diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-03 16:35:09 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-03 16:35:09 -0800 |
| commit | 77f2564ecd8ab5b8bacf8a5c4d0438f84011dd51 (patch) | |
| tree | 304313c2c361e797ee2f26513fc4e445b6017a74 | |
| parent | 70d4eb9e85ff8ef67e79658cea2ac6b3f88c960b (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62701-8.txt | 3139 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62701-8.zip | bin | 37508 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3139 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d6f1966 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62701 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62701) diff --git a/old/62701-8.txt b/old/62701-8.txt deleted file mode 100644 index cee889e..0000000 --- a/old/62701-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3139 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kellastuneita lehtiä, by Larin-Kyösti - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kellastuneita lehtiä - -Author: Larin-Kyösti - -Release Date: July 19, 2020 [EBook #62701] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KELLASTUNEITA LEHTIÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KELLASTUNEITA LEHTIÄ - -Kirj. - -Larin-Kyösti - - - - - -Helsingissä, -Yrjö Weilin, -1903. - - - - -SISÄLTÖ: - -Kellastuneita lehtiä. -Laatokan rannoilla. -Kujilta ja kaduilta. - -KERTOVIA RUNOJA: - -Loppiaistarina. -Nuori kuningas. -Kuisma ja Helinä. -Geisha. -Paavo ratsastaa. -Marjatan helmi. -Vanha kaupunki. -Nuuskamuori ja prinsessat. -Hebla. -Persian perijä. - -SEKASOINTUJA: - -Itkevä huilu. -Suur'itse Minä. -Kuolema kannelta löi. -Vuorella istuja. -Sointuvat sirpaleet. -Tuonelan rannalla. -Hymni kultaiselle vasikalle. -Ikuisen vaeltajan valitus. -Kultaisen oksan etsijä. - -LEIKILLISIÄ: - -Kaikki on ennallaan. -Aasinajajien maassa. -Kumartaja. -Räkättirastas. -Remu Rymysen päiväkirjasta. -Sanankuulija. -Nurkkasihteeri Hausnerus. - -Aleksis Kiven muistolle. - -Kuolema vaeltamassa. - - - - -KELLASTUNEITA LEHTIÄ. - - - Syyskylmästä ne lehdet kellastui, - tien oheen taakseni ne jäivät, - ne palaa niinkuin tähdet tummat, suuret, - ne höystää tarhataimieni juuret, - niin kunnes tulee taas ne kevään päivät. - - Ne lehdet elonpuusta irtaantui, - ne suven lapsia on sentään, - ne kiiltää, kuultaa niinkuin veri, kulta... - Kun synnyiniloissansa kuohuu multa, - ne myrskyn eellä keväällä nyt lentää. - - - - -LAATOKAN RANNOILLA. - - - 1. - - Kati laulaa kangaspuulta, - sukkula lankoja johtaa, - kiiltää loimi ja kaiteet helskää, - säteet sormilla hohtaa. - - Taatto tuvassa veisailee, - ja äiti se liedelle liikkuu, - siskot leikkivät lattialla - ja kehto hiljaa kiikkuu. - - Pirtin vihreän akkunan alla - aallot loiskivat santaan. - aatos lentävi harhaellen - ja kotipuoleen kantaa. - - Tuttu on seinän vanha sammal, - ovi ja otsahirsi, - tuttu on mulle iltalaulu - ja vanha juhannusvirsi. - - Laulu sydäntä lämmittää, - kun loimet laskee ja taipuu, - katse harhaa hämärässä - ja Katin silmihin vaipuu. - - - 2. - - Pois tieltä purlakat, -- plitsh ja plitsh, - nyt Mantsjun Ontrei Gavrilovitsh - taas ajaa telegass', sinkuu hiekka, - hän paras Karjalan parasniekka, - vaikk' onkin kuningas kukkaron, - ain altis, mairea, suulas on. - - Hän vaihtaa, ostaa ja metsää myy, - hän ketunnahkaansa vetäyy, - ei proidi, proidi, hän vennääks' ääntää, - hän mielen mittaa ja silmän kääntää, - ja korot kasvaa ja kauppa käy, - mut prameutta ei sentään näy. - - Hän viisas, viekas on laskuissaan, - sai monet markat jo koukuillaan, - lie kolme taloa kunnahalla - ja sadat saatavat ryöstön alla, - hän oisko kitsas, ei, tarkka vain, - hän liukkaan häntänsä peitti ain. - - Hän Salmist' pohattomutsjon toi, - pien Kostja kehdoss' jo vaikeroi, - se perii konnut ja kultaruplat, - (ne kumpuu Mantsjulle niinkuin kuplat), - pien Kostja tatjansa kuva lie, - ja aasi kultainen kauvas vie. - - Lie hällä kymmenet jaalat jo, - on jauhon menekki mainio, - ja Piiterille hän pyitä tuottaa - ja hyvään onneensa muuten luottaa, - hän vehnään veljeksi päästä ties - ja yhtä hyvä on Suomen mies. - - Jos lie tää parjaus paha vaan: - hän petti kruunua jauhoillaan, - mut pöydän alle hän herrat juotti - ja uuden kellon hän kirkkoon tuotti, - taas nousi arvohon entiseen - ja kulkee hurskaana hiljalleen. - - Hän synnin papilta anteeks sai, - nyt kirkkoon käy joka sunnuntai, - hän ristii silmiä pogostalla, - pois lakit lentävät kaikkialla, - kun telegassansa -- plitsh ja plitsh, - taas ajaa Ontrei Gavrilovitsh. - - - 3. - - Tiellä ma kolme neitoa näin, - kengät ne narskui ja heinissä kastui, - kiertäen sauhuvan saunan taa - hiljaa ne akkunan alle astui. - - Heli on hempeä laadultaan, - silmissä näin minä hilpeän huolen, - arkana Irja mäellä käy - siintävän lahden toisella puolen. - - Kati se kaaresti kujeissaan, - takkiaisia tukkaani heitti, - letit ne leiskui ja välkkyi vyö, - laihoon ne juoksi ja laiho ne peitti. - - Silmät kiilsi ja välkkyi vyö, - kun minä Katille laihossa kostin: - Irjan helminauhan ma vein - ja Helin ma ilkkuen ilmaan nostin. - - - 4. - - Kati tuima ja tumma kisahan käy, - jo äitisi tuvassa nukkuu, - iloliekit rannoilla hulmuaa, - ja kiihkeät käköset kukkuu. - - Täällä tuvassa hiillos himmenee, - yöperhot hämyssä hyörii, - oi, kuuletko laulua niemestä, - parit siellä jo piirissä pyörii! - - Niin umpea tuvassa ilma on, - ja ahtaat on sopet ja seinät, - tuolla tuoksuu valkeat omenapuut, - hajuyrtit ja apilaheinät. - - Nyt nouskamme rinnalle harjanteen, - kun Laatokka laulaa ja läikkyy, - miss' udussa taivahanrantojen - sinisaaria sumusta väikkyy. - - Kun Laatokka laulaa ja läikkyilee, - maa, meri kun halavi toistaan, - kun veremme lemmen kisahan käy, - ja niemestä valkeat loistaa. - - - 5. - - Ja saima souteli Laatokalla, - se sousi kuin sotka suuri, - ja yöstä hiljaisen hempeästä - nous luostarin valkea muuri, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - Mut luostar'rannalla raukealla - yks munkki mustissa kulki, - hän alle kauhtanan kahinan - nyt sydänitkunsa sulki, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - Hän itki illalla lempeällä - ja Donin laineita muisti, - kun huvipurressa Sonjan kanssa - kuun kultajuopaan hän luisti, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - Hän Sonjan kosijan yöllä tappoi - ja kiiti arot ne aavat - ja viimein luostarin muurin taakse - hän peitti sydämmen haavat, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - Ol' ennen tuima hän saporoogi, - mies täynnä tulta ja verta, - nyt valju munkki, mi suruissansa - öin katsoo hiljaista merta, - kun sinitapulin risti kiiltää - ja laine Laatokan nukkuu. - - Hän nosti kätensä taivahalle - kuin merta halannut oisi, - kuin Sonjan laulua kuunteleisi - ja Donin lainehet soisi, - kun sinitapulin risti kiiltää - ja laine Laatokan nukkuu. - - Pois painoi päänsä hän etelään - ja hiljaa muurille nousi, - kun laulu saimalta sammui pois - ja saarten lehtoihin sousi, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - Ja tuntui kuin aron aavikoilta - ois käynyt henkäys suuri, - kun merest' auringon kruunu nousi - ja välkkyi luostarin muuri, - kun sinitapulin risti kiilsi - ja laine Laatokan nukkui. - - - 6. - - Ukko utra harmaaparta - perässä purtta melalla suuntaa, - nuorat juoksee ja kokka soi, - rannoilla niityt vihannoi - ja taloja kunnailta puuntaa. - - Teljoill' on Irja suruinen, - nuori mieli ei karkele koissa, - katsoo sinisten salmien taa, - äsken tulista brishakkaa - tanssi hän praasnikoissa. - - Laineissa lanteet laski ja nous, - povi se kiihtyen läikkyi silloin, - keskellä peshota-rahvahan - näki hän hilpeän Tahvanan - ja souteli polvilla illoin. - - Anuksen brihat ja neveskat - hämyssä hiipi käsikäissä; - konsa Irja on iloinen, - saako hän kihlasormuksen - ja pyöriikö omissa häissä? - - Irja katsovi salmihin pois, - kylmä on käsi ja vaalea huuli, - mieli niin läyli ja leino on, - laulaa laine vallaton, - ja Laatokan tuima tuuli. - - Eessä on sumuiset mantereet, - pitkät syyskuun ikävät illat, - aatos Tahvanan kanssa käy, - sataa, sataa, ei päivää näy, - ja tummat on taivaan sillat. - - Ukko utra kääntävi purtta - sotkan soutuvalkamoihin, - Irja silmänsä maihin luo; - konsa Tahvana taasen tuo - Irjansa praasnikoihin? - - - 7. - - Karjalan kuningas nuor' Ale on, - keisari Anuksen laajoilla mailla, - kruunu se meressä kimmeltää, - Ale on kruunua vailla. - - Kruunu se meressä kimmeltää, - kuplista kiiltää hopeavuori, - vankina siell' sulo Seenia on, - prinsessa Seenia nuori. - - Veteiset vuorta vartioi, - ahvenheiniin ne heittää nuottaa, - Seenia vuoressa itkevi, - Alehen Seenia luottaa. - - Köyhä kuningas nuor' Ale on, - simpukan etsijä, maantien veikko, - Laatokan rantojen rauhaton, - hurjasti naurava peikko. - - Ale on Seenian sulhainen, - Seenia, Seenia vuoreen kuoli. - Ale on kruunua vailla vain, - Ale on mielipuoli. - - - 