NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2025 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..24cd024
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #62759 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62759)
diff --git a/old/62759-8.txt b/old/62759-8.txt
deleted file mode 100644
index 48dfd62..0000000
--- a/old/62759-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2025 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Leiv, by Arne Garborg
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Leiv
-
-Author: Arne Garborg
-
-Translator: Loiva
-
-Release Date: July 26, 2020 [EBook #62759]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIV ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LEIV
-
-Kirj.
-
-Arne Garborg
-
-
-Suom. Loiva.
-
-
-Ylipainos Wiipurin Sanomista.
-
-
-
-
-
-Wiipurissa,
-Wiipurin Sanomain kirjapainossa,
-1888.
-
-
-
-
-Dalen Alfhild oli koko seudun kaunein tyttö. Hänen kasvonsa olivat niin
-hyvän ja lempeän näköiset, suu oli verevä ja hymyillessä vähän
-avonainen, silmät niin kirkkaat ja uskolliset, kuin kaksi Jumalan
-enkeliä. Hän oli myöskin rikas ja hyvää syntyperää, joten kaikki
-hänestä puhuivat hyvää. "Sen ei tarvitse katua kauppojansa, joka saa
-Alfhildin omakseen", tuumivat vanhat.
-
-Samaa nuoretkin ajattelivat, ja niitä oli useampiakin, joitten sydämen
-rauhan hän oli ryöstänyt. Mutta Haugstad'in Björn Jonson luuloitteli
-tavallaan olevansa oikeutettu tyttöön enemmän kuin muut. Hän oli jo
-häntä rakastanut kauan, jo silloin kuin he papin edessä olivat ja sitte
-myöhemminkin kun he olivat olleet yhdessä häävieraina, vaikka
-kumminkaan he eivät silloin olleet kiinteämpiä liittoja solminneet.
-Mutta Björn ei voinut luottaa häneen, vaikka mielellään olisi
-tahtonutkin. Vaikka se oli ihan oikein, tuli hän kumminkin hyvin
-luulevaiseksi ja surumieliseksi, huomatessaan Alfhildin katsovan muiden
-päälle yhtä lempeästi kuin häneenkin. Hänellä on hyvin hyvä sydän,
-ajatteli Björn Jonson itsekseen.
-
-Muuten oli niitä hyvin vähän, jotka uskalsivat häntä lähestyäkään.
-Kukaan ei voinut sanoa varmuudella, kestä hän oikein piti, eikä taas
-kukaan mielellään olisi kieltävää vastausta huolinut. Ei näkynyt Björn
-Haugsiad'illakaan useampien muiden mielestä olevan isoja toiveita.
-Paremmin luulivat sen onnistuvan Knut Åsenilta. Hän oli pitäjän
-kunnalliskokouksen puheenjohtajan poika, jolla on iso talo
-odotettavissa ja joka muutoinkin oli kaunis poika. Mutta ei tämäkään
-ollut varma voitostaan. Kaikki pitäjän pojat olivat hyvin
-epätoivoissaan siitä lähtien, kuin Olavi Storedal oli kosimishommissa.
-Tämä oli naapuripitäjästä ja muutoin rikas, nuori ja ryhdikäs mies,
-joka onnistui kaikessa mitä hän vaan toimiskelikin; niin, tämä kävi
-hyvin usein Dalessa. Alfhildikin näytti hyvin hänestä pitävän. Mutta
-kosiessaan sai hän kumminkin kieltävän vastauksen. Alfhildin isä,
-Halvar, kummasteli tätä. "Pitäneehän sinunkin ottaa joku", sanoi hän,
-"ja tuskinpahan tämmöinen onkaan huomenna otettavissa." "Jos ei muuta,
-kylläpähän semmoisia aina saa silloin kuin haluaakin", arveli tähän
-Alfhild. Tästä lähtein pojat vieläkin kauemmaksi hänestä siirtyivät.
-Tuumivat, että parempi on odottaa ja katsella asiain menoa. Ei kukaan
-tiennyt mihin jänö oli latunsa suunnannut, Alfhild oli vielä niin nuori
-ja ainahan nuoret tytöt ovat niin omituisia. Ja siten aika kului siksi,
-kunnes Alfhild oli jo kahdenkymmenen vuotias.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Laakson äärimmäisessä pohjukassa asui Åsbjörn Hegglid. Ollen
-ulkopitäjäläinen, oli hän edellisen papin aikana tänne muuttanut ja oli
-ollut monta vuotta hänen arentimiehenään. Siellä hän oli kasvattanut
-rahojaan; mutta kansan kesken välistä huhuttiin, että ne rahat eivät
-muka olleet kaikki kunniallisesti ansaittuja. Åsbjörn oli suuri, vahva
-mies, vaan synkkä ja harvapuheisempi kuin muut pitäjän asukkaat; hän
-oli kova, ankara mies alustalaisiaan kohtaan, eikä seurustellut
-kenenkään kanssa; kansa ei pitänyt hänestä ja tytötkin oikein häntä
-pelkäsivät. Varmuudella ei kukaan tiennyt mitään hänen suvustaan. Vasta
-useita vuosia hänen tulonsa jälkeen, tiedettiin kulkupuheiden mukaan,
-hänen olevan erään kauppiaan pojan, joka nimen väärentämisestä oli muka
-kärsinyt rangaistuksen. Siitä ajasta kartettiin häntä vielä enemmän
-kuin ennen ja ruvettiin kutsumaan Mustaksi Åsbjörniksi.
-
-Pappilassa palveli siihen aikaan eräs Sigrid niminen torpantyttö. Ei
-hän ollut juuri kauniskaan, mutta olipahan vaan tuommoista suurta,
-tukevata naislajia; kun hän samalla oli ravakka toimissaan,
-hyväsydämminen ja siivo, niin Åsbjörn mieltyikin häneen. Hän kohteli
-häntä siis paremmin kuin muita ja puhuttiinpa siitäkin, että heillä
-olisi muka lujemmatkin siteet odotettavissa. Sigridiä hyvin miellytti
-tämä puhe ja hän arveli Åsbjörninkin olevan siitä mielissään. Sigrid
-kumminkin melkein enemmin pelkäsi kuin rakasti häntä ja siksipä hänen
-tätä ajatellessaan tuntui siltä, kuin raskas painajainen olisi häntä
-unessa rasittanut. Vaan kumminkin pysyivät nuo suuret, kirkkaat ja
-mustat silmät aina hänen mielessään; niin valveilla kuin maatessakin
-johtuivat hänen ajatuksensa tuon käsittämättömän tunteen salaisiin
-salalokeroihin. Usein aikoi Sigrid muuttaa pois pappilasta, mutta
-aikomukseen se aina raukeni. Nuo silmät yhä enemmän kietoivat hänen
-pauloihinsa; hän näytti aina enemmän ja enemmän joutuvan hänen
-valtaansa ja siksipä pappilasta poismuuttaminen jäikin aina
-tuonnemmaksi. Sattuivatpa he eräänä iltana olemaan kahden kesken.
-Silloin esitti Åsbjörn kosimistuumansa Sigridille. Tästä pelästyi tyttö
-ensin suuresti, mutta hän myöntyi siihen kumminkin ihan tahdottomasti.
-Sittemmin olivat he usein yhdessä. Syksyn joutuessa, kansa alkoi jo
-huomata, että Sigridillä oli sydämmensä alla taakka kannettavana, ja
-tämä yhä vaan lisäsi sitä juopaa mikä oli kansan ja Åsbjörnin välillä.
-Hän osti sitte laakson perimmässä pohjukassa olevan Hegglidin kartanon,
-jossa hän sai asua yksinäisyydessä, kaukana muista ihmisistä. Nyt
-vietti hän häänsä ja muutti Sigridinsä kanssa uuteen taloonsa. Jonkun
-ajan kaluttua tämän jälkeen sai Sigrid lapsen ja kuoli kohta sen
-jälkeen. Poika sai kasteessa nimeksensä Leiv. Vanhat ämmät ennustivat
-pojalle kovaa kohtaloa. Sillä hän oli syntyperäisin huonosta suvusta,
-sanottiin, ja peri siis syntymässään isänsä ja äitinsä häpeän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Åsbjörn otti itselleen rengin ulkopitäjästä, sillä laaksossa ei kukaan
-tahtonut ruveta Mustan Åsbjörnin palvelukseen. Hän otti myöskin
-itselleen palvelustytön nimeltä Gro. Leiv kasvoi isänsä ja näiden
-ihmisten parissa isommaksi. Renki, jonka nimi oli Hans, oli
-luonteeltaan raskasmielinen ja synkkä mies. Työssään hän oli hyvin
-jäykkä. Mutta toisinaan katosi hän ja oli poissa pari kolme päivää
-peräkkäin, ja kotiin tultuaan oli hän aina juovuksissa. Juovuspäissään
-oli hän häijy, raaka ja ilkeä. Hän haukkui ja kirkui, löi rikki mitä
-tapasi ja tahtoipa käydä käsiksi isäntäänsäkin. "Sinä lurjus Musta
-Aasinpää", sanoi hän, "isäsi oli varas ja sinä itse olet varas; sinun
-poikasi on kunniaton, jos tahdot selkääsi, niin tule, voidetta olet
-sinä ansainnut ja sitä sinä tulet saamaankin." Silloin heitti Åsbjörn
-aina hänet ulos ja antoi hänen ulkona rähistä siksi, kunnes hänelle
-tuli nälkä. Tämmöistä sai Leiv usein nähdä ja kuulla suuremmaksi
-tultuaan. Hän ei tosin ihan tarkoin tiennyt, mitä se oli, vaan rumalta
-ja ilkeältä se ainakin hänestä näytti. Ja tätä kun hän rupesi
-aprikoimaan ja tuumimaan, tuli hän ennenaikojaan täysikasvuiseksi.
-
-Kun Leiv tuli kymmenen vuoden vanhaksi, pantiin hänet kouluun.
-Ensimmäisenä päivänä tuli hän itkien kotiin. Hänen isänsä kasvot
-muuttuivat ihan valkeiksi, ja hän tiedusteli syytä poikansa itkuun. "Ne
-pilkkasivat minua ja haukkuivat 'kerjäläispenikaksi'", sanoi Leiv.
-Åsbjörn puki päälleen ja meni opettajan puheille. Leiv hiipi Hansin
-luo, joka pihalla rekeä korjaili. "Oletko itkenyt poika?" kysyi Hans.
-Leiv ei vastannut. "Millaiselta tuntuu sinusta koulussa olo?" uteli
-Hans edelleen. "Sinne en minä koskaan enään mene!" nyyhki Leiv. "Hm!
-vai et, vai et", vastasi Hans, ruveten viheltelemään.
-
--- "Kuuletko Hans?" -- "Entäs sitte?" -- "Olenko minä sitte huonompi
-kuin toiset pojat?" -- "Mistä sinä niin päätät, tyhmeliini?" -- "Eipäs
-ne toisia pilkanneet." -- "Vai niin", sanoi Hans, "vai on se jo mennyt
-niin pitkälle, sitten lienee parasta, että sinä saat kaikki tietää."
-Hän kertoi nyt kaikki, mitä hän vaan hänen isästään ja äidistään
-suinkin tiesi. Ja tätä hän kertoi semmoisella ilolla, jotta Leiviä
-oikein rupesi pelottamaan. Lopuksi sanoi Hans: "Ja nyt muista sinä
-aina, ja pidä mielessäsi, jotta sinä olet huonoa perijuurta, se on,
-missä sinä käyskeletkin, niin ihmiset aina pitävät sinua aasina ja
-ilveilyjensä esineenä... niinkuin monia muitakin, ha, ha! Mutta voithan
-sinä itseäsi sillä lohduttaa, kun tiedät, ettet ole semmoinen yksin
-maailmassa; ja jos sinä olisit viisas, niin katseleisit maailmaa
-samalla kannalta kuin se sinuakin katselee." Leiv meni sisään ja
-istuutui takan ääreen itkemään. Hän tosin ei Hansin kertomuksesta
-paljon ymmärtänyt, vaan häntä tuntui kumminkin se peloittavan, eikä hän
-siis voinut muuhun turvautua kuin kyyneliin. Mutta Hans lähti pihasta
-ja meni kapakkaan.
-
-Puheltuaan opettajan kanssa palasi Åsbjörn kotiinsa,. "Nyt voit sinä
-huomenna huoletta palata kouluun takasin", sanoi hän; "nyt ei kukaan
-tohdi sinua häiritä." Leiv pidätti itkuaan. Sitte kyseli isä pojaltaan
-ja sai vihdoin tietää, että Hans oli lapselle jutellut kaikki...
-Åsbjörn meni Hanssia etsimään ja löysikin hänet eräällä kylän
-ulkopuolella olevalla kentällä. Siinä löylytti hän Hanssia niin, jotta
-se siitä makasi monta viikkoa vuoteellaan. "Ja jos vielä tahdot
-enemmän", sanoi Åsbjörn, "niin uskalla vaan vielä kertakin pistää
-nokkaasi Hegglidiin, niin lupaan, että saat vielä toisemmoista kyytiä
-kuin nyt!" Sanottiin, että Åsbjörn tätä sanoessaan oli vihasta ihan
-mielettömänä. Tietysti ei Hans enään koskaan Hegglidissä näyttäytynyt.
-
-Jonkun ajan perästä puhui Åsbjörn pitäjäläisistä pojallensa seuraavaan
-tapaan: "Ne ovat kaikki roistoja ihan ylt'yleensä", sanoi hän,
-"ilkikurisia ja valehtelijoita, mutta samalla itserakkaita ja
-pöyhkeitä, ikäänkuin maailmassa ei muita ihmisiä olisikaan. Minä olen
-kotoisin ulkopitäjästä, siksipä ne ovat ruvenneetkin minua vihaamaan ja
-minusta valhejuttuja sepittelemään... ja tuota samaa alkanevat ehkä
-tehdä sinustakin. Mutta älä ole heistä tietävinäsikään. Mene sinä vaan
-kouluun, ja jos kuka vaan sinulle uskaltaa nenäänsä nyrpistää, niin...
-käytä nyrkkiäsi, kunnes tulevat ystävällisemmiksi." Leiv tekikin niin,
-ja kun hän oli tavattoman vahva ikäisekseen, rupesivat pian häntä
-kaikki pelkäämään. Mutta aina sai kumminkin Leiv tuntea olevansa koulun
-ystävällisen toveriuden ulkopuolella, eikä häntä toverinsa koskaan
-pitäneet vertaisenansa.
-
-Åsbjörn sai uuden Lars nimisen rengin. Tämä oli hyväsydämminen ja
-elämän haluinen mies, johon Leiv pian mielistyi, ja nyt Leiv ensikerran
-tunsi ystävällistä tunnetta toista kohtaan. Lars kertoi pojalle
-satuja ja kertomuksia, sekä opetti häntä tanssimaan hyppy- ja
-juoksutanssiakin; "kun sinäkin rupeat naimahommiin, voit sitte ottaa
-osaa kansan yhteisiin leikkeihin", sanoi hän. Leiv oli alussa ujo ja
-äkäinen, vaan Lars nauroi vaan sitä; he tanssivat ja hyppelivät, ja
-Leiv olikin hyvin sukkela oppimaan. Muutoin Lars hyvin mielellään
-lasketteli leikkiä tytöistä ja sen semmoisista, ja täten sai Leiv
-kuulla paljo semmoista, jota hän mielellään kuunteli, vaan paljo
-semmoistakin, josta hän ei pitänyt. Kerrankin -- Leiv lienee silloin
-ollut noin kolmentoista seuduissa -- kertoi Leiv Larssille sen, mitä
-Hans oli sanonut hänen suvustaan, ja joka aina mustana peikkona väikkyi
-hänen sielussaan. "Lorua kaikki", sanoi Lars. "Huono syntyperä! -- Mitä
-se on? -- Mene sinä vaan Ameriikkaan ja ansaitse siellä rahaa kunnes
-tulet rikkaaksi, ja sieltä kun tulet kotimaille, voit ihan varmaan, jos
-vaan tahdot, mennä kosimaan vaikkapa tuota kaunista Dalen Alfhildia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Leiv oli käynyt rippikoulun, koki Lars saada häntä muun nuorison
-seuraan, mutta turhaan; sillä Leiv ei koskaan siihen suostunut. Hän
-kartti muita pitäjän asukkaita ja koki väistää kansan kieroja
-silmäyksiä. Minä en kuulu heidän seuraansa, ajatteli hän. Enimmin
-kartti hän kumminkin naisia, sillä niitä ei hän voisi lyödä, vaikkapa
-he häntä pilkkasivatkin. Häntä aina se niin suututti, kun ne, vaikka
-keskenäänkin, milloin naureskelivat. Hän juoksi pois heidän tieltään,
-jos vähänkin vaan voi. Hän tosin piti sitä häpeällisenä arkamaisuutena,
-vaan minkäpä sille kumminkaan voi. Minusta pitää tulla semmoinen mies
-kuin niistäkin, tuumi hän nyrkkiään puristaen. Mutta tämä ei kumminkaan
-auttanut, kun hän vilahdukseltakin vaan niitä näki, silloin hän
-tahtomattaankin aina väistyi.
