diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62695-8.txt | 7969 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62695-8.zip | bin | 119467 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 7969 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..dc2551c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62695 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62695) diff --git a/old/62695-8.txt b/old/62695-8.txt deleted file mode 100644 index 11c63c5..0000000 --- a/old/62695-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7969 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Untuvan avioliitto, by Gyp, Translated by -Elsa Soini - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Untuvan avioliitto - - -Author: Gyp - - - -Release Date: July 18, 2020 [eBook #62695] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTUVAN AVIOLIITTO*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -UNTUVAN AVIOLIITTO - -Kirj. - -GYP [Sibylle de Riquetti de Mirabeau] - -Ranskankielestä suomentanut - -Elsa Soini - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1919. - - - - -I. - - --- Upseerinrouva!... Onpa sekin ammatti!... Yhtä mielelläni rupeaisin -opettajattareksi!... - -Markiisitar de Bray kohautti olkapäitään: - --- Kunhan vain saat tietää, kenestä on kysymys... - --- Olkoon vaikka herra de Trénestä, jota pidetään niin erinomaisena, -minä vaan en huolisi hänestä, joten... - --- Etkö sinä muka huolisi hänestä?... Todellako?... Sinun ei käy -kuitenkaan, oleminen turhantarkka, sillä... - --- "... sillä sinun isäsi ei ole jättänyt jälkeensä muuta kuin velkoja, -etkä sinä omista penniäkään..." Oi! tunnen tuon virren!... Sinä olet -veisannut sitä minulle niin usein, etten ensi hädässä sitä unohda, ole -varma siitä!... - --- No niin, siis!... - --- Siis!... Vaikka en omistaisi penniäkään... en kuitenkaan menisi -naimisiin vasten tahtoani... - --- Semminkin -- sanoi herra de Bray arasti -- kun sinä, joskaan et ole -rikas, kuitenkin saat hyvät myötäjäiset. - --- Myötäjäiset?... -- huudahti lapsi hämmästyneenä -- Saanko minä -sinulta myötäjäiset?... - -Hänen lempeät, vaaleanharmaat silmänsä, jotka hymyilivät ruskeiden, -ihmeteltävän pitkien ja tuuheiden silmäripsien lomitse, suuntautuivat -hellästi isäpuoleen. - -Rouva de Bray, jota keskustelu rupesi hermostuttamaan, lisäsi kylmästi: - --- On aivan turha ilmoittaa hänelle sellaista, mitä hänen ei tarvitse -tietää... ja tehdä hänet vielä vaativaisemmaksi... - --- Mitä, olenko minä muka vaativainen?... huusi Coryse suuttuneena. --- Missä suhteessa vaativainen?... Kolme kuukautta sitten täytin -kuusitoista vuotta... eikä kukaan ole vielä kosinut minua, mikäli minä -tiedän?... - --- Onpahan!... Muuan henkilö kosii sinua nyt... ja sinä annat kieltävän -vastauksen tietämättä edes kuka hän on... - --- Sen tähden, että minä en tahdo mennä naimisiin upseerin kanssa... -En ikinä!... Tunnen nuo täkäläiset upseerinrouvat!... niistä ei ole -puutetta näissä neljässä rykmentissä... enkä mistään hinnasta haluaisi -olla heidän sijassaan!... Se ei sovi minun luonteelleni... En ole -kylliksi kohtelias... Tiedän, että jos minun everstilläni olisi -sellainen vaimo kuin rouva de Bassigny, esimerkiksi... niin minua ei -voitaisi millään pakottaa menemään tervehdyskäynnille hänen luokseen, -ei millään!... - -Ja kääntyen salin perälle kuin etsiäkseen sieltäpäin tukea hän kysyi: - --- Enkö olekin oikeassa, Marc-setä?... - -Antamatta Marc-sedälle aikaa vastata, rouva de Bray selitti: - --- Tämä ei ole setäsi asia... Tahdotko sinä vai etkö kuulla minua -hetkisen?... - -Ja hän ilmoitti juhlallisella äänellä: - --- Henkilö, joka osoittaa sinulle sen kunnian, että pyytää sinua -vaimokseen, on Aubièresin herttua. - -Markiisitar pysähtyi odottaen tyttärensä ihmettelynhuudahdusta. Corysen -sirot pikku kasvot ilmaisivatkin ääretöntä kummastusta, ja hänen -äitinsä piti sitä ihastuksen puuskana sekä kysyi voitonriemuisin ilmein: - --- Entä nyt, mitä sinä nyt sanot?... - --- No niin, -- vastasi tyttönen purskahtaen nauramaan -- sanon vain, -että minä olen aivan kuin puusta pudonnut!... - -Ja välittämättä äitinsä uhkaavista katseista hän jatkoi rauhallisesti: - --- Niin... Hän on vähintään neljänkymmenen vuoden vanha, tuo herra -d'Aubières, koska hän jo on eversti... Sitä paitsi saattaa hän olla -häijy... Ja olen kuullut alinomaa sanottavan, että hänellä on kovin -vähän omaisuutta!... - -Markiisitar mittasi tytärtään kiireestä kantapäähän ja sanoi -halveksivasti: - --- Kas! se vielä puuttui!... Nyt hän tahtoo saada rahojakin!... - -Coryse ravisti harvinaisen vaaleaa päätänsä. - --- Oi! en suinkaan!... Rahoista minä en välitä... siinä tapauksessa -nimittäin, etten ole herttua... herttuatar, aioin tietysti sanoa... -Katsokaa... Suuri arvonimi ja köyhyys tekevät yhdessä vain naurettavan -vaikutuksen... Enhän toki tarkoita sentään, että minä omasta puolestani -kiiruhtaisin kätkemään arvonimen, jos minulla olisi sellainen -syntymästäni, kellariini vain sentähden, etten ole rikas... En!... Tuo -arvonimeni kyllä varmaankin kiusaisi minua... mutta kantaisin sitä -joka tapauksessa... koska se ei olisi oma vikani... Mutta eihän hänen -herttuallinen arvonsa sitä paitsi ole ainoa syy kieltooni... - --- Hänen ammattinsa tähdenkö sinä siis?... -- Ennen kaikkea herran -itsensä tähden... - --- Mutta sinähän olet sanonut ainakin sata kertaa, että herra -d'Aubières on ihastuttava... ja että sinä pidät hänestä paljon... - --- Pidänkin hänestä totisesti aika lailla!... mutta en mennäkseni -naimisiin hänen kanssaan!... Hän on ensinnäkin minun mielestäni -niin vanha... ja toiseksi luulisin elämän hänen rinnallaan tulevan -ikäväksi... - -Markiisitar loi mieheensä epäystävällisen katseen ja vastasi: - --- Naimisiin ei mennäkään hauskuuden takia!... - --- Vai niin!... Mutta minäpä menenkin naimisiin yksinomaan sen takia!... - --- Tyttöhän on hullu!... Ei kannata puhua!... Minä poistun, se on -viisainta!... - -Ja nousten tavalla, jota hän itse piti hyvin ylhäisenä, mutta joka -olikin sangen koomillinen, astui markiisitar pitkin askelin ulos -salongista. - -Oven sulkeuduttua paukahtaen hänen jälkeensä sanoi herra de Bray -lempeästi: - --- Sinä teet pahoin, Coryse pienoiseni, kun... - -Coryse, joka huolimatta äitinsä äänekkäästä lähdöstä oli pysynyt aivan -rauhallisena istuessaan vanhan, haalistuneella silkillä päällystetyn -nojatuolin pohjalla, johon hän kokonaan katosi, kavahti vilkkaasti -pystyyn: - --- Minkätähden sinä kutsut minua Coryseksi?... Mikset sinä sano Untuva. -Oletko siis sinäkin vihainen minulle?... - --- En minä ole vihainen, mutta... - --- Oletpa, sinä olet vihainen!... Näen sen selvästi, näen kuin -näenkin!... Mitä muuten aioit äsken sanoa, silloin kun keskeytin -sinut?... - --- En mitään... En enää muista... - --- Minäpä muistan... Sinä sanoit minun muka tekevän pahoin?... - --- Kun väittelet tuolla tavoin äitisi kanssa... - --- Mitä?... Pitäisikö minun antaa naittaa itseni vasten tahtoani... -puolustamatta?... - --- Ei mitenkään... - --- Mitä sinä sitten tarkoitat?... - --- Tarkoitan, että... että eihän... eihän... - --- Näethän nyt!... Sinä höpertelet!... - --- Mutta... - --- Sinä höpertelet, juuri höpertelet!... Minäpä haastankin sinut -selittämään asiaa... On vain kaksi mahdollisuutta. Joko minä en alistu -tähän ja siinä tapauksessa väittelen, tai en väittele ja silloin taas -alistun kaikkeen... - --- Sinähän voisit oikeastaan väitelläkin... mutta toisessa äänilajissa, -ja ennen kaikkea toisilla sanoilla... Sinun kielenkäyttösi ärsyttää -äitiäsi... - --- Niin... Kyllä minä tiedän... Hän rakastaa ylevää tyyliä!... - -Kaikki lapsen silmissä loistanut hellyys ja rajaton hyvyys katosi, ja -hän lisäsi jäykällä äänellä: - --- Hänhän onkin hyvin hienostunut!... Herra de Bray sanoi huolestuneen -näköisenä: - --- Sinä tuotat minulle paljon, paljon surua... - --- Jumalani!... Minähän en tahtoisi milloinkaan tuottaa sinulle -surua!... Minä rakastan sinua niin!... - --- Minäkin rakastan sinua suuresti... - --- Miksi siis kuitenkin tahdot lähettää minut pois... naittaa minut?... - --- Mutta enhän minä tahdo sinua... - --- Tahdotpas!... sinä tahdot... Ja minä olen vain kuudentoista ja -puolen vuoden vanha!... Rukoilen sinua!... Jätä minut rauhaan!... Anna -minun elää täällä vielä... - -Hän keskeytti puheensa ja laskien sormillaan jatkoi: - --- ... viisi vuotta... ei aivan viittäkään vuotta... Sitten menen -tieheni... Lupaan sen sinulle... Lupaan sen sinulle... - -Lempeät sinisilmät himmenivät, ja lasihelmien kaltaiset pyöreät -kyynelet vierivät muuttamatta muotoaan pitkin Corysen raikkaita poskia. - -Corysande d'Avesnes, jota kutsuttiin Coryseksi tai vielä tavallisemmin -Untuvaksi, oli jäntevä ja notkea tyttönen, lähempänä lasta kuin -neitosta. Hänellä oli vielä jäljellä lapsuuden kulmikkuus ja -epäsuhtaisuus sekä pienokaisten läpikuultava iho -- iho, jonka alla -virtasi punertava hohde. -- Hänen sopusuhtaiset ja vilkkaat, ehkä -hieman kömpelötkin, suurta koiranpenikkaa muistuttavat liikkeensä -kiusasivat hänen äitiään miltei yhtä paljon kuin hänen huolimaton -puhetapansa. - -Markiisitar de Bray, ollen sangen itserakas, piti yleensä kaikkia -niitä, joiden kanssa hän yhteiskunnallisen asemansa tähden oli -pakotettu seurustelemaan, alempina ja mitättöminä olio-raukkoina, -joille hän teki suuren kunnian alentumalla heidän tasolleen. Hän oli -koko elinikänsä halveksinut ja kiusannut noita yksinkertaisia ja hyviä -ihmisiä, jotka häntä ympäröivät. Hänen ensimmäinen uhrinsa oli kreivi -d'Avesnes, Corysen isä, joka oli keksinyt kuolla jo kahden vuoden -avioliiton jälkeen, sitä ennen hankittuaan maailmalla vastapainoa -sietämättömälle kotielämälleen. Hänen leskensä, jolle ei ollut jäänyt -varoja, oli sijoittunut tyttärineen erään sedän ja tädin luokse, jotka -jumaloivat lasta ja kasvattivat häntä aina äidin toiseen avioliittoon -saakka. Mitä rouva d'Avesnesiin tuli, kävi hän setä ja täti de Launayn -kodissa vain lyhyillä vierailuilla. Hän matkusteli alinomaa viettäen -aikansa Pariisissa tai ystäviensä luona, koska hän ei voinut -- omien -sanojensa mukaan -- tottua maalaiselämään. - -Eräällä tällaisella käynnillään Pont-sur-Sarthessa hän kohtasi herra -de Brayn. Tämä oli melko rikas ja sangen komea mies. Rouva d'Avesnes -alkoi jo vanheta ja ymmärsi, että hänen kauneutensa, joka riippui vain -hänen tuoreudestaan ja loistostaan, saattoi äkkiarvaamatta kadota. Sen -sijaan, että hän olisi asettunut samoihin suhteisiin markiisiin kuin -niin moneen muuhunkin, hän johdatti vähitellen viimeisen ihailijansa -hyvin varovaisesti ja hyvin taitavasti avioliittoon. Hän tyytyi -hallitsemaan Pont-sur-Sarthessa, koska ei voinut loistaa muualla, ja -meni naimisiin herra de Brayn kanssa julistaen kuuluvasti tekevänsä -tämän uhrauksen vain turvatakseen tyttärensä tulevaisuuden. - -Ja nyt alkoi tuolle miesraukalle sama hirveä elämä, huutoja ja -äänettömyyttä, kohtauksia ja sovintoja, kuin hänen edeltäjälleen sekä -täti ja setä de Launaylle, jotka kärsivät kaiken rakkaudesta pikku -"Untuvaan" ja joista oli hirveintä joutua tytöstä eroon. - -Mutta rouva de Bray säästi kuitenkin tyttärelleen pahimmat -juonittelunsa. Tämän lapsen luonteenlaatu loukkasi lakkaamatta -hänen paikoitellen ahdasmielisiä, paikoitellen suunnattoman laveita -periaatteitaan. Silmittömästi ihaillen aateluutta, -- kuten myös -rahojakin saatuaan itse niitä, -- rakastaen yli kaiken komeutta ja -teennäisyyttä, ei hän antanut anteeksi Coryselle tämän yksinkertaisia -tapoja ja välitöntä luonnetta, joita hän ei ensinkään ymmärtänyt. -Kun markiisittarella ei suoraan sanoen ollut mitään synnynnäistä -sivistystä, oli hän luonut sen itselleen monilukuisten erilaisten -ja tyhjänpäiväisten esikuvien mukaan. Hän oli ammentanut puheensa -teatterista ja mielipiteensä romaaneista. Ja ollen pohjaltaan vailla -ajatuksen ja tunteen hienoutta hän sovitti huonosti käytäntöön kaiken -tuon, mitä hän ei ollut oikein hyvin käsittänyt, ja sai aikaan -- -yrittäessään esimerkiksi esiintyä traagillisena -- suunnattoman -koomillisen vaikutuksen, joka ärsytti Untuvaa mielettömiin -riemunpurkauksiin. - -Rouva de Bray, jonka käytöstapa ja ulkonäkö olivat hyvin -hienostumattomat, moitti lakkaamatta tytärtään sivistymättömyydestä -ja siitä, ettei tämä omannut hitustakaan tuota arvokkuutta, joka oli -"Avesnesein sukuperintöä". - - * * * * * - -Herra de Bray, kokonaan ymmällään nähdessään Corysen aivan vastoin -tapojaan itkevän, ajatteli vain hänen lohduttamistaan parhaansa mukaan. - --- Älähän, pikku Untuva... Ole nyt järkevä... Kaikki vielä järjestyy... - -Tyttö vastasi pudistaen masentuneena pörröttynyttä päätänsä: - --- Kaikki järjestyy, jos minä menen naimisiin herra d'Aubièresin -kanssa, eikö niin?... No!... Ei mikään olisi minusta sen parempaa, ei -mikään!... ellen tietäisi, että niin menetellessäni tekisin pahasti ja -että saattaisin hänet onnettomaksi... Muuten ottaisin hänet paikalla... -jotta minusta päästäisiin... - --- Kuinka sinä voit puhua noin rumasti? - --- Enhän tarkoita sinua... sen tiedät hyvästi... - --- Mutta eihän äitisikään toivo sinun lähtevän... - --- Eikö!... Hänhän ei muuta ajattelekaan! Hän pelkää kovasti, -etten minä mene naimisiin... ja ennen kaikkea, etten minä tee -hyviä kauppoja!... Eikä se johdu hänen halustaan tehdä minut -onnelliseksi... mitä vielä... sehän on sivuasia... vaan yksinomaan -hänen turhamaisuudestaan... Hän tahtoo tyydytyksekseen tuntea olevansa -joidenkin ihmisten kadehtima... musertaa muut Pont-sur-Sarthen -asujaimet... ja tehdä kiusaa ystävilleen... Se on ainoa syy... - --- Olen hyvin pahoillani kuullessani sinun puhuvan tuolla tavoin -äidistäsi... - --- En mahda sille mitään!... en voi olla sanomatta mitä ajattelen!... - --- Aivan oikein, mutta sinä et saa ajatella niin... - --- Ja, kuinka sinä luulet minun voivan olla sitä ajattelematta? -- -Kuinka minä sinun mielestäsi voisin uskoa, että hän rakastaa minua?... -Onko hän koskaan ennen sinun taloontuloasi kiinnittänyt huomiotansa -minuun muuten kuin toruakseen minua... Tai toruakseen niitä, joiden hän -syytti hemmottelevan minua?... Olisiko ilman Launayn setää ja tätiä -ja myöhemmin sinua kukaan koskaan hoitanut ja hyväillyt minua?... -Niin tosiaankin!... Hyväiltiinhän minua!... kaksi kertaa vuodessa!... -hänen lähtiessään ja palatessaan matkoiltaan... Se tapahtui ajoportin -alla... missä minä seisoin takertuneena hoitajani hameeseen... vavisten -tietäessäni hänen astuvan sisälle taloon, joka oli niin rauhallinen -hänen ollessaan poissa!... Oi, nepä olivat juhlallisia kohtauksia! "Oma -Corysandeni!... rakastettu tyttäreni!..." Olisi voinut luulla meidän -esittävän jotakin näytelmäkappaletta, ja hänen juuri löytäneen minut -jonkin maanalaisen holvin pohjalta... Hän rutisti minua kureliiviään -vastaan niin, että henki oli katketa!... Kaikki tapahtui vain -palvelijoiden ja kuormavaunukuskin tähden, joka purki matkatavaroita... -Mutta hehän tunsivat hänet ennestään, joten hän ei puijannut -heitäkään!... Yhtäkaikki tarjosi hän heille säännöllisesti tämän pikku -kohtauksen... - -Ja lapsi, jälleen iloisena, lopetti puheensa heittäytyen -hyväntahtoiseksi: - --- Hänhän ei koskaan ole osannut olla luonnollinen, kuten tiedät... - --- Sinä liioittelet, jos jotain pikku puutteita olisikin... - --- Minäkö liioittelen?... mutta ethän toki tarkoita totta -sanoillasi!... sinä, joka et ole vähintäkään teennäinen... joka et -hitustakaan välitä siitä, minkä vaikutuksen teet... - --- Sinua huvittaa hangoitella mammaasi vastaan pikkuasioissa... - --- "Mammaasi"!... Varohan!... hän voisi kuulla!... - -Ja kun herra de Bray katsahti levottomana ovea kohden, huusi hän: - --- Myönnä, että pelästyit!... jatkaen juhlallisella äänellä: - --- ... sillä sinä unohdit, että sana: "mamma" kuuluu kansan suuhun... -ja on jätettävä portinvartioille -- Ylhäissyntyiset ihmiset käyttävät -toista sanaa... - --- Kun tämä pikku seikka kerran on hänen heikkoutensa... niin miksi et -voisi olla hänelle mieliksi? - --- Mutta minähän olen hänelle mieliksi! Sitä juuri olenkin, tuhat -tulimmaista!... Puhutellessani häntä, en kutsu häntä miksikään... -Vältän sitä... Mutta puhuessani hänestä sanon "äitini" niin että -raikuu... Suuni on täynnä sitä... mutta ei sydämeni!... Oh! se ei -ole minun vikani, ei yhtään... Olen koettanut parastani!... etenkin -sinun astuttua isäraukkani paikalle!... Sinä olet ollut niin hyvä -pienelle villille ja rumalle tytölle, joka aluksi ei tahtonut edes -nähdä sinua... Ja minä olen ensi hetkestä alkaen rakastanut sinua niin -paljon, että olisin tahtonut sinun mieliksesi rakastaa vaimoasikin... -mutta minkäs teet!... En ole voinut!... - --- Mutta sinähän puhut hirvittäviä asioita!... - --- Kuinka niin?.-- enkö minä ole kiintynyt häneen aivan tarpeeksi?... -Olisin suruissani, jos hänelle tapahtuisi jotain pahaa, enkä toivo -hänelle muuta kuin hyvää... Mutta hengitän helpommin hänen ollessaan -poissa näkyvistäni, se on varma!... - -Nähdessään isäpuolensa kasvojen synkistyvän jatkoi hän: - --- Mutta ymmärräthän,... etten ole kenellekään muulle kuin sinulle -puhunut näistä asioista... - --- Hyvä sekin! -- änkytti miesparka allapäin. - --- Aivan totta!... minä en luota kehenkään muuhun kuin sinuun... - -Hän loi olkapäänsä ylitse silmäyksen kreivi de Brayiin, joka keinui -hiljaa bambutuolissaan, ja jatkoi: - --- Ja Marc-setään!... Miksi sinä et sano mitään, Marc-setä?... - -Marc-setä, pitkä ja hieno mies, vastasi pehmeähköllä äänellään: - --- Koska minulla ei ole mitään sanomista... Äitisi käski sitä paitsi -minun vaikenemaan, ennenkuin edes ehdin avata suutani... joten... - --- Kuulin sen!... Mutta nyt, kun hän on poissa?... - --- Hänen mentyään olet sinä, Untuva-parka, sanonut jos jotakin, mikä -miltei lähenee totuutta... ja, koska en saa myöntää sinun olevan -oikeassa, niin minä vaikenen... - --- Sinä olet hyvä, sinäkin!... - --- Ah! erinomaisen hyvä!... mutta jätä minut rauhaan, senkin otus!... --- lisäsi hän nousten äkkiä seisomaan pudottaen maahan Corysen, joka -oli kiivennyt pikkulapsen tavoin hänen polvelleen. - -Tyttö kysyi hämmästyneenä: - --- Miksi sinä työnnät minut luotasi?... - --- Siksi, että sinä olet jo liian suuri tuollaiseen kujeiluun... mitä -tapoja nuo ovat olevinaan... sinun iälläsi?... - --- Mitkä tavat?... Enkö nyt enää saa istua oman setäni polvella?... - -Sitten hän virkkoi hyvin hillitysti mutta samalla veitikkamaisesti: - --- Voi!... jospa sinä et olisi minun setäni!... - --- Herranen aika, -- vastasi Marc de Bray yrmeästi -- enhän minä -olekaan oikea setäsi!... - --- Hyi!... -- sanoi tyttönen moittivasti -- kuinka sinä voit puhua noin -ilkeästi minulle!... - -Ja heittäytyen luonteenomaisella liikkeellään sohvalle kuin suuri -kissanpoikanen rupesi hän katkerasti nyyhkyttämään, nenä tyynyyn -haudattuna. - --- Jätähän tuo!... pyysi Marc-setä kiihtyneenä. -- Mikä tyttöstä tänään -vaivaa?... Eiväthän hänen kyyneleensä tavallisesti niinkään heru, ja -nyt hän vetistelee yhtäpäätä!... Hän on aivan sietämätön!... - --- Sinun täytyy olla hieman kärsivällinen, -- sanoi herra de Bray. -- -Tämä naimajuttu on hermostuttanut häntä... - --- Sen ymmärrän vallan hyvin!... - --- Varo, ettei hän vain kuule sinua... Silloin hän lopullisesti heittää -hiiteen koko Aubières-paran!... - --- Entä sitten? Et kai sinä sentään voi sallia hänen alistuvan -tuollaiseen luonnottomuuteen, vai kuinka?... - --- Hänen äitinsä pitää siitä kovasti kiinni... - --- Hän on hullu!... Aubières on kaksikymmentäviisi vuotta Untuvaa -vanhempi!... - --- Mikäli juoruihin on luottamista... on pikku rouva de Liron -rakastunut sinuun ja teidän välillänne on kahdenkymmenen vuoden -ikäero!... - --- Jos edellytämme tuon juorun puhuvan totta, niin mitä se todistaa?... -Vain sitä, että hän on tänään rakastunut minuun... Mutta kuka takaa -huomisesta?... - --- Ajattele vielä esimerkiksi omaa äitiämme... joka oli -kaksikymmentäviisi vuotta nuorempi miestänsä, mutta siitä huolimatta -rakasti häntä lämpimästi koko elinikänsä... - --- Hyvänen aika!... Käsitäthän, että tuollaisia esimerkkejä löydetään -vain oman perheen keskuudesta... onneksi!... Mutta sydämeni pakahtuu -kuullessani Untuva-paran itkevän tuolla tavoin... - -Hän lähestyi leposohvaa ja sanoi hellästi silitellen nyyhkytysten -puistattamaa punertavaa pikku niskaa: - --- Anna minulle anteeksi, pikku Untuva, että pahoitin mielesi... - -Tyttönen kohotti tyynystä kiihtyneet kasvonsa ja kysyi: - --- Miksi sinä sitten olit niin paha?... Miksi sinä sanoit minulle, -ettet sinä ole oikea setäni?... - --- Sentähden, etten sitä ole, vaikkakin rakastan sinua kuin setä!... -Olen vain äitisi miehen veli... En ole ensinkään sukua sinulle... -Voisin naidakin sinut... ellen olisi yhtä vanha kuin ystäväni -d'Aubières, jolle sinä niin sievästi annat matkapassit... - --- Eihän! -- virkkoi tyttö hämmästyneenä. -- Oletko sinä yhtä vanha -kuin herra d'Aubières?... - -Ja hän lisäsi nauraen: - --- Mutta sinä olet kuitenkin vähemmän "ränsistynyt" kuin hän -- kuten -täkäläiset ihmiset sanovat... -- Kas... muutamia päiviä sitten, kun -juttelin kadulla erään ukon kanssa, käytti hän tätä sanaa kertoessaan, -että hänen vaimonsa oli hieman raihnainen... - -Markiisi kysyi levottomana: - --- Oletko sinä keskustellut kadulla jonkun ukon kanssa?... Mikä ukko se -oli?... - --- Tapasin hänet tullessani kotiin koulusta vanhan Jeanin seurassa... -Hän saattoi olla kadunlakaisija... tai lumppu-ukko... - --- Olisipa vain äitisi nähnyt sinun puhelevan tuon miehen kanssa, -niin... - --- Niin hän olisi kirkunut?... Tiedän sen varsin hyvästi... Mutta hänpä -ei nähnyt minua... - -Ja kääntyen äkkiä Marc-sedän puoleen hän kysyi: - --- Kas niin!... Olepa nyt sitten oikea setäni tai älä... niin joka -tapauksessa olen viisi vuotta nimittänyt sinua siksi ja luullut sinun -sitä olevan... kuten myöskin luulen... ellei siitä ehdoin tahdoin -huomauteta minulle... että isä on oma isäni, eikö niin?... joten sinä -siis voit huoleti nyt antaa minulle hyvän neuvon... Onko minun vai eikö -minun ole mentävä naimisiin herra d'Aubièresin kanssa?... - --- Tämä on sangen pulmallinen kysymys!... - --- Sano vain, mitä sinä tekisit, jos olisit minun asemassani!... - --- Sinun asemassasi... Jumalani!... Koettaisin kai päästä selville -omista... - --- Mutta senhän tähden juuri, että minä olen koettanut päästä selville -tunteistani, minä... - --- Ennenkuin vastaisin kieltävästi, minä odottaisin, kunnes olisin -vielä pari kertaa tavannut d'Aubièresia... harkitsisin asiaa... - --- Vai niin!... Sinä uskot siis, että minä tavatessani häntä useammin -muuttaisin mieleni?... No, minäpä luulen päinvastaista... - --- Aubières on älykäs... kelpo mies ja hyvin kasvatettu... Hän voi vain -voittaa lähemmin tutustuttaessa... Olematta rikas on hänellä sentään -kaunis omaisuus... puhumattakaan historiallisesta nimestä... - --- Voi, tuhat tulimmaista!... Tiedänhän minä, että se on -historiallinen!... Kyllä minulle on sitä kylliksi saarnattu... -yhtäpäätä toitotettu korvaan!... Mutta onhan minullakin historiallinen -nimi!... Käsitäthän... ettei ihminen himoitse sitä, mitä hänellä on... -Hän haluaa vain sitä, mitä hänellä ei ole!... - --- Mitä sinä sitten haluat?... - -Tyttö mietti hetkisen, sitten hän lausui päättävästi: - --- Paljon rakkautta... Taikka, jos sitä on liian vaikea saada, -paljon, paljon rahaa!... Silloin ei enää olisi ainoatakaan köyhää -Pont-sur-Sarthessa... saisittepa nähdä!... Ja sitten, minä ostaisin -tauluja... ja kauniita hevosia... ja joka ilta annettaisiin -konsertteja... Ah, minun luonani ei kellään olisi kuivaa, sen lupaan!... - --- "Kuivaa"... Mitä se on!... Mitähän äitisi sanoisi, jos kuulisi sinun -puheesi?... - --- Mitä tahansa... Mutta hänpä ei kuulekaan! Palvelija avasi oven: - --- Rouva markiisitar haluaa ennen päivällistä lausua pari sanaa herra -markiisille ja herra kreiville... Hän pyytää myöskin, että neiti menisi -vaihtamaan pukua... - --- Vaihtamaan pukua? -- huudahti Coryse kummissaan. -- Tuleeko meille -vieraita?... - -Sitten hän jatkoi kääntyen nauraen isänsä ja setänsä puoleen. - --- Se on varmasti herra d'Aubières!... Ja äiti on antava teille -määräyksensä, mitä teidän on tehtävä jotta hän loistaisi... Kas -niin!... Lentäkäähän!... Minä menen sillävälin pukeutumaan vanhaan -vaaleanpunaiseen pukuuni... Se on tosin rumempi ja likaisempi kuin -tämä... mutta se on kuitenkin "iltapuku!..." - -Hän katseli herra de Brayta, -- joka lähti huoneesta veljensä -seuraamana, -- ja sopersi silmät taas tulvillaan kyyneleitä: - --- Samantekevää!... Onni on minulle nurja, kun ainoat, jotka minua -rakastavat, eivät oikeastaan kuulu minulle ensinkään... - -Ja isäpuolensa kääntyessä vastaamaan, lisäsi hän vilkkaasti: - --- "Ainoat"!... En ollut oikeudenmukainen sanoessani niin!... Unohdin -Albert-sedän ja Mathilda-tädin, jotka rakastavat minua niin paljon!... -ja jotka todellakin ovat minulle jotakin!... - -Samassa silmänräpäyksessä hänen päähänsä äkkiä juolahti jotakin. -Hän kumartui nopeasti ja livahtaen ovea auki pitävän herra de Brayn -käsivarren alitse huusi tälle nauraen: - --- Todellakin!... Minuthan on tänään pyydetty heidän luoksensa -päivällisille!... - -Sitten hän koroitti äänensä lisäten mahtipontisesti: - --- Ilmoita se "minun äidilleni". Hän on kenties unohtanut sen... - -Ja tyttönen hävisi juosten portaita alas. - - - - -II. - - -Untuva oli samaa vauhtia syöksynyt huoneeseensa asti, paiskannut hatun -vaaleaan pörröpäähänsä ja pudoten pommina tarjoiluhuoneeseen hyökännyt -vanhan Jeanin kimppuun, joka paraikaa koetti kiroillen tunkea suuria -käsiään liian ahtaisiin pumpulikäsineisiin. - --- Kas niin!... Nopeasti!... Saata minut Mathilda-tädin luokse!... - --- Mutta, neiti, ettekö te muista!... Tulee vieraita päivällisille... -Minun on mentävä ovelle... Ja ne ovat paikalla täällä... - --- Sinä ehdit mainiosti!... olet tuossa tuokiossa takaisin... Me -juoksemme koko matkan... - --- Juoksemme... juoksemme!... -- mutisi vanha kuski -- ... Juokseminen -tulee käymään loistavasti... tässä helteessä!... - -Käsineet olivat vihdoinkin paikoillaan ukon hitaasti työnneltyä -sikin sokin sattuneet sormensa kömpelösti ja rauhallisesti oikeisiin -asemiinsa, ja Coryse tarttui hänen käsivarteensa ravistaen häntä -kiivaasti: - --- Kas niin!... Kiiruhda nyt!... On sinun syysi, jos minä joudun -kiinni!... - -Miesparka jäi seisomaan sormet harillaan ja kysyi ällistyneenä: - --- Kiinni?... Eikö teillä ole lupaa?... - --- On minulla... vaikken ole sitä oikeastaan saanut... No, emmekö jo -lähde!... - --- Panen veikkaa, ettei se ole totta... Ei teillä ole lupaa?... - --- On, on!... Kyllä minulla on... isältä... - --- Se ei merkitse mitään!... Markiisin luvat ovat saman arvoiset kuin -hänen käskynsäkin... toisin sanoen, nollan arvoiset... - -Ruokasaliin pysähtyi tyttö hämmästyneenä: -- Kas vaan! -- sanoi hän -nähdessään katetun pöydän, -- Onko päivällisille kutsuttu muitakin -vieraita?... Luulin herra d'Aubièresin tulevan yksinään... Jean, minne -sinä nyt menet?... - --- Hakemaan hattuani, joka riippuu vaunuvajassa... Saavutan neidin heti -paikalla... - -Hän sai Corysen kiinni tämän harpatessa pihamaan poikki pitkin askelin -ja alkoi sitten astella pari metriä neitinsä takana. Äkkiä kääntyi -Coryse tokaisten: - --- Tunnethan sinä herra d'Aubièresin?... Sano, mitä pidät hänestä?... - --- Minusta hän on aika muhkea eversti... - --- Niinkö, Jean-kulta!... Katso, tahdotaan, että menisin naimisiin -hänen kanssaan!... - --- Älkäähän nyt!... sanoi vanha kuski niin koomillisen kauhistuneena, -että tyttönen purskahti nauramaan sen nähdessään. -- Se on -mahdotonta!... Hänhän voisi miltei olla isänne!... - --- Vaikkakin... Se on heidän tahtonsa joka tapauksessa... Rouva -markiisitar sitä haluaa... - --- Niin! -- sanoi kunnon ukko, joka tunsi emäntänsä maun, -- hänellä on -hieno nimi, tuolla Aubièresin herra herttualla!... - --- Tulehan toki tänne... minun rinnalleni...?komensi Coryse, josta -oli epämukavaa kääntää päätänsä kävellessään. -- Sinä pakotat minut -vääntämään niskani nurin!... - --- En minä voi kävellä neidin rinnalla... Rouva markiisitar on -nimenomaan sen kieltänyt... "kadulla... on saattajan astuttava viisi -askelta neidin jäljessä...", sanoi hän. - --- Niin, noiden muiden... mutta ei sinun, joka olet aivan kuin -lastenhoitajani... eikö totta?... Pitäisikö nyt ruveta noudattamaan -sääntöjä sinunkin suhteesi?... Kas! mehän olemme jo perillä!... - -Jean katseli vanhaa graniittirakennusta, jonka raskaat, harmaat -ääriviivat kohosivat heidän edessään Palatsitorin varrella, ja mutisi -vetäisten syvään henkeään: - --- Siinäpä kelpo talo!... Siellä ihmisen oli hyvä olla... ja hyvä oli -isäntäväkikin!... Ei silti, että tahtoisin sanoa mitään pahaa herra -markiisista... En ollenkaan!... Kukapa olisi häntä parempi!... Mutta -usein hän ei voikaan tehdä sitä, mikä häntä haluttaa! Herra ja rouva -de Launay sitävastoin tekivät aina, mitä heitä halutti... Mutta toinen -halusikin aina samaa kuin toinenkin... - --- Kadutko sinä siis... että jätit heidät?... - --- Enkä kadu... Kas, minähän jätin heidät ollakseni teidän luonanne, -ja niinhän minä nyt olenkin... Mutta, kun te olette mennyt naimisiin -Aubièresin herra herttuan... tai jonkun toisen kanssa... niin en jää -kauemmaksi tänne... rouva markiisittaren takia... - -Ja kun Untuva ei vastannut mitään, jatkoi hän: - --- Teen väärin puhuessani teille näin!... Ensinnäkin, koska hän joka -tapauksessa on teidän mammanne... ja toiseksi, koska teillä olisi -paljon enemmän syytä valittaa kuin minulla... sillä minä voin pötkiä -tieheni, milloin vain tahdon... jota te ette voi!... - -Ja hetken äänettömyyden jälkeen kysyi ukko jatkaen ajatuksenjuoksuaan: - --- Luuletteko, että herra ja rouva de Launay ottavat minut vielä -takaisin?... Kyllähän he tietävät, että minä jätin heidät vain -seuratakseni teitä, neiti Coryse... Ja heistä eivät heidän hevosensa -ole minun lähtöni jälkeen enää olleet yhtä kauniit, yhtä lihavat, yhtä -kiiltävät kuin ennen ja niin edespäin... - --- Mutta tiedäthän sinä, että sinä aina seuraat minua Jean-ukko... ja -että minä otan sinut mukaani lähtiessäni... - -Tyttö oli jo nostanut ajoportin kolkutinta ja astunut suunnattoman -kynnyksen yli. Silmät täynnä kyyneliä kumartui kuski hänen puoleensa -liikutettuna ja onnellisena: - --- Oikeinko totta?... Tahdotteko te vielä palvelukseenne tällaista -ukkoa, joka ei enää ole kaunis eikä hieno?... - --- Tahdon... Sinä miellytät minua sellaisenasi, rakas lapsenpiika!... -Mutta et sinä kaunis olekaan!... - -Päästäen ovenpuoliskon irti hän huusi vanhukselle: - --- Mutta livistä jo tiehesi!... sinulla ei ole montakaan minuuttia!... - -Ja hän jatkoi nauraen, välittämättä miesparan kauhistuksesta: - --- Saat luultavasti lämpimän vastaanoton kotona, ettäs tiedät!... - -Untuvan tulo Launayn ruokasaliin, missä setä ja täti jo istuivat pöydän -ääressä, herätti suurta huomiota. Mathilda-täti ja Albert-setä nousivat -huudahtaen ihastuksesta ja palvelijakin uskalsi murahtaa tyytyväisenä. - - * * * * * - -Asian laita oli se, että kaikki jumaloivat Untuvaa tässä vanhassa -talossa, missä hän oli viettänyt aikaisimman lapsuutensa, ja minne hän -vieläkin riemulla palasi aina kun hänen vain onnistui paeta kodistaan. - -Untuva oli ollut kymmenen vuoden vanha, kun hänen äitinsä mentyään -uusiin naimisiin anasti hänet noilta vanhuksilta, jotka olivat -tottuneet pitämään häntä omana lapsenaan. Ero oli heille hirveä; samoin -pikku tytöllekin, joka pelkäsi tulevaisuutta. - -Hänen äitinsä oli torunut ja töykkinyt häntä lapsuudesta saakka, vanha -setä ja vanha täti olivat aina vain hellineet ja hoivanneet tyttöstänsä -ja sittemmin oli hän saanut lakkaamatta heittelehtiä hyväilyjen ja -sättimisten välillä rouva d'Avesnesin asuessa Pont-sur-Sarthessa, -joten Coryse, joka pohjaltaan oli iloluontoinen, oli vähitellen -hautoessaan kaikkia mietteitään muuttunut alakuloiseksi ja eli ainaisen -levottomuuden vallassa. - -Hän oli ruvennut jo aivan pienenä askartelemaan päällään istuessaan -pikkaraisessa tuolissaan haarniskoitujen ja asestettujen esi-isiensä -kuvien liikkumattomien katseitten alla, molempien vanhusten välissä, -jotka eivät irroittaneet silmiään hänen kiharapäästään. - -Hän mietti, kuinka hauskaa oli elää ja nauraa, kieriskellä suuren salin -matolla taikka nurmikolla synkässä puutarhassa, joka hänestä tuntui -olevan tulvillaan aurinkoa ja iloa. Hän ajatteli, miten hupaista oli -jutella koirien, hevosten, lintujen, lelujen ja kukkien kanssa. Mutta -hän tiesi myöskin, että on loppu pitkällä ilollakin. Jonakin päivänä, -kenties jo huomenna, on hän illemmalla kuuleva ison holviportin -avautuvan ja raskaiden vaunujen tutusti kolisten vierivän sisälle. -Silloin on Albert-setä kallistava raskaan ruumiinsa hänen puoleensa ja -sanova suudellen häntä hieman säälivästi: - --- Untuva, äitisi on tullut kotiin... sinun pitää mennä Claudinen -kanssa häntä vastaan. - -Hänelle ei enää edeltäkäsin ilmoitettu äidin tulosta. Setä ja täti -olivat huomanneet, ettei hän sen uutisen kuultuaan enää voinut nukkua -eikä syödä kunnolla. Hänellä oli lakkaamattomia itkunpuuskia, mutta -ratkaisevana hetkenä hän hillitsi itsensä ja alistui kohtaloonsa, koska -kerran niin "piti". - -Ja hän ajatteli edelleen, miten hänen silloin oli totellen setäänsä -pienellä kädellään tartuttava Claudinen esiliinan nurkkaan ja -päättävästi laskeuduttava alas portaita kuivin silmin, vääntämättä -suutansakaan hoitajattaren liikutettuna rohkaistessa häntä karkealla -äänellään: - --- Kas niin, pikku Untuvani!... koeta nyt malttaa mielesi!... - -Sitten hän oli kuulevinaan, kuinka hän vastaisi säikähtyneenä: - --- Varo sinäkin, ettet vain millään muotoa sinuttele minua!... Ja sinun -täytyy kutsua minua neidiksi... Tiedäthän sen olevan hänen tahtonsa... -Voi!... Ethän vaan, Herran tähden, unohda sitä!... - -Asian laita oli se, että vaikkakin nuo hänen oman päänsä yli satavat -huudot ja kohtaukset kiusasivat häntä hirveästi, oli hänestä muihin -suunnattu pauhailu kuitenkin vielä kamalampi. - -Nähtyään Mathilda-tädin hiljaa vetistelevän huoneessaan, tai erotetun -palvelijan vetävän matka-arkkuaan portaita alas saattoi hän sen -johdosta maata yöt läpeensä silmät avoinna ja leuka väristen. - -Ja kaikkea tätä surkeutta ennustivat nuo suuret vaunut, joiden kolinan -hän aina oli kuulevinaan, leikkiessäänkin, tai matkata varakuorman -ääriviivat, jotka hän oli näkevinään kaikkialla, vedessä, tulessa ja -kukissakin, joita hän niin mielellään vaipui katselemaan hartaana ja -liikkumattomana. - -Ja vuosi vuodelta oli Untuva näin elänyt samalla kertaa surren ja -iloiten. Hän ei voinut kahdeksan tai yhdeksän hyvän, rauhoitetun -kuukauden aikana unohtaa noita harvoja menneitä tai tulevia huonoja -päiviä; ja hän taivutti jo edeltäkäsin notkean ja jäntevän pikku -selkänsä odottaen jotain hirvittävää iskua, jonka tiesi tulevaksi. - -Tieto äidin avioliitosta ei sinänsä liikuttanut Corysea suurestikaan, -mutta hän kauhistui huomatessaan olevansa pakotettu jättämään -vanhan talon, missä oli kasvanut, ja vanhukset, jotka olivat häntä -kasvattaneet. Hän tunsi ulkonäöltä markiisi de Brayn, jonka hän oli -useasti tavannut ratsastelemassa veljensä Marcin seurassa, ja markiisi -oli hänestä tähän asti näyttänyt hyvin "hienolta" ja siivolta. Mutta -huomatessaan markiisin aikovan naida hänen äitinsä päätti Coryse heidän -olevan samaa maata ja arveli viimeisen päivänsä tulleen. - -Tyttönen, joka kykeni ihmeellisesti hillitsemään itsensä, milloin -katsoi sen tarpeelliseksi, ei näyttänyt pelkoaan ja tyytyi panemaan -äänettömän vastalauseensa. Hän ei tuhlannut sanaakaan rouva -d'Avesnesille, joka korein lausein julisti hänelle menevänsä uusiin -naimisiin vain äidinrakkauden ja hänen tulevaisuutensa tähden. Ja kun -häntä etsittiin esiteltäväksi herra de Braylle, joka oli saapunut -vierailulle herrasväki Launayn luokse, kiiruhti hän piiloutumaan -puutarhan perälle hortensiaryhmään, mistä häntä oli mahdoton löytää. - -Kalpeana, huulet tiukasti suljettuina, silmät kovina, seisoi hän -synkässä kirkossa äidin vihkiäisissä, käsittäen hämärästi, että sillä -hetkellä haihtui viimeinenkin muisto isäraukasta, jota hän ei ollut -tuntenut, mutta joka kenties olisi häntä rakastanut. Ja tyttönen astui -uuteen kotiinsa sydän suruisena ja täynnä katkeruutta. - -Herra de Bray mieltyi heti alun pitäen Untuvaan, mutta ymmärtäen, -mitä tytön mielessä liikkui, hän ei koettanut jouduttaa hetkeä, joka -veisi heidät lähemmäksi toisiaan. Hänen vaimonsa töykeä luonteenlaatu -kiirehti kuitenkin tätä lähestymistä. - -Markiisittaren pauhinan, kyynelten, huutojen ja suurten liikkeiden -karkoittamina nämä kaksi iloista ja hyvää olentoa etsivät -vaistomaisesti tukea toisistaan. Yhä useammin he, huomaamatta sitä -itsekään, koettivat pysyä yhdessä, eikä Untuva lopuksi enää kyennyt -olemaan vähääkään iloinen ja rauhallinen muulloin kuin isäpuolen -läsnäollessa. - -Lapsi oli tottunut aina peittämään pelkonsa äitiänsä kohtaan. -Hän suoristi selkänsä kuullessaan huudot, tekeytyen kiusoittavan -kylmäkiskoiseksi ja nostaen koppavasti nenänsä pystyyn, samalla -kuitenkin tuntien hampaittensa kalisevan ja pienten jalkainsa tärisevän. - -Mutta eräänä iltana tyttösen voimat pettivät. Rouva de Brayn ajaessa -häntä sättien takaa pitkin muuatta käytävää, hän äkkiä istahti -portaiden kaidepuulle ja liuvuttuaan alas syöksyi suinpäin kirjastoon. -Siellä hän luullen olevansa yksin nojautui hengästyneenä ja hädissään -ovea vasten kuunnellen, etsikö äiti vielä häntä. - -Veljensä luona asuva Marc de Bray poltteli savukettaan kirjastossa -vaipuneena suureen nojatuoliin lampun valopiirin ulkopuolella. Hän -puhutteli ystävällisesti tyttöä. Tämä kääntyi heti tyytymättömänä, -hänet kun oli yllätetty tällaisella heikkouden ja masennuksen hetkellä. - --- Kas! -- sanoi hän vihaisella äänellä. -- Oletteko tekin täällä?... - -Marc vastasi hieman pilkallisesti: - --- Miksipä ei... neiti Corysande!... Olenhan minä!... Häiritsenkö -teitä?... - -Untuva