NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 3637 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..08905b2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62237 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62237)
diff --git a/old/62237-8.txt b/old/62237-8.txt
deleted file mode 100644
index d10e8d3..0000000
--- a/old/62237-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3637 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Pulska Musta, by Anna Sewell
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Pulska Musta
-       Hevosen elämänvaiheet, sen itsensä kertomat
-
-
-Author: Anna Sewell
-
-
-
-Release Date: May 26, 2020  [eBook #62237]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PULSKA MUSTA***
-
-
-E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-PULSKA MUSTA
-
-Hevosen elämänvaiheet, sen itsensä kertomat
-
-Kirj.
-
-MISS A. SEWELL
-
-Vapaa suomennos
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1895.
-
-
-
-
-ENSI LUKU.
-
-Lapsuuden kotini.
-
-
-Lahtelan tilalla Satakunnassa olen syntynyt ja kasvanut. Kauniimpia ja
-vanhimpia muistojani on vihanta vainio Kaislalammen rannalla; siellä
-sain lämpösinä kesäpäivinä seurata emääni, joka tässä aituuksessa
-kulki vapaana useiden muiden hevosten seurassa. Kun en vielä ruohoa
-kyennyt syömään, imin ravintoni emoni nisistä. Päivät tepastelin hänen
-rinnallaan, yöt lepäilin hänen kupeillaan. Sydänkesän yöt olivat
-lyhyet, valoisaa päivää sai pitkältä nauttia ja minua huvittaakseen
-antautui emoni usein leikkimään kanssani hyppien ja laukaten. Milloin
-kovin kuumaksi kävi, kahlasimme loivaa rantaa pitkin veteen taikka
-asetuimme seisomaan lehteväin koivujen varjoon, jotka ylempänä
-kunnaalla muodostivat sievän lehdon. Sieltä katselimme häntämme taloon
-päin, jonka avaran pihan toisessa päässä olivat tilavat talli- ja
-navettarakennukset. Mutta kun siksi olin varttunut, että jo ruohoa
-rupesin nakertelemaan, oli emälläni tapana lähteä töihin aamusilla ja
-palata luokseni vasta illalla.
-
-Laitumella oli paitse minua viisi muuta varsaa, kaikki minua vanhemmat,
-muutamat jo melkein rekivetoiset. Niiden kanssa leikin, nelistin
-vainion ristiin ja rastiin vallattomana ilossa. Mutta nuo toiset eivät
-aina leikissä pysyneet, vaan rupesivat näykkimään hampaillaan ja
-tappelemaan.
-
-Kun siten eräänä päivänä olimme pelihtineet tavallista enemmän,
-hirnahti emoni, kutsui minut luokseen ja virkkoi:
-
-"Pane mieleesi mitä sulle nyt sanon. Nuo toverisi ovat kyllä kelpo
-varsoja, mutta niiden vanhemmat ovat pelkkiä työkoneja, joilla ei ole
-ollut tilaisuutta opettaa varsoilleen hienompia tapoja. Sinun laitasi
-on toinen. Isälläsi on hyvin arvokas nimi tällä paikkakunnalla ja
-isoisäsi on voittanut kaksi palkintoa Hämeenlinnan kilpa-ajoissa.
-Isoäidilläsi oli harvinaisen nöyrä luonto etkä ole nähnyt minun koskaan
-näykkivän etkä potkivan. Toivon, että sinustakin kasvaa leppeä,
-kelpo hevonen, joka ei pidä väliä huonoista esimerkeistä. Tee aina
-niskottelematta työsi, nosta nopsasti jalkaasi kun juokset eläkä rupea
-tappelemaan eläkä hämmästelemään leikilläsikään."
-
-Näitä emäni neuvoja en ole koskaan unhottanut. Tiedän, että se oli
-viisas ja ymmärtäväinen tamma ja että isäntämme piti siitä paljo.
-Nimenä sillä oli oikeastaan "Herttuatar" mutta tavallisesti sitä
-"Herttaseksi" kutsuttiin.
-
-Isäntämme, Lahtelan isäntä, oli siivo, hyvä mies; antoi ruokaa hyvää ja
-riittävästi, piti tallin siivossa ja taputteli meitä ystävällisesti,
-puhutellen meitä kuin omia lapsiaan. Hänestä kaikki paljon pidimme,
-emäni erittäinkin. Kun se näki isännän portailla, juosta karautti se
-aina ilosesti hirnasten hänen luokseen ja silloin hän sitä taputteli ja
-mairitteli "herttasekseen" ja kyseli että "mitenkä nyt poikasi, pulska
-Musta, jaksaa". Minua hän näet kutsui "pulskaksi Mustaksi", koska olin
-kiiltävän musta. Ja silloin hän tavallisesti antoi meille leipäpalan
-tai hyppysellisen suoloja. Kävivät toisetkin hevoset hänen luonaan,
-vaan luulenpa, että hän enin piti emästäni ja minusta, -- emälläni hän
-aina ajoi kepeässä kirkkoreessä kun kaupunkiin läksi.
-
-Hakamme aidan takana oli perunamaa, jossa punatukkaisen Ollin,
-laiskansitkeän poikaviikarin, olisi pitänyt mullata taimia, mutta
-usein hän jätti työnsä kesken ja tuli aitaviereltä vaaraimia syömään.
-Mutta eipä hän siihenkään tyytynyt, monesti rupesi hän sieltä aidan
-takaa pelihtimään varsojen kanssa, viskeli niitä kivillä ja kartuilla
-saadakseen niitä laukkaamaan. Paljo emme tuosta välittäneet, juoksimme
-tavallisesti syrjään, vaan joskus sattui kivi kipeämminkin koskemaan.
-Monasti olimme kuulleet isännän toruvan Ollia tuosta; mutta kun hän
-taas eräänä päivänä meitä pyssyili ja isäntä sattui sen näkemään, niin
-tämä suuttui, juoksi aidan luo ja antoi Ollille aika tukkapöllyn. Me
-laukoimme viereen katsomaan ja kuulimme silloin isännän toruvan:
-
--- Vai sinä poikavekara hevosia laukkuutat! Sen olet tehnyt jo
-ennenkin, vaan nyt se jo riittää, -- saat mennä, minun leipääni et
-tarvitse enää syödä.
-
-Sen koommin emme Ollia nähneet. Vaan vanha Taneli, joka hevosia hoiti,
-oli meille yhtä hyvä kuin isäntä ja vaali meitä hellästi.
-
-Kun olin pääsemässä kahden vuoden ikäiseksi, sattui tapaus, jota en
-koskaan unhota. Oli kevätkesä, yöllä oli kylmännyt ja sumu peitti
-laitumen ja metsänrinnan, jossa me varsahevoset kesän ensi ruohoa
-nakertelimme. Tämä puoli oli rajakkain Kallioniemen herrastalon tilojen
-kanssa, ei ollut tilojen välillä kuin kapea puro, joka jyrkänlaisten
-rantojen lävitse vieri järveen.
-
-Parooni Törne, Kallioniemen isäntä, oli samoin kuin meidän
-isäntämme, hyvin hellä hevosia kohtaan eikä hän hyväksynyt niitä
-hurjia ratsastuksia, joihin hänen poikansa, nuori luutnantti, oli
-hyvin ihastunut ja joita hän kotona oleskellessaan aina harjoitti
-ystäviensä seurassa. He panivat usein metsissäkin toimeen tuimia
-kilparatsastuksia, yksi ajoi edellä ja toiset karauttivat huimaavaa
-kyytiä perästä saadakseen hänet kiini, kannustivat vain hevosiaan ja
-laskivat menemään katsomatta mitä edessä oli. Monta hevosta olivat he
-tällä tavoin ajaneet aivan pilalle elinkaudeksi ja että suurempiakin
-onnettomuuksia saattoi sattua, siitä oli juuri mainittu tapaus selvä
-esimerkki.
-
-Niin, me astelimme mainittuna kevätpäivänä kaikessa rauhassa laitumella
-pureskellen nuorta nurmea ja silloin me äkkiä kuulimme ryminää ja
-huutoja metsästä. Vanhin varsoista korotti päänsä, luimisti korviaan
-ja lähti huudahtaen että "sieltä tulee ratsastajia" aika vauhtia
-laukkaamaan vainiolle. Me muut perässä. Koivulehdon kunnaalle
-pysähdyimme ja katselimme siitä tantereen poikki tulijoita. Emäni ja
-isäntämme vanha työhevonen näyttivät tietävän mistä oli kysymys.
-
-"Nyt niillä on taas kilpa-ajot", virkkoi emäni. "Jos ne tämän kautta
-ajavat, niin saamme nähdä koko lystin." Samassa sieltä tulikin
-ratsastaja ajaen täyttä karkua puroon viettävää niittyä pitkin.
-Sellaista meteliä en ollut eläissäni vielä koskaan kuullut. Huutaen
-ja täyttä nelistä lasketellen tuli sieltä ensimmäisen jälessä joukko
-herroja, jotka kumminkin puron äyrästä lähetessään hiljensivät vauhdin.
-
-"Nyt ne saavat hänet kiini", virkkoi emäni.
-
-"Kiini, miksi kiini?" kysyin minä.
-
-"Miksi, siinäpä se juuri kysymys onkin. Ei he tiedä sitä itsekään,
-mutta tuo on heistä hauskuutta".
-
-Mutta taas vauhti jatkui, eturatsastaja kannusti hevostaan ja lasketti
-jyrkkää puronrinnettä kohden ja rannalla olevan aidan yli, puron poikki
-ja meitä kohden.
-
-"Nyt saamme nähdä jotain hauskaa", virkkoi emäni ja samassa työntyi
-koko ratsastajajoukko rinnettä alas puroon. Toisten hevoset hyppäsivät
-aidan ja puron yli, toisten peljästyivät, peräytyivät ja juoksivat
-syrjään, vaan ajajat pakottivat niitä eteenpäin.
-
-Katselin tuota niin hämmästyneenä, etten ensiksi oikein tajunnutkaan,
-mitä puron luona tapahtui. Mutta kun sinne tarkemmin katsahdin, kohtasi
-silmääni surullinen näky: kaksi kauniinta hevosta oli suistunut. Toinen
-makasi selällään purossa ja siristi jalkojaan, toinen voihki aidan
-kupeella nurmikolla. Ratsastajista nousi toinen märkänä ja savisena
-purosta, toinen makasi rantakivillä aivan liikahtamattomana.
-
-"Siltä on niskat poikki", sanoi emäni. "Se on oikein hänelle",
-arvelivat toiset varsat ja niin tuntui minustakin, mutta emäni pani
-vastaan.
-
-"Niin ei saa ajatella", sanoi hän. "Mutta vaikka olenkin vanha hevonen
-ja olen nähnyt ja kuullut paljo, en ole kumminkaan koskaan voinut
-käsittää, miksi tuollainen ajo on ihmisistä hauskaa. Usein särkevät he
-itsensä, turmelevat hyvät hevoset, polkevat pellot ja niityt ja ilman
-mitään hyötyä. Mutta kuinkapa sitä me ymmärtäisimmekään, mehän olemme
-pelkkiä hevosia".
-
-Emäni puhuessa seisoimme ja katselimme ratsastajia. Nämä olivat
-laskeuneet hevostensa seljästä ja kiirehtineet maassa makaavan
-nuorukaisen luo. Mutta minun isäntäni, joka myös oli nähnyt pika-ajon,
-oli ensimmäinen, joka koetti nuorukaista auttaa. Pää retkahti kumminkin
-alas kun häntä koetettiin nostaa pystyyn ja käsivarret riippuivat
-hervottomina. Kaikki olivat hyvin vakavan näköisiä, ei nyt temmelletty
-eikä torvilla soitettu, vaan nostettiin kaatunut maasta ja kannettiin
-isäntäni huoneeseen. Sittemmin sain kuulla että tuo oli ollut nuori
-parooni, Kallioniemen paroonin ainoa poika. Nyt ajoi ratsastajia joka
-suunnalle hakemaan lääkäriä ja eläinlääkäriä ja arvattavasti myöskin
-vanhaa paroonia, jonka piti saada tieto poikansa tapaturmasta. Kun
-eläinlääkäri saapui puron partaalle, meni hän tuon komean mustan
-hevosen luo, joka siinä ähkien makasi, koetteli sitä joka paikasta
-ja pudisti päätään. Joku juoksi isäntämme taloon, toi sieltä pyssyn;
-laukaus kuului eikä tuo musta hevonen sen koommin liikkunut.
-
-Emäni oli hyvin alakuloisen näköinen ja kertoi monta vuotta sitten
-hyvin tunteneensa tuon hevosen, joka oli ollut vireä ja virheetön. Eikä
-hän tahtonut enää mennä koko laitumen siihen päähän.
-
-Moniaita päiviä myöhemmin kuulimme kirkonkellojen soivan pitkään
-ja maantiellä näimme mustain hevosten vetävän pitkää, omituista
-mustapukuista vaunua. Ja jälestä tuli toiset vaunut ja sitten kärryt ja
-niitä pitkä rivi; kaikki ajajat olivat mustiin puetut, ja kellot soivat
-lakkaamatta.
-
-Nuoren paroonin ei tarvinnut sen jälkeen enää koskaan ratsastaa. Hänet
-vietiin kirkkomaalle ja laskettiin siellä hautaan. Siihen vei hänet
-hänen hurja huvituksensa.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-Minua totutetaan valjaisiin.
-
-
-Sanottiin yleisesti, että minusta kasvoi kaunis hevonen, joten hyvin
-ansaitsinkin "Pulskan Mustan" nimeni. Karvani oli hieno ja pehmeä ja
-väri kimaltavan musta. Yksi jalka oli mulla valkea ja sitä sanottiin
-sukaksi, ja valkonen tähti oli otsassani. Isäntäni aikoi myödä minut,
-mutta ei ennenkuin olin ehtinyt nelivuotiseksi; "sillä", sanoi hän,
-"lasten ei pidä tehdä työtä niinkuin miesten eikä varsahevosten
-niinkuin täysikasvuisten". Kun olin kolmivuotias, elin neljättä
-talveani, tuli Kallioniemen parooni eräänä päivänä minua katsomaan. Hän
-tutki silmäni, rintani ja jalkani, hän koetteli minua joka paikasta,
-harjasta kavioon saakka. Sitten minua juoksutettiin hänen nähdensä ja
-hän virkkoi: "Se kun opetetaan, niin siitä tulee erinomainen hevonen".
-Isäntäni sanoi, että hän itse aikoi opettaa minut, sillä hän ei
-tahtonut, että minua säikytettäisiin tai pilattaisiin. Ja jo seuraavana
-päivänä koulunkäyntini alkoi.
-
-Eivätpä kaikki voi aavistaa, minkälainen on työ varsan valjaisiin
-totuttamisessa ja siksi siitä kerron. Se on totutettava lankiin ja
-luokkiin, pujotettava aisojen väliin, opetettava vetämään perässään
-rekeä ja kulkemaan juuri sitä tietä, jota ajaja tahtoo ja kulkemaan
-siivosti. Kesällä sen ruumiin ympäri ovat kiinnitettävät silat ja
-mäkivyöt ja sen on juostava, perässään rämisevät rattaat tai vaunut,
-juostava tai käveltävä, miten milloinkin käsketään. Varsa ei saa
-arastella esineitä, joita se tien vierellä näkee, ei saa pysähdellä
-hirnahtelemaan toisille hevosille eikä leikkimään niiden kanssa, ei
-saa purra eikä potkia, ei yleensä saa olla omaa tahtoa ollenkaan,
-isännän tahtoa vain pitää noudattaa olipa sitten väsymys tai nälkä. Ja
-pahinta on, ettei valjaissa ollessaan koskaan saa ilosta hyppiä eikä
-uupumuksesta viskautua levolle. Se on varsalle kova koulun aika.
-
-Päitsiin ja marhamintaan olin jo kauan sitten tottunut ja minua oli
-talutettu pitkin teitä ja ketoja, vaan nyt mulle laitettiin suitset ja
-ohjakset. Isäntäni antoi mulle kuten tavallisesti vähän kauroja, ja
-hyväiltyään minua kauan aikaa pisti hän kuolaimet suuhuni ja kiinnitti
-kaularihman. Se tuntui hyvin ilkeältä. Kellä ei koskaan ole ollut
-kuolaimia suussa, se ei voi kuvitellakaan, miltä se tuntuu. Suuhun
-pistetään kylmä, kova sormenpaksuinen rautapalanen, painetaan kielen
-päälle ja päät ovat ulkopuolella suupieliä, jossa niihin yhtyvät päätä
-kiertävät hihnat, jotka ympäröivät kuonon ja kaulan; tuosta ilkeästä
-kahleesta ei millään ilveellä pääse vapaaksi, -- se on todellakin
-tukalaa! Niin minusta ainakin tuntui; vaan kun näin, että emälläni ja
-kaikilla muilla täyskasvuisilla hevosilla oli liikkeelle lähtiessään
-samanlaiset kahleet, niin saipa isäntä minutkin, osaksi kauroja
-syöttämällä, osaksi ystävällisesti puhuttelemalla, kärsivällisesti
-sietämään suitsia.
-
-Opetettiin väliaikoina satulaakin käyttämään. Varovaisesti nosti
-isäntä sen selkääni, sillävälin kuin Taneli päätäni piteli, kiinnitti
-satulavyöt, talutti minua niinikään muutamia kierroksia ja jo hän
-vihdoin eräänä päivänä nousi selkäänikin ja ajeli pikkuisen matkaa.
-Tuntui se sangen kummalliselta, vaan olin samalla ylpeäkin kun jaksoin
-kantaa isäntääni ja vähitellen totuin siihenkin.
-
-Seuraava vaikeus kouluaikanani oli se, kun mulle piti laitettaman
-rautaset kengät, sekin tuntui aluksi aivan mahdottomalta. Isäntä
-seurasi minua itse pajaan ollakseen varmana, ettei minua turmeltaisi
-eikä rääkättäisi. Seppä nosti hiljaa ja varovasti jalkaani, ensin yhtä
-ja sitten toista, otti kavioni kouraansa, leikkasi pois siitä pieniä
-viipaleita siksi verran vain, että kenkä hyvin sopi. Se ei koskenut
-ensinkään kipeästi, seisoskelin aivan hiljaa kolmella jalalla sillaikaa
-kun hän koetteli ja vuoleskeli kutakin kaviota. Sen jälkeen otti hän
-rautapalasen, joka oli kavioni alapinnan muotoinen, sovitti sen tarkoin
-jalkaani, löi sen kiini muutamilla litteillä nauloilla ja taivutti
-naulainkäret alaspäin; sen hän teki niin taitavasti, ettei hän minua
-ollenkaan vahingoittanut. Tuntuivathan jalkani sen jälkeen jotenkin
-kankeilta ja raskailta, mutta pian siihen totuin eikä kengät minua
-sittemmin ensinkään haitanneet.
-
-Sillaikaa kun olimme sepän luona, tuli sinne eräs talonpoika
-kengityttämään hevostaan. Mutta se oli hyvin vaikea tehtävä, täytyi
-lopuksi asettaa hevonen tukalaan asemaan n.s. pakkopilttuuseen.
-Kengittäjä arveli sen johtuvan siitä, että hevosta ennen oli kengitetty
-taitamattomilla sepillä, jotka olivat huonosti vuolleet kavion taikka
-lyöneet naulat lihaan, josta hevonen kovasti kärsii. Samasta syystä
-olivat sen kaviot käyneet litteiksi ja rumiksi. Vasta nyt kun kengässä
-olin, alkoivat varsinaiset raskaammat harjoitukset aisoissa. Länget
-painoivat olkaluita ja silmälippaat estivät näkemästä muuta kuin eteen
-suoraan; mäkivyöt hännän alle pujoteltavine hihnoineen vaivasivat minua
-myös suuressa määrin eikä ole koskaan niinkuin silloin tehnyt mieleni
-viskata takajalkojani. Mutta kun tunsin, että se oli hyvä isäntäni,
-joka noita kahleita laitteli, en tietysti tahtonut sitä tehdä. Ja
-vähitellen niihin kaikkiin totuin ja rupesin tekemään työtä niinkuin
-emäni ja muut hevoset.
-
-Kertoessani kasvatuksestani en saa unhottaa yhtä puolta siinä, jota
-aina olen pitänyt erittäin edullisena. Jo edellisenä kesänä oli
-isäntäni pitänyt minua pari viikkoa erään naapurin laitumella, joka
-on rautatielinjan vieressä. Se oli jokin vasikkahaka ja siellä piti
-minunkin olla. En unhota koskaan, kun ensimmäinen juna siitä huristi
-ohi. Nakertelin nurmea kaikessa rauhassa rautatien viereisen aidan
-kupeella, kun yhtäkkiä etäältä rupesi kuulumaan outoa ääntä; vaan enpä
-kauan ehtinyt ihmetellä mistä se tuli, ennenkuin näin -- näin kamalan
-esineen, puuhkuvan ja rämisevän, sakeaa savua tupruuttavan. Sitä tuli
-pitkä, musta jono, mulla yritti pelosta henki kurkkuun tyrehtymään.
-Tein äkin käänteen ja laukkasin minkä kaviostani lähti niityn toiseen
-päähän, johon pysähdyin pelon valtaamana huokasemaan. Saman päivän
-kuluessa kulki siitä vielä monta muuta junaa ohi, toiset nopeammin,
-toiset verkemmin; asema oli jotenkin lähellä ja sinne tullessaan ne
-vinkuivat ja rytisivät. Kammo täytti mieleni koko ajan enkä voinut
-käsittää, miten vasikat saattoivat pysyä niin rauhallisina, kuin jos
-ei mitään olisi tapahtunut, -- tuskin viitsivät koko tuota mustaa,
-savuavaa kummitusta katsoakaan. Minä en voinut moneen päivään rauhassa
-syödä. Mutta kun sitten rupesin huomaamaan, ettei hirviö koskaan
-laskeutunut aidan yli laitumellemme, aloin minäkin vähitellen tottua
-siihen ja saatoin kohta yhtä tyyneesti kuin vasikat katsella sen menoa.
-Sen jälkeen olen nähnyt monen hevosen säikähtävän ja pillastuvan
-nähdessään ja kuullessaan junan tulevan, mutta itse olen, isäntäni
-huolenpidon vuoksi rautatieasemilla yhtä tyyni kuin koskaan omassa
-tallissani.
-
-Siitä saapi opetuksen jokainen, joka tahtoo hyvin kasvattaa nuoren
-hevosen.
-
-Usein kuljin yhtä matkaa emäni kanssa, väliin valjastettiin minut
-kaksivaljakkoonkin hänen rinnalleen, sillä hän osasi juosta niin
-tyyneesti ja varmasti. Ja emä neuvoi mulle, että kuta kiltimmästi
-kuljen, sitä paremmin minua opetetaan ja että aina on viisainta
-noudattaa ajajan tahtoa. "Mutta", lisäsi hän, "ihmisiä on monenlaisia,
-on hyviä ja ajattelevia, kuten Lahtelan isäntä, joita minkä hevosen
-tahansa on helppo palvella, vaan on myöskin ilkeitä ja julmia, jotka
-eivät olisi sen arvoisia, että heidän hoitoonsa luontokappaletta
-uskottaisiin. Sitäpaitse on olemassa suuri joukko tuhmia, turhamaisia
-ja taitamattomia ihmisiä, jotka eivät koskaan viitsi ajatella. Nämä
-turmelevat useampia hevosia kuin muut, eikä minkään muun kuin terveen
-ymmärryksen puutteen takia. Eivät tarkota pahaa, mutta tekevät
-kumminkin. Toivon, että pääset hyvään hoitoon, mutta ei sitä hevonen
-koskaan tiedä, kuka hänet ostaa ja kuka hänellä ajaa. Sattumuksesta se
-kaikki meille riippuu. Mutta sen sulle kumminkin sanon: Tee parastasi
-mihin joutunetkin, ole aina huolekas hyvästä nimestäsi".
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-Kallioniemessä.
-
-
-Eräänä kauniina talvipäivänä saapui meille muuan parooni Törnen
-lähettämä mies noutamaan minua Kallioniemen kartanoon. Lahtelan
-isäntä virkkoi: "Hyvästi nyt, Musta; ole aina hyvä hevonen ja tee
-aina paraasi." En voinut hänen jäähyväisiinsä muuten vastata, kuin
-pistämällä kuononi hänen kouraansa. Lempeästi hän minua taputti ja
-talutti veräjälle asti ja niin jätin syntymäkotini. Kallioniemessä
-tulin asumaan moniaita vuosia ja siksi kertonen vähän siitä talosta.
-
-Laaja puisto erotti herraskartanon rautatieasemasta ja sen ympärille
-kasvaneesta kylästä. Suuren portin kautta saavuttiin puistoon ja sitten
-sai juosta tasasta, leveää tietä pitkin, jonka kahdella puolen kasvoi
-korkeita, vanhoja puita, joiden oksia paksu lumi painoi alaspäin. Taas
-tuli portti ja sen läpi kuljettua saavuttiin päärakennuksen luo, jonka
-molempain sivurakennusten väliin jäi avara pihamaa. Kasvitarha oli
-rakennuksen edessä ja sen takana olivat karja- ja tallirakennukset.
-Siellä oli tilaa monillekin hevosille, vaan kerronpa ainoastaan siitä
-osastosta, johon minut vietiin. Siinä oli ainoastaan neljä pilttuuta,
-se oli tilava ja siinä oli suuret ikkunat, joita voitiin avata, ja
-siitä kävi huone valoisaksi ja ilmavaksi. Ensi pilttuu oli suuri
-neliskulmainen ja sulettava puupuomilla. Toiset olivat pienempiä,
-tavallisen kokoisia. Tuossa suuressa pilttuussa seisoi hevonen
-irrallaan, miten päin tahtoi, söi heiniä parresta ja kaukalossa oli
-kauroja. On suuri etu kun saa oleskella semmoisessa pilttuussa ja
-siihen minut ensiksi vietiin enkä ole koskaan sen paremmin viihtynyt.
-Seinätkin siinä olivat siksi matalat, että saatoin katsella ympärilleni
-joka taholle.
-
-Renki antoi minulle kauroja, taputti ystävällisesti kaulaani ja lähti.
-
-Syötyäni rupesin katselemaan ympärilleni. Lähimmässä pilttuussa seisoi
-pieni, lihava harmi, paksu harja ja häntä ja kaunis pää. Nostin
-päätäni, katselin häntä väliaidan yli ja virkahdin: "Hyvää päivää,
-kuinkas kuuluu? Mikä on nimesi?"
-
-Harmi kääntyi puoleeni ja ojensi päätään mikäli vain marhamintaa riitti
-sekä virkkoi: "Olen nimeltäni Virkku, minua pidetään kauniina ja
-käytetään ainoastaan herrasväen omissa ajoissa. Väliin neitoset kahden
-minulla ajelevat kepeissä turunkärryissä, väliin ratsastavat ja kaikki
-minua hyväilevät. Tallirenkikin on suosijani. Tuletko sinä asumaan
-tuossa seinän takana?"
-
-"Niin lie tarkoitus", vastasin.
-
-"Hyvä on, toivon vain, että olet siivo naapuri. En pidä sellaisista,
-jotka näykkivät".
-
-Samassa pisti toinen hevonen päänsä esiin pilttuun toiselta puolen.
-Sillä oli korvat taaksepäin taipuneet ja silmät oikein ilkeän näköiset.
-Se oli suurikasvuinen, ruskea tamma, pitkä hoikkanen kaula, --
-venäläistä rotua -- ja se katseli minua tuikeasti virkkaen: "Vai sinä
-se olet, joka karkotit minut pilttuustani, varsapahanen tuommoinen.
-Kaikkien takia sitä sitten täytyykin kodistaan lähteä!"
-
-"Pyydän anteeksi", vastasin minä, "en ole ajanut ulos sinua enkä muita.
-Tähän minut ajaja asetti ja täällä olen nyt, ei auta. Mutta mitä siihen
-tulee, että olisin varsapahanen, niin suvainnet huomata, että olen
-nelivuotias ja siis täysi hevonen. Enkä ole ennen riidellyt kenenkään
-kanssa, en oriiden enkä tammojen, ja pyydän nytkin saada olla rauhassa".
