diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62245-8.txt | 13589 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62245-8.zip | bin | 243930 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13589 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..58b9fdc --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62245 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62245) diff --git a/old/62245-8.txt b/old/62245-8.txt deleted file mode 100644 index ad35564..0000000 --- a/old/62245-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13589 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hopeaparvi, by Rex Beach, Translated by O. E. -Nyman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Hopeaparvi - Seikkailuromaani - - -Author: Rex Beach - - - -Release Date: May 27, 2020 [eBook #62245] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAPARVI*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -HOPEAPARVI - -Seikkailuromaani - -Kirj. - -REX BEACH - -Englanninkielestä suomentanut O.E.N. - - - - - -Porvoo--Helsinki, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Eräs vastoinkäymisten masentama mies ja hänen aina - hilpeä toverinsa. - II. Laupias samarialainen. - III. Eräs vieraanvarainen koti. - IV. Houkutteleva ehdotus. - V. Sopimus tehdään. - VI. Myrskyssä ja pakkasessa. - VII. Uusia seikkailuja. - VIII. Seattlessa. - IX. Vielä vuosi armonaikaa. - X. George kohtaa vihollisensa. - XI. Boyd Emerson hämmästyy kaksi kertaa. - XII. Neiti Wayland kahden vaiheella. - XIII. Tilanne kärjistyy. - XIV. Vihollinen näyttäytyy. - XV. Epätoivon partaalla. - XVI. Willis Marsh ilmaantuu piilostaan. - XVII. Jännittäviä päiviä. -XVIII. Marsh johdetaan harhaan. - XIX. Kapina tekeillä. - XX. Fraser palaa. - XXI. Yöllinen seikkailu. - XXII. Hopeaparvi. -XXIII. Taistelu jatkuu. - XXIV. The Grande Dame saapuu - XXV. Musertava isku. - XXVI. Tilinteko. -XXVII. Unelma, joka toteutui. - - - - -I. - -ERÄS VASTOINKÄYMISTEN MASENTAMA MIES JA HÄNEN AINA HILPEÄ TOVERINSA. - - -Pohjoisessa siintävästä vuoristosta selviydyttyään laskeutuu tie, -joka vie Kalvikiin, aution tundran poikki polveillen vihdoinkin -Kalvik-joelle, jonka suulla tuo samanniminen, pienoinen kaupunki on. -Kesällä tämä tie ei voi pöyhkeillä minkäänlaisella liikenteellä, mutta -talvella voi sattua, että sisämaan äärettömistä erämaista ilmestyy -silloin tällöin joku lopen uupunut, avovedelle pyrkivä matkamies, -joka aikansa levähdettyään suoriutuu jälleen taipaleelle. Postin -hurjasti laukkaava valjakko saapuu säännöllisesti kerran kuukaudessa, -eteläpuolella kohoavan metsän helmasta Ilmestyen ja muusta maailmasta -sanomia tuoden, viivähtää yön ja jatkaa aamulla jälleen kiireesti -matkaansa. Valtatiestä kokonaan syrjässä ollen on Kalvik varmaankin -kaupungeista vaatimattomimpia, jonka olemassaolonkin vain kalastuksella -keinottelevat liikemiehet tietävät. - -Kreikkalaiskatolinen kirkko venäläisine kouluineen ja -pitkäkauhtanaisine pappeineen ja satakunta taloa -- -säilyketehdasrakennuksia lukuunottamatta -- kas siinä koko kaupunki. -Ensi silmäyksellä saattavat nuo tehtaat tehdä sen vaikutuksen kuin -kaupunki olisi hyvinkin suuri ja mahtava, niitä kun on joen rannalla -penikulmia [tässä kirjassa puhutaan vain engl. penikulmista; 1 engl. -penikulma = 1609,3 m] pitkä jono, mutta talvisin, jolloin niiden avarat -katot jymisevät ja huojahtelevat pohjolan viimojen temmellyksessä ja -niiden korkeuteen kohoavat pitkät savupiiput muistuttavat pakkasen -jäykistämiä, mustuneita sormia, ne ovat aivan autiot ja tyhjät. -Alkuasukkaita ei voi ottaa lukuun, ne kun asustavat maakuopissa, eikä -kukaan tiedä niiden lukumäärääkään, ei edes venäläinen pappi, joka -niiltä toimeentulonsa verona perii. - -Eräänä joulukuun iltapäivänä poikkesi tälle kaukaa pohjoisen -puuttomilta kukkuloilta tulevalle tielle matkue, johon kuului kuuden -uupuneen koiran vetämä reki ja kaksi miestä. Oli satanut hinta -päivänkoitosta alkaen, niin että tie, joka näkyi muutenkin sangen -hämärästi, oli nyt noin kuuden tuuman vahvuisen lumikerroksen peitossa, -mikä vaikeutti kulkua ja pani ruoskan vinkumaan säälimättä. Harmahtava -usva, joka kattoi tienoon silmänkantamattomiin joka taholle, teki -maiseman lohduttoman yksitoikkoiseksi hämärine ääriviivoineen ja loihti -kaikenlaisia merkillisiä harhakuvia silmien eteen, jotka uupuivat -sumuun tuijottaessaan. - -Miehet olivat taivaltaneet tunnin toisensa jälkeen synkässä -äänettömyydessä, sillä taukoamaton lumentulo oli masentanut heidät -kuin joku näkymätön, mutta siitä huolimatta musertavan raskas taakka. -Katse ei kohdannut mitään tukipistettä, vaan oli ympäristössä kaikki -sulautunut tuohon yksitoikkoiseen ja mieltäsynkistävään harmauteen. - -"Sormeton" Fraser polki tietä muistuttaen siinä eteenpäin hoippuessaan -ja käsiään heiluttaessaan hyppijänukkea, jota näkymättömät nyörit -tempoilivat puoleen ja toiseen, ja valjakkoa ohjaavasta Emersonista -tuntui välistä aivan siltä kuin he olisivat molemmat kiertäneet samaa -kohtaa äärettömän, harmaan avaruuden keskustassa. - -Fraser pysähtyi äkkiä sanaa sanomatta, ja samassa seisahtui valjakkokin -koirien ruvetessa heti nuolemaan heltyneitä ja verille hankautuneita -jalkojaan ja irroittelemaan varpaiden väliin vähitellen muodostuneita -jääkaloja. Pari koiraa oli kuitenkin niin uuvuksissa, etteivät -jaksaneet noudattaa toisten esimerkkiä, minkävuoksi Emerson meni -niiden luo valjakon etunenään ja suoritti huolellisesti tuon tärkeän -puhdistuksen. Fraser istahti rekeen. - -"Onpa tämä raatamista!" huokaisi hän. "Ellen näe pian puita tahi -jotakin, Joka suo hiukankin vaihtelua tähän yksitoikkoisuuteen, niin -tulen varmasti hulluksi." - -"Vielä yksi tämmöinen päivä ja me olemme molemmat lumisokeat", -huomautti Emerson kylmän rauhallisesti kumartuessaan tarkastelemaan -ajokkoidensa jalkoja. "Mutta joki ei voi olla missään tapauksessa enää -kaukana." - -"Lunta on tullut jo niin paljon, ettei tietä erota enää lainkaan, saan -koko ajan tunnustella jaloillani, mistä meidän on mentävä, ja jos astun -askeleenkin sivulle, humahdan lumeen reisiä myöten. Tämä on aivan kuin -kulkisi höyheniin kätkettyä lautaa myöten. Mitä muuten pitäisitte -paistetusta kananpojasta, kun tässä nyt kerran tuli puhe höyhenistä?", - -"Älkää hassutelko!" naurahti koirien viereen polvistunut mies. - -"Mitäpä pahaa siinä on, jos välistä muistelee sitäkin herkkua", nauroi -Fraser hyväntuulisesti ja kaivoi taskustaan piipun, jonka varren hän -totesi parilla kiinteällä imaisulla olevan auttamattomasti tukossa. - -"Tuokin pakana on jäätynyt", harmitteli hän. "Näyttääpä totisesti -siltä, ettei ihminen voi harjoittaa mitään paheita tässä maassa. Olenpa -iloinen, että pian pääsen täältä." - -"Niin olen minäkin", virkkoi toinen, joka oli hiukan nuorempi, ja -istahti toverinsa viereen saatuaan työnsä valmiiksi. - -"Kuten jo äsken sanoin", jatkoi Fraser, "en ymmärrä, miksi te -oikeastaan sieppasitte minut noiden sinitakkisten lainvalvojien -kynsistä. Sanotte, että teitte sen saadaksenne seuraa, mutta mehän -olemme murjottaneet koko matkan kuin kaksi kuuromykkää. Minkätähden -teitte sen, Bo? Sanokaahan." - -"Siksi, että te puhelette aivan tarpeeksi meidän molempienkin edestä." - -"Aivan niin, mutta se ei ole mikään pätevä syy antautua esivallan aivan -liian turhantarkan huomion esineeksi. Sitä ei teidän iäisenne mies tee -vain sentähden, että kaipaa seuraa." - -"Otin teidät mukaani koinsyömien siveyskäsitteidenne takia, sillä olin -kyllästynyt itseeni, ja te huvititte minua. Eikä minulla ole sitäpaitsi -Itsellänikään mitään syytä olla esivallan erikoinen Ihailija", lisäsi -Emerson harvakseen. - -"No sitähän minäkin", innostui Fraser, "olin varma, että teilläkin -puristi kenkä jostakin. Mistä oli kysymys? Täällä voimme olla -toisillemme avomieliset kuin hyvät toverukset ainakin, enkä minä ole -vielä milloinkaan kielitellyt." - -"Riittää jo! En ole toverinne siinä merkityksessä, kuin näytätte -luulevan ja olenpa sitäpaitsi aivan liian tyhmäkin kelvatakseni -kunnianarvoisan ammattikuntanne jäseneksi." - -"Ammatti kuin ammatti, ja omasta mielestäni on omani yhtä kunniallinen -kuin mikä muu hyvänsä. Kaikkea olen koettanut ja kokemuksestani -tiedän, että edellytykset ovat kaikkialla samat. Täytyy vain osata -valikoida helpoin ja mukavin." Hän kumartui lumikenkäinsä nauhoja -kiristämään ja loi sitten tutkivan katseen kumppaninsa ilmeettömiin -kasvoihin, jotka olivat kuin kiveen veistetyt, joutuen jälleen kiihkeän -uteliaisuuden valtaan, joka oli jo kolmen viikon ajan häntä taukoamatta -kiusannut. "Niin, ellette ole meikäläisiä, niin teidän pitäisi tulla -sellaiseksi", huomautti hän vihdoin hieman ärtyisesti. "Etevämpää -pokerinpelaajanaamaa en ole kuunaan nähnyt; sehän on sileä ja ilmeetön -kuin kalkittu seinä. Silloin vain näin piirteissänne jotakin eloa, kun -pelastitte minut jäälautalta Nortonin salmessa." - -Hän tallusteli valjakon eteen, koirat nousivat vastahakoisesti, ja -ruoskan läjähtäessä lähti tuo pieni karavaani jälleen jatkamaan -äänetöntä matkaansa harmahtavan hämärän halki. - -Noin tunnin kuluttua matkue saapui joen äyräälle, jonka korkeisiin -kinoksiin syöpyneestä ahtaasta solasta tie laskeusi melkein -äkkijyrkästi jäälle. Mereltä puhalsi jäätävän kylmä viima, eikä -edessäpäin näkynyt muuta kuin kaukaa häämöttävien, nousuveden -puristuksessa muodostuneiden ahtojääröykkiöiden ja -harjanteiden -korkealle kohonneet särmät, mutta tie, joka oli nyt kova ja kiinteä, -näkyi niin selvästi, että molemmat miehet heittäytyivät rekeen, -koirien, jotka hyvän tien rohkaisemina heti unhottivat uupumuksensa, -puhaltautuessa täyteen laukkaan. - -Hetkisen kuluttua saavuttiin kohtaan, jossa tie haaraantui. Toinen -haara poikkesi suoraan joelle, ja kun miehet tiesivät, että kaupungin -täytyi olla jossakin sielläpäin joen toisella rannalla, vaikka -lumipyry esti sen näkymästä, lähtivät he seuraamaan sitä joutuen -pian ahtojääröykkiöiden keskelle, jotka olivat siinä kuin rajamerkit -osoittamassa, mihin saakka nousuveden rynnistys ulottui. - -Eteenpäinpääsy kävi nyt niin hankalaksi, että molemmat hypähtivät -reestä, jota toinen sitten ohjaili tien mutkien mukaan taakse -kiinnitetystä tangosta, toisen juostessa rinnalla. Tie nousi ja laski -harjanteiden yli kiiveten ja teki äkkiarvaamattomia mutkia röykkiöitä -kierrellen, mutta valjakon vauhti ei hiljentynyt hetkeksikään. -Röykkiöt alkoivatkin pian harveta ja viimeisen harjanteen yli, jonka -toisella puolella jää oli jälleen sileätä ja tasaista, laskettiin -täydessä laukassa, mutta kun päästiin alhaalle, kuului tuhoa ennustava -rusahdus, ja ennenkuin kumpikaan ennätti tuskin huudahtaakaan, -hulvahti vesi reenjalasten yli. Emerson karjaisi, koirat rynnistivät -eteenpäin, mutta jää ei kestänyt, vaan murtui kaameasti ritisten, ja -hän vaipui hetkeksi umpisukkeloon. Koirat pysähtyivät, ja reki, jonka -jalakseen hän hädissään tarrautui kiinni pelastuakseen hukkumasta, -liukui myös avantoon, vetäen mukanaan "sormettoman" Fraserinkin, -jonka henki salpautui melkein kokonaan, kun jääkylmä vesi kohosi -äkkiä kainaloihin saakka. Reki vajosi ensin hitaasti, kunnes se -uiskenteli avannossa melkein upoksissa, ja paikka, joka äsken oli -näyttänyt niin houkuttelevan turvalliselta, muuttui nyt mitä suurimman -sekasorron näyttämöksi, jossa veden valtaan joutuneet miehet ja koirat -kamppailivat henkensä edestä. Valjakon ensimmäinen pari oli päässyt -tuon vaarallisen paikan yli kiinteälle jäälle, toisten huppuroidessa -avannossa koettaen uimalla päästä pälkähästä, mutta vetohihnat olivat -liian lyhyet. Emerson ponnisti jalkansa rekeä vasten ja oli jo monta -kertaa pääsemäisillään jäälle, mutta reuna ei kestänyt hänen painoaan, -vaan murtui yhä uudelleen ja joka yrityksellä entistä helpommin. - -Fraser taisteli vastapäisellä sivulla aivan yhtä huonolla tuloksella, -ja jokainen uusi ponnistus vain laajensi avantoa. Kylmä tunkeutui -luihin ja ytimiin, ja hukkumaisillaan olevat koirat alkoivat -säälittävästi ynistä ja köhiä veden tunkeutuessa sieraimiin, jolloin -Emerson huusi kumppanilleen: - -"Katkaiskaa hihnat! Sukkelaan!" Mihin toinen vastasi vettä syljeskellen -ja kalisevin hampain änkyttäen: - -"En -- en osaa uida!" - -Emerson raahautui puolittain uiden reen keulapuolelle ja viilsi yhdellä -vetäisyllä vetohihnat poikki, jolloin koirat heti kiipesivät avannosta -ja alkoivat piehtaroida kuivassa lumessa. Sitten hän yritti nostaa -reen keulan jään reunalle ja ärjäisi johtajille, jotka olivat vielä -valjaissa, kehoittaen niitä vetämään, mutta ne vastasivat kaikkiin -kehoituksiin vain surkeasti uikuttaen ja häntäänsä heiluttaen. Hän ei -kuitenkaan hellittänyt, vaan yritti yhä uudelleen, mutta jää murtui -joka kerta hänen altaan, kunnes hän siinä kamppaillessaan kiskaisi -avantoon koiratkin, jotka olivat vielä hihnoissa kiinni. Tilanne -näytti aivan toivottomalta. Hän olisi kyllä voinut helposti päästä -lujalle jäälle reen takana, johon Fraser parhaillaan pyrki, mutta -siinä tapauksessa hänen olisi täytynyt jättää koirat oman onnensa -nojaan, mitä hän ei tahtonut tehdä. Toinen iski käpälällään puukonkin -hänen kädestään, ja kylmän jäykistämänä hän oli jo menettänyt melkein -kaiken pelastuksentoivon, kun hänen korviinsa osui samassa monen pienen -kulkusen kilinä ja vieraalla äänellä huudettu, tiukka komentosana. - -Lumipyrystä sukeltautui suunnalta, johon he olivat pyrkineet, -täyttä laukkaa kiitävä valjakko, joka oikealle kaartaen vältti tuon -vaarallisen paikan ja pysähtyi. Emerson totesi yhdellä ainoalla -hätäisellä silmäyksellä, ettei hän ollut koko pohjolassaoloajallaan -nähnyt toista tuon vieraan valjakon veroista. Koirat kuin susia, -harmaita, laihoja ja villejä, ja kaikki kaksitoista niin kookkaita, -että jokainen ulottui pitkääkin miestä reiteen. Pulkan tapainen reki -oli pitkä ja keveä, jonka kaltaista Emerson ei ollut myöskään ennen -nähnyt, ja kaikki tarvittavat peitteet olivat valkoisen ketun nahkaa. - -Niihin kietoutunut olento lausui jotakin käskevällä äänellä, -jolloin valjakon ajaja, eräs roteva intiaani, kiiruhti nopeasti -onnettomuuspaikalle. Napittamaton polviin saakka ulottuva päällysmekko -oli tehty oravannahoista, joiden hännät liehuivat tuulessa, ja kun -mies läheni, huomasi Emerson, ettei tämä ollutkaan intiaani, vaan -poikkeuksellisen vaaleaihoinen sekarotuinen. Ehdittyään kohtaan, -jossa nousuveden puhkaiseman avannon heikko jää aikoi, mies laskeutui -pitkälleen ja läheni varovasti ryömien tarttuen vihdoin kiinteällä -kädellä toisen jäiden seassa huppuroivan koiran kaulavyöhön, madellen -sitten yhtä varovasti takaisin, kunnes pääsi lujalle jäälle jälleen, -jolloin hän alkoi kiskoa kaikin voimin vetohihnasta. - -Tehtävä olisi ollut sangen vaikea ja vaatinut mitä suurinta taitoa ja -kätevyyttä, mutta kun miehellä oli varma tuki mihin nojata jalkansa, -ponnisti hän kaikki voimansa kiskoen sekä tempoilevat koirat että reen -heikon jään läpi, joka alati murtui, kiinteän jään reunaan, jossa hän -alas kumartuen vetäisi ensin tuon melkein tunnottomaksi jäykistyneen -Emersonin luokseen, kiskaisten siten koirat ja reenkin kuivalle. - -Pulkassa istuva henkilö oli katsellut heitä vaieten, mutta lausui -nyt jotakin hyvin painokkaasti, minkä sekarotuinen toisti kovemmalla -äänellä, sillä pulkassa istuja oli nainen. - -"Penikulma -- valkoisen miehen talo. Menkää sukkelaan -- palellutte." -Hän viittasi suuntaan, josta miehet olivat tulleet, osoittaen samalla -tien toista haaraa. - -Fraser oli sillä aikaa kömpinyt omin voimin jään reunalle ja kierteli -nyt avantoa vaatteet kauttaaltaan jäässä. - -"Eikö teillä olisi antaa meille kuivia vaatteita?" tiedusteli hän. -"Kaikki varusteemme ovat kastuneet." - -Tyttö lausui jälleen pari sanaa, jotka intiaani tulkitsi. - -"Ei! Älkää viivytelkö, vaan kiiruhtakaa. Menemme eri suunnalle, emmekä -voi viipyä kauemmin." - -Hän kiiruhti takaisin emäntänsä luo ja huudahti koirilleen, jotka -lähtivät heti kirmaamaan hurjaa vauhtia rantaa kohti, ajajan -seisoessa takana kannaksilla valjakkoaan kättenliikkeillä ja kimeillä -huudahduksilla ohjaten. Kun reki syöksähti ohi, näkivät molemmat -valkoiset miehet vilahdukselta nuoren naisen miellyttävät piirteet -suuren turkispäähineen alta. He jäivät tuijottamaan sanattomina -nopeasti loittonevan valjakon jälkeen, jäämeren viiman jäykistäessä -heidän vaatteensa ja jäädyttäessä kengänpohjat jäähän kiinni. - -"Huomasitteko?" huudahti Fraser. "Hyvä Jumala, sehän oli _nainen!_ Ja -_kaunis_!" - -Emerson liikahti. "Mitä joutavia! Arvatenkin joku sekarotuinen", -murahti hän. - -"Sekarotuiset eivät ole milloinkaan vaaleatukkaisia!" intti toinen. - -Irtipäästetyt koirat valjastettiin kiireimmiten kukin entiselle -paikalleen ja valjakko hoputettiin tielle, miesten juostessa rinnalla -lämpimikseen, sillä märistä vaatteista hohtava kylmyys oli läpitunkeva. -Päällimmäiset vaatteet olivat jäätyneet melkein metallinkoviksi, -niin että käynti oli hyvin vaivalloista ja kömpelöä, mutta pysähtyä -ei uskallettu, sillä pohjolassa merkitsee pysähtyminen näissä -olosuhteissa kuolemaa. - -Kymmenen minuuttia myöhemmin olivat miehet jokitörmällä suuren -rakennusryhmän keskellä, jonka he olivat nähneet häämöttävän -lumipyrystä. Syvään tallattu polku vei pienelle, melkein kokonaan -lumeen hautautuneelle tuvalle, jonka savutorvesta kohoava lämpö pani -ilman väreilemään. Koirat yltyivät haukkumaan, johon talossa majailevat -ja tulokkaiden aiheuttaman melun havahduttamat koirat kiukkuisesti -vastasivat, mutta molemmat miehet olivat niin uuvuksissa, että tuskin -pystyssä pysyivät. - -"Etsikää Isäntä käsiinne ja selittäkää hänelle, että olemme märät ja -väsyneet", lausui Emerson. "Päästelen sillä aikaa koirat valjaista." - -Fraser astui tupaan ja Emerson kiiruhti riisumaan valjaat, mikä työ oli -kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaikki solmut ja soljet -olivat jäätyneet nyrkinkokoisiksi tönkeiksi. Ei ollut muuta neuvoa kuin -kaivaa reestä kirves ja hakata sillä hihnat poikki. Saatuaan koirat -irti hän kävi kirveineen remmien kimppuun, joilla kuroma oli köytetty, -ja sieppasi syliinsä kostuneet vuodevaatteet lähtien sitten pyrkimään -tuvalle. - -Mutta ennenkuin hän pääsi perille, Ilmestyi Fraser ovelle kasvoillaan -omituisen hämmästynyt ja tyhmistynyt ilme. Eräs tylyn ja synkän -näköinen mies seurasi hänen jäljessään pysähtyen kynnykselle. - -"Muista tavaroista ei ole väliä", virkkoi Emerson kalisevin hampain. - -"Eipä olekaan", vastasi Fraser. "Meitä ei päästetä sisään." - -Emerson hämmästyi niin, että unhotti pakkasenkin. - -"Ja miksi ei?" huudahti hän. "Onko tuvassa joku sairaana?" - -"En tiedä; tämä miekkonen sanoo vain 'niks', ja sillä hyvä." - -Mies, joka oli ilmeisesti jätetty vartioimaan paikkaa, nyökäytti -päätään ärjäisten: "Niin on laita! Täällä ei ole tilaa." - -"Tässä on varmaankin joku väärinkäsitys", virkkoi Emerson. "Putosimme -jäihin ja olemme aivan läpimärät, ymmärrättekö, joten meidän täytyy -päästä suojaan ja tulen ääreen. Kyllähän sopu sijaa antaa vaikka teillä -olisi kuinka ahdasta hyvänsä", ja hän läheni ovea makuuvaatemytty -kainalossa, mutta mies ei siirtynyt kynnykseltä. - -"Tänne ette pääse! Kolmen penikulman päässä on toinen talo. Menkää -sinne!" - -Emerson ei ollut sanoja kuulevinaan, vaan työntyi eteenpäin asettaen -mytyn olkapäälleen niin, että se töytäsi vartijata kasvoihin, jolloin -tämä hypähti vaistomaisesti syrjään, epämieluisen vieraan tunkeutuessa -kursailematta hänen ohitseen ja vieläpä nauraen, vaikka naurussa -olikin metallinkova, pahaaennustava soinnahdus. Tyhmistynyt vartija ei -ehtinyt ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, ennenkuin Emerson jo astui -tupaan Fraser kintereillään, latuskanenäisen intiaaninaisen peräytyessä -kiireesti ovelta peremmälle. Emerson läimäytti myttynsä permantoon ja -komenti karskisti: - -"Tehkää kunnollinen valkea ja tuokaa jotakin syötävää. Sukkelaan!" -Kääntyen isännän puoleen, joka kömpi sisään heidän jäljessään, hän -lisäsi tämän kyräilevistä silmäyksistä huolimatta: "Täällähän on, hyvä -mies, tilaa vaikka kuinka, ja me kyllä maksamme puolestamme. Hakekaahan -nyt lisää puita, niin olette oikein kunnon mies, sillä olemme jäässä -ihan luita ja ytimiä myöten." Hänen aivan musertava sydämellisyytensä -tukahdutti kaiken vastarinnan ja mies totteli happamen näköisenä. - -Matkamiehet riisuivat nyt vilauksessa kaikki päällysvaatteensa ja -muutamassa sekunnissa oli tuo pieni huone ripustettu täyteen höyryäviä -vaatekappaleita. He ottivat koko talon haltuunsa ja komentelivat -isäntää ja tämän naista hyväntuulisella jyrkkyydellä, joka ei sietänyt -vastaväitteitä, kunnes talonväki vihdoin hävisi johonkin sisempään -huoneeseen, josta alkoi heti kuulua hiljaista puhetta. - -Fraser, joka oli pitänyt miestä koko ajan silmällä, huomautti -kumppanilleen: - -"Mikähän tuota kuvatusta oikein vaivaa!" - -Hyväntuulisuus, jota Boyd Emerson oli teeskennellyt, katosi, kun hän -vastasi: - -"En ole milloinkaan kuullut, että paleltumaisillaan olevilta miehiltä -olisi kielletty suojaa. Tässä piilee jotakin -- hänellä on kieltoonsa -varmastikin joku pätevä syy. En ole riidanhaluinen, mutta jos --" - -Toiseen huoneeseen vievä ovi aukeni samassa ja isäntä ilmestyi -kynnykselle. - -"Tänne ette voi jäädä", sanoi hän. "Toimintaohjeeni, joita minun täytyy -ehdottomasti noudattaa, ovat sellaiset." - -Emerson hieroskeli käsivarsiaan tulen ääressä eikä vastannut, -ja kun Fraser oli yhtä huonokuuloinen, toisti mies, joka oli -kansallisuudeltaan ruotsalainen, kehoituksensa uudelleen ja äskeistä -jyrkemmin: - -"Ulos tuvastani ja sukkelaan!" - -Vieraat seisoivat takan ääressä selin häneen eivätkä olleet vieläkään -mitään kuulevinaan, minkätähden mies ärjähti raivosta käheällä äänellä -läheten samalla uhkaavasti: - -"Jumal'auta, minä heitän teidät ulos!" - -Hän kumartui ja kahmaisi syliinsä lähinnäolevat vaatteet astuen sitten -ulko-ovelle, mutta ennenkuin hän ehti täyttää, uhkauksensa, pyörähti -Emerson salamannopeasti ympäri syvälle vajonneet silmät vihasta -leimuten ja tarttui miestä kaulukseen riuhtaisten hänet takaisin -niin rajusti, että märät vaatekappaleet sinkoilivat joka taholle. -Ruotsalainen karjahti, mutta Emerson iski häntä kämmenellään vasten -suuta paiskaten hänet sitten luotaan sellaisella voimalla, että mies -melkein lensi vastapäiseen seinään. - -"Nyt leikittelen vain kanssanne -- en tahtoisi tehdä teille pahaa", -kuuli Fraser kumppaninsa sanovan omituisesti värähtelevällä äänellä. - -"Ulos majastani!" kiljaisi mies hurjistuneesti ja hypähti Emersonia -kohti. Hän oli ilmeisesti sangen vahva ja rohkeakin, joten Emerson -väisti ja antoi nyrkkinsä heilahtaa, koska tappelua ei voinut enää -välttää. Kuului naisen säikähtynyt kirkaisu, ja ruotsalainen kaatui -kuin hirsi. Boyd oli samassa hänen kimpussaan ja raastoi hänet eteisen -halki ulko-ovelle, jonka kynnykseltä hän lennätti vastustajansa yhdellä -potkulla kauas nietoksiin, minkä tehtyään hän salpasi oven ja palasi -sisään vapisevin huulin ja kasvolihakset nytkähdellen. - -"Sormeton" Fraser tuijotti häneen suurin silmin kuin johonkin -ennenkuulumattoman merkilliseen ilmestykseen virkkaen vihdoin hieman -arasti naurahtaen: - -"Olettepa te aika riivattu, en muuta sano. En luullut teidän olevan -sitä lajia." - -Kun toinen ei vastannut, kaivoi hän piipun höyryävän turkkinsa -taskusta, ja täytti sen rasiasta ikkunalaudalla, minkä tehtyään hän -nojautui tuolissaan mukavaan asentoon, heilautti jalkansa pöydän -reunalle ja virkkoi tyytyväisesti huokaisten: - -"Tuommoiset raivokkaat kohtaukset järkyttävät aina mieleni perinpohjin." - - - - -II. - -LAUPIAS SAMARIALAINEN. - - -Noin pari tuntia myöhemmin meni Fraser ainakin kahdennenkymmenennen -kerran ikkunan ääreen ja virkkoi lasiin hengittäen ja ulos kurkistaen: -"Mennyt!" - -Emerson, joka oli syventynyt erääseen kirjaan, oli vaiti. Äskeisen -välienselvittelyn jälkeen hän ei ollut virkkanut juuri sanaakaan, -ja löydettyään tuvasta kannettoman ja melkein mustaksi tomuttuneen -kappaleen _Don Quixote'n_ englantilaista käännöstä hän oli ollut aivan -vaiti. - -"Sanoin, että hän on mennyt", toisti Fraser. - -Emerson sulki kirjan. - -"Mihin sitten?" kysyi hän. - -"Luultavasti kumppaneitaan hakemaan." - -Emerson nousi ja huusi oven läpi naiselle, joka oli toisessa huoneessa: - -"Keittäkää meille kahvia." - -"Kahvia!" huudahti Fraser; "miksi ei oikeata ruokaa? Olen niin -nälissäni, että söisin vaikka roquefort-juustoa." - -"En halua rettelöidä enemmän kuin on välttämätöntä", vastasi toinen. - -"Tuo kaappihan on elintarpeita kukkuroillaan, niin ettei muuta kuin -kantaa rekeen vain." - -"Varas en ole." - -"Niin, mutta --" - -"Vaiti!" - -"Sormeton" Fraser totteli, mutta näytti samalla sangen tyytymättömältä. - -"Ihmettelenpä, mistä tuon miehen merkillinen käytös oikein johtui", -virkkoi Emerson miettivästi, kun nainen aikoi puuhailla lieden -vaiheilla. - -"Hänhän väitti saaneensa sellaiset toimintaohjeet", sanoi Fraser. -"Jos minulla olisi lämmin tupa, elintarpeita yltäkyllin -- ja -latuskanenäinen _squaw_ -- niin haluaisinpa mielelläni nähdä sen, joka -tulisi antamaan _minulle_ ohjeita." - -Vaatteet olivat nyt kuivat, joten he alkoivat hätäilemättä ja -verkalleen pukeutua. Mutta kun Emerson alkoi kääriä makuuhuopla ja -vaatteita kokoon jälleen, keskeytti Fraser äkkiä pukeutumispuuhansa ja -tiedusteli ihmeissään: - -"Mitä nyt? Emme aio suinkaan lähteä liikkeelle, vai kuinka?" - -"Kyllä. Menemme toisille säilyketehtaille", vastasi Emerson katsomatta -ylös. - -"Mutta jalkani ovat verillä", valitti toinen. - -"Joko taas?" Emerson naurahti epäilevästi. "Niin ollen on sitten -parasta, että kävelette jonkun ajan käsillänne." - -"Nythän tulee jo pimeäkin." - -"Entä sitten? Matka ei voi olla pitkä, niin että tulkaa nyt vain." - -Emerson pani pöydälle kaksi hopeadollaria maksuksi kahvista, ja niin -painuivat molemmat jälleen joen jäälle hämärään ja lumimyrskyyn. - -Oli jo melkein pilkkopimeä, kun he toiselle rannalle päästyään -seisahtuivat synkän näköisen rakennusryhmän eteen, jonka keskeltä -yksinäinen valaistu ikkuna houkuttelevasti pilkotti. He koputtivat Ja -anoivat mieheltä, joka ilmestyi ovelle, yösijaa. - -"Olemme taivaltaneet pitkän matkan, ja koirat ovat uupuneet", selitti -Emerson. "Maksamme hyvin." - -"Tänne ette voi jäädä", vastasi mies tylysti. - -"Miks'emme?" - -"Ei ole tilaa?" - -"Onko tässä jokin majatalo lähellä?" - -"En tiedä." - -"Neuvon teitä vastaamaan ihmisiksi", ärjäisi Emerson, jonka veren -toisen epäkohteliaisuus pani kiehumaan. - -"Pyrkikää naapuriin hieman alempana", sanoi mies hätääntyneesi! ja -löi oven lukkoon. "Ellei sinnekään huolittaisi, niin ehkä pappi ottaa -teidät luoksensa", lisäsi hän pudottaen salvatkin kolisten paikoilleen. - -"Tämä Kalvikin kaupunki tuntuu olevan suunniltaan ihastuksesta -saapumisemme johdosta", huomautti Fraser, "vai mitä arvelette?" Mutta -hänen äkkipikainen kumppaninsa ei vastannut sanaakaan, minkätähden -Fraserkin, joka aavisti tuossa vaitiolossa piilevän katkeruuden, katsoi -parhaaksi olla jatkamatta keskustelua. - -Seuraavassa paikassa heillä oli yhtä huono onni. Pyyntöön vastattiin -entistä töykeämmin ja kehoitettiin pyrkimään venäläisen papin luo. - -"Koetan vielä kerran", mutisi Emerson hammasta purren heidän -kääntyessään jälleen pimeyteen. "Ja ellen nyt onnistu, niin sittenpähän -nähdään. En aio rämpiä koko yötä tällä tavoin." - -"Ehkäpä pappi on vieraanvaraisempi", virkkoi "sormeton" Fraser. Mutta -kun he penikulman verran kuljettuaan pysähtyivät valkoiseksi maalatun -rakennuksen eteen, jonka harjalta häämötti kreikkalaiskatolisen kirkon -risti, ei näkynyt pienintäkään elonmerkkiä eikä heidän koputuksiinsa -vastattu. - -"Autio! -- ja sen he tiesivät." - -Ruoskan kiukkuinen läjähdys, joka säesti noita sanoja, ilmaisi kyllin -selvästi Emersonin mielentilan. Kolmen viikon vaivalloisen vaelluksen -kärsimykset ja rasitukset olivat pakottaneet heidät ponnistamaan -voimansa aivan äärimmilleen ja saattaneet heidät melkein epätoivon -partaalle, minkätähden sanoja ei enää tuhlattukaan, kun he neljännen -kerran näkivät kirkkaan valon säteilevän pimeästä yöstä. Koiratkin -pysähtyivät kehoituksetta. - -"Riisukaa!" käski Emerson äreästi ja alkoi päästellä reen remmejä, -lähtien sitten makuuvaatemytty olkapäällään pyrkimään valoa kohti -Fraser kintereillään. Mutta tultuaan lähemmäksi he huomasivat heti, -ettei rakennus, jonka ikkunoista valo tulvi, ollutkaan säilyketehdas, -vaan muistutti enemmän maja- tahi kauppataloa, sillä se oli matala ja -hirsistä rakennettu. Takana oli toinen samanlainen, joka oli yhdistetty -edelliseen umpinaisella käytävällä, katto nietoksien peitossa ja -ikkunat kirkkaasti valaistuina. Nuo tummiin seiniin upotetut pienet -neliöt, joiden eteen oli ripustettu puhtaat, lumivalkeat uutimet, -vaikuttivat niin lämpöisiltä ja kodikkailta, että luuli katselevansa -jotakin kaunista joulukorttia nietoksineen ja kirkkaine tulineen, jonka -lukemattomat sadoin särmin säihkyvät jääkiteet täydellistyttivät. - -Miehet nousivat portaille, sysäsivät oven kursailematta auki ja -työntyivät sisään heittäen kantamuksensa permannolle, intiaaninaisen, -joka puuhaili huoneessa, tuijottaessa heihin säikähdyksestä suurin -silmin. - -"Nyt ainakin olemme osuneet oikeaan", tuumi Emerson silmäillen -ympärilleen. "Tässä näkyy olevan kauppa. Haluamme syötävää ja yösijan", -lisäsi hän naiseen kääntyen. - -Seinät olivat täynnä hyllyjä, joilla oli kaikenlaista kauppatavaraa, ja -pitkällä myymäläpöydällä oli kasoittain vaatteita ja nahkoja, ja mikä -vieläkin parempi, keskellä lattiaa oli suurehko pyöreä kamiini, josta -suloinen lämmin hohti joka taholle. - -"Mitä haluatte?" tiedusteli nainen astuen lähemmäksi. Boyd, joka -parhaillaan hellitti turkkiaan, totesi, että kysyjä oli nuori, -melkeinpä tyttö vielä -- alkuasukas epäilemättä, mutta siististi puettu -ja poikkeuksellisen vaaleaihoinen, musta tukka kiedottu sievälle -sykerölle niskaan. - -"Ruokaa! Lepoa!" vastasi hän. - -"Tänne ette voi jäädä", lausui tyttö lujasti. - -"Kyllä", vastasi Emerson. "Tilaa näkyy olevan runsaasti, ja tuollahan -on ruokaa", -- hän viittasi hyllyille pinottuihin säilykkeisiin. - -Tyttö koroitti äänensä ja huudahti paikaltaan liikahtamatta: -"Constantine! Constantine!" - -Huoneen toisessa päässä avattiin eräs ovi, ja valopiiriin ilmestyi -roteva mies, joka läheni nopeasti äänettömin askelin. - -"Kas, kas! Tuossahan se vanha oravanhäntä onkin", huudahti Fraser. -"Hyvää iltaa, Constantine!" - -Tulija oli sama pitkä alkuasukas, joka oli päivällä pelastanut heidät -avannosta, mutta vaikka hän oli tietysti tuntenut heidät, ei hän -osoittanut sitä millään tavalla. Tyttö puhkesi kiihkeisiin selityksiin -antaen sanojen ryöpytä aivan koskena, mistä nuo molemmat valkoiset -miehet eivät ymmärtäneet rahtuakaan. - -"Tänne ette jää", murahti Constantine vihdoin, ja astui kynnykselle -riuhtaisten oven auki ja viittasi ulos pimeään. - -"Olemme taivaltaneet pitkän matkan ja olemme väsyneet", selitti Emerson -rauhallisesti. "Maksamme puolestamme." - -Constantine äyhkäisi entistä lujemmin: "Ei", mihin toinen vastasi veren -kihahtaessa ohimoille yhtä päättävästi: "Jäämme!" - -Emerson seisoi intiaanin edessä selkä kamiiniin päin ja hänen äänensä -kalskahti kuin kylmä teräs, kun hän lisäsi: "Täältä emme poistu, -ennenkuin itse haluamme. Olemme levon tarpeessa, joten jäämme tähän -- -ymmärrättekö? Ja sanokaa nyt emännöitsijällenne, että hän antaa meille -jotakin syötävää. Sukkelaan!" - -Sekarotuisen kasvot karahtivat tumman punaisiksi, ja sanomatta -sanaakaan hän astui askeleen puhujaa kohti, tavalla, jota ei voinut -väärin ymmärtää. Mutta ennenkuin hän ehti toteuttaa aikeensa, sai eräs -pehmeä ääni huoneen perältä hänet pysähtymään. - -"Constantine", lausui ääni. - -Matkamiehet pyörähtivät ympäri, ja katso, ovella, josta intiaani oli -äsken ilmestynyt, seisoi tuo kultakutrinen tyttö, tuo lumimyrskyn -suloinen hengetär, jota he saivat pelastuksestaan kiittää. Hän lähestyi -heidän hämmästykselleen viehättävästi hymyillen. - -"Mistä on kysymys?" - -"Nämä eivät jää tänne!" huusi Constantine kiukkuisesti. "Te käskette, -ja minä heitän heidät ulos." - -"Pyydän -- pyydän tuhannesti anteeksi", alkoi Emerson -- -"tarkoituksemme ei ollut tunkeutua väkivalloin luoksenne, mutta me -olemme aivan uuvuksissa -- kukaan ei ole huolinut meistä -- muuta -neuvoa ei ollut --" - -"Yrititte tehtaille ylempänä?" keskeytti tyttö. - -"Niin." - -"Ja teidät neuvottiin papin luo, eikö niin?" Hän naurahti sointuvasti. -"Pappi on ollut jo kuukauden poissa, eikä hän olisi sitäpaitsi antanut -teille yösijaa, vaikka hän olisi ollut kotonakin." - -Hän sanoi intiaanitytölle pari sanaa ja viittasi Constantinelle, -jolloin nämä poistuivat huoneesta -- Constantine vastahakoisesti kuin -vahtikoira, jonka epäluulot eivät ole kokonaan haihtuneet. - -"Olemme iloiset saadessamme tilaisuuden lausua kiitoksemme meille -tänään tekemästänne korvaamattomasta palveluksesta", lausui Emerson. -"Jos olisimme aavistaneet teidän asuvan täällä, emme totisesti olisi -tunkeutuneet taloonne tällä tavoin." Hän tunsi olevansa sangen onneton, -kun tilanne sai tämmöisen käänteen, mutta tuo nuori nainen säästi -häneltä enemmät anteeksipyynnöt vastaamalla huolettomasti: - -"Eihän se mitään. Olen odottanut teitä koko ajan. Constantinen -pienellä veljellä on, näettekös, tuhkarokko, ja minun täytyi kiiruhtaa -päästäkseni perille ajoissa, jottei tuota lapsiparkaa olisi pantu -kuumaan kylpyyn ja sitten hierottu lumella, minkä tavan alkuasukkaat -ovat oppineet venäläisiltä ja mihin he ovat hyvin kärkkäät. Muuta -lääkettä täällä ei tunnetakaan. Sentähden minulla ei ollut aikaa -pysähtyä ja antaa tarkempia neuvoja." - -"Ellei -- tuota noin -- isällänne --" - -Tyttö pudisti päätään. - -"Ellei miehellänne -- haluaisin sopia hänen kanssaan asunnosta pariksi -päiväksi. Maksusta --" - -Tyttö auttoi häntä jälleen. - -"Olen isäntä täällä. Kaikki tämä yltäkylläisyys on minun." Hän teki -valkealla, kaunismuotoisella kädellään mahtavan eleen ja nauroi -niin iloisesti, että Emerson vapautui heti äskeisestä kiusallisesta -tunteesta. "Olette sydämellisesti tervetulleet, ja voitte viipyä -täällä niin kauan kuin haluatte. Constantine katselee karsain silmin -vieraanvaraisuuttani, sillä hän pelkää, että kaikki vieraat ovat yhtiön -väkeä, ja kun viivyitte näin kauan, luulin hänen tällä kerralla olevan -oikeassa, ja teidän päässeen jonkun noiden vartijoiden luo." - -"Heitimme erään ruotsalaisen pää edellä ulos", selitti Fraser rennosti, -"ja luulen hänen kiidättäneen sanan toisillekin hengenheimolaisilleen." - -"Eikö mitä! Heitä on kaikkia ankarasti kielletty antamasta suojaa -kenellekään, uhalla että menettävät heti toimensa. Constantine -huolehtii kyllä koiristanne, niin että ruvetkaa taloksi. Päivällinen -on myös pian valmis, ja minä toivon teidän suovan minulle sen kunnian, -että aterioitte kanssani", lopetti hän niin suloisen luontevasti, että -Emerson joutui jälleen hämilleen. - -"Mielihyvällä", mutisi hän omiin ajatuksiinsa unhottuen. Kuka oli -tämä hyvin puettu, kieltämättä kaunis ja sulavaliikkeinen tyttö, joka -käyttäytyi niin varmasti ja tottuneesti? Miten hän oli tänne joutunut -ja mistä? Ja mitä maailmassa hän täällä teki? - -Hän havahtui "sormettoman" Fraserin juhlalliseen esittelyyn. "Tämä -on herra Emerson, ja minun nimeni on French -- Virginian Frenchejä, -tiedättehän; olette ehkä kuullut heistä? Ettekö? Kunnon väkeä, oikein -kunnon väkeä." - -Tyttö kumarsi, mutta Emerson keskeytti toimituksen sanomalla -ujostelematta ja seikkailijaan vihaisen katseen luoden: - -"Hänen nimensä ei ole lainkaan French, neiti, vaan Fraser -- 'sormeton' -Fraser. Hän on suuri veijari, johon ei voi ensinkään luottaa. Otin -hänet mukaani Nortonin salmen jäältä pelastaen hänet siten poliisin -kynsiin joutumasta." - -"Eihän siinä ollut takaa-ajosta puhettakaan", kielsi Fraser aivan -röyhkeästi. "Kuinka sellainen olisi voinut tulla kysymykseenkään, kun -minä ja tuo poliisi olemme parhaimmat ystävät, minkä kaikki hyvin -tietävät. Hänen tarkoituksensa oli vain pistää mukaani muutamia -papereita, siinä kaikki." - -"Vangitsemismääräyksiä, arvatenkin", huomautti Boyd olkapäitään -kohauttaen. - -"Ei suinkaan! Ei suinkaan!" - -Tyttö, jota tämä esittelytoimituksen merkillinen käänne suuresti -huvitti, keskeytti väittelyn. - -"French tahi Fraser, kumpi hyvänsä, te olette molemmat tervetulleet", -lausui hän. "Mutta karkulaisena olette mieluisempi vieras kuin Nomen -poliisipäällikön hyvänä ystävänä, sillä tunnen sattumalta tuon herran." - -"En tunne häntä sen tarkemmin kuin että pelastin hänet paleltumasta", -huudahti Emerson heilauttaen päätään Fraseriin päin. - -"Ymmärrän." Tyttö nyökäytti päätään hieman ilkamoiden lisäten samassa -vakavasti: "Olen neiti Malotte, mikä minun olisi ehkä pitänyt jo -ennemmin sanoa." - -"Ch--", tapaili Fraser, mutta vaikeni äkkiä luoden tyttöön omituisen -katseen, minkä Emerson huomasi ollen näkevinään, että tytön kasvot -punehtuivat hieman, hymynkin muuttuessa merkillisen väkinäiseksi. Tyttö -kääntyi samassa häneen päin. - -"Otaksun teidän olevan matkalla etelään?" - -"Kyllä; aiomme tavoittaa postilaivan Katmaissa. Otan Fraserin mukaani -seuran vuoksi, sillä vieraassa seudussa on yksin kulkeminen kovin -vaivalloista ja ikävää, ja hän voi olla sangen huvittavakin toveri, -vaikka hän onkin auttamaton nahjus." - -"Varmasti", todisti tämä, jonka mielenrauhaa ei voinut mikään -järkyttää. "Nimiä en tahdo oikein muistaa", -- hän katsahti tyttöön -- -"mutta leikkisä olen, ja hyvin huvittava." - -"Jättäkäämme pois tuo 'hyvin'", oikaisi Emerson. - -Sitten keskusteltiin tiestä, elintarpeiden saannista ja -mahdollisuuksista palkata opas loppumatkaa varten. Kun oli hetkinen -juteltu, nousi tyttö ja näytti vierailleen näitä varten varatun huoneen -poistuen sitten pyytäen anteeksi, että hänen täytyi mennä päivällisen -laittoa valvomaan. Hänen mentyään suipisti "sormeton" Fraser huulensa -äänettömään vihellykseen huomauttaen: - -"No, jopa jotakin!" - -"Kuka hän on?" kysyi Emerson hiljaa mutta kiihkeästi. - -"Neiti Malotte, senhän kuulitte. Kaikesta päättäen erittäin -kunnioitettava henkilö." - -"Mutta kuka hän oikeastaan on, ja mitä hän täällä tekee?" Emerson -viittasi ympärilleen. "Ja aivan yksin?" - -"Lienee selvintä, että kysytte häneltä itseltään", vastasi Fraser. - -Seikkailijan äänessä oli omituisen outo sävy, minkä Emersonkin huomasi, -mutta muutos oli sentään niin vähäinen, ettei hänen mielestään -kannattanut puuttua vakavammin asiaan, minkätähden hän rupesi -valmistautumaan päivälliselle. - -Hetkisen kuluttua tulikin intiaanityttö heitä hakemaan opastaen heidät -käytävän läpi toiseen rakennukseen, huoneeseen, jonka kynnykselle he -pysähtyivät hämmästyksestä sanattomina. He olivat kuin taikaiskulla -siirtyneet erämaan alkuperäisistä oloista suoraan sivistyneeseen -maailmaan. Huone oli täydellisesti, melkeinpä ylellisesti sisustettu -ja, mikä ihmeellisintä, keskellä välkkyi kirkkaaksi kiilloitettu, -pyöreä mahonkipöytä, joka oli peitetty hienon hienolla, taidokkaasti -ommellulla harsoliinalla. Hopeinen kalusto ja kauniit kristallimaljakot -kimaltelivat sievillä varjostimilla kaihdettujen kynttilöiden valossa, -joiden liekit heijastuivat pöydän tummasta pinnasta, aistikkaat -sinisillä kuvioilla koristetut kultareunaiset lautaset hivelivät -silmää, ja jokaisen eteen järjestetty valikoima korkeita, ohutkantaisia -laseja ilmaisi selvästi, mitä tulossa oli. Lattia oli peitetty -pehmeillä matoilla, ja seinäpapereiden sopusointuiset värit osoittivat -hyvää makua. - -Kun on elänyt kauan oloissa, joissa elämän kovuus ilmenee kaikessa -alastomuudessaan, luulee jo vieraantuneensa kaikesta siitä, mikä on -miellyttävää, kaunista ja aistikasta; kaukana sivistyksen rajoilta -eletty vuosia kestänyt, alkuperäinen leirielämä on kasvattanut -ikäänkuin vihamielisyyden kaikkea mukavuutta kohtaan, joka tuntuu -vain menneisyyteen kuuluneelta naurettavalta turhamaisuudelta, kunnes -äkkiä huomaa koko ajan, ehkä aivan tietämättään, ikävöineensä juuri -kaikkea tuota. Puhtaiden liinavaatteiden viileä kosketus tuntuu kauan -sitten unhottuneen lemmityn hyväilyltä, ja lasien ja hopeiden helinä -johdattaa vanhan ja rakkaan sävelen lailla mieleen menneet ajat. -Senpätähden nuo molemmat tuulten ja tuiskujen karaisemat miehet, joiden -mielestä ateriointi oli vain välikohtaus, seisoivat siinä ymmällään ja -sanattomina. - -"Tämähän on aivan -- aivan käsittämätöntä", mutisi Emerson muistaen -samassa kuluneet ja tahrautuneet vaatteensa, karvajalkineensa -ja pakkasessa halkeilleet kätensä. "Pelkään, ettemme ole -esiintymiskunnossa." - -"Olettepa niinkin", sanoi tyttö. "Olen iloinen saaressani puhua jonkun -kanssa, täällä kun ei käy juuri ketään moneen kuukauteen." - -"Hieno paikka", huomautti Fraser tuijottaen ympärilleen suu auki. -"Mistä tämä kaikki on kotoisin?" - -"Toin tavarat mukanani Nomesta." - -"Nomesta?" huudahti Emerson. - -"Niin." - -"Olen ollut Nomessa sen perustamisesta saakka. Kummallista, etten -tavannut teitä siellä." - -"Olin siellä vain vähän aikaa", vastasi tyttö, kuten Emersonista -tuntui, hieman vältellen, ja pyysi matkamiehiä käymään pöytään antaen -samalla muutamia ohjeita intiaanitytölle, joka oli äänettömästi -ilmestynyt huoneeseen. Merkillisemmällä aterialla ei Boyd Emerson -ollut milloinkaan ollut, sillä täällä erään melkein tuntemattoman maan -unhotetussa kolkassa tarjottiin hänelle huoneessa, jonka hirsiseinät -olivat syvälle lumeen hautautuneet, päivällinen, jossa ei ollut -toivomisen varaa ja jonka rattoisuudesta viehättävä, hienosti puettu, -nuori ja sivistynyt nainen huolehti. Äskeiset kysymykset alkoivat -jälleen kiertokulkunsa hänen ajatuksissaan. Kuka oli tämä nuori nainen? -Mikä tehtävä pakotti hänet olemaan täällä? Ja miksi hän oli yksin? -Mutta tuota ei kestänyt kauan, sillä omien huolten taakka oli siksi -painava, etteivät vieraiden henkilöiden asiat voineet kiinnittää hänen -huomiotaan sen enempää, ja omiin mietteisiinsä vaipuen hän tuli yhä -harvasanaisemmaksi, menneiden aikojen muistojen tulviessa mieleen -näiden sivistyksen ja hienostuneen elämän tunnusmerkkien, joita hän -nyt ympärillään näki, eloonherättäminä. Fraser sitävastoin kukoisti -viinin elvyttämänä kuin ruusu. Hän oli alati äänessä ja kertoili -mitä ihmeellisimpiä juttuja, jotka olivat yhtä uskomattomia kuin -itsekkäitäkin, vallaten kokonaan emännän huomion hänen kumppaninsa -käydessä samalla yhä vaateliaammaksi, hajamielisemmäksi ja melkeinpä -synkäksi. - -Tämä ei ollut tulos, johon tyttö oli pyrkinyt; nuoren vieraan -totisuus, joka vain lisäytyi aterian kestäessä, vaivasi häntä, -niin että hän ensimmäisen tilaisuuden tarjoutuessa kääntyi tämän -puoleen karkoittaakseen tuon painostavan synkkyyden. Emerson vastasi -kohteliaasti, mutta pysyi yhtä totisena. Tyttö totesi, ettei se -ollut ujouttakaan, sillä pitäessään syrjästä vierastaan silmällä hän -näki tämän salavihkaa silittävän pöytäliinaa ja hypistelevän hopeita -ikäänkuin tunnustellen, miltä niiden kosketus tuntui vuosia kestäneen -eron jälkeen. Tämä välinpitämättömyys, johon tyttö ei ollut tottunut -miesten taholta, ärsytti häntä, mutta kaikki yritykset saada vieras -iloisemmaksi olivat turhat; hän ei voinut keksiä ainoatakaan saumaa -tuossa hajamielisen ilmeettömässä naamiossa, jonka toinen oli vetänyt -kasvoilleen. - -"Sanoitte, että noita vartijoita on ankarasti kielletty antamasta -suojaa matkamiehille", virkkoi Emerson vihdoin omasta aloitteestaan. -"Mistähän se mahtaa johtua?" - -"Kuuluu yhtiön menettelytapoihin. Pelätään, että joku voisi löytää -kultaa näiltä seuduilta." - -"Niinkö?" - -"Jokemme on maailman lohirikkaimpia, näettekös, johon nousevien parvien -suuruutta ja lukumäärää ei kukaan voi kuvitellakaan, minkätähden -säilyketehtaiden omistajat koettavat kaikin mahdollisin keinoin estää -vieraita asettumasta tänne." - -"En oikein käsitä --" - -"Kalvik on, nähkääs, niin eristetty muusta maailmasta ja kalastusaika -on niin lyhyt, että yhtiön täytyy joka kesä tuoda tarvittava -työväestö etelästä. Jos täällä nyt löydettäisiin kultaa, luopuisivat -kaikki kalastajat entisestä ammatistaan ja alkaisivat etsiä kultaa, -jolloin sen kesän saalis jäisi saamatta ja yhtiö kärsisi monien -satojentuhansien dollarien tappion, sillä kalastusajan lyhyys tekee -uuden työvoiman tuottamisen mahdottomaksi. Tästä kyläpahaisesta tulisi -siinä tapauksessa käden käänteessä vilkas kaupunki, tänne ilmestyisi -kullankaivajia aivan tulvimalla, ja silloinpa saattaisi sattua, että -kalastuksessakin alkaisi ankara kilpailu, joka aiheuttaisi hintojen -laskun ja saannin huononemisen. Kuten siis näette on paljonkin syitä, -miksi Kalvik-joen alue on kullankaivajille kielletty maa. Yösijaa ja -leipänaulaa ette saa millään hinnalla, sillä nuo vartijat saavat sitä -paremman palkan, kuta tylymmin he vieraita kohtelevat, ja intiaanit -eivät tohdi myydä kiiskeäkään rangaistuksen pelosta, että saavat -nääntyä nälkään, he kun saavat kaikki tarpeensa yhtiön varastoista." - -"Sentähden olette siis perustanut tämän kaupan?" - -"Kaupanko? Eihän tämä ole mikään kauppa. Nämä elintarpeet ovat -työmiehiäni varten." - -"Työmiehiänne?" - -"Aivan niin. Väkeni työskentelee eräällä valtauksella vuoristossa. -Tämä on päämajamme ja minä sen vartija miesteni ollessa -kullanetsintäretkillä." - -"Asetutte siis lohitrustin etujen tielle?" nauroi Fraser. - -"Kyllä, tavallaan. Tiesin, että nämä seudut olivat aivan tutkimattomat, -minkätähden palkkasin kuusi miestä, ostin pienoisen kuunarin ja -purjehdin tänne Nomesta varhain keväällä. Pidimme vartijat loitolla, -ja kun laivat saapuivat kalastuksen alkaessa, olivat nämä rakennukset -valmiit ja väkeni vuoristossa, johon heitä ei ollut hyvä seurata! Itse -jäin tänne torjumaan mahdolliset väkivaltaisuudet." - -"Mutta eihän kukaan suinkaan tahtonut teille mitään vahinkoa saattaa?" -kysyi Emerson, jonka jakamattoman mielenkiinnon tämä merkillinen nuori -nainen oli nyt kokonaan vallannut. - -"Oh, kyllä!" vastasi tyttö omituisesti naurahtaen. "Kun mies himoitsee -rahaa, on hän valmis turvautumaan kaikkiin mahdollisiin keinoihin -unhottaen kunnian, ritarillisuuden ja sopivaisuuden alkeellisimmatkin -vaatimukset. Rahanhimo ei tunne mitään lakeja, ja taistelussa -dollareista on sääli tuntematon käsite. Aivan henkilökohtaisesti he -eivät tietenkään voineet kimppuuni käydä, kun olen nainen, mutta onhan -niitä muitakin keinoja, eikä ole lainkaan varmaa, kammoksuvatko he -sitäkään, ellei muu auta. Tehtaat kuuluvat eri omistajille, mutta -kaikki toimivat yhdessä keskinäisen sopimuksen perusteella ja yhden -miehen johdolla. Hänen nimensä on Marsh -- Willis Marsh, eikä hän ole -luonnollisestikaan minun ystäväni." - -"Siis jotakin sinnepäin, että 'yhdessä me kestämme, mutta yksin -kaadumme'." - -"Niin juuri. Vastuunalaisuus vähenee, kuta laajemmalle se ulotetaan, -joten täällä on ilkitöiden tapahtuessa mahdoton saada syyllisiä ilmi. -Kuunarini upottaminen oli heidän ensimmäinen konnantyönsä -- aamulla -näytän teille sen jään läpi pistävät mastot. Eräs heidän hinaajansa -ajoi 'erehdyksessä' täyttä vauhtia suuren reiän sen kylkeen, vaikka -kuunarini oli ankkuroitu ainakin sadan metrin päähän väylästä, ja, -ajatelkaahan, tuolla Marshilla oli vielä otsaa tulla vaatimaan minulta -korvausta hinaajan saamista vaurioista väittäen, ettei kuunarissa -muka ollut ainoatakaan lyhtyä." Cherry Malotten silmät tummenivat -närkästyksestä. "Niinkuin kukaan olisi tullut ajatelleeksikaan ripustaa -lyhtyjä sellaiseen pieneen alukseen, joka oli sitäpaitsi ankkuroitu -kauas kulkureitiltä. Sitten seurasi peiteltyjä uhkauksia, mutta kun -ne eivät tehonneet, alkoi hän ahdistaa minua julkisemmin. Kun en -sittenkään säikähtänyt, surmasi hän -- olette ehkä kuullut siitä -- -yhden mieheni." - -"Mahdotonta!" huudahti Boyd. - -"Mahdotontako? Ei suinkaan. Häikäilemättömät miehet eivät kavahda -mitään seudussa, jossa ei ole laista turvaa; rahasta kilpaillessa -ei valikoida keinoja. Siinä suhteessa ovat naiset erilaisia. En ole -milloinkaan kuullut naisen tehneen murhaa vain rahojen takia." - -"Oliko kysymyksessä oleva tapaus todellakin tahallinen murha?" - -"Päätelkää itse. Mies tuli hakemaan elintarpeita ja joutui Marsh'in -miesten pariin, jotka juottivat hänet juovuksiin -- hän oli viinaan -menevä -- ja tappoivat hänet. Kerrottiin, että juomingit olivat -päättyneet hurjaan tappeluun, jolloin eräs kiinalainen teki teon, mutta -Willis Marsh on pääsyyllinen. Ruumis oli tuotu sitten tänne ja pantu -portailleni oveni eteen. Oh, kuinka hirveätä se oli!" Tytön silmät -hämärtyivät ja valkoiset kädet puristuivat nyrkkiin. - -"Ja kaikesta huolimatta olette yhä paikallanne"? ihmetteli Emerson. - -"Tietysti! Tämä seikkailu merkitsee minulle sangen paljon, ja -sitäpaitsi, _suunnitelmistani en aio luopua_" -- lasin kanta, jota hän -oli pyöritellyt sormiensa välissä, napsahti poikki -- "en, vaikka mitä -tapahtuisi." - -Ääni ja sanoissa ilmennyt jyrkkä päättäväisyys ja uhma olivat henkilön, -joka oli tottunut suoriutumaan kaikesta omaan neuvokkuuteensa luottaen, -mutta sittenkin oli vaikeata uskoa, että tämä hento nainen omasi -kaiken sen tarmon, rohkeuden ja kyvyn, minkä noiden uhkarohkeiden -suunnitelmien toteuttaminen vaati. Naisellisen reippauden ja -toimintahalun, joka ehkä oli houkutellut tytön yritykseen ryhtymään, -Emerson saattoi kyllä ymmärtää, mutta toiminnan jatkaminen sellaista -vastarintaa uhmaten -- sehän oli miesten työtä, johon tarvittiin -tarmokkaankin miehen kaikki voimat -- ja tyttöhän oli kuitenkin -niin äärimmäisen naisellinen. Emersonista tuntui, ettei hän ollut -milloinkaan kohdannut naisellisempaa naista. - -"Kalastusaika on onneksi lyhyt", lisäsi tyttö huolestuneen rypyn -ilmestyessä otsalle, "mutta en tiedä, mitä ensi kesänä voi tapahtua." - -"Olisinpa mielelläni tahtonut kohdata tuon Marshin joukon", huomautti -Fraser värittömissä silmissään merenvihreä vivahdus. - -"Pelkäättekö väkivaltaisuuksien uudistuvan"? kysyi Emerson. - -Cherry Malotte kohautti pyöreitä olkapäitään. "Jotakin he varmasti -yrittävät, mutta en pelkää heitä. Constantine on henkivartijani, ja -teidän täytynee myöntää, että hän on siihen kykenevä." Kohtaus, jonka -hän oli keskeyttänyt ennen päivällistä, sai hänet vieläkin hymyilemään. -"Entä Chakawana, hänen sisarensa. Hän on aivan yhtä urhoollinen ja -muistuttaa vihastuessaan haukkaa, vaikka Chakawana merkitseekin -'lumilintu'. Sointuva nimi, vai mitä?" - -Tyttö huomasi nyt, että molemmat miehet tuijottivat häneen vilpittömän -hämmästyneesti, minkätähden hän nousi lisäten: "Toisessa huoneessa -voitte tupakoida, jos haluatte." - -Emerson noudatti kehoitusta kaikesta kuulemastaan ja näkemästään aivan -ymmällään ja seurasi häntä "sormeton" Fraser kintereillään. - - - - -III. - -ERÄS VIERAANVARAINEN KOTI. - - -Ruokailuhuoneen odottamaton ylellisyys ja päivällisen oivallisuus -olivat jossakin määrin valmistaneet Emersonin sitä varten, mitä hän -näki arkihuoneeseen astuessaan, mutta yllätyksillä ei ollut näköjään -mitään loppua -- ensimmäinen esine, johon hänen katseensa osui oli -- -piano. Lattialle levitetyt karhuntaljat, suuret, mukavat nojatuolit, -kirjahyllyt ja sanoma- ja kuvalehtiä tulvillaan oleva pöytä -- kaiken -tuon hän saattoi kyllä sulattaa, mutta piano -- Kalvikissa! - -"Olen hirveästi mukavuuteen taipuvainen, eikö totta?" virkkoi tyttö -huomaten katseen. "Mutta minulla on niin vähän työtä, etten voisi tulla -toimeen ilman tuota. Enhän juuri teekään muuta kuin luen, soittelen ja -ajelen valjakkoani." - -"Ja pelastelette hukkuvia", lisäsi Emerson tietämättä oikein, -miellyttikö tämä nuori nainen häntä vai ei. Hänellä oli kovat -kokemukset tästä lumen, jään ja pakkasen maasta, jossa vain vahvimmat -saattoivat menestyä, joten tytön järkähtämätön tyyneys ja luja -itseluottamus ikäänkuin loukkasivat häntä, jonka kaikki ponnistukset -olivat olleet turhat. Tyttö näytti onnistuvan siinä, missä hänellä ei -ollut ollut menestystä, mikä ei myöskään soveltunut hänen käsitykseensä -maailman järjestyksestä. Ja elämän miellyttävimpiä ehtojahan on -kaikkien yhdenmukaisuus ja yhteenkuuluvaisuus, minkä todellinen arvo -todetaan useinkin vasta sittenkuin huomataan sen puuttuvan, ja tämä -tyttö oli kaikkea muuta kuin toisten kaltainen. - -Emerson unohtui jälleen mietteisiin, joista emännän mitkään -ponnistukset eivät kyenneet häntä havahduttamaan, ja samaan kohtaan -tuijottava katse ilmaisi pian, että hän oli unhottanut tämän -läsnäolonkin kokonaan. Tuommoinen välinpitämättömyys pani tytön -kärsivällisyyden kovalle koetukselle, minkä huomaten Fraser virkkoi: - -"Tuommoinen hän on melkein aina, niin että älkää loukkautuko. Vartioin -kerran erästä miekkosta, joka oli tuomittu hirtettäväksi murhasta -seuraavana aamuna, ja hän istui juuri noin tunnittain. Veljeni -käyttäytyi muuten aivan samoin naimisiin mennessään", lisäsi hän -ikäänkuin vastaukseksi tytön kysyvään katseeseen. - -Noin tunnin kuluttua, millä ajalla Emerson oli tuskin virkkanut -sanaakaan, tyttö kyllästyi toisen kaskuihin ja nousi mennen pianon -ääreen. - -"Välitättekö musiikista?" kysymys oli tarkoitettu Emersonille, mutta -toinen ehätti vastaamaan: - -"Kyllä. Olen soiton intohimoinen ihailija." Tyttö ei ollut vastausta -kuulevinaankaan, vaan teki toisen kysymyksen olkansa yli. - -"Mistä lajista pidätte enimmän?" Seikkailija ehätti jälleen kumppaninsa -edelle: - -"'Vaahteran laulu' on lempihymnini. Antakaahan kuulua, professori." - -Cherry Malotte istahti jakkaralle ja soitteli hetkisen kuvitellen -koko ajan, että Emerson siirtelihe hermostuneesti ikäänkuin tämä -soitannollinen keskeytys olisi häirinnyt häntä, mutta kun hän kääntyi -istuimellaan, istui tuo nuori mies tuolissaan yhtä välinpitämättömänä -kuin ennenkin. - -"Tuo jotakin oli", sanoi Fraser ihaillen. "Tuommoisesta juuri pidän, -niin että lisää vain samaa lajia." Ja nähdessään, että tämä kuunteli -vilpittömällä nautinnolla, tyttö soitteli edelleen tyydyttäen silloin -tällöin uteliaisuuttaan katsahtamalla salavihkaa toiseen. Hän oli juuri -alkanut jonkun vallattoman tanssikappaleen, kun Boyd äkkiä huomautti: -"Soittakaahan jotakin, olkaa niin hyvä." - -Tyttö ymmärsi viittauksen ja alkoi todellakin soittaa, huomaten hyvin -pian, että hänellä oli kerrankin vieras, joka sekä ymmärsi että -rakasti soitantoa. Hänen sormiensa pehmoinen kosketus teki koneesta -soitannollisten tunteiden todellisen tulkitsijan. Iloiset sovitelmat, -vilkkaat ja intohimoiset unkarilaiset tanssit ja monet katkelmat -Wagnerin suurenmoisista sävellyksistä seurasivat nopeasti toisiaan, -ja kuta surunvoittoisemmiksi sävelet vaimentuivat, sitä selvemmin -hän tunsi mielenkiinnon, jolla nuorempi vieras seurasi nyt hänen -esityksiään. - -Omituista kyllä tunkeutui todellisen musiikin taikavoima Fraserinkin -paatuneeseen sydämeen, niin että hän hillitsi kerkeän kielensä ja -kuunteli mitään huomautuksia tekemättä. Hetkisen kuluttua alkoi -Cherry laulaa, enemmän omaksi kun toisten huviksi, lyöden vihdoin -pari alkusointua tuosta Bartlettin suloisesta Unelma-nimisestä -sävellyksestä, jolloin hän kuuli Emersonin nousevan ja seisahtuvan -hänen taaksensa. Osanneekohan hän laulaa, ihmetteli hän alkaessaan -sanella laulun ensimmäistä säettä? Sitten hänen uneksivat silmänsä -suurenivat ja hän kuunteli kuin lumouksen vallassa ääntä, joka -teki tuon vanhan laulun ihanat sanat aivan ilmieläviksi. Emerson -lauloi taiteilijan antaumuksella ja taituruudella, ja hänen voimakas -baritoninsa sointui erinomaisesti tytön kontra-alton kanssa. - -Kun he olivat laulaneet laulun loppuun saakka ja viimeinen sointu -oli vaiennut, kääntyi tyttö ympäri hehkuvin kasvoin ja silmissä -kostea kiilto. Vieraassa oli tapahtunut ihmeellinen muutos. Nuo äsken -aivan ilmeettömät kasvot olivat nyt elävät ja henkevät, ja piirteitä -kirkastava, miellyttävä hymy osoitti, että sävelten taikavoima oli -luonut heidän välilleen täydellisen sopusoinnun. - -"Oi, _kiitos_", hengähti tyttö. - -"Samoin", vastasi toinen yhtä lämpöisesti. "Onpa siitä aikaa, kun olen -viimeksi laulanut. Elämä on välistä tuntunut niin lohduttomalta ja -tyhjältä, kun en ole voinut tyydyttää musiikin kaipuutani, ja illoin -majassani valvoessani on ympärillä vallitseva hiljaisuus tuntunut aivan -musertavalta. Olen usein pakkasessa väristen ihaillut revontulten -loimua yöllisellä taivaalla ja kuuloani Jännittäen koettanut erottaa -niiden pohjasävelen -- ne ovat liian kauniit ja suurenmoiset ollakseen -äänettömät, ettekö tekin ajattele niin?" - -"Niin, aivan niin", kuiskasi tyttö. - -"Metsien huminallakin on oma sointunsa, mutta se ei ole voinut janoani -sammuttaa, ja tänään olen kolmeen vuoteen ensi kerran todellakin -nauttinut täysin siemauksin. Ajatelkaahan, kolmeen vuoteen!" - -Hän puhui nopeasti ja siniset silmät sädehtien. Cherry muisti -ajatelleensa päivällispöydässä, että nuo teräksensiniset silmät olivat -liian kylmät ja kovat mitään hellyyttä kuvastaakseen, mutta nyt hän -huomasi, kuinka syvät ja ilmehikkäät ne saattoivat olla. - -"Olen muun puutteessa soitellut poikasten lailla kammalla ja -silkkipaperi palallakin ja kerran kyhäsin banjon tapaisen soittimen -sovittamalla rautalangasta kielet sikarilaatikkoon, ja Kougaroikissa -ollessani kuljin kymmenen penikulmaa kuullakseni erään neekerin -soittavan harmonikkaa. Olen koettanut kaikin mahdollisin keinoin -tyydyttää musiikin kaipuutani, mutta tämä maa on siihen nähden aivan -kuollut ja tunteeton, soraääniä täysi." - -Hän siirsi tuolinsa tytön viereen ja puhui edelleen kuumeisella -kiihkeydellä sanojen voimatta oikein seurata ajatusten nopeata juoksua. -Kaikki jäykkyys oli hävinnyt ja äskeinen harvasanaisuus muuttunut -luontevaksi vilkkaudeksi, joka veti kuulijan puoleensa. Hänen vahvan -luonteensa vastustamaton voima tempasi tytön mukaansa, joka heränneen -myötätunnon herkistämänä käsitti täydellisesti toisen mielentilan -ja puolittainkin lausutut ajatukset virvoittaen ja rohkaisten tätä -lämpöisellä osanotollaan. Tytön herkkä tajuamiskyky vaikutti häneen -ihmeellisen elvyttävästi. Se johdatti mieleen monta onnellista -hetkeä menneiltä ajoilta, ja kun hetkinen oli kulunut, nauroivat -he ja laskivat leikkiä kuten poika ja tyttö ainakin, jotka ovat -hyvät toverit. Tämä lähentyminen oli karkoittanut tytöstäkin kaiken -miehekkyyden, ja jäljellä oli vain tosi "naisellinen nainen" -- hento, -vilkas ja viehättävä. - -Fraser, jonka molemmat olivat unhottaneet, tuijotti heihin ensin -hämmästyksestä aivan ymmällään alkaen sitten paljon sanovasti iskeä -silmää matkatoverilleen, jossa oli nyt tapahtunut noin merkillinen -muutos. Mutta äänettömänä istuminen kävi hänelle ajanoloon -ylivoimaiseksi, joten hänkin alkoi puuttua keskusteluun sanoen sanan -silloin toisen tällöin, mikä tietysti vaikutti sangen häiritsevästi. -Häntä ei voitu kuitenkaan käskeä olemaan vaiti, ja verrattoman -puheliaisuutensa voimalla valtasi hän pian puhevallan kokonaan. - -Emerson kuunteli kärsivällisesti ja kuvalehtiä selaillen, talon emännän -katsellessa häntä sivulta salavihkaa. Kuinka monin verroin paremmin tuo -valoisa ilme sopikaan tuolle nuorelle miehelle! Mutta huulten hilpeä -hymy, joka oli kasvotkin kirkastanut, muuttui äkkiä omituisen kovaksi --- hän hätkähti ja jäi sitten tuijottamaan kuin kivettyneenä sivuun, -punan vähitellen kadotessa ruskettuneilta poskipäiltä. Cherry näki -lehteä pitelevän käden vapisevan. - -"Oletteko lukenut tämän lehden?" kysyi Emerson käheästi keskeyttäen -Fraserin yksinpuhelun. - -"En aivan. Se tuli viime postissa." - -"Olisin mielelläni tahtonut ottaa siitä yhden lehden. Saanko?" - -"Olkaa niin hyvä. Saatte koko lehdenkin, jos vain haluatte." - -"Kiitos" mutisi Emerson irroittaen veitsellään nopeasti yhden ainoan -lehden, jonka hän taittoi kokoon ja pisti takkinsa, povitaskuun, minkä -tehtyään hän vaipui jälleen ajatuksiinsa, jotka liikkumattomasta, -yhteen kohtaan nauliintuneesta katseesta päättäen harhailivat jossakin -hyvin kaukana. - -Tämä äkillinen siirtyminen äskeiseen synkkyyteen koetteli tytön -kärsivällisyyttä, etenkin kun hän oli vilahdukselta saanut nähdä -minkälainen tuo mies todellisuudessa oli. Hän tunsi nyt ikäänkuin -jonkunlaista pettymystä annettuaan toisen hetkellisen vilkkauden ja -hilpeyden temmata itsensä mukaansa, ja oli samalla kiihkeän utelias -saamaan tietää, mikä tuon äkillisen muutoksen oli aiheuttanut. Toinen -ei antanut kuitenkaan mitään selityksiä, vaan nousi hetkisen kuluttua -kelloonsa katsahtaen ja toivotti tytölle hyvää yötä kiittäen tätä -samalla osoitetusta vieraanvaraisuudesta. - -"Oli suuri nautinto saada jälleen pitkästä kotvasta kuulla oikeata -musiikkia", virkkoi hän hajamielisesti ja tyttöön katsomatta. "Hyvää -yötä." - -Cherry Malotte oli saanut kokea jotakin uutta, mutta sellaista, josta -hän ei pitänyt. Hän oli närkästynyt ja vannoi, ettei hän voinut -sietää miehiä, jotka eivät olleet häntä näkevinään, eikä hän voinut -edes muistaakaan ketään toista, joka olisi käyttäytynyt tuon miehen -tavoin. Saadaanpa nähdä, ajatteli hän kostonhimoisesti, eiköhän -jäähyväissanoissa ole sydämellisempi sointu, kun se hetki on käsissä. -Tuo nuori mies oli hänen mielestään itsekäs ja kömpelö moukka, jolle -täytyi opettaa hieman ihmistapoja, ellei minkään muun niin hänen oman -itsensä takia, mutta hän olisi jyrkästi kieltänyt, jos joku olisi -rohjennut vihjaista, että tuo katkeruus johtui vain naisellisesta -uteliaisuudesta, jota ei oltu tyydytetty. Ja hän oli lopulta -aivan varma, ettei tuossa miehessä ollut mitään mielenkiintoista, -epäkohteliaisuutta lukuunottamatta, josta tälle olisi todellakin -pitänyt sopivalla tavalla huomauttaa. Mutta kun vieraat olivat -poistuneet, kiiruhti hän pöydän luo, sieppasi käteensä lehden ja alkoi -selailla sitä kuumeisella kiireellä. Ah! tuossahan se oli! - -Yläreunassa oli otsake: "Kuuluisia amerikkalaisia kaunottaria", ja -joka sivulla oli naisen kuva, jokin merkityksetön nimi alla. Siis eräs -nainen! Hän selaili kahtakäteen jotakin selvyyttä saadakseen, mutta -kokoelmaan ei liittynyt mitään selostusta tahi luetteloa, kysymyksessä -oli vain valikoima tunnettujen näyttelijättärien ja hienoston naisten -muotokuvia, joista useimmat olivat hänelle aivan outoja, mutta joiden -joukossa oli joku tuttukin nimi. Ja tuossa keskipaikkeilla oli jäljellä -vain kaitainen liuska lehdestä, jonka mukana oli kokoelmasta poistettu -kasvot, jotka hän olisi niin mielellään tahtonut nähdä. Hän koetti -jännittää muistiaan ja mietti kauan kulmat rypyssä, mutta kun lehti oli -tullut, oli hän vain lukenut kirjoitukset kiinnittämättä sen suurempaa -huomiota lehden tähän osaan. - -"No, entäpä sitten?" naurahti hän mietteistään havahtuen. "Hän rakastaa -jotakin hienon maailman tyhmeliiniä, ja minulle on aivan samantekevää, -minkänäköinen tuo nukke on." Hän kohautti huolettomasti olkapäitään, -mutta heitti samassa äkillisen vihan puuskan vallassa tuon pahoin -rutistuneen lehden huoneen etäisimpään nurkkaan. - -Matkamiehet nukkuivat pitkällisten rasitusten uuvuttamina -seuraavana aamuna sangen myöhäiseen ja kun he vihdoin ilmestyivät -varastohuoneeseen, tapasivat he siellä Chakawanan, joka ilmoitti -hetkisen kuluttua aamiaisen olevan valmiin. - -"Missä neitinne?" tiedusteli Boyd. - -"Hän on mennyt sairasta veljeäni katsomaan", vastasi intiaanityttö. -"Hänellä aina lääkkeitä sairaille pienokaisillemme. Intiaanit -rakastavat häntä." - -"Salliiko hän intiaanien käydä täällä ostoksillakin?" kysyi Boyd -varastohuoneen tavaroita tarkoittaen. - -"Oh, kyllä! Intiaaneille ovat hinnat mahdollisimman huokeat, eikä -rahastakaan ole väliä, ellei sitä ole." Tyttö vaikeni äkkiä ikäänkuin -peläten ilmaisseensa jonkun salaisuuden ja loi miehiin tutkivan -katseen. "Miksi sitä kysytte?" - -"No, eipä juuri miksikään?" - -"Taidatte ollakin yhtiön väkeä?" tiukkasi tyttö. "Valehtelin teille. -Täällä ei myydä intiaaneille mitään. Chakawana valehteli". - -"Hän pelkää meidän puhuvan tästä tuolle Marshille", huomautti Fraser, -jolloin tyttö astui lähemmäksi ja nojautui pöydän yli. - -"Te tunnette Willis Marshin?" kysyi hän sievillä kasvoillaan pelokas -ilme. - -"No, no!" Fraser siirsi lautasensa etemmäksi. "Älkää katsoko minuun -noin, ennenkuin olen juonut kahvini." - -"Ehkä olette tutustuneet häneen San Franciscossa?" - -"Ei, emme suinkaan! Eilen illalla kuulimme nimen ensi kerran." - -"Arvatenkin valehtelette!" Tyttö hymyili merkitsevästi, mutta Boyd -toisti väitteensä. - -"Ei, emme tunne häntä lainkaan." - -"Miksi sitten puhutte hänestä?" - -"Neiti Malotte kertoi hänestä eilen päivällispöydässä. Miltä hän muuten -näyttänee, tuo Marsh?" - -"Hieno, kaunis mies", vastasi Chakawana; "lihava ja pulska ja hiukset -kuin -- kuin tulta." - -"Lihava ja punatukkainenko? Taitaapa sitten ollakin oikein komea mies?" - -"Kyllä", myönsi tyttö hieman epäröiden. - -"Onko hän naimisissa?" - -"En tiedä. Hän ehkä valehteli. Ehkä hänellä onkin vaimo." - -"Tämä nuori neiti näyttää luulevan, että kaikki miehet ovat -hevosvarkaan tapaisia valehtelijoita", huomautti Fraser kumppanilleen. - -"Mihin olette nyt matkalla"? jatkoi Chakawana hetkisen kuluttua. - -"Etelään, Yhdysvaltoihin", vastasi Boyd. - -"Sitten näette varmasti Willis Marshinkin. Hän asuu siellä. Ehkä -kerrottekin hänelle --" - -"Täällä Kalvikissa saattaa herra Marsh olla sangen mahtava henkilö, -mutta en luule hänen ottavan niin suurta tilaa Yhdysvalloissa, että -kohtaamme hänet", nauroi Emerson. - -"Mutta ehkä näette hänet kuitenkin?" penäsi tyttö entistä pelokkaammin. - -"Ehkä. Entä sitten?" - -"Mainitsette nimeni?" - -"Emme varmastikaan." - -"Saatanhan minä viedä teiltä terveisiä, jos tapaan hänet", sanoi Fraser -kiusoitellen mutta Chakawanan posket kalpenivat huomattavasti ja hän -huudahti nopeasti: - -"Ei, ei! Willis Marsh hyvin, hyvin paha mies. Älkää puhuko hänelle -mitään, olkaa niin kiltti! Chakawana turvaton tyttöparka. Olettehan -niin kiltti, ettette puhu mitään?" - -Tytön hätä oli niin vilpitön, että he lupasivat pyhästi vaieta, jos tuo -henkilö sattumalta osuisi heidän tielleen. - -"Tuolla lohensuolaajalla mahtaa olla julma maine näiden villien -keskuudessa", huomautti Fraser, kun he sytyttelivät piippujaan -varastohuoneen kamiinan ääressä. "Tyttöhän oli aivan suunniltaan." - -"Niinkö luulette?" sanoi toinen välinpitämättömästi. - -"No, varmasti. Näkihän sen selvästi." - -"Taisipa olla." - -Samassa alkoi ulkoa kuulua kulkusten kilinää, sitten kajahti -Constantinen tuimalla äänellä ärjäisty komentosana, ja samassa -syöksähti Cherry huoneeseen ulkoilman syöstessä ovesta sakeana pilvenä -hänen jäljessään. Pakkanen oli punannut posket ja saanut silmät -säihkymään; hän oli kuin ruumiillistunut päivänsäde, sädehtivän kirkas -ja eloisa. - -"Hyvää huomenta!" huudahti hän alkaen irroittaa valkoista -turkispäähinettään, joka oli erinomainen kehys hänen säihkyville -silmilleen ja hohtaville hampailleen. "Mikä ihana aamu! Jos tahdotte -saada verenne liikkeelle ja ilmaa keuhkoihinne, niin tehkää kierros -Constantinen keralla hänen suttensa jäljessä. Ajoimme viisi penikulmaa -seitsemässätoista minuutissa." - -"Entä miten on potilaanne laita?" tiedusteli Fraser. - -"Paranemaan päin, kiitos kysymästä." Hän astui ovelle päästäen -sisään Chakawanan, joka oli kaikesta päättäen rientänyt ulos toisen, -rakennuksen kautta. Tyttö oli avopäin ja kylmästä hengästynyt ja kantoi -sylissään turkiskääröä. "Otin tuon pikkumiehen mukaani. Katsokaahan!" - -Intiaanityttö polvistui kääröineen kamiinan eteen ja kohotti peitteen -lapsen kasvoilta. - -"Kuulkaa! Älkäähän toki!" huudahti Fraser peräytyen säikähtyneesti pari -askelta. "En ole milloinkaan sairastanut tuhkuria." Mutta Chakawana ei -ollut häntä kuulevinaan, vaan liverteli pienokaiselle aito äidillisellä -hellyydellä Cherryn puhellessa Emersonin kanssa. - -"Onko tuo pienokainen intiaanilapsi?" kysyi tämä uteliaasti nähdessään -lapsen vaalean ihon. - -"Hän intiaani", vastasi Chakawana nopeasti ja kääntyi kysyjään. Tummat -silmät olivat kyyneleiset, mutta niiden katse oli uhmaileva, melkeinpä -vihamielinen. - -"Hän pieni veljemme", kuului takaa kumea ääni, ja Constantine, jonka -tuloa ei kukaan ollut huomannut, astui esiin. Cherry kuiskasi pari -sanaa Chakawanalle, joka nousi lapsi sylissään ja poistui huoneesta -veljensä seuraamana. - - - - -IV. - -HOUKUTTELEVA EHDOTUS. - - -"Kalvik on varmaankin hyvin vilkas paikka kesäisin", huomautti Emerson -Cherrylle myöhemmin päivällä. - -"Kyllä. Laivat tulevat toukokuussa ja kalannousu alkaa kesäkuussa. -Silloin ei ole kenelläkään aikaa nukkua." - -Hän oli unhottanut eilisen närkästyksensä ja koettanut jälleen -karkoittaa tuon painostavan synkkyyden, jonka kahleista toinen ei -näyttänyt jaksavan riistäytyä, ja ollen itse iloinen ja elämänhaluinen -ei hän voinut muuta kuin valittaa vastoinkäymisiä, jotka olivat tehneet -tuon nuoren miehen noin synkäksi ja vaiteliaaksi. - -"Tuo kaikki lienee varmaankin hyvin mielenkiintoista", jatkoi Emerson -välinpitämättömästi. - -"Enemmänkin; se on jotakin suurenmoista! Lohen elämäntarina on hyvin -merkillinen ja liikuttavakin. Tiedättehän niiden elinajan olevan -noin neljä vuotta, ei enemmän, minkä kuluttua ne aina palaavat -synnyinvesistöihinsä kuolemaan, ja olenpa kuullut sanottavan, että -ne noiden neljän vuoden kuluessa katoavat kerran aivan jäljettömiin, -ei kukaan tiedä minne, ilmestyen jälleen kuin käskyllä valtamerien -salaperäisistä syvyyksistä. Ne tulevat suunnattomissa parvissa, -ja tunnettuaan syntymäjokensa veden ne eivät välitä enää mistään -ravinnosta, vaan syöksyvät taukoamatta eteenpäin ajelehtien vihdoin -kutemispaikoilta virran mukana takaisin loukkautuneina ja kuoliaaksi -kolhiintuneina -- kun luonnon vaatimus on täytetty ja mäti laskettu, -kuolevat ne. Suolainen meri ei houkuttele enää, ja joen pohja peittyy -niiden ruotoihin. Tuon kutsun tuntiessaan ne ilmestyvät etäisimmistäkin -merenpoukamista ja pyrkivät mistään vastuksista välittämättä juuri -siihen jokeen, josta ne ovat kotoisin. Nouseva lohi voi matkallaan -sivuuttaa jokia tuhansittain, mutta se ei poikkea milloinkaan -vieraaseen." - -"Tuo on minulle jotakin aivan uutta", sanoi Boyd. "Kuvauksenne oli -hyvin mielenkiintoinen." - -"En ole todellakaan milloinkaan nähnyt viehättävämpiä paikkoja kuin -mitä nämä kalastamot ovat. Teidänpä pitäisi olla täällä 'nousun' -alkaessa. Jokeen ilmestyy äkkiä suunnaton joukko kirkkaita lohia, -oikea hopeaparvi, joka liikehtiessään muistuttaa sulaa hopeaa, ja -syöksy ylöspäin, kohden kuolemaa ja tuhoutumista, alkaa. Ne ryntäävät -eteenpäin kesäisen myrskyn raivolla, kuin välkehtivä jättiläisarmeija, -kaikki yhtä kiihkeästi ja järkähtämättä samaa päämaalia kohti. On -aivan mahdotonta sanoin kuvata tuota suurta hopeaparvea ja sen kulkua. -Ne ovat tietysti aivan turvattomat, ja melkein kaikki muut elolliset -olennot saalistavat niitä. Lintuja kokoontuu tuhansittain, kukkuloiden -nelijalkaiset pedot laskeutuvat piilopaikoistaan, valtameren petokalat -vainoavat niitä tiheissä laumoissa, ja ilmestyypä ihminenkin osansa -perimään, mutta kaikesta huolimatta pyrkii hopeaparvi urhoollisesti -eteenpäin. Koneiden melu saa kukkulat kajahtelemaan ja juottoahjojen -sähinä kuulostaa jättiläisen valitukselta, joka pinnistää voimansa -äärimmilleen. Joki on täynnä veneitä, jotka lähtevät liikkeelle päivän -sarastaessa ja kiiruhtavat kotiin hämärän tullessa, häilyen koko päivän -sinne tänne kuin suuri valkosiipinen lokkilauma. Ajankulku unohtuu eikä -nukkumisesta ja levosta ole puhettakaan." - -"Mitä lajia väkeä tuohon työhön oikein palkataan?" - -"Pääasiallisesti kiinalaisia, japanilaisia ja italialaisia. Silloin -ovat kämpät täynnä opiumin höyryjä, ja vierasten kielten sekamelska -kaikuu yötä päivää. Tien toisella puolella uhrataan itämaan jumalille -ja toisella palvotaan Pyhää neitsyttä, ja kun on aherrettu vieri -vieressä koko päivä, vietetään yö juoden, räyhäten ja tapellen." - -"Kuinka kauan tuota kestää?" - -"Vain noin kuusi viikkoa. Silloin ovat laivat lastatut ja ahjot saavat -sammua. Miehet menevät levolle ja häipyvät pian elokuun usvaan pohjolan -viileiden tuulten tuudittamina, minkäjälkeen Kalvik on jälleen kymmenen -kuukautta tämmöinen ihmisten kammoma, kuollut ja autio kylä." - -"Kautta Jupiterin, tepä osaatte kertoa!" huudahti Boyd ihaillen. "Mutta -en oikein käsitä, miten tuo kaikki voi kannattaa, kun kalastusaika on -niin lyhyt. Noiden suurten säilyketehtaiden ylläpito vaatii suuria -summia." - -"Aivan niin, mutta ne tuottavatkin suunnattomasti; välistä koko -yritykseen sijoitetun pääoman kesässä." - -"Mahdotonta!" Emersonin välinpitämättömyys oli haihtunut kuin -taikaiskulla. - -"Kaksi vuotta sitten saapui tänne toukokuun alussa eräs laiva tuoden -koneita, rakennustarpeita, hiiliä ja kokonaisen armeijan työväkeä -mukanaan. Tavarat purettiin maihin, tehdas lyötiin kokoon kuumeisella -kiireellä, ja kun nousu alkoi, oli kaikki valmista. Laiva purjehti -tiehensä elokuussa lastiruumassa niin runsas saalis, että siitä saatu -hinta oli menoihin verraten kaksinkertainen. Willis Marsh korjasi viime -kesänä taskuunsa vieläkin suuremman voiton, mutta sehän johtui tietysti -hintojen noususta. Ensi kesä on taas oikea lohikesä." - -"Kuinka niin?" - -"Joka neljäs vuosi on aina kalarikkain kenenkään voimatta selittää, -mistä se johtuu. Saalis on aina niukin silloin kun presidentin vaalia -toimitetaan, mutta runsain taas vuonna, jolloin Yhdysvaltojen uusi -presidentti ryhtyy toimeensa." - -Boyd purskahti nauruun. "Sittenpä on Alaskan lohi innostuneempi -politiikkaan kuin minä. Mahtaakohan se olla tasavaltalainen vai -demokraatti?" - -"Jos on punalohesta kysymys, niin olenpa melkein varma, että sanoisitte -sitä sosialistiksi", nauroi Cherry vastaan. - -Emerson nousi ja alkoi kävellä edestakaisin. "Niillä tehtailla on siis -kaikilla samat ansiomahdollisuudet?" - -"Aivan samat" - -"Minulla ei ollut aavistustakaan, että lohenkalastus kannattaa täällä -niin hyvin." - -"Asian oikea laita onkin pidetty aina visusti salassa kaikilta -asiaankuulumattomilta. Kalvik-joki on maailman lohirikkain, josta -toivottu saalis ei ole kertaakaan jäänyt saamatta, ja senpätähden -vartioipikin yhtiö sitä niin kateellisesti, ettei matkamiehelle suoda -edes yösijaa. Paikka on melkein kokonaan eristetty muusta maailmasta, -ja yhtiön tarkoitus on pysyttääkin se sellaisena." - -Nuoren miehen mielenkiinto oli nyt ilmeisesti kokonaan herännyt. -"Mainitsemanne saavutukset pitävät paikkansa?" - -"Sellaisiin tuloksiin on päästy." - -"Mitähän tuommoisen suolaamon rakentaminen ja ensi kalastuskauden -käynnissäpito maksaisi?" - -"Noin parisataatuhatta dollaria, sanotaan. Mutta luulen, että saaliin -voi kiinnittää jo etukäteen, joten taakka ei käy niin rasittavaksi." - -Mies tuijotti eteensä hetkisen ja kysyi sitten: "Voisiko mikään estää -minua ryhtymästä tuohon hommaan?" - -"Monetkin seikat. Onko teillä rahaa?" - -"Ehkä. Eikö muuta?" - -"Tehtaan paikka?" - -"Se lienee helposti saatavissa." - -Cherry nauroi. "Päinvastoin. Tarkoitukseen kelvollisia palkkoja on -hyvin vaikea saada, syystä että yrityksen menestykselle ovat muutamat -luonnon tarjoamat edut välttämättömät -- kuten esimerkiksi raitis, -juokseva vesi, ja yhtiö on jo sitäpaitsi vallannut ne kaikki." - -"Minä ymmärrän." Emerson vaipui masentuneen näköisenä erääseen -nojatuoliin ja tuijotti synkin katsein takkavalkean loimuun. -"Jumaliste, olisinpa halunnut yrittää kerran vielä!" mutisi hän sitten -hammasten välistä ja puristi lujasti tuolinsa käsinojia. Tyttö loi -häneen nopean silmäyksen, mutta toinen ei näyttänyt enää huomaavankaan -hänen läsnäoloaan. - -"Voisikohan täältä palkata jonkun oppaan"? kysyi Emerson hetkisen -kuluttua mietteistään havahtuen. "Jatkamme matkaa päivän tahi parin -kuluttua." - -"Constantine hankkii kyllä teille jonkun. Ettehän tietenkään aio mennä -Katmal-solan kautta?" - -"Kuinka niin?" - -"Paikka on kovin vaarallinen, josta kuljetaan vain silloin, kun ei -muuta keinoa ole. Sitä tietä on matka etelärannikolle kylläkin lyhin, -mutta tuota solaa sanotaan kolmenkymmenen surman suuksi, minkätähden -kehoittaisin teitä pyrkimään vuoriston poikki kauempana idässä, jossa -se on matalampi. Postilaiva poikkeaa molempiin paikkoihin." - -Toinen nyökäytti päätään myöntävästi. "Mitäpä turha uhkarohkeus -hyödyttäisi; minulla on kyllä aikaa. Toivoisin