diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62759-8.txt | 2025 | ||||
| -rw-r--r-- | old/62759-8.zip | bin | 45371 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2025 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..24cd024 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #62759 (https://www.gutenberg.org/ebooks/62759) diff --git a/old/62759-8.txt b/old/62759-8.txt deleted file mode 100644 index 48dfd62..0000000 --- a/old/62759-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2025 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Leiv, by Arne Garborg - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Leiv - -Author: Arne Garborg - -Translator: Loiva - -Release Date: July 26, 2020 [EBook #62759] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIV *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -LEIV - -Kirj. - -Arne Garborg - - -Suom. Loiva. - - -Ylipainos Wiipurin Sanomista. - - - - - -Wiipurissa, -Wiipurin Sanomain kirjapainossa, -1888. - - - - -Dalen Alfhild oli koko seudun kaunein tyttö. Hänen kasvonsa olivat niin -hyvän ja lempeän näköiset, suu oli verevä ja hymyillessä vähän -avonainen, silmät niin kirkkaat ja uskolliset, kuin kaksi Jumalan -enkeliä. Hän oli myöskin rikas ja hyvää syntyperää, joten kaikki -hänestä puhuivat hyvää. "Sen ei tarvitse katua kauppojansa, joka saa -Alfhildin omakseen", tuumivat vanhat. - -Samaa nuoretkin ajattelivat, ja niitä oli useampiakin, joitten sydämen -rauhan hän oli ryöstänyt. Mutta Haugstad'in Björn Jonson luuloitteli -tavallaan olevansa oikeutettu tyttöön enemmän kuin muut. Hän oli jo -häntä rakastanut kauan, jo silloin kuin he papin edessä olivat ja sitte -myöhemminkin kun he olivat olleet yhdessä häävieraina, vaikka -kumminkaan he eivät silloin olleet kiinteämpiä liittoja solminneet. -Mutta Björn ei voinut luottaa häneen, vaikka mielellään olisi -tahtonutkin. Vaikka se oli ihan oikein, tuli hän kumminkin hyvin -luulevaiseksi ja surumieliseksi, huomatessaan Alfhildin katsovan muiden -päälle yhtä lempeästi kuin häneenkin. Hänellä on hyvin hyvä sydän, -ajatteli Björn Jonson itsekseen. - -Muuten oli niitä hyvin vähän, jotka uskalsivat häntä lähestyäkään. -Kukaan ei voinut sanoa varmuudella, kestä hän oikein piti, eikä taas -kukaan mielellään olisi kieltävää vastausta huolinut. Ei näkynyt Björn -Haugsiad'illakaan useampien muiden mielestä olevan isoja toiveita. -Paremmin luulivat sen onnistuvan Knut Åsenilta. Hän oli pitäjän -kunnalliskokouksen puheenjohtajan poika, jolla on iso talo -odotettavissa ja joka muutoinkin oli kaunis poika. Mutta ei tämäkään -ollut varma voitostaan. Kaikki pitäjän pojat olivat hyvin -epätoivoissaan siitä lähtien, kuin Olavi Storedal oli kosimishommissa. -Tämä oli naapuripitäjästä ja muutoin rikas, nuori ja ryhdikäs mies, -joka onnistui kaikessa mitä hän vaan toimiskelikin; niin, tämä kävi -hyvin usein Dalessa. Alfhildikin näytti hyvin hänestä pitävän. Mutta -kosiessaan sai hän kumminkin kieltävän vastauksen. Alfhildin isä, -Halvar, kummasteli tätä. "Pitäneehän sinunkin ottaa joku", sanoi hän, -"ja tuskinpahan tämmöinen onkaan huomenna otettavissa." "Jos ei muuta, -kylläpähän semmoisia aina saa silloin kuin haluaakin", arveli tähän -Alfhild. Tästä lähtein pojat vieläkin kauemmaksi hänestä siirtyivät. -Tuumivat, että parempi on odottaa ja katsella asiain menoa. Ei kukaan -tiennyt mihin jänö oli latunsa suunnannut, Alfhild oli vielä niin nuori -ja ainahan nuoret tytöt ovat niin omituisia. Ja siten aika kului siksi, -kunnes Alfhild oli jo kahdenkymmenen vuotias. - - * * * * * - -Laakson äärimmäisessä pohjukassa asui Åsbjörn Hegglid. Ollen -ulkopitäjäläinen, oli hän edellisen papin aikana tänne muuttanut ja oli -ollut monta vuotta hänen arentimiehenään. Siellä hän oli kasvattanut -rahojaan; mutta kansan kesken välistä huhuttiin, että ne rahat eivät -muka olleet kaikki kunniallisesti ansaittuja. Åsbjörn oli suuri, vahva -mies, vaan synkkä ja harvapuheisempi kuin muut pitäjän asukkaat; hän -oli kova, ankara mies alustalaisiaan kohtaan, eikä seurustellut -kenenkään kanssa; kansa ei pitänyt hänestä ja tytötkin oikein häntä -pelkäsivät. Varmuudella ei kukaan tiennyt mitään hänen suvustaan. Vasta -useita vuosia hänen tulonsa jälkeen, tiedettiin kulkupuheiden mukaan, -hänen olevan erään kauppiaan pojan, joka nimen väärentämisestä oli muka -kärsinyt rangaistuksen. Siitä ajasta kartettiin häntä vielä enemmän -kuin ennen ja ruvettiin kutsumaan Mustaksi Åsbjörniksi. - -Pappilassa palveli siihen aikaan eräs Sigrid niminen torpantyttö. Ei -hän ollut juuri kauniskaan, mutta olipahan vaan tuommoista suurta, -tukevata naislajia; kun hän samalla oli ravakka toimissaan, -hyväsydämminen ja siivo, niin Åsbjörn mieltyikin häneen. Hän kohteli -häntä siis paremmin kuin muita ja puhuttiinpa siitäkin, että heillä -olisi muka lujemmatkin siteet odotettavissa. Sigridiä hyvin miellytti -tämä puhe ja hän arveli Åsbjörninkin olevan siitä mielissään. Sigrid -kumminkin melkein enemmin pelkäsi kuin rakasti häntä ja siksipä hänen -tätä ajatellessaan tuntui siltä, kuin raskas painajainen olisi häntä -unessa rasittanut. Vaan kumminkin pysyivät nuo suuret, kirkkaat ja -mustat silmät aina hänen mielessään; niin valveilla kuin maatessakin -johtuivat hänen ajatuksensa tuon käsittämättömän tunteen salaisiin -salalokeroihin. Usein aikoi Sigrid muuttaa pois pappilasta, mutta -aikomukseen se aina raukeni. Nuo silmät yhä enemmän kietoivat hänen -pauloihinsa; hän näytti aina enemmän ja enemmän joutuvan hänen -valtaansa ja siksipä pappilasta poismuuttaminen jäikin aina -tuonnemmaksi. Sattuivatpa he eräänä iltana olemaan kahden kesken. -Silloin esitti Åsbjörn kosimistuumansa Sigridille. Tästä pelästyi tyttö -ensin suuresti, mutta hän myöntyi siihen kumminkin ihan tahdottomasti. -Sittemmin olivat he usein yhdessä. Syksyn joutuessa, kansa alkoi jo -huomata, että Sigridillä oli sydämmensä alla taakka kannettavana, ja -tämä yhä vaan lisäsi sitä juopaa mikä oli kansan ja Åsbjörnin välillä. -Hän osti sitte laakson perimmässä pohjukassa olevan Hegglidin kartanon, -jossa hän sai asua yksinäisyydessä, kaukana muista ihmisistä. Nyt -vietti hän häänsä ja muutti Sigridinsä kanssa uuteen taloonsa. Jonkun -ajan kaluttua tämän jälkeen sai Sigrid lapsen ja kuoli kohta sen -jälkeen. Poika sai kasteessa nimeksensä Leiv. Vanhat ämmät ennustivat -pojalle kovaa kohtaloa. Sillä hän oli syntyperäisin huonosta suvusta, -sanottiin, ja peri siis syntymässään isänsä ja äitinsä häpeän. - - * * * * * - -Åsbjörn otti itselleen rengin ulkopitäjästä, sillä laaksossa ei kukaan -tahtonut ruveta Mustan Åsbjörnin palvelukseen. Hän otti myöskin -itselleen palvelustytön nimeltä Gro. Leiv kasvoi isänsä ja näiden -ihmisten parissa isommaksi. Renki, jonka nimi oli Hans, oli -luonteeltaan raskasmielinen ja synkkä mies. Työssään hän oli hyvin -jäykkä. Mutta toisinaan katosi hän ja oli poissa pari kolme päivää -peräkkäin, ja kotiin tultuaan oli hän aina juovuksissa. Juovuspäissään -oli hän häijy, raaka ja ilkeä. Hän haukkui ja kirkui, löi rikki mitä -tapasi ja tahtoipa käydä käsiksi isäntäänsäkin. "Sinä lurjus Musta -Aasinpää", sanoi hän, "isäsi oli varas ja sinä itse olet varas; sinun -poikasi on kunniaton, jos tahdot selkääsi, niin tule, voidetta olet -sinä ansainnut ja sitä sinä tulet saamaankin." Silloin heitti Åsbjörn -aina hänet ulos ja antoi hänen ulkona rähistä siksi, kunnes hänelle -tuli nälkä. Tämmöistä sai Leiv usein nähdä ja kuulla suuremmaksi -tultuaan. Hän ei tosin ihan tarkoin tiennyt, mitä se oli, vaan rumalta -ja ilkeältä se ainakin hänestä näytti. Ja tätä kun hän rupesi -aprikoimaan ja tuumimaan, tuli hän ennenaikojaan täysikasvuiseksi. - -Kun Leiv tuli kymmenen vuoden vanhaksi, pantiin hänet kouluun. -Ensimmäisenä päivänä tuli hän itkien kotiin. Hänen isänsä kasvot -muuttuivat ihan valkeiksi, ja hän tiedusteli syytä poikansa itkuun. "Ne -pilkkasivat minua ja haukkuivat 'kerjäläispenikaksi'", sanoi Leiv. -Åsbjörn puki päälleen ja meni opettajan puheille. Leiv hiipi Hansin -luo, joka pihalla rekeä korjaili. "Oletko itkenyt poika?" kysyi Hans. -Leiv ei vastannut. "Millaiselta tuntuu sinusta koulussa olo?" uteli -Hans edelleen. "Sinne en minä koskaan enään mene!" nyyhki Leiv. "Hm! -vai et, vai et", vastasi Hans, ruveten viheltelemään. - --- "Kuuletko Hans?" -- "Entäs sitte?" -- "Olenko minä sitte huonompi -kuin toiset pojat?" -- "Mistä sinä niin päätät, tyhmeliini?" -- "Eipäs -ne toisia pilkanneet." -- "Vai niin", sanoi Hans, "vai on se jo mennyt -niin pitkälle, sitten lienee parasta, että sinä saat kaikki tietää." -Hän kertoi nyt kaikki, mitä hän vaan hänen isästään ja äidistään -suinkin tiesi. Ja tätä hän kertoi semmoisella ilolla, jotta Leiviä -oikein rupesi pelottamaan. Lopuksi sanoi Hans: "Ja nyt muista sinä -aina, ja pidä mielessäsi, jotta sinä olet huonoa perijuurta, se on, -missä sinä käyskeletkin, niin ihmiset aina pitävät sinua aasina ja -ilveilyjensä esineenä... niinkuin monia muitakin, ha, ha! Mutta voithan -sinä itseäsi sillä lohduttaa, kun tiedät, ettet ole semmoinen yksin -maailmassa; ja jos sinä olisit viisas, niin katseleisit maailmaa -samalla kannalta kuin se sinuakin katselee." Leiv meni sisään ja -istuutui takan ääreen itkemään. Hän tosin ei Hansin kertomuksesta -paljon ymmärtänyt, vaan häntä tuntui kumminkin se peloittavan, eikä hän -siis voinut muuhun turvautua kuin kyyneliin. Mutta Hans lähti pihasta -ja meni kapakkaan. - -Puheltuaan opettajan kanssa palasi Åsbjörn kotiinsa,. "Nyt voit sinä -huomenna huoletta palata kouluun takasin", sanoi hän; "nyt ei kukaan -tohdi sinua häiritä." Leiv pidätti itkuaan. Sitte kyseli isä pojaltaan -ja sai vihdoin tietää, että Hans oli lapselle jutellut kaikki... -Åsbjörn meni Hanssia etsimään ja löysikin hänet eräällä kylän -ulkopuolella olevalla kentällä. Siinä löylytti hän Hanssia niin, jotta -se siitä makasi monta viikkoa vuoteellaan. "Ja jos vielä tahdot -enemmän", sanoi Åsbjörn, "niin uskalla vaan vielä kertakin pistää -nokkaasi Hegglidiin, niin lupaan, että saat vielä toisemmoista kyytiä -kuin nyt!" Sanottiin, että Åsbjörn tätä sanoessaan oli vihasta ihan -mielettömänä. Tietysti ei Hans enään koskaan Hegglidissä näyttäytynyt. - -Jonkun ajan perästä puhui Åsbjörn pitäjäläisistä pojallensa seuraavaan -tapaan: "Ne ovat kaikki roistoja ihan ylt'yleensä", sanoi hän, -"ilkikurisia ja valehtelijoita, mutta samalla itserakkaita ja -pöyhkeitä, ikäänkuin maailmassa ei muita ihmisiä olisikaan. Minä olen -kotoisin ulkopitäjästä, siksipä ne ovat ruvenneetkin minua vihaamaan ja -minusta valhejuttuja sepittelemään... ja tuota samaa alkanevat ehkä -tehdä sinustakin. Mutta älä ole heistä tietävinäsikään. Mene sinä vaan -kouluun, ja jos kuka vaan sinulle uskaltaa nenäänsä nyrpistää, niin... -käytä nyrkkiäsi, kunnes tulevat ystävällisemmiksi." Leiv tekikin niin, -ja kun hän oli tavattoman vahva ikäisekseen, rupesivat pian häntä -kaikki pelkäämään. Mutta aina sai kumminkin Leiv tuntea olevansa koulun -ystävällisen toveriuden ulkopuolella, eikä häntä toverinsa koskaan -pitäneet vertaisenansa. - -Åsbjörn sai uuden Lars nimisen rengin. Tämä oli hyväsydämminen ja -elämän haluinen mies, johon Leiv pian mielistyi, ja nyt Leiv ensikerran -tunsi ystävällistä