-
-Hän oli jo noin kahdenkymmenen vuotias, alkaessaan väliin muiden
-ihmisten seuraan ilmaantua. Hän oli hyvin mielissään kuullessaan Larsin
-eräänä talvena kertovan kauniista tytöistä. Seuraavana keväänä kävi hän
-jo useammin kirkossa kuin ennen. Ja silloin eräänä päivänä huomasi hän,
-että tytöstäkin voisi saada hyvän ystävän.
-
-Samassa heräsi hän kuin uuteen eloon. Hänen luonteensa tuli niin
-lempeäksi ja tunteensa niin suloisen huumaavaksi. Veri kiehui hänen
-suonissaan niin omituisesti, niin kalseasti, niin tuskallisesti.
-Katsoessaan tyttöön häpesi hän vieläkin enemmän, ja hänestä tuntui ihan
-sydäntä viiltelevän niiden hymyillessä; mutta annas kun jokin katsoi
-häneen, silloin hän sävähti punaiseksi ihan hiusrajaan asti. Kotiin
-mentyään, tuntui se hänestä silloin niin ihmeen kolkolta, synkältä.
-Tupa oli niin ahdas ja pimeä, ja isäkin niin yksitoikkoinen. Lars oli
-ulkona; Leiv lähti metsään. Sinne hän meni ja siellä hän viihtyi nyt
-paraiten; hänen uudesti heränneessä mielessään syntyi tunteita ja
-ajatuksia, kuni keväällä auringon lämmittämä maa kasvattaa kukkia ja
-viheriöitsevää ruohoa. Hän tunsi nyt itsensä samalla sairaaksi ja
-terveeksi. Metsä seisoi tuossa nuorehkona ja viheriänä, tummat, jykevät
-kuuset törröttivät niin synkkinä puoleksi auringon säteiden valossa.
-Ilma oli kepeä ja kirkas, tyyni ja läpinäkyvä, niin että taivas ihan
-kirkkaana kuvastui lammen peilisileästä pinnasta. Linnutkin iloisena
-liitelivät, sinne tänne kierrellen tuossa lempeässä valomeressä. "Ai,
-miten kaunista täällä on", huokaili Leiv, ympärilleen katsellen.
-
-Erittäinkin oli yhden tytön kuva painunut hänen mieleensä. Se oli suuri
-ja ryhdikäs, pikemmin voimakas kuin heikko, sillä oli leveä rinta ja
-vahvat hartiat, verevä, totinen suu ja tummat, kirkkaat silmät. Olipa
-erään toisenkin kuva hänen sydämmeensä painunut. Tämä oli pienempi ja
-hennompi; suussa ja silmissä kuvastui selvästi surullinen ja lempeä
-juonne; tukka oli ruskea ja tavattoman paksu. Nämä kaksi kuvaa
-leijailivat hänen synkässä sielussaan, kuni kaksi tienviittaa
-hyrskyävässä meressä. Hän kulki kuin unessa, eikä tuntenut maata, jota
-hän polki.
-
-Vihdoin seisahtui hän. Hän kuuli viulun vienojen säveleitten ja iloisen
-huudon kaikuvan; ja tarkemmin kuunneltuaan, huomasi hän sen kuuluvan
-Haugstad'ista. Siellä on tanssiaiset! Veri pakkautui rintaan, niin että
-sydän oikein jymähteli, -- uskaltaisikohan tuonne mennä? Siellä voisi
-hän taas tavata ne kauniit tytöt, jotka hän tänään näki, ja
-useampiakin. Menisikö hän? Hän ei ollut ennen koskaan ollut missään
-seurassa. Kertahan on oleva ensimmäinen. Miksi hänen sitte pitäisi olla
-poissa ilosta ja pelätä enemmän kuin muittenkaan?
-
-Huvi häntä sinne houkutteli, mutta pelko pidätteli. Mutta hän rohkasi
-itsensä. "Tästä raukkamaisuudesta pitää nyt tulla loppu", sanoi hän ja
-läksi Haugstad'ia kohti astumaan.
-
-Tultuaan lähemmäksi kartanoa, rupesi häntä yhä enemmän pelottamaan, hän
-seisahtui usein kuuntelemaan, Mutta kumminkin, hän meni eteenpäin.
-Tästä raukkamaisuudesta _pitää_ tulla loppu. Viimeinkin hän oli jo
-pihalla. Mutta tässä pitää vähän odotella, ajatteli hän, ja kuunnella
-ketä siellä on. Hän seisattui aitan ääreen. Miten kauniisti tuo viulu
-soipi. Se samalla itki ja samalla nauroi, mutta niin suloisesti, niin
-kepeästi ja niin omituisella tavalla. Hän olisi niin mielellään
-tanssinut. Ja tänä iltana hänen _pitää_ tanssia. Hän tahtoi ottaa osaa
-yhteiseen iloon. Nyt oli hän täysikasvanut mies. Siellä tahtoi hän
-olla, missä muutkin.
-
-Juhlassa oli paljo väkeä. Ne telmivät ja nauroivat.
-
-Kaikki olivat iloisia. Hän katsoi ikkunasta, miten ne siellä liehuivat.
-Siellä oli koossa pitäjän muhkein nuoriso, niillä ei ollut mitään
-hävettävää. Ne voivat tulla ja mennä mielensä mukaan, heitä ei
-pilkannut kukaan. He olivat kaikki hyvää sukuperää ja kotosin samasta
-pitäjästä. Kaikilla oli omat tuttavansa. Jokaisella pojalla oli
-tyttönsä ja jokaisella tytöllä poikansa. He voivat mielensä mukaan
-tanssia ja loilottaa, sekä lyödä kantapäitään lattiaan ja kattoon.
-Heillä oli siihen oikeus.
-
-Leiv tuli lopulta ihan neuvottomaksi. Mitä hänellä siellä oli
-tekemistä? Kuka hänestä siellä vähääkään välittäisi? Hän ei tuntisi
-ketään. Ne vaan siellä pilkkaisivat Mustan Åsbjörnin poikaa, jos hän
-sinne uskaltaisikin mennä. Ne vaan kummastelisivat ja mulkoilisivat ja
-ehkäpä nauraisivatkin. Mierolaispoika! Kerjäläisraukka! "Tuommoista
-emme huoli seuraamme halventamaan!" Ehkäpä sitte poiskin ajaisivat.
-Kylmä hiki nousi Leivin ihosta siinä seisoessaan. Tyttöjen nauraessa
-tuntui kuni terävä oas olisi hänen poveensa pistänyt. Niin, -- iloisia
-ne kaikki näkyivät olevan tuolla sisällä, Hegglidin Leiviä ne eivät
-näyttäneet kaipaavan. Pojat ja tytöt seisoivat tuolla portailla, ja
-ilvehtivät keskenään. Eivät näyttäneet toisiaan kainostelevan. Hän
-seisoi ja tirkisteli tuossa aitan vieressä ja oli niin kateellinen,
-että suurella vaivalla voi itseään hillitä menemästä tuonne portaille
-ja lyömästä kaikki murskaksi.
-
-Ilta oli jo käsissä. Niin, ihan oikein, hänen takapuoleltaan kuului
-askeleita. Sieltä tulikin kolme suurta miestä käyden, ja olivat ihan
-sen ladon luona, jossa Leiv seisoi. Mihinkähän hän nyt menisi?
-Peloissaan ryömi hän kokoon, tehden itsensä niin pieneksi kuin suinkin
-voi. Mutta nepä jo huomasivatkin hänet ja nauraen astuivat oikopäätä
-hänen luokseen. "Mikä elävä sinä olet?" kysyi eräs. Sanaakaan sanomatta
-nousi Leiv ylös ja läimäytti yhtä korvalle, niin että jalat taivasta
-tapailivat. Mutta samassa toiset kietoutuivat häneen, niin ettei hän
-päässyt liikahtamaankaan. "Käyppäs nyt nähtäville, mies", sanoi eräs.
-
-Nyt tuli taas Leiv tuntoihinsa. Sillä kun väkivalta oli kysymyksessä,
-sen hän tiesi, että hän ei silloin yhtään pelännyt. Ja eivätkä ne voi
-pakottaa sisään menemään, ajatteli hän. Väkivaltaisesti riuhtaistuaan,
-pääsi hän toisesta irti ja ryntäsi toiseen käsiksi. Siinä syntyi ankara
-rymäkkä. Pian taas olivat kaikki Leivin niskassa, vaan Leiv puolusti
-itseään erinomaisesti. Ollen samalla vahvempi ja notkeampi kuin toiset,
-heitteli hän heitä sinne tänne kun rukkasia. Kansaa kertyi siihen
-töllistelemään, eivätkä ne voineet käsittää, kuka siellä temmelti.
-Parhaassa myräkässä pisti eräs Leiville takakampia, joten hän kupsahti
-maahan. "Kiini nyt pojat ja viedään hänet sisään." Eräs juoksi esiin.
-Mutta kun hän oli tarttumaisillaan häneen, seisattui hän ja päästi
-imelän naurun. "Herranen aika, sinäkö se olet", sanoi hän. "Miten sinä
-olet tuohon joutunut? Nouse toki ylös ja astu sisään, onhan siellä
-parempi kuin täällä virua. Ethän sinä varmaan muita ihmisiä pelänne,
-vai mitä?" sanoi hän. Tuo oli Lars. Leiv, tästä niin iloissaan kun
-tuttavan tapasi, nousi ylös ja vastustamatta meni sisään. Ympärillä
-seisova väkijoukko uteliaasti seurasi nauraen ja ilvehtien perässä.
-"Sinuapa otettiin vastaan kuin mahtavata miestä ainakin", sanoi Lars
-nauraen. Päästiinpä vihdoin tanssitupaan. Siinä Leiv ojentautui täyteen
-pituuteensa ja katseli suurilla kiiltävillä silmillään väkijoukkoon.
-Hän oli pisimpiä ja hartiakkaimpia miehiä ja rintakin ojentautui niin
-mahtavasti esiin rikkirevittyjen vaatteiden alta. Silmät, joista
-äskeisen tappelun johdosta tuikki synkkä kiilto, olivat ihan mustat;
-tuuhea tukka aaltoili paksuissa kiehkuroissa olkapäiden tasalla ja veri
-ohimoilta pakkausi kaikki kasvoille. Vähälläpä oli, jotteivät pelänneet
-tuota kesytöntä miestä. Silloin eräs kirkasi: "tuohan on Mustan
-Åsbjörnin poika!" Ja samassa muutkin hänet tunsivat ja vetäytyivät
-ikäänkuin peläten kauemmaksi, joten Leiv jäi yksin keskelle permantoa
-seisomaan. Larskaan ei tuota huomannut.
-
-Leiv vaaleni. "Pelkäävätköhän nuo karskit pojat minua?" sanoi hän niin
-kumajavalla äänellä, jotta ei itsekään sitä tuntenut äänekseen. Eräs
-joukosta sanoi siihen: "niin, -- eiväthän kaikki liene niin tappelun
-haluisia kuin Åsbjörnin poika, joka siekailematta rupee mellastamaan
-heti milloin ihmisiin joutuu ja talon näkee." Tuvan sopessa kuului
-naurun kiherrystä.
-
-Leivin silmät säihkyivät, suu vapisi. Vanha Haugstadin Janne huomasi
-tuon, tuli Leivin luo tarjoten ryyppyä. "Asetu", sanoi hän, "elä ole
-tietävinäsikään. Ja kun kerran olet tullut taloon, Leiv, niin ole
-tervetullut; ota tästä pikku ryyppy ja tanssi sitten, niinkuin
-muutkin!" "En juo pisaraakaan", sanoi Leiv, työntäen lasia luotaan,
-niin että osa maahan läikähti, "enkä vääryyttä tee kellenkään, jos vaan
-ei minua suututeta. Tanssisin minä kyllä mielelläni, jos täällä vaan
-suvaittaisi", lisäsi hän samalla kun jotakin hymyn tapaista levisi
-hänen kasvoillensa. Hän katsahti ympärilleen saadakseen tanssitoveria,
-vaan kaikki tytöt väistyivät pois, niin kauas kuin voivat. Pojat
-nauroivat. Leivistä tuntui ikäänkuin veri olisi pakkautunut sydämmeen
-ja niinkuin hän olisi älynsä ja ymmärryksensä kadottamaisillaan, jos se
-vaan pääsee kuohumaan. Hän tyyntyi kumminkin. Tyttöjen seassa huomasi
-hän nekin kaksi, jotka hän näki kirkossa ja joiden kuvat olivat hänen
-sieluunsa niin painuneet. Ehkäpä ne vaan kainostelevat, ajatteli hän ja
-astui toisen -- suuremman -- luo ja pyysi tanssiin. "En välitä,
-kiitoksia", vastasi tämä, niskaansa pilkallisesti keikahuttaen. Hän
-meni toisen, tuon sievävartaloisen, tytön luo. Tämä vaaleten vetäytyi
-poikemmaksi. "En ikinä", sanoi hän. Leiv puri hampaitaan, tarttui
-lähinnä seisovaan tyttöön ja kiskasi niin, että leningin hihat
-ratkesivat. Nyt näytti siltä, kuin Leiv olisi järkensä kadottanut,
-silmät säihkyivät synkästi, korvat humisivat ja vielä kerran kääntyi
-hän oikealle ja -- nyt tuli hän. Viuluniekka soitti, Leiv tanssi,
-ikäänkuin mieletönnä, tupa vapisi hänen jalkojensa alla, hän tömisytti
-siltapalkkia, niin että naiset kirkuivat; näytti siltä kuin hän olisi
-ilmassa liehunut, ei kukaan ollut nähnyt semmoista tanssia. Tanssinsa
-lopussa huomasi hän tanssittaneensa Dalen Alfhildia.
-
-Siinä näytti Alfhild niin kauniilta, jotta hän ei unissaankaan ollut
-semmoisesta uneksinut. Kuumana ja aaltoilevin rinnoin seisoi hän
-tuolla, niin että liinapaidan solet kalisivat. Posket loistivat
-puhenneen ruusun tavoin ja silmät olivat kirkkaat ja puhtaat kuin
-viattomalla lapsella. Hän katsoi niin lämpimästi ja hurmaavasti Leiviä,
-jotta hänestä tuntui kuin autuaallinen valovirta olisi häntä
-lämmittänyt. Hän otti Alfhildin vapisevasta kädestä kiinni ja sanoi:
-"Kiitos tanssista, Alfhild!" ja sitä katsetta, jonka hän sai
-Alfhildilta ei hän sitte enään koskaan unhottanut.
-
-Hän meni ulos hurmaantuneena, huumaantuneena, ihan mielettömänä, vaan
-kumminkin niin sanomattoman onnellisena; hän riensi metsään saadakseen
-hengittää ilmaa, vaan sielläkin Alfhild kuvitteli hänen mielessään.
-Metsä niin viehättävästi humisi; kuuset ja hongat seisten synkkinä
-vienosti taivuttivat latvojaan, purot monimutkaisesti loristen
-luikertelivat ja taivas kietoutui ylt'yleensä hopeanharmaaseen
-vaippaan. Leiv luuli olevansa lumousmaailmassa ja kuulevinansa
-vedenneidon hurmaavia säveleitä, ja niin oli hän vajoutunut
-haltioihinsa, ett'eivät kivetkään ihmisiksi muuttuneina olisi saaneet
-heräämään häntä näistä kuvitteluista.
