diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61067-8.txt | 9392 | ||||
| -rw-r--r-- | old/61067-8.zip | bin | 173285 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9392 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..ac9c3b4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #61067 (https://www.gutenberg.org/ebooks/61067) diff --git a/old/61067-8.txt b/old/61067-8.txt deleted file mode 100644 index b0e00fb..0000000 --- a/old/61067-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9392 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Lännen tähtien alla, by Zane Grey, Translated -by A. J. Salonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Lännen tähtien alla - - -Author: Zane Grey - - - -Release Date: January 1, 2020 [eBook #61067] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄNNEN TÄHTIEN ALLA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -LÄNNEN TÄHTIEN ALLA - -Kirj. - -ZANE GREY - -Suomentanut - -A. J. Salonen - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - -Laidunten herrasmies. -Matkustus auringonnoususta auringonlaskuun. -Karjantarkastus. -Eräs lahja ja kauppa. -Hänen Majesteettinsa karjatalo. -Uusi päällysmies. -Guerillajoukkio. -Ystäviä Idästä. -Rosvoja. -Kallionhuiput. -Don Carlos. -El Cajonin sheriffi. -Salaisuus. -Matkan päässä. - - - - -Laidunten herrasmies - - -Kun Madeline Hammond astui junasta El Cajonissa, Uudessa Meksikossa, -oli jo melkein puoliyö. Tällöin hän sai ensivaikutelmansa paikasta: -vaaleina vilkkuvien tähtien alla näkyi pimeästä vain kylmätuulinen ja -eloton seutu. - -"Neiti, täällä ei ole ketään teitä vastassa", sanoi junailija -jokseenkin levottomasti. - -"Minä sähkötin veljelleni", vastasi Madeline. "Kun juna myöhästyi tällä -tavoin, hän ehkä väsyi odottamiseen. Hän on täällä kohta. Mutta ellei -hän tulisi -- kai minä löydän hotellin?" - -"Täällä on asuntoja saatavana. Hakekaa asemapäällikkö näyttämään -teille. Suonette anteeksi, mutta tämä ei ole teidän kaltaisellenne -naiselle sopiva paikka olla yöllä yksin. Tämä on alkeellinen pieni -kaupunki -- enimmäkseen meksikolaisia, kaivosmiehiä ja cowboyta. Ja he -pitävät kemuja koko lailla. Sen lisäksi on vallankumous rajan toisella -puolen herättänyt jonkin verran levottomuutta pitkin rajaviivaa. Neiti, -arvatakseni olette kyllin turvassa, jos..." - -"Kiitos. En pelkää ollenkaan." - -Kun juna lähti taas liikkeelle, käveli neiti Hammond niukasti valaistua -asemaa kohti. Kun hän oli aikeissa astua sisään, kohtasi hän -meksikolaisen, jonka kasvot olivat piilossa leveäreunaisen sombreron -alla ja jolla oli peite heitettynä hartioille. - -"Onko täällä ketään ottamassa vastaan neiti Hammondia?" kysyi nuori -nainen. - -"En tiedä", vastasi toinen peitteen alta ja laahusti varjojen sekaan. - -Neiti Hammond astui tyhjään odotushuoneeseen. Öljylampusta virtasi -samea keltainen valo. Lippuluukku oli auki ja sen lävitse hän näki, -ettei pienessä huoneessa sen takana ollut asemapäällikköä eikä -sähköttäjää. Sähkölennätin naputteli heikosti. - -Madeline Hammond seisoi koputtaen sievällä jalallaan lattiaa ja vertasi -huvikseen vastaanottoaan El Cajonissa siihen, mikä hänellä oli ollut -lähtiessään junasta Grand Centralissa. Ainoa kerta, jolloin hän saattoi -muistaa milloinkaan olleensa näin yksin, oli kerran, kun hän ei -kohdannut kamarineitoansa ja junaansa muutamassa paikassa Versailles'n -ulkopuolella -- seikkailu, joka oli muodostanut romaanin ja -miellyttävän keskeytyksen hänen tarkasti vartioidun elämänsä kulussa. -Hän meni odotussalin yli ikkunan luo ja katseli ulos pitäen huntuaan -sivulla. Alussa hän saattoi erottaa vain muutamia himmeitä valoja, -mutta kun hänen silmänsä tottuivat pimeyteen, näki hän jalomuotoisen -hevosen seisovan lähellä ikkunaa. Toisella puolen oli autio tori. Tai -jos se oli katu, oli se laajin, minkä Madeline oli milloinkaan nähnyt. -Himmeät valot loistivat matalista laakeakattoisista rakennuksista. Hän -saattoi erottaa monen hevosen tummat hahmot, jotka seisoivat -liikkumattomina. Ikkunalasissa olevan aukon kautta tuli kylmä viima ja -sen mukana virtaili sisään ääni, joka tuntui törkeältä hänen korvissaan --- se oli epäsointuinen sekoitus naurua ja huutoa sekä kenkien kopinaa -gramofonin äänekkään musiikin tahdissa. - -"Lännen ilonpitoa", mietti neiti Hammond lähtiessään ikkunan luota. -"Mutta mitä tehdä? Minä odotan täällä. Ehkä asemapäällikkö palaa pian -tai Alfred tulee minua hakemaan." - -Kun hän istuutui odottamaan, muisteli hän mielessään syitä, jotka -olivat aiheuttaneet tämän tilanteen. Että Madeline Hammond olisi yksin -myöhäisellä hetkellä pienellä, likaisella Lännen rautatieasemalla, oli -tosiaankin merkillistä. - -Hänen tyttövuosiensa viimeisiä aikoja oli häirinnyt hänen elämänsä -ainoa onneton kokemus -- hänen veljensä joutui vanhempiensa epäsuosioon -ja lähti kotoa. Hän laski eräänlaisen mietiskelevän mielenlaadun -alkaneen tästä ajasta, samoin tyytymättömyytensä siihen loistavaan -elämään, jonka yhteiskunta tarjosi hänelle. Vaihdos oli ollut niin -asteittainen ja tasainen ennen kuin hän huomasi sen. Jonkin aikaa -toimelias ulkoilmaelämä -- golf-peli, tennis ja purjehtiminen -- esti -tätä huomiota tulemasta sairaalloiseksi itsetutkisteluksi. Tuli aika, -jolloin huvituksetkin kadottivat viehätyksensä ja silloin hän luuli -olevansa tosiaan henkisesti sairas. Matkustaminenkaan ei auttanut -häntä. - -Seurasi kuukausimäärin levottomuutta ja uteliaan tuskallista -mietiskelyä siitä, ettei hänen asemansa, hänen rikkautensa, hänen -saavuttamansa suosio tyydyttänyt häntä. Hän luuli eläneensä kaikki -tytön haaveet tullakseen maailmannaiseksi. Ja hän oli jatkanut niin -kuin ennenkin kimaltelevaa näytelmää, mutta ei enää totuudelle sokeana --- että nimittäin hänen ylellisessä elämässään ei ollut mitään, joka -olisi tehnyt sen merkittäväksi. - -Kun näyttämö muuttui, kadotti hän tuon uuden epämääräisen rauhan -tunteen ja kääntyi ärtyneenä poispäin näyttämöltä. Hän katseli pitkää, -kaarevaa aitioriviä, joka edusti hänen maailmaansa. Se oli hienoa ja -loistavaa maailmaa -- sen muodosti rikkaus, hienostuneisuus, sivistys, -kauneus ja hyvä syntyperä. Hän, Madeline Hammond, oli osa siitä. Hän -hymyili, hän kuunteli, hän puhui miehille, jotka silloin tällöin -tulivat Hammondin aitioon, ja hän tunsi, ettei ollut hetkeäkään -itselleen luonnollinen ja uskollinen. Hän mietiskeli, miksi nämä -ihmiset eivät voineet olla jollakin tavoir toisenlaisia. Mutta hän ei -voinut sanoa, minkälaisia här tahtoi heidän olevan. Jos he olisivat -olleet erilaisia, eivät he olisi sopineet tähän paikkaan -- niin, he -eivät olisi olleet siellä ollenkaan. Mutta kuitenkin heiltä puuttui -jotakin. - -Ja huomatessaan, että hän menisi jollekulle näistä miehistä, jos hän ei -nousisi kapinaan, oli hänet vallannut suuri väsymys, jäätävä ja -sairaaksi tekevä tunne, että elämä oli tullut hänelle vastenmieliseksi. -Hän oli väsynyt hienoon seurapiiriin. Hän oli väsynyt huolettomiin -miehiin, jotka vain halusivat miellyttää häntä. Hän oli väsynyt siihen, -että häntä juhlittiin, ihailtiin ja rakastettiin. Hän oli väsynyt -ihmisiin, meluun ja ylellisyyteen. Hän oli väsynyt itseensä! - -Rohkeasti maalatun lavastuksen autiudessa ja kiihkottomissa tähdissä -hän oli väläykseltä nähnyt jotakin, joka vaikutti hänen sieluunsa. -Tunne ei ollut kestävä. Hän ei voinut uudistaa sitä. Hän kuvitteli, -että itse näyttämön rohkeus oli vedonnut häneen. Hän arvasi, että -maalari oli löytänyt innoitusta, iloa, voimaa ja tyyneyttä karussa -luonnossa. Ja vihdoinkin hän tiesi, mitä hän tarvitsi: olla yksin, -miettiä pitkiä tunteja, katsella yksinäisiin, hiljaisiin, pimeneviin -avaruuksiin, tarkastella tähtiä, tutkia sieluaan ja löytää todellinen -itsensä. - -Vasta silloin hän oli ajatellut mennä katsomaan veljeään, joka oli -mennyt länteen koettamaan onneaan karjanhoitajana. Sattui siten, että -hänellä oli ystäviä, jotka aikoivat juuri lähteä Kaliforniaan, ja hän -teki nopean päätöksen mennä heidän mukanaan. Kun hän rauhallisesti -ilmoitti aikomuksensa, oli hänen äitinsä huudahtanut säikähdyksissään -ja hänen isänsä tuijottanut häneen jouduttuaan muistamaan perheen -mustaa lammasta. - -"Mitä, Madeline! Sinä tahdot nähdä sen villin pojan!" - -Sitten hän oli taas joutunut sen vihan valtaan, jota hän yhä tunsi -itsepäistä poikaansa kohtaan. Hän oli kieltänyt Madelinea menemästä. -Mutta Madeline oli osoittanut tahdonlujuutta, jota hänen ei koskaan -tiedetty omanneen. Hän pysyi kannallaan ja muistutti olevansa -kaksikymmentäneljä vuotta vanha ja oma määrääjänsä. Lopuksi hän oli -päässyt voitolle. - -Hänen päätöksensä käydä tervehtimässä veljeä oli liian kiireisesti -tehty ja vaikutti sen, ettei hän voinut kirjoittaa veljelle. Niinpä hän -oli sähköttänyt tälle New Yorkista ja samaten päivää myöhemmin -Chicagosta. Ei mikään olisi saanut häntä kääntymään takaisin. Madeline -oli suunnitellut saapuvansa El Cajoniin kolmantena päivänä lokakuuta, -veljensä syntymäpäivänä, ja hän oli onnistunut aikeessaan, vaikka hän -tulikin viime hetkellä. Juna oli myöhästynyt useita tunteja. Oliko -hänen tiedonantonsa tullut Alfredille vai ei, sitä hän ei voinut sanoa. -Tosiasia oli se, että hän oli saapunut, mutta veli ei ollut ottamassa -vastaan. - -Ei tarvittu pitkää aikaa, kun menneisyyden ajatukset väistyivät hetken -todellisuuden tieltä. - -"Toivon ettei Alfredille ole tapahtunut mitään pahaa", sanoi hän -itsekseen. "Hän jaksaa hyvin ja menestyy loistavasti, kirjoitti hän. -Tosin se tapahtui kauan sitten, mutta hänhän ei kirjoita usein. Hänen -on hyvä olla. Pian hän tulee, ja miten iloiseksi minä silloin -tulenkaan! Onkohan hän mahtanut muuttua?" - -Madelinen istuessa odottamassa keltaisessa hämärässä hän kuuli -lennätinkoneen heikon, ajoittain kuuluvan nakutuksen, lankojen matalan -surinan, rautakenkäisen kavion polkaisun ja etäistä naurua, joka nousi -tanssin äänten yli. Nämä jokapäiväiset asiat olivat hänelle uusia. Ja -tässä hän istui pienellä likaisella asemalla sähkölankojen valittaen -suristessa yksinäistä lauluaan tuulessa. - -Heikko ääni, joka muistutti ohuiden ketjujen kilinää, veti puoleensa -Madelinen huomion. Sitten kuului astuntaa. Ovi lennähti auki ja sisään -astui suuri mies. Madeline huomasi, että kilinä tuli miehen -kannuksista. Mies oli cowboy. - -"Olisitteko hyvä ja neuvoisitte minut hotelliin?" kysyi Madeline -nousten. - -Cowboy otti sombreron päästään ja heilauksessa, jonka hän sillä teki, -sekä sitä seuraavassa kumarruksessa oli eräänlaista karkeata -kohteliaisuutta huolimatta niiden liioitellusta sävystä. Hän astui -kaksi pitkää harppausta tyttöä kohti. - -"Lady, oletteko naimisissa?" - -Menneinä aikoina oli neiti Hammondin huumorintaju auttanut häntä usein -pahastumasta arveluttavissa tilanteissa. Hän pysyi hiljaa ja kuvitteli, -miten hyvä oli että huntu peitti hänen kasvonsa. Häntä oli valmisteltu -siihen, että cowboyt olivat jokseenkin kummastuttavia, ja häntä oli -varoitettu nauramasta heille. - -Tämä herrasmies kumartui varovasti ja nosti tytön vasemman käden. Ennen -kuin tämä tointui ällistyksestään, oli toinen vetänyt pois hänen -hansikkaansa. - -"Hieno käsi, mutta ei vihkimäsormusta", puhui mies venytellen sanoja. -"Lady, olen iloinen huomatessani, ettette ole naimisissa." - -Hän päästi tytön käden ja antoi käsineen takaisin. - -"Ymmärrättehän, tämän kaupungin ainoa hotelli ei kernaasti ota vastaan -naimisissa olevia naisia." - -"Todellakin?" sanoi Madeline koettaen älytä tilanteen. - -"Varmasti", jatkoi mies. "Vaikeata hotellille pitää naimisissa olevia -naisia. Karkottaa pojat pois. Ymmärrättehän, tämä ei ole Reno." - -Sitten hän nauroi poikamaisesti. Silloin huomasi Madeline, että hän oli -puolijuovuksissa. Kun tyttö vaistomaisesti perääntyi, ei hän ainoastaan -katsonut miestä terävämmin, vaan asettui niin, että valo loisti -paremmin tämän kasvoille. Ne olivat kuin punaista pronssia, lohkeat, -karkeat ja terävät. Mies nauroi taas kuin hyvillään ja nauru tuskin -muutti hänen piirteittensä kovaa ilmettä. Cowboy oli loukannut häntä, -mutta mitä miehen mielessä olikaan, ei tarkoituksena ollut kuitenkaan -häväistä. - -"Olen hyvin kiitollinen, jos neuvotte minut hotelliin", sanoi tyttö. - -"Lady, te odotatte täällä", vastasi toinen hitaasti. "Minä menen -hakemaan kantajaa." - -Tyttö kiitti ja kun mies meni ulos sulkien oven, istuutui hän tuntien -helpotusta. Odottaessaan hän huomasi taas kuuntelevansa langoissa -valittavaa tuulta. Ulkopuolella seisova hevonen alkoi tömistellä ja -hirnahti. Sitten kuuli Madeline nopeata kopinaa, ensin matalana ja -sitten äänekkäämpänä, kunnes tunsi sen hevosten laukkaamiseksi. Hän -meni ikkunan luo toivoen että hänen veljensä oli tullut. Mutta kopina -kasvoi meluksi, varjoja lensi ohitse -- laihoja hevosia, liehuvia -harjoja ja häntiä, ratsastajilla sombrerot päässä, kaikki omituisen -villejä hänen silmissään. Muistaen junailijan sanat hän oli hieman -levoton. Tomupilvet varjostivat himmeät valot ikkunoista. Sitten tuli -hämäryydestä näkyviin kaksi olentoa, toinen suurikokoinen ja toinen -hoikka. Cowboy palasi kantajan kanssa. - -Raskaita askelia kuului ja sitten ovi äkkiä avautui kirskuen. Cowboy -astui sisään vetäen mukanaan olentoa, jonka ulkoasu oli sekaisin -- -pappia, jonka viitta oli ilmeisesti joutunut epäkuntoon kiinniottajan -tempauksesta. Oli selvää että padre oli kauhistunut. - -Madeline Hammond tuijotti pikku miestä, joka oli kalpea ja kauhuissaan, -ja vastalause värisi hänen huulillaan. Mutta sitä ei lausuttu, sillä -puolijuopunut cowboy näytti nyt kylmältä, julmasti hymyilevältä -paholaiselta ja ojentaen pitkän käsivartensa hän tarttui tyttöön -lennättäen hänet takaisin penkille. - -"Te pysytte siinä!" määräsi hän. - -Vaikka hänen äänensä ei ollut tyly, sai se tytön tuntemaan itsensä -voimattomaksi. Ei kukaan ollut milloinkaan puhutellut häntä sellaisella -äänellä. Nainen hänessä totteli -- ei ylpeä Madeline Hammond -semmoisenaan. - -Padre kohotti ristissä olevat kätensä kuin rukoillen henkensä puolesta -ja alkoi kiireesti puhua espanjaa. Madeline ei ymmärtänyt. Cowboy veti -esiin suuren revolverin ja heilutteli sitä papin kasvojen edessä. -Sitten hän laski sen ilmeisesti tähdätäkseen papin jalkoihin. Näkyi -punainen leimahdus ja sitten kuului laukaus, joka tyrmistytti -Madelinen. Huone täyttyi savusta ja ruudinhajusta. Madeline ei -pyörtynyt eikä edes sulkenut silmiään, mutta hän tunsi olevansa kiinni -kylmissä pihdeissä. Kun hän saattoi nähdä selvästi savun lävitse, tunsi -hän helpotuksen tunnetta siitä, ettei cowboy ollut ampunut padrea. -Mutta mies heilutteli yhä asettaan ja laahasi uhriaan tytön luokse. -Mikä saattoikaan olla juopuneen tarkoitus? Sen täytyi olla -- varmasti -se oli kuje. Madelinella oli hämärä muisto Alfredin ensimmäisistä -kirjeistä, jotka kuvailivat cowboyien erikoisenlaatuisia huveja. Sitten -hän muisti erään elokuvan, jonka oli nähnyt: cowboyt tekemässä -eriskummallista pilaa yksinäiselle koulunopettajalle. Heti kun Madeline -ajatteli sitä, hän oli varma siitä, että Alfred valmisti hänelle -pienen, hurjan Lännen hauskutuksen. Hän saattoi tuskin uskoa siihen, -mutta sen täytyi olla totta. Alfred luultavasti seisoi nyt oven tai -ikkunan ulkopuolella nauraen sisaren hämmennystä. - -Suuttumus hillitsi Madelinen kauhun. Hän nousi pystyyn ja lähti ovea -kohti. Mutta cowboy sulki hänen tiensä -- tarttui hänen käsivarsiinsa. -Silloin Madeline arvasi, ettei hänen veljellään voinut olla mitään -osuutta tässä. Tämä ei ollut mikään kuje. Tämä oli jotakin, joka -tosiaan tapahtui, joka oli todellista, joka uhkasi. Hän koetti -vääntäytyä irti tuntien tulistuneensa siitä, että juopunut lurjus koski -häneen. Tasapaino, arvokkuus, sivistys -- kaikki hankitut ominaisuudet -pakenivat taisteluhalua. Hän oli voimakas. Hän taisteli epätoivoisesti. -Mutta mies pakotti hänet takaisin. Madeline ei ollut milloinkaan -tiennyt, että ihminen saattaisi olla noin vahva. Ja sitten miehen -kylmästi hymyilevät kasvot heikonsivat Madelinea, kunnes hän vaipui -vavisten penkkiä vasten. - -"Mitä -- te -- tarkoitatte?" läähätti hän. - -"Kultaseni, hellitähän vähän suitsia", vastasi toinen rattoisasti. - -Madeline luuli näkevänsä unta. Hän ei voinut ajatella selvästi. Kaikki -oli ollut liian nopeata, liian kauheata hänen ymmärtääkseen. Mutta hän -ei ainoastaan nähnyt miestä, vaan myös tunsi hänen voimakkaan -läsnäolonsa. Ja vapiseva pappi, sininen savuhattara, ruudinhaju -- ne -eivät olleet epätodellisia. - -Sitten leimahti aivan hänen silmiensä edessä toinen sokaiseva liekki ja -hänen korvansa juurella jyrisi toinen laukaus. Kykenemättä seisomaan -liukui Madeline penkille. Hänen havaintokykynsä kieltäytyi tekemästä -selkoa siitä mitä tapahtui muutamien seuraavien hetkien aikana, mutta -kun hänen mielensä vähän tasaantui, kuuli hän kuin unessa padren -sanelevan kiireisesti vieraita sanoja. Se loppui ja sitten cowboyn ääni -herätti hänet. - -"Lady, sanokaa 'kyllä'. Sanokaa se -- nopeaan! Sanokaa se -- kyllä." - -Pelkän mielijohteen takia, vastustamattoman voiman takia hän lausui -sanan 'kyllä'. - -"Ja nyt, lady -- voidaksemme lopettaa tämän sopivalla tavalla -- mikä -on nimenne?" - -Yhä totellen konemaisesti hän sanoi sen miehelle. - -Mies tuijotti hetken ikään kuin nimi olisi herättänyt mielikuvayhtymiä -hiukan sumentuneessa mielessä. Hän nojautui taaksepäin epävarmasti. -Madeline kuuli hänen hengityksensä aiheuttaman puhalluksen, -jonkinlaisen kovan puuskan. - -"Mikä nimi?" kysyi mies. - -"Madeline Hammond. Minä olen Alfred Hammondin sisar." - -Mies nosti kätensä ja pyyhki pois jotakin kuviteltua silmiensä edestä. -Sitten hän kumartui Madelinen yli käsi vavisten ja tapaili hänen -huntuaan. Mutta ennen kuin hän saattoi koskettaa sitä, sysäisi tyttö -sen syrjään paljastaen kasvonsa. - -"Ette kai -- ole -- Majesty Hammond?" - -Miten ihmeellistä -- ihmeellisempää kuin mikään mitä Madelinelle oli -tapahtunut -- oli kuulla tuo nimi cowboyn huulilta! Sillä nimellä hän -oli tuttavapiireissä tunnettu, vaikka vain hänen läheisimmillään ja -rakkaimmillaan oli oikeus käyttää sitä. Nyt se sai eloon hänen -tylsyneen havaintokykynsä ja hän sai ponnistellen taas hallituksi -itsensä. - -"Te olette Majesty Hammond", vastasi mies ja tällä kertaa hän pikemmin -vakuutti kuin kysyi. - -Madeline nousi ja katseli toista kasvoihin. - -"Niin olen." - -Mies työnsi aseensa takaisin koteloon. - -"No luulenpa ettemme jatka tätä sitten." - -"Mitä? Ja miksi pakotitte minut sanomaan papille 'kyllä'." - -"Se oli keino, johon turvauduin näyttääkseni hänelle, että te olitte -halukas menemään naimisiin." - -"Oh! -- Te -- te ..!" Madelinelta puuttui sanoja. - -Tämä sai cowboyn toimimaan. Hän tarttui padreen ja veti häntä ovea -kohti kiroillen ja uhaten, epäilemättä käskien häntä salaamaan jotakin. -Sitten hän tyrkkäsi papin kynnyksen yli ja jäi seisomaan. - -"Tässä -- odottakaa -- odottakaa minuutti, neiti -- neiti Hammond", -sanoi hän käheästi. "Te voisitte joutua huonompaankin seuraan kuin -minun. -- Vaikka luulen, ettette varmasti ajattele niin. Odottakaahan -minuutti." - -Madeline seisoi vavisten ja hehkuen vihasta. Ovesta hän näki valkoiset -tähdet tummansinisellä taivaalla. Ne näyttivät hänestä yhtä -epätodellisilta kuin kaikki muukin tänä merkillisenä yönä. Ne olivat -kylmiä, loistavia, korkealla ja kaukana, ja katsoessaan niihin hän -tunsi vihansa vähenevän ja tekevän hänet rauhalliseksi. - -Cowboy kääntyi ja alkoi puhua: - -"Tehän huomaatte -- minä olin kokolailla sekaisin. Täällä oli juhlat -- -ja häät. Minä teen hulluja tekoja, kun olen päissäni. Löin vedon, että -menen naimisiin ensimmäisen tytön kanssa, joka tulee kaupunkiin. Jos -teillä ei olisi ollut huntua -- toverit tekivät pilaa minusta..." - -Hän ei voinut seisoa hiljaa: hiki nousi helminä hänen otsalleen; hän -pyyhki pyyhkimistään kasvojaan kaulaliinallaan ja hengitti niin kuin -mies, joka on kestänyt kovia ponnistuksia. - -"Tehän huomaatte -- minä olin kelpo..." aloitti hän. - -"Selitykset eivät ole tarpeellisia", keskeytti toinen. "Olen hyvin -väsynyt -- pulassa. Aika on myöhäinen. Onko teillä pienintäkään -aavistusta siitä, mitä tarkoittaa olla herrasmies?" - -Miehen pronssiset kasvot hehkuivat liekehtivän punaisina. - -"Onko veljeni täällä kaupungissa tänä yönä?" jatkoi Madeline. - -"Ei, hän on karjatalollaan." - -"Mutta minä sähkötin hänelle." - -"Luultavasti on sanoma hänen laatikossaan postitoimistossa. Hän tulee -kaupunkiin huomenna. Hän laivaa karjaa Stillwellille." - -"Sitten minun täytyy mennä hotelliin. Oletteko niin ystävällinen..." - -Jos toinen kuuli hänen viimeiset sanansa, ei hän ainakaan näyttänyt -kuulleen niitä. Ulkopuolelta kuuluva melu oli saanut hänen huomionsa -puoleensa. Miesten ja naisen ääniä kuului avoimen oven lävitse. Sitten -naisen ääni, joka kiireisenä ja katkonaisena kohosi korkeammalle, -kuului kuin vetoaisi turhaan. - -Cowboyn käytös sai Madelinen hätkähtäen odottamaan jotakin pelottavaa. -Hän ei pettynytkään. Ulkoa kuului meteliä -- tukahdutettu laukaus, -ähkinää, kaatuvan ruumiin jysähdys, naisen matala huudahdus ja askelia, -jotka menivät poispäin kuin paeten. - -Madeline Hammond nojautui voimattomana taaksepäin istuimellaan, kylmänä -ja sairaana, ja hetken ajan hänen korvansa jyskyttivät toisella -puolella tietä olevain tanssijain poljennan sekä kehnon musiikin -tahdissa. Sitten ilmestyivät avonaiselle ovelle tytön kärsivät kasvot -mustien hiusten kehystäminä. Tyttö tarttui ruskealla kädellä -ovenpieleen ja piteli siitä kuin kannattaakseen itseään pystyssä. - -"Señor -- Gene!" huudahti hän ja hämmästynyt, iloinen jälleentunteminen -karkotti äkkiä hänen kauhunsa. - -"Bonita!" Cowboy juoksi tytön luo. "Oletko loukkaantunut?" - -"En!" - -Mies tarttui tyttöön: - -"Minä kuulin -- jotakuta ammuttiin. Oliko se Danny?" - -"Ei." - -"Ampuiko Danny? Sano minulle." - -"Ei." - -"Olenpa sitten iloinen. Ajattelin, että Danny oli sekaantunut tähän. -Hänellä oli Stillwellin rahoja pojille -- pelkäsin... Sano, Bonita, -muuten joudut ikävyyksiin. Kuka oli kanssasi? Mitä te teitte?" - -"Ne riitelivät minusta. Minä vain tanssin vähän, hymyilin vähän ja he -riitelivät. Minä pyysin niitä olemaan siivosti..." - -"Ota minun hevoseni ja mene Peloncilloon päin. Bonita, lupaa pysyä -poissa El Cajonista." - -Mies vei hänet ulos. Madeline kuuli hevosen korskuvan ja purevan -kuolaimiaan. Cowboy puhui matalalla äänellä. Vain muutamia sanoja -saattoi ymmärtää: - -"Jalustimet -- odota -- pois kaupungista -- vuori -- polku -- nyt -ratsasta!" - -Seurasi hetken hiljaisuus ja sen rikkoi kavioiden töminä ja hiekan -narskunta. Sitten Madeline näki vilaukselta tuulen liehuttaman -kaulaliinan ja tukan sekä pienen olennon satulassa. Hevonen erottautui -mustana himmeätä valojuovaa vasten. Sen juoksussa oli jotakin villiä ja -loistavaa. - -Seuraavassa tuokiossa cowboy ilmestyi taas ovelle. - -"Neiti Hammond, luulen että meidän täytyy lähteä nopeasti tiehemme -täältä. On sattunut huonoja asioita. Ja juna on tulossa." - -Madeline kiiruhti ulos uskaltamatta katsoa taakseen tai sivullensa. -Hänen oppaansa astui nopeasti. Tytön oli miltei juostava pysyäkseen -rinnalla. Monet mielenliikutukset hämmensivät häntä. - -Huomatessaan että hänet oli viety talorivin taakse sanoi hän: - -"Mihin te viette minut?" - -"Florence Kingsleyn luo", vastasi mies. - -"Kuka hän on?" - -"Luulenpa, että hän on veljenne paras ystävä täällä." - -Madeline pysyi vielä muutamia hetkiä cowboyn rinnalla ja sitten hän -pysähtyi. Yhtäkkiä hän huomasi, kuinka vähän hyötyä hänellä oli ollut -kasvatuksestaan tämänlaisia kokemuksia varten. Cowboy, joka ei nähnyt -häntä, astui takaisin muutamat välillä olevat askelet. Sitten hän -odotti, yhä vaiteliaana. - -"On niin pimeätä, niin yksinäistä", sopersi tyttö. "Miten minä -tiedän... Minkä vakuuden voitte antaa minulle, ettette -- ettei minulle -tapahdu mitään ikävyyksiä, jos menen eteenpäin." - -"En mitään vakuutta, neiti Hammond, paitsi että olen nähnyt kasvonne." - -Tästä omituisesta vastauksesta sai Madeline luottamusta mennäkseen -eteenpäin cowboyn kanssa. Mikä vastaus tahansa olisi kelvannut hänelle, -jos se olisi ollut ystävällinen. Hän värisi ajatellessaan, että pitäisi -palata asemalle, jossa hän luuli tapahtuneen murhan, eikä hän tuntenut -halua kuljeskella yksin pimeässä. - -Opas kääntyi polulta ja koputti erään matalakattoisen talon ovelle. - -"Halloo -- kuka siellä?" kuului syvä ääni. - -"Gene Stewart", sanoi cowboy. "Kutsukaa Florence -- pian!" - -Seurasi askelten kolinaa sekä ihmisten ääniä. Madeline kuuli naisen -huudahtavan: - -"Gene täällä, vaikka kaupungissa on tanssit! Jokin on hullusti." - -Valo leimahti ja loisti kirkkaasti. Ovi aukeni ja nainen piti lamppua. - -"Gene! Al ei ole..." - -"Alilla ei ole hätää", keskeytti cowboy. - -Madelinella oli silloin kaksi tunnetta; toinen ihmetteli naisen äänessä -ilmenevän pelästyksen ja rakkauden sävyä ja toinen oli sanomaton -helpotus siitä että hän oli turvassa veljensä ystävän luona. - -"Täällä on Alin sisar -- tuli tämäniltaisessa junassa", sanoi cowboy. -"Minä satuin olemaan asemalla ja toin hänet sinun luoksesi." - -Madeline tuli esiin varjosta. - -"Onko -- onko hän todellakin Majesty Hammond!" huudahti Florence -Kingsley. - -Hän miltei pudotti lampun ja katsoi niin hämmästyneenä, ettei voinut -uskoa silmiään. - -"Kyllä minä olen", vastasi Madeline. "Juna myöhästyi ja samasta syystä -ei Alfred tavannut minua. Mr Stewart katsoi sopivaksi tuoda minut -teidän luoksenne sen sijaan että olisi vienyt minut hotelliin." - -"Olen iloinen saadessani tavata teidät", vastasi Florence lämpimästi. -"Tulkaa sisään. Olen niin hämmästynyt, että unohdan mitä minun pitäisi -tehdä. Al ei ole maininnut mitään teidän tulostanne." - -"Hän ei varmaankaan saanut sähkösanomaani", sanoi Madeline sisään -astuessaan. - -Florence pani lampun pöydälle. Madeline näki nuoren naisen, jolla oli -hymyilevät, ystävälliset kasvot ja ylenpalttisen tuuheat vaaleat -hiukset, jotka riippuivat hänen aamunuttunsa yli. - -"Nyt Al tulee iloiseksi!" huudahti Florence. "Tehän olette valkoinen -kuin lakana. Olette varmasti väsynyt. Kuinka kauan teidän täytyi -odottaa asemalla? Minä kuulin junan tulevan tunteja sitten. Tämä asema -on yöllä yksinäinen. Jospa olisin tiennyt, että te olitte tulossa! -Tosiaan, te olette hyvin kalpea. Oletteko sairas?" - -"En. Olen vain hyvin väsynyt. Matkustaminen oli raskaampaa kuin -kuvittelin. Minulla oli jokseenkin pitkä aika odottaa saavuttuani -asemalle, mutta en voi sanoa, että siellä olisi ollut yksinäistä." - -Florence Kingsley tutki Madelinen kasvoja tarkoin ja katsoi sitten -vaikenevaa Stewartia pitkään ja merkitsevästi. Sitten hän sulki -huolellisesti ja rauhallisesti toiseen huoneeseen vievän oven. - -"Neiti Hammond, mitä on tapahtunut?" hän kysyi hiljaa. - -"En halua palauttaa mieleeni kaikkea, mitä on tapahtunut", vastasi -Madeline. "Mutta sen sanon Alfredille, että olisin mieluummin tahtonut -tavata apashin kuin cowboyn." - -"Älkää sanoko Alille siten", huudahti Florence. Sitten hän tarttui -Stewartiin ja veti tämän lampun ääreen. "Gene, sinä olet juovuksissa!" - -"Olin kelpo lailla päissäni", vastasi toinen ja painoi päänsä alas. - -"Mitä sinä olet tehnyt?" - -"No, katsohan, Flo, minä vain..." - -"Minun ei tarvitse tietää. Minä voisin sanoa sen. Gene, etkö -milloinkaan opi säädyllisyyttä? Etkö milloinkaan lakkaa juomasta? Sinä -kadotat kaikki ystäväsi. Stillwell on kiintynyt sinuun. Al on ollut -paras ystäväsi. Molly ja minä olemme hartaasti pyytäneet sinua, ja nyt -sinä olet mennyt ja tehnyt -- Jumala ties mitä." - -"Miksi naisten tarvitsee pitää huntuja?" murisi Stewart. "Minä olisin -tuntenut hänet, ellei olisi ollut tuota huntua." - -"Ja sinä et olisi loukannut häntä. Mutta seuraavaa tyttöä olisit, joka -olisi tullut vastaan. Gene, sinusta ei ole toivoa. Nyt sinä menet ulos -täältä etkä tule milloinkaan takaisin!" - -"Flo!" rukoili mies. - -"Minä tarkoitan juuri sitä." - -"Luulenpa sitten, että tulen huomenna takaisin ottamaan lääkkeeni", -vastasi toinen. - -"Uskallapas vain!" huudahti Florence. - -Stewart meni ulos ja sulki oven. - -"Neiti Hammond, te -- te ette tiedä, miten tämä koskee minuun", sanoi -Florence. "Mitä te ajattelettekaan meistä! On niin onnetonta, että -teille sattui tämä. Nyt teillä ehkä ei ole rohkeutta jäädä. Neiti -Hammond, Gene Stewart on paholainen, kun on juovuksissa. Yhtä kaikki -tiedän, että hän ei tarkoittanut mitään pahaa. Tulkaa nyt, älkää -ajatelko sitä enää." Hän otti lampun ja vei Madelinen pieneen -huoneeseen. "Tämä on Lännen tapaan", jatkoi hän hymyillen osoittaessaan -harvoja huonekaluja, "mutta te voitte levätä. Olette aivan turvassa. -Ettekö antaisi minun auttaa itseänne riisuutumaan -- enkö voisi tehdä -jotakin hyväksenne?" - -"Olette hyvin ystävällinen, kiitos siitä, mutta minä voin tulla -toimeen", vastasi Madeline. - -"No hyvää yötä sitten. Mitä pikemmin menen, sitä pikemmin pääsette -levolle. Koettakaa unohtaa, mitä on tapahtunut. Ja ajatelkaa minkä -mainion yllätyksen valmistatte veljellenne huomenna." - -Näin sanoen hän pujahti ulos ja sulki oven. - -Kun Madeline pani kellonsa piirongille, huomasi hän, että se oli jo yli -kahden. Tuntui olevan pitkä aika siitä kun hän oli lähtenyt junasta. -Kun hän oli vääntänyt lampun sammuksiin ja ryöminyt väsyneenä -vuoteeseen, tunsi hän, mitä oli olla liian väsynyt. Hänen aivonsa -surisivat. - -Tuhansia toisiaan pois tunkevia mielteitä tuli, meni ja palasi taas. -Siinä oli junan jyrinää, tömisevien kavioiden ääntä, hänen veljensä -kasvojen kuva sellaisena kuin hän oli ne viimeksi nähnyt viisi vuotta -sitten, pitkä himmeä valorivi, hopeakannuksien kilinä, yö, tuuli, -pimeys, tähdet, tukahdutettu laukaus, kuolemantuskaa osoittava -valittaminen, naisen korvia särkevä huuto. - -Tämä muistojen vuorovesi vyöryi Madelinen yli uudestaan ja uudestaan -sekä menetti asteittain voimansa ja katosi. Kaikki tuska katosi ja hän -tunsi olevansa tuuliajolla. Kuinka pimeä huone olikaan, ja hiljaisuus -oli kuin vaippa. Ei kuulunut ainoatakaan ääntä. Hän oli tullut toiseen -maailmaan. Hän ajatteli vaaleatukkaista Florencea ja Alfredia ja heitä -ihmetellessään hän vaipui uneen. - -Kun hän heräsi, oli huone auringonpaisteen valaisema. Viileä tuuli, -joka puhalsi vuoteen yli, pakotti hänet panemaan kätensä peitteen alle. -Hän tutkisteli laiskasti ja unisesti pienen huoneen saviseiniä, kun hän -äkkiä muisti, missä hän oli ja miten hän oli tullut sinne. - -Hän ei hämmästynyt huomatessaan ajan myöhäiseksi ja oli juuri menossa -ulos kysyäkseen veljeään, kun muuan ääni pysähdytti hänet. Hän tunsi -neiti Kingsleyn äänen puhuttelevan jotakuta ja äänessä oli terävyyttä, -jota hän ei ollut huomannut ennen. - -"Sinä siis tulit takaisin, niinkö? No etpä näytä kovin ylpeältä tänä -aamuna. Miksi olet tullut?" - -"Sanoin, että tulin ottamaan lääkkeeni." - -"Tarkoittaen, ettet mene pakoon Al Hammondilta? Gene, sinun kallosi on -yhtä paksu kuin vanhalla lehmällä. Al ei saa milloinkaan tietää mitään -siitä, mitä teit hänen sisarelleen, jollet sinä sano hänelle. Ja jos -sanot sen, ampuu hän sinut." - -"Se olisi hyvä asia", vastasi cowboy alakuloisesti. - -"Gene Stewart, niin olisi, jollet paranna elämääsi", vastasi Florence. -"Mutta älä ole mieletön." Ja tässä tyttö kävi vakavaksi ja pyytäväksi. -"Mene pois. Mene kapinallisten joukkoon rajan toiselle puolen -- sinä -aina uhkaat tehdä sen. Joka tapauksessa älä jää tänne äläkä anna Alille -aihetta kiivastua." - -Madeline kuuli Florencen tulevan sisälle, seuraavalla hetkellä -koputtavan ovelle ja sanovan vienosti: - -"Neiti Hammond! Oletteko hereillä?" - -"Hereillä ja pukeutunut, neiti Kingsley. Tulkaa sisään." - -"Te olette levännyt. Te näytätte niin -- niin erilaiselta. Olen -iloinen. Tulkaa ulos nyt. Me syömme ensin aamiaista ja sitten voitte -odottaa veljeänne tänne millä hetkellä hyvänsä." - -"Odottakaa, olkaa hyvä. Minä kuulin teidän puhuvan Stewartille. Minun -täytyy nähdä hänet. Tahtoisitteko pyytää häntä tulemaan hetkeksi -vierashuoneeseen?" - -"Kyllä", vastasi Florence nopeasti. Kun hän kääntyi ovella, katsahti -hän Madelineen naisen merkitsevällä tavalla. "Pitäkää huolta, että hän -pitää suunsa kiinni!" - -Samassa kuului hitaita empiviä askelia ulkopuolelta, sitten tuli -pysähdys ja ovi aukeni. Stewart seisoi auringonpaisteessa paljaspäin. -Madeline tunsi jonkinlaista väristystä nähdessään taas korkean -vartalon, kirjotut hirvennahkaliivit, kiiltävät nahkakalvosimet, -hopeahelaisen vyön ja housut. Hänen katseensa näytti kulkevan miehen -yli salaman nopeudella. Mutta kun hän nyt näki tämän kasvot, ei hän -tuntenut niitä enää. - -"Tahdotteko ystävällisesti tulla sisään?" kysyi hän. - -"En, luullakseni", sanoi mies. - -Hänen äänensä toivottomuus merkitsi, että hän tiesi ettei sopinut astua -samaan huoneeseen tytön kanssa ja ettei hän ollut asiasta huolissaan -tai sitten oli siitä liiankin huolissaan. - -Madeline meni ovelle. Miehen kasvot olivat kovat, mutta myös -surulliset. Ja se liikutti häntä. - -"Minä en puhu veljelleni teidän karkeasta käytöksestänne minua -kohtaan", aloitti hän. Hänen oli mahdotonta saada kylmyys pois -äänestään, puhua toisin kuin luokkansa ylpeällä ja ylhäisellä tavalla. -Mutta kuitenkin, huolimatta hänen tuntemastaan vastenmielisyydestä, -näytti ystävällisyys ja sääli seuraavan pakosta. "Minä pidän parempana -olla välittämättä siitä mitä teitte, koska ette ollut täydelleen -vastuunalainen teoistanne ja koska ei saa olla mitään epäsopua Alfredin -ja teidän välillänne. Voinko luottaa siihen, että pysytte hiljaa ja -suljette sen papin huulet? Ja tehän tiedätte, että viime yönä siellä -tapettiin tai haavoitettiin joku mies. Minä haluan unohtaa sen -tapauksen. En tahdo että tulisi tietoon minun kuulleen..." - -"Sekarotuinen ei kuollut", keskeytti Stewart. - -"Niinkö! Sitten ei asia olekaan huonosti. Olen siitä iloissani -ystävättärenne takia -- sen pienen meksikkolaisen tytön." - -Hidas tumma aalto levisi miehen kasvoille, ja hänen häpeäntuntoansa oli -kiusallista nähdä. Tämä juurrutti Madelinen mieleen vakaumuksen, että -vaikka tuo mies oli pakana, ei hän ollut kuitenkaan aivan kelvoton. Ja -se oli niin suuri ero asiassa, että hän hymyili miehelle. - -"Te säästätte minut enemmiltä huolen aiheilta. Teettehän sen?" - -Miehen käheä vastaus oli epäselvä, mutta hänen tarvitsi nähdä vain -kasvot huomatakseen hänen katumuksensa ja kiitollisuutensa. - -Madeline meni takaisin huoneeseensa. Florence tuli hakemaan häntä ja he -istuutuivat heti aamiaiselle. Vaikutelma, jonka Madeline Hammond sai -veljensä ystävättärestä, oli muodostettava uudestaan aamun valossa. Hän -huomasi tytöllä olevan nuorekasta hehkua ja kiihkoa, ulkoilmassa saatu -heleä ihonväri, kasvot, joissa ei ollut Idän naisten pehmeitä -kaarroksia ja viivoja. Hänen silmänsä olivat vaaleanharmaat, vakavat, -miltei läpitunkevat ja hänen tukkansa levisi kauniina, vaaleana ja -aaltoilevana. - -Florencen sisar oli vanhempi tanakka nainen, jolla oli ankarat kasvot -ja rauhalliset silmät. He tarjosivat vieraalleen yksinkertaista ruokaa -ja Madeline tunsi heidän yksinkertaisuutensa olevan rauhoittavaa. Hän -oli kyllästynyt arvonantoon ja väsynyt imarteluun. Tuntui hyvältä, kun -nuo Lännen naiset kohtelivat häntä niin kuin olisivat kohdelleet -jotakuta muutakin vierasta. He olivat miellyttäviä ja ystävällisiä. Ja -sen mitä Madeline oli ensin pitänyt ilmeikkyyden tai eloisuuden -puutteena, sen hän pian huomasi olevan sellaisten naisten luonnollista -pidättyväisyyttä, jotka eivät eläneet pintapuolista elämää. Florence -oli raikas ja suora, hänen sisarensa hiljainen. Madeline ajatteli, että -hän mielellään pitäisi nämä naiset lähellä itseään, jos hän olisi -sairas tai huolissaan. - -"Osaatteko ratsastaa?" kysyi Florence. "Osaatteko ratsastaa niinkuin -miehet -- kahareisin, tarkoitan? Se on mainiota! Meillä on täällä -muutamia hienoja hevosia. Luulen, että Alin tultua menemme Bill -Stillwellin karjatalolle. Me saamme metsästää ja kiivetä ja eniten -saamme ratsastaa. Minä rakastan hevosia -- minä rakastan tuulta -kasvoillani sekä avaruutta, missä vuoret viittaavat ylöspäin. Teidän -pitää saada seudun parhain hevonen. Me emme ole kaikki yksimielisiä -hevosista paitsi mitä tulee Gene Stewartin raudikkoon." - -"Onko herra Stewartilla paras hevonen?" kysyi Madeline. - -"Kyllä, ja siinä on kaikki mitä hänellä on", vastasi Florence. - -Tässä keskeytti keskustelun terävä naputus vierashuoneen ovelle. -Florencen sisar meni avaamaan. Hän palasi heti ja sanoi: - -"Siellä on Gene. Hän naputti antaakseen meidän tietää, että neiti -Hammondin veli on tulossa." - -Florence kiiruhti vierashuoneeseen Madelinen seuraamana. Ovi oli -avoinna, ja siitä näkyi Stewart kuistin portailla. Alhaalta tieltä -kuului kavioiden kopsetta. Madeline katseli Florencen olan yli ja näki -tomupilven lähestyvän ja siinä hän erotti hevosten sekä ratsastajain -hahmoja. Lämmin tunne levisi hänen ylitseen, pieni iloisuuden häive, ja -hän tunsi tyttömäisen rakkautensa veljeään kohtaan. - -"Gene, onko Jack pitänyt suunsa kiinni?" kysyi Florence, ja Madeline -huomasi terävän soinnun tytön äänessä. - -"Ei", vastasi Stewart. - -"Gene! Ei kai asiasta synny tappelua?" - -"Tappelua ei tule." - -"Käytä nyt aivojasi", lisäsi Florence ja sitten hän kääntyi sysätäkseen -Madelinen lempeästi takaisin vierashuoneeseen. - -Kavioiden kopse pysähtyi oven eteen. Katsoessaan ulos näki Madeline -joukon tomuisia, jänteviä hevosia kaaputtavan soraa ja nakkelevan -päätään. Hänen nopea katseensa liukui notkeiden hevosmiesten yli -koettaen etsiä veljeä. Sitten yksi ratsastaja heitti ohjaksensa, -hyppäsi alas satulasta ja tuli harpaten kuistin portaille. Florence -tuli häntä vastaan ovelle. - -"Hei Flo! Missä hän on?" huusi hän kiihkeästi. Samaila hän katseli -Florencen olan yli. Hän hyppäsi sisarensa luo. Tämä tuskin tunsi -korkean vartalon ja pronssinväriset kasvot, mutta sinisten silmien -lämmin liekehtiminen oli tuttua. Veli kiersi kätensä hänen ympärilleen -lausuen katkonaisen tervehdyksen, sitten hän irtautui sisarestaan ja -katseli häntä tutkivasti. - -"No, sisar", aloitti hän, kun Florence kääntyi ovelta kiireisesti ja -keskeytti hänet. - -"Al, luulen että sinun olisi paras keskeyttää kiistely tuolla." - -Alfred tuijotti puhujaan, kuuli kadulta tulevat kovat äänet ja sanoi -sitten päästäen Madelinen irti: - -"Totta tosiaan! Minä unohdin, Flo. Siellä on pieni asia selvitettävänä. -Pidä sisartani täällä, äläkä hätiköi suotta." - -Hän meni ulos kuistille ja huusi miehilleen: - -"Lopeta, Jack! Ja sinä myös, Blaze! En halunnut, että olisitte tulleet -tänne. Mutta koska tahdoitte tulla, on teidän lopetettava nyt. Tämä on -minun asiani." - -Sen jälkeen hän kääntyi Stewartin puoleen: - -"Taas juonut viime yönä?" - -"No jos tahdot tietää, niin minä olin kelpo lailla päissäni", vastasi -Stewart. - -"Hitto vieköön! Tilanne on tällainen: koko kaupunki tietää, että sinä -kohtasit sisareni viime yönä asemalla -- ja solvasit häntä. Jack on -saanut tietää, niin myös nämä toiset pojat. Mutta se on minun asiani. -Ymmärrä, etten minä tuonut heitä tänne. Gene, sinä olet ollut jonkin -aikaa väärällä jäljellä, juopotellut ja tehnyt kaikkea sellaista. Sinä -menet pahaan päin. Mutta Bill luulee ja minäkin luulen, että sinä olet -vielä mies. Emme ole koskaan huomanneet sinun valehtelevan. Mitä -sinulla nyt on sanottavana puolustukseksesi?" - -"Olin kelpo lailla päissäni. No, minä tapasin neiti Hammondin yksin -asemalla. Hänellä oli huntu, mutta minä tiesin, että hän oli -säätyläisnainen. Luulen että neiti Hammond huomasi minun -ritarillisuuteni jokseenkin yllättäväksi ja..." - -Tässä kohdassa Madeline totteli äkillistä mielijohdetta, livahti -Florencen ohi ja meni kuistille. Sombrerot vilahtivat alas ja laihat -hevoset hypähtelivät. - -"Herrat", sanoi Madeline jokseenkin hämillään, eikä hänen -rauhallisuuttaan lisännyt sekään, että hän tunsi kuuman punotuksen -poskillaan. "Minä en tunne Lännen tapoja, mutta luulen että te olette -käsittäneet väärin. Haluan oikaista tehdäkseni oikeutta Stewartille. -Niin, hän oli jokseenkin jyrkkä ja omituinen. Mutta olen rehellinen -sanoessani, ettei hän lausunut minulle yhtään sanaa, joka ei olisi -ollut kunnioittava. Ja hän saattoi minut turvaan tänne neiti Kingsleyn -kotiin." - -Sitten Madeline palasi pieneen vierashuoneeseen mukanaan veli, jonka -hän tuskin oli tuntenut jälleen. - -"Majesty!" huudahti tämä. "Ajatella että sinä olet täällä!" - -Lämpö valui takaisin Madelinen suoniin. - -"Miten sinun näkemisesi tuo mieleen kodin!" Alfred jatkoi. "Tuntuu -olevan sata vuotta siitä kun lähdin. Olen kaivannut sinua enemmän kuin -ketään muuta." - -Madeline oli niin kummissaan veljessä tapahtuneesta muutoksesta, ettei -voinut uskoa silmiään. Hän näki pronssi-ihoisen, vahvaleukaisen, -kotkasilmäisen miehen. Madeline oli sanonut jäähyväiset epäsuosioon -joutuneelle, perinnöttömäksi tehdylle ja kevytmieliselle pojalle. Hän -muisti hyvin sievät, kalpeat kasvot, niiden huolettoman hymyn ja -ikuisen savukkeen, joka riippui huulten välissä. Vuodet olivat -kuluneet, ja nyt hän näki veljen miehenä -- Länsi oli tehnyt hänestä -miehen. Ja Madeline Hammond tunsi iloa ja kiitollisuutta. - -"Majesty, sinä teit hyvin kun tulit! Miten tulit tehneeksi tämän -matkan?" - -Veli syyti kysymyksiä ja sisar kertoi hänelle äidistään ja vanhoista -ystävistä, jotka olivat menneet naimisiin, hajaantuneet ja kadonneet. -Mutta hän ei kertonut isästä. - -Aivan äkkiä kyseleminen pysähtyi. Kyselijä oli tukehtua, oli hetken -vaiti ja puhkesi sitten kyyneliin. Sisaresta näytti, että pitkällinen -katkeruus oli purkautumassa. Hänen sydämeensä koski nähdä veljeään. -Olivatko isä ja äiti tehneet oikein Alfredille? Madelinen valtimo sykki -nopeasti. Kohtaus tunkeutui syvälle Madeline Hammondin sydämeen. Hän -näki, mitä veli oli kadottanut ja voittanut. - -"Alfred, miksi et vastannut viimeisiin kirjeisiini?" kysyi Madeline. -"Minä en ole kuullut sinusta kahteen vuoteen." - -"Niin pitkään aikaan? No, asiani kävivät huonosti viime kerralla, kun -kuulin sinusta. Minä aioin kirjoittaa, mutta en tullut tehneeksi sitä." - -"Asiat menivät huonosti? Kerro minulle!" - -"Majesty, sinun ei pidä kiusata itseäsi minun huolillani. Haluan että -sinä nautit täällä olostasi etkä ole huolissasi minun vaikeuksistani." - -"Ole hyvä ja kerro. Minä epäilin, että jokin oli mennyt huonosti. Sen -takia päätin tulla tänne." - -"No niin, jos sinun täytyy tietää", aloitti toinen. Madelinesta näytti, -että hän iloitsi purkaessaan huoliansa. "Sinä muistat, mitä kerroin -pienestä karjatalostani? Minä kirjoitin sinulle kaikesta siitä. -Majesty, ihminen hankkii itselleen vihollisia kaikkialla. Joka -tapauksessa minä sain useita. Oli muuan karjanhoitaja, Ward nimeltään --- hän on mennyt nyt -- ja hänellä sekä minulla oli kinaa karjasta. Pat -Hawe, täkäläinen sheriffi, on ollut myös vaikuttamassa asiaini -vahingoittamiseksi. Hän ei ole juuri mikään karjanhoitaja, mutta -hänellä on vaikutusta. Minä sain hänestä vihollisen. En tehnyt hänelle -milloinkaan mitään. Hän vihaa Gene Stewartia, ja erään kerran minä tein -tyhjäksi hänen pikku juonensa, jolla hän aikoi saada Genen kynsiinsä. -Todellisena syynä hänen vihaansa minua kohtaan on se, että hän rakastaa -Florencea ja Florence aikoo ottaa minut." - -"Alfred!" - -"Mikä hätänä? Eikö Florence vaikuttanut edullisesti?" kysyi toinen -katsoen terävästi. - -"No -- kyllä. Minä pidän hänestä. Mutta en ajatellut hänen olevan -suhteissa sinuun -- tuolla tavoin. Olen hämmästynyt." - -"No, minä jatkan kertomustani. Täällä on Don Carlos, meksikolainen -karjanomistaja ja hän on minun pahin viholliseni. Minä jouduin velkaan -Don Carlosille ennen kuin tiesin että hän oli niin halpamielinen. Don -Carlos on kurja sekarotuinen, hän tuntee maat, hänellä on kaivoja ja -hän on vailla kunniantuntoa. Siten hän sai minut pelistä pois. Ja nyt -minä olen itse asiassa hukassa. Hän ei ole saanut haltuunsa -karjataloani, mutta se on vain ajan kysymys. Nykyään minulla on -muutamia satoja päitä karjaa Stillwellin mailla ja minä olen hänellä -päällysmiehenä." - -Madeline tunsi sisäistä palamista. Hänen tarvitsi ponnistella -pysyäkseen rauhallisena. - -"Eikö sinun maatilaasi voi saada takaisin?" kysyi hän. "Paljonko olet -velkaa?" - -"Kymmenentuhatta dollaria selvittäisi asiani ja päästäisi minut uuteen -alkuun. Mutta tässä maassa se on koko joukko rahaa enkä minä ole -kyennyt saamaan sitä. Stillwell on huonommassa asemassa kuin minä." - -Madeline meni Alfredin luo ja pani kätensä hänen olkapäilleen. - -"Me emme saa olla velassa." - -Veli tuijotti häneen. - -"Et kai aio pyytää minua ottamaan rahoja sinulta?" - -"Aion." - -"No, minä en tee sitä. En tehnyt sitä koskaan silloinkaan kun olin -yliopistossa. Ja silloin ei minulla ollut niitä liikaa." - -"Kuule, Alfred", jatkoi sisar vakavasti. "Tämä on kokonaan eri asia. -Minulla oli vain määrärahani silloin. Sinä et tiedä, että sen jälkeen -kun viimeksi kirjoitin, olen saanut perintöni Grace-tädiltä. Se oli -- -no, se ei merkitse mitään. Joka tapauksessa, en ole voinut kuluttaa -puoliakaan tulojani. Ne ovat minun. Ne eivät ole isän rahaa. Teet minut -onnelliseksi jos suostut. Alfred, minä olen niin -- niin kummastunut -muutoksestasi. Olen onnellinen! -- Mitä on kymmenentuhatta dollaria -minulle? Joskus kulutan sen verran yhdessä kuukaudessa. Minä syydän -rahaa menemään. Jos annat minun auttaa itseäsi, on se yhtä hyvin tehty -minua kuin itseäsikin kohtaan. Tee nyt niin, Alfred." - -Veli suuteli häntä, ilmeisesti hämmästyneenä hänen vakavuudestaan. Ja -itse asiassa oli Madeline hämmästynyt itsekin. - -"Jos todella huolit -- jos todella haluat auttaa minua, olen -sanomattoman iloinen. Tämä on hienoa! Florence tulee aivan villiksi. Ja -se sekarotuinen ei vaivaa minua enää. Majesty, aivan pian joku -arvonimellä varustettu veitikka tulee kuluttamaan rahojasi. Minä voin -yhtä hyvin ottaa vähän ennen kuin hän saa ne kaikki", lopetti hän -leikillisesti. - -"Mitä sinä tiedät minusta?" kysyi sisar hilpeästi. - -"Enemmän kuin luuletkaan! Vaikka olemmekin hukkuneet tänne -ihastuttavaan Länteen, saamme me sentään uutisia. Jokainen tietää -Anglesburyn asian. Ja sen Dagon herttuan, joka ajoi sinua takaa yli -Euroopan, ja että lordi Castleton on nyt liikkeellä ja näkyy lisäksi -olevan voiton puolella. Miten on asianlaita, Majesty?" - -Madeline huomasi veljen iloisessa puheessa ivaa. Ja syvällä Alfredin -etsivässä katseessa hän näki liekin. Hän kävi miettiväiseksi. Hän oli -unohtanut Castletonin ja ylhäisöpiirit. - -"Alfred", aloitti hän vakavasti. "En luule että kukaan arvonimellä -varustettu herrasmies milloinkaan kuluttaa minun rahaani niin kuin sinä -ilmaiset asian hienosti." - -"Minä en välitä siitä. Vaan sinusta!" huudahti veli intohimoisesti ja -tarttui sisareen niin rajusti, että tämä hämmästyi. - -"Sano minulle, miten tulit saaneeksi tietoja minusta täällä syrjässä? -Olin hämmästynyt huomatessani neiti Kingsleyn tuntevan minut Majesty -Hammondina." - -"Luulen että se oli sinulle yllätys", vastasi veli naurahtaen. "Minä -kerroin Florencelle sinusta -- annoin hänelle sinun kuvasi. Ja -tietysti, koska hän oli nainen, näytteli hän kuvaa ja puhui sinusta. -Sitten, rakas sisareni, me saamme sanomalehtiä tänne silloin tällöin ja -me osaamme lukea. Sinä et ehkä tiedä, että sinä ja ylimystöystäväsi -olette tarkan huomion kohteina Yhdysvalloissa yleensä ja lännessä -erikoisesti. Sanomalehdet ovat täynnä tietoja sinusta ja mahdollisesti -niissä on koko joukko sellaista, mitä et ole milloinkaan tehnyt." - -"Tuo Stewart tiesi myöskin minusta." - -"Älä välitä hänen hävyttömyydestään!" huudahti Alfred. "Gene -on kelpo poika, kunhan vain olet oppinut tuntemaan hänet. Minä sanon -sinulle, mitä hän teki. Hän sai käsiinsä yhden noista sinun -sanomalehtikuvistasi. Se oli ratsastuspuvussa otettu kuva palkitun -hevosesi kanssa, Valkosukan -- muistathan? No, Stewart naulasi kuvan -majansa seinälle ja risti hevosensa Majestyksi. Cowboyt tiesivät sen. -He kävivät katsomassa kuvaa ja pilkkasivat häntä. Mutta hän ei -välittänyt. Eräänä päivänä minä satuin pistäytymään hänen luonaan ja -tapasin hänet juuri tointumasta kemujen jälkeen. Minäkin näin kuvan ja -sanoin hänelle: 'Gene, jos sisareni tietäisi, että sinä olet juomari, -ei hän ylpeilisi siitä että hänen kuvansa on ripustettu sinun -huoneeseesi.' Majesty, hän ei maistanut tippaakaan kuukauteen, ja kun -hän taas rupesi juomaan, otti hän kuvan pois eikä pannut sitä -paikoilleen." - -Madeline hymyili nähdessään veljensä mielihyvän, mutta ei vastannut. -Madeline oli tuskin tuntematta vastenmielisyyttä. Tästä hänet kuitenkin -pelasti veljen luonnollinen ilo siitä, että Stewart oli sukkelan -otaksuman avulla saatu taivutetuksi olemaan kunnollisena kuukauden -ajan. Jokin loukkasi Madeline Hammondin ylpeyttä, kiihotti sitten hänen -älyään sekä sai hereille hänen mielenkiintonsa, vieläpä sai hänet -tekemään päätöksen oppia tuntemaan hieman tätä käsittämätöntä Länttä. - -"Majesty, minun täytyy kiiruhtaa asemalle", sanoi veli katsoen -kelloaan. "Me lastaamme karjaa. Tulen takaisin illallisen aikaan ja -tuon Stillwellin mukanani. Sinä varmaan pidät hänestä. Anna minulle -kuitti matkatavaroistasi." - -Sisar meni pieneen makuuhuoneeseen ja otti muutamia kuitteja. - -"Kuusi! Kuusi matka-arkkua!" huudahti veli. "Olen iloissani siitä että -aiot pysyä täällä jonkin aikaa." - -Hevonen hypähti, kun Alfred pani jalkansa jalustimeen, ja oli -juoksussa, kun ratsastaja heilautti jalkansa satulan yli. Madeline -katseli häntä ihaillen. Veli näytti liittyvän höllästi satulaan -liikkuen hevosen mukaan. - -Sitten Madeline istuutui kustille ja syventyi tarkastamaan -ympäristöään. Käden ulottuvilla ei se tosiaan ollut puoleensavetävää. -Katu oli paksulti pölyssä ja viileä tuuli tuprutti pieniä tomupilviä. -Talot olivat mataloita, nelikulmaisia, laakeakattoisia rakennuksia, -jotka oli tehty jonkinlaisesta punaisesta sementistä. Ei ollut yhtään -ihmistä näkyvissä. Pitkällä kadulla ei näyttänyt olevan loppua, vaikka -talorivi ei ulottunut kauaksi. Kerran hän kuuli hevosen ravaavan jonkin -matkan päässä ja useita kertoja veturinkellon soivan. Missä olivat -vuoret? ihmetteli Madeline. Pian hän näki matalalla talojen kattojen -yläpuolella himmeän, tummansinisen, rosoisen rajaviivan. Se näytti -ihastuttavan hänen silmiään ja kiinnitti hänen katseensa. Hän oli -nähnyt Alpit ja hän oli seisonut Himalajan suuressa, mustassa, -valkohuippuisessa varjossa. Mutta ne eivät olleet vetäneet -häntä puoleensa niin kuin nämä syrjäiset kalliot. Tämä himmeä -taivaanrantaviiva, joka erottautui selvästi sinistä taivasta vasten, -lumosi hänet. Florence Kingsleyn lause "ylöspäin viittaavat vuoret" -palasi Madelinen mieleen. - -Madeline meni huoneeseensa aikoen levätä hetken ja vaipui uneen. Hänet -herätti Florencen koputus. - -"Neiti Hammond, teidän veljenne on tullut takaisin Stillwellin kanssa." - -"Mitä, kuinka minä olen nukkunutkaan!" huudahti Madeline. "Kello on -melkein kuusi!" - -"Olen iloinen että nukuitte. Olitte väsynyt. Ja täkäläinen ilma tekee -vieraat unisiksi. Tulkaa!" - -Madeline seurasi Florencea kuistille. Hänen veljensä hypähti ylös ja -sanoi: - -"Hei, Majesty!" Ja kun hän pani käsivartensa sisarensa vyötäisille, -kääntyi hän jykevää miestä kohti, jonka leveät, ryhmyiset kasvot -alkoivat väreillä ja rypistyä. "Minä haluan esitellä ystäväni -Stillwellin sinulle. Bill, tämä on minun sisareni, josta olen niin -usein puhunut sinulle -- Majesty." - -"Niin, tämä on iloisin kohtaus elämässäni", vastasi Stillwell. Hän -ojensi suuren käden Madelinelle. "Neiti Majesty, teidän näkemisenne on -yhtä tervetullut kuin sade ja kukat vanhalle erämaan karjanhoitajalle." - -Madeline tervehti ja saattoi töin tuskin pidättää huutoaan, kun toinen -rutisti kättä rautaotteella. Mies oli vanha, valkohapsinen ja -ahavoitunut, hänellä oli syvät juovat poskissa ja harmaat silmät olivat -melkein ryppyihin peittyneet. Jos hän hymyili, ajatteli Madeline, oli -hymy erikoista. Sitten miehen kasvot näyttivät lakkaavan värehtimästä, -valo katosi ja kasvot olivat kuin karkeasti hakattua kiveä. - -"Neiti Majesty, on suorastaan nöyryyttävää kaikille meille, ettemme -olleet teitä vastassa", sanoi Stillwell. "Minä ja Al menimme -postitoimistoon ja sanoimme muutamia lempeitä sanoja. Niiden olisi -pitänyt lähettää tieto karjatalolle. Pelkään, että teillä oli jonkin -verran epämiellyttävää viime yönä asemalla." - -"Minä olin jokseenkin huolissani alussa ja ehkä peloissani", vastasi -Madeline. - -"No niin, olen hyvin iloinen saadessani sanoa teille, ettei näillä -seuduin ole ketään miestä, jonka olisin mieluummin halunnut olevan -teitä vastassa kuin Gene Stewartin." - -"Todellakin?" - -"Kyllä, ja silloin otan huomioon myöskin Genen heikkouden. Hän on -nuori, mutta hän on myöskin ritarillinen. Ihmiset ovat vihaisia -Stewartille. Ja minä sanon hyvän sanan hänen puolestaan, koska hän on -epäsuosiossa, ja viime yönä hän mahdollisesti saattoi pelotella teitä, -kun tulitte tuoreeltanne Idästä." - -Madeline piti vanhasta miehestä, mutta kun hänellä ei tuntunut olevan -mitään sanottavana, pysyi hän vaiti. - -"Neiti Majesty, karjanhoitajan työ on menemässä. Ei ole paikkaa -Genelle. Jos nyt ei olisi uudet ajat, olisi hänestä melkein tullut -pyssymies. Mutta hän ei voi sopia mihinkään nyt. Hän ei voi pitää -kiinni mistään hommasta ja hän on menossa alaspäin." - -"Minua surettaa kuulla sitä", mutisi Madeline. "Mutta eivätkö nämä -uudet ajat ole täällä hieman villejä? Junailija kertoi minulle -kapinoista, rosvoista ja ryöstöretkistä." - -"No, näinä päivinä on hieman miellyttävämpää ja innostavampaa kuin -moneen vuoteen", vastasi Stillwell. "Pojat ovat taas ryhtyneet -pyssyihinsä. Mutta siihen on syynä Meksikon vallankumous. Rajalla on -selkkauksia. Luulen, etteivät Idän ihmiset tiedä, että on vallankumous. -No, Madero tahtoo kukistaa Diazin ja sitten joku muu kapinallinen -tahtoo kukistaa Maderon. Se tietää levottomuuksia rajalla. Enpä -ihmettelisi, jos setä Samin olisi pistettävä kätensä peliin. Meillä on -ammuskeltu ja veitsi on heilunut ja hieman on karjaakin ryöstetty." - -"Niin, todellakin, Majesty", puuttui Alfred puheeseen. "Sinä olet -osunut mielenkiintoiseen aikaan vierailulle meidän luoksemme." - -"Niin, siten asia varmaan näyttää olevan", vastasi Stillwell. "Viime yö -ei ollut erikoisen kehno, kun ottaa lukuun muutamat muut yöt äskettäin. -Ei ollut paljon tehtävää. Mutta minulla oli kova kolaus. Kun eilen -tulimme, mukana joukko karjaa, lähetin minä erään cowboyni, Danny -Mainsin, edelläpäin tuomaan rahaa, joka minun oli maksettava -käteisellä, ja minä halusin saada rahan