ei milloinkaan valehdellut. Hän lähestyi Marcia ja sanoi -äkäisesti: - --- Häiritsette!... Te näitte minun pelkäävän... enkä minä pidä siitä!... - -Marc purskahti nauramaan katsellen ystävällisesti tyttöä: - --- Sinäpä olet todellakin soma Untuva!... Jos sinä pelkäisit -kummitusta... tai kanuunanlaukausta... niin sanoisin sen olevan hyvin -sopimatonta Avesnesien jälkeläiselle... Mutta nythän on kysymys -äidistäsi!... Voi!... pikku tyttöparka!... Minäkin pelkään häntä... -minä... tällainen vanha viiksiniekka!... Mitä arvelet, voinko minä siis -ymmärtää sinun tunteesi?... - --- Ohhoh!... sopersi Coryse luottavaisempana. -- Pelkäättekö tekin?... -Sitä ei voisi huomata... - --- Ei voisikaan hänen läsnäollessaan... Se tuottaisi hänelle liiaksi -huvia... Mutta jäljestäpäin minä otan hyvitystä ja vapisen kuin haavan -lehti! Se on totisen totta!... Tänäänkin aamiaispöydässä, kun hän -hyökkäsi Josef-paran kimppuun en minä tahtonut sanoa mitään... vaan -hillitsin mieleni... ja leukapieleni iskeytyivät kiinni suussani -olevaan luumuun... En sano muuta!... Näithän itse, mitenkä minä sitten -pakenin eteiseen pakahtuakseni siellä kaikessa rauhassa... - -Sitten hän jatkoi vakavana: - --- Katsohan Untuva... Sinun pitäisi kertoa pikku huolesi veljelleni... - --- Mitä ihmettä!... -- huudahti Coryse ällistyneenä. - --- Juuri veljelleni!... Sinun olisi uskottava hänelle surusi ja -pelkosi... - -Tyttö vastasi välinpitämättömästi: - --- Mitäpä hän niille voisi?... - --- Hyvänen aika!... Onhan hän sentään isäntä talossa!... - -Untuvan silmät lensivät selälleen: - --- Hänkö?... Eihän toki!... Marc de Bray räjähti nauramaan: - --- Niin, tiedänhän minä, ettei sitä juuri voi huomata!... Isäpuolesi -kammoaa näet väittelyjä ja kohtauksia... ja taipuu mieluummin, kun on -kysymys hänestä itsestään... - --- No, entä sitten?... - --- Katsohan... On aivan toista, jos asia koskee sinua... sekä sinun -isäsi, hänen entisen ystävänsä, muiston että sinun itsesikin tähden... -sillä hän on hyvin kiintynyt sinuun... - -Nähdessään Untuvan liikahtavan, korosti hän: -- Niin juuri, -kiintynyt... Minäkin pidän sinusta paljon, usko pois, pikku Untuva... -On oma syysi, ettemme me ole ennemmin puhuneet siitä, sillä ei ole -helppo käsitellä tuollaista pientä siiliä, joka kääriytyy kokoon -nähdessään jo kaukaa jonkun vastenmielisen olion lähestyvän... Ja -veljensä astuessa sisälle huusi Marc: - --- Kuule, Pierre... Sanopa Untuvalle, että me olemme hänen ystäviään... -Aavistukseni sanoo, että hän tänä iltana uskoo sinua... - -Sinä päivänä puhkesi suuri rakkaus lapsen sulkeutuneessa sydämessä, ja -hänen elämänsä muuttui rauhallisemmaksi. - - * * * * * - --- Miten sinä tänään pääsit tänne, oma Untuvani?... kysyi Albert-setä -ihastuneena; -- luulin teillä olevan vieraita päivällisellä?... - -Tyttö räpäytti silmäänsä irvistäen hassunkurisesti katupojan tavoin. - --- Tarkoitatte herra d'Aubièresia, vai kuinka?... -- sanoi hän tarttuen -härkää sarvista. - -Ja äkkiä hän kysäisi odottamatta heidän vastaustaan: - --- Ottaisitteko te minun sijassani hänet, tuon herra d'Aubièresin -nimittäin, sanokaa?... - --- Mutta Untuva!... änkytti Mathilda-täti arasti osoittaen katseellaan -palvelijaa, joka hääräili pöydän luona varustaen Untuvalle sijaa -pöydässä. - --- Joutavia!... Mitä se tekee?... Herra d'Aubières kosi minua -luultavasti neljän tienoissa... Minulle se ilmoitettiin kello -viisi... Tänä iltana tietää sen jo osa kaupunkia... ja huomenna -on äitini kertova sen lopullekin... Aika suuri kaupunki... -tämä Pont-sur-Sarthe!... Ja kuuluuhan siinä olevankin -kahdeksankymmentätuhatta asukasta!... Mutta se ei estä juorua nopeasti -leviämästä... Tiedättehän tekin jo, että herra d'Aubières tahtoo naida -minut?... - --- Kyllä -- virkkoi herra de Launay -- me tiedämme sen äitisi kautta... -joka tuli kertomaan meille siitä, ja kutsumaan meidät luokseen täksi -illaksi... - --- Kas vaan!... Mainiota!... He tahtovat esittää hänet suvulle... -pakottaa minut myöntymään!... - --- Mutta eihän häntä tarvitse esittää meille... Me tutustuimme häneen -jo silloin, kun hänet määrättiin tänne... ja siitä on jo aikaa... - --- Siitä on vuosi!... sillä muistan selvästi, miten Marc setä -ensimmäisen kerran toi hänet meille päivällisille, ja minä istuin -hänen vieressään... Minulla oli silloin vielä lyhyet hameet... Hän -puhui minulle koko ajan vain hevosista ja metsästyksestä... Kylläpä se -päivällinen oli rutikuiva!... - --- Untuva! -- sanoi rouva de Launay moittivasti. -- Sinä käytit taas -niin rumaa sanaa!... - -Tyttö hämmästyi: - --- Rumaa sanaa?... Mitä sanaa?... Oi!... Kutsutteko te "rutikuivaa" -rumaksi sanaksi?... Kylläpä te sitten olette huolellinen, -Mathilda-täti!... - --- Mitä sinä et ole!... Äitisi on oikeassa moittiessaan sinun tapojasi -ja kieltäsi... Niin... Sinulla on nulikan tavat ja sinä puhut niinkuin -katupojat... - --- Herranen aika!... hehän olivatkin ainoat, joiden puhetta minä -viitsin pienenä kuunnella... Ei ole minun syyni, etten minä koskaan -osannut sanoa sanaakaan de Lussyn serkuille... tai kenraalin "pikku -neideille" -- kuten Claudinen oli tapana sanoa -- jotka tulivat -seurustelemaan kanssani puettuina silkkihameisiin ja hiukset -käherrettyinä!... Turhaan minä kiusasin mielikuvitustani... istuin -heidän edessään kädet heiluen ja nauraen vimmatusti... ja olin vihainen -itselleni... mutta en voinut sille mitään!... He puhuttelivat minua -aivan niinkuin minua oli opetettu puhumaan... enkä minä ymmärtänyt -heitä!... He tekivät viittauksia!... ja minä menin aivan pyörälle -päästäni!... Minusta se oli niin hullua!... Oli aivan kuin me olisimme -esittäneet jotakin huvinäytelmää... Eikö niin, Albert-setä?... -Ymmärrättehän te?... - --- Ymmärrän... ymmärrän... Mutta älä puhu niin paljon... ja syö -paistiasi muuten se jäähtyy... - --- Se on hyvää joka tapauksessa!... häränpaisti on, niin hyvää!... -sitäkään me emme koskaan syö kotona!... - --- Se kai ei maistu äidillesi?... - --- Ei se johdu siitä, ettei häränpaisti maistuisi hänelle!... Mutta -hän ei tahdo, että sitä tarjotaan... Hän sanoo, että se on rahvaan -ruokaa... Ja kaikki, mikä on rahvaanomaista... olkoon sitten ruokaa tai -jotain muuta... - --- Hyvä!... Syö nyt vain... - --- Asiasta toiseen, ettehän te ole vielä antaneet minulle tuota hyvää -neuvoa?... - --- Minkä suhteen?... - --- No, herra d'Aubièresin tietysti... - --- Et sinä saa hänen suhteensa lapseni, -- sanoi Albert-setä, -- kysyä -neuvoa muilta kuin itseltäsi... Herra d'Aubières on äitisi mieleen... -Sinun on sitten päätettävä, miellyttääkö hän sinua... - --- Hän on miellyttänyt minua... ehdottomasti. Tähän hetkeen saakka... -Mutta en ole koskaan katsonut häntä tältä kannalta... ja rupeanpa -luulemaan... että jos katsoisin... - -Mathilda-täti keskeytti hänen puheensa: - --- Sinun täytyy tavata häntä vielä... monta kertaa... se on helppoa, -koska hän käy niin usein sinun vanhempiesi luona... ja tutkia häntä -tarkoin... ja sitten... - --- Mitä minun on sitten tehtävä?... - --- No niin, silloin sinä jo tiedät, mitä sinun on vastattava hänelle... - --- Ja minä vastaan: "heleijaa!..." - --- Heleijaa?... - -Untuva purskahti nauramaan. - --- Voi, kuinka on hullunkurista kuulla teidän sanovan heleijaa!... Te -ette saa siihen tarpeeksi pontta!... - --- Pontta?... - --- Niin!... Heleijaa!!! Se merkitsee: "pötkikää tiehenne!..." tai -jotain senkaltaista... joten se on sanottava paljon mehukkaammin... -Ymmärrättekö?... - --- Käsitäthän, ettei minun iälläni voi enää oppia sanomaan heleijaa?... - --- Se kävi kuitenkin oikein hyvin!... Teidän tapoihinne ei kuulu olla -pennin edestä teennäinen, Matilda-täti!... Ja te käytätte joskus -lausetapoja... jotka eivät suinkaan ole "rutikuivia", kaikella -kunnialla sanoen!... - --- Minäkin olen erehtyväinen!... - --- Ette suinkaan!... Sellaisina hetkinä minä juuri pidänkin teistä -eniten!... Ja katsokaa!... Herra d'Aubièresissäkin... minua miellyttää -hänen luonnollisuutensa... Olen varma siitä, ettei minun puhetapani -loukkaa häntä hitustakaan... Uskokaa pois... - --- Entä -- kysyi herra ne Launay -- mikä on sitten isäsi ja setäsi -mielipide tästä avioliitosta?... - --- Isä ei puhu liikoja... Hän tyytyi laulamaan herra d'Aubièresin -ylitystä... Marc-setä puolestaan kehoitti minua koettamaan päästä -selville tunteistani... ja sitten, kun he luulivat, etten minä -kuunnellut... kun minä itkin nurkassa... - -Vanhukset kysyivät yhtaikaa säikähtyneinä: - --- Itkitkö sinä?... - --- Herranen aika! Asettukaapa minun asemaani... Se ei ole lystiä!... -Enhän minä sitäpaitsi itkenyt sentähden... Syy oli aivan toinen!... -Mutta se ei kuulu tähän... Kun he siis luulivat, etten minä kuunnellut -heitä... luettelivat he joukon tuttaviaan, jotka rakastivat toisiaan -huolimatta kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenviiden vuoden ikäerosta... - --- Puhuivatko he meistäkin?... - --- Eivät... - --- Katsohan, Untuva! Minä täytin eilen kahdeksankymmentäyksi vuotta, ja -tätisi on vasta kuusikymmentä... - --- Niinkö! -- ja kuitenkin te minun mielestäni sovitte mainiosti -yhteen!... -- vastasi Untuva tarttuen vanhan setänsä käsivarteen -astuakseen saliin. - --- Olen tilannut vaunut puoli yhdeksäksi... -- sanoi rouva de Launay. --- Minun täytyy mennä pukeutumaan... - --- Vaunut?... Tällaisella ilmalla?... ja kahtasataa metriä varten?... -Mutta äkkiä hän oivalsi: - --- Tuo ei mitenkään voi olla teidän oma keksintönne!... Lyön vetoa, -ettei se ole teidän keksintönne?... - --- Se on todellakin äitisi toivomus... - --- Että teidän on saavuttava vaunuissa... koska teillä on kauniit -hevoset... ja kaikki näkevät ne, kun vieraat lähtevät yhtaikaa!... Hän -tahtoo häikäistä herra d'Aubièresin silmät... tunnen tuon!... Se on -noita hänen ikuisia juoniaan ja kujeitaan!... - -Launayn vanhusten pukeutuessa istui Untuva korkeassa nojatuolissa -katsellen hellin silmäyksin suurta salia, missä hän oli muinoin -niin usein leikitellyt. Hän rakasti tuota vanhaa empiirityylistä -huonekalustoa vaskisfinksineen ja sen utrechtilaisia samettipäällyksiä -kanariankeltaisin juovin; pieniä mataloita lattiaan päättyviä, -valkoiseen laudoitukseen kätkettyjä kaappeja, joiden päällä hän oli -säilyttänyt lelujaan; kaunista Ludvig XVI:n aikaista laudoitusta, -joka oli niin puhdas ja hymyilevä puistoissa kisailevine satyyreineen -ja nymfeineen, joita Claudine nimitti "miehiksi ja naisiksi, jotka -kutittavat toisiaan seinällä"; vanhaa pöytäkelloa kotkineen, ja noita -ikäviä ja ihastuttavia Sèvresin maljakoita... - -Täällä Untuva eli uudestaan aikaisimman lapsuutensa suloiset päivät, ja -hänen äänensä oli vakuuttava, kun hän huokasi vanhusten kutsuessa häntä -lähtemään: - --- Oi!... Kylläpä täällä sentään on hirveän hyvä olla!... - -Heidän saavuttuaan Brayien asuntoon syöksyi hän sedän ja tädin ohitse -ylös portaita huutaen: - --- Sanokaa, että tulen heti!... Minun täytyy muuttaa pukua!... -Saan toruja, jos astun sisään tällaisena!... Otan tuon ikivanhan -vaaleanpunaisen hameeni!... - - - - -III. - - -Astuttuaan sisään kirkkaasti valaistuun salonkiin Coryse pysähtyi -ovelle tarkastaen likinäköisesti siristetyin silmin suurena piirinä -istuvaa keskustelevaa seuraa. Hän seisoi hetken epäröiden, tietämättä, -ketä hänen oli ensiksi tervehdittävä. Sitten hän asteli erään vanhan, -hiljaisen naisen luokse, jolla oli hieno, kulunut profiili, ja niiasi -sangen kunnioittavasti, ainakin jos sitä vertasi hänen jokapäiväisiin -tapoihinsa. - -Coryse oli useammastakin syystä mieltynyt kreivitär de Jarvilleen. -Hän oli tytön mielestä hyvin hienostunut, huolimatta ulkonaisesta -vaatimattomuudestaan, ja Coryse piti häntä todellakin viisaana ja -hyväsydämisenä. Ja sitäpaitsi vihasi rouva de Bray tätä vanhaa -naista, miehensä etäistä sukulaista, joka synkisti hänen salonkiaan -nukkavieruine hameineen ja kasvoineen, jotka muistuttivat vanhaa -haalistunutta muotokuvaa. Jo tämä vihakin olisi riittänyt herättämään -Untuvassa ystävällisiä tunteita häntä kohtaan. - --- Corysande, -- sanoi markiisitar lyhyesti, -- menehän tervehtimään -rouva de Bassignyta!... - -Rouva de Bassigny oli everstin rouva ja Untuvan kauhistus. Hän oli -hyvin rikas ja hyvin mahtipontinen nainen, joka huvikseen kiusasi -ja nöyryytti kaikkia upseeriperheitä Pont-sur-Sarthessa ja rankaisi -poikamiehiä, jotka laiminlöivät hänen vastaanottopäivänsä. - -Lapsukainen kääntyi ja vastasi miltei nenäkkään huolimattomasti: - --- Heti paikalla... kunhan vain olen tervehtinyt rouva de Jarvillea... - -Markiisitar loi tyttäreensä raivoisan katseen, kun taas herra -d'Aubières kiinnitti häneen ystävällisesti siniset silmänsä, jotka -olivat tulvillaan rakkautta ja tyytyväisyyttä. - -Hänkään ei voinut sietää husaarivirkaveljensä vaimoa ja hän ihastui -nähdessään, miten luontevasti Untuva syrjäytti hänet. Tämä kuivettunut -nainen -- jolla oli, everstin sanojen mukaan, kynnet kyynärpäissä ja -ruoto selässä, joka oli ilkeä kuin syyhy, lörpöttelevä kuin harakka -ja juoruileva kuin ovenvartia, joka panetteli kauniita naisia ja -pilkkasi rumia ja köyhiä, -- oli hänestä kerrassaan hirveä. Ollen liian -rehellinen voidakseen kokonaan peittää tämän vastenmielisyytensä herra -d'Aubières oli tyytynyt täyttämään kohteliaisuuden alkeellisimmat -vaatimukset, ja sillä hyvä. - -Rouva de Bassigny oli ensi aluksi kohdellut häntä rajattoman -rakastettavasti toivoen voivansa houkutella luokseen tämän -hienokäytöksisen vanhanpojan, joka kantoi niin suurta nimeä. Hänen -kunnianhimonaan oli ennen kaikkea luoda elegantein ja suosituin -salonki Pont-sur-Sarthessa ja hän ymmärsi heti, että Aubièresin -herttuan läsnäolo oli välttämätön tämän salongin maineelle. Herttua on -merkillisyys jokaisessa ympäristössä, mutta maaseudulla hän on ihme. - -Eversti d'Aubièresin saapuessa paikkakunnalle sanoivat ihmiset -toisilleen: "Hän on varmaankin vain joku noita keisarikunnan -herttuoita", ja katselivat häntä uteliaina. Mutta kun he saivat -kuulla, että vanha herra de Blamont oli kirjaston aateliskalenterista -todennut, että Aubièresien arvonimi polveutui ajalta ennen vuoden 1667 -revisionia, niin uteliaisuus muuttui ihailuksi. Ja kun herttua, joka -lisäksi ei ollut aivan varaton, esiintyi hyvin edukseen; kun tällä -mainiolla ratsastajalla oli kauniita hevosia, hienot vaunut ja pieni -talo uusimmassa kaupunginosassa lähellä asemaa "vain itseään varten", -täynnä -- kuten kerrottiin -- sieviä pikkuesineitä, niin hänestä oli -tullut Pont-sur-Sarthen kaikkien äitien, leskien ja naikkosten huomion -ja toiveiden esine. - -Mutta huolimatta niistä ystävyydenosoituksista, joita eversti ja rouva -de Bassigny syytivät hänen ylitseen, pysyi hän kylmänä ja jäykkänä -ollen kohtelias eikä mitään muuta. - -Rouva de Brayta seurasi parempi onni kuin hänen ystävätärtään, joten -hänellä oli ilo esittää Aubièresin herttua salongissaan. Herra -d'Aubières oli Marcin läheinen ystävä, ja tämä toi hänet mukanaan, -tarvitsematta tällä kertaa peljätä markiisittaren kohtelevan -ylimielisesti näin loistavaa toveria. - -Ja vaikka kaikki kauneimmat naiset -- niihin luettuna myöskin rouva de -Bray, joka, joskin jo lakastumaisillaan, vielä oli sangen viehättävä --- liehittelivät häntä niin että siihen kyllästyi, ei herttua kuullut -eikä nähnyt muuta kuin tuota samalla kertaa solakkaa ja tukevaa, -uneksivaa ja poikamaista tytönheilakkaa, joka naureskeli hänen kanssaan -luottavaisen hellänä, välittämättä lainkaan sievistä nuorista miehistä, -jotka koristivat hänen äitinsä salonkia. Hän arvasi osan Untuvan elämää -hämmentävistä pikku vastoinkäymisistä, loput kertoi Marc-setä hänelle; -ja huomaamatta hän neljänkymmenenkolmen vuoden vanhana rakastui -viisitoistavuotiaaseen lapseen, joka näyttäen pienet oravanhampaansa -nauroi niin somasti hänelle vasten kasvoja. - -Herra d'Aubières piti itseään mielettömänä huomatessaan, mitä hänen -liian nuorekkaassa sydämessään tapahtui... - -Sittemmin hän jonkin aikaa haaveiltuaan tästä avioliitosta, joka -ensiksi oli näyttänyt hänestä niin mahdottomalta, rupesi vähitellen -arvelemaan: "Miksikä ei?..." - -Ja tänä iltana oli tuo miesparka suunnattoman pelokas ja tuskainen. -Hän etsi Untuvan katsetta lukeakseen siitä, mitä tyttö arveli hänen -pyynnöstään, jota hän suuressa vaatimattomuudessaan nyt piti kovin -itserakkaana ja naurettavana. - -Mutta Untuva väisti itsepäisesti hänen silmiään. Tervehdittyään -summittaisesti rouva de Bassignyta jutteli hän nyt varakreivi -de Barfleurin, pienen, hennon ja kaidan nuoren miehen kanssa, -jolla oli matala otsa ja taaksetyöntynyt leuka mutta joka -kuului seudun vanhimpaan sukuun ja oli muuan Pont-sur-Sarthen -keikareita. Ja vaikkakin tämä keskustelu näytti olevan, päättäen -Corysen hajamielisestä ja ikävystyneestä ilmeestä, vailla kaikkea -mielenkiintoa, rupesi herra d'Aubières, harmissaan siitä, että -hänen valittunsa ajatteli muita, kuitenkin tuntemaan vaistomaista -vastenmielisyyttä tuota viatonta nuorukaista kohtaan. - -Yhtäkkiä huudahti muuan pitkä, hyvin kaunis nuori tyttö, Geneviève de -Lussy, Avesnesien serkku: - --- Untuva... Miksi sinä et ollut tänään koulussa?... - --- Mitä? -- kysyi rouva de Bray hämmästyneenä. -- Mitä?... Eikö hän -mennytkään kouluun?... - -Coryse jätti äkkiä pikku Barfleurin punastuen vahvasti ja sanoi -lähestyen äitiään: - --- En minä mennyt kouluun... Minä jäin puutarhaan... - -Hän kääntyi rukoilevin silmin herra de Brayiin ja lisäsi: - --- Oli niin ihmeen kaunis ilma!... - --- Minne te sitten menitte?... - -Aina viisivuotiaaksi asti oli markiisitar teititellyt tytärtään, -joka vastasi samoin hänellekin. Hän oli niin määrännyt väittäen -sinuttelemisen vanhempain ja lasten kesken olevan peräisin -vallankumouksesta. Se ei ollut hienoa ja se tasoitti luokkarajat, -j.n.e.... Mutta sittemmin palattuaan eräältä matkaltaan oli hän -julistanut, että keskinäinen sinutteleminen oli paljon hellempää, että -se korosti läheistä suhdetta ja luottavaisuutta, ja että nykyjään -kaikki Faubourg Saint Germainin rouvat sinuttelivat lapsiaan ja -antoivat heidän sinutella itseään. Ja äkkiä hän oli vaatinut että -Corysenkin oli sinuteltava häntä. Pikku raukka, joka mielellään olisi -käyttänyt vieläkin jäykempää sanaa kuin "te", tottui vain vaivoin tähän -sinuttelemiseen, joka oli niin vieras hänen sydämelleen ja huulilleen. -Rouva de Braykin unohti sen yhtäpäätä. Keskustelun kuumeessa hän joskus -huusi Untuvalle "te" entiseen tapaan, ja tyttö, joka oli päässyt -oikeaan äänilajiin, kuten hän itse sanoi, jatkoi riemulla vanhaan -malliin. Hän vastasi nyt: - --- Mielelläni kerron sen teille... Jäin puutarhaan... - --- Vetelehtimään!... - --- Enpä... - --- Mitä te sitten teitte?... - --- Katselin kukkia... - --- Sitähän minä sanoin!... - -Ja hän kääntyi serkun puoleen hyvin mahtipontisesti, ikäänkuin aikoen -ottaa selvän asioista valvoakseen tyttärensä opintoja ja antaakseen -hänen korvata laiminlyödyn tunnin: - --- Mitä teillä oli tänään koulussa, Geneviève?... - --- Koulussako?... -- alkoi nuori tyttö etsiskellen hetken muististaan. --- Siellä puhuttiin kasvien lisääntymisestä... - -Ja keskellä hämmästynyttä hiljaisuutta hän jatkoi: - --- Ilmisiittiökasvien lisääntymisestä... Marc-setä kohautti olkapäitään -mutisten puoliääneen: - --- Untuva tekee oikein itse tutkiessaan kukkia puutarhassa... Se ei -ainakaan ole sopimatonta!... - -Markiisitar taas, jolla ei ollut aavistustakaan enemmän fanerogameista -kuin muistakaan kasveista, ja joka ei ollut ymmärtänyt sanaakaan, sanoi -opettavalla ja suojelevalla äänellä palaten sinuttelemiseen: - --- Kuulithan, Coryse?... - -Tyttö ei vastannut mitään. Geneviève jatkoi kääntyen hänen puoleensa: - --- Keskiviikkona me luemme _Britannicusta_ koulussa... - --- Silloin minäkin tulen!... -- huudahti Untuva, -- Pidän niin paljon -Racinesta!... - -Pikku Barfleur tiesi että maailmanmiehen on jokaisessa keskustelussa, -olkoon kysymys mistä tahansa, sanottava sanansa. Hän kysyi -välinpitämättömällä ja kohteliaalla äänellä: - --- Ja miksi pitää neiti niin paljon Racinesta?... - --- En tiedä... -- vastasi Untuva välinpitämättömästi hänkin. - -Sitten hän mietittyään hetken selitti: - --- Kenties siksi, että minua on tahdottu pakottaa pitämään -Corneillesta... - -Marc de Bray purskahti nauramaan; ja hänen kälynsä kääntyi raivoissaan -hänen puoleensa: - --- Voisi todellakin luulla, että te koetatte tehdä hänet vielä -naurettavammaksi ja sietämättömämmäksi kuin hän nyt jo on... - --- Minäkö!... virkkoi Marc-setä ällistyneenä. - --- Niin, te juuri!... te, joka nauratte kaikille hänen -typeryyksilleen... ja näytätte pitävän niitä hupaisina!... - -Hän aikoi jatkaa korottaen jo äänensä kesken hiljaisuutta. Mutta -Untuva, harmissaan siitä, että häntä täten julkisesti arvosteltiin, -ehdotti nenä pystyssä taisteluun valmiina: - --- Kenties olisi parasta jatkaa keskustelua... eikä kiinnittää huomiota -minuun?... - -Salin puutarhaan vievä ovi oli auki. Odottamatta ehdotuksensa tekemää -vaikutusta juoksi hän ulos ja astui alas penkereelle, missä häntä -odotti _Gribouille_, hänen paras ystävänsä, suunnaton vanttera -verikoira, säyseä, mutta julman näköinen. - -Yö oli kirkas, vaikkakaan kuuta ei näkynyt. Se oli tuollainen kostea, -tuoksuava yö, joita Coryse rakasti. Gribouillen seuraamana poistui hän -rakennuksen luota suunnaten askeleensa puutarhan perukkaan. Valkoisten -petuniain voimakas tuoksu houkutteli häntä. Saavuttuaan tuon pitkän -kukkalavan luokse, joka loisti kalpeana keskellä tummaa nurmikkoa, -kumartui hän sieraimet avoinna kukkia kohti, ja hänet valtasi halu -kieritellä hyvänhajuisten kukkien päällä, jotta voisi paremmin -hengittää niiden tuoksua. Mutta hän ajatteli: - --- Minä tekisin niille pahaa!... - -Sillä Untuva, joka varmasti uskoi kukkien kärsivän, kosketteli niitä -vain äärettömän keveästi ja hellän hienotunteisin käsin. - -Askelten ääni käytävällä sai Gribouillen murisemaan; ja heti hän arvasi -pimeässä lähestyvän tulijan olevan herra d'Aubièresin. Herttua kysyi -erottaessaan epäselvästi Untuvan muodostaman vaaleamman täplän: - --- Oletteko te siellä, neiti Coryse?... -- Olen, herra d'Aubières... -Epäröivällä äänellä jatkoi herra d'Aubières: - --- Sallitteko minun hetkisen puhella kanssanne?... - --- Kyllä... - --- Onko... onko teille kerrottu, että... että... Untuva sääli hänen -pulaansa. - --- On... Tiedän, että te olette tänään pyytänyt kättäni... - -Herra d'Aubières mutisi tukehtuneesti: - --- Ja mitä te siitä sanotte?... - --- Voi!... Tämähän on niin outoa minulle, sen kai käsitätte!... -Hämmästyin tietysti ensiksi hieman... tai paljonkin, jos puhun totta!... - --- Miten niin?... Ettekö te ole jo aikaisemmin huomannut, että olen -rakastanut teitä jo hyvin kauan?... - -Tyttö vastasi vilpittömästi: - --- Oi!... En ensinkään!... - --- Niin on kuitenkin asianlaita!... Rakastuin teihin heti tultuani -teidät tuntemaan... - --- Nyt te liioittelette!... Olen varma siitä, etten minä suinkaan -miellyttänyt teitä ensi näkemältä... Oi! ei! - --- Ensi näkemältä?... - --- Juuri ensi näkemältä... päivällispöydässä... Istuin silloin teidän -vieressänne... Kylläpä mahdoin näyttää teistä typerältä!... Mutta ette -tekään ollut sen hauskempi... metsästys- ja hevosjuttuinenne... ja niin -edespäin... - --- Mutta... -- änkytti miesparka hämillään -- enhän tiennyt, mistä -olisin voinut keskustella teidän kanssanne... ja... - --- Joka tapauksessa olen teille kiitollinen siitä, ettette puhunut -minulle virkatehtävistänne... Se olisi vielä puuttunut!... - --- Kylläpä te teette pilaa minusta!... Pidättekö te siis minua -naurettavana... ikävänä?... - -Untuva kielsi vilkkaasti: - --- Oi! En... En suinkaan!... En koskaan!... Minähän pidän teistä niin -paljon... Olen niin iloinen nähdessäni teidät... - -Herttua kysyi onnellisena: -- No, mutta, eikö siis... - --- Niin, nähdessäni teidät... sattumalta... mutta jos näkisin teitä -aina, aina, joka hetki... - --- Ettekö te siis huoli minusta?... - -Untuvan teki mieli vastata tähän suoraan kysymykseen aivan -yksinkertaisesti "en". Silloin kaikki ainakin olisi lopussa, eikä -siihen enää myöhemmin palattaisi. Mutta hän kuuli katkonaisessa -ääniraukassa väräjävän siksi paljon levottomuutta ja näki puoleensa -kumartuvassa korkeassa varjossa niin harrasta rukousta, ettei hän -rohjennut tuottaa noin suurta surua tälle ystävälle, joka tuntui -rakastavan häntä niin paljon. Hän vastasi siis ystävällisesti: - -En minä sano sitä vielä... Olen hyvin ylpeä, hyvin kiitollinen teidän -hellyydestänne, mutta minä olen vain pieni tyttö!... Olen niin -vähäisen ajatellut vakavia asioita... Antakaa minun miettiä... Älkää -pyytäkö minua heti paikalla vastaamaan: tahdon tai en tahdo... sillä, -silloin... vastaisin: en tahdo... - --- Olen odottava päätöstänne... mutta sallitteko minun sillä välin -hieman puhua puolestani?... - -Ja huomatessaan Corysen lähenevän rakennusta käänsi eversti hänet -takaisin tarttumalla kevyesti hänen käsivarteensa. - --- Rukoilen teitä... Myöntäkää minulle vielä pari minuuttia... -Äitinnehän juuri lähettikin minut tänne tapaamaan teitä... - -Untuva huudahti vakuutettuna: - --- Oh, sitähän minä arvelinkin!... Ja hän lisäsi itsekseen: - --- Hän ei voi milloinkaan jättää minua rauhaan!... Herra d'Aubières -jatkoi kauniilla matalalla äänellään hyvin liikutettuna: - --- Pidätte kai minua vanhana?... Mutta minä tarjoan teille hyvin nuoren -sydämen... sydämen, joka ei ole koskaan kuulunut kenellekään muulle... - --- Oi!... virkkoi Coryse kummissaan, -- ette kai te ole elänyt noin -vanhaksi rakastamatta ketään, vai kuinka?... - -Hän vastasi vakavasti: - --- En ole koskaan rakastanut ketään... ainakaan sillä tunteella, jota -minä nimitän rakkaudeksi!... - --- Mitä te siis nimitätte siksi?... - --- Nimitän rakkaudeksi vain koko sydämeni ja elämäni antamista -toiselle... - --- No, eikö sitä sitten aina sanota rakkaudeksi?... - --- Ei aina... Ei... Se riippuu... -- änkytti herra d'Aubières hädissään. - --- Kuulkaa, -- katkaisi Coryse jyrkästi hänen puheensa -- Tahdon vain -sanoa teille, etten usko teitä... oi!... en lainkaan!... - --- Ettekö te usko minua?... Miksi te ette usko minua?... - --- Kas!... Voi!... Sitä on niin vaikea kertoa teille... Asian laita on -se, että minä... eräänä päivänä... keväällä... ollessani ratsastamassa -Marc-sedän kanssa Crisvillen metsässä... näin teidät kaukana... jonkun -naisen seurassa... Tunsin teidät heti... Pont-sur-Sarthessa ei ole -toista teidän pituistanne... Te olitte jalan... ja teidän takananne -kulkivat vaunut... tuollaiset pienet, hullunkuriset vaunut, joita näkee -Palatsitorin asemalla seisomassa... Nainen... hän oli tuollainen, josta -ei kukaan saa puhua... lukuunottamatta äitiäni ja rouva de Bassignyta, -jotka nimittävät niitä "naikkosiksi"... ja jotka tekevät kierroksia -kadulla ja sirkuksessa välttääkseen koskettaa heitä... ikäänkuin he -polttaisivat... Pyydän anteeksi, että puhun näin jostakin, jota te -rakastatte... - --- Minäkö!... huudahti herttua puolittain nauraen, puolittain -epätoivoissaan. - --- Niin, tai jota te ainakin rakastitte... - -Ja Untuva jatkoi järkähtämättä: - --- Silloin minä siis sanoin Marc-sedälle: "katso tuolla on herra -d'Aubières sellaisen naisen kanssa, josta ei saa puhua!..." Oi, niin! -minä unohdin kertoa teille... että Paul de Lussykin, Genevièven veli, -hän, joka lukee lakitiedettä... tunnettehan hänet?... hänetkin oli -tuo sama nainen saanut tyhmyyksiin... ja hänen omaisensa tahtoivat, -että hän menisi kihloihin vakaantuakseen... Georgette Guibray, -meidän kenraalimme tytär oli kerran näyttänyt Genevièville puistossa -tuon naisen... sanoen hänelle: "Katsopa, tuo on se nainen, joka on -tehnyt veljelle kepposet..." Geneviève taas näytti hänet minulle, ja -päivällispöydässä pyysin minä, että isä selittäisi tämän asian... Voi -herranen aika, millainen melu siitä syntyi!... Näen sen vieläkin!... -Äitini hyppäsi pystyyn... Hän uhkasi minua lautasliinallaan sanoen -minua "häpeämättömäksi tytöksi!"... Minä puolestani aivan kalpenin... -Enhän ymmärtänyt, mitä pahaa siinä oli ollut... Sitten, päivällisen -jälkeen, vei isä minut tupakkahuoneeseen, ja sanoi, etten minä -milloinkaan saisi puhua noin... ainakaan äitini läsnäollessa... ja -ettei minun muutenkaan pitäisi kiinnittää mitään huomiota "kokottien" -olemassaoloon... joilla on oma omituinen maailmansa heilläkin... Ja -illalla mennessäni nukkumaan uudistui sama juttu äitini kanssa... -Silloinpa minä sain tuimimmat torat ikimuistoisista ajoista asti!... -Mutta minun kertomukseni kai ikävystyttää teitä?... - --- Ei suinkaan... Haluaisin vain selittää teille... - --- Odottakaahan, kunnes minä olen lopettanut... Minä siis sanoin -Marc-sedälle: "Katso, tuollahan on herra d'Aubières sellaisen naisen -kanssa, josta ei saa puhua..." mutta hän vastasi minulle: "Älä puhu -joutavia!... Sinä olet likinäköinen kuin myyrä, etkä voi nähdä mitään -noin kauas..." jonkatähden tarjouduin nelistämään sinne katsomaan... -Mutta hän ei suostunut siihen... Ja kun me tulemme ensimmäiselle -poikkitielle, kääntää hän minut sinne, etten minä enää voisi katsella -tietä pitkin... Siinä kaikki sillä kertaa... - --- Haluaisin vain... - --- Ei kertomus vielä ole lopussa!... Kuukauden kuluttua olin taas -ratsastamassa, tällä kertaa ukko Jeanin kanssa... ja näin teidät -jälleen saman naisen kanssa miltei samalla paikalla... Kas, silloin -mietin minä mielessäni:... "koska en ole sellainen kuin äitini ja rouva -de Bassigny enkä myöskään pelkää polttavani itseäni, niin haluan nyt -tarkastaa noita ihmisiä lähemmin..." ja lähdin nelistämään... "Neiti -Coryse, -- sanoi ukko Jean minulle. -- Tie tulee yhä huonommaksi... -Pelkään että hevoset kompastuvat näihin kiviin!... Eiköhän olisi -parasta palata takaisin samaa tietä kuin tulimmekin..." En tietysti -ottanut sitä kuuleviin korviinkaan... mutta samassa te nousettekin -tuohon hassunkuriseen ajopeliinne ja kiidätte Crisvilleen päin... -Sanoin heti Jeanille... "Nyt tahdon nähdä, minne he menevät..." mutta -hän vastasi minulle: "On tekoja, jotka on parempi jättää tekemättä!..." - --- Ja sitten? - --- Sitten minä kadotin teidät näkyvistäni eräällä poikkitiellä... -mutta löysin teidät kuitenkin uudestaan... Crisvillen majatalossa... -Hevosenne söi kauroja, ja te seisoitte ensimmäisen kerroksen -ikkunassa... kokotin kanssa... Silloin minä ajattelin... - --- Mitä te ajattelitte?... - --- Koska herra d'Aubières piiloutuu metsikköön ja majataloon sellaisen -naisen kanssa, jonka seurassa hänen ei sovi näyttäytyä, niin siitä -voi vetää vain sen johtopäätöksen, että hän tahtoo välttämättömästi -kuitenkin tavata tätä naista... Ja jos hän tahtoo häntä kaikella muotoa -tavata, niin se osoittaa, että hän rakastaa samaista naista, kuten Paul -de Lussykin häntä rakasti... ja vielä enemmänkin... koska hän... on -eversti... vakava ja iäkäs mies... - -Ja herttuan tehdessä liikkeen hän sanoi: - --- Niin... Olettehan te iäkäs... ainakin kahdenkymmenenkahden vuoden -vanhan Paulin rinnalla?... Ja koska nyt siis tällainen eversti ja -herttua suostuu tekemään samoja tyhmyyksiä kuin Paul... niin sen voi -selittää vain siten, että hän... - --- On aivan kauheasti ikävissään Pont-sur-Sarthessa... ja pakotettu -etsimään välttämätöntä huviaan mistä piiristä tahansa... En voi -selittää teille seikkoja, joita teidän ei pidäkään ymmärtää, mutta -uskallan kuitenkin vakuuttaa, että mitä hyvänsä te olettekin nähnyt -tai kuullut minun typerästä elämästäni, en minä kuitenkaan ole arvoton -rakastamaan teitä ja tulemaan mieheksenne... Ensi kohtaamiseemme saakka -en minä kertaakaan ole edes aikonut lahjoittaa nimeäni ja sydäntäni -muille... joten minä nyt tarjoan teille, huolimatta "korkeasta -iästäni", hyvin nuoren ja hyvin puhtaan rakkauden... - -Puristaen pientä kättä, jota hän ei ollut päästänyt kainalostaan, -kuiskasi hän: - --- Rukoilen teitä... Antakaa minun vielä toivoa... - --- Syy, miksi en heti vastaa teille myöntävästi -- sanoi Coryse -avomielisesti -- on se, että tahdon mennä naimisiin vain sellaisen -miehen kanssa, jota rakastan, tai jota tunnen voivani rakastaa -enemmän kuin ketään muuta... Minä inhoan maailmaa, inhoan!... Minua -kauhistuttavat nuo irvistelyt ja saivarrukset!... Tähän saakka en ole -tosiaankaan rakastanut ketään muita kuin Launayn setää ja tätiä, isää, -Marc-setää, vanhaa Jeania, hoitajaani, Gribouillea ja kukkiani... Ja -vaikka tunteeni miestäni kohtaan eivät olisikaan rakkautta, jota en -vielä tunne, niin täytyy niiden kuitenkin olla hellät ja kestävät... - -Herra d'Aubières oli pysähtynyt. Hän tarttui tyttösen käsiin ja sanoi -kohottaen ne huulilleen: - --- Tulisin sanomattoman onnettomaksi, jos minun pitäisi luopua teistä... - -Hän veti tytön luokseen ja Untuva salli sen tapahtua, sillä häneen -koski tuo väräjävä ääni ja syvä, vilpitön hellyys. - --- Untuva -- sopersi hän -- minun pikku Untuvani!... - -Coryse nojautui uneksien hänen olkapäätänsä vastaan, kysyen itseltään, -eikö hän kerran voisi rakastaa tätä miestä, joka rakasti häntä niin -kiihkeästi, ja joka näytti niin hyvältä. - -Mutta herra d'Aubières, kiihtyneenä tuon pienen notkean ja niin -luottavaisesti antautuvan ruumiin kosketuksesta, pimeyden raukaisemana -ja huumaantuneena tällaisena yön hetkenä kukista nousevista tuoksuista, -joutui kokonaan suunniltaan. Rajulla liikkeellä hän sulki Corysen -syliinsä peittäen hurjilla suudelmilla hänen tukkansa ja otsansa. -Tyttönen riistäytyi irti kiivaasti, miltei kauhistuneena. Ja herttua, -joka jo oli ehtinyt malttaa mielensä, änkytti hämmentyneenä ja -katkerasti katuen tekoaan: - --- Antakaa minulle anteeksi... Rakastan teitä niin sanomattoman -paljon!... - -Untuva vastasi yksinkertaisesti toinnuttuaan säikähdyksestä, jota hän -viattomuudessaan ei voinut selittää: - --- Minäkin pyydän teiltä anteeksi... Mutta asianlaita on se... -nähkääs... etten minä siedä suutelemista... - - - - -IV. - - --- Oletteko nähnyt Untuvaa tänä aamuna?... -- kysyi herra de Bray -markiisittarelta tämän astuessa vähän ennen aamiaista kirjastoon, missä -veljekset istuivat jutellen keskenään. - --- En ole... entä te?... - --- Minäpä tapasin hänet kello 9:n aikaan Rue des Benedictinsillä... -sanoi Marc-setä, hän lensi minkä jalat kantoivat vanhan Jeanin -seuraamana... - -Markiisitar, jonka suuttumus jo oli noussut, huusi: - --- Mitä!... Onko hän mennyt ulos!... ulos ilman lupaa?... - --- Kenties hän oli matkalla messuun?... huomautti herra de Bray -rauhoittavasti. - --- Messuunko?... Hän ei käy siellä milloinkaan!... paitsi -sunnuntaisin... - -Marc, joka seisoi ikkunan ääressä, ilmoitti: - --- Tuolla hän tuleekin... Hän on jo pihalla ja Luce myöskin... - -"Luce" oli paronitar de Givry, herra de Grayn serkku. Hän -astui kirjastoon seurassaan Untuva, joka kulki nenä pystyssä -välinpitämättömän näköisenä. - -Malttamatta edes tervehtiä nuorta rouvaa alkoi markiisitar vihaisena -kysellä tuolla nalkuttavalla ja terävällä äänellä, mikä aina sai -Corysen ummistamaan puoleksi silmänsä: - --- Mistä sinä tulet?... - --- Saint Marcienista... -- vastasi tyttö. - --- Mitä sinä siellä teit?... Ethän sinä koskaan käy messussa!... - --- Minäpä en ollutkaan messussa... - --- No, missä sinä sitten olit?... - --- Kävin tapaamassa apotti Châtelia... - --- Miksi?... - --- Siksi, että halusin puhella hänen kanssaan eräästä asiasta... - --- Vai niin... sanoi rouva de Bray levottomana. -- Mitä hän sitten -vastasi sinulle?... - --- Mutta eiköhän olisi tarpeen ensiksi kertoa, mitä minä häneltä -kysyin, ennenkuin ilmaisen, mitä hän vastasi?... - -Ja tyttönen lopetti nauraen: - --- Vaikka siitä kai syntyisi liian pitkä juttu...! - -Markiisitar kääntyi rouva de Givryn puoleen: - --- Tapasitteko te siis toisenne apotti Châtelin rippituolissa?... - --- Emme... -- vastasi nuori rouva hieman vaivaantuneena. -- Apotti -Châtel ei ole enää minun rippi-isäni... - --- Niinkö! -- virkkoi markiisi ihmeissään -- Onko se mahdollista?... -Sinähän et ennen liikuttanut sormeakaan juoksematta kysymään häneltä -mihin suuntaan sitä on liikutettava!... Sinähän puhuit hänestä -alinomaa... -- liiaksikin, meidän kesken sanoen... Mitä siis nyt on -tapahtunut?... - -Luce de Givry oli kookas, kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen, -luiseva, tummaverinen ja kaikkea suloutta vailla oleva nainen, -joka oli tunnettu Pont-sur-Sarthessa ankarasta, ahdasmielisestä -ja ikävystyttävästä hurskaudestaan. Hän oli kuitenkin varsin -suvaitsevainen eikä välittänyt lainkaan siitä, mitä sellaiset ihmiset -tekivät tai jättivät tekemättä, jotka ajattelivat ja elivät toisin -kuin hän itse. Hän oli aina menossa ja jakoi aikansa hyvien töiden -ja maailman kesken, rakastaen viimeksimainittua intohimoisesti, -vaikkakin se -- kuten Marc de Bray mm sattuvasti sanoi -- palkitsi -hänen rakkautensa mustalla kiittämättömyydellä. Tämä ei johtunut -hänen rumuudestaan tai tyhmyydestään, vaan yksinomaan siitä, -että hänellä oli niin sanomattoman monta naurettavaa puolta eikä -pisaraakaan viehkeyttä ja nuorekkuutta. Naisia ärsytti hänen jäykkä -ja todellinen hyveellisyytensä, ja miehet taas eivät voineet -unohtaa hänen ulkomuotoaan, joten loppujen lopuksi ainoastaan -sukulaiset pitivät häntä arvossa ja rakastivat häntä hänen kauniiden -luonteenominaisuuksiensa ja välittömän hyvyytensä takia. - --- Toistahan vielä kerran, mitä äsken sanoit Pierrelle?... pyysi -Marc-setä, teeskennellen hämmästystä. - -Rouva de Givry toisti tottelevaisesti: - --- Hän ei ole enää rippi-isäni... - --- Oletteko te riitaantuneet?... - --- Emme suinkaan... mutta hän itse ei enää halua... - --- Mistä lähtien?... -- kysyi Untuva, hänkin hyvin kummissaan. - --- Tanssiaisistani... niistä, jotka minä pidin kilpa-ajojen jälkeen... - --- Mitä sinun tanssiaisesi kuuluivat häneen?... -- sanoi Marc. -- Onko -hän niin typerä, että hän sekaantuu sellaisiin asioihin?... - --- Oi, ei!... -- kielsi Luce vilkkaasti -- Se ei ole hänen, -apottiparan, syy!... vaan minun!... Minähän itse menin hänen luokseen -iltaa ennen tanssiaisia pyytämään lupaa niiden pitämiseen... - --- Entä sitten?... - --- No, hän sanoi minulle: "Lapseni, nuo asiat eivät koske ensinkään -minuun!"