diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62699-8.txt | 2824 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62699-8.zip | bin | 53799 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2824 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..690f620 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62699 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62699) diff --git a/old/62699-8.txt b/old/62699-8.txt deleted file mode 100644 index c72e89b..0000000 --- a/old/62699-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2824 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Ei rahallakaan, by P. N. Polevoi - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Ei rahallakaan - Kertomus - -Author: P. N. Polevoi - -Translator: Emil Mannstén - -Release Date: July 19, 2020 [EBook #62699] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EI RAHALLAKAAN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -EI RAHALLAKAAN - -Kirj. - -P. N. Polevoi - - -Suom. - -Emil Mannstén - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1902. - - - - -I. - - -Erään Moskova-joelle antavan umpikadun varrella, lähellä vanhanaikuista -kirkkoa heleän-vihreine kupoolineen ja avoimine, valkoisine -kivitapulineen, oli sijansa saanut uhkea, avara ja korealaitteinen -kauppiaantalo. Ylhäältä alas asti öljyvärillä maalattuna tähtää se -kokonaisine peiliruutuineen umpikadulle, tiheiden sireeni-, orjanruusu- -ja kuusamapensasten takaa, ympäröitynä vahvalla harkkorautaisella -ristikkoaidalla. Uusimman koulun nerokas arkkitehti, joka ei ollut -kaihtanut keinoja taloa rakentaessaan, oli suunnitelmansa -toimeenpanossa turvautunut jos jommoisiinkin mielijohteisiin: katon -maalannut ruudukkaiseksi valkoisella ja punaisella värillä, ja kahteen -kohti asettanut jonkinlaisia yliskamareita tahi vahtitornin tapaisia, -joissa oli terävähuippuiset katot ja koristelippuja, ja talon ympäri -kulkevan karniisin tehnyt silatuista kaakeleista, ja lakkakaton -paraatiportaitten päällä taivuttanut tynnyrin kuosiin, ja -ulkoparvekkeet kyhännyt vahtitornien rintakäytävien tapaan -- sanalla -sanoen, koettanut tarkasti noudattaa vallalla olevaa venäläistä -rakennustapaa... Mutta sopii sanoa, että kaikki hänen puuhansa olivat -melkein kuin hukkaan heitettyä työtä. Avara kaksikerroksinen talo -häipyi kokonaan, hupeni aivan mitättömäksi ja huomaamattomaksi niitten -äärettömien kolmikerroksisten aittojen ja varastohuoneiden, makasiinien -ja kellariholvien rinnalla, jotka kolmittaisena kivivarustuksena -ympäröivät sitä kolmelta taholta ja ikäänkuin painoivat sitä -mahdottomalla suuruudellaan ja jykevällä rakenteellaan. Jo ensi -silmäyksellä noihin korkeihin, jyrkästi viettäviin kattoihin, noihin -tanakkoihin rautaoviin puudanpainavine lukkoineen, noihin paksuihin -ikkunaristikkoihin, -- jokainen heti saattoi kuvailla mielessään, että -noissa varastohuoneissa oli useammankin miljoonan ruplan arvosta -tavaroita kasattuna; ja sitä arvelua vahvisti täydellisesti ainainen -liike, joka varhaisesta aamusta iltaan asti vallitsi varastohuoneiden -lähettyvillä. Kymmenittäin kuorma-ajureita ajoi lakkaamatta solakadulta -kujanpuoleisesta portista varastopihaan, milloin ottaen, milloin -purkaen makasiinien edustalla tynnyreitä, mattoja, laatikkoja, säkkejä -ja pakkoja, ja pitkin päivää jyristen raskailla pyörillä umpikadun -kivitystä vasten. Satojen äänien sorina ei koko päivänä hetkeksikään -tauvonnut varastohuoneitten välissä, ja tuon sorinan keskeltä -erottautuivat muita selvemmin kauppapalvelijain äänet, jotka ehtimiseen -kiitivät makasiineista konttoriin ja takasin, milloin avaimia, milloin -kuormakirjoja, milloin itse isännän suullisia käskyjä lennättäen. -Mainitsimme isännän. -- Semjon Silytsh Gwozdilin oli kuuluisa -moskovalainen kauppias ja arvoltaan kauppaneuvos. - -Mutta huolimatta yhtämittaisesta tungoksesta, hyörinästä ja kiireestä, -joka vallitsi makasiinien vaiheilla, huolimatta ainaisesta vilinästä, -jossa kaiken kaltaiset ihmiset tungeksivat portailla Gwozdilinin -konttorin ovella, missä puolen sataa kirjuria, konttoristia, -palvelijaa, kassööriä ja kirjanpitäjää oli toimessa -- koko tässä -äärettömässä taloudessa ja suuremmoisessa liikkeessä oli nähtävänä -ankara järjestys ja säännöllisyys, oli tunnettavana jonkun ainoa -väkevä, johtava käsi, oli kuultavana jonkun ainoa painava sana, jota -paitsi kukaan ei rohjennut askeltakaan tehdä, ei rohjennut avainta -lukossa vääntää. "Semjon Silytsh käski", sanoo konttoristi -- eikä -kukaan uskaltanut vastustaa. "Semjon Silytsh ei suvainnut sen suhteen -mitään käskeä" -- ja kaikki kärsivällisesti odottivat korkeinta -määräystä. - -Ja tämä Semjon Silytsh ei ole mikään bulvaani, ei mikään nukki, jonka -kanssa kaupanhoitajat ja konttoristit menettelevät mielensä mukaan, -- -Semjon Silytsh on elävä voima, jonka kanssa jokaisen on oltava -tekemisissä. Hänen halunsa on ottaa selvä kaikesta, tarkastaa kaikkea, -vakautua kaikesta omin silmin; ja kun "isännän" pitkä, ryhdikäs vartalo -näyttäytyy konttorin portailla, lentävät yhtaikaa hatut kaikkien -päästä, ja kaikille pihoille, aina uloimmille varastohuoneille saakka, -leviää tuokiossa tieto siitä, että "_hän itse_" on tulossa ja että -kaikkien on oltava varuillaan, sillä "_hän itse_" on kaikista asioista -perillä, kaikki hän oivaltaa, ulottuupa hänen katseensa "väärältä -syleltä maan sisäänkin". Semmoinen on _hän itse!_ - -Mutta nyt on jo viikon verran vierähtänyt, jona aikana _hän itse_ ei -ole kertaakaan näyttäytynyt konttorin portailla. Hoetaan hänen -valmistavan talossaan juhlia; puolet Moskovaa kuuluu vieraiksi kutsuvan -ja yhä puuhailee ja koristelee, uusii ja maaluuttaa. Saliin on -nikkareita ja verhoilijoita haettanut; puistikkoon vieville portaille -rakennuttaa laajaa kammaria, jotta olisi "välkkiämpi" tila karkeloida --- ja kaikessa hän on itse ohjaajana, kaikessa itse valvojana... Ja -niin on puuhissa kiinni, niin kiinni, ettei tänään, lauvantaipäivänä, -jouda edes kerjäläistenkään luo mennä, jommoista poikkeusta ei kukaan -muista tapahtuneen kahteenkymmeneen vuoteen. - -Tuonne niitä on valkoiselle pihalle kokoontunut suunnaton joukko: koko -pihan ovat anastaneet... Ja ketä kaikkia siinä onkaan tuossa kirjavassa -pimeässä laumassa! Siinä vanha vakituinen kerjäläinen, joka kaiken -ikänsä on mierolla kulkenut ja armopaloilla itsensä elättänyt; siinä -satunnainen köyhä, joka kohtalon kovan iskun tähden on kerjäläiseksi -joutunut; siinä juoppolalli, entinen mestari ja kelpo työmies, joka -vähävähältä on mennyt alaspäin ja viimein yökodin vieraaksi päätynyt; -siinä pääsemätön virkamiehen leski, joka on kuluttanut kaikkien -virastojen ja kaikkien hyväntekeväisyystoimikuntien kynnyksiä, siksi -että kohtalo on niin määrännyt, että hänen on tultava toimeen sillä -kahden ruplan eläkkeellä, jonka hän kuukaudessa saa; siinä -siivonnäköisiä, siististi puettuja eukkoja, mustat hilkut päässä, -kantaen armottomia käsityölaukkuja, jotka kerjäämisellä ovat koonneet -sievosia pääomia itselleen; siinä kalpeita, nääntyviä nuoria naisia, -rintalapset käsivarsilla... - -Ja kaikki seisovat ja odottavat, milloin Semjon Silytsh ilmestyy -konttorin portaille, kahden kauppapalvelijan saattamana, ja alkaa -säveän arvokkaasti jakelemaan almuja jokaiselle omasta kädestään, -tarkasti silmäten eteentulevaa kerjäläisveljeä, ettei kenellekään -vääryyttä tekisi tai jollekin toiselle kahdesti antaisi. - -Häntä odottaessa kuuluu vilkasta, puoliääneen pidettyä puheen lopinaa -hänestä kerjäläisten ja avunpyytäjäin joukosta. - --- Isämme ja hyväntekijämme! huokaa muudan äijä, yllään liasta kiiltävä -mekko. -- Ken hyvänsä lauvantaisin tulee hänen pihaansa, niin palaa hän -kylläisenä takasin... Omasta auliudestaan syöttää meitä! - --- Syöttää! kyllä vaan! ärisee ukon vieressä jokin synkännäköinen -retaleviitta, kenkärajat jalassa. -- Työntää kasurikan leipää ja -viiskopekkaisen käteesi -- ja sillä hyvä... Ei siitä ole edes -ryypyksikään panna! - --- Oikein suvaitsette puhua, pistelee retaleviitan rinnalla -huononlainen, keltainen, kuihtunut olio, silmät kauheasti pöhöttyneet: --- parempi olisi, jos leipäkasurikan sijasta Semjon Silytsh toisi -meille shkaalikan [shkaalik = 1/3 litraa (viinaa)] jokaiselle... Voipi -sanoa, että silloin sitä kiitollisuudella ryypättäisiin heidän -terveydekseen! - --- Onpa se itse osannut ahmia... Miljoonia hyötynyt... Luulee jotakin -olevansa, kun viisin kopekoin meikäläiselle lauvantaisin viskaa... -taivaaseen meinaa hänkin pääsevänsä... - --- Täällä on ihmisiä pettänyt, niin luulee yhtä helposti Jumalaltakin -silmät sokaisevansa! lisää myrkyllisesti joku joukosta. - --- Kyllä olette tekin! Kerjuulla kulette ja tuommoisia puheita -laskette! tokaisee harmistuneena eron saanut puujalka-sotamies. Teidän -pitäisi saada häneltä vielä enemmän kiskoa! Thyi! - --- Vaiti, sotasorkka! Mihin ei kysytä, älä sinne työnnä nokkaasi, -muuten voi sattua sinulle vasten pläsiä! - --- He, veikkonen, vaikket uhkailis -- ei tässä kumminkaan pelätä! -Dargon luona oltiin, Shamyl voitettiin -- ei sinua pelätä, mutta tosi -on aina tosi! Semjon Silytsh suopi meille hyvää, ja siitä hänelle -kiitos. Hän on rehti ja tunnollinen kauppias. Liikoja ei sinulle anna, -mutta ei sinultakaan omaasi ota pois! - --- Voi, hertta-kultaset! kuuluu kuiske ämmien puolelta. -- Mikä hän on -ellei hyväntekijä! Miksikä häntä voi muuksi sanoa kuin kristityksi! -Jumalan huoneita kaunistaa, papistolle runsaita lahjoja antaa, -kotikyläänsä vaskisen kirkonkellon lähetti -- tuhatta puutaa oli -painoa! Vähänkös se on! - --- Niin, vähänkö hän tekee hyvää! - --- Köyhiä taasen syöttää, juottaa ja vaatettaa! Ja entäs sitä työkansan -joukkoa, joka hänen luonaan saa ruokansa ja lämpimänsä -- oikein -ihmettelemään panee! Ilmanko häntä herratkin arvossa pitävät, ja suuret -kenraalitkin käyvät niinkuin ei mitään hänen talossaan... - --- Niin vainenkin! Kummakos se? - --- Nyt hänen kunniakseen aiotaan panna _jupileita_ toimeen... Sanotaan -hänestä itsestään siviilikenraali tehtävän... Orvoille rakentamiensa -turvakotien ja sairashuoneiden tähden... Mikäs muu hän on kuin -hyväntekijä! - --- Mutta onko totta, äitiseni, työnnäksen juttusille kaikkitietävän -virkamiehen lesken kanssa muudan likaisiin ryysyihin puettu -harmaapäinen, paksu kerjäläismuija, -- onko totta mitä sanovat -- en -sitä kielitelläkseni kysy -- että hyväntekijämme lapsiensa puolesta ei -olisi oikein onnellinen? - --- Noo, se nyt on paljasta panettelua! paljasta vihapuhetta, ei muuta! -laverti virkamiehen leski liukkaasti. -- Lapset ovat hänellä ihan -erinomaisia, kaikki yhtäläisiä, niinkuin omenat oksalla. Vanhin -palvelee senaatissa ja on jo korkeassa virassa. Keskimäinen on -tehtaassa Jaroslawlissa... Kuuluukin olevan oikein toimen mies -- ihan -isäkseen! Ja molemmat ovat rikkaissa naimisissa... Kolmas vain, nuorin -veljeksistä, ei ole vielä missäkään toimessa, -- alhaisena sotamiehenä -palvelee, suorittaa asevelvollisuuttaan... - --- Kuinkas se niin on? Miljoonanomistajan poika ja palvelee alhaisena -sotamiehenä?! kysyivät useat äänet yhtaikaa. -- Onpa se vähän outoa! -Taisi olla laiska oppimaan... Tuossa on Nikola kirkonpalvelijan poika, -sekin palvellessaan pääsi kohoomaan aliupseeriksi... - --- Joo! Se on niinkuin vähän epatto se hyväntekijämme kolmas poika! -lisäsi salamyhkäisellä puolikuiskeella virkamiehen vaimo. -- Tämän -pojan takia ovat Semjon Silytshin muutkin lapset joutuneet huonoon -huutoon... - --- Mikä hän sitte on? Juomari? Korttipelari? Vai muutoinko hän vain -hurjastelee? - --- Ts-s-s! Ei ollenkaan! Hiljainen ja säyseä hän on kuin neitonen -morsiustuolissa! Mutta epatto; kuinka sen teille sanoisin? On vähän -niinkuin uskonnon houreihin takertunut... - --- Jo tulee! Itse tulee! Pusseja kannetaan! kuului joukosta ääniä. - -Mutta portaille ei tullut _hän itse_, vaan vanhin kaupanhoitaja -- -harmaahapsinen kaunismuotoinen vanhus, pitkäliepeinen sortuutti yllä. -Kaksi rotevaa puotipalvelijaa kantoi hänen jälestään vaskikolikoilla -täytettyjä suunnattomia rahamasseja. - --- Oikeauskoiset! kääntyi kaupanhoitaja pehmoisella, laulavalla äänellä -kerjäläisjoukon puoleen: -- Semjon Silytsh ei tänään voi itse tulla; -käski minun jakaa teille... Tulkaa kukin vuoroonne! - -Ja koko lauma lähti nopeasti liikkeelle, matkalla tungeksien ja sysien -ja hiljakseen mukiloiden nyrkeillä ja haukkuen, vyöryessään kaikilta -suunnilta portaiden luo, jossa jokainen ahnaasti kurotti kätensä ja -kiiruhti vastaanottamaan almua. - - - - -II. - - -Semjon Silytshin ei todellakaan soveltunut tulla kerjäläisten luo: -hänen vastaanotto-huoneensa oli täynnä avunpyytäjiä ja niitä, "jotka -odottivat veden liikuttamista". Ja kaikki odottivat kärsimättömästi -Gwozdilinin tuloa, sillä jo tunti sitte oli hän sulkeutunut -kabinettiinsa jonkin korkea-arvoisen herran kanssa, joka oli saapunut -hänen luokseen asialle. - -Semjon Silytshin työhuone oli avara, komea sekä rikkaasti ja kauniisti -sisustettu. Minne katsoikin, kaikkialla näki vain mustaa tammea, -sahviaania ja täysi-pronssisia teoksia, kaikki harvinaisia, jykeviä ja -lujatekoisia. Yhdessä työhuoneen viihdykkäässä nurkassa istui -pehmoisella sohvalla itse Semjon Silytsh -- korkea, ryhdikäs ja vahva -60-vuotias ukko. Hänen parrassaan ja venäläiseen tapaan kerityssä -tuuheassa tukassaan väikkyy harmaita karvoja, mutta hänen kasvonsa ovat -vielä verevät ja punakat, ja suurissa harmaissa silmissä, jotka ovat -terävät ja läpitunkevat, kuvastuu järkeä ja ilmenee tahdonlujuutta. -Nojaten kättään pieneen pyöreään pöytään, Semjon Silytsh tarkkaavasti -ja nähtävällä mielihyvällä kuuntelee, mitä puhekumppaninsa hänelle -puhuu. Tämä on kaunismuotoinen, tanakkaruumiinen mies, suunnaton -Wladimirin ritarimerkki kaulassa ja kaksi tähteä rinnassa, jotka -vaatimattomasti vilkkavat takin käänteen alta. - --- Teidän pitkäaikainen hyödyllinen toimintanne yhteiskunnallisella -alalla, kunnioitettava Semjon Silytsh, puheli ylhäinen virkamies -mielistellen ja sulavasti: -- ja erittäinkin teidän hyväntekeväinen -toimintanne perustamiinne turvakotiin ja sairashuoneeseen katsoen -on jo aikaa sitte vetänyt suosiollista huomiota puoleensa... -Ymmärrättehän?... Ja ruhtinas on ottanut mieluisaksi velvollisuudekseen -esittää hra ministerille, että teille suotaisiin todellisen -valtioneuvoksen arvonimi... - --- Olen suuresti kiitollinen hänen jaloisuudelleen. En ole ansainnut -sellaista huomiota. Palvelemista pidän ilonani enkä minäkään -rasituksena! vastasi Semjon Silytsh. -- Siitä ei olisi palkinnon -pitänyt tulla