8. - - Vanha kello se naksaa ja lyö, - tullut on hiljainen, hiipivä yö, - katselen nuorta Karjalan viljaa - ja pirtissä on niin hiljaa. - - Hiillos takassa tummenee, - isä ja äiti uinailee, - pankolla kuorsaa ruoti-ukki, - ja vaiti on puolarukki. - - Pilvet ne piirissä hajaantuu, - tummuu loimi ja kangaspuu, - elämänlanka kiertää seinää, - tupa tuoksuu palsamiheinää. - - Vuoteell' ei kaunista Katia näy, - nuori kutoja hiipien käy, - varpain varoen kuiskaa ja kulkee - ja hiljaa oven hän sulkee. - - Nojaa olkaani nuoren pään, - sulaa iloiseen ikävään; - perhot lentää ja kello tykkii, - ja sydämmet yössä sykkii. - -Sanaselityksiä: purlakka = loinen; Piiteri = Pietari; pogosta = -kirkonkylä; saima = jaala; peshota = illatsu, iltaseura; neveska = -nuori vaimo; briha = poika. - - - - -KUJILTA JA KADUILTA. - - - - 1. - - Etukaupungin kujien hämärään - pois humusta jalka johtaa, - katulyhdyt himmeesti liekehtii, - ja kostea katu hohtaa. - - Täällä rikos nurkista väijyilee, - tääll' on syvien syntien ukset, - täällä salainen nyyhkytys seinistä soi - tai julkeat kiroukset. - - Täällä köyhyys kurjuutta kannustaa, - se silmät raukeiksi leimaa, - maakuoppien krouviin souvit käy, - yöpuvuissa portot keimaa... - - Ma astuin ali akkunain, - ja kengät vettä vuoti, - ma seisahduin ja oven näin, - siin' oli pieni puoti. - - Kaks leipää, makeispönttö, vyö, - ja posliininen nukki, - ne akkunassa nähdä sain, - myös myrtti siinä kukki. - - Ma akkunasta kurkistin, - sen näin, ken kastaa kukkaa, - näin kadonnehen Lyylini, - hän suki tummaa tukkaa. - - Näin seinustalla varjonsa, - näin korkeet aallot poven, - näin silmät, joit' oon suudellut, - ma tartuin ripaan, oven. - - Ja ovikello helisi - kuin narritiuvun helke, - hän nousi, katsoi, punastui, - ja silmiin syttyi välke. - - - 2. - - Ma tiedän sun sukusi tarinan, - sun veljes on lännen mailla, - sun äitisi houruinhuoneessa on, - ain isää olit sä vailla. - - Lokakukkien keskellä kasvanut oot, - monen perii aikainen hukka, - mut Lyylini, Lyyli, et itkeä saa, - sinä oot kuin ruusunkukka. - - Sinä varjon kaihova kukkanen oot, - joka päivään pyrkii yöstä, - sä oot mun lumottu prinsessain, - sun peikon vuoresta ryöstän. - - Sun seitsenlasi-vaunuissa vien - ohi rumien rakennusten, - ja uuteen Riemun kaupunkiin - me riennämme rinnatusten. - - - 3. - - Nyt kaikki kaupungin valkeat - yön ylitse palaa sais, - ja saatossa nauru, soitto sois, - me joukossa juhlittais. - - Ei --, kahden kammios hämyssä - on meillä salaiset häät, - oi, vanno, ettet sä karkaa pois, - nyt ijäksi luokseni jäät. - - Ma vavisten käteni kiedon näin - sun valkeita rintojas kohden, - ja lemmenjuhlaamme valaisee - yölamppusi ruusuinen hohde. - - - 4. - - Yökukka olet kummallinen, - sä piilet pimeillä mailla, - sua janoova silmä ei päivin huomaa, - oot silloin tuoksua vailla. - - Mut tulee yö, kun veri käy, - sa tuoksuillas luoksesi kannat, - sa hurmaat kulkijan yksinäisen - ja syliisi syöksyä annat. - - - 5. - - Mua kadulla vilussa oottelit, - sinä tyylini, silkkihiiri, - ma viinituvassa maljoja join - kera hilpeän ystäväpiirin. - - Sun, viluvarpuni, unohdin, - lens aatos ruusuisin siivin, - et sanalla mua soimannut, - kun vihdoin luoksesi hiivin. - - - 6. - - HUNNINGOILLA. - - Mies katuviertä hoipertaa, - ja viina suusta löyhkää, - hän teikaria työkkäilee - ja porvaria pöyhkää. - - Hän manaa maan ja taivahan, - ja kirot kimpoo suusta, - hän nyrkkiänsä rintaan lyö - ja kiljuu hirsipuusta. - - Hän tahtois hirttää kuninkaat - ja piispat samaan nuoraan, - hän näyttää naista ylhäisön - kuin tarkoittais hän -- -- - Hän oli uljas uhmaaja - mut taittoi peitsen kärjen, - hän voimastaan on langennut, - vei myrkky päästä järjen. - - Hän näki maat ne luvatut - yön taisteluiden takaa, - hän tahtoi kaikki tasoittaa - ja pienimmälle jakaa. - - Nyt viha häntä kouristaa - ja onnenlasten pilkat, - on sielu epäkunnossa - ja kiiltää takin tilkat. - - Hän tahtois maailmaa mullistaa, - vain itseään hän sortaa, - nyt käy hän niinkuin rikkoja - pois yli luisun portaan. - - Hän syöksyy kerran syvyyksiin - ja muita tempaa mukaan, - hän oisi muita nostanut, - ei ääntään kuullut kukaan. - - Nyt käheänä ääni soi: - "ei herraa, eikä orjaa!" - Kuin ilves hiipii vartija - ja hänet yöhön korjaa. - - - 7 - Kas, yli loistavain akkunain - me nostamme nuoret päämme, - tämä tähtivuori kuin viitta on, - sen liepeillä kaupungin näämme - - Ah, kuule iloista humua, - se kasvaa, hurmaa ja huumaa, - siellä kiertää laskiaiskulkueet - pois elämän kisaan kuumaan. - - Kas, tornit loistaa ja kellot soi, - ja soihdut ilmoihin lentää, - oi, kuule, hetkeni kuningatar, - on elämä ihana sentään. - - Sun päähäsi lasken kruununi, - sen laulun huumeessa laitoin, - ja tässä on vihanta laakeri, - sen kärsimystieltä taitoin. - - Siit' usein uneksin tummin öin, - kun katuja kuljin kuin aave, - kun isosin ja leipäni - oli kunnian kultainen haave. - - Kas, kaupunki vastaan ammoittaa - kuin suurisilmäinen hauki, - -- suuryleisö ihravatsoineen, - sen löyhkäävä kita on auki. -- - Mut maatkoon nyt hauki haudassaan, - tämä meidän on valtakunta, - sun valta on, kaikki; on silmies syy, - jos orjasi ei saa unta. - - - 8. - - Vielä muistatko Lyyli sen päivän, - kun istuimme kuiskaillen, - ja hyristen hautausmaalla - kävi karkelo hyttysten. - - Ne hetken heiluvat lapset - tuli luoksemme vieraisiin, - kun turhia tarinoiden - me nurmella soudeltiin. - - Ne ilman surisevat siskos - ne pyörivät länteen päin; - ma huomasin tunteesi tyhjyyden - ja sentään luoksesi jäin. - - Sa sanojes piikillä pistit, - sa pistit pintaani vain, - ja sydämmeni nauroi sulle, - kun illalla Sallia hain. - - - 9. - - Kuin viiniköynnös kiedot kätesi - ja yli vuotaa annat hehkus ain, - ma oon kuin mykkä rosorinta muuri - ja mielikuvissani elän vain. - - Sun huules on kuin viinarypäle, - oon muuri, sinä löysä köynnös vaan, - mun täytyy erota sun syleilystäs, - sua alastonna tulen kaipaamaan. - - - 10. - - KADUN KASVATTI. - - Hän matkii hämyn tekoja - ja pitkin kujia hän kahmii, - lyö nakkia, juo, salaa tupakoi - ja lokariemuja jo ahmii. - - Hän äidin nuuskaa varastaa, - öin sillä hampaitansa hieroo; - hän oppi mieron käskyt kymmenet - ja maailmaa hän katsoo kieroon. - - Hän hiipii niinkuin varas jo, - ei häpeä hän enään ketään, - yön, vietin, vihan villiin pyörteeseen - jo likavirta häntä vetää. - - - 11. - - Mun tempasit kuumaan syleilyyn, - sait vereni vaahtopäähän, - sä suutelit, itkit ja suutelit - ja purit mua olkapäähän. -- - Ma näin sun yöhön häipyvän - ohi iloisen impiparven, - ma muita etsin, sun hylkäsin, - mut olkaani jätit sä arven. - - - - - - -KERTOVIA RUNOJA. - - - - -LOPPIAISTARINA. - - - Ylitse kirkon soutaa kelmee kuu, - sen sarvenpäitä kiertää pitkät pilvet, - sakastin akkunat ne välähtää, - ja loistaa vaakunat ja vanhat kilvet. - - Ristikkoharjallansa kiljahtaa - ikänsä ruostuttama vaskikukko, - ja ovensuussa kättään ojentaa - kuin almuun vanha puinen raha-ukko. - - Loppiaisyönä, kun on uusi kuu, - -- niin iltapuhteillansa kertoo kansa -- - haudoista henget kirkkoon leijailee - lävitse seinän kääreliinoissansa. - - Käytävän ristiin vainaat vaeltaa, - ja heimot heimojansa siellä kohtaa, - kynttiläkruunu syttyy itsestään, - ja sinivihreet liekit yöhön hohtaa. - - Tapulitorniin ylös kolisten - luurangot hajan syöksyy hurjaan piiriin - lehterin kautta ohi urkujen, - ylitse saarnatuolin aaveet kiirii. - - Ne kiskoo vainajata keskellään, - ne alttarilla käyvät käräjöitä, - edessä mies on messukaapussaan, - ne tutkii syytettynsä synnin töitä. - - Pater Marcus oli hän nimeltään, - hän turmeli sukunsa taimen, - hän kerran kirkkonsa kirosi, - Pater Marcus, sielunpaimen. - - Hän vainovuosien aikana - vihan alttiiksi templinsä antoi, - pyhät astiat, hopeat hohtavat - ja kullat hän kätköistä kantoi. - - Sotahurtat kirkossa kiljua sai, - ne pyhimyskuvia löivät, - ja itse alttarin edessä - sotaratsut kauroja söivät. - - Hän mässäsi joukossa ryövärien, - Neitsyt Maarian kuvalle sylki, - ja ehtoollismaljalla kilistäen - hän vanhan uskonsa hylki. - - Oman siskonsa tyttären Valpurin - hän salpasi sakastihin - ja ilkkui: "nyt olet morsiamein, - huvivaimoksein sinut vihin!" - - Ja janolla, nälällä näännyttäen - pater Marcus hurskas ja siisti - väen tallasi nuoren neitosen - ja neitsytkunnian riisti. - - Pater Marcus kuulu ja kunnoton - pahan pidoissa juopui ja paatui - ja kerran kiroten syntyään - hän kirkon portaille kaatui. - - * * * - - Ylitse kirkon pilven varjot käy, - varjosta kirkkovaahterat ne haastaa, - se vanha kirkko kummittelee öin, - vainajat vainajata pieksee, raastaa. -- - Maantielle vihreet liekit heijastaa - sakastin kaari-akkunoiden jäästä; - suntionpoika kerran näki sen, - sen jälkeen vialle on tullut päästään. - - - - -MUORI KUNINGAS. - - - Olen nuori, nouseva kuningas, - ma tornista katselen merta, - huvihaahdet rannalla kelluaa, - on vihreä aalto ja vihreä maa, - ja pilvill' on kultaa