diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62694-8.txt | 2011 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62694-8.zip | bin | 36076 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2011 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4ce6556 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62694 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62694) diff --git a/old/62694-8.txt b/old/62694-8.txt deleted file mode 100644 index c0823d6..0000000 --- a/old/62694-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2011 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kuinka vaimon sain, by Fritz Reuter, -Translated by Juho Ahava - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kuinka vaimon sain - Leikillinen kertomus - - -Author: Fritz Reuter - - - -Release Date: July 18, 2020 [eBook #62694] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KUINKA VAIMON SAIN - -Leikillinen kertomus - -Kirj. - -FRITZ REUTER - -Suomentanut - -Juho Ahava - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1909. - - - - - _Ennen_ häitä tyttö kesytä. - _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä. - -Aikaa voittaen oli minusta ehtinyt tulla vanha poika. Olin -heittelehtänyt mailmassa ympärinsä, milloin sinne, milloin tänne. -Väliin oli pääni levännyt pehmeällä tyynyllä, väliin oli väsynyt -ruumiini saanut tyytyä herneenvarsiin vuoteenaan. Mutta sitä mukaa -kuin vanhenin, eivät herneenvarret minua yhtä hyvin miellyttäneet kuin -ollessani kaksikymmenvuotias, sillä vaikkakin poikavuosinaan mielellään -syö porkkanoita, ei sillä hyleksi hanhipaistia vanhoilla päivillään. - -Ihmiset sanoivat: - --- Mene naimisiin! Minä sanoin: - --- Sitä sietää tuumia! - -Ja niin tassuttelin minä pyhän aviosäädyn ympärillä, kuten kettu -hanhitarhan ympärillä, ja ajattelin: - -Kyllä kai sinulla oikeastaan pitäisi olla joku. Ainahan pääset -sisälle. Mutta kun olet pyytänyt yhden niistä hauskempaan tanssiin, -tuletkohan uloskin yhtä helposti? - -Mutta kun toiselta puolen ajattelin kellarimestarin ikuista silavaa ja -lammaspaistia ja että huoneeni näytti samanlaiselta kuin kunniallinen -maailmamme _ennen_ ensimäistä luomispäivää ja kirottuja nappeja, jotka -eivät koskaan ottaneet pysyäkseen kiinni, silloin sanoin itsekseni: - --- Mene naimisiin! - -Mutta silloin tuhmat ihmiset vuorostaan sanoivat: - --- Sitä sietää ajatella. - -Ja niin istuin minä yhä kuin puun ja kuoren välissä, ja ne pulmalliset -vuodet alkoivat jo tehdä pääni harmaaksi, kun muutamana iltana piippuni -sytytettyäni seisoin ja tirkistelin ilmaan. - -Lumi putoili niin hiljaa taivaasta, ulkona oli niin hiljaista, -ainoatkaan vaunut eivät rämisseet, ainoastaan jostakin kaukaa kuului -tiukujen kilinä, ja minusta tuntui niin yksinäiseltä ja painostavalta. -Ja lisäksi oli vielä joulunaatto. - -Niin seistessäni ja tuijottaessani ruudun lävitse ilman mitään määrää -harhailevalla katseellani, tuli suutarini, Linsen, vetäen kelkalla -havukuormaa, jonka hän oli käynyt keräämässä kaupungin metsästä, ja -kuorman päällä oli kaunis kuusi. - --- Ei, katsos kanaljaa! -- jupisin minä. -- Hänen piti laittaa toinen -saapasparini, mutta siihen sijaan menee hän metsään. Hän on jo -suutaroinut minulle känsät jalkoihini. Hän ei saa enää koskaan minulta -työtä. - -Niin seison siinä vielä hetkisen. Koko ruumiini värisee ja kylmä -tuulenviuhka humajaa selkärankaani myöten alaspäin, jolloin sanon -itsekseni: - --- Tietysti saat nuhan, kelpo nuhan! Kuinka sitä muuten voisikaan -välttää? Saappaat ovat siekaleina, ja langalla, jonka olet antanut -Bütowin eukolle, parsii hän omia sukkiaan; minun jalkani ovat pian -mennyttä kalua. Niinhän aina käy tässä maailmassa. - -Niin seisoin siinä aivan iltapimeään. - -Kun minun piti sytyttää valkea, en saanut mistään käsiini tulitikkuja, -ja kun vihdoin ne löysin, ei lamppu ottanut syttyäkseen. Bütowin eukko -ei ollut puhdistanut sydäntä. Kun vihdoinkin suurella vaivalla sain -sen kuntoon, sammui se äkkiä uudestaan. Mummo ei ollut pannut lamppuun -lainkaan öljyä. - -Sellaisissa tilaisuuksissa on oikein tyynnyttävää, jos on saapusalla -joku, jolle purkaa sisunsa. Mutta minulla ei ollut ketään saapusalla, -ja mitä oli minun nyt tehtävä? Menin ikkunan luo ja tuijottelin jälleen. - -Suutarilla oli sillä välin sytytelty kynttilät, ja siellä nousi ilo -kattoon saakka, sen voin kuulla, sillä nähdä en sinne voinut, koska -uutimet olivat lasketut alas. - --- Kas vain suutaria! -- ajattelin. Oikeat uutimet! - -Minulla ei ollut mitään uutimia, sillä sellaista ei Bütowin eukko -ymmärtänyt. Ensi aikoinaan oli hän kyllä kyhäissyt parisen riepua, -mutta ne revin pois, koska minulta tultiin kysymään, kuivailinko -lapsenpaitoja ikkunassani. - -Luonnollisesti raivostuin suutaria kohtaan. - --- Se miekkonen ei valmista saappaitani ja kuitenkin elää hän kuin -kreivi, minun istuessani täällä pimeässä ilman uutimia ja nuhan -pihistessä ruumiissani. - -Alan tallustaa suoraan poikki kadun ja mietin: - --- Odotas vain! Kyllä minä luen hänelle lakia, minä! - -Suutarille saavuttuani seisoi joulukuusi pöydällä ja sen kynttilät -olivat sytytetyt, ja suutarin Kallella oli leluhuilu ja Kristianilla -torvenräikkä ja he puhalsivat kaikin voimin, pikku Marian huitoessa -käsivarsiaan päästäkseen käsiksi kynttilöihin ja sätkyttäessä sääriään -äitinsä sylissä, sillä hän ei osannut vielä kävellä. - -Suutarin muija oli siirtänyt syrjään rukkinsa, hänellä oli puhdas -esiliinansa edessään, hienoinen pyhäinen kaulahuivinsa kaulassaan -ja pyhäinen ilmeensä kasvoillaan, hän hymyili lapsukaisilleen ja -kuivaili pikku Marian suuta, kun tämä nakerteli aivan liian paljo -piparpähkinöitään. - -Suutari oli pannut puhtaan lakanan työpöydälleen, pistänyt tohvelit -jalkaansa ja istui nyt pitkävartisine piippuineen uunin ääressä ja -maisteli oluthaarikastaan. - -No, eipä täällä juuri johtunut mieleen päästää suustansa haukkumasanoja. - -Sanoin sentähden vain: - --- Hyvää iltaa! Ajattelin vain piipahtaa katsomaan iloanne. - -Nyt näyteltiin minulle kaikkityyni; piparpähkinät ja omenat, -piparkakkusydämet ja piparkakku-ukot ja sokeriukko, joka riippui -yksinään ylhäällä kuusen latvassa. - --- Ne ovat hauraita olentoja nuo, sen voin sanoa, selitti suutari. --- Kolme vuotta olemme ne onnellisesti säilyttäneet, paitsi että -Kristian kerran haukkasi hännän husarin hevoselta, kun äiti päästi -hänet hetkiseksi näkyvistään. -- Niin, sinusta juuri puhun, lisäsi hän -sormellaan heristäen pojalle. - --- Luulen sentään, että hän saa suutaroida minulle, tuumin itsekseni, -ja tunsin olevani mitä sävyisimmällä tuulella, vaikka minulla oli -katalin päänsärky. - -Mutta kun Linsen näytti ja selitti heidän kaikkein hienoimman -taideteoksensa -- se oli Aatami ja Eva _ennen_ syntiinlankeamista, -taikinasta kauniisti muovattu ja keltaiseksi maalattu munalla -ja safranilla -- ja kun molemmat pikku Linsenit asettuivat -kunnioitettavain kantaesivanhempaimme oikealle ja vasemmalle puolelle -ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, silloin tuntui minusta -aivan siltä kuin vanha pyörtehtailijamme Pitkäkuitu olisi kaivanut -tylsällä käsikairallaan hiljanverkkaan, lakkaamatta hiljanverkkaan -kallossani, jotta kitisi ja vinkui vain, samalla kuin hän kysyi minulta -eikö se käynyt mainiosti. - -Suutari oli mahtanut huomata, että minua vaivasi jokin tauti, sillä kun -hänen molemmat pikku kerubinsa olivat oikein olan takaa toitottaneet -minut ulos hänen paratiisistaan, saattoi hän minut kotiin ja tahtoi -sytyttää lamppuni, jonkatähden hän myös kysyi missä tulitikut olivat. - --- Kyllä minulla on kaikkea mitä tarvitaan, vastasin minä. Mutta -ainoastaan meidän herramme ja Bütowin eukko tiesi missä kaikki oli -tallessa. - -Suutari riisui avuliaasti saappaani ja sanoi: - --- Kosteat jalat! Ja minä kun en tullut tehneeksi toisia saappaitanne -valmiiksi! - -Sitte auttoi hän minut vuoteeseen ja jatkoi: - --- Odottakaas vähän! Vaimoni tulee ja keittää teille teetä. - -Niin tapahtui. - -Mutta mitä sitte tapahtui lähimpinä neljänätoista päivänä, siitä ei -minulla ole aavistustakaan. - -Makasin raskaassa unessa. Koko huoneeni oli olevinaan täynnä -joulukuusia, jotka paloivat ja loistivat, ja jokaisessa niistä riippui -Aatami ja Eva ja koko paratiisi, ja kun menin niiden luo ja tahdoin -sivaltaa ne sen kattilaan, oli minulla ainoastaan rikkinäinen saapas -kädessäni, ja Kristian ja Kalle seisoivat minun ja komean kuusen -välillä ja puhalsivat ja tuuttasivat ja toitottivat, jotta kallossani -kitisi ja vinkui vain, ja tuhannet kynttilät tanssivat silmissäni, -ja kun minä huusin: Antakaa minun olla! Antakaa minun olla! Annan -taasen työtä isällenne, ja ojensin käteni tavottaakseni kaunista -piparkakku-ukkoa, silloin vetivät he minut takaisin ja tuuttasivat ja -toitottivat korviini: - - -- Suutaroida, suutaroida, - kell' on aikaa suutaroida? - Vanha poika, ei oo sillä - sijaa kuusen ympärillä. - -Silloin alkoi vanha punaiseksi silattu malja, joka oli päänaluseni -vieressä, nauraa koko leveällä, kiiltävällä naamallaan, ja koko huone -oli täpötäynnä