kysymykseenkään, teidän ylhäisyytenne! Mutta niinpä se -on, että ei armot aina tule ansiosta! - --- Oi, mitä puhutte, Semjon Silytsh! Te itse arvostelette ansioitanne -liian vähäisiksi! Kuinka on mahdollista! Mehän luimme, ulkomuistilta -luimme, ja saimme tulokseksi, että lahjoituksenne puutteenalaisten -hyväksi tekevät jo yli puoli miljoonaa!... - --- Mitä se sitte on? Annammehan yltäkylläisyydestämme vain hiukan: ei -sillä tavoin että itseltämme jotakin riistäisimme, vaan enemmän siksi, -että pidämme sielumme pelastamisesta huolta... Mutta tämä on jo -semmoinen armonosotus... semmoinen... - --- Olen varsin iloinen, Semjon Silytsh, että olen ennakollisella -ilmoituksellani voinut tuottaa teille iloa... Yhtä voin sanoa, me aivan -äsken puhuimme siitä ruhtinaan kanssa: harvoin sattuu, että ylhäinen -suosio lankeaisi ihmisten osaksi, jotka siinä määrässä ansaitsisivat -sen, kuin te... - --- Kumarran syvimmästi, teidän ylhäisyytenne. Pyydän nöyrästi teitä -huomenna tulemaan juhlaamme! Ja heidän jaloisuudelleen pyydän sanomaan, -että olen altis vastakin palvelemaan... - -Virkamies nousi ja ojensi Semjon Silytshille kätensä: - --- Minä ilmoitan sen hänen jaloisuudelleen, sanoi hän: -- ja vahvistan -häntä toiveissaan teihin... - -Ja hän kääntyi vastaanottohuoneen ovelle päin, isännän seuraamana, joka -saattoi ylhäisen virkamiehen kynnykselle asti ja astui sitten takasin -pöytänsä luo, itsetyytyväisesti hymyillen: - -"Sinähän vasta olet Semjon Silytsh!" ajatteli hän painaen sähkökellon -nappulaa. "Ylhäisyydellisiä olemme jo huomispäivästä alkaen... He? -Ajatteles mikä merkitys on rahalla? Se se on voima!" - --- Suvaitsitteko soittaa? kysyi Gwozdilinilta palvelija, joka samassa -astui sisään. - --- Niin, niin. Käske valjastamaan vaunujen eteen... Ja sihteeriltä -kysy, ketä siellä odottaa vastaanottohuoneessa... Ellei ole tärkeätä -asiaa, niin tulkoot seuraavalla kertaa... Jos on kirjeitä ja -anomuskirjoja kellä, niin ottakoon pois: Katsotaan... Ja että, muka, -pyydän anteeksi... - -Semjon Silytsh pengasteli pöydällään, otti hopeaiselta tarjottimelta -Moskovan pörssin kurssiluettelon ja ennätti häthätään silmätä muutamia -rivejä, kun kabinettiin astui hänen kotisihteerinsä, pitkäkasvuinen ja -solakkavartinen, miellyttävän näköinen nuori mies, kultaiset silmälasit -nenällä, puku viimeistä muotia. Hän jäi kunnioittavaisesti ovensuuhun -seisomaan, paperitukku kainalossa ja nimikortti kädessä, odottaen -milloin Gwozdilin lopettaa lukemisen. - --- Antakaa tänne paperit, herra Pokrowski! kääntyi Semjon Silytsh -sihteerin puoleen. -- Joko toimititte pois kaikki?... Tänään ei ole -aikaa heidän kanssaan... Pitää joutua pörssiin. - --- Toimitin, niinkuin suvaitsitte käskeä, vastasi sihteeri. -- Pyytäjät -sain kaikki tiehensä; anomuskirjat ja paperit korjasin pois. Yksi -eronsaaneita kenraaleja ei vaan ollut ensinkään tyytyväinen; sanoi, -että juoksutatte suotta-aikojaan... - --- No, ei hän mikään niin suuri herra ole! Kohta itsekin päästään -"ylhäisyydellisten" joukkoon! Joutaa hän käydä liian kerran, jos on -rahan tarpeessa... - --- Ja sitte vielä jäi yksi herrasmies, pyysi jättämään korttinsa -teille... - --- Mikä herrasmies! puhkui Gwozdilin kiukustuneena. -- Pahus hänet -vieköön! Sanoinhan minä teille, etten ota vastaan ainoatakaan pyytäjää -enää -- pörssiin on lähdettävä!... Ja te siinä korttinenne!... - -Sihteeriä hytkähytti. - --- Te erehdytte! Ei hän ole pyytäjiä ollenkaan... Niin käski sanoakin -teille. Sanoi: maanmies ja isäntänne vanha ystävä olen... - -Ja sihteeri ojensi kortin Gwozdilinille, joka tyytymättömästi katsahti -siihen -- mutta sitten yhtäkkiä kohotti hämmästyneenä kulmakarvansa: - --- Terenti Holstshow! Ei kuuna päivänä!... Se samako se olisi? -Kuolleistako hän olisi noussut vai mitenkä? Terjosha... Kutsukaa hänet -tänne, olkaa hyvä... Kutsukaa pikemmin. - -Ja Gwozdilin, ilosta liikutetuin mielin, kokonaan elpyneenä, -loistavana, astui kiireesti sihteerin jälestä kabinetin ovelle. - -Hetkisen kuluttua kabinetin ovi aukeni ja kynnyksellä näyttäytyi -harmaapäinen vanhus -- laiha ja pitkäpartainen. Hänen vaatteensa olivat -hyvin kuluneet ja istuivatkin hyvin huonosti ja kömpelösti. Hänen -laihoilla, kalpeilla kasvoillaan väikkyi leveä, riemuinen hymy, ja -ihmeelliset sinisilmänsä hohtivat lämpöä ja ystävällisyyttä. - --- Terjosha! Holstshow piru! huudahti Gwozdilin, käyden häntä vastaan -ja levittäen kätensä. - --- Senjka Gwozd! [lyhennys Gwozdilinin nimestä, merkitsee "naula". -Suom. muist.] virkkoi hiljaisella äänellä Holstshow. Ystävykset -syleilivät toisiaan ja seisoivat hetkisen sylityksin. Kuultiin vain -voimakkaita suuteloita ja syviä huokauksia; jopa sitten lähti -huudahduksiakin. - --- Oi, hyvänen aika!... Sallipa Luoja vielä nähdä... No, Jumalan -kiitos!... Ja mistä sinä yhtäkkiä ilmestyit... - --- Siperiasta ystäväiseni... Senja, Senjushka!... Kolmeenkymmeneen -vuoteen emme ole tavanneet. Koko pitkä aika, vai mitä sanot? - -Suudeltuaan sitten kyllikseen, mutta hellittämättä vieläkään toisiaan -käsistä, ystävät alkoivat tarkasti tähystellä toinen toistaan. - -Holstshow mittaili silmillään Gwozdilinin ryhdikästä ja tanakkaa, -reipasta ja hyvin hoidettua vartaloa, hänen kalliita vaatteitaan, jotka -olivat Moskovan paraimpien räätälien tekemät, sekä lumivalkoisia, -hienoja liina-vaatteitaan... Ei häneltä jäänyt huomaamatta hohtokiviset -rintanapit, ei kantasormus järeine rubiinineen, ei täysikultainen kääty -kelluttimineen, ei Wladimirin risti ystävänsä, miljoonanomistajan -kaulassa. - -Ja Gwozdilinkin katsoi syrjinkarin ystäväänsä, eikä hänenkään -tarkkaavilta silmiltään jäänyt huomaamatta, että Holstshowilla oli -vanhat, huonot vaatteet, kuluneet, risaiset housut sekä juhtinahkaiset -saappaat... - --- Vanhoiksi olemme tulleet, ystävä hyvä! sanoi hän, pakottaen suutansa -hymyyn ja ystävällisesti taputtaen Holstshowia olalle. - --- Hee! sinulla on kettu korvan takana, ystävä! vastasi hymyillen -viisas Holstshow: -- et sinä ollenkaan ajattele sitä, toiset tuumat -sinulla pyörivät mielessä... - --- Kyllä sinä keksit! Mistä sen päätät?... - --- Vai ei! Näenhän minä: sinä katsoit ja ajattelit: "penni on arvoa -tuollakin!" - --- Lakkaa jo, nurkupussi! Olen päinvastoin suuresti iloinen! Näethän -siitäkin, -- olin juuri aikeessa lähteä pörssiin, vaan jätin sen, -saadakseni tunnin-toisen jutella ja haastaa sinun kanssasi. - --- Uskon, että ilostuit, ja näenhän minä... Mutta sittenkin olette te, -miljoonamiehet, tottuneet tavarata arvostelemaan kankaan näytepäästä -- -arvaamaan miestä hattuun... No, ja hattu samoinkuin muutkin pukimet -ovat jo nukkakuluja... se on tosi... - --- Mutta heitähän jo, Terjosha! Jätä ne!... Hoi, kuka siellä? Denis -Iwanowitsh! kääntyi Gwozdilin sisään astuvan sihteerin puoleen: -- -Sanokaa Starikowille, että hän lähtee minun sijastani pörssiin, ja että -ottaa Koslowin papereita niin paljon kuin on tarjolla -- sekä itämaisia -noin kolmenkymmenen tuhannen arvosta. Ja tänne meille käskekää tuoda -jotakin kylmää ruokaa... Istu, istu, ystävä! Kas noin -- lähemmäksi!... -Haastellaanhan... - --- Miljoneeri, tuhat soikoon! jatkoi hyväntahtoisesti hymyillen -Holstshow katsoen Gwozdilinia silmiin. -- Omituista! Pörssissä tekee -kauppoja satoihin tuhansiin rupliin! Lähättelee ihmisiä kuin -pelinappuloita -- se on voima, pahus vieköön!... No, mutta tunnustapa, -kun sinulle sanottiin, että siellä on yksi, josta ei pääse eräksi, -haluaa nähdä sinua, -- niin kai sinä jo varustit uuniluudan minun -varalleni? - --- Mitä sinä oikein turiset, veli, kuvailet minua joksikin pedoksi! Tuo -käy jo sapelle! vastasi Gwozdilin. -- Sano sinä ennemmin: missä -hotellissa pidät asuntoa? Minä lähetän heti vaunut, käsken ottaa sieltä -kapineesi ja tuoda viipymättä tänne. On minulla vanhalle ystävälle -tarjota muutakin kuin uuniluuta: täällä on sinulla rauhaista, saat -kaikkea passausta mitä tarvitset... - --- En minä hotellissa asukaan, veliseni... Miksikä antaisin itseni -ryövättäväksi?... Minä asun kauppahallien takana -- vuokrasin sieltä -pienen kammaripöksän itselleni pariksi viikoksi... mutta tänne, sinun -kultaiseen häkkiisi, minä en pistä päätäni! Minun on paljoa mukavampi -asua pienessä kammarissani... - --- Otus olet! Kauppahallien takana, likaisessa kammaripöksässä on -hänellä mukavampi, kuin minun kattoni alla! Aina vaan näyt olevan -samallainen kuin ennenkin... - --- Samallainen, veliseni! sanoi Holstshow tyynesti ja päättävästi. -- -Ja samallaisena menen hautaan -- kultaista vasikkaa en rupea -palvelemaan... - --- Mutta lakkaahan jo minua rikkauden tähden soimaamasta, Terjosha! -Kerro ennemmin itsestäsi... Mistä tulet? Kuinka kauaksi, ja oletko -asioilla, vai ilmanko vain tulit Moskovata katsomaan... itseäsi -näyttämään... - --- Kah, kah, ystäväni! Vielä tässä on aikaa itsestänikin jutella -- -minun elämäkertomukseni ei ole pitkä eikä mutkikas... Kerro sinä -ennemmin minulle, miten Jumala auttoi sinua pääsemään puolestasadasta -tuhannesta miljoonanomistajaksi... - -Gwozdilin siristi itsetyytyväisesti silmiään ja valmistautui -vastaamaan; mutta samassa tulivat frakkipukuiset lakeijat, valkoiset -hansikkaat käsissä, ja asettivat isännän eteen pöydän ruokineen ja -juomatavaroineen, ja jäivät sitten odottamaan käskyjä. - --- Ei ketään saa ottaa vastaan eikä kukaan tänne tulla, ennenkuin -kutsuttaessa! - -Lakeijat poistuivat ja sulkivat mennessään tiiviisti oven. - -Gwozdilin kaatoi itselleen ja Holstshowille ryypyn viinaa; ystävät -ryyppäsivät, söivät, ja sen jälkeen Gwozdilin teki hyvin järkevästi ja -taitavasti muutamin sanoin selkoa ystävälle, miten hän ennenmuinoin -oli pitänyt maustavarain kauppaa, miten hän oli nainut rikkaan -kauppiaanlesken, miten häntä oli kaupanpidossa onnestanut, miten hän -maustavarain kaupasta luovuttuaan oli ruvennut urakoitsijaksi, päässyt -osakkaaksi erääseen teollisuuslaitokseen ja voittanut miljooneja... - --- No, ja nyt minä, veliseni, olen voima! päätti Gwozdilin -itsetyytyväisesti kertomuksensa. -- Vieläkös muuta! Kahdesti tahtoivat -jo valita kaupungin pääksi (valtuuston puheenjohtajaksi) -- itse -kieltäysin! He-he-he! Olisi se ollut suuri kunnia, mutta siitä on niin -paljon huolta ja puuhaa, hiisi vieköön! Ja mitä minä lähden sitä -hakemaan? Ilmankin olen näet kauppaneuvos, Wladimiria kannan -kaulassa, ja huomisesta päivästä, kun Jumala auttaa, tulee meistä -"ylhäisyydellisiä"! Ha-ha-ha! Niin, Terjosha, semmoinen on Semjon -Gwozdilin! - -Holstshow kiinnitti miettiväisnä katseensa ystäväänsä eikä puhunut -sanaakaan. - --- Älä sinä, Terjosha, sentään luule, että minä ylvästelisin tahi -tahtoisin kerskata rikkaudellani! En ollenkaan, ystäväni! Olen valmis -sinua ja ketä hyvänsä kaikella tapaa auttamaan... Kuka mitä tarvitsee --- puhukoon! Rahaa annan ja työtä annan... Duumassa (kaupungin -valtuustossa), ja pankeissa, ja pörssikomiteassa minun ääneni tulee -kuuluviin, jos vaan sanan sinun puolestasi lausun... - --- Kiitos, veliseni, sanoi Holstshow tyynesti: -- Huomaan, ettet sinä -miljoonamiehistä, kultasäkeistä, ole huonompi muita... Et yhtään -huonompi! Kuinkasta: vanhan ystäväsi miten otit vastaan! Miten -herttaisesti kohtelit! Suojiisi kutsut asumaan -- ja tointa olet valmis -antamaan, ja lämpimän nurkan lupaat varata... Kiitos, vanha ystävä ja -veli, kiitos! Suokoon Jumala sinulle terveyttä! Mutta minä en apuasi -tarvitse, Luojan kiitos! Minä, veliseni, olen onnellisempi sinua!... - --- No tuota, millä tavoin -- onnellisempi? kysyi Gwozdilin hieman -epäluuloisesti, huulilla hämmästynyt hymy. -- Vai oletko rikkaampi -minua, oletko tehnyt vielä parempia asioita, vielä laajemman apajan -virittänyt kuin minä? - --- Ho-hoo, veli! Sinä olet kynsin hampain kiinni miljooneissa, huoneesi -ja aittasi olet läjännyt uppotäyteen ja luulet, että raha on kaikki -kaikessa, että se vain on valoakin, mikä ikkunasta tulee! Mutta siinä -olen minä onnellisempi sinua, että minulla ei ole minkäänlaisia -asioita, ei kammareita eikä kartanoita! Kaikki olen jättänyt -- -luovuttanut lapsille -- ja nyt kuten näet, olen vapaa kuin taivaan -lintu... - -Gwozdilin katsoi ihmeissään, jopa ankarastikin Holstshowiin. - --- Mitä kummia, veli? Mikä sinä oikein olet miehiäsi? Sinullahan oli -liike, sanoivat, eikä pienen pieni ollutkaan -- ja olet jättänyt sen... -Ja itse nyt toimetonna maleksit... - --- Kas niin, siinä juuri puhuivat miljoonat sinusta! Semmoinen oli -äänikin mahtava! _Mikä sinä, muka, olet miehiäsi?_ Etköhän vaan, muka, -pyri meidän verraksemme?... Ei! Nyt et osannut naulan kantaan, -ystäväni! Sanon sinulle suoraan: maailman huolet alkavat rasittaa, aina -rahoja, aina syntiä, ja oikeudenkäyntiä, ja riitaa, ja eripuraisuutta, --- et jouda edes kirkkoon, et ristinmerkkiä rintaasi tekemään... -Lakkaamatta vain hyörit, ja hääräät, ja vehkeilet lähimäistäsi vastaan, -ja pyrit hänen vahingostaan hyötymään... Thyi! Mutta sielusi autuutta -ei ole aikaa ajatella!... Ja sielussa on tuska, se kaipaa Jumalan -valkeutta ja Jumalan sanaa... Tämmöinen himo on syttynyt sieluuni... - -Holstshow pysähtyi hetkeksi ikäänkuin huoahtaakseen, sitten lisäsi -lyhyesti: - --- Kaikki vekselit ja kaikki asiapaperit kokosin ja työnsin uuniin! -Kauppaliikkeen luovutin pojille... Itse otin sauvan käteen ja lähdin -maailmalle... - --- Mitä, etkö pitäne mieltä luostariin hakemaan pelastusta? kysyi -ivallisesti hymyillen Gwozdilin, jonka povessa väkisten oli herännyt -jokin vihamielinen tunne. - --- En minä luostariin! Maailman turhuus elää yhtäläisesti luostarin -muurienkin sisäpuolella, sanoi Holstshow tyynesti. -- Minä matkustin -kotikylääni Twerin läheisyydessä, ostin sieltä puolen tesettiä maata ja -tupahökkelin -- kyllä se minut elättää (jos lapset jotakin lähettävät, -niin kiitos heille siitä!...) Niin minä nyt elän... On vapaata ja -vilpoista!... - -Gwozdilin kavahti yhtäkkiä seisoalleen ja rupesi suurin askelin -mittelemään huoneen lattiata edestakasin. - --- Juuri semmoiset... anna Jumala anteeksi... kuin sinä... Juuri -semmoiset ovat minunkin poikani saattaneet pois tolaltaan! Jumalan -pelossa häntä kasvatin, niin hän tiesi mistä lienee ajanut päähänsä -kaikellaista hullutusta! Yhtäläinen viraton kuojus on... kuin sinäkin! -Minä haastan hänelle asiata, niin hän minulle vain sielusta horisee!... -Hornan tuuttiin joutaisitte kaikki uskonnollisine arveluinenne ja -pelkoinenne!... Eivät osaa käsittää, että onhan se meissäkin sielu, -eikä vain paljasta höyryä; että pidämmehän mekin Jumalan mielessämme... -Ja onhan kaikella sitä paitsi oma aikansa, Terjosha ystävä! Aikansa on -tehtävillä niinkuin Jumala-ajatuksillakin... Käsitähän sinä!... - --- Olen minä, veli, tuota virttä monasti ennen kuullut. Enkä vain -kuullut, olen itsekin vetänyt! sanoi Holstshow surulloisesti hymyillen. --- Mutta sepä se juuri onkin, että tuo virsi ei ole muuta kuin petosta. -Kun oikein hautaudut rahoihin ja vaivut asioihin, niin saat ehkä -hätimiten Jumalalle kynttilän pannuksi tai kaikessa kiireessä -ristinmerkin tehdyksi rintaasi -- niinkuin suorittaisit välttämättömän -tullimaksun -- ja lähde sitte taas juoksemaan voittojen perään... Ja -sillä tavoin yhä enemmän saastut, hengen turtumus tulee niin suureksi, -että ajattelet: no, rahalla saan kaikki, ostan kaikki... Mutta sepä se -temppu onkin, veliseni, että maailmassa on semmoistakin, mitä et saa -ostetuksi edes _rahallakaan_. - -Gwozdilin polkasi harmistuneena jalkaansa ja asteli vielä kiivaammin -huoneessa. Holstshowin sanoista kuuli hän poikansa Iwanin äänen; -keskustelu ystävän kanssa muistutti hänelle Iwanin kanssa tapahtuneita -loppumattomia väittelyjä, jotka olivat päättyneet riitaan ja -eripuraisuuteen. - --- _Ei rahallakaan! Ei rahallakaan!