tunnetta toista kohtaan. Lars kertoi pojalle -satuja ja kertomuksia, sekä opetti häntä tanssimaan hyppy- ja -juoksutanssiakin; "kun sinäkin rupeat naimahommiin, voit sitte ottaa -osaa kansan yhteisiin leikkeihin", sanoi hän. Leiv oli alussa ujo ja -äkäinen, vaan Lars nauroi vaan sitä; he tanssivat ja hyppelivät, ja -Leiv olikin hyvin sukkela oppimaan. Muutoin Lars hyvin mielellään -lasketteli leikkiä tytöistä ja sen semmoisista, ja täten sai Leiv -kuulla paljo semmoista, jota hän mielellään kuunteli, vaan paljo -semmoistakin, josta hän ei pitänyt. Kerrankin -- Leiv lienee silloin -ollut noin kolmentoista seuduissa -- kertoi Leiv Larssille sen, mitä -Hans oli sanonut hänen suvustaan, ja joka aina mustana peikkona väikkyi -hänen sielussaan. "Lorua kaikki", sanoi Lars. "Huono syntyperä! -- Mitä -se on? -- Mene sinä vaan Ameriikkaan ja ansaitse siellä rahaa kunnes -tulet rikkaaksi, ja sieltä kun tulet kotimaille, voit ihan varmaan, jos -vaan tahdot, mennä kosimaan vaikkapa tuota kaunista Dalen Alfhildia." - - * * * * * - -Kun Leiv oli käynyt rippikoulun, koki Lars saada häntä muun nuorison -seuraan, mutta turhaan; sillä Leiv ei koskaan siihen suostunut. Hän -kartti muita pitäjän asukkaita ja koki väistää kansan kieroja -silmäyksiä. Minä en kuulu heidän seuraansa, ajatteli hän. Enimmin -kartti hän kumminkin naisia, sillä niitä ei hän voisi lyödä, vaikkapa -he häntä pilkkasivatkin. Häntä aina se niin suututti, kun ne, vaikka -keskenäänkin, milloin naureskelivat. Hän juoksi pois heidän tieltään, -jos vähänkin vaan voi. Hän tosin piti sitä häpeällisenä arkamaisuutena, -vaan minkäpä sille kumminkaan voi. Minusta pitää tulla semmoinen mies -kuin niistäkin, tuumi hän nyrkkiään puristaen. Mutta tämä ei kumminkaan -auttanut, kun hän vilahdukseltakin vaan niitä näki, silloin hän -tahtomattaankin aina väistyi. - -Hän oli jo noin kahdenkymmenen vuotias, alkaessaan väliin muiden -ihmisten seuraan ilmaantua. Hän oli hyvin mielissään kuullessaan Larsin -eräänä talvena kertovan kauniista tytöistä. Seuraavana keväänä kävi hän -jo useammin kirkossa kuin ennen. Ja silloin eräänä päivänä huomasi hän, -että tytöstäkin voisi saada hyvän ystävän. - -Samassa heräsi hän kuin uuteen eloon. Hänen luonteensa tuli niin -lempeäksi ja tunteensa niin suloisen huumaavaksi. Veri kiehui hänen -suonissaan niin omituisesti, niin kalseasti, niin tuskallisesti. -Katsoessaan tyttöön häpesi hän vieläkin enemmän, ja hänestä tuntui ihan -sydäntä viiltelevän niiden hymyillessä; mutta annas kun jokin katsoi -häneen, silloin hän sävähti punaiseksi ihan hiusrajaan asti. Kotiin -mentyään, tuntui se hänestä silloin niin ihmeen kolkolta, synkältä. -Tupa oli niin ahdas ja pimeä, ja isäkin niin yksitoikkoinen. Lars oli -ulkona; Leiv lähti metsään. Sinne hän meni ja siellä hän viihtyi nyt -paraiten; hänen uudesti heränneessä mielessään syntyi tunteita ja -ajatuksia, kuni keväällä auringon lämmittämä maa kasvattaa kukkia ja -viheriöitsevää ruohoa. Hän tunsi nyt itsensä samalla sairaaksi ja -terveeksi. Metsä seisoi tuossa nuorehkona ja viheriänä, tummat, jykevät -kuuset törröttivät niin synkkinä puoleksi auringon säteiden valossa. -Ilma oli kepeä ja kirkas, tyyni ja läpinäkyvä, niin että taivas ihan -kirkkaana kuvastui lammen peilisileästä pinnasta. Linnutkin iloisena -liitelivät, sinne tänne kierrellen tuossa lempeässä valomeressä. "Ai, -miten kaunista täällä on", huokaili Leiv, ympärilleen katsellen. - -Erittäinkin oli yhden tytön kuva painunut hänen mieleensä. Se oli suuri -ja ryhdikäs, pikemmin voimakas kuin heikko, sillä oli leveä rinta ja -vahvat hartiat, verevä, totinen suu ja tummat, kirkkaat silmät. Olipa -erään toisenkin kuva hänen sydämmeensä painunut. Tämä oli pienempi ja -hennompi; suussa ja silmissä kuvastui selvästi surullinen ja lempeä -juonne; tukka oli ruskea ja tavattoman paksu. Nämä kaksi kuvaa -leijailivat hänen synkässä sielussaan, kuni kaksi tienviittaa -hyrskyävässä meressä. Hän kulki kuin unessa, eikä tuntenut maata, jota -hän polki. - -Vihdoin seisahtui hän. Hän kuuli viulun vienojen säveleitten ja iloisen -huudon kaikuvan; ja tarkemmin kuunneltuaan, huomasi hän sen kuuluvan -Haugstad'ista. Siellä on tanssiaiset! Veri pakkautui rintaan, niin että -sydän oikein jymähteli, -- uskaltaisikohan tuonne mennä? Siellä voisi -hän taas tavata ne kauniit tytöt, jotka hän tänään näki, ja -useampiakin. Menisikö hän? Hän ei ollut ennen koskaan ollut missään -seurassa. Kertahan on oleva ensimmäinen. Miksi hänen sitte pitäisi olla -poissa ilosta ja pelätä enemmän kuin muittenkaan? - -Huvi häntä sinne houkutteli, mutta pelko pidätteli. Mutta hän rohkasi -itsensä. "Tästä raukkamaisuudesta pitää nyt tulla loppu", sanoi hän ja -läksi Haugstad'ia kohti astumaan. - -Tultuaan lähemmäksi kartanoa, rupesi häntä yhä enemmän pelottamaan, hän -seisahtui usein kuuntelemaan, Mutta kumminkin, hän meni eteenpäin. -Tästä raukkamaisuudesta _pitää_ tulla loppu. Viimeinkin hän oli jo -pihalla. Mutta tässä pitää vähän odotella, ajatteli hän, ja kuunnella -ketä siellä on. Hän seisattui aitan ääreen. Miten kauniisti tuo viulu -soipi. Se samalla itki ja samalla nauroi, mutta niin suloisesti, niin -kepeästi ja niin omituisella tavalla. Hän olisi niin mielellään -tanssinut. Ja tänä iltana hänen _pitää_ tanssia. Hän tahtoi ottaa osaa -yhteiseen iloon. Nyt oli hän täysikasvanut mies. Siellä tahtoi hän -olla, missä muutkin. - -Juhlassa oli paljo väkeä. Ne telmivät ja nauroivat. - -Kaikki olivat iloisia. Hän katsoi ikkunasta, miten ne siellä liehuivat. -Siellä oli koossa pitäjän muhkein nuoriso, niillä ei ollut mitään -hävettävää. Ne voivat tulla ja mennä mielensä mukaan, heitä ei -pilkannut kukaan. He olivat kaikki hyvää sukuperää ja kotosin samasta -pitäjästä. Kaikilla oli omat tuttavansa. Jokaisella pojalla oli -tyttönsä ja jokaisella tytöllä poikansa. He voivat mielensä mukaan -tanssia ja loilottaa, sekä lyödä kantapäitään lattiaan ja kattoon. -Heillä oli siihen oikeus. - -Leiv tuli lopulta ihan neuvottomaksi. Mitä hänellä siellä oli -tekemistä? Kuka hänestä siellä vähääkään välittäisi? Hän ei tuntisi -ketään. Ne vaan siellä pilkkaisivat Mustan Åsbjörnin poikaa, jos hän -sinne uskaltaisikin mennä. Ne vaan kummastelisivat ja mulkoilisivat ja -ehkäpä nauraisivatkin. Mierolaispoika! Kerjäläisraukka! "Tuommoista -emme huoli seuraamme halventamaan!" Ehkäpä sitte poiskin ajaisivat. -Kylmä hiki nousi Leivin ihosta siinä seisoessaan. Tyttöjen nauraessa -tuntui kuni terävä oas olisi hänen poveensa pistänyt. Niin, -- iloisia -ne kaikki näkyivät olevan tuolla sisällä, Hegglidin Leiviä ne eivät -näyttäneet kaipaavan. Pojat ja tytöt seisoivat tuolla portailla, ja -ilvehtivät keskenään. Eivät näyttäneet toisiaan kainostelevan. Hän -seisoi ja tirkisteli tuossa aitan vieressä ja oli niin kateellinen, -että suurella vaivalla voi itseään hillitä menemästä tuonne portaille -ja lyömästä kaikki murskaksi. - -Ilta oli jo käsissä. Niin, ihan oikein, hänen takapuoleltaan kuului -askeleita. Sieltä tulikin kolme suurta miestä käyden, ja olivat ihan -sen ladon luona, jossa Leiv seisoi. Mihinkähän hän nyt menisi? -Peloissaan ryömi hän kokoon, tehden itsensä niin pieneksi kuin suinkin -voi. Mutta nepä jo huomasivatkin hänet ja nauraen astuivat oikopäätä -hänen luokseen. "Mikä elävä sinä olet?" kysyi eräs. Sanaakaan sanomatta -nousi Leiv ylös ja läimäytti yhtä korvalle, niin että jalat taivasta -tapailivat. Mutta samassa toiset kietoutuivat häneen, niin ettei hän -päässyt liikahtamaankaan. "Käyppäs nyt nähtäville, mies", sanoi eräs. - -Nyt tuli taas Leiv tuntoihinsa. Sillä kun väkivalta oli kysymyksessä, -sen hän tiesi, että hän ei silloin yhtään pelännyt. Ja eivätkä ne voi -pakottaa sisään menemään, ajatteli hän. Väkivaltaisesti riuhtaistuaan, -pääsi hän toisesta irti ja ryntäsi toiseen käsiksi. Siinä syntyi ankara -rymäkkä. Pian taas olivat kaikki Leivin niskassa, vaan Leiv puolusti -itseään erinomaisesti. Ollen samalla vahvempi ja notkeampi kuin toiset, -heitteli hän heitä sinne tänne kun rukkasia. Kansaa kertyi siihen -töllistelemään, eivätkä ne voineet käsittää, kuka siellä temmelti. -Parhaassa myräkässä pisti eräs Leiville takakampia, joten hän kupsahti -maahan. "Kiini nyt pojat ja viedään hänet sisään." Eräs juoksi esiin. -Mutta kun hän oli tarttumaisillaan häneen, seisattui hän ja päästi -imelän naurun. "Herranen aika, sinäkö se olet", sanoi hän. "Miten sinä -olet tuohon joutunut? Nouse toki ylös ja astu sisään, onhan siellä -parempi kuin täällä virua. Ethän sinä varmaan muita ihmisiä pelänne, -vai mitä?" sanoi hän. Tuo oli Lars. Leiv, tästä niin iloissaan kun -tuttavan tapasi, nousi ylös ja vastustamatta meni sisään. Ympärillä -seisova väkijoukko uteliaasti seurasi nauraen ja ilvehtien perässä. -"Sinuapa otettiin vastaan kuin mahtavata miestä ainakin", sanoi Lars -nauraen. Päästiinpä vihdoin tanssitupaan. Siinä Leiv ojentautui täyteen -pituuteensa ja katseli suurilla kiiltävillä silmillään väkijoukkoon. -Hän oli pisimpiä ja hartiakkaimpia miehiä ja rintakin ojentautui niin -mahtavasti esiin rikkirevittyjen vaatteiden alta. Silmät, joista -äskeisen tappelun johdosta tuikki synkkä kiilto, olivat ihan mustat; -tuuhea tukka aaltoili paksuissa kiehkuroissa olkapäiden tasalla ja veri -ohimoilta pakkausi kaikki kasvoille. Vähälläpä oli, jotteivät pelänneet -tuota kesytöntä miestä. Silloin eräs kirkasi: "tuohan on Mustan -Åsbjörnin poika!" Ja samassa muutkin hänet tunsivat ja vetäytyivät -ikäänkuin peläten kauemmaksi, joten Leiv jäi yksin keskelle permantoa -seisomaan. Larskaan ei tuota huomannut. - -Leiv vaaleni. "Pelkäävätköhän nuo karskit pojat minua?" sanoi hän niin -kumajavalla äänellä, jotta ei itsekään sitä tuntenut äänekseen. Eräs -joukosta sanoi siihen: "niin, -- eiväthän kaikki liene niin tappelun -haluisia kuin Åsbjörnin poika, joka siekailematta rupee mellastamaan -heti milloin ihmisiin joutuu ja talon näkee." Tuvan sopessa kuului -naurun kiherrystä. - -Leivin silmät säihkyivät, suu vapisi. Vanha Haugstadin Janne huomasi -tuon, tuli Leivin luo tarjoten ryyppyä. "Asetu", sanoi hän, "elä ole -tietävinäsikään. Ja kun kerran olet tullut taloon, Leiv, niin ole -tervetullut; ota tästä pikku ryyppy ja tanssi sitten, niinkuin -muutkin!" "En juo pisaraakaan", sanoi Leiv, työntäen lasia luotaan, -niin että osa maahan läikähti, "enkä vääryyttä tee kellenkään, jos vaan -ei minua suututeta. Tanssisin minä kyllä mielelläni, jos täällä vaan -suvaittaisi", lisäsi hän samalla kun jotakin hymyn tapaista levisi -hänen kasvoillensa. Hän katsahti ympärilleen saadakseen tanssitoveria, -vaan kaikki tytöt väistyivät pois, niin kauas kuin voivat. Pojat -nauroivat. Leivistä tuntui ikäänkuin veri olisi pakkautunut sydämmeen -ja niinkuin hän olisi älynsä ja ymmärryksensä kadottamaisillaan, jos se -vaan pääsee kuohumaan. Hän tyyntyi kumminkin. Tyttöjen seassa huomasi -hän nekin kaksi, jotka hän näki kirkossa ja joiden kuvat olivat hänen -sieluunsa niin painuneet. Ehkäpä ne vaan kainostelevat, ajatteli hän ja -astui toisen -- suuremman -- luo ja pyysi tanssiin. "En välitä, -kiitoksia", vastasi tämä, niskaansa pilkallisesti keikahuttaen. Hän -meni toisen, tuon sievävartaloisen, tytön luo. Tämä vaaleten vetäytyi -poikemmaksi. "En ikinä", sanoi