kaupunkiin ennen pimeän tuloa. -No, Danny ryöstettiin. Minä kyllä luotan poikaan. Kaupungissa on ollut -sekarotuisia ja he tiesivät mahdollisesti rahan tulosta. - -"No, kun minä saavuin karjoineni, olin hieman pulassa saadakseni asiat -laidalleen. Ja tänään minä en ollut enkelimäisellä tuulella. Kun olin -saanut asiani toimitetuksi, lähdin liikkeelle koettaen saada hajua -rahasta. Ja minä satuin meillä olevaan taloon, joka käy vankilasta, -sairashuoneesta, vaalipaikasta ja mistä tahansa. No, juuri silloin se -oli sairashuoneena. Muuan sekarotuinen, joka oli pahasti loukkaantunut, -makasi salissa, jonne hänet oli tuotu asemalta. Joku oli lähettänyt -hakemaan tohtoria, mutta hän ei ollut vielä tullut. Minulla on ollut -vähän kokemusta ampumahaavoista ja minä tarkastin sitä kaveria. -Häneen ei ollut ammuttu pahasti, mutta minä ajattelin että oli -verenmyrkytyksen vaara. Joka tapauksessa minä tein kaiken minkä voin. - -"Olin menemäisilläni tieheni, kun Pat Hawe tuli sisään. Hän on -sheriffi. Mutta Pat Hawe -- no, luulen ettei minun ole hyvä sanoa, mitä -ajattelen hänestä. Hän tuli saliin, kiljui ja aikoi pidättää Danny -Mainsin. Minä sanoin Patille kohteliaasti, että raha oli minun ja ettei -hänen tarvinnut olla huolissaan siitä. Ja jos minä halusin päästä -varkaan jäljille, saatoin tehdä sen yhtä hyvin kuin joku muukin. Pat -ulvoi, että laki on laki ja aikoi ruveta selittämään lakia. Minusta -näytti siltä, että Pat oli vahvasti päättänyt pidättää ensimmäisen -miehen, johon hän saattoi jollakin tekosyyllä käydä käsiksi. - -"Sitten hän tyyntyi vähän ja rupesi juuri kyselemään haavoittuneen -sekarotuisen asiaa, kun Gene Stewart tuli sisään. Aina kun Pat ja Gene -sattuvat yhteen, muistuu minulle mieleen aikaisemmat ajat -seitsemänkymmenluvulla. Luonnollista oli että jokainen vaikeni. Sillä -Pat vihaa Geneä ja Gene ei ole oikein suopea Patille. He ovat -ensiksikin vihollisia ja tapausten kulku täällä El Cajonissa on -vahvistanut vihollisuutta. - -"'Halloo, Stewart, sinä juuri olet se, jota minä haen', sanoi Pat. - -"Stewart katseli häntä ja sanoi kylmästi ja pilkallisesti: - -"'Hawe, sinä haet minua aika lailla, kun minä tallustelen aivan toisia -teitä.' - -"Pat kävi punaiseksi, mutta hillitsi itsensä. - -"'Kuulehan, Stewart, sinähän huolehdit siitä päistärikkö hevosestasi, -jolla on ylimyksellinen nimi?' - -"'Luulenpa, että teen niin', vastasi Gene lyhyesti. - -"'No, missä se on?' - -"'Se ei ole sinun asiasi.' - -"'Ohoo, eikö ole? Stewart, viime yönä oli muutamia omituisia -sattumuksia, joista sinä tiedät jotakin. Danny Mains ryöstetty -- -Stillwellin raha mennyt -- sinun hevosesi mennyt -- tuo pieni homsu -Bonita mennyt -- ja tämä sekarotuinen miltei mennyt myöskin. Nyt, -ottaen huomioon että sinä olit myöhään ylhäällä ja maleksit asemalla, -mistä tämä sekarotuinen löydettiin, ei ole epätodenmukaista ajatella, -että sinä saattaisit tietää, miten hän sai köniinsä -- eikö niin?' - -"Stewart nauroi ja pyöritti savukkeen katsellen Patia. Sitten hän -sanoi, että jos hän olisi antanut sekarotuiselle köniin, ei siitä olisi -milloinkaan tullut tällaista hutiluksen työtä. - -"'Minä voin pidättää sinut epäluulon alaisena, Stewart. Mutta ennen -kuin menen niin pitkälle, tarvitsen vähän todistuksia. Minun täytyy -saada käsiini Danny Mains ja se pieni sekarotuinen tyttö. Minä haluan -saada selville, missä sinun hevosesi on. Sinä et ole milloinkaan -lainannut sitä eikä ole ryöstöretkeilijöitä tällä puolen rajaa -varastamassa sitä sinulta. On omituista että se hevonen on mennyt.' - -"'Sinä olet varmaan mainio salapoliisi, Hawe, ja minä toivotan sinulle -onnea', vastasi Stewart. - -"Se näytti ärsyttävän Patia ylenmäärin ja hän polki jalkaansa. Sitten -sai hän erään ajatuksen ja hän pudisti sormeaan Stewartin kasvojen -edessä. - -"'Sinä olit päissäsi viime yönä?' - -"Stewart ei räpäyttänyt silmäänsäkään. - -"'Sinä tapasit jonkun naisen, eikö niin?' huusi Hawe. - -"'Minä kohtasin ladyn', vastasi Stewart rauhallisena ja uhkaavan -näköisenä. - -"'Sinä kohtasit Al Hammondin sisaren ja veit hänet Kingsleyn luo. Ja -huomaa tämä, herra ritari cowboy, minä aion mennä sinne ja tehdä sille -maailmannaiselle muutamia kysymyksiä. Ja jos hän on yhtä umpisuinen -kuin sinä, minä pidätän hänet.' - -"Gene Stewart meni valkoiseksi. Minä melkein odotin hänen lentävän -toisen kimppuun, niin kuin hän tekee kun häntä ärsytetään. Mutta hän -oli rauhallinen ja ajatteli. Sitten hän sanoi: - -"'Pat, jos teet sen tempun, saat miettiä sitä koko elämäsi loppuajan. -Ei ole mitään syytä pelottaa neiti Hammondia. Ja koettaa pidättää hänet -olisi semmoinen häväistys, jota ei siedettäisi El Cajonissa. Jos olet -vihainen minulle, lähetä minut vankilaan. Minä kyllä menen. Jos haluat -vahingoittaa Al Hammondia, tee se jollakin miesmäisemmällä tavalla. Älä -rupea purkamaan kiukkuasi meitä kohtaan häpäisemällä ladya, joka on -tullut tänne pienelle vierailulle. Me olemme kylliksi pahoja olematta -silti halpamaisia kuten sekarotuiset.' - -"Se oli pitkä puhe Geneltä ja ajatella että Gene Stewart puhui hiljaa -ja lempeästi punasilmäiselle sheriffille. Ja Pat, hän näytti niin -pirullisen iloiselta, että jollei jokin seikka Genen esiintymisessä -pitänyt minua alallani, olisin minä itse ryhtynyt leikkiin. Oli selvää -että Pat Hawe oli unohtanut lain ja virkamiesasemansa kiukuissaan. - -"'Minä menen juuri nyt', huusi hän. - -"Ja tämän jälkeen olisi jokainen voinut kuulla kellon tikittävän mailin -päästä. Stewart näytti olevan tukehtumaisillaan ja lopuksi hän puhkesi -puhumaan: - -"'Mutta mies, ajattelehan kuka hän on! Hän on neiti Hammond! Jos olisit -nähnyt hänet, niin vaikka olisit päästäsi sekaisin tai juovuksissa, -sinä et voisi tehdä sitä.' - -"'Enkö voisi? No näytänpä sinulle hiivatin äkkiä! Mitä minä huolin -siitä, kuka hän on. Ne mainiot idän naiset -- minä olen kuullut niistä. -Se Hammondin naisihminen...' - -"Äkkiä Hawe lopetti ja punainen naama muuttui vihreäksi kun hän meni -hakemaan revolveriaan." - -Stillwell keskeytti kertomuksensa vetääkseen henkeä ja kuivasi kosteata -otsaansa. Nyt hänen kasvonsa alkoivat kadottaa karkeuttaan. Ne -muuttuivat, ne pehmenivät, värähtelivät, ja hän hymyili. - -"Ja sitten, neiti Majesty, sitten tapahtui jotakin. Stewart otti Patin -revolverin ja heitti sen lattialle. Ja se mikä seurasi oli kaunista. -Varmaan se oli kaunein näky minkä olen ikinä nähnyt. Kun tohtori tuli, -hänellä oli toinenkin haavoittunut ja hän sanoi, että uusi potilas -tarvitsisi neljä kuukautta ennen kuin olisi ylhäällä ja taas reippaan -näköinen. Ja Gene Stewart lähti rajalle päin." - - - - -Matkustus auringonnoususta auringonlaskuun - - -Kun veli herätti Madelinen seuraavana aamuna, ei päivä ollut vielä -noussut. Kylmyys värisytti häntä ja hänen oli haparoitava tulitikkuja -ja lamppua. - -"Majesty, nyt on edessä jotakin josta saat oppia tuntemaan -todellisuutta", ilmoitti Al iloisesti. "Me ajamme sinut heti -liikkeelle, sillä meidän täytyy kiiruhtaa takaisin karjatalolle. -Yleinen karjantarkastus alkaa huomenna. Sinä saat tulla vankkureissa -Stillwellin ja Florencen kanssa. Minä ratsastan edellä poikien kanssa -ja teen vähän valmista teitä varten karjatalossa. Teidän tavaranne -tulevat jäljessä, mutta eivät ehdi sinne ennen kuin huomenna. Siitä -tulee pitkä matka -- melkein viisikymmentä mailia. Flo, älä unohda -ottaa mukaan pari vaippaa. Kääri hänet hyvin vaippoihin. Ja koeta -kiiruhtaa valmiiksi. Me odotamme." - -Vähän myöhemmin, kun Madeleine meni ulos Florencen kanssa, oli päivä -valkenemassa. Hevoset pureskelivat kuolaimiaan ja tömistelivät -hiekassa. - -"Huomenta, neiti Majesty", sanoi Stillwell jurosti korkeiden -ajoneuvojensa etuistuimelta. - -Alfred sijoitti Madelinen takaistuimelle ja Florencen hänen viereensä -sekä kääri heidät vaippoihin. Sitten hän nousi hevosensa selkään ja -lähti. "Hei hevoset!" murisi Stillwell ja valjaikko lähti ravaamaan. -Florence kuiskasi Madelinen korvaan: - -"Bill on äreä aikaisin aamulla. Hän sulaa pian kun tulee lämmin." - -Oli vielä hämärä, eikä Madeline voinut nähdä, miltä kaupunki -todellisuudessa näytti. Hän oli iloinen että pääsi pois sieltä. - -"Tuossa tulevat cowboyt", sanoi Florence. - -Jono ratsumiehiä liittyi joukkoon Alfredin perään kadotakseen vihdoin -näkyvistä. Kun Madeline katseli heitä, valkeni harmaa hämärä -sarastukseksi. Kaikki oli hänen ympärillään paljasta ja mustaa. -Taivaanranta näytti olevan lähellä eikä yksikään kukkula tai puu -rikkonut yksitoikkoisuutta. Seutu näytti olevan laakeata, mutta tie -kulki ylös ja alas pienten harjanteitten yli. Madeline katsahti -taaksepäin edellisenä päivänä näkemiään vuoria kohti ja näki vain -paljasta ja mustaa maata, sellaista kuin sekin joka avautui edessä. - -Kylmä tuulenhenkäys osui hänen kasvoihinsa ja hän värisi. Florence -huomasi sen ja veti esiin toisen vaipan sekä kääri sen tiukasti hänen -ympärilleen leukaan asti. Mutta tuuli tuntui tunkeutuvan vaippojen -lävitse. Ilma oli kylmää, puhdasta ja purevaa. Se oli niin ohutta, että -hänen oli hengitettävä nopeasti. - -"Eikö teillä ole ky-kylmä?" kysyi Madeline. - -"Minulla?" nauroi Florence. "Minä olen tottunut siihen. Minulle ei tule -milloinkaan kylmä." - -Lännen tyttö istui kädet paljaina vaipan ulkopuolella, jota hänen ei -ilmeisesti tarvinnut vetää ympärillensä. Madeline ajatteli, ettei hän -ollut milloinkaan nähnyt niin kirkassilmäistä, tervettä ja mainiossa -kunnossa olevaa tyttöä. - -"Pidättekö auringonnoususta?" kysyi Florence. - -"Kyllä, luulen niin", vastasi Madeline epävarmasti. "Suoraan sanoen -minä en ole nähnyt sitä vuosiin." - -"Meillä on kauniita auringonnousuja ja auringonlaskut ovat karjatalolta -katsoen ihania." - -Pitkiä punertavia kuusirivejä kulki yhdensuuntaisina itäisen -taivaanrannan kanssa, joka näytti vetäytyvän poispäin. Taivaalla oli -joukko ohuita, untuvaisia pilviä. Etelään ja länteen päin oli taivas -tumma, mutta se muuttui joka hetki. Idän taivas kimalteli. Sitten -kokoontui yhteen paikkaan kultaista valoa ja se tiheni hitaasti, kunnes -oli kuin tulta. Ruusuinen pilvijoukko muuttui hopeiseksi ja -helmenväriseksi ja sen takaa pisti esiin suuri kultainen pyörä. Tumman -taivaanrannan yläpuolella loisti voimakkaan valoisana kehränä aurinko. -Se nousi nopeasti ajaen loistollaan pimeyden harjanteiden väliltä ja -antaen värien ja välimatkojen tulla näkyviin. - -"Niin", sanoi Stillwell ja ojensi pitkät käsivartensa kuin olisi juuri -herännyt, "tämä joltakin tuntuu." - -Florence tyrkkäsi Madelinea ja nyökäytti hänelle. - -"Hieno aamu, tytöt", jatkoi Bill läiskäyttäen piiskaansa. -"Neiti Majesty, koko aamun tulee matka olemaan jotenkin vähän -mielenkiintoista. Mutta kun pääsemme ylöspäin, pidätte te varmasti -siitä. Kas tuota! Katsokaa lounaaseen, juuri tuon kauimpana olevan -harjanteen yli." - -Madeline antoi katseensa kulkea pitkin harmaata taivaanrantaa sinne -missä tummansiniset huiput nousivat harjanteen yläpuolelle. - -"Peloncillo-vuoret", sanoi Stillwell. "Sitten olemme määränpäässä, kun -tulemme sinne. Emme näe niitä enää ollenkaan ennen iltapäivää, jolloin -ne kohoavat äkkiä." - -Peloncillo! Madeline muisteli nimeä. Missä hän oli kuullut sen? Sitten -hän muisti. Cowboy Stewart oli käskenyt tuon pienen meksikolaistytön -Bonitan mennä Peloncilloon päin. Luultavasti oli tyttö ratsastanut -suurella tummalla hevosella juuri tätä tietä yksinään. Madeline tunsi -pienen väristyksen, jota ei aiheuttanut kylmä tuuli. - -"Tuossa on kaniini!" huudahti Florence äkkiä. - -Madeline näki koiraskaniinin. Se oli suuri kuin koira ja sen korvat -olivat suuret. Se näytti olevan hävyttömän kesy. Siitä lähtien vanha -Bill ja Florence kilpailivat saadakseen Madelinen huomion kiintymään -tien varrella näkyviin arosusiin, jotka hiipivät pensaikkoon, -hiirihaukkoihin, jotka leijailivat lietteeseen uupuneen lehmän raadon -yläpuolella, omituisiin pikku sisiliskoihin, jotka juoksivat nopeasti -tien poikki, karjaan, joka oli laitumella, meksikkolaisten -karjapaimenten mökkeihin, villeihin hevosiin, jotka pää korkealla -katselivat heitä harjanteilta. Kaikkia näitä Madeline katseli, alussa -välinpitämättömästi, koska välinpitämättömyys oli tullut hänen -tottumuksekseen, ja sitten mielenkiinnolla, joka kohosi ja kasvoi -vähitellen. Se kasvoi, kunnes hän näki pienen repaleisen -meksikkolaispojan kahareisin pikkuruisimman aasin selässä, minkä hän -oli ikinä nähnyt. Tämä herätti hänet. Hän tunsi kauan sitten kuolleiden -tunteiden heikon heräämisen -- innostuksen ja riemun tunteen. Kun hän -huomasi sen, hengitti hän syvään kylmää kirpeätä ilmaa ja tunsi -sisäistä iloa. Ja hän arvasi, vaikka ei tiennyt miksi, että tästälähin -hänen elämäänsä tulisi jotakin uutta, jotakin jota hän ei ollut -tuntenut milloinkaan ennen, jotakin hyvää tavallisessa, luonnollisessa -ja alkuperäisessä elämässä. - -Sillä välin kun Madeline katseli ympärilleen ja kuunteli tovereitaan, -nousi aurinko korkeammalle ja tuli kuumaksi. Hevoset jatkoivat -väsymättä vakavaa ravaamistaan ja maili mailin perästä livahti ohitse. - -Muutaman harjanteen huipulta katsoi Madeline alangolle, mihin eräät -cowboyt olivat pysähtyneet ja istuivat tulen ympärillä ilmeisesti -puuhaten puolipäiväateriaansa. Heidän hevosensa olivat laitumella -pitkässä harmaassa ruohossa. - -"Niin, tuon palavan puun haju saa veden suuhuni", sanoi Stillwell. -"Olen tosiaan nälkäinen. Me olemme täällä puolipäivän ajan ja annamme -hevosten levätä. Niillä on vielä pitkä matka karjatalolle asti." - -Hän pysähtyi lähellä leiritulta ja kivuten alas alkoi päästää hevosia -valjaista. Florence hypähti ulos vankkureista ja kääntyi auttamaan -Madelinea. - -"Kävelkää hieman edestakaisin", sanoi hän. "Te olette varmasti -kangistunut pitkästä istumisesta. Minä valmistan murkinaa." - -Madeline tuli alas iloissaan siitä että sai oikoa jäseniään ja -kuljeksia ympäri. Hän kuuli Stillwellin heittävän valjaat maahan ja -taputtavan hevosiaan. - -Murkina-ajan kuluessa huomasi Madeline olevansa ilmeisesti suuren -mielenkiinnon kohteena kolmen cowboyn puolelta. Hän vastasi -kohteliaisuuteen ja näki huvikseen, että heihin samalla mitalla -tuijottaminen tuotti heille kiusallista huolestumista. He olivat -täysikasvuisia miehiä -- yhdellä heistä oli valkoiset hiukset -- mutta -näyttivät olevan kuin poikia, jotka on tavattu varkain luomassa -kielletyn katseen sievään tyttöön. - -"Cowboyt ovat tosiaan mielistelijöitä", sanoi Florence. - -Madeline huomasi iloisen vilkutuksen hänen kirkkaissa silmissään. -Cowboyt kuulivat sen ja vaikutus heihin oli tehoisa. He häpesivät ja -hämmentyivät. Madelinesta oli vaikeaa nähdä, missä suhteessa he olivat -julkeita, vaikka heidät oli ilmeisesti vallannut syyllisyydentietoinen -tunne. Hän muisteli vaateliaitten englantilaisten silmien arvostelevia -katseita, hävyttömiä ranskalaisia tuijotuksia, polttavia espanjalaisia -silmäyksiä -- kujanjuoksuja, joita kenellä tahansa amerikkalaisella -tytöllä oli kestettävänään ulkomailla. Verrattuna niihin silmiin olivat -näiden miesten silmät hymyilevien, innokasten poikasten silmiä. - -"Hoo, hoo!" mylvi Stillwell. "Florence, sinä olet osunut juuri naulan -päähän. Cowboyt ovat suuria mielistelijöitä. Pojat pysähtyivät, -laskivat maahan kuormansa ja odottivat vain meitä. Se ei ole niin -hämmästyttävää Boolyn ja Nedin suhteen -- he ovat nuoria ja villejä -- -mutta tuo Nels, hän on kyllin vanha ollakseen teidän kummankin tytön -kummi. Se on tosiaan omituista." - -Seurasi hiljaisuus. Valkotukkainen cowboy Nels puuhasi -tarkoituksettomasti leiritulen ääressä ja nousi sitten pystyyn kasvot -punaisina. - -"Bill, sinä olet hitonmoinen valehtelija!" sanoi hän. "Luulen etten -välitä tulla lasketuksi samaan luokkaan Boolyn ja Nedin kanssa. Näillä -mailla ei ole yhtään cowboyta, joka pitäisi naisia suuremmassa arvossa -kuin minä. No, Bill, jos sinulla on semmoiset silmät, niin olet ehkä -nähnyt jotakin tiellä?" - -"En ole nähnyt mitään", vastasi toinen lyhyesti. - -Hänen huolettomuutensa katosi ja punaiset rypyt kävivät kapeammiksi -hänen silmiensä ympärillä. - -"Katsohan vähän näitä hevosen jälkiä", sanoi Nels, vei Stillwellin -muutamia askelia sivuun ja osoitti suuria kavionjälkiä maassa. "Luulen -että tunnet hevosen, joka on tehnyt ne?" - -"Gene Stewartin päistärikkö!" huudahti Stillwell, lysähti polvilleen ja -alkoi tutkia jälkiä. "Silmäni ovat kyllä tarkkana, mutta jäljet eivät -ole enää tuoreita." - -"Luulen että ne on tehty varhain eilen aamulla." - -"No mitä sitten?" Stillwell katsoi cowboyhinsa. "On yhtä varmaa kuin -tuo sinun punainen nenäsi, ettei Gene ratsastanut päistäriköllä." - -"Kuka sanoi että hän ratsasti? Muukin käy vanhaksi kuin sinun silmäsi. -Seuraahan vain jälkiä. Tule mukaan." - -Stillwell käveli hitaasti pää painuneena ja mutisten itsekseen. Noin -kolmenkymmenen askelen päässä leiritulesta hän pysähtyi äkkiä ja -lysähti taas polvilleen. Sitten hän ryömi pitkin maata ilmeisesti -tutkien jälkiä. - -"Nels, kuka tahansa olikin Stewartin hevosen selässä, hän tapasi -jonkun. Ja he menivät eteenpäin yhdessä, mutta eivät laskeutuneet alas -hevosiltaan." - -"Jokseenkin hyvin päätelty", vastasi cowboy. - -Stillwell nousi ylös ja käveli nopeasti vasempaan hakemaan muutamia -vitsoja, pysähtyi ja katseli lounaaseen ja tuli sitten takaisin. Hän -katseli järkkymätöntä cowboyta. - -"Nels, en pidä tästä vähääkään", murisi hän. "Jäljet menevät suoraan -Peloncilloon päin." - -"Varmasti", vastasi Nels. - -"No?" jatkoi Stillwell kärsimättömästi. - -"Luulen että tiedät, mikä hevonen on tehnyt toiset jäljet?" - -"Minulla on vahvat epäilykset, mutta en ole varma." - -"Se oli Danny Mainsin poni." - -"Miten tiedät sen?" kysyi Stillwell terävästi. - -"Bill, tuon pikku hevosen vasemmassa etujalassa on aina kenkä, joka -menee vinoon. Kuka tahansa pojista voi sanoa sen sinulle. Minä tuntisin -tuon jäljen vaikka olisin sokea." - -Stillwellin punakka naama meni pilveen ja hän potkaisi kaktusta. - -"Tuliko vai menikö Danny?" kysyi hän. - -"Luulen että hän meni poikkimaisin Peloncilloa kohti. Mutta en ole -siitä varma seuraamatta hänen jälkiään taaksepäin jonkin matkaa. Minä -juuri odotin että tulisit tänne." - -"Nels, et kai luule, että poika on paennut sen pikku veitikan Bonitan -kanssa?" - -"Hän oli varmasti mieltynyt Bonitaan, samoin kuin Genekin oli ja Ed -Linton ennen kuin hän joutui naimisiin. Ja kaikki pojat. Hän on varmaan -aika elävä, se pieni mustasilmäinen paholainen. Danny on hyvin voinut -karata hänen kanssaan. Danny ryöstettiin tiellä kaupunkiin ja sitten -hän häpeissään joi itsensä juovuksiin. Mutta hän tulee pian näkösälle." - -"No ehkä sinä ja pojat olette oikeassa. Luulen että olette. Nels, eihän -voi olla epäilystä siitä, kuka ratsasti Stewartin hevosella?" - -"Se on yhtä selvää kuin hevosen jäljet." - -"Se kaikki on hämmästyttävän omituista. Se ällistyttää minua. Toivon -että pojat vähentäisivät juomistaan. Minä pidin paljon Dannysta ja -Genestä. Pelkään että Gene on mennyttä. Jos hän menee rajan yli sinne, -missä tapellaan, ei kulu pitkää aikaa ennen kuin hän saa -lopputäräyksen." - -"Bill, luulen, että minun olisi parempi mennä Peloncilloon päin. Ehkä -löydän Dannyn." - -"Sinun olisi tehtävä niin, Nels", vastasi Stillwell. "Mutta älä kuluta -enempää kuin pari päivää. Me emme voi suoriutua karjantarkastuksesta -ilman sinua." - -Tähän keskustelu loppui. Stillwell rupesi valjastamaan valjaikkoaan ja -cowboyt lähtivät hakemaan hajallaan olevia hevosiaan. Madeline oli -tuntenut uteliasta mielenkiintoa ja näki että Florence oli huomannut -sen. - -"Kaikenlaisia asioita tapahtuu, neiti Hammond", sanoi hän vakavasti, -miltei surullisesti. - -Madeline ajatteli. Ja sitten rupesi Florence hyräilemään sekä -askartelemaan murkinan jäännösten pakkaamisessa. Madeline tunsi äkkiä -voimakasta mieltymystä ja kunnioitusta tuota Lännen tyttöä kohtaan. Hän -ihaili sitä huomaavaisuutta, hienotunteisuutta tai viisautta -- mitä se -olikaan -- joka pidätti Florencea kysymästä, mitä hän tiesi, ajatteli -tai tunsi noista tapauksista. - -Pian he vierivät taas tietä pitkin alas asteittaista vierua ja sitten -alkoivat kiivetä pitkin pitkää harjannetta, joka oli neljän tunnin ajan -kätkenyt sen, mitä oli takana. Tämä kiipeäminen oli väsyttävää -auringon, tomun ja rajoitetun näköalan takia. - -Kun he saapuivat huipulle, pääsi Madelinelta pieni mielihyvän huokaus. -Syvä harmaa ja sileä laakso avautui alapuolella ja kohosi toisella -puolen pieninä harjanteina, jotka olivat kuin aaltoja, ja nämä veivät -kunnaille, missä oli siellä täällä pensas- tai puuryhmiä. Niiden -toisella puolen nousi tummia vuoria mäntyjen reunustamina ja -rosohuippuisina. - -"No, neiti Majesty, nyt tulemme jommoiseenkin paikkaan", sanoi -Stillwell läiskäyttäen piiskaansa. "Miksi te sanoisitte noita mustia -esineitä tuolla rinteellä?" - -"Hevosmiehiksi. Ei, karjaksi", vastasi Madeline epäillen. - -"Eipäs. Ne ovat vain tavallisia kaktuksia. Ja tuolla toisella puolen -- -katsokaa laaksoa alas. Sievää metsää ehkä, eikö niin?" kysyi hän -osoittaen sormellaan. - -Madeline näki kauniin metsän laakson keskellä. - -"No, neiti Majesty, sen vaikuttaa tämä pettävä ilma. Siellä ei ole -metsää. Se on kangastus." - -"Todellakin. Miten kaunis se on!" Madeline jännitti katseensa mustaa -täplää kohti. Se näytti leijuvan ilmassa, sillä ei näyttänyt olevan -tarkoin määrättyjä reunoja, se värisi ja kimalteli, sitten se haihtui -ja hävisi. - -Vuoret painuivat takaisin taivaanrannan taakse ja nyt tie alkoi taas -nousta. Hevoset hiljensivät kulkunsa kävelyksi. Aallokasta harjannetta -oli mailin matka ja sitten tulivat kunnaat. Tie nousi kiemurtelevien -laaksojen läpi. Puita, pensaita ja kiviä rupesi näkymään kuivilla -solateillä. Kuumuus ja tomu tukahutti Madelinea ja hän oli jo väsynyt. - -Vanha karjanhoitaja puheli sill'aikaa kun Madeline kuunteli ja Florence -torkkui istuimellaan. Aurinko alkoi kadota ja hevoset kulkivat -tasaisesti eteenpäin. Pian astui Stillwell alas jyrkän mäen alla ja -käveli ohjaten valjaikkoa. Tämän pitkän kiipeämisen aikana Madeline -sulki unisena silmänsä. Kun hän ne taas avasi, oli hohtavanvalkoinen -taivas muuttunut teräksensiniseksi. Aurinko oli laskenut kunnaiden -taakse ja ilma kävi kylmäksi. Stillwell oli noussut ajajanistuimelle ja -maiskutteli hevosille. Varjoja hiipi esiin onkaloista. - -"No, Flo", sanoi Stillwell, "minä luulen, että meidän on paras syödä -loppu murkinasta ennen pimeän tuloa." - -"Te ette jättäneet siitä paljoa", nauroi Florence vetäessään korin -esiin istuimen alta. - -Heidän syödessään lyhyt hämärä muuttui varjoisaksi ja pimeys täytti -onkalot. Madeline näki ensimmäisen tähden, heikon, vilkkuvan -valopilkun. Taivas oli muuttunut samean harmaaksi. Yö näytti tulevan -kylmän tuulen mukana. Madeline oli iloinen siitä, että hänellä oli -vaipat käärittyinä ympärilleen ja että hän saattoi nojata Florencea -vasten. Onkalot olivat nyt mustia, mutta kunnaiden huiput hohtivat -kalpeina vienossa valossa. Hevosten tasainen astunta jatkui, samoin -pyörien kitinä ja soran kirskuna. Madeline tuli niin uniseksi, ettei -voinut estää väsyneitä silmäluomiaan vaipumasta. Oli uneliaampia hetkiä -ja uinahduksista hänet herätti pyörien tärinä epätasaisella paikalla. -Sitten tuli sisällötön väliaika, pitkä tai lyhyt, joka päättyi -tavallista voimakkaampaan vankkurien kallistumiseen. Madeline heräsi -huomatakseen päänsä Florencen olkapäällä. Hän nousi nauraen istumaan ja -pyysi anteeksi velttouttaan. Florence vakuutti hänelle, että he pian -ehtisivät karjatalolle. - -Madeline huomasi sitten, että hevoset vieläkin ravasivat. Tuuli oli -kylmempi, yö pimeämpi, kunnaat litteämpiä. Ja taivas oli nyt -ihmeellisen syvää sametinsineä ja loisti miljoonien tähtien valossa. -Taas Madeline tunsi tuttujen ja kuitenkin hämmästyttävien -mielikuvayhdislmien pyrkivän esiin. Nuo valkoiset tähdet kutsuivat -häntä omituisesti ja ahdistivat häntä. - - - - -Karjantarkastus - - -Tulen räiskynä herätti Madelinen seuraavana aamuna. Hän töintuskin -muisti hämärästi, että oli saapunut karjatalolle ja viety äärettömän -suureen taloon ja äärettömän suureen himmeästi valaistuun huoneeseen. -Ja hänestä tuntui, että hän oli mennyt heti nukkumaan ja herännyt -muistamatta, miten oli tullut vuoteeseen. - -Mutta hän oli tuokiossa hereillä. Vuode oli suuren huoneen toisessa -päässä. Seinät muistuttivat vanhan läänityslaitoksen aikaisen linnan -salia, samoin kivilattiat ja seinät sekä suuret mustuneet orret, jotka -kulkivat poikki katon. Harvat huonekalut olivat kuluneet ja ränstyneet. -Valoa tulvi kahdesta ikkunasta. Katsellen makuupaikaltaan ulos -ikkunasta Madeline näki tumman vuoren, joka nousi loivasti ylöspäin. -Huone oli kylmä. Kun hän nosti paljaat jalkansa kivilattialle, veti hän -ne pian takaisin lämpimien peitteiden alle. Ja hän oli yhä vuoteessaan -koettaen koota rohkeuttaan, kun Florence astui sisään tervehtien -iloisesti. Hänellä oli mukanaan höyryävän kuumaa vettä. - -"Hyvää huomenta, neiti Hammond! Toivon, että nukuitte hyvin. Eilen -illalla te olitte varmasti väsynyt. Tämä vanha karjatalo on kylmä kuin -lato. Se lämpiää heti. Al on mennyt poikien ja Billin kanssa. Meidän on -mentävä laitumelle hetken kuluttua, kun teidän matkatavaranne ovat -saapuneet." - -Florencella oli villapusero, liina kaulansa ympärillä, lyhyt -halkonainen hame sekä saappaat. Puhuessaan hän kasasi tarmokkaasti -puita liedelle, pani Madelinen vaatteet vuoteen jalkapäähän, lämmitti -maton ja pani sen lattialle vuoteen viereen. Ja vihdoin hän sanoi -hymyillen: - -"Al sanoi minulle -- ja tosiaan minä näin itsekin -- että te ette ole -tottunut olemaan ilman kamarineitsyttä. Sallitteko minun auttaa -itseänne?" - -"Kiitos, minä aion olla oma kamarineitsyeni jonkin aikaa. Otaksun että -näytän hyvin avuttomalta ihmiseltä, mutta itse asiassa en tunne itseäni -sellaiseksi. Ehkä minua on palveltu liian kauan." - -"Hyvä on. Aamiainen on heti valmiina ja sen jälkeen katselemme -paikkoja." - -Madeline oli ihastunut vanhaan espanjalaiseen taloon. Ja mitä enemmän -hän katseli sitä, sitä enemmän hän ajatteli, minkä miellyttävän kodin -siitä saattaisi tehdä. Kaikki ovet avautuivat pihalle. Talo oli matala, -suorakaiteen muotoinen ja tilava. Monet huoneet olivat pimeitä ja ilman -ikkunoita, ne olivat tyhjiä. Toiset olivat täynnä karjapaimenten -työkaluja, jyväsäkkejä ja heinäpaaluja. Talo itse näytti vahvalta ja -hyvin säilyneeltä ja oli sievä. Mutta asuinhuoneissa oli vain -tärkeimmät tarvekalut ja ne olivat kuluneita ja ikävännäköisiä. - -Mutta kun Madeline tuli ulos, unohti hän ilottoman ja paljaan -sisustuksen. Florence vei hänet kuistille ja viittasi kädellään laajan -värikkääseen autiuteen. - -"Tästä Bill pitää", sanoi hän. - -Alussa ei Madeline voinut sanoa, mikä oli taivasta ja mikä maata. -Näyttämön suunnattomuus herpaisi hänen käsityskykynsä. Hän istuutui -vanhaan keinutuoliin ja katsoi katsomistaan sekä tiesi, ettei hän -tajunnut sen todellisuutta, mikä avautui ihmeellisenä hänen edessään. - -"Me olemme kunnaiden reunalla", sanoi Florence. "Te muistatte, että me -kuljimme vuorijonon pohjoisen pään ympäri? No, se on nyt meidän -takanamme ja te voitte nähdä yli rajaviivan Arizonaan ja Meksikoon. Tuo -pitkä harmaa rinne on San Bernardinon laakson pää. Suoraan toisella -puolella näette mustat Chiricahua-vuoret ja tuolla etelässä -Guadalupe-vuoret. Tuo kauhea välillä oleva punainen rotko on erämaa ja -kaukana himmeiden, sinisten huippujen takana on Sierra Madre -Meksikossa." - -Madeline kuunteli, katseli jännittäen silmiään ja ihmetteli, oliko se -vain hämmästyttävä kangastus ja miksi se näytti niin erilaiselta kuin -kaikki muut, mitkä hän oli nähnyt, niin loputtomalta, niin -erehdyttävältä, niin suurenmoiselta. - -"Teiltä varmaan kuluu aikaa tottuaksenne olemaan näin ylhäällä ja -näkemään näin paljon", selitti Florence. "Siinä on salaisuus -- me -olemme korkealla, ilma on kirkas ja koko tuo paljas maailma on allamme. -Eikö se tavallaan rauhoita teitä? No, se tekee sen vielä. Katsokaa nyt -noita pilkkuja laaksossa. Ne ovat asemia, pieniä kaupunkeja. Rautatie -menee tuota pitkin alas. Suurin pilkku on Chiricahua. Sinne on yli -neljäkymmentä mailia. Täällä toisella puolen, pohjoisessa, voitte nähdä -Don Carlosin karjatalon. Se on viidentoista mailin päässä. Ja minä -toivon että se olisi tuhannen päässä. Tuo pieni, vihreä neliö noin -puolitiessä tämän paikan ja Don Carlosin välillä -- se on Alin -karjatalo. Aivan meidän alapuolellamme ovat meksikolaisten talot. -Siellä on kirkkokin. Ja täällä vasempaan näette Stillwellin -karja-aitaukset, majat ja hänen tallinsa, kaikki hajoamassa palasiksi. -Karjatalo on mennyt raunioiksi. Kaikki karjatalot ovat menossa -raunioiksi. Mutta useimmat niistä ovat pieniä ja vähäpätöisiä -yrityksiä. Ja täällä -- näettekö tuon tomupilven laaksossa? Siellä on -karjantarkastus. Odottakaahan, minä haen kaukoputken." - -Kaukoputken avulla Madeline näki etualalla suuren karjalauman, jossa -karjan muodostamat tummat vahvat virrat ja täplikkäät viivat kulkivat -joka taholle. Hän näki tomuviiruja ja -pilviä, juoksevia hevosia. - -"Karjantarkastus! Haluan tietää kaikki siitä -- nähdä sen", selitti -Madeline. "Olkaa hyvä ja sanokaa, mitä se merkitsee, mitä varten se on, -ja viekää minut sitten sinne alas." - -"Se on mainio näky! Minä vien ilomielin teidät alas, mutta luulen -ettette halua mennä lähelle. Harvoilla Idän ihmisillä on käsitystä -avoimesta laitumesta ja taistelusta, joka karjalla on toimeentulossaan, -sekä cowboyn kovasta elämästä. Tämä varmaan avaa teidän silmänne, neiti -Hammond. Olen iloissani että haluatte oppia tuntemaan näitä asioita. -Teidän veljenne olisi saavuttanut suurta menestystä karjataloudessaan, -elleivät kilpailevat karjanhoitajat olisi menetelleet kehnosti. Mutta -hän onnistuu vielä heistä huolimatta." - -"Totisesti hän tekee sen", vastasi Madeline. "Mutta kertokaa minulle -kaikki, mikä koskee karjantarkastusta." - -"No, ensiksikin jokainen karjanomistaja merkitsee polttomerkillä oman -laumansa. Ilman sitä ei kukaan voi tuntea omaa karjaansa suuressa -laumassa. Meidän laitumillamme ei ole aitoja. Eri laumat ovat -laitumella yhdessä. Jokainen vasikka on mikäli mahdollista otettava -kiinni ja merkittävä emänsä polttomerkillä. Se ei ole helppo tehtävä. -Maverick on merkitön vasikka, joka on vieroitettu ja elää yksikseen. -Maverick kuuluu sitten sille miehelle, joka löytää sen ja varustaa -merkillään. Niillä pikkuvasikoilla, jotka kadottavat emänsä, on kova -aika jälkeenpäin. Monet niistä kuolevat. Meillä on joka vuosi kaksi -suurta karjantarkastusta, mutta pojat tekevät polttomerkkejä jokseenkin -koko vuoden. Vasikka pitäisi varustaa merkillä heti kun se löydetään. -Se on varokeino karjanvarkaita vastaan. Varkailla on monta kavalaa -temppua. He tappavat vasikan emän, he varastavat ja kätkevät vasikan ja -merkitsevät sen sitten. - -"Meillä on suuri karjantarkastus syksyllä, kun on runsaasti ruohoa ja -vettä ja kun kaikki eläimet ovat hyvässä kunnossa. Laakson -karjanhoitajat ajavat yhteen kaiken karjansa, minkä voivat löytää. -Sitten he varustavat polttomerkillä ja leikkausmerkiliä jokaisen lauman -sekä ajavat sen kotiin. Siihen menee viikkoja. On niin monta -sekarotuista, joilla on pieni karjakanta, ja he ovat voimakkaita sekä -ahnaita. Bill sanoo, että hän tuntee sekarotuisia, joilla ei -milloinkaan ollut sonnia tai lehmää ja nyt heillä on yhä kasvavia -laumoja." - -"Ja hevoset? Haluan tietää niistä", sanoi Madeline. - -"Tulkaa, mennään tarhaan katsomaan harvoja jäljelle jätettyjä hevosia." - -Madelinelta menivät aamutunnit kuistilla katsellessa aina -muuttuvaa näköalaa. Puolen päivän aikaan tuli ajomies tuoden hänen -matka-arkkujaan. Murkinan jälkeen hän vaihtoi vaatteensa -ratsastuspukuun ja mennessään ulos huomasi Florencen odottavan -hevosineen. - -Lännen tytön kirkkaat silmät näyttivät tarkastavan Madelinen ulkomuodon -kauttaaltaan yhdellä ainoalla nopealla tutkivalla katseella ja sitten -ne loistivat mielihyvästä. - -Madelinea hämmästytti se seikka, että vaikka hän ja Florence olivat -ratsastaneet jo melkoisen ajan, eivät he ilmeisesti tulleet yhtään -lähemmäksi karjantarkastuspaikkaa. Laakson loivenemisen saattoi huomata -vasta kun oli päästy muutamia maileja kauemmas. Katsoessaan eteenpäin -Madeline kuvitteli laaksoa vain muutaman mailin laajuiseksi. Hän olisi -ollut varma siitä, että saattoi kävelyttää hevosensa sen lävitse -tunnissa. Kuitenkin tuo Chiricahua-vuorten musta jyrkkäpiirteinen jono -oli pitkän päivämatkan päässä ratsastamaan tottuneelle cowboyllekin. -Vain taakseen katsomalla saattoi Madeline käsittää etäisyyksien oikean -suhteen. - -Asteittaisesti mustat pilkut laajenivat sekä muodostuivat karjaksi ja -hevosiksi, jotka liikkuivat suuren tomuisen täplän ympäri. Seuraavan -puolen tunnin kuluessa Madeline ratsasti Florencen takana saapuen -toimintapaikan ulommaisille reunoille. Tytöt pysähdyttivät hevosensa -lähellä suuria vaunuja, joiden ympäristössä oli enemmän kuin sata -hevosta, jotka söivät, kiljuivat, ravasivat ympäri sekä nostelivat -päätään tarkastaakseen tulijoita. Neljä cowboyta oli ratsain -vartioimassa tätä hevosjoukkoa. Tömisevien kavioiden kopina täytti -Madelinen korvat. Liikkuvat karjajonot olivat sulaneet suureksi -liikkuvaksi laumaksi, jonka tomu teki puolittain näkymättömäksi. - -"Minä en voi käsittää mitä tapahtuu", sanoi Madeline. "Haluan mennä -lähemmäksi." - -He menivät puolet matkasta, ja kun Florence taas pysähtyi, ei Madeline -ollut vieläkään tyytyväinen vaan pyysi päästä lähemmäksi. Tällä kertaa -Al Hammond näki heidät, huusi jotakin, jota Madeline ei ymmärtänyt, ja -pysäytti heidät sitten. - -"Kyllin lähellä ei ole turvallista. Villejä härkiä! Olen iloinen että -tulitte, tytöt. Majesty, mitä ajattelet tästä karjajoukosta?" - -Madeline saattoi tuskin vastata mitä ajatteli, sillä melu, tomu ja -lakkaamaton liike hämmensi hänet. - -Ammuminen ja mylviminen, sarvien ritinä ja kavioiden töminä, karjan -tomuinen tuoksina ja kiitävät cowboyt saivat Madelinen hämmentymään ja -pelottivat häntä vähän. Mutta hän tunsi innokasta mielenkiintoa ja -aikoi pysyä siinä, kunnes itse näkisi, mitä tämä sekasotku merkitsi. - -"Aiotteko viipyä kauemmin?" kysyi Florence. Saatuaan myöntävän -vastauksen hän varoitti Madelinea: "Jos karannut härkä tai vihainen -lehmä tulee, antakaa hevosenne mennä. Se osaa mennä pakoon." - -Tämä antoi tilanteelle lisäkiihdytystä ja Madeline syventyi näytelmään. -Suuri karjajoukko näytti kuohuvan kuin vesipyörre. Tapahtui niin monta -asiaa ja niin nopeasti, ettei Madeline voinut nähdä kymmenettä osaakaan -siitä mitä tehtiin. Näytti siltä että ratsastajat tunkeutuivat laumaan -ja ajoivat karjan hajalle. Madeline näki erään cowboyn, joka ratsasti -valkoisella hevosella ja ajoi takaa härkää. Hän pyöritti lassoa päänsä -ympäri ja viskasi sen menemään. Köysi lensi ja silmukka tarttui härän -jalkaan. Valkoinen hevonen pysähtyi äkkiä ja härkä kaatui tomuun. -Nopeasti kuin leimaus oli cowboy satulasta maassa ja tarttuen härän -jalkoihin hän sitoi ne köydellä. Kaikki oli tehty miltei ajatuksen -nopeudella. Toinen mies tuli mukanaan polttorauta. Hän sovitti sen -härän kupeeseen ja rauta kärvensi nahkaa. Madeline näki savun nousevan -ja näky sai hänet sävähtämään sekä tuntemaan halun kääntyä poispäin. - -"Katsokaa, neiti Hammond, tuolla on Don Carlos!" sanoi Florence. -"Katsokaa tuota mustaa hevosta!" - -Madeline näki tummakasvoisen meksikolaisen ratsastavan ohi. Tämä oli -liian kaukana hänestä, että olisi erottanut kasvonpiirteet, mutta mies -muistutti italialaista rosvoa. Hän ratsasti mainiolla hevosella. - -Stillwell ratsasti tyttöjen luo ja tervehti heitä kovaäänisesti. - -"Aivan keskellä tuoksinaa, mitä? No, tämä on tosiaan hienoa. Olen -iloinen, neiti Majesty, kun ette pelkää tomua tai palavan nahan hajua." - -"Ettekö voisi merkitä vasikoita vahingoittamatta niitä?" kysyi -Madeline. - -"Hohhoo! Eivät ne ole ollenkaan vahingoittuneet. Ne vain mölisevät -mammojaan." - -Cowboyt osoittivat ihmeteltävää ratsastustaitoa ja vaikka he olivat -välinpitämättömiä, kuvitteli Madeline näkevänsä huolenpitoa ratsuista -ja karjasta. He vaihtoivat ratsuja usein. Vasta tehtyään tunnin ajan -huomioitaan Madeline rupesi näkemään, mikä vaivalloinen ja vaarallinen -työ cowboyilla oli suoritettavana. He olivat alituiseen villien, -pahankuristen ja suurisarvisten härkien joukossa. Monessa tapauksessa -he saivat kiittää hevostaan hengestään. Vaara uhkasi useimmiten, kun -cowboy hypähti maahan sitomaan ja merkitsemään vasikkaa, jonka hän oli -syössyt kumoon. Jotkut lehmät hyökkäsivät heidän päälleen. Aika ajoin -Madelinen sydän hypähti kurkkuun pelosta, että mies saisi surmansa -sarvien lävistämänä. - -Koko ajan oltiin puuhassa lakkaamatta. Kuului meteliä, mylvinää ja -ammumista, tömähdyksiä, kun raskaat ruumiit iskivät toisiinsa ja -kaatuivat. Joku lauloi hupaista laulua, toinen vihelteli, muuan poltti -savuketta. Aurinko paistoi kuumasti ja hevoset tippuivat hikeä. -Madeline alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Tomu tukahdutti häntä ja haju -miltei läkähdytti. Mutta tämä sai hänet vain päättäväisemmäksi pysymään -paikoillaan. Florence pyysi häntä tulemaan pois tai ainakin siirtymään -taaksepäin pahimmasta paikasta. Stillwell yhtyi Florenceen. Mutta -Madeline kieltäytyi hymyillen. Sitten hänen veljensä sanoi: - -"Kuulehan, tämä tekee sinut sairaaksi. Sinä olet kalpea." - -Mutta tyttö vastasi aikovansa pysyä siinä, kunnes päivän työ olisi -lopussa. Al katsoi häneen kummallisesti eikä sanonut mitään. Sitten -alkoi ystävällinen Stillwell puhua. - -"Neiti Majesty, te näette karjanhoitajan ja cowboyn elämän aivan -sellaisenaan. Katsokaahan tuota Nelsiä. Huomatkaa, että ne vähät -hiukset, mitä hänellä on, ovat lumivalkoisia. Hän on punainen, laiha ja -kova -- palanut. Hän näyttää kuusikymmenvuotiaalta -- vanhalta -mieheltä. No, Nels ei ole nähnyt neljääkymmentä. Neiti Majesty, Arizona -se teki Nelsin siksi, mikä hän on, Arizonan erämaa ja lehmäpaimenen -työ. Hän oli ampunut pahoja valkoisia miehiä ja pahoja puoliverisiä -ennen kuin oli kahdenkymmenenyhden vanha. Hän on nähnyt jonkin verran -elämää, tuo Nels. Hän kuuluu erämaahan, voi sanoa että hän on kiveä, -tulta, hiljaisuutta, kaktusta ja voimaa. Hän on ihmeellinen mies. Hän -näyttää teistä karkealta. No, minä näytän teille kvartsipalasia -karjataloni takaosassa olevasta vuoristosta. Ne ovat niin karkeita, -että ne haavoittavat teidän käsiänne, mutta niissä on puhdasta kultaa. -Ja niin on Nelsin sekä monen muun cowboyn laita. - -"Ja tuolla on Price, Monty Price. Hän on loukkaantunut luullakseni. Se -on syynä siihen, että hän on ilman hevosta ja köyttä ja ontuu noin. No, -hän on saanut pienen viilloksen." - -Madeline näki hyvin lyhyen, kurtistuneen pikku miehen, hassunnäköisen -ja vääräsäärisen, jolla oli kasvoilla loppuunpalaneen tuhan väri ja -kovuus. Mies ontui vankkureita kohti. - -"Hänessä ei ole paljon katseltavaa, vai mitä?" jatkoi Stillwell. "No, -Monty Price näyttää hitonmoiselta. Mutta ulkonäkö totisesti pettää. -Montylla on takanaan kokonaisten vuosien retkeilyt Missourin alangoilla -ja suurilla ruohoaavikoilla, missä on korkeata ruohoa ja joskus -tulipaloja. Montanassa on lumimyrskyjä, jotka jäädyttävät karjan -paikoilleen. Ja hevoset paleltuvat kuoliaiksi. Kertomus Montysta, mikä -tuli meidän korviimme, kuuluu näin: Hän oli joutunut ruohoaavikkotuleen -ja olisi voinut pelastautua helposti. Mutta siellä oli yksinäinen -karjatalo aivan tulilinjalla ja Monty tiesi, että sen omistaja oli -poissa ja vaimo sekä pikkulapsi kotona. Hän tiesi myöskin, että tuulen -puhaltaessa karjatalo joutuisi tulen uhriksi. Hän pani paljon -alttiiksi. Hän pani vaimon taaksensa, kietoi pikkulapsen ja hevosensa -peitteeseen sekä ratsasti pois. Se oli tosiaan ratsastusta, olen -kuullut! Mutta tuli saavutti Montyn lopulta. Vaimo putosi ja oli -hukassa ja sitten kaatui hänen hevosensa. Ja Monty juoksi, käveli ja -ryömi tulen lävitse sen pikkulapsen kanssa ja pelasti sen." - - - - -Eräs lahja ja kauppa - - -Viikon ajan oli karjantarkastusnäytelmä ratsastusmatkan päässä -karjatalosta ja Madeline vietti enimmän aikansa satulassa. Hän arvioi -voimansa liian suuriksi ja useammin kuin kerran oli hänet nostettava -hevosensa selästä. Stillwellin mieltymys Madelinen saattelemiseen -muuttui levottomuudeksi. Stillwell koetti taivuttaa häntä jäämään pois -tarkastuksesta ja Florence kävi vieläkin huolestunteemmaksi. Mutta -Madelinea eivät heidän pyyntönsä saaneet taipumaan. - -Veli piti häntä silmällä niin paljon kuin tehtävät sallivat, mutta -moneen päivään hän ei sanallakaan maininnut sisaren väsymisestä ja -kiihotuksen tuomasta jännityksestä tai ehdottanut, että hänen oli -parempi mennä takaisin taloon. Monta kertaa Madeline tunsi hänen -terävien, sinisten silmiensä pakottavan voiman. Ja noina hetkinä hän -tunsi Alfredissa olevan enemmän kuin veljellistä huolenpitoa. Veli piti -häntä silmällä, tutki häntä ja punnitsi häntä. Madelinelle tuotti -rauhattomuutta ajatus, että Alfred ehkä oli arvannut hänen huolensa. -Aika ajoin hän toi cowboyt sisarensa luo ja esitteli, nauroi ja laski -leikkiä koettaen tehdä koettelemuksen vähemmän hämmentäväksi näille -miehille, jotka olivat niin vähän tottuneet naisiin. - -Mutta ennen kuin viikko oli lopussa sai Alfred tilaisuuden sanoa -hänelle, että hänen olisi viisaampi antaa karjan tarkastuksen jatkua -kunnioittamatta sitä enää läsnäolollaan. Hän sanoi sen nauraen, mutta -siitä huolimatta oli vakava. Ja kun Madeline kääntyi häneen -hämmästyneenä, sanoi hän suoraan: - -"En pidä siitä tavasta, jolla Don Carlos seuraa sinua kaikkialla. Bill -pelkää, että Nels tai Ambrose tai joku muu cowboy hyökkää meksikolaisen -kimppuun. He syyhyvät saadakseen tilaisuuden. Tietystikin se on sinusta -mieletöntä, mutta se on totta." - -Mieletöntä se varmasti oli, mutta kuitenkin se saattoi osoittaa -Madelinelle, miten täydellisesti hänet oli vallanneet hänen omat -tunteensa, jotka karjantarkastuksen melu ja uurastus olivat nostaneet. -Hän muisteli, että Don Carlos oli esitetty hänelle ja että hän ei ollut -pitänyt miehen tummista, silmäänpistävistä kasvoista ja ulkonevista -silmistä, eikä hän ollut pitänyt miehen suloisesta, lempeästä ja -mielistelevästä äänestä tai hänen sirosta käyttäytymistavastaan. Hän -oli ajatellut, että Don Carlos näytti somalta ja hienolta mainion -mustan hevosen selässä. Kun Alfredin sanat saivat hänet ajattelemaan, -hän muisti, että missä tahansa hän oli ollut kentällä, oli jalo hevonen -hopeakoristeisine satuloineen ja tummine ratsastajineen aina ollut -hänen lähellään. - -"Don Carlos on seurannut Florencea pitkän aikaa", sanoi Alfred. "Hän ei -ole suinkaan nuori mies. Hän on viidenkymmenen. Don Carlos on hyvin -kasvatettu ja lisäksi mies, josta tiedämme hyvin vähän. Hänenlaisensa -meksikolaiset eivät pidä naisia arvossa niin kuin me valkoiset miehet. -En halua että Nels tai Ambrose tekevät köydellään rajun heiton ja -vetävät Donin pois hevosensa selästä. Sen takia sinun on parempi -ratsastaa talolle ja pysyä siellä." - -"Alfred, sinä lasket pilaa ja kiusoittelet minua", sanoi Madeline. - -"En suinkaan", vastasi Alfred. "Miten asia on, Flo?" - -Florence vastasi, että cowboyt kohtelisivat pienimmänkin aiheen -sattuessa Don Carlosia vähemmän kursailevasti ja lempeästi kuin -köysissä olevaa härkää. Vanha Bill Stillwell tuli paikalle ja hän ei -ainoastaan vahvistanut väitöstä todeksi, vaan myöskin tehosti asian -varmuutta omalta kohdaltaan. - -"Neiti Majesty", päätti hän, "luulen että jos Gene Stewart ratsastaisi -minun sijastani, olisi tuo irvistelevä sekarotuinen saanut jo töksähtää -tomuun." - -"Minä en ole varma asiasta, mutta minä antaudun", sanoi hän. "Teillä on -vain jokin syy ajaaksenne minut pois. Olen varma että sievää Don -Carlosta epäillään syyttä." - -Sitten hän ratsasti Florencen kanssa pitkää harmaata rinnettä ylös -karjatalolle. Sinä yönä häntä vaivasi äärimmäinen väsymys, jonka hän -laski enemmän ajatustensa kuin ratsastamisen syyksi. Aamulla hän -ilmaisi halun käydä katsomassa meksikolaisten asuntoja, jotka olivat -kunnaiden juurella. Florence vastusti sanoen, ettei se ollut sopiva -paikka Madelinelle. Mutta Madeline piti päänsä ja tarvittiin vain -muutamia sanoja sekä miellyttävä hymy voittamaan toiset. - -Kuistilta katsoen antoi adobe-talojen ryhmä kuvankauniin värien ja -vastakohdan piirteen laakson autiudelle. Lähellä ne kadottivat sen -viehätyksen, jonka etäisyys antoi. Ne olivat vanhoja, murenevia, -rappeutuneita ja likaisia. Muutamia vuohia kiipeili näiden ympärillä, -muutamat syyhyiset koirat ilmaisivat haukunnallaan vieraiden tulon ja -sitten juoksi ulos joukko puolialastomia, likaisia ja risaisia lapsia. -He olivat hyvin arkoja ja vetäytyivät takaisin. Mutta ystävälliset -sanat ja hymy herätti heidän luottamuksensa ja he seurasivat ryhmänä -kooten joukkoonsa uusia lapsia jokaisen talon luona. Madelinen mieleen -tuli heti ajatus tehdä jotakin niiiden meksikolaisraukkojen tilan -parantamiseksi ja tämä ajatus mielessään hän päätti katsahtaa sisälle. -Sillä aikaa kun Florence pani liikkeelle vähäisen espanjantaitonsa -koettaen saada naiset puhumaan, katseli Madeline kurjia pikku huoneita. -Hän rupesi tuntemaan pahoinvointia. Hän ei ollut uskonut, että -sellaista likaisuutta saattoi olla missään. Majat olivat tulvillaan -saastaa. Syöpäläisiä ryömi pitkin likaisia lattioita. Ei ollut -jälkeäkään vedestä ja hän uskoi mitä Florence hänelle sanoi, että nämä -ihmiset eivät milloinkaan kylpeneet. Vähän oli näkyvissä työn jälkiä. -Laiskat miehet ja naiset, jotka polttivat savukkeita, kuljeksivat -ympäri lörpötellen. He eivät olleet pahoillaan amerikkalaisnaisten -vierailusta eivätkä myöskään osoittaneet vieraanvaraisuutta. He -näyttivät tylsiltä. - -Madeline nousi satulaan, ajoi takaisin karjataloon ja oli niin väsynyt -että Florencen oli miltei kannettava hänet sisälle. Hän voitti -heikkoutensa vain sortuakseen taas sen uhriksi, kun oli yksin -huoneessaan. Kuitenkin hän tointui pian, ettei tarvinnut apua. Aamulla -karjantarkastuksen jälkeen näyttivät hänen veljensä ja Stillwell -väittelevän eräästä hevosesta. - -"No, luulen että se on vanha päistärikköni", sanoi Stillwell varjostaen -kädellään silmiään. - -"Bill, ellei tuo ole Stewartin hevonen, on näköni huonontunut", vastasi -Al. - -"Al, ehkä olet oikeassa. Mutta tuolla hevosella ei ole ketään -ratsastamassa. Flo, tuohan kaukoputkeni." - -Florence palasi tuoden kaukoputken. Bill katseli pitkään, tarkasti -putken huolellisesti ja koetti uudestaan. - -"Minua kiukuttaa sanoa, että silmäni tulevat heikoiksi. Mutta luulen, -että on jo aikakin. Se on Gene Stewartin hevonen, satuloituna ja tulee -nopeata vauhtia ilman ratsastajaa. Tämä on omituista." - -"Anna minulle kaukoputki", sanoi Al. "Niin, olin oikeassa. Bill, -hevonen ei ole säikähtänyt. Se tulee vakavasti. Sillä on jotakin -mielessään." - -"Se on harjoitettu hevonen, Al. Sillä on enemmän ymmärrystä kuin -muutamilla miehillä. Katsohan putkella alangosta ylöspäin. Näetkö -ketään?" - -"En." - -"Kohota putkesi kunnaiden yli -- missä tie kulkee. Korkeammalle -- -pitkin tuota harjannetta, missä kalliot alkavat. Näetkö ketään?" - -"Totta tosiaan! Kaksi hevosta! Mutta minä en voi erottaa paljon -tomulta. Ne kiipeävät nopeasti. Toinen hevonen on mennyt kallioiden -joukkoon. Noin -- nyt on toinen mennyt. Mitä sanot siitä?" - -"Minä en osaa sanoa enempää kuin sinäkään. Mutta lyönpä vetoa, että -tiedämme pian jotakin, sillä Genen hevonen tulee nopeammin." - -Laaja alanko, joka kohosi kunnaita kohti, näkyi esteettömästi, ja -vähemmän kuin puolen mailin päässä näki Madeline ratsastajaa vailla -olevan hevosen tulevan laukaten. Hän katseli sitä muistutellen -mieleensä olosuhteita, joiden vallitessa hän oli nähnyt sen, ja muisti -sitten sen villin paon El Cajonin himmeästi valaistujen katujen läpi -mustaan yöhön. Häntä värisytti ja hän luuli, ettei milloinkaan -ajattelisi värisemättä tähtiyön seikkailua. Hän katseli hevosta ja -tunsi jotakin, joka oli enemmän kuin uteliaisuutta. Kuului kimeä, -läpitunkeva vihellys. - -"Se on nähnyt meidät, se on varma", sanoi Bill. - -Hevonen läheni karja-aitauksia, katosi erääseen kujaan ja sitten -tömisti pihamaalle. - -Cowboyn suuri ratsu oli sotaratsu, melkein pelottava rakenteeltaan, ja -sillä oli musta heikosti harmaanpilkukas nahka, joka loisti auringossa -kuin kiillotettu lasi. - -"Tule tänne", sanoi Stillwell. - -Hevonen laski päänsä, korskui ja tuli totteievasti. Se ei ollut vauhko -eikä raju. Se nuuski turvallaan ystävällisesti Stillwellia ja katseli -sitten Alia sekä naisia. Irrottaen jalustimet pitimestään Stillwell -antoi niiden pudota sekä rupesi tutkimaan satulasta jotakin. Pian hän -veti esiin jostakin satulaloimen välistä kokoon käärityn paperipalasen -ja tutkittuaan sitä ojensi sen Alille. - -"Se on sinulle osoitettu. Ja lyönpä vetoa kaksi killinkiä, että tiedän -mitä siinä on." - -Alfred avasi kirjeen, luki sen ja katsoi sitten Stillwelliin. - -"Arvaat hyvin. Gene on lähtenyt rajalle. Hän lähetti hevosen jonkun -mukana. Mitään nimiä ei ole mainittu. Ja toivoo että sisareni ottaisi -sen jos haluaisi." - -"Puhutaanko Danny Mainsista?" kysyi karjanhoitaja. - -"Ei sanaakaan." - -"Sepä paha. Gene tietäisi Dannysta jos kukaan. Mutta hän on umpisuinen -poika... Hän menee siis Meksikoon. Tuumailenpa, onko Dannykin menossa? -No, siinä on kaksi parasta lehmänhoitajaa menossa päin hiiteen." - -Alfred nosti ohjakset hevosen pään yli ja vieden sen Madelinen luo -antoi ohjasvyyhden liukua hänen käsivarrelleen ja asetti kirjeen hänen -käteensä. - -"Majesty, minä ottaisin hevosen vastaan", sanoi hän. "Stewart on vain -cowboy, mutta hän on hyvästä perheestä. Hän oli kerran yliopistossa ja -herrasmies. Hän kääntyi huonoon päin täällä niin kuin monet muutkin -miehet -- ja niin kuin melkein minäkin. Sitten on hän kertonut minulle -sisarestaan ja äidistään. Hän huolehti heistä hyvän joukon. Luulen että -hän on ollut onnettomuuden aiheena heille. Tavallisesti hän muisteli -asiaa juovuksissa. Olen aina pitänyt hänen puoltaan ja tekisin sen -vieläkin, jos olisi mahdollista. Sinä näet, miten Bill on pahoillaan -Danny Mainsista ja Stewartista. Luulen että hän toivoi saavansa hyviä -uutisia. Ei ole paljon toiveita heidän takaisintulemisestaan nyt, -ainakaan mitä Stewartiin tulee. Tämä hänen hevosestaan luopuminen -tarkoittaa, että hän aikoo liittyä kapinallisten joukkoon rajan -toisella puolen. Pidin hänestä paljon. Lue kirje ja ota hevonen -vastaan." - -Madeline loi vaieten katseensa kirjeeseen. - - "Al-ystävä! Lähetän hevoseni sinulle, koska lähden pois eikä - minulla ole rohkeutta ottaa sitä sinne, missä se joutuisi - vieraisiin käsiin. Anna hevonen sisarellesi ja sano samalla - terveiset minulta. Mutta jollei hän huoli siitä, silloin se - on sinun. Hevoseni ei ole milloinkaan tuntenut piiskaa tai - kannusta, ja tahtoisin ajatella ettet sinä milloinkaan tekisi - sille pahaa. - - Sinun ja minun kesken sanottuna, Al, älä anna hänen tai Flon - ratsastaa yksin Don Carlosin poluilla. Jos minulla olisi aikaa, - voisin kertoa sinulle jotakin siitä liukkaasta sekarotuisesta. - Ja sano sisarellesi, että jos hänellä on jokin syy päästä pakoon - jotakuta, kun hän on päistärikön selässä, niin kumartukoon - eteenpäin ja kiljaiskoon hevosen korvaan. Hän huomaa ratsastavansa - tuulen nopeudella. -- Näkemiin! - - Gene Stewart." - -Madeline kääri miettiväisenä kirjeen kokoon ja mutisi: - -"Miten hän rakastaakaan hevostaan!" - -"Niin, minä sanoisin samoin", vastasi Alfred. "Flo kertoo sinulle -siitä. Hän on ainoa henkilö, jonka Gene ikinä on sallinut ratsastaa -tällä hevosella -- jollei pieni meksikolaistyttö Bonita ratsastanut -sillä El Cajonista. No, sisareni, miten asia on -- otatko hevosen?" - -"Varmasti. Olen onnellinen saadessani sen. Sinä sanoit, että Stewart -antoi sille nimen minun mukaani -- nähtyään liikanimeni -newyorkilaisessa sanomalehdessä?" - -"Niin." - -"No minä en muuta sen nimeä. Mutta miten voin kiivetä sen selkään? Se -on jättiläishevonen! Katsohan sitä -- se nuuskii minun kättäni! Luulen -että se ymmärsi, mitä sanoin. Oletko milloinkaan nähnyt noin hienoa -päätä ja noin kauniita silmiä?" - -"Sinun on noustava sen selkään kuistilta." - -"Tule, Majesty -- meidän täytyy tulla tutuiksi. Sinulla on nyt uusi -omistaja, hyvin ankara nuori nainen, joka vaatii sinulta uskollisuutta -ja tottelevaisuutta." - -Madeline kuljetti hevosta sinne tänne ja oli iloinen sen lauhkeudesta. -Hän huomasi, ettei sitä tarvinnut ohjata. Se tuli hänen kutsustaan, -seurasi häntä kuin koira, hieroi mustaa turpaansa häntä vasten. Joskus -heidän kävelymatkojensa käännepaikoissa se nosti päänsä ja katseli -korvat pystyssä tietä, jota oli tullut, sekä kunnaiden taakse. Se -katseli laitumen yli. Joku ehkä kutsui sitä vuorten toiselta puolen. - -Eräänä iltapäivänä Alfred nosti Madelinen suuren päistärikön selkään. - -"Me ratsastamme tuonne vuoren tasaiselle huipulle", sanoi hänen -veljensä hevosen selkään noustessaan. "Pidä sen ohjaksia kireällä ja -hellitä, kun tahdot sen kulkevan nopeammin. Mutta älä kiljaise sen -korvaan, ellet tahdo että Florence ja minä näemme sinun katoavan -taivaanrantaan." - -Hän ravasi ulos pihasta, alas karja-aitauksien ohi harmaan, avonaisen -kentän keskelle, joka ulottui useita maileja rinteelle asti. Florence -oli johdossa. Alfred painalsi hänen sivulleen jättäen Madelinen -jälkeen. Sitten johdossa olevat hevoset rupesivat laukkaamaan. Ne -ehtivät melko pitkän matkan edelle. Madeline tunsi tuulen -muuttumattoman, tasaisen suhinan. Häntä kummastutti miten helposti ja -mukavasti hän pysyi satulassa. Hän ei ollut milloinkaan tuntenut tuulta -kasvoillaan, hevosen harjan sipaisua, kilpajuoksun hilpeätä, tasaista -menoa. Se värisytti häntä, tuotti hänelle iloa, tulistutti hänen -verensä. Äkkiä hän huomasi huumautuvansa eikä tiennyt mikä hänet sai -hellittämään ohjaksia ja eteenpäin kumartuen huutamaan: "Sinä mainio -veitikka, juokse!" - -Hän kuuli kavioiden nopean kopseen ja kallistui taaksepäin Majestyn -nopeuden lisääntyessä äkkiä. Tuuli pisti hänen kasvoihinsa, ulvoi hänen -korvissaan ja tempoi hänen tukkaansa. Harmaa tasanko lensi ohi -kummallakin puolen ja näytti edessäpäin viittovan häntä kohti. Hänen -sokaistuneissa silmissään näyttivät Florence ja Alfred tulevan -takaisin. Majesty tavoitti toiset hevoset, aikoi sivuuttaa ne. Tosiaan, -se sivuutti ne syöksyen ohi, juoksi eteenpäin ja saavutti jyrkän -rinteen. - -"Ihanaa!" huudahti Madeline. - -Hän oli innoissaan ja jokainen lihas ja hermo värisi hänen ruumiissaan. -Kun hän koetti koota irtautuneita hiussuortuviaan, vapisivat hänen -kätensä. Sitten