... - --- Hän on viisas mies... - --- Olin itsepäinen, mutta hän ei tahtonut kuulla mitään... vaan -sanoi minulle: "Älkää pyytäkö minulta, papilta, lupaa sellaisen -huvitilaisuuden toimeenpanemiseen kodissanne, jota Kirkko ei -hyväksy... Minä en voi kehoittaa teitä sellaiseen... -- Mutta mieheni -tahtoo, että me pitäisimme nämä tanssiaiset... -- No, pitäkää sitten -tanssiaisenne... ja tulkaa jälestäpäin minun luokseni kertomaan -pitäneenne ne... niin asia kenties sitten järjestyy... -- En tahdo -toimeenpanna tanssiaisia ilman teidän lupaanne... -- Totta tosiaan, -lapseni, tepä saatatte minut naurettavaan asemaan!..." - --- Hän oli oikeassa, tuo miesparka! -- sanoi Marc de Bray nauraen. - --- Hän on hölmö!... -- julisti markiisitar, joka ei hyväksynyt muita -pappeja kuin jesuittoja. - -Suuttuneena siitä, että näin arvosteltiin hänen vanhaa, rakastettua -apottiaan, Coryse huudahti: - --- Hänkö hölmö!... Ei ikinä tässä maailmassa! Eihän hänen tehtävänsä -ole yllyttää Pont-sur-Sarthen asukkaita hyppelemään, vai mitä -luulette?... Ja kääntyen rouva de Givryn puoleen hän kysyi: - --- Mutta Luce, on olemassa muuan seikka, jota en ensinkään ymmärrä... -Sinä käyt yhtäpäätä tanssiaisissa... Sinähän et teekään muuta!... -Luulin, että olit saanut luvan siihen?... - --- Mutta olenhan minä saanutkin... - --- No, mitä kummia?... - --- Sitähän minä juuri sanoinkin apotti Châtelille... "Mutta miksi te -siis sallitte minun käydä tanssiaisissa?..." ja hän vastasi minulle: -"Lapseni, sehän on vallan toista... Tanssiaiset ovat sellainen -tilaisuus, missä ihminen on alttiimpi kiusauksille kuin muulloin..." - --- Eihän!... virkkoi Untuva miettiväisenä. - --- ... Mutta pitäessänne kodissanne tanssiaisia, te kiihoitatte ja -ikäänkuin helpotatte kiusausta... te olette tavallanne rikostoveri ja -vastuunalainen... Kun te sitävastoin itse menette tanssiaisiin, niin -minä voin aivan luottavaisesti sallia sen ollen varma siitä, että te -ette ole kenellekään muulle kiusauksena, vielä vähemmin teette itse -syntiä... Mikä sinua naurattaa? -- jatkoi rouva de Givry kääntyen -Marcin puoleen, joka vääntelehti tuolissaan. -- Mutta minä olin aivan -kauhuissani!... Kutsukirjeet olivat lähetetyt... Oli vain kaksi päivää -jäljellä!... Palasin kotiin ja ilmoitin Hubertille ja äidille, että -me emme voikaan pitää tanssiaisia, koska apotti Châtel ei ole antanut -minulle lupaa... - --- He kai aivan tyrmistyivät?... -- kysyi Coryse myöskin nauraen. - --- Oi, älä kysykään!... Äiti sanoi, että minä olin hullu puhuessani -siitä apotille... Hubert puolestaan oli raivostunut!... Hän huusi -minulle: "Olkoon sitten niin!... älkäämme pitäkö näitä tanssiaisia... -Mutta, koska kerran suruaika on ohitse, enkä minä salli, että me -otamme vastaan kohteliaisuudenosoituksia maksamatta niitä takaisin, -niin me emme myöskään tästä lähtien käy missään... kuuletteko... -emme missään!... Minulle se on yhdentekevää, sillä minä en pidä -seuraelämästä!... mutta teille?..." Olin epätoivoissani!... Ja sitten -hyvä Jumala sääli minua... Hän antoi minun keksiä mennä kelpo isä de -Ragonin luokse: - --- Vai niin! -- virkkoi Coryse irvistäen. - --- Ja isä de Ragon oli ihastuttava... Hän sanoi minulle, kun olin -kertonut hänelle apotti Châtelin kiellon... - --- Mainiota!... mumisi Untuva -- Oliko se nyt olevinaan kielto!... - --- Joka tapauksessa, kun olin siis hänelle selittänyt, minkä johdosta -olin tullut kysymään häneltä neuvoa, vastasi hän: Mitä sanoo -evankeliumi, lapseni?... Se sanoo, että _vaimon on oltava miehellensä -alamainen_... Miehennehän tahtoo teitä pitämään nuo tanssiaiset... -Pitäkää ne siis... Se on Jumalankin tahto... - -Coryse kiivastui: - --- Kylläpä sekin on keksintö, sekoittaa hyvä Jumala tuollaiseen!... -Sanokaapa minulle, eikö teistäkin ole naurettavaa heittää sellaisia -asioita hänen niskoilleen!... - --- Olin innoissani... -- jatkoi rouva de Givry -- juoksin heti -apotti Châtelin luokse... kertomaan hänelle että olin ripittäytynyt -isä de Ragonille... ja saanut häneltä luvan... Hän kysyi silloin -minulta: "Lapseni, oletteko te siis tyytyväinen isä de Ragoniin?" En -uskaltanut liian selvästi ilmaista ihailuani isä de Ragonia kohtaan -enkä sanoa, kuinka hyvää hänestä oikeastaan ajattelin... peläten -loukkaavani apotti Châtelia... vaan vastasin vain "olen", koska en -tahtonut valehdellakaan... Mutta silloin sanoi apotti: "No, palatkaa -sitten hänen luokseen!... Olisin sanomattoman kiitollinen, jos sen -tekisitte... sillä en tiedä ketään muuta, jonka ripit olisivat niin -rutikuivat kuin teidän!..." Ajatelkaa!... Hän sanoi todellakin -_rutikuivat_!... - --- Hän on oppinut sen minulta!... huusi Coryse nauraen. -- -Apottiparka!... Hän on niin hyvä ja hullunkurinen!... - --- Kuule, Luce... -- neuvoi Marc de Bray. -- Jos olet viisas, niin et -liiaksi levitä tätä juttua... - --- Miksi niin?... kysyi rouva de Givry viattomasti. - --- Siksi, että ihmiset muuten nauravat sinulle... ja apotille... --- lisäsi hän arvellen nuoren rouvan varmemmin vaikenevan pelosta -vahingoittaa rippi-isäänsä kuin pelosta vahingoittaa itseään. - -Markiisitar huudahti: - --- Apotti Châtel on alhais-syntyinen!... Hän ei ymmärrä mitään!... -Hän ei ole vähääkään hienotunteinen... tai tietoinen maailman -vaatimuksista... ja Coryse on tietysti valinnut juuri hänet -rippi-isäkseen... - --- Apotti Châtel ei ole rippi-isäni... -- vastasi Untuva -- tai -oikeastaan hän ei ole sitä enää... - --- Milloin jätit hänet, jos saan luvan kysyä?... - --- Noin kolme tai neljä vuotta sitten... kun minua ei enää pidetty -silmällä, ja minä sain kulkea yksinäni Jeanin kanssa... melkein heti -ensimmäisen ripilläkäyntini jälkeen... - --- Ohhoh!... virkkoi rouva de Bray ällistyneenä huomatessaan tietävänsä -niin vähän tyttärensä toimista. -- Ja kuitenkin juoksette te yhtämittaa -hänen luonaan... Mitä te siellä teette... ellei hän enää ole -rippi-isänne? - --- Hän on uskottuni... Pidän hänestä oikein paljon... Minusta hän -on luotettava ja oikeudenmukainen... ja minä kerron hänelle pienet -hommani... ne nimittäin, mitkä sopivat kerrottaviksi... - --- Mutta, -- kysyi markiisitar suuttuneena, -- kelle te sitten nykyjään -ripittäydytte?... - --- En kellekään... - -Ja äidin liikahtaessa hän jatkoi: - -Tai kaikille, jos niin tahdotte?... Menen milloin toisen milloin -toisen luo... Saint Marcieniin, Tuomiokirkkoon, Uuteen kappeliin, -Notre-Dame-du-Lysiin... Toisin sanoen, minä kierrän kaikissa -kirkoissa... Ja koska joka kirkossa on keskimäärin kolme pappia, niin -kyllä niitä riittää!... Ripittäydyn noin kuudesti vuodessa... joten -kestää kauan, ennenkuin pääsen loppuun, ja silloinhan voin alkaa taas -alusta... - --- Tyttöhän on hullu!... aivan hullu!... -- sanoi markiisitar kärsivän -näköisenä. -- Hän juoksentelee sinne tänne... sen sijaan että valitsisi -itselleen viisaan opastajan... - --- "_Opastajan!_..." Kas, sitähän minä juuri tahdon välttää!... -- -selitti Untuva päättävästi. -- Teen, mitä katson velvollisuudekseni... -mutta teen sen oman pääni mukaan... On säädetty, että meidän tulee -ripittäytyä... mutta tämä säädös ei sisällä sitä, että meidän tulisi -perehdyttää elämäämme... tutustuttaa ajatuksiimme ja vikoihimme... -ketään, joka tuntee meidät ja tapaa meitä kirkon ulkopuolellakin!... -Minua inhoittaa, kun ihmiset sekoittavat ulkonaiset ja jumalalliset -asiat... tällaiseksi sopaksi... Pidän sitä luonnottomana ja -vastenmielisenä... - --- Tuohan on mieletöntä!... -- virkkoi markiisitar. -- Silloinhan me -emme voisi käyttää samaa lääkäriäkään useampia kertoja... ja meidän -pitäisi välttää häntä muualla maailmassa... - --- Se on aivan toista... - --- Päinvastoin se on aivan sama asia... Toiselle me näytämme -sielumme... toiselle ruumiimme... Ja se on vielä pahempaa!... - --- Jopa nyt jotakin!... Minä puolestani, jos nyt olisi välttämätöntä -näyttää jompikumpi, näyttäisin paljon mieluummin ruumiini kuin -sieluni... - --- Vaietkaa toki... -- kirkui rouva de Bray, nousten ja levittäen -kätensä tavalla, jonka hän oli oppinut lempinäytelmistään. -- Vaietkaa -toki!... Te olette kamala olento!... Tyttö vailla häveliäisyyttä!... - -Coryse vastasi järkkymättömänä: - --- Sitä en ole... vaikkakin minulle merkitsee toista tuo sana: häv... -Ei... Se on hassua!... En voi koskaan pakottautua käyttämään tuota -sanaa... Se on minusta ruma sana... Aioin vain sanoa, että luultavasti -minä käsitän kainouden toisin kuin te... - --- Vaietkaa toki!... Rukoilemalla rukoilen teitä vaikenemaan!... - -Kun "rukoilemalla rukoileminen" houkutteli pilkallisen hymyn Marc-sedän -hyville, vilpittömille kasvoille, suuntausi kälyn raivo häneen: - --- Ah! naurakaa te vaan, minun puolestani!... Ah! Se sopii teille!... -Tehän olettekin suureksi osaksi edesvastuussa Corysanden kielenkäytöstä -ja tavoista!... - -Ja kun Marc tapansa mukaan vaikeni, yltyi vain markiisittaren suuttumus: - --- Niin juuri... Älkää kieltäkökään!... Te olette syypää siihen, että -minun ponnistukseni tämän tytön suhteen kokonaan epäonnistuvat... -Tiedänhän, että hänellä on huono luonne, mutta... - --- Jätän teidät syömään aamiaistanne -- sanoi rouva de Givry haluten -poistua ennen kohtausta, jonka aavisti syntyvän. - -Ja kääntyen arkana puolittain Coryseen päin, jolle hän -- peläten rouva -de Brayta -- ei uskaltanut suoraan kohdistaa sanojaan, lisäsi hän -lempeästi: - --- Olen onneton... Minä kai olen syynä tähän... aloin puhua apotti -Châtelista ja silloin... sen johdosta kai... puhe kääntyi tähän... - --- Mitä vielä!... -- vastasi Untuva nenäkkäästi luoden silmäyksen -äitiinsä, -- puhe kääntyy tähän aina... Sinä et ole suinkaan -välttämätön!... - -Hän aikoi poistua serkkunsa selän takana, mutta markiisitar kutsui -hänet takaisin äänellä, jonka viha teki terävämmäksi kuin koskaan ennen: - --- Jääkää!... Tahdon puhua kanssanne... Sanomatta sanaakaan palasi -Untuva tuolinsa luokse. - --- No?... kysyi rouva de Bray. -- Minkä vastauksen saamme me antaa -herttua d'Aubièresille?... - --- Ette mitään... Vastaan hänelle itse... -- virkkoi tyttönen -rauhallisesti. - --- Minäpä olen kuitenkin teidän äitinne... ja minulla on mielestäni -täysi oikeus saada tietää, mitä te vastaatte?... - --- Aivan niin... En voi suostua menemään naimisiin herra d'Aubièresin -kanssa... ja olen siitä hyvin suruissani... sillä pidän hänestä sangen -paljon... - --- Mutta tuohan on järjetöntä!... Tällaista tilaisuutta ei toiste -tarjoudu... - --- Sanon vielä kerran, että menettelisin hyvin pahoin vastatessani -myöntävästi vastoin parempaa tietoani... Olen miettinyt sitä... -Päätökseni on horjumaton... - --- Onko apotti Châtel pannut tuon sinun päähäsi?... - --- Apotti Châtel, jolle ilmoitin, mitä itse olin ajatellut... hyväksyi -sen, mutta hän ei ole pannut mitään minun päähäni... Päinvastoin... Hän -neuvoi minua odottamaan, ennenkuin ottaisin ratkaisevan askeleen... -Mutta sitten kerroin hänelle... - -Markiisitar oli hetkisen seisonut mietteissään kuulematta tyttärensä -puhetta. Äkkiä hän tehden tuollaisen hänelle ominaisen ihmeellisen -kokokäännöksen muuttui korkealentoiseksi ja helläksi: - --- Corysande!... Armas tyttäreni!... Sinä olet ainokaiseni tässä -maailmassa!... Sinä olet ainoa rakkauteni!... ainoa iloni!... Olen -elänyt vain sinua varten!... Siitä hetkestä, jolloin sinä synnyit, en -ole koskaan ajatellut mitään muuta!... - -Vaikkakin Untuva oli sangen tottunut äitinsä lyyrillisiin vaihdoksiin, -yllättyi hän kuitenkin aina hieman tästä suuresta julkeudesta, joka -vasten hänen tahtoaan saattoi hänet ymmälle ja tuntui hänestä niin -naurettavalta. Hän kuunteli suu puoliavoinna, silmät välkkyen ja -ohimot tykyttäen hillittyä naurunhalua. Hän painoi päänsä alas peläten -räjähtävänsä nähdessään markiisin ällistyksen ja Marc-sedän ilvehtivät -kasvot, eikä vastannut mitään. - -Markiisitar jatkoi: - --- Sinä olet aina ollut syvästi kiittämätön, tiedän sen -- enkä minä -koeta sinua muuttaa... En siis toivo, että tekisit, mitä teet, minun -tai kenenkään muunkaan takia... mutta omaa parastasi katsoen rukoilen -sinua harkitsemaan asiaa... olemaan tekemättä kevytmielisesti tätä -päätöstä... - --- En missään tapauksessa tee kevytmielistä päätöstä -- sanoi Untuva -vakavasti. - --- Sinähän teet sen neuvottelematta kenenkään kanssa... - --- Enpä suinkaan... Ja kaikki, joilta olen pyytänyt neuvoa, ovat -vastanneet, että... tällä kertaa... on minun noudatettava vain omaa -mieltäni... - -Markiisitar risti kätensä ja pyysi traagillisella äänellä: - --- Vannotan sinua viimeisen kerran odottamaan, ennenkuin annat -vastauksesi... keskustelemaan sitä ennen jonkun valistuneen henkilön -kanssa... - -Ja kuin ohimennen hän jatkoi: - --- Esimerkiksi isä de Ragonin!... - --- Loiskis!... Siinä me nyt olemme!... -- virkkoi Coryse puolittain -nauraen, puolittain harmissaan. -- Luuletko hänen nytkin keksivän -jonkin ylevän ratkaisun -- kuten Lucen tanssiaisiin?... - --- Pitääkö minun ryömiä polvillani sinun edessäsi... - --- Ei, kiitos... Se ei ole tarpeen!... Voi, hyvä Jumala!... Ei -kannata pitää tuollaista meteliä sen tähden... Menen tapaamaan isä de -Ragonia, jos niin tahdot!... Se on minusta yhdentekevää!... Lucen ja -hyvän Jumalan väliset asiat olivat vain kovin paljon helpommat hänen -järjestää kuin minun ja herra d'Aubièresin!... - --- Lupaatko minulle, että menet vielä tänään isä de Ragonin puheille?... - --- Lupaan... - --- Ja kuuntelet hänen neuvojaan?... - --- Kuuntelen mielelläni... mutta eri asia on, seuraanko niitä... - --- Mitä sinä sanoit hänelle eilen illalla?... - --- Kenelle?... - --- Herra d'Aubièresille... - --- Sanoin hänelle totuuden... Että pidän hänestä paljon... mutta en -siten, että haluaisin tulla hänen vaimokseen... Että joka tapauksessa -tahtoisin miettiä... harkita asiaa... - --- Entä hän sitten?... - --- Mitä, hänkö? - --- Niin, mitä hän sanoi sinulle?... - --- Hän, hän suuteli minua... Sepä vasta oli epämiellyttävää!... - --- Se johtui siitä, että se oli ensimmäinen kerta... ja sinä -säikähdyit... - --- Minäkö!... En minä säikähtynyt vähääkään... Se tuntui vain niin -kamalalta, siinä kaikki!... Ja osoittaahan sekin, että minä uskalsin -sen sanoa hänelle, etten minä ollut säikähtynyt, vai kuinka... - --- Voi! sanoitko sen hänelle?... - --- Aubières-parka! mutisi Marc-setä nauraen. Palvelija ilmoitti: - --- Rouva markiisitar, pöytä on katettu... - -Heti aamiaisen jälkeen, Corysen tarjotessa kahvia, pujahti rouva de -Bray salakähmää ulos kirjastosta. - --- Kas!... -- sanoi tyttönen huomatessaan tämän paon. -- Hän menee nyt -valmistamaan isä de Ragonia!... mutta se ei hyödytä mitään!... Ensi -silmäykseltä... tunsin vastenmielisyyttä isä de Ragonia kohtaan... -Hänellä on niin viekas naama... ja hän hymyileekin kuin vanha -kiemailija, joka ei tahdo näyttää mustia hampaitaan... - -Markiisi, joka aina oli hyväntahtoinen, huomautti: - --- Ei saa tuntea vastenmielisyyttä ketään kohtaan ilman tiettyä syytä... - --- Mutta tiedänhän minä syyni... - --- Tiedätkö?... Mikä se sitten on?... - --- Se, että minä en kunnioita häntä... - -Marc-setä ja herra de Bray purskahtivat nauramaan. Untuvan tapa -ilmaista, että hän "ei kunnioittanut" tätä hyvin viisasta ja -kaikkivaltiasta miestä, joka ohjasi kaikkia naisia ja useimpia -miehiäkin Pont-sur-Sarthessa, tuntui heistä sanomattoman koomilliselta. - -Tyttönen punastui: - --- Te teette pilaa minusta... -- hän sanoi -- näenhän sen heti!... -"Kunnioittaa" kuuluu naurettavalta! vanhanaikaiselta!... Se on -korskeilevaa!... Mutta minä en tiedä toista sanaa, mikä ilmaisisi minun -ajatukseni... - -Herra de Bray puolusteli: - --- Ei kukaan, pikku Untuvani... suinkaan tee pilaa sinusta!... Mutta, -nyt kun olemme yksinämme... niin sinä kai sanot, mitä apotti Châtel -kertoi sinulle?... sanothan?... - --- Itsehän minä pikemmin kerroin hänelle jotain... - --- Mitä sitten?... - --- No... eilisillan jutun... - --- Kosimisenko?... - --- Ei... vaan herra d'Aubièresin suutelemisen... - --- Ah!... Mainiota!... Kerrassaan mainiota!... En tiennyt sinun -nimittävän sitä _jutuksi_... - --- Hyvänen aika!... Sehän oli hyvin tärkeätä minulle!... sillä juuri -silloin kun herra d'Aubières teki sen... olin minä miltei aikeissa -vastata "tahdon"... olin aivan tekemäisilläni sen!... Oi, hetki -vain!... Kaikki meni myttyyn!... - --- Mutta miksi?... - --- Siksi tietenkin, että se oli minusta niin hirvittävää, sanoinhan -sen!... Ja koska minun mielestäni vaimon on alistuttava miehensä -suudeltavaksi, milloin tätä vain haluttaa... niin en voinut suostua -sellaiseen... En mitenkään... se oli mahdotonta!... - --- Siitäkö sinä puhuit apotille?... -- kysyi Marc, jota juttu huvitti -suuresti. - --- Juuri siitä!... - --- Ja missä muodossa sinä esitit asian?... - --- Sanoin hänelle: "Herra apotti... herra d'Aubières pyytää kättäni, -j.n.e.... Kotiväkeni tahtoo, että annan myöntävän vastauksen..." - --- Pyydän anteeksi... -- keskeytti herra de Bray hänet vilkkaasti -- En -minä ole koskaan tahtonut... - --- Kyllä hän ymmärsi, etten minä tarkoittanut sinua!... hän tietää -kenestä puhun sanoessani "kotiväki"... No, minä pyysin siis hänen -neuvoaan, ja hän vastasi minulle: "Rakas tyttöseni, koska kerran -teidän vanhempanne toivovat tätä avioliittoa, niin teidän on siis vain -tutkisteltava omaa sydäntänne ja mieltänne... ne neuvovat teille, mitä -teidän on vastattava, paljon paremmin kuin minä..." Minä sanoin: "Minun -mieleni vastaa heti 'tahdon'... ja sydämeni laita on miltei sama... -mutta katsokaa!... Herra d'Aubières suuteli minua puitten alla... -puutarhassa... eilen illalla..." Ja sitten minä tahdoin selittää -parhaani mukaan, minkä vaikutuksen se teki minuun... mutta apotti -Châtel keskeytti minut heti alussa... "Riittää jo, lapseni!... riittää -jo... ei ole tarpeen minun tietää enempää..." Miksi sinä naurat, -Marc-setä?... - --- Siksi, että sinä olet hassu kertoessasi siitä apottiparalle... jolle -tuollaiset jutut eivät sovellu... - --- Mutta hänhän päinvastoin on olemassa vain sitä varten!... Ja minä -tahdoin ehdottomasti saada selittää hänelle, miten kummallinen se tunne -oli, joka valtasi minut sinä hetkenä... - --- Voi, tahdoitko sinä siis ehdottomasti kertoa hänelle?... - --- Tahdoin... Sanoin hänelle, etten milloinkaan ollut kokenut mitään -sellaista... en edes uudenvuodenpäivänä... jolloin minä kuitenkin -suutelen aika iljettäviä ihmisiä... - --- Minkä ihmeen takia sinä sanoit apotti Châtelille suutelevasi -iljettäviä ihmisiä uudenvuodenpäivänä?... -- kysyi herra de Bray -hämmästyneenä. - --- Koska se on totta!... Ensiksikin rouva de Clairvillea... joka aina -suutelee minua suoraan kostean harsonsa lävitse... entä serkku La -Balue sitten!... Sanopa, onko hän sinusta maukas, tuo La Balue!... -Hänellä tosin ei ole märkää harsoa, mutta hän kuolaa... ja se on vielä -pahempaa!... No, kaikesta huolimatta luulen kuitenkin pitäväni enemmän -siitä kuin herra d'Aubièresin suudelmasta eilen illalla. - --- Puhutko tosissasi?... - --- Tosissaniko?... Ihan tosissani!... Jos luulet minun tahtovan laskea -leikkiä, niin erehdyt ihanasti!... Minua ei hitustakaan haluta tällä -kertaa!... - -Ja hän kysyi äkkiä: - --- Mitä kello on?... - --- Kaksi... - --- Mitä!... Nytkö jo!... Minun täytyy juosta, lupasinhan tavata isä de -Ragonia!... - --- Ehdit vielä hyvästi!... En luule hänen olevan rippituolissaan ennen -kello neljää. - --- Mutta minäpä en menekään hänen rippituoliinsa!... Pyydän keskustelua -vastaanottohuoneessa... Hänen rippituoliinsa pyrkiessäni saisin -odottaa iankaikkisesti... Kello neljähän on juuri kaikkien noiden -vihkivesisammakoiden luvattu aika... - -Hui, hai!... - -Hän lähti pitkin harppauksin kirjastosta, ja he kuulivat hänen kutsuvan -kirkkaalla äänellään ukko Jeania. - -Marc-setä, joka oli taas käynyt vakavaksi, sanoi veljelleen: - --- Saatpa nähdä... kun Untuva kerran menee naimisiin Aubièresin -tai jonkun toisen kanssa... miten kamalasti me vielä tulemme häntä -kaipaamaan!... - - - - -V. - - -Kun Untuva saapui jesuiittaintalolle, läheni kello jo kolmea. Rajuilma -oli tulossa, taivas synkkeni, ja ilma kävi painostavaksi. - --- Jää sinä vain puutarhaan... -- hän sanoi ukko Jeanille, joka astui -vastaanottohuoneeseen katsoen ympärilleen epäluuloisin silmäyksin, -- -siellä sinun on hauskempi odottaa... - -Jean vastasi vitkastellen: - --- Mutta jos rupeaa satamaan?... - --- No, tule sisälle, jos rupeaa satamaan... mutta miksi sinä kävelet -noin?... Luulisi, että pelkäät sudenkuoppia... - --- En minä pelkää... mutta en tunne olevani oikealla paikallani -täällä... On aivan kuin seinät kuuntelisivat puhettamme... Selkäpiitäni -karmii... Entä tämä saakelin lattia sitten!... - --- Mainiota!... Kiroilehan hieman!... Se kaikuu niin hauskalta tässä -talossa... - --- Tällä lattialla ei mies voi pysyä pystyssä!... Ohhoh!... Pääsin kuin -pääsinkin matolle!... - --- Herranen aika!... Sinähän käyt kuin luistimilla!... - -Untuva työnsi ulos vanhan palvelijan, joka ihan hämmentyi liukkaalla -parketilla pienten, neliskulmaisten, sinne tänne siroitettujen -mattopahasten keskellä, ja huusi nauraen hänen jälkeensä: - --- Kas niin...! Laputa nyt tiehesi!... Muuten saat vielä aikaan -onnettomuuden!... - -Jeanin poistuttua alkoi Untuva kävellä edestakaisin -vastaanottohuoneessa, jossa hän nyt seisoi ensimmäistä kertaa. Hän -ei ollut ennen käynyt Pont-sur-Sarthen jesuittain uudessa komeassa -asunnossa muualla kuin kappelissa, minne äiti oli puoliväkisin vienyt -hänet mukanaan johonkin hienoon iltarukoukseen. Rouva de Bray oli -sitä mieltä -- eikä muuten siinä erehtynytkään -- että vaikkakin -jokaiselle oli eduksi usein nähdä jesuiittoja, niin oli kuitenkin -hänelle vielä edullisempaa usein tulla nähdyksi heidän seurassaan. Koko -ylhäinen seurapiiri -- nuoriso mukaan luettuna -- tungeskeli näissä -rukoushetkissä, joissa ne hienoston herroista ja naisista, joilla oli -kaunis ääni, esittivät laulua, ja jesuiitta-isien kappelin tribuuni -oli nähnyt monen avioliiton alkuvaiheet ja useiden rakkaussuhteiden -kehittymisen. - -Coryse oli alussa ollut hyvin tyytymätön ollessaan pakotettu käymään -tällaisissa ikävissä tilaisuuksissa, joita hän sitäpaitsi piti -sangen epäpyhinä, mutta vähitellen olivat nuo hänen silmäinsä edessä -punoutuvat pikku juonet alkaneet häntä huvittaa. Hän huomasi heti tuon -käynnissä olevan sekä hengellisen että maailmallisen kilpailun. Hän -tiesi, että sitä isää, joka oli eniten "kysytty", muut isät kadehtivat -harmissaan hänen menestyksestään; ja että se ja se hieno ja varakas -katumuksentekijätär pääsi mihin aikaan hyvänsä rippituoliin, joka oli -vain määrättyinä tunteina avoinna vaatimattomammille syntisille. - -Ja odottaessaan isä de Ragonia -- suosituinta hienonmaailman isää ---, joka mielellään odotutti itseään, Untuva vertasi tätä suurta, -hymyilevää palatsia, jonka englantilainen mukavuus oli kätketty -rakastettavan ja itsetietoisen vakavuuden taakse, siihen synkkään ja -likaiseen taloon, mihin kirkkoherra kolmine apulaisineen oli ahdettu. -Hän ajatteli lapsen teräväjärkisyydellä, että joskin Pont-sur-Sarthen -"hienoon maailmaan" kuuluvat ihmiset tunsivat hyvästi tien tänne, niin -köyhät tunsivat varmasti vielä paremmin tien tuohon toiseen paikkaan. -Hänestä tuntui siltä kuin ne suuret summat, mitkä tänne kertyivät -testamenttien, lahjojen ja keräysten muodossa, eivät koskaan jättäisi -tätä rakennusta, kun sitävastoin nuo suurella vaivalla kootut vähäiset -almut vain valuisivat tuon pienen, harmaan talon lävitse siellä -alhaalla... - -Untuva halveksi vaistomaisesti ihmisiä, jotka "panivat kirstun -pohjaan". Tuo sana _kartuttaa_, jota hän kuuli lausuttavan ympärillään -maaseudulle ominaisella kunnioituksella, oli hänestä inhoittava -ja vastenmielinen, ja hän tuumi, että tässä uudenuutukaisessa -talossa luultavasti kartutettiin paljon ja lahjoitettiin pois hyvin -vähän, ainakin köyhille. Hän katseli harppaillessaan edestakaisin -vastaanottohuoneessa valkoisen muurin aukkoja, ja hänestä ne -muistuttivat pankin kassaluukkuja. Ja jesuiitat, jotka tavantakaa -nopeasti kulkivat liukuvin ja arvokkain askelin pitkän huoneen poikki -näyttivät hänestä pikemmin kauppapalvelijoita kuin hengenmiehiltä. -Tässä luostarissa kaikki puhui hänelle maailmasta eikä mikään Jumalasta. - -Jonkun ajan kuluttua tuli Coryse kärsimättömäksi. - --- Tämäpä nyt on!... Enhän minä voi odottaa ikuisesti!... Kello on -kohta neljä!... Minun on mentävä kouluun!... - -Hän astui ikkunan luo ja näki Jeanin nukahtaneen eräälle -puutarhapenkille. Vanha kuski oli ensiksi istunut kunnollisesti suorana -kuin muinoin pukillaan, nyt hän painostavan ilman vaikutuksesta vaipui -hiljaa kokoon jalat ojennettuina ja pää nuokkuen. Ja isät, jotka -aika-ajoin kulkivat ohitse matkalla kappeliin, käänsivät ihmetellen -terävät ja hieman hermostunee kasvonsa tuota vanhaa miestä kohden, joka -nukkui penkillä juopuneen asennossa. Heidän mykkä harminsa huvitti -suunnattomasti tyttöä, eikä hän enää ollut ensinkään ikävissään, -kun samalla kertaa kuivahko ja lempeä ääni hänen takaansa sai hänet -kääntämään päänsä. - --- Tekö siellä olettekin, lapseni?... Mutta minä en voi nyt ottaa teitä -vastaan... - --- Niinkö!... -- sanoi Untuva. -- Luulin äitini kysyneen, voisinko -tulla?... - -Ja kääntyen ovelle päin lisäsi hän rakastettavasti ja ikäänkuin -keventyneenä: - --- Mutta ellei se sovi teille, niin minä poistun... Isä de Ragon -pysähdytti hänet kädenliikkeellä: - --- En voi ottaa teitä vastaan täällä... - --- Pyydän anteeksi, äitini... - --- Niin... rouva äitinne tietää minun joskus keskustelleen hänen -kanssaan vastaanottohuoneessa... Mutta vaikkakin se sallittiin -hänelle... poikkeustapauksissa... niin se ei ole sallittu teille... - -Kun tyttönen ei vastannut mitään, jatkoi hän entisellä selvällä ja -vaaleakaikuisella äänellään: - --- Rouva äitinne sanoi minulle, lapseni... että te haluaisitte -neuvotella kanssani eräästä sangen tärkeästä kysymyksestä... - --- Oi!... Niin tahdonkin!... Tai oikeastaan... hän sitä tahtoo... - --- No niin... Olen kuuleva teitä heti rippituolissani... - --- Mutta... -- vastusti Untuva. -- En minä tullut ripittäytymään... - --- Vähät siitä!... Rippilapseni odottavat jo minua... En voi enää -viivytellä... - -Coryse säikähtyi tietäen saavansa odottaa tuntikaupalla tuossa uudessa, -hirvittävän uudessa kappelissa, missä loistavat kultaukset kirkuivat -lehväköynnösten räikeää vihreyttä vastaan, kappelissa, missä silmä -ei voinut levätä ainoassakaan lempeässä tai rauhallisessa näyssä; -missä ihmisen oli mahdoton vaipua hartauteen tai rukoilla kuiskinan -ja kahinan keskessä. Ja pelko auttoi häntä keksimään keinon, joka -saattaisi päästää hänet pälkähästä. - --- Vai niin!... Hyvä on!... Odotan siis kappelissa!... Oi! siellä on -niin hauska odottaa... Kaikki naiset puhuvat niin äänekkäästi!... - -Arvattavasti ei isä de Ragon ollut varsin halukas luovuttamaan -Untuvan pilkallisille korville tuon "vihkivesi-sammakoiden" joukon -tunnustuksia, kuten tyttö oli heitä sangen epäkunnioittavasti -nimittänyt, sillä äkkiä hän muutti mieltään sanoen, ikäänkuin ei olisi -mitään kuullut: - --- Samapa se... Voin kuulla teitä täällä... koska te nähtävästi -toivotte sitä... - -Ja muuttaen äänensä hän jatkoi raukeasti ja hiljaa: - --- Kuulen teitä, tyttäreni... Mitä teillä on sanottava?... - -Coryse vastasi päättävästi: - --- Minullako?... Ei niin mitään!... Luulin, että te sanoisitte minulle -jotakin?... - -Isä de Ragon, joka oli tottuneempi puolusteluun kuin hyökkäykseen, -epäröi hetkisen, mutta alistui sitten tähän äänilajiin: - --- Rouva äitinne on ilmoittanut minulle Aubièresin herttuan -pyytävän teidän kättänne... ja teidän nähtävästi suhtautuvan hänen -kosintaansa... joskaan ei kielteisesti... niin kuitenkin... - --- Oi! voitte varsin hyvin sanoa kielteisesti!... - -Jesuiitta ei ollut koskaan lausunut Untuvalle tämän seuratessa rouva de -Brayta muuta kuin joitakin jokapäiväisiä tervehdyssanoja, joihin tyttö -puolestaan oli vastannut joko yksitavuisesti tai vaikenemalla. Hän -ällistyi sentähden hieman tästä vapaasta kielenkäytöstä, johon hänen -tavalliset vieraansa eivät olleet häntä totuttaneet. - -Syntyi hetken hiljaisuus. - --- Entä sitten?... kysyi Untuva suorasukaisesti. - --- Niin -- jatkoi isä de Ragon, jota tämä asiallinen kysely hämmensi --- yllämainittu kosinta... joka imartelisi jokaista nuorta tyttöä, on -teille, ei ainoastaan mairitteleva, vaan myöskin odottamaton... Teillä -ei ole omaisuutta... - --- Tiedän sen!... - --- Aubièresin herttua arvelee, että vaikkakaan hän ei ole rikas, -hänellä kuitenkin on riittävästi kahdelle... Hän osoittaa... -pyytäessään kättänne... kaunista epäitsekkyyttä... - --- Tiedän senkin!... ja olen herra d'Aubièresille hyvin kiitollinen... -Pidänkin muuten hänestä oikein paljon... - --- Pidättekö siis hänestä?... - --- Kaikesta sydämestäni... Hän on ehdottomasti meillä kävijöistä se, -josta pidän eniten... - --- Mutta siinä tapauksessa en voi käsittää... - --- Mitä ihmettä, ettekö te voi käsittää sitä?... Ja minusta se on -päivänselvää!... Minä pidän herra d'Aubièresta samoin kuin pidän rouva -de Jarvillesta, esimerkiksi... tai apotti Châtelista... Pidän heistä -pitääkseni... enkä mennäkseni naimisiin, tuhat tulimmaista!... - --- Lapseni, huomaan, että te ette tiedä, mitä avioliitto on... - --- Niin, kyllä onkin totta, etten sitä tiedä!... Mutta voinhan toki -kuvitella, mitä se on... Ainahan ihminen kuvittelee jos jotakin, -eikö totta?... Ja minä tahdon... mennessäni naimisiin... rakastaa -tulevaa miestäni toisin kuin nyt rakastan herra d'Aubièresia ja apotti -Châtelia... ja niin edespäin!... - --- Niin... Te olette hieman tuntehikas... kuten kaikki nuoret tytöt... - --- Minäkö?... -- huudahti Untuva harmistuneena, -- minä en ole pennin -edestä tuntehikas!... - -Hän mietti hetkisen ja oikaisi äskeisen lausuntonsa vasten tahtoaan -hieman hämmentyneenä: - --- Paitsi kenties silloin, jos on kysymys kukkasista... ja taivaasta... -ja puroista... On totta, että minä niin mielelläni paneudun pitkäkseni -maahan ja uneksin katsellen kaikkea tuota... Mutta vaikkakin -otaksuisimme, että minä siis olen tuntehikas mitä luontoon tulee... ja -eläimiinkin, jos niin tahdotte... niin ihmisten suhteen?... oh! pahuus -olkoon... minä en missään tapauksessa ole tuntehikas!... - -Perinjuurin hämmästyneenä tällaisesta puheesta isä de Ragon kysyi, -hymyillen hyväntahtoisen halveksivasti ohuilla ja nyrpistyneillä -huulillaan: - --- Kuka on teitä oikeastaan kasvattanut, rakas lapseni?... - -Tyttö vastasi olematta huomaavinaan pistosta: - --- Nykyjään isä ja Marc-setä kasvattavat minua... Aikaisemmin se oli -setä ja täti de Launayn huolena... - -Ja jesuiitan haeskellessa nimeä muististaan toistaen itsekseen: "de -Launay"?... lisäsi Untuva nauraen: - --- Oi, teidän ei kannata vaivata päätänne!... He eivät käy teidän -luonanne!... He eivät ole sellaista väkeä!... He ovat kaksi rauhallista -ja yksinkertaista vanhusta... jotka elävät syrjässä... käyden vain -kirkossaan!... Mutta suokaa anteeksi... Te sanoitte... silloin kun minä -katkaisin puheenne... että minä olin tuntehikas... Sen tähdenhän minä -juuri keskeytinkin teidät... - --- Aioin vain sanoa teille, että kaikki nuoret tytöt muodostavat -itselleen jonkinlaisen ihanteen... ihanteen, jota he yrittävät -sovelluttaa joka paikkaan... ja jota he eivät tapaa milloinkaan -elävässä elämässä... - --- Minulla ei ole mitään ihannetta... - --- Se on hyvä, oikein hyvä!... sillä silloin te voitte harkita vapaasti -ja täysin kylmäjärkisesti kaunista tulevaisuutta, joka avautuu teille, -jos menette naimisiin d'Aubièresin herttuan kanssa... - --- Kaunista tulevaisuutta?... Kaikkea vielä?... Minähän en koskaan -ole tahtonut sotilasta!... Niin juuri... En siedä sotilaita!... -Tarkoitan tietysti upseereja... sillä jos on sotamies, niin eihän se -ole kenenkään oma vika!... Minä päinvastoin säälin heitä niin!... ja -rakastan heitä!... En voi kohdata heitä helteisinä päivinä haluamatta -pyytää heitä sisälle juomaan jotakin... - -Isä de Ragon tarkasteli Untuvaa ihmetellen ja ajatteli, että rouva de -Bray oli aivan oikeassa sanoessaan, ettei tyttö ollut sellainen "kuin -muut ihmiset". Hän jatkoi yhä kylmemmin ja täsmällisemmin: - --- Totta tosiaan, lapseni, teidän puheenne on hyvin merkillistä!... - -Coryse selitti aivan sievästi ja vilpittömästi: -- Niin... tiedän sen -kyllä!... Te olette ihan oikeassa... Mutta minä en voi sitä estää!... -Se on aivan vaistomaista!... Pyydän teiltä anteeksi... Ymmärrän varsin -hyvästi, että se loukkaa teitä... Se loukkaa apotti Châteliakin... -joten on aivan luonnollista, ettei se miellytä teitä... - -Ja katsoen jesuiitaan hän päätti puheensa: - --- Se johtuu siitä, että te olette maailmanmies!... kun minä -sitävastoin... - --- Kas niin, -- sanoi jesuiitta, jota alkoi vasten tahtoaan naurattaa. --- Oletteko siis taipuvainen, lapseni, harkitsemaan asiaa, ennenkuin -vastaatte kieltävästi tähän kosintaan?... kuulemaan minun neuvojani?... - --- Harkitseminen on aivan hyödytöntä!... ensinnäkin sentähden, -että minä aina nukahdan harkitessani jotakin... ja toiseksi, koska -asianlaita on se, että kuta enemmän minä harkitsen, sitä varmemmin -minä vastaan kieltävästi... Ei siis kannata panna minua harkitsemaan -asiaa... Ja mitä teidän neuvojenne seuraamiseen tulee, niin... -haluatteko, että puhun suuni puhtaaksi... - --- Haluan... puhukaa vain suoraan? - --- No niin, en oikeastaan tiedä, minkä tähden minun pitäisi seurata -teidän neuvojanne?... Te ette tunne minua... Te olette nähnyt -minua hyvin harvoin... koko minun olentoni on luultavasti teille -hirvittävästi vastenmielinen... - -Ja huomatessaan jesuiitan yrittävän tehdä kieltävän liikkeen jatkoi hän: - --- Niin juuri!... Tiedänhän sen erinomaisen hyvin!... Minä en -miellytä teitä, eikä teillä ole mitään syytä tuntea harrastusta -minun asioihini... Mitä te minulle sanotte, sen sanotte aivan -yksinkertaisesti sentähden, että äitini on pyytänyt teitä sanomaan ne -sanat... - --- Puhun vakaumukseni mukaan... - --- Olkoonpa niinkin... mutta vakaumuksenne perustuu äitini selityksiin, -ja hän on sanonut teille, että koska minä olen köyhä, niin en voi -odottaa pääseväni hyviin naimisiin... ja että tämä nyt kyseessäoleva -avioliittotarjous on loistava... jonka johdosta, edellyttäen etten -minä ole rikas, te neuvotte minua menemään naimisiin sellaisen herran -kanssa, jota en voi rakastaa tai ainakaan en voi rakastaa niin, kuin -minä tahtoisin rakastaa tulevaa elämänkumppaniani... - --- Lapseni, te erehdytte... Neuvon teitä menemään Aubièresin herttualle -vain sen tähden, että hän on hyvin arvossapidetty ja ylhäissyntyinen... -sekä myöskin erinomaisen hyväsydäminen mies... Antaisin saman neuvon, -vaikka te olisitte hyvin rikaskin... - --- Kaikkea vielä!... Ei tässä maailmassa!... Ensinnäkin, jos minä -olisin hyvin rikas, te... sen sijaan, että pakottaisitte minut ottamaan -herra d'Aubièresin, niin säästäisitte minut... - -Hänen pysähtyessään kysyi isä de Ragon: - --- Kenelle minä säästäisin teidät?... - --- Jollekin entiselle oppilaallenne, joka olisi joutunut rahapulaan... -tai pelannut... tai muuta sellaista... Niin!... Siitä alkaen kuin -olen ruvennut kiinnittämään huomiota ympäristööni... olen nähnyt sen -aina olevan tapana tässä kaupungissa... ja olen iloinnut siitä, ettei -minulla ole ollut rahoja!... Oi!... Te osaatte kyllä auttaa omianne!... -Te ette ole huonoja ystäviä!... - -Peläten puhuneensa liikaa kohotti Untuva katseensa miltei arasti -jesuiitan puoleen. Mutta hienot, vakavat kasvot olivatkin heltyneet. - --- No niin -- sanoi hän katsellen tyttöstä sangen mieltyneesti. -Ellen erehdy, pystytte juuri te parhaiten panemaan arvoa sellaisille -ihmisille, jotka eivät ole "huonoja ystäviä", kuten te sanotte... -Luulisinpa teidän ihailevan niitä, jotka auttavat toisia?... - --- Pidänkin heistä, jos he ovat yksilöitä, mutta en, jos on kysymys -yhdistyksistä... - -Isä de Ragon jäi sanattomana katselemaan Untuvaa. - -Koko Pont-sur-Sarthessa oleskelunsa aikana oli tämä kuusitoistavuotias -koulutyttö ensimmäinen hänen kohtaamansa "ajatteleva" olento. - -Huomatessaan tyttösen, joka piti hänen vaikenemistaan lähtömerkkinä, -aikovan poistua hän kysyi: - --- Te olette varmaankin lukenut paljon?... - --- En ole... paljoakaan... - --- Siinä tapauksessa olette te paljon ajatellut vakavia asioita. - --- Toisinaan... hevosen selässä... Etenkin ratsastaessani minä tuumin -sellaisia... Silloin en voi nukahtaa mietteisiini... Ja sentähden minä -käytän tilaisuutta miettiäkseni... mutta vain vaistomaisesti... - --- Ja... onko siis näiden mietteiden tuloksena vastenmielisyys -veljeskuntaamme kohtaan?... - --- Tavallaan!... Se ei minusta ensinkään tee minkään veljeskunnan -vaikutusta... ainakaan ei hengellisen veljeskunnan... Dominikaaneja, -maristeja, kapusiineja, oratooriomunkkeja j.n.e., j.n.e., kutsuisin -minä veljeskunniksi... sillä he syventyvät Jumalaan, he saarnaavat, he -tekevät vain sellaista, mikä minusta onkin hengenmiesten tehtävä... Te -puolestanne olette aivankuin jonkinlainen yhdistys... Te harrastatte -avioliittoja, politiikkaa, vähän kaikkea... Sanalla sanoen... minä -pelkään teitä!... Ja kuitenkaan en minä, Jumala tietäköön, ole -arimpia... - --- Vakuutan teille, lapseni, että me työskentelemme vain ihmiskunnan -onneksi ja autuudeksi... - --- Sen onneksi... maan päällä, myönnän mielelläni!... Mutta -autuudeksi?... En usko teidän siitä paljoakaan välittävän... Ja -mitä sitten teidän ihmiskuntaanne tulee, niin se rajoittuu vain -hienoon maailmaan... Aivan samoin kuin äitinikin ihmiskunta... Tunnen -tuon!... - --- Huomaan teillä olevan vahvat ennakkoluulot meitä vastaan... Mutta te -olette väärässä, lapseni... - --- Oi!... vakuutti Untuva kohteliaasti -- yhtäpaljon vastustan -vapaamuurarejakin, esimerkiksi... Vihaan ylipäänsä kaikkia, jotka -liittoutuvat voittaakseen eristäytyneet... - --- Tuollainen viha voi viedä pitkälle... - --- Niin voikin!... Kas, kun minä ollessani