_ sanoi Gwozdilin melkein tiuskaten -ja asteli kabinetin päästä toiseen ja pysähtyi aika-ajoin Holstshowin -eteen. -- Oletpa nyt keksinyt sanat lohduksesi! Mutta silmäilepä -ympärillesi: kaikki on myytävänä, kaikki on ostettavissa, kaikki ovat -villissä rahan perään! Rahatta ei päästä askeltakaan! Ja siksi -toiseksi: saavatko rahat yksistään pahaa aikaan? Rahoillahan ruokimme -kerjäläisiä, ja holhoomme orpoja, ja rakennamme kirkkoja -- emmehän -yksinomaan vain belsebubia palvele sillä, että kartutamme kopekoita... - --- No, veliseni, sinun puheesi mukaan ei ihminen saane rahatta -sieluaankaan pelastetuksi! keskeytti Holstshow hänet tyynesti. - --- Mutta kuule mitä minä sanon! jatkoi Gwozdilin mahtavasti ja -tuimasti. -- Laiskureita on tätä nykyä kosolta olemassa, kaikki he -tuomitsevat ja laittavat, mutta kukaan ei tahdo työtä tehdä. Pitävät -suurta porua sielusta, mutta itse kiipeävät uunin päälle loikomaan... -He-hee, veli! Antaisitte toisten olla rauhassa sieluinenne! Tässä saat -ahkeroida ja puuhata sen minkä voimat sietävät, koetat liikettä -kehittää suurempaan laajuuteen ja kukoistukseen, eikä sitte ole ketään, -kelle sen jättäisit, kun poikasi kuuntelee tuommoisia omaa etuansa -katsomattomia! Joutaisitte olla maan raossa! - -Holstshow nousi paikaltaan ja ojensi hymyillen Gwozdilinille kätensä. - --- Siinäpä se! Ja vielä pyysit taloosi asumaan! Tiesinhän minä, ettei -meistä ole saman katon alla olijoiksi... Hyvästi, ystäväiseni! - --- Kuule, kuule! Mihin sinä aiot? hätämystyi Semjon Silytsh, -huomattuaan liikoja puhuneensa. -- Enhän minä ollenkaan sinua -tarkoittanut... Jää tänne, veli! - --- Ei, ystävä hyvä! Älä koeta pidättää, et minua hempeillä sanoilla -voita semminkään! Kiitos kestiystävällisyydestä! Jo tästä nyt pitää -kömpiä omaan nurkkaan... Siellä on minulla niin mukava! Pistäyhän -katsomassa! - --- Kuinka, etkö aio enää talossakaan käydä? Otat jäähyväiset... - --- Kunpa tietäisi! Ehkä vielä tulen käymään! Minähän olen vapaa -lintunen... Tuumailin vähän lähteä pyhiinvaellukselle Solowein -luostariin... Mutta nyt tahtovat lähettää minua rahankeräykselle -kirkkoa varten... - ---- Kuinka? Ja sinä... sinä, rikas kauppias, maan-asujain, lähdet likaa -sorkkimaan, kerjäämään kopekoita kirkkoa varten... Mitä ajattelet, -Terjosha, oletko löyhkäpäiseksi tulemassa! Jää tänne! Minä maksan -sinulle kerrassa koko keräyssumman, vuodeksi eteenpäin maksan! - --- Älähän kiirehdi, miljoonamies! Älä tuppaa itseäsi minne ei kysytä... -Lesken ropo on kalliimpi sinun ruplaasi Jumalan edessä! Ja keräystäni, -ja tahtoani, et niitäkään, veli, rahalla osta. - -Ja ääneti puristaen Gwozdilinin kättä lähti hän huoneesta. - -Semjon Silytsh katsoi hänen jälkeensä ja lausui vihoissaan: - --- Pyhimys! Ihan hiuskarvalleen sama kuin minun poika nappulani -- Iwan -Semjonowitsh! Sopisi sitoa samaan nuoraan, ja... - -Hän ei lopettanut lausetta; painoi sähkökellon nappulaa ja käski ajaa -vaunut esiin. - - - - -III. - - -Nuorin ja enimmin rakastettu Gwozdilinin pojista oli Iwan Semjonowitsh, -mutta huolimatta siitä oli hän viime kuluneina kolmena neljänä vuotena -joutunut isän kanssa varsin kummallisiin, melkeinpä vihamielisiin -väleihin. - -Viikko Iwan Semjonowitshin syntymisen jälkeen kuoli Semjon Silytshin -vaimo lapsivuodekuumeeseen, ja isän oli pakko hoitaa ja kasvattaa -poikaa ilman äitiä. Kenties nuorin poika juuri siksi tulikin isälle -niin rakkaaksi, ettei hän säälinyt mitään Vanjushan kasvattamiseksi ja -kehittämiseksi. Kaikista huolista ja hellästä hoidosta huolimatta -lapsesta kumminkin tuli heikko ja kivulias, kalpea ja rumamuotoinen, ja -useinkin isä, pelko sydämessä, sai varoa hänen henkensä ja terveytensä -puolesta... Myöhään alotti hän koulunkäynnin, mutta oppi uutterasti, -tajuten helposti opittavansa, istuen yökaudet kirjojen ääressä ja -unhottaen lukiessaan kaikki. Isä ei voinut kyllin ihailla Vanjaansa. -Niinä vuosina, jolloin kahta vanhempaa veljeä melkein väkipakolla -täytyi saattaa oppimaan, ei Vanjan halu ollut muuhun kuin lukemiseen; -hän ei jättänyt opettajia rauhaan kysymyksiltään ja hämmästytti heitä -erinomaisella muistillaan ja ahkeruudellaan... Ikäänkuin leikkiä tehden -valmistausi hän klassillisen lyseon viidenteen luokkaan, yhtä helposti -suoritti hän siinä täydellisen oppijakson, ilman että hänen kertaakaan -kuultiin valittavan vanhojen kielien oppimisen vaikeutta. - -Myöskään isä ei voinut kyllin iloita Vanjan puolesta vielä siitäkin -syystä, että lyseon kahdessa viimeisessä luokassa vanhemmat veljet jo -viftailivat, lainasivat syrjästä rahoja ja kirjoittivat vekselien alle; -mutta Vanja se ei koskaan liikkunut jalallaan ulkona, taskurahojaankaan -ei tiennyt edes minne panna... "Siitä se minulle kasvaa vanhojen -päivien ilo! Tulee säästeliäs isäntä!" tuumaili Gwozdilin, hykertäen -itsetyytyväisesti kämmeniään. - -Yksi seikka ei vain miellyttänyt isää: pojasta tuli synkkäluontoinen, -yksitotinen, lemmetön -- melkeinpä juro. Yksin hän tavallisesti -kuljeksi puutarhassa, omia mietteitään hautoen. Mutta isä koetti -selittää tätä omalla tavallaan: - --- Se on niin totinen se meidän Iwan Semjonytsh! oli hänellä tapana -puhua ystävilleen. -- Vanhin ja keskimäinen vakaantuivat vasta myöhään; -mutta tälle lähti äsken seitsemästoista vuosi, ja hän on jo sekä -oppinut että toimeen pystyvä. Tästä minä oikein saan apumiehen! - -Ja siltä näytti, niinkuin Semjon Silytshin otaksumisien olisi ollut -määrä hyvinkin pian toteutua, sillä lopetettuaan tutkinnot lyseossa ja -saatuaan päästötodistuksen, Iwan Semjonytsh tuli isän luo ja ilmoitti, -että hän ei aio mennä yliopistoon, vaan tahtoo nyt jo antautua toimeen. - --- Toimeen? Voi sua kyyhkyläispoikaa... Katsos mimmoinen! Toimeen -tahtoo antautua? puheli isä iloisena. -- Sen sijaan, että muut tuolla -iällä saavat päähänsä kaikellaista joutavaa -- ryypyt ja liepeet -- -niin sinua haluttaa toimeen! Aika poika; kunnia sinulle! - -Mutta poika silmäsi isäänsä hieman eriskummaisesti ja epämääräisesti, -ikäänkuin olisi hämmästellyt sanoa sitä, mitä ajatteli. - --- Mutta, isä... minä en huolisi sinun toimeesi ruveta, vaan -antautuisin _omalle_ alalleni... Olen sen jo ajatellut itselleni -valmiiksi. - --- Omalle! Ha-ha-ha! Taaskin aika poika! Nuori mutta ennen ikäänsä -kypsynyt... Mitäs, jos lienet joutavaakin ajatellut, kunhan on jotakin -uutta -- niin ehkä se menee... Meikäläisen varoilla on kaikki -mahdollista... - --- Ei siihen varojakaan tarvita... Kysytään vain hyvää tahtoa... - --- Kuinka? Ei tarvita varoja? kysyi isä jo vakavana. -- Toimi, johon ei -varoja kysytä?... Jo, jo poikaseni, tämä on jotakin eriskummaista. - -Vanja joutui hämille, vaikeni, ja yhtäkkiä, ikäänkuin kooten kaikki -voimansa, virkkoi nopeasti: - --- Minun tekee mieli vankilan palvelukseen -- hoitamaan kovaosaisia. - -Semjon Silytsh katsoi poikaan silmät suurina ja kysyi viimein: - --- Oletko vallan terve, poika? - -Vanja katsoi vaieten alaspäin. - --- Minä kysyn, poika, oletko ihan terve? Puhut kuin pökkelön päästä. -Thyi! Tuleehan sinun ymmärtää, että isäsi on miljoonanomistaja! -Kaupungissa tahi pörssissä, -- joka paikassa on minulla arvoa! Ja sinä, -minun poikani, menisit häpäisemään minua antautumalla vankilan -palvelukseen... Mitä sinulla on siellä tekemistä! Etkö ole -pakkotyöläisiä nähnyt? Ei ensinkään, niin kauan kuin minä elän, ei -siitä tule mitään! - -Vanja ei puhunut sanaakaan, ei vastustanut isäänsä, vaan vetäytyi omaan -kammioonsa. Sinne hän sulkeutui ja lueskeli yhtä mittaa joitakin -kirjoitettuja vihkoja... Isä tuosta tuumailemaan: -- jopa leppyi poika, -vanhaa, vahvaa polkua lähtee hänkin käymään... - -Mutta vaikka ulkona oli helle, näki isä Vanjan istuvan pöytänsä yli -kumartuneena ja kirjoittavan jotakin aina tuonne myöhään yöhön... -Semjon Silytsh ei enää malttanut, vaan astui hänen luokseen kammariin. - --- Mitä sinä täällä puuhaat, poika, mitä sinä yhtämittaa kirjoitat? -Ilma on herttainen, hevoset kuluttavat suotten kauraa tallissa, kuskit -ovat lihavuuteen pakahtua, -- vaikka lähtisit Sokolnikiin ajelemaan, -hankkimaan itsellesi huvia! - --- Ei, isä kulta, minä en rakasta juoksijoillanne ajaa, istun -mieluummin kotona. - --- Mutta jos matkustaisit jonnekin! Ettet aina istuisi sisässä... Vai -onko Matti kukkarossa. - --- Ei, minulla on vielä viime kuukaudelta tähteenä... Ja sitä paitsi -onhan minun hauska kirjojenkin ääressä. Minnekä minun pitäisi -matkustaa? - -Isä viittaa kädellään ja lähtee pois. - -Aikansa lueskeltuaan kirjoja, Vanja yhtäkkiä rupesi joka päivä käymään -Gwozdilinin sairashuoneessa. - -"Mitä kummia?" ajatteli isä. "Senkö tekeminen hänellä on -sairashuoneessa joka päivä? Eikö vain liene yhtynyt johonkin -hienohelmaan?... Siellä niitä tapaa olla huimapäitä... Mutta asia on -vasta alullaan -- ei tee mitään!" - -Mutta kummoinenpa oli isän hämmästys, kun Iwan Semjonytsh alulla -elokuuta tuli isän luo ja pyysi: - --- Saisinko minä, isä, ottaa osaa välskärikursseihin? Minä olen -valmistautunut tutkintoon. - --- Mitä uutta se taas on? Pelkäähän sinä Jumalaa, Vanitshka! Mikä tarve -sinut pakottaa tuohon komppaniaan yhtymään? - --- Minä niin mielelläni tahtoisin vaalia sairaita... Tahtoisin olla -heille hyödyksi. - --- Niin lue itsesi tohtoriksi! Mikäs sen parempaa? Semmoisella -todistuksella kuin sinun, on tie kaikkialla avoinna edessäsi... -Muutenhan katsoisivat kaikki jo kummaksi --- sinä, meikäläisen varoissa -ja -- välskärinä. Johan joutuisin siitä ystävieni pilkan alaiseksi. - -Wanitshka koetti jos jollakin tavalla saada isä taivutetuksi; mutta -Semjon Silytsh pysyi järkähtymättä päätöksessään, eikä luvannut. - -Entistä synkemmäksi kävi Iwan Semjonytshin mieli, ja hän sulkeutui taas -kammioonsa: penkoi yhä kirjojaan ja kirjoitteli. Miten lienee sitten -kerran ollut, ettei isä voinut enää pitäytyä, vaan pojan poissa ollessa -astui hänen kammariinsa ja katsahti vihkoon, joka oli pöydällä. -Päiväkirjan avatulta sivulta luki hän seuraavaa: - -"Vihaan rikkautta... Vihaan komeutta ja loistoa... Miksikä tämä -suunnattomien pääomien kasautuminen yksiin käsiin? Miksikä kaikki tämä, -mikä synnyttää pahennusta köyhissä, herättää heissä vihaa ja kateutta -ja pakottaa heidät nöyryytyksiin rikkaiden edessä?... Miksikä minulle -nämä rahat, kun minä en niitä tarvitse, en välitä niistä, kun itsekin -voin ansaita kaikki mitä tarvitsen? Ollapa minulla valta..." - -Samassa kuului käytävässä askelia, ja pantuaan kiireesti vihkon kiinni, -Semjon Silytsh kiiruhti ulos kammarista. - -"Vai semmoista se onkin hänen päänsä täynnä!" ajatteli hän sittemmin -useasti ja päätti, että Vanja on pikemmin saatava kiintymään johonkin -tositoimeen; muuten on tietymätöntä mitä tyhmyyksiä hän ikävissään -vielä saattaa ruveta ajattelemaan. - -Noin pari kuukautta tämän jälkeen Iwan Semjonytsh tuli isänsä tykö ja -ilmoitti, että hän haluaa antautua kyläkoulun opettajaksi ja aikoo -perustaa sellaisen koulun Neljubowo-kylään, noin viisikymmentä virstaa -Moskovasta. - -Tällä kertaa ei Semjon Silytsh asettunut vastahankaan -- vaan, -tukahuttaen mielipahansa, antoi suostumuksensa! Minkä sille mahtoi! -Pitihän jollakin tavoin kokea varjella poikaa... Ja ilo välähti Iwan -Semjonowitshin kasvoille: hän syleili ja suuteli isäänsä ja hän -aivankuin elpyi. Jo toisena päivänä rupesi hommaamaan koululle lupaa. -Sen saatuaan pyysi isältä rahoja, osti kirjoja ja koulutarpeita ja -matkusti Moskovasta maan sydämeen talvisesongin ja talvihuvitusten -vilkkaimmillaan ollessa. - -Siitä asti oleskeli Iwan Semjonowitsh kaksi vuotta melkein yhtä mittaa -Neljubowossa ja mieltyi suuresti maaseutuun ja kansaan. Asuntona oli -hänellä talonpoikaistupa, mutta koulun oli hän varustanut komeaksi ja -mukavaksi, ja seurakunnan kirkon kaunistamiseksi oli hän uhrannut -paljo. Itse hän opetti, ja itse hän paransi kaikkia, jotka tulivat -hänen luokseen apua pyytämään, ja rahansa hän jakoi niin tarkoin, että -hänen ensi kertaa täytyi pyytää isältään palkanlisäystä, rupesipa -palkkaansa ottamaan jo etukäteenkin. - -Toisen vuoden lopussa, tullessaan isänsä luo käymään, Iwan Semjonowitsh -isän mielestä oli terveemmän ja iloisemman näköinen, ja hän kertoi -halusta itse, miten oli lapsia opettanut, miten oli lukuhaluisille -maalaisukoille kirjoja jaellut, miten oli pannut leikkejä toimeen -maalaispoikien kanssa, miten oli opetellut heille köörilaulua. - -Tällä käynnillään poika sai nimipäivälahjaksi Gwozdiliniltä -vastaanottaa sotapalveluksesta vapauttavan rekryyttitodistuksen, jota -antaessaan isä lausui: - --- Poikani, sinun on tulevana vuotena mentävä arvannostoon... Niin -tästä saat todistuksen, samallaisen kuin vanhemmat veljesikin ovat -saaneet. Jatka edelleen tointasi, koska se sinua miellyttää. - -Iwan Semjonowitsh ei puhunut sanaakaan; kiitti isäänsä, otti -todistuksen ja kätki sen lompakkoonsa. Kohta sen jälkeen matkusti hän -maaseudulle takasin ja hoiti opettajantointa uutterasti vielä yhden -vuoden. - -"Kas niin", tuumi Semjon Silytsh, "nyt on aika ottaa Wanitshkan -kohtalo päätettäväksi... Nuorukaisella on jo kahdeskymmenes vuosi -täyttymässä... Leikkiminen koulun kanssa on jo kyllin kauan kestänyt... -Nyt se saa piisata!" - -Ja todellakin. Päätettyään jättää pojan hoitoon osan Moskovan -asioistaan, Gwozdilin rupesi yksin ajoin katsomaan hänelle morsianta, -kiinnittääkseen hänet lopullisesti Moskovaan. Heti kun Iwan -Semjonowitsh oli saapunut kesälomalle Neljubowosta, isä ryhtyi -tuumaansa käsiksi: - --- Et kai sinä nyt enää