rikkinäisiä saappaita, jotka irvistelivät minua kohden, -ja suutari Linsen sieppaili niitä kiinni yhden toisensa jälkeen, köytti -ne kiinni nuoraan ja ripusti ikkunani eteen uutimien sijaan. - -Vuoteeni jalkopäässä seisoi kaksi kuvatusta ja sahasivat puita -vuoronperään, yksi sahasi pieniä kahvipuita, toinen kihnutteli -tammenkantoa, ja kun kahvipuita sahattiin, hyppeli Bütowin eukon -yömyssy ylös ja alas silmieni edessä, ja kun tammenkannon kera -touhuttiin, oli minusta suuri hyötymansikka pilkottavinaan viheriästä -turpeesta, mutta kun katsoin tarkemmin, olikin se enoni Mathiaksen -punainen nenä, joka pilkotteli viheriästä jalkapussistani. - -Eräänä päivänä, kun tammenkannon kera touhuttiin oikein hauskasti, -tuntui minusta kuin pääsisin pimeydestä valoon. Tunnustelin, missä -olin. Makasin vuoteessa, yölamppu paloi himmeästi, ja nojatuolissa -suurten tyynyjen keskellä makasi tosiaankin itse eno Mathias viheriässä -jalkapussissani ja kuorsasi kerrassaan kauheasti. - --- Eno Mathias! huusin minä. Ensin ei hän kuullut huutoani, mutta -vihdoin väänsihe hän pystyyn ja hieroi silmiään. - --- Eno Mathias, -- toistin minä, -- missä on suutari Linsen! - --- Poikani, -- vastasi eno, sillä hän puhutteli minua yhä "pojaksi", -jokseenkin samalla oikeudella kuin naapuri Hamann yhä puhuttelee -kaksikymmentalviasta juhtaansa "varsaksi". -- Alatko jälleen! Mitä -sinulla on suutari Linsenin kera tekemistä. Hän ei tee sinulle mitään, -ei niin mitään. - --- Eno, -- sanoin minä, kun hän jälleen laittautui alottaakseen -sahaamisensa, -- onko totta vai olenko nähnyt vain unta, ettei -vanhoilla pojilla ole mitään sijaa joulukuusen ympärillä? - --- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Makaa vain hiljaa! - --- Minun on siis täytynyt olla sangen sairas? -- kysyin minä. - --- Kyllä, Jumala sen tietää, vastasi eno, ryömien esiin -jalkapussistani, sytyttäen kynttilän ja valaisten sillä kasvojani. -- -Mutta enpä totisesti usko, että olet vielä retustanut pahimman ohi, -sillä ulkonäkösi, poikaseni, -- tässä taputteli hän minua, -- ei ole -ollenkaan entisensä näköinen. Etkö nyt tosiaan voi nähdä, että olen eno -Mathias ja että tämä tässä on minun nenäni eikä mikään hyötymansikka? -Ja etkö tästälähin tahtoisi jättää hyötymansikan rauhaan? Sillä, -näetkös, viime yönä nipistit nenästäni vallan kauheasti parikin kertaa, -kun nukahdin. - -Lupasin hänelle, että nyt käyttäytyisin paremmin, sillä olin jälleen -selvällä päällä. - -Olin niin hellänarka ja runneltu koko ruumiiltani, että voin tuskin -liikahtaa, ja milloin avasin silmäni, seisoi Bütowin eukko edessäni -toisessa kädessään punaiseksi silattu malja ja toisessa lusikka ja -antoi minuun jotakin sairassoppaa, joka oli sitkeää kuin kirjansitojan -liisteri ja maistui aivan samanlaiselle, ja samalla mummo hoputti: - --- Syökää! Syökää! -- Jollette syö, ette parane. - -Ja näin sanoessaan katsoi mummo niin myötätuntoisesti -liisterimaljaansa, että minun täytyi särpiä sen sisältö, tahdoinpa tai -en. - -Kaikki päättyy kerran, paitsi makkara, joka päättyy molempiin päihinsä. -Nousin vihdoin vuoteestani ja istuin nyt tuntikausia jutellen eno -Mathiaksen kera. - --- Eno, -- sanoin kerran, sillä uneni joulukuusesta ja vanhoista -pojista istui yhä hievahtamatta kallossani, -- eno, meidän olisi -oikeastaan pitänyt mennä naimisiin. - --- Tuhmuuksia! murisi ukko. -- Luuletko sinä että itävaltalaisena -vääpelinä vuodelta 13 omaisin samat taipumukset kuin pieni unkarilainen -husarinnalkki? - --- Oh, ei juuri sitä, sanoin minä. -- Puhuin ainoastaan itsestäni. -Näetkös, ajattelen niinikään, että jos minulla olisi vaimo, tarkotan: -kunnon vaimo ja hyvä vaimo ja sievä ja hauska pikku vaimo, jos sinä -silloin muuttaisit kotiimme ja... - --- Ja hoitaisin teidän lapsianne? Kiitoksia paljo! -- keskeytti eno -Mathias minut. - --- Sellainen ei ollut tarkotukseni, väitin. -- Mutta naida minä haluan, -sillä vaikkapa Bütowin eukon hoito sairauteni aikana olkoonkin kaikessa -kunniassaan, niin... - --- Minä muuten luulen, -- puuttui hän puheeseeni, -- että sait aika -hyvän hoidon. Minä itse... - --- Niin, eno kyllä teki parastaan, -- myönsin minä, -- mutta vaimo... - --- No, onko sulla jo joku tähtäimessä? kysyi eno. - --- No, eipä muutenkaan, myönsin minä. - --- No, tahtooko hän? kysyi hän. - --- Sitä en vielä tiedä, sanoin minä. - --- Se on varmaankin upea tytön typykkä, voin mä uskoa, sanoi hän -juonikkaasti silmää vilkuttaen. - --- Oh, eipä juuri! - --- Hän kai on jo aikoja sitte asevelvollisuusijän ohitse? kysäsi hän ja -vilkutti uudelleen. - --- Ei, ei suinkaan, vastasin minä. -- Mutta voithan kyllä tarkastella -häntä itsekin. Hän kävelee aina iltapäivällä tuossa kolmen neljän -korvilla kaupunginportin edustalla ylöspäin myllyä kohden, ja et juuri -voi helposti erehtyä, sillä hän on kaunein kaikista niistä, joilla on -tapana olla siellä huvikävelyillä. - --- Tietysti! sanoi eno. - --- Ja sitte on hänellä pieni tupsu kapassaan ja hän taluttaa pientä -poikasta kädestä, lisäsin minä. - --- Aiotko sitte saada pojan päällisiksi? kysyi eno. - --- Oh, mitä voitkaan lörpötellä! puuskahdin. -- Sehän on hänen -sisarenpoikansa. - --- Ooho! -- Älähän nyt kiivastu! Kuinka minä voisin sen tietää? -Voisihan hän olla leskikin, tietääkseni. Tahdon siis häntä hieman -tarkastella, kuten sanottu. - -Ja niin lähti hän. - -Iltapäivällä viiden korvilla tuli hän takaisin, sytytti piippunsa ja -istui tuppisuuna. - -Savusimme molemmat kuten lakeistorvet. Mutta minä olin siksi utelias, -etten kauvan voinut pitää suutani. Nousin ja asettausin niin, ettei hän -voinut nähdä kasvoihini vanhoilla viirusilmillään, jonka jälkeen kysyin. - --- Noo, oletko ollut kaupungin portin edustalla? - --- Joo, olen kyllä, vastasi hän. - --- Noo? kysyin minä. - --- Joo, vastasi hän, - --- Oletko nähnyt hänet? kysyin minä. - --- Joo, olen kyllä, ja olenpa häntä puhutellutkin, vastasi hän. - --- Tuhattulimainen! huudahdin kääntyen ympäri. -- Mitä olet puhunut -hänelle? Enhän minäkään ole vielä häntä puhutellut. - --- Juuri siksi, sanoi hän. Sillä täytyyhän yhden meistä alottaa, ja -totta kai voin puhutella sisarenpoikani morsianta? - --- Oh, niin pitkälle emme ole vielä tulleet, sanoin minä. - --- Mitä ei olla, voidaan tulla, sanoi hän, samalla istuen mukavasti -vanhaan nojatuoliin ja ojentaen säärensä. -- Maltas, jahka nyt kerron -koko jutun. Kun kävelin tietä eteenpäin, tulla tepsutteli hän takaani, -ja minä asetuin häntä katselemaan, sillä hän talutti pientä poikaa -kädestä. Tupsua en voinut nähdä koska se riippui hänen selkäpuolellaan. - --- On kuin näkisin sinut, -- sanoin minä, -- kuinka töllistelit -töllistelemistäsi, jotta silmäsi olivat maalle muljahtamaisillaan. - --- Kun minun tulee jotakin katsoa, on tapani pitää silmäni auki, sanoi -eno. -- Mutta hän painoi silmänsä maahan, juuri niin kuin tekee, kun -laskee sängynuutimensa alas, voin ajatella. Ja kun hän oli mennyt -ohitseni, näin myös tupsun. - --- No, kyllä sinä olet tainnut mulkoilla häntä oikein aika tavalla, -sanoin minä. - --- Niin tein, vastasi hän. Mutta nyt tulee itse juttu. - --- No, mitä pidit hänestä? kysyin minä. - --- Onhan hänellä kyllä hyvät puolensa, poikani: ensiksikään ei hän -ollut kokonaan päähupussa korujen sisällä, ja toiseksi ei hän lakaissut -katua hameillaan, ja nämä kaksi hyvettä merkitsevät enemmän kuin -tavallisesti luullaan. Sillä kenellä on paljo pään ulkopuolella, -hänellä on tavallisesti vähän päässä pidettävää, ja niillä, joilla -ovat pitkät hameet, ovat enimmäkseen huonot jalat tai, mikä on vielä -pahempaa, huonot kengät. Poikani, kun on kysymys naisväestä ja -hevosista, on ensin tarkastettava jalkoja, sillä jos kävelimet ovat -asianomaisessa kunnossa, jalkojen asento hyvä ja kengät puhtaat, -silloin voit uskoa niiden omistajan ahkeruuteen, säällisyyteen ja -puhtauteen. - --- Luulet siis...? alotin minä. - --- En luule kerrassaan mitään, keskeytti hän. Annas minun nyt ensin -kertoa, mitä vielä tapahtui. Kun hän nyt kulki edelläni myllyä kohden -ja minä hänen jälessään, täytyi minun todellakin sanoa itsekseni: -tosiaan et näytä oikein sievältä. Keikahuttelet kyllä vähän päätäsi, -mutta siitä ei vaaraa. Miksei hän vääntelisi päätään? Onhan hän -naisihminen, tietääkseni. Mutta ajattelin edelleen -- puhuminen? Se -on sentään pääasia. Voithan puuttua viattomaan pikkupakinaan hänen -kanssaan. No niin, kun hän kääntyi takaisin, asetuin selkä puuta -vasten ja olin puuhailevinani tupakkavehkeineni, ja kun hän oli tullut -minusta noin viiden askeleen päähän, vetäisin tulukset taskustani -ja tempasin niiden mukana kasan kolikoita -- ymmärrätkö, poikani? -Kaikki tapahtui aivan tahallaan! -- Ja niin minun groschenini kierivät -pitkin jäätynyttä polkua. Nyt kumarruin maahan ja puhkuin kerrassaan -kauheasti, ikäänkuin minun olisi ollut tulimaisen vaikea saada ne -maasta ylös, ja kun hän näki tämän, käski hän aivan oikein pikku pojan -auttamaan minua poiminnassa, ja hän itsekin auttoi, ja näetkös, sitä -juuri odotinkin. Minä kiitin ja me jouduimme juttusille keskenämme ja -kulimme yhtä matkaa kaupungin