hyvin pieni... -kävin hoitajani kanssa ostoksilla, ja kuulin sivukatujen -pikkukauppias-parkojen valittelevan... niin, miltei itkevän, -kertoessaan, että suurten kauppapuotien ilmestyttyä -Benediktiinienkadulle ja Carnot'n torille heidän liikkeensä eivät enää -menestyneet... näin, miten vähitellen sulettiin yhä useampia entisiä -kauppoja... kuulin puhuttavan tämän ja tuon kauppiaan vararikosta... -niin minä olin aivan raivoissani noille suunnattomille kauppahuoneille, -jotka murskasivat kaikki pienet liikkeet... ja monena iltana -rukoillessani minä huusin kaikin voimin Jumalaa, että hän päättäisi -kerrankin hävittää yöllä kaiken tuon... - --- Mutta sehän oli hirvittävä ajatus... - --- Mahdollisesti!... En puolustakaan sitä!... Mutta joka tapauksessa -ajattelin niin!... En tietystikään kertonut sitä Albert-sedälle ja -Mathilda-tädille... se ei kuulunut heihin... Ei mitenkään!... Enhän -minä sitäpaitsi siihen aikaan milloinkaan ilmaissut ajatuksiani -kenellekään... - --- Tuskinpa te teette sitä nytkään, vai kuinka?... - --- Oi! kyllä!... Nyt minä voin kertoa tuollaiset asiat apotti -Châtelille ja Marc-sedälle... - --- Ah! tosiaankin!... virkkoi jesuiitta hymyillen väkinäisesti. -- -Herra de Brayhan on sosialisti... tai on ainakin esiintynyt sellaisena -viime vaaleissa?... - --- Se ei ole totta... -- sanoi Untuva jyrkästi, hän ei sietänyt -sitä, että ihmiset arvostelivat Marc-setää. -- Te sotkette!... -Herra de Bray ei ole, vaikkakin hän on sosialisti, kuten te sitä -nimitätte... koettanut sen avulla tulla valituksi... Hän esiintyi ilman -päällekirjoitusta... - --- Ja epäonnistui... - -Niissä vaaleissa oli juuri "isien" suosikki tullut valituksi. Untuva -vastasi kiukustuneena: - --- Niinpä niinkin... Valituksi tulemiseen tarvitaan paljon rahaa... - -Sitten hän nousi seisomaan odottamatta jesuiitan lopettamismerkkiä, -- -isä olikin aivan unohtautunut kuuntelemaan tämän pienen uudenajan olion -puhetta, joka niin suuresti erosi hänen tähänastisista kokemuksistaan ---, ja lisäsi hieman veitikkamaisesti: - --- Mutta en uskalla pidättää teitä enää!... Teillähän oli niin -kiire... Ja varmaankin kaikki nuo naiset kappelissa vapisevat -kärsimättömyydestä... - -Isä de Ragonkin nousi, Untuvan aikoessa väistyä syrjään päästääkseen -hänet ensimmäisenä ovesta sanoi hän hymyillen hyvin kohteliaasti: - --- Ei mitenkään... Te ette ole enää pieni tyttö... ja pian te kenties -jo olette "rouva herttuatar"... - --- Se ihmetyttäisi minua suuresti!... -- vastasi Untuva heilauttaen -kiharaa tukkaansa, joka lainehti hänen vyötäistensä alapuolelle. -- Se -osa ei sovi minulle... - -Isä de Ragon kysyi: - --- En nähnyt ketään ovenvartian tuvassa... Ettehän te toki kuitenkaan -ole tullut tänne yksinänne?... - --- Oi! en!... En ole sentään kasvatettu aivan amerikkalaisesti!... -Hoitajani on täällä mukanani... - -Ja näyttäen ukko Jeania, joka yhä nukkui penkillään valuneena miltei -maahan saakka, hän sanoi: - --- Eikö hän ole koristeellinen, tuo minun hoitajani!... - -Kun Untuva oli sulkenut portin, kääntyi hän katsomaan kappelin suurta -kelloa ja mutisi nauraen: - --- Puoli kuusi!... Kylläpä minä olen antanutkin noiden -vihkivesisammakoiden odottaa!... - - - - -VI. - - -Kun rouva de Bray astui ruokasaliin, istuivat muut jo -päivällispöydässä. Hänen perheensä oli jo aikoja sitten lakannut -odottelemasta häntä aterioille. Talon emäntä saapui hyvin harvoin -ajoissa; milloin oli ostoksia, milloin vieraskäyntejä, milloin -kello oli pysähtynyt ja kaikkein tavallisimmin olivat vaunut syynä -hänen myöhästymiseensä. Asetuttuaan paikalleen hän kysyi omituisen -ystävällisellä äänellä Coryselta: - --- No?... oletko tyytyväinen isä de Ragoniin?... - --- Olenpa niinkin... varsin tyytyväinen!... vastasi tyttönen -huolettomasti. - -Mutta mietittyään hetkisen hän lisäsi: - --- Mutta en tiedä onko hän yhtä tyytyväinen minuun... - --- Mitä sinä sitten sanoit hänelle?... -- kysyi herra de Bray hieman -levottomana. - --- Paljon asioita... Keskustelu hyppelehti sinne tänne... - --- Menen tapaamaan häntä huomisaamuna, sanoi markiisitar kylmemmin, -- -ja hän kertoo minulle, mitä on tapahtunut... - --- Niin, mutta... -- Untuva huomautti hiljaisesti, -- minähän voisin -yhtä hyvin itse kertoa sen teille... sillä siellä ei tottapuhuen -tapahtunut mitään... - --- Niinkö... Sepä merkillistä!... - --- Miksi se muka olisi merkillistä?... - --- Koska sinä näytät noin hämmentyneeltä... - --- Minäkö!... En ikinä!... Miksi minun muka pitäisi näyttää -hämmentyneeltä?... - --- Enhän minä tiedä... - --- Minä vielä vähemmin!... Te tahdoitte, että minä menisin -keskustelemaan isä de Ragonin kanssa... Menin siis sinne... Me -keskustelimme... Siinä kaikki!... - --- Mitään epämiellyttävää ei siis tapahtunut?... - --- Ei suinkaan... Hän on hyvin kohtelias... liiaksikin!... Samoin -minäkin... En tosin liiaksi, mutta sentään tarpeeksi... jos -sitäkään!... Luulen, nimittäin, ettei hän oikein hyväksynyt mitään -siitä, mitä hänelle sanoin... eikä hänkään saanut minua sanoillaan -vakuutetuksi, se on varmaa... Mutta muuten olemme me aivan kuin -ennenkin... - --- Toisin sanoen... -- kysyi rouva de Bray käyttäen palvelijan -poissaoloa hyväkseen, -- sinä et siis vielä ole päättänyt mennä -naimisiin Aubièresin herttuan kanssa?... - --- Olen päinvastoin päättänyt olla ottamatta häntä... - -Ja kääntyen Marc-sedän puoleen hän lisäsi: - --- Annan hänelle vastaukseni tänä iltana... Etkö sanonut hänen -tulevan?... - --- Ei missään nimessä!... huusi markiisitar julmistuneena. -- Te -ette saa vastata hänelle tänä iltana!... On järjetöntä kieltäytyä -sellaisesta harkisematta asiaa!... - --- Mutta minähän olen harkinnut sitä!... minähän en ole muuta -tehnytkään kuin harkinnut... Eilisestä alkaen olen harkinnut aivan -menehtyäkseni!... - --- Teidän täytyy vielä odottaa, ennenkuin annatte vastauksenne -Aubièresin herttualle... - --- Mitä minun muka täytyisi odottaa?... Ei... minä en tahdo kiusata -häntä turhalla toivolla... Se on nytkin jo kestänyt liian kauan... - --- Kiellän teitä puhumasta hänen kanssaan tänään!... -- sanoi -markiisitar käskevästi nousten seisomaan. - -Ja nähdessään, ettei Untuva tullutkaan saliin, vaan nousi ylös -portaita, hän kysyi: - --- No?... Minne te menette?... - --- Huoneeseeni... - --- Teidän on jäätävä tänne... - -Tyttönen lensi tulipunaiseksi ja vastasi suorasukaisesti: - --- Minusta se on samantekevä!... Mutta, jos jään tänne, niin silloin -minä myöskin sanon herra d'Aubièresille sanottavani... ja ilmoitan -hänelle lopullisesti päättäneeni, etten milloinkaan... en milloinkaan -mene hänen kanssaan naimisiin... - --- Olette hullu!... - --- Sitä te ette sano minulle ensimmäistä kertaa!... - --- Kas, siinähän hän onkin!... -- huudahti markiisitar äkkiä kehoittaen -suurella kädenliikkeellä heitä kuulemaan, miten ovikello kilisi... - --- Oi!... Sen parempi!... -- huokasi Untuva. -- Haluan sydämeni -pohjasta vapautua tästä taakasta!... - -Hän meni sisäänastuvaa everstiä vastaan, ja sanoi hänelle kevyesti: - --- Herra d'Aubières, haluaisin puhua kanssanne... Tahdotteko tulla -puutarhaan, kuten eilen illalla?... - -Ja kulkiessaan hymyillen alas portaita lisäsi hän matalalla äänellä: - --- ... Mutta suutelematta minua... - -Eversti seurasi häntä tottelevaisesti. Hän oli hyvin kiihoittunut, -mutta ymmärsi kuitenkin rakkaudestaan huolimatta, mikä häntä -odotti. Ennenkuin Coryse oli ehtinyt avata suutansakaan, kysyi hän -liikuttavalla äänellään arasti: - --- Tarkoituksenne on ilmoittaa minulle, ettette te tahdo, eikö niin? - --- Niin... -- änkytti Untuva kärsien kovasti ajatellessaan suurta -surua, joka hänen nyt täytyi aiheuttaa. -- Olen kovin paljon ajatellut -eilisillan jälkeen... ja ymmärrän, etten voi mennä teidän kanssanne -naimisiin... Pidän teistä paljon, sittenkin!... Pidän teistä sydämeni -pohjasta... ja olen aivan onneton siitä, että minun on annettava teille -tällainen vastaus... Mutta parempi on sanoa se ennemmin kuin vasta -jälkeenpäin, eikö totta?... - -Herttua ei vastannut mitään. Coryse ei voinut nähdä häntä pimeässä, -mutta hän tuli kovin alakuloiseksi, arvatessaan vastauksensa koskeneen -kovasti herttuaan. - --- Rukoilen teitä... -- pyysi hän pannen lempeästi kätensä herra -d'Aubièresin käsivarrelle... Älkää tulko noin surulliseksi!... -Ensinnäkin minä en ansaitse sitä!... Olen kiivas, tyhmä ja huonosti -kasvatettu... Minulla on "kaikki Avesnes-suvun viat", kuten äidilläni -on tapana sanoa!... Ja toiseksi en minä yhtään kelpaisi everstin -rouvaksi!... enkä maailman-naiseksi missään suhteessa... En osaisi -sopivasti keskustella... en ottaa vastaan... en olla rakastettava -epämiellyttäviä henkilöitä kohtaan... enkä uskotella typerille pitäväni -heitä erittäin henkevinä... Minä en ole mikään nainen... olen villi... -luotu elämään vain kukkien ja eläinten parissa... - -Äkkiä hänen äänensä vaihtoi väriä, ja hän huudahti: - --- Niin eläimet!... Missä kummassa on Gribouille?... En ole nähnyt sitä -aamiaisen jälkeen... Onkohan se karannut?... - -Ja hän lähti juoksemaan ruohokentän poikki talleihin päin. Hetken -kuluttua palasi hän yhä juosten, jäljessään Gribouille, joka pyrki -hyppäämään hänen olkapäilleen. - --- Suokaa anteeksi... -- virkkoi hän aivan hengästyneenä. -- Suokaa -anteeksi, että minä jätin teidät näin... Mutta pelkäsin niin -Gribouillen puolesta!... Eihän se ole riittävä syy!... Minun ei olisi -pitänyt... kesken vakavaa keskustelua... Mutta, nyt te näette... -sellainen minä juuri olenkin!... Kun herttua ei vastannut, kysyi hän -tunkien katseellaan pimeyteen: - --- Ettekö te enää ole siellä?... - --- Kyllä... -- änkytti hän tukahtuneella äänellä, kyllä... minä olen -täällä... - -Hän oli istuutunut lehtokujan viereen muutamalle ruohokummulle. Untuva -lähestyi häntä arvaten hänen itkevän. - --- Mitä!... sanoi hän tuskaisena. -- Mitä!... Itkettekö te?... - -Hän ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että tämä mies joka aina oli -hänestä tuntunut niin suurelta... miltei vanhalta, voisi itkeä. - -Hämmästyneenä ja kuohuksissaan istahti tyttö hänen viereensä. - --- Jumalan tähden!... -- virkkoi hän itsekin itku kurkussa. -- Jumalan -tähden!... Jumalan tähden!... - -Hän ei keksinyt muuta sanottavaa. Hän joutui aivan pyörälle päästään. -Hän piti itseään hirvittävän pahana ja typeränä kiusatessaan tätä hyvää -olentoa, joka nyyhkytti hiljalleen hänen vieressään. - -Coryse ei voinut sietää ajatusta, että joku kärsisi hänen puolestaan -tai hänen tähtensä. Hän kärsi tuhat kertaa mieluummin itse. Ja äkkiä -hänen päähänsä juolahti jotakin: - -"Totisesti, olkoon menneeksi!... Kerron hänelle, mitä nyt ajattelen... -Ja sitten... jos hän kuitenkin tahtoo... menen hänen kanssaan -naimisiin..." - --- Kuulkaahan... -- hän sanoi heleällä äänellään, joka liikutti -niin syvästi herttuaa, -- kuulkaahan minua hetkinen... ja koettakaa -ymmärtää minua... jos suinkin vain voitte... Olen kyllä tekevä -parhaani, mutta luultavasti se ei sittenkään tule oikein selväksi... -On niin vaikeata puhua kaikesta tästä!... Ja jos me emme olisi -pimeässä vaan auringossa... jos minä näkisin teidän kasvonne, ja te -näkisitte minut... niin en uskaltaisi sinä ilmoisna ikänä!... Mutta -ensiksi, pyydän teitä... Lakatkaa itkemästä noin... Se on minusta niin -hirveää!... - -Ja kun herttua vastaamatta sanaakaan jatkoi itkuaan, polvistui Untuva -äkkiä hänen eteensä: - --- Pyydän, lakatkaa itkemästä!... - -Hän kietoi kätensä herra d'Aubièresin kaulaan ja suudellen hellästi -hänen kosteaa poskipartaansa toisti äärettömän rukoilevalla äänellä: - --- Pyydän, lakatkaa jo!... Lupaan tehdä kaikki, mitä tahdotte... -kaikki... - -Unohtaen eilisillan painautui hän herttuaa vastaan viattomana ja -lempeänä. Herra d'Aubières työnsi hänet luotaan miltei tylysti: - --- Ei... ei... menkää pois!... - -Untuva nousi heti hämmästyneenä mutisten surullisesti: - --- Oi!... Niin... Ymmärrän... Te teette samoin kuin minä eilen... - -Ja hän istahti arasti vaieten herttuan viereen. Tämä vastasi vieläkin -väräjävin äänin: - --- En suinkaan... Älkää luulko sitä, rakas, pieni Coryseni... -Asianlaita on se... Te ette voi ymmärtää minua... Olen hermostunut... -onneton... En tiedä mitä teen tai mitä puhun... Olen nähnyt niin -kaunista unta... ja putoan niin korkealta... - -Tyttö kysyi levottomana: - --- En kai minä ole syynä siihen... että te olette nähnyt kaunista -unta?... tarkoitan, ettenhän minä suinkaan liene uskotellut teille -tahtovani mennä naimisiin kanssanne?... tai koettanut saada teitä -pitämään minusta toisin kuin kiltistä tytöstä pidetään... vai kuinka?... - --- Ette suinkaan!... - --- Sepä hyvä!... Katsokaa, jos olisin tehnyt sen... tietysti -huomaamattani... niin olisin onneton... perin onneton... sillä minusta -on katalaa kiemailla ihmisille, ja iskeä silmää... luulotellakseen -heille, että he ovat miellyttäviä... tai että itse haluaa heitä -miellyttää... eikä sitten välittää heistä hitustakaan... katalaa... -juuri katalaa!... - -Ja hetken vaitiolon jälkeen hän jatkoi: - --- Niin näen aina meneteltävän ympärilläni... Mutta minä en tahdo tehdä -niin... - --- Te sanoitte äsken -- virkkoi herttua, joka vähitellen alkoi palautua -entiselleen, -- aikovanne ilmoittaa minulle, minkätähden ette tahdo -tulla vaimokseni... - --- Niin... mutta en oikein uskalla selittää teille sitä!... En tiedä -elämästä muuta, kuin mitä voin arvata, eikä se ole paljoa... Mutta -kuitenkin kuulen keskusteluja... Siinä kuiskaillaan... Siinä mainitaan -erinäisiä nimiä... Ja kun meillä on tanssiaiset, niin huomaan pientä -lemmenpeliä... paljon pieniä luvattomuuksia... En puhu nuorista -tytöistä... Nuoret tytöt tehkööt, mitä haluavat... Se ei ole ensinkään -sopimatonta, eikö totta, koska he eivät ole naimisissa?... Ei... Puhun -rouvista... Jotkut heistä pettävät miehiään... Ja tuo pettäminen... -En oikein tiedä missä se alkaa ja mihin se loppuu... mutta pidän sitä -hyvin pahana... - --- Epäilemättä se onkin pahaa!... - --- No niin, siinä näette!... Katsokaa, minä olen aivan varma siitä, -että jos nyt menisin teidän kanssanne naimisiin... niin minä joskus -tulisin pettämään teidät... - --- Mutta... -- änkytti herra d'Aubières ällistyneenä -- kuinka te -voitte olla noin varma siitä?... - --- Varmako?... Niin varma kuin kukaan voi olla, kun on kyseessä -sellaiset asiat!... Katsokaahan, tähän mennessä en noina ole vielä -koskaan tavannut ketään, josta olisin ajatellut: "Tuon kanssa menisin -mielelläni naimisiin!..." - --- Entä sitten?... - --- No!... mitä sanoisitte, jos tuo ajatus vasta ollessani naimisissa -juolahtaisi päähäni jonkun herran kulkiessa ohitseni?... Eikö se olisi -kauheaa?... Siinä me sitten olisimme!... - -Surustaan huolimatta alkoi herttuaa naurattaa; mutta hän vastasi -vakavasti: - --- Tuo on tapahtunut monelle vaimolle... - --- Ja mitä sitten?... - --- Sitten ovat he antamatta ajatustensa aherrella uudessa tulokkaassa -turvautuneet mieheensä... Ja jos hän on ollut hyvä aviomies, kuten minä -tulisin olemaan... - --- Siitä olen varma!... sanoi Untuva vakuutettuna. -- Mutta luuletteko -olevan hyötyä siitä, että mies on hyvä, jos hänellä ei ole hyvä -vaimo?... - --- Ja miksi ette te muka voisi olla hyvä pikku vaimo... rehellinen ja -uljas?... - --- Niin, mikään ei estäisikään... ellen vain tapaisi... - --- Ketä?... - --- Tuota herraa, jota luultavasti en koskaan tapaakaan... mutta, joka -missään tapauksessa ei ole Aubièresin herttua... - -Ja herra d'Aubièresin tehdessä liikkeen lisäsi hän vilkkaasti: - --- Niin... Pidän teistä paljon, hyvin paljon!... Olen jo ennenkin -sanonut sen teille... Mutta uskon, etten ensinkään, en hitustakaan pidä -teistä niinkuin miehestään tulisi pitää... Ja olen varma siitä, että -sinä päivänä, jolloin tapaisin hänet, josta pitäisin sillä tavalla... -minä heittäisin kaikki tyynni!... Oi, suinpäin!... Siinä te siis -näette... Olen hävytön sanoessani tämän teille... Mutta olisin vielä -hävyttömämpi, jos ottaisin teidät sanomatta mitään... Jos te siis -nyt, saatuanne tietää syyn kieltävään vastaukseeni kuitenkin tahdotte -saada minut... niin te ainakin tiedätte, mikä teitä odottaa... Te ette -silloin voi moittia minua mistään... Sanon "moittia minua mistään", -mutta se on vain puhetapa... sillä... lopultakin... olen varma siitä, -että te ette olisi hyvillänne... Mutta missään tapauksessa en minä -kuitenkaan silloin olisi ollut kavala ja tekopyhä... Ymmärrättekö?... --- Ymmärrän nyt -- sanoi herra d'Aubières lempeästi -- että te -tulisitte hyvin onnettomaksi minun rinnallani ja että minä puolestani -tulisin kauhistuttavan onnettomaksi nähdessäni teidän olevan onneton... -Minun täytyy koettaa unohtaa se, johon olen puolen vuoden kuluessa -kohdistanut kaikki ajatukseni, kaikki iloni, kaikki toiveeni... -Te olette hyvin hienolla ja hyvin selvällä tavalla tehnyt minulle -tiettäväksi, että olen vanha hupsu... - --- Oletteko te vihainen minulle?... -- kysyi Coryse säikähtyneenä. -- -Varmaankin te olette vihainen minulle? - --- En ole... Vakuutan teille, etten ole vihainen... -- mutisi miesparka -liikutuksen tukehduttamalla äänellä. - -Hän yritti nousta, mutta vaipui syvemmälle multaan. - --- Mitä nyt!... -- virkkoi hän huomatessaan hämmästyksekseen vajoavansa -joka liikkeellä. - -Gribouille nähdessään hänen yrityksensä arvasi heidän nyt aikovan -palata sisälle ja alkoi tanssia hänen edessään raivoisasti haukkuen. - -Herttua koki nojata käteensä, mutta se tunki pehmeään maahan samalla -kuin hänen ruumiinsa tuntui uppoavan yhä enemmän. - --- En käsitä, missä minä olen!... -- sanoi hän Untuvalle, joka -odotti häntä lehtokujan päässä. On aivan kuin minä istuisin jossakin -kuopassa... Ja kuta enemmän koetan nousta sieltä, sitä syvemmälle minä -vaivun... - -Untuva ojensi kätensä ja herttua tarttui niihin hypähtäen jaloilleen. -Mutta tyttökin oli lähestyessään tuntenut maan vaipuvan jalkojensa alla. - --- Mitä kummaa tämä on?... -- virkkoi hän koskettaen paikkaa, minkä -herra d'Aubières juuri oli jättänyt. - -Sitten hän suoristihe nauraen: - --- Oi!... Sehän on kukkien hautausmaa!... Te olette istunut sen -päällä!... Ja minä olen juuri tänä aamuna pitänyt hautajaiset... Se on -aivan pehmeä... - -Herttua kysyi: - --- Mikä hautausmaa... - --- Kukkien hautausmaa... Niin... Älkää puhuko siitä kotona... He -pilkkaisivat minua... Tiedänhän sen olevan tyhmää... Mutta minä -rakastan kukkia niin kovasti!... En voi nähdä, mitenkä ne peittyvät -lokaan kuollessaan... - -Untuvalla oli todellakin ollut aikaisimmasta nuoruudestaan saakka -hautausmaa, minne hän hautasi kuihtuneet kukkansa. Hän ei voinut nähdä -niiden viruvan kaduilla ja tunkioilla. Ajatus, että joku kukkanen -tahraantuisi, että jalat sitä tallaisivat, hameet laahaisivat tai -tomuluudat lakaisisivat, oli hänestä sietämätön. Talvella hän poltti ne -huoneensa suuressa takassa viritettyään siihen suunnattoman valkean, -mikä söi ne yhtenä humauksena. Mutta kesällä, kun tätä apukeinoa ei -ollut, hautasi hän ne huolellisesti puutarhan perälle salaa peläten -äitinsä toruja ja Marc-sedän leikinlaskua. - --- Ettehän te vain kerro sitä kellekään?... -- toisti hän hyvin -levottomana; -- lukuunottamatta Gribouillea ei kukaan tiedä sitä, -ei kukaan... Ja minä suuttuisin hirveästi, jos he rupeaisivat minua -pilkkaamaan... En mistään suuttuisi niinkuin siitä... Sillä minä -tietäisin heidän olevan oikeassa... Sehän onkin naurettavaa... - --- Olkaa huoleti, neiti Coryse. En ole kertova ainoallekaan ihmiselle -kukkien hautausmaasta... - -Ja hän lisäsi alakuloisesti: - --- Pieni hautausmaaparka!... Minäkin, vaikkakaan en juuri muistuta -kukkasia, olen tullut siihen haudatuksi tänä iltana... lopullisesti -haudatuksi... - --- Voi sentään!... -- huudahti Coryse -- rupeatteko te taasen -miettimään tuota kaikkea!... - --- En... Mutta ettekö te tahtoisi päästää minua ulos -puutarhaportista?... En viitsisi palata talon kautta... Näyttäisin -paisuneine silmineni hyvin naurettavalta... Tulen kuitenkin huomenna -aamupäivällä tapaamaan Marcia... - --- Pidättekö te paljon Marc-sedästä?... - --- Hyvin paljon... Me olemme lapsuuden tovereita... - --- Oletteko te samanikäiset?... - --- Hän on kolme vuotta minua nuorempi... - --- Se ei merkitse mitään!... - --- Ei merkitsekään... Olette oikeassa... Mutta suudellessaan viimeisen -kerran Untuvan kiinteää ja notkeaa pikku kätöstä sanoi herra d'Aubières -itseksensä: - --- Sittenkin!... Se merkitsee sittenkin paljon... Se on kolme vuotta -vähemmän!... - -Palatessaan saliin katseli tyttönen lampun ääressä lukevaa Marc-setää -ikäänkuin näkisi hänet nyt ensimmäisen kerran ja vastaamatta herra ja -rouva de Brayn huolestuneisiin kysymyksiin herttuan katoamisesta, hän -ajatteli: - --- Marc-setä ei näytä kolmea vaan kymmentä vuotta nuoremmalta kuin -herra d'Aubières!... - - - - -VII. - - -Seuraavana aamuna venyi Untuva nurmikolla leikitellen Gribouillen -kanssa odottaessaan kouluunmenoaikaa, kun Marc-setä lähestyi häntä -sanoen äkäisellä äänellä: - --- Aubières on matkustanut!... _Tyttö_ ponnahti pystyyn: - --- Matkustanut?... Minne? - --- Pariisiin... hieman virkistymään... Se on kyllä hänelle tarpeen, -poikaparalle!... - --- Oi!... -- huokasi Untuva. -- Sinä säikähdytit minua!... Luulin hänen -matkustaneen ikipäiviksi pois!... - --- Olisiko se surettanut sinua?... - --- Luonnollisesti!... - --- Aubièresin suru säälittää minuakin suuresti... Mutta sittenkin... -Nyt kun kaikki on lopussa... voinen minä sanoa sinulle Untuvani... että -minun mielestäni sinä olet menetellyt oikein... - --- Sepä hauskaa!... Entä isä?... - --- Hänkin on samaa mieltä... - --- Silloinhan on kaikki hyvin!... Tuletko ratsastamaan tänä aamuna? - --- En... Minun täytyy kirjoittaa muutamia kirjeitä... en ole vielä edes -kertonut sinulle suurta uutistani... Täti de Crisville on kuollut!... - --- Niinkö!... -- virkkoi tyttö välinpitämättömänä. -- Hän ei ollut -minun tätini... En tuntenut häntä!... Etkä muuten sinäkään... Hänhän -oli aina etelässä... - --- En olekaan tavannut häntä usein... mutta olin kuitenkin hänen -kummipoikansa... - -Ja Marc-setä jatkoi levollisesti: - --- Sain juuri tietää hänen jättäneen minulle koko omaisuutensa... - --- Koko omaisuutensa!... huudahti Coryse hämmästyneenä. -- Mutta eikö -hän ole se täti jota kutsuttiin täti Carabas'ksi!... joka on niin -hirveän rikas! - --- Hän "oli" hirveän rikas, täti parka!... Untuva hyppäsi Marc-sedän -kaulaan samalla kuin Gribouille matkien tätä liikettä hyppäsi -vuorostaan hänen jaloilleen. - --- Oi!... Kuinka minä olen iloinen!!!... kuinka minä olen iloinen -siitä, että juuri sinä ne sait!... Sinulle sopii niin mainiosti olla -rikas!... - --- Päästähän minut!... Minä kuristun! -- sanoi Marc de Bray ankarasti -koettaen puolustautua. -- Olenhan sanonut sinulle ainakin sata kertaa, -että sinä olet jo liian iso käyttäytyäksesi noin lapsellisesti!... Se -ei käy laatuun!... - --- Anteeksi!... Unohdan, aina!... Ja mitä sinä nyt aiot tehdä, sano, -kaikella tuolla rahalla... ensi aluksi?... - --- Ensi aluksi aion matkustaa... - --- Oi!... sopersi lapsi kauhistuneena. -- Aiotko sinäkin matkustaa?... - -Ja nojaten päätänsä Marc-sedän olkaan hän alkoi hiljaa itkeä. - --- Kylläpä sinä olet hupsu... -- virkkoi setä kärsimättömänä. - -Untuva vastasi epäselvällä äänellä: - --- Suo anteeksi!... Kas, minä olen niin hermostunut... En tiedä, mistä -se johtuu!... Juuri hiljan lähti herra d'Aubières, joka piti minusta -niin paljon... ja nyt lähdet sinäkin... - -Hänen kyyneleensä vuotivat yhä runsaammin, ja hän lopetti: - --- Katso, minulla ei ole joka sormelleni ihmisiä, jotka pitävät -minusta, senhän tiedät... - --- Älä nyt Untuva... Enhän minä lähde ikiajoiksi!... En matkusta -maapallon ympäri, ole varma siitä!... Ranska riittää minulle... Muualla -minä sairastan "spleeniä"!... - --- Minkätähden sinä sanot "spleen"... koti-ikävän asemasta?... Eihän -se nimitys ole mitenkään häpeällinen... En siedä ihmisten puhuvan -englantia!... - --- Huomaan ilokseni sinun jo voivan paremmin, Untuva!... Pikku -luonteesi on taasen entisellään... Niin... Toru minua vain niin paljon -kuin sinua haluttaa!... Mutta nauraa sinun myöskin täytyy... Muuta en -pyydä... - --- Nytpä sinä voitkin aikaansaada suuria politiikassa... Tällä kertaa -tuo viime vaalien pikku piimänaama ei tulekaan läpäisemään... Nuo -rahatpa saapuivat oikeaan aikaan!... Vielä on kuukausi jäljellä ensi -vaaleihin... Sinä ehdit vielä kukistaa tuon "kelpo isien" oppilaan!... -joka valehtelee työläisille... joka valehtelee yläluokalle... joka -valehtelee lakkaamatta!... Niin... Sinä olet kukistava hänet... Ja sepä -onkin minulle mieleen!... Marc-setä kysyi nauraen: - --- Johtuuko se harrastuksesta minua vaiko vastenmielisyydestä -kilpailijaani kohtaan?... - --- Kummastakin!... Entä armeliaisuus sitten?... Etköhän sinä nyt tule -harjoittamaan sitä oikein laajalti?... Sinähän jakelit almuja jo -ennenkuin sinä olit rikas... - --- Mistä sinä sen tiedät?... - --- Tunnen sinun köyhäsi!... Ja kun minä käyn heidän luonaan, niin he -puhuvat sinusta koko ajan... Sentähden minä siellä kuljenkin... Sillä -muuten olisi kyllä parempi valita sellaisia, joilla ei ole sinua, eikö -niin?... - --- Mistä johtuu, että vaikkakin he puhuvat minusta sinulle, he eivät -koskaan kerro minulle mitään sinusta?... - --- Minähän olen kieltänyt heitä!... Olen sanonut heille: "Jos hän saa -tietää, että minä käyn teidän luonanne... että hän voi sattua tapaamaan -minut omilla käynneillään, niin te ette enää koskaan saa häntä nähdä... -ette koskaan... sillä hän piilottelee antaessaan, kuten toiset -varastaessaan..." Eikö totta?... - --- Kuinka kummallinen pikku tyttö sinä oletkaan!... Jospa äitisi... - --- Ah niin!... Tietääkö hän jo?... - --- Mitä?... - --- Että sinä perit?... - --- Tietää... - -Untuva purskahti nauramaan. - --- Voi, nyt hän saa pitkän nenän!... Sillä tähän asti on hänellä aina -ollut tapana sanoa, että täti Carabas tulee antamaan omaisuutensa -hyväntekeväisyyslaitoksille, vaikkakin hän on sydämensä salaisuudessa -toivonut että isä ja sinä sen saisitte!... Ja, koska nyt on vain puolet -hänen toivostaan toteutunut... ja lisäksi vain sen huonompi puoli... -niin mahtanee hän olla innoissaan... - -Sitten palaten tuohon asiaan, mikä eniten kiinnitti hänen mieltänsä, -kysyi hän surumielisesti: - --- Tänäänkö sinä jo siis matkustat?... - --- Joiksikin päiviksi ainoastaan... järjestämään asioitani... Mutta -minä palaan pian... - --- Niin... Palaakin pian!... Sinulla ei ole liikaa aikaa vaaleihin!... -Mutta minäpä tulenkin puhumaan puolestasi!... Voi Jean-ukko raukkaa!... -Kylläpä hän nyt saa ruveta ravaamaan niin jalan kuin ratsainkin!... - -Ja varakreivin hymyillessä hän jatkoi: - --- Teetkö sinä pilaa minun työstäni?... Erehdyt suuresti siinä -tapauksessa!... Minä olen sangen suosittu henkilö täällä... sangen -suosittu... - -Sitten hän hyppäsi toiseen asiaan: - --- Kylläpä tulee olemaan hauska nähdä nyt niiden naamat, jotka eivät -pidä sinusta... Ja sellaisia on paljon... - --- Mitä... Onko heitä paljon? - --- Oi, on! Ainakin Pont-Sur-Sarthessa!... En puhu Pariisista... Sillä -niiden kolmen kuukauden kuluessa, mitkä me vietämme Pariisissa, en ehdi -saada aavistustakaan siitä, mitä sinä hommaat, saati sitten pidetäänkö -sinusta siellä vai eikö... Täällä on aivan toista... Minä näen, mitä -täällä tapahtuu... - --- Mitä sinä sitten näet?... - --- Että... ellei ota lukuun muutamia ystäviä... kaikki ihmiset vihaavat -sinua... - --- Enhän minä ole kuitenkaan tehnyt mitään, mikä voisi aiheuttaa heidän -vihansa!... - --- Oletpa!... Olet tehnyt kaiken, mitä tarvitaankin!... Sinä vetäydyt -yksinäisyyteen, ja Pont-sur-Sarthessa ei sitä anneta anteeksi... eikä -muuten muuallakaan!... - --- Mutta, enhän minä vetäydy yksinäisyyteen... - --- Vetäydytpä!... Välität viisi vierailuista, päivällisistä, -klubeista, tanssiaisista, matineeoista, jesuiittain rukoushetkistä, -puutarhajuhlista... välität viisi rouva de Bassignyn -torstai-vastaanotoista... viisi kaikesta, mikä ikävystyttää sinua... -ja sinä teet peräti oikein, tuhat tulimmaista!... Mutta älä vain -luulottele niillä keinoin saavuttavasi tyhmeliinien suosiota... - --- Niin, minä olenkin elänyt kuin karhu pesässään... Se on väärin... - --- Miksi se muka olisi väärin?... Mitä se sinuun kuuluu?... Nythän -sinua sitäpaitsi tullaan jumaloimaan, mitä hyvänsä vain teetkin!... Ja -nytpä sinua tullaan houkuttelemaan naimisiinkin... Sanohan?... Ei kai -se ole salaisuus?... - --- Mikä? - --- Sinun perintösi?... - --- Ei!... Vaikkakaan en itse viitsi toitottaa sitä kaupungilla, niin en -kuitenkaan surisi, jos se tulisi muuten tietyksi... - --- Kas vain!... -- virkkoi Untuva kummastuneena. -- Tahdotko sinä, joka -et koskaan välitä tekemästäsi vaikutuksesta... siis nyt, että ihmiset -saisivat tietää sinun tulleen rikkaaksi?... - --- Tahdon, mutta vain siksi, etten halua kuulla heidän... nähdessään -minun käyttävän paljon rahaa vaaleihin... väittävän jonkun yhdistyksen -tukevan minua... Tuo tapa politikoida toisten rahoilla sydämistyttää -minua suuresti... Se on minusta peräti vastenmielistä... - --- En ymmärrä, mikä yhdistys voisi auttaa sinua... kun sinä esiinnyt -itsenäisine aatteinesi... liittymättä mihinkään puolueeseen?... - --- Aivan oikein... Mutta he sanoisivat niin joka tapauksessa... - --- Sama se!... -- julisti Coryse silmät säteillen veitikkamaisuutta. -- -Minä toimitan itselleni suurenmoisen huvin tänä aamuna!... Mitä kello -on?... - -Marc-setä katseli kelloaan: - --- Neljännestä vailla yhdeksän... - --- Silloin ehdin vielä, jos kiiruhdan... Hän huusi kaikin voimin: - --- Jean!... - -Vanha kuski näyttäytyi tallin ovella, missä hänellä oli tapana -oleskella aina, milloin hänen pieni emäntänsä ei kaivannut hänen -palveluksiaan. - --- Pukeudu joutuun!... Meidän täytyy lähteä heti kohta!... Meidän on -kiire... Minun on ehdittävä Girondinien torille kymmenessä minuutissa... - -Sisäkkö kulki pihan poikki matkalla ulkohuoneisiin; Coryse huusi: - --- Onko rouva markiisitar mennyt ulos?... - --- Ei ole, neiti... - --- Sepä mainiota!... -- mutisi tyttönen. Pelkäsin hänen jo olevan -siellä ennen minua... - -Ja heittäen Marc-sedälle lentosuukkosen hän hävisi nauraen. - -Neljännestunnin kuluttua soitti Untuva jesuiittain ovikelloa. - --- Eikö isä de Ragon ole paraikaa messussa?... kysyi hän -portinvartia-veljeltä ovella. - --- On... mutta hän lopettaa tuossa tuokiossa... Kellohan on kohta -yhdeksän!... - -Coryse ei mennytkään kappeliin, vaan jäi puutarhaan odottamaan. -Hän asteli reippaasti edestakaisin puettuna vaaleanpunaiseen -batistipukuunsa, ja hänen iloiset kasvonsa loistivat suuren, ruusujen -peittämän italialaisen olkihatun alla. Hän piti tarkasti silmällä -kirkon ovea ajatellen tyytyväisenä: - --- Hän menee... luultavasti... ensiksi sakaristoon... mutta sieltä hän -ei pääse muuta tietä pois kuin tästä minun ohitseni... eikä hän silloin -ole livahtava käsistäni!... Sillävälin tapaan kaikki naiset ja syötän -pienen uutiseni monelle heistä... Sepä tulee olemaan hauskaa!... - -Unohtaen kokonaan, missä oli, otti hän pari tanssiaskelta kopistaan -katselevan portinvartia-veljen suureksi hämmästykseksi. Ukko Jeaniakin, -joka kuitenkin tunsi Untuvan tavat, kummastutti tämä ilonpurkaus niin, -että hän puhkesi ihmeissään kysymään: - --- Mikä teitä vaivaa tänä aamuna, neiti Coryse?... Tyttö pysähtyi -toinen jalka ilmassa ja vastasi nauraen: - --- Sanon sen sinulle kotimatkalla... Jos sinua haluttaa, voit nyt -odotellessasi taas nukahtaa eiliselle penkillesi... Koeta sentään -paneutua hieman sirompaan asentoon... - -Kappelin oven sulkeutuessa paukahtaen käänsi Coryse nopeasti päätänsä -ja näki pikku Barfleurin tulevan messusta. Tulija oli puettu siniseen, -rajattoman lyhyeen ja pieneen takkiin ja mitä värikkäimpiin, -suuriruutuisiin housuihin. Suunnaton kaulahuivi kohosi niskassa hyvin -korkealle peittäen miltei kokonaan paidankauluksen. Tässä puvussa hän -oli Untuvan mielestä vielä tavallista hintelämpi ja vaivaisempi. Mies -ei muuten ollut ensinkään ruma, ja hänen ulkonäkönsä oli varsin soma, -vaikkakin hänen takkinsa oli liian kireä ja puku ylen muodikas. - -Coryse meni häntä vastaan sanoakseen vain yksinkertaisen hyvänpäivänsä, -mutta tämä nuori herra käyttäytyi sanomattoman soveliaasti tervehtien -häntä pysähtymättä, nähdessään tytön olevan yksinään. Sitten hän -asettui seisomaan noin viidenkymmenen metrin päähän Untuvasta aikoen -nähtävästi hankin odottaa messun päättymistä. - --- Hän vahtii rouva Delormea!... -- ajatteli Untuva, joka jo aikoja -sitten oli huomannut, että rouva Delorme, erään pont-sur-sarthelaisen -notaarin kaunis rouva, oli mieltynyt pikku Barfleuriin. - -Rouva Delorme ilmestyikin pihalle ennen pitkää, ja pikku mies lähestyi -häntä hämmästyneenä ikäänkuin hän ei olisi voinut aavistaakaan -tapaavansa nuorta rouvaa näillä seuduin. - --- Messu ei vielä voi olla lopussa... He ovat poistuneet ennen muuta -seurakuntaa saadakseen puhella rauhassa... - -Ja nähdessään kaunottaren taivuttavan soreaa vartaloaan tuon pienen -miespahasen puoleen, joka tuskin ulottui hänen olkapäähänsä, ajatteli -Coryse. - --- Kuinka hullunkurista kaikki sentään onkaan!... Herra Delorme on -sata kertaa komeampi kuin varakreivi!... En käsitä, mikä häntä mahtaa -miellyttää tuossa miehessä?... Pikku Barfleurilla ei ole älyä, sydäntä -eikä edullista ulkomuotoa... Hän on ilkeä ja tyhmä... Mutta ehkäpä -rouva Delormea viehättää hänen aateliskirjansa... Kaikki kunnioittavat -sittenkin sitä, vaikka kuinka väittäisivätkin halveksivansa -aateluutta... Ahaa!... Rouva Delorme poistuu siis ensimmäisenä... -Barfleur saavuttaa hänet sitten ulkopuolella... joten heillä on -tilaisuus vielä kadulla tai puistossa pitää pieni puheluhetki... aivan -sattumalta... - -Hän seurasi silmillään nuorta naista, joka poistui keinuttaen notkeaa -vartaloaan, katseli hänen hienoja vyötäisiään ja pyöreitä lanteitaan ja -mietti mielessään: - --- Lienee suloista olla noin kaunis!... Minäkin haluaisin olla -kaunis!... - -Rouva de Bray oli niin usein saarnannut Coryselle hänen rumuuttaan ja -kömpelyyttään, että tyttö uskoi siihen vakavasti. - -Äänten sorina keskeytti hänen mietteensä. Rouva de Bassigny astui ulos -kappelista seurassaan pari kolme paikkakuntalaista ihailijatartaan. - --- Ohhoh!... -- arveli Coryse. -- Nyt lienee pikku jutelmani -paikallaan!... - -Ja hän kulki hitaasti, pää painuksissa ryhmää vastaan näyttäen perin -syventyneeltä omaan hommaansa kieritellessään edellään pientä kiveä -kenkänsä kärjellä. - --- Kas!... Tässähän on neiti Untuva!... -- huudahti rouva de Bassigny. --- Kuinka voitte neiti Untuva?... - --- Erinomaisesti, hyvä rouva... -- vastasi Coryse, joka heti äkkäsi -heidän tarkkaavaiset katseensa. - -Hän olikin tällä hetkellä suuren uteliaisuuden kohteena. Juttu -kosimisesta, rukkasista ja herra d'Aubièresin lähdöstä, -- tämä oli -nimittäin nähty kello yhdeksän aamulla siviilipuvussa, matkalaukku -vaunuissaan ajamassa asemalle -- liikuskeli jo Pont-sur-Sarthessa. Ja -rouva de Bassigny oli kertonut sen messussa seuralaisilleen ihmetellen -suuresti, miten "tuo tyttö, jolla ei ole penniäkään, antaa rukkaset -herttualle, jolla on korkoja kaksikymmentäviisituhatta." - -Kaikki olivat kateellisia tyttöparalle ja harmittelivat sekä kosintaa -että rukkasia. - --- Mitenkähän osaisin tarpeeksi hienosti syöttää hänelle Marc-sedän -perinnön?... -- tuumi Untuva everstinrouvan tuikeasti tarkastaessa -häntä. -- Se ei ole helppoa!... Johdannon täytyy näyttää aivan -luonnolliselta... - --- Olen kovin iloinen tavatessani teidät, neiti Coryse -- sanoi -rouva de Bassigny rakastettavasta. Nythän voin pyytää teitä -viemään äidillenne sanan, jonka muuten olisin lähettänyt hänelle -kotiinpäästyäni... Aikomukseni on nimittäin kutsua hänet sekä teidät -ja herra de Bray meille päivällisille torstaina kello viisi... Herra -Marc on myöskin tervetullut... jos hän vain suostuu tulemaan... vaikken -juuri usko hänen suovan meille sitä kunniaa... - -Untuva tarttui heti tarjottuun tilaisuuteen ja katsellen mitä -tarkimmin rouva de Bassignyta voidakseen selvästi seurata pienintäkin -ilmevaihetta hänen kasvoillaan vastasi kirkkaalla äänellä: - --- Setäni ei mielellään käy vieraisilla... eikä missään tapauksessa voi -saapua torstaina... sillä hän matkustaa pois... - --- Aubièresin herttuan kanssako?... -- kysyi everstin rouva ilkeästi. - -Untuva ei ollut ymmärtävinään, vaan vastasi tyynesti: - --- Ei... Hän matkustaa aivan yksinään... Hänen tätinsä, rouva de -Crisville, on kuollut ja... - --- Niinkö!... Hän on varmaankin kuollut Paussa?... -- keskeytti rouva -de Bassigny. - -Ja kääntyen erääseen mukana olevaan naiseen ehdotti hän: - --- Kuulkaa!... Tehän aiotte ostaa linnan... Crisville tulee -luultavasti nyt myytäväksi... Se sijaitsee liian korkealla sopiakseen -sairashuoneeksi tai orpokodiksi... - -Kaikki Pont-sur-Sarthen asukkaat luulivat rouva de Crisvillen säätäneen -koko omaisuutensa hyväntekeväisyyslaitoksille. - --- Eipä suinkaan!... -- sanoi Untuva viattoman näköisenä. -- En usko -setäni myyvän Crisvilleä... Luulen päinvastoin hänen aikovan itse asua -siinä... - -Ja tyttö lisäsi ohimennen: - --- Hän nimittäin perii kaiken... - --- Mitä?... Hänkö?... Herra de Bray?... -- änkytti rouva de Bassigny -tyrmistyneenä. -- Eikö tätinne jätä jälkeensä vähintään viisi tai kuusi -miljoonaa?... - --- Hän on Marc-sedän täti eikä minun... ja luulen hänellä sitäpaitsi -olleen vielä enemmän!... oikaisi suurella varmuudella Untuva, jolla ei -ollut aavistustakaan markiisitar de Carabas'n perinnön suuruudesta. - --- Vielä enemmän?... -- toisti rouva de Bassigny ällistyneenä ja -äkeissään. - -Väki alkoi poistua kappelista. Everstin rouva sanoi jäähyväiset -Coryselle ja kiiruhti tulevia vastaan innoissaan saadessaan kertoa -tällaisen uutisen. Untuva huomasi etäältäkin kasvojen synkkenevän -kertojan päästessä pitemmälle. - --- He ovat saaneet nokilleen! -- ajatteli hän. Tein viisaasti -tullessani tänne... - -Äkkiä hän ryntäsi kappelia kohden. Hän oli nähnyt isä de Ragonin -lähestyvän säännöllisin ja hiljaisin askelin. - --- Häntä minä en saa päästää käsistäni!... Tyttö kiiruhti jesuitan -luokse ja kysyi kohteliaasti: - --- Sallitteko minun lausua teille pari sanaa?... - -Ja, kun jesuiitta heitti levottoman katseen muutamiin muihin -henkilöihin, jotka myöskin näyttivät odottavan häntä, vakuutti Untuva: - --- Oi!... Nyt en tarvitse pitkää aikaa!... Eilen lörpöttelin aivan -liiaksi... - --- Ette suinkaan, lapseni... eilinen puheenne on päinvastoin suuresti -kiinnittänyt mieltäni... - --- Olette kovin hyvä... Mutta minä tiedän tehneeni väärin puhellessani -sedästäni ja hänen politiikastaan... ja tahtoisin pyytää teitä olemaan -kertomatta äidilleni -- joka tänään tulee teitä tapaamaan silloista -keskusteluamme... - --- Vakuutan teille... virkkoi isä de Ragon kuivahkosti käyden -kärsimättömäksi -- että te suunnattomasti liioittelette keskustelumme -merkitystä... - --- Enpä niinkään!... Minähän uskottelin teille... taikka miltei -uskottelin... ettei setäni tällä kertaa asettuisikaan herra de Bernayn -vastaehdokkaaksi, koska hän ei ollut tarpeeksi rikas... - --- Aivan niin!... Entä sitten?... - --- No, siinä uskossa minä silloin olin... Mutta nyt hän asettuukin -ehdokkaaksi, koska hän onkin tarpeeksi rikas... - --- Niinkö!... -- virkkoi jesuiitta synkistyen. - -Ja unohtaen äkkiä elämässään aina noudattamansa varovaiset ja viisaat -periaatteet kysäisi hän muitta mutkitta: - --- Mistä hän sitten nyt on saanut rahoja? Untuva vastasi viattomasti: - --- Hän on tätinsä, eilen kuolleen rouva de Crisvillen ainoa perijä... - -Isä de Ragon aivan jähmettyi hämmästyksestä jääden seisomaan suu -selällään. Vanha rouva de Crisville oli -- ennenkuin sairaalloisuus -oli pakoittanut hänet muuttamaan Pauhon -- kuulunut isä de Ragonin -rippilapsiin, ja tämä tiesi itse sanelleensa hänelle koko testamentin, -missä jesuiittoja ei suinkaan oltu unohdettu. Ja nyt tämä vanhus -kuoli hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolella, jättäen täyttämättä nämä -puolinaiset lupaukset, mitkä oli häneltä niin suurella vaivalla -houkuteltu, säätäen omaisuutensa sellaiselle henkilölle... oikealle -sosialistille, joka jo edeltäkäsin oli varakas; vaaralliselle miehelle, -jota hän täten tietämättään auttoi taistelussa kaikkea sitä vastaan, -mitä hänen olisi pitänyt kunnioittaa ja tukea! - -Viimein hän kysyi pikemmin itsekseen kuin Untuvalta, joka innoissaan -ahmi häntä silmillään: - --- Tuo omaisuus on kaiketi aivan suunnaton?... - --- Suunnaton!... vahvisti tyttö suloisella äänellä. -- Eikö hän omista -puoli departementtia?... Kuin kaikuna toisti Coryse vielä kerran: - --- Puoli departementtia... vähintään!... Jesuiitta rupesi äkkiä -epäilemään, että Coryse teki pilaa hänestä. Mutta katsahtaessaan -tyttöön hän näki tuon veitikan seisovan hänen rinnallaan -huolimattomassa ja melkein kömpelössä asennossa jatkuvasti hymyillen, -joten hän rauhoittui. Ja hänen mieleensä juolahti äkkiä, että -"Untuva", josta kukaan ei ollut tähän asti välittänyt, voisi nyt tulla -rikkaaksi perijättäreksi. Varakreivi de Brayn kiintymys veljensä -tytärpuoleen oli yleisesti tunnettu Pont-sur-Sarthessa, ja tiedettiin -hänen rakastavan Avesnesin pikku neitiä kuin omaa lastansa. Jesuiitta -muuttuikin silmänräpäyksessä hyvin isälliseksi sanoen Coryselle. --- Iloitsen suuresti, sangen suuresti onnesta, minkä Jumala on -teille lähettänyt!... Näen siinä tosiaan Jumalan sormen!... Eilen te -ylenmääräisen hienotunteisena... epäillen... peläten, ettei teistä -tulisi kylliksi hyvä aviovaimo... hylkäsitte Aubièresin herttuan, joka -pyysi kättänne ja olisi ottanut teidät köyhänäkin... ja tänään Herra -palkitsee tekonne... sallien teidän nyttemmin seurata vain sydämenne -ääntä... - --- Mutta... -- sanoi Untuva, joka ei ensinkään käsittänyt, mihin hän -pyrki. -- En yhtään ymmärrä, kuinka se seikka, että setäni on perinyt -tätinsä, saattaisi vaikuttaa minun elämääni niin, että minä tästä -lähtien muka voisin seurata vain sydämeni ääntä... jos nimittäin -sydämelläni sattuisi olemaan jotain sanottavaa... - --- Onhan kuitenkin selvä -- mutisi isä de Ragon puhuen vieläkin -puoleksi itseksensä -- että varakreivi de Bray on antava kelpo -myötäjäiset lapselle, josta hän pitää kuin omastaan... ja että hän... -vanhanapoikana... vailla läheisiä sukulaisia... - -Untuva purskahti nauramaan: - --- Voi! Miten erinomaista!... Te arvelette siis minun nyt yhtäkkiä -muuttuneen "edulliseksi kaupaksi"... Ja minä kun olin niin tyhmä, että -luulin herra d'Aubièresin kosinnan jollain tavoin lisänneen arvoani... -Niin... Huomasinhan ihmisten sen jälkeen katselevan minua miltei -kunnioittavan uteliaasti... Millaista se nyt tuleekaan olemaan?... -Kunnianosoituksia!... Rahaa!... Kaikki vain minulle!... Olen muuttuva -aivan toiseksi!... - -Keskustelun kuluessa oli jesuiitta vaihtanut yhä vielä puunsa alla -seisovan Barfleurin kanssa ystävällisiä tervehdyksiä. - --- Tuolla on Hughues de Barfleur -- hän sanoi äkkiä viitaten nuoreen -mieheen -- muuan entisiä oppilaitani... - -Tyttö vastasi välinpitämättömästi: - --- Tiedän... Tunnen hänet... - --- Hän on uskollinen sielu... -- jatkoi isä de Ragon. -- Hän saapuu -tänne joka päivä kuulemaan pyhää messua... Hänen mielensä on niin -puhdas, ja hän tekee vain sitä, mikä on Jumalalle mieleen... - --- En ikinä usko... -- huusi tyttö vihasta kuohuen -- että meidän hyvää -Jumalaamme miellyttää niin hirveästi kuin te väitätte se, että herra de -Barfleur tulee tänne liehakoimaan rouva Delormea!... - -Jesuiitta hämmästyi suuresti ja teki pahastuneena kieltävän -kädenliikkeen. Tähän hetkeen saakka ei hän ollut epäillyt mitään, mutta -tyttösen sopimaton huomautus loi äkkiä kirkkaan valon lukemattomiin -mitättömiin pikkuseikkoihin. Hän päätti kuitenkin vielä yrittää -torjua epäluulot ja auttaa entistä oppilastaan sekä vastasi mitä -mairittelevimmalla äänellä: - --- Tuollaiset huomautukset eivät sovi nuoren tytön suuhun... Ettekä -te nähtävästi myöskään kykene oikein arvostelemaan ympäristöänne... -Hughues de Barfleur ei voi olla kiintynyt... sanottuun henkilöön... -kahdestakin syystä... Ensinnäkin puolustavat hänen periaatteensa häntä -tuollaisia taipumuksia vastaan... ja toiseksi olen miltei vakuutettu -siitä, että hänen tunteensa suuntautuvat nykyjään aivan toisaalle... - --- Niinkö!... -- virkkoi Coryse hajamielisenä. - --- Niin!... Poikaparka näkyy kadottaneen sydämensä!... Hän on -rakastunut, luulen minä, erääseen nuoreen tyttöön, joka toistaiseksi ei -ole kiinnittänyt mitään huomiota häneen... - --- Nuoreen tyttöön?... toisti Untuva ihmeissään, hapuillen muististaan -tuttaviaan. -- Nuoreen tyttöön?... Se on mahdotonta!... - -Mutta äkkiä hänelle selvisi asia, ja hän purskahti nauramaan kysyen: - --- Minuunko ehkä?... Oi!... Tämähän on suurenmoista!!!... - -Ja hän lisäsi tarkastaen ihaillen jesuiittaa: - --- Kas vaan!... Tepä ette ainakaan hukkaa aikaa, se on varma!... - -Isä de Ragon katseli häntä huulet vieläkin hymyssä, mutta silmä kovana. -Silloin Untuva katui: - --- Suokaa anteeksi, että minä näin rupesin nauramaan!... Mutta -minusta se oli niin hullunkurista!... Silloinhan samat rahat, mitkä -nyt vahingoittavat herra de Bernayta, hyödyttäisivät taas herra -de Barfleuria... Ne pysyisivät talossa... Oi!... On aivan turha -selittää... Olen jo ymmärtänyt!... - --- Neiti d'Avesnes!... -- julisti jesuiitta terävästi -- rouva äitinne -on oikeassa sanoessaan teitä huonosti kasvatetuksi tytöksi... - --- Hän on oikeassa ajatellessaan... mutta ei sanoessaan niin... -- -vastasi Untuva lempeästi. - -Hän niiasi poistuvalle isälle ja etsi silmillään vanhaa Jeania, joka -istui yhä liikkumattomana penkillään. Untuva pani koneellisesti -huulensa suppuun, mutta pysähtyi säikähtyneenä ajatellen: - --- Oi!... Jumalani!... Aioin juuri tapani mukaan viheltää!... siitäpä -vasta olisi syntynyt juttu!... - -Astuttuaan ulos jesuiittain talosta hän lähti juoksujalkaa liikkeelle -unohtaen vanhan palvelijan, joka hänen takanaan vaivaloisesti siirteli -kankeita jalkojaan. Hän halusi kertoa hauskan uutisensa apotti -Châtelille, tietäen sen varmasti ilahduttavan häntäkin suuresti. - -Place de Palais'n nurkassa seisoi muuan kukkaskauppias pikku -kärryineen. Untuva osti ruusuja häneltä ja jatkoi juosten matkaansa -Saint-Marcienin pappilaan. - -Jos tuomiokirkonkaan pappila ei ollut komea, niin oli Saint-Marcienin -suorastaan kurja. Se oli pieni hökkeli, joka oli rakennettu pimeän ja -likaisen kujan varrelle vanhan basilikan kylkeen. Hökkelistä vasemmalle -sijaitsi vaivainen istutus, vailla hajuakaan niin kutsutusta "papin -puutarhasta". Apotti Châtel, joka rakasti kukkia, oli kuitenkin -taitavasti muuttanut pikku tilkkusensa huonoa maata tuoksuvaksi -kukkakoriksi. - -Palvelija oli torilla. Apotti itse avasi oven Untuvalle. Hänellä oli -toisessa kädessään hillopurkki -- tällä hetkellä täynnä liimaa -- ja -toisessa suunnaton pörröinen pensseli, joka oli kadottanut huomattavan -määrän karvojaan. - --- Pyydän anteeksi, että otan teidät vastaan tässä asussa... -- selitti -hän Untuvalle, joka tervehti häntä reippaasti -- mutta, katsokaa, olin -juuri paperoimassa vastaanottohuonetta... - -Ja hän viittasi kapeisiin tapettiliuskoihin, jotka kosteuden -irroittamina riippuivat surkeina pitkin muuria. - -Kalusto oli yksinkertainen. Sen muodostivat kuusi korituolia, hyvin -kuoppainen nojatuoli, ihmeellinen, hieno ja harvinainen kello -madonsyömästä puusta ja alabasterinen Pyhän Neitsyen kuva seinällä sekä -sen edessä pieni jalusta maljakkoineen. - --- Toin teille ruusuja Pyhää Neitsyttänne varten... -- sanoi Untuva -asettaen kukkaset pieneen maljakkoon. -- Niille täytyy vain kiireesti -antaa vettä... - --- Niin... aivan heti... - --- Ei... Silmänräpäyksessä!... Katsokaa!... Olisi raakamaista antaa -niiden odottaa tässä helteessä, herra apotti!... Ja kai tekin -ymmärrätte, ettei Pyhä Neitsyt toivo kenenkään kärsivän hänen -tähtensä... vai kuinka?... - --- Olette oikeassa!... virkkoi pappi myöntyväisenä ja meni täyttämään -maljakkoa pienestä puutarhan keskellä sijaitsevasta kaivosta. - -Coryse mietiskeli katsellen apottia: - --- Ei hän olekaan hieno!... Kaikkein vähimmin ylimyksellinen!... -Lempeine, punaisine kasvoineen ja valkeine hiuksineen muistuttaa hän -miltei tomaattia pumpulissa!... Mutta hän miellyttää minua kuitenkin... -sillä hänellä on niin kaunis ja hyvälle altis sielu!... Sen sijaan, -että koettaisi vastustaa vähäväkisten ystäviä vaaleissa... tai naittaa -hunningolle joutuneita pikku keikareita... hän huolehtii köyhistä -ja hyvästä Jumalasta!... Hänpä ei välitäkään juoruista!... eikä -juonista!... eikä rakkausjutuista!... eikä koko höskästä!... - -Ja kun apotti palasi kantaen huolellisesti liian täyttä maljakkoa, -jonka laitojen ylitse vesi lainehti muodostaen puroja pitkin hänen -kiiltävää kaapuaan, huusi Untuva hänelle iloisesti: - --- Herra apotti!... Olen niin tyytyväinen!... - --- Kas vaan!... -- virkkoi apotti onnellisena. -- Tuopa kuuluu toiselta -kuin eilen aamulla!... - -Hän oli ottanut ruusut ja järjesteli niitä suurilla, kankeilla -käsillään maljakkoon hyvin kömpelösti, mutta koettaen olla äärettömän -varovainen. Päätettyään tämän työn istahti hän Corysea vastapäätä. - --- Herra apotti... tästä aamusta lukien on Marc-setä hirvittävän -rikas... - --- Miten niin, lapseni?... - --- Herranen aika!... Ette kai luule hänen ryöstäneen postivaunua?... -Ei... Hän on perinyt rouva de Crisvillen... - --- Onko rouva Crisville kuollut?... - --- On kuin onkin, herra apotti!... - --- Oi!... Ihmisparka!... Hänhän oli niin antelias... niin hyvä -köyhille!... - --- Marc-setä tulee olemaan yhtä hyvä kuin hänkin... saattepa nähdä, -mitä kaikkea me vielä nappaammekaan köyhillemme... - --- Jumala suokoon, lapseni!... - --- Mutta... -- virkkoi tyttö tyytymättömänä, -- tuntuu kuin te -epäilisitte sitä... - --- En juuri epäilekään... Mutta... Kuitenkin... Ei olisi ihmeellistä, -jos herra Marc välittäisi vähemmän taivaallisista asioista kuin hänen -tätinsä... Kas, hän on vielä nuori... - --- Nuori!... -- huudahti Coryse hämmästyneenä -- onko Marc-setä muka -nuori?... - --- Mutta hyvänen aika!... Eihän hän ole vanhakaan... - --- Enhän väitäkään häntä ikivanhaksi!... mutta ei hän ole myöskään -nuori... Hän ei ole enempää kuin kolmea vuotta nuorempi herra -d'Aubièresia... joka ainakin on vanha. - --- Niin, mitä hänestä nyt kuuluu?... - --- Oi!... -- sanoi Coryse helpotuksesta huokaisten -- hän lähti tänä -aamuna!... - --- Lähti?... - --- Ei ainiaaksi sentään!... Hän palaa vielä... Mutta jos minä olisin -tietänyt teidät näin kylmäkiskoiseksi... niin enpä tosiaan olisi -viitsinyt raapustaa vanhaa Jean-parkaani tänne kolmenkymmenenviiden -asteen kuumuudessa... ja te olisitte saanut kuulla uutisen samalla -kertaa kuin muutkin ihmiset... - --- Mutta, lapsukaiseni, te käsitätte minut väärin... Iloitsen... -sydämeni pohjasta... setänne myötäkäymisestä... ja myös siitä, että se -tuottaa teille niin suurta mielihyvää... - --- Sepä hyvä!... Nyt voin siis mennä!... Kello lienee jo kaksitoista!... - -Untuvan tepsuttaessa kotiinpäin hehkuvassa päivänpaisteessa mutisi -apotti Châtel järjestellessään vielä viimeisen kerran ruusujaan -vastaanottohuoneen Pyhän Neitsyen jalkojen juuressa: - --- Jumalani, varjele tätä lasta, joka sinua rakastaa!... Jumalani, tee -hänet onnelliseksi!... - - - - -VIII. - - -Kuule!... -- huusi Untuva Marc-sedälle, joka vihdoinkin oli palannut -pari viikkoa kestäneeltä matkaltaan. -- Kaikki ihmiset ovat äkeissään -sinulle... Vaalijulistuksesi on myllertänyt koko Pont-sur-Sarthen... -Saatpa nähdä, kuinka he murjottavat!... - --- Siitä en välitä!... - --- Niin... Sen tiedän... Mutta minä, minä tulen aivan sairaaksi -kuullessani kaikkien ihmisten tällä tavoin käyvän kimppuusi!... - --- Keitä ovat sitten nuo kaikki ihmiset?... - --- Herranen aika!... Kaikki kantavieraamme... Kaikki nuo vanhat, -rutikuivat sielut, jotka käyvät meillä... Vaikka oikeastaan teen -väärin puhuessani vanhoista, sillä nuoret ovat vielä kahta vertaa -ikävämmät!... Ja äiti sitten!... Toissapäivänä oli hän kotiintullessaan -aivan suunniltaan... luettuaan joka seinälle naulatun juttusi... - --- Mitä hän sanoi?... - --- Hän toimeenpani kohtauksen isän kanssa!... Oi!... Oikein tuollaisen -todellisen, komean kohtauksen!... - --- Vieläkö tavallista komeamman?... - --- Paljon komeamman!... - --- Pierre-parka!... -- nauroi varakreivi. - --- Hyi!... Olet ilkeä nauraessasi noin!... Isä on niin hyvä... niin -hyvä!... - --- Sen myönnän... Toista olisi ollut, jos olisi ollut kysymys minusta... - --- Niin... Tai minusta... Untuva mietti hetkisen ja lausui sitten: - --- Se osoittaa vain sitä, että hän on parempi kuin me molemmat -yhteensä!... - --- Sanohan, Untuva... -- kysyi Marc-setä. -- Etkö luule, että asiain -nykyisillään ollessa minun vähäpätöisyyteni elämä tulee muodostumaan -ylen ihanaksi tässä talossa?... - --- Asiain nykyisillään ollessa?... - --- Sanoithan äitisi olevan raivoissaan minulle... - --- Oi!... Se on selvä!... - --- No, kyllä hän siinä tapauksessa tulee kohtelemaan minua sangen -yliolkaisesti... - --- Päinvastoin!... - --- Varmasti!... Ei hän ole muutenkaan häikäillyt minua... Ja nyt ovat -vaalitkin ovella... - --- Niin... Mutta älä unohda kolikoitasi!... - --- Mitä sanot?... - --- Vain sen, että vaikkakaan hän ei pidä sinun vaalihommistasi, niin on -hän kuitenkin hurmaantunut sinun kolikkoihisi... Hän osaa panna arvoa -rahalle, kuten tiedät... - --- Vai niin!... - --- Älä sano "vai niin!"... Se on aivan totta!... - -Hetken vaitiolon jälkeen kysyi tyttö: - --- Oletko jo toimittanut asiasi?... - --- Jotakuinkin!... - --- Ja oletko sinä nyt rikas?... - --- Upporikas... - --- Sepä hyvä!... Kas, herra de Bernay toimiskelee pontevasti!... Häntä -meidän on pelättävä... sillä Charlie ei tule onnistumaan... - --- Mistä sinä sen tiedät?... - --- Minulle on kerrottu... - --- Kuka on kertonut?... - --- Sulattojen työmiehet... Marc-setä purskahti nauramaan: - --- Oletko sinä siis keskustellut sulattojen työmiesten kanssa?... -Aubières-parka on oikeassa... Sinä olet todellakin kummallinen ja kelpo -pikku nainen! - --- Oi!... Tapasitko sinä herra d'Aubièresin?... - --- Tapasin... - --- Tuleeko hän pian takaisin?... - --- Hän palannee kai kilpa-ajoihin... - -Soitettiin aamiaiselle. Rouva de Bray tuli vihurina salonkiin. -Ihastuneen näköisenä, suu leveässä hymyssä kiiruhti hän lankoansa -vastaan: - --- Rakas Marcini!... minulle kerrottiin juuri teidän jo palanneen... - -Ja odottamatta vastausta hän jatkoi: - --- Olen ihastunut nähdessäni teidät jälleen!... Me kaipasimme teitä -sanomattomasti näinä viikkoina... Eikö totta, Untuva?... - -Markiisitar ei milloinkaan muulloin ollut rakastettava lankoaan kohtaan -tai nimittänyt tytärtänsä "Untuvaksi", paitsi tahtoessaan jonkun -vastatulleen silmissä käydä hyväilevän hellästä. Marc katsoi häntä -hyvin hämmästyneenä, mutta alensi heti katseensa nähdessään äitinsä -takana naureskelevan Corysen veitikkamaisen ilmeen. - --- Oletteko jo nähnyt Pierreä?... -- kysyi rouva de Bray. - --- Olen... tapasin hänet saapuessani... Markiisitar jatkoi hymyillen: - --- Kertoiko hän, minkä hirvittävän vaikutuksen teidän -vaalijulistuksenne on täällä tehnyt?... - --- Ei!... - --- Niin... Marc-parka... Te ette saata käsittääkään, mikä huomio -- -muuten sangen epämieluisa huomio -- on tällä hetkellä keskittynyt -nimeenne... - --- Pyydän anteeksi... koska se on teidänkin nimenne... - --- Mitä siitä!... Sodassahan on kaikki luvallista!... Olen jo alistunut -siihen... Mutta myönnän kuitenkin... puhuakseni suoraan... alussa -olleeni tyrmistynyt... peräti tyrmistynyt... - -Ja hän jatkoi kääntyen huoneeseen astuvan miehensä puoleen: - --- Eikö totta?... Olenhan minä nyt jo toipunut tuon metelin jälkeen, -minkä Marcin julistus aikaansai... ja oikein uljaasti alistunut -kohtalooni?... - --- Ainakin omien sanojenne mukaan... -- vastasi herra de Bray laimeasti. - -Matkalla ruokasaliin kuiskasi Untuva Marc-sedän korvaan: - --- Katsopa nyt!... Barometri näyttää kaunista ilmaa... Enkö sitä -sanonutkin... Muista kolikoltasi!... - --- Coryse, -- virkkoi markiisitar istuutuessaan, -- en tiedä olenko -muistanut ilmoittaa sinulle, että me syömme lauantaina päivällistä -Barfleureilla... - --- Et ole... Vaikkei sinulla muuten ennenkään ole ollut tapana -ilmoittaa minulle, milloin te olette ulkona päivällisillä... - --- Sinut on myöskin kutsuttu... - --- Samantekevä... koska en kuitenkaan tule sinne!... - --- Miksi sinä et tulisi sinne?... - kysyi rouva de Bray hieman -vaivaantuneena. - --- Ensinnäkin siksi, etten minä milloinkaan käy tuollaisilla -päivällisillä... ja toiseksi, koska on kerran päätetty, ettei minua -viedä suureen maailmaan ennenkuin talvella jälkeen kahdeksannentoista -syntymäpäiväni... eli siis vasta kahden vuoden kuluttua... - --- Tämähän ei suinkaan ole suurta maailmaa... - --- Onpa!... Sinne täytyy pukeutua... näyttäytyä... ikävystyä... Ja -sitähän minä juuri kutsunkin suureksi maailmaksi!... - --- Olen jo vastaanottanut kutsun sinun puolestasi... - --- Se oli aivan turhaa... sillä sinähän olet luvannut minulle, ettei -minun kahdeksanteentoista syntymäpäivääni saakka tarvitse... paitsi -silloin kun meillä on kutsut kotona... tehdä tuollaisia päivätöitä... -En muuten yhtään ymmärrä, miksi minun lauantaina pitää mennä -Barfleurein päivällisille, mutta ei tänään rouva de Bassignyn luo... - -Ja hän lisäsi nauraen: - --- Vaikka rouva de Bassigny kutsui minut henkilökohtaisesti jesuiittain -puutarhassa... Oi!... Tiedätkö?... Hän kutsui sinutkin, Marc-setä... -epäillen kuitenkin suuresti, ettet sinä soisi heille sitä kunniaa... - --- Se osoittaa hänellä olevan valoisiakin hetkiä... Enhän minä -muutenkaan menisi rouva de Bassignyn luo, saatikka sitten nyt... kun -tätini juuri on kuollut... - -Untuva loi ilvehtivän katseen äitinsä hameeseen. Se oli -malvanvärinen, mutta niin vivahdusrikas, että se joskus näytti miltei -vaaleanpunaiselta. - --- Oi!... -- virkkoi markiisitar -- eihän suruaika tädin kuoleman -jälkeen kestä kuin kolme kuukautta... ja nyt on jo kulunut ainakin pari -viikkoa!... Aioinkin juuri... rakas Marcini... kysyä teiltä... olisiko -teillä mitään sitä vastaan, että me toimeenpanisimme tanssiaiset täällä -kilpa-ajosunnuntaina... - --- Ei suinkaan... edellyttäen, ettei minun tarvitse silloin -näyttäytyä... - --- Mutta... ellette te näyttäydy... niin se tuntuu paheksumiselta... - --- En tiedä miltä se tuntunee, mutta minä en mene tanssiaisiin -kuukauden kuluttua perintötätini kuolemasta... Se olisi -- -puhumattakaan sydämettömyydestä -- ehdottomasti todistus huonosta -käytöstavasta... - -Markiisitar vastasi terävällä äänellä: -- Koska meillä puolestamme -ei ole samaa syytä pidättymiseen kuin sinulla... ja koska minä aion -toimeenpanna nämä tanssiaiset Corysen tähden... - --- Minun tähteni!... -- huudahti tyttönen hämmästyneenä -- minun, joka -vihaan seuraelämää...? enkä edes osaa tanssia oikein!... Tanssiaiset -minun tähteni!... Oi! Herra Jumala!... - --- Senpä tähden juuri, että sinä oppisit käyttäytymään seurassa... -rupeaisit pitämään siitä... - -Tällä kertaa Untuva aivan sydämistyi: - --- Älkää huoliko!... Kukaan ei kuitenkaan usko minun tähteni -toimeenpantuihin tanssiaisiin!... Kaikki tietävät kuitenkin, etten minä -merkitse mitään täällä kotona!... ja että jos täällä jotakin tehdään, -niin sitä ei ainakaan tehdä minun tähteni!... - --- Sinä olet kiittämätön ja nenäkäs tyttö!... huusi rouva de Bray -korottaen ääntänsä, kunnes se näytti väreilevän hänen silmäripsissään. - --- Minäkö?... En ole kiittämätön!... -- vastasi Untuva rauhallisesti. --- Mutta minusta olisi paljon parempi ilmaista Marc-sedälle... ja koko -maailmallekin... totuus... - --- Mikä se sitten muka on?... - --- Totuus on se, että me pidämme nämä tanssiaiset vain häikäistäksemme -täkäläisten alkuasukkaiden silmiä näyttämällä heille prinssin... - -Marc de Bray kysyi kummissaan: - --- Minkä prinssin?... - --- Oi!... Sehän on totta!... -- huusi Coryse iloisesti. -- Sinä et -tiedäkään sitä vielä!... Sinähän tulit juuri!... Kas! Jo viikon ajan on -Pont-sur-Sarthessa asunut prinssi!... Todellinen prinssi!... Ei mikään -paperiprinssi!... vaan tuleva hallitsija... ellei hänen isänsä vain -sitä ennen romahda... - --- Miksi tuota prinssiä kutsutaan?... - --- Kreivi d'Axeniksi... matkalla... - --- Aivan oikein!... Ja mitä tuo kreivi d'Axen sitten tekee täällä?... - -Markiisitar yritti vastata, mutta Untuva ehätti ennen: - --- Ei kukaan tiedä oikein tarkalleen... Sanotaan hänen aikovan ottaa -osaa kenttäharjoituksiin... tai täydentävän ranskankielentaitoaan... -vaikka hän puhuu ranskaa paremmin kuin kenkään meistä... - -Varakreivi kysyi vain sanoakseen jotakin: -- Millainen hän muuten on?... - --- Hurmaava!... -- vastasi rouva de Bray vilkkaasti. - -Untuva sanoa sutkautti yhtä nokkelasti: - --- Riippuu mausta!... Hän on kengän korkuinen... ja musta... -pikimusta... Herra Carnotkin on vaaleaverinen hänen rinnallaan!... -Mutta kun häntä saa puhutella Armolliseksi prinssiksi ja Teidän -Korkeudeksenne... niin voinet arvata ihmisten olevan ihastuksissaan!... - --- Häntä puhutellaan kuten tuleekin... -- keskeytti herra de Bray, -joka huomasi myrskyn olevan nousemassa ja halusi pysähdyttää alkaneen -keskustelun. - --- Minustakin se on aivan luonnollista... -- sanoi Coryse -- ja minäkin -puhuttelen häntä siten... vastatessani hänelle... Mutta on ihmisiä, -joita sellainen erikoisesti huvittaa ja ihmisiä, joita se ei huvita... - -Ja katsoen äitiinsä hän lisäsi: - --- Itse puolestani en... totta tosiaan... pidä mistään alentumisesta!... - -Markiisittaren luonteessa oli lukemattomia pieniä heikkouksia, mutta -Corysea loukkasi niistä eniten juuri tuo hänen ylimielisyytensä -vähäisiä ja hänen mateleva nöyryytensä isoisia kohtaan. Useinkin, -kun markiisitar muserrettuaan palvelijan tai työläisen älynsä -etevämmyydellä -- jota hänen tyttärensä sivumennen sanoen ehdottomasti -kieltäytyi tunnustamasta -- valitteli heidän typeryyttään, noiden -"palkkalaisten", kuten hän heitä nimitti matkien rouva de Favartin -halveksivaa puhetapaa, vastasi Untuva naurusuin, vaikkakin -harmistuneena: - --- Voi, äiti!... Jos hän täyttäisi teidän vaatimuksenne, olisi hän -luultavasti lähettiläs eikä palvelija!... - -Pikku Coryse oli tosin sitä mieltä, että prinssejä oli kohdeltava -kunnioittavasti, jos sattumalta joutui heidän läheisyyteensä, mutta hän -ei kuitenkaan ymmärtänyt, miten toiset ihmiset saattoivat etsimällä -etsiä sellaisia tilaisuuksia. Hän vihasi kursailua ja viihtyi parhaiten -yksinään tai vertaistensa seurassa. Hänen mielipiteensä oli sitäpaitsi -se, että jos nykyaikaiset prinssit kerran unohtivat olevansa prinssejä, -niin oli muiden aivan turha vaivautua sitä muistamaan. - -Kreivi d'Axenin saavuttua Pont-sur-Sartheen oli markiisitar aivan -uinut onnessa ylpeillen sanomattomasti siitä, että "Hänen Korkeutensa" -oli ollut tervehdyskäynnillä heidän luonaan. Herra d'Aubières, -joka oli ollut pari vuotta sitten sotilaslähettinä prinssin isän -hallitsemassa pikku valtakunnassa, oli suositellut prinssille de -Brayn perhettä; ja markiisitar, jonka Pariisissa oli täytynyt -puuhailla hiki hatussa tutustuakseen muutamiin kovin suosittuihin -prinsseihin, jotka eivät kuitenkaan kiinnittäneet suurtakaan -huomiota hänen juonittelevaan olemukseensa, ja jonka hovimuodot -ja -kumarrukset -- hänen erikoisalansa -- olivat jääneet kokonaan -käyttämättä Pont-sur-Sarthessa, oli luullut taivaan auenneen kun hän -oli avannut miehelleen osoitetun kirjeen, missä eversti ilmoitti pikku -perintöprinssin saapumisen. - -Tällä kertaa olivat Pont-sur-Sarthen hienoimmatkin salongit jääneet -alakynteen: sillä kreivi d'Axen ei tuntenut muita kaupungin asukkaita -kuin neljä kenraalia, pormestarin ja kuvernöörin. Ja säälimättä rouva -de Bassignyta, joka muuten oli hänen paras ystävättärensä ja joka -kierteli esittelykysymystä kuin kissa kuumaa puuroa, oli rouva de Bray -sanonut välinpitämättömällä äänellä "olevansa hyvin pahoillaan sen -johdosta, ettei hän voinut kutsua ystäviään kotiinsa tapaamaan Hänen -Korkeuttaan, mutta tämä ei halunnut tehdä uusia tuttavuuksia." - -Markiisitar ei tietystikään tahtonut jakaa muille Hänen Korkeuttaan, -jonka Sallimus oli näin antanut hänen käsiinsä! - -Pont-sur-Sarthessa oli monta hyvin eleganttia naista ja muutamat heistä -olivat sangen kauniitakin. Oli pelättävissä, että pikku prinssi kerran -päästyään alkuun hylkäisi katalasti Brayn talon. Hän itse viimein -pakotti markiisittaren luopumaan tästä puolustusasemasta. - -Muutamana iltana ollessaan vierailulla talossa hän sanoi herra de -Braylle: - --- Pyytäisin teitä... jos se vain on mahdollista... ottamaan minut -mukaanne Barfleurin linnassa pidettäviin tanssiaisiin... - -Markiisitar hätkähti: - --- Tanssiaisiin... Mihin tanssiaisiin?... - --- Tanssiaisiin, jotka Barfleurit luultavasti toimeenpanevat -kilpa-ajosunnuntaina, kuulin niistä puhuttavan syödessäni tänään -päivällistä ravintolassa... Se ei ole vielä varma, mutta... - --- Mutta -- huudahti rouva de Bray kipakasti. -- Eiväthän he voi pitää -tanssiaisia silloin... koska me olemme määränneet tanssiaisemme juuri -samaksi päiväksi!... - -Aikaisemmin ei oltu mainittu sanaakaan tanssiaisista. Markiisi ja -Untuva katselivat toisiaan hämmästyneinä tästä julkeudesta, mutta -rouva de Brayta ei heidän läsnäolonsa mitenkään häirinnyt. Hän jatkoi -kääntyen miehensä puoleen: - --- Eikö totta... Olemmehan me jo aikoja sitten valinneet sen päivän... -Eiväthän he voi ottaa sitä meiltä?... - -Ja seuraavana päivänä lähetettiin kutsukortit. Vaikkakin hänen täytyi -toimeenpannessaan nämä tanssiaiset hieman jakaa pikku prinssiä, oli -hänellä kuitenkin kunnia näyttää tunteneensa hänet "ennen kaikkia -muita". - - * * * * * - -Peläten keskustelun saavan vaarallisen käänteen koetti markiisi -rohkeasti kutsua koirat jäljiltä. - --- Ellei Untuva tule Barfleurille lauantaina, täytyy meidän kirjoittaa -epuu... -- sanoi hän arasti vaimolleen. - -Markiisitar vastasi päättävästi: - --- Kyllä hän tulee... - --- Minä en voi tulla... vaikka tahtoisinkin... -- selitti tyttönen -rauhallisesti. -- Minulla ei ole pukua... - --- Mitä, eikö sinulla muka ole pukua?... Entä pompadouri-pukusi?... -Mitä tämä merkitsee?... - --- Se merkitsee sitä, että minulla on ollut... jo kaksi -vuotta sitten... jonkinlainen iltapuku... pikkukukallisesta -pumpulimusliinista... ja sitä kai sinä nimität "pompadouri-puvuksi..." - --- Entä sitten?... - --- No... Koska minä olen kasvanut kaksi päätä kahden vuoden kuluessa... -ja koska se ei ole kasvanut minun mukanani, niin se nyt ulottuu vain -pohkeisiini... joten minulla ei siis kuitenkaan ole pukua... - --- Hametta voi jatkaa... - --- Sitä on jatkettu jo kolme kertaa... Nyt se ei enää käy laatuun... - --- Miksi sinulla ei koskaan ole mitään, mihin pukeutua?... -Uskomatonta... ettei sinulla olisi yhtään pukua! - --- Onhan minulla niitä... neljäkin... - --- Se ei riitä... - --- Mutta tuhat tulimmaista!... huusi Untuva harmissaan. -- Minunhan on -huviteltava sadan markan vaaterahoilla kuussa... ja ostettava niillä -kenkäni, hansikkani, hattuni, ratsastuspukuni y.m.... ja lisäksi vielä -hameenikin!... - -Herra de Bray keskeytti hänen puheensa: - --- Tilaa, mitä haluat... ja lähetä minulle lasku. -- Kiitos, isä!... -Teetän itselleni valkoisen puvun prinssitanssiaisiin... - -Markiisitar kohotti vihaisen ja terävän äänensä: - --- Kiellän teitä sanomasta niitä prinssitanssiaisiksi!... - -Ja vaiettuaan hetkisen lisäsi hän: - --- Sinä siis tulet noille päivällisille? - --- Oi! En suinkaan!... vastusti Untuva. -- En millään muotoa!... - -Rouva de Bray sai uuden päähänpiston: - --- Siinä tapauksessa... on sinun ratsastettava Barfleurien luo... - --- Miksi niin?... - --- Sanomaan rouva de Barfleurille, ettet voi tulla heille lauantaina... -koska olet päivällisillä sinä päivänä de Launay-tädin luona... ja että -minä en muistanut sitä vastaanottaessani kutsun sinun puolestasi... - --- Mainiota... -- vastasi Coryse nauraen. -- Olen ymmärtänyt!... Minun -on siis keksittävä pieni juttu, missä koko maailma on esiintyvä -- te, -Mathilda-täti, Albert-setä... niin koko maailma... - -Ja nousten pöydästä hän jatkoi: - --- Sallittehan minun poistua pukeutumaan... Jos minun pitää vielä -ratsastaa Barfleurien luo ja ehtiä takaisin kouluun, on minun kiireesti -laputettava... - --- Olkoon menneeksi... -- sanoi markiisitar majesteettisesti. -- Sallin -sinun tällä kertaa nousta pöydästä ennen aamiaisen loppua... jos et -vain kuvittele saavasi toiste tehdä samoin... - --- Minä puolestani... -- huudahti Coryse yrmeänä -- jään hyvin -mielelläni tänne istumaan loppuun saakka!... Ei minua ensinkään -haluta lähteä sinne, eikä myöskään palata niin ajoissa, että ehtisin -kouluun!... Voinkin muuten vallan hyvin jäädä kotiin... Se on paljon -yksinkertaisempaa!... Lähetetään vain Jean-ukko viemään kirjettä... -Tosiaankin... -- kysyi hän välkkyvin silmin -- miksi on juuri minun -mentävä sinne?... Se on hyvin kummallista!... - -Ja hän istuutui äkkiä uudelleen. - --- Te menette sinne!... komensi markiisitar yhä kiihtyneempänä. - --- Enpä mene... Jään mieluummin kotiin!... Teillä on varmaankin jokin -salainen syy lähettää minut näin matkalle... - -Hän pysähtyi hetkeksi ja jatkoi sitten korostaen: - --- ... Barfleurien luo?... - --- Ei suinkaan... -- vakuutti rouva de Bray lentäen hyvin punaiseksi. - -Tälläkin kertaa yritti markiisi solmia rauhaa: - --- Lähdehän toki Untuva!... Näethän mamman toivovan sitä... - --- Hm!... -- virkkoi Coryse potkaisten isäänsä varoittavasti pöydän -alitse. - -Se oli liian myöhäistä. Markiisitar oli kuullut, ja sana "mamma" kykeni -saattamaan hänet suunniltaan. Hän kääntyi raivoissaan miehensä puoleen: - --- Totta tosiaan... -- alkoi hän. -- Te... - --- Hm!... hm!... hm!... hm!... -- hyräili Untuva kohoavin soinnuin. - -Markiisitar kääntyi jälleen häneen päin: - --- Menkää!... ja totelkaa viivyttelemättä käskyäni... Kuuletteko?... - --- Kyllä... -- vastasi Coryse taittaen lautasliinansa kokoon tahallisen -hitaasti. - -Ja astuessaan ulos mutisi hän pienten terävien hampaittensa välistä, -jotka hieman kiristyivät vihasta: - --- Oi!... Olisipa herra d'Aubières edes vähän nuorempi!... - - - - -IX. - - -Barfleurin linna oli peräisin Ludvig XV:n ajalta ja rakennettu tiilestä -ja graniitista. Kun Coryse saapui sen pihalle, näki hän rouva de -Barfleurin istuvan suuren pöydän ääressä eräässä alakerran ikkunassa. -Hän oli niin syventynyt hillopurkkiensa peittämiseen, ettei hän kuullut -hevosten kavioiden kapsetta. Untuva, joka ensiksi oli aikonut ratsastaa -suoraan ikkunan luo ja sanoa siitä sanottavansa, rupesi kuitenkin -epäilemään, että se kenties olisi liian epäkohteliasta ja jättikin -hevosensa talliin saatuaan siellä kuulla varakreivittären olevan kotona. - -Palvelija pyysi häntä astumaan biljardihuoneeseen, missä hän sai -odottaa hirveän pitkältä tuntuvan ajan. Kulkiessaan edestakaisin tuossa -suuressa, autiossa huoneessa, jota ei ainoakaan taulu, korukapine tai -kukkanen kaunistanut, ajatteli hän vimmoissaan: - --- Kylläpä tämä on!... Aikookohan mamma Barfleur peittää kaikki -hillopurkkinsa ennenkuin hän tulee tervehtimään minua?... - -Viimein ilmestyi hänen eteensä sama palvelija, joka oli vienyt hänet -sisällekin. - --- Suvaitseeko neiti d'Avesnes seurata minua?... Etsin rouva -varakreivitärtä puistosta... vaikka hän istuikin salissa... - -Coryse ajatteli: -- Eipä... vaan tarjoiluhuoneessa!... Mutta -luultavasti Hänestä oli sopimatonta, että ihmiset sen tietävät!... - -Ja hän asteli palvelijan perässä läpi monilukuisten, autioiden -huoneiden. - --- Huh!... -- virkkoi hän väristen. -- Kuinka ikävännäköistä!... Isä de -Ragon ja mamma Barfleur erehtyvät suuresti luullessaan minun huolivan -"_Voikimpaleesta!