-
-"Hyvä, saadaanpa nähdä, rehenteli tamma. Vähän kai minä rupean sinun,
-lapsen, kanssa sanasotasille."
-
-Minä en vastannut mitään.
-
-Kun tamma iltapäivällä vietiin ajoihin, kertoi Virkku minulle siitä
-yhtä ja toista.
-
-"Seikka on semmoista, että tuolla tammalla on ilkeä tapa repiä
-hampaillaan ja näykkiä ja siitä sille on 'Näykin' nimi annettukin.
-Kun sitä pidettiin tuossa sinun pilttuussasi tapaili se myötään
-salakähmäisesti milloin ketäkin purrakseen. Kerran se puri tallirengin
-käsivarteen verihaavan ja talon neitoset, jotka ennen tavallisesti
-pelotta tulivat luokseni tuoden sokeria tai leipää, eivät enää
-uskaltaneet tulla koko talliin. Nyt ehkä taas tulevat, jos sinä pysyt
-siivolla etkä pureksi".
-
-"Minä en pureksi muuta kuin heiniä ja kauroja taikka mitä muuten saan
-ravinnokseni enkä ymmärrä, mikä ilo siinä on näykkiä ihmisiä".
-
-"En usko Näykilläkään siitä iloa olevan", selitti Virkku, "se on sillä
-vain vanha paha tapa. Se väittää, ettei sille kukaan koskaan ole ollut
-ystävällinen ja miks'ei hänkin siis muka purisi. Se on sillä tosin
-hyvin ilkeä tapa, mutta jos kaikki on totta, mitä se puhuu, niin kyllä
-sitä on mahdettukin pahoin pidellä ennenkuin se tänne tuotiin. Kuski
-Ville on sitä koettanut lepytellä jos millä keinoin ja tallirenki
-tekee myöskin parastaan eikä paroonikaan koskaan ruoskaa suotta käytä,
--- mutta sille on ennen isketty paha viha sydämmeen. Näetkös", lisäsi
-harmi viisaan näköisenä, "minä olen jo kaksitoistavuotias ja mulla
-on paljo kokemusta ja siksi voinkin sulle ilmoittaa, että paremmin
-kuin täällä ei hevosia kohdella missään. Ville on siivo, vakava mies,
-on palvellut talossa jo neljätoista vuotta ja nuori tallirenkimme on
-harvinaisen hevosystävällinen. Näykin on oma vika, kun siltä sinun
-pilttuusi vietiin".
-
-Kuski Ville asui perheineen pienessä tuvassa tallin vieressä. Aamulla
-hän tuli ja vei minut pihalle, jossa huolellisesti suki karvani. Ja
-juuri kun puhtaana ja mustan kiiltävänä taas olin menossa talliin,
-tuli parooni ja katseli minua ilmeisellä mielihyvällä. "Ajattelin nyt
-aamupäivällä lähteä tällä ajelemaan", puhui hän Villelle, "mutta en
-joutunutkaan. Valjasta siis sinä Musta kilpa-ajoreen eteen ja ajele
-kappaleen matkaa. On kylmänpuoleinen ilma tänään, joten hiero kuolaimet
-villavaatteella, ennenkuin panet hevoselle suuhun. Aja tuosta kierros
-myllyn ja metsäpalstan kautta, jotta näet miten se kulkee".
-
-Ville valjasti minut ja kun palasimme puiston kautta, tuli parooni
-rouvineen vastaan. He pysähtyivät ja Ville nousi reestä.
-
-"No, kuinka se kulkee?"
-
-"Vallan mainiosti, herra parooni", vastasi Ville. "Ja kun tulimme
-metsäpalstalle, niin siellä juuri tien vieressä joku laukasi pyssynsä.
-Mutt'ei Pulska Musta siitä muuta välittänyt kuin hiukan luimisti
-korviaan, ei kääntynyt oikealle eikä vasemmalle, vaan jatkoi matkaa
-eteenpäin. Sillankorvassa tuli mustalaisjoukko vastaan ajaen lapsineen
-ja kirjavine kampsuineen korkeaa kuormaa, jonka päältä huusivat ja
-pelihtivät kuten tavallisesti. Sellaisista vastaantulijoista eivät
-hevoset tavallisesti pidä, mutta Musta vain katsahti niihin ja meni
-tyyneesti ohi. Eikä se säikkynyt myllynkään pauhua. Luulenpa, että
-sitä on varsana varovasti ja järkevästi hoidettu. Suustaan se on hyvin
-herkkä, joten ei tarvitse kuin aivan keveästi pidellä suitsia".
-
-Seuraavana päivänä kävi parooni minulla ratsastamassa, ensin verkemmin,
-sitten vinhemmin. Hän ratsasti hyvin eikä rasittanut hevosta. Kun
-tulimme kotiin, puhutteli häntä rouvansa portailta.
-
-"No miltä tuntui?" kysyi hän.
-
-"Erinomainen, aivan niinkuin Ville sanoi."
-
-Ville olikin oikein ylpeä puolestani. Hän suki harjani ja häntäni,
-jotta ne olivat tasaset ja kiiltävät kuin naisten hiukset ja aina
-hänellä oli yhtä ja toista mulle sanottavana. Luonnollisesti en kaikkia
-ymmärtänyt, vaan opin kumminkin yhä selvemmin käsittämään, mitä hän
-_tarkoitti_ ja mitä hän tahtoi. Miellyin häneen suuresti, sillä hän oli
-lempeä ja hyvä. Hän näytti käsittävän kuinka hevonen tuntee ja kun hän
-harjasi minua, kosketteli hän hyvin varovaisesti arkoja paikkoja; kun
-hän päätä suki, vältti hän niin varovasti silmiä, kuin jos ne olisivat
-omansa olleet, eikä hän koskaan minua kiukkuseksi ärsyttänyt.
-
-Neljäskin hevonen oli tallissa ja sen nimi oli "Majuri". Se oli vanha
-ja jo oikeastaan virkaheitto, mutta se oli paroonin suuri suosikki ja
-se sai suvisin enimmäkseen kulkea vapaasti puistossa. Joskus sillä
-tehtiin joitakin kepeämpiä pihatöitä ja annettiin lasten sen selässä
-ajaa, sillä se oli hyvin siivo. Tämän Majurin sekä Virkun kanssa olin
-kohta hyvä ystävä, eikä kulunut paljoa aikaa, ennenkuin saavutin
-Näykinkin luottamuksen.
-
-Hyvin oli minun siis hyvä olla uudessa paikassani ja jos jotakin
-kaipasin, niin en siitä surrut. Kaikki kohtelivat minua hellyydellä.
-Talli oli puhdas ja ilmava ja hyvää ruokaa annettiin. Mitäpä siis enää
-kaipasin?
-
-Niin, vielä kaipasin vapautta!
-
-Puolenneljättä vuoden kuluessa olin kesäiseen aikaan saanut olla
-täydessä vapaudessani, nyt täytyi minun kuukauden toisensa perästä
-seistä yöt päivät tallissa, muuta liikettäkään ei minulla ollut kuin
-milloin minulla ajettiin; ja kumminkin täytyi olla vakavan ja tyyneen
-näköinen niinkuin vanhan, tallissa ikänsä eläneen hevosen. Aina
-marhaminta, milloin ei ollut suitsia! No, enhän voi sitä valittaakaan,
-sehän kuuluu asiaan. Mutta totta se on, että nuoren, voimakkaan ja
-virkun hevosen, joka on tottunut elämään avaralla kedolla, jossa oli
-vapaus hyppiä ja ojentaida ja viilettää täyttä laukkaa kentän poikki
-ja pitkin, -- sen on vaikea olla, kun ei se koskaan saa tehdä, mitä
-itse tahtoo. Väliin, kun olin tavallista kauemmin seissyt tallissa,
-tunsin itseni niin elinvoimaiseksi ja hyppyhaluiseksi, että minun oli
-vaikea pysyä siivolla, kun Ville minut silloin vei ulos. Tuli mikä
-tuli, niin minusta tuntui, mutta nyt _täytyy_ saada kimpasta pikkuisen.
-Olen varmaankin usein tuimasti heilautellut Villeä, joka minua talutti,
-mutta ei hän siitä suuttunut, tyyneesti hän sen kärsi.
-
-"So, so poikani", oli hänen tapa sanoa. "Nyt lähdetään jalottelemaan,
-niin ei kutku noin pahasti kavioitasi". Kun silloin oli tielle päästy,
-antoi hän minun pyyhkästä menemään täyttä ravia virstan tai pari ja
-sitten palasin takasin talttuneena ja tervennä, rauhattomuus oli
-poissa. _Vilkkaita hevosia, joilla ei ole kylliksi liikettä, sanotaan
-usein vikureiksi_, mutta ne vain leikkivät; useat rengit niitä siitä
-rankaisevat, mutta Ville ei sitä tehnyt koskaan, hän kyllä tunsi
-syyn. Ja omituisen hyvin hän opetti minua ymmärtämään äänenpainonsa
-vivahduksia ja suitsien pienimpiäkin liikkeitä. Huomasin aina hänen
-äänestään, milloin hän oli vakava ja oli tosi kysymyksessä, sillä hän
-minuun vaikutti paremmin kuin millään muulla.
-
-Mainittava vielä on, että meidät joskus Kallioniemessäkin laskettiin
-vapaaksi, nimittäin sunnuntaisin iltapäivällä kesillä. Silloin ei
-ajopelejä vedetty esiin, me saimme irrallaan juoksennella tallipihassa.
-Siellä oli nurmi pehmyt, ilma lepposa ja vapaasti sai tehdä mitä
-tahtoi, laukata, piehtaroida ja jyrsiä kasvavaa ruohoa. Ja siellä
-ennätti myöskin tutustua lähemmin toisiinsa, kun seisottiin ja
-levättiin kalveen puolella.
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-Toverini Näykki.
-
-
-Kun me kerran kahden seisottiin Näykin kanssa varjossa, jouduimme
-pitkänpuoleiseen keskusteluun. Se tahtoi tietää kaikenmoista minun
-kasvatuksestani ja opetuksestani ja minä kerroin kernaasti.
-
-"Niin", sanoi se, "jos olisin saanut samanlaisen kasvatuksen, olisi
-minusta epäilemättä tullut yhtä siivo hevonen kuin sinusta, mutta nyt
-jään kai ijäkseni tällaiseksi".
-
-"Miksi niin?" kysäsin.
-
-"Siksi, että mulle on kaikki ollut niin tuiki erilaista", vastasi
-se. "Mulle ei ole kukaan koskaan ollut ystävällinen, ei hevonen eikä
-ihminen, eikä ole tehnyt mieleni miellyttää ketään. Tuskin olin
-emästäni vierotettu, kun minut riistettiin sen seurasta ja pantiin
-muitten hevosten joukkoon, joista ei yksikään välittänyt minusta. Ei
-ollut ystävällistä isäntää, joka minusta olisi huolta pitänyt taikka
-minua hyväillyt. Mies, jonka tehtävä oli meitä hoitaa, ei koskaan
-meitä ystävällisesti puhutellut. Ei meitä tosin rääkätty, mutta
-meistä ei välitetty, kunhan vain ruokaa oli. Laitumemme poikki kulki
-usein ilkeitä poikia, jotka meitä kivillä pyssysivät ja muutamia
-meistä haavoittivatkin. Siitä kävimme me kesyttömiksi ja hurjiksi ja
-rupesimme pitämään ihmisiä vihollisinamme. Vapaudessamme elimme muuten
-vallattomasti, ajelimme toisiamme ja laukoimme yhtenään ympäri niittyä.
-Mutta kun sitten opetuksen aika tuli, niin se oli kahta vaikeampi aika.
-Useita miehiä piti olla minua kiiniottamassa ja kun olivat ahtaneet
-minut aidan nurkkaan, veti siellä yksi harjasta ja toinen puristi
-turvasta, niin että mulla tuskin henki pääsi käymään. Yksi väänsi
-väkisin alaleukani kovalla kourallaan auki ja väkisin tukkivat he
-kuolaimet suuhuni. Ja sitten rupesi yksi vetämään suitsista ja toinen
-hosui takanani; tämä oli ensi kokemukseni ihmisistä, kaikki väkivaltaa.
-Ei koskaan koetettu minulle hyvällä opettaa, mitä milloinkin
-tahdottiin. Mulla oli vilkas ja tulinen luonto ja olin todella
-hurjanlainen, niin että heillä kyllä oli minusta tekemistä; kamalaa oli
-seistä yhtämittaa tallissa pääsemättä vapauteen koskaan; minä surin ja
-rupesin kuihtumaankin. Tiedäthän kokemuksesta, kuinka vaikea on olla
-vapautta vailla, vaikka on hyväkin ja hellä herra, mutta mulla olivat
-vielä lisäksi kaikki hoitajat ilkeitä.
-
-"Oli yksi -- talon vanha isäntä, -- joka luullakseni olisi jaksanut
-hillitä minua ja saanut minusta kalua, mutta hän oli jättänyt hevosten
-hoidon pojalleen ja eräälle rengille, jota pidettiin kokeneena; itse
-hän ainoastaan tarkasteli näiden toimia. Poika oli pitkä, vahva,
-vallaton mies. Häntä kutsuttiin Simsoniksi ja hän kehahteli, ettei hän
-vielä ollut koskaan tavannut hevosta, joka ei olisi nöyrtynyt hänen
-edessään. Hän oli ankara ja kova, ankara ääni, ankara katse, ankara
-koura. Minä tunsin selvästi, ettei hän tahtonut tehdä minusta mitään
-muuta, kuin kappaleen hevoslihaa, niin juuri, _hevoslihaa_", -- Näykki
-polki vihasena jalkaa tuota muistellessaan. Tuokion kuluttua se taas
-rauhallisempana jatkoi:
-
-"Ellen tehnyt täsmälleen niinkuin hän tahtoi, niin hän kohta kauhtui
-ja juoksutti minua piiskan pakolla pihamaalla ympäriinsä, kunnes aivan
-kerrassaan väsyin. Luulen, että hän oli juoppo ja kuta enemmän hän joi,
-sen raaemmaksi hän kävi. Eräänä päivänä hän oli kiusannut ja uuvuttanut
-minua kaikilla pirullisilla ilveillään ja lepoon päästessäni vihdoin
-tunsin itseni sekä perin väsyneeksi että katkeroitetuksi. Seuraavana
-aamuna hän jo aikasin tuli minua noutamaan ja rääkkäsi minua taas
-pitkän ajan nykkimällä ja juoksuttamalla edestakaisin. Ja sen jälkeen
-hän valjasti minut kärryjen eteen ja pani suuhuni jonkinlaiset uudet,
-merkilliset kuolaimet. Lähdettiin niin matkalle. Pahaa aavistamatta
-satuin silloin kääntymään tielle, johon hän ei ollut tarkoittanut
-ja hän repäsi tietysti koko voimallaan suitsista. Silloin tunsin
-suussani kamalan poltteen, nuo uudet pakkokuolaimet väänsivät kipeästi
-kitalakeani ja litistivät suupieliä ja minä hyppäsin kirmasten pystöön.
-Hän suuttui, kiskoi suitsista ja pieksi ruoskalla. Siitä nousi koko
-luontoni kapinaan, minä potkin takajaloilla kärryä, hypin ja laukkasin
-huimaa vauhtia. Hän pysyi kärryissä, kiinnitti suitsia ja huusi, vaan
-minä nelistin vain, en välittänyt mistään, halusin päästä hänestä
-erilleni. Ja pääsinkin vihdoin, kärryt kaatuivat ojaan, hän jäi alle,
-rahkeet katkesivat ja minä nelistin vapaana virstamääriä eteenpäin,
-kunnes tulin aavikolle, poikkesin metsään ja jäin sinne siimekseen
-huokasemaan.
-
-"Siinä sain seistä monta tuntia. Ohjasvarret olivat tarttuneet erääseen
-katajapehkoon, päivä paistoi kuumasti, jano oli ja nälkä, mutta ei
-vettä ollut missään enkä ohjaksilta yltänyt ruohoakaan syömään. Teki
-mieleni paneutua maata, vaan mäkivyöt ja länget olivat päälläni ja
-ohjasvarret olivat kiinteällä. Siinä sain seistä yksinään ja ajatella,
-että nyt toisia hevosia syötetään, nyt niitä juotetaan, mulle ei
-anneta mitään. Vasta iltapäivällä kuulin tieltä päin tutun äänen,
-joka leppeästi kutsui minua, -- se oli vanhan isännän ääni, jonka
-tuhannen joukosta olisin tuntenut. Hirnahdin vähän ja jo astui hän
-luokseni, kädessään leipä, josta hän kohta taittoi mulle kappaleita.
-Hänen käytöksensä oli ystävällinen, vaan samalla varma ja kun hän
-antoi käskyn, teki hän sen sellaisella arvokkaalla tavalla, että
-sitä täytyi totella sekä hevosten että ihmisten. Nytkin hän leipää
-mulle syöttäessään leppeästi puhutteli: 'Kas niin, piika parka, nyt
-lähdetään kotiin, talliin.' Eikä minua enää pelottanut ollenkaan, söin
-rauhallisesti seisoen paikoillani. Hän irrotti ohjakset ja kun hän
-katsoi suutani, jonka kuolaimet olivat verihaavoihin repineet, oli hän
-hyvin pahastuneen näkönen. 'Sepä oli ikävä juttu, puhui hän, kerrassaan
-ikävä juttu.'
-
-"Ja sitten hän talutti minut kotiin. Tallin ovella seisoi Simson; hänen
-ohimennessäni painoin korvani alas ja tapasin häntä hampaillani. 'Pois
-tieltä ja pysy syrjemmässä', komensi häntä silloin isä, 'ei sinusta
-ole hevosmieheksi'. Poika murisi jotakin 'tottelemattomasta konista',
-vaan ukko jatkoi: 'Tiedä sinä, että häijyllä miehellä ei ole koskaan
-hyvää hevosta; ennenkuin sen opit, ei sulle hevosia uskota'. Vietyään
-minut pilttuuseeni toi ukko ämpärillisen vettä, pesi ja harjasi
-minut huolellisesti. Koko ajan hän minua ystävällisesti puhutteli,
-ja _yksin hänen äänensäkin teki mulle hyvää_. Suuni oli niin pahasti
-haavoittunut, etten voinut syödä heiniä. Ukko tutki tarkoin haavat,
-pudisti päätään ja laittoi mulle aluksi makean jauhojuoman. Sepä
-maistui makealta ja hyvää teki, kun hän koko ajan seisoi vieressäni
-ja puhui rengille: 'Tulisesta eläimestä, sellaisesta kuin tästä, ei
-koskaan tule kalua, ellei sitä hyvyydellä opeteta'.
-
-"Usein ukko senkin jälkeen minua kävi katsomassa ja kun suuni oli terve,
-uskoi hän minut tuon vanhemman rengin hoitoon. Hän oli vakava ja
-pitkämielinen mies ja pian opin käsittämään mitä hän tahtoi".
-
-"Kun oppiaikani oli kulunut" -- jatkoi tamma kertomustaan -- "osti
-eräs kauppias minut, opetti minua vetämään parivaunua toisen rinnalla
-ja möi meidät molemmat sitten muutamalle rikkaalle herralle Turussa.
-Siellä piti tottua kaksinkertaisiin pakko-ohjaksiin, joita minä vihasin
-ja piti aina kulkea suitset kiinteällä ja pää pystyssä. Se oli muka
-komean näköistä, kun oltiin Ruissalossa taikka muualla ajelemassa,
-mutta se oli hirveän vaivaloista, kaulaa ja niskaa pakotti. Sellaisessa
-varustuksessa ja asennossa piti usein tuntikausia seistä ja odottaa
-herrasväkeä, kun he olivat pidoissa taikka huveissa ja jos silloin
-satuin polkemaan jalkaa ja olemaan rauhaton, niin kohta piiskalla
-selkään. Siinä saattoi tulla hulluksi".
-
-"No eikö isäntä pitänyt hevosten puolta?" kysäsin.
-
-"Ei koskaan, hän ei välittänyt muusta, kuin että hevoset olivat
-olemassa. Arvelenpa, ettei hän hevosenhoidosta ymmärtänyt hölynpölyä,
-rengillä oli kaikki valta ja hänen kuulin kerran selittävän isännälle,
-että mulla oli ilkeä luonto ja että minua oli huonosti opetettu. Hänen
-olisi nyt pitänyt opettaa minut paremmaksi, mutta siihen ei _hän_
-kyennyt, sillä hän oli aina tallissa äkänen ja epäystävällinen, torui
-ja töykki, ei koskaan koettanut hyvyydellä lepytellä. Jos hän edes
-olisi joskus ollut siivo, niin olisinhan ehkä talttunut minäkin. Olin
-halukas tekemään työtä ja kovaakin työtä, mutta minua suututti, kun
-koreilemisoikkujen takia täytyi rääkkäytyä. Suuni oli aina ruvissa
-ja niskaani kolotti ja sitäpaitsi henkitorvenikin tuntui kipeältä,
-usein en voinut hengittää. Siitä syystä kävin yhä levottomammaksi
-ja kärtysemmäksi, purin ja potkin jokaista, joka pilttuuseeni tuli.
-Tallirenki löi minua, mutta eräänä päivänä, kun minua valjastettiin
-vaunujen eteen ja taas ruvettiin pakkokuolaimia ja suitsia suuhuni
-tukkimaan, silloin heittäysin kerrassaan äkäiseksi, hypin ja potkin
-enkä asettunut millään. Silat särkyivät -- ja sen jälkeen minua ei enää
-niiden vaunujen eteen valjastettukaan. Isäntä lähetti näet renkinsä
-myömään minut Hämeenlinnan markkinoille; minussa katsottiin olevan
-pahoja vikoja, vaan komea ryhtini ja karvani vaikutti, että eräs
-hevoskauppias osti minut. Hän tutki vikojani ja niiden syitä, koetti
-erilaisia suitsia ja keksi pian, minkälaisia minä en voinut kärsiä.
-Ja ennen pitkää saattoi hän myödä minut aivan tervennä, sävyisänä
-hevosena ja eräs maalaisvirkamies osti minut. Se oli kunnon ukko,
-mutta pahaksi onneksi hänen vanha renkinsä juuri niihin aikoihin
-muutti pois ja se, joka tuli sijaan, oli kuten Simson kovakourainen
-ja raaka, puhutteli hevosia aina kiroilemalla ja räyhäämällä ja jos
-en pilttuussa käännähtänyt juuri sillä hetkellä, kuin hän tahtoi, löi
-hän minua luudanvarrella polviin taikka kylkeen. Kaikki mitä hän teki,
-oli raakaa ja siksi rupesin vihaamaan häntä. Hän koetti säikyttää
-minua nöyremmäksi, vaan minäpä olinkin liian ylpeä ja eräänä päivänä
-kun hän oli minua tavallista enemmän kiusannut, purin häntä. Hän
-suuttui silmittömäksi, löi minua ratsupiiskalla päähän, mutta eipä
-uskaltanutkaan sen koommin tulla pilttuuseeni, hän tiesi että minä
-käytin joko kavioita tai hampaita. Isännälleen hän valitti pahoista
-tavoistani ja vaikka tämä ei ollut niitä koskaan huomannut, niin
-minut piti taas myötämän. Eräs hevoskauppias sai siitä vihiä, osti
-minut ja lähti kaupoille ja niin jouduin sattumalta tänne vähän ennen
-sinun tuloasi; mutta silloin minussa olikin jo varmaksi vakaantunut
-käsitys, että ihmiset olivat ainaisia vihollisiani ja että; minun oli
-puolustauduttava heitä vastaan. Täällä ovat tietysti olot toiset, vaan
-kukapa tietää, kuinka kauan. Toivosinpa voivani ajatella asioista kuten
-sinä, mutta sitä en voi".
-
-"Mutta", virkahdin minäkin, "olisi minusta sentään häpeä jos sinä
-rupeaisit potkiskelemaan taikka puremaan Villeä ja tallipoikaa".
-
-"Sitäpä en teekään niinkauan kuin ovat siivoja minua kohtaan. Kerran
-jo poikaa purasin ja tämä uhkasi lyödä, vaan Ville kehotti: Koetetaan
-ensiksi lempeydellä! ja niin poika tulikin, antoi mulle suurusta ja
-taputti minua. Sen koommin en ole häntä purrut enkä pure".
-
-Olin suutuksissani Näykin puolesta, mutta kokemukseni ei silloin vielä
-ollut suuri ja luulin että se liioittelee. Mutta sen minä huomasin,
-että kuta enemmän aika kului, sen lempeämmäksi ja ilosemmaksi se kävi,
-sen katseessa ei enää ollut tuota epäluuloista ilmettä, kun sitä
-ihminen läheni. Kerran jo renkipoikakin Villelle virkkoi: "Luulenpa
-että meistä tulee Näykin kanssa hyvin hyvät ystävät. Nyt se jo
-hirnahtelee, kun minä talliin tulen".
-
-"Niin, Näykki talttuu, siitä tulee kyllä vielä yhtä siivo hevonen kuin
-Pulskasta Mustasta; hyvä kohtelu on sille paras lääke".
-
-Isäntäkin huomasi tuon muutoksen ja kun hän eräänä päivänä nousi
-vaunuista ja tuli meitä hevosia puhuttelemaan, taputti hän Näykin
-kaunista kaulaa ja virkkoi: "Kas niin, piijuni, johan nyt olet aivan
-toinen hevonen kuin taloon tullessasi".
-
-Ikäänkuin hyväksyen paroonin puheen nosti Näykki turpansa pystöön,
-paroonin sitä hyväillessä.
-
-"Ville, me olemme hyvin hoitaneet sitä", sanoi pakooni.
-
-"Niin, Kallioniemen hevoslääkkeet ovat aina varmat ja tepsivät. Siitä
-on tullut toinen hevonen".
-
-Ville puhui usein leikillään Kallioniemen hevoslääkkeistä ja sanoi
-niiden voivan parantaa minkä hevosen tahansa; lääkkeet olivat
-kokoonpannut kärsivällisyydestä ja lempeydestä ja niihin oli
-lisätty varmuutta ja tasasuutta, puoleksi kumpastakin; sekotettuina
-tarpeellisella määrällä tervettä järkeä oli näitä lääkkeitä joka päivä
-annettava hevosille nautittavaksi.
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-Keskusteluja tallipihalla.
-
-
-Meitä käytettiin Näykin kanssa parihevosina vaunun edessä, vaan meitä
-käytettiin myöskin muuhun; kuulinkin paroonin toisinaan sanovan,
-ettei hän pitänyt sellaisista, ihmisistä taikka eläimistä, jotka
-eivät osaa kuin yhtä asiaa ja siksi hän oli tyytyväinen meihin,
-jotka kelpasimme myöskin ratsuhevosiksi. Aina toisinaan viileinä
-kesäiltoina satuloittiin kaikki neljä hevosta tallista ja lähdettiin
-ratsastusmatkalle, johon isäntäväkemme olivat hyvin innostuneet.
-Minulla ratsasti rouva, joka oli keveä ja lempeä, ja minulla oli
-siis paras olla. Näykkiä ajoi parooni itse ja talon nuoret neitoset
-ratsastivat Virkulla ja Majurilla. Olipa meistä hevosistakin suurinta
-huvitusta juosta noinikään ajopeleittä ja toisinaan pistää pieneksi
-laukaksi, ja ratsastajat nauttivat siitä myöskin. Parooni opetti
-naisiaan, kuinka heidän tuli hevosta ohjata: varmalla kädellä, mutta
-repimättä ja nyhtämättä, se on suuri helpotus hevoselle sanoi hän.
-Hevosen suu on, ellei sitä taitamattomalla ja raa'alla ajolla ole
-turmeltu, niin tunteellinen, että se tuntee ajajan käden pienimmänkin
-liikkeen ja voi jo kohta sen mukaan mukautua. Minun suutani ei oltu
-koskaan huonolla ajolla pilattu ja siksi naisetkin mielellään minulla
-ajelivat, ja Näykki sanoi monasti kadehtivansa minua sen johdosta.