-
-Mutta kohta loppuivat tanssit Haugstadissa. Leivin lähdettyä, Alfhild
-jäi alakuloiseksi; häntä ei mikään huvittanut, ei -- tanssikaan. Tuntui
-niin tyhjältä, niin kolkolta. Kaikki näyttivät niin heikoilta, niin
-pieniltä. Hän halusi kotiin. Pyydettiin, rukoiltiin; ei auttanut.
-Mitään eivät vaikuttaneet Björn Haugstadin ja Knut Åsenin imarrukset;
-hän tuskin otti niitä korviinsakaan. Viuluniekkakin koki panna
-parastaan laskemalla jos jonkinlaisia liurutuksia viulustaan, mutta ei
-tämäkään auttanut. Hän läksi, ja useimmat seurasivat hänen
-esimerkkiään. Mutta Alfhildia ei koko yönä nukuttanut, hän vaan uneksi
-tuosta rotevasta, mustasilmäisestä pojasta. Hän ei muistanut, että tuo
-oli kaikilta ylenkatsottu; hän vaan kuvitteli yhä mielessään verratonta
-nuorukaista. Ja päivän sarastaessa sanoi hän itsekseen: "Jumalan
-kiitos, nyt tiedän, ketä rakastan!" Näissä ajatuksissaan nukahti hän
-lemmettären suloiseen helmaan, uneksien tulevasta kihlauksestaan Leivin
-kanssa.
-
-Herättyään mietti hän untaan ja samassa muisti hän sen, mitä oli
-kerrottu Leivin sukuperästä ja hänen isästään. Kylmä väre kävi läpi
-hänen ruumiinsa; tultuaan tupaan ja nähtyään isänsä ja äitinsä, nuo
-hänelle niin rakkaat vanhempansa, tuntui hänen sydäntään ahdistavan
-öiset unelmansa Leivistä. Mutta illemmalla vaipui hän vielä syvemmälle
-entisiin mietteisiinsä. Hänestä oli yhdentekevää, olipa Leivin
-kaltainen poika mitä syntyperää tahansa. Tosin isä ja äiti ensin kyllä
-voimiensa mukaan sitä vastustaisivat, vaan vihdoin kumminkin siihen
-suostuisivat. "Leiv on oleva minun!" ajatteli hän ja tuli niin
-iloiseksi, jotta oli innostuksissaan särkeä kaikki hänen eteensä
-sattuneet astiat. "Eiköhän olisi parasta, jos menisit maata", sanoi
-hänen äitinsä.
-
-Seuraavana aamuna nuo samat synkät epäilykset häntä häiritsivät. Mitäpä
-siitä, vaikkapa isä ja äiti suostuisivatkin, vaan ihmiset, mitähän ne
-siitä sanoisivat? Mitähän siitä tuumaisivat Haugstadissa, ja Åsenissa
-y.m.? Koko päivän rasittivat taas nämä ajatukset niin, että hänen
-päänsä kävi ihan sekavaksi, eikä hän edes mihinkään työhön pystynyt.
-Mutta illalla läksivät ajatukset taasen tavallista rataansa vierimään.
-"En kysy kansan mieltä", ajatteli hän. "Puhukoon kansa mitä hyvänsä;
-minusta on se ihan yhdentekevää." Ja karkoittaen muut ajatukset
-mielestään, ajatteli hän ainoastaan Leiviä -- ainoastaan Leiviä.
-
-Pihalta kuului koiran haukuntaa. "Kukahan siellä lienee", ajatteli hän
-hiipien ulos. Sydän sykähteli levottomasti. Tultuaan ulos, huomasi hän
-koiran, koppelinsa edustalla seisten, haukkuvan, aivankuin
-pääpaholaista olisi karkoittaa tahtonut. Uteliaisuudesta ja pelosta
-hämmentyneenä sanoi hän, mennen lähemmäksi: "hiljaa Odin." Jo tuli Lars
-esiin. "Hyvää iltaa", sanoi hän; "tulin tänne tervehtimään ja sanomaan,
-että tuolla alhaalla odottaa eräs sinua tuon vanhan hongan juurella.
-Olisit paha, jos et tulisi." Samassa lippasi hän tiehensä, ja Odin
-haukkuen perässä. Tähän osui äitikin. "Kelle se koira semmoista ulinaa
-pitää?" sanoi hän. "Ilman aikojaan näkyy huiskuttelevan." -- "Niin,
-kulkihan tästä eräs ohitse." -- "Kukahan se lienee ollut?" -- "Niin,
-kuka lienee", vastasi Alfhild. -- "Katso että viet koiran mukanasi
-sisään." -- "Hyvä on." -- "Mitä sinä täällä vielä tollotat?" -- "Ovatko
-vuohet olleet tänään ulkona?" -- "Ovat, mitä sitten?" -- "Ovatko ne jo
-kaikki kotona?" -- "Ovat, luullakseni. Miksi sitä kysyt?" -- "Se mies
-sanoi tuolla metsänreunalla nähneensä kaksi vuohta." -- "Vai niin, mene
-sitten katsomaan, onko ne meidän. Kenties siellä on se Wiklo, sehän se
-on niin paha muista eksymään. Mene paikalla!" -- "Kyllä, kyllä."
-Alfhild meni, itsekin menemistänsä ihmetellen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Leiv seisoi hongan juurella odotellen. Ei koskaan ollut hän elämässään
-niin pelännyt, kuin nyt.. "Se oli ihan ajattelematonta, että menin
-ensinkään tuonne Haugstadiin, mutta menettelyni siellä oli ihan
-mieletöntä", ajatteli hän.
-
-Hän oli liian paljon uskaltanut. Nyt kenties Alfhild istuu kotonaan ja
-nauraa hänelle. Nauraa ja kertoo jokaiselle, miten rutihullu tuon
-Mustaa Åsbjörnin poika on, häntä mielitellessään. Hän puri hampaitaan ja
-hänestä tuntui ikäänkuin kylmä terässäilä olisi hänen rintaansa
-repinyt. Hän koetti tyyntyä. Metsän läpi juoksevasta purosesta kuului
-hiljainen lirinä. Noiden kimmahtavien puiden latvat nuokkuivat
-tuulessa, ja suuret, rumat pilvenhattarat peittivät taivaan
-ylt'yleensä. Miten vaihtelevat näky! Milloin nuo hattarat erosivat
-toisistaan, pienenivät, milloin taas suurenivat muodostaen hirmuisia
-jättiläisiä. Kas! tuollakin ihan kartanon kohdalla leijaili
-kolmipäinen, paksu hirviö; ja tuolla, vähä tuonempana, kulki kolme
-miestä soutaen, ja tässä ihan tuon hongan kohdalla, laukkaa satuloittu
-hevonen. Hyvä Jumala! -- jos ei Alfhild nyt tulisi, niin varmaankin hän
-koettaisi tänä yönä ratsastaa tuolla ripeällä hattarahevosella...
-Sekavina ajatukset risteilivät hänen aivoissaan kuni pilvet tuolla
-taivaalla. "Lienee ehkä parasta, että lähden", tuumi hän päättävästi
-potkaisten edessään olevaa kiveä jalallaan. Hän kuunteli. Mitä,
-kuuluikohan tuolta askeleita? -- Ihan varmaan sieltä kuului askeleita,
-niin kepeitä kuin vieno pääskyn siivenlyönti ilmassa. -- Kaikki oli
-niin hiljaista, -- ei ilmakaan värähtänyt. -- Niin -- kyllä se oli hän.
--- Hän tuli siis kumminkin! "Jospa nyt sydän teräksestä olisi", huoahti
-Leiv, ojentautuen täyteen pituuteensa, vaan kumminkaan ei hän koskaan
-ennen ollut tuntenut itseänsä niin pieneksi kuin nyt.
-
-Hän tuli käyden niin kepeästi ja hiljaa, tuon tuostakin ympärilleen
-pälyen ja silloin tällöin seisahtuen kuuntelemaan. Leiv oli vähällä
-pötkiä tiehensä, vaan kumminkin rohkasi luontonsa ja astui esiin.
-"Hyvää iltaa", lausui hän kovalla ja änkkäävällä äänellä. "Jumala
-antakoon", vastasi Alfhild. "Olitpa kiltti, kun tulit", sanoi Leiv,
-"minä... minä tahtoisin puhua kanssasi... vielä kerran." Tähän ei
-Alfhild osannut mitään vastata. "Mutta ensin pitää sinun luvata minulle
-eräs asia." -- "No mikä?" -- "Että et hämmästyisi... ja et pitäisi...
-etkä puhuisi mistään." -- "Siinähän oli kolme asiaa yhden siasta",
-ajatteli Alfhild itsekseen, sekä lupasi täyttää hänen pyyntönsä.
-Alfhildin sydän säpsähteli niin kummallisesti ja tuntui siltä kuin koko
-ruumis olisi värissyt osaksi pelon osaksi epätietoisuuden
-vaikutuksesta. Mitä tahtoi hän? Hän kyllä sen tiesi, mutta kun se
-tuli niin äkisti. Hyvä Jumala, kyllä hän mielellään myöntyisi! Vaan
-kansa? -- Hän katsoi salavihkaa Leivin silmiin. Niin vahva ja uljas,
-miehevä mies. Seisoessaan tuossa laskeuvan auringon heikossa hohteesta
-näytti hän niin suurelta ja komealta, ja kun kuu pilvien lomassa heitti
-hopeasäteitään hänen päällensä, säihkyivät hänen mustat, suuret
-silmänsä niin hurmaavasti, jotta Alfhild ei voinut muuta kuin
-ihmetellen katsella Leiviä; puolisoa tuommoiselle miehelle ei varmaan
-löytyisi koko maailmassa. "Jos hän tietäisi, miten minä hänestä pidän",
--- ajatteli Alfhild, "ei suinkaan noin kainostelisi!" -- Mutta kansa!
-
-"Aijoin sanoa sinulle kummallisia asioita", sanoi Leiv, "ja ehkä sinä
-pitänet minua pöllöpäänä, jos sanon. Mutta olkoon menneeksi, minä sen
-kumminkin nyt sinulle sanon, katsoppa sitä miltä kannalta tahansa." --
-Jokohan tuo nyt sen sanoo, ajatteli Alfhild nytkähtäen tuolla
-pähkinäpuun haarakkeella, jonne hän oli istautunut. Leiv alkoi taas
-kertoa, mutta raskaasti ja väräjävästi. Hän kertoi hitaasti ja
-katkonaisesti, että... hän on aikonut... ja päättänyt... tuota...
-matkustaa Amerikkaan. Alfhild muuttui ihan kalman kalpeaksi.
-"Amerikkaanko?" -- "Niin, Amerikkaan." Täällä kotona on niin tukala
-olo, kun kansa on niin tylyä, pitäen häntä 'uuspeilinä' koko miestä; ja
-kun kaikki karttavat häntä, kuin suurta pahantekijää. Tähän kaikkeen
-oli hän jo kyllästynyt. Hän kun tahtoo elää niinkuin muutkin, niin on
-hän päättänyt matkustaa pois. Ei veripisaraakaan ollut Alfhildin
-poskilla, "Amerikkahan on hyvin kaukana", sanoi hän. Niin, kyllä se
-tosin on kaukana, vaan... hän älköön luulko, että hän mielellään
-matkustaisi, kaikkein vähemmin nyt... mutta nyt juuri pitääkin hänen
-matkustaa pois, ja eihän tuo matka liene pitempi, kuin mitä menee
-matkan edestakasin kulkemiseen... ja jos hänen mielensä mukaan kaikki
-hyvin onnistuu, niin aikoo hän muutamien vuosien kuluttua palata taas
-takaisin ja asettautna tänne kotitienoille. Tähän hän keskeytti
-puheensa ja tarkastellen sen vaikutusta, alkoi hän uudestaan. Hän
-tahtoi matkustaa pois ansaitsemaan rahaa; ja oppimaan hyviä tapoja; hän
-tahtoi palata kotiinsa parempana, niin että hän voisi elää sitte yhtä
-arvokkaana kuin muutkin. Nyt vasta Alfhild häntä ymmärsi, ja hän katsoi
-Leiviin semmoisella ilolla ja myötätuntoisuudella, jotta tämä siitä
-lumoutui. "Takasin palattuani olen minä parempi mies", sanoi hän, "kuin
-kukaan tässä pitäjässä, ja kun he huomaavat miten minulla on taskut
-täynnä rahaa, silloin olet havaitseva, että ne unhoittavat sen, että...
-että...; silloin kaikki tekeytyvät ystävikseni; kaikki kutsuvat minua
-kunnon mieheksi ja oivalliseksi mieheksi... ja vaikkapa kävisi toisin
-kuin ajattelen, niin kumminkin minä elän sitte omassa talossani,
-niinkuin muutkin kyläläiset." Alfhild tuli tästä hyvin iloiseksi. "Sepä
-oli erittäin hyvin ajateltu", tuumi tähän Alfhild. Nyt hänen ei
-tarvitse kylän juoruja pelätä. Kun hän sitten tulee takasin
-kotitienoilleen, saa hän sitten Leivin ja kaikki heitä sitte
-myötätuntoisuudella kunnioittavat. "Tuo on hyvä tuuma", sanoi hän
-kuuluvasti, mutta tätä hän sitten häpesi niin, että hän kääntyi pois
-päin ja piteli kiini pähkinäpuun haarakkeesta.
-
-Leiv häpesi myöskin tätä hänen mielestään suurta kiitosta; hän
-sekaantui ajatuksissaan eikä tiennyt miten hänen olisi alottaminen.
-Viimein Alfhild tämän huomasi. "Kuinka kauan sinä viivyt Amerikassa?"
-sanoi hän. "Noh, jos neljässä vuodessa olen siksi miehistynyt, jotta
-voin ruveta talon isännäksi, niin sitte minä palajan... jos minua vaan
-elähdyttää eräs toivo. Tästä toivosta riippuu minun onneni; jos se
-pettää, niin ei minua enää kukaan näillä mailla näe." "Oh! nyt sen
-varmaankin saa kuulla", ajatteli Alfhild vavisten uudestaan tuon
-selittämättömän tunteen vaikutuksesta. Leiv jatkoi syvään huoahtaen:
-"Ja tämä kaikki riippuu sinusta, Alfhild." --
-
-Alfhild ei saanut sanaakaan suustansa, rinta vaan kohoili niin
-rauhattomasti. Leiv jatkoi kiireesti ja hapuellen ikäänkuin
-väärinkäsitystä välttääkseen. "_Tätä_, ainoastaan tätä varten minä
-sinua tänne tänä iltana pyysin. Sen illan jälkeen ei minulla ole ollut
-yhtään lepoa; sinä olet aina ollut minun mielessäni, joten en voinut
-muuta kuin tulla tänne. Sinun tähtesihän minä innostuin Amerikkaankin
-menemään; sillä sen täytyy onnistua, jos... Mutta sinä et saa hämmästyä
-siitä, mitä minä sinulta kysyn." "En"... "Jos minä nyt neljän vuoden
-kuluttua palajan takaisin, sinä varmaankin silloin jo olisit...
-naimisissa?" "En", sanoi Alfhild. "Eli ainakin kihloissa?" jatkoi Leiv
-väräjävällä äänellä. "En kihloissakaan", kuiskasi Alfhild. "Jumala
-sinua siunatkoon, tyttöni, voitko sinä luvata sen minulle?" pyyteli
-Leiv niin liikutuksissaan, jotta kyyneleet silmistä herahtelivat. "Ihan
-varmaan minä voin sen luvata", vastasi Alfhild. Hän tuli lähemmäksi ja
-oli niin pinnistyksissään, ikäänkuin henki olisi ollut kysymyksessä:
-"Ja jos minä sitte kysyisin sitä, mitä nyt en uskalla, luuletko silloin
-voivasi, tuota... luulisitko voivasi heittää minut luotasi?" sanoi Leiv
-tarttuen häntä käteen. Alfhild taivutti päänsä hänen rintaansa vastaan
-ja kuiskasi: "En." "Saanko minä siis luottaa siihen?" sanoi hän
-rukoillen. Alfhild tunsi hyvin, miten hänen kätensä vapisivat ja
-vastasi: "Saat" niin vienosti ja lämpimästi kuin suinkin voi. "Sitte
-ijäisesti siunatkoon Jumala sinua, joka minun onnettoman raukan teet
-nyt niin onnelliseksi!" sanoi hän. "Tästä päivästä olen minä etevin
-mies koko pitäjässä ja neljän vuoden kuluttua täytyy se muidenkin
-tunnustaa. Koko tuleva elämäni on sinua kiittävä tästä illasta.