mene jatkamaan sitä koulunpitoasi? tuumi hän. - --- En. Niin minä olen itsekin ajatellut, etten mene, vastasi Iwan -Semjonowitsh. -- Olen jo onnistunut saamaan sinne sopivan opettajan. - --- Tuommoinen huomaavaisuus on minulle mieleen! virkkoi Semjon Silytsh -itsetyytyväisesti pojalle. Olet tullut käsittämään, että sellaisista -leikeistä on jo aika luopua ja että on koetettava perehtyä isän -asioihin. Eikä isäsikään tällä välin ole tiedotonna torkkunut: olen -katsonut sinulle morsiamen. - -Iwan Semjonowitshin muoto meni yhtäkkiä synkäksi. - --- Turhaan kiitätte huomaavaisuuttani... Minä en ymmärrä _teitä_, -ettekä te ymmärtäneet _minua_. - --- Kuinka en ymmärtänyt? Vai luuletko, että isäsi alkaa käydä -vanhuuttaan höperöksi?... Ymmärrän hyvinkin, että koulutyö on alkanut -sinua ikävystyttää ja että olet ajatellut luopua siitä! - --- Ei, isä, ei ensinkään niin! Nämä kolme vuotta, jotka olin opettajan -toimessa, ovat minusta elämäni onnellisimmat vuodet... Enkä olisi -kouluani jättänyt ollenkaan, ellei olisi asevelvollisuus -suoritettavana. Minun on tänä vuonna mentävä sotapalvelukseen. - --- Mitenkä sotapalvelukseen? kysyi Gwozdilin harmistuneesti. -- Mitä -sinä loriset? Vai oletko unhottanut kuitin? - --- En ole unhottanut; mutta asia on niin, että sitä kuittia ei minulla -ole ollut enää kaukaan aikaan. - --- Ku...uinka? Eikö ole? Missä se sitten on?... Hävinnytkö?... -Varastettu!... Vai oletko myynyt? - --- En. Annoin sen ilmaiseksi eräälle talonpoikaisystävälleni. Hänen -poikansa... - --- Mitä sanot? Kuinka sinä uskalsit?... Kenenkä luvalla sinä!? -Talonpojan moukalle antoi todistuksen! Tiedäthän että se maksoi -viisituhatta ruplaa... - --- Mistä sinä olet vihoissasi, isä? lausui Iwan Semjonowitsh tyynesti. --- Sinähän lahjoitit sen minulle... Se oli minun _omani_ -- olihan -minulla valta tehdä sen kanssa mitä halusin. Talonpoika tarvitsi sitä -enemmän, hänen poikansahan oli työmies! - -Semjon Silytsh vaipui nojatuolille ja, tukahduttaen vihaansa, lausui -hampaitten välitse: - --- Ei! Sekamölö sinä olet! Siitä ei päästä mihinkään -- sekamölö! - -Iwan Semjonowitsh ei vastannut halaistua sanaa. - --- Mutta oli miten oli! Mikä kuormasta putoo, se on mennyttä! Minä -hankin toisen todistuksen -- maksan vaikka kymmenen tuhatta... Mutta -palvelemaan en päästä sinua! Tarvitaan sinua täälläkin. - --- Kyllä minä menen sentään palvelemaan, jos vain satun nostamaan -arvan! lausui Iwan Semjonowitsh päättävästi. -- Koska toiset -suorittavat asevelvollisuuttaan, niin tahdon minäkin suorittaa. - -Semjon Silytsh kavahti ylös, polki jalkojaan, vapisi, kävi vaaleaksi, -huusi, pauhasi, pyysi ja uhkasi -- jopa rukoilikin. Mutta viimein hän -näki, ettei millään saanut pojan itsepintaisuutta murretuksi. - -Kolme kuukautta peräkanaa Gwozdilin harva se päivä kinasteli Iwan -Semjonowitshin kanssa, osotti hänelle, että palvelukseen meneminen -on heidän varoissaan olevan miehen puolelta sulaa hulluutta, -järjettömyyttä. Että palvelusta suorittamattakin voi tuottaa hyötyä -"sellaisen kapitaalin omistajana". "Jos haluat, niin rakenna -vaivaistaloja ja sairashuoneita! Kerää ympärillesi köyhiä ja kodittomia -minkä mielit... Annan sinulle täyden vapauden!" Mutta kauhukseen kuuli -hän pojalta saman, minkä ennen salavihkaa oli lukenut hänen -päiväkirjastaan: - --- Rikkaus minua vain rasittaa! Mitä minä sillä? Antakaa osuuteni -vaikka huomispäivänä veljilleni, minä en virka sanaakaan... Sallikaa -minun vain pitää vapauteni: kyllä minä itsekin osaan valita sydämeni -halun mukaisen tehtävän. - -Kovasti loukkaantuneena pojan itsepintaisuudesta Gwozdilin viimein -heitti Herran hamaan kaikki; mutta hänessä kyti yhä se ajatus, että -Iwan Semjonowitsh vielä luopuu päätöksensä toimeenpanosta. Mutta -pahaksi onneksi hänen otaksumisensa eivät toteutuneet: poika tuli -kaupungin kutsuntatoimistoon, nosti arvan, havaittiin sotapalvelukseen -kelpaavaksi ja määrättiin kohta sen jälkeen alhaisena sotamiehenä -astumaan N:n rakuunarykmenttiin. - -Tämän kuultuaan isä kääntyi sairaaksi, ei tullut kolmeen päivään -kabinetistaan ulos eikä päästänyt ketään puheilleen. Parisen viikon -kuluttua hän jätti kylmästi jäähyväiset pojalleen, eikä edes mennyt -asemalle häntä saattamaan. - - - - -IV. - - -Seuraavana päivänä Holstshowin käynnin jälkeen, -- Gwozdilinin -hyväntekeväisyystoiminnan 25-vuotisena muistopäivänä, hänen -rakentamansa turvakodin ja sairashuoneen salissa tapahtuneitten -juhlatervehdysten ja vastaanottojen jälkeen, ja sittenkun oli syöty -hyvinkin kolmen kelpo päivällisen veroinen aamiainen, juotu maljoja -loppumattomiin sekä kuultu puheita, vieläpä juhlarunojakin, -- niin -alkoi illansuussa vieraita tulvata taloon, noudattaen isännän kutsua -tanssiaisiin ja illalliselle. Koko umpikatu oli juhlatulilla valaistu -ja päästä päähän lipuilla kaunistettu, ja sen täyttivät tölmäilevät -ihmisjoukot, jotka tungeksivat ei ainoastaan jalkakäytävillä, ei -ainoastaan Gwozdilinin taloa ympäröivän ristikkoaidan luona, vaan -keskellä katuakin. Väkijoukon ohi kiiti tavantakaa komeita vaunuja ja -kaleskoita, gummiset pyöränkiskot pehmeästi poukuttaen, ja kylläisten, -puhdasrotuisten juoksijain kaviot vonkeasti kauskaen. - --- Pois tieltä! kuului ehtimiseen korkeilta ajoistuimilta parrakasten -kuskien jyleä huuto. - --- Onhan sanottu, ettei saa tuppautua keskelle katua! huusi sadannetta -kertaa kaupunginosan poliisipäällikkö. -- Santarmi, sysää yleisö -jalkakäytävälle... jolleivät lempeätä sanaa tottele. - --- No nähdä pitäisi vaikka toisella silmällä! viisastelee joukosta joku -ryysymekko. -- Kerran on meidänkin kadulla juhla tämmöinen, sopii -sanoa, yksinäinen laatuaan... Niin ei annettaisi vielä katsella! - --- Katsoppas! Katso! Kolmissa vaunuissa paljaita kenraaleja, -tähtilöissä ja olkalipuissa niin että välkkää, -- sehän on vasta -Gwozdilin! - --- Entäs tuossa, kun meni komeasti puettu rouva, päässä ihka elävä -lintu -- ilmanen ihme! - --- Entäs tuota sitten! Karahutti ohi kaksi niin paksun pulskaa -rouvasihmistä, luultenkin kauppiassäätyä, -- hohtokivet ne vaan -loistivat. Taitaa se vaan pitää komeat paalit tän'iltana! - --- No eipä! Tuollaisia vieraita kun yhtyy, niin pitää ne olla paalitkin -oikeata viisiä... Ei semmoista joukkoa paljaalle puurolle ja -kaalikeitolle kutsuta!... He-he! - -Ja paalit olivat todellakin "oikeata viisiä". - -Troopillisilla kasveilla somistettujen ja sähkölampun kirkkaasti -valaisemien marmooriportaitten yläpäässä seisoi isännän kaksi poikaa, -Dmitri ja Mihail, pitkäkasvuisia, rotevia, pulskeita nuoriamiehiä, -- -ottaen vastaan vieraita. Kullekin naiselle annettiin kukkavihko, -kullekin kavaljeerille kultainen jetooni. Salin ovella ottivat vieraita -vastaan Gwozdilinin miniät, runsaasti koristettuina briljanteilla, ja -Gwozdilin itse, frakkipuvussa ja valkoinen kravatti kaulassa, odotti -vieraita keskellä avaraa salia, puristaen jokaisen kättä ja koettaen -jokaiselle lausua jotakin miellyttävää... - -Täsmälleen kello yksitoista päättyi vierasten tulo, samassa kaksi -mainiota orkesteria kajahutti puistoon antautuvalta, kasvien -peittämältä terassilta hurmaavia säveleitään, -- ja tanssit alkoivat. -Tanssivat parit kirmailivat ja kiehtoivat valssin pyörteessä, milloin -olukset ja kultakaulukset välkkyen, milloin kalliit puvut heleine -väreineen silmiä häikäisten, milloin kallisarvoiset kivet -kaarenväristen kypenin kimmeltäen. Ne taas, jotka eivät tanssineet -eivätkä pelanneet, jakautuivat ryhmiin, asettuen salin nurkkiin tai -kasvien keskeen terassille, jonka vilpoisiin luoliin oli sovitettu -komeita hedelmäpöytiä samppanjoineen, vilvotusjuomineen ja makeisineen. - --- No, _mon cher!_ lausui muudan arvokkaan näköinen virkamies, Annan -tähti kaulassa, kääntyen huiman keikarin puoleen, joka oli puettu -punaiseen hännystakkiin ja kullalla kirjaeltuun paitaan, silmälasi -yhteenpuristetussa oikeassa silmässä: -- en luullut, että tämä -muistojuhla muodostuisi joksikin yleisvenäläiseksi juhlallisuudeksi! -Ajatteles: kolme piispaa, ja muita pappeja epälukuinen joukko... Isä -Porfyrius puhui mainiosti: vertasi Semjon Gwozdilinia laupeaaseen -samarialaiseen! _Excusez du peu!_ Entä sitten kun lähetystöjä alkoi -saapua kaikkien laitosten ja hyväntekeväisyysseurojen nimessä, niin -oikein pyrki naurattamaan... Eläinsuojelus-yhdistyksenkin puolesta! -Pahus tietää niin mitä se oikein on! - --- Niin, niin! Naura sinä vaan! Hän on kumminkin päässyt tarkoituksensa -perille. -- Korotettu todellisen valtioneuvoksen arvooni -- se on nyt -"hänen ylhäisyytensä". - --- Malta, malta! Hänen kukkaronsa se on korotettu, vaan ei hän! Ollapa -meilläkin semmoinen, niin me jo aikaa sitten... - -Loitompana oli toinen, etupäässä kauppiaista kokoonpantu ryhmä, jossa -keskustelunaine oli toista laatua. - --- Tämä nykynen juhla, hyvät herrat, puhui paksu ja harmaahiuksinen -kauppias, kaksi mitalia kaulassa: -- on niin sanoakseni meidän yhteinen -juhla... Sillä hallituksen aikomuksena on tiettävästi kehoittaa meitä -Semjon Silytshin esimerkin kautta hyödylliseen toimintaan ei ainoastaan -yleisvenäläisen kaupan, vaan yleisvenäläisen hyväntekeväisyydenkin -hyväksi... - --- Sen sinä nyt sanoa pölähytit jokseenkin hämärästi, Ilja Petrowitsh! -keskeytti hänet naapuri, paksu partasuu äijä. -- Semmoista äytäriä, -kuin Semjon Silytsh on, ei missään syrjäytetä, minne hyvänsä hän -kääntyykin!... Sillä järjen voima on hänellä tavaton... Siksi kannattaa -meidän hänen terveydekseen hiukan samppanjeerata! Palvelija, tuo meille -valvottavia! - --- Se on nyt sillä tavalla, hyvät herrat, yhtyi kauppiasten -keskusteluun pieni, kellertävä ukko, tummat silmälasit nenällä, -kaulassa korkea kravatti lävistettynä hohtokivi-neulalla; -- järjen -voima on meidän Gwozdilinilla tavaton, ja tahto, voipi sanoa, on -hänellä rautainen -- mutta eipäs vaan saanut poikaansa pidetyksi -aisoissa... se mitä tahtoo, sen tekee. - --- Sinä puhut Iwan Semjonowitshista? kysyi paksu, harmaahiuksinen -kauppias: -- mahdotonta on nykyään saada mitään aikaan, sillä nuoriso -on kovin kurittomaksi kasvanut! - --- Käsittämätöntä! pitkitti kellahtava ukko: -- ajatelkaas, siitä asti, -sanovat, kun lähti rykmenttiin, ei ole isälle sanaakaan kirjoittanut, -eikä ota rahaakaan häneltä, elää kasarmissa sotamiesten parissa... -Sanokaapas, miltä sen pitää vanhemman sydämestä tuntua! - --- Mitäs? Luultavasti ei isäkään liene liiaksi tuhlaavainen enemmän -rahojen kuin hellyytensäkään suhteen... Mitäs niille nykyään mahtaa? - --- Mutta Ilja Petrowitshin poika se on tykkänään toista maata! virkahti -partasuu nauraen. -- Se ei isäukkoa hevin unhota: joka kuun ensimäisenä -päivänä lähettää vekselin -- puolenkymmentä tuhatta ruplaa kuitti! Eikö -niin, naapuri? - -Ilja Petrowitsh kääntyi hänestä pois ja viittoi käsillään... - --- Mutta sittenkin, hyvät herrat, huomautti tummarillinen ukko -mielevästi: -- olen valmis tälle tuhlarille ja hurjastelijalle antamaan -etusijan Iwan Gwozdilinin rinnalla. Sillä taholla on näet huomattavana -jonkinlaista ylpeyttä, ynseyttä, hyvät herrat. - -Hiukan loitompana, erityisen pienen pöydän ääressä, kaksi hirveästi -hengästynyttä tanssijaa koetti mitä kiireimmin hotmasta suuhunsa heille -tarjottua jäätelöannosta, joutuakseen sitte uudelleen tanssiin. - --- Ei, Mitja, sinä et katsonut oikein tarkkaan! Hänen silmänsä ihankuin -polttavat, tunkevat olentosi läpi... Ihmeen kaunis! Mutta mahtaa hän -olla aika huimapää myöskin... En tahtoisi olla hänen miehensä -sijassa... - --- Onpa sinulla huolta mokomasta! Minä ajattelin toista, ystäväni, ja -surulla ajattelinkin... Kohta tullaan kutsumaan illalliselle -- ja -illallinen on luultavasti oleva erinomainen! Itse Oliwjé on -laittajana! Tahtoo loistaa vieraitten edessä Napoleonin aikuisella -pöytäkalustolla! -- Mutta ajatteles, kuinka paljon tyhmyyksiä kaikki -nuo paksukukkaroiset leveäotsat tulevat illallispöydässä latelemaan. - -Toveri oli aikeessa jotakin vastata, mutta samassa helähtivät masurkan -sävelet, ja molemmat tanssijat syöksyivät päistikkaa hakemaan -daamejaan. - -Sillä välin, kun masurkka oli mitä paraimmassa vauhdissa ja -tanssijaparit jyskäen ja kannuksilla kilahuttaen liitelivät parkettia -myöten salin päästä toiseen, ja puutarhaan pystytetyssä suunnattomassa -teltassa kasveilla ja kukilla kaunistetut pöydät hohtivat hopeoineen ja -korkeissa, upeissa kandelaabreissa tuikkavine satoine kynttilöineen... -saapui Gwozdilinin riemujuhlaan vielä eräs myöhästynyt vieras. - -Tämä vieras ei tullut vaunuissa ajaen, ei juoksijoilla karahuttaen, -vaan aivan yksinkertaisesti issikalla... Maksettuaan kyytimiehelle -pystyaidan rautaristikon luona, hän lähti astumaan kirkkaasti -valaistuja paraatiportaita kohti, kuunnellen kaukaa heläjäviä musiikin -säveleitä ja Semjon Silytshin vilpastuneiden vieraiden innostunutta -puhetta. Mutta tämä Gwozdilinin uusi, myöhästynyt vieras ei ollut -pyhätamineihinkaan puettu -- päässä punareunuksinen sotilaslakki, yllä -viitta, heitettynä olkalapuilla varustetun sortuutin päälle... Ja -hitaista oli hänen astuntansakin, ikäänkuin hän ei olisi mennyt -juhlalle vaan asialle. Kun hän paraatiovella heitti viittansa -ovenvartijan käsiin, niin tämä hieman kierosti, vieläpä jonkinlaisella -ihmetyksellä katseli häneen. - --- Ketä te haette? kysyi ovenvartija, silmäillen kiireestä kantapäähän -sotilaan tukevata vartaloa, sillä välin kun tulija huolellisesti peilin -edessä silitteli taskuharjalla tukkaansa. - --- Semjon Silytsh Gwozdilinia! vastasi sotilas. - --- Heitä ei nyt mitenkään voi tavata! vastasi ovenvartija päättävästi. - --- Ilmoita hetikohta, että santarmiöversti haluaa tavata heitä erittäin -tärkeän asian johdosta. - --- Olkaa hyvä ja käykää vastaanottohuoneeseen, vastasi huolestunut -ovenvartija. -- Minä ilmoitan tulostanne isännän pojalle, se on sitte -heidän asiansa miten he... - -Ja saatettuaan överstin vastaanottohuoneeseen, hän haki käsille Dmitri -Semjonowitshin ja pyysi häntä tulemaan överstin puheille. - --- Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? kysyi översti, läheten Dmitri -Semjonowitshiä, joka hämillään silmäillen kutsumatonta vierasta -kiiruhti esittämään itseään hänelle. - --- Te olette siis Semjon Silytshin poika? - --- Niin, vanhin poika, toisti Dmitri Semjonowitsh. - --- Ilmoittakaa siis isällenne, että minun on välttämättömästi saatava -puhutella häntä, ja lisäksi aivan kohta. - --- Kyllä, kyllä! Mutta minä en todellakaan tiedä... Minä pelkään -häiritä isää... Sen lisäksi on vieraita, isän riemujuhla... -käsitättehän... - --- Kaikki käsitän; mutta minun on tarkalleen suoritettava