hän katsoi ja odotti tovereitaan. - -Alfred saavutti hänet nauraen mutta myös huolestuneena. - -"Eikö se osaa juosta? Pääsikö se karkaamaan käsistäsi?" - -"Ei, minä huusin sen korvaan", vastasi Madeline. - -Alfred ohjasi jyrkkää kiemurtelevaa polkua pitkin huipulle. Madeline -näki kauniin tasaisen pinnan, joka kasvoi lyhyttä ruohoa. Hän päästi -ihmetyksen ja innostuksen huudon. - -"Mikä paikka golfia varten! Tämä olisi hienoin kenttä maailmassa." - -"Kerran, kun ensin tulin Länteen, olin aivan hukassa -- olin päättänyt -lopettaa kaiken", sanoi Alfred. "Ja minä satuin kiipeämään tänne -etsiessäni yksinäistä paikkaa kuollakseni. Kun näin tämän, muutin -mieleni heti." - -Madeline oli vaiti. Hän pysyi mykkänä, kun ratsastettiin laakson ympäri -ja jyrkkää tietä alaspäin. Hän ennätti karjatalolle vasta pitkän aikaa -toveriensa jälkeen ja illallisen aikana oli miettiväinen. Myöhemmin, -kun he kokoontuivat kuistille katsomaan auringonlaskua, herättivät -Stillwellin leikilliset valitukset eloon erään ajatuksen, joka leimahti -hänen mielessään nopeana kuin salama. Ja kuuntelemalla hän innosti -Stillwelliä kertomaan karjanhoitajaparan vastuksista. - -"Stillwell, voisiko täällä harjoittaa karjanhoitoa suuressa mitassa, -viimeisten menettelytapojen mukaan -- ei välttämättä voittoa tuottaen, -mutta siten että se maksaa itsensä -- että se menisi ilman tappiota?" -kysyi hän. - -"Luulen että voisi", vastasi toinen. "Se olisi varmaan tuottoisaa. -Niin, huolimatta kaikesta huonosta onnestani ja kehnoista varusteistani -olen elänyt melko hyvin ja maksanut velkani." - -"Tahtoisitteko myydä, jos joku maksaisi pyytämänne hinnan?" - -"Ottaisin heti sellaisesta mahdollisuudesta vaarin. Mutta kuitenkaan en -mielelläni lähtisi tästä paikasta. Olisin tarpeeksi mieletön -sijoittaakseni rahan toiseen karjataloon." - -"Myisivätkö Don Carlos ja nuo muut meksikkolaiset?" - -"Varmasti myisivät. Don on vaivannut minua vuosikausia haluten myydä -vanhan karjatalonsa. Ja nämä laakson karjanhoitajat haluavat nähdä -rahaa." - -"Olkaa hyvä ja sanokaa minulle tarkalleen, mitä tekisitte, jos teillä -olisi rajattomat varat?" jatkoi Madeline. - -"Hyvä Jumala!" huudahti karjanhoitaja ja hätkähti niin että pudotti -piippunsa. - -Sitten hän täytti sen uudestaan kömpelöillä sormillaan, sytytti sen, -veti muutamia pitkiä savuja, kääntyi ympäri ja katseli Madelinea -tarkaten. Hänen kovat kasvonsa alkoivat lauhtua ja rypistyä hymyyn. - -"Vanhaa sydäntäni lämmittää ajatella sellaista. Minä uneksin paljon, -kun ensin tulin tänne. Mitä minä tekisin, jos minulla olisi -rajattomasti rahaa? Kuulkaa! Ostaisin maat pois Don Carlosilta ja -sekarotuisilta. Antaisin työtä jokaiselle hyvälle lehmänhoitajalle. -Ostaisin kaikki hyvät hevoset laitumilta. Aitaisin parasta laidunmaata. -Poraisin vettä laaksosta. Johtaisin putkia myöten vettä alas vuorilta. -Patoaisin tuon joen. Mailia pitkä pato kukkulalta kukkulalle antaisi -minulle suuren järven. Istuttaisin puuvillapensaikkoja sen ympärille. -Täyttäisin sen järven täyteen kaloja. Istuttaisin hedelmäpuita ja -puutarhan. Tekisin tästä vanhasta karjatalosta mukavan ja hienon -olöpaikan. Laittaisin ruohoa ja kukkia ylt'ympäri sekä toisin nuoria -mäntypuita vuorilta. Ja kun kaikki se olisi tehty, istuisin tuolillani -ja tupakoisin ja katselisin karjaa, joka tulisi jonossa juomaan ja -hajautuisi sitten takaisin laaksoon." - -Madeline kiitti karjanomistajaa ja vetäytyi sitten huoneeseensa, missä -hän ei tuntenut mitään pakkoa salata sen ihmeellisen ajatuksen voimaa, -ajatuksen, joka oli nyt täysin kehittynyt, sitkeä ja viekotteleva. - -Seuraavana päivänä hän kysyi Alfredilta, oliko hänen turvallista -ratsastaa vuorelle. - -"Minä tulen kanssasi", sanoi veli. - -"Haluan mennä yksin", vastasi hän. - -"Ah!" huudahti Alfred muuttuen vakavaksi. Hän katsahti sisareensa vain -kerran nopeasti ja kääntyi sitten poispäin. "Mene vain. Luulen että -on turvallista. Minä teen sen turvalliseksi istumalla täällä -kaukoputkineni ja pitämällä silmällä sinua. Ole varovainen tullessasi -alas. Anna hevosen valita suuntansa. Siinä kaikki." - -Madeline ratsasti Majestylla laajan tasangon poikki, ylös mutkittelevaa -polkua, kauniin ruohoisen aukean halki ylös tasangolle ja vasta silloin -nosti silmänsä katsellakseen siniseen Sierra Madresiin, joka oli -kultahuippuinen laskevassa auringonpaisteessa. Kultainen leimu nosti -tummat, rosoiset vuoret teräväpiirteiseksi korkokuvaksi. Loputtomasta -avaruudesta, sen hiljaisuudesta ja autiudesta tuli esiin hitaasti -muuttuvia, värikkäitä varjoja. - -Hän ratsasti takaisin alas tielle. Tuuli puhalsi hänen hiuksensa -hajalle. Kun ratsu tömisten pysähtyi kuistin portaille, laskeutui -Madeline hengästyneenä ja tukka epäjärjestyksessä sen selästä. Alfred -tuli vastaan ja hänen huudahduksensa sekä Florencen ihastuneet silmät -ja Stillwellin sanattomuus tekivät hänet itsetietoiseksi. - -"Hattuni -- ja kampani -- menivät tuulessa. Luulin -- että hiuksenikin -menisivät... Tuolla on iltatähti... Luulen olevani hyvin nälkäinen." - -Ja sitten hän luopui yrityksestään olla rauhallinen. - -"Stillwell", aloitti hän. "Haluan ostaa karjatalonne -- ottaa teidät -ylipäällysmieheksi. Haluan ostaa Don Carlosin karjatalon ja muita -maatiloja. Haluan ostaa hevosenne ja karjanne -- lyhyesti, tehdä kaikki -ne parannukset, joista sanotte niin kauan uneksineenne. Sitten on -minulla omia suunnitelmia, joiden kehittämiseksi minun täytyy saada -teidän ja Alfredin neuvoja. Huomenna puhutaan siitä kaikesta ja -suunnitellaan kaupan yksityiskohdat." - -Madeline kääntyi poispäin. Yhä leviävä hymy säteili häneen. Hän ojensi -kätensä veljeään kohti: - -"Alfred, omituista, eikö olekin, tämä minun tuloni sinun luoksesi? Ei, -älä naura. Toivon löytäneeni itseni -- työni, onneni -- täällä Lännen -tähden valossa." - - - - -Hänen majesteettinsa karjatalo - - -Viidessä kuukaudessa tapahtui kaikki se, mistä Stillwell oli uneksinut, -tuli monta muutosta, parannusta ja uudistusta, tuntui siltä kuin -taikakosketus olisi muuttanut vanhan karjatalon. Madeline, Alfred ja -Florence olivat puhuneet sopivasta nimestä ja sopineet eräästä, jonka -Madeline oli valinnut. Mutta cowboyt nimittivät uutta karjataloa "Hänen -Majesteettinsa karjataloksi". - -Huhtikuun aurinko paistoi hitaasti kohoavaan vihreään kumpuun, joka oli -pesiytynyt kunnaiden suojaan, ja näytti keskittävän kirkkaat säteensä -pitkään karjataloon, joka loisti lumivalkoisena tasaiselta huipulta. -Talon ympärillä olevat maat eivät millään tavoin muistuttaneet ketoja -tai puistoja, siinä ei ollut mitään maisemapuutarhanhoitoa; Stillwell -oli vain tuonut vettä, ruohoa, kukkia ja kasveja kummun huipulle ja -jättänyt ne sinne sellaisina kuin olivat noudattamaan luonnollista -kasvutapaansa. Hänen aatteensa oli ehkä ollut kypsymätön, mutta tulos -oli kaunis. Kuumassa auringonpaisteessa syntyi vihreä peite eloon ja -kaikkialla nousi kuin taian voimalla monia värikkäitä kukkia. Hauraat -sinikellot, valkoiset liljat, kultaiset unikot, väriltään tummaa -auringonlaskun kultaa, kaikki kukkivat onnellisessa epäjärjestyksessä. -Kalifornian ruusut, jotka olivat punaisia kuin veri, nyökyttivät -raskasta päätään ja värisivät mehiläisten painosta. Alhaalla -avonaisilla paikoilla loistivat yksinäisinä ja alttiina auringon koko -voimalle kaktuskasvien tulipunaiset ja magentapunaiset kukat. - -Vihreitä rinteitä oli molemmin puolin tietä. Padotun alangon pohja -loisti kirkkaana hitaasti lisääntyvine vesialoineen, missä tuhannet -villit muuttolinnut lentelivät, loiskivat ja kirkuivat. Asuntoja -- -mukavia ja tilavia taloja, joita kehnoinkaan cowboy ei uskaltanut sanoa -hökkeleiksi -- oli rivissä pitkällä maapenkereellä. Ja alhaalla laakson -reunalla meksikolaisten asumusten sikermä sekä pieni kirkko todistivat -saman uudistavan käden kosketuksen. - -Kaikki, mikä oli jätetty vanhasta espanjalaisesta talosta, oli jykevä -rakennus, ja tästäkin oli vähän poistettu uusia ikkunoita ja ovia -varten. Kaikki uudenaikaiset mukavuudet oli hankittu ja koko sisäpuoli -maalattu sekä varustettu matoilla ja huonekaluilla. - -Madeline Hammond ajatteli, että vaikkakin muutos, jonka hän oli saanut -aikaan vanhassa espanjalaisessa talossa sekä ihmisissä, olikin ollut -suuri, oli se tyhjänpäiväinen verrattuna siihen, mikä oli tapahtunut -hänessä itsessään. Hän oli löytänyt päämäärän elämässä. Hän oli -toimelias, työskenteli käsillään yhtä hyvin kuin ajatuksillaankin, ja -kuitenkin hänellä näytti olevan enemmän aikaa lukea, ajatella, tutkia, -laiskotella ja uneksia kuin koskaan ennen. Hän näki nyt veljensä -vaikeuksista päässeenä, tiellä kaikkeen siihen menestykseen ja -varallisuuteen, jolle Alfred antoi arvoa. Madeline oli ollut tarkka -karjanhoidon tutkija sekä Stillwellin hyvä oppilas. Hänen johtamanaan, -joskus Alfredin ja Florencen seuraamana Madeline oli ratsastanut -laitumet lävitse ja tutkinut elämää sekä työtä. Hän oli leiriytynyt -avoimelle laitumelle, nukkunut vilkkuvien tähtien alla, ratsastanut -neljäkymmentä mailia päivässä päin tomua ja tuulta. - -Tämä harjaantuminen Lännen tapoihin oli vaatinut suurta ponnistusta ja -melkoista tuskaa. Hänellä oli hyvä terveys ja runsaasti uhkuva -elinvoima. Hän oli niin toimelias, että hänen täytyi totuttautua -alistumaan päivällislepoon, mikä oli maan tapa ja välttämättömän -tarpeellinen kuumina kesäkuukausina. Joskus hän katsoi peiliin ja -nauroi pelkästä ilosta nähdessään sen solakan, ruskeakasvoisen ja -loistavasilmäisen olennon, joka kuvastui siinä. Se ei ollut niin paljon -iloa, jota hän tunsi kauneudestaan, kuin pelkkää elämäniloa. - -Joskus hän ajatteli vanhempiaan, sisartaan, ystäviään, miten he olivat -itsepintaisesti kieltäytyneet uskomasta, että hän voisi tai tahtoisi -pysyä Lännessä. He pyysivät häntä tulemaan kotiin. Ja kun hän -kirjoitti, mikä tapahtui velvollisuudentuntoisesti usein, oli viimeinen -asia auringon alla, jonka hän luultavasti mainitsisi, se miten hän oli -muuttunut. Hän kirjoitti, että palaisi tietysti joskus vierailemaan -vanhaan kotiinsa ja tällaiset kirjeet toivat vastauksia, jotka -huvittivat Madelinea ja joskus synkistyttivät häntä. Hän aikoi mennä -takaisin Itään joksikin aikaa ja sen jälkeen kerran tai pari joka -vuosi. Ja vihdoin Madeline päätteli, että todistuksen siitä, miten hän -katkaisi pysyvät siteet, tulisivat sukulaiset ja ystävät näkemään -paremmin vierailemalla täällä hänen luonaan ennen kuin hän menisi -takaisin Itään. Tämä mielessä hän kutsui Heleniä luokseen vierailulle -kesän aikana sekä käski sisarta tuomaan niin monta ystävää kuin häntä -miellytti. - -Ei ollut todellakaan helppo pitää silmällä karjatalon monia -liiketointen yksityiskohtia sekä pitää laskua niistä. Madeline huomasi, -että se kurssi liikeharjoittelussa, johon hänen isänsä oli vaatinut -häntä ottamaan osaa, oli hänelle nyt korvaamaton. Se auttoi häntä -tekemään yhdenmukaiseksi ja järjestämään karjanhoidon käytännölliset -yksityiskohdat sitä mukaa kuin yksinkertainen Stillwell ne esitti. Hän -jakoi suuren karjakannan eri laumoiksi, ja kun jokin lauma oli -irrallaan avoimella laitumella, piti hän sitä tarkasti vartioituna. Osa -ajasta pidettiin jokainen lauma suljetulla laitumella ruokittuna ja -juotettuna sekä suuren cowboyjoukon huolellisesti hoitamana. Hänellä -oli palveluksessaan kolme cowboytähystäjää, joiden ainoana -velvollisuutena oli ratsastaa laitumilla etsimässä eksynyttä, sairasta -tai raajarikkoista karjaa sekä emottomia vasikoita ja tuoda ne -hoidettaviksi ja ruokittaviksi. Oli kaksi cowboyta, joiden tehtävänä -oli opettaa venäläistä hirvikoiraparvea ja ajaa niiden avulla takaa -susia ja kuguaareja, jotka raatelivat laumoja. Paremmat ja kesymmät -lypsylehmät erotettiin laidunkarjasta ja pidettiin syöttömaalla -maitohuoneen vieressä. Vasikat vieroitettiin emälehmistä -sopivaan aikaan kumpienkin hyödyksi. Vanhasta polttamis- ja -luokittelumenetelmästä oli luovuttu ja sijaan oli sovitettu toinen, -jonka avulla karja, cowboyt ja hevoset säästyivät raakuudesta ja -vääryydestä. - -Madeline järjesti laajan vihannes viljelyksen ja istutti -hedelmätarhoja. Ilmasto oli parempi kuin Kaliforniassa, ja veden -ollessa runsas rehoittivat ja kukkivat puut, kasvit ja puutarhat. -Madeline käveli halki maa-alueiden, jotka kerran olivat paljaita, -nyt vihreitä, loistavia ja tuoksuvia. Siellä oli kanatarhoja, -sikaloita ja vesiperäisiä olinpaikkoja hanhille ja ankoille. Täällä -karjatalon maanviljelysosastossa Madeline löysi työtä pienelle -meksikolaissiirtokunnalle. Heidän elämänsä oli ollut kovaa ja köyhää -niin kuin kuiva laakso, jossa he olivat asuneet. Mutta niin kuin laakso -oli muuttunut rikkaan vesivirran kosketuksesta, siten oli heidän -elämänsä muuttunut avun, myötätunnon ja työn avulla. - -Madeline katsoi laajalti tämän maan yli. Saattoi olla kuvittelua, mutta -aurinko näytti olevan kirkkaampi, taivas sinisempi, tuuli lempeämpi. -Varmaa oli, ettei ruohon ja puutarhan tumma vihreys ollut kuvittelua, -ei kukkien valkoinen ja puna, ei niiden tuoksu eikä järven kimallus ja -äsken puhjenneiden lehtien lepatus. Siinä missä oli ollut -yksitoikkoista harmaata, oli nyt eloisia ja vaihtelevia värejä. Ennen -oli hiljaisuus vallinnut sekä päivällä että yöllä, nyt oli aurinkoisten -tuntien aikana musiikkia. Pystyyn karkaavien oriiden hirnunta kuului -ruohoisilta harjanteilta. Lukemattomia lintuja oli tullut ja jäänyt -tänne. Leivosen, mustarastaan ja punarintasatakielen laulu, joka oli -Madelinelle tuttu lapsuudesta, sekoittui erämaan kotkan läpitunkevaan -huutoon ja turturikyyhkysen alakuloiseen valitukseen. - -Eräänä huhtikuun aamuna istui Madeline toimistossaan taistellen -erään pulmallisen kysymyksen kanssa. Hänellä oli joka -päivä ratkaistavanaan pulmia. Useimmat niistä koskivat -kahdenkymmenenseitsemän käsittämättömän cowboyn valvontaa. Tämä -erikoinen pulma koski Ambrose Millsiä, joka oli karannut Madelinen -ranskalaisen kamarineitsyen Christinen kanssa. - -Stillwell katseli Madelinea hymyillen. - -"No, neiti Majesty, me saimme heidät kiinni, mutta vasta sitten kun -padre Marcos oli vihkinyt heidät. Mutta toimme heidät takaisin ja he -ovat nyt siellä toisiinsa pihkaantuneina ja varmaan unohtavat -häpeällisen käytöksensä." - -"Stillwell, mitä minä sanon Ambroselle? Miten rankaisen häntä? Hän on -tehnyt väärin pettäessään minut. Minun täytyy tehdä jotakin. Teidän -täytyy auttaa minua." - -Milloin tahansa Madeline joutui pulaan, oli hänen kutsuttava vanha -karjanhoitaja avukseen. Ei kukaan ollut milloinkaan hoitanut virkaansa -ylpeämmin kuin hän. Mutta nyt hän raapi päätään hämillään. - -"Hitto semmoista! Minä en ymmärrä mitään muuta kuin karjanhoitoa. Neiti -Majesty, on omituista, kuinka pitkälle cowboyt ovat menneet. Minä en -tunne heitä enää. He pukeutuvat komeasti ja lukevat kirjoja ja muutamat -ovat lakanneet kiroamasta ja juomasta. En sano, että kaikki tämä on -heitä vastaan. Mutta heidän hallitsemisensa on nyt yli minun voimieni. -Kun cowboyt rupeavat pelaamaan sitä kolohvipeliä ja karkaavat -ranskalaisten kamarineitien kanssa, luulen, että Bill Stillwellin on -luovuttava toimestaan." - -"Stillwell! Ettehän aio jättää minua? Mitä maailmassa minä tekisin?" -huudahti Madeline. - -"No, en minä jätä teitä, neiti Majesty. En milloinkaan tee sitä. Minä -hoidan teidän karjahommanne ja pidän silmällä hevosia sekä muuta -omaisuutta. Mutta minun on saatava päällysmies, joka voi käsitellä -omituista cowboy-joukkoa." - -"Te olette koettanut puolta tusinaa päällysmiestä. Koettakaa edelleen, -kunnes löydätte", sanoi Madeline. "Älkää välittäkö siitä nyt. Sanokaa -minulle, miten on vaikutettava Ambroseen. Minun on saatava toinen -kamarineitsyt. Ja minä en halua, että uusikin vietäisiin pois muitta -mutkitta." - -"No jos tuotte tänne sieviä tyttöjä, ette voi odottaa muuta. Tuo -mustasilmäinen pieni ranskalaistyttö pani cowboyt päästään pyörälle. -Seuraavan laita olisi vain pahempi." - -"Voi hyvä mies", huokaisi Madeline. "Puhukaa Ambroselle asiat selviksi -ja sanokaa, että aiotte erottaa hänet. Se saa Ambrosen vakiintumaan ja -pelottaa ehkä vuorostaan muita poikia." - -Madelinen näkyviin astuskeli sievä, ystävällinen, kirkassilmäinen -cowboy. Hän katsoi Madelinea suoraan kasvoihin kuin olisi odottanut -tämän toivottavan hänelle onnea. Ja Madeline huomasi tosiaan -tämänkaltaisen lauseen värisevän huulillaan. Hän pidätti sitä, kunnes -olisi vakava. Mutta hän pelkäsi, että häneltä puuttuisi paljon -vakavuudesta. Jotakin lämmintä oli tullut huoneeseen Ambrosen mukana. - -"Ambrose, mitä te olette tehnyt?" kysyi Madeline. - -"Neiti Hammond, olen juuri mennyt naimisiin", vastasi Ambrose. Hänen -silmänsä välähtelivät ja hänen puhtaaksi ajelluilla, ruskeilla -poskillaan oli hehkua. "Olen päässyt edelle muista pojista." - -"Kuulin sen", sanoi Madeline hitaasti pitäessään silmällä toista. -"Ambrose -- rakastatteko häntä?" - -Mies punastui hänen kirkkaan katseensa vaikutuksesta, laski päänsä, -hypisteli uutta sombreroaan ja hänen hengityksensä pysähtyi hetkeksi. -Madeline näki hänen voimakkaan, ruskean kätensä vapisevan. Häneen -vaikutti omituisesti se seikka, että tämä vankka cowboy, joka saattoi -sitoa villin härän, vapisi pelkästä kysymyksestä. Äkkiä hän kohotti -päänsä ja hänen silmiensä leimun edessä käänsi Madeline omat silmänsä -pois. - -"Kyllä, neiti Hammond, minä rakastan häntä", sanoi cowboy. "Luulen, -että rakastan häntä sillä tavoin kuin kysytte." - -"Eikö teillä ole mitään muuta sanottavaa minulle?" kysyi Madeline. - -"Olen pahoillani, ettei minulla ollut aikaa puhua asiasta teille. Mutta -oli vähän kiire." - -"Mitä aioitte tehdä? Mihin olitte menossa, kun Stillwell löysi teidät?" - -"Me olimme juuri menneet naimisiin. En ajatellut mitään sen jälkeen. -Otaksuttavasti olisin kiirehtinyt takaisin työhöni. Minun on varmasti -tehtävä nyt työtä ja säästettävä rahani." - -"Olen iloinen, että huomaatte vastuunalaisuutenne. Ansaitsetteko -tarpeeksi -- riittääkö palkkanne elättääksenne vaimoa?" - -"Varmasti. En ole aikaisemmin ansainnut puoltakaan siitä. On hauska -tehdä työtä teille. Minä aion karkottaa pojat pois majastani sekä -varustaa sen Christinelle ja itselleni. Kuulkaahan, eivätkö he tule -kateellisiksi?" - -"Ambrose, minä -- minä onnittelen teitä", sanoi Madeline. "Minä annan -Christinelle pienen häälahjan. Haluan puhua hänen kanssaan muutamia -hetkiä. Voitte mennä nyt." - -Madelinen olisi ollut mahdotonta sanoa yhtään ankaraa sanaa. -Uteliaisuutta ja mielenkiintoa sekaantui hänen mielihyväänsä, kun hän -kutsui Christineä. - -"Mrs Ambrose Mills, ole hyvä ja tule sisään." - -Toisesta huoneesta ei kuulunut ääntä. - -"Haluaisin nähdä morsiamen", jatkoi Madeline. - -Vieläkään ei kuulunut liikettä eikä vastausta. - -"Christine!" kutsui Madeline. - -Tämä vaikutti. Christine oli pieni, sievä, pyöreä ja hänellä oli -valkoinen iho sekä tumma tukka. Hän oli ollut Madelinen -suosikkikamarineitsyt jo vuosia ja heidän välillään oli vilpitön -kiintymys. Oli selvää, että pieni ranskalaistyttö oli lannistunut. -Vasta kun Madeline oli ottanut tytön syliinsä, antanut anteeksi hänelle -ja tyynnyttänyt häntä, tuli hänen osuutensa karkaukseen ilmi. Christine -oli hämmentynyt. Hän näytti sormusta vasemman kätensä kolmannessa -sormessa. - - * * * * * - -Stillwellin mielenkiinto Meksikon vallankumoukseen oli ilmeisesti -kasvanut uutisesta, että Gene Stewart oli saavuttanut arvonantoa -kapinallisten joukkojen keskuudessa. Sen jälkeen vanha karjanhoitaja -lähetti hakemaan sanomalehtiä ja hänellä oli tapana puhua asiasta -jokaiselle joka tahtoi kuunnella. Cowboy oli suorittanut joitakin -uskaliaita urotekoja kapinallisten hyväksi. Madeline huomasi hänen -nimeään mainittavan useissa rajaseudun sanomalehdissä. Kun kapinalliset -valloittivat Juarezin kaupungin, taisteli Stewart tavalla, joka tuotti -hänelle El Capitanin nimen. Tämä taistelu ilmeisesti lopetti -vallankumouksen. Gene Stewartista ei kuultu mitään ennen huhtikuuta, -jolloin Stillwellille tuli tieto, että cowboy oli saapunut El Cajoniin -ilmeisesti etsien levottomuuden aihetta. Vanha karjanhoitaja satuloi -hevosen ja läksi kiireen kaupalla kaupunkiin. Kahden päivän kuluttua -hän palasi allapäin. Madeline sattui olemaan saapuvilla, kun Stillwell -puhui Alfredille. - -"Minä tulin sinne liian myöhään", sanoi karjamies. "Gene oli mennyt. Ja -mitä luulet tästä? Danny Mains on lähtenyt juuri lastattuaan pari -aasia. En voinut saada selville, mitä tietä hän lähti, mutta lyönpä -vetoa että hän meni Peloncilloon päin." - -"Danny tulee kyllä näkyviin jonakin päivänä", vastasi Alfred. "Mitä -sait tietää Stewartista? Ehkä hän läksi Dannyn mukaan?" - -"En paljoa", sanoi Stillwell lyhyesti. "Gene on merkillinen! Hän ei -välitä mistään." - -"No kerro minulle hänestä." - -Stillwell pyyhki hikistä otsaansa ja sovittautui puhuma-asentoon. - -"No, Genen laita on omituisesti. Asia on saattanut minut ymmälle. Hän -tuli El Cajoniin noin viikko sitten. Hänellä oli runsaasti rahaa -- -Meksikon, sanottiin. Ja kaikki sekarotuiset olivat hulluja häneen. -Sanoivat häntä El Capitaniksi. Hän tuli juovuksiin ja kulki rähisten -ympäri, hakien Pat Hawea. Sinä muistat sen sekarotuisen, joka sai läven -itseensä viime lokakuussa -- sinä yönä, jolloin neiti Majesty saapui? -No, hän on kuollut. Hän on kuollut, ja ihmiset sanovat, että Pat aikoo -panna tapon Genen laskuun. Luulen, että semmoinen on vain turhaa -puhetta, vaikka Pat on kylliksi alhainen tehdäkseen sen. Joka -tapauksessa, jos hän oli El Cajonissa, pysytteli hän kovin tarkasti -itsekseen. Gene käveli ylös ja alas, ylös ja alas, koko päivän ja yön, -tähystäen Patia. Mutta hän ei löytänyt tätä. Ja tietystikin hän tuli -yhä enemmän juovuksiin. Hän sai aikaan koko joukon ikävyyksiä, mutta -ampuma-aseita ei käytetty. Ehkä se sai hänet ärtymään, joten hän meni -antamaan selkään Flon langolle. Se ei ollut niin pahasti. Jack tosiaan -tarvitsi kelpo saunan. No, sitten Gene kohtasi Dannyn ja koetti saada -Dannyn juovuksiin. Eikä hän voinut! Mitä ajattelette siitä? Danny ei -ollut sitä ennen ollut juomassa -- eikä tahtonut maistaa nyt -tippaakaan. Olen totisesti iloissani siitä, mutta se on omituista. -Arvaan, että hän ja Gene vaihtoivat joitakin kovia sanoja. Joka -tapauksessa Gene meni rautatielle ja nousi veturiin, kun se lähti -liikkeelle. Jos hän lähtee Arizonaan, menee hän Yuman karjatarhalle. -Minä sähkötin asemille pitkin rataa, että Stewartia pidettäisiin -silmällä ja sähkötettäisiin minulle, jos hänet on tavattu." - -"Otaksutaan, että löydätte hänet." - -Vanha mies nyökkäsi synkästi. - -"Minä nostin hänet kerran alennuksestaan. Ehkä voin tehdä sen -uudestaan." Sitten hän kääntyi Madelinen puoleen tullen vähän -iloisemmaksi. "Minullapa on eräs aate, neiti Majesty. Jos vain voin -saada Gene Stewartin käsiini, on hän juuri se cowboy, jota tarvitsen -päällysmieheksi. Hän osaa käsitellä tätä joukkoa, joka on -tekemäisillään minut hulluksi. Ja mikä on vielä enemmän: koska hän on -taistellut kapinallisten puolesta ja saanut El Capitanin nimen, -polvistuvat maan kaikki sekarotuiset hänen edessään. Nyt me emme ole -päässeet vielä irti Don Carlosista. Tosin hän myi teille talonsa, -laitumensa ja karjansa. Mutta te muistatte, ettei ole pantu mustaa -valkoiselle siitä, milloin hänen pitäisi lähteä. Eikä Don Carlos aio -lähteä. Hän tietää jotakin minun kadottamastani karjasta ja siitä jota -te kadotatte yhtämittaa. Se sekarotuinen on yhtä poikaa kapinallisten -kanssa. Minä lyön vetoa, että kun hän lähtee, niin hän ja hänen -vaqueronsa muodostavat taas yhden niitä guerillajoukkoja, jotka -hävittävät rajalla olevia seutuja. Vallankumous ei ole vielä ohi. -Kaikki nämä lainsuojattomien joukot aikovat hyötyä siitä. No, minä -tarvitsen Gene Stewartia. Tarvitsen häntä kipeästi. Tahdotteko antaa -minun ottaa hänet palvelukseen?" - -"Hakekaa Stewart ja tuokaa hänet karjatalolle", vastasi Madeline. - -Stillwell kiitti ja vei hevosensa pois. - -"Omituista, kuinka hän pitää siitä cowboysta!" mumisi Madeline. - -"Ei niinkään omituista, Majesty", vastasi hänen veljensä. "Kun -nimittäin tiedät asian. Stewart on ollut Stillwellin kanssa kahden -muutamilla kovilla erämaan matkoilla. Ei ole mitään tunteen keskitietä -miehillä, jotka katsovat kuolemaa kasvoista kasvoihin. He joko vihaavat -toisiaan tai rakastavat toisiaan. En tiedä asiaa, mutta luulen, että -Stewart teki jotakin Stillwellin hyväksi. Pelasti ehkä hänen henkensä. -Sitä paitsi on Stewart miellyttävä poika, kun elää kunnollisesti. -Toivon, että Stillwell tuo hänet takaisin. Me tarvitsemme häntä. Hän on -syntynyt johtajaksi. Kerran näin hänen ratsastavan meksikolaisjoukkoon, -jota epäilimme varkaudesta. Oli hienoa nähdä hänet. Me olemme -kiusaantuneita Don Carlosin takia. En olisi milloinkaan uskonut -valkoista naista yksin heidän seuraansa. Mutta he ovat nyt rohkeampia. -Jotakin on tekeillä. He voivat ratsastaa pois jonakin yönä ja mennä -rajan yli." - -Seuraavan viikon aikana Madeline huomasi, että osa siitä myötätunnosta, -joka hänellä oli Stillwelliä kohtaan tämän ajaessa takaa -välinpitämätöntä Stewartia, olikin huomaamatta muuttunut myötätunnoksi -cowboyta kohtaan. Oli kummallista, ajatteli hän, millaisen vastakohdan -alituisille sanomille Stewartin rajuudesta, kun tämä kulki reuhaten -kaupungista kaupunkiin, muodostivat ne hyväntahtoisuuden, luottamuksen -ja toivon ilmaukset, joita kuului kaikkien suusta. Madelinen -henkilökohtainen käsitys Stewartista ei ollut vähääkään muuttunut siitä -yöstä asti, jolloin se oli muodostunut. Mutta eräät cowboyn -ominaisuudet, jotka eivät olleet saaneet selvää ilmaisumuotoaan -Madelinen mielessä -- se seikka, että hän oli lahjoittanut kauniin -hevosensa, hänen urhoollisuutensa taistelevien kapinallisten keskellä -ja toisten kunnioitus häntä kohtaan -- saivat hänet erityisesti -valittamaan cowboyn nykyistä käyttäytymistä. - -Sillä välin oli Stillwell niin vakava ja innoissaan, että olisi voinut -luulla hänen etsivän oikealle tielle oman poikansa. Hän käväisi useita -kertoja laakson pienillä asemilla ja palasi matkoiltaan synkin ilmein. -Madeline kuuli Alfredilta yksityiskohtia. Stewart oli menossa huonosta -pahempaan -- hän oli juoppo, epäsäännöllinen ja joutuisi varmasti -ojennuslaitokseen. Sitten tuli tieto, joka sai Stillwellin kiiruhtamaan -Rodeoon. Hän palasi kolmantena päivänä musertuneena miehenä. Hän oli -loukkaantunut niin katkerasti, ettei yksikään, ei edes Madeline, voinut -saada häneltä selville mitä oli tapahtunut. Hän myönsi löytäneensä -Stewartin, mutta hän ei vaikuttanut tähän mitään. - -Madelinea kuohutti suuttumus cowboyta kohtaan, suuttumus, joka oli yhtä -voimakas kuin hänen surunsa rehellisen karjanhoitajan takia. Ja kun -Stillwell luopui yrityksestä, päätti hän ryhtyä asiaan. Stillwellin -järkähtämätön usko, hänen juhlalliset puolustelunsa huolimatta -kaikesta, mikä oli ollut Stewartin puolelta väkivaltaisuutta, ehkä -hävyttömyyttäkin, vaikutti häneen voimakkaasti ja sai hänet näkemään -ihmisluonnon uudelta puolen. Hän kunnioitti luottamusta, joka pysyi -järkähtämättömänä. Ja hänen mieleensä tuli ajatus, että Stewart varmaan -oli jollakin tavoin sellaisen luottamuksen arvoinen, muuten ei hän -olisi sitä ikinä kenessäkään herättänyt. Madeline huomasi haluavansa -uskoa, että maailman turmeltuneimmassa ja syntisimmässäkin heittiössä -oli syvällä sisällä jokin hyvän siemen. - -Hän lähetti Nelsin Stewartin oman hevosen selässä Rodeoon hakemaan -Stewartia. Nels palasi aikanaan ohjaten ratsastajatonta päistärikköä. - -"Juu, minä kyllä löysin hänet", vastasi Nels. "Minä löysin hänet -puoliksi selvinneenä. Hän oli ollut jossakin metakassa ja joku -oli pannut hänet nukkumaan, luullakseni. Kun hän näki tämän -päistärikköhevosen, päästi hän ulvonnan ja kavahti sen kaulaan. Hevonen -tunsi hänet varmasti. Sitten Gene tarttui hevoseen ja itki -- en ole -milloinkaan nähnyt ketään, joka olisi itkenyt niin kuin hän. Minä -odotin hetken ja olin juuri sanomaisillani jotakin, kun hän kääntyi -minuun päin punasilmäisenä ja pähkähulluna. 'Nels', sanoi hän, 'minä -pidän tuosta hevosesta hitonmoisesti ja minä pidin sinusta jokseenkin -paljon, mutta ellet vie sitä pois, ammun minä teidät kummankin.' No, -minä livistin tieheni. En huolinut sanoa edes hyvästiä." - -"Nels, luuletteko, että on hyödytöntä -- yrittää tavata häntä -- -taivuttaa häntä?" kysyi Madeline. - -"Melkein luulen", vastasi Nels vakavasti. "Olen nähnyt joukon auringon -sokaisemia ja hulluja, käärmeen pistämiä ja haisunäädän puremia -lehmänpistäjiä aikanani, mutta Gene Stewart voittaa heidät kaikki." - -Madeline päästi Nelsin menemään, mutta ennen kuin tämä pääsi korvain -kuuluvilta, erotti Madeline hänen puhuvan Stillwellille: - -"Bill, huomaa tarkoin tämä asia -- ei mikään niistä rähinöistä, joihin -Gene on tehnyt itsensä syypääksi, ole tapahtunut naisen tähden! -Sitenhän oli tavallisesti asian laita, kun hän oli juovuksissa: hän -tappeli jokaisesta sievästä sekarotuisesta tytöstä. Sen takia luulee -Pat Hawe, että Gene antoi selkään vieraalle vaquerolle, joka oli pikku -Bonitan kanssa silloin viime syksynä. Gene mellastelee nyt tarkoittaen -päästä hengestään jostakin syystä, jonka vain kaikkivaltias Jumala -tietää." - -Nelsin kertomus siitä, miten Stewart itki hevostaan, vaikutti -Madelineen voimakkaasti. Hänen seuraava toimenpiteensä oli kehoittaa -Alfredia koettamaan, eikö tämä voinut saada paremmin tolkkua -itsepäisestä cowboysta. Alfred tarvitsi vain kehoittavan sanan, sillä -hän sanoi ajatelleensa mennä Rodeoon omasta aloitteestaan. Hän meni -mutta palasi yksin. - -"Majesty, en voi selittää Stewartin omituisia tekoja", sanoi Alfred. -"Näin hänet, puhuin hänen kanssaan. Hän tunsi minut, mutta ei mikään -näyttänyt tehoavan häneen. Hän on muuttunut kauheasti. Minä kuulin -hänestä kaiken, ja jollei hän ole suorastaan pois suunniltaan, on hän -helvetin halukas, niinkuin Bill sanoo, pääsemään päiviltään. Jotkut -hänen urotöistään eivät ole sopivia sinun korvillesi. Me olemme tehneet -parhaamme Stewartin puolesta. Jos sinulle olisi annettu tilaisuus, -olisit sinä ehkä pelastanut hänet. Mutta nyt on liian myöhäistä." - -Madeline ei kuitenkaan unohtanut asiaa eikä luopunut siitä. Jos hän -olisi unohtanut tai mukautunut asioiden kulkuun, tunsi hän, että hän -olisi jättänyt sikseen paljon muutakin kuin toivon auttaa rappiolle -joutunutta miestä. Mutta hän oli epätietoinen siitä, mihin -toimenpiteisiin oli edelleen ryhdyttävä. Päiviä kului ja jokainen -toi lisää lörpötystä Stewartin suinpäisestä kulusta Yuman -ojennuslaitokseen. Hän oli näet mennyt rajan yli Arizonaan, missä -sheriffit pitivät tarkemmin laista kiinni. Lopuksi tuli kirje Nelsin -ystävältä, jossa mainittiin, että Stewart oli loukkaantunut eräässä -metelissä. Hänen vammansa ei ollut huolestuttava, mutta se pitäisi -hänet levossa kyllin pitkän ajan, jotta hän selviäisi. Ja tämä -tilaisuus olisi otollinen Stewartin ystäville hänen kotiin viemisekseen -ennen kuin hän joutuisi telkien taa. Tämän sepustuksen mukana oli kirje -Stewartille hänen sisareltaan. Se kertoi tarinan sairaudesta ja sisälsi -avun vetoomuksen. Nelsin ystävä toimitti tämän kirjeen eteenpäin -Stewartin tietämättä, ajatellen, että Stillwell tahtoisi auttaa -Stewartin perhettä. Stewnrtilla ei ollut rahaa, sanoi hän. - -Sisaren kirje löysi tiensä Madelinen luo. Hän luki sen kyynelet -silmissään. Se sisälsi Madelinelle paljon enemmän kuin lyhyen tarinansa -sairaudesta ja köyhyydestä sekä ihmettelyn sen johdosta, ettei Gene -ollut kirjoittanut kotiin pitkään aikaan. Se kertoi äidinrakkaudesta, -sisarenrakkaudesta, veljenrakkaudesta -- kalleista perhesiteistä, jotka -eivät olleet murtuneet. - -Hyvin luultavasti, mietiskeli Madeline mielessään, oli tämä kirje -yhtenä syynä Stewartin itsepintaiseen, pitkäaikaiseen alakuloisuuteen. -Se oli saatu liian myöhään sitten kun hän oli tuhlannut rahat, jotka -olisivat merkinneet niin paljon äidille ja sisarelle. Oli miten -tahansa, Madeline lähetti heti Stewartin sisarelle pankkiosoituksen -sekä kirjeen, jossa selitettiin, että raha oli otettu ennakolta -Stewartin palkasta. Kun tämä oli tehty, päätti hän itse mennä -Chiricahuaan. - -Ne matkat hevosen selässä, jotka Madeline oli tehnyt tuohon pieneen -Arizonan kylään, olivat koetelleet hänen kärsivällisyyttään -äärimmilleen, mutta automatka oli mukava ja lisäksi se oli vain -muutaman tunnin asia. Nels, jota Madeline pyysi mukaansa, vastasi -epäröiden että hän tahtoi mieluummin seurata hevosellaan. Madeline -voitti kuitenkin hänen epäröimisensä ja he lähtivät matkaan, Florence -oli myös mukana. Maili mailin jälkeen oli laaksotie sileätä, kovaksi -tallattua ja heikosti viettävää. Ruohoinen tasanko liiteli taaksepäin -harmaina kaistoina. Nelsin silmät olivat villeinä ja kädet puristivat -istuinta. Kun vaunu meni hiekkaisten ja kallioisten paikkojen poikki -hiljaa, näytti Nels hengittävän keveämmin. Ja kun se pysähtyi -Chiricahuan tomuiselle kadulle, keikahti Nels iloisesti ulos. - -"Me odotamme täällä autossa, kunnes haette Stewartin", sanoi Madeline. - -"Luulen että Gene juoksee tiehensä, kun näkee meidät -- jos nimittäin -kykenee juoksemaan", vastasi Nels. - -"No, minä menen hakemaan hänet ja mietin sitten, mitä olisi paras -tehdä." - -Hän meni rautatiekiskojen poikki ja katosi matalien talojen taakse. -Pian hän ilmestyi jälleen ja kiiruhti vaunun luo. - -"Neiti Hammond, minä löysin hänet. Hän oli nukkumassa. Minä herätin -hänet. Hän on selvä eikä pahoin loukkaantunut. Mutta en luule, että -teidän sopii nähdä häntä. Ehkä Florence..." - -"Haluan itse nähdä hänet! -- Miksi ei! Mitä hän sanoi, kun kerroitte -että minä olen täällä?" - -"En tosiaan sanonut sitä hänelle. Sanoin vain 'Halloo, Gene', ja hän -sanoi: 'Jumalani, Nels, ehkä en ole oikein iloinen nähdessäni -ihmisolennon.' Hän kysyi minulta, kuka oli mukanani, ja minä sanoin -hänelle muutamien ystävien olevan täällä. Jos todella haluatte nähdä -hänet, neiti Hammond, on siihen hyvä mahdollisuus. Mutta se on arka -asia ja te tulette ehkä kipeäksi nähdessänne hänet. Hän oleilee tuolla -toisella puolen sekarotuisten hökkelissä. Ehkä sekarotuiset ovat olleet -ystävällisiä hänelle. Mutta he ovat totisesti kurjaa joukkoa!" - -Madeline ei epäröinyt hetkeäkään. - -"Kiitoksia, Nels. Viekää minut heti. Tule, Florence." - -He lähtivät autosta ja menivät tomuisen aukean poikki kapealle kujalle. -Kuljettuaan useiden talojen ohi Nels pysähtyi likaiselle ovelle. - -"Hän on tuolla, tuon ensimmäisen kulman takana. Siinä on patio, -avonainen ja aurinkoinen. Ja, neiti Hammond, ellette pane pahaksenne, -odotan minä teitä täällä. Luulen, ettei Gene pidä siitä, että hänen -ympärillään on tovereita, silloin kun hän näkee teidät, tytöt." - -Tämä sai Madelinen epäröimään ja kulkemaan hitaasti. Hän ei ollut -ajatellut, mitä Stewart tuntisi, kun hän ilmestyisi äkkiä tämän eteen. - -"Florence, sinä odotat myöskin", sanoi Madeline käytävässä ja kääntyi -sisään yksinään. - -Hän oli astunut rappeutuneelle patiolle. Penkillä istui selkä häneen -päin mies, joka katseli murtuneessa seinässä olevista halkeamista ulos. -Hän ei ollut kuullut Madelinen tuloa. Paikka ei ollut aivan niin -saastainen ja tukahduttava kuin käytävät. Sitä oli käytetty -karja-aitauksena. Rotta juoksi rohkeasti likaisen lattian poikki. -Ilmassa surisi kärpäsiä, joita mies huiski väsyneellä kädellään. -Madeline ei tuntenut Stewartia. Toinen puoli kasvoja oli musta, -naarmuinen ja partainen. Vaatteet olivat repaleiset ja tahraiset. Hänen -hiuksissaan oli oljenkorsia, hänen hartiansa olivat kyyryssä. Hän oli -kurjan ja toivottoman näköinen. Madeline arvasi, miksi Nels ei tahtonut -olla läsnä. - -"Herra Stewart! Tässä olen minä, neiti Hammond. Olen tullut katsomaan -teitä", sanoi hän. - -Toinen muuttui äkkiä liikkumattomaksi. Madeline toisti tervehdyksensä. - -Stewartin ruumis nytkähti. Hän liikahti rajusti kuin kääntyäkseen ja -tarkastaakseen tunkeilijaa, mutta vieläkin nopeammin hän kääntyi -takaisin. - -Madeline odotti. Omituista että tällä rappiolle joutuneella cowboylla -oli ylpeyttä, joka esti häntä näyttämästä kasvojaan! Vai oliko se -enemmän häpeätä kuin ylpeyttä? - -"Olen tullut puhumaan kanssanne, jos sallitte sen." - -"Menkää pois", mutisi mies. - -"Stewart!" aloitti Madeline puhuen tahtomattaan ylpeästi. - -Mutta hän korjasi sen ja kävi harkitsevaksi sekä kylmäksi, sillä hän -huomasi, että mies ei kuuntelisi häntä. - -"Olen tullut auttamaan teitä. Sallitteko?" - -"Jumalan tähden! Te -- te...!" kuuluivat sanat tukehtuneesti. "Menkää -pois!" - -"Ehkä minä tulin tänne Jumalan tähden", sanoi Madeline lempeästi. -"Varmasti se on tapahtunut teidän tähtenne -- ja sisarenne..." Madeline -puri kieleensä, sillä hän ei ollut aikonut ilmaista tietävänsä -sisaresta mitään. - -Stewart huokaisi raskaasti ja horjuen murtunutta seinää vasten nojasi -siihen kasvot piilossa. Madeline mietti, että varomaton huomautus oli -ehkä ollut hyväksi. - -"Oletteko hyvä ja annatte minun sanoa, mitä minulla on sanottavana!" - -Toinen oli vaiti. Ja Madeline kokosi rohkeutta ja innostusta. - -"Stillwell on syvästi loukkaantunut, syvästi pahoillaan siitä, ettei -voinut saada teitä luopumaan tältä -- tältä vaaralliselta tieltä. -Veljeni on myöskin. He halusivat auttaa teitä. Samoin minäkin. Olen -tullut sen vuoksi että voisin ehkä menestyä siinä missä he ovat -epäonnistuneet. Nels toi sisarenne kirjeen. Minä luin sen. Tulin vain -päättäväisemmäksi auttaakseni teitä ja epäsuorasti auttaakseni äitiänne -ja Lettyä. Stewart, haluamme, että tulette karjataloon. Stillwell -tarvitsee teitä päällysmiehekseen. Paikka on avoinna ja te voitte -määrätä palkkanne. Sekä Al että Stillwell ovat kiusaantuneita Don -Carlosista, vaqueroista ja ryöstöretkistä pitkin rajaa. Minun cowboyni -ovat ilman kykenevää johtajaa. Tahdotteko tulla?" - -"En", vastasi Stewart. - -"Mutta Stillwell tarvitsee teitä kipeästi." - -"Ei." - -"Stewart, minä haluan, että tulette!" - -"En!" - -Hänen vastauksensa olivat käheitä ja raivokkaita. Ne saivat Madelinen -hämilleen ja hän pysähtyi koettaen ajatella keinoa miten jatkaa. -Stewart hoiperteli pois seinän äärestä ja lysähtäen penkille kätki -kasvot käsiinsä. Hänen liikkeensä niin kuin hänen puheensakin olivat -rajuja. - -"Teettekö hyvin ja menette pois?" kysyi hän. - -"Minä en voi jäädä tänne kauemmaksi, jos te yhä vaaditte minun -menemistäni. Mutta miksi ette kuuntele, kun haluan auttaa teitä? -Miksi?" - -"Minä olen lurjus", puhkesi Stewart. "Mutta minä olin kerran -herrasmies, enkä minä ole niin alhaalla, että voin kestää sitä, kun -näette minut täällä." - -"Kun päätin auttaa teitä, päätin nähdä teidät missä tahansa. Tulkaa -pois, tulkaa takaisin karjatalolle. Te olette huonossa asemassa nyt. -Kaikki näyttää teistä mustalta. Mutta se menee ohi. Kun olette taas -ystävien joukossa, tulette entisellenne. Tulette omaksi itseksenne. -Juuri se seikka, että kerran olitte herrasmies, että olette hyvästä -perheestä, antaa teille paljon suurempia velvollisuuksia itseänne -kohtaan! Niin! ajatelkaa kuinka nuori olette! On häpeä tuhlata elämää. -Tulkaa takaisin minun kanssani." - -"Neiti Hammond, tämä oli lopullinen sortumiseni", vastasi toinen -nöyrästi. "On liian myöhäistä." - -"Ei, niin huonosti ei ole." - -"On liian myöhäistä." - -"Tehkää ainakin yritys. Koettakaa!" - -"Ei. Se ei hyödytä. Minä olen mennyttä. Olkaa hyvä ja jättäkää minut -- -kiitän teitä..." - -Cowboy oli ollut raju, sitten synkkä ja nyt vihainen. Madeline miltei -menetti voiman vastustaa hänen omituista kylmää päättäväisyyttään. -Epäilemättä mies tiesi olevansa hukassa. Mutta kuitenkin jokin pidätti -Madelinea -- pidätti häntä silloinkin kun hän astui askelen taaksepäin. -Hän, Madeline Hammond, oli tullut tähän saastaiseen loukkoon aivan -vakavana, aivan ystävällisenä, mutta hän oli tullut myös käskevänä -naisena, joka tavallisesti oli tottunut siihen että häntä toteltiin. -Hän arvasi, että kaikki ylpeys, rikkaus, sivistys, kaikki ylimalkainen -alentuva suostuttelu ja tyhmä ihmisrakkaus maan päällä ei olisi -hyödyksi tämän miehen kääntämiseksi hiuksenkaan vertaa turmioon -johtavalta uraltaan. Hänen tulonsa oli lisännyt Stewartin vihaa itseään -kohtaan. Madeline oli vaarassa epäonnistua hänen auttamisessaan. Hän -tunsi voimattomuuden tunnetta, joka kohosi miltei tuskaksi. Tilanne sai -murhenäytelmän kirpeyttä. Hän oli ryhtynyt kääntämään villin cowboyn -kohtalon kulkua, hän näki tämän elämän nopean tuhlauksen, hänen -sielunsa kadotuksen. Herkkä tietoisuus muutoksesta hänessä itsessään -oli sen uskon alkuna, jota hän oli kunnioittanut Stillwellissä. Ja -yht'äkkiä hänestä tuli vain nainen, urhoollinen, suloinen ja -kesyttämätön. - -"Stewart, katsokaa minuun", sanoi hän. - -Toinen värisi. Madeline lähestyi ja pani kätensä hänen olkapäälleen. Se -näytti vaipuvan kevyestä kosketuksesta. - -"Katsokaa minuun", toisti Madeline. - -Mutta Stewart ei voinut nostaa päätään. Hän oli murtunut. Hän ei -uskaltanut näyttää paisuneita kasvojaan. Hänen raju, kouristuksen -tapainen asentonsa ilmaisi enemmän kuin mitä hänen piirteensä olisivat -näyttäneet. Ne toivat ilmi ylpeän ja intohimoisen miehen kiduttavan -häpeän, miehen, joka oli joutunut alennustilassaan sen naisen -tarkastettavaksi, jonka kuvan hän oli uskaltanut kätkeä sydämeensä. Ne -toivat ilmi hänen rakkautensa. - -"Kuulkaa sitten", jatkoi Madeline, ja hänen äänensä oli epävarma. -"Kuulkaa minua, Stewart. Suurimmat miehet ovat ne, jotka ovat vajonneet -syvimmälle liejuun, tehneet syntiä eniten, kärsineet eniten ja sitten -taistelleet pahaa luontoaan vastaan sekä voittaneet. Luulen että voitte -pudistaa päältänne tuon epätoivoisen mielialan ja olla mies." - -"Ei!" huusi Stewart. - -"Kuulkaa minua vielä. Minulla on jonkinlainen tieto siitä, että olette -Stillwellin arvoinen. Tahdotteko tulla takaisin kanssamme -- hänen -takiaan?" - -"En. On liian myöhäistä, sanon sen teille." - -"Stewart, parasta ihmiselämässä on usko ihmisluontoon. Minä uskon -teihin. Minä ajattelen että olette sen arvoinen." - -"Te olette vain ystävällinen ja hyvä saneessanne siten. Te ette voi -tarkoittaa sitä." - -"Tarkoitan sitä kaikesta sydämestäni", vastasi Madeline. Ja äkkiä hänen -ruumiiseensa tulvi rikas lämpö kun hän näki ensimmäisen merkin toisen -pehmenemisestä. "Tuletteko takaisin -- ellette itsenne takia tai -Stillwellin -- niin minun?" - -"Mitä olen minä sellaiselle naiselle kuin te?" - -"Ahdingossa oleva mies, Stewart. Mutta minä olen tullut auttamaan -teitä, näyttämään uskoani teihin." - -"Jos minä uskoisin, että voisin koettaa", sanoi mies. - -"Kuulkaa", alkoi Madeline kiirehtien. "Minun sanani pitää. Antakaa sen -todistaa uskoani teihin. Katsokaa minuun ja sanokaa että tulette." - -Stewart kohotti mahtavan vartalonsa kuin koettaen pudistaa päältään -jättiläistaakkaa. Sitten hän kääntyi hitaasti Madelineen päin. Hänen -kasvonsa olivat tahraiset ja kauheat, mutta silmissä oli kaunis valo. - -"Minä tulen", kuiskasi hän käheästi. "Antakaa minulle muutama päivä -kohotakseni tästä tilasta. Ja sitten minä tulen." - - - - -Uusi päällysmies - - -Viikon lopulla Stillwell ilmoitti Madelinelle, että Stewart oli -saapunut karjatalolle ja asettunut asumaan Nelsin kanssa. - -"Gene on sairas. Hän näyttää huonolta", sanoi vanha karjanhoitaja. "Hän -on niin heikko ja vapiseva, ettei voi nostaa kuppiakaan. Nels sanoo, -että Gene on saanut taudinkohtauksen. 'Tilkka viinaa saisi hänet -kuntoon. Mutta Nels ei saa häntä juomaan tippaakaan ja hänen on varkain -pantava väkevää kahviin. No, luulen että saamme Genen ennalleen. Hän on -unohtanut koko joukon. Minä aioin kertoa hänelle, mitä hän teki minulle -Rodeossa. Mutta minä tiedän, että jos hän uskoisi sen, olisi hän -sairaampi kuin onkaan. Gene on joko menettämäisillään järkensä tai on -saanut siihen jotakin ihmeellistä." - -Tästä lähtien Stillwell, joka ilmeisesti huomasi Madelinen -myötätuntoisimmaksi kuulijakseen, huojensi joka päivä mieltään. - -Stewart oli todella sairas. Kävi välttämättömäksi lähettää hakemaan -lääkäriä. Sitten Stewart alkoi hitaasti parantua ja pian saattoi nousta -ylös ja kuljeskella ympäri. Stillwell sanoi, että cowboylta puuttui -harrastusta ja että hän näytti olevan murtunut mies. Tätä lausuntoa -vanha karjanhoitaja kuitenkin lievensi, kun Stewart yhä parantui. -Edelleen oli hyvänä ennemerkkinä Stewartin edistymisestä se, että -cowboyt taas omaksuivat suhteissaan häneen ne kiusoittelevat tavat, -jotka olivat olleet heillä ennen hänen sairauttaan. Cowboy oli tosiaan -pahalla tuulella, kun hän ei voinut purkaa omaa mieltään jotakuta tai -jotakin vastaan. - -"No, pojat ovat totisesti Genen kiusana", sanoi Stillwell hymyillen -leveästi. "Pilkkaavat häntä koko ajan siitä, miten hän istuu pitkin ja -seisoskelee pitkin ja kuljeskelee pitkin päästäkseen katsahtamaan -teihin, neiti Majesty. Tosin pojat ovat pahassa pinteessä sievän -pomonsa takia, mutta heistä ei kukaan vedä vertoja Genelle. Hänen -laitansa on niin huonosti, neiti Majesty, ettei hän todellakaan tiedä, -että muut pistelevät häntä. No, Gene on aina ollut veitikka, jota on -voinut pistellä. Ja hän vain nauraa sekä antaa takaisin samalla -mitalla. Mutta hän ei ole milloinkaan ollut kuuro, ja on ollut määrätty -raja, jonka yli kukaan ei uskaltanut mennä. Nyt hän pitää hyvänään joka -sanan ja hymyilee uneksivasti ja vain katselemistaan katselee. No, hän -rupeaa väsyttämään minua. Hän ei voi milloinkaan hallita tuota -cowboy-joukkoa, ellei hän herää pian." - -Madeline ei ollut huomaamatta Stewartin omituista käytöstä. Hän ei -mennyt milloinkaan tavallisille kävely- ja ratsastusmatkoilleen -näkemättä cowboyta jossakin etäällä. Hän oli tietoinen siitä, että -cowboy piti häntä silmällä ja varoi kohtaamasta häntä. Kun hän istui -kuistilla iltapäivällä tai auringon laskiessa, saattoi Stewartin -erottaa aina jossakin lähellä. Mies vetelehti huoletonna auringossa, -laiskotteli majansa kuistilla, istui veistelemässä, ja Madelinesta -näytti että cowboy piti silmällä häntä. Kerran tehdessään kierrostaan -puutarhurinsa kanssa hän kohtasi Stewartin ja tervehti häntä -ystävällisesti. Tämä puhui vähän, mutta ei ollut hämillään. Hän ei -tuntenut miehen kasvoissa yhtään piirrettä, jonka hän olisi muistanut. -Tämä oli nyt kalpea, laihtunut ja menehtynyt. Silmissä oli varjo, jonka -läpi loisti vieno, hillitty valo. Hän sanoi Stewartille toivovansa, -että tämä olisi pian jälleen satulassa, ja meni sitten matkoihinsa. - -Madeline ei voinut olla näkemättä, että Stewart rakasti häntä. Hän -koetti ajatella tätä yhtenä niistä monista, joiden hän ilokseen tiesi -pitävän itsestään. Mutta hän ei voinut saada ajatuksiaan sopimaan -siihen järjestykseen, jonka hänen järkensä määräsi. Ajatus Stewartista -erosi ajatuksesta, joka hänellä oli muista cowboysta. Kun hän huomasi -tämän, tunsi hän hämmästystä ja mielipahaa. Sitten hän tutkisteli -itseään ja päätteli, ettei tämmöinen ollut tapahtunut siksi että -Stewart erosi niin paljon tovereistaan, vaan siksi että olosuhteet -tekivät hänet muita huomattavammaksi. Madeline muisti kohtauksensa -hänen kanssaan sinä yönä, jolloin Stewart oli koettanut pakottaa häntä -naimisiin kanssaan. Se ei unohtunut. Hän muisteli, milloin Stewartia -seuraavan kerran mainittiin, ja huomasi, että se oli ollut erikoisen -muistettava tapaus. Mies ja hänen tekonsa näyttivät riippuvan -tapauksista. Ja lopuksi oli se, että Stewart oli melkein perikatoon -joutunut, melkein hukassa ja että hän oli pelastanut miehen. Tämä yksin -riitti selittämään, miksi hän ajatteli cowboysta eri lailla. Hän oli -tullut ystäväksi muiden cowboyden kanssa ja nostanut heitä -- hän oli -pelastanut Stewartin elämän. Varmastikin oli mies ollut lurjus, mutta -nainen ei voinut pelastaa lurjuksenkaan elämää muistamatta tapausta -ilolla. Vihdoin päätti Madeline, että hänen mielenkiintonsa Stewartiin -oli luonnollinen ja että hänen syvempi tunteensa oli sääli. Ehkä -mielenkiinto oli saatu pakottamalla hänestä esiin -- joka tapauksessa -hän osoitti sääliä kuten hän osoitti kaikkea muutakin. - -Stewart saavutti jälleen voimansa, vaikkakaan ei kyllin ajoissa -ratsastaakseen mukana kevään karjan tarkastuksessa. Stillwell pohti -Madelinen kanssa, sopiko cowboyta tehdä päällysmieheksi. - -"No, Gene näyttää toipuvan", sanoi Stillwell. "Mutta hän ei ole entinen -itsensä. Minulla on parempi käsitys hänestä tässä suhteessa. Mutta -missä on hänen tavallinen minänsä? Pojat kohtelisivat kaikki häntä -röyhkeästi. Ehkä minun olisi paras odottaa kauemmin. Oli miten tahansa, -elleivät nuo Don Carlosin vaquerot pysy alallaan, lähetän minä Genen -sinne. Se saa hänet hereille." - -Muutamia päiviä myöhemmin tuli Stillwell Madelinen luo hieroen -tyytyväisenä suuria käsiään ja kasvoillaan irvistys. - -"Neiti Majesty, luulen sanoneeni ennenkin, että asiat ovat omituisesti! -Mutta nyt on Gene Stewart ottanut ja tehnyt sen! Kuulkaa minua! -Sekaveriset ovat ruvenneet menestymään. He kasvavat kuin rikkaruoho. Ja -he ovat saaneet uuden padren -- vanhan pikku veitikan El Cajonista, -padre Marcosin. No, se oli kaikki hyvin, ajattelivat pojat. Paitsi -Gene. Hän tuli mustemmaksi kuin ukkonen ja mylvi kuin härkä. Olin -tosiaan iloinen nähdessäni, että hän saattoi tulla jälleen hulluksi. -Sitten Gene meni rinnettä alas kirkkoa kohti. Nels ja minä seurasimme -ajatellen, että paha taudinpuuska tai jokin muu oli saanut hänet -valtaansa. No, me juoksimme päin häntä, kun hän tuli kirkosta. Emme ole -milloinkaan eläessämme olleet niin typerryksissä. Gene oli kylläkin -pyörällä päästään -- hän oli varmasti saanut taudinpuuskan. Mutta hänen -tautinsa laatu se meidät lamautti. Hän juoksi viivana ohitsemme ja me -seurasimme. Emme voineet saada häntä kiinni. Me kuulimme hänen nauravan --- omituisinta naurua mitä ikinä olen kuullut! Olisi voinut ajatella, -että miehestä oli tehty kuningas. No, kun tulimme hänen majalleen, oli -hän mennyt. Hän ei tullut takaisin koko päivänä eikä koko yönä. - -"No, tänä aamuna minä menin Nelsin majalle. Jotkut toverit olivat -siellä. Sitten tuli Gene pöyhkeillen kulman ympäri, mahtavana kuin itse -elämä. Hän ei ollut sama Gene. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen -silmänsä paloivat kuin tuli. Hänellä oli vanha pilkallinen hymy ja -lisäksi jotakin, jota en voinut ymmärtää. Frankie Slade nousi ja -huomautti jotakin -- ei sen pahempaa kuin mitä hän oli tehnyt monta -päivää -- ja Gene sysäisi hänet tuolistaan, survoi häntä, piteli häntä -aivan surkeilematta. Frankie ei ollut niin paljon loukkaantunut kuin -kummastuksissaan. 