_"... Sillä sitä he aivan varmasti luulevat!... Oi!... -Ei!... Ei!... Ei!... - -Aubièresin herttua oli kerran Pont-sur-Sarthessa olonsa alkuaikoina -eräissä tanssiaisissa kysynyt Marc-sedältä osoittaen ovenpieleen -nojaavaa pikku Barfleuria: - --- Kuka on tuo mies-pahanen, joka ei ole voikimpaletta suurempi?... - -Ja sen jälkeen olivat sekä Brayn perhe että muutamat muutkin -kaupunkilaiset ruvenneet itsepintaisesti käyttämään hänestä tätä -liikanimeä. - -Palvelija vei Corysen erääseen pieneen salonkiin, joka oli hieman -paremmin kalustettu ja komeampi kuin muu linna. - -Pitkä ja laiha varakreivitär istui ikkunan luona puettuna punaiseen, -keltapilkulliseen silkkihameeseen ja oli lukevinaan _La Gaulois'ta_. -Untuva oivalsi heti syyn pitkään odotukseensa: - --- Ei ole ihme, että olen saanut odottaa... sillä hillohame oli -harmaa!... Hän on kömpinyt parhaimpiin vaatteisiinsa näyttäytyessään -minulle... Huomio!... Untuvaa liehakoidaan... sen jälkeen kun Marc-setä -on saanut perinnön... - --- Rakas lapseni... -- virkkoi varakreivitär nousten seisomaan -nähdessään Corysen -- taivaastako te olette pudonnut?... - -Ja odottamatta vastausta hän jatkoi: - --- Niin suloisena ratsastuspuvussanne!... - --- Suloisena!... -- mutisi Untuva katsellen hämmästynein silmin -jänteviä käsivarsiaan, pitkiä käsiään ja koko olentoaan, jota vielä -vaivasi lapsuuden kömpelyys. -- Sitäpä ei minulle koskaan sanota -kotona, ei milloinkaan!... - -Rouva de Barfleur ei antanut perään: - --- Niin, juuri suloisena!... suloisena ja ihastuttavana!... - -Hän vetäisi kerran pitkästä, vanhoilla kanavaompeluksilla koristetusta -silkkinauhasta, mikä teki soittokellon virkaa. - --- Hughues-parkani tulee olemaan aivan lohduton ollessaan poissa kotoa -näin sievän pikku vierailun aikana!... Hän on mennyt katsomaan hevosia -suureen hakaan järven rannalle... Lähetän heti sanan hänelle... - --- Se on vallan turha, rouva de Barfleur... -- sanoi Untuva vilkkaasti. --- Minun on kuitenkin heti poistuttava... ehtiäkseni kouluun kello -neljäksi... - -Palvelija astui sisään: - --- Ilmoittakaa herra varakreiville, että täällä on vieraita... - --- Tulin vain -- selitti Coryse -- sanomaan, että äitini erehtyi -ottaessaan puolestani vastaan kutsun teille lauantaiksi... Hän ei -muistanut, että minä olin luvannut juuri sinä päivänä syödä päivällistä -täti de Launayn luona... - --- Mitä?... -- huudahti rouva de Barfleur. -- Sehän on mahdotonta!... -Emmehän me tule toimeen ilman teitä!... Ettekö te voisi saada tätiänne -taipumaan... tai ehkä sallitte minun järjestää... - -Untuva ei vastannut mitään. Hän kuunteli vain, miten palvelija -voimainsa takaa soitti suurella kellolla nuorta linnanherraa kotiin, ja -ajatteli: - --- Hän tarvitsee vähintään neljännestunnin ehtiäkseen tänne virralta... -ja jo viiden minuutin kuluttua olen minä hävinnyt... - --- Pyydän teitä... pikku Coryseni, -- jankutti rouva de Barfleur. -- -Luvatkaa keksiä jokin keino... Teistä tulisi näiden päivällisten sielu -ja ilo... - --- Minusta!... keskeytti tyttö ällistyneenä. -- Minustako?... Mutta -minähän en puhu sanaakaan, ellen ole sillä tuulella... - -Rouva de Barfleur kysyi: - --- Miksi te sitten ette voisi lauantaina olla sillä tuulella, rakas -tyttöseni?... - --- Suokaa anteeksi!... -- huudahti nopeasti Untuva lentäen -tulipunaiseksi. -- Puhuin tyhmyyksiä!... Tarkoitin vain, etten koskaan, -vaikken tiedä mistä se voi johtua, ole hyvällä tuulella vieraiden -seurassa... Minulta kai puuttuu itseluottamusta... Näettehän nyt -itsekin, miten huonosti minä käyttäydyn... - --- Päinvastoin... Te olette hyvin suloinen nuori tyttö... niin -koruton... ja suora... - --- Oi!... Se tosiaan pitää paikkansa!... Ja Coryse jatkoi nousten -tuoliltaan: - --- Minun täytyy nyt lähteä... On jo aika palata kotiin... - --- Voittehan toki odottaa vielä hetkisen... Onhan meidän sitä ennen -saatava jotakin suuhummekin... - --- Kiitän teitä... Mutta olen nyt jo hieman myöhästynyt... - -Varakreivitär nousi myös pystyyn, ja kun Untuva ihmetellen tätä -tavatonta kohteliaisuutta pyysi häntä jäämään paikoilleen, vastasi -rouva de Barfleur: - --- Haluaisin nähdä teidät hevosen selässä... Poikani on kertonut teidän -ratsastavan aivan hurmaavasti... - --- Ohoo!... -- tuumi tyttö. -- Olinpa kuin olinkin oikeassa!... He ovat -kaikki liittoutuneet!... - -Ukko Jeanin paraikaa tuodessa hevosia portaiden eteen saapui -varakreivi de Barfleurkin juoksujalkaa pihalle. Hän tarttui Untuvan -ojentamaan käteen ja painoi sille huulensa kunnioittavasti kumartaen. -Tottumattomana tällaiseen oli tyttö purskahtaa nauramaan. Mutta -verratessaan äidin ja pojan nykyistä käytöstä heidän tapoihinsa -viisi päivää sitten valtasi hänet syvä vastenmielisyys, ja hän oli -huudahtamaisillaan ääneensä "kylläpä he ovat aika tomppeleita!..." - -Kun Coryse lähestyi Josephinea, suurta, puhdasveristä tammaa, jota -hän aina käytti retkillään, syöksyi varakreivi esiin ja tarjosi -molemmat yhteenliitetyt kätensä Untuvalle astinlaudaksi. Tyttö mittasi -kiireestä kantapäähän tuota hintelää nuorta miestä, joka taivutti hänen -edessään surkeaa pikku selkäänsä ja ohutta kaulaansa suunnattamme -paineen; silmäili hänen kapeita käsivarsiaan, joiden ympärillä -ylen englantilaisen puvun suuriruutuiset hihat riippuivat tyhjinä -laskoksina, ja sanoi itsekseen: "hän pudottaa minut varmasti maahan." - -Hän koetti esittää kieltonsa niin ystävällisesti kuin mahdollista sekä -mitä suloisimmalla äänellä ja vastasi viitaten Jeaniin, joka piteli -hevosia: - --- Ei kiitos!... Mutta ettekö tahtoisi hetkisen pidellä toista -hevosta?... Olen niin kömpelö... En osaa nousta hevosen selkään, ellei -Jean auta minua... Minä putoaisin, jos nojaisin teihin... - -Ja kun varakreivi oli itsepäinen jatkoi hän: - --- Pyydän teitä!... Ette voi uskoa, miten raskas olen... Aivan kuin -lyijypala!... - -Hän asetti kengänkärkensä Jean-ukon käteen ja lensi ylös, niin -keveästi, että näytti siltä kuin hän olisi kohonnut metrin satulan -yläpuolelle. Sitten hän ratsasti pois tervehtien äitiä ja poikaa, -ja hänen notkea vartalonsa heilahteli Josephinen pitkien askelten -tahdissa. Päästyään ulos puistosta käänsi Untuva hevosensa metsikköön. -Häntä halutti laukata pitkin sen kauniita vihreitä polkuja ja pudistaa -yltään suuttumus, joka pyrki nousemaan päähän ja sydämeen. - -Miksei häntä voitu jättää rauhaan hetkeksikään?... Vielä kaksi -viikkoa sitten häntä kiusattiin ottamaan herra d'Aubières; ja nyt -jo tahdottiin hänet naittaa pikku Barfleurille... Eikä tämä ajatus -vaivannut häntä vain tuon odotettavissa olevan kamppailun takia, -vaan se loukkasi myöskin hänen itserakkauttaan. Herra d'Aubièresin -pyytäessä hänen kättänsä oli Untuva, vaikkakaan hän ei pitänyt herttuaa -minään ihmeotuksena, kuitenkin tuntenut ylpeyttä ja kiitollisuutta -tuon tarjouksen johdosta. Herra de Barfleurin kosinta oli sitävastoin -hänestä suorastaan alentava. - -Hänhän tiesi vallan hyvin, ettei _Voikimpale_ hänen ollessaan köyhä -ollut kohdistanut häneen sen enempää huomiota kuin hyvästi kasvatetun -nuorukaisen aina on pakko kohdistaa vanhempiensa kodissa tapaamaansa -nuoreen tyttöön. Sitäpaitsi oli hänestä tuo ruma nuorukainen -suunnattomine viiksineen ja ohuine jalkoineen, jotka ainaisesta -satulassa istumisesta olivat hirveästi taipuneet, aivan ilettävä. Hän -oli aina pitänyt Aubièresin herttuaa "suurena Aubièresina", mutta -varakreivi de Barfleuria "pikku Barfleurina". Ja sekin jo riitti! - -Untuva, ollen itse terve ja voimakas, kammoksui vaistomaisesti kaikkea -raihnaisuutta ja sairautta. - -Ja seuratessaan suurta, nurmettunutta, Pont-sur-Sarthen tielle johtavaa -rataa, mietti hän: - --- Minua oikein inhoittaa tuo mies!... Ja jos hänen päähänsä joskus -pistäisi suudella minua niinkuin herra d'Aubières teki, niin kylläpä -minä antaisin hänen molemmille korvilleen... En voisi pidättäytyä... -No, se siitä!... Mutta tämä juttu voi tulla ihanan ikäväksi -muutenkin!... Jos minä vielä kerran annan rukkaset, niin äiti murskaa -minut... Parasta olisi, jos ne tulisivat Barfleureilta käsin... Oi! -millainen peto tuo isä de Ragon olikaan!... Hänpä tämän kaiken on -järjestänytkin!... Olin oikeassa kavahtaessani jesuiittoja!... - -Hän pysähtyi saapuessaan auringonpaahteessa valkeana lepäävälle tielle. - --- Kamala taipale täältä Pont-sur-Sartheen!... Eiköhän tuo polku, joka -vie sulattimojen taitse, olisi varjoisampi... Tähän aikaan ei siellä -ole kovin pahaa rähinää... Toivottavasti Josephine suostuu tulemaan -sitä tietä... - -Hän käänsi tamman -- joka jo höristeli korviaan kuunnellen alhaalta -nousevaa kumeaa melua -- pienelle, miltei kohtisuoraan alas metsän -ja pajojen väliin vievälle polulle. Muutamassa polun mutkassa näki -hän erään herrasmiehen seisovan noin sata metriä heidän edessään -keskustellen metsänreunassa maassa istuskelevien työmiesten kanssa. - --- Voi!... sanoi hän, kääntyen ukko Jeanin puoleen. -- Jopa nyt -jotakin!... En ehdi enää tunnille... Tuossa istuvat jo työmiehet -syömässä... Kello on neljä!... - -Ja hän jatkoi räpäyttäen silmäänsä: - --- Kas!... Eiköhän tuo vain ole kreivi d'Axen?... - --- On kuin onkin, neiti Coryse... Se on varmasti hän!... - -Polku mutkitteli, ja Untuva kadotti ryhmän näkyvistään. Mutta -kohdakkoin heidän lähestyessään kohosi puhelu alhaalta heidän korviinsa: - --- Niin... -- sanoi prinssin ääni, ja Untuva tunsi heti sen -musikaalisen soinnun. -- Tuo uskontunnustus on kerrassaan hyvä... -ja jos minulla olisi oikeus valita tällä paikkakunnalla... niin -en epäilisi antaa ääntäni sille, joka on kirjoittanut tuollaisen -julistuksen... - -Untuva kääntyi juuri tien taipeessa. - --- Oi!... -- huudahti hän. -- Tehän siellä olettekin Armollinen... - -Hän pysähtyi aavistaen heikosti, ettei prinssi halunnut tulla -tunnetuksi, ja tämä kiittikin tyttöä kädenliikkeellä vastaten: - --- Minäpä juuri, neitiseni!... - --- Katsokaas, herra... -- sanoi nauraen muuan työmiehistä -- tuossa on -neiti, joka on aivan samaa mieltä kuin tekin... aivan samaa mieltä!... - --- Mistä on kysymys?... -- kysyi Coryse. - --- Tämä herra sanoo, kuten tekin, että hän meidän sijassamme äänestäisi -herra de Brayta... - --- Jumaliste!... -- virkkoi Untuva vakuuttavasti -- se on totta, -ellette te kenties halua herra de Bernayta uudelleen edustajaksenne?... - --- Ka, ei nyt sentään... Hänestä me emme huoli!... - --- Mitä sitten?... Tiedättehän te, ettei Charlie voi tulla valituksi... - --- Tiedämme toki!... Mutta minua puolestani häiritsee se, että herra de -Bray on varakreivi... - --- Häntä se myöskin häiritsee... -- sanoi Untuva. -- Mutta eihän se ole -hänen vikansa!... - --- Miksi hän sitten kirjoitti julistuksensa alle "varakreivi" de -Bray?... - --- Herranen aika!... Sentähden, että se on hänen nimensä tietysti!... -Pitäisikö hänen teidän mielestänne muka viekastella?... esiintyä muuna -kuin mitä hän on?... - -Untuva näki äkkiä maassa työmiesten keskellä paljon pulloja, makkaroita -ja juustoja ja hän sanoi: - --- Hei, miten te täällä herkuttelette!... Muuan musta ja karvainen -työmies nousi ja sanoi osoittaen kreivi d'Axenia: - --- Tuo herrahan meitä kestitsee... Emmehän me muuten!... Ja hän jatkoi: - --- Me pidimme hänen hevostaan hänen käväistessään tehtaita katsomassa... - -Ukko Jean katseli punaisena ja hikisenä himoitsevin silmin pulloja. -Coryse huomasi sen ja sanoi eräälle miehistä viitaten palvelijaansa: - --- Jos tahdotte olla oikein kiltti... niin antakaa hänelle lasillinen -juotavaa... Hänen on niin kuuma!... - -Työmies ryntäsi pullon kimppuun ja pyyteli anteeksi: - --- Me olisimme heti tarjonneet... mutta emme rohjenneet... sillä -tavallisesti eivät lakeijat... isäntäväen läsnäollessa... - --- Hän ei ole lakeijani... -- vastasi Untuva nauraen -- hän on minun -hoitajani... Tulehan juomaan hoitajani!... - -Ukko Jean tuli lähemmäksi: - --- Minäpä en kieltäydykään... -- sanoi hän ihastuneen näköisenä -- -sillä minun on hirveästi jano... Janottaahan teitäkin, neiti Coryse, -vai kuinka?... - --- Jos teille maistuu lasillinen... niin älkää kursailko... -- ehdotti -pulloa pitelevä työmies. - --- Maistuupa hyvinkin... -- sanoi Untuva, ojentaen kätensä. - ---... Vartokaahan hetkinen... Lasi on ensiksi huuhdottava... - -Hän juoksi tehtaan sisäänkäytävän vieressä sijaitsevan kaivon luo ja -palasi hetken kuluttua kysyen: - --- Haluatteko olutta vai viiniä?... - --- Viiniä... - -Untuva kohotti lasinsa sanoen kirkkaalla äänellä: - --- Terveydeksenne!... Työmiehet nousivat seisomaan: - --- Ennemminhän tässä olisi juotava tuon herran terveydeksi, joka -tarjoaa meille... -- huomautti muuan miehistä osoittaen kreivi d'Axenia. - --- Minä puolestani... -- vastasi prinssi -- ehdotan juotavaksi teidän -ehdokkaanne terveydeksi!... - --- Mainiota!... -- huusi Untuva vallattomasti. -- Marc-sedän -terveydeksi siis!... - -Eräs työmiehistä kysyi: - --- Kas vaan... Oletteko te niin muodoin herra de Brayn veljentytär?... - --- Olen!... -- virkkoi Untuva katsoen prinssiin, joka nauroi hänen -hajamielisyydelleen. - -Työmies lisäsi: - --- Oi!... Kyllä me tunnemme teidät!... mutta meillä ei ollut -aavistustakaan teidän nimestänne!... Kaupunkilaiskakarathan tuntevat -teidät parhaiten... - -Ja kääntyen kreivi d'Axenin puoleen hän jatkoi: -- Nähkääs, tällä -neidillä on aina ratsastaessaan lantteja taskussaan heitä varten... Ja -jouluna hän toi heille leikkikaluja kukkurapäisen vaunullisen... niin -että he saivat enemmän kuin jaksoivat rikkoakaan... - -Hänen pienet, kovat silmänsä heltyivät hieman, kun hän lopetti: - --- Jos kaikki rikkaat olisivat sellaisia kuin neiti ja herra... niin -kävisi kaikki paremmin kuin nykyjään!... Mutta onpa niitäkin, jotka -eivät tahdo tietää mitään kurjuudesta... Minä ainakin tunnen monta -sellaista... - --- Tunnen minäkin!... virkkoi Untuva ajatellen vaistomaisesti äitiään. - -Sitten hän kääntyi heti kreivi d'Axenin puoleen kysyen: - --- Aikooko Armoll... herra d'Axen palata Pont-sur-Sartheen?... - --- Aion... Sallitteko minun ratsastaa osan matkasta seurassanne?... - --- Mielelläni... - -Ja Untuva ehdotti äkkiä: - --- Emmekö kuitenkin siinä tapauksessa seuraisi metsäpolkua... Täällä on -niin paljon irtonaisia kiviä... - -Heidän peittyessään metsään kuuli Coryse jonkun työmiehen selittävän: - --- Eivätköhän vain nuo lapsukaiset ole kihlaantuneita!... - -Untuva kääntyi nauraen prinssiin: - --- He taitavat puhua meistä, Armollinen herra!... Prinssi kumarsi -kohteliaasti: - --- Valitan suuresti, että he erehtyvät... - --- Valitatteko te sitä?... No, kylläpä kohteliaisuus sentään -on aika kaunista!... Voitteko kuvitella, miltä minä näyttäisin -kuningattarena?... Kuinka hassua!... Oi! Herra Jumala!... Mitä te -tekisitte minulla?... - -Ja hetken kuluttua hän jatkoi: - --- Ja mitä minäkään tekisin teillä?... Prinssi purskahti nauramaan: - --- Kuinka vanha te olette, neiti Coryse?... - --- Täytin kuusitoista vuotta toukokuun keskivaiheilla... Entä te -Armollinen herra?... - --- Tulen kahdenkymmenenneljän vuoden vanhaksi kahdeksan päivän kuluttua. - -Hän tunsi äkkiä omantunnonvaivoja ja kysäisi: - --- Sanokaapa!... Salliiko markiisitar teidän ratsastella nuorten -miesten seurassa?... - --- Oi, ei suinkaan!... - --- Mutta nythän minä... - --- Tekö!... Oi! Tehän olette prinssi... Prinssi ei ole mikään nuori -mies!... Hän ei merkitse mitään!... - -Tyttö punastui ja paransi änkyttäen: -- Toisin sanoen... Tarkoitan, -että hän merkitsee liian paljon... merkitäkseen jotakin... - -Ja haluten vaihtaa keskustelunaihetta hän uteli: - --- Sanokaapa, Armollinen herra... Ettekö pelkää tulevanne pidätetyksi -ja lähetetyksi rajan yli... ajaessanne näin... vaikka olette -muukalainen... vastustuspolitiikkaa?... - --- Oi!... Minun vastustuspolitiikkani on kovin vaaratonta!... Olen vain -sanonut työmiehille, että heidän sijassaan äänestäisin setäänne... - --- Vähätpä siitä, mitä te olette sanonut!... Mutta teidän sijassanne -olisin varovaisempi!... Olisin iloinen, jos herra d'Aubières -palaisi... Hän voisi sanoa teille, mitä teidän tulisi tehdä tai jättää -tekemättä... Minun mielestäni te olette joka tapauksessa hieman liian -nuori!... - --- Välitättekö te siis minun puuhistani?... -- kysyi prinssi nauraen -sydämensä pohjasta. - --- Sekä välitän... että en välitä... - --- Onhan sekin jo jotakin!... Kylläpä ihminen voi erehtyä!... Olisin -voinut vannoa, -- ja minulla on kuitenkin aika tarkka "vainu", -jos niin saa sanoa, -- että te ette suhtautunut minuun ainoastaan -välinpitämättömästi, vaan suorastaan vihamielisestikin... - --- Se on totta!... -- huudahti Coryse suorasukaisesti. -- Aivan -totta!... Tähän päivään asti... jolloin te yhdellä iskulla muutuitte -minun silmissäni oikein kelpo pojaksi... - --- Olemmeko siis nyt ystäviä?... - --- Olkaamme vaan... Mutta hän korjasi heti: - --- Olemme, Armollinen herra!... Suokaa anteeksi... Minä en osaa -puhutella teitä sopivasti... - --- Osaattepa!... - --- Enpä osaa!... En sano tarpeeksi usein: Armollinen herra... enkä -koskaan: Teidän Korkeutenne... - --- Älkää huoliko siitä!... Mutta koska me siis nyt olemme ystäviä, -niin ettekö tahtoisi selittää minulle, miksi me emme olleet sitä -aikaisemmin?... tai oikeammin, miksi te ette ennen pitänyt minusta... -sillä minä puolestani olen aina ollut mieltynyt teihin... - --- Oi... Kerron sen mielelläni... Kas, asianlaita on se, että minä aina -epäilen vaistomaisesti ulkomaalaisia... ja inhoan protestantteja... ja -te olitte kumpaakin... joten ymmärrätte kai?... - --- Ymmärränhän toki... Mutta sanokaapa, mistä te oikeastaan syytätte -ulkomaalaisia? - --- No... Vain siitä, että he eivät ole ranskalaisia... - --- Entä protestantteja?... - --- Vaikka mistä!... Minusta he ovat juonittelevia, valheellisia, -tekopyhiä... vieläpä itaroitakin!... Luonnollisesti on kuitenkin -poikkeuksia... - --- Luonnollisesti... Kuten minäkin, esimerkiksi... - -Untuva naurahti: - --- Muita myöskin... Mutta minä puhunkin koko protestanttien joukosta... -tai lähemmin määriteltynä Ranskan protestanteista... sillä enhän -tunnekaan muita... - --- Ja minä kun luulin... nähdessäni, miten vihamielisesti te -suhtauduitte minuun... teidän pitävän minua vakoojana... - --- Kaikkea vielä, Armollinen herra!... Kylläpä te erehdyitte!... -Tietäkää... etten minä ylipäänsä suurestikaan usko noihin vakoojiin... -sillä usein he eivät loppujen lopuksi olekaan vakoojia... Miltei sama -juttu kuin nuo vesikauhuiset koirat, joita poliisit tappavat saadakseen -tapporahoja... ja jotka eivät ole sen vesikauhuisempia kuin minäkään, -eläinparat!... - -Ja palaten asiaan, joka eniten kiinnitti hänen mieltänsä, Untuva lausui: - --- Joka tapauksessa... teette te jumalattoman kauniisti... -puuhaillessanne Marc-sedän puolesta!... - --- Ei kannata kiittää minua siitä... sillä minun on tunnustettava -teille, että kuulemanne keskustelu johtui aivan sattumasta... Nuo -miehet olivat huolehtineet hevosestani käydessäni tehtaalla... enkä -minä oikein tietänyt, kuka heistä oli pidellyt sitä... jonkatähden -pelkäsin aikaansaavani taistelun palkitsemalla yhtä heistä... ja -menin päätien varrella olevaan majataloon ja tuotin sieltä heille -syötävää ja juotavaa... Sitten he pyysivät minuakin juomaan... ja siinä -juodessani heidän kanssaan juttelin ehdokkaista, joiden julistukset -olivat naulatut tehtaan seinille... Ettekö siis myönnä, ettei minun -kiihoitustyöni niinmuodoin ollut suurenkaan arvoinen?... - --- Onhan se kuitenkin jotakin!... Ja pian saatte itse nähdä, kuinka -mainio mies tuo Marc-setä on!... Olen varma siitä, ettei teillä nyt -hänen palattuaan enää tule olemaan niin kamalan kuivaa meillä kuin -tähän asti... - --- Mutta... -- yritti prinssi vastustaa -- Eihän minulla milloinkaan... - -Untuva keskeytti hänet. - --- Älkää huoliko!... Ette te kuitenkaan saa minua uskomaan, ettei -teillä muka olisi ollut ikävä!... Mutta eikö Marc-sedän sosialistinen -julistus siis todellakaan loukkaa teitä?... Sillä onhan se kovasti -sosialistinen... - --- Mutta minähän olen itsekin sosialisti!... - --- Niinkö!... -- virkkoi tyttönen ihmeissään. -- Mutta älkää vaan -levittäkö sitä tietoa liiaksi Pont-sur-Sarthessa... Se vahingoittaisi -teidän mainettanne!... Mutta jos te siis olette sosialisti... -niin ettekö pelkää sen tulevaisuudessa hieman häiritsevän -hallitustoimianne?... - --- Toivon, ettei toki niin hullusti sentään käyne!... Mutta jos se -häiritsee, niin voinhan luopua hallituksesta... Ymmärrättekö?... - --- Ymmärrän, Armollinen herra... - --- Se on varsin helppoa!... sillä minulla on kuusi veljeä!... Mutta -ettekö tekin... neiti Coryse... ollut paraikaa vaalikiertueella, kun -minä kohtasin teidät?... - --- En ollutkaan!... Minut oli lähetetty Barfleureille sanan viejänä!... - --- Vai niin!... Eikö herra de Barfleur ole muuan lyhyt ja hyvin hoikka -herrasmies? - --- Oi! On... hoikka hän ainakin on... - --- Ja näyttää perin englantilaiselta?... - --- Pont-sur-sarthelais-englantilaiselta... - --- Omistaahan tuo herra komean linnan?... - --- Hyvin komean... Tai oikeastaan se on hänen äitinsä... - --- Onko äiti sitten miellyttävä?... - --- Voi! Ei suinkaan!... Hän on suuri ja teeskennelty... ja laiha!... ja -majesteettinen nainen!... Hän näyttää pysyväisesti haikeamieliseltä... -aivan kuin häntä olisi kohdannut suuri onnettomuus... Minua haluttaa -aina puhellessani hänen kanssaan äkkiä huutaa hänelle: "Senkin -kovaonninen ruhtinatar"... ja tuota pikku herraa nimitetään näillä -seuduin "_Voikimpaleeksi_"... - -Kun kreivi d'Axen rupesi nauramaan, selitti Untuva: - --- En ole ilkeä enkä pilkanhaluinen, tietäkää se!... en ensinkään... -Mutta minä en voi sietää Barfleureja!... - --- Onko heitä muitakin kuin äiti ja poika?... - --- Hyvät ihmiset!... Eikö se muka riitä?... - --- Minä kai saan tavata heidät rouva äitinne toimeenpanemissa -tanssiaisissa kilpa-ajopäivänä?... - --- Varmasti... mutta, mitä te siitä välitätte?... - --- Olen utelias näkemään... Pariisin jälkeen... seuraelämää -maaseudulla... - --- Kylläpä te silloin tulette pettymään!... Jospa te tietäisitte, -kuinka se on pikkumaista... ja juoruilevaa... ja kuolettavan ikävää!... -Mutta tehän olettekin tuon kaiken yläpuolella... - --- Enhän minä ole minkään yläpuolella... - --- No, ulkopuolella sitten, jos niin tahdotte... Ja kuulkaa... Luulen -sittenkin olevan parasta, ettette te Armollinen herra, kerro kellekään -meidän ratsastelleen näin kahdenkesken... - --- Ah, pelkäättekö te juoruja?... - --- Oi! Kaikkea vielä!... Mutta pelkään saavani toruja äidiltäni, jos -hän saa kuulla tästä!... - --- Mitä minun siis tulee tehdä?... - --- Vaieta... Minä puolestani kerron vain, jos minulta kysytään... Ja -koska minulta ei tulla kysymäänkään... niin... - --- Ei tosiaankaan ole luultavaa, että kukaan arvaa meidän kohdanneen -toisemme... - --- Jos he sen arvaavat... niin silloin meidän on tunnustettava: - --- Silloin meidän on tunnustettava... - --- Päätetty!... Ja nyt täytyy meidän erota, ennenkuin metsä loppuu!... -Pyydän siis vielä kerran anteeksi Armollinen herra, kaikkia -hairahduksiani keskustelun kuluessa!... - -Ja hän lopetti nauraen: - --- Ja sitten on minulla kunnia mitä nöyrimmin tervehtiä Teidän -Korkeuttanne... - -Pikku prinssi paljasti päänsä suurella liikkeellä ja vastasi myöskin -naurusuin: - --- Kunnioittavin tervehdykseni, neiti Untuva!... - - - - -X. - - -Seuraavan viikon kuluessa ei Untuva voinut ottaa askeltakaan tapaamatta -pikku Barfleuria. Varakreivi kävi päälle päätteeksi vielä yhtäpäätä -Brayien luona muka äitinsä asioilla. Eräänä iltana tullessaan alas -päivällisille Untuva näki taas tuon herrasmiehen seisovan heidän -salissaan herra ja rouva de Brayn välissä. Untuva oli tosin huomannut -hänen kuuden aikaan saapuvan pienissä vaunuissaan, mutta oli luullut -vieraan sittemmin lähteneen, joten hän nyt jäi hämmästyneenä seisomaan -ovensuuhun. - --- Herra de Barfleur on ystävällisesti suostunut syömään päivällistä -kanssamme... -- sanoi markiisitar, joka näytti olevan mainiolla -tuulella. -- Me viemme hänet illalla kotiin vaunuissamme... - -Herra ja rouva de Braylla oli tapana kesäiseen aikaan lähteä -päivällisen jälkeen pienelle ajelulle vaunuissaan, joihin usein -sijoitettiin näitä retkiä vihaava Untuvakin. Istuessaan vaunuissa -vastapäätä vanhempiaan ei hän uskaltanut peuhata eikä nauraa, vaan -kökötti siinä jäykkänä ja ikävissään kuten aina äitinsä läsnäollessa ja -odotti peljättyä kohtausta. - -Pikku Barfleurin ilmestyminen näytti hämmästyttävän sisään astuvaa -Marc de Braytakin niin suuresti, että Corysea rupesi naurattamaan. Ja -markiisittaren kulkiessa varakreivin käsikynkässä ruokasaliin, kuiskasi -Untuva Marc-sedälle, joka oli käynyt todellakin synkän näköiseksi: - --- Oliko tämä sinullekin yllätys, Marc-setä?... Setä vastasi -välittämättä lainkaan veljensä huolestuneista silmäyksistä: - --- Kas vaan, kuuluuko _Voikimpale_ nykyjään perheeseen?... - --- Ei vielä!... -- virkkoi Untuva nauraen -- mutta siihen hän pyrkii!... - -Marc-setä pysähtyi paikalla: - --- Mitä sinä tarkoitat?... -- kysyi hän jyrkästi. - -Herra de Bray rukoili puoliääneen tyrkkien heitä edellään: - --- Menkäähän toki sisään, lapseni... menkää, menkää!... - --- Mitä tämä merkitsee?... -- virkkoi markiisitar terävästi viitaten -tuolinsa vieressä seisovaan vieraaseen. -- Miksi te viivyttelitte?... -Herra de Barfleurin on jo täytynyt odottaa teitä... - -Varakreivi, joka oli asetettu istumaan Corysea vastapäätä, alkoi heti -inhoittavan itsepäisesti ihastuneena ahmia tyttöä silmillään. Untuva, -joka oli likinäköinen, ei huomannut sitä ensinkään, mutta Marc de -Brayta kiusasi tämä teeskentely. Hänen hermostuneisuutensa tuli ajan -pitkään niin ilmeiseksi, että hänen vieressään istuva Untuva, joka -tarkasti seurasi setänsä kasvojenilmeitä, kysäisi äkkiä: - --- Mikä sinua vaivaa tänä iltana, setä?... Sinä näytät niin -äkäiseltä!... - -Marc vastasi kiivaasti: - --- Ei minua vaivaa mikään... Tai ehkä minulla on päänsärkyä... - -Mutta huolimatta tästä luulotellusta päänsärystään hän alkoi niin -innokkaasti laverrella veljentyttären kanssa, ettei tämä enää ehtinyt -kertaakaan kääntää päätänsä muuanne. - -Markiisitar oli hyvin tyytymätön Untuvan käytökseen, jota hän piti -suojattinsa tahallisena laiminlyömisenä, ja yritti useampia kertoja -saada tytärtänsä ottamaan osaa yleiseen keskusteluun, mutta tyttö -väisteli taitavasti. Huomatessaan, etteivät tällaiset keinot auttaneet -teki rouva de Bray avoimen hyökkäyksen: - --- Coryse!... Sinä käyttäydyt perin sopimattomasti!... Tehän nauratte -niin, ettemme me voi kuulla omaa puhettamme!... - -Tyttönen vaikeni jättäen alkamansa lauseen kesken eikä enää avannut -suutansa. Markiisitar selitteli: - --- Enhän minä kiellä sinua puhumasta... vastaamasta herra de -Barfleurille, joka sanoo... - -Untuva vastasi lempeästi ja kohteliaasti: - --- Herra de Barfleur puhuu vain metsästyksestä ja kilpa-ajoista... ja -minä inhoan sellaista enkä ymmärrä niitä lainkaan... - --- Mistä te sitten haluaisitte puhella, neiti Coryse?... -- kysyi pikku -Barfleur kärkkäästi. - -Tyttö vastasi yhä edelleen kainosti ja sävyisästi: - --- En mistään, hyvä herra... Vaikenen hyvin mielelläni... - --- Eipä siltä näyttänyt äskettäin!... -- huomautti rouva de Bray -pistävästi. - -Coryse vastasi: - --- Se on totta... Minä melusinkin liiaksi... Pyydän anteeksi... - -Ja hän painoi päänsä alas katsoen itsepintaisesti lautasensa pohjaan -virkkamatta enää sanaakaan koko päivällisen aikana. - -Untuva tarjosi vielä kahvin biljardihuoneessa, mutta sitten hän juoksi -portaille ja heittäytyi suureen bambupuiseen nojatuoliin jääden sinne -keinumaan katsellen kalpeita, vaalealla taivaanlaella kimmeltäviä -tähtiä. Markiisitar keskeytti hänen haaveilunsa astuessaan portaille -hattu kädessään: - --- Mitä... etkö sinä ole vielä valmis?... mutta vaunuthan ovat jo -esillä!... Kylläpä sinä olet huolimaton... ja löperö!... - --- Pyh!... -- vastasi tyttönen liikahtamatta -- Lähtekää te vain!... -Kyllä minä olen valmis silloin, kun te palaatte hakemaan kaikkea mitä -te olette unohtaneet... - -Marc-setä purskahti avoimesti nauramaan, ja herra de Braykin käänsi -päänsä salatakseen huuliensa vastahakoisen hymyn. Markiisitar kysyi -aivan sinipunaisena uhkaavasti Untuvalta: - --- Mitä te sanotte?... - -Tyttö toisti levollisena: - --- Sanon vain, että teillä on tapana jok'ainoa ilta palata välillä -kotiin hakemaan jotakin, mitä olette unohtanut... - -Jatko lausuttiin puoliääneen: - --- Ja tänä iltana te tulette luultavasti palaamaan kaksikin kertaa... - -Untuva vihjasi täten erääseen markiisittaren pikku heikkouteen, jota -tämä ei epäillyt kenenkään huomanneen luullen varmasti kykenevänsä -hämmentämään kaikkien arvostelijain silmät. - -Rouva de Bray, joka ihaili loistoa ja komeutta, sanalla sanoen kaikkea, -mikä hänen mielestään oli omiaan häikäisemään ja lumoamaan "kansaa", -oli hirveästi ahdistanut miestänsä, kunnes tämä oli rouvansa mieliksi -suostunut vaihtamaan valitsemansa somat ja yksinkertaiset ajopelit ja -liverit toisiin. Uudet vaunut -- punaisine pyörineen ja helakansinisine -koreineen, joihin oli leikattu korkokuviksi suunnattomat vaakunat, --- näyttivät naurettavilta arkioloissa, mutta markiisitar ei ollut -milloinkaan niin onnellinen kuin ajaessaan Pont-sur-Sarthea päästä -päähän näissä silmiinpistävissä ajopeleissä. Siitäpä syystä juuri oli -Corysen oltava mukana näillä ikävillä retkillä. Jos hän jäi kotiin -oli markiisittaren tyydyttävä "Victoriaan", jonka ulkoasu oli paljon -vaatimattomampi. Kun rouva de Bray istuen teennäisessä asennossa -koreissa vaunuissaan, joiden valjaissa loisti helyjä, ketjuja, renkaita -ja vaakunoita, liukui Palatsitorin ravintoloiden ohitse "vermuutti"- ja -"kahvitunteina", oli hänen mielihyvänsä korkeimmillaan. Kello kuudelta -ja kahdeksalta nuo jalkakäytävälle sijoitetut pöydät, jotka tunkivat -ajotielle asti, kihisivät ihmisiä. Pont-sur-Sarthen upseerit ja -herrasmiehet tapasivat toisensa "Gilbertillä", kaupungin hienoimmassa -ravintolassa, tai "café Perault'ssa". Ja käyttämättä milloinkaan -kaunista, hieman yksinäistä makadamisoitua tietä, mikä johti suoraan -kaupungin ulkopuolelle, käski rouva de Bray aina ajaa hirvittävän -liukkailla pikku mukulakivillä lasketun torin halki. Vaunujen -etääntyessä hänen lempipaikastaan, oli markiisittarella tapana äkkiä -hätkähtää ja antaa paluukäsky. - -Untuva osasi ulkoa nuo huudahdukset: "Oi! Jumalani!... minähän olen -taas unohtanut päivänvarjoni!..." tai "vaippani", tai "puuhkani", tai -"nenäliinani...", mitkä soivat hänen äidilleen tilaisuuden vielä toisen -ja kolmannenkin kerran vieriä vaunuissaan rakkaiden kahviloittensa -ohitse. - -Coryse inhosi tätä näytelmää, ja uteliaiden kasvojen kääntyessä vaunuja -kohden, sapelien ja kannusten kilahdellessa, kun upseerit nousivat -tervehtimään, sulki hän silmänsä ajatellen tyytymättömänä: - --- Kylläpä nuo ihmiset mahtavat ilvehtiä meidän kustannuksellamme!... - -Ja hän, joka oli niin yksinkertainen ja koruton, raivosi ollessaan -pakotettu ottamaan osaa äitinsä naurettaviin puuhiin. - -Sekä markiisi että hänen veljensä olivat tietystikin huomanneet nämä -"valelähdöt", kuten kuski ja palvelijat niitä nimittivät, mutta he -eivät olleet koskaan uskoneet toisilleen huomioitaan, joten Untuvan -vastaus hämmästytti ja huvitti heitä. - -Markiisitar astui tyttärensä eteen, ja kysyi kalpeana ja sihisevällä -äänellä kumartuen niin lähelle, että huulet miltei koskivat tytön -julkeaa pikku nenää: - --- Miksi minä tänä iltana muka palaisin kaksikin kertaa?... Sano?... - --- Siksi -- vastasi Coryse tultuaan vakuutetuksi siitä, ettei pikku -Barfleur, joka oli hakevinaan hattuaan salin perältä, voinut kuulla -heidän puhettaan -- että tänä iltana teillä on tilaisuus näytellä -"_Voikimpalettakin_"... - -Mutta tätä sanoessaan hän tuli ajatelleeksi, miten hänen piakkoin oli -kuljettava koko tuon ihmislauman lävitse istuen varakreivin rinnalla -sinisissä vaunuissa. Pont-sur-sarthelaiset saisivat siitä aivan -tarpeeksi aihetta naimajuoruihinsa, ja sitä tahtoi Coryse välttää mistä -hinnasta hyvänsä. - -Tähän mennessä ei Corysen itsetietoisuus vielä milloinkaan ollut -herännyt. Omissa silmissään hän oli yhä edelleen vain "Untuva-pahanen" -ja "tyttöriepu", josta kukaan ei välittänyt. Mutta herra d'Aubièresin -kosinta ja isä de Ragonin viittaukset olivat opettaneet hänelle, -että hän nyt oli nuori neitonen, jota edellinen rakasti ja jolle -jälkimmäisen holhotti aikoi uskotella rakkauttansa. - -Untuva sanoi siis jo ennenkuin hänen äitinsä oli ehtinyt päästä -kohtauksen alkuun: - --- Älkää muuten välittäkö minusta... En tule mukaan... Olen niin -väsynyt... - --- Se ei ole totta!... Te ette ole koskaan väsynyt!... - --- Samapa tuo!... Se olikin tekosyy... Minä en kuitenkaan... jos -puhumme suoraan... missään tapauksessa lähde ulos tänä iltana... - --- Lähdettepä... - --- Sallikaa minun jäädä kotiin!... -- Menkää ottamaan hattunne... - -Kun Untuva ei liikahtanutkaan, tarttui markiisitar kiivaasti hänen -ranteisiinsa. - -Tyttö tempasi kätensä irti ja sanoi hiljaa: - --- Tämähän on naurettavaa... tällainen pieni perhekohtaus vieraan -läsnäollessa... - -Markiisitar kääntyi herra de Barfleuriin päin muuttaen äkkiä jännitetyn -ilmeensä hymyilyksi: - --- Oi!... Herra de Barfleur kuuluu miltei taloon!... - --- Se on mahdollista!... -- vastasi tyttö haluten selvittää tilanteen --- mutta hän ei sentään kuulu perheeseen... ja muuan teidän -tavallisimmista sananlaskuistanne sanoo, että pyykki on pestävä... - --- Hyvä on!... Hyvä on!... - -Hetken vaitiolon jälkeen, jonka kuluessa markiisi ja _Voikimpale_ -seisoivat päällystakit käsivarrella ja kepit kädessä, odotellen -lähtömerkkiä, alkoi markiisitar jälleen puhua suloisella äänellä: - --- Minähän kehohan sinua seuraamaan meitä vain sentähden, ettei ole -sopivaa sinun täten jäädä yksinäsi kotiin... - --- Jään joka tapauksessa tänne!... Enhän minä muuten olekaan yksinäni, -koska Marc-setä on kotona... - --- Setäsi saattaa lähteä ulos... - -Marc de Bray vastasi kuivasti: - --- Tiedäthän varsin hyvästi, rakas kälyni, ettei minulla ole ollut -tapana lähteä ulos iltaisin... - --- Uskon siis Corysanden teidän huostaanne... - -Marc-setä vastasi hieman hermostuneena kohauttaen olkapäitään: - --- Olkaa huoleti, kyllä minä paimennan häntä... ja varjelen häntä -tahraantumasta ja leikkimästä tulella... - -Ja kun pikku Barfleur kumartui Untuvan koneellisesti ojennetun käden -ylitse ja suuteli sitä hieman pitkään, tarttui setä tyttöä käsivarsista -ja pyöräytti hänet ympäri sanoen: - --- Kas niin!... tulehan nyt, Untuva!... - - * * * * * - -Kun he istuivat kahdenkesken pienessä salongissa, sanoi Coryse -veitikkamaisesti Marc-sedälle: - --- Sepä otti lujalle, eikö totta?... Enkä minä kuitenkaan ollut -välttämätön tänä iltana... koska heitä muutenkin oli kolme, joten -heidän oli pakko käyttää vaunuja... - -Ja samalla hän jatkoi, nähdessään setänsä istuutuvan lähelle lamppua ja -avaavan sanomalehdet: - --- Jos sinulla on töitä... niin älä suinkaan luule olevasi pakotettu -jäämään tänne minun seurakseni... - --- Aioin juuri sanoa sinulle samaa... - --- Oi!... minun käsityöni luistaa yhtä hyvästi täällä kuin -muuallakin!... Mutta sinähän tavallisesti... kun isä on ulkona -iltaisin... teet työtä omassa huoneessasi... - --- Setä vastasi nauraen: - --- Niinpä niinkin... Mutta silloin... ja miltei jok'ainoana iltanahan -isäsi onkin poissa... et sinä olekaan näin nimenomaan uskottu minun -huostaani... - -Coryse meni hakemaan suurta silkkistä käsityötään, jonka lukemattomia -eriskummallisia eläimiä ja sotureita hän jäljensi Bayeux'n -malliluonnoksista, ja istuutui Marc-sedän rinnalle. - -Hetken kuluttua keskeytti setä lukemisensa ja katseli sanomalehtensä -ylitse pientä pörröistä päätä, joka tarkkaavaisena kumartui kirjavien -silkkiensä ylitse. - --- Untuva... -- sanoi hän äkkiä. -- Kun minä ennen päivällistä kysyin, -kuuluiko tuo nuori keikari nykyjään perheeseen... ja sinä vastasit: "Ei -vielä, mutta siihen hän pyrkii..." - --- Niin... -- virkkoi tyttönen kohottaen päätänsä. - --- No... -- jatkoi Marc hieman epäröiden. -- En oikein ymmärtänyt, mitä -sinä noilla sanoillasi tarkoitit?... - --- Tarkoitin vain sitä, että _Voikimpale_ haluaa naida minut... - -Varakreivi hypähti pystyyn: - --- Sitähän minä juuri pelkäsinkin!... Mutta enhän voinut ajatella... Ja -kuinka sinä puhut siitä noin rauhallisesti?... Naida sinut!... Miten -naurettavaa?... Mutta sehän olisi aivan hullua!... aivan luonnotonta!... - --- Rauhoituhan toki... Ei hän minua saa... -- vastasi Untuva nauraen. - --- Ah!... -- mutisi Marc-setä jälleen kirkastuen. -- Sepä onni!... - -Tyttö katseli häntä hellästi: - --- Sinä olet tosiaankin kovin hyvä, huolehtiessasi näin minusta!... - -Hän istui hetkisen ääneti ja jatkoi sitten: - --- Mutta sinähän juuri oletkin syynä siihen,... että hän tahtoo naida -minut... - --- Minäkö?... - --- Sinä juuri... sillä siitä alkaen kuin ihmiset saivat kuulla -sinun perinnöstäsi... alkoi sellainen huhu liikkua, että minä muka -olisin hyvin rikas... että sinä antaisit minulle myötäjäiset... ja -testamenttaisit minulle kaiken omaisuutesi... - --- Se onkin totta!... - --- Entä sinun lapsesi?... - --- Minun lapseni!?... Eihän minulla ole lapsia?... - --- Ei vielä... Mutta kunhan sinä menet naimisiin... - --- Minä en mene naimisiin, oma Untuvani... Pelkäisin saavani sellaisen -vaimon kuin... - -Hän oli sanomaisillaan "kuin äitisi", mutta pysähtyi jatkaen: - --- ... kuin moni tutuistani on saanut... Ei... Minä olen varovainen ja -jään vanhaksipojaksi... - --- Oi!... Kuinka hauskaa!... Siinä tapauksessa, jos sinä vain sallit... - --- Mistä on kysymys?... - --- Niin minä muutan asumaan sinun luoksesi... Hoidan sitten sinun -talouttasi... Sillä vaikka minäkään en halua mennä naimisiin... niin en -kuitenkaan missään tapauksessa jää tänne täytettyäni kaksikymmentäyksi -vuotta... - -Ja nähdessään Marc-sedän liikahtavan hän jatkoi: - --- En päiväksikään... vaikka isäraukka onkin niin hyvä... ja vaikka -hän tuleekin kaipaamaan minua suuresti... Sillä tiedän varmasti, että -toiselta puolen tulee minun poissaoloni tasoittamaan monta vaikeutta -hänen elämässään... Mutta siitä huolimatta uskon hänen ikävöivän omaa -Untuvaansa... - -Hämmästyneenä kysyi varakreivi: - --- Sinä sanoit lähteväsi pois täältä... Minne sinä sitten aiot -lähteä?... - --- Olen aina ajatellut pyytää Mathilda-tätiä ja Albert-setää ottamaan -minut takaisin... Mutta, voi, kuinka onnellinen minä olisin, jos sinä -huolisit minusta!... Pidän sinusta niin paljon... niin paljon... vielä -enemmän kuin isästäkin... Ehkä se on pahoin... mutta en voi sitä -estää... - -Ja hän lopetti lämpimällä äänellään painautuen väristen hellyydestä -setäänsä vastaan: - --- Katso, minä aivan jumaloin sinua!... - -Marc mutisi hieman kalpeana työntäen nojatuoliaan taaksepäin: - --- En minä ansaitse sinun jumaloimistasi, pikku Untuvani... - --- Ansaitsetpas!... - --- Sinä et tule hoitamaan vanhan jörön setäsi taloutta, vaan sinä tulet -menemään naimisiin... ja saamaan sitten joukon kirkuvia pienokaisia... -jotka korvaavat ihanasti Gribouillen ja ukko Jeanin... - -Untuva vastasi vakavana: - --- Tahdotko tietää, setä, jotakin?... Olen aivan varma siitä, etten -milloinkaan mene naimisiin... niin, aivan varma... En osaa selittää, -mitä minussa liikkuu... Mutta sen vain tiedän, ettei kukaan voisi -houkutella minua sellaiseen... - --- Eikö kukaan?... mitä sinä siitä tiedät?... Onhan Aubières-parka -tosin pitkä ja komea poika... viisas ja hyväsydäminen... mutta hän -alkaa jo hieman ränsistyä... ja mitä tuohon toiseen tulee, niin hän on -oikea pikku hirviö... - -Coryse purskahti nauramaan: - --- Sanohan tuo rouva Delormelle!... - --- Kas!... oletko sinäkin perehtynyt juoruihin?... Tiedä se, että -rouva Delorme -- joka sivumennen sanoen on aika tallukka -- ei ole -rakastunut itse Barfleuriin, vaan hänen nimeensä... arvoonsa... hänen -englantilaisiin pukuihinsa... hänen hevosiinsa ja hänen linnaansa... - --- Aivan niin!... mutta onhan tuokin sentään jotakin... jotakin, -johon joku muukin kuin hän voisi rakastua... Toisin on minun laitani, -katsos... minä tunnen, etten koskaan voisi rakastua kehenkään... - -Marc kysyi levottomana: - --- Kenties sinä jo rakastat jotakuta?... - --- En ikinä!... -- huudahti Untuva niin vakuuttavasti, että Marc setä -hymyili täydellisesti rauhoittuneena. - -Tyttö toisti: - --- Niin... kukaan ei miellytä minua!... tarkoitan tietysti siten, että -haluaisin mennä naimisiin hänen kanssaan... ei edes Paul de Lussy, -jota pidetään niin kauniina... eikä herra de Trêne, josta kaikki -kilpailevat... Pyh, minä en vaan huolisi heistä!... Tiedän kyllä -puheeni olevan tyhmää... ja ymmärrän, ettei tyttö, joka on sennäköinen -kuin minä... - --- Sennäköinen kuin sinä?... -- kysyi Marc ymmällään. -- Mitä sillä -tarkoitat?... - --- Herranen aika!... Että olen ruma tietysti... Setä änkytti aivan -ällistyneenä: - --- Ruma?... Sinäkö ruma?... Untuva vastasi alakuloisena: - --- Oi! Kyllä minä sen tiedän!... Ja se surettaa minua suuresti!... - --- Onko äitisi sanonut sinua rumaksi?... Mutta sinähän olet kaunis... -Kuuletko?... Hyvin kaunis!... - --- Sinä sanot niin vain ilahduttaaksesi minua... tai kenties sinä -luulet sitä todeksikin... sentähden, että sinä pidät minusta... - --- Kuulehan Untuva... -- sanoi Marc-setä. Toistan sinulle aivan -vakavasti vielä kerran, että sinä olet ja että sinä ennen kaikkea -tulet olemaan kahden tai kolmen vuoden kuluttua hyvin kaunis nainen... -Luuletko sinä todellakin, että Aubières, jolla on ollut... - -Hänen pysähtyessään Coryse kysyi: - --- Mitä hänellä on ollut?... - --- Aioin sanoa... että luuletko sinä, että Aubières, joka on -asiantuntija, olisi niin hullaantunut sinuun, ellet sinä olisi -kaunis?... Ei... Täytyyhän sinun saada tietää totuus... Ja sinä voit -uskoa vanhan setäsi sanoihin!... - --- Hurraa, -- huudahti tyttönen iloisena. -- "Untuva" on siis -kaunotar!... oikea kaunotar!... Oi! kuinka se on hullunkurista!... ja -miten hauskaa!... ja miten hyvä sinä olit sanoessasi sen minulle!... -Mutta se ei ole estävä minua hoitamasta sinun talouttasi... -päinvastoin... - -Ja hän jatkoi mielistellen: - --- Sallithan sinä, Marc-setä?... Rukoilen sinua!... Sallithan -sinä?... Ja jääthän sinä tänne siihen asti?... Ethän enää jätä minua -yksinäni?... Jospa voisit aavistaa, miten hirveät nämä viisi päivää -ovat olleet... En voi elää näkemättä sinua!... En ensinkään!... - -Coryse liukui alas matalalta tuoliltaan ja istuutui lapsellisesti -lattialle nojaten varakreivin polviin pienen päänsä, joka lampun -kalpeassa valossa kimalteli kuin hopeavaahto; ja hän rukoili hartaasti -silmät tulvillaan kyyneleitä: - --- Ethän sinä enää lähde pois?... Sano... Ethän?... - -Marc yritti nousta miltei rajusti, mutta Untuva pakotti hänet -istuutumaan uudelleen kietomalla lujasti kätensä hänen ympärilleen -kysyen: - --- Työnnätkö sinä minut pois?... Miksi sinä olet tuollainen minua -kohtaan... Sano?... Olen huomannut sen jo monta kertaa... Sinä et enää -ole sama kuin ennen... Silloin... sinä nostit minut polvillesi... ja -suutelit minua... - -Setä vastasi tylysti: - --- "Silloin" sinä olit lapsi... Nyt sinä et enää ole siinä iässä... - -Untuvan punaisia poskia pitkin vieri kaksi suurta pyöreää kyyneltä, ja -hän sopersi: - --- Ihminen ei koskaan ole siinä iässä, ettei häntä voisi rakastaa... - --- Mutta rakastanhan minä sinua... oikein paljon... -- vakuutti Marc -de Bray hyvin liikutettuna. -- Nousehan vain ylös... Istu omalle -tuolillesi!... - -Hänen yrittäessään irtaantua tytöstä kilahti porttikello lyhyesti, -ikäänkuin hyvin aran ja epäröivän käden vetämänä. Marc-setä työnsi -Untuvan kiivaasti luotaan: - --- Tuhat tulimmaista! Nousehan toki!... Tuo on aivan sopimatonta... -Saattaa tulla vieraita!... - -Untuva nousi ja vastasi taas iloisena: - --- Vieraita?... Mikä vieras soittaisi tuolla tavoin?... noin -kainosti?... Tuollainen soitto muistuttaa pikemmin keittäjättären -ihailijoita... - -Palvelija astui sisään: - --- Herra kreivi d'Axen... - --- Rouva markiisitar ei ole kotona!... -- huusi Coryse. - --- Pyytäkää häntä astumaan sisälle!... -- määräsi Marc ikäänkuin -keventyneenä. - --- Oi!... -- virkkoi Untuva kummissaan. -- Otatko sinä hänet vastaan?... - -Ja hän lisäsi pahoilla mielin: - --- Meillä oli niin hauska kahdenkesken!... - -Sitten hän äkkiä silmäsi setäänsä levottomana: - --- Mikä sinua vaivaa?... Sinä olet kalpea... kalmankalpea... En ole -koskaan nähnyt sinua tuollaisena!... - --- Ei minua vaivaa mikään... -- vastasi Marc hämillään. -- Se johtuu -kuumuudesta... Kohta se on jo ohitse... - -Ja hän meni sisään astuvaa prinssiä vastaan Untuvan seuratessa häntä -sinisillä silmillään, joiden katse oli muuttunut sangen miettiväiseksi. - --- Armollinen herra... Kälyni on ulkona... joten veljentyttäreni täytyy -esittää minut Teidän Korkeudellenne... - -Kun tyttönen seisoi omissa ajatuksissaan kuin naulittuna lattiaan, -herätti setä hänet: - --- Coryse!... Etkö kuullut?... Untuva juoksi iloisena heidän luokseen. - --- Oi!... Sano sinä vain minua Untuvaksi!... Hänen Korkeutensa tietää -sen ennestään!... Teidän Korkeutenne, tämä on Marc-setä!... hän, jonka -hyväksi te puuhailette maaseudulla... - -Ja hän lisäsi kääntyen hämmästyneenä kuuntelevan varakreivin puoleen: - --- Voi! sinähän et tiedäkään!... Sehän on totta!... En ole vielä -tavannut sinua kahdenkesken eilisen jälkeen!... Kas!... Voitko -kuvitella, että minä löysin... palatessani Barfleureilta... Armollisen -herran suurella touhulla selittämässä sulattojen työmiehille, että -heidän pitäisi äänestää sinua... Ja sitten hän vielä oikein voiteli -selityksensä... - --- Totta tosiaan -- alkoi Marc. -- Minä... - -Untuva keskeytti hänet: - --- Niin... Mutta kuule... Et saa kertoa kotona, että minä tapasin -Armollisen herran ja ratsastin hänen kanssaan... metsässä... Minä -nimittäin vielä ratsastinkin hänen kanssaan... - -Hän kääntyi prinssiin ja lopetti: - --- Kas, Marc-setä on aivan toista kuin muut... Hänelle voi kertoa -kaikki... kaikki!... - -Nähdessään varakreivin kuuntelevan vakavana ja kulmakarvat hieman -koholla, mikä oli hänen tapansa osoittaa tyytymättömyyttään, lisäsi hän -alakuloisena: - --- Paitsi tänään!... Tänään en ymmärrä häntä... Hän ei ole enää -entisellään... - --- Saavuin vain... -- sanoi prinssi -- kiittämään rouva de Brayta vasta -saamastani ystävällisestä kirjeestä... - --- Hei!... huudahti Untuva vallattomasti lisäten itsekseen: "Äiti -mahtaa lähettää hänelle ainakin pari kirjettä päivässä!"