-
-Kun me kaikki hevoset yksissä olimme ulkona, ihmettelin aina, miksi
-Majurilla oli niin omituisen lyhyt typykkä häntä. Kerran kysäsinkin
-siltä, kun seistiin vapaina tallipihalla, oliko se jonkun tapaturman
-kautta menettänyt häntänsä. "Tapaturman," naurahti tämä katkerasti,
-"kaunis tapaturma! Se ei johdu tapaturmasta, vaan ihmisten ilkeästä,
-julmasta muodista. Pidettiin mukamas kauniina, että ratsuhevosella on
-lyhyt tupsuhäntä ja sen vuoksi on häntäni aikoinaan typistetty. Sitä
-on aina pidetty sellaisena ja pidetään vieläkin. Eikä se pahinta ole,
-että minulta siten paras koristukseni riistettiin, vaan eipä ajateltu,
-että minun näin ollen on mahdoton karkottaa kärpäsiä kupeiltani, ei
-muistettu, minkälainen kamala kärsimys siitä on, kun tuntee kärpäsen
-alinomaa istuvan yhdessä kohden, purevan ja imevän eikä voi sitä
-huiskauttaa siitä pois. Se oli se kirottu _muoti_, joka tähän oli
-syypäänä ja se oli aikoinaan niin mahtava hallitsija tässä maailmassa,
-että esim. kaikissa ratsuväissä olivat hevosten hännät typistetyt,
-lienevät vieläkin. En käsitä, kuinka ihmiset, joita pidetään niin
-viisaina, eivät voi ymmärtää, mikä tehtävä hevosen hännällä on".
-
-Tuo muuten niin tyyni Majuri innostui tuosta kertoessaan siihen
-määrään, että se polki jalkaa vihasta. Ja se kertoi meille elämänsä
-kokemuksen ajalta kamaloita juttuja, kuinka ihmiset leikkelivät
-koiriltakin hännät poikki melkein juuria myöten ja vielä typistivät
-niiden korviakin, jotta muka olisivat rohkeamman ja reippaamman
-näköiset. Pieninä pentuina ollessaan niitä jo tuolla tavoin silvotaan
-ja se on tietysti ei ainoastaan eläinrääkkäystä vaan vielä julmempaa
-sen vuoksi, että koirainkin korvalehdillä ja hännällä on vissi
-luonnon määräämä tarkoituksensa. Nuo seikat, joista Majuri oikein
-lämmöllä kertoi, olivat mulle aivan outoja uuteloita ja melkein jo
-rupesin minäkin ihmisiä kammoksumaan. Näykki, jolla oli paljo vanhaa
-katkeruutta, sanoikin, että ihmiset ovat eläimiä tuhmemmat. Mutta
-siihen pani Virkku, joka tallin nurkkaan hieroi selkäänsä, jyrkän
-vastalauseensa.
-
-"Tuhmemmatko, sitäpä ei olisi tässä talossa syytä sanoa. Meitä kohtaan
-ovat sekä isäntä että rengit ystävällisiä ja järkeviä eikä ole sen
-vuoksi sopivaa, että tällaisessa talossa puhutaan pahaa ihmisestä. Ja
-on hyviä ihmisiä muuallakin, sen tiedän".
-
-Nämä Virkun ymmärtävät sanat meitä rauhoittivat ja Majurikin, joka
-erittäin paljo piti isännästään, tyyntyi ja käänsi puheen muihin
-asioihin. Mutta keskustelun taas tauottua kysäsin minä:
-
-"Voiko joku teistä sanoa, mikä hyöty on silmäsuojista, kaihtimista?"
-
-"Ei, sitä en voi sanoa", vakuutti Majuri, "sillä niistä ei ole
-minkäänlaista hyötyä".
-
-"Yleinen luulo on", selitti Virkku, "että kun hevoset eivät voi
-nähdä sivuilleen eikä siten myöskään säikähtää, niin välttyy useita
-tapaturmia".
-
-"Mutta ratsuhevosilla ei yleensä käytetä kaihtimia; miksi ei?"
-
-"No se on taas se muoti. Sitäpaitsi väitetään, että silmäsuojaton
-ajohevonen voisi säikähtää oman kärrynsä rattaitakin; mutta tosiasiahan
-on, että hevonen kaduilla ja vilkkailla liikepaikoilla sittenkin näkee
-lukemattoman määrän pyöriviä rattaita, eipähän se siitä säikähdä.
-Onhan totta, että rattaat toisinaan tuntuvat pyörivän meitä liian
-lähellä, mutta me olemme tottuneet siihen eikä meitä siinä suhteessa
-nuo nahkaliuskat auta. Parempi olisi, jos näkisimme kaikki ympärillämme
-ja oppisimme tietämään, mitä mikin on; silloin säikähtäisimme paljo
-vähemmin kuin nyt, jolloin vain vilaukselta saamme nähdä joitakin
-outoja esineitä. On kyllä olemassa arkojakin hevosia, joita nuorina on
-pilattu ja säikytelty ja niille voivat nuo silmäliput olla hyviäkin,
-mutta minä ainakaan en olisi niitä koskaan tarvinnut".
-
-"Minun luullakseni", virkkoi Majuri, "ovat kaihtimet varsinkin öiseen
-aikaan vaaralliset; me hevoset näemme nimittäin pimeässä paremmin
-kuin ihmiset ja luulisinpa monen vahingon välttyneen, jos hevonen
-olisi vapaasti saanut käyttää silmiään. Muistanpa selvästi, kuinka
-eräänä pimeänä yönä muuan ajaja palasi asemalta savikaivoksen ohi,
-joka silloin oli vettä täynnä. Kun ajaja saapui sen kohdalle, tuli
-hevonen kulkeneeksi liian läheltä haudan reunaa, ratas luiskahti
-syvänteeseen ja veti hevosen perässään. Hevonen hukkui ja hädintuskin
-pelasti ajaja henkensä. Tämän jälkeen rakennettiin kaivannon reunalle
-heti vankat kaidepuut, mutta varmaa on, että ellei hevosen näkemiskyky
-osaksi olisi ollut kaihtimien kautta sokaistu, olisi se tiennyt pysyä
-loitommalla reunalta ja vahinko olisi välttynyt. Kerran kaatuivat
-asemalta palattaessa tämän talon isännän vaunut ja silloin syytettiin
-syvää pimeyttä, joka esti Villeä näkemästä tiellä olevaa suurta
-kuoppaa. Mutta jos ei talon vanhalla viisaalla Ruskolla olisi ollut
-silmälippuja, niin olisi _se_ kyllä nähnyt kuopan ja väistänyt sitä.
-Nyt särkyivät vaunut, Rusko loukkautui ja Ville pelasti vaivoin
-nahkansa".
-
-"Minun mielestäni olisi parasta" tuumi Näykki, nyrpistellen kuonoaan,
-"että ihmiset, jotka ovat niin viisaita, määräisivät, että varsoilla
-syntyessään pitäisi olla silmät keskellä otsaa eikä sivuilla. Hehän
-aina luulevat voivansa korjata luontoa".
-
-Taas yritti keskustelu livahtamaan katkeralle alalle, vaan Virkku
-kohotti silloin pienen viisaan päänsä ja kertoi: "Voinpa mainita
-teille pienen salaisuuden, jonka sattumalta sain kuulla ja joka
-osottaa, että isäntämme ei hyväksy kaihtimia. Kuulin näet hänen kerran
-sanovan Villelle: Hyvä olisi, jos hevosia aina opetettaisiin ajoihin
-ilman silmäsuojuksia, niinkuin jo onkin tapana useissa paikoin sekä
-ulkomailla että meilläkin; mutta kun hevoset kerran ovat niihin
-tottuneet, voi joskus olla vaarallista jättää ne pois. -- Mutta
-heretkäämme jo pitkistä, ikävistä puheista, laukataanpa iloisina tuonne
-kujan päähän, siellä on ojan partaalla runsaammin tuoretta nurmea".
-
-Virkku lähti karahuttamaan edellä, me seurasimme perässä ja hetken
-temmellettyämme laskeusimme ojan partaalta syömään tuoretta nurmea.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-Selviä sanoja.
-
-
-Kuta kauemmin asuin Kallioniemessä, sitä paremmin opin panemaan arvoa
-isäntäväen hyvyyteen. Paroonin koko perhe nautti kaikkien seudun
-asukkaiden kunnioitusta ja rakkautta. Ja he olivatkin ystävällisiä
-kaikkia kohtaan, ei ainoastaan ihmisiä, pieniä ja suuria, vaan myöskin
-hevosia, koiria, nautaeläimiä ja lintuja kohtaan. Ei ollut koko
-tilalla elävätä, jota olisi pahoin pidetty taikka jota he eivät olisi
-pitäneet ystävänään. Jos kuultiin, että joku kylän lapsista oli ollut
-ilkeä eläimiä kohtaan, niin kohta se joutui paroonin nuhdeltavaksi.
--- Läheisellä rautatieasemalla oli liikettä ja touhua, uusi asematalo
-oli rakennettava, koska vanha kasvavan liikkeen vuoksi huomattiin
-liian ahtaaksi. Usein ajoi isäntäni minulla asemalle, jossa juuri
-maata kaivettiin perustusten laskemista varten. Rakennusmestari, joka
-oli ottanut asematalon rakennuttamisen urakalle, käytti töissään ja
-vedoissaan vanhoja, kuluneita hevoskaakkeja eikä säästellyt niitä
-vähääkään; niitä rasitettiin ja rääkättiin pitkät rupeamat. Isäntäni,
-joka tunsi tuon rakennusmestari Tiilisen, joka ennen oli ollut hänenkin
-töissään, vaikkei ollut siellä saanut talon hevosia rasittaa, suuttui
-pahanpäiväseksi, kun näki miten raskaita töitä noilla hevosraukoilla
-teetettiin ilman että niille suotiin tarpeellista lepoa. Kursailematta
-otti hän Tiilisen puheilleen ja osotti hänelle, kuinka sydämetöntä
-hänen menettelynsä oli; vaan Tiilinen vastasi vain epäkohteliaasti.
-"Raa'alla ja sydämettömällä menettelyllänne", niin sanoi silloin
-isäntäni, "vahingoitatte te itseänne ja omaa luonnettanne vielä
-enemmän kuin hevosia, ja koska ette näy tahtovan kuunnella yksityisen
-ihmisen varotusta, niin olkaa varmana, että saatte oikeuden edessä
-vastata eläinrääkkäyksestä. Muistakaa, pyydän teitä, sen lisäksi, että
-on olemassa vielä korkeampi tuomioistuin, jonka eteen kaikki kerran
-joudumme ja jossa meitä tuomitaan sen mukaan, miten täällä olemme
-eläneet ja toimineet. Elkää uskoko, että julma ja sydämmetön menettely
-luontokappaleita kohtaan jää tuossakaan oikeudessa rankaisematta".
-
-Ja paroonin ilmiannon johdosta syyttikin nimismies rakennusmestaria
-eläinrääkkäyksestä ja hän sai maksaa sakkoja, ei tosin niin paljo kuin
-olisi ansainnut, mutta häneksi sentään, joka oli ahnas mies, sievosen
-summan. Mutta juttu ei pysähtynyt tähän. Kun rakennusmestari ei tehnyt
-tehtävätään asianomaisten mieliksi eikä täyttänyt sopimuksen ehtoja,
-jätettiin työn jatkaminen eräälle toiselle henkilölle, jolle parooni
-oli antanut puoltolauseensa. Nyt ei enää eläinrääkkäystä suvaittu
-asemalla. Hevosten työajat lyhenivät ja niille rakennettiin tallit
-asuttaviksi. Ja paroonin ehdotuksesta varustettiin hevosten silat vielä
-n.s. hevossuojelijoilla, joita kaikkien työhevosten siloissa pitäisi
-käyttää, koska ne helpottavat työtä ja varjelevat selkää. Voinpa
-omasta kokemuksestanikin vakauttaa, että nämä vietraavat silat isosti
-säästävät hevosen voimia.
-
-Ihmisillä on sananlasku, jonka totuuden usein olen tullut huomaamaan,
-nim.: "millainen herra, sellainen palvelija". Meidän talon palkollisiin
-se ainakin voitiin sovittaa. Tallirengeistä ei kumpanenkaan peljännyt
-lausua totuuksia eläinrääkkääjille eikä vetää heitä oikeuteen, jos ei
-muu auttanut.
-
-Niin muistan eräänkin päivän, jolloin Ville oli ollut minulla myllyssä.
-Paluumatkalla näimme etäämmältä pojan, joka ajoi pienen laihan
-konin seljässä ja koetti saada tätä hyppäämään veräjän yli. Vanha
-viisas ruuna näki, että veräjä oli sen hypättäväksi liian korkea,
-eikä lähtenyt hyppimään. Poika pieksi karahkalla hevosta, vaan tämä
-kääntelihe vain syrjin. Silloin nousi poika seljästä ja rupesi oikein
-käsivoimalla hevosta pieksämään, löi sitä päähänkin ja sen tehtyään
-nousi hän taas selkään ja koetti huutamalla ja pieksämällä saada sitä
-menemään veräjän yli. Mutta hevonen ei hypännyt, se rupesi suuttumaan.
-Lähemmäs tultuamme näimme hevosen painavan päätään maata vastaan ja
-viskaavan takapuoltaan, jossa leikissä poika lensi selästä pois ojaan.
-Ohjakset vapaina lähti hevonen laukkaamaan kotitaloaan kohden. Villeä
-nauratti tämä juttu: "kutti parahiksi pojalle", puheli hän.
-
-Poika makasi ojassa pajupehkojen välissä, potki ja koetti turhaan
-päästä sieltä ylös. "Tulkaa auttamaan" vikisi hän.
-
-"Auttamaan!" vastasi Ville pilkallisesti, "juuri siellä sinun paikkasi
-onkin, muistat ehkä siitä toisella kertaa, ettet pakota hevosta mies
-seljässä hyppäämään korkean veräjän yli". Ja Ville ajoi edelleen.
-Mutta hetken kuluttua hän käänsi minut oikealle ja kuulin hänen
-itsekseen puhuvan: "kenties se kanalja osaa valehdella yhtä hyvin
-kuin hevosta rääkätä. Pistetäänpä, Musta, pieni matka hänen kotinsa
-kautta ja kerrotaan, jos joku kysyy." Ja niin ajoimme lautamiehen talon
-ohi. Portilla juoksi lautamies vastaamme ja hänen vaimonsa seisoi
-säikähtyneenä ovella.
-
-"Oletteko nähneet poikaani?" kysyi lautamies. "Hän lähti äsken viemään
-hevosta hakaan, mutta hevonen palasi juurikaan kotiin ilman miestä".
-
-"Minä luulen että hevosen onkin parempi olla ilman miestä, jos mies
-niin ilkeästi ajaa", vastasi Ville.
-
-"Miten ilkeästi?"
-
-"Näinpä poikanne lyövän ja rääkkäävän hevosta kun ei se hypännyt
-veräjän yli, joka oli liian korkea. Hevonen käyttäytyi aluksi siivosti,
-vaan viskasi sitten pojan ojaan. Jätin hänet sinne makaamaan, sillä
-vahinkoa hänelle ei tullut, mutta pieni muistutus tekee hyvää."
-
-Emäntä rupesi silloin itkeä uikuttamaan ja teki lähtöä hakemaan "Pekka
-raukkaansa". Vaan lautamies vastasi vakavasti: "Pysy kotona sinä, Pekka
-tarvitsee pienen kurituksen, ei hän ensi kertaa nyt hevosta rääkännyt.
-Mutta tähän se tapa saa loppua. Kiitos, Ville, ilmoituksistanne".
-
-Me jatkoimme matkaa kotiin päin ja minä kuulin Villen itsekseen
-myhähtelevän ja kotona hän kertoi koko jutun renkipojalle. Ja tämänkin
-mielestä oli Pekalle sattunut parahiksi. "Tunnen hänet, käytiin
-yksissä koulua, jossa hän aina sillä rehenteli, että hänen isänsä
-oli lautamies ja oli ylpeä niitä kohtaan, joille uskalsi. Muistanpa
-miten hän kerrankin koulun akkunalta pyyti kärpäsiä ja sitten noppi
-niiltä siivet. Minä tulin takaapäin ja iskin häntä silloin korvalle.
-Hän rupesi ulisemaan ja huutamaan, ja siihen keräysivät sekä opettaja
-että oppilaat. Minä kerroin suoraan mitä oli tapahtunut ja näytin
-opettajalle siivittömiksi nypityt kärpäset. Opettajakin suuttui
-silloin ja ainoastaan sattuma pelasti lautamiehen Pekan sillä kertaa
-selkäsaunasta. Mutta häpeämässä hän sai seistä nurkassa tuntimäärän
-ja sitäpaitsi sai hän olla kotiarestissa. Ja opettaja puhui hyvin
-vakavasti pojille ilkeydestä luontokappaleita kohtaan ja kuvasi
-meille, kuinka raukkamaista ja sydämmetöntä on rääkätä avuttomia
-eläimiä; muistuu erittäin mieleeni hänen sanansa, että julmuus elukoita
-kohtaan on 'pirun merkki', joka ilmestyy kaikissa häijyissä ihmisissä.
-Sitävastoin voisimme ihmisissä, jotka rakastavat lähimmäistään ja ovat
-ystävällisiä ihmisiä ja eläimiä kohtaan, nähdä jumalanmerkin, sillä
-Jumala on rakkaus".
-
-"Siinä puhui opettajanne toden sanan", virkkoi Ville, "sillä ei ole
-uskontoa ilman rakkautta; ihmiset väittävät usein pitävänsä uskontoaan
-suuressa arvossa, mutta ellei se opeta heitä hyviksi ja ystävällisiksi
-ihmisiä ja eläimiä kohtaan, niin on se kaikki lorua, -- paljasta
-lorua, ja se usko löytään kyllä köykäiseksi silloin, kuin kaikki näkyy
-oikeassa karvassaan ja oikeassa arvossaan".
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-Myrskyinen päivä.
-
-
-Muuanna päivänä syysmyöhällä täytyi isäntäni lähteä pitkänpuoleiselle
-asioimismatkalle. Ville valjasti minut matkakiessien eteen ja nousi
-itse taka-istuimelle. Nämä kiessit olivat mukavat vetää, suuripyöräiset
-ja kepeät. Oli satanut vankasti pitemmän ajan kuluessa, vaan nyt
-sateen jälestä oli ruvennut tuulemaan. Tuuli, joka ajeli ja pyöritteli
-kuivuneita lehtiä pitkin maita, kävi yhä rajummaksi. Meidän oli
-kuljettava erään sillan yli; joessa oli vesi sateiden ja tuulen
-vaikutuksesta noussut niin korkealle, että aallot jo huuhtelivat
-siltahirsiä. Siinä tuumittiin ylimenoa hyvän aikaa sillankorvassa, vaan
-pidettiin kumminkin siltaa siksi vahvana, että uskallettiin ajaa yli
-ja hyvin päästiinkin. Joen toisella puolella olivat useat niityt veden
-vallassa ja muutamassa paikassa oli tulva jo noussut maantiellekin,
-niin että minä sain kahlata polviani myöten. Mutta tie oli kova, isäntä
-ajoi varovasti ja onnellisesti suoriuduttiin siitäkin. Perille tultua
-annettiin minulle hyvä hoito ja ruoka. Mutta isännän täytyi asioittensa
-takia viipyä siellä niin kauan, että ilta jo oli käynyt varsin
-myöhäseksi, kun lähdettiin paluumatkalle. Tuuli oli kiihtynyt ja minä
-kuulin isännän lausuvan Villelle, ettei hän sellaisessa ilmassa ollut
-ennen koskaan ajellut. Tie kävi metsän rintaa pitkin ja pelottavalta
-tuntui minustakin, kun siellä metsä ryski ja oksia ja runkoja kaatuili
-tielle.
-
-"Soisinpa että oltaisiin jo kotona", kuulin isännän lausuvan.
-
-"Niin", vastasi Ville, "tässä on kulku kylläkin hengenvaarallista".
-
-Melkein siinä samassa kuului kamala ryske, metsä kumisi ja maa tuntui
-jyskyvän. Korkea honka kaatui, taittaen pienempiä puita alleen,
-juurineen tien poikki ihan hiukkasen meidän edellämme. Minä säikähdin
-pahanpäiväiseksi, pysähdyin kuin ammuttuna, vapisin, ja ellei minua
-ennakolta olisi hyvin opetettu, olisin epäilemättä pyörähtänyt takasin
-ja lähtenyt nelistämään. Ville hyppäsi sukkelana kiesseistä ja asettui
-pääni luo.
-
-"Siitäpä pelastuttiin kuin ihmeen kautta", virkkoi isäntäni. "Mutta
-mitä tehdään nyt?"
-
-"Puun yli emme pääse", selitti Ville, "eikä sitä kiertääkään voi. Ei
-auta muu kuin ajaa takasin tienristeykseen ja sieltä pyrkiä kyläteitä
-pitkin sillalle. Siinä kuluu kyllä tunnin aika hukkaan ja myöhäksi käy,
-mutta Musta jaksaa kyllä, se ei ole väsynyt".
-
-Tienristeykseen päästiin, vaan ennenkuin kiertoteitä oli saavuttu
-sillan luo, oli jo aivan pimeä. Tuskin saatoimme erottaa, että vesi oli
-sillan yläpuolella. Vaan kun silta siltä näytti vahvalta, ajoi isäntä
-hiljaa sillalle. Mutta samassa kuin astuin ensimmäiselle siltapalkille,
-tunsin, että nyt ei ole kaikki niinkuin olla pitäisi, nyt on jokin
-vaara tarjona ja minä seisahduin paikalleni hievahtamatta eteenpäin.
-"No, astu pois, Musta", kehotti isäntä ja löi minua kepeästi ruoskalla.
-Mutta minä en paikaltani päkähtänyt. "Astu, astu!" komensi isäntä
-tiukemmin ja löi minua kovanlaisesti ruoskalla. Minä hypähdin, mutta
-eteenpäin en kulkenut.
-
-"Tässä on jokin este", huudahti Ville, hyppäsi kiesseistä ja lähti
-edelleni tutkimaan siltaa. Se tuntui ehyeltä ja hän koetti taluttaa
-minua eteenpäin. Hyvin haluttomasti seurasin pari askelta, tunsin
-selvästi, että silta oli rikki ja pysähdyin taas. Ja samassa kuului
-huutoja toiselta puolen siltaa. Joku sieltä puolen yli pyrkijä oli
-kuullut äänemme ja huusi nyt varottaakseen meitä.
-
-"Hoi, pysähtykää, palatkaa takasin," huusi hän minkä kulkusta lähti.
-
-"Mikä on sitten hätänä?" kysyi isäntäni.
-
-"Silta on keskeltä rikki, tulva on vienyt siitä suuren kappaleen. Te
-ajatte jokeen jos ajatte".
-
-Jo tuntui isäntä kiesseissä siunailevan ja Ville peräytti minut
-varovasti maantielle ja lähdettiin verkalleen ajamaan tietä jokivartta
-ylöspäin. Ajettiin varovasti yötä myöten meidän omaa myllysiltaa
-kohden, joka oli korkea, kivestä rakennettu ja joka siis kesti. Yö
-oli pimeä, mutta tuuli taukosi vähitellen ja kulku oli verrattain
-rauhallista. Sekä isäntä että Ville istuivat ääneti. Vaan kun
-suuren mutkan kierrettyämme aamun sarastaessa onnellisesti olimme
-saapuneet kivisillan yli, kuulin kiesseissä istuvain rupeavan puhumaan
-matalalla, vakavalla äänellä. Kaikkea en ymmärtänyt, vaan sen isäntäni
-puheista käsitin, että jos olisin hänen tahtonsa mukaisesti kulkenut
-edelleen puusillan poikki, olisi sekä hevonen että kiessit, isäntä ja
-renki, joutuneet jokeen, ja kun talvivirta oli kova, olisi kaikilla
-epäilemättä ollut auttamaton hukkuminen edessä. Isäntä lausui, että
-Jumala on antanut _ihmisille ymmärryksen, jotta he voisivat ajatella;
-eläimille on hän antanut vaiston, joka ei riipu ajatuksesta, mutta
-joka kumminkin usein on paljo nopeampi ja varmempi, ja sen avulla ovat
-eläimet usein pelastaneet ihmistenkin hengen_.
-
-Pitkän kierroksen tehtyämme saavuimme vihdoin kotiportille. Tallipoika
-oli siellä meitä vastassa ja kertoi, että paroonitar oli yökauden
-ollut meidän takia suuressa tuskassa, peljäten meille jonkun vahingon
-tapahtuneen. Ja kun portaitten eteen saavuttiin juoksi paroonitar itse
-ulos ja virkkoi:
-
-"Oletko vihdoinkin täällä, rakas ukkoni! Tiedätkö, kuinka olen
-peljännyt. Eihän ole toki mitään onnettomuutta tapahtunut".
-
-"Ei, lemmittyni, vaan jos ei Pulska Musta olisi ollut viisaampi kuin
-me, niin joessa me kaikki nyt olisimme".
-
-Enempää en kuullut, sillä he astuivat sisälle. Vaan Ville vei minut
-talliin, antoi minulle tavallista makeamman appeen, antoi kauroja ja
-levitti tuoretta heinää vuoteekseni. Ihana siinä oli maata, sillä
-olinpa todellakin sangen väsynyt.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-Vanha tallirenki.
-
-
-Muuatta viikkoa tämän tapauksen jälkeen lähti isäntäväkeni vierailemaan
-erään sukulaisen luo Turun rannikolla; matkalla sinne viivyttiin yö
-Turussa, jossa ajettiin erääseen hotelliin. Isäntäväkeni nousi komeaan
-päärakennukseen, vaan Näykin ja minun, jotka vaunuja vedimme, vei Ville
-portin kautta pihalle, jossa oli useita talleja ja vaunuliitereitä.
-Hotellin tallirenki tuli ottamaan meitä vastaan; hän oli
-vanhanpuoleinen, pieni, liikkuva mies, takkuinen tukka, toinen jalka
-koukussa. En ole eläissäni nähnyt kenenkään valjastavan enkä riisuvan
-aisoista hevosta niin nopeasti kuin hän sen teki. Minua hän taputti
-kaulaan ja talutti pitkään talliin, jossa oli kymmenen tai kaksitoista
-pilttuuta ja neljä tai viisi hevosta. Ville toi Näykin sisälle ja jäi
-katsomaan, kuinka vanhus meitä pesi ja harjasi. Se kävi arvaamattoman
-kevyesti ja nopeasti ja kun hän oli lopettanut, tuli Ville minua joka
-paikasta lähemmin katsomaan ja tunnustelemaan, ikäänkuin epäillen, että
-tuosta nyt ei saattanut syntyä hyvää jälkeä. Mutta karva oli puhdas ja
-tasanen kuin silkki.
-
-"Olenpa luullut itsekin käytteleväni harjaa koko nopeasti", virkkoi
-ihmeissään Ville, "mutta te sutasette sen tuossa tuokiossa, nopeasti ja
-hyvin yhtaikaa. En ole moista ennen nähnyt".
-
-"Kas, se on tottumuksen voima", virkkoi vanha nilkku tallirenki.