toimekseni -jätetty asia, ja lisäksi viivyttelemättä? Uskokaa, se on minusta hyvin -vastenmielistä, mutta isänne oma paras vaatii sitä... - --- Enkö minä voisi toimittaa sitä hänelle? - --- Valitettavasti minulla ei ole oikeutta uskoa teille sitä, mikä minun -on personallisesti saatettava Semjon Silytshille itselleen tiedoksi. - --- Ei sitte auta! Minä kutsun heti isän... Ja Dmitri Semjonowitsh -poistui kiirein askelin, hämillään ja huolestuneena. Noin kymmenen -minuutin kuluttua tultiin överstiä kutsumaan ylös, ja hän nousi -vähäisiä kiertoportaita myöten pieneen sohvahuoneeseen, joka oli -kabinetin kanssa vieretysten. - -Minuutin kuluttua tuli samaan huoneeseen Semjon Silytsh, puettuna -frakkiin ja valkoiseen kaulaliinaan, Wladimirin risti kaulassa. Hän -kulki otsa kohotettuna ja astui jykevästi; hänen kasvoillaan ei näkynyt -levottomuutta, vaan pikemmin ihmettelyä. - -Hän läheni överstiä, ojensi hänelle kätensä ja osotti sohvaan, lähelle -itseään. - --- Olen varsin pahoillani, että minun juhlapäivänänne on ilmoitettava -teille eräs... poikaanne koskeva ikävä sanoma... - -Översti vaikeni ja sekamustui, sillä hänestä oli näköjään vaikeata -tuoda asia esille. - -Semjon Silytsh vavahti ja kysäsi kiivaasti: - --- Onko hän kuollut, vai? Sanokaa suoraan... - --- Ei, ei juuri sitä... Mutta ehkä suvaitsette itse lukea... Minua on -käsketty näyttämään teille tämä kahdenkeskinen sähköilmoitus. - -Ja hän ojensi Semjon Silytshille sinisen paperilehden, josta tämä -koneenomaisesti, syventymättä itse sanojen kamalaan sisältöön, luki -seuraavaa: - -"Sotamies N:n rakuunarykmentissä, Iwan Gwozdilin, on viime viikon -lopulla jätetty sotaoikeuden tuomittavaksi syytettynä aliratsumestari -Dwukrajewin murhasta. Isän läsnäolo välttämätön." - -Sähkösanoma putosi Gwozdilinin käsistä lattialle. Hän ei mitään -käsittänyt, ei uskonut itseään, vaan kiinnitti kysyväisen katseensa -överstiin. Hän huomasi tämän kasvoissa kuvastuvan sääliä. - --- Voin antaa teille ainoastaan yhden neuvon, sanoi översti: -- ottakaa -ylimääräinen juna ja lähtekää heti paikalla... Asia on kovin -vakavalaatuinen. - - - - -V. - - -Rakuunarykmentti, jossa Iwan Semjonowitsh suoritti sotapalvelustaan, -oli sijoitettu Zasodimitshi nimiseen kauppalaan, N:n lääniä, -yhteen niitä Jumalan unhoittamia juutalaiskauppaloita, jotka -armeijaratsuväellemme ovat niin tuttuja. Koko kauppalan muodosti -likainen kauppatori, jossa lakkaamatta kuhisi räyhääviä juutalaisia -maalaisten heinä-, kaura-, tali- ja muiden kuormien keskellä. Torin -ympärillä oli rikkaitten paikkakunnan juutalaisten rakennuttamia jos -minkinnäköisiä muodottomia, huonosti valkaistuja kivitaloja, joitten -omistajien käsissä oli kaikki kauppaliike 40:n virstan laajalta ympäri -Zasodimitshin kauppalan. Noiden talojen takana ulottui sitten -pitkin ahdetta joelle asti hämärä, harmaa, yhtenäinen joukko -juutalaishökkelejä, joissa surkean lian ja löyhkän keskellä viiteen -tuhanteen nouseva juutalaisväestö piti olentoa. Tästä hökkelijoukosta -erottautui kaupungin äärimäisellä laidalla vielä yksi kivinen talo -pihan yli ulottuvine kallelleen painuneine katoksineen ja porttineen. -Tämä rakennus, tuttu jokaiselle, kenen kohtalo oli tuonut -Zasodimitshiin, oli majatalo, isäntänä kauppias Moisha Mordkin, yleinen -toimitsija ja asioitsija, hankkija ja välittäjä. Juutalaishökkeleistä -aivan erillään, pienen Hwistsh-joen rannalla, kuultelivat -valkoseinäisinä vasta hiljakkoin asuttavaan kuntoon saadut -tallit ja kasarmit, joihin oli sijoitettu kolme eskadroonaa N:n -rakuunarykmenttiä. Kasarmit ja tallit olivat vielä keskeneräiset, ja -sentähden olivat rykmentin toiset kolme eskadroonaa saaneet jo kuudetta -vuotta perätysten _väliaikaisesti_ majailla ympärisseudun kylissä. - -Rykmentti oli niitä, joita sotilasten kesken on tullut tavaksi nimittää -vaatimattomiksi. Upseerien joukossa ei ollut erittäin rikkaita tai -erittäin taipuvaisia tuhlaamiseen. Ei ollut suuria rahapelejä, ei liian -meluavia, tolkuttomia juominkeja; paitsi sitä oli rykmentinpäällikkö, -esikuntaan kuuluva mies, suuri pedantti, vaativainen virkaan nähden ja -upseereja alituiseen taktillisten tehtävien touhussa pitävä. Sattui -tosin, että upseeriseura jälkeen illallisen upseeriklubissa joutui -istumaan aamupuoleen yötä, tyhjentäen tusinan verran pulloja, tahi että -joku luutnantti poloinen riivautui viattoman ruuvipelin sijasta -pelaamaan kiellettyä faaraota ja sai sitten pistää parisataa ruplaa -panokseen; mutta semmoiset tapaukset olivat harvinaisia, ja puhuttiin -niistä upseeripiireissä pari kolme päivää yhtämittaa sen jäiseen. - -Valtavimpana aineksena rykmentin elämässä oli kauhea ikävä ja lamautus -semmoinen, jotta oli kovin vaikeata sen kourissa pysyä maltillisena, -olla hairahtumatta johonkin äärellisyyteen tai intohimoon sekä -säilyttää itsenäinen katsantokantansa. Virkatehtäviensä ulkopuolella -upseerit viettivät aikaansa sillä, että alituisesti kävivät toinen -toisensa luona, keskustelivat sadannetta kertaa elämänsä loppuun -lorutuista teemoista tahi ratkaisivat uudestaan jo ennen ratkaistuja -asioita saadakseen uudelleen niistä väitellä ja joutua kiihkoon. Mutta -useimmiten oli pelastuksena ikävästä enemmistöön nähden metsästys, jota -toiset harjoittivat intohimoisesti, hakien siitä huvia, jännittäviä -seikkailuja tai vain jotakin tekosyytä viettääkseen muutaman hetken -ulkopuolella sitä lumottua piiriä, jonka muodostivat kasarmi, maneesi, -päivystäjätoimi, klubi ja kunkin yksityisen kammio välttämättömine -sotamies-palvelijoineen ja samovaareineen. - -Tietysti tämmöisen yksitoikkoisen elämän vallitessa jokainen uusi -tapaus: jonkun päällikkökuntaan kuuluvan henkilön saapuminen, tai -jonkun mies- tai naissukulaisen tulo tuon tai tämän naineen upseerin -perheeseen -- kaikki nämä olivat sellaisia tapahtumia, jotka koko -upseerikunnassa herättivät huomiota, mieltenkiihkoa, huhuja, juoruja ja -puheita. Siitä sen arvaa, millainen hälinä rykmentin keskessä nousi, -kun vuosi takaperin levisi tieto, että moskovalaisen miljoonamiehen -Gwozdilinin poika saapuu rekryyttien joukossa rykmenttiin. Uutinen -otaksuttiin alussa paljaastaan loruksi; mutta siitä huolimatta asiata -monen päivän mittaan eri puolilta tyystin ja huolellisesti pohdittiin -upseeripiirissä -- klubissa ja yksityisissä seuroissa. - --- Miten hyvänsä -- se on käsittämätöntä! Miksi pitää hänen palvella -juuri alhaisena sotamiehenä? Nimenomaan alhaisena -- huomatkaa! puheli -ratsumestari Podbelski. - --- Sanovat, että hänen isänsä on sika, joka ei anna mitään hänen -ylläpidokseen, niin on hän isän kiusalla mennyt alhaiseksi -sotamieheksi, sanoi joku upseereista. - --- Mitäs hän sillä hyötyy? Isän takia ottaisi sellaisen ristin -kaulaansa! huudahtivat useat yhtaikaa. - --- Olisi antanut isälle viisi, mennyt vapaaehtoisena palvelukseen, niin -ainahan se olisi ollut parempi, huomautti vanhin esiupseeri Pyshkin, -tavattoman ruumiikas mies. - --- Kai se on semmoinen tukkipää, semmoinen kauppiaan-poika, joka ei ole -voinut vapaaehtoisilta vaadittua tutkintoakaan suorittaa. - --- En muista, keltä minä kuulin, että hän olisi patajuoppo, huomautti -ylen tosissaan luutnantti Fliege, rykmentin ajutantti, joka oli -tunnettu siitä, että hänellä aina oli mitä luotettavimmat tiedot. -- -Sanovatpa isän vielä tahallaan niin laittaneenkin, että pojasta tehtiin -alhainen sotamies... - --- Oh, siinä ei nyt suinkaan ole perää, Fliege! vastasi Pyshkin -nauraen: -- eihän enää ole ne ajat, jolloin sai antaa sotamieheksi... -Tyhjää puhetta! - --- Ei, herrat, kuulkaapa, minusta asia ei ole niin päinkään! -puuttui puheeseen aliratsumestari Dwukrajew, joka oli tunnettu -syvämietteisyydestään sekä arvostelujensa ja johtopäätöstensä -erinomaisesta tarkkuudesta. -- Minun ajatukseni on se, että tämä -miljoneerin poika, tämä Gwozdilin, on _vaarallinen_ henkilö... - --- Tahtoo sanoa, mitenkä? Kuinka niin? kuului taaskin. - -_Agitaattori!_ lausui Dwukrajew juhlallisesti, väänteli viiksiään ja -silmäili salamielisesti ympärilleen. - -Johtopäätös oli niin äkkiarvaamaton, että se ällistytti kaikkia -- -vieläpä siinä määrässä, ettei kenenkään mieleen johtunut väittää sitä -vastaan; ja ennen kuin kukaan ennätti mitään sanoa, niin syvämietteinen -Dwukrajew jo vahvisti johtopäätöstään "epäämättömillä", niinkuin hän -lausui, todistuksilla. - --- Miljoonamiehen ei olisi ollut mikään vaikea asia käydä vaikka -junkkariopiston läpi, mutta hän, suvaitkaapas nähdä, menee ja nostaa -arvan! Miljoonamiehen -- olkoon hän tuhma kuin vasemman jalan saapas -- -olisi ollut helppo päästä johonkin ratsuväen rykmenttiin Moskovassa -ja elää siellä herroiksi, mutta tämä joutuu meidän luoksemme -Zasodimitshiin. Ei, sanokaa mitä tahdotte, tässä piilee jotakin -_erinäistä_... - -Ja Dwukrajew nosti paljo-merkitsevästi etusormensa ylös. - -Vielä suurempi oli hämminki upseerien leirissä, kun vähää ennen -rekryyttien saapumista Zasodimitshiin rykmentin päällikölle tuli -kauppaneuvos Semjon Silytsh Gwozdilinilta kirje, jossa isä pyysi lupaa -saada lähettää pojalle rykmentin kanslian kautta 250 ruplaa -kuukaudessa, kuin myöskin, että hän päällikölle itselleen saisi jättää -5,000 ruplaa äskettäin valmistuneen rykmentin kirkon kaunistamiseksi. - --- Näkyy siis, ettei hän ole isän kanssa riidassa! päättivät upseerit. --- Eikä isäkään siis ollenkaan ole semmoinen sika, kuin hänestä on -puhuttu. Mutta mitä se sitten on? Kuinka se on ymmärrettävä? Tämähän on -ensimäinen tapaus koko meidän rykmentin historiassa! - --- Olkoon kuinka tahansa, herrat! puhui paljon-merkitsevästi kuten -ennenkin Dwukrajew: -- minä pidän sittenkin kiinni entisestä -mielipiteestäni... - --- Mitä te sitte arvelette? Olisi hauska tietää? sanoa äsähti Fliege, -käyden tarkkaavaiseksi ja katsoen aliratsumestaria silmiin. - --- _Agitaattori_, lausui Dwukrajew juhlallisesti: -- vieläpä hyvin -vaarallinen... Mutta joutukoonpas hän minun eskadroonaani -- niin minä -hänet heti otan isällisiin kouriin! - -Kukaan ei sanonut Dwukrajewille vastaan, ja niin muodostui mielipide -sotamies Iwan Gwozdilinista ylimalkain sanoen jokseenkin kieroksi ja -nurjaksi. - -Kun sitten kaikkien näitten juttujen jälkeen Iwan Semjonowitsh muiden -rekryyttien joukossa saapui rykmenttiin, niin ei upseeristo pariin -päivään voinut rauhoittua. Kaikki upseerit kävivät vuorostaan kuka -minkin tekosyyn nojalla siinä kasarmissa, minne rekryytit oli -sijoitettu, katsellakseen miljoneeri-sotamiestä. He näkivät edessään -jokseenkin laihan keskikokoisen valkoverisen nuorukaisen, silmät -siniset ja hiukan miettiväiset, viikset tuskin orastavat. Hän ei juuri -minkään puolesta eronnut eikä tahtonutkaan erota muista rekryyteistä; -turkistakkinsa vain keveltyi paremmin hänen ruumiilleen kuin muilla, ja -saappaat olivat jalan mukaiset. - -Upseereista ennätti muudan, Jumala tiesi mitä tietä, saada joitakin -yksityistietoja hankituksi Iwan Semjonowitshin entisestä elämästä. Tuli -tiedoksi, että hän oli päättänyt lyseon oppikurssin, oli sen jälkeen -toiminut kyläkoulun opettajana, ja kersantin kysymykseen, miksi hän oli -astunut palvelukseen arvan nojalla, käyttämättä hyväkseen oikeuksiaan, -hän vastasi: - --- Minun tekee mieli palvella sotamiehenä... - -Kaiken tämän jälkeen ei kukaan halunnut ottaa Gwozdilinia -edesvastuulleen; vieläpä kaikki olivat iloisetkin, kun hän aivan -sattumalta joutui juuri Dwukrajewin eskadroonaan, ja Dwukrajew ryhtyi -suurimmalla innolla harjoittamaan tätä kummallista rekryyttiä ryhtiin. - -Arvoisa aliratsumestari kuului niihin lyhytjärkisiin ihmisiin, joita -syystä nimitetään "visapäiksi". Ollen perin rehellinen, täsmällinen ja -toimekas sekä rintamapalveluksen kaikkiin yksityisseikkoihin tarkoin -perehtynyt -- oli hän verraton etevänä upseerina. Hänen ainoa -heikkoutensa, jonka kaikki tiesivät, oli hänen mieltymyksensä -kauniimpaan sukupuoleen, josta Dwukrajew oli tottunut saamaan helppoja -ja nopeita voittoja... Mutta paitsi tätä heikkoutta oli Dwukrajewissa -vielä toinenkin hyvin arveluttava vika. Jos hän näet, paitsi sitä mihin -palveluksessa esiintyvät muodollisuudet ja sotalain pykälät -velvottivat, omin miettein johtui johonkin vakaumukseen tai omisti -jonkun näkökohdan, jota hän nimitti "prinssiipiksi", niin oli aivan -mahdotonta saada häntä millään keinoin tästä "prinssiipistään" -luopumaan. Sitä hän alkoi kaikille saarnata ja tyrkyttää, kiusasi sillä -kaikkia aivan viime mahdollisuuteen saakka ja saavutti vihdoin sen, -ettei kukaan viitsinyt väittää hänen "prinssiippiään" vastaan eikä -riidellä hänen kanssaan. Ja silloin Dwukrajew oli riemastuksissaan: hän -oli nimittäin vahvasti vakuutettu, ettei ainoastaan hänen -"prinssiippinsä" ollut vastustamatonta totuutta, vaan että hän -kukistamattoman logiikkansa ja hienon dialektiikkansa avulla oli -pakottanut kaikkia sen pätevyyttä tunnustamaan. - -Iwan Semjonowitsh, joka jo ennen saapumistaan oli tuntunut -Dwukrajewista "epäiltävältä", kiihdytti eskadroonaan jouduttuaan yhä -suuremmaksi aliratsumestarin vihan itseään kohtaan. Hän näytti -Dwukrajewista sekä jurolta että ynseältä. Dwukrajewin oli sekä -outoa että kiusallista nähdä, ettei Gwozdilin koskaan mitään pyytänyt, -ei kertaakaan ollut saattanut hänelle puuhia vapautus- tai helpotus- -anomuksillaan, ja näitä tämmöisiä puuhia Dwukrajew häneltä juuri -odottikin, olipa päättänyt olla häntä kohtaan jalomielinenkin... Ja -päästettyään näin aiheettomasti vihansa valloilleen Gwozdilinia -kohtaan, Dwukrajew päätti ruveta pitämään häntä tarkasti silmällä, ja -toisti järjestelmällisesti joka päivä kersantille aina samat -kysymykset: - --- Mitenkä Gwozdilin käyttäytyy? - --- Hyvin, herra aliratsumestari. - --- Saako hän paljon kirjeitä? - --- Ei. Hän ei ole vielä saanut yhtään. - --- Entä tuleeko hänelle paketteja postissa? - --- Ei tule. Tähän saakka ei ainoatakaan. - --- Hm! Katso että pidät häntä tarkemmalla. Muuten tulet itse -vastaamaan. - --- Kuten käskette, herra aliratsumestari. - -Mutta huolimatta näistä ankarista käskyistä, ei kersantilla ollut muuta -ilmoitettavana aliratsumestarille, kuin että Gwozdilin kaikin puolin -käyttäytyy hyvin, ei kieltäydy mitään tekemästä, vaan täyttää kaikki -mitä käsketään. - --- Käykö hän ulkona kasarmista? - --- Pari kertaa on hän pyytänyt päästä metsästämään, herra -aliratsumestari. - --- Ilman minun luvattani et saa päästää. - --- Kuten käskette, herra aliratsumestari. - --- Lukeeko hän kirjoja kasarmissa? - --- Lukee. Enimmästään uskonnollisia. - --- Pidä vaaria hänestä. Hm! Ettei jotakin tapahtuisi... Muuten -vastaat... - --- Kuten käskette, herra