... - --- Hän kirjoitti -- jatkoi kreivi d'Axen -- ketä hän oli aikonut kutsua -tanssiaisiinsa ja kysyi halusinko kenties tavata joitakin muitakin -henkilöitä... Tässä on kutsuluettelo, joka seurasi kirjettä... - -Hän pani pöydälle kirjekuoren ja nousi. - --- Nyt en tahdo enää häiritä teitä... - --- Mutta -- tenäsi Marc-setä niin vilkkaasti, että Coryse hämmästyi. -- -Ellei teillä ole muuta tekemistä tänä iltana... niin olisimme iloisia... - -Untuva poistui antamaan määräyksensä teestä; hän pistäytyi samalla -panemaan Gribouillen levolle ja katsomaan, olivatko hänen kukkasensa -saaneet vettä. Kun hän hetken kuluttua palasi, olivat herrat niin -kiintyneet keskusteluunsa, etteivät he kiinnittäneet mitään huomiota -häneen. - -Prinssin poistuttua kello yhdeltätoista kysäisi Coryse Marc-sedältä, -joka palasi portilta vierasta saattamasta: - --- Mitä pidit hänestä? - --- Hän tuntuu olevan viisas ja hauska mies... Mutta äkkiä hänen -mieleensä iski epäilys: - --- Niin!... Miksi sinä oikeastaan kuvasit hänet aivan toisenlaiseksi?... - --- Miten toisenlaiseksi?... - --- No! Sinähän sanoit: "Hän ei ole kenkää korkeampi... ja pikimusta!..." - --- Herranen aika!... Eikö se sitten muka ole totta?... Onhan hän -ruma!... Ainakin minun mielestäni... - --- Niinkö!... Ja kuka sitten on kaunis... sinun mielestäsi?... - --- Hyvä Jumala!... Enpä todellakaan tiedä... Niin... Tiedänhän -sentään... Sinä tietysti!... - --- Minäkö???... - --- Sinä juuri... Enhän silti väitä, että sinä olisit aivan -kreikkalaisen kuvapatsaan kaltainen... En suinkaan... Mutta minusta -sinä olet hyvä sellaisenasi!... Sillä ensinnäkin minä vihaan -pikkaraisia... ja hinteliä... samoin kuin kovin nuoria miehiä... -Minusta nuo nuoret miehet eivät ole minkään arvoisia!... Mies näyttää -joltakin vasta kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä... - --- Lempo soikoon!... Mikä vahinko Aubières-paralle, ettet sinä vielä -hieman venyttänyt ikärajaa!... Joka tapauksessa oli tuo pikku prinssi -minun mielestäni sangen onnistunut!... - --- Minusta myöskin!... Mutta vasta meidän ratsastusretkemme jälkeen -minä sen huomasin... - -Marc-setä kohotti taaskin kulmakarvojaan: - --- Niin!... Puhukaamme vielä hieman... tästä ratsastusretkestä!... -Äitisi on todellakin joskus aivan oikeassa!... Sinä käyttäydyt sangen -huonosti kasvatetun pienen tytön tavoin... Sopiiko nyt... sinun -iälläsi... juoksennella metsissä... yksinään nuoren miehen kanssa?... - --- Oi!... Hänhän on kuningas!... - --- Se ei paranna asiaa!... kuningaskin on mies!... -- Kuinka tahtoo!... -Enkä minä... sitäpaitsi... ollut ypö yksinäni... - --- Et tosiaankaan!... Olihan sinulla ukko Jean kanssasi, vai kuinka?... -tuo vanha pässinpää!... - -Tyttönen mutisi alakuloisena: - --- Sinä olet ilkeä!... Hyvä Jumala!... niin ilkeä!... - --- Ilkeä?... Senkötähden, että minä en ihaile kaikkia sinun -keksintöjäsi?... Siksikö, etten minä yllytä sinua armastelemaan -metsissä kaikenlaisten maankiertäjien kanssa?... - -Untuva nauroi: - --- Kas vaan, onko hän nyt maankiertäjä?... Äskettäin hän vielä oli -sangen onnistunut!... - -Varakreivi menetti kokonaan malttinsa: - --- Minäpä olenkin nyt saanut tarpeekseni sinun hullutuksistasi!... -Saattaa olla totta, että minä olen lellitellyt sinua... nauranut -kujeillesi... mitkä eivät enää ole ensinkään hauskoja!... ja että -minä olen kiihoittanut sinun huonoja taipumuksiasi... Mutta jos -se on totta... jos minä olen jossakin suhteessa syypää nykyisiin -tapahtumiin... niin minä nyt kadun menettelyäni!... kadun katkerasti!... - -Tuntui siltä kuin kyyneleet olisivat samentaneet hänen karkean äänensä. -Untuva koetti tarttua hänen käsiinsä, mutta hän tempasi ne kiivaasti -irti. - -Untuva seisoi allapäin hänen edessään ja änkytti hiljaa koettaen -peittää syvää liikutustaan: - --- Mutta, sehän on mahdotonta!... Sinuthan on vaihdettu matkalla, -Marc-setä!... - - - - -XI. - - -Herra de Bray oli saanut kamalan nuhan juuri siksi päiväksi, jolloin -heidän piti mennä Barfleurien päivälliskutsuille. Hänen nenänsä oli -turvoksissa, samoin huulet, ja silmätkin olivat paisuneet umpeen. -Hän ilmoittikin vaimolleen tuntevansa kuumeen nousevan sekä olevansa -pakotettu jäämään kotiin ja paneutumaan makuulle seuraavaksi päiväksi, -mutta markiisitar kauhistui: - --- Emmehän me mitenkään voi tehdä tuollaista tepposta Barfleureille!... -Rouva de Barfleur sanoi minulle, että sinne tulee juuri neljätoista -henkeä... - --- Entä sitten?... - --- No... jos sinä nyt jäät pois, niin pöydässä istuu kolmetoista!... -kolmetoista!... ja on aivan mahdotonta kutsua lisää vieraita, kun -peruutus saadaan vasta pari tuntia ennen päivällisen alkua, eikö -totta?... - --- Olen hyvin pahoillani... mutta tunnen olevani niin sairas, etten -millään voi mennä... - -Ja hän lisäsi nauraen: - --- Te luulette, että jos pöydässä istuu kolmetoista henkeä, niin yksi -näistä kolmestatoista on kuoleva vuoden kuluessa... ja minä puolestani -taas olen vakuutettu siitä, että vaikka meitä olisi neljäkintoista, -niin minä kuolisin varmasti, jos lähtisin ulos tässä tilassa... - --- Jospa Coryse edes tahtoisi tulla teidän sijastanne?... -- ehdotti -markiisitar. - --- Ei ikinä!... -- huusi tyttönen lujasti. Herra de Bray pyysi -kauniisti: - --- Pikku Untuvani... Etkö tahtoisi olla niin hirveän kiltti!... - --- En tule!... Älkää kiusatko minua!... - -Ja luullen löytäneensä loistavan tekosyyn hän selitti: - --- Sitäpaitsi... täytyy minun syödä päivällistä Marc-sedän kanssa... -muuten hän on aivan yksinään... koska sinä sanot meneväsi nukkumaan... - -Marc-setä, joka tähän asti ei ollut näyttänyt seuraavan keskustelua -ympärillään, virkkoi nyt kiivaasti: - --- Kaikkea vielä!... Älä välitä minusta!... Sepä oli ihmeellinen -keksintö!... Luulisi, totta tosiaan, että minä kaipaan -lastenhoitajaa!... - --- Mutta sinähän olet aina sanonut, että on ikävää istua yksinään -pöydässä... - --- En ole koskaan sanonut mitään sellaista!... - --- Oi!... -- virkkoi Untuva ymmällään. -- Sinä et ole sanonut sitä vain -kerran... vaan satakin kertaa... - --- No, siinä tapauksessa en ole tietänyt, mitä sanoin!... Ja kuulehan -nyt, Untuva... Etkö tahtoisi olla oikein kiltti tyttö ja mennä näille -päivällisille äitisi kanssa?... Mene nyt... Minun mielikseni!... Lapsi -katseli häntä ylen ihmeissään ja miltei epäluuloisesti. - --- Mitä tämä merkitsee, -- ajatteli hän -- toissapäivänä hän puhui niin -jyrkästi pikku Barfleurista... ja tästä naimahankkeesta... ja ylipäänsä -kaikesta... ja nyt hän tahtoo lähettää minut sinne!... minut, joka -en muuten käy missään... niin että näyttäisi aivan siltä kuin minä -juoksisin hänen perässään... - -Ja hän vastasi: - --- En voi missään tapauksessa mennä Barfleureille tänään... - --- Miksi et?... -- kysyi rouva de Bray. - --- Sanoin sen teille jo kerran aikaisemminkin... Minulla ei ole -hametta... - --- Mutta isäsihän lupasi sinulle uuden puvun... - --- Tilasin sen vasta huomiseksi... Se ei ole vielä valmis... - --- No... siinä tapauksessa on pompaduurihameesi nopeasti korjattava... - --- Nykyjään, kun ihmiset ovat jo kahden vuoden kuluessa tottuneet -näkemään minut puettuna pitkiin hameisiin... niin he varmaankin -hämmästyisivät hieman... ja syystäkin... - -Ja hän lisäsi nauraen... - --- Sillä, ellette te pane pompaduurihameeseeni jalkahihnoja... niin -polveni tulevat näkymään, kun istuudun... - -Marc-setä nousi: - --- Pane hattu päähäsi... ja seuraa minua... Lupaan hankkia sinulle heti -sopivan puvun... - --- Mutta... -- virkkoi Coryse hangoitellen vieläkin vastaan. -- Sinäpä -sitten innokkaasti puuhaat minua sinne... No, menen siis... koska sinä -niin haluat... - -Ja lähtiessään salongista hän loi moittivan silmäyksen Marc-setään, -joka vältti hänen katsettaan: - --- Huomaan, ettei hän halua jäädä minun kanssani kahdenkesken kotiin, -kuten toissailtana... Mutta Herra tietäköön, mikä siihen voi olla -syynä?... - -Varakreivi vei Untuvan Pont-sur-Sarthen parhaimmalle ompelijalle, -ompelijalle, jonka tyttö tunsi vain nimeltä ja jonka portaita hän nousi -suurella kunnioituksella. - -Jo Corysen käyttövarojen pienuuskin esti häntä tilaamasta pukujaan -rouva Bertiniltä, mutta ei markiisitarkaan käyttänyt tätä suurta -ompelijatarta. Ollen kokonaan vailla makua, kykenemätön erottamaan -hyvin leikatun hameen siroutta huonosti tehdyn hameen rumuudesta; -ymmärtämättä värien ja koristeiden hienompia vivahduksia ja pannen -painoa ainoastaan kankaan laatuun, hän rajoittui pukukysymyksissä -vain siihen, mikä "tekee tehon" tai mikä "ei tee tehoa". Sanottuaan -jostakin hameesta tai koristeesta: "tuo ei tee mitään vaikutusta!" oli -sen tuomio lausuttu, huolimatta siitä, että se saattoi olla hyvinkin -viehättävä; ja nähdessään jonakin päivänä tuon saman koristeen jonkun -hyvästi puetun naisen hameessa hän huudahti: "Miten ihmeellistä! -Rouva X... joka tuhlaa niin paljon rahaa pukuihinsa... käyttää aina -koristeita, mitkä eivät tee mitään vaikutusta!..." Hänen mielestään -olivat ne räätälit ja ompelijattaret, jotka maksattivat kalliin hinnan -taidostaan, "varkaita". Hän otti lukuun vain kankaan kauppahinnan ja -metrimäärän, mikä pukuun tarvittiin, joten olisi ollut aivan turha -vaiva selittää hänelle, että kuosi sittenkin oli pääasia. - -Samoin oli laita, jos oli kysymys taiteesta. Hän ei koskaan -- -omien sanojensa mukaan -- voinut käsittää, miten rikkaat ihmiset, -vaikkakin he olisivat upporikkaita, voivat olla niin hulluja, että -he maksoivat viisitoistatuhatta frangia jostakin muotokuvasta, kun -niitä oli saatavissa kahdellakin tuhannella, vieläpä usein "paljon -kauniimpiakin!" Romaani, joka ei ollut tulvillaan tapahtumia ja juonia, -oli hänestä "sangen tyhjänpäiväinen". Ja hän julisti mielihyvällä, -ettei hän voinut ymmärtää "miten ihmiset saattoivat pitää Lotista, -jolla ei ollut pisaraakaan mielikuvitusta." - -Rouva de Bray osti siis itse kankaansa ja antoi Pont-sur-Sarthen -huonojen ompelijattarien neuloa pukunsa, jotka tietysti siten tulivat -kamaliksi. Untuva menetteli samaten ja tuli samaan tulokseen. Hän -valitsi kuitenkin ainekset paremmin ja käytti yksinkertaista mallia, -aina samaa, jonkinlaista venäläistä puseroa, jonka laajuus miltei -täydellisesti peitti hänen pikku vartalonsa sirot muodot. - -Kun Marc-setä astui veljentyttären seuraamana rouva Bertinin salonkiin, -hämmästyi Coryse suuresti huomatessaan myyjättärien tuntevan hänen -setänsä. Ja heti alkoi hänen pikku päässään ajatus askarrella. - -"Mitä kumman tekemistä on Marc-sedällä voinut olla tällaisen -ompelijattaren kanssa?... ompelijattaren, joka ei neulo rouva -de Braylle eikä Luce de Givrylle, -- joka pukeutuu sanomattoman -yksinkertaisesti, -- eikä edes rouva de Bassignylle, -- joka pelkää -tapaavansa kokotteja?..." - -Ja heidän odotellessaan rouva Bertiniä, jolla paraikaa oli koettelu, -kysyi Untuva uteliaana: - --- Tuntevatko he sinut täällä?... Miten he voivat tuntea sinut?... - --- Minä olen käynyt... Minä... Minä olen... Minähän suunnittelin pukuja -Lussacin tanssiaisiin... viime vuonna... ja... - -Untuva oikaisi: - --- Sinä suunnittelit puvun... etkä "pukuja"!... Niin... Kyllä nyt -muistan... Sinä suunnittelit rouva de Lironin puvun... - --- Sen juuri... ja muitakin... - --- Etpä... Vain sen etkä mitään muita... Siitä juoruiltiin paljon -siihen aikaan... - --- Älä puhu niin kovasti!... - --- Kukaan ei kuule meitä!... -- virkkoi Untuva osoittaen neitejä, jotka -kulkivat edestakaisin salin halki. - -Seisottuaan hetkisen vaiti, ajatuksiinsa syventyneenä, hän mutisi äkkiä -aivan kuin jatkaen itsekseen alkamaansa keskustelua: - --- Hänkin pettää miestänsä, tuo rouva de Liron!... - --- Mutta vaikene toki!... -- huusi Marc-setä katsoen levottomana -ympärilleen. -- Suu kiinni, herran tähden!... - -Ja hän lisäsi suuttuneena: - --- Nuorten tyttöjen ei sovi puhella asioista, joita he eivät ymmärrä... -ja joita heidän ei sovi ymmärtääkään... - --- Tiedän varsin hyvästi, ettei minun sovi ymmärtää yhtään mitään... -Enkä minä muuten paljoa ymmärräkään... Mutta täytyyhän minun kuulla, -eikö totta?... ellen pane pumpulia korviini, kuten serkku La Balue... - --- Nuori tyttö ei kuule mitään, ellei hän halua kuunnella!... - --- Oi! tuopa nyt on roskaa!... Minä en koskaan kuuntele ja kuitenkin -minä kuulen aina!... Ja joskus olisin paljon mieluummin kuulematta!... -kuten esimerkiksi silloin... kun puhuttiin rouva de Lironista... - --- Kiellän sinua mainitsemasta nimiä!... Täällä voi olla joku palvelija -tai kamarineitsyt tai muita ihmisiä hänen talostaan... - --- Ja luuletko sinä, ettei hänen kotiväkensä tiedä... mitä heidän -"rouvansa" tekee?... - --- Joka tapauksessa on perin turhaa... että he kuulevat sinun puhuvan -siitä... - --- Ja vielä pahempaa, jos he kuulevat sinun sitä tekevän... - -Untuva lisäsi vielä ilmeisesti hermostuneena: - --- En muuten voi käsittää, miksi sinä koko ajan puhut rouva de -Lironista?... - -Marc-setä katsahti häneen ymmällään: - --- Puhunko minä hänestä?... Minäkö nyt muka puhun hänestä?... - -Ovi avautui erääseen koettelusaliin, ja pikku rouva de Liron tuli -sisään kuin tuulispää kietoutuneena vaaleanpunaiseen harsopilveen rouva -Bertin kintereillään. - --- Minulle kerrottiin teidän olevan täällä!... Enkä minä tahtonut antaa -teidän poistua tulematta tervehtimään teitä!... - -Hän pudisti varakreivin kättä ja sanoi kääntyen Untuvan puoleen: - --- Hyvää päivää, neiti Coryse... Sitten hän jatkoi palaten Marciin: - --- Aiotteko te tilata itsellenne hameen?... Marc vastasi hieman -epävarmasti ja hämillään: - --- Tulin veljentyttäreni takia... - -Pikku rouva de Liron räjähti nauramaan avaten suunsa, jotta hänen -tummahkot hampaansa näkyivät: - --- Te siis leikitte mammaa!... Miten liikuttavaa!... - -Mutta nähdessään varakreivin väkinäisen hymyn hän kiiruhti lisäämään: - --- Onnittelen teitä joka tapauksessa!... Tyttärennehän on -ihastuttava!... - -Untuva ei näyttänyt kuulevan mitään. Hän tarkasteli ahnaasti nuorta -naista. - -Tämä oli hyvin kaunis, täyteläinen ja hymykuoppainen pieni rouva, jonka -ruskeat hiukset kähertyivät somasti matalan ja hienopiirteisen otsan -yläpuolella. Silmät olivat suuret, suklaanruskeat ja hyvin hellät, -nenä suora, suu pienen pieni, -- ihastuttava, ellei hän avannut sitä, --- ja hänen ihonsa oli mainio. Hänen hartiansa kohosivat valkoisina ja -pyöreinä mahdollisimman avokaulaisesta puvusta. Käsivarsien yläosa ei -ollut aivan yhtä täydellinen, ja hänen litteät ja värittömät korvansa -kallistuivat liiaksi taaksepäin eivätkä sopeutuneet tukanrajaan. - -Untuva käsitti, että rouva de Liron oli, -- vaikkei tyttö omasta -puolestaan pitänyt tuosta tyypistä -- hyvin kaunis ja sangen kiehtova. - -Kun Marc ei sanonut mitään, jatkoi tuo kaunis rouva: - --- Toivottavasti te valitsette hänelle jotakin vaaleanpunaista, eikö -niin?... Vaaleanpunainen sopii parhaiten tuohon hipiään!... Asiasta -toiseen!... Ettekö tahtoisi olla niin kohtelias ja sanoa, mitä te -pidätte puvustani... - -Marc vastasi huulet supussa: - --- Se on hyvin onnistunut!... - --- Eipä tosiaankaan luulisi, päättäen tavasta, millä te sen sanotte!... -Se on tilattu huomiseksi... kälynne tanssiaisiin... Niin!... Sehän -on totta!... Me kai tapaamme toisemme tänä iltana Barfleurien -päivällisillä?... - --- En mielelläni käy vieraisilla, kuten tiedätte Ja nykyisin on minulla -sitäpaitsi suruaika!... - --- Ai!... Tosiaankin!... En ole vielä tavannutkaan teitä matkanne -jälkeen... - --- Palasin vasta toissapäivänä... enkä voi vielä käydä vierailuilla... - --- Tiedän sen!... - -Rouva de Liron kiiruhti äkkiä tarkastamaan lähemmin erääseen -nojatuoliin heitettyä kangaskappaletta, ja kulkiessaan varakreivin ohi -kuiskasi tälle hyvin nopeasti ja hiljaa: - --- Mutta tehän olisitte voinut tavata minua muuten... - -Marc-setä loi syrjäsilmäyksen Untuvaan koettaen arvata, oliko tämä -kuullut mitään. - -Tyttönen näytti seisovan tunteettomana, kasvot kalmankalpeina, huulet -lujasti suljettuina ja silmät maassa, liikkumattomana kuin kuvapatsas. -Ohimoiden kiihkeä tykytys vain ilmaisi eloa, ja Marc ajatteli: - --- Hän on vaipunut haaveiluihinsa eikä ole huomannut mitään... - -Rouva de Liron kysyi palatessaan katsomasta tuota kangasta: - --- Mutta eivätkö veljenne ja kälynne kuitenkin tule Barfleureille tänä -iltana?... - --- Veljeni on sairas... Kälyni menee veljentyttäreni kanssa... - --- Ai!... ai!... Sehän tulee olemaan... ellen erehdy... neiti Corysen -ensi esiintyminen suuressa maailmassa... Olen ihastunut saadessani -tavata hänet illalla... - -Untuva kumarsi jäykästi ajatellen: - --- Pyh, minäpä olen aivan toista mieltä!... Tuo talo tuntuu minusta nyt -vieläkin pahemmalta loukolta kuin ennen... kun tiedän hänenkin tulevan -sinne!... - -Marc-setä kääntyi ompelijan puoleen: - --- Sanokaapa minulle rouva Bertin... milloin saisin puhutella teitä?... -Minulla on hyvin kiire... Tarvitsisin puvun veljentyttärelleni... jo -kello viideksi... Ja nyt on kello puoli kaksi... - --- Mutta... huudahti pikku rouva de Liron. -- Minähän voin luovuttaa -teille rouva Bertinin... En enää tarvitse häntä!... - -Ja hän palasi huoneeseensa. - --- Mitä te niinmuodoin, -- virkkoi Marc-setä -- voitte nyt tehdä -minulle?... - --- Tehdä?... Käsitättehän te toki herra varakreivi, ettei teille voi -tehdä pukua kello viideksi... Meidän täytyy vain koettaa sopisiko jokin -mallipuvuistamme neiti d'Avesnesille... Ja jos sitten löydämme jonkin -mukiinmenevän... niin me korjaamme sen illaksi... - --- Mutta teidän mallipukunnehan ovat käytetyitä!... - --- Herranen aika!... Niitähän on vain koetettu meidän neitosillemme, -jotta ostajat saisivat paremmin nähdä... Mutta niiden joukossa on aivan -vastatulleitakin... - -Ja katsellen Corysea hän ehdotti: - --- Meillä on pieni vaaleanpunainen hame, joka... - --- Ei!... -- huudahti Untuva jyrkästi. -- Ei vaaleanpunaista!... Minä -en tahdo!... - -Rouva de Lironhan oli juuri sanonut Marc-sedälle: "Toivottavasti te -valitsette hänelle jotain vaaleanpunaista..." Ja sen jälkeen olisi -Untuva suostunut mihin muuhun väriin tahansa paitsi vaaleanpunaiseen. - -Rouva Bertin kysyi: - --- Onko neidillä ehkä jokin väri, jota te erikoisesti haluaisitte?... - --- Minusta se on samantekevää, -- sanoi Untuva. -- Tehkää, mitä -tahdotte, kunhan ette vain tuo vaaleanpunaista... - -Ja hän lisäsi: - --- Pidän kuitenkin sangen paljon valkeasta... Muuan tytöistä otti -esiin valkean silkkimusliinipuvun. Rouva Bertin avasi oven erääseen -sivuhuoneeseen ja kysyi annettuaan Corysen kulkea edellään: - --- Eikö herra varakreivi suvaitse tulla mukaan?... - -Marc-setä seurasi ompelijatarta ja istuutui koetteluhuoneen nurkkaan. -Untuva oli jo riisunut vanhan hameensa ja seisoi nyt lattialla -hentona ja sirona pienessä lyhyessä alushameessaan ja silkkisissä -trikooliiveissään, joihin hän kiinnitti sukkansa. - -Vanha setä de Laynay, joka oli huolehtinut lapsukaisen ruumiillisesta -kasvatuksesta, ei ollut suvainnut kureliivejä, sukkanauhoja eikä -korkeita kenkiä. - -Hän väitti näiden vaatekappaleitten olevan rumia ja epäterveellisiä. Ei -mikään -- vakuutti hän vahingoita niin suuresti vartaloa ja ihoa kuin -kureliivit ja sukkanauhat, eikä mikään turmele nilkkaa ja jalkarintaa -siinä määrin kuin korkeat kengät. Hän myönsi, että kureliivejä ja -korkeita kenkiä saataisiin käyttää salaamaan virheellisyyksiä, mutta -sukkanauhat hän tuomitsi ehdottomasti. Untuva oli siis kasvanut -vapaasti, ja kun hänen äitinsä oli ottanut hänet kahdentoistavuotiaana -luokseen ja tahtonut oman käsityskantansa mukaan "muodostaa hänen -vartalonsa", oli tyttönen, joka ei kyennyt alistumaan mihinkään -kahleisiin, taistellut niin kiihkeästi sitä vastaan, että äidin oli -täytynyt taipua. Untuvalla olikin syytä kieltäytyä "rumentamasta -itseään tahallaan". - --- Tahdon -- sanoi hän -- olla oma itseni... ja tyytyä hyvän Jumalan -minulle antamaan vartaloon... joka on oma vartaloni... enkä tahdo -jäljitellä muita!... En väitä olevani parempi kuin muut, mutta pidän -itsestäni enemmän sellaisena kuin nyt olen!... En ainakaan nyt näytä -jäykältä kuin mikäkin keppi!... - -Ja heittäen syrjäsilmäyksen rouva Lironin vartaloon hän tuumi: - --- Minusta suuri rinta ja leveät lanteet yhtyneinä kapeisiin vyötäisiin -ovat hirvittävät!... Ne muistuttavat keskeltä kokoonkuristettua -tyynyä... - -Kun Untuva oli pukeutunut tuohon koruttomaan hamoseen, jonka monet -ilmavat reunukset riippuivat suorina laskoksina hänen ympärillään -ja jonka rypytetty pusero erinomaisesti soveltui hänen sirolle ja -jäntevälle vartalolleen, huudahti rouva Bertin: - --- Tämä puku on mainio!... Se ei kaipaa kolmea neulanpistostakaan!... -Kaikki somistaakin kaunotarta... Ja neidin vartalo on aivan -ihanteellinen!... Eikö totta, herra varakreivi?... - --- Epäilemättä... -- änkytti Marc. Untuvan muodonvaihdos oli pannut -hänen päänsä aivan pyörälle. - -Tyttö oli sanomattomasti muuttunut entisestään seisoessaan nyt siinä -puettuna tuohon siroon ja hyvin neulottuun hameeseen, joka jätti -näkyviin hänen ihanan kiinteät, vaaleanpunaiset hartiansa ja vielä -kapeahkot, mutta jalopiirteiset käsivartensa, ja Marc-setä ajatteli -itsekseen puolittain ihastuneena, puolittain pahoillaan: - --- Ihmiset eivät tule tuntemaan häntä tänä iltana!... - -Samassa ovi avautui, ja rouva de Liron pisti päänsä sisään kysyen: - --- Ettekö te tarvitse viisaita neuvoja?... - --- Emme, kiitos!... -- vastasi Marc kuivasti, mutta punastui kuitenkin -aika tavalla. - -Nuori rouva oli ehtinyt nähdä Corysen, ja tämä näky aivan kivetti -hänet. Hänen kauniille kasvoilleen kohosi ilkeän ällistynyt ilme, ja -paiskaten oven kiivaasti kiinni hän huusi varakreiville: - --- Kas, kas... Teilläpä ei näytäkään olevan ikävä!... - -Coryse ummisti kirkkaat silmänsä puolittain ja sanoi lempeästi: - --- Tuo rouva de Liron tuntuu olevan hieman meluava!... - -Mutta tepsuttaessaan neljännestuntia myöhemmin Girondinein katua pitkin -setänsä rinnalla lausui Untuva mainitsematta nuoren rouvan nimeä -varmana siitä, että setäkin ajatteli samaa henkilöä: - --- Kylläpä hän kohtelee sinua tuttavallisesti!... Marc vastasi tylysti: - --- Hän kohtelee kaikkia yhtä tuttavallisesti!... Tyttönen pudisti -päätään niin että kiharat hulmusivat, ja mutisi vakavana: - --- Oh!... Sehän on yhdentekevää!... Mutta tuttavallisuudessakin voi -olla eri vivahduksia. - - - - -XII. - - -Marc-sedän aavistus kävi toteen: Ihmiset eivät olleet tuntea hienosti -puettua Untuvaa, ja hänen tulonsa Barfleurien salonkiin muistutti -riemukulkua. Niin vaatimaton kuin hän omasta puolestaan olikin, pani -hän kuitenkin merkille tekemänsä tehon ja oli purskahtaa nauramaan -vasten rouva de Bassignyn kasvoja nähdessään hänen tyhmän-nyrpeän -ilmeensä. - --- Kauneuteni harmittaa häntä -- ajatteli Untuva. - -Mutta markiisitar oli aivan hurmaantunut tyttärensä menestyksestä. -Hän oli pikemmin turhamainen ja tyhmä kuin varsinaisesti ilkeä, josta -johtui, että kaikki, mikä jollakin tavoin kohotti hänen arvoaan -tai kiinnitti häneen yleistä huomiota, miellytti häntä suuresti. -Markiisitarta mairittelikin Untuvan saavuttama suosio aika lailla, ja -hän nautti suunnattomasti parhaimman ystävättärensä, rouva de Bassignyn -ja pikku rouva de Lironin pitkistä nenistä sekä katseli nyttemmin -varsin suopeasti Untuvaa, joka seisoi suuren ryhmän keskipisteenä -kuunnellen hämillään ja ujostellen imartelujen tulvaa. - -Barfleurit totesivat tämän muutoksen sangen suurella levottomuudella. -Silloin kun Untuvan ainoana etuna oli hänen rikkautensa, olivat -he luulleet hänen olevan helposti saatavissa, mutta nyt, kun hän -sitäpaitsi esiintyi kaunottarenakin, rupesivat he pelkäämään kieltävää -vastausta. Rouva de Barfleur, joka peräti sydämistyi nähdessään, miten -herra de Trêne, -- kaunis husaari, "josta kaikki kilpailivat", -- herra -de Bernay, -- eroava oikeistoedustaja, -- ja kreivi de Liron, -- rouva -de Lironin lanko ja seudun rikkain nuorimies, -- tungeskelivat pikku -neiti d'Avesnesin ympärillä, kutsuikin sentähden Corysen suloisesti -luokseen ja pakotti tytön istumaan viereensä voidakseen paremmin -vartioida häntä. Untuva totteli nöyrästi. Hänestä oli samantekevää, -istuiko hän siellä vai täällä, kun hänellä ei kuitenkaan ollut -puhekumppanina Marc-setää eikä isää eikä ketään muutakaan ystävää. - -Hänen serkkunsa Geneviève de Lussy oli tosin veljineen saapuvilla, -mutta Coryse ei ollut lähemmin kiintynyt Genevièveen, kauniiseen, hyvin -pirteään tyttöön, joka oli kaksi vuotta häntä vanhempi ja jo taituri -kaikissa seuraelämän juonissa ja kiemailussa. - -Viimein rouva de Barfleur kuullessaan pihahiekalla vaununpyörien -ratinan huudahti: - --- Kas!... Siinä hän on!... Pelkäsin jo, ettei hän olisikaan -palannut!... - -Untuva, joka välinpitämättömänä odotti viimeisen vieraan tuloa, -hämmästyi suuresti nähdessään Aubièresin herttuan astuvan sisään. Ja -iloissaan siitä, että tapasi taas hyvän ystävänsä, hän hypähti pystyyn -ja juoksi häntä vastaan: - --- Oi! kuinka hauska on nähdä teitä!... - -Eversti oli pysähtynyt kummastuneena eikä tuntenut heti tuota hienoa -naista, joka otti hänet vastaan niin ystävällisesti. Ja kun hän -tarkasteltuaan hetken noita liehuvia hiuksia ja avoimesti hymyileviä, -rakkaita pikku kasvoja vähitellen oivalsi "Untuvan" itsensä seisovan -edessään, kävi hänen vakavien kasvojensa hämmästynyt ilme niin -huomattavaksi, että Coryse arvaten syyn siihen huudahti: - --- Mitä?... Ettekö tekään... tekään... tunne minua?... - -Silloin vasta Coryse äkkäsi kaikkien uteliaina katselevan häntä ja -kuuli rouva de Bassignyn sanovan kääntyen markiisittaren puoleen: - --- Katsokaapa!... Tyttärenne ei näytä tosiaankaan murjottelevan -entisille kosijoilleen!... - -Rouva de Bray, joka oli hyvin pahoillaan tyttärensä käytöksestä, -vastasi: - --- Hän on naurettavan lapsellinen ikäisekseen!... - -Ja Coryse ajatteli: "Tällä kertaa he ovatkin oikeassa morkatessaan -minua... Käyttäydyin todellakin säädyttömästi..." - -Aubièresin herttua puolestaan oli jäänyt seisomaan paikalleen hieman -kiihoittuneena ja hämillään. Hän ei ollut ensinkään odottanut näkevänsä -Untuvaa täällä -- tyttöhän ei koskaan ottanut osaa pitoihin -- eikä hän -missään tapauksessa ollut odottanut kohtaavansa Untuvaa täysikasvuisena -naisena, hienosti puettuna neitosena, joka ei ollut säilyttänyt -lapsennäöstään muuta kuin hartioilla liehuvat, pitkät kiharansa. - -Mutta katsellessaan kauemmin tyttöstä tunsi hän vähitellen -rauhoittuvansa. Hän alistui nyt helpommin kohtaloonsa tavatessaan -rakastettunsa niin muuttuneena entisestään. - -Hän oli joskus luullut olevansa hyvin lähellä köyhää pikku Untuvaa, -mutta nyt tunsi hän etääntyvänsä äärettömän kauas neiti d'Avesnesista, -joka oli tullut rikkaaksi. Coryse oli hänestä nyt kuin jonkun muinoin, -kauan, kauan aikaa sitten rakastetun olennon maallinen ilmestys... - -Hän tarkasteli Untuvaa ihmetellen ja miltei kunnioittavan uteliaasti, -ja vähitellen hän huomasi tuon kiihkeän rakkauden, mikä oli vetänyt -häntä "Untuvan" puoleen, hälvenevän. - --- Mikä teitä vaivaa tänä iltana, herra eversti?... -- kysyi rouva de -Bassigny pisteliäästi. -- Väsyttikö matkustaminen teitä?... - --- Ei suinkaan, hyvä rouva... Mistä te teitte sen johtopäätöksen?... - --- No!... Tehän olette niin merkillisen näköinen!... - -Eversti kumarsi: - --- Luultavasti olen aina tällainen... Ainakaan ei väsymys ole siihen -syynä... - -Rouva de Barfleur, joka ei voinut -- vaikkakin häntä suuresti halutti --- asettaa Corysea istumaan poikansa viereen, oli tahtonut kuitenkin -välttää kauniin Trênen ja herra de Bernayn, noiden naimakelpoisten -miesten ja myötäjäismetsästäjien vaarallista naapuruutta. Hän oli -sentähden määrännyt pikku neiti d'Avesnesille paikan vaarattoman -d'Aubièresin herttuan ja herra de Lironin välissä. - -Koko päivällisten aikana oli Untuva, joka oli ylen tyytyväinen -saadessaan istua everstin vieressä, vilkkaasti jutellut heidän -yhteisistä ystävistään: Marc-sedästä, Gribouillesta ja Josephinesta, -mutta myöskin maalauksesta ja taidekysymyksistä, sillä herra d'Aubières -oli paljon sivistyneempi ja järkevämpi kuin tavalliset maailmanmiehet. -Ja loppupuolella, kun yleinen keskustelu oli muuttunut kovaääniseksi -eikä kukaan enää kiinnittänyt huomiotaan heihin, oli Untuva hiljaa -kertonut hänelle Bartleurien liehakoimisesta, isä de Ragonin -viittauksista ja noista pienistä juonista, joita vastaan hänen oli -taisteltava. - --- Entä -- oli herttua kysynyt. -- Mitä sanoo Marc kaikesta tästä?... - --- Hänestä se on idiottimaista, tietysti... Ja kuitenkin... tahtoi -hän itse, että minä ottaisin osaa näihin päivällisiin... ja lahjoitti -minulle puvunkin tätä tilaisuutta varten... En tiedä, mikä Marc-setää -vaivaa... mutta hän on muuttunut viime aikoina... Hän ei ole enää minua -kohtaan sama kuin ennen... - --- Miten se ilmenee?... - --- En voi sitä oikein selittää... Hän on niin oikullinen... Hän toruu -minua ilman syytä... Se ei ole mitään... mutta kuitenkin jotakin... - --- Huomisaamuna menen häntä katsomaan... Otin häneltä niin ohimennen -hyvästit paetessani... - --- Niin... -- kysyi Untuva kohottaen ujosti kirkkaat silmänsä herttuaa -kohden. -- Ettehän te enää ole pahoillanne?... - --- Herttua vastasi avomielisesti: - --- Valehtelisin sanoessani, etten "enää ole pahoillani"... Mutta luulen -kuitenkin nyt loppujen lopuksi tulleeni järkiini... ja kiitän teitä -siitä, että te ajattelitte meidän kummankin puolesta... - --- Sepä hyvä!... - -Ja hetken kuluttua Untuva jatkoi: - --- Tehän sanoitte tulevanne Marc-setää tapaamaan huomenna... Eikö -huomenna ole juuri kilpa-ajosunnuntai?... - --- On... mutta minä käväisen teillä jo varhain aamulla... - --- Oletteko kuullut puhuttavan huomisista tanssiaisistamme?... -Sellainen harmi minulle vielä siinäkin!... Mutta kuulkaa!... Kun -on kysymys tanssiaisista... niin tahdon sanoa teille, että tuo -lähettämänne prinssi on erinomainen... Sanoin "kun on kysymys" siksi, -että nuo tanssiaiset toimeenpannaan vain hänen tähtensä... - --- Onko minun pikku prinssini siis teistä erinomainen?... - --- On... nykyisin!... Alussa hän oli minusta kuolettavan ikävä... mutta -nyt olemme tulleet oikein hyviksi ystäviksi... - -Aterian jälkeen pyysi rouva de Barfleur Untuvaa auttamaan hänen -poikaansa kahvintarjoilussa ja kääntyi sitten seuran puoleen: - --- Sallivatko arvoisat naiset, että herrat tupakoivat täällä?... Siinä -tapauksessa saamme pitää heidät seurassamme... - -Coryse, joka oli toivonut tupakan vapauttavan hänet _Voikimpaleesta_, --- jonka kaihoavat katseet ja salakähmäiset lausetavat olivat -sanomattomasti kiusanneet häntä, -- irvisti ja kiiruhti istuutumaan -syrjäiseen nurkkaan, sillä välin kuin seuratapoihin perehtynyt ja -sukkela Geneviève de Lussy käytti tilaisuutta säädylliseen kiemailuun -vallaten pikku rouva de Lironin avulla herrojen ryhmän keskustan. -Jonkun ajan kuluttua viittasi rouva de Bray Untuvaa luokseen ja -kuiskasi hänelle äkäisesti mutta hiljaa: - --- Älä nyt mökötä tuossa nurkassa puhumatta sanaakaan!... kuin mikäkin -kalkkuna!... - --- Mistä minun pitäisi sitten puhua?... - --- Mistä tahansa!... Ei sovi noin vetäytyä pois keskustelusta!... - -Tyttö palasi neuvottomana paikalleen. Hän ei osannut puhua vain -puhuakseen, ja koska hän aikaisemmin oli harrastanut vain opintojaan -ja lapsellisia hommiaan tai kirjallisuutta, oli hän aivan ymmällä -koettaessaan nyt ottaa osaa puhtaaseen seurakeskusteluun. - -Hän istui yhä edelleen ääneti etsien turhaan tilaisuutta sanoa jonkun -sanan. Viimein hän luopui yrityksestä ja alkoi ajatella muita asioita -välittämättä äitinsä raivoisista katseista. - -Haaveillessaan paraikaa Marc-sedästä, joka tällä hetkellä arvattavasti -luki sanomalehtiään, tai keittoaan syövästä Gribouillesta huomasi hän -jotain erikoista liikettä salissa. Keskustelu oli kääntynyt muutaman -Untuvaa vastapäätä riippuvan Henrik IV:tä esittävän kuvan alkuperään, -ja pikku Barfleur oli ottanut suunnattoman lampun, jota hän vain -vaivoin näytti jaksavan kantaa, sekä kiiveten tuolille koettanut -mahdollisimman hyvästi valaista maalausta. Kuninkaan kasvot erottuivat -luisevina ja tarmokkaina taustasta näyttäen ikäänkuin astuvan ulos -vanhasta tummasta kankaasta. - -Silloin Untuva katsoessaan noita rumia mutta miellyttäviä kasvoja, -huudahti rakastettavasti. - --- Tuhat tulimmaista!... Hänelläpä ei ainakaan ole innoittavaa -protestanttinaamaa... tuolla Henrik IV:llä!!!... - -Syntyi viileä hiljaisuus, ja Untuva, joka heti huomasi sen, muisti -Lironien olevan protestantteja. Haluten suunnata ajatukset toisaalle -jatkoi hän: - --- Hänen syynsä on kuitenkin, että minulla on niin naurettava nimi!... - -Pikku Barfleur kysyi kärkkään kohteliaasti: - --- Mitä?... Mikä nimi?... - --- No, Corysande!... Nimenihän on Corysande!... Ettekö tiedä sitä?... - --- Tiedän, hyvä neiti!... Mutta eihän se suinkaan ole mikään naurettava -nimi... Se on päinvastoin varsin viehättävä... - --- Älkää viitsikö!... Se on makuasia!... - --- Mutta miten voi Henrik IV olla syypää siihen, että teille on annettu -nimi, joka ei teitä miellytä?... - --- Se on vain tavallaan hänen syynsä... sillä minä sain sen kauniin -Corysanden muistoksi... - -Ja nähdessään, ettei _Voikimpaleella_ ollut aavistustakaan asiasta -toisti hän: - --- Kauniin Corysanden!... Ettekö tiedä?... Pikku Barfleur vastasi -epävarmasti: - --- Tiedänhän minä!... - --- Niinkö!... Mutta te ette ainakaan näytä kovin tietävältä... Kas, -tuo kaunis Corysande oli kreivitär de Guiche!... ja hän oli erään -d'Avesnesin kummitäti... vuonna 1589... ja siitä alkaen... ovat -kaikki Avesnesit ristineet tyttärensä Corysandeksi... Se on tullut -perintätavaksi!... - --- Erinomaista!... mutta minä en vieläkään käsitä, mitä yhteyttä