-"Turhaanpa olisinkin tässä ammatissa ollut neljäkymmentä vuotta,
-ellen jo olisi käteväksi oppinut. Mitä nopeuteenkin tulee, niin
-riippuu se aivan tottumuksesta, voihan yhtä helposti tottua nopeaksi
-kuin hitaaksikin. Ja helpommin, tahtoisin sanoa; minulle todellakin
-tekee oikein pahaa, kun näen jonkun verkalleen kuhnustelevan ja
-siirtelevän laiskasti jalkojaan, niin että häneltä tehtäväänsä menee
-kaksi vertaa enemmän aikaa kuin toiselta vikkelämmältä. Jos multa
-työ tuohon tapaan sujuisi, niin en olisi iloissani koskaan, nyt
-olen aina. Olenpa nähkääs hoitanut hevosia aina siitä kuin olin 15
-vuoden ikäinen, ajohevosia, vaunuhevosia, työhevosia, milloin mitäkin
-ja olen aina ollut hevosten ystävä. Kerran yksi minua potkasikin,
-potkasipa polveen niin pahasti, että olen siitä ikäni ontunut, mutta
-siltä olen aina hevosista pitänyt. Hotellipalvelijana saan nähdä ja
-hoitaa monenlaisia hevosia, vaan sen sulle sanon, että oikein hyvää
-mulle tekee joka kerta kuin saan hoitaa tällaista, siivoa ja hyvin
-hoidettua hevosta. _Voin aina jo kohta näkemisestä päättää, miten
-hevosta on kohdeltu; en tarvitse kuin parikymmentä minuuttia aikaa,
-niin voin jo sanoa minkälainen sen hoitajakin on_. Katsos tätä, näin
-tyyni, näin tottelevainen. Kääntyy tingatta mille puolelle hoitaja
-tahtoo, nostaa nöyrästi kavionsa puhdistettavaksi, tottelee yleensä
-joka asiassa. Toinen hevonen voi olla juonikko ja vihainen, ei käänny
-pilttuussa, kohottaa päänsä uhkaavaan asentoon, kun sitä lähestyy ja on
-arka nostamaan takakavioitaan. Hevosraukka! minä tiedän miten sitä on
-kohdeltu. Se on ollut luonteeltaan tunteellinen ja muuttunut araksi;
-se on ollut rohkea, mutta on muuttunut ilkeäksi ja salakavalaksi. Nämä
-luonteenomaisuudet tarttuvat hevoseen sen nuorena ollessa. _Hevonen on
-kuin, lapsi. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa_."
-
-"Te puhutte viisaasti", myönsi Ville. "Se on ollut mielipide meidänkin
-talossa."
-
-"Kuka on isäntäsi? Hän mahtaa olla ymmärtäväinen ja hyvänluontoinen
-herra".
-
-"Hän on parooni Törne Kallioniemeltä."
-
-"Vai hän", vastasi vanhus vilkastuneena, "olen jo kuullut hänestä
-puhuttavan, parhaita hevosmiehiä koko läänissä".
-
-"On hän kyllä, vaikka on hänellä ollut hevosistaan suruakin. Hänen
-poikansa sai surmansa ratsastusmatkalla".
-
-"Niin, muistanpa siitäkin kuulleeni, mahtoi se koskea isään. Mutta
-ajaja oli varomaton, -- aita edessä ja mäenrinne. Hevosen on
-sellaisessa paikassa mahdoton nähdä eteensä ja ajajan pitäisi aina
-muistaa, että yksin hevosen henki jo on kallis ja että sen yhteydessä
-voi helposti mieskin mennä".
-
-Nyt olimme me vaunuhevoset jo saaneet kaurojakin eteemme ja molemmat
-hyväntahtoiset hevosenhoitajat lähtivät tallista.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-Tulipalo.
-
-
-Illan kuluessa toi vanha tallirenki vielä yhden matkustajan hevosen
-talliin ja sen mukana tuli muuan nuori mies, joka hevosta harjattaessa
-seisoi vieressä ja tupakoi. Hänelle kuulin tallirengin sanovan:
-
-"Käyppäs sinä Heiskanen ylisellä ja heitä heiniä tällekin hevoselle.
-_Mutta pane piippu ensiksi pois hampaistasi_!"
-
-Kuulin miehen nousevan yliselle, tallustelevan siellä pääni päällä ja
-heittävän alas heiniä. Hiukkaa myöhemmin kävi Ville vielä tallissa
-meitä katsomassa ja niin menivät kaikki ulos sulkien oven mennessään.
--- Minä nukahdin ja lienen nukkunut kappaleen aikaa, kun heräsin ja
-tunsin voivani pahoin. Nousin seisomaan; ilma tuntui paksulta ja
-painostavalta. Kuulin Näykin ryiskelevän ja joku muu hevonen potki
-hyvin levottomasti jalkojaan. Pimeä oli, ei voinut nähdä mitään, mutta
-talli tuntui olevan savua täynnä, joten tuskin saattoi hengittää.
-
-Savu tuntui tulevan aukosta tallinyliseltä. Kuuntelin ja kuulinkin
-sieltä hiljaista humisevaa ääntä, kuulin hienoista räiskinää ja
-sihinää. En tiennyt mitä se oli, vaan jotain ylen kummallista siinä
-äänessä tuntui olevan, koska minulla koko ruumis rupesi vapisemaan.
-Toisetkin hevoset olivat hereillään, kiskoivat marhamintojaan ja
-polkivat jalkaa. Vihdoin kuului ulkopuolelta askeleita ja tuo
-outo mies, Heiskanen, työntyi juoksujalassa talliin, oli hyvin
-hätääntyneenä, koetti irroittaa hevosia, mutta teki sen niin
-kömpelösti, että minua rupesi yhä enemmän pelottamaan. Oma hevosensa
-ei tahtonut seurata häntä; hän koetti toista ja kolmatta, mutta nekään
-eivät liikkuneet. Hän kävi kaikkien pilttuissa, hätäili ja huusi ja
-juoksi sitten tallista ulos. Olihan se kummaa ja järjetöntä, ettemme
-seuranneet häntä ulos, mutta meillä ei ollut luottamusta häneen,
-vaara tuntui uhkaavan joka taholta. Ovesta oli päässyt raitista ilmaa
-sisälle, hengittäminen kävi helpommin, mutta tuo roiskiva ääni yliseltä
-kiihtyi ja kun katselin sinne häkkini läpi, näin punasen liekin
-hohtavan seinää vastaan. Samassa kuulin ulkona huudettavan: "Tuli on
-irti!" ja silloin tuli tuo vanha tallirenki sisään, nopeasti, mutta
-tyyneesti. Hän sai yhden hevosen ulos ja tuli ottamaan toista, vaan
-silloin jo liekit roiskivat häkin partaalla.
-
-Kuulin Villen äänen, joka oli tyyne ja rohkaiseva kuten ainakin.
-
-"Kas niin, poikaseni, tule, nyt lähdetään ulos". Minä seisoin lähempänä
-ovea kuin Näykki, joten hän ensiksi tuli minun luokseni ja taputti
-minua. "Älä hätäile, Pulska Musta, suitset suuhun vain ja sitten ulos".
-Saatuaan suitset suuhuni otti Ville kaulaliinansa, sitoi sillä sievästi
-silmäni ja talutti minut ystävällisesti hyväillen ulos tallista.
-Pihalle ehdittyämme, päästi hän huivin silmiltäni ja huusi: "Pidelkää
-tätä hevosta, että saan toisenkin pelastetuksi".
-
-Ville juoksi takasin talliin. Outo mies piteli minua kiini ja kimakasti
-minä hirnahdin. Sittemmin kertoi Näykki, että tuo hirnahdus oli
-suureksi onneksi hänelle, sillä ellei se sitä olisi ulkoa kuullut, ei
-se millään ilveellä olisi uskaltanut lähteä ulos. Pihalla oli suuri
-sekamelska, hevosia kuljetettiin ulos toisestakin tallista, vaunuja
-ja kärryjä vedettiin vaunuliiteristä. Rakennuksen puolella avattiin
-ikkunoita, huutoja kuului, en tiedä mitä huusivat. Tallin ovesta
-tunkeutui ulos paksu savu, joka hetkellä yhä paksumpi, ja jo leimahti
-liekkikin sen keskeltä. Metelin keskeltä kuulin huudettavan talliin:
-"Ville, oletko siellä, tule ulos". Ei kuulunut vastausta.
-
-Mutta sitten kuului rymäys tallista ja minä näin ilokseni Villen
-tulevan ulos savun keskeltä ja taluttavan ulos Näykkiä, joka öhki ja
-ryki. Villekään ei voinut puhua pitkään aikaan.
-
-Paroonikin oli ehtinyt pihalle, hän taputti Villeä olkapäälle lausuen:
-"Hyvin tehty, Ville! Vaan oletko vahingoittunut?"
-
-Ville puisti päätään ja ryki, -- ääni ei lähtenyt. Vaan isäntä tarttui
-itse kiini minuun, Ville tuli jälestä ja nopeasti me riennettiin
-pihalta kadulle. Täällä kuului huutoja, nelistäväin hevosten kaviot
-paukahtivat katukiviä vastaan ja rattaat rämisivät. "Ruisku tulee,
-ruisku tulee, pois tieltä", karjuivat tulijat ja karauttivat ohitsemme
-täyttä ravia portin läpi pihalle, jossa palomiehet nopeasti kävivät
-letkoja oikomaan ja ohjaamaan vesisäettä tulta kohden.
-
-Mutta meidät talutti parooni ja Ville torin toiselle puolelle, erästä
-porttia kohden. Oli pimeää ja äänetöntä, vain kuului huutoja. Isäntä
-vei meidät ison talon pihalle ja sanoi Villelle: "Minun täytyy rientää
-vaimoni luo. Hevoset jätän sinun hoitoosi, laita ne täällä talliin ja
-pyydä talonväeltä mitä tarvitset". Ja sitten palasi hän takasin, ei
-juossut, mutta käveli kiireisesti. Ennenkuin Ville ehti saada meidät
-uuteen talliin, kuului hotellin taholta kamalaa karjuntaa: ne hevoset,
-jotka olivat siellä jääneet talliin, huusivat tuskasta, -- kamalaa oli
-se kuulla, meidätkin, Näykin ja minun, valtasi tuska. Mutta Ville hoiti
-meitä hellästi. Aamulla tuli parooni meitä katsomaan ja puhuttelemaan
-Villeä. En kuullut mitä he siellä puhuivat, vaan iloisen näköinen oli
-Ville, luulenpa että isäntä oli hänet hyvin palkinnut.
-
-Paroonitar oli säikähdyksestä vähän sairastunut, joten matkan
-jatkaminen jäi iltapäivään. Ville kävi sillävälin palopaikalla
-perustelemassa vaunua ja siloja ja kuulemassa lähemmin tulipalosta. Hän
-kertoi sitten siitä talon rengille. Ensiksi ei oltu voitu käsittää,
-mistä tuli oli päässyt irti, vaan sitten saatiin selville, että
-Heiskasella oli talliin mennessään ollut piippu hampaissa, mutta sieltä
-palatessaan hänellä sitä ei ollutkaan. Vanha nilkku tallirenki oli
-kieltänyt häntä nousemasta piippu hampaissa yliselle, vaan luultavana
-pidettiin, että hän oli sittenkin palavan piipun kanssa sinne mennyt ja
-siellä laskenut sen hampaistaan. Muistin silloin sen jyrkän kiellon,
-jonka jo ensi kotitalossani olin kuullut, _ettei kenenkään koskaan
-ollut lupa mennä piippu taikka sikaari hampaissa talliin_. Sitä neuvoa
-olisi täälläkin pitänyt noudattaa.
-
-Ville kertoi, että tallin katto oli palanut, sisustus kokonaan ja
-seinäin sisäpuoletkin. Ne hevosraukat, joita ei oltu saatu ulos, olivat
-hiiltyneinä raatoina romahtaneiden, puolipalaneiden kattohirsien alla.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-Sananvienti lääkärille.
-
-
-Loppupuoli matkasta meni onnellisesti, ja kun olimme saapuneet siihen
-herraskartanoon, jossa isäntäni ystävä asui, pääsimme tilavaan,
-hauskaan talliin. Talon renki toimitti meille kaikkea mitä tarvitsimme
-ja kun hän sai kuulla Villen käytöksestä tulipalossa, sanoi hän: "Senpä
-näkee, että teidän hevosenne tietävät keneen voivat luottaa: onpa mitä
-vaikein temppu saada hevosia pois tallista kun on joko tulipalo tai
-tulva. En tiedä miksi ne eivät silloin tahdo lähteä ulos, mutta ne
-eivät _tahdo_, ei yksi kymmenestä".
-
-Viivyimme tässä talossa kolme, neljä päivää ja sitten ajettiin kotiin.
-Olimme iloisia kun taas päästiin oman tallin tutuille tiloille. Eräänä
-yönä vähää myöhemmin, kun olin ilta-appeeni syönyt ja jo ehtinyt
-nukkumaan, heräsin siitä, että kuulin jonkun juoksevan tallipihalla.
-Joku meni Villen huoneeseen, tämä juoksi kiireesti ylös kartanoon,
-mutta palasi pian takasin ja työntyi talliin. "Nyt Musta, nyt sinun
-kerran pitää koetella miten koipesi oikeavat", virkkoi hän ja työnsi
-samalla suitset suuhuni ja silat selkääni. Kepeimmät rattaat hän
-tempasi esiin ja ajaa karautti pihalle. Portailla seisoi parooni lyhty
-kädessä ja puhui:
-
-"Aja nyt Ville minkä kaviosta lähtee, -- emäntäsi henki on
-kysymyksessä, ei ole hetkeäkään varaa hukata. Jätä tämä kirje
-tohtorille, anna hevosen hetkisen huoata, mutta aja takasin minkä
-ehdit".
-
-Seuraavassa tuokiossa oli Ville jo rattailla, portin hän jätti auki
-ja ajaa karautti kylän läpi ja huusi jo kaukaa vastaantulijoille että
-syrjäyttäisivät. Kuljettiin tasaista tietä jokiahdetta myöten. "Kas
-niin, Musta, nyt koeta parastasi". Ei repinyt hän suitsista eikä
-ruoskaa käyttänyt, sillä minä ravasin niin että puut vilisi ohi, --
-tuskinpa lie isäni, joka kilpa-ajoissa otti palkinnon, sen nopeammin
-juossut. Parin virstan päässä pysäyttikin Ville minut, käski hölkätä
-verkemmin. Mutta minäpä en malttanut, nyt olin juoksutuulella. Ilma
-oli viileä, kuunvalossa näki hyvästi juosta; mäkeä ylös, toista alas
-annoin mennä yhteen pohteeseen eikä ollut kulunut kuin vähän toista
-tuntia, ennenkuin oltiin tohtorin asunnon luona. Siellä ei kuulunut
-minkäänlaista elonmerkkiä, kaikki nukkuivat. Ville koputti ovelle,
-tuokion kuluttua aukesi eräs ikkuna ja tohtori pisti päänsä ulos
-kysyen, mikä on hätänä.
-
-"Kallioniemen rouva on sairaana; parooni käski kysyä, voisiko tohtori
-heti saapua sinne, hän pelkää että henki on vaarassa. Tässä on kirje".
-
-"Odota, minä tulen".
-
-Hetken kuluttua oli tohtori jo pihalla.
-
-"Pahinta on", sanoi hän, "että hevoseni on äsken palannut matkalta ja
-on aivan väsyksissään. Jaksaako teidän hevosenne?"
-
-"Rasittunut se on, ajattelin antaa sen hetkisen huokasta. Mutta jos
-tarvitaan, niin kyllä se hetikin juoksee. Siinä tapauksessa voin
-minä, painoa keventääkseni, jäädä pois, luulen että se on isännälleni
-mieluisinta".
-
-"Hyvä, sitten lähden yksin heti".
-
-Tuokion kuluttua nousikin jo tohtori kärryihin ottaen ruoskan mukaansa.
-Ville huomautti hänelle, että se on tarpeeton kapine, Musta juoksee
-kyllä kernaasti minkä jaksaa, juoksee kunnes kaatuu. "Varokaa vain
-hevosta, ettei sille tapaturmaa satu". Tohtori lupasi tehdä parastaan
-ja seuraavassa tuokiossa olimme jo matkalla, kaukana Villestä.
-
-Ja hyvin se paluumatka menikin. Tohtori piteli tosin suitsia
-tarpeettoman kiinteällä, joten minä yritin joskus tuskastumaan, vaan
-hillitsin itseni ja juoksin siivosti. Erään mäen alla tohtori pysäytti
-vauhdin, antoi minun kävellä ja henkästä ja onneksi se oli, sillä
-kovin olinkin hengästynyt ja väsynyt. Siitä virkistyneenä juoksin taas
-reippaammin ja ennen pitkää oltiin kotona. Isäntä seisoi portailla
-vastassa, hän oli näet kuullut meidän tulevan; tohtori hyppäsi
-kärryistä ja meni isännän kera sisälle. Renkipoika talutti minut
-tallipihalle, riisui valjaista ja vei talliin ja sepä vasta hyvältä
-tuntui. Olin aivan likomärkä, ei kuivaa karvaa ruumiissani ja hiki
-juoksi yhä vieläkin. Mutta renkipoika pesi ja suki minut, antoi mulle
-vettä juoda, jota pitkän ajan imin sisääni; vesi oli kylmää ja tuntui
-hyvältä. Sitten antoi hän minulle kauroja ja heiniä ja meni tiehensä.
-Mutta hän oli unhottanut viskata loimen selkääni ja ennen pitkää aloin
-väristä vilusta, ruumistani kylmi, jalkoja kolotti, lanteita pakotti ja
-rintaa tuntui ahdistavan. Kaipasin niin äärettömästi lämpöstä lointani,
-vaan en voinut sitä saada joten viskausin maata ja koetin nukkua!
-Muutamien tuntien perästä kuulin Villen tulevan kotiin ja silloin
-ääneensä valitin, sillä minun oli hyvin paha olla. Kohta tulikin
-Ville talliin, tutki minua, viskasi päälleni monet lämpöset loimet ja
-toi keittiöstä lämmintä vettä, teki siitä hyvän jauhojuoman ja antoi
-juotavakseni. Sen juotuani nukahdin.
-
-Renkipoika kävi hyvin pahalle mielelle kuullessaan, minkä tuhmuuden
-hän oli tehnyt antaessaan mulle ajon jälestä niin kylmää vettä ja
-jättäessään minut peittämättä; ei hän voinut itsekään käsittää,
-kuinka hän oli unimielissään voinut olla niin ajattelematon. Minä
-sairastuin pahaksi, keuhkoni olivat tulehtuneet, oli vaikea hengittää.
-Mutta huolellisesti minua hoidettiin, renkipoika kävi öisinkin
-minua katsomassa ja Ville neuvoi järkiperäisesti, kuinka minua oli
-hoidettava. Tulipa isäntäkin minua katsomaan, taputti kaulalle ja
-virkkoi: "Musta parka, kärsiä sinun nyt täytyy, mutta emäntäsi hengen
-sinä pelastit". Se minua ilahdutti kun kuulin tohtorin sanoneen, että
-emäntäni loppu olisi ollut varma, ellemme olisi niin pian joutuneet.
-Ville vakuuttikin isännälle, ettei hän koskaan ollut nähnyt hevosen
-juoksevan tuota nopeammin, oli aivan kuin Musta olisi tiennyt, mistä
-oli kysymys. Tietystihän sen tiesinkin, vaikkei Ville sitä uskonut, --
-ainakin tiesin sen verran, että meidän oli jouduttava niin pian kuin
-suinkin ja että se kiire oli emännän takia.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-Jäähyväiset.
-
-
-Kauanko sairastin, sitä en tiedä, mutta vähitellen rupesin kostumaan ja
-sain vanhat voimani takasin.
-
-Kolme vuotta olin nyt elänyt tässä minulle suopeassa paikassa,
-mutta silloin meitä Kallioniemen hevosia odottivatkin surulliset
-kohtalonvaiheet.
-
-Kuulimme aina tavantakaa, että talon emännän terveys huononemistaan
-huononi. Usein haettiin lääkäriä, isäntä oli totisen ja levottoman
-näköinen. Kerran kuulimme sitten, että rouvan täytyi lähteä
-kotimaastaan muutamiksi vuosiksi ulkomaille kostumaan. Kaikki koko
-talossa surivat tuota tuomiota. Isäntä, joka oli päättänyt lähteä
-mukaan, rupesi valmistamaan talouden supistamista ja muuttaa pois
-maatilaltaan, -- muustapa ei puhuttu tallissakaan eikä pihamailla.
-
-Ville kulki synkkänä ja allapäin toimissaan eikä renkipoikakaan enää
-vihellellyt entiseen iloiseen tapaansa. Kuormia kuljetettiin, ajettiin
-aseman väliä edestakaisia -- meillä hevosilla oli ajoa myötään. Ensiksi
-lähtivät talon nuoret neitoset kotikartanostaan. Kävivät sanomassa
-meillekin jäähyväiset. Virkkua syleilivät kuin vanhaa ystävää --
-vanha se jo olikin -- ja meille syöttivät jäähyväisiksi sokuria.
-Pian kuulimme, mikä kohtalo meille ajohevosille oli määrätty. Näykin
-ja minun, vaunuhevoset, möi parooni eräälle tuttavalleen, kapteeni
-Hjelmille, Uudellemaalle -- vakuutettiin että siellä meille tulisi
-hyvä olinpaikka. Virkun luovutti parooni pitäjän papille puolittain
-ilmaiseksi sillä ehdolla, että tämä ei sitä koskaan möisi, se kun
-jo oli vanha ja kankea. Renkipoika siirtyi samaan taloon ja sai
-sen hoitoonsa. Villelle oli tarjottu useita edullisia isäntärengin
-paikkoja, vaan hän ei vielä ottanut yhtään, sanoi odottavansa ja
-katsovansa.
-
-Iltaa ennen lähtöään tuli isäntä tallissa käymään, antamaan siellä
-muutamia määräyksiä ja jäähyväisiksi meitä hyväilemään. Kuulin hänen
-äänestään, että hän oli hyvin surullisella tuulella, -- luulenkin
-hevosten huomaavan sen paljo paremmin kuin ihmiset.
-
-"Noo", kysyi hän Villeltä, "joko olet päättänyt ruveta johonkin niistä
-palveluspaikoista, joita sinulle on tarjottu?"
-
-"En ole", vastasi Ville verkalleen. "Minulla on ollut vähän tuumaa
-lähteä tästä kaupunkiin, käydä siellä vielä vanhoilla päivillä
-kengityskoulussa ja sitten ruveta maalla kengittämään; minusta on niin
-surkeaa, kun hevosia taidotta kengitetään".
-
-"Oikea tuuma", arveli paroonikin. "Sittenhän olet tilaisuudessa
-muutenkin hevoshoitoa opettamaan, johon sinulla on ilmeinen taipumus.
-Jos yrityksiisi apua tarvitset, niin käänny vain minun puoleeni".
-
-Ja hän kiitti Villeä pitkällisestä ja uskollisesta palveluksesta. Ville
-puolestaan kiitteli liikutettuna isäntäväkeään, toivotti onnea matkalle
-ja rouvalle terveyttä takasin. Lämpösesti puristaen renkinsä kättä
-lähti isäntä tallista.
-
-Lähtöpäivä oli käsissä. Tavarat olivat jo lähetetyt edeltä asemalle,
-isäntä nousi viimeksi rouvan kera vaunuihin, joita me Näykin kanssa
-vedimme. Palvelijattaret peittivät sairaan rouvan patjoilla ja
-seisoivat itkien vaunun ympärillä, kun nämä lähtivät liikkeelle.
-Asemalla kuulin vielä isäntäväen hellästi hyvästelevän sekä Villeä että
-renkipoikaa, joka oli tavaroita sinne tuonut, ja kyyneleet silmissä nuo
-miehiset miehet seisoivat asemasillalla, kun juna lähti sihittämään
-poispäin, tupruuttaen veturinpiipusta mustaa savua.
-
-Paluumatkalle hankkiutuessaan lausui Ville renkipojalle: "Rouvaa me
-emme enää koskaan näe, nähnemmekö isäntääkään". Allapäin ajelivat
-miehet sitten verkalleen kotiin, -- joka ei enää ollut meidän yhdenkään
-koti.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-Sariola.
-
-
-Seuraavana päivänä valjasti renkipoika vanhan Virkun vanhain
-nelipyöräin eteen ja lähti ajamaan pappilaan, johon hevonen oli ostettu
-ja johon hän itsekin nyt siirtyi palvelukseen. Ennen lähtöään kävi
-poika meitäkin hyvästelemässä ja Virkku hirnahti vielä maantieltä
-hyvästiksi. Vaan Ville valjasti Näykin muutamain työkärryjen eteen,
-talutti minua ohjaksista irrallaan perästä ja niin lähdettiin
-kulkemaan asemalle. Meidät lähetettiin sitten junavaunussa kauas
-Uudellemaalle, Sariolan tilalle. Ville matkusti mukana hevosvaunussa
-hoidellen meitä. Oudolta tuntui aluksi ajella junassa ja olimmepa
-siitä syystä alkutaipaleella hiukan levottomia, mutta väleen me siitä
-Villen seurassa tyynnyimme ja tasaannuimme; ruokaa ja juomaa oli
-kylliksi, eikä meillä ollut vaunuissamme mitään hätää. Seuraavana
-päivänä saavuimme jo määräasemalle ja Ville vei meidät kapteeni Hjelmin
-suureen, komeaan herraskartanoon. Kuski, Antero niminen, keski-ikäinen
-mies, ankaran näköinen, otti meidät vastaan, käski kovalla äänellä
-toisen rengin tulla meitä talliin laittamaan ja kutsui sitten Villen
-sisälle taloon. Talli, johon meidät vietiin, oli suuri ja valoisa ja
-meidän pilttuut olivat vierekkäin. Renki harjasi meidät ja ruokki ja
-noin puolen tunnin perästä tuli Antero Villen seurassa taas meitä
-katsomaan. He puhelivat keskenään ja Antero lausui Villelle, meitä
-kotvasen kaikin puolin tarkastettuaan:
-
-"Näenpä jo kohta, ettei näissä hevosissa mitään vikaa ole. Mutta
-se on tiettyä, että kaikilla hevosilla kuten ihmisilläkin on omat
-omituisuutensa ja että niitä sen mukaan on eri tavalla kohdeltava.
-Kerroppas nyt mitä minun erityisesti on näiden suhteen tiedettävä".
-
-"Nämä ovat hevosia", vastasi silloin Ville, "joita parempia tuskin
-luulen löytyvän, minun on oikein vaikea niistä erota. Mutta hyvin
-erilaisia ne ovat. Musta tässä on siivoin ja nöyrin, jonka koskaan
-olen tuntenut. Sitä ei ole koskaan ankaroilla sanoilla puhuteltu
-eikä kovasti kohdeltu -- ei ainakaan meillä, mutta nähtävästi ei
-varsanakaan -- ja kernaasti se tekee, mitä ajaja tahtoo. Mutta tätä
-raudikkotammaa on aikoinaan huonosti hoidettu. Kun se meille tuotiin,
-oli se epäluuloinen ja vihainen, mutta vähitellen se on sentään meillä
-talttunut ja kesyttynyt. Vaan arempi se on vielä luonnostaan kuin
-Musta. Se ei kärsi kärpäsiä ja jos valjaissa on jokin vika niin se jo
-kohta rupee levottomaksi. Jos sitä taitamattomasti kohdeltaisiin, niin
-luulenpa, että siitä taas pian tulisi juonikko ja vikuri".
-
-"Kyllä ymmärrän", vastasi Antero, "mutta vaikea on tällaisessa talossa,
-jossa on paljo renkejä, saada kaikkia järjellä kohtelemaan hevosta.
-Panenpa kumminkin mieleeni mitä olette sanoneet tammasta".
-
-He olivat juuri lähtemässä tallista, kun Ville vielä pysähtyi ja
-virkkoi: "Vielä minun on mainittava, ettei meillä koskaan ole
-kummallekaan hevoselle käytetty pakkokuolaimia. Olenpa kuullutkin, että
-aikusemmin juuri niiden kautta pilattiin tamma".
-
-"Täällä niiden valitettavasti täytyy sellaisia käyttää, sitä pidetään
-komeampana, vaikka turmioksi se minustakin hevoselle on", virkkoi
-Antero.
-
-Ville kävi vielä meidän kumpaisenkin luona hyvästelemässä meitä
-viimeisen kerran. Hänen äänensä soi surulliselta; minä käänsin pääni
-aivan hänen päänsä viereen, muutahan en osannut tehdä. Ja niin hän meni
-enkä ole häntä sen koommin koskaan nähnyt.
-
-Seuraavana päivänä tuli kapteeni itse talliin meitä katselemaan; hän
-näytti tyytyväiseltä meidän ulkonäköön.
-
-"Olenpa varma, että nämä ovat kelpo hevosia, sillä ystäväni, parooni
-Törne, on niin vakuuttanut ja hyvin kuuluvat parihevosiksikin sopivan.
-Semmoisina niitä nyt ainakin aluksi käytetään".
-
-Antero kertoi nyt kapteenille jutun Näykin vastenmielisyydestä
-pakkokuolaimia kohtaan.