-Hyvästi, Alfhild!" -- "Hyvästi!"
-
-Näin he erosivat toisistaan; Alfhild meni epäselvästi, iloisesti
-uneksien kotiinsa; mutta Leiv riensi yli mäkien ja harjanteiden niin
-ylpeänä, niin mahtavana, kuin koko avara maailma olisi ollut hänen
-vallassaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Seuraavana päivänä pyysi Leiv matkarahoja Amerikkaan isältään.
-Tämä vihlasi syvästi vanhan Åsbjörnin mieltä. Hän oli luullut
-poikansa hänestä pitävän; mutta että hän voisi ikävystyä kodin
-yksitoikkoisuuteen, sitä ei ukko ollut osannut arvatakaan, ja tämä
-hänen mieltänsä niin pahoitti. Sillä kertaa ei hän voinut siihen mitään
-vastata, vaan meni töihinsä ja harkitsi tätä asiaa koko päivän. Illalla
-kun he istuivat yksin pirtissä, alkoi ukko:
-
-"Sinä olet siis jo tuskastanut Hegglidissä oloon?" "Enpähän tuotakaan
-juuri voi sanoa." "Ei tämä Hegglid ihan huonoimpia taloja ole." "Ei, --
-eipä siltä!" "Se on nyt paljo parempi kuin ostaissani." "Kyllä minä sen
-uskon." "Ja... vähä rahaa seuraa mukana, jos totta puhun." "Rahaako?"
-"Niin, ei paljon; mutta kumminkin sen verran, jotta pääsee alkuun
-ensimmäisenä vuotena -- ja ehkäpä toisenakin." "Kyllä se on hyvä, mutta
-minun tekee mieleni Amerikkaan, ainakin muutamiksi vuosiksi." -- Pitkä
-vaitiolo. -- "Minäkin alan heikontua ja ikä painaa hartioillani, Leiv."
-"Kyllä sinä vielä jonkun aikaa kestät." -- "Hm. Kyllä se on niin ja
-näin... ei muita kuin kaikki vieraita talossa, -- ja vanha mies..."
-"Tulenhan minä takasin, isä." "Ei sielläkään kultaa puupuikolla
-vuolla." -- "Vaikkapa ei, mutta minun täytyy päästä matkalle, isä;
-kieltelemiset eivät yhtään auta." Nyt katsoi Åsbjörn poikaansa kauan ja
-vakavasti. Varmaankin tässä piilee joku salaisuus, ajatteli hän.
-"Milloinka matkustat?" -- "Mitä ennemmin lähden, sitä pikemmin joudun
-takasin." -- "Niin, niin", huokaili vanhus. --
-
-Kahdeksan päivää tämän jälkeen lähti Hegglidin talosta pieni kuorma,
-joka rytisten kulki läpi laakson kaupunkia kohden. Rattailla oli
-sininen, punakansinen arkku, lipas ja iso tynnyri; pyssy ja pari suksia
-olivat saaneet sijansa kuorman toisella äärellä. Hevonen vetää retuutti
-kuormaa edellä, Åsbjörn ja Leiv kulkivat ääneti perässä.
-
-Leiv näytti niin alakuloiselta, jotta Åsbjörn oli vähän hänen tähtensä
-peloissaan. Hän aikoi kysyä Leiviltä syytä siihen; mutta, vaikka hän
-kääntyi hänen puoleensa sitä kysyäkseen, ei hän kumminkaan viitsinyt.
-Leiv ajatteli vaan Alfhildia ja synkkää tulevaisuuttansa.
-
-Tuolla läpi lahden halkeaman näkyi Dalin talo ystävällisenä ja
-houkuttelevana; aurinko loisti täydeltä terältänsä, ja valasi talon ja
-sen rikkaat viljavainiot kultasateillaan. Tuolla, tuolla sisällä hän
-istuu, ajatteli Leiv, ja kaipaus oli hänet ihan masentaa. "Nyt minä
-voisin mennä sinne ja pyytää Alfhildin omakseni", ajatteli hän, "jos
-minä vaan olisin parempaa sukua." Ja hän katsoi kierosti isäänsä, joka
-tuossa kulki vitkaan ja allapäin. "Jumala tiennee, miksi minun pitää
-olla juuri sinun poikasi", ajatteli hän.
-
-Vanhus ei tätä tarkastellut. Hän oli vajoutunut syviin ajatuksiin.
-Huomattuaan miten poikansa yhäti tähysti kohti Dalea semmoisella
-surumielisyydellä, jotta kivetkin siitä katseesta olivat tulleet
-liikutetuiksi, arvasi hän kaikki ja tämä koski syvästi Åsbjörnin
-sydäntä. Ei mikään täällä maailmassa käy hyvin, ajatteli vanhus.
-Tyttönsä luota niin kauaksi pois matkustaminen on samaa, kuin jos
-laskisi vangitun linnun käsistään, tyttöjen muisto siinä asiassa on
-epävakainen ja häälyväinen, kuni vihurin puuskaukset ahtaassa vuonossa.
--- Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä synkemmäksi kävi hänen
-mielensä. Tarkemmin tätä tuumittuaan tuli hän viimein siihen
-päätökseen, että poika ei olisi voinut mitenkään paremmin menetellä,
-kuin täten, ja yhtä selvään hän huomasi, että hän oli kaikkeen syypää.
-"Ja kaksikymmentä vuotta olen minä tehnyt työtä kuin juhta,
-sovittaakseni sitä rikostani, jonka kerran tein", ajatteli hän. "Mutta
-millään en ole voinut sitä sovittaa, en millään; se on juurtunut
-sukuuni."
-
-Koko tällä kaupunkimatkalla puhuttiin vähän, vaan sitä enemmän
-ajateltiin. Mutta saavuttuaan kaupunkiin, kun Leiv nousi veneesen
-mennäkseen laivaan, tarttui vanhus hänen käteensä ja kuiskasi: "Jos
-tahdot, niin pidän minä häntä silmällä, Leiv -- ja anna hänelle tietoja
-itsestäsi... kun minulle kirjoitat." Leiv katseli hyvin hämmästyneenä
-isäänsä. "Ja", sanoi Åsbjörn, "pidä _ylhäistä isää_ mielessäsi ja karta
-syntiä. Ja jos olen väärin tehnyt sinua vastaan... niin -- älä muistele
-niitä siellä... sillä ei kukaan ole siitä tässä elämässä vapaa. Ja nyt
--- jää hyvästi."
-
-Leiv ihmetteli, ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt vastata; "hyvästi",
-sanoi hän, "minä teen, mitä sanoit..." Samassa hän tunsi ajatelleensa
-liian vähän isäänsä. Vene irtautui laiturista, vanha Åsbjörn piiloutui
-väkijoukkoon, ja sieltä tähysteli hän, kädellään silmiään varjostaen,
-kunnes poika oli saapunut laivaan, ja kauemmankin hän siellä seisoi.
-Vasta hämärässä läksi hän pois. "Sinä kaikkein ylhäinen isä", huokasi
-hän itsekseen, "tosin sinä et suuresti kuulle rukoustani, mutta... ota
-kumminkin minun poikani suojelukseesi! hän on vielä niin nuori, ja
-matka hänen edessään niin pitkä."
-
-Koko yössä ei hän voinut nukkua; varhain aamulla meni hän takasin
-sillalle. Laiva oli jo silloin poissa.
-
-Åsbjörn kauan tuumaili ja aprikoi sitä, tokko hänen poikansa ennen
-matkalle lähtöänsä oli siitä puhunut Alfhildille; silloin tietäisi hän
-miksi niin oli käynyt. Ehkä hän olikin kysynyt ja saanut kieltävän
-vastauksen; se olisi ollut harmittavaa. Sillä tyttöset mielistyvät
-kernaammin kiiltoon ja loistoon kuin siihen, johon pitäisi. Ehkäpä
-olikin tyttö myöntynyt; olihan Leiv korea poika, josta muutamat tytöt
-aina pitivät. Haugstadin tanssiaisista oli hän kuullut puhuttavan,
-sillä niistä oli kaikkialla puhetta pidetty. Mutta kukapas sitä nyt
-tietää? Hän päätti ottaa selvän tästä asiasta.
-
-Åsbjörn oli huomannut, että Alfhild häntä aina kirkkomatkalla piti
-silmällä. Sattuivatpa he eräänä sunnuntaina tapaamaan toisensa
-kirkkotarhassa.
-
-"Päivää -- päivää. Kaunis ilma -- hyvin kaunis ilma. Oivallinen viljan
-ja heinän kasvu -- ihan erinomainen. Hegglid on kaunistunut jo paljon,
-niin että tuskin koko pitäjässä on sen vertaista. -- Vai niin. -- Talo
-on vuosi vuodelta tullut pulskemmaksi, ja se on ollut enimmäkseen
-Leiv'in ansiota. -- Sepä hyvä se." -- Tyttö muuttui kasvoiltaan ihan
-punaseksi ja tämä antoi Åsbjörnille yhä enemmän rohkeutta. -- "Hän on
-nyt matkustanut Amerikkaan ympärilleen katsomaan ja oppimaan kansan
-tapoja, sekä ansaitsemaan rahaa; Leiv ajattelee tehdä työtä
-miehistyäkseen." Hän tuon tuostakin vilkasi Alfhildiin, joka seisoi
-kääntyneenä poispäin mäkeä katsellen. Åsbjörn siirtäytyi senverran
-sivulle, jotta voi nähdä hänen kasvonsa. "Mutta moni on arvellut",
-sanoi hän, "tämän Amerikka-halun tulleen liian äkisti -- ja että joku
-syrjäinen asia on sen vaikuttanut. Itse hän ei ele mitään siitä
-puhunut; vaan on aina ajatuksensa salannut. -- Olisipa ihme, jos siitä
-ei kukaan mitään tietäisi!"
-
-Alfhild punotti ja näytti niin verrattoman kauniilta. "Kun kirjoitat,
-niin sano samalla minulta terveisiä", sanoi Alfhild ja meni pois
-ikäänkuin omista sanoistaan tukehtuneena. "Jumalan kiitos", ajatteli
-Åsbjörn, "molempien nuorten tulevaisuus on ratkaistu."
-
-Parin kuukauden kuluttua sai Åsbjörn kirjeen pojaltaan. Hän
-kirjoitti pitkän kirjeen ja kertoi siinä, miten häntä oli matkalla ja
-siellä ollessaan onni seurannut ja miten hän rohkeasti katseli
-tulevaisuuttaan. Lopussa oli siinä vielä: "Erotessamme sinä sanoit
-erään sanan, jota olen kummeksinut. Tiesitkö sinä siis jotain minun ja
-Alfhildin välisistä suhteista? Olisikohan Lars sinulle siitä jutellut,
-vai oletko kuullut kylällä puhuttavan? Ei kukaan saisi tätä vielä
-tietää! Häntä minä mielelläni tervehtäisin, sillä ei suinkaan hän liene
-sitä jälkeenpäin katunut." Tämän kirjeen sai Åsbjörn eräänä päivänä
-pistetyksi Alfhildin käteen. Hän huomasi Alfhildin tästä ihastuvan.
-Seuraavana sunnuntaina sai hän takasin kirjeen, ja sen sisässä pienen
-kirjelapun osoitteella: "Kunnioitettavalle nuorelle miehelle Leiv
-Åsbjörnille Amerikassa". -- Sittemmin jatkui tämä kirjeenvaihto heidän
-keskenään useampia kertoja, ja vanha Åsbjörn toimi tässä niin
-salaisesti, että ei kukaan saanut siitä vihiäkään.
-
-Alfhildin elämä tuntui kummalliselta. Hetkiseksikään ei Leiv poistunut
-hänen mielestään; hän kulki kuin loihdittuna. Välistä oli hän
-raskasmielinen ja surullinen, ja hänen iloisuutensa oli kuin sammunut.
-Hyvin harvoin hän oli muun nuorison seurassa ja vaikka hän joskus
-menikin, ei hän kumminkaan voinut siellä viihtyä niinkauan kuin ennen.
-Kansa tätä kummeksi, vaan oikeata syytä ei siihen kukaan arvannut.
-Niin, kukapa sitä olisi osannut aavistaa, että Alfhild, koko seudun
-arvokkaimman ja kunnioitettavimman miehen tytär, voi ajatella semmoista
-kuin Leiviä.
-
-Jonkun ajan kuluttua Leivin matkustamisen jälkeen sai Alfhild kirjeen
-Björn Haugstadilta. Hän oli huomannut muutoksen Alfhildissa ja
-kirjeessä hän tahtoi tietää syyn siihen. Hän huomautti siinä, että
-koska hän ei ole aina ollut niin vieras, niin tahtoi hän tietää, miksi
-hän nyt häntä karttaa, ja se olisi siis hyvin väärin tehty, jos hän
-olisi hänen pettänyt. Alfhild luki kirjeen ja vastasi:
-
-"Nyt olen minä vanhempi kuin silloin; ihmekös siis on, että olen
-muuttunut? Ikävä kyllä, että olet ajatellut sitä, mistä ei koskaan
-mitään tullut; mutta löytyyhän niitä muitakin tyttöjä. Älä ole minulle
-vihoissasi ja unhoita minut. Alfhild."
-
-Knut Åsen vaan yhä odotteli. Jos hän jolloinkin voi sanoa Alfhildille
-korean sanan, niin oli hän toivossa. "Semmoisten kanssa pitää olla
-kärsivällisyyttä", ajatteli hän. "Niin kauan ne valitsevat ja hylkivät,
-kunnes jonakin päivänä ovat siitä iloissaan, että löytyy joku, jota
-eivät ole luotansa sysänneet."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Syksypuoleen sai Åsbjörn uuden kirjeen pojaltaan. Siinä oli muun
-muassa:
-
-"Koko tämän kesän olen ollut raskaassa työssä. Työn arvoa en ole
-käsittänyt ennenkuin täällä. Siellä kotona olemme laiskotelleet, emmekä
-ole osanneet käyttää aikaa hyödyksemme. Täällä opitaan, että aika on
-rahaa, ja opitaan ponnistamaan voimia. Sentähden onkin täällä kansa
-työteliäämpää ja elävämpää; ja täällä tuleekin jokainen enemmän
-tehneeksi. Siellä kotona on vuodesta vuoteen ja polvesta polveen aina
-elämä yhtäläistä; siellä tehdään samoin kuin isä ennen teki, eikä
-mitään uutta keksitä. Sentähden ne aina pysyvät köyhinä. Mutta täällä
-tekee jokainen työtä yhäti edistyäkseen. Kaikkialla kuletaan
-höyrykoneitten avulla, ja kaikki innokkaasti seuraavat valtiollisia
-tapahtumia, joita ei siellä nimeksikään tunneta. Kotiin palattuani
-kerron kaikista sinulle tarkemmin.
-
-"Minä opettelen täällä myöskin puhumaan, sillä täällä ei sovikaan olla
-niin harvasanainen ja arka, täällä Amerikassa.
-
-"Olen yhä selvemmin tullut nyt huomaamaan, että minä kotona ollessani
-olin aika raukka, joten ei siis ollut ihmekään että kaikki pitivät
-minua hölmöläisenä. Minä olin höperö luullessani muitten ihmisten
-olevan muka parempaa lajia kuin minä. Nyt kun sitä muistelen, en voi
-muuta kuin nauraa, sillä täällä semmoisia houreita ei löydy
-nimeksikään. Kansa siitä ei pidä yhtään lukua. Minä olen yhtä arvokas
-kuin muutkin, jos vaan pysyn kunniallisena ja hyväsydämmisenä miehenä,
-ja vaikka olisin kerjäläiseukon poika ja vaikka olisin mierolla
-syntynyt, niin kumminkin minua pidettäisiin korkeimman aatelismiehen
-vertaisena. Eilen tutustuin erääsen mieheen, joka oli syntyään parooni
-ja on nykyään koulumestarina; meistä tuli hyvät ystävät, eikä kukaan
-häntä pidä minua parempana. Minä olen vapaa ja jäntevä, en ketään
-imartele, vaan katson jokaista suoraan silmiin. Ja kaikki onnistuu
-hyvin. Jos häntä ei olisi siellä, tiedäthän ketä tarkotan, niin
-kutsuisin minä sinut tänne, emmekä koskaan enään Norjaan palajaisi. Kun
-vähänkin vaan sielläoloani muistelen, niin tuntuu kuin hengitys kävisi
-raskaammasti. Väkisinkin tahtoo naurattaa, tavatessani yhdenkin
-Norjalaisen, ne kun ovat alussa semmoisia tolvanoita. Mutta kun ne ovat
-vähän aikaa täällä olleet, niin muuttuvat hekin muitten ihmisten
-tapaisiksi.
