljainen, alakuloinen ihminen, tuskin -kaksikymmentäviisi vuotta vanha. Luonteeltaan oli hän kuitenkin sangen -intohimoinen, sen huomasin useampia kertoja keskustelun kuluessa, -vaikka hän osasikin itseään hyvin hillitä. Hän oli opiskellut -Parisissa, mutta köyhyytensä takia ei hän ollut voinut jäädä kauemmaksi -aikaa asumaan sinne. Näin ollen ei hänellä ollut muuta valinnan varaa -kuin palata synnyinkaupunkiinsa Dijon'iin, jossa hänen enonsa, muuan -pikkukauppias, kykyjensä ja varojensa mukaan oli auttanut häntä. Siellä -näytti hän viettäneen parin vuoden ajan sangen kurjaa elämää, sillä -hänen kykyjänsä ei siellä osattu arvostella ansion mukaan. Niinpä -päättikin hän jälleen lähteä pois sieltä, mutta tapasi sitten eräänä -päivänä enonsa talossa erään vieraan, joka sai hänet unhoittamaan -kaikki kärsimykset. Edellisenä iltana oli, kuten hänelle kerrottiin, -kehnoon pukuun puettu ja useimpien päivien kävelystä perin väsynyt -vieras tyttö kulkenut talon ohitse, ja kun hän ovikilvestä oli lukenut -enon nimen, oli hän äkkiä pysähtynyt ja astunut sitten myymälään -kysymään, olisiko myymälän omistaja mahdollisesti hänen sukulaisensa, -koska tällä oli sama nimi kuin hänen isällään. Ja niin olikin todella -asianlaita, että tuo Dijon'in kunnon porvari ja Egyptin varakuninkaan -insinööri olivat olleet kaukaisia sukulaisia, joten siis tuo -tyttö-raukka oli joutunut omaistensa luokse. Kaikkiin hänelle tehtyihin -kysymyksiin oli hän antanut vain epäselviä vastauksia ja pyytänyt, -ettei häntä pidätettäisi kauempaa kuin seuraavaan päivään, koska -hänellä oli hyvin kiire. Mutta hän ei voinutkaan jatkaa matkaansa, -sillä kun hän seuraavana aamuna yritti nousta lämpimältä ja pehmeältä -vuoteeltaan, vaipui hän taintuneena takaisin tyynyille, ja lääkäri -selitti olevan epätietoista, voiko hän ylipäätänsä koskaan enää astua -askeltakaan talon oven ulkopuolelle. - -"Nyt päättivät nuo kunnon ihmiset hoitaa häntä kuin omaa lastansa, ja -itse näytti hän vaipuneen takaisin entiseen tylsyyteensä, niin että -häneen nähden voitiin tehdä miten vain haluttiin. Hän oli yhäti sangen -kaunis, ja hänen käytöksensä oli niin vienoa ja miellyttävää, etteivät -hänen hoitajansa pitäneet mitään uhrausta hänen takiansa liian suurena. -Talven kuluttua toipui hän silminnähtävästi. Hän voi jo kuljeskella -huoneessa, ja hänen huulilleen ja poskilleen palasivat entiset -punavärit. Nuori taiteilija, joka jo ensi kerran tytön nähdessään oli -tuntenut kiintymystä häneen, tunsi sydämensä hehkun syttyvän -ilmiliekkiin. Joka päivä kävi hän hänen luonaan ja ryhtyi viimein -muovailemaan hänen kuvaansakin. Hänen nimensä, hänen synnyinmaansa ja -hänen sydänsurunsa aiheuttivat sen, että hän suunnitteli kuvan -Kleopatraksi. Minä kysyin häneltä, miksi hän oli sen vielä -maalannutkin. -- 'Olin', vastasi hän, 'niin mielettömästi rakastunut -kaikkeen hänessä, aina hänen kynsiensä muodosta siniseen tatuoituun -merkkiin hänen käsivarressaan, etten voinut rauhoittua, ennenkuin olin -jäljentänyt hänet kiveen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Toivoin -työn kestäessä voivani tehdä hänet suosiollisemmaksi itseäni kohtaan, -mutta pian huomasin toiveeni turhiksi. Koskaan ei hän koittanut vetää -minua lähemmäksi itseään, ja minun intohimoni, jota lopulta en enää -voinut salata, näytti herättävän hänen sääliänsä hivelemättä kuitenkaan -kertaakaan hänen itserakkauttaan.' -- Hän kuului toiselle, oli hän -vastannut hänen itsepintaisiin ja kiihkeisiin rakkaudentunnustuksiinsa. -Niin kauan kuin tuo toinen oli elossa, tekisi hän syntiä Jumalaa -vastaan, jos hän menisi naimisiin jonkun toisen kanssa. - -"Sitten oli hän pyytänyt, että hän jollakin tavoin koittelisi hänen -rakkauttaan ja uskollisuuttaan. Hän ei voinut kestää sitä, että hän -vähitellen murhasi itsensä jonkun uskottoman ihmisen takia. Silloin -vastasi Kleopatra hänelle, että jos hän tahtoi tehdä jotakin hänen -hyväkseen, niin matkustaisi hän Saksaan kyselemään, oliko hänen -rakastettunsa vielä hengissä. Hän