-
-"Niin, mutta rouvani tuskin suostuu niitä jättämään pois", sanoi
-kapteeni. "Vaan elä kiinnitä niitä liian tiukalle, anna aluksi vapautta
-ja totuta vähitellen".
-
-Samana päivänä iltapuoleen meidät jo valjastettiin vaunujen eteen ja
-ajettiin pääportaiden edustalle. Se oli muhkea, komea rakennus, vaan ei
-siellä tuntunut niin kodikkaalta kuin Kallioniemessä. Tuokion kuluttua
-astui pitkä, ylpeännäköinen, vanhanpuoleinen nainen ulos rakennuksesta.
-Hän ei minua miellyttänyt ja kohta huomasinkin, että se oli juuri hän,
-joka reistaili hevostenkin kanssa ja pakotti meitä käyttämään noita
-vihattavia pakkosuitsia, joita ei varsinkaan Näykki voinut sietää.
-Nytkin hän toraili Anterolle ja moitti, ettei "kankisuitsia" oltu
-vedetty tarpeeksi kiinteälle ja ettemme me muka siis kantaneet päätä
-tarpeeksi pystyssä. Antero selitti kohteliaasti kuinka asian laita oli,
-että me olimme siihen tottumattomat ja täytyi vähitellen totuttaa,
-mutta hän käski vain kiinnittää remmejä.
-
-Vaikea se sen päivän ajo oli, vaikeampi kuin koskaan. Varsinkin
-ylämäkeä kuljettaessa tuntui siltä, ettei henki juossut ollenkaan.
-Näykki oli rauhaton koko ajon ajan ja vihasena se vihdoin kotiin
-palattuamme tuli talliin. "Jos semmoista peliä rupeavat pitämään, jos
-suitsia noin kiinteälle revitään, niin saatpa nähdä, että tästä tulee
-toinen leikki, -- minä en kärsi sitä", uhitteli se.
-
-Mutta samaa peliä jatkettiin, lujalle kiinnitettyjen kankisuitsien
-kautta vedettiin meidän pää ja kaula yhä enemmän luonnottomaan
-asentoon. Näykki kävi yhä rauhattomammaksi, mutta ei puhunut mitään.
-Luulin siten jo senkin vähitellen talttuneen, eikä oltukaan nyt moneen
-päivään suitsia enää kiinnitetty. Minä puolestani päätin tyytyä
-kohtalooni, vaikka se ylen vaikeata olikin. Mutta pahin koettelemus
-olikin vielä kokematta.
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-Tahallisia tapaturmia.
-
-
-Eräänä päivänä tuli armollinen rouva tavallista myöhemmin ulos
-ajelemaan ja hän näytti tavallista kiukkuisemmalta.
-
-"Mitäs tuo tuommoinen on", tiuski hän heti Anterolle. "Pystömpään päät
-hevosille. Vedä heti pääkohottimet kiinteämmälle".
-
-Antero rupesi, vaikka vastahakoisesti, tekemään työtä käskettyä. Hän
-kiinnitti ensiksi minun pääni niin korkealle, niin luonnottomaan
-asemaan, että sitä jo yhdessä kohden seistäessä oli miltei mahdoton
-sietää. Sitten hän meni Näykin luo, joka siinä kärsimättömästi viskeli
-päätään edestakaisin niinkuin sen tapana oli. Tämä arvasi heti, mistä
-oli kysymys ja juuri kun Antero hellitti suitset solesta vetääkseen
-ne taas kireämmälle, nykäsi Näykki päätään niin voimakkaasti, että
-Antero sai aika tellin nenäänsä ja renkipoika heilahti kumoon. Samassa
-nämä molemmat ryntäsivät Näykin päähän kiini, mutta tämä rupesi
-hyppimään ja potkimaan niin ettei sitä voinut pidellä. Vihdoin se
-heitti takajalkojaan niin rajusti, että sai ne vaunutangon päälle ja
-siitä se heilahti kumoon potkasten pahasti minua pudotessaan. Siinä
-riuhtomalla se pian olisi voinut pahanpäiväisesti särkeä itsensä,
-mutta sukkelana viskausi Antero makaamaan sen kaulalle, jotta se ei
-voinut liikahtaakaan ja huusi siitä samalla: "Riisukaa Musta valjaista,
-päästäkää vaunutanko irti ja leikatkaa hihnat poikki, ellette saa niitä
-solista auki!"
-
-Kohta olikin toinen renki minua riisumassa ja toinen toi puukon.
-Minut renkipoika talutti talliin ja jätti minut sinne. Kiihoittunut
-oli minunkin mieleni, teki jo mieli viskata renkipoika nurkkaan ja
-laukata ulos maantielle, vaan kun en ollut sitä ennen tehnyt, jäin
-nytkin paikoilleni. Hetken kuluttua tuotiin talliin Näykkikin, joka
-oli repinyt nahkansa ja loukannut jalkansa. Anterokin tuli talliin,
-vapautti minut pakkosuitsista ja kiroili niitä synkästi. "Siinä oli
-vähällä käydä hullusti. Kai nyt isäntä suuttuu, mutta semmoista se on,
-että jos ei mies voi vaimoaan opettaa, niin ei sitä voi palvelijakaan.
-Minä pesen käteni".
-
-Sitten hän hoiteli meitä hevosia, minäkin olin saanut sellaisen tellin,
-että lapani oli aivan ajetuksissaan ja sitä hän hauteli. Kapteeni
-oli hyvin vihassa, kun sai kuulla mitä oli tapahtunut, torui Anteroa
-ja lupasi taas puhua rouvalleen, vaan puhumatta se luullakseni jäi.
-Mutta Näykki pääsi olemasta vaunuhevosena, siitä tehtiin tavallinen
-ajohevonen; minun vain täytyi vielä vastaseksi kärsiä samaa kidutusta,
-kunnes syksy tuli ja "armollinen rouva" suvaitsi matkustaa pois
-kaupunkiin.
-
-Myöhemmin syksyllä muutti kapteeni itsekin sekä muu perhe kaupunkiin,
-ainoastaan nuori herra sisarineen jäi vielä joksikin ajaksi maalle
-Sariolaan. Hevoset, niiden joukossa me Näykin kanssa, jäivät myös
-maalle ja nuo nuoret käyttivät nyt tilaisuutta ollakseen usein ulkona
-ajelemassa ja ratsastelemassa. Nuori neiti Anna rakasti yksin ajella
-minulla kepeissä turunkärryissä; hän piti minusta, kohteli minua
-hyvästi ja siksi juoksinkin hänen ohjaksissa ollessa kiltisti ja
-kernaasti, Nuori herra oli usein ratsastaen mukana ja hän ratsasti
-kernaimmin muutamalla Poku nimisellä raudikolla, joka oli ulkomaan
-rotua, suurikokoinen, vilkas ja tulinen. Mutta me toiset hevoset olimme
-kyllä tallissa oppineet tuntemaan sen tuittupäiseksi ja vikuriksi.
-
-Kerran pisti neiti Annalle päähän valjastuttaa Poku kärryjensä eteen ja
-lähteä sillä ajamaan, jättäen minut veljelleen. Nuori herra oli tuosta
-vaihdoksesta sangen huolissaan, hän tiesi kyllä, että piti olla miehen
-koura hillitsemään raudikkoa, jos se jotakin pääsi säikähtämään. Ja hän
-kysyi ihmeissään sisareltaan:
-
-"Oletko suuttunut Mustaan, vai miksi sen minulle jätät?"
-
-"En ole suuttunut, vaan ajahan sinä kerran sillä, niin saan minäkin
-opetella tätä Pokua hallitsemaan".
-
-"Etköhän luopuisi siitä aikeesta, Anna, Poku on kovin epäluotettava
-hevonen".
-
-"Mutta veli hyvä", sanoi nuori neito pisteliäästi, "älä nyt turhia
-huolehdi, olenhan pienestä tytöstä saakka tottunut hevosta ajamaan
-ja mihinkäpä se pääsee Pokukaan sileältä maantieltä. Seuraa Mustalla
-mukana jos tahdot, minä lähden nyt tällä".
-
-Hän istui jo kärryissä ja ajoi reippaasti portin kautta maantielle,
-jota myöten lähti hyvää vauhtia laskettelemaan. Nuorella herralla
-oli kirje vietävä postiin ja arvatenkin huolehtien sisarestaan
-satuloitsi hän minut ja tapasi pian sisarensa, jonka kanssa he yhtä
-matkaa onnellisesti ajoivat postiasemalle saakka. Täällä hyppäsi nuori
-herra selästä, pani minut kiini veräjäpatsaaseen ja pyysi sisartaan
-odottamaan siinä, kunnes hän pistäisi kirjeensä postiin.
-
-"Viiden minuutin perästä tulen takasin".
-
-"Elä kiirehdi, eihän mulla ole tässä hätää odotellessani".
-
-Poku seisoikin rauhallisesti rinnallani maantiellä ja neiti laski
-suitset irralleen hyräillen siinä itsekseen. Nuori herra kuului menevän
-sisälle taloon, neiti katseli sinne hänen jälkeensä. Mutta maantien
-toisella puolella olevalla niityllä oli hevosia laitumella ja veräjä
-maantielle oli sieltä auki. Ja neiden huomaamatta tuli hevosparvi
-sieltä maantielle ja yksi nuori hevonen laukkoi vallattomasti Pokun
-pään ohi töykästen sitä kylkeen. Tämä säikähti, nykäsi valjaitaan ja
-lähti hirnasten nelistämään edelleen. Se kävi niin nopeasti, että neiti
-Anna oli vähällä lennähtää kärryistä. Minä näin hänen päättäväisesti
-tarttuvan ohjaksiin, mutta samalla he jo hävisivät näkymättömiin tien
-käänteestä. Hirnahdin kimakasti, olin rauhaton ja koetin repiytyä
-irti päästäkseni. Mutta jo tuokion kuluttua tuli nuori herra, näki
-irtonaisten hevosten laukkaavan maantiellä ja tajusi kohta mitä oli
-tapahtunut. Tuossa tuokiossa hypähti hän satulaan ja käskemättä,
-kiirehtimättä nelistin minä minkä kaviostani lähti Pokun jälestä, --
-ratsastaja antoi minun vapaasti mennä. Tultiin kohta tien mutkaan,
-josta oli virstan verran aivan oikosta maantietä, mutta nelistävää
-Pokua ei näkynyt siinä. Tie haarausi siinä vielä kahtaalle, oli vaikea
-tietää kummalle tielle Poku oli kääntynyt. Muuan eukko seisoi mökkinsä
-ovella ja kun nuori herra siinä vähän pysähteli, osotti hän kädellään
-oikealle. Laskettiin sinne ja hetken kuluttua näimmekin vilahdukselta
-kärryjä, jotka yhä huimaavaa vauhtia riensivät eteenpäin. Mutta
-ennen pitkää olivat ne taas kateessa, ne katosivat aivan silmäimme
-edestä. Kappaleen ajettuamme näimme muutaman miehen peljästyneenä
-seisovan tien varrella, ja hän osotti kädellään erästä kylätietä,
-joka kappaleen etempää kääntyi maantieltä. Sinne oli Poku poikennut,
-epätasaselle, raivaamattomalle kivikkotielle. Oikasimme sinne kankaan
-poikki ja näimmekin pian kärryjen vaarallisesti hoippuvan kivien ja
-puunjuurien yli. Neideltä oli hattu pudonnut päästä ja tukka hulmusi
-valloillaan siinä vauhdissa. Hän nojautui taaksepäin, koetti nähtävästi
-yhä vielä pidättää pillastunutta hevosta. Näytti jo siltä kuin pian
-tapaisimme kärryt; minä ponnistin parhaani mukaan ja nuori herra istui
-etukumarassa seljässäni antaen minun nelistää. Olimme jo aivan lähellä
-kärryjä.
-
-Mutta siinä juuri oli suuri, luisuva kivi, jota ei oltu tieltä raivattu
-pois, vaan jonka kylän miehet kuormaa vetäessään aina kiersivät. Mutta
-Poku ryntäsi suoraan eteenpäin, kärryt heilahtivat, toinen ratas pyöri
-ilmassa ja rymähtäen kaatuivat kärryt viskaten neiden kauas kankaalle
-Poku veti vielä pari syltä kohona kaatuneita kärryjä, joiden valjaat
-osaksi olivat särkyneet, vaan suitsiperät tarttuivat murrokkoon ja sen
-täytyi pysähtyä.
-
-Me olimme samassa paikalla. Nuori herra hyppäsi sisartaan katsomaan.
-Hän makasi siinä kanervikossa liikkumattomana, kasvot maata vasten.
-Veli heittäysi polvilleen hänen viereensä ja mainitsi hänen nimensä. Ei
-vastausta; hän kohotti varovasti tytön päätä: kasvot olivat kalpeat ja
-silmät ummessa. Tuskan valtaamana avasi nuori herra sisarensa vaatteet
-ja hellitti kaulaliinan, tunnusti valtimoa sekä rupesi katselemaan,
-mistä apua olisi odotettavissa. Mies, jonka maantiellä äsken olimme
-sivuuttaneet läheni juuri kylätietä pitkin. Häntä nuori herra kutsui
-avukseen ja viipymättä hän saapuikin, säikähtyneenä ja huolestuneena
-hänkin, kun näki nuoren neiden aivan hengetönnä makaavan kankaalla.
-
-"Osaatko selästä ajaa?" kysyi häneltä nuori herra.
-
-"En ole noin satulassa vielä koskaan istunut, vaan ehkä tuo mahtaisi
-luonnistaa sekin. Parastani tahdon koettaa. Mihin sitä pitäisi ajaa?"
-
-"Aja tohtorin luo ja kutsu hänet heti tänne. Hevonen on hyvin siivo,
-ei se viskaa sinua mihinkään. Ja sitten aja meille kotiin Sariolaan ja
-kerro mitä on tapahtunut sekä toimita tänne joku rengeistä vaunujen
-kanssa. Mutta koeta kiirehtiä, minä odotan tässä."
-
-"Heti herrani; tuossa taitaa todellakin olla neiden henki vaarassa."
-
-Vielä neuvoi hän nuorelle herralle missä vettä oli saatavissa ensi
-hätään ja rupesi sitten selkääni kiikkumaan. Kömpelösti hän siinä
-istui etukumarassa ja jalat roikkuilivat kupeillani, mutta minä lähdin
-tasasesti juoksemaan ja maantielle päästyä lisäsin vauhtia. Tekemistä
-hänellä tuntui olevan satulassa pysyessään. Mutta tohtorin talon
-kohdalle pian jouduttiin ja viipymättä ratsastaja siellä toimitti
-asiansa. Ja yhteen pohteeseen hän sieltä ajoi kapteenin kartanoon,
-jossa vaunua kohta ruvettiin valjastamaan. Ja niin oli mies innostunut,
-että itse kohta lähti oikotietä juoksemaan takasin tapaturmapaikalle.
-
-Suuri hälinä vallitsi talossa, kun tuo tieto saapui. Minut talutti
-renki tuota pikaa talliin, viskasi satulan selästä, heitti loimen
-ylleni ja jätti minut siihen seisomaan. Näykki vietiin valjaisiin
-vaunun eteen. Minusta tuntui aika kovin pitkältä, ennenkuin tämä palasi
-takasin ja silloin se kertoi mulle, mitä se oli nähnyt.
-
-"Paljoahan en tiedä", kertoi se. "Yhtä vauhtia ajettiin koko matkan
-ja saavuttiin perille melkein samassa kuin tohtori. Nuori herra
-piteli neiden päätä sylissään ja tohtori kaatoi hänen suuhunsa
-jotakin nestettä, ja vakuutti että hän elää. Paluumatkalla kuulin
-vielä tohtorin sanovan, että neiti luultavasti ei ole aivan pahasti
-loukkautunut, mutta itse tämä ei koko matkalla puhunut mitään."
-
-Rasittunut oli Näykki tällä matkalla, vaunut olivat sangen raskaat
-ja kuulin sen pari kertaa pahasti rykäsevän, mutta kunniantunto esti
-sitä enemmän valittamasta. Illemmalla tuli nuori herra talliin minua
-tervehtimään. Hän taputti lanteitani ja kehui minua paljo, sekä kertoi
-Anterolle luulevansa, että minä olin käsittänyt neidon hengenvaaran
-yhtä hyvin kuin hän itse. "En olisi sillä kertaa voinut Mustaa
-pidättää, jos olisin tahtonutkin". Vielä ymmärsin miesten puheesta,
-että neiti jo oli isosti parantunut ja että hengenvaarasta ei enään
-ollut pelkoa. Se oli minusta niin hauska uutinen, että ilostani
-hirnahdin pilttuussani.
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-Renki Martti.
-
-
-Nyt minun täytyy kertoa vähän Marttirengistä, hänestä, jonka Anteron
-poissaollessa tuli hoitaa hevosia. Eikä kukaan sitä tehnytkään
-paremmin kuin hän ja niin kauan kuin hän oli reiluna miesnä, ei
-uskollisempaa eikä luotettavampaa palvelijaa voinut tavatakaan. Hän oli
-lempeäluonteinen ja taitava hevosia käyttelemään; jos joku hevosista
-oli sairaana, osasi hän hoitaa sitä yhtä hyvin kuin jokin hevostohtori,
-hän oli näet aikoinaan ollut eläinlääkärillä palveluksessa. Ja
-taitava ajaja hän myöskin oli ja huolellinen eikä häneltä puuttunut
-tietojakaan, jotapaitse hän osasi hyvin käyttäytyä ja oli varsin
-siistin näköinenkin. Luulenpa, että kaikki pitivät hänestä -- hevoset
-pitivät ainakin. Voisi ihmetellä, että näillä avuilla varustettu mies
-oli verrattain ala-arvosessa asemassa, mutta asianlaita oli se, että
-hänellä oli _yksi_ suuri vika: hän joi. Ei niin kuin toiset juopot,
-jotka myötään juovat, hän osasi pysyä raittiina viikkoja ja kuukausia,
-mutta sitten hänet äkkiä himo tapasi, hän joutui hummaamaan ja kävi
-silloin häpeäksi itselleen, rasitukseksi vaimolleen ja vaivaksi
-jokaiselle, jolla oli hänen kanssaan tekemistä. Selvänä ollessa oli
-hänestä kumminkin niin paljo hyötyä, että Antero pari kertaa oli
-antanut hairahdusten mennä kaikessa hiljaisuudessa, ettei kapteeni
-saisi siitä vihiä.
-
-Mutta eräänä yönä, kun Martin joistakin pidoista oli ajettava
-isäntäväkensä kotiin, oli hän juonut itsensä niin humalaan, että
-hänestä ei ollut enää suitsien pitelijäksi. Piti jättää mies pois
-kokonaan ja isännän itsensä täytyi nousta ajamaan. Ja silloin sai
-Martti eron palveluksestaan. Hänen täytyi muuttaa pois talosta
-perheineen, joka sai hakea kattoa päänsä päälle mistä löysi. Tämä oli
-jo tapahtunut pari vuotta sitten. Mutta vähää ennen kuin me Näykin
-kanssa tultiin taloon, oli Martti taas otettu armoihin. Antero,
-hyväsydämminen mies, oli puhunut kapteenille Martin puolesta, ja
-juhlallisesti oli Martti luvannut, ettei hän nauttisi pisaraakaan
-väkeviä, niin kauan kuin hän siinä talossa asui. Näihin asti hän olikin
-pitänyt tuon lupauksensa jopa niin järkähtämättä, että Antero uskoi
-Martin hoitoon koko tallin siksi ajaksi, kun hän itse oli poissa, sillä
-siihen toimeen olikin Martti muita taitavampi.
-
-Jo teki kevättä, toukokuu oli käsissä ja perhettä voitiin ruveta
-odottelemaan kotiin kaupungista. Vaunut olivat syksyseltään korjauksen
-tarpeessa, joten päätettiin lähettää Martti viemään niitä läheiseen
-kauppalaan korjattaviksi; sieltä oli hänen ratsastamalla tultava
-takasin. Sitä varten otti hän satulan mukaan ja minut otettiin tälle
-retkelle. Hiukan rahoja annettiin Martille mukaan kaikenmoisia
-pikkuostoksia varten.
-
-Kohta kauppalaan tultuamme ajoimme vaunuseppään, johon vaunut jätettiin
-ja sieltä talutti Martti minut kievariin, pani minut talliin ja käski
-kievarin rengin ruokkia minua. Itse hän lupasi tulla asioiltaan kello
-neljä. Mutta hän ei tullut ennenkuin kello viisi ja sanoi lähtevänsä
-paluumatkalle vasta kuudelta, hän oli näet tavannut pari vanhaa
-tuttavaa. Kievarin renki ilmoitti hänelle silloin, että kenkä toisessa
-etujalassani vähän löksötti ja kysyi, olisiko se kiinnitettävä.
-
-"Eikö mitä", väitti Martti, "kyllä se kestää kunnes kotiin saavutaan".
-
-Hän oli nyt hyvin isoääninen ja puhui räyhäten ja minusta hän tuntui
-menettelevän kovin vasten tapojaan, kun ei tahtonut ottaa tarkempaa
-selkoa kengästäni, muuten hän aina oli hyvin huolellinen tämmöisissä
-asioissa. Eikä hän saapunut kello kuusi, ei kello seitsemän eikä
-kahdeksan, vasta lähempänä yhdeksää hän saapui ja komensi silloin hyvin
-karkealla äänellä kievarin rengin tuomaan minut esiin. Hyvin pahalla
-tuulella hän näytti olevan, haukkui renkiä, en tiedä mistä syystä.
-Kievarin isäntä itse seisoi pihalla, kun me lähdettiin ja huomautti,
-että "aja varovasti, Martti", mutta tämä vain kirasten vastasi ja
-karautti kadulle. Ja kun päästiin ulkopuolelle kauppalaa, kannusti hän
-minut nelistämään ja löi usein piiskalla, vaikka minä menin, minkä
-suinkin jaksoin. Taivas oli pilvessä, joten oli melkein pilkkopimeässä
-kulku. Äsken oli vedetty someroa maantielle ja siinä oli siis paljo
-mukulakiviä. Siinä nelistäessäni irtausi minulta kenkä jalastani yhä
-enemmän ja vihdoin se putosi. Jos Martti nyt olisi ollut selvällä
-päällä, olisi hän heti huomannut, että jokin seikka oli hullusti,
-mutta hän oli siksi juovuksissaan, ettei huomannut mitään. Hän ajaa
-karautteli vain teräviä kiviä pitkin, myötään kiroillen ja hosuen
-piiskalla. Jalkaani koski tietysti hirveän kipeästi; kengätön kavio
-halkesi ennen pitkää ja repeysi pahasti kivikossa.
-
-Pitkälti en voinut niin ollen jatkaa. Ei mikään hevonen voi juosta
-särkyneellä kaviolla. Tuska kävi liian suureksi, minä kompastelin ja
-hytkähdin vihdoin hervotonna polvilleni. Martti lensi selästäni ja kun
-vauhti oli ollut sangen kova, lienee hän pudonnut hyvin voimakkaasti.
-Minä pääsin ennen pitkää taas jaloilleni ja nilkutin tiepuoleen, jossa
-ei ollut kiviä. Kuu oli juurikään noussut ja sen valossa saatoin nähdä
-Martin makaavan kappaleen matkan päässä maantiellä. Hän ei noussut
-jaloilleen, teki ainoastaan pari yritystä kohotakseen ryntäilleen,
-vaan vaipui taas valitellen maahan. Syytä olisi ollut minullakin
-valitella, sillä jalkaani ja polviani pakotti äärettömästi, mutta
-hevoset ovat tottuneet valittamatta kärsimään tuskiaan. En siis ääntä
-päästänyt, seisoin vain ja kuuntelin, eikö kuuluisi kavioiden kopinaa
-taikka jalkamiehen astuntaa maantieltä. Ei kuulunut; vähän tätä tietä
-kuljettiin, öiseen aikaan hyvin harvoin. Keväinen yö oli tyyni ja
-kaunis. Ruisrääkkä vain kuului räkättävän loitommalla aidan takana ja
-huuhkaja suhahti joskus pääni päällitse lepikön läpi. Minä seisoin
-siinä ja ajattelin kaipauksella niitä kuluneita kesäöitä, jolloin
-varsana ollessani seisoin laitumella emäni vieressä ja sen hoidossa.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-Mikä oli seuraus.
-
-
-Puoliyön aika lienee ollut käsissä, kun etäämmältä kuulin
-hevoskavioiden kopsetta. Väliin se hiljeni kuulumattomiin, mutta kuului
-taas selvemmin ja lähempätä. Tie kulki metsien läpi ja ääni kuului
-Sariolasta päin; kohta heräsi minussa toivo, että sieltä tulee joku,
-joka on lähtenyt meitä hakemaan. Kuta lähemmäs kavion kopse tuli sitä
-varmemmaksi kävin, että se oli Näykin kavioiden ääni; tuokion kuluttua
-tunsin jo rattaatkin, jotka sillä oli perässään. Hirnahdin silloin ja
-ihastuin ikihyväksi kun kuulin Näykin vastaavan sekä sitäpaitse tuttuja
-ihmisääniä. Verkalleen ne tulivat ja pysähtyivät sen mustan esineen
-kohdalle, joka makasi tiellä.
-
-Toinen miehistä hyppäsi kärryistä katsomaan, kuka siinä loikoi.
-"Martti se on", virkkoi hän "eikä mies liikuta jäsentäkään". Toinenkin
-mies nousi kärryistä ja nojausi maassa makaavan yli. "Kuollut se on;
-koetteleppas miten kylmät kädetkin sillä jo on".
-
-He nostivat Martin maasta, mutta ei elon merkkiä hänessä näkynyt
-ja nivukset olivat yhtenä verihyytelönä. Sen nähtyään jättivät he
-Martin paikoilleen ja tulivat katselemaan minua. Kohta huomasivat he
-rikkirepeytyneet polveni.
-
-"Hevonen on langennut ja viskannut miehen selästään. Kuka olisi sitä
-Mustasta uskonut? Eihän koskaan ennen ole nähty, että se saattoikaan
-langeta. Martti on varmaankin maannut tuossa tuntikausia, ihmepä ettei
-hevonen ole liikkunut paikaltaan".
-
-Toinen miehistä koetti nyt taluttaa minua eteenpäin. Astuin askeleen,
-vaan niin kävi kipeästi, että olinpa toiseen kertaan langeta.
-
-"Kas! sillä on vaiva sekä polvissa että jalassa ja, -- mitä ihmettä --,
-koko kaviohan on repaleina. Poika parka, mihin leikkiin olet joutunut!
-Pelkäänpä, pelkäänpä, ettei Martin laita ole ollut oikea. Lähteäppä
-tällaista mukulakivistä tietä myöten ajamaan selästä hevosella, jolla
-ei ole kenkää yhdessä jalassa! Olisipa ollut sama, jos hän olisi
-tahtonut pakottaa hevosen hyppäämään kuun yli. Mies on luultavasti taas
-joutunut vanhan himonsa valtaan. Hänen vaimoparkansa, kovin hän oli
-kalpea, kun tuli taloon kyselemään, eikö Martti jo ole palannut. Oli
-hän tosin keksivinään syitä, jotka olisivat voineet miestä pidättää
-kauppalassa, vaan näkyi se siltä, että hän tavattomalla innolla kehotti
-meitä lähtemään miestään vastaan. Miten on meidän nyt meneteltävä?
-Meidän täytyy saada kotiin sekä hevonen että vainaja, eikä se suinkaan
-helpoksi käy".