-
-"Minä raadan kuin hevonen ja teen työtä kahden edestä. Palkka on hyvä
-ja siitä panen minä aina suurimman osan säästöpankkiin. Senkin olen
-minä täällä oppinut. Ensin, tänne tultuani, kokosin minä rahoja arkun
-pohjalle, samoin kuin siellä kotonakin; vaan kun täällä toiset sen
-huomasivat, rupesivat kaikki minua nauramaan, luullen minua hulluksi.
-Kun rahat ovat pankissa, kasvavat ne korkoa, ja summa kasvaa itsestään
-vuosi vuodelta suuremmaksi. -- Mutta elämä täällä on hyvin kallista,
-joten rahat eivät mieltäni myöten pääse kasvamaan. Tiukallapa siis on,
-saankohan minä neljässä vuodessa lainkaan kootuksi rahaa niin paljon,
-kuin tarvitsen. -- --"
-
-Puolen vuoden kuluttua tämän jälkeen sai Åsbjörn uuden kirjeen; silloin
-oli jo Leiv saanut parempaa työtä ja suuremman palkan ja oli muuten
-hyvällä mielellä. Kului sitten taas aikaa hotjemmalta, eikä kirjettä
-kuulunut. Ja kun se vihdoinkin tuli, oli sen sisällys synkkä ja
-surullinen. Se kuului näin:
-
-"Kumminkin minulla on huono onni. Se säästöpankki, jossa minä tallensin
-rahojani, on mennyt vararikkoon. Rahastonhoitaja on näet kassan kanssa
-kadonnut teille tietämättömille. Siinä meni yhdellä pyyhkäyksellä
-kaikki minun ansioni ja vaivannäköni. Minulla oli juuri jo senverran
-koossa, minkä tarvitsinkin. Nyt taas olen paljas kuin nuppineula ja
-saan alkaa uudestaan.
-
-"Kaikki rahani olivat kunniallisesti ansaittuja. Miksi tämän piti nyt
-juuri tapahtua? Minä olen sairas ja onneton. Kaikki on pahimmallaan.
-Ensin täytyi minun matkustaa maalle voittaakseni tarkoitukseni, eikä
-siinäkään ollut kylliksi, sekin vähäinen summa, jota arkussani
-hätävarana pidin, minulta varastettiin. Nyt pitää minun riehua vielä
-neljä vuotta ja Jumala tiennee, tokko minun terveytenikään enään niin
-kauan kestää tätä orjuutta. Ja Jumala tiennee, mitähän Alfhild tästä
-sanoo. Hänelle en minä nyt voi kirjoittaa; jos hänet tapaat, niin kerro
-hänelle kaikki, mutta niin varovasti kuin mahdollista. Jos minä hänet
-kadotan, niin olen minä ihan hukassa --."
-
-Sanottiin, että Åsbjörn oli näinä aikoina nähtävästi vanhentunut. Tukka
-oli muuttunut aivan valkeaksi ja selkä oli yhä enemmän köyristynyt.
-"Hän ikävöipi poikaansa", sanottiin kylällä ja ensikerran tunsivat
-kyläläiset sääliä tuota vanhusta kohtaan. Mutta hänen poikansa
-onnettomuus se häntä itse asiassa suretti. Seurasikohan tuo onnettomuus
-vielä siitä rikoksesta, jonka kirous oli suvun olemukseen niin
-kiinteästi juurtunut? Näinköhän nuo Leiviltä varastetut rahat, olivat
-samoja, joita hän ja hänen isänsä olivat koettaneet vääryydellä
-anastaa? Ja miksi rangaistuksen kaikessa ankaruudessaan piti juuri
-kohdata viattominta? -- Vanhaa Åsbjörniä nämä ajatukset yhäti
-rasittivat. Hän olisi mielellään puhunut tästä Alfhildin kanssa, vaan
-ei saanut koskaan tilaisuutta. Viime aikoina on Alfhildia yhä vaikeampi
-tavata, ajatteli Åsbjörn.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sillä välin tuon tuostakin kävi Knut Åsen Dalessa. Hän saikin vanhukset
-itseensä niin mieltymään, että hän yhä enemmän rupesi toivomaan. Tämä
-ei Alfhildia ensin miellyttänyt, mutta kun vuosi kului, rupesi Leiv
-vähitellen häipymään hänen mielestänsä. Hänestä tuntui kuin hän olisi
-tullut vapaammaksi ja elämänsä keveämmäksi; mieli ei hehkunut enään
-niinkuin ennen. Välistä hän ihan kummasteli että hän, koko pitäjän
-paras tyttö, oli voinut antaa itsensä pojalle, jolla ei ollut
-sukuakaan. Sepä toki hyvä, ett'ei kukaan sitä tiedä. Pian hän taas
-yhtyi muuhun nuorisoon ja oli sukkela ja iloinen kuin ennenkin. Tämä
-kaikki oli enimmäkseen Knut Åsenin ansiota. Olihan Knut reipas
-elämänhaluinen poika, vilkas puheissaan ja korea ruumiiltaan; ei tosin
-niin suuri ja vahva kuin Leiv, mutta muuten ravakka ja norja, siro ja
-terve, mainio tanssija ja erittäin hupainen nuorison keskuudessa. Ennen
-oli hän kerran ollut häneen hyvin mieltynyt, nyt hänestä tuntui
-keveämmältä olo hänen läheisyydessään. Hän sai niin helposti Alfhildin
-synkät ajatukset haihtumaan. Aika kului edelleen ja sitä myöten hänen
-vastahakoisuutensa Knutia kohtaan väheni vähenemistään.
-
-Alfhildia alkoi hävettää tuttavuus noin vähäarvoisen miehen kanssa kuin
-Åsbjörn oli. Siksipä Alfhild koetti häntä karttaa niin paljo kuin
-suinkin voi. -- Kun Leiv lähetti kirjeen, sai Lars aina sen tuoda
-hänelle, sillä millään muotoa ei hän tahtonut, että kansa olisi tiennyt
-hänen tuntevan Åsbjörniä. Mitä myöten vuosi läheni loppuansa, sitä
-enemmin hän kummasteli, ettei mitään kirjettä kuulunut. Åsbjörniltä ei
-hän tahtonut kysyä ja Lars taas tiesi siitä niin vähän.
-
-Kun Björn Haugstad huomasi toivonsa turhaan raukeavan Alfhildin
-suhteen, päätti hän ruveta muualta elämäntoveria katselemaan. Sanottiin
-hänen surevan tätä, eikä siis ollut ihmekään, että hän rupesi juomaan.
-Juovuspäissään hän aina otti Alfhildin ilveilyjensä esineeksi. "Ei
-uskoisi, minkälainen hutale se on", sanoi hän. Välistä kun hän taas
-kertoi ja arveli, että jotain salaista yhteyttä on hänen ja Leiv
-Hegglidin välillä, niin kaikki nauroivat, sillä "eihän Dalen Alfhild
-toki semmoinen liene."
-
-Eräänä sunnuntaina koko pitäjän nuoriso oli kokoontunut Åsenin taloon;
-Alfhild oli myöskin muiden muassa siellä. Silloin tuli eräs esiin ja
-rupesi laulamaan uutta, seudun asukkaista sepitettyä lauluansa,
-niinkuin hän sanoi. Jokainen hyvin huomasi, että tässä laulussa
-pilkattiin Alfhildia. Se sisälsi, miten kerjäläispoika koetti toteuttaa
-suuria toiveitaan tavalla, josta muka kansalla ei ollut aavistustakaan;
-ja loppuun oli liitetty pilkkavärssy, jossa erästä tyttöä pilkattiin
-siitä, että se alussa teki pilaa kaikista kosijoista, vaan suostui
-viimein kerjäläiseen, vaikka olisi ollut parempiakin saatavissa.
-Alfhild oli ihan tulipunainen. Kansa riemuitsi laulua kuullessaan ja
-kaikki olivat yhtämieltä siitä, ettei se voinut olla muun kuin Björn
-Haugstadin tekemä. Vaikka helposti huomattiin, ettei laulua kukaan
-pitänyt todenmukaisena, niin Alfhild kumminkin oli häpeästä maahan
-vaipua. Mutta jos olisi kumminkin joku, joka tietäisi! -- täi ainakin
-epäilisi! -- Hän koki muiden muassa nauraa laululle. Ja kun tytöt
-tulivat hänen luokseen ja pilalla mainitsivat häntä ja Leiv Hegglidiä,
-niin nauroi hän mukana ja sanoi, että se on suuri runoilija, joka
-moista on osannut sepittää. Häpeä näytti polttavan rakkauden. Illalla
-kotiin mentyään itki hän katkerasti.
-
-Pari vuotta Leivin matkustuksen jälkeen huhuttiin pitäjällä, että
-Leiviä on kohdannut onnettomuus ja hän on kaikki rahansa kadottanut,
-niin että oli epätietoista, milloin hän voisi kotiinsa palata. Tälle
-onnettomuudelle naurettiin ja kansa piti sitä oikeana, sillä eihän
-sellaista miestä onni suosinut. Tämän huhun kuultuaan, Alfhildikin
-hengitti keveämmin, sillä olihan hän taas vapaampi joksikin ajaksi.
-Paljo voisi sillä ajalla vielä asiat muuttua. Tästä ajasta rupesi hän
-Knutia yhä leppeämmin kohtelemaan ja kansa sai tästä taas vettä
-myllyynsä. Kerrottiin mitenkä hyvin ne molemmat yhteen sopivat, ei
-suinkaan siinä rikkautta eikä kauneutta kummaltakaan puolelta
-puuttunut. Tätä he muka jo olivat oikeastaan kauan odottaneet. Kyllähän
-Alfhild oli semmoinen tyttö, joka valita osasi.
-
-Vanhemmatkin tästä rajattomasti ihastuivat. Ja kun kaikki sitä pitivät
-näin itseselvänä, niin rupesi Alfhildikin sitä sillä silmällä
-katselemaan. Yksinäisyydessä hän muisteli aina Leiviä kaiholla ja
-levottomalla omallatunnolla, vaan seurassa hän aina häpesi sitä. Hän
-olisi niin mielellään Leivin unohduttanut, sillä olihan hän ollut
-silloin niin huumautuneena, ja olihan rakkaus tehnyt hänet sokeaksi.
-Nyt viihtyi hän paraiten Knutin seurassa, sillä siten hän voi aina
-hänen paraiten unhoittaa. Mutta öisin, kun hän oli uneksinut Leivistä,
-heräsi hän aina ja rupesi itkemään. Silloin hän aina ajatteli: "minun
-täytyy katsella ja odottaa. Kaikki käy hyvin, jos ei sitä ajattele."
-Näin koki hän poistaa ajatuksiansa.
-
-Mutta kansa piti hänen ja Knutin naimisliittoa jo päätettynä. Kerran
-kosketti Knut tähän asiaan puoleksi leikillisesti ja kysäsi
-Alfhildilta, mitä hän noista jutuista arvelee. Alfhild tuli punaseksi
-eikä voinut vastata. Sitte rupesi Knut näitä juttuja sovittelemaan
-edukseen, vaan kun Alfhild huomasi tämän käyvän yhä totisemmaksi, niin
-rupesi hän heti pelkäämään. Leivin kuva oli painunut hänen sydämeensä
-niin vahvasti, että hän oli aina näkevinään edessään nuo vaaleat kasvot
-ja kirkkaat silmät. "Elkäämme puhuko siitä", pyysi häntä aina Alfhild.
-"Ei, ei", sanoi Knut, "eihän sillä mitään niin eri kiirettä ole, eikä
-se taas ole hätiköitsemisellä tehtäväkään. Mutta voisithan sinä jo
-ruveta sitä tarkemmin tuumimaan, Alfhild." Alfhild seisoi vaan
-hypistellen sormiaan vastakkain ja oli niin hajamielinen, jotta
-ajatukset sinne tänne lentelivät. Niin, aina pitäisi sitä ajatella.
-
-Kyllä ukko Åsbjörn tuon tuostakin sai kuulla näistä Alfhildin ja Knutin
-välisistä suhteista, vaan ei hän kumminkaan ottanut niitä uskoaksensa.
-Olivathan Alfhildilla niin uskolliset silmät, ajatteli hän, ja eiväthän
-silmät koskaan valehtele. Siksi hän ei tästä Leiville mitään
-kirjoittanut. Olihan Leivillä muitakin kärsimisiä. Usein koki Åsbjörn
-saada puhutella Alfhildia kahden kesken, vaan tämä kartti häntä vielä
-enemmän kuin ennen.
-
-Kului talvi. Alfhild ei ollut saanut yhtään kirjettä Leiviltä, ja hän
-koki puolustaa itseään sillä luulolla, että varmaankin Leiv oli hänen
-jo unohtanut. Knut oli silloin tällöin Dalessa ja oli joskus aina
-vallattoman iloinen ja leikkisä, toisinaan taas hiljainen ja
-surullinen. Hän pitää minusta, ajatteli Alfhild. Vanhukset puhuivat
-hänen kanssansa eikä häntä ollutkaan vaikea saada myöntymään. Mutta kun
-peli muuttui vakavammaksi, vetäytyi hän pois.
-
-Keväällä pitäjän nuoriso miehissä kokoontui Daleen, kevätjuoman panosta
-maistelemaan. Knut oli mukana. Ei koskaan näyttänyt Knut Alfhildin
-silmissä niin iloiselta ja kauniilta kuin nyt. Hän yksin oli illan
-sankari ja ilostutti koko seuran hilpeydellään. Katein silmin
-katselivat toiset Alfhildia, joka voi tuommoisen saada miehekseen.
-Illemmalla, kun ruvettiin juttelemaan, että kansa on paljo ryyppinyt,
-kutsui äiti Alfhildin mukaansa kamariin. Siellä oli myöskin Knut ja
-ukko Halvard, joten puhe rupesikin sujumaan hyvin. Sillävälin
-vanhuksien täytyi palata keittiöön ruuanlaitosta puuhailemaan. Knut
-käyttikin taas tilaisuutta hyväkseen ja pyysi Alfhildilta varmaa
-vastausta; hän ei muka voinut elää tässä epätietoisuudessa, sanoi hän.
-Tämä koski häntä enemmän kuin hän luulikaan; jos tässä hän ei
-onnistuisi, niin ei hän siihen voisi niin tyynesti tyytyä kuin Björn
-Haugstad. Alfhild ei olisi mitenkään voinut otaksua, että tuo iloinen
-poika voisi olla niin surullinen. Alfhildia se kovin suretti, kun hän
-huomasi Knutin hänestä pitävän. Ja kumminkin se on kerran päätettävä.
-Entäs Leiv --? "Leiv on varmaankin minut unohtanut", ajatteli hän. "Ja
-kun isä ja äiti niin tahtovat sitä..." Häpeissään kurkisteli hän Knutin
-silmiin. Knut kietoi rajusti kätensä hänen ympärilleen ja täynnä
-iloista toivoa huudahti hän: "jos tulet omakseni, niin ei sinun koskaan
-tarvitse sitä katua!" -- "Leiv on varmaankin minut unohtanut", ajatteli
-hän, "ja tahtoohan isä ja äiti sitä... Se on varmaankin minun osakseni
-sallittu", kuiskasi Alfhild hehkuen lämpimyydestä ja muuttui kylmäksi
-taas. Knut päästi ilonaurun, veti häntä likemmäksi itseään ja laski
-taas irti, teki hyppäyksen ja huudahti: "Hei, nyt minäkin tiedän,
-miltä ilo tuntuu!" Tämän tapahduttua, tuli Alfhild itse niin
-synkkämieliseksi, että hän koki etsiä virvoitusta Knutin ilosta.