'Gene', sanoi hän, 'mikä hitto sinuun meni?' Ja Gene -sanoi tavallaan lempeästi: 'Frankie, sinä voit olla kelpo toveri, kun -olet yksinäsi, mutta sinun puheesi on herrasmiehelle loukkaavaa.' - -"Tämän jälkeen kaikki se, mitä puhuttiin Genelle, sanottiin -miellyttävästi hymyillen. Nyt, neiti Majesty, minä en kykene sanomaan, -mikä on aiheuttanut Genen äkillisen muutoksen. Aluksi ajattelin, että -padre Marcos oli kääntänyt hänet. Mutta luulen että Gene Stewart on -vain tullut takaisin -- vanha Gene Stewart ja joku lisäksi. Siinä -kaikki, mistä minä välitän." - -Madelinekaan ei voinut sanoa, mistä Gene Stewartin hulluttelu johtui. -Madeline otaksui, että cowboylle oli jokseenkin epätavallista kääntyä -uskonnolliseksi. Joka tapauksessa Madeline halusi nähdä cowboyn ja -tehdä omat johtopäätöksensä. - -Lähes kahteen viikkoon ei ilmestynyt tilaisuutta. Stewart oli ryhtynyt -päällysmiestoimeensa ja hänen toimeliaisuutensa oli loppumaton. Hän oli -poissa enimmän ajan retkeillen Meksikon rajalla päin. Kun hän palasi, -lähetti Stillwell hakemaan häntä. - -Tämä tapahtui myöhään iltapäivällä huhtikuun puolivälissä. Alfred ja -Florence olivat Madelinen kanssa kuistilla. He näkivät cowboyn jättävän -hevosensa eräälle meksikolaispojalle karja-aitauksen vieressä ja -tulevan sitten väsynein askelin taloon lyöden tomua käsineistään. -Harmaa hiekka varisi pieninä virtoina hänen sombrerostaan, kun hän -nosti sitä ja kumarsi naisille. - -Madeline näki miehen, jonka hän muisti, mutta ulkonäkö oli -toisenlainen. Hänen ihonsa oli ruskea, hänen silmänsä olivat -läpitunkevat, tummat ja vakavat. Hän kulki pystyssä; hän näytti -kiintyneen johonkin tehtävään eikä hänen käyttäytymistavassaan ollut -merkkiäkään hämmennyksestä. - -"No, Gene, olenpa iloinen nähdessäni sinut", puhui Stillwell. -"Mistäpäin tulet?" - -"Guadalupe Canonista", vastasi cowboy, Stillwell vihelsi. - -"Sieltä asti! Et kai tarkoita, että kuljit hevosten jälkiä niin kauas?" - -"Koko matkan Don Carlosin karjatalolta Meksikon rajan poikki. Minä otin -Nick Steelen mukaani. Nick on paras polunlöytäjä koko joukossa. Polku -vei pitkin kunnaiden reunustamia laaksoja. Ensin ajattelimme, että -olipa kuka tahansa tehnyt sen, oli hän vettä hakemassa. Mutta he -kulkivat kahden karjatalon ohi ottamatta vettä. Seatonin lietteellä he -kaivoivat maata etsien vettä. Siellä he kohtasivat kuormastosaattueen -aaseja, jotka tulivat alas vuoristopolkua. Aasit olivat raskaasti -kuormitettuja. Hevosten ja aasien jälkiä tavattiin etelään Seatonista -vanhalle Kalifornian siirtolaistielle asti. Me kuljimme tietä Guadalupe -Canonin kautta ja rajan poikki. Takaisin tullessamme pysähdyimme -Teurastajan karjatalolle, missä Yhdysvaltain ratsuväki majailee. Siellä -tapasimme Peloncillon metsänhoitoalueelta tulleita salolaisia. Jos nämä -toverit tiesivät jotakin, pitivät he sen omina tietoinaan. Siten me -pääsimme kotipolulle." - -"No luullakseni tiedät tarpeeksi?" kysyi Stillwell hitaasti. - -"Luulen niin", vastasi Stewart. - -"Anna kuulua sitten", sanoi Stillwell tylysti. "Neiti Hammondia ei voi -pitää kauempaa epätietoisuudessa. Ilmoita tietosi hänelle." - -Cowboy siirsi tumman katseensa Madelineen. Hän oli kylmä ja hidas. - -"Me menetämme hiukan karjaa avoimella laitumella. Vaquerot ajavat -elukoita yöllä. Jotkut näistä eläimistä on ajettu laakson poikki, -toiset kunnaille. Mikäli olen voinut saada selville, ei karjaa ole -ollenkaan ajettu etelään. Siksi tämä ryösteleminen on vain temppu -cowboyden peijaamiseksi. Don Carlos on meksikolainen kumouksellinen. -Hän sijoitti karjatalonsa tänne joitakin vuosia sitten ja oli -hoitavinaan karjaa. Koko sen ajan on hän kuljettanut salaa aseita ja -ammuksia rajan yli. Hän oli Maderon puolella Diazia vastaan. Nyt hän on -Maderoa vastaan, koska hän ja kaikki kapinalliset ovat sitä mieltä, -ettei Madero ole pitänyt lupauksiaan. Tulee toinen vallankumous. Ja -kaikki aseet menevät Valloista rajan yli. Aasit, joista kerroin, oli -lastattu kieltotavaralla." - -"Se on Yhdysvaltain ratsuväen asia. Sehän retkeilee rajalla vartiossa", -sanoi Alfred. - -"He eivät voi pysäyttää aseitten salakuljetusta, ei ainakaan tuolla -villillä kulmalla", vastasi Stewart. - -"Mikä on minun -- minun velvollisuuteni? Mitä sillä on tekemistä minun -kanssani?" kysyi Madeline hämmentyneenä. - -"No, neiti Majesty, luulen, ettei sillä ole mitään tekemistä teidän -kanssanne", puuttui puheeseen Stillwell. "Tämä on minun asiani ja -Stewartin. Mutta minä vain halusin että tietäisitte. Minun määräysteni -seuraamisesta saattaisi olla ikävyyksiä." - -"Teidän määräystenne?" - -"Minä haluan lähettää Stewartin karkottamaan Don Carlosin ja hänen -vaqueronsa pois karjatalolta. Heidän on mentävä. Don Carlos rikkoo -Yhdysvaltain lakia ja hän tekee sen meidän maatilallamme sekä meidän -hevosillamme. Onko minulla teidän lupanne, neiti Hammond." - -"Kyllä, varmasti. Te tiedätte mitä on tehtävä. Alfred, mitä luulet -olevan parasta tehdä?" - -"Se tuottaa ikävyyksiä, mutta se on tehtävä", vastasi Alfred. "Sinulle -tulee tänne koko joukko Idän ystäviä ensi kuussa. Me tarvitsemme maamme -itse silloin. Mutta, Stillwell, jos sinä ajat ne vaquerot pois, eivätkö -he rupea oleilemaan pitkin kunnaita? Sanonpa, että he ovat huonoa -joukkiota." - -Stillwell ei ollut levollinen. Hän asteli kuistilla ja rypyt -varjostivat hänen otsaansa. - -"Gene, luulen että sinä olet ajatellut tätä sekarotuisten juttua -paremmin kuin minä", sanoi Stillwell. "No mitä sanot?" - -"Hänet on ajettava pois", vastasi Stewart rauhallisesti. "Don on hyvin -viekas, mutta hänen vaqueronsa ovat huonoja näyttelijöitä. Niin juuri -asia on. Nels sanoi muutamana päivänä minulle: 'Gene, minä en ole -tarttunut pyssyyni moneen vuoteen ennen kuin aivan äskettäin, ja -minusta tuntuu se asia hyvältä, kun kohtaan jonkun noista omituisista -sekarotuisista.' Huomaathan, Stillwell, että Don Carlosin vaquerot -tulevat ja menevät koko ajan. Ne ovat sissijoukkoja, siinä kaikki. Ja -ne tulevat yhä pahemmiksi. Äskettäin on useita kertoja ammuskeltu. -White-niminen karjanhoitaja, joka asuu laaksossa, haavoittui pahasti. -On vain ajan kysymys, milloin jokin seikka saa täällä pojat liikkeelle. -Stillwell, sinähän tunnet Nelsin, Montyn ja Nickin." - -"Varmasti tunnen heidät. Ja kuitenkin jätät mainitsematta erään aivan -erikoisen cowboyn minun joukkueessani", sanoi Stillwell kuivasti -naurahtaen ja katsahtaen Stewartiin. - -Madeline arvasi ajatuksen ja hieno väristys kulki hänen ylitseen ikään -kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut kukkuloilta. - -"Stewart, minä näen, että teillä on ase", sanoi hän osoittaen mustaa -pistoolin perää, joka pisti esiin kotelosta. - -"Kyllä, armollinen neiti." - -"Miksi pidätte sitä?" - -"No", sanoi toinen, "se ei ole sievä ase -- ja se on raskas." - -Madeline ymmärsi tehdä päätelmänsä. Ase ei ollut koristuksena. -Stillwellin terävä, vakava, tumma katse aiheutti hänessä epämääräistä -rauhattomuutta. Se, mikä kerran oli näyttänyt tässä cowboyssa viileältä -ja rohkealta, oli nyt kylmää, voimakasta ja salaperäistä. Hän vaistosi -ja näki miehen luonteessa piilevän teräksisen ponnen. Koska hän oli -miehen työnantaja, oli hänellä oikeus vaatia, ettei Stewart tekisi -sitä, minkä tämä niin puistattavan varmana olisi valmis tekemään. Mutta -Madeline ei voinut vaatia. Hän tunsi itsensä omituisen nuoreksi ja -heikoksi, ja viisi kuukautta Lännen elämää tuntui siltä kuin niitä ei -olisi koskaan ollutkaan. Nyt oli hänen selvitettävänään kysymys, joka -koski ihmiselämää. Ja se arvo, jonka hän antoi ihmiselämälle ja sen -merkitykselle, oli kaukana hänen cowboynsa ajatuksista. Omituinen aate -juolahti hänen mieleensä. Antoiko hän liian paljon arvoa kaikelle -ihmiselämälle? Hän hääti sellaisen ajatuksen ihmeissään ja miltei -kauhistuneena. Ja sitten hänen välitön havaintonsa sanoi, että hänellä -oli paljon suurempi voima saada nämä alkuperäiset miehet liikkeelle -muutenkin kuin ankarilla ohjeilla. - -"Stewart, en ymmärrä täydelleen viittaustanne siitä, mitä Nels ja hänen -toverinsa saattavat tehdä. Olkaa suora minua kohtaan. Tarkoitatteko -että Nels ampuisi pienen ärsytyksen sattuessa?" - -"Neiti Hammond, ampuminen on ainoa keino hänen kohdatessaan Don -Carlosin vaquerot. On ihmeteltävää, miten Nels on sietänyt heitä, kun -ottaa huomioon ne meksikolaiset, jotka hän on jo tappanut." - -"Jo tappanut! Stewart -- ettehän tarkoita täyttä totta?" huudahti -Madeline kauhistuneena. - -"Tarkoitan. Nels on kokenut kovaa elämää Arizonan rajalla. Hän pitää -rauhasta yhtä paljon kuin joku muukin. Mutta jotkut rauhan vuodet eivät -muuta sitä, miksi aikaisemmat ajat ovat tehneet hänet. Mitä tulee Nick -Steeleen ja Montyyn, he ovat pahoja miehiä ja hakevat selkkauksia." - -"Miten on itsenne laita, Stewart?" kysyi Madeline uteliaana. - -Stewart ei vastannut. Hän katseli Madelinea kunnioittavan vaiteliaana. -Oliko cowboyn silmissä pieni pilkallinen välähdys vai oliko kaikki vain -hänen mielikuvitustaan? Joka tapauksessa olivat cowboyn kasvot kovat -kuin piikivi. - -"Stewart, minä olen ruvennut rakastamaan karjataloani", sanoi Madeline -hitaasti. "Ja minä olen huolestunut cowboystani. Olisi kauheata, jos he -tappaisivat jonkun, etenkin jos samalla joku heistä saisi surmansa." - -"Neiti Hammond, te olette muuttanut täällä oloja melkoisesti, mutta te -ette voi muuttaa näitä miehiä. Kaikki, mikä tarvitaan heidän liikkeelle -saamisekseen, on ympäristön rauhattomuus. Me olemme taistelulinjalla, -siinä kaikki. Ja pojat rupeavat olemaan kuohuksissaan." - -"No hyvä, minun täytyy mukautua välttämättömään. Olen kohtaamassa -rajuja aikoja. Mutta Stewart, mikä tahansa olittekin ennen te olette -muuttunut." Hän hymyili cowboylle. "Stillwell on niin usein viitannut -teihin, hänen mielestään viimeiseen hänen lajinsa cowboyhin. Minulla on -vain hämärä käsitys siitä, miten villiä elämää olette viettänyt. Ehkä -teille sopii olla sellaisten karkeiden miesten johtajana. Minä en osaa -arvostella, mitä johtajan pitäisi tehdä tässä ratkaisussa. Cowboyni -antautuvat vaaraan minun palveluksessani. Omaisuuteni ei ole turvassa, -ehkä henkenikin saattaa joutua vaaraan. Haluan luottaa teihin, koska -Stillwell uskoo ja minä myöskin, että te olette mies tällä paikalla. -Minä en anna teille mitään määräyksiä. Mutta onko liikaa pyytää, että -olisitte sellainen cowboy kuin minä haluan?" - -"Neiti Hammond, millainen cowboy se on?" kysyi hän. - -"Minä -- minä en tiedä tarkalleen. Se on sellainen, jollaisen tunnen -teidän _voivan_ olla. Mutta tässä pulmassa minä haluan, että tekojanne -ohjaisi järki eikä intohimo. Haluan välttää kaikkea väkivaltaisuutta. -Ja kun vieraani tulevat, haluan saada tunteen, että he ovat turvassa. -Enkö voi kokonaan luottaa teihin, Stewart? Uskoa siihen, että ohjaatte -näitä meluavia cowboyta, suojelette minun sekä Alfredin omaisuutta ja -pidätte huolta meistä -- minusta, kunnes vallankumous on lopussa? -Voinko luottaa teihin niin paljon?" - -"Toivon siten, neiti Hammond", vastasi Stewart. Hän odotti hetken ja -sitten hän kumarsi ja kääntyi polkua alas pitkien kannusten helistessä. - -"No no", huudahti Stillwell. "Eipä ollut pieni tehtävä, minkä annoitte -hänelle, neiti Majesty." - -"Se oli naisen viekkautta, Stillwell", sanoi Alfred. "Sisareni oli -tavallisesti taitava saamaan oman tahtonsa perille, kun olimme lapsia. -Vain hymyily tai pari, muutamia suloisia sanoja, ja hän sai mitä -halusi." - -"Al, millaisen arvostelun sinä annatkaan minusta!" vastusteli Madeline. -"Olin syvästi vakavissani puhuessani Stewartin kanssa. Minä luotan -häneen, vaikka en voi ymmärtää miksi. Hän näyttää raudalta ja -teräkseltä. Pelkäsin selkkauksia vaquerojen kanssa. Sinä ja Stillwell -olette saaneet minut pitämään Stewartia korvaamattomana. Ajattelin -parhaaksi tunnustaa täydellisen avuttomuuteni ja kääntyä hänen -puoleensa apua saadakseni." - -"Mikä tahansa vaikuttikin sinuun, oli se valtioviisauden ilmaus", -vastasi hänen veljensä. "Stewartissa on hyvää ainesta. Hän oli aivan -hukassa. No, hän on suorittanut taistelun ja näyttää siltä, kuin hän -voittaisi. Kun uskoi häneen, antoi hänelle vastuunalaisuutta ja luotti -häneen, oli se varmin tapa vahvistaa hänen itseluottamustaan. Sitten -tuo pieni tunteen kosketus, että hän olisi sinunlaisesi cowboy ja -suojelisi sinua -- no, ellei Gene Stewartista kehity ritaria, niin -sanonpa, etten tunne cowboyeja. Mutta muista, Majesty, että hänessä on -tiikeriä ja salamaa, äläkä luule, että hän on pettänyt sinut, jos hän -joutuu taisteluun." - -Varhain seuraavana aamuna lähti Stewart cowboyjoukon kanssa Don -Carlosin karjatalolle. Kun päivä kului eikä hänestä tullut mitään -tietoa, näytti Stillwell tulevan levollisemmaksi. Ja yön tullessa hän -sanoi Madelinelle, ettei ollut mitään syytä huoleen. - -"No, vaikka se on totisesti omituista", jatkoi hän, "olen vaivannut -itseäni hyvin paljon sillä, miten saisimme Don Carlosin karkotetuksi. -Mutta Genellä on oma tapansa suorittaa asioita." - -Seuraavana päivänä Stillwell ja Alfred päättivät ratsastaa Don Carlosin -maatilalle ottaen Madelinen ja Florencen mukaansa sekä sitten -tulomatkalla pysähtyä Alfredin karjatalolle. He lähtivät matkaan -viileässä aamunsarastuksessa ja kolmen tunnin ratsastuksen jälkeen, kun -aurinko alkoi tulla kirkkaaksi, tulivat he mesquitelehtoon, joka -ympäröi karja-aitauksia ja latoja sekä muutamia matalia rakennuksia. -Taloon päästiin laajan pihan kautta, joka oli paljas, kivinen ja -kovaksi tallattu. Pitkän kuistin edustalla oli hevosenvaljaita ja -juottokaukalolta. Useita tomuisia ja väsyneitä hevosia seisoi pää -roikkuen ja ohjakset alhaalla. Kosteat kyljet todistivat matkan juuri -päättyneen. - -"No mikä hiton onni, Al! Ellei tuossa ole Pat Hawen hevonen, syön minä -sen", huudahti Stillwell. - -"Mitä Pat haluaa täältä?" murisi Alfred. - -Ei ketään ollut näkyvissä, mutta Madeline kuuli kovia ääniä. Stillwell -astui alas hevosen selästä ja astuskeli mahtavasti ovelle. Alfred -hyppäsi hevoseltaan, auttoi Florencea ja Madelinea alas, pyysi heitä -odottamaan kuistilla ja seurasi Stillwelliä. - -"Minä vihaan näitä sekarotuisten paikkoja", sanoi Florence irvistäen. -"Ne ovat salaperäisiä ja värisyttäviä. Tarkkaahan nytkin! Tuolla nousee -mustaihoisia, helmisilmäisiä, kevytkenkäisiä sekarotuisia suoraan -maasta! Joka ovelle, ikkunaan ja loukkoon tulee rumat kasvot." - -"Talo muistuttaa suurta latoa. En pidä kovinkaan suuressa arvossa tätä -taloa. Florence, eikö Don Carlosin musta hevonen ole tuolla -aitauksessa?" - -"Varmasti. Sitten on Don vielä täällä. Toivon, ettemme olisi -kiirehtineet niin kovasti tuloamme. Noin, tuo ei kuulosta -rohkaisevalta." - -Käytävästä kuului kannusten kilinää, saappaiden astuntaa ja miesten -kovia ääniä. Madeline huomasi Alfredin nopean äänensävyn. "Me lähdemme -sitten takaisin kotiin", sanoi veli. Vastaus oli: "Ei!" Madeline tunsi -Stewartin äänen, ja hän suoristui nopeasti. "En halua tavata heitä -täällä", jatkoi Alfred. "Ulkona tai sisällä, heidän on oltava mukana!" -vastasi Stewart terävästi. - -"Kuulehan Al", kaikui Stillwellin ääni. "Nyt kun olemme tulleet tänne -tyttöjen kanssa, sinä annat Stewartin toimia." - -Sitten asteli joukko miehiä sikin sokin kuistille. Stewart oli johdossa -synkkäotsaisena ja uhkaavana. Nels pysytteli aivan hänen likellään ja -Madelinen nopea katse näki, että Nelsissä oli tapahtunut jokin muutos. -Irvistelevä, loistavasilmäinen Don Carlos tuli toimien ulos laihan ja -teräväpiirteisen miehen sivulla, jolla oli hopeinen kilpi. Tämä oli -epäilemättä Pat Hawe. Taustalla Stillwellin ja Alfredin takana oli Nick -Steele. - -"Neiti Hammond, olen pahoillani että tulitte", sanoi Stewart muitta -mutkitta. "Me olemme täällä aika liemessä. Olen vaatinut, että te ja -Flo olisitte lähellä meitä. Minä selitän asian myöhemmin. Ellette voi -tukkia korvianne, älkää välittäkö raa'asta puheesta." Hän kääntyi -takanaan olevien miesten puoleen: "Nick, ota Booly, mene takaisin -Montyn ja poikien luo. Tuokaa ulos nuo tavarat! Kaikki tyynni. Kiiruhda -nyt!" - -Stillwell ja Alfred erosivat joukosta asettuakseen Madelinen ja -Florencen eteen. Pat Hawe nojasi ovenpieltä vasten ja vilkaisi -röyhkeästi Madelineen ja sitten Florenceen. Don Carlos tunkeutui -eteenpäin. Miehellä oli tiukat samettihousut, niissä syvä laskos -ulkosaumassa, joka oli koristettu hopeanapeilla. Hänen vyötäisillään -oli kangasvyö sekä nahkavyö ripsutettuine pistoolikoteloineen, josta -pisti esiin helmikoristeinen ase. Hänen tummilla kasvoillaan oli pinnan -alla lankoja muistuttavia tummia viivoja. Hänen pienet silmänsä olivat -ulkonevat ja kimaltelevat. Madelinesta hänen kasvonsa näyttivät -rohkealta, somalta naamiolta, jonka läpi silmät ilmaisivat miehen -huonon luonteen. - -Hän kumarsi syvään ja huolellisesti. Hänen hymynsä paljasti loistavat -hampaat ja tehosti hänen silmiensä loistoa. Hän levitti kätensä -hitaasti ja anteeksipyytäen. - -"Señoritas, pyydän tuhannesti anteeksi", sanoi hän. "Don Carlosin -ystävällinen vieraanvaraisuus on mennyt hänen talonsa mukana." - -Stewart astui eteenpäin ja huusi työntäen Don Carlosin sivulle: - -"Väistykää syrjään siitä!" - -Miesjoukko peräytyi raskaiden saappaiden töminää. Cowboyta näkyi -horjuvan ulos käytävästä mukanaan pitkiä laatikoita. Nämä he asettivat -vieri viereen kuistin lattialle. - -"Nyt, Hawe, me jatkamme asiaamme", sanoi Stewart. "Sinä näet nämä -laatikot, eikö niin?" - -"Luulen näkeväni hyvän joukon tavaraa täällä ympärilläni", vastasi Hawe -tarkoittavasti. - -"No aiotko avata nämä laatikot, kun minä käsken?" - -"En", sanoi Hawe. "Minun asemassani ei sovi koskea tavaraan, joka on -tullut pikatavarana ja joka on katsottu tavalliseksi tavaraksi." - -"Sinä sanot itseäsi sheriffiksi!" huudahti Stewart halveksivasti. - -"Ehkä saat pian kuulla sen", vastasi Hawe yrmeästi. - -"Minä avaan ne. Tänne yksi pojista, lyökää pois näiden laatikoiden -päät", määräsi Stewart. "Ei, et sinä, Monty. Sinä käytät silmiäsi. -Booly käytelköön kirvestä. Joutukaa nyt!" - -Monty Price oli hypähtänyt joukosta keskelle kuistia. Tapa, jolla hän -väisti Boolya ja katseli vaqueroja, ei ollut ystävällisyyden tai -luottamuksen merkki. - -"Stewart, sinä olet vietävän väärässä murtaessasi laatikot auki. Se on -lainvastaista", väitti Hawe koettaen tulla väliin. - -Stewart tyrkkäsi hänet takaisin. Sitten Don Carlos, jota laatikoitten -ilmestyminen oli tyrmistänyt, tuli toimeliaaksi puheessaan ja -liikkeissään. Stewart tyrkkäsi hänetkin pois. Meksikolaisen kiihtymys -kasvoi. Hän viittilöi rajusti, hän huudahteli kimeästi espanjaksi. Kun -kannet kuitenkin väännettiin auki ja täytteet reväistiin auki, muuttui -hän jäykäksi ja hiljaiseksi. Madeline kurottautui pystyyn Stillwellin -takana ja näki, että laatikot olivat täynnä aseita ja ammuksia. - -"Sillä tavoin, Hawe! Mitä sanoinkaan sinulle?" kysyi Stewart. "Minä -tulin tänne ottamaan huostaani tämän karjatalon. Löysin nämä laatikot -kätkettynä käyttämättömään huoneeseen. Minä epäilin, mitä ne olivat. -Salakuljetustavaraa!" - -"No, otaksutaan, että ne ovat! En huomaa mitään aihetta sellaiseen -tulimmaiseen hoppuun, mikä sinulla on. Stewart, luulen että uusi -hommasi on mennyt päähäsi ja että haluat näytellä suurta ennen -pitkää..." - -"Hawe, jätä sikseen tuollaiset puheet", keskeytti Stewart. "Sinä olet -kerran ennenkin käynyt liian rohkeaksi suustasi! No, nyt minun -otaksutaan neuvottelevan lainpalvelijan kanssa. Tahdotko ottaa -huostaasi nämä salakuljetustavarat?" - -"Kuulehan, sinä teeskentelet yhä suurta ja mahtavaa", vastasi Hawe. -"Mihin sinä tähtäät?" - -Stewart mutisi kirouksen. Hän astui nopeita harppauksia kuistin poikki -ja ojensi kätensä Stillwelliä kohti kuin ilmaistakseen järjellisen -ratkaisun toivottomuuden. Hän katsoi Madelineen silmäyksellä, joka -ilmaisi hänen pahoittelunsa siitä, ettei voinut ohjata tilannetta tytön -mieliksi. Kun hän pyörähti ympäri, tuli hän kasvot vastatusten Nelsin -kanssa, joka oli pujahtanut joukosta esiin. - -Madeline luki vakavan ajatuksen silmien teräksensinisestä -leimahduksesta. Pieni kädenliike sai Monty Pricen tulemaan hypäten -esiin. Sitten Nels ja Monty asettuivat vierekkäin Stewartin taakse. Se -oli harkittu teko Madelinenkin mielestä, niin kauhistava, ettei siitä -voinut erehtyä. Pat Hawen kasvot saivat ruman ilmeen, hänen silmissään -oli punertava välke. Don Carlosin kalpeat kasvot ja äärimmäinen -hermostuneisuus näkyivät selvästi. Cowboyt väistyivät vaquerojen luota, -samoin pronssinväriset parrakkaat ratsumiehet, jotka ilmeisesti olivat -Hawen apulaisia. - -"Minä tähtään tähän", sanoi Stewart hitaasti ja purevasti. "Tässä on -sotakieltotavaraa! Hawe, ymmärrätkö sen? Aseita ja ammuksia -kapinallisille rajan toiselle puolen! Minä vaadin sinua virkamiehenä -takavarikoimaan nämä tavarat ja pidättämään salakuljettajan -- Don -Carlosin." - -Stewartin sanat jouduttivat hälinän syntymistä Don Carlosin ja hänen -seuralaistensa keskuudessa ja he tungeskelivat rajusti sheriffin -ympärillä. Näkyi puristettujen käsien heristystä ja kuului -meksikolaisäänien kimeätä papattavaa sekasotkua. Don Carlosin ympärillä -oleva joukko kävi äänekkäämmäksi ja tiheämmäksi, kun siihen tuli -lisäksi aseistettuja vaqueroja, paljasjalkaisia tallipoikia, -tomusaappaisia karjamiehiä ja vaippaan verhoutuneita meksikolaisia -- -näitä viimeksimainittuja liukui äkkiä ovista, ikkunoista ja kaikkialta -nurkista. Heistä syntyi kirjava seurakunta. Nauhoitetut, tupsutetut ja -koristellut vaquerot olivat jyrkkänä vastakohtana paljassäärisille, -sandaalijaikaisille pojille ja resuisille karjamiehille. Kimeät -huudahdukset -- ilmeisesti Don Carlosin -- rauhoittivat vähän hälinää. -Sitten saattoi kuulla Don Carlosin kääntyvän sheriffi Hawen puoleen ja -kehoittavan häntä sekaisin englanniksi ja espanjaksi. Hän kielsi, hän -vakuutti, hän vetosi, ja kaikki kävi nopeasti. Hän pudisteli mustaa -tukkaansa, heilutti nyrkkejään ja polki lattiaa, hän pyöritteli -silmiään, käänteli ohuita huuliaan sataan eri muotoon ja näytteli -pulaan joutuneen suden tavoin muristen valkoisia hampaitaan. - -Madelinesta näytti siltä, että Don Carlos kielsi tietävänsä -laatikoista, ja lopuksi hän kielsi kaiken, paitsi että ne olivat siinä -näkyvissä, ja väitti vääräksi todistukset siitä, että joku oli -sekaantunut puolueettomuuden lakien rikkomiseen. - -"Señor Stewart tappaa minun vaqueroni!" huusi Don Carlos. "Hänet täytyy -pidättää! Señor Stewart paha mies! Hän tappaa minun vaqueroni!" - -"Kuuletteko?" ulvoi Hawe. "Don on saanut sinut kiinni pikku hommastasi -El Cajonissa viime syksynä." - -Huuto puhkesi mylvinäksi. Hawe alkoi pudistaa sormeaan Stewartin -kasvojen edessä ja huutaa käheästi. Sitten liukui nuori solakka -vaquero, nopea kuin intiaani, Hawen kohotetun käsivarren alle. Mikä -olikaan hänen tarkoituksensa, oli hän liian hidas pannakseen sen -täytäntöön. Stewart syöksyi esiin, iski vaqueroa ja lennätti hänet pois -kuistilta. Kun hän kaatui, välähti tikari ja vieri helisten kivien yli. -Mies putosi raskaasti eikä liikkunut. Samalla halveksimista -osoittavalla tavalla Stewart työnsi Hawen pois kuistilta ja sitten Don -Carlosin, joka putosi raskaasti maahan. Sitten joukkio peräytyi -Stewartin tieltä, kunnes kaikki olivat alhaalla pihalla. - -Jalkojen laahustava käynti lakkasi, samoin kannusten kilinä ja -huutaminen. Nels ja Monty, joihin nyt oli liittynyt Nick Steele, olivat -kuin Stewartin varjoja ja seurasivat häntä. Stewart viittasi heitä -menemään takaisin ja astui alas pihalle. Hän oli rohkea, mutta mikä -vaikutti Madelineen voimakkaasti, oli hänen suurenmoinen halveksiva -ilmeensä. Hän tunsi ilmeisesti niiden miesten luonteen, joiden kanssa -oli tekemisissä. - -Don Carlos nousi asettuen Stewartia vastapäätä. Pitkällään oleva -vaquero liikahti ja ähkyi, mutta ei noussut. - -"Sinun ei tarvitse papattaa espanjaa minulle", sanoi Stewart. "Sinä -osaat puhua Amerikan kieltä ja sinä ymmärrät sitä. Jos rupeat -rähisemään täällä, tehdään sinusta ja sekarotuisistasi puhdasta. Sinun -on jätettävä tämä karjatalo. Voit viedä karjan, joukkosi ja kampsusi -toiseen aitaukseen. Siellä on syötävää myöskin. Satuloi hevosesi ja -lähde matkaan. Don Carlos, minä menettelen kanssasi paremmin kuin -suorasti. Sinä valehtelet tässä ase- ja patruunalaatikkoasiassa. Sinä -rikot maan lakeja minun huostassani olevalla maatilalla. Jos antaisin -salakuljetuksen jatkua täällä, joutuisin itse selkkauksiin. Nyt sinä -menet pois karjatalolta. Jollet tee sitä, on minulla Yhdysvaltain -ratsuväki täällä kuudessa tunnissa ja lyön vetoa, että he saavat sen, -mitä minun cowboyni jättävät sinusta jäljelle." - -Don Carlos oli joko mainio näyttelijä tai sitten hänet pelästytti -viittaus sotajoukkoihin. - -"Kyllä, señor!" huudahti hän ja sitten hän kääntyi ja kutsui miehiään. -He kiiruhtivat hänen jälkeensä ja menivät vilauksessa jättäen Hawen -tovereineen jälkeensä. - -Hawe sylkäisi pilkallisesti tupakkamällin suustaan ja kiroili -"jänistäviä sekarotuisia". Hän vilkutti punaisella silmällään -miettivästi Stewartiin. - -"Kun olet niin helkatin halukas saamaan kaiken haltuusi, luulen että -sinä koetat ajaa minutkin karjatalosta pois?" - -"Jos sen teen, Pat, on sinun lähdettävä pois", vastasi Stewart. "Juuri -nyt minä kehoitan kohteliaasti sinua ja apulaissheriffejäsi lähtemään." - -"Me menemme, mutta me tulemme takaisin jonakin päivänä. Ja kun -palaamme, panemme sinut rautoihin." - -"Hawe, jos aiot niin paljon pahaa minulle, niin tule tänne aitaukseen -ja tapelkaamme asia selväksi." - -"Minä olen virkamies enkä tappele lakiheittojen ja muiden sellaisten -kanssa, paitsi kun minun on toimitettava pidätys." - -"Virkamies! Sinä olet kauntin häpeä. Jos yleensä aiot saada minut -rautoihin, on sinun vietävä minut johonkin näkymättömään paikkaan, -ammuttava minut ja sitten vannottava, että tapoit minut -itsepuolustukseksi. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tekisit sen tempun." - -"Hohoo!" nauroi Hawe halveksivasti. - -Sitten hän lähti hevosia kohti. - -Stewartin pitkä käsivarsi syöksyi esiin, hänen kätensä läjähti Hawen -olkapäätä vasten pyörittäen miestä ympäri kuten hyrrää. - -"Sinä lähdet, Pat! Mutta ennen lähtöäsi sinä selität pelisi tai saat -nähdä", sanoi Stewart. "Sinä olet nyt tekemisissä minun kanssani, mies -miestä vastaan. Puhu suusi puhtaaksi nyt ja osoita, ettet ole se -pelkuri, jona minä aina olen pitänyt sinua. Olen vaatinut sinua -näyttämään korttisi." - -Pat Hawen kasvot muuttuivat purppuraisiksi. - -"Sinä voit lyödä vetoa, että minä vielä näytän sinulle", huudahti hän -käheästi. "Sinä olet vain kurja lehmänpistäjä. Sinulla ei ollut -milloinkaan dollariakaan tai mitään säädyllistä työtä ennen kuin -jouduit tekemisiin tuon Hammondin naisen kanssa..." - -Stewartin käsi heilahti ja läjähti Hawen kasvoihin. Sheriffin pää -nytkähti taaksepäin, hänen sombreronsa putosi maahan. Kun hän kumartui -tavoittamaan sitä, hänen kätensä vapisi, hänen koko ruumiinsa vapisi. - -Monty Price hypähti eteenpäin ja kyyristyi. Stewart näytti jäykältä: - -"Sano _neiti_ Hammond, jos on syytä käyttää hänen nimeään." - -"Minä sanoin, että olit kurja, juovuksissa oleva lehmänpistäjä, niin -kelvoton, hitto vieköön, kuin kuka tahansa kurjimus." - -Hänen puheensa näytti olevan osoitettu Stewartille, vaikka hän katsoi -Monty Priceen. "Tiedän, että sinä nutistit sen vaqueron viime syksynä. -Ja kun saan selvän asiastani, otan minä sinut kiinni." - -"Se on kaikki aivan paikallaan, Hawe. Sinä voit sanoa minua miksi -haluat ja voit ottaa kiinni minut milloin mielit", vastasi Stewart. -"Mutta sinä tulet joutumaan huonoihin väleihin kanssani. Sinä olet nyt -huonoissa väleissä Montyn ja Nelsin kanssa. Pian joudut kommelluksiin -kaikkien cowboyden kanssa ja karjanomistajien kanssa myöskin. Jollet -saa järkeä päähäsi... No, kuulehan nyt. Sinä tiesit mitä näissä -laatikoissa oli. Sinä tiedät, että Don Carlos kuljettaa salaa aseita ja -ammuksia rajan poikki. Sinä tiedät, että hän on yhtä poikaa -kapinallisten kanssa. Sinä olet pitänyt kaihtimia silmilläsi, ja se on -ollut sinun etusi mukaista. Salli minun antaa pieni neuvo: lähde -tiehesi nyt ja mitä vähemmän näemme sievää naamaasi, sitä enemmän -pidämme sinusta!" - -Kiroten ja kalpeana kasvoiltaan kiipesi Hawe hevosen selkään. Hänen -toverinsa seurasivat perässä. Näytti siltä, että sheriffi taisteli -muunkin kanssa kuin pelon ja vihan. Hänellä oli vastustamaton halu -singota lisää parjauksia ja uhkauksia Stewartia vastaan, mutta hän oli -sanaton. Hän kannusti hevostaan, ja kun se korskui ja hyppi, kääntyi -hän satulassaan heristäen nyrkkiään. Hänen toverinsa kulkivat edellä ja -he katosivat portista. - -Kun Madeline ja Florence myöhemmin päivällä lähtivät Alfredin ja -Stillwellin seuraamina Don Carlosin karjatalolta, ei se tapahtunut -ollenkaan liian aikaisin Madelinelle. Meksikolaisen kodin sisäpuoli oli -vielä epämiellyttävämpi ja kolkompi kuin ulkopuoli. Eteissalit olivat -pimeitä, huoneet suuren suuria, tyhjiä ja homeisia. Niissä oli -hiljaisuuden, yksinäisyyden ja salaperäisyyden leima. - -Alfredin karjatalo, johon seurue pysähtyi pitämään yötä, oli -kuvankauniilla paikalla, pieni ja miellyttävä, leirintapainen ja -Madelinesta aivan suloinen. - -Päivän pitkät ratsastusmatkat ja mieltä kiihottavat tapaukset olivat -väsyttäneet häntä. Hän lepäsi sillä aikaa kun Florence ja miehet -hankkivat illallista. Aterian aikana lausui Stillwell tyytyväisyytensä -siitä, että oli päästy eroon vaqueroista. Ja tavallisessa -optimismissaan hän uskoi, että oli nähnyt viimeisen kerran heidät. -Alfredkin katseli suotuisalta kannalta päivän tapauksia. Kuitenkaan ei -Madelinelta jäänyt huomaamatta, että Florence näytti rauhalliselta ja -ajattelevaiselta. Madeline ihmetteli hieman, miksi. Hän muisti, että -Stewart oli halunnut tulla heidän mukaansa tai määrätä muutamia -cowboyta saattamaan heitä, mutta Alfred oli naurahtanut ajatukselle -eikä tahtonut tietää mitään semmoisesta. - -Illallisen jälkeen Alfred otti puheeksi, mitä hän halusi tehdä kotinsa -parantamiseksi ennen kuin hän ja Florence menisivät naimisiin. - -Sitten he vetäytyivät kaikki pois aikaisin. Madelinen syvää uinailua -häiritsi tömistys seinään. - -"Nouskaa ylös! Heittäkää vähän vaatteita päällenne ja tulkaa ulos!" - -Ääni oli Alfredin. - -"Mikä on hätänä?" kysyi Florence soluessaan pois vuoteelta. - -"Onko jokin hullusti?" lisäsi Madeline nousten istumaan. - -Huone oli pikimusta, mutta heikko kajastus näytti joskus osoittavan -ikkunan paikan. - -"Oh, eipä juuri mikään", vastasi Alfred. "Don Carlosin karjatalo vain -nousee savuna ilmaan." - -"Tulta!" huudahti Florence terävästi. "Joutukaa ulos. Majesty, nyt -sinun ei tarvitse repiä alas tuota adoberöykkiötä, niin kuin uhkasit. -En luule että yksikään seinä pysyy pystyssä." - -"No, olen iloinen siitä", sanoi Madeline. "Tuli puhdistaa täällä -ilmakehän ja säästää minulta kustannuksia. Hui, tuo kammottava -karjatalo on koskenut hermoihini! Florence, luulen että olet anastanut -itsellesi osan ratsastuspuvustani. Eikö Alfredilla ole kynttilöitä?" - -Florence auttoi Madelinea pukeutumaan. Sitten he kompastelivat -kiireissään tuolien yli ja tulivat kuistille. - -Lännessä, alhaalla taivaanrannalla, näki Madeline liehuvia punaisia -liekkejä ja tuulentuivertamia savupatsaita. Stillwell näytti -hämmästyneeltä. - -"Al, minä luulen että ammukset lentävät ilmaan", sanoi hän. "Niitä oli -kylliksi paljon lennättämään talon tiehensä." - -"Bill, varmaankin cowboyt korjaavat sellaiset aineet talteen ensi -töikseen", vastasi Alfred huolestuneena. - -"Luulen niin. Mutta yhtä kaikki olen huolissani. Ehkäpä hakemiseen ei -ole aikaa. Otaksutaanpa, että ruuti räjähtää, kun pojat ovat sitä -hakemassa. Me saamme nähdä pian. Ellei räjähdys tule hetimiten, voimme -olla varmoja, että pojat ovat saaneet laatikot ulos." - -Seuraavina hetkinä vallitsi tuskallinen hiljaisuus. Madeline tunsi -ahdistuksen kurkussaan ja sydämensä nopean lyönnin. Vihdoin hän tunsi -helpotusta, kun Stillwell selitti, että räjähdyksen vaaraa ei tarvinnut -enää pelätä. - -"Voitte varmasti luottaa Gene Stewartiin", lisäsi hän. - -Yö sattui olemaan osittain pilvinen, kuu tuli näkyviin ja tuuli puhalsi -vahvana. Tulen kirkkaus näytti himmentyvän. Se muistutti suuren suurta -ilovalkeata, jota verhosi jokin suuri peite, minkä läpi erilaiset -tulikielekkeet tunkeutuivat. Nämä liekkikaistaleet lennähtivät ylös -kiemurrellen tuulessa ja haihtuivat sitten. Tuli hetki, jolloin -mustempi varjo levisi liekkien yli ja hävitti ne. Yö verhosi näyttämön. -Kuu pilkisti kaarevana, keltaisena reunana hajanaisten pilvien takaa. -Kaiken todennäköisyyden mukaan oli tuli palanut loppuun. Mutta äkkiä -näyttäytyi hieman valoa sieltä missä kaikki oli ollut sysimustaa. Se -kasvoi ja tuli pitkäksi ja teräväksi. Se liikkui. Siinä oli eloa. Se -lensi ylös. Sen väri lämpeni valkoisesta punaiseksi. Sitten sen -vierestä purkautui liekki jälleen noustakseen suureksi vaihtelevaksi -tulipatsaaksi, joka kiipesi korkeammalle ja korkeammalle. Äärettömiä -suppilomaisia savuröykkiöitä, keltaisia, mustia ja valkoisia, kaikissa -tulenvärinen vivahdus, nousi vinosti taivaalle ajautuen pois tuulen -mukana. - -"Luulenpa, ettemme voi laskea hyväksemme niitä kahtatuhatta tonnia -alfalfaheinää niin kuin kuvittelimme", huomautti Stillwell. - -"Tuo viimeinen purkaus johtui palavasta heinästä", sanoi Madeline. -"Minä en sure karjataloa. Mutta on vahinko menettää sellainen määrä -hyvää karjanrehua." - -"Se on menetetty, siinä ei ole epäilemistä. Tuli sammuu yhtä nopeasti -kuin leimahtaakin. No, toivon ettei kukaan pojista pannut itseään -vaaraan pelastaakseen satulan tai peitteen. Montyhan on hitonmoinen -juoksemaan kujanjuoksua tulessa. Hän on kuin hevonen, joka juuri on -vedetty ulos palavasta tallista ja joka juoksee takaisin ihan hulluna. -Noin! Se riutuu nyt. Luulenpa, että voimme kaikki hyvällä syyllä lähteä -takaisin sisään. Kello on vasta kolme." - -"Ihmettelen vain sitä, mistä tuli sai alkunsa", huomautti Alfred. -"Jonkun huolimattoman cowboyn savuke, lyönpä vetoa." - -Stillwell nauroi: - -"Sinä olet luottavainen toveri. Minä hieman epäilen savuketta. Mutta -jos se oli savuke, kuului se vaquerolle eikä pudonnut vahingossa." - -"No, ethän tarkoita, että Don Carlos poltti karjatalon?" huudahti -Alfred. - -Taas vanha karjanhoitaja nauroi. - -"Tietysti Don Carlos sytytti tulen", puuttui puheeseen Florence -innokkaasti. "Al, vaikka eläisit sata vuotta, et opi ikinä sitä, että -sekarotuiset ovat petollisia. Tiedän, että Gene Stewart epäili jotakin -salakähmäisyyttä." - -"Tulkaa, mennään takaisin sisälle. Joku ratsastaa aamulla varhain -tuonne ja kertoo meille, miten asiat ovat." - -Madeline heräsi aikaisin, mutta ei niin aikaisin kuin toiset. Stillwell -ei ollut rakastettavalla tuulella, hän katsoi yhtä mittaa kelloonsa ja -murisi, koska cowboyt olivat niin hitaita tulemaan uutisineen. Hän -hotkaisi aamiaisensa ja ravasi kuistia ylös ja alas. Madeline huomasi, -että Alfred tuli levottomaksi. Vihdoin hän lähti pöydästä. - -"He menevät Don Carlosin karjatalolle ja antavat meidän ratsastaa yksin -kotiin", huomautti Florence. - -"Onko sinulla jotakin sitä vastaan?" kysyi Madeline. - -"Ei, eipä juuri. Meillä on maan nopeimmat hevoset. Ei, minulla ei ole -mitään sitä vastaan. Mutta en halua ollenkaan tilannetta, josta Gene -Stewart ajattelee..." - -Florence lopetti vältellen. Madeline ei tahtonut saada asiaa selville, -vaikka hänellä oli jonkinlaisia pahoja aavistuksia. Stillwell tallusti -sisälle tärisyttäen lattiaa suurilla saappaillaan. Alfred seurasi häntä -tuoden kaukoputken. - -"Ei yhtään hevosta näkyvissä", valitti Stillwell. "Jokin on vinossa. -Neiti Majesty, teidän ja Flon on varmaan paras lähteä kotimatkalle. Me -voimme soittaa kotiin ja pitää huolta, että pojat tietävät tulostanne." - -Alfred seisoi ovella ja tarkasteli kaukoputkellaan harmaata laaksoa. - -"Bill, minä näen laumaan kuuluvia hevosia tai nautakarjaa. En voi -erottaa kumpia ne ovat. Luulen että meidän olisi parasta kiiruhtaa -sinne." - -Kumpikin riensi ulos ja sill'aikaa kun hevoset tuotiin esiin ja -satuloitiin panivat Madeline ja Florence aamiaisastiat pois ja -varustautuivat nopeasti kannuksilla, sombreroilla ja käsineillä. - -"Täällä ovat hevoset valmiina", huusi Alfred. "Flo, tämä musta -meksikolainen hevonen on mainio." - -Tytöt tulivat ulos hyvissä ajoin kuullakseen Stillwellin hyvästit, kun -hän astui hevosen selkään ja kannusti. Alfred teki kaiken voitavansa -auttaakseen Madelinea ja Florencea hevosen selkään ja ponnahti sitten -itsekin ratsaille. - -"Luullakseni kaikki on hyvin", sanoi hän hieman epäröiden. "Teidän ei -pidä mennä Don Carlosin alueelle. On vain muutamia maileja kotiin." - -"Tosiaankin on kaikki hyvin. Me osaamme ratsastaa -- emmekö osaakin?" -vastasi Forence. "Parempi että pidätte huolta itsestänne." - -Alfred kannusti hevostaan ja ratsasti pois. - -"Kunhan Bill vain ei unohtaisi soittaa!" huudahti Florence. "Sanonpa, -että hän ja Al ovat tosiaan pahanpäiväisesti säikähtyneitä." - -Florence laskeutui hevosen selästä ja meni sisälle. Hän jätti oven -auki. Madelinen oli vaikea hillitä Majestyä. Madelinea kummastutti, -että Florence viipyi kauan sisällä. Vihdoin tuli hän ulos kasvot -vakavina ja huulet tiukassa. - -"En voinut saada ketään puhelimeen. Ei vastausta. Koetin tusinan -kertaa." - -"Mitä, Florence!" Madeline oli huolissaan. - -"Johdin on katkaistu", sanoi Florence. "En pidä tästä vähääkään. Tässä -olen saanut jotakin 'kuvitellakseni', niinkuin Bill sanoo." - -Hän mietti hetken ja kiiruhti sitten sisälle palatakseen mukanaan -kaukoputki, jota Alfred oli käyttänyt. Hän tarkasteli laaksoa etenkin -Madelinen karjatalolle päin. Talon kätkivät matalat, epätasaiset -harjanteet. - -"Ainakaan ei kukaan voi tuollapäin nähdä meidän lähtevän täältä", -mietiskeli hän. "Harjanteilla on mesquitea." - -"Florence, mitä -- mitä sinä odotat?" kysyi Madeline hermostuneesti. - -"En tiedä. Sekarotuisista ei voi koskaan sanoa mitään. Toivon etteivät -Bill ja Al olisi lähteneet luotamme. Kuitenkaan he eivät olisi voineet -auttaa meitä, jos tulisi kysymykseen takaa-ajo. Me juoksisimme suoraan -pois heidän luotaan. Sitä paitsi he ampuisivat. Olenpa tyytyväinen, -että olemme saaneet kotiinmenohomman omiin käsiimme. Emme uskalla -seurata Alia Don Carlosin karjatalolle päin. Siellä koituu ikävyyksiä. -Muuta neuvoa ei siis ole kuin lähteä kotimatkalle. Tule, lähdetään -ratsastamaan." - -Tiheä mesquitekasvillisuus peitti ensimmäisen harjanteen huipun ja tie -kulki sen halki. Florence ajoi varovasti ja heti kun saattoi nähdä -huipun yli käytti hän kaukoputkeaan. Sitten hän jatkoi matkaansa. -Madeline seurasi kintereillä. - -Kun noustiin kolmannelle harjanteelle oli Florence vieläkin -varovaisempi. Ennen kuin hän ehti tämän harjanteen huipulle, astui hän -hevosen selästä, kietoi ohjakset puunoksan ympärille ja viitaten -Madelinea odottamaan hiipi eteenpäin pois näkyvistä. Madeline odotti -levottomasti kuunnellen ja tarkaten. Mutta varmaa oli, ettei hän voinut -nähdä mitään levottomuutta aiheuttavaa. Aurinko paistoi jo kuumasti, -aamutuuli kahisutti ohutta mesquitelehvästöä, pitkäpyrstöinen, -julmanokkainen ruskea lintu liihotti niin likeltä, että hän olisi -voinut koskettaa sitä piiskallaan. Mutta hän oli vain epäselvästi -tietoinen näistä asioista. Yht'äkkiä Majestyn korvat olivat suoraan -pystyssä. Sitten näyttäytyivät polun käänteessä Florencen kasvot -omituisen valkoisina. - -"S-s-sh!" kuiskasi Florence pitäen sormeaan varoittaen ylhäällä. Hän -ehti hevosen luo ja hyväili sitä rauhoittaakseen. "Nyt asia on -selvillä", jatkoi hän. "Joukko vaqueroja piileskelee mesquitessa -harjanteen yläpuolella! He eivät ole vielä nähneet eivätkä kuulleet -meitä. Olisi paras ratsastaa eteenpäin, poiketa tieltä ja ehtiä ennen -heitä karjatalolle. Madeline, sinä olet kalpea! Älä pyörry!" - -"En pyörry. Mutta älä pelottele minua. Uhkaako vaara? Mitä meidän pitää -tehdä?" - -"Ei ole vaaraa", jatkoi Florence kuiskaten. "Asiat ovat käyneet aivan -kuin Gene Stewart sanoi. Meidän olisi -- Alin olisi pitänyt kuunnella. -Luulen -- pelkään, että Gene tiesi!" - -"Tiesi mitä?" kysyi Madeline. - -"Älä välitä siitä nyt! Kuule. Emme uskalla lähteä takaisin. Me menemme -eteenpäin. Minulla on muuan suunnitelma petkuttaakseni sitä -irvistelevää Don Carlosta. Astu alas, Madeline -- joudu!" - -Madeline astui alas satulasta. - -"Anna minulle valkoinen villatakkisi. Ota se pois -- ja tuo valkoinen -hattu! Kiiruhda." - -"Florence, mitä sinä tarkoitat?" huudahti Madeline. - -"Ei niin äänekkäästi", kuiskasi toinen. Hänen harmaat silmänsä -välähtivät. Hän oli ottanut päältään sombreronsa ja takin, jotka hän -ojensi Madelinelle. "Tässä. Ota nämä. Anna minulle omasi. Nouse sitten -mustan hevosen selkään. Minä ratsastan Majestyllä. Nyt ei puhelemiseen -ole aikaa." - -"Mutta miksi -- mitä tahdot...? Ah! Sinä aiot saada vaquerot pitämään -itseäsi minuna!" - -"Olet arvannut oikein. Tahdotko...!" - -"En anna tehdä mitään sellaista", vastasi Madeline. - -Silloin Florencen kasvot muuttuivat ja saivat kovan, jäykän ilmeen, -joka on luonteenomainen cowboyeille. Madeline oli huomannut välähdyksiä -tästä ilmeestä Alfredin kasvoilla, samoin Stewartin ja Stillwellin -kasvoilla aina. Se oli rautaa ja tulta, muuttumatonta, hillitsemätöntä -tahtoa. Rajuuttakin oli siinä nopeassa liikkeessä, jolla Florence -pakotti Madelinen muuttamaan varusteitaan. - -"Se olisi ollut minunkin ajatukseni, vaikka Stewart ei olisi käskenyt -minua tekemään siten", sanoi Florence. "Don Carlos tavoittelee sinua. -Hän ei väijyisi ketään muuta. Hän ei tapa cowboyeja näinä päivinä. Hän -haluaa sinua jostakin syystä. Siten ajatteli Gene ja nyt minä uskon -häntä. No, me saamme siitä selvän viidessä minuutissa. Sinä ratsastat -mustalla, minä ratsastan Majestyllä. Me hiivimme heidän ohitseen -pensaikon läpi, näkymättömiin ja kuulumattomiin, kunnes voimme -murtautua avoimelle paikalle. Sitten me erkanemme. Sinä menet suoraa -päätä karjataloon. Minä kiiruhdan laaksoon, missä Gene sanoi cowboyden -olevan karjoineen. Vaquerot pitävät minua sinuna. He tuntevat nuo -valkoiset vaatekappaleet, joita sinä pidät. He ajavat takaa minua. -Mutta he eivät pääse milloinkaan lähelle minua. Ja sinä olet nopean -hevosen selässä. Mutta sinua ei ajeta takaa. Minä uskallan kaikki sen -otaksuman varaan. Luota minuun, Madeline. Tämä on varmin keino pettää -Don Carlosia." - -Madeline tunsi suostuvansa enemmän pakosta kuin omasta halustaan. Hän -nousi mustan hevosen selkään ja tarttui ohjaksiin. Florence lähti -toiseen suuntaan ja meni mesquiten läpi. Madeline etsi hiekkaisia -maatäpliä ja puiden välisiä avonaisia käytäviä ja varoi huolellisesti -taittamasta oksaakaan. Usein hän pysähtyi kuuntelemaan. Tämä ehkä -puolen mailin kierros vei Madelinen paikalle, mistä hän saattoi nähdä -avoimen kentän, karjatalon vain muutaman mailin päässä ja karjalauman. -Hän ei ollut menettänyt rohkeuttaan, mutta varmaa oli, että nuo tutut -näyt huojensivat jonkin verran mieltä. Pian Madeline näki pensaikon -reunan, harmaaksi vaalenneen ruohon ja tasaisen maan. - -Florence odotti aukeamalla matalien puiden välissä. Hän katsahti -Madelineen kirkkain silmin. - -"Kaikki on ohi paitsi ratsastus! Se tulee varmaan helpoksi. Kiireesti -matkaan nyt ja pysy kylmäverisenä!" - -Kun Florence käänsi tulisen päistärikön ja huudahti sen korvaan, näytti -Madeline käyvän veltoksi ja avuttomaksi. Suuri hevonen rupesi -juoksemaan tömistäen. Tämä toi mieleen Bonitan, liehuvan, tumman tukan -ja villin yöllisen ratsastuksen. Florencen hiukset aaltoilivat tuulessa -ja loistivat kullalta auringonvalossa. - -Hevonen halusi juosta ja se oli nopea. Madeline hellitti ohjaksia, -laski ne valloilleen hevosen kaulalle. Eläin meni ryskyen pienten -mesquite-tiheikköjen läpi ja harppasi halkeamien sekä vesiperäisten -paikkojen yli. Madeline kuulosteli jäljessään kajahtelevien kavioiden -töminää. Hän katsahti vasten tahtoaan taaksensa. Noin mailin -mittaisella harmaalla lakeudella ei ollut yhtään hevosta, miestä eikä -mitään elävää olentoa. Hän kääntyi katsoakseen taaksensa toiselle -puolelle, alas laakson rinnettä. - -Sieltä avautuva näky -- Florence ratsastaen Majestyllä ja koettaen -mutkia tehden paeta kokonaista vaquero-joukkoa -- sai Madelinen posket -vaalenemaan ja sai hänet tarttumaan kauhuissaan satulannuppiin. -Madeline näki erään vaqueron tulevan lähemmäksi heiluttaen lassoaan -päänsä ympäri, mutta hän ei ollut kyllin lähellä heittääkseen sen. -Toinen vaquero kiiti poikittain toisen eteen. Sitten, Madelinen -läähättäessä äänettömässä odotuksessaan, päistärikkö käännähti sivulle -väistääkseen hyökkäyksen. Välimatka kasvoi Florencella ja takaa -ajajilla. - -Madelinen silmät peitti hämärä eikä siihen ollut syynä tuulen -tuiverrus. Hän hieroi sen pois ja näki Florencen lentävänä pilkkuna -epäselvän harson läpi. Uskalias tyttö! - -Kun Madeline seuraavan kerran katsoi taakseen, oli Florence kaukana -takaa-ajajiensa edellä ja miltei katoamassa matalan kummun taakse. -Varmana Florencen turvallisuudesta Madeline ryhtyi ajattelemaan omaa -kulkuaan ja mahdollisuuksia, jotka odottivat karjatalolla. Hän muisti -epäonnistumisensa koettaessaan saada jonkun puhelimeen. Totta oli, että -myrsky oli kerran katkaissut johtimen. Mutta hänellä oli vain vähän -todellista toivoa siitä, että asia olisi siten tällä kertaa. Hän -ratsasti eteenpäin pidättäen mustaa hevostaan karjataloa lähestyessään. -Hän lähestyi sitä etelästä eikä tavallista polkua, joten hän tuli -pitkin kummun rinnettä talon takaosaa kohti. Hän ei voinut huomata -mitään erikoista. - -Oli ehkä onneksi, että kiipeäminen rinnettä ylös hidastutti mustan -vauhtia ja hän voi ohjata sitä. Se ei ollut enää vaikeasti -pysäytettävissä. Mutta sillä hetkellä, jolloin hän laskeutui sen -selästä, se hypähti ja ravasi pois. Rinteen reunalla, vastapäätä -karja-aitauksia se pysähtyi, kohotti päätään ja nosti korvansa pystyyn. -Sitten se päästi hirnunnan ja syöksyi polkua alas. - -Madeline, jota tämä hirnuminen varoitti, koetti rohkaista itsensä uutta -ja odottamatonta tilannetta varten. Mutta kun hän huomasi vieraan -miesjoukon ratsastavan nopeasti alas rinnettä, tunsi hän pelkoa ja -pakeni päistikkaa taloon. - - - - -Guerillajoukkio - - -Madeline telkesi oven ja paeten keittiöön neuvoi kauhistuneita -palvelijoita sulkeutumaan huoneeseensa. Sitten hän juoksi omiin -huoneisiinsa. Hänelle oli vain muutamien hetkien asia sulkea ja -varustaa poikkipuilla raskaat ikkunaluukut. Mutta kun hän oli vielä -kiinnittämässä viimeistä, kopisivat kaviot talon edustalla. Hän näki -vilaukselta villejä, takkuisia hevosia ja rääsyisiä, tomuisia miehiä. -Hän ei ollut milloinkaan nähnyt näitä ratsastajia. Vaqueroissa oli -siroutta ja tyylikkyyttä, he pitivät pitseistä, helyistä ja ripsuista, -he varustivat hevosensa hopeoiduin koristein. Mutta ratsastajat, jotka -nyt tömistivät ajotielle, olivat eriskummallisia, laihoja ja villejä. -He olivat guerilloja, rosvojoukkiota, joka oli rasittanut rajaseutuja -vallankumouksen alkamisesta asti. Toinen silmäys sai Madelinen -vakuuttuneeksi siitä, etteivät he kaikki olleet meksikolaisia. - -Lainsuojattomien näkeminen tuossa joukossa sai Madelinen käsittämään -todellisen vaaransa. Hän muisti, mitä Stillwell oli kertonut hiljattain -sattuneista rosvojen ryöstöretkistä pitkin Rio Grandea. Nuo kiertelevät -joukot, jotka työskentelivät vallankumouksen kiihtymyksen vallitessa, -näyttäytyivät siellä täällä syrjäisissä paikoissa ja olivat tiessään -yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Useimmiten he halusivat rahaa ja -aseita, mutta heillä oli tapana varastaa kaikkea ja suojattomat naiset -olivat kärsineet heidän käsissään. - -Madeline kokosi kiireesti arvopaperinsa ja melkoiset rahamäärät, jotka -hänellä oli pulpetissaan, juoksi ulos, sulki ja lukitsi oven, kulki -pation poikki talon toiselle puolelle ja lähti taas sisään koettaen -päättää, mihin monista käyttämättömistä huoneista olisi paras -piilottautua. Ja ennen kuin hän oli tehnyt päätöksensä, tuli hän -viimeiseen huoneeseen. Juuri silloin jyskytys oveen sekä -palvelijattarien kimeät huudot lisäsivät Madelinen levottomuutta. - -Hän astui viimeiseen huoneeseen. Siinä ei ollut lukkoa eikä telkeä -ovella. Mutta huone oli suuri ja pimeä ja oli puoleksi täynnä -alfalfaheinäpaaluja. Luultavasti se oli talon turvallisin paikka, -ainakin tarvittaisiin aikaa löytämään jokin, joka oli kätketty sinne. -Madeline pudotti arvoesineensä hämärään nurkkaan ja peitti ne -irtonaisilla heinillä. Kun tämä oli tehty, tunnusteli hän tiensä -kapeata käytävää pitkin päällekkäin kasattujen paalujen välitse ja -kyyristyi erääseen seinäkomeroon. - -Tuntiessaan, että oli välttämätöntä toimia, Madeline vapisi ja oli -melkein hengittämättä. Hänen ihonsa tuntui tiukalta ja kylmältä. Hänen -rinnallaan oli paino, hänen suunsa oli kuiva ja hänellä oli omituinen -halu nieleskellä. Kumeita ääniä kuului talon toiselta puolelta. Näiden -äänien hiljaisina väliaikoina hän kuuli hiirien kitinän ja kahinan -heinissä. Hiiri juoksi hänen kätensä yli. - -Hän kuunteli, toivoi ja kuitenkin pelkäsi cowboydensa lähestyvän. -Tulisi taistelu -- verta -- miehiä ehkä tapettaisiin. Mutta ehkä -guerillat menisivät ajoissa välttääkseen yhteentörmäystä hänen -miestensä kanssa. Hän toivoi sitä. - -Odottaminen ja kuunteleminen lisäsi hänen jännitystään. Ei näyttänyt -tapahtuvan mitään. Ja kuitenkin tuntui kuluvan kokonaisia tunteja hänen -kyyristellessään. Oliko Florence saavutettu? Hän epäili sitä, hän -tiesi, ettei se voinut olla totta. Siitä huolimatta oli epävarmuuden -tuottama jännitys kiduttava. - -Yht'äkkiä oven läimähdys täytti hänet pelolla. Jotkut guerillat olivat -tulleet talon itäiseen sivustaan. Hän kuuli saappaiden laahustusta ja -kannusten kilinää, ovien läiskyttämistä ja huoneiden tutkimista. - -Madeline kadotti luottamuksen kätköpaikkaansa. Lisäksi hän huomasi -mahdottomaksi yrittää onneaan koettamalla päästä pois. Ajatus, että -roistot ottaisivat hänet kiinni tässä pimeässä huoneessa, täytti hänet -kauhulla. Hänen täytyi päästä valoon. Hän nousi nopeasti ja meni -ikkunan luo. Rautainen koukku antoi helposti perään ja toinen puolikas -pysyi kiinni toisen auetessa muutamia tuumia. Hän katseli ulos -vihreälle rinteelle, jota peitti kukat ja pensaat. Ei miestä eikä -hevosta näkynyt. Hän luuli olevansa varmemmin piilossa ulkona -tiheikössä kuin talossa. Hyppäys ikkunasta olisi hänelle helppo. - -Hän vetäisi puolikasta. Se ei liikahtanut. Se oli tarttunut -alapuoleltaan kiinni. Vaikka hän veti kaikin voimin oli se turhaa. -Luopuessaan yrityksestään kämmenet kuumina ja haavoittuneina hän kuuli -miesten lähestyvän. Pelko, viha ja voimattomuus taistelivat ylivallasta -ja saivat hänet epätoivoon. Hän oli nyt yksin ja hänen täytyi luottaa -omaan itseensä. Ja kun hän jännitti jokaisen lihaksensa ja kuuli -miesten ääniä ja hätäisen etsiskelyn melua, sai hän äkkiä varmuuden -siitä, että he ajoivat häntä takaa. Hän tiesi sen. Hän ei ihmetellyt -sitä. Mutta hän ihmetteli, oliko hän todellakin Madeline Hammond ja -oliko mahdollista, että miehet tekisivät pahaa hänelle. Sitten -raskaiden jalkojen töminä viereisen huoneen lattialla antoi hänelle -pelon tuoman äärimmäisen voiman. Työntäen käsillään ja hartioillaan hän -sai ikkunan liikkumaan tarpeeksi auki saadakseen ruumiinsa sen läpi. -Sitten hän astui ikkunalaudalle ja liukui aukon läpi. Hän ei nähnyt -ketään, hyppäsi alas ja juoksi pensaiden joukkoon. Sydän kurkussa -Madeline kyyristyi maahan. - -Kimeä kiljahdus, jota seurasi guerillojen juokseminen ja ratsaille -nousu, nosti hänen toivoaan. He olivat nähneet cowboyt ja pakenivat. -Saappaiden nopea töminä kuistilla ilmaisi, että miehet kiiruhtivat pois -talosta. - -Useita hevosia vilahti hänen ohitseen, ei kymmenenkään jalan päässä. -Yksi ratsastaja näki hänet, sillä hän kääntyi huutaakseen taaksensa. -Tämä sai Madelinen kauhistumaan. Tuskin tietäen mitä teki alkoi hän -juosta talosta pois. Hänen jalkansa tuntuivat olevan lyijyä. Hän tunsi -samaa kauheata voimattomuutta, mikä valtasi hänet joskus, kun hän -uneksi olevansa takaa-ajettu. Hevosia ja huikkaavia ratsastajia kiiti -hänen ohitseen pensaikkoon. Hänen takanaan kuului kavioiden töminää. -Hän kääntyi sivulle, mutta töminä tuli lähemmäksi. Hän oli vähällä -sortua siihen paikkaan. - -Kun Madeline sulki silmänsä ja oli kaatua kavioiden alle, tarttui -karkea, voimakas käsi häntä vyötäisistä, otti hänestä kiinni -voimakkaasti ja heilautti hänet ilmaan. Hän tunsi raskaan iskun, kun -hevosen lapa koski häneen, ja sitten käsivartensa vääntymisen, kun -hänet vedettiin ylös. Tuska sai hänet kadottamaan näkönsä ja tuntonsa. - -Mutta hän ei kadottanut tuntoaan siinä määrin, ettei olisi ollut -tietoinen siitä, miten häntä kuljetettiin nopeasti pois. Hänestä se -näytti jatkuvan pitkän aikaa. Kun hänen huomiokykynsä palasi, ei vauhti -ollut enää rajua. Vähään aikaan ei hän voinut määritellä asentoaan. -Sitten hän näki, että oli kasvot päin maata ja makasi poikittain -satulassa pää riippuen alaspäin. Hän ei voinut liikuttaa edes kättänsä. -Sitten hän tunsi pehmeän nahan kosketuksen. Hän näki meksikolaisen -saappaan, jossa oli suuren suuri hopeakannus, sekä hevosen höyryävät -kupeet ja jalat sekä tomuisen polun. Pian jonkinlainen punainen hämärä -verhosi hänen silmänsä, hänen päätänsä huimasi ja hän tunsi liikkeen ja -tuskan vain heikosti. - -Kun oli kulunut aika, joka tuntui tuhannelta rasittavalta tunnilta, -nosti joku hänet hevosen selästä ja pani maahan, missä hän vähitellen -alkoi saada selville asiat, kun veri poistui hänen päästään ja hän -saattoi nähdä. - -Hän makasi harvassa mäntymetsikössä ja varjot osoittivat iltapuolen -olevan käsillä. Hän tunsi palaneen puun savua ja kuuli hevosten -hampaiden rouskutusta. Ihmisäänet saivat hänet kääntämään kasvonsa. -Joukko miehiä seisoi ja istui leiritulen ympärillä syöden kuin sudet. -Kiinniottajien katseet saivat Madelinen sulkemaan silmänsä ja lumous -sekä pelko saivat hänet avaamaan ne taas. He olivat enimmäkseen -hoikkavartaloisia ja ohutpartaisia meksikolaisia, mustia, laihoja ja -nälistyneitä. Ei kellään ollut takkia. Muutamilla harvoilla oli -kaulaliina. Joillakuilla oli nahkavyöt, joihin oli asetettu -patruunoita. Vain harvoilla oli pyssy. - -Miehet kohdistivat huomionsa toisaalta ahnaan ruokahalunsa -tyydyttämiseen, toisaalta valppaaseen tähystämiseen. He odottivat -jotakuta, ajatteli Madeline. Hän ei voinut ymmärtää kuin sanan sieltä -ja täältä. Pian kuitenkin Don Carlosin nimi herätti hänessä uudelleen -tarkkaavaa uteliaisuutta, sai hänet elävästi tuntemaan asemansa. Ja -pelko valtasi taas hänet. - -Jonkun guerillan matala huudahdus ja käsivarren heilaus sai koko joukon -kääntymään ja keskittämään huomionsa vastakkaiseen suuntaan. He -kuulivat jotakin. He näkivät jonkun. Likaiset kädet etsivät aseita ja -sitten joka mies jäykistyi. Mutistiin kirouksia, tuli lyhyt -hiljaisuuden aika, jota seurasi kuiskauksia, ja sitten selvä ääni -huudahti "El Capitan!" - -Puistatus kulki Madelinen läpi ja hänen silmäluomensa avautuivat -selkoselälleen. Hän yhdisti heti paikalla El Capitanin nimen Stewartiin -ja tunsi omituista mielipahaa. Hän ei ajatellut takaa-ajoa tai avuksi -tulemista, vaan kuolemaa. Nämä miehet tappaisivat Stewartin. Mutta -varmasti hän ei tullut yksinään. Hän kuuli kavioiden hitaan, raskaan -töminän. Pian näkyi puiden välissä liikkuvan miehen hahmo käsivarret -kohotettuina korkealle pään yläpuolelle. Sitten Madeline näki hevosen -ja tunsi sen Majestyksi. Silloin hän tiesi, että siinä oli todellakin -Stewart ratsastamassa päistäriköllä. Kun epäilyä ei ollut enää, tunsi -hän tukahduttavaa iloisuuden, pelon ja ihmetyksen tunnetta. - -Guerillat hypähtivät ylös aseet valmiina. Stewart lähestyi yhä kädet -korkealla ja ratsasti suoraan leiritulen piiriin. Sitten eräs guerilla, -ilmeisesti päällikkö, viittoi uhkaavia miehiä istuutumaan ja astui -Stewartin luo. Hän tervehti tulijaa. Tervehdyksessä kuvastui -kummastusta, mielihyvää ja kunnioitusta. Tällä hetkellä Stewart näytti -hänestä yhtä kylmältä ja huolettomalta kuin hän olisi laskeutunut -ratsailta Madelinen kuistinportaiden luona. Mutta kun hän pääsi alas, -näki Madeline, että hänen kasvonsa olivat valkoiset. Hän pudisti kättä -guerillan kanssa ja sitten hänen katseensa kulki miesten yli ja pitkin -aukeaa, kunnes pysähtyi Madelineen. Madeline koetti hymyillä -vakuuttaakseen hänelle olevansa elossa ja voivansa hyvin. Kaiken tämän -ohessa Stewart katseli päällikköä kasvoihin ja puhui nopeasti. -Päällikkö vastasi levittäen laajalle kätensä, joista toinen osoitti -Madelinea. Stewart veti miehen hieman sivulle ja sanoi jotakin, joka -oli tarkoitettu vain hänen korvaansa. Päällikön kädet lennähtivät ylös -hämmästystä ja suostumusta osoittavin elein. Taas Stewart puhui -nopeasti. Hänen kuulijansa kääntyi sitten puhuakseen joukolleen. -Madeline kuuli sanat "Don Carlos" ja "pésos". Kuului lyhyt, -mutiseva vastalause, jonka päällikkö sai jyrisevällä äänellä -vaikenemaan. Madeline arvasi, että tämä guerilla oli myöntynyt hänen -vapauttamiseensa ja että toisten joukon jäsenten suostumus oli hankittu -rahalla. - -Stewart astui hänen sivulleen taluttaen päistärikköä. Majesty hyppäsi -pystyyn ja korskui nähdessään emäntänsä maassa. Stewart polvistui -pitäen yhä ohjaksia kiinni. - -"Oletteko kunnossa?" kysyi hän. - -"Luulen niin", vastasi toinen koettaen nauraa. "Jalkani on sidottu." - -Tumma veri nousi Stewartin kasvoille ja salama leimahti hänen -silmistään. Madeline tunsi hänen irrottavan siteet hänen nilkoistaan. -Sanaakaan sanomatta nosti Stewart hänet pystyyn ja sitten Majestyn -selkään. Madeline horjui vähän satulassa, tarttui satulannuppiin ja -koetti nojata Stewartin olkapäähän. "Älkää hellittäkö", sanoi cowboy. -Madeline näki hänen tuijottavan metsään kaikille suunnille. Ja häntä -hämmästytti nähdä guerillojen ratsastavan pois. Yhdistäen nämä kaksi -tosiasiaa sai Madeline ajatuksen, ettei Stewart eivätkä toisetkaan -halunneet tavata jotakuta, joka ilmeisesti pian tulisi aukealle. -Stewart ohjasi päistärikön oikealle ja käveli Madelinen sivulla tukien -häntä satulassa. Alussa Madeline oli niin heikko ja päästään pyörällä, -että tuskin saattoi pysytellä paikallaan. Pian huimaus kuitenkin meni -ohi ja hän teki ponnistuksen ratsastaakseen ilman toisen apua. Mutta -hänen heikkoutensa ja nyrjähtyneen käsivarren tuska tekivät yrityksen -työlääksi. - -Stewart oli poikennut polulta ja kulki metsän tiheämpiä osia kohti. -Aurinko laski alhaalle ja kultaviiruja ilmestyi mäntyjen väliin. -Majestyn kaviot eivät kuuluneet pehmeässä maassa. Metsää alkoivat -halkoa pienet syvennykset, jotka kaikki kävivät laidoiltaan viettäviksi -ja laajenivat. Pian pehmeä maaperä muuttui kallioiseksi. Hevonen -korskui ja nakkeli päätään. Loiskivan veden ääni katkaisi hiljaisuuden. -Syvennys laajeni ja pieni puro solisi kivien yli. Majesty korskui taas, -pysähtyi ja taivutti päätään. - -"Se haluaa juoda", sanoi Madeline. "Minäkin olen janoinen ja hyvin -väsynyt." - -Stewart nosti hänet satulasta, ja kun heidän kätensä erkanivat, tunsi -Madeline jotakin kosteata ja lämmintä. Veri juoksi pitkin hänen -käsivarttaan kämmenelle. - -"Minusta -- vuotaa verta", sanoi hän epävarmasti. "Oi, minä muistan. -Käsivarteeni sattui." - -Hän piti sitä koholla. Stewartin sormet tuntuivat lujilta ja varmoilta. -Hän halkaisi nopeasti märän hihan. Madelinen kyynärvartta oli -raapaistu. Stewart pesi veren pois. - -"No, ei se tee mitään. Minä olin vain vähän hermostunut. Näin -ensimmäistä kertaa omaa vertani." - -Toinen ei vastannut mitään repiessään Madelinen nenäliinan kaistaleiksi -ja sitoessaan hänen käsivartensa. Madelinesta tuntui turvalliselta. Ja -tämän vaikutelman takia hän oli hämmästynyt, kun hän näki Stewartin -vapisevan. Stewart seisoi hänen edessään käärien kokoon kaulaliinaansa, -joka oli vielä märkä ja josta hän ei koettanut saada pois punaisia -tahroja. - -"Neiti Hammond", sanoi hän käheästi. "Minä tiedän, kuka hän oli. -Olisin voinut tappaa hänet. Mutta en olisi saanut teitä vapaaksi, -ymmärrättehän? Minä en uskaltanut." - -Madeline tuijotti Stewartiin. - -"Rakas poika!" huudahti hän. - -Ja sitten hän keskeytti. Hän ei voinut löytää sanoja. - -Tämä mies pyysi häneltä anteeksi sitä, ettei ollut tappanut miestä, -joka oli käynyt käsiksi häneen. - -"Stewart, minä ymmärrän. Te olitte minun mieleiseni cowboy. Minä kiitän -teitä." - -Mutta hän ei ymmärtänyt niin paljon kuin viittaili ymmärtävänsä. -Hän oli kuullut monta kertomusta tämän miehen kylmästä -välinpitämättömyydestä vaaran ja kuoleman hetkellä. Stewart oli aina -näyttänyt kovalta kuin graniitti. Miksi sai pieni tilkka verta tytön -käsivarrella hänen poskensa kalpenemaan, käden vapisemaan ja äänen -epäselväksi? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen oli se, että hän rakasti -tyttöä. Toiseen Madeline ei voinut vastata. Yht'äkkiä tulvi Madelinen -yli tulvaveden tavoin tunto siitä, miten täydelleen mahdollista oli -Stewartin tapaisen miehen rakastaa häntä. Luonto sai tässä aikaan -oikean tasapainon. Jokin syvä ja hämärä, joka piili tulevaisuudessa, -jokin tuntematon ääni kutsui Madelinea ja häiritsi häntä. Ja koska ääni -ei vedonnut hänen järkeensä, sulki hän korvansa lämpimältä ja -sykkivältä elämältä sekä päätti olla milloinkaan kuuntelematta sitä. - -"Onko turvallista levähtää vähän?" kysyi hän. "Minä olen väsynyt." - -"Meillä on nyt kaikki hyvin", sanoi toinen. - -"Missä me olemme?" - -"Ylhäällä vuoristossa kymmenen mailin päässä karjatalolta. Juuri täällä -alhaalla on polku. Minä voin viedä teidät kotiin puolenyön aikaan. He -tulevat levottomiksi siellä alhaalla." - -"Mitä on tapahtunut?" - -"Eipä paljon mitään muille kuin teille. Siinä on -- siinä on juuri kova -onni. Florence sai meidät kiinni rinteellä. Me olimme palaamassa -palopaikalta. Olimme aivan uupuneita. Mutta pääsimme karjatalolle ennen -kuin mitään vahinkoa oli tapahtunut. Meillä oli vaivaa ennen kuin -löysimme jälkeäkään teistä. Nels keksi jäljet ikkunan alla. Ja silloin -tiesimme asian. Minulla oli onnea saavuttaakseni rosvojoukon niin pian. -Olin arvannut oikein. Tunsin sen guerillapäällikön. Hän on -meksikolainen rosvo. Mutta hän taisteli Maderon puolesta ja minä olin -hänen kanssaan koko paljon." - -"Miten saitte minut vapaaksi?" - -"Tarjosin rahaa. Sitä kaikki kapinalliset haluavat." - -"Kuinka paljon?" - -"Kaksituhatta Meksikon dollaria. Minä annoin sanani. Minun on -hankittava rahat. Sanoin heille, milloin ja missä kohtaisin heidät." - -"Hyvä! Olen iloinen että minulla on rahaa." Madeline nauroi. "Mutta -sanokaa minulle: tuo kapinapäällikkö ei vaatinut rahaa?" - -"Ei. Raha on hänen miehilleen." - -"Mitä te sanoitte hänelle? Minä näin teidän kuiskaavan jotakin hänen -korvaansa." - -Stewart painoi päänsä alas ja katsoi pois. - -"Me olimme tovereita. Eräänä päivänä vedin hänet ylös ampumahaudasta. -Minä muistutin hänelle siitä. Sitten minä -- minä kerroin hänelle -jotakin, jonka -- jonka luulin..." - -"Stewart, minä tiedän siitä tavasta, jolla hän katseli minua, että te -puhuitte minusta." - -Mies ei ollut halukas vastaamaan, eikä tyttö vaatinut sitä kivenkovaan. - -"Minä kuulin Don Carlosin nimen useita kertoja. Mitä on Don Carlosilla -ja hänen vaqueroillaan tekemistä tämän kanssa?" - -"Siitä sekarotuisesta saa koko asia alkunsa", vastasi Stewart synkästi. -"Hän poltti karjatalonsa ja karja-aitauksensa estääkseen meitä saamasta -niitä. Mutta hän teki sen myös saadakseen kaikki pojat pois teidän -kotoanne. Heillä oli suurenmoinen suunnitelma. Minä jätin määräyksen, -että jonkun piti pysyä teidän luonanne. Mutta Al ja Stillwell, jotka -ovat kumpikin kuumapäisiä, ratsastivat pois tänä aamuna. Sitten tulivat -guerillat." - -"No mikä oli ajatuksena -- suunnitelmana -- niin kuin te sanoitte?" - -"Saada teidät", sanoi toinen suoraan. - -"Minut! Ettehän tarkoita, että minun kiinni ottamiseni oli jotakin -muuta kuin pelkkä sattuma?" - -"Minä tarkoitan sitä. Mutta Stillwell ja teidän veljenne luulevat, että -guerillat halusivat rahaa ja aseita ja että he vain sattumalta veivät -teidät mukanaan, koska juoksitte hevosen kuonon alle." - -"Te ette hyväksy sitä ajatusta?" - -"En. Eikä Nels ja Nick Steelekään. Tunnemme Don Carlosin ja -sekarotuiset. Ajatelkaa, miten vaquerot ajoivat Florencea takaa teidän -sijastanne!" - -"Mitä te sitten ajattelette?" - -"En mielelläni sanoisi sitä." - -"Mutta minä haluaisin tietää. Jos se koskee minua, pitäisi minun -tietää", vastusteli Madeline. "Mitä syytä on Nelsillä ja Nickillä -epäillä Don Carlosia siitä, että hän suunnittelisi minun -ryöstämistäni?" - -"Luullakseni heillä ei ole mitään syytä, jonka te hyväksyisitte. Kerran -kuulin Nelsin sanovan, että hän oli nähnyt sen sekarotuisen katsovan -teihin ja että jos hän näkisi Donin tekevän sen uudestaan, ampuisi hän -miehen." - -"Mutta sehän on naurettavaa. Ampua mies, koska hän katsoo naiseen! -Tämähän on sivistysmaa." - -"Niin, ehkä semmoinen olisi naurettavaa sivistysmaassa. Sivistyksessä -on muutamia kohtia, joista en välitä." - -"Mikä esimerkiksi?" - -"En esimerkiksi voi sietää sitä tapaa, jolla miehet sallivat toisten -miesten kohtelevan naisia." - -"Mutta tämä on omituista puhetta teiltä, joka sinä iltana, kun -tulin..." - -Toisen häpeämistä ei ollut hauska nähdä. Äkkiä Stewart nosti päänsä ja -Madeline tunsi, että leimuavat silmät polttivat häntä. - -"Otaksutaan, että olin juovuksissa. Otaksutaan, että olisin tavannut -jonkun tavallisen tytön. Otaksutaan, että olisin todella saanut hänet -naimisiin kanssani. Ettekö luule, että olisin lakannut juomasta ja -ollut hänelle hyvä?" - -"En tiedä, mitä ajattelisin teistä", vastasi Madeline. - -Seurasi lyhyt hiljaisuus. Madeline näki laskevan auringon viimeisten -kirkkaiden säteiden liukuvan kaukaisen kallionhuipun yli. Stewart -suitsitti hevosen uudestaan ja tarkasti satulavyötä. - -"Minä jouduin polulta pois. Don Carlosista sanon suoraan -- en sitä, -mitä Nels ja Nick luulevat, vaan mitä itse tiedän. Don Carlos toivoi -vievänsä teidät pois itseään varten ikään kuin te olisitte ollut -orjatyttö. Ehkä hänellä oli suurempikin suunnitelma kuin mitä -kapinallinen ystäväni minulle sanoi. Ehkä hän meni niinkin pitkälle, -että toivoi Amerikan joukkojen ajavan häntä takaa. Kapinalliset -koettavat saada Yhdysvallat liikkeelle. He pitäisivät sitä -tervetulleena. Mutta olipa miten tahansa, sekarotuinen tarkoitti teille -pahaa ja hän on tarkoittanut sitä siitä asti kun näki teidät -ensimmäisen kerran. Siinä kaikki." - -"Te olette tehnyt minulle ja perheellemme palveluksen, jota emme -koskaan voi saada korvatuksi." - -"Olen tehnyt teille palveluksen. Mutta älkää puhuko sen maksamisesta. -On kuitenkin yksi ajatus, jonka haluaisin teidän tietävän ja jota minun -on vaikea sanoa. Ja se on tämä. Sellaisen naisen kuin te ei olisi -milloinkaan pitänyt tulla tähän Jumalan hylkäämään maahan, ellei hänen -tarkoituksenaan ollut itsensä unohtaminen. Mutta koska te tulitte ja -koska nuo paholaiset todella laahasivat teidät pois, haluan teidän -tietävän, että kaikki rikkautenne, asemanne ja vaikutusvaltanne ei -olisi milloinkaan pelastanut teitä helvetistä tänä yönä. Vain sellainen -mies kuin Nels tai Nick Steele tai minä olisi voinut tehdä sen." - -Madeline Hammond tunsi tämän totuuden. Mikä olikaan erotuksena hänen ja -Stewartin välillä, mikä tahansa olikaan yhteiskuntaluokan ja -sivistyksen väärien mittapuiden asettama erotus, totuus oli se, että -täällä villissä vuoristossa hän oli vain nainen ja tuo toinen -yksinkertaisesti mies. Miestä hän tarvitsi ja jos hänen valintansa -olisi voitu ottaa huomioon tällä äärimmäisen hädän hetkellä, olisi -se osunut siihen mieheen, joka oli juuri rohkeasti vastannut -rauhallisesti. - -"Luulen, että meidän olisi paras lähteä nyt", sanoi Stewart ja vei -hevosen aivan lähelle suurta kalliota. "Tulkaa!" - -Madeline tunsi heikot voimansa. Ensimmäisen kerran hän tunnusti -itselleen, että häntä oli haavoitettu. Hän ei kuitenkaan tuntenut -suurta tuskaa paitsi liikuttaessaan olkapäätään. Kun hän oli satulassa, -johon Stewart nosti hänet, painui hän heikkona kokoon. Tie oli -epätasainen; joka askel koski häneen, ja hän kallistui heikkona -eteenpäin satulannuppia kohti. - -"Tässä on polku", sanoi Stewart. - -Madeline horjahti ja ellei Stewart olisi tukenut, olisi hän pudonnut -satulasta. Hän kuuli miehen noituvan hiljaa. - -"Kas niin, tämä ei käy", sanoi Stewart. "Työntäkää jalkanne satulanupin -yli. Toinen -- tuohon." - -Nousten sitten hevosen selkään hän pujottautui Madelinen taakse ja piti -häntä vasemmalla käsivarrellaan siten, että hän oli poikittain -Stewartin polvilla pää tämän olkapäätä vasten. Pian hän tunsi suurta -huojennusta. Hetken aikaa hän tuntui olevan puoleksi juovuksissa kuin -olisi heilunut riippumatossa. Punainen hehku vaaleni lännessä. Hän -saattoi nähdä kunnaiden yli, missä hämätä laskeutui harmaana. Puut -reunustivat polkua. Silloin tällöin suuren suuret likaisenharmaat -kalliot kohosivat hänen ylitseen. Taivas oli kirkas ja teräksinen. -Heikko tähti tuikki. Ja vihdoin hän näki lähellä itseään Stewartin -kasvot, jotka taas olivat tummat ja tunteettomat. - -Stewartin käsivarsi piti hänestä kiinni lujasti ja antoi hänen -sovittautua hevosen liikunnan mukaan. Hän tunsi jänteet ja luun -raskaana ja voimakkaana sekä lihaksien kimmoisuuden. Cowboy piti häntä -kuin lasta. Paidan karkea pinta hieroi hänen leukaansa ja sen alla hän -tunsi kostean kaulaliinan, jota Stewart oli käyttänyt hautoessaan hänen -käsivarttaan, ja yhä syvemmällä sydämen säännöllisen tykytyksen. Hänen -päänsä ei ollut milloinkaan ennen levännyt miehen rintaa vasten. Hän -tunsi enemmän kuin ruumiillisen kosketuksen aiheuttaman aistimuksen. -Jokin siinä ilmenevä luonnollisuus sai hänet ajattelemaan elämää. Kun -viileä tuuli puhalsi alas kukkuloilta irrottaen hänen sekaannuksissa -olevan tukkansa, näki hän että hiussuortuvat kiertyivät Stewartin -kasvoille. Ja kun hän sulki silmänsä, tunsi hän irtautuneiden -suortuvain liehuvan Stewartin poskia vasten. - -Hän tunsi myös tomun hajua ja villiä tuoksua ilmassa. - -Pensaikossa polun varrella tuuli huokaili matalasti ja suhisten. Äkkiä -katkaisi hiljaisuuden arosuden terävä haukunta ja sitten kuului kaukaa -pitkä valitus. Majestyn kavio helähti kiveä vasten. - -Taas hän ihmetellen aprikoi, oliko tämä nainen, joka oli alkanut -ajatella ja tuntea niin paljon, todellakin Madeline Hammond. Hänelle ei -ollut milloinkaan tapahtunut mitään. Ja tässä leikitteli hänen kanssaan -seikkailu, ehkä kuolema ja varmastikin elämä samoin kuin hänen -hiuksensa leikittelivät Stewartin kasvoilla. Hän ei voinut uskoa -todellisuutta. - -Madeline avasi silmänsä ja huomasi, että yö oli tullut, taivas oli -tummaa, samettista sineä, jossa valkoiset lähdet leimusivat. Viileä -tuuli riuhtoi hänen hiuksiaan ja suortuviensa lävitse hän näki -Stewartin kasvot rohkeina ja terävinä taivasta vasten. - -Sitten, kun hän ei enää jaksanut vastustaa ruumiillista väsymystä, tuli -hänen tilanteensa taas epätodelliseksi ja kummalliseksi. Raukeus alkoi -peitteen tavoin hiipiä hänen ylitseen. Tuntien puoleksi tiedottomasti -tykytystä korvassaan, jotakin saavuttamattoman suloista, syvä-äänistä -ja omituista kuin kaukaa kuuluvan kellon äänen, hän vaipui uneen pää -Stewartin rintaa vasten. - - - - -Ystäviä Idästä - - -Karjatalolle palaamisensa jälkeen ei Madeline voinut huomata mitään -ruumiillista vammaa seikkailurikkaiden kokemustensa muistona. Se -hämmästytti häntä, mutta ei läheskään niin paljon kuin se että -muutamien viikkojen kuluttua hän huomasi tuskin muistavansa seikkailuja -ollenkaan. Ellei hän olisi huomannut cowboydensa vartioivan, olisi hän -miltei unohtanut Don Carlosin ja ryöstöretkeläiset. - -Ei kulunut päivääkään, ettei jotakin mielenkiintoista ilmoitettu -hänelle. Stillwell, joka oli lakkaamatta moittinut itseään siitä, että -oli ratsastanut pois sinä aamuna, jolloin Madeline otettiin kiinni, -muuttui enemmän huolekkaan isän kuin uskollisen ylipäällysmiehen -tapaiseksi. Hän ei ollut milloinkaan levollinen emännästään, ellei -ollut lähellä karjataloa tai jättänyt Stewartia sinne tai ainakin -Nelsiä ja Nick Steeleä. Hän luotti Stewartiin enemmän kuin keneenkään -muuhun. - -"Neiti Majesty, Genen asiat ovat omituisesti", sanoi vanha -karjanhoitaja saapastaessaan Madelinen toimistoon. - -"Mikä on hätänä?" kysyi toinen. - -"No, Gene on taas lähtenyt vuorille." - -"Taas? Minä en tiennyt että hän meni. Minä annoin hänelle rahaa sitä -guerillajoukkiota varten. Ehkä hän meni viemään sitä." - -"Ei. Hän teki sen päivän tai pari sen jälkeen kun oli tuonut teidät -takaisin kotiin. Sitten hän lähti noin viikon kuluttua uudestaan, ja -hän pakkasi joitakin tavaroita mukaansa. Nyt hän on livahtanut taas ja -Nels näki hänen kohtaavan jonkun, joka näytti Padre Marcosilta. No, -minä menin alas kirkkoon ja totisesti padre Marcos oli tiessään. Mitä -luulette tästä, neiti Majesty?" - -"Ehkä Stewart on tulemassa uskonnolliseksi", nauroi Madeline. "Te -sanoitte minulle kerran niin." - -Stillwell puhisi ja pyyhki punaisia kasvojaan. - -"Jos olisitte kuullut hänen kiroavan Montya tänä aamuna, ette -milloinkaan arvaisi häntä uskonnolliseksi. Monty ja Nels ovat -tuottaneet Genelle koko joukon huolta viime aikoina. He ovat ärtyneitä -ja taistelutuulella siitä lähtien kun Don Carlos ryösti teidät. -Varmaankin he tarttuvat asiaan pian ja silloin meillä on pari villiä -härkää laitumella. Minulla on hyvällisesti vastuksia!" - -"Tehköön Stewart vain salaperäisiä matkojaan vuoristoon. Tässä, -Stillwell, on minulla teille uutisia, jotka saattavat antaa teille -aihetta vastuksiin. Minulla on kirje kotoa. Sisareni on tulossa tänne -luokseni mukanaan joukko ystäviä. He ovat ylhäisiä ihmisiä ja eräs on -englantilainen lordi." - -"No, neiti Majesty, luulen että me kaikki tulemme iloisiksi saadessamme -nähdä heidät", sanoi Stillwell. "Paitsi jos he vievät teidät takaisin -Itään." - -"Se ei ole luultavaa", vastasi Madeline miettivästi. "Minun täytyy -kumminkin mennä joskus takaisin." - -Hän luki otteita sisarensa kirjeestä Stillwellille ja lisäsi: - -"Helen tuo mukanaan vilkkaan joukon. He vaativat kiihotusta -- -epätavallista. Pitäkäämme huolta, etteivät he pety. Te otatte pojat -uskotuiksenne. Sanokaa heille, mitä on odotettavissa, ja sanokaa -heille, miten kaikkeen on suhtauduttava. Minä autan teitä tässä. -Haluan, että pojat käyttäytyvät hienoimmalla tavallaan. En välitä, mitä -he tekevät, mihin toimenpiteisiin he ryhtyvät suojellakseen itseään, -mitä kepposia he keksivät, kunhan eivät vain mene kohteliaisuuden -rajojen yli. Haluan, että he näyttelevät osansa vakavasti ja -luonnollisesti, ikään kuin he eivät olisi koskaan eläneet toisella -tavoin. Vieraani odottavat huvitusta. Ottakaamme heidät vastaan -huvittaen. No, mitä sanotte?" - -Stillwell nousi kasvot säteillen: - -"No, sanonpa että se on hieno ajatus." - -"Tosiaan, olen iloinen, että pidätte siitä", jatkoi Madeline. "Tulkaa -luokseni taas, Stillwell, kun olette puhunut pojille. Mutta nyt, kun -olen ehdottanut sitä, olen hieman peloissani. Te tiedätte, mitä -cowboyden huvittelu on. Ehkä..." - -"Älkää jättäkö sitä ajatusta", keskeytti Stillwell. "Jättäkää pojat -minulle. He eivät saata teitä häpeään, neiti Majesty. He tulevat -olemaan suurenmoisia. Tämä tulee voittamaan kaikki näytelmät, mitä -ikinä olette nähnyt." - -"Luulen, että niin käy", vastasi Madeline. Hän oli yhä epätietoinen -suunnitelmastaan, mutta vanhan karjanhoitajan innostus oli tarttuvaa. -"Vieraani saapuvat toukokuun yhdeksäntenä. Varustakaamme sillä välin -karjatalo kuntoon tätä hyökkäystä varten." - -Iltapäivällä toukokuun yhdeksäntenä, ehkä puoli tuntia sen jälkeen kun -Madeline oli saanut puhelintiedon, joka ilmoitti vieraiden tulleen El -Cajoniin, kutsui Florence hänet kuistille. Stillwell oli siellä kasvot -hymyn rypistäminä ja katsoi kaukaiseen laaksoon. Kaukana, ehkä -kahdenkymmenen mailin päässä, nousi ohut valkoinen tomuviiru laakson -pohjasta ja kohosi taivaalle. - -"Katso!" sanoi Florence kiihtyneenä. - -"Mikä nyt on?" kysyi Madeline. - -"Auto!" - -"Eihän toki! Onhan vain pari minuuttia siitä kun soitettiin ja -sanottiin, että seurue oli juuri saapunut." - -"Katsohan kaukoputkella", sanoi Florence. - -Kaukoputki sai Madelinen vakuuttuneeksi, että Florence oli oikeassa. - -"Stillwell!" huudahti hän. "Pelkään, että luovun aatteestani. Mikä sai -minut ryhtymään siihen?" - -"Teidän sisarenne halusi kokea jännitystä, eikö niin? Ja he kaikki -halusivat sitä. Luulen että he ovat ruvenneet saamaan sitä", vastasi -Stillwell. - -Vähemmässä kuin puolessa tunnissa jälkeenpäin tuli Madeline taas -kuistille ja tapasi Florencen siellä. - -"Oi, sinä näytät tosiaan rakastettavalta!" huudahti Florence äkillisen -mielijohteen kannustamana tuijottaessaan Madelinea silmät selällään. -"Ja jollakin tavoin niin erilaiselta!" - -Madeline hymyili hieman surullisesti. Ehkä silloin, kun hän oli -pukeutunut tuohon hienonhienoon valkoiseen pukuun, hän oli omaksunut -jotakin siitä käytöstavasta, joka sopi sen pitäjälle. Hän ei voinut -vastustaa halua näyttää taas sorealta näiden erinomaisen tarkasti -arvostelevien ystävien silmissä. Surullinen hymy oli tarkoittanut -päiviä, jotka olivat menneet. Hän näet tiesi että se, mitä ylhäisö -kerran oli suvainnut sanoa hänessä kauneudeksi, oli tullut -kolminkertaiseksi sen jälkeen kuin se viimeksi oli nähty -seurusteluhuoneessa. Madelinella ei ollut ollenkaan jalokiviä -puvussaan, mutta hän oli kiinnittänyt vyötäisilleen kaksi suurta -tulipunaista ruusua. Kuolleenomaista valkoista vasten kuvastui niissä -erämaan elämä, tuli ja punaisuus. - -"Link on mennyt vanhalle karjantarkastustielle", sanoi Florence, "ja, -oi, hänhän totisesti osaa ajaa tuota autoa!" - -Valkoinen täplä ja pitkä tomujuova näyttäytyivät alhaalla laaksossa. Ne -suuntautuivat nyt melkein suoraan karjataloa kohti. Madeline huomasi -sen kasvavan suuremmaksi hetki hetkeltä ja hänen intonsa kasvoi sitä -mukaa. Sitten kavioiden kopse sai hänet kääntymään. - -Stewart tuli ratsastaen mustalla hevosellaan. Hän oli ollut poissa -tärkeän tehtävän takia, ja hänen asiansa oli vienyt hänet -kansainväliselle rajaviivalle. Hänen tulonsa ennen odotettua aikaa oli -Madelinelle mieluista, sillä se merkitsi, että hänen tehtävänsä oli -saatu onnelliseen päätökseen. Musta hevonen pysähtyi väsyneenä ja -tomuinen ratsastaja astui alas. - -Madeline tuli portaille. Stewart kääntyi hänen puoleensa otettuaan -kimpun papereita satulalaukusta. Tomua tulvahti miehen sombrerosta, kun -hän otti sen päästään. - -"Tässä ovat tiedonannot, neiti Hammond", ilmoitti hän. - -Kun Madelinen terävä katse etsi Stewartin tomukuoren peittämiä kasvoja, -kohtasi hän miehen peittelemättömän ja avomielisen katseen. Hänen oma -katseensa ei väistynyt vaikka hän tunsi kuuman nousevan poskilleen. -Madeline punastui hyvin harvoin. Ja nyt oikea punastus leimusi hänen -kasvoillaan. Se oli ärsyttävää, koska se oli käsittämätöntä. Hän otti -paperit vastaan Stewartilta ja kiitti. Toinen kumarsi ja vei sitten -mustansa polkua alas karja-aitauksia kohti. - -"Kun Stewart näyttää tuollaiselta, on hän ratsastanut", sanoi Florence. -"Mutta kun hänen hevosensa näyttää tuollaiselta, on hän varmasti -kulkenut kilpaa tuulen kanssa." - -Madeline katseli, kun väsynyt hevonen ja ratsastaja menivät horjuen -polkua alas. Mikä sai hänet miettiväksi? Enimmältä osaltaan oli se -jotakin uutta, äkillistä tai selittämätöntä, joka nostatti hänen -mielensä. Tällä hetkellä oli Stewartin katse vaikuttanut Madelineen. -Stewart oli katsonut häneen, ja vanha polttava, selittämätön tuli, -tummuus, oli kadonnut miehen silmistä. Ne olivat äkkiä olleet kauniit. -Katse ei ollut kuvastanut hämmästystä tai ihailua, ei myöskään -rakkautta. Madeline oli tottunut, liian tottunut noihin kaikkiin -kolmeen. Se ei ollut intohimon tuijotusta, sillä semmoisessa ei ollut -mitään kaunista. Madeline punnitsi asiaa ja huomasi, että Stewartin -silmät olivat ilmaisseet omituista ylpeyden iloa. Sellaista ilmettä ei -Madeline ollut milloinkaan ennen kohdannut kenenkään miehen katseessa. -Luultavasti sen omituisuus oli syynä hänen punastumiseensa. Mitä -kauemmin hän eli näiden ulkoilmaihmisten keskuudessa, sitä enemmän he -hämmästyttivät häntä. Erityisesti, miten käsittämätön oli cowboy -Stewart! Miksi tuon miehen piti tuntea ylpeyttä tai iloa nähdessään -hänet? - -Florencen huudahdus sai Madelinen taas tarkkaamaan lähestyvää autoa. Se -oli nyt rinteellä kuljettuaan jonkin mailin pitkää, asteittain -viettävää maata. Kaksi keltaista tomupilveä näytti syöksyvän esiin -vaunun takaa ja vyöryvän ylös. - -"Haluaisin tietää, miltä tuntuu kulkea maili minuutissa", sanoi -Florence. "Varmasti tahdon, että Link ottaa minut mukaan. Oi, -katsokaahan hänen tuloaan!" - -Auto muistutti valkoista hirviötä ja ellei olisi ollut tomua, olisi se -näyttänyt purjehtivan ilmassa. Matala, suriseva ääni kuului ja tuli -kovemmaksi. Madeline erotti harmaan joukon ihmisiä, jotka oli sullottu -vaunun sisälle. Paitsi ajajaa oli siellä seitsemän matkustajaa, jotka -näyttivät olevan heräämässä elämään, liikkuen ja huudellen harsojen, -vaippojen ja tomusuojusten alta. Madeline astui kuistin eteen. - -Helen Hammond oli kolme vuotta nuorempi kuin Madeline. Hän oli hoikka -ja sievä tyttö. Hän ei muistuttanut sisartaan muussa kuin ihon -valkeudessa ja hienoudessa, koska hän oli enemmän ruskeasilmäistä, -ruskeatukkaista tyyppiä. Päästyään hengästyksestään hän alkoi puhua. - -"Majesty, ystäväiseni, minä olen täällä! Sinä olet aloittanut hyvin. -Minä olen suorastaan typertynyt. Minä odotin löytäväni sinut vanhana ja -homsumaisena. Majesty, sinä olet loistava ja vahva. Mitä sinulle on -tapahtunut? Mikä on muuttanut sinut? Tämä kaunis huone, nuo ihanat -ruusut tuolla ulkona! Luulen että olet valmistanut itsellesi kodin -täällä. No niin, tunnustahan. Tiedän, että olen aina ollut itsekäs, -mutta jos sinä olet onnellinen täällä, olen minä iloinen." - -Madelinelle tuotti mielihyvää kuulla vierailtaan ylistyslauluja -kauniista kodista sekä havaita lämmintä mielenkiintoa siihen. - -Castleton oli ainoa, joka ei osoittanut hämmästystä. Hän tervehti -Madelinea täsmälleen samalla tavoin kuin viimeksi nähdessään hänet -Lontoossa. Madeline huomasi yllätyksekseen, että hänestä oli mieluista -tämän miehen uudelleen kohtaaminen. Hän havaitsi pitävänsä tästä -järkähtämättömästä englantilaisesta. Odottamatta nousi eloon hänen -vanha tyttömäinen rakkautensa nuorempaa sisarta kohtaan ja sen mukana -tuli mielenkiinto näihin puoleksi unohdettuihin ystäviin sekä lämmin -kunnioitus Edith Waynea, kouluaikojen hyvää ystävää kohtaan. - -Helenin seurue oli pienempi kuin Madeline oli odottanut. Helen oli -huolellisesti valinnut joukon hyviä ystäviä, jotka Madeline tunsi -hyvin. Edith Wayne oli ylimyksellinen tummaverikkö, vakava nainen. -Rouva Carrollton Beck, yksinkertainen, vilkas henkilö, oli ollut -seurueen "esiliinana". Neljäs ja viimeinen nainen oli neiti Dorothy -Coombs -- Dot, joksi muut sanoivat häntä -- nuori nainen. - -Ollakseen mies oli Castleton pienikokoinen. Punerva ihonväri, pienet -kullanväriset viikset ja raskaat silmäluomet, jotka aina olivat -alhaalla, saivat hänet näyttämään uneliaalta. Hän oli moitteeton ja -turhantarkka. -- Robert Weede oli jokseenkin suuri, kukoistava nuori -mies, joka oli huomattava vain hyvän luonteensa takia. Ottaen mukaan -Boyd Harveyn, sievän, kalpeakasvoisen pojan, jolla oli sellaisen miehen -huoleton hymy, jolle elämä oli ollut helppoa ja miellyttävää, oli -seurue täydellinen. - -Kun seurue kokoontui kuistille, oli kuumuus jo vähentynyt ja punainen -aurinko oli laskemassa punaisen erämaan yli. Se ettei kuulunut puhetta -ja että hiljaisuus vähitellen syveni, todisti auringonlaskun -vaikuttaneen vieraisiin. Juuri kun punaisen juovan viimeinen kaarre -hävisi hämärän Sierra Madresin taakse ja kultainen iltarusko alkoi -leimuta kirkkaammin, katkaisi Helen hiljaisuuden. - -"Tuolla kiipeää hevonen kukkulalle. Katsokaa, se on ylhäällä! Sillä on -ratsastaja!" - -Madeline tiesi ennen kuin katsoikaan, kuka ratsastaja oli. Mutta hän ei -tiennyt, miten hänelle oli tullut tavaksi pitää miestä silmällä alati. - -"Mitä hän tekee? Kuka hän on?" kysyi utelias Helen. - -"Hän on Stewart, minun oikea käteni", vastasi Madeline. "Joka päivä, -kun hän on karjatalolla, ratsastaa hän tuonne auringon laskiessa. -Luulen että hän pitää ratsastuksesta ja näköalasta, mutta hän meneekin -kai silmäilemään laaksossa olevaa karjaa." - -"Onko hän cowboy?" kysyi Helen. - -"Kyllä varmasti", vastasi Madeline naurahtaen. "Kunhan kuulet -Stillwellin puhuvan..." Madeline huomasi välttämättömäksi selittää, -kuka Stillwell oli ja mitä tämä ajatteli Stewartista. Ja kun hän kerran -tuli puhuneeksi asiasta, lisäsi hän omasta aloitteestaan muutamia -yksityiskohtia Stewartin maineesta. - -"El Capitan. Kuinka mielenkiintoista!" mietiskeli Helen. "Millaiselta -hän näyttää?" - -"Hän on mainio." - -Florence antoi kaukoputken Helenille ja pyysi häntä katsomaan. - -"Kiitos", sanoi Helen. "Noin, nyt minä näen hänet. Mikä suurenmoinen -hevonen! Miten hiljaa se seisoo! Sehän näyttää kiveen veistetyltä!" - -"Annahan minun katsoa", sanoi Dorothy Coombs innokkaasti. - -Helen antoi hänelle kaukoputken: - -"Sinä voit katsoa, mutta siinä on kaikki. Hän on minun. Minä näin hänet -ensiksi." - -Sen jälkeen oli Madelinen naisvierailla kiistaa kaukoputkesta ja -kolme heistä kerskui iloisesti, etteivät he välittäneet Helenin -omavaltaisesti otetuista oikeuksista. Madeline nauroi muiden mukana -tarkastaessaan Stewartin tummaa hahmoa ja hänen taivasta vasten -kuvastuvia ääriviivojaan. Hänen mieleensä tuli ajatus, joka ei -mitenkään ollut uusi tai omituinen -- hän ihmetteli, mitä Stewartilla -oli mielessään, kun hän oli siinä yksinäisyydessä ja katseli erämaata -sekä tummenevaa länttä. Pian cowboy käänsi hevosensa ja ratsasti alas -varjoon. - -"Majesty, oletko suunnitellut jotakin hauskaa, jotakin kiihottavaa -meille", kysyi Helen. - -Hän oli levoton ja hermostunut eikä näyttänyt voivan istua hiljaa -hetkeäkään. - -"Saat kyllä hauskaa, kun saan näytetyksi teille kaiken", vastasi -Madeline. - -"Mitä esimerkiksi?" kysyivät Helen, Dot ja rouva Beck yhteen ääneen. - -"No, minä en luettele ratsastuksia, kiipeämistä ja golfia, mutta ne -ovat välttämättömiä Arizonan matkoja varten. Haluan näyttää teille -erämaan ja Aravaipa Cañonin. Meidän on ratsastettava ja laitettava itse -ruokamme. Jos joku teistä on elossa niiden matkojen jälkeen ja haluaa -enemmän, menemme ylös vuoristoon. Tahtoisin mielelläni tietää, mitä te -kukin haluatte." - -"Minä sanon sinulle", vastasi Helen nopeasti. "Dot tahtoo olla täällä -sama kuin Idässäkin. Hän haluaa katsoa häveliäästi käteensä -- -ohimennen sanoen käteen, joka on toisen vankina -- ja kuunnella miestä, -joka puhuu runollisesti hänen silmistään. Elleivät cowboyt rakasta -sillä tavoin, on Dotin vierailu pilalla. Sitten Elsie Beck haluaa vain, -että meille kostetaan siitä, että raahasimme hänet tänne. Hän haluaa, -että meille tapahtuisi jotakin hirmuista. Minä en tiedä, mitä on -Edithin päässä, mutta siellä ei ole ainakaan huvittelun halua. Bobby -haluaa olla lähellä Elsietä eikä mitään muuta. Boyd haluaa sitä, mitä -hän aina on halunnut -- ainoata, mitä on halunnut eikä ole saanut. -Castletonilla on kauhean verenhimoinen halu tappaa joku." - -"Minä selitän nyt, että haluan ratsastaa ja myös leiriytyä ulkosalla", -vastusteli Castleton. - -"Mitä minuun itseeni tulee", jatkoi Helen, "haluan -- jospa vain -tietäisin mitä haluan. No, minä haluan olla ulkosalla, päästä ulos, -saada aurinkoa ja tuulta, saada vähän väriä valkoisiin kasvoihini. -Haluan lihaa, verta ja elämää. Olen tuiki väsynyt!" - -"Mikä toivomusten kirjavuus", sanoi Madeline. - -"Ennen kaikkea haluamme, että tapahtuisi jotakin", päätti Helen. - -"Rakas sisareni, ehkä sinä saat toivomuksesi täytetyksi", vastasi -Madeline tyynesti. "Edith, olen utelias sinun halusi suhteen." - -"Majesty, se on vain se, että haluan olla kanssasi hetken", vastasi -vanha ystävä. - -Tässä vastauksessa, jota seurasi tumma katsahdus, oli jotakin joka -osoitti Edithin ymmärtävän Madelinea, osoitti myötätuntoa ja paljasti -ehkä hänen oman levottoman sielunsa. Se teki Madelinen surulliseksi. -Kuinka monta naista olikaan, joilla oli halu murtaa häkkinsä ristikot, -mutta joilla ei ollut siihen rohkeutta. - -Seuraavina päivinä oli väittelyn alaisena kysymys, saivatko Madelinen -vieraat, hänen cowboynsa vai hän itse suurinta iloa yhdessäolosta. -Ottaen huomioon cowboyden elämän yksitoikkoisuuden hän oli taipuvainen -ajattelemaan, että he käyttivät parhaiten hetkeä hyväkseen. Stillwell -ja Stewart olivat kuitenkin huomanneet tilanteen rasittavaksi. -Karjatalon töitä oli jatkettava ja jotkut niistä lyötiin ikävästi -laimin. Stewart yksin esti karjanhoitopuuhan joutumasta arveluttavasti -takapajulle. Myöhään ja varhain hän oli satulassa ajaen laiskoja -meksikolaisia, joita hän oli palkannut auttamaan. - -Eräänä kesäkuun aamuna istui Madeline kuistilla iloisten ystäviensä -kanssa, kun Stillwell ilmestyi karja-aitauksesta johtavalle tielle. Hän -ei ollut moneen päivään tullut neuvottelemaan Madelinen kanssa. - -"Tuossa tulee Bill huolissaan", nauroi Florence. - -Stillwell muistutti tosiaan ukkospilveä lähestyessään kuistia. - -"Neiti Majesty, minä olen tosiaan alakuloinen", sanoi hän heti. "Ja -minä tarvitsen koko joukon apua." - -"Mikä nyt on vinossa?" kysyi Madeline hymyillen rohkaisevalla -tavallaan. - -"No, cowboyt ovat tulleet merkillisiksi. He olivat kaikki lakossa -saadakseen lomaa. Mitä ajattelette siitä? Me olemme muuttaneet -työmääriä, lyhentäneet työaikoja, antaneet yhdelle ja toiselle -vapautta, palkanneet sekarotuisia ja totisesti tehneet kaikki, mitä voi -ajatella. Mutta tämä loma-ajatus tuli pahemmaksi. He rupeavat -sairaiksi. En ikipäivinä ole kuullut niin monista taudista. Ei edes -Nels halua tehdä työtä näinä päivinä. Jollei olisi ollut Stewartia, en -tiedä mitä olisin tehnyt." - -"Miksi kaikki tämä äkillinen sairaus ja laiskuus?" - -"No, katsokaahan! Jokainen luulee, että hänen ehdoton velvollisuutensa -on hauskuttaa naisia." - -"Tämä on tosiaan hienoa!" huudahti Dorothy. - -"Stewart siis ei välitä olla apuna meidän hauskuttamisessamme?" kysyi -Helen innokkaana. - -"No, Stewart on erilainen kuin muut cowboyt", vastasi Stillwell. "Hän -on muuttunut. Hän on päällysmiehenä täällä ja muutos johtuu varmasti -siitä. Hänellä on kaikki vastuu. Hänellä ei ole tosiaan aikaa -hauskuttaa naisia." - -"Luulen että se on meille vahingoksi", sanoi Edith Wayne vakavalla -tavallaan. "Minä ihailen häntä." - -"Neiti Majesty, kaikki mitä sanoin ei ole puoltakaan siitä, mikä -ihastuttaa minua", vastasi Stillwell. - -"No hyvä, huojentakaa mielenne." - -"No, cowboyt ovat tulleet pyörälle päästään golf-pelin takia." - -"He ovat tosiaan sellaisia", sanoi Madeline. "Olen iloinen jos pitävät -golfista. He saavat niin vähän pelata." - -"No, jotakin on tehtävä, jos aiomme edelleen hoitaa karjaa", vastasi -Stillwell. - -Madelinen vierailla oli hauskaa. Mitä häneen itseensä tuli, niin -Stillwellin selonteko aiheutti hänelle levottomuutta. Kuitenkin hän -töin tuskin sai pidätetyksi iloisuuttaan. - -"Mitä maailmassa minä voin tehdä?" - -"No, luulen etten voi sanoa. Tulin vain teidän luoksenne saadakseni -ohjeita." - - - - -Rosvoja - - -Mutta golfinpeluu jatkui. Vuoren tasaiselle huipulle oli tehty rata ja -siellä saivat vieraat liikuntaa samalla kun cowboytkin olivat pelissä -mukana omaksi ilokseen ja toisten avuksi. Eikä Madeline pannut sitä -pahakseen. - -Eräänä kesäkuun iltapäivänä oli joukko väsynyt peliin ja sen loputtua -asettui lepäämään aivan kuin odottaen taas uutta vaihtelua. Se tuli -nopeammin kuin oli luultukaan ja joukkoa odotti tosiaan yllätys. -Jostakin kauempaa rinteeltä kuului huudahdus ja toiset kääntyivät -katsomaan sinnepäin. Suuri musta hevonen oli noussut rinteelle ja oli -juuri lähdössä juoksuun. Sen ratsastaja huusi terävästi cowboyille. He -kääntyivät syöksyäkseen laitumella olevia hevosiaan kohti. - -"Hän on Stewart! Jokin on hullusti", sanoi Madeline pelästyneenä. - -Castleton tuijotti toisia. Muut miehet huudahtivat levottomina. Naiset -odottivat Madelinen selitystä tuskaisin silmin. Musta hevonen lähti -juoksemaan ja tuli nopeasti heitä kohti. - -"Katsokaahan, miten tuo hevonen juoksee!" huudahti Helen. "Katsokaahan, -miten tuo mies ratsastaa!" - -Musta hevonen oli niin likellä Madelinea ja hänen ystäviään, että kun -Stewart veti sitä taaksepäin, lensi sen kavioiden kohottama hiekka -heidän kasvoilleen. - -"Stewart, mikä nyt?" huudahti Madeline. - -"Luullakseni olen pelottanut teidät, neiti Hammond", vastasi toinen. -"Mutta minulla on kova kiire. Karjatalolla piileskelee rosvojoukko, -luultavimmin eräässä autiossa mökissä. Pat Hawe on sen joukon mukana, -joka seuraa rosvoja. Pelkään, ettei olisi mieluista teille eikä -vieraillenne kohdata joko takaa-ajava joukko tai rosvot." - -"En luule", sanoi Madeline melkoisesti huojentuneena. "Me kiiruhdamme -takaisin taloon." - -He eivät keskustelleet enempää ja Madelinen vieraat olivat vaiti. Monty -ja Nick tulivat johtaen useita muita hevosia suitsista. Nels näyttäytyi -heidän takanaan Majesty mukanaan. Madeline huomasi, että kaikki muut -cowboyt olivat kadonneet. Miehet nousivat ratsaille, samoin Madeline ja -Florence. Mutta Edith Wayne ja rouva Beck, jotka olivat hermostuneita -ja melkein avuttomia, saatiin vain vaivoin satulaan. - -"Menemme sivupolkua", sanoi Stewart lyhyesti ponnahtaessaan suuren -mustansa selkään. Siten hän johti kulkua ja toiset cowboyt ravasivat -jälkijoukkona. - -"Tämä on helkkarin huono tie", huomautti Castleton. - -Naiset näyttivät olevan sanattomina. - -Kun he pyörsivät rinteen toiselle puolelle, näki Madeline savua, joka -leijaili erään mökin yläpuolella meksikolaisten asuntojen tienoilla. -Koska aurinko oli laskenut ja valo himmenemässä, ei hän voinut erottaa, -mitä se oli. Sitten Stewart rupesi kiiruhtamaan taloa kohti. Muutamissa -minuuteissa oli seurue pihalla valmiina astumaan ratsailta. - -Stillwell tuli esiin näennäisesti iloisena, liian iloisena voidakseen -pettää Madelinea. Tämä huomasi myöskin, että joukko aseistettuja -cowboyeja käveli hevosineen talon alapuolella. - -"No, teillähän on ollut kiire takaisin tullessanne", sanoi Stillwell -kaikille yhteisesti. "Luulen, ettei sitä olisi tarvittu. Pat Hawe -luulee saaneensa joitakuita lainhylkyjä aitaukseen karjatalolle. Siinä -ei ole mitään hälinän syytä. Stewart on tarkka eikä tahdo teidän -kohtaavan ketään metelöitsijöitä." - -Monet ja hartaat olivat Madelinen naisvieraiden helpotuksen ilmaisut, -kun he laskeutuivat ratsailta ja menivät taloon. Madeline viivytteli -takanapäin puhuakseen Stillwellin ja Stewartin kanssa. - -"Nyt suu puhtaaksi", sanoi hän lyhyesti. - -Vanha karjanhoitaja tuijotti emäntäänsä ja sitten nauroi hyvillään -toisen tarkkanäköisyydestä. - -"No, neiti Majesty! Nyt tulee tappelu ja Stewart halusi saada teidät -sisään ennen kuin se alkaisi. Hän sanoo, että laakso on tulvillaan -vaqueroja, guerilloja, rosvoja ja Jumala ties mitä muuta." - -Hän meni raskain askelin, suuret kannukset helisten, ja kulki polkua -alas odottavia miehiä kohti. Stewart seisoi tutussa odottavassa -asennossaan, suorana ja hiljaa, käsi satulannupissa ja suitsissa. - -"Stewart, te olette erittäin hyvin huolehtinut minun menestyksestäni", -sanoi Madeline haluten kiittää toista, mutta voimatta löytää helposti -sanoja. "Minä en tietäisi mitä tehdä. Uhkaako vaara?" - -"En oikein tiedä. Mutta haluan olla varma asiastani." - -"Saanko tietää ne käskyt, jotka annoitte Nelsille, Nickille ja -Montylle?" kysyi hän. - -"Kuka sanoi, että minä olen antanut pojille käskyjä?" - -"Kuulin Stillwellin sanovan." - -"Tietysti sanon ne teille, jos vaaditte. Mutta miksi tuskastuttaisitte -itseänne sellaisella, joka ei tule luultavasti tapahtumaan?" - -"Minä pysyn vaatimuksessani", vastasi Madeline rauhallisesti. - -"Määräykseni oli se, että ainakin yhden heistä piti olla -vartiossa lähellä teitä yötä ja päivää -- ei milloinkaan äänenne -kuulumattomissa." - -"Ajattelin sellaista. Mutta miksi Nels, Monty tai Nick? Ettekö usko -muihin cowboyeihini?" - -"Minä uskoisin heidän vilpittömyyteensä, mutta en heidän kykyynsä." - -"Kykyynsä? Minkälaiseen?" - -"Aseitten käsittelyssä." - -"Stewart!" huudahti Madeline. - -"Neiti Hammond, te olette hauskuttanut vieraitanne, mutta olette -unohtanut muun." - -"Unohtanut mitä?" - -"Don Carlosin ja hänen guerillansa." - -"En ole unohtanut. Stewart, te yhä luulette, että Don Carlos yritti -viedä minut mukaansa -- ja saattaa yrittää sitä vieläkin?" - -"Minä en luule. Minä tiedän." - -"Ja kaikkien muiden tehtävienne ohella olette ollut vartiossa kolmen -cowboyn kanssa?" - -"Niin." - -"Se on tapahtunut minun tietämättäni?" - -"Niin." - -"Mistä asti?" - -"Siitä kun toin teidät vuoristosta viime kuussa?" - -"Kuinka kauan se vielä jatkuu?" - -"Sitä on vaikea sanoa. Ainakin siksi kun vallankumous on ohi." - -Madeline mietti hetken. Hän uskoi ehdottomasti Stewartiin. - -"Mitä minun pitää tehdä?" kysyi hän. - -"Luulen että teidän olisi lähetettävä ystävänne takaisin Itään -- ja -mennä heidän mukanaan, kunnes tämä sissisota on ohi." - -"Mutta he tulisivat kovin pahoilleen ja samoin minäkin." - -Stewartilla ei ollut vastausta tähän. - -"Ellen minä ota varteen neuvoanne, tapahtuu ehkä pahaa. Ettekö voi -ehdottaa jotakin muuta? Ystävilläni on ollut loistava vierailumatka. -Helen on toipumassa. Olisin pahoillani, jos näkisin heidän lähtevän -ennen kuin he haluavat." - -"Me voisimme viedä heidät vuoristoon ja leiriytyä sinne joksikin -aikaa", sanoi Stewart pian. "Tiedän asumattoman paikan kallionhuippujen -keskellä. Sinne on vaikeata kiivetä, mutta se maksaa vaivan. En ole -milloinkaan nähnyt kauniimpaa paikkaa. Vesi on mainiota ja siellä on -viileätä." - -"Tarkoituksenne on siis kätkeä minut kallionhuippujen ja pilvien -joukkoon?" vastasi Madeline nauraen. - -"Niin. Ystävienne ei tarvitse sitä tietää. Ehkä tämä levottomuus on ohi -syksyyn mennessä." - -"Sanotte, että on vaikea kiivetä sinne?" - -"Niin on. Ystävänne saavat kokea todellisuutta, jos tekevät sen -matkan." - -"Se sopii minulle. Helen erikoisesti haluaa, että jotakin tapahtuisi. -Ja he kaikki ovat hulluina saadakseen kokea kiihottavaa." - -"He saavat sitä siellä. Huonoja polkuja, kanjoneita, jyrkkiä -kipuamisia, myrskyjä, ukkosta ja salamaa, sadetta ja villikissoja." - -"No hyvä, olen tehnyt päätökseni! Stewart, te tietysti otatte asian -huoleksenne? En luule, että... Stewart, eikö teillä ole muuta -sanottavaa minulle -- miksi luulette, miksi tiedätte, että oma, -henkilökohtainen vapauteni on vaarassa?" - -"Minä vain tiedän. Mutta älkää kysykö minulta mitä se on. Ellen olisi -ollut kapinallisten soturina, en olisi milloinkaan saanut tietää." - -"Ellette olisi ollut kapinallisten soturina, missä olisi Madeline -Hammond nyt?" vastasi Madeline vakavasti. - -Stewart ei vastannut. - -"Stewart", jatkoi toinen innostuen. "Te mainitsitte kerran velasta, -jonka olitte minulle..." - -Ja nähdessään Stewartin tummien kasvojen vaalenevan hän empi ja jatkoi -sitten: - -"Se on maksettu!" - -"Ei ei", vastasi cowboy lyhyesti. - -"Kyllä!" - -"Ei. Sitä ei voi koskaan maksaa." - -Madeline ojensi kätensä: - -"Se on maksettu, sanon teille." - -Cowboy vetäytyi pois ojennetun käden ulottuvilta. Se näytti lumoavan -hänet. - -"Minä tappaisin miehen saadakseni koskea käteenne. Mutta minä en halua -koskea siihen teidän tarjoamillanne ehdoilla." - -Hänen kiihkonsa tyrmistytti toista. - -"Stewart, ei kukaan mies ole vielä kieltäytynyt pudistamasta kättäni -tuollaisista syistä. Se -- se on tuskin imartelevaa", sanoi Madeline -naurahtaen hieman. "Miksi ette halua?" - -"Minä en tahdo. Siinä kaikki." - -"Pelkään, että olette epäkohtelias, mikä sitten onkaan syynne", vastasi -Madeline. "Minä kuitenkin uudistan tarjoukseni taas jonakin päivänä. -Hyvää yötä." - -Stewart sanoi hyvää yötä ja kääntyi menemään. Madeline katseli hänen -menoaan käsi mustan hevosen kaulalla. - -Itse hän meni sisään levätäkseen hieman ennen kuin pukeutui päivällistä -varten. Koska oli rasittunut päivän ratsastuksesta ja kiihtymyksestä, -vaipui hän uneen. Kun hän heräsi, oli hämärä. Hän ihmetteli, miksi -hänen meksikolainen palvelijattarensa ei tullut hänen luokseen, ja hän -soitti kelloa. Tyttö ei tullut itse eikä soittoon vastattu. Talo tuntui -rauhalliselta. Vallitsi painostava hiljaisuus, joka pian hävisi, kun -kuistilta kuului askelia. Madeline tunsi Stillwellin astunnan. Sitten -hän kuuli miehen huutavan hillityllä äänellä toimiston avonaisesta -ovesta. Tuntien kuin aavistuksena jotakin huolestuttavaa olevan tulossa -Madeline kiiruhti huoneiden läpi. Stillwell seisoi hänen toimistonsa -oven ulkopuolella. - -"Stillwell", huudahti hän. - -"Onko joku kanssanne?" kysyi cowboy matalalla äänellä. - -"Ei." - -"Olkaa hyvä ja tulkaa kuistille", lisäsi toinen. - -Madeline noudatti kehoitusta ja päästyään ulos saattoi nähdä -Stillwellin. Tämän vakavat kasvot, jotka olivat kalpeammat kuin koskaan -ennen, saivat hänet ojentamaan kätensä vetoavasti miestä kohti. -Stillwell tarttui siihen ja piti sitä omassaan. - -"Neiti Majesty, olen pahoillani, että minun täytyy kertoa ikäviä -uutisia." Hän puhui melkein kuiskaten, katseli varovasti ympärilleen ja -näytti salaperäiseltä. "Jos olisitte kuullut Stewartin kiroavan, -ymmärtäisitte, miten vastenmielisesti meidän on kerrottava tämä teille. -Mutta sitä ei voi välttää. Asia on se, että olemme pahassa pulassa." - -"Voitte luottaa minuun", sanoi Madeline lujana, vaikka hän vapisi. - -"No, me olemme nyt... Se rosvojoukko, jota Pat Hawe ajoi takaa -- se -piilottelee talossa!" - -"Talossa?" toisti Madeline säikähtyneenä. - -"Neiti Majesty, se on totisen totta. Stewart -- no, hän on villinä -raivosta ajatellessaan, että sellaista saattoi tapahtua. Ymmärrättehän, -ettei se olisi tapahtunut, jos en olisi antanut poikien juosta -pelikentälle ja jos Stewart ei olisi ratsastanut jälkeemme. Se on minun -vikani. Minulla on ollut liiaksi naisväkeä ympärilläni ja vanha pääni -ei sitä kestänyt. Gene kirosi minua -- hän kirosi tosiaan. Mutta nyt -meidän on katsottava asioita suoraan silmiin -- ajateltava asemaamme." - -"Tarkoitatteko, että takaa-ajettuja lainsuojattomia -- rosvoja -- on -tosiaan paennut jonnekin talooni?" kysyi Madeline. - -"Sitä tarkoitan. Minusta näyttää omituiselta, ettette huomannut minkään -olevan tolaltaan, vaikka kaikki palvelijanne ovat tiessään." - -"Menneet pois? Niin, minä kaipasin kamarineitsyttäni! Ihmettelin, miksi -ei ollut sytytetty valoja. Mihin palvelijani ovat menneet?" - -"Alas Meksikon puolelle, puolikuolleiksi säikähtyneinä. Kuulkaa nyt! -Kun Stewart lähti luotanne noin tunti sitten, seurasi hän minua suoraan -sinne, missä minä ja pojat koetimme estää Pat Hawea repimästä -karjataloa palasiksi. Tällöin me autoimme Patia, minkä voimme, -löytääksemme rosvot. Mutta kun Stewart meni, sai hän aikaan muutoksen. -Pat oli törkeä, mutta Stewartin näkeminen sai hänet vain pahemmaksi. -Luulen, että Gene on Patille samaa kuin punainen väri sekarotuiselle -sonnille. Joka tapauksessa, kun sheriffi sytytti tuleen vanhan mökin, -haukkui Stewart häntä ja haukkui kovasti. Pat Hawella oli kuusi toveria -mukanaan. Tuli rähinää ja jonkin aikaa näytti kaikki pahalta. Mutta -Gene oli kylmä ja hän piti pojat alallaan. Sitten Pat ja hänen -seuralaisensa jatkoivat takaa-ajoa. Tuo jo oli vain ilveilyä. Joka -tapauksessa olivat asiat selvät. Pat Hawe ei ollut etsimässä rosvoja. -Kun Patin miehet lähtivät varastohuoneelle, jossa pidämme patruunia, -muonaa, juotavaa ja muuta sellaista, silloin Gene käski pysähtyä. Ja -hän määräsi Pat Hawen lähtemään pois karjatalolta. Silloin Hawe ja -Stewart puskivat yhteen. Syntyi meteli, niin kuin pitikin ja ilman -Nelsiä se olisi kehittynyt tappeluksi. Sen ollessa parhaimmillaan -menetti eräs Patin apulainen malttinsa ja tavoitteli revolveriaan. Nels -laukaisi aseensa ja sai toisen käsivarren hervottomaksi. Monty syöksyi -sitten esiin ja laukaisi. Silloin miehet pelästyivät ja haihtuivat." - -Stillwell piti yhä Madelinen kädestä kiinni kuin siten rauhoittaakseen -emäntäänsä. - -"No, teidän on koottava kaikki vieraat keittiöön. Puijatkaa heitä ja -uskotelkaa heille, että tulee olemaan kovin hauskaa keittää -päivällistä, kun apulaiset ovat lähteneet pois. Keittiö on talon -turvallisin huone. Kun te petkutatte seuraanne pitämällä heidän -kanssaan jonkinlaiset yhteiskekkerit, asetan minä cowboyta pitkään -käytävään ja myöskin ulkopuolelle siihen kulmaan, missä keittiö yhtyy -päärakennukseen. Rosvot luulevat, ettei kukaan tiedä, missä he ovat -piilossa. Stewart sanoo, että he ovat siinä päätyhuoneessa, jossa on -alfalfaa, ja että he menevät tiehensä yöllä. Tietystikin minun ja -poikien vartioidessa olette turvassa mennäksenne nukkumaan. Ja me -herätämme vieraanne aikaisin ennen päivänkoittoa. Sanokaa heille, että -he laittavat varusteensa kuntoon. Sanokaa, että kun palvelijanne ovat -karanneet, saatatte te yhtä hyvin lähteä leirille vuoristoon cowboyden -kanssa. Siinä kaikki. Jos meillä on onnea, eivät ystävänne saa -milloinkaan tietää, että ovat istuneet miinan päällä." - -"Stillwell, uskotteko te siihen vuoristoretkeen?" kysyi Madeline. - -"Kyllä." - -Sen sijaan että Madeline olisi palannut huoneeseensa hän meni toimiston -läpi pitkään käytävään. Se oli melkein yhtä pimeä kuin yö. Hän -luulotteli näkevänsä hitaasti hiipivän hahmon ja ryhtyi omasta -puolestaan toteuttamaan suunnitelmaa. Hänen askelensa olivat -äänettömiä. Löydettyään keittiön oven ja mentyään sisään hän sytytti -tulta. Tullessaan taas ulos hän tiesi varmasti erottavansa tumman -vartalon, joka nyt kyyristyi liikkumattomana seinää vasten. Tarvittiin -hänen koko rohkeutensa, että hän saattoi välinpitämättömästi ja -luonnollisesti sytyttää valoa käytävään. Sitten hän jatkoi matkaansa -omien huoneittensa läpi ja sieltä patiolle. - -Hänen vieraansa ottivat keittiöpuuhat vastaan nauraen ja ilomielin. -Madeline kuvitteli, että hänen petoksensa oli täydellinen, kun hän -petti Florencenkin. He lähtivät iloisena joukkona keittiöön. Madeline -viivytteli ovella ja katsahti tarkasti suureen ladon tapaiseen -eteishuoneeseen. Hän ei nähnyt muuta kuin tyhjää ja pimeätä. Äkkiä -näkyivät sivulta, ei viidenkään metrin päässä, kalpeat kasvot. Ne -vilahtivat heti paikalla näkyvistä. Mutta Madeline ehti tuntea miehen -Don Carlosiksi. - -Osoittamatta levottomuutta hän sulki oven. Siinä oli raskas salpa, -jonka hän työnsi paikoilleen hitaasti ja äänettömästi. Sitten kylmä -tyrmistys, joka oli melkein huumata hänet toimettomaksi, purkautui -vihaksi. Miten uskalsi meksikolainen hiipiä hänen kotiinsa! Mitä mies -tarkoitti? Ajatellessaan asiaa joutui Madeline yhä suuremman vihan ja -kiihtymyksen valtaan ja olisi luultavasti paljastanut itsensä, ellei -Florence, joka oli ilmeisesti nähnyt hänen salpaavan oven ja luki nyt -hänen ajatuksensa, olisi tullut häntä kohti katse tarkkaavaisena ja -kysyvänä. Madeline antoi jokaiselle vieraalleen tehtävän -suoritettavaksi. Vieden Florencen ruokasäiliöön hän ilmaisi -salaisuutensa. Florence vastasi näyttämällä pientä avonaista ikkunaa, -jonka läpi kulkeminen oli kankeasti liikkuvien cowboyden koetuskivenä. - -Madeline jaksoi olla iloinen ja hän luopui ensimmäisenä arvokkuudestaan -kutsumalla Castletonin ruokasäiliöön, jossa hän piti tämän -mielenkiintoa vireillä jollakin tekosyyllä ja painoi samalla käsiensä -ääriviivat hänen mustan takkinsa selkään. Castleton palasi viattomana -keittiöön saadakseen raikuvan tervehdyksen osakseen. Emännän teko antoi -alun hulluttelulle ja sitä seurasi ilo ja melu. Jokainen auttoi -osaltaan. Ruoka valmistettiin yhteisessä hälinässä ja kaikki nauttivat -sydämestään. Madeline nautti itsekin, vaikka tunsi miekan olevan -ripustettuna päänsä päälle. - -Oli jo myöhä, kun hän nousi pöydästä ja kehoitti vieraitaan menemään -huoneisiinsa, pukemaan ylleen ratsastuspukunsa, varustautumaan pitkää -ja seikkailurikasta retkeä varten ja sitten nukahtamaan vähän ennen -kuin cowboyt herättäisivät heidät aikaisin. - -Madeline meni huoneeseensa ja oli ottamassa esiin leirivarusteitaan, -kun koputus keskeytti hänet. Hän ajatteli, että Florence oli tullut -auttamaan matkatavaroiden laittamisessa. Mutta koputus kuului kuistin -ovelta ja toistui. - -"Kuka siellä?" kysyi hän. - -"Stewart", oli vastaus. - -Hän avasi oven. Cowboy seisoi kynnyksellä. Hänen takanaan oli useita -cowboyta, jotka näkyivät epäselvästi hämärässä. - -"Saanko puhua teille?" kysyi hän. - -"Tietysti." Madeline epäröi hetken, pyysi toista sisään ja sulki oven. -"Onko kaikki hyvin?" - -"Ei. Rosvot pysyvät piilossa. He ovat varmasti huomanneet, että olemme -varuillamme. Mutta olen varma, että me saamme teidät ja ystävänne pois -ennen kuin kahakka alkaa. Halusin sanoa teille, että olen puhunut -palvelijoittenne kanssa. He tulevat takaisin huomenna heti kun Bill -pääsee eroon tästä joukosta. Teidän ei tarvitse olla levoton." - -"Onko teillä aavistusta siitä, kuka piilottelee talossa?" - -"Minä olin aluksi huolissani siitä. Luulen että pelokas kourallinen -rajalta tulleita lainsuojattomia hylkiöitä on kätkeytynyt taloon, -enemmän sattumalta kuin tarkoituksesta. Me annamme niiden mennä -- me -pääsemme niistä laukaustakaan ampumatta." - -"Stewart, te olette väärässä", sanoi Madeline. - -Toinen hätkähti. Hänen silmiensä ilme muuttui. Hän sanoi: - -"Miten niin?" - -"Näin yhden rosvon. Tunsin hänet selvästi." - -"Kuka hän oli?" kysyi Stewart. - -"Don Carlos." - -Cowboy mutisi matalasti ja kysyi sitten: - -"Oletteko varma?" - -"Ehdottomasti. Minä näin hänet kahdesti eteishuoneessa. En voisi -milloinkaan erehtyä hänen silmistään." - -"Tiesikö hän, että näitte?" - -"En ole varma, mutta luulen. Kyllä varmasti tiesi! Minä seisoin -valossa. Olin astunut sisään ja menin sitten tahallani ulos. Hänen -kasvonsa näkyivät nurkan takaa ja vilahtivat nopeasti näkyvistä." - -Madeline tunsi että Stewartissa tapahtui muutos. Hän näki yhtä hyvin -kuin tunsikin sen raivoisan intohimon, joka muutti miehen. - -"Kutsukaa ystävänne -- tuokaa heidät tänne!" määräsi cowboy jyrkästi ja -pyörähti ovea kohti. - -"Stewart, odottakaa", sanoi Madeline. - -Toinen kääntyi. Hänen palavat silmänsä, hänen käytöksensä vaikutti -Madelineen omituisesti ja heikensi tätä. - -"Mitä aiotte tehdä?" kysyi Madeline. - -"Teidän ei tarvitse välittää siitä. Tuokaa vieraat tänne. Teljetkää -ikkunat ja lukitkaa ovet. Te olette turvassa." - -"Stewart! Sanokaa mitä aiotte tehdä!" - -"En sano teille", vastasi cowboy ja kääntyi pois. - -"Mutta minä tahdon tietää!" - -Käsi Stewartin käsivarrella hän pidätti tätä ja näki miten mies -pysähtyi -- tunsi vavahduksen Stewartissa koskettaessaan häntä. "Minä -tiedän. Te aiotte tapella!" - -"No, neiti Hammond, eikö ole aika?" kysyi cowboy. Hän ehkä voitti -kiihkeän halun toimia heti. Hänen kysymyksessään oli väsymystä, -arvokkuutta, vieläpä moitettakin. "Se että meksikolainen on täällä -teidän talossanne pakottaa siihen. Don Carlos on lurjus, pelkuri, mutta -kuitenkaan hän ei pelkää kätkeytyä teidän omaan taloonne. Hän on -oppinut, että te ette anna cowboyden vahingoittaa ketään. Hän käyttää -sitä hyödykseen. Hän ryöstää, polttaa ja vie teidät mukanaan. Hän -murhaakin, jos se sopii hänen tarkoituksiinsa. Nämä sekarotuiset -käyttävät veitsiä pimeässä. Minä siis kysyn -- eikö ole aika, että -nitistämme hänet?" - -"Stewart, minä kiellän teitä tappelemasta muuten kuin -itsepuolustukseksi. Minä kiellän teitä!" - -"Se mitä aion tehdä on itsepuolustusta. Enkö ole koettanut selittää, -että meillä on nyt villit olot tällä kohdalla rajaa? Täytyykö minun -taas sanoa teille, että Don Carlos on yhtä poikaa vallankumouksellisten -kanssa? Kapinalliset ovat hulluina saadakseen Yhdysvallat mukaan. Te -olette huomattava nainen. Don Carlos tahtoisi ryöstää teidät. Jos hän -saisi teidät, olisi helppo mennä rajan yli teidän kanssanne! No, minne -menisi hätähuuto? New Yorkiin! Washingtoniin! Se tarkoittaisi sitä, -että Yhdysvallat sekaantuisi asiaan! Toisin sanoen tulisi sota!" - -"Oh, te liioittelette!" huudahti Madeline. - -"Ehkä niinkin. Mutta minä huomaan Donin pelin. Ja, neiti Hammond, minun -on kauheata ajatella, mitä te kärsisitte jos Don Carlos saa teidät -rajan yli. Minä tunnen nämä meksikolaiset. Minä olen ollut päiväläisten --- orjien joukossa." - -"Stewart, älkää antako Don Carlosin ryöstää minua", vastasi Madeline. - -Hän näki cowboyn vapisevan. - -"En salli sitä. Siksi minä koetan saada hänet kiinni." - -"Mutta minä kielsin teitä aloittamasta taistelua tallallanne." - -"Sitten minä aloitan sen ilman teidän suostumustanne", vastasi Stewart -lyhyesti ja pyörähti taas ympäri. - -"Älkää menkö!" pyysi Madeline. - -Mutta toinen jatkoi kulkuaan. - -Hän juoksi cowboyn eteen, sulki hänen tiensä ja katsoi häntä silmiin -selkä ovea vasten. Stewart oikaisi pitkän käsivartensa pyyhkäistäkseen -hänet syrjään. Mutta se vaipui alas. - -"Se on teidän takianne", väitti hän vastaan. - -"Jos se on minun takiani, tehkää sitten mikä on minulle mieleen." - -"Guerillat puukottavat jonkun. He polttavat talon. He ryöstävät -teidät." - -"Alistutaan kaikkeen tähän uhkaan", rukoili Madeline kiihkeästi. - -"Mutta se on kauhea uhka eikä siihen pitäisi antautua", huudahti -toinen. "Päästäkää minut