portille. - --- No, mistä te puhuitte? - --- Oh, emme juuri mistään erityisesti. Sanoin, että olin sinun enosi -ja kysyin, eikö hän sinua tuntenut, sillä sinunkin oli tapana kävellä -täällä joka päivä, johon hän vastasi, että "hänellä ei ollut sitä -iloa". -- Hän sanoi todellakin "iloa", näetkös. Sitte kysyin, eikö -hän ollut nähnyt täällä nuorta miestä, jolla oli keltaisenharmaa -hattu ja keltaisenharmaa päällystakki ja keltaisenharmaa tukka ja -keltaisenharmaat housut. Ei, sanoi hän, mutta hän oli nähnyt vanhemman -herran sellaisessa puvussa. -- No, sanoin minä, se vanhempi herra on -juuri sama nuori mies, josta puhuin, toisin sanoen juuri sinä. Silloin -teki pieni pojannulikka hypähdyksen ja huusi: "Täti, se on sama herra, -josta sinä aina sanot, että hän muistuttaa kahviin pistettyä rinkeliä". -Silloin tulivat tytön kasvot tulipunaiseksi, ja minä nauroin täyttä -kurkkua ja sanoin, että se olit juuri sinä. - -Minäkin tulin nyt yhtä punaiseksi -- sillä tuo lörpötys ei voinut olla -minua harmittamatta ja sanoin enolle: - --- Jos tahdoit ainoastaan tehdä siskosipojan naurettavaksi ihmisten -silmissä, olisit kernaasti saanut pysyä kotona. - --- No, niinpä tosiaankin olisin voinut, mutta tahdoinkin jotakin aivan -toista, tahdoin näet mielelläni tietää, tahtoiko hän tulla sinulle. - --- Älä hitolla! huudahdin minä. -- Et suinkaan sinä koskaan ole häneltä -sitä suoraan kysynyt? - --- Poikani -- sanoi eno ja tuprutteli savua suun täydeltä -- kun minä -puutun asiaan, vien sen myöskin satamaan -- mutta _hienosti!_ Kysyin -häneltä siis, tiesikö hän, mikä sinä olit miehiäsi? -- Ei, sanoi hän, -kentiesi tohtori. -- Oh, herra varjelkoon, sanoin minä, kuinka hän -olisi voinut tulla siksi? -- Asianajaja sitte? -- Ei sitäkään. -- -Mutta sitä tai sitä sitte. Ja niin arvaili hän aina raatimieheen ja -parturiin saakka, mutta minä pudistelin vain päätäni ja sanoin lopuksi: -Ette voi arvata sitä kuitenkaan. Hän ei ole kerrassaan mitään! -- -Se näytti hänestä olevan hyvin vähän, ja hän arveli sentähden, että -sinä kai elit rahoillasi. Niin, sanoin minä, siinä saattoi hän olla -oikeassa, siihen oli sinulla nuoruudestasi saakka ollut suurin halu, -mutta en juuri voinut sanoa, että olisit siltä tullut mihinkään asemaan -elämässä. Nyt olit kuitenkin alkanut ajatella toista säätyä kuin -missä olet elänyt. -- Mitä sitte? tahtoi hän tietää. -- Aviosäätyä, -vastasin minä ja kysyin samassa, mitä hän ajatteli siitä asiasta. -Olin ennakolta tuuminut itsekseni: jos hän vaalenee tämän kysymyksen -kuultuaan, niin ei hän pidä sinusta, jos hän sitävastoin punastuu, niin -pitää hän sinusta. Ja aivan oikein hän punastelihe moneen kertaan ja -kumartui alas ja sai jotakin puuhattavaa pikku pojan hatun kera, ja -kun hän ojensihe jälleen, kääntyi hän puoleksi minuun päin ja niijasi -omituisella tavallaan, ja niin oli hän poissa! Kysymystä, jonka omasta -puolestani olisin tahtonut hänelle tehdä, en ehtinyt lainkaan saada -suustani. - --- Joo, se mahtoi kyllä olla hauska kysymys, sen voin arvata, sanoin ja -purasin harmissani piipunvarteni hammasluun poikki. - --- Ei lainkaan, sanoi eno. -- Ajattelin vain kysyä häneltä, osasiko hän -oikein hyvin keittää kalaa, sillä silloin muuttaisin teidän luoksenne. - -Ja samalla tämä vanha poika näytti niin tärkeältä ja vakavalta kuin -minun kosimiseni olisi koskenut häntä enemmän kuin minua itseäni. - -Mutta oli tuleva vieläkin hullumpaa. Lähimpinä päivinä, kun minä aloin -voida lynkata hieman ympärinsä, en mielelläni mennyt myllylle päin, -koska minusta oli hieman ilkeää näyttäytyä hänelle. - --- Sinun on mentävä kerrankin jäälle, -- ajattelin, -- ja katseltava -luistelijoita ja kelkkoja. - -Sanottu ja tehty! - -Tultuani lähelle kojua, jossa tarjoiltiin olutta ja viinaa ja punssia -ja kylmää totia, suuntasin kulkuni sinne ja ennätin juuri näkemään, -kuinka eno Mathias panee kahdeksan groschenin rahan tiskille ja pyytää -neljällä groschenilla leivoksia ja neljällä punssia. Tuo näytti minusta -hieman omituiselta, koska tiesin, että hän mieluummin joi kylmää -totia kuin punssia, ja mitä leivoksiin tuli, ei hän koskaan maistanut -sellaisia. - --- Mitä tämä merkitsee? ajattelin. Mutta kentiesi hän tahtoo kestitä -lapsia. - -Eikös mitä! Huomaamatta minua, meni hän leivosvuorineen ja täysine -punssipulloineen suoraapäätä eräälle kelkalle, jossa istui naishenkilö -viheriä harso silmillään, ja siellä alkoi hän kumarrella, jotta ruumis -aivan aaltoili, ja raapia jaloillaan jäätä, jotta pelkäsin vanhan -kunnon miehen menettävän tasapainonsa. Olin juuri juoksemaisillani luo -ja tarttumaisillani hänen kainaloihinsa pitääkseni häntä pystyssä, kun -nainen samassa heitti harson syrjään -- ja mitä saankaan nähdä? Joo, -kalliin aarteeni, suloisen silmänruokani! - -Seisoin päästäni pyörällä kuin olisin saanut navakan korvatillin -molemmille puolille. - --- Helkkarin tuhattulimainen -- ajattelin -- nyt ukko menee ja tärvelee -koko kosintahommani. - -Ja päätä pahkaa hölkkäsin minä kotiin, niin suutuksissani kuin ihminen -ikinä voi olla. - -Istuessani kotona ajatellen itsekseni, aukeni ovi ja eno kömpi sisään. - --- Hyvää iltaa! sanoi hän. Miksi istut pimeässä? Tee tulta hitolla! - -Ensi kerran elämässäni jätin vastaamatta enoni tervehdykseen. Nousin -ainoastaan ja tein tulta ja näytin niin happamelta kuin suolattu silli, -joka on neljätoista päivää maannut etikassa. - --- Mikä sinua vaivaa? kysyi hän. - --- Ei mikään! vastasin ynseästi, mutta sitte ajattelin, että hän -sentään oli lihallinen enoni, ja sentähden lisäsin: en voi oikein hyvin. - --- Mutta minä voin, sanoi hän ja näytti niin hilpeältä kuin vanha aasi, -joka neljätoista päivää on seissyt tallissa ja syönyt pelkkiä kauroja. --- Olen jälleen puhutellut häntä. - --- Kernaasti minusta nähden, mumisin minä. - --- Kuinka minun on se ymmärrettävä? sanoi hän ja näytti sangen -juhlalliselta. - --- Unelma on mennyt kuten unelma ainakin, sanoin. - --- Kuinka! Etkö tahdo? kysyi hän, laski molemmat kätensä nojatuolin -selustalle, pisti niiden ylitse nenänsä etunojaan ja tähysteli minua -terävästi. -- Ja minä kun olen alustanut asiaa niin hienosti! Minusta -tosiaankin olisi sääli, jos siitä ei tulisi mitään. -- Mitä? Etkö siis -tahdo? - --- Ei, eno, minä _en_ tahdo. Luuletko sinä, että minä jätän kerman -sinun kuorittavaksesi ja itse tyydyn pelkkään piimään? Ei, kiitos -kaunis! Siitä ovat kaikki yhtä mieltä -- näetkös: Amalia Schoffe, omaa -sukua Weise, ja Elise von Hohenhausen, omaa sukua von Ochs, ja kaikki -muut, jotka ovat kirjottaneet tällaisista asioista -- että kauneinta -koko avioliitossa on rakastavaisten seurustelu ennen häitä, ja tämän -seurustelun viet sinä minulta, ja minä saan vain seistä katsellen, kun -sinä kestitset morsiantani punssilla ja leivoksilla. - -Eno sieppaa käsiinsä rouva Schoffen, omaa sukua Weise, ja rouva -Hohenhausenin, heittää ne sohvannurkkaan, asettuu eteeni ja sanoo: - --- Kysyn sinulta viimeisen kerran: tahdotko naida tytön vai etkö tahdo? - --- En! vastasin minä. - --- No -- sanoi hän ja katsoi minuun kauvan niin juhlallisen näköisenä -kuin olisi äsken tehnyt testamenttinsa ja nyt aikonut vain panna -nimensä alle -- no, en tahdo, että tyttö joutuu kärsimään minun -vaikutuksestani. Otan hänet itse. - -Ja niine hyvineen marssi hän ylpeästi ulos ovesta. - -Joo, sepäs vasta olikin ihana hanke! - -Seisoin aluksi aivan ällistyneenä, mutta sitte heittäysin -sohvannurkkaan rouva Schoffen päälle ja aloin nauraa oikein -hartiavoimalla. - -Enoni, joka oli runsaasti kaksikymmentä vuotta vanhempi minua, luuli -olevansa jotakin, johon minulla ei ollut ryhtiä. - -Tahdoin nauraa uudelleen, mutta se ei ottanut luonnistuakseen, sillä -sydämeni oli aika lailla hämmentynyt. - -Vaikka minä pinnistinkin suupieleni mitä leveimpään irvistykseen, -katkesi nauru puolitiehen, ja kun näin itseni peilissä ja näytin -tyhmimmän näköiseltä maailmassa, hypähdin pystyyn ja kulin pitkin -askelin huoneessa edestakaisin, löin nyrkkini pöytään ja puuskahdin -itsekseni: - --- Hän tekee sen! Hänessä on miestä siihen! - -Kun Bütowin eukko tuli sisään, sai hän tietysti kiroja pitkät rivit, -ja kun se oli suoritettu loppuun, menin klubiin ja pelasin l'hombrea. -Tuumin lakkaamatta itsekseni: sitä et toki sentään voi sietää. Pelasin -suurempia summia kuin koskaan, hävisin ne ja tuumin taasen ja taasen: -Et toki sentään voi menettää sitä sydäntä! Sain kaksinkertaisen pietin. - -Suuttuneena menin kotiin ja panin maata, mutta en voinut nukkua. -Kuohuin kiukusta koko yön, sillä minun oli mahdoton olla ajattelematta -suloista tyttöä -- olin jo rakastunut häneen -- ja tulin ajatelleeksi -joulunaattoa ja sitä, etten koskaan elämässäni saisi olla mukana -joulukuusta koristelemassa. - -Kun sitte sanoin itsekseni: "Eteenpäin mars!" niin alkoivat kaikki -epäröimiseni surista päässäni kuin mehiläisparvi, ja silmieni edessä -häämötti suuri kysymysmerkki, ja kun koetin sitä selittää, merkitsi se -aina: "Niin, mutta tahtooko hän tulla sinulle?" - -No, siihen kysymykseen ei kukaan voinut vastata paremmin kuin hän itse --- sen kyllä käsitin -- ja kun harmaan