ja verta. - - Meren taa minä tahtoisin laskettaa, - -- niin uneksin useat kerrat - satusaaria tahtoisin valloittaa, - mut neuvonantajat varoittaa, - ja kapinoi aatelisherrat. - - On hovini haamujen joukkio, - jalot neidit peijaita matkii, - isän narri huonoa leikkiä lyö, - hovimiehet kuiskien juo ja syö - ja hapanta viiniä latkii. - - Homekorvat ovissa supsuttaa, - ja hiipivi silkkisukka, - mun luonani matala maire soi, - mulle ranskan kuoseissa pokkuroi - silonaamainen jauhotukka. - - Ei ritarisalissa nauru soi, - ei torvet kisoja toista, - surun kummitus linnani liepeillä käy, - huvihuoneess' ei lemmen paria näy, - ilotulet ei puistosta loista. - - Ja sen vanhan näyttämön loukoissa - vain sirkat lauluhun kiihtyy, - tomun peitossa kirjatut pilarit on, - heloluuttu on nurkassa ullakon, - missä öiset lepakot viihtyy. - - Minä taiturit linnaani kutsun taas, - pois unienselittäjät häädän - ja joukossa suorien soturien - ja kaijussa soiton ja kauneuden - minä totuuden lakia säädän. - - Hei, juomanlaskija, haarikka tuo, - tuliviiniä tahdon ma maistaa, - pois aatelisherrat kalpeat, - ja tehkäämme väljät akkunat, - että päivä pitoihin paistaa! - - Jos vielä on nuoria nousemaan, - ne saakohon panssaripaidat, - ne taiston taljalla varttukoot, - papit vaimoille kirkossa messukoot - ja jääkööt sairaat ja saidat. - - Pois merelle, merelle kauas pois, - miss' on suuria seikkailuita, - sinne vainopurtemme puskea saa, - mistä kaupunkitornia kajottaa - ja tuuheita palmupuita. - - Sinne kuuluisan saarikansan luo - käy vaahtinen, vallaton tiemme, - missä portilla kumartaa kuninkaat, - ja verolle laskemme maireat maat - ja kauneimmat naiset viemme. - - Sotatorveen tahdon ma toitottaa, - kun raukoilta rannoilta lähden, - en taistele viljavan mullan vuoks, - sodan oltta en maistele kullan vuoks, - vaan korkean kunnian tähden. - - Kotirannalle taas kun lasketaan, - saa soida hilpeä taide, - ja kun nurkissa paukkuu talvinen yö, - runoniekkamme iloista kannelta lyö - ja maine se käy yli maiden. - - - - -KUISMA JA HELINÄ. - - - Kaunis Kuisma kasakkapäämies - -- kylässä majaili Sankolassa, - talossa Helinä hienohelma - kulki hyräillen hämärissä - ja kullalle kimelsi kassa. - - Kasakan halatti oli niin musta, - tummempi tukka, kun ketoa viilsi - raisuna ratsu, kun kannus pisti, - vyöstä välkkyi pistoolin piiput, - mut tuimemmin silmät kiilsi. - - Kuin on joella hento ulpu, - niin oli Helinä, neitsyt nuori, - kulki silmillä sinisillä - tuvasta aittaan ja talliin katsoi, - kun Kuisma suppua suori. - - Helähti heinässä kavion kenkä - rantakedolla lähellä viljaa, - Kuisma hevosen seljällä tanssi, - kansan seassa povessa polte - se Helinä seisoi niin hiljaa. - - Tömähti tanner, sävähti silmä, - Helinä ihanaa ilmaa henki, - hurjaa lentoa hyväili silmä, - syrjässä mykkänä hammasta purren - se seisoi Isma renki. - - Illalla Isma pihalta hiipi - luhdinsolalle porraspuuta, - siellä Kuisma kiihtyen kuiski - mustanmerisiä muistojansa - ja antoi immelle suuta. - - Niin meni kesä kuin iloinen ilta, - niinkuin levoton liverrys puissa; - tuvasta aittaan armas astui, - kaivolla Kuisma hevosta juotti, - mut Isman miel' oli muissa. - - Synkkä Isma metsiä yksin - samosi suven kuin etelän yössä - mustan lempensä pimeydessä, - luhdille hiipi kuin valju varjo - ja päivin tanasi työssä. - - Talven tullen kasakkaparveen - tsaarilta muuttokäsky tuotiin, - virtasi viina, remahti nauru, - balalaikat ja laulut soivat, - kun eron maljoja juotiin. - - Helinä, hieno ruusuposki, - Kuisman polvilla surren sousi, - Isma joi ja haluja hautoi, - tuijotti Kuismaan tulessa katse - ja kiroten pöydälle nousi. - - Tasajalkaa hän hyppi ja hihkui, - kaatoi kannut ja vilkutti veistä, - hoippuvat kasakat seisaalle lensi, - Isman ne köytti ja läävään heitti - ja ilkkuen uhkas ne peistä. - - Vihelsi Kuisma, vaahtosi ratsu, - Helinä riippui ohjaksissa, - riehui, rukoili, polvin ryömi, - hajalla hapsin laahasi maata - ja kiljui kuin metsän kissa. - - Laineissa lumi pihalla pyöri, - korskui ratsut ja piiskat vinkui, - ratsunsa pystyyn kannusti Kuisma, - heltyi ne hienot käsivarret - ja Helinä hangelle sinkui. - - Tulta iski hevosten kengät, - portaat parkui ja hallit haukkui; - heräsi Helinä tähtiyössä, - tapasi sydäntä, kättä väänsi, - kun sillalla kaviot paukkui. - - Sylissä syksyn kylmä lapsi - huusi hurjana sulhoa luoksi, - näki vain samean virran juovan, - umpipolkua ryöppyhyn kahlas - ja ratsukentälle juoksi. - - Tuuti lasta, laulatti lasta, - puisti päätä ja lunta kouri, - eikä itkenyt äiti nuori, - istui paatena penkereellä - ja hämärää aatos houri. - - Hei, miten pyryssä huiskien häntää - lumiset varsat ketoa kiiri - ylös ja alas kuolassa rinta, - vaahdossa vatsa ne piehtaroivat - pois sakeaan ilmapiiriin. - - "Hahhahhaa, on Kuismalla kiire, - pois mene... ei tule... auki on kuisti, - taivas on kiinni... kätesi polttaa, - Kuisma, Kuisma!" -- Helinä nauroi - ja virran railohon luisti. - - Oi, sitä nuorta virran ulpua, - oi, sitä Helinä rikko raukkaa, - sataa lunta ja tähdet sammuu, - -- rantoja yksin harhaa Isma, - ja kaukana kaviot paukkaa. - - - - -GEISHA. - - - Esirippu nousta alkaa, - virtaa hienot univiinit, - Geisha nostaa pientä jalkaa; - vinosilmä mandariinit - lohikäärmekuva-matoillaan - heiluttavat palmikkojaan. - - Hän hiipii, hyppii kuin Kiusiun kauris, - kuin viiniköynnös hän kiemuroi, - kun punapaperi-lyhdyt heiluu - ja bambupillit ne nurkass' soi. - Käy povi laineissa, helskyy vyö, - on hällä silmät kuin mustin yö, - ne palaa, maahan ne miehen lyö; - mut Geisha, Geisha ei saa koskaan rauhaa. - - Hondosaaren tytär sorjin - liitää lailla iltaperhon, - kuningatar sadoin orjin - on hän alla silkkiverhon, - kuningatar kiivaan karkelon - vallalla nuoren vartalon. - - Hän lavall' liikkuu, hän hymyy, hurmaa - kuin yli ruusujen lentää vois, - Mikadon poika, niin huhu kertoo, - jo linnan tarjonut hälle ois. - Ei Geisha sydäntään antaa voi - vaikk' kiihkeen katseen hän moneen loi; - kuin keltalumme niin vieno, oi, - on Geisha, Geisha ei saa koskaan rauhaa. - - Lyhdyt sammuu, verho taipuu, - huvihuone on jo himmee, - katsojat ne yöhön vaipuu, - prinssi noutaa ilo-immen, - Geisha hovivaunuiss' soiluu pois, - kuin hän sadun prinsessa ois. - - Hän prinssin polvilla kiehtoo, kuiskaa, - mut aatos saarella vaeltaa, - soi Hondon palmut yön vihkivirttä, - Koliibri lemmestä kuhajaa. - Ja köydenpunojan poikaa vaan, - -- min rantaan jätti hän suremaan -- - hän itkee, -- -- prinssi on kiihkoissaan, - kun Geisha, Geisha ei saa koskaan rauhaa. - - - - -PAAVO RATSASTAA. - -(Äiti laulaa.) - - - Ihahahaa! - Pieni Paavo se ratsastaa, - silta häilyy ja kumahtaa maa, - ja hopeakuolaimet hohtaa. - - Kaukana Paavo jo ratsastaa - kuninkaan kultaisen kujan taa - ja huovin hän holvissa kohtaa. - - Ihahahaa! - -- "Missä kuninkaan tavata saan?" - -- "Kuningas on kultatuolillaan - ja hyviä lakia säätää!" - - Paavo hovissa kumartaa: - -- "Saanko ma tytärtäs rakastaa?" - Ja kuningas puistaa päätään. - - Ihahahaa! - -- "Ehkä prinssi sanoa voi, - mitkä merkit sallima loi - prinsessa Sinikan kaulaan?" - - -- "Avaimen, ristin ja kruunun kai, - kuninkaan tytär ne synnyssä sai, - ja hänelle päiväkin laulaa!" - - Ihahahaa! - "Sulla on tiedot taidokkaat, - komeimman linnan ja Sinikan saat - ja puolen valtakuntaa." - - Kotihin Paavo nyt kannustaa, - äidin sylissä maata saa - ja näkee prinsseistä unta. - - - - -MARJATAN HELMI. - - - Marjatta se nuori neiti - kulki rantaa pitkin, - iloissansa lauleli - ja kukkia hän kitki. - - Istui meren kivelle - ja meren vettä maistoi, - näki sinisimpukan, - kun päivä siihen paistoi. - - Päivä lauloi, leivot lauloi, - taivas laulun toisti, - neiti poimi simpukan - ja siinä helmi loisti. - - Helmi helkkyi silmissänsä, - nytpä neitsyt telmi - metsän kultakanervalle, - silloin hukkui helmi. - - Itki impi, etsi, itki, - itku metsään hukkui, - ilta hiipi kanervalle, - siihen impi nukkui. - - -- -- Tuli kyttä metsätietä, - hiipi mättään alta, - löysi helmen, vei sen helmen - maire Marjatalta. -- - Unnissansa Marjatainen - väänsi valkokättään - valitellen, vavahdellen - päällä pehmeen mättään. - - Kyttä kulki muilla mailla - valtateitä pitkin, - sitä iltaa impi aina - yksinänsä itki. - - Itki kunnes nukahti, - ja tähdet alkoi loistaa, - mut ei koskaan enään nähnyt - unta simpukoista. - - Rannalla hän itki kerran - kaihon kyyneleitä, - kyynelhelmi mereen vieri, - vieri tuulen teitä. - - Vesikaari helmen nosti - Luojan akkunalle, - Luoja puotti valkokyyhkyn - maire Marjatalle. - - Nyt se kyyhky neijon päällä - välkkyy sekä väikkyy, - neitseen pyhän katseen alla - meri tyynnä läikkyy. - - - - -VANHA KAUPUNKI. - - - Näin usein unissa sen kaupungin, - sen ahtaat kujat salaa sokkeloita, - pihanperill' on vihreetä hämärää - ja kirjatuita lyijyakkunoita. - - Sitä matala muuri ympäröi, - on tulliportiss' suuri salalukko, - ja raastuvan tornit ne kimmeltää - ja vanha