vain voivani jotenkin -korvata suuren ystävällisyytenne. Olimmehan aivan näännyksissä, kun -osuimme luoksenne." - -"Vain sulaa itsekkyyttä minun puoleltani!" huudahti tyttö. "Jos -eläisitte tässä kuolettavassa yksitoikkoisuudessa muutamia kuukausia, -niin ei selityksiä kaivattaisi." - -Päivän mittaan tunsi Boyd useamman kerran tytön tutkivan katseen -seurailevan häntä, ja kun he päivällisen jälkeen istuivat arkihuoneessa -Fraserin jaarituksia kuunnellen, huomasi hän jälleen tuon tarkastelevan -katseen, joka oli samalla merkillisen miettivä ja kysyvä. Cherry -soitti jälleen ja kehoitti häntä laulamaan, mutta hän kieltäytyi -istuen sitten koko illan äänettömänä ja syviin mietteisiin vaipuneena. -Vieraiden toivotettua hyvää yötä valvoi tyttö vielä kauan kulmat -rypyssä eteensä tuijottaen ikäänkuin jotakin pulmallista kysymystä -pohtien. "Ihmettelenpä, tekisikö hän sen"! virkkoi hän vihdoin. "Ja -kykenisikö hän siihen!" Hän nousi ja alkoi kävellä edestakaisin lisäten -päättävästi: "_Jotakin_ täytyy tehdä, sillä tämä ei voi enää jatkua, -ja -- kukapa tietää -- ehkäpä nyt on minun vuoroni; ehkäpä sallimus on -lähettänyt hänet luokseni." - -Elämässä on hetkiä, jolloin aivan mitättömät seikat aiheuttavat -kohtalokkaita päätöksiä, jolloin äänensävy tahi vain kulmakarvain -kohotus ratkaisee mitä tärkeimpiä kysymyksiä, hetkiä, jolloin joku -havainto tahi mielijohde rikkoo lujankin liiton ja solmii uuden, ja tuo -nuori nainen tunsi aivan vaistomaisesti, että nyt oli sellainen hetki -tullut hänellekin. Oli jo myöhäinen, kun hän mietteistään vihdoinkin -havahtuen meni levolle. - -Seuraavana aamuna antoi hän Constantinelle käskyn ajaa valjakko -portaiden eteen heti aamiaisen jälkeen. Ja kääntyen Emersoniin, joka -samassa astui huoneeseen, hän lisäsi hiljaa: - -"Jos tulette mukaani ajelemaan, niin näytän teille jotakin." - -Äänen vakavuus sai Emersonin myöntymään empimättä ja puolta tuntia -myöhemmin kietoi hän rekipeitteet tytön ympärille asettuen itse -kannaksille ruoska kädessä. Constantine hellitti kätensä johtajan -kaularemmistä ja samassa lähti valjakko liikkeelle kiitäen tuulen -vauhdilla jyrkkää törmää alas joen jäälle. - -"Valjakkonne on verraton", huomautti Boyd katsellessaan harmaita -selkiä, jotka nousivat ja laskivat nopeassa tahdissa kahdessa -säännöllisessä rivissä, ja heiluvia, tuuheita häntiä. - -"Paras täälläpäin", hymyili tyttö. "Sata penikulmaa päivässä on niille -vain leikkiä." - -Raitis ilma ja nopea vauhti karkoittivat heti kaikki synkät mietteet -nuoren miehen mielestä, ja olihan tämä matkakin tuntematta, massa -seudussa tuntematonta päämaalia kohti ja viehättävän tytön seurassa, -josta hän ei myöskään tiennyt mitään, tavallisuudesta poikkeava. - -"Ettekö ole lainkaan utelias, sir?" Tyttö käänsi häneen päin pyöreän -posken, joka punoitti viehättävästi pehmoisen turkispäähineen valkoista -villaa vasten. - -"En hituistakaan! Nautin vain sanomattomasti", vastasi Boyd. - -Tuo kuulosti jo kohteliaalta, ja tyttö loi häneen kirkkaan, hyväksyvän -silmäyksen, mutta kääntyi samassa poispäin otsalla pienoinen poimu. -Hän oli tehnyt illalla erään suunnitelman, jonka toteuttamiseen hän -tarvitsi tämän miehen apua, jos tämä nyt osoittautui tarkoitukseen -soveliaaksi, minkä suunnitelman onnistuminen oli kuitenkin suuresti sen -varassa, säilyikö tämä heidän ystävällinen suhteensa. - -"Näytitte sangen innostuneelta, kun eilen puhelimme -lohenkalastuksesta", alkoi hän kautta rantain ja välinpitämättömästi. - -"Aivan oikein, mutta mielenkiintoni hävisi, kun kuulin, ettei yhtään -tehtaan paikkaa ollut enää saatavissa." - -"On yksi. Kun tulin tänne vuosi sitten, niin pälkähti päähäni hankkia -sellainen, ja onnistuinkin saamaan parhaan, mikä oli jäljellä. -Kuultuaan siitä valtasi Willis Marsh kaikki muut, ja vaikka minulla ei -ole ollut mitään erikoisia suunnitelmia, en ole kuitenkaan luopunut -omastani." - -"Sinnekö olemme nyt matkalla?" - -"Niin. Olitte eilen valmis ryhtymään johonkin uuteen yritykseen, niin -että vien nyt teidät katsomaan paikkaa." - -"Turha vaiva. Enhän voi ostaa sitä." - -"Sitähän ei ole kukaan pyytänytkään", hymyili tyttö. "En möisi paikkaa, -vaikka maksaisitte hinnan heti, mutta jos haluatte rakentaa tehtaan, -niin luovutan maan kohtuullisesta voitto-osuudesta." - -"En voi sanoa vielä sitä enkä tätä", vastasi Emerson hetkisen -tuumittuaan. "Yritykseen tarvitaan suuri summa rahaa -- parisataa -tuhatta dollaria, eikö niin?" - -"Tarvitaan kyllä, mutta tilaisuus on myös suurenmoinen. Voitatte sata -sadalta niinkuin ei mitään. Luuletteko voivanne hankkia rakentamiseen -tarvittavat rahat?" - -"Kyllä. Onhan minulla muutamia mahtavia ja vaikutusvaltaisia ystäviä", -vastasi Boyd vältellen. "Mutta varma en ole." - -"Voittehan ainakin yrittää. Senhän voi jokainen tehdä." - -"Mutta en tiedä kerrassaan mitään tuosta hommasta. Pelkään, etten -kykene siihen." - -"Olen ottanut tuon kaiken huomioon, ja on eräs keino, joka takaa -menestymisen. Uskon, että tulette hyvin toimeen miesten kanssa ja -saatte työt sujumaan." - -"Oh, kyllä, sen taidon osaan." Hänen leveät hartiansa kohosivat, kun -hän veti syvän henkäyksen. "Kertokaahan suunnitelmanne." - -"Täällä rannikolla on eräs mies, George Balt, joka tietää -lohenkalastuksesta enemmän kuin kukaan muu Kalvikissa. Hän on -ollut kalastaja kaiken elinaikansa. Hän löysi Kalvik-joen, perusti -ensimmäisen säilyketehtaan, ja oli sen päällikkö, kunnes hän riitaantui -Marshin kanssa, joka rupesi häntä komentelemaan. Balt on sitä lajia -miehiä, joita ei komennella, ja kun yhteistoiminta kävi mahdottomaksi, -rakensi hän aivan omasta aloitteestaan pienen suolaamon, sillä -seurauksella että Marsh murskasi hänet vuoden kuluessa pyyhkäisten -hänet tieltään samoin kuin hän aikoo karkoittaa minutkin, mitättömän -tyttöraukan. George köyhtyi puille paljaille ja palasi Marshin luo, -mutta ei saanut enää työtä. Hän omistaa arvokkaan apajan, näettekös, -jonka Marsh tahtoo kaikin mokomin saada haltuunsa, ja työnsaannin -ehdoksi pantiin, että hän luopuu tuosta apajasta eikä ryhdy enää -yrittämään omin neuvoin. George kieltäytyi tietysti, minkätähden -vaino alkoi entistä kiihkeämmin. Hän on jo pari vuotta nähnyt nälkää. -Etujaan valvoessaan käyttää Marsh kumppaneineen aivan samoja keinoja -kuin Hudson-yhtiö ennen: alkuasukkaat pidetään rautaisessa kurissa ja -valkoisille miehille tehdään seudulle asettuminen mahdottomaksi. - -"George Baltille ei tohdi kukaan antaa ruokaa ja yösijaa, eikä -ainoakaan tehdas ota häntä työhön, minkätähden hänen täytyy hankkia -välttämättömät tarpeensa aina Dutch Harbourista saakka. Ja poistuakaan -hän ei tohdi eikä jättää oman onnensa nojaan rakennuksia, jotka ovat -hänen omaisuutensa viimeinen tähde, vaan harhailee täällä orpona kuin -henkipatto. Hän on rehellinen ja kunnollinen, oikea kunnian mies, -mutta hänen elämänsä sisältyy kokonaan hänen ammattiinsa; muusta hän -ei tiedä mitään eikä välitäkään. Omasta mielestään hän on kuin koko -tämän alueen isä, ja kun hän näkee toisten hyötyvän ja rikastuvan -alalla, jolle hän uran uursi, murtuu hänen sydämensä. Nousun alkaessa -ilmestyy hän joka kesä soiden ja rämeiden takaa ja hiiviskelee jokea -reunustavassa pensaikossa kuin pahantekijä tahtoen olla näkymättömänä, -mutta silti lähellä. Yksinään hän seisoskelee ja kuuntelee hajamielisen -näköisenä koneiden melua, nähden vihollistensa rikastuvan tuosta -hopeisesta armeijasta, jota hän pitää omanaan. Häntä kaihdetaan kuin -spitaalitautista. Kukaan ei saa häntä puhutella eikä osoittaa hänelle -minkäänlaista toverillisuutta, mikä kaikki on tehnyt miehen melkein -mielipuoleksi; hänestä on tullut leppymättömän vihan ja kiihkeän -kostonhimon kalvama olento, joka elää vain tilaisuuttaan vaanien. Olen -varma, että hän vielä kerran tappaa Marshin." - -"Hm! Tuon Marshin näyttää kohtaavan täällä joka paikassa", huomautti -Boyd, joka oli kuunnellut tarkasti. - -"Aivan niin. Hän tahtoo olla koko tämän alueen herra, ja jos päätätte -ryhtyä yritykseen, niin ottakaa huomioon, että saatte hänestä mitä -häikäilemättömimmän ja kostonhimoisimman vihollisen; siitä saatte -olla varma. Tämä ei ole todellakaan lasten leikkiä, mutta mies, joka -kukistaa Marshin, tietää myös tehneensä jotakin." Hän vaikeni ikäänkuin -punnitakseen sanansa ja lisäsi sitten harvakseen: "Ja minä olen varma, -että te olette siihen kuin luotu." - -Mutta Emersonin mietteet eivät kohdistuneet nyt tuohon kohtalon hänelle -määräämään tehtävään ja Marshin vihollisuuteen, vaan ne kulkivat aivan -toista latua. - -"Balt tuntee siis tämän homman läpikotaisin?" sanoi hän. - -"Joka otteen, niin sanoakseni. Hän on käytännöllinen ja rehellinen, -ja hänen apajansa takaa meille varman menestyksen. Noustessaan -seuraa lohi tarkoin määrättyjä kulkuteitä, näettekös, joka vuosi -samoja, jotka muutamissa kohdissa poikkeavat niin lähelle rantaa, -että voi rakentaa kiintonaisia pyydyksiä eli satimia, joihin niitä -sulloutuu miljoonittain. Yksi sellainen pyydys tuottaa enemmän kuin -kokonainen kalastaja-armeija, joka laskee verkkonsa syvälle vedelle, -ja senpätähden onkin Marsh vainonnut Georgea niin säälimättömästi -pakottaakseen hänet luopumaan apajastaan." - -"Olisikohan tuo Balt halukas liittymään meihin?" - -"Halukasko"! Cherry nauroi. "Odottakaahan, niin näette." - -He saapuivat perille -- korkeiden äyräiden reunustaman puron suuhun, -johon Cherry käänsi valjakon. Emerson hypähti kannaksilta ja juoksi -valjakon eteen vieden koirat lähellä näkyvään näreikköön, johon hän -sitoi ne lujasti runkoihin kiinni, sillä tämä valjakko oli kuin -susilauma, jonka mieli paloi vain taipaleelle. - -He nousivat yhdessä törmälle ja katsahtivat ympärilleen todeten, että -paikka oli todellakin erinomainen, jonka kaikki edut Cherry sitäpaitsi -kuvasi mitä valoisimmin värein, kuin kauppias, joka on joutunut -tekemisiin hieman epäröivän ostajan kanssa. - -"Tuo kaikki kuulostaa ihmeen houkuttelevalta ja todenmukaiselta", -sanoi Boyd viimein, "mutta meidän täytyy ottaa myös tarkoin huomioon -kaikki seikat, jotka vaikeuttavat suunnitelman toteuttamista, ja niitä -on paljon. Ensimmäinen on luonnollisesti pääoman hankinta. Minulla -on kylläkin pienoinen summa jo hallussani, mutta kaksisataatuhatta -dollaria! Hirvittävä summa, jonka saaminen voi käydä mahdottomaksi -kaikista mahtavista ystävistä huolimatta. Toinen tärkeä tekijä on -aika. Nyt on joulukuu jo alullaan ja minun pitäisi ehtiä tänne -takaisin huhtikuun lopussa, ja kolmanneksi, kykenisinkö saamaan -kaikki tarkoituksenmukaiseen kuntoon ja osaisinko toimia niin, että -yrityksemme onnistuisi? Tehtävä on varmaankin sangen monimutkainen, -ala, josta en tiedä kerrassaan mitään. Sitten on vielä lukemattomia -vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä, kuten koneiden saaminen tänne -ajoissa, kiinalaisen työvoiman palkkaaminen, sopivan laivan -hankkiminen, saaliin rahaksimuutto ja --" - -"George Balt on tehnyt tuon kaiken montakin kertaa, joten hän -kyllä tietää kaikki nuo seikat", keskeytti Cherry päättävästi. -"Vastoinkäymisten sattuessa on aina joku neuvo, johon turvautua, ja -täytyneehän teidän suoriutua siitä, mistä toisetkin." - -Mutta Emersonia ei voitettu niin helposti. Vaikka hän olikin nuori, -oli hän jo saanut kokea, kuinka pettävät ihmistoiveet ovat, ja hänen -periaatteensa oli pohtia kysymys joka puolelta, ennenkuin antoi -lopullisen vastauksensa. - -"Pieninkin laskuvirhe voi turmella kaikki", mietti hän, "sillä tämä maa -on erilainen kuin muut. Täällä eletään melkein kokonaan eristettyinä, -ja jos joku koneiston osa pettää, ei ole aikaa lähteä toista hakemaan." - -"Vaikeudet ovat luonnollisesti suuret", myönsi tyttö, "mutta -voitonmahdollisuudet ovat myös senmukaiset, eikä tässä ole millään -muotoa uhkapelistä kysymys. Tilaisuus on todellakin edullinen. -Jokainen, joka on maailmassa suorittanut jotakin, luottaa onnettaren -suopeuteen, ja onnistumisen toiveethan juuri tekevätkin elämän elämisen -arvoiseksi." - -"Siltähän se kyllä voi tuntua, kun lähdetään otaksumien poluille", -vastasi Emerson hieman ivallisesti, "mutta käytännössä huomaatte, että -menestys on useimmiten tarkkojen laskelmien tulos. Kaikki nuo äsken -mainitsemani seikat ovat sitä lajia, että niihin voi liittyä tuhansia -asianhaaroja, jotka --" - -"Maailmassa on vain yksi, joka voi murtaa teidät, ja se olette te -itse, eikä kukaan voi tietää, miten joku yritys onnistuu, ennenkuin on -ryhtynyt siihen", keskeytti tyttö toisen kerran katsoen kumppaniaan -tiukasti silmiin otsallaan päättäväinen ryppy. "Voihan sattua, -ettei yrityksemme onnistu; sellaisia mahdollisuuksiahan saattaa -olla miljoonittain, mutta älkää nyt ruvetko niiden lukumäärää -laskemaan. Ottakaa sen sijaan lukuun kaikki ne tosiasiat, jotka -takaavat menestyksen, älkääkä olko heikkouskoinen, kun ei ole mitään -pelon syytä. Eihän pelkoa ole olemassakaan. Se on vain rohkeuden -puutetta, samoinkuin epäröinti on vaillinaisen päättäväisyyden -merkki. En ole vielä nähnyt mitään, jota olisin pelännyt, ja -- te -olette _mies_. Onneton on nainen, joka tahtoo, että hänet vallataan -ilman liehittelyjä. Teidän täytyy käydä häneen käsiksi ja ryöstää -hänet mukaanne, sen sijaan että huokailette hänen ikkunansa alla -mandoliinianne näppäillen. Häntä kohtaan täytyy olla jyrkkä, taipumaton -ja häikäilemätön. Tappelusta ei ole kukaan suoriutunut voittajana -neuvottelemalla, vaan toimimalla, ja jos ihminen pohtii jotakin -kysymystä kyllin kauan, kasvavat vaikeudet voittamattomiksi, olipa -asia kuinka yksinkertainen hyvänsä. Ei, sattumat ne ovat, jotka -ihmiskohtalon määräävät, ja kun viitoittaa itselleen tien, on se -suunniteltava niin häikäisevän kirkkaaksi, että sitä voi pimeässäkin -seurata; päämaalin lähetessä se valkenee jälleen. Älkää seisoko -paikallanne pimeyteen tuijottaen ja ajatellen, että pyritte eteenpäin -kun hämärä hälvenee, sillä siten ette pääse milloinkaan mihinkään." - -Sanat lausuttiin vakaumukselta ja voimalla, joka sai nuoren miehen -innostumaan. Hän olisi mielellään sanonut jotakin, mutta tyttö viittasi -häntä vaikenemaan ja jatkoi: - -"Odottakaa, en ole lopettanut vielä. Olen pitänyt teitä silmällä -ja tiedän, että olette jostakin syystä menettänyt rohkeutenne ja -luottamuksen tulevaisuuteen. Teillä on ollut vastoinkäymisiä, jotka -ovat masentaneet ja katkeroittaneet mielenne, mutta olen varma, -että teillä on kaikki menestyksen edellytykset, sillä te olette -nuori ja järkevä, kylmäverinen ja päättäväinen. Tilaisuus, jonka nyt -teille tarjoan, on elämänne suurin, jota hyväksenne käyttäen voitte -kahdeksassa kuukaudessa poistaa kaikki entisten vastoinkäymisten ja -pettymysten jäljet. Samalla valvon omia etujanikin, sillä en ole -sentään niin yli-inhimillisen jalo. Uskon, että sallimus on lähettänyt -teidät Kalvikiin omaa onneanne luomaan ja samalla vapauttamaan minut -ja George Balt-raukan, jota ette ole milloinkaan nähnyt, yhteisestä -vihollisestamme. Te kykenette siihen ja te voitatte." - -Emerson ojensi vaistomaisesti kätensä ja tarttui tytön suureen -kintaaseen, joka kätki tämän hennon käden. Silmät sädehtivät, ja -kasvoilla, jotka olivat aina olleet synkän masentuneet, kuvastui -nyt uuden toivon kirkas kajastus. Hartiatkin olivat kohonneet ja -siirrähtäneet taaksepäin, ikäänkuin jokin äkillinen voiman pulpahdus -olisi kirvoittanut huolten raskaan taakan. - -"Olette oikeassa!" lausui hän lujasti. "Lähetämme vielä tänä iltana -sanan Baltille." - - - - -V. - -SOPIMUS TEHDÄÄN. - - -Toimintaan ryhtyminen vaikutti Emersonissa täydellisen muutoksen. -Hän ei ollut enää tuo synkkämielinen ja harvasanainen jöröttäjä, -vaan vilkas, avomielinen ja kiihkeän tiedonhaluinen nuori mies, -jonka kärsivällisyyden pieninkin viivytys pani kovalle koetukselle. -Kotimatkalla hän melkein tukahdutti Cherryn lukemattomien kysymysten -vyöryyn, niin että tyttö oli heidän päästessään kotikynnykselle sekä -henkisesti että ruumiillisestikin väsynyt. - -Constantine lähetettiin Baltin luo, jonka hänen täytyi etsiä käsiinsä -vaikkapa vuoriston toiselta puolelta, jos niin tarvittiin. Seuraavat -päivät kuluivat kiihkeässä odotuksessa, mutta samalla tarkastettiin -lähin säilyketehdas pienimpiä yksityiskohtia myöten, mihin Cherry oli -saanut luvan vartijalta, joka oli hänelle velkaa. Mies oli alussa -hyvinkin töykeä, mutta Emerson voitti vastarinnan pian saaden tietää -kaikki, mitä halusi. Hän tutki tehtaan joka sopen eikä tyytynyt -ennenkuin oli saanut selityksen, jonka hyväksyi. Hänen herkkä -käsityskykynsä täytti tytön ihmetyksellä, ja hänen kykynsä säilyttää -kaikki muistissaan oli suorastaan ihmeellinen. - -"Tehän tunnette jo säilyketehtaan rakenteen tarkemmin kuin joku -ammattimies", huomautti Cherry viikon kuluttua. "Uskon melkein, että -osaatte jo rakentaa sellaisen." - -Emerson hymyili. "Olen insinööri ammatiltani, joten tuo kaikki kuuluu -alaani. Yrityksen toinen puoli on vielä kokonaan arvailun varassa." - -"Siitä pitää taas Balt huolen." - -"Mutta miksi hän ei tule jo?" Tuo kysymys oli uudistunut vähän väliä -ja aina yhä kärsimättömämmin, niin että Cherryllä oli täysi työ saada -hänet malttamaan mielensä. - -Fraser oli myös huomannut kumppanissaan tapahtuneen merkillisen -muutoksen ja seuraili tämän puuhia suuresti ymmällään. - -"Mitä olette oikein tehnyt hänelle?" tiedusteli hän kerrankin -Cherryltä. "Olette varmaankin juottanut hänelle jotakin taikajuomaa, -sillä en ole nähnyt kenenkään vilkastuvan noin nopeasti. Hänhän oli -ennen mitä toivottomin jöröttäjä, jossa ei ollut henkeä enemmän kuin -sairaassa kissassa, millä en suinkaan tarkoita sitä, että hän olisi -entistä nerokkaampi, kuten te näytätte luulevan, vaikka hän onkin -välistä sangen toivorikkaan näköinen." - -"Toivorikkaan? Mitä te oikein tarkoitatte?" - -"Tarkoitan, että hänellä lienee hyvät toiveet ansaita paljon rahaa." - -"Sitä se ei ole. Raha on hänelle sivuasia", selitti tyttö painolla. -Hän olisi mielellään kysynyt Fraserilta, tiesikö tämä mitään tuosta -kuvalehden salaperäisestä kaunottaresta, mutta maltti mielensä. - -"Oikeastaan olen samaa mieltä", vastasi Fraser. "Näyttää aivan siltä, -että hän toivoo tämän kalastushomman avaavan hänelle jonkun suljetun -oven, jos se vain luonnistaa. Hän näkyy kohdistavan siihen kaikki -toiveensa ja kaiken tarmonsa." - -"Samoin on minunkin laitani", sanoi tyttö. "Väkeni on valmis luopumaan -minusta, eikä -- eikä Willis Marsh toivokaan muuta kuin että joudun -puille paljaille!" - -"Vai niin. Tämä on siis viimeinen ja ainoa mahdollisuutenne", irvisteli -Fraser. "Minulla oli toimintasyistänne aivan toinen käsitys." Silmät -välähtivät viekkaasti. - -"Minkälainen sitten, pyydän?" - -"No, suoraan sanoen on tämä paikka, kovin yksinäinen teidänlaiselle -naiselle, eikähän meidän yhteinen ystävämme ole sentään aivan mahdoton." - -Cherryn posket karahtivat hehkuvan punaisiksi, mutta hänen äänensä oli -jääkylmä. - -"Tässä ei ole kysymys mistään muusta kuin liikeasiasta." - -"Hm! En ole milloinkaan kuullutkaan muuta kuin että olette -liikenainen", sanoi seikkailija. - -"Oletteko siis" -- tytön posket kalpenivat ja sanat tulivat harvakseen --- "jolloinkin kuullut minusta keskusteltavan?" - -"Tuo Emerson on, näettekös, niin arka kunniastaan, että hän tekee oloni -välistä ihan kiusalliseksi", valitti Fraser ikäänkuin hän ei olisi -kysymystä kuullutkaan. "Hän on todellakin omituinen, juuri sellainen, -joista kerrotaan romaaneissa." - -"Ette ole vastannut kysymykseeni", tiukkasi Cherry. - -Fraser suisti jälleen puheen toisaalle. "Jos tuo Marsh käy tänä kesänä -kimppuunne oikein toden teolla, niin miksi ette usko näitä puuhia -minulle ja anna minun valvoa etujanne? Valmistan tuolle Marshille -sellaisen helvetin, että hänen säilyketehtaansa ovat ennen syksyä minun -hallussani." - -"Kiitän, mutta kykenen itsekin hoitamaan asiani", vastasi tyttö -äänellä, joka lopetti keskustelun. - - * * * * * - -Eräänä myrskyisenä iltana -- Constantine oli jo ollut toista viikkoa -matkalla -- ilmestyi lumipyrystä hämärän tullessa työläästi eteenpäin -pyrkivä valjakko ja kaksi kylmästä kohmettunutta ja uupunutta miestä. -Nuo niin kiihkeästi odotetut olivat vihdoinkin saapuneet, ja kuopille -vajonneet posket ja koirien verille hankautuneet jalat ilmaisivat, että -matka oli ollut pitkä ja rasittava. Mutta vaikka heillä oli satojen -penikulmien vaivalloinen taival takana, kieltäytyi Balt maistamasta -suupalaakaan, ennenkuin oli saanut tietää, miksi Cherry oli lähettänyt -hakemaan häntä. - -"Mikä on hätänä?" tiedusteli hän luoden epäluuloisen katseen vieraisiin. - -Tyttö selosti tilanteen mahdollisimman lyhyesti, Boyd Emersonin -katsellessa ihmeissään kalastajaa, jonka kaltaista miestä hän ei -ollut vielä milloinkaan kohdannut. Hän näki edessään jättiläismäisen -olennon, jonka peloittavan suurten lihasten mahtavat ääriviivat -näkyivät selvästi kovia kokeneen puvun alta. Tummuneet kasvot -kertoivat pohjolan tuimista pakkasista ja rannikon purevista -viimoista, ja karhea, punertava tukka varjosti silmiä, joiden katse -oli vihamielinen ja hurja. Leuka oli pitkä ja nenän juuresta lähtevät -ruokkoamattoman parransängen peittämät juovat tekivät kasvojen -ilmeen niin järkkymättömän lujaksi, että kaikki piirteet olivat kuin -graniittiin veistetyt. Kädet olivat känsäiset ja halkeamia täynnä ja -käheässä äänessä oli taipumatonta uhmaa. Hän oli ehkä neljänkymmenen -tahi kuudenkymmenen vuoden ikäinen, mutta jokainen vuosi oli omistettu -merelle, sillä sen henkäykset olivat tunkeutuneet hänen keuhkoihinsa ja -sen vaahtojen raivo hänen vereensä. - -Kun Cherryn sanojen merkitys alkoi selvitä, levisi kalastajan kasvoille -hymyä tavoitteleva, pirullinen irvistys, ja karvaiset nyrkit aukenivat -ja sulkeutuivat ahnaasti. - -"Tarkoitatteko täyttä totta?" hoilasi hän Emersonille. - -"Kyllä." - -"Osaatteko tapella?" - -"Osaan kyllä." - -"Tahdotteko tehdä, niitä teille sanon?" - -"En. Pidän oman pääni ja teen, mikä minua miellyttää, antautumatta -teidän tahi kenenkään muunkaan komennettavaksi. Toteutan suunnitelmani -täysin itsenäisesti ja omalla tavallani." - -"Mutta vastassamme on vihollinen, joka ei keinoista välitä", varoitti -Balt. - -"Sitä en aio minäkään tehdä", vastasi toinen kylmästi ja -pahaaennustavan rauhallisesti. "Olen _päättänyt_ voittaa, niin että -älkää tuhlatko kallista aikaa ihmettelemällä, miten pitkälle aion -mennä. Haluan vain tietää, tuletteko mukaan." - -Jättiläinen nauraa hykersi kuivasti. "No, vaikka henkeni heittäisin." - -"Tiesinhän sen!" huudahti Cherry säihkyvin silmin. - -"Ja ellemme voita Marshia, niin jumal'lauta minä tapan hänet!" kiljaisi -Balt vetistävät silmät vihasta liekehtien. "Antakaa minulle jotakin -syötävää", lisäsi hän sitten tyttöön kääntyen, "sillä olen nälissäni -syönyt vain koirien kaloja, niin että vatsani on ruotoja täysi." - -Hän sivalsi yltään repaleisen turkkinsa ja heitti sen lattialle -kamiinan viereen mennen sitten tytön opastamana ruokailuhuoneeseen -toisten seuratessa jäljessä. - -Cherry istutti hänet pöydän ääreen ja pinosi eteen ruokia aivan -kasoittain, joiden kimppuun Balt kävi kuin nälkäinen karhu, leuka -melkein lautasessa kiinni. Hänen ruokahalunsa oli yhtä hillitön kuin -hänen koko luonteensakin, eikä ruokien makuun ja laatuun kiinnitetty -mitään huomiota. Syödessään hän katseli kiinteästi Emersonia -tuuheiden kulmakarvainsa alta ja murahti silloin tällöin jonkun sanan -vastaukseksi toisen vilkkaisiin kysymyksiin. Cherryä ja Fraseria, joka -silmäili häntä pelonsekaisella kauhulla, hän ei ollut huomaavinaankaan, -eikä hellittänyt, ennenkuin kaikki lautaset olivat tyhjät, jolloin hän -nousi ja virkkoi kädellään huuliaan pyyhkäisten: - -"Menkäämme kamiinan ääreen. Olen ollut kolme päivää kylmästä -kohmetuksissa." - -Levolle mentyään kuuli Cherry vielä kauan miesten äänten muminan, ja -kun hän seuraavana aamuna ilmestyi aamiaiselle, tervehti Balt häntä -sanoilla: - -"Asia on selvä. Huomenna lähdemme." - -"Huomenna?" toisti Cherry ymmällään. - -"Huomennako?" tiedusteli Fraserkin hätääntyneestä. "Eihän toki! Jalkani -ovat vielä liian kipeät kyetäkseni taipaleelle." - -"Aamulla lähdemme. Meillä ei ole aikaa viivytellä", vahvisti Emerson. - -Cherry kääntyi kalastajaan. "Niin pian ette voi mitenkään lähteä -jälleen matkalle, George." - -"Olen valmis vaikka paikalla", vastasi Balt. - -Cherry tunsi äkkiä pelon kouristavaa sydäntään. Entäpä jos heille -tapahtuisi jotakin, eivätkä he palaisikaan. Matka oli vaarallinen ja -George Balt oli Behringin rannikon uhkarohkein mies. Hän loi Emersoniin -säikähtyneen katseen, mutta sitä ei kukaan huomannut, ja vaikka miehet -olisivat nähneetkin loisteen, joka oli nyt syttynyt noihin kirkkaisiin -silmiin, eivät he olisi voineet aavistaa, että se oli nousevan lemmen -kajastusta, yhtä vähän kuin tyttö itsekään ymmärsi, mitä tuo hänen -käsittämätön pelkonsa merkitsi. Hänellä ei ollut myös aikaa pohtia -asiaa sen enemmän, sillä Emerson lisäsi samassa hänen suureksi -kauhukseen: - -"Yhdytämme postilaivan Katmaissa." - -"Katmaissa!" huudahti Cherry. "Sanoitte menevänne Iliamnan tietä." - -"Toinen on lyhyempi." - -Tyttö pyörähti Baltiin päin. "Pitäisihän teillä olla sen verran järkeä, -ettette ehdota mahdottomia", tiuskaisi hän vihaisesti. - -"Minä en ole sitä ehdottanut, vaan herra Emerson itse", vastasi Balt. -"Hän suorastaan vaatii niin." - -"Kannatan aina sitä, mikä on turvallista, joten tehkäämme -suunnitelmamme vain tuota pitempää tietä ajatellen", virkkoi Fraser -piippuaan rauhallisesti ladaten. - -"Te ette tule mukaan", sanoi Emerson jyrkän lyhyesti. - -"No helvetti!" räjähti toinen. "Miksi en?" - -"Ei ole tilaa. Matka olisi siten paljon hankalampi ja rasittavampi -- -ymmärrättehän." - -"Mutta kuulkaahan nyt. Tehän lupasitte viedä minut Yhdysvaltoihin -saakka", kapinoi seikkailija. "Ette voi jättää minua tänne -yksinäisyyteen elävältä nääntymään, kun kerran _lupasitte_." Hänen -hätänsä oli ilmeinen. - -"No olkoon menneeksi", sanoi Emerson hieman vastahakoisesti. "Jos -otatte asian siltä kannalta, niin tulkaa mukaan, mutta vain Seattleen -saakka." - -"Seattle menee kyllä mukiin", vastasi Fraser ilostuen. "Siellä keksin -aina jotakin, mutta Kalvik -- huh!" - -"Miksi teillä on niin kiire?" kysyi Cherry Emersonilta toisten -poistuttua huoneesta. - -"Siksi, että nyt on jokainen päivä kallis." - -"Mutta miksi Katmain tie? Nyt on myrskyisin vuodenaika, ja postilaiva -voi myöhästyä parikin viikkoa." - -"Aivan niin, mutta jos me myöhästymme päivänkin, voi se merkitä -kokonaisen kuukauden viivytyksen. Laivan pitäisi saapua noin kymmenen -päivän päästä, niin ettemme voi jättää mitään sattumien varaan." - -"Tulen olemaan hirveästi huolissani, kunnes saan kuulla teidän päässeen -onnellisesti yli", lausui tyttö äänessään merkillisen hellä ja -surumielinen sävy. - -"Mitä joutavia! Onhan vaarallisempiakin tehtäviä suoritettu." - -"Olen, tiedättekös, tuuminut, että teidän olisi ehkä sittenkin paras -olla puuttumatta tähän yritykseen", sanoi toinen hieman epäröiden. - -"Kuinka niin?" Nuori mies oli hyvin hämmästyneen näköinen. "Luulin, -että olitte asiaan innostunut." - -"Uskoani, että kaikki käy hyvin, ei ole mikään järkyttänyt", sammalsi -tyttö, "mutta kun aloin suostutella teitä, ajattelin vain -- vain -itseäni, sillä tämä yritys voi poistaa tieltäni kaikki esteet ja -vaikeudet, mutta --" - -"Onhan se minunkin viimeinen mahdollisuuteni", keskeytti Boyd, "Mikä on -saanut teidät nyt horjumaan?" - -"En voi muuta, kun näen, ettette käsitä, mihin vaaroihin nyt -antaudutte", vastasi Cherry kiihtyneesti. "Ette tunne miehiä, joiden -kanssa joudutte vastatusten. Tähän yritykseen ryhtyessänne panette -henkenne alttiiksi, sillä Marsh ei välitä mistään -- kuuletteko -- ei -mistään raivatakseen teidät tieltään. Eihän kannata uhrata henkeään -muutamasta dollarista." - -"Vai ei!" Emerson naurahti käheästi. "Te ette tiedä, mitä olen valmis -uskaltamaan noista muutamista dollareista, ette sanalla sanoen -voi käsittää, mitä onnistuminen minulle merkitsee. Jos nyt petyn -toiveissani, en pane kortta ristiin torjuakseni Marshin koston -- -luulenpa melkein, että olisin valmis auttamaankin häntä." - -"Oh, eihän!" - -"Siitä voitte ainakin olla varma, että jos hän on häikäilemätön, niin -olen minäkin. Jos hän aikoo nujertaa minut, niin minä -- niin vastaan -tuleen tulella." - -Kasvojen ilme oli niin julma, että tytön sydämeen hiipi jälleen tuo -hämärä pelontunne, joka oli häntä viime aikoina vaivannut. Entinen -synkkä epätoivo kuvastui jälleen miehen katseessa, ja silmien outo ja -pahaaennustava hehku ilmaisi, ettei hän aikonut hevillä väistyä. - -"Mutta mikä on saanut teidät muuttamaan päätöksenne?" jatkoi Emerson -heikon punan noustessa tytön poskille. - -"Muutamia päiviä sitten olitte ventovieras, mutta nyt olette ystävä", -vastasi Cherry vakavasti. "Myötätunto ja vastenmielisyys kasvavat -nopeasti, kun sovinnaisuuden säännöt eivät ole niitä kahlehtimassa, ja -minä pidän teistä liian paljon nähdäkseni teidän ryhtyvän tähän. Olette -liian hyvä mies noiden roistojen uhriksi. Muistakaa, miten George -Baltin on käynyt." - -"Balt ei ole vielä oikein yrittänytkään. Nyt vasta hän käy Marshille -vaaralliseksi." - -"Ettekö sentään tahtoisi harkita sanojani?" pyyteli tyttö. - -"Kuulkaahan", virkkoi Emerson. "Tulin tähän maahan eräässä määrätyssä -tarkoituksessa, ja minulla oli kolme vuotta aikaa toteuttaa -suunnitelmani. Tarvitsin rahaa -- hyvä Jumala, kuinka olin sen -tarpeessa! Puhutaan kyllä rikkauden tyhjyydestä ja sanotaan, etteivät -ihmiset aherra saaliin, vaan työn itsensä takia, ei suuria voittoja -tavoitellen, vaan kilpailun viehätyksen lumoissa, ja ehkäpä maailmassa -on sellaisiakin, mutta minun laitani oli toisin. Tarvitsin kultaa, enkä -välittänyt miten sitä sain, kunhan keinot olivat rehelliset. Etsimisen -jännitys ja löytämisen riemu eivät merkinneet mitään, sillä itse tuo -metalli oli minulle kaikki kaikessa, enkä muusta välittänyt, ja tänne -tulin sentähden, että arvelin täällä parhaiten onnistuvani. Yhtä hyvin -olisin voinut mennä Saharaan tahi Tibetiin. Luovuin paljosta, johon -olin tottunut, ja hylkäsin monta hyvää tarjousta, joita monet ikäiseni -olisivat pitäneet kullan arvoisina, mutta sen tein arvelematta, koska -minulla oli vain kolme vuotta armonaikaa ja kun tiesin, että minun -täytyi luoda onneni tuossa ajassa. No niin, minä aloitin, eikä mikään -vaara ollut niin suuri eikä mikään ponnistus niin rasittava, että -olisin menettänyt rohkeuteni. Kohdistin kaikki voimani tehtävääni, -kunnes en enää muistanut, mitä lepo oli; tehtäväni suorittaminen ei -suonut minulle hetkenkään rauhaa. En tuntenut rasitusten aiheuttamaa -väsymystä enkä ruumiillisia kärsimyksiä, ja unhotin pian kaiken muun -paitsi päämaalini, johon taukoamatta pyrin. Raadoin kuin orja ja -kohdistin työhöni kaiken tarmoni, mutta joku kirous, vei onneni. Niin -juuri, kirous! - -"Ensin suhtauduin vastoinkäymisiin rauhallisesti, mutta kun niistä ei -alkanut tulla loppua, raivostuin. Ne vainosivat minua yötä päivää, -seurasivat minua joka askeleella, kunnes huono onneni tuli yleiseksi -sananparreksi. Lopulta kauhistuin, sillä vuodet kuluivat hirvittävällä -nopeudella, ja armonajan viimeinen päivä häämötti jo edessäni. - -"Dawsonissa esimerkiksi tein valtauksen, jonka piti näytteistä päättäen -olla erinomaisen lupaava, mutta kun rupesin työskentelemään, en saanut -vaivoistani pienintäkään korvausta. Yritin uudelleen ja yhä uudelleen, -kunnes vihdoin löysin toisen paikan, jonka Canadan hallitus kuitenkin -riisti minulta niin pätevillä syillä, ettei takaisinsaannista ollut -toivoakaan. Minulle tarjottiin valtauksia, joiden omistajat eivät -voineet niitä itse hyväkseen käyttää, ja vaikka tein mitä hekin -olisivat tehneet, oli kaikki turhaa. Vihdoin luovuin kaivospuuhista ja -siirryin erääseen kaupunkiin mielessäni uusi suunnitelma, mutta tuo -kaupunki paloi. - -"Olin ensimmäisiä Nomessa ja löin merkkipaaluni toisten viereen varmana -siitä, että nyt ainakin olin osunut oikeaan, mutta vaikka ympärilläni -työskentelevät miehet ansaitsivat päivässä kokonaisia omaisuuksia, oli -valtaukseni tyhjä ja kaivokseni pohja tuon näkymättömän käden puhtaaksi -lakaisema, jonka aina tunsin, mutta jota en voinut milloinkaan välttää. -Vuokrasin hyväksi tunnettuja alueita vain todetakseni, että löydöt -loppuivat samassa ilman mitään järjellistä syytä. Tuo uudistui niin -usein, että omistajat kieltäytyivät antautumasta kanssani mihinkään -tekemisiin, minua alettiin pitää huonon onnen tuojana. Kerran riisti -särkynyt lumikenkä käsistäni suuren omaisuuden, ja kerran saattoi eräs -lahjottu tuomari minut epätoivon partaalle. Määräaikani hupeni yhä -lyhyemmäksi, ja minä vain köyhdyin. - -"Topkukin sivuutin kaksi tuntia sen jälkeen kuin ensimmäinen valtaus -oli tehty, mutta toinen osakas, jonka tunsin, oli mennyt kämppään -tulta virittämään ja toinen valehteli minulle luullen, että olin joku -vieras. Kuulin myöhemmin, että samassa kun lähdin jälleen liikkeelle, -tuli ystäväni ulos ja huuteli jälkeeni pyytäen minua pysähtymään, mutta -pakkanen oli tuima ja paksu karvalakkini esti äänen kuulumasta, joka -muutenkin hukkui kuivan lumen kirskuntaan reen jalasten alla. Hän oli -ajanut jäljessäni puoli penikulmaa tehdäkseen minut rikkaaksi, mutta -kohtalon käsi hoiteli ruoskaa yllyttäen koirat yhä kiivaampaan laukkaan -reen jalasten helvetillisen kirskumisen vaimentaessa hänen huutonsa. -Kuusi tuntia myöhemmin oli Topkuk kuuluisa paikka -- olette nähnyt -postimerkit, joten ymmärrätte. - -"Nimestäni tehtiin sukkeluus, jonka mainitseminen herätti naurua, -vaikka kaikki kavahtivatkin minua, sillä kullankaivajat ja merimiehet -ovat yhtä taikauskoisia. Kenelläkään ei ole ollut loistavampia -tilaisuuksia tarjolla, mutta kenelläkään ei ole myöskään ollut -niin huonoa onnea. Lopulta menetin kaiken toivon, mutta raadoin -tottumuksesta edelleen pistopuheita kuulematta. - -"Kolme vuotta on kylläkin pitkä aika, mutta ne kuluivat pian, ja -kauniista unelmistani olivat vain rauniot jäljellä. En hellittänyt -sittenkään, vaan yritin yhä uudelleen, kunnes eräänä päivänä lopetin --- ainiaaksi. Ymmärsin, ettei tämä maa ollut minua varten, ja lähdin -pyrkimään kotiin. Kotiin!" Emerson hymähti katkerasti. "Tuo sana -ei merkitse minulle mitään, mutta sinne olin kuitenkin matkalla -masentunein mielin ja toiveet murskana, kun tulin tänne ja te annoitte -minulle tilaisuuden vielä kerran yrittää. Mahdollista kyllä, että -tässäkin piilee vain uusi pettymys, sillä olen kolme vuotta juossut -sateenkaarien jäljessä, mutta yrittämättä en voi olla, kun yksikin -tilaisuus on vielä jäljellä -- en voi. Ja nyt tiedän voittavani, sillä -joku ääni sanoo, että olen vihdoinkin vapautunut painajaisestani." - -Cherry oli kuunnellut tarkkaavaisesti nuoren miehen katkerata -kertomusta ja oli syvästi liikutettu, mutta samalla kiihkeän utelias -saamaan tietää, mikä oli se liikkeellepaneva voima, joka oli pakottanut -tuon nuoren miehen lähtemään tänne erämaahan onneaan etsimään. Hän oli -melkein varma, että kysymyksessä oli joku nainen. - -"Mutta nythän tulette liian myöhään. Sanoittehan, että aika oli -päättynyt jo kauan sitten." - -"Ehkä", vastasi toinen etäisyyteen tuijottaen. "Siitä juuri aionkin -nyt ottaa selvän. Luulen, että on vielä muutamia päiviä jäljellä." Hän -kääntyi tyttöön päin ja lisäsi lujasti: "Kun olette nyt sysännyt minut -liikkeelle ja suonut minulle tilaisuuden koettaa onneani kerran vielä, -niin en voi enää pysähtyä. Sentähden lähdemme huomenna Katmai-solaa -kohti." - - - - -VI. - -MYRSKYSSÄ JA PAKKASESSA. - - -Miehet puuhailivat koko päivän matkavalmistuksissa. Balt riemuitsi ja -Emerson oli kärsimätön aivan kuin maa olisi polttanut hänen jalkojaan, -mutta Fraser, jonka tyyneyttä ei voinut mikään järkyttää, loikoili -melkein koko päivän huomauttaen, että täytyi nauttia mahdollisimman -kauan kunnollisen vuoteen mukavuudesta, sillä eihän tiennyt missä ja -milloin hänelle sellainen jälleen tarjottaisiin. - -Näennäisestä hilpeydestään huolimatta oli Cherry sisimmässään sangen -murheellinen, sillä näiden miesten mentyä hän jäi jälleen yksin -pelkonsa ja häikäilemättömien vihollistensa kouriin. Luoksepääsemätön -erämaa sulki hänet kuin hautaan, jonka hiljaisuudessa ei ollut yhtään -ystävää häntä lohduttamassa ja rohkaisemassa. Hän oli melkein vihainen -Emersonille ja itselleenkin. Miksi oli hän sallinut tuon itsekkään -nuoren miehen häiritä koko hänen hyvin järjestettyä elämäänsä. - -"Onko hän mieleisenne?" kysyi hän kerran Baltilta. - -"Kyllä. Hän on 'all right'", vastasi jättiläinen. "Juuri sellainen, -jota tarvitsen -- hurja ja pelkäämätön, joka ei säikähdä mitään, kun -tosi tulee." Silmät leimahtivat ja hampaat kiristyivät yhteen, kun hän -muisti kaikki kärsimänsä vääryydet. "Onhan kyllä paljon asioita, joista -hän ei tiedä mitään, mutta niissä olen taas minä mestari, ja niin ollen -meidän täytyy onnistua. Mutta sanokaahan, eikö hän ole aivan kamala -tekemään kysymyksiä? Hän on pitänyt minua niin lujilla, että pääni -on vallan sekaisin ja selkäni halpaantunut, eikä hän näytä unohtavan -mitään, minkä kerran kuulee." - -Tuo leppymättömän vihan lietsoma hillitön kiihko, jolla jättiläinen -odotti suunniteltua yhteenottoa, ilmaisi Cherrylle kyllin selvästi, -että voimat aiottiin ponnistaa äärimmilleen. Katumus, että oli -houkutellut tuon nuoren miehen tähän vaaralliseen yritykseen, hiipi -jälleen hänen sydämeensä ja täytti sen viiltävällä ahdistuksella. - -Illan hämärtyessä jätti Emerson Baltin ja Fraserin juttelemaan -varastohuoneen kamiinan ääreen ja meni arkihuoneeseen Cherryn luo -pyytäen tätä soittamaan jonkun kappaleen. Tyttö oli heti valmis, -ja he lauloivat yhdessä, kuten ensimmäisenäkin iltana. Sävelten -taikavoima rakensi jälleen sillan heidän välilleen ja karkoitti kaiken -jäykkyyden, nuoren miehen arvokkuus suli, ja hänestä tuli jälleen mitä -miellyttävin ja hauskin toveri, jonka hilpeät puheet ja poikamainen -sydämellisyys herättivät tytössä tunteita, jotka uhkasivat järkyttää -tämän mielenrauhan kokonaan. Tämmöisistä hetkistähän Cherry oli aina -unelmoinut, ja hänen koko olemukseensa ilmestyi nyt jotakin suloisen -viehkeätä ja vastustamattoman lumoavaa, niin että nuori mies unhotti -huolensa ja kopeutensa kokonaan ja koetti kaikin tavoin olla tytölle -mieliksi, ja sama voima, joka saa linnun kiiruhtamaan puolisonsa -luo kutsun kuultuaan, pani nyt tytönkin sydämeen herkimmät kielet -väräjämään. Oltuaan niin kauan kaiken hellyyden puutteessa tunsi -Emerson nyt kiihkeätä myötätunnon kaipuuta, ja tämä iltahan oli heidän -viimeisensä, ennenkuin hän lähti vaaralliselle matkalleen kultaista -taljaa valloittamaan. Kun hän vihdoin toivotti hyvää yötä, oli hänellä -aivan toiset käsitykset emäntänsä viehätysvoimasta ja kyvystä hoitaa -asioita, ja kun hän iltapiippuaan poltellessaan muisteli hupaisata -vierailuaan, ei hän voinut vapautua tunteesta, että oli leikitellyt -tulen kanssa. Cherry lepäsi valveilla aamupuoleen yötä sydän onnea ja -epämääräisiä toiveita tulvillaan, joista selittämätön pelontunne hänet -kuitenkin silloin tällöin havahdutti. - -Jäähyväiset olivat lyhyet ja ylimalkaiset, eikä muuhun ollut -aikaakaan, sillä koirat riuhtoivat vimmatusti ja joulukuun ilma -oli pureva. Cherry viittasi kuitenkin Emersonin luokseen ja pyysi, -koettaen pakottaa äänensä rauhalliseksi, tätä vielä kerran tarkoin -ajattelemaan, ennenkuin lopullisesti ryhtyi tehtävään "Jos tämä maa -olisi toisenlainen ja jos täällä noudatettaisiin edes jotakin lakia, -joka takaisi henkilökohtaisen turvallisuuden, niin en sanoisi mitään, -vaan päinvastoin kehoittaisin, mutta --" - -Emerson oli purskahtaa nauruun tytön pelolle, mutta nähdessään otsan -huolestuneen rypyn ja huulten tuskallisen vavahtelun hän kumartui ja -suuteli tyttöä, ennenkuin tämä ehti arvata hänen aikeensa, pulppuavan -elämänhalunsa pakottamana ja mitään seurauksia ajattelematta. - -"Hyvästi!" nauroi hän silmät sädehtien. "Kas siinä vastaukseni!" Hän -heittäytyi rekeensä ja ärjäisi koirille, jotka hypähtivät eteenpäin, ja -pian oli koko matkue liikkeellä. - -Toiset, jotka eivät olleet huomanneet hänen hyvästijättöään, -huutelivat nyt viimeisiä jäähyväisiä, mutta tyttö seisoi äänetönnä -ja liikkumattomana ja pakkasesta välittämättä silmissään hämmästynyt -ja ihmettelevä katse, joka seurasi matkamiehiä, kunnes ne häipyivät -näkyvistä. Silloin hän huokasi syvään ja kiiruhti sisään Constantinen -ja Chakawaman luo. - -Pohjolan pimeillä perillä on talvinen matka aina arveluttava, mutta -taipale, joka oli Emersonilla ja hänen kumppaneillaan nyt edessä, oli -erikoisen vaarallinen, sillä kulkihan heidän tiensä Alaskan korkean -vuoriston poikki, tuon aution ja pilviä tavoittelevan vallituksen -yli, joka erottaa Pohjois-Canadan äärettömät erämaat napapiirin -autioista alueista. Tämä vuorijono on kuin suunnaton jääpeitteinen -torahammas, kaareva kuin sarvikuonon sarvi, jonka kärki kurkottautuu -noin kahdeksansataa penikulmaa Aasian rannikkoa kohti ja jonka huiput -ovat aina tiheän usvan ja tuliperäisten höyryjen peitossa. Se on kuin -terävähampainen saha, kaitainen, kiinteä ja luoksepääsemätön, jonka -vaiheilla tuimat myrskyt alituisesti temmeltävät. Kesällä pieksävät -sateet sen jyrkkiä rinteitä, joilla peurat ja karhut silloin asustavat, -mutta kun talven valkoinen käsi ojentuu jäämeren helmoista, muuttuu -sade lumimyrskyksi, joka ensin peräytyen hyökkää yhä vimmatummin -eteenpäin kietoen vihdoin vaippaansa koko vuoriston ja sokaisten -matkamiehet sekä maalla että merellä. Puutteellisesti kartoitetulla -rannikolla ei ole mitään majakoita, minkätähden se on kaikkien -merenkulkijoiden kauhu, ja soliin, jotka siellä täällä katkaisevat -jonon, puristautuu lumimyrsky niin hillittömällä voimalla, että -kulkijat kaivautuvat nietoksiin tahi ryömivät makuusäkkeihinsä sen -raivoa pakoon. Se on äkillisten myrskyjen alue, oikein luonnonvoimien -taistelutanner, jonka jylhässä alastomuudessa on jotakin kaamean -uhkaavaa ja toivottoman lohdutonta. Siellä täällä tapaa jonkun yskivän -alkuasukkaan, joka viettää kituvaa elämäänsä jossakin suojaisessa -vuorenonkalossa tahi kurjassa majassa, joka on köysillä ja paaluilla -kiinnitetty maakamaraan. - -Sinne olivat miehet nyt matkalla, Katmai-solaa kohti, joka on vain -kapea rotko kahden huipun välissä. Paikka on ympäröiviä harjanteitakin -alastomampi, sillä solassa, joka laajenee suppilomaisesta molemmissa -päissä, kiihtyy myrskyjen raivo moninkertaiseksi. Sillä oli mainekin -sen mukainen ja sitä kartettiin taikauskoisella pelolla, mutta Emerson -ei tahtonut kuulla puhuttavankaan turvallisemmasta tiestä, vaan väitti, -ettei heillä ollut aikaa kierroksen suorittamiseen. Hänen mieltään ei -voinut mikään masentaa, eivätkä mitkään ponnistukset saaneet häntä -pysähtymään, hän oli väsymätön ja kiihkeydessään julma ja säälimätön. - -Viikon päivät kestäneen rasittavan matkan jälkeen he saapuivat vuoren -jääpeitteisen rinteen juurelle, johon he leiriytyivät harvaan ja -kituvaan pensaikkoon, mukanaan eräs alkuasukas, joka oli luvannut -opastaa heidät toiselle puolelle. Kolme vuorokautta maattiin -toimettomina myrskyn tyyntymistä odotellen, ja neljäs aamu valkenikin -tyynenä ja selkeänä. Mutta katseltuaan hetkisen tutkivasti vuorten -huippuja, intiaani ravisti päätään ja sanoi jotakin Baltille, joka -nyökkäsi myöntävästi. - -"Mitä nyt?" ärjäisi Emerson. "Miksi emme lähde liikkeelle?" - -"Ei tänään", vastasi Balt. "Näettekös, kuinka nuo kärjet savuavat." Hän -osoitti korkeimpien huippujen ympärillä häilyviä valkoisia pyörteitä, -jotka näyttivät sinne tänne kiitävältä keveältä udulta. "Lunta, kuivaa -lunta, joka ennustaa, että tuuli kiihtyy jälleen." - -"Tarkoitatteko, että meidän täytyy maata tässä ja odottaa ehdottomasti -tyyntä päivää?" - -"Aivan niin." - -"Mutta siihenhän voi mennä vaikkapa kokonainen viikkokin." - -"Kaksikin, mutta huomennakin voi sää jo olla mitä parhain." - -"Eihän tämmöinen tuulenhenki merkitse mitään." - -"Tuulenhenki!" Balt nauroi. "Tuolla ylhäällä se mellastaa kuin -pyörremyrsky, siitä voitte olla varma. Emme voi nyt tehdä muuta -kuin odottaa sopivata hetkeä ja sitten yrittää. Lähin metsä on -kolmenkymmenen penikulman päässä, ja kun on tunkeutunut solaan, ei voi -pysähtyä ennenkuin on päässyt toiselle puolelle." - -Emersonin täytyi alistua, kun ei muuta neuvoa ollut, ja Balt alkoi -laitella rekeä kuntoon ja ruokki koirat. Fraser makasi teltassa ja -hoiteli turvonneita nilkkojaan, joita lumikenkien hihnat olivat -kalvaneet, kiroillen kohtaloa, joka oli saattanut hänet tähän tylyyn -ympäristöön, ja sadatellen miestä, joka oli keksinyt lumikengät. -Mikään ei ollut hänelle mieleen. Leipä oli mautonta ja nuotion ääreen -kyyristyneen tulta hoitelevan oppaan haju inhoitti häntä sanomattomasti. - -Seuraavana aamuna siintivät vuorten huiput kirkkaina kuin -norsunluupuikot teräksensinistä taivasta vasten, ja kun he kiipesivät -solaan, oli ilma niin tyyni, että piipuista nousevat savukiehkurat -leijailivat kauan heidän yläpuolellaan. Kuiva lumi kirskui terävästi -joka askeleella, johon moninkertainen kaiku vastasi jyrkistä -seinämistä. Matka edistyi ensin sangen nopeasti, mutta sitten alkoivat -kinokset kasvaa, ja eteen tuli jyrkänteitä, joihin täytyi hakata -luotettavat jalansijat, tavarat täytyi purkaa ja viedä vähitellen ylös, -koirat riisua valjaista ja kiskoa reki nuorilla jyrkänteen päälle, mikä -kaikki toistui aina vähän väliä. Tuo raataminen oli hyvin väsyttävää -ja hidastutti sitäpaitsi kulkua, minkä lisäksi tuli vielä se, että -korkeammalla oli kaikki kyynärää vahvan untuvan hienon lumikerroksen -peitossa, joka ei kannattanut rekeä, vaan kasautui haitallisesti sen -eteen. - -Keskipäivällä saavuttiin korkeimmalle kohdalle, tuon jylhän ja -aution paikan sydämeen, suunnattomien sikin sokin viskeltyjen -kallionlohkareiden keskelle, jossa ei mikään kasvullisuus tahi -ainoakaan elävän olennon painama jälki rikkonut hangen häikäisevän -valkeata pintaa. Siellä täällä tuijotti joku valkoisen lumivaipan -varjostama alaston vuorenseinämä uhkaavasti matkamiehiin, jotka -uurastivat hiestä märkinä työläästi eteenpäin. Kaikki olivat uuvuksissa -ja äänettömät, paitsi Emerson, joka rohkaisi ja kehoitti toisia -herkeämättä. - -Parin tunnin kuluttua intiaani pysähtyi ja alkoi nuuskia ilmaa, jossa -Balt näytti myös huomanneen jonkun muutoksen tapahtuneen. - -"Onko jotakin hullusti?" murahti Emerson. - -"Pelkään, että saamme jälleen myrskyn niskaamme", vastasi jättiläinen -päätään ravistaen. Intiaani alkoi selittää jotakin hyvin kiihtyneesti -ja heidän siinä seisoessaan hyväili jo ensimmäinen purevan kylmä -henkäys heidän poskiaan. Katsahtaessaan ylös he näkivät ilman olevan -kuin sakeata savua täynnä, ja kun he loivat katseensa maahan, -huomasivat he, että tuo untuvantapainen lumikerros liikahteli ja -väreili hiljaa. Ohuita lumipyörteitä alkoi kieppua kinosten harjoilla -kadoten yhtä äkkiä kuin olivat ilmestyneetkin, ja ennenkuin he -tiesivätkään, oli myrsky riehahtanut valloilleen rynnäten solaan -joka hetki kiihtyvällä raivolla. Lumikenttien hengettären näkymätön -käsi oli päästänyt myrskyn raivottaret valloilleen, ja koko tienoo -kajahteli niiden kaameasta ulvonnasta. Vihuri, joka syöksyi takaapäin -matkueen kimppuun, nosti susikoirain selkäkarvat pystyyn ja täytti -niiden turkin ihoa myöten pienillä jääneulasilla, niin että eläimet -kääntyivät vihdoin päin tuuleen ja kyyristyivät reen taakse suojaan -korvat luimussa. Miesten kasvot kuivuivat silmänräpäyksessä, höyryävät -vaatteet jäykistyivät, ja veri alkoi kiertää hitaammin. - -Fraser karjaisi jotakin, mutta hänen äänensä hukkui myrskyn ulvontaan, -ja välittämättä tiedustella, mitä seikkailija oli sanonut Emerson -kiiruhti reen etupuolelle ja vetäisi valjaat poikki Baltin ja oppaan -alkaessa purkaa kuormaa. Kun he avasivat viimeistä solmua, kiskaisi -vihuri tavaroita suojelevan tervakankaan heidän kohmettuneista -käsistään riuhtaisten mukaansa oppaan höllästi laskostetun peitteen, -joka oli päällimmäisenä. Mies tavoitteli sitä kiinni, mutta se kohosi -ilmaan kuin siivillä pudoten hiukan etempänä hangelle, jossa se avautui -kokonaan ja nousi jonkun kiivaan tuulispään kiidättämänä jälleen -korkealle leijaillen vihdoin rinnettä alas kuin joku jättiläismäinen -lepakko, omistajan epätoivoisten valitusten seuraamana. Kaikki -irrallaan olevat kevyemmät esineet menivät samaa tietä -- kahvikupit, -ruoka-astiat, ja säilykerasiat lähtivät kierimään vihurin vieminä -hankea pitkin ja katosivat pian näkyvistä, mutta miehillä oli niin -paljon muuta tekemistä, että he tuskin huomasivatkaan myrskyn tekemää -kepposta. - -Ilma oli ollut koko aamupäivän aivan tyyni, mutta joku lämpömäärän -muutos oli järkyttänyt ilmakehän tasapainon, ja nyt syöksyi tuuli -tämän aukon läpi särkyneestä säiliöstä purkautuvan veden hillittömällä -raivolla. - -Läheisten kukkuloiden ääriviivat muuttuivat ja näköala supistui -merkillisen ahtaaksi, niin että koko tienoo sai oudon vieraan näön. Ja -vaikka lumi ei ollut alkanut vielä liikehtiä, tiesivät miehet saavansa -hetkisen kuluttua harhailla sankassa lumipyryssä, joka peittäisi -näkyvistä kaikki tien viitat. - -Balt meni aivan Emersonin viereen ja huusi tämän korvaan: - -"Mitä teemme? Kääriydymmekö peitteisiimme vai pyrimmekö eteenpäin?" - -"Onko lähimpään metsään pitkäkin matka?" - -"Noin kaksitoista penikulmaa." - -"Rientäkäämme sinne! Eväätkin ovat lopussa ja tämähän voi kestää monta -päivää." - -Oli aivan turhaa yrittääkään hakea reestä lisää vaatteita, niin että -he jättivät varusteensa siihen ja lähtivät pyrkimään eteenpäin myrskyn -ajamina ja oppaan vaistoon luottaen. Koirat olivat jo kaivautuneet -lumeen ja kieltäytyivät lähtemästä liikkeelle. - -Eteenpäin pääsy oli kuitenkin sangen vaikeata, vaikka tuuli olikin -myötäinen, sillä eteen ilmestyi tämän tästä syviä syvänteitä, jotka -täytyi kiertää, ja liukkaita rinteitä, joiden kovaksi jäätyneellä -hangella jalka ei saanut mitään tukikohtaa. Sellaisissa paikoissa -täytyi ryömiä polvillaan ja kätten varassa ja opastaa toisiaan -huudoilla, sillä toisista eksyminen olisi merkinnyt kuolemaa. He olivat -pian aivan tunnottomat ja myrskyn raivon tyrmistyttämät ja sokaisemat; -viiltävä viima jääti kasvot ja heidän keuhkojaan paleli. He lankeilivat -ja kierivät myrskyn kiidättäminä jäätiköitä pitkin pitkät matkat, -mutta heidän täytyi ryömiä takaisin, sillä suunnasta ei tohdittu -poiketa. Eräässä kohdassa seurattiin kapeata harjannetta, jossa yhteen -pusertuneet kalliot muodostivat ikäänkuin katon harjan, ja kun siitä -vihdoin suoriuduttiin, olivat käsineetkin riekaleina. Hangen karkean -pinnan kosketusta ei voinut mikään vaate kestää, mutta kädet olivat jo -puutuneet tunnottomiksi, eikä siinä ollut aikaakaan levätä tahi korjata -vaurioita. Lumella alkoikin pian näkyä verijälkiä. - -Kaikki neljä tunsivat pohjolan talven tavat ja olivat tottuneet sen -yllätyksiin, ja käsittäen täydellisesti, miten äärimmäisen vaarallinen -tilanne oli, he olivat valmiit ponnistelemaan loppuun saakka. Mutta -heidän kärsimyksensä olivat sanoin kuvaamattomat, ja sellaisissa -olosuhteissa on uupumus pian edessä. - -Paljon on kirjoitettu punaisen miehen suurenmoisesta ruumiillisesta -kestävyydestä, mutta yleisesti tunnettu totuus on, ettei kukaan -intiaani kykene kilpailemaan siinä valkoisen veljensä kanssa. -Alkuasukkaalta puuttuu sivistyksen mukana seuraava sisällinen voima -ja kestävyys, johon liittyy vielä sukupolvia kestäneen puutteellisen -pukeutumisen ja niukoissa oloissa eletyn elämän aiheuttama yleinen -heikentyminen. Ei siis ollut lainkaan ihmeellistä, että intiaaniopas -alkoi illan tullessa väsyä. Hän pysähtyi yhä useammin ja lähti yhä -vastahakoisemmin jälleen liikkeelle, hän lankeili ja kompasteli ja -nousi joka kerta entistä vaivalloisemmin, mutta kun hän oli ainoa, -joka tunsi tien, eivät toisetkaan voineet ottaa hänen paikkaansa. He -koettivat parhaansa mukaan tukea ja taluttaa häntä, mutta hämärän -tullessa hän oli jo niin menehtynyt, että Baltin, joka oli kerran ennen -kulkenut tätä tietä, täytyi ruveta oppaaksi, toisten raahatessa tuota -miespoloista mukanaan omia, kalliita voimiaan tuhlaten. - -Hän pyysi jo kerran, että hänet jätettäisiin jälkeen, mihin Balt ja -Fraser heti myöntyivätkin, mutta Emerson ei tahtonut kuulla sellaisesta -puhuttavankaan. - -"Hän kuolee kuitenkin", väitti kalastaja. "Hän on jo melkein kuollut", -lisäsi Fraser, "ja metsään lienee vielä kymmenen penikulmaa jäljellä." - -"Vien hänet perille saakka, kun kerran houkuttelin hänet mukaanikin", -sanoi Emerson jäykästi ja alkoi hoputtaa opasta eteenpäin, joka tuskin -kykeni enää ollenkaan omin voimin liikkumaan. Hämärä oli syventynyt -synkäksi pimeydeksi, johon he olivat vaarassa joka hetki eksyä, ja jo -ennestäänkin hidas ja vaivalloinen eteneminen muistutti nyt etanan -kulkua. He putoilivat syvänteisiin, joista täytyi kiivetä ylös käsin -ja jaloin, ja kun luisuttiin rinteitä alas, ei ollut muuta neuvoa -kuin hellittää irti oppaasta, joka vieri heidän edellään avuttomana -kuin luuton säkki, mitkä onnettomuudet kuitenkin estivät viimeisen -elonkipinän sammumasta, sillä aina kun pysähdyttiin hengähtämään -tuommoisen ponnistuksen jälkeen, hieroivat toiset häntä kaikin voimien, -vaikka kaikki tiesivätkin, että se oli turhaa. - -Fraser, joka oli aina ollut heikko voimiltaan, jaksoi aikansa, -mutta uupui sitten, jolloin Baltin ja Emersonin täytyi pitää huoli -hänestäkin, mikä näytti käyvän heille ylivoimaiseksi, vaikka Balt -olikin vahva kuin härkä ja Emerson peloittavan sisukas. - -Vihdoin alkoivat kukin väsyä ponnistuksista ja kylmästä, mutta Balt -ei hellittänyt, vaan kiiruhti ja kehoitti toisia uupumatta eteenpäin -osoittaen itse hyvää esimerkkiä. Emerson talutteli ja tuki Fraseria -ja totesi, että tuo seikkailija oli ollut hänen vastuksinaan hamasta -heidän ensi kohtaamisestaan alkaen. Ajasta ja paikasta ei ollut enää -vähintäkään aavistusta, mutta eteenpäin pyrittiin herkeämättä ja -mistään välittämättä aivan vaistomaisesti. Myrsky riehui ympärillä -ehtymättömällä voimalla, ja hetki ei ollut enää kaukana, jolloin se -olisi pusertanut miehistä viimeisetkin voimat, mutta samassa aukeni -eteen jyrkästi viettävä rinne, jota alas miehet heittäytyivät luisumaan -sen enempää arvelematta päättyikö se äkkijyrkkään putoukseen vai -kinoksiin. Heistä oli aivan samantekevää, mitä alla oli, ja niin -vierittiin alas kaikki yhdessä rykelmässä ja päädyttiin paikkaan, jossa -siellä täällä näkyi hangesta pajupensaiden latvoja. Tämän huomion -rohkaisemina kiiruhdettiin eteenpäin vielä yhden harjanteen yli ja -jyrkkää rinnettä alas, kunnes saavuttiin tiheään näreikköön, johon -tuuli ei päässyt enää tuntumaan. Ympärillä vallitsi syvä rauha ja vain -puiden latvojen humina kertoi ylempänä riehuvasta myrskystä. - -Kului ainakin tunti, ennenkuin Balt ja Emerson saivat nuotion palamaan, -sillä paksussa lumessa oli kuivien puiden hakeminen sangen vaikeata, -semminkin kun he olivat molemmat menehtymäisillään uupumuksesta. - -Cherry oli antanut Emersonille pullon konjakkia, jonka tämä nyt jakoi -Fraserille ja oppaalle ollen, viisaasti kyllä, kieltäytynyt koskemasta -siihen, ennenkuin oli päästy myrskyltä turvaan. Sitten hän sulatti -lunta Baltin tinatuopissa ja juotti kuumaa vettä noille onnettomille, -kunnes seikkailija alkoi virota, mutta intiaani oli jo inhimillisen -avun saavuttamattomissa ja kuoli tuntia ennen aamunkoittoa. - -He juoksuttivat Fraseria koko yön nuotion ympärillä ja hieroivat tämän -tunnottomiksi turtuneita jäseniä koettaen samalla karkoittaa oman -vaarallisen väsymyksen tunteen ja lämmitellen välillä kituvasti palavan -nuotion hohteella. - -Päivän valjetessa he koettivat saada intiaanin ruumiin kyllin korkealle -näreiden latvaan, mutta tehtävä oli heille ylivoimainen, niin että -heidän täytyi jättää ruumis sutten armoille, kun he lähtivät pyrkimään -laaksoon kylää kohti. - -Päivä oli kulunut melkein lopulleen kun he horjuivat Katmain -rappeutuneeseen majataloon, jonka katto oli myrskyn varalta kiinnitetty -kahdella paksulla harjan yli pingoitetulla ankkurikettingillä lujasti -maahan kiinni. Lihavahko venäläinen kauppias päästi heidät sisään -ja kiidätti heti saataville mitä oli välttämättömintä ensi hädän -lievittämiseksi, ja lähetti sitten miesjoukon etsimään oppaan ruumista. - -Matkan vaivalloisin ja vaarallisin osa oli nyt suoritettu, tuumi -Emerson helpotuksesta huokaisten ja alkoi heti kun puhumaan kykeni -tiedustella postilaivan kulkuvuoroja. - -"Se oli täällä kolme päivää sitten matkalla länteen", vastasi kauppias. - -"Aivan niin, ja palaa viikon kuluttua, eikö niin?" - -"Ei, palatessa se ei poikkea tänne. Sopimus on sellainen näettekös." - -"Mitä!" Emerson tunsi päätään huimaavan. - -"Niin, se ei tule tänne ennenkuin ensi kuussa, jolloin, jos ilmat ovat -myrskyiset, se poikkeaa tänne vasta palatessa." - -"Siis kuinka pitkän ajan kuluttua?" - -"Ehkä noin kahdeksan viikon päästä." - -Nuori mies horjahti ja tarttui kertojaan kuin tukea etsien. Myrskyn -aiheuttama viivytys solan edustalla oli siis kumonnut kaikki hänen -laskelmansa! Tuo säälimätön kohtalo oli jälleen murskannut hänen -toiveensa! Hän oli luullut vapautuneensa painajaisesta, joka oli kolme -vuotta pitänyt häntä kahleissaan, mutta tämä oli sen sijaan vain -lujentanut otettaan, kaikki kauniit suunnitelmat olivat sirpaleina. Hän -oli laskenut kaikki mitä huolellisimmin ja todennut, että aikaa oli -juuri niin paljon, että tehtävä voitiin suorittaa, minkä kuukaudenkin -viivytys teki taas varmasti mahdottomaksi. Hän kääntyi toivottomana -kumppaneihinsa päin, mutta Fraser oli lyyhistynyt lähimpään nurkkaan ja -iso George nukkui kamiinan ääressä. - -Hän seisoi kauan äänetönnä ja mietteisiinsä vaipuneena, kauppiaan -silmäillessä häntä ymmällään, ja alkoi sitten jäykistyneillä sormillaan -haparoida povitaskujaan vetäen vihdoin esiin rypistyneen lehden, joka -oli repäisty jostakin kuvalehdestä. Punnittuaan sitä hetkisen kädessään -hän heitti sen tuleen ja kääntyi isäntään päin raskaasti huokaisten. -Kasvot olivat paleltumisesta mustuneet ja niiden ilme tylsä ja -välinpitämätön. - -"Antakaa meille vuoteet", lausui hän; "olemme levon tarpeessa." - - - - -VII. - -UUSIA SEIKKAILUJA. - - -Kun toiset eivät olleet kuulleet keskustelua, säästi Emerson huonot -uutisensa seuraavaan päivään ja heittäytyi levolle venäläisen -osoittamaan vuoteeseen melkein kaikki vaatteet yllään ja synkimmän -epätoivon vallassa. Mutta hän oli liian väsynyt voidakseen nukkua. -Hermot olivat saaneet kestää semmoisen koetuksen, että niiden -rauhoittaminen vaati pitkän ajan, jonka kuluessa hän heittelehti -puoleen ja toiseen sekavien harhanäkyjen ahdistamana, jotka aina -seuraavat horrostilaa unten maailman rajalla. Rasittunut mielikuvitus -kuvasi yhä uudelleen hänen eteensä tuon kolmekymmentäkuusi tuntia -kestäneen epätoivoisen taistelun myrskyä ja kuolemaa vastaan, ja kun -hän oli valveilla, ajatteli hän sanomattomalla kauhulla kohtaloa, -joka niin säälimättömästi häntä vainosi. Hän oli liian väsynyt -raivostuakseen, voimat olivat lopussa, ja mietteet ajelehtivat -sinne tänne kuin laiva ilman peräsintä. Siinä hän makasi tylsänä ja -masentuneena pimeään tuijottaen kuumeisissa silmissään synkkä ja -toivoton katse tuhansien tuskien raadellessa hänen runneltua ruumistaan. - -Fraserin laita oli vielä huonommin. Unesta ei ollut puhettakaan, ja -hänen tilansa oli niin arveluttava, että majatalon isäntä hoiteli -häntä koko yön hieroen paleltumia ja muutellen siteitä tarpeen mukaan. -Balt taas nukkui kuin eskimokoira. Ollen henkilö, jolla ei ollut -mitään mielikuvitusta, oli hän rasittanut vain ruumistaan, joka kykeni -kestämään suunnattomia ponnistuksia, ja pääsi siten kärsimästä tuota -tuskallista hermojännitystä, jonka otteessa toiset taistelivat. - -Kun lämpö ja lepo olivat vähitellen tasoittaneet ruumiin ja hengen -välisen tasapainon, vaipui Emerson sikeään uneen, josta hän heräsi -vasta myöhään päivällä koko ruumis kankeana ja kaikki lihakset hellinä. -Hän nousi ja laahusti vaivoin pöydän ääreen, jossa toiset juuri -lopettelivat aamiaistaan. Balt oli aivan entisellään ja Fraserkin -jotakuinkin virkeänä siteistään ja kivuistaan huolimatta. Emerson -tiedusteli heti, oliko oppaan ruumis löytynyt. - -"Hänet tuotiin aamulla", vastasi kauppias. "Ruumis on kirkon vieressä -olevassa vajassa ja haudataan heti kun pappi saapuu." - -"Miesparka", surkutteli Fraser. "Enpä totisesti tahtoisi olla nyt hänen -saappaissaan. Ellette olisi hoivanneet minua, niin täällä olisi kaksi -vainajaa tuota kirkollista toimitusta odottamassa." - -"Miten on paleltumienne laita", kysyi Emerson istuutuen tuskallisen -varovasti. - -"Muuten hyvin paitsi nämä eturaajat." Hän näytti kättään, joka -oli hyvin ja taitavasti sidottu. "Toivon kuitenkin saavani pitää -liipaisusormen, niin että jäähän edes jotakin jäljelle." - -"Oletteko kuullut mitään postilaivasta?" - -"En." - -"Me myöhästyimme." - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi iso George hätääntyneestä - -"Sitä, että myrskyn aiheuttama viivytys oli meille sangen tuhoisa. -Laiva on mennyt." - -"Mutta tuleehan se uudelleen", aprikoi kalastaja. - -"Tulee kyllä, mutta vasta kahdeksan viikon kuluttua", vastasi Emerson -päätään ravistaen. "Tuo myrsky tuhosi kaikki hyvät suunnitelmamme." - -Baltin kasvot nytkähtelivät ikäänkuin hän olisi ollut puhkeamaisillaan -äänekkäisiin valituksiin, mutta samassa näytti eräs ajatus johtuneen -hänen mieleensä. - -"Sanonpa teille, mitä nyt teemme", mylvähti hän riemuiten. "Siirrämme -koko jutun vuodeksi eteenpäin. Silloin ei ole ainakaan ajasta puutetta." - -"Mahdotonta", murahti Emerson olkapäitään nykäisten. "Ellen voi -toteuttaa suunnitelmaani nyt, niin jätän sen kokonaan. Ja nythän ovat -kaikki kauniit laskelmamme mitättömät. On viisainta, että palaatte -Kalvikiin, George." - -Balt hypähti ylös ja alkoi kävellä kiivaasti edestakaisin. -Mahdollisuus, ettei hän saisikaan nauttia uneksimastaan kostosta, -saattoi hänet silmittömään raivoon. Hän kiroili ja mellasti nyrkkejään -heristellen ja syyti suustaan niin kaameita sadatuksia, että Fraserkin -kauhistui. - -"Älkää, älkää", pyyteli hän; "heretkää jo, hyvä mies! Teettehän meidät -kaikki onnettomiksi." - -Mutta kalastaja ei ollut kuulevinaankaan, vaan kiihdytti yhä -manaustensa voimaa, niin että Petellin, talon isäntä, joka samassa -astui sisään, alkoi hartaasti ristiä silmiään kirousten ryöppyjä -kauhistuen. Huomatessaan tämän ilveilyn Balt äyhkäisi: - -"Missä helvetissä tuo laiva nyt sitten on?" - -"Jossakin lännen puolella, arvelen." - -"Mutta sehän on postilaiva, eikö niin? Miksi se ei poikkea tänne -paluumatkalla?" - -Kauppias kohautti pyöreitä hartioitaan. "Se ei käy palatessa muualla -kuin Uyak Bay'ssa." - -Emerson katsahti ylös. "Missä on Uyak Bay?" - -"Kodlakin saarella", vastasi iso George päätään kääntämättä ja jatkoi -kuulusteluaan. - -"Millä oikeudella laivaväki sivuuttaa tämän paikan aution -säilyketehtaan takia? Eihän Uyakissa ole ketään tähän vuodenaikaan! -Yhtiön juonia kaikki, sanon minä." - -"Laiva ei ole minun, joten en mahda sille mitään", sanoi Petellin. -"Miksi ette tulleet muutamia päiviä ennen"? - -"Kadunpa totisesti, että suostuin odottamaan solan edustalla", virkkoi -Emerson synkästi. "Ilma ei olisi voinut olla ensimmäisenäkään päivänä -kurjempi kuin mitä se oli toiselle puolelle saapuessamme." - -Iso George oli huomaavinaan sanoissa jonkinlaista moitetta -varovaisuutensa johdosta ja pyörähti kiukkuisesti puhujaan päin, -mutta kohdatessaan Emersonin katseen hän malttoi mielensä ja siepaten -lakkinsa ryntäsi ovesta ulos kuumenneita veriään jäähdyttelemään. - -"Milloin arvelette laivan tulevan Uyakiin?" kysyi Emerson. - -"Viikon kuluttua korkeintaan." - -"Onko sinne pitkäkin matka?" - -"Eikö mitä -- noin viisikymmentä penikulmaa vain", hymähti Petellin, -mutta huomatessaan omituisen välähdyksen vieraan silmissä hän lisäsi -kiireesti: "Mutta sinne ette pääse. Uyak Bay on salmen-toisella -puolella -- Shelikoffin salmen, ymmärrättehän." - -"Mitäs siitä! Voimmehan vuokrata purjeveneen ja --" - -"Täällä ei ole nykyjään ainoatakaan, sittenkuin menetin omani viime -vuonna merisaukon metsästyksessä." - -"No, pienempiä veneitä ja alkuasukkaita, jotka vievät meidät yli, -lienee sentään aina saatavissa? Tottahan täällä veneitä on?" - -"Ei muita kuin nahkaisia -- kajakkeja ja bidarkoja -- tiedättehän, ja -tähän vuoden aikaan on ylimeno sitäpaitsi sula mahdottomuus. Myrskyt -raivoavat taukoamatta, ja Shelikoffin salmi on tämän rannikon vaikein -ja vaarallisin paikka. Ei ole muuta neuvoa kuin odottaa." - -Emerson vaipui tuolilleen ja painoi päänsä kätten varaan. - -"Haukatkaahan hieman aamiaista", kehoitti isäntä, mutta toinen ravisti -vain päätään. Mies katsahti häneen ymmällään, ja poistui sitten omia -tehtäviään toimittelemaan. - -"Olen kuullut puhuttavan tuosta Shelikoffin salmesta", huomautti -Fraser. "Satuin kerran erään karhunmetsästäjän seuraan, joka oli -Kodiakista kotoisin, ja hän kertoi, että tuo paikka on talvisaikaan -todellinen helvetti." Kun Emerson ei virkkanut mitään, lisäsi -seikkailija värittömissä silmissään huolestunut katse: "Olen tähtenne -vilpittömästi pahoillani, toveri, mutta ehkäpä tässä sentään joku neuvo -keksitään, niin että älkää nyt olko noin masentunut." - -Emerson istui kauan hievahtamatta tuleen tuijottaen, mutta nousi sitten -äkkiä, ikäänkuin jotakin olisi pälkähtänyt hänen päähänsä, ja astui -ulos. Hän suuntasi kulkunsa rannalle, jossa kylän kaikki kanootit -olivat, ja aloitti huolellisen tarkastelun. Viisitoista minuuttia -myöhemmin hän huusi Baltille, joka myös ilmestyi rannalle: - -"Kaikki hyvin! Laivan tavoitamme vielä!" - -"Miten sitten?" ärähti kalastaja. - -"Täällä rannalla on jotakuinkin tilava, avonainen, nahkainen vene, -oomiak, tiedättehän, jonka vuokraamme. Sitten palkkaamme pari intiaania -viemään meidät Uyakiin." - -"Mahdotonta", murahti iso George. "Shelikoffin salmi on tähän -vuodenaikaan paikka, johon höyrylaivatkaan eivät mielellään nokkaansa -pistä." - -"Mutta matkahan on vain viisikymmentä penikulmaa." - -"Sellaisilla vesillä on viisikymmentä penikulmaa avoveneessä sama kuin -viisisataa -- ellette ole aivan erikoinen onnen poika." - -"Mutta muuta mahdollisuutta ei ole. Tuletteko mukaan?" - -"Menkäämme Petellinin puheille", vastasi iso George. - -Kun isäntä kuuli asian, alkoi hän tehdä kiihkeitä vastaväitteitä. - -"Kesällä kyllä, mutta ei nyt", sanoi hän. "Aivan mahdotonta. Salmi -on aina vaarallinen, ja ilmakin on liian kylmä istua koko päivä -avonaisessa veneessä -- palellutte kuoliaaksi." - -"Aiomme kuitenkin koettaa." - -"Ei, ei, ei! Jos nousee myrsky, niin hukutte varmasti. Eksytte -suunnasta ja --" - -"Onhan meillä kompassi. Hankkikaa nyt meille tarpeellinen miehistö, -niin olette kunnon mies. Muusta huolehdin itse." - -"Olen varma, etten saa ketään lähtemään", selitti kauppias. "Kaikki -tietävät, mitä se merkitsee, ja --" - -"Hakekaa miehet tänne, niin saan puhella heidän kanssaan", keskeytti -Emerson, jolloin kauppias lähti kylän päällikköä etsimään pudistellen -päätään vieraiden mielettömyydelle. - -Kun Balt ja Emerson astuivat sisään, huomasi Fraser heti heissä -tapahtuneen muutoksen ja tiedusteli, mitä oli tapahtunut. - -"Aiomme soutaa tästä salmen yli veneellä", selitti iso George. - -"Mitä! No, ei ikinä! Onko nyt mielettömämpää kuultu! Ettekö käsitä --" - -"Kyllä", keskeytti Emerson tylysti. "Teidän ei tarvitse tulla mukaan." - -"Sanomattakin selvää. Vai luuletteko minun kykenevän sellaiseen? Kun -olen kerran hädin tuskin päässyt näin pitkälle, en aio enää jättää -mitään sattumien varaan." - -"Voittehan odottaa postilaivaa." - -"Voin kyllä, ja sen varmasti teenkin. Matkustan turvallisesti tästä -lähtien, niin että voitte olla huoletta." - -Toivo tavoittaa postilaiva antoi Baltille ja Emersonille uutta -rohkeutta, mutta kun kauppias palasi kylän päällikkö ja muutamia -metsästäjiä mukanaan, kohtasi heidän ehdotuksensa mitä lujinta -vastarintaa, jota ei rahan mahtikaan kyennyt murtamaan. Käyttäen -venäläistä tulkkina Emerson pyyteli ja houkutteli latoen viimeiset -kolikkonsakin pöydälle, mutta turhaan. Miehet pudistivat vain päätään -ja puhelivat keskenään. - -"He sanovat, että pakkanen on aivan liian ankara", selitti Petellin. -"He paleltuvat, eikähän kuolleilla ole rahoista mitään hyötyä." - -Eräs alkuasukas virkkoi: "Tämä kuu on kaikista myrskyisin, ja avonaisen -veneen upottavat aallot heti." - -"Sittenhän he voivat viedä meidät yli bidarkoilla", väitti Emerson, -joka oli nähnyt rannalla useampia näitä pienempiä aluksia, jotka ovat -mursun nahasta tehtyjä pitkiä aivan umpinaisia kanootteja, keskellä -pieni aukko soutajaa varten. "Eihän heidän ole pakko palata samaa tietä -takaisin, vaan voivat odottaa Uyakissa postilaivaa. Maksanhan niin -suuren palkan, etteivät he saa kymmenessä vuodessa kokoon sellaista -summaa." - -Petellin teki parastaan, mutta intiaaneja ei saanut mikään taipumaan. -Kun miehet tekivät lähtöä, sanoi Emerson: - -"Kysykää, mitä he tahtovat yhdestä bidarkasta." - -"Sata dollaria", ilmoitti Petellin hetkisen neuvoteltuaan. - -Emerson kääntyi Georgeen päin. "Luuletteko meidän tulevan kahden -toimeen?" - -Kalastaja epäröi. "Kaksi on liian vähän", vastasi hän, "mutta hankkikaa -joku kolmas, niin olen valmis." - -Emerson alkoi jälleen neuvotella intiaanein kanssa, mutta nyt olivat -vastaukset ehdottomasti kieltävät. Yksinään, ilman ainoatakaan oman -heimon miestä, joka oli taitava ja kestävä meloja ja johon saattoi -ehdottomasti luottaa, ei kukaan heistä tohtinut ajatellakaan matkalle -lähtöä. Näytti jo aivan siltä kuin kohtalo olisi vierittänyt viimeisen -ja ylitsepääsemättömän esteen noiden kahden valkoisen miehen tielle, -kun samassa "sormeton" Fraser, joka oli vaiti kuunnellut neuvottelua, -lausui katkeralla ja soimaavalla äänellä: - -"Eipä taida olla sitten taas muita kuin minä jäljellä. Niinhän se on -aina ollut, hitto soikoon." - -_"Tekö"!