-
-Samassa tulivat vanhuksetkin. Knut otti heitä kumpaakin kädestä ja
-hymyili: "Tahdotteko minut pojaksenne, niin tästä minut saatte!"
-"Tahdomme, kyllä tahdomme", sanoi äiti vesissä silmin hymyillen;
-"tahdomme, kyllä tahdomme", sanoi isä lempeästi ja totisesti. Äiti
-syleili Alfhildia, sanoen: "nyt sinä olet saattanut meidät kaikki
-iloisiksi" "Niin", lisäsi isä, "sinä olet aina ollut kiltti lapsi."
-Knut katsoi häneen niin ystävällisesti. Alfhild puhkesi katkeraan
-itkuun.
-
-Samana iltana päätettiin häiden viettäminen jättää syksyyn. Alfhild
-mukautui heidän pyyntöönsä, vaan pyysi kumminkin, että kihlaus
-vastaiseksi pidettäisiin salassa. Tätä pyyntöä he kummeksivat, mutta
-iloissaan kun olivat, eivät he voineet sitä kieltääkään. "Ja seuraa nyt
-meitä ylös", sanoi äiti; "sillä heille ei pidä näyttää sitä, että olet
-itkenyt." Knut tarttui hänen käteensä: "Kiitos tästä, Alfhild", sanoi
-hän. Alfhild itki ja muisteli Leiviä. Täten he sitten erosivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Melkein koko ajan Amerikassa oli Leiv ollut saman miehen työssä. Tämä
-oli eräs rikas pohatta, jonka omaisuus oli kauppayrityksissä yhä vaan
-lisääntynyt. Äskettäin oli hän ostanut suurehkon maatilan, jonka
-kuntoonpanemiseen hän oli suurenmoisen summan uhrannut. Ensimäisenä
-vuonna oli Leiv täällä vaan tavallisena työmiehenä. Ja työtä hän
-tekikin kuin mies. Hän oli muutoinkin vahva ja harteva, vaan Alfhildia
-muistellessaan muuttui hän koko urhoksi; itseään ei hän säästänyt.
-Tämän lisäksi oli hän harvinaisen rehellinen ja luotettava. Heidän
-täytyy se huomata, että hän ei ole huonosta suvusta. Hän muisteli
-isänsä heidän erotessaan lausumia sanoja; hän muisteli niitä
-kammottavia huhuja, joita hän oli kylällä saanut kuulla
-syntyperästänsä. Leivin tärkeimpänä pyrintönä oli täyden arvon
-saavuttaminen yhteiskunnassa. Mutta hän huomasi, että kunnia ja raha
-tässä maailmassa usein käyvät käsi kädessä. Siellä huomasi hän paljo
-puuttuvansa opin tärkeimmissäkin alkutiedoissa. Hän huomasi, että tämä
-tiedottomuus suuressa määrin haittasi hänen edistymistänsä. Siksipä hän
-käyttikin kaikki lepoajat englanninkielen ja muiden hyödyllisten
-tietojen oppimiseen. Täten hän oli myöskin päässyt tuon koulumestarina
-palvelevan paroonin tuttavuuteen. Leivillä kun oli hyvä pää, pääsi hän
-pian tiedoissa toisten tasalle, vieläpä hän muutamissa aineissa oli
-muita etevämpikin. Muutaman vuoden uutteruudella isäntäänsä
-palveltuaan, pääsi hän vihdoin jonkunlaiseksi työnjohtajaksi. Ja kun
-Leiv hyvin kunnosti itseään tässä toimessa ja vähitellen saavutti
-isäntänsä täyden luottamuksen, niin pääsi hän pian koko talouden
-hoitajaksi.
-
-Kummallinen mies oli tuo parooni, ja kummallinen oli hänen
-katsantotapansakin. Tuota Leiv usein ihmetteli. Vaan kun hän oli
-syntyään parooni ja nykyään koulumestari, niin kunnioitti Leiv häntä
-suuresti, ja uskoi kaikki hänen sanansa. "Kenties minä en sitä asiaa
-käsitä", ajatteli Leiv. Jos hän milloin ei ollut hyväksyvinäänkään
-paroonin käsityskantaa, jätti hän sen vastaisuudeksi, "kunnes hän
-lukkarina kerran asiaa tarkemmin punnitsee." Mutta olipa se nyt miten
-tahansa, muuttuivat hänen ajatuksensa kumminkin paroonin käsityskannan
-mukaan.
-
-Sitten seuraavana syksynä kadotti hän rahansa. Tämä häntä niin suretti,
-että hän oli vähällä tulla hulluksi. Näitä rahoja oli hän niin
-ihaillut; ne kun pankissa ollessaan yhä vaan tuottivat korkoa ja siten
-kasvoi pääoma ihan kuin itsestään. Sydän oikein riemusta sykähteli,
-tietäessään jokaisen ansaitsemansa killingin vievän yhä likemmäksi
-suunnittamaansa päämäärää. Täten hänen rohkeutensa vaan kasvoi, ja
-antoi tavallaan uutta virikettä uusia ponnistuksia kestämään. Hänen
-entiset synkät unelmansa haihtuivat, ja onni näytti seuraavan hänen
-tekojaan. Hän muuttui yhä iloisemmaksi ja hilpeämmäksi; jonkunlainen
-korskea oman arvon tunteminen alkoi hänen toimissaan yhä selvemmin
-näyttäytyä. Ja hupaistahan se onkin olla oman onnensa seppä. Vaan
-mitenkäs kävi; -- kaikki unelmat, mainitun onnettomuuden kautta,
-hävisivät kuni tuhka tuuleen. Kauan, kauan murehti hän tätä; hän oli
-ikäänkuin sairaana ja hänen luontonsa muuttui vihaiseksi ja äreäksi.
-Työkykykin katosi, eikä hän onneensakaan voinut enään luottaa. Pahat
-ajatukset häntä kalvoivat, niin ettei yökausiin voinut nukkua. Mitä on
-hyötyä hänen ponnistelemisistaan? Kun kerran onni vetää noin vahvasti
-vastakynttä, ehkäpä lienee turhaa Alfhildinkaan toivominen. Jos hän
-kerrankaan vielä voisi tavaraa koota, olisi aina olemassa joku varas,
-joka sen varastaisi. Hän oli ymmärtävinään, että rehellisyys Amerikassa
-on niin ja näin. Useimmat ovat rosvoja ja valapattoja. Kaikki pitivät
-huolta itsestään, eikä kukaan toisista. Ennen sudenkuopassa lampaana
-kuin täällä rehellisenä. Ei mistään voinut olla varma. Ja kumminkin
-Alfhild -- Alfhild ja kaikki hänen somat unelmansa! Kun hän näitä
-muisteli, virtasi veri hänen päähänsä, silmät hehkuivat, hampaat
-kalisivat ja kädet koukistuivat kuin suonenvedossa; hän ihan pelkäsi
-järkensä kadottavansa. Alfhild, Alfhild ja kaikki nuo unelmat! Hän oli
-näkevinään hänet; ihan selvänä kajastui hänen mieleensä Alfhildin kuva,
-silloin kun hän seisoi Haugstadin tanssituvassa kuumana, notkeana,
-kiharapäisenä, hurmaavana, säkenöivin silmin, hopeasolkineen, jotka
-hyppien kalisivat valkeilla liiveillä... hän voisi nyt vimmoissaan
-hyökätä ulos ja samota maailmata synkeän yön ympäröimänä. Hänen täytyy
-saada Alfhild omaksensa. Elämä ja Alfhild, ne ovat yhtä. Äärettömän
-pitkältä näytti tie, siis epätietoista on, jos hän voipikaan hänet
-saada.
-
-"Mikä herran nimessä sinua vaivaa?" sanoi parooni, "ihanhan sinä olet
-kuin metodistit." Leiv kertoi hänelle kaikki mitä hänelle oli
-tapahtunut. Tuo varas heittiö oli vienyt kaikki hänen omaisuutensa ja
-tehnyt tyhjäksi hänen toiveensa. Jospa hän vaan tuon ilkiön saisi
-käsiinsä, niin ihan varmaan hän hänet musertaisi. Semmoinen lurjus ei
-saisi koko maailmassa olla olemassa. Silloin paroonin silmä välkkyi
-niin ihmeelliseltä. "Tässä tapauksessa minä en voi sinun mielipiteesesi
-yhtyä", sanoi hän. "Rahastonhoitaja oli siinä ihan oikeassa. Jos sinä
-tahi minä olisimme olleet hänen sijassansa, niin olisimme me tehneet
-samalla tavalla." Leiv tarkisteli sanatonna parooniin. "Sinä et käsitä
-minua", sanoi tämä. "Et laisinkaan. Minä olen surulla huomannut, että
-sinussa ei ole yhtään filosofiaa. Mutta semmoinen, joka tässä
-maailmassa elää ilman viisaustiedettä, semmoinen on silmittömän
-kissanpojan kaltainen; sanalla sanoen hän on sokea. Jos sen päästät
-maahan, niin se heti tupsahtaa lähimpään vesilätäkköön, jossa se hukkuu
-ja henkensä heittää. Minä sen sinulle selitän. Koettakaamme se ensin
-näyttää toteen Sokrateen tavalla! Tiedätkö sinä monenkolaisia ihmisiä
-maailmassa löytyy?"
-
-Leiv suuttui. "Kahta lajia", sanoi hän; "porsaita ja sikoja."
-
-"Hm, niin kyllä!" sanoi parooni nyökähyttäen päätään; "se olikin ihan
-totta tavallaan, eikä se ole ihan filosofiaakaan vailla. Mutta sinä et
-minua oikein ymmärrä. Asia, näethän, on tämmöinen: luonto tekee
-vääryyttä. Oikeastaan pitäisi elämässä olla samaten kuin sotakoulussa:
-yhtä monta oppilasta kuin sijaakin. Mutta luonto, se on sokea; ei se
-tunne valtiotaloustiedettä, eikä luvunlaskua. Se viskelee maailmaan jos
-jonkinlaisia ja on yhtä iloinen kuitenkin, huolimatta siitä onko niillä
-sijaa tahi ei. Se on ikäänkuin ankara isä, joka työntää lapsensa
-järveen uimataitoa oppimaan... ne saavat auttaa itseään! jos ne eivät
-voi tulla toimeen, niin ne vajoovat pohjaan... mutta se on väärin kuin
-muutamat ovat saaneet uimavyön... No! ymmärrätkö nyt minua?"
-
-"En."
-
-"Ottakaamme joku esimerkki. Ajatelkaamme nyt rahastonhoitajaa. Hän on
-yksi niistä, joita luonto on väärin kohdellut. Hänkin oli viskattu
-elämään, hänen piti elää, hän oli saanut elämänhalun, hänellä oli
-oikeus elämiseen; sillä se on meillä kaikilla niin pian kuin olemme
-tänne tulleet... mutta luonto ei ollut huolehtinut hänen
-toimeentulostaan. Siitä sai hän siis pitää itse huolen. Hän oikoi
-luonnon erehdystä. Mitä luonto ei ollut hänelle antanut, sen otti hän
-itse. Luonto siis oli se, joka oli syyllinen, eikä hän."
-
-"Hm", sanoi Leiv.
-
-"Uusi esimerkki. Sinä olet siinä. Sinäkin olet yksi niistä, jonka
-luonto on ilman uimavyötä veteen viskannut. Sinä olet vahva, kelpo
-mies, sinulla on yhtäläinen elämänhalu kuin toisillakin; sinulla on
-täysivoimainen ruumis ja lämmin veri, sekä iloa ja surua tunteva
-sielu... Sinä vaan elät täällä ja nureksit, etkä osaa käyttää omaa
-elämääsi. Toisilla on se, mitä sinulta puuttuu; ne elävät kuni linnut
-auringon paisteessa ja nauttivat kaikkea hyvää; sinä olet kuin juhta.
-Sinä tarvitset kaikki voimasi ainoastaan pysyäksesi pinnalla, ettet
-pohjaan uppoaisi. Ymmärrätkö tämän?"
-
-"Ymmärrän."
-
-Nyt parooni suurimmalla varovaisuudella tarkasteli puheensa vaikutusta.
-"Jos sinulla nyt olisi uimavyö käsissäsi... se ei ole sinun, luonto on
-sen sinulta varastanut... jos sinulla olisi yhtä suuri oikeus sitä
-omistaa kuin toisilla... ja jos tuntisit uppoovasi siinä tapauksessa,
-jos et sitä saisi... no niin! Minä tahdon vaan sanoa, että jos et
-itsellesi vyötä anastaisi, niin olisit aika nauta!" -- "Ehkäpä", sanoi
-Leiv.
-
-Parooni ei enempää uskaltanut. "Totta puhuakseni", sanoi hän, "minä
-olen sinua ihmetellyt, sinä kun vaan riehut, vaikka voisit helposti
-ottaa takasin ne elämän hyveet, jotka luonto on sinulta riistänyt."
-
-"Mitenkä niin?", sanoi Leiv.
-
-"Mitä sinä luulet tarvitsevasi tässä maailmassa? Mitä sinä luulet
-tarvitsevasi, jotta voisit elämäsi oikeutta nauttia? Minkätähden sinä
-oleskelet täällä, kulutat paraimmat vuotesi ja kukoistavat voimasi?"
-
-"Saadakseni rahaa", vastasi Leiv.
-
-"Ha ha! Niin todellakin! saadaksesi rahaa, tuota tyhjänpäiväistä
-roskaa!... Ainoastaan pieni kultamöhkäle on sinun ja sinun oikeuksiesi
-välillä, sekä sinun ja sinun elämäsi välillä! Ja tuo kultakappale
-viruukin sinun jaloissasi, ja sinä pöllö epäilet sitä ylösottaessasi!"
-
-"Minunko jaloissani --?"
-
-"Sinullakin, samoin kuin tuolla karanneella rahastonhoitajallakin, on
-kassa hoidettavanasi, mikä juuri paraiksi on ihan täysi... Hän oli
-mies, hän tunsi oikeutensa... tee sinäkin samoin!"
-
-Leiv nousi tulipunaisena ylös. "Siinä on kylliksi", sanoi hän.
-"Kummallista kuinka sinä, joka olet parooni, voit noin halpamielisesti
-ajatella."
-
-Tämä oli ihan uutta paroonista. Hän kohautti olkapäitään ja naurahti.
-"Olkaamme rehellisiä molemmin puolin", sanoi hän. "Minä en ole enemmän
-parooni kuin sinäkään. Minä olen syntynyt köyhistä vanhemmista; luonto
-on minua kohdellut yhtä väärin kuin sinuakin... Mutta kun minä
-Amerikkaan tultuani huomasin, että kansa antaa etusijan ylhäiselle
-suvulle ja sen semmoiselle, niin sanoin minä itseäni parooniksi...
-Valhettelinko? En ensinkään. Ja todellakin, eihän minulla ja paroonilla
-olekaan mitään eroitusta; syntyperäisellä paroonilla ei ole oikeutta
-enemmän olla paroonina kuin minullakaan; nimessä vaan on koko
-eroavaisuus, ja voinhan minä sitä pitää, niinkuin joku toinenkin,... ja
-_sehän_ on ihan luonnollista, että minulla on sama elämänhalu ja sama
-elämisen oikeus kuin jollakulla paroonillakin! Me molemmat olemme
-samanlaisia; tässäkin ruumiissa palaa elämän kuluttava tuli, ja tämäkin
-sielu halajaa elämää ja iloa... Lyöttäytykäämme yhteen, me molemmat! Me
-seisomme samallaisella alustalla; ruvetkaamme siis yksissä toimimaan!
-Irroittakaamme itsemme tästä orjuudesta! Oli mies, Mr Hegglid..."
-
-Leiv seisoi avossa suin tähystellen. Mikä muutos! "Paroonista" oli
-kaikki loisto kadonnut. Kuka seisoi tuossa? Pieni, laiha löntti
-mieheksi, ruma, raaka, raukka, ihmisheitto ja lurjus vielä päälle
-päätteeksi. Leivistä tuntui olo niin tavattoman tukalalta. "Hyvästi",
-sanoi hän. Parooni tuntui hänestä ihan inhoittavalta. Kaksi aaltomaista
-juonetta risteili paroonin kasvoissa; toisessa näytti vihastuminen ja
-toisessa häpeä kuvastuvan. "Pyydän anteeksi", sanoi hän ivallisesti,
-"minä luulin teitä mieheksi, herra Hegglid. Niin, niin se on, Jumala
-paratkoon, täällä maailmassa, ihminen niin monesti erehtyy... Hyvästi!