hän. Leiv puri hampaitaan, tarttui -lähinnä seisovaan tyttöön ja kiskasi niin, että leningin hihat -ratkesivat. Nyt näytti siltä, kuin Leiv olisi järkensä kadottanut, -silmät säihkyivät synkästi, korvat humisivat ja vielä kerran kääntyi -hän oikealle ja -- nyt tuli hän. Viuluniekka soitti, Leiv tanssi, -ikäänkuin mieletönnä, tupa vapisi hänen jalkojensa alla, hän tömisytti -siltapalkkia, niin että naiset kirkuivat; näytti siltä kuin hän olisi -ilmassa liehunut, ei kukaan ollut nähnyt semmoista tanssia. Tanssinsa -lopussa huomasi hän tanssittaneensa Dalen Alfhildia. - -Siinä näytti Alfhild niin kauniilta, jotta hän ei unissaankaan ollut -semmoisesta uneksinut. Kuumana ja aaltoilevin rinnoin seisoi hän -tuolla, niin että liinapaidan solet kalisivat. Posket loistivat -puhenneen ruusun tavoin ja silmät olivat kirkkaat ja puhtaat kuin -viattomalla lapsella. Hän katsoi niin lämpimästi ja hurmaavasti Leiviä, -jotta hänestä tuntui kuin autuaallinen valovirta olisi häntä -lämmittänyt. Hän otti Alfhildin vapisevasta kädestä kiinni ja sanoi: -"Kiitos tanssista, Alfhild!" ja sitä katsetta, jonka hän sai -Alfhildilta ei hän sitte enään koskaan unhottanut. - -Hän meni ulos hurmaantuneena, huumaantuneena, ihan mielettömänä, vaan -kumminkin niin sanomattoman onnellisena; hän riensi metsään saadakseen -hengittää ilmaa, vaan sielläkin Alfhild kuvitteli hänen mielessään. -Metsä niin viehättävästi humisi; kuuset ja hongat seisten synkkinä -vienosti taivuttivat latvojaan, purot monimutkaisesti loristen -luikertelivat ja taivas kietoutui ylt'yleensä hopeanharmaaseen -vaippaan. Leiv luuli olevansa lumousmaailmassa ja kuulevinansa -vedenneidon hurmaavia säveleitä, ja niin oli hän vajoutunut -haltioihinsa, ett'eivät kivetkään ihmisiksi muuttuneina olisi saaneet -heräämään häntä näistä kuvitteluista. - -Mutta kohta loppuivat tanssit Haugstadissa. Leivin lähdettyä, Alfhild -jäi alakuloiseksi; häntä ei mikään huvittanut, ei -- tanssikaan. Tuntui -niin tyhjältä, niin kolkolta. Kaikki näyttivät niin heikoilta, niin -pieniltä. Hän halusi kotiin. Pyydettiin, rukoiltiin; ei auttanut. -Mitään eivät vaikuttaneet Björn Haugstadin ja Knut Åsenin imarrukset; -hän tuskin otti niitä korviinsakaan. Viuluniekkakin koki panna -parastaan laskemalla jos jonkinlaisia liurutuksia viulustaan, mutta ei -tämäkään auttanut. Hän läksi, ja useimmat seurasivat hänen -esimerkkiään. Mutta Alfhildia ei koko yönä nukuttanut, hän vaan uneksi -tuosta rotevasta, mustasilmäisestä pojasta. Hän ei muistanut, että tuo -oli kaikilta ylenkatsottu; hän vaan kuvitteli yhä mielessään verratonta -nuorukaista. Ja päivän sarastaessa sanoi hän itsekseen: "Jumalan -kiitos, nyt tiedän, ketä rakastan!" Näissä ajatuksissaan nukahti hän -lemmettären suloiseen helmaan, uneksien tulevasta kihlauksestaan Leivin -kanssa. - -Herättyään mietti hän untaan ja samassa muisti hän sen, mitä oli -kerrottu Leivin sukuperästä ja hänen isästään. Kylmä väre kävi läpi -hänen ruumiinsa; tultuaan tupaan ja nähtyään isänsä ja äitinsä, nuo -hänelle niin rakkaat vanhempansa, tuntui hänen sydäntään ahdistavan -öiset unelmansa Leivistä. Mutta illemmalla vaipui hän vielä syvemmälle -entisiin mietteisiinsä. Hänestä oli yhdentekevää, olipa Leivin -kaltainen poika mitä syntyperää tahansa. Tosin isä ja äiti ensin kyllä -voimiensa mukaan sitä vastustaisivat, vaan vihdoin kumminkin siihen -suostuisivat. "Leiv on oleva minun!" ajatteli hän ja tuli niin -iloiseksi, jotta oli innostuksissaan särkeä kaikki hänen eteensä -sattuneet astiat. "Eiköhän olisi parasta, jos menisit maata", sanoi -hänen äitinsä. - -Seuraavana aamuna nuo samat synkät epäilykset häntä häiritsivät. Mitäpä -siitä, vaikkapa isä ja äiti suostuisivatkin, vaan ihmiset, mitähän ne -siitä sanoisivat? Mitähän siitä tuumaisivat Haugstadissa, ja Åsenissa -y.m.? Koko päivän rasittivat taas nämä ajatukset niin, että hänen -päänsä kävi ihan sekavaksi, eikä hän edes mihinkään työhön pystynyt. -Mutta illalla läksivät ajatukset taasen tavallista rataansa vierimään. -"En kysy kansan mieltä", ajatteli hän. "Puhukoon kansa mitä hyvänsä; -minusta on se ihan yhdentekevää." Ja karkoittaen muut ajatukset -mielestään, ajatteli hän ainoastaan Leiviä -- ainoastaan Leiviä. - -Pihalta kuului koiran haukuntaa. "Kukahan siellä lienee", ajatteli hän -hiipien ulos. Sydän sykähteli levottomasti. Tultuaan ulos, huomasi hän -koiran, koppelinsa edustalla seisten, haukkuvan, aivankuin -pääpaholaista olisi karkoittaa tahtonut. Uteliaisuudesta ja pelosta -hämmentyneenä sanoi hän, mennen lähemmäksi: "hiljaa Odin." Jo tuli Lars -esiin. "Hyvää iltaa", sanoi hän; "tulin tänne tervehtimään ja sanomaan, -että tuolla alhaalla odottaa eräs sinua tuon vanhan hongan juurella. -Olisit paha, jos et tulisi." Samassa lippasi hän tiehensä, ja Odin -haukkuen perässä. Tähän osui äitikin. "Kelle se koira semmoista ulinaa -pitää?" sanoi hän. "Ilman aikojaan näkyy huiskuttelevan." -- "Niin, -kulkihan tästä eräs ohitse." -- "Kukahan se lienee ollut?" -- "Niin, -kuka lienee", vastasi Alfhild. -- "Katso että viet koiran mukanasi -sisään." -- "Hyvä on." -- "Mitä sinä täällä vielä tollotat?" -- "Ovatko -vuohet olleet tänään ulkona?" -- "Ovat, mitä sitten?" -- "Ovatko ne jo -kaikki kotona?" -- "Ovat, luullakseni. Miksi sitä kysyt?" -- "Se mies -sanoi tuolla metsänreunalla nähneensä kaksi vuohta." -- "Vai niin, mene -sitten katsomaan, onko ne meidän. Kenties siellä on se Wiklo, sehän se -on niin paha muista eksymään. Mene paikalla!" -- "Kyllä, kyllä." -Alfhild meni, itsekin menemistänsä ihmetellen. - - * * * * * - -Leiv seisoi hongan juurella odotellen. Ei koskaan ollut hän elämässään -niin pelännyt, kuin nyt.. "Se oli ihan ajattelematonta, että menin -ensinkään tuonne Haugstadiin, mutta menettelyni siellä oli ihan -mieletöntä", ajatteli hän. - -Hän oli liian paljon uskaltanut. Nyt kenties Alfhild istuu kotonaan ja -nauraa hänelle. Nauraa ja kertoo jokaiselle, miten rutihullu tuon -Mustaa Åsbjörnin poika on, häntä mielitellessään. Hän puri hampaitaan ja -hänestä tuntui ikäänkuin kylmä terässäilä olisi hänen rintaansa -repinyt. Hän koetti tyyntyä. Metsän läpi juoksevasta purosesta kuului -hiljainen lirinä. Noiden kimmahtavien puiden latvat nuokkuivat -tuulessa, ja suuret, rumat pilvenhattarat peittivät taivaan -ylt'yleensä. Miten vaihtelevat näky! Milloin nuo hattarat erosivat -toisistaan, pienenivät, milloin taas suurenivat muodostaen hirmuisia -jättiläisiä. Kas! tuollakin ihan kartanon kohdalla leijaili -kolmipäinen, paksu hirviö; ja tuolla, vähä tuonempana, kulki kolme -miestä soutaen, ja tässä ihan tuon hongan kohdalla, laukkaa satuloittu -hevonen. Hyvä Jumala! -- jos ei Alfhild nyt tulisi, niin varmaankin hän -koettaisi tänä yönä ratsastaa tuolla ripeällä hattarahevosella... -Sekavina ajatukset risteilivät hänen aivoissaan kuni pilvet tuolla -taivaalla. "Lienee ehkä parasta, että lähden", tuumi hän päättävästi -potkaisten edessään olevaa kiveä jalallaan. Hän kuunteli. Mitä, -kuuluikohan tuolta askeleita? -- Ihan varmaan sieltä kuului askeleita, -niin kepeitä kuin vieno pääskyn siivenlyönti ilmassa. -- Kaikki oli -niin hiljaista, -- ei ilmakaan värähtänyt. -- Niin -- kyllä se oli hän. --- Hän tuli siis kumminkin! "Jospa nyt sydän teräksestä olisi", huoahti -Leiv, ojentautuen täyteen pituuteensa, vaan kumminkaan ei hän koskaan -ennen ollut tuntenut itseänsä niin pieneksi kuin nyt. - -Hän tuli käyden niin kepeästi ja hiljaa, tuon tuostakin ympärilleen -pälyen ja silloin tällöin seisahtuen kuuntelemaan. Leiv oli vähällä -pötkiä tiehensä, vaan kumminkin rohkasi luontonsa ja astui esiin. -"Hyvää iltaa", lausui hän kovalla ja änkkäävällä äänellä. "Jumala -antakoon", vastasi Alfhild. "Olitpa kiltti, kun tulit", sanoi Leiv, -"minä... minä tahtoisin puhua kanssasi... vielä kerran." Tähän ei -Alfhild osannut mitään vastata. "Mutta ensin pitää sinun luvata minulle -eräs asia." -- "No mikä?" -- "Että et hämmästyisi... ja et pitäisi... -etkä puhuisi mistään." -- "Siinähän oli kolme asiaa yhden siasta", -ajatteli Alfhild itsekseen, sekä lupasi täyttää hänen pyyntönsä. -Alfhildin sydän säpsähteli niin kummallisesti ja tuntui siltä kuin koko -ruumis olisi värissyt osaksi pelon osaksi epätietoisuuden -vaikutuksesta. Mitä tahtoi hän? Hän kyllä sen tiesi, mutta kun se -tuli niin äkisti. Hyvä Jumala, kyllä hän mielellään myöntyisi! Vaan -kansa? -- Hän katsoi salavihkaa Leivin silmiin. Niin vahva ja uljas, -miehevä mies. Seisoessaan tuossa laskeuvan auringon heikossa hohteesta -näytti hän niin suurelta ja komealta, ja kun kuu pilvien lomassa heitti -hopeasäteitään hänen päällensä, säihkyivät hänen mustat, suuret -silmänsä niin hurmaavasti, jotta Alfhild ei voinut muuta kuin -ihmetellen katsella Leiviä; puolisoa tuommoiselle miehelle ei varmaan -löytyisi koko maailmassa. "Jos hän tietäisi, miten minä hänestä pidän", --- ajatteli Alfhild, "ei suinkaan noin kainostelisi!" -- Mutta kansa! - -"Aijoin sanoa sinulle kummallisia asioita", sanoi Leiv, "ja ehkä sinä -pitänet minua pöllöpäänä, jos sanon. Mutta olkoon menneeksi, minä sen -kumminkin nyt sinulle sanon, katsoppa sitä miltä kannalta tahansa." -- -Jokohan tuo nyt sen sanoo, ajatteli Alfhild nytkähtäen tuolla -pähkinäpuun haarakkeella, jonne hän oli istautunut. Leiv alkoi taas -kertoa, mutta raskaasti ja väräjävästi. Hän kertoi hitaasti ja -katkonaisesti, että... hän on aikonut... ja päättänyt... tuota... -matkustaa Amerikkaan. Alfhild muuttui ihan kalman kalpeaksi. -"Amerikkaanko?" -- "Niin, Amerikkaan." Täällä kotona on niin tukala -olo, kun kansa on niin tylyä, pitäen häntä 'uuspeilinä' koko miestä; ja -kun kaikki karttavat häntä, kuin suurta pahantekijää. Tähän kaikkeen -oli hän jo kyllästynyt. Hän kun tahtoo elää niinkuin muutkin, niin on -hän päättänyt matkustaa pois. Ei veripisaraakaan ollut Alfhildin -poskilla, "Amerikkahan on hyvin kaukana", sanoi hän. Niin, kyllä se -tosin on kaukana, vaan... hän älköön luulko, että hän mielellään -matkustaisi, kaikkein vähemmin nyt... mutta nyt juuri pitääkin hänen -matkustaa pois, ja eihän tuo matka liene pitempi, kuin mitä menee -matkan edestakasin kulkemiseen... ja jos hänen mielensä mukaan kaikki -hyvin onnistuu, niin aikoo hän muutamien vuosien kuluttua palata taas -takaisin ja asettautna tänne kotitienoille. Tähän hän keskeytti -puheensa ja tarkastellen sen vaikutusta, alkoi hän uudestaan. Hän -tahtoi matkustaa pois ansaitsemaan rahaa; ja oppimaan hyviä tapoja; hän -tahtoi palata kotiinsa parempana, niin että hän voisi elää sitte yhtä -arvokkaana kuin muutkin. Nyt vasta Alfhild häntä ymmärsi, ja hän katsoi -Leiviin semmoisella ilolla ja myötätuntoisuudella, jotta tämä siitä -lumoutui. "Takasin palattuani olen minä parempi mies", sanoi hän, "kuin -kukaan tässä pitäjässä, ja kun he huomaavat miten minulla on taskut -täynnä rahaa, silloin olet havaitseva, että ne unhoittavat sen, että... -että...; silloin kaikki tekeytyvät ystävikseni; kaikki kutsuvat minua -kunnon mieheksi ja oivalliseksi mieheksi... ja vaikkapa kävisi toisin -kuin ajattelen, niin kumminkin minä elän sitte omassa talossani, -niinkuin muutkin kyläläiset." Alfhild tuli tästä hyvin iloiseksi. "Sepä -oli erittäin hyvin ajateltu", tuumi tähän Alfhild. Nyt hänen ei -tarvitse kylän