talviaamun valo virtasi kylmään -huoneeseeni ja minä tutisin vilusta kahvia keittäessäni, tuumin minä: - --- Nyt on aika! Mikä on tapahtuva, sen täytyy tapahtua! - -Kutsuin Bütowin eukon sisään ja sanoin hänelle: - --- Matami Bütow! Mene kauppias Bohnsackille ja osta minulle pari -sellaisia hienoja keltaisia hansikkaita, jollaisia nuorten asianajajain -on tapana käyttää, kun he tahtovat olla oikein soreita -- mutta oikein -keltaisia, muista se! - -Yhdentoista korvilla pukeuduin mustaan hännystakkiini, mustiin -housuihini ja kiiltokenkiini ja uusiin keltaisiin hansikkaihini, -ja ennenkuin panin hatun päähäni, asetuin peilin eteen ja sanoin, -tosiaankin täydellä syyllä: - --- Onko tämä todellakin mahdollista! Sitäpä en olisi voinut uskoa! - -Heitin vielä katseen ympäri huonettani ajatellen: - --- Tällaiselta ei täällä enää kauvan näytä. Sen jälkeen tirkistelin -vanhoihin tohveleihini, jotka olivat vuoteen edessä ja sanoin: - --- Niin, tekin kummastutte, jos se onnistuu ja jos ennen pitkää pari -pieniä sieviä tohveleita tulee tänne vieraisille. - -Astuskelin nyt katua eteenpäin ja kulin eno Mathiaksen asunnon ohitse, -jolloin ajattelin: - --- Ensin sovinto koko maailman kanssa, kun sinulla on sellainen taival -tehtävänä! - -Sillä minun mielestäni tuntui kuin olisin lähtenyt viimeiselle -taipaleelleni. Koputin ovelle ja astuin sisään. - -Olen kyllä nähnyt paljo elämäni päivinä: olen nähnyt miehen, joka söi -tulta, toisen, joka söi tappuroita ja veti ne takaisin kurkustaan -kauniina silkkinauhana, mutta koskaan en ole seissyt niin hölmistyneenä -kuin sinä hetkenä, jona samaisena päivänä seisoin vastatusten eno -Mathiaksen kanssa. - -Hän seisoi huoneessaan aivan samoissa pukimissa kuin minäkin, sillä -erotuksella vain, että hänen musta hännystakkinsa oli viheriä -metsästystakki ja että hänen keltaiset hansikkaansa olivat hirven -nahkasta, kun minun siihen sijaan vuohennahkasta, ja että hänen valkeat -viiksensä riippuivat suupieliä myöten alas oikealle ja vasemmalle kuin -jääpuraat, kun minun siihen sijaan olivat vaksatut pystyyn taivasta -kohden ja vivahtivat kaikenkarvaisiin väreihin. - --- Eno! huudahdin minä ja samalla vieri hattuni edelläni huoneeseen. - --- Poika! huusi hän vastaan. -- Mitä tahdot? - --- Mitäs _sinä_ tahdot? vastasin minä. - --- Minä tahdon, mitä sinä _et_ tahdo, sanoi hän. - --- Kyllähän minä tahdon, sanoin minä. -- Olenhan tullut tänne näissä -pukimissani sanoakseni sinulle, että olen nyt lujasti päättänyt ja -pyytääkseni sinua jäämään rakkaaksi, vanhaksi enokseni. - --- Soo! sanoi hän ja istuutui nojatuoliinsa, terävästi tähystellen -minua. -- Silloin tahdon sanoa sinulle, että aijoin tulla juuri -luoksesi näissä pukimissani pelotellakseni sinua. Tunnen moiset asiat -sotilasajoiltani. Pieni pelästys tempaa ihmisen pystyyn, sillä näetkös, -silloin on häpeä mukana leikissä. Ja sen tahdon sanoa sinulle, poikani --- lisäsi hän nousten ja laskien kätensä käsivarrelleni, -- en millään -muotoa tahdo olla sinun tielläsi. Tyttö on kuin luotu sinulle, ja hän -on hyvä tyttö. Ja samalla hän kouristi käsivarttani vanhalla leveällä -kourallaan, ja minä ajattelin: Jos hän on _sellainen_, niin on hän -_enemmän_ kuin hyvä. - -Eno meni nyt ja kaatoi lasiin vanhaa hyvää portviiniään. - --- Tule tänne, poika -- sanoi hän -- ja ota pieni vahvistustippa! -- -Kuinka olet tuuminut alkaa? - --- Niin -- sanoin minä -- jospa vain tietäisin! - --- Nosta jalkasi tähän tuolille! sanoi hän. - --- Miksi niin? kysyin. - --- No, eipä juuri miksikään, sanoi hän ja päästeli housunlahkeideni -kantanauhat napeistaan. -- Sinun on luonnollisesti alettava lankeamalla -polvillesi, ja silloin nämä saattaisivat joutua kireälle. - --- Sepä olisikin kaunis alku! sanoin minä. - --- Mikä kuuluu asiaan, täytyy tehdä, sanoi hän. -- Itse en ole koskaan -koettanut tätä asiaa, mutta olen nähnyt sen kuvattuna. Mutta mitä olet -aikonut sanoa? Odotas, niin tahdon sinua auttaa jälille. - -Ja nyt avasi hän kiireimmittäin kaapinlaatikon, jossa säilytti vanhoja -muistojaan. - -Oikein! Nyt tuli sukukirja esiin! Se tapahtui ani harvoin, ja -silloinkin vain iltaisin, kun kaikki oli hiljaista ja tyyntä. - -Silloin pukeutui hän puhtaaseen kaulukseen ja parhaaseen pukuunsa, -asetti parin kynttilöitä pöydälle, käänsi lehden toisensa jälkeen -syvissä ajatuksissaan, luki kaikki värssyt ja piti kuolleiden luettelon -järjestyksessä mustilla risteillä. - -Seuraavana aamuna oli hän aina sangen alakuloisella tuulella, ja viime -kerralla tuli hän luokseni ja sanoi: - --- Tietääkseni on enää yksi ainoa elossa, nimittäin Kristian Bünger, -vanhan räätäli Büngerin poika, hänen, joka asui vanhempaini taion -vastapäätä. Hän lienee tullikirjurina Parchimissa, ja jos elän ja -tervennä olen, menen häntä tervehtimään ensi kesänä. - --- Kas tässä, sanoi hän pantuaan sukukirjan pöydälle, istu tähän ja -etsi joku värssy, ja lue se sitte muistiisi! Siinä on monta, joilla -voisit rukoilla itse taivaallista isäämmekin. Silloin kyllä löytynee -sellainenkin, joka sopii parhaimmalle tytölle maailmassa. - --- Eno, sanoin sukukirjaa selaillen, nyt tiedän mitä teen. Puhun mitä -tunnen sydämessäni, ja tänään sydämeni tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä. - --- No, sitäpä kelpaa kuulla, poikani, sanoi eno, ja kentiesi onkin -siten paras. Mutta lähde nyt! -- Seis! huusi hän, kun minä käännyin -mennäkseni. -- Rintapaidan nauhahan riippuu puolta kyynärää pitkältä -selkää alaspäin. Kas niin, mene nyt herran nimeen! sanoi hän antaen -minulle siunauksensa ja pistäen nauhan kaulahuivin alle. - -Minä menin, mutta tultuani portin edustalle, ryki joku yläpuolellani, -ja kun kohotin katseeni, nojasi eno Mathias ulos ikkunasta ja nyökytti -ja vilkutti minua kohden, ja joka kerta kun pitkää katua alaspäin -mennessäni vilkasin taakseni, nyökytteli hän siellä ja viuhtoi -punaruutuisella nenäliinallaan, jotta minä aloin pelätä ihmisten -keksivän, mitä meillä oli tekeillä. - -Voisin nyt tässä kertoa pienen jutun, mutta sitä kyllä varon tekemästä. -Niin helposti kuin romaaneissa, ei tällainen tapahdu todellisuudessa. -Sadasta tekevät yhdeksänkymmentä mitä hullunkurisimpia tuhmuuksia, ja -vaikkapa kaikki sata palaisivat kotia mitä onnellisimpina sulhasina, -niin sittekin yhdeksänkymmentä sanoisivat itsekseen: - --- Herra varjelkoon minua vasta moisesta rehkimisestä! Mutta _jos_ -niin täytyisi tapahtua vielä kerran, käyttäytyisin kyllä hieman -ymmärtäväisemmin. - -Ja minä sanon: - --- Herra suokoon, etten enää joutuisi sellaiseen asemaan! - -Puolentoista tunnin jälkeen palasin takaisin niin onnellisena kuin -kukaan ihminen voi toivoa tulevansa, ja siltä mahdoin näyttääkin. Ja -koska yksinäisessä poikamiehen elämässäni olen saanut tuhman tavan -jutella yksikseni, niin en tyynemmin mietittyäni juuri voi panna -pahakseni ihmisille, vaikkapa he, minun kulkiessani katua eteenpäin, -väistyivät syrjään tieltäni ja tirkistelivät jälkeeni nähdäkseen, -huidoinko yhtä innokkaasti jaloillani kuin käsillänikin. - -Lähetessäni enoni asuntoa, syöksähti hän kadulle vastaani ja lankesi -kaulaani, sillä hän oli puolitoista tuntia seissyt ovensa takana ja -väijynyt minua, ja nyt huusi hän: - --- Suu kiinni! Suu kiinni! Tiedän kaikki tyyni. Milloin saamme häitä? - -Minä tyynnytin häntä: - --- Mutta vaikenehan toki ainakin kadulla! Samalla tartuin hänen -kyynäskoukkuunsa ja vedin hänet mukaani kotiini. Mutta päästyämme -huoneeseeni, jossa Bütowin eukko parhaallaan kattoi päivällispöytää, -ei hän enää voinut hillitä itseään, hänen sydämensä pelasi soloa -korkeimmissa väreissä, ja kun mummo kummissaan katsoi häneen, loisti -hänen silmistään vain pelkkiä valtteja. Hän viittasi peukalollaan -olkansa ylitse minuun ja sanoi: - --- Kas siellä, rouva Bütow, siellä seisoo hän -- sisarenpoikani! Ja nyt -hänkin on sulhasmies ja yhtä hyvä kuin kuka muu tahansa! - -Kun eukko nyt tuli ja onnitteli ja tahtoi tietää, kuka se onnellinen -oli, oli minulla kylliksi tekemistä hänen suunsa tukkimisessa, ja kun -eukko vihdoin oli poissa, sanoi hän katsoen suuttuneena minuun: - --- Oletpas sinä teeskentelijä! Paatunut ihminen! Sinulla täytyy olla -oikein musta sydän, kun niin kauvan voit salata sellaista onnea. - -Minun täytyi siis istua kertomaan hänelle koko asia. Silloin tuli hän -taasen ystävällisemmäksi minua kohtaan, nyökkäsi ja sanoi: - --- Hyvä! Oikein hyvä! - -Mutta sitte alkoi hän uudestaan pudistella päätänsä. - --- Hm! Se ei käynyt aivan minun mieleni mukaan. - -Ja kun olin vihdoin päättänyt kertomukseni, nousi hän ja hänen kasvonsa -olivat samannäköiset kuin taivas heinänkorjuuaikaan, kun ei oikein -tiedä, onko tuleva sade vai päiväpaiste. Hän pudisti päätään, ja -vihdoin sanoi hän: - --- Tuon olisin aivan varmaan tehnyt paljo paremmin. - -Ja sitte kysyi hän: - --- Minkä värssyn kohdalla sinä lankesit polvillesi? - -Nyt oli minun pakko tunnustaa, etten lainkaan ollut langennut -polvilleni. - --- Vai niin -- sanoi eno tarttuen hattuunsa -- silloin toivotan -sinulle maukasta ateriaa! -- Olet raakkunut liian aikaisin saaliisi -johdosta, poikani! Asia ei ole