ravistanut vaskikukko. - - Ja taittoharjat ne nuokkuilee - kuin nukkua ne tahtois seisaaltansa, - ja tiilikatot ne kaartelee - kuin kummat valaat punasuomuissansa. - - Yli laskusillan sotilaat käy, - ja rummut pärrää, kaikki kasket kiiltää, - kotihaahdet satamaan purjehtii, - ja oudot purret muille maille viiltää. - - Siellä aatelisneidit silkeissään - käy suippokengin pyökkikujan varjoon, - ja porvarit kultaansa punnitsee - ja ostajille saksan oltta tarjoo. - - Siellä suihkukaivosta kyyhkyset juo, - ja vesikarpaloita ilmaan pirskuu, - tytöt kertovat öisistä vehkeistään, - ne vuoroin ammentaa ja vuoroin tirskuu. - - Yli tuomiokirkon päivä käy, - ja mustat naakat kirkuu kimmahdellen, - jo torninkello kahta lyö, - ja sakaristoon paistaa kirkas helle. - - Ylä-ilmasta siipien kahina soi, - kun nuori teini suuren oven sulkee, - pää kallella ilmaan hän tähystää, - kun kurjen aura pohjaa kohden kulkee. - - Hovisuutari kiivaasti katsahtaa - ja naskalinsa polvinahkaan naulaa, - hän lestinsä hetkeksi unhoittaa - ja vanhaa kevätpolskaa alkaa laulaa. - - Hovikeittäjä kätensä yhteen lyö - ja virkkaa vilkuessaan pilven kaistaa: - "huvilinnaan nyt herttua ikävöi, - kai kevään herkut 'armon' suussa maistaa." - - Pilataiturit kiertävät kaupunkiin, - maan näyttelijät taivasalla viihtyy, - sillä kevät tuli niinkuin kiireissään, - ja silloin poskipäissä veri kiihtyy. - - Pyhävaatteissa rahvas vaeltaa, - ja pienet piiat valtatielle hyökkää, - kas, herttua uljaana ratsastaa, - ja töyhtö heiluu, kun hän päätään nyökkää. - - Mut kurjassa ullakkokammiossaan - taas köyhän runoniekan riemu täyttää, - hän toisella kädellä sulkaa vie, - ja toisella hän kitarataan käyttää. - - Hän lemmensonettia sepustaa - ja laulaa Kaarinalle ihanalle, - hän huutaa salattuja kiihkojaan - ja soittaa, soittaa koko maailmalle. - - - - -NUUSKAMUORI JA PRINSESSAT. - - - Oli kerran kolme prinsessaa, - kolme maailman kauneinta prinsessaa, - oli kaikista kaunein se nuorin; - ne sipsutti kruunut kulmillaan, - ja kutreilla kimmelsi helmiä vaan - ja ne näkivät vanhan muorin. - - Hän töllinsä töyryllä huokaili, - ja pitkin päivää hän nuuskasi, - ne prinsessat piiritti muorin. - Ja muori pippurisilmäinen - nyt ojensi rasian tuohisen: - "ota tästä, sä prinsessa nuorin". - - Ne kauniit, keimeät prinsessat, - ne nuuskasivat, ne naurelivat: - -- "miss' opit sä nuuskurin taidon?" - Ja se vanha muori huokasi: - "möin kerran kauniin kunniani, - sen yhteen yöhön ma vaihdon. - - Hahhaa, pieni pikkuinen prinsessain, - ma taatoltas kerran kihlat sain, - minä myös olin nuori ja norja, - oli mullakin suvi ja sunnuntai, - hän köyhän ainoan onneni sai, - nyt oon minä nuuskan orja. -- - Hän ratsasti illalla ikkunan luo - ja kuiskasi: 'malja vettä tuo, - sun puen ma silkkiin ja kultiin, - ma tahdon sun iloksi itsellein. --' - Ma hälle maljan vettä vein, -- - niin ystäviksi me tultiin. - - Hän nosti mun kultasatulaan, - ja lempi leimahti katseestaan, - voi, mieltäni onnetonta, - ma rintaansa vasten laskin pään, - me lensimme metsän hämärään... - mut siit' on jo vuotta monta. -- - Kolme maailman kauneinta prinsessaa, - siks nuuskaan ja itken, hahhahhaa, - ette tunne elämän puuskaa, - se tulee kuin kaunis kiusaaja - kuin prinssi valkeella ratsulla, - viel' ettekö huoli nuuskaa!" - - - - -HEBLA. - - - Ja Hebla, tytär Flemingin ja neitsyt ihana, - hän istui torniss' suruissaan ja katsoi luotoja, - kun Auran aallot hiljaa loiski linnan rantaan. - - Ja kamarineiti suki hänen kultakutriaan, - ne soljui yli luutun, jok' oli polvillaan, - ja luuttu värisi kuin nuori sydämmensä. - - -- Niin Hebla virkkoi: "miksei jo nuo Puolan laivat näy, - van Wyk mun suuri sulhoni kai kannella nyt käy, - ja lokin lailla aatoksensa luoksein liitää." - - Hän Sigismundon kalpa on ja uljain merimies - ja Heblan nuoren sydämmen hän valloittaa jo ties, - hän valloitti sen hymyllä ja hyväilyillä. - - Van Wyk käy niinkuin salama, lyö laivat herttuan, - kuin vihaan Kaarlo herttuaa, niin häntä rakastan; - mut kuule kuinka Ahvenalta meri mylvii! - - Nyt nouse pieni piikani, käy tornin ikkunaan, - ma tykin jyskeen kuulen kai, van Wyk noin ampuu vaan, - pois mustan suruhuntuni nyt heittää tahdon! - - -- "Ei armon neiti, ukkonen se merellä ajelee, - ei tykin ääntä kuulla voi, miks kätenne vapisee, - oi, jospa eläisi nyt Klaus, rautamarski!" - - -- "Nyt portilla rusoharsoissa ma häntä tervehdän, - ja voiton ruusun rintaansa ma riemuten kiinnitän, - mut kuule, kuka linnan porttiin kolkuttaapi?" - - Ja kamarineiti näppärä hän portille juoksi pois, - mut Hebla kulki hymyillen kuin morsian hän ois, - häähuilut, torvet kuin ois soineet korvissansa. - - -- "Miks, piikani, oot kelmeä kuin kuuhut syksy-yön, - jo päästä sanat suustasi, sun muuten maahan lyön - ja rintaneulani ma pistän sydämmeesi!" - - -- "Mun viestini on viluinen, siks vapisen ma niin, - van Wyk, hän luodoll' Ahvenan jo tuonnoin ammuttiin, - ja tänne valkosiivin hertun laivat lentää!" - - -- "Oi hyvä äiti Jumalan, miks Luoja tämän soi, - nyt mestar' Risto kaivuri mulle haudan tehdä voi - tai Auran aallot saa mun kauas kantaa!" - - Ja Hebla neitsyt hiukset heitti yli kasvojen, - hän päivät istui mykkänä, yöt istui itkien, - ja silloin suruansa Auran aallot lauloi. - - - - -PERSIAN PERIJÄ. - - - Mä en oo hevospaimen vain, - oon nähnyt suurta unta, - ma olen Persian perijä, - mun on Indian valtakunta. - - Ma ratsastan kuin ruhtinas, - vaikk' on ryysyinä viitan poimut, - kuin simitaarin salamat - on katseeni tummat loimut. - - Oli vieras mulle viluinen työ - ja kylmä kyntäjän aura, - kun pitkää keihästä heilutan, - ei uljain sheikki naura. - - Ma varastin ja vainosin - löin tikarin isännän rintaan, - mulle ihana on vapaus, - en myy sitä daadelin hintaan. - - Ma riennän pyhään kaupunkiin, - minne kulkevat karavaanit, - kas, hopeasuitset välkkyilee, - on ratsuilla ylhäiset khaanit. - - Siellä korkeilla palmukummuilla - öin minareetit väikkyy, - ja kaupungin valkomuureilta - mulle mustasilmät säikkyy. - - Hai, Indian, Persian perijä, - nyt kannusta musta varsas, - Zobeida silmiäs suutelee, - jos tumma silmäs on karsas. - - Siis lennä heppani joutuisaan - yli aron kuuman sannan, - ma vihellän, soitan ja seljällä tanssin - ja tuulille ohjat annan! - -Simitaari = itämaalainen käyrä miekka. - - - - - - -SEKASOINTUJA. - - - - -ITKEVÄ HUILU. - - - Tein minä pajusta hilpeän huilun, - mut en ääntä ma siihen saanut; - aattelin: ei ole onneni haltia - soittajan lahjoja mulle jaannut; - soi, seli, soi, seli, lahjoja jaannut, - ja ma kaikille huilua näytin. - - Näin minä hyttysen: hyttynen kuule, - puhalla huiluuni sielu ja henki! - "Aurinko paistaa, ei ole aikaa", - hyrisi hyttynen, hämärän renki; - soi, seli, soi, seli, hämärän renki, - ja huiluni päivässä kiilsi. - - Kuljin ma metsään, huutelin, kuuntelin, - palolla kuhersi illalla rastas: - Opeta tarkkaa taitoas mulle! - "Käki sen vei!" niin vallaton vastas; - soi, seli, soi, seli, vallaton vastas, - ja ma vaijeten huilua katsoin. - - Aholla asteli laulajaneitonen: - sirukin äänesi sointua anna! - "Lähteellä laulan, kun ylkäni saapuu, - suotta en morsiuskruunua kanna;" - soi, seli, soi, seli, kruunua kanna; - ma huilusta silmäni siirsin. - - Kuljin ma maailman markkinateitä, - säveltä kysyin tuolta ja sieltä. - Päätä ne puisti ja sormin ne haastoi, - eikä ne tainneet kysyjän kieltä; - soi, seli, soi, seli, kysyjän kieltä, - ja huiluni rumaksi ruostui. - - Kuljin ma kuulun tietäjän luokse: - sanele taikojas, taitava ukko! - "Ei ole huilusi tiedossa tehty, - salassa sulle on luonnon lukko;" - soi, seli, soi, seli, luonnon lukko, - ja ma huiluni poveeni kätkin. - - Nousin ma pyhälle vuorelle, huusin: - puhu sinä Jumala huiluuni ääni! - Salama juoksi ja ukkonen jymisi, - pitkäisen leimaus huumasi pääni; - soi, seli, soi, seli, huumasi pääni, - ja huiluni mustaksi muuttui. - - Silloin ma ilmoille itkuni päästin, - kelmeät kasvoni pimeään peitin, - aattelin: nyt minä kuolla tahdon; - huonon huilun ma maahan heitin, - soi, seli, soi, seli, maahan heitin, - ja silloin helisi huilu. - - Helisi huilu ja illalla itki, - hellästi itki ja minua moitti, - latvat ne lauloi ja puroset pulppui, - hauet polski, kun sirkat soitti; - soi, seli, soi, seli, sirkat soitti, - ja ma huiluni huulille nostin. - - Humisevan huilun huulille nostin, - sormet ne sousi ja säveltä toisti, - suru suli, vilisi virsien tulva, - ihana aurinko sieluuni loisti; - soi, seli, soi, seli, sieluuni loisti, - ja huiluni ilosta itki. - - - - -SUUR'ITSE MINÄ. - - - Suur'itse Minä istuu jääkristalli-linnassaan - ja kylmin kiiltävin silmin hän katsovi maailmaan, - kas, holveihin heijastuupi lumitähtien kimmallus, - ja lävitse kammioiden käy huurteinen huokaus, - jos sinne käyt, oi, matkamies, käyt kuolemaasi! - - Suur'itse Minä vanha on vihaaja auringon, - oli ennen sydän hällä, nyt sijalla tyhjyys on, - on hällä ystävä korppi ja pohjaton, musta yö, - ja ainoa