juoruja pelätä. Kun hän sitten tulee takasin -kotitienoilleen, saa hän sitten Leivin ja kaikki heitä sitte -myötätuntoisuudella kunnioittavat. "Tuo on hyvä tuuma", sanoi hän -kuuluvasti, mutta tätä hän sitten häpesi niin, että hän kääntyi pois -päin ja piteli kiini pähkinäpuun haarakkeesta. - -Leiv häpesi myöskin tätä hänen mielestään suurta kiitosta; hän -sekaantui ajatuksissaan eikä tiennyt miten hänen olisi alottaminen. -Viimein Alfhild tämän huomasi. "Kuinka kauan sinä viivyt Amerikassa?" -sanoi hän. "Noh, jos neljässä vuodessa olen siksi miehistynyt, jotta -voin ruveta talon isännäksi, niin sitte minä palajan... jos minua vaan -elähdyttää eräs toivo. Tästä toivosta riippuu minun onneni; jos se -pettää, niin ei minua enää kukaan näillä mailla näe." "Oh! nyt sen -varmaankin saa kuulla", ajatteli Alfhild vavisten uudestaan tuon -selittämättömän tunteen vaikutuksesta. Leiv jatkoi syvään huoahtaen: -"Ja tämä kaikki riippuu sinusta, Alfhild." -- - -Alfhild ei saanut sanaakaan suustansa, rinta vaan kohoili niin -rauhattomasti. Leiv jatkoi kiireesti ja hapuellen ikäänkuin -väärinkäsitystä välttääkseen. "_Tätä_, ainoastaan tätä varten minä -sinua tänne tänä iltana pyysin. Sen illan jälkeen ei minulla ole ollut -yhtään lepoa; sinä olet aina ollut minun mielessäni, joten en voinut -muuta kuin tulla tänne. Sinun tähtesihän minä innostuin Amerikkaankin -menemään; sillä sen täytyy onnistua, jos... Mutta sinä et saa hämmästyä -siitä, mitä minä sinulta kysyn." "En"... "Jos minä nyt neljän vuoden -kuluttua palajan takaisin, sinä varmaankin silloin jo olisit... -naimisissa?" "En", sanoi Alfhild. "Eli ainakin kihloissa?" jatkoi Leiv -väräjävällä äänellä. "En kihloissakaan", kuiskasi Alfhild. "Jumala -sinua siunatkoon, tyttöni, voitko sinä luvata sen minulle?" pyyteli -Leiv niin liikutuksissaan, jotta kyyneleet silmistä herahtelivat. "Ihan -varmaan minä voin sen luvata", vastasi Alfhild. Hän tuli lähemmäksi ja -oli niin pinnistyksissään, ikäänkuin henki olisi ollut kysymyksessä: -"Ja jos minä sitte kysyisin sitä, mitä nyt en uskalla, luuletko silloin -voivasi, tuota... luulisitko voivasi heittää minut luotasi?" sanoi Leiv -tarttuen häntä käteen. Alfhild taivutti päänsä hänen rintaansa vastaan -ja kuiskasi: "En." "Saanko minä siis luottaa siihen?" sanoi hän -rukoillen. Alfhild tunsi hyvin, miten hänen kätensä vapisivat ja -vastasi: "Saat" niin vienosti ja lämpimästi kuin suinkin voi. "Sitte -ijäisesti siunatkoon Jumala sinua, joka minun onnettoman raukan teet -nyt niin onnelliseksi!" sanoi hän. "Tästä päivästä olen minä etevin -mies koko pitäjässä ja neljän vuoden kuluttua täytyy se muidenkin -tunnustaa. Koko tuleva elämäni on sinua kiittävä tästä illasta. -Hyvästi, Alfhild!" -- "Hyvästi!" - -Näin he erosivat toisistaan; Alfhild meni epäselvästi, iloisesti -uneksien kotiinsa; mutta Leiv riensi yli mäkien ja harjanteiden niin -ylpeänä, niin mahtavana, kuin koko avara maailma olisi ollut hänen -vallassaan. - - * * * * * - -Seuraavana päivänä pyysi Leiv matkarahoja Amerikkaan isältään. -Tämä vihlasi syvästi vanhan Åsbjörnin mieltä. Hän oli luullut -poikansa hänestä pitävän; mutta että hän voisi ikävystyä kodin -yksitoikkoisuuteen, sitä ei ukko ollut osannut arvatakaan, ja tämä -hänen mieltänsä niin pahoitti. Sillä kertaa ei hän voinut siihen mitään -vastata, vaan meni töihinsä ja harkitsi tätä asiaa koko päivän. Illalla -kun he istuivat yksin pirtissä, alkoi ukko: - -"Sinä olet siis jo tuskastanut Hegglidissä oloon?" "Enpähän tuotakaan -juuri voi sanoa." "Ei tämä Hegglid ihan huonoimpia taloja ole." "Ei, -- -eipä siltä!" "Se on nyt paljo parempi kuin ostaissani." "Kyllä minä sen -uskon." "Ja... vähä rahaa seuraa mukana, jos totta puhun." "Rahaako?" -"Niin, ei paljon; mutta kumminkin sen verran, jotta pääsee alkuun -ensimmäisenä vuotena -- ja ehkäpä toisenakin." "Kyllä se on hyvä, mutta -minun tekee mieleni Amerikkaan, ainakin muutamiksi vuosiksi." -- Pitkä -vaitiolo. -- "Minäkin alan heikontua ja ikä painaa hartioillani, Leiv." -"Kyllä sinä vielä jonkun aikaa kestät." -- "Hm. Kyllä se on niin ja -näin... ei muita kuin kaikki vieraita talossa, -- ja vanha mies..." -"Tulenhan minä takasin, isä." "Ei sielläkään kultaa puupuikolla -vuolla." -- "Vaikkapa ei, mutta minun täytyy päästä matkalle, isä; -kieltelemiset eivät yhtään auta." Nyt katsoi Åsbjörn poikaansa kauan ja -vakavasti. Varmaankin tässä piilee joku salaisuus, ajatteli hän. -"Milloinka matkustat?" -- "Mitä ennemmin lähden, sitä pikemmin joudun -takasin." -- "Niin, niin", huokaili vanhus. -- - -Kahdeksan päivää tämän jälkeen lähti Hegglidin talosta pieni kuorma, -joka rytisten kulki läpi laakson kaupunkia kohden. Rattailla oli -sininen, punakansinen arkku, lipas ja iso tynnyri; pyssy ja pari suksia -olivat saaneet sijansa kuorman toisella äärellä. Hevonen vetää retuutti -kuormaa edellä, Åsbjörn ja Leiv kulkivat ääneti perässä. - -Leiv näytti niin alakuloiselta, jotta Åsbjörn oli vähän hänen tähtensä -peloissaan. Hän aikoi kysyä Leiviltä syytä siihen; mutta, vaikka hän -kääntyi hänen puoleensa sitä kysyäkseen, ei hän kumminkaan viitsinyt. -Leiv ajatteli vaan Alfhildia ja synkkää tulevaisuuttansa. - -Tuolla läpi lahden halkeaman näkyi Dalin talo ystävällisenä ja -houkuttelevana; aurinko loisti täydeltä terältänsä, ja valasi talon ja -sen rikkaat viljavainiot kultasateillaan. Tuolla, tuolla sisällä hän -istuu, ajatteli Leiv, ja kaipaus oli hänet ihan masentaa. "Nyt minä -voisin mennä sinne ja pyytää Alfhildin omakseni", ajatteli hän, "jos -minä vaan olisin parempaa sukua." Ja hän katsoi kierosti isäänsä, joka -tuossa kulki vitkaan ja allapäin. "Jumala tiennee, miksi minun pitää -olla juuri sinun poikasi", ajatteli hän. - -Vanhus ei tätä tarkastellut. Hän oli vajoutunut syviin ajatuksiin. -Huomattuaan miten poikansa yhäti tähysti kohti Dalea semmoisella -surumielisyydellä, jotta kivetkin siitä katseesta olivat tulleet -liikutetuiksi, arvasi hän kaikki ja tämä koski syvästi Åsbjörnin -sydäntä. Ei mikään täällä maailmassa käy hyvin, ajatteli vanhus. -Tyttönsä luota niin kauaksi pois matkustaminen on samaa, kuin jos -laskisi vangitun linnun käsistään, tyttöjen muisto siinä asiassa on -epävakainen ja häälyväinen, kuni vihurin puuskaukset ahtaassa vuonossa. --- Kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä synkemmäksi kävi hänen -mielensä. Tarkemmin tätä tuumittuaan tuli hän viimein siihen -päätökseen, että poika ei olisi voinut mitenkään paremmin menetellä, -kuin täten, ja yhtä selvään hän huomasi, että hän oli kaikkeen syypää. -"Ja kaksikymmentä vuotta olen minä tehnyt työtä kuin juhta, -sovittaakseni sitä rikostani, jonka kerran tein", ajatteli hän. "Mutta -millään en ole voinut sitä sovittaa, en millään; se on juurtunut -sukuuni." - -Koko tällä kaupunkimatkalla puhuttiin vähän, vaan sitä enemmän -ajateltiin. Mutta saavuttuaan kaupunkiin, kun Leiv nousi veneesen -mennäkseen laivaan, tarttui vanhus hänen käteensä ja kuiskasi: "Jos -tahdot, niin pidän minä häntä silmällä, Leiv -- ja anna hänelle tietoja -itsestäsi... kun minulle kirjoitat." Leiv katseli hyvin hämmästyneenä -isäänsä. "Ja", sanoi Åsbjörn, "pidä _ylhäistä isää_ mielessäsi ja karta -syntiä. Ja jos olen väärin tehnyt sinua vastaan... niin -- älä muistele -niitä siellä... sillä ei kukaan ole siitä tässä elämässä vapaa. Ja nyt --- jää hyvästi." - -Leiv ihmetteli, ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt vastata; "hyvästi", -sanoi hän, "minä teen, mitä sanoit..." Samassa hän tunsi ajatelleensa -liian vähän isäänsä. Vene irtautui laiturista, vanha Åsbjörn piiloutui -väkijoukkoon, ja sieltä tähysteli hän, kädellään silmiään varjostaen, -kunnes poika oli saapunut laivaan, ja kauemmankin hän siellä seisoi. -Vasta hämärässä läksi hän pois. "Sinä kaikkein ylhäinen isä", huokasi -hän itsekseen, "tosin sinä et suuresti kuulle rukoustani, mutta... ota -kumminkin minun poikani suojelukseesi! hän on vielä niin nuori, ja -matka hänen edessään niin pitkä." - -Koko yössä ei hän voinut nukkua; varhain aamulla meni hän takasin -sillalle. Laiva oli jo silloin poissa. - -Åsbjörn kauan tuumaili ja aprikoi sitä, tokko hänen poikansa ennen -matkalle lähtöänsä oli siitä puhunut Alfhildille; silloin tietäisi hän -miksi niin oli käynyt. Ehkä hän olikin kysynyt ja saanut kieltävän -vastauksen; se olisi ollut harmittavaa. Sillä tyttöset mielistyvät -kernaammin kiiltoon ja loistoon kuin siihen, johon pitäisi. Ehkäpä -olikin tyttö myöntynyt; olihan Leiv korea poika, josta muutamat tytöt -aina pitivät. Haugstadin tanssiaisista oli hän kuullut puhuttavan, -sillä niistä oli kaikkialla puhetta pidetty. Mutta kukapas sitä nyt -tietää? Hän päätti ottaa selvän tästä asiasta. - -Åsbjörn oli huomannut, että Alfhild häntä aina kirkkomatkalla piti -silmällä. Sattuivatpa he eräänä sunnuntaina tapaamaan toisensa -kirkkotarhassa. - -"Päivää -- päivää. Kaunis ilma -- hyvin kaunis ilma. Oivallinen viljan -ja heinän kasvu -- ihan erinomainen. Hegglid on kaunistunut jo paljon, -niin että tuskin koko pitäjässä on sen vertaista. -- Vai niin. -- Talo -on vuosi vuodelta tullut pulskemmaksi, ja se on ollut enimmäkseen -Leiv'in ansiota. -- Sepä hyvä se." -- Tyttö muuttui kasvoiltaan ihan -punaseksi ja tämä antoi Åsbjörnille yhä enemmän rohkeutta. -- "Hän on -nyt matkustanut Amerikkaan ympärilleen katsomaan ja oppimaan kansan -tapoja, sekä ansaitsemaan rahaa; Leiv ajattelee tehdä työtä -miehistyäkseen." Hän tuon tuostakin vilkasi Alfhildiin, joka seisoi -kääntyneenä poispäin mäkeä katsellen. Åsbjörn siirtäytyi senverran -sivulle, jotta voi nähdä hänen kasvonsa. "Mutta moni on arvellut", -sanoi hän, "tämän Amerikka-halun tulleen liian äkisti -- ja että joku -syrjäinen asia on sen vaikuttanut. Itse hän ei ele mitään siitä -puhunut; vaan on aina ajatuksensa salannut. -- Olisipa ihme, jos siitä -ei kukaan mitään tietäisi!" - -Alfhild punotti ja näytti niin verrattoman kauniilta. "Kun kirjoitat, -niin sano samalla minulta terveisiä", sanoi Alfhild ja meni pois -ikäänkuin omista sanoistaan tukehtuneena. "Jumalan kiitos", ajatteli -Åsbjörn, "molempien nuorten tulevaisuus on ratkaistu." - -Parin kuukauden kuluttua sai Åsbjörn kirjeen pojaltaan. Hän -kirjoitti pitkän kirjeen ja kertoi siinä, miten häntä oli matkalla ja -siellä ollessaan onni seurannut ja miten hän rohkeasti katseli -tulevaisuuttaan. Lopussa oli siinä vielä: "Erotessamme sinä sanoit -erään sanan, jota olen kummeksinut. Tiesitkö sinä siis jotain minun ja -Alfhildin välisistä suhteista? Olisikohan Lars sinulle siitä jutellut, -vai oletko kuullut kylällä puhuttavan? Ei kukaan saisi tätä vielä -tietää! Häntä minä mielelläni tervehtäisin, sillä ei suinkaan hän liene -sitä jälkeenpäin katunut." Tämän kirjeen sai Åsbjörn eräänä päivänä -pistetyksi Alfhildin käteen. Hän huomasi Alfhildin tästä ihastuvan. -Seuraavana sunnuntaina sai hän takasin kirjeen, ja sen sisässä pienen -kirjelapun osoitteella: "Kunnioitettavalle nuorelle miehelle Leiv -Åsbjörnille Amerikassa". -- Sittemmin jatkui tämä kirjeenvaihto heidän -keskenään useampia kertoja, ja vanha Åsbjörn toimi tässä niin -salaisesti, että ei kukaan saanut siitä vihiäkään. - -Alfhildin elämä tuntui kummalliselta. Hetkiseksikään ei Leiv poistunut -hänen mielestään; hän