_ huudahti Emerson äärimmilleen hämmästyneenä ja voimatta -oikein uskoa korviaan. Mieshän oli aina kammoksunut kaikkia rasituksia -ja kieltäytynyt järkähtämättömän johdonmukaisesti tyytymästä -yrityksiin, jotka olivat vähänkin uhkarohkeat. - -"Niin, _mielelläni_ en tätä tee", kiivastui Fraser, "siitä voitte panna -vaikka päänne pantiksi, mutta kun nämä arvon herrat" -- päännykäys -intiaaneihin päin -- "ovat liian viisaat lähtemään mukaanne, niin -eihän ole muuta neuvoa kuin että minä lähden. Vai mitä?" Hän katseli -ärsyttelevästi vuoroin kumpaakin. - -"Osaatteko hoidella venettä?" tiedusteli iso George. - -"Osaanko hoidella venettä!" toisti Fraser halveksivasti hymähtäen. -"Kaikkea sitä vielä kysyykin, aika mies. Ettehän suinkaan luule -olevanne ainoa inhimillinen olento, joka on milloinkaan airoja -kädessään pidellyt, vaikka kämmenissänne onkin pannukakun kokoiset -känsät? Olin ensimmäinen Miles Canon'illa, ja vuonna '98 ansaitsin -suuren kilparynnäkön kestäessä soutajana kauniit summat. Viisikymmentä -dollaria taipaleelta, joka kesti vain kolme minuuttia. Sepäs oli rahan -tuloa se! Osaanko hoidella venettä? Kyllä, hyvät herrat, sen taidon -kyllä osaan." - -"Mutta kuulkaahan nyt, Fraser", virkkoi Emerson. "Pelkään, ettette ole -vielä kyllin toipunut kyetäksenne mukaamme. Voihan käydä niin, että -saamme meloa taukoamatta neljäkymmentäkahdeksankin tuntia vasten tuulta -ja virtoja. George ja minä jaksamme kyllä, mutta kuten itse parhaiten -tiedätte, ette te --" - -Fraser pyörähti kiukkuisesti puhujaan päin. - -"Lopettakaa nyt jo, taivaan tähden!" huudahti hän. "Otaksun teillä -olevan sen verran hienotunteisuutta, ettette enää toitota korvaani, -miten lujilla olitte tähteni Katmai-solassa. Tiedättehän minun uupuneen -vain senvuoksi, että jalkani olivat hankautuneet verille. Elleivät -raajani olisi olleet niin kelvottomat, olisi ylimeno ollut kuin leikin -tekoa, mutta jalkani olivat verillä. Ymmärrättekö? _Jalkani olivat -verillä_." Hän nousi vaivalloisesti ja lisäsi: "Mutta tänään en lähde -minnekään. Olen vielä liian heikko ja kintaanikin ovat kelvottomat. Jos -odotatte, kunnes olen toipunut niin paljon, että voin kuolla mukavasti, -niin menkää ja ostakaa tuo vene, tuo mielettömien surma; teemme -sitten itsemurhan kaikki yhdessä." Hän loi kumppaneihinsa närkästystä -uhkuvan katseen ja lyyhäsi huoneesta, toisten voimatta edes hymyillä -hämmästykseltään. - -Pariin päivään ei tehty mitään muuta kuin lepäiltiin ja koottiin -voimia, ja toisen päivän iltana ilmoitti Fraser jurosti ja -vastahakoisesti olevansa valmis lähtemään seuraavana aamuna, minkä -kuultuaan toiset ryhtyivät heti matkavalmistuksiin. Eväitä ja -juomavettä varattiin runsaasti ja rannalta valikoitiin paras kanootti, -joka oli kuitenkin sangen heikko ja vaappera talvista merimatkaa varten. - -Tuuli oli tyyntynyt päivä päivältä heidän saavuttuaan Katmaihin, mutta -siitä huolimatta näytti niemien välistä siintävä salmi kovin synkältä -ja uhkaavalta. Petellin alkoi jälleen estellä, mutta miehet eivät -olleet hänen pyyntöjään kuulevinaankaan, vaan menivät levolle siinä -varmassa vakaumuksessa, että varhain aamulla lähdettäisiin, heräten -yöllä raivoisan myrskyn pauhinaan, joka pani tuon ankkurikettingeillä -tuetun rakennuksen huojahtelemaan. Fraser riemuitsi, ja Baltin otsa, -joka oli ollut täynnä huolestuneita ryppyjä, kirkastui, mutta Emerson -oli synkkä ja sanaton. Myrsky riehui kolme vuorokautta tyyntyen sitten -yhtä äkkiä kuin oli puhjennutkin, mutta maininkien pauhu rantaa vasten -ei vaimentunut moneen tuntiin, Emersonin tuijottaessa niiden hyrskyihin -toivottomin ja masentunein katsein. Kun he vihdoin uskalsivat lähteä -liikkeelle -- päivälleen viikon kuluttua Katmaihin tulon jälkeen -- -kävi nienten ulkopuolella niin ankara aallokko, että he pääsivät -hädin tuskin kylään takaisin, läpimärkinä, masentuneina ja melkein -puolikuolleina kylmästä ja väsymyksestä. Vaikka Fraser oli täydelleen -toipunut vammoistaan, valitti hän alituisesti vaivojaan, niin että iso -George menetti vihdoin malttinsa ja ärjäisi: - -"Vaiti ja paikalla! Eihän teitä ole kukaan pakottanut! Menen vaikka -yksin, ennenkuin rupean kuuntelemaan aamusta iltaan tuota ruikutusta." - -"Niin juuri", vahvisti Emersonkin, joka oli myös kyllästynyt -seikkailijan nalkutukseen. "Koetamme suoriutua ilman häntä." - -"Vai niin, vai niin?" puhisi Fraser. "Nyt kun olen kyllin terve -kyetäkseni tekemään tuon matkan, ette huoli minusta, vaan jätätte -minut tämän lihavan ryssän armoille. Jaksan sen, minkä toisetkin, -eikähän tämä ole vielä mitään. Sanoin tulevani mukaan, ja minä tulen! -Niin juuri, hyvä herra! Ennen hukun kuin jään tänne tuon venäläisen -pyöriäisen seuraan. On tämäkin paikka!" - -"Olkaa ja käyttäytykää sitten kuin mies." - -"Te nielette valituksenne, mutta minun laitani on, näettekös, toisin. -Kärsimysten hetkinä virkistyn aina, kun saan olla hiukan äänessä." - -Petellin herätti heidät jälleen päivän valjetessa, ja he lähtivät -matkaan, nyt paremmalla onnella, sillä aallokko oli tyyntynyt niin -paljon, että uskallettiin nienten suojasta aavalle merelle. Monta sanaa -ei vaihdettu, sillä jokainen ymmärsi tilanteen vakavuuden ja oudon -aluksen hoiteleminen vaati kaiken huomion. Bidarka on norsunnahasta -tehty, pitkä ja kaitainen, kanootin tapainen alus, jossa soutajat -istuvat pohjalla toistensa takana kukin aukossaan. Pysyäkseen kuivana -oli jokainen vetänyt ylleen väljän "kamlikan" eli hylkeenrakoista -valmistetun umpinaisen paidan tapaisen sadetakin, joita alkuasukkaat -käyttävät merimatkoillaan. Päähine vedetään syvään otsalle ja -kiristetään vetonauhalla tiukasti kasvojen ympärille ja hihansuut -sidotaan samoin ranteisiin, ja kun lähdetään bidarkakanootilla -jollekin pyyntiretkelle, kiinnitetään helmat samanlaisella, kauhtanaan -vartavasten sovitetulla vetonauhalla istuinaukon reunaan, jolloin alus -on aivan vedenpitävä minkälaisessa myrskyssä hyvänsä. Mutta valkoiselle -miehelle on keksintö hankala, ja kun bidarkan hoiteleminen ja melominen -vaatii vielä suurempaa taitoa kuin kanadalaisen puunkuorikanootin, -saivat matkamiehet pinnistää voimansa ja kestävyytensä äärimmilleen. - -Mainingit heittelivät hentoa alusta kuin korkkia, ja kylä, joka tuntui -äkkiä niin turvalliselta lämpimine majoineen ja pehmeine vuoteineen, -häipyi yhä kauemmaksi taakse. Kansi ja melat peittyivät vähän väliä -paksuun jääkuoreen, jonka irroittaminen oli sangen hankalaa, ja -mereltä puhaltava purevan kylmä viima tunkeutui luihin ja ytimiin -taukoamattomasta työskentelystä huolimatta. Edessä oli viidenkymmenen -penikulman taival, joka merkitsi kahdentoista tunnin keskeytymätöntä -melomista, mutta he olivat toivehikkaalla mielellä, sillä ilma näytti -kerrankin olevan heille suotuisa, ja rannikko kukkuloineen alkoi -vähitellen häipyä harmaan taivaanrannan taa. He söivät tiheään, -sillä pohjolassa tarvitsee elimistö runsaasti polttoainetta, ja -keskipäivällä oltiin jo niin kaukana salmen levottomasti kohoilevalla -selällä, että Kodiak-saaren rannikko oli selvästi näkyvissä. -Mutta silloin alkoi tuuli kiihtyä, ikäänkuin se olisi kyllästynyt -leikkimään heidän kanssaan, ja pian oli miehillä täysi tosi edessä, -kun tuuli oli samalla kääntynyt vastakkaiseksi, nostattaen vaikean -ristiaallokon, jossa kanootti kieppui ja kääntyili puoleen ja toiseen -soutajien ponnistuksista huolimatta. Kulku hidastui, mutta tuuli pysyi -sentään niin heikkona, että he jaksoivat pitää kanootin kulussa ja -oikeassa suunnassa, ja kun päivä kallistui iltaan, meloivat he yhtä -hellittämättä eteenpäin toivoen, että tuuli tyyntyisi pimeän tullen. - -Kello oli melkein yhdeksän seuraavana aamuna, kun Uyakin säilyketehtaan -vartija näki erään alkuasukaskanootin pyrkivän työläästi lahden -perukkaan. Kanootti läheni hitaasti, ja kun hän riensi rannalle, -huomasi hän hämmästyksekseen, että soutajina oli kolme valkoista -miestä, jotka olivat niin puutuneet ja kohmettuneet, että hänen -täytyi auttaa heidät ylös. Yksi oli jo aivan tajuton, mitä vartija ei -lainkaan ihmetellyt kuultuaan mistä miehet tulivat. Sitä hän kuitenkin -kummasteli, että eräs toinen joukosta purskahti itkuun, kun hän kertoi -laivan lähteneen edellisenä iltana. Hän antoi heille virkistäviä -lääkkeitä ja keitti lämmittävää ruokaa, sillä sekä Balt että Emerson -olivat molemmat kuin unissakävijät, ja Fraser niin heikko, ettei hän -tajuihinsa tultuaan kyennyt seisomaan. - -"Olipa ikävää, ettette päässeet tänne eilen illalla", surkutteli -vartija. "Laiva käy täällä vain kerran kuussa." - -"Viipyykö se kauankin Kodiakissa?" kysyi iso George. - -"Kapteeni sanoi viettävänsä joulun siellä. Katsotaanpas -- tänään on 22 --- se lähtee Juneau'hin 26:nnen aamuna; siis kolme päivää." - -"Meidän täytyy tavoittaa se", huudahti Emerson. "Jos viette meidät -Kodiakiin niin hyvissä ajoin, että ehdimme laivaan, maksan teille, mitä -vain pyydätte." - -"Kernaasti, jos vain voisin", vastasi mies. "Olen täällä aivan yksin -näettekös lukuunottamatta Johnsonia, joka on toisen tehtaan vartija." - -"Hankkikaa sitten Herran nimessä meille pari intiaania. Maksun -suuruudesta en välitä." - -"Mutta täällä ei ole ainoatakaan alkuasukasta, sillä tämä ei ole mikään -kylä. Nämä kaksi säilyketehdasta ovat ainoat rakennukset, joita minä ja -Johnson emme tohdi jättää oman onnensa nojaan." - -Emerson kääntyi ja katsahti Fraseriin, joka oli laihana ja kalpeana -lysähtänyt eräälle tuolille. Tämä huomasi tuon paljon puhuvan -silmäyksen ja vastasi hilpeästi verettömillä ja halkeilleilla -huulillaan väkinäinen hymy: - -"Huomenna olen taas valmis, toveri. Varmasti!" - - * * * * * - -Kodiakin vanha venäläinen kylä, joka on viimeinen jäännös saaren -ensimmäisen asutuksen ajoilta, on saaren vastapäisellä puolella, ja -vaikka asukkaat ovatkin enimmäkseen vain alkuasukkaita ja sekarotuisia, -on siellä melkoinen joukko valkoihoisiakin, jotka viettävät joulun -juhlien ja iloiten. Senpätähden olikin _Doran_ miehistö sangen -tyytyväinen saadessaan viettää joulun siellä, sillä Kodiakissa -ovat tytöt kauniit ja jokainen vieras toivotetaan sydämellisesti -tervetulleeksi. Siellä ryypättiin ja tanssittiin rosoisten hirsiseinien -sisällä, ja meren viiltävä viima unohtui pian punaisina hehkuvien -kamiinain ääressä. Kylä oli täynnä juhlivaa kansaa, ja kun talvi on -levonaika, jonka kestäessä vain jotkut huimapäät antautuvat meren -vaaroihin, herätti eräs yltäpäältä jäätynyt kanootti, joka jouluiltana -laski maihin telakan viereen, kaikkialla suuren hälinän, sillä siinä -oli soutajina kolme valkoista miestä -- joita tuskin saattoi valkoisiksi -sanoa. Kasvot olivat paleltumien mustuttamat ja melkein kauttaaltaan -vereslihalla, ja kintaiden suojaamat kädet olivat pakkasen jäykistämät -ja halkeamia täynnä. Silmät olivat syvällä ja kuopille vajonneista -poskista päättäen olivat miehet sairastaneet kauan jotakin ankarata -tautia, eivätkä he voineet kävelläkään, vaan ryömivät käsin ja jaloin -lumenpeittämän rantakivikon poikki horjahdellen sitten avuttomasti -kylään johtavalle tielle päästyään. Eräs oli niin menehtynyt, ettei -jaksanut nousta kanootista, ja kun pari merimiestä kiiruhti apuun, -soperteli hän sekavia sanoja kielellä, jota kuulee kullankaivajien -leireissä ja pelipöytien ääressä. Toinen, eräs jalkojaan surkeasti -laahaava jättiläinen, hoiperteli laivaa kohti polvet koukussa ja -hartiat kumarassa pää rinnalle vaipuneena ja pitkät kädet voimattomina -sivulla heilahdellen. - -Kolmas heistä käyttäytyi kuitenkin kaikista omituisimmin. Tielle -päästyään hän epäsi kädenliikkeellä kaikki avuntarjoukset ja pysähtyi -sitten jalat leveällä tuijottamaan pohjoiseen kulmat tuimasti rypyssä. -Silmät hehkuivat kuopissaan kuin hiilet, ja mustuneet, paisuneet -huulet vääntyivät kaameaan irvistykseen, joka paljasti hampaat. Hän -nosti kätensä ja heristi uhkaavasti nyrkkiään pohjoista taivasta kohti -käsittämättömiä sanoja mutisten ja hoippui sitten kumppaniensa jälkeen. - - - - -VIII. - -SEATTLESSA. - - -Viikkoa myöhemmin näkivät Boyd ja George Port Townsendin valojen -häipyvän pimeyteen. Mieliala oli jälleen elpynyt, sillä matka -Juneau'sta oli sujunut niin nopeasti, että koko matkan toinen osa -voitiin nyt suorittaa lyhyemmässä ajassa kuin oli arvioitukaan, ja -viikon täydellinen lepo ja eteläisempien seutujen lauhkeampi ilmasto -olivat melkein kokonaan parantaneet pakkasen ja kärsimysten jättämät -vammat. - -George, joka oli viime päivinä ollut merkillisen levoton, rikkoi -vihdoin äänettömyyden. - -"Kuinka kauan viivymme Seattlessa?" kysyi hän. - -"Päivän tahi pari korkeintaan. Asiani on pian toimitettu." - -"Otaksun, että siellä Chicagossa on tapana esiintyä hyvin hienosti -puettuna", jatkoi George. - -"Kyllä, ainakin meihin verraten." - -"Oikeinko hännystakeissakin?" - -"Aivan niin." - -"Oletteko milloinkaan pitänyt sellaista?" - -"Varmasti." - -"No, vie sun --" Kalastaja vaikeni ja tuijotti kumppaniinsa suu auki. -"Oikeinko todella?" - -Boyd naurahti. "Yliopistossa ollessani se oli jokapäiväinen pukuni, -mutta muuten sitä käytetään vain illalla." - -George tuumi asiaa hetkisen ja jatkoi sitten: - -"Eräs mies jutteli minulle kerran jotakin sangen hullunkurista. Hän -kertoi, että etelässä annetaan puhdistaa ja kiilloittaa kynnetkin, kun -tahdotaan olla oikein hienoja. Onko se totta?" - -"Aivan totta." - -Balt karaisi kurkkuaan ja kysäisi teeskennellyn välinpitämättömästi: - -"Oletteko te -- tuota noin -- antanut milloinkaan kiilloittaa -kynsiänne?" - -"Olen kyllä." - -Balt avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta muutti sitten mielensä -ja huomautti: "Taitaapa olla selvintä, että odottelen täällä, kunnes -palaatte." - -"Ei suinkaan!" vastasi toinen nopeasti. "Tarvitsen teitä rahoja -kuulustelussani, sillä tehän olette ainoa neuvonantajani yrityksemme -käytännölliseen puoleen nähden." - -"No hyvä. Jos kerran luulette tulevanne toimeen kanssani, niin enköhän -minäkin suoriutune hännystakeista ja noista kynsiä harjaavista -tytöistä. Eihän tätä kauan kestä." - -"Milloin olitte viimeksi täälläpäin?" - -"Neljä vuotta sitten." - -"Entä oletteko milloinkaan käynyt etelässä?" - -"Kyllä. Minulla on sisar Spokane Falls'issa. Mutta siellä en viihdy." - -"Saapa nähdä, mitä pidätte Chicagosta", hymyili Boyd. - -"Sormeton" Fraser ilmestyi laivan kirkkaasti valaistusta keskiosasta ja -läheni hilpeästi tervehtien. - -"Onpa hyvä, että tämä laivamatka likenee loppuaan", virkkoi hän. "Olen -puhdistanut melkein koko haahden." - -Seikkailija oli pysytellyt erillään heidän seurastaan -- Boydin -suureksi tyydytykseksi, sillä mies oli todellakin sangen ikävystyttävä --- joten he olivat saaneet rauhassa tehdä laskelmiaan ja pohtia -lukemattoman joukon yksityiskohtia. - -"Illallispöydässä tapasin erään farmarin pojan, jonka sain juuri äsken -puhtaaksi kynityksi", jatkoi Fraser kerskailuaan. "Pyyhkäisin taskuuni -kolme ja viisikymmentä aivan kuin leikillä." - -"Kolmesataaviisikymmentä _dollariako_?" kysyi Balt. - -"Kuinkas muuten?" - -"Mistä saitte rahaa päästäksenne peliin?" tiedusteli Boyd. - -"Voitin eilen illalla sievoisen summan noilta Dawsonin miehiltä." - -"Mutta ettehän voinut heidänkään kanssaan tyhjin käsin alkaa?" - -"Myin laivan kapteenille muutamia kaivososakkeita toissa päivänä", -nauroi Fraser. "Ukko oli heti valmis." - -"Petittekö tuota kunnon vanhusta?" huudahti Emerson kiukkuisesta -"Painakaa mieleenne, etten aio sallia mi--" - -"Petinkö? Kuka on sanonut minun pettäneen häntä. Minun, joka en voisi -tehdä pienintäkään vääryyttä pahimmalle vihollisellenikaan!" - -"Teillä ei ole kaivosvaltauksia." - -"Mistä te sen tiedätte? Alaska on laaja." - -"Itsehän sanoitte niin." - -"Aivan niin. Silloin minulla ei ollut todellakaan mitään, mutta -noustuamme Juneau'ssa tähän lotjaan, olen käyttänyt aikani hyvin. -Teidän rakentaessanne Georgen kanssa säilyketehtaita olen valvonut omia -etujani ja onnistunut oikein hyvin." - -Emerson kohautti leveitä hartioitaan. "Joudutte ikävyyksiin. Ja jos -niin käy, niin älkää odottako minulta apua. Olen jo tehnyt voitavani -hyväksenne." - -"Älkää olko huolissanne tähteni", vastasi Fraser itsetietoisesta. -"Asiani osaan kyllä hoitaa." Hän helisteli kultakolikolta taskussaan ja -alkoi vihellellä huolettomasti. "Milloin lähdemme Chicagoon?" kysyi hän -hetkisen kuluttua. - -"Lähdemme?" toisti Emerson. "Muistaakseni sanoin, että vien teidät vain -Seattleen saakka. Luulen olevan viisainta, että jäätte sinne, vai mitä?" - -"Ehkäpä", huomautti. Fraser välinpitämättömästi ja poistui toivottaen -hyvää yötä. Mutta kun seuraavana aamuna saavuttiin telakkaan, nousi hän -mitään kehoitusta odottamatta samoihin ajopeleihin ja seurasi mukana -hotelliin kirjoittaen nimensäkin matkustajaluetteloon välittömästi -toisten yhteyteen. Hän katosi kuitenkin pian näkyvistä, sillä Balt ja -Emerson menivät ensi työkseen erääseen valmiiden vaatteiden myymälään, -jossa heidän vanhat ja pahoin kuluneet pukunsa vaihdettiin käden -käänteessä uusiin ja muodikkaisiin, mitään huomiota herättämättä, -sillä Seattle on lavean pohjolan portti, johon kaikki pohjankävijät, -niin tulevat kuin menevät, aina kokoontuvat. Mutta kaupungin vilkas -liike ja hälinä tuntui heistä sangen oudolta. Erämaan yksinäisyyteen -ja hiljaisuuteen tottuneina vaivasi kaduilla vallitseva melu -sanomattomasti heidän korviaan ja kulkijoiden taukoamaton vilinä -väsytti ja hermostutti heitä. Jokainen kellonkilahdus sai Georgen -vavahtamaan, ja hän kiiruhti katujen yli kuin takaa-ajettu. - -Kun hänen vaaniva katseensa sattui erään hedelmämyymälän ikkunaan, -harppasi hän heti sisään ja täytti taskunsa tomaateilla. - -"Olen uneksinut näistä neljä vuotta", selitti hän, "enkä voi enää -hillitä itseäni. Hän nielaisi yhden parilla puraisulla ja seurasi -sitten kumppaniaan syöden tomaatin joka askeleella ja täyttäen taskunsa -aina uudelleen sikäli kuin entinen varasto väheni." - -Kun he asiansa toimitettuaan palasivat hotelliin, ilmoitettiin -Emersonille, että erään sanomalehden edustaja halusi puhutella häntä. - -"Kuulimme teidän juuri saapuneen pohjoisesta", selitti reportteri, -"joten herra Athens lähetti minut luoksenne haastattelua varten." - -"Athens! Billy Athensko?" - -"Aivan niin. Hän on esimieheni, ja ellen erehdy, teidän -yliopistotoverinne. Hän tahtoi sangen mielellään saada tietää, oletteko -Michiganin potkupallojoukkueen Boyd Emerson." - -"Kyllä", hymyili Boyd. "Billy Athens oli taitava pelaaja." - -"Hän ajatteli, että olette varmaankin kokenut Alaskassa yhtä ja -toista mielenkiintoista", jatkoi sanomalehtimies, "mutta olen jo -toveriltanne kuullut matkoistanne, suunnitelmistanne ja suurenmoisesta -menestyksestänne, niin että haastatteluni on pian suoritettu." - -"Toveriltani?" - -"Niin. Herra Frobisher'ilta. Kuullessaan minun tiedustelevan teitä -tarjoutui hän haastateltavaksi teidän nimessänne." - -"Frobisher!" toisti Emerson nyt kokonaan ymmällään. - -"Niin juuri -- hän tuolla." Puhuja osoitti "sormetonta" Fraseria, -joka, seurattuaan keskustelua taampaa, sulki nyt juhlallisesti toisen -silmänsä ja kohautti suupieltään. - -"Aivan oikein, aivan oikein", sammalsi Boyd. "Vai kertoi _Frobisher_!" - -"Miellyttävä mies, eikö niin? Hän kertoi muun muassa, kuinka pelastitte -tuon tytön, joka oli sortunut jäihin siellä Kalvikissa." - -"Vai niin?" - -"Todellakin suurenmoista, josta kyhään oikein oivallisen kertomuksen -sanomalehteeni. Hän lupasi myös, että pääsen mukaan, kun alatte -toimeenpanna suuria suunnitelmianne. Minulla ei ole tietystikään suuria -summia käytettävänäni, mutta kaikki näyttää niin lupaavalta, että --" - -"Saanko luvan kysyä, neuvottelitteko asiasta jo yksityiskohtaisesti?" -kysyi Boyd uteliaasti. - -"Kyllä; olen suurin piirtein selvillä kaikesta. Panen konttorissa -poikain kesken toimeen keräyksen ja toimitan rahat tänne illalla ennen -lähtöänne." - -"Puhun asiasta ensin herra Frobisherin kanssa", sanoi Emerson luoden -seikkailijaan tuiman katseen, "niin että suokaa anteeksi. Luulen, -ettemme tarvitse uusia osakkeita." - -"Ette siis huolikaan minusta." - -"En ainakaan tällä haavaa." - -"Sepä ikävää! Olisin niin mielelläni tahtonut koettaa onneani -lyöttäytymällä johonkin todellakin onnen suosimaan kullankaivajaan. -Kun saa kuukauden toisensa jälkeen ahertaa melkein yötä päivää -niukan palkan edestä, niin tulee kateelliseksi nähdessään teidän -klondykeläisten saapuvan kaupunkiin reput kultaa täynnä. Ehkäpä annatte -minulle myöhemmin tilaisuuden yrittää?" - -"Ehkäpä", myönsi Boyd mennen heti haastattelijan lähdettyä kiivaasti -Fraserin luo, joka nojaili laiskasti erästä pylvästä vasten naurettavan -pitkä sikari suupielessä. - -"Kuulkaahan, herra Frobisher", virkkoi hän matalalla äänellä, -"mitä tämä kalkki merkitsee? Miksi sekoitatte minut konnamaisiin -valheisiinne?" - -Fraser veti suunsa nauruun. "Sointuva ja kaunis nimi tuo 'Frobisher', -eikö totta? Ja niin luottamustaherättävä. Luulenpa, etten luovukaan -siitä toistaiseksi." - -"Nyt tein mitättömiksi kurjat hankkeenne, mutta jos vielä kerran -yritätte jotakin sellaista, luovutan teidät viranomaisten haltuun", -uhkasi Emerson. "Painakaa se mieleenne." - -"No, no", tyynnytteli seikkailija lempeän nuhtelevasti; "teinhän -puolestanne kaiken voitavani. Suunnitelmianne en ilmaissut, vaan puhuin -vain suurenmoisista vakauksistamme ja kaivostekniikan hämmästyttävistä -saavutuksista niin lennokkaasti, että tuo nuori mies oli heti valmis -ostamaan osakkeita. Lupasipa hän kaupita niitä esimiehelleenkin." - -"Esimiehelleenkin!" huudahti Emerson säikähtyneesti. "Tuo esimies -on hyvä ystäväni, jonka apu voi olla sangen tervetullut Chicagosta -palatessani." - -"Niinkö! Sitä en tiennyt" - -"Muistakaa nyt, Fraser, että teidän täytyy ehdottomasti jättää minut -keinottelujenne ulkopuolelle. Olette tehnyt minulle monta suurta -palvelusta, mutta jos kuulen vielä kerran jotakin tämmöistä, ilmoitan -asian poliisille." - -"Älkää nyt olko lapsellinen", nuhteli seikkailija. "Liittykää minuun, -niin kyllä minä rahaa teen. Pidän teistä ja --" - -Emerson pyörähti kiivaasti ympäri ja poistui käsittäen, että oli aivan -turhaa saarnata kuntoa sellaiselle turmeltuneelle oliolle. Hänen -verensä kuohui, mutta hän ei antanut vihalleen sen suurempaa valtaa, -sillä hän tiesi, että ilman tuon kiusallisen ihmisen apua hän makaisi -nyt Katmaissa Petellinin majassa ilman mitään toivoa voida täyttää -tehtäväänsä. - -"Milloin lähdemme?" huhuili Fraser hänen jälkeensä, mutta nuori mies -ei vastannut, vaan meni nopein askelin huoneeseensa, kiiruhtaen -peseydyttyään lähimpään lennätintoimistoon, josta hän lähetti Chicagoon -kaksi sähkösanomaa, toisen räätälilleen ja toisen erääseen numeroon -Rantaviertotiellä. Viimemainitun kirjoittaminen antoi hänelle paljon -päänvaivaa, kunnes hän muutamia kaavakkeita turmeltuani vihdoin ojensi -sähkösanoman virkailijalle omituisen nöyrästi ja samalla uhmailevasti. -Sitten hän riensi erääseen pankkiin ja palasi parin tunnin kuluttua -riemuiten hotelliin, jossa hän tapasi ison Georgen tuijottamassa kuin -lumottuna kynsiinsä, jotka olivat merkillisen puhtaat ja kiiltävät. - -"Katsokaahan!" huudahti kalastaja ihailevasti. "Nehän ovat puhtaat kuin -koiran hampaat ja hohtavat niin, etten tohdi koskea mihinkään." - -"Olen toimittanut asiani pankissa", riemuitsi Boyd. "Onnistuin niin -hyvin, että tarvittavasta pääomasta puuttuu vain satatuhatta dollaria." - -"Suurenmoista", sanoi Balt ihaillen yhä kynsiään; "kerrassaan -suurenmoista. Mutta katsokaahan, kuinka ne välkkyvät. Hienot, vai mitä?" - -"Nuo satatuhatta dollaria eivät tuota mitään vaikeuksia, sillä nyt -käy kaikki helposti. Menestyksemme on varma. Nämä pankkimiehet -näkyvät tietävän, kuinka kannattavaa lohenkalastus on. Kaikki kävi -aivan itsestään. Kun meillä on kerran hallussamme edullinen paikka -Kalvik-joen rannalla, niin ei epäonnistumisesta voi olla puhettakaan, -sanottiin minulle." - -"Oikeassa ovat. Luulenpa, että se tyttö luuli minua joksikin -klondykeläiseksi", huomautti George, "koska hän oli niin kovakourainen. -Mutta muuten oikein korea ja kiltti tyttö. Kun astuin sisään ja -istahdin tuoliin, olin niin ymmälläni, etten osannut sanoa kerrassaan -mitään, mutta siihen hän ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota, ja -kun poistuin, pyysi hän minua pian uudistamaan hauskan ja miellyttävän -vierailuni. Todellakin _hirveän_ hieno tyttö." - -"Olkaahan varuillanne!" nauroi hänen kumppaninsa. "Noihin kynsiä -puhdisteleviin tyttöihin rakastuminen näyttää olevan jokaisella -pohjankävijällä aivan kuin veressä, mutta muistakaa, ettei meillä ole -nyt aikaa kuherteluun." - -"Häneltä en saisi edes silmäystäkään", sanoi kalastaja punastuen. - -Iltapäivällä istuivat he asiansa toimitettuaan runsaan ja monipuolisen -päivällisen ääressä etsittyään ensin Fraseria turhaan kaikkialta. -Yhteisvoimin kestetyt ponnistukset ja matkan rasitukset kiinnittivät -seikkailijan heihin siteillä, joita ei voinut katkaista, minkätähden he -eivät tahtoneet erota hänestä ilmaisematta jotenkin kiitollisuuttaan -palveluksista, jotka hän oli tehnyt. - -"Tämäpä kummallista", huomautti Boyd. "Jäähyväiset hän olisi ainakin -voinut sanoa ja toivottaa meille onnea ja menestystä." - -"Kun hän on saapuvilla, hermostun, mutta kun hän on poissa, kaipaan -häntä", vastasi George. "Hänellä on todennäköisesti jälleen jotakin -tekeillä." - -Asemalla he viipyivät laiturilla aivan viimeiseen saakka heikosti -toivoen, että Fraser ilmestyisi, ja astuivat sitten vaunuun -loukkautuneempina kuin tahtoivat myöntääkään. Mutta kun he junan -liikkeelle lähdettyä menivät tupakkavaunuun vieläkin ihmetellen -seikkailijan omituista käytöstä, kuulivat he tutun äänen huudahtavan -hilpeästi: - -"Halloo, te siellä!" -- ja siinähän seisoi Fraser heidän edessään -heidän hämmästykselleen hymyillen. - -"Mitä te täällä teette?" huudahtivat molemmat yhtä aikaa. - -"Minäkö? Olen matkalla itään." - -"Itään? Mihin sinne?" - -"Chicagoon. Muistelen teidän sanoneen niin, ellen erehdy." Hän istahti -ja sytytti pitkän sikarin. - -"Oletteko matkalla Chicagoon?" ihmetteli George. - -"Varmasti. Järjestämme siellä nuo säilyketehdasasiat." Seikkailija -puhalsi mahtavan savupilven ja oikaisi jalkansa. "Mukava juna, eikö -totta?" - -"Kyllä", myönsi Emerson tietämättä oikein, ollako hyvillään vai -harmissaan miehen äkillisen ilmestymisen johdosta. "Missä vaunussa -olette?" - -"Samassa kuin tekin." - -"Mitä aiotte tehdä Chicagossa?" - -"En ole vielä lopullisesti päättänyt mitään, sillä eihän siellä ole -mahdollisuuksista puutetta, kun taas Seattle on aivan liian vaarallinen -paikka kotiutuvalle pohjankävijälle." - -Emerson tuumi hetkisen, ennenkuin vastasi: "Olen melkein varma, että -sekoitatte minut johonkin yritykseen, joka saattaa meidät molemmat -rautoihin, minkätähden sanon nyt teille itseäni suojellakseni mitä -aion tehdä. Teillä on hyvät liikemiehen taipumukset, ja jos todellakin -aiotte ryhtyä johonkin rehelliseen --" - -"Rehelliseen!" keskeytti Fraser närkästyneesti. "Suunnitelmani ovat -kaikki rehellisiä, minkä kuka hyvänsä voi todeta. Niihin ei tarvitse -kenenkään puuttua vastoin tahtoaan, ja ellei joku ehdotukseni miellytä, -niin teen toisen, joka sopii paremmin. Teette minulle vääryyttä." - -"Jos tahdotte työskennellä rehellisesti, niin luovutan myytäväksenne -osan perustettavan säilyketehtaan osakkeita kohtuullisella -välityspalkkiolla." - -"Tuossa en näe mitään houkuttelevaa, kun voin myydä omia osakkeitani -ja pitää kaikki rahat itse. Ehkäpä perustan Chicagossa oman -säilykeosakeyhtiön --" - -"Jos perustatte oman --" riehahti Boyd. - -"Aivan niin. Älkää suinkaan loukkautuko, sillä teinhän vain viittauksen -sinnepäin. Jos ala on kerran teidän, niin keksin jotakin muuta -parempaa." - -Nuorempi mies ravisti päätään. "Olette auttamaton", virkkoi hän, "enkä -kuitenkaan voi olla teistä pitämättä." - -He valvoivat myöhäiseen yöhön. Emersonin ollessa, milloin kiihkeän -puhelias, milloin synkkä ja sanaton. Hän oli iloinen kuin onnellinen -sulhasmies ja seuraavassa hetkessä alakuloinen ja masentunut kuin -kuolemaan tuomittu, ja sen sijaan että hän olisi rauhoittunut sitä -mukaa kuin matkan määrä läheni, hermostui hän yhä enemmän. - -Chicagossa seurasi Fraser, samoinkuin Seattlessakin, kumppaneitaan -samaan hotelliin ja olisi jälleen kirjoittanut matkustajaluetteloon -jonkun komean ja ylhäiseltä soinnahtavan nimen, ellei Boyd olisi -kuiskannut hänelle pari varoittavaa sanaa. Huolehdittuaan siitä, ettei -hänen kumppaneiltaan puuttunut mitään, kiiruhti Emerson räätälin luo, -jolle hän oli sähköttänyt, ja palasi hetkisen kuluttua yllään uusi -ja hieno puku. Fraser istui ravintolahuoneessa ja hieroi parhaillaan -tuttavuutta tarjoilijan kanssa. - -"Georgeko?" toisti hän vastaukseksi Emersonin tiedusteluun. "George -lähti etsimään tuommoista kynsien puhdistussalonkia, vaikka -hevosenkengittäjän paja olisi hänelle paljon sopivampi Hän on aivan -hurmaantunut kaikkiin kynsienkiilloittajiin." - -"Hän on vain joutunut pois tavallisesta ympäristöstään, minkätähden -toivon teidän pitävän häntä hieman silmällä", sanoi Boyd. - -"All right! Vien hänet hihnasta talutellen puistoon kävelylle, mutta -jos hän yrittää purra jotakin, panen kuonokopan hänen päähänsä. Suuren -kaupungin sydämessä hän on sangen vaarallinen henkilö, joka saattaa -vaaraan jokaisen tielle sattuvan kynsiä kiilloittavan tytön hengen -ja jäsenet. Olitte sangen varomaton, kun matkalla puhuitte hänelle -sellaisesta." - -Täsmälleen kello neljä Emerson vihelsi ajurin ja lähti ajamaan -kaupungin pohjoisosaan, ja kun ajopelit saapuivat rantatielle, kiihtyi -hänen hermostumisensa, jonka vallassa hän oli viime päivät viettänyt, -joka hetki. Kengän kärjet noputtivat taukoamatta mattoon, hansikkaaseen -pujotetut sormet puristuivat nyrkkiin ja avautuivat, ja löipä hän -välillä kätensä istuimeenkin ikäänkuin hevosta kiiruhtaakseen. Eikö -taipale loppunut milloinkaan? Hevonen näytti kulkevan yhä hitaammin -ja kumirenkaisten pyörien pyörähdykset harvenevan samassa suhteessa. -Hän kehoitti ajajaa kiiruhtamaan, mutta joutui samassa lamauttavan -epävarmuuden tunteen valtaan ja säikähtyi omaa maltittomuuttaan. Vaunun -suljettu ilma kävi tukahduttavaksi, hän tyrkkäsi ikkunan auki, avasi -suuren palttoonsa ja hengitti syvään järven raikasta ilmaa. Miksi löi -ajuri hevostaan, joka juoksi ilmankin kyllin joutuin? Hehän olivat -jo lähellä päämaalia, mutta hän ei ollut vielä valmis. Hän kumartui -ulos nopeutta hillitäkseen, mutta painautui takaisin istuimelle huulet -tuimasti yhteenpuristettuina ja tuijotti taloihin, jotka soluivat ohi. -Kuinka tarkoin hän muistikaan ne kaikki! - -Nyt näyttivät nuo kiviseinät niin tylyiltä; lyijypuitteiset ikkunat -tuijottivat häneen kuin muukalaiseen, ja kattokourujen taidokkaat -veistokset irvistivät hänelle ivallisesti. - -Mieli masentui ja viimeinenkin toivon kipinä, joka oli vielä ollut -jäljellä hänen sydämessään hotellista lähtiessä, sammui. Päämaali ei -ollut näyttänyt olevan milloinkaan niin saavuttamattomissa, eikä hän -ollut milloinkaan ennen tuntenut niin katkerasti rikkauden valta-asemaa -ja köyhyyden toivottomuutta. - -Ajoneuvot pysähtyivät vihdoin erään muhkean rakennuksen, tahi oikeammin -sanoen kivipalatsin eteen, jonka järveen kuvastuva monumenttaalinen -julkisivu näytti nuoresta miehestä nyt niin ylpeältä ja vieraalta. Käsi -vapisi, kun hän maksoi ajurin ja vaikka hän nousi portaita ylös pää -pystyssä, oli hän silti sangen kalpea. Jäykästä ryhdistään huolimatta -hän tunsi polvensa vavahtelevan samalla kun keuhkot eivät tuntuneet -saavan tarpeeksi ilmaa, vaikka hän hengitti syvään. - -"Päivää, Hawkins", kuuli hän sanovansa, kun eräs livreepukuinen vanhus -avasi oven ja saatteli hänet sisään. "Muistatteko vielä minut?" - -"Kyllä, herra Emerson. Olette ollut kauan poissa, sir." - -"Onko neiti Wayland kotona?" - -"Kyllä, herra. Hän odottaa teitä parhaillaan. Tätä tietä, tehkää niin -hyvin." - -Boyd seurasi kiittäen sydämessään huoneissa vallitsevaa hämärää, joka -salasi hänen kiihtymyksensä. Hän tiesi, minne mentiin, henkilö, jota -hän oli tullut tervehtimään, oli aina odottanut häntä kirjastossa. Ja -kuinka hyvin hän muistikaan tuon ihmeellisen huoneen, jonka seinät -olivat lattiasta kattoon kirjojen peitossa! Hänet toivotettiin -tervetulleeksi samassa paikassa, jossa hänelle oli kolme vuotta sitten -sanottu jäähyväiset. - -Hawkins kohotti oviverhot sivulle ja Boyd kuuli niiden kahisten -sulkeutuvan takanaan, mutta huoneessa hän ei nähnyt ensin ketään, sillä -tyttö seisoi aivan liikkumattomana häntä katsellen. Sitten hän kuiskasi -hiljaa: "Mildred"! ja astui askeleen eteenpäin kätensä ojentaen. - -"Boyd! Boyd!" huudahti tyttö rientäen vastaan ja painautui hänen -povelleen. Kädet, jotka tukivat häntä, vapisivat kuin suuresta -väsymyksestä, ja sydämen kiivaat lyönnit, jotka hän tunsi -omaansa vasten, muistuttivat maalinauhan saavuttanutta uupunutta -kilpajuoksijaa. Kumpikaan ei virkkanut sanaakaan pitkään aikaan. - - - - -IX. - -VIELÄ VUOSI ARMONAIKAA. - - -"Yrityksesi ja ponnistelusi olivat siis kaikki turhat", sanoi Mildred -Wayland, kun Boyd oli lopettanut kertomuksensa. - -"Niin", vastasi tämä, "ainakin kullankaivajana olin mahdollisimman -huono-onninen." - -Tyttö kohautti paheksuvasti olkapäitään. - -"Älä käytä tuota sanaa", huudahti hän. "En voi sietää sitä -- -luultavasti syystä että isä on aina onnistunut. Sanokaamme, että -menestyksesi on viivästynyt." - -"Aivan niin. Sopii minullekin paremmin, mutta olen, näetkös, unhottanut -sanojen valikoimistaidon." - -He istuivat kirjastossa, jossa ei heitä pariin tuntiin kukaan -häirinnyt, Emerson puhuen nopeasti, melkeinpä hajanaisesti, ikäänkuin -hän olisi tehnyt jonkunlaista tunnustusta tytön kuunnellessa kertomusta -sana sanalta välittömällä mielenkiinnolla. Tarina oli pääpiirteissään -sama, minkä hän oli kerran ennen kertonut Cherry Malotte'lle, mutta nyt -se oli kaikin puolin ehyempi ja kauttaaltaan kertojan innostuksen ja -tunteiden elävöittämä. Kuulijan mielestä se oli kuin ihmeellinen satu, -jossa puhuttiin kummallisista ihmisistä, joiden vaikuttimia hän tuskin -kykeni ymmärtämään, ja joka oli syntynyt maassa, jonka villiä luontoa -ja hurjia tapoja hän ei voinut kuvitellakaan. - -"Ja tuon kaiken teit vain minun tähteni", kuiskasi hän hetkisen -kuluttua. - -"Muuta neuvoa ei ollut." - -"Ihmettelenpä, olisiko kukaan toinen tuntemani mies antautunut noihin -vaaroihin -- vain minun tähteni." - -"Tietysti. Vaarat -- hengenvaarat, rasitukset ja huolet, tarkoitan -- -eivät merkitse mitään." Hän näpsäytti sormiaan. "Yksinäisyys ja erämaan -kolkko autius siellä mielen synkistävät. Olla sinusta niin kaukana oli -raskainta, ja ajatus, että joku onnellisempi mies saattoi --" - -"Lorua!" Mildred oli todella närkästynyt. "Pyysin sinua itse määräämään -ajan ja lupasin odottaa, ja ellen olisi -- välittänytkään sinusta, -olisin kuitenkin pitänyt sanani. Olenhan Wayland." - -"Siis rakastat minua, Mildred?" Boyd kumartui kiihkeästi lähemmäksi. - -"Tiedäthän sen kysymättäkin", kuiskasi tyttö, "lapsuuden aikainen -kiintymykseni on yhä sama. Muistathan, kuinka täydellisesti hurmaannuin -sinuun?" Hän naurahti pehmeästi. "Olit mielestäni maailman paras -jalkapalloilija. Välistä epäilen, että tunteeni ovat vieläkin tuota -samaa tyttömäistä sankaripalvontaa, joka ei voi kestää, mutta se -_on_ kestänyt -- ainakin toistaiseksi. Kolme vuotta on pitkä aika -minunlaiseni tytön odottaa, vai kuinka?" - -"On kyllä, on kyllä, mutta minä olen saanut elää tuon ajan vain -muistoilla, kun taas sinulla on ollut muuta ajanvietettä. Miehet -ihannoivat sinua ja koettavat olla kaikin tavoin mieliksesi, ja -ihailijasi, joita parveilee ympärilläsi laumoittain --" - -"Oh!" - -"Niin, legioonittaan! Tiedän kyllä. Olenhan lukenut lehdistä -seurapiirejä koskevat uutiset aivan ahmimalla. Lehdet olivat kyliä -aina kuusi kuukautta vanhoja, mutta joka kerta kun näin nimesi, tuntui -kuin veitsi olisi työnnetty ruumiiseeni. Mustasukkaisuudessani haudoin -mielessäni miesten nimiä, joita oli mainittu yhteydessäsi, ja langetin -kiroukseni heidän yllensä. Yksinäisyydessäni kuvittelin sinusta -kaameita asioita ja --" - -"Kaameita asioita -- minusta?" Tyttö katsahti häneen lempeän -nuhtelevasti. "Onko tuo imartelua?" - -"Niin. Kun ajattelin sinua, olin aina näkevinäni jäljessäsi karavaanin -kosijoita." - -"Sinä tuhma polkat Eiväthän kosijat tule karavaaneissa, vaan vaunuilla." - -"Aivan niin, mutta vertaukseni pitää kuitenkin jotakuinkin hyvin -paikkansa", vastasi Boyd samaan leikilliseen sävyyn. "Hyvä Jumala, -kuinka kidutin itseäni! Et häipynyt mielestäni hetkeksikään. Päivät -ajattelin sinua, ja illalla oli tapanani rukoilla, että näkisin -unta vain sinusta. Olet ollut ainoa ihanteeni aina siitä saakka kun -ensi kerran kohtasin sinut, ja palvontani on tullut joka hetki yhä -sokeammaksi, Mildred. Olet ollut aina saavuttamattomissani, mutta -sinuun olen aina katseeni kohottanut, enkä milloinkaan ohitsesi." Hän -vaikeni ja katsahti tyttöön ja lopetti melkein kuiskaten: "Ah, Mildred, -kuinka kaunis sinä olet!" - -Eikä hän liioitellutkaan, sillä tytön kasvot, jotka olivat tavallisesti -niin ylevän jäykät, olivat nyt ilmehikkäät ja kirkkaat, ja silmistä, -joita miehet sanoivat kylmiksi, loisti nyt lämmin osanotto, ja -huulilla väikkyvä hymykin oli melkein kaihoisan suloinen. Solakan -vartalon joustava ryhti oli synnynnäinen ja taidokkaasti kiinnitetty, -tummanruskea tukka oli tuuhea ja pehmeä. Jokaisessa liikkeessä ja -vaistomaisessa asennossakin oli ylhäisen ja sivistyneen naisen -hienostunutta suloutta. - -Nuoren miehen huomio olikin ensin kiintynyt kaikkeen tuohon -tavallisuudesta poikkeavaan, joka ilmeni tytön koko olemuksessa, ja -hän muisti, kuinka pettynyt hän oli ollut kuullessaan ensi kerran, -kuka tämä oli -- nimi Wayland on sangen yleinen keskilännessä. Heidän -tuttavuutensa alkuaikoina hän oli pitänyt tuota ylhäisen kylmää -käytöstä teeskenneltynä, minkä lähempi tuttavallisuus oli sittemmin -osoittanut olevan jotakin aivan luonnollista; tyttö oli niin todellinen -ylimys kuin Wayne Wayland, hänen isänsä, saattoi ikinä toivoa. Tuo -vanha herra olikin rikkaampi ja mahtavampi kuin moni prinssi, ja hän -hemmoitteli tytärtään yhtä järjestelmällisesti kuin hän piti puolensa -rahamaailmassa, joten Mildred, joka oli siis tottunut aina pitämään -oman päänsä, ei koettanutkaan salata mieltymystään tuohon nuoreen -ylioppilaaseen, joka oli niin valmis laskeutumaan hänen ihailijoidensa -joukkoon, avaten siten tälle rajattomat tulevaisuudenmahdollisuudet. -Emerson muisti aivan hyvin, kuinka hämmästynyt hän oli ensin ollut -päästyään selville Mildredin tunteista. Tyttöhän oli niin erilainen ja -niin ihmeellisen etäällä kaikista muista, jotka hän tunsi, että hän -epäili erehtyneensä. - -Toverit toitottelivat hänelle kyllä alituisesti, mikä onnenpoika hän -oli, mutta sitä hän ei ollut vielä lainkaan ajatellut yksinkertaisesti -siitä syystä, että tyttö oli käytöksellään itse saattanut varjoon -kaikki muut asianhaarat -- rikkautensa ja yhteiskunnallisen -asemansakin. Hän ei voinut kuitenkaan olla huomaamatta, että hänen -asemassaan tässä pienessä maailmassa tapahtui merkillinen muutos heti -kun tuli yleisesti tunnetuksi, että hän oli Wayne Waylandin ainoan -tyttären sulhanen. Verraten vieraat henkilöt alkoivat osoittaa hänelle -suosiotaan. Hänelle suotiin odottamattomia etuoikeuksia, ja hän joutui -kaikkialla miellyttävän huomion esineeksi. Tahtomattaan hän huomasi -asemansa muuttuneen aivan toiseksi kuin mitä se oli ennen ollut; vain -se, että hänestä puhuttiin Mildred Waylandin yhteydessä, oli riittänyt -sytyttämään häikäisevän sädekehän hänen nimensä ympärille. Mutta -siitä hän ei välittänyt. Hän tiesi vain, että hän oli täydellisesti -tuon tytön orja, jota hän ihannoi pyhimpänä ja kalliimpana. Tämä oli -vuorostaan yhtä vilpitön tunteissaan eikä ujostellut valintaansa -seurapiirinsä kaikista mahdollisista mielipiteistä huolimatta; hän -oli kiintynyt lemmittyynsä yhtä välittömästi kuin hän oli ennen ollut -luoksepääsemätön muita ihailijoitaan kohtaan. - -Kuinka ylpeä Boyd olikaan ollut hänestä tutkintonsa suoritettuaan! Ja -miten vähän hän oli kiinnittänyt huomiota kuiluun, joka oli heidän -välillään, ja kuinka äkkiä hän oli havahtunut todellisuuteen! - -Wayne Wayland oli osoittanut hänelle hänen mielettömyytensä. Tämä oli -puhunut hänelle ystävällisesti vaikkakin päättävästi, ollen liian vanha -ja kokenut kiihdyttääkseen väkivaltaisilla toimenpiteillä nuorten -rakkautta. - -"Mildred on rikas tyttö", oli tuo vanha rahamies sanonut, "jopa -maanosamme rikkaimpia, kun taas te, poikaseni -- niin, mitä voitte te -tarjota?" - -"En mitään! Mutta ettehän tekään ole aina ollut, mitä nyt olette", oli -Boyd vastannut. "Kun menitte naimisiin, olitte yhtä köyhä kuin minäkin --- ja onhan jokaisella mahdollisuus yrittää." - -"Aivan! Mutta vaimoni oli köyhä tyttö ja omasta säädystäni. Hänellä -oli onneksi kyky kehittyä sitä mukaa kuin itsekin pääsin eteenpäin, -niin etten milloinkaan jättänyt häntä jälkeeni. Mutta Mildrediä olen -hemmoitellut alusta alkaen ja aivan tarkoituksella estääkseni juuri -kaiken tämmöisen. Hän on tottunut ylellisyyteen, hänen ystävänsä ovat -rikkaita, eikä hän tiedä mitään muunlaisesta elämästä. Rikkautensa ja -saamansa kasvatuksen nojalla hän kuuluu Amerikan ylimystöön. Niin, -meillä on ylimystömme, sanottakoon mitä hyvänsä, ylimystömme, joka, -vaikka ei se perustukaan syntyperään, on aivan yhtä hieno ja muista -säädyistä jyrkästi eroava." - -"Ette siis vastustaisi avioliittoamme, jos olisin rikas ja Mildred -köyhä", oli Emerson huomauttanut melkein ivallisesti. - -"Ehkäpä en. Köyhä tyttö voi mennä naimisiin rikkaan miehen kanssa -ja olla onnellinen, jos hänellä on muut edellytykset, mutta ei -päinvastoin, ellei tyttö ole aivan poikkeuksellinen; ja minä satun -tietämään, ettei tyttäreni ole sellainen. Hän on aivan mahdoton köyhän -miehen vaimoksi. Hän ei osaa ensinnäkään mitään; eikä hän tule toimeen -olosuhteissa, joihin hän ei ole tottunut; hänen luonteensa ja koko -olemuksensa tekisivät sen mahdottomaksi. Hän yrittäisi kyllä -- siitä -olen varma -- jonkun ajan, mutta minä tunnen hänet paremmin kuin hän -itse. Tunnen, näettekös, itseni, ja minulla oli onni tuntea hänen -äitinsä. Hän on kuin ansarissa kasvanut kukka, jonka ulkoilma saisi -pian surkastumaan. En sano, että hänen miehensä täytyy olla miljonääri, -mutta siltä, joka tekee hänet onnelliseksi, ei saa puuttua varoja, ja -mies, joka saa tyttäreni, tekee hänet onnelliseksi, tahi sitten teen -minä hänet kirotun onnettomaksi!" Vanhuksen poskilihakset jännittyivät -uhkaavasti. - -"Teillä ei ole siis erikoisesti mitään minua vastaan -- -henkilökohtaisesti, tarkoitan?" - -"Ei mitään." - -"Hän rakastaa minua." - -"Siltä näyttää. Mutta te olette molemmat nuoria, joten tämähän voi olla -aivan ohimenevää." - -"Ette siis anna suostumustanne?" oli Boyd kysynyt. - -"Sitä en ole sanonut. Pyydän teitä vain odottamaan ja katselemaan -hiukan ympärillenne. Olettehan järkevä nuorukainen, niin että älkää -hätiköikö. Aion sanoa tyttärelleni juuri saman, mitä olen teille -nyt puhunut, ja minä luulen, että hän on kyllin järkevä käsittämään -minun olevan oikeassa. Tarkoitukseni ei ole mitenkään kieltää teitä -seurustelemasta Mildredin kanssa, päinvastoin. Voitte käydä täällä -aivan vapaasti ja milloin vain haluatte. Tutustukaa hänen ystäviinsäkin -ja seuratkaa häntä piireihin, joissa hän seurustelee, ja eläytykää -olosuhteisiin, joihin hän on tottunut. Kuta enemmän seurustelette -kansamme, sitä parempi. Olen jo jonkun ajan pitänyt teitä silmällä, -herra Emerson, ja luulen käsittäneeni teidät oikein. Tulkaa parin -kuukauden kuluttua jälleen puheilleni. Mahdotonta ei ole, että vastaan -silloin myöntävästi, ellette olisi sattunut muuttamaan mieltänne meihin -lähemmin tutustuttuanne. Ehkäpä Mildred päättää meidän molempien -puolesta." - -"Olen päätökseenne täysin tyytyväinen." - -"No hyvä. Päivällinen on kello seitsemän, joten tervetuloa." - -Emersonin täytyi pian myöntää, ettei herra Wayland ollut erehtynyt -laskelmissaan, sillä kuta enemmän hän tutustui Mildredin elämään, -sitä selvemmin hän näki juovan, joka oli heidän välillään. Hänestä -tuli nyt Chicagon hienoston jäsen. Nuorempi polvi otti hänet auliisti -vastaan, ja miellyttävällä olemuksellaan voitti hän pian heidän -kaikkien myötätunnon, kun taas Wayne Waylandin nimi vaikutti vanhempiin -kuin taikavoima. Nuo kuukaudet olivat olleet sangen opettavaiset ja -samalla julman koetuksen aika tuolle nuorelle lemmenritarille, sillä -hän tunsi vanhuksen tutkivan katseen seurailevan häntä alituisesti, ja -vaikka Mildred ei koettanutkaan salata valintaansa, ei ollut puutetta -kilpailijoista, joita kaikkia Boyd sydämestään vihasi. - -Tulevaisuuteen he eivät olleet puheissaan kertaakaan kajonneet, -mutta he tiesivät molemmat, että vanhuksen käsityskanta oli aivan -oikea, ja parin kuukauden kuluttua, millä ajalla Emerson oli päässyt -alallaan hieman eteenpäin, oli Mildred mennyt isänsä luo ja vaatinut -kursailematta tämän vaikutusvaltaista apua. Mutta vanhus oli ollut kova -kuin timantti. - -"Olen ollut jo liiankin hempeä. Hänen täytyy uurtaa tiensä omin voimin. -Tiedäthän, ettei hän ole minun ehdokkaani." - -Nähdessään lemmittynsä alkavan vähitellen vaipua epätoivoon ja -aavistaen oman onnensakin olevan vaarassa oli Mildred vihdoin -järjestänyt niin, että he yhdessä menivät vanhuksen puheille. Herra -Wayland kuunteli kylmästi ja virkkoi sitten: - -"Avunpyyntönne osoittaa, että te molemmat alatte nyt käsittää vuosi -sitten lausumieni sanojen totuuden." - -"Teiltä en apua pyydä", oli Emerson vastannut. "Itsestäni ja -Mildredistä kykenen kyllä huolen pitämään." - -"Sallikaa minun todistaa, että erehdytte väitteessänne. Kun otetaan -huomioon olosuhteet, joissa olette elänyt, kasvatuksenne ja -elämänkokemuksenne, niin teillä ei ole mitään niitä edellytyksiä, jotka -ovat välttämättömät Mildredin puolisolle. Onko teillä aavistustakaan -kuinka monta miljoonaa tyttäreni saa periä?" - -"Ei, enkä välitäkään siitä." - -"Sitä en minäkään välitä teille ilmaista, mutta Wayland-omaisuutta -seuraa niin suunnaton vastuunalaisuus, että seuraajani täytyy olla -minua paljon jäntevämpi ja tarmokkaampi pitääkseen sen koossa. Minä -vain kokosin sen, mutta hänen täytyy säilyttää ja kartuttaa se, mihin -te ette ole osoittanut kykenevänne, ette ainakaan vielä." - -"Oh, tuota rahojen alituista jankuttamista!" oli Mildred keskeyttänyt -tuskastuneesta "Soisin, että olisimme köyhiä, sillä rikkautemme on -siunauksen asemesta raskas kirous -- kuin joku hirveä painajainen. -Muusta en kuule milloinkaan puhuttavan. Huolta ja murhetta se vain -meille antaa -- ja ryppyjä, vaan ei mitään hupia. En välitä hevosista, -autoista ja palvelijoista, sillä tulen ilmankin toimeen, Ja minä tahdon -elää, todellakin _elää_." Hän oli noussut ja pannut kätensä Boydin -olkapäälle. "Jätän kaikki. Koettakaamme olla onnelliset ilmankin." - -Tilanne oli ollut molemmille miehille sangen jännittävä. Katseissa -oli ollut taipumatonta uhmaa, mutta nähdessään kasvojen halveksivasta -ilmeestä isän odottavan jotakin raukkamaista ratkaisua, oli Boydin -ylpeys kohonnut. - -"Ei", vastasi hän, "sitä en salli. En ainakaan vielä, sillä herra -Wayland on tavallaan oikeassa. Ellei hän olisi ollut niin ystävällinen -minulle, suostuisin, mutta nyt olen hänelle kiitollisuudenvelassa. -Hän on valmistanut minulle tilaisuuden tutustua elämääsi ja -olosuhteisiisi ja minun täytyy myöntää, että hän oli oikeassa. Pyydän -sinua odottamaan, sillä aion nyt koettaa onneani eräässä suuressa -uhkapelissä." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Alaskassa on tehty suuria kultalöytöjä --" - -"Alaskassa!" - -"Niin. Klondykessa. Etkö ole lukenut siitä? Minulle on kerrottu, että -mahdollisuudet ovat aivan yhtä suurenmoiset kuin vuonna '49, joten aion -lähteä sinne." - -Hän oli tehnyt päätöksensä ja määrännyt ajan, jonka kuluttua hänen -täytyi palata lemmittynsä luo, joka oli luvannut häntä odottaa. Ja -Mildred oli odottanut. - -Hän oli nyt kolmen vuoden eron jälkeen Boydin mielestä entistä -viehättävämpi -- väliaika oli vain lisännyt tytön kauneutta ja -syventänyt hänen sydämensä kaipuuta -- mutta samalla hänestä entistä -etäämmälläkin. Tytöstä oli kehittynyt nainen -- vakava, arvokas, -ja harkitseva, joten tuo uskollinen ja altis kiintymys oli sitäkin -liikuttavampi ja ihmeellisempi. - -Tarinansa lopetettuaan viittasi Boyd parilla sanalla -tulevaisuudensuunnitelmiinsa kysyen vihdoin melkeinpä empien: - -"Odotatko vielä vuoden?" - -Mildred naurahti. "Eihän minua sentään huutokaupalla myydä, armas, -joten tämä ei ole 'kolmas ja viimeinen kerta'. Enkä ole varma, -saisinkokaan kenenkään taipumaan ottamaan minut, vaikka haluaisinkin." - -"Joku aika sitten kierteli San Franciscon lehdissä huhu, että olet -mennyt kihloihin. Onko seurapiirisi yhtä suuri kuin ennenkin?" - -Tyttö hymyili välinpitämättömästi. "Ainahan muutoksia tapahtuu, mutta -pääasiallisesti ovat tuttavani jotakuinkin samat. Tunnet heidät -useammat." Hän luetteli joukon nimiä laskien samalla sormillaan. -"Puhumattakaan herra Macklinistä, Tommy Turneristä ja Lawtonin pojista, -jotka ovat aina saapuvilla kuten ennenkin." - -"Ja Alton Clyde!" - -"Aivan oikein. Pikku Alton on aina yhtä puuhakas." - -"Entä onko muita?" - -"Vain pari kolme." - -"Ketkä?" - -"Heitä et tunne." - -"Joku kilpailija?" tiukkasi Boyd rakastuneen itsepintaisuudella. - -"Ei ketään, johon kannattaisi kiinnittää huomiota", vastasi neiti -Wayland. "Isällä on tietysti mieltymyksensä ja tahtoo hoitaa asiani -ikäänkuin olisi kysymys jostakin rautatieyrityksestä, joten voit -kuvitella miten runollinen tulos on." - -"Ken on tuo onnellinen?" kysyi nuori mies synkästi. Mutta tyttö oli -mennyt ikkunan luo ja tuijotti ulos hämärään vastaten hetkisen kuluttua -kylmän välinpitämättömästi: - -"Siitä ei todellakaan kannata puhua. Menen naimisiin vasta sitten kuin -itse haluan, enkä voi sietää isän viittailuja." Hän kääntyi ja katsoi -Boydia suoraan silmiin. "Muistatko, kun olin valmis luopumaan kaikesta -ja seuraamaan sinua?" - -"En ole sitä hetkeksikään unhottanut." - -"Et sallinut sitä." - -"En tietystikään! Olin nähnyt liian paljon, ja olen myös hiukan ylpeä." - -"Oletko vielä samaa mieltä?" Tytön katse oli tutkiva ja jännittynyt. - -"Olen! Nyt sellainen olisi vieläkin mahdottomampaa kuin silloin. Työni -takia olen pakotettu asettumaan paikkaan, johon et voisi minua seurata --- maahan, jossa et viihtyisi, ja henkilöiden keskuuteen, joita et -ymmärtäisi. Ei, käyttäydyimme aivan järkevästi." - -Tyttö huokaisi helpotuksesta ja istuutui ikkunalaudalle. "Olen iloinen, -että otat asian siltä kannalta. Luulen -- luulen, että olen itsekin -tullut järkevämmäksi. Minulle on alkanut selvitä isän neuvokkuus ja -oma lapsellisuuteni, joten en ole ehkä enää niin ajattelematon -- -olenhan, näetkös, nyt vanhempi ja ehkä -- itsekkäämpikin. En osaa -sitä oikein selittää, mutta poissaollessasi minulla oli kyllin aikaa -ajatella ja tutkia omaa itseäni. Tunteeni sinua kohtaan, armas, -eivät ole tietystikään muuttuneet, mutta en voi sittenkään -- en voi ---" Hän viittasi sulavalla kädenliikkeellä ympäristöönsä ja lisäsi: -"En voisi elää kaikkea tätä paitsi. Tämä on maailma, johon kuulun, -ymmärräthän, ja jo ajatuskin, että minun täytyisi luopua siitä, saa -minut kauhistumaan. Pelkään kaikkea sellaista, joka voisi antaa huolta -ja murhetta." Häntä puistatti, mutta samalla hän naurahti suloisesti ja -lisäsi vienosti: "Olen niin hirveän hemmoiteltu." - -Emerson veti hänet hellästi puoleensa. "Ymmärrän sinut täydellisesti, -kultaseni, ja rakastan sinua niin hellästi, etten voisi mitenkään -riistää sinulta tätä kaikkea, mutta sinähän tahdot odottaa minua vielä, -tahdothan?" - -"Tietysti", vastasi tyttö ripeästi. "Niin kauan kuin vain haluat." - -"En aio sinusta luopua!" huudahti hän kiihkeästi. "Sinusta tulee -vaimoni." Hän toisti hiljaa sanat: "Minun vaimoni." - -Mildred katsahti häneen hiukan hämmästyneesti otsalla pieni ryppy. -"Minua vaivaa niin sanomattomasti, etten oikeastaan tunne sinua -ja olosuhteitasi lainkaan, kun taas sinä ymmärrät ja tunnet minut -täydellisesti. Siitä päättäen olen sinulle jotenkin sopimaton. Kun -kerroit ponnistuksistasi, kärsimyksistäsi ja kamppailustasi tuolla -pohjan pimeillä perillä, seurasin tarinaasi kuin jotakin jännittävää -ja ihmeellistä kertomusta, mutta mitään muuta vaikutusta se ei -minuun tehnyt. En ymmärrä mitä epäonnistuminen on. Tuo hirveä maa, -sen raakalaisasukkaat, pakkanen, lumimyrskyt, rasitukset, raivoava -meri, en käsitä, mitä ne merkitsevät. En ole milloinkaan ollut -viluissani, nälissäni tahi uuvuksissa. Kertomuksesi oli tietysti sangen -mielenkiintoinen, sillä selostithan omia kokemuksiasi, mutta _miksi_ -suoritit tuon kaiken ja _miltä_ sinusta oikein tuntui, se --" Hän teki -liikkeen ikäänkuin sopivia sanoja etsien. "Ymmärräthän, mitä tarkoitan?" - -"Täydellisesti", vastasi Boyd tuntien kuitenkin sydämessään pientä -pettymystä. "Otaksun sen olevan jotakin aivan luonnollista." - -"Toivon, että sinulla on nyt parempi menestys", jatkoi Mildred, "sillä -alan jo kyllästyä tähän asiain tilaan. Sinua en väsy odottamaan, -mutta alan tulla vanhaksi. Tunnenhan jo välistä halua ryhtyä johonkin -käsityöhön -- varma oire. Olen _kaksikymmentäviisi_ vuotta vanha." - -"Vanhapa todellakin ja kuitenkin naisista kaunein!" huudahti Boyd. - -Ovelta kuului napsahdus, ja huoneessa, joka oli vähitellen hämärtynyt -melkein pimeäksi, tuli kirkkaan valoisata. Oviverhot siirtyivät syrjään -ja kynnyksellä seisoi Wayne Wayland. - -"Kas täällähän te olette, poikaseni! Hawkins kertoi teidän palanneen." - -Hän astui peremmälle ja pudisti nuorukaisen kättä tavallisella -sydämellisyydellään. "Tervetuloa kotiini Olette ollut hiukan niinkuin -lomalla, vai mitä? Lähdöstänne taitaa olla jo pari vuotta ellen erehdy?" - -"Kolme", oikaisi Emerson. - -"Mahdotonta! Kuinka pian aika rientääkään, kun on aina työssä ja -touhussa." - -"Boyd on kertonut minulle seikkailuistaan", virkkoi Mildred. "Hän jää -luoksemme päivälliselle." - -"Aivan niin." Herra Wayland ei näyttänyt kovinkaan ihastuneelta. "Entä -palaatteko kuin Pizarro kaikki Incan aarteet mukananne. Vai palasiko -Pizarro lainkaan? Niin pitkälle hän ei tainnut milloinkaan päästä." Ja -vanhus nauroi sydämellisesti omalle sukkeluudelleen. - -"Arvelen Pizarron olleen kullankaivajana minua paremman", hymyili Boyd. -"Eskimoprinssejä olisin voinut ottaa pantiksi vaikka kuinka monta, -mutta siinä tapauksessa olisin saanut heimotkin niskoilleni." - -"Palasitteko jäädäksenne tänne?" - -"En, sir, lähden takaisin parin viikon kuluttua." - -Vastaus näytti jostakin syystä miellyttävän herra Waylandia, jonka -käytöksestä hävisi nyt kaikki jäykkyys. - -"Olen sangen pahoillani, ettei teitä luonnistanut paremmin, poikaseni", -virkkoi hän, "mutta olittepa rikas tahi köyhä, ovat kaikki ystävänne -mielissään saadessaan nähdä teidät jälleen. Jäättehän päivälliselle, -että saan puhella kanssanne hetkisen, sillä minunkin mielenkiintoni on -herännyt tuota luoteista maailmankolkkaa kohtaan." - - - - -X. - -GEORGE KOHTAA VIHOLLISENSA. - - -Oli jo myöhäinen ilta kun Emerson palasi hotelliinsa, ja kun käynti -Mildredin luona ei suonut hänen ajatuksilleen mitään rauhaa, -ei hän ajatellutkaan lepoa, vaan meni lämpiön läpi hotellin -suureen ruokasaliin, jossa oli loistava seura koolla, kuten aina -oopperailtoina. Väkeä oli tungokseen saakka, ja hän pujottelihe -hitaasti pöytien lomitse mieli apeana, ettei huomannut joukossa, jossa -hänkin oli ennen niin paljon liikkunut, ainoatakaan tuttavaa. Hän -oli jo poistumaisillaan, kun ei nähnyt missään vapaata pöytää, mutta -samassa kuuli hän nimeään mainittavan, ja joku löi häntä voimakkaasti -olkapäälle. - -"Boyd Emerson! Olenpa iloinen nähdessäni sinut jälleen." - -Hän kääntyi ja näki edessään kalpean ja hintelän nuorukaisen, jonka -värittömät kasvot olivat vääntyneet iloiseen irvistykseen. - -"Halloo, Alton!" - -He tervehtivät toisiaan kuin vanhat ystävät Alton Clyden jatkaessa ilon -purkauksiaan. - -"Nyt olet siis riehunut kylliksesi tuolla Nebraskassa, vai mitä?" - -"Alaskassa, tarkoittanet?" - -"Aivan niin. Sekoitan aina nuo nimet. Tule ottamaan ryyppy, niin että -saamme hiukan haastella. Täällä on eräs toinenkin klondykeläinen, jonka -äsken yhdytin. Kerrassaan merkillinen mies. Esitän hänet heti, mutta -ole varuillasi, ettei hän juo sinua pöydän alle. Hänen nimensä on -Froelich, mutta hän ei ole silti saksalainen. Ehkäpä tunnetkin hänet?" - -"Enpä luule." - -"Tiedät hänestä varmasti." - -Clyde vei kumppaninsa erääseen pöytään puhuen koko ajan. "Kuten tiedät -olen aina ollut yhdenvertaisuuden kannattaja, ja noista jylhistä -pohjankävijöistä olen aina pitänyt. Olisin mielelläni lähtenyt itsekin -tuonne Nebraskaan --" - -"Alaskaan." - -"-- karjaa paimentamaan, kiljumaan ja pistoolilla ampumaan. Olen julman -kestävä ja aivan kuin luotu tuohon elämään. Kas tässä hän on. Herra -Froelich, herra Emerson, vanha ystäväni. Pelasimme ennen jalkapalloa -yhdessä -- tahi, oikeammin, hän pelasi, sillä minä olin liian -köykäinen." - -Herra Froelich siirsi tuoliaan ja nousi rauhallisesti tervehtimään, -jolloin Emerson huudahti närkästyneesti: - -"Froelich! Taivaan tähden, Fraser, oletteko jälleen muuttanut nimenne? -Luulin teidän olevan täysin tyytyväinen tuohon 'Frobisher'iin'." - -"Tämän miehen nimi on Fraser", lisäsi hän Clydeen kääntyen, "ja hänellä -on se omituisuus, ettei hän voi sietää kauan samaa nimeä." - -"'Froelich' on mielestäni sangen hyvä", huomautti Fraser -järkähtämättömän tyynesti. "Oikein hieno ja --" - -"Älä usko mitään, mitä hän lörpöttelee", keskeytti Boyd istuutuen. "Hän -on maailman etevin valehtelija, ja ellet pidä varaasi, myy hän sinulle -käden käänteessä jonkun kaivoksen, kautsukkimetsän tahi pesusienten -nostopaikan. Muuten hän on sangen kelpo mies, jota saan kiittää siitä, -että olen nyt täällä." - -Alton Clyde ilmaisi hämmästyksensä kysymällä: "Sitten oli tuo Nomeen -perustettavaa sähkölaitosta koskeva suunnitelmannekin kokonaan --" - -"Varmasti!" nauroi Emerson. "Hehkulamput seuraavat kullankaivajia aivan -kintereillä, joten Nomessa on ollut sähkövalo jo vuosia sitten." - -"Niinkö?" huudahti Fraser vilpittömintä kummastusta teeskennellen. - -"Tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin." - -"Sitten unhotin sen. Suunnitelmani oli kuitenkin joka tapauksessa -oivallinen." Hän tarttui lasiinsa, jolloin Clyden huomio kiintyi hänen -käteensä. - -"Juttunne, että menetitte sormenne buurisodassa, taitaa olla yhtä -perätön?" ilkkui hän. - -"No tietysti", vastasi Emerson seikkailijan puolesta. "Ankara -verenmyrkytys ne vei eikä mikään muu." - -Clyde remahti hillittömään nauruun. "Tämäpä kaunistat Kerrassaan -suurenmoista. Ja tässä minä olen kuullut hänen sepustuksiaan vaiti kuin -ahven auringonlaskussa. Hai ha hai Minun täytyy esittää tämä herra Froe --- Fra--, tämä herra Mikä-hänen-nimensä-taas-olikaan pojille. Ha! ha! -ha!" - -Fraser ei ollut ilmeisesti tottunut tuommoiseen kohteluun ja loukatussa -ylpeydessään hän suhtautui toisten iloisuuteen kopealla vaitiololla, -mikä vaikutti yhä kiihoittavammin Clyden nauruhermoihin, niin että tämä -vääntelehti lopulta melkein kaksin kerroin leuka polvissa kiinni ja -silmät kyynelissä. - -"Missä George on?" tiedusteli Boyd puheenaihetta muuttaen. - -"Vuoteessaan luulisin", vastasi Fraser jäykästi. "Kellon lähetessä -yhdeksää hän alkaa haukotella kuin opetettu hylje, ja kun minulla ei -ollut muuta tekemistä, tulin tänne." - -"Näyttelittekö Georgelle kaupunkia, kuten pyysin?" - -"Kyllä. Näytin hänelle ilmaradankin, jolloin hän riensi päätäpahkaa -voima-asemalle ylikoneenkäyttäjän puheille, jonka seurassa hän sitten -vietti koko illan. George oli päiväänsä erittäin tyytyväinen." - -"Onko sinulla mukanasi toinenkin samaa maata, Boyd?" tiedusteli -Clyde nyökäyttäen päätään Fraseriin päin, joka tuhautti nenäänsä -halveksivasti. - -"Ei sentään aivan samanlainen, sillä Balt on herra Fraserin täydellinen -vastakohta. Hän on kalastaja, eikä ole milloinkaan ennen käynyt idässä." - -"Hän opiskelee kynsien kiilloitustaidetta", hymähti Fraser. "Ne -puhdistetaan joka päivä, sillä käsittelyn aiheuttama kutkutus on -suorastaan hurmannut hänet." - -Clyden innostuksella ei ollut enää mitään rajaa. "Saanhan tutustua -häneenkin", pyyteli hän, "ja ottaa hänet mukaani kaupungille? -Hauskuudesta pidän kyllä huolen eikä hänen tarvitse maksaa mitään. -Saanhan?" - -"Emme voi tuhlata aikaa, sillä olemme täällä vain asioilla", vastasi -Emerson. - -"Asioilla?" toisti Clyde. "Tuohan kuulostaa sangen mielenkiintoiselta. -En ole vuosikausiin tavannut ketään, joka olisi todellakin tehnyt -jotakin, niin että jonkun todellisen tehtävän suorittaminen lienee -jotakin aivan erikoista." - -"Etkö siis tee mitään?" - -"Oh, kyllä. Olenhan aina toimessa kuin yksijalkainen miekkatanssia, -mutta mitään en oikeastaan tee, ellei nyt oteta huomioon valtakirjojen -allekirjoittamista, korkojen nostamista ja muuta sellaista roskaa. -Toivoisin olevani sinun asemassasi Boyd, olet aina ollut onnenpoika." -Emerson hymyili, mutta katkerasti, ajatellessaan äskeistä vierailuaan -ja kokemuksiaan. - -"Tarkoitan mitä sanoin", jatkoi Clyde. "Ajattelehan menestystäsi -yliopistossa ja miten saavutit kaikkien jakamattoman myötätunnon. M ---" Hän vaikeni ja heilautti päätään pohjoiseen kaupunginosaan päin. -"Poistuttuasi hän ei ole kertaakaan suunnannut kiikariaan meitä muita -poikia kohti, ei, vaikka olen kosinut häntä säännöllisesti kerran -kuukaudessa ja aina täyden kuun iltana." Hän huojutteli Juhlallisen -vakavasti kiharaista päätään ja huokaisi. "Paitsi sinua on vain yksi, -jolle hänet soisin, ja tuo ainoa olen minä itse." - -"Enpä tiedä, onko hän oikein sovelias meillä kummallekaan", hymyili -Boyd. - -"Olen joka tapauksessa iloinen, että olet palannut, sillä sinulla on -nyt eräs uusi kilpailija." - -"Kuka?" - -"Hän on lännestä kuten sinäkin, mutta hänen nimeään en tiedä. En -ole, näetkös, sattunut vielä kertaakaan hänen tielleen. Mutta meidät -Chicagon pojat hän on jo jättänyt kauas jälkeensä." - -"Waylandin sanoista ja käytöksestä huomasin kyllä, että täällä oli -jotakin tekeillä." Boydin katse oli terävä ja vaaniva. - -"Chicagosta emme häntä päästä, ja sinä olet ainoa, joka voit siitä -huolen pitää", jatkoi Clyde. "Sanon sinulle, että hän on kaivannut -sinua, ikävöinyt niin, ettei ole meitä muita muistanutkaan. Olet -onnellisempi kuin tiedätkään." - -"Minäkö onnellinen! Hm! Tehän olette kaikki muut rikkaita --" - -"En ainakaan minä! Omaisuuteni on jo huvennut niin vähiin, että tulen -juuri nipin napin koroilla toimeen, ja nyt, kun se on liian myöhäistä, -olen alkanut havahtua ja kyllästyä tähän vetelehtimiseen. Tahtoisin -mielelläni ryhtyä johonkin, mutta kun olen Chicagossa niin tunnettu, ei -siitä tule mitään. Liikemieheksi en sitäpaitsi varmastikaan kykenisi." - -"Annan sinulle tilaisuuden yrittää", virkkoi Boyd. "Olen täällä -hankkimassa rahaa erääseen edulliseen yritykseen." - -Clyde kumartui kiihkeästi lähemmäksi. "Jos sanot, että se on edullinen, -niin en tahdo muuta tietääkään. Olen valmis koettamaan onneani, olipa -sitten kysymys arpapelistä tahi miestaposta." - -"Selitän kaikki, niin voithan itse päättää." - -"Siitä en oikeastaan välitä vähääkään, mutta jos kerran haluat tehdä -sen, niin olen pelkkänä korvana." Hän kuunteli tarkasti selostusta -ja loi Boydiin silloin tällöin ihailevan katseen. Heidän ollessaan -yliopistossa oli Boyd Emerson aina ollut hänen suurin ihanteensa eikä -tuo suhde ollut vieläkään muuttunut. - -"Hupaista hommaa, vai mitä?" kysyi hän, kun Boyd oli lopettanut. - -"Kyllä." - -"Sittenpä lähden katsomaan. Rupean osakkaaksi, jos otat minut mukaasi." - -"Mukaani? Et pitäisi sellaisesta elämästä", sanoi Emerson -hämmästyneesti. - -"Kyllä. Juuri sellaisesta olen aina unelmoinutkin." Hän suoristi -kapeita olkapäitään. "Eikä minulta puutu kokemustakaan ulkoilmaelämään -nähden, sillä oleskelinhan kerran koko kesän Adirondaek'issa. -Metsästelimme hirviä, joita emme tosin saaneet ainoatakaan, ne kun -pysyttelivät hotellista aina liian etäällä, mutta vuoristoelämän tunne -tarkoin." - -"Tämä on aivan toista", huomautti Boyd, mutta Clyden Innostus yltyi -vain. - -"Olen oivallinen kalastajakin ja onpa minulla vehkeitäkin iso kasa." - -"Käytämme verkkoja." - -"Eikö mitä. Eihän se ole lainkaan hauskaa. Otan mukaani suuren -valikoiman kaikenlaisia perhosia, ja sitten perhostamme, niin että koko -joki vaahtoaa." Emerson keskeytti hänet ja selitti lyhyesti, miten -lohenkalastuksessa menetellään, mutta nuorukaisen innostusta ei voinut -mikään masentaa. - -"Anna minulle edes jokin tehtävä -- sellainen, jossa minun ei tarvitse -kanniskella raskaita esineitä -- ja saatpas nähdä, että osaan olla -ahkerakin. Sano minkälaiset turkit ja pistoolit ostan, niin että tiedän -hankkia kaikki, mitä tarvitaan. Sijoitan yritykseen kymmenentuhatta -dollaria, sillä suurempaa summaa en saa nyt käsiini." - -"Et tarvitse turkkeja etkä ampuma-aseitakaan", nauroi Boyd. "Kun -palaamme Kalvikiin, ovat päivät pitkät ja helteiset ja maa on -kaikkialla villien kukkien peitossa." - -"Sepä hienoa! Rakastan kukkia, ja ellen osaa kaloja pyytää, voinen -tehdä jotakin muuta." - -"Osaatko kirjanpitoa?" - -"En, mutta mandoliinia osaan kyllä soittaa", ehdotti Clyde -toivehikkaasti. "Arvelen, ettei tuolla erämaassa olisi lainkaan -hullumpaa saada silloin tällöin kuulla hiukan musiikkiakin." - -"Vai osaatte te soittaa mandoliinia?" kysyi Fraser vakavan uteliaasti. - -"Kyllä. En ole tosin pitkään aikaan harjoitellut, mutta --" - -"Ottakaa hänet", keskeytti Fraser Emersoniin kääntyen. "Hänhän voi -istua säilyketehtaamme portailla kukkaiskiehkura kulmillaan ja soitella -miestemme ratoksi. Kilpailijanne tulevat varmasti hulluiksi kateudesta." - -"Älkää laskeko leikkiä", sanoi Clyde vakavasti. "Haluan todellakin -mukaan." - -"Minäkö leikkiä?" Fraserin kasvot olivat kuin puuhun veistetyt. "Mitään -varmaa en voi vielä luvata", vastasi Boyd vältellen. Fraser purskahti -samassa aivan odottamatta hillittömään nauruun. - -"Minulleko nauratte?" tiuskaisi Clyde. - -"En suinkaan! Mieleeni johtui vain eräs tapaus lapsuuteni ajoilta, joka -sattui isälleni", ja seikkailija purskahti jälleen kaikuvaan nauruun. -Clyde tuijotti häneen kiukkuisesti, mutta kun miehen iloisuus oli aivan -liian vilpitöntä mitään epäluuloja herättääkseen, kääntyi hän jälleen -Emersoniin ja jatkoi entistä kiihkeämmin: - -"Niin, tuumi asiaa. Sillä aikaa haalin pojat koolle ja huomenna syömme -kaikki yhteisen aamiaisen yliopistoklubilla, jolloin voit kertoa -heillekin suunnitelmasi." - -Boyd oli painanut kantapäänsä Fraserin varpaille huomauttaakseen, että -tämän nauru alkoi käydä hermostuttavaksi, kun seikkailija samassa -vaikeni ja huudahti: - -"Katsokaahan Georgea! Hän kulkee unissaan ja luulee varmaankin olevansa -kättenhoitosalongissa." - -Emerson kääntyi ja näki kaukana ovella Baltin jättiläishahmon. -Tohtimatta lähteä luovimaan väkeä täynnä olevan salin poikki oli tämä -kaikesta päättäen jo jonkun ajan koettanut herättää heidän huomiotaan, -koska hän Boydin katseen kohdatessaan alkoi heti tarmokkaasti -viittailla. - -"Pyydä hänet tänne", sanoi Clyde nopeasti. "Haluaisin mielelläni -tutustua häneen." Emerson noudatti kehoitusta ja viittasi kalastajalle, -joka nähdessään, ettei muu auttanut, rohkaisi mielensä ja astui -epäröiden sisään lähtien pyrkimään ystäviensä pöytää kohti. Reitti -oli kuitenkin vaaroja täysi, ja näille oudoille vesille jouduttuaan -hän menetti heti ohjauskykynsä. Peläten joutuvansa erään tarjoilijan -jakoihin hän poikkesi oikealle ja törmäsi erääseen pöytään, jonka -ympärillä istui suuri seurue hienoja naisia ja herroja, jolloin hän -anteeksipyyntöjä soperrellen peräytyi erästä suurta porsliinimaljakkoa -vasten, joka huojahti arveluttavasti uhaten pudota jalustaltaan. - -"Ennen ohjaisin härkävaljakon tämän huoneen läpi kuin hänet", virkkoi -Fraser. "Hän särkee varmasti jotakin." - -Tietäen joutuneensa yleisen huomion esineeksi Iso-George menetti -malttinsa kokonaan; kasvot punehtuivat ja otsalle ilmestyi suuria -hikikarpaloita. - -"Kunhan hovimestari vain antaisi hänen olla nyt rauhassa", sanoi Boyd. -"George voisi silpoa hänet jäsen jäseneltä." Hän oli tuskin lausunut -sanat, kun eräs tarjoilija kiiruhti Georgen luo sanoen tälle jotakin, -johon tuo jättiläinen kuului kiivaasti tiuskaisten vastaavan: - -"Ei, erehtynyt en ole! Asun täällä, ja ellette väisty tieltäni, -astun jalallenne." Hän astui uhkaavasti kohti, jolloin tarjoilija -luopui vaatimuksestaan, joka oli nähtävästi koskenut iltapukua, ja -kumarsi alistuvasti. Nauru ja puheensorina taukosivat, ja juhlallisen -hiljaisuuden vallitessa uursi George tiensä eteensä rähähtämättä -tuijottaen ystäviensä luo, jonne päästyään hän vaipui raskaasti -erääseen nojatuoliin, joka natisi hänen painonsa alla. - -"Limonaadia ja joutuin!" käski hän, "sillä olenhan aivan hiestä märkä. -Nämä lattiat ovat niin kirotun liukkaat, etten osaa astua kunnon -askelta. Olen jo kymmenen minuuttia seisonut ovella ja seivästänyt -teitä katseillani", lisäsi hän kulmiaan rypistäen. - -"Onko jotakin hullusti?" - -"Kaikki! Tässä hotellissa on ensinnäkin aivan mahdoton asua. Olen jo -kolme tuntia koettanut saada unen päästä kiinni, mutta tuo soittokunta -tekee sen mahdottomaksi, ja ilmaradan junat mennä huristavat joka -toinen minuutti ikkunani ohitse hirmuisella jyrinällä. Joka taholta -kuuluu vihellyksiä, kellojen kilinää ja --. Emmekö voisi löytää jotakin -rauhallista majataloa, jossa voisin nukkua levollisesti pari tuntia?" - -"Hotellit ovat täällä kaikki samanlaisia", vastasi Boyd. "Totutte pian -kaikkeen tuohon." - -"Minäkö? No en ikinä! Palaan heti takaisin Jumalan maahan." - -"Hurraa!" huudahti Clyde. "Samoin on minunkin laitani. Tulen mukaanne." - -"Mitäs tämä on?" tiedusteli George. - -"Herra Clyde tarjoutuu sijoittamaan yritykseemme kymmenentuhatta -dollaria, jos otamme hänet mukaamme Kalvikiin ja uskomme hänelle jonkun -tehtävän", selitti Emerson. - -George katseli tuota kaupunkilaiskeikaria kiireestä kantapäähän, -kiharasta tukasta välkkyviin viimeisen muodin mukaisiin kenkiin, ja -hymyili sitten leveästi. - -"Kysykäähän herra Emersonilta. Jos hän suostuu, niin en minäkään tahdo -vastaan panna." - -Clyde alkoi tämän lausunnon suuresti rohkaisemana kehua suurenmoisia -synnynnäisiä taipumuksiaan Georgen kuunnellessa silloin tällöin -hyväntahtoisesti päätään nyökäyttäen. Hänen vielä puhuessaan läheni -heitä kolme miestä käsittävä seurue, joka asettui viereiseen pöytään, -ja kun tulijat vetivät tuolinsa esiin, sattui George vilkaisemaan -sinnepäin. Hän laski limonaadilasinsa varovasti pöydälle. - -"Mitä nyt?" kysyi Boyd matalalla äänellä, sillä jättiläisen kasvot -olivat äkkiä kalvenneet ja silmät iskivät tulta. - -"Se on hän!" kiljahti George. "Tuo saastainen koira!" - -"Hiljaa!" komenti Fraser, sillä kalastaja oli sysännyt tuolinsa -taaksepäin ja aikoi nousta. Niskajänteet olivat kohonneet korkealle, ja -sormet aukenivat ja sulkeutuivat nälkäisesti. Nähdessään kumppaninsa -silmien vertajanoavan hehkun puhuja kumartui eteenpäin ja tyrkkäsi -jättiläisen takaisin tuoliinsa, josta tämä oli jo puoleksi noussut. - -"Älkää käyttäytykö järjettömästi", varoitti hän. - -Clyde, joka oli myös huomannut miehessä tapahtuneen merkillisen -muutoksen, tiedusteli nyt syytä siihen. - -"Se on hän!" toisti George verestävin silmin; "Willis Marsh." - -"Missä?" Emerson kääntyi katsomaan, eikä Georgen tarvinnut esittää -vihollistaan, sillä eräs vastatulleista tuijotti heihin kuin -ukkosenlyömänä käsi tuolin selustalla ja kasvoillaan sanomattoman -hämmästynyt ilme. Mies, jolla oli yllään hieno iltapuku, oli lihavahko -ja noin neljänkymmenen vuoden ikäinen. Hänessä ei ollut mitään -tavallisuudesta poikkeavaa, paitsi ehkä tukka, joka oli väriltään -sangen punertava. Kasvot olivat vaaleat ja suu pieni, täyteläisine -huulineen melkein naisellinen, ja vartalo ryhdikäs ja lihavuudesta -huolimatta sopusuhtainen. - -Hän oli joka tapauksessa henkilö, joka kykeni hillitsemään tunteensa. -Kohottaen kulmakarvojaan tuntemisen merkiksi hän nyökäytti Baltille -miellyttävästi päätään ja pyytäen tovereiltaan anteeksi astui -lähemmäksi. Georgen tuoli kolahti kuuluvasti lattiaan, jolloin Fraser -huomautti nopeasti: - -"Pysykää tyynenä ja antakaa hänen puhua." - -"Mitä kuuluu, George, ja miten herran nimessä olette tänne joutunut? -Tuskin uskoin silmiäni." Ääni oli sointuva ja täyteläinen ja hän ojensi -teeskennellyn sydämellisesti Georgelle hansikoidun kätensä, jota tämä -ei kuitenkaan huolinut. Toiset olivat nousseet paikoiltaan, ja George, -joka oli näyttänyt sommittelevan jotakin musertavaa vastausta, ärähti -tuimasti: - -"Älkää tarjotko kättänne minulle. Se on saastainen ja viattoman veren -tahrima." - -"Mitä joutavia!" Marsh hymyili. "Olkaamme jälleen ystävät, George, -ja älkäämme menneitä märehtikö. Tulin sopimaan kanssanne Ja Kalvikin -kuulumisia kuulemaan, ja jos olette täällä asioilla, olen valmis --" - -"Te saastainen rotta!" sähähti George. - -"Hyvä. Jos aiotte ruveta hävyttömäksi --" Willis Marsh kohautti -huolettomasti olkapäitään, vaikka äänessä olikin metallinkova sointu -- -"niin minulla ei ole teille mitään sanomista." Hän katsahti kysyvästi -Georgen kumppaneihin ikäänkuin etsien jotakin selitystä uhrinsa -odottamattomaan läsnäoloon, ja hänen huomionsa kiintyi heti Emersoniin. -"Herra Baltin ja minun välillä oli kerran pieni väärinkäsitys eräästä -liikeasiasta", lausui hän tyynesti, "minkä toivoin jo unhottuneen. -Aivan mitätön seikka --" - -Baltin kurkusta kuului kumea murahdus, ja hän siirrähti uhkaavasti -lähemmäksi, mutta Emerson asettui hänen tielleen. - -"Malttakaa mielenne!" kuiskasi hän, ja ennenkuin jättiläinen arvasikaan -oli hän pujottanut kätensä tämän kainaloon ja pyöräyttänyt hänet -ympäri. Marsh kumarsi kohteliaasti, ja Boyd lähti rauhallisesti -ohjaamaan kumppaniaan ovelle käsi tiukasti tämän kainalossa. Hän -tunsi kalastajan suuren ruhon vapisevan kiihtymyksestä ja kuuli -tämän katkonaisen hengityksen, mutta hän ei hellittänyt otettaan -silmänräpäykseksikään, vaan nyökäytti hymyillen päätään Clydelle -ja Fraserille, jotka seurasivat kintereillä, ja jutteli iloisesti -vangilleen, saadakseen kaiken sujumaan onnellisesti ja näyttämään -mahdollisimman luonnolliselta. Heidän saavuttuaan lämpiöön hän irroitti -kätensä ja sanoi hiljaa: - -"Menkää nyt huoneeseenne rauhoittumaan. Olitte turmella kaikki." - -"Hän rohkeni tarjota minulle kättään", mutisi George, "_minulle!_ Tuo -varasteleva nulikka --" Sanoja seurasi pitkä sarja käsittämättömiä -kirouksia, sadatteluja ja uhkauksia, jotka loppuivat vasta -hänen astuttuaan hissiin. Alton Clyde, joka oli ollut koko ajan -hämmästyksestä sanaton, alkoi nyt kiihkeästi vaatia selitystä, mistä -tuo purkaus oikein johtui. - -"Mies, joka puhutteli meitä, on sama henkilö, jota vastaan meidän -täytyy taistella", sanoi Boyd. "Hän on Kalvikin säilyketehtaitten -yhtymän johtaja ja Georgen katkera vihollinen. Jos hän epäilee jotakin -tahi saa vihiä suunnitelmistamme, on turhaa yrittääkään." - -"Sitten on asia minuun nähden selvä", sanoi Clyde vakavasti. - -"Tarkoitatko, ettet halua liittyä meihin?" - -"_Ettenkö halua?