hupi on hällä, kun ahne korppi syö; - hän monen onnen, monen lujan toivon kaasi. - - Öin onnen onkijajuokot ne hiipivät istuimen luo - ja silmissä kiinteä ilme veriuhreja hälle ne tuo, - ne antavat sydämmensä hänen lempikorpilleen - ja sitte ne valansa vannoo kuin kuiskais ne itsekseen, - Suur'itse Minän eteen ne nyt maahan luistaa: - - "Suur'itse Minä! Vannon, nyt unhotan kaikki muut, - ma unhotan armaani lemmen ja kotini kauniit puut, - ma unhotan unelmat kauniit, ne kunniaan, kultaan myön, - jos isäni tielle astuu, niin isäni maahan lyön, - vain itseäni tahdon aina auttaa, muistaa. - - En mitään keinoja kammo, kun himoni hulmuaa, - sen kenkäni korolla poljen, ken minua vastustaa, - en lasten itkuja kuule, en ääntä hukkuvan - ja ylitse raunioiden ma huoneeni rakennan - ja kuiluhun ma tahdon kilpaveikot suistaa. - - Suur'itse Minä, sä kaikki, sua tahdon ma ylistää, - ma sulle suitsutan, uhraan, en muuta tunne, en nää, - näin itsetiedossa väikyn, käyn kunnian vuorta näin, - sen lumihuippuja astun pois ikuisuuttani päin, - ja alla maailmoiden tummat tulet palaa. - - Ja taivaan kantta vasten ma suuren varjoni nään, - kuin itse Luoja oisin ma korkeelle nostan pään, - ja kuolkoon herätysääni mun omassatunnossain - ja kuolkoon elämä kaikki, kun minä elän vain, - Suur'itse Minä, kuule palvelijas valaa!" - - Suur'itse Minä koskee heitä taikasauvallaan, - ja huume joukot tempaa, ne syöksyvät maailmaan, - ne suuruuden hulluina huutaa ja muita ne tallaa ja lyö, - ne palaa, paatuu, ne hyytyy ja tulee kerran yö, - kun omaa itseään ne kaikki kiroo salaa. - - - - -KUOLEMA KANNELTA LÖI. - - - Ma yksin kannelta soitan, - niin hiljaa hiipii yö, - niin kummasti sävel värjyy, - niin oudosti sydän lyö. - - Oli kerran sairas laulaja, - hän kuunteli sydäntään, - kuin katkennut kieli siellä soi, - hän heltyi sen helinään. - - Hän ei kuullut niin kaunista milloinkaan, - hän kuunteli kaikuja rinnastaan, - kun syksy sydäntä söi; - se sairas laulaja nukkui pois, - ken uskonut ois, - että kuolema kannelta löi. - - - - -VUORELLA ISTUJA - - - Nyt ihana juhannus on, - ma vuoren vihreellä kaltaalla istun - säteissä auringon. - Näen notkossa valkean kirkon, - meren selkää haahdet kiitää - siivillä suvettaren. - - Kansa Herran templihin käy, - soi urkujen humina korkeaan kattoon. - Hongat kun huminoi, - en kirkkohon käydä tahdo, - sillä sininen taivahan luhti - kirkkaampi, korkeempi on. - Nyt ihana juhannus on, - käy kunnailta kasken ja tuomen tuoksu - suvea suitsuttaen, - en kuuntele ihmisääntä, - mulle puhuu paremmin tuuli - mereltä kulkeva. - - Ma katson laaksosta pois, - sen riitaiset kääpiöt kokoo ja kiskoo - multaan tuijottaen, - mun henkeni laajalle lentää - pois kentille avaruuden, - sieluni säteissä ui. - - Nyt juhtien juhannus on, - ma, kuningas, kunnian loistossa istun - purppuraviitassain, - ma voimani huumeessa läikyn, - kun kuningasaatos kiitää - sfeerihin sekeisiin. - - On päässäni välkkyvä kruunu, - ma pyhää kultaista kannelta soitan - mun luomisinnossain, - yli sokean ihmispiirin - mun synkkä katseeni tunkee - kuoleman varjoihin. - - Käyn kanssasi painimaan, - sinä Rakentaja suuri, Rikkojahenki, - joka kaadat, mitä loit, - jok' et kuule kieltäjän ääntä, - kun hän uhmaa sun pyövelivaltaas - janoten elämää. - - Mun soittoni samoilee - yli vuorten kaukaisiin jättiläisvuoriin, - ma vuoreen jalkani lyön, - ma käteni taivaille nostan - ja maailmoita ma halata tahdon - hekuman huumeessa. - - - - -SOINTUVAT SIRPALEET. - - - Näin kerran unta, mun armahain, - ma nurkass' soittelin häissäs, - sun päässäs kimmelsi helykruunu - ja lilja valkoinen käissäs. - - Ja seura hienosti karkeloi, - ma katsees säihkyä väistin, - soi säkkipillit ja sitrat, harput, - ma lavall' viululla säistin. - - Mut kuinka viulua soitinkaan - se sydämmekseni muuttui, - se huusi, itki ja tahti taukos, - muut soittoniekat ne suuttui. - - Sun pitkä, solakka sulhosi - nyt viulun salihin nakkas, - sen yli karkeli kaunokaiset - ja sydän lyömästä lakkas. - - "Oi, kuulkaa, poljette sydäntäin, - se alla jalkainne nyyhkii, - se soi kuin punainen, hieno viulu, - kun sitä hellästi pyyhkii!" - - Vaan et sä kuullut mun huutoain, - pois silkkikenkäsi liehui, - kuin johtanut olis paholainen, - taas harput ilkkui ja riehui. - - Ja viulun sointuvat sirpaleet - ne lensi nurkkia pitkin, - ma niitä poimin ja yöhön hiivin, - sua kerran katsoin ja itkin. - - - - -TUONELAN RANNALLA. - - - -- Lautturi, lautturi, hoi, - myrsky mylvien soi, - yli virran venhosi souva! - -- "En jouva, en jouva, - viekkaasti verkkoja teen - turvaksi tumman veen, - en jouva!" - - -- Laupias lautturi, hei, - kuolo jo armaani vei, - unen unhoon muistini nouva! - -- "En jouva, en jouva, - käski mun viikatemies, - Tuonelta sulkea ties, - en jouva!" - - -- Minusta saaliin saat, - hylkäsin taivaat ja maat, - Manan suojiin sieluni nouva! - -- "En jouva, en jouva, - uusia toiveita luo, - lemmi, nauti ja juo, - en jouva!" - - -- Nouse ei aurinko, - surmasin sieluni jo, - elon erheistä ruumiini nouva! - -- "Kai jouvan kun jouvan, - sielus ei painaa saa, - vien sinut varjojen taa, - kun jouvan." - - - - -HYMNI KULTAISELLE VASIKALLE. - - - Kaikki kansa, maassa madelkaa - ja heilutelkaa savi-astiaanne, - te isäst', äidistänne luopukaa - ja olkaa sidottuina nautajumalaanne! - Kultainen jumala, veremme juo, - alttariltasi armoas suo, - me ryömimme luo! - - Taivaan ruusu paistaa otsallas, - oi, sinun ihanuuttasi, ku hohtaa, - mit' ovat taivaan tähdet, kirkas kuu, - kun ihmissilmä sinun silmäs kohtaa. - Maassa mataamme eteesi näin - parissa alhaisten ystäväin - maan toukkina jumalaa päin. - - Sä pimität jo päivän varjollas, - käyt käräjiä yli kuninkaiden, - sä tapat omattunnot tuhannet - ja painat va'assa yli kansain, maiden. - Suurista suurin päällä maan, - sua ei mitata milloinkaan, - sua siunaamme vaan. - - Suuret ennusmerkit ilmoittaa: - nyt tänään jumalamme muistaa meitä, - siis toivo, totuus hälle uhratkaa - ja päästäkäätte kiimasäveleitä! - Päältämme putoo hyvyyden ies, - ukko ja lapsi, vaimo ja mies, - käy, ryvetä ties! - - Nöyrään piiriin veljet rientäkää, - nyt jumal'nauta meille juhlan antaa, - koiheinää syö hän, kultaa ulostaa - ja säkkeihimme tuhlaa helolantaa! - Varjossa kiiltävän sarviluus - kulta on ihme ja ihanuus, - siis avaa jo suus! - - Taivaan mannaa sataa sakeaan, - kas, pyhä vatsa liikkuu, häntä häilyy, - ja katso, kultaa, kultaa, kultaa vaan - nyt käsissämme palaa sekä päilyy! - Polville, jumala salamoi, - mylvinä maailman kohdusta, oi, - jo sieluihin soi! - - - - -IKUISEN VAELTAJAN VALITUS, - - - Ma kuljen läpi mustan maailman - ja hullun houreita ma yössä mietin, - ma huutaisin, vaan en mä huutaa voi, - ja pilkkanauru takanani soi - ja vallassa ma kuljen kurjan vietin. - - Ja ryysyviitta maata laahustaa, - sen poimuiss' soi ja uhkaa kalman kauhu, - ma poltin kotini, nyt hiivin pois - kuin tulilieskat kiireelläni ois - ja eelläin samoilisi harmaa sauhu. - - Mun viittani on tulipunainen, - ja mustaa mustempi on viitan päärme, - ma harhaan ohi kolkon karsikon, - ja elon erämaa mun eessäin on, - ja polullani kierii vihree käärme. - - Mua kaikki väistyy niinkuin ruttoa - kuin mestaaja ja murhamies ma oisin, - ma tuskan tulta paoss' olla saan - ja pyövel'vuorta minä etsin vaan, - miss' suruni, oi, mestata ma voisin. - - Vaikk' kelmeet, kauniit ovat kasvoni, - niin sieluni on murheinen ja musta, - ei taivahalla toivon tähti näy, - taas varjon maille harha-aatos käy, - kun ootan sovituksen kajastusta. - - Kuin hylky hyrinään ma lyyhistyn, - kun nälkää, kiimaa huutaa aron hukka, - mun vilu on, ma tunnen kylmän hien, - nään kalmantarhan, kieron ristitien - ja sieltä löyhkää rutsataudin kukka. - - Mua koirin kodistani häädettiin, - kuin murhapolttaja maantielle syöstään, - koi, ruoste, rikos tätä rintaa syö, - ja hirmuhaluja vain siittää yö, - kun tahrata ma tahdon, lyödä, ryöstää. - - Ma sikopaimenia seurasin - ja varkaan vuoteilla ma olen maannut, - mua piestään kaduilla ja pilkataan - ja ovelt' ovelle ma käydä saan, - oon monen kirouksen kuulla saanut. - - Haa, yli maailmoiden synkän yön - ma suuren soihtuni nyt tahdon nostaa, - ma poroks poltan kylät, kaupungit; - niin käy mun miekastani mainingit, - muut mulle, minä muille tahdon kostaa. - - Mut vaiti niinkuin varjo vaellan, - ja punaviitta vanhaa selkää painaa, - kuin viattoman verta liepeill' ois, - ei pyhät, rakkaat sitä pestä vois, - ei kirkkain kyynel armaan äiti vainaan. - - Näin monta vuotta oon jo kulkenut, - en suruani mestata ma voinut, - en anteeks' antanut ma itsellein - ja turhaan katumuksen töitä tein, - oi, tyhjyys, tyhjyys minussa on soinut. - - Ma lepopuuni kielsin Häneltä, - siks synnin ristiä ma kannan kauvan, - ma Herraa herjasin ja sanan söin, - siks rauhatonna kuljen päivin öin, - siks kunnes Hän pois ottaa mieron sauvan. - - - - -KULTAISEN OKSAN ETSIJÄ. - - - Sinne aatos ennen lenteli - jo ruskossa aamun