kulki kuin loihdittuna. Välistä oli hän -raskasmielinen ja surullinen, ja hänen iloisuutensa oli kuin sammunut. -Hyvin harvoin hän oli muun nuorison seurassa ja vaikka hän joskus -menikin, ei hän kumminkaan voinut siellä viihtyä niinkauan kuin ennen. -Kansa tätä kummeksi, vaan oikeata syytä ei siihen kukaan arvannut. -Niin, kukapa sitä olisi osannut aavistaa, että Alfhild, koko seudun -arvokkaimman ja kunnioitettavimman miehen tytär, voi ajatella semmoista -kuin Leiviä. - -Jonkun ajan kuluttua Leivin matkustamisen jälkeen sai Alfhild kirjeen -Björn Haugstadilta. Hän oli huomannut muutoksen Alfhildissa ja -kirjeessä hän tahtoi tietää syyn siihen. Hän huomautti siinä, että -koska hän ei ole aina ollut niin vieras, niin tahtoi hän tietää, miksi -hän nyt häntä karttaa, ja se olisi siis hyvin väärin tehty, jos hän -olisi hänen pettänyt. Alfhild luki kirjeen ja vastasi: - -"Nyt olen minä vanhempi kuin silloin; ihmekös siis on, että olen -muuttunut? Ikävä kyllä, että olet ajatellut sitä, mistä ei koskaan -mitään tullut; mutta löytyyhän niitä muitakin tyttöjä. Älä ole minulle -vihoissasi ja unhoita minut. Alfhild." - -Knut Åsen vaan yhä odotteli. Jos hän jolloinkin voi sanoa Alfhildille -korean sanan, niin oli hän toivossa. "Semmoisten kanssa pitää olla -kärsivällisyyttä", ajatteli hän. "Niin kauan ne valitsevat ja hylkivät, -kunnes jonakin päivänä ovat siitä iloissaan, että löytyy joku, jota -eivät ole luotansa sysänneet." - - * * * * * - -Syksypuoleen sai Åsbjörn uuden kirjeen pojaltaan. Siinä oli muun -muassa: - -"Koko tämän kesän olen ollut raskaassa työssä. Työn arvoa en ole -käsittänyt ennenkuin täällä. Siellä kotona olemme laiskotelleet, emmekä -ole osanneet käyttää aikaa hyödyksemme. Täällä opitaan, että aika on -rahaa, ja opitaan ponnistamaan voimia. Sentähden onkin täällä kansa -työteliäämpää ja elävämpää; ja täällä tuleekin jokainen enemmän -tehneeksi. Siellä kotona on vuodesta vuoteen ja polvesta polveen aina -elämä yhtäläistä; siellä tehdään samoin kuin isä ennen teki, eikä -mitään uutta keksitä. Sentähden ne aina pysyvät köyhinä. Mutta täällä -tekee jokainen työtä yhäti edistyäkseen. Kaikkialla kuletaan -höyrykoneitten avulla, ja kaikki innokkaasti seuraavat valtiollisia -tapahtumia, joita ei siellä nimeksikään tunneta. Kotiin palattuani -kerron kaikista sinulle tarkemmin. - -"Minä opettelen täällä myöskin puhumaan, sillä täällä ei sovikaan olla -niin harvasanainen ja arka, täällä Amerikassa. - -"Olen yhä selvemmin tullut nyt huomaamaan, että minä kotona ollessani -olin aika raukka, joten ei siis ollut ihmekään että kaikki pitivät -minua hölmöläisenä. Minä olin höperö luullessani muitten ihmisten -olevan muka parempaa lajia kuin minä. Nyt kun sitä muistelen, en voi -muuta kuin nauraa, sillä täällä semmoisia houreita ei löydy -nimeksikään. Kansa siitä ei pidä yhtään lukua. Minä olen yhtä arvokas -kuin muutkin, jos vaan pysyn kunniallisena ja hyväsydämmisenä miehenä, -ja vaikka olisin kerjäläiseukon poika ja vaikka olisin mierolla -syntynyt, niin kumminkin minua pidettäisiin korkeimman aatelismiehen -vertaisena. Eilen tutustuin erääsen mieheen, joka oli syntyään parooni -ja on nykyään koulumestarina; meistä tuli hyvät ystävät, eikä kukaan -häntä pidä minua parempana. Minä olen vapaa ja jäntevä, en ketään -imartele, vaan katson jokaista suoraan silmiin. Ja kaikki onnistuu -hyvin. Jos häntä ei olisi siellä, tiedäthän ketä tarkotan, niin -kutsuisin minä sinut tänne, emmekä koskaan enään Norjaan palajaisi. Kun -vähänkin vaan sielläoloani muistelen, niin tuntuu kuin hengitys kävisi -raskaammasti. Väkisinkin tahtoo naurattaa, tavatessani yhdenkin -Norjalaisen, ne kun ovat alussa semmoisia tolvanoita. Mutta kun ne ovat -vähän aikaa täällä olleet, niin muuttuvat hekin muitten ihmisten -tapaisiksi. - -"Minä raadan kuin hevonen ja teen työtä kahden edestä. Palkka on hyvä -ja siitä panen minä aina suurimman osan säästöpankkiin. Senkin olen -minä täällä oppinut. Ensin, tänne tultuani, kokosin minä rahoja arkun -pohjalle, samoin kuin siellä kotonakin; vaan kun täällä toiset sen -huomasivat, rupesivat kaikki minua nauramaan, luullen minua hulluksi. -Kun rahat ovat pankissa, kasvavat ne korkoa, ja summa kasvaa itsestään -vuosi vuodelta suuremmaksi. -- Mutta elämä täällä on hyvin kallista, -joten rahat eivät mieltäni myöten pääse kasvamaan. Tiukallapa siis on, -saankohan minä neljässä vuodessa lainkaan kootuksi rahaa niin paljon, -kuin tarvitsen. -- --" - -Puolen vuoden kuluttua tämän jälkeen sai Åsbjörn uuden kirjeen; silloin -oli jo Leiv saanut parempaa työtä ja suuremman palkan ja oli muuten -hyvällä mielellä. Kului sitten taas aikaa hotjemmalta, eikä kirjettä -kuulunut. Ja kun se vihdoinkin tuli, oli sen sisällys synkkä ja -surullinen. Se kuului näin: - -"Kumminkin minulla on huono onni. Se säästöpankki, jossa minä tallensin -rahojani, on mennyt vararikkoon. Rahastonhoitaja on näet kassan kanssa -kadonnut teille tietämättömille. Siinä meni yhdellä pyyhkäyksellä -kaikki minun ansioni ja vaivannäköni. Minulla oli juuri jo senverran -koossa, minkä tarvitsinkin. Nyt taas olen paljas kuin nuppineula ja -saan alkaa uudestaan. - -"Kaikki rahani olivat kunniallisesti ansaittuja. Miksi tämän piti nyt -juuri tapahtua? Minä olen sairas ja onneton. Kaikki on pahimmallaan. -Ensin täytyi minun matkustaa maalle voittaakseni tarkoitukseni, eikä -siinäkään ollut kylliksi, sekin vähäinen summa, jota arkussani -hätävarana pidin, minulta varastettiin. Nyt pitää minun riehua vielä -neljä vuotta ja Jumala tiennee, tokko minun terveytenikään enään niin -kauan kestää tätä orjuutta. Ja Jumala tiennee, mitähän Alfhild tästä -sanoo. Hänelle en minä nyt voi kirjoittaa; jos hänet tapaat, niin kerro -hänelle kaikki, mutta niin varovasti kuin mahdollista. Jos minä hänet -kadotan, niin olen minä ihan hukassa --." - -Sanottiin, että Åsbjörn oli näinä aikoina nähtävästi vanhentunut. Tukka -oli muuttunut aivan valkeaksi ja selkä oli yhä enemmän köyristynyt. -"Hän ikävöipi poikaansa", sanottiin kylällä ja ensikerran tunsivat -kyläläiset sääliä tuota vanhusta kohtaan. Mutta hänen poikansa -onnettomuus se häntä itse asiassa suretti. Seurasikohan tuo onnettomuus -vielä siitä rikoksesta, jonka kirous oli suvun olemukseen niin -kiinteästi juurtunut? Näinköhän nuo Leiviltä varastetut rahat, olivat -samoja, joita hän ja hänen isänsä olivat koettaneet vääryydellä -anastaa? Ja miksi rangaistuksen kaikessa ankaruudessaan piti juuri -kohdata viattominta? -- Vanhaa Åsbjörniä nämä ajatukset yhäti -rasittivat. Hän olisi mielellään puhunut tästä Alfhildin kanssa, vaan -ei saanut koskaan tilaisuutta. Viime aikoina on Alfhildia yhä vaikeampi -tavata, ajatteli Åsbjörn. - - * * * * * - -Sillä välin tuon tuostakin kävi Knut Åsen Dalessa. Hän saikin vanhukset -itseensä niin mieltymään, että hän yhä enemmän rupesi toivomaan. Tämä -ei Alfhildia ensin miellyttänyt, mutta kun vuosi kului, rupesi Leiv -vähitellen häipymään hänen mielestänsä. Hänestä tuntui kuin hän olisi -tullut vapaammaksi ja elämänsä keveämmäksi; mieli ei hehkunut enään -niinkuin ennen. Välistä hän ihan kummasteli että hän, koko pitäjän -paras tyttö, oli voinut antaa itsensä pojalle, jolla ei ollut -sukuakaan. Sepä toki hyvä, ett'ei kukaan sitä tiedä. Pian hän taas -yhtyi muuhun nuorisoon ja oli sukkela ja iloinen kuin ennenkin. Tämä -kaikki oli enimmäkseen Knut Åsenin ansiota. Olihan Knut reipas -elämänhaluinen poika, vilkas puheissaan ja korea ruumiiltaan; ei tosin -niin suuri ja vahva kuin Leiv, mutta muuten ravakka ja norja, siro ja -terve, mainio tanssija ja erittäin hupainen nuorison keskuudessa. Ennen -oli hän kerran ollut häneen hyvin mieltynyt, nyt hänestä tuntui -keveämmältä olo hänen läheisyydessään. Hän sai niin helposti Alfhildin -synkät ajatukset haihtumaan. Aika kului edelleen ja sitä myöten hänen -vastahakoisuutensa Knutia kohtaan väheni vähenemistään. - -Alfhildia alkoi hävettää tuttavuus noin vähäarvoisen miehen kanssa kuin -Åsbjörn oli. Siksipä Alfhild koetti häntä karttaa niin paljo kuin -suinkin voi. -- Kun Leiv lähetti kirjeen, sai Lars aina sen tuoda -hänelle, sillä millään muotoa ei hän tahtonut, että kansa olisi tiennyt -hänen tuntevan Åsbjörniä. Mitä myöten vuosi läheni loppuansa, sitä -enemmin hän kummasteli, ettei mitään kirjettä kuulunut. Åsbjörniltä ei -hän tahtonut kysyä ja Lars taas tiesi siitä niin vähän. - -Kun Björn Haugstad huomasi toivonsa turhaan raukeavan Alfhildin -suhteen, päätti hän ruveta muualta elämäntoveria katselemaan. Sanottiin -hänen surevan tätä, eikä siis ollut ihmekään, että hän rupesi juomaan. -Juovuspäissään hän aina otti Alfhildin ilveilyjensä esineeksi. "Ei -uskoisi, minkälainen hutale se on", sanoi hän. Välistä kun hän taas -kertoi ja arveli, että jotain salaista yhteyttä on hänen ja Leiv -Hegglidin välillä, niin kaikki nauroivat, sillä "eihän Dalen Alfhild -toki semmoinen liene." - -Eräänä sunnuntaina koko pitäjän nuoriso oli kokoontunut Åsenin taloon; -Alfhild oli myöskin muiden muassa siellä. Silloin tuli eräs esiin ja -rupesi laulamaan uutta, seudun asukkaista sepitettyä lauluansa, -niinkuin hän sanoi. Jokainen hyvin huomasi, että tässä laulussa -pilkattiin Alfhildia. Se sisälsi, miten kerjäläispoika koetti toteuttaa -suuria toiveitaan tavalla, josta muka kansalla ei ollut aavistustakaan; -ja loppuun oli liitetty pilkkavärssy, jossa erästä tyttöä pilkattiin -siitä, että se alussa teki pilaa kaikista kosijoista, vaan suostui -viimein kerjäläiseen, vaikka olisi ollut parempiakin saatavissa. -Alfhild oli ihan tulipunainen. Kansa riemuitsi laulua kuullessaan ja -kaikki olivat yhtämieltä siitä, ettei se voinut olla muun kuin Björn -Haugstadin tekemä. Vaikka helposti huomattiin, ettei laulua kukaan -pitänyt todenmukaisena, niin Alfhild kumminkin oli häpeästä maahan -vaipua. Mutta jos olisi kumminkin joku, joka tietäisi! -- täi ainakin -epäilisi! -- Hän koki muiden muassa nauraa laululle. Ja kun tytöt -tulivat hänen luokseen ja pilalla mainitsivat häntä ja Leiv Hegglidiä, -niin nauroi hän mukana ja sanoi, että se on suuri runoilija, joka -moista on osannut sepittää. Häpeä näytti polttavan rakkauden. Illalla -kotiin mentyään itki hän katkerasti. - -Pari vuotta Leivin matkustuksen jälkeen huhuttiin pitäjällä, että -Leiviä on kohdannut onnettomuus ja hän on kaikki rahansa kadottanut, -niin että oli epätietoista, milloin hän voisi kotiinsa palata. Tälle -onnettomuudelle naurettiin ja kansa piti sitä oikeana, sillä eihän -sellaista miestä onni suosinut. Tämän huhun kuultuaan, Alfhildikin -hengitti keveämmin, sillä olihan hän taas vapaampi joksikin ajaksi. -Paljo voisi sillä ajalla vielä asiat muuttua. Tästä ajasta rupesi hän -Knutia yhä leppeämmin kohtelemaan ja kansa sai tästä taas vettä -myllyynsä. Kerrottiin mitenkä hyvin ne molemmat yhteen sopivat, ei -suinkaan siinä rikkautta eikä kauneutta kummaltakaan puolelta -puuttunut. Tätä he muka jo olivat oikeastaan kauan odottaneet. Kyllähän -Alfhild oli semmoinen tyttö, joka valita osasi. - -Vanhemmatkin tästä rajattomasti ihastuivat. Ja kun kaikki sitä pitivät -näin itseselvänä, niin rupesi Alfhildikin sitä sillä silmällä -katselemaan. Yksinäisyydessä hän muisteli aina Leiviä kaiholla ja -levottomalla omallatunnolla, vaan