ulos, neiti Hammond. Menen hakemaan poikia ja -lähden ajamaan takaa guerilloja." - -"Ei!" - -"Hyvä Jumala!" huudahti Stewart. "Miksi ette anna minun mennä. Se on -tehtävä." - -"Ei!" - -"Miksi en saa tehdä sitä mikä on parasta?" - -"Stewart, minä -- minä -- pelkään. Te syöksyisitte suoraan vaaraan. -Onko se tarpeellista? Ajattelen -- luulen -- en tiedä, miksi minulla on -sellainen tunne -- että teette sillä tavoin. Pelkään teidän -- teidän -loukkaantuvan." - -"Te pelkäätte, että minä loukkaantuisin!" kertasi toinen ihmetellen. - -"Niin." - -Tuo yksi sana, kaikkine, mitä se saattoi tarkoittaa, kaikkine, mitä se -ei tarkoittanut, lauhdutti cowboyn, teki hänet kummastuneeksi, araksi -kuin pojan, sai hänet kokonaiseen mielenliikutusten ryöppyyn. - -Madeline luuli saaneensa hänet taipumaan -- voittaneensa oman tahtonsa -voimalla toisen tahdon. Mutta hän oli laskenut liian hätäisesti. -Stewart siirsi hänet lujin käsin sivuun voidakseen kulkea ohi. Ja -Madeline luopui puolustamasta ovea. Stewart kääntyi kynnyksellä. Hänen -kasvonsa olivat ankarat: - -"Minä menen ajamaan Don Carlosin ja hänen joukkonsa pois talosta", -sanoi Stewart. "Teen sen taistelutta. Mutta vaikka pitäisi -taistellakin, pois hän lähtee!" - -Madeline ei uskonut voivansa nukkua ja kuitenkin hän nukkui. Hänestä -tuntui kuluneen vain hetkinen, kun Florence kutsui häntä. Hän seurasi -Florencea ulos. Oli juuri pimeä hetki ennen sarastusta. Hän saattoi -erottaa satuloituja hevosia, joita cowboyt pitelivät. Lähdössä oli -kiireellisyyden ja salaperäisyyden leima. Helen, joka oli varpaillaan -muiden vieraiden mukana, kuiskasi että se muistutti pakoa. Hän oli -riemuissaan. Madelinesta se oli todella pakoretki. - -Pimeässä ei Madeline voinut nähdä, kuinka monta saattajaa seurueella -oli. Hän kuuli matalia ääniä, kuolainten pureksimista ja kavioiden -töminää ja tunsi Stewartin, kun tämä toi Majestyn. Sitten kuului -keveiden jalkojen tassutusta ja koirien vinkunaa. Kylmät kuonot -koskettivat hänen käsiään ja hän näki susikoiraparvensa harmaat -pörröiset hahmot. Että Stewart antoi niiden tulla hänen mukanaan, -osoitti miten tämä harrasti emäntänsä hauskuttamista. Stewart talutti -Majestyn pimeään ratsastajien ja hevosten ohi. - -"Luullakseni olemme valmiit", sanoi hän. "Minä tarkastan." Hän meni -takaisin pitkin riviä ja Madeline kuuli hänen sanovan useita kertoja: -"Nyt jokainen ratsastaa aivan likellä edessä olevaa hevosta ja pysyy -rauhallisena." Sitten edessä olevan mustan hevosen korskuminen ilmaisi -Madelinelle, että Stewart oli noussut ratsaille. - -"Hyvä on, me lähdemme", huusi cowboy. - -Madeline nosti Majestyn suitset ja antoi päistärikön mennä. Kuului -hiekan narskuntaa, tuli iski kivestä, kuului korskuntaa ja sitten -raudoitettujen kavioiden tasaista kopsetta kovaa maata vasten. Madeline -saattoi juuri ja juuri erottaa Stewartin ja hänen mustansa epämääräisen -harmaana edessään. Ja kuitenkin he saattoivat miltei koskettaa -toisiaan. Paksu pimeyden verho oli laskeutunut alhaalle ja näytti -ylhäällä ohenevan harmaaksi usvaksi, jonka läpi näkyi muutamia kalpeita -tähtiä. Tämä oli aivan eriskummainen lähtö ja Madeline huomasi -värisevänsä kuullessaan kavioiden kopseen, tuntiessaan kylmyyden ja -nähdessään hämärästi Stewartin tumman vartalon. Varovaisuus, aikainen -lähtö, pakollinen hiljaisuus -- nämä seikat antoivat näytelmälle -jännitystä. - -Majesty sukeltautui solaan, missä hiekka ja epätasainen kulku saivat -Madelinen luopumaan haaveilusta. Pimeässä ei ollut helppoa pysytellä -Stewartin lähellä sileälläkään polulla ja nyt oli oltava tarkkaavan -huolellinen. Sitten seurasi pitkä marssi upottavan hiekan läpi. Sillä -välin pimeys vähitellen vaihtui harmaaksi. Vihdoin Majesty kiipesi ylös -lietteestä ja sen rautakengät helisivät taas kiviä vasten. Se alkoi -kiivetä. Stewartin hahmo häämötti selvempänä Madelinen edessä. -Kumartuen hevosen kaulan yli hän koetti nähdä polkua, mutta ei voinut. -Hän ihmetteli, miten Stewart saattoi pysyä polulla pimeässä. Madeline -ei voinut nähdä olkansa yli takanaan olevaa hevosta, mutta hän kuuli -sen. - -Päivä oli sarastamaisillaan. Yht'äkkiä olivat Stewart ja hänen -hevosensa selvästi näkyvissä. Hän näki maisemalle luonteenomaisen -kallion, kaktukset ja pensaikon, joka peitti kunnaiden juuret. Polku -oli vanha ja harvoin käytetty, se mutkitteli, käänteli ja kierteli. -Katsoessaan taakseen hän näki Monty Pricen tukevan vartalon -kyyristyneenä satulan yli. Montyn kasvot olivat sombreron piilossa. -Hänen takanaan ratsasti Dorothy Coombs ja seuraavana häämötti Nick -Steelen korkea hahmo. - -Tuli kirkas päivänvalo, ja Madeline näki, että polku vei ylöspäin -kunnaiden kautta. Se vei kiertotietä matalien syvänteiden läpi, jotka -olivat täynnä kiviä ja pensaikkoa. Joka käänteessä luuli Madeline nyt -kohtaavansa vettä ja heitä odottavan kuormastokulkueen. Mutta aika -kului, kiivettiin kokonaisia maileja ylöspäin eikä kohdattu vettä eikä -hevosia. Madelinen odotus muuttui kaipuuksi. Hän oli nälissään. - -Pian astua loiskahti Stewartin hevonen matalaan lammikkoon. Sen -toisella puolen näkyi siellä täällä kosteita paikkoja hiekassa ja yhä -enemmän vettä kallionkoloissa. Stewart vain jatkoi matkaansa. Madelinen -kello oli kahdeksan, kun hän kääntyessään laajaan syvennykseen näki -hevosia, jotka söivät niukkaa ruohoa, suuren pinon tervavaatteella -peitettyjä myttyjä sekä tulen, jonka ympärillä puuhaili cowboyta ja -kaksi meksikolaisnaista. - -Madeline pysyi hevosensa selässä ja tarkasti seuralaisensa, kun he -ratsastivat esiin. Hänen vieraansa olivat iloisella tuulella. - -"Aamiaiselle -- ja reippaasti", huusi Stewart kursailematta. - -"Ei minua tarvitse kehoittaa", sanoi Helen. "Olen hirmuisen nälkäinen." - -Sill'aikaa kun vieraat söivät, puhuivat ja nauroivat, kuormittivat -cowboyt hevosia ja aaseja. Heti kun kuormasto oli valmis pani -Stewart sen kulkemaan edellä, jotta se raivaisi tietä. Tuuhea -pensaskasvullisuus, joka vaihteli kallioiden ja kaktusten kanssa, -peitti rinteet, ja nyt näytti polku kulkevan ylöspäin kukkulalle. -Kuormasto ponnisteli eteenpäin ja jäljessä tulevat matkustajat -erkanivat kauemmaksi toisistaan. Puolenpäivän aikaan he pääsivät -kunnailta ryhtyäkseen todelliseen vuorelle nousuun. Aurinko paahtoi -kuumana. Tuli pian tuulenhenki, tomu nousi paksuna sekä riippui -vaippana heidän ympärillään. Näköala oli rajoitettu, ja se näyttämö, -joka aukeni silmien eteen, oli ikävä ja harmaa. Näkyi vain kuivan -yksitoikkoisia, hitaasti kohoavia rinteitä ja kallioisia kanjoneita. - -Stewart odotti Madelinea ja sanoi: - -"Me saamme kohta myrskyn." - -"Se tulee helpotuksena. On niin kuumaa ja tomuista", vastasi Madeline. - -"Käskenkö pysähtymään ja laittamaan leirin?" - -"Tässä? Ei toki! Mitä luulette parhaaksi tehdä?" - -"No, jos saamme hyvän ukonilman, on se uutta ystävillenne. Luulen, että -meidän olisi viisainta jatkaa matkaa. Tässä ei ole sopivaa paikkaa -leirintekoa varten. Tuuli puhaltaisi meidät rinteeltä, ellei sade -huuhtoisi meitä pois. Menee koko päivä ennen kuin saavutamme hyvän -leiripaikan. En takaa, ehdimmekö siinäkään ajassa. Jos sataa, -satakoon." - -Stewart ratsasti eteenpäin ja Madeline seurasi. Kuormajuhdat -ponnistivat pää nuokkuen rinnettä ylös ja pienet burrot kulkivat -keveästi siinä missä hevosilla oli täysi työ. Niiden kuormat heiluivat -puolelta toiselle ikäänkuin kameelien kyttyrät. Kiviä rapisi alas, -kuumuus väreili mustina aaltoina, tomu kohosi ylös ja leijaili ilmassa. -Raskas helteinen ilma teki hengityksen vaikeaksi. - -Tuntia myöhemmin oli seurue kiivennyt korkealle ja kiersi suuren, -alastoman kukkulan sivua, joka oli pitkän aikaa kätkenyt kallionhuiput. -Kuormaston viimeinen aasi ponnisteli kukkulan yli Madelinen näkyvistä. -Hän katsoi taaksepäin ja näki vieraidensa muuttavan väsyneesti itseään -puolelta toiselle satulassaan. Kaukana alhaalla oli setripuualanko ja -kunnaat. - -Stewart nousi huipulle ja viittoi Madelinelle. Madeline, joka ei ollut -milloinkaan kiivennyt näin korkealle, toivoi näkevänsä paljon. Hän -nousi muutamat vielä jäljellä olevat askelet ja pysähtyi Stewartin -mustan viereen. Madelinesta tuntui näky siltä kuin maailma olisi -muuttunut. Harjanne laskeutui hänen edessään mustaan, kivien -reunustamaan, pensaikon täplittämään rotkoon. Idässä päin, rotkon -toisella puolella häämötti pyöreitä, paljaita vuorenhuippuja. Oikealla -veivät kalliosta muodostuneet jättiläisportaat kuusien reunustamille ja -mäntyjen kaartamille kallionhuipuille, jotka kohosivat tummina ja -paljaina myrskyistä taivasta vasten. Kasautuneet, musteenväriset pilvet -kokoutuivat huippujen yläpuolelle peittäen korkeimmat näkyvistä. -Valkoinen salamakieleke leimahti ja ukkonen jyrisi kuin lumivyöry. - -Madeline katsahti Stewartiin. Cowboy istui liikkumattomana kuin kivi, -tummakasvoisena, tummasilmäisenä ja katseli katselemistaan intiaanin -tavoin. - -Taivas muuttui yhä mustemmaksi, pilvet vyöryivät, kasvoivat nopeasti ja -peittivät kallionhuiput. Terävät salamanvälähdykset alkoivat vilkkua. -Ukkosen jyrähdysten välillä saattoi kuulla kaukaista tuulen ärjyntää. - -Stewart odotti Madelinea kaltevan kallion suojassa, mihin cowboyt -olivat pysähtyneet kuormastoineen. Madeline näki Montyn ja Dorothyn -kulkevan kallion ympäri ja toivoi, että muut tulisivat pian. - -Pimeyden ja jyrinän mukana tuli sadetulva, oikea kaatosade. Madeline -istui pitkän aikaa hevosen selässä kumartuneena ja raivoavaa sadetta -välttäen. Kun sen voima väheni, kuuli hän Stewartin kutsuvan toisia. - -Satoi yhtä mittaa. Myrskyn raivo oli kuitenkin mennyt ohi ja ukkosen -jyrinä väheni. Ilma oli kirkastunut ja rupesi tulemaan viileäksi. -Madelinesta alkoi tuntua epämiellyttävän kylmältä ja kostealta. Stewart -kiipesi ylöspäin nopeammin kuin ennen ja Madeline huomasi, että Monty -pysytteli emäntänsä kintereillä pakottaen häntä eteenpäin. Oli -menetetty aikaa, ja leiripaikka oli pitkän matkan päässä. -Kallionhuippujen välissä olevasta rotkosta Madeline näki hetken ajan -lännen taivasta. Punaiset auringonsäteet paistoivat hajanaisten pilvien -välistä. Aurinko oli laskemassa. - -Stewartin hevonen oli nyt ruvennut hitaasti juoksemaan ja Madeline -jätti polun enemmän Majestyn kuin oman valintansa varaan. Varjot -tummenivat ja kallionhuiput kävivät aavemaisiksi. Viileä tuuli -valitteli tummissa puissa. Kun musta yö alkoi peittää verhoonsa -ympäristön, huomasi Madeline, että kuuset olivat väistyneet mäntymetsän -tieltä. Äkkiä tunkeutui neulankärjen suuruinen valonpilkahdus pimeyden -läpi. Se tuikki ja vilkkui kuin yksinäinen tähti mustalla taivaalla. -Hän kadotti sen näkyvistään -- löysi sen taas. Se tuli suuremmaksi. -Mustat puunrungot tulivat esteeksi. Valo oli tulta. Hän kuuli cowboyn -laulua. Sadepisarat kimaltelivat puiden oksilla tulen säteissä. -Stewartin korkea vartalo, sombrero alas painettuna, hahmottui valoa -vasten. Ja valon hohteessa Madeline näki hänen kääntyvän vähän päästä -katsoakseen taakseen, luultavasti vakuuttuakseen siitä, että Madeline -oli kintereillä. - - - - -Kallionhuiput - - -Madeline oli iloinen, kun hänet nostettiin satulasta roihuavan tulen -ääreen -- kun hän näki höyryäviä astioita tulipunaisilla hiilillä. -Lukuunottamatta olkapäitä, joita sadetakki oli suojellut, oli hän -likomärkä. Meksikolaisnaiset tulivat auttamaan häntä ja muuttamaan -vaatteita lähellä olevassa teltassa, mutta Madeline piti parempana -lämmitellä jalkojaan ja käsiään ja katsella näytelmää, jonka hänen -ystäviensä saapuminen tarjosi. - -Dorothy muksahti satulastaan odottavien cowboyden käsivarsille. Hän -saattoi tuskin kävellä. Hänen kasvojaan peitti vinossa oleva hattu. -Pörröisen reunan alta kuului valittava huokaus: "Ooh! Mikä ka-kauhea -ratsastus!" Rouva Beck oli huonommassa kunnossa: hänet oli otettava -alas hevosensa selästä. "Minä olen halvautunut -- minä olen hylky. -Bobby, hanki rullatuoli!" Bobby oli halukas ja valmis, mutta -rullatuoleja ei ollut. Florence astui helposti alas ja häntä olisi -voinut luulla sieväksi cowboyksi. Edith Wayne oli kestänyt ponnistuksen -paremmin kuin Dorothy. Hänen pukunsa riippui ryysyinä. Helen oli -säilyttänyt hiukkasen arvokkuuttaan samoin kuin ylpeyttään ja ehkä -hiukan voimaakin. Mutta hänen kasvonsa olivat valkoiset, silmät olivat -suuret ja hän ontui. "Majesty!" huudahti hän. "Mitä sinä tahdoit meille -tehdä? Tappaa meidät tai saada meidät kotikipeiksi?" Kaikista heistä -oli kuitenkin Ambrosen vaimo Christine, pieni ranskalainen -kamarineitsyt, kärsinyt eniten pitkästä ratsastuksesta. Hän oli -tottumaton. Ambrosen oli kannettava hänet telttaan. Florence taivutti -Madelinen lähtemään tulen luota, ja kun he menivät sisään muiden -mukana, valitteli Dorothy, että hänen märät jalkineensa eivät tahtoneet -lähteä pois. Rouva Beck itki. - -"Lämpimiä vaatteita -- kuumia juomia ja ruokaa -- lämpimiä peitteitä", -kuului Stewartin terävä määräys. - -Ei kestänyt kauan ennen kuin Madeline ja seurueen naisjäsenet olivat -taas tointuneet, lukuunottamatta väsymystä ja kipua, minkä vain lepo ja -uni saattoi huojentaa. - -Mutta ei uupumus eikä vaivat, ei sekään, että he olivat kuin silakat -tervavaatteen alla, estänyt Madelinen vieraita ojentautumasta -makuusijalleen huoaten pitkään ja kiitollisesti. He vaipuivat yksi -toisensa jälkeen syvään uneen. Madeline kuiskaili Florencelle ja nauroi -hänen kanssaan, sitten valo himmeni ja hänen silmäluomensa -sulkeutuivat. Pimeys ja leirielämän melu, miesten matalat äänet, -hevosten kavioiden tömistys, lämpimyyden ja suloisen levon tunto -- -kaikki kävi epäselväksi. - -Kun hän heräsi, liikkui heiluvien oksien varjoja auringon valaisemalla -tervavaatteella hänen yläpuolellaan. Hän kuuli kirveen kajahtelevat -iskut, mutta ei mitään muuta ääntä ulkopuolelta. Hidas, säännöllinen -hengitys osoitti hänen telttatoveriensa nukkuvan sikeästi. Hän huomasi -pian, että Florence puuttui joukosta. Madeline nousi ja kurkisti ulos -teltta-aukosta. - -Kaunis näky hämmästytti häntä. Hän näki tasaisen aukean, jonka pitkä -ruoho teki vihreäksi ja kukat iloisen näköiseksi, siinä oli siellä -täällä somia kuusi- ja mäntymetsikköjä, jotka ulottuivat upeille -kallionhuipuille asti, jotka olivat kullanvärisiä auringonpaisteessa. -Kiihkeänä pääsemään ulos, missä hän saattoi nauttia rajoittamattomasta -näköalasta, hän etsi matkatarpeitaan, löysi ne eräästä kulmasta ja -pukeutui sitten kiireesti ja rauhallisesti. - -Hänen suosikki-hirvikoiransa Russ ja Tartar nukkuivat oven edessä, -minne ne oli sidottu. Hän herätti ne ja päästi ne irti ajatellen -samalla, että Stewart varmaan oli kahlehtinut ne lähelle häntä. Viileä -ilma, jossa tuntui männyn sekä kuusen haju ja vielä jokin hieno nimetön -tuoksu, sai Madelinen seisomaan suorana ja hengittämään hitaasti ja -syvään. Hän tunsi että ilma kiihdytti veren juoksua. - -Madeline käveli koirat sivullaan lähimmän metsikön läpi. Maa oli -pehmeätä ja kimmoisaa sekä ruskeana männynneulasista. Cowboyt olivat -valinneet leiripaikan, jossa heillä olisi aamuaurinko ja iltapäivän -varjo. Useita telttoja ja majoja oli jo pystytetty, kuusenoksista -oli tehty suuri katos, cowboyt puuhailivat tulen ympärillä, -matkatavarapinoja oli tervavaatteiden peitossa ja makuusijoja oli -kääritty kokoon puiden alle. Maa kohosi matalina ruohoisina penkereinä -suuria kiviröykkiöitä kohti, jotka olivat viisisataa jalkaa korkeat. -Muita kallionhuippuja kohosi näiden takana. Sammaleisen kallion alta -kumpusi kirkas lähde. Villikukat reunustivat sen partaita. Niityllä -olivat hevoset polviin asti ruohossa, joka huojui aamutuulessa. - -Florence huomasi Madelinen puiden alla ja tuli juosten. Hän oli kuin -nuori tyttö, eloisa, värikäs ja iloinen. - -"Castleton on mennyt pyssyineen metsälle jo tunteja sitten", sanoi -Florence. "Gene lähti juuri tavoittamaan häntä. Muut herrat nukkuvat -vielä. Luulen että he nukkuvat tarpeekseen." - -Sitten alkoi Florence muitta mutkitta kysellä Madelinelta -leirivarustusten yksityiskohtia, joita Stewart ja Florence itse tuskin -saattoivat katsella esittämättä omia ehdotuksiaan. - -Ennen kuin kukaan unisista vieraista oli herännyt, oli leiri valmis. -Madelinella ja Florencella oli teltta männyn alla, mutta he eivät -aikoneet nukkua siinä muuten kuin myrskyisellä ilmalla. He levittivät -tervavaatteen maahan, tekivät vuoteensa sille ja pitivät parempana -nukkua tähtien valossa. Sen jälkeen he lähtivät tiedustusmatkalle -ottaen koirat mukaansa. Kun päivä kului, sai paikka Madelinen yhä -enemmän valtoihinsa. Puolenpäivän aikaankin, kun aurinko paahtoi, oli -pikemmin miellyttävän lämmin kuin kuuma. Ja ohut ilma alkoi vaikuttaa -omituisesti. Hän hengitti sitä syvään, kunnes tunsi itsensä keveäksi, -ikään kuin hänen ruumiinsa ei olisi ollut ainetta. Yht'äkkiä hän tuli -uniseksi. Raukeus valtasi ja maatessaan männyn alla hän vaipui uneen. - -Florence ilmoitti, ettei leirillä ollut tapahtunut mitään merkillistä. -Pian veti iloisten huutojen kuoro Madelinen tarkkaavaisuuden puoleensa -ja hän kääntyi nähdäkseen Helenin ontuvan Dorothyn mukana sekä rouva -Beckin ja Edithin tukevan toisiaan. He olivat kaikki levänneitä, mutta -hervottomia, iloitsivat paikasta ja heräsivät nälkäisinä kuin karhut -talviunestaan. Madeline saattoi heidät leirin ympäri ja puiden lomitse -sammaleisiin, mäntyjen peittämiin soppiin kallionhuippujen alle. - - * * * * * - -Muutamien päivien ajan oli nukkuminen pääasiana vieraiden -leirielämässä. Dorothy Coombs nukkui vuorokauden läpeensä ja sittenkin -oli häntä vaikea saada hereille. Helen vaipui uneen miltei syödessään -ja puhuessaan. Miehiin vuoristoilma koski ilmeisesti enemmän kuin -naisiin. Castleton ei kuitenkaan sortunut samaan uneliaisuuteen, koska -hänellä oli mahdollisuus kuljeskella pitkin maita pyssy mukanaan. - -Tämä velttous katosi pian ja sitten olivat päivät täynnä toimintaa. -Beck, Bobby ja Boyd eivät kuitenkaan ryhtyneet mihinkään ponnistuksia -vaativaan. Edith Wayne myöskin piti parempana kävellä metsiköissä tai -istua. Helen ja Dorothy tahtoivat tutkia kallionhuiput ja kanjonit ja -kun eivät voineet saada muita mukaansa, menivät he oppaana olevan -cowboyn kanssa. - -Välttämättömyyden pakosta tulivat Madeline ja hänen vieraansa tietysti -olemaan paljon cowboyden seurassa. Ja seurue oli kuin yhtä suurta -perhettä. Madelinen ystävät eivät ainoastaan mukautuneet tilanteeseen, -vaan suorastaan nauttivat siitä. - -Eräänä iltapäivänä suuren suuri myrskypilvi syöksyi alas taivaalta ja -peitti kallion huiput. Se himmensi laskevan auringon ja verhosi -pimeyden vaippaan metsikön. Madeline oli levoton, koska useat hänen -seurastaan, niiden mukana Helen ja Dorothy olivat lähteneet -ratsastamaan cowboyden kanssa eivätkä olleet palanneet. Florence -vakuutti hänelle, että vaikkakaan he eivät ehtisi takaisin ennen -myrskyn puhkeamista, ei ollut mitään syytä levottomuuteen. Siitä -huolimatta lähetti Madeline hakemaan Stewartia ja pyysi häntä menemään -itse tai lähettämään jonkun etsimään vieraita. - -Ehkä puoli tuntia myöhemmin Madeline kuuli kavioiden kapseen polulta. -Lyhdyt valaisivat telttaa. Edith ja Florence olivat hänen mukanaan. -Ulkopuolella oli niin pimeätä, ettei Madeline voinut nähdä viittä -metriä eteensä. Tuuli valitti puissa ja suuret sadepisarat rapisivat -tervavaatteelle. - -Pian pysähtyivät hevoset oven ulkopuolelle. Rouva Beck tuli juosten -telttaan hengästyksissään ja säteilevänä, koska he olivat voittaneet -myrskyn. Helen tuli sitten ja vähän myöhemmin Dorothy. Kun Madeline -näki Dorothyn leimuavat silmät, tiesi hän että oli tapahtunut jotakin. -Se olisi mennyt huomaamatta, ellei Helen olisi tullut katsoneeksi -Dorothyyn. - -"Taivas, Dot! Sinähän olet sievä silloin tällöin", huomautti Helen. -"Saat eloa kasvoihisi ja silmiisi!" - -Dorothy käänsi kasvonsa pois ja katsoi peiliin. Hän näki laajan, -punaisen täplän poskellaan. Dorothy oli ollut tarkka valkoisesta -ihostaan ja nyt oli siinä ruma merkki. - -"Katsokaahan tätä!" huudahti hän onnettomana. "Kasvoni ovat -turmeltuneet." - -"Miten sait sellaisen pilkun?" kysyi Helen. - -"Minua on suudeltu!" huudahti Dorothy. - -"Mitä?" kysyi Helen uteliaammin. - -"Minua on suudeltu -- joku noista hävyttömistä cowboysta on syleillyt -ja suudellut minua! Oli niin pikimustaa, etten voinut nähdä mitään. Ja -niin hälisevää, etten voinut kuulla. Mutta joku koetti auttaa minua -alas hevosen selästä. Jalkani tarttui jalustimeen ja minä putosin -- -suoraan jonkun syliin. Sitten hän syleili ja suuteli minua -karhumaisella tavalla. En voinut liikuttaa sormeanikaan." - -Kun riemun purkaus oli laimentunut, katsoi Dorothy Florenceen. - -"Käyttävätkö cowboyt todellakin hyväkseen tytön avuttomuutta -pimeydessä?" - -"Tietysti he tekevät niin", vastasi Florence hymyillen. "Dot! En ole -milloinkaan ennen nähnyt sinun olevan raivoissasi siitä, että sinua on -suudeltu." - -"Minä -- minä en olisi välittänyt siitä niin paljon, ellei se törkimys -olisi hangannut nahkaa kasvoiltani." - -"Dot, minä yhdyn sinuun: on eri asia tulla suudelluksi ja toinen saada -kauneutensa pilatuksi", vastasi Helen. "Kuka oli se villi-ihminen?" - -"En tiedä!" puhkesi Dorothy. "Jos tietäisin, niin -- niin..." - -"Vilpittömästi puhuen, eikö sinulla ole vähintäkään aavistusta siitä, -kuka sen teki?" kysyi Helen. - -"Toivon -- otaksun, että se oli Stewart", vastasi Dorothy. - - - - -Don Carlos - - -Eräänä päivänä, kun Madeline oli yksin kävelemässä, oli hän -huomaamattaan kulkenut pitkän matkan alas hämärää polkua, joka kierteli -kallioiden keskellä. - -Oli keskikesän iltapäivä. Hänen ympärillään oli vain kallionhuippujen -varjoja ja niiden välissä auringon valaisemia täpliä. Rauhallisuus oli -häiriytymätön. Hän meni yhä eteenpäin, nautti villeistä, epätasaisista -sopukoista, jotka olivat hänelle uusia. Lopuksi hän tuli penkerelle, -joka päättyi kauniiseen metsäaukeaan. Sinne hän istuutui levätäkseen -ennen kuin lähtisi paluumatkalle. - -Äkkiä Russ, terävävainuinen hirvikoira, nosti päätään ja murisi. -Madeline pelkäsi, että se oli haistanut villikissan. Hän rauhoitti sitä -ja katseli ympärilleen. Kummallakin puolen oli epätasainen rivi jykeitä -kivilohkareita, jotka olivat rapautuneet irti kallionhuipuista. Aukea -oli avonainen ja ruohoinen, siellä täällä mänty tai vierinkivi. -Pääsytie näytti menevän kanjonien ja harjanteiden muodostamaan -erämaahan. Katsoessaan siihen suuntaan Madeline näki naisen solakan, -tumman vartalon tulevan hiipien mäntyjen alla. Madeline oli -kummastuksissaan ja sitten peloissaan, sillä hiipiminen puulta puulle -ei voinut olla rehellistä. - -Pian tuli naisen luokse pitkä mies, joka kantoi myttyä ja ojensi sen -naiselle. He kulkivat eteenpäin aukealle ja näyttivät puhelevan -vakavasti. Madeline tunsi Stewartin, hän tarkkasi lähestyvää paria. -Sitten hän tunsi myös naisen. Pieni, tumma pää, ruskeat kasvot, suuret -silmät -- Madeline näki ne selvästi -- kuuluivat meksikolaistytölle -Bonitalle. Stewart oli kohdannut hänet täällä. Tässä oli Stewartin -yksinäisten retkien salaisuus, joita hän oli tehnyt siitä asti kun oli -tullut Madelinen työhön. Tämä yksinäinen aukea oli kohtauspaikka. -Stewart piti Bonitaa täällä piilossa. - -Madeline nousi rauhallisesti, viittasi koirille ja meni takaisin polkua -pitkin leirille päin. Hänen hämmästyksensä vaihtui suruksi, koska -Stewartin muuttuminen ei ollut ollut täydellinen. Suru väistyi -sietämättömän vastenmielisyyden tieltä: sill'aikaa kun hän oli -haaveksinut cowboysta, uneksinut hyvästä vaikutuksestaan häneen, cowboy -oli ollut kiero. Se loukkasi häntä. Stewart ei ollut hänelle ollut -mitään, ajatteli hän, ja kuitenkin hän oli ollut ylpeä miehestä. Hän -koetti miettiä asiaa, olla cowboylie oikeamielinen, vaikka ajatukset -kehoittivat häntä karkottamaan miehen ja kaikki hänelle kuuluvan pois -mielestä. Ja hänen yrityksensä tuntea myötätuntoa ja vähennellä asian -merkitystä epäonnistuivat täydellisesti. Ponnistaen tahdonvoimaansa hän -poisti Stewartin ajatuksistaan. - -Madeline ei ajatellut Stewartia ennen kuin tämä ilmestyi hänen tielleen -myöhään eräänä iltapäivänä hänen lähtiessään teltasta ja liittyäkseen -vieraitten joukkoon. - -"Neiti Hammond, minä näin jälkenne polulla", sanoi Stewart innokkaasti. -Hänen äänensävynsä oli kevyt ja luonnollinen. "Luulen -- no, varmaankin -saitte sen ajatuksen..." - -"En halua selitystä", keskeytti Madeline. - -Stewart hätkähti. Hänen käyttäytymisensä muistutti vanhaa kylmää -julkeutta. Kun hän katsoi Madelinea, muuttui hänen käytöksensä -nopeasti. - -Mikä hävyttömyys, ajatteli Madeline, tulla vieraiden nähden antamaan -selitystä käytöksestään! Madeline tunsi sisäisen tulenleimahduksen, -joka oli niin tuskallinen, niin omituinen, niin käsittämätön, että -hänen mielensä meni sekaisin. Sitten hänet valtasi suuttumus, ei -Stewartia, vaan itseään kohtaan siitä, että jokin saattoi herättää -hänessä tällaista kiihtymystä. Hän seisoi ulkonaisesti kylmänä ja -levollisena, ylpeä katse Stewartiin kohdistettuna, mutta sisältä hän -paloi raivosta ja häpeästä. - -"Ei tosiaan ole tarkoituksenani, että ajattelisitte..." Stewart alkoi -kiihkeästi, mutta, keskeytti puheensa ja hitaasti leviävä tumma puna -täplitti hänen kaulansa ja poskensa. - -"Mitä te teette tai ajattelette, Stewart, ei liikuta minua ollenkaan." - -"Neiti -- neiti Hammond! Ettehän luule..." sammalteli Stewart. - -Puna väistyi hänen kasvoiltaan jättäen ne kalpeiksi. Hänen silmänsä -näyttivät rukoilevilta. Niissä oli jonkinlainen pelokas katse, joka -vaikutti Madelineen suuttumuksesta huolimatta. Stewartissa oli jotakin -poikamaista. Tämä astui askelen eteenpäin ja ojensi kätensä Madelinea -kohti tehden liikkeen, jossa oli nöyryyttä ja kumminkin jonkinlaista -arvokkuutta. - -"Mutta kuulkaa! Älkää välittäkö nyt, mitä te -- te ajattelette minusta. -On hyvä syy..." - -"En halua ollenkaan kuulla syytänne." - -"Mutta teidän pitäisi", jatkoi cowboy itsepintaisesti. - -"Herra!" - -Stewartissa tapahtui toinen nopea muutos. Hän hätkähti rajusti. Tumma -veritulva varjosti hänen kasvonsa ja hänen silmiinsä leimahti kimallus. -Hän astui kaksi pitkää askelta -- hän näytti kohoavan Madelinen yli. - -"En ajattele itseäni", jyrisi hän. "Tahdotteko kuunnella?" - -"En", vastasi toinen ja hänen äänensä oli jäätävän ylpeä. Tehden -keveän, lähtömerkiksi tarkoitetun liikkeen, jonka päättäväisyydestä ei -voinut erehtyä, hän kääntyi selin Stewartiin. Sitten hän liittyi -vieraittensa joukkoon. - -Stewart seisoi liikkumatta. Sitten hän kohotti kättään, jossa piti -sombreroaan, kohotti sitä ja heitti sombreron maahan. Hän nousi mustan -hevosensa luo ja paiskasi satulan sen selkään. Harpatessaan hakemaan -ohjaksia, jotka riippuivat eräässä pensaassa, hän juoksi muuatta -cowboyta vastaan, joka koetti väistää kömpelösti. - -"Pois tieltäni!" kiljui Stewart. - -Sitten hän sovitti ohjakset hevosen päähän. - -"Ehkä sinun olisi parempi viipyä hetkinen, Gene", sanoi Monty. - -"Haluatko että lyön pääsi halki?" kysyi Stewart. - -Stewart nosti tummia kasvojaan. Jokainen kuunteli. Aurinko oli -laskenut, mutta metsikkö oli valoisa. Nels näkyi alhaalla polulla ja -hänen hevosensa juoksi. Seuraavassa hetkessä hän oli kentällä ja sai -ratsunsa vähitellen pysähtymään. Hän hyppäsi hevosen selästä aivan -vastapäätä Stewartia. - -"Mikä on kyseessä, Gene?" kysyi Nels terävästi. - -"Aion lähteä leiriltä", vastasi Stewart epäselvästi. - -Hänen musta hevosensa alkoi tömistää jalkojaan, kun Stewart tarttui -suitsiin ja harjaan sekä potkaisi jalustinta. - -Nelsin pitkä käsivarsi syöksähti esiin ja hänen kätensä tarttui -Stewartiin pidättäen häntä nousemasta ratsaille. - -"Olen tosiaan pahoillani", sanoi Nels hitaasti. "Sinä olet siis -lähdössä tiehesi?" - -"Niin olen. Anna minun mennä!" - -"Ethän toki aio mennä?" - -"Anna minun mennä, hitto vieköön!" huudahti Stewart tempoen itsensä -vapaaksi. - -"Mikä on hullusti?" kysyi Nels kohottaen taas kätensä. - -"Mies! Älä koske minuun!" - -Nels astui heti taaksepäin. Hän näytti huomaavan Stewartin kauhistavan -kiihkon. Taas Stewart koetti nousta hevosen selkään. - -"Nels, älä saata minua unohtamaan, että olemme olleet ystäviä", sanoi -hän. - -"En varmaankaan unohda", vastasi Nels. "Ja minä luovun hommastani juuri -nyt ja tässä!" - -Hänen puheensa pysähdytti ratsaille nousevan cowboyn. Stewart irroitti -jalkansa jalustimesta. Sitten heidän kovat kasvonsa olivat -liikkumattomat ja kylmät. Silmissä oli tuijottava katse. - -Madeline hämmästyi Nelsin puhetta yhtä paljon kuin Stewartkin. - -"Luovut?" kysyi Stewart. - -"Varmasti. Mitä luulisit minun tekevän sellaisissa olosuhteissa, jotka -ovat nyt muodostuneet?" - -"Mutta kuulehan, minä en hyväksy sellaista." - -"Sinä et ole minun pomoni enää eikä minulla ole mitään velvollisuuksia -neiti Hammondiakaan kohtaan. Minä olen oma pomoni ja teen mitä -miellyttää." - -Nelsin sanat eivät sopineet yhteen hänen kasvojensa ilmeen kanssa. - -"Gene, sinä lähetit minut pienelle tiedustelulle vuoristoon, eikö -niin?" jatkoi hän. - -"Kyllä, sen tein", vastasi Stewart. - -"No, sinulla oli tosiaan minuun verrattuna niin täydellisesti oikeat -käsitykset asioista, että minä olen tullut ihan kipeäksi sinun -ihailemisestasi. Jos et olisi lähettänyt minua -- no, luulen, että -olisi saattanut tapahtua jotakin. Asiain ollessa tällä kannalla kuin -nyt on meillä tosiaan odotettavana yhtä ja toista!" - -Hänen sanansa vaikuttivat kaikkiin cowboyhin! Stewart teki rajun -liikkeen. Nick Steele asteli harppailevan jättiläisen tavoin Nelsin ja -Stewartin luo. Muut cowboyt nousivat hiljaa sanomatta sanaakaan. - -Madeline ja hänen vieraansa, jotka olivat pienessä ryhmässä, katselivat -ja kuuntelivat heitä voimatta arvata, mitä kaikki tuo puhe ja touhu -merkitsi. - -"Lopeta, Nels, heidän ei tarvitse kuulla sitä", sanoi Stewart käheästi -heilauttaessaan kättään Madelinen hiljaista joukkoa kohti. - -"No, olen pahoillani. Mutta luulen, että he voivat kuulla sen yhtä -hyvin nyt kuin myöhemminkin. Ehkä neiti Helenin toivomus, että jotakin -tapahtuisi, toteutuu nyt. Varmasti minä..." - -"Lopeta rupatus", kaikui Montyn karhea ääni. - -Sillä oli yhtä ratkaiseva vaikutus. Ehkä se oli viimeinen seikka, mikä -tarvittiin muuttamaan nämä miehet, jotka toimivat oudossa tehtävässä, -kauniiden naisten saattajina, takaisin omaan asemaansa erämaan miehinä. - -"Sano meille, mikä on hätänä", virkkoi Stewart synkästi. - -"Don Carlos ja hänen guerillansa ovat leiriytyneet poluille, jotka -johtavat tänne. He ovat sulkeneet solat. Huomenna he olisivat saaneet -meidät aitaukseen. Ehkä heillä oli tarkoituksena yllättää. Hän on -saanut koko joukon sekarotuisia ja lainhylkiöitä. He ovat hyvin -aseistettuja. Mitä he oikeastaan tarkoittavat? Me olemme vain kymmenen -mailin päässä rajalta. Otaksukaamme, että guerillat saisivat joukkomme -rajan toiselle puolen. Yhdysvaltain ratsuväki tulisi perässä. Te -tiedätte kaikki, mitä se merkitsisi. Ja nyt, Stewart, olkoon Donin peli -mikä tahansa, sinä pystyt varmasti voittamaan hänet." - -Stewart vei Nelsin, Montyn ja Nick Steelen erilleen ja he ryhtyivät -ilmeisesti vakavaan keskusteluun. Pian kutsuttiin sinne muutkin -cowboyt. He puhuivat kaikki enemmän tai vähemmän, mutta Stewartin syvä -ääni kuului yli muiden. Sitten neuvottelu loppui ja cowboyt -hajaantuivat. - -"Nopeasti toimeen, intiaanit", määräsi Stewart. - -Nyt seuraava näytelmä ei ollut Madelinesta eikä hänen ystävistään -rauhoittava. He olivat levollisia odottaessaan, että joku sanoisi -heille mitä piti tehdä. Cowboyt näyttivät hälinässä unohtaneen -Madelinen. Jotkut heistä juoksivat metsiin, toiset avonaisille, -ruohoisille paikoille, missä he ajoivat kokoon hevoset ja aasit. Jotkut -levittivät tervavaatteita maahan ja alkoivat kääriä kokoon pieniä -myttyjä ilmeisesti kiireellistä matkaa varten. Nels nousi satulaan -ratsastaakseen polkua alas. Monty ja Nick Steele menivät metsikköön -taluttaen hevosiaan. Stewart kiipesi jyrkälle kiviröykkiölle kahden -leirin takana olevan epätasaisen kallioryhmän väliin. - -Castleton tarjoutui auttamaan tavarain laittajia ja sai tylyn -vastauksen, että hän oli vain tiellä. Madelinen ystävät ahdistivat -emäntäänsä. Uhkasiko heitä vaara? Olivatko guerillat tulossa? -Lähdettäisiinkö heti karjatalolle? Miksi olivat cowboyt muuttuneet niin -erilaisiksi? Madeline vastasi parhaansa mukaan, mutta hänen -vastauksensa olivat vain otaksumia ja tarkoittivat vieraiden pelon -viihdyttämistä. Helen oli innoissaan. - -Pian tulivat cowboyt näkyviin ratsastaen satulattomilla hevosilla ja -jotkut niistä vietiin pois ja ilmeisesti kätkettiin onkaloihin -kallionhuippujen väliin. Aasijono kuormitettiin ja lähetettiin polkua -alas erään cowboyn kaitsemana. Steele ja Monty palasivat. Sitten -ilmestyi Stewart näkyviin laskeutuen alas kallioiden välistä halkeamaa. - -Hänen seuraava käskynsä oli, että kaikki Madelinelle ja vieraille -kuuluvat matkatavarat nostettaisiin kalliolle. Se oli ponnistuksia -kysyvää työtä, jossa tarvittiin lassoja hinaamaan tavarat ylös. - -"Valmistautukaa kiipeämään", sanoi Stewart kääntyen seurueen puoleen. - -"Minne?" kysyi Helen. - -Cowboy heilautti kättään sitä tietä kohti, josta oli noustava. -Säikähdyksen huudahdukset seurasivat hänen kädenliikettään. - -"Stewart, uhkaako tässä vaara?" kysyi Dorothy ja hänen äänensä vapisi. - -Samaa oli Madeline kysymäisillään Stewartilta, mutta hän ei voinut -saada sitä suustaan. - -"Ei, vaara ei uhkaa", vastasi Stewart. "Mutta me ryhdymme -varokeinoihin, jotka olemme katsoneet parhaiksi." - -Dorothy kuiskasi, että Stewart valehteli. Castleton teki toisen -kysymyksen ja sitten Harvey teki samoin. - -"Olkaa hyvät ja pysykää rauhallisina sekä tehkää niinkuin teille on -sanottu", sanoi Stewart tylysti. - -Kun viimeistä erää matkatavaroita hinattiin kalliota ylös, lähestyi -Monty Madelinea ja otti sombreron päästään. Hänen mustat kasvonsa -näyttivät samoilta, mutta kuitenkin hän oli suuresti muuttunut. - -"Neiti Hammond, ilmoitan että luovun hommastani", sanoi hän. - -"Monty! Mitä tarkoitatte? Mitä tarkoitatte nyt, kun vaara uhkaa?" - -"Me lähdemme pois. Siinä kaikki", vastasi Monty täsmällisesti. - -Hän oli tuima ja synkkä, hän ei voinut seisoa hiljaa, hänen katseensa -harhaili sinne tänne. - -Castleton hypähti ylös pölkyltä, jolla oli istunut, ja hänen kasvonsa -olivat punaiset. - -"Price, tarkoittaako tämä hiivatinmoinen häly sitä, että joukko -ryysyisiä guerilloja ryöstää meidät, käy kimppuumme tai vie meidät -mukanaan?" - -"Te olette aivan oikeassa." - -Dorothy kääntyi kasvot hyvin vaaleina Montyyn päin. - -"Price, ettehän tahdo -- ettehän voi jättää meitä pulaan nyt? Te ja -Nels..." - -"Jättää teidät pulaan?" kysyi Monty kummastuksissaan. - -"Niin, jättää meidät pulaan! Lähteä luotamme, kun tarvitsemme teitä -- -kun jotakin kauhistavaa on tulossa." - -Monty päästi lyhyen, kylmän naurahduksen suunnatessaan omituisen -katseen tyttöön. - -"Minä ja Nels pelkäämme ja aiomme juosta tiehemme. Neiti Dorothy, koska -olemme puuhailleet täällä niin paljon, tekee pahaa nähdä sieviä nuoria -tyttöjä vedettävän pois tukasta." - -Dorothy päästi huudahduksen ja tuli sitten hysteeriseksi. Castleton oli -kerrankin täysin hereillä. - -"Jumaliste! Te ja toverinne olette hiivatinmoisia pelkureita!" - -Montyn tummat kasvot olivat ivalliset. - -"Olen nähnyt muutamia mainioita veitikoita, mutta te viette kaikista -voiton. Arvostelette minua ja Nelsiä oikein. Kuulkaahan, jollei teitä -riepoteta Meksikoon ja sidota kaktuspensaaseen, on teillä taas mainio -juttu englantilaisille kumppaneillenne. Pyh! Te kerrotte heille, miten -olette nähnyt kahden vanhanajan pyssymiehen juoksevan säikähtyneinä -kuin ukkokaniinit pakoon sekarotuisparvea. Ette hitto vieköön teekään -sitä." - -"Monty, lopeta!" kiljui Stewart tullessaan ylös. - -Silloin Monty käveli veltosti pois kiroillen itsekseen. - -Madeline ja Helen puuhailivat Castletonin kanssa Dorothyn kimpussa ja -saivat hänet rauhoittumaan. Stewart kulki useita kertoja ohi -huomaamatta heitä. Monty, joka oli ollut innokas osoittamaan pikku -palveluksia Dorothylle, ei nähnyt häntä ollenkaan. Madeline tuskin -tiesi, mitä piti ajatella. - -Stewart neuvoi cowboyta menemään kalliossa olevan avoimen paikan päähän -ja laskemaan sieltä lassoja alas. Sitten hän joudutti naisia -epätasaisia kiviportaita kohti. - -"Me haluamme piilottaa teidät", sanoi hän. "Jos guerillat tulevat, -sanomme heille, että olette menneet alas karjatalolle. Jos meidän on -tapeltava, olette turvassa tuolla ylhäällä." - -Helen astui rohkeasti eteen ja antoi Stewartin panna lasson silmukan -ympärilleen sekä vetää sen kiinni. Stewart heilautti kättään -yläpuolella oleville cowboyille. - -"Kävelkää ylöspäin nyt", neuvoi hän Heleniä. - -Katselijoista tämä näytti helpolta, turvalliselta ja nopealta keinolta -nousta jyrkkää käytävää ylös. Miehet kiipesivät ilman lasson apua. -Rouva Beck oli tavallisuuden mukaan hysteerinen, hän puoleksi käveli -itse ja puoleksi vedettiin ylös. Stewart tuki Dorothya toisella -kädellään pitäessään toisella lassoa. Ambrosen oli kannettava -Christine. Meksikolaisnaiset eivät tarvinneet apua. Edith Wayne ja -Madeline kiipesivät viimeksi, ja päästyään ylös näki Madeline kapean -penkereen, jossa oli paksulti pensaikkoa ja jota suuret sivulle päin -kallistuneet kallionhuiput varjostivat. Kalliossa oli halkeamia, jotka -johtivat taaksepäin. Paikka oli jylhä ja villi. Sitten hinattiin -tervavaatteet ja vuodetarpeet ylös, samoin ruokaa ja vettä. Cowboyt -tekivät mukavia vuoteita onkaloihin sekä kehoittivat Madelinea ja hänen -ystäviään olemaan niin hiljaa kuin mahdollista, välttämään tulen -tekemistä ja nukkumaan pukeissaan valmiina lähtemään joka silmänräpäys. - -Kun cowboyt olivat menneet alas, ei tummenevaan hämärään jäänyt joukko -ollut suinkaan iloinen. Castleton kehoitti toisia syömään. - -"Tämä on todella suurta!" kuiskasi Helen. - -"Oi, tämä on kauheata!" voivotti Dorothy. "Se on sinun syysi, Helen. -Sinä rukoilit että jotakin tapahtuisi." - -"Minä luulen, että nämä cowboyt vain suunnittelevat kepposta", sanoi -rouva Beck. - -Madeline vakuutti ystävilleen, ettei heille suunniteltu mitään -kepposta, että hän valitti heille koitunutta epämukavuutta ja vaivaa, -mutta ettei hän tuntenut todellista levottomuutta. - -Pimeys näytti laskeutuvan nopeasti, arosudet aloittivat aaveentapaisen, -valittavan ulvontansa, tähdet tulivat näkyviin ja muuttuivat -kirkkaammiksi, tuuli kulki huokaillen männynlatvojen läpi. Castleton -oli levoton. Hän käveli sinne tänne korkealle kohoavan kalliopenkereen -edustalla, missä hänen toverinsa istuivat valittaen, ja pian hän meni -penkereen reunalle. Cowboyt olivat alapuolelle laittaneet tulen ja sen -valo nousi ylöspäin suurena viuhkanmuotoisena hehkuna. Castletonin -pieni hahmo kuvastui mustana tätä valoa vasten. Uteliaana ja -levottomana liittyi Madeline häneen ja kurkisteli alas kalliolta. -Välimatka oli lyhyt ja silloin tällöin hän saattoi erottaa jonkin -sanan, minkä cowboyt lausuivat. He keittivät ja söivät huoletonna. Hän -huomasi Stewartin olevan poissa ja huomautti siitä Castletonille. -Castleton osoitti vaieten melkein suoraan alas ja siellä Stewart seisoi -hämärässä kaksi hirvikoiraa jalkojensa juuressa. - -Steele sai leiritulen piirin hiljaiseksi nostamalla kätensä -varoittavasti. Cowboyt taivuttivat päänsä alas kuunnellen. Madeline -kuunteli myöskin. Hän kuuli yhden koiran vinkuvan ja sitten hän kuuli -hevosen kavioiden heikon kopseen. Nels puhui taas ja kääntyi -illallisensa puoleen ja muiden miesten tarkkaavaisuus näytti vähenevän. -Kavionkopse tuli kovemmaksi, se läheni metsikköön asti ja sitten tulen -piiriin. Ratsastaja oli Nels. Hän astui ratsailta ja hänen matalan -äänensä kaiku kuului juuri ja juuri Madelinen korviin. - -"Gene, täällä on Nels. Jotakin on tekeillä", kuuli Madeline erään -cowboyn huutavan hiljaa. - -"Lähetä hänet tänne", vastasi Stewart. - -Nels astui tulen äärestä pois. - -"Kuulehan, Nels. Poikien laita on hyvin, mutta en halua, että he -tietävät kaiken, mikä koskee tätä sekasotkua", sanoi Stewart Nelsin -tultua hänen luokseen. "Löysitkö tytön?" - -Madeline arvasi, että Stewart tarkoitti meksikolaistyttöä Bonitaa. - -"En. Mutta minä tapasin..." Madeline ei kuullut nimeä. -- "Ja hän oli -villinä. Hän oli erään metsänasukkaan mukana. Ja he sanoivat, että Pat -Hawe oli päässyt hänen jäljilleen ja aikoi pidättää hänet." - -Stewart mutisi jotakin matalalla äänellä. Ilmeisesti hän kirosi. - -"Ihmettelen, miksi Pat ei tullut tänne!" sanoi hän. "Hänhän voi huomata -mistä tulimme." - -"No, Pat tiesi, että sinä olet täällä tallella, sillä se metsänasukas -sanoi, että Patilla oli hajua guerilloista. Ja Pat sanoi, että jollei -Don Carlos tappaisi sinua -- minkä hän toivoi tämän tekevän -- silloin -olisi kylliksi aikaa panna sinut tyrmään, kun tulisit alas." - -"Hän on hiton halukas pidättämään minut!" - -"Ja sen hän tekee, niin kuin kävi sille vanhalle miehellekin, joka piti -kapakkaa Lännessä. Gene, syy, miksi se punanaamainen kojootti ei ole -seurannut jälkiäsi tänne, on se, että hän on peloissaan. Hän on aina -pelännyt sinua. Mutta luulen, että hän pelkää kuollakseen minua ja -Montya." - -"No, me otamme Patin aikanaan. Nyt on kysymyksessä, milloin se -sekarotuinen hiipii meitä katselemaan ja mitä me teemme kun hän tulee!" - -"Poikani, on vain yksi tapa käsitellä sekarotuista. Olen sanonut sen -sinulle. Hänellä on paha mielessä. Hän tulee hymyillen ja -ystävällisenä, mairittelevana kuin nainen. Mutta hän on petollinen, hän -on pahempi kuin intiaani. Ja, Gene, me tiedämme varmana tosiasiana, -miten hänen roistojoukkonsa on menetellyt näiden kukkuloiden ja Agua -Prietan välillä. He eivät ole pontevaa rikollisjoukkiota, johon olemme -tottuneet. Mutta he ovat tuiki pahoja. He ovat kulkeneet rosvoten. He -ovat murhanneet naisia ja tehneet pahempaakin." - -"Oletpa oikeassa. Minä en väitä vastaan", vastasi Stewart. "Jollei -olisi neiti Hammondia ja toisia naisia, olisin iloinen nähdessäni sinun -ja Montyn valmiina sellaiseen puuhaan. Luulen että olisin iloinen -saadessani kohdata Don Carlosin. Mutta neiti Hammond! No, sellainen -nainen kuin hän ei tointuisi nähtyään revolverinpaukuttelua, -puhumattakaan sitten hirttohommista. Neiti Hammond on -- on..." - -"Varmasti hän on", keskeytti Nels, "mutta hänellä on hitonmoisesti -enemmän rohkeutta kuin luulet. En ole mikään paksukalloinen lehmä. Minä -olen kovin pahoillani, jos neiti Hammond näkee jotakin törkeyttä, -paitsi jos minä ja Monty ryhdymme johonkin. Vanha toveri -- pyydän -anteeksi -- mutta sinä olet kiintynyt neiti Hammondiin ja olet liian -hellä haavoittaaksesi hänen tunteitaan tai tehdäksesi hänet sairaaksi -juoksuttamalla vähän verta. Gene, tämä on sinun pelisi. Anna Don -Carlosin tulla. Ole kohtelias. Jos hän ja hänen joukkonsa ovat -nälkäisiä, syötä heitä. Ole sokea, jos hän haluaa, että hänen joukkonsa -varastaa jotakin. Anna hänen luulla, että naiset ovat menneet alas -karjatalolle. Mutta jos hän sanoo, että valehtelet -- jos hän vain -katsoo ympärilleen nähdäkseen naisia -- hyökkää hänen kimppuunsa niin -kuin hyökkäsit Pat Hawen kimppuun. Minä ja Monty olemme turvanasi ja -ellei sinun mainio petkutuksesi menesty, jos Don joukkio vain -ajatteleekin antaa pyssyjen pamahtaa, silloin me näytämme." - -"Nels, siinä joukossa on valkoisia miehiä", sanoi Stewart. - -"Kylläkin. Mutta minä ja Monty huolehdimme heistä. Jos he ryhtyvät -johonkin, pitää sen tapahtua pian." - -"No hyvä on ja kiitos", vastasi Stewart. - -Nels palasi leiritulen ääreen ja Stewart ryhtyi taas vartioimaan. - -Madeline vei Castletonin pois penkereen reunalta. - -"Cowboyt ovat hiivatinmoisen omituista väkeä!" huudahti Castleton. "He -eivät ole sitä mitä ovat olevinaan." - -"Olette oikeassa", vastasi Madeline. "Minä en voi ymmärtää heitä. -Tulkaa, sanotaan toisille, että Nels ja Monty vain puhelivat turhia -eivätkä aio jättää meitä. Dorothy ainakaan ei ole niin pelästynyt, jos -hän tietää sen." - -Dorothy tunsi hieman huojennusta. Mutta muut valittivat cowboyien -omituista käytöstä. Enemmän kuin kerran tuotiin esiin ajatus, että -cowboyt olivat keksineet hienon kepposen. Asiaa pohdittaessa saavutti -tämä ajatus kannatusta. Madeline ei vastustanut sitä, koska hän -huomasi, että se soveltui hälventämään hämmentynyttä mielialaa. - -He istuivat puhelemassa matalalla äänellä myöhäiseen asti. Tapaus -rupesi nyt saamaan Helenin kaipaaman seikkailun luonteen. Jotkut -kävivät hillityn iloisiksikin. Sitten he vähitellen väsyivät ja menivät -vuoteelle. Helen vakuutti, ettei hän voinut nukkua paikalla, jossa oli -yölepakkoja ja matelevia olioita. Madeline luulotteli kuitenkin, että -he kaikki rupesivat nukkumaan, vaikka hän itse makasi silmät auki -tuijottaen yläpuolella riippuvan kallion mustaan rykelmään ja sen -toisella puolen olevaan tähtitaivaaseen. - -Päästäkseen ajattelemasta Stewartia ja sitä tulista suuttumusta, jota -tämä oli saanut hänet tuntemaan itseään kohtaan, koetti hän ajatella -toisia asioita. Mutta ajatus Stewartista palasi takaisin ja joka kerta -hän tunsi rinnassaan kiihtymyksen tunteen, jota oli vaikea tukahduttaa. -Järkevä ajatteleminen oli mahdotonta. Päivänvalossa hänen oli ollut -mahdollista unohtaa Stewartin käytös. Mutta yöllä, omituisessa -hiljaisuudessa ja hämärän varjojen noustessa, kun ilmeikkäät tähdet -näyttivät kutsuvan häntä, kun tuuli valitti, ei hän voinut hallita -ajatuksiaan ja mielenliikutustaan. Päivä oli jotakin todellista ja -kylmää, yö oli omituinen ja jännittynyt. Pimeässä hänellä oli -mielikuvia, joita hän ei ollenkaan tuntenut auringon kirkkaassa -valossa. Hän taisteli kiusaavaa ajatusta vastaan. Hän oli sattumalta -kuullut Nelsin keskustelun Stewartin kanssa, hän oli kuunnellut sitä -toivoen joitakin hyviä uutisia tai kuulevansa pahinta. Hän oli saanut -tietoonsa kumpiakin ja lisäksi saanut valaistusta erääseen Stewartin -vaikutteeseen. Stewart halusi säästää häneltä ne näyt, jotka -loukkaisivat, pelottaisivat tai inhottaisivat häntä. Kuitenkin sama -Stewart oli sopinut salaisista kohtauksista sen sievän, hylätyn Bonitan -kanssa. Tässä kohdassa kuuman häpeän tunne, joka muistutti kirvelevää -sisäistä tulta, katkaisi Madelinen ajatuksen. Se oli sietämätöntä, -koska hän ei voinut ymmärtää sitä. Tunnit kuluivat edelleen ja vihdoin, -kun tähdet alkoivat vaaleta eikä kuulunut enää minkäänlaista ääntä, hän -vaipui uneen. - -Hän heräsi uinailustaan. Päivä oli sarastanut kirkkaana ja viileänä. -Aurinko oli vielä alhaalla itäisten kallionhuippujen alapuolella. -Ambrose ja muutamat muut cowboyt olivat tuoneet ämpäreillä lähdevettä -ja myöskin kuumaa kahvia. Madelinen seura ei näyttänyt kärsineen -yöllisistä kokemuksistaan. Itse asiassa olisi aamiainen nautittu yhtä -iloisina kuin nälkäisinäkin, ellei Ambrose olisi teroittanut -hiljaisuutta. - -"Ne odottavat seuraa tuolla alhaalla", sanoi hän. - -Tämä tieto ja se kursailematon tapa, jolla cowboyt veivät seurueen -ylemmäksi kalliopengerten väliin, aiheuttivat levottomuutta. Madeline -vaati, ettei mentäisi kauemmaksi, että hän saattoi nähdä suoraan alas -leiriin. Koska tämä asema tarjosi samalla piilopaikan, suostui Ambrose -vaatimukseen, mutta hän asetti pelästyneen Christinen lähelle Madelinea -ja pysyi itsekin siellä. - -"Ambrose, luuletteko todella että guerillat tulevat?" kysyi Madeline. - -"Varmasti. Me tiedämme sen. Nels tuli juuri ja sanoi, että he olivat -tulomatkalla. Neiti Hammond, voinko luottaa teihin? Te ette päästä -kirkunaa, jos alhaalla tapellaan? Stewart sanoi minulle, että veisin -teidät näkyvistä tai estäisin teitä katselemasta." - -"Lupaan olla meluamatta", vastasi Madeline. - -Madeline sovitti vaippansa siten, että voi maata sen päällä, ja asettui -odottamaan tapausten kulkua. Takaa kuului heikkoa kivien rapinaa. Hän -kääntyi ja näki Helenin liukuvan erästä töyrästä alas hämillään olevan -ja huolestuneen cowboyn kanssa. Helen tuli kyyryssä siihen paikkaan, -missä Madeline oli, ja sanoi: "Aion katsoa, mitä tapahtuu, vaikka -sitten kuolisinkin yrityksessä! Minä voin kestää sen, jos sinäkin." Hän -oli kalpea ja silmät olivat suuret. Ambrose kiroili cowboyta, joka oli -päästänyt tytön luotaan. "Ota vaari hänestä ja toimi olosuhteiden -mukaan", vastasi toveri ja katosi kalliorykelmiin. Huomatessaan puheet -hyödyttömiksi Ambrose valmistautui ankarana ja sankarillisena viemään -Helenin takaisin toisten luo. Hän tarttui tyttöön. Raivostuneena ja -silmät leimuten kuiskasi Helen: - -"Päästäkää minut! Majesty, mitä tämä hullu tarkoittaa?" - -Madeline nauroi. Hän tunsi Helenin ja oli pannut merkille kuiskauksen, -koska tavallisissa oloissa Helen olisi puhunut käskevästi eikä -matalalla äänellä. Madeline selitti hänelle tilanteen vaatimukset. -"Minä ehkä juoksen tieheni, mutta en milloinkaan huuda", sanoi Helen. -Näin ollen oli Ambrosen tyydyttävä siihen, että antoi tytön jäädä. -Sitten hän velvoitti tyttöä hiljaisuuteen, viipyi tuokion -viihdyttämässä Christineä ja palasi sinne missä Madeline oli piilossa. -Hän oli ollut siellä tuskin hetkeä, kun hän kuiskasi: - -"Guerillat ovat tulossa." - -Madelinen piilopaikka oli hyvässä suojassa, jos joku olisi -katsahtanut sinne alhaalta päin. Hän saattoi kurkistaa jonkinlaisen -rintavarustuksen yli, männynlatvoissa olevan aukon läpi -- latvat -ulottuivat kalliolle saakka -- sekä nähdä mainiosti leiripiirin ja sen -ympäristön. Pian hevosten kavioiden ääni kiihdytti hänen valtimonsa -lyöntiä ja sai hänet katselemaan tarkemmin alapuolella olevia cowboyta. - -Vaikka hänellä oli vihiä siitä menettelytavasta, mitä Stewart ja hänen -miehensä aikoivat seurata, ei hän ollut mitenkään valmistautunut siihen -välinpitämättömyyteen, jota hän huomasi. Frank nukkui tai oli -nukkuvinaan. Kolme cowboyta hoiti laiskasti ja välinpitämättömästi -joitakin tehtäviään leiritulen ääressä. Nick Steele istui selkä pölkkyä -vasten ja poltti piippuaan. Nels näytti puuhailevan jonkin mytyn -kanssa. Stewart pyöritti itselleen savuketta. Montylla ei ollut sillä -haavaa ilmeisesti mitään tehtävää lukuunottamatta viheltämistä. Koko -seura vaikutti huolettoman välinpitämättömältä. - -Hevosten kavioiden ääni koveni ja kopse hidastui. Eräs cowboy osoitti -polkua alas, jonnepäin toverit käänsivät päänsä ja jatkoivat sitten -hommiaan. - -Pian tuli leiriin pörröinen ja tomuinen hevonen, jonka selässä -oli laiha, rääsyinen, tumma ratsastaja, ja pysähtyi sinne. -Meksikolaisratsastajat tulivat yhdessä rivissä ja pysähtyivät johtajan -taakse. Cowboyt katsahtivat ylös ja guerillat katsoivat alas. Etumainen -guerilla sanoi juhlallisesti hyvää päivää. Madeline tunsi Don Carlosin -äänen. Don Carlosin siro kumarrus Stewartille oli myöskin entisensä -tapainen. Muutoin ei Madeline olisi voinut tuntea tätä kömpelöä ja -kehnosti pukeutunutta meksikolaista entiseksi hienoksi vaqueroksi. - -Stewart vastasi tervehdykseen espanjaksi ja heilauttaen kättään -leiritulta kohti lisäsi englanniksi: "Astukaa alas ja syökää!" - -Guerillat olivat nopeita noudattamaan kehoitusta. He kasaantuivat tulen -ääreen, hajaantuivat pieneen piiriin ja kyyköttivät maassa pannen aseet -viereensä. Ulkonaiselta olemukseltaan he olivat samanlaisia kuin se -guerillajoukko, joka oli vienyt Madelinen kunnaille. Tämä joukko oli -vain suurempi ja paremmin aseistettu. Lisäksi olivat miehet aivan yhtä -nälkäisiä ja yhtä villejä sekä kurjia. Cowboyt eivät olleet -sydämellisiä ottaessaan vastaan nämä vieraat, mutta he olivat -vieraanvaraisia. Erämaan lakina oli aina ollut antaa ruokaa ja juomaa -matkaaville ihmisille, olivatpa he hukassa olevia, takaa ajettuja tai -ajajia. - -"Niitä on tuossa joukkueessa kaksikymmentäkolme", kuiskasi Ambrose, -"siihen laskettuna neljä valkoista miestä. Sangen merkillinen joukko." - -"Näyttävät jokseenkin ystävällisiltä", kuiskasi Madeline. - -"Asiat eivät ole tuolla alhaalla sellaiset, miltä ne näyttävät", -vastasi Ambrose. - -"Ambrose, sanokaa minulle -- selittäkää asia minulle. Nyt on mainio -tilaisuus." - -"Kyllä. Mutta muistakaa, että Gene antaa minulle kyydin, jos saa -tietää, että annoin teidän katsella niitä. No, nyt Gene katselee -siivosti noita kurjia pahuksia, kun ne saavat tukevan aterian. He ovat -vain joukko vasikan varkaita. Rajan toisella puolen he ovat rosvoja. -Toiset ovat vain kehnoja lakiheittoja. Tämä kapinapetkutus ei mene -meihin. Minä haluaisin nähdä ensin, ennen kuin uskoisin, että -sekarotuiset tappelevat. He ovat vain paatuneita varkaita ja he -varastaisivat toiselta peitteen tai tupakat. Gene luulee, että he -vainoavat teitä naisia -- viedäkseen teidät mukaansa. Mutta Gene... -Gene on ollut hieman ajatuksissaan viime aikoina." - -Mikä olikin Don Carlosin ja hänen miestensä salainen syy, ei se estänyt -heitä pitämästä suuressa arvossa runsasta ruokamäärää. Joka mies söi -kaiken, minkä saattoi sillä kertaa syödä. He lörpöttelivät kuin joukko -papukaijoja ja jotkut olivat iloisiakin. Sitten, kun jokainen alkoi -pyörittää ja polttaa välttämätöntä savuketta, tapahtui sukkela muutos. -He polttivat ja katselivat pitkin leiriä, metsiin, ylös kallion -huipuille ja taaksensa joutilaisiin cowboyhin. He odottivat jotakin. - -Don Carlos kääntyi Stewartin puoleen. Puhuessaan hän helautti -sombreroaan viitaten leiripiiriin. - -Madeline ei voinut erottaa hänen sanojaan, mutta miehen kädenliike -osoitti hänen ilmeisesti kysyvän leiriseurueen muita jäseniä. Stewartin -vastaus ja kädenheilautus alas polulle merkitsi, että seurue oli mennyt -kotiin. Stewart kääntyi tekemään jotakin askaretta ja guerillapäällikkö -poltteli rauhallisesti savukettaan. Hän näytti viekkaalta ja -ajattelevalta. Hänen miehensä rupesivat vähitellen osoittamaan -levottomuutta. Muuan suuriluinen mies, jolla oli kuulan muotoinen pää, -nousi ylös ja heitti pois savukkeensa. Hän oli amerikkalainen. - -"Hei, äijä", huusi hän kovalla äänellä. "Etkö aio yskiä esiin ryyppyä?" - -"Minun mieheni eivät tuo väkijuomia matkalle", vastasi Stewart. - -Nyt hän kääntyi katselemaan guerilloja. - -"Hohoo! Minä kuulin Rodeossa, että te olette ruvenneet harrastamaan -kohtuutta. Minä inhoan vedenjuontia, mutta arvaan, että minun on -ryhdyttävä siihen." - -Hän meni lähteelle, kävi pitkälleen voidakseen juoda ja pisti yht'äkkiä -käsivartensa veteen nostaakseen sieltä korin. Cowboyt olivat kiireesti -tavaroita laittaessaan unohtaneet korin paikalleen ja siinä oli -viini- ja likööripulloja Madelinen vieraita varten. Ne oli upotettu -lähteeseen, jotta ne pysyisivät kylminä. Guerilla kopeloi kantta, -aukaisi sen jä nousi sitten ylös päästäen äänekkään riemuhuudon. - -Stewart teki miltei huomaamattoman liikkeen kuin syöksyäkseen -eteenpäin, mutta hän hillitsi itsensä ja katsahdettuaan nopeasti -Nelsiin sanoi guerillalle: - -"Luullakseni on isäntäväkeni unohtanut tuon. Se