aliratsumestari. - -Aika kului, vaan Gwozdilinin käytös oli aina moitteeton kersantin -ilmoituksen mukaan. Dwukrajewin juohtui viimein päähän se ajatus, että -Gwozdilin antaa lahjuksia kersantille, juottaa sotamiehiä, ja että -sotamiehet sen takia tekevät kaikki työt hänen edestään, ja kersantti -aina vaan ilmoittaa hänestä samaa. - -"Hyvinkin mahdollista, hänhän veitikka saa 250 ruplaa kuukaudessa -käsirahoja. Tiesi mitä kaikkea hän niillä voi saada aikaan!" tuumi -Dwukrajew ja huusi samassa: - --- Hei! Kutsukaa kersantti tänne! - -Kersantti ilmestyi paikalla ikäänkuin maasta yleten. - --- Sinä et pidä lukua mistään... Et tiedä mitä nenäsi edessä tapahtuu! - -Kersantti oli vaiti ja seisoi asennossa, odottaen mitä tuleva oli. - --- Gwozdilin juopottelee sotamiesten kera... Juottaa sotamiehiä! Häh? -Sano suoraan -- älä mutkittele yhtään! - --- Ei, herra aliratsumestari. Gwozdilin ei nauti mitään, ja -sotamiehille ei hän pane tippaakaan. - --- No tuota, paljonko sinä saat kuukaudessa siitä, että peität hänen -vikojaan? - --- Sitä ei ole tapahtunut, herra aliratsumestari. Minä en ole ottanut -häneltä mitään; eikä hän itsekään pidä rahoja käsillä. Rahoistaan on -hän viiden kuukauden ajalla kaikkiaan ottanut minulta 30 ruplaa, vaikka -niitä on minun tallessani enemmän kuin tuhatta. - -"Mahdotonta!" välähti Dwukrajewin päässä. Hän väänteli viiksiään, -asteli kammarissaan kädet selän takana, ja seisahtui kersantin eteen. - --- Määräätkö häntä useinkin työhön? - --- Kyllä. Vuoron jälkeen... - --- Ilmoita joka kerta minulle, milloin hänet määräät. - --- Niinkuin käskette, herra aliratsumestari. - -Ja siitä lähtein jos vain mitä syytä olisi tullut Gwozdilin paran -päähän! Heti kun kersantti määräsi hänet työhön, joko lunta lapioimaan, -tai viemään lantaa pellolle, niin oli Dwukrajewkin siinä, pani mullin -mallin koko työvuorotuksen ja määräsi Gwozdilinin liialle -päivystysvuorolle. Tahi saapui hän katsomaan ajoa kentällä tahi -maneesiin, -- näki Gwozdilinin ja heti huusi: - --- Gwozdilin! Istut kuin jauhomatto!... Kersantti, ojenna häntä... -Kersantti pane hänet liialle päivystysvuorolle! - -Tuleepa hän sitte, tyytyväisenä omaan johdonmukaisuuteensa ja -ankaruuteensa, klubiin ja siellä itse kertoo kaikille, miten hän -"kovistelee", miten hän "pitää piukalla" Gwozdilinia. - --- Kyllä minä hänet pidän pihdissä, kehui Dwukrajew Podbelskille, ja -Pyshkinille, ja Fliegelle. -- Minä pidän silmät auki hänen suhteensa... -Ei hän minun kynsissäni tohdi pikahtaakaan. - --- Ettäpä hennotte! tuli Pyshkin jollakin tavoin huomauttaneeksi -hänelle. -- Minä olen kuullut, että hän olisi tavattoman -siivoluontoinen -- hiljainen kuin kananpoika... Ja te vaan yhtenään -häntä piukkaatte ja kovistelette... - --- Kuka teille sitä on voinut sanoa, en tiedä! lausui Dwukrajew -syvämietteisesti. -- Mutta sen sanon, että minun käsissäni hän on -vaaraton... - -Pyshkin kohotti olkapäitään ja ilmoitti hertalla ottavansa seitsemän -tikkiä; hän tiesi, että Dwukrajevia oli mahdoton saada harhaluulostaan -luopumaan, vaikka hänen menettelynsä sotamies Gwozdilinin suhteen jo -oli tullut yleiseksi puheenparreksi, ja vanhempien upseerien kesken oli -ollut puhetta siitäkin, että Gwozdilin olisi siirrettävä toiseen -eskadroonaan. - -Siten kului lähes vuosi. Leirikokousten päätyttyä, kun rykmentti oli -palannut Zasodimitshiin ja harjoitukset lähenivät loppuaan, kutsui -Dwukrajew eräänä iltana luokseen kersantin ja ilmoitti hänelle, että -hän aikoo käydä tarkastuksilla eskadroonan kasarmissa ennen iltataptoa. - --- Ovatko miehet kaikki koolla? - --- Kyllä. Kuusi henkeä vain on lähetetty heinän hakuun. - --- Entä se? Mikä hän nimeltään onkaan? - --- Gwozdilin? muistutti kersantti. - --- Niin Gwozdilin, -- onko hän kasarmilla? - --- Kyllä. - -Dwukrajew painoi tiiviisti hatun päähänsä, silitti poskipartaansa, otti -parvikkohyllyltä ratsupiiskan, napitti kiinni takkinsa ja lähti -kasarmeille. - -Tervehdittyään komennuskuntaa, hän käski sotamiesten avata kirstunsa ja -ilmoitti rupeavansa niitä tarkastamaan. Näön vuoksi penkoi hän paria -kolmea arkkua, teki sivumennen pari kolme muistutusta, sitten astui -Gwozdilinin kirstun luo. - --- Mitä sekasotkua tämä on? lausui hän julmistuneesti: -- Mitä rojua -tänne on koottu? Mitä kirjoja sinulla on? Annas tänne! - -Gwozdilin ojensi ääneti hänelle kirjat. Dwukrajew selaili muutamia -pyhimysten elämäkertoja ja kansankirjasia ja pysähtyi yhtäkkiä -tarkastelemaan Tolstoin "Pimeyden valtaa". - --- Mitä tämä on? Kuka on antanut sinulle luvan pitää kiellettyjä -kirjoja? Kuinka uskallat!? - --- Herra alirat... tahtoi Gwozdilin ruveta selittämään. - --- Vaiti! karjasi Dwukrajew.-- Kersantti! Tämmöinenkö täällä on -järjestys? Kirjat ovat otettavat pois... Hänet itsensä kahdeksi -päiväksi arestikoppiin... - -Kalman kalpeus peitti Gwozdilinin kasvot. Dwukrajew kääntyi pois, -vilkasi vielä pariin kolmeen kirstuun, löylytti aika lailla aliupseeria -joistakin laiminlyönneistä ja lähti kasarmista. - - * * * * * - -Kolme päivää sen jälkeen koko kaupunki joutui kovaan kiihtymykseen -kauhean rikoksen johdosta, joka oli tapahtunut jokseenkin omituisissa, -epäiltävissä oloissa. Aliratsumestari Dwukrajew oli löydetty läheisestä -metsästä, vähän matkaa tien viereiseltä myllyltä; hän makasi verissään, -ruhjotuin päin; mutta kello perineen sekä lompakko ja rahat olivat -koskematta. Murha oli silminnähtävästi tehty koston tarkoituksessa... - -Ensimäisen tiedon tästä hirveästä tapahtumasta toi Gwozdilin, joka -samana päivänä varhain aamulla oli lähtenyt metsälle. Hän sanoi -sattumalta joutuneensa rikospaikalle ja tavanneensa aliratsumestarissa -vielä muutamia elonmerkkejä. Mutta hän oli niin hämmästynyt ja niin -kiihtynyt, ja hänen vastauksensa tehtyihin kysymyksiin olivat niin -sekavia, että päivystäjänä oleva upseeri heti ryhtyi toimiin sotamies -Gwozdilinin vangitsemiseksi ja, komennettuaan sotamiesosaston -vartioimaan Dwukrajewin ruumista, juoksi viemään raporttia päällikölle. - -Puolen tunnin kuluttua kauhistava uutinen levisi kautta koko rykmentin, -ja kaikki, jotka tiesivät, millaisiksi Dwukrajewin ja Gwozdilinin välit -olivat muodostuneet, lausuivat yhteen ääneen, että aliratsumestarin ei -ollut voinut tappaa kukaan muu kuin Gwozdilin. Näitten puheitten -vaikutuksen alaisina ryhdyttiin heti pitämään tutkintoa. - - - - -VI. - - -Tyrmistys oli vallannut Semjon Silytshin hamasta siitä hetkestä, jona -santarmiöversti oli sähkösanoman hänelle antanut. Hän oli yhtäkkiä -lakannut tuntemasta sitä, mitä hänen ympärillään tapahtui ja mitä -hänessä itsessään liikkui... Varustauduttuaan heti paikalla matkaan, -Semjon Silytsh muisti vain sen, miten hän oli antanut viimeiset -käskynsä ennen lähtöään ja miten hän oli lähettänyt poikansa Dmitrin -tilaamaan ylimääräistä junaa. Mutta sitten olivat hänen tahtonsa ja -voimansa yhtäkkiä loppuneet: hän antautui kuin pieni lapsi ihan -kokonaan poikansa Dmitrin ohjattavaksi, ja Dmitri, joka isän käskystä -oli lähtenyt mukaan saattajaksi, sai hoitaa häntä pitkin matkaa. -Koneellisesti, täysin tajuamatta mitä teki, istui Semjon Silytsh -vaunuun, tuijotti ikkunaan ja, istuen liikkumatta kuin kivipatsas, -hautoi mielessään surullisia mietteitään. - -"Häpäisi... Koko suvun ja heimon kunnian sorti!... Vaan ei, en usko -että hän olisi murhaaja... Vai olisiko Jumala sen sallinut?" - -Ja noihin mietteihin vajoutuneena, hän istui liikahtamatta, kunnes -poika hänelle muistutti, että oli lähdettävä asemalle syömään -päivällistä tai juomaan teetä. Ei hän edes muistanut milloin ja missä -he tuhannen virstaa kiidettyään olivat muuttaneet toiseen junaan ja -millä asemalla he olivat pysähtyneet, istuakseen kärryihin ja ajaakseen -kyytihevosilla Zasodimitshiin. - -Kyytirattaat tärskyivät epätasaisella tiellä, edessä neljä hyvin -syötettyä hollihevosta, jotka laukkasivat minkä kavioiltaan jaksoivat, -ja tämä huima meno yhdessä yöllisen raittiin ilman kanssa pakotti -Semjon Silytshin jonkun verran hereille ja auttoi hänet virkoamaan -turtumuksestaan, joka raskaana, lannistavana oli painanut häntä aina -lähdöstään asti Moskovasta. - --- Montako virstaa? kysyi hän Dmitri Semjonowitshilta, -- ja tämä oli -hänen ensimäinen kysymyksensä, jonka hän lausui pojalle puolitoista -vuorokautta kestäneellä matkalla. - --- Seitsemänkymmentä, vastasi Dmitri Semjonowitsh. -- Aamuksi joudumme -perille. - -Ja taaskin vaipui Gwozdilin entiseen tylsyyteensä ja seurasi aivan -välinpitämätönnä hevosten vinhaa juoksua, kuunteli ajurin viheltämistä -ja katseli puiden häipymistä, jotka oli istutettu kahden puolen tietä. -Hämärästi muisti hän vain sen, että jossakin matkalla oli muutettu -hevosia, että taas oli lähdetty entistä hurjemmin kiitämään ja että hän -aamuyöstä oli joutunut unen valtaan, joka kevyenä huntuna oli verhonnut -kaikki aina siihen saakka, kunnes pyörät kolahtivat Zasodimitshin -kurjaa katukivitystä vasten ja kaleskat pysähtyivät Moisha Mordkinin -majatalon eteen. - -Ensimäinen, mikä herätti Semjon Silytshin huomiota, oli tuhatmäärään -nouseva juutalaisjoukko, joka oli kokoontunut majatalon ääreen ja -suurella kärsimättömyydellä odotti moskovalaisen miljoonanomistajan -saapumista. Itse Moisha, pitkäkasvuinen, laihanpuoleinen juutalainen, -tukka harmaa ja parta harvahko, odotti vieraita portailla ja, -kohteliaasti kumartaen, vei heidät kahteen heitä varten varattuun -kammariin. - --- Aks suurikuuluisille herroille on kaks kammari vähän? kysähti Moisha -arasti. -- Aks heill' on kolm kammari, nelj kammari tarvis? Moisha anta -kolme ja anta neljä... - --- Ei mitään ole tarvis. Saat mennä! vastasi hänelle Dmitri Semjonytsh, -nähdessään että isä kalpeana ja synkkänä istahti ensimäiselle tuolille, -minkä sattui näkemään, ja painoi alas päänsä. - --- Anteksi... mee tietä, että suurikuuluisa herra suuri handeli ja -miljooni geshefti käypi, ja me varsi suur reshpekti herra kohta -pittä... - --- No, hyvä, hyvä. Mene nyt matkaasi! - -Moisha kääntyi ovea päin, mutta palasi jälleen ja, houkuteltuaan -salaperäisesti Dmitri Semjonowitshin syrjään, lisäsi kuiskaten: - --- Anteksi... Mee tietä mitä varte te tänne tulit... Mee kaikki -tietä... ja minun pit teille sanno... ett tein murhaja ei ole murhaja! -Juudalaiset kaikki tietä... Ja vaikk herrat tuomio heittä tänä päivän -tuomitko... niin hän ei ole murhaja. Ja mee suur reshpekti tein pappan -kohta tunnet... - --- Menetkö jo matkaasi! tiuskasi Dmitri Semjonowitsh kärsimättömästi ja -työnsi Moishan oven ulkopuolelle. -- Ja hanki pian hevonen isää varten! - --- Kaikk valmina! huusi Moisha eteisestä ja juoksi valjastamaan hevosta -rillojen eteen. - -Puolen tunnin kuluttua Semjon Silytsh jo ajoi komentajan talon -paraatiportaiden eteen ja pyysi ilmoittamaan tulostaan komentajalle. -Palvelija ja kaksi ordonanssia silmäilivät häntä kiireestä kantapäähän -ja pyysivät häntä odottamaan vastaanottohuoneessa. Mutta minuutin -kuluttua salin oven takana kuului kovaa puhelua ja kiireisiä askelia ja -palvelija lensi kuin nuoli vastaanottohuoneeseen. - --- Olkaa niin hyvä... Översti pyytävät teitä kaikin mokomin! - -Gwozdilin astui saliin ja tapasi siellä kohta rykmentinpäällikön, -pitkävartaloisen laihanpuoleisen miehen, sortuutti päällä ja Wladimirin -risti kaulassa. - --- Pyydän luokseni kabinettiin! sanoi hän joltisenkin kuivasti ja -väkinäisesti, antamatta Gwozdilinille kättä. - -Kun Gwozdilin oli astunut kabinettiin ja istunut nojatuoliin -kirjoituspöydän ääreen, niin rykmentinpäällikkö kiersi avaimella oven -lukkoon ja istui toiseen nojatuoliin vastapäätä Semjon Silytshiä. - --- Minä varsin hyvin käsitän... teidän... teidän asemanne... isänä, -lausui päällikkö: -- mutta tapahtuma itsessään on niin kamala, niin -merkillinen julmuuteen... ja rikoksen merkitykseen nähden... että minun -täytyy peittelemättä ja ennakolta sanoa, että oikeus luultavasti tulee -tuomitsemaan syylliseksi teidän poikanne... - -Gwozdilin nojasi käsillään polviinsa ja loi överstin silmiin katseen, -joka tätä ehdottomasti värisytti. - --- Herra översti, lausui Semjon Silytsh liikutuksesta vapisevalla, -oudolla äänellä: -- minä en usko teidän oikeutenne päätökseen... Sillä -poikani ei ole voinut tehdä murhaa -- minä tunnen hänet... - -Päällikkö kohotti olkapäitään, ja rypistäen kulmakarvojaan, lausui: -- -Tietysti, isän vakaumus... vanhempain itserakkauden sokaisemana... En -rupea väittelemään! Mutta kaiketi uskotte, kun minä teille sanon, että -kaikki todistavaiset seikat ja rykmentin yleinen mielipide ovat -jyrkästi teidän poikaanne vastaan... - --- En tiedä... En voi sanoa mitään! virkkoi Gwozdilin vapisevalla -äänellä: -- minä uskon vasta sitten, kun hän itse sanoo minulle, että -hän... kelvoton... on syypää murhaan! - --- Toistan taaskin: vanhemman sydän... Minä käsitän... Mutta meitä ja -oikeutta varten ovat olemassa rikoksen ilmeisyys ja sitä todistavat -selvät merkit... Kaikki nämä merkit -- veripilkut vaatteissa ja -kengissä, sekä veriset jäljet pyssyn perässä, aseessa, jota poikanne -käytti metsästysretkellään, ja vihdoin hänen hämmästyksensä... hänen -sekavat vastauksensa... Kaikki se todistaa hänet syylliseksi... -Hän on nähtävästi tehnyt murhan koston tarkoituksessa, sillä... -aliratsumestari Dwukrajew vainaja piti häntä kovalla... Mitä taas -tulee siihen seikkaan, että hän ei tunnusta vaan kieltää koko -rikostapahtuman, niin sillä... sen myöntänette tekin... ei oikeuden -mielestä saata olla mitään merkitystä... - --- Olkoon teidän mielestänne niin, sanoi Gwozdilin: -- minä kuitenkin -pyydän teiltä yhtä asiaa, herra översti; myöntäkää minulle lupa poikani -tapaamiseen... Myöntäkää se heti! Sanokoon hän minulle, pitkitti Semjon -Silytsh ääntään korottaen: -- sanokoon koko totuuden... Vastatkoon hän, -minkätähden hän on häväissyt harmajat hiukseni, minkätähden kunniani -polkenut jalkainsa alle... minkätähden... - -Ja vanhus ei voinut pitäytyä, vaan ratkesi itkuun. - --- Rauhoittukaa, herra Gwozdilin, rauhoittukaa, virkkoi översti, -nähtävästi heltyen: -- älkää turhaan kiihdyttäkö itseänne... Paitsi -sitä ei minulla tätä nykyä ole oikeutta myöntää teille mitään... Minun -on tuossa paikassa oltava läsnä oikeudessa ottaakseni osaa asiassa -pidettävän oikeudellisen tutkinnon loppuväittelyihin... ja kun... -oikeus on tuomion langettanut, silloin voidaan yleisellä perusteella, -1116 pykälän nojalla myöntää teille lupa poikanne tapaamiseen -asianmukaisen valvonnan alla. - -Mutta Gwozdilin ei kuunnellut häntä, vaan itki yhä, pyyhkien nyrkillä -kyyneliä, jotka vastustamatta valuivat silmistä. Kaikesta siitä, mitä -rykmentinpäällikkö puhui, ei hänen muistissaan säilynyt muuta kuin -tuo hirvittävä sana _tuomio_, ja se soi hänen korvissaan kuin -kuolemankellojen humina. - -Hän nousi yhtäkkiä paikaltaan ja tarttui kovasti, kouristuksen -tapaisesti överstin käteen. - --- Tuomio! Te sanotte _tuomio?