-
-Neuvoteltiin sitten ja päätettiin, että toinen miehistä taluttaisi
-minua, toinen veisi vainajan. Vaikea oli saada veristä ruumista
-sijoitetuksi kärryihin, sillä kuka piteli sillaikaa Näykkiä? Vaan tämä
-tuntui yhtä hyvin kuin minä tietävän mistä oli kysymys, ja se seisoi
-hiljaa kuin muuri. Lienen jo ennen maininnut sen suurimpia vikoja
-olleen sen, ettei se tahtonut kauan seistä paikoillaan. Kohta lähti
-toinen miehistä ajamaan surullista kuormaa, toinen tuli minun jalkaani
-katsomaan. Hän otti kaulahuivinsa ja sitoi sillä sairaan jalkani
-lujalle ja lähti niin minua kotiin taluttamaan. En unhota koskaan tätä
-yöllistä matkaa. Oli puolen penikulman verran matkaa kotiin. Mies
-talutti minua verkalleen ja minä nilkutin eteenpäin niin hyvin kuin
-taisin, mutta kamalasti se koski. Olen varma, että mies näki ja tunsi
-tuskani, sillä hän taputteli minua usein ja puhutteli ystävällisesti
-ja rohkaisevasti. Vihdoin ehdin omaan pilttuuni ja sain kauroja. Renki
-pani kylmiä kääreitä polvilleni ja puuroa jalkani ympäri, jotta jalka
-puhdistuisi, ja kuume talttusi jo ennen eläinlääkärin tuloa aamulla.
-Sain vihdoin unta, vaivoin päästyäni pitkälleni. Seuraavana päivänä
-tutkittiin haavat ja tohtori arveli, että jäntereissä ei ole vikaa,
-joten minusta kumminkin vielä tulisi työkuntoinen hevonen; mutta
-muodoltaan olivat jalat pilassa. Luulenpa, että minua hoidettiin niin
-hyvin kuin voitiin, mutta pitkällinen ja tuskallinen se hoito oli.
-Polvilleni muodostui pahkoja ja niitä poltettiin pois syövillä hapoilla
-ja kun haavat vihdoin olivat ummessa, voideltiin arpia nesteellä,
-joka vei kaiken karvan polvista. Arvatenkin sekin tehtiin parhaassa
-tarkoituksessa.
-
-Kun Martti oli tapaturman kautta kuollut ilman että kukaan oli ollut
-sitä näkemässä, pidettiin tutkinto ja siinä kävi kauppalan kievarin
-väen todistusten kautta selville, että Martti oli lähtiessään ollut
-juovuksissa; minun pudonnut kenkäni löydettiin maantieltä ja siitä
-kävi kohta ilmi, miten kaikki oli tapahtunut. Minä pääsin kaikista
-moitteista vapaaksi. Kaikki surkuttelivat leskeä. Tämä oli aivan
-menehtymäisillään ja huudahteli tuontuostaankin surunsa sekaan: "Hän
-oli niin hyvä, niin kelpo mies, -- kaikki oli tuon vihattavan viinan
-vikaa. Miksi sellaista myödään! Oi Marttini!" -- Martti haudattiin ja
-kun leskellä ei ollut kotia eikä sukulaisia, täytyi hänen kuuden pienen
-lapsensa kanssa kerran vielä muuttaa pois hauskasta torpasta ja siirtyä
-ilottomaan, synkkään vaivaistaloon.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-Alaspäin.
-
-
-Kohta kun jalkani haavat olivat ummessa, laskettiin minut pienelle
-niitylle, jossa irtaallaan sain kulkea viisi, kuusi viikkoa. Muita
-eläimiä siellä ei ollut ja vaikka nautinkin vapaudestani ja runsaasta
-ruohosta, olin kumminkin siksi kauan ollut seuraan tottunut, että
-nyt tuntui oloni hyvin yksinäiseltä. Meistä oli Näykin kanssa tullut
-erittäin hyvät ystävät ja häntä siis varsinkin kaipasin. Usein
-hirnahdin, kun kuulin hevosten kulkevan läheisellä tiellä, mutta
-harvoin sain vastausta. Vaan eräänä aamuna avattiin veräjä ja vanhaa
-ystävääni Näykkiä näin siitä hakaan talutettavan. Renki päästi päitset
-päästä ja laski Näykin irroilleen. Iloisena juoksin sen luo, ja
-mielihyvä oli yhtä suuri molemmin puolin. Vaan pian huomasin, että
-Näykkiä ei oltu huvikseen laskettu laitumelle. Sitäkin oli tapaturma
-kohdannut. Tämä oli oikeastaan pitkä juttu, vaan pääasia oli, että se
-hurjalla ratsastuksella oli pilattu ja nyt laskettu laitumelle, jotta
-saataisiin nähdä, vieläkö siitä tulisi kalua. Nuori herra oli vähän sen
-jälkeen, kuin minut saatettiin pois tallista, ollut huviratsastuksella.
-Hän oli valinnut Näykin ratsukseen. Ja siellä oli kerran ajettu
-kilpaa, Näykki oli kunnianhimoinen, se oli tahtonut panna parastaan,
-ja eellimmäisten joukossa se oli ollutkin. Vaan rinta ei ollutkaan
-kestänyt; ratsastaja oli sitäpaitse ollut liian raskas, joten siltä
-selkäkin oli venähtänyt.
-
-"Näin olemme nyt täällä molemmat", lausui Näykki surunvoittoisesti,
-"taittuneina parhaissa voimissamme, sinä juopottelijan, minä nuoren
-hurjastelijan varomattomuuden kautta. On tämä kohtalomme todellakin
-surullista".
-
-Ja me tunsimme molemmat, ettemme enää olleet entisellämme. Mutta
-hauska meillä siltä oli toistemme seurassa. Emme tosin enää laukkoneet
-ympäriinsä, kuten ennen varsoina, vaan me söimme yksissä ja lepäsimme
-rinnakkain ja koivujen siimeksessä seisoimme usein pitkät ajat päät
-vastakkain. Ja niin kului kesää alkupuoli.
-
-Eräänä päivänä näimme kapteenin tulevan Anteron seurassa hakaan.
-Kun heidät näimme, seisoimme paikallamme, ja annoimme heidän astua
-luoksemme. Tarkoin he meitä tutkivat. Kapteeni oli hyvin alakuloisen
-näköinen.
-
-"Tässä on nyt parituhatta markkaa turhaan viskattuna", sanoi hän;
-"mutta enin surettaa minua kumminkin näiden hevosten kohtalo, joille
-vanha ystäväni oli hankkivinaan niin hyvän kodin: täällä ovat ne nyt
-molemmat turmellut. Tamma saakoon vuosikauden lepäillä, jotta saadaan
-nähdä, kostuuko se, mutta Musta on myötävä. Vahinko se on, mutta mitäpä
-meidän talossa näin rumaksi runnellulla hevosella tehtäisiin".
-
-"Totta se on, herra kapteeni", toisti Antero, "mutta sellaisessa
-paikassa, missä ei niin tarkoin karvoihin katsota, voi Musta vielä
-hevosen viran hoitaa, jos sitä taiten kohdellaan".
-
-Ja niin he jättivät meidät.
-
-Noin viikkoa myöhemmin tuli muudan rengeistä päitset käsivarrella
-hakaan, pujotti ne minun päähäni ja lähti taluttamaan minua pois.
-Ei siinä jäänyt jäähyväisiin aikaa. Me hirnahdimme molemmat, Näykki
-ja minä, kun minua veräjälle vietiin, Näykki juoksi aidan kuvetta
-hirnahdelien jälkeeni, niin kauan kuin kavioni kopse kuului.
-
-Rautatiellä vei Antero minut sitten Helsinkiin, jossa eräs lääkäri oli
-ostanut minut ajohevosekseen.
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-Varas ja silmäinpalvelija.
-
-
-Uudella isännälläni ei ollut ennen ollut omaa hevosta, vaan saatuaan
-suuremman praktiikin, osti hän minut, vuokrasi tallin, joka oli eri
-talossa kuin hänen oma asuntonsa, ja hankki hevosenhoitajan. Vähän hän
-itse hevosenhoitoa ymmärsi, mutta hän oli hyväluontoinen ja tahtoi
-että minua hyvin kohdeltaisiin. Minun olisi siis ollut hyvä olla
-uudessa paikassani, ellei olisi sattunut seikkoja, joista tohtori ei
-tiennyt mitään. Hän antoi, kuten itse kuulin, rengille käskyn ostaa
-riittävästi ja hyvää ruokaa, sekä heiniä että kauroja. Muutamain
-päiväin aikana olikin kaikki kuten olla piti. Huomasin kohta, että
-renki ymmärsi tehtävänsä. Hän piti tallin puhtaana ja ilmavana,
-harjasi minut huolellisesti ja oli aina ystävällinen. Ennen oli hän
-ollut jonkun hotellin palvelija, mutta sittemmin naimisiin mentyään
-asettunut omilleen ja ruvennut kuorma-ajuriksi. Jonkun ajan perästä
-huomasin, että minun kaura-annokseni huomattavasti pienenivät, ja
-muutamain viikkojen kuluttua rupesi tämä jo voimissa tuntumaan. Heinät
-olivat kyllä hyviä, vaan ne eivät yksin riittäneet minua voimissa
-pitämään. Mutta enhän voinut kellekään kertoa enkä valittaa ja niin
-kului pari kuukautta. Ihmettelin eikö isäntäni huomaisi, että jokin
-oli nurin, mutta ei hän nähnyt mitään. Eräänä iltapäivänä syystalvella
-lähti isäntäni kumminkin ensi kelillä ajelemaan maalle erään ystävänsä
-luo, joka oli tilanomistaja lähellä Helsinkiä. Tämä tunsi hevoshoidon
-perinpohjin ja tervehdittyään isäntääni, loi hän katseen minuun ja
-virkkoi: "Näyttääpä siltä, kuin ei hevosesi olisi oikein terve. Onko se
-ollut sairaana?"
-
-"Ei minun tietääkseni", vastasi tohtori, "mutta sen olen kyllä
-huomannut, ettei se enää ole niin virkku, kun ensin ostaessani sen;
-mutta renkini sanoo, ettei sitä ole oudoksuttava, koska hevoset ainakin
-käyvät heikoiksi ja hitaiksi syyspuoleen".
-
-"Syyspuoleen -- mitä hulluja! Ja jos niin olisikin, niin ei sinun
-hevosesi, jolla on siksi vähän ajoa ja epäilemättä hyvä ruoka,
-tarvitseisi noin ruveta näivettymään".
-
-Ja hän rupesi koettelemaan minua joka paikasta sekä virkkoi sitten:
-"_Sitä en tiedä kuka sinun kaurasi syö, vaan ei sitä hevosesi syö_.
-Ajoitko kovin tänne tullessasi?"
-
-"En, päinvastoin ajoin hyvin verkalleen".
-
-"Koetteleppas tästä", virkkoi maanviljelijä, johtaessaan isäntäni käden
-tunnustelemaan kaulaani ja lapojani.
-
-"Tämähän on märkä ja hikinen niinkuin hevoset, joita pelkällä heinällä
-ruokitaan. Neuvoisin sinua pitämään talliasi vähän lähemmin silmällä.
-En epäileisi mielelläni ja omasta puolestani olen ilonen, ett'en
-tarvitse sitä tehdä, sillä mulla on luotettavaa väkeä. Mutta ota selko,
-miten asianlaita on, sillä löytyy kelvottomia ihmisiä, jotka ovat
-sydämmettömiä kyllä riistääkseen mykältä elukkaraukalta sen ravinnon".
-Sitten sanoi hän rengilleen: "Anna tälle hevoselle runsas kaura-annos,
-valitse parhaita kauroja".
-
-"Mykkiä eläinraukkoja", -- niin, semmoisia me olemme; jos olisinkin
-voinut puhua, niin olisinpa ilmottanut isännälleni, mihin hänen
-kauransa joutuivat. Renki tuli talliini joka aamu kello kuusi
-poikineen, jolla oli kannellinen vasu käsivarrellaan. He menivät
-kohastaan kauralaatikolle ja minä näin isän ammentavan poikansa vasuun
-koko sievän joukon kauroja, jonka jälkeen poika läksi. Viisi taikka
-kuusi päivää sen jälkeen kuin olimme olleet maalla, lennähti, juuri
-samassa kuin poika oli lähtemäisillään ulos, tallinovi auki ja sisään
-astui poliisi, joka tarttui poikaa käsivarteen. Hän lukitsi oven ja
-virkkoi pojalle: "Näytä minulle, mistä isäsi ottaa ne kaurat, joita
-sinä joka aamu kannat kotiisi".
-
-Poika hätäysi ja rupesi itkemään, vaan kun hän ei voinut päästä pakoon,
-osotti hän kysyjälle kauralaatikkoa. Renki itse oli juuri puhdistamassa
-jalkojani eikä ensin huomannutkaan mitä siellä tapahtui, vaan kohta kun
-hän näki poliisin ja älysi, mistä oli kysymys, rupesi hän haukkumaan
-poliisia. Mutta eihän siitä ollut apua, isä sai poikineen seurata
-kuulusteltaviksi ja sittemmin kuulin, että rengille oli tuomittu hyvin
-ansaittu rangaistus.
-
-Samana päivänä tuli uusi renki talliin. Hän oli pitkä, komea mies ja
-kohteli minua hyvin ystävällisesti. Ja erittäinkin, kun isäntä oli
-saapuvilla, taputteli ja puhutteli hän minua. Harjani ja häntäni suki
-hän vedellä ja kavioita voiteli öljyllä, että olisin oikein hienon
-näkönen, mutta hän ei katsellut kavioiden alle eikä harjannut minua
-huolellisesti. Kuolaimet saivat ruostua, silat olivat aina kosteat ja
-hihnat kangistuivat.
-
-Hän nähtävästi itsekin piti itseään hyvin kauniina miehenä, sillä
-hän käytti paljo aikaa puhdistaakseen hiuksensa ja partansa sekä
-solmitakseen kaulahuivinsa siroon solmuun pienen taskukuvastimen
-edessä tallissa. Kun häntä hänen isäntänsä puhutteli, ei hän koskaan
-vastannut muuta, kuin että "kyllä, herra tohtori, kyllä, herra tohtori"
-kosketellen lakkia joka toisen sanan kohdalla. Kaikkien mielestä hän
-oli erittäin siivo mies ja ihmiset onnittelivat tohtoria, että hän oli
-sellaisen palvelukseensa saanut. Mutta minä voin vakuuttaa, että se oli
-itserakkain ja laiskin vetelys, jota koskaan olen tavannut. Olihan se
-hyvä sekin, ettei hän rääkännyt eikä kauroja varastanut. Mutta ei se
-hevoselle riitä. Hyvähän mulla olisi ollut seistä pilttuussani, ellei
-hän olisi ollut niin laiska, ettei hän viitsinyt puhdistaa tilaani.
-Harvoin hän korjasi vanhat roskat altani pois ja seuraus olikin, että
-siellä aina haisi pahalta. Ja tuosta kitkerästä katkusta kärsivät
-silmäni ja kävivät punasiksi, jotapaitse ruokahaluni huononemistaan
-huononi.
-
-Eräänä päivänä tuli isäntäni ja virkkoi rengille: "Kuule, miksi täällä
-on ruvennut tuntumaan niin ilkeä haju? Eikö olisi syytä lakasta pilttuu
-tarkemmin ja huuhtoa vedellä?"
-
-"Niinkuin herra tohtori käskee", vastasi tämä taas heilauttaen
-lakkiaan, "mutta en luule olevan hyödyllistä panna vettä pilttuuseen.
-Hevoset vilustuvat helposti ja olisihan vahinko, jos tohtorin hevonen
-sairastuisi. Vaan minä teen, kuten herra tohtori käskee."
-
-"Enhän tietysti tahdo, että hevonen vilustuisi, mutta tämä haju
-tallissa on minusta outo. Ovatkohan viemäritorvet reilassa?"
-
-"Kun tohtori siitä nyt huomauttaa, niin rupean minäkin sitä epäilemään.
-Niistä nousee toisinaan ilkeä haju".
-
-"Käytä täällä mies niitä tarkastamassa".
-
-Viemärinpanija tuli, repi auki laattiat ja pihamaat, mutta torvissa
-ei ollut mitään vikaa; hiukan kalkkia pantiin sekaan, kallis lasku
-laitettiin tohtorille -- ja haju oli ennallaan. Vaan ei siinä kyllin:
-kun minun _myötään täytyi seistä kosteilla pahnoilla_, rupesi
-terveyteni ja voimani siitä kärsimään. Kerran sanoi isäntäni: "En voi
-käsittää, mikä Mustalle on tullut, se kompastelee myötään ja väliin
-pelkään sen kerrassaan kaatuvan".
-
-"Niin, herra tohtori", vastasi renki, "samaa olen itse huomannut, kun
-taluttelen hevosta jalottelemassa".
-
-Tosiasia oli, ettei hän koskaan minua käynyt jalottelemassa, vaikka
-tohtori toisinaan sattui useita päiviä olemaan matkoilla, vaan täytyi
-minun koko ajan seistä liikahtamatta paikoillani samassa likasessa
-pilttuussa. Seuraus oli, että tunsin itseni raskaaksi ja haluttomaksi,
-jotavastoin toisin ajoin olin levoton ja kärtyisä. Ei koskaan antanut
-renki mulle vaihteeksi silppuja eikä jauhojuomaa, hän oli näet yhtä
-taitamaton kuin itserakas. Ja mulle syötettiin rohtoja ja lääkkeitä
-sen sijaan että olisi pitänyt antaa liikettä ja ravinnon vaihdetta ja
-seuraus oli, että minä yhä huononin.
-
-Eräänä päivänä, kun isäntäni lähti ajelemaan, olivat jalkani niin
-hellät, että kompastelin tavallista useammin ja koska ajettiin
-isännälleni tutun kengittäjän ohi, pyysi hän tätä katsomaan jalkojani.
-Tämä nosteli niitä, toista toisensa perästä, ja virkkoi:
-
-"Hevonen potee kaviosyöpää, vieläpä sangen pahan laatuista. Sen jalat
-ovat epäilemättä hyvin hellät ja ihme on, ettei se ole aivan kaatunut.
-Merkillistä on, jos ei renki ole sitä huomannut. Tällaisia hevosia
-näkee usein ja syynä on aina se, ettei vanhoja pahnoja ole korjattu
-pilttuusta pois, vaan jätetty sinne happanemaan".
-
-Seuraavana päivänä jouduin eläinlääkärin hoitoon ja hän puhdisti
-kavioni perin pohjin ja hautoi niitä jollakin väkevällä liuoksella. Nyt
-otettiin aina pahnat tarkoin pilttuustani ja puhdasta pantiin sijalle.
-Sillä hoidolla pian paranin. Mutta tohtori oli saanut kyllänsä kahdesta
-tallirengistään ja päätti vastaseksi tulla toimeen ilman omaa hevosta
-käyttäen vuokrahevosta. Ja siitä syystä hän möi minut.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-Hevosmarkkinat.
-
-
-Hevosmarkkinat voivat olla varsin hauskat sille, jolla ei niissä ole
-mitään menetettävää. Ainakin niissä on sangen paljo näkemistä.
-
-Ne markkinat, joissa minä olin mukana, pidettiin syksyllä Kampin
-torilla. Siellä oli paljo hevosia koolla: nuoria, terveitä hevosia,
-joita oli suoraan maalta tuotu: vanhoja, ikäkulu hevosia, jotka
-jo kauan olivat kierrelleet toisen hevoshuijarin käsistä toisen
-käsiin; oli hevosia, jotka olivat pilaantuneet pika-ajuri- taikka
-raitiotie-hevosina; oli lihavia, virkkuja hevosia, jotka pitivät
-päätään pystössä ja reippaasti viskasivat siromuotoiset etujalkansa
-korkealle, kun ajaja antoi niiden näyttää juoksutaitoaan; oli hevosia,
-joiden katse oli raukea ja alahuuli lerpallaan, korvat taappäin
-taipuneet ja kylkiluut nahkan läpi näkyvissä; hevosia ilottomia ja
-toivottomia, surullisia toisten nähdä, jotka, kuten minä, vielä olivat
-nuoria ja voimakkaita, mutta jotka siitä satunnaisten vahinkojen
-vuoksi olivat toisen luokan hevosten joukkoon joutuneet ja jotka eivät
-tienneet, eikö nekin ennen pitkää olisi samassa surkeassa asemassa kuin
-nuo mainitut.
-
-Siellä tarjoiltiin ja tingittiin ehtimiseen. Jos hevosen sallittaisiin
-lausua mielipiteensä, niin tahtosinpa väittää että _hevosmarkkinoilla
-lausutaan useampia valheita, ja tehdään enemmän petoksia, kuin mitä
-rehellinen ihminen kernaasti voisi uskoa_. Seisoin samassa joukossa
-muutamain muiden hevosten kanssa, jotka olivat voimakkaan ja vankan
-näköiset ja moni mies kävi meitä katsomassa; mutta minusta he aina
-kääntyivät pois, heti kun olivat huomanneet vian polvissani, vaikka
-myöjäni vannoi ja vakuutti, että olin ainoastaan tallissa luiskahtanut
-ja langennut.
-
-Aina kun joku minua lähemmin tutki, katsoi hän ensiksi suuhuni, sitten
-silmiäni, sitten tunnusteli hän jalkojani ja kupeitani ja koetti
-sen jälkeen käyntiäni. Oli merkillistä huomata, miten eri tavalla
-he sen tekivät. Muutamat raastoivat ja nykkivät kovakouraisesti ja
-huolettomasti, kuin jos olisin ollut mikäkin puukappale, toiset
-hivelivät kädellään pehmeästi ruumistani taputellen silloin tällöin,
-ikäänkuin jos olisivat tahtoneet sanoa: "sinun suostumuksellasi".
-Saatoin siten varsin hyvin arvostella ostajia siitä tavasta, miten he
-minua kohtaan käyttäytyivät.
-
-Heidän joukossaan oli erittäinkin yksi, jonka olisin suonut ostaneen
-minut, sillä jo kohta alkujaan aavistelin, että hän tulisi minua hyvin
-pitelemään. Hän oli pienenläntä, solakka, sukkelaliikkeinen mies;
-hänen käytöksestään huomasin kohta, että hän oli tottunut hevosia
-pitelemään. Hänen äänensä oli lempeä ja hänen harmajissa silmissään
-oli ystävällinen ja lauhkea katse. Kuulostanee omituiselta, kun sen
-sanon, vaan totta se on, että hänen hajunsakin jo minua miellytti;
-_ei oluen eikä tupakan kitkerää katkua hänestä lehahtanut_, vaan
-puhdas heinän tuoksu, aivan kuin hän juuri olisi laskeutunut tallin
-yliseltä. Hän tarjosi minusta kolmesataa markkaa, vaan kun ei se
-riittänyt, meni hän tiehensä. Katselin kauan hänen jälkiään. Vaan kun
-hän oli mennyt, tuli luokseni kovaääninen mies, ankaran ja ilkeän
-näköinen. Rupesin jo pelkäämään, että hän ostaisi minut, vaan hän
-kulki edelleen. Pari muuta miestä tuli vielä minua katsomaan, vaan
-kauppaa ei syntynyt. Silloin palasi tuo ankaran ja ilkeän näköinen
-mies takasin ja tarjosi kolmesataa. Alkoi kiivas kaupustelu; myöjäni
-oli ruvennut pelkäämään, ettei hän saisikaan minusta sitä summaa, jota
-oli aikonut ja oli epäröivän näköinen. Samassa saapui siihen kumminkin
-taas tuo harmaasilmäinen mies. En voinut olla ojentamatta päätäni hänen
-puoleensa. Hän siveli ystävällisesti turpaani.
-
-"No, pokuni", virkkoi hän, "etkö luule, että me toisillemme
-sovittaisiin?"
-
-En voinut muuta kuin hirnahtaa vastaukseksi.
-
-"Annan siitä 325 markkaa", jatkoi mies kääntyen myöjän puoleen.
-
-"Sanokaa 350, -- hevonen on teidän".
-
-"Kolmesataa kolmekymmentä viisi, en penniäkään enempää. Otatteko vai
-ettekö?"
-
-"No olkoon menneeksi", virkkoi myöjä. "Ja sen saatte kokea, että huonoa
-kauppaa ette ole tehneet".
-
-Oli jo iltahämärä käsissä, kun uusi omistajani talutti minua monia
-katuja pitkin, torien ja vilkkaiden liikepaikkain ohi. Muutaman
-ajuriaseman ohi kuljettaessa huudahti eräs ajuri taluttajalleni:
-
-"Kas Pehkosta; oletko saanut hyvän hevosen?"
-
-"Luulenpa saaneeni".
-
-"Onneksesi olkoon".
-
-"Kiitos vain". Vielä kappaleen talutti isäntäni minua, kunnes erään
-syrjäkadun varrella vei minut portista sisään pihalle. Portailla seisoi
-nuori vaimo ja pari lasta, poika ja tyttö, ja nämä tervehtivät iloisina
-tulijaa.
-
-"Kusti, mene avaamaan tallin ovea, minä tuon sinne kohta lyhdyn".
-
-Talliin päästyä ja sinne valoa tuotua seisoivat kaikki ympärilläni
-tarkastellen minua.
-
-"Onko se siivo hevonen, isä?" kysyi pikku Miia.
-
-"On tyttöni, siivo se on, ei pure eikä potki. Tule taputtamaan sitä".
-
-Kohta taputtikin pieni käsi minun kaulaani. Se tuntui niin pehmeältä ja
-hyvältä.
-
-"Ja nyt laitan sille apetta, eikö niin, sillaikaa kun sinä suit sen",
-virkkoi poika isälleen.
-
-"Se on oikea tuuma. Pane hyvästi jauhoja joukkoon".
-
-Talli, johon minut vietiin, oli mukava ja puhdas ja hyvän iltaruoan
-sain siellä eteeni. Sen syötyäni paneusin tyytyväisenä levolle
-tuoreille heinille ja toivoin kaikkea hyvää tulevaisuudelta.
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-Hyvän ajurin luona.
-
-
-Kuten mainittu, oli uusi isäntäni nimeltään Pehkonen. Hänen vaimonsa
-Hanna oli niin hyvä puoliso kuin suinkin saattoi ajatella. Hänellä oli
-pieni, pyöreähkö vartalo, tumma, kiiltävä tukka, ruskeat silmät ja
-kaunis, hymyilevä suu. Poika Kusti oli reipas, terve ja siivonnäköinen
-poika ja tyttö, Miia, sievä kahdeksanvuotias, oli äitinsä kuva.
-Erittäin sopusointuinen suhde vallitsi heidän välillään, enpä luule
-ennen enkä jälkeen nähneeni sen onnellisempaa perhettä. Pehkonen
-itse oli pika-ajuri. Hänellä oli paitse minua toinen hevonen, suuri,
-valkoinen, romuluinen hevonen, nyt jo jotenkin vanha, vaan siltä
-vielä varsin komean näköinen. Se kantoi päätään pystössä ja esiintyi
-arvokkaasti, -- saattoi nähdä, että se oli jaloa rotua. Se kertoi
-olleensa aikoinaan sotahevonen, oli ollut mukana Turkin sodassa erään
-suomalaisen ajutantin hevosena ja tämä oli sitten moniaita vuosia sodan
-päätyttyä ystävyyden kaupalla luovuttanut hevosen Pehkoselle, joka
-aliupseerina oli ollut mukana sodassa, vaan sittemmin antautunut ajurin
-ammattiin. Hevosta kutsuttiin vanhoilta sotamuistoilta "Kenraaliksi".
-
-Seuraavana aamuna minut vielä tarkoin suittiin ja pestiin ja talon
-naiset kävivät vielä päivänvalossa minua ihailemassa, sekä syöttivät
-mulle leipää ja sokuria. Minulle tuo kunnianosoitus teki niin hyvää,
-että luulin melkein olevani vielä entinen, uhkea "Pulska Musta", jota
-kaikki ihailivat ja hyväilivät ja ystävällisesti puhuttelivat. Minä
-vuorostani koetin myöskin olla siivo ja ystävällinen. Emäntä sanoi,
-että minä olisin ollut aivan liian komea tavalliseksi ajurihevoseksi,
-elleivät polveni olisi olleet vahingoittuneet.
-
-"Onpa vaikea käsittää, miten se noin polvensa on loukannut ja missä
-vika on ollut, sillä hevosessa ei voi vikaa olla, varmempaa ja
-kevyempää kulkua en ole monasti nähnyt", virkkoi ajuri itse. "Minkähän
-me sille nimeksi annamme? Myöjä lausui muistaakseni, että sitä ennen
-oli kutsuttu 'Pulskaksi Mustaksi'."
-
-"Pitäköön nimensä edelleenkin, sopiihan se", lausui emäntä. Ja
-niin sain pitää vanhan nimeni, ja se tuntui sitä hauskemmalta ja
-kodikkaammalta.