ei tosin voinut ilmoittaa hänelle -muuta kuin ristimänimeni ja että olin matkustanut Berliniin; mutta hän -oli tarkoin kuvannut hänelle ulkomuotoni ja käskenyt hänen ottamaan -kuvan mukaansa. Kun minä näkisin sen, muistaisin minä kaiken. Ja hän -olikin matkustanut, osaksi tehdäkseen hänen mielikseen ja osaksi -paetakseen toivotonta rakkauttaan. Kuitenkaan ei hän aikonut etsiä -minua, sillä hän ei luonnollisesti voinut suoda minua hänelle. -Ainoastaan lupauksensa täyttääkseen oli hän saapunut Berliniin, mutta -joutui täällä suureen puutteeseen ja oli pakoitettu myymään tuon kuvan, -ainoan omaisuutensa. Myöskin toivoi hän voivansa vapautua hyödyttömästä -tuskastaan samalla kertaa kuin kuvastakin. Mutta pian oli hän katunut -tekoaan ja palannut taidekauppiaalta kysymään, voiko kaupan vielä -peruuttaa. Saatuaan nyt takaisin kalliin aarteensa oli hän niin -onnellinen, ettei hän lainkaan muistanut, _ketä_ hänen oli kiittäminen -siitä. Mutta lähetessämme Dijon'ia tuli hän yhä vaiteliaammaksi ja -levottomammaksi. Millaiseksi _minä_ tunsin mielialani, sen voit kyllä -hyvin arvata. Millaisessa tilassa tapaisin hänet ja mitä sitten -tapahtuisi? Ellei kuume olisi jo entuudeltaan hehkunut suonissani -ja sumentanut järkeäni, en varmaankaan olisi voinut kestää -kahtakymmentäneljää tuntia noita lohduttomia kysymyksiä, jotka -risteilivät ajatuksissani, vaan olisivat ne pakahduttaneet sydämeni. - -"Varhain aamulla saavuimme me Dijon'iin. Seuralaiseni, yhtä vähän kuin -minä itsekään, ei ollut yön kuluessa voinut hetkeksikään ummistaa -silmiään. Hän näytti tavattoman kalpealta ja riutuneelta, ja minä -huomasin hänen tuskin voivan pysyä pystyssä. Itse sen sijaan olin kuin -kuumeelta siivet saanut. Niin menimme hänen enonsa taloon. Seuralaiseni -näytti alakuloiselta ja pelokkaalta, mutta minä en tuntenut mitään -erikoista tunnetta. Sisähuoneesta kuului naisääniä, muuan mustapukuinen -nainen avasi meille oven, ja ensi näkemäni oli ruumiskirstu keskellä -huonetta. Minulla oli vielä niin paljon voimia jäljellä, että voin -astua lähemmäksi, katsahtaa noita kalpeita, heikosti hymyileviä kasvoja -ja kuulla kerrottavan hänen kuolleen kolme yötä sitten, _juuri samana -yönä, jolloin hän oli ilmestynyt minulle_. Sitten kaaduin tiedottomana -ruumiskirstun viereen, ja vasta useiden, useiden viikkojen kuluttua -heräsin jälleen tuntoihini. - -"Olinko minä ansainnut sen, että enkeli istui vuoteeni ääressä ja -hymyili minulle ilokyyneleiden lävitse? Oi, ystäväni, jos on olemassa -kiirastuli, joka jalostaa katuvaiset syntiset ansiokkaiksi taivaaseen, -niin olen minä kulkenut tuon tulen lävitse kuumeöitteni kauheita unia -kestäessäni. Ja kuitenkaan en voinut uskoa olevani vapautettu. Minun -täytyi ensin kokea, miten paljon armahtavaisuutta naissydän voi -sisältää. Saatuaan tietää palvelijoiltani, joille tuo nuori taiteilija -oli ilmoittanut sairastumiseni, millaisessa tilassa olin, eivät mitkään -esteet voineet pidättää Ceciliaa tätinsä seurassa matkustamasta -luokseni ja astumasta noiden kunnon ihmisten sijaan, jotka siihen -saakka olivat hoitaneet minua ja pitäneet huolta tiedottomasta -ruumiistani. Hän oli tuskin päivääkään istunut vuoteeni ääressä, kun jo -houraillessani olin kertonut hänelle kaiken sen, jonka sinä säälistä -olit häneltä salannut. Mutta nähtävästi sai hän samalla selville, -kuinka syvälle sydämeeni hänen kuvansa oli painunut! -- -- -- - -"Nyt jo riittää! Me olemmekin jo perillä, ja tuolla, tuon valaistun -akkunan takana odottaa hän meitä. Tule, kunnon ystäväni! Koittakaamme -eikö armonsaanutkin vielä kerran voi tuntea itseään iloiseksi ja -onnelliseksi." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KLEOPATRA*** - - -******* This file should be named 61060-8.txt or 61060-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/6/61060 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61060-8.zip b/old/61060-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d75dbf7..0000000 --- a/old/61060-8.zip +++ /dev/null |