varhaan, - sinne sinisten kumpujen, merien taa, - sinne unelmien ruusutarhaan. - - Sinne vielä illoin ma ikävöin - mun eloni sunnuntaina, - siell' onnen kultaisen oksan näin, - niin kirkkaana loisti se aina. - - Nyt päivä on pilveen peittynyt, - muut omaa onnea onkii, - mun onneni kultapuuta syö - maanmyyrät ja -- siat tonkii. - - - - - - -LEIKILLISIÄ. - - - - -KAIKKI ON ENNALLAAN. - -(Kaupunkikuva.) - - - "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset." - - Hämärässä välkkyy ikkunaverhot, - talvinen päivä on laskussaan, - lumihiuteet kuin valkeat perhot - peittävät katuja hurstillaan. - - Kuurassa seisovat naapurin tammet, - Birgerin linna se häämöittää, - Vanajaveden jäiset lammet - puiden puitteista kimmeltää. - - Ikkunalaudalla tintti hyppii: - titi, ti, talia, talia saan; - pihlajamarjoja tilhi nyppii - viippuen vaappuen varvullaan. - - Ruskea Poku se tallissa rustaa - joulukauroja purressaan, - tallissa laulaa renki-Kustaa - piippunsa pohjat sammumaan. - - Päätään nyökkää tutulle tuttu, - tullinsuustapa kulkuset soi, - porteilla käy jo vilkas juttu, - siellä ne tiimoja seistä voi. - - Lahdelta pesurin kurikat paukkaa, - jäiset korennot heilahtaa, - "pitkällä sillalla" hevoset laukkaa, - asemalle neidit tepsuttaa. - - Torille vaarit mennä heiskuu, - silkkihatut on kallellaan, - vanhanaikainen sortuuki leiskuu; - kaikki on aivan ennallaan. - - Kuperan kirkon puistikon puolla - "lintumaisteri" hiihtää pois, - kanslistit seisovat kulmassa tuolla - niinkuin senaattoreita ne ois. - - Hautaan vei ne jo lukkarivaarin, - sitä sen keväinen yskä ties; - mitalin saanut on, eihän maarin, - koikkuva, uninen poliisimies. - - Raastuvan salissa ruunut hohtaa, - porvarit pohtivat aivoissaan, - samat puheet ne samaan johtaa; - kaikki on aivan ennallaan. - - Iltatoitotus valliin raikuu - Parolan nummien perien taa, - yhtätoista jo kello kaikuu, - porvarit suojissa kuorsata saa. - - Öiset vartijat katuja kulkee - kolkkien kuhmurasauvoillaan - kaikki kapakat ovensa sulkee, - enkeli käy kai nyt yli maan... - - Viisarit kääntyy ja väärin ne näyttää; - ihmiset kuolee ja ihmiset nai, - hyvä kun oikein lahjansa käyttää, - unessa ei ole syntiä kai. - - Maailman humusta huoletonna - vuos'sadan vanhassa loukossaan - kaupunki nukkuu kuin kilpikonna; - kaikki on aivan ennallaan. - - - - -AASINAJAJIEN MAASSA. - - - 1. - - Aasinajajat. - - Ma lensin raisulla ratsullain - yli savisten estevallein, - ohi kyttyräkansan räyhääjien, - ohi suurten aasintallein. - - Mulle huusivat aasinajajat, - ne selkääni lokaa viskas: - "puti, pui, sinä syöksyt surmaa päin, - sinä matkalla taitat niskas!" - - Ne hurskaat aasinajajat - lihapadoista joivat lientä, - ne piirissä istui piipattaen, - mik' on tyhmää, tyhjää ja pientä. - - Ma korkeat tunkiotornit näin, - siat tonkivat raitin suulla, - ma pitkät tuhmuuden sarvet näin - joka miehen portin puulla. - - Ma sienenmuotoisen kirkon näin, - papit rummutti pukinluilla: - "nyt kiittäkäämme me Jumalaa, - niin viisasta ei oo muilla!" - - Ma siveys-sienipellot näin, - ne satoja korkoja antaa, - sillä niiden runsaana höysteenä on - vain aasin pyhää l..... - - - 2. - - Ritari Pässinpää. - - Hän huusi kuin muut, hän syntyi kuin muut, - pää eellä hän maailmaan pääsi, - hälle Jumala suuresta armostaan - eri tyhmyyden lahjat sääsi. - - Hän sudelta myrkkyisen sapen sai, - ja koiralta kiljuvat hampaat, - nyt aatteen leipäpappi hän on - ja palvelijoina on lampaat. - - Hän tyhmyyden voimalla nousi näin, - sai tuhmuuden suorat sarvet, - ja nuuskien jaloja jälkiään - kävi kiltit lammasparvet. - - Hän istui kerran, miss' istui muut, - missä tuomion vasarat paukkui, - hän huomasi, mitä ei nähneet muut, - että lampaat huonosti haukkui. - - Hän haukkuu niinkuin ei hauku muut, - kuin koira hän haukkui kuuta, - vaan kuu ei siit' ole kulunut, - rakin tähden ei rataa se muuta. - - Kynäherra ja ritari Pässinpää - nyt lampaiden päitä johtaa, - hän on suuri mies, hän on aatteen mies, - kerran sarvensa tähdissä hohtaa. - - - 3. - - Suur''mestari Stultus. - - Tien polvessa ma ison linnan näin, - -- se matka mulle on kuin unta; - suur'mestarina Stultus hallitsi - ja aasiritarien kunta. - - Hän nyökkyi istuimellaan lallattain: - "mui, muuli, mui, sa pikku muuli, - viim'yönä isäntäsi unissaan - sun herätyksen huutos kuuli. - - Mui, muuli, lauhkea mun muulini, - kas, isäs lallattaa ja nauraa, - hei, homekorva, knaappi Paksupää, - käy, katso, saiko muuli kauraa! - - Nyt itseni ma tahdon sonnustaa, - mun hurskas rintani nyt huokaa, - nyt tänne kypärä ja keihääni, - myös aasinhäntä-töyhtö tuokaa! - - On nähty vihollinen rajalla, - tuo Järjen pojanpoika häijy, - hän tänne samoo kompajoukoillaan - ja puuro-aivojani väijyy. - - Kas, Järki täällä ennen ruhtinoi, - mut siit' on ehkä sata vuotta, - hän mullin mallin valtakunnan vei - ja vanhat tavat muutti suotta. - - On täällä maattu unta makeaa, - ja harvoin uni syntiin puottaa, - nyt nuori nulkki Meitä ahdistaa - ja vanhaan perintöönsä luottaa. - - Ma pukeudun tylsyyspanssariin, - mun tunnussanani on suuri: - kun tuhmuus aasin päällä ratsastaa, - ei estä aatostenkaan muuri! - - Mui, muulini, mun viisas muulini, - ei isäntäsi ketään pelkää, - kun kiinni pidän sinun hännästäs, - niin pääsen vaikka pilven selkään!" - - -- Hän nousi, hieroi hetken silmiään, - hän lallatti ja eteen taipui, - "mui muulini!", hän puhui unissaan, - taas valtaistuimelleen vaipui. - - - - -KUMARTAJA. - - - Hän Espistä puhteilla purjehtii - ja suippopartaansa vääntää, - hän polttaa hienointa havanaa - ja ruusupuukeppiä heiluttaa - ja -- senaatissa hän kääntää. - - Hän on mielevä mies à la Parisienne, - hän sotilaspiireissä viihtyy, - ei pienintä pilkkua huivissa oo - ja kaikki on uutta ja come il faut - ja harvoin hän kiistahan kiihtyy. - - Hän on hieman väsynyt maailmanmies, - ja kaljuna päänsä jo hohtaa, - hän nuoruuden haaveet jo heittää ties, - hän on kuiva ja päättävä järkimies, - joka seuransa makua johtaa. - - Hän on tätien lemmikki leikillään - ja äitien toivo ja valtti, - hän perheissä luovii ja huopailee, - hän valloittaa ja hän hurmailee - ja hällä on maku ja maltti. - - Hän usein on vaiti kuin miettisi vaan - ja itse-ivaa hän sietää, - hän taiteen tarhoissa vaeltaa - ja symbolismia arvostaa - ja Ibsenin hulluksi tietää. - - Hän oikeustiedettä suosittaa, - mitä aatteista --? Leipä on aate, - uus suunta se taiteen ojaan vie - ja tokkopa siinä ees järkeä lie, - sehän on kuin himmeä vaate. - - Hän tuntee maa-alan mahtavan, - joka kuokkien paljon tuottaa, - hän tietää, mistä ne tuulet käy, - vaikka taivaall' ei yhtään merkkiä näy, - niin tähtien lentoon hän luottaa... - - Hän virkarappuja tepsuttaa - ja katsovi kulmainsa alta, - hän matalana mairii ja pokkuroi, - missä vallasherrojen kannus soi - ja missä on vaara ja valta. - - -- Hän kulkee ja keppiä heiluttaa - ja hämyssä hiljaa häärää; - jo eilen hän kiiltävän salkun sai, - jo huomenna vallassa istuu kai - ja tuhansien kohtalon määrää. - - - - -RÄKÄTTIRASTAS. - - - Räkättirastas ruma lintu - näki kerran suurta unta, - närhit istui ympärillään - sekä varislautakunta. - - Vanhasta vaivaispetäjästä - kurotti se käheen kaulan: - "kuulkaa tyysten, lintuin loiset, - kun ma teille laulun laulan. - - Opissa olen kauvan ollut, - varikset sen aina myöntää, - vaikka jotkut tuhatniekat - halveksien nokkaa työntää. - - Tarkastin taiteen mittakaavat, - teoriiat, säännöt tiedän, - pyhää yksinkertaisuutta - taiteessa ma yksin siedän. - - Alastomuuden kauneutta, - tahdon, lemmen vapautta - laulaa joka kiiltonokka; - rappeutta, rappeutta! - - Kiittäkööt sata-sekakielet - intohimon kuninkuutta, - nuoren veren oikeutta - sekä hengen joustavuutta! - - Kirkukoot kotkat kirmaellen - taivaan salamoissa uhmaa, - me vain hyväntiedon puusta - ylistämme pientä, tuhmaa! - - Eläkööt hyveen kamasaksat - taiteen esikartanolla, - eläköhön nöyrä tuhmuus, - suojass' sen on hyvä olla! - - Kulkevi tyhmyys kruunattuna - turhuuksien markkinoilla, - meill' on kunnia ja valta - oman hyödyn tunkioilla. - - Täytämme uskon rääkynällä - maailmoiden kaikki loukot, - tulevaisuus meille loistaa, - meitä seuraa sotajoukot: - - Professorit, virkaveljet, - nyt on uudistuksen hetki, - siveästi avaan suuni, - kuulkaa närhit, variksetki: - - Käkkärä -- kärä -- käkkärä, krää, - siin' on tunnussana syvä!" - "kraa, kraa!" vaakkui varislauma, - närhit rääkyi: "hyvä, hyvä!" - - Räkättirastas kähisteli, - mut ei enään käynyt nuotti, - häpeissään ja salavihkaa - nahkamunan pesään puotti. - - - - -REMU RYMYSEN PÄIVÄKIRJASTA. - - - Viinakurrilta lainan sain, - siksi juon minä maanantain; - jotta poistan höyryn häivän, - juon ma vielä tiistaipäivän; - koska keskiviikko paistaa, - tahdon tiistain maljan maistaa; - tuorstaina kun täysi oon, - katson tyhjään kukkaroon; - kun ei mua vaatteet paina, - voin ne juoda perjantaina; - lopetan kuin alkaa sainkin - täsmällensä lauvantainkin; - pyhänä ei maistu