_ Nyt en päinvastoin toivokaan mitään muuta. Nuo -kymmenentuhatta ovat sinun, mutta ellet ota minua mukaasi, jään pois." - - - - -XI. - -BOYD EMERSON HÄMMÄSTYY KAKSI KERTAA. - - -Oli kulunut melkein kuukausi, kun Emerson vihdoin alkoi puhua Georgelle -vastoinkäymisistä, jotka olivat jo useampia päiviä molempien mieltä -rasittaneet. - -"Näyttääpä siitä, ettemme onnistukaan", virkkoi hän. - -"Aivan! Olettehan jo tehnyt voitavanne." - -"Olenpa niinkin. Olen koettanut kaikki mahdolliset keinot -murtovarkautta lukuunottamatta, mutta noita satatuhatta dollaria en saa -mistään. Alussa näytti kaikki niin helpolta, mutta ajat ovat kireät, ja -ystäviltäni olen kiristänyt viimeisenkin pennin. Toiset ovat todellakin -luovuttaneet enemmän kuin heillä olisi ollut varaakaan." - -"Summa on hirvittävä", myönsi George huoaten. - -"Niin suuri, etten ole sitä ennen käsittänytkään", vastasi Boyd. "Ja -ilman sitä ei Seattlenkaan pankki luovuta meille dollariakaan." - -"Niin, ja vähemmällä ei kannata lainkaan yrittää." Iso-George -tuumi hetkisen. "Kauemminkaan emme voi täällä enää viipyä, sillä -meidän pitäisi olla nyt jo rannikolla. Summasta puuttuu vielä -kaksikymmentäviisituhatta dollaria, vai mitä?" - -"Niin, enkä tiedä enää mitään keinoa, millä voisin ne hankkia. Olemme -Clyden kanssa koettaneet parastamme, mutta tuloksetta." - -Kuluneen kuukauden jännitys näkyi selvästi Emersonin kasvoissa, jotka -olivat laihtuneet ja väsähtäneet, ja olipa hän viime aikoina alkanut -vaipua samaan synkkyyteen, jonka Fraser oli pannut merkille Alaskassa, -ja sitä useammin kuta pitemmälle nuo kalliit päivät kuluivat. Hän ei -ollut suonut itselleen hetkenkään lepoa ja oli nauranut pettymyksille -ja torjunut tarmokkaasti luotaan masentuneisuuden, joka tahtoi hänet -välistä väkisinkin vallata. Hän oli juossut konttorista toiseen, -säännöstellyt aikansa täydellisesti kellon ja muistikirjan mukaan ja -toistanut aina samat asiat joka kerta yhtä vakuuttavan selvästi ja -hillityn innostuneesti. Mutta rahasta näytti olevan yleinen puute, -ja ne, joilla sitä oli, odottivat parempia tilaisuuksia kieltäytyen -sijoittamasta pääomaa yritykseen, joka oli niin kaukana ja ilmeisesti -sangen arveluttava. - -Pohjoisessa ollessaan oli Boyd työskennellyt koko ajan kuumeisella -kiireellä ja kärsinyt paljon pettymyksiä, mutta hän ei ollut -milloinkaan ennen antautunut tehtäväänsä niin koko sielullaan kuin -tämän lyhyen kuukauden kuluessa, eikä onnetar ollut koskaan ollut häntä -kohtaan tylympi. Peräytyä hän ei kuitenkaan enää voinut, minkätähden -hän ahersi edelleen verikoiran itsepintaisuudella päättäen vihdoin -alentaa osakepääoman sietsemäänkymmeneenviiteentuhanteen dollariin -tuntien samalla lamauttavaa väsymystä. Julkisuudessa hän oli aina tyyni -ja hilpeä, mutta yksin ollessaan hän vaipui usein synkkään epätoivoon, -jota hän ei voinut salata molemmilta Alaskatovereiltaan. - -Oli vielä eräs, joka myös aavisti hänellä olevan raskaita huolia, -vaikka hän ei ollut milloinkaan puhunut Mildredille vaikeuksistaan. -Eikä tämä tiennytkään mitään hänen suunnitelmistaan. Hän vietti monta -iltaa tytön luona, joka olisi uhrannut hänelle enemmänkin ajastaan, -jos hän olisi vain suostunut seuraamaan tätä kodin ulkopuolelle, josta -Mildredille tuli kutsuja aivan satamalla, mutta sitä Boyd ei voinut -tehdä. Hän oli niin henkisesti kuin ruumiillisestikin väsynyt ja tahtoi -pysytellä erillään kaikesta, joka saattoi vaikuttaa häiritsevästi. - -Mildred ja herra Wayland eivät puhuneet milloinkaan hänen -läsnäollessaan tuosta tuntemattomasta kosijasta, ja juuri tuo -vaiteliaisuus antoi Boydin mielikuvituksessa tuolle salaperäiselle -henkilölle kerrassaan musertavat mahdollisuudet, mikä kaikki ei ollut -suinkaan omansa lohduttamaan hänen huolten rasittamaa mieltään. Herra -Waylandin huolellisesti peitetty vihamielisyys antoi myös tukea noille -epäluuloille, ja ikäänkuin tuo kaikki ei olisi riittänyt tekemään -hänet kyllin hajamieliseksi, pitivät Fraser ja Balt häntä ainaisen -levottomuuden vallassa. Edellinen sekoitti hänet aina johonkin hurjaan -ja mahdottomaan yritykseen, jotka olivat kaikki sitä laatua, että -saattoi pelätä poliisin puuttuvan asiaan millä hetkellä hyvänsä. -Hän ei päässyt mitenkään miehestä erilleen, sillä tämä kietoi hänet -aivan rauhallisesti kaikkiin keinotteluihinsa kaikista varoituksista -välittämättä, kunnes Boyd oli jo kuulevinaan kahleiden helinän ja -vartijan askeleet. Hän oli varoittanut ja uhkaillut, mutta tavallisesti -sillä seurauksella, että hän jo seuraavana päivänä huomasi olevansa -osallinen jossakin entistä hurjemmassa vehkeilyssä. Muulloin hän ei -olisi tietenkään pitänyt tuota minään, mutta nyt se oli kiusallisen -hermostuttavaa. - -George taas oli ollut sangen hiljainen aina siitä lähtien kun hän -oli sattunut vastatusten Marshin kanssa ja oleskeli sangen paljon -yksikseen. Tämä oli Boydille suuri helpotus, kunnes hän sattui useamman -kerran eri aikoina kohtaamaan kalastajan paikoissa, missä tällä ei -olisi pitänyt olla mitään tekemistä. Hän alkoi pitää toveriaan silmällä -ja huomasi pian, että tämä kulutti päivänsä hotellien lämpiöissä ja -hiipi iltaisin teattereiden ympärillä pysytellen aina huolellisesti -piilossa. Emersonille selveni vihdoin, että George etsi vihollistaan. -Hän koetti puhua toverilleen järkeä, mutta hänen sanoillaan ei ollut -mitään tehoa; George jatkoi metsästystään orvon suden äänettömällä -sitkeydellä. Boyd ei uskaltanut kuvitellakaan, mitä kaikkea olisi -voinut tapahtua, jos George olisi sattumalta kohdannut Marshin, mutta -onneksi he eivät nähneet kumpikaan jälkeäkään tuosta herrasmiehestä. - -Kaikki nämä eri huolet ja tietoisuus siitä, ettei hän kyennytkään -hankkimaan tarvittavaa rahasummaa, olivat kokonaan järkyttäneet -Emersonin tasapainon. Balt oli tullut tapansa mukaan kuulemaan, millä -kannalla asiat olivat, ja huokaissut raskaasti saatuaan tietää, että -toiveet olivat hyvin vähäiset. - -"Todellakin kovaa kaiken sen jälkeen, mitä olemme kokeneet", hän sanoi. -"Tämä murtaa Cherryn kokonaan", lisäsi hän sitten hetkisen kuluttua -alakuloisesti. - -"Häntä en muistanutkaan", tunnusti toinen. - -"Tämä on, näettekös, hänenkin viimeinen mahdollisuutensa." - -"Hän sanoi niin. Olen pahoillani, että houkuttelin teidät näin kauas, -mutta --" - -"Itsestäni en välitä, mutta hän on nainen, joka ei kykene pitämään -puoliaan Marshia vastaan." - -"Kuka ja mikä hän oikeastaan on?" tiedusteli Boyd uteliaasti, ollen -samalla hyvillään, että sai edes hetkeksi unhottaa tavalliset synkät -mietteensä. - -"Tyttö, jolla on suuri sydän, ja ainoa henkilö, joka uskalsi minua -puhutella ja antaa minulle ruokaa, ennenkuin tutustuin teihin. -Muuta en hänestä tiedä, mutta hänen tähtensä olisin valmis vaikka -mihin." Jättiläinen puri hammasta menneisyyden katkerien muistojen -sukeltautuessa esiin kätköistään. - -Boyd ei ehtinyt kuitenkaan kysellä sen enempää, sillä samassa astui -Alton Clyde huoneeseen yllään uuden uutukainen, heleän kirjava -Derby-puku, käsissä hansikkaat ja kultanuppinen keppi kainalossa. - -"Tervehdykseni, toveri kalamies!" huudahti hän. "Tulin neuvottelemaan -yksityiskohdista, sillä tahdon saada puvustoni valmiiksi huomiseksi." - -Boyd ravisti päätään. - -"Turha vaiva", sanoi Balt - -"Miten niin? Onko joku säikyttänyt kalat tiehensä?" - -"En saa mistään rahaa", tunnusti Boyd. - -"Nuo kaksikymmentäviisituhatta puuttuvat siis vielä?" kysyi Alton. - -"Niin puuttuvat." - -"No hitto! Ja minulla kun on jo kaikki valmiina -- vaatteet -- -englantilaiset siimat ja --" - -"Noilla verhoilla ette pitkälle pääse", murahti George, "ellette hanki -pari overall-pukuakin." - -Clyde naputteli kävelykepillään kenkiensä kapeita kärkiä otsa -miettivästi rypyssä. "En saa enää irti senttiäkään ja samoin on -toistenkin poikain taita. Jupiter, mikä pettymys Mildredille. Oletko jo -kertonut hänelle?" - -"En. Hän ei tiedä suunnitelmistani mitään, enkä aikonutkaan niistä -hänelle puhua, ennenkuin olin saanut rahat kokoon. Olisi aivan -mahdotonta mennä hänelle tunnustamaan jälleen epäonnistuneeni." - -"Olen hirveästi pettynyt", sanoi Clyde. Hän tuumi hetkisen Ja meni -sitten puhelimeen ja soitti hotellin konttoriin: "Hankkikaa minulle -heti ajuri -- herra Clydelle, tarkoitan. Tulen heti." - -Hän kääntyi Ja huomautti: "En ole vielä milloinkaan toiminut ominpäin, -mutta voinhan kerran sitäkin koettaa, sillä tuo retki tekee minulle -hyvää ja taistelu houkuttelee." Hän heilautti keppiään ja astui ovelle -kalpeilla kasvoillaan tuiman päättäväinen ilme. "Huomenna saatte kuulla -minusta. Näkemiin!" - -Hänen karski käytöksensä huvitti toisia suuresti, mutta Boyd unhotti -hänet pian ja oli koko iltapäivän niin synkkä Ja äänetön, että -Iso-George jätti hänet vihdoin yksikseen ja meni etsimään viihdytystä -kättenhoitosalongista. Fraser puuhaili omalla tahollaan. - -Ajatus, että Alton Clyde voisi hankkia rahat, kun se ei ollut -hänellekään onnistunut, tuntui Emersonista vallan naurettavalta, joten -hänen hämmästyksellään ei ollut mitään rajaa, kun tuo nuori keikari -astui seuraavana aamuna huoneeseen ja heitti pöydälle paksun pinkan -seteleitä sanoen huolettomasti: - -"Kas siinä. Laskehan." - -"Mitä?" - -"Kaksikymmentäviisi tuhannen dollarin seteliä. Aivan varma en sentään -ole, mutta kaksikymmentäviisi niitä pitäisi olla. Laskin ne kahdesti -ja sain ensin kaksikymmentäneljä ja sitten kaksikymmentäkuusi, mutta -minulla oli hansikkaat käsissäni." - -Emerson hypähti ylös ja tuijotti puhujaan ikäänkuin hän olisi epäillyt -korviaan. - -"Kykenitkö hankkimaan summan ilman kenenkään apua?" kysyi hän. - -"Tietysti." - -"Ovatko rahat omiasi?" - -"Tuskinpa! Ne ovat siitä niin kaukana, että olin jo kiusauksessa -levittää siipeni ja liidellä johonkin vieraaseen maahan. Ei todellakaan -paljoa puuttunut, etten noussut aamulla junaan ja siirtynyt Canadan -puolelle." - -"Mistä ihmeestä sait summan, Al?" - -"Mitä sillä on väliä? Sain sen, ja sillä hyvä!" Hän hymyili iloisesti -ja löi kepillään pohkeeseensa. "Voit panna osakkeet nimelleni." - -Boyd tarttui tuohon pieneen mieheen ja tanssitti häntä hurjasti ympäri -huonetta nauraen iloisesti. Huolet ja vastoinkäymiset unhottuivat ja -mieli oli jälleen reipas ja toivehikas. - -"Lopeta! Lopeta jo!" rukoili Clyde. "Pukuni on rypistynyt aivan -pilalle. Älä koske minuun", huohotti hän riistäytyen irti ja vaipuen -hengästyneenä erääseen nojatuoliin. - -"Kenenkä rahoja nämä ovat? Kuka laupias enkeli tunsi sääliä meitä -kohtaan?" - -Clyde katsoi maahan. "Päähäni pälkähti eräs sukkela juoni, joka -onnistui mainiosti, ja minulla on niihin täysi omistusoikeus. En -varastanut niitä, eikähän sinun tarvitse tietää mitään. Sentähden -vaihdoin maksuosoituksenkin." - -"Suo anteeksi", sanoi Boyd; "tarkoitukseni ei ollut udella asioitasi. -Olen iloinen saadessani rahat, enkä välitä rahtuakaan, mistä ne ovat -kotoisin, ja antaisin sinulle anteeksi, vaikka olisit varastanutkin -ne." Hän alkoi kiireesti pukeutua. "Olet hyväntekijämme, Alton, ja -voit tulla mukanamme Kalvikiin, jossa saat poimia kukkia, soittaa -mandoliinia tahi tehdä mitä milloinkin haluat. Sähkötän heti Seattlen -pankkiin, ja huomenna lähdemme." - -"Ei käy päinsä. En ehdi saada puvustoani valmiiksi." - -"Puvustoa -- mitä joutavia! Seattlessa voit hankkia kaikki, mitä -tarvitset." - -"Minun täytyy saada puvustoni mukaan", vältti Clyde. "En tule ilman -toimeen." - -"Viivymme Georgen kanssa Seattlessa monta viikkoa, niin että voithan -tulla sinne myöhemmin." - -"Ei, sir! Tänne en jää, sillä yksinäni toimetonna vetelehtiessäni -voisin pian muuttaa mieleni. Pakotan räätälini työskentelemään koko -yön, mikä tekee sille kuvatukselle vain hyvää. Mutta tässä on jo -kiire", ja hän syöksyi huoneesta kuin nuoli. - -Boyd Emersonille riitti puuhaa koko päiväksi, mutta hänellä ei -ollut aikaa ajatella lepoa, ei edes silloin, kun hän iltapäivällä -muutti pukua mennäkseen Waylandille. Hän oli ilmoittanut tulevansa -tuntia ennen päivällistä saadakseen olla Mildredin kanssa hetkisen -kahdenkesken, mutta kiihkossaan saada ilmoittaa tälle iloiset uutisensa -hän oli perillä jo aikaisemmin. Mildred ei antanut hänen kuitenkaan -odottaa, ja kun hän ilmestyi, sieppasi Boyd hänet riemastuksissaan -melkein lattiasta koholle. - -"Kaikki hyvin, tyttöseni; olen vihdoinkin onnistunut." - -"Näen sen kasvoistasikin. Olen niin iloinen." - -"Rahat olen saanut ja huomenna lähden rannikolle." - -"Oh!" Tyttö työnsi hänet luotaan. "Huomennako jo, sinä ilkimys! -Näytätpä olevan siitä iloinenkin!" - -"Niin olenkin." - -"Ettet edes häpeä! Olet kaikista epäkohteliaista ihailijoista --!" Hän -näytti niin loukkaantuneelta, että Boydin iloa sädehtivä katse muuttui -vakavaksi. - -"Oletko pahoillasi?" - -"Pahoillaniko? Johan nyt! La! La!" Hän kohautti paljaita olkapäitään -ja heilautti päätään. "Päinvastoin riemuitsen, nauran ja laulankin -iloissani. Minäkö pahoillani? Kaikkea muuta!" Samassa hän Painautui -viehkeästi Boydin povelle ja sanoi vienosti: "Kerro nyt minulle kaikki, -ole niin kiltti, kaikki." - -Boyd hyväili hänen kaunismuotoista kättään. "Aamulla oli mieleni -syttäkin synkempi, mutta nyt liitelen pilvissä, sillä olen hävittänyt -väliltämme suurimman esteen. Nyt on vain kysymys muutamista -kuukausista, joiden kuluttua voin tyydyttää kaikki isäsi vaatimukset -Vastoinkäymisiä voi luonnollisesti vieläkin sattua, mutta niitä en enää -pelkää. Minulla on nyt rohkeutta niin yltäkyllin, että epäonnistumista -on mahdoton kuvitellakaan." - -"Noista suunnitelmistasi et ole milloinkaan puhunut sanaakaan", sanoi -Mildred. - -"Luulin, ettet välittäisi sellaisista arkipäiväisistä seikoista, -kultaseni. Niissä ei ole mitään mielenkiintoista, kuivia numeroita -vain, joiden selostamisella en ole tahtonut sinua vaivata." - -"Tiedän kyllä, etten ymmärrä lähimainkaan kaikkea, mitä olet kokenut", -sanoi tyttö, "mutta tästä uudesta yrityksestäsi tahtoisin mielelläni -kuulla enemmän." - -"Sanon edeltäpäin, ettei se ole mitään runollista", hymyili Boyd, -"vaikka minusta tuntuu kaikki, mikä saattaa minut sinua lähemmäksi, -mahdollisimman romanttiselta." Hän selosti lyhyesti suunnitelmansa ja -vaikeudet, jotka hän oli voittanut. "Nyt on reitti selvä", lopetti -hän. "Työtä saan tietysti tehdä aamusta iltaan, mutta sitä parempi, -sillä sitenhän saan ajan kulumaan sinua ikävöidessäni. Olemme siellä -täydellisesti eristetyt muusta maailmasta, mutta siitä huolimatta -lähetän sinulle tervehdykseni joka tunti; tunnet varmasti läsnäoloni -minua ajatellessasi." - -"Lähdet siis sullomaan kalaa pieniin läkkirasioihin"? virkkoi Mildred. - -"Sangen proosallista, vai mitä?" - -"Palkkaat tietysti työväkeä, joka tekee sen. Et suinkaan ryhdy itse -mihinkään sellaiseen?" - -"En varmastikaan. Hankin sitä varten muutamia satoja kiinalaisia." - -"Entä täytyykö sinun kalastaa itse?" - -"Ei", nauroi Boyd. - -"Pidät siellä joka tapauksessa öljyvaatteita ja myrskyhattua, eikö -niin?" - -"Kyllä, aivan samanlaisia kuin mitä olet nähnyt kuvissa." - -Tyttö mietti hetkisen. "Miksi et rakentele rautateitä ja tee jotakin -mitä isäkin tekee? Hän ansaitsee rautateillä suuria summia." - -"Hän on myös Chicagon suurimman säilykeyhtiön johtaja", muistutti Boyd, -"joten harrastuksemme ovat jotakuinkin samat." - -"Niinpä todellakin! Hän on muuten alkanut osoittaa merkillisen suurta -mielenkiintoa maatasi kohtaan. Olen monta kertaa kuullut hänen puhuvan -Alaskasta. Luulenpa todellakin, että hän on senkin takia ollut niin -ystävällinen sinulle; hän tahtoo, näetkös, saada tuosta maasta -mahdollisimman tarkat tiedot." - -"Miksi?" - -"En tiedä. Isä ei puhu minulle milloinkaan asioistaan." - -"Sanohan, onko hän vieläkin yhtä suopea tuota salaperäistä -kilpailijaani kohtaan, jonka nimeä et ole minulle ilmaissut?" - -"Pelkosi on aiheeton", naurahti tyttö, "eikä henkilö, jota nähtävästi -tarkoitat, ole muita salaperäisempi." - -"En kohtaa häntä milloinkaan edes sattumalta." - -"Oma syysi", vastasi Mildred hieman kylmästi. "Ethän käy enää missään. -Mutta nyt saat tutustua häneen, sillä isä soitti, että hän tulee tänne -päivälliselle." - -"Tänäänkö?" - -"Niin." - -"Mutta, Mildred, tämähän on viimeinen ilta, jonka saamme viettää -yhdessä", sanoi Emerson vakavasti. "Emmekö voisi olla kahdenkesken." - -"Pelkään, ettei se käy. En voinut sille mitään. Luulen, että isällä on -joku uusi liikeyritys tekeillä." - -"Siis Waylandin liiketuttavia", ajatteli Boyd. "Kuka hän on?" - -"Vain eräs --" Mildred kuunteli. "Nyt he tulevat. Älä ole niin synkkä, -Othello." - -Kuullessaan ääniä oven ulkopuolelta Boyd kysyi nopeasti: "Saanhan olla -hetkisen kanssasi kahdenkesken, Mildred? En voi viipyä kauan." - -"Tulemme tänne heidän jäädessä polttelemaan", vastasi tyttö. - -Samassa astui Wayne Wayland huoneeseen kintereillään eräs herra, -jonka nähdessään Emerson hätkähti huomattavasti, tuhansien epäilysten -myllertäessä hänen mielessään. Olihan se aivan mahdotonta! Jotakin -aivan uskomatonta! Hän oli varmaankin erehtynyt, sillä sallimus ei -voinut olla niin julma. Hän katsahti ovelle nähdäkseen, eikö tulijoita -ollutkin kolme, mikä toive oli kuitenkin turha, ja herra Wayland oli jo -niin lähellä, että hänen oli pakko vastata tämän tervehdykseen. Vieras -astui suoraan Mildredin luo ympärilleen katsahtamattakaan, ja kumartui -juuri suutelemaan tämän kättä, kun herra Wayland virkkoi: - -"Herra Emerson, sallikaa minun esitellä teille herra Marsh. -Luultavasti ette ole tavannut häntä täällä ennen." Marsh kääntyi -luopuen vastahakoisesti tytön kädestä ja tunsi toisen vasta kätensä -ojennettuaan. Kulmakarvat kohosivat hiukan ja katse jännittyi tuskin -huomattavasti, mutta muuten salasi hän hämmästyksensä täydellisesti. - -He mutisivat tavalliset tervehdyssanat luoden toisiinsa nopean katseen. -Kohdatessaan Marshin ensi kerran oli tämä ollut Boydin mielestä -joka suhteessa sangen jokapäiväinen henkilö, mutta nyt huomasi hän -rakastuneen mustasukkaisuudella, että tällä kilpailijalla oli paljon -levottomuutta herättäviä ominaisuuksia. - -"Olette oikeastaan vanhat tuttu", virkkoi herra Wayland; "herra Marsh -tuntee maanne tarkoin, Boyd." - -"Ah, oletteko alaskalaisia, herra Emerson?" huudahti Marsh. - -"Hän on niin kiintynyt tuohon maahan", sanoi Mildred, "että hän palaa -sinne jo huomenna." - -Marshin tarkastelevassa katseessa kuvastui nyt mitä vilkkain -mielenkiinto, ja Boyd oli varma, että mies epäili tuon hotellissa -sattuneen välikohtauksen perusteella Ison-Georgen ilmestymisen -Chicagoon olevan jossakin yhteydessä hänen kanssaan. Nyt vasta -selvisi hänelle tuon kohtauksen merkitys koko laajuudessaan, ja ensi -hämmästyksestään toinnuttuaan käsitti hän, ettei tuo mies ollut vain -hänen kilpailijansa rakkaudessa, vaan myös mitä suurin uhka hänen -yrityksensä koko menestykselle -- menestykselle, jonka varassa hänen -elämänonnensa oli. - -"Kyllä", vastasi hän varovasti. "Alaskalainen, jolla ei ole ollut -onnea, mutta joka ei ole silti menettänyt rohkeuttaan." - -"Missä tarkoituksessa oleskelette siellä?" - -"Kultaa kaivamassa." - -"Vai niin", oli välinpitämätön vastaus. Marsh kääntyi herra -Waylandiin ja lisäsi: "Kaikilla kullankaivajilla on samat kokemukset. -Tuossa maassa on liikemiehenä paljon suuremmat mahdollisuudet kuin -kullankaivajilla konsanaan, kuten jo teille sanoin." Ylenkatse, joka -piili enemmän äänensävyssä kuin sanoissa, ei jäänyt Mildrediltä -huomaamatta, ja hän kiiruhti puolustamaan lemmittyään ollen vähällä -aiheuttaa onnettomuuden. - -"Boydilla onkin nyt tiedossaan jotakin paljon parempaa kuin -kullankaivaminen. Puhelimme siitä kun --" - -"Kun keskeytitte meidät", huudahti Emerson melkein suunniltaan -säikähdyksestä. "En ehtinyt selittää yritykseni laatua." - -Tyttö oli huudahtaa hämmästyksestä, mutta Emersonin paljonsanova katse -pakotti hänet vaikenemaan. "Olen sangen tuhma noihin asioihin nähden, -enkä olisi ymmärtänyt selostuksesta varmastikaan rahtuakaan", sanoi hän -sitten hymyillen. Hän tunsi olevansa vaarallisella alueella ja kääntyi -isänsä puoleen saadakseen puheenaiheen muuttumaan: "En odottanut sinua -näin aikaisin." - -"Saimme kaikki kuntoon, ennenkuin luulinkaan", vastasi herra Wayland, -"minkäjälkeen vein Willis'in hänen hotelliinsa, jossa odotin, kunnes -hän pukeutui. Pelkäsin hänen livistävän tiehensä, jos olisin jättänyt -hänet näkyvistäni, ja sitä en olisi voinut sulattaa, en varsinkaan tänä -iltana." Hän katsoi Marshiin merkitsevästi nauraen. - -"En ole milloinkaan laiminlyönyt tilaisuutta saada nauttia neiti -Waylandin seurasta", vastasi Marsh luoden tyttöön katseen, joka sai -Boydin tuntemaan kiihkeätä halua ravistaa miestä niin, että tämän -sileät ja ilmeettömät kasvot olisivat muistuttaneet hännystakin -tummaa lievettä. "Tyttärenne naisystävät saattavat ehkä välistä jäädä -tulematta, herra Wayland, mutta miehet eivät milloinkaan." - -"Mikä lurjus!" ajatteli Emerson. - -"Tänään tahdoin kuitenkin olla asiasta täysin varma", sanoi isä, "sillä -nythän on juhlailta. Pyydänpä Hawkinsia avaamaan pullon private cuvéeta -vuodelta '86." - -"Mikähän salaliitto teillä molemmilla mahtaneekaan olla nyt tekeillä?" -kysyi Mildred. - -"Olen tänään saanut aikaan jotakin suurenmoista, kultaseni", vastasi -vanhus käsiään hykerrellen. "Olen herra Marshin avulla toteuttanut -erään suunnitelman, jota olen jo kuukausia valmistellut." - -"Arvatenkin joku uusi trusti." - -"Voihan olla henkilöitä, jotka sanovat sitä siksikin. Aate oli -Willis'in, jota saamme kiittää kaikesta." - -"Ei suinkaan! Ei suinkaan!" vastusteli tämä. "Olen isänne rinnalla vain -pieni lapsi, neiti Wayland. Hän on ollut korvaamaton opettaja." - -"Mainio yritys, vai mitä?" huudahti herra Wayland. - -"Suurenmoinen." - -"Saanko luvan udella, mistä on kysymys?" rohkeni Emerson tiedustella -ihmeissään noiden kahden välillä vallitsevasta läheisestä suhteesta. - -"Kyllä", vastasi Wayne Wayland. "Asia ei ole enää salainen ja huomenna -on siitä sanomalehdissä kirjoituksia palstamääriä. Olen koonnut Tyynen -meren rannikon säilykkeidenvalmistajat yhteen ainoaan yhtymään, jonka -nimi on Pohjois-Amerikan säilykeyhtiö." - -Boyd tunsi päätään huimaavan. - -"Mitä oikeastaan tarkoitat noilla 'säilykkeidenvalmistajilla'?" kysyi -Mildred. - -"Lohikalastamojen säilyketehtaita! Niitä on hallussamme kuusikymmentä -prosenttia, Alaska mukaan luettuna. Sentähden onkin mielenkiintoni -ollut niin suuri tuota Jäämeren maata kohtaan, Boyd. Tätä ette osannut -aavistaakaan, vai kuinka?" - -"En, sir", sammalsi Boyd. - -"Valtaamme koko tuon teollisuudenhaaran ja määräämme hinnat -tarvitsematta pelätä kilpailua. Oivallinen aate ja loistavin yritys, -mitä olen milloinkaan alullepannut." - -Näkikö hän unta? ihmetteli Boyd, ja hänen kurkkuaan ahdisti, kun hän -kysyi: - -"Miten arvelette omintakeisten tehtaiden suhtautuvan asiaan?" - -Marsh nauroi. "Emme ole turhan tunteellisia, kun tulee kilpailusta -kysymys. Meillä on sitäpaitsi tehtaita aivan riittävä määrä, joten olen -varma, että kykenen pitämään helposti kurissa kaikki omintakeiset, -joita onkin vain neljäkymmentä prosenttia." - -"Herra Marsh on kaiken ylijohtaja", selitti Wayland, "Ja uskon, -etteivät nuo omintakeiset tehtaat voi tuottaa meille suurtakaan harmia, -koska voimme määrätä hinnat ja meillä on pääomaa varalla vuodeksi tai -pariksikin, jos tarvitaan." - -Mildred loi lemmittyynsä omituisen katseen ja lausui isälleen: "Tuo on -mielestäni suorastaan rikollista!" - -"No, no, kultaseni! Julmaltahan se kuulostaa, mutta sitä tehdään joka -päivä, sillä kauppa on kauppaa ja kilpailu kilpailua. Vai mitä, Boyd?" - -Tämä oli vaiti, mutta Marsh riensi lisäämään: - -"Taistelu olemassaolosta on niin kärjistynyt, neiti Wayland, että, -viimeisten määritelmien mukaan jäävät vain taitavimmat liikemiehet -jäljelle; vain se, joka on väkevä ja häikäilemätön, kykenee nyt -puolensa pitämään." - -"Niin juuri", vahvisti isä. "Sääli ja tunteellisuus ovat -liikemaailmassa tuntemattomia käsitteitä, käsitteitä, joille ei saa -antaa pienintäkään jalansijaa. Mutta nämä ovat asioita, joita et -ymmärrä, tyttöseni. Jos te, nuoret, suotte minulle anteeksi, niin menen -karistamaan yltäni työssä kasautuneet tomut palatakseni luoksenne -reippaana ja virkeänä kuin kylvystä noussut jättiläinen." Hän poistui -hymyillen ja päivän tapahtumiin ylen tyytyväisenä. - - - - -XII. - -NEITI WAYLAND KAHDENVAIHEELLA. - - -Huomautus, jonka Willis Marsh teki tytölle heti isän poistuttua, -osoitti, ettei tuo Annex-hotellissa sattunut kohtaus ollut häipynyt -hänen mielestään, ilmaisten myös samalla, ettei Emersonin selitys -Mildredin viittauksen johdosta johonkin uuteen yritykseen ollut -tyydyttänyt häntä. - -"Sanoitte, ellen erehdy, että herra Emersonilla oli tiedossaan -jotakin parempaa kuin kullankaivaminen." Hän oli kuin lihallistunut -sydämellisyys, äänessä parahultainen annos ystävällistä mielenkiintoa. -"Olen todellakin utelias saamaan tietää, mikä yritys voi olla niin -edullinen, että se kykenee houkuttelemaan nuoren miehen teidän -viereltänne tuonne erämaahan, ja vieläpä keskellä talvea." - -Neiti Waylandin välttelevä vastaus soi Emersonille tilaisuuden koota -ajatuksensa, mutta hän oli kaikesta vielä liian ymmällä voidakseen -täydellisesti eläytyä tilanteeseen. Ensinnäkin oli ehdottomasti -varottava, ettei Marsh saanut tietää mitään hänen puuhistaan, tahi -ainakin mahdollisimman vähän, sillä jos näiden suurten uutisten sarja -merkitsi hänen häviötään, minkä hän jo melkein uskoi, säästyi hän -ainakin nöyryytykseltä myöntää itse joutuneensa tappiolle. Jos hän -taas päätti pyrkiä vääjäämättä eteenpäin ja julistaa röyhkeästi sodan -trustia vastaan, oli vaitiolo ja salassapysyminen sitäkin tärkeämpi. - -Jos Marsh edes aavisti, että hän ja Iso-George varustautuivat lähtemään -yhdessä Kalvlkiin -- Kalvlkiin, Marshin lujimpaan linnoitukseen --- tekisi hän kaikkensa estääkseen heitä pääsemästä perille, mikä -tälle epäilemättä onnistuisikin. Nämä mietteet välähtivät Boydin -mieleen salamannopeasti, mutta hänen onnistui näyttää kohteliaan -välinpitämättömältä huomauttaessaan: - -"Suunnitelmani eivät ole vielä kypsyneet keskusteltaviksi." - -"Ehkäpä voisin niiden laadun kuultuani --" - -Boyd naurahti. "Pelkään, ettei suunnitelmani, joka ohimennen sanoen -koskettelee erästä vesivoimalaitetta, kykene herättämään teidän -kaltaisenne liikemiehen mielenkiintoa." Itsekseen hän lisäsi: "Taivas -varjelkoon! Olenhan pahempi kuin Fraser mahdottomine aatteineen." - -"Tuskinpa, jos huuhtomista tarkoitatte!" vastasi toinen. "Neiti -Waylandin sanoista päättäen luulin teidän luopuneen kullanetsinnästä." - -"Kun on kerran sitä yrittänyt, niin ei ole muuhun halua", vastasi Boyd -huolettomasti. - -"Enkö kohdannut teidät toissa iltana Annex-hotellissa?" kysyi Marsh -ikäänkuin jotakin uumoillen. - -Boyd myönsi kohteliaasti. - -"Olitte siellä George Baltin kanssa?" - -"Aivan niin. Tutustuin häneen Nomesta lähdettyäni; hän oli niin -peräti kyllästynyt Alaskaan, että autoin häntä pääsemään takaisin -Yhdysvaltoihin." - -Marshin silmät välähtivät, kun hän kuuli tämän vastenmielisen -uutisen, sillä monet pahat aavistukset olivat ahdistaneet häntä tuon -odottamattoman tapaamisen jälkeen. - -"Mies, josta puhumme, on eräs omituinen ja sivistymätön hurjimus, joka -vihaa minua aivan hillittömästi", selitti hän Mildrediin päin kääntyen. -"Otin hänet kerran työhöni, mutta kun hän ei pystynyt mihinkään, -panin hänet pois, minkätähden hän on nyt leppymättömin viholliseni, -joka on uhannut henkeäni lukemattomat kerrat. Voitte siis kuvitella -hämmästykseni, kun toissa iltana näin hänen istuvan viereisessä -pöydässä eräässä täkäläisessä kahvilassa. Näin kaukana Kalvikista, -ajatelkaahan." - -"Kuinka omituista!" huomautti neiti Wayland. "Entä mitä hän teki?" - -"Herra Emerson pelasti tilanteen neuvokkuudellaan, niin ettei mitään -meteliä syntynyt -- muussa tapauksessa olisin ollut pakotettu -puolustamaan itseäni." - -Boyd ei voinut kaikesta huolimatta olla ihmettelemättä, oliko Marsh -todellakin sellainen henkilö, miksi hänet oli kuvattu. Olihan hyvin -mahdollista, että kaikki oli vain Cherryn ennakkoluulojen ja George -Baltin vihan aiheuttamaa parjausta. Tänä iltana ainakin oli Marsh mitä -huomaavaisin ja kohteliain mies. - -Kun herra Wayland palasi, oli Mildred saanut keskustelun taitavasti -ohjatuksi muille aloille. Boyd näki nyt yht'äkkiä tuon raharuhtinaan -aivan uudessa valossa. Tähän iltaan saakka hän oli nähnyt tässä -vain tulevan vaimonsa isän, jäykän ja itsevaltiaan vanhuksen, -jonka puolittain halveksiva suvaitsevaisuus, niin loukkaavaa kuin -se usein olikin, ei ollut vielä kertaakaan kärjistynyt avoimeksi -vihollisuudeksi. Nyt oli toisin. Wayne Wayland oli nyt hänen -kilpailijansa, jolta hän ei voinut toivoa vähintäkään armeliaisuutta -tahi sääliä niin pian kuin ilmeni, että heidän taloudelliset etunsa -olivat keskenään ristiriidassa. Hän tunsi vanhuksen siksi hyvin. Mitään -vakavampaa yhteentörmäystä ei ollut vielä sattunut, mutta totuuden -täytyi tulla ilmi ennemmin tahi myöhemmin, ja kun tuo jykeväleukainen, -rautatahtoinen mies saa kuulla, että nuorukainen, jolle hän oli kotinsa -avannut ja jota hän oli pitänyt jotakuinkin vaarattomana, oli rohjennut -asettua hänen tielleen, ei hänen närkästyksellään ole mitään rajaa. - -Samalla selveni Emersonille oman asemansakin kierous. Hän oli kuullut -salaisuuksia, jotka eivät häntä koskeneet, mutta joita hän saattoi -käyttää hyväkseen, ja kun vielä tämä tuli Waylandin tietoon, pitäisi -vanhus häntä ei vain julkeana ja tunkeilevana vihollisena, vaan myös -petturina, joka oli armotta murskattava. - -Yritys, jonka menestyksestä hän oli tunti sitten ollut niin varma -ja johon hän oli uhrannut niin paljon työtä ja huolta, näytti nyt -aivan toivottomalta. Jo ajatuskin koettaa pitää puolensa noita miehiä -vastaan, joilla oli käytettävänään varoja ja kokemusta rajattomasti, -tuntui hänestä niin mahdottomalta, että hän tuli melkein sairaaksi. Hän -tiesi, ettei häntä olisi huolittu mukaan, vaikkapa hänen yrityksensä -olisi ollut jo valmis ja käynnissäkin. Wayne Waylandin käytös oli -ilmaissut sen jo kauan sitten, ja keskieräisine suunnitelmineen hänelle -olisi vain naurettu. Kaikki kilpailu oli sitäpaitsi päätetty säälimättä -tukahduttaa. - -Boyd aivan hätääntyi. Jos tämä suunnitelma raukeisi, niin mikä -sitten neuvoksi? Oliko enää muuta jäljellä, oman toimeentulonsakin -ansaitakseen, kuin palata takaisin kullankaivajan mieltäsynkistävään -ja katkeraan yksinäisyyteen? Nyt hänellä olisi kyllä ollut rohkeutta -pakottaa herra Wayland myönnytyksiin, mutta nyt oli Mildred itse -peruuttanut lupauksensa suostua avioliittoon, joka olisi erottanut -hänet heti olosuhteista, joihin hän oli tottunut. Jos hän tahtoi saada -tytön omakseen, täytyi hänen pelata tämä uhkapeli loppuun saakka, kävi -miten kävi. - -Ilmoitus, että päivällinen oli valmis, keskeytti hänen synkät -mietteensä, ja hän meni ruokailuhuoneeseen herra Waylandin kanssa, joka -pujotti kätensä hänen kainaloonsa ikäänkuin tahtoen siten varata Willis -Marshille tilaisuuden seurustella häiritsemättä Mildredin kanssa. - -"Merkillinen mies", kuiskasi vanhus Marshia tarkoittaen -- -"kykenevimpiä liikemiehiä, mitä olen milloinkaan tavannut." - -"Niinkö?" - -"Aivan totta. Hänellä on sitäpaitsi aina satumaisen hyvä onni, niin -että kaikki hänen yhtiötoverinsa aivan jumaloivat häntä. Jos olisin -teidän asemassanne, poikaseni, ottaisin hänestä oppia, sillä hän sopii -esikuvaksi kenelle hyvänsä." - -Päivällispöydässä puheltiin ensin aivan ylimalkaisista asioista, mutta -sitten johti neiti Wayland, omituista kyllä, keskustelun takaisin -äskeiseen uomaan alkaen kysellä kaikenlaista tuosta vasta perustetusta -Pohjois-Amerikan säilykeyhtiöstä ja osoittaen niin poikkeuksellista -mielenkiintoa tätä isänsä uutta yritystä kohtaan, ettei herra Wayland -voinut olla siitä huomauttamatta. - -"Mikä kumma sinua oikein vaivaa, Mildred?" ihmetteli hän. "Ethän ole -milloinkaan ennen puuhistani välittänyt." - -"Älä nyt nolaa minua, isä kiltti", pyysi hän. "Olen aivan tosissani, -tahtoisin niin mielelläni kuulla kaikki tuosta uudesta trustistasi. -Pieni maailmani alkaa ehkä kyllästyttää minua." - -"Neiti Mildred on todellakin isänsä tytär", huomautti Marsh -ihailevasti. "Mutta pelkään, ettei asia huvita herra Emersonia?" - -"Oh, kyllä", vastasi Mildred hymyillen. "Eikö totta, Boyd?" - -Puhuteltu punehtui kiusallisesti vastatessaan myöntävästi. - -"Kertokaahan nyt, olkaa niin hyvä", jatkoi tyttö. "Ette voi kuitenkaan -muuta ajatellakaan, eikähän täällä ole multa kuin me neljä. Puhelkaamme -siis vapaasti ja luonnollisesti, sillä tämmöinen kaavamainen seurustelu -on hirvittävän väsyttävää." - -"No, no!" huudahti hänen isänsä. "Seuraukset yhdessäolosta noiden -kesyttömien lännen miesten kanssa alkavat jo näkyä." Hän oli selvästi -hyvillään tyttärensä odottamattomasta innostuksesta ja valmis -noudattamaan tämän mielijohdetta. - -Hän ja Marsh todellakin aivan pulpahtelivat riemusta saatuaan työn, -johon he olivat uhranneet kuukausia, onnelliseen päätökseen, niin ettei -tarvinnut paljonkaan houkutella saadakseen heidät puhumaan Mildredin -toivomaan suuntaan. He kertoivat avomielisesti vaikeuksista, joita -heillä oli ollut tuon jättiläisyrityksen perustamiseen, kuvasivat -leikkiä laskien vastoinkäymisiä, jotka olivat uhanneet tehdä tyhjäksi -kaikki heidän saavutuksensa, ja imartelivat toistensa sitkeyttä ja -neuvokkuutta. - -Emerson tunsi olonsa yhä kiusallisemmaksi. Hän ihmetteli, mahtoiko -Mildredillä olla joku määrätty tarkoitus ja mahtoiko tällä olla -aavistustakaan siitä, mitä tämä kaikki hänen suunnitelmilleen -merkitsi. Ja kuta pitemmälle jouduttiin, sitä selvemmin hän käsitti, -minkä peloittavan muurin Mildredin isä oli aivan tietämättään heidän -välilleen nostanut. - -"Tähän saakka olemme saaneet työskennellä voimia säästelemättä", -sanoi Wayne Wayland lopuksi, "mutta tulevaisuudessa toivon saavani -nauttia hedelmistä. Nyt olen väsynyt. Olen jo kauan suunnitellut -pientä virkistysmatkaa johonkin ja nyt luulen, että teen keväällä -tutkimusmatkan Pohjois-Amerikan säilykeyhtiön työmaille. Yhdistän siten -huvin ja hyödyn." - -"Inhoathan matkustamista aivan yhtä paljon kuin minäkin", huomautti -Mildred. - -"Tämä on aivan toista. Ensimmäinen varajohtaja tarjoaa huvipurtensa, -joka on parhaillaan Tyynen meren rannikolla, ensi kesän ajaksi -johtokunnan käytettäväksi." - -"Kuinka kauas aiotte mennä?" kysyi Boyd. - -"Marshin asemalle saakka." - -"Kalvikiinko?" - -"Niin on tarkoitus", puuttui Marsh puheeseen. "Maisemat ovat ihanammat -kuin Norjassa, ja ilmasto on kerrassaan suloinen. _The Grande Dame_ on -sitäpaitsi länsirannikon mukavin alus ja niin tilava, että johtokunnan -jäsenet voivat tehdä perheineen ihanteellisen matkan jäätiköiden -reunustamien vuonojen ja keskiyön auringon satumaahan. En voi sille -mitään, neiti Wayland, että kuvaukseni kuulostaa hieman itsekkäältä, -sillä toivon teidän tulevan mukaan." - -"Olen varma, ettet katuisi sitä, Mildred", lisäsi herra Wayland. - -Boyd tuskin uskoi korviaan. Hekö Kalvikiin? Erämaahan, paikkaan, joka -ei ollut edes kartalle merkitty! Entä jos niin kävisi -- olisiko -hänellä rohkeutta toteuttaa hurja suunnitelmansa? Tuo kaikki tuntui -aivan mahdottomalta! Hän toivoi, että Mildred myöntyisi, mutta pelkäsi -samalla, että Marsh voisi tuommoisella matkalla saada kovin suuren -vaikutusvallan tyttöön nähden. Tämä katsoi kuitenkin nähtävästi vain -omaa mukavuuttaan, koska hän vastasi: - -"Varmasti! Olen kovin huono purjehtija enkä pelkää mitään niin kuin -merimatkaa." - -"Mutta tätä kannattaa todellakin tuumia", kehoitteli isä. "Teemme -todellisen löytöretken, jota ajatellessani olen yhtä jännittynyt kuin -maalaispoika sirkukseen päästessään." - -Marsh auttoi häntä pannen kaiken kaunopuheisuutensa liikkeelle, mutta -Emersonin hämmästykseksi näytti tytön päätös vain lujittuvan. - -"Näköaloista ja maisemista pitäisin kyllä", sanoi hän katsahtaen -Boydiin, "mutta toiselta puolelta en välitä mistään sellaisesta, joka -on jylhää ja karua; säilyketehtaista kuulen mieluummin puhuttavan kuin -että kävisin niitä katsomassa. Niiden tuoksua en varmastikaan sietäisi, -ja sitäpaitsi kieltäydyn rupeamasta merikipeäksi." Katseessa oli uhmaa, -jota Emerson ei ollut milloinkaan ennen nähnyt. - -"Olen suuresti pahoillani", tunnusti Marsh vilpittömästi. "Maassamme ei -ole ketään naisia, näettekös, ja kuusi kuukautta ilman sanaakaan tahi -hymyäkään ihastuttavan sukupuolenne puolelta saa miehet vihaamaan sekä -itseään että tovereitaan." - -"Eikö siis Alaskassa olekaan naisia?" kysyi tyttö. - -"Kaivosleireissä kyllä, mutta me kalastajat elelemme yksinäisyydessä." - -"Entä alkuasukkaat, nuo siveät ja arat intiaanityttöset? Muistan -lukeneeni niistä." - -"Hirveitä olentoja", selitti Marsh. "Latuskanenäisiä ja hyvin -- hyvin -likaisia." - -"Ei sentään aina!" Tämä odottamaton ja jyrkkä vastaväite osoitti, ettei -Boyd voinut enää hillitä huonoa tuultaan ja vastenmielisyyttään Marshia -kohtaan. "Olen nähnyt hyvinkin miellyttäviä alkuasukasnaisia, etenkin -sekarotuisia." - -"Missä sitten?" kysyi toinen epäilevästi. - -"Esimerkiksi Kalvikissa." - -"Kalvikissa!" huudahti Marsh. - -"Niin juuri. Tunnettehan Chakawanan, tytön, jota sanotaan -'Lumilinnuksi'?" - -"En." - -"Hän ainakin tuntee teidät sangen hyvin." - -"Ah, jokin salaisuus!" huudahti neiti Wayland. - -Marsh sinkahutti Boydiin terävän katseen, ennenkuin hän vastasi: - -"Otaksun teidän tarkoittavan Constantinen sisarta. Puhuin vain -ylimalkaan -- onhan luonnollisesti poikkeuksiakin. Samalla myönnän -erehtyneeni, kun sanoin, ettei Kalvikissa ole ainoatakaan valkoihoista -naista. Herra Emerson on luultavasti tavannut Cherry Malotten?" - -"Kyllä"! myönsi Boyd. "Hän oli meitä kohtaan erittäin ystävällinen." - -"Lisää paljastuksia", nauroi neiti Wayland. "Kuka hän on, pyydän?" - -"Sen tahtoisin sangen mielelläni tietää", vastasi Emerson. - -"Suurenmoista!" huudahti Mildred. "Ensin kaunis intiaanityttö ja -sitten eräs salaperäinen valkoinen nainen! Kalvik on varmaankin hyvin -mielenkiintoinen paikka." - -"Tämä valkoinen nainen ei ole suinkaan mitenkään salaperäinen", vastasi -Marsh. "Hän on aivan tyypillinen -- miten nyt sanoisin, tuommoinen -kaivosleireissä aivan tavallinen olio, joka on sattunut ajautumaan -tiellemme." - -"Ei suinkaan", huudahti Boyd vihaisesti. "Neiti Malotte on hieno -nainen" -- Marsh naurahti lyhyesti -- "ja kun vertaa hänen käytöstään -muihin Kalvikin valkoihoisiin, vie hän ehdottomasti voiton." - -Marsh kohotti hiukan kulmiaan ja virkkoi sitten Mildredille -anteeksipyytävästi: "Hän ei ole sellainen, josta kannattaisi -keskustella." - -"Mistä te sen tiedätte"? kysyi Cherryn sankari. "Voitteko moittia häntä -jostakin?" - -"Hän on saanut Kalvikissa paljon häiriötä aikaan ja on aiheuttanut -meille suurta harmia." - -Nyt oli Boydin vuoro nauraa. "Eikö mitään muuta?" - -"Parahin herra Emerson" -- Marsh kohautti pahoittelevasti olkapäätään --- "jos olisin voinut uneksiakaan, että hän on ystävänne, en olisi -virkkanut sanaakaan." - -"Hän on ystäväni", sanoi Emerson lujasti, "ja minä ihailen häntä, sillä -hän on urhoollinen tyttö. Ellei hänellä olisi ollut rohkeutta uhmata -ohjeitanne, olisin ollut pakotettu karkoittamaan asettamanne vartijat -ja ottamaan säilyketehtaanne haltuuni." - -"Emme voi kestitä kaikkia kulkureita; siitä saa neiti Malotte pitää -huolen." - -"Ja George Balt, eikö niin?" - -Neiti Wayland purskahti iloiseen nauruun. "Kuunnellessani väittelyänne -luulen pian olevani jossakin naisyhdistyksen kokouksessa." - -"Kilpailu on niin ankara, että meidän täytyy olla äärimmäisen jyrkkiä -etumme turvataksemme", selitti Marsh toisille. "Matkamiehet, joiden -mielestä tuo kaikki on julmaa sydämettömyyttä, arvostelevat meitä usein -sangen säälimättömästi, mutta meidän on yksinkertaisesti mahdoton pitää -huolta kaikista." - -"Kuten sairaista alkuasukkaistannekin. Ilman neiti Malottea olisi -useita kalastajianne kuollut nälkään tänä talvena, mikä olisi voinut -saattaa teidät pulaan ensi kesänä." - -"En tiedä, mikä velvollisuus meillä olisi huolehtia heistä. Annamme -heille työtä ja siinä kaikki." - -"Mitään laillista pakkoa siihen en tiedä, eikähän siellä ole -alkeellisimmillakaan oikeuskäsitteillä suurtakaan merkitystä, mutta -siitä huolimatta pelasti Cherry Malotte ainakin lapset, muiden muassa -mainitsemanne Constantinen pikku veljen." - -"Constantinella ei ole veljeä", vastasi Marsh. "Tiedän sen, sillä hän -oli työssäni." - -"Tämä oli pieni punatukkainen poikanen." - -"Ah!" Huudahdus oli terävä. "Mikä tauti hänessä oli?" - -"Tuhkarokko." - -"Paraniko hän?" - -"Toiveet olivat ainakin hyvät kun lähdin." - -Toinen vaikeni neiti Waylandin tiedustellessa uteliaasti: "Miltä hän -näyttää, tuo salaperäinen nainen?" - -"Nuori, hienostunut -- ja kaikin puolin viehättävä." - -"Ja varmasti kauniskin?" - -"Kyllä." - -Tyttö olisi mielellään kysellyt enemmänkin, mutta ateria oli jo -päättynyt ja herra Wayland käskenyt tuoda mielisikarejaan, minkätähden -hän nousi ja poistui Boydin seuraamana toisten jäädessä polttelemaan. -Mutta heidän lähdettyäänkin oli Marsh, omituista kyllä, niin -syventynyt omiin ajatuksiinsa, ettei herra Wayland saanut kaikista -ponnistuksistaan huolimatta keskustelua käyntiin. Hän vastaili -hajamielisesti ja mahdollisimman lyhyesti. - -"Miksi et ole ennemmin kertonut minulle tuosta naisesta?" kysyi Mildred -Boydiin kääntyen heidän päästyään musiikkihalliin. - -"En tullut häntä ajatelleeksi." - -"Ja hän on kuitenkin nuori, kaunis ja hienostunut, viettää romanttista -elämää ja oli sinulle vieraanvarainen --" Tyttö heilautti päätään. - -"Oletko mustasukkainen?" kysyi Boyd hymyillen. - -"Sellaiselleko? En varmastikaan." - -"Muuta en toivoisikaan", tunnusti Boyd rehellisesti. "Jos olisit oikein -todella mustasukkainen, olisin sangen hyvilläni; olisin silloin sinusta -ikäänkuin varmempi, näetkös." - -Tyttö istahti pianon ääreen ja löi muutamia hajanaisia sointuja. -"Kalvikhan on paikan nimi, johon aiot nyt lähteä, eikö niin?" - -"Aivan niin." - -"Luultavasti tapaat siellä sangen usein tuon -- tuon Cherry Malotten?" - -"Epäilemättä, koska olemme yhtiötoverit." - -"Yhtiötoverit!" Mildred pyörähti kiivaasti ympäri. "Mitä tarkoitat?" - -"Hän on osakas yrityksessä. Paikka, johon rakennan tehtaani, on hänen." - -"Vai niin", sanoi Mildred kysyen hetkisen kuluttua: "Vaikuttaako tuo -isän uusi yhtiö millään tavalla suunnitelmiisi?" - -"Siitä en ole vielä oikein selvillä", vastasi Boyd sydämessään -sama tuskallinen ja ahdistava tunne, jonka tuo yllätys oli äsken -aiheuttanut, mutta jonka hän oli hetkeksi unhottanut. - -"Mitä tahtoisit minun tekevän?" - -"En mitään muuta kuin ole kiltti äläkä puhu ainakaan vielä sanaakaan -aikeistani isällesi äläkä herra Marshille. En ole asiastani vielä -aivan varma, ja asiain näin ollen ei selkkauksia ja -- ikävyyksiä ehkä -voitaisi välttää. Suunnitelmani menestys merkitsee, näetkös, minulle -niin äärettömän paljon, etten voi ajatellakaan luopua siitä." Tyttö -nyökäytti päätään. - -Toiset astuivat samassa huoneeseen, ja Boyd sanoi jäähyväiset. -Tullessaan hän oli ollut toivehikas ja riemuitseva, mutta nyt häntä -vaivasi kumma levottomuus, ja mieli oli täynnä pahoja aavistuksia. -Willis Marsh ei sitävastoin tuhlannut hetkeäkään vapautuakseen -synkkyydestään Boydin poistuttua ja näyttipä olevan vielä tavallista -toivehikkaampi ja huolettomampikin. Mikä sitten lieneekin ollut -syynä hänen hetkelliseen hajamielisyyteensä, ei hän voinut olla -ajattelematta että hänellä oli viime aikoina ollut erinomaisen -hyvä onni, ja kun neiti Wayland alkoi heti kilpailijan mentyä ensi -kerran heidän tuttavuutensa aikana osoittaa vilkasta mielenkiintoa -hänen harrastuksiaan kohtaan kyselemällä tarkoin, minkälainen hänen -toiminta-alansa oikein oli ja minkälaisissa olosuhteissa hän päivänsä -vietti pohjolassa ollessaan, oli hänen tyydytyksensä täydellinen. -Tuo aina niin ylhäisen arvokas neiti Wayland oli nyt niin hilpeä ja -luonnollinen, että kun herra Wayland vihdoin pyysi anteeksi ja poistui -kirjastoon, tunsi Marsh ratkaisevan hetken tulleen. - -"Tämä on ollut minulle voittojen päivä", virkkoi hän lopuksi, -"enkä lepää ennenkuin olen kruunannut sen hyvän onneni suurimmalla -saavutuksella." - -"Älkää olko ahne", varoitti tyttö. - -"Miehelle ominaista." - -Mildred naurahti. "Käytettyänne taipuvaista isäparkaani hyväksenne, -tahdotte nyt menetellä samoin hänen viattoman tyttärensä kanssa. Eikö -kunnianhimollanne ole mitään rajaa?" - -"Kyllä, mutta sen saavutan vain teidän avullanne." - -"Älkää ottako minua lukuun; olen olennoista häilyväisin." - -"Toivoa en rohkenekaan, mutta varmuus minun täytyy saada." - -"Varoitan teitä." - -"Siitä huolimatta aion yrittää vaikka -- vaikka en tiedäkään, miten -oikein alkaa. Se, mitä aion teille sanoa, ei liene teille mitään uutta, -mutta minulle kyllä -- sen vannon -- ja merkitsee minulle kaikki. En -ole siitä milloinkaan ennen puhunut -- teidän on täytynyt huomata se -katseestani. Naisista en ole koskaan paljonkaan välittänyt -- olen -luonteeltani juro, -- mutta --" - -"Pyydän, älkää --" keskeytti tyttö hiljaa, mutta Marsh jatkoi: - -"Teidän täytyy tietää, että rakastan teitä. Jokaisen miehen täytyy -teitä rakastaa, mutta ei kuitenkaan enemmän kuin minä. Voisin -- voisin -vannoa runollisia lemmenvaloja joukoittain neiti -- Mildred, mutta -sellainen ei miellytä minua. Teette minut hyvin onnelliseksi, jos --" - -"Olen pahoillani --" - -"Tiedän. Puhun kömpelösti, mutta koko sydämestäni. Isänne suostuu -kyllä, siitä olen varma, niin että ratkaisu on aivan teidän -vallassanne." - -Tyttö käsitti heti, että mies oli aivan tosissaan ja odotti selvää -vastausta, minkä antaminen ei tuntunut kuitenkaan niinkään helpolta, -sillä miehen koko olemuksessa oli jotakin peloittavan voimakasta, -joka ei kärsinyt minkäänlaista vastarintaa. Marsh alistui kuitenkin -odottamattoman nöyrästi ja kohteliaasti välttämättömyyteen kohoten -siten suuresti tytön silmissä. - -"Onhan se kovaa", hymyili hän, "mutta älkää antako tämän millään -tavalla väleihimme vaikuttaa. Toivon olevani tänne aina yhtä -tervetullut ja saada nähdä teitä yhtä paljon kuin ennenkin." - -"Enemmänkin, jos tahdotte." - -"Alanpa aavistaa, että tuo herra Emerson on oikea onnenpoika". Hän -hymyili yhä. - -Mildred ei ollut tarkoitusta ymmärtävinään ja vastasi: - -"Boyd ja minä olemme vanhat ystävät." - -"Minulla on kerrottu niin", ja Marsh hymyili jälleen samalla tavoin. - -Tuossa hymyssä oli jotakin ärsyttävää -- jotakin merkillisen varmaa, -mikä närkästytti tyttöä, ja kun Marsh sanoi hänelle jäähyväiset tuntia -myöhemmin, oli se vieläkin jäljellä. - -Herra Wayland selaili parhaillaan erästä harvinaista, Englannista -saapunutta julkaisua, kun hänen tyttärensä astui kirjastoon. Hän -katsahti ylös ja kysyi: - -"Onko Willis mennyt?" - -"Kyllä. Hän ei tahtonut häiritä sinua jäähyväisillään." Tyttö lisäsi -hetkisen kuluttua: "Hän pyysi minua vaimokseen." - -"Tietysti", hymähti vanhus, "senhän ne kaikki tekevät. No, mitä -vastasit?" - -"Samoin kuin aina." - -"Hm!" Herra Wayland naputteli silmälasejaan miettivästi kaunismuotoisen -nenänsä korkeaan kyömyyn. "Huonommankin voisit valita. Olen häneen -hyvin tyytyväinen ja pidän hänestä." - -"Hän kykenisi epäilemättä pitämään miljoonat koossa, ja hän on -todellakin ensimmäinen, josta olen siihen nähden ehdottomasti varma, -mutta --" Tyttö teki torjuvan kädenliikkeen. - -"Toivottavasti et loukannut Häntä?" - -Mildredin kulmakarvat kohosivat. - -"Suo anteeksi. Olisihan minun pitänyt tietää --" Isä tuijotti hetkisen -kirjaan edessään. "Olet aina niin merkillisen -- tahtoisinpa sanoa -- -melkein miesmäisen jyrkkä. Saatpa nähdä, ettei heistä kukaan palaa." - -"Oh, kyllä", arveli tytär. "Alton Clyde esimerkiksi --" - -Herra Wayland karkoitti Clyden niin halveksivalla murahduksella, -etteivät mitkään sanat olisi voineet selvemmin ilmaista hänen -mielipiteitään tuosta nuoresta miehestä. - -"Ajattelehan nyt kuitenkin vielä, ennenkuin lopullisesti päätät", -neuvoi hän. "Jos edes sattuisit muuttamaan mielesi, kuten tytöt -ylimalkaan --" - -"Olen jo tehnyt sen -- heti herra Marshin mentyä." - -"Hyvä!" huudahti herra Wayland. - -"Niin. Olen päättänyt tulla mukananne Kalvikiin." - - * * * * * - -Samana iltana istui eräässä pienessä, melkein lumeen hautautuneessa -majassa Kalvik-joen jyrkällä äyräällä eräs toinen tyttö pianon -ääressä. Hennot valkoiset sormet tapailivat erään laulun säveltä, -jonka Boyd Emerson oli laulanut, ja hänen unelmoivissa silmissään -väikkyi kuva miehestä, joka kuluneissa vaatteissaan oli seisonut -hänen takanaan katseessaan pohjaton surumielisyys, miehestä, jonka -äänen hän oli vieläkin kuulevinaan. Hän löi hiljaa sävelen viimeisen -soinnun ja samassa puistatti koko hänen olemustaan epätoivoinen -nyyhkytys. Kultakiharainen pää vaipui kätten varaan, ja sydämen -soppiin kätkeytyneet muistot tulvahtivat esille; huulilla tuntui erään -unhotetun suudelman polte, ja hän oli niin orpo ja turvaton. - - - - -XIII. - -TILANNE KÄRJISTYY. - - -Hotellissa tapasi Emerson Clyden ja Fraserin Baltin huoneessa, jossa -vallitsi sangen äänekäs ja riemuitseva mieliala yrityksen onnistumisen -ja välittömästi alkavan toiminnan johdosta. - -"Tämän homman saattaminen onnelliseen päätökseen on kirvoittanut -sydämeltäni raskaan taakan", lausui Fraser. - -Emersonin täytyi hymyillä. - -"Mitä aiotte nyt tehdä", kysyi hän, "lepäillä laakereillanne, vai --?" - -"Takaisin rannikolle. Täällä alkaa olla jo liian levotonta." - -"Aiotteko tulla mukanamme länteen?" - -"Tietysti. Pelihän on vasta alulla." - -"Kuinka kauan saamme vielä nauttia apuanne?" - -"Vaikea sanoa. Haluan nähdä teidän lähtevän taipaleelle kaikki -kunnossa, olisin kovin pahoillani, jos laskelmanne pettäisivät." - -"No, mutta kaikkea sitä --" - -"Antakaa hänen olla. Meille hän ei voi mitään tyrkyttää." - -"_Minä_ olen joka tapauksessa tehnyt, minkä lupasinkin", virkkoi Alton -Clyde ojentautuen mukavaan asentoon nojatuolissaan huulillaan niin -autuaallinen hymy, että Fraser huudahti: - -"Nyt ei puutu muuta kuin että alatte kehrätä, mirriseni, ja nuoleskella -noita kanarialinnun untuvan tapaisia viiksenalkujanne." - -"Tämä onkin ensimmäinen yritykseni liikealalla. En ole milloinkaan -ennen tehnyt mitään hyödyllistä, joten olen tietysti ylpeydestä -pakahtumaisillani." - -"Tarkoitukseni ei ole millään tavalla kerskailla", sanoi Fraser -vaatimattomasti, "mutta sen sanon, että jokainen järkevä ihminen, joka -osaa vähänkin ajatella, huomaa heti suuret ansioni menestykseemme -nähden, ja --" hän loi toisiin profeetallisen katseen -- "pankaa se -mieleenne, pojat, ettei yrityksen lopullinen menestys ole avuttani -mahdollinen. Kun te riehutte ja raadatte, olen minä aina tarvittaessa -käsillä öljypullon ja puhdistuslapun kanssa. Aivan totta, sir! -Varastossani on neuvoja ja temppuja loppumattomiin saakka, ja tarpeen -vaatiessa voin aina hankkia, mitä ikinä kaipaattekin, niin että ottakaa -minut vain mukaanne. Olen mies, joka pystyn vaikka mihin." - -Boyd kertoi heille uutisen Marshin säilyketrustista ja teroitti -kaikille, että nyt oli heidän yrityksensä salassapysyminen -menestykselle monin verroin välttämättömämpi, ilmaisematta kuitenkaan -omia syitään, miksi tuo salaperäisyys oli nyt onnistumisen ainoa ehto, -syitä, jotka olivat kaikista tärkeimmät ja vaikuttavimmat. Hänen -kumppaninsa eivät siis ymmärtäneet lähimainkaan, mitä tuon uuden yhtiön -perustaminen oikeastaan heille merkitsi, ei edes silloinkaan, kun he -seuraavana päivänä junassa lukivat selostuksen sanomalehdistä. Balt -vain raivostui suunniltaan vihollisensa hyvästä onnesta kuullessaan. - -Alton Clyde oli taas ylpeämpi kuin konsanaan osallisuudestaan -salaliittoon, jota niin peloittava vihollinen uhkasi, ja kun Emerson -teki hänestä jonkinlaisen yksityissihteerin, jonka pääasiallinen -tehtävä oli viedä ja noutaa sähkösanomia, oli hän ylen onnellinen. -Hänestä tuli aivan sietämättömän itserakas, ja hänen suurenmoinen oman -tärkeytensä tunto pani Fraserin monelle kovalle koetukselle, joka -viimeksimainittu ei tehnyt muuta kuin mietti uusia ja mahdollisimman -purevia ivasanoja tuon pöyhkeän keikarin nujertamiseksi. Seikkailija -saattoi tunnittain etsiä sopivia vertauksia, millä todistaa tuon -klubisankarin täydellinen tylsyys ja kelvottomuus, mitkä kuitenkin -kaikki kilpistyivät tämän järkkymättömän omahyväisyyden lujaan -haarniskaan. - -Matka länteen oli tuskin alkanut, kun Emerson jo ryhtyi laskelmiensa ja -suunnitelmiensa lopulliseen tarkistukseen. Georgen kanssa pohdittiin -monet tärkeät yksityiskohdat ja useita sähkösanomia lähetettiin, niin -että heidän saapuessaan Seattleen oli joukko eri liikkeiden edustajia -heitä odottamassa. Boyd sijoitti aikaa tuhlaamatta kumppaninsa erääseen -hotelliin, hankki taitavan ja luotettavan pikakirjoittajan ja kiiruhti -pankkiin, jonka johtajan kanssa hän oli tehnyt alustavan sopimuksen -ennen Chicagoon lähtöään. Herra Hilliard tervehti häntä sydämellisesti. - -"Olette, näen mä, suorittanut osanne ohjelmasta", sanoi hän, "mutta -ennenkuin teemme lopullisen sopimuksen, tahtoisimme mielellämme tietää, -miten tuo uusi trusti vaikuttaa säilykkeiden valmistukseen." - -"Tarkoitatte P. A. S. Y:tä?" - -"Niin. Chicagossa oleva asiamiehemme ei tiedä muuta kuin mitä olemme -lehdistä lukeneet -- nimittäin, että tuommoinen yhtymä on muodostettu. -Meidän täytyy luonnollisesti olla hieman varovaisia samanlaatuisen -yrityksen rahoittamisessa, kunnes saamme tietää trustin kannan -kilpailuun nähden." - -Tämä oli pulma, jota Boyd oli pelännyt, minkätähden hänen vastauksensa -olikin hieman hätääntynyt. - -"Trusti tarvitsee rahaa suunnattomasti eikä ole muodostunut tavalla, -jonka voisitte hyväksyä. Olette sitäpaitsi jo rahoittanut niin monta -samanlaista yritystä kuin minulla nyt on tekeillä, että tiedätte aivan -yhtä hyvin kuin minäkin niiden suuren kannattavaisuuden." - -"Nyt ei ole siitä kysymys. Emme epäröisi hetkeäkään, mutta tuo -Wayland-Marsh-yllätys voi kumota kaikki laskelmat. Jos vain tietäisimme ---" - -"Tiedän kaikki!" sanoi Boyd rohkeasti. "Herra Wayland selitti minulle -tarkoin suunnitelmansa, ennenkuin trustista tiedettiin julkisuudessa -mitään." - -"Niinkö? Tunnetteko Wayne Waylandin?" kysyi herra Hilliard uteliaasti. - -"Tunnen hänet hyvin." - -"Ah! Parhaimmat onnitteluni. Ehkäpä -- ehkäpä teillä onkin Waylandin -rahoja käytettävänänne?" - -"Siitä en ole oikeutettu keskustelemaan", vastasi Boyd huolettomasti. -"Antaakseni lainastanne varmat takaukset olen ryhtynyt toimenpiteisiin -myydäkseni koko ensi kalastuskauden saaliin etukäteen. Välittäjät -saapuvat kaupunkiin näinä päivinä ja heille sitoudun luovuttamaan koko -saaliin jostakin määrätystä hinnasta. Riittääkö se?" - -"Aivan mainiosti", vastasi herra Hilliard sydämellisesti. "Hankkikaa -koneet ja kaikki mitä tarvitsette." Kun Boyd nousi mennäkseen, -lisäsi hän: "Voitteko sanoa, onko Kalvikin ympäristössä tavattu -metallinpitoisia kivennäisiä ja missä määrin?" - -"Eipä sanottavasti; alue on vielä niin tuntematon. Kalvikissa on muuten -eräs -- nainen, joka on antanut toimittaa etsintöjä minun kuitenkaan -tietämättä, millä tuloksella." - -"Cherry Malotte?" - -"Tunnetteko hänet"? kysyi Boyd hämmästyneesti. - -"Kyllä ja oikein hyvin. Olen ollut hiljattain hänen kanssaan -kirjeenvaihdossa, sillä olen sijoittanut rahoja useihin -kaivosyrityksiin tuolla pohjoisessa -- aivan yksityisesti -luonnollisesti", kiiruhti hän lisäämään, "sillä eihän pankki voisi -tietystikään tehdä mitään sellaista. Tutkitutan parhaillaan muutamia -uusia löytöjä." - -"Onko neiti Malotte tehnyt jonkun löydön?" - -"Ei nyt aivan, mutta eräitä sangen lupaavia kuparisuonia hän on -keksinyt." - -"Hm! Tuo on minulle jotakin aivan uutta. Maailma on sentään sangen -pieni, eikö totta?" Hän olisi mielellään kysellyt enemmänkin, mutta -malttoi mielensä syventyen hetkisen kuluttua tehtäviinsä sellaisella -tarmolla, että asia häipyi kokonaan hänen mielestään. - -Nyt oli George Baltin vuoro osoittaa, mihin hän kykeni, ja seuraavina -päivinä olivat hän ja Boyd työssä aamusta iltaan, sillä nyt oli -saatava kaikki valmiiksi käden käänteessä. Heillä ei ollut aikaa -siekailla ja puutavara- ja konekauppiaat, hiilien hankkijat ja laivojen -välittäjät, joiden kanssa he joutuivat tekemisiin, vannoivat, etteivät -he olleet milloinkaan tavanneet miehiä, jotka olisivat tehneet -nopeammin päätöksensä ja työskennelleet, ei vain niin hämmästyttävän -joutuin, vaan myös sellaisella erehtymättömällä varmuudella. Hinnoista -ei tingitty eikä aikaa hukattu eri tarjousten edullisuudesta -väittelemällä, ja kun George tiesi aina tarkalleen, mitä tarvittiin, -oli valikointi verraten helppo tehtävä. Hän tunsi alansa pienimpiä -yksityiskohtia myöten pitkän kokemuksensa nojalla, eikä ollut sitä -koneenosaa, jota hän ei tuntenut melkeinpä paremmin kuin sen tekijä. -Valikoidessaan hän ei epäröinyt hetkeäkään eikä ostanut mitään -tarpeetonta. Häntä huoletti vain se, ettei tilauksia suoritettaisi -ajoissa ja täsmälleen silloin kun hän oli määrännyt. - -Kolme viikkoa kului kuin siivillä, ja eräänä aamuna heräsivät -kumppanukset tietoisina siitä, että kaikki oli melkein valmista. -Tilaukset oli tehty, laiva vuokrattu ja lähtöpäivä määrätty. Olihan -tosin vielä yhtä ja toista järjestelemistä, mutta työ oli käynnissä -eikä se mitä oli jäljellä, merkinnyt mitään. Vimmatusta kiireestään -huolimatta he eivät olleet tehneet mitään erehdyksiä, mikä oli -pääasiallisesti Ison-Georgen ansiota. - -Clyde oli ollut koko ajan kaikessa heidän innokas, vaikkakin heikko -avustajansa, ja nyt kun jännitys oli ohi, ratkesi hän juomaan, -katsoen sen ainoaksi sopivaksi tavaksi ilmaista suuren ilonsa. Ollen -luonteeltaan vilkas hän kaipasi seuraa ja tietäen kohtaavansa jyrkkää -vastarintaa ystäviensä puolelta hän keräsi ympärilleen muutamia -tyhjäntoimittajia, joilla ei ollut mitään huolia ajan kulusta ja -jotka olivat aina valmiit kuuntelemaan pitkiäkin puheita, etenkin -kun niiden pitäjällä oli paksu kukkaro. Risteillessään kaupungilla -keskiyön vaiheilla seikkailuja etsien näki "sormeton" Fraser hänen -horjuvan kadunkulmassa parin herrasmiehen seurassa, ja kuullessaan -mainittavan Kalvikin kalastamoita hän raastoi nuorukaisen kotiin ja -tunki vuoteeseen, minkä tehtyään hän lukitsi oven ja heitti avaimen -porraskaiteen yli poistumatta ennenkuin oli varma, että toinen nukkui. - -Varhain seuraavana aamuna heräsi seikkailija siihen, että Emerson -hakkasi hänen oveaan aivan raivoissaan. - -"Mitä tämä on?" tiuskaisi Boyd tunkien erään aamulehden Fraserin nenän -eteen. - -"Sanomalehti", haukotteli toinen -- "aivan tavallinen sanomalehti." - -"Mistä tämä juttu on lähtöisin?" Boyd osoitti sormellaan erästä lihavaa -otsikkoa, joka kuului: - - LOHITRUSTIN UUSI VIHOLLINEN! - - Ensimmäinen laukaus ammuttu taistelussa kalastamoiden - herruudesta! - P.A.S.Y. vannoo taistelevansa viimeiseen saakka! - -"En tiedä." - -"Ette tiedä?" - -"En. Luen sanomalehdistä vain pikku uutiset ja pilajutut. Mitä siinä -sanotaan?" - -"Yrityksemme täydellinen selostus, mutta naurettavasti vääristeltynä -ja liioiteltuna. Väitetään, että olen perustanut uuden säilykeyhtiön -nujertaakseni trustin. Georgen ja Marshin välinen vihamielisyys -kuvataan tarkalleen ja että me molemmat olemme kaikessa hiljaisuudessa -valmistautuneet tuhoamaan Marshin. Hyvä Jumala! Tämähän voi vaikuttaa -sen, että pankki kieltää meiltä luoton ja koko suunnitelmamme raukeaa." - -"Minä en ole lörpötellyt." - -"Mutta koko tyyli ja kertomatapa viittaavat teihin", selitti Boyd -harmistuneesti. "Alton vannoo, ettei hän tiedä tästä mitään, joten -teidän on aivan turhaa pyrkiä pakoon. Sepustuksessa on niin paljon -totta, että sen kirjoittajan on täytynyt haastatella jotakin, joka on -asioistamme perillä." - -"Niin?" - -"Tehtyä ei enää tekemättömäksi saa, mutta minun täytyy saada tietää, -kuka on syyllinen." Kun toinen vain tuijotti häneen uteliaasti -sanaakaan virkkamatta, ärjäisi hän: "Miksi ette voi tunnustaa?" - -Ensi kerran heidän tuttavuutensa aikana näytti "sormeton" Fraser -nolostuvan niin, ettei hän kyennyt vastaamaan, Emersonin voimatta -kuitenkaan sanoa, johtuiko se häpeän tunteesta vai jostakin muusta. -Seikkailijan luonne oli niin kiero, että oli useimmiten aivan -mahdotonta tietää, mitä tämän mielessä kulloinkin liikkui, ja hänen -huomautuksiensa sisintä ajatusta oli sangen vaikea saada selville. - -Nytkin hän murahti otsa rynkästi rypyssä: "Teille annan -kaikki anteeksi", ja painautui takaisin vuoteeseen kasvot -mielenosoituksellisesti seinään päin, välittämättä katsahtaakaan -ovelle, kun Boyd syöksähti huoneesta siinä varmassa vakaumuksessa, että -Fraser oli kaikkeen syypää. - -Koko sen päivän odotteli Boyd pelko mielessä jotakin tiedonantoa -Hilliardilta, mutta ilta tuli eikä mitään kuulunut, ja kun useampia -päiviä kului mitään tapahtumatta, uskalsi hän hengittää hiukan -keveämmin. Hän oli jo alkanut varmistua, ettei tuolla sepustuksella -ollut ollut mitään merkitystä, kun eräänä iltana tuo peloittava -kutsu saapui. Häntä pyydettiin puhelimessa saapumaan pankkiin kello -yksitoista seuraavana aamuna. - -"Jotakin hullusti", virkkoi hän synkästi Georgelle. - -"Eihän sitä vielä tiedä", vastasi kalastaja. "Jos kirjoitus olisi -jotenkin vaikuttanut Hilliardiin, olisi hän todennäköisesti käynyt -kimppuunne jo seuraavana päivänä." - -"Olemme jo tilanneet kaikki, mitä tarvitsemme. Käsitättehän, miten käy, -jos hän nyt peräytyy?" - -"Täydellisesti. Siinä tapauksessa menemme johonkin toiseen pankkiin." - -"Väännän Fraserilta niskat nurin", murisi Emerson. "Meillä on ollut -muutenkin vastoinkäymisiä riittävästi." - -Hän oli sangen hermostunut kysyessään pankinjohtajaa määrätyllä -kellonlyönnillä. Virkailija pyysi häntä odottamaan sanoen, että herra -Hilliardin puheilla oli parhaillaan eräs toinen asiakas. - -Himmeän lasioven takaa kuului jonkun naisen ääni ja naurua, mikä -kaikki rohkaisi Boydia hieman, sillä olihan Hilliard kaikesta päättäen -ainakin hyvällä tuulella, mutta ollen liian hermostunut voidakseen -istua paikallaan hän meni ikkunan ääreen ja alkoi hajamielisesti -katsella kadun ihmisvilinää. Toisella puolella oli erään sanomalehden -konttori, jonka ikkunoissa oli paljon kaikenlaisia tiedonantoja, muiden -muassa uutinen, että postilaiva _Kuningatar_ oli saapunut viime yönä -Skagwaysta. Boyd ihmetteli miksi Cherry ei ollut kirjoittanut hänelle -riviäkään. Hän oli varmaankin unhottanut ilmoittaa osoitteensa. - -Samassa aukeni ovi Hilliardin huoneeseen ja hän kuuli naispuvun kahinaa -ja sitten nimeään mainittavan. -- "Sisään, herra Emerson." - -Hänen huomionsa oli nyt keskittynyt alkavaan neuvotteluun, niin ettei -hän katsahtanutkaan poistuvaan henkilöön, kunnes tämä pysähtyi äkkiä -ulko-ovelle ja lähestyi kädet ojennettuina. - -"Boyd!" - -Puhuteltu kääntyi ympäri ja näki edessään Cherry Malotten ilosta -sädehtivät kasvot. - -"Tekö, Cherry!" huudahti hän, "mitä maailmassa --" Hän tarttui -tytön molempiin käsiin ja nauroi iloisesti. "Mistä ihmeestä te nyt -ilmestyitte?" - -"Saavuin viime yönä _Kuningattarella_", vastasi Cherry. "Ah, olen niin -iloinen teidät nähdessäni!" - -"Mutta mikä sai teidät tänne? Luulin teidän olevan Kal--" - -"Sh--h!" Tyttö painoi sormen huulilleen katsahtaen sisähuoneen oveen. -"Puhutaan siitä myöhemmin." - -"Herra Hilliard pyytää teitä nyt puheilleen, sir", ilmoitti -vahtimestari Emersonille. - -"Minun täytyy saada heti puhutella teitä!" sanoi Boyd nopeasti. "En -viivy kauan. Voittehan odottaa hetkisen?" - -"Kyllä, odotan täällä. Mutta kiiruhtakaa, kiiruhtakaa!" - -Jälleennäkemisestä vilpittömästi iloissaan hän puristi sydämellisesti -tytön molempia käsiä ja astui hymy huulillaan Hilliardin pyhättöön. Se -oli kuitenkin poissa, kun hän puolta tuntia myöhemmin ilmestyi jälleen -näkyviin; vaihtunut ilmeeseen, joka sai tytön hätäisesti kysymään: -"Mitä nyt? Onko jotakin hullusti?" - -Hän nyökäytti päätään, mutta vastasi vasta ulko-ovella: "Niin, jotakin -on varmasti hullusti", lisäten ikäänkuin vastaukseksi tytön seuraavaan -kysymykseen: "Malttakaa hetkinen; olen liian vihainen voidakseni nyt -puhua. Menkäämme johonkin välipalalle; kerron sitten kaikki. Mutta -ennen kaikkea tahdon kuulla, miksi tulitte tänne tähän vuodenaikaan?" - -"Olen ollut hiljattain paljon tekemisissä herra Hilliardin kanssa -kaivosasioissa, ja tulin hänen pyynnöstään. Tiedän tuskin, mistä -kertomukseni aloittaisin. Mutta muistanettehan minun kertoneen teille -Kalvikissa ollessanne, että toimitutin etsintöjä." - -"Kyllä." - -"No niin, viime kesänä paljon ennen käyntiänne löysi eräs mieheni -sangen lupaavan kuparisuonen." - -"Siitä ette puhunut kertaakaan." - -"Kun ei ollut mitään puhumista -- ei ainakaan silloin vielä. Olin -lähettänyt näytteet tutkittaviksi ja odottelin tulosta, joten en -tiennyt, olivatko ne edes minkäänarvoiset, mutta vähän sen jälkeen kuin -olitte lähtenyt sain ilmoituksen, että löytöni oli näytteistä päättäen -todellakin arvokas. Nyt seuraa kaikista merkillisin. Mies, joka teki -löydön, oli tietämättäni lähettänyt toisiakin näytteitä ja kirjeen -eräälle ystävälleen, joka asuu täällä Seattlessa. Tämä oli sitten -tutkituttanut näytteet ominaan ja mennyt herra Hilliardin puheille -tarpeelliset todistukset tuloksesta saatuaan sillä seurauksella, että -hän ja eräs herra Hilliardin palkkaama asiantuntija saapuivat heti -ensimmäisellä laivalla Katmaihin ja sieltä Kalvikiin postin mukana. -Olimme sillä aikaa jo alkaneet murtaa malmia, eikä viipynyt kauan, -ennenkuin nuo miehet olivat puuhistamme selvillä. Heillä olivat -ehdotukset heti valmiit, ja kun kieltäydyin, houkuttelivat he minut -mukaansa tänne -- tuo ovela herra Hilliard oli aavistanut kaikki ja -kehoittanut miehiään suostuttelemaan minut tulemaan hänen puheilleen, -ellen rupeaisi neuvottelemaan hänen edustajiensa kanssa. Olin -verraten myöntyväinen uhri ja siten olen nyt täällä aikeissa ryhtyä -työskentelemään yhdessä herra pankkiirin kanssa edellyttäen, että -sovimme ehdoista. Mitä pidätte minusta liikenaisena?" - -Boyd hymyili hänen innostukselleen. "Olette kaikinpuolin erinomainen ja -toivon, että pelaatte häneltä kaikki hänen rahansa. Minä en saa häneltä -kolikkoakaan." - -"Vaadin kosolta sekä rahaa että aikaa täydentääkseni kaivokseni, enkä -hellitä ennenkuin olen saanut valvontaoikeuden -- hän on jotakuinkin -sitkeä, tuo ukko." - -"Aivan niin", sanoi Emerson. "Hän on juuri sinkahuttanut leiriimme -pommin, joka sai hampaani kalisemaan. Hän lupasi lainata minulle -satatuhatta dollaria, mutta tänään hän peruutti sanansa, ja aivan -ehdottomasti." - -"Kertokaa kaikki ja alusta alkaen", käski tyttö. "Kuolen -uteliaisuudesta saada tietää, mitä olette toimittaneet, mutta alusta -saakka, muistakaa." - -He olivat saapuneet Emersonin hotelliin, ja saateltuaan tytön -ruokasaliin alkoi hän tilinteon siitä hetkestä alkaen, jolloin he -olivat sanoneet toisilleen jäähyväiset Kalvikin hangilla, ja ateria, -jonka hän tilasi, oli päättynyt kauan ennen kuin hänen kertomuksensa. - -"Tänään kutsui Hilliard minut puheilleen ja ilmoitti kylmästi, ettei -pankki voinut lainata summaa, jonka hän oli luvannut, vaikkakin olin -hänen sanoihinsa luottaen tilannut kaikki, mitä tarvitsemme. Tavaratkin -ovat jo alkaneet saapua." - -"Eikö hän maininnut mitään syytä, miksi hän oli nyt muuttanut mielensä?" - -"Kyllä. Syitä oli paljonkin, mutta ne hän kietoi kaikki suurenmoisella -puheliaisuudellaan sellaiseen sumuvaippaan, että sain niistä vain -hämärän aavistuksen. Pankissa ei ollut muka rahaa, ja johtokunta oli -sitäpaitsi kieltänyt uusien lainojen myöntämisen." - -"Ja te olette kuitenkin, mikäli ymmärrän oikein, myynyt saaliinne jo -etukäteen sovitusta hinnasta?" - -"Aivan niin." - -"Tämäpä kummallista. Pankkihan voisi olla täysin levollinen."' - -"Hän tahtoi päästä mahdollisimman pian erilleen minusta puhuen puuta -heinää, ja kun yritin tehdä vastaväitteitä, suistuin ladulta.! Tunsin -ilman jäähtyvän heti kun olin astunut hänen huoneeseensa, ja olen -varma, että jotakin merkillistä on tapahtunut, mutta en tiedä, mitä." - -"Meidän täytyy saada tuo summa jostakin, tahi muussa tapauksessa on -asemamme toivoton", sanoi Cherry lujasti. - -"Tietysti!" myönsi Boyd katkerasti hymähtäen. - -Tyttö naurahti. "Äsken puhelin herra Hilliardin kanssa vain sen verran, -että tutustuimme, mutta menen hänen luokseen jälleen kello neljä." - -"Viettäkäämme sitten ilta yhdessä ja parannelkaamme toistemme haavoja", -ehdotti Boyd. Cherryn läheisyys oli ihmeellisesti virkistänyt häntä -ja tytön iloisten ja pirteiden kasvojen näkeminen antoi hänelle uutta -rohkeutta ja luottamusta, jonka kaltaista hän oli tuskin tuntenut -sitten Kalvikista lähtönsä. Huolet ja vastoinkäymiset olivat melkein -unhottuneet, nauru helähti herkästi ja vilpittömästi ja nuoruus tuntui -siunaukselta. - -"En suostu vielä mihinkään", vastasi Cherry. Samassa hän muuttui -vakavaksi ja lisäsi silmät sädehtien: "Herra Hilliard huolehtii -kaivoksestani ja minusta tulee rikas -- rikas! En voi sanoa teille, -mitä se minulle merkitsee -- ette ymmärtäisi. Saan jättää koko pohjolan -taakseni ja olla mikä haluan -- ja mikä oikeastaan olen." - -Boyd näki katseessa kuvastuvan kiihkeän kaipuun ja sanoi kätensä -ojentaen hiljaa: - -"Jos voin auttaa teitä jotenkin, niin teen sen suurimmalla -mielihyvällä." - -"Olette kunnon mies", vastasi tyttö luoden katseensa alas, "ja -olen iloinen, että olette ystäväni. Antakaa anteeksi itsekkyyteni, -annattehan? En tarkoittanut, että kohdistan harrastukseni vain omien -etujeni valvomiseen, kun teillä on niin paljon vastoinkäymisiä."! - -"Kaikki meni oikein hyvin", sanoi Boyd, "kunnes törmäsin tähän; -- -tähän jäävuoreen." - -"Mahtoikohan tuo sanomalehtisepustus säikähdyttää herra Hilliardin?" - -"Siitä en saanut selvää." - -"Katsokaamme! Tänään on melkein viikko siitä kun se oli lehdissä." - -"Viisi päivää, tarkalleen." - -"Ja matka Chicagosta tänne kestää kolme päivää, eikö niin?" - -"Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä." - -"Eikö teistä ole tuntunut sangen omituiselta, että Hilliard antoi -teidän kietoutua korvianne myöten kaikenlaisiin sitoumuksiin ja -sopimuksiin, ennenkuin hän ilmoitti teille huonot uutisensa?" - -"Jos tarkoitatte, että tämä on tuon Chicagolaisen yhtymän ansiota, -niin miksi he odottivat näin kauan? Jos täkäläinen lehdistö lähetti -uutisen Chicagoon, tahi jos he saivat asiasta muuten tiedon, niin miksi -he eivät sähköttäneet? Tuo kaikkihan olisi järjestetty siten käden -käänteessä." - -"Sellaisia asioita ei voi toimittaa sähköteitse tahi postin -välityksellä, eikä Willis Marsh menettele sitäpaitsi milloinkaan -sillä tavalla. Jos tuo uutinen on ollut Chicagon lehdissä ja hän on -nähnyt sen, niin sanonpa, että teidän on sangen vaikea saada luottoa -Seattlessa." - -"Sitä en usko, mutta aion joka tapauksessa ottaa heti asiasta selvän." -Hän nousi. "Tulen luoksenne kello seitsemän ja uskallanpa lyödä vaikka -vetoa, että pelkonne on aiheeton." - -"Seitsemän täsmälleen", suostui tyttö. "Huvittelen sillä aikaa -tekemällä hiukan ostoksia, sillä olenhan nykyisessä asussani kuin -mikäkin kuvatus." - -Kun hän kello seitsemän astui hotellin seurusteluhuoneeseen saatuaan -ilmoituksen, että herra Emerson oli tullut, tapasi hän tämän -harppailemassa pitkin askelin edestakaisin otsa tuimassa rypyssä. - -"Mitä kuuluu?" kysyi hän. - -"Puhuitte profeetan suulla. Seattlessa on raha huvennut äkkiä hyvin -vähiin." - -"Kuinka monessa pankissa kävitte?" - -"Kolmessa. Jäljellä olevat koluan huomenna. Entä te? Oliko teillä -parempi onni?" - -"Olipa niinkin. Tunnen, että herra Hilliard on sangen pian nöyrä -vankini. Mutta nyt jätämme liikeasiat, ymmärrättekö? Niistä ei tänään -enää sanaakaan! Olette väsynyt ja levon tarpeessa Ette ehkä tiedäkään, -että kasvonne ovat aivan kalpeat ja riutuneet?" - -Boyd myönsi hetkisen kuluttua: "Taidattepa olla oikeassa. Olen -- olen -hyvin iloinen, että tulitte, Cherry." - - - - -XIV. - -VIHOLLINEN NÄYTTÄYTYY. - - -Boyd Emerson nukkui hyvin sinä yönä päivän häiritsevistä ja -levottomuutta herättävistä tapahtumista huolimatta, sillä Cherry oli -taitavasti saanut hänet unhottamaan kaikki liikeasiat, trustit ja -säilyketehtaat, kuten jokainen ymmärtäväinen urheilijain neuvojakin -antaa miestensä levätä kilpailupäivän aattona. Aivotkin ovat -vain lihaa ja verta ja tarvitsevat kuten muutkin lihakset lepoa; -taukoamaton kiinteä ajatteleminen johtaa auttamattomasti väsymykseen ja -synkkämielisyyteen. - -He olivat syöneet kahden hauskan päivällisen, josta tytön pulppuava -hilpeys oli kartoittanut kaikki huolet ja kaiken jäykkyyden, ja kun -he hiukan myöhemmin viettivät iltaa yhdessä Ison-Georgen ja Alton -Clyden kanssa, oli Boydin henkinen virkistyminen Cherryn suureksi -tyydytykseksi silminnähtävä. - -Vaadittiin todellakin tytön koko taitavuus estämään tuota rotevaa -kalastajaa puuttumasta asioihin ja kysymyksiin, jotka täyttivät hänen -sydämensä ääriään myöten, mutta hän oli tytölle kuuliainen kuin koira -ja käsitettyään, että hänen tavallinen puheenaiheensa oli nyt jyrkästi -kielletty, hän mukautui nöyrästi ja alkoi muhoillen katsella kynsiään, -joita hän silloin tällöin hieroi tarmokkaasti nenäliinallaan. - -Alton Clydestä, tuosta hienosta ja välinpitämättömästä klubikeikarista -oli heti tullut Cherryn harras ihailija, mikä vain todisti, että -tytöllä oli suuri vaikutusvoima kaikkiin ja kaikenlaisiin miehiin. -Fraser oli ainoa, joka ei ollut saapuvilla, jotta seurue olisi ollut -täysilukuinen. Hän oli kyllä huomannut heidät ja tullut tervehtimäänkin -Cherryä, mutta miehen suulauden harmilliset seuraukset olivat Boydilla -vielä niin tuoreessa muistissa, ettei hän voinut pyytää tätä yhtymään -joukkoon. Fraser olikin, merkillistä kyllä, poistunut heti ja -mennyt sitten levolle hetkisen yksinään ja ikävissään harhailtuaan. -Aamulla herätti eräs Mildred Waylandilta tullut kirje Boydin täyteen -tietoisuuteen siitä, kuinka pulmallinen hänen nykyinen tilanteensa oli. - -"Minulla oli isän kanssa jälleen kohtaus tähtesi", kirjoitti tyttö. -"Riitelimme ensi kerran, ja olen sen takia aivan sairas. Kaikki -sellainen kauhistuttaa minua, ja me sovimmekin, ettemme enää kajoa -asiaan. En ymmärrä, mistä hän saattoi niin raivostua." - -Mutta Boyd tiesi, eikä tuo tietoisuus ollut omansa lisäämään hänen -mielensä rauhaa. - -Näytti todellakin siltä, että trusti oli merkinnyt hänet koko -rahamaailman silmissä, sillä kaikki pankit, joissa hän kävi, -kieltäytyivät myöntämästä luottoa ja tavalla, joka sisälsi neuvon, -ettei enempi yrittäminen maksanut vaivaa. Esitetyt syyt olivat kyllä -sangen hämärät ja ylimalkaiset, mutta ratkaisevat, koska kaikki -todistelut olivat olleet hyödyttömät, ja kun ilta alkoi hämärtyä, oli -tilanteen arveluttava ja yllättävä kärjistyminen, mikä kaikki oli -tapahtunut vain kolmenkymmenenkuuden tunnin kuluessa, säikähdyttänyt -Emersonin melkein suunniltaan. Henkilöt, jotka olivat sijoittaneet -rahojaan hänen yritykseensä, olivat kaikki hänen henkilökohtaisia -ystäviään, jotka olivat luovuttaneet vaivalla ansaitut dollarinsa -vain hänen vakuutuksiensa ja laskelmiensa houkuttelemina ja niihin -varmasti luottaen. Hän oli saanut heidät luovuttamaan suurempia -summia kuin heillä oli varojakaan, ja vaikka lopullinen romahdus -voitiinkin välttää, niin täytyihän tuntua enemmän rikolliselta -välinpitämättömyydeltä kuin ajattelemattomuudelta luopua kaikesta -tärkeimmällä ajankohdalla, voimatta tarjota velkojille muuta kuin -laivanlastillisen tarpeettomia koneita Seattlen laiturilla. Häntä -uhkasi tuho. - -Hädässään hän kiiruhti tietysti Cherryn luo, joka kuunteli hänen -vastoinkäymistensä selostusta kulmat rypyssä harkiten tilannetta niin -vakavasti, että olisi luullut hänen olleen kaikesta vastuunalaisen. - -"Taistelu on alkanut ennemmin kuin luulinkaan", virkkoi hän lopuksi. -"En osannut uneksiakaan, että he saisivat pankit niin pian puolelleen." - -"En usko sittenkään, että tämä on trustin ansiota. Miten he olisivat -voineet näin lyhyessä ajassa aikaansaada niin paljon?" - -"Toivon erehtyväni", vastasi Cherry, "mutta jotakin odottamatonta on -täytynyt tapahtua, kun herra Hilliard muutti niin äkkiä mielensä. -Voisiko se olla mitään muuta kuin painostusta ylempää?" - -"Onko hän vihjaissut teille jotakin sellaista?" - -"Ei suinkaan. Hän vahtii salaisuuksiaan kuin saituri aarteitaan." - -"Samaa on minullekin kerrottu. Hän kuuluu tuohon merkilliseen luokkaan -ihmisiä, jotka ovat virkavelvollisuuksiensa täyttämisessä yhtä -säännölliset ja tinkimättömät kuin he ovat yksityisessä elämässään, -niin periaatteissa kuin tavoissaankin, huikentelevaiset." - -"Niinkö!" Cherry näytti hyvin uteliaalta. - -"Mutta kun tuo näyttämöntakainen meno alkaa vasta kello 10 illalla ja -päättyy kello 10 aamulla, ei se vaikuta mitään hänen yhteiskunnalliseen -asemaansa. Mutta on aivan tarpeetonta, että tuhlaamme kallista alkaa -järkeilemällä hänen luonteenominaisuuksistaan; onhan meillä muutakin -ajattelemista yllin kyllin. Tuletteko kanssani päivälliselle, niin että -saamme jatkaa neuvottelua?" - -"Syön päivällistä herra Hilliardin kanssa", vastasi tyttö. - -"Herra Hilliardin!" Boydin äänessä oli pettynyt sävy, mutta salatakseen -mielipahansa hän lisäsi huolettomasti: "Sittenpä olette pian -tervetullut kaupungin hienoimpiin piireihin. Olen kuullut, että hänen -palatsinsa on suurenmoinen." - -"En -- en minä hänen kotiinsa." Cherry epäröi ja Boyd katsahti häneen -terävästi. Tytön poskille kohosi heikko puna, kun hän selitti: "Hänellä -ei ollut tänään aikaa puhutella minua konttorissaan, minkätähden hän -pyysi minua syömään päivällistä kanssaan." - -"Ymmärrän." Boyd huomasi äänessään jonkun aivan oudon sävyn. "Aion -huomenna koettaa onneani Tacoman pankeissa ja olisin hyvilläni, -jos tahtoisitte tulla mukaani retkelle. Lähden aamulla ja salmi on -todeltakin näkemisen arvoinen." - -"Sehän olisi hauskaa", huudahti Cherry. "Ja minulla on ehkä jotakin -kerrottavaa, jos vain saan Hilliardin puhumaan." - -"En ole lainkaan utelias, mutta tahtoisinpa mielelläni tietää hänen -vaikutteensa." Kaikki naiset ovat enemmän tahi vähemmän epäluuloisia, -tuumi hän, ja toisilla on sangen terävä havaintokyky, mutta sittenkään -hän ei voinut uskoa, että Willis Marsh oli tähän kaikkeen syypää. -Mietteissään hän lehteili verkalleen erästä kuvalehteä ja aikoi juuri -hellittää sen kädestään, kun hänen kasteensa osui samassa kasvoihin, -jotka hän niin hyvin tunsi. Hän hätkähti ja katsahti päivämäärään. -Lehti oli sama, joka oli tehnyt häneen niin syvän vaikutuksen Cherryn -kodissa Kalvikissa. Hän kohotti päätään ja kohtasi tytön tutkivan -katseen. - -"Ei, nyt ette saa irroittaa tuota lehteä", sanoi tämä nauraen hieman -väkinäisesti. - -"Mistä saitte tämän?" - -"Eräästä kirjakaupasta; etsiskelin sitä koko aamupäivän. Tiedättehän, -että uteliaisuus on naisluonteen erikoinen ominaisuus?" - -"Pelkään, etten oikein käsitä --" - -"Tuo puuttuva lehti ei ole suonut minulle yön eikä päivän rauhaa, mutta -nyt olen kuitenkin yhtä ymmälläni kuin konsanaan. Siinä onkin kaksi -kuvaa, yksi kummallakin puolella, ja molemmat viehättäviä. Kumpi se on --- tuo juuri kukkaan puhkeava hienostokaunotarko, vai tämä primadonna?" - -"En ymmärrä, mitä tarkoitatte", vastasi Boyd hieman jäykästi. Hänen -rakkautensa Mildred Waylandiin oli aina ollut jotakin niin pyhää ja -loukkaamatonta, että Cherrynkin suora ja vilpitön kysymys tuntui -sopimattoman tunkeilevalta. "Tulen niin hyvissä ajoin aamulla, että -ehdimme yhdeksän laivaan", lisäsi hän nousten. "Ja koettakaa nyt saada -herra Hilliard puhumaan; pieninkin vihjaus voi olla meille suureksi -hyödyksi." - -Illan hän vietti mieltäsynkistävässä yksinäisyydessä miettien -miettimästä päästyäänkin jotakin keinoa, millä päästä pälkähästä, -mutta samalla vaivasi häntä koko ajan ajatus, että Cherry oli -Hilliardin seurassa. Tuo ajattelematon teko oli ehkä aivan viatonta -laatua, mutta hänen oli joka tapauksessa sangen vaikea antaa tytölle -anteeksi pieninkään poikkeus soveliaisuuden vaatimuksista. Täytyihän -tämän itsensäkin ymmärtää, että kahdenkeskinen seurustelu tuon -pankkimiehen kanssa oli jotakin aivan sopimatonta. Ja Cherry oli liian -hyvä joutuakseen millään tavalla huonoon valoon. Hän koetti kyllä -todistella itselleen, ettei tytöllä voinut tietystikään olla mitään -muita vaikutteita kuin pelkät liikeasiat, mutta katsoipa hän asiaa -miltä kannalta tahansa, hän ei päässyt tulokseen, joka olisi häntä -tyydyttänyt. Ei, Cherryn käytöstä hän ei voinut missään suhteessa -hyväksyä. - -Mutta kun hän aamulla jälleen kohtasi Cherryn, oli tuon tuomitsevan -kannan säilyttäminen hänelle sula mahdottomuus. Tyttö oli jo lopettanut -aamiaisensa, kun hän tuli, ja odotti häntä yllään tummanruskea -samettileninki, joka sai solakan vartalon sulavat ääriviivat näkymään -kaikessa viehkeydessään. Ruskeat kengät, samanlaiset hansikkaat ja -aistikkaasti kiedottu turbaani, jossa loisti kultafasaanin heleä sulka, -täydensivät taulun. Hän oli yhtä ihastuttava kuin aamukin. - -"Ilmaisikos Hilliard pankkimaailman kätkettyjä salaisuuksia?" kysyi -Boyd matkalla rantaan. - -"Kyllä. Nyt tiedän kaikki." - -"Tuo sanomalehtikirjoitus oli siis säikähdyttänyt hänet." - -"Välillisesti ehkä, mutta siitä hän ei puhunut mitään." - -"Mitä hän sanoi?" - -"Eipä juuri mitään." - -"Eikö mitään! Mistä sitten --" - -"Hän kertoi teidän olevan rakastunut tuohon hienostotyttöön eikä -näyttelijättäreen. Hän sanoi, että olette kihloissa neiti Waylandin -kanssa." - -"Aivan niin, mutta mitä hän sanoi lainahommastani?" - -"Vain sen, mitä jo olen teille kertonut, ja jos olisitte ollut -hiukankin avomielisempi, olisin heti tiennyt, mistä kaikki -nämä ikävyydet olivat lähtöisin. Wayne Wayland ja Willis Marsh -työskentelevät yhteisvoimin, ja koska te olette _persona non grata_ --" - -"Kuka on teille sanonut, että olen _persona non grata_?" - -"Te itse, vaikka tahtomattanne. Jos olisitte ollut tervetullut -sulhanen, olisitte saanut ilman mitään vaivaa vaikka kaksinkertaisesti -tuon tarvitsemanne summan Chicagosta, ja sitäpaitsi muistan aivan -hyvin tarinanne, jonka kerroitte minulle Kalvikissa -- silloisen -mielentilanne ja monta muuta seikkaa. Olihan kaikki niin selvää." - -"No, entä sitten? Mitä tuolla kaikella on tekemistä tämän pulani -kanssa." - -"Kuulkaahan! Aiotte mennä naimisiin naisen kanssa, jonka isä on -maan mahtavimpia trustien luojia eikä huoli teitä vävypojakseen. -Sitten ryhdytte yritykseen, joka vakavasti uhkaa hänen omia etujaan, -minkä yrityksen avulla, jos se onnistuu, voitte uhmata häntä tuohon -toiseenkin seikkaan nähden, ja kaikki käy hyvin, kunnes hän saa vihiä -suunnitelmistanne, jolloin hän iskee vastaan omilla aseillaan. Sana -sinne ja toinen tänne, pieni vihjaus pankeille, ja ylväs linnanne -sortuu päällenne tuokiossa. Luulin teillä olevan enemmän huomiokykyä." - -Ääni oli terävä ja kasvoilla tuo sama väsähtänyt ilme, jonka Boyd oli -ennenkin pannut merkille, eikä hän voinut olla ihmettelemättä, mitkä -katkerat kokemukset olivat opettaneet tytön ajattelemaan noin kylmästi -ja missä merkillisessä ympäristössä hän oli hankkinut niin syvän -elämäntuntemuksen. - -"Marshin läsnäoloa emme ole kuitenkaan missään tunteneet", sanoi hän -ärsytellen. - -"Hän on siitä huolimatta ohjaksissa, minkä aion teille tänään -todistaa. Olkaa ensiksikin niin hyvä ja kiinnittäkää huomionne tuohon -vaatimattoman näköiseen mieheen tuolla, jolla on harmaa puku -- ei nyt! -Älkää kääntäkö päätänne. Näette hänet muutenkin kadun toisella puolella." - -Boyd vilkaisi sinne ja näki erään kapeakasvoisen ja vastenmielisen -näköisen mieshenkilön, joka oli kaikesta päättäen myös matkalla -Tacomaan lähtevälle laivalle. - -"Seuraileeko hän meitä?" - -"Näen hänet kaikkialla, mihin menen." - -Boydin kasvot synkkenivät ja silmissä leimahti, jolloin Cherry -huudahti: "Älkää nyt vain ruvetko jäljittelemään Isoa-Georgea, sillä -siinä tapauksessa emme saa enää milloinkaan mitään tietää." - -"Vakoilijoita en kärsi." - -"Tahdotte siis joutua vankilaan?" - -"En suinkaan. Otaksumanne voi ehkä olla oikea, mutta sitä teidän ei -tarvitse pelätä, että minut pantaisiin rautoihin jonkun Willis Marshin -kätyrin pieksämisestä." - -Cherry katsahti häneen tutkivasti ikäänkuin jotakin selitystä etsien ja -huomautti sitten hiljaa: "Neiti Wayland lienee teille hyvin rakas?" - -Boyd huokaisi syvään ja käänsi hitaasti päätään mitään virkkamatta, -ja nähtyään katseen ei tyttö tarvinnutkaan muuta vastausta. Hän sanoi -vain: "Toivottavasti hän on niitä aniharvoja, joiden tähden kannattaa -kärsiä teidän laillanne, Boyd." Sitten hän ei puhunut enää mitään, -mutta hänen sydämensä oli niin sanomattoman raskas. - -He saapuivat rantalaiturille näkemättä urkkijaa enää missään, mutta -heti laivan lähdettyä ilmestyi tämä jälleen, ja vaikka he eivät -kumpikaan puhuneet hänestä, tunsivat he kuitenkin miehen läsnäolon koko -ajan. - -Heidän edessään kohosi majesteettinen Rainier-vuori korkealle -pilviin, rosoiset rinteet punertavan autereen peitossa ja luminen -huippu aamuauringossa kultaisena hehkuen. Alapuolella kimalteli lahti -kuin suunnaton välkkyvä hopealevy metsäisten harjanteiden helmassa, -jotka ulottuivat kauas tuntemattomaan etäisyyteen hurmaavana ja aina -vaihtelevana maisemana, ja tyynenä päilyvään pintaan kuvastuvat saaret, -joiden sankka metsä ulottui aivan vedenrajaan saakka, näyttivät aivan -kuin kumartaen tervehtivän kuvastinkuvaansa. Hymyilevistä salmista -näkyi heleitä hiekkarantoja ja tuossa liukui ohi synkästi tuijotteleva, -tumma kallionseinämä, joka siinä ikäänkuin syviin mietteisiin -unhottuneena katseli yksinäistä ja tyyntä kuvaansa. Päivä oli ihana, -hurmaava, ja seutu, jonka halki matkattiin, kauneudessaan niin -suurenmoinen, ettei Boyd voinut olla huomauttamatta: - -"Jos esivanhempamme olisivat osuneet ensin tänne, niin ei Uutta -Englantia olisi konsanaan keksittykään", huomautus, johon Cherry -päännyökkäyksestä päättäen täydellisesti yhtyi. - -Tacomassa Boyd jätti hänet yksikseen asioilleen mennäkseen, palaten -välipalan aikaan ilosta loistaen. - -"Nyt minulla oli parempi onni Rahat luvattiin, ja huomenna saan kuulla -lopulliset ehdot." - -"Näkikö tuo Haukansilmä teidän käyvän pankissa?" - -"Luultavasti." - -"Huomispäivällä on sitten suru itsellään." - -"Tarkoitatteko, että pankki kieltäytyy?" - -"Aivan niin, jos vain olen käsittänyt tilanteen oikein. Lyön vaikka -vetoa, että täällä ollaan yhtä varovaisia kuin Seattlessakin, eikä -tarvita muuta kuin pari sanaa puhelimessa, niin asia on selvä." - -"Luulenpa, että kiinnitän tuohon varjoon hiukan enemmän huomiota", -tuumi nuorukainen, mutta kun Cherry tiedusteli, mitä hän oikein -tarkoitti, hymyili hän vain vakuuttaen olevansa varovainen. - -Paluumatkalla oli mies jälleen matkustajien joukossa, mutta Boyd ei -näyttänyt huomaavan mitään, ennenkuin laiva läheni laituria, jolloin -hän asettui Cherryn kanssa maihinnousuaukolla tunkeilevaan joukkoon -aivan tuon harmaapukuisen miehen taakse, ja tyttö huomasi, että -vaikka Emerson keskusteli vilkkaasti, oli katse nauliintunut koko -ajan edessä seisovan miehen selkään. Hän ei voinut sanoa, mitä tämä -oikein merkitsi, ja vasta sitten kuin maihinmenoportaat oli saatu -paikoilleen, aikoi hän aavistaa mitä Boydilla oli mielessä. Laivan ja -laiturin välissä oli nyt noin metrin levyinen aukko, ja kun he astuivat -portaille, luiskahti Boydin jalka, niin että hän melkein kaatui. Cherry -ei tiennyt, mitä oikeastaan tapahtui, paitsi että Boyd hellitti äkkiä -hänen käsivartensa ja horjahti raskaasti tuota harmaapukuista miestä -vasten vieressään. Kaikki kävi silmänräpäyksessä, kuten todellinen -onnettomuustapaus ainakin, ja samassa suistui tuo tuntematon laivan -ja laiturin väliin koettaen epätoivon vimmalla iskeytyä kiinni laivan -sileään kylkeen Boydin saadessa kiinni käsinojaköydestä, ikäänkuin -hänkin olisi ollut vaarassa menettää tasapainonsa. - -Äänekäs loiskahdus ja miehen surkea hätähuuto aiheuttivat hetkellisen -pakokauhun, jolloin Cherry ja Boyd tyrkättiin laiturille, mutta häiriö -asettui heti kun eräs laivamies heitti köyden onnettomalle, joka -puhalteli ja pärskyi alhaalla. Hetkistä myöhemmin tuo närkästynyt ja -syljeksivä urkkija seisoi laiturilla. - -"Olen hyvin pahoillani, sir", pyyteli Boyd anteeksi; "kaikki oli minun -syytäni. Kompastuin ja menetin tasapainoni, sillä päätäni rupeaa aina -huimaamaan, kun minua seuraillaan ihan kintereillä -- jonkinlaista -heikkoutta, näettekös." - -Mies herkesi kiroilemasta ja katsahti puhujaan terävästi, mutta -oli vielä niin äskeisen kylmän kylvyn tyrmistyttämä, ettei voinut -muuta kuin raivoisasti änkyttää. Boyd jätti hänet siihen ja kiiruhti -tapauksen aiheuttamaa hämminkiä hyväkseen käyttäen Cherryn keralla -kaupunkiin, jonne päästyä tyttö kääntyi katsomaan häneen vavahdellen -pidätetystä naurusta. - -"Boyd", huudahti hän järkytetyllä äänellä, "te -- tehän olisitte voinut -tappaa hänet! Otaksutaanpa, että hänen päänsä olisi sattunut johonkin -hirteen?" - -"Olisihan se ollut ikävää", sanoi Boyd vakavasti, mutta purskahti -samassa nauruun nähdessään tytön ilmeen. "Luulenpa hänen pysyvän -nyt minusta erillään, sillä ensi kerralla en enää leikittele hänen -kanssaan." - -"Älkää! Älkää! En ole nähnyt teitä milloinkaan sellaisena. Tuollainen -tekohan on murha!" - -"Entä sitten?" Hän katsoi tyttöön uteliaasti. - -"En -- en luullut sitä teistä." Tyttö värisi, mutta Boyd kohautti vain -olkapäitään ja sanoi äänellä, joka lopetti enemmän väittelyn: - -"Hän on urkkija! En siedä, että minua vakoillaan." - - * * * * * - -Saateltuaan Cherryn Hilliardin pankkiin Boyd meni hotelliinsa, jossa -iso George tervehti häntä kiihtyneesti. - -"Helvetti! Emme saakaan tuota laivaa." - -"_Margaretiako?