seurassa hän aina häpesi sitä. Hän -olisi niin mielellään Leivin unohduttanut, sillä olihan hän ollut -silloin niin huumautuneena, ja olihan rakkaus tehnyt hänet sokeaksi. -Nyt viihtyi hän paraiten Knutin seurassa, sillä siten hän voi aina -hänen paraiten unhoittaa. Mutta öisin, kun hän oli uneksinut Leivistä, -heräsi hän aina ja rupesi itkemään. Silloin hän aina ajatteli: "minun -täytyy katsella ja odottaa. Kaikki käy hyvin, jos ei sitä ajattele." -Näin koki hän poistaa ajatuksiansa. - -Mutta kansa piti hänen ja Knutin naimisliittoa jo päätettynä. Kerran -kosketti Knut tähän asiaan puoleksi leikillisesti ja kysäsi -Alfhildilta, mitä hän noista jutuista arvelee. Alfhild tuli punaseksi -eikä voinut vastata. Sitte rupesi Knut näitä juttuja sovittelemaan -edukseen, vaan kun Alfhild huomasi tämän käyvän yhä totisemmaksi, niin -rupesi hän heti pelkäämään. Leivin kuva oli painunut hänen sydämeensä -niin vahvasti, että hän oli aina näkevinään edessään nuo vaaleat kasvot -ja kirkkaat silmät. "Elkäämme puhuko siitä", pyysi häntä aina Alfhild. -"Ei, ei", sanoi Knut, "eihän sillä mitään niin eri kiirettä ole, eikä -se taas ole hätiköitsemisellä tehtäväkään. Mutta voisithan sinä jo -ruveta sitä tarkemmin tuumimaan, Alfhild." Alfhild seisoi vaan -hypistellen sormiaan vastakkain ja oli niin hajamielinen, jotta -ajatukset sinne tänne lentelivät. Niin, aina pitäisi sitä ajatella. - -Kyllä ukko Åsbjörn tuon tuostakin sai kuulla näistä Alfhildin ja Knutin -välisistä suhteista, vaan ei hän kumminkaan ottanut niitä uskoaksensa. -Olivathan Alfhildilla niin uskolliset silmät, ajatteli hän, ja eiväthän -silmät koskaan valehtele. Siksi hän ei tästä Leiville mitään -kirjoittanut. Olihan Leivillä muitakin kärsimisiä. Usein koki Åsbjörn -saada puhutella Alfhildia kahden kesken, vaan tämä kartti häntä vielä -enemmän kuin ennen. - -Kului talvi. Alfhild ei ollut saanut yhtään kirjettä Leiviltä, ja hän -koki puolustaa itseään sillä luulolla, että varmaankin Leiv oli hänen -jo unohtanut. Knut oli silloin tällöin Dalessa ja oli joskus aina -vallattoman iloinen ja leikkisä, toisinaan taas hiljainen ja -surullinen. Hän pitää minusta, ajatteli Alfhild. Vanhukset puhuivat -hänen kanssansa eikä häntä ollutkaan vaikea saada myöntymään. Mutta kun -peli muuttui vakavammaksi, vetäytyi hän pois. - -Keväällä pitäjän nuoriso miehissä kokoontui Daleen, kevätjuoman panosta -maistelemaan. Knut oli mukana. Ei koskaan näyttänyt Knut Alfhildin -silmissä niin iloiselta ja kauniilta kuin nyt. Hän yksin oli illan -sankari ja ilostutti koko seuran hilpeydellään. Katein silmin -katselivat toiset Alfhildia, joka voi tuommoisen saada miehekseen. -Illemmalla, kun ruvettiin juttelemaan, että kansa on paljo ryyppinyt, -kutsui äiti Alfhildin mukaansa kamariin. Siellä oli myöskin Knut ja -ukko Halvard, joten puhe rupesikin sujumaan hyvin. Sillävälin -vanhuksien täytyi palata keittiöön ruuanlaitosta puuhailemaan. Knut -käyttikin taas tilaisuutta hyväkseen ja pyysi Alfhildilta varmaa -vastausta; hän ei muka voinut elää tässä epätietoisuudessa, sanoi hän. -Tämä koski häntä enemmän kuin hän luulikaan; jos tässä hän ei -onnistuisi, niin ei hän siihen voisi niin tyynesti tyytyä kuin Björn -Haugstad. Alfhild ei olisi mitenkään voinut otaksua, että tuo iloinen -poika voisi olla niin surullinen. Alfhildia se kovin suretti, kun hän -huomasi Knutin hänestä pitävän. Ja kumminkin se on kerran päätettävä. -Entäs Leiv --? "Leiv on varmaankin minut unohtanut", ajatteli hän. "Ja -kun isä ja äiti niin tahtovat sitä..." Häpeissään kurkisteli hän Knutin -silmiin. Knut kietoi rajusti kätensä hänen ympärilleen ja täynnä -iloista toivoa huudahti hän: "jos tulet omakseni, niin ei sinun koskaan -tarvitse sitä katua!" -- "Leiv on varmaankin minut unohtanut", ajatteli -hän, "ja tahtoohan isä ja äiti sitä... Se on varmaankin minun osakseni -sallittu", kuiskasi Alfhild hehkuen lämpimyydestä ja muuttui kylmäksi -taas. Knut päästi ilonaurun, veti häntä likemmäksi itseään ja laski -taas irti, teki hyppäyksen ja huudahti: "Hei, nyt minäkin tiedän, -miltä ilo tuntuu!" Tämän tapahduttua, tuli Alfhild itse niin -synkkämieliseksi, että hän koki etsiä virvoitusta Knutin ilosta. - -Samassa tulivat vanhuksetkin. Knut otti heitä kumpaakin kädestä ja -hymyili: "Tahdotteko minut pojaksenne, niin tästä minut saatte!" -"Tahdomme, kyllä tahdomme", sanoi äiti vesissä silmin hymyillen; -"tahdomme, kyllä tahdomme", sanoi isä lempeästi ja totisesti. Äiti -syleili Alfhildia, sanoen: "nyt sinä olet saattanut meidät kaikki -iloisiksi" "Niin", lisäsi isä, "sinä olet aina ollut kiltti lapsi." -Knut katsoi häneen niin ystävällisesti. Alfhild puhkesi katkeraan -itkuun. - -Samana iltana päätettiin häiden viettäminen jättää syksyyn. Alfhild -mukautui heidän pyyntöönsä, vaan pyysi kumminkin, että kihlaus -vastaiseksi pidettäisiin salassa. Tätä pyyntöä he kummeksivat, mutta -iloissaan kun olivat, eivät he voineet sitä kieltääkään. "Ja seuraa nyt -meitä ylös", sanoi äiti; "sillä heille ei pidä näyttää sitä, että olet -itkenyt." Knut tarttui hänen käteensä: "Kiitos tästä, Alfhild", sanoi -hän. Alfhild itki ja muisteli Leiviä. Täten he sitten erosivat. - - * * * * * - -Melkein koko ajan Amerikassa oli Leiv ollut saman miehen työssä. Tämä -oli eräs rikas pohatta, jonka omaisuus oli kauppayrityksissä yhä vaan -lisääntynyt. Äskettäin oli hän ostanut suurehkon maatilan, jonka -kuntoonpanemiseen hän oli suurenmoisen summan uhrannut. Ensimäisenä -vuonna oli Leiv täällä vaan tavallisena työmiehenä. Ja työtä hän -tekikin kuin mies. Hän oli muutoinkin vahva ja harteva, vaan Alfhildia -muistellessaan muuttui hän koko urhoksi; itseään ei hän säästänyt. -Tämän lisäksi oli hän harvinaisen rehellinen ja luotettava. Heidän -täytyy se huomata, että hän ei ole huonosta suvusta. Hän muisteli -isänsä heidän erotessaan lausumia sanoja; hän muisteli niitä -kammottavia huhuja, joita hän oli kylällä saanut kuulla -syntyperästänsä. Leivin tärkeimpänä pyrintönä oli täyden arvon -saavuttaminen yhteiskunnassa. Mutta hän huomasi, että kunnia ja raha -tässä maailmassa usein käyvät käsi kädessä. Siellä huomasi hän paljo -puuttuvansa opin tärkeimmissäkin alkutiedoissa. Hän huomasi, että tämä -tiedottomuus suuressa määrin haittasi hänen edistymistänsä. Siksipä hän -käyttikin kaikki lepoajat englanninkielen ja muiden hyödyllisten -tietojen oppimiseen. Täten hän oli myöskin päässyt tuon koulumestarina -palvelevan paroonin tuttavuuteen. Leivillä kun oli hyvä pää, pääsi hän -pian tiedoissa toisten tasalle, vieläpä hän muutamissa aineissa oli -muita etevämpikin. Muutaman vuoden uutteruudella isäntäänsä -palveltuaan, pääsi hän vihdoin jonkunlaiseksi työnjohtajaksi. Ja kun -Leiv hyvin kunnosti itseään tässä toimessa ja vähitellen saavutti -isäntänsä täyden luottamuksen, niin pääsi hän pian koko talouden -hoitajaksi. - -Kummallinen mies oli tuo parooni, ja kummallinen oli hänen -katsantotapansakin. Tuota Leiv usein ihmetteli. Vaan kun hän oli -syntyään parooni ja nykyään koulumestari, niin kunnioitti Leiv häntä -suuresti, ja uskoi kaikki hänen sanansa. "Kenties minä en sitä asiaa -käsitä", ajatteli Leiv. Jos hän milloin ei ollut hyväksyvinäänkään -paroonin käsityskantaa, jätti hän sen vastaisuudeksi, "kunnes hän -lukkarina kerran asiaa tarkemmin punnitsee." Mutta olipa se nyt miten -tahansa, muuttuivat hänen ajatuksensa kumminkin paroonin käsityskannan -mukaan. - -Sitten seuraavana syksynä kadotti hän rahansa. Tämä häntä niin suretti, -että hän oli vähällä tulla hulluksi. Näitä rahoja oli hän niin -ihaillut; ne kun pankissa ollessaan yhä vaan tuottivat korkoa ja siten -kasvoi pääoma ihan kuin itsestään. Sydän oikein riemusta sykähteli, -tietäessään jokaisen ansaitsemansa killingin vievän yhä likemmäksi -suunnittamaansa päämäärää. Täten hänen rohkeutensa vaan kasvoi, ja -antoi tavallaan uutta virikettä uusia ponnistuksia kestämään. Hänen -entiset synkät unelmansa haihtuivat, ja onni näytti seuraavan hänen -tekojaan. Hän muuttui yhä iloisemmaksi ja hilpeämmäksi; jonkunlainen -korskea oman arvon tunteminen alkoi hänen toimissaan yhä selvemmin -näyttäytyä. Ja hupaistahan se onkin olla oman onnensa seppä. Vaan -mitenkäs kävi; -- kaikki unelmat, mainitun onnettomuuden kautta, -hävisivät kuni tuhka tuuleen. Kauan, kauan murehti hän tätä; hän oli -ikäänkuin sairaana ja hänen luontonsa muuttui vihaiseksi ja äreäksi. -Työkykykin katosi, eikä hän onneensakaan voinut enään luottaa. Pahat -ajatukset häntä kalvoivat, niin ettei yökausiin voinut nukkua. Mitä on -hyötyä hänen ponnistelemisistaan? Kun kerran onni vetää noin vahvasti -vastakynttä, ehkäpä lienee turhaa Alfhildinkaan toivominen. Jos hän -kerrankaan vielä voisi tavaraa koota, olisi aina olemassa joku varas, -joka sen varastaisi. Hän oli ymmärtävinään, että rehellisyys Amerikassa -on niin ja näin. Useimmat ovat rosvoja ja valapattoja. Kaikki pitivät -huolta itsestään, eikä kukaan toisista. Ennen sudenkuopassa lampaana -kuin täällä rehellisenä. Ei mistään voinut olla varma. Ja kumminkin -Alfhild -- Alfhild ja kaikki hänen somat unelmansa! Kun hän näitä -muisteli, virtasi veri hänen päähänsä, silmät hehkuivat, hampaat -kalisivat ja kädet koukistuivat kuin suonenvedossa; hän ihan pelkäsi -järkensä kadottavansa. Alfhild, Alfhild ja kaikki nuo unelmat! Hän oli -näkevinään hänet; ihan selvänä kajastui hänen mieleensä Alfhildin kuva, -silloin kun hän seisoi Haugstadin tanssituvassa kuumana, notkeana, -kiharapäisenä, hurmaavana, säkenöivin silmin, hopeasolkineen, jotka -hyppien kalisivat valkeilla liiveillä... hän voisi nyt vimmoissaan -hyökätä ulos ja samota maailmata synkeän yön ympäröimänä. Hänen täytyy -saada Alfhild omaksensa. Elämä ja Alfhild, ne ovat yhtä. Äärettömän -pitkältä näytti tie, siis epätietoista on, jos hän voipikaan hänet -saada. - -"Mikä herran nimessä sinua vaivaa?" sanoi parooni, "ihanhan sinä olet -kuin metodistit." Leiv kertoi hänelle kaikki mitä hänelle oli -tapahtunut. Tuo varas heittiö oli vienyt kaikki hänen omaisuutensa ja -tehnyt tyhjäksi hänen toiveensa. Jospa hän vaan tuon ilkiön saisi -käsiinsä, niin ihan varmaan hän hänet musertaisi. Semmoinen lurjus ei -saisi koko maailmassa olla olemassa. Silloin paroonin silmä välkkyi -niin ihmeelliseltä. "Tässä tapauksessa minä en voi sinun mielipiteesesi -yhtyä", sanoi hän. "Rahastonhoitaja oli siinä ihan oikeassa. Jos sinä -tahi minä olisimme olleet hänen sijassansa, niin olisimme me tehneet -samalla tavalla." Leiv tarkisteli sanatonna parooniin. "Sinä et käsitä -minua", sanoi tämä. "Et laisinkaan. Minä olen surulla huomannut, että -sinussa ei ole yhtään filosofiaa. Mutta semmoinen, joka tässä -maailmassa elää ilman viisaustiedettä, semmoinen on silmittömän -kissanpojan kaltainen; sanalla sanoen hän on sokea. Jos sen päästät -maahan, niin se heti tupsahtaa lähimpään vesilätäkköön, jossa se hukkuu -ja henkensä heittää. Minä sen sinulle selitän. Koettakaamme se ensin -näyttää toteen Sokrateen tavalla! Tiedätkö sinä monenkolaisia ihmisiä -maailmassa löytyy?" - -Leiv suuttui. "Kahta lajia", sanoi hän; "porsaita ja sikoja." - -"Hm, niin kyllä!" sanoi parooni nyökähyttäen päätään; "se olikin ihan -totta tavallaan, eikä se ole ihan filosofiaakaan vailla. Mutta sinä et -minua oikein