_ Tänään jo tuomiokin... Mikä tuomio, -sanokaa mikä? - -Översti tempasi kätensä irti Gwozdilinin käsistä ja, rypistäen -kulmakarvojaan, loittoni hänestä kunnioituksen vaatiman matkan päähän. - --- Pyydän teitä rauhoittumaan ja olemaan varovaisempi, sanoi hän -kuivasti: -- Minä en ole tuomari enkä prokuraattori: he ovat, jotka -säätävät tuomioita... - -Sen jälkeen nousi hän, väänsi avainta lukossa ja osotti Gwozdilinille -salin ovelle päin. - -Pää alaspainettuna, ajatukset sekaisin, epätoivo sydämessä, Gwozdilin -lähti päällikön talosta ja kuuli kuinka översti hänen selkänsä takana -saneli jotakin ankarata käskyä palvelijalleen ja ordonansseille. - -Istuessaan rilloihin paraatiportaitten luona, Semjon Silytsh -tahtomattaan huomasi rillojen ääressä, keskellä taajaa -juutalaisjoukkoa, joka turisi ja torisi kuten hätyytetty kimalaispesä, -jonkin korkeakasvuisen, synkännäköisen miehen, karvalakki päässä ja -valkoinen esiliina puettu rikkinäisen lyhytturkin ylle. Kun Gwozdilin -oli istunut rilloihin, ja Moisha nykäisi ohjaksia ja maiskautti -suullaan, tikittäen hevostaan, niin kaikki juutalaiset, kääntyen -karvalakkisen miehen puoleen, yhtaikaa melskasivat jotakin omalla -kielellään, osottaen sormillaan Gwozdiliniin, ja lähtivät juoksujalassa -seuraamaan hänen ajopeliensä perästä. - - - - -VII. - - -Tultuaan Moishan majataloon takasin, Semjon Silytsh meni huoneeseensa, -heittäytyi kovalle sohvalle ja vaipui jälleen entiseen tylsyyteensä, -jonka kestäessä yhä samat mietteet kuin ennenkin pyörivät hänen -päässään. - -"Tappoi... Tuomitsevat... Tuomitsevat henkensä menettämään... -Mahdotonta -- hän ei ole voinut murhata... Vanja ei ole voinut -murhata!" - -Ja taasen palautui sama kauhistava, sietämätön ajatus viattoman -tuomitsemisesta ja siitä ansaitsemattomasta häpeästä, joka uhkasi hänen -harmaata päätänsä, koko hänen perhettänsä. - -Hän ei ollut itsekään tolkulla, kauanko hän sillä tavoin oli istunut... -Hän ei edes nähnyt, kuinka palvelija, joka oli hänellä mukana matkalla, -tavantakaa käväsi huoneessa, kuinka parisen kertaa, oven avattuaan, -pilkisti huoneeseen itse Moisha... Hän ei liikkunut paikaltaan, istui -hievahtamatta, hautoen kamalia, epätoivoisia mietteitään: epäilyksen -kyy luikerteli lähellä hänen sydäntään ja hillitsemättömän surun -ohdakkeet haavoittivat häntä piikeillään, -- eikä kukaan tohtinut häntä -häiritä. - -Vihdoin palasi Dmitri Semjonowitsh ja astui suoraan isän luo. - --- Isä, sanoi hän. - --- Häh? Mitä? Onko tuomio langetettu? virkkoi yhtäkkiä Semjon Silytsh -ja kavahti ylös sohvalta. -- Kai sinä oikeudessa olit? Kuulitko -- -näitkö häntä? - --- Ei -- sitä en voinut! Luontoni ei salli sitä, vastasi Dmitri -Semjonowitsh, pää rintaan painuneena. -- Mutta ajutantin luona sekä -sotaoikeuden tutkimustuomarin luona minä kävin... - --- No, ja mitä? Mitä he sanoivat? kysyi isä hätäisesti. - --- Sanoivat että toiveita ei ole... hänen syyttömäksi julistamisestaan. -Vaikka hän ei tunnustakaan... ovat kaikki vakuutetut hänen -syyllisyydestään... Tuomio heidän kumminkin on lähetettävä -vahvistettavaksi... ja voipi olla... - -Semjon Silytsh painoi alas päänsä ja laskeutui jälleen sohvalle. - --- Ajutantti tahtoi tulla tänne ilmoittamaan, että teille on annettu -lupa tavata Iwania... Sanoi kohta päästettävän. - --- Niin, niin! Tuomion julistettua. Tiedän, tiedän! - -Ja hän vaipui jälleen entiseen puolitoreeseen, puolitainnoksiin. Ja -taasen kesti tukalaa, pelonalaista odotusta pitkät, loppumattoman -pitkät tunnit. - -Vihdoin viimein, noin kello kuuden ajoissa iltasilla, kun jo alkoi -hämärtää, kuului askelia porstuvasta, ja huoneeseen astui Fliege, -jalkaa raapaisten ja pyytäen anteeksi, että häiritsi. - -Gwozdilin kavahti' nopeasti ylös sohvalta ja astahti häntä vastaan. - --- Joko on langetettu? kysyi hän melkein levollisesti ja luonnottoman -välinpitämätön väre äänessä. - --- E... en voi sanoa! Minä en oikeudessa ollut... selitti Fliege -hämmästyneenä. -- Minut rykmentinpäällikkö lähetti teille sanomaan, -että teille on annettu lupa... tavata poikaanne... - --- Ah, niin! On annettu... No, mitäpäs, suuri kiitos siitäkin. -Lähdetään sitte joutuummin! - -Ja Semjon Silytsh alkoi kiireimmiten hommaamaan lähtöä majatalosta. - -Fliege käytti hyväkseen tätä hetkeä ja kuiskasi tuskin kuultavasti -Dmitri Semjonowitshille: - --- Tuomittu ammuttavaksi! - -Dmitri Semjonowitsh ponnahti erille Fliegestä ja, salatakseen -hämmästystään, riensi ojentamaan isälle hattua. - -Puolen tunnin kuluttua Semjon Silytsh ja Fliege, päästen vaivalla -kulkemaan sankkain juutalaisparvien läpi, jotka tuhatlukuisina -joukkoina täyttivät kaikki kadut majatalon ympärillä, saapuivat Moishan -rilloissa avaran kasarmipihan nurkassa sijaitsevan yksinäisen -rakennuksen luo. Rakennusta vartioitiin ankarasti. Kuullessaan -ajopelien ratinan, hyppäsi nurkan takaa esille aliupseeri, nosti käden -hatunrajaan ja läheni Fliegeä; saatuaan tältä käskyn, vei hän Semjon -Silytshin kapeata käytävää myöten, johon pääsi vain niukalti valoa -kahdesta pienestä ikkunasta, jonkin oven luo, jonka ääressä seisoi -kaksi vartiomiestä asennossa, paljastetut miekat kohotettuina. -Aliupseeri käänsi avainta lukossa, aukaisi salvan ja, avaten kirisevän -oven, lausui puoliääneen, kääntyen Semjon Silytshiin: - --- Tehkää hyvin, teidän vapaasukuisuutenne! - -Mutta hänen täytyi toistaa tämä kahdesti siksi että voimat yhtäkkiä -pettivät Gwozdilinin, ja hän tunsi jalkojensa raukeavan. Lopulta sai -hän miten kuten hillityksi mielenliikutuksensa ja astui, aliupseeriin -nojaten, karsserin kynnyksen yli. Ovi sulkeutui hiljaa heidän -jälkeensä. Fliege jäi hienotuntoisuudesta oven ulkopuolelle. - -Hämärän läpi, penkillä ristikkoikkunan luona, josta himmeätä valoa -vielä tulvi karsseriin, Gwozdilin näki sotamiesviittaan puetun olennon, -joka vitkaan ja koneenomaisesti kohousi paikaltaan. - --- Va... Vanja... Va-njushka! kuiskasi isä tuskin kuultavasti. - -Noihin sanoihin sisältyi kaikki, mitä isä tahtoi saada hänelle -sanotuksi. Ne sisälsivät kysymyksen syyllisyydestä, sekä vinhaa, -polttavaa, hirmuista surua että sydämen haikeata pidättämätöntä -valitusta... - -Iwan Semjonowitsh seisoi isän edessä kalpeana, nääntyneenä -viettämistään unettomista öistä ja raskaista, huolten täyttämistä -päivistä; mutta hänen katseensa oli suoraan tähdättynä isän silmiin. - --- Isä, minä en ole murhaaja! Jumala sen näkee. - --- Ah! Jumala on armahtanut, huudahti Semjon Silytsh iloisesti ja -karkasi poikansa kaulaan. - -Ja molemmat itkivät ja syleilivät toisiaan ja vuodattivat uudestaan -kuumia auvon kyyneliä, unhottaen paikan, missä he toisensa tapasivat, -sekä senkin, että "kirves jo oli pantu viikunapuun juurelle." - -Viimein Iwan Semjonowitsh vei isänsä istumaan penkille, istui itse -hänen viereensä ja lausui lyhyesti ja koruttomasti: - --- Minut on tuomittu kuolemaan -- kai sinä sen jo tiedät?... Mutta -luotan Jumalan armoon... Syyllinen en ole!... Kuka murhaaja on -- en -tiedä. Minä löysin hänet metsässä, pää rikottuna ja verissään; tahdoin -auttaa häntä -- itse juoksin päivystävälle upseerille ilmoittamaan... -Minua sitten syytettiinkin!... Hän teki väärin minulle, olipa julmakin -minua kohtaan, vaan minä annoin hänelle kaikki anteeksi -- kaikki -kuitenkin nyt varmasti uskovat, että minä kostin hänelle pahan -pahalla... Kaikki! Mutta, olkoot Herran huomassa...! Nyt olen nähnyt -sinut -- olen kertonut sinulle kaikki... Sinä siis tiedät! - -Samassa narahti ovi, ja Fliege pisti päänsä sisään. - --- Herra Gwozdilin! sanoi hän hiljaisella äänellä: -- minun täytyy -pyytää teitä poistumaan... Kauemmin teidän ei ole luvallista täällä -viipyä. - -Semjon Silytsh nousi sukkelasti penkiltä. Hän tunsi itsensä -vahvistuneeksi, tunsi näkönsä ikäänkuin kirkastuneeksi... Hänen -mielestänsä ei ollut enää mitään epäilemistä, kaikki oli muka selvillä, -tarvitsi vain selittää heille kaikille, noille sokeille -- -prokuraattoreille, tuomareille ja tutkijoille, ja ketä kaikkia niitä -lienee ollut -- että hänen Vanjansa on syytön, että hän ei ole -murhaaja... Selittää sillä vakaumuksella, mikä hänellä itsellään oli, -ja kaikki heti häntä ymmärtävät... - --- Isä, siunatkaa minua, kuuli hän äkkiä vieressään poikansa -kuiskaavan: -- ja antakaa anteeksi... tahalliset ja heikkoussynnit... - -Gwozdilinia hytkähytti, ja hän rupesi kiireesti ristimään poikaa -vapisevin käsin, suuteli häntä otsaan, silmille ja poskille ja puristi -hänen jääkylmiä käsiään. - -"Pelastamaan häntä! Pikemmin pelastamaan häntä, niinkauan kuin vielä -aikaa on", välähti Gwozdilinin päässä, ja hän suisti heti pois ja -hyökkäsi vankityrmän uloskäytävää kohden. - --- Hyvästi... ja antakaa anteeksi! kuului hänen takanaan huokaus, tai -oikeammin kuiske, joka raskaan oven naristessa saranoillaan ja -ruostuneen salvan kirahtaen siirtyessä paikoilleen haipui melkein -kuulumattomiin. - --- Kaikki on lopussa -- kaikki! ajatteli hän, voimatonna vaipuen -penkille. - - - - -VIII. - - -Semjon Silytsh astui nopein, pitkin askelin pimeän käytävän läpi, -huomaamatta Fliegeä, joka kääntyi hänen puoleensa jotakin kysyen, -syöksyi melkein juoksujalassa ajopelien luo, hyppäsi niihin juurikuin -kymmenen vuotta nuorentuneena ja huusi Moishalle, joka istui -ajoistuimella: - --- Anna mennä! Kiireesti rykmentinpäällikön luo! - -Moisha, pahoin säikähtäen Semjon Silytshin äänen sointua ja hänen -äkkinäisiä liikkeitään, löi hevostansa selkään ja ajoi täyttä laukkaa -kasarmipihan poikki rykmentinpäällikön talolle. - -Gwozdilin hyppäsi alas kärryistä ja oli jo astua jalallaan alimmalle -porraslaudalle, kun yhtäkkiä kaksi vahtisotamiestä sulki häneltä tien. - --- Mihinkä tunget?... Ei saa! - --- Kuinka ei saa? Minun täytyy tavata överstiä... - --- Sanotaan, ettei saa. On kielletty päästämästä ketään! - -Ja vartiomiehet kalahuttivat hyvin uhkaavaisesti pyssyjään, laskien ne -ristikkäin. - -Semjon Silytsh tarttui molemmin käsin päähänsä ja töytäsi päistikkaa -takasin kärryjen luo. - --- Prokuraattoriin -- pikemmin! huusi hän Moishalle. - -Ja ajopelit kiitivät jälleen Zasodimitshin kapeita, pimeitä katuja, -kääntyivät solakadulle, porhaltivat ulos kauppatorille ja pysähtyivät -erään kaksikerroksisen kivitalon eteen. - -Joukko juutalaisia tungeksi jalkakäytävällä ja paraatiportaitten -ääressä. - --- Herra prokuraattori teillä on tarvis! Tässä -- olka niin hyvä! -mongersivat juutalaiset, osottaen toiseen kerrokseen vieviä portaita ja -ympäröivät Moishan ajopeleineen. - -Semjon Silytsh nousi portaita ylös ja soittaa kilahutti. - -Pitkäkasvuinen viiksekäs sotamies-palvelija aukaisi hiukan raolleen -oven. - --- Ei ole lupa päästää, virkkoi hän puoliääneen. - --- Sano, hyvä mies, että on matkustavainen Moskovasta! Kovin tärkeässä -asiassa. Anna samalla korttiinkin! - -Ja yhdessä kortin kanssa pisti hän kymmenruplaisen palvelijan käteen. - -Sotamies kaappi niskaansa ja lähti ilmoittamaan. Hetken kuluttua hän -tuli takasin ja päästi Gwozdilinin vähäiseen kammariin, joka ei ollut -sali eikä oikein kabinettikaan. - -Kärsimättömänä rupesi hän siellä astelemaan eestaas, ja asteli siksi, -kunnes viereisestä kammarista tuli hänen luoksensa pienenläntä, -pyöreähkö mies, univormutakki yllä ja harmaita läikeviä sileäksi -kammatussa tukassa. Pehmeästi astuen ja hieroen valkoisia käsiään, -tulija kohteliaasti kumarsi Gwozdilinille, osotti ikkunan ääressä -olevaa tuolia ja kysyi sitten: - --- Millä voin olla avuksi teidän ylhäisyydellenne? - -Gwozdilin ei ollut tätä kysymystä juurikuin odottanutkaan. Hän oli -ajatellut, että prokuraattori ilman muuta järjestään ottaa puheeksi -tuon hirmuisen, vastikään päätetyn asian. - --- Minä... minä tulin tykönne... tuon... tuon jutun... Tulin -ilmoittamaan, että poikani ei ole syyllinen. Hän ei ole tappanut... Ei -ole ketään tappanut! pitkitti Gwozdilin korottaen vähitellen ääntään -ilman että hän sitä itsekään huomasi. -- Hän on minulle itse sen -sanonut... Ymmärrättekö? - -Prokuraattori kohotti tuuheat kulmakarvansa, rypisti otsaansa ja katsoi -Semjon Silytshiin aivan levollisesti, jopa hieman kuin säälien. - --- Teidän ylhäisyytenne, alotti hän lauhkeasti ja hiljaisella äänellä: --- oikeus ratkaisee kysymyksen syytteenalaisen syyllisyydestä tai -syyttömyydestä oman sisimmän vakaumuksensa mukaan ja tarkastamalla -yleisesti niitä asianhaaroja, mitkä rikosjutun käsittelyssä ovat -tulleet ilmi; ja sentähden ei meillä teidän kanssanne voi olla -puhettakaan... - --- Mutta oletteko te edes isä... Onko teillä lapsia? keskeytti hänet -yhtäkkiä Gwozdilin. - --- Anteeksi, teidän ylhäisyytenne, lausui prokuraattori vielä -lauhkeammin: -- se on syrjäseikka, joka ei kuulu keskustelumme -aineeseen. Paitsi sitä asia on jo kokonaan päättynyt... Minun -osanottoni siihen samoin... Ja siitä syystä minä en voi mitään. - --- Herra prokuraattori! Minun täytyy pyytää teitä... Neuvokaa -minulle... Kenenkä puoleen on käännyttävä... Mitenkä voisi viivyttää -- -ehkäistä... ehkäistä päätöstä! Käsittäkäähän, minä olen vakuutettu -hänen viattomuudestaan! - -Prokuraattori hivutti otsaansa ja lausui verkkaan ja säntillisesti, -juurikuin tahtoen syövyttää joka sanan kuulijansa muistiin: - --- Minä en voi neuvoa teille mitään!... Tässä... on asian kulkua -mahdoton keskeyttää... Ainoa, mitä voi toivoa, on armahdus... - --- Eihän ole kysymys armahduksesta!... Kysymys on saada päätöksen -toimeenpano viivytetyksi vuorokaudeksi tahi pariksi... Näistä kahdesta -vuorokaudesta minä olen valmis antamaan puoli miljoonaa... Olen valmis -antamaan kaikki... Käsittäkää! - -Kauemmin ei pehmytluontoinen ja rauhallinen prokuraattori -voinut pitäytyä. Hän kavahti seisoalleen ja lausui ilmeisellä -mielenliikutuksella: - --- Anteeksi... anteeksi teidän ylhäisyytenne, -- enempää minulla ei ole -oikeutta puhua teidän kanssanne. - -Ja tehden kumarruksen hän peräytyi huoneensa ovelle päin. - -Gwozdilin jäi yksin huoneeseen... Laskeuduttuaan sukkelasti portaita -alas, hän jälleen istui ajopeleihin. - --- Sähkölennätin-asemalle! huusi hän Moishalle. - -Ja taasen kiitivät ajopelit kivikatua myöten. - -"Ei!" ajatteli Gwozdilin itsekseen, kadottamatta vieläkään rohkeuttaan: -"se ei voi olla mahdollista! Jumala ei saata sallia sitä!... Ei, minä -luovutan kaikki, -- mutta poika on pelastettava!... Minä suojelen -häntä! Olkoot