_ Miten niin? Olihan asia jo sovittu." - -"Välittäjä soitti, ettemme saa sitä." - -"Ilmoittiko hän mitään syitä?" - -"Ei. Hän sanoi vain, että ei, ja sillä hyvä." - -"_Margaret_ on salmen ainoa käyttökelpoinen alus ja tavaramme ovat -täällä parin viikon kuluttua." - -"Osaksi ainakin." - -"Osaksi --?" - -"Kattilat viivästyvät." - -"Kattilat?" - -"Niin. Kas tässä, lukekaa." Balt ojensi hänelle erään sähkösanoman. - -"'Lähetys viivästynyt'", luki Boyd. "Tämähän alkaa jo huvittaa." Hän -sieppasi puhtaan kaavakkeen ja kirjoitti nopeasti sanoman, jolla tilaus -peruutettiin. "Onpa hyvä, että tavaroita saa muualtakin", sanoi hän -sitten. "Luulenpa Cherryn olevan oikeassa. Marsh koettaa saada meidät -myöhästymään." Hän alkoi selostaa aamun tapahtumia, mutta ennenkuin hän -ehti lopettaa, pyydettiin häntä puhelimeen. - -"Lisää huonoja uutisia", huudahti hän palatessaan. "The Jackson-Nebur -Company ilmoittaa, ettei tilauksiamme voida suorittaa. Mikähän lienee -seuraava." - -"Riittää jo", sanoi George. - -"Näistä iskuista on jokainen erikseen kyllin voimakas meidät tuhoamaan." - -Noin tuntia myöhemmin astui Cherry huoneeseen ilmoittamatta edeltäpäin -tulostaan. - -"Kiiruhdin kertomaan teille jotakin uutta. Toimitettuani asiani -pankissa menin asuntooni, mutta hissipoika vei minut erehdyksessä yhtä -kerrosta ylemmäksi, ja kun mitään huomaamatta menin eteishallin läpi, -niin kukas muu syöksyy eräästä ovesta melkein minuun pahki, ellei -meidän urkkijamme! Kuulin hänen sanovan ovella, että 'hyvä on, sir, -ilmoitan huomenna'." - -"Kenelle?" - -"En tiedä. Pari minuuttia myöhemmin soitin teille, ja kun odottelin -keskuksen vastausta, kuulin seuraavan merkillisen keskustelun. Johdot -olivat varmaankin jotenkin keskenään yhteydessä. - -"'Sopimuksemme käsittää viisikymmentätuhatta rasiaa, viisi dollaria -kappale. Arvelimme hintamme olevan ainakin kaksikymmentä senttiä -yleistä hintaa halvemman.'" - -"Aioin juuri soittaa uudelleen, kun samassa muistin, että olitte myynyt -viisikymmentätuhatta rasiaa viidellä dollarilla kappaleen Bloc & -Kumppanille, minkä tähden kuuntelin edelleen ja kuulinkin erään toisen -äänen vastaavan --" - -"Kenen äänen?" - -"En tiedä. Vastaus kuului: 'Hintamme, jonka olemme jo määränneet, on -dollaria halvempi'." - -"'Hyvä Jumala!' huudahti ensimmäinen puhuja, 'siinä tapauksessahan -on tappiomme --' ja sitten en kuullut enää mitään. Arvelin olevan -viisaampaa tulla itse kertomaan teille asiasta kuin luottaa puhelimeen." - -"Ja te ette tuntenut kumpaakaan puhujaa?" - -"En. Mutta konttorissa näin, että huoneet 610 ja 612 -- josta näin -urkkijan tulevan -- on luovutettu eräälle herra Jones'ille New -Yorkista, joka saapui kolme päivää sitten, ja uskallanpa lyödä vaikka -kuinka suuren vedon, ellette kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa kuule -jotakin Bloc & Kumppanin taholta ja ellei tuo noiden hotelli Bullerin -huoneiden asukas ole itse Willis Marsh." - -Iso-George alkoi murista uhkaavasti. "He näyttävät saaneen tiedon -kaikesta, mistä hyvästä saamme kiittää vain Fraserin kielevyyttä." - -"Oli miten oli, mutta pelin aion pelata loppuun saakka ja voittaa"; -sanoi Boyd lujasti. "Jos saan rahat Tacomasta --" Puhelin soi jälleen -äänekkäästi. - -"Bloc & Kumppani", ennusti Cherry, mutta erehtyi kerrankin. - -"Puhelu Tacomasta", lausui Boyd kuulotorvi korvaa vasten painettuna; -"varmaankin Kansallispankista. Eivätpä malttaneetkaan antaa minun -odottaa huomiseen saakka." Ovi oli raollaan, joten sanat kuuluivat -selvästi toisten kuunnellessa jännittyneinä. - -"Halloo! Kyllä! Puhelimessa Boyd Emerson." Sitten seurasi -vaitiolo, jolloin etäisen puhujan ohut ja räsähtelevä ääni kuului -käsittämättömänä, yhtäjaksoisena muminana. - -"Kuinka niin? Ja mistä syystä? Luulin teidän sanoneen --. No, hyvä. -Hyvästi." - -Emerson ripusti kuulotorven varovasti paikoilleen ja kääntyi hitaasti -ympäri ystäviinsä päin. Hän nyökäytti päätään ja heilautti käsiään -tavalla, jota ei voinut väärin ymmärtää. - -"Mitä! Nytkö jo?" huudahti Cherry. - -"Asia on varmaankin järjestetty puhelimessa." - -"Ehkäpä tuo urkkija soitti jo sieltä Marshille." - -"Tacomassa ei siis enää kannata yrittää, sillä toiset pankit ovat -tietenkin saaneet myös varoituksen tahi saavat ennen pitkää. Jos pääsen -pujahtamaan tieheni kenenkään huomaamatta, koetan heti Vancouverissa, -mutta toiveeni ovat sangen heikot." - -"Tilanne alkaa näyttää arveluttavalta, eikö totta?" sanoi Cherry. - -"Tällä haavaa kyllä", myönsi Boyd. "Hallussamme on nyt sadantuhannen -dollarin arvosta hyödyttömiä koneita ja varusteita, joita ei kukaan -osta eikä tarvitse." - - - - -XV. - -EPÄTOIVON PARTAALLA. - - -"Sanohan, vanha veikko, miten me kaikesta tästä selviydymme?" kysyi -Alton Clyde kun hän joitakin päiviä myöhemmin oli saanut Boydin -istahtamaan hetkiseksi. "Enhän peijakas vie tiedä mitään, mitä on -tekeillä." - -"Sen saamme pian nähdä." - -"Kuinka niin?" - -"Tuota sanomalehtikirjoitusta saamme kiittää kaikesta." Emersonin -hampaat kirskahtivat vihaisesti, ja Clyde hätkähti. "Fraser ei pitänyt -kieltään kurissa, ja pankit sulkivat minulta heti ovensa. Olen -käynyt niissä jokaisessa tässä kaupungissa samoin kuin Tacomassa, -Vancouverissa ja Viktoriassakin, mutta näyttää siltä, että ne ovat -kaikki samalla kielteisellä kannalla kalasäilykkeiden valmistukseen -nähden. Laivamme vietiin, ja vaikka olenkin saanut toisen, en tohdi -lastata sitä, ennenkuin olen tulevaisuudesta varma. Tilaamani -tavaratkin -- hiilet, tina, kattilat ja sen semmoiset -- ovat myös -viivästyneet. Sinua emme ole kaikilla noilla ikävillä asioilla -huolineet kiusata. George ja minä olemme melkein unhottaneet, mitä yön -lepo on. Bloc & Kumppani tahtoo nyt kaikin mokomin saada puretuksi -sopimuksen ostaa saaliimme." Emerson huokaisi raskaasti ja vaipui -syvemmälle tuoliinsa kasvoillaan äärimmäisen väsynyt ja masentunut -ilme. "Pelkään, ettemme voi enää mitään. En ainakaan minä." - -"Amen"! lausui Clyde juhlallisesti otsallaan hullunkurinen huolestunut -ryppy. "Kun sinä väistyt, niin on aika korjata luunsa." - -"En aio väistyä, vaan teen kaiken voitavani, mutta tilanne, johon -olemme nyt joutuneet, on kerrassaan pirullinen. Osa varusteita on -täällä, toiset mikä missäkin, ja osa näyttää kokonaan joutuneen -harhaan, joiden tilalle meidän on täytynyt hankkia uusia. Laskelmat on -jo ylitetty, ja -- mutta eihän se puhumalla parane! Tarvitsemme rahaa. -Rahaa! Ilman sitä emme kykene mihinkään. Kun Hilliard kielsi meiltä -luoton, nousi tiemme heti pystyyn." - -"Siihen ne minunkin kymmenentuhatta sitten hupenivat", virkkoi Clyde -surullisesi!. "Kymmenentuhatta sydänvereni punaisinta pisaraa! Hyvä -Jumala"! - -"Entä ne hankkimasi kaksikymmentäviisituhatta dollaria?" muistutti -Emerson. - -Clyde naurahti kimeästi. - -"Niitä en muistanutkaan. Onpa tämä sentään hiton hullunkurista." - -"Kaikkea muuta", huomautti Emerson kuivasti. - -"Olisit kanssani varmasti samaa mieltä, jos vain tietäisit kaikki, -mutta kuten muistanet, lupasin olla ilmaisematta, mistä nuo rahat ovat -kotoisin, ja kun annan sanani, olen äänetön kuin sfinksi. Mutta hullua -se vain on!" Hetkisen kuluttua hän lisäsi vakavasti: "Jos yrityksemme -rahoittaminen on vain Hilliardin vallassa, niin miksi et turvaudu -Cherryn apuun?" - -"Cherryn! Miten hän voisi auttaa?" - -"Häneltä ei Hilliard kiellä mitään", - -"Mitä tarkoitat?" - -"Raha-asioista en ehkä tiedä mitään", huomautti Clyde, "mutta kun tulee -naisista kysymys, olen ovela kuin rotta. Olen pitänyt häntä silmällä -ja hän on todellakin suurenmoinen; kaupungilla on jo alettu siitä -puhua. Loisteliaita päivällisiä ja teattereissa käyntejä joka päivä ja -orchideoja ja muita harvinaisia kukkia kasoittain ja niiden keralla -silloin tällöin kalliita jalokivikoristeita. Hilliardin auto on aina -hänen käytettävänään, ja kuljettajaa kohtaan hän on ylenkatseellisen -välinpitämätön. Ellei tuo kaikki merkitse --" - -"Lorua!" huudahti toinen närkästyneesti. "Cherry on sellaiseen liian -hyvä ja kunnollinen. Olet tulkinnut väärin Hilliardin kohteliaisuuden." - -Clyde, joka ei kärsinyt, että hänen elämäntuntemustaan epäiltiin, -puolustautui itsepintaisesti. "Vannon sinulle, että Hilliard on -horjahtanut tasapainostaan; vanha tohtori Clyde tuntee oireet hyvin." - -"Sanoit sen herättäneen yleistä huomiota?" - -"Niin sanoin. Kaupungissa tietävät asian kaikki muut paitsi sinä ja tuo -sokea sanomalehtien myyjä tuolla kulmassa." - -Emerson nousi tuolissaan ja alkoi kävellä edestakaisin hitain askelin. -"Jos Hilliard on huomaavaisuudellaan pannut tytön pään pyörälle, niin ---" - -Clyde purskahti raikuvaan nauruun. "Hänen tähtensä sinun ei tarvitse -olla huolissasi -- surkuttele paremminkin Hilliardia, joka saa huvin -maksaa." - -"Cherry ei ole sitä lajia", epäsi Emerson suuttumuksen puna poskillaan. - -"Älä nyt ole lapsellinen, aika mies. Hänellä on jo Hilliard-ukon -kassaholvin avaimet hallussaan, eikä tarvitse muuta kuin pyytää häntä -pistämään salkkuunsa meidänkin varalle muutamia nippuja." - -"Ellen suoriudu muuten, niin heitän koko homman." - -Clyden silmiin ilmestyi sama omituinen katse, jonka Boyd oli kerran -ennenkin huomannut ja jonka hän olisi nyt ehkä tulkinnut sanoiksi, -ellei Cherry itse olisi samassa astunut huoneeseen "sormeton" Fraser -kintereillään. - -"Miten Vancouverissa kävi"? kysyi tyttö. - -"Kehnosti. Pankeissa ei puheitani otettu kuuleviin korviinkaan." - -"Miksi ette usko minulle osakkeiden myyntiä?" esitti Fraser. "Tarkoitan -täyttä totta." - -Emerson pyörähti ympäri. "Sen olette osoittanutkin. Jos olisitte -pitänyt suunne kiinni, olisimme jo merellä." - -Miehen kasvot kalpenivat hieman, kun hän vastasi: "Olenhan jo sanonut, -etten ole tehnyt mitään sellaista, josta nyt minua syytätte." - -"Vaiti!" ärjähti Emerson voiden enää tuskin hillitä kiukkuaan. "Muusta -en välitä, mutta valhetta en kärsi." - -Huomaten rajuilman lähestyvän Clyde soluttautui nojatuolistaan ja -sanoi hätäisesti: "Luulenpa, että menen nyt." Hän sieppasi hattunsa ja -keppinsä ja kiiruhti huoneesta Fraserin vihaisen katseen saattelemana. -Seikkailija näytti olevan räjähtämäisillään. - -"En usko sepustuksen perustuvan Fraserin puheisiin", virkkoi Cherry. - -"Siitä voitte mennä vaikkapa valalle", sanoi tämä luoden tyttöön -kiitollisen katseen. "Lurjus ehkä olen, mutta en raukka enkä petturi, -ja sanani osaan varoa, milloin tarvitaan. Istuin kerran viisi vuotta -linnassa aivan syyttömästi, kun en ilmaissut erästä kunnon miestä, joka -oli todellinen syyllinen, ja saman voin vieläkin tehdä -- jos niin -tarvitaan." Hän painoi hatun syvään korvien yli ja poistui arvokkaasti. - -"Hän puhuu varmasti totta", sanoi tyttö, "ja on hirveän loukkautunut -siitä, että epäilette häntä." - -"Ehkä", vastasi Emerson astellen hermostuneesti edestakaisin. "Kun -ajattelen mikä järjettömyys tämän kaiken aiheutti, voisin kuristaa -hänet, minkä tekisinkin, ellen olisi itsekin syyllinen." Hän vaikeni -ja tuijotti tyttöön näkemättömin katsein. "Odotan romahduksen -tapahtumista, ennenkuin menen hotelli Bulleriin neuvottelemaan 'herra -Jones'in kanssa New Yorkista'." - -"Suunnitteletteko oikein tosissanne sellaista dramaattista loppua?" -kysyi tyttö. - -"Kun kohtasin teidät ensi kerran Kalvikissa, sanoin, etten kavahtaisi -mitään menestyksen saavuttamiseksi. Tarkoitin, mitä sanoin. Ja nyt -olen kaikista vastoinkäymisistä aivan suunniltani. Olisin voinut aivan -kylmästi nähdä tuon miehen, tuon urkkijan, hukkuvan, koska hän rohkeni -asettua tielleni. Voisin mennä Marshin huoneeseen ja hirttää hänet, jos -vain tietäisin, että sillä jotakin voittaisin. Niin" -- hän ei sallinut -tytön puhua -- "tiedän olevani väärässä, mutta sille en mitään voi. -Olen pusertanut itseni kuiviin. Olen raatanut, hikoillut ja kärsinyt -kolme vuotta ja koko ajan olen kiemurrellut kirotun huonon onnen -julmassa otteessa. Olen useamman kerran ollut aivan onnistumaisillani, -mutta joku pieni seikka, yhtä mitätön kuin tämäkin, on saanut kaikki -raukeamaan. Ihmetyttääkö se teitä, että käsitteeni ovat sekaantuneet ja -hämärtyneet? -- etten enää välitä keinoista eteenpäinpyrkiessäni? Tähän -saakka olen ollut rehellinen ja kunniastani arka, mutta nyt on jouduttu -siihen kohtaan, etten enää välitä mistään saadakseni sen mitä haluan -- -tytön, jota kaipaan." - -"Olette hermostunut ja liiaksi rasittunut", virkkoi Cherry hiljaa. -"Ette tarkoita sitä, mitä puhutte. Tämän yrityksen menestyminen, -tehköönpä se teidät miten onnelliseksi hyvänsä, ei ole ihmishengen -veroinen; ei edes kärsimystenne arvoinen." - -"Ehkäpä ei, teidän kannaltanne katsoen", sanoi Boyd jurosti iskien -sitten nyrkkinsä kämmeneensä. "Mikä idiootti olinkaan, kun ryhdyin koko -hommaan -- ajatellen, että voittaisin aseitta ja apunani vain eräs -puolihullu kalastaja ja aivojenpehmenemistä poteva tyhjäntoimittaja --" - -"Ja eräs nainen", lisäsi Cherry. "Syyttäkää minua, sillä minähän olen -oikeastaan kaiken tämän pahan alku ja juuri." - -"Syytän vain itseäni, ja mitä hyvänsä te lienettekin tehnyt, olette -vahingoittanut vain yhtä ainoata henkilöä -- teitä itseänne." - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Cherry ymmällään. - -"Olkaamme avomieliset", sanoi Boyd. "On parasta puhua tällaiset asiat -kerralla selviksi ja siten päästä niistä. Kaupittelin ystävyyttäni -rahasta ja olen nyt puilla paljailla, ja te pelaatte kunniastanne -Hilliardin pankkiosoituksia vastaan." Tytön katse pyysi, rukoili ja -käski häntä lopettamaan, mutta toinen vain kiihtyi. "Oh, en ole nyt -sillä päällä, että puhuisin lempeästi", sanoi hän, lisäten, äänessään -pistävän halveksiva sävy: "En uskonut teidän maksavan juuri sitä hintaa -kuparikaivoksestanne." - -Cherry Malotte kalpeni huulia myöten, ja ääni oli omituisen käheä, -kun hän sanoi: "Selvemmin, olkaa niin ystävällinen; en tiedä, mistä -puhutte." - -"On parempi, että alatte ymmärtää, oman itsenne takia, sillä on -olemassa jotakin, mitä kukaan nainen ei saisi kaupaksi tarjota." - -"Jatkakaa." - -"Olette päättänyt kietoa Hilliardin lumoihinne, ja mikäli olen kuullut, -olette onnistunut. Hän on naimisissa ja teitä kaksi kertaa vanhempi. -Hän on yleisesti tunnettu henkilö -- mikä kaikki teidän täytyy tietää, -ja kuitenkin olette myynyt itsenne hänelle jostakin hinnasta." - -Tyttö seisoi samassa hänen edessään silmät liekehtien ja koko ruumis -vavisten. - -"Millä oikeudella te latelette minulle tuommoisia syytöksiä?" -huusi hän. "Hetkinen sitten myönsitte olevanne murhaaja -- ainakin -ajatuksissanne -- ja sanoitte, ettette välitä mistään päämaalinne -saavuttaaksenne. Luuletteko, että minäkin olen samanlainen, vai -voidaanko menettelytapani leimata ilman muuta häpeällisiksi, kun -omanne ovat rikokselliset? Ja entäpä jos olisinkin! Luuletteko te, -että te ja teidän rakkautenne tuohon tunnottomaan naiseen, joka sallii -teidän raataa, kärsiä ja hikoilla sielunne kuivaksi tuon hirveän maan -kaameassa yksinäisyydessä, olette piste, jonka ympäri koko maailma -kieppuu?" - -"Hänestä emme nyt puhu", keskeytti Boyd terävästi. - -"Puhummepas. Sanotte, että olen määrännyt hintani Hän se on määrännyt -hintansa, vaikka ette sitä huomaa. Kunnianne, joka on himmentynyt, oli -hänen hintansa, ja omatuntonne, joka on mädäntynyt. Olette maksanut -sen, ja maksaisitte kerran vielä, jos hän sitä vaatisi. Tehkää mitä -tahdotte, mutta tähän älkää puuttuko; teillä ei ole mitään oikeutta -arvostella käytöstäni tahi tekojani eikä päätellä, mitä olen tälle tahi -tuolle miehelle maksanut." - -Boyd ei ollut milloinkaan ennen nähnyt suuttumuksen aikaansaavan -sellaista muutosta kenessäkään naisessa. Silmät olivat melkein kiinni, -kasvojen pingoittunut ilme kova ja järkähtämätön ja koko olemus -uhmailevan kiivauden jännittämä. Naamio oli irtautunut ja Boyd näki -vilahdukselta tytön sielun, alastoman ja intohimoisen, joka oli nyt -pohjiaan myöten kuohuksissa, -- näky, joka, omituista kyllä, häntä -kummallisesti viehätti. - -"Pyydän anteeksi", sanoi hän. "Olette oma herranne ja teillä on oikeus -tehdä, mitä parhaaksi näette." - -Tyttö kääntyi ja meni ikkunan luo pysähtyen tuijottamaan -vilkasliikkeiselle kadulle koettaen rauhoittua. Huoneessa oli hetkisen -aivan hiljaista lukuunottamatta ääniä, jotka vaimentuneina kuuluivat -alhaalta; sitten hän kääntyi jälleen, ja Boyd näki, että hänen silmänsä -olivat kyynelistä kosteat. "Olen koko ajan tahtonut saada teidät -käsittämään", lausui Cherry, "että ymmärrän asemanne täydellisesti. -Ellette onnistu, ette vain menetä tyttöä, vaan olette muutenkin -mennyttä miestä, sillä ettehän voi milloinkaan hyvittää henkilöitä, -jotka luottivat teihin. Kaikki tuo merkitsee miehelle äärettömän -paljon, sen tiedän, ja joku keino, mikä pelastaa teidät pälkähästä, -täytyy olla olemassa -- kuten aina on. Ehkäpä se ilmaantuu ennenkuin -aavistattekaan." Hän katsahti Boydiin väsyneesti hymyillen ja veti -hunnun kasvoilleen. - -Boyd nousi ja pani kätensä hänen käsivarrelleen. "Antakaa anteeksi -karkea suorasukaisuuteni. Sellaisia asioita käsittelemään olen sangen -kömpelö, mutta samat sanat olisin sanonut sisarellenikin jos minulla -olisi sellainen." - -Vilpitön yritys lohduttaa tyttöä, mutta tulokseton. "Hyvästi", sanoi -Cherry; "älkää menettäkö rohkeuttanne." - -Koko matkan hotelliinsa hän toisteli katkeralla mielellä Boydin -viimeisiä sanoja. "Hänen sisarensa! hänen sisarensa!" kertasi hän -yhä uudelleen. "Hyvä jumala! Eikö hän jo ymmärrä?" Jos Boyd olisi -osoittanut olevansa hivenenkään mustasukkainen Hilliardia kohtaan, -olisi elämä tuntunut paljon kevyemmältä, mutta tuo puolueeton -suhtautuminen asiaan saattoi tehdä toisen aivan mielettömäksi! Tuolla -miehellä oli elämässä vain yksi ainoa päämaali, eräs unelma, näky --- eräs toinen nainen. Huoneeseensa päästyään tunsi Cherry vieläkin -käsivarttaan polttavan kohdalta, johon Boyd oli kädellään koskettanut, -ja tuon unhottuneen suudelman muisto värisytti häntä jälleen. Kuinka -usein hän oli tuntenutkaan sen poltteen huulillaan ja mitä ihania -tuulentupia hän olikaan rakennellut sitä muistellessaan! Mutta Boydin -välinpitämättömyys oli niin jyrkkä vastakohta hellyydelle, joka oli -pakottanut häntä auttamaan tätä hinnalta millä hyvänsä. Mikä esti -häntä nyt kaiken tämän jälkeen ottamasta vastaan sen, mitä hänelle -tarjottiin, ja jättämästä tuon miehen oman onnensa nojaan? Miksi ei -muodostaa elämänsä sellaiseksi kuin hän oli suunnitellut ennen tämän -ilmestymistä? Korvauksen hetki oli tullut -- hänen ei tarvinnut muuta -kuin käyttää sitä hyväkseen ja antaa miehen tuhoutua tuon jäänaisen -uhrina, jota tämä niin sokeasti jumaloi. - -Ilta alkoi jo hämärtää, kun hän vihdoin lopetti kävelynsä edestakaisin -ja meni puhelimeen kasvoillaan jäykkä ja uhmaileva ilme. Hän soitti -Rainier-klubiin pyytäen tavata herra Hilliardia. - -"Olen ehdotustanne tarkemmin harkittuani nyt toista mieltä", sanoi hän; -"voitte lähettää auton kello seitsemän." Sitten ikäänkuin vastaukseksi -johonkin, pyyntöön hän naurahti ja virkkoi kalpein huulin: "Niin --- sininen puku, jos se teitä miellyttää. Kyllä. Sama sininen ja -avokaulainen." Hän hellitti kuulotorven ja seisoi hetkisen paikallaan -kädet yhteen puristuneina tuskallisen väristyksen vavahduttaessa hänen -solakkaa vartaloaan. Sitten hän avasi vaatesäiliön oven ja kiskaisi -välinpitämättömästi erään leningin koukustaan. - -"Tähänkö siis kaikki hyvät päätökseni raukenevatkin", naurahti hän -silmäillen pukua. "Mutta olkoon menneeksi; eihän kaupassa keinoista -välitetä." - - - - -XVI. - -WILLIS MARSH ILMAANTUU PIILOSTAAN. - - -Kun Emerson seuraavana iltana astui hotellin kahvilaan, istuivat -George Balt, Clyde ja Fraser siellä eräässä nurkkauksessa synkeän -äänettömyyden vallitessa laseihinsa tuijottaen, mutta ennenkuin hän -kerkesi mitään sanoakaan, aavistivat toiset jotakin tapahtuneen, sillä -hän oli niin hajamielisen näköinen ja käyttäytyi niin omituisesti, että -toiset kysyivät kuorossa: - -"Mitä nyt? Oletko sairas?" - -"En", vastasi hän. "Mutta olen luultavasti tullut -- tullut hulluksi." - -"Kuinka niin?" - -"On tapahtunut käänne." - -"Käänne?" - -"Niin. Olen saanut rahat." - -Balt ja Clyde hypähtivät ylös kiljahtaen niin, että muut kahvilavieraat -säikähtyivät pahanpäiväisesti, ja alkoivat sitten rajattomassa -riemussaan hurjasti hyppien tanssia pöydän ympäri. "Sormettoman" -Fraserinkin ilmeettömät kasvot revähtivät hämmästyksestä leveään hymyyn. - -"Hilliard soitti yhdeksän tienoissa ja pyysi minua heti saapumaan -pankkiin puheilleen. Hän sanoi vielä kerran tuumineensa asiaa ja oli -nyt halukas luovuttamaan rahat. Kaikki on reilassa. Hän antaa rahat, -mistä minulla on jo mustaa valkoisella -- satatuhatta dollaria ja -enemmänkin, jos tarvitsemme." - -"Sinun on täytynyt olla kerrassaan loistavan kaunopuhelias", virkkoi -Clyde. - -"Eikö mitä. Hän se vain puhui tarjoutuen luovuttamaan summan -yksityisenä lainana, jolla ei ole pankin kanssa mitään tekemistä." - -"No jopa jotakin!" huudahti Iso-George. - -"Nyt menen ilmoittamaan uutisen Cherryllekin. Hän tulee varmasti hyvin -iloiseksi." - -"Sanoinhan jo sinulle, että hän kyllä asian järjestää", sanoi Clyde -nauraa hihittäen. - -"Tämän teki Hilliard aivan omasta aloitteestaan", huomautti Boyd -jäykästi. "Hän vain tarkisti päätöksensä, ja --" - -"Ja muutti mielensä." - -"Niin. Puhelin Cherryn kanssa viimeksi eilen illalla, ja tohdin vaikka -vannoa, ettei hän ole tavannut Hilliardia senjälkeen." - -"Mutta minäpä satun tietämään, että hän on. Näin heidät yhdessä, kun -tulin illalla kotiin. He tulivat juuri tuosta kadun toisella puolella -olevasta ranskalaisesta kahvilasta ja nousivat Hilliardin autoon. -Tyttö oli korea kuin ponihevonen." - -"Mitä ihmettä tuo kaikki tähän asiaan kuuluu?" kummasteli Fraser. - -"Sitä vain, että hän nipisti ukkoa säärestä", selitti Alton. - -"Antaapa nipistää. Eihän se ollut teidän säärenne, vai oliko?" murahti -Fraser äreästi. - -"Eipä suinkaan. Tarkoitan vain, että hän on hiton ovela." - -"Jos voisin epäillä, että hän on kaiken tämän takana", sanoi Emerson -harvakseen, "niin en koskisi rahoihin sormellanikaan." - -"En välitä rahtuakaan, mistä tahi miten rahat on saatu", murisi Balt. - -"Mutta minä välitän ja aion ottaa asiasta selvän." - -"Älä nyt vain pilaa hyvää asiaa", varoitteli Clyde pelästyneesti. -"Ethän ole tässä ainoa asianomainen, niin että ajattelehan hiukan meitä -muitakin ja hillitse ajoista tuo vanhurskauden puuskasi, ja muista aina -kun tulet tuommoiselle Martti Lutherus-tuulelle, että minäkin olen -alttarillesi uhrannut kymmenentuhatta hiellä ja tuskalla haalittua -ropoa." - -"Niin juuri!" vahvisti George; "ja ajatelkaa Cherryä ja minuakin. -Yrityksemme menestys merkitsee hänelle aivan yhtä paljon kuin meille -muillekin, ja jos hän on saattanut asiat oikealle tolalleen jälleen, -niin olkaa varma, että hän kyllä tiesi, mitä teki. Eikä teillä ole -sitäpaitsi mitään oikeuttakaan asettua nyt poikkiteloin." - -Mutta Boyd seisoi kannallaan niin itsepintaisesti, että hänen oli -vaikea sitä itsekin ymmärtää, ja toisten väitteet vain ärsyttivät -häntä. Matkalla Cherryn luo hänellä oli aikaa ajatella asiaa, niin -että vaikka epäluulot vahvistuivatkin, ehti hänen kärsimättömyytensä -haihtua, joten hän ei voinutkaan perillepäästyään käydä asiaan käsiksi -niin häikäilemättä kuin oli aikonut. Hänet valtasi merkillinen arkuus, -ja pelko saada kuulla totuus vei häneltä rohkeuden. Tyttö näytti -sitäpaitsi melkein sairaalta. Surulliset kasvot olivat kalpeat ja ilme -välinpitämätön, ja kun Boyd kertoi iloiset uutisensa, hymyili hän vain -heikosti ja virkkoi: - -"Sanoinhan teille, että älkää menettäkö rohkeuttanne. Apu on aina -lähinnä silloin kun kaikki toivo näyttää turhalta." - -"Oliko tämä aivan odottamatonta -- teillekin?" kysyi Boyd jurosti. - -"On melkein aina odottamatonta -- kun jotakin hyvää tapahtuu." - -"Ei sille, joka sen aiheuttaa." - -"Mistä päättelette, että minulla on tämän kanssa jotakin tekemistä?" - -"Olitte Hilliardin seurassa eilen illalla." - -Tyttö nyökäytti päätään. "Päätimme eilen kaupan, josta olemme jo kauan -neuvotelleet." - -"Onnistuitteko pitämään puolenne?" - -"Hän ottaa valtaukset haltuunsa ja huolehtii, että työt sujuvat -säännöllisesti." - -"Mikä siis merkitsee sitä, että olette nyt täysin riippumaton; voitte -heittää pohjolalle hyvästit ja tehdä mitä haluatte. Ette näytä -kuitenkaan lainkaan iloiselta." - -"En! Mutta älkäämme nyt puhelko minusta. Olen -- olen tänään sangen -väsynyt." - -"Olen pahoillani, ettette enää tule Kalvikiin", sanoi Boyd todella -suruissaan. - -"Mutta minähän tulen", vastasi Cherry nopeasti. "Teidän ja Georgen -keralla, jos vain sallitte. Haluan nähdä, miten yrityksemme päättyy." - -"Cherry, toivottavasti ette puhunut siitä sanaakaan Hilliardille?" - -"Mitä pahaa siinä olisi ollut?" - -"Koska en ole vielä menettänyt kaikkea miehuuttani", vastasi Boyd -tylysti. "Eilen sanoitte olevanne syypää kaikkeen tähän hermoille -käypään levottomuuteen ja puhuitte uhrauksista -- ja -- no niin, en -tunne naisia; mutta kaiken sen nojalla, mitä tiedän, olen melkein -varma, että kauppaa päättäessänne teitte jotakin sellaista, jota --" - -"Mitä?" - -"Jota vielä kadutte." Hän huomasi vihdoinkin heikon välähdyksen tytön -silmissä. - -"Entäpä jos teinkin. Eikö se olisi teille aivan samantekevää?" Tutkiva -katse sai Boydin kiusallisen hämilleen. - -"Otaksutaanpa, että Hilliard vaati minulta jonkun suuren uhrin, -ennenkuin hän antoi nuo rahat. Sallisitteko sen vaikuttaa asioiden -kulkuun?" - -"Luonnollisesti", vastasi Boyd, ja voimatta enää istua hiljaa hän nousi -kasvot punaisina. - -Tyttö jatkoi: - -"Entäpä jos siten joutuisitte puille paljaille, menettäisitte rahat, -jotka ystäviltänne keräsitte, rahat, jotka haltuunne uskottiin, ja -- -ja neiti Waylandinkin? Eiköhän äskeinen kysymykseni esiintyisi siinä -tapauksessa teille aivan eri valossa, vai olisiko tuokin kaikki siihen -verraten samantekevää? Vastatkaa nyt rehellisesti" -- hänen äänensä -soinnahti pehmeämmin -- "olisiko?" - -"Ei tietenkään!" - -"Kuinka niin?" - -"Asemani on sangen tukala", vastasi Boyd hitaasti, "ja kuten tietysti -ymmärrätte, en voi noudattaa omaa päätäni, kun olen toisista -riippuvainen ja kaikesta vastuussa." - -Cherry naurahti hieman pilkallisesti. "Suokaa anteeksi tuhmat -kysymykseni", sanoi hän sitten sydämellisesti. "En olisi niitä -tehnytkään, mutta tahdoin auttaa teitä selviytymään pulastanne." -Boyd alkoi tehdä kiivaita vastaväitteitä, mutta hän jatkoi niistä -välittämättä: - -"Ajattelette useimpien miesten lailla, ettei naisella ole mitään -muuta kuin tuo äsken tarkoittamanne, mitä kaupaksi tarjota, mutta jos -siitä huolimatta tunsin olevani vaikeuksistanne vastuunalainen, niin -sehän oli minun asiani, ja jos olin päättänyt auttaa teidät tielle -jälleen, niin sehän ei liikuta ketään muita." Boyd astui eteenpäin -jotakin sanoakseen, mutta tyttö käski hänen olla vaiti polkaisemalla -pientä jalkaansa kiivaasti permantoon. "Tämä vanhurskaudenpuuskanne -on sitäpaitsi aivan hetkellistä" -- Boyd aikoi keskeyttää -- "se on --- joten voitte nyt olla aivan levollinen sydämenne kevennettyänne. -Ette ole lainkaan johdonmukainen, sillä olettehan alati toistanut, -ettette kavahda mitään keinoja saadaksenne neiti Waylandin omaksenne. -Olisin teihin paljon tyytyväisempi, jos olisitte rahapulan selviydyttyä -ryhtynyt empimättä jatkamaan keskeytynyttä työtänne, välittämättä -rahtuakaan, mistä tuo käänne johtui. Se olisi ollut alkuperäistä -- -jotakin aivan luonnollista -- sellaista, joka on kaikille naisille -mieluista." - -Boyd, joka oli sangen huono väittelijä, kuunteli äänettömänä, -voimatta sanoa sanaakaan. Hänen vaikuttimiensa terävällä arvostelulla -oli tyttö kumonnut kaikki, mitä hän oli aikonut sanoa, auttamatta -häntä kuitenkaan sen enempää ymmärtämään omaa itseään, ja asioiden -ilahduttavasta käänteestä huolimatta hän oli poistuessaan sangen -huonolla tuulella. Hotellinsa eteisessä hän kohtasi saman -sanomalehtimiehen, joka oli heidän Alaskasta tullessaan joutunut heti -Fraserin lumoihin. Mies tervehti häntä kiihkeän sydämellisesti. - -"Mitä kuuluu, herra Emerson? ja mitä uutta kalastamoilta?" - -"Ei mitään!" - -"Luulen, näettekös, saavani kuulla hieman uutisia tuon kirjoitukseni -nojalla." - -"Tosiaankin! Teidänkö kynästänne tuo sepustus olikin lähtöisin?" - -"Niin. Hyvä, vai mitä?" - -"Epäilemättä, sanomalehden kannalta katsoen. Mistä saitte ainehiston?" - -"Herra Clydeltä." - -"Clydeltä! Fraser -- Frobisherllta, -- tarkoittanette." - -"Ei suinkaan. Haastattelin eräänä iltana Alton Clydeä, joka oli silloin -sangen puheliaalla tuulella." Reportteri naurahti merkitsevästi. - -"Toisin sanoen päissään?" - -"No, ei nyt aivan, mutta aika hiprakassa kuitenkin. Sanottavansa hän -joka tapauksessa tiesi. Ehkä voitte nyt antaa hiukan lisätietoja?" - -"En", Boyd kiiruhti huoneeseensa harmistuneena ja katumoissaan. Fraser -oli sittenkin puhunut totta ja kärsinyt kaikki epäluulot, ennenkuin -ilmaisi ystävänsä, mikä oli täydellisesti hänen omituisen luonteensa -mukaista. Boyd tapasi molemmat miehet yhdessä, joille hän heti kertoi -kuulemansa. - -"Ja nyt pyydän teiltä anteeksi", lopetti hän Fraseriin kääntyen, joka -hymyili leveästi ja oli niin merkillisen häpeissään, ettei saanut sanaa -suustaan. Emerson kääntyi Clydeen päin. "Miten saatoit sallia minun -tekevän sellaista vääryyttä?" - -"Tar-tarkoitukseni ei ollut ilmoitella mitään salaisuuksia -- e-enkä -muista sitä tehneenikään", puolusteli Alton heikosti. "Tiedäthän minun -sietävän niin kirotun vähän. Vannon, etten muista siitä mitään." Boyd -silmäili häntä kylmästi, mutta kun nuorukainen näytti niin surkealta, -niin säälittävän avuttomalta, ja hänen katumuksensa niin rehelliseltä, -ei hänellä ollut sydäntä lisätä taakkaa. Vain vastarinta saa veren -kiehumaan, eikä mielenkuohu voi luonteen puutteita korjata. - -"Kun silloin joit itsesi juovuksiin, et vain aiheuttanut meille -raskaita vastoinkäymisiä, vaan sallit jälkeenpäin minun tuomita väärin -erään sangen uskollisen toverin", sanoi Boyd. "Fraserilla on tosin omat -tiensä ja kiukuissani olen välistä sanonut hänelle sangen säälimättömiä -sanoja, mutta palveluksista, joita hän on minulle tehnyt, ja -osoittamastaan uhrautuvaisuudesta en ole kiittämätön. Olet nyt, Alton, -yhtynyt meihin erästä hurjaa suunnitelmaa toimeenpanemaan, ja kuta -pitemmälle menemme sitä raivokkaammaksi käy vastustajaimme vastarinta. -Ellet siis voi hillitä kieltäsi, kuten sinulle on sanottu, niin on -parasta, että palaat heti Chicagoon. Tällä kerralla auttoi harvinainen -onnenpotkaus meidät pulasta, mutta vastaisuudessa en usko olevani niin -onnellinen." - -"Eiköhän riitä jo", välitti Fraser; "hän on osansa saanut. Uskallan -kahdeksan yhtä vastaan, ettei hän enää tee töistä samanlaista -erehdystä." - -"En varmastikaan. Olin silloin niin täysi, etten muista edes -puhuneenikaan koko lohensuolaushommasta, mutta nyt särjen korkkiruuvin, -ja tästä hetkestä alkaen aina siihen saakka, kunnes palaamme tänne -jälleen, olemme minä ja tuo rommipaholainen vihan veljet. Hyvä uutinen, -vai?" - -"Otat kaikki leikin kannalta, eikö totta?" huomautti Boyd. "Mutta ellei -tämä retki tee sinusta miestä, niin on tilasi totisesti toivoton. Nyt -minulla on työtä meille kaikille -- teillekin, Fraser." - -"Mitä sitten?" - -"Menkää johonkin ajuritoimistoon ja tehkää sopimus koneiston -laivauksesta, sillä aikaa kuin minä --" - -"Siitä ei tule mitään. Jos tarvitsette rahaa ja aivan viipymättä, niin -otan veitseni ja ryövään summan joltakin heikkouskoiselta tahi keksin -jonkun muun sukkelan juonen, mutta tämä ajureiden käännyttäminen ei -kuulu alaani. Pilaisin vain koko asian." - -"Luulin teidän tahtovan auttaa." - -"Sen teenkin, ihan varmasti teenkin, ja olen sangen iloinen, kun -kaikki on hyvin, mutta kaikista kuormauslaskuista ja laivauspapereista -pysyttelen kunnioittavan välimatkan päässä." - -"Sulaa laiskuutta", hymyili Emerson. "Mutta jos tiukka kohta tulee, -niin panen teidät työhön kaikesta huolimatta." - -"Olen tarvittaessa aina käytettävänänne", virkkoi Fraser hilpeästi -sytyttäen uuden sikarin. "Mutta lasten askareista en välitä." - -Kumppaneita seurasi nyt pysyväinen menestys, ikäänkuin keskustelu -Hilliardin kanssa olisi todellakin ollut käänteentekevä. He -ryhtyivät työhön uudella tarmolla, ja onni suosi heitä monella -aivan odottamattomallakin tavalla. Boyd yhdytti erään tarkoitukseen -sopivan höyrylaivan, joka juuri purki lastiaan Tacomassa, Balt -hankki kiinalaiset käden käänteessä, ja nuo sinne tänne hajautuneet -tarveaineet, jotka olivat hukkuneet tielle tahi jollakin salaperäisellä -tavalla unhottuneet jonnekin, alkoivat saapua kuin itsestään. Tavarat, -joita heidän oli ollut mahdoton hankkia, saatiin nyt vaivatta ja -useinkin paikoista, joista he eivät tienneet mitään, ja ennenkuin he -aavistivatkaan oli _The Bedford Castle'n_ lasti purettu ja laiva hiiliä -ottamassa. - -Kokonainen lauma kiinalaisia ja pienempi joukko kalastajia oli -Ilmestynyt kuin maasta loihtien ja oli ne sijoitettu rantakaupungille -lähtöä odottamaan, Boydin ja Georgen työskennellessä taukoamatta -sanoinkuvaamattoman kiireen ja hälinän pyörteessä, suuri telakka -keskipisteenä. Ja eräänä, huhtikuun iltana puhkuikin _The Bedford -Castle_ paikoilleen nuoritettuna valmiina ottamaan vastaan lastinsa, -jolloin he palasivat hotelliinsa jännityksestä ja ponnistuksista -väsyneinä, mutta iloisin mielin, että olivat käyttäneet aikansa -oivallisesti. Seuraavana aamuna oli telakassa jälleen vilkas hyörinä, -käskyt kajahtelivat, nostokoneet kitisivät, kettingit helähtelivät ja -merkinantopillin kimeät vihellykset kaikuivat. - -"Näyttääpä siltä, etteivät ne voikaan meille mitään", virkkoi Balt. - -"Niin näyttää", myönsi Emerson. "Jos tätä menoa jatkuu olemme, valmiit -neljän vuorokauden kuluttua -- siis 15:ntenä." - -"Taitaapa tullakin varhainen kevät", huomautti kalastaja ilmaa -tunnustellen, "ja jos hyvin käy, olemme Kalvikissa toukokuun -ensimmäisellä viikolla." - -"Onko vainunne kyllin tarkka voidaksenne sanoa, miten tuolla ylhäällä -on laita?" - -"Varmasti." - -"Jospa saavummekin liian varhain?" - -"Silloin odottelemme jään reunassa yhtiön laivan keralla jään lähtöä, -mikä tapahtuu viimeistään kesäkuussa." - -"Tahtoisin saada rakennukset alulle ennen kuin Marsh saapuu. Mene ja -tiedä mitä kaikkea hän voi keksiä." - -George nyökäytti päätään. "Sitä ei myöskään tiedä, miten me puolestamme -vastaamme. Hänen täytyy joka tapauksessa taistella julkisesti, mikä -onkin parempi kuin tämä hämärissä huhtominen, jota olemme nyt saaneet -harjoitella." - -"Menen nyt Cherryn puheille", sanoi Boyd, "että hänkin tietää -laittautua lähtökuntoon." - -Hänen tiensä kulki Hilliardin pankin ohi, jonka kohdalle päästyään -hän oli törmätä erääsen herrasmieheen, joka syöksähti rajusti kadulle -vihainen ryppy silmäin välissä. Tämä kaikesta päättäen sangen -kiivaisiin mietteisiin syventynyt henkilö kiiruhti edelleen luomatta -sivulleen katsettakaan, mutta punaisesta tukasta ja ryhdikkäästä, -hyvinvoivasta ulkonäöstä Emerson totesi heti, että tulija oli Willis -Marsh, Pohjois-Amerikan Säilykeyhtiön johtaja. - -"Hyvää iltaa, herra Marsh!" huudahti hän. - -Puhuteltu pyörähti ympäri. - -"Mitä? Ah!" Silminnähtävällä voimainponnistuksella hän sai otsan -rypyt silenemään, täyteläisten huulten vihainen puserrus katosi ja -kasvoille levisi hämmästynyt ja hieman arasteleva hymy. "Te -- tekö, -herra Emerson? Mitä kuuluu?" Hän ojensi pehmoisen kätensä, jota Emerson -puristi, minkä mykän vastauksen rauhoittamana Marsh jatkoi: "Kuulin -teidän olevan kaupungissa. Oletteko päässyt puuhissanne pitkällekin?" - -"Olen saavutuksiin hyvin tyytyväinen, kiitos kysymästänne. Milloin -tulitte?" - -"Nyt juuri. En ole ehtinyt edes raajojani oikaisemaan. Me -- herra -Wayland ja minä, tarkoitan -- puhelimme teistä Chicagosta lähtiessäni. -Olimme -- hieman hämmästyneet kuullessamme teidän hautovan samoja -suunnitelmia." - -"Epäilemättä." - -"Sanoin hänelle, että tilaa on riittävästi meille kaikille." - -"Niinkö?" - -"Todistin hänelle, ettei ollut mitään syytä harmistua." - -"Onko hän sitten harmissaan jostakin?" - -"Luonnollisesti", selitti Marsh väkinäisesti hymyillen. "Olosuhteisiin -nähden voin vakuuttaa, ettei hän ole vain harmistunut, vaan -järkähtämättömän varma siitä, että häntä on -- petetty, mistä kaikesta -ette voi suinkaan olla tietämätön. Teimme neiti Waylandln kanssa -kaikkemme puolustaaksemme teitä selittäen, ettette tehnyt mitään -moitittavaa, kun käytitte hyväksenne tietoja, jotka saitte ollessanne -hänen luonaan päivällisellä." - -"Teitte hyvin puolustaessanne minua", sanoi Boyd niin yksinkertaisen -sydämellisesti, että Marsh katsahti häneen aivan ymmällään. "Ja kun -tulemme tänä kesänä olemaan lähinaapurit, toivon saavani tutustua -teihin lähemmin, sillä herra Waylandilla oli teistä paljon hyvää -sanottavana ja kehoitti minua kaikin mokomin ottamaan teistä oppia." - -Marsh salasi ilmeisen hämminkinsä hymyilemättä mahdollisimman -ystävällisesti. - -"Ellen erehdy, käytätte tätä pankkia", virkkoi hän heilauttaen päätään -takanaan olevaan rakennukseen päin. - -"Niin, tarjouksia oli paljonkin, mutta herra Hilliardin oli niin -edullinen ja hän itse niin hellittämätön, että lopulta tein sopimuksen -hänen kanssaan." - -Marshin silmien kiukkuinen välähdys huvitti Boydia suuresti ilmaisten -samalla, että tuo trustin päähenkilö tunsi kerrankin olevansa -tappiolla. Boyd ei epäillyt hetkeäkään, että juuri tämä Hilliardin -yhdennellätoista hetkellä tapahtunut väliintulo oli pakottanut hänen -vihollisensa lähtemään piilopaikastaan samoinkuin _The Bedford -Castle'n_ saapuminen oli saanut Marshin kokonaan menettämään malttinsa -ja rientämään vielä viime tingassa pankkiirin puheille. Miehen -käytöksestä hän päätteli, että keskustelu oli ollut aivan tulokseton, -mikä oli vain omansa nostattamaan hänen hyvää tuultaan herättäen -samalla tuon sangen luonnollisen halun hieman ärsytellä vastustajaansa. - -"Tähän saakka on kaikki ylimalkaan mennyt sangen hyvin", jatkoi hän -viattomasti. "Koneiden hankinta viivytti meitä kyllä hieman, mikä -kuitenkin lopulta koitui hyväksemme, sillä ostimme suurimman osan -myöhemmin eräältä toiselta taholta paljon halvemmalla." - -"Hauskaa kuulla", sanoi Marsh. "Milloin lähdette?" - -"Heti. Aloitamme laivauksen huomenna." - -"Minäkin olen muuttanut suunnitelmiani. Seuraan aivan kintereillänne." - -"Minkätähden niin kiire?" - -"Korjaustyöt kiiruhtavat. Kalvik on, näettekös, tärkein asemamme, -jonka tahdon saada ensiluokkaiseen kuntoon, ennenkuin herra Wayland ja -Mildred saapuvat." - -"Mildred!" huudahti Boyd niin hämmästyneenä, ettei muistanut edes -loukkaantua, vaikka Marsh mainitsi tyttöä ristimänimellä. "Tuleeko -hänkin sinne?" - -Toinen hymyili erikoisen ärsyttävästi. - -"Kyllä. Tämä huviretkemme on samalla tarkoitettu opettavaiseksi -tutkimusmatkaksi pohjolaan, jota varten on laadittu huolelliset, -suunnitelmat. Olen pahoillani, etten voi pyytää teitä mukaamme -kotimatkalle, mutta kuten --" Hän kohautti pyöreitä olkapäitään. -"Pistäytykää puheilleni ennen lähtöänne. Voin ehkä antaa teille -muutamia hyviä ohjeita." - -"Kiitän. Toivon teidän saavan nauttia täysin siemauksin erämaan -kesän ihanuudesta, sillä onhan suloista saada edes hetkeksi vapautua -seuraelämän ja sivistyneiden olojen kahleista." - -Miehet ojensivat toisilleen kätensä ja trustin johtaja kehoitti vielä -kerran: "Tulkaa nyt jonakin päivänä katsomaan. Asun Kansallistalolla." - -"Olette siis muuttanut?" huomautti Boyd huolettomasti. - -"Muuttanutko? En suinkaan!" - -"Niinkö? Luulin teidän edelleenkin asuvan hotelli Bullerissa, huone -610." Boyd naurahti hilpeästi ja heilautti kättään hyvästiksi jättäen -Marshin tuijottamaan jälkeensä naisellisen suun ympärillä katkera -piirre. - -"Se roisto!" sähähti Marsh hammasten välistä, kun kilpailija oli -kadonnut näkyvistä, ja sieppasi taskustaan kultaisen savukekotelon, -jonka hän napsautti rajusti auki. Savuke oli kostea ja paloi huonosti, -ja kun hän uudelleen viritteli siihen tulta, murtui tulitikkukin ja -sammui, jolloin hän vihan vimmassa heitti savukkeen kadulle ja kiiruhti -tiehensä lihavat kasvot nytkähdellen ja huulet kiukustuneesti supussa. - -Ensi kerran kahteen viikkoon Boyd soi itselleen sen ylellisyyden, -että nukkui pitkään ja söi myöhään aamiaisen, mikä ateria keskeytyi -kuitenkin sangen äkkiä, kun Balt, joka aina nousi auringon keralla, -syöksyi sisään ärjäisten: - -"Hei! Tulkaa heti telakalle! Nyt on taas piru irti!" - -"Mistä on kysymys?" - -"Siellä puuhataan lakkoa. Olin jo aamulla varhain paikalla -valvoakseni lastausta, mutta miehet eivät panneet kortta ristiin -- -yksinkertaisesti kieltäytyivät aloittamasta töitä. Heidän renkaansa -rettelöipi sen tähden, että _The Bedford Castle_ purki lastinsa -rikkurein avulla." - -"Tacomassako?" - -"Ei. Friscossa; tämän edellisellä käynnillään." - -"Mutta tuohan on naurettavaa! Entä mitä kapteeni Peasley tuumii?" - -"Hän -- mutta lienee parasta odottaa, kunnes olemme kadulla, sillä -täällä en voi hänen sanojaan toistaa." - -He kiiruhtivat melkein juosten telakalle, jossa joukko synkästi -murjottavia työmiehiä vetelehti, ja riensivät laivaan kapteenin -puheille, joka istui kajuutassaan kaikessa rauhassa aamiaistaan syöden. - -"Nuo kirotut kerjäläiset ovat aivan hulluja -- pähkähulluja", julmistui -hän. "Olin vielä vuoteessa, kun eräs hävytön hamppari, joka esitteli -olevansa jonkinlainen valtuutettu, pakotti minut nousemaan ilmoittaen, -että lastausrengas, johon hänkin kuului, ei ryhdy töihin, ennenkuin -suoritan heille jonkun aivan mielettömän summan." - -"Mitä vastasitte?" tiedusteli Emerson. - -"Mitäkö vastasin?" Kapteeni Peasley pani veitsen varovasti pöydälle, -pyyhkäisi teepisarat roikkuvista viiksistään ja päästi ilmoille -sellaisen purkauksen merimieskielen valituimpia voimasanoja, etteivät -kuulijat voineet muuta kuin hymyillä. "Sitten potkaisin hänet ulos ja -heitin niskasta laiturille. Kaksituhatta dollaria! Sinä kuningatar -Annan suloinen äiti! Miten minun kävisikään, jos olisin antanut -neljäsataa puntaa noille hunsvoteille? Varustajat hirttäisivät minut." - -"Vai vaativat ne kaksituhatta dollaria?" - -"Aivan niin. Ja kaikki vain siitä syystä, ettei Friscossa saa kuka -hyvänsä töitä tehdä." - -"Mitä aiotte nyt tehdä"? - -"Ensimmäisen komissaarin, joka uskaltaa laivaani tunkeutua, heitän -suorinta tietä laidan yli. Kaksituhatta dollaria! Johan nyt!" Hän -pimitti suuren juustopalasen viiksiensä varjoon ja hämmensi kiivaasti -teelasiaan. - -"Marshin ansiota jälleen", sanoi Iso-George. "Varmasti", vastasi -Emerson. "Mutta kun lasti on voitu purkaakin järjestymätöntä työvoimaa -käyttämällä, niin voidaanhan laivauskin suorittaa samalla tavalla, ja -kapteeni Peasley teki aivan oikein, kun ei antanut perään. Jääkää nyt -tänne tavaroitamme vahtimaan; koetan sillä aikaa saada tuon renkaan -johtajan kynsiini." - - - - -XVII. - -JÄNNITTÄVIÄ PÄIVIÄ. - - -Kun Boyd palasi parin tunnin kuluttua, ei telakalla näkynyt muita kuin -Iso-George, joka pysytteli valppaasti tavarakasojen lähettyvillä. - -"Selvitittekö jupakan?" tiedusteli kalastaja. - -"En", vastasi Boyd. "En myöntynyt mihinkään, sillä tämä on vain -kiusantekoa." - -"Sepä hyvä." - -"Ja ennenkuin antaudun jonkun Willis Marshin käskettävänä olevan -työrenkaan kynittäväksi, kannan nuo tavarat laivaan omin käsin." - -"Sanokaahan muuta! Sallitteko minun lastata laiva omin neuvoin?" kysyi -George. - -"Voitteko tehdä sen?" - -Baltin paksut huulet vetäytyivät irvistyksen tapaiseen hymyyn, niin -että keltaiset hampaat paljastuivat, enne, jonka Emerson tiesi -ennustavan jotakin hurjaa seikkailua, sellaista, joka ilahdutti tuota -villiä jättiläistä aina sydänjuuria myöten. - -"Kuulkaahan!" sanoi Balt naureskellen. "Minulla on tuolla rantakadun -varrella satakunta kalastajaa, joista puolet on tällä haavaa -toivottomasti päissään ja puolet hyvässä nousussa." - -"Siinä tapauksessa meillä ei ole niistä mitään hyötyä." - -"Ette ole luultavasti milloinkaan nähnyt, minkälaista joukkoa Kalvikin -kalastajat ovat ollessaan poissa vakinaiselta työmaaltaan? He eivät -osaa nimittäin tehdä mitään muuta kuin kalastaa ja tapella, eikä -nyt ole kalastusaika, ja kun joukko saapuu Seattleen, sulkeutuu -poliisi seiniensä sisäpuolelle tukkien pumpulia korviinsa, sillä -vain vuorenkorkuinen este kykenee estämään kalastajan karkaamasta -vormuniekan kimppuun." - -"Voitteko taivuttaa heidät töihin?" - -"Kyllä. Pelkään vain, etten saa heitä lopettamaan. Nämä tavarat -siirtyvät _The Bedford Castle'en_ käden käänteessä, enkä lainkaan -ihmettele, jos heille sitten pälkähtäisi päähän aivan kuin piloillaan -repiä laudoiksi koko telakka ja tunkea se kapteeni Peasleyn kajuuttaan. -Mitään luonnonmullistusta ei voi verratakaan siihen, mitä joukko -toimettomia kalastajia kykenee saamaan aikaan." - -"Milloin ryhdymme työhön?" - -"Minulta menee koko yö saadakseni heidät kaikki käsiini, jolloin -tietysti saan piestä neljä tahi viisi vähiin henkiin, mutta pari -tusinaa minulla aina on koolla huomenaamulla." George loi tarkastelevan -katseen suureen tavarasuojukseen, tukevasta lankkupermannosta ylhäällä -risteileviin vahvoihin kattokaariin, ja huomautti rauhallisesti: -"Mitään särkyvää en näe, joten arvelen sen kestävän." - -"Haluatteko, että tulen mukaanne?" - -Jättiläinen tarkasteli häntä miettivästi. "Enpä luule. En ole nähnyt -teitä tappelussa, joten teidän on parempi jäädä tänne ja järjestää, -että tavaroita vartioidaan aamuun saakka. Muusta kyllä huolehdin." - -Boyd ei nähnyt häntä enää sinä päivänä, ei edes illalla -hotellissakaan, mutta seuraavana aamuna hän ilmestyi telakalle -mukanaan kolmisenkymmentä kalastajaa, kuten hän oli luvannutkin. -Ensi näkemällä ei näissä miehissä huomannut mitään erikoista, mutta -kun joukkoa tarkasteli lähemmin, täytyi panna merkille, että kaikki -olivat hartiakkaita ja tukevarintaisia, joiden heiluva käynti oli -opittu huojuvilla kansipalkeilla. Piirteiltään he eivät olleet -amerikkalaisia eivätkä muukalaisiakaan, vaan kuuluivat tuohon kaikkien -kansallisuuksien sekoitukseen, joka on vähitellen keräytynyt kaikista -maailman ääristä kaukaisen lännen uloimmaisille liepeille. Kaikki -olivat auringon paahtamat ja puhuivat merimiesten yleismaailmallista -kieltensekoitusta. Siinä oli miehiä Suomesta ja Floridasta, -Portugalista ja Mainesta -- kaikki samaa sanoinkuvaamatonta tyyppiä, -sivistyksen rajojen ulkopuolella vallitsevien olosuhteiden sulattamossa -syntynyttä. Muutamilla oli vielä poskissa ja leuoissa vereksiä -vammoja tahi jompikumpi silmä umpeenajettuneena, ja juuri nämä, -huomasi Boyd, suorastaan mielistelivät Georgea tahi kohtelivat tätä -leikillisen kursailemattomasta, joka ehdottomasti muistutti kisailevan -elefantin hilpeyttä. He iskivät hänelle silmää salaperäisessä -yhteisymmärryksessä, josta Boyd pääsi vasta sitten selville, kun hän -huomasi, että Baltilla oli kasvoissaan samanlaiset taistelunmerkit. -Huulet oli lyöty verille ja korvan takana oli korkea kuhmu, joka oli -ilmestynyt kuin sieni yhdessä yössä. - -Takit ja puserot repäistiin yltä, nostolaitteet miehitettiin aikaa -hukkaamatta ja ennenkuin kukaan arvasikaan, oli työ käynnissä, -"järjestymättömät" kaikinpuolin kiitettävällä tarmolla. Toiset -olivat vielä niin juovuksissa, että huojuivat, mutta työkyky oli -siitä huolimatta kerrassaan hämmästyttävä. Naurua ja pilapuheita -kuului joka taholta, ja tämän tästä kiiruhti aina joku vesihanan alle -palaten vyötäisiä myöten märkänä, tukka ja parta vettävaluvina. Boyd -näki eräänkin, jolla oli siisti, ruudukas puku ja hienot kengät, -riisuvan vaatteensa ja jalkineensa ja ripustavan ne erääseen naulaan, -minkä tehtyään mies ryhtyi tarmolla työhön tallustellen avojaloin -edestakaisin siruista ja laiturin sälöistä välittämättä, yllään vain -punertavat alusvaatteet. Joukko oli poikkeuksetta kuin johonkin -huvittavaan leikkiin innostunut poikalauma. Nähtyään, että kaikki -olivat työssä ja nostokoneet käynnissä, George pujottelihe Boydin luo -ja kysyi ylpeästi: - -"Mitä arvelette heistä?" - -"Oivallista väkeä. Mutta missä muut?" - -"Joukossa on pari kolme, joille ei mahda mitään", vastasi George -tunnustellen varovasti oikean kätensä rystysiä, jotka olivat nahattomat -ja veriset, "mutta huomenna ovat loputkin täällä. Nämä ovat näettekös, -niitä kaikista siivoimpia -- kuin perheellisiä miehiä, voi sanoa. Jos -täällä olisi ollut tappelu tekeillä, olisin saanut koko joukon ilman -muuta mukaan, mutta kun en voinut tarjota muuta kuin kovaa työtä, eivät -he olleet halukkaat alkamaan näin äkkiä." - -"Hm! Luulenpa, ettei viivy kovinkaan kauan, ennenkuin meillä on -tekemistä enemmän kuin kylliksi", virkkoi Boyd synkästi. - -"Niin varmasti kuin elän!" huudahti George toivehikkaasti. "Tarvitsemme -välttämättä pari hyvää tappelua, sillä muuten emme saa laivaa ajoissa -kuntoon." - -Eräs mies sivuutti heidät kantaen raskasta väkipyörää, mutta nähdessään -Georgen hän pysähtyi ja kuivasi hien otsaltaan iskien Georgelle -veljellisesti silmää. - -"Hei! Jos työ on mielestäsi liian raskasta, niin laputa tiehesi!" -ärjäisi Balt, mutta, kumma kyllä, mies ei loukkautunut lainkaan, -vaan vilkutti ajettunutta silmäänsä toistamiseen ja sylkäisi sitten -kouriinsa murahtaen hyväntuulisesti raskasta taakkaansa hilatessaan: - -"Läheltäpä piti, George. Ellet olisi niin vikkelä, olisin tehnyt -sinusta selvän." - -Balt hymyili vastaan ja tunnusteli sitten hellävaroen pahkaa korvansa -takana. - -"Tappelitteko?" kysyi Emerson. - -"Ei nyt aivan, mutta häntä saan kiittää tästä muistosta", vastasi -kalastaja. "Hän on muuten parhaita miehiämme." - -"Mistä teille tuli riita?" - -"Ei niin mistään. Ennen vanhaan pieksin hänet joka vuosi, joten olemme -viime aikoina ikäänkuin kaivanneet toisiamme." - -"Kysymyksessä olikin siis vain mieluisen tuttavuuden uusiminen", nauroi -Boyd. "Hän on antanut teille vasten suutakin, näen." - -"Ei, sen sain eräältä tuntemattomalta. Olin juuri litistämäisilläni -hänet alleni, kun hän potkaisi minua raskaalla saappaallaan. Hän ei -olekaan täällä tänään." - -"Teidän sijassanne menisin hotelliin hiukan lepäämään", neuvoi Boyd. -"Valvon töitä sillä aikaa." - -George epäröi. "Enpä tiedä oikein, mennäkö vai en. Koko tuo joukko -on hyvässä nousuhumalassa, eikä kukaan voi sanoa, mitä niille päähän -pälkähtää, ellei valvonta ole mahdollisimman tehokas. Mitään pahaa he -eivät tarkoita, siitä voitte olla varma, mutta kujeiluun he ovat aina -valmiit." - -"Teen parhaani." - -Balt silmäili toverinsa jäntevää vartaloa ja myöntyi teroittaen vielä -kerran: "Älkää päästäkö heitä voitolle, vaikka mitä tapahtuisi, sillä -silloin niitä ei pidä itse pirukaan enää kurissa." - -Boydin ei tarvinnut kauan olla yksin, ennenkuin hänelle selveni -kumppaninsa epäröinnin syy, sillä niin pian kuin miehet huomasivat, -että työnjohto oli toisissa käsissä, alkoivat he tunnustella, mitä -maata tämä uusi päällikkö oli. Eräs astui kursailematta hänen eteensä -ja vaati röyhkeästi: - -"Anna meille ryyppy; meitä janottaa." - -"Tuossa on vesihana", vastasi Emerson. "Ota itse." - -"Vedestä emme huoli, mutta kulaus olutta ei tekisi pahaa." - -"Ei käy laatuun." - -Mies palasi työhönsä, mutta hetkistä myöhemmin näki Boyd hänen -maleksivan laiturilta poispäin, jolloin hän hypähti parilla askelella -miehen eteen. - -"Minne matka?" - -"Ryypylle tietysti." - -"Toisin sanoen: tiehenne, eikö niin?" - -Mies katseli häntä hetkisen ja vastasi: "Ei! Työ on all right, mutta -minua janottaa." - -Lähinnä työskentelevät keskeyttivät työnsä ja kerääntyivät -kuuntelemaan, jolloin mies virkkoi heille: - -"Eikö olekin merkillistä, ettei janoiselle suoda edes yhtä ryyppyä? -Tulkaa pois, pojat; minä maksan." Sanoja seurasi raikuva naurunhohotus, -ja koko joukko alkoi liikehtiä eteenpäin, minkä Boyd kuitenkin ehkäisi -ärjäisemällä karskisti: - -"Työhönne takaisin, ja joka mies!" Mutta äskeinen yllyttäjä ei -välittänyt käskystä, vaan koetti pujahtaa ohi, jolloin Boyd kaatoi -hänet yhdellä nyrkiniskulla. Toiset syöksähtivät kiljahtaen lähemmäksi, -mutta nyt oli uudella päällysmiehellä kädessään peloittavan suuri ja -painava nostokoukku, ruma ase, jota hän käytteli niin rajusti, että -kaikki kavahtivat takaisin kunnioittavan välimatkan päähän. - -"Nyt työhön", käski hän rauhallisesti. "Ja ellei se teitä miellytä, -niin poistukaa, mutta jokaisen, joka yrittää lähteä ryyppyjä hakemaan, -isken tajuttomaksi. Päättäkää siis, mitä teette, mutta joutuin!" - -Sanoja seurasi hetken hiljaisuus, mutta sitten purskahti joukko nauruun -ja palasi työhön, kahden raahatessa häiriön aiheuttajaa vesihanalle, -jonka suihkussa he pitivät hänen päätänsä, kunnes mies alkoi potkia ja -syljeskellä, ja ennenkuin etempänä olevat kerkesivät huomatakaan, että -jotakin oli tekeillä, oli mellakka ohi. Boydilla ei ollut sen koommin -pienintäkään valittamisen syytä, päinvastoin työskentelivät kaikki -entistä innokkaammin ikäänkuin tahtoen siten osoittaa, että hän oli -mies, joka vastasi täydellisesti heidän ihanteitaan. Sekin mies, jota -hän oli lyönyt, näki parhaaksi yhtyä tähän yleiseen kunnioitukseen -ja unhottaa äskeinen välikohtaus. Mutta tämä rauhallinen työskentely -ei saanut kauan häiriöttä jatkua, sillä parin tunnin kuluttua -ilmestyi telakkaan eräs vieras, joka alkoi heti puhutella ensimmäistä -kohtaamaansa kalastajaa. Huomattuaan miehen Boyd lähestyi ja kysyi: - -"Mitä asiaa?" - -"Ei mitään", vastasi tulija. - -"Laputtakaa sitten tiehenne!" - -"Minkätähden? Puhelen juuri tämän miehen kanssa." - -"Täällä en salli mitään lörpöttelyä. Menkää matkoihinne." - -"Olemmehan vapaassa maassa. En tee teille mitään pahaa." - -"Menettekö hyvällä?" - -"Teillä ei ole mitään valtaa minua komennella, eikä näitä tavaroita -laivatakaan niin vain", alkoi mies räyhätä, mutta Boyd tarttui -häntä kaulukseen keskeyttäen siten sadattelut yhtä äkkiä kuin -väkivaltaisestikin kalastajien suureksi riemuksi. Sitten hän hyppyytti -vankinsa telakan portille ja siitä voimakkaalla tyrkkäyksellä kadulle -huutaen varoittavasti miehen jälkeen: "Katsokaa, etten tapaa teitä -täällä toistamiseen!" - -"Olen renkaan miehiä", ärjyi mies, "ja vannon, etteivät rikkurit lastaa -tuota laivaa." Sanoja seurasi sarja synkeitä kirouksia ja lopuksi -uhkaus, että "tämän muistatte vielä." Boyd viittasi häntä korjaamaan -luunsa siekailematta ja käski luokseen pari miestään kerallaan porttia -vartioimaan. - -He olivat paikallaan koko aamupäivän kieltäen kaikilta asiattomilta -pääsyn sisäpuolelle, kadulle kerääntyneen joukon, joka suureni -joka hetki, seuratessa synkän äänettömyyden vallitessa tapahtumien -kehitystä. Päivälliseen saakka meni kaikki kuitenkin verraten -rauhallisesti, mutta kun kalastajat lähtivät kahdentoista aikaan -ruokatunnille, tunsi Boyd myrskyn lähestyvän. Hän soitti telakan -konttorista poliisiasemalle ja Isolle-Georgelle, joka saapui heti, ja -kun miehet palasivat kello yksi, täytyi heidän suorastaan tapellen -raivata itselleen tie työpaikalle. - -Iltapäivällä oli vahdeilla jo täysi työ pitää tunkeilijat loitolla, -sillä lakon tehneet koettivat useamman kerran murtautua telakkaan. Nämä -yhä yltyvän kiihtymyksen merkit saivat kalastajat mitä parhaimmalle -tuulelle, ja joka kerta kun ulkopuolella meluava joukko ryhtyi -rynnäkköön, oli sisällä-olijoiden hillitseminen aivan yhtä suuri työ -kuin ulkopuolelta uhkaavan rynnäkön torjujienkin. Erään sellaisen -metelin aikana ilmestyi kapteeni Peasleykin laivastaan laiturille -näytelmää katsomaan, ja hänen univormunsa näkeminen kiihdytti -lakkoilijat uuteen vimmaan. Luotuaan räyhäävään joukkoon tarkastelevan -katseen hän huomautti Emersonille: - -"Tämähän näyttää jo vakavalta, vai mitä? Ja noille telakkarotille minun -olisi pitänyt lahjoittaa neljäsataa puntaa! Johan nyt." - -Samassa singahti suuri kiskonaula suhahtaen kapteenin pään ohi -iskien takanaolevaan tukipylvääseen sellaisella jysähdyksellä, että -tuo arvokas englantilainen kumartui nopeasti ivasanojen sadellessa -metelöitsevästä joukosta. - -"Teidän olisi parasta pysytellä suojassa, kapteeni", neuvoi Emerson -kapteenin lasketellessa katkeria kirouksia erikoiseen tapaansa. - -"Siitäpä näyttää", myönsi tämäkin. "Hehän ovat aivan järjiltään, eikö -totta? Mutta väkivaltaan he eivät sentään tohtine ryhtyä." - -"Sitä juuri toivonkin", sanoi George Balt. "Jos illalla kotimatkalla -poikiemme kimppuun hyökätään, ovat kaikki mieheni aamulla täällä." - -Hänen toiveensa näyttivät toteutuvankin, sillä iltaan mennessä -oli tilanne kärjistynyt niin uhkaavaksi, että Boyd oli pakotettu -kiireimmiten kutsumaan paikalle joukon ratsastavia sinitakkeja -saattelemaan miehet asuntoihinsa, ja vakava yhteentörmäys saatiin vain -suurilla ponnistuksilla vältetyksi. Tehtävä oli sitäkin vaikeampi, kun -kalastajat, jotka eivät ylimalkaan voineet sietää mitään holhousta, -suhtautuivat toimenpiteeseen suorastaan vihamielisesti. - -Georgen ennustus toteutuikin, sillä seuraavana aamuna saapuivat -"järjestymättömät" niin miehissä, että joukko jaettiin kahteen -työkuntaan, toinen päivää ja toinen yötä varten, ja tavarakasojen -keskellä sujui työ vauhdikkaammin kuin konsanaan. Mutta yöllä oli lakon -tehneiden kiukku vain yltynyt, niin että telakan omistajat, levottomina -omaisuutensa turvallisuudesta, palkkasivat yhdessä Emersonin -kanssa kymmenkunta rotevaa miestä auttamaan poliisia järjestyksen -valvomisessa. Poliisi olikin osoittautunut siihen kykenemättömäksi -ollen selvästi myötätuntoinenkin lakkolaisia kohtaan, mitä seikkaa -nämä käyttivät viipymättä hyväkseen. Mutta päivä kului kaikesta -huolimatta rauhallisesti, samoinkuin seuraavakin. Mieltenkuohu ei ollut -kuitenkaan asettunut, vaan levisi yhä laajemmalle, kunnes satamassa -suurella alueella melkein kaikki työt seisahtuivat, ja kaupungin -asukkaat heräsivät tietoisuuteen siitä, että jokin vakava selkkaus -oli tulossa. Tuo suuren tavarakatoksen alla työskentelevä, heikon -vartioston ympäröimä kourallinen kalastajia, joilla oli vastassaan -kaksikymmenkertainen ylivoima, tuli nyt yleisen huomion esineeksi. - -Kun roskajoukon raivo, jota poliisin välinpitämätön läsnäolo enemmän -kiihoitti kuin hillitsi, alkoi käydä vaaralliseksi, niin samassa -suhteessa tuimenivat äärimmilleen ärsytettyjen kalastajienkin -vastaiskut. Nämä eivät sietäneet kuulla puhuttavankaan siitä, että -heille tuotaisiin ruoka telakkaan, vaan tahtoivat välttämättä syödä -päivällisensä kaupungilla, mikä matka suoritettiin aina hurjasti -tapellen tullen ja mennen. Nämä retket pitivät joukon alituisessa -jännityksessä ruumiillisista vammoista puhumattakaan, mikä taas -vaikutti sangen turmiollisesti työnsuoritukseen työnantajien suureksi -harmiksi. - -Neljäntenä päivänä huomasi Boyd lakkolaisten joukossa saman -harmaapukuisen herrasmiehen, joka oli seuraillut häntä Tacomaankin. -Hän osoitti miehen kumppaneilleen -- Fraser ja Clydekin olivat -uteliaisuudesta yhtyneet häneen ja Georgeen -- ja Clydellä oli heti -suunnitelma valmis. Eihän tarvinnut muuta kuin hyökätä äkkiarvaamatta -ulos ja raahata mies telakkaan, jossa hänet pakotettaisiin, vaikkapa -kidutuksellakin, tunnustamaan, että Marsh oli aiheuttanut lakon, mutta -hänen urhoollisuutensa haihtui hämmästyttävän äkkiä, kun Fraser ehdotti -ivallisesti, että hän itse toimeenpanisi vangitsemisen. - -"Ei suinkaan!" huudahti hän. "Soturi en ole, mutta taitava kenraali. -Kuten tiedätte, oli Napoleonkin suunnilleen minun kokoiseni." - -"Yhdennäköisyyttä en ole todellakaan ennen huomannut", ivaili Fraser. - -"Oli miten oli, mutta tuuma ei ole hullumpi", puuttui Balt puheeseen. -"Joukossa on joku kiihoittaja, ja menenpä vaikka valalle, että se -on juuri tuo urkkija. Tahtoisin mielelläni hieman tunnustella hänen -luitaan, ja jos tulette mukaan, niin sieppaan hänet tänne." - -"En minä ainakaan", sanoi "sormeton" Fraser nopeasti. "Olen vain -sivustakatsoja enkä välitä tapella." - -"Taidatte pelätä?" kysyi Emerson. - -"En nyt juuri sitäkään, mutta mitä minua hyödyttää sekaantua -asiaan, joka ei liikuta minua lainkaan. Eihän tässä ole _minun_ -säilyketehtaastani kysymys." - -Mieltäosoittavassa ja meluavassa kansanjoukossa on aina jotakin -uhkaavaa, mutta sitten vasta se käy todellakin vaaralliseksi, kun -sen raivo ohjataan johonkin määrättyyn uomaan. Kamalampaa tilannetta -saattaa tuskin ajatella, ja telakkaa suojelevat vartijat saivatkin -aikanaan kokea, että vihollisella oli johtajia, sillä neljännen päivän -iltana hyökkäsivät lakkolaiset tiheässä joukossa aivan äkkiarvaamatta -telakkaan pyyhkäisten vartijat tieltään kuin oljenkorret. Hyökkäys -tapahtui niin aavistamatta, ettei apuväen saamisesta portille ollut -puhettakaan, ja ennenkuin kalastajat oikein oivalsivatkaan, oli joukko -murtautunut sisälle ja helvetti valloillaan. Tukeva permanto huojahteli -tömisevien jalkojen poljennasta, ja kiljunta ja kiroukset kimmahtivat -moninkertaisina avarasta katosta takaisin korviahuumaavan melskeen -siten vain yltyessä. - -Aalto kiidätti Emersonin kumppaneineen mukanaan paiskaten heidät -valloilleen riehahtaneen taistelun pyörteeseen, jossa ensimmäinen -ajatus oli itsensä puolustaminen. Suunniltaan säikähtynyt konttoristi -koetti lukittujen ovien ja tärisevien ikkunaruutujen takana kuulotorvi -korvallisella epätoivon vimmalla päästä yhteyteen poliisiaseman kanssa -riehuvan joukon mellastaessa telakkarakennuksessa kuin hornan henget. -Korkea katto vastasi kumeasti askelten töminään, jota raivoisa kiljunta -ja sortuvien tavarakasojen jymähdykset säestivät. - -Boyd onnistui säilyttämään tasapainonsa ja sai selkänsäkin erästä -korkeata, koneosia sisältävää laatikkoa vasten, jonka vierestä hän -keksi maasta aseeksi mainiosti soveltuvan rautakangen pätkän. Hän -sieppasi sen käteensä ja raivasi ympärilleen parilla iskulla hieman -tilaa, mikä olikin välttämätöntä, sillä tappelu oli kehittynyt -niin pitkälle, että oli jo vaikeata erottaa ystävää vihollisesta. -Samassa näki hän Clyden sortuvan maahan aivan lähellään ja hyökkäsi -arvelematta toveriaan auttamaan. Mies, joka piteli Clydeä, kaatui ääntä -päästämättä, Boyd väisti sivulta suunnatun iskun, ja iski vastaan -tarttuen samalla Clyden käsivarteen, ja vetäisi ystävänsä seisoalleen. -Iskujen sadellessa joka taholta he raivasivat itselleen tien Emersonin -äskeiselle paikalle takaisin, hyökylainetta muistuttavan väkijoukon -syöksyessä ohi. - -Kalastajat olivat siepanneet aseiksi mitä ensimmäiseksi käteen sattui: -nostohakoja ja vipusinkankia, ja iskivät tuimasti vastaan, mutta heidän -rintamansa pirstoutui pian, minkäjälkeen tappelu jatkui pienemmissä -ryhmissä, joiden sokea riehuminen ja sinne tänne kieppuminen muistutti -säikähtynyttä karjalaumaa. Noista tempoilevista kasoista riistäytyi -miehiä saadakseen hiukan hengähtää tahi hoidella vammojaan tahi -raivatakseen itselleen pakotien, joutuen heti jonkun toisen joukon -jalkoihin ja häipyen jälleen tappelun hurjiin laineisiin. - -Emerson näki, kuinka tuo roteva, paljasjalkainen kalastaja, jolla -oli yllään vain punaiset alusvaatteensa, samosi vihollisen rivien -läpi kuin hirmumyrsky aseena raskas moukari, kunnes joku etempää -sinkautettu esine pysähdytti voittokulun. Mies pyörähti ympäri -raivoisasti ärjähtäen ja linkosi aseensa lähintä vihollista kohti -sillä seurauksella, että tämä kaatui kuin isketty härkä, minkäjälkeen -hän itse häipyi näkyvistä paikalle ryntäävien lakkolaisten rykelmään. -Aikaa ei ollutkaan viljalta huomioiden tekoon, sillä kuva vaihtui -kaleidoskoopin nopeudella, ja joka hetki täytyi olla valmis -puolustamaan itseään. Nähdessään Clyden avuttomuuden Emerson huudahti: - -"Tule jäljessäni! Autan sinut laivalle." Hän alkoi asettaan heilutellen -raivata tietä, mutta he eivät olleet päässeet montakaan askelta -eteenpäin, kun hän äkkiä keksi tuon harmaapukuisen urkkijan, josta -he olivat äsken puhuneet. Mies seisoi erään tavarakasan päällä ja -tarkasteli riehuvaa joukkoa. Samassa hän kääntyi suoraan Emersonia -kohti ja tunsi tämän, koska hän huusi jotakin lähellä seisoville -miehille hypäten sitten alas tähystyspaikaltaan. Seuraavassa -silmänräpäyksessä Boyd näki hänen lähenevän mukanaan useampia miehiä -ja ehti juuri parahiksi saada selkänsä telakan seinämää vasten, kun -ensimmäiset iskut alkoivat sadella. - -Etunenässä ryntäävällä vastustajalla oli aseena raskas rautakanki, -jolla hän koetti väistää Boydin tuiman iskun, mutta se kirposi hänen -kädestään lyönnin sattuessa täydellä voimalla käsivarteen. Mies -oli siten tehty vaarattomaksi, mutta toisia syöksyi heti tilalle -käyden toverusten kimppuun melkeinpä joka taholta. Tilanpuute esti -Boydia käyttämästä asettaan, joten hänen oli pakko turvautua vain -nyrkkeihinsä, eivätkä hän ja Alton Clyde, joka oli jo ennestään melkein -pyörryksissä, jälkeenpäin muistaneet, mitä sitten oikein tapahtui. -Iskuja tuli joka taholta, häntä potkittiin, lyötiin ja raastettiin -sinne tänne, kunnes hän aivan vaistomaisesti koetti takertua kiinni -jokaiseen, joka tuli hänen kättensä ulottuville. Sitten pimeni -kaikki, ja huumauksesta selvittyään hän huomasi olevansa polvillaan -ja likistävänsä heikosti jonkun jalkoja, joka koetti raivoisasti -potkimalla vapautua syleilystä. Boyd arvasi, että joku takaapäin -suunnattu lyönti oli iskenyt hänet melkein tajuttomaksi, ja koetti -nyt otettaan hellittämättä ponnistautua seisoalleen tietäen olevansa -mennyttä miestä, ellei hän pääsisi jaloilleen, mutta samassa sattui -huumaava isku häntä kylkeen ja hän valahti jälleen polvilleen. - -Hänen harhaileva katseensa osui lyhyehköön rautakangen pätkään, joka -oli maassa aivan hänen edessään, ja hän koetti haparoida sitä käteensä, -mutta ennenkuin hän ehti tarttua siihen, sieppasi joku sen karkeasti -kiroten. Hän yritti jälleen nousta, mutta turhaan: lihakset eivät -totelleetkaan käskyä, ja voimatta muuta, hän painoi päänsä alas ja -kohotti käsivartensa ottamaan vastaan musertavan iskun, jonka hän tiesi -kohta putoavan. Mutta sitä ei kuulunutkaan. Sen sijaan pamahti terävä -laukaus -- ääni, jota hän oli koko ajan koettanut melskeestä erottaa --- ja Boydin mielessä häivähti ajatus, olikohan laukaus ollut hänelle -tarkoitettu. Joku raskas taakka vaipui hänen pohkeilleen, jalat, joihin -hän oli takertunut, irroittautuivat hänen otteestaan, ja ponnistaen -kaikki voimansa hän kiskaisi jalkansa irti ja horjui jaloilleen -vavahtelevin polvin ja pää sameana. Hän näki hämärästi erään miehen -edessään ja hyökkäsi sokeasti kohti joutuen suoraan "sormettoman" -Fraserin syliin, joka huudahti terävästi: - -"Oletteko haavoittunut, Boyd?" - -Ollen liian hämmästynyt voidakseen vastata Boyd pyörähti ympäri ja näki -maassa kasvoillaan lepäävän miehen ruumiin, jonka toisella puolella -tuo harmaapukuinen urkkija juuri kiiruhti tiehensä häviten pian -metelöitsevään joukkoon. Ilmassa leijaili väkevä ruudinhaju Ja Boyd -aikoi juuri kysyä Fraserilta, kuka oli ampunut, kun hän samassa huomasi -jonkun sinertävän metalliesineen välkähtävän tämän kädessä. - -"Antakaa minulle tuo pistooli!" huohotti hän, mutta Fraser pudisti -päätään. - -"Löysin vain tämän, enkä luovuta sitä kenellekään", sanoi hän. -"Koettakaamme saada tuo Clyde-parka johonkin turvallisempaan paikkaan." - -Astuen kaatuneen yli Fraser pujotti kätensä tuon nuoren keikarin -kainaloihin, joka oli sortunut maahan muodottomaan kasaan, ikäänkuin -hän olisi pudonnut jostakin hyvin korkealta, ja alkoi Boydin keralla -raahata häntä _The Bedford Castle'a_ kohti. He pääsivät onnellisesti -aivan maihinmenosillalle saakka, mutta siinä he olivat vähällä -joutua tappeluun kiiruhtavan apujoukon jalkoihin, jonka kapteeni -Peasley oli vihdoinkin saanut laivoilta kokoon. Rotevia lämmittäjiä, -öljyisiä rasvaajia ja sadattelevia matruuseja purkautui maihin -siltaa myöten ja laidan yli, aseina vipusintankoja, ruuviavaimia ja -köydenlävistämisrautoja. Boyd ja Fraser telkesivät Clyden lähimpään -hyttiin ja riensivät takaisin maihinmenosillalle. - -"Eiköhän liene parasta, että jäätte tänne häntä hoitelemaan", neuvoi -seikkailija, "sillä olette jo itsekin saanut aivan kylliksenne. Nyt -menen Georgea etsimään." - -Boyd, joka hämärästi tunsi veren valuvan niskaansa ja oli muutenkin -vielä heikko ja voimaton, hoiperteli hänen jälkeensä soperrellen: -"Pistoolinne, Fraser! Antakaa minulle pistoolinne!" - -Tappelu taukosi vasta sitten kun poliisi vihdoinkin saavuttuaan -useamman kerran hyökäten sai lakkolaiset hajaantumaan. Telakka -tyhjennettiin ja toisiinsa kahlehdittuja vertavuotavia ja hurjasti -rimpuilevia tappelijoita vietiin kuormittain vankilaan järjestymättömiä -ja renkaan miehiä sekaisin. Rauha oli palautettu, mutta siitä -huolimatta ei töitä saatu enää käyntiin sinä päivänä, vaikka -Iso-George, joka pahoin kolhittuna ja revittynä jälleen puuhaili -työpaikalla, lisäsi vartioiden lukumäärän kahdenkertaiseksi ruveten -itse niiden päälliköksikin. - -Samana iltana oli kaikissa iltalehdissä huomattavimmalla paikalla -poikkeuksellisen suuren otsakkeen alla selostus tapahtumasta. Eräs -kalastaja oli arveluttavan pahasti haavoittunut ja eräs lakkolainen -kuollut saamastaan ampumahaavasta, joiden lisäksi oli suuri joukko -lievempiä vammoja saaneita. - - - - -XVIII. - -MARSH JOHDETAAN HARHAAN. - - -Seuraavat päivät eivät olleet kumppanuksille suinkaan levon päiviä, -heidän kun täytyi nyt tulla toimeen vähentyneellä työvoimalla ja -olla aina varuillaan. Ilmassa oli ukkosta ja ilkitöitä sai pelätä -joka hetki. Tilanne oli sitäkin kiusallisempi, kun poliisi, jonka -tehtävä oli suojella heitä, havahtui tylsyydestään vain silloin, kun -se jollakin syyllä saattoi vangita jonkun heidän työmiehensä, eikä -selkkauksia voitu välttää, kun joku kalastaja vain näyttäytyikään missä -hyvänsä satamalaiturilla. - -Asema kärjistyi jälleen päivä päivältä, kunnes kaikki satamatyömiesten -renkaaseen kuulumattomat olivat räjähtämäisillään kiukusta, mikä -tietysti vaikutti sangen haitallisesti töiden suoritukseen. Verisiä -yhteentörmäyksiä sattui tuhkatiheään antaen sairaaloille työtä, -tavaravarastojen ympärille sijoitettiin vahvat vartiostot, eikä kukaan -uskaltanut mennä pimeän tultua yksin satamaan. - -Eräs seikka antoi Boydille sangen paljon huolta ja päänvaivaa: ei oltu -yritettykään saada selville, kuka oli ollut syyllinen lakkolaisen -kuolemaan tuona melskeisenä iltapäivänä? Marshin kätyrin oli täytynyt -nähdä tapaus ja olla myös selvillä siitä, miten helposti koko juttu -niin ollen voitiin sälyttää hänen, Boydin, niskoille. Hän ei voinut -ymmärtää, miksi Marsh ei koettanut saada häntä vangituksi, jos tämä -kerran tahtoi saada hänen lähtönsä siirretyksi. Sellaisen toimenpiteen -seuraukset olisivat voineet olla Emersonille sangen vakavat, jos Marsh -olisi antanut rahojensa vaikuttaa, mutta kun päivät kuluivat eikä -mitään tapahtunut, päätteli Boyd pelkonsa olleen aiheettoman, tahi että -säilyketrustin johtajalla oli myös rajansa, joiden ulkopuolelle tämä ei -voinut vainoansa ulottaa. - -Puolen penikulman päässä kapteeni Peasleyn laivasta laivasi -lastausrengas tuon kilpailevan yhtiön tavaroita, ja työ sujui -sellaisella vauhdilla, että Boydin suunnitelma ehtiä Kalvikiin ennen -Marshia näytti pakostakin raukenevan. Hän puhui huolistaan Georgelle, -josta tuli äkkiä mitä säälimättömin työnjohtaja, oikea orjapiiskuri, -joka ei suonut miehilleen hetkenkään lepoa, vaan kannusti heidät -milloin imarrellen, milloin kiroten ja uhkaillen sellaiseen työn -vimmaan, että kun kahdeskymmenesensimmäinen päivä valkeni, hän ilmoitti -kumppanilleen kaiken olevan valmiina varhain seuraavana aamuna. - -Seuraavana päivänä noutivat Boyd ja Clyde Cherryn umpivaunuissa -laivaan, jonne he pääsivät kenenkään häiritsemättä, lukuunottamatta -hajanaisia pilkkasanoja, joita vartijaketjun ulkopuolella seisoskelevat -vetelehtijät heille huutelivat. Boyd oli tuskin ehtinyt neuvoa -kullekin paikkansa, kun "sormeton" Fraser uuden uutukainen puku -yllään ja hampaissa mahtava sikari asteli ylhäisen arvokkaasti -maihinmenosiltaa myöten laivaan jäljessään kolme raskaasti kuormitettua -hotellipalvelijaa, jotka ähkien ja hikoillen raastoivat kukin suurta -matka-arkkua. - -"Tuletteko mukaan?" kysyi Boyd. - -"Tietysti." - -"Teillä näyttää olevan yllätyksiä ehtymätön varasto." - -"Kuinka niin? Tämähän on ollut koko ajan tarkoitukseni." - -"Mutta täällä ei ole tilaa. Laiva on jo täysi." - -"Oh, siitä ei pelkoa. Olen tehnyt stewardin kanssa sellaisen -sopimuksen, että saan majailla hänen hytissään." - -"Hyvä! Mutta miksi ette sanonut, että aiotte tulla?" - -"Älkää nyt turhia jaaritelko. Tiesittehän aivan hyvin, etten voinut -jäädä tänne." Fraser puhalsi suupielestään mahtavan savupilven. "En -aloita milloinkaan työtä, jota en voi päättää, olen teille useasti -sanonut, ja kun olen kerran ryhtynyt tähän yritykseen, niin on -velvollisuuteni huolehtia sen onnistumisestakin." Hän naurahti ja pani -kätensä Boydin olkapäälle lisäten aivan toisella äänellä: "Minusta ei -ole tosin suurtakaan hyötyä, ei itselleni eikä muillekaan, mutta teistä -pidän ja oleskelen mielelläni läheisyydessänne. Ja ehkäpä minullekin -vielä jokin tehtävä ilmaantuu -- eihän sitä osaa sanoa." - -Emerson ei ollut milloinkaan edes vilahdukseltakaan nähnyt tuon miehen -omituisen luonteen tätä puolta, mikä huomio ei voinut olla häntä -ilahduttamatta. - -"Tietysti saatte tulla mukaan, vanha veikko", sanoi hän sydämellisesti. -"Olemme kaikki siitä iloiset." - -Sille, joka ei ole milloinkaan nähnyt Alaskaan purjehtivan -kalastuslaivan lähtöä, on tapaus todellakin näkemisen arvoinen. -Hälinään ja meteliin, jota ei voida välttää, kun tuommoinen laitoja -myöten lastattu alus kääntää keulansa ulapalle, liittyy vielä kaikki se -hirveä melu, jonka laivaan ahdettu itämainen työväestö aikaansaa. - -Työnjohtajain käheät huudot, köysien kitinä ja nostokoneiden jyrinä -häipyvät kiinalaisten taukoamattomaan ja korviavihlovaan rähinään; -joukko liikehtii sinne tänne, kuin hajaannustilaan joutunut armeija, -ollen joka paikassa tiellä kiljuen, riidellen ja meluten koko ajan -järjettömässä sekamelskassa. He ovat aina rauhallisia ja nöyriä, kunnes -saavutaan satamalaiturille, mutta siinä valtaa joukon hurja pakokauhu, -sillä merimatka on heidän mielestään aina jotakin sanomattoman kamalaa. -Joukkoa on yhtä mahdoton rauhoittaa kuin hurjistunutta villisikalaumaa, -ja on aivan turhaa yrittääkään saada heitä laivaan, ennenkuin -säikähdys on mennyt ohi. Keinot, joilla tavalliset merimiehet pidetään -kurissa, ovat heihin nähden sopimattomat, sillä joukon suurin osa on -"viiltäjiä", rotevia ja vaarallisia, saframinkeltaisia lurjuksia, -kalanteurastajia ammatiltaan, joiden kädessä veitsi on sangen -peloittava ase. - -Japanilaiset, jotka ovat muuten niin vaiteliaita ja alistuvaisia, -valtaa sama hämminki, ja pian ovat hekin sekasorrossa osallisina. -Jokaisella on pieni tavaramytty tahi laukku, joista sitten riidellään -ja tapellaan mielettömästi riehuen, jokaisen koettaessa varjella vähiä -tavaroitaan ihan epätoivon hurjuudella. - -Vaikka tämä _The Bedford Castle'en_ sijoitettavien itämaalaisten -aikaansaama melu olisi jo riittänytkin, ei se kuitenkaan ollut vielä -mitään siihen verraten, joka riehahti valloilleen, kun kalastajat -alkoivat saapua. Nämä olivat joka mies päissään, kovaäänisiä ja -riidanhaluisia. Muutamat harvat tosin vielä lopettelivat lastausta, -mutta suurin osa oli lähtenyt tavaroitaan hakemaan palaten takaisin -mitä hurjimmassa humalassa, sillä nyt oli siihen viimeinen tilaisuus -moneen kuukauteen. Heillä oli edessään taukoamattoman työn aika, -jolloin he vuorokaudet umpeen raataen suorittivat vuoden työn kolmessa -kuukaudessa, minkätähden he nyt jälleen vihkiytyivät tuohon uuteen -elämään asianomaisin juhlamenoin. - -Telakan avaran katon alla, joka oli erinomainen kaikupohja, alkoi pian -mitä hirvein mellastus. Lakkolaiset, jotka eivät päässeet sisälle, -miehittivät kaikki lähilaiturit, ja toiset kiipesivät lähellä olevien -rakennusten katoille syydellen sieltä solvaavia herjauksia alhaalla -räyhääville kalastajille. Katoille kavunneiden joukossa oli myös -eräs sanomalehtivalokuvaaja, joka tahtoi ikuistaa näytelmän lehteään -varten, ja näky, jonka hän sieltä näki, oli todellakin harvinainen ja -mielenkiintoinen. - -Laituriin kiinnitetyn, suuren ja syvälle vajonneen höyrylaivan kaikki -kannet oli ahdettu täyteen tavaraa. Säännöllisesti pinotut lautakasat -olivat miestä korkeammat ja kajuuttain katoille oli nuoritettu keveitä -kalavenheitä, jotka oli sovitettu toinen toisensa sisään kuten kyökissä -astiat. Peräpuolella riippui pitkässä koukkurivissä lampaiden, nautojen -ja sikojen ruhoja, niin ettei joutilasta tilaa näyttänyt olevan -missään. Punainen vesiraja oli jo ylitetty, mutta siitä huolimatta -jyrisivät nostokoneet taukoamatta, puomit heilahtivat laituriin päin ja -kääntyivät natisten takaisin laskien lastiruuman pimentoihin raskaita -taakkoja. Aikaisemmin laivaan tulleet kalastajat olivat kiivenneet -köysistöön, josta he ärsyttelivät vihollistaan antaen sanan sanasta ja -kaksi parhaasta, muistuttaen koko joukko köysiverkkoon istahtanutta -kärpäsparvea. - -Siihen aikaan kuin syöksy Alaskan kultakentille oli kiihkeimmillään, -oli näytelmä jonkun kullanetsijöitä kuljettavan laivan lähtiessä -melkein samanlainen sillä erotuksella vain, ettei silloista jotensakin -kovaäänistä menoa voinut verratakaan tähän hillittömään mellastukseen, -jossa oli sitäpaitsi jotakin uhkaavaa ja tuhoa ennustavaa. Sitä mukaa -kuin viinanhöyryt hälvenivät kävi kalastajien estäminen hyökkäämästä -kadulle melkein ylivoimaiseksi, kun taas ulkopuolelle kokoontuneet -näyttivät lujasti päättäneen raivata tien telakkaan hinnalla millä -hyvänsä ja koettaa vielä kerran, kuka suoriutuu voittajana. Mutta -telakan ympärille oli asetettu kaksinkertainen vartiosto, joka torjui -ripeästi kaikki sellaisen yritykset. - -Kun kalastajat eivät päässeet viholliseen käsiksi, alkoivat he -tapella keskenään ollen vimmassaan melkein sortaa maahan koko -telakkarakennuksen ja tilanne kärjistyi yhä arveluttavammaksi kuta -pitemmälle aika kului. - -"Olkaa millä hetkellä hyvänsä valmis irroittamaan köydet", sanoi Boyd -huolestuneesti kapteeni Peasleylle, "sillä jos tuo ulkopuolella oleva -roskaväki murtautuu sisälle, niin eihän näitä hulluja pidätä mikään. -Tämä alkaa näyttää kovin uhkaavalta." - -"Ovathan ne todellakin hieman levottomia", myönteli kapteeni. "Olen -valmis heittämään irti heti kun annatte merkin, niin että lienee -parasta antaa miehille käsky nousta laivaan." - -Boyd kiiruhti telakan konttoriin, sillä eräs tehtävä oli vielä -suorittamatta: hän ei voinut lähteä ilmoittamatta Mildredille -voitostaan. Hän tiesi, että sanoma oli suloinen, mutta ei voinut -kuitenkaan olla ajattelematta, mahtoiko Mildred tuntea samaa onnea, -joka nyt hänen sydäntään sykähdytti. Nähdessään paikat, jotka olivat -olleet täynnä niin suurilla ponnistuksilla hankittuja tavaroita, nyt -autioina, kuullessaan miestensä huutelevan solvauksia vihollisilleen -ja käsittäessään, että tie onneen ja autuuteen oli vihdoinkin avoinna, -hänen sydämensä paisui ilosta, ja hengitys tahtoi salpautua kurkkuun. -Voitto oli sittenkin hänen! Mildred, tuo kaikkien toiveiden keskipiste, -unelmien kuningatar, tuntui jo olevan paljon lähempänä, eikä kauan -viipyisi, ennenkuin hän voisi laskea ponnistuksensa hedelmät tämän -jalkojen juureen, ja silloin --. Hän kirjoitti nopeasti muutamia rivejä -tietäen, että joka hetki oli kallis, ja lopetti kirjeensä seuraavilla -riemuitsevilla lauseilla: - -"Ympärilläni riehuu roskaväki, joka olisi valmis tuhoamaan minut, jos -vain voisi, mutta se ei voi. Vihollinen on lyöty, kuningattareni! -Olemme voittaneet!" - -Hän sulki parhaillaan kirjekuorta, kun "sormeton" Fraser syöksyi sisään -värittömät silmät leimuten ja kalpeilla kasvoilla tuskallinen ilme. - -"Sinua on tultu vangitsemaan tuon lakkolaisen kuoleman takia", alkoi -hän hengästyneesti; "pari sinitakkista etsii sinua kaikkialta." - -"Hyvä Jumala!" Marsh oli siis säästänyt iskunsa viimeiseen hetkeen, -jolloin pieninkin viivytys saattoi olla mitä kohtalokkain. Boyd ymmärsi -pitäneensä vastustajaansa liian vaarattomana käsittäen samalla, että -jos Marsh oli kerran suunnitellut tämän siirron, käyttäisi hän myös sen -suomat edut täydellisesti hyväkseen. - -"Kuulin heidän tiedustelevan sinua kapteeni Peasleyltä", jatkoi Fraser, -"niin että suoriudu nyt pian tiehesi." - -"Miten? Joukon läpi en pääse, sillä minut tunnetaan. Kuulkaahan tuota!" -Kadulta kajahti samassa kumea ärjyntä vastaukseksi jonkun köysistöön -kiivenneen kalastajan herjaukseen. "En pääse minnekään, ja jos joudun -noiden etsivien kynsiin, olen mennyttä miestä." - -"Mitä siis teemme?" kysyi Fraser terävästi. "Peittoammeko heidät -riekaleiksi ja seilaamme tiehemme, ennenkuin --" - -"Ei, ei -- tuossahan on aivan edessämme kymmenen poliisia." - -"Mutta nyt on liikuttava liukkaasti, tahi teidät nitistetään varmasti." - -Boyd väänteli käsiään epätoivoissaan. "He saivat minut sittenkin -saarroksiin", lausui hän katkerasti. - -Hänen katseensa sattui kirjeeseen, jossa hän riemuitsi voitostaan. Mitä -ivaa! - -"Mikäli ymmärsin oikein he eivät tunne teitä", sanoi Fraser. "Kuulin -heidän pyytävän kapteeni Peasleytä osoittamaan kuka olette, niin että -ehkäpä pääsettekin pujahtamaan laivaan heidän lähdettyä teitä etsimään." - -"Mutta miten"? Boyd kurkisti kiihkeästi ulos. "Telakka on aivan autio --- kuten näette, ja minun pitää mennä sen poikki kaikkien nähden." - -Takaovesta, joka oli laiturin puolella, heillä oli esteetön näköala -katoksen lavealle alueelle, joka oli nyt aivan autio, lukuunottamatta -paria tonnia tavaroita, joita Georgen miehet parhaillaan kiidättivät -laivaan. Sinne piiloutuminen oli yhtä mahdotonta kuin tuohon ahtaaseen -toimistohuoneeseen, jonka toisessa päässä eräs kirjanpitäjä istui -työhönsä syventyneenä. Rautaristikkoiset ikkunat olivat kadun puolella, -oikealla oleva ovi aukeni telakkaan johtavalle ajotielle, johon -rautatiekin oli upotettu, ja lasiruudulla varustetusta takaovesta, -josta he juuri tähyilivät ulos, päästiin vain telakkaan, johon nuo -molemmat poliisimiehet saattoivat ilmestyä millä hetkellä hyvänsä. -Emersonin vielä katsellessa mahdollista piilopaikkaa Fraser kuiskasi -hiljaa: - -"Tuolla ne nyt ovat!" ja he näkivät parin miehen keskustelevan -Ison-Georgen kanssa maihinmenosillan luona. George viittasi -huolettomasti konttoriin päin, johon hän oli nähnyt Boydin katoavan, ja -ryhtyi jälleen työhönsä, miesten lähtiessä neuvottuun suuntaan. - -"Antakaa tänne hattunne ja takkinne", kuiskasi Fraser riuhtaisten takin -yltään kuumeisella kiireellä. "Joutuin nyt! Vetäkää tämä päällenne. Kas -niin! Sanon olevani te, ja kun minut pidätetään, kiiruhtakaa tiehenne. -Ymmärrättekö?" - -"Mutta se ei käy. Minut tuntevat kaikki." Boyd loi pelokkaan katseen -kirjanpitäjän kumaraan selkään, mutta Fraser, joka ei hätääntynyt -sellaisissa tilanteissa, pakotti hänet vaihtoon kuiskaten: - -"Mitä vielä. Muuta keinoa ei ole. Seisokaa nyt tässä -- näin!" Hän -siirtyi paikaltaan takaoven edessä. "Itse astun ulos toisesta ovesta, -jossa he näkevät minut, ja kun minut siepataan, riennätte suorinta -tietä laivaan mistään muusta välittämättä. Selvää, vai?" - -"Entä te --" - -Etsivien askeleet kuuluivat jo ulkopuolelta. - -"Luotan onneeni. Hyvästi." - -Aikaa ei ollut enää edes kädenpuristukseen. Fraser hypähti ovelleen ja -astui sitten kylmän rauhallisesti ulos noiden molempien miesten nähden, -jotka hetkisen tuumittuaan asettuivat hänen tielleen. - -"Oletteko herra Boyd Emerson?" - -"Kyllä, mutta minulla ei ole nyt aikaa kanssanne jaaritella", vastasi -seikkailija töykeästi. - -"Meillä on määräys vangita teidät, herra Emerson." - -Boyd ei viivytellyt kauemmin. Lasiovi avautui äänettömästi, ja hän -astui ulos juuri kun kirjanpitäjä kohotti päätään kurkottautuen -katsomaan toisesta ovesta. - -Fraser puhui nyt aivan kuin tarkoituksella kovemmalla äänellä. "Vangita -minut? Mitä te sillä tarkoitatte? Tiehenne siitä!" - -"Teidän olisi parempi seurata mukana rauhallisesti." - -Boyd kuuli terävän huudahduksen -- "Käy kiinni, Bill!" -- ja sitten -ankaraa painiskelua, jota lakkolaisten kiljunta säesti, sillä Fraserin -ja tämän pidättäjien ottelu tapahtui aivan heidän silmäinsä edessä. -Boyd alkoi juosta ja katsahtaessaan taaksensa hän näki, että Fraser -oli jo houkutellut vainoojansa kadulle. Seikkailija oli riistäytynyt -irti ja pyrki nyt kaikin voimin pakoon ja olisi voinut päästäkin -vainoojainsa kynsistä, elleivät toisaalta hätään kiiruhtaneet -poliisit olisi saaneet häntä viime tingassa kiinni, teko, jolla oli -odottamattomat seuraukset. Roskaväki oli nyt saanut kauan odottamansa -tilaisuuden, eikä Emersonin pakoon kiinnitetty vähintäkään huomiota. -Lakkolaiset, jotka olivat tuntevinaan poliisien saaliin Emersoniksi, -kaikkien levottomuuksien vihatuksi aiheuttajaksi, ulvahtivat riemusta -ja raivosta ja syöksyivät paikalle leveän kadun täydeltä kiidättäen -poliiseja ja näiden uhria edellään vastustamattomalla voimalla. - -Nyt ei ollut enää kysymys telakan portin vartioimisesta, vaan vangin -suojelemisesta, ja Boyd oli tuskin ehtinyt Georgen luo, kun suuri -joukko lakkolaisia törmäsi telakkaan jättäen poliisit ja vangin -luovutusta vaativan roskaväen ottelemaan keskenään. - -"Antakaa noiden tavaroiden olla ja suoriutukaa laivaan siekailematta!" -kiljaisi Boyd kalastajille hypäten parilla loikkauksella laiturille, -josta hän huusi komentosillalla käyskentelevälle kapteeni Peasleylle: - -"Nyt ne tulevat! Heittäkää irti, Jumalan tähden!" _The Bedford -Castle'n_ kannelta ja mastoista kajahti samassa raivoisa kiljunta, ja -köysistö tyhjeni silmänräpäyksessä kaikkien kalastajien syöksyessä -laidoille valmiina hyökkäämään maihin, mutta silloin harppasi Boyd -maihinmenosiltaa ylös ja hyppäsi yläkannelle vieville portaille, josta -hän revolverinsa vetäisten ärjäisi miehilleen käskyn olla alallaan -uhaten ampua jokaisen, joka yrittikään laidan yli. Jännityksestä -hengästyneenä hänen oli vaikea saada äänensä kuulumaan metelissä, mutta -hänen koko olemuksessaan kuvastui niin järkähtämätön päättäväisyys, -että miehet katsoivat parhaaksi totella. - -Ne kymmenkunta miestä, jotka olivat kokoilemassa viimeisiä tavaroita, -kiiruhtivat maihinmenosiltaa myöten tahi suoraan laidan yli laivaan -merkinantajan kohotessa aivan yhdennellätoista hetkellä äkkiarvaamatta -korkealle ilmaan melkein vihollisjoukon keskeltä. Hän oli nimittäin -iskeytynyt molemmin käsin laivan nostokoneen koukkuihin, jotka -häilyivät hänen päänsä päällä, ja siirtyi nyt pilliinsä ylväästi -puhaltaen korkealla vainoojainsa yläpuolella toisten luo. - -Kapteeni Peasley oli paikallaan komentosillalla ja jakeli käskyjään -huutaen ja ärjyen, perämies törmäsi rautatikkaita myöten ohjaushyttiin, -ja kannella tunkeutuivat matruusit huutaen ja tyrkkien kukin -paikalleen räyhäävien kalastajain ja kirkuvien kiinalaisten melutessa -kilpaa. Vihdoin kajahti käsky: "Kaikki laivaan!" jota heti seurasi -pitkäveteinen, monen miehen, tahdikas huuto: "Silta ylös! Vetä-kää!" -jonka säestämänä maihinmenosillan laiturinpuoleinen pää nousi -korkealle rannalla olijoiden saavuttamattomiin. Läheiset katot, äsken -väkeä mustanaan, olivat nyt tyhjät, sillä kaikki katselijat olivat -kiireimmiten kavunneet alas ja yhtyneet hyökkääjiin. - -Iso-George viipyi vielä yksinään laiturilla. Nähdessään rynnäkön hän -oli käskenyt miesten lopettaa työn ja rientää laivaan, juosten sitten -irroittamaan köydet, joilla laivan perä oli kiinnitetty laituriin. -Hän heitti silmukat taitavasti laidan yli ja kiiruhti sitten keulan -kohdalle, jossa hän merkin saatuaan teki saman työn, liikkuen koko -ajan kiusallisen rauhallisesti ikäänkuin mitään vaaraa ei olisi ollut -tarjollakaan. Laiva oli valmis lähtemään, eikä hän ollut katkaissut -ainoatakaan kiinnitysköyttä. Hän oli tehnyt tehtävänsä, kaikki tavarat -oli kuormattu paria tonnia lukuunottamatta, joten ei ollut enää mitään -syytä viivytellä. - -"Nouskaa laivaan! Oletteko järjiltänne?" karjaisi Emerson, mutta -huuto ei kuulunut sinne, jossa George oli. Kalastaja peräytyi -hitaasti päälletunkevan joukon edellä uhmailevin elein ja -suunnattomiin voimiinsa luottaen silmät kiukusta kipenöiden, ja tuossa -jättiläisvartalossa ja noissa kulmikkaissa, nyt vihasta leimuavissa, -kasvoissa oli jotakin niin peloittavaa, ettei kukaan tohtinut asettua -hänen tielleen. Sitä mukaa kuin hän peräytyi eteni joukkokin viheltäen -ja herjaten valmiina repimään hänet kappaleiksi, jos vain olisi -uskaltanut. - -Laiva, jonka runkoa potkurin ensimmäiset pyörähdykset jo tärisyttivät, -oli vielä kiinni laiturissa, mutta vähitellen alkoi perä irtaantua -siirtyen joka hetki yhä kauemmaksi. Sitten se painautui melkein -huomaamatta takaisin ja kosketti laituriin, jonka paalutus ja lankut -alkoivat natista erään likistykseen jääneen hankausmalon valittavasti -kirskuessa. Minuutin kuluttua olisi laiva saavuttamattomissa, eikä -George vieläkään kiiruhtanut. Boyd ärjäisi toistamiseen, jolloin -jättiläinen luoden viimeisen halveksivan katseen olkansa yli tarttui -jäntevillä kourillaan laivan partaaseen ja heilautti itsensä, kevyesti -kannelle. - -Emerson oli muutenkin suuresti huolissaan, sillä näiden -hermojakoettelevien hetkien jännityksestä huolimatta hän ei ollut -unhottanut Fraseria, kulkuria, tuota epäilyttävää ja omituista -veijaria, jonka rohkeutta ja neuvokkuutta hän sai niin paljosta -kiittää. Hän jännitti näköään keksiäkseen vilahduksenkaan miehestä -peläten samalla näkevänsä jonkun vormuniekan. Eikö laiva päässyt -milloinkaan vauhtiinsa ja äänen kuulumattomiin? Jos erehdys -huomattaisiin, voitaisiin hänet vieläkin pysähdyttää. Hän vannoi -lujasti, ettei se tapahtuisi, ei, vaikka hänen täytyisi pakottaa _The -Bedford Castle_ merelle pistoolin piippu peränpitäjän selässä kiinni. -Hän riensi komentosillalle, jossa hän lyhyesti selitti kapteeni -Peasleylle, miten hän oli selviytynyt pälkähästä, ja siellä hän tapasi -Cherrynkin, joka säteilevin kasvoin ja silmät jännityksestä säihkyen -seurasi näytelmää alhaalla. - -Lakkolaiset seurasivat laivaa laiturin päähän saakka kiihdyttäen -kalastajat, jotka olivat jälleen kiivenneet köysistöön, yhtäläiseen -voimattomaan raivoon. Kirouksia, herjauksia, ja pilkkasanoja sateli -puoleen ja toiseen, ja singahtipa silloin tällöin laiturilla -räyhäävästä joukosta joku heittoaseeksi sopiva esinekin laivalle, mutta -sitä mukaa kuin vauhti kiihtyi vaimenivat huudotkin muuttuen vihdoin -sekavaksi ja tarkoituksettomaksi muminaksi. Kapteeni Peasley tarttui -viheltimen vetimeen ja puhallutti pari uhmailevaa mylvähdystä, mutta -mastoihin kiivenneet miehet laskeutuivat alas vasta sitten kun telakan -ääriviivat olivat sulautuneet tummaksi ryhmäksi, jonka takana mereen -viettävälle rinteelle rakennettu kaupunki näkyi vielä kauan punertavaa -iltataivasta vasten. - - - - -XIX - -KAPINA TEKEILLÄ. - - -Laiva oli jo penikulmien päässä salmella menossa, mutta sittenkin -seisoi Emerson vielä komentosillalla tarkastellen jännityksellä taakse -häipyvää ulappaa, näkyisikö jotakin nopeakulkuista satamavenhettä, -jonka ilmaantuminen olisi merkinnyt sitä, että hänen pakonsa oli -huomattu. - -"Sitten vasta olen rauhallinen, kun olemme sivuuttaneet Port -Townsendin", virkkoi hän Cherrylle vieressään. - -"Port Townsendin? Emmehän sinne poikkea." - -"Emme tosin, mutta Seattlen poliisi voi sähköttää sinne pysähdyttämis- -ja vangitsemismääräyksen." - -"Niin, jos erehdys on huomattu." - -"On, varmasti. Sentähden tekee kapteeni Peasleykin kaiken voitavansa -saadakseen tämän vanhan kaukalon kulkemaan mahdollisimman nopeasti. -Vauhtimme on nyt kymmenen solmua, mikä on todellakin tälle laivalle -hirmunopeus. Kunhan vain pääsemme salmesta onnellisesti, niin ei muusta -väliä. Mutta siihen mennessä --" Emerson antoi kaukoputkensa vaipua -väsyneesti huokaisten, ja illan pehmeässä hämärässä tyttö näki, että -hänen kasvonsa olivat kalpeat ja rasittuneet. - -"Ansaitsette voittaa, Boyd; olette taistellut uljaasti", sanoi hän -äänellä, jossa väreili hellä myötätunto. - -"Ja minä voitan!" vastasi Boyd väsähtäneesti; "sitä vartenhan olen -tälle matkalle lähtenytkin. Kunpa vain olisimme jo Port Townsendin -toisella puolella." - -"Mitenkähän Fraserin käy?" tuumi Cherry. - -"Hänellä ei ole mitään hätää, siitä olen varma, sillä minuahan -toimenpide tarkoitti eikä ketään muuta. Kun he huomaavat pidättäneensä -väärän henkilön, luulen heidän harmissaan päästävän hänet ilman muuta." -Hetkistä myöhemmin hän lisäsi: "Mutta oli miten oli, minun on joka -tapauksessa sangen paha olla, kun jätin hänet. En -- en ole vielä -milloinkaan jättänyt toveriani pulaan." - -"Teitte aivan oikein", sanoi Cherry lämmöllä. - -"Niin. Tulevaisuuteni on kokonaan sen varassa, miten tämä yritys -onnistuu, ja täytyihän ottaa huomioon sekin tosiasia, etten työskentele -nyt vain omia etujani silmälläpitäen." - -Tyttö huoahti hiljaa ja loi lännessä hehkuvaan iltaruskoon katseen, -joka oli niin merkillisen kaihoisa ja unelmoiva. Boydin mielestä hän -muistutti sangen vähän tuota reipasta olentoa, joka oli rohkaissut -häntä epätoivon synkkinä hetkinä, tuota urhoollista tyttöä, joka oli -viimeksi kuluneiden hermoja koettelevien viikkojen aikana häntä niin -uskollisesti tukenut. Cherry oli ollut niin kummallisen hiljainen viime -aikoina, mihin seikkaan Boyd ei ollut kuitenkaan sen suurempaa huomiota -kiinnittänyt, mutta kun hänellä nyt oli aikaa ajatella asiaa, muisti -hän, että muutos oli tapahtunut heti sen jälkeen kuin Hilliard oli -odottamattomalla avuntarjouksellaan pelastanut hänet. Hän ei voinut -olla ajattelematta, mahtoiko tytössä tapahtunut muutos johtua hänen, -Boydin, omasta mielentilasta? Jos niin oli, niin sille hän ei voinut -mitään. - -Cherryn silloinen omituinen käytös oli tehnyt häneen syvemmän -vaikutuksen kuin hän olisi voinut uskoakaan, ja vaikka hän koetti -olla ajattelematta Hilliardin äkillistä mielenmuutosta, häiritsi -hänen harrasta kiitollisuuttaan tuon ihmeen johdosta aina eräs hämärä -epäluulo, eräs omituinen tunne, joka teki hänen olonsa tytön seurassa -kiusalliseksi. Päätöstään voittaa millä keinoilla hyvänsä hän ei -katunut, mutta hän pelkäsi raukkamaisesti, mikä sai hänet sisällisesti -häpeästä kiemurtelemaan, tunnustaa, että Cherry oli tehnyt uhrauksen, -johon Clyde ja toisetkin olivat viitanneet. Jos se oli totta, oli hänen -asemansa kerrassaan sietämätön, sillä kiitollisuuttaan hän ei voinut -ilmaista yhtä vähän kuin paheksumistaankaan. Tyttö oli epäilemättä -huomannut hänen sisimmässään riehuvan ristiriidan ja suhtautui nyt -siihen tunneherkän olemuksensa kaikella hienotunteisuudella. - -Päivä painui melkein huomaamatta taivaanrannan taa ihanan väriloiston -saattelemana, jota he molemmat katselivat äänettöminä sydän tulvillaan -omituisen ristiriitaisia tunteita. Laskevan auringon viimeiset säteet -heittivät kultaisen hohteen edessä näkyvälle taivaalle, jossa muutamia -keveitä pilvenhattaroita leijaili, ja molemmin puolin kohosivat -jyrkät kallioseinämät läpitunkemattomasta pimeydestä korkeuteen, -jossa iltarusko niiden huippuja vielä punasi. Rannoille alkoi sinne -tänne ilmestyä tulia, ja ilmassa tuntui selvästi valtameren suolainen -hengähdys. Alhaalla olivat miehet virittäneet ajankulukseen jonkun -surumielisen laulun, jonka sävel kuului selvästi komentosillallekin -keulasta kantautuvan pehmeän kohinan säestämänä. Eräs laivapalvelija -tuli pyytämään heitä illalliselle, mutta Boyd kieltäytyi lähtemästä -alas sanoen, ettei hänellä ollut nälkä, jolloin tyttökin jäi edelleen -hänen luokseen penikulmien soluessa verkalleen ohi ja illan pimetessä -yöksi. - -"Pari tuntia vielä", sanoi Boyd kun laivakello soi. "Sitten voin syödä, -nukkua ja vaikkapa -- laulaakin." - -Jonkun ajan kuluttua pilkahtivat Port Townsendin valot näkyviin -ja kaukana edessäpäin halkoivat salmea vartioivan linnoituksen -valonheittäjien kirkkaat valokartiot pimeyttä. Kapteeni Peasley, -joka oli myös ilmestynyt komentosillalle, pysähtyi äkkiä ja kohotti -yökaukoputkensa -- Boyd pani kätensä Cherryn käsivarrelle. Samassa -astui kapteeni heidän luokseen. - -"Tuolla näkyy eräs moottorivene pyrkivän tännepäin. Näettekö?" Jonkun -matkan päässä melkein kokan kohdalla näkyi heikko valontuike, joka -alkoi äkkiä liikkua kiivaasti ylös ja alas. "Mitähän nyt on tekeillä? -No jumaliste! Sieltähän annetaan merkkejä!" - -"Ette suinkaan aio pysähtyä?" kysyi Emerson. - -"En nyt tiedä. Ehkäpä ei muu auta." - -Alukset lähenivät toisiaan nopeasti ja pian kuului komentosillallekin -kaasumoottorin sätkytys yhä selvemmin. _The Bedford Castle'n_ -valonheittäjästä leimahti kirkas valo, ja hetkisen kuluttua sukelsi -pimeydestä pienoinen moottorivene, jonka kannella eräs mies heilutti -lyhtyä. Vene tuli suoraan kohti ja joku kysyi käskevästi: - -"Ohoi! Mikä laiva?." - -"_The Bedford Castle_, matkalla Bristolin lahteen!" hoilasi kapteeni -Peasley vastaan. - -Mies sammutti lyhtynsä ja huusi kämmenet huutotorvena: - -"Pysäyttäkää! Tulemme laivaan!" - -Kapteeni Peasley murahti kiukkuisesti ja astui merkinantolaitteen luo, -mutta Emerson hypähti hänen tielleen. - -"Odottakaahan! Nuo ovat Port Townsendin poliisin väkeä, kapteeni, jotka -ovat saaneet määräyksen vangita minut." - -"Niinkö luulette?" - -"Kysykää heiltä." - -Kapteeni kääntyi ja huusi valonheittäjän kirkkaasti valaisemaan -alukseen: - -"Keitä olette?" - -"Poliisiviranomaisia! Haluamme nousta laivaan!" - -"Sanoinhan minä", huudahti Emerson. - -"Mitä tahdotte?" ärjäisi kapteeni. - -"Erään matkustajanne -- Emersonin. Pysähtykää! Ajatte ohitsemme!" - -"Kirotun huono onni, herra Emerson, mutta en mahda sille mitään", -pahoitteli kapteeni ja kääntyi tarttuakseen merkinantolaitteeseen, -mutta Boyd asettui jälleen hänen tielleen. - -"Olen aivan syytön, sir. Toimenpide on vain katala juoni minun -tuhoamisekseni." - -"Mutta --" - -"Älkää koskeko tuohon vehkeeseen!" - -Veneestä kuului kiukkuisia huudahduksia ja pimeällä kannella alhaalla -syntyi levoton hälinä. - -"Väistykää", murahti kapteeni Peasley, mutta toinen ei ollut -kuulevinaankaan vaan lausui rauhallisesti: - -"Varokaa itseänne! Olen suunniltani." - -"Pysäytänkö laivan, sir?" kysyi peränpitäjä ohjaushytistä. - -"Ei!" käski Emerson terävästi, ja pistoolin piippu välkähti kompassin -valossa, samalla kun Ison-Georgen jättiläishahmo ilmestyi portaille -hämärässä valaistuksessa suurempana ja peloittavampana kuin konsanaan. -Kalastaja hypähti karmeasti kiroten ohjaushytin tikkaille, repäisi oven -auki ja lennätti karvaisen kouransa yhdellä sivalluksella ruorimiehen -paikaltaan huohottaen: - -"Antakaa mennä, kapteeni, tahi minä ajan ne upoksiin!" - -"Autoimmehan mekin teitä", muistutti Emerson, "eivätkä nuo voi teitä -väkivoimalla pysähdyttää." - -Vene oli nyt aivan keulan kohdalla ja niin lähellä, että laivasta -olisi voinut siihen kädellä koskettaa. Kapteeni Peasley oli -silmänräpäyksen kahden vaiheella, mutta sitten näki Emerson roikkuvien -viiksien kohoavan hymyntapaiseen irvistykseen käden heilahtaessa -paljonsanovasti. Ääni oli kuitenkin huomattavan kova ja kiukkuinen. - -"Mitä te tarkoitatte, sir? Turmelen siten kaunokaisen laivani hyvän -maineen." - -"Korvaan vahinkonne", kuiskasi Emerson nopeasti. - -"Mutta tämähän on selvä kapina, hyvä herra." - -"Aivan niin! Sittenhän voitte sanoa, että teidät pakotettiin eteenpäin." - -"Sitä ei ole vielä kuunaan tapahtunut", kiivastui kapteeni lisäten -sitten hiljemmin: "mutta muuta valinnan varaa ei taida nyt olla, vai -kuinka?" - -"Ei varmastikaan!" - -"Käskekää niiden mennä helvettiin!" ärjyi Balt avoimesta ikkunasta -heidän yläpuolellaan. - -Veneestä kuului kirous ja useampia päitä ilmestyi kajuutan aukkoon -kasvot liidunvalkoisina valonheittäjän valossa. "Miksi ette pysähdytä?" -karjaisi eräs ääni. - -Peasley nojasi kaidetta vasten ja huusi alas: "En voi, hyvä mies! Eivät -salli, ymmärrättehän, joten teidän on keinoteltava itsenne laivaan, -miten parhaiten taidatte." Samassa piirsi valonheittäjä avaruuteen -mahtavan kaareen ja sammui jättäen veneen himmeine lyhtyineen pimeyteen. - -Perämiehen näkemättä, joka oli hämmästynyt sanattomaksi, Emerson -tarttui kapteenin olkapäähän ja kuiskasi kiihkeän kiitoksensa -brittiläisen muristessa: - -"Naulaa, jonka olin saada kallooni, en hevillä unohda. Ja neljäsataa -puntaa! Onko hävyttömämpää kuultukaan." - -Moottorin käyntiin yhtyi nyt sellainen kiroustulva, että hän koroitti -jälleen äänensä: "Siivommalla siellä! Täällä on naisväkeäkin!" - -Poliisivene häipyi pimeyteen, mutta Iso-George ei siirtynyt paikaltaan, -ennenkuin koneen ääni oli kokonaan tauonnut kuulumasta, ja silloinkin -hän poistui melkein vastahakoisesti sanomatta sanaakaan kiitokseksi -tahi puolustuksekseen. Tämä oli hänelle vain osa päivän työstä, jossa -hänen mielestään ei ollut mitään sen merkillisempää. Laivan kello löi -tuntilyönnit, ja pujottaen kätensä Cherryn kainaloon Boyd auttoi tytön -kannelle. - -"Nyt syökäämme", sanoi Cherry. - -"Ja juokaamme myös", lisäsi Boyd äänessä helpotusta ja riemua. - -"Malja 'sormettoman' Fraserin terveydeksi." - -"Niin juuri, 'sormettoman' Fraserin terveydeksi", toisti Boyd. "Juomme -sen seisaaltaan." - - * * * * * - -Viikkoa myöhemmin poikkesi _The Bedford Castle_ matkan varrella -Unalaskaan, jossa kapteeni Peasley toivoi saavansa tietoja jääsuhteista -pohjoisempana, mikä toivo kuitenkin petti, sillä tullialuksille oli -vuodenaika vielä liian varhainen, eivätkä paikalliset metsästäjät -tienneet mitään. Pakotettuna siten luottamaan vain hyvään onneensa ja -omaan taitavuuteensa hän lähti seuraavana päivänä jatkamaan matkaa -kaartaen varovasti takaisin itäänpäin. - -Jäämeren läheisyys tuntuikin jo selvästi. Viimassa, joka puhalsi -pohjoisesta, oli äärettömien jääkenttien läpitunkevaa pakkasta, ja -kun ilta pimeni yöksi, halkoi keula jo hajanaista jääsohjua, joka -maininkien kiikuttamana alkaa kevään ensimmäisten merkkien ilmaantuessa -purkautua ulos Behringin salmesta jäämeren kuoloa henkivän valkoisen -erämaan etuvartijana, vetäytyen takaisin vasta kesän tullen. - -Aamun koittaessa oltiin suurten jäälauttojen keskellä, joiden lomitse -pujotteleminen vaati mitä suurinta tarkkuutta ja varovaisuutta, sillä -niiden tuhoisaan syleilyyn joutuessaan olisi _The Bedford Castle'n_ -teräslevyistä tehty runko rusentunut kuin munankuori. Kapteeni Peasley -käsittikin täydelleen vaaran suuruuden ollen koko ajan komentosillalla, -mutta sittenkin jouduttiin välistä niin lujaan saarrokseen, ettei -voitu muuta kuin ajelehtia jäiden mukana ja odotella jonkun railon -avautumista, josta jälleen päästiin selvemmille vesille, kunnes tie -taas sulkeutui. - -Jos luonnotar olisi ollut heille suopea, olisivat he voineet päästä -päivässä jääalueen läpi, mutta saattoi kulua viikko, jopa kuukausikin, -ennenkuin sellainen tilaisuus tarjoutui, ja kun sulku alkoi vihdoinkin -luonnonlakien pakosta murtua, saattoi käydä niin, että joku toinen -laiva, joka penikulman päässä taisteli samaa taistelua, pääsi väylälle, -joka oli toiselta suljettu. Yritettiin sinne ja yritettiin tänne, -ja toukokuun ensimmäinen tuli ja meni, mutta matkan määrä oli vielä -melkein yhtä kaukana kuin jää vyöhykkeeseen saavuttaessakin. - -Eräänä iltana huomattiin taivaanrannassa heikko savupatsas, ja -seuraavana aamuna nähtiin kolmimastoinen höyrylaiva parin penikulman -päässä lännessä jäissä kiinni. - -"_The Juliet_", ilmoitti Iso-George kumppaneilleen; "sällykeyhtiön -laivoja." - -"Siis sama, joka lastasi, kun lähdimme Seattlestä", huomautti Boyd. - -"Willis Marshin laiva, joten hän on varmasti mukana", lisäsi Cherry. -"Ellemme ole varuillamme, ehtii hän kuin ehtiikin edellemme, sillä _The -Juliet_ on puusta ja näitä reittejä varten rakennettu." - -"Mitä se häntä hyödyttäisi?" ihmetteli Clyde. "Eihän kala syö -- -tarkoitan, nouse -- vielä pariin kuukauteen." - -Emerson ja Balt kohauttivat olkapäitään. - -Cherry Malottelle tämä matka oli kuin pitkä ja ihana unelma, sillä -täällä, valtameren aavalla ulapalla ja maankamarasta kaukana, oli Boyd -jälleen oma itsensä -- nerokas ja vastustamaton, jonka käytöksestä -oli hävinnyt kaikki se jäykkyys ja kylmyys, joka oli viime aikoina -heidän välejään häirinnyt. Laivan rajoitetulla alueella heidän -täytyi oleskella pakostakin paljon yhdessä, ja monta pitkää rupeamaa -vietettiin siten rattoisasti seurustellen. Boyd kilpaili hilpeydessä -Alton Clyden kanssa saaden hetket kulumaan kuin siivillä, ja kun matka -päättyi, oli Cherry oppinut tuntemaan hänet yhä lähemmin tietäen -samalla, että Boydkin alkoi ymmärtää häntä paremmin. Hän ymmärsi kyllä, -että Boydilla oli maailmassa vain yksi nainen, mutta jo nautinto saada -olla hänen läheisyydessään viihdytti sydämen salaista kaipuuta. Ollen -nainen hän otti, mitä tarjottiin, koettaen koko ajan valloittaa lisää. - -Pari päivää _The Juliet'in_ ilmaantumisen jälkeen he keksivät -toisenkin laivan, erään purjehtijan, ja toukokuun kymmenentenä meren -oikulliset virrat vihdoinkin avasivat heille tien. Ensin tunkeuduttiin -jäälauttojen lomitse varovasti pujotellen laajalle ulottuvaan -sohjujäähän, jonka toisella puolen välkkyi kapeahko vyö avovettä, -tyyni kuin joku myllylammikko. Tähystäjä osoitti suunnan, minne oli -ohjattava, ja siten päästiin vihdoinkin avoveteen parinkymmenen -penikulman päässä mannermaan matalasta rannikosta. - -Auringon mennessä mailleen laskettiin ankkuri Kalvik-joen suuhun, -jonka vaiheilla vallinnutta hiljaisuutta ei ollut kuukausimääriin -mikään häirinnyt. Intiaanikylän mustuneiden kattojen päällä häilyvät -heikot savukiehkurat olivat ainoat elollisen elämän merkit, ja -säilyketehtaiden kolkot rakennukset olivat yhtä alastoman ja tylyn -näköiset kuin ennenkin. Kreikkalaista ristiä, joka oli pienen kirkon -harjalla, kultasi nyt ilta-aurinko. Kylästä lähti lauma kajakkeja -nopeasti kiitämään laivaa kohti, ja kiikari silmillään Cherry -väitti näkevänsä talonsa ovella Constantinen, joka näytti sangen -epäluuloisesti suhtautuvan jokisuulle ilmestyneeseen tulokkaaseen. -Hän ja Boyd olivat pian matkalla maihin Clyde mukanaan, jättäen -Georgen aloittelemaan lastin purkamista. Pitkä matka, joka oli pannut -kalastajien kärsivällisyyden kovalle koetukselle oli nyt päättynyt, ja -kaikki olivat kiihkeät alkamaan työnsä. - -Cherryn laiturilla olivat Constantine ja Chakawana heille tervetuloa -toivottomassa, edellinen ilosta tanssien ja jälkimmäinen ilmaisten -mielihyvänsä paljastamalla valkoiset hampaansa leveään hymyyn, mikä -tapahtui vain aniharvoin, lasketellen samalla vuolaana virtana mitä -käsittämättömintä englannin kielen sekamelskaa. Rekikoiratkin, nyt -toimettomuudesta lihavat, tervehtivät valtijatartaan äänekkäällä -haukunnalla, joka huolestutti Alton Clydeä, jolle kaikki oli aivan -uutta ja outoa. - -"Taivas varjelkoon!" huudahti hän. "Susia! Purevatko ne? Entä tuo tupa --- eikö olekin soma! Aivan kuin teatterissa! Tämä on totisesti jotakin! -Tunnen nyt jo veressäni omituista tenhoa ja alkuperäistä rajua voimaa." - -Kun he menivät varastohuoneen läpi, jonka hyllyt olivat nyt alakuloisen -tyhjät, takana oleviin asuinhuoneisiin, ei hänen ihastuksellaan -ollut enää mitään rajoja. Jättäen Chakawanan ja Cherryn, jotka -jälleennäkemisen riemussa tuskin malttoivat kuunnella loppuun saakka, -mitä toisella oli milloinkin sanottavana, kahdenkesken, hän tarkasteli -huoneet niin sisältä kuin ulkoakin kurkistellen joka soppeen, katsellen -kaikki pienet muistoesineetkin ja hieroen ystävyyttä tuon yksitotisen -Constantinen kanssa. - -Cherry ei palannut laivalle, mutta Emerson ja Clyde astuivat jälleen -veneeseen poiketen matkalla rakennettavan säilyketehtaan paikalle, -jonka kohdalla _The Bedford Castle_ oli ankkurissa ja jossa he -viipyivät, kunnes pimeä pakotti heidät takaisin veneeseen. Kun he -saapuivat laivalle, oli pohjolan kylmä yö jo yllättänyt heidät, mutta -sen rauhaa häiritsivät miesten huudot, koneiden melu, kettinkien kolina -ja ripeän hyörinän tuhannet eri äänet. Paljastaen päänsä yötuulen -henkäykselle Boyd veti keuhkonsa täyteen viileätä ilmaa, jossa oli jo -kevään suloinen tuntu, ja vannoi, ettei hän ollut milloinkaan kuullut -sen ihanampaa musiikkia, ja kääntäen kasvonsa etelää kohti hän kuiskasi -pimeyteen tervehdyksen sydän rakkautta ja toivoa tulvillaan. - - - - -XX. - -FRASER PALAA. - - -Iso-George oli aloittanut työt sellaisella vauhdilla, että suuret -hinausveneet olivat jo vesillä ja tukeva lautta tekeillä laivan -kyljessä, joka heti valmistuttuaan kuormattiin kukkuroilleen tavaraa -joka lajia ja hinattiin rantaan. Ensimmäistä seurasi heti toinen ja -kolmas, ja laivan kansi kumisi koko yön vilkkaasta ja taukoamattomasta -toiminnasta soihtujen kirkkaasti loimottaessa. Aamulla lähetti Boyd -joukon kalastajia raivaamaan paikkoja, joihin rakennukset piti -rakennettaman, lastin purkamisen jatkuessa pysähtymättä koko päivän. - -Tuhansien yksityiskohtien huolehtiminen ja valvonta vaativat mitä -suurinta valppautta ja taitoa, mutta ollen ammatiltaan insinööri -oli Boyd perehtynyt tehtäväänsä yhtä täydellisesti kuin Iso-George -omaansa, niin että tuohon toivottomalta näyttävään sekamelskaan alkoi -pian ilmestyä järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta. Työ edistyi -kuumeisella vauhdilla, ja kaikkia heidän ohjeitaan ja määräyksiään -noudatettiin innolla, joka on kerrassaan harvinaista, niin että kun -_The Juliet_ Marsh mukanaan viikkoa myöhemmin saapui jokisuulle, olivat -parakit jo valmiit ja käytännössä. - -Kalvik-joen suu on useampia penikulmia lavea, mutta täynnä melkein -vedenkalvoon ulottuvia hiekka- ja mutasärkkiä, joiden lomitse kapea, -syvässä kulkeville laivoille ankkuripaikaksi sopiva uoma polveilee, -ja kun säilyketehtaat on siroteltu sinne tänne rantamille ja sangen -kauaskin jokea ylös, on kaikki tavarat niin puoleen kun toiseenkin -kuljetettava lotjilla. _The Juliet_ ankkuroituikin aivan _The Bedford -Castle'n_ läheisyyteen, sillä väylän kapeuden takia ei valinnan varaa -ollut. - -Willis Marsh, ennestään jo raivoissaan kepposesta, jonka jäät -olivat hänelle tehneet, totesi nyt kirvelevällä sydämellä, että -hänen kilpailijansa oli ehtinyt tuntuvasti edelle. Hänen täytyi nyt -astua salasta julkisuuteen ja jatkaa taistelua avoimella kentällä -vastustajanaan mies, joka ei, kaikesta siitä päättäen, mitä hiljattain -oli tapahtunut, myöskään välittänyt keinoista tarkoituksensa -saavuttaakseen. - -Emerson oli vielä unelmoiva nuorukainen, joka pyrki maailmassa -eteenpäin haaveidensa kuningattaren rakkauden saavuttaakseen, mutta -hän oli samalla synnynnäinen taistelija, joka oli kaikessa osoittanut -olevansa täysin ovelan ja kokeneen vihollisensa veroinen. - -Nähdessään, mitä Emersonin hyvin suunnattu tarmo oli jo saanut -aikaan, tunsi Marsh sydämessään jotakin kouristuksentapaista. Nyt -hän oli kuitenkin omalla alueellaan ja kilpailijaansa monin verroin -voimakkaampi, ja vaikka hän ei ollutkaan onnistunut tukahduttamaan -tuota kilpailevaa yritystä ihan alkuunsa, ei hän ollut vielä -lähimainkaan kaikkia keinojaan koettanut. Hän oli utelias näkemään -kilpailijansa työn touhussa ja päätti lähteä tätä tervehtimään ja -samalla hieman maaperää tunnustelemaan. - -Iltapäivällä hän tekikin sitten pienen tarkastusmatkan päätyen vihdoin -paikalle, jossa Emerson työskenteli. Vastaanotto oli kohtelias, -vaikkakin kylmähkö, ja kumpikin tiesi, että muodollisuuksien aika oli -nyt ohi virallisesta kohteliaisuudesta huolimatta. Täällä pohjolassa he -seisoivat vihdoinkin mies miestä vastaan. - -"Teillä näkyy olevan useita vanhoja kalastajiani", huomautti Marsh. - -"Niin, onnistuin saamaan joukon parhaita ammattimiehiä." - -"Teillä on ollut kaikessa onni myötänne. Olette harvinaisen hyväonninen -nuori mies." - -"Kuinka niin?" - -"No olihan teillä aivan selittämätön onni kyetessänne suoriutumaan -matkalle lakosta huolimatta." - -"Mitä vielä. Olihan aivan hiuskarvan varassa, että pääsin pujahtamaan -viime tingassa tieheni", nauroi Boyd hilpeästi. "Mitenkähän muuten tuon -miehen kävi, jota he erehdyksessä luulivat minuksi?" - -"Pääsi luultavasti menemään. En kiinnittänyt seikkaan sen suurempaa -huomiota." Marsh oli koko ajan silmäillyt ympärilleen ja nähdessään, -että työ oli edistynyt paremmin kuin mitä hän oli voinut otaksuakaan, -kykeni hän tuskin salaamaan pahan tuulensa. "Luulenpa, että saatte -näinä päivinä selitellä koko joukon asioita", virkkoi hän ilkeästi. - -"Kun olen saanut viisikymmentätuhatta lohirasiaa _The Bedford Castle'n_ -ruumaan, selitän kaikki, ja ellei poliisi voi odottaa siihen saakka, -niin menköön helvettiin!" Nuorukaisen kylmän varma äänensävy ärsytti -toista kuin henkilökohtainen loukkaus. - -"Seattlestä pääsitte, mutta Dutch Harbourissa on myöskin -poliisiviranomaisia, jotka kenties ovat vangitsemismääräyksen -toimeenpanemisessa muita hieman nokkelammat." Marsh ei jaksanut enää -hillitä ääntään, joka nyt aivan vapisi kiukusta. - -"Tiedän, olette tietysti lahjonut heidätkin?" vastasi Boyd tahallisen -ärsyttävästi, nähdessään toisen kiihtymyksen. - -"Mitä!" - -"Olette kuulemma ostanut heidätkin." - -"Tarkoitatteko --?" - -"En tarkoita mitään. Kuulkaahan, Marsh! Olemme nyt paikassa, jossa -voimme puhua peittelemättä, ja tämä salassa vehkeileminen kyllästyttää -minua. Teitte kaiken voitavanne estääksenne lähtöni, koetittepa saada -minut hengiltäkin --" - -"Te uskallatte --" - -"Mutta kaikesta päättäen ei johtunut mieleennekään, että minä voin olla -aivan yhtä häikäilemätön kuin tekin." - -Miehet mittelivät toisiaan vihamielisin katsein, mutta syytös oli -tullut niin äkkiä ja vasten silmiä, että Marsh joutui sanattomaksi. -Emerson jatkoi samaan nuottiin: "Murtauduin lävitse teistä huolimatta -ja olen nyt täällä täydessä työssä, ja jos haluatte elää sovinnossa -kanssani, niin olkoon menneeksi, mutta suunnitelmieni tielle en salli -kenenkään asettua, ja jos lahjomanne viranomaiset koettavatkaan -pidättää minut, ennenkuin olen tehtäväni suorittanut, pyyhkäisen teidät -olemattomiin. Ymmärrättekö?" - -Leimuava katse ja vihasta punehtuneet kasvot saivat Marshin -hätkähtämään. "Olette järjiltänne", huudahti hän. - -"Ehkä." Emerson naurahti käheästi. "Niin paljon ainakin, että voin -tehdä, mitä sanoin. Ette ole arvatenkaan sellainen, joka ehdoin tahdoin -antautuu käsikähmään, minkätähden lienee selvintä, että kumpikin -hoitelee vain omia asioitaan. Tulen yksinkin hyvin toimeen ja ehkäpä -vielä paremminkin, jos pysyttelette poissa alueeltani, kunnes lähetän -teitä hakemaan." - -Marshin punaiset ja täyteläiset huulet olivat kalpeat raivosta kun hän -vastasi: "Siis sota?" - -"Miten vain haluatte." Boyd viittasi rannalle. "Soutajanne odottaa." - -Marsh puraisi huulensa verille ja lähti veneelleen kompastellen koko -matkan kuin sokea. - -Seuraavien viikkojen kuluessa alkoivat purjelaivatkin saapua, -ryhmittyen molempien höyrylaivojen ympärille, sillä kun jäät olivat -siirtyneet pohjoisemmaksi, oli pääsykin esteetön ja satama vilisi pian -tulvillaan savua tupruttelevia hinaajahöyryjä, kömpelöitä lotjia ja -lukemattomia kevyempiä aluksia. Siellä, missä äsken vain susikoirien -ulvonta ja alkuasukasten matalat ja verkkaiset äänet häiritsivät -erämaan syvää hiljaisuutta, työskenteli nyt äänekäs ja meluisa joukko. -Säilyketehtaitten katoilta alkoi nousta savupatsaita, rasioiden -valmistuskoneet pantiin käyntiin, ja vasarat ja sahat heiluivat -taukoamatta. Uudella tehtaalla laskettiin vesille kuumeisella kiireellä -kokoonlyötyjä tasapohjaisia lotjia, joiden saumoissa vielä piki kiehui, -rakennukset nousivat nopeasti, ja joukko miehiä oli lähtenyt virtaa -ylös tarvepuita hakkaamaan. - -Eräänä aamuna, jolloin viimeinen laiva oli saapunut, kohtasi Emersonia -kumppaneineen todellinen yllätys. Cherry oli myös saapuvilla kuten -tavallisesti -- ei mennyt päivääkään ettei hän olisi käynyt paikalla -- -ja Clyde oli juuri ilmestynyt rannalle syötyään myöhäisen aamiaisen. -Iso-George ohjasi parhaillaan erään lotjan vesillelaskua ja kaikki -seurasivat mielenkiinnolla hänen puuhiaan, kun samassa tuttu ääni -lausui heidän takanaan hilpeästi: - -"Halloo, te valkoihoiset! Tässähän olemme kaikki yhdessä jälleen." -He kääntyivät ja näkivät erään roistomaisen näköisen miehen, joka -katseli heitä suopeasti hymyillen. Hän oli likainen ja rääsyinen, -jonka kuihtuneiden poskien kalpeus häämötti rehevän parransängen alta, -lopen laihtunut ja kurja. "Sormeton" Fraser epäilemättä, mutta kuinka -muuttunut ja kuinka erilainen kuin se tyhjäntoimittajain loistava -kukka, jonka he olivat tunteneet! Ulkoasu kertoi nälästä ja puutteesta, -ja luisevat nivelet näyttivät tunkeutuvan niitä peittävien risaisten -vaatteiden läpi. Heidän seisoessaan siinä hämmästyksestä sanattomina -hän teki tempun, jolla hän todisti henkilöllisyytensä täydellisesti. -Hän nimittäin työnsi kielensä kärjen toiseen suupieleen ja sulki -samalla hitaasti toisen silmänsä kuin ylenpalttisen oveluuden merkiksi. - -"Fraser!" huudahtivat kaikki kuorossa ja saartoivat hänet keskelleen -pudistellen hänen laihoja käsiään ja taputellen häntä selkään, niin -ettei hän voinut lopulta muuta kuin yskiä heikosti. Iso-Georgekin -kiiruhti paikalle huudon kuultuaan ja naurahti käheästi tuntiessaan -entisen toverinsa. - -"Hauskaa nähdä teidät, vanha veikko!" huudahti hän, "mutta miten -pääsitte tänne?" - -Fraser suoristautui loukkautuneen arvokkaasti ja vastasi muljauttaen -samalla synkästi silmiään, niin että valkuaiset hohtivat: "Raivasin -itselleni tien." - -"Näyttää aivan siltä kuin olisitte patikoinut jalkaisin", tuumi George. - -"Aivan niin, sir; tein työtä. _Työtä_!" - -"Mitä? Ja missä?" - -"Tuolla tuulenpuskijalla." Hän heilautti pitkää kättään teatraalisesti -satamaan päin. - -"Entä poliisi", kysyi Boyd. - -"Oh, siitä selviydyin helposti, sillä teitähän ne vain himoitsivat. -Niin, sir, _tein työtä_." Hän loi kuulijoihin surumielisen katseen. -"Olen kyökkipiika, niin että sen nyt tiedätte." - -"Mitä?" - -"Kuten sanoin. Olen tyhjennellyt jäteämpäreitä niin kauan, että ruoan -hajukin pusertaa kylmän hien otsalleni, ja vaikka olen nälkäinen -kuin nälkiintynyt kuubalainen, alkaa sisälmyksiäni kääntää, kun vain -näenkään veitsen ja haarukan." Hän pyörähti äkkiä Alton Clydeen -päin, jonka tirskuminen loukkasi häntä. "Älkää itkekö nuori mies, -myötätuntonne järkyttää mieleni." - -"Kertokaahan", pyysi Cherry. - -"Mitä se hyödyttäisi", kiukkuinen silmäys Clydeen. "Eihän tuo luupää -kuitenkaan mitään käsitä." - -"Mitäpä hänestä", välitti Boyd kyeten vaivoin pidättämään naurunsa. -"Kaikesta päättäen olette todellakin tehnyt työtä ja oikein olan takaa." - -"Sanon teille, että olen ainoa koko maailmassa, joka todellakin tietää, -mitä kova työ on." - -"Alkakaa alusta -- siitä kun teidät vangittiin." - -"Häpeästä en suuriakaan välittänyt", selitti Fraser, "sillä olihan -selvää, etteivät he voineet pitää minua vankina julistamatta samalla -teidät vapaaksi, ja kun en käytä milloinkaan unipulveria, vaan olen -varuillani joka hetki, pujahdinkin kolmannen ryypyn ajalla tieheni." - -"Entä sitten", tiedusteli Cherry, kun Fraser vaikeni. - -"Kun tähän kylpypaikkaan ei pääse Pullman-vaunuissa, niin piilouduin -erääseen hiilien haaskaajaan, mutta niin huonosti, että minut -huomattiin ja kuskattiin takaisin maihin. Sitten koetin lyöttäytyä -erääseen kalastajajoukkoon, mutta kun en ole kyllin hyvin perehtynyt -tuon ammattikunnan kieltensekoitukseen, niin ei sekään keino vedellyt, -joten häädyin viimein ryömimään _The Blessed Isle'n_ ruumaan -- laiva, -jolla tulin. Siellä pysyttelin, kunnes arvelin voivani näyttäytyä, -missä tarkoituksessa kapusin eräälle ilmareiälle ja naukaisin kuin -kissa, sillä seurauksella että minut huomattiin, raastettiin ylös ja -peitottiin pahanpäiväiseksi -- kaikki vain parhaassa nousuhumalassa -olevan miehistön suureksi huviksi. Tarjouduin maksamaan matkan, mutta -he loukkautuivat. Ei, laiva ei ollut heidän, eivätkä he voineet -ottaa maksua vieraalta! Ei millään muotoa. Mutta _työtä_ sain kyllä -tehdä ja siten korvata heidän vieraanvaraisuutensa. Kyökkipoika oli, -näettekös, livistänyt tiehensä, ja hänen tehtävänsä uskottiin nyt -minulle, minkä toimen otinkin vastaan, kun ei muu auttanut; muuten -ainoa pysyväinen työpaikka, missä olen konsanaan ollut. _The Blessed -Isle'ssä_ on vain kolmesataa miestä, ja säännöllinen tehtäväni oli -auttaa kokkeja, kanniskella ruokia, palvella pöydässä, pestä astiat, -lakaista permannot, korjata ja valmistaa päällystön vuoteet, kuoria -kolme hehtoa perunoita päivässä ja pestä pyykki, muista tehtävistä, -joita ei tässä sovi mainitakaan, puhumattakaan. Olihan siinä hommaa -ainakin ajankuluksi -- pesurievun näkeminenkin saa minut nyt aivan -tyrmistymään. Unissani näenkin vain perunankuoria ja lihajätteitä, -veteni on miedontunut tiskivedeksi, ja koko maailma näyttää -harmahtavalta ja rasvaiselta. Olin luonnollisesti niin onnellinen, että -laiva, johon hiivin, oli niitä kaikkein hitaimpia; makasimme jäissä -kolme viikkoa, eikä kukaan muu tehnyt työtä kuin minä ja lokit." - -"Tänä aamuna sitten karkasitte." - -"Niin. Jätin paikkani päällystön käytettäväksi, enkä halua nyt muuta -kuin kylvyn, hiukan puhtaita vaatteita ja unta aivan mahdottoman -määrän." - -Uudella säilyketehtaalla ei herättänyt mikään hänen mielenkiintoaan -eikä hän ilmaissut sanallakaan kiinnittäneensä vähintäkään huomiota -tehtyihin saavutuksiin, kieltäytyen lähtemästä katselemaankaan paikkaa, -minkätähden hänet toimitettiin laivalle, jossa hän vietti monta päivää -nukkuen ja päivää paistatellen ja kovia kokemuksiaan yhä uudelleen -kuvaillen. - -Koneiden maihinkuljetus, varsinkin raskaampien, oli sangen vaikea ja -suurta huolta vaativa tehtävä, kun otetaan huomioon meriveden nousu -ja lasku, vuoksi ja luode, jotka olivat Kalvik-joen suulla erittäin -voimakkaat. Ensimmäinen onnettomuus sattui suuria kiehutuskattiloita -kuljetettaessa, mikä tapaus ei ollut Boydin mielestä mikään sattuma, -vaan edeltäpäin harkittu ja suunniteltu teko, tarkoitettu tuhoamaan -hänet yhdellä iskulla. Kun nuo suuret laitteet laskettiin ja -kiinnitettiin vakavasti _The Bedford Castle'n_ kyljessä odotteleviin -lotjiin, purettiin toistenkin laivojen lastia parhaillaan suurella -kiireellä, niin että joella liikehti kaikenlaisia ja kokoisia aluksia -taukoamatta kaikkiin suuntiin. George miehineen seurasi lotjien mukana, -Emersonin jäädessä laivalle. Saattue oli jo hyvässä järjestyksessä -menossa, kun joko sattumalta tahi tarkoituksella useampia kilpailevan -yhtiön hinaaja-aluksia, jotka olivat kiinni viereisen laivan kyljessä, -lähti myös pyrkimään rannalle, ja kun satamassa vallitsi kiusallinen -ahdinko vilkkaan liikenteen takia, minkä lisäksi kuuden penikulman -levyinen suunnaton vuoksiaalto kohisi jo jymisten rantaa kohti, oli -yhteentörmäyksen vaara mitä uhkaavin. - -Kuullessaan rannanpuolelta sekavaa melua ja hätääntyneitä huutoja, -kiiruhti Boyd laidalle ehtien juuri näkemään, miten eräs yhtiön -hinaajahöyry jäljessään pitkä jono lotjia ajautui vuoksiaallon -kiidättämänä suoraan hänen työläästi eteenpäin pyrkiviä lotjiaan kohti. -Välimatka oli jo niin lyhyt, että onnettomuus näytti mahdottomalta -välttää. Balt huitoi hurjasti käsiään ärjyen ja kiroten, ja miehet -hyppelivät hädissään mikä minnekin, mutta hinaajahöyry ei vain -muuttanut suuntaansa. Boydkin alkoi huutaa ja karjua, mutta mitään -ei olisi voitu enää tehdä, vaikka hänen äänensä olisi kuultukin. -Tilanteessa tapahtui kuitenkin samassa odottamaton muutos. - -Höyrypursi oli jo niin lähellä, että väliä oli enää tuskin kaksi -kertaa sen pituus, kun Boyd näki Ison-Georgen lopettavan kiihkeän -viittomisensa ja kiskaisten revolverinsa ojentavan sen suoraan -hinaajan ohjaushyttiä kohti. Aseesta pöllähti pari savuhattaraa, ja -samassa syöksähti peränpitäjä lasiseinäisestä hytistään kiireimmiten -kannen alle turvaan. Hinaajan keula kääntyi heti poispäin, niin että -se törmäsi sivuittain Baltin alukseen, jossa olijat horjahtivat -kaikki polvilleen sysäyksen voimasta. Jäljessä tulevat lotjat -sotkeutuivat toisiinsa ajautuen sitten hinaajavenheen päälle lähestyvän -vuoksiaallon ruvetessa kieputtamaan laivuetta hitaasti ympäri. Emerson -törmäsi veneeseen, joka onneksi oli käsillä, ja kiiruhtaessaan -onnettomuuspaikalle, hän näki, että vieraan hinaajan kannella oli -sukeutunut hurja tappelu, joka oli kuitenkin jo ohi hänen saapuessaan -paikalle, sillä virta oli jo erottanut laivueet toisistaan. Iso-George -oli kaikesta päättäen hyökännyt hinaajan kannelle samassa kun törmäys -tapahtui ja pieksänyt kapteenin tiedottomaksi, ennenkuin tämän miehet -olivat ehtineet apuun. - -"Onko lotja vahingoittunut", huusi Emerson. - -"Saihan se vuodon, mutta maihin pääsemme kyllä", vastasi George -rauhallisesti. - -Toinen hinausköysi kiinnitettiin Emersonin veneeseen, ja niin saatiin -kallisarvoinen lasti yhteisvoimin rannalle, noin penikulman verran -tavallisen maihinnousupaikan alapuolella. - -"Tilkitsemme sen pakoveden aikana", sanoi George tyytyväisenä, että -pälkähästä oli selviydytty niinkin onnellisesti. Sitten hän alkoi -purkaa sappeaan miehille, jotka olivat onnettomuuden aiheuttaneet. - -"Mitäpä heistä, kun ei kerran tämän hullummin käynyt", tyynnytteli -Boyd. "Ellei hinaaja olisi muuttanut suuntaansa, olisi se ajanut lotjan -upoksiin." - -"Perämies teki kaiken tahallaan", vannoi George. "Merimiehet eivät -ole milloinkaan niin huolimattomia. Hän tosin selitteli olevansa -juovuksissa, mutta tämän hän kyllä muistaa." - -"Jos kaikki oli tahallista, niin mikä taitaa, etteivät he yritä -uudelleen", tuumi Boyd. - -"Lataan kuusipiippuiseni heti uudelleen, ja uskallanpa vaikka -lyödä vetoa, etteivät he tohdi tulla äänen kuuluviinkaan ilman -teräshaarniskaa." - -Kuta rauhallisemmin Emerson harkitsi tapahtumaa, sitä enemmän hän -ihmetteli hyvää onneaan. "Olemme nukkuneet tähän saakka", virkkoi hän, -mutta nyt on aika herätä todellisuuteen. "Jos Marsh oli suunnitellut -tämän, niin onnettomuudet eivät pääty tähän." - -"Niin. Olemme mennyttä, jos menetämme yhdenkään kattilan", myönsi -George alakuloisesti. "Sijoitan tänne vahvan vartioston, sillä nämä -laitteet ovat kaikista tärkeimmät." - -Mutta päivä kului iltaan mitään mainittavaa tapahtumatta, ja tehtaalla -edistyi työ keskeytymättä, _The Bedford Castle'n_, joka oli purkanut -lastinsa, kääntäessä keulansa ulapalle palatakseen elokuussa. - -Kesäkuun puolivälissä ilmestyivät ensimmäiset lohet, niin sanottu -"kuningaslohi", suuren hopeaparven edelläkävijä, josta Boyd ei -kuitenkaan välittänyt, vaan valmistautui huolellisesti vastaanottamaan -itse pääarmeijaa, jonka piti pian ilmestyä valtamerien salaperäisistä -syvyyksistä. Nousun kerran alettua hänellä ei ollut enää tilaisuutta -huolehtia rakennuksista ja koneiston paikoilleen asettamisesta, -minkätähden kaiken täytyi olla valmiina heinäkuun ensi päivään. - -Rasiainvalmistuskoneet olivat olleet jo jonkun ajan yötä päivää -käynnissä kirvesmiesten ja koneseppien täydennellessä töitään; -verkkomiehet tarkastelivat ja korjailivat pyydyksiään, ja ranta -oli täynnä kalaveneitä. Kolme penikulmaa alempana rakenteli George -valikoidun miehistön avulla patoa, joka tehtiin noin puolen penikulman -pituiseksi. - -Hän työskenteli nyt paikalla, jonka tähden hän oli pääasiallisesti -joutunut niin julman vainon uhriksi, ja pidettyään vuosikaudet puolensa -kaikesta sorrosta huolimatta hänellä oli nyt ensi kerran tilaisuus -käyttää omistusoikeuttaan hyväkseen, minkä johdosta hän oli melkein -suunniltaan mielihyvästä. - -Boydin jännitys kiihtyi sitä enemmän mitä varmemmalta hänen -unelmiensa toteutuminen näytti. Työn ohessa ilmaantuvat lukemattomat -eri asianhaarat pitivät häntä aina jalkeilla vaatien nopeata -päättäväisyyttä ja terävää arvostelukykyä, mikä kaikki pakotti hänet -pinnistämään valppautensa ja nerokkuutensa äärimmilleen. Hänellä oli -niin paljon työtä, ettei hän voinut muuta ajatellakaan. Jokainen aamu -merkitsi uuden taistelun alkamista, ja kun ilta alkoi hämärtää, tehtiin -suunnitelmia seuraavan päivän varalle. Cherry oli aina hänen luonaan -olematta silti mitenkään tunkeileva, mutta kaikki huomaten ja joka -hetki valmiina toimintaan. Hänellä näytti olevan jumalallinen taito -tietää milloin olla vaiti ja milloin puuttua puheeseen, ja häneltä sai -Boyd monta arvokasta neuvoa, sillä Cherry oli hyvin käytännöllinen ja -hämmästytti miehekkään terävällä huomiokyvyllään, sekä Boydin että -Georgen monta kertaa. Pitempää aikaa ei onni näyttänyt heitä kuitenkaan -suosivan, vaikka työ edistyi ripeästi. Eräänä päivänä, kun kaikki oli -melkein valmista, tuli eräs työnjohtaja kiireesti Boydin luo sanoen -kiihtyneesti: - -"Perkkauskoneet ovat rikki, sir; tulkaahan katsomaan." - -"Kuinka niin?" - -"En tiedä, mutta jotakin on hullusti." Pikainen tarkastus osoitti, -että koneet oli taitavasti tehty täysin kelvottomiksi; osia puuttui ja -toisia hennompia oli rikottu. - -"Ne olivat kaikki kunnossa maihin tuotaessa", selitti mies. "Joku on -käynyt aivan äsken niitä sormeilemassa." - -"Kuka sitten? Ja milloin?" tiuskaisi Boyd. "Vartijat ovat olleet koko -ajan paikoillaan." - -"Kukaan ei tiedä mitään. Huomasin ilkityön heti kun aloimme kiertää -viimeisiä muttereita kiinni." - -Perkkauskone eli koneellinen puhdistaja oli lohikalastamoiden monista -työtä säästävistä laitteista ehkä monimutkaisin. Omituisen näköinen -vehje, jonka pyöriviä teriä ja valsseja täynnä olevaan kitaan kala -katoaa kokonaan ilmestyäkseen vilahduksessa täydellisesti suomuttuna, -halaistuna, leikeltynä ja valmiina huuhdottavaksi. Kaksikymmentä -salamannopeata "viiltäjää" saa heilua hiki otsalla kyetäkseen -kilpailemaan tuommoisen koneen kanssa. - -Boydin henki melkein salpautui, kun hän koneita lähemmin tutkittuaan -totesi, että ne olivat kaikki kelvottomat ja mahdottomat korjata -ajoissa käyttökuntoon. Saalis pilaantuisi, ennenkuin uudet osat -saataisiin rikottujen tilalle. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen, ja kun -oma kokemus ei riittänyt, riensi hän päätä pahkaa Baltin puheille, -joka työskenteli alempana padollaan. Jättiläisen tyyneys sai hänet -hämmästymään. - -"Mitä aiotte nyt tehdä?" kysyi hän. - -"Perkata käsin", vastasi kalastaja. - -"Mutta miten? Siihenhän tarvitaan suuri joukko ammattiväkeä." - -George irvisti. "Olen siksi vanha ja kokenut, ettei minua niin vain -pyydystetä. Otin jo alussa kaikki mahdolliset onnettomuudet lukuun, -niin että palkkasin kiinalaisia värvätessäni riittävän lukuisan joukon -viiltäjiäkin." - -"No jumaliste! Siitä ette virkkanut minulle sanaakaan." - -"En välittänyt. Tämä vastoinkäyminen ei merkitse mitään, niin että -keksiköön Willis Marsh jotakin muuta." - - - - -XXI. - -YÖLLINEN SEIKKAILU. - - -Heidän siinä puhellessaan ilmestyi eräs paalutuslauttaa kiskova hinaaja -näkyviin, jolloin Boyd alkoi ihmetellä, mitä sen tulo niille vesille -mahtoi merkitä. - -"Enpä tiedä", vastasi George tuijottaen tulijaan. "Ja tuolla näyttää -olevan toinen myös tulossa tännepäin iso riukulautta jäljessään." - -"Luulin yhtiön patopaikkojen olevan ylempänä." - -"Niinkuin ovatkin. Mitähän tämä oikein merkitsee?" - -Puolituntia myöhemmin, kun lähestyvä laivue oli ankkuroitunut hiukan -alemmaksi, alkoi Iso-George äkkiä synkästi sadatella. - -"Olisihan minun pitänyt se arvata." - -"Mikä sitten?" - -"Marsh aikoo 'korkata' meidät." - -"Mitä se on?" - -"Hän lyö padon meidän kummallekin puolellemme ja riistää siten -saaliimme." - -"Hyvä Jumala? Voiko hän tehdä sen?" - -"Kyllä. Miksi ei? Laki myöntää meille kuusisataa kyynärää kummallekin -puolelle, ja niin kauan kuin hän pysyttelee tuon rajan ulkopuolella, -hän saa tehdä mitä hyvänsä." - -"Mitä patomme sitten hyödyttää? Lohi kulkee määrättyjä reittejään -lähellä rantaa, ja jos hän estää nousun, ennenkuin se saapuu meille -saakka, saamme -- saamme vain, minkä hän laskee tulemaan." - -"Sitä hän suunnittelee", sanoi Iso-George happamesti; "vanha temppu, -joka ei kuitenkaan aina onnistu. On mahdotonta sanoa, miten lohi -milloinkin menettelee. Olen tarkastellut tätä paikkaa viisi vuotta, ja -tunnen sen tarkemmin kuin kukaan muu, Jumalaa lukuunottamatta. Jos kala -parveilee rannalle alempana, jäämme ilman, jolle emme mitään mahda, -mutta luulen sen poikkeavan rantavesille juuri tässä, minkätähden jo -kauan sitten valikoin tämän paikan. Mutta ennen nousun alkua en voi -kuitenkaan mitään varmaa sanoa. Nyt on vain huolehdittava siitä, ettei -meidän alueellemme tunkeuduta." - -Boyd oli menettää rohkeutensa, sillä olihan hänen mielestään aivan -selvää, että Marsh saartamalla heidät ylä- ja alapuolelta teki padon -aivan tarkoituksettomaksi aiheuttaen heille, sen rakentajille, samalla -tuntuvan tappion. - -"Välistä voi padon 'korkata' ja välistä ei", jatkoi Balt luentoaan; -"milloin virran voimakkuus ja veden paljous määräävät nousun suunnan ja -milloin taas pyydysten asema ja lukemattomat muut seikat, joista emme -tiedä mitään, saavat sen muuttumaan. Olen vuosikausia koettanut saada -selville, missä kohti lohi ensi kerran poikkeaa rannalle, ja luulen, -että se on juuri tässä. Sittenpähän saamme nähdä, olenko arvannut -oikein." - -"Aivan niin, mutta entäpä, jos olette erehtynyt --" - -"Sitten kalastamme verkoilla, kuten silloinkin, kun padoista ei vielä -tiedetty mitään." - -Valvottuaan, että yövuoron miehet olivat aloittaneet työnsä, Emerson -päätti lähteä vierailemaan Cherryn luo, sillä päivän tapahtumat olivat -rasittaneet hänet väsyksiin; hetkinen tytön seurassa virkistäisi -häntä. Viime viikkojen jännitys oli vähitellen pingoittanut -jokaisen hermosäikeen lujalle, niin että hän oli kuin harjoitettu -voimailija, joka hetki valmis kamppailuun. Menneisyydessä hän oli -usein tuntenut samaa hermostuneisuutta, varsinkin jonkun jännittävän -kilpailun edellä, ja hän tiesi kokemuksestaan, että tämä kiusallinen -levottomuus haihtuisi heti lohen nousun alettua, kuten se oli aina -tehnyt lähtömerkinantajan pistoolin pamahdettua, tahi kun välituomari -oli vihellyksellä ilmoittanut, että ottelu alkoi. Hän aivan kuohui -toimintahalua ja oli kiihkeä saamaan jälleen tuntea tuota omituista -sisällistä pakkoa, joka saa miehet ponnistelemaan hellittämättä -maaliin saakka. Odotellessaan hän halusi kuitenkin mielellään välistä -lepuuttaakin aivojaan suuntaamalla ajatuksensa hieman toisaallekin. - -Säilyketehdas, jossa Willis Marsh tavallisesti majaili, oli aivan -Cherryn kodin alapuolella, joten Boydin täytyi pakostakin kulkea -vihollisensa päälinnoituksen läpi. Kun nousuvesi oli niin korkealla, -ettei paikkaa voinut laituria myöten sivuuttaa, poikkesi hän tielle, -joka vei rakennusryhmän läpi, kohdaten siellä suureksi hämmästyksekseen -päivävuoroa valvovan työnjohtajansa keskustelemassa kiihkeästi erään -tuntemattoman miehen kanssa. - -Kalastaja hätkähti huomattavasti hänet nähdessään, ja Boyd kysyi -terävästi: - -"Mitä tekemistä teillä on täällä, Larsen?" - -"Pistäydyin illallisen jälkeen vain hiukan juttelemaan erään vanhan -toverin kanssa." - -"Kuka hän on?" Boyd silmäili epäluuloisesti Larsen'in kumppania. - -"Herra Marshin työnjohtajia." - -"Tämä ei käy laatuun", sanoi Boyd jyrkästi. "Marsh'in väki on jo -aiheuttanut minulle niin paljon ikävyyksiä, etten salli miesteni -vetelehtiä täällä." - -"Oh, ei mitään vaaraa", vastasi Larsen huolettomasti. "Tämän kanssa -olemme kauan yhdessä kalastaneet." Ja ikäänkuin selitys olisi ollut -täysin riittävä mies kääntyi jatkamaan keskeytynyttä keskustelua -Emersonin poistuessa sangen huonolla tuulella, sillä hänellä ei ollut -siihen saakka ollut pienintäkään aihetta epäillä Larsenin uskollisuutta. - -Cherry oli kotona ja heittäytyen erääseen nojatuoliin Boyd alkoi purkaa -sydäntään kertomalla mitä kaikkea päivän kuluessa oli tapahtunut. - -"Marsh rakentaa nuo padot vain meidän kiusallamme", sanoi Cherry asian -kuultuaan. "Hänellä on niitä jo yllin kyllin ylempänä, joista hän saa -kaloja enemmän kuin tarpeeksi." - -"Aivan niin. Täytynee turvautua verkkoihin, ellei muu auta." - -"Sen saamme pian nähdä. Jos nousu tapahtuu Georgen odottamaan suuntaan, -maksaa tämä huvi Marsh'ille sievoisen summan." - -"Muussa tapauksessa saamme taas me kärsiä vahinkonamme, mitä patomme -maksaa." - -"Jännittävää, vai mitä? Peli, jossa voi aina sattua odottamattomia -käänteitä. Niin, panokset ovat peloittavan suuret, ja olen varma, että -suoriudutte voittajana." - -Boyd hymyili rohkaisevat sanat kuullessaan, sillä tytön järkkymätön -usko häneen virkisti häntä aina. - -"Oletteko milloinkaan kuullut kaskua nahkalohesta?" jatkoi Cherry. - -Boyd pudisti päätään. - -"Ehkäpä se huvittaa teitä. Muutamia vuosia sitten kalasteli täällä -eräs sangen omituinen, vanhanpuoleinen mies, Washingtonin valtiosta -kotoisin, jonka saalis eräänä kesänä oli pääasiallisesti vain -nahkalohta, ja kuten tiedätte ei sillä saada lähimainkaan niin korkeata -hintaa kuin punalohella. Mitä arvelette hänen tehneen, kun hän huomasi -ostajain olevan väriin nähden niin ennakkoluuloisia, ettei hän -saanutkaan saalista myydyksi? Hän liimasi rasioihin huomiota herättävän -koreat nimilaput, joihin oli painettu lihavilla kirjaimilla: 'Hienointa -nahkalohta. Värin pysyväisyys taataan.' Minulle kerrottiin tuon kaiken -vaikuttaneen yleisöön kuin mahtavin taika." - -"No eipä kumma!" Boyd purskahti nauruun alkaen tuntea hermojännityksen -laukeavan Cherryn viihdyttävän hilpeyden vaikutuksesta, jolloin hänen -mielialansa muuttui heti, kuten aina ennenkin, rattoisaksi ja keveäksi. - -"Toivoisin olevani mies", sanoi Cherry. "Tämmöiset jännittävät -liikeyritykset ovat aina viehättäneet minua, sillä olen aina kaivannut -jotakin semmoista tehtävää, jossa tarvitaan neuvokkuutta ja rohkeutta." - -"Mielestäni toivonne on jo täydellisesti toteutunut. Olettehan -meikäläinen." - -"Niin, mutta te ja Georgehan huolehditte kaikesta." - -"Entä kuparikaivoksenne? Valvoitte etunne varmasti kaikin puolin -viisaasti ja moitteettomasti." - -Cherryn ilme muuttui ja hän loi puhujaan nopean katseen tämän jatkaessa: - -"Kuinka tuo yrityksenne muuten edistyy? En ole kuullut siitä sanaakaan -pitkään aikaan." - -"Hyvin, kaikesta päättäen. Miehet olivat toissa päivänä täällä, ja he -kertoivat minulle, että valtaus on tämän mantereen malmirikkain." - -"Iloitsen vilpittömästi. Miltä tuntuu kun tietää tulevansa rikkaaksi?" - -"En -- enpä osaa sanoa", mutisi Cherry tihenevään hämärään tuijottaen -äänessä hiuksen hieno, mutta selvästi väkinäinen soinnahdus. -"Rikkaaksi! Sitähän olen aina uneksinut, ja kuitenkin --" - -"Unet ovat siitä ihmeelliset", pisti Boyd väliin, "että ne toteutuvat." - -"Eivät kaikki -- ihanat unet eivät ole sellaisia", virkkoi Cherry. - -"Kyllä! Minun toteutuu ja samoin teidänkin." - -"Olen menettänyt toivoni", sanoi tyttö surumielisesti päätään -kääntämättä. - -"Mutta siihen ei ole mitään syytä. Muistakaa, että kaikki ihmisjärjen -suuret saavutukset, joita nyt ihmettelemme, olivat alussa vain unelmia, -ja kuta suurenmoisempia ne ovat, sitä mahdottomammalta ne ovat alussa -näyttäneet." - -Tytön asennossa ja äänettömyydessä oli jotakin, joka ilmaisi, että -hänen sanansa kuulostivat ontoilta ja ylimalkaisilta. Ja heidän -puhellessaan Boyd oli tuntenut sisimmässään outoa lämpöä, joka piti -häntä yhä mieluisan hämmingin vallassa, ja hänestä alkoi äkkiä tuntua -kuin he olisivat sulautuneet uuteen ja viehättävän salaperäiseen -yhteisymmärrykseen, jossa ei sanoja kaivattu. Hän ei miettinyt, -mahtoiko Cherry rakastaa häntä, vaan kiinnitti jälleen pitkän -ajan kuluttu huomionsa tytön kauneuteen, tuntien samalla suurta -mielihyvää voidessaan näin tuttavallisesti ja vapaasti seurustella -tämän kanssa. Hänet valtasi jälleen tuo vanha ja melkein kiusallisen -kiihkeä uteliaisuus saada kuulla tytön elämäntarina. Cherry ei -puhunut milloinkaan entisyydestään, niin ettei Boyd voinut muuta kuin -hämärästi arvailla, minkä tarinan tuo ainainen vaiteliaisuus kätki ja -mitä näkyjä noiden kirkkaiden silmien usein niin surumielinen katse -peitti. Tuo vaatimaton käytös herätti luottamusta, ja oli varmaa, -että tässä oli kerrankin tyttö, jolle saattoi uskoa kiusatun sielun -arkaluontoisimmatkin salaisuudet; tunnustus olisi yhtä varmassa -säilössä kuin vaaran vaskisen sisässä. Cherry oli uskollinen ystävä, -sen Boyd jo tiesi, ja hän tunsi nyt, että kasvojen ja muotojen -hurmaava kauneus ja sulous ulottui myös kaikkiin niihin lukemattomiin -eri ominaisuuksiin ja vivahduksiin, jotka painavat leimansa kuhunkin -henkilöön. Ja tämän tytön kanssa hän oli nyt kahdenkesken, niin -lähellä, että hänen tarvitsi vain ojentaa kätensä kiertääkseen sen -tämän ympärille. Hän sai tulla ja mennä, miten häntä miellytti, ja -tuttavallisuudessaan häntä kohtaan tyttö muistutti turmeltumatonta -poikaa -- ollen kuitenkin erilainen, niin erilainen, että pelkkä -ajatuskin sai sydämen sykähtämään ja hengityksen salpautumaan. - -Ehkä se oli hänen katseestaan säteilevä lämpö, joka havahdutti tytön -mietteistään. Cherry kääntyi ja loi vieraaseensa nopean silmäyksen, -joka sai Boydin veren kiertämään entistä nopeammin. Tytön silmät -laajenivat ja heikko punerrus hiipi poskilta tukan rajaan saakka, -sitten katse painui ujosti alas ja nousten hiljaa hän pujahti Boydin -ohi pianon ääreen. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt tuollaista katsetta -nuorukaisen silmissä, mikä yllätys järkytti hänen tasapainonsa -kokonaan. Hän koetti saada sydämessään valloilleen riehahtaneen myrskyn -tyyntymään turvautumalla musiikkiin, jonka välityksellä hän saattoi -tulkita tunteensa ja samalla salata hämminkinsä. Illan varjot alkoivat -hiipiä huoneeseen, eikä kumpikaan virkkanut sanaakaan. Mutta Cherryn -onnen hetki oli lyhyt, sillä ajatus, että Boydin tunteet olivat vain -hetkelliset, johtui pakostakin hänen mieleensä; maailmassa oli vain -yksi ainoa alttari, jonka edessä tämän rakkauden uhrituli paloi. Nyt -oli Boyd kuitenkin hänen, minkä tietoisuuden hurmaamana hän antoi ajan -kulua mistään muusta välittämättä. - -Soitto vaikeni ja huoneen leppoisassa hämärässä unelmoiden he -siirtyivät vähitellen kuin jonkun mahtavan virran vieminä pilvilinnojen -ihanaan satumaahan, johon tunkeutuminen heitä peloitti ja samalla niin -kummallisesti viehätti. - -Jostakin kuului lapsen itkua ja Chakawanan viihdyttelevää hyräilyä -tämän tuudittaessa pienokaista. Hetkisen kuluttua raotti intiaanityttö -ovea ilmoittaen menevänsä ulos Constantinen keralla, mihin Cherry -päätään nyökäyttäen myöntyi. - -He istuivat vielä kauan jutellen hiljaisella äänellä ajan kuluessa -huomaamatta, kunnes ikkunaruutuja vavahduttava kiivas tuulenpuuska -havahdutti heidät todellisuuteen. Boyd nousi ja astui ovelle nähden, -että taivas oli peittynyt synkkiin pilviin, mikä teki illan melkein -yhtä pimeäksi kuin eteläisemmillä leveysasteilla. - -"Viivähdinpä aivan liian kauan", virkkoi hän hymyillen. - -"Odottakaahan. Haen teille sadetakin", sanoi Cherry hieman -huolestuneesti, mutta Boyd tarttui hänen käteensä. - -"Pyydän, älkää. Teidän täytyy sytyttää kynttilä, enkä nyt halua tulta." - -Hän seisoi portailla, tyttö hieman ylempänä, mutta niin lähellä, että -hän kuuli tämän kiihkeän hengityksen. - -"Rattoisa ilta", sanoi Cherry hiljaa. - -"Nyt näin teidät vasta ensi kerran, Cherry. Luulen, että olen alkanut -oppia tuntemaan teitä." - -Tyttö tunsi jälleen sydämensä hypähtävän. Suoristaessaan kätensä -sanoakseen jäähyväiset Boydin käsi luisui hiljaa ikäänkuin hyväillen -tytön käsivartta myöten alas, kunnes tämän käsi lepäsi Boydin omassa. - -Cherry työnsi hänet hellävaroin ja vavahtelevin käsin luotaan, mutta -vielä sittenkin kuin Boydin askeleet olivat häipyneet kuulumattomiin, -hän seisoi portailla pimeyteen tuijottaen sydän niin onnea tulvillaan, -että hänen täytyi painaa kätensä sitä vasten sen kiivaat lyönnit -tyynnyttääkseen. - -Boyd poistui kevein askelin mielessä omituinen, suloinen rauha ja -sopusointu, jota hän ei koettanutkaan selvitellä. Sanotaanhan, että -ihmisen aivoituksessa voi piileskellä, toisistaan aivan tietämättöminä, -kaksi aivan vastakkaista mielijohdetta, kuten kaksi vihollisarmeijaa, -jotka vietettyään yön aivan toistensa läheisyydessä keksivät -toisensa vasta aamunkoittaessa. Boydille ei ollut kuitenkaan aamu -vielä koittanut. Hän ei ollut ajatellutkaan olla mitenkään uskoton -Mildredille; hän eläytyi nykyisyyteen ja nautti siitä, asiaa sen -enempää harkitsematta. Nyt oli hänen mielentilansa sellainen, ettei hän -yksinkertaisesti välittänytkään mitään ajatella, ja sitäpaitsi pakotti -joka hetki tihenevä pimeys hänet kiinnittämään kaiken huomion tiehen, -jota hän kulki. Oikealla puolella häämötti lahden ulappa aavemaisen -harmaana, mutta mantereella oli kaikki kietoutunut synkkään pimeyteen. -Ilma oli kostea ennustaen sadetta, ja taivas oli kauttaaltaan nopeasti -kiitävien, uhkaavan näköisten pilvien peittämä. - -Marshin säilyketehtaan tumman hahmon kohotessa näkyviin Boyd poikkesi -rannalta rakennusten keskelle aikoen palata samaa tietä, jota oli -tullutkin. Pehmeässä sammalessa olivat askeleet aivan äänettömät, niin -että kääntyessään lähimmän kulman ympäri hän melkein törmäsi erääseen -mieheen, joka seisoi siinä liikkumattomana seinää vasten painautuen. -Mies näytti säikähtyvän aivan yhtä paljon kuin Emersonkin ja hävisi -kimeästi kiljahtaen pimeyteen. Boyd kiiruhti aikaa hukkaamatta -lankkuraiteelle, joka vei laiturikatokseen, ja keksien rakennuksessa -erään sopivan nurkkauksen hän piiloutui sinne epäillen joutuneensa -johonkin ansaan. Hetki ja tilanne olisivat sellaiselle hankkeelle -sangen soveliaat, sillä jos hänelle sattuisi jotakin, voisi Marsh -aivan kylmästi selittää, että häntä oli luultu varkaaksi. Mies, jonka -hän oli vain vilahdukselta nähnyt, oli roteva ja vikkelä -- juuri -sellainen, jonka kanssa ei ollut hyvä antautua käsikähmään. Boyd päätti -sentähden edetä mitä suurinta varovaisuutta noudattaen; vaikka häntä -ihmetyttikin se, ettei hän ollut kuullut mitään merkinantoa, sillä -täytyihän paikalla olla muitakin, jos kerran jotakin sellaista oli -tekeillä, kuin hän luuli. Odotettuaan henkeä pidätellen pari minuuttia -hän hiipi varovasti ulos ja valiten synkimmät varjot pujahteli -pimennosta toiseen, kunnes hän kuuli puhetta päärakennuksen mustana -ammottavasta avarasta sisäänkäytävästä. Jännitys laukesi heti, sillä -toinen puhuja oli nainen. Hänen pelkonsa oli ollut ilmeisesti aiheeton, -sillä keskustelijat, ketä he sitten olivatkin, eivät koettaneetkaan -salata läsnäoloaan. Nainen päinvastoin oli koroittanutkin äänensä, -vaikka sanoja ei voinut vieläkään erottaa. Suuresti huojentuneena; Boyd -aikoi juuri jatkaa matkaansa, kun naisen ääni kiihtyi todelliseksi -tuskan huudoksi. Boyd kuuli karmean kirouksen ja painiskelun jytinää, -joka päättyi kimeään kirkaisuun, jolloin hän syöksyi parilla -hypyllä rakennukseen rientäen eteenpäin ääntä kohti sivulleen -katsahtamattakaan. Etempänä häämötti himmeästi eräs ikkuna, jota vasten -hän näki edessään jonkun matkan päässä kaksi hurjasti painiskelevaa -olentoa. Samassa hän törmäsi sokeasti johonkin koneeseen keikahtaen -nurin ja kun hän pyrki jälleen seisaalleen vilahti joku hänen ohitseen -äänettömästi kuin varjo -- hän ei tiennyt oliko se ihminen vai eläin. -Edestä kajahti kiukkuinen huudahdus, jota kohti hypähtäen hän joutui -suoraan tappelevien väliin. Hän kietaisi kätensä toisen ympärille, -mutta lennätettiin sivulle vastustamattomalla voimalla, jolloin -hän hyökkäsi uudelleen kaataen miehen permantoon kiroillen samalla -pimeyttä. Mies aikoi huutaa hurjasti apua Boydin valmistautuessa -torjumaan noiden julmien käsien uutta hyökkäystä, joiden tuttavuutta -hän oli juuri saanut tehdä, mutta hyökkäystä ei kuulunutkaan. Sen -sijaan hän kuuli naisen itkua, pari syvällä äänellä lausuttua sanaa ja -sitten nopeita askeleita, joiden ääni, hiljeni pian kuulumattomiin. -Sillävälin koetti mies, jota hän piteli, riistäytyä irti epätoivon -vimmalla käytellen nyrkkejään, jalkojaan ja hampaitaankin koko ajan -käheästi karjuen. Ulkoa kuului hätäisiä askeleita, jotka nyt lähenivät, -ovelle ilmestyi lyhty, ja eräs vartija kiiruhti paikalle pari -unenpöpperöistä miestä kintereillään. - -Boyd oli likistänyt vastustajansa erästä tukevaa metallisäiliötä -vasten ja takoi, sormet miehen kurkussa, tämän päätä säälimättömästi -ammeen kylmään kylkeen, kun hän samassa lyhdyn häilyvässä valossa näki -vilahdukselta miehen lihavat, tummanpunaiset kasvot. Hän huudahti -hämmästyksestä ja hellitti otteensa. Vapauduttuaan puserruksesta, -joka olisi voinut tehdä lopun hänestä Willis Marsh horjui jaloilleen -avuttomasti huojahdellen ollen vähällä kaatua uudelleen. Katse oli -tuijotteleva, ja mustunut kieli näkyi huulten välistä, pään, joka -oli loukkautunut ja verinen, heilahdellessa puoleen ja toiseen. Puku -oli revitty ja ryvettynyt ja koko mies peloittavan kurjan näköinen. -Eräs seikka hämmästytti Emersonia kuitenkin kaikista enimmän. Mies -oli haavoitettu, sangen pahasti haavoitettu, minkä näki suuresta -veriläikästä rinnan kohdalla. Boyd silmäili ympärilleen nähdäkseen -toiset tappeluun osaaottaneet, mutta niitä ei näkynyt missään; eräs -lähellä oleva ovi oli vielä auki. - -Emersonille sinkoili kysymyksiä joka taholta yhtä aikaa, mutta hän -oli vielä liian hämmästynyt voidakseen puhua. Vihdoin kohotti Marsh -vapisevan sormensa ja viittasi häneen huutaen hermostuneesti: - -"Hän -- tuossa -- aikoi murhata minut! Vangitkaa hänet. Olen -haavoittunut." - -Boyd oivalsi heti syytöksen vakavuuden ja kääntyi miehiin päin. - -"Sitä en tehnyt. Kuulin täällä tapeltavan ja kiiruhdin --" - -"Hän valehtelee!" huusi Marsh kimeästi. "Katsokaa! Hän löi minua -puukolla." - -"Sitä en tehnyt", toisti Boyd lujasti, "enkä tiedä, kuka häntä iski." - -"Kuka se sitten oli?" kysyi joku. - -"Entä mitä tekemistä teillä täällä oli? Olihan jo aivan hiuskarvan -varassa, ettei murhaa tapahtunut", kiivasteli lyhtyä pitelevä mies. - -"Tämä käy teille kalliiksi", uhkasi kolmas. - -"Kuulkaahan nyt", sanoi Boyd äänellä, joka pakotti toiset vaikenemaan. -"Tässä on tapahtunut jokin erehdys. Kulkiessani rakennuksen ohi kuulin -erään naisen huutavan, jolloin hyökkäsin sisään estääkseni Marshin -häntä pahoinpitelemästä." - -"Naisen!" huudahtivat miehet. - -"Kuten sanoin." - -"Mihin hän on hävinnyt?" - -"En tiedä. Häntä en edes nähnyt, vaan kävin kiinni ensimmäiseen, joka -tielleni osui. Hän on luultavasti poistunut samaa tietä kuin tulikin." -Boyd viittasi sivuoveen, joka oli vielä auki. - -"Valetta!" kiljahti Marsh. - -"Totta joka sana", väitti Emerson lujasti. "Hänellä oli sitäpaitsi eräs -mieshenkilö mukanaankin. Kuka se oli, Marsh?" - -"Mistä minä sen tietäisin." - -"Älkää valehdelko." - -"Olen haavoittunut", valitti Marsh surkeasti, mutta nähdessään -miestensä seisovan siinä neuvottomina ja ymmällään, hän ärjäisi: "Mitä -te töllistelette? Köyttäkää hänet." - -"Jos olisin iskenyt teitä, niin minullahan olisi täytynyt olla puukko", -sanoi Emerson miesten siirrähtäessä lähemmäksi. "Tarkastakaa minut, jos -haluatte." Hän avasi takkinsa ja näytti vyönsä. - -"Onhan siellä kuusipiippuinen", jurahti joku. - -"On kyllä, ja ehkäpä sitä vielä tarvitaankin", vastasi Boyd -rauhallisesti. - -"Hän on ehkä pudottanut puukon", sanoi lyhdynpitelijä alkaen tutkia -permantoa toisten avustamana. - -"Onhan voinut käydä niin, että juuri tuo nainen haavoitti herra -Marshia", aprikoi Boyd. "Ehdin parahiksi näkemään, miten he -painiskelivat." - -"Täällä ei ole ollut ketään naista", ärjäisi Marsh. - -"Eikä puukkoakaan", ivasi Boyd. - -Miehet kuuntelivat ääneti ja neuvottomina tietämättä, kumpi puhui -totta, Marsh vai tuo vieras. - -"Ellei hänellä ole ollut puukkoa, niin sitten hänellä on täytynyt olla -joku kanssarikollinen", penäsi Marsh. - -"Selittäkää sitten miehillenne, mitä me täällä teimme ja miten -te jouduitte kanssamme kahdenkesken tähän pimeään ja autioon -rakennukseen." Boyd tuijotti uteliaasti syyttäjäänsä, joka näytti -huomattavasti nolostuvan. "Asia on, nähkääs, Marsh, sillä tavalla, -että jos kerrotte meille, ketä te täällä oikein ahdistelitte, niin -todellinen syyllinen saataneen piankin ilmi." - -Marsh nousi ja virkkoi lyhtyniekan käsivarteen nojaten: - -"Auta minut huoneeseeni ja lähetä sitten hakemaan Johnia; hän osaa -sitoa haavoja." - -Enempää sanomatta hän poistui ymmälleen joutuneiden miesten seuratessa -jäljessä. - -Kukaan ei yrittänytkään pidättää Boydia, joka jatkoi matkaansa -ihmetellen, mitähän tämä yöllinen seikkailu oikein mahtoi merkitä. -Hän vaivasi päätään koettaen saada selville, kuka tuo nainen oli ja -mitä tekemistä tällä oli Marshin kanssa kahdenkesken sellaisessa -paikassa. Entä tuo kolmas henkilö, jonka liikkeet olivat olleet niin -salamannopeat ja rajut? Eräästä asiasta hän oli kuitenkin varma. -Marsh ei syyttänyt häntä murhayrityksestä vain heidän keskinäisen -vihollisuutensa kannustamana. Ei. Mies salasi jotakin ja pelkäsi -kuolemakseen totuuden ilmituloa, koska hän ennen päästi vastustajansa -menemään kuin alistui kuulusteluun. - -Boyd pysähtyi äkkiä. Miehen hämärät ääriviivat, johon hän oli ollut -törmäämäisillään rannalta poikettuaan muistuivat hänen mieleensä, ja -niissä oli jotakin niin merkillisen tuttua. Hän mietti tiukasti ja -iski äkkiä nyrkkinsä kämmeneensä viheltäen pitkään; hän alkoi aavistaa -jotakin. - -Ajatuksiinsa syventyneenä hän käveli sitten toista tuntia asuntonsa -edustalla, kunnes myrskyn tuoma ankara sadekuuro karkoitti hänet -sisälle. Levolle mennessään hän tiesi varmasti, että tänä yönä hän oli -saanut vihollistaan vastaan uuden aseen, jonka musertavasta voimasta -hänellä ei ollut kuitenkaan pienintäkään aavistusta. - - - - -XXII. - -HOPEAPARVI. - - -Nousevan lohen pääarmeija alkoi tunkeutua Kalvik-jokeen heinäkuun -ensimmäisenä. Jo viikkoa ennen oli nousu joka päivä kiihtynyt, -tehtaiden vain kokeillessa pyydyksillään, mutta pääjoukko ilmestyi -meren helmasta vasta alkavan kuun ensimmäisenä, jolloin ottelu -alkoi toden teolla. Parvi ilmestyi aamuhämärissä hurjina, tiheään -sulloutuneina joukkoina, jotka saivat matalikot kuohumaan ja lahden -välkkyvän pinnan äkkiä elämään ja rajusti pyörteilemään. Ulkona päilyi -meri yhtä tyynenä ja hymyilevänä kuin konsanaan, mutta jokisuulla -tapahtui äkillinen ja ihmeellinen muutos. - -Lähestyvän vuoksiaallon harja vaahtosi ja kiehui tuon valtameren -syvyydestä äkkiä ilmestyneen hurjan ja riemastuksesta mielettömän -joukon temmellyksestä, joka pelottomana ja esteistä välittämättä -syöksyi kohtaloaan kohti. Sinertäviin, hopeanhohtaviin haarniskoihin -puettuna se hyökkäsi jokeen suurissa tiheissä parvissa; virta alkoi -kuohua ja vaahdota, mutta voitettiin, ja joukko riensi eteenpäin -kisaillen ja välähtäviä hyppyjä tehden ikäänkuin nauttien voimastaan ja -kauneudestaan. - -Välistä antautuivat lohet evät liikkumattomina virran vietäviksi -kuohuttaen sitten äkkiä tyynen vedenkalvon kohisevaksi laineeksi, -joka rannasta toiseen ulottuen kiiti eteenpäin pauhaten ja kiehuen. -Himmeä liikehtiminen täytti syvemmät väylät, joiden pimennoista -näkyi alituiseen hopeisten kylkien salamannopeita välähdyksiä. -Joukko tunkeutui jokeen vuoksiaallon mukana peräytyen jälleen veden -paetessa, mutta hyökkäsi uudelleen, itsepintaisesti ja kiirehtimättä, -noudattaen merien syvyyksiin saapunutta salaperäistä kutsua, joka ajoi -sitä herkeämättä eteenpäin ja jonka tenhoa se ei riemastuksissaan -yrittänytkään vastustaa. - -Kalaveneet miehitettiin ja pian vilisi joella valkosiipistä -perhosparvea muistuttava veneiden paljous, jotka verkkoineen virtojen -vieminä ajelehtivat särkkien yli pyrkien sitten laitoja myöten saalista -täynnä takaisin rannalle. Kömpelöt hinaajat työskentelivät patojen -luona todennellen kirskuvilla nostolaitteillaan täyteen sulloutuneita -satimia, ja tehtaissa nielivät koneet meren saalista yhä nopeammin ja -ahnaammin alati kasvavien kalakasojen ulottuessa koneita syöttäviä -miehiä melkein lanteisiin saakka. - -Nyt oli hetki käsillä, jolloin ihminenkin tuli veronsa perimään; -kaikille koitti kuumeisen toiminnan aika, jonka kestäessä ei levosta -ollut puhettakaan. Kiire oli tunnussana, ja elämän mukavuus unohtui. - -Emersonin tehtaalla syntyi äkkiarvaamatta kiusallinen pula, kun -viisikymmentä kalastajaa poistui työstä. Palattuaan edellisenä iltana -särkiltä he ripustivat verkot telineihin ja ilmoittivat Emersonille -päätöksensä, minkä tehtyään he kaikista kehoituksista ja houkutuksista -välittämättä, korjasivat tavaransa ja lähtivät rantaa ylös Marshin -tehtaalle. Larsen, päivävuorojen valvoja, toimi joukon puhemiehenä, -ja Boydille selvisi, aivan liian myöhään, millä asioilla mies oli -ollut iltana, jolloin hän oli yllättänyt tämän mennessään Cherryn luo -vierailemaan. - -Boydin venemiehistö hupeni täten puoleen, mikä luonnollisesti vaikutti -samassa suhteessa saaliin suuruuteen, vaikkakin patomiehet tekivät -tehtävänsä täysin moitteettomasti. Behringin meren kalastamoilla voi -päivänkin viivytys kumota kaikki laskelmat, ja Boyd huomasi tilanteen, -johon hän oli nyt joutunut, olevan toivottomamman kuin konsanaan. -Marsh oli odotellut vain päänousun alkamista toteuttaakseen katalat -hankkeensa tietäen, että uutta väkeä oli silloin enää mahdoton saada. -Säikähdyksestä suunniltaan Boyd unhotti ylpeytensäkin ja meni suoraan -vihollisensa puheille. Marsh oli jo tervehtynyt saamistaan vammoista, -mutta oli vielä niin arka turvallisuudestaan, ettei hän antautunut -mihinkään keskusteluun kahdenkesken, vaan viittasi pari miestä luokseen. - -"Otamme jokaisen, joka vain haluaa tulla, sillä tarvitsemme väkeä", -vastasi hän kuultuaan Emerson'in asian. "Minkä minä sille voin, että -työmaani on miesten mielestä mieluisempi." - -"Pakotatte minut menettelemään samoin", sanoi Boyd. "Alan vuorostani -viekoitella teidän miehiänne." - -Marsh naurahti ylimielisesti. "Voittehan koettaa. Väkivaltaisuuksia ei -voi välttää, jos lähetätte kiihoittajia työmaalleni -- ja mielestäni -teidän on parasta visusti harkita, ennenkuin ryhdytte mihinkään -sellaiseen, sillä meitähän on kymmenen yhtä vastaan." - -Neuvottelu päättyi kiivaisiin syytöksiin ja soimauksiin, ja Boyd -poistui mieli aivan lamassa. - -Seuraavana aamuna, kun Cherry tuli tehtaalle, hän oli vielä yhtä -neuvoton, vaikka he olivat valvoneet Ison-Georgen kanssa koko -yön tilannetta pohtien. Cherry ei tuhlannut aikaa hyödyttömään -harmitteluun, vaan kysyi suoraan: - -"Mitä aiotte nyt tehdä? Nousu on alkanut, emmekä saa hukata tuntiakaan." - -"Olen lähettänyt miehiä kaikille muille tehtaille värväämään kalastajia -hinnalla millä hyvänsä, mutta epäilen, ettei toimenpide hyödytä mitään. -Marsh on aina varuillaan." - -Cherry nyökäytti päätään. "He eivät tohdi nyt luopua hänestä, sillä hän -ei sallisi heidän milloinkaan enää palata tänne, jos he sen tekisivät. -Jäljellä olevat miehet ovat tietysti särkillä?" - -"Kyllä." - -"Montako venettä?" - -"Kymmenen." - -"Taivas varjelkoon! Ja nousun ensimmäisenä päivänä! Tämäpä näyttää -pahalta. Entä pato?" - -"Tyhjä. George on parhaillaan siellä, mutta luulen, että Marshin -suunnitelma korkata se onnistui sittenkin." - -Cherry katsahti uteliaasti seuralaiseensa nähdäkseen, miten tämä -suhtautui tilanteen huolestuttavaan muutokseen, sillä hän tiesi, mitä -seuraisi, ellei käännettä, hyvin pikaista käännettä, tapahtuisi. -Hilliardin myöntämän lainan järjestäminen tuottaisi suuria -vaikeuksia, puhumattakaan musertavasta rahallisesta tappiosta ja -muista lukemattomista ikävyyksistä, joita oli edeltäpäin mahdoton -aavistaakaan. Entä mikä vaikutus olisi epäonnistumisella Boydin -yksityisiin asioihin. Tämä oli useamman kerran vakuuttanut hänelle -sanoilla, joita ei voinut väärin käsittää, että tämä yritys oli hänen -viimeinen mahdollisuutensa, viimeinen toivo, jonka toteutuminen -ratkaisi kaikki hänen unelmansa. Suhde Mildred Waylandiin oli siis -tavallaan kokonaan sen varassa, miten tämä Boydin rahametsästys -onnistui. Mitenkähän kävisi, jos Boyd menettäisi lemmittynsä? Joku -ääni Cherryn sydämessä vastasi, että Boyd kääntyisi lohdutusta etsien -naisen puoleen, joka oli koko tämän vaikean ajan häntä tukenut ja -auttanut. Tuo ajatus aiheutti Cherryn mielessä äkillisen liikutuksen. -Mitä välitti hän siitä, onnistuiko heidän suunnitelmansa vai ei! Boyd -oli ainoa mies, jonka hän oli milloinkaan tuntenut, puoliso, jolle hän -oli määrätty. Jos tämä oli Boydin viimeinen mahdollisuus, niin asiathan -saattoivat kehittyä siihen, että tuo hänen niin kauan odottamansa -tilaisuus vihdoinkin ilmaantui; unelmiensa kuningattaren menetettyään -Boyd turvautuisi varmasti häneen. Cherry tiesi sen vaistomaisesti; -katseesta, jonka hän oli silloin illalla kodissaan nähnyt, hän sen -ymmärsi. Hän alkoi väristä, autuaallisen onnen aallon hulvahtaessa -hänen sydämeensä, mutta samassa keskeytti Boydin toivottoman raskas -huokaus hänen mielikuvituksensa lennon. Hänet valtasi syvä sääli. - -"Näytän tuottavan onnettomuutta kaikille, jotka minuun liittyvät", -virkkoi Boyd surumielisesti hymähtäen. - -Kuinka lapsellinen hän olikaan, ajatteli tyttö hellästi, mutta samalla -niin sankarillisen rohkea taistelun hetkellä! Hänen sydämessään oli -tosi äidillistä osanottoa, kun hän vakavasti kysyi Boydilta: - -"Onko kaikki lopussa, ellette nyt onnistu"? - -"Kaikki." Väsähtäneet hartiat kohosivat. "Mutta masentunut en vielä -ole. Opetitte minulle taidon pysyä aina lujana, Cherry, ja vaikka minun -täytyisi palata kotiin ilman mitään saalista ja luovuttaa Hilliardille -koko tehdas, niin sittenkin yritän yhä uudelleen, kunnes vihdoin -onnistun. Toivottomuudelle en anna valtaa. Valmistan nyt lohta niin -paljon kuin saamme, ja aloitan uudelleen ensi kesänä." - -"Ja ellei se käy -- ellei Hilliard myönnykään odottamaan"? - -"Sitten koetan jotakin muuta; ryhdyn jälleen vaikkapa kultaa etsimään -paremman puutteessa." - -Cherry Malotte tuijotti tyynenä päilyvälle lahdelle, jossa lauma -pyyntiveneitä ajelehti valtoinaan nousuveden mukana. Eräs hinaaja kulki -ohitse, ja hän näki jäljessä tulevien lotjien olevan täynnä auringon -valossa kirkkaasti välkehtivää saalista, heikosti kuuluvan laulun -sävelen kantautuessa ulapalta. Hän seisoi kauan syviin mietteisiin -vaipuneena eteensä tuijottaen käyden kiivasta taistelua oman itsensä -kanssa, mutta sitten hän kääntyi äkkiä seuralaiseensa päin sanoen -rauhallisesti ja päättävästi: - -"Jos lainaatte minulle veneen, niin voin ehkä auttaa teitä." - -"Miten?" kysyi Boyd nopeasti. - -"Mitäpä siitä -- saanko veneen?" - -"Tietysti. Tässä onkin aivan yksi lähellä." - -Saatettuaan tytön veneeseen ja heilautettuaan kättään jäähyväisiksi -Boyd asteli allapäin konttoriinsa tosin hyvillään tytön -avuntarjouksesta, mutta varmana siitä, ettei tämä saisi mitään aikaan -kun kerran hän ja Iso Georgekin olivat neuvottomat. - -"Sormeton" Fraser oli syönyt ylelliseen tapaansa aamiaisensa -jotakuinkin myöhään, ja ilmestyi hetkisen kuluttua konttoriin, johon -Clydekin pian saapui kasvoilla tuskallisen hätääntynyt ilme. - -"Tämähän on kamalaa", huudahti hän melkein itkevällä äänellä. "Miehet -sanovat, että kaikki menee päin hiiteen. Mitä aiot tehdä?" - -"Korjaan, mitä onnistumme saamaan", vastasi Boyd. - -"Häviämme suunnattomasti." - -"Todennäköisesti." - -"Olin hullu kun rupesinkin koko hommaan", valitti Clyde. "Jos olisin -Chicagossa tiennyt yhtä paljon kuin nyt, niin olisinpa totisesti jäänyt -kotiin rahojani vahtimaan." - -"Tiesit yhtä paljon kuin mekin", sanoi Boyd lyhyesti. - -"Kyllähän sinun kelpaa puhua, joka et ole uhrannut yritykseen pennin -pyöreätä, mutta minun laitani on toisin, sillä en pääse milloinkaan -entiselleni, jos nyt menetän rahani." - -"Älä nyt tuossa ruikuta", virkkoi Boyd jäykästi. "Jos kerran menetät, -niin menetä kuin mies peliin antauduttuasi." - -"Oletko aivan tosissasi, että joudumme häviölle?" huudahti Clyde -heikosti. "Luulin sinulla olevan jonkun suunnitelman, joka pelastaa -meidät. Kuulehan", lisäsi hän hetkisen kuluttua, "Cherryhän auttoi -meidät kerran ennenkin pulasta. Annapas hänen nyt koettaa, voisiko hän -jotakin Marshillekin." - -Boyd katsoi puhujaan terävästi. "Mitä sinä tuolla tarkoitat?" - -"Cherry voi vaikuttaa häneen, jos vain tahtoo, samoinkuin -Hilliardiinkin." - -"Marsh on toisenlainen eikä välitä neuvotteluista. Olenhan jo -koettanut." - -"Kuka tässä on neuvottelemisesta puhunut? Tiedät kyllä, mitä tarkoitan." - -"Tyhmyyksiä." - -"Kuinka niin? Onhan tässä minullakin sananvalta." Clyde alkoi suuttua. -"Sijoitin vakuutuksiisi luottaen yritykseen kymmenentuhatta omia -rahojani ja kaksikymmentäviisituhatta vieraita, joten osuuteni on -kolmekymmentäviisituhatta suurempi kuin sinun." - -"Siitä huolimatta sinulla ei ole oikeutta loukata tyttöä." - -"Loukata häntä! Pyh! Älä nyt hassuttele, Boyd. Mikä sai Hilliardin -myöntämään lainan?" - -"Arvatenkin hän oli siihen halukas." - -"Mitä tuo saivarteleminen hyödyttää? Tiedäthän aivan yhtä hyvin kuin -minäkin, että saamme kiittää siitä yksinomaan Cherryn vaikutusvaltaa, -jota tämä on nytkin valmis käyttämään, jos vain pyydät. Hän tekee, mitä -vain tahdot." - -"Olen jo kuullut tarpeeksi, Alton, niin että nyt vaiti", ärjäisi Boyd. -"Ymmärtäähän sen nyt jokainen, joka ei ole aivan auttamaton idiootti, -että Cherry on sellaiseen aivan liian hyvä ja kunnollinen. Ja paina se -mieleesi, että loukatessasi häntä loukkaat minuakin." - -"Hyvä hän kyllä on", ivasi Clyde. "Kaikkihan ne ovat hyviä, mutta ehkä -ei siten, kuin sinä luulet." - -"Mistä sinä sen tiedät?" - -"_Minä_ en tiedä mitään, mutta kyllä Fraser. Hän on tuntenut Cherryn -jo vuosia. Eikö totta, Fraser?" Mutta seikkailijan kasvot olivat kuin -puuhun veistetyt toisten kääntyessä häneen päin. - -"En tiedä kerrassaan mitään", vastasi hän ihailtavan -välinpitämättömästi. - -"Päätä itse", Clyde kääntyi jälleen Emersoniin. "Voitko sanoa, kuka -hän on ja miten hän on tänne joutunut? Ja miksi hän on täällä aivan -yksin? Vastaahan. Hänellä on nyt yrityksessämme aivan yhtä suuret -edut valvottavanaan kuin meillä muillakin, ja ellet sinä pyydä häntä -koettamaan jotakin, niin menen itse neuvottelemaan asiasta hänen -kanssaan." - -"Sitä et tee", sanoi Boyd kylmästi. - -Clyde hypähti ylös ja sopersi kiihtymyksestä tukahtuneella äänellä: - -"Olet tähän kaikkeen syypää, ja nyt joko selvität tämän pulman tahi -ostat osuuteni." - -"Tiedäthän, ettei minulla ole rahoja osuutesi lunastaakseni." - -"Sitten myyn sen ensimmäiselle ostonhaluiselle. Tarvitsen rahani, ja -muista, että tarjosin sitä ensin sinulle." - -"Teitte viisaasti seuratessanne mukana Kalvikiin", sanoi Fraser. -"Menkää koetteeksi Marshin puheille." - -"Sen teenkin", selitti Alton. - -"Sellaista konnamaisuutta et sentään tuumine?" kysyi Emerson nopeasti. - -"Miksi en? Ethän sinäkään kuuntele neuvojani. Pelaat toisten rahoilla, -ja sinulle on aivan samantekevää, voitatko vai häviät. Jos tämä yritys -menee myttyyn, alat luultavasti puuhata heti toista." - -"Ulos!" karjaisi Boyd sellaisella äänellä, että Clyde livahti ovesta -tavallista vikkelämmin. - -"Tunsitteko Cherryn jo ennen kuin tulimme Kalvikiin?" kysyi Boyd -Fraserilta hetkisen kuluttua. - -"Tapasin hänet kerran sattumalta." - -"Missä?" - -"Nomessa -- suuren kultakuumeen vuonna." - -"Mitä hän teki?" - -"Hoiteli asioitaan, johon hän kyllä kykenee", Fraserin silmät olivat -jälleen vihreät ja ilmeettömät kuten tavallisesti. - -"Mitä tiedätte hänestä?" - -"Sen vain, että useimmat olisivat rynnänneet vaikka tuleen hänen -tähtensä. Nomen kullankaivajat olisivat antaneet oikean silmänsäkin, -ainoan lapsensa ja vaikka mitä, jos hän olisi pyytänyt." - -"Mitä muuta?" - -"Hänelle aivan sateli naimatarjouksia --" - -"Niin, niin, mutta mitä tiedätte hänestä itsestään. Kuka hän on? Ja -minkälaiset ovat hänen elämänsä vaiheet?" - -"Olen hirveän kehno salapoliisi, sir", vastasi "sormeton" Fraser, -"minkä huomion olen usein tehnyt. Jos minua miellyttäisi nuuskia -toisten asioita ja kuunnella kaikkia juorupuheita; niin voisin ehkä -vastata kysymyksiinne, mutta sellainen en ole. En kelpaa todistajaksi." - -Boyd olisi vielä jatkanut kyselyään, mutta samassa kuuluivat ulkoa -George Baltin raskaat askeleet, jotka lähenivät nopeasti. "Saitteko -mitään"? tiedusteli Boyd kiihkeästi heti kun ovi aukeni. - -"Mitä vielä", murahti George. "Nousu on kyllä hyvä, mutta patomme on -korkattu." Hän riisui kumisaappaansa ja lennätti ne vihaisesti penkin -alle. - -"Entä veneet?" - -"Sama juttu. Marshin miehet saartavat verkkomme, eikä meillä ole -tarpeeksi veneitä pitääksemme vieraat loitolla." Hän loi Boydiin paljon -sanovan katseen tuuheiden kulmainsa alta ja kysyi: "Kuinka kauan aiomme -tätä vielä sietää?" - -"Mitä tarkoitatte? Olen lähettänyt miehiä värväämään uutta väkeä." - -"Tarkoitukseni ymmärrätte kyllä", murisi jättiläinen verestävin silmin. -"Vastaamme Marshille samalla tavalla." - -Emerson loi nopean katseen Fraseriin, joka tuijotti hievahtamatta -Isoon-Georgeen. - -"Meitä on jo niin kauan kiusattu, että jonakin kauniina päivänä tässä -tapahtuu murhia, ja sitä parempi kuta pikemmin", riehui kalastaja. -"Nitistämme hänet jo tänä iltana." - -Boyd kääntyi hitaasti ikkunaan päin toisten seuratessa häntä -kiihkein katsein. Huoneessa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Etempää -kuuluva koneiden melu tuntui nyt julmalta ivalta. Tämä viimeinen -vastoinkäyminen oli Baltille kaiken sen vuosia kestäneen, säälimättömän -vainon huippu, jonka pelkkä muistokin sai hänet raivostumaan, ja hänen -kumppanilleen se merkitsi lemmittynsä menettämistä, eroa Mildred -Waylandista, tytöstä, joka oli ollut tämän kaikkien suunnitelmien -keskipiste. Boyd ajatteli katkeralla mielellä kaikkia ponnistuksiaan -ja kärsimyksiään, nälkää niin ruumiillista kuin henkistäkin, jota hän -oli tuon tytön tähden kärsinyt. Hän näki jälleen toiveidensa raukeavan -ja unelmiensa sortuvan, maa vajosi jälleen hänen altaan, kuten se oli -ennenkin niin usein tehnyt, ja hänen sisimmässään alkoi kyteä synkkä -viha. Jokin sanoi hänelle, että tämä oli viimeinen yritys; hänellä ei -olisi enää rohkeutta ryhtyä johonkin uuteen, mikä ajatus raivostutti -hänet melkein suunniltaan. - -Vielä edellisenä iltana kalastajien lähtiessä matkoihinsa, häntä oli -lohduttanut se toivo, että Georgen pato pelastaa heidät, kunhan nousu -toden teolla alkaa, mutta sekin toivo petti; joki oli lohia tulvillaan, -mutta pato pysyi tyhjänä. Hän oli täydellisesti masentunut ja toivoton, -sillä Kalvikissa ei ollut ketään joutilaita, jotka olisivat olleet -halukkaat ryhtymään työhön ja Mildred Waylandin piti sitäpaitsi myös -pian saapua -- laivaa odotettiin joka päivä -- eikä apua voinut mistään -saada. Ja mikä pahinta, Mildred saisi kuulla senkin, että kaikki oli -Marshin ansiota. Boyd tiesi kyllä, että Mildred luotti häneen, mutta -naisen luottamus kestää vain aniharvoin nöyryytyksen häpeää, eikähän -ole inhimillistäkään aina luottaa taittuneen kaislan tarjoamaan -tukeen. Mildred kääntyisi varmasti toisaalle -- ehkä juuri mieheen, -joka oli kaikki nämä vastoinkäymiset aiheuttanut. Tuota mahdollisuutta -ajatellessaan Boyd kirosi synkästi. - -"Mitä?" kysyi Balt. - -"Sitä vain, että olette oikeassa. On jo aika vaatia tuo konna tilille", -vastasi Boyd käheällä ja luonnottomalla äänellä. - -"Hyvä!" - -Boyd vilkaisi vielä kerran ulos huulillaan joku katkera sana, mutta -samassa hän hätkähti ja kumartui kiihkeästi eteenpäin. Vene, jonka -Cherry oli lainannut, lähestyi nopeasti väkeä kukkuroillaan jäljessään -pitkä jono kanootteja, nekin miehiä täynnä. - -"Katsokaahan!" huudahti hän. - -"Mitä?" - -"Cherry -- Cherry on hankkinut väkeä." Ääni petti ja hän törmäsi ulos -Ison-Georgen hypähtäessä ikkunaan. - -"Intiaaneja, Jumal'auta!" kiljaisi jättiläinen ja malttamatta kiskoa -saappaita jalkoihinsa hän syöksyi avojaloin Boydin ja Fraserin -jälkeen ennättäen näiden kanssa laiturille juuri parahiksi Cherryä -vastaanottamaan. - -"Töihinkö?" kysyi Boyd henkeään pidättäen ja miesjoukkoon viitaten. - -"Niinpä tietenkin", vastasi tyttö. Vene ja kanootit tyhjenivät -nopeasti ja pian parveili laiturilla tumma joukko vinosilmäisiä ja -kuparinruskeita aleuteja. - -"Sain viisikymmentä miestä -- jokilaakson parhaat", jatkoi Cherry, "ja -koetin saada enemmänkin, mutta -- ne ovat jo tässä kaikki." - -"Sormeton" Fraser löi kämmenen reiteensä niin että läjähti, ja Boyd -tarttui kiinteästi tytön käteen. - -"Olette oikea aarre, Cherry!" Äskeinen epätoivoinen päätös häivähti -hänen mieleensä, ja äänessä väreili rajaton kiitollisuus. - -"Älkää minua kiittäkö!" huudahti Cherry. "Constantinen avutta en -olisi saanut paljoakaan aikaan, niin että kaikki on enimmäkseen hänen -ansiotaan." - -"Sittenkään en oikein käsitä. Nämähän ovat Marshin väkeä." - -"Niin ovatkin, mutta minä autoin heitä parhaani mukaan, kun he viime -talvena näkivät nälkää, mihin kaikkeen nyt vetosin. Huonoja kalastajia -ja hirvittävän laiskoja, jotka eivät suorita puoltakaan valkoisen -miehen työstä, mutta sen parempia ei ollut tarjolla." Hän naurahti -iloisesti onnellisena katseesta, jonka Boyd häneen loi. "Antakaa nyt -minulle jotakin syötävää. Olen nälkään nääntymäisilläni." - -Oivallettuaan asianlaidan Iso-George rupesi heti joukon johtajaksi, -ja ennenkuin toiset olivat ehtineet keittiöön, oli hän jakanut miehet -sopiviin ryhmiin, joille hän jo jakeli verkkojaan. Lohi nousi ja voitto -oli näkyvissä -- mitä hän muusta välitti. - -Iltapäivällä natisi laituri hopeakylkisten lohien painosta, ja -kiinalaisten viiltäjien väsymättömät veitset liikkuivat salamannopeasti -halkoen, leikaten ja viiltäen juottoahjojen sähistessä avarassa -tehdasrakennuksessa, jonka seinissä koneiden melu ontosti kumahteli. - - - - -XXIII. - -TAISTELU JATKUU. - - -Boydista tuntui, että seuraavat päivät olivat hänen elämänsä ihanimmat. -Hän laski leikkiä miestensä kanssa ilahduttaen ja kiihoittaen heitä -päivänpaisteisella hymyllään ja väsymättömällä tarmollaan, eikä hän -ollut milloinkaan joutilaana, paitsi niitä niukkoja hetkiä, jolloin -hänen täytyi pakostakin nukkua joku tunti. Hän oli yhtä aikaa -kaikkialla, eikä ainoakaan pyörä seisahtunut eikä yhtään määräystä -koneisiin nähden annettu hänen tietämättään. George Balt vimmastui -lopulta hänen kiihkolleen, sillä intiaanit eivät ole valkoisten -miesten kaltaisia; saaliin hankkiminen niiden avulla pani jättiläisen, -joka oli tottunut käsittelemään väkeään säälimättömän esimiehen -melkeinpä rikollisella julmuudella, kovalle koetukselle. Äärimmäisistä -ponnistuksistaan huolimatta hän ei saanut kuitenkaan saalista -niin paljon kuin tehdas olisi niellyt, mistä kaikesta hän syytti -sankarillisesti vain itseään. - -Boyd oli, siitä huolimatta ettei saalista tullutkaan toivottua -määrää, sangen hyvillään, sillä hän arveli joka tapauksessa voivansa -pelastua täydellisestä häviöstä, ja päästyään kerran kunnialla tämän -kesän yli ei Marsh eikä mikään muukaan mahti kykenisi häntä enää -murskaamaan. Vaikka nuo ihanat unelmat suurenmoisesta menestyksestä -eivät toteutuneetkaan, laski hän joka tapauksessa saavansa kohtuullisen -voiton. - -Trustin päämajassa oli rajuilma riehahtanut valloilleen. Marsh oli -vimmoissaan, ja kaikki, joille se vain oli mahdollista, karttoivat -häntä. Työnjohtajat ja päällysmiehet, jotka oli käsketty yhtiön -punaiseksi maalattuun konttoriin kesken kiireen, poistuivat kulmat -rypyssä ja arkoja silmäyksiä olkansa yli heitellen. Monet heistä -saivat pitää paikkansa vain tekemällä yhtiölle palveluksia, joita ei -milloinkaan kirjoihin merkitty, mutta nyt pudistelivat hekin päätään -kiroten, että jotakin tavallista kummempaa oli tekeillä. - -Marsh olisi voinut olla aivan levollinen ja antaa ajan lopettaa, -minkä hän oli alkanut, ellei Boyd olisi ollut niin varovainen, että -myi saaliinsa etukäteen. Tuo temppu uhkasi kumota kaikki Marshin -suunnitelmat. Trustin suunnattomat käyttövarat tukenaan hän olisi -voinut polkea hinnat niin alas, että Emerson olisi joko joutunut -kokonaan tappiolle ja puille paljaille tahi saanut pitää saaliinsa -seuraavaan vuoteen, mitä hanketta Wayne Wayland olisi varmasti -lämpimästi kannattanut. Mutta asiain näin ollen olisi sellainen -menettely aiheuttanut vain suuria tappioita kaikille välittäjille ja -samalla trustille itselleenkin. Sentähden täytyi tuo nuori mies saada -tuhotuksi jo Kalvikissa ja heti. - -Marsh tiesi viipyneensä jo aivan liian kauan Kalvikissa, sillä hänen -läsnäolonsa oli välttämätön toisissakin paikoissa kaukana etelässä, -mutta hän ei voinut luovuttaa tätä taistelua toisiin käsiin. Hän odotti -sitäpaitsi kiihkeästi _The Grande Dame'n_ tuloa, jolla Mildredin ja -herra Waylandin piti saapua. - -Pyynnin kolmantena päivänä tuli Constantine Boydin puheille mukanaan -joukko aleuteja, joiden tulkkina hän toimi. Miehet pyysivät saada -palkkansa. - -"Eivätkö he voi odottaa viikon loppuun?" tiedusteli Boyd. - -"Ei! Ellei rahaa, ei ruokaakaan. Pienokaiset nälissään ja raha nyt -tarpeen. Ostettuaan ruokaa he palaavat heti työhön." - -"Hyvä on. Anna tämä maksumääräys kirjanpitäjälle." - -Boyd kirjoitti pari sanaa muistikirjansa lehdelle, jonka hän repäisi -irti ja antoi Constantinelle. - -"Oletko tuntenut Marshin jo kauankin." - -"Hyvin kauan." - -"Pidätkö hänestä?" - -Tummat silmät välähtivät. - -"Kyllä. Hän hyvä mies." - -"Olet ollut hänen työssään?" - -"Kyllä?" - -"Miksi lähdit pois?" - -Constantine epäröi hetkisen. "Minä teke nyt työtä Cherrylle." - -"Minkätähden?" - -"Hän kovin hyvä pikku veljelle. Te näki pienokainen -- noin iso." - -"Aivan niin. Sievä lapsi. Muistatko muuten iltaa pari viikkoa sitten, -jolloin olin Cherryn luona -- iltaa, jolloin menit ulos sisaresi -kanssa?" - -"Muistan." - -"Mihin menitte?" - -Constantine muutteli jalkojaan, joissa oli mursunnahalla pohjatut -saappaat. "Miksi kysytte?" - -"Mitäpä siitä. Mihin menitte?" - -"Intiaanikylään. Miksi kysytte?" - -"Ilman vain. Jos muuten sattuisit joutumaan selkkauksiin Marshin -kanssa, niin voin ehkä auttaa sinua. Pidän sinusta, mutta en hänestä." - -Sekarotuinen murahti jotakin ja kääntyi mennäkseen, mutta samassa -ojensi Boyd kätensä siepaten miehen vyössä roikkuvan puukon tupestaan. -Constantine pyörähti ympäri hätäisesti huudahtaen, kasvot nytkähtelivät -ja sieraimet värisivät kuin säikähtyneellä hevosella, mutta Boyd ei -ollut häntä näkevinäänkään, vaan tunnusteli huolettomasti puukon terää. - -"Harvinainen ase", virkkoi hän luoden mieheen omituisen katseen. "Olen -sitä usein ihaillut." Hän ojensi hymyillen veitsen Constantinelle, joka -solahdutti sen nopeasti paikoilleen poistuen sitten sanaa sanomatta. - -Pari tuntia myöhemmin huomasi Boyd intiaanien, joille hän oli antanut -maksumääräyksen, keskustelevan kiihkeästi laiturilla. Nähdessään -Constantinen joukon keskellä hän meni kysymään, mitä siellä oli -tekeillä, jolloin Constantine ojensi hänelle hopeisen dollarin rahan -sanoen: - -"Nämä miehet sanovat tämä raha ei hyvä." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Raha ei hyvä. Yhtiön kauppa ei huoli siitä." - -Boyd huomasi, että miehet kyräsivät häneen epäluuloisesti. - -"Lorua! Mikä vika siinä olisi?" - -"Kauppamies naura ja sano raha teidän. Käskee korjaamaan se pois. Hän -ei myydä miehilleni ollenkaan jauhoja." - -Constantine oli ilmeisesti itsekin epäilevällä kannalla. - -Eräs intiaani veti kolikon taskustaan sanoen: - -"Tahdomme tämmöisiä rahoja." - -Boyd otti rahan ja tutki sitä joka taholta, jolloin asia heti selvisi. -Rahassa näkyi nimittäin aivan selvästi jonkun entiseen kalastusyhtiöön -kuuluneen säilyketehtaan nimikirjaimet, mistä hän heti huomasi, että -kysymyksessä oli eräs vanha temppu, jonka jo ensimmäiset pohjolaan -tunkeutuneet ja keskenään ankarasti kilpailevat, kauppaa harjoittavat -yhtiöt olivat keksineet. Rahoihin, joita intiaanit näiltä yhtiöiltä -saivat, oli lyöty näiden nimikirjaimet, ja kun yhtiöt kieltäytyivät -ottamasta vastaan mitään muuta rahaa, oli intiaanien pakko tehdä -kaikki ostoksensa näiden varastoista. Järjestelmää huolellisesti -kehittämällä hankkivat yhtiöt siten yksinoikeuden kaikkeen tarjolla -olevaan intiaanityövoimaan, ja oli aivan ilmeistä, että Marsh oli -kumppaneineen harjoittanut samaa riistomenettelyä koko ajan aina uuden -yhtymän perustamiseen saakka. Hän alkoi selitellä selkkauksen syytä -ja lupasi järjestää asian, mutta intiaanit olivat monesta vahingosta -viisastuneet, eivätkä luottaneet valkoisen miehen lupauksiin, ja kun -sanoilla ei ollut mitään vaikutusta, virkkoi hän lopuksi: - -"Ellei rahani kelpaa yhtiön kauppaan, myyn omista varastoistani, mitä -tarvitsette. Näin pienistä asioista sovitaan aina." - -Hän vei koko joukon varastohuoneelle huolehtien, että jokainen sai, -mitä tahtoi, ja auttaen vielä tavarat kanootteihinkin. - -Iltapäivä kului rauhallisesti, mutta seuraavana aamuna hän tuli -levottomaksi, kun aleuteja ei alkanut kuuluakaan työhön. - -Balt oli tullut särkiltä jo aikaisemmin kertoen, että heidän ja Marshin -miesten välillä oli tapahtunut tiukka yhteenotto. Georgen veneet oli -saarrettu pimeän turvissa, verkot viilletty rikki, mikä kaikki oli -lopulta yltynyt tuimaksi tappeluksi, jossa useat hänen miehensä olivat -saaneet vakavia vammoja. Jättiläinen, joka oli kaikkea muuta kuin -rakastettavalla päällä, oli tullut hakemaan apua, vakuuttaen, että -tilanne kärjistyi joka hetki. Kuullessaan intiaanien petollisuuden hän -pihahti pilkallisesti ja lähti kaikki aseet mukanaan särkille takaisin, -Boydin, joka oli nyt todella säikähtynyt, rientäessä veneeseen ja -soutaessa kaikin voimin virtaa ylös Cherryn luo toivoen tämän saavan -alkuasukkaat palaamaan. - -Tyttö oli heti valmis lähtemään ja he aikoivat juuri nousta veneeseen, -kun Chakawana syöksähti ulos pelosta kalpeana. - -"Minne menette?" kysyi hän. - -"Intiaanikylään. Sinä jäät tänne ja --" - -"Ei, ei! Yksin en tänne jää. Tulen mukaan." Hän katsahti arasti -taaksensa. - -"Mutta, Chakawana, mikä sinua oikein vaivaa? Pelkäätkö?" - -Tyttö nyökäytti kiihkeästi kaunista päätään. - -"Ketä?" tiedusteli Boyd, mutta tyttö vain tuijotti häneen -kirsikanmustilla silmillään toistaen sitten pyyntönsä. Cherry myöntyi -huomauttaen Boydille: - -"Muuta neuvoa ei ole. Hän ja Constantine ovat olleet niin omituiset -viime aikoina, etten tiedä oikein mitä heistä ajattelisin. Tyttö, joka -on ollut tähän saakka luoduista onnellisin, aina iloinen ja hilpeä, on -nyt kokonaan muuttunut. Hän ja Constantine kuiskailevat aina keskenään -ja käyttäytyvät muutenkin niin salaperäisesti ja kummallisesti, että -aivan hermostuttaa." Intiaanityttö oli käynyt hakemassa pienokaisen ja -riensi nyt heitä kohti lapsi sylissään. "Eikö hän ole sievä?" lisäsi -Cherry. "Rumia ihmisiä en voi läheisyydessäni sietää." - -Kylään saavuttuaan he tekivät molemmat parhaansa saadakseen miehet -mukaansa, mutta turhaan; kaikki kieltäytyivät jyrkästi. Suurin osa, -kuten he kuulivat, oli jo hajaantunutkin toisille säilyketehtaille -tohtimatta luottaa Emersonin lupauksiin ja peläten loukata vanhoja -työnantajiaan, ja jäljelläolevat olivat vanhoja laiskureita, jotka -eivät tahtoneetkaan tehdä työtä, vaan kuuntelivat houkutteluja -olkapäitään kohautellen ja maleksien vihdoin tiehensä. - -"Kun rahanne ei kelpaa yhtiön kauppaan, eivät he siitä välitä", virkkoi -Cherry lopuksi. - -"Annan heille elintarpeita koko ensi talveksi", vastasi Boyd alkaen -menettää malttinsa moisen härkäpäisyyden suututtamana. "Käskekää -heidän muuttaa koko kirottu kylänsä tehtaalleni kiluineen kaluineen, -vaimoineen ja kaikkineen. Pidän heistä huolen." Mutta joukkoon -ei tepsinyt mikään. Marsh oli ollut jälleen liikkeellä, ja nuo -ihmispoloiset pelkäsivät hänen kostoaan. - -"Näitä raukkoja ei voi moittia", sanoi Cherry. "He ovat oppineet -pelkäämään yhtiöitä, joiden varastojen turvissa he pääsevät talven yli, -niin että jos elintarpeiden myynti lopetetaan kostoksi niskuroimisesta, -nääntyvät kaikki nälkään. Kurjaa menettelyä!" Tyttö polkaisi vihaisesti -jalkaansa. "Ja minä kun olin niin ylpeä työstäni, sillä luulin -todellakin voineeni vihdoinkin jotenkin auttaa. Nyt en tiedä enää -mitään mihin ryhtyä; olen tehnyt voitavani." - -"Samoin minäkin", huokaisi Boyd. "Näiden viidenkymmenen aleutin avulla -saimme sentään jotakin aikaan, mutta nyt!" Hän heilautti käsiään -toivottomasti. "George on myös jälleen pulassa, sillä Marshin kätyrit -ovat silponeet verkkomme ja laiva voi saapua millä hetkellä hyvänsä." - -"Laiva! Mikä laiva?" - -"Herra Waylandin huvipursi. Hän on matkalla tänne trustin toisten -päämiesten ja -- Mildredin keralla." - -"Tuleeko -- tuleeko neiti Wayland tänne?" kysyi Cherry jäykästi. - -"Kyllä." - -"Miksi ette ole sitä minulle sanonut?" - -"Luulin sen olevan teille samantekevää." - -"Hän ei siis malta odottaa, vaan seuraa jäljessänne aina Chicagosta -saakka. Siinä tapauksessa ette kait enää välitäkään avustani?" Katse -painui alas ja piirteet kovettuivat. - -"Tietysti tarvitsen apuanne. Hänen tulonsa ei muuta tilannetta millään -tavalla." - -"Olette jo pitänyt minua kyllin kauan narrinanne", sanoi Cherry -vihaisesti. "Tämän yrityksen takia en ole viettänyt huoletonta hetkeä, -vaikka tiesitte koko ajan, että hän oli tulossa. Olemme olleet vain -välikappaleita -- George, minä ja kaikki muutkin, joiden avulla olette -valmistautunut vain tuota hetkeä varten." Hän naurahti katkerasti. - -"Nyt ette ymmärrä", sanoi Boyd. "Neiti Wayland --" - -"Oh, kyllä. Eihän mikään vi olla hänelle sen mieluisempaa kuin -vapauttaa teidät kaikista huolistanne. Vain sana hänen huuliltaan, -ja vaikeudet häviävät olemattomiin kuin aamun usva. Tunnustakaamme -joutuneemme tappiolle ja kerjätkäämme häntä pelastamaan meidät." - -Boyd pudisti päätään aikoen sanoa jotakin, mutta tyttö ei antanut hänen -puhua. - -"Halusitte kaikesta päättäen esiintyä sankarina hänen edessään, minkä -riemuvoiton saavuttaaksenne turvauduitte meihin. Olenpa, totisesti -iloinen, ettemme onnistuneet, iloinen siitä, että Marsh osoitti teille -täydellisen avuttomuutenne. Tulkoon nyt neiti Wayland avuksenne. Minä -väistyn. Ymmärrättekö?" - -Emerson tuijotti häneen ymmällään, sillä tuo kaikki oli jotakin -aivan odottamatonta, mutta hän tiesi olevansa tytölle niin suuressa -kiitollisuudenvelassa, että loukkautuminen oli mahdotonta. - -"Neiti Waylandilla ei ole mitään tekemistä asioideni kanssa", -vastasi hän rauhallisesti, "ja epäilen, mahtaisiko hän käsittääkään -vastoinkäymisteni laatua. Sankaria en ole tahtonut näytellä, ja kun -hanke pantiin alulle, ei päämaali, johon olen pyrkinyt, tosin teidän -kaikkien avullanne, ollut teille mikään salaisuus." - -"Miksi ei neiti Wayland sitten auta teitä"? kysyi Cherry. "Niinkö vähän -hän välittää teistä? Eikö hänellä ole järkeä ymmärtää, miten tukala -asemanne on." - -"Kyllä, mutta tämä on koetukseni, josta tahdon suoriutua omin voimin. -Hän ei huoli puolisokseen miestä, joka ei ole itse pystynyt onneaan -luomaan, eikä hän sitäpaitsi tohdi vastustaa isänsä tahtoa, ei edes -ajatellakaan sinnepäin -- hän on niin kasvatettu. Wayne Waylandin -vastarinta ei ole suinkaan ainoa este tielläni. Minun täytyy osoittaa -hänen tyttärelleen olevani samaa maata kuin tämäkin, sillä Mildred ei -siedä velttoja henkilöitä." - -"Ja te uskotte tuon naisen rakastavan teitä! Hän ei olekaan mikään -nainen -- hän ei edes tiedä, mitä rakkaus on. Kun nainen rakastaa, -luuletteko hänen välittävän rahasta, kuuluisuudesta tahi menestyksestä? -Jos rakastaisin jotakin miestä, luuletteko, että pysähtyisin -neuvottelemaan isäni kanssa, menenkö hänen kanssaan naimisiin vai -odotanko, kunnes lemmittyni osoittaa olevansa mahdollinen rinnalleni -astumaan? Arveletteko, että antaisin hänen kestää kaikki ne helvetin -tuskat, jotka te olette kärsinyt, nähdäkseni mihin hän pystyy? En -konsanaan! Olisin ottanut hänet sellaisenaan ja taistellut yhdessä -hänen kanssaan. Olisin antanut hänelle kaikki, mitä minulla on -- -rahaa, aseman, ystäviä ja vaikutusvaltaa, ja jos omaiseni olisivat -vastustelleet, olisin käskenyt heidän mennä hornaan. Heidät olisin -heittänyt ja liittynyt häneen! Olisin käyttänyt viimeisen dollarinikin -ja kaiken naisellisen neuvokkuuteni ja viekkautenikin häntä -auttaakseni. Kun nainen rakastaa, ei hän välitä maailman puheista; hän -seuraa lemmittyään, olipa tämä minkälainen hyvänsä." - -Sanat tulivat niin kiihkeästi, että Cherryn täytyi hengähtää. - -"Tätä ette ymmärrä", sanoi Boyd. "Olette alkuperäinen ja vapaudessa -kasvanut, kun taas Mildred on täydellinen vastakohtanne. Vanhoillisuus -on hänellä veressä, eikä hän sille mitään mahda. Minunkin oli -ensin vaikea häntä ymmärtää, mutta kun tutustuin hänen elämäänsä, -oloihin, joissa hän oli kasvanut, selveni kaikki. En huolisi hänestä -toisenlaisena kuin mitä hän on, ja siinä on minulle aivan kyllin, kun -tiedän, että hän pitää minusta omalla tavallaan." - -Cherry nykäisi niskojaan. "Heleänpunainen, elämänhalusta lämmin veri on -aina siirappia parempi, ja kun rakastan, tahdon myös tuntea, mitä se on --- en vaadi, että se todistetaan minulle kuin mikäkin mittausopillinen -tehtävä. Tahdon rakastaa ja vihata, tehdä mitä päähäni pälkähtää, -vaikka se olisikin vastoin järkeni ääntä." - -"Oletteko milloinkaan noin rakastanut?" kysyi Boyd äkkiä. - -"Kyllä", vastasi tyttö empimättä luoden häneen katseen, jonka -syvyyteen hän ei kyennyt tunkeutumaan. "En ole Luojan kiitos, noita -keinotekoisia, vaan alkuperäinen, kuten sanoitte. Olen elänyt!" -Punaiset huulet vääntyivät pilkalliseen hymyyn. - -"En odottanutkaan teidän ymmärtävän Mildrediä", sanoi Boyd. "Mutta hän -rakastaa minua ja minä palvon häntä jumalattarenani. Ihmisellä täytyy -olla joku, jota hän jumaloipi; omaa kuvaansa hän ei voi kumarrella." - -Cherry Malotte kääntyi hitaasti ja astui veneeseen, istuen äänettömänä -koko paluumatkan, Boydin, joka oli ymmällään ja pahoilla mielin -uskonsa muuria vastaan suunnatun hyökkäyksen johdosta, yrittämättäkään -vaitioloa rikkoa. - -"Sormeton" Fraser oli laiturilla heitä vastassa. "Missä helvetissä -olette ollut?" huusi hän. - -"Intiaanikylässä väkeä etsimässä. Miten niin?" - -"Iso-George on lujilla; pyysi apua jo pari tuntia sitten." - -"Mikä hätänä?" - -"Kuusi miestänne makaa pahoin runneltuina parakissa tapeltuaan Marshin -miesten kanssa, jotka kävivät päälle kuin sudet. Saalis pantiin -laidan yli, eivätkä nuo poikaparat taida pitkään aikaan kyetä uutta -hankkimaan. Tässä on pian kuumat paikat." - -"Särkiltä meitä ei karkoiteta", kiljahti Boyd. "Hoilaan rantamiehet -heti koolle, ja menkää te etsimään Altonia; tarvitsemme kaikki -saatavilla olevat miehet." - -"Hänestä ei ole mihinkään; vetelee jo unia kuin kotikissa." - -"Taitaapa ollakin selvintä, että hän on jaloista poissa." - -Hän riensi tehtaan läpi, nyt melkein autio ja äänetön, huusi miehet -saapuville ja törmäsi joukkoineen veneisiin jättäen intiaanit ja pari -vahtia tehdasta vartioimaan. - -Lahdella sukeutunut tappelu kesti koko iltapäivän jatkuen vielä -hämäränkin tultua. Veneet olivat kietoutuneet yhteen rykelmään, jossa -puolialastomat miehet huitoivat ympärilleen nyrkeillä, airoilla ja -sauvoimilla kiroillen ja kiljuen lohien samotessa koko ajan taukoamatta -sankoissa parvissa virtaa ylös kohtalokkaita synnyinvesiään kohti -silvottujen ja revittyjen verkkojen läpi ja tappelusta keinahtelevien -kölien alitse. - - - - -XXIV. - -"THE GRANDE DAME" SAAPUU. - - -Aamuauringon ensimmäisten säteiden välähtäessä taivaalle ilmestyi -utuverhosta, joka etäisen metsävalkean keveän savun lailla häilyi -valtameren pinnalla, lumivalkoinen laiva, joka äänettömästi liukuen -suuntasi kulkunsa lahteen jättäen jälkeensä tumman savujuovan. -Hopeisena kimmeltävä vedenkalvo halkesi kauniisti kaartuvan keulan -edessä kuin veitsellä leikaten, solakat mastot kohosivat ylpeästi -vaalenevaa taivasta kohti, ja valkeat sivut olivat puhtaat kuin -rannalla keinuvien lokkien tahraton rinta. - -Pienintäkin yksityiskohtaa myöten täydellisenä ja jokainen ääriviiva -virheettömän sopusointuisena se liukui majesteettisesti kalavenelauman -läpi, joka hajautui kuin säikähtyneenä joka taholle valvomisesta -uupuneiden katseiden seuratessa laivaa kuin jotakin yliluonnollista -ilmestystä. - -Boyd seisoi hinaajansa kannella ja katseli näkyä henkeään pidätellen. -Nähdessään laivan ilmestyvän niemen takaa lounaassa hän oli huudahtanut -ja seurannut sitten sen lähestymistä ympäristönsä kokonaan unhottaen. -Sydän löi haljetakseen ja henkeä salpasi. Hänestä tuntui kuin hänen -olisi täytynyt huutaa ääneen Mildredin nimeä ja ojentaa kätensä tätä -vastaanottamaan. Tietysti Mildred huomaisi hänet laivan sivuuttaessa --- hän tiesi, että Mildred tähysteli häntä seisoen kannella kasteesta -märkänä, mutta kuitenkin häntä kiihkein katsein etsien. Mildred oli -varmasti ollut kärsivällisesti tähystyspaikallaan jo siitä saakka kun -maa tuli näkyviin. Äkillisen pelon valtaamana, että laiva sivuuttaisi -Mildredin ehtimättä häntä huomata, hän antoi käskyn ajaa lähemmäksi, -paikkaan, josta hän näki hyttien ovet ja nojatuolit kannella. Hän -tutki katseillaan joka sopen ja kohdan, mutta ei nähnyt muuta kuin -komentosillalla seisovan vormuniekka kapteenin ja kompassilaitteen -kimaltelevat messingit. _The Grande Dame_ oli jo niin lähellä, että -koneiden käynnistä huolimatta hän kuuli kapteenin antavan matalalla -äänellä jonkun määräyksen, mutta Mildrediä ei kuulunut eikä näkynyt. -Hyttien ikkunoita peittävät tiheät uutimet ilmaisivat matkustajien -vielä nukkuvan. _The Grande Dame_ liukui ohi hänen seisoessaan siinä -sydän pettymyksestä raskaana, väsymyksestä menehtymäisillään ja märkä -ruumis vilusta väristen koleassa aamuilmassa. - -Hän käski kääntää maihin, jonne matkalla he kohtasivat George Baltin. - -"Mikä laiva tuo on?" tiedusteli tämä. - -"Trustin johtajien käytettävänä oleva huvipursi." - -Jättiläinen tuijotti uteliaasti loittonevan aluksen jälkeen. - -"Pari poikaa haavoittui kahakassa sangen pahasti", huomautti hän, "niin -että käskin heidän ottaa verkot ylös ja mennä kotiin." - -"Olemme kaikki aamiaisen tarpeessa." - -"En välitä. Menen padolle." - -Emerson kohautti hartioitaan. - -"Mitä se hyödyttää? Eihän kannata edes vaivautua sitä kokemaan." - -"Olen pitänyt paikkaa silmällä viisi vuotta, enkä ole milloinkaan -nähnyt lohien tekevän näin", murisi Balt. "Elleivät ne tänään kulkeudu -patoomme, heitämme koko homman. Marshin miehet turmelivat ainakin -puolet verkoistamme ja pieksivät väkemme vähiin henkiin." Sanoja -seurasi sarja synkkiä kirouksia. "Teimme sittenkin erehdyksen toissa -päivänä, kun emme nitistäneet tuota roistoa! Mutta eihän ole vieläkään -liian myöhäistä." - -"Wayne Wayland on mukana tuolla laivalla, ja hän on tuima mies. Olen -kuullut hänestä monta kummaa juttua, mutta sittenkin luulen, ettei hän -tiedä, mitä kaikkea Marsh on täällä tehnyt. Menen hänen puheilleen ja -kerron kaikki." - -"Jospa hän käännyttää teidät takaisin?" - -"Sittenkin on vielä kyllin aikaa tuumia -- tuumia tuota ehdotustanne. -En suoraan sanoen pidä siitä." - -"Ei teidän tarvitsekaan", sanoi Balt alentaen äänensä kuiskaukseksi, -niin ettei peränpitäjä kuullut sanoja. "Olen pohtinut asiaa koko yön -ja olen sitä mieltä, että toiminkin yksin. Marshin tuomion olen joka -tapauksessa langettanut ja -- te olette minua nuorempi, jolle semmoinen -ei mitenkään sovikaan. Tulette yksinkin toimeen kävipä minulle miten -hyvänsä." - -Boyd pani kätensä toverinsa olkapäälle. - -"Ei, Balt", lausui hän; "murhaa en ehkä hyväksy, mutta toisenkaan -rikoksesta en aio hyötyä, ja jos niikseen tulee, vastaan puolestani, -enkä anna teidän ottaa yksin syytä päällenne. Tuli mitä tuli niin -teitä en jätä. Mutta toivokaamme, että kaikki kääntyy vielä parhaaksi. -Onpa sangen vaikeata mennä herra Waylandilta mitään pyytämään. Hänen -tyttärensä on, näettekös -- tuota noin -- tahtoisin -- tahtoisin kovin -mielelläni nähdä hänet." - -Balt katsoi häneen kiinteästi. "Ymmärrän. Ja sehän tekeekin tehtävänne -niin kirotun vaikeaksi. Mutta ellei muu auta, raivaan Marshin yksinäni -tieltä pois -- hänen täytyy väistyä. Nyt lähden padolle. Kertokaahan -sitten minulle, mitä vanhus sanoi." - -Boyd palasi tehtaalle synkkänä ja katkerana. Hän tunsi ja tiesi, -etteivät Georgen murhasuunnitelmat olleet vaikuttaneet häneen mitenkään -järkyttävästi. Ajatus vuodattaa verta ei ollut aiheuttanut hänelle -minkäänlaisia omantunnon vaivoja, ikäänkuin kysymyksessä olisi ollut -vain jonkun vahingollisen eläimen tuhoaminen. Samalla hän tunsi, että -jos rakkaus Mildrediin johtaa hänet rikokseen, kohtaa hänen häpeänsä -tätäkin, minkätähden tuo ajatus turvautua väkivaltaan kauhistutti häntä -nyt, vaikka hän ei jaksanutkaan sitä luotaan sysätä. Hän nöyryyttäisi -itsensä ensin ja menisi Mildredin isältä suojelusta rukoilemaan, mutta -ellei se auttaisi, saisi Marsh katsoa eteensä. Silloin hänellä ei olisi -enää mitään syytä säästää vihollistaan. - -Tehtaalla hän tapasi Clyden suunniltaan ilosta laivan tulosta ja -kiihkeästi odottaen päästäkseen tervehtimään ystäviään. Boyd käski -hänen mennä veneeseen seuraten itse jäljessä hiukan aamiaista -haukattuaan. - -Matkalla laivalle Boydia vaivasi sama kiusallinen tunne, joka oli hänet -vallannut mennessään Chicagossa monivuotisen poissaolonsa jälkeen ensi -kerran Mildrediä tervehtimään. Hänellä oli nytkin vain vastoinkäymisiä -kerrottavanaan luvatun voitonsanoman asemesta. Mildred näkisi hänet -jälleen vastoinkäymisten katkeroittamana, eikä hän voinut muuta -ajatella kuin miten Mildred suhtautuisi tähän pettymykseen. Hän ainakin -toivoi Mildredin ymmärtävän, miksi hänen nyt täytyi vedota tämän isään; -ettei hän ollut mikään armoa pyytelevä puheille pyrkijä, vaan mies, -joka vaati oikeutta, vastustaja, jota täytyi kunnioittaa. Olihan hän jo -näyttänyt, mihin hän kykeni, joten Wayne Waylandin olisi sangen vaikea -tehdä häntä millään tavalla halveksittavaksi tyttärensä silmissä. - -Willis Marsh ja herra Wayland seisoivat kannella partaaseen nojaten -seurassaan joku kolmaskin -- Boydin sydän sykähti kiihkeästi; tuon -vartalon ja ryhdin hän olisi tuntenut tuhansien joukosta. Mildred -huomasi hänet myös ja osoitti hänet kumppaneilleen. - -Hän hypähti vapisevin polvin tikkaille ja kapusi kannelle, pitkä ja -jäntevän laiha olento, yllään karkeat työvaatteet ja jaloissa meriveden -liuottamat saappaat. Posket olivat painuneet kuopille ja huulet -tuulesta halkeilleet, niin että hän näytti tytöstä ainakin viittä -vuotta vanhemmalta kuin viime näkemällä, mutta silmissä kipinöi entinen -tuli ja hymy oli vain hänelle. - -Boyd ei tiennyt, mitä tervehtiessä sanottiin, eikä kiinnittänyt -huomiota häneen luotuihin katseisiin, sillä Mildredin pehmeät ja -viileät kädet lepäsivät hänen känsäisissä kourissaan, ja tyttö hymyili -hänelle. - -Alton Clyde oli hänen kintereillään ja hän tunsi Mildredin vetävän -kätensä pois, jolloin hän kääntyi Wayne Waylandiin nyökäyttäen ohi -mennen päätään Marshille, joka loi häneen musertavan silmäyksen. -Vanhus virkkoi jotakin, johon Boyd vastasi parilla merkityksettömällä -sanalla ottaen sitten jälleen tytön kädet omiinsa niin luontevasti -ja ujostelematta, että Marsh kalpeni ja kääntyi poispäin. Paikalle -alkoi kokoontua toisiakin, joiden läsnäolon kannella hän nyt vasta -huomasi, herroja ja naisia, kiikarit ja valokuvauskoneet remmissä -olan yli. Mildred esitteli hänet seurueelle äänessä hieman väkinäinen -sävy, mutta muuten käyttäytyen aivan yhtä rauhallisesti kuin hän olisi -ollut omassa arkihuoneessaan ja Boyd vain joku tilapäinen tuttava. -Vieraat liittyivät ryhmään ja alkoivat kiikareillaan tarkastella -ympäristöä jutellen ja tehden silloin tällöin jonkun ylimalkaisen -huomautuksen matkailijoiden tavalliseen yleismaailmalliseen tapaan. -Keskustelusta Boyd ymmärsi, että henkilöt olivat trustin johtajia tahi -vaikutusvaltaisia osakkaita ja näiden vaimoja, jotka kaikki näyttivät -pitävän häntä jonakin maisemaan välittömästi kuuluvana, jossa ei ollut -mitään erikoisen mielenkiintoista. Hän puolestaan suhtautui seurueeseen -yhtä välinpitämättömästi, sillä hän näki vain Mildredin ja kuuli -vain tämän äänen. Joku ehdotti, että lähdettäisiin maihin pienelle -tutustumiskäynnille, mikä aloite saavuttikin yleisen kannatuksen, niin -että Boyd huomasi hetkisen kuluttua olevansa vihdoinkin kahdenkesken -lemmittynsä kanssa. Hän saatteli tytön erääseen nojatuoliin istuutuen -itse viereen. - -"Vihdoinkin"! hengähti hän. "Sinä täällä, Mildred. Tulit sittenkin." - -"Niin, Boyd." - -"Oletko iloinen?" - -"Kyllä. Ihana matka." - -"Tämä tuntuu aivan mahdottomalta. Voinhan tuskin uskoa, että olet -todellakin täällä -- etten näe jälleen unta, kuten tavallisesti." - -"Entä sinä? Miten sinä olet voinut?" - -"Hyvin -- niin ainakin arvelen -- en ole, näet, joutanut lainkaan -itseäni ajattelemaan. Ah, Mildred!" Ääni värähti hellästi ja hän laski -kätensä hyväillen tytön käsivarrelle. - -Tämä vetäisi nopeasti kätensä pois. - -"Ei nyt! Muista missä olemme ja miltä näytät. En ole milloinkaan nähnyt -sinua noin kurjan näköisenä, Boyd. Pukusi ehkä vaikuttaa sen." - -"Olen väsynyt", vastasi Boyd, jonka jäseniä kaksikymmentäneljä tuntia -kestänyt kiinteä työ ja jännitys raukaisi. Hän hyväili salavihkaa -tuolin reunalle laskostuneen hameen poimua kuiskaten: "Rakastat siis -minua yhä, Mildred? Et ole muuttunut, ethän?" - -"En vähintäkään. Entä sinä?" - -Syvä henkäys ja kasvojen kirkastunut ilme olivat vastaus. "Haluan -olla kanssasi kahdenkesken", huudahti hän sortuneella äänellä; -"käsivarteni puutuvat kaipuusta saada syleillä sinua. Olen kuin janoon -nääntymäisilläni." - -Kukaan nainen ei olisi voinut nähdä tuota hehkuvaa lemmenkiihkoa ilman -vastaavaa mielenailahdusta, ja niinpä Mildredkin, vaikka istuikin -liikkumattomana, antoi katseensa vaipua heikon punan kohotessa -poskille. Helmassa lepäävät kädet puristuivat tiukasti yhteen. - -"Olet aina sama", hymyili hän. "Kiihkeytesi aivan tukahduttaa minut. -Täällä on väkeä kaikkialla ja isäkin on varmasti jossakin lähettyvillä. -En ole milloinkaan nähnyt toista sinun kaltaistasi." - -"En välitä --" - -"Mutta minä välitän." - -"Veneeni on laivan kyljessä. Menkäämme maihin katsomaan, mitä olen -saanut aikaan." - -"En voi. Lupasin seurata Berryjä ja herra Marshia." - -"Marshia!" - -"Älä nyt julmistu! Menemme kaikki katsomaan hänen tehdastaan, jossa -sitten syömme aamiaisenkin -- minua kaivataan jo. Ah, kultaseni!" -huudahti hän valittavasti. "Vancouverista lähdettyämme olen nähnyt vain -säilyketehtaita, jotka ovat olleet siitä saakka alituinen ja ainoa -puheenaihe. Kalat, saaliin mahdollisuudet, hinnat ja osingot -- muusta -en ole kuullutkaan. Kuolettavan ikävää ja yksitoikkoista ajan oloon, ja -isä on tietysti koko joukon pahin." - -Boyd katsahti rannalle. "Et ole vielä nähnyt minun -- meidän -tehdastamme." - -"Oh, kyllä. Marsh näytti sen isälle ja minulle. Aivan samanlainen kuin -toisetkin." Mildred vaikeni ja jatkoi hetkisen kuluttua: "Ainoa, mikä -niissä on kyennyt pitämään mielenkiintoni vireillä, on tapa, jolla -kiinalaiset tupakoivat. Nuo heidän äkkiväärät ja merkillisen muotoiset -piippunsa; joihin mahtuu vain hyppysellinen tupakkaa, ovat mahdottoman -hullunkuriset." Sanojen sisällyksettömyys vaimensi Boydin innon, niin -että rannalla oleva muodoton rakennusryhmä näytti hänestä äkkiä niin -toivottoman alakuloiselta ja jokapäiväiseltä. Sehän oli tietysti aivan -samanlainen kuin kaikki toisetkin, jotka hänen lemmittynsä oli nähnyt -pitkin matkaa pohjoiseen. Nyt vasta se juolahti hänen mieleensä. - -"Olin aamulla kalastajieni mukana lahdella, kun saavuitte. Toivoin -näkeväni sinut", virkkoi hän. - -"Niinkö varhain? Taivas varjelkoon! Nukuinhan silloin vielä makeinta -untani. Isä olisi voinut antaa kapteenille määräyksen kulkea hitaammin." - -Boyd tuijotti häneen loukatun hämmästyneesti, mutta Mildred hymyili -taampana seisovalle Alton Clydelle, eikä huomannut katsetta. - -"Etkö välitä kuulla sitäkään, mitä olen täällä tehnyt?" kysyi Boyd. - -"Tietysti", sanoi Mildred katsoen jälleen häneen. - -Boyd kertoi sitten empien ja hieman arastellen pettymyksistä ja -vastoinkäymisistä, joita hänelle oli sattunut ja jotka hän oli -voittanut, mainitsematta kertaakaan Marshin nimeä ja välttäen koko ajan -vierittämästä syytä taholle, josta kaikki oli lähtöisin. Tyttö kuunteli -päätään pudistellen. - -"Olipa se ikävää. Mutta Marsh kertoi jo meille kaikki ennenkuin tulit, -enkä ole milloinkaan uskonut mitään hyvää tästä yrityksestä, Boyd. -Vastaan en tietystikään pannut, olit niin innostunut, mutta toivoin, -että olisit koettanut jotakin todellakin suurta, sillä kykyä sinulla -varmasti on. Monet tuntemani mahtavat miehet siellä kotona eivät ole -sinua millään tavalla nerokkaammat, eikä heillä ole edes puolta sinun -tarmoasi. Tarkoitan, että pystythän toki tekemään ja toteuttamaan -paljon suurempia suunnitelmia kuin mitä tämä kalanpyynti on." - -"Suurempia!" huudahti Boyd. "Lohenkalastushan on koko rannikon tärkein -ja tuottavin ala. Alaskassakin se antaa työtä kymmenelletuhannelle -hengelle, ja vuosittain valmistuvan tavaran arvo nousee -kymmeneenmiljoonaan dollariin." - -"Oh, antakaamme tilaston olla", sanoi Mildred torjuvasti, "saan -siitä vain päänkipua. Tarkoitan vain, ettei kalastajaa voi edes -verrata esimerkiksi lakimiehiin, pankkiireihin tahi arkkitehteihin; -häntä luulisi pikemminkin kaivostyömieheksi. Suo anteeksi, Boyd, -mutta silmäilehän pukuasi." Hän purskahti nauruun. "Näytäthän aivan -tavalliselta työmieheltä." - -Boydin täytyi myöntää hänen olevan oikeassa huomaten nyt vasta, miten -karkean ja säälittävän ruokkoamattoman näköinen hän oli. Ympärillä -puhui kaikki rikkaudesta ja ylellisyydestä; matruusikin, joka kulki -ohi, oli hienommin puettu kuin hän. Häntä alkoi äkkiä hävettää ja -ujostuttaa. - -"Olisinhan todellakin voinut hieman siistiä ulkoasuani", myönsi hän -nolona, "mutta kun näin sinun tulevan, unhotin kaiken muun." - -"Niin, minua oikein hävetti, kun esitin sinut Berryille ja muille. He -luulivat varmasti, että olet joku Marshin työnjohtaja." - -Boyd ei ollut milloinkaan ennen tuntenut pienintäkään painostusta -Mildredin seurassa ollessaan, mutta nyt haavoitti sanoissa ja tuossa -huolettomassa käytöksessä piilevä nuhteentapainen iva häntä syvästi. -Hän ei puhunut mitään ja hetkisen kuluttua Mildred jatkoi muuttaen -puheenaihetta: - -"Tuossako tupapahaisessa tuo salaperäinen nainen siis asustaa?" - -"Kuka?" - -"Cherry Malotte." - -"Niin. Mistä sen tiesit?" - -"Herra Marsh näytti meille paikan, kertoen samalla, että olitte -saapuneet tänne samalla laivalla." - -"Aivan oikein." - -"Miksi et ole sitä minulle sanonut? Miksi et kirjoittanut, että hän oli -kerallasi Seattlessa?" - -"En tiedä -- en tullut sitä ajatelleeksi." Mildred silmäili häntä -kylmästi. - -"Onko kukaan saanut selville, kuka ja mikä hän oikein on?" - -"Mistä tämä uteliaisuus?" - -Tyttö kohautti olkapäitään. "Väittelysi Willis Marshin kanssa huvitti -minua suuresti, joten olen nyt aikonut pyytää herra Marshia tuomaan -tuon mielenkiintoisen henkilön nähtäville, kun menemme rannalle. -Olisipa se todellakin hauskaa. Vastavierailulle laivalle hän ei -luultavasti tule, vai mitä arvelet?" Tuo mahdollisuus sai kysyjän niin -levottomaksi, ettei Boyd voinut olla hymyilemättä. - -"Hänen kaltaistaan tyttöä et tunne ketään", vastasi hän. "Cherry -Malotte on aivan toisenlainen kuin luulet, ja jos haluat hänet nähdä, -keksi joku toinen keino." - -"Kuinka niin?" Mildredin kulmakarvat kohosivat. - -"Koska on aivan mahdotonta kuvitellakaan, että hänet tuotaisiin noin -vain 'nähtäville', ja vielä Marshin kaltaisen henkilön toimesta." - -Tytön rypistynyt otsa ilmaisi hänen koskettaneen arkaan kohtaan, -minkätähden hän kiiruhti palauttamaan keskustelun takaisin -alkuperäiseen uomaansa. Hän tahtoi Mildredin ymmärtävän, ettei -hän ollut millään tavalla joutunut tappiolle, vaikka menestys ei -ollutkaan laskelmien mukainen, mutta tyttö kuunteli hajamielisesti ja -välinpitämättömästi ikäänkuin itsepintaista lasta viihdyttäen. - -"Mielestäni voisit tämän jo heittää ja koettaa jotakin muuta", virkkoi -hän vihdoin. "Paikkasi ei ole täällä. Menetät vähitellen kokonaan -entisen leikillisyytesi ja vilkkautesi, niin että olet pian oikein -aika jörö, jos tätä jatkuu. Ja jöröt ihmiset ovat kaikkea muuta kuin -hauskoja." - -Samassa ilmestyi Alton Clyde ja muutamia muita joukossa Willis Marshin -kajuutasta puhellen ja nauraen. Mildred nousi sanoen: - -"Nyt minun täytyy mennä; Berryt tekevät jo lähtöä." - -"Milloin saan taas tavata sinua?" kysyi Boyd nopeasti. - -"Tule illalla takaisin." - -Boydin silmissä leimahti, kun hän vastasi: "Minä tulen." - -Toiset olivat jo lähellä, ja kääntyen heidän puoleensa Mildred selitti: - -"Herra Emerson ei tule mukaamme. Hän haluaa puhutella isää." - -"Herra Wayland on kajuutassa", huomautti Marsh auttaen naisia -veneeseen, ja hetkistä myöhemmin heilutti Boyd seurueelle kättään -jäähyväisiksi poistuen sitten kajuuttaan. - -Herra Waylandin jäykässä tervehdyksessä ei ollut mitään, joka olisi -ilmaissut, että he olivat ennen olleet ystäviä, mutta Emerson oli -valmistautunut tähän kylmään vastaanottoon ja istuutui kehoitusta -odottamatta iloisena saadessaan hetkisenkin lepuuttaa puutuneita -raajojaan. Hän ei voinut olla vertailematta tätä loisteliasta -salonkia omaan alastomaan komeroonsa. Suuri, leikkauksilla koristeltu -pöytä, muhkeat nahkanojatuolit ja sinne tänne sijoitetut, aistikkaat -tupakkapöydät tuntuivat kerrassaan ruhtinaallisilta. Seinät olivat -täynnä kirjahyllyjä ja kauniita tauluja ja raskaan esiripun raosta -häämötti makuuhuone, jossa oli kaikki hohtavan valkoista. Jalka upposi -suloisesti pehmeään mattoon, ja hän aivan himoitsi päästä tuohon -pehmoiseen vuoteeseen sileine lakanoineen esiripun takana. - -Herra Wayland oli ottanut silmälasit käteensä ja odotti rauhallisesti. - -"Minulla on teille paljon sanottavaa", alkoi Emerson, "ja pyytäisin, -että kuuntelisitte loppuun saakka." - -"Alkakaahan." - -"Aion kertoa teille herra Marshista asioita, joita varmaankin -epäilette, mutta jotka voin täydellisesti todistaa. Olettehan kunnian -mies, joten en voi uskoa teidän tietävän tahi hyväksyvän hänen -menettelytapojaan minua kohtaan." - -"Jos asianne koskee herra Marshia, niin ehdotan, että odotatte, kunnes -hän on myös saapuvilla. Hän meni maihin naisten keralla." - -"Puhun mieluummin teille ensin. Voimmehan sitten kutsua hänet -saapuville, jos niin tahdotte." - -"Saanen ehkä kysyä, ennenkuin alamme, mitä minulta oikeastaan tahdotte." - -"Oikeutta." - -"Muistattehan sopimuksemme?" - -"Apua en pyydäkään, vaan oikeutta." - -"Toisin sanoen jotakin palvelusta." - -"Sitä se ei mielestäni ole." - -"Hyvä. Jatkakaahan." - -"Kun lähetitte minut kolme vuotta sitten maailmalle onneani etsimään, -käsitin, että peli olisi rehellistä molemmin puolin --" - -"Oletteko te menetellyt rehellisesti?" keskeytti vanhus nopeasti. - -"Olen. Tullessani Chicagoon minulla ei ollut aavistustakaan siitä, -että olitte kiinnittänyt katseenne länsirannikon kalastamoihin. Olin -jo hankkinut rahatkin, ennenkuin huomasin, että tekin tunsitte Willis -Marshin, mutta silloin oli jo myöhäistä peräytyä. Ja kun palasin -Seattleen, sattui minulle kaikenlaisia odottamattomia vastuksia: -laiva, jonka olin jo vuokrannut, purki sopimuksen, konekaupat eivät -huolineet tilauksistani, muut tavarat olivat hujan hajan siellä täällä, -ja lopuksi kielsi pankkinikin minulta kaiken luoton, mitä esimerkkiä -rannikon kaikki muutkin pankit heti seurasivat. Joka taholla vain -vastoinkäymisiä, jotka eivät olleet millään tavalla satunnaisia, vaan -kaikki yksinomaan Willis Marshin ansiota. Hänen urkkijansa olivat aina -kintereilläni, ja viimein hän yllytti satamatyömiehet lakkoon sillä -seurauksella, että vastarinnan aiheuttamassa mellakassa ainakin yksi -henkilö menetti henkensä. Hän koetti saada minutkin hengiltä." - -"Mistä sen tiedätte?" - -"Todistuksia minulla ei tosin ole, mutta asiasta olen varma." - -Herra Wayland hymyili. "Sangen häilyvä syytös. Entä syytättekö häntä -tuon lakkolaisen kuolemastakin?" - -"Kyllä ja viranomaisten käytöksestä koettaa vierittää syy minun -niskoilleni. Olette ehkä kuullut, miten pujahdin tieheni Seattlesta? -Kun Marsh saapui Kalvikiin, koetti hän upottaa kattilani, mikä -hanke saatiin onneksi torjutuksi, jolloin hän teki perkkauskoneeni -kelvottomaksi 'korkaten' sitten patonikin vain pyyntini turmellakseen, -sillä kalaa hänellä oli itsellään enemmän kuin tarpeeksi. Päivänä, -jolloin nousu alkoi, hän houkutteli kalastajani rikkomaan sopimuksensa, -niin että jäin ilman väkeä kesken tulisimman kiireen -- sulaa -kiusantekoa, sillä hänellä ei ollut miesten puute. Sain intiaaneja -tilalle, mutta ne hän karkoitti eräällä kurjalla tempulla ja -uhkauksilla, jotka hän olisi varmasti täyttänyt, elleivät nuo poloiset -olisi totelleet. - -"Hänen väkensä ei anna miehilleni työrauhaa, vaan verkkomme silvotaan -ja saaliimme ajetaan laidan yli. Tilanne kärjistyy päivä päivältä, -eikä verenvuodatusta voida välttää, ellei vaino lopu -- eilen -illalla tapahtui särkillä jo niin vakava yhteentörmäys, että monta -miestä haavoittui pahasti. Kalvikissa on kalaa riittävästi meille -kaikille, mutta tuo mies on käyttänyt hyväkseen järjestämänne yhtymän -mahtavaa ylivoimaa tuhotakseen minut -- ei kilpailun takia, vaan -henkilökohtaisen vihan ja kateuden kannustamana. Olen pelannut koko -ajan rehellistä peliä, herra Wayland, mutta ellei tämä halpamainen -menettely lopu, olen mennyttä." - -"Niinkö?" - -"Nousu on kestänyt jo viikon, enkä ole vieläkään saanut saalistani -säilyyn, ja puolet jäljelläolevista miehistäni ovat nyt työhön -kykenemättömät." - -Trustin ylijohtaja liikahti nyt tuolissaan ensi kerran Boydin alettua -kertomuksensa; tuimat rypyt suun ympärillä syvenivät ja tuijottaen -kylmän harmailla silmillään puhujaan hän lausui: - -"Aivan niin, sir. Selostuksenne vain lujentaa vakaumustani, että Willis -Marsh on mies paikallaan." - -Tästä odottamattomasta vastauksesta täydellisesti ymmällään Boyd -huudahti: - -"Ette kait tarkoita sanoa, että hyväksytte, mitä hän on tehnyt?" - -"Kyllä, kaiken sen, mitä tiedän. Herra Marsh seuraa vain johtokunnalta -saamiaan ohjeita, ja olette todistanut, että hän on suorittanut -tehtävänsä hyvin. Tiesitte jo lähtiessänne, että aloimme masentaa -kaiken vastustuksen." - -"Tuon kaiken käsitän", sanoi Emerson terävästi, "mutta pitääkö minun -myös ymmärtää, että P.M.S.Y:n johtajat neuvoivat häntä surmaamaan -minut?" - -"No, no! Älkää puhuko joutavia, nuori mies. Myönsittehän itsekin, -ettette voi näyttää toteen Willis'in osallisuutta hankkeeseen henkeänne -vastaan. Antauduitte tahallanne vaaraan koettaessanne selviytyä -pulastanne rikkurien avulla, ja tietääkseni suoriuduitte kaikesta -sangen helposti." - -"Jos Marsh on saanutkin määräyksen murskata kaikki kilpailijat, niin -miksi kohdistaa hän kaiken vainonsa vain minuun? Miksi hän on ollut -koko kesän täällä Kalvikissa eikä muilla asemilla etelämpänä?" - -"Se on meidän asiamme. Menettelytavat ovat olosuhteiden mukaiset." - -"Hänen käyttäytymisessään ei ole mielestänne siis mitään moitittavaa?" -Boyd alkoi menettää malttinsa. - -"Ei mitään. En voi myöntää, että Marsh olisi edes välillisesti syypää -alusten yhteentörmäykseen, koneitanne kohdanneeseen ilkityöhön tahi -miesten väliseen riitaan, joka sitten yltyi tappeluksi. Tiedän hänen -päinvastoin tekevän kaiken voitavansa estääkseen väkivaltaisuudet, -etteivät työt häiriintyisi, nyt kun on kiirein aika. Miehenne hän -otti palvelukseensa sen takia, että hän tarvitsi väkeä, eikä kukaan -tiedä kuka särki koneenne. Ja patoonne nähden on asianlaita siten, -että teillähän on oikeus tehdä toinen ja vaikka kymmenen mihin ikinä -haluatte. Willis on jo kertonut kaikki, joten nyt ei ole kysymys -mistään muusta kuin että olette yksinkertaisesti joutunut alakynteen. -Valituksenne eivät anna aihetta minkäänlaisiin toimenpiteisiin -puoleltani. Ja jos uskoisinkin mielettömän uskottelunne, että Marsh -on koettanut raivata teidät tieltään, niin olettehan siihen nähden -kuitannut välinne." - -"Kuinka niin?" - -"Iskemänne haava on vieläkin siteissä." - -Emerson hypähti seisoalleen. - -"Hän itse ja kaikki muutkin tietävät, etten ole sitä tehnyt. Hän on -valehdellut teille." - -"Emme rupea nyt siitä väittelemään", huomautti Wayne Wayland lyhyesti. -"Mitä haluatte minun tekevän?" - -"Että tämä vaino lopetetaan. Siirtäkää hänet jonnekin muualle." - -"Toisin sanoen pyydätte minua pelastamaan teidät." - -Emerson nielaisi kurkkuunsa nousseen karvaan palan. "Siihenpä taidamme -lopulta päätyä. Tahdon saada olla rauhassa ja ettei minulle tehdä -vääryyttä.." - -"Kieltäydyn." Wayne Waylandin ääni koveni äkkiä ja hänen valkoiset, -terveet hampaansa napsahtivat yhteen. "Saatte nyt aivan ansionne -mukaan. Petitte minua kurjasti urkkiessanne tietoonne kaikki, kun -olitte päivällisellä luonani, joten en näe Marshin käytöksessä mitään -moitittavaa. Ja jos sen tekisinkin, niin en panisi sittenkään kortta -ristiin, sillä petturia kohtaan on kaikki oikeutettua." - -Boyd Emersonin päivettyneille kasvoille levisi harmahtava kalpeus ja -hänen äänensä oli sortumaisillaan kun hän vastasi: - -"Petturi en ole, ja sen te kyllä tiedätte. Luulin teidän olevan kunnian -mies, jonka luo tulin, en apua pyytämään, vaan oikeutta vaatimaan. -Mutta nyt huomaan erehtyneeni. Alan uskoa, että Marsh on noudattanut -ohjeitanne alusta alkaen." - -"Uskokaa mitä haluatte." - -"Luulette nujertaneenne minut, mutta siinä erehdytte. Taistelu ei ole -vielä päättynyt." - -"Vastarintanne ei hyödytä mitään." Herra Waylandin piirteet olivat kuin -rautaan valetut. - -"Ei ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana. Te ja Marsh olette nyt -voitolla, mutta lohi nousee jälleen ensi kesänä, ja suunnitelmani isken -läpi, vaikka kaikki helvetin voimat nousisivat minua vastaan!" - -Wayne Wayland aikoi sanoa jotakin, mutta Boyd jatkoi: - -"Ette minusta pidä, mutta käytöksenne ilmaisee, että samalla pelkäätte -minua. Pelkäätte, että yritykseni onnistuu, minkä se vielä tekeekin." - -"Rohkeata puhetta!" virkkoi vanhus. "Mutta teillä on sadantuhannen -dollarin velka niskoillanne, ja osakkeenomistajanne saavat kyllä -aikanaan tietää, miten olette asiat hoitanut." - -"Tarkoitatte, että pidätte siitä kyllä huolen!" huudahti toinen. "Mutta -asian voin selittää täysin tyydyttävästi. He odottavat. Hankin enemmän -rahaa ja he kyllä tukevat minua." - -"Siitä asiasta tiedän ehkä hiukan enemmän kuin te." - -Emerson läheni pöytää uhkaavasti huutaen vapisevalla äänellä: - -"Pysykää heistä erillänne, ja Jumal'auta, jos yritättekään puuttua -asioihini, niin --" - -Wayne Wayland hypähti tuolistaan kasvot purppuranpunaisina ja silmät -liekehtien. - -"Tiehenne laivasta!" jyrähti hän. "En salli itseäni loukattavan, -enkä halua kuulla uhkauksianne. Olen saanut teidät siihen, mihin -halusinkin, minkä kyllä aikanaan saatte tietää. Nyt ulos!" Hän ojensi -suuren kätensä ja puristi sen niin tiukasti nyrkkiin, että nivelet -napsahtelivat. "Noin minä teidät rusennan!" - -Boyd kääntyi ja poistui laskeutuen veneeseensä raivosta melkein sokeana. - -"Tehtaalle!" ärjäisi hän soutajille jääden sitten tuijottamaan kulmat -rypyssä _The Grande Dame'een_, joka valkoisen joutsenen lailla lepäsi -rauhallisesti ankkureittensa varassa. Vihassaan herra Waylandia kohtaan -hän ei muistanutkaan pettymystä, jonka Mildredin kylmyys ja täydellinen -ymmärtämättömyys hänen vastoinkäymisiään kohtaan oli aiheuttanut; nyt -oli tultu niin pitkälle, ettei ollut muuta valinnan varaa kuin joko -taipua tahi -- Ison Georgen sanat johtuivat hänen mieleensä -- kostaa. -Hänellä oli vastassaan vihollinen, joka ei häikäillyt mitään, mutta -hän oli menetellyt siitäkin huolimatta koko ajan rehellisesti osaksi -senkin tähden, että hän toivoi siten voittavansa tämän kunnioituksen. -Hänet oli voitettu ja läpeensä nöyryytetty, ja hänestä oli pitkän -taistelun aikana kehittynyt mies, jolta saattoi odottaa mitä hyvänsä; -seikkailija, ilman rahaa ja ystäviä. Saattoihan hän näytellä yhtä hyvin -sitäkin osaa, sillä mitäpä hyödytti olla mallikelpoisempi kuin Wayne -Wayland ja Marsh? Ei, George oli oikeassa. Tehtaalle saapuessaan hän -oli tehnyt lopullisen päätöksen. - -Hetki oli hänen elämänsä synkin ja -- kohtalokkain. Tarmokasta henkilöä -eivät vastoinkäymiset hevillä murra, mutta kun ratkaisu vihdoin -lähenee, on vain sallimuksen varassa, tuleeko tuosta henkilöstä -entistä tarmokkaampi vai antautuuko hän kokonaan rikosten teille. Hän -on sellaisten täydellinen vastakohta, jotka ovat vain heikkoudesta ja -velttoudesta hyviä ja kunniallisia; hän on perinpohjainen syntiäkin -tehdessään. - -Mutta se mitä ei lainkaan osattu odottaa, tapahtui, ja Boydin synkkyys -muuttui vilkkaimmaksi hämmästykseksi, kun hän laski veneensä laituriin. -Hän saattoi tuskin uskoa silmiään. Verkkomiehet olivat palanneet -särkiltä auringon noustessa, väsyneinä, masentuneina ja tyhjin käsin, -ja nyt hän näki edessään lohia tuhansittain! Niitä oli laiturilla ja -katoksessa kasoittain ja lotjasta alhaalla vedenrajassa sinkoili toisia -katkeamattomana virtana. Tehtaan avarasta ovesta näkyivät pöytiensä -ääressä nopeasti työskenteleväin viiltäjien kumartuneet selät ja hän -kuuli ensi kerran tehtaansa kaikkien koneiden käyvän täydellä voimalla. -Hän hypähti laiturille ja oli vähällä törmätä Isoon-Georgeen, joka -autteli lotjan tyhjentämisessä. - -"Mistä -- mistä nämä kalat?" huudahti hän hengästyneesti. - -"Padosta." George hymyili jälleen ensi kerran moneen viikkoon. "Ne -tulivat vihdoinkin, kuten tiesin niiden tekevänkin, ja toisia nousee -tuhansittain. Olen kalastanut näillä vesillä vuosikausia, mutta -tämmöistä lohen paljoutta en ole kuunaan nähnyt. Ne pirstovat padon -sirpaleiksi. Niitä sulloutuu kotkuihin tonnittain, ja toisia, jotka -eivät mahdu sisään, kiehuu alapuolella miljoonittain. Sellaista näkyä -ei näe kuin kerran eläissään." - -"Laskelmamme pitävät siis paikkansa -- saamme mitä tarvitsemme?" - -"Saaliimme riittää jo vaikka kahdellekin tehtaalle. Ne ovat nyt -löytäneet oikean reittinsä, eikä nousu taukoa hetkeksikään, ennenkuin -koko lauma on päässyt läpi, sen teille sanon. Verkkomiehiä emme -enää tarvitse, vaan viiltäjiä, keittäjiä ja pakkaajia. Sanoin jo -vuosikausia sitten Marshille, ettei toista sellaista apajaa ole koko -pohjolassa." Hän heilautti riemuitsevasti pitkää ja karvaista kättään -joka oli paljas melkein olkapäätä myöten. "Rakensimme tämän tehtaan -keittääksemme neljäkymmentätuhatta lohta päivässä, mutta minä tuon -teille kolmetuhatta tunnissa, jotka teidän on keitettävä. Kuuletteko?" - -"Saartoyritys ei siis onnistunutkaan!" Emersonin päätä huimasi niin, -että hänen täytyi nojata erääseen kannatuspylvääseen. - -"Ei! Nyt näytämme heille, mihin oikea tehdas kykenee. Marshin padot -lahovat paikoilleen." Iso-George heristi nyrkkiään joelle päin. "Olemme -voittaneet, poikaseni! Olemme voittaneet!" - -"Älkäämme sitten seisoko tässä aikaa hukkaamassa!" ärjäisi Boyd kuin -unesta heräten. "Joudu, joudu, George!" Hän kääntyi ja kiiruhti -tehtaaseen tarmokkaampana kuin konsanaan, vannoen hammasta purren, -ettei ainoakaan ratas saanut pysähtyä, ei yksikään hihna löyhtyä eikä -kukaan poistua työnsä äärestä, ennenkuin nousu oli mennyt ohi. Ovella -hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi hymyillen laivaa, joka kellui lahdella, -astuen sitten sisään polvet väsymyksestä notkahdellen. - - - - -XXV. - -MUSERTAVA