-
-"Kenraali" oli ajossa koko aamupäivän. Kusti antoi mulle, koulusta
-palattuaan, päivällisen aikaan ruokaa ja vettä. Iltapäivällä valjasti
-ajuri minut nelipyöräin eteen; hän tarkasteli hyvin huolellisesti,
-että silat ja mäkivyöt hyvin sopivat. Ja kun kaikki oli reilassa,
-ajettiin lähimmälle ajurinasemalle. Toiset ajurit tulivat nyt minua
-tarkastelemaan ja he laskettelivat arvostelujaan, jotka eivät suinkaan
-olleet lempeitä.
-
-"Sopii hyvin hautajaissaatossa käytettäväksi", sanoi yksi.
-
-"Liian hieno", tuumi toinen, puistellen päätään. "Saadaanpa nähdä, niin
-Pehkonen ennen pitkää keksii siinä jonkun pahan vian".
-
-"Luulenpa siihen aikaa kuluvan, kuluvan siksi kunnes hevonen keksii
-vian ajajassa", arveli isäntäni ilosesti ja varmasti.
-
-Ensi viikkoni ollessani ajurihevosena oli sangen rasittava, vaan pian
-huomasin, että saatoin täydellisesti luottaa ajajaani, ja se helpotti
-työtäni. Pehkonen ajoi taiten ja ymmärryksellä, ja _osotti yhtä suurta
-huolenpitoa minua kuin itseäänkin kohtaan_. Hän älysi kohta, että
-minä kernaasti tein tehtäväni eikä hän kertaakaan minua ruoskalla
-kiirehtinyt, lepposasti vain löi suitsiperillä selkääni, kun tahtoi
-vauhtia lisätä, mutta tuon hänen tahtonsa tunsin tavallisesti jo hänen
-tavastaan pidellä suitsia ja kulin sen mukaan.
-
-Ennen pitkää ymmärsimme isäntäni ja minä toisemme niin hyvin, kuin
-hevonen ja ajaja voivat ymmärtää toisiaan. Tallissa järjesti hän
-kaikki mahdolliset seikat minun mukavuudekseni. Pilttuut olivat
-vanhanaikaiset, sillat isosti taappäin kaltevat, joka on sopimatonta,
-koska hevonen siten turhanpäiten tulee rasittumaan pilttuussa
-seisoessaankin, mutta ne olivat tilavat ja öisin pantiin puomi
-pilttuun eteen, päitset päästettiin irti, joten sai kääntyä miten päin
-tahtoi. Pehkonen piti meitä aina puhtaina ja antoi meille riittävästi
-ja hyvää ravintoa, vaihdellen sitä niin paljo kuin voi. Hän piti
-huolta, että meillä _aina oli edessämme raikasta vettä, joten saimme
-juoda, milloin janotti_, On ihmisiä, jotka väittävät, että hevonen ei
-tarvitse juoda milloin se tahtoo, mutta minä tiedän, että jos me saamme
-juotavaa milloin haluamme, juomme ainoastaan vähän kerrassaan, ja
-siitä meillä on enemmän hyötyä, kuin että meille annetaan korvollinen
-kerrassaan, kun olemme niin kauan saaneet olla ilman vettä, että
-janomme on käynyt vallan sietämättömäksi. Toiset ajajat syöttävät
-meille kauroja ja silppuja kuiviltaan ja jos silloin me lisäksi olemme
-hyvin hikiset, kun vihdoinkin saamme vettä, juomme liian paljo, ja
-se on hyvin vahingollista, varsinkin jos vesi on hyvin kylmää. Mutta
-parasta Pehkosen luona oli kumminkin se, että _saimme pitää sunnuntain
-lepopäivänä_, jolloin ainoastaan poikkeustapauksissa oltiin työssä.
-Parempaa ihmistä tuskin lienen tuntenut, kuin uusi isäntämme oli.
-Aina oli hän iloinen ja ystävällinen, aina valmis puolustamaan sitä,
-mikä oli hyvää ja oikeaa, ja niin hyvänluontoinen hän oli, että oli
-vaikea joutua hänen kanssaan riitaan. Hän päinvastoin sai usein rauhan
-rakennetuksi kun, kuten väliin sattui, ajurien kesken odotuspaikoilla
-syntyi riita.
-
-Kuten mainitsin, ei sunnuntaityö tullut kysymykseen muuta kuin
-poikkeustiloissa. Kerron erään sellaisen tapauksen. Muuanna
-sunnuntaiaamuna pesi Pehkonen minua parhaillaan pihalla, kun hänen
-vaimonsa tuli ulos ja näytti haluavan sanoa jotakin.
-
-"No, mitä nyt, Hanna?" kysyi mies.
-
-"Kas, asianlaita on semmoista, että Liina, muistathan, hän, joka
-palvelee katurakennuksessa ja aina on niin ystävällinen lapsiamme
-kohtaan, äsken kävi luonani ja kertoi, että hänen äitinsä, joka asuu
-Helsingin pitäjässä, matkaa lähes kaksi peninkulmaa, on hyvin sairaana
-ja tytön tekisi mieli tänään käydä häntä tervehtimässä. Siksi hän
-kysyi, mahtaisitko sinä lähteä kyytiin sinne, lupasi hän maksaakin..."
-
-"Maksun vuoksi en lähde, mutta mietitään asiaa. Nyt on sunnuntai ja
-hevoset ovat väsyneitä, samoin olen itsekin, se se mietityttää".
-
-"Ikävätähän se minustakin olisi, jos sinä näin sunnuntaiksi lähtisit
-kotoa pois, mutta pitäisihän toisakseen auttaa pulassa sellaista,
-joka aina on avulias meitä kohtaan. Ajatellappa, että joku meidän
-vanhuksista olisi sairaana, -- ei se ainakaan olisi sapatinrikos, jos
-lähtisitkin kyytiin".
-
-"Puhutpa kuin pappi, Hannaseni; voithan siis käydä sanomassa Liinalle,
-että kello 10:ltä voin lähteä. Mutta etköhän samalla kävisi pyytämässä
-tuolta naapuritalosta lainaan heidän keveitä kärryjään, se _olisi
-hevoselle niin paljo heveämpää_, kuin vetää näitä raskaita nelipyöriä".
-
-Hanna palasi kohta, toi kiitokset Liinalta ja kärryt hän myös oli
-saanut lainata.
-
-"Hyvä on", sanoi Pehkonen, "pistä nyt hiukan voitaleipää laukkuun
-mulle, tulen kotiin niin aikusin iltapäivällä kuin ehdin".
-
-"Kyllä minä pidän päivällisruoan lämminnä kunnes tulet, vaikka menisi
-myöhäsempäänkin".
-
-Kymmenen tienoissa lähdettiin ajamaan, minä olin kärryjä vetämässä,
-jotka tuntuivat äärettömän kepeiltä nelipyöriin verraten. Oli kaunis
-toukokuun päivä, kaupungin ulkopuolella tuntui ilma kepeältä, heinä
-haiskahti tuoreelta, tie oli tasanen ja pehmyt, joten minä siinä
-ajettaessa muistoissani nautin kuluneita, onnellisia maaseutupäiviäni.
-
-Liinan äiti asui pienessä torpassa, joka punaseksi maalattuna ja
-sievän näköisenä oli metsän rinnassa. Viereisessä haassa kulki kaksi
-lehmää laitumella. Tytön veli kysyi, saisiko hän panna hevosen
-navettarakennukseen, vaan isäntäni pyysi sen sijaan, että minä
-saisin kulkea irrallani haassa, hän vakuutti, etten pelottaisi enkä
-häiritseisi lehmiä. Siihen suostuttiin heti, minut riisuttiin irti
-ja pääsin vapaana juoksemaan mättäikössä. Sekös tuntui ihanalta!
-Aluksi en tiennyt mihin ryhtyisin, vihantaa nurmeako syömään vaiko
-piehtaroimaan kentällä vaiko vapaana karauttelemaan haan päästä
-toiseen. Koettelin kohta ne kaikki konstit ja olin mieleltäni iloinen.
-Isäntääni kutsuttiin sisälle, vaan hän jäi mieluummin luokseni hakaan.
-Istui siellä puun juurelle, pureskeli eväitään, lauleli ja vihelteli,
-kuunteli lintujen laulua ja käveli pienen haan läpi porisevan puron
-luo, jossa hän poimi kevään ensi kukkasia viedäkseen kotiinsa
-Miialleen. Aika kului nopeasti, -- minä en ollut näin vapaana ollutkaan
-lähemmäs vuoteen.
-
-Hyvissä ajoin iltapäivällä tulimme kotiin ja minä kuulin isännän
-kertovan vaimolleen, ettei hänen sunnuntainsa ollut ensinkään mennyt
-pilaan, sillä virkistävää oli hengittää luonnon ilmaa ja kuunnella
-lintujen laulua. "Ja Musta se oli iloinen kuin varsa", lisäsi hän.
-
-Jonkun ajan perästä kuulin, että Liinan käynti oli niin virkistävästi
-vaikuttanut hänen äitiinsä, että hän siitään rupesi kostumaan ja aivan
-parani.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU.
-
-Kuoli toimipaikalleen.
-
-
-Pehkonen oli eräänä päivänä "Kenraalilla" vienyt muutamia matkustajia
-asemalle. Kun hän sieltä palasi, ajoi muuan juopunut panimokuski
-suurta, raskasta vaunuaan vastaan; hän heilutti myötään ruoskaa ja
-hänen hevosensa paransi vauhtia, kunnes se pillastuneena, silmittömänä
-ja hurjana hyökkäsi eteenpäin. Isäntä ei ehtinyt ohjata "Kenraalia"
-syrjään, olutvankkurit jysähtivät nelipyöriä vastaan, rattaat
-särkyivät ja aisat taittuivat ja katkenneen aisan pää tunkeutui
-"Kenraalin" kupeeseen. Kuinka Pehkonen pääsi hengissä pelastumaan,
-sitä ei hän käsittänyt itsekään; kaikkien saapuvilla olevain mielestä
-se oli varsinainen ihme. Ainoastaan muutamia mustelmia jäi häneen
-merkiksi. Mutta "Kenraali" paran laita oli pahempi. Vaivalla saatiin
-se nostetuksi jaloilleen ja silloin näkyi verta tirskuvan sen lavasta
-ja kupeesta; hiljalleen ja varovasti taluttamalla sai isäntä sen
-viedyksi kotiin. Helposti saatiin todistetuksi, että panimorenki oli
-ollut humalassa ja syynä tapaturmaan ja sakkoja hän siitä sai; panimo
-sai maksaa isännällemme vahingonkorvausta, mutta ei kukaan maksanut
-"Kenraali" raukalle sen kivusta eikä tuskasta.
-
-Eläinlääkäri ja isäntä tekivät minkä voivat huojentaakseen sen
-kärsimyksiä. Ajopelit olivat perinpohjin korjautettavat ja sillävälin
-sain minäkin levätä, kun ei ollut tilaisuutta työhön. Kun me sitten
-taas tapaturman jälkeen ensi kerta oltiin ajuriasemalla, tuli muuan
-Pehkosen tovereista kysymään miten "Kenraalin" laita oli.
-
-"Tuskin vain se siitä paranee", vastasi Pehkonen, "ainakaan se ei
-entiselleen kostu eikä tule kelpaamaan ajurihevoseksi. Soisinpa että
-kaikki tuollaiset juopporentut pidettäisiin sairashuoneessa eikä
-laskettaisi heitä turmelemaan ihmisiä eikä eläimiä. Jospa tyytyisivät
-taittamaan _omia_ jalkojaan ja särkemään _omia_ vaunujaan ja
-turmelemaan _omia_ hevosiaan, -- se saisi olla heidän oma surullinen
-asiansa, mutta tavallisesti joutuu siinä syytön kärsimään. Ja sitten ne
-puhuvat vahingonkorvauksesta! Kaunista korvausta, -- kuka korvaa kaiken
-tämän ajanhukan ja harmin, kuka korvaa niin hyvän, kelpo hevosen,
-joka jo oli muuttunut hyväksi ystäväksi! Jos voisin toivoa jonkun
-paheen ennen muita haudattavaksi syvimpään kuolemaan, niin toivoisinpa
-juoppouspaheen sinne".
-
-"So, so Pehkonen", virkkoi eräs toinen ajuri, johon kalikka koski,
-"johan sinä rupeat kovin ankaraksi".
-
-"Niin, mikset luovu sinäkin tuosta turmiollisesta tavasta? Oletpa liian
-kunnon mies ollaksesi tuon tavan orja".
-
-"Onhan siinä ainakin vähän perää, mitä puhut. Olen pari kolme kertaa
-itsekin päättänyt heittää viinan pois, mutta se on kovin ikävää ja
-vaikeaa".
-
-"Sitä olen itsekin kokenut", selitti Pehkonen, "ikävää ja vaikeaa se
-oli ensi viikkoina, vaikken koskaan ollut varsinainen juoppo ollut,
-ryypiskellyt vain kohtuullisesti. Mutta minä huomasin, etten ollut
-oma herrani, en voinut kieltää, kun viettelys olisi ollut voitettava.
-Rupesin käsittämään, että joko toisen tai toisen, juoppouden taikka
-Pehkosen, täytyi tässä kukistua ja minä päätin, että Pehkonen se ei
-saa olla. Mutta kova siinä oli ottelu enkä olisi uskonut tuota tapaa
-itseeni niin syöpyneeksi, ennenkuin rupesin sitä voittamaan. Mutta
-eukkoni auttoi minua, laittoi aina hyvän ja ravitsevan ruoan, kotona
-oli aina siistit paikat ja hauska olo, joten en siitä syystä kaivannut
-kapakkaa. Ja kun tunsin tarvitsevani jotain virkistävää, keitti hän
-hyvän, vahvan kahvin. Mutta sittenkin täytyi minun ankarasti taistella
-ja vihdoin ajan oloon pääsinkin voitolle; nyt olen vapaa mies,
-kymmeneen vuoteen en ole viinan tilkkaakaan maistanut enkä tunne sitä
-tarvitsevanikaan".
-
-"Tekisipä mieleni vielä kerran minunkin koettaa", tuumi mies
-miettiväisenä.
-
-"Tee se, et tule sitä katumaan. Ja esimerkilläsi tulet auttamaan monta
-toveriasi samaan päätökseen, kun he näkevät, että sinä olet voinut
-voittaa himosi. Tunnen heidän joukossaan monta, joiden tekisi mieli
-luopua kapakkaelämästä pois". --
-
-"Kenraali" näytti sittenkin toipuvan vammoistaan, mutta se oli jo
-vanha ja sen voimat olivat murtuneet. Eläinlääkäri arveli, että
-kyllä siitä vielä myötäessä voisi saada jonkun seitsemänkymmentä
-markkaa, vaan silloin sanoi Pehkonen: ei. Ei siitä mitään siunausta
-lähtisi, jos möisi vanhan uskollisen palvelijan kovaan työhön ja
-kurjuuteen ja kun ei hän mielestään saanut "Kenraalia" kylliksi hyvään
-hoitoon, päätti hän itse ampua luodin sen päähän. Hevonen sai kuolla
-vanhassa palveluspaikassaan ja tavalla, joka oli kunniakkain vanhalle
-sotahevoselle.
-
-Jo seuraavana päivänä tämän päätöksen tehtyään, talutti Kusti minut
-pajaan, jossa mulle pantiin uudet kengät ja kun sieltä palasin, ei
-"Kenraalia" enää ollut tallissa.
-
-Minä surin toveriani ja koko perhe näytti sitä kaipaavan. Sillaikaa
-kun Pehkonen nyt katseli itselleen uutta hevosta, oli mulla tietysti
-tavallista enemmän työtä, mutta kun sain hyvän hoidon oli asemani
-kumminkin siedettävissä.
-
-Mutta valitettava oli erään entisen ystäväni kohtalo, parhaimman
-ystäväni, jonka sattumalta sain nähdä hyvin kurjassa tilassa.
-
-Sattui näet kerran, että isäntäni, joka hieroskeli muutaman miehen
-kanssa uuden hevosen kauppaa, pysäytti minut eräälle pihalle
-Sörnäisissä.
-
-Siellä näin joukon kurjia, kituvia maalaishevosia ja niistä varsinkin
-yksi veti huomioni puoleensa. Seisoin siinä ja pureskelin heiniä, tuo
-toinen hevonen seisoi myöskin paikallaan; ja kun tuulen puuska vei
-heinätukun minun edestäni sen luo, tavotteli se sitä ahnaasti ja söi
-nälkäisenä suuhunsa, katsellen minun puoleeni saadakseen lisää. Sen
-silmästä kuvastui epätoivo, joka sitä enemmän kiinnitti huomiotani, kun
-luulin tuntevani tuon hevosen. Samassa kuulinkin sen huudahtavan: "Etkö
-olekin sinä Pulska Musta?"
-
-Se oli Näykki, -- mutta kuinka muuttuneena! Ennen kimalteleva ja
-ylpeästi kaareutuva kaula oli nyt laihan pitkulainen ja eteenpäin
-vaipunut, sen hienot jalat turvonneet ja pahkoissa, lapaluut korkealla,
-kylkiluut näkyvissä, sivut puhki, ennen niin vilkkaat silmät raukeina,
-kärsimystä kertovina; hengitys läähätti ja tuontuostaankin se
-sairaantapaisesti rykäsi.
-
-Kävin lähemmäksi kuullakseni mitä sillä olisi kerrottavana ja
-surullisen tarinan se todellakin kertoi.
-
-Mainitsen ainoastaan lyhyesti, että Näykkiä, sittenkuin se, kuten ennen
-kerrottu, oli pilattu ja rasitettu varomattomalla ajolla, oli pidetty
-pitemmän aikaa työttömänä; arveltiin sen sillävälin kostuneen ja taas
-olevan työkuntoisen ja niin se myötiin jollekin herralle, joka sitä
-taas rasitti ja möi sen kivuloisena, sitten se kulki useampain käsien
-kautta ja nyt se oli joutunut sellaiselle huijarille, jotka ostavat
-muutamilla kymmenillä markoilla hevoskaakkeja vedättääkseen niillä
-vielä rahteja niin kauan kuin ne pystössä pysyvät.
-
-Semmoiseen tilaan oli nyt Näykki joutunut.
-
-Se sanoi nyt vain toivovansa kuolemaa. Oli se kumminkin ilonen, että
-oli kerran vielä minut tavannut ja virkkoi: "Sinä olet ainoa ystävä,
-mikä mulla on koskaan ollut. Oi, jospa kurjuuteni päättyisi pian.
-Olen nähnyt kuolleita hevosia, ja ne luullakseni eivät enää tunne
-mitään kärsimystä. Toivoisin vain saavani kaatua työssäni, ettei minua
-teurastajalle vietäisi".
-
-Jonkun aikaa sen perästä kuljin saman talon portin ohi. Sieltä tuotiin
-juuri silloin kärryillä hevosen raatoa, ja minä tunsin, että se oli
-Näykki. Sen toive oli siis toteutunut, se oli kaatunut työssään.
-
-Voi jospa ihmiset olisivat niin armeliaita, että raskisivat ampua
-vanhalle hevoselle luodin otsaan, ennenkuin se noin pilalle väsähtää.
-
-
-
-
-YHDESKOLMATTA LUKU.
-
-Ystävä hädässä.
-
-
-Pehkonen sai ennen pitkää uuden hevosen "Kenraalin" asemesta, mutta
-kun nyt oli kelirikon aika, jolloin kaikki ihmiset tavallista enemmän
-käyttävät hevosia, oli meillä molemmilla työtä kyllin, isännällämme
-tietysti kaikista enin. Mutta tavallisesta sunnuntai-levostaan hän ei
-tahtonut luopua, vaikka se monta kertaa olisi ollut houkuttelevaakin.
-Muistan kumminkin erään poikkeuksen ja kerron sen, koska se osottaa,
-kuinka hyväsydämminen ja itsekkyydestä vapaa isäntäni oli. Hän oli
-juuri palannut vaimoneen ja lapsineen kirkosta, ja silloin hän
-asuntonsa portailla näki naisen, joka väsyneenä oli siihen vaipunut,
-sylissään pieni, itkevä, kipeä poika. Hän oli aamulla kävellyt pitkän
-taipaleen ulkopuolelta kaupunkia koko matkan kantaen lastaan ja
-lääkäri, jonka luona hän oli käynyt, oli sanonut, että jos pienokaisen
-mieli jäädä elämään, niin olisi se saatava lasten sairashuoneeseen.
-Poika oli nelivuotias, ja siis aika raskas heikon äidin kantaa,
-itse hän ei voinut askeltakaan astua. Äiti kysyi nyt tietä tuohon
-sairaalaan. Vaan kun se oli aivan toisessa päässä kaupunkia ja vielä
-lisäksi rupesi satamaan, tarjoutui Pehkonen kyyditsemään vaimon sinne.
-Tämä kiitti, mutta virkkoi: "minä olen köyhä eikä ole mulla varaa
-maksaa ajopaikkaa".
-
-"Mulla on tässä hauska kotini", vastasi Pehkonen, "hyvä vaimoni ja
-kaksi tervettä lastani. Jos nyt autan teitä, jotka olette yksin sairaan
-lapsenne kanssa, niin eihän se ole muuta kuin oikeus ja kohtuus".
-
-"Palkitkoon teitä Jumala", vastasi vaimo itkien.
-
-Tuota pikaa valjasti isäntä minut ja ajoi portin kohdalle kadulle.
-Kun vaimo lapsineen siellä juuri oli nousemassa ajopeleihin, hyökkäsi
-siihen kaksi herraa, jotka hyppäsivät niihin istumaan ja huusivat: "Aja
-minkä kaviosta lähtee, saat hyvät juomarahat, meillä on tulinen kiire".
-
-"Tämä hevonen on tilattu", vastasi Pehkonen tyyneesti.
-
-"Tilattu? Kuka sen on tilannut?"
-
-"Tuo nainen tuossa".
-
-"Hän voi odottaa, aja sinä vain, hetipaikalla. Etkö välitä
-juomarahoista?"
-
-"En", vastasi Pehkonen, "minä en juo muuta kuin vettä".
-
-"Vaan kaikissa tapauksissa, aja. Me noustiin ensiksi kärryihin, siis on
-meillä myös oikeus ensiksi saada ajaa".
-
-Hymy levisi Pehkosen rehellisille kasvoille. "Minä olen sanonut teille,
-herrani, että hevonen on tilattu, mutta istukaa vain siinä niin kauan
-kuin ilkiätte, jaksan minä sen aikaa odottaa".
-
-Sen sanottuaan kääntyi hän vaimon puoleen ja virkkoi: "Olkaa huoleti,
-ei ne siinä kauan istu".
-
-Eikä ne kauan istuneetkaan, hyppäsivät maahan ja lähtivät, puhuen
-jotakin numerosta ja haastamisesta, kiireen vilkkaa laputtamaan
-edelleen. Pehkonen nosti nyt vaimon ja pojan ajopeleihin ja ennen
-pitkää oltiin sairashuoneella. Vaimo astui tuhannesti kiitellen maahan.
-
-"Onneksi vain olkoon", virkkoi Pehkonen, "toivon poikanne paranevan".
-
-Vaimo pääsi portista sisälle. Isäntä taputti minua kaulaan, kuten
-hänen oli tapana tehdä aina, kun hän oli iloissaan. Samassa rupesi
-rankasti satamaan ja juuri kun Pehkonen oli lähdössä ajamaan, juoksi
-vahtimestari kadulle ja kysyi, eikö hän tahtoisi ottaa viedäkseen
-erästä henkilöä sieltä. Me pysähdyimme ja uljas nainen astui alas
-portaita. Pehkonen näytti tuntevan hänet. Nainenkin syrjäytti harson
-silmiltään ja virkkoi: "Kas Pehkonen, tekö todellakin! Olenpa iloinen
-tavatessani teitä sillä te juuri olette se ystävä, jota minä tällä
-hetkellä tarvitsen, sillä täällä laitakaupungissa on vaikea saada
-hevosta tähän aikaan päivästä".
-
-"Olen iloinen että satuin tänne, joten voin tehdä rouvalle
-palveluksen", vastasi Pehkonen. "Mihin ajetaan?"
-
-"Asemalle. Ja jos sinne ajoissa ehditään täytyy Pehkosen kertoa
-minulle Hannasta ja lapsista, miten ne kaikki voivat ja menestyvät".
-
-Hyvissä ajoin ehdittiin asemalle; sade oli tauonnut, joten nainen
-saattoi hyvän hetken seistä puhumassa isäntäni kanssa. Huomasin
-puheesta, että hänen vaimonsa oli ollut rouvan luona palveluksessa.
-Lopuksi lausui rouva:
-
-"Mitä pidätte ammatistanne? Eikö se liiaksi rasita terveyttä? Hanna
-on joskus kertonut, että teitä usein vaivaa kova yskä, joka häntä
-huolettaa".
-
-"Onhan tämä väliin vaikeaakin, varsinkin kun talvi-iltoina täytyy
-olla myöhäseen ajossa. Silloin on Hanna levoton. Vaan yleensä voin
-kutakuinkin hyvin, enkä tiedä mihin ryhtyisin, ellei mulla olisi
-hevosia huolehdittavinani".
-
-"Hyvä on", vastasi rouva. "Olisipa kumminkin kovin ikävää sekä teille
-että perheellenne, jos terveytenne kärsisi. Onhan hyviä yksityisiäkin
-kuskinpaikkoja eikähän niin taitavan ajurin kuin teidän pitäisi olla
-vaikea saada sellaista. Jos kerran tarvitseisitte ajatella ammatin
-vaihtoa, niin ilmoittakaa mulle siitä".
-
-Lähettäen terveisiä Hannalle, laski rouva jotakin Pehkosen kouraan ja
-virkkoi: "Tässä on viitonen lapsillenne kummallekin. Hanna tietää kyllä
-miten ne parhaiten tulevat käytetyiksi".
-
-Sydämmellisesti kiitti Pehkonen ja käänsi iloisena minut asemalta pois;
-ennen pitkää meitä jo kotona tervehdittiin.
-
-Talliin päästyäni rupesin juttelemaan uuden toverini kanssa, jota en
-näihin saakka ollut paljo tavannut. Se kertoi ennen olleensa ylhäisen
-herran palveluksessa ja sanoi nimensä olleen "Hurjapää", sitä oli näet
-ennen pidetty kovin virkkuna. "Mutta minua seisotettiin tallissa liian
-paljo", selitti se, "eikäpä siis ihme jos harvoin ulos päästessäni
-olinkin ilosta hiukan huima. Eikä minua ihmiset ystävällisesti
-puhutelleet. Suitset lujille ja piiskalla selkään jos vähänkään
-intoilin. Sattui sitten eräänä päivänä, kun isäntä itse oli ajelemassa,
-että vaunut törmäsivät toisia ajopelejä vastaan, kaatuivat ja isäntä
-putosi pois loukaten itseään hieman; minä säikähdin, lähdin laukkaamaan
-ja sen kerran jälkeen minuun ei enää luotettu, vaan myötiin pois
-ajurille. Vaan iloinen olen, että olen päässyt näin ymmärtävän isännän
-hoitoon, häntä aijon palvella nöyrästi ja tottelevasti".
-
-Heti alusta pääsin siten hyvälle kannalle uuden toverini kanssa,
-"Hurjapää" ja minä olimme ystävykset niin kauan kuin olimme yksissä.
-
-
-
-
-KAHDESKOLMATTA LUKU.
-
-Pehkosen uusvuosi.
-
-
-Aika kului ja kohta palvelin jo kolmatta talvea ajurin hevosena. Joulun
-jälkeen ja uudenvuoden pyhinä on kaupunkipaikoissa paljo huviajoa,
-käydään kesteissä toisissaan ja tarvitaan hevosia. Mutta hevosille ja
-ajureille se ei ole kovinkaan hauska aika; tuntikausia, yökausia saavat
-he odottaa ulkona pakkasessa sillävälin kuin herrasväet huvittelevat
-sisällä ja tanssin säveleet kaikuvat ulos asti. Harvoinpa luulen noiden
-huvittelijain muistavan väsynyttä ajuria taikka uupunutta hevosta, joka
-saa seistä kinoksessa kunnes polvet kangistuvat.