Henrik -IV:llä on sen kanssa... - --- Sanoinhan jo!... ettette te ainakaan näytä kovin tietävältä!... -- -huudahti Untuva nauraen. -- Henrik IV:llä on paljon yhteyttä tämän -jutun kanssa... sillä juuri kauniin Corysanden kuuluisuuden tähdennän -Avesnesit olivat niin kovin ylpeitä saadessaan hänet tyttärensä -kummiksi... että tuo nimi tuli oikein perinnöksi... Ja kauniin -Corysanden kuuluisuushan taasen johtui... Henrik IV:n... Eikö totta?... - --- Tietysti... tietysti!... -- keskeytti rouva de Barfleur vilkkaasti, -peläten, kuten aina, poikansa tyhmyyden tulevan päivänvaloon. - -Vaikkakin hän itse oli sangen tietämätön, ymmärsi hän kuitenkin vaaran -suuruuden, hänellä kun oli suuressa määrässä naisten erinomaista, -hiljaista tarkkatuntoisuutta tällaisissa kysymyksissä. - -Aubièresin herttua katseli muita muotokuvia ja kysyi osoittaen muuatta -keisarikauden kenraalia: - --- Kuka tuo on?... - --- Tuoko? -- vastasi _Voikimpale_ silmäillen välinpitämättömästi -esi-isäänsä, herkulesmaista, vantteraa miestä, joka nojasi sapeliinsa -kenraali Fournier-Sarlovèze de Gros'n asennossa. -- Tuo on minun -iso-isäni... - --- Oi!... -- virkkoi Untuva ihmeissään. -- Hän ei ole yhtään teidän -näköisenne!... - -Ja tarkastellen kenraali de Barfleuria edelleenkin hyväntahtoisen -kunnioittavasti hän lisäsi: - --- En ensinkään ihmettele, että tuollaiset miehet saivat suuria -aikaan!... - --- Vahinko vain... -- lausui _Voikimpale_ opettavaisesti -- että nuo -suuret teot tapahtuivat Bonaparten kunniaksi... - --- Ettekö tarkoita: Ranskan kunniaksi?... oikaisi Untuva. - -En suinkaan! -- vakuutti pikku Barfleur onnellisena keksiessään -puheenaiheen. -- Ne hyödyttivät yksinomaan Bonapartea... ja Bonaparte -tulee aina olemaan maailman silmissä vain anastaja... Ranskan -vihollinen... - --- Tarkoitatte kai "hienon maailman" silmissä?... -- huudahti Coryse, -ja hänen pienet korvansa lehahtivat tulipunaisiksi. -- Onko hän muka -ollut Ranskan vihollinen?... Keisari!... Kuinka nuo Coblentzista -palaavat raukat uskaltavat mainita häntä sillä nimellä?... nuo, jotka -iloitsivat nähdessään Ranskan vihollislaumojen vallassa!... vain -sentähden, että he niiden avulla saavuttivat päämääränsä!... Ludvig -XVIII:n!... - -Pikku Barfleur julisti mahtipontisesti: - --- Ludvig XVIII oli suuri kuningas!... - --- Suuri kuningas!... -- virkkoi Coryse pakahtumaisillaan -- suuri -kuningas?... Tuollainen pannukakku!... Mutta se onkin totta puhuen -teistä sivuasia... Loppujen lopuksi te välitätte viisi koko Ludvig -XVIII:sta!... Te puolustatte kuningasta samaten kuin te käytte -messussa... Se kuuluu hyvään tapaan, ja kuningasmielisyys kuuluu -hyvään tapaan... sillä kaikki bonapartistit ovat köyhiä ja suuria -suupaltteja... - --- Kiitän bonapartistien puolesta... neiti Coryse!... -- virkkoi -Aubièresin herttua kumartaen naurusuin. - -Rouva de Bray syöksähti Untuvan luo ja kuiskasi hänelle toruen: - --- Suu kiinni!... Kaikkihan nauravat sinulle!... - -Tyttö vastasi suorasukaisesti: - --- Se ei ihmetytä minua!... Mutta miksi he suvaitsevat käydä minun -keisarini kimppuun?... Ja käskithän sinä sitäpaitsi minun puhua... -mistä hyvänsä... kunhan vain puhuisin... - -Peläten jälkeläisensä taas takertuvan uuteen keskusteluun ehdotti rouva -de Barfleur istuutuen pianon ääreen: - --- Täällähän on kolme tanssikelpoista naista... Kenties nuorisoa -haluttaisi pistää valssiksi?... - -Kaunis Trêne, herra de Bernay ja kreivi de Liron ryntäsivät viivana -Untuvaa kohden. Mutta pikku Barfleur, joka seisoi lähimpänä, kietoi -kiireesti käsivartensa tytön vyötäisille. - -Coryse tuntiessaan varakreivin käsivarren ympärillään oikaisi solakan -vartalonsa ja sanoi yrittäen vetäytyä edemmäksi: - --- Ei... Minä... - --- Hän aikoi sanoa: "minä tahdon tanssia herra d'Aubièresin kanssa", -ja viitata herttuaa avukseen, mutta ehti ajoissa huomata sen olevan -hyödytöntä. Vaikkakaan hänellä ei ollut paljoakaan käsitystä -kohteliaisuuden vaatimuksista, ymmärsi hän kuitenkin olevansa pakotettu -tanssimaan ainakin kerran talon isännän kanssa. - -Ja hän virkkoi _Voikimpaleen_ luopuessa ällistyneenä otteestaan: - --- Anteeksi... Kyllähän minä... mielelläni!... Jos Barfleurien -jälkeläinen puhui huonosti, niin hän tanssi sitä paremmin, ja Untuva -nautti suuresti tuntiessaan liukuvansa tanssittajansa viemänä -suunnattoman salin halki. Ensi tilassa johti varakreivi hänet huonosti -valaistuun galleriaan, missä hänen sanojensa mukaan oli enemmän -liikkuma-alaa. - --- Mutta... kaikki muut?... -- virkkoi Untuva katsoen, seurasivatko -Geneviève de Lussy ja rouva de Liron heitä. - -Varakreivi pysähtyi kurkistaen ulos ovesta kutsuakseen tanssijoita -sinne. - --- He tulevat heti!... -- sanoi hän. - -Ja tarttuen Corysea vyötäisistä lähti hän uudelleen liikkeelle. - -Mutta he jäivät kahdenkesken tanssimaan suureen, autioon huoneeseen. -Rouva de Liron tanssi vain katselijoiden takia, ja rouva de Lussy, joka -tunsi tyttärensä, ei sallinut hänen poistua äidillisten katseittensa -ulottuvilta. - --- Pidetäänkö häntä hyvin kauniina... tuota rouva de Lironia?... -- -kysyi Untuva äkkiä. - -Aamuisen kohtauksen jälkeen vainosi nuoren rouvan kuva Untuvaa, niin -ettei hän voinut olla puhumatta hänestä. - -Pikku Barfleur vastasi hajamielisesti: - --- Ainakin setänne, herra de Bray pitää häntä kauniina!... - --- Niinkö!... -- virkkoi Coryse vakavana. - --- Entä te itse, neiti Coryse... Mitä te pidätte hänestä?... - --- Minusta hän on liian pyylevä... Mutta mikä on teidän oma -mielipiteenne sitten?... - --- Minunko?... -- vastasi _Voikimpale_ puristaen Corysea hieman -olkaansa vastaan. -- Minähän en katsokaan häntä... En näe muita kuin -teitä!... Ja te olette kaunis!... niin kaunis!... - -Ja hän jatkoi hyvin hiljaa: - --- Ja minä rakastan teitä!... - -Untuva ei ollut kuullut mitään. Hän antautui kokonaan taitavan -tanssittajan johtaman valssin tarjoamaan nautintoon nojaten -luottavaisesti pikku Barfleurin käsivarteen. - -Tämän sanattoman myöntymyksen rohkaisemana kumartui varakreivi tytön -puoleen ja kuiskasi koettaen tehdä äänensävynsä niin kiihkeäksi kuin -suinkin: - --- Rakastan sinua!!!... - -Hän puhui niin läheltä, että tyttönen tunsi hiuksensa lehahtavan hänen -henkäyksestään. - -Untuva pysähtyi heti hämillään ja huudahti, riuhtaisten itsensä -kiivaasti irti, säikähtyneenä ja harmissaan: - --- Tämäpä on jo liikaa!... - - - - -XIII. - - --- Teidän täytyy... -- huusi markiisitar rynnäten kirjastoon, missä -herra de Bray istui Marcin kanssa poltellen savukkeita -- teidän täytyy -sanoa Corysandelle, että hänen on tultava kilpa-ajoja katsomaan... Hän -ei tahdo tulla sinne!... - --- Mutta -- sanoi Untuva, joka astui sisään äitinsä jäljessä. -- -En voi ensinkään ymmärtää, miksi minun tällä kertaa on mentävä -kilpa-ajoihin?... Eihän minua ole muina vuosina koskaan otettu mukaan... - --- Ei... Mutta muina vuosina olit sinä vielä lapsi... - -Markiisi päätti avata suunsa: - --- Menehän toki Untuva!... Sinähän rakastat hevosia... - --- Mutta minä en rakasta kilpa-ajoja juuri sentähden, että rakastan -hevosia. Minusta ei ole hauska katsella, miten joku niistä pyristelee -maassa jalka katkenneena... kuten Auteuilissa... kaksi vuotta sitten... -kun olin siellä sinun kanssasi... - --- Eihän tuollaista vahinkoa tarvitse tapahtua joka kerta... - --- Sitten voi tapahtua jokin muu onnettomuus... Se on minusta -samantekevä!... On minulla... sitäpaitsi... toinenkin syy olla -menemättä kilpa-ajoihin... - --- Pienen tytön ei sovi sanoa: "minulla on syy olla menemättä", -- -huomautti herra de Bray. Coryse oikaisi tottelevaisesti: - --- Syy pyytää, saisinko olla menemättä kilpa-ajoihin, sitten... - --- No!... Mikä on siis tuo syy?... - --- Se, että minulla on aina niin ikävä suuressa ihmisjoukossa!... -Minusta on paljon hauskempi olla yksinäni ja rauhassa... eläinteni -luona... - -Hän katseli hellästi isäpuoltansa ja setäänsä lisäten: - --- Tai teidän seurassanne... Totta tosiaan!... Aamulla messu!... aivan -kohta kilpa-ajot!... ja illalla tanssiaiset!... Se on liikaa yhden -päivän osalle!... - -Rouva de Bray huudahti kohottaen silmänsä taivasta kohden: - --- Messukin!... Hän asettaa messun kilpa-ajojen ja tanssiaisten -rinnalle!... - -Untuva äkämystyi: - --- Asetan kuin asetankin!... ainakin silloin, kun on kysymys -tämänaamuisesta messusta... jolloin te ette tahtonut antaa minun mennä -Saint-Marcieniin... sillä tekosyyllä, että Jeania tarvittiin kotona... -tanssiaisvalmistuksiin... - --- Entä sitten?... - --- Sitten te otitte minut kanssanne jesuiittojen luo... eikä heidän -messunsa ole mikään messu!... Se on seurahuvi...aamulla!... Siellä -tervehditään... Odotellaan ystäviä puutarhaportilla... Tänäänkin me -puhuttelimme ainakin viittäkymmentä henkilöä!... - --- Mutta puhutteluhan sinäkin heitä... En siis käsitä, miksi sinä -valitat?... - --- Mutta... tuhat tulimmaista!... Sitähän minä juuri valitankin!... - --- En voi ymmärtää, miten kukaan saattaa pitää ikävänä kohdata -hienoston jäseniä, jotka... - --- Se on makuasia!... Minusta se on hirveää!... Ja nähtyäni -"hienoston" tänä aamuna messussa ja illalla tanssiaisissa... olen -saanut siitä ehdottomasti tarpeekseni!... Sitä paitsi nukahdan -varmasti vielä keskelle salia illan kuluessa, jos minun on pakko mennä -kilpa-ajoihin... ja viettää koko päivä näin kamalan kuivasti... - --- Tuo lapsi ei ihmisty koskaan!... -- huokasi markiisitar -masentuneena. -- Luovun kaikista yrityksistä! - -Ja hän poistui kovasti kahisten. - --- Huh!... -- sanoi Untuva oikoen jäseniään leposohvalla suuren koiran -tavoin. -- Onnistuipahan sittenkin!... - --- En oikein ymmärrä... -- alkoi herra de Bray -- miksi sinä et tahdo -seurata äitiäsi kilpa-ajoihin... - --- Mitä!... Etkö ymmärrä sitä?... No, miksi et sitten itse mene -sinne?... - --- Se on aivan eri asia!... Minulla on kamala nuha... Nousin juuri -sängystä... Olen tuskin vieläkään seurakelpoinen... - --- Ja minä puolestani olen vielä aivan tylsä eilisten päivällisten -jälkeen!... - -Marc-setä kysyi: - --- Niin, tosiaankin?... Millaista noilla päivällisillä sitten -olikaan?... - --- Ikävää!... Mutta onneksi oli herra d'Aubières siellä... sillä ilman -häntä... - --- Kas!... -- virkkoi markiisi. -- Onko Aubières siis palannut?... - --- On... -- vastasi Marc-setä. -- Hän käväisi meilläkin tänään sinun -ollessasi ulkona... Hän tuli sinua tapaamaan... pyytääkseen anteeksi, -ettei hän viime käynnillään palannut hyvästelemään teitä... käveltyään -puutarhassa Untuvan kanssa... Hän ei nimittäin ollut silloin oikein -kunnossa... miesparka!... - -Ja hän lisäsi nauraen: - --- Sillä tiedätkö, mitä Untuva oli sanonut hänelle heidän -kävellessään?... Älä yritäkään arvata!... Se on mahdotonta!... Hän -sanoi vain hyvin herttaisesti: "Toivoisin teidän tietävän, minkätähden -en halua mennä kanssanne naimisiin... Katsokaa, syy on se... että jos -naisin teidät, niin tulisin varmasti joskus pettämään teidät!..." - --- Jopa nyt jotakin! -- virkkoi herra de Bray purskahtaen hänkin -nauramaan. - -Coryse kohautti olkapäitään. - --- Se siis oli tyhmää!... Kenties olisi ollut parempi antaa hänen -luulla vaikka mitä!... - --- Herranen aika!... -- sanoi Marc-setä. -- En tiedä, miten hän enää -olisi voinut luulla mitään vielä pahempaa... - -Untuva kysyi levottomana: - --- Onko hän vihainen minulle?... - --- Hänkö?... Oi! Suuri Jumala!... Se ei ikinä juolahtaisi poikaparan -päähän!... - --- Sepä hyvä!... Ajattelinkin: "Hän ei voi olla suuttunut... koska -hän oli päivällisillä niin kiltti minulle..." Istuin nimittäin hänen -vieressään!... - --- Kaikki sujui siis hyvin?... - --- Eikö äiti ole kertonut teille mitään?... - --- En ole tavannut häntä muualla kuin aamiaispöydässä... Olithan itse -läsnä silloin... ja tiedät, ettei ollut yhtään puhetta eilispäivästä... - --- Katsokaahan... Minä iskin sittenkin pari kertaa kirveeni kiveeni... -Ensinnäkin Henrik IV:n tähden... - --- Henrik IV:n tähden?... -- kysyi herra de Bray ymmällään. - --- Niin... sillä... kun he katselivat hänen kuvaansa, sanoin minä, -ettei hänellä ollut tuollaista protestanttinaamaa... eikä se... -Lironithan olivat läsnä... kuulunut oikein hauskalta... - --- Mitä siitä!... -- sanoi Marc-setä -- ellet tehnyt sen pahempaa!... - --- Teinpä niinkin!... toisenkin tyhmyyden... Mutta se oli äitini -vika... Hän oli kutsunut minut luokseen käskeäkseen minua puhumaan... -puhumaan, vaikkei minulla olisikaan mitään sanottavaa... joten minä -siis... heti keksittyäni jotakin... iskin siihen käsiksi... - --- Sitten seurasi siis toinen kivi?... -- kysyi Marc-setä hyvin -uteliaana. - --- Se ei oikeastaan ollut kivikään... Mutta minä suutuin... ja sanoin -sellaista, mitä ei olisi pitänyt sanoa... Se johtui Napoleonista... - --- Oi!... -- virkkoi herra de Bray kauhistuneena. -- He ahdistivat siis -Napoleonia!... - --- Niin... Ja sinähän tiedät, etten minä pahastu mistään niinkuin -siitä... - --- Etkö sinä siis käyttäytynyt siivosti?... - --- En... tai miten haluaa... Se riippuu asianhaaroista... - -Ja hän lausui hetken vaitiolon jälkeen: - --- Joka tapauksessa... käyttäydyin minä kuitenkin siivommin kuin talon -isäntä!... - --- Mitä?... -- kysyi markiisi ihmeissään -- Herra de Barfleurhan on -itse moitteettomuus... - --- Eipä olekaan... ainakaan minun seurassani!... -- Mitä hän teki -sinulle?... - -Punastuen muistellessaan illan tapahtumia vastasi Coryse vieläkin -äkeissään: - --- Hän sinutteli minua!... Pidätkö sinä sitä sopivana?... - --- Sinutteli?... virkkoi Marc harmissaan. -- Miten se tapahtui?... -Sinutteliko hän tosiaankin sinua?... - --- Herranen aika!... Miten ihmiset yleensä sinuttelevat!... Se tapahtui -meidän tanssiessamme valssia... Hän johti minut galleriaan... väittäen -siellä olevan enemmän tilaa... Ja miten sitten taas kävikään?... Ai -niin!... Hän sanoi ensiksi rouva de Lironin olevan pyylevän... tai... -ei... Minä sotken... Minähän niin sanoinkin... Ja hän sanoi, että minä -olen kaunis... ettei kukaan ole niin kaunis kuin minä... - -Hänen pysähtyessään kysyi Marc-setä levottomana: - --- Entä sitten? - --- Sitten... yht'äkkiä... pom!... kumartui hän minua kohden... ja sanoi -minulle... - -Matkien pikku Barfleurin käyttämää tunnetäyteistä ja "maalailevaa" -äänensävyä mutisi hän: - --- Minä rakastan sinua!!!... - -Väritys oli niin hullunkurinen, että Marc-setä huolimatta -pahastumisestaan purskahti nauramaan. - -Coryse kääntyi vihoissaan setäänsä ja isäpuoleensa päin kysyen: - --- Onko se teistä siis sopivaa... onko? - -Aina sovinnollinen herra de Bray koetti nytkin selvittää asiaa sanoen -lempeästi: - --- Englantilaisethan sinuttelevat Jumalaa!... Untuva vastasi rohkeasti: - --- He ovatkin aika moukkia!... - --- Mutta Untuva!... -- virkkoi markiisi pahoillaan huomautuksensa -huonosta menestyksestä. -- Sinun puhetapasi on todellakin... - --- Suokaa anteeksi... En voi sitä estää... Ja mietittyään hetkisen hän -kysyi: - --- Tuleeko tämä ilveily jatkumaan vielä kauankin?... - --- Mikä ilveily?... - -"-- No... tuo barfleurilainen juttu tietysti... Enhän minä tahdo -asettua millekään jalustalle... En mitenkään!... Mutta enpä totta -tosiaan myöskään nauti siitä, että ihmiset uskovat minun aikovan mennä -naimisiin "_Voikimpaleen_" kanssa!... - -Markiisi mutisi arasti: - --- Hänhän on niin kiltti!... - --- Kiltti... -- sanoi tyttönen kiukustuneena -- kiltti!... ainakin hän -on kovin kummallinen!... ja sairaaloisen näköinen!... ja naurettavasti -puettu!... Ja hän pirskottaa vaatteisiinsa hajuvettä... varmasti... -vieläpä valkeaa heliotrooppia!... Sellainen hän on!... - --- Jumalani!... Kyllä nuori mies voi erinäisten asianhaarain vallitessa -käyttää hajuvettäkin ilman että... - --- Eipäs!... -- huusi Untuva, joka vähitellen yltyi. -- Miehellä ei ole -oikeutta haista muulle kuin tupakalle!... - -Ja hän jatkoi kääntyen Marc-sedän puoleen: - --- Se naurattaa sinua!... Onko se sinusta muka hullunkurista?... -Sinäkin... sinäkin olet nyttemmin niin paha minulle!... Sinä olet -muuttunut jo aikoja sitten... mutta vasta viime päivinä on se puhjennut -kukkaansa... Nyt muistan!... Se alkoi sinä iltana, jolloin tuo -inhoittava pikku Barfleur söi meillä päivällistä... - -Kun varakreivi aikoi puolustautua, jatkoi hän yhä kiihtyen: - --- Oi, enhän väitä, ettet sinä voisi joskus olla hyväkin minulle!... -Annathan sinä minulle lahjoja... tanssipuvunkin... joka on niin soma... -Siihen pukeudun tänäkin iltana... sillä se on paljon tyylikkäämpi kuin -isän puku... Niin... Annathan sinä lahjoja... Mutta rakkaus!... Se on -nyt lopussa!... - --- Älä lörpöttele!... - --- On, totisesti on!... Sanopa ensinnäkin,... voisitko sinä... jos muka -rakastaisit minua... sallia minun mennä naimisiin pikku Barfleurin -kaltaisen apinan kanssa... Voisitko?... - --- Enhän minä ole sanallakaan... - --- Et olekaan... Mutta oletko muka sitä sitten vastustanut?... Enkä -minä huoli apinasta!... Enkä kestään ihmisestä!... - -Hän astui Marc-sedän eteen ja jatkoi katkerasti: - --- Sitä paitsi on kaikki sinun syytäsi... tuo jankuttaminen... ja -naittamisvimma!... Niin!... Se on sinun roskarahojesi syy!... Jos -niitä ei olisi... niin minut jätettäisiin rauhaan nurkkaani... kuten -ennenkin... - -Ja peittäen kasvonsa käsiinsä hän purskahti epätoivoiseen itkuun. - --- Anna hänen olla!... -- sanoi Marc-herra de Braylle, joka aikoi mennä -lohduttamaan tyttöä. -- Hän on hermostunut... Menkäämme pois... ja -jättäkäämme hänet itkemään... Se on rauhoittava häntä... - -Heidän poistuessaan kirjastosta kääntyi markiisi katsomaan itkevää -Untuvaa ja mutisi: - --- Hänellä ei ole milloinkaan ennen ollut hermoja, lapsiparalla!... Tuo -ei ole luonnollista!... Eihän hän vain liene rakastunut... - --- Oletko hullu?... -- huudahti Marc hirveästi säikähtyneenä. -- Kehen -hän muka voisi olla rakastunut?... - -Ja hän jatkoi huolestuneena: - --- Eihän vain Trêneen, ainakaan?... tuohon keikariin, joka tulee -lyömään vaimoaan ja tuhlaamaan hänen myötäjäisensä... tai Bernayhen?... -hänhän inhoaa tekopyhiä... tai Liro niin?... tuollaiseen tyhmyriin!... - -Kun veli ei sanonut mitään, huusi hän kiivaasti: - --- Kehen siis?... Kehen?... Kehen?... Herra de Bray vastasi -järkkymättömän levollisena: - --- Miten kummassa minä voisin sen tietää?... - - - - -XIV. - - --- Minnehän Marc-setä on hävinnyt?... kysyi Untuva astuessaan illalla -salonkiin pari minuuttia ennen vieraiden saapumista. -- Olen etsinyt -häntä kaikkialta... Häntä ei löydy mistään... - --- Tiedäthän hänen piiloutuvan tänä iltana... -- sanoi markiisi. -- -Mitä sinä hänestä tahdot?... - --- Näyttäisin hänelle pukuni... Hän on nähnyt sen vain päivänvalossa... -ja se kaunistaa minua vielä enemmän näin iltasella... - --- Voithan näyttää sen hänelle joskus toiste... Tänään hän on hyvin -kärttyinen... - -Ja hän lisäsi nauraen: - --- Tuntuu siltä kuin kaikki ihmiset olisivat tänään hermostuneita... - --- Se on totta... -- sanoi Coryse. -- Huomasin päivällistä syödessä, -ettei hän ollut oikein hyvällä tuulella... Mistä luulet sen johtuvan?... - --- Hänellä on niin paha luonteenlaatu... selitti markiisi... - --- Voi!... puolusti Untuva häntä innokkaasti. -- Ei ikinä!... - -Sitten hän palasi alkuperäiseen aikeeseensa: - --- Menen vielä häntä etsimään... - --- Älä mene!... -- virkkoi rouva de Bray pahatuulisena. -- Sinun täytyy -jäädä tänne... Vieraat alkavat saapua tuossa tuokiossa... - -Tyttösen iloiset kasvot synkistyivät: - --- Oi! hyvä Jumala!... Sehän on totta!... Kello on kymmenen!... -Ketkähän tulevat ensiksi?... Panen vetoa, että kaikkein ikävimmät ovat -myöskin täsmällisimmät!... Kas vain!... Enkö sitä sanonutkin!... Siinä -ovat jo Bassignyt!... - -Rouva de Bassigny astui todellakin ensimmäisenä sisään kovasti -kuristettuna hopeanhohtavaan hameeseensa. Häntä seurasi eversti myöskin -ahtautuneena hieman liian tiukkaan virkapukuun, joka tuki selkää -kohoten suureksi laskokseksi hartiain kohdalla. Rouva de Bassignyta -näytti suuresti harmittavan heidän aikainen saapumisensa. Hänestä se ei -ollut hienoa ja hän pani tämän seuraälyn puutteen everstin niskoille. - -Sitten hän kysyi terävällä äänellä Coryselta "eikö edellisen illan -poliittinen keskustelu ollut häirinnyt hänen untansa?...", ja tyttönen -vastasi, että hänellä oli "niin erinomainen unenlahja, että hän aina -nukahti heti, ikävimpienkin kutsujen jälkeen"... kunnes uudet tulijat -keskeyttivät tämän uhkaavan keskustelun. - -Pikku Barfleur astui sisään äitinsä hameenhelmojen suojassa ilmeisesti -levottomana eilisen tunnustuksensa seurauksista. Hän myönsi itselleen -erehtyneensä laskelmissaan perustaessaan kosintansa "intohimoiseen -tunnustukseen". - -Untuvan välinpitämättömästä käytöksestä päätti hän, että tyttö oli -unohtanut koko jutun, ja rauhoittui täydellisesti sekä saavutti jälleen -kadotetun itseluottamuksensa. Hän juoksenteli taasen edestakaisin -huoneissa kaakattaen kaikkialla ja täyttäen ilman perhoskeveällä -mitättömyydellään. - -Kreivi d'Axenin tulo vaikutti häneen kuin kylmä suihku. Aluksi -hän tarkasteli nöyrästi tätä "oikeata prinssiä", jonka läsnäolo -herätti hänessä suurta kunnioitusta, mutta pian hän unohti prinssin -"kilpakosijan" tähden. - -Tämä kelpo pikku mies, joka kuitenkin oli sekä nuorempi että kenties -rumempikin kuin hän itse, vähensi huomattavasti hänen loistoaan. - -Orkesterin soittaessa alkusäveliä yritti _Voikimpale_ kiiruhtaa -Corysen luo, mutta saapui paikalle juuri sillä hetkellä, jolloin tyttö -livahti tiehensä kreivi d'Axenin viemänä. Hän totesi alakuloisena -prinssin tanssivan valssia niin ihmeteltävän hyvästi kuin vain hänen -kotiseutunsa kansa sitä tanssii. - -Prinssi ei saavuttanut tänä iltana ainoastaan asemansa, uteliaisuuden -ja seurasääntöjen oikeudenmukaisesti hänelle tarjoamaa etusijaa, vaan -häntä seurasi myöskin ansiokkaan miehen henkilökohtainen menestys. Ja -se masensi pikku Barfleurin perinpohjin. - -Hän juoksi rouva de Lironin luo, joka juuri oli saapunut miehensä ja -lankonsa seurassa loistavan ihanana vaaleanpunaisessa hameessaan, -jonka Untuva oli jo nähnyt ompelijan luona, -- ja pyysi häntä "tähän -valssiin"... - -Mutta pikku rouva de Lironin korkein halu oli näyttäytyä kreivi -d'Axenille "parhaimmassa valossaan", ja hän tiesi, etteivät naiset -esiinny edukseen tanssiessaan pienten miesten kanssa. Siksi hän ei -ollut oikein hyvillään tästä sopimattomasta hätäilystä, vaan vastasi: - --- Voi!... Aivan heti!... Tulin juuri!... Sallikaa minun edes -hengähtää!... - -Sitten hän lausui kääntyen markiisin puoleen: - --- Onko siis totta... ettei teidän karhumainen veljenne ole -saapuvilla?... - --- On... niin totta kuin tosi on!... - --- Eikö hän aio ensinkään näyttäytyä?... - --- Ei... - -Pikku rouva kohotti silmänsä kattoon: - --- Onko hän tuolla ylhäällä?... Tämän pauhinan yläpuolella?... - --- On... - --- Kuuluuko se häneen... missä setä on?... -- ajatteli Coryse katsellen -timanttirivan alla säteilevää nuorta rouvaa. - -Tämä vilkas-silmäinen, karkeapiirteinen, pyylevä nukke ei miellyttänyt -Untuvaa missään suhteessa. Mutta nähdessään, kuinka ihastuneita kaikki -muut olivat häneen, koetti hän turhaan etsiä syytä tähän ihailuun ja -mietti mielessään: - --- Hän on kai hyvin kaunis!... - -Aubièresin herttua lähestyi häntä: - --- Mitä te mietiskelette... neiti Untuva?... Tehän näytätte pieneltä -salaliittolaiselta... - -Coryse punastui: - --- En mitään... - --- Kas vaan!... Te olette kuitenkin niin syvämietteisen näköinen... -sanoisin synkän... jos noin ilkeätä mustaa sanaa voisi teihin -sovittaa... - -Ja tytön hämmentyneenä änkyttäessä jotain tyhjänpäiväistä vastausta -kysyi hän hellästi: - --- Onko teillä suruja?... Onko jokin seikka käynyt vastoin toiveitanne? - --- Ei suinkaan!... Ei minulla ole suruja... ensinkään... -- sanoi -Untuva vilkkaasti. - -Ja haluten katkaista tämän kyselyn, joka jostain tuntemattomasta syystä -vaivasi häntä, kysyi hän vuorostaan: - --- Onhan varma, että Marc-setä tulee valituksi... - --- Niinpä luulisi!... Mutta hän itse ei näytä suuresti välittävän -koko vaalihommasta... Tapasin hänet tänä aamuna... eikä hän puhunut -sanaakaan vaaleista... aivan kuin hän olisi unohtanut niiden olevan jo -sunnuntaina... Hänkin on käynyt niin synkäksi viime aikoina... - --- Niinkö!... -- virkkoi tyttönen levottomana. - -Ja heti juolahti hänen mieleensä epäilys: - --- Onkohan rouva de Liron syynä hänen synkkyyteensä?... - -Eversti huomasi Corysen epävarman katseen ja huulien pienen puristuksen. - --- Nyt te taas olette kaukana täältä... neiti Coryse... -- sanoi hän -- -hyvin kaukana... pilvien yläpuolella... - -Tyttö vastasi tietämättä tarkalleen, mitä sanoi: - --- Olkaa huoleti!... Kyllä minä pysyn maanpäällä!... - -He olivat vähitellen lähestyneet suuria avonaisia puutarhaovia. Yö oli -myrskyäennustava, ja painostava kuumuus ympäröi heitä. - --- Täällähän tukehtuu!... virkkoi Untuva ravistaen tuuheaa tukkaansa. - -Ja hän meni ulos herra d'Aubièresin seuraamana. - --- Hei!... -- huudahti herttua katsoen ylöspäin. -- Tuollahan se -Marc-junkkari onkin!... Hän kulkee edestakaisin huoneessaan... -aavistamatta meidän näkevän häntä täältä alhaalta... - -Untuva kohotti katseensa samaan suuntaan ja näki Marc-sedän korkean -hahmon tummana ikkunan valaistussa neliössä. - --- Kas vain!... Siellähän hän onkin!... Rouva de Liron ilmestyi myöskin -puutarhaan herra de Brayn käsikynkässä. Hänkin näki varakreivin ja -huudahti iloisesti: - --- Eikö teistäkin olisi hirveän hauskaa... jos me kaikki menisimme ylös -tervehtimään veljeänne?... - --- Mutta... -- vastasi markiisi hämillään. -- En oikein tiedä... - --- Oi kyllä!... Tehkäämme niin... Tulettahan te!... Se olisi niin -hupaista!... Me tanssimme ketjussa ylös hänen luokseen... - -Ja hän kääntyi everstin puoleen: - --- Suostuttehan te ainakin... herra d'Aubières?... - --- En suostu, hyvä rouva... Pelkäisin ystäväni Marcin heittävän minut -ulos ovesta... - --- Mutta luuletteko?... -- kysyi nuori rouva hymyillen -- luuletteko -hänen heittävän minutkin ulos?... - -Odottamatta vastausta kysäsi hän herra de Braylta: - --- Jos minä kuitenkin menisin sinne... aivan hiljaa... -kirjastonportaita myöten... Eikö se olisi hyvä pila... vai mitä -luulette?... - --- Kerrassaan loistava!... -- mutisi Untuva sanomattoman nenäkkäällä -äänenpainolla. - --- Seuratkaa minua... herra de Bray... Olkaa niin hyvä!... - --- Tulisin mielelläni, rouvaseni... mutta minulla on yhtä ja toista -puuhattava täällä... -- selitteli markiisi, jota kiusasi nuoren rouvan -tyrkyttämän osan näytteleminen. -- Mutta... Aubièreshan voi seurata -teitä... - --- Portaille saakka... -- nauroi herttua tarjoten käsivartensa. - -Coryse jäi seisomaan yksinään. - -Kaunis Trêne tuli ulos hyvin solakkana husaarin univormussaan. - --- Viimeinkin saan tervehtiä teitä... neiti Coryse!... - -Untuva, joka juuri oli aikonut rynnätä herra d'Aubièresin ja rouva de -Lironin perässä, pysähtyi vihoissaan häiritsemisestä. - --- Mutta... Olettehan te jo tervehtinyt minua!... virkkoi hän -lyhyesti, mutta sangen kovalla äänellä. Marc-sedän hahmo, joka oli -hetkeksi hävinnyt, ilmestyi taas parvekkeelle jääden sinne seisomaan -liikkumattomana. - --- Tervehdin teitä saapuessani... mutta en ole vielä saanut onnitella -teitä kauniin pukunne johdosta... - -Kun Coryse ei vastannut, jatkoi hän salaperäisellä äänellä, joka oli -tulvillaan mauttomia typeryyksiä: - --- Tai oikeastaan... En tiedä, onko teidän pukunne niin kaunis... En -tahtoisi sanoa teille kuluneita imarteluja... neitiseni... toistan -samaa, mitä te arvattavasti olette kuullut jo sata kertaa eilisillan -jälkeen... mutta te olette... - --- Ihastuttava... -- keskeytti Untuva nauraen hänen puheensa. -- Eikö -totta... Onhan se päätetty asia!... - -Ja palaen halusta livistää tiehensä lisäsi hän nopeasti: - --- ... ja ellei teillä ole muuta sanottavaa... Ällistyneenä vastasi -herra de Trêne: - --- Mutta... Aikomukseni oli myöskin pyytää teitä tanssimaan... - --- Minkä tanssin haluatte?... - --- Minkä vain armollisesti annatte... Ehkä seuraavan valssin... jos -suvaitsette... - --- Seuraavan olen luvannut tanssia kreivi d'Axenin kanssa... - --- Taas!... - --- Miksi te sanotte "taas"?... -- virkkoi Coryse harmissaan. -- -Lasketteko te, kuinka monta kertaa minä tanssin kunkin kanssa?... - -Äkkiä hän vaikeni. Marc-setä näytti kumartuvan alas parvekkeen -kaidepuun yli ikäänkuin paremmin kuullakseen heidän puhettaan. Mutta -hän ei rohjennut katsoa ylös peläten ilmaisevänsä setänsä läsnäolon. - -Kaunis Trêne jatkoi... - --- Lähinnä seuraavan sitten?... - --- Se on luvattu herra d'Aubièresille... mutta te voitte saada -neljännen valssin tästä lukien... jos haluatte... - -Kreivi d'Axen saapui paikalle juoksujalkaa: - --- Tämä on minun valssini... neiti Untuva!... - -Oli kuin Marc-sedän suuri varjo ikkunassa olisi liikahtanut -levottomasti, ja Coryse ajatteli: - --- Voisinpa lyödä vetoa siitä,... että hän nyt rypistää -kulmakarvojaan... - --- Neiti... pyysi herra de Trêne -- saanko kunnian tulla esitetyksi -Hänen Korkeudelleen kreivi d'Axenille... - -Untuva siirsi vastahakoisesti katseensa pois ikkunasta kääntyen -prinssiin päin: - --- Salliiko Teidän Korkeutenne?... - -Kun prinssi teki myöntävän liikkeen, sopersi hän hyvin nopeasti: - --- Herra de Trêne... - --- Hauska tutustua... herra de Trêne, -- sanoi kreivi d'Axen -ojentaen upseerille kätensä. -- Meistä tulee... ensi viikolla... -rykmenttitoverit... Olen saanut luvan ottaa osaa kenttäharjoituksiin... -ja tulen luultavasti seuraamaan teidän rykmenttiänne... - -Sitten hän kietoi käsivartensa Untuvan vyötäisille. - --- Emmekö voisi tanssia tällä mainiolla porrastasanteella?... Soitto -kuuluu tänne varsin hyvästi... ja salissa ihminen tukehtuu!... - -Untuva lähti tanssimaan uskaltamatta vastustaa, mutta epäili kuitenkin -käytöksensä jostakin salaperäisestä syystä pahoittavan Marc-setää, joka -yhä seisoi liikkumattomana parvekkeellaan. - -Viimein prinssi pysähtyi ja virkkoi Coryselle: - --- Kaipaan suuresti setäänne tänä iltana... - --- Hän on vetäytynyt huoneeseensa... sillä hänen tätinsä on kuollut... --- änkytti Untuva luoden syrjäsilmäyksen ikkunaan. - --- Hän on ihana mies!... Olen suunnattomasti mieltynyt häneen!... -Olemme näinä viime päivinä tehneet monta kävely- ja ratsastusretkeä -yhdessä... - --- Merkillistä!... -- ajatteli tyttönen hämmästyneenä. -- Hän ei ole -kertonut minulle mitään siitä... eikä maininnut sanaakaan prinssistä -tuon illan jälkeen... - -Kreivi d'Axen jatkoi: - --- Herra de Bray on älykkäin ihminen, jonka tunnen... ja hänellä on -erinomaisen jalo luonne... - --- Niin, eikö totta Teidän Korkeutenne?... -- huusi Untuva, jota -halutti hypähtää hänen kaulaansa kiitokseksi. - --- Olisin hyvin iloinen... -- jatkoi prinssi jos harjoitukset -loppuisivat niin ajoissa, että voisin matkustaa hänen kanssaan... - --- Matkustaa?... -- kysyi tyttönen tuskaisena -- Minne te -matkustaisitte?... - --- Mutta...eikö hän sitten ole kertonut teille? - --- On... On... -- virkkoi Untuva tahtoen tietää enemmän. -- Hän on -kertonut minulle jotakin mutta... - --- Herra de Brayhan aikoo heti vaalien jälkeen lähteä matkoille noin -kahden kuukauden ajaksi. - --- Niinkö!... - --- Hän tahtoo nähdä kurjuutta oikein läheltä tutkia useita seikkoja... -Sanalla sanoen... hän tahtoo tehdä paljon hyvää ja sitä hän osaakin... -Setänne... neiti Coryse... on muuan noita harvinaisia miehiä, jotka -koko elinikänsä sirottelevat ympärilleen hyviä töitä, joita he sitten -salaavat ikäänkuin ne olisivat rikoksia... - --- Niin... Olen jo ennenkin sanonut sen hänelle!... -- mutisi Coryse -ponnistaen kaikki voimansa ollakseen itkemättä. - -Uutinen Marc-sedän matkahankkeista mursi hänen mielensä. Jos Marc-setä -nyt tulee edustajaksikin niin hänen täytyy heti matkalta palattuaan -taas lähteä Pariisiin, minne Brayn perhe ei muuta ennenkuin keväällä, -joten Untuva ei enää saa nähdä häntä milloinkaan... ei milloinkaan! - -Samassa kääntyi varakreivi, joka tähän asti oli nojannut parvekkeen -kaidepuuhun, äkkiä ympäri. Joku vieras oli nähtävästi tullut hänen -huoneeseensa. - --- Se on hän!... -- ajatteli Untuva kiivaasti pamppailevin sydämin. - -Ja kun valssi juuri päättyi, kiitti Untuva nopeasti prinssiä ja livahti -tiehensä paikkojaan etsivien tanssijoiden lomitse. - -Päästyään kirjastoon hän kiiruhti varakreivin huoneisiin vieviä -tammiportaita myöten toiseen kerrokseen palaen halusta nähdä, kuulla, -päästä millä keinoin tahansa varmuuteen. Mutta äkkiä hän pysähtyi -masentuneena. - --- Ei!... -- virkkoi hän -- se olisi rumaa!... Tiedänhän minä sitä -paitsi jo kaiken, mitä tarvitseekin!... - -Tyllin ja silkin kahina ilmaisi hänelle jonkun laskeutuvan portaita -hänen yläpuolellaan. Syöksyen nopeasti takaisin hän piilottautui -portaiden käänteeseen. - -Rouva de Liron kulki hänen ohitsensa loistavan kauniina ja astui -salonkiin huutaen äänekkäästi näyttääkseen, ettei hän salannut -käyntiään: - --- Oi!... -- Ajatelkaapa!... Hän ei ollut ensinkään mielissään!... Hän -miltei suuttui minulle!... - --- Hän valehtelee!... -- ajatteli Untuva. -- Marc-setä oli tietysti -ihastunut... Tuon hän sanoo vain näön vuoksi... - -Ja hänkin kiipesi nyt vuorostaan varakreivin luo ja avasi oven -naputtamatta. - -Marc-setä istui kirjoituspöytänsä ääressä nojaten päätään käsiinsä eikä -kuullut hänen tuloaan, kunnes Untuva raivosta vavisten kysyi häneltä -ohuesti: - --- Mitä hän täällä teki?... - -Kuullessaan veljentyttärensä äänen nousi Marc tyytymättömänä. - --- Mitä asiaa sinulla sitten on? - -Kun Untuva näki setänsä itkettyneet kasvot, ei hän enää tuntenut muuta -kuin rajatonta sääliä rakastettua setäänsä kohtaan. Hän unohti kaiken -ja toisti vain hämmentyneenä ja kauhuissaan: - --- Itketkö sinä?... Miksi sinä itket?... Hyvä Jumala!... - -Ja hän jatkoi arasti: - --- Itketkö sinä hänen tähtensä?... - -Silloin varakreivi puuskahti: - --- En tiedä, ketä sinä nimität "häneksi"... mutta pyydän sinua -palaamaan takaisin tanssimaan ja hakkailemaan!... Mene kuuntelemaan -tuon hölmömäisen Trênen imarteluja... ja puutarhaan tanssimaan valssia -kreivi d'Axenin kanssa, koska se kerran sinua huvittaa... Mutta jätä -minut rauhaan!... - -Untuva sopersi: - --- Rauhaan?... Itkemäänkö?... - --- Vaikka itkemäänkin!... Onhan se minun oma asiani!... - -Untuvan katse osui kahteen suureen, avonaiseen matkakirstuun -pukuhuoneen lattialla. Säikähtyneenä kysyi hän: - --- Matkustatko sinä jo aikaisemmin?... - --- Aikaisemmin kuin koska?... Kuinka sinä sitä paitsi ensinkään tiedät -minun matka-aikeistani?... - --- Kreivi d'Axen... - -Marc nauroi ivallisesti: - --- Kas vain!... Keskusteletteko te minusta tanssiessanne?... - --- Keskustelemme!... Hän kertoi sinun aikovan matkustaa tehdäksesi -hyvää... - -Ja kun setä ei vastannut, kysyi hän värisevällä äänellä, joka ilmaisi -koko hänen hirveän tuskansa: - --- Entä minä?... Mitä minä sitten teen?... - -Katsomatta Untuvaan vastasi Marc terävästi: - --- Herranen aika!... Et kai luule minun voivan ottaa sinua mukaani... -tai jäävän tänne sinua hoitamaan?... - --- Voi!... virkkoi Untuva surkeasti orvokkisilmien verhoutuessa -kyyneliin. -- Kuinka sinä voit puhutella minua noin... Marc-setä!... -Kuinka sinä voit puhutella minua noin rumasti!... - --- Miksi sinä sitten kiusaat minua tällä tavalla?... - -Untuva ei hetkeen vastannut mitään, seisoi vain liikkumattomana, -punertavin poskin keskellä huonetta lumivalkoisessa hameessaan, jonka -laskokset riippuivat suorina hänen lanteillaan seuraten hänen nuoren, -jäntevän vartalonsa puhtaita viivoja. Hänen ympärillään aaltoileva -vaalea hiuskiehkura, joka liehui avoimen ikkunan kautta puhaltavassa -tuulessa, teki hänet keijukaisen tai jonkin muun oudon ja ylimaallisen -olennon näköiseksi. Ja Marc nosti päätänsä ja katseli häntä vasten -tahtoaan silmäyksin, joiden pohjalta säteili rajaton hellyys. - -Untuva, joka likinäköisyytensä takia ei huomannut tätä katsetta, kysyi -mietittyään hyvin pitkään: - --- Sinä siis lähdet täältä... prinssin sanojen mukaan... tekemään hyviä -töitä... - -Marc kohautti olkapäitään ja tyttönen jatkoi: - --- Mutta minä voisin... ilmoittaa sinulle hyvän työn... jota sinun ei -tarvitse etsiä kaukaakaan... - -Ja kun Marc ei vastannut, kuiskasi hän heikosti kuin henkäys: - --- Ja sen voisit tehdä... vain naimalla minut... - -Varakreivi astui kalveten lähemmäksi häntä: - --- Mitä sinä sanoit?... - --- Kuulit sen varsin hyvästi... Marc lausui käheällä äänellä: - --- Sinun pilasi on julma... eikä suinkaan hauska!... - --- Pilani?... -- huudahti Untuva epätoivoisena. -- Oi, Jumalani!... -Minähän rakastan sinua yli kaiken... Ja on hetkiä, jolloin minusta -tuntuu ikäänkuin sinäkin rakastaisit minua enemmän kuin mitään muuta... -Sentähden sanon sinulle: "Nai minut!" - --- Untuva!... -- virkkoi hiljaa Marc-setä vetäen tyttösen syliinsä. -- -Oma Untuvani!... Oi, niin, minä rakastan sinua!... Rakastan sinua!... -Rakastan sinua!... Rakastan sinua!... - --- Sinä suostut siis!... - -Marc peitti hänet suudelmilla sanomatta sanaakaan. Untuva huokasi -väristen: - --- Oi! miten hyvältä tuntuukaan... kun sinä suutelet minua!... - -Sitten hän purskahti nauramaan: - --- Etkö usko, että he saavat pitkän nenän... tuolla alhaalla... kun -kuulevat tämän uutisen!?... - -Marc-setä katseli Untuvaa epäillen vieläkin onneaan. Kumartuen lähelle -hänen kasvojaan mutisi hän suudellen: - --- Voi! pikku Untuva!... Jospa tietäisit, kuinka onneton minä olen -ollut!... ja epätoivoinen!... ja mustasukkainen!... - --- Mustasukkainen?... Oi!... Sepä sitten oli peräti turhaa!... - -Ja pusertautuen hurjasti Marcia vastaan sopersi hän hyväilevän hellästi: - --- ... sillä olisipa kumma, jos voisin milloinkaan pettää sinut!... - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTUVAN AVIOLIITTO*** - - -******* This file should be named 62695-8.txt or 62695-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/2/6/9/62695 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/62695-8.zip b/old/62695-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2374c20..0000000 --- a/old/62695-8.zip +++ /dev/null |