-köyhyys ja ylpeys, ne sopivat niin huonosti yhteen. Kunhan sinäkin elät
-niinkauan kuin minä olen elänyt ja kärsit mitä minä olen kärsinyt, niin
-sinustakin tulee filosoofi! Olisipa hauska, että näkisin sen päivän.
-Voi hyvin siksi, lapsi raukkani!" Hän läksi, eikä Leiv enään koskaan
-häntä nähnyt.
-
-Tämän jälkeen elämä tuntui niin ihmeen kolkolta ja hävettävältä
-hänestä. Tuota keskustelua hän niin häpesi, jotta jos hän joskus
-sattuikin muistelemaan paroonia, niin tuntui kuni raskas vihlova tunne
-olisi hänen rintaansa viileksinyt. Paroonin sanat olivat niin
-mitättömän alhaiset hänen mielestään, vaan kumminkin tuntui hänestä
-siltä, kuin jos paroonin sanat olisivat olleet hieman hänen omien
-ajatuksiensa mukaiset. Eikö hän itsekin ollut tullut siihen huomioon,
-että elämä tekee vääryyttä, ja että hän on myöskin siltä vääryyttä
-kärsinyt? Eikö hän itsekin ole nureksinut kohtaloansa ja eikö hän
-joskus melkein itse Herraakin ole uhkaillut? Nyt tuntui hänestä tämä
-nureksuminen niin raukkamaiselta. Hän oli häpeissään kuin koira.
-Uudestaan rupesi hän työhön haihduttaakseen noita aatteita mielestään.
-Valituksilla, tuskailemisilla ei voida mitään voittaa, mutta
-tyyneydellä ja kunnollisella työllä.
-
-Hänellä ei oikeastaan ollutkaan mitään erinomaista hätää.
-
-Hänellä oli hyvä palkka ja seuraavana vuonna sai hän taas koroitusta,
-Alfhildiakaan hän ei voinut epäillä. Eihän noin arvokas tyttö voine
-ketään pettää. Ja jos hän kerran voi odottaa neljä vuotta, niin
-varmaankin voi hän silloin odottaa viidennenkin. Heti, kunhan hän vaan
-voi saada niin paljon kokoon, että kotiin lähtöä voi ajatella, niin hän
-sitten kirjoittaa hänelle ja kertoo hänelle kaikki. Nyt, kun ei ollut
-mitään hyvää kirjoitettavana, päätti hän jättöä kirjoittamisen
-tuonnemmaksi. Kun hän sitten saisi hänen tervehdyksensä, niin
-ymmärtäisi hän kaikki.
-
-Aika kului. Leiv ihmetteli sitä, ettei hän saanut minkäänlaisia tietoja
-Alfhildista; mutta ei hän voinut epäilläkään mitään. Hänen isänsä kun
-kirjoitti Alfhildista niin hyvää, niin oli hänkin siitä ihan
-vakuutettu. Kyllä tosin hänestä paljon yhtä ja toista puhutaan,
-kirjoitti Åsbjörn; mutta loruileehan se kansa paljonkin. Mutta sinä
-keväännä kun Knut ja Alfhild menivät kihloihin, sai Leiv taas isältään
-kirjeen, jonka sisällys sai Leivin hyvin levottomaksi. Alfhild on
-terveenä ja voi hyvin, sanottiin siinä. Hän hyvin usein seurustelee
-muun nuorison kanssa, ja tiedetään kylällä ihan varmasti, että häät
-Knut Åsenin kanssa ovat piakkoin odotettavissa. Tämmöistä ynnä paljo
-muutakin siitä kansan kesken puhutaan. Mutta, arveli Åsbjörn palautuen
-edelliseen, eihän tästä vielä huoli olla tietääkseenkään. Ei suinkaan
-tuo liene niin huokeata tytöllekään, kun pojat häntä yhäti ahdistavat,
-ja kun oikea on kaukana poissa. Åsbjörn ei voinut uskoa niin pahaa
-Alfhildista. Olihan hänellä niin kaunis vartalo ja niin uskolliset
-silmät. Jos semmoista pitää epäillä, niin varmaankin sitten pitää
-epäillä kaikkia. Mutta hän varmaankin sitä ihmettelee, ettei Leiviltä
-mitään tietoa saa.
-
-Mutta Alfhild oudoksui sitä, ettei Leiv lähettänyt mitään kirjettä.
-Leiv pelästyi tästä. Uudelleen tuli hän levottomaksi ja sai rauhattomia
-ajatuksia. Öisin istui hän ja kirjoitteli kirjeitä Alfhildille, mutta
-poltti ne taaskin aamusella. Päivin teki hän työtä kuin mieletön. Hän
-tahtoi kiiruhtaa. Aika kului, eikä hänelle vieläkään ollut selvillä
-kuinka kävisi lopulta. Oli jo kesä ja hänen pelkonsa kasvoi. Hän
-muuttui vaaleammaksi ja vaaleammaksi, ja ne, jotka katsoivat hänen
-silmiinsä, olivat sitä mieltä, että hän näytti entistään villimmältä.
-Joskus ajatteli hän Alfhildia ja surulla mietti sitä filosofiaa, minkä
-hän kerran oli huomannut niin hirmuiseksi. Jos onni olisi vastahakoinen
-hänelle siinä ainoassa, minkä hän Alfhildilta vaati ja minkä vuoksi hän
-oli tehnyt työtä niin kovasti... tulisi hän kuitenkin siihen uskoon,
-että elämä oli vääryyttä.
-
-Hän oli kirjoittanut kirjeen kotiin isälleen ja pyytänyt häneltä
-täydellistä tietoa Knutista ja Alfhildista sekä ett'ei isä mitään
-salaisi, vaan kertoisi kaikki. Kun hän saisi vastauksen tähän,
-kirjoittaisi hän pitkän kirjeen Alfhildille. Syksypuolella sai hän
-vastauksen. Mutta siinä oli:
-
-"Nyt kernaammin vaikenisin kuin puhuisin, jos se johtuisi mieleeni.
-Tätä en olisi koskaan luullut Alfhildista. Mutta ei koskaan pidä
-luottaa kehenkään tässä maailmassa ja kaikkein vähemmin tytön silmiin.
-Kaikki paitsi kuolema on vilppiä ja valhetta. Minä olen niin väsynyt ja
-surumielinen, että en voi nyt kirjoittaa enempää.
-
-"Eiköhän se ollut, niinkuin luulin, pois matkustettuasi, jotenkin
-vaarallista että heitit tytön oman onnensa nojaan. Ovathan tytöt niin
-heikot, etenkin jos pojat kenestä pitävät. Ja onhan Knut Åsen kaunis
-mies ja älykäs vielä päälle päätteeksi. Kyllä hän varmaankin osaisi
-siksi odottaa kunnes kala koukkuun käy.
-
-"Ihan todenmukaisesti kerrotaan Knutin ja Alfhildin viettävän häitään
-ensi syksynä ja ensi sunnuntaina kuuluutetaan jo ensi kerran. Alfhildin
-ajatusta tästä en tiedä. En ole kaukaan aikaan saanut häntä puhutella;
-näyttää siltä kuin hän karttaisi minua ja minäkään en ole tahtonut
-häntä häiritä. Olenhan minä tottunut saamaan semmoista kohtelua
-ennenkin. Tätä kaikkea kun olen saanut kuulla, niin koski se minua niin
-kovin, ett'et mitenkään voisi sitä uskoa.
-
-"Muutamat sanovat Alfhildin olevan jotenkin surumielisen. Jos luulet
-voivasi, niin tule kotiin, eihän sitä kukaan voine estää. Olisi
-suotavampaa jos et semmoisesta tytöstä pitäisi lukua ensinkään; onhan
-hän, luullakseni, jotenkin huikentelevainen. Mutta onhan nuoruus ja
-rakkaus siksi toisekseen jotakin ihan käsittämätöntä. Mitä enemmän
-ystäväsi edestä saat kärsiä, sitä rakkaampana sinä häntä pidät.
-Tiedäthän että olet vahva mies. Elä siis ole tästä tietävänäsikään.
-Elkäämme tästä kumminkaan olko suruissamme; eiväthän he vielä ole
-vihillä olleet." --
-
-Hän luki kirjeen. Luki kerran, luki kaksi, lukipa useampiakin kertoja.
-Hän luki sitä siksi, kunnes ei mikään kohta siitä jäänyt ymmärtämättä.
-Seuraavana päivänä, niin sanottiin, kuleskeli hän ympärinsä
-tähystelevin silmin ja yksikseen puhuen; eikä vastannut kenenkään
-puhuttelemisiin ja käyttäytyi kaikella tavalla ihan hullun tapaan. Sitä
-seuraavana päivänä oli hän taas tyyni ja rauhallinen. Katse oli jäykkä,
-hän oli vaalea kuin ruumis ja silmissä väikkyi niin ilkeä loisto kuin
-olisi hänellä ollut jotain pahaa mielessä. Mutta rauhalliselta hän
-muuten näytti. Itsekseen oli hän päättänyt: minun täytyy saada Alfhild
-hyvällä tai pahalla, jos Jumala ei minua auta, niin koen itse auttaa
-itseäni... Kahdeksan päivää hän teki työtä kuin ennenkin. Sitten läksi
-isäntä pitkälle matkalle ja jätti Leivin kartanoa hoitamaan. Toisena
-yönä Leiv katosi. Toiset pahinta peläten rupesivat häntä etsimään;
-olihan hän ollut viime aikoina niin eriskummallinen. Mutta kukaan ei
-saanut hänestä tietää vihiäkään. Palattuaan kotiin tuli isäntä hyvin
-pahoilleen, sillä olihan hän pojasta paljo pitänyt. Ruvettiin uudestaan
-etsimään. Silloin huomasi isäntä rahalaatikon olevan tyhjänä. Siinä
-olikin ollut paljon rahaa, sillä vähää ennen oli hän taloansa vastaan
-ottanut suurenmoisen rahalainan. Ja hän oli luottanut Leiviin kuin
-itseensä. Hän rupesi kaikkia epäilemään. Kaupungissa sai hän tietää,
-että useampia laivoja oli juuri viime yönä lähtenyt Europaan. Leivin
-nimeä ei ollut luetteloissa; mutta eräs oli nähnyt hänen sanottuna yönä
-olleen kaupungissa. Sitä ei ollut vaikea käsittää. Leiv oli ottanut
-kassan mukanansa ja paennut.
-
-Ja niin oli Leiv kumminkin sukuheittiö.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen jälkeen kun Alfhild kihlaantui Knutin kanssa, ei hän nähnyt yhtään
-iloista päivää. Heti sen päätettyä tunsi hän tulevansa tätä perästä
-päin katumaan. Näytti siltä kuin jos vanha rakkaus Leiviin olisi
-uudestaan herännyt. Yksin ollessaan ajatteli hän enemmän Leiviä kuin
-Knutia. Monena yönä itki hän itsensä nukuksiin; monena yönä ei hän
-rasittavilta unelmilta voinut nukkua.
-
-Mutta kun hän näki, miten iloissaan vanhemmat olivat siitä, että hän
-Knutin ottaisi, ja kun hän huomasi miten iloinen Knutkin oli, niin
-tunsi hän saavansa siitä huojennusta ja hän voikin silloin aina
-hetkeksi hänet unohtaa. Ollessaan muiden kyläläistensä seurassa oli hän
-aina iloisempi, sillä eihän hänen nyt tarvinnut hävetä kihlaustaan. Jos
-keskustelu rupesi häntä milloin rasittamaan, niin koetteli hän aina
-lohduttaa itseään sillä, että Leiv ei varmaankaan tule. Eipäs hän
-kirjoita, eipäs kirjoita, sanoi hän itsekseen. "Hän on luultavasti
-kohdannut Amerikassa jonkun toisen. Semmoiset eivät varmaan ole yhdessä
-lujemmat kuin toisessakaan."
-
-Kuta kauemmin kului aikaa, sitä surullisemmaksi hän tuli. Tosin Knut
-oli kaunis ja elämänhaluinen poika; mutta kumminkaan ei se ollut se,
-josta hän piti. Kun Knut hänelle leikkiä lasketteli, ei hän koskaan
-tullut siitä hilpeäksi. Mutta hilpeydessäkin oli jotain kylmää, mikä ei
-tahtonut lämmitä: poika oli oikeammin vieras hänelle. Kun Knut sulki
-hänet syliinsä, muuttui hän noloksi ja alakuloiseksi, ikäänkuin
-tietäisi myövänsä itsensä taloa ja kultaa vastaan. Ei se ollut tämä,
-joka oli hänen poikansa; tälle hän ei ollut itseään koko hehkuvalla
-halulla antanut. Joskus hän puoliksi aprikoi tehdä lopun itsensä ja
-Knutin välisistä suhteista. Sitten hän matkustaisi Leivin jälestä
-Amerikkaan; siellähän ei sukuperä ja rikkaus tule kysymykseenkään.
-Mutta silloin katui hän sitä taas vanhempainsa tähden ja Knutin tähden,
-eikä hän tietänyt, välittikö Leiv hänestä. Hän ei kirjoita, eipäs hän
-kirjoita, vaikeroi hän itsekseen. "Kenties hän on löytänyt Amerikassa
-paremman itselleen!" Eräänä iltana oli hän matkalla Hegglidiin, hän
-tahtoi puhua Åsbjörnin kanssa. Mutta hän peruutti aikomuksensa ja
-kääntyi tiellä takasin. Pitäjäläiset, vanhemmat, Knut... olkoon,
-niinkuin nyt on, sanoi hän itselleen ja vapisi.
-
-Vanhemmat huomasivat, ett'ei Alfhildin laita ole, niinkuin pitäisi;
-Knut huomasi sen myöskin. He miettivät tätä, Knut oli peloissaan:
-mitähän jos Alfhild katui Björn Haugstadin tähden. Vanhat eivät
-tietäneet muuta keinoa kuin kiiruhtaa häitä. Kun hän kerran oli
-naimisissa, niin kaikki kyllä hyvälle tolalle kääntyisi. Samaa arveli
-Knutkin. Ja kun he puhuivat siitä Alfhildille, ei paljon puuttunut
-siitä, että hänkin olisi samaa ajatellut. "Tehkää, kuten vaan itse
-haluatte", sanoi hän. He määräsivät hääpäivän, heidät kuulutettiin ja
-kuuliaiset vietettiin Dalessa suurella juhlallisuudella. Nyt saan
-koettaa olla iloinen, tuumaili Alfhild.
-
-Mutta illemmalla kuului vahva, karkea ääni laulavan kartanolla: --
-
-    Tytön mieli on häilyväinen,
-    Siin' ei oo kenkään pysyväinen,
-    Hän ei voi kiintyä yhtehen,
-    Vaan jakaa lempensä monellen.
-
-Laulaja oli Björn Haugstad. Alfhildin kasvoilta veret poistuivat, niin
-että hän näytti tuossa istuessaan ihan marmorikuvan näköiseltä.
-Muutamat juoksivat ulos saadakseen miestä käsiinsä. Mutta tämä olikin
-ajoissa kynttänyt tiehensä. Nuoret kokivat tanssia ja leikkiä. Mutta
-olkoon ilo täksi illaksi lopussa, tuumi Alfhild.
-
-Vanha Hegglidin Åsbjörn oli nyt suruun pakahtua. Mitähän poika tästä
-tuumannee? Löytyyhän sielläkin syvää ja aavaa vettä, Leiv ei kärsi
-missään pilaa. Åsbjörn arveli ja aprikoi mitä hänen on nyt tehtävä.
-Erittäinkin rasitti häntä yksi ajatus, jota hän ei voinut mitenkään
-saada mielestään. Tuntui siltä kuin hänen olisi pitänyt luotansa
-poistaa kaiken sen, jota hän ei luullut kunniallisesti omaavansa. Jos
-hän näin tekisi, niin tulisi synti suvusta pois riistetyksi, ja onni
-astuisi sijaan. Mutta tätä taas tarkemmin punnittuaan tuli hän siihen
-päätökseen, että ne eivät oikeastaan olleetkaan hänen rahojaan, vaan
-_Leivin_. Oliko hänellä oikeus antaa pois toisen omaisuutta? -- Mutta
-eiväthän ne olleet kunniallista rahaa? -- Niin, mutta kun ne olivat
-Leivin? -- Täten hän rauhattomana yksikseen mietiskeli. Aikoipa hän
-välistä kysyä neuvoa papiltakin. Mutta hän oli tietävinään, mitä pappi
-tähän sanoisi. Semmoiset ovat niin herkeät juoruamaan. He eivät paljon
-siitä tiedä, miltä maailma alhaiselle tuntuu. Ei maksaisi vaivaa puhua
-papille; tulisi ainoastaan väärin ymmärretyksi. Hän jätti sen sikseen.