vielä läheskään selvillä. Jokaiseen -kihlaukseen kuuluu polvistuminen, ja asia ei pidä kutiaan, ennenkuin se -on vahvistettu molemmilla polvilla. Minua ainakaan ei kummastuttaisi, -vaikka kaikki raukeaisi tyhjiin jo huomispäivänä Noudata neuvoani -toisella kertaa! - -Ja niin lähti hän. - -Siitä huolimatta seurasi minulle ihana aika, niin, oikein ihana! Siitä -voisin kertoa koko joukon, mutta sitäkin varon tekemästä. Suurin ilo -ja syvin suru on kunkin säilytettävä omiksi hyväkseen, ja vaikka -mielelläni uskon, että kaikki, jotka lukevat tämän, ovat kilttejä ja -siivoja ihmisiä, niin voisi kuitenkin sattua, että joukkoon pujahtaa -yksi tai toinen pilkkakirveskin ja mahdollisesti huvittelisi minun -kustannuksellani, joka suurimmassa määrin harmittaisi minua. - -Mutta jokaisessa piparkakussa on luonnollisesti hieman pippuria, ja -luonnollisesti en minäkään jäänyt sitä ilman. - -Ensin sirotti eno silloin tällöin jyväsen, mutta kun hän oli tullut -vakuutetuksi; että asia oli luja ja varma, ja vieraillut morsiameni -kotona ja saanut siinä tilaisuudessa kalakysymyksen tyydyttävästi -järjestetyksi, säästi hän höysteitään, mutta meni siihen sijaan liian -syvälle siirappipulloon -- aivan liian syvälle, sanon minä -- sillä nyt -kuvaili hän kaikille ihmisille, jotka tahtoivat kuulla häntä, onneani -niin imeläksi ja suloiseksi, että piparkakkujeni ympärillä surisi -pian niin paljo kärpäsiä, etten enää kauvemmin voinut sietää sitä, ja -että monia hauskoja kaskuja pantiin minusta liikkeeseen, ainoastaan -tehdäkseen minut naurun esineeksi. Minua pitivät ihmiset pilanaan -mihin meninkin. Jokikinen nulikka irvisteli minulle viiden askeleen -päässä kadulla, ja kun minä silloin kysyin, mitä ne virnistelivät, niin -vastasivat kaikki ikäänkuin olisivat siitä sopineet: - --- Oh, ei juuri mitään! - -Kun iltaisin menin nuorenmiehenklubiini -- sillä olin päättänyt, -etten jättäisi tätä seuraa, ensiksikin siksi, että se sointui yhteen -mielensuuntani kera, toisekseen, koska katsoin sen hyödyttävän -sivistystäni -- no, kun siis menin sinne, syntyi siellä aivan kauhea -sipatus ja supatus, ja niin kertoivat he jutun toisensa jälkeen siitä, -mitä se ja se oli sanonut _ennen_ häitä ja mitä hän oli sanonut häiden -_jälkeen_ ja mitä lammaspaimen oli sanonut koiralleen j.n.e. Kun minä -silloin tuohduin ja kysäsin, mitä he sillä kaikella tarkottivat, -vastasivat he yhteen suuhun: - --- Oh, herra varjelkoon, emmehän tarkottaneet niin mitään. - -Jollen näistä syistä mennyt klubiin, olivat Bütowin eukolla omat -piparkakkunsa valmiina, joista hän antoi minulle silmiä ja korvia -myöten: pitikö sen ja sen olla _niin_ vai pitikö sen olla _niin?_ Eihän -hän voinut tietää, kuinka minä muka _nyt_ tahdoin kaiken olemaan, -sillä vaikka hän olikin vanha mummo ja oli palvellut niin monta herraa -elinpäivinään, niin ei hän ollut kauvaa palvellut ketään, joka kuului -sulhassäätyyn. Minun olisi kuitenkin oltava kärsivällinen häntä -kohtaan, sillä tulisihan kaikki pian olemaan toisin j.n.e., j.n.e. Ja -mitä tuli pesuun ja puhtauteen, myönsi hän minun olevan aivan oikeassa -siinä, ettei se ollut läheskään riittävän hyvää minun morsiamelleni, -sillä mikäli hän oli kuullut, oli morsiantani kasvatettu aivan kuin -prinsessaa eikä tämä ollut koskaan pistänyt sormiaan kylmään veteen, -mutta _hänen_ silmänsä olivat liian vanhat voidakseen keksiä jokaista -tomuhiukkasta takissani. Ja jos morsiameni tahtoi käydä luonani, niin -olihan se hänen oikeutensa -- hänellä, Bütowin eukolla, ei ollut -mitään sitä vastaan -- eikä hänen tarvinnut kaatua hämähäkinverkkoihin -katossa eikä tomukasoihin piirongin päällä eikä hänen tarvinnut -taittaa jalkojaankaan siihen pieneen yksityiseen rikkaläjään, jonka -hän mukavuutensa vuoksi oli lakaissut huoneen nurkkaan. Ja jos tahdoin -tulta uuniin iltaisin, niin saatoinhan sanoa sen -- eihän hän voinut -sitä muuten tietää -- ja ennen olin aina mennyt klubiin, miksi en -tehnyt nyt samoin? - -Nyt istuutui hän lattialle uunin eteen ja puhalsi puhaltamistaan, ja -hiilet hohtivat hänen paksuille puhalluspalkeilleen, ja minä ajattelin -itsekseni: - --- Jumala antakoon minulle syntini aneeksi! Tiedän sangen hyvin, että -hän on _minun_ rouva Bütowini ja kristillinen kankurinleski, mutta -mistä sitte tulee, että minun alituiseen täytyy ajatella niitä korkeita -herrasväkiä, jotka asuvat syvällä, syvällä allamme, paikassa, jossa -sanotaan olevan aivan hirvittävän kuuma? Ja miksi tulen aina, kun näen -hänen puhaltavan noinikään, ajatelleeksi, että kentiesi tuossa samassa -paikassa istuu kerran olento, joka puhaltaa puhaltamistaan samalla -tavoin, puhaltaakseen hieman lämpöä aviolliseen onneeni? - -Tästä voi jokainen nähdä, etteivät kaikki arveluttavuuteni vielä olleet -voitetut. Mutta se oli tuleva vieläkin pahemmaksi, kun eräänä päivänä -iltapuoleen palasin takaisin morsiameni luota. - -Kun nimittäin kävelin katua eteenpäin, kuulin jo kaukaa kauheaa melua. -Ihmiset pilkistelivät ulos ikkunoistaan ja erään porttikäytävän -edustalle oli kerääntynyt väkijoukko, joka seisoi eteiseen tirkistellen. - -Juuri kun minun piti mennä portin ohitse, pomppiloi turkkuri Obst -portista ulos kuin mikäkin biljardipallo, joka on kimmahtanut vallin -ylitse, ja istuttaa leveät istuinlihaksensa keskelle katuojaa. - --- Kuinka on laita, naapuri? kysyy ukko Grün. - -Niin, sanokoon ken voi, vastaa turkkuri. Vaimoni heitti minut kadulle. - --- Miksi niin? kysyy toinen. - --- Joo, sen kyllä sanon sinulle, naapuri, sanoo turkkuri kömpien -katuojasta pystyyn. -- _Vaimoni_ tahtoo, mitä _minä_ tahdon, ja sitä -_minä_ en tahdo. - -Kun tämä juttu ei vähimmässäkään määrin koskenut minua, jatkoin minä -matkaani ja ajattelin itsekseni: - --- Sepäs oli ihmeellistä. Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa: "vaimoni -tahtoo, mitä minä tahdon ja sitä minä en tahdo". -- Sitäpä täytyy kysyä -enolta. - -Menin siis hänen luoksensa, kerroin koko jutun hänelle ja kysyin: - --- Mitähän mies sillä mahtoi tarkottaa? - --- Hm! sanoi eno ja käveli mietteissään huoneessa edestakaisin. -- Vai -niin, vaimo oli heittänyt miehensä kadulle, sanot sinä? - --- Niin sanoi hän itse. - --- Ja hän istui katuojassa. - --- Niin teki hän. - --- No, sanoi eno kotvan mietittyään, silloinhan kaikki on oikein; -silloinhan on hänen vaimonsa ajanut hänet ulos, ja silloinhan on totta -vanha sananparsi, joka sanoo: Vaimoni tahtoo olla herra talossa, ja -minä myös tahdon olla herra talossa, ja minä en tahdo myöntyä vaimoni -tahtoon. Mutta koska vaimo nyt oli sisällä talossa, ja mies istui -ulkona katuojassa, niin silloin täytyi _vaimon_ olla _herrana_ talossa. -En tiedä, mistä se tuli, mutta tämän keskustelun jälkeen tuntui mieleni -sangen kolealta. Siltä puolelta en vielä ollut katsellut avioliittoa. --- Eno -- sanoin minä -- tunnethan minut, ja tunnethan hänetkin. Sanos -minulle nyt, kummanko meistä luulet tulevan herraksi talossa? - --- Joo, sanoi hän, minusta hän ei näytä lainkaan siltä, että hän -haluaisi istua ulkona katuojassa. Luullakseni hän mieluummin pysyy -sisällä talossa. - --- En hitolla minäkään, sanoin minä. - --- No, niin hullusti ei sentään käynekään, lohdutti hän minua. -Mutta luulen kyllä, että hän kyllä tulee harjottamaan sinuun nähden -tuollaista "rakastettavaa, naisellista hallitusta", kuten on tapana -sanoa. Joudut kyllä jokseenkin piukalle sidotuksi hänen esiliinansa -nauhaan, ja kuinka pienet hänen tohveliensa kannat lienevätkin, tulevat -ne kyllä jättämään näkyvät jälkensä. - --- Ei mitään pelkoa, usko pois, tuumin minä. -- Minä kyllä häiden -jälkeen näytän hänelle, _missä_ kaapin on seistävä. - --- Älä luota siihen, sanoi eno. Etkö tunne vanhaa sananpartta: - - _Ennen_ häitä tyttö kesytä. - _Jälkeen_ niiden saat sä tyytyä. --- En, se oli jotakin aivan uutta minulle -- sanoin minä ja koetin -näyttää siltä kuin minusta olisi tehty paavi. - --- Istu nyt -- sanoi hän -- niin kerron sinulle opettavaisen jutun. - --- Antaa hurista vaan! sanon minä. -- Mutta pidä sen opetus omina -hyvinäsi! Minä olen liian vanha sellaiseen. - --- Ole huoletta, vastasi hän. Opetuksen tulee kyllä vaimosi antamaan -sinulle, jollet seuraa minun neuvoani. - -Istuin enoni viereen, ja hän alkoi kertoa seuraavaa: - --- Rumpelmannshagenissa, jossa kävin ensimäiset maanmiehen oppivuoteni, -asui kaksi nuorta, reipasta miestä. Yhden nimi oli Wulf ja hän oli -kylänseppä, toisen nimi oli Kiwitt ja hän oli mylläri. Seppä oli -nokkela mies ja ymmärsi ammattinsa, kun mylläri taasen oli tuhmajussi, -mutta rahaa hänellä oli. - -Muuanna hyvänä päivänä jutellaan: -- Oletkos kuullut uutisia? Seppä ja -mylläri kulkevat kosimassa voudin Fiinaa ja Maijaa. Sanotaan, että häät -pidetään jo Martinpäivän iltana. - -Ja aivan oikein. Martinpäivän iltana menivät molemmat parit naimisiin, -ja vanha vouti piti oikein jyryt häät. Me herraskartanon nuoret olimme -mekin kutsutut, ja muistan vielä tänään, kuinka iloisesti kaikki kävi, -sillä kirjurimme Ludvig Brookmann kaatoi aamupuoleen kannun väkevää -olutta päähäni ja kun minä suutuin, sanoi hän, että se oli vain leikkiä. - -Häiden