suodaan teille -mielihyvällä." - -Guerillat parveilivat kuin mehiläiset pullojen löytäjän ympärillä. Tuli -todellinen äänten sekasotku. Juoma ei kestänyt kauan ja se edisti vain -huolettomuuden hengen irrottamista. Harvat valkoiset heittiöt alkoivat -kuljeskella pitkin leiriä, jotkut meksikolaiset tekivät samalla tavoin, -toiset odottivat jotakin malttamattomina. - -Stewartin ja hänen toveriensa käyttäytyminen ällistytti Madelinea. He -eivät ilmeisesti tunteneet mitään pelkoa, ei edes erikoista -mielenkiintoa. Don Carlos, joka oli tarkannut heitä salaa, rupesi nyt -tutkistelemaan avoimesti, vieläpä hyökkäävästi. Hän katseli Stewartista -Nelsiin ja Montyyn ja sitten muihin cowboyhin. Sillä aikaa kun jotkut -miehet kiertelivät siellä täällä, pitivät toiset häntä silmällä ja -odottava käytös oli saanut jonkinlaisen pahaa ennustavan leiman. -Guerillajohtaja näytti epäröivältä, mutta ei mitenkään ällistyneeltä. - -Kiihtymyksessään ei Madeline ollut kuullut Ambrosen matalia -kuiskauksia. Nyt hän koetti kääntää huomiotaan pois alhaalla olevista -kuunnellakseen vieressään kyyristyvää cowboyta. - -Ambrose kuiski nopeasti: - -"Älkää menettäkö mieltänne, jos minä äkkiä lipsautan käteni silmienne -eteen, neiti Hammond. Jotakin on tulossa alhaalla. En ole milloinkaan -nähnyt Geneä niin kylmänä. Se on hänessä vaarallinen merkki. Ja -katsokaa, pankaa merkille, miten pojat ovat yhteistyössä! Se on hidasta -ja satunnaiselta näyttävää, mutta minä tiedän, ettei se ole sattuma. -Tuo kettumainen sekarotuinen tietää sen myöskin. Mutta hänen miehensä -eivät ehkä tiedä. Jos he sen huomaavatkin, ei heillä ole ymmärrystä -välittää siitä. Don ainakin -- hän on levoton. Hän ei välitä niin -paljon Genestäkään. Nelsiä ja Montya hän tarkkaa. Ja hänen tarvitsee -tehdä niin! Kas niin, Nick ja Frank ovat asettuneet tuolle pölkylle -Boolyn kanssa. He eivät näytä siltä kuin heillä olisi ase valmiina. -Mutta katsokaa miten raskaina heidän liivinsä riippuvat! Revolveri -kummallakin puolella! Nuo pojat voivat laukaista aseensa ja keikahtaa -tuon pölkyn yli nopeammin kuin osaatte ajatellakaan. Noin! Stewart -sanoi jotakin Donille. Haluaisinpa tietää mitä. Lyön vetoa, että se oli -jotakin, jolla saa Donin joukon kokoontumaan yhteen. Varmasti! -Sekarotuisilla ei ole älyä. Mutta nuo valkoiset guerillat, ne näyttävät -vähän epäilyttäviltä. Mitä tahansa on tulossa, tulee se pian, siitä -voitte olla varma. Toivoisin olevani tuolla alhaalla. Mutta ehkä ei -synny metakkaa. Stewart on päättänyt välttää sitä. Hän on ihmeellinen -kaveri saamaan tahtonsa perille. Katsokaahan! Don ei kestä -tällaista. Koko tuo cowboyden omituinen käytös on hänen aivojensa -käsittämättömissä. Ellei Gene pian iske häntä päähän, rupeaa hän -pääsemään pelästyksestään. Mutta Gene valitsee oikean ajan. Ja minä -tulen hermostuneeksi. Ohoo! Nyt tulee se suuri petos. Ei tämä näytä -tappelulta." - -Guerillapäällikkö oli lopettanut rauhattoman astelemisensa ja kääntyi -Stewartin puoleen. Hänen ulkomuodossaan oli jonkinlaista rohkeata -päättäväisyyttä. - -"Gracias, señor", sanoi hän. "Adios." Hän heilautti sombreroaan alas -karjatalolle vievän polun suuntaan ja hänen suorittaessaan -kädenliikettä kulki viekas ja pilkallinen hymy hänen tummien kasvojensa -yli. - -Ambrose kuiskutteli niin matalasti, että Madeline tuskin kuuli häntä. - -"Jos tuo sekarotuinen menee tuonnepäin, löytää hän hevosemme ja huomaa -juonen. Oh, hän huomaa sen jo! Mutta lyönpä vetoa, ettei hän -milloinkaan lähde sille polulle." - -Osoittamatta olevansa varuillaan nousi Stewart ja astui pari askelta -Don Carlosta kohti. - -"Menkää takaisin samaa tietä kuin tulittekin!" kiljaisi hän kuuluvasti -ja hänen äänensä kajahti kuin merkkitorven törähdys. - -Ambrose sysäisi hiljaa Madelinea: - -"Älkää nyt jättäkö mitään huomaamatta. Gene on uhmannut häntä. -Katsokaa! Luulen että tuo sekarotuinen ei ymmärrä selvää kieltä. -Katsokaa Nelsiin ja Montyyn! Tämä on suurta -- katsokaahan heitä! Aivan -yhtä levollisia ja tyyniä. Se tarkoittaa sitä, että joka lihas on kuin -pingoitettu vuota. He tarkkaavat vastustajiaan silmillä ja näkevät -sekarotuisten kaikki aivoitukset. Nyt ei ole kynnenleveyttä -sekarotuisten ja helvetin välillä!" - -Don Carlos katsoi Stewartia pitkään ja ilkeästi, sitten hän nakkasi -päänsä taaksepäin, heilautti ylös sombreron ja hänen ilkeä hymynsä -paljasti välkkyvät hampaat. - -"Miehet!" huusi hän. - -Stewart hyppäsi hänen kimppuunsa. Guerillan huuto kuristui kurkkuun. -Seurasi raju taistelu, raskaita, läiskähtäviä iskuja ja Don Carlos oli -lyöty maahan. Stewart hyppäsi taaksepäin. Hän kulki kyyryssä ja kiljui -guerilloille. Sillä hetkellä olivat Nels ja Monty Stewartin sivuilla. -Molemmat olivat kumarruksissa, kädet revolverien kädensijoilla. Nelsin -läpitunkeva kiljaisu tuntui halkaisevan Montyn karjunnan. Sitten he -vaikenivat ja kaiku kajahti kallionhuipuilta. Noiden kolmen miehen -hiljaisuus, jotka hiipivät kuin hyppäämäisillään olevat tiikerit, oli -uhkaavampi kuin hermoja kiduttavat kiljahdukset. - -Sitten guerillat epäröivät, hajaantuivat ja juoksivat hevosiaan kohti. -Don Carlos pyörähti maassa ympäri, nousi ja hoiperteli pois päästen -toisen avulla ratsunsa selkään. Hän katsoi taakseen ja hänen kalpeat -kasvonsa olivat kuin aikeissaan ehkäistyn paholaisen. Koko joukko -joutui liikkeeseen ja oli hetken kuluttua tiessään. - -"Minä tiesin sen", selitti Ambrose. "En ole milloinkaan nähnyt -sekarotuista, joka uskaltaisi ryhtyä ampumaan. Tässä oli hieman kuumat -paikat. Luulen, neiti Hammond, että meillä oli hyvä onni, kun vältimme -kaikki selkkaukset. Genellä on omat tapansa niin kuin olette nähnyt. Me -menemme karjatalolle ehkä parissa silmänräpäyksessä." - -"Miksi?" kuiskasi Madeline hämmästyneenä. - -"Koska guerillat varmaan saavat rohkeutensa takaisin", vastasi Ambrose. -"Se on heidän tapansa. Muuten ei kolme cowboyta voisi tyrmistyttää -kokonaista joukkoa kuten nyt. He ovat pelkurimaisia. Mutta minä luulen, -että me olemme nyt suuremmassa vaarassa kuin ennen, ellemme pääse hyvää -vauhtia vuorta alas. Noin! Gene kutsuu. Tulkaa!" - -Helen oli liukunut alas eikä ollut sen takia nähnyt viime näytöstä -pienestä leiridraamasta. Näytti kuitenkin siltä, että hänen -kiihotuksenkaipuunsa oli tyydytetty, sillä hänen kasvonsa olivat -kalpeat ja hän vapisi kysyessään, olivatko guerillat menneet. - -Ambrose vei kiireesti nuo kolme naista kalliolle. Alhaalla olevat -cowboyt satuloivat hevosiaan kaikessa kiireessä. Kaikki hevoset olivat -ilmeisesti tuodut piilosta. Nopeasti laskettiin Madeline, Helen ja -Christine lassojen avulla alas sekä vietiin puoleksi kantamalla -tasaiselle maalle. Kun he olivat turvallisesti alhaalla, tulivat -seurueen muut jäsenet näkyviin kalliolla. He olivat mainiolla tuulella -näyttäen käsittävän koko asian suuren suureksi pilaksi. - -Ambrose pani Christinen hevosen selkään ja ratsasti pois mäntyjen läpi. -Frankie Slade teki samalla lailla Helenin kanssa. Stewart vei Madelinen -hevosen emäntänsä luo, auttoi häntä nousemaan ratsaille ja lausui, -yhden ainoan ankaran sanan: "Odottakaa!" Vain muutama sana puhuttiin. -Kiire näytti olevan tärkein asia. Hevoset hoputettiin liikkeelle ja kun -ne olivat polulla, kannustettiin niitä ravaamaan. Eräs cowboy toi esiin -neljä kuormahevosta, ja seurueen matkatavarat lastattiin nopeasti -niiden selkään. Castleton nousi tovereineen ratsaille ja he ratsastivat -pois saadakseen kiinni toiset. Tällöin jäi Madeline taakse Stewartin, -Nelsin ja Montyn kanssa. - -"Ne aikovat poiketa tieltä alangolla, joka on muutamia maileja -alempana", sanoi Nels kiristäessään satulavyötään. "Alanko vie suureen -kanjoniin. Kun vain ollaan siellä, vastaa joka mies itsestään. Luulen -ettei enää tule mitään pahempaa kuin vaikea ratsastus." - -Nels hymyili Madelinelle rauhoittavasti, mutta ei puhunut. Monty otti -hänen leiripullonsa, täytti sen lähteestä ja ripusti satulannuppiin. -Hän pani pari korppua satulapussiin. - -"Älkää unohtako juoda ja syödä silloin tällöin ratsastusmatkallanne", -sanoi hän. "Ja älkää olko levoton, neiti Majesty. Stewart on kanssanne -ja minä sekä Nels kuljemme jälkijoukkona." - -Hänen synkät kasvonsa olivat entisenlaiset omituisessa tuimuudessaan. -Jäätyään yksin näiden kolmen miehen kanssa, joilta nyt oli poissa -kaikki teeskentely, hän huomasi, miten onni oli suosinut häntä ja mikä -vaara vielä oli uhkaamassa. Stewart ponnahti kahareisin suurelle -mustalleen, kannusti sitä ja vihelsi. Vihellyksestä Majesty hypähti ja -seurasi nopeasti Stewartia. Madeline katsahti taakseen ja näki Nelsin -jo ratsailla ja Montyn ojentavan hänelle asetta. Sitten männyt -varjostivat hänen näköalansa. - -Päästyään polulle lähti Stewartin hevonen laukkaamaan. Majesty -pysytteli mustan kintereillä. Stewart huudahti varoittaen taaksepäin. -Puiden matalat, haarautuvat oksat saattoivat lakaista Madelinen alas -satulasta. Nopea ratsastus metsän läpi pitkin mutkaista, esteitä täynnä -olevaa polkua vaati hänen koko tarkkaavaisuutensa. Ennen pitkää -pyörähti Stewart polulta ja poikkesi kahden matalan kallion välillä -olevaan alankoon. Madeline näki jälkiä maanpinnan ruohottomissa -paikoissa. Alanko syveni, kapeni ja oli täynnä kaatuneita puunrunkoja -ja pensaikkoa. - -Vihdoin Stewart ja hänen hevosensa tukkivat tien. Katsoessaan ylös -Madeline näki, että he olivat erään kanjonin suussa, joka ammotti -alapuolella ja ulottui harmaaseinäisine rinteineen mustaan kuusimetsään -asti. Kääntäen katseensa taaksepäin Madeline näki kuormahevosten -menevän erään avonaisen paikan yli mailin verran alempana ja luuli -näkevänsä hirvikoiratkin. Stewartin tummat silmät tutkivat rinteitä -pitkin rosoisia reunapaikkoja. Sitten hän antoi mustan laskeutua -kanjoniin. - -Tomu, kuumuus ja rutikuiva kurkku saivat Madelinen muistamaan ajan -kulun ja hän oli kummastunut huomatessaan, että aurinko kallistui -länteen. Stewart ei pysähtynyt kertaakaan, hän ei katsonut taakseen -kertaakaan, hän ei puhunut kertaakaan. Hän oli varmasti kuullut hevosen -tulevan aivan jäljessään. Madeline muisti Montyn neuvon syömisestä ja -juomisesta. Pahin paikka tuli kanjonin pohjalla. Kuolleet seetripuut -sekä pensaikko olivat helppoja mennä yli verrattuina niihin mailien -mittaisilta näyttäviin aloihin, joita peittivät irtonaiset kivet. -Hevoset kompastelivat. Stewart eteni erittäin huolellisesti. Vihdoin, -kun kanjoni aukeni tasaiseksi kuusimetsäksi, oli aurinko laskeutumassa. - -Stewart hoputti hevosensa kulkua. Kun oli kuljettu noin mailin matka -helposti, alkoi maa taas jyrkästi aleta muodostaen rotkoja sekä useita -korkeampia paikkoja, joiden välillä oli vettä. Pian yö varjosti -syvimmät rotkot. Ilman viileys virkisti Madelinea. - -Stewart matkasi nyt hitaasti. Usein hän pysähtyi kuuntelemaan. Kerran -katkaisivat terävät pyssynlaukaukset hiljaisuuden. Madeline ei voinut -sanoa, kuuluivatko ne läheltä vai kaukaa. Stewart oli ilmeisesti -levoton ja pettynyt. Hän astui alas ratsailta ja meni varovasti -eteenpäin kuunnellakseen. Madeline kuvitteli kuulevansa kaukaa -huudahduksen. Stewart otti kummankin hevosen suitset käteensä ja -talutti. Aina muutaman askelen päässä hän pysähtyi kuuntelemaan, muutti -suuntaansa useita kertoja ja viime kerralla hän joutui rosoisten, -kallioisten harjanteiden joukkoon. Hevosten rautaiset kengät kolahtivat -kallioita vasten. Ääni kuului kauas metsään. Se vaivasi Stewartia, -sillä hän etsi pehmeämpää maata. Sillä välin varjot upposivat -pimeyteen. Tähdet loistivat, tuuli nousi. Madeline luuli, että oli -kulunut tunteja. - -Stewart pysähtyi taas. Madeline erotti hämärässä hirsimökin ja sen -toisella puolella suippokärkisiä tummia puita, jotka kohosivat -taivaanrannan yli. Hän saattoi juuri ja juuri erottaa Stewartin korkean -hahmon. Tämä joko kuunteli tai pohti mitä tehdä -- ehkä oli kumpikin -kysymyksessä. Pian hän meni mökkiin sisälle. Madeline kuuli -raapaistavan tulitikkua, sitten hän näki heikon valon. Mökki näytti -autiolta. Se oli luultavasti yksi niistä monista asuinpaikoista, jotka -kuuluivat vuorilla eläville kullanetsijöille ja metsänkävijöille. -Stewart tuli taas ulos. Hän käveli hevosten ohi pimeään ja ilmestyi -sitten takaisin Madelinen luo. Pitkän aikaa hän seisoi hiljaa kuin -patsas ja kuunteli. Sitten Madeline kuuli hänen mutisevan: - -"Jos meidän on lähdettävä nopeasti, voin minä ratsastaa ilman satulaa." - -Näin sanoen hän otti satulan ja peitteen hevosensa selästä ja vei ne -mökkiin. - -"Tulkaa alas", sanoi hän matalalla äänellä astuessaan ovesta ulos. - -Hän auttoi Madelinea maahan ja vei hänet sisään, missä hän taas -raapaisi tulitikun. Madeline näki vilaukselta karkeasti tehdyn -tulisijan ja epätasaisesti veistetyt hirret. Stewartin peite ja satula -olivat kovaksi tallatulla maalattialla. - -"Levätkää hieman", sanoi cowboy. "Minä menen vähän kuuntelemaan -metsään. Olen poissa ainoastaan minuutin ajan." - -Madelinen oli haparoitava pimeässä löytääkseen satulan ja peitteen. Kun -hän laskeutui makuulle, tunsi hän kiitollisena tyytyväisyyttä ja -helpotusta. Mutta ruumiin levätessä nousi hänen mieleensä vanha -ahdistava aistimusten ja ajatusten sekasotku. Koko päivän hän oli -kiinteästi tarkannut hevosensa auttamista. Nyt se, mikä oli jo -tapahtunut, yö, hiljaisuus, Stewartin läheisyys ja cowboyn omituinen, -synkkä varovaisuus, hänen ystäviään mahdollisesti kohtaavat -onnettomuudet -- kaikki vaativat oikeutetun osansa hänen ajatuksistaan. -Hän harkitsi jokaista asiaa. - -Stewartin kevyet askelet kuuluivat ulkopuolelta. Tumma hahmo tuli -näkyviin ovella. Kun hän istuutui, kuuli Madeline revolverin -kolahduksen Stewartin laskiessa sen viereensä kynnykselle ja sitten -toisen kolahduksen. Stewartin leveät hartiat täyttivät oven, hänen -hienosti muodostunut päänsä ja voimakas, ankara profiilinsa -hahmottuivat selvästi taivasta vasten. Tuuli heilutti hänen hiuksiaan. -Hän käänsi korvansa tuuleen ja kuunteli. Hän istui liikkumattomana -ajan, joka Madelinesta tuntui tuntien pituiselta. - -Sitten päivän seikkailun kiihottava muisto, tunne yön kauneudesta ja -omituinen, syvälle juurtunut, suloisen epämääräinen tietoisuus -tulevasta onnellisuudesta hävisivät kaikki ankaran, ahdistavan tuskan -tieltä, kun Madeline muisti häpeän, minkä Stewart oli tuottanut -itselleen. Madeline taisteli käsittämätöntä katkeruutta vastaan. - -Sitten hän lepäsi silmät suljettuina. Kun Stewart puhui hänelle, avasi -hän silmänsä nähdäkseen harmaan sarastuksen. Hän nousi ja astui ulos. -Hevoset hirnuivat. Silmänräpäyksessä hän oli satulassa tuntien lihakset -jäykiksi ja jäsenet väsyneiksi. Stewart ajoi kiinteässä ravissa -kuusimetsään. He tulivat polulle. Hevoset tekivät matkaa tasaisesti, -kuuset harvenivat, harmaa pimeys kirkastui. - -Kun Madeline ratsasti esiin kuusikosta, oli aurinko noussut ja kunnaat -näkyivät aallokkaina hänen alapuolellaan. Ja niiden reunalla, missä -laakson harmaus alkoi, hän näki tumman täplän, oman karjatalonsa. - - - - -El Cajonin sheriffi - - -Noin puolenpäivän aikaan ehti Madeline karjatalolle. Hänen vieraansa -olivat saapuneet sinne myöhään edellisenä iltana ja halusivat vain -nähdä hänet sekä vakuuttautua hänen hyvinvoinnistaan pitääkseen -leirimatkan loppuosaa mainiona seikkailuna. He pitivät sitä cowboyden -mestarikepposena. Madelinen viipyminen oli ollut vain näppärä temppu -loppuvaikutelman tehostamiseksi. Madeline ei oikaissut heidän -vaikutelmaansa eikä katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa, että häntä oli -saattanut kotiin vain yksi cowboy. - -Madelinen vieraat tarvitsivat kaksi päivää tointuakseen kovasta -ratsastuksesta. Kolmantena päivänä he alkoivat valmistella lähtöään. -Tämä aika oli kaksinkerroin tuskallinen Madelinelle. Hänellä oli oma -ruumiillinen levontarpeensa ja lisäksi hänellä oli henkinen -taistelunsa, jota tuskin saattoi siirtää kauemmaksi. Hänen sisarensa ja -ystävänsä olivat ystävällisen ja vakavan itsepintaisia kehoituksissaan, -että hän lähtisi takaisin Itään heidän kanssaan. Hän halusi mennä. -Mutta kyseessä ei ollut pelkästään meneminen. Kysymys oli siitä, miten, -milloin ja minkä olosuhteiden vallitessa hän palaisi, herätti hänessä -kiusallista huolestumista. Ennen kuin hän menisi Itään, halusi hän -saada ratkaisun kaikessa, mikä koski hänen tulevaa suhdettaan -karjataloon ja Länteen. Hän huomasi ettei Länsi ollut vielä vaatinut -häntä omakseen. Vanhat ystävät olivat saaneet vanhat siteet -lujittumaan. - -Kävi kuitenkin niin, ettei päätöksen tekoa tarvinnut kiirehtiä. -Madeline olisi hyväksynyt minkä syyn tahansa voidakseen lykätä -ratkaisua, mutta nyt sattui siten, että poissa olevan Alfredin kirje -sai hänen lähtönsä pois päiväjärjestyksestä. Veli kirjoitti, että hänen -matkansa Kaliforniaan oli ollut hyvin edullinen, että hänellä oli -Madelinelle tarjous suurelta karjayhtiöltä ja että hän halusi mennä -naimisiin Florencen kanssa pian kotiintulonsa jälkeen ja toisi papin -sitä tarkoitusta varten. - -Vieraat nostivat kätensä hyvästiksi, kun autonkuljettaja Link Stevens -ilmestyi suuren valkoisen autonsa kanssa. Asemalla sanottiin ja -kerrattiin jäähyväiset. Dorothy Coombsin viimeiset sanat olivat: "Sano -terveiseni Monty Pricelle! Sano hänelle, että olen -- olen iloinen -siitä, että hän suuteli minua!" - -Helenin silmissä oli vakava ja kuitenkin pilkallinen ilme, kun hän -sanoi: - -"Majesty, tuo Stewart mukanasi! Hän tulee herättämään ihastusta." - -Madeline otti huomautuksen vastaan yhtä iloisen huolettomasti kuin -muutkin, mutta kun juna oli lähtenyt ja hän oli kotimatkalla, muisti -hän Helenin sanat ja katseet sekä tunsi samalla jotakin, joka oli -melkein mielipahaan verrattavissa. - -Kun Madeline karjatalolle mennessään kulki alemman järven ohi, näki hän -Stewartin kävelevän huolettomana rannalla. Kun cowboy huomasi auton -lähestyvän, heräsi hän äkkiä tarkoituksettomasta maleksimisestaan ja -katosi nopeasti pensaikon varjoon. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen -kerta, jolloin Madeline oli nähnyt hänen välttävän kohtaamista. Tapaus -oli jollakin tavoin kiusannut Madelinea, vaikka se tuotti hänelle -huojennusta. Hän ei halunnut tavata Stewartia silmästä silmään. - -Hänestä oli ärsyttävää ajatella, että Stillwellillä oli jotakin -sanottavana Stewartin puolustukseksi. Vanha karjanhoitaja oli -huolissaan. Useita kertoja hän oli koettanut ryhtyä Madelinen kanssa -keskusteluun Stewartista, mutta Madeline oli välttänyt. - -Kun päivät kuluivat edelleen, pysyi Stewart karjatalolla osoittamatta -entistä uskollisuutta työhönsä. Madeline ei heltynyt. Hän ei voinut -kunnioittaa Stewartia niinkuin ennen, hän ei tarvinnut cowboyta -karjatalolla ollenkaan. Hän ei milloinkaan halunnut puhua cowboylle, -nähdä häntä tai ajatella häntä. - -Douglasista saapunut sähkösanoma, joka ilmoitti Alfredin ja papin -tulon, lopetti Madelinen mietiskelyt, ja hän tunsi jonkin verran samaa -kiihtymystä kuin Florence Kingsley. Cowboyt olivat innokkaita ja -lörpötteleviä kuin tytöt. Sovittiin siten, että häämenot -suoritettaisiin Madelinen suuressa eteishuoneessa ja päivällinen -viileällä, kukkastuoksuisella patiolla. - -Alfred ja hänen pappinsa tulivat karjatalolle suuressa valkoisessa -autossa. Häävalmistukset saivat Alfredin iloisen hyväksymisen. Kun hän -oli saanut kuulla kaiken, mitä Florencella ja Madelinella oli -sanottavana, tahtoi hän saada cowboyt sulhaspojiksi. Hän oli uteliaan -innostunut saadakseen tietää kaiken, mitä Madelinen vieraat olivat -tehneet ja mitä heille oli tapahtunut. Hänen terävä, Madelineen -kohdistunut katseensa kävi lempeämmäksi, kun sisar puhur kaikesta. - -Seuraavana päivänä Alfred ja Florence vihittiin. Florencen sisar ja -ystävät El Cajonista olivat läsnä. Alfredin toivomus oli, että Stewart -olisi läsnä juhlamenoissa. Madelinea huvitti panna merkille cowboyden -innostus. Heistä häät olivat epätavallinen ja vaikuttava tilaisuus. -Madeline rupesi paremmin ymmärtämään niiden luonnetta, kun cowboyt -heittivät arastelun ja suutelivat morsianta. Koko elämässään Madeline -ei ollut nähnyt morsianta suudeltavan niin paljon ja niin -sydämellisesti eikä myöskään nähnyt ketään morsianta niin säteilevänä, -tukka epäjärjestyksessä ja onnellisena. Kun Madeline oli saanut -pujotelluksi cowboyden puristuksen läpi lausuakseen onnittelunsa, sai -hän Alfredilta karhun syleilyn ja suudelman. Se näytti lumoavan -cowboyt. Kasvot hehkuvina he hyökkäsivät Madelinen kimppuun poikamaisen -rohkeina. Hetkeksi hänen sydämensä hypähti kurkkuun. Näytti siltä kuin -he saattaisivat suudella häntä. Yht'äkkiä Madelinen vaistomainen -vastustus tulla vieraiden suudeltavaksi taisteli todellisen lämpimän ja -hauskutusta rakastavan halun kanssa antaa cowboyden saada tahtonsa -perille. Mutta hän näki Stewartin pysyttelevän joukon taustalla ja -jokin seikka -- jokin synkkä ilme kummastutti Madelinea samalla kun se -jäädytti hänen halunsa olla ystävällinen. Sitten hän ei tiennyt, mikä -muutos oli tullut hänen kasvoihinsa ja käytökseensä, mutta hän näki -Montyn väistyvän arkana ja muiden cowboyden vetäytyvän sivulle -antaakseen hänen mennä edellä patiolle. - -Päivällinen alkoi rauhallisesti cowboyden osoittaessa toisaalta -hämmennystä, toisaalta ahnasta ruokahalua. Viini irroitti kuitenkin -heidän kielensä siteet. - -Stillwellin olemus oli nyt yhtä ainoata suurta hymyä. Hän oli niin -tyytyväinen että näytti olevan kyynelten partaalla. Hän puheli sitä ja -tätä kunnes tuli nostaneeksi lasinsa: - -"Ja nyt, tytöt ja pojat, juokaamme kaikki morsiamen ja yljän kunniaksi, -että he saisivat onnea ja menestystä, hyvää terveyttä ja pitkän elämän. -Ei kukaan mies, joka uhkuu punaista verta ja todellista elämän henkeä, -voisi vastustaa Lännen tyttöä, hyvää hevosta ja Jumalan vapaata luontoa --- tätä avonaista maata täällä. Nyt, ystävät, juodaan!" - -Ulkopuolelta kuuluva kavioiden raskas töminä sai Stillwellin -vaikenemaan ja pysähdyttivät hänen kohotetun kätensä siihen paikkaan. - -Patio tuli yhtä hiljaiseksi kuin asumaton huone. - -Avonaisten ovien ja ikkunoiden kautta tulvi hevosten ääniä, kun ne -tömistivät pysähtyessään, sitten miesten karkeaäänistä puhetta ja -ahdingossa olevan naisen matala huudahdus. - -Nopeita askelia kuului kuistilta ja Nels tuli näkyviin käytävässä. -Madeline oli hämmästynyt nähdessään, ettei hän ollut päivällispöydässä. -Hän tuli levottomaksi nähdessään cowboyn kasvot. - -"Stewart, sinua kaivataan ulkona!" kehoitti Nels suorasukaisesti. -"Monty, sinä tulet tänne minun kanssani. Sinä, Nick ja Stillwell -- -luulen, että teidän muiden on parasta sulkea ovet ja pysyä sisällä!" - -Nels katosi. Vikkelänä kuin kissa hiipi Monty ulos. Madeline kuuli -hänen nopeiden askeltensa äänen siirtyvän viereisestä huoneesta -toimistoon. Madeline vapisi. Hän näki Stewartin nousevan rauhallisesti -ja lähtevän muuttamatta ilmettä surullisilla kasvoillaan. Nick Steele -seurasi häntä. Stillwell pudotti viinilasinsa. Kun se meni rikki -katkaisten hiljaisuuden, katosi hänen suuri hymynsä. Stillwell meni -ulos ja sulki oven jälkeensä. - -Sitten vallitsi täydellinen hiljaisuus. Hetken iloisuutta oli häiritty. -Madeline katsahti kasvoriviin ja näki mielihyvän häipyvän vanhaksi -tutuksi kovuudeksi. - -"Mikä on hätänä?" kysyi Alfred jokseenkin tyhmänä. Tunnelman muutos oli -ollut hänestä liian nopea. Äkkiä hän heräsi: "Minä menen katsomaan, -kuka on tullut tänne pilaamaan päivällisemme", sanoi hän ja harppasi -ulos. - -Hän palasi ennen kuin kukaan pöydässä olija oli puhunut tai liikkunut. -Suuttumuksen tumma puna muodosti täpliä hänen otsalleen. - -"Siellä on El Cajonin sheriffi!" huudahti hän halveksivasti. "Pat Hawe -on tullut muutamien apulaislurjustensa kanssa pidättämään Gene -Stewartia. Heillä on tuo pieni meksikolaistyttö hevosen selkään -sidottuna. Hitto vieköön sheriffin!" - -Madeline nousi rauhallisesti pöydästä ja lähti ovea kohti. Cowboyt -hypähtivät ylös. Alfred sulki Madelinelta tien. - -"Minä menen ulos", sanoi Madeline. - -"Ei, et mene", vastasi veli. "Se ei ole sopiva paikka sinulle." - -"Minä menen." - -Madeline katsoi suoraan veljeensä. - -"Madeline! Mitä tämä on? Sinä näytät... Ulkona tulee syntymään hälinä. -Ehkä siellä tulee tappelu. Sinä et voi tehdä mitään. Sinä et saa -mennä!" - -"Ehkä minä voin estää hälinän", vastasi toinen. Lähtiessään patiolta -hän huomasi, että Alfred, Florence ja cowboyt takanaan, oli lähdössä -seuratakseen häntä. Kun hän tuli kuistille, kuuli hän miesten olevan -vihaisessa väittelyssä. Sitten, nähdessään Bonitan avuttomana ja -julmasti sidottuna hevosen selkään -- kalpeana, tukka epäjärjestyksessä -ja kärsivänä -- tunsi Madeline sitä väristystä, jota tuon tytön -näkeminen hänelle tuotti. Se katosi antaen tilaa tuskalle, sille -kivulle, joka häntä hävetti. Mutta melkein heti, kun hän näki -kuolemantuskan Bonitan kasvoilla, hänen pienet ruskeat kätensä veren -tahraamina, valtasi Madelinen sääli onnetonta tyttöä kohtaan ja -naiselle ominainen oikeutettu suuttumus siitä, että hänen omaa -sukupuoltaan olevaa ihmistä kohdeltiin niin raa'asti. - -Miehen, joka piti Bonitan hevosen suitsia, Madeline tunsi siksi -suuriruumiiseksi, kuulapäiseksi guerillaksi, joka oli löytänyt -viinikorin lähteestä leirillä. Etualalla olevan teräväpiirteisen, -punasilmäisen ja pujopartaisen hän tunsi El Cajonin sheriffiksi. - -Madeline epäröi ja pysähtyi keskelle kuistia. Alfred, Florence ja monet -muut seurasivat häntä ulos. - -"No niin, Pat Hawe, mikä panee sinut raivoamaan kuin hullun härän?" -kysyi Stillwell. - -"Pysy nahoissasi, Bill", vastasi Hawe. "Sinä tiedät miksi tulin. Olen -odottanut sopivaa aikaa. Mutta minä olen valmis nyt. Olen täällä -pidättääkseni rikollisen." - -Vanhan karjanhoitajan vartalo nytkähti niin kuin häntä olisi pistetty -tikarilla. Hänen kasvonsa muuttuivat purppuranpunaisiksi. - -"Kenen rikollisen?" huudahti hän. - -Sheriffi läimäytti piiskaa likaista saapastaan vastaan ja väänsi ohuet -huulensa ivahymyyn: - -"No, Bill, minä tiesin, että sinulla oli kehno joukko näillä mailla. -Mutta minä en tiennyt, että sinulla oli siinä enemmän kuin yksi -rikollinen." - -"Lopeta jo lorusi! Kenet haluat pidättää?" - -Hawen käytös muuttui. - -"Gene Stewartin", vastasi hän lyhyesti. - -"Mistä syytettynä?" - -"Siitä, että hän tappoi erään sekarotuisen muutamana yönä viime -syksynä." - -"Sinä siis vielä märehdit sitä? Pat, nyt olet väärillä jäljillä. Sinä -et voi panna sitä tappoa Stewartin syyksi. Asia on jo vanhentunut. -Mutta jos yhä tahdot saada hänet oikeuteen, jätä pidättäminen tältä -päivältä -- meillä on pieni juhla täällä -- ja minä tuon Genen El -Cajoniin." - -"Ei! Minä vien hänet, kun olen saanut mahdollisuuden, ennen kuin hän -livahtaa pois." - -"Minä annan sinulle sanani", jyrisi Stillwell. - -"Minun ei tarvitse vaatia sinun sanaasi eikä kenenkään muunkaan." - -Stillwellin vartalo vapisi raivosta, mutta hän ponnisteli kuitenkin -hillitäkseen itsensä. - -"Kuulehan nyt, Pat Hawe, minä tiedän mikä on kohtuullista. Laki on -laki. Mutta tässä maassa on lakia aina käytelty rehellisellä ja -oikealla tavalla ja käytellään nytkin! Ehkä sinä olet unohtanut sen. -Minä aion antaa sinulle neuvon: sinusta ei pidetä liikaa tässä maassa. -Sinä olet tehnyt liian paljon väkivaltaisuuksia. Tekosi ovat olleet -huonossa huudossa. Älä ole välittämättä siitä, mitä sanon. Mutta sinä -olet sheriffi ja minä kunnioitan sinun virkaasi. Minä kunnioitan sitä -hyvin paljon. Mutta jos inhimillisen säädyllisyyden maito on niin -hapanta rinnassasi, ettei sinulla ole yhtään ystävällistä tunnetta, -silloin koeta ainakin välttää ikävyyksiä. Ymmärrätkö tämän neuvon?" - -"Sinä uhkaat virkamiestä", vastasi Hawe vihaisesti. - -"Tahdotko nopeasti lähteä täältä matkaasi?" kysyi Stillwell. "Minä -takaan, että Stewart tulee El Cajoniin sinä päivänä kuin sanot." - -"En! Minä tulin pidättämään hänet ja aion tehdä sen." - -"Sitten saat vastata asiasta!" huudahti Stillwell. - -Stillwell astui yhden ainoan askelen kuistilta. Hänen viime sanansa -olivat kylmät. Sheriffi alkoi änkyttää ja heristää kättään -karjanhoitajalle. - -"Kuulkaa, toverit, antakaa minulle tilaisuus sanoa sana!" huusi -Stewart. - -Kun Stewart tuli näkyviin, näytti meksikolaistyttö heräävän -tylsyydestään. Hän jännitti siteitään kuin nostaakseen kätensä -rukoillen. Puna elähdytti hänen kasvojaan ja hänen suuret silmänsä -loistivat: - -"Auttakaa minua! Minä niin kipeä. He lyövät minua, sitovat minut, -tappavat minut. Auttakaa minua, Gene!" - -"Lopeta tai panen kapulan suuhusi", sanoi hevosta pitelevä mies. - -"Laita hänelle kuonokoppa, jos hän lörpöttelee vielä!" huusi Hawe. - -Madeline tunsi jotakin kireätä ja jännitettyä. Hänen nopea katseensa -huomasi Nelsin, Montyn ja Nickin kasvojen olevan miettiväisiä, kylmiä -ja tarkkaavaisia. Hän ihmetteli, miksi Stewart ei katsonut Bonitaan -päin. Stewart oli nyt synkkäkasvoinen, kylmä ja rauhallinen ja hänessä -oli jotakin pahaenteistä. - -"Hawe, minä suostun pidätettäväksi pitemmittä hälinöittä", hän sanoi -hitaasti, "jos irroitat tytön köysistä." - -"Ei", vastasi sheriffi. "Hän pääsi minulta kerran. Hän on kiinni nyt ja -pysyy kiinni." - -Madeline luuli näkevänsä Stewartin hätkähtävän. - -"No hyvä, joudutaan pois täältä", sanoi Stewart. "Te olette saaneet -kylliksi häiriöitä aikaan. Ratsastakaa alas aitaukselle minun kanssani. -Otan hevoseni ja tulen mukaan." - -"Odota!" kiljaisi Hawe Stewartin kääntyessä pois. "Ei niin nopeästi! -Sinä et ryhdy mihinkään El Capitan-temppuihin minun kanssani. Sinä -ratsastat jollakin kuormahevosella ja tulet raudoissa." - -"Haluatko panna minulle käsiraudat?" kysyi Stewart. - -"Haluanko? Hohoo! No, Stewart, se on minulla tapana hevosvarkaille, -rosvoille, murhamiehille ja muille sellaisille. Kuulehan, Sneed! Tule -alas ja pane tämä mies rautoihin!" - -Sneediksi nimitetty guerilla liukui alas satulasta ja alkoi kopeloida -pussiaan. - -"Sneed on jokseenkin kätevä. Hän pyydysti minulle tuon pienen -meksikolaiskissan." - -Stillwell ei kuullut sheriffiä, hän tuijotti Stewartiin. - -"Gene, et kai aio kärsiä käsirautoja?" kysyi hän. - -"Kyllä", vastasi cowboy. "Bill, minä olen sivullinen täällä. Ei ole -tarpeen, että neiti Hammond ja hänen veljensä sekä Florence saavat -lisää vaivaa minusta. Heidän onnellinen päivänsä on jo pilaantunut -minun takiani. Haluan päästä pois." - -"Haluan tietää, aiotko sallia, että tuo luihu susi panee sinut -rautoihin ja ajaa sinut vankilaan?" - -"Kyllä", vastasi Stewart vakavasti. - -"No, jumaliste! Mikä sinuun on mennyt? Mene sisälle ja minä selvitän -asian tämän veitikan kanssa. Huomenna voit ratsastaa sinne ja antautua -herrasmiehen tavoin." - -"Ei. Minä menen. Kiitos, Bill, siitä tavasta, jolla sinä ja pojat -olette tahtoneet puolustaa minua." - -Madeline näki hänessä menneiden aikojen toivottoman ja häpeissään -olevan Stewartin. Kun Sneed lähestyi helistellen rautojaan, syttyi -Madelinen veri tuleen. Mutta Stewart tarjosi kätensä kahlehdittaviksi. -Silloin Madeline kuuli oman äänensä kaikuvana ja käskevänä: - -"Odottakaa!" - -Sinä aikana, jonka hän tarvitsi astuakseen muutamat askelet kuistin -reunalle ja katsellakseen miehiä kasvoihin, hän ei ainoastaan tuntenut -suuttumuksensa, oikeudentuntonsa ja ylpeytensä antavan voimia -- oli -myös muuta, joka kutsui -- jokin syvä, kiihkoinen ja salaperäinen, joka -ei ollut hetkessä syntynyt. - -"Hawe, minä voin osoittaa teille, ettei Stewart ollut millään lailla -tekemisissä sen rikoksen kanssa, josta te haluatte pidättää hänet." - -Sheriffin tuijotus muuttui vilauksessa. Hän yski ja koetti puhua. - -"Olisi mahdotonta, että Stewart olisi ollut yhteydessä tuon tapon -kanssa", jatkoi Madeline nopeasti, "sillä hän oli kanssani aseman -odotushuoneessa sillä hetkellä, jolloin hyökkäys tehtiin ulkopuolella. -Vakuutan teille, että muistan asian selvästi. Ovi oli auki. Minä kuulin -riitelevien miesten ääniä. Kieli oli espanjaa. Miehet olivat ilmeisesti -lähteneet vastapäätä olevasta tanssihuoneistosta ja lähestyivät asemaa. -Minä kuulin naisen äänen, joka sekautui muihin. Hänkin puhui espanjaa -enkä minä voinut ymmärtää puhetta. Mutta sävy oli rukoileva. Sitten -kuulin askelia. Tiesin että Stewartkin kuuli ne. Minä saatoin nähdä -hänen kasvoiltaan, että jotakin pelottavaa oli tapahtumaisillaan. Juuri -oven ulkopuolella kuului silloin karkeita ääniä, käsikähmää, laukaus, -naisen huuto, kaatuvan ruumiin jysähdys ja pois juoksevan miehen -askelia. Heti jälkeenpäin hoiperteli Bonita ovelle. Hän oli valkoinen -ja kauhun lamaama. Hän tunsi Stewartin ja vetosi häneen. Stewart tuki -häntä ja koetti rauhoittaa. Cowboy oli kiihtynyt. Hän kysyi tytöltä, -oliko Danny Mains ammuttu vai oliko tämä itse ampunut. Tyttö vastasi -kieltäen. Hän kertoi Stewartille tanssineensa hieman, keimailleensa -hieman vaquerojen kanssa ja nämä olivat riidelleet hänestä. Silloin -Stewart vei hänet ulos ja pani hevosensa selkään. Minä näin tytön -ratsastavan tuolla hevosella katua alas kadotakseen pimeyteen." - -"Tuo on kovin mielenkiintoista, neiti Hammond, melkein yhtä -mielenkiintoista kuin satukirja", sanoi Hawe. "Nyt, koska olette niin -kohtelias todistaja, tahtoisin mielelläni tehdä kysymyksen tai pari. -Mihin aikaan saavuitte El Cajoniin sinä yönä?" - -"Kello kahdentoista jälkeen", vastasi Madeline. - -"Ei kukaan ollut teitä vastassa?" - -"Ei." - -"Asemapäällikkö ja sähköttäjä olivat menneet?" - -"Niin." - -"No kuinka pian tämä toveri Stewart näyttäytyi?" jatkoi Hawe kierosti -hymyillen. - -"Hyvin pian minun tultuani. Luulen -- ehkä viisitoista minuuttia sen -jälkeen." - -"Asemalla oli hiukan pimeätä ja yksinäistä, eikö niin?" - -"Kyllä totisesti." - -"Ja mihin aikaan sekarotuinen ammuttiin?" kysyi Hawe pienet silmät -hehkuen kuin hiilet. - -"Luultavasti aivan lähellä puolta kahta. Kello oli kaksi, kun katsoin -sitä Florence Kingsleyn talossa." - -Stillwell kohotti suurta vartaloaan astuen lähemmäksi sheriffiä. - -"Mihin sinä pyrit?" karjui hän kasvot taas mustina. - -"Selvyyteen", tiuskaisi Hawe. - -Madeline ihmetteli keskeytystä. Kun Stewart vastustamattomasti veti -puoleensa hänen katseensa, näki hän, että cowboy oli kasvoiltaan harmaa -kuin tuhka ja hervoton. - -"Kiitän teitä, neiti Hammond", sanoi hän käreästi. "Mutta teidän ei -tarvitse enää vastata Hawen kysymyksiin. Hän on -- hän on -- se ei ole -tarpeellista. Minä menen hänen kanssaan nyt pidätettynä. Bonita -vahvistaa todistuksenne oikeudessa. Ja se pelastaa minut tämän miehen -häijyydestä." - -Kun Madeline katsoi Stewartiin ja näki nöyryyden, jota hän alussa piti -pelkuruutena, aavisti hän äkkiä, ettei pelko omasta häväistyksestään -ollut saanut Stewartia kauhistumaan lisäpaljastuksia yön tapauksista, -vaan pelko hänestä, Madelinesta -- pelko häpeästä, jota hän saisi -kärsiä Stewartin takia. - -Pat Hawe nosti päänsä ja silmäili Madelinea kavalasti: - -"Todistuksena on se, mitä olette sanonut, tosiaan tärkeätä ja -ratkaisevaa. Mutta luulen että oikeus haluaa saada selville, miksi te -olitte kello puoli kahdestatoista puoli kahteen odotushuoneessa kahden -Stewartin kanssa." - -Stewart ponnahti tiikerin tavoin, Stillwellin kädet repivät -paidankaulusta ikään kuin cowboy olisi ollut tukehtumaisillaan, Alfred -astui kiivaasti eteenpäin, kunnes kylmä ja vaitelias Nels pysähdytti -hänet. - -Ajatustensa ryöpyssä ei Madeline voinut tulkita näiden seikkojen -merkitystä. Mutta ne olivat pahaa ennustavia. Silloinkin kun hän -muodosteli vastausta, tunsi hän kylmän väristyksen hiipivän ylitseen. - -"Stewart viivytti minua odotushuoneessa", sanoi hän kellonkirkkaalla -äänellä. "Mutta me emme olleet kahden -- koko aikaa." - -Hetken ajan oli Stewartin huohotus ainoa ääni. Hawen kasvot muuttuivat -ilkeästä ällistyksestä ja ilosta. - -"Viivytti?" kuiskasi hän kurottaen laihaa ja suonikasta kaulaansa. -"Miten niin?" - -"Stewart oli juovuksissa. Hän..." - -"Neiti Majesty, luulen, että teidän olisi viisainta kertoa kaikki", -sanoi vanha karjanhoitaja totisena. "Ei ole yhtään meistä, joka -ymmärtää väärin jonkin vaikuttimenne tai tekonne. Mitä tahansa Gene -Stewart tekikin sinä yönä -- kertokaa se." - -Madelinen arvokkuus oli joutunut pois tasapainostaan. Hän puhkesi -nopeasti ja hajanaisesti puhumaan: - -"Hän tuli asemalle -- muutamia minuutteja sen jälkeen kun olin päässyt -sinne. Minä kysyin tietä hotelliin. Hän sanoi, ettei ollut mitään, joka -olisi sopinut naimisissa oleville naisille. Hän tarttui käteeni -- etsi -vihkisormusta. Sitten näin, että hän oli -- hän oli päihtynyt. Hän -sanoi menevänsä hakemaan hotellin ovenvartijaa. Mutta hän palasi -mukanaan muuan padre -- padre Marcos. Pappi oli kauhean pelästynyt. -Niin minäkin. Stewart oli muuttunut paholaiseksi. Hän laukaisi aseensa -padren jalkoihin. Hän sysäsi minut penkille. Stewart koetti minua saada -sanomaan jotakin espanjaksi. Yht'äkkiä hän kysyi nimeäni. Minä sanoin -sen. Hän tempaisi huntuani. Minä otin sen pois. Sitten hän laski -aseensa -- lykkäsi padren ovesta ulos. Tämä tapahtui juuri ennen kuin -vaquerot lähestyivät Bonitan kanssa. Padre Marcos oli varmasti nähnyt -heidät -- oli varmaan kuullut heidät. Tämän jälkeen selvisi Stewart -nopeasti. Hän oli masentunut -- lohduton -- häpeän murtama. Hän sanoi -minulle juoneensa häissä. Hän selitti -- pojat pelasivat aina -- hän -oli lyönyt vetoa, että naisi ensimmäisen tytön, joka tulisi El -Cajoniin. Minä satuin olemaan ensimmäinen. Hän koetti pakottaa minut -naimisiin kanssaan. Lopun -- mitä tulee vaquerojen hyökkäykseen -- olen -jo kertonut teille." - -Madeline lopetti hengästyneenä ja läähättäen, kädet painettuina -kohoavaa rintaa vasten. Salaisuuden paljastaminen päästi -mielenliikutuksen vapaaksi, kiireisesti lausutut sanat olivat saaneet -hänet värisemään. Omituista kyllä, ajatteli hän sitten Alfredia ja -hänen vihaansa. Mutta tämä seisoi liikkumatta, ikään kuin -huumaantuneena. Stillwell koetti tukea murtunutta Stewartia. - -Hawe pyöritti punaisia silmiään ja nakkasi päänsä taaksepäin: - -"Hohhoo! Kuulehan, Sneed, eihän sinulta jäänyt mitään kuulematta, -eihän? Hohhoo! Parasta, mitä ikipäivinäni olen kuullut!" - -Sitten hän lakkasi nauramasta ja kiiltävä katse Madelineen päin hän -alkoi hävyttömänä, pahanilkisenä ja törkeänä puhua: - -"No niin, hyvä neiti. Luulen että tarinanne, jos se sopii yhteen -Bonitan ja padre Marcosin kertomuksen kanssa, puhdistaa Gene Stewartin -oikeuden silmissä." Tässä hän kävi purevammaksi: "Mutta teidän ei -tarvitse odottaa, että Pat Hawe tai oikeus nielisi tuon osan -kertomuksestanne -- että teitä viivytettiin vasten tahtoanne!" - -Madelinella ei ollut aikaa saada selville sheriffin viime sanojen -merkitystä. Stewart oli kouristuksen tapaisesti hypähtänyt ylös -valkoisena kuin liitu. Kun hän syöksyi Hawen kimppuun, pani Stillwell -mahtavan vartalonsa väliin ja kiersi käsivartensa Stewartin ympäri. -Tuli lyhyt ottelu. Stewart näytti voittavan vanhan karjanhoitajan. - -"Apuun, pojat, apuun", kiljui Stillwell. "Minä en voi pidättää häntä. -Kiiruhtakaa tai tulee verenvuodatusta!" - -Nick Steele ja useat cowboyt juoksivat Stillwellin avuksi. Päästen -vapaaksi sysäisi Stewart ensin toisen sivulle, sitten toisen. He -syöksyivät hänen päälleen. Kerran sai Stewart nostetuksi heidät -päältään. Mutta he heittäytyivät takaisin -- voittivat hänet. - -"Gene! Kuulehan, Gene!" huohotti vanha karjanhoitaja. "Sinä olet -varmaan riivattu -- kun teet tällä tavoin. Rauhoitu! Pysyhän hiljaa -- -anna meille tilaisuus puhua sinulle. Minähän se olen, vanha Bill, -tiedäthän. Hän tahtoo vain, että olisit järjissäsi -- että olisit kylmä --- odottaisit." - -"Anna minun mennä! Anna minun mennä!" huusi Stewart. - -Äkkiä vihloi karjaisu Madelinen korvia. Hänen tyrmistynyt katseensa -siirtyi Stewartin ympärillä olevasta ryhmästä pois ja hän näki, että -Monty Price oli hypännyt kuistilta. Cowboy kyyristyi alas, kädet -lanteiden alapuolella, missä hänen suuret revolverinsa riippuivat. -Hänen vääntyneiltä huuliltaan lähti huuto, joka oli samalla karjuntaa, -mylvimistä ja intiaanien sotahuuto -- ja ennen kaikkea kauhea -varoitushuuto. - -"Takaisin, Bill, takaisin!" mylvi hän. "Työnnä heidät takaisin!" - -Yhdellä sysäyksellä työnsi Stillwell Stewartin, Nickin ja muut cowboyt -kuistille. Sitten tunki hän Madelinen, Alfredin ja Florencen seinää -vasten ja koetti pakottaa heitä kauemmaksi. Hänen liikkeensä olivat -nopeat ja lujat. Mutta kun hän ei saanut heitä ovesta ja ikkunoista -läpi, asetti hän oman mahtavan vartalonsa naisten ja vaaran väliin. -Madeline tarttui hänen käsivarteensa, piti siitä kiinni ja kurkisteli -pelästyneenä hänen leveän hartiansa takaa. - -"Sinä, Hawe! Sinä Sneed!" huusi Monty samalla villillä äänellä. "Älkää -liikuttako sormeakaan eikä edes silmäripsiä!" - -Madelinen tarmo terästyi herättäen hänessä kiihottavan, vapisuttavan -aavistuksen. Hän käsitti Montyn kauhean huudon. Stillwellin kiireisyys -ja vaitiolo olivat myös täynnä uhkaavan onnettomuuden tuntua. - -"Nels, kuule!" kiljui Monty, joka koko aikana ei kertaakaan siirtänyt -tarkkaavaa katsettaan edes hiuksen vertaa Hawesta ja hänen -apulaisestaan. "Nels, aja pois nuo kaksi kaveria, jotka seisoskelevat -tuolla." - -Nämä miehet, kaksi apulaista, jotka olivat jääneet kuormahevosten -kanssa taemmaksi, eivät odottaneet Nelsiä. He kannustivat ratsujaan, -pyörähtivät ympäri ja laukkasivat pois. - -"Nyt, Nels, päästä tuo tyttö irti", määräsi Monty. - -Nels juoksi esiin, tempaisi päitset Sneedin kädestä ja veti Bonitan -hevosen kuistin luo. Kun hän leikkasi poikki köyden, joka sitoi tytön, -putosi tämä hänen syliinsä. - -"Hawe, tule alas!" jatkoi Monty. "Käänny suoraan tänne ja pysy -kiltisti!" - -Sheriffi heilautti jalkaansa ja liukui maahan. - -"Asetu tuohon guerillatoverisi viereen! Noin! Teistä tulee hiton hieno -kuva: kehno susi sekä villin muulin ja sekarotuisen sekasikiö." - -Monty piti pitkän tauon, jolloin hänen hengityksensä kuului selvästi. - -Madelinen katse oli kiintynyt Montyyn. Hänen ajatuksensa oli nopeana -kuin salama arvannut ne töissä ja sanoissa ilmenevät erikoisuudet, -jotka johtuivat Montyn vaikutuksesta toisiin miehiin. Rajuus, -kauhistava rajuus, se seikka, jonka Madeline oli tuntenut, se seikka, -jota hän oli pelännyt, se seikka, jota hän oli koettanut juurruttaa -pois cowboyistaan, oli nyt monien kuukausien perästä saamassa -ilmaisunsa aivan hänen silmiensä edessä. Se oli tullut lopulta esiin. -Hän oli hillinnyt Stillwellin, hän oli vaikuttanut Nelsiin, hän oli -muuttanut Stewartin, mutta nyt nousi tuo pieni mustakasvoinen Monty -Price ikään kuin aikaisempien villien vuosiensa hämärästä eikä mikään -voima maassa tai taivaassa voinut pysäyttää hänen kättään. Villien -miesten kova elämä oli nyt vaikuttamassa Madelineen. - -Hengitys kuului vihellyksenä ja suu vaahdossa kyyristyi Monty Price -alemmaksi ja kulki varovaisesti tuuma tuumalta lähemmäksi Hawea ja -Sneediä. Madeline näki heidät vain silmiensä edessä olevan epäselvän -harson läpi. He muistuttivat aaveita. Hän kuuli hevosen kimeän -hirnunnan ja tunsi Majestyn, joka kutsui häntä aitauksesta. Ja sitten -Monty taas puhui: - -"Nyt, te molemmat aseistetut lainpalvelijat, tulkaa! Laukaiskaa -aseenne! Laukaiskaa ne ja pian! Monty Price on mennyttä! Päivä paistaa -teidän kummankin lävitse ennen kuin ehditte kohottaa asettanne. Mutta -minä annan teille tilaisuuden ärsyttää minua. Te hoilaatte laista ja -minun tapani on vanha laki." - -Hänen hengityksensä tuli nopeaksi, hänen äänensä kävi käheämmäksi ja -hän kyyristyi. Koko hänen ruumiinsa värisi. - -"Koirat! Laukaiskaa pyssynne tai minä laukaisen!" - -Madeline näki, että nuo kolme jäykkää miestä hypähtivät ylös. Hän näki -tuliviiruja -- savuviiruja. Sitten huumaava yhteislaukaus teki hänet -kuuroksi. Sen ääni hälveni yhtä pian kuin oli kuulunutkin. Savu verhosi -näyttämön. Se ajautui hitaasti pois paljastaakseen kolme kaatunutta -miestä, joista yksi, Monty, nojasi vasempaan käteensä savuava revolveri -oikeassa. Cowboy odotti toisten liikkuvan. He pysyivät jäykkinä. Sitten -hän vaipui hymyillen maahan ja oikaisi itsensä. - - - - -Salaisuus - - -Madeline Hammond ei voinut päästä irti murhenäytelmän vaivaavasta -muistosta. Monty Pricen kauhistava hymy vaivasi häntä. Vain joskus hän -saattoi saada unohdusta ja sen takia hän työskenteli, teki kävelyretkiä -ja ratsasti. Vieläpä hän voitti voimakkaan tunteen, minkä hän pelkäsi -olevan käsittämätöntä vastenmielisyyttä meksikolaistyttöä Bonitaa -kohtaan, joka makasi sairaana karjatalossa hoidon tarpeessa. - -Madeline tunsi, että hänen sielussaan tapahtui jokin selittämätön -muutos. Se taistelu, joka selvittäisi hänen kohtalonsa Idän tai Lännen -hyväksi, pysyi yhä ratkaisematta. Hän ei ollut milloinkaan hengessään -yksin. Hänen polullaan oli askelia. Huoneessa hän tunsi painostusta. -Hän halusi ulkoilmaa -- valoa ja tuulta. - -Eräänä iltapäivänä hän ratsasti alemman järven lasku-uomalle, jossa -ryhmä mesquito-puita oli puhjennut kukkaan ja uudistuneen elämän -kauneuteen sen veden vaikutuksesta, joka tihkui niiden juurille. Näiden -puiden alla oli varjoja. Madeline laskeutui satulasta haluten levähtää. -Hän piti tästä rauhallisesta, yksinäisestä paikasta. Jos hän ratsasti -alas laaksoon tai ylös kunnaille, ei hän voinut mennä yksin. -Luultavasti Stillwell tai Nels tiesivät nyt hänen olopaikkansa. Mutta -kun hän oli piilossa, kuvitteli hän nauttivansa yksinäisyydestä, vaikka -se ei toden teolla sitä ollut. - -Hänen hevosensa heitteli päätään, heilutti harjaansa ja pieksi -hännällään kärpäsiä. Madeline istui selkä puuta vasten ja otti -sombreron päästään. Lauhkea tuulenhenki, joka löyhytti hänen kuumia -kasvojaan ja puhalteli hänen hiussuortuviaan, oli virkistävän viileä. -Hän kuuli karjan hitaan poljennan sen mennessä juomaan. Ääni häipyi, ja -mesquitelehto näytti olevan eloton. - -Äkkiä Majesty nosti korvansa pystyyn ja korskahti. Madeline kuuli -kavioiden hidasta kuminaa. Hevonen lähestyi järven puolelta. Madeline -oli oppinut olemaan varovainen ja nousten Majestyn selkään hän käänsi -hevosen aukeata paikkaa kohti. Hetkistä myöhemmin hän tunsi olevansa -iloinen varovaisuudestaan, sillä katsoessaan puiden välistä hän näki -Stewartin ohjaavan hevosta lehtoon. Madeline olisi yhtä mielellään -kohdannut guerillan kuin tämän cowboyn. - -Majesty oli ruvennut ravaamaan, kun kimeä vihellys tunki läpi ilman. -Hevonen hypähti ja pyörtäen ympäri se hyökkäsi takaisin mesquiteja -kohti. Madeline puhui sille, huusi sille vihaisesti ja veti kaikin -voiminsa suitsista, mutta oli avuttoman kykenemätön pysäyttämään sitä. -Se hirnui. Silloin Madeline ymmärsi, että Stewart, sen vanha isäntä, -oli kutsunut eikä mikään voinut kääntää sitä. Hevonen syöksyi puiden -välissä olevaan aukkoon ja seisahtui Stewartin eteen. - -Stewart oli karkeassa puvussa matkaa varten ja talutti jäntevää -hevosta, joka oli satuloitu ja kuormitettu. Kun Stewart Madelineen -katsomatta pani käsivartensa Majestyn kaulan ympärille ja painoi -kasvonsa hevosen aaltoilevaa harjaa vasten, alkoi tytön sydän lyödä -nopeasti. Stewart näytti unohtaneen hänen läsnäolonsa. Cowboyn silmät -olivat kiinni. Hänen tummat kasvonsa lientyivät, kadottivat kovuutensa, -rajuutensa ja surullisuutensa ja tulivat hetken ajaksi kauniiksi. - -Madeline arvasi heti, mitä kaikki tarkoitti. Cowboy oli lähdössä -karjatalolta ja tämä oli hänen jäähyväisensä hevoselleen. Himmeä verho -laskeutui Madelinen silmien eteen, hän pyyhkäisi sen nopeasti pois ja -se tuli takaisin kosteana ja sumentavana. Hän käänsi kasvonsa häveten -kyyneleitä, jotka Stewart saattaisi nähdä. Hän oli surullinen cowboyn -tähden. Tämä oli menossa pois ja tällä kertaa menisi hän iäksi. Kuin -kylmän säilän pisto tunki tuska Madelinen sydämen lävitse. Hän vapisi -jonkin tuntemattoman partaalla. - -"Haluan puhua teille", sanoi Stewart. - -Madeline hätkähti, kääntyi cowboyhin päin ja näki nyt aiemman -Stewartin, miehen, joka muistutti heidän ensimmäistä kohtaamistaan El -Cajonissa. - -"Haluan kysyä teiltä jotakin", jatkoi cowboy. "Olen halunnut saada -tietää jotakin. Siksi olen viivytellyt täällä. Te ette ole milloinkaan -puhunut minulle, milloinkaan huomannut minua, milloinkaan antanut -minulle tilaisuutta kysyä teiltä asiaani. Mutta nyt minä menen -- menen -rajan yli. Ja minä haluan tietää. Miksi ette antanut minun puhua?" - -Stewartin sanojen aikana se kiihkeä häpeäntunne, nyt kymmenkertaisesti -tukahduttavampana, syöksyi hänen ylitseen nostaen tulipunan aallon -hänen ohimoilleen. Purren huuliaan tempaisi hän Majestyn suitsia, löi -sitä piiskalla ja kannusti sitä. Stewartin rautainen käsi piti hevosta -paikallaan. Madeline löi kiihkon puuskassa Stewartin kasvoihin, iski -harhaan, löi uudestaan ja osui. Yhdellä nykäisyllä, vetäen hänet -melkein satulasta, kiskaisi cowboy ruoskan hänen käsistään. Enemmän -kuin tämä teko hänen katseensa rauhoitti Madelinen raivoa. - -Madeline taisteli itsensä kanssa saavuttaakseen vallan ylitseen. Tämä -mies ei sallinut, että häneltä kiellettiin jotakin. Ei milloinkaan -ennen ollut hänen kasvojensa kovuus, näiden erämaan miesten piikiven -vahva kovuus, vaikuttanut Madelineen näin. Stewart näytti tuimalta, -menehtyneeltä, katkeralta. Tumma varjo oli muuttumassa harmaaksi -- -harmaus intohimon tuhanväriin. Läpitunkevat silmät, jotka cowboy -kohdisti häneen, polttivat häntä ja kulkivat hänen lävitseen ikään kuin -toinen olisi katsonut hänen sieluunsa. Madelinen naisellinen vaisto, -joka oli yhtä terävä kuin hänen katseensa, ilmaisi hänelle, että -Stewart oli tuolla hetkellä käsittänyt katkeran, lopullisen totuuden. - -Kolmannen kerran cowboy toisti kysymyksensä hänelle. Madeline ei -vastannut, hän ei voinut puhua. - -"Te ette tiedä, että minä rakastan teitä -- vai tiedättekö?" jatkoi -cowboy kiihkeästi. "Ettekö voi huomata, että minä olen ollut toinen -mies rakastaessani teitä, tehdessäni työtä teille, eläessäni teille? Te -ette tahdo uskoa, että minä olen kääntänyt selkäni vanhalle villille -elämälle, että minä olen ollut siivo, kunniallinen, onnellinen ja -hyödyllinen." - -Madeline oli mykkänä. Hän kuuli sydämensä jyskyttävän korvissaan. - -Stewart hyppäsi hänen luokseen. Cowboyn voimakas käsi sulkeutui hänen -käsivartensa ympäri. - -"Te luulette, että minä pidin Bonitaa vuorilla, että minä menin salaa -kehtaamaan häntä, että koko ajan, kun olin palveluksessanne, minä -olin... Oi, minä tiedän mitä te ajattelette! Nyt sanokaa se!" - -Sokaistuna, kokonaan intohimon tulisessa puristuksessa, voimatta -pysäyttää sen sanan esiinsyöksymistä, joka oli sekä häpeällinen että -paljastava ja kohtalokas, Madeline huusi: - -"_Kyllä_!" - -Cowboy oli väkivalloin vääntänyt tämän sanan häneltä, mutta ei -ollut kylliksi terävä, kylliksi perehtynyt naisen vaikuttimien -salaperäisyyteen arvatakseen hänen vastauksensa syvällisen merkityksen. - -Stewartista sanalla oli vain kirjaimellinen merkitys, joka vahvisti sen -häpeän, mikä tytön mielestä häntä tahrasi. Laskien Madelinen käsivarren -hän väistyi poispäin -- omituinen teko siltä villiltä ja raa'alta -mieheltä, joksi Madeline hänet arvosteli. - -"Mutta eräänä päivänä te puhuitte uskosta", puhkesi cowboy. "Te -sanoitte, että maailman suurin asia on usko ihmisluonteeseen. Te -sanoitte, että parhaat miehet ovat ne, jotka ovat vaipuneet alhaalle ja -nousseet. Te sanoitte, että teillä oli uskoa minuun!" - -Cowboyn moite, jossa ei ollut katkeruutta eikä pilkkaa, -oli ruoskanläimäys Madelinen vanhalle itsekkäälle luulolle -oikeudenmukaisuuteen. Hän oli saarnannut kaunista periaatetta, jonka -mukaan hän ei ollut elänyt. Hän ymmärsi cowboyn nuhteen, hän ihmetteli -ja epäröi, mutta loukkaus hänen ylpeyttään vastaan oli ollut liian -suuri, riehunta hänen rinnassaan oli ollut liian kuohuttava ja raju, -hän ei voinut puhua, hetki meni ohi ja sen mukana Stewartin karkea -loisto. - -"Teidän mielestänne minä olen halpamainen", sanoi cowboy. "Te -ajattelette sitä Bonitan asiaa! Ja koko ajan minä olen ollut... Minä -voisin saada teidät häpeämään -- voisin sanoa teille..." - -Hänen huulensa muodostivat kapean, katkeran viivan. Hänen kasvojensa -kuohuntaa seurasi hartioiden kouristuksentapainen vääntyminen. Se -osoitti sisäistä taistelua, joka melkein masensi hänet. - -"Ei, ei!" huohotti hän. Sitten hän hypähti suoraksi. "Mutta minä tahdon -olla se mies, joksi minua ajattelette!" - -Hän tarttui Madelinen käsivarteen rajuin ja voimakkain ottein, nykäisi -tytön satulasta syliinsä. Madeline putosi alas, rinta cowboyn rintaa -vasten, pääsemättä vapaaksi jalustimista ja hevosesta. Siinä hän -riippui aivan voimatonna. Raivoisana ja kiemurrellen hän tempoi -päästäkseen vapaaksi. Kaikki, minkä hän voi saada aikaan, oli vain -kohottautua nähdäkseen toisen kasvot. Se melkein lamautti hänet. -Aikoiko cowboy tappaa hänet? Stewart kiersi käsivartensa hänen -ympärilleen ja puristi häntä tiukempaan, likemmäksi itseään. Madeline -tunsi cowboyn sydämen jyskytyksen, hänen omansa tuntui jäätyneen. Mies -painoi palavat huulensa hänen huulilleen. Se oli pitkä, kauhea -suudelma. Madeline tunsi toisen vapisevan. - -"Oi Stewart! -- Minä -- rukoilen -- teitä -- antakaa -- minun mennä!" -kuiskasi hän. - -Toisen valkoiset kasvot näkyivät hänen kasvojensa yläpuolella. Hän -sulki silmänsä. Stewart antoi suudelmien sataa hänen kasvoilleen, mutta -ei enää hänen suulleen. Hänen suljetuille silmilleen, hiuksilleen, -poskilleen, kaulalleen cowboy painoi nopeasti huulensa -- huulet, jotka -kadottivat tulisuutensa ja muuttuivat kylmiksi. Sitten hän päästi tytön -irti ja nostaen hänet satulaan piti yhä kiinni hänen käsivarrestaan -estääkseen häntä putoamasta. - -Hetken ajan Madeline istui satulassa silmät kiinni. Hän pelkäsi valoa. - -"Nyt ette voi sanoa, ettei teitä ole milloinkaan suudeltu", sanoi -Stewart. Hänen äänensä tuntui olevan pitkän matkan päässä. "Mutta tämän -saitte. Sitten on asia selvä." - -Stewart hypähti satulaan ja ratsasti ryskyen mesquitein läpi -kadotakseen näkyvistä. - - * * * * * - -Huoneensa varjoisassa yksinäisyydessä, hautautuneena kasvot alaspäin -syvälle leposohvansa tyynyjen joukkoon makasi Madeline Hammond -musertuneena ja vavisten sen loukkauksen takia, jonka hän oli kärsinyt. - -Madeline nousi istumaan ikkunan ääreen antaakseen tuulen puhaltaa -kuumille kasvoilleen. Häneltä kului kokonaisia tunteja käsittämättömän -häpeän ja voimattoman raivon vallassa sekä turhassa ponnistelussa, kun -hän koetti ajatella häväistyksensä olemattomaksi. - -Hän menisi kotiin. - -Edith Wayne oli ollut oikeassa, Länsi ei ollut sopiva paikka Madeline -Hammondille. Päätös mennä kotiin tuli helposti ja luonnollisesti, -ajatteli hän, tapausten seurauksena. Se ei tuottanut hänelle mitään -taistelua. Itse asiassa hän kuvitteli tuntevansa helpotusta. - -Madeline sulki ikkunan ja pani verhon eteen. Oli välttämätöntä sanoa -levottomille