-Mutta itse ei hän voinut pulmaa selvittää. Hän aikoi siitä suoriutua
-sillä, että antoi 10 taaleria köyhille. Mutta kun Knutia ja Alfhildia
-kolmannen kerran kuulutettiin, antoi hän vielä viisi taaleria lisää.
-"Sinä olet kuitenkin parempi mies, kuin rahvas luulee, sinä Åsbjörn",
-sanoi pappi. Åsbjörn oletti, että hänelle oli hyvää siitä sanasta, eikä
-hän voinut olla rakentamatta toiveita siihen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Leivin matkustaminen oli vaikeata. Syksy myrskyt heittelivät laivaa
-sinne tänne; välistä laivaväki tiesi kulun suunnan, välistä ei. Kaksi
-kertaa olivat he kuoleman hädässäkin. Mutta nämä vaikeudet vihdoin
-voitettiin ja saavuttiin viimein Englantiin. Leiv muutti heti toiseen
-laivaan, ja matkusti Norjaan. Silloin oli jo syksyä hyvä joukko
-kulunut.
-
-Maihin nousi hän samalla laivasillalla, jossa hän oli isästään eronnut.
-Heti vuokrasi hän itselleen asunnon eräässä majatalossa ja oli
-iloissaan, että ei kukaan enään häntä tuntenut. "Minähän tahdoinkin
-palata suurena miehenä takasin!" nauroi hän itsekseen.
-
-Hän oli muuttunut laihaksi; silmät olivat painuneet entistä syvemmälle,
-ja kasvot olivat muuttuneet teräviksi ja ylt'yleensä verhottuneet
-sakealla parralla. Pitäisipä tiedustella, jos Alfhild minua enään
-tuntee, ajatteli hän. Päältä nähden heti jo huomasi, että hän oli nyt
-komeampi kuin kotoa lähteissään.
-
-Hän ei ollut vielä toivoton. Hän oli ottanut huomioonsa erään merkin,
-jonka hänestä nähden pitäisi ennustaa hyvää. Amerikasta lähdettyään oli
-hän ajatellut: jos minä tämän tekoni jälkeen pääsen hengissä kotiin,
-niin en minä pääse oman itseni tähden, vaan Alfhildin tähden, joka on
-tuleva vaimokseni. Nyt oli hän palannut kotiin ennen, kuin kukaan osasi
-odottaakaan. Silloin varmaankin sen täytyi tapahtua Alfhildin tähden.
-Eikä hän taas osannut sitäkään aavistaa, että Alfhildin kaltainen tyttö
-voisi olla kunniaton. Hän tosin voisi hetkiseksi hairahtua, vaan
-tarpeen tullessa hän kyllä muistaisi sanansa ja sen pitäisi. Ja kun hän
-kerran saa Alfhildin omakseen... kaksin- ja kolminkertaisesti on hän
-silloin tekevä hyvää ja siten palkitseva kaikki vääryytensä. Ei
-pieninkään pilkku olisi sitten hänen sukunsa kunniaa tummentamassa.
-
-Hän astui alas ruokasaliin. Siellä hän ehkä kohtaisi joitakuita
-tuttaviaan. Mutta siellä ei ollut ketään.
-
-Hän läksi tästä ja meni toiseen huoneesen. Siellä istui monta maalaista
-juomassa; oli jo jotenkin myöhään. Muutamat olivat juovuksissa. Tuvassa
-sakean sumun tavalla leijaili tupakan savu ja raskas ilma. Leiv olisi
-mielellään kääntynyt takasin. Mutta siellä istui eräs -- kukahan se
-lienee ollut? Hän näytti olevan kaikkein enemmän juovuksissa, kirkui
-pahemmin kuin muut, hakkasi pöytää ja myrskyn tavalla vannomiset hänen
-suustaan vyöryivät... Se oli Björn!
-
--- Björn Haugstad. --
-
-Leiv pyysi olutta ja istautui. Hän oli vaalea. Nyt saan minä kuulla...
-ajatteli hän.
-
-Björnkin istui kerskaten ja kehuen nuorta hevostaan. No se vasta
-hevonen oli, ei -- koko kylällä kukaan sille piisannut; jälkeen vaan
-jäivät. Ei koskaan hän ollut noin komeaa eläintä ennen nähnyt. Kyllä
-siitä hevoisesta lähtee, kun vaan tiukalle panee. Ja miten erinomaisen
-viisas se on! Näytä vaan vähänkään ruoskaa, niin kyllä lentää. Löytyykö
-kukaan, joka vaihtaa tahtoisi?
-
-Vielä tuli eräs mies sisään. Se oli karkeapintainen ja tummaverinen,
-synkkä ja ruma. Sen ruskeat kasvot olivat ilkeässä hymyssä ja muutamia
-harmaita hiussuortuvia riippui toisen korvantaustan alla. "Hyvää iltaa
-Björn", sanoi hän lyöden raskaasti kättään Björnin olkapäähän. "Hyvää
-iltaa Hans", huudahti Björn. Leiv säpsähti, tarkasteli miestä ja tunsi
-hänet taas. "Vieläkö sinäkin roisto elät", ajatteli hän, "sinä, joka
-ryöstit minun rohkeuteni ja minun lapsuudestani iloisuuden."
-
-"Täälläkö sinäkin istut?" jatkoi Hans. "Ja minä kuin luulin sinun
-kerran muuallakin iltaa viettävän?"
-
-"Hohoh!" yrähti Björn ja sylkäsi. Sitten otti hän tuopista aika
-kulauksen ja lauloi näin:
-
-    Ja jos mun vaadit viettämään häitä,
-    Niin kernaammin etsin nuoranpäitä,
-    Ja jos mua vaadit häähamoseen,
-    Käyn ennen Svarte-Urd'in vuorehen.
-
-"He he", sanoi Hans. "Ei se ole ihan varma, että se, joka näinä päivinä
-on morsiamena, niin sanoo." "Hänkö? -- Hän on iloissaan siitä. Elä usko
-semmoisten tyttöjen menevän naimisiin pojan kanssa -- ei, talon kanssa
-he naimiseen menevät; käsittänethän nyt sinäkin tuon. Kippis!" --
-"Kippis, maljanne!" -- Leiv istui ikäänkuin järkensä kadottaneena
-avossa suin... "Kansa kertoo", jatkoi Björn puhettaan. -- "Kansa kertoo
-minun pitävän tuosta huitukasta. -- Ei kukaan kumminkaan tiedä oikein"
--- hän taas kulautti -- "ja yhtäpä se nyt onkin... Kyllä se velho onkin
-kaunis... Sanokoot mitä tahansa, mutta ei koko kyläkunnassa ole hänelle
-sopivaa puolisoa. -- Kippis! -- Mutta häneen minä en koskaan luottanut.
-Ja oikeinhan minä siinä teinkin, minä hupakko." Hän löi nyrkillään
-pöytään; olutpullot kaatuivat nurin ja olut virtasi permannolle; hän
-nojautui pöytää vasten ja itki kovasti. "No, no Björn", sammalteli
-Hans, "elä itke! elä itke! kun sinulla ei ole yhtään itkemisen syytä.
-Eikö sitten sinun eukkosi voi olla yhtä hyvä kuin Knut Åseninkin,
-vaikkapa hänen eukkonsa olisikin nimeltä Dalen Alfhild?"
-
-Silloin eräs naurahti niin kamalasti, että niin juovuksissa kuin kaikki
-olivatkin, jokainen oli sen kuullut. Mutta samassa hän olikin jo
-ulkona. "Niin, se oli ainoastaan eräs hullu englantilainen", sanoi
-eräs. Ruvettiin taas juomaan, joka päättyi valtavaan tappeluun.
-Useimmat saivat kovia kolahduksia, ja Björn Haugstad kaikkein kovimpia.
-
-Mutta Leiv Hegglid jo silloin lepäsi meren pohjassa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltana, kun edellinen tapahtui kaupungissa, vietettiin Dalessa
-kolmatta hääpäivän iltaa. Ne olivat suuremmoiset häät, juuri niin
-semmoiset kuin semmoisilta osattiin odottaakin. Mutta hyvin surullista
-oli niiden vietto, kun morsian ei ollut iloinen. Kaikki ihmettelivät ja
-olivat alakuloisia, kun hän seisoi niin kylmänä ja vaaleana tuon
-kirkkaan, kiiltävän morsius-kruunun alla. Ei koskaan nähty hänen
-nauravan ja jos hän hymyilikin, niin oli se niin kolkkoa ja surullista.
-Hänen silmänsä olivat kovat ja tylsät kuin unettomuus olisi häntä öisin
-vaivannut. Kaiken taitonsa Knut käytti saadakseen seuraa iloisemmalle
-tuulelle; vaan muutamat olivat varmaan tietävinään, ettei Knutkaan
-ollut niin iloinen kun h&n tahtoi näyttäytyä.
-
-Tuskailtiin, että Alfhildin oikea sulhanen on Amerikassa. Pujahtelipa
-yksi ja toinen Björn Haugstadin pilkkasäkeistäkin miesjoukon
-huulilla. Monen pojan sydämen oli näet Alfhild haavoittanut ja nyt
-yllämainituilla pilkkasäkeillä ja monenlaisilla muilla kompasanoilla he
-koettivat huojentaa synkkää raskasmielisyyttään. Kun juomat poikien
-päissä rupesivat milloin vaikutus-mahtiansa näyttämään, niin alkoivat
-asianomaiset päät ja sitä myöten muutkin ruumiinosat hurjaantua ja
-villiintyä. Jo toisen hääpäivän iltana hyppivät muutamat pojat
-vaahdossa suin puukkojaan heiluttaen. Sulhanen näki siis paraimmaksi
-pysyä leikistä pois ja oleksi enimmäkseen vanhuksien luona vaan.
-Kolmannen hääpäivän iltana jatkettiin samaa riemua, samalla tavalla.
-Ihan mielettöminä jo hypeltiin. Puukot korkealla päiden yli
-välkähtelivät ja korvia särkevä kirkuna silloin tällöin kauaksi kuului.
-Knut pysyi vaan tuvassa ja Alfhild kalman vaaleana istui isänsä,
-äitinsä ja muiden sukulais-eukkojen keskessä. Hän oli niin kovasti
-vajonnut tuumimaan synkkää kohtaloaan, ettei hän muiden läsnäoloa
-voinut huomata. Leiviä hän vaan ajatteli. Välistä tässä istuessaan,
-vajoutui hän niin haltioihinsa ja uneksi, että Leiv astuu sisään
-ovesta, ottaa -- kuten sankari eräässä kansantarussa -- nuo suupaltot
-ja heittelee yhden toisensa perään, kuin kintaita vaan, ikkunasta
-pihalle ja sitten nostaa hänet satulalle hevosen selkään ja ratsastaa
-hänen kanssaan pois, sanoen: "Nyt rakkaani me olemme yhdessä, eikä
-kukaan meitä voi eroittaa!" Kuta kovemmaksi melu tuvassa yltyi, sitä
-syvemmälle hän vaipui unelmiinsa. Hän istui vaan oveen tähystellen,
-ikäänkuin jotakin odottaen. Turhaan koetti äiti, turhaan koettivat muut
-häntä puhutella. Kysyivät, tahtooko hän tanssia; ei. He kysyivät,
-tahtooko hän mennä sulhasensa luo; ei. Hän ei tahtonut mitään. Hän
-istui kuin huumaantuneena ja uneksi mahdottomia unelmia...
-
-Sitten hän äkkiä kavahti ylös ja vihlovasti kiljahtaen murtautui tuon
-eukko-ympyrän läpi ja tanssintapaisesti horjahtelevin askelin lähestyi
-hän ovea. Ihan liidun vaalea hän oli ja silmät kamalasti tunkeutuivat
-kuopistaan esiin.
-
-Oven edessä seisoi Leiv, korkeana ja kalpeana häntä suurilla,
-kalseilla, kuuntapaisilla silmillään tähystellen; tukka ihan märkänä
-valui kankeina suortuvina yli otsan; suu valkeine hampaineen oli
-puoleksi avonainen; takki ja koko mies yltyleensä oli märkä ja
-poistuessaan näytti, kuin hän olisi polviaan myöten vedessä kahlannut.
-Alfhild ojensi kätensä häntä kohden. "Leiv", parkasi hän tukahtuneella
-äänellä. "Leiv", kuiskasi hän niin hellästi, että kaikki huoneessa
-olijat heltyivät. Samassa kaatui hän tunnottomana maahan, josta hänet
-ulos kannettiin. Kaikki peljästyivät; juopuneet selvisivät, naiset
-vaikeroivat; ja samana iltana koko hääjoukko, paitsi lähimmät
-sukulaiset, palasivat kotiinsa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Alfhild sairastui tästä ankarasti. Parattuaan oli hän kuin toinen
-ihminen, niin hiljainen, äänetön ja surullinen. Knut piti häntä niin
-hyvänä kuin suinkin voi, ja ystävyydellä ja helleydellä Alfhild hänelle
-hänen ystävyytensä palkitsikin. Vaan todellista iloa ei talossa
-löytynyt.
-
-Sanottiin Alfhildin näkevän hyvin usein Leiviä. Eikä hän näyttänyt
-enään häntä pelkäävänkään. Hän hyvin usein Leiviä puhutteli ja kun Knut
-sai joskus tätä kuulla, niin itki hän. Tämmöisinä hetkinä ei ollut
-puhuttelemisista apua; hän ei niitä kuullut. Knut koetti lukea
-virrenvärsyjä ja rukouksia; ei sekään auttanut. Tuotiin tohtori,
-tuotiin pappi, vaan kaikki turhaan. "Sinä et sitä niin raskaasti saa
-mieleesi painaa", sanoi Alfhild, "ei se tee pahaa". Ja tämmöistä oli
-muutamia vuosia. Silloin se taukosi itsestään. "Nyt on Leiv päässyt
-vapaaksi", sanoi Alfhild. Jonkun ajan kuluttua tämän jälkeen kuoli hän.
-
-Vanha Åsbjörn oli myöskin kuollut. Heti häiden jälkeen oli hän myönyt
-talonsa ja jakanut kaikki köyhille, paitsi vähäistä osaa, jonka hän
-jätti itselleen. "Ei Leiville ole tästä paljo apua siellä, missä hän
-nyt on", ajatteli Åsbjörn; "mutta synti -- synti on suvusta pois
-saatettava." Tämän jälkeen ei hän enään kauan elänyt. Lukuisasti olivat
-kyläläiset häntä haudalle saattamassa. "Hän oli parempi mies kuin
-kukaan olisi osannut arvatakaan", sanoi pappi hautauspuheessaan, ja
-kaikki tunnustivat papin oikein sanoneen.
-
-Näistä surullisista kohtaloista tehtiin surullinen laulu, jonka
-loppusäkeet kuuluivat näin:
-
-    Armahda, Jumala, naista,
-    Ken pettää sanassaan!
-    Hautahan asti hällä
-    On tuska rinnassaan.
-    -- Itku kuuluu ulapalta.
-
-    Alfhildia, Herra, auta!
-    Hän lempimään ol' luotu,
-    Mut sydän oli heikko
-    Ei onnee sille suotu.
-    -- Itku kuuluu ulapalta.
-
-    Jumala kaikkia auta!
-    On heikot nuoren voimat
-    Hän kompastuu, hän rikkoo,
-    Sun sanas turhaan soivat.
-    -- Itku kuuluu ulapalta.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Leiv, by Arne Garborg
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIV ***
-
-***** This file should be named 62759-8.txt or 62759-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/2/7/5/62759/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/62759-8.zip b/old/62759-8.zip
deleted file mode 100644
index 2448e40..0000000
--- a/old/62759-8.zip
+++ /dev/null