viini, - silloin, nääs, on krouvit kiinni. - - - - -SANANKUULIJA. - - -[P:vedellä sattui, että saarnan aikana tuli porsas kirkkoon.] - - Ja oottekos kuulleet kummempaa - ja syntiä suurta ja tummempaa, - miks meidän pappi sen jauhaa, - hän mieliimme helvetin teroittaa - ja syntikuormaamme veroittaa - ja elämän loasta pauhaa. - - Ja oottekos kuulleet kummempaa, - kylän porsasta ei ole tummempaa - kuin se meidän, se kiitosta niittää; - se pappien puuhia uurastain - tuli kirkkohon tuonoin tuurastain, - "veli!" mietti se, "kyllä jo riittää!" - - Oven suussa se röhkötti: noh, noh, noh, - ja seinät ne vastasi: oh, oh, oh; - "pyhän nimessä, säästä jo vaivas, - pilapiispaksi luulet hassun mun, - mut kuulehan oppia nassun mun: - myös lokaan päilyy taivas. --" - - - - -NURKKASIHTEERI HANSNERUS. - - - Hän kimnaasissa oli aikoinaan, - jo siellä teki lurjuskujeitaan, - ja vieras hälle oli amo, mensa, - hän peräpenkillä vain elämöi - ja custos'ta hän raamatulla löi, - pois potkituksi tuli kompeinensa. - - Hän kynäherran köyhän viran sai, - siin' oli vuoden sekä viikon kai, - kun haukkui tuomarit ja naimakaaren. - Nyt tietää partaalla hän hunningon: - ens sääntö oikeuden kieltää on, - principium summum juris est negare. - - Hän ryypyn riivaama on viekas mies, - jo monen torpparin hän pettää ties, - hän häikäilyttä hävyn pään voi purra, - hän kiertää lakia ja ansaan lyö, - ja kättä huitomalla sanans' syö, - ei tapansa oo juuri mitään surra. - - Hän kylissä vain jouten renttuaa - ja riitajuttujansa rupattaa - ja saunoissa hän viettää usein yönsä, - siell' lauteilla hän viinan houreissaan - nyt istuu tuomarina tuolillaan, - näin alkaa hän nyt kuulustelutyönsä: - - "Käy eteen syytetty, pois lakkisi, - noo, vallesmanni, vanha rakkari, - kuin partaveitsi järki mull' on aina, - nyt olet loukussani, hahhahhaa, - kuin hiiri... paksu silmäs muljottaa, - nyt vaa'assa ei valhees paljon paina. - - Heh, vallesmanni, ensin syytän sua, - sä kylän heittiöksi kutsuit mua, - 'sus sentään, -- monen kunnian oot vienyt - niin kerran syyttömän sä lakiin hait - ja viinakurrilta sa lahjan sait, - sä korven viinapoltoista oot tiennyt. - - Hys hiljaa...! Miksi virkani sa veit, - vain itsellesi suden kuoppaa teit, - nyt makaat siellä, et voi ketään pettää, - ja vaikka vetoisit sa senaattiin, - niin sotken, seulon tämän juttus niin, - sä että vielä maistat leipää, vettä. - - Ja sinä vanha, kiero laamanni, - ain' kultatakkiin peitit syntisi, - on sulla seutu täynnä tenavoita; - ja sinä, henkikirjuri ja kyy, - sun verolippus aina myöhästyy, - sä vouti kotonasi oot kuin noita. - - Nyt tuomarina viisas Hansnerus - on rikkaan rosvojoukon kauhistus, - nyt häntäherroille hän kerran näyttää, - ne hyppii, nuijaa kun hän huiskuttaa, - ne nurkkiin hiipii, kas, ne kuiskuttaa, - ei auta, toimensa hän tarkkaan täyttää. - - Ja kaikki lautamiehet, kuulkaa siis, - nyt vallesmannin ottaa itse hiis, - ja tuomio se lankee aivan tälleen: - hän virkavirheistänsä sakot saa - ja passitetaan Aurajoen taa, - niin kunnes kunnon miesi hän on jälleen." - - Ja kuulijoiden kesken suhu käy: - "ei Hansneruksen vertaa maassa näy, - ei kunnan kettuja hän suotta säästä, - kas, Hansnerus, hän mies on paikallaan, - jos itseään ei joisi hutikkaan, - maaherraksi hän kerran voisi päästä." - - Niin Hansneruksen korviin kuiske soi, - hän harhakuvillensa ilkamoi, - ja aatos hämärihin usviin hukkuu, - maaherran unimyssy silmillään - hän maiskuttaa ja nauraa mielissään, - pois saunanoljille hän vihdoin nukkuu. - - - - - - -ALEKSIS KIVEN MUISTOLLE. - - - - - Motto: "MINÄ ELÄN!" - Kiven viimeiset sanat kuolinvuoteella. - - - I. - - Seisoo vuorella kumma mies - ja katsoo pohjoista taivaanrantaa, - katseessa heijastaa ruskon lies; - hän kätensä vaipua antaa. - Katsoo maahan ja metsiin taas - ja seisoo kuin mykkä kallionpaas', - kuuluu kohina, huuhkain huhuu - ja kalsea korpi puhuu. - Tuli hän ahkeran auran tieltä - ja nousi onkalon pihtipieltä, - tuli hän laaksosta lauhkeasta, - miss' ei ole suurta rauhaa, - tahtoi ilmoihin yläisihin, - miss' Ukon ämyri pauhaa, - missä avaruus salamoi - ja puhdas, iloinen ilma soi. - - Hän katsoo metsähän syvimpään - kuin katsoisi sielunsa hämärään, - hän katsoo kaikesta pois, - kun ois hän tunturin tulta vain - ja muille viluinen vieras ois. - - Oi, katsos, katsos, mi syvä liemu, - mi outo hymy ja synkkä riemu, - kun lähenee valkea yö; - mut musta on sydän, mi lyö! - - Sinne pohjoisen perille - hän unten haahtensa suuntaa, - mist' onni ootettu hajottaa - ja lempi levoton puuntaa. - - Seisoo vuorella kumma mies, - seisoo, seisoo ja silmää siirtää - ja aatos kuvia piirtää. - - - II. - - Hän muisti mestarinsa muinoisen - Williamin suurimmista suurimman, - mi taitoon, tietoon nosti runoniekan - ja antoi taikakalut etsijälle, - loi silmät auki hengen maailmoille - ja luomisvoiman antoi alkavalle. - Sai taiteen pyhän innon runoniekka, - tuns' syyt ja synnyt, elämän ja sielun - ja ristiriidat, raivot ihmisrinnan, - hän oppi kaavat, puitteet, teon teikit, - niist' ottain sekä viisaat neuvot maksain - loi itsestänsä uuden maailman - ja maailmasta oman tunteen taustan, - löys' itsensä, lens, nousi, kasvoi - ja kaaresteli taivaissa ja maissa - ja antoi tunteen viinikuohun käydä - ja mielikuvain kauvas kuljetella, - hän itki, iloitsi ja lauloi julki, - näin uraa uutta jumalihin kulki. - - - III. - - Ylitse pitkän kohisevan korven - kuuluvi pauketta pyssyn ja torven, - hiessä joukko joutio raataa - ja kontioita kaataa - voimalla seitsemän miehen, - pirtti on tehty honkapuista, - pirtiss' on elämän kiistaa, - sudet ne ulvovat korven suista, - metsä se tiukkuvi riistaa, - siellä ei lainehdi kultaiset pellot, - siellä ei soimaa kirkon kellot, - ei ammota julkea jalkapuu - ja poissa on maailma muu. - Sinne he läksivät pois - kuin kiireillä tulta ois - paeten maailman menoa kurjaa, - etsien elämää suurta ja hurjaa - voimalla seitsemän miehen. - -- -- Mut katso, pimeä pirtti palaa, - pakkanen paukkuu ja kyntensä salaa, - sieltä he läksivät pois, - kuin kiireillä kirous ois; - sieltä he läksivät kohdusta korven - seitsenluotina pyssyn suusta - vaihtaen auraan raikuvan torven, - maistaen marjoja tiedonpuusta, - palaten miehinä yhteiskuntaan, - muistaen unena korven untaan. - - - IV. - - Tiehaarassa klanetit soi, - häihin sulhanen iloiten astuu - ja kuuluvi kunnailta huljan huiske, - härkien ammuessa - kulkevi Härkä-Tuomo - ja rakkaita juhtia kaitsee - illalla lempeäll'. - - Kas, Esko se huimapää - nyt omissa häissään leiskuu - ja kuokkavieraana pöydät kaataa: - morsian viety on. - Tutut ja tupalaiset - pihall' oottaa jo parikuntaa - mielellä lempeäll'. - - Kotihin ylkä käy, - on aatos kuin pitkäisen pilvi, - ja kuuluvi pihalta itku ja ilve - sydäntä hellyttäen. - Klanetit heikosti kiljuu, - pois palavi olkilyhteet - illalla lempeäll'. - - - V. - - Kankaalla hongat huminoi, - koivuissa Kalevan kannel soi. - - Ken synkkänä yössä yksin käy? - Se kurjista kurjin Kullervo on, - jonk' otsall' ei onnen välkettä näy, - vain orjan merkki kuulumaton. - Hän käsiä vääntää ja kivet nostaa - ja sukunsa tahran tahralla kostaa, - hän on sankari suuri ja jylhä puu, - jolle aurinko on kuin kuu, - kun harhaa hän kimman työssä - tai voihkivi hurjana yössä, - hän kosken kuohuun juoksevan - näki siskonsa aamuisin, armahan, - häntä aaveet alati ympäröi, - hän himovan miekan rintaansa löi, - hän kostosta kiveksi paatui, - ja Riekkokankaalle kaatui, - häntä kalvoi mustat murheiden kyyt, - ja sovitti syntinsä syyt. - - - VI. - - Kymbaalit pajujen oksilla soi. - Palmun oksat käissä - Israilin ihanat immet käy - uuden yljän häissä. - Lempeistä lempein Lea - suree isänsä kultaa, - Aramilta armahalta - salaa hän lemmen tultaan, - Sakeus kultaa punnitsee, - ilkeä Joas himoitsee. - - Kansassa kulkee kohina, - itkevi tumma nainen, - kulkevi kuiske kultainen, - saarnavi Natsarealainen... - -- -- -- -- - Jerusalem päivässä hohtaa, - loistaa valkea muuri, - ylitse mustan maailman - käynyt on kajastus suuri. - -- -- -- -- - "Lea", "Lea", itämaan kukka, - sydäntäs Jumala johtaa, - onni, autuus ja rauha, lempi - silmistäs ijäti hohtaa. - - - VII. - - Miks varjo otsalla korkealla - suupielen iloa tummentaa, - miks runoniekka ei rauhaa saa? - Kas, käsi sydäntä synkkää tapaa, - kuin sammuis aurinko, hukkuis maa, - ja kauvas himmeiden vuorten taa - pois virtaisi ilma vapaa. - - Ne tulee, tulee ne tummat joukot, - ne rajut äänet ja aatteet kummat, - ne aivoin verkoissa ottelee; - hän kuuntelee, - ja piiriss' seisovat metsät tummat. - - Hän painii Jaakopin painiaan, - hän häätää hirmuja rinnastaan, - kuin iskuun nostaa hän käden nuoren, - ah, tuskaa! -- tuskin hän hengittää, - kuin tähkä hervahtaa raskas pää, - hän vallass' on tuskan vuoren. - - Oi, Jumala, kahleista päästä, - on jyrkkä tie, - älä valoas vie, - ettei jalka kuiluja kohtais, - oi, säästä, säästä! - Hän liian nuori on kuolemaan, - hän kirkkain toivo