ymmärrä. Asia, näethän, on tämmöinen: luonto tekee -vääryyttä. Oikeastaan pitäisi elämässä olla samaten kuin sotakoulussa: -yhtä monta oppilasta kuin sijaakin. Mutta luonto, se on sokea; ei se -tunne valtiotaloustiedettä, eikä luvunlaskua. Se viskelee maailmaan jos -jonkinlaisia ja on yhtä iloinen kuitenkin, huolimatta siitä onko niillä -sijaa tahi ei. Se on ikäänkuin ankara isä, joka työntää lapsensa -järveen uimataitoa oppimaan... ne saavat auttaa itseään! jos ne eivät -voi tulla toimeen, niin ne vajoovat pohjaan... mutta se on väärin kuin -muutamat ovat saaneet uimavyön... No! ymmärrätkö nyt minua?" - -"En." - -"Ottakaamme joku esimerkki. Ajatelkaamme nyt rahastonhoitajaa. Hän on -yksi niistä, joita luonto on väärin kohdellut. Hänkin oli viskattu -elämään, hänen piti elää, hän oli saanut elämänhalun, hänellä oli -oikeus elämiseen; sillä se on meillä kaikilla niin pian kuin olemme -tänne tulleet... mutta luonto ei ollut huolehtinut hänen -toimeentulostaan. Siitä sai hän siis pitää itse huolen. Hän oikoi -luonnon erehdystä. Mitä luonto ei ollut hänelle antanut, sen otti hän -itse. Luonto siis oli se, joka oli syyllinen, eikä hän." - -"Hm", sanoi Leiv. - -"Uusi esimerkki. Sinä olet siinä. Sinäkin olet yksi niistä, jonka -luonto on ilman uimavyötä veteen viskannut. Sinä olet vahva, kelpo -mies, sinulla on yhtäläinen elämänhalu kuin toisillakin; sinulla on -täysivoimainen ruumis ja lämmin veri, sekä iloa ja surua tunteva -sielu... Sinä vaan elät täällä ja nureksit, etkä osaa käyttää omaa -elämääsi. Toisilla on se, mitä sinulta puuttuu; ne elävät kuni linnut -auringon paisteessa ja nauttivat kaikkea hyvää; sinä olet kuin juhta. -Sinä tarvitset kaikki voimasi ainoastaan pysyäksesi pinnalla, ettet -pohjaan uppoaisi. Ymmärrätkö tämän?" - -"Ymmärrän." - -Nyt parooni suurimmalla varovaisuudella tarkasteli puheensa vaikutusta. -"Jos sinulla nyt olisi uimavyö käsissäsi... se ei ole sinun, luonto on -sen sinulta varastanut... jos sinulla olisi yhtä suuri oikeus sitä -omistaa kuin toisilla... ja jos tuntisit uppoovasi siinä tapauksessa, -jos et sitä saisi... no niin! Minä tahdon vaan sanoa, että jos et -itsellesi vyötä anastaisi, niin olisit aika nauta!" -- "Ehkäpä", sanoi -Leiv. - -Parooni ei enempää uskaltanut. "Totta puhuakseni", sanoi hän, "minä -olen sinua ihmetellyt, sinä kun vaan riehut, vaikka voisit helposti -ottaa takasin ne elämän hyveet, jotka luonto on sinulta riistänyt." - -"Mitenkä niin?", sanoi Leiv. - -"Mitä sinä luulet tarvitsevasi tässä maailmassa? Mitä sinä luulet -tarvitsevasi, jotta voisit elämäsi oikeutta nauttia? Minkätähden sinä -oleskelet täällä, kulutat paraimmat vuotesi ja kukoistavat voimasi?" - -"Saadakseni rahaa", vastasi Leiv. - -"Ha ha! Niin todellakin! saadaksesi rahaa, tuota tyhjänpäiväistä -roskaa!... Ainoastaan pieni kultamöhkäle on sinun ja sinun oikeuksiesi -välillä, sekä sinun ja sinun elämäsi välillä! Ja tuo kultakappale -viruukin sinun jaloissasi, ja sinä pöllö epäilet sitä ylösottaessasi!" - -"Minunko jaloissani --?" - -"Sinullakin, samoin kuin tuolla karanneella rahastonhoitajallakin, on -kassa hoidettavanasi, mikä juuri paraiksi on ihan täysi... Hän oli -mies, hän tunsi oikeutensa... tee sinäkin samoin!" - -Leiv nousi tulipunaisena ylös. "Siinä on kylliksi", sanoi hän. -"Kummallista kuinka sinä, joka olet parooni, voit noin halpamielisesti -ajatella." - -Tämä oli ihan uutta paroonista. Hän kohautti olkapäitään ja naurahti. -"Olkaamme rehellisiä molemmin puolin", sanoi hän. "Minä en ole enemmän -parooni kuin sinäkään. Minä olen syntynyt köyhistä vanhemmista; luonto -on minua kohdellut yhtä väärin kuin sinuakin... Mutta kun minä -Amerikkaan tultuani huomasin, että kansa antaa etusijan ylhäiselle -suvulle ja sen semmoiselle, niin sanoin minä itseäni parooniksi... -Valhettelinko? En ensinkään. Ja todellakin, eihän minulla ja paroonilla -olekaan mitään eroitusta; syntyperäisellä paroonilla ei ole oikeutta -enemmän olla paroonina kuin minullakaan; nimessä vaan on koko -eroavaisuus, ja voinhan minä sitä pitää, niinkuin joku toinenkin,... ja -_sehän_ on ihan luonnollista, että minulla on sama elämänhalu ja sama -elämisen oikeus kuin jollakulla paroonillakin! Me molemmat olemme -samanlaisia; tässäkin ruumiissa palaa elämän kuluttava tuli, ja tämäkin -sielu halajaa elämää ja iloa... Lyöttäytykäämme yhteen, me molemmat! Me -seisomme samallaisella alustalla; ruvetkaamme siis yksissä toimimaan! -Irroittakaamme itsemme tästä orjuudesta! Oli mies, Mr Hegglid..." - -Leiv seisoi avossa suin tähystellen. Mikä muutos! "Paroonista" oli -kaikki loisto kadonnut. Kuka seisoi tuossa? Pieni, laiha löntti -mieheksi, ruma, raaka, raukka, ihmisheitto ja lurjus vielä päälle -päätteeksi. Leivistä tuntui olo niin tavattoman tukalalta. "Hyvästi", -sanoi hän. Parooni tuntui hänestä ihan inhoittavalta. Kaksi aaltomaista -juonetta risteili paroonin kasvoissa; toisessa näytti vihastuminen ja -toisessa häpeä kuvastuvan. "Pyydän anteeksi", sanoi hän ivallisesti, -"minä luulin teitä mieheksi, herra Hegglid. Niin, niin se on, Jumala -paratkoon, täällä maailmassa, ihminen niin monesti erehtyy... Hyvästi! -köyhyys ja ylpeys, ne sopivat niin huonosti yhteen. Kunhan sinäkin elät -niinkauan kuin minä olen elänyt ja kärsit mitä minä olen kärsinyt, niin -sinustakin tulee filosoofi! Olisipa hauska, että näkisin sen päivän. -Voi hyvin siksi, lapsi raukkani!" Hän läksi, eikä Leiv enään koskaan -häntä nähnyt. - -Tämän jälkeen elämä tuntui niin ihmeen kolkolta ja hävettävältä -hänestä. Tuota keskustelua hän niin häpesi, jotta jos hän joskus -sattuikin muistelemaan paroonia, niin tuntui kuni raskas vihlova tunne -olisi hänen rintaansa viileksinyt. Paroonin sanat olivat niin -mitättömän alhaiset hänen mielestään, vaan kumminkin tuntui hänestä -siltä, kuin jos paroonin sanat olisivat olleet hieman hänen omien -ajatuksiensa mukaiset. Eikö hän itsekin ollut tullut siihen huomioon, -että elämä tekee vääryyttä, ja että hän on myöskin siltä vääryyttä -kärsinyt? Eikö hän itsekin ole nureksinut kohtaloansa ja eikö hän -joskus melkein itse Herraakin ole uhkaillut? Nyt tuntui hänestä tämä -nureksuminen niin raukkamaiselta. Hän oli häpeissään kuin koira. -Uudestaan rupesi hän työhön haihduttaakseen noita aatteita mielestään. -Valituksilla, tuskailemisilla ei voida mitään voittaa, mutta -tyyneydellä ja kunnollisella työllä. - -Hänellä ei oikeastaan ollutkaan mitään erinomaista hätää. - -Hänellä oli hyvä palkka ja seuraavana vuonna sai hän taas koroitusta, -Alfhildiakaan hän ei voinut epäillä. Eihän noin arvokas tyttö voine -ketään pettää. Ja jos hän kerran voi odottaa neljä vuotta, niin -varmaankin voi hän silloin odottaa viidennenkin. Heti, kunhan hän vaan -voi saada niin paljon kokoon, että kotiin lähtöä voi ajatella, niin hän -sitten kirjoittaa hänelle ja kertoo hänelle kaikki. Nyt, kun ei ollut -mitään hyvää kirjoitettavana, päätti hän jättöä kirjoittamisen -tuonnemmaksi. Kun hän sitten saisi hänen tervehdyksensä, niin -ymmärtäisi hän kaikki. - -Aika kului. Leiv ihmetteli sitä, ettei hän saanut minkäänlaisia tietoja -Alfhildista; mutta ei hän voinut epäilläkään mitään. Hänen isänsä kun -kirjoitti Alfhildista niin hyvää, niin oli hänkin siitä ihan -vakuutettu. Kyllä tosin hänestä paljon yhtä ja toista puhutaan, -kirjoitti Åsbjörn; mutta loruileehan se kansa paljonkin. Mutta sinä -keväännä kun Knut ja Alfhild menivät kihloihin, sai Leiv taas isältään -kirjeen, jonka sisällys sai Leivin hyvin levottomaksi. Alfhild on -terveenä ja voi hyvin, sanottiin siinä. Hän hyvin usein seurustelee -muun nuorison kanssa, ja tiedetään kylällä ihan varmasti, että häät -Knut Åsenin kanssa ovat piakkoin odotettavissa. Tämmöistä ynnä paljo -muutakin siitä kansan kesken puhutaan. Mutta, arveli Åsbjörn palautuen -edelliseen, eihän tästä vielä huoli olla tietääkseenkään. Ei suinkaan -tuo liene niin huokeata tytöllekään, kun pojat häntä yhäti ahdistavat, -ja kun oikea on kaukana poissa. Åsbjörn ei voinut uskoa niin pahaa -Alfhildista. Olihan hänellä niin kaunis vartalo ja niin uskolliset -silmät. Jos semmoista pitää epäillä, niin varmaankin sitten pitää -epäillä kaikkia. Mutta hän varmaankin sitä ihmettelee, ettei Leiviltä -mitään tietoa saa. - -Mutta Alfhild oudoksui sitä, ettei Leiv lähettänyt mitään kirjettä. -Leiv pelästyi tästä. Uudelleen tuli hän levottomaksi ja sai rauhattomia -ajatuksia. Öisin istui hän ja kirjoitteli kirjeitä Alfhildille, mutta -poltti ne taaskin aamusella. Päivin teki hän työtä kuin mieletön. Hän -tahtoi kiiruhtaa. Aika kului, eikä hänelle vieläkään ollut selvillä -kuinka kävisi lopulta. Oli jo kesä ja hänen pelkonsa kasvoi. Hän -muuttui vaaleammaksi ja vaaleammaksi, ja ne, jotka katsoivat hänen -silmiinsä, olivat sitä mieltä, että hän näytti entistään villimmältä. -Joskus ajatteli hän Alfhildia ja surulla mietti sitä filosofiaa, minkä -hän kerran oli huomannut niin hirmuiseksi. Jos onni olisi vastahakoinen -hänelle siinä ainoassa, minkä hän Alfhildilta vaati ja minkä vuoksi hän -oli tehnyt työtä niin kovasti... tulisi hän kuitenkin siihen uskoon, -että elämä oli vääryyttä. - -Hän oli kirjoittanut kirjeen kotiin isälleen ja pyytänyt häneltä -täydellistä tietoa Knutista ja Alfhildista sekä ett'ei isä mitään -salaisi, vaan kertoisi kaikki. Kun hän saisi vastauksen tähän, -kirjoittaisi hän pitkän kirjeen Alfhildille. Syksypuolella sai hän -vastauksen. Mutta siinä oli: - -"Nyt kernaammin vaikenisin kuin puhuisin, jos se johtuisi mieleeni. -Tätä en olisi koskaan luullut Alfhildista. Mutta ei koskaan pidä -luottaa kehenkään tässä maailmassa ja kaikkein vähemmin tytön silmiin. -Kaikki paitsi kuolema on vilppiä ja valhetta. Minä olen niin väsynyt ja -surumielinen, että en voi nyt kirjoittaa enempää. - -"Eiköhän se ollut, niinkuin luulin, pois matkustettuasi, jotenkin -vaarallista että heitit tytön oman onnensa nojaan. Ovathan tytöt niin -heikot, etenkin jos pojat kenestä pitävät. Ja onhan Knut Åsen kaunis -mies ja älykäs vielä päälle päätteeksi. Kyllä hän varmaankin osaisi -siksi odottaa kunnes kala koukkuun käy. - -"Ihan todenmukaisesti kerrotaan Knutin ja Alfhildin viettävän häitään -ensi syksynä ja ensi sunnuntaina kuuluutetaan jo ensi kerran. Alfhildin -ajatusta tästä en tiedä. En ole kaukaan aikaan saanut häntä puhutella; -näyttää siltä kuin hän karttaisi minua ja minäkään en ole tahtonut -häntä häiritä. Olenhan minä tottunut saamaan semmoista kohtelua -ennenkin. Tätä kaikkea kun olen saanut kuulla, niin koski se minua niin -kovin, ett'et mitenkään voisi sitä uskoa. - -"Muutamat sanovat Alfhildin olevan jotenkin surumielisen. Jos luulet -voivasi, niin tule kotiin, eihän sitä kukaan voine estää. Olisi -suotavampaa jos et semmoisesta tytöstä pitäisi lukua ensinkään; onhan -hän, luullakseni, jotenkin huikentelevainen. Mutta onhan nuoruus ja -rakkaus siksi toisekseen jotakin ihan käsittämätöntä. Mitä enemmän -ystäväsi edestä saat kärsiä, sitä rakkaampana sinä häntä pidät. -Tiedäthän että olet vahva mies. Elä siis ole tästä tietävänäsikään. -Elkäämme tästä kumminkaan olko suruissamme; eiväthän he vielä ole -vihillä olleet." -- - -Hän luki kirjeen. Luki kerran, luki kaksi, lukipa useampiakin kertoja. -Hän luki sitä siksi, kunnes ei mikään kohta siitä jäänyt