ISKU. - - -"Olen kuullut uutisen!" huusi Cherry, joka oli tullut myöhemmin -päivällä, koettaen saada äänensä kuuluviin koneiden pauhinassa. -"Kalastajillakin näyttää olevan oma suopea sallimuksensa", vastasi Boyd. - -"Olen niin onnellinen tähtenne ja pyydän, että suotte maltittoman -käytökseni anteeksi. Menkäämme jonnekin, jossa minun ei tarvitse näin -huutaa; haluan puhella kanssanne." - -"Minulle tämä melu on maailman ihaninta musiikkia", sanoi Boyd -saatellen seuralaisensa ulkoilmaan sähisevien juottoahjojen ohi, joiden -leimuavien liekkien ääressä työskentelevät kiinalaiset olivat kuin -johonkin pakanalliseen uhritoimitukseen syventyneet. "Mutta mielelläni -istahdankin hetkeksi, sillä olen nyt ollut jakeilla kolmekymmentä kuusi -tuntia yhteen menoon." - -"Teitä poikaparkaa! Miksi ette mene hiukan lepäämään?" - -"En pääse. George tuo pian toisen kalalastin ja tehdas on niin uusi, -etten tohdi poistua tunniksikaan." - -"Aivan liikaa yhdelle miehelle", sanoi Cherry. - -"Oh, nukun huomenna." - -"Näittekö -- hänet?" - -"Kyllä." - -"Hän lienee teistä sangen ylpeä", sanoi Cherry hartaasti. - -"Luulen, ettei -- ettei hän oikein ymmärrä suunnitelmaani ja mitä -ponnistuksia sen toteuttaminen on vaatinut. Tapaamisemme ei ollut -sellainen kuin olin toivonut." - -"Tottahan hän ainakin ymmärsi, mitä osaa Marsh on täällä näytellyt?" - -"Siitä en puhunut hänelle mitään." - -"Miks'ette?" - -"Mitäpä se olisi hyödyttänyt?" - -"Mitäkö" -- Cherry näytti joutuvan kokonaan ymmälleen -- "hän voisi -tehdä siitä lopun käyttämällä vaikutusvaltaansa isäänsä Marshia -vastaan. Odotin näkeväni entiset miehenne jälleen työssänne. Ah, -olisinpa vain hänen sijassaan!" - -"Hän ei puuttuisi asiaan millään ehdolla -- se ei johtuisi hänen -mieleensäkään -- joten en voinut luonnollisesti sitä pyytäkään." Boyd -punastui kiusallisesti. "Eikä sitä enää tarvitakaan, kiitos Georgen -padon." Hän kertoi Cherrylle herra Waylandin luona sattuneen myrskyisen -kohtauksen. - -"He ovat nyt koettaneet kaikin keinoin tuhota teidät", virkkoi Cherry, -"mutta teillä on onni myötänne, joten älkää luovuttako heille voittoa. -Nyt on aika näyttää heille mihin kykenette. Valloittakaa tyttö kaikesta -vastustuksesta huolimatta." - -Boyd oli osoitetusta myötätunnosta kiitollinen, mutta samalla se -vaivasi häntä. "Oliko teillä minulle jotakin erikoista asiaa"? kysyi -hän. - -"Oletteko nähnyt Chakawanaa?" - -"En." - -"Tyttö katosi varhain aamulla melkein heti tuon laivan saavuttua, enkä -löydä häntä mistään. Hän otti lapsen mukaansa -- olen kovin levoton." - -"Eikö Constantine tiedä, mihin hän on mennyt?" - -"Constantineko? Constantinehan on täällä." - -"Tänään en ole häntä nähnyt." - -Cherry nousi hermostuneesti. "Sitten eivät asiat ole oikein, Boyd. He -ovat jo pitemmän ajan olleet niin omituisia." - -"Olette nyt aivan yksin kotonanne", sanoi Boyd miettivästi. "Eiköhän -olisi parasta, että tulette tänne." - -"Eikö mitä." - -"Sitten lähetän jonkun luoksenne yön ajaksi; olettehan muuten aivan -turvaton." Mutta samassa ilmestyi Constantine erään rakennuksen takaa -ja lähestyi rauhallisesti. - -"Jumalan kiitos"! huudahti Cherry. "Hän tietää kyllä, missä toiset -ovat." - -Mutta kun hänen emäntänsä tiedusteli häneltä asiaa, vastasi Constantine -vain: "En tiedä. En nähnyt Chakawanaa." - -"Hän on ollut poissa aamusta asti, enkä löydä heitä mistään." - -"Hm! Luulen he all right." - -"Tässä piilee jotakin", sanoi Boyd. "Missä olet ollut koko päivän?" - -"Nukkumassa. Tappelin koko illan ja väsyin. Nyt mene työhön jälleen. -Chakawana myös pian kotona." - -"Tänään en sinua enää tarvitse, niin että palaa kotiin Cherryn keralla -ja pysy siellä, kunnes lähetän sinua hakemaan." - -Constantine myöntyi vastaansanomatta ja oli hetkisen kuluttua matkalla -valtiattarensa keralla rantaa ylös. - -Kun Cherry kulki Marshin tehtaan ohi, huomasi hän laiturin kyljessä -pienen höyryveneen ja rakennusten välissä joukon vieraita, jotka -katselivat häntä uteliaasti, ikäänkuin tuo valkoinen tyttö, -jota kuparinruskea jättiläinen seuraili, olisi kuulunut seudun -maalauksellisiin nähtävyyksiin. Kotiaan lähestyessään hän näki -erään naisen tulevan häntä kohti, ja vaikka matkaa oli vielä -kivenheiton verran, tunsi hän tämän Heti. Ollen lemmenkade hän arvasi -vaistomaisesti, että tämä tuntematon nainen oli Mildred Wayland. - -Cherry olisi mennyt hiljaa ohi, mutta neiti Wayland asettui hänen -tielleen. - -"Suokaa anteeksi", sanoi hän, "mutta ehkä voitte sanoa minulle mikä tuo -ränsistyneeltä näyttävä rakennus on?" Hän viittasi ylöspäin. - -"Kreikkalaiskatolinen kirkko." - -"Kuinka mielenkiintoista! Onko täällä paljonkin sen opin tunnustajia?" - -"Ei. Rakennus on muisto venäläisten ajoilta. Alkuasukkaat pitävät siinä -nyt jumalanpalveluksiaan." - -"Aioin mennä lähemmäksi, mutta tie ei ole juuri kehuttava." Hän -katsahti hienoihin ranskalaisiin jalkineihinsa ja sitten Cherryn -urheilukenkiin. "Asutteko täällä?" - -"Kyllä. Tuossa puutalossa tuolla." - -"Niinkö. Yritin sisään, mutta ovet olivat tietysti kiinni, kun olitte -poissa. Siellä näytti olevan verraten mukavaa." Mildredin äänessä -ja käytöksessä oli jotakin ylhäisen alentuvaista, sillä tuon naisen -kauneus ja ilmeinen hienous närkästyttivät häntä, jolla oli ollut tästä -aivan vastakkainen käsitys. - -"Jos haluatte kääntyä takaisin, näytän teille kotini sisäpuoleltakin, -neiti Wayland." - -Mildred hätkähti ja loi puhujaan vihamielisen katseen, mikä kaikki -huvitti Cherryä suuresti. - -"Olen ymmälläni", sanoi hän, "sillä en luullut, että olisimme toisemme -ennenkin kohdanneet. Olette --?" Kulmakarvat kohosivat kysyvästi. - -"Cherry Malotte, luonnollisesti." - -"Nyt muistan. Herra Marsh puhui teistä." - -"Sepä ikävää." - -"Pyydän anteeksi." - -"Pahoittelen sitä, että herra Marsh lainkaan puhui minusta." - -Mildred hymyili kylmästi. "Ette kaikesta päättäen pidä hänestä?" - -"Alaskassa ei hänestä pidä kukaan. Entä te?" - -"En ole alaskalainen, näettekös." - -Cherryn mieleen juolahti, ettei tuo tyttö tiennyt varmasti mitään -Boydin asioissa tapahtuneesta käänteestä, minkätähden hän päätti panna -vieraan koetukselle ja saada vastaukset kysymyksiin, joita Boyd ei -ollut tahtonut tehdä. Ehkäpä Mildred rakastaisi lemmittyään lämpimämmin -saatuaan kuulla totuuden. - -"Tiedättekö, että kaikki Boydin vastoinkäymiset ovat herra Marshin -syytä?" - -"Boydin?" - -"Niin, Boydin tietysti! Älkäämme nyt teeskennelkö -- puhuttelen häntä -ristimänimeltä. Mielestäni teidän pitää saada kuulla totuus, vaikkapa -Boyd onkin aivan liian ritarillinen sen teille ilmaistakseen." - -"Mistä päätätte, etten tiedä sitä?" - -"Tulen juuri hänen luotaan." - -"Jos herra Emerson syyttää tappioistaan muita kuin itseään, olen varma, -että hän olisi siitä minullekin puhunut." - -"Sitten ette tunne häntä." - -"En ole milloinkaan kuullut, että hän olisi pyytänyt toisia häntä -puolustamaan." - -"Sitä hän ei ole tehnytkään. Ajattelin, että voitte ehkä auttaa häntä -kuultuanne totuuden." - -"Minäkö? Ja miten?" - -"Se on teidän asianne. Hänelle on tehty koko ajan mitä suurinta -vääryyttä, minkätähden arvelen, että on jo aika jonkun rientää häntä -auttamaan." - -"Olettehan ollut koko ajan hänen apunaan, ellen erehdy?" - -"Olen koettanut auttaa, missä vain olen voinut, mutta minulla ei ole -teidän -- teidän vaikutusvaltaanne." - -Mildred kohautti olkapäitään. "Matkustittehan Seattleenkin saakka häntä -auttamaan?" - -"Kyllä, mutta vain omien asioitteni takia." - -"Saanko kysyä, miksi herra Emersonin asiat teitä niin huolestuttavat." - -"Koska se olin minä, joka sain hänet tähän uhkapeliin ryhtymään", -vastasi Cherry ylpeästi. "Rohkaisin häntä, kun hän oli aivan masentunut -ja valmis heittämään kaikki oman onnensa nojaan. Olen itsekin -yrityksessä mukana, mutta se ei merkitse mitään; minua harmittaa vain -se, että sellainen roisto kuin Marsh saa panna kunnon miehen niin -ahtaalle." - -"Malttakaahan! Asiaa on arvosteltava kummaltakin taholta. Herra Marsh -oli sangen jalomielinen, kun hän ei kajonnut sen enempää tuohon hänen -henkeään vastaan tehtyyn murhayritykseen." - -"Murhayritykseen?" - -"Niin. Siitähän olette tietysti kuullut. Hän sai haavan olkapäähänsä." - -"Eikö Boyd kertonut, miten asia oikein oli?" - -"Kyllä", vastasi Mildred kylmästi. Tuon naikkosen käytöshän oli vallan -sietämätöntä. Näytti aivan siltä kuin hän olisi tohtinut moittiakin -häntä, Mildred Waylandia, siitä, miten hän oli kohdellut Boydia, -uskotellen olevansa tämän läheinen ystävä ja tuntevansakin tämän -paremmin kuin hän. Mutta ei -- uskottelua se ei ollut. Sellaiseen -oli tuo tyttö aivan liian luonnollinen ja suora, ja sehän se tekikin -tilanteen niin tukalaksi. - -"Tiedustelen häneltä asiaa tänä iltana toistamiseen", jatkoi Mildred, -"ja jos häntä on vainottu, kuten väitätte, käännyn isän puoleen." - -"Ette näe Boydia tänä iltana", sanoi Cherry. - -"Kyllä." - -"Hänellä on hyvin paljon työtä, joten luulen, ettei hän voi tulla." - -"Erehdytte. Käskin hänen saapua laivalle!" Toisen kasvojen ilme ärsytti -Mildrediä. - -"Mutta entäpä jos hän ei tulisikaan? Muistakaa, että lohi nousee -parhaillaan, ettekä saa hukata hetkeäkään, jos aiotte häntä auttaa." - -Mildred nykäisi niskojaan. "En ole suoraan sanoen milloinkaan pitänyt -tästä Boydin yrityksestä, eivätkä mielipiteeni ole lainkaan muuttuneet -saatuani nyt tutustua paikkaan ja sen asukkaihin." - -"Paikka on tosin hiukan toisenlainen, mutta Kalvikissa ovat ihmiset -aivan samanlaisia kuin Chicagossakin. Häikäilemättömiä miehiä ja -uhrautuvia naisia tapaatte kaikkialla." - -Mildredin kylmä katse tarkasteli häntä kiireestä kantapäähän. - -"Ja päinvastoin. Puhutte kokemuksesta, joka on omaani paljon laajempi." -Päätään välinpitämättömästi nyökäyttäen hän jatkoi matkaansa laituriin -kiinnitettyä höyrypurtta kohti, johon hänen ystävänsä parhaillaan -kokoontuivat. Hän oli vihoissaan ja epäluuloinen. Hänen ylpeytensä oli -saanut tuntuvan kolauksen, kun hän ei ollut voinut millään tavalla -tuntea ylemmyyttään tuohon toiseen naiseen nähden, vaan oli ollut -pakotettu turvautumaan raukkamaisiin vihjauksiin, Cherryn ollessa koko -ajan vilpitön ja suora. Hän oli tottunut heti tuntemaan, mitä lajia -henkilö oli, jonka kanssa hän antautui tekemisiin, mutta nyt hän oli -joutunut aivan ymmälleen. Kuka oli tuo nainen? Ja mitä varten hän -oli täällä? Miksi ei Boyd ollut milloinkaan kertonut hänelle tästä -merkillisen läheisestä ystävyydestä? Mutta nyt sen täytyi loppua. -Boydin täytyi joka luopua Cherrystä tahi -- - -Constantine oli pysytellyt kunnioittavan välimatkan päässä koko -keskustelun ajan, mutta kun Mildred oli mennyt, tuli hän Cherryn luo -kysyen: - -"Kuka tuo on?" - -"Neiti Wayland. Maailman rikkain tyttö, Constantine." - -"Umph!" - -"Sääli vain, ettei hän edes tiedä kuinka rikas hän on. Hänen isänsä -omistaa kaikki nämä tehtaat ja joukon muitakin ja paljon rautateitä -- -tiedätköhän, mikä rautatie on?" - -"Hän ehkä yhtä rikas kuin herra Marsh?" - -"Tuhat kertaa rikkaampi. Herra Marsh tekee hänelle työtä samoin kuin -sinä minulle." - -Ollen liian hienotunteinen epäilläkseen valtiattarensa sanoja -Constantine vain ravisti päätään ja hymyili leveästi. - -"Hieno neiti", myönsi hän. "Paljon kaunista silkkiä hänen yllään." - -"Silkkiäpä hyvinkin." - -"Hän kauniimpi kuin te", lisäsi Constantine vastahakoisen suorasti. -"Tuo herra Marshista ehkä valetta? Kaikki valkoiset miehet herra -Marshin työssä. Hän ei tehdä työtä kenellekään." - -"Ei, puhuin aivan totta. Herra Marsh tietää kuinka rikas tuo neiti on -ja haluaa sentähden mennä hänen kanssaan naimisiin." - -Sekarotuinen pyörähti niin nopeasti ympäri, että sora kahahti -jalkineiden pehmoisten pohjien alla. - -"Herra Marsh aikoo _naida_ hänet?" toisti hän ikäänkuin korviaan -epäillen. - -"Niin. Juuri sentähden hän käy herra Emersonin kimppuun -- he tahtovat -molemmat saada hänet. Sentähden hän rikkoi herra Emersonin koneet, -viekoitteli miehet puolelleen ja silpoi verkot. He vihaavat toisiaan -- -ymmärrätkö?" - -"Minä ymmärrän", vastasi Constantine lyhyesti ja seurasi Cherryä, joka -oli alkanut mennä. "Minä luule koko ajan herra Emerson mennä naimisiin -teidän kanssa." - -"Ei, ei suinkaan! Hän rakastaa neiti Waylandia." - -"Entäpä, ellei herra Emerson huolia hänestä?" - -"Silloin ottaa herra Marsh hänet." - -Hetkisen kuluttua lausui Constantine vakaumuksella: "Arvelen Marsh -kirotun paha mies." - -"Hauskaa, että olet sen huomannut. Marsh on koettanut surmatakin herra -Emersonin, mikä on oikein omansa osoittamaan mitä lajia hän on." - -"On sangen hyvä teko -- mennä naimisiin", sanoi Constantine hämärästi. -"Isä sanoo, että nainen mennä päistikkaa helvettiin, ellei pääse -naimisiin." - -"Sitä en usko", nauroi tyttö. - -"Se on totta", vakuutti toinen itsepäisesti. "Hän, pappi, sano niin, ja -pappi ei milloinkaan valehdella. Hän opettaa, että jos mies otta naisen -menemättä naisen kanssa naimisiin, molemmat joutua helvettiin. Jos tule -pienokainen, hän myös mennä helvettiin." - -"Ah, nyt ymmärrän! Isä tahtoo olla varma lampaastaan, ja siinä hän -tekee oikein. Mutta te alkuasukkaat ette ole aina totelleet hänen -lakiaan." - -"Hän sanoo, jos intiaaninainen mennä valkoisen miehen luo, niin hän ei -nähdä Jeesus enää milloinkaan. Hän joutu helvettiin ja lapsi myös. Onko -se totta." - -"Kyllä -- tavallaan." - -"Hyvä Jumala! Kovin julmaa pienokaiselle!" huudahti Constantine -kiihkeästi. - -Boyd oli koko yön paikoillaan täydellä voimalla käypien koneiden ja -sähisevien ahjojen synnyttämän melun pannessa koko tehdas rakennuksen -tärisemään. Hämärän tullen hän oli mennyt laiturille ja katsellut -ikävöiden _The Grande Dame'n_ kirkkaita tulia palaten sitten nöyrästi -työhönsä takaisin. Hän olisi lähettänyt Mildredille sanan, mutta se -oli mahdotonta, sillä tehtaalla, jonka työkyky pantiin nyt ensi kerran -toden teolla koetteelle, vallitsi jo häiritsevä tungos, niin että joka -miehen täytyi olla paikallaan, semminkin kun toinen lotja kukkuroillaan -saalista oli juuri saapunut padolta. - -Kymmenen tienoilla seuraavana aamuna hän hoiperteli vihdoinkin -asuntoonsa, enemmän kuolleena kuin elävänä, ollen sydämessään -iloinen siitä, että Iso-George oli saanut nähdä hänen olevan sanansa -veroinen. Pieninkin vika oli korjattu ja viimeinenkin heikko kohta -vahvistettu, niin että tehdas oli nyt saavuttanut suurimman mahdollisen -ennätyksensä. Saalista sai nyt tulla miten paljon hyvänsä -- hiili, -teräs ja inhimillinen kestävyys pitivät kyllä muusta huolen; hän -saattoi vihdoinkin nukkua jonkun tunnin. - -"Sormeton" Fraser tuli ovella häntä vastaan yllään uuden uutukainen -puku ja päästä jalkoihin kuninkaallisen hienona. - -"Minne matka?" kysyi Boyd. - -"Vierailulle." - -"Laivalleko Clyden keralla?" - -"Ei. Hän pelkää olevansa kovin mitätön rinnallani, minkätähden menen -omasta aloitteestani. Marsh'illa kuuluu olevan suuria vieraita, niin -että menenpä hiukan katsomaan, olisiko siellä mahdollisesti joku -näppärä perijätär siepattavissa." Hän iski merkitsevästi silmää. -"Jos näen siellä jonkun sopivan, niin eihän tiedä vaikkapa saisinkin -morsiamen. Clyde väittää, ettei joukossa ole ainoatakaan alle parin -miljoonan." - -Boyd oli liian väsynyt toivottaakseen hänelle muuta kuin onnea -matkalle, ja Fraseria näyttikin onni suosivan, sillä kuljettuaan -hetkisen, hän näki erään nuoren neitosen istuvan nurmikolla polun -reunalla. Tyttö taitteli huolettomasti villiä kukkia ympäriltään ja -nautti pohjolan kirkkaan kesäaamun kauneudesta. - -Puku oli yksinkertainen, mutta tyttö itse niin ylhäisen näköinen, että -Fraser päätteli heti: - -"Hän! No nythän sopii koettaa. Hyvää huomenta!" lausui hän sitten -ääneen. - -Tyttö katsahti häneen välinpitämättömästi nyökäyttäen hiukan päätään, -jolloin "sormeton" Fraser hurmaavinta hymyään hymyillen istahti hattu -kädessään hänen lähettyville sanoen: - -"Ellette pahastu, niin levähdän hetkisen; olen aamukävelyllä. Ihana -päivä?" Kun tyttö ei vastannut, jatkoi hän hilpeästi: "Olen de Benville --- neworleansilaisia -- tehtaani on tuolla." Hän viittasi suuntaan; -josta oli tullut. - -"Niinkö?" virkkoi tyttö. - -"Aivan. Olen tuon tehtaan omistaja." - -Tyttö näytti hyvin huvitetulta. - -"Luulin, että tehdas on herra Emersonin." - -"Ei suinkaan! Hän on johtaja, mutta minä luovutin rahat. Tunnetteko -hänet?" - -Tyttö nyökäytti päätään. "Kyllä. Herra Clyden tunnen myös." - -"Altoninko?" kysyi Fraser mieluisasti yllätettynä. "Sittenhän meillä -on yhteisiä ystäviä, sillä olemme Altonin kanssa parhaat toverit." Hän -pudisti päätään paheksuvasti. "Oikea harminkappale se Alton." - -"Pyydän anteeksi." - -"Eikö hän olekin kerrassaan kamala? Ei hituistakaan Emersonin -kaltainen, joka onkin miesten mies -- kaikin puolin all right. Pidän -hänestä paljon." - -"Tunnetteko hänet lähemmin?" - -"Jaa minäkö? No kuin vetolaastari." Tytön kasvojen ilmeestä Fraser -päätteli olevansa hyvällä tolalla ja lisäsi nopeasti: "Autan aina -mielelläni hänen kaltaisiaan eteenpäinpyrkiviä nuorukaisia. Annan -heille tilaisuuden yrittää. Nimeni onkin Chancy [johtuu sanasta -chance = onnenkauppa, sattuma] de Benville -- aina valmis tilaisuuden -tarjoutuessa onneaan koettamaan. Onko tuo teidän laivanne?" - -"Ei. Olemme vain matkustajia, isäni ja minä." - -"Vai raahasitte te sen vanhan hakoniskan mukaanne? Se oli oikein. -Hoivatkaa häntä mitä parhaiten niin kauan kuin vielä saatte hänet -pitää. Jos olisin ollut huomaavaisempi omaani kohtaan, niin -asiani olisivat nyt jo paremmalla kannalla. Mutta nuoret ovat -ajattelemattomia." Fraser teki liikkeen ikäänkuin hän olisi omannut -kaiken maailman viisauden. "Olin päättänyt ruveta jockeyratsastajaksi, -ja se rikkoi välimme. Mitä nyt omistan, sen olen itse hankkinut, mutta -jos olisin jäänyt Bloomingtoniin, olisin nyt pankinjohtaja." - -"Bloomingtoniin! Muistaakseni sanoitte olevanne New Orleansista." - -"Isäukolla oli pankkeja hieman joka paikassa", vastasi Fraser nopeasti. - -"Onko -- onko herra Emerson sairas?" - -"Sellaisessa kuumeessa, että hän työntyisi vaikka villikissojen -luolaan." - -"Hän lupasi tulla eilen illalla laivalle, mutta ei tullutkaan." - -"Hänellä on niin helkkarin kiire. Meni juuri nukkumaan, kun lähdin -aamukävelylleni." - -"Missä hän on sitten ollut koko yön?" - -Äänen utelias sävy ei jäänyt Fraserilta huomaamatta. "En tiedä", -vastasi hän rauhallisesti, "enkä välitäkään. Minulle on aivan saman -tekevää, missä hän lomahetkensä viettää, kun hän vain suorittaa -tehtävänsä moitteettomasti." Häneltä ei tyttö saisi ainakaan mitään -urkituksi. - -"Täällä näyttää olevan sangen vähän valkoisia naisia", virkkoi tämä -hetkisen kuluttua. - -"Vain yksi ennen teidän tuloanne. Ehkä olette hänet jo nähnytkin?" - -"Tuskinpa." - -"Oh, hän on all right. Valttiässä, uskokaa pois." - -"Herra Emerson on puhunut hänestä. Toverinne näyttää pitävän hänestä -paljon." - -"Olen aina sanonut, että heistäpä tulisi komea pari." - -"Mahtaneeko tuo tyttö edes koettaakaan kietoa häntä pauloihinsa?" - -"Ei sinnepäinkään. Hän ei ole niitä, jotka aivan tukkeutumalla -tukkeutuvat miehen korvaan saadakseen kuherrella. Eikä hänen -tarvitsekaan. Olemalla sellainen kuin hän on, luonnollinen, ilman -mitään teeskentelyä, hän saa miehet putoilemaan helmaansa kuin kypsät -persikat." - -"He ovat arvatenkin olleet paljon yhdessä." - -"Aamusta iltaan joka Jumalan päivä, ja täällä ovat päivät tavallista -pitemmät", vastasi Fraser hilpeästi, "mutta Emerson on kova kuin -kallio. Häntä ei voi mikään järkyttää." - -"Tyttö on harvinaisen kaunis", huomautti toinen jäykästi. - -"Ja yhtä hyvä kuin kauniskin, mutta -- vaaleaverisistä en välitä." -Fraser loi ihailevan katseen seuralaisensa tummiin kiharoihin ja -pyöräytti silmiään kaunopuheliaasti. "Tummat ovat aina olleet -heikkouteni -- suonissani virtaava creoliveri, ymmärrättehän." - -Tyttö kokosi kukkasensa ja nousi. - -"Nyt minun täytyy mennä." - -"Tulen kanssanne." Fraser hypähti ketterästi seisoalleen. - -"Kiitän, mutta kuljen kernaimmin yksin." - -"Suokaa anteeksi. En tullut sitä ajatelleeksikaan. Tarkoitukseni --" -Fraser vaikeni samassa, sillä katse, jonka tyttö loi hänen, oli niin -jäätävän kylmä, että hän aivan tyhmistyi. - -"Kiitoksella kuitattu", mutisi hän yksin jäätyään. "Jäykkä kuin -suolapatsas, mutta rahoja sillä hyväkkäällä varmasti on." - -Ylempänä olevalla tehtaalla Mildred tapasi Berryjen nuoremman tyttären -ja Alton Clyde'n, jonka kanssa hän keskusteli kahdenkesken pari -minuuttia. - -"Hyvä on", sanoi Clyde, "menen tietysti mielelläni, kunhan vain pidätte -muusta huolen." - -Mildredin huulet olivat valkoiset ja ääni katkera, kun hän huudahti: -"En jaksa enää. Olen ollut hänen narrinaan jo kyllin kauan." - -Clyde vastusteli heikosti. "Ehkä erehdytte ja --" Vihainen käden liike -pakotti hänet vaikenemaan. - -"Se on minun asiani. En voi sietää häntä." - -"No niin. Menkäämme sitten ukon puheille." - -Kun Clyde puolta tuntia myöhemmin ilmestyi jälleen näkyviin, huomasi -neiti Berry, että hän näytti sangen huolestuneelta. Katse oli arka ja -suuntautui tuon tuostakin levottomasti lahdelle alempana. - -Boyd Emerson heräsi tajuttomuutta lähentelevästä unestaan myöhään -iltapäivällä vieläkin pitkästä päivätyöstään väsyneenä ja joka lihas -hellänä. Ruumiillisesti hän oli säälittävän huonossa kunnossa, mutta -mieli oli iloinen ja reipas. Iso-George oli yhä padolla ja taampaa -kuuluva melu kertoi, ettei saalis ollut vielä loppunut. Hänen -lopetellessaan aamiaistaan ilmestyi eräs laiturivahti ovelle. - -"Täällä on pari henkilöä, jotka pyrkivät puheillenne", ilmoitti mies. - -"Neuvo konttoriin." Boyd nousi hetkisen kuluttua ja meni toiseen -rakennukseen, jossa hän tapasi Wayne Wayland'in ja Willis Marsh'in. -Vanhus nyökäytti hänelle lyhyesti päätään ja Marsh sanoi: - -"Olemme kuulleet menestyksestänne. Herra Wayland on tullut katsomaan -tehdastanne." - -"Se ei ole myytävänä." - -"Onko saaliinne suurikin?" - -"Ei kuulu syrjäisiin." Boyd kääntyi herra Waylandiin. "Enpä odottanut -näkeväni teitä täällä. Ettekö ole minua jo tarpeeksi loukannut?" - -"Hetkinen vain, ennenkuin ajatte minut ulos. Olen tämän yhtiön osakas, -joten minulla on oikeus nähdä paikka." - -"Tekö osakas? Onko teillä montakin osaketta, ja mistä olette ne saanut?" - -"Kolmekymmentä viisi." Wayland heitti pöydälle tukun papereita. "Ja -Chicagoon sijoittamanne osakkeet ovat myös käsissäni. Sanoinhan teille, -että saatte minusta aikanaan kuulla." - -"Luulette nyt siis voivanne nujertaa minut, vai mitä?" sanoi Emerson. -"Teitä on petetty. Osakemäärästä on vain kolmasosa ulkopuolella -olevilla henkilöillä, joista Alton Clydellä kolmekymmentäviisi." - -Vanhus hymyili julmasti: "Minua ei ole petetty." - -"Sitten on Clyde myynyt!" huudahti Boyd. - -"Niin. Maksoin hänelle kymmenentuhatta dollaria, minkä summan hän oli -sijoittanut yritykseen, ja otin omalle nimelleni ne kaksikymmentäviisi -osaketta, jotka tyrkytitte Mildredille." - -"Mildredille!" Emerson hätkähti kuin piiskaniskusta. "Oletteko -järjiltänne? Eihän Mildredillä ole -- Alton ei sanonut kenen rahat -olivat!" - -"Älkää väittäkökään, ettette tiennyt sitä!" tiuskaisi Wayland. "Kun -olitte väsyttänyt kaikki ystävänne, lähetitte tuon hutiluksen tyttäreni -puheille tietäen, ettei tämä voinut kieltäytyä." - -"Mistä saitte tietää, että hänellä oli osakkeitani?" - -"Hän kertoi itse." - -"Sitä en usko. Ellei hän ole asiasta ennen puhunut, niin hän on nytkin -vaiti, ja väitteeseenne, että olisin tyrkyttänyt hänelle osakkeitani, -vastaan vain, että hän on toiminut omasta vapaasta tahdostaan. En ole -osannut uneksiakaan, että nuo kaksikymmentäviisituhatta dollaria olivat -hänen. Mitä aiotte nyt tehdä?" - -"Uhraan tuon summan kymmenkertaisesti, pelastaakseni tyttäreni." - -"Minulla ja ystävilläni on vielä osake-enemmistö." - -"Ystävillänne!" huusi herra Wayland. "Murskaan teidät ja teidän -ystävänne, vaikka siihen menisi koko omaisuuteni." - -"Vastenmielisyytenne minua kohtaan käsitän, mutta kumppanini eivät ole -teille mitään pahaa tehneet." - -"Kumppaninne! Ja ketä he ovat? Henkipatto pahantekijä, joka on vannonut -murhaavansa Willis Marsh'in, ja eräs tanssipaikkojen irtolaisnainen." - -"Varoitan teitä!" huudahti Emerson jyrkästi. - -Vanhus heilautti kättään. "Tiedätte kyllä, kuka ja mikä hän on." - -"Entä te? Sanokaa sitten minullekin." - -Wayne Wayland käänsi selkänsä voimatta enää puhua kiukultaan. "Ettekö -sitä todellakaan tiedä?" kysyi Marsh'in pehmeä ääni. - -"En." - -"Minua hämmästyttää, ettette ole milloinkaan kuullut hänestä ylimaissa -ollessanne", sanoi Marsh. "Hän oleskeli kullankaivajien leireissä ja -eli kuten muutkin sellaiset naiset. Korttipelissä vertaistaan vailla, -jonka kerrotaan pitäneen pelihelvettiäkin eräässä suuremmassa leirissä." - -"Mistä sen tiedätte?" - -"Seattlessa sain kuulla hänen koko tarinansa. Hän on -- no niin -- -aivan yleisesti tunnettu." - -"Tuota samaa kerrotaan melkein jokaisesta Alaskan naisesta." - -"En tullut tänne hänestä väittelemään", keskeytti herra Wayland. - -"Olette jo puhunutkin tarpeeksi, niin ettei todisteita tahi -anteeksipyyntöjä lainkaan tarvitakaan." - -"Jos todella haluatte todisteita, niin onhan oma suhteenne häneen jo -kyllin pätevä. Mildredkin on jo kuullut siitä." - -"Hänelle voin selittää asian parilla sanalla." - -"Samalla voitte ehkä selittää, mikä sai Hilliardin tekemään niin -odottamattoman käänteen, mutta luultavasti ette tiedä siitäkään mitään. -Miehillä, jotka ottavat vastaan rahoja tuollaisilta naisilta, on oma -erikoinen nimityksensä." - -Emerson kalpeni hirvittävästi ja huudahti: - -"Tarkoitatteko, että -- että lähetin hänet Hilliardin luo?" - -"Hilliard sanoi sen melkein peittelemättä. Ihmettelettekö siis, -että olen halukas uhraamaan vaikkapa koko omaisuuteni suojellakseni -tytärtäni teidän kaltaiseltanne mieheltä? Nujerran teidät. Minulla -on jo yrityksessänne jalansija, eikä kauan viivy ennenkuin olen -karkoittanut teidät kokonaan, minkä teen, maksoi mitä maksoi. Potkaisen -teidät takaisin katuojaan, josta olette kotoisinkin." - -Boyd kuunteli hämmästyksestä sanattomana tuota hillitöntä -raivonpurkausta. Vanhus oli varmaankin menettänyt järkensä. - -"Tätä ette tullut tänne minulle sanomaan", lausui hän viimein. - -"En. Tulin Mildredin puolesta ilmoittamaan, että hän sysää teidät kerta -kaikkiaan luotaan." - -"Sanokoon hän itse minulle sen. Välittäjistä en välitä, sillä voin -selittää kaikki." - -"Sitä odotinkin. Jos haluatte kuulla hänen omat sanansa, lukekaa -tuosta." Vanhus lennätti vapisevin sormin pöydälle kirjeen. "Lukekaa!" - -Boyd avasi kuoren ja luki kirjeen, jonka käsialan hän niin hyvin tunsi. -Kirje kuului: - - "Parahin Boyd! - - Olen viime aikoina tullut siihen vakaumukseen, että olemme tehneet - suuren erehdyksen. Yksityiskohtiin kajoaminen on tarpeetonta, joten - säästykäämme molemmin puolin siitä kidutuksesta. Tiedän kaikki, - mitä isä tulee sinulle sanomaan, ja tunnen samoin kuin hänkin, niin - ettei pitempiä selityksiä kaivata. - - Mildred." - -Boyd rutisti kirjeen palloksi ja heitti luotaan. - -"Hyvin saneltu", lausui hän tyynesti, "mutta minä kerron hänelle -totuuden, ja hän --" - -"Ettepäs. Ette edes näe häntä enää. Olen pitänyt siitä huolen. Mildred -on nyt kihloissa Willis Marsh'in kanssa, niin että pysykää poissa. -Kihlaus on julkaistu kaikille ystävillemme laivalla." - -"Sanon teille, etten huoli erokirjaani keltään muulta kuin häneltä -itseltään. Tulen illalla laivaan." - -"Minulla ja herra Marsh'illa lienee siihen myös jotakin sanomista." - -Boyd pyörähti Marsh'iin päin niin hirmuisella katsannolla, että tämä -peräytyi pari askelta. - -"Jos asetutte tielleni, pieksän selkänne kirjavaksi, kunnes ulvotte -kuin koira!" - -Marsh'in punakat kasvot kalpenivat ja kieli kävi äkkiä niin kuivaksi, -ettei hän saanut sanaa suustaan. Mutta Wayne Waylandiin eivät uhkaukset -tehonneet. - -"Varoitan teitä vielä kerran pysyttelemään poissa tyttäreni -lähettyviltä!" huusi hän raivoisasti. - -"Ja minä vannon, että tulen tänä iltana laivalle aivan yksinäni." -Trustin pääjohtaja kääntyi ja poistui adjutanttinsa seuraamana sanoja -enempää tuhlaamatta. - - - - -XXVI. - -TILINTEKO. - - -Tullessaan jokapäiväiselle käynnilleen Cherry Malotte näki Willis -Marsh'in ja herra Wayland'in juuri lähtevän tehtaan laiturista, -minkätähden hän kiiruhti päärakennukseen ihmetellen, mitä oikein mahtoi -olla tekeillä. Kaikkialla oli yhtä kiire kuin eilen illallakin ja hän -näki, että miehet olivat olleet työssä koko yön. Toiset lopen uupuneet -olivat heittäytyneet mikä mihinkin pitkälleen saadakseen hetkisenkin -levätä, ennenkuin työnjohtaja potki heidät paikoilleen takaisin. -Kiinalaisten kädet liikkuivat samassa nopeassa tahdissa, ja keltaiset -kasvot olivat ponnistuksesta ja väsymyksestä kalpeat; perkkauspöytien -ääressä työskentelikin vielä eilinen miehistö käyden urhoollisesti -kalakasojen kimppuun, jotka eivät näyttäneet lainkaan alenevan. Toiset -alkoivat jo keskeyttää ja horjuivat parakkeihinsa, toisten jatkaessa -itsepintaisesti jalat pitkästä seisomisesta ja suolaisesta merivedestä -niin turvonneina, että jalkineet oli täytynyt viiltää auki. - -Boyd seisoi konttorin ovella ja kertoi muutamin sanoin herra Waylandin -uhkauksesta. - -"Luuletteko hänen voivan tehdä meille vahinkoa?" kysyi Cherry -huolestuneesti. - -"Sitä en epäilekään." - -"Sanokaahan -- minkätähden kääntyi hän teitä vastaan näin äkkiä? Mikä -sai neiti Waylandin suuttumaan teille?" - -"Siihen on minun hieman -- hieman vaikea vastata." - -"Kuinka niin? Olenhan yhtiön osakas, jonka pitäisi saada tietää kaikki. -Te, George ja minä liittäydymme nyt entistä lujemmin yhteen, niin että -älkäämme salatko toisiltamme mitään." - -"No niin, ehkäpä onkin parempi, että tiedätte kaikki", vastasi Boyd -harvakseen. "Mildred ei pidä teistä, ja hänen isänsä mielen on Marsh -myrkyttänyt. Ystävyytemme näyttää heitä harmittavan; he uskovat ja -luulevat -- kaikenlaista." - -"Olen siis kaikkien teitä kohdanneiden ikävyyksien aiheuttaja." - -"Minua moititaan aivan yhtä paljon -- enemmän kuin teitä. Marsh on -todennäköisesti ottanut selkoa elämänne vaiheista ja kertonut sitten -heille kaiken kuulemansa lorun, jonka he tietysti uskoivat tuntematta -teitä kuten minä. Ystävyytemme ymmärrettiin väärin, mutta selitän -kaikki Mildredille. Ehkäpä saan herra Waylandinkin huomaamaan olleensa -väärässä. Muuta mahdollisuutta ei ole." - -"Mitä on Marsh minusta kertonut?" kysyi tyttö. - -Hän oli kuolon kalpea. - -"Paljonkin, minkä kaiken olisin jollakin toisella kerralla iskenyt -hänelle kurkkuun. Teidän avullanne teen sen heidän kaikkien -läsnäollessa, niin että se nautinto siirtyi vain hiukan tuonnemmaksi. -Tästä teille puhuminen on minulle sangen vastenmielistä, mutta meille -on mitä tärkeintä, ettei asioita enää vääristellä; koetan varustautua -mahdollisimman hyvin tulevaisuuden varalle." - -Cherry oli vaiti. - -"Jättäkää tuo kaikki minun huolekseni", sanoi Boyd lempeästi. "Pidän -huolen siitä, että Marsh peruuttaa puheensa." - -"Ei ole väliä", vastasi tyttö väsyneesti. "Marsh on puhunut totta, -arvaan." - -"Totta! Hyvä Jumala! Ette tiedä mitä sanotte!" - -"Kyllä." Hän loi Boydin kauhistuneisiin kasvoihin uhmailevan katseen. -"Onhan teidän täytynyt tietää, kuka olen. Fraser tuntee minut ja on -kertonut teille. Tiesitte minun seurailleen kullankaivajien leirejä, -ja miten elin ja mitä ihmiset minusta ajattelivat. Koettelin onneani -yhdessä toisten kanssa ja olin pakotettu suoriutumaan kaikesta vain -omaan neuvokkuuteeni luottaen. Välistä voitin ja välistä hävisin. -Tunnettehan pohjolan olot." - -"En tiennyt mitään", sanoi Boyd hitaasti, "enkä olisi voinut sellaista -ajatellakaan -- aivan mahdotonta." - -"Miten niin? Eihän sillä ole teihin nähden mitään merkitystä. Olette -elänyt ja niin olen minäkin. Olen tehnyt erehdyksiä -- kenelle tytölle -ei sellaista tapahtuisi, jonka täytyy itse itsestään huolehtia? Mutta -menneisyyteni on omani, asia, joka ei muita liikuta." Toisen ilmeinen -hämmästys sai hänen ylpeytensä heräämään. "Oh, olette järkytetty! -Luulette varmaankin, että kaikki naiset ovat neiti Waylandin -kaltaisia. Eikö mieleenne ole milloinkaan juolahtanut ajatus, ettette -tekään ole enää sama henkilö kuin yliopistosta päästessänne? Nyt -tiedätte, minkälainen maailma on; olette saanut maistaa sen pahuutta. -Vaihtaisitteko elämänkokemuksenne silloiseen viattomuuteenne ja -tietämättömyyteenne? Tiedätte, ettette sitä tekisi, joten teillä -ei ole oikeutta tuomita minuakaan mitenkään erilailla. Eikö ole -aivan samantekevää, kuka olen ja mitä olen tehnyt? En tiedustellut -elämänvaiheitanne, kun annoin teille tilaisuuden voittaa neiti Wayland -omaksenne, eikä teillä kummallakaan ole liioin mitään oikeutta vedota -minun entisyyteeni." - -"Sen myönnän." - -"Leirien elämän jätin parjausten pakottamana -- minulle tehtiin aina -vääryyttä, ja mikä hyvänsä lienen ollutkin, olen aina käyttäytynyt -rehellisesti tuota tyttöä kohtaan. Mieltäni pahoittaa, että hän nyt -minua syyttää. Rakkautenne häneen olen nähnyt enkä ole milloinkaan -koettanut sitä häneltä riistää. Oh, älkää näyttäkö siltä, etten olisi -voinut toisin menetellä, jos olisin tahtonut. Olisin voinut häntä -sangen helposti vahingoittaa, jos olisin ollut sellainen, joksi -hän minua ajattelee. Mutta minä autoin teitä miten suinkin osasin, -uhrauduin ja tein tekoja, joita hän ei olisi milloinkaan tehnyt." - -Hän vaikeni ollen itkuun purskahtamaisillaan, ja Boyd tunsi, että hän -oli oikeassa. Boyd ei voinut unhottaa, miten uskollisen uhrautuvainen -hän oli ollut koko tämän pitkän taistelun ajan. Hän muisti ainakin -sadannen kerran palveluksen, jonka Cherry oli tehnyt Hilliardilta -lainaa hankittaessa, mikä ajatus täytti jälleen hänen mielensä -tuskallisella ahdistuksella. - -"Miksi -- teitte tämän kaiken?" kysyi hän. - -"Ettekö tiedä?" Cherry katsoi häneen heikosti hymyillen. - -Siiloin valkeni hänelle koko totuus ensi kerran. Yllätys sai hänet -melkein sanattomaksi, ja hän sopersi: - -"En, luulin -- minä --" - -"Sen vähän mitä tein, tein rakkaudesta teihin", sanoi tyttö väsyneesti. -"Eihän hyödytä sitä enää salata, sillä nythän se on samantekevää." - -"Olen -- olen pahoillani", sanoi Boyd liikutettuna. "Mikä narri -olenkaan ollut." - -"Ei, olitte vain niin syventynyt omiin asioihinne. Elin, näettekös, -omaa elämääni, johon olinkin jotakuinkin tyytyväinen, kunnes te -tulitte, mutta silloin muuttui kaikki. Toivoin kauan, että alkaisitte -minua rakastaa, kuten itse teitä rakastin, mutta turhaan. Ja kun näin -kuinka syvät ja rehelliset tunteenne olivat tuosta toista kohtaan, -ajattelin, että nyt oli minunkin vuoroni uhrautua. Kovaahan se oli, -mutta parhaani tein. Ajattelin, että minun täytyy rakastaa teitä -samalla tavalla, kuin te häntä, Boyd, eikä maailmassa ole mitään, mitä -en tekisi tehdäkseni teidät onnelliseksi. Siinä onkin pieni, surullinen -tarinani kokonaisuudessaan, jolla ei ole enää mitään muuta merkitystä -kuin ettemme voi enää seurustella kuten ennen; minulla ei ole enää -milloinkaan rohkeutta tulla luoksenne. Toteutukoon toiveenne ja olkaa -onnellinen neiti Wayland'in kanssa. Siitä olen vain pahoillani, että -olen aiheuttanut teille ikävyyksiä -- etten kykene enää auttamaan! En -voi! On vain yksi seikka, minkä voin vielä --" - -"Ei mitään uhrauksia enää!" huudahti Boyd sortuneella äänellä. "Olen -ollut sokea. Olen jo saanut teiltä aivan liian paljon." - -Tyttö seisoi hetkisen virtaa katsellen ja vastasi sitten: - -"Minulla on nyt paljon ajattelemista. Menen kotiin. Hyvästi." - -"Hyvästi", vastasi Boyd jääden tuijottamaan pois rientävän tytön -jälkeen, jonka silmät olivat olleet kyynelistä kosteat. - -Vasta iltapäivällä Boyd näki "sormettoman" Fraserin tiedustellen tältä, -miten löytöretki oli onnistunut. - -"Turha vaiva", vastasi seikkailija. "Näyttely nujersi minut." - -"Kylmiä, vai mitä?" - -"Niin. Olin vähällä vilustua." - -"Tapasitteko todellakin jonkun heistä?" - -"Varmasti. Kohtasin koko joukon, mutta nimiä en ehtinyt kuulla. -Peninkulman kuljettuani yhdytin ensimmäisen -- solakka ja ryhdikäs -neitonen, jonka äänessä oli jääsirpaleiden kilinää." - -Boyd katsahti ylös. "Esittelittekö itsenne?" - -"Tietysti ja nimellä Chancy de Benville, joka tekikin suurenmoisen -vaikutuksen, mutta puvussani oli luultavasti jokin vika. Olisipa -minulla ollutkin 'liemi ja kala'-vaatteeni ja parin hehdon vetoinen -hattuni, niin olisin mennyt herrasmiehestä aivan iltikseen. Hiukan -myöhemmin kohtasin toisen, tuommoisen pienen maduronhameisen, jolla oli -litteä nenä." - -"Neiti Berry, arvatenkin." - -"Auttelin hänet maihin eräästä soutuveneestä ja sanoin olevani herra -Yonker New Yorkista. Hän oli jo hyvällä alulla, mutta Clyde pilasi -kaikki sanomalla minua Fraseriksi. En välitä enää tuosta nimestä, ja -kadun, että otinkin sen." - -"Tarkoitatteko, ettei Fraser olekaan oikea nimenne?" kysyi Boyd -ymmällään. - -"Eikö mitä. Switzer on ollut nimeni syntymästäni saakka, mutta se on -vielä huonompi kuin Fraser." - -"No jopa jotakin!" henkäisi Boyd. "Olette totisesti saavutusten huippu -sillä alalla." - -"Koska tässä nyt tuli vaatteista puhe, niin totean teidän olevan hienon -ja korean kuin hedelmäsalaatti. Mihin nyt? Laivalleko?" - -"Niin." - -"Menkää sitten sukkelaan, sillä laiva lähtee nousuveden tultua." - -"Lähtee?" - -"Alton kertoi niin ja sanoi seuraavansa mukana." - -"Siitä Jumalalle kiitos, mutta tuota toisten äkillistä lähtöä en oikein -ymmärrä. Tunsitteko Cherryn ylimaissa ollessanne?" lisäsi hän voimatta -enää hillitä uteliaisuuttaan, sillä tuo kysymys oli ollut koko ajan -hänen kielellään. - -"En." - -"Hän sanoi päinvastoin." - -"Sanoiko hän niin?" - -"Kyllä. Hän luuli, että olette kertonut minulle, kuka hän on." - -"No helvetti! Olisihan hänen pitänyt tietää, etten milloinkaan -lörpöttele. Se on hänen asiansa -- minulla on tämän tehtaan -valvomisessa muutenkin ikävyyksiä enemmän kuin tarpeeksi." - -"Pahoittelen, ettette sitä tehnyt." - -"Miksi? Mitä se olisi hyödyttänyt? Voiko kukaan elää elämänsä -toistamiseen ja tahtooko kukaan nykyisyyden toistuvan? Tulevaisuus se -vain on, jota varten kannattaa elää, ja omasta puolestani uskon, että -hänen tulevaisuutensa on yhtä hyvä kuin kenen toisen hyvänsä." - -"Se, mitä hän kertoi, järkytti mieleni." - -"En ymmärrä, miksi", murahti Fraser. "Cherry on ihanteeni, jos joskus -menen naimisiin, sillä en voisi sietää vaimoa, jota minun pitäisi -huvittaa paperinukkeja leikkelemällä. Ei, sir! Jos otan kerran -itselleni elämänsulostuttajan, niin valikoin sellaisen, joka tietää -yhtä paljon kuin minäkin; sellainen ei lähdekään tiehensä ensimmäisen -parhaan mustasilmäisen keikarin mukana, joka sattuu oveni avaamaan. -Oletteko milloinkaan kuullut, että joku todellakin viisas nainen -olisi ryhtynyt kotiaan hävittämään? Ette varmastikaan. Sellaista -tapahtuu vain noille juuri koulupenkiltä päässeille punaposkisille -pumpulivauvoille." - -Fraser teroitti hammaspuikon ja jatkoi: - -"Cherry Malotte on parhain tyttö, mitä milloinkaan olen nähnyt, ja -vaikka hänet on useasti ehkä pantukin lujalle elämän kilparadalla, ei -hän sittenkään keskeytä, vaan kestää maaliin saakka ja voittaa. Siihen -kyetäkseen täytyy olla täysiverinen, joten se onnellinen, joka hänet -saa, voittaa myös elämänsä Derby-juoksun. Ovathan ne nuokin laivalla -olevat tytöt hienoja ja hyvin ruokittuja, mutta te ette tiedä, mihin ne -kykenevät." - -"Emme puhu nyt avioliitosta", sanoi Boyd nousten. - -Hänen mentyään alkoi Fraser jahkailla ääneen: "Ehkäpä ei. Olen -yksinkertainen mies, joten ehkä puhelimmekin vain ilmoista. Mutta -jos pyydystelette tuota villikukkia poimiskelevaa neitosta, jolla on -niin kylmän kalsea ääni, Cherry Malotte'n asemesta, niin toivon, että -saattekin hänet. Makuasioista ei kannata väitellä, ja tänä aamuna tein -hyväksenne minkä voin." - -Wayne Wayland ei ollut suinkaan varma siitä, ettei Boyd täyttäisi -uhkaustaan saapua illalla laivalle, minkätähden hän tahtoi valmistautua -kaiken varalle. Mitään kohtausta _The Grande Dame'n_ matkustajain -läsnäollessa ei voitu ajatellakaan, ja jos tuota nuorukaista -kohdeltaisiin huonosti, tekisi se hänestä marttyyrin Mildred'in -silmissä. Hän puhui asiasta Marsh'ille, joka ehdotti, että matkailijat -söisivät päivällisen maissa ja viettäisivät illan hänen luonaan -tehtaalla. Kun laivalla ei ollut muita kuin Mildred isänsä keralla, ei -mitään häväistystä voinut syntyä, vaikkapa Emerson olisikin niin hullu, -että saapuisi. - -"Olen sitäpaitsi antanut määräyksen olla valmiit lähtemään nousuveden -tultua", sanoi herra Wayland. "Tuo mies on vaarallinen, ja kuta -pikemmin saamme Mildredin pois hänen läheisyydestään, sitä parempi. Te -tulette mukaamme, poikaseni." - -Mutta kun hän meni puhumaan toimenpiteistään Mildredille, oli tämä -hyvin kiihdyksissä. - -"Miksi julkaisit kihlaukseni herra Marsh'in kanssa?" kysyi tyttö -kiivaasti. "Laivalla ei puhutakaan muusta. Millä oikeudella teit sen?" - -"Oman itsesi takia", vastasi vanhus. "Emerson, tuo pentu, on pitänyt -meitä molempia jo kyllin kauan narreinaan." - -"Mutta en rakasta Willis Marsh'ia!" huusi tyttö. "Unhotat, että olen -täysi-ikäinen." - -"Mitä joutavia! Willis on hieno mies ja rakastaa sinua, ja ikäänsä -nähden etevin liikemies, mitä olen milloinkaan tuntenut. Hän on minulle -sovelias ja sillä hyvä." - -"Aiotko pakottaa minut hänen kanssaan naimisiin vastoin tahtoani." - -Herra Wayland huomasi myrskyn lähenevän. - -"Järjetöntä! Ota niin pitkä miettimisaika kuin ikinä haluat; huomaat -lopulta, että olen oikeassa. Tuo lurjus, jonka kanssa olit jo -kihloissa, uhmasi minua ja vieläpä puolusti tuota naista." - -Hän kertoi myrskyisestä kohtauksesta Boydin luona lopettaen: "Olipa -onni, että silmämme avautuivat, Mildred. Sinua olen varjellut koko -elämäni ajan, ja sinulle olen antanut kaikki, mitä rahalla voi saada. -Olen säilyttänyt sinut puhtaana, suloisena ja hyvänä -- ja ajatella, -että tuommoinen mies --" Hän aivan vapisi kiukusta. "En voi sietää -henkilöitä, jotka ovat kaikkia siveyskäsitteitä vailla. Olen elänyt -puhtaasti ja samaa vaadin pojaltanikin." - -"Sanoitko, että Boyd uhkasi tulla laivalle tänä iltana?" kysyi tyttö. - -"Kyllä. Mutta minä vannoin, ettei se tapahdu." - -"Ja hän toisti uhkauksensa siitä huolimatta"? Mildredin silmät olivat -merkillisen kirkkaat, ja huulet hymyilivät. - -"Niin teki, se roisto! Mutta hänen olisi viisainta pysyä alallaan." - -"Sitten hän myös tulee", sanoi Mildred. - - * * * * * - -Oli hämärä, kun Willis Marsh soudettiin laivalle. Herra Wayland -ja Mildred istuivat kannella nojatuoleissa kultaisena hehkuvaa -auringonlaskua ihaillen, ja vanhuksen piipusta kohosi silloin tällöin -sinertävä savukiehkura tyyneen ilmaan. Marsh kertoi pyytäneensä -vierailtaan anteeksi, että velvollisuudet vaativat hänet toisaalle, -ja siirsi tuolinsa Mildredin lähelle hyvillään siitä, ettei kukaan -voinut häneltä tätä etuoikeutta evätä. Todellisuudessa oli hänet ajanut -laivalle pelko, että Emerson voisi jollakin tavalla käyttää hyväkseen -hänen poissaoloaan. Sitten vasta kun Kalvikin rannat olivat häipyneet -taivaanrannan taakse ja kilpailija jäänyt jälkeen, hän saattoi olla -levollinen ja tytöstä varma. Hän oli saavutuksiinsa tyytyväinen, -vaikka hänen ei ollut onnistunutkaan murskata kilpailijaansa niin -täydellisesti kuin oli suunnitellut. Taistelun jatkaminen oli siirtynyt -vahvemmille hartioille ja hän oli saanut naisen, jota hän rakasti. Hän -oli sitäpaitsi saavuttanut Wayne Waylandin, lännen melkein mahtavimman -raharuhtinaan, rajattoman luottamuksen, joten hänen kunnianhimoisten -unelmiensa toteutuminen näytti ehdottoman varmalta. Hän melkein -toivoi Emersonin tulevan saadakseen nähdä tämän surkean häviön, siinä -odotellessaan parhaansa ollakseen mahdollisimman miellyttävä ja -rattoisa. - -Hetkisen kuluttua tuli toinen perämies ilmoittamaan, että eräs neiti -pyrki herra Waylandin puheille. - -"Eräs neiti?" kysyi vanhus hämmästyneesti. - -"Niin, sir. Hän tuli juuri nyt pienellä veneellä parin alkuasukkaan -keralla. Pysähdytin heidät portaille, mutta hän tahtoo tavata teidät -heti." - -"Ah! Jälleen tuo sama nainen." Herra Wayland nipisti huulensa tiukasti -yhteen. "Käskekää hänen mennä tiehensä. En halua häntä puhutella." - -"Ymmärrän, sir." Mies kääntyi, mutta Mildred huudahti: "Odottakaa! -Miksi et halua puhutella häntä, isä?" - -"Tuota ihmistäkö? Minulla ei ole hänelle mitään sanomista." - -"Aivan oikein"! kannatti Marsh luoden puhujaan aran silmäyksen. -"Hänellä on varmasti joku kepponen tekeillä." - -"Hänellähän voi päinvastoin olla jotakin todella tärkeätä sanottavana", -väitti tyttö. - -"Ei." - -Mildred kumartui eteenpäin ja sanoi perämiehelle. "Neuvokaa hänet -tänne. Tahdon tavata häntä." - -"Mildred, sinä et saa puhutella tuota naista!" huusi herra Wayland. - -"Todellakin ajattelematonta", säesti Marsh pelokkaasti. "Hän ei ole -henkilö, jota --" - -Neiti Wayland loi häneen musertavan katseen ja viittasi perämiehelle -nojautuen sitten jälleen tuolinsa selustaan. - -"Olen keskustellut hänen kanssaan ennenkin. Hän ei ole lainkaan -vaarallinen." - -"Tee sitten tahtosi", murahti isä. "Mutta hyvään tämä ei lopu, sillä -olen varma, että Emerson on hänet tänne lähettänyt." - -Willis Marsh kääntelehti hermostuneesti tuolissaan, katse kiinnitettynä -ylähangan puoleiselle laidalle ryhmittyneeseen joukkoon ja kasvoilla -äärimmäisen jännittynyt ilme. Sormet puristuivat lujasti käsinojan -ympärille, ja syvään henkäisten hän hypähti äkkiä ylös ja kiiruhti -tiehensä. - -Laidan yli oli noussut Cherry Malotte mukanaan huopiin kietoutunut -mokkasiinijalkainen intiaanityttö -- hento ja arka poloinen, joka -käsiään väännellen ja aivan ymmällään katseli ympärilleen säikähtynein -silmin. Heidän takanaan seisoi jättiläiskokoinen kuparinruskea -sekarotuinen, joka oli merimiehiä päätä ja hartioita pitempi, pieni -lapsi sylissään. - -Herra Wayland ja Mildred näkivät Marsh'in puhelevan tulijoiden kanssa, -mutta sanoja ei voinut erottaa. Intiaanityttö kavahti pelästyneesti -takaisin, ja huudahtaen jotakin omalla kielellään pudisti kiihkeästi -päätään ja viittasi valkoihoiseen seuralaiseensa. Marsh oli liidun -kalpea ja heristi nyrkkiään Cherry Malotte'n silmäin edessä. Näytti -kuin hän olisi aikonut lyödä tätä, mutta silloin astui Constantine -väliin luoden vastustajaansa synkän ja uhkaavan katseen, jolloin Marsh -peräytyi askeleen jotakin kiihkeästi selittäen. Cherryn ääni kuului -kirkkaana ja selkeänä: - -"Liian myöhään, herra Marsh. On selvintä, että kuuntelette kerrankin -maltillisesti." - -Merimiesten kummastuneiden katseiden seuraamana hän meni joustavin -askelin vanhuksen ja tämän tyttären luo, joka oli noussut, Chakawana -hihaan takertuneena ja tuo roteva sekarotuinen äänettömästi -jäljessä seuraten. Willis Marsh'in värittömät huulet nytkähtelivät -hermostuneesti ja hän koetti turhaan tavoitella kiinni Constantinea -aikoen sanoa tälle jotakin. - -"Mitä tämä merkitsee?" kysyi herra Wayland. - -"Kuulin teidän olevan aikeissa lähteä, minkätähden kiiruhdin -puheillenne --" - -Marsh keskeytti käheästi: "Hän on huono nainen, joka on tullut tänne -vain minua parjaamaan." - -"Parjaamaan!" huudahti Wayne Wayland. "Sitähän ajattelinkin." - -"Kuuluu ammattiin. Hän on tullut rahoja kiristämään." - -Cherry kohautti olkapäitään ja hymyili, niin että valkoiset hampaat -hohtivat. - -"Herra Marsh on kovin hätäinen. Voitte itse arvostella, onko hän -oikeassa." - -Marsh aikoi vastata, mutta Mildred Wayland, joka oli tarkastellut häntä -kiinteästi, ehätti ennen. - -"Kuka lähetti teidät tänne, neiti?" - -"Ei kukaan. Jos herra Marsh voisi olla hetkisen hiljaa, niin -selittäisin, mitä varten tulin." - -"Älkää kuunnelko häntä --" - -Cherry pyörähti Marsh'iin päin. "Kun ette kerran voi päästä tästä -mihinkään, niin olkaa vaiti." - -Marsh vaikeni. - -"Kuulimme herra Marsh'in seuraavan mukananne, minkätähden tulin -pyytämään häneltä rahaa lapsensa ylläpitoon hänen poissaollessaan." - -"Lapsensa!" Wayne Wayland kääntyi tyttärensä sulhaseen kasvoillaan mitä -suurin hämmästys. "Willis, sano hänelle, että hän valehtelee." - -"Hän valehtelee", toisti Marsh kuuliaisesti, mutta kaikki näkivät hänen -kasvoistaan, että syytös oli tosi. - -Cherry kääntyi nyt välittömästi neiti Waylandin puoleen. "Olen nyt -elättänyt tuota pikku miestä ja hänen äitiään vuoden ajan" -- hän -viittasi Constantinen käsivarrella istuvaan punatukkaiseen poikaseen --- "ja olen jo siihen kyllästynyt. Kun te saavuitte, suostutteli Marsh -Chakawanan viemään pienokaisen erääseen ylempänä olevaan kylään ja -pysyttelemään siellä, kunnes olitte menneet. Mutta Constantine oli -kuullut hänen aikovan naida teidät ja saatuaan myös tietää, että hän -aikoi lähteä tänä iltana, hän nouti sisarensa kotiin toivoen Marsh'in -tekevän mikä on oikein. Marsh oli, näettekös, jo kauan ennen teihin -tutustumistaan luvannut ottaa Chakawanan puolisokseen." - -Cherryn kasvojen ilme sai Mildredin niin suunniltaan, että hän olisi -voinut tehdä vaikka murhan. Tuo nainen, jota hän oli halveksinut, oli -nyt hänet peräti nöyryyttänyt. Leimuavin silmin hän kääntyi isäänsä: - -"Koska olit niin kiihkeä julkaisemaan kihlaukseni, niin ehkä voit sen -peruuttaa yhtä jyrkästi." - -"Hyvä Jumala! Mikä häväistysjuttu, jos tämä vain on totta!" Wayne -Wayland siveli otsaansa. - -"Oh, totta joka sana?" sanoi Cherry. - -Seuranneen äänettömyyden vallitessa pienokainen soluttautui -Constantinen käsivarrelta kannelle ja painautui äitiään vasten -nähdäkseen kaikki nämä vieraat paremmin. Pienet kasvot olivat laihat -ja alkuasukasten kuosiset vaatteet risaiset ja likaisetkin, mutta -hipiä oli paljon vaaleampi kuin aleuteilla, niin ettei kukaan, joka -hänet näki, voinut syntyperää epäillä. Merimiehet olivat ryhmittyneet -ympärille ja katselivat näytelmää niin kiinteästi, ettei kukaan -huomannut kanoottia, joka sujahti peräntakaa maihinmenoportaille. - -Wayne Wayland oli kerrankin niin ymmällään, ettei hän tiennyt, -mitä sanoa, eikä Willis Marsh, jonka pyöreähköt kasvot olivat -kalpeat ja hiestä märät, voinut vielä käsittääkään kukistumisensa -perinpohjaisuutta, vaan odotti pelokkaasti, mitä Mildred tekisi. Tämä -loi häneen vihdoin leimuavan katseen, joka sai hänet tekemään viimeisen -epätoivoisen ponnistuksen. - -"Älkää uskoko häntä!" huudahti hän. "Hän valehtelee suojellakseen omaa -rakastajaansa!" Hän viittasi Chakawanaan. "Tuo tyttö on lapsen äiti, -mutta isä on Boyd Emerson!" - -"Boyd Emerson kävi Kalvikissa ensi kerran viime joulukuussa", sanoi -Cherry. "Lapsi on kolmen vuoden ikäinen." - -"Täällä näyttää olevan minusta puhe", lausui samassa eräs ääni heidän -takanaan. Emerson tunkeutui joukon läpi ja astui suoraan Marsh'in -eteen. "Mitä tämä merkitsee?" - -Mildred Wayland painoi vapisevan kätensä sydäntään vasten ja hengähti -syvään. "Tiesinhän hänen tulevan." - -Constantine puuttui nyt puheeseen ensi kerran ja lausui Mildrediin -kääntyen: - -"Tämä pienokainen herra Marshin. Hän lupaa otta Chakawana vaimokseen, -mutta hän valehteli: hän otta teidät, koska te rikas tyttö" Hän kääntyi -Marsh'iin päin. "Miksi te valehtelette?" Katse oli peloittavan julma -ja uhkaava. "Sanoinhan teille kauan sitten minä tapan teidät, ellette -huoli sisarestani." - -"Nyt ymmärrän!" huudahti Boyd. "Sinä juuri annoit hänelle puukon iskun -silloin illalla tehtaalla." - -"Niin! Chakawana selitti hänelle mitä pappi sano vaimosta, joka ei -pääse naimisiin. Sisareni sano hän mennä helvettiin, eikä siitä välitä, -mutta pienokaiselle on väärin joutua myös helvettiin." - -"Mitä oikein tarkoitat?" kysyi herra Wayland. - -"Isä opettaa: jos valkoinen mies ottaa intiaaninaisen luokseen eikä -mene hänen kanssaan naimisiin, niin tuo nainen joutu helvettiin -tuhanneksi vuodeksi -- ehkä kahdeksi, kolmeksituhanneksi. Hän raukka -ei saa milloinkaan nähdä Jeesuksen taloa. Ja se olla hyvin -- hyvin -paha asia!" Sekarotuinen ravisti huolestuneesti päätään. "Chakawana -hyvä tyttö ja käydä ahkerasti kirkossa -- minä anta papille aina paljon -raha, mutta pappi sano se ei auta -- Chakawana mennä naimisiin, tahi -pala helvetissä iankaikkisesti pienokaisen keralla. Chakawana kovin -pahoillaan ja pelkää, sillä pienokainen viaton. Herra Marsh hän sano -vain, että kaikki valetta; hän ei välitä vaikka pienokainen joutu -helvettiin. Kuulittehan sen? Hän ei välitä pikku lapsestaan." - -Constantinen silmät olivat kyynelöityneet hänen vaivalloisesti sanellun -uskonnollisen luentonsa kestäessä. - -"Chakawana kovin pelkää tuota pahaa paikkaa ja pyytä jälleen herra -Marshia ottamaan hänet vaimokseen, mutta silloin Marsh lyödä häntä. -Minä olisi tappanut herra Marsh'in, ja ellei herra Emerson tulla niin -sukkelaan, herra Marsh mennä itse helvettiin." - -Wayne Wayland kääntyi Marsh'iin päin. - -"Miksi ette sano mitään?" - -"Sanoinhan jo, ettei tenava ole minun!" huusi Marsh. "Ellei se ole -Emersonin, se on Cherry Malotte'n." - -"Naitteko sisareni?" kysyi Constantine. - -"En!" sähähti Marsh. "Menkää helvettiin ja ottakaa lapsi mukaanne --" - -Sekarotuinen hypähti samassa ilman pienintäkään varoituksen huutoa -nopeasti eteenpäin, ja läsnäolijat näkivät jotakin välähtävän hänen -kädessään. Emerson hyökkäsi häneen käsiksi, ja kaikki kolme kaatuivat -kannelle yhteen rykelmään. Mildred kirkaisi, mutta merimiehet sysäsivät -hänet sivulle, jolloin hän säikähdyksestä suunniltaan pakeni isänsä -turviin koettaen kätkeä kasvonsa tämän rintaa vasten. Mutta jokin -pakotti hänet kääntämään katseensa takaisin paikkaan, jossa miehet -taistelivat. Hän kuuli Boydin ärjäisevän merimiehille: - -"Pitäkää varanne! Pois tieltä!" Ryhmä hajaantui, ja Mildred näki Boydin -ja intiaanin päässeen jaloilleen ja paiskautuvan hurjasti painiskellen -kajuuttaa vasten, jonka ikkunaruudut pirstoutuivat helähtäen -säpäleiksi. Sekarotuisen kädestä vääntynyt puukko singahti kieppuen -laidan, yli virtaan. Cherry Malotte syöksähti paikalle ja hänen äänensä -kuullessaan Constantine rauhoittui heti. - -Wayne Wayland riistihe irti tyttärensä käsistä ja kiiruhti merimiesten -lomitse tunkeutuen kannella makaavan miehen luo, jonka hän oli -määrännyt vävypojakseen. Emerson polvistui hänen viereensä ja nousi -sitten nopeasti huudahtaen: - -"Onko täällä ketään lääkäriä"? - -"Tohtori Berry! Lähettäkää joku hakemaan tohtori Berryä! Hän on -maissa!" huusi herra Wayland. - -"Joutuin! Joku heti noutamaan tohtori Berryä!" käski Boyd. - -Merimiesten hajaantuessa joka taholle Mildred Wayland näki näyn, -joka sai hänet sulkemaan silmänsä ja melkein pyörtymään. Hän kääntyi -ja pakeni sokeasti kajuuttaan, jossa Emerson tapasi hänet hetkistä -myöhemmin lepäämässä tajutonna eräässä nojatuolissa ranskalaisen -kamarineitsyen nyyhkyttäessä vieressä. - - - - -XXVII. - -UNELMA, JOKA TOTEUTUI. - - -Boyd Emerson istui melkein tunnin aivan yksinään _The Grande Dame'n_ -kannella Mildrediä odotellen. Kukaan ei häntä häirinnyt, sillä -matkailijat, jotka olivat kiiruhtaneet laivaan tohtori Berryn keralla, -karttoivat häntä, eivätkä merimiehetkään noudattaneet saamiaan ohjeita, -niin että hän sai rauhassa pohtia tätä tilanteen äkillistä muutosta. -Marsh'in odottamaton kukistuminen ja hänen oman yrityksensä siten -joutuminen aivan toiseen valoon eivät häntä niinkään järkyttäneet -kuin muutos, joka oli tapahtunut hänen omissa tunteissaan ja -pyrkimyksissään. Hän oli saapunut laivalle uhkamielellä näyttääkseen, -että hän oli mies ajamaan tahtonsa läpi, ja pakottaakseen Mildred -Wayland'in oivaltamaan asian oikean laidan, mutta nyt kun hän oli -perillä eikä tiellä ollut mitään esteitä, hän alkoi tutkiskella -itseään pääsemättä selvyyteen, mitä hän oikeastaan tahtoi ja toivoi. -Ajatellessaan kirjettä hän tunsi ahdistavan mielipahan asemesta suurta -helpotusta, ikäänkuin hänet olisi vapautettu raskaasta taakasta, mikä -tunne teki hänet kumman levottomaksi. Oliko tuo kolme vuotta kestänyt -taukoamaton ahertaminen uuvuttanut hänet niin, että luopuminen tytöstä -tuntui hänestä nyt todellakin helpotukselta, tytöstä, jota ajatellen -hän oli niin uskollisesti raatanut? Vai oliko syy siinä, että hän -täällä erämaassa, kaikista sovinnaisuuden kahleista vapaana, näki -heidät molemmat, itsensä ja tytön, aivan uudessa valossa? Hän ei -tiennyt. - -Aurinko oli jo mennyt mailleen, kun Mildred ilmestyi kannelle, jolla -Boyd käveli edestakaisin sikari hampaiden välissä. - -"Missä on neiti Malotte seuralaisineen?" kysyi hän. - -"He menivät maihin. Marsh ei halua ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin -intiaania vastaan." - -"Kuulin, ettei haava olekaan niin vaarallinen." - -"Niin, mutta läheltä piti." - -Mildred värisi. "Se oli hirveätä!" - -"En osannut uneksiakaan Constantinen tekevän jotakin sellaista, mutta -hän on enemmän venäläinen kuin aleuti, ja sekä hän että hänen sisarensa -ovat täydellisesti papin vaikutusvallan alaiset. He ovat kiihkeän -uskonnolliset ja heidän käsityksensä iankaikkisesta kadotuksesta on -sangen syvälle juurtunut." - -"Oletko tavannut isää?" - -"Puhelimme hetkisen." - -"Teittekö sovinnon?" - -"Emme! Mutta luulen, että asiat alkavat hänelle vähitellen selvitä -- -ainakin Marsh'iin nähden. Muu onkin sitten vain ajan kysymys." - -"Miten saatoitkaan sallia isän ilmoittaa, että olin kihloissa tuon -miehen kanssa?" - -Emerson tuijotti häneen ymmällään. "Minäkö? Suo anteeksi -- mutta -sillehän en mitään mahtanut." - -"Olisit karttanut joutumasta riitaan hänen kanssaan. Näytät välittävän -minusta sangen vähän." - -Boyd katseli sikarinsa tuhkaa silmissään huvitettu vivahdus, kun -Mildred jatkoi: - -"Tuo nainenkin käytti tilaisuutta hyväkseen nöyryyttääkseen minut perin -pohjin." - -"Mielestäni hän teki sinulle suuren palveluksen, enkä epäilekään, ettei -tilanne ollut hänellekin aivan yhtä kiusallinen." - -"Lorua! Hän sai tilaisuuden kostaa ja riemuitsi voidessaan tehdä minut -naurunalaiseksi." - -"En ole milloinkaan kuullut hänen tehneen mitään ala-arvoista", sanoi -Boyd harvakseen. "Hän on auttanut minua lukemattomat kerrat, enkä olisi -ilman hänen apuaan kyennyt milloinkaan suunnitelmiani toteuttamaan. -Paikka, johon tehtaan rakensin, kasvaisi yhä puita ja jäkälää ja itse -olisin vieläkin avuton uneksija." - -"Teet tietysti oikein ja kauniisti antaessasi hänelle tunnustuksen -kaikesta, mitä hän on tehnyt, mutta nyt ei hänen apuaan enää tarvita. -Lopetat tietysti heti seurustelusi hänen kanssaan kaiken sen jälkeen, -mitä on tapahtunut." Boyd ei vastannut, ja pitäen äänettömyyttä -myöntymisen merkkinä Mildred jatkoi: "Pelkään, että kotimatka on -hirvittävän ikävä ja yksitoikkoinen. Ajattelin -- sanon isälle, että -hän pyytää sinua palaamaan meidän kanssamme." - -"Mutta nythän on kiirein aika. Tehdasta en voi jättää." - -"Tehdasta! Onko tuo tehdas sinulle tärkeämpi kuin minä? Et luultavasti -käsitäkään, kuinka hirveästi tämä kaikki on minuun koskenut -- olen -vieläkin peloissani. Hermostun kuoliaaksi, ellei luonani ole joku, -jonka kanssa saan puhella." - -"Aivan mahdotonta! En -- en yksinkertaisesti halua lähteä nyt." - -"Niinkö? Ja eilen illalla sinun oli epäilemättä samasta syystä mahdoton -tulla." - -"Niin oli. Pato täyttyi, joten en voinut poistua." - -"Tuo nainen ei päästänyt sinua, tarkoittanet", huudahti Mildred. "Ja -vain hänen tähtensä kieltäydyt nytkin lähtemästä mukaamme." - -"Älähän kiihdy, pyydän", lausui Boyd hiljaa. "Siinä mielessä en ole -häntä milloinkaan ajatellut --" - -"Tule sitten pois tästä kirotusta paikasta. Vihaan koko tätä maata -- -kalastamoita, asukkaita, kaikkea. Olet aivan väärässä ympäristössä, -niin että miksi ei lähteä täältä nyt heti ja alkaa jotakin uutta, -jotakin suurta ja mainehikkaampaa?" - -"Oletko selvillä, mitkä toiveet, sieluntuskat ja epätoivoiset -ponnistukset tähän yritykseen sisältyvät?" kysyi Boyd. - -"Mutta se ei miellytä minua", kiivastui Mildred. "Se ei ole mikään -hieno yritys. Voithan luovuttaa tehtaan isälle, ja jos tarvitset rahaa, -niin minulla sitä kyllä --" - -"Vaiti!" keskeytti Boyd jyrkästi. "Istuhan, haluan hiukan puhella -kanssasi." Hän kietoi huovan tiukemmin tytön hartioiden ympärille -ja saatteli hänet erääseen nojatuoliin. Hänessä tapahtunut muutos -alkoi näkyä yhä selvemmin, muutos, jonka hän nyt huomasi tapahtuneen -jo silloin kun hän kohtasi Mildredin ensi kerran _The Grande Damen_ -saavuttua. Silloinkin oli Mildredin myötätunnon puute loukannut häntä. -Tämä ei ollut antanut hänen uurastukselleen pienintäkään tunnustusta -ja oli nyt osoittanut olevansa täydellisesti kykenemätön käsittämään, -mihin kunnia hänet velvoitti. Hänen mieleensä ei voinut juolahtaakaan, -että velvollisuuden tunto ja uskollisuus jotakin toista henkilöä -kohtaan voisivat syrjäyttää hänen tahtonsa. Hän ei huomannut siinä -mitään petosta, että Boyd jättäisi Georgen oman onnensa nojaan. - -Boydille selveni kerta kaikkiaan, että heillä oli sangen vähän -yhteistä. Mildred oli auttamattomasti kietoutunut omien mielitekojensa -lujaan verkkoon ja noudatti vain oman tahtonsa lakia, johon toisetkin -saivat luvan myöntyä. Ja mikä vieläkin valitettavampaa, hän ei -ymmärtänyt, lainkaan toisen vilpitöntä riemua saavutetun menestyksen -johdosta, eikä hänellä ollut aavistustakaan ylpeydestä ja mielihyvästä, -jota jokainen tosi mies tuntee jonkun vaikean tehtävän kunnialla -suoritettuaan, tunteesta, joka on jokaisen tosi miehen elämän suola. -Hän, Boyd, oli taistellut urhoollisesti ja epätoivon vimmalla ja -saavuttanut voiton, jonka veroista ei kukaan mies eläessään toista -saavuta, ja nyt, juuri kun hän oli osoittanut toveriensa silmissä -olevansa mies, luja ja luotettava, vaati Mildred häntä raukkamaisesti -luopumaan kaikesta. Oman itsekkyyden sokaisemana tämä vaati häneltä -suurempaa uhria kuin konsanaan. Nyt kun hän oli näyttänyt, mihin hän -kykeni, Mildred tahtoi sitoa hänet kultaisilla kahleilla -- tehdäkseen -hänestä orjan. Johtuiko se ehkä toisen tytön pelosta? Olihan Mildred -ennenkin koettanut häntä auttaa -- omalla tavallaan -- sen hän tiesi, -ja oli liikutettu sitä ajatellessaan, sillä Mildred, jonka hän oli -tuntenut, oli aina toiminut pelottomasti ja vähääkään välittämättä, -mitä isä teki tahi sanoi. Boyd ei ollut milloinkaan ollut niin varma -hänen rakkaudestaan kuin tällä hetkellä, mutta nyt hän ajatteli sitä -kuin jotakin, joka kuului menneisyyteen. Mildredin ansiot olivat -joka tapauksessa sangen heikot hänen vaikutusvaltaansa verrattuina. -Mildred oli antanut huolettomasti omasta yltäkylläisyydestään, kun taas -Cherry --. Boyd näki nyt selvästi ja äkillinen yhteenkuuluvaisuuden ja -kunnioituksen tunne tyttöä kohtaan, joka oli todellakin ollut hänelle -uskollinen koko ajan, hulvahti hänen sydämeensä lämpöisenä laineena. -Se oli jotakin aivan erilaista kuin hänen tunteensa Mildrediä kohtaan, -jota hän oli aina matkan päästä jumaloinut. Mildred oli ollut hänen -unelmansa, etäinen ja saavuttamaton mutta Cherry oli samaa olemusta -kuin hän itsekin. - -He istuivat kauan jutellen näiden mietteiden vähitellen lujittuessa -varmaksi vakaumukseksi Boydin mielessä, ja vaikka kansi oli autio, -ei neiti Waylandin tarvinnut lainkaan pyytää kerran niin kiihkeätä -kosijaansa pysymään alallaan. - -Boyd ei kyennyt sanoilla tulkitsemaan mielenmuutostaan, mutta Mildred -näki sen, ja ymmärtäen lopulta sen merkityksen hän alkoi taistella -kuin äiti rakkaan lapsensa puolesta. Jos Boydin herääminen oli ollut -hidasta, oli Mildredin vieläkin hitaampaa, mutta huomattuaan mistä nyt -oli kysymys, ettei hänellä ollut enää Boydiin mitään vaikutusvaltaa, -Mildred käsitti yhä selvemmin, mitä hän nyt oli menettämäisillään. - -Ollen nainen hän luopui vihdoin vaatimuksestaan. Mitäpä se merkitsi, -vaikka Boyd jäikin tänne kaikkien harrastuksiensa keskukseen? -Pohjola oli vallannut hänet ja Mildred aikoi odottaa, kunnes Boyd -tuli häntä noutamaan. Hän koetti kaikin keinoin saada liekin, joka -oli niin tasaisesti palanut, jälleen syttymään, mutta turhaan, ja -kun viimeinenkin toivonkipinä alkoi sammua, luopui hän kaikista -vaatimuksistaan. Hän ei pyytänyt enää mitään muuta kuin saada omistaa -Boydin rakkaus. Kaikki muu oli toisarvoista. Vihdoinkin hän näki -itsensä selkeästi. Hän oli huudahtaa muistaessaan, ettei Boyd ollut -suudellut häntä sittenkuin Chicagosta lähtiessään, ja kun hän huomasi, -ettei Boyd aikonutkaan sitä enää tehdä, alkoi tuon viimeisen hyväilyn -muisto polttaa ja kirveliä hänen sydäntään. Hän oli melkein iloinen, -kun isä rannalta tulleen höyrypurren saavuttua yhtyi heihin. - -Miehet olivat toisiaan kohtaan jäykkiä ja muodollisia, voimatta -unhottaa vielä, mitä heidän välillään oli tapahtunut, ja hetkisen -kuluttua Boyd nousikin ja sanoi molemmille jäähyväiset, sillä nousuvesi -alkoi kohota ja lähdön hetki oli käsissä. - -Muutamia merkityksettömiä sanoja ja käden puristus kajuutan ikkunoista -tulvivassa valossa, Mildredin värittömät huulet ja säikähtynyt katse, -ja Emerson kapusi laidan yli häipyen pimeyteen. - -Tyttö painautui isäänsä vasten ja kuunteli kuin jähmettyneenä airojen -etenevää loisketta, joka hiljeni hiljenemistään tauoten vihdoin -kuulumasta. Sitten hän kääntyi. - -"Hän tuli -- kuten näit!" kuiskasi hän. - -Vanhus näki kasvoilla kuvastuvan tuskan ja vastasi lempeästi: - -"Niin lapseni!" Hän taisteli silmänräpäyksen. "Ja jos tahdot, niin hän -saa tulla toistekin." - -"Mutta hän ei tule. Senpätähden tämä onkin niin kovaa; hän ei tule enää -milloinkaan takaisin." - -Mildred kääntyi poispäin ja silloin näki Wayne Wayland jotakin, jonka -estääkseen tämä olisi luovuttanut puolet mahtavasta omaisuudestaan. Hän -huudahti närkästyneesti, mutta Mildred arvasi hänen ajatuksensa. - -"Ei, ei, et saa häntä enää milloinkaan vahingoittaa, sillä hän oli -oikeassa ja me väärässä. En -- en sitä ymmärtänyt." - -Isä jätti tyttärensä tuijottamaan yöhön ja poistui raskain askelin. - -Emersonin valtasi suuri helpotus ja vapauden tunne, kun hän istahti -soutamaan, ja hänen sydämessään soivat ihanat sävelet sulautuivat -täydellisesti veden suloisen hilpeään ja viihdyttävään liplatukseen -purren laitoja vasten; hän tunsi ensi kerran moneen kuukauteen olevansa -nuori ja vapaa. Kuinka sokea hän olikaan ollut! Tyttö oli kyllä -suloinen ja hyvä, mutta -- kolme vuotta olivat saaneet aikaan hänessä -itsessään muutoksen, suuremman kuin hän käsittäkään. Samana iltana, -jolloin Cherry oli kertonut hänelle elämäntarinansa, hän oli alkanut -päästä selville omasta itsestään. Tytön avomielisyys oli havahduttanut -hänet unelmien maailmasta, ja kun hän oli kerran saanut nähdä oman -itsensä kaikessa alastomuudessaan, seurasi kaikki muu itsestään. -Hän oli vielä epäröinyt laivalle tullessaan, mutta siellä sattuneet -tapaukset olivat ratkaisseet pulman. Nyt hän oli varma, että maailmassa -oli vain yksi ainoa nainen, jota hän rakasti, mihin varmuuteen -päästäkseen hän oli saanut käydä sydämessään kiinteätä taistelua omia -ennakkoluulojaan ja ulkopuolelta tulleita vaikutteita vastaan. Fraserin -puheista ja Cherryn omista sanoista hän tiesi, ettei tämän entisyys -ollut sellainen kuin hän olisi toivonut, mutta kun rakkaus tyttöön kävi -ylivoimaiseksi, haihtui kaikki epäröintikin ja hän teki valintansa. - -Ainoa, mitä hänen oli vaikea ajatella, oli Cherryn suhde Hilliardiin. -Muut tyttöä vasten sinkautetut syytökset olivat hämäriä ja häilyviä, -mutta tämä oli tosiseikkoihin perustuva, jotka hän itse kaikki -tunsi. Voidakseen suhtautua siihen rauhallisesti hän tarvitsi kaiken -rohkeutensa, mutta samalla hän vannoi, ettei Cherryä olisi mikään -voinut horjuttaa, jos tilanne olisi ollut toisenlainen. Ja oli miten -oli, Cherry oli tehnyt kaiken vain rakkaudesta häneen, joten oli -enemmän kuin halpamaista nyt epäröidä. Entisyydestään vastasi Cherry -itse. Boyd puri hampaansa yhteen ja suuntasi keulan päättävästi -Cherryn rantaan koettaen karkoittaa mielestään tuon kiusallisen -muiston kohdistamalla ajatuksensa tyttöön itseensä. Taistelu, joka -nyt riehui hänen sydämessään, oli hänen elämänsä katkerin, mutta kun -hän kiinnitti purtensa laituriin, oli voitto saavutettu. Hän tunsi -riemuiten, että tuo kiusallinen tapaus oli ainiaaksi pyyhitty pois -hänen mielestään. Noustessaan törmää ylös hän kuuli Cherryn soittavan -ja päästyään lähemmäksi hän erotti selvästi sävelenkin, vienon ja -hellän -- saman, joka oli heidän ensi kerran toisensa kohdatessaan -saanut hänet hetkiseksi unhottamaan kaikki surut ja huolet. Ikkuna -oli auki ja pysähtyen ulkopuolelle hän näki Cherryn soittavan ilman -mitään nuotteja; sormet liukuivat koskettimien yli uneksivasti ja -tiedottomasti. Boyd yhtyi lauluun, hiljaa ja vienosti, hyvän ja -sointuvan äänensä koko sykähtelevällä hellyydellä: - - "Sinusta, lempi, unta mä näin - Sä lupasit mun --" - -Cherry vaikeni kuin huumautuneena, sillä hän oli ollut kuulevinaan -erään toisen äänen yhtyvän omaansa, mutta sitten hän kätki kasvonsa -käsiinsä ja purskahti itkuun tietäen hyvin, ettei se ollut muuta kuin -hänen omaa kuvitteluaan. Hämärän hetkinä unelmoidessaan hän oli niin -usein kuullut tuon pehmeän äänen säestävän omaansa, havahtuen aina -siihen, ettei se ollutkaan muuta kuin mielikuvituksen leikkiä, erään -muiston heijastusta, joka ei milloinkaan häviäisi. - -Päivä oli ollut hänen elämänsä raskain ja tämä hetki kaikista -lohduttomin, niin että suru, joka oli jo kauan hänen mieltään kalvanut, -mutta jonka hän oli tähän saakka sankarillisesti hillinnyt, sai nyt -vapaasti riehahtaa valloilleen. - -Kohtaus laivalla oli johtunut vain hänen rakkaudestaan Boydiin, hänen -koko olemuksensa oli kapinoinut sitä vastaan, mutta hän oli ollut -samalla tietoinen siitä, että joku ratkaiseva isku tämän puolesta oli -nyt välttämätön. Muussa tapauksessa olisivat Boydin kaikki toiveet -ja saavutukset rauenneet. Ajatus käyttää Constantinea ja Chakawanaa -välikappaleina oli syntynyt melkein sattumalta, sillä vasta edellisenä -iltana hän oli saanut tietää näiden salaisuuden. Niin täydellistä -menestystä, kuin minkä hän oli saavuttanut, hän ei ollut tohtinut -toivoakaan, voimatta myöskään aavistaa, että kohtaus loppuisi -niin traagillisesti. Hän oli yksinkertaisesti vain toimeenpannut -suunnitelmansa, ja nyt kun tehtävä oli suoritettu, hän antoi surulleen -vallan ja itki kuin pieni tyttönen. Siellä hän nyt on, Boyd, -lemmittynsä luona -- hänelle, orvolle tytölle, heidän onnensa luojalle, -heiltä ei liikenisi enää ajatustakaan. Boydin hilpeästä ja välittömästä -ystävyydestäkään hän ei saisi enää nauttia -- sekin oli nyt mennyttä, -kun totuus oli tullut ilmi. - -Suudelma, ensimmäinen ja ainoa, jonka tämä oli hänelle antanut, poltti -jälleen hänen huuliaan. Hän muisti illan, jonka he olivat viettäneet -kahdenkesken tässä samassa huoneessa, jolloin Boydin katse oli saanut -hänen toivonsa elpymään, jolloin Boyd oli näyttänyt horjuvan. Tuon -muiston järkyttämänä hän parahti ääneen ikäänkuin hänen sydämensä olisi -ollut pakahtumaisillaan: - -"Boyd! Boyd!" - -Samassa kiertyivät voimakkaat käsivarret hänen ympärilleen, ja tuttu -ääni kuiskasi hellästi: - -"Niin, armas!" - -Cherry hypähti ylös säikähtyneesti huudahtaen ja irroittautui hänen -syleilystään. Piano särähti valittavasti, ja kavahtaen takaisin kuin -jonkun yliluonnollisen ilmestyksen edessä hän tuijotti hetkisen -Boydin punehtuviin ja hymyileviin kasvoihin hengähtäen sitten tuskin -kuuluvasti: - -"Te! Miten -- miten olette täällä?" - -"Koska rakastan teitä." - -Cherry sulki silmänsä ikäänkuin ihanan musiikin lumoissa ja ojensi -sitten kätensä sanoen rukoilevasti: - -"Menkää, pyydän, ennenkuin huomaan jälleen vain näkeväni unta." - -"Unelmanne ovat toteutuneet", vastasi Boyd hiljaa ja tapaili hänen -kättään. - -"Ei, ei!" Ääni sortui. "Sitä ette tarkoita. Ette -- ette tullut -jäädäksenne." - -"Jään luoksesi ainiaaksi, jos vain sallit, armaani." - -Cherry irroitti kätensä ja siirrähti etemmäksi. - -"Mutta miksi olette täällä? Kun lähdin, jäitte sinne -- hänen luokseen --- raivasin kaikki esteet tieltänne. Voinko enää tehdä enemmin? Hyvä -Jumala! Voinko enää tehdä enemmän?" - -Hän huohotti kuin säikähdyksestä suunniltaan. - -"Voit. Tulemalla vaimokseni teet minut onnelliseksi." - -"Ette tiedä, mitä puhutte." Tyttö ravisti päätään toivottomasti. "Tehän -rakastatte neiti Waylandia." - -"En. Neiti Wayland lähtee tänä yönä enkä näe häntä enää milloinkaan." - -"Sitten ette mene hänen kanssaan naimisiinkaan?" - -"En." - -Tumma puna nousi Cherry Malotte'n poskille; hän nieleskeli ikäänkuin -hänen kurkkunsa olisi ollut aivan kuiva ja sanoi vihdoin viivytellen: - -"Hän siis sysäsi teidät luotaan kaikesta huolimatta, ja se, mitä -teille tänään sanoin, on saattanut teidät nyt minun luokseni. Teitte -tämän säälistä -- tahi siksi että olette hänelle suutuksissanne. Ei, -ei, Boyd. Sitä en tahdo. Sääliänne en tarvitse ja siitä, minkä hän on -heittänyt pois, en huoli." - -"Kesti kauan, Cherry, ennenkuin pääsin selville omasta itsestäni, -sillä olen ollut erään näyn sokaisema", vastasi Boyd. "Olen uneksinut -koko ajan ja vasta tänään havahduin täydellisesti. Olen tullut omasta -vapaasta tahdostani luoksesi, koska rakastan sinua ja tulen sinua aina -rakastamaan." - -Tyttö painoi kätensä sydäntään vasten. - -"Unhotatte, mikä olen -- ollut!" huudahti hän sydäntä särkevästi. "Ette -voi huolia minusta -- vaimoksenne!" - -"Jo tänä iltana", vastasi Boyd ja ojensi kätensä häntä kohti. "Sinua -rakastan ja sinut tahdon omistaa. Muusta en välitä." - -Samassa lepäsi Cherry hänen povellaan nyyhkyttäen ja vavisten ikäänkuin -jostakin suuresta vaarasta pelastuneena, ja Boyd upotti kasvonsa hänen -pehmeisiin kiharoihinsa helliä sanoja kuiskaillen. Hetkisen kuluttua -Cherry kohotti ujosti päätään ja painoi hänen huulilleen pitkän -suudelman, sanoen sitten vartaloaan hiukan taaksepäin taivuttaen kasvot -onnesta sädehtien: - -"Ehdit vielä pelastua, jos tahdot. Annan sinulle nyt siihen viimeisen -tilaisuuden." - -Boyd pudisti päätään. - -"Sitten olen tehnyt velvollisuuteni!" Hän painautui lähemmäksi. "Ja -sinä et ole mistään pahoillasi?" - -"En. Suren vain sitä, etten voi antaa sinulle muuta kuin nimeni, sillä -jos herra Wayland toteuttaa uhkauksensa, voi käydä niin, että saan -lähteä jälleen maailmalle ja alkaa taas alusta. Minusta voi tulla -köyhääkin köyhempi." - -"Silloinhan saan tilaisuuden osoittaa kuinka hellästi sinua rakastan. -Maalliseen tavaraan nähden et voi olla minua köyhempi." - -"Onhan sinulla ainakin kuparikaivoksesi." - -"Ei minulla ole mitään kaivoksia", vastasi tyttö. "Ei edes pienintäkään -osuutta sellaiseen." - -"Mutta -- nyt en ymmärrä." - -Tytön katse painui alas. - -"Herra Hilliardia ei ole helppo saada taipumaan. Minun täytyi antaa -hänelle kaikki valtaukseni." - -"Tarkoitat, että myit osuutesi hänelle?" - -"En! Kun näin, ettet saanut mistään rahaa, annoin hänelle osuuteni -kaivokseen, jolloin hän myönsi lainan. Ethän ole siitä minulle -vihainen?" - -"Vihainenko!" Emersonin ääni ilmaisi mitä suurinta riemua. "Et tiedä, -miten -- miten onnelliseksi olet minut tehnyt." - -"Kuuletko"? Cherry painoi sormensa hänen huulilleen. Hiljaisesta yöstä -kantautui ankkurikettinkien etäinen kolina. - -"_The Grande Dame_!" huudahti Boyd. "Se tekee lähtöä." - -He menivät ovelle ja katselivat kuinka laivan kirkkaasti pilkottavat -valot tekivät pimeyteen mahtavan kaaren häipyen sitten hitaasti -näkymättömiin lahden ulapalle. Cherry pani kätensä Boydin olkapäälle. - -"Kuinka ilmeellinen onkaan sallimus, joka meitä johdattaa", sanoi hän. -"Tuolla tytöllä oli kaikki, mitä maailmassa voi omistaa, ja minä olin -niin köyhä, -- köyhä aina tähän hetkeen saakka. Jumala suokoon, että -hän tulisi kerran yhtä rikkaaksi kuin minä nyt olen!" - -Ja _The Grande Dame'n_ kannella seisoi tyttö, jolta ei ollut mitään -puuttunut, yksinäisenä ja orpona partaaseen nojaten, takertuen -katseillaan epätoivoisesti rantojen tummina häämöttäviin ääriviivoihin, -jotka vähitellen hämäräksi juovaksi sulautuen häipyivät taivaanrantaan -viimeisenä merkkinä maasta, jota hän pelkäsi ja vihasi. Hän kääntyi -ja poistui sen tietoisuuden herpaisemana, että hän oli hyvin köyhä ja -kurja, olento, joka ei ollut milloinkaan mitään ymmärtänyt. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAPARVI*** - - -******* This file should be named 62245-8.txt or 62245-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/2/4/62245 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62245-8.zip b/old/62245-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 160d127..0000000 --- a/old/62245-8.zip +++ /dev/null |