on synkimmän maan, - sen soihtuja vielä hän johtais. - - Kas, salama kasvonsa kirkastaa, - ukon ämyri pilvissä pauhaa, - hän muistaa äitinsä kasvot armaat, - ne valkeet hapset, ne silmät harmaat, - hän tuntee niin kummaa rauhaa. - - - VIII. - - Kuin laaksossa hän kulkee taas - ja luikku vasten olkaa häilyy, - niin kaukaa jahtitorvi soi - ja sinikellot päilyy. - Hän sadun ihmeprinssi on, - hän on räätälin poika Al'addin, - hän on nähnyt kerran unta, - hän taikalampun löysikin, - hän sillä hurmaa maailman, - on hänen kulta, kaikki maa, - ja prinsessan hän saa - ja puolen valtakuntaa. - - Hän kuulee kun kirkon kellot soi, - ne lapsuuden muistoja soivat, - pyyt, teirit pensaissa karkeloivat - ja kruunatut hongat huminoi. - Hän ei muista menneitä murheitaan, - ei maailman kavalaa paulaa, - kuin astuis hän kautta seikkailun maan - nyt kirkas hymy on huulillaan, - kun sinipiiat laulaa. - - - IX. - - Sinipiikojen laulu. - - Käy kisahan, - jo kuultaa koi, - ja salon sima pillit soi, - jo mettiset - ne mettä juo, - ja linnut pesään - korren tuo, - kas, päivä paistaa - yli maan - ja luonto soittaa - laulujaan. - Maan Luoja sekä - auringon - myös sulle antoi - kantelon, - siis vaivu soittos - helinään, - taas kulje alas - elämään. - Vaikk' kuolis kangas, - kuihtuis puu, - jos loppuis ilo, - onni muu, - jos tulee tuska, - maahan lyö, - jos tulee turma, - tulee yö, - sun soittos käy - kuin aamun koi, - ei silloin Suomi - kuolla voi. - - Ääni korvesta: - - Sinä kuolet! - - Kaiku: - - Minä elän! - - Seisoo vuorella kumma mies, - seisoo, seisoo ja silmää siirtää - ja aatos kuvia piirtää. - - - - - - -KUOLEMA VAELTAMASSA. - - - - -Kuolema, se suuri velkoja ja hyväntekijä, peljätty ja toivottu ajoi -kuulumattomilla kulkusilla meren aukealla, aavalla jäällä. Meren -sulassa jyskähteli jää, sen yöllinen soittelu suli pimeään avaruuteen. -Kuolema ajoi maata kohden. Kuusipeitteiset neitsyeelliset niemet -syöksyivät kuin mustan merilinnun siivet valkoiseen rantaan. Kesäinen, -keltainen ahvenruoko kahisi kuin sannalla silkki, kuolemalla oli -musta hevonen, mustat valjaat, musta oli kulkunen, jonka sisusta oli -heinillä täytetty. Sillä kuolema tahtoo tulla joskus hiljaa, näkymättä -ja kuulematta ja hän on hiljainen mies. Jää vongahteli rannalta -rannalle, hienot hileet helistellen vierivät avaralla lumi-aavikolla -kilvan hangella kiitävien pilvenvarjojen kanssa. Kavio kapsahti, jalas -suhahti ja kuolema katsoi eteensä. Ja hänen katseensa oli lempeän -ankara. Hän ajoi salmen suusta lahden jäälle. Molemmin puolin kohosivat -vuoret kuin jättiläiskameelin kaksoiskyttyrät äänetöntä taivasta -kohden ja peittivät varjoillansa puolet lahtea. Mutta kuolemasta ei -langennut varjoa eikä hänen hevosestansa. -- Oikealla rannalla näkyi -kylä. Se nukkui ja se oli kuin aaltoilevan poven alla sykkivä sydän -ja ystävällisten polkujensa kautta puhui se hiljaista kotikieltänsä. -Suuri päivä sen ylitse kulki ja kultasi iltaisin sen satoja vihreitä -akkunaruutuja. Nyt tuikki ainoastaan kahdesta akkunasta tulta, kuin -kaksi silmää yössä, joista toinen oli pienempi ja suora, toinen isompi -ja kiero. Kuolema ajoi hiljaa rantatietä ja näki kuolleita varpusia -tien ohessa. Hän tuli rantamökkiläisen pihalle, nousi kuistille ja -naputti ovelle. Ei se ollut lukittu, sillä mökeissä ei varkaita peljätä -ja sen ainoalla asujamella oli valkoinen omatunto. Kuolema astui -huoneeseen ja toi tullessansa jääkylmän, ikuisen tyhjyyden henkäyksen. -Vuoteella kamppaili sairas mökkiläinen, kuolema istui hänen vierellensä -vuoteelle ja asetti viileän kätensä hänen kuumalle otsallensa. - -"Ken sinä olet?" - -"Unen veli, kuolema." - -"Kiitos, että tulit." - -"Miksi kiität?" - -"Lepoa tahdon, unta tahdon." - -"Vihaatko elämää? Kovaa olet kokenut ja okaita sinä olet niittänyt, -rikas naapurisi sinut talostaan hääti, maineesi tahrasi ja voimasi -varasti." - -"Enkä vihaa. Vitsa hän oli, hyvä vitsa. Anteeksi annan hänelle, hän -esti minua itseilosta, ja unta ei hän ole minulta varastanut. Silmäini -alla lapseni kasvoivat ja päivänpaiste oli minun huoneessani, jos -ulkona oli pimeys. Maailma lapseni vei, se on elämän määrä. Talvi on -nyt minussa ja viha rinnassani kuollut." - -"Pelkäätkö minua? Kynttilä palaa pöydälläsi?" - -"En pelkää. Tupaani tahdon katsella, silmäni hyväilee ovea, jota -elämänlanka kiertää. -- Ehtiiköhän se ensi jouluksi kellon luo. --- Oveni kautta lasteni nuori nauru kulki, elämä oli hyvä vieras, -joka pellonpientareelta lempeästi työtäni katseli ja antoi minulle -päivien työssä unohdusta ja iloa, hyvä vieras, joka illan tullen -istui vierelleni tarinoimaan kuin isä ja veli. Ikkunata katson, joka -minulle aina hymyili ja oli minun toinen silmäni, pöytää katson, jolla -leipäni pyhänä lepäsi, kelloa katselen, jonka sydän tykki omani kanssa. -Tämä huone on minun muistojeni pyhäkkö, siksi sitä katsella tahdon, -ennenkuin täältä lähden." - -"Oletko jo katsellut?" - -"Olen, sammuta kynttilä! Kiitos, että tulit, olet yhtä hyvä minulle -kuin elämänikin oli!" - -Ja kuolema sammutti kynttilän ja oli ikäänkuin tupa olisi elänyt ja sen -seinät olisivat itkeneet. Hellällä kädellä katkaisi kuolema mökkiläisen -elämän langan, joka oli hienompi hienointa kuninkaan silkkirihmaa. - -Kuolema kulki taas pihalle, poisti heinätukon kulkusesta ja ajoi -rikkaan miehen taloon; koleasti soitti kulkunen: minä vien, minä -vien. Hän koputti ovelle, se oli pönkitetty. Mutta kuolemata ei estä -rautalukot, ei kivilinnat, eikä hiushienot saivarrukset. Ovi aukeni -itsestänsä ja niin kulki hän monen lukitun oven lävitse ja tuli -viimeiseen huoneeseen. - -"Ken siellä?" - -"Kutsumaton vieras." - -Vuoteella makasi kalpea mies. Hän tuijotti veristävin silmin samaan -paikkaan. Hän torjui vasemmalla kädellään ikäänkuin näkyä, jota hän ei -voinut silmistänsä siirtää. Hän katseli omaan hirveyteensä, sillä hän -näki oman, paljaan itsensä edessään ja hän voihki kammon kahleissa. -Kuolema istui hänen vierellensä ja asetti kylmän kätensä hänen kylmille -kantapäillensä. - -"Kuka sinä olet? En minä ole mitään tehnyt." - -"En minä kysynyt, mitä olet tehnyt." - -"En minä ole varastanut enkä väärentänyt, en ole onnen onkija enkä -konna, en vihaa muita enkä itseäni, olen joskus vaan hairahtunut -niinkuin muutkin, eikä muut ole minua parempia." - -"Sinulla on hyvä muisto, se elää ja syö sinua." - -"Puhuitko kullastani, annan minä, annan kolmannen osan köyhille, -mökkiläiselle omansa annan. Ah!" - -"Hän kuoli äsken, eikä enään tarvitse sinua." - -"Hehhehhee... rauha hänen sielullensa, kunnon mies, perin kunnon mies, -hm, hiukan tyhmä vaan. Oh, valoa, valoa, enemmän valoa, yö on niin -pimeä eikä pimeys ole mykkä." - -"Sinä pelkäät, kaikki kynttilät jo ovat kruunussasi sytytetyt." - -"He... en minä pelkää, minä tahdon vaan katsella salia." - -"Tiedätkö, kuka olen?" - -"Tiedän sen." - -"Kauhun veli, kuolema." - -"Säästä, sääli, tahdon elää, tahdon parantua ja parantaa." - -"Mitä sinä näet?" - -"Minä katselen tuota hienotekoista ovea, sen kynnyksellä minä poikani -kirosin. Minä olin pyöveli, joka ruoska kädessä vaanin muiden työtä. -Minä poljin elämää jalkojeni alle ja minä näen viattomia silmiä, näen -pieniä ruusuisia käsiä, jotka minun jalkojeni ympärille kietoutuvat, -jalkoja polttaa, polttaa... Minä kokosin kultaa, sillä minä tahdoin -unhoittaa, illoin istui tyhjyys vieressäni ja nauroi ontosti. Minä -katselen korkeata ikkunata, joka oli kuin pahansuova katse, minun -peilini, pöytää minä katselen, joka vihasi minun leipääni, kelloa -kammon, joka laski omantuntoni tuhannet tuskan lyönnit, katson vihassa -kattoa, joka kuuli yksinäisen vahingon nauruni ja sen lävitse näen ja -katselen kuin alaspäin mustiin himon hautoihin, joissa ikuinen pimeys -käy." - -"Vieläkö tahdot katsoa? Sammutanko kynttiläkruunusi?" - -"Älä sammuta, älä! Annan kaikki, kaikki minä annan!" - -"En sammuta, sillä vaikka sinulla olisi tähdet kynttelinä ja kuu -tuohuksena, niin pimeys sinussa olisi sitä suurempi. Päivällä sinä -taas sanot: viime yönä minä näin pahaa unta. Palakoon siis kynttiläsi -joka yö, kunnes ne itse voit sammuttaa ja valkeus sinut täyttää. -Silloin tulen taas." - -Ja kuolema kulki hiljaa pois. Hän täytti taas heinillä heleän, mustan -kulkusensa ja ajoi jäälle. Mutta mereltä kuului kolea kohina ja -kaislassa soitti vihuriviima pilliänsä. Pimeys vaelsi kuin musta hursti -yli seudun ja sen pohjasta välkähti yksi ainoa tulen tuike, joka ei -sammunut. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kellastuneita lehtiä, by Larin-Kyösti - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KELLASTUNEITA LEHTIÄ *** - -***** This file should be named 62701-8.txt or 62701-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/7/0/62701/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/62701-8.zip b/old/62701-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fbb0b8d..0000000 --- a/old/62701-8.zip +++ /dev/null |