ymmärtämättä. -Seuraavana päivänä, niin sanottiin, kuleskeli hän ympärinsä -tähystelevin silmin ja yksikseen puhuen; eikä vastannut kenenkään -puhuttelemisiin ja käyttäytyi kaikella tavalla ihan hullun tapaan. Sitä -seuraavana päivänä oli hän taas tyyni ja rauhallinen. Katse oli jäykkä, -hän oli vaalea kuin ruumis ja silmissä väikkyi niin ilkeä loisto kuin -olisi hänellä ollut jotain pahaa mielessä. Mutta rauhalliselta hän -muuten näytti. Itsekseen oli hän päättänyt: minun täytyy saada Alfhild -hyvällä tai pahalla, jos Jumala ei minua auta, niin koen itse auttaa -itseäni... Kahdeksan päivää hän teki työtä kuin ennenkin. Sitten läksi -isäntä pitkälle matkalle ja jätti Leivin kartanoa hoitamaan. Toisena -yönä Leiv katosi. Toiset pahinta peläten rupesivat häntä etsimään; -olihan hän ollut viime aikoina niin eriskummallinen. Mutta kukaan ei -saanut hänestä tietää vihiäkään. Palattuaan kotiin tuli isäntä hyvin -pahoilleen, sillä olihan hän pojasta paljo pitänyt. Ruvettiin uudestaan -etsimään. Silloin huomasi isäntä rahalaatikon olevan tyhjänä. Siinä -olikin ollut paljon rahaa, sillä vähää ennen oli hän taloansa vastaan -ottanut suurenmoisen rahalainan. Ja hän oli luottanut Leiviin kuin -itseensä. Hän rupesi kaikkia epäilemään. Kaupungissa sai hän tietää, -että useampia laivoja oli juuri viime yönä lähtenyt Europaan. Leivin -nimeä ei ollut luetteloissa; mutta eräs oli nähnyt hänen sanottuna yönä -olleen kaupungissa. Sitä ei ollut vaikea käsittää. Leiv oli ottanut -kassan mukanansa ja paennut. - -Ja niin oli Leiv kumminkin sukuheittiö. - - * * * * * - -Sen jälkeen kun Alfhild kihlaantui Knutin kanssa, ei hän nähnyt yhtään -iloista päivää. Heti sen päätettyä tunsi hän tulevansa tätä perästä -päin katumaan. Näytti siltä kuin jos vanha rakkaus Leiviin olisi -uudestaan herännyt. Yksin ollessaan ajatteli hän enemmän Leiviä kuin -Knutia. Monena yönä itki hän itsensä nukuksiin; monena yönä ei hän -rasittavilta unelmilta voinut nukkua. - -Mutta kun hän näki, miten iloissaan vanhemmat olivat siitä, että hän -Knutin ottaisi, ja kun hän huomasi miten iloinen Knutkin oli, niin -tunsi hän saavansa siitä huojennusta ja hän voikin silloin aina -hetkeksi hänet unohtaa. Ollessaan muiden kyläläistensä seurassa oli hän -aina iloisempi, sillä eihän hänen nyt tarvinnut hävetä kihlaustaan. Jos -keskustelu rupesi häntä milloin rasittamaan, niin koetteli hän aina -lohduttaa itseään sillä, että Leiv ei varmaankaan tule. Eipäs hän -kirjoita, eipäs kirjoita, sanoi hän itsekseen. "Hän on luultavasti -kohdannut Amerikassa jonkun toisen. Semmoiset eivät varmaan ole yhdessä -lujemmat kuin toisessakaan." - -Kuta kauemmin kului aikaa, sitä surullisemmaksi hän tuli. Tosin Knut -oli kaunis ja elämänhaluinen poika; mutta kumminkaan ei se ollut se, -josta hän piti. Kun Knut hänelle leikkiä lasketteli, ei hän koskaan -tullut siitä hilpeäksi. Mutta hilpeydessäkin oli jotain kylmää, mikä ei -tahtonut lämmitä: poika oli oikeammin vieras hänelle. Kun Knut sulki -hänet syliinsä, muuttui hän noloksi ja alakuloiseksi, ikäänkuin -tietäisi myövänsä itsensä taloa ja kultaa vastaan. Ei se ollut tämä, -joka oli hänen poikansa; tälle hän ei ollut itseään koko hehkuvalla -halulla antanut. Joskus hän puoliksi aprikoi tehdä lopun itsensä ja -Knutin välisistä suhteista. Sitten hän matkustaisi Leivin jälestä -Amerikkaan; siellähän ei sukuperä ja rikkaus tule kysymykseenkään. -Mutta silloin katui hän sitä taas vanhempainsa tähden ja Knutin tähden, -eikä hän tietänyt, välittikö Leiv hänestä. Hän ei kirjoita, eipäs hän -kirjoita, vaikeroi hän itsekseen. "Kenties hän on löytänyt Amerikassa -paremman itselleen!" Eräänä iltana oli hän matkalla Hegglidiin, hän -tahtoi puhua Åsbjörnin kanssa. Mutta hän peruutti aikomuksensa ja -kääntyi tiellä takasin. Pitäjäläiset, vanhemmat, Knut... olkoon, -niinkuin nyt on, sanoi hän itselleen ja vapisi. - -Vanhemmat huomasivat, ett'ei Alfhildin laita ole, niinkuin pitäisi; -Knut huomasi sen myöskin. He miettivät tätä, Knut oli peloissaan: -mitähän jos Alfhild katui Björn Haugstadin tähden. Vanhat eivät -tietäneet muuta keinoa kuin kiiruhtaa häitä. Kun hän kerran oli -naimisissa, niin kaikki kyllä hyvälle tolalle kääntyisi. Samaa arveli -Knutkin. Ja kun he puhuivat siitä Alfhildille, ei paljon puuttunut -siitä, että hänkin olisi samaa ajatellut. "Tehkää, kuten vaan itse -haluatte", sanoi hän. He määräsivät hääpäivän, heidät kuulutettiin ja -kuuliaiset vietettiin Dalessa suurella juhlallisuudella. Nyt saan -koettaa olla iloinen, tuumaili Alfhild. - -Mutta illemmalla kuului vahva, karkea ääni laulavan kartanolla: -- - - Tytön mieli on häilyväinen, - Siin' ei oo kenkään pysyväinen, - Hän ei voi kiintyä yhtehen, - Vaan jakaa lempensä monellen. - -Laulaja oli Björn Haugstad. Alfhildin kasvoilta veret poistuivat, niin -että hän näytti tuossa istuessaan ihan marmorikuvan näköiseltä. -Muutamat juoksivat ulos saadakseen miestä käsiinsä. Mutta tämä olikin -ajoissa kynttänyt tiehensä. Nuoret kokivat tanssia ja leikkiä. Mutta -olkoon ilo täksi illaksi lopussa, tuumi Alfhild. - -Vanha Hegglidin Åsbjörn oli nyt suruun pakahtua. Mitähän poika tästä -tuumannee? Löytyyhän sielläkin syvää ja aavaa vettä, Leiv ei kärsi -missään pilaa. Åsbjörn arveli ja aprikoi mitä hänen on nyt tehtävä. -Erittäinkin rasitti häntä yksi ajatus, jota hän ei voinut mitenkään -saada mielestään. Tuntui siltä kuin hänen olisi pitänyt luotansa -poistaa kaiken sen, jota hän ei luullut kunniallisesti omaavansa. Jos -hän näin tekisi, niin tulisi synti suvusta pois riistetyksi, ja onni -astuisi sijaan. Mutta tätä taas tarkemmin punnittuaan tuli hän siihen -päätökseen, että ne eivät oikeastaan olleetkaan hänen rahojaan, vaan -_Leivin_. Oliko hänellä oikeus antaa pois toisen omaisuutta? -- Mutta -eiväthän ne olleet kunniallista rahaa? -- Niin, mutta kun ne olivat -Leivin? -- Täten hän rauhattomana yksikseen mietiskeli. Aikoipa hän -välistä kysyä neuvoa papiltakin. Mutta hän oli tietävinään, mitä pappi -tähän sanoisi. Semmoiset ovat niin herkeät juoruamaan. He eivät paljon -siitä tiedä, miltä maailma alhaiselle tuntuu. Ei maksaisi vaivaa puhua -papille; tulisi ainoastaan väärin ymmärretyksi. Hän jätti sen sikseen. -Mutta itse ei hän voinut pulmaa selvittää. Hän aikoi siitä suoriutua -sillä, että antoi 10 taaleria köyhille. Mutta kun Knutia ja Alfhildia -kolmannen kerran kuulutettiin, antoi hän vielä viisi taaleria lisää. -"Sinä olet kuitenkin parempi mies, kuin rahvas luulee, sinä Åsbjörn", -sanoi pappi. Åsbjörn oletti, että hänelle oli hyvää siitä sanasta, eikä -hän voinut olla rakentamatta toiveita siihen. - - * * * * * - -Leivin matkustaminen oli vaikeata. Syksy myrskyt heittelivät laivaa -sinne tänne; välistä laivaväki tiesi kulun suunnan, välistä ei. Kaksi -kertaa olivat he kuoleman hädässäkin. Mutta nämä vaikeudet vihdoin -voitettiin ja saavuttiin viimein Englantiin. Leiv muutti heti toiseen -laivaan, ja matkusti Norjaan. Silloin oli jo syksyä hyvä joukko -kulunut. - -Maihin nousi hän samalla laivasillalla, jossa hän oli isästään eronnut. -Heti vuokrasi hän itselleen asunnon eräässä majatalossa ja oli -iloissaan, että ei kukaan enään häntä tuntenut. "Minähän tahdoinkin -palata suurena miehenä takasin!" nauroi hän itsekseen. - -Hän oli muuttunut laihaksi; silmät olivat painuneet entistä syvemmälle, -ja kasvot olivat muuttuneet teräviksi ja ylt'yleensä verhottuneet -sakealla parralla. Pitäisipä tiedustella, jos Alfhild minua enään -tuntee, ajatteli hän. Päältä nähden heti jo huomasi, että hän oli nyt -komeampi kuin kotoa lähteissään. - -Hän ei ollut vielä toivoton. Hän oli ottanut huomioonsa erään merkin, -jonka hänestä nähden pitäisi ennustaa hyvää. Amerikasta lähdettyään oli -hän ajatellut: jos minä tämän tekoni jälkeen pääsen hengissä kotiin, -niin en minä pääse oman itseni tähden, vaan Alfhildin tähden, joka on -tuleva vaimokseni. Nyt oli hän palannut kotiin ennen, kuin kukaan osasi -odottaakaan. Silloin varmaankin sen täytyi tapahtua Alfhildin tähden. -Eikä hän taas osannut sitäkään aavistaa, että Alfhildin kaltainen tyttö -voisi olla kunniaton. Hän tosin voisi hetkiseksi hairahtua, vaan -tarpeen tullessa hän kyllä muistaisi sanansa ja sen pitäisi. Ja kun hän -kerran saa Alfhildin omakseen... kaksin- ja kolminkertaisesti on hän -silloin tekevä hyvää ja siten palkitseva kaikki vääryytensä. Ei -pieninkään pilkku olisi sitten hänen sukunsa kunniaa tummentamassa. - -Hän astui alas ruokasaliin. Siellä hän ehkä kohtaisi joitakuita -tuttaviaan. Mutta siellä ei ollut ketään. - -Hän läksi tästä ja meni toiseen huoneesen. Siellä istui monta maalaista -juomassa; oli jo jotenkin myöhään. Muutamat olivat juovuksissa. Tuvassa -sakean sumun tavalla leijaili tupakan savu ja raskas ilma. Leiv olisi -mielellään kääntynyt takasin. Mutta siellä istui eräs -- kukahan se -lienee ollut? Hän näytti olevan kaikkein enemmän juovuksissa, kirkui -pahemmin kuin muut, hakkasi pöytää ja myrskyn tavalla vannomiset hänen -suustaan vyöryivät... Se oli Björn! - --- Björn Haugstad. -- - -Leiv pyysi olutta ja istautui. Hän oli vaalea. Nyt saan minä kuulla... -ajatteli hän. - -Björnkin istui kerskaten ja kehuen nuorta hevostaan. No se vasta -hevonen oli, ei -- koko kylällä kukaan sille piisannut; jälkeen vaan -jäivät. Ei koskaan hän ollut noin komeaa eläintä ennen nähnyt. Kyllä -siitä hevoisesta lähtee, kun vaan tiukalle panee. Ja miten erinomaisen -viisas se on! Näytä vaan vähänkään ruoskaa, niin kyllä lentää. Löytyykö -kukaan, joka vaihtaa tahtoisi? - -Vielä tuli eräs mies sisään. Se oli karkeapintainen ja tummaverinen, -synkkä ja ruma. Sen ruskeat kasvot olivat ilkeässä hymyssä ja muutamia -harmaita hiussuortuvia riippui toisen korvantaustan alla. "Hyvää iltaa -Björn", sanoi hän lyöden raskaasti kättään Björnin olkapäähän. "Hyvää -iltaa Hans", huudahti Björn. Leiv säpsähti, tarkasteli miestä ja tunsi -hänet taas. "Vieläkö sinäkin roisto elät", ajatteli hän, "sinä, joka -ryöstit minun rohkeuteni ja minun lapsuudestani iloisuuden." - -"Täälläkö sinäkin istut?" jatkoi Hans. "Ja minä kuin luulin sinun -kerran muuallakin iltaa viettävän?" - -"Hohoh!" yrähti Björn ja sylkäsi. Sitten otti hän tuopista aika -kulauksen ja lauloi näin: - - Ja jos mun vaadit viettämään häitä, - Niin kernaammin etsin nuoranpäitä, - Ja jos mua vaadit häähamoseen, - Käyn ennen Svarte-Urd'in vuorehen. - -"He he", sanoi Hans. "Ei se ole ihan varma, että se, joka näinä päivinä -on morsiamena, niin sanoo." "Hänkö? -- Hän on iloissaan siitä. Elä usko -semmoisten tyttöjen menevän naimisiin pojan kanssa -- ei, talon kanssa -he naimiseen menevät; käsittänethän nyt sinäkin tuon. Kippis!" -- -"Kippis, maljanne!" -- Leiv istui ikäänkuin järkensä kadottaneena -avossa suin... "Kansa kertoo", jatkoi Björn puhettaan. -- "Kansa kertoo -minun pitävän tuosta huitukasta. -- Ei kukaan kumminkaan tiedä oikein" --- hän taas kulautti -- "ja yhtäpä se nyt onkin... Kyllä se velho onkin -kaunis... Sanokoot mitä tahansa, mutta ei koko kyläkunnassa ole hänelle -sopivaa puolisoa. -- Kippis! -- Mutta häneen minä en koskaan luottanut. -Ja oikeinhan minä siinä teinkin, minä hupakko." Hän löi nyrkillään -pöytään; olutpullot kaatuivat nurin ja olut virtasi permannolle; hän -nojautui pöytää vasten