herran huomassa miljoonat!... Heti sähkötän kaikille -suunnille... Ruhtinaalle, sekä ministerille -- mutta viattomalle on -hankittava turvaa." - -Kymmenisen minuutin kuluttua Gwozdilin jo oli asemalla ja, astuttuaan -sisään, läheni pöytää, jonka ääressä näki sähkölennätin-virkamiehen -istuvan, -- tukka pörröllään, yrmeänä, silmät unenpöpperössä; hän -tarkasteli jotakin salamerkeillä kirjoitettua sähköilmoitusta, sillä -välin kuin viereisessä huoneessa kaksi telegraafikonetta kilvan piti -helskettään ja naputustaan. - --- Antakaa minulle blanketteja, tulee lähetettäväksi kolme kiireellistä -sähkösanomaa! kääntyi Semjon Silytsh sähkölennätin-virkamiehen puoleen. - --- Myöhään! vastasi tämä, kääntämättä edes katsettaan häneen, ja jatkoi -keskeytymättä työtään. -- Meillä on vastaanotto kello kahdeksaan asti! - --- Ottakaa sata ruplaa sähkösanomasta, kunhan saan ne heti paikalla -lähetetyksi! - --- Tässä ei ole torikauppa! vastasi lennätinvirkamies purevasti. -- Te -sata ruplaa, toinen tarjoaa tuhatta, -- ja teidän tähtenne pitäisi -hallituksen sähkösanomien jäädä viikoksi virumaan. Tulkaa -huomenaamulla! - -Siinä vasta Gwozdilin näki olevansa aivan avuttomassa tilassa, aivan -auttamattomassa pulassa. Miljoonansa eivät nähtävästi pystyneet hänen -poikaansa pelastamaan! Viimeinen toivo raukesi!... Miten lie tullut -asemahuoneen portaita alas, miten sieltä kotiutunut -- hän ei muistanut -mitään. Dmitri Semjonowitsh säikähti, katsahtaessaan isän kasvoihin, -kun tämä tuli huoneeseen. - --- Isä! -- Isä kulta! puheli hän, ottaen isää kädestä: -- älkää -antautuko surun valtaan... Jumala on armollinen! - -Semjon Silytsh seisoi keskellä huonetta, pää rintaan painuneena, ja -hänen silmänsä liikkuivat niin eriskummaisesti, kun hän katseli huoneen -pimentyneitä nurkkia. - --- Siinä se nyt on... _Jota ei saa rahallakaan_... Haa... Käsitän... -Kaikki on mennyttä! - --- Ei kaikki vielä ole mennyttä, isä! sai Dmitri Semjonowitsh vaivoin -lausutuksi, koettaen hillitä itkuaan, joka pyrki tukehuttamaan häntä. --- Olette unhottanut Jumalan: tapahtukoon hänen pyhä tahtonsa, eikä -meidän! - --- Jumalan? toisti Gwozdilin, ikäänkuin ei olisi täysin ymmärtänyt -poikansa sanoja. -- Niin aina, Jumalan... Kiitos poikaseni... -Rukoilkaamme todellakin _hänen_ puolestaan... rukoilkaamme Vanjan -puolesta... - -Ja he molemmat -- isä ja poika -- lankesivat polvilleen ikkunan eteen, -kumarsivat syvään otsansa ja kuiskailivat itseksensä hiljaa hartaita -rukouksen sanoja... - - - - -IX. - - -Huolimatta siitä, että Zasodimitshin väestö tavallisissa oloissa kävi -hyvin aikaiseen makuulle, -- niin aikaisin, että kello yhdentoista -aikaan iltasilla ei näkynyt kaduilla ainuttakaan olentoa, -- vallitsi -tänä iltana vastoin tavallisuutta Zasodimitshin kaduilla vilkas liike -ja humina aina puoleen yöhön asti. Melkein joka talon edustalla, -lyhtyjen hämärässä valossa, näkyi tummissa ryhmissä juutalaisia -perheitä, jotka ilmeisesti odottivat jotakin erinomaista. Kaikkialta -kuului juutalaisväestön lakkaamatonta kurkkuäänistä puhelua, jossa -tavantakaa toistuivat sanat: _prokuraattori -- sähkölennätinasema -- -tutkimustuomari -- rykmentinpäällikkö -- Morduh Mlynar_. Erittäin -paljon kansaa oli kokoontunut prokuraattorin talon ulkopuolelle sekä -sähkölennätinaseman ja Moishan majatalon viereisten kartanojen -läheisyyteen. Tämmöinen tavaton kiihtymys paikkakunnan juutalaisväestön -keskuudessa oli saanut rykmentin päällikkökunnan ryhtymään vastaaviin -toimenpiteisiin. Lähikylistä haettiin lisäksi kaksi eskadroonaa, ja -puoliyön aikaan alkoi kaduilla liikkua patrulleja ratsain, ja -sähkölennätinaseman sekä prokuraattorin paraatikäytävän luona lisättiin -vahtimiehistöä. Kulkuvahdit ryhtyivät ajamaan väkijoukkoa hajalle, ja -onnistuivat siinä niin hyvin, että jälestä puoliyön kadut olivat -tyhjät; mutta kaupunki ei vaan nukkunut: kaikkialla paloi tulet -ikkunoissa, kaikkialla pilkisteli suljettujen käymäporttien takaa -uteliaita, ja vastapäätä asemaa, vastapäätä prokuraattorin asuntoa ja -vastapäätä Moishan taloa jäi 5-6 vuorottelevaa tarkkaajaa, joiden -sijaan joka neljännestunnin päästä tuli uudet; poistumisvuorossa olevat -kertoivat näille huomiollepanonsa ja juoksivat toiseen paikkaan. - -Näiltä valppailta tarkkaajilta ei jäänyt huomaamatta se itsessään aivan -vähäpätöinen tapahtuma, että noin kello yhden aikaan yöllä kuriiri -sähkölennätinasemalta, kahden rakuunan seuraamana, vei jonkin -sähköilmoituksen rykmentinpäällikölle ja prokuraattorille ja palasi -saman vartiojoukon saattamana takasin. Kohta sen jälkeen -katselijajoukkueet katujen kulmissa ja risteyksissä rupesivat -taajenemaan, ja kasarmien ääreen kertyi uusia parvia uteliaita, matkan -päässä tähysteleviä ihmisiä. - -Eivätkä he katselleet turhaan: kasarmeissa syntyi jonkinlaista -liikettä... Kasarmipihan perimmässä nurkassa juosta puikkelehti ihmisiä -lyhdyt käsissä, hevosten kaviot kauskivat tallin kivipermantoa -vasten... hevosten ääressä hääräili harmaita viittoja. Vähän sen -jälkeen puoliplutoonaa rakuunoita ajoi takaportista ulos ja lähti -ratsastamaan aukeata ketoa kohden lähellä metsää, missä murha oli -tapahtunut. Puoliplutoonan jälkiä ajoi hienoa hölkkäjuoksua kahdet -kärryt: ensimäisissä istui aseettomaan komennuskuntaan kuuluvia miehiä, -lapiot kourassa, jälkimäisissä kuljetettiin jotakin mustaa patsasta. - -Eivätpä ajopelit ehtineet kasarmilta edetä vielä kahtakymmentäkään -syltä, kun juutalainen muurahaispesä alkoi kuhista ja myllätä, -- -ikäänkuin kerrassa elpyen. Koko asutus tulvahti ikäänkuin sovittua -merkkiä myöten kadulle; kaikkialla hälistiin, huudettiin ja huiskittiin -käsillä; kaikki oli kiivaassa hyörinässä ja liikkeessä, ja sekavana, -sorisevana ja myllertävänä hyökytulvana koko tämä ihmispaljous vyöryi -mainitulle kedolle päin. Ja kaikkien mieliä elähdytti ja kiihdytti -nähtävästi sama ajatus, sama perusaihe, sama pyrkimys. Ei kulunut -puoltakaan tuntia, kun tuhatlukuinen joukko jo piiritti paikkaa joka -puolelta ja tarkkaan seurasi, mitä kasarmista lähetetty sotamiesosasto -siellä toimitti. Vasta hieman himartavassa aamuvalossa ei ollut -vaikeata huomata, että puoliplutoona asettui ketjuun keskellä aukiota, -ja ketjun sisäpuolella aseettomat ryhtyivät maahan pystyttämään mustaa -patsasta ja patsaan taakse kiireenvilkkaa kaivamaan hautaa... - -Muutamaksi hetkeksi kedolle kokoontuneet juutalaiset taukosivat -hälisemästä, rupesivat tarkkaavaisiksi ja kuiskaamalla ilmoittivat -toinen toiselleen huomiollepanonsa; mutta hetkestä hetkeen joukko yhä -taajeni, puhe ja melu kasvoi yhä äänekkäämmäksi, ja tuossa puheen -pauhinassa erottautuivat taaskin aivan selvästi ehtimiseen toistuvat -sanat: _rykmentinpäällikkö -- prokuraattori -- Morduh Mlynar_. Ei -kulunut puoltakaan tuntia siitä, kuin sotamiehet olivat alkaneet kaivaa -hautaa, kun joukon keskellä taaskin ilmautui sama pitkäkasvuinen, -synkännäköinen juutalainen, joka karvalakki päässä ja valkoinen -esiliina vyöllä, edellisenä päivänä oli astunut Semjon Silytshin -erityiseen huomioon. Kaikki hänen ympärillään olevat juutalaiset -huusivat ja viittoilivat äkäisesti käsillään. Karvalakkinen -juutalainen, pantuaan voimakkaat, lujajäntereiset käsivartensa ristiin -rinnalleen ja vilkuillen hatun alta mustilla silmillään, katseli -tarkkaavaisesti sotamiesten työskentelyä keskellä ketoa, -- -hievahtamatta paikaltaan ja välittämättä hälinästä ja melskeestä -yltympärillään. Mutta joukko, joka häntä piiritti, oli silmitönnä -raivosta, huusi ja kiljui vimmaisesti, milloin riepottaen häntä -hihasta, milloin sormillaan osottaen mustaa patsasta, milloin nyrkeillä -uhaten häntä. - -Ja niin tämä synkännäköinen olento kääntyi poispäin patsaasta ja, -painettuaan pään rintaansa, lähti verkalleen astumaan kauppalaa kohti. -Ilohuutoa, riemun rääkynää kuului joukosta, joka äkkiä, aivan kuin -yhtenä miehenä, lähti liikkeelle, suunnaten kulkunsa Zasodimitshiin -päin -- ja suoraan sen talon luo, jossa prokuraattori asui. -Uutisenlevittäjät, suutapahkaa kiitäen joukon edellä, tekivät jo aikaa -ennen sen saapumista kaikkialla tiettäväksi sanoman, että _itshe -murhaja, Morduh Mlynar, menne herra prokuraatori tygö_. Eikä aikaakaan -niin tämä joukko täytti jo kaikki kadut ja kujat, koko torin -prokuraattorin portaitten äärellä -- ja arvoisan prokuraattorin -herättivät mahtavat huudot: - --- Murhaja tuli! Morduh Mlynar murhaja -- itshe tuli! - -Katsahdettuaan ikkunaan ja nähtyään, aamun hämärtävässä valossa, mitä -kadulla oli tekeillä, prokuraattori ensin joutui ymmälle eikä tiennyt, -mihin ryhtyä; mutta kohta palvelijansa auttoi hänet pulasta... Kalpeana -ja säikähtyneenä astui hän prokuraattorin makuuhuoneeseen ja ilmoitti: - --- Teidän korkeavapaasukuisuutenne! Juutalaiset ovat tuoneet tänne -saman Morduh myllärin, joka tappoi aliratsumestari Dwukrajewin. - --- Mahdotonta! Mitä se merkitsee? - --- Todentotta! Hän itse pyytää -- rukoilee, että suvaitsisitte ottaa -hänet vastaan. - --- No, niin kutsu hänet tänne joutuun! huudahti prokuraattori -hämillään, pukien kiireesti ylleen; häntä ehdottomasti värisytti -ajatellessaan, että tuomion täytäntöönpanoon jäi vain pari kolme tuntia -aikaa. - -Hetkisen kuluttua astui makuusuojan viereiseen huoneeseen Morduh -mylläri. - -Prokuraattorin astuessa huoneeseen hän otti hatun päästään ja lausui -jokseenkin virheettömällä venäjänkielellä hänelle. - --- Minä tapoin upseerin... Ei se tappanut, jota tahdotaan ampua... vaan -minä, Morduh... - --- Miksikä hänet tapoit? kysyi prokuraattori, tarttuen nopeasti kynään -ja merkiten paperille tuon odottamattoman itsesyytöksen. - --- Tapasin hänet tyttäreni kanssa -- metsässä väijyin heitä -- upseerin -tapoin, ja tyttölutkan hukutin jokeen... Köytin kiven hänelle kaulaan, -koiralle, ja paiskasin veteen... - --- Ja näytätkö paikankin missä hänet hukutit? kysyi prokuraattori, -laskien tulisella kiireellä rivin toisensa jälkeen paperille. - --- Näytän! Siellä hän makaa nytkin pehon alla. - --- Miksi et tullut ennemmin? kysyi prokuraattori ihmeissään. - --- Jos sotamies olisi lähetetty pakkotyöhön, minä en olisi ensinkään -tullut... Mutta sotamies määrättiin ammuttavaksi, niin minä tulin. -Juutalaiset käskivät tulla -- heidän tuli kaikkien sääli hänen isäänsä. - -Prokuraattori silmäili vielä enemmän ihmetellen myllärin synkkää -olentoa, piirsi paperille pitkän kummallisen koukeron ja huusi -palvelijaansa. - --- Juokse heti paikalla rykmentinpäällikön luo, anna hänelle tämä -paperi, ja rykmentin päivystäjälle annat tämän kirjelipun. - -Ja vasta sitten, kun palvelija suinpäin töytäsi ulos käskyä -toimittamaan, prokuraattorin iskeytyi mieleen, että hän oli jäänyt -silmitysten murhaajan kanssa, joka niin helposti oli suoriunut kahden -uhrinsa kanssa ja niin levollisesti siitä haastoi... Mutta kun -prokuraattori, astuessaan lattiata pitkin, syrjäkulmin katsahti -Morduhin puoleen, niin hän näki tämän suuren, jättiläismäisen miehen -istua kyyröttävän tuolilla ovensuussa ja, kasvot mahdottomien käsiensä -peitossa, itkeä nyyhkyttävän kuin pieni lapsi. - -Prokuraattori katsoi häneen ja, istuttuaan pöydän ääreen, rupesi -laatimaan sähköilmoitusta piirikunnan päällikölle, antaen tiedoksi, -että sotamies Iwan Gwozdilinin tuomio sen ja sen pykälän nojalla -kumotaan. - -Päätettyään sähkösanoman prokuraattori hengähti täydestä rinnasta: oli -kuin vuori olisi kirvonnut hänen hartioiltaan... - -Mutta Morduh istui lyyhistyneenä tuolilla ovensuussa ja itki ja -nyyhkytti kuten ennenkin. - - - - -JÄLKILAUSE. - - -Sai kuluneeksi enempi kuin puoli vuotta tästä kauheasta hetkestä. -Moskovan kaduilla henkivät kevään tuulahdukset... Puistot ovat -vehreinä, ja omenapuut ovat alkaneet verhoutua nupuistaan aukeneviin -valkoisiin kukkiin. Ikkunat Semjon Silytshin kabinetissa, hänen -talossaan Moskovassa, ovat avatut selkiselälleen, ja yhden ikkunan -ääressä istuu hän, lämpimällä peitteellä suojattuna, pitkässä -leposohvassa. Hänen vieressään, matalalla rahilla, istui Iwan -Semjonowitsh ja katseli miettiväisenä ikkunaan, ihaillen puiston -vehreitä kasveja ja kuunnellen lintujen iloista sirkutusta sekä taivaan -alla kirmailevien pääskyjen pakinaa. - -Semjon Silytshin oli Zasodimitshin matkansa jälkeen kestettävänä -pitkällinen ja ankara hermotauti, ja oli hyvin lähellä vaineeseen -vaipumista... Mutta vahva luonto ja Ivan Semjonowitshin hellä hoito -pelastivat ukon. Kauan aikaa häälyi hän siinä tuskallisessa tilassa, -joka tekee ihmisen kykenemättömäksi hallitsemaan aistejaan, tekee hänet -vieraaksi elämälle ja todellisuudelle, välinpitämättömäksi kaikelle -sille, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Pitkään aikaan ei hän tuntenut -edes sitä nuorukaistakaan, joka ei askeltakaan poistunut hänen luotaan, -vaan valvoi pitkinä unettomina öinä hänen päänaluksensa ääressä... -Viimein koitti riemuinen päivä, jolloin hän tässä nuorukaisessa tunsi -oman Wanjansa -- käsittämättömiä onnen-teitä pelastuneen kalliin -poikansa. Ja siitä hetkestä alkoi hänen paranemisensa. Nyt hänen -tautinsa kulki oikeata latua, ja hän nautti täysin määrin raitista -kevään henkeä, joka tuoksui puistosta ja täytti huoneen hyvällä -hajullaan. - -Isä ja poika istuivat kauan ikkunan ääressä mitään puhumatta: -- heidän -oli niin hyvä olla; heidän sydämensä oli täynnä riemuista auvontuntoa. -Ja tämä tunto paisui vihdoin niin suureksi Semjon Silytshin povessa, -ettei hän voinut pitäytyä sitä huojentamasta, vaan poikansa puoleen -kääntyen sanoiksi virkkoi: - --- Vanja! Olipa se sittenkin oikeassa se Holstshow... Maailmassa on -semmoista, mitä _ei saa rahallakaan_... Itse olet nähnyt, itse -kokenut... Tee siis osallasi mitä vaan haluat: minä en rupea sinua -vastustamaan! - -Iwan Semjonowitsh suuteli kunnioittavaisesti isänsä kättä ja katsoi -häntä silmiin syvällä, vilpittömällä kiitollisuudella. - --- Isä! sanoi hän: -- minäkin tulin kuoleman läheisyyttä ajatellessani -kokeneeksi niin paljo, ja on mieleni siitä asti monessa suhteessa -muuttunut! Opin siinä myöskin pitämään arvossa teidän sydäntänne ja -teidän rauhaanne. Olkaa huoleti: minä en tee teidän tahtoanne -vastaan... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Ei rahallakaan, by P. N. Polevoi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EI RAHALLAKAAN *** - -***** This file should be named 62699-8.txt or 62699-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/6/9/62699/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/62699-8.zip b/old/62699-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a1a8ec1..0000000 --- a/old/62699-8.zip +++ /dev/null |