-
-Minun osalleni tuli nyt enimmäkseen iltatyötä, koska olin tottuneempi
-seisomaan ja isäntä pelkäsi "Hurjapään" pahemmin vilustuvan. Isännän
-yskä oli pahana, mutta vaikka myöhäseenkin viivyttiin, oli hänen
-vaimonsa aina ylhäällä odottamassa ja tuli lyhty kädessä huolestuneena
-pihalle vastaan.
-
-Eräänä iltana ajoimme kahta herraa muutamaan ulkoravintolaan, jossa
-nämä aikoivat syödä iltasen, ja saimme käskyn tulla hakemaan k:lo 11.
-"Mutta", lisäsi toinen herroista, "aikaa voi mennä siitä vähän ohikin,
-sillä meillä on peliseura. Mutta liian myöhään älkää tulko".
-
-Lyönnilleen k:lo 11 olimme me paikalla, sillä Pehkonen oli aina
-säntillinen. Mutta siinä meni neljännes, meni puolituntinen, kello oli
-kohta 12 eikä herroja kuulunut.
-
-Oli kylmä vihurituuli, joka tupruutti sakeasti lumiräntää eikä
-suojaa ollut millään taholla. Pehkonen nousi reestä, peitti minut
-huolellisemmin loimella ja käveli niin hetkisen edestakaisin
-tömistellen jalkojaan. Rupesi sitten heittämään ristiin käsivarsiaan
-pysyäkseen lämminnä, mutta tästä hänen yskänsä vain ärtyi. Sitten hän
-nousi rekeen sisälle ja peitti itsensä vällyillä, pitäen kumminkin
-jalkojaan ulkona. Kello puoli yksi nousi hän ja soitti sekä kysyi,
-vieläkö hänen tuli odottaa herroja.
-
-Vielä käskettiin odottaa, mutta ei sanottu enää kauvoa viivyttävän.
-Pehkosen ääni oli kumminkin jo niin käheä, etten voinut ymmärtää, mitä
-hän virkkoi.
-
-Yhden aikana aukenivat vihdoin ovet ja herrat astuivat rekeen,
-virkkamatta muuta kuin mihin oli ajettava. Jalkani olivat vilusta niin
-kankeat, jotta tuskin saatoin juosta. Perille tultua herrat vielä
-nostivat toran, kun heidän täytyi maksaa noista kahdesta oottotunnista.
-Pehkonen otti kumminkin ainoastaan sen, mikä hänelle oli tuleva, mutta
-nekin rahat olivat kalliisti ansaitut.
-
-Kotiin tultuamme ei Pehkoselta ääni kulkenut ollenkaan, hän vain ryki
-lyhyeen ja kuivasti. Hanna kysyi ulos tultuaan, saattaisiko hän auttaa
-miestään.
-
-"Kiitos", vastasi tämä, "anna Mustalle lämmintä jauhojuomaa ja laita
-mullekin jotain lämmittävää".
-
-Vaikka hän itse tuskin taisi hengittää, hieroi hän kumminkin
-huolellisesti jalkani ja pyyhki ruumiini kuten tavallisesti, kävipä
-yliseltä kuvon kuivia olkia alleni. Siten hoidettuaan minun sulki hän
-oven ja meni tiehensä.
-
-Myöhä oli, kun tallin ovi seuraavana aamuna avattiin ja Kusti astui
-silloin talliin. Hän suki ja ruokki meidät, mutta jätti meidät
-seisomaan pilttuuseemme kuten sunnuntaisin. Ääneti hän puuhasi, ei
-laulanut eikä vihellellyt kuten tavallisesti. Puolenpäivän aikaan tuli
-hän taas meitä ruokkimaan ja silloin oli hänen mukanaan Miia, joka
-itki. Heidän puheistaan ymmärsin Pehkosen vaarallisesti sairastuneen;
-lääkäri oli sanonut, että henki oli kysymyksessä. Niin kului kaksi
-päivää, joiden kuluessa surkeus oli talossa suuri. Meidän luonamme kävi
-ainoastaan Kusti, emäntä itse oli myötään miestään hoitamassa.
-
-Kolmantena päivänä, kun Kusti oli tallissa, tuli sinne eräs tuttava
-ajuri, jonka usein olin nähnyt isäntämme kanssa juttelevan. "En tahdo
-mennä tupaan, vaan tahtoisin tietää kuinka on isäsi laita", kysyi tämä.
-
-"Hyvin huonosti", vastasi Kusti. "Hänellä on lääkärin lausunnon mukaan
-keuhkotulehdus ja ensi yönä tapahtuu käänne, joko parantumiseen päin
-tai kuolemaan".
-
-"Sepä ikävää", valitti mies. "Tunsin ajurin, joka juuri viime viikolla
-kuoli samaan tautiin. Se vetää pian hautaan, mutta vielähän on toki
-toivoa".
-
-"On", vastasi Kusti, "ja lääkäri sanoi isälläni olevan suuremman
-mahdollisuuden parata kuin useimmilla muilla, syystä että hän ei juo.
-Eilen, kun kuume oli hyvin kova, sanoi lääkäri, että juopon miehen tämä
-olisi jo lopettanut".
-
-Vieras, joka oli ryyppyyn menevä mies, oli nolostuneen näköinen:
-
-"Jos hyväin ihmisten on tapa tästä taudista parata niin kyllä kai
-paranee isäsikin, sillä hän on miesten parhaita. Käyn huomenna taas
-kuulostamassa".
-
-Seuraavana päivänä hän jo tuli aamulla talliimme.
-
-"No, mitä kuuluu?"
-
-"Isä on parempi. Toiveita on, että hän paranee".
-
-"Jumalan kiitos! Mutta nyt hänen täytyy saada olla rauhassa, ja
-minä annan muutamia neuvoja hevosista. Katsos, Musta ei suinkaan
-pane pahakseen, jos saa viikon pari levähtää lämpösessä tallissa;
-voithan antaa sen silloin tällöin kävellä irtaallaan pihalla, taikka
-kävelyttää sitä kadulla, jotta se saa jalkansa oikastuksi. Mutta tämä
-nuori hevonen ei siedä kauan olla työttömänä, se käy pian levottomaksi
-vikuriksi, eikä sitä hoida millään, kun se sitten vihdoin pääsee ulos".
-
-"Se on jo nyt näyttänyt niitä merkkejä, on niin levoton ja vireä, etten
-tiedä mitä sille tekisin".
-
-"Juuripa sen vuoksi on tarpeellista, että minä joka päivä tulen ja
-otan sen joksikin aikaa ajoon. Sano niin äidillesi. Siitä, mitä näillä
-ajoilla ansaitsen, annan äidillesi puolet, onhan siitä aina vähän apua
-hevosenruokaan. Tulen päivempänä kuulemaan, mitä äitisi arvelee." Niin
-sanottuaan hän meni Kustin kiitoksia kuulustelematta.
-
-Päivällisen aikaan hän tuli Kustin seurassa talliin, pani valjaat
-"Hurjapään" selkään ja vei sen ulos.
-
-Ja niin hän teki noin viikon ajan eli vähän enemmän. Eikä hän
-esiintynyt ollenkaan minään armoavun antajana, sanoi vain, että hänen
-omille hevosilleen teki tämän vertainen lepo hyvää ja muuten ne eivät
-olisi lepoa saaneet.
-
-Pehkonen parani vähitellen, vaan lääkäri neuvoi, ettei hän enää
-antautuisi ajurin ammattiin, se voisi olla vaarallista. Perheessä
-neuvoteltiin sen vuoksi myötään mihin nyt ryhdyttäisiin ja miten kukin
-alkaisi ansaitsemaan.
-
-Eräänä iltana tuli "Hurjapää" hyvin märkänä ja likasena kotiin.
-
-"Kadut ovat yhtenä rapakkona", selitti ajuri, "saat nyt Kusti työpaikan
-tämän puhdistamisessa ja kuivaamisessa".
-
-"Oh, hyvä siitä tulee", vastasi Kusti. "Isä on opettanut miten on
-meneteltävä".
-
-Kustin pestessä ja harjatessa "Hurjapäätä" tuli Miia hyvin tietävän
-näköisenä talliin.
-
-"Äiti on saanut kirjeen Hämeestä ja hän on hyvin iloisen näköinen,
-juoksi heti isälle kertomaan. Keltähän tuo mahtaa olla?"
-
-"Minäpä arvaan. Se on siltä majuurinleskeltä, jonka palveluksessa äiti
-ennen on ollut ja joka viime kesänä lähetti isän mukana meille viisi
-markkaa kumpasellekin".
-
-"Vai se, josta äiti niin usein on puhunut. Mistähän tuo mahtanee
-kirjoittaa?"
-
-"Kas äiti kirjoitti hänelle viime viikolla. Kuulithan hänen sanoneen
-isälle, että jos isä kerran aikoi luopua ammatistaan, niin ilmoittakoon
-vain hänelle. Juokse kuulemaan, mitä se on kirjoittanut".
-
-Kusti jatkoi edelleen "Hurjapään" puhdistamista ja teki sen hyvin
-huolellisesti. Hetken kuluttua tuli Miia iloisena talliin.
-
-"Oh, Kusti, hauskoja uutisia. Äiti kertoo rouvan tahtovan, että me
-kaikki muuttaisimme hänen Kaukolan tilalleen. Hänen kuskinsa muuttaa
-pois kevääksi ja hän kutsuu isän sijaan. Me saamme pienen torpan
-asunnoksemme, johon kuuluu perunamaata, puutarhaa j.n.e. Sinä voit
-siellä saada työtä läheisessä herrastalossa joko puutarhaoppilaana
-taikka tallipoikana. Ja kansakoulu on lähellä, jossa minä saan käydä.
-Äiti on niin iloissaan että hän nauraa ja itkee sekasin ja isäkin on
-tyytyväisen näköinen".
-
-"Hei siitä tulee hauskaa", toisti Kusti. "Se paikka juuri sopii isälle
-ja hauskaa on, kun minäkin saan palveluspaikan".
-
-Kohta oli päätetty asia, että heti Pehkosen parattua muutettaisiin
-maalle ja hevoset ja ajopelit myötäisiin.
-
-Mulle se ei ollut iloinen uutinen, sillä aloinhan jo olla
-vanhanpuoleinen eikä ollut siis odotettavissani mitään erinomaista
-palveluspaikkaa. Ei ollut mulla sitten Kallioniemestä lähdettyäni ollut
-missään niin hyvä olinpaikka kuin Pehkosen luona. Mutta kolmen vuoden
-olo ajurihevosena syöpi parhaimmissakin oloissa voimia ja itse tunsin,
-etten ollut enää sama hevonen kuin ennen.
-
-"Hurjapään" tarjoutui tuo avulias ajuri heti ostamaan ja hän
-vakuutti, että ajurien joukossa oli kyllä minunkin ottajia. Mutta
-Pehkonen ei tahtonut jättää minua enää ajurihevoseksi, ja jätti minut
-matkustaessaan pois vielä myömättä, uskoen minut tuon ajurin hoitoon ja
-myötäväksi.
-
-Jäähyväispäivä tuli. Pehkonen oli vielä siksi heikko, että hän ei
-jaksanut tulla talliin. Mutta emäntä ja lapset tulivat minua hellästi
-hyvästelemään. "Soisinpa, Musta-vanhus, että voisimme ottaa sinut
-mukaamme", sanoi Hanna. He hyväilivät ja taputtivat minua, ja sitten
-talutettiin minut pois tutulta pihamaalta.
-
-
-
-
-KOLMASKOLMATTA LUKU.
-
-Alaspäin ja ylöspäin.
-
-
-Eräs myllynomistaja ja jauhokauppias osti minut ja ennakolta
-arveltiin, että minä siellä saisin hyvän ruokon ja kohtuullisesti
-työtä; uusi isäntäni oli sitäpaitse tunnettu oikeinajattelevaksi
-ja kunnon mieheksi. Mutta asianlaita oli se, että hänen liikkeensä
-oli siksi suuri, ettei hän itse voinut kaikkia tarkastaa. Pahaksi
-onneksi oli hän sattunut saamaan työnjohtajan, jolla oli se vika,
-että hän vaati liikoja sekä ihmisiltä että eläimiltä. Seuraus oli,
-että sain vetää liian raskaita kuormia. Ei mikään hevonen, vaikka
-sitä miten syötettäisiin, voi ylenpalttista rasitusta kauan kestää.
-Olipa siellä vielä eräs epäkohta, josta mulla itselläni tähän asti ei
-ollut kokemusta ollut, mutta josta olin kuullut hevosten valittavan,
-_että nimittäin täytyi seistä tallissa, jossa ei ollut riittävästi
-valaistusta_. Kumma, kun eivät ihmiset voi käsittää, että valo on
-hevoselle yhtä tarpeellinen kuin puhdas ilma. Minun nykyinen tallini
-oli muodoltaan hyvin pitkulainen ja siinä oli ainoastaan toisessa
-päädyssä yksi kapea ikkuna.
-
-Tuosta alituisesta hämärästä kävi mieleni alakuloiseksi ja sitäpaitse
-heikkeni näköni; kun äkkiä tulin tallista kirkkaaseen päivänvaloon,
-huikenivat silmäni kokonaan. Rupesi pian silmiäni pakottamaankin ja
-kompastelin usein kynnyksen yli, koska en voinut nähdä mihin jalkani
-asetin.
-
-Luulenpa varmasti, että minusta olisi tullut _sokea_, jos minun olisi
-ollut pakko viipyä siellä kauan ja se olisi ollut kova kohtalo. Olen
-tuntenut hevosia, jotka ovat olleet sokeita, vaikkei niiden isännät
-ole tienneet siitä mitään, sillä eihän hevonen voi ihmiselle valittaa
-vaivojaan. Kun sellaisen sokean hevosraukan, jolle valo ainoastaan
-heikosti hämärtää, on vaikea pysyä tiellä, tapahtuu usein että isäntä
-pitää sitä uppiniskaisuutena ja tahdon puutteena ja rankaisee hevosta
-siitä -- rankaisee sitä sen vuoksi, että se on sokea!
-
-Kuten mainittu, rasituin minä ylen raskaiden kuormain vedolla, mutta
-vaikka tämä olikin vaikeaa, niin ei se vielä _vaikeinta_ ollut.
-Katkerammaksi kävi oloni, kun saatiin uusi ajaja, kovasydämminen mies,
--- täytyypä kummastella isäntäni ihmistuntemuksen puutetta, kun hän
-sellaisen otti palvelukseensa. Hän oli mustapintanen mies, silmät
-ankaran näköiset ja nenä kuin kotkan nokka; kun hän puhui, kaikui
-ääni niin kovalta, kuin myllynkivien ritinä vastakkain. Hänellä oli
-kamala ruoska, jonka letkan päässä oli jokin metallikappale, joten veri
-saattoi tirskahtaa esiin, kun hän sillä löi; löipä hän joskus vatsan
-allekin ja päätä kohden. Sellainen julma ja armoton kohtalo vei multa
-luonnon kerrassaan, mutta mikä siinä auttoi, täytyi totella ja kärsiä,
-ihmisethän ne kumminkin vahvemmat ovat.
-
-Toisinaan tuntui oloni niin tuiki kurjalta, että jopa toivoin kaatuvani
-kuin Näykki raukka kuormani eteen päästäkseni erilleni kaikesta tästä
-viheliäisyydestä, ja eräänä päivänäpä oli toivoni toteutumaisillaan.
-
-Muuanna helteisenä aamupäivänä syyskesällä olin jo vetänyt useita
-raskaita jauhokuormia henkäsemättä ja lepäämättä. Päivällisloma oli
-käsissä, mutta kun sinä päivänä oli tavattoman kiire, päätettiin vielä
-lähettää minulla yksi kuorma, ennenkuin minut levolle laskettiin.
-Vaikka koko päivän työssä tietysti olin isosti heikontunut, sälytettiin
-kumminkin tavallinen raskas kuorma. Koetin tehdä parastani kaikesta
-sorrosta ja vääryydestä huolimatta.
-
-Hyvin meni kaikki, kunnes oli noustava erästä jyrkkää mäkeä. Siellä
-pääsi raskas kuorma heikoista voimistani voitolle eikä auttanut piiska
-eikä huuto eikä suitsien revintä. Koettaessani ponnistaa livisti
-jalkani, en tiedä miten, ja minä roiskahdin raskaasti maahan. Siinä
-makasin aivan liikahtamatta, en voinutkaan liikahtaa ja luulin,
-että nyt oli kuolema tulossa. Kuin unessa kuulin ääniä ja hälinää
-ympärilläni. Muuan ääni lausui säälien: "Hepo raukka; on rikollista
-näin rääkätä ja rasittaa eläintä." Siihen kuulin ajajani sydämmettömän
-äänen vastaavan: "Elkää olko milläänkään hevoskaakista, ei tee mitään
-jos se kuoleekin, se on vakuutettu." Mutta silloin tuli siihen
-poliisi antamaan määräyksiään; hihnat leikattiin poikki, kylmää vettä
-kaadettiin päähäni, loimi viskattiin päälleni ja taas tunsin voivani
-hengittää. En tiedä kauanko siinä makasin, mutta taas kuulin tuon saman
-ystävällisen äänen, joka minua jo kaatuessani oli säälinyt, ja joka
-taputti minua ja koetti saada minua nousemaan. Ja vihdoin se muutamain
-turhain yritysten jälkeen onnistui ja hoiperrellen kävellen seurasin
-taluttajaani läheiseen talliin, joka oli ilmava ja valoisa. Sain hieman
-jauhojuomaa ja sen syötyäni laskeusin lepoon.
-
-Illalla olin siksi kostunut, että minut voitiin viedä isäntäni talliin.
-Sielläkin minua hoidettiin, kun isäntäni oli saanut kuulla miten minun
-oli käynyt.
-
-Seuraavana päivänä tuli eläinlääkäri, tutki ja sanoi, että minä en
-varsinaisesti ollut sairas, vaan rasittunut. "Jos hevosella olisi
-ollut jokin tauti, horkka tai patti, en kehottaisi sitä hoitamaankaan,
-vaan näin ollen voitte huoletta säästää sen syysmarkkinoihin saakka.
-Jos sitä siihen asti hyvin hoidetaan ja lepuutetaan, niin voi siitä
-myödessä vielä hinnan saada. Mutta raskaampaan työhön siitä luultavasti
-ei koskaan enää ole."
-
-Armoton ajurini sai kohta matkapassin. Tallirenki totteli tarkoin
-isännän käskyjä ja nyt sain täydelleen levätä, sain riittävästi hyvää
-ruokaa, heiniä, kauraa ja juomista ja sillä keinoin heikonneet voimani
-taas palasivat. Syksy tuli ja taas olin kerran hevosmarkkiuoilla Kampin
-torilla.
-
-
-
-
-NELJÄSKOLMATTA LUKU.
-
-Koti loppuijäksi.
-
-
-Näillä markkinoilla olin minä tietysti vanhojen, ikäkulujen hevosten
-joukossa, joista toiset olivat ontuvia, toiset selkävikaisia, toisilla
-kaihi silmissä, toisilla kaviovikoja, -- useimmat niin onnettomia, että
-niille olisi tehty armon työ, jos olisi luoti ammuttu otsaan.
-
-Minuun oli viime aikojen hyvä hoito yhdessä synnynnäisen voimakkaan
-luontoni ja vahvan ruumiinrakenteeni kanssa siksi virkistävästi
-vaikuttanut, että minussa toivo taas oli herännyt; pidin päätäni
-pystössä ja olin reippaan ja iloisen näköinen.
-
-Jos useat hevosista olivat onnettoman näköiset, niin oli laita sama
-useiden ostajain ja myöjäinkin. Sinne keräysi köyhiä hevosmiehiä, jotka
-koettivat saada vanhan konin kaupaksi viidellä, kuudellakymmenellä
-markalla, jottei heidän tarvitseisi tappaa sitä ja siten jäädä aivan
-vaille korvausta. Oli varattomia työmiehiä, ajon ja kärsimysten
-koventamia, jotka katselivat huokeata hevosta, josta ehkä vielä
-rahdinvedossa voisivat pusertaa viimeiset voimat siten ansaitakseen
-leivän itselleen ja perheelleen. Siellä näkyi kovia, sydämmettömiä
-ihmisiä, itaroita, viekkaita ja petollisia, vaan näkyipä siellä toisia,
-joita heidän köyhyydestä huolimatta kernaasti olisin palvellut, koska
-he lausuivat lempeitä sanoja sekä hevosille että ihmisille.
-
-Näin vihdoin herrahtavan maalaisen, pienen pojan seuraamana, ohjaavan
-kulkuansa sille kulmalle, jossa minä seisoin. Hän oli kookas,
-leveähartioinen mies, ystävälliset, terveet kasvot, joita leveälierinen
-hattu varjosi; harmaat hapset pilkistivät esiin hatun alta. Hän
-pysähtyi minun ja toverieni kohdalle ja loi meihin säälivän katseen.
-Näin hänen tarkastavan erityisesti minua. Mulla oli vielä harja ja
-häntä hyvässä kunnossa ja olin siis vielä aika pulskan näkönen. Terotin
-katseeni häneen ja kohotin korvani.
-
-"Kas tuossa, Ville," lausui hän pojalleen, "tuossa on hevonen, joka on
-nähnyt parempia päiviä."
-
-"Vanhus parka!" sanoi poika. "Luuletko eno, että se on ollut aikoinaan
-hieno vaunuhevonen?"
-
-"Se on voinut olla mitä tahansa nuorena," virkkoi ukko astuen minua
-lähemmäs; "katsoppas noita sieramia ja korvia, leveätä rintakehää ja
-lujatekoisia lanteita. Siinä on rotuhevosen vikaa." Ukko taputti minua
-ystävällisesti kaulalle ja minä ojensin kiitollisena esiin turpani,
-jota poika hyväillen hiveli.
-
-"Kas, eno, kuinka se ymmärtää ystävyyttä. Eikö voisi ostaa sitä ja
-nuorentaa sen jälleen, kuten teit 'Piijulle'?"
-
-"Enhän lapsikulta voi nuorentaa kaikkia hevosia. 'Piiju' ei ollutkaan
-niin varsin vanha, vaikka sitä oli huonosti hoidettu."
-
-"Mutta minäpä en luule, että tämäkään on kovin vanha, näethän kuinka
-pulska harja ja häntä sillä vielä on. Laiha se on, mutta silmät ovat
-vielä virkeät eikä syvällä kuopissaan kuten vanhoilla hevosilla."
-
-Vanha herra naurahti. "Sinähän, poikaseni, olet yhtä suuri hevosystävä
-kuin enosi."
-
-"Katsoppas, eno, sen hampaita, niin näethän sen ijän. Ja kysy sen
-hintaa. Minä olen varma, että se kotona enon luona vielä reipastuisi ja
-nuortuisi."
-
-Renki, joka oli minua myömässä, arveli nyt hetken sopivaksi puuttua
-puheeseen.
-
-"Nuori herrahan näyttää olevan tarkka hevostuntija. Sillä totta on,
-että hevonen on ainoastaan rasittunut, turmiolle sitä vielä ei ole
-ajettu, eikä sillä muuta vikaakaan ole. Olen hoitanut sitä siitä asti
-kun se syyskesällä lankesi raskaan kuorman eteen, ja se on siivoin
-ja ymmärtävin hevonen, jota koskaan olen hoitanut. Luulenpa että se
-kevääksi olisi kahta vertaa kalliimmassa hinnassa."
-
-Vanha herra hymähti ja poika katsoi häneen pyytäen.
-
-"Sanoithan eno, että sait varsasta kuusikymmentä markkaa enemmän kuin
-luulitkaan. Osta nyt tämä sijaan."
-
-Vanha herra koetteli jalkojani ja katsoi sitten suuhuni: "Kolmentoista
-tai neljäntoista vuoden ijässä, luulisin; antakaapa sen vähän juosta!"
-
-Oikasin laihaksi käyneen kaulani, heilautin häntääni ja lähdin
-juoksemaan; jalat olivat jo kankeanlaiset.
-
-"Mikä on huokein hinta, johon teillä on lupa myödä tämä hevonen?"
-
-"Sata markkaa; alle ei luvannut isäntä mennä."
-
-"Arveli kai, että ehkä joku siitä sen antaisi. No, jos tuosta sen
-maksaisi," virkkoi vanhus, otti lompakon esiin ja laski rahat miehen
-kouraan. "Joudatteko heti taluttamaan hevosen asuntooni?" kysyi hän.
-
-"Joudan kyllä."
-
-Ja niin sitä lähdettiin kulkemaan, ostaja poikineen edellä,
-jälkimmäinen hyppien ilosta, me perässä. Kun tultiin kortteelipaikkaan,
-oli siellä eräs uuden isäntäni rengeistä ja hän lähti ennen pitkää
-viemään minua maanteitse siihen parin, kolmen peninkulman päässä
-Helsingistä olevaan taloon, jossa kotini nyt jonkun ajan kuluessa
-tulisi olemaan.
-
-Vanha isäntä käski, samana iltana palattuaan junalla kotiin, antaa
-mulle riittävästi heiniä ja kauroja ja keskipäivän aikana sain
-vapaasti syödä haassa. "Ja sinä Ville saat tämän hevosen erityiseen
-huolenpitoosi, katso nyt, että sillä on hyvä olla ja että se kostuu,"
-sanoi ukko sisarenpojalleen.
-
-Arvaa sen, että poika oli ylpeä sellaisesta luottamuksesta ja ilonen
-mieleltään ja hän otti minun hoitamisen oikein vakavalta kannalta.
-Joka päivä hän monta kertaa kävi minua vaalimassa, antoi silloin aina
-jotakin ylimääräistä herkkua, puhutteli ja hyväili ystävällisesti,
-joten häneen hyvin kiinnyin. Hän kutsui minua "vanhaksi veikoksi" ja
-minä seurasin häntä uskollisesti mihin hän meni.
-
-Tuo täysi lepo ja hyvä ruoka raittiissa ulkoilmassa, mielenmääräinen
-liike ja muut edulliset seikat vaikuttivat, että voimat ja elinhalu
-palasivat takaisin. Talven kuluessa jalkani siksi verran paranivat,
-että tunsin oikein nuorteutta jäsenissäni. Tuli sitten kevät ja vanha
-isäntä päätti taas ruveta käyttämään minua ajoihin.
-
-"Se rupee nuortumaan, Ville. On vallan tarpeellista, että se pannaan
-säännölliseen työhön. Sehän kävelee jo kuni reima hevonen."
-
-"Niin eno, eikö ollutkin hyvä, että ostit sen."
-
-"Hyvä, hyvä, poikani, ja sinun se on ansiota. Kun nyt vain keksisi
-sille hyvän ja helppotöisen olopaikan, jossa sille osattaisiin arvo
-antaa."
-
-Eräänä päivänä valjasti vanha isäntä minut matkakiessien eteen.
-
-"No, mihin nyt lähdetään, eno," kysyi poika.
-
-"Olenpa ajatellut, että ajetaan tästä Kaukolaan asti, minä luulen että
-majorin rouva siellä kernaasti ottaa vakavan ja nöyräluontoisen hevosen
-helpompiin kotitöihinsä, maitohevoseksi tai muuksi. Hän varmaan ostaa
-vanhan Mustan."
-
-Rintani riemuitsi tätä kuullessani. Saisin taas nähdä entisen, rakkaan
-isäntäni Pehkosen, hänen kelpo vaimonsa ja hauskat lapsensa!
-
-Voittepa käsittää, kuinka kepeästi juoksin Kaukolaan ja kuinka iloiten
-vanhat ystäväni minua tervehtivät, sillä he tunsivat minut heti.
-
-Majorin rouva osti minut kohta, koska mulla oli kaikki mahdolliset
-suositukset, ja niin sain Kaukolassa kodin, jossa tiedän saavani elää
-rauhassa ja hyvässä hoidossa kuolinpäivääni saakka.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PULSKA MUSTA***
-
-
-******* This file should be named 62237-8.txt or 62237-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/2/3/62237
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/62237-8.zip b/old/62237-8.zip
deleted file mode 100644
index 0510ced..0000000
--- a/old/62237-8.zip
+++ /dev/null