jälkeen oli kuten pitikin. Mutta ei kestänyt kauvan, ennen kuin -alettiin hieman supatella: - --- Oletko kuullut, naapuri? Myllärin vaimo lyö miestään. -- Ja niin se -tekikin. - -Eräänä sunnuntaina iltapuoleen, kun seppä istui kapakassa ja pelasi -korttia, tulee mylläri hänen luoksensa ja sanoo: - --- Tiedän kyllä mitä tapahtuu illalla, tiedän kyllä. - --- Mitä sitte? kysyy seppä ja nousee ja menee ulos lankonsa kera. - --- Oh, älä nyt ole olevinasi, sanoo mylläri. Me molemmat olemme kyllä -joutuneet kauniiseen kiipeliin. - --- Jos tarkotat minun vaimoani -- vastasi seppä -- niin minusta on -kaikki hyvä sellaisena kuin on. - --- Niin, kun hän ei ole kotona, sanoo mylläri. - --- Tules mukaan! sanoo seppä. Minä teurastin eilen sian, ja tiedäthän, -että vaimoni pitää verimakkarasta. Nyt saat todisteen. - -He menevät sepän kotiin ja kun he pääsevät sinne, huutaa seppä: - --- Fiina! - -Hänen vaimonsa vilkasee ulos ikkunasta ja kysyy: - --- Mitä nyt? - --- Fiina -- sanoo seppä -- ota iso makkarakuppi ja heitä se ulos -ikkunasta! - --- Mitä ihmettä? kysyy vaimo. - --- Sinun on vain heitettävä kuppi makkaroineen kadulle -- sanoo seppä. - --- Heti! sanoo Fiina, ja ykskaks kimmahtavat makkarat kadulle kuten -turkkuri tänä aamuna. - --- Hyvä on! sanoo mestari Wulf. -- Ja toimitetaan toinenkin kuppi samaa -tietä! - -No, se meni samaa tietä kuin ensimäinenkin, ja seppä sanoi: - --- Hyvä kaikki, Fiina! Ja älä nyt pitkästy, vaikka tulisin kotiin -illalla hieman myöhempään. - -Hän meni myllärin kera kapakkaan jälleen. Tiellä sanoi hän myllärille: - --- No, näitkös nyt? - --- Kyllä, vastasi mylläri, tuo oli hyvin tehty. Kuinka olet menetellyt? - --- Oh, aivan yksinkertaisesti, sanoi seppä. - --- Oletko sulkenut hänet huoneeseen. - --- En! - --- Oletko antanut hänelle selkään? - --- En, en sitäkään! - --- No, mitä hittoja olet sitte tehnyt? - --- Joo, sen kyllä sanon sinulle vastasi seppä. Vielä kihloissa -ollessamme vaanin selville, mistä vaatekappaleestaan hän piti enimmän, -ja kun pääsin tietämään, että se oli pieni kaunis punainen silkkihuivi, -pidin varani, kun kerran olimme syöneet aamiaista ja pöytä oli pahasti -ryvettynyt hanhenrasvaan, ja kuivasin sen hänen kauniilla huivillaan. -Voit hyvin arvata, kuinka hän kävi kimppuuni! Minä sitä vastoin -otin häntä vyötäröltä ja suutelin häntä ja sanoin: "Fiina, olethan -_minun!_ Mitä silloin tarvitset välittää tuollaisesta rihkamasta? -Huivin kyllä voit saada uudenkin, mutta kautta sieluni et voi saada -ketään, joka pitää sinusta yhtä paljo." Hän myöntyi silloin, ja kun -olimme ampumajuhlassa Peterowissa, voitti hän vaasin, oikein kauniin -kappaleen. Kun hän oli ehtinyt kiintyä siihen, otin eräänä hyvänä -päivänä vaasin, käsittelin sitä hieman huolimattomasti ja -- rauskis! --- se putosi kiveen pirstaleiksi. Nyt alkoi hän itkeä, mutta minä -suutelin häntä ja sanoin: "Nono, Fiina! Olihan sentään paljo parempi, -että vaasi meni rikki kuin että minä olisin tehnyt niin, sillä minunhan -kuitenkin täytyy ansaita leipää meille molemmille koko iäksemme." -Kun sitte katkaisin kolme piitä hänen kammastaan, nauroi hän vain ja -sanoi: "Toivon että ostat minulle uuden Petrowin syysmarkkinoilta." -Sen teinkin, ja siitä pitäen on hän tyytyväinen kaikkeen eikä koskaan -näytä hapanta naamaa. -- Mutta nyt täytyy minun mennä sisälle peliä -lopettamaan. - -Seppä meni sisälle, mutta puolen tunnin perästä tuli kapakoitsija hänen -luoksensa ja sanoi: - --- Tule ulos, seppä! Mylläri Kiwitt seisoo ulkona ja näyttää aivan -kauhealta. - -No, seppä Wulf meni ulos ja tapasi lankonsa, joka seisoi siellä kasvot -revittynä ja toinen silmä turvoksissa. Seppä tuli aivan hämilleen ja -kysyi: - --- Lanko Kiwitt, kuinka olet käyttäytynyt? - --- Niin, voit vielä kysyä, vastasi mylläri. Se tulee vain kirotusta -jutustasi. - --- Kuinka niin? - --- Tuumin ja tuumin vain tuhmaa juttuasi, ja niin ajattelin itsekseni, -että mikä on tepsinyt yhteen siskoon, se kai tepsinee toiseenkin. -Ainakaan ei ollut siitä vahinkoa, jos koetti. Menin siis kotiin. -Vaimoni seisoi juuri peilin edessä ja laittautui parhaallaan nätiksi, -mennäkseen kahvikekkereihin meijerirouvan luo, ja pöydällä oli hänen -paras lakkinsa. No, ajattelin minä, sehän käykin aivan mainiosti. -Jos nyt vain otat ja pistät sen pesuvatiin, likaiseen saippuaveteen, -niin kylläpä siitä tulee kaunis! -- Sanottu ja tehty, mutta hän oli -mahtanut nähdä peilistä, mitä köhnystelin, ja ennenkuin olin ehtinyt -varustautua puolustukseen, tarrasi hän naamatauluuni. "Maija", huusin -minä, "olethan _minun_, ja lakin kyllä voit saada helposti takaisin." --- "Niin", huusi hän "sinun olen! Ja sieluni kautta, saat kalliisti -maksaa lakkini." -- Ja näetkös, tällaiseksi on hän minut mukiloinut ja -ryvetellyt! Kaikkeen on kirottu juttusi syypää! - --- Pöllöpää! huudahti seppä. Enkö sanonut sinulle, että tuollaiset -suoritin valmiiksi _ennen_ häitä. _Jälkeenpäin_ ei se enää käy. - --- Niin kuului _se_ juttu, poikani, sanoi eno Mathias ja nousi. -- Jos -nyt olet ymmärtäväinen, niin tiedät, mitä sinun on otettava varteen. - -Minäkin nousin ja asetuin ikkunan ääreen, jossa annoin koko jutun -kohtausten kulkea pääni lävitse. Vihdoin käännyin ja sanoin: - --- Tuhma juttu, eno! Tavallisesti keksit hauskempia sellaisia. - --- Niin, sanoi eno nauraen, sentähden, että tavallisesti kerron myös -jutun opetuksen, mutta tällä kertaa saat sen itse keksiä. - --- Et suinkaan luulottele, että ajattelen koskaan pistää morsiameni -hattua pesuvatiin tai kuivata pöytää hänen silkkihuivillaan? - --- Voithan koettaa, naureskeli vanha veitikka. - --- No niin -- sanoin minä -- silloin minulle kyllä kävisi kauniisti. - -Ukko seisoi vain virnistellen, ja juuri kun ajattelin itsekseni, että -vanhat ihmiset ovat koko konstikkaita kappaleita, kysyi hän: - --- Kuinka vanha olet oikeastaan, poikani? En ollut juuri halukas -kuulemaan ijästäni puhuttavan itse sulhasaikanani, ja kun näin -hänen naamastaan, että hän ainoastaan tahtoi huvitella minun -kustannuksellani, vastasin minä: - --- Miksi sitä kysyt? - --- Oh -- sanoi hän -- pistipähän vain päähäni. - --- Siinä tapauksessa tahdon sanoa sinulle, sanoin jokseenkin tuikealla -äänellä, että marraskuun 7 päivänä täytin neljäkymmentäyksi vuotta. - --- Vai niin -- sanoi hän -- olet siis yli neljänkymmenen. - --- Niin, onko sulla mitään muistutettavaa sitä vastaan? - --- Ei, kernaasti minusta nähden! Tulin vain ajatelleeksi -vanhaa sananpartta: ken ei kaksikymmenvuotiaana ole kaunis, -kolmikymmenvuotiaana väkevä, neljänkymmenvuotiaana viisas ja -viisikymmenvuotiaana rikas -- se ei konsaan kelpaa mihinkään -maailmassa. Ja sinä et näytä ehtineen kovinkaan pitkälle viisaudessa -nelinekymmenine vuosinesi. - --- Eno Mathias! huudahdin minä ja ojentausin suoraksi. Ken minua pitää -tuhmana, hän pettyy perinpohjin. - -Mutta nyt juuri mahdoin näyttää sangen tuhmalta, sillä eno nauroi ja -sanoi: - --- Etkö kuitenkaan osaa juttuani ottaa opiksesi! -- Kuules, poikani, -sehän on vain vertaus. Mitä seppä teki huiville, vaasille ja kammalle, -se ei sovi sinulle. Sinun on luonnollisesti keksittävä jotakin muuta. -Uskallatko vielä sinun iälläsi tehdä kolme oikein hullua kepposta -_ennen_ häitä? - --- Hullua kepposta? kysyin minä. - --- Niin, vastasi hän. - -Aloin nyt kävellä huoneessa edestakaisin, miettien asiaa. - -Vihdoin pysähdyin hänen eteensä ja sanoin: - --- Joo. Luulen kyllä, että voisin miettiä kokoon muutaman. - --- Tee se sitte! - --- Mutta luuletko, että silloin voin olla varma pääsystäni herraksi -talossa? - --- Kyllä, siitä olen aivan varma, poikani. -- Mutta muista, _hulluja_ -kepposia, ei _ilkeitä_. Näetkös, jos hän silloin alkaa riidellä, -silloin on sinun langettava hänen kaulaansa ja suudeltava häntä -kelpolailla ja sanottava: - --- Hiljaa! Hiljaa! Älä huoli siitä, vaan ainoastaan siitä sydämestä, -joka kuuluu sinulle ja on iätkaiket sykkivä sinulle. - --- Ja sitte, -- lisäsi hän pienen äänettömyyden jälkeen, -- voit -kernaasti tehdä tuon pienen polvistumisen, sillä sano mitä tahdot, niin -se kuitenkin kuuluu asiaan. - -Otin nyt lähemmin harkitakseni asian ja tuumin vihdoin itsekseni: - --- Kun enosi kerran neuvoo sinua, on sinun kai tehtävä hänen mielikseen -noihin kepposiin nähden. - -Ja minä teinkin ne aivan oikein. - -Voisin kertoa ne kujeet, joihin ryhdyin, mutta varon sitä tekemästä. -Onnettomuus ei tule kello kaulassa, ja kertomus saattaisi joutua -vaimoni käsiin, ja jos hän silloin pääsee perille, että häntä on -vedetty nenästä, voisi hän sanoa: - --- Seis tykkänään! Se peli ei vetele. Nyt olet hutiloinut kortteinesi, -ukkoseni. Nyt sekotan ne _minä_. -- Kas niin, nyt olen minä etukädessä, -ja nyt pelaan minä. Tunnusta tätä ja tätä! Noin, nyt saadaan nähdä, -kuka voittaa. - -Mutta monta kertaa, kun hän nyt vaimonani hyörii ja puuhailee kotona ja -aina ystävällisesti myöntyy minun tahtooni, ajattelen minä itsekseni: - --- Sinun pitäisi hävetä, kun olet kehdannut menetellä niin viekkaasti! - -Ja äskettäin sanoin enolleni; - --- Tiedätkös mitä? Minulla on hyvä halu puhua kaikki tyyni hänelle. - --- Oletko