palvelijoille, jotka koputtivat ovelle, että hän voi hyvin -eikä tarvinnut mitään. Keveä, ulkoa käytävältä kuuluva astunta -kiinnitti hänen huomionsa puoleensa. Kuka siellä oli -- Nels, Nick -Steele vai Stillwell? Kuka oli nyt häntä vartioimassa, kun Monty Price -oli kuollut ja se toinen -- se villi...? Oli luonnotonta ja -käsittämätöntä, että hän kalpasi sitä toista. - -Valo kiusasi häntä. Täydellinen pimeys sopi hänen omituiseen -mielentilaansa. Hän lähti makuuhuoneeseensa ja koetti rauhoittua -voidakseen nukkua. Uni ei ollut hänelle tahdon asia. Hänen poskiaan -poltti, niin että hän nousi valelemaan niitä. Sitten hän paneutui taas -makuulle. Stewartin suutelot polttivat hänen huuliahan, hänen -suljettuja silmiään, hänen kohoilevaa kaulaansa. Ne tunkeutuivat yhä -syvemmälle hänen vereensä, hänen sydämeensä, hänen sieluunsa -- -kiihkoisan, kovettuneen miehen jäähyväissuudelmat. Huolimatta -kehnoudestaan oli cowboy rakastanut häntä. - -Myöhään yöllä Madeline vaipui uneen. Aamulla hän oli kalpea ja raukea, -mutta sieluntilassa, joka lupasi rauhaa. - -Hän lähti toimistoonsa. Ovi oli auki ja sen ulkopuolella istui -Stillwell tuolillaan. - -"Huomenta, neiti Majesty", sanoi hän noustessaan tervehtimään -emäntäänsä. Hänen uurteisilla kasvoillaan oli levottomuuden merkkejä. -Madeline säpsähti peläten vanhoja valituksia Stewartista. Sitten hän -näki pihalla tomuisen ja pörröisen poni-hevosen sekä pienen aasin, joka -oli sortua raskaan taakan alla. - -"Kelle ne kuuluvat?" kysyi Madeline. - -"Nuoko elukat? No, Danny Mainsille", vastasi Stillwell yskäisten -tavalla, joka osoitti hämmennystä. - -"Danny Mainsille?" kertasi Madeline ihmetellen. - -"Niin." - -Stillwell ei tosiaan ollut oma itsensä. - -"Onko Danny Mains täällä?" kysyi Madeline uteliaana. - -Hän muisti miehen, joka ampui tai joka ammuttiin sinä surkeana yönä -asemalla. - -Vanha karjanhoitaja nyökkäsi synkästi. - -"Kyllä, hän on täällä -- niin on asia. Tulla tuiskahti tänne -kukkuloilta ja tahtoi nähdä Bonitaa. Hänkin on päästään pyörällä sen -pienen mustasilmäisen hepsakan takia. Minä vein hänet sisään katsomaan -Bonitaa. Hän on ollut siellä jo enemmän kuin puoli tuntia." - -Stillwellin tasapaino oli ilmeisesti häiriintynyt. Madelinen -uteliaisuus muuttui täydelliseksi kummastukseksi, joka jätti -hävitessään vapisuttavan varoituksentunteen. Hän pidätti henkeään. -Tuhannet ajatukset tungeskelivat hänen mielessään saadakseen itselleen -selvän ilmaisumuodon. - -Eteiskäytävästä kuului nopeita askelia. Muuan nuori mies tuli -kuistille. Hän muistutti cowboyta, mutta hänen kasvoillaan oli kirkas -ruskea väri. Hänen silmänsä olivat siniset, hänen hiuksensa vaaleat ja -kiharat. Hän oli soma, avokatseinen poika. Nähdessään Madelinen hän -tempaisi sombreron päästään ja juosten tytön luo tarttui hänen -käsiinsä. Miehen rajuus ei ainoastaan saanut Madelinea levottomaksi, -vaan myöskin muistutti hänelle tuskallisesti jostakin, jonka hän halusi -unohtaa. - -Cowboy taivutti päänsä ja suuteli Madelinen käsiä ja pusersi niitä. Kun -hän suoristui, itki hän. - -"Neiti Hammond, hän on turvassa ja melkein terve!" huudahti hän. "Minä -en totisesti voi korvata kaikkea sitä, mitä olette tehnyt hänen -hyväkseen! Hän on kertonut minulle, miten hänet laahattiin tänne, miten -Gene koetti pelastaa hänet, miten te rupesitte puhumaan Genen ja -hänenkin puolestaan, miten Monty vihdoin laukaisi revolverinsa. -Monty-raukka! Me olimme hyviä ystäviä. Hän oli suurenmoinen. Hän ei -tietänyt milloinkaan -- enemmän kuin tekään ja Bill -- mitä Bonita oli -minulle!" - -Stillwellin ystävällinen ja raskas käsi laskeutui cowboyn olkapäälle. - -"Danny, mitä tämä kummallinen jaaritus on?" kysyi hän. "Sinä otat -jonkinlaisia vapauksia neiti Hammondin suhteen, joka ei ole nähnyt -sinua milloinkaan ennen." - -Cowboyn hienot, avomieliset kasvot hymyilivät. Hän pyyhki kyynelet. -Sitten hän nauroi. Hänen naurussaan oli miellyttävä poikamainen sointu. - -"Bill, vanha toveri, pysy alallasi hetkinen." Sitten hän kumarsi -Madelinelle. "Pyydän anteeksi, neiti Hammond, että näytän -epäkohteliaalta. Minä olen Danny Mains. Ja Bonita on minun vaimoni. -Olen iloinen siitä että hän on turvassa ja vahingoittumaton." - -"Bonita sinun vaimosi!" huudahti Stillwell. - -"Kyllä varmasti. Me olemme olleet naimisissa jo monta kuukautta", -vastasi Danny. "Gene Stewart sen teki. Hyvä vanha Gene, hän on -hitonmoinen naittamaan ihmisiä! Ymmärrättehän, minä olen rakastanut -Bonitaa jo kaksi vuotta. Ja Gene -- sinä tiedät, Bill, miten Gene -menettelee tyttöjen kanssa -- no, hän koetti saada Bonitaa ottamaan -minut." - -Madelinen vaihtelevat mielialat upposivat rajattomaan iloisuuteen. -Jotakin tummaa, syvää, raskasta ja synkkää virtasi pois hänen -sydämestään. Hän tunsi syvää kiitollisuutta tuota hymyilevää, -sileäkasvoista cowboyta kohtaan. - -"Danny Mains!" sanoi hän vavisten ja hymyillen. "Jos olette niin -iloinen kuin miksi uutisenne ovat tehneet minut voitte suudella minua -heti paikalla!" - -Häveliäästi mutta tahtoen sydämensä halusta täyttää toisen pyynnön -Danny Mains käytti hyväkseen lupausta. - -Stillwell rykäisi. - -"Bill, paina puuta", sanoi Danny. "Sinä olet mennyt taaksepäin viime -kuukausien aikana harmitellessasi pahojen poikien Dannyn ja Genen -takia. Sinä tarvitset tukea allesi sill'aikaa kuin minä kerron elämäni -tarinaa, Bill." - -Hän meni aasin luokse, päästi kuormauksen siteistään ja ottaen sieltä -pienen raskaan pussin tuli takaisin kuistille. Hän pudisti varovasti -pussin sisällön Stillwellin jalkoihin. Kivenkappale toisensa jälkeen -kolahti lattialle. Palaset olivat teräviä ja epätasaisia, niissä oli -keltaisia suonia, poikkiviiruja ja juovia. Stillwell otti kappaleen -toisensa jälkeen, tuijotti ja änkytti, kaiveli niitä vapisevilla -sormillaan. - -"Hyvä Jumala, Danny, sinähän olet tullut yhdellä täräyksellä -rikkaaksi." - -Danny katseli Stillwelliä alentuvasti. - -"Jotenkin rikkaaksi", sanoi hän. "No, Bill, paljonko meillä on tässä, -sano summassa!" - -"Pelkään sanoa. Katsokaahan, neiti Majesty, katsokaahan kultaa! Olen -elänyt kullanetsijäin ja kaivosten keskellä kolmekymmentä vuotta enkä -ole milloinkaan nähnyt tällaista osumaa." - -"Kultakaivos!" huudahti Danny. "Minä tapasin sattumalta Bonitan enkä -aikonut antaa hänen ratsastaa yksin pois, kun hän sanoi minulle -olevansa pulassa. Me menimme Peloncilloon päin. Bonitalla oli Genen -hevonen ja hänen piti kohdata Gene tiellä. Me tulimme vuorille niin -kuin pitikin ja näimme melkein nälkää muutamia päiviä, kunnes Gene -löysi meidät. Hän oli itsekin joutunut pulaan eikä voinut ottaa paljon -mukaansa. - -"Me matkasimme kallionhuippuja kohti ja teimme majan. Gene tuli ylös -kallionhuipuille ja löysi meidät. Gene oli lakannut juomasta, hän oli -muuttunut ihmeellisesti ja oli hieno ja keikarimainen. Silloin hän -alkoi kiusata minua saadakseen minut naimaan Bonitan. Minä olin -onnellinen ja niin oli Bonitakin. Gene toi padre Marcosin ja tämä vihki -meidät." - -Danny pysähtyi kertomuksessaan hengittäen syvään. Stillwellin hymy oli -ihastuttava. Madeline kumartui Dannya kohti silmät loistaen. - -"Neiti Hammond ja sinä Bill, kuunnelkaa nyt, sillä minulla on -merkillistä kerrottavaa. Sinä iltapäivänä, jolloin Bonita ja minut -vihittiin, olin minä Genen ja padren mentyä yhtenä minuuttina -onnellinen ja seuraavana alakuloinen. Olin kurja, koska minulla oli -huono maine. En voinut edes ostaa säädyllistä pukua sievälle -vaimolleni. Bonita kuunteli sanojani ja oli hieman salaperäinen. Hän -kertoi minulle tarinan kadonneesta kaivoksesta, suuteli minua ja -huvitteli kustannuksellani. Tiesin että avioliitto menee naisille -päähän, ja ajattelin, että Bonitallakin oli jokin sellainen puuska. - -"No, hän lähti luotani hetkeksi, ja kun hän tuli takaisin, oli hänellä -joitakin keltaisia kukkia hiuksissaan. Hän puhui jotakin omituisista -hengistä, jotka vierittivät kiviä alas. Sitten hän sanoi haluavansa -näyttää minulle paikan, jossa hän aina istui odottamassa ja -tähystämässä minua, kun olin poissa. Ja siellä kallionhuippujen alla -oli kultakaivos! - -"Silloin olin pahempi kuin hullu. Minä tulin kultakiihkoon. Tein työtä -kuin seitsemäntoista aasia. Kaivoin koko joukon kultapitoista kvartsia. -Bonita piti silmällä polkuja ja toi minulle vettä. Sillä tavoin saivat -Pat Hawe ja guerillat hänet kiinni. Varmasti! Pat Hawe oli niin lujasti -päättänyt tehdä Genelle kiusaa, että hän ryhtyi yksiin hommiin Don -Carlosin kanssa. Bonita voi antaa teille eräitä hämmästyttäviä tietoja -siitä joukosta. Minun tarinani puhuu yksinomaan kullasta." - -Danny Mäins nousi ja potkaisi tuolinsa taaksepäin. Sininen salama -loisti hänen silmistään, kun hän työnsi kätensä Stillwelliä kohti. - -"Bill, vanha kaveri, anna minulle kätesi", sanoi hän. "Sinä olet aina -ollut ystäväni. No, Danny Mains on velkaa sinulle ja on velkaa Gene -Stewartillekin hyvän joukon. Danny Mains maksaa! Tarvitsen kaksi -osakasta auttamaan minua työssäni kultakaivoksessa. Sinut ja Genen. Jos -täälläpän on jokin karjatalo, joka miellyttää teitä, ostan minä sen. -Jos neiti Hammond joskus väsyy karjataloonsa, karjaansa ja kotiinsa, -ostan minä ne Genelle. Jos täällä ympäristössä on jokin rautatie tai -kaupunki, josta Bonita pitää, ostan minä ne. Jos näen itse jotakin, -josta pidän, ostan minä sen. Mene ulos, hae Gene käsiisi. Mene -noutamaan hänet. Juuri tässä talossa, vaimoni ja neiti Hammondin -ollessa todistajina, me perustamme yhtiön." - -Madelinen huulet avautuivat vavisten ja hän aikoi kertoa Mainsille ja -Stillwellille, että cowboy, jota he kaipasivat, oli lähtenyt -karjatalolta. Hän kuvitteli mielessään, millainen Dannyn pettymys olisi -ja millainen vanhemman miehen tyrmistys, kun he saisivat tietää, että -Stewart oli lähtenyt rajalle. Tällöin hän katsahti ylös ja näki tutun -hahmon lähestyvän -- padre Marcos! Oli varmaa, että Madeline tunsi -vapisevansa. Mitä merkitsi padren läsnäolo täällä tänä päivänä? - -Padre Marcosin mainitseminen oli aina aiheuttanut Madelinelle pienen, -määrittelemättömän hätkähdyksen, ja nyt, kun padre astui kuistille, -kurttuinen, kumartunut ja surullisen näköinen mies, oli hän -hämmästynyt. - -Padre kumarsi hänelle syvään. - -"Suvaitsetteko kuunnella minua?" kysyi hän virheettömällä -englanninkielellä, ja hänen äänensä oli matalasointinen ja vakava. - -"Kyllä, tietysti, padre Marcos", vastasi Madeline ja vei hänet -toimistoonsa. - -"Saanko pyytää, että ovet suljettaisiin?" sanoi padre. "Kysymyksessä on -tärkeä asia, jota ette luultavasti tahdo toisten kuulevan." - -Padre sulki hiljaa ensin yhden oven ja sitten toisen. - -"Olen tullut ilmaisemaan salaisuuden -- tein syntiä säilyttäessäni sen --- ja rukoilemaan teiltä anteeksi. Muistatteko sen yön, jolloin Stewart -laahasi minut eteenne El Cajonin odotushuoneessa?" - -"Kyllä", vastasi Madeline. - -"Siitä yöstä lähtien te olette ollut Stewartin vaimo!" - -Madeline tuli liikkumattomaksi kuin kivi. Hän ei näyttänyt tuntevan -mitään, ainoastaan kuulevan. - -"Te olette Stewartin vaimo. Minä olen säilyttänyt salaisuuden kuoleman -pelosta. Mutta en ole voinut säilyttää sitä kauempaa. Stewart saattaa -tappaa minut nyt. Ah, tämä on kovin omituista teistä. Te olitte niin -pelästynyt sinä yönä, te ette tiennyt mitä tapahtui. Stewart uhkasi -minua. Hän pakotti teitä. Hän sai minut lausumaan vihkikaavan! Hän sai -teidät sanomaan espanjaksi 'kyllä'. Ja minä en voinut muuta kuin vihkiä -teidät. Vihin teidät laillisesti kirkkoni kaavan mukaisesti." - -"Hyvä Jumala!" huudahti Madeline. - -"Kuulkaa minua! Minä rukoilen teitä, kuunnelkaa loppuun! Älkää jättäkö -minua! Älkää näyttäkö niin -- niin... Ah, antakaa minun puhua sana -señor Stewartin puolesta. Hän oli juopunut sinä yönä. Hän ei tiennyt -mitä teki. Aamulla hän tuli luokseni ja pakotti minut vannomaan ristin -kautta, etten ilmaisisi sitä häväistystä, jonka hän oli tuottanut -teille. Jollen olisi tehnyt siten, olisi hän tappanut minut. Henki ei -ole mitään amerikkalaiselle vaquerolle. Minä lupasin kunnioittaa hänen -käskyään. Mutta minä en sanonut hänelle, että te olette hänen vaimonsa. -Hän ei uneksinutkaan, että minä todella vihin teidät. Hän meni -taistelemaan vapauden puolesta ja minä mietiskelin salaisuuteni syntiä. - -"On todella omituista, että Stewart ja padre Marcos tulivat kumpikin -tälle karjatalolle. Se suuri muutos, jonka teidän hyvyytenne on saanut -aikaan rakastetussa seurakunnassani, ei ole suurempi kuin muutos -Stewartissa. Minä pelkäsin, että menisitte pois jonakin päivänä, -menisitte takaisin kotiinne tietämättä totuutta. Tuli aika, jolloin -tunnustin asian Stewartille -- sanoin että minun täytyy kertoa asiasta -teille. Hän ei uhannut enää tappaa minua! Hän pyysi minua, etten -kertoisi salaisuutta -- etten milloinkaan ilmaisisi sitä. Hän tunnusti -rakkautensa teitä kohtaan -- rakkauden, joka muistutti erämaan myrskyä. -Teidän ei tarvinnut koskaan tietää sitä. Siten pidin suuni kiinni -puoleksi säälien häntä, puoleksi peläten häntä. - -"Stewart eli hullun paratiisissa. Minä näin hänet usein. Kun hän vei -minut vuoristoon, saadakseen minut vihkimään Bonitan ja hänen -rakastettunsa, rupesin minä tuntemaan kunnioitusta häntä kohtaan." - -Madeline kuunteli kuin lumouksen vallassa. - -"Minä rukoilen teitä, älkää käsittäkö väärin minun tehtävääni. -Lukuunottamatta tunnustustani teille on minulla vain yksi tehtävä -- -kertoa teille miehestä, jonka vaimo olette. Mutta minä olen pappi ja -voin nähdä sieluun saakka. Jumalan tiet ovat tutkimattomat. Minä olen -vain kehno työase. Te olette jalo nainen, ja señor Stewart on erämaan -raudasta tehty mies, joka on muovailtu uudestaan rakkauden -sulatuskauhassa." - -Sokaistuna juoksi Madeline Hammond huoneeseensa. Hänestä tuntui kuin -salamanisku olisi murskannut sen varjomaisen uniaineen, joksi hän oli -muodostanut todellisen elämän. Danny Mainsin tarinan ihmeellisyys, -omituinen kaipuu, jota hän oli tuntenut huomatessaan vääryytensä -Stewartia kohtaan, hämmästyttävä salaisuus, jonka padre Marcos oli -paljastanut -- nämä unohtuivat, kun hän äkkiä huomasi rakastavansa. - -Madeline pakeni kuin vainottuna. Hän lukitsi ovet, veti alas ikkunoiden -kaihtimet, sysäisi syrjään tuolit, niin että saattoi astella pitkin -huonettaan. Hän oli nyt yksin, hän saattoi olla oma itsensä ilman -naamiota. - -"Minä rakastan häntä!" kertasi hän, mutta epäili oliko hän oma itsensä. - -"Olenko minä Madeline Hammond? Mitä on tapahtunut? Kuka minä olen? Kuka -on tämä nainen?" - -Hän odotti näkevänsä tutun, arvokkaannäköisen henkilön, rauhallisen, -liikkumattoman vartalon, tyynet kasvot tummine, ylpeine silmineen ja -rauhallisine, ylpeine huulineen. Ei, hän ei nähnyt Madeline Hammondia. -Hän ei nähnyt ketään, jonka hän olisi tuntenut. Pettivätkö hänen -silmänsä häntä niin kuin hänen sydämensäkin? Hänen edessään oleva -henkilö oli täynnä sykkivää elämää. Kädet, jotka hän näki, puristuivat -yhteen liitettyinä syvälle vasten paisuvaa rintaa. Kasvot, jotka hän -näki eivät voineet olla Madeline Hammondin kasvot. - -Mutta kun hän katseli, tiesi hän ettei mikään luulottelu voinut todella -pettää häntä, että hän oli vain Madeline Hammond. Hän huomasi nopeasti -muutoksen itsessään, arvasi sen syyn ja tarkoituksen, otti sen vastaan -välttämättömänä ja joutui taas typerryttävän hämmästyksen valtaan. - -Hänen tapaisessaan luonteessa, missä tunteen voima oli pidetty -masennettuna kuin jotakin hillittävissä olevaa ilmiötä, vaati sellainen -yllättävä muutos kuin rakkaus aikaa herätäkseen, aikaa vahvistuakseen. - -Vähitellen tämä selvenemisen hetki tuli, ja silloin Madeline havaitsi -sydämessään myös ajatuksen miehestä, jota hän rakasti. - -Äkkiä, kesken mielen myllerrystä, jokin hänessä ryhtyi puolustamaan -Gene Stewartin syyttelyitä vastaan. Madelinen ajatus pyöri cowboyn ja -hänen elämänsä ympärillä. Hän näki tämän juopuneena ja raakana, hän -näki tämän hylättynä ja kadotettuna. Sitten tästä cowboyn kuvasta -kasvoi hitaasti toisenlaisen miehen kuva -- vähitellen vahvistuvan, -vaiteliaan, yksinäisen kuin kotka, salaperäisen, väsymättömän, -uskollisen, hellän kuin nainen, raudankovan kestämään ja vihdoin jalon. - -Hän heltyi. - -"Minä olen hänen vaimonsa, hänen rakkautensa, hänen nousemisensa, hänen -vaitiolonsa, hänen ylpeyteensä! Ja minä en voi milloinkaan olla hänelle -mitään. Voisinko minä olla hänelle jotakin? Minä, Madeline. Minä olen -hänen vaimonsa ja rakastan häntä! Minä olen cowboyn vaimo! Hän tulee -takaisin. Ei, hän ei tule milloinkaan takaisin! Oh, mitä minun pitää -tehdä?" - -Madeline Hammondille olivat päivät, jotka seurasivat tätä tunteen -myrskyä, tuskastuttavan verkkaisia, loputtomia, pitkä jakso väsyneitä -hetkiä, unettomuuden hetkiä, joita kaikkia vaivasi hitaasti -kidutukseksi kasvava pelko että Stewart oli mennyt rajan yli saadakseen -sydämeensä kuulan, joka antaisi hänelle, Madelinelle, vapauden. Silloin -hän kärsi. Hän paloi sisäisesti. - -Ja eräänä aamuna, kun Madeline meni kuistille, oli Stillwell siellä -menehtyneenä ja jäykkänä. Bill antoi hänelle tiedonannon. Siinä luki: - - "Kapinalliset sotilaat ovat ottaneet El Capitan Stewartin vangiksi - taistelussa Agua Prietan luona eilen. Hän oli liittoutuneiden - riveissä. Tuomittu ammuttavaksi torstaina auringon laskiessa." - - - - -Matkan päässä - - -"Stillwell!" - -Madelinen huuto oli enemmän kuin murtuvan sydämen purkaus. - -Vanha karjanhoitaja seisoi mykkänä hänen edessään tuijottaen hänen -valkoisiin kasvoihinsa, hänen liekehtiviin silmiinsä. - -"Stillwell! Minä olen Stewartin vaimo!" - -"Hyvä Jumala, neiti Majesty!" puhkesi toinen. "Minä tiesin että jotakin -kauheata oli tulossa. Oo, on tosiaan sääli..." - -"Luuletteko että annan ampua hänet nyt, kun en ole enää sokea, kun -rakastan häntä?" kysyi tyttö intohimoisena. "Minä tahdon pelastaa -hänet! Nyt on keskiviikkoaamu. Minulla on kolmekymmentäkuusi tuntia -pelastaakseni hänen henkensä. Stillwell, lähettäkää hakemaan autoa!" - -Madeline meni toimistoonsa. Hänen ajatuksensa työskentelivät nopeasti -ja selvästi. Hänen suunnitelmansa, joka oli syntynyt yhdessä ainoassa -välähdyksessä, pakotti miettimään huolellisesti Washingtoniin, New -Yorkiin ja San Antonioon lähetettävien sähkösanomain sanamuotoa. Ne -olivat senaattoreille, edustajille ja julkisessa sekä yksityisessä -elämässä korkeissa asemissa oleville miehille, jotka muistaisivat hänet -ja tekisivät kaikkensa hänen hyväkseen. Hänellä oli valtaa. Hänellä oli -rikkautta. Hän panisi liikkeelle kaikki rajattomat keinot. Hän saattoi -pelastaa Stewartin. Hän ei sallisi minkään epäonnistumisen -mahdollisuuden tulla mieleensä. - -Kun hän meni ulos, oli auto siellä, samoin kuljettaja Link kypärä -kädessä, kirkas hohto silmissään, mukanaan Stillwell, joka vähitellen -kadotti menehtyneen kurjuutensa ja alkoi olla Madelinen mielen -mukainen. - -"Link, viekää Stillwell El Cajoniin hyvissä ajoin, jotta hän ehtii El -Pason junaan", sanoi Madeline. "Odottakaa siellä hänen palaamistaan. Ja -jos häneltä tulee jokin tiedonanto, soittakaa siitä minulle heti." - -Sitten hän antoi Stillwellille sähkösanomat, jotka oli lähetettävä El -Cajonista, ja maksuosoitukset, jotka lunastettaisiin El Pasossa. Hän -opasti Stillwelliä menemään kapinallisten neuvoston eteen selittämään -tilanteen, pyytämään heitä odottamaan Washingtonin virkamiehiltä -tulevia tiedonantoja, joiden mukaan Stewart piti luovuttaa sotavankeja -vaihdettaessa, sekä lopuksi tarjoamaan lunnaita kapinallisten -johtajille hänen vapauttamisekseen. - -Kun Stillwell oli kuunnellut loppuun, suoristui hänen kumartunut -vartalonsa ja hänen vanhan hymynsä varjo liikahdutti hänen huuliaan. -Hän ei ollut enää nuori, eikä toivo voinut heti paikalla karkottaa -ankaria ja kovia tosiasioita. Kun hän kumartui Madelinen käden yli, -näytti hänen käyttäytymisensä kohteliaalta ja kunnioittavalta. Mutta -hän oli joko sanaton tai sitten tunsi, ettei hetki ollut sellainen, -että hän olisi voinut katkaista hiljaisuuden. - -Hän kiipesi istuimelle Linkin viereen. Tämä kumartui ohjauspyörän yli. -Kuului tukahtunut ääni, joka puhkesi pauhuksi, ja suuri auto nytkähti -eteenpäin viedäkseen alas pitkää rinnettä, syöksyäkseen tasaiselle -laakson maanpinnalle ja kadotakseen liikkuvaan tomupilveen. - -Ensi kerran moneen päivään kävi Madeline puutarhoissa, aitauksilla, -lammikoilla ja cowboyden asunnoissa. Vaikka hän kuvitteli olevansa -tyyni, pelkäsi hän näyttävänsä omituiselta. Hän puhui ilmasta, -hevosista ja karjasta. Sitten muuan hänen omituisista mielijohteistaan -sai hänet pysähtymään. - -"Nels, teidän ja Nickin ei tarvitse mennä toimeenne tänään", sanoi hän. -"Minä ehkä tarvitsen teitä. Minä..." - -Hän epäröi, pysähtyi ja seisoi viivytellen. Hänen katseensa oli osunut -Stewartin suureen, mustaan hevoseen, joka hyppeli lähellä olevassa -aitauksessa. - -"Minä olen lähettänyt Stillwellin El Pasoon", jatkoi hän matalalla -äänellä, jota hän ei voinut pitää vakavana. "Hän pelastaa Stewartin. -Minun on kerrottava teille -- minä olen Stewartin vaimo!" - -Hän tunsi sen hämmästyneen tyrmistyksen, joka saattoi miehet -äänettömiksi ja liikkumattomiksi. Katse poispäin käännettynä hän lähti -heidän luotansa. Palattuaan taloon ja huoneeseensa hän valmistautui -johonkin -- mihin? Odottamaan! - -Sitten näytti suuri näkymätön varjo leijailevan hänen takanaan. Hän -koetti ryhtyä moneen tehtävään, mutta ei voinut keskittää -tarkkaavaisuuttaan, huomasi että hänen ajatuksensa olivat kiinni vain -Stewartissa ja hänen kohtalossaan. - -Madeline kesti kärsivällisesti, kesti pitkiä määräämättömän monia -tunteja pitäen toivoaan yllä lannistumattoman tahdon avulla. - -Ei tullut mitään tiedonantoa. Auringon laskiessa hän meni ulos kärsien -epätietoisuuden kidutusta. Hän katseli erämaata toivoen ja rukoillen -voimaa. Erämaa ei vaikuttanut häneen samoin kuin intohimottomat, -muuttumattomat tähdet, jotka olivat tyynnyttäneet hänen henkeään. Se -oli punainen, muuttuva, varjoihin verhottu ja kauhistava niin kuin -hänen mielensä. Tomun verhoama auringonlasku värjäsi kallion ja hiekan -muodostaman laajan, mietiskelevän, alastoman avaruuden. - -Tuli yö. Mutta nyt valkoiset, säälimättömät tähdet pettivät hänet. -Silloin hän etsi oman huoneensa yksinäisyyttä ja pimeyttä ollakseen -siellä silmät auki ja odottamistaan odottaen. Äänetön pimeys vallitsi -niin kauan, että kun ikkunanpuoliskot näyttivät harmailta, luuli hän, -että se oli vain kuvittelua ja ettei sarastus tulisi milloinkaan. Hän -rukoili, ettei aurinko nousisi, ettei se alkaisi lyhyttä, -kaksitoistatuntista vaellustaan sitä maillemenoa kohti, joka olisi -kohtalokas Stewartille. Mutta aamu valkeni, hänen mielestään -säälimättömästi. Päivä oli tullut ja nyt oli torstai! - -Puhelimen terävä ääni sai hänet hätkähtämään. - -"Halloo -- halloo -- neiti Majesty!" kuului kiireinen vastaus. "Täällä -puhuu Link. Sanomia teille. Suotuisia, sanoi sähköttäjä. Minä tuon -autolla. Minä tulen yhtenä suhinana." - -Siinä kaikki. Madeline kuuli kuulotorven kolahduksen. Hän halusi tietää -enemmän, mutta oli mittaamattoman kiitollinen niinkin paljosta! -Suotuisia! Stillwellillä oli siis ollut menestystä. Madelinen sydän -hypähti. Tuntui kuluvan tuhat vuotta pukeutumiseen. Aamiainen ei -merkinnyt hänelle mitään, paitsi että se auttoi häntä kuluttamaan -laahustavia minuutteja. - -Lopulta matala surina, joka kohosi nopeasti jyrinäksi, ilmoitti auton -tulon. Hän näki cowboyn kypärä taaksepäin sysättynä ja mies katsoi -häneen kylmästi. Hän antoi kimpun sähkösanomia. Madeline repi ne auki -vapisevin sormin ja alkoi lukea nopein, sumein silmin. Jotkut olivat -Washingtonista ja vakuuttivat, että hänen hyväkseen ryhdyttäisiin -kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin. Eikö hän ollenkaan löytäisi -Stillwellin tiedonantoa? Se oli viimeisenä. Se oli pitkänlainen ja -kuului: - - "Ostanut Stewartin vapaaksi. Järjestänyt myöskin hänen - siirtämisensä sotavankina rajan yli. Kumpikin asia virallisesti - vahvistettu. Hän on turvassa, jos saamme tiedon hänen - vangitsijoilleen. Ei varmaa, olenko päässyt heidän yhteyteensä. - Te menette Linkin kanssa Agua Prietaan. Ottakaa espanjalaiset - tiedonannot, jotka on lähetetty teille. Ne suojaavat teitä ja - tekevät Stewartin vapauttamisen varmaksi. Ottakaa Nels mukaanne. - Älkää pysähtykö minkään edessä. Sanokaa Linkille kaikki -- - antakaa hänen ajaa autoa. - - Stillwell." - -"Lukekaa", sanoi hän lyhyesti antaessaan sähkösanoman Linkille. Tämä -tutki sen tarkasti ja katsoi sitten kummastuneena emäntäänsä. - -"Link, tunnetteko te tiet ja polut -- erämaamatkan tästä Agua -Prietaan?" kysyi Madeline. - -"Sehän on vanha tepastelupaikkani. Tunnen Sonoran myöskin." - -"Meidän täytyy ehtiä Agua Prietaan ennen auringonlaskua -- kauan ennen, -niin että jos Stewart on jossakin lähellä leirissä, me pääsemme sinne --- aikanaan!" - -"Neiti Majesty, se ei ole mahdollista!" huudahti Link. - -"Link, voiko autoa ajaa täältä Pohjois-Meksikoon?" - -"Kyllä. Mutta siihen menisi aikaa." - -"Meidän täytyy tehdä se lyhyessä ajassa", jatkoi toinen. "Muuten -Stewart saattaa -- tulee luultavasti -- ammutuksi." - -Link Stevens näytti äkkiä käyvän veltoksi ja kurtistuneeksi, kadottavan -kaiken hilpeytensä, heikontuvan ja vanhenevan. - -"Minä olen vain -- vain cowboy, neiti Majesty." Link melkein änkytti. -Hänessä tapahtui omituinen muutos. "Se on kauhea matka -- rajan yli. -Jos en jostakin onnellisesta sattumasta ajaisi autoa murskaksi, saisin -teidän hiuksenne harmaiksi. Te ette milloinkaan tointuisi siitä -matkasta!" - -"Minä olen Stewartin vaimo", vastasi Madeline ja katsoi häneen -tietämättä mitään keinoa, jolla voisi taivuttaa tai houkutella toista. - -Cowboy hätkähti -- Stewartin vanha liike. Tämä mies oli samaa villiä -lajia. - -Madelinen sanat vuotivat virtana: - -"Minä olen Stewartin vaimo! Minä rakastan häntä, minä olen tehnyt -väärin hänelle, minun täytyy pelastaa hänet. Link, minä luotan teihin. -Minä uskallan lähteä matkalle ilomielin -- urhoollisesti. Minä en -välitä, mistä tai miten te ajatte." - -"Neiti Majesty, matka tuntuu mahdottomalta, mutta minä yritän!" vastasi -Link. Hänen kylmä, kirkas katseensa värisytti Madelinea. "Minä -tarvitsen ehkä puoli tuntia tarkastaakseni auton ja varustaakseni -mukaan mitä tarvitsen." - -Madeline ei voinut kiittää häntä, vaan vastasi ainoastaan pyytämällä, -että Link kehoittaisi Nelsiä ja muita toimestaan vapaana olevia -cowboyieja tulemaan taloon. Kim Link oli mennyt, ajatteli Madeline -hetkisen matkan valmisteluja. Hän otti ylleen pitkän takin ja kietoi -huntuja päänsä ja kaulansa ympärille sovittaen ne päähineeksi, jolla -saattoi tarpeen tullen peittää kasvonsa. - -Joukko cowboyieja oli odottamassa. Hän selitti tilanteen ja jätti -kotinsa heidän hoitoonsa. Tämän sanottuaan hän pyysi Nelsiä seuraamaan -itseään erämaahan. Nels tuli valkoiseksi huuliaan myöten, ja se sai -Madelinen muistamaan, miten mies pelkäsi autoa. - -Madeline kuuli auton surinaa. Link tuli näkyviin ajaessaan rinnettä -ylös. Hän käänsi jyrkästi ja pysähtyi kuistin eteen. Link oli -kiinnittänyt kaksi pitkää, raskasta lankkua autoon, yhden kummallekin -puolelle, ja jokaiseen sopivaan kohtaan hän oli sitonut ylimääräisiä -renkaita. Suuren suuri tynnyri täytti toisen takaistuimen ja toinen -istuin oli täynnä työkaluja sekä köysiä. Auton perässä oli juuri tilaa -Nelsin tunkeutua sisään. Link pani Madelinen etupuolelle viereensä ja -taivuttautui sitten ohjauspyörän yli. Madeline heilautti kättään -kuistilla oleville vaiteliaille cowboyeille. Ääneen ei jäähyväisiä -lausuttu. - -Auto liukui pihasta ulos, hypähti tasaiselta maalta rinteelle ja lähti -nopeasti tietä alas, ulos avonaiseen laaksoon. Jokainen kuivan tuulen -suhahdus Madelinen kasvoja vasten merkitsi vauhdin lisääntymistä. -Madeline katsahti kerran kiemurtelevaan karjatiehen. Hän loi toisen -silmäyksen nahkapukuiseen ajajaan ja sitten veti huntupäähineen -kasvojensa yli. - -Neljännestä vaille kymmenen! Link oli suoriutunut laaksomatkasta. -Bernardinon toisella puolen auto poikkesi tieltä ja kääntyi pitkälle, -hitaasti kohoavalle rinteelle. Laakso näytti antavan etelään päin -Guadalupen tummien huippujen alla. Link suuntasi kulun lounaaseen. Tuli -näkyviin paljaita, tomuisia paikkoja, ilmestyi mesquiten ja kaktusten -peittämiä täpliä sekä murtunutta kalliota. - -Madeline saattoi olla valmistunut siihen, mitä hän näkisi harjanteen -huipulta. Heidän allaan hehkui erämaa. Tässä alkoi punainen erämaa, -joka ulottui kauas Meksikoon, kauas Arizonan ja Kalifornian halki -Tyynen meren rannoille. Hän näki paljaan, kumpuja täynnä olevan -harjanteen, jota alas auto liukui, hyppeli ja heilahteli, ja tämä rinne -näytti katoavan ryppyiseen kallio- ja hiekkamaailmaan. Kaukainen Sierra -Madres oli kirkkaampi ja sinisempi eikä niin savuinen ja kangastuksen -tapainen millaisena hän oli sen aikaisemmin nähnyt. Sitten erämaa alkoi -vähitellen nousta, kadottaa rajaviivojensa epämääräisyyden, tiivistää -vaihtelevat valonsa ja varjonsa sekä vihdoin kätkeä onkalonsa ja -huippunsa punaisten harjanteiden taakse, jotka olivat vain pieniä -askelmia, pieniä etuvartioita, pieniä rajamerkkejä sen käytävillä. - -Hän huomasi että Link kulki pitkin vanhaa tietä. Rinteen juurella he -joutuivat epätasaisemmalle maalle ja siinä Link ryhtyi ajamaan -varovaisesti kiemurrellen. Tie hävisi ja ilmestyi pian taas uudestaan. -Mutta Link ei pysynyt aina sillä. Hän kulki oikoteitä, kierteli, meni -ristiin ja näytti koko ajan tulevan syvemmälle sokkeloon, jonka -muodostivat matalat, punaiset hiekkasärkät. Kuitenkin Link jatkoi -matkaa. Laajan kanjonin pohjalla hän tuli lietepaikkaan, jossa pyörät -tuskin kääntyivät. Aurinko paahtoi, tomu nousi, ei ollut tuulen -henkäystäkään. Etanan vauhti samoin kuin pyörissä kitisevä hiekka alkoi -vähentää Madelinen luottamusta. Link antoi ohjauspyörän Madelinelle ja -hypäten ulos kutsui Nelsiä avukseen. Kun he irrottivat pitkät lankut ja -panivat ne auton eteen, huomasi Madeline, miten viisas Linkin -huolenpito oli ollut. Lankkujen avulla he saivat auton hiekan yli, joka -olisi muuten ollut mahdoton sivuuttaa. - -Auto kiipesi vakavasti, kohosi töyräälle. Taivas oli kiinteätä, -kirkasta, teräksistä sineä, joka teki kipeätä silmään. Kallionlohkareet -estivät kulkua ja ne piti vierittää tieltä pois. Mutakerrostumat, jotka -olivat valmiit liukumaan pienimmästäkin painosta, mukulakivipeittoiset -rinnepaikat, kapeat kohdat, joista ei jäänyt enemmän kuin jalan verran -ulommille pyörille, keihäskärkiset kaktukset, joita oli vältettävä -- -kaikki esteet olivat kuin ilmaa cowboy-kuljettajalle. Hän jatkoi matkaa -ja kun hän tuli taas tielle, korvasi hän menetetyn ajan vauhdilla. - -Kerran Madeline huudahti vasten tahtoaan eräässä pahassa paikassa: - -"Oh, aika rientää!" - -Link Stevens katsahti häneen, ikään kuin häntä olisi moitittu. Miehen -silmät loistivat kuin teräksen välähdys jäähän. Ehkä tuo Madelinen -huomautus oli tarpeen. Ainakin hän pani auton suorittamaan näennäisesti -mahdottomia tekoja. Hän kulki rotkojen ympäri, hän sai koneensa -kiipeämään vuoren jyrkkiä vieruja ylös. Madeline tunsi että hän -leijaili, purjehti, ajelehti, hoiperteli silloinkin kun meni eteenpäin -nopeasti kuin salama. Hänen kätensä ja käsivartensa olivat -liikkumattomat vuorenraskailta tuntuvien painojen alla. Tuli pitkä, -tiedoton vaihe, josta hän heräsi tunteakseen käsivarren kannattavan -häntä. Sitten hän virkistyi. Lykäten pois päähineen hän hengitti taas -vapaasti ja tointui täydelleen. - -Auto vieri lavealla tiellä kaupungin liepeillä. Madeline kysyi, mikä -paikka se oli. - -"Douglas", vastasi Link. "Ja juuri tuolla toisella puolella on Agua -Prieta!" - -Nimi näytti typerryttävän Madelinen. Hän ei kuullut enempää ja näki -vain vähän, kunnes auto pysähtyi. Nels puhui jollekulle. Khakipukuisten -sotilaiden näkeminen virkisti Madelinea. Hän oli rajaviivalla -Yhdysvaltain ja Meksikon välissä ja mies, jonka Nels ilmeisesti oli -lähettänyt asialle, palasi ja sanoi että upseeri tulisi heti. Ratsuväen -upseeri lähestyi autoa, tuijotti tulijoita ja otti sombreron päästään. - -"Voitteko sanoa minulle jotakin Stewartista, amerikkalaisesta -cowboysta, jonka kapinalliset ottivat vangiksi muutamia päiviä sitten?" -kysyi Madeline. - -"Kyllä", vastasi upseeri. "Rajan toisella puolen oli kahakka -liittoutuneiden komppanian ja suuren guerilla- sekä kapinallisjoukon -välillä. Liittoutuneet ajettiin länteen rajaa pitkin. Stewartin -ilmoitetaan taistelleen uhkarohkeasti ja joutuneen vangiksi. Hänet -tuomittiin Meksikossa. Hän on tunnettu täällä pitkin rajaa, ja uutinen -hänen vangitsemisestaan on herättänyt kiihtymystä. Me teimme kaikkemme -saadaksemme hänet vapaaksi. Guerillat pelkäsivät teloittaa hänet täällä -ja luulivat, että hänet autettaisiin pakoon. Muuan sotaväenosasto vei -hänet mukanaan Mezquitaliin." - -"Hänet tuomittiin ammuttavaksi torstaina auringon laskiessa -- tänä -iltana?" - -"Niin. Huhuttiin, että se oli henkilökohtaista kostonhimoa Stewartia -vastaan. Valitan, etten voi antaa teille varmaa tietoa. Jos olette -Stewartin ystäviä -- sukulaisia -- voisin keksiä..." - -"Olen hänen vaimonsa", keskeytti Madeline. "Oletteko hyvä ja luette -nämä?" Hän antoi sähkösanomat. "Neuvokaa minua -- auttakaa minua jos -voitte!" - -Katsahtaen Madelineen upseeri otti sähkösanomat. Hän luki muutamia ja -vihelsi hiljaa hämmästyksissään. Hänen käytöksensä tuli nopeaksi, -valppaaksi ja vakavaksi. - -"Minä en ymmärrä näitä, kun nämä on kirjoitettu espanjaksi. Mutta minä -tunnen alla olevat nimet." Hän silmäili nopeasti muut. "Niin, nämä -merkitsevät, että Stewartin vapauttaminen on hyväksytty. Ne selittävät -salaperäiset huhut, joita olemme kuulleet täällä. Sekarotuisten -kavallusta! Jostakin omituisesta syystä eivät kapinallisten neuvoston -käskyt ole ehtineet määräpaikkaansa. Me kuulimme tietoja Stewartin -vaihtamisesta, mutta siitä ei tullut mitään. Tulkaa, minä lähden -mukananne kenraali Salazarin, komentavan kapinallispäällikön luo. Minä -tunnen hänet. Ehkä voimme saada selville jotakin." - -Link antoi auton mennä huristen rajan poikki Meksikon alueelle. -Valkoinen tie vei Agua Prietaan, kaupunkiin, jossa oli värilliset -seinät ja katot. Vuohet, porsaat ja hiirihaukat pakenivat koneen -jyrinän edestä. Alkuasukasnaiset mustissa vaipoissaan kurkistelivat -rautaristikkoisten ikkunoiden läpi. Miehet, joilla oli suuren suuret -sombrerot, puuvillapaidat, ja -housut, kirkasväriset vyöt uumillaan ja -sandaalit jalassaan seisoivat liikkumattomina ja katselivat autoa. Tie -päättyi suunnattomaan plazaan, jonka keskellä oli ympyränmuotoinen -rakenne, joka muistutti karja-aitausta. Se oli härkätaistelunäyttämö, -jossa pantiin toimeen härkätaisteluja. Nyt se näytti olevan -leiripaikkana. Rääsyisiä, siistimättömiä kapinallisia oli kaikkialla ja -koko nelikulmio oli sirotettu täyteen telttoja, myttyjä, vaunuja ja -aseita. Siellä oli hevosia, muuleja, aaseja ja härkiä. - -Paikka oli niin täynnä, että Linkin oli pakko ajaa hitaasti aitauksen -sisäänkäytävälle. Madeline näki vilaukselta telttoihin sisälle, sitten -hänen näköalansa peitti utelias, tunkeileva väkijoukko. Upseeri hypähti -autosta ja raivasi tiensä käytävälle. - -"Link, tiedättekö tien Mezquitaliin?" kysyi Madeline. - -"Kyllä, minä olen käynyt siellä." - -"Miten kaukana se on?" - -"Noo, ei niin kovin kaukana", mumisi toinen. - -"Link! Kuinka monta mailia?" rukoili Madeline. - -"Luullakseni vain muutamia." - -Madeline tiesi, että cowboy valehteli. Hän ei kysynyt enempää eikä -katsonut häneen eikä Nelsiin. Miten tukahduttavaa olikaan tämä väkeä -täynnä oleva, pahalta haiseva plaza! Aurinko oli punaisena kallistunut -kauas länteen, mutta poltti vielä kuumasti. Kärpäsparvi kieppui auton -yläpuolella. Kapinalliset katselivat uteliaasti Linkiä, kun tämä rupesi -puuhaamaan auton kanssa. Heillä oli suunnattomat sombrerot, jotka oli -valmistettu ruskeasta ja mustasta huovasta, oljista tai kankaasta. Joka -miehellä oli nahka- tai kangasvyö, johon oli pistetty jonkinlainen ase. -Joillakin oli saappaat, joillakin kengät, joillakin mokkasiinit, -joillakin sandaalit ja monet olivat paljasjaloin. He olivat -kiihtynyttä, lörpöttelevää ja viittilöivää joukkoa. Madeline värisi -ajatellessaan, miten saattoi veren vuodattamisen vimma vallata kurjat -vallankumoukselliset. Vaikka he ehkä taistelivat vapauden puolesta, ei -heidän kasvoillaan näkynyt merkkiä siitä. He olivat kuin saaliin -jäljillä olevia susia. - -Joukko jakautui kahtia antaakseen upseerin ja jonkun kapinallisen -päästä auton luo. - -"Madame, asia on niin kuin epäilin", sanoi upseeri nopeasti. "Sanoma, -joka määräsi Stewartin vapautettavaksi, ei ehtinyt milloinkaan -Salazarin tietoon. Se kaapattiin tiellä. Mutta ilman sitäkin olisimme -toteuttaneet Stewartin vaihtamisen, ellei eräs vanginvartija olisi -tahtonut häntä ammuttavaksi. Tämä guerilla kaappasi määräyksen. Se on -surullista. Niin, hän olisi vapaa mies tällä hetkellä. Minä valitan..." - -"Kuka teki sen?" huudahti Madeline kylmänä ja kipeänä. "Kuka on se -guerilla?" - -"Don Carlos Martinez. Hän on ollut rosvo, vaikutusvaltainen mies -Sonorassa. Hän on salainen asiamies vallankumouksen hommissa. Hän on -ollut mukana guerillasodassa." - -"Don Carlos! Stewart hänen vallassaan!" Madeline vaipui melkein -musertuneena. Sitten kaksi kättä tarttui voimakkaina, vavahduttavina -hänen hartioihinsa ja Nels kumartui hänen ylitseen. - -"Neiti Majesty, me tuhlaamme täällä aikaa", sanoi hän. Madeline -pyörähti häneen päin vapisevana, rukoillen. Miten kylmä, kirkas ja -sininen olikaan cowboyn silmien leimahdus! - -"Se tuntuu mahdottomalta, mutta minä teen sen!" sanoi Link vastaukseksi -hänen äänettömään kysymykseensä. - -Se jokin, joka oli kylmää, synkkää ja villiä Madelinen cowboyissa, sai -hänen kasvonsa vaalenemaan, terästi hänen hermonsa, vetosi hänen -syvimpäänsä. Hetken innostus oli Linkistä ja Nelsistä luonnonmukaista, -hänestä se oli intohimoa. - -"Saanko luvan mennä sisämaahan -- Mezquitaliin?" kysyi Madeline -upseerilta. - -"Te jatkatte matkaanne? Madame, toiveenne ovat turhia. Mezquital on -sadan mailin päässä. Mutta on eräs mahdollisuus -- sangen heikko -mahdollisuus, jos ajajanne osaa kuljettaa tätä autoa. Meksikolaiset -ovat joko murhanhimoisia tai juhlamenoja rakastavia teloituksissaan. -Stewartin suhteen määräykset ovat erikoisia. Mutta odottamattomia -asianhaaroja lukuunottamatta se tapahtuu täsmälleen määrätyllä -hetkellä. Te ette tarvitse mitään lupaa. Teidän tiedonantonne ovat -virallisia papereita. Mutta ajan, ehkä viivytyksenkin säästämiseksi -ehdotan, että otatte tämän meksikolaisen Montesin mukaanne. Hän on -arvossa Don Carlosta korkeampi ja tuntee Mezquitalissa olevan joukon -kapteenin." - -"Ah! Sitten ei Don Carlos olekaan niitä joukkoja komentamassa, joilla -on Stewart hallussaan?" - -"Ei." - -"Kiitän teitä. En unohda ystävällisyyttänne", lopetti Madeline -keskustelun. - -Hän kumarsi Montesille ja pyysi tätä tulemaan autoon. - -Valkoinen, kapea tie vilahteli liukuen käsittämättömällä nopeudella -auton alle. Tien laatu muuttui, puut muuttuivat -- koko ympäristö -muuttui kaktuksia lukuunottamatta. Tuli maileittain aallokkaita -harjanteita, lyhyitä, kallioisia tienpätkiä ja lietepaikkoja. Vihreät -kohdat lievensivät erämaan kovaa, kuivaa ulkonäköä. Siellä oli lintuja, -papukaijoja, saksanhirviä ja villisikoja. Kaikki nämä Madeline huomasi -huomiokyvyn ollessa erikoisen herkkä. Mutta se, mitä hän ponnisti -nähdäkseen, mitä hän halusi ja rukoili, oli suora, esteetön tie. - -Nopeammin, nopeammin! Jyrinä muuttui surinaksi. Sitten ei Madelinelle -ääni ollut mitään -- hän ei voinut kuulla. Tuuli oli raskas, sitä ei -voinut punnita. Se ei ollut enää nopeata ja taipuisaa, vaan kiinteää -kuin päälle syöksyvä seinä. Tien vierellä olevien erämaakasvien vehreys -katosi kahdeksi muodottomaksi aidaksi, jotka liukuivat häntä kohti -kaukaa. Edessä olevat esineet alkoivat tulla epäselviksi, valkoinen tie -alkoi käydä juovittelevaksi kuin valon säteet ja taivas muuttui -punertavan utuiseksi. - -Kun Madeline huomasi, että hänen näkönsä rupesi häviämään, kääntyi hän -katsoakseen vielä kerran Link Stevensiin. Cowboy kyyristyi alemmaksi -jäykkänä ja jännitettynä viimeiseen asti -- hän oli leppymätön -kuljettaja! Tämä oli hänen hetkensä ja hän oli suuri. Madeline luuli -näkevänsä, että Linkin pullistuneet posket ja leuka olivat harmaat, -että hänen tiukasti suljetut huulensa olivat valkoiset, että hymy oli -mennyt. Silloin cowboy oli tosiaan inhimillinen -- ei paholainen. -Madeline tunsi omituista veljeyden tunnetta. Stevens ymmärsi naisen -sielun niin kuin Monty Pricekin oli ymmärtänyt sen. Link oli salaman -takoma automaatti; naisen tahdon ponnisteleva, heltymätön, -lannistumaton väline. Hän oli mies, jonka voimaa naisen intohimo -ohjasi. Hän kohosi Madelinen korkeuteen, tunsi hänen rakkautensa, -ymmärsi hänen tuskansa luonteen. Nämä seikat tekivät hänestä sankarin. -Mutta kova elämä, villit vaaran vuodet erämaassa, armottomien miesten -seura, alkeellisuus -- ne tekivät mahdolliseksi hänen ruumiinvoimia -kysyvän urotyönsä. Madeline rakasti tällä hetkellä hänen henkensä -voimaa ja ylpeili miehestä. - -Se oli Madelinen viimeinen selvä huomio matkalla. Sokaistuna ja -huumaantuneena hän uupui niiden vaatimusten painosta, jotka pantiin -hänen kestettäväkseen. Hän horjui, kaatui taaksepäin tuntien vain -hämärästi auttavan käden kosketuksen. Kaikki oli ympärillä synkkää -sekasortoa, jonka läpi hän syöksyi syöksymistään laskevan auringon -vihaisen, punaisen silmän alla. Kun hänellä ei enää ollut mitään -kuultavana tai nähtävänä, tunsi hän, ettei ollut väriäkään. Mutta -syöksyminen ei hidastunut, syöksyminen pimeän, rajattoman alan lävitse. -Hetkiä, tunteja, aikakausia hän kulki eteenpäin tähdenlennon -nopeudella. - -Mutta määrättömän ajan kuluttua syöksyminen lakkasi. Hän kuuli ääniä, -jotka aluksi olivat matalia, koska ne ilmeisesti olivat kaukana. Sitten -hän avasi silmänsä ja näki kaiken epäselvästi, mutta täysin -tietoisesti. - -Auto oli pysähtynyt. Link makasi kasvot alaspäin pyöränsä päällä. Nels -hieroi käsiään puhutellen Madelinea. Madeline näki talon, jossa oli -puhdas, valkaistu seinä ja ruskeatiilinen katto. Toisella puolen tumman -vuorijonon yli kurkisti punainen kaari, laskevan auringon viimeinen -kaunis säde. - -Madeline näki, että autoa ympäröivät aseistetut meksikolaiset. He -olivat vastakohtana toisille, jotka hän oli nähnyt samana päivänä. Hän -ihmetteli heidän hiljaisuuttaan, heidän kunnioittavaa rintamaansa. - -Äkkiä avasi terävästi lausuttu komennus rivit. Montes näyttäytyi -aukossa tullen nopeasti esiin. Hänen tummilla kasvoillaan oli hymy, -hänen käytöksensä oli kohteliasta, arvokasta ja käskevää. - -"Ei ole liian myöhäistä!" - -Hän puhui Madelinen kieltä korostaen tavalla, joka oli tytölle vieras, -joten se näytti estävän ymmärtämistä. - -"Te tulitte tänne ajoissa", jatkoi upseeri. "El Capitan Stewart pääsee -vapaaksi." - -"Vapaaksi!" kuiskasi Madeline. - -Hän nousi horjuen. - -"Tulkaa", sanoi Montes tarttuen hänen käsivarteensa. - -Ilman hänen apuaan olisi Madeline kaatunut. Hetken ajan valkoiset -seinät, sumuinen, punainen taivas js kapinallisten tummat vartalot -pyörivät Madelinen silmien edessä. Hän astui muutaman askelen hoippuen -saattajiensa välissä, sitten hänen näkökykynsä ja mielensä hämmennys -hälveni. Tuntui kuin hän olisi elpynyt tuhannen elähdyttävän virran -vaikutuksesta, ikään kuin olisi hän voinut nähdä, kuulla ja tuntea -kaikki maailmassa, ikään kuin mikään ei olisi voinut jäädä huomaamatta, -unohduksiin ja laiminlyödyksi. - -Señor Montes vei Madelinen ja hänen cowboynsa eteissalin kautta -patiolle ja edelleen pienempään huoneeseen, joka oli täynnä -aseistettuja, rauhallisia kapinallisia. Nämä katselivat avonaiseen -ikkunaan päin. - -Madeline tarkasti miesten kasvoja odottaen näkevänsä Don Carlosin. -Mutta tämä ei ollut läsnä. Muuan sotilas puhutteli Madelinea -espanjaksi. - -Montes osoitti Madelinelle miestä, joka seisoi ikkunan luona. -Kirkkaanpunainen irtonainen kaulaliina riippui hänen kädessään. - -"He odottivat auringonlaskua silloin kun me saavuimme", sanoi Montes. -"Aiottiin juuri antaa merkki, että Stewart kävelisi kuolemaansa." - -"Stewart kävelisi?" kertasi Madeline. - -"Antakaa minun kertoa teille hänen tuomionsa -- tuomio, joka minulla -oli kunnia ja onni saada peruutetuksi teidän tähtenne." - -Stewart oli ollut sotaoikeudessa ja tuomittu erään meksikolaisen tavan -mukaan, jota käytettiin urhoollisten sotilaiden suhteen, joille oltiin -velvollinen suomaan kunniallinen ja arvonmukainen kuolintapa. Hänen -hetkensä oli määrätty torstaiksi, kun aurinko oli laskenut. Merkinannon -jälkeen hänet oli päästettävä irti ja hänellä oli vapaus kävellä tielle -ja lähteä minne häntä miellytti. Hän tiesi tuomionsa -- tiesi että -kuolema odotti häntä, että miehet sulkisivat, pyssyt valmiina, kaikki -mahdolliset pakotiet. Mutta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta, -millä hetkellä tai miltä suunnalta kuulien piti tulla. - -"Señora, me olemme lähettäneet sanansaattajia jokaiseen odottavaan -sotamiesjoukkoon -- määräyksen, että El Capitania ei saa ampua. Hän ei -tiedä vapauttamisestaan. Minä annan merkin hänen vapauteensa." - -Montes oli juhlallinen ja kohtelias. Madeline näki hänen ylpeytensä ja -arvasi, että tilanne oli sellainen, joka toi esiin hänen rotunsa -turhamaisuuden ja kerskailun samoin kuin julmuudenkin. Montes pitäisi -häntä epätietoisuuden tuskassa ja antaisi Stewartin aloittaa kauhean -matkansa tietämättä vapaudestaan. Se oli espanjalaisen tapaista. Äkkiä -Madeline tunsi kauhistavaa, vapisuttavaa pelkoa, että Montes valehteli, -että mies aikoi saada hänet todistajaksi Stewartin teloitukseen. Mutta -ei, mies oli kunniallinen, hän oli vain raakalaisen tapainen. Hän -tuottaisi tyydytystä muutamille luonteensa ominaisuuksille -- -tunteelle, romantiikalle, julmuudelle antaessaan Stewartin lähteä sille -retkelle, tarkatessaan Stewartia ja nähdessään Madelinen epäilyksestä, -pelosta, säälistä, rakkaudesta johtuneen tuskan. Madeline tunsi -melkein, ettei hän voisi kestää tilannetta. Hän oli heikko ja horjui. - -"Ah, siitä tulee kaunista!" - -Montes otti liinan kapinallisen kädestä. Hän hehkui ja oli -kiihkoissaan, hänen silmissään näkyi omituinen, pehmeä, kylmä väläys, -hänen äänensä oli matala ja jännittynyt. Hän koki nyt jotakin, joka oli -loistavaa hänelle. - -"Minä heilautan liinaa, señora. Se on merkkinä. Se näkyy alhaalla tien -toisessa päässä. Stewartin vanginvartija näkee merkin, ottaa pois -Stewartin raudat, päästää hänet irti ja avaa oven, että hän voi lähteä -kävelemään. Stewart on vapaa. Mutta hän ei tiedä sitä. Hän odottaa -kuolemaa. Koska hän on urhoollinen mies, menee hän suoraan sitä päin. -Hän kävelee tätä tietä. Kävellessään hän odottaa joka askelella, että -häntä ammutaan joltakin tuntemattomalta suunnalta. Mutta hän ei pelkää. -Minä olen nähnyt El Capitanin taistelevan sotakentällä. Mitä on kuolema -hänelle? Ah, eikö ole suurenmoista nähdä hänen tulevan esiin -- -kävelevän tietä alas? Señora, te saatte nähdä, millainen mies hän on! -Koko matkan hän odottaa kylmää, nopeata kuolemaa. Täällä tien tässä -päässä hän kohtaa kauniin rakastettunsa!" - -"Eikö ole mitään -- mitään erehtymisen mahdollisuutta?" änkytti -Madeline. - -"Ei mitään. Määräykseeni sisältyi, että aseista otetaan panokset pois." - -"Don Carlos?" - -"Hän on raudoissa ja saa vastata kenraali Salazarille teostaan", -vastasi Montes. - -Madeline katsoi alas autiolle tielle. Miten omituista nähdä auringon -viimeinen punertava hehku vuoristojonon harjan yläpuolella! Ajatus -tästä auringonlaskusta oli kiduttanut häntä. Se oli kuitenkin ohi, ja -nyt oli siitä jäljelle jäänyt valo kirkasta, kaunista ja ennustavaa. - -Sydän sekä ilon että tuskan vallassa hän näki Montesin heilauttavan -liinaa. - -Sitten hän odotti. Mitään ei näkynyt alhaalla yksinäisellä -tiellä. Huoneessa hänen takanaan oli ehdoton hiljaisuus. Miten -kauhistavan, loputtoman pitkältä tuntui odottaminen! Ei milloinkaan -vastaisessa elämässään hän unohtaisi omituisia, sini-, valko- ja -vaaleanpunaseinäisiä taloja värillisine kattoineen. Tuo tomuinen, -paljas tie muistutti muuatta Pompejin avonaista katua ja kuvasti -vuosisatoja kestänyttä yksinäisyyttä. - -Äkkiä eräs ovi aukeni ja pitkä mies astui ulos. - -Madeline tunsi Stewartin. Hänen oli asetettava molemmat kätensä -ikkunalaudalle tukeakseen itseään mielenliikutuksen myrskyn -horjuttaessa häntä. Se syöksyi takaisinpäin vetäytyvän aallon tavoin -pois. Stewart eli. Hän oli vapaa. Hän oli astunut valoon. Madeline oli -pelastanut hänet. Elämä muuttui Madelinesta tällä hetkellä suloiseksi, -täyteläiseksi, omituiseksi. - -Stewart pudisti kättä jonkun kanssa käytävällä. Sitten hän katsahti -ylös ja pitkin tietä. Ovi sulkeutui hänen takanaan. Hän pyöritti -verkalleen savukkeen ja seisoi seinän vieressä raapaistessaan -tulitikkua. Tällaisenkin välimatkan päästä Madelinen terävät silmät -erottivat pienen liekin ja ensimmäisen pienen savutuprun. - -Sitten Stewart meni keskelle tietä ja aloitti verkalleen kävelynsä. - -Madelinesta hän näytti luonnolliselta, hän käveli välinpitämättömästi -ikään kuin olisi maleksinut huvikseen, mutta muiden elävien olentojen -puuttuminen, hiljaisuus, punainen sumu, liian kyllästetty ilmapiiri -- -kaikki nämä olivat epäluonnollisia. Silloin tällöin Stewart pysähtyi -kääntyäkseen päin taloja ja nurkkia. Kerran hän pysähtyi pyörittääkseen -ja sytyttääkseen toisen savukkeen. Tämän jälkeen hän asteli nopeammin. - -Madeline tarkasti häntä ylpeyden, rakkauden, tuskan ja riemun -taistellessa ylivallasta. Stewartin kävely näytti kestävän kauemmin -kuin Madelinen kaikki heräämisen, taistelun ja tuskien hetket, kauemmin -kuin matka Stewartin löytämiseksi. Madeline tunsi, että hänen olisi -mahdoton odottaa, kunnes cowboy tulisi tien päähän. Ja kuitenkin hän -oli tunteittensa hälinän ja melskeen ohella tietoinen äkillisestä -säikähdyksestä. Mitä hän saattoi sanoa Stewartille? Miten kohdata -hänet? Hän muisti korkean, voimakkaan hahmon, joka nyt tuli kyllin -likelle, jotta saattoi erottaa puvun. Stewartin kasvot olivat vielä -ainoastaan tummaa välkyntää. Madeline näkisi ne pian -- kauan ennen -kuin Stewart saattaisi tietää, että hän oli siellä. Madeline halusi -juosta tielle kohdatakseen Stewartin. Siitä huolimatta hän pysyi -piilopaikkansa ikkunan takana eläen Stewartin mukana tuon kauhean -kävelyretken aina viimeistä ajatusta myöten kodista, sisaresta, -äidistä, rakastetusta, vaimosta ja elämästä itsestään -- joka ajatusta -myöten, mikä saattoi tulla miehelle, joka kulki kohtaamaan -teloittajiaan. Kaikki tuo sekasorto mielessään ja sydämessään joutui -Madeline yhä niiden mielenliikutuksen käsittämättömäin vaihteluiden -saaliiksi, jotka ovat naisessa mahdollisia. Jokainen Stewartin astuma -askel sai hänet värisemään. Hänellä oli jokin omituinen, herkkä välitön -havainto, ettei Stewart ollut onneton ja että hän uskoi ilman -epäilyksen häivettäkään kulkevansa kuolemaansa kohti. Hänen askelensa -olivat hieman laahustavia, vaikka ne olivat nopeita. Cowboyn vanha -villi tarmo oli ehkä ristiriidassa hienomman miehen henkisen olemuksen -kanssa, miehen, joka liian myöhään huomasi, ettei elämää pitäisi -uhrata. - -Sitten tumma välke, joka muodosti hänen kasvonsa, hahmottui ja tuli -terävämmäksi sekä selvemmäksi. Hän astui nyt pitkin askelin ja hänen -harponnassaan oli kärsimättömyyden tuntua. Piilossa olevat -meksikolaiset tarvitsivat pitkän ajan tappaakseen hänet! Eräässä -kohdassa tien puolivälissä, joka oli erään talon nurkan tasalla ja -vastapäätä Madelinen olopaikkaa, pysähtyi Stewart ja oli aivan hiljaa. -Hän tarjosi mainion maalin teloittajilleen ja seisoi siinä -liikkumattomana pitkän tovin. - -Vain hiljaisuus tervehti häntä. Madelinesta oli selvää, että -Stewartille tämä oli hetki, jolloin hänet piti armeliaasti ampua, koska -hänet oli säästetty koko kävelynsä ajan. Mutta kun laukauksia ei -kuulunut, väistyi karkea arvokkuus huolettoman ivan tieltä, joka ilmeni -siinä tavassa, jolla hän vaelsi talon nurkalle, pyöritti vielä yhden -savukkeen ja tarjoten leveän rintansa nähtäväksi poltti savukettaan -sekä odotti. - -Tämä odottaminen oli Madelinesta sietämätöntä. Ehkä se kesti vain -hetken, korkeintaan muutamia sekunteja, mutta aika tuntui vuodelta. -Stewartin kasvot olivat pilkalliset ja kovat. Epäilikö hän petosta -vangitsijoittensa puolelta, että he aikoivat leikitellä hänen kanssaan -kuin kissa hiiren kanssa, murhata hänet sopivassa tilaisuudessa? -Madeline oli varma siitä, että näki vanhan, tutkimattoman, pilkallisen -hymyn vilahtavan Stewartin huulilla. Cowboy pysyi paikallaan ajan, joka -varmaan oli kohtuullinen hänen mielestään, ja heitti sitten naurahtaen -sekä olkapäitään kohauttaen savukkeensa tielle. Hän pudisti päätään -kuin ihmetellen niiden miesten käsittämättömiä vaikuttimia, joilla ei -nyt saattanut olla mitään syitä viivyttelyyn. - -Hän teki rajun liikkeen, joka oli enemmän kuin voimakkaan vartalon -oikaisemista. Se oli vanhaa vaistomaista rajuutta. Sitten hän katseli -pohjoiseen. Madeline luki hänen ajatuksensa, tiesi että Stewart -ajatteli häntä, lähetti hänelle viimeiset äänettömät jäähyväisensä. -Stewart muistaisi häntä viimeiseen hengenvetoonsa, jättäisi hänet -vapaaksi ja säilyttäisi salaisuutensa. Stewartin kuva, tummakulmaisena, -tulisilmäisenä, omituisen surullisena ja voimakkaana, painui -häviämättömästi Madelinen sisimpään. - -Seuraavalla hetkellä Stewart harppoi eteenpäin pakottaakseen rohkealla -ja pilkallisella käyttäytymisellä tuomionsa pantavaksi täytäntöön. - -Madeline astui ovelle ja meni kynnyksen yli. - -Stewart horjui aivan kuin hänen odottamansa kuulat olisivat tosiaan -lävistäneet hänet. Hänen tummat kasvonsa muuttuivat valkoisiksi. Hänen -silmissään oli ihastunut tuijotus, sellaisen miehen villi pelko, joka -näkee ilmestyksen, mutta vielä epäilee näköään. Ehkä hän kuvitteli, -että äkillinen kuolema oli tullut odottamatta ja että tämä oli -Madelinen haamu, joka ilmestyi hänelle jossakin toisessa elämässä. - -"Kuka -- te -- olette?" kuiskasi hän käheästi. - -Madeline koetti kohottaa käsiään -- epäonnistui -- koetti uudestaan ja -kurotti niitä vavisten. - -"Minä tässä olen. Majesty. Sinun vaimosi!" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄNNEN TÄHTIEN ALLA*** - - -******* This file should be named 61067-8.txt or 61067-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/1/0/6/61067 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/61067-8.zip b/old/61067-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1c77e96..0000000 --- a/old/61067-8.zip +++ /dev/null |