hullu, poika? puuskahti eno. Jokaisen kunnon miehen täytyy -silloin tällöin keksiä joku kepponen tai sanoa jotakin hauskaa, mutta -hän ei saa itse kertoa niistä kenellekään, sillä silloin menettävät ne -molemmat voimansa. Elätte onnellisina ja sillä hyvä! - --- Niin -- vastasin minä -- niin sinä sanot. Mutta minusta tuntuu -usein, että voisimme elää vieläkin onnellisempina, jos hänellä olisi -valta. - --- Poikani, sanoi eno ja pani kätensä olalleni, -- kaikki onni, mikä -on mahdollinen saavuttaa täällä maailmassa, ei ole koskaan tullut -yhden ainoan ihmisen osalle. Tyydy siihen, mitä olet saanut. -- Ja -koska puhumme aviosäädystä, niin tunsitko vanhaa Jockum Smittiä? -Tarkotan vanhaa Jockum Smittiä ja hänen vaimoaan, jotka molemmat -elivät 80 vuoden vanhoiksi ja lopuksi haudattiin yhdessä samana -kauniina sunnuntaiaamuna. -- No, hän sanoi minulle kerran -- sillä -minä en itse ymmärrä niitä asioita -- "Herra vääpeli", sanoi hän, -"aviosääty on omenapuu. Sen oksilla voi istua ja poimia omenia, mutta -kauneimmat ja punaisimmat omenat riippuvat latvassa, ja niitä ei voi -kukaan ylettää, sillä siihen on ihminen liian lyhyt. Jos nyt joku on -niin varomaton, että tahtoo keinolla millä tahansa saada nämä kauniit -omenat käsiinsä, sieppaa hän seipään ja kopistelee ne maahan, mutta -kolhii ne samalla piloille. Ja ne oksat, joissa parhaita omenia kasvaa, -tärveltyvät samalla iskulla. Järkevä mies antaa niiden siihen sijaan -täydessä rauhassa istua oksissaan ja odottaa syksymyöhään, jolloin ne -itsestään putoilevat hänen syliinsä, ja silloin ne sitäpaitsi maistuvat -kaikkein maukkaimmilta. -- Ja sentähden, poikani, lisäsi ukko ja hänen -kasvoilleen levisi samalla sangen vilpitön ilme -- älä ennen aikaansa -kopistele omenia puusta, vaan odota syksyyn -- sinun syksysi ei ole -kaukanakaan -- ja kun silloin jätät vaimollesi viimeisen parhaan -omenasi, kerro hänelle _silloin_ kepposesi ennen häitä -- silloin saat -nähdä, että hän nauraa niille oikein makeasti." - - - - -HEVOSEN SELÄSTÄ PÄINMÄNTYYN. - - -Vanha kaapu lämmittää paljo paremmin kuin kaikki uusimuotiset -vaatekappaleet, vanha kunniallinen nuttu näyttää paljo kauniimmalta -kuin kaikki riivatun hetaleet, joissa nykypäivinä heiskutaan -- -ne eivät ole mitään edestä eivätkä mitään takaa -- ja vanhalla -saapasparilla kävelee paljo mukavammin kuin uusilla, varsinkin jos -ihmistä rasittavat liikavarpaat. Ja liikavarpaita on tähän aikaan -kaikilla ihmisillä; ne likistävät yhtä siellä, toista täällä. - -Niin ajattelen nykyään, mutta ollessani tuollainen kaksitoistavuotias -muskula, olin minä yhtä maata kuin kaikki muutkin pojat: olin -kiihkeästi mieltynyt kaikkeen uuteen. - -Jos olin saanut uuden lakin tai uuden jousen, silloin maleksin niiden -kera ympärinsä, ikäänkuin olisimme olleet siamilaiset kaksoset, mutta -sitte jätin ne oman onnensa nojaan tai hukkasin ne tai vaihdoin, sillä -silloin sain aina jotakin uutta jälleen. - -Ja uutuuksien havittelemisesta sain minä halun vaihtelemiseen ja -vaihtamisesta ja viuhtomisesta olisi voinut koitua jotakin vielä -pahempaa, jollei meidän herramme olisi katsahtanut puoleeni ja -annattanut minulle hyvissä ajoin enollani pari kunnon korvapuustia. - -Jokaiseen oikeaan vaihtokauppaan tarvitaan kaksi henkilöä, viisas ja -tuhma. - -Molemmille saattaa asia saada huonon käänteen. Viisaan vie se helposti -konnankoukkuun ja tuhman kerjuusauvaan. - -No, minulle puolestani viittoi tietämättäni viimeksi mainittu vähemmän -ilahduttava tulevaisuus, sillä minut on aina mielellään luettu tuhmien -joukkoon, ja kun luon katsauksen omaisuussuhteihini, en juuri voi sitä -kieltää. - -No, "olkoonpa sen laita kuinka tahansa", kuten ystäväni Gollenreiderin -majatalon isännän Treptowissa on tapana sanoa -- korvapuustit olin -saanut, ja koska kotikaupungissani vallitsi lyypekkiläinen oikeus, niin -täytyi minun pitää ne hyvänäni. - -Mutta mitä tulee syyhyn, josta ne sain, on niiden laita seuraava: - -Minulla oli ihmeen kaunis kaniini, sininen ja valkeapilkkuinen, jonka -paras ystäväni, Fritz Risch, tahtoi saada omakseen. - -Fritz Rischin ja minun oli tapana aina vaihtaa keskenämme. Olin jo -häneltä saanut koko joukon harvinaisuuksia -- vahinko vain, etten -oikein tiennyt, mitä niillä tekisin. - -Tällä kertaa tahtoi hän minulle antaa kaniinistani kahdeksan -shakkinappulaa, kolme tyhjäksi puhallettua kananmunaa ja -kynttiläsaksien puolikkaan, ja sitte saisin vielä kaupan päällisiksi -hänen tätinsä koiran pennun, jahkahan se tekisi pentuja, joka -kuitenkaan ei ollut niinkään helppoa, koska, kuten jälkeenpäin sain -kuulla, koira olikin koiras eikä mikään narttu. - -No, olipa toisten laita miten tahansa, niin kynttiläsaksien puolikasta -en oikein saanut mahtumaan päähäni, ja minä sanoin hänelle: - --- Fritz, mitä teen minä saksien puolikkaalla? - --- Oh -- sanoi hän -- sen löysin eilen, kun kaaduin pihalle, kentiesi -sinä löydät toisen puolikkaan ja myyt sitte koko sakset kahdeksasta -groschenista. - -No, se oli mahdollista. Mutta koska olin usein kaatunut löytämättä -mitään, oli minusta asia hieman arveluttava. - -Silloin sanoi hän: - --- Fritz -- sillä minun nimeni on myös Fritz -- näetkös, minun isäni -on ainoastaan seppä, kun sinun isäsi on pormestari, mikset sinä voisi -löytää yhtä hyvin kuin minäkin? - -No, sehän oli totta. Kauppa tehtiin ja hän lähti. - -Mutta juuri kun hän meni portista minun kaniinini kera ja minä seisoin -pihalla katsellen tyhjäksi puhallettuja kananmuniani ja kynttiläsaksien -puolikasta, sain minä äkkiarvaamatta molemmat korvapuustini, ja kun -katsoin taakseni, näin enoni, Mathias-enon, joka oli istunut omenapuun -takana ja kuullut koko kaupanteon. - -Mathias-eno oli vanha sotilas ja hänellä oli aina omat omituiset -aatteensa. Muunmuassa hän aina ensin löi ja vasta jälestäpäin sanoi, -_miksi_ hän löi. - -Hän oli ollut Unkarissa ja Puolassa ja osasi kertoa monia juttuja, -mutta pahinta hänen jutuissaan oli, että niissä aina piili joku opetus, -ja kun hän tuli _siihen_, niin silloin useinkin läiskähti uudelleen, -jotta se paremmin säilyisi muistissamme. - -Kun minä olin saanut korvapuustini, istuutui Mathias-eno penkille -omenapuun juurelle ja sanoi: - --- Poika, tiedätkös, miksi sait tämän muistiaisen? - --- En, eno -- vastasin minä -- ethän ole vielä kertonut mitään tarinaa. - --- Se tulee luonnollisesti jälkeenpäin -- sanoi hän. -- Muistiaisen -sait vaihtamisestasi ja viuhtomisestasi, sillä tietääkseni ei isäsi -tahdo saada mitään schakkijuutalaista pojastaan. Mutta tule nyt tänne, -niin saat kuulla tarinan! - -Palvellessani vielä unkarilaisessa ulaaniväessä oli meidän -eskadroonassamme ratsumestari, pieni ja pyöreä mies, jolla oli pieni -kyttyrä olkapäiden välissä. Hän oli kuin sytytetty ruuti, ja hänellä -täytyi aina olla jotakin uutta. Hän oli niin täynnä oikkuja kuin aasi -harmaita karvoja, ja jos hän kaatui katukäytävälle, ei hän saanut -rauhaa, ennenkuin hän makasi katuojassa, ja jos hänellä tänään oli -saappaat, täytyi hänellä huomenna olla puolikengät ja ylihuomenna -tohvelit. Pikku herra oli kuitenkin rikas, ja ne tuhmuudet, jotka hänen -hanhenaivonsa keksivät, saattoi hänen rahakukkaronsa sangen hyvin -kestää, ainakin jonkun aikaa. - -Mikä olikaan siis luonnollisempaa kuin että meidän epäluonnollisella -pikku ratsumestarillamme aina oli ympärillään parvi nälkäisiä -tovereita, jotka tarrasivat häneen kiinni kuin kaartilaisen kannukset -ja imivät häntä kuin iilimadot, mutta hänen selkänsä takana nauroivat -hänelle kuin lurjukset ainakin? - -No, tämän arvoisan veljeskunnan muuan jäsen uskotteli hänelle nyt, että -hauskinta koko maailmassa oli istua hyvin suletuissa lasivaunuissa, -palvelija edessä ja toinen takana, ja sitte ajella neljällä hevosella -maantietä edestakaisin. - -Se oli jotakin uutta pikku ratsumestarillemme; sitä ei hän ollut vielä -tehnyt, ja kuten ystäväni suutari Samckowin Rostowissa on tapana sanoa, -"niinmuodoin" hankittiin lasivaunut ja hevoset, ja suurin huvi tässä -maailmassa otti alkunsa, mutta pian loppunsakin, sillä kun meidän pikku -västäräkkimme ratsumestari istui lasivaunuissa ja hyppeli ympärinsä -ikkunasta toiseen, kuten paholainen apteekkipullossa, silloin pysähtyi -kaikki kansa nauramaan, kuten olisi nähty apina. - -Kolmen päivän kuluttua kävi tämä huvi jo vanhaksi, ja oli todellinen -onni, että rykmentin eversti otti nuoren rouvan ja tämä sai päähänsä, -että hänellä piti olla lasivaunut, edessä neljä hevosta ja palvelija -edessä ja takana. - -Mutta eversti ei omistanut muuta mitään kuin päivärahansa, ja hän oli -istunut vuodesta vuoteen vapaahetkinään illoin laulellen kaunista, -laulua: - -"Päivärahat meillä liian pienet on." - -Hän oli kuitenkin aina pyrkinyt parantamaan tulojaan, ja niin oli -hän kolme päivää ennen häitään muutamalta unkarilaiselta kreiviltä -voittanut rahvelipelissä vaunut ja kaksi hevosta, joista toinen oli -äksy. - -Hän meni nyt pikku ratsumestarimme luo ja kuvaili hänelle, kuinka -hauskaa olisi, jos itse rupeaisi kuskiksi ja ajaisi itse, ja -koska tässä olivat saapuvilla molemmat, jotka tarvittiin oikeaan -vaihtokauppaan, niin kauppa päätettiin, ja armollinen rouva sai -lasivaunut, palvelijoineen edessä ja takana, ja ratsumestari sai -kaleissin ja äksyn konin. - -Eräänä hyvänä huomenna, kun kukaan ihminen koko Peterwardeinissa -ei aavistanut mitään pahaa, istuutui pikku ratsumestarimme uuteen -kaleissiinsa ja ajoi äksyn koninsa puoleisen aisan suoraan -everstinrouvan ikkunaan. - -Nytkös nousi oikea helkkarin metakka, ja se, jonka piti olla everstin -ajutantti, mutta siihen sijaan olikin everstin rouvan, tuli ulos ja -kysyi ratsumestarilta, oliko itse hittolainen mennyt häneen karvoineen -ja kavioineen. - --- Ei -- sanoi kyttyräselkä pikku ratsumestari -- ei minuun, vaan -kirottuihin koneihin. - -Ja nytkös seurasi jupakoimista ilman päätä ja perää, ja tästä -jupakoimisesta tuli kaupanhieronta ja kaupanhieronnasta vaihtokauppa, -ja ajutantti oli yksi niistä teräväpäistä, jotka osaavat leikata -hihnoja toisten nahasta. Kyttyräselkä pikku ratsumestarimme sai -kaleissistaan ja molemmista hevosistaan päistärikön ratsuhevosen, joka, -jos se olisi ollut edestä sellainen kuin oli takaa, ei olisi jättänyt -mitään toivomisen varaa. - -Tämän päistärikön tunsin minä muuten sangen hyvin, sillä minä olin -vuotta aikaisemmin noutanut sen remonttihevosten mukana Bukovinasta, -ja joskin pikku ratsumestarin molemmissa vaunuhevosissa oli istunut -_yksi_ äksy piru, niin istui tässä päistärikössä varmaan kymmenen -tulta leiskuvaa ja tulta syövää pirua, ja ratsastusradalla kimmahteli -se ilmassa hiekkasäkkeineen ja kaikkine neljine kavioineen yhtaikaa. -Itse isä Jumalakaan ei olisi sitä voinut käyttää muuhun kuin antaa sen -seistä tallissa, syödä kauroja ja potkia tallirenkejä. - -No niin! Tämän samaisen päistärikön ostaa nyt pieni kyttyräselkä -ratsumestarimme, ja eräänä hyvänä päivänä istuutuu hän sen selkään ja -ratsastaa pitkin katuja Peterwardeinista ulos kentälle, ja kymmenen -pahaa henkeä seuraavat mukana päistärikön sisällä, mutta uinailevat. -Päistärikkö juosta hölkkäsee tietä eteenpäin yhtä tyynesti kuin kirjuri -Bloch'in vanha musta tamma. - -Kyttyräselkä ratsumestarimme ratsastaa eikä ajattele mitään. Silloin -kävelee vastaan muuan metsästäjä koirineen, ja pikku ratsumestarimme -mietiskelee juuri sitä, miksi metsästäjä kulki täällä, ja miksi koira -kulki täällä ja miksi metsästäjä kulki koiran kera ja koira metsästäjän -kera, ja hän syventyy lähemmin näihin merkillisiin seikkoihin, ja kun -hän on onnellisesti päässyt niistä selville, hierovat päistärikön -kymmenen pahaa henkeä silmiään ja heräävät ja yhtäkkiä makaa pikku -ratsumestarimme ojassa. - --- Ja tästä, poikaseni -- sanoi Mathia-seno minulle -- tästä... - --- Nyt, ajattelin minä, nyt tulee kirottu opetus, ja samalla -kyyristäysin. - --- Ei -- sanoi hän -- ei vielä! Tarina ei ole vielä lopussa. -- Tästä, -poikaseni, on saanut alkunsa arvotus: _Milloin tulevat vuori ja laakso -yhteen?_ Ja vastaus kuuluu näin: _Kun kyttyräselkä putoaa ojaan_. - -Riivattu päistärikkö hyppeli nyt lakkaamatta sen paikan ympäri, missä -ratsumestari makasi potkien. Se kelvoton elukka korskui ja hirnui, ja -kymmenen pahaa henkeä sen sisällä nostivat hännän pystyyn. - -Pikku ratsumestarimme kokosi nyt luunsa niin hyvin kun voi ja kömpi -ylös ojasta ja puuskui suutuksissaan pelkkää tulta ja liekkejä. - -Hän tempasi pyssyn metsästäjältä ja huusi, kuten kalkkunakukko sanoi -kastemadolle, kun tämä sätkytteli kukon nenällä: - --- Odota vain, lurjus! Me emme ole vielä selvittäneet laskujamme -keskenämme. - -Hän tahtoi päätä pahkaa ampua hevosen kuoliaaksi. - -Mutta metsästäjä tarttui hänen käsivarteensa ja pyysi häntä säästämään -elukkaa. Sehän oli järjetön elukka, tuumi hän, eikä sillä ollut -parempaa ymmärrystä. - -Ja kun pikku ratsumestarimme kirosi ja vannoi, ettei hän sietänyt nähdä -päistärikköä silmiensä edessä, niin vannoi metsästäjä kolmeen kertaan, -että hän pääsisi siitä, sillä hän tahtoi ottaa hevosen mukaansa ja -antaa siitä metsäkoiransa, ja siihen vaihtokauppaan ratsumestari -lopulta suostui. - -Niin päätettiin nyt tämäkin kauppa. - -Uutuudenhimossaan ja vaihtohalussaan oli ratsumestari siis päässyt jo -koiraan saakka. Mutta hän oli menevä vielä pitemmälle. - -Pikku ratsumestarimme ymmärsi metsästyksestä jokseenkin yhtä paljo -kuin lehmä sunnuntaista, mutta ruskeapilkkuisen koiran tähden tuli -hänestä suuri metsämies, hän ryömi jättiläiskokoiseen saapaspariin, -ampua paukutteli kaksipiippuisella pyssyllään koko aamun linnan -vieressä, ampuipa molemmilla piipuilla hattunsa reunuksenkin lävitse -koko eskadroonan edessä, joka nauroi täyttä kurkkua, minkä jälkeen hän, -ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, lähti peltopyitä ampumaan. - -No, minä olin silloin jo vääpeli ja sellaisena olin kuin eskadroonan -äiti. Minun käsissäni olivat rahat ja minä saatoin auttaa herroja -etumaksuilla, kun he olivat pulassa, jonka tähden he monta kertaa -ottivat minut mukaan metsästysretkille. Minä olin siksi tuhma, että -raahustin mukana, vaikken siitä saanut muuta kuin väsyneet jalat. - -No, pikku ratsumestarimme ja minä lähdimme sentähden yhteen matkaan, -ja siksi viisas minä olin, että aina annoin hänen mennä kolme askelta -edeltäpäin, sillä ajattelin noinikään: minun pohkeeni ja mitä niiden -yläpuolella on eivät ole samaa maata kuin hänen hatunreunuksensa. - -Pikku ratsumestarimme huuteli koiraansa ja vihelteli sille, houkutteli -sitä, antoi sille selkään, tempoi sitä korvista ja antoi sen etsiä -otuksia ja noutaa saaliin ja temppuili sen kera kaikin ajateltavin -tavoin, niin että oikea enkelikin koiraksi olisi lopulta menettänyt -kärsivällisyytensä ja ymmärryksensä. - -Koiran pää menikin niin sekaisin, että se juoksi, kun sen olisi pitänyt -seistä ja seisoi, kun sen olisi pitänyt juosta, ja ratsumestari ampui -alinomaa ohitse, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ja koira -sai aina syyn niskoilleen. Lopulta suuttui pikku Nimrodimme niin -silmittömästi, että hän tahtoi ampua koiran, kuten ennen oli tahtonut -ampua hevosen. - -Minun kävi sääliksi eläintä, ja minä sanoin: - --- Herra ratsumestari, -- sanoin minä, -- koira on vielä nuori, se ei -ole riittävästi harjaantunut. Antakaa se minulle, niin annan minä siitä -tämän piipun. Näettekös, siihen on maalattu kuuluisa Griwitzin kaupunki -Meklenburgissa. Tämä täällä vasemmalla esittää kirkontornia ja tämä -kukkula oikealla on viinimäki. - -Mutta hänellä nyt oli suuri kokoelma piipunkoppia -- sen tiesin -- ja -muutamiin niistä oli maalattu Wien ja Ofen ja Triest -- enkä tiedä -mitä kaikkia kaupunkeja -- mutta Griwitziä ei hänellä vielä ollut, ja -sentähden oli se uutta hänelle ja me vaihdoimme. - -Lähdimme nyt kotia kohden, hänen polttaessaan uudella piipullaan. - -Mutta kun me menimme Peterwardeinin portista sisään, aloin minä tuntea -taipumusta pieneen leikinlaskuun ja sanoin: - --- Herra ratsumestari, tiedättekö millä oikeastaan poltatte? - -Hän katsoi minuun ällistyneenä ja sanoi: - --- Piipulla. - --- Ei, sanoin minä, vaan vaunuilla, joita vetää neljä hevosta ja joissa -on palvelija edessä ja takana. - -Ja minä valaisin hänelle koko vaihtokaupan, niin että hän sai oikein -kuvastella itseään tyhmyytensä jättiläispeilissä. - -Silloin otti hän lasivaunut neline hevosineen ja kaleissin äksyine -hevosineen ja päistärikön kymmenine pahoine henkineen ja nuoren koiran -ja piipun kopan Griwitzineen ja iski koko kimpun kiveen huudahtaen: - --- Helvettiin koko roska! - -Ja niin jatkoi hän entistä elämäänsä, kunnes hänellä muutamana hyvänä -päivänä ei ollut jälellä edes pahanpäiväistä rihkamaa lyötäväksi -murskaksi. Koko hänen onnettomuutensa johtui uutuuksien himosta ja -hänen vaihtamisestaan ja viuhtomisestaan. - -Näin sanoen nousi äitini veli, Mathias-eno, ja kun minä taasen -kyyristyin odottaen opetusta, sanoi hän: - --- Ei, tällä kertaa annan jäädä silleen. Mutta katsele tarkoin tätä -rihkamaa, jonka sait kauniista kaniinistasi, ja mitä tulee täti -Rümplerin mäyräkoiran pentuun, niin muista sananlaskua: Susi syö -jälelle jääneen. - -Näin sanoen lähti hän puutarhasta. - -Seisoin nyt siinä ja katselin ihanuuksiani ja älysin, että olin ollut -suuri nauta. Siitä hetkestä lähtien en ole enää vaihtanut mitään, mutta -halu "saada aina jotakin uutta", se istui nahoissani -- kauvan. Monta -tuhmuutta ja harmia on ryöminyt ulos siitä munasta. - -Nyt -- luullakseni -- on se lopussa. Nyt puristavat minua uudet -saappaat, nyt on uusi takki aina kireä, nyt kiusaavat minua uudet -kasvot. - -Niin, nyt tahtoisin taasen istua vanhan omenapuun alla ja uudelleen -kuulla vanhat jutut. - -Nyt tahtoisin, että Mathias-eno antaisi minulle vielä kerran -muistomarjan, sillä nyt voisin paremmin ottaa sen opikseni. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUINKA VAIMON SAIN*** - - -******* This file should be named 62694-8.txt or 62694-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/6/9/62694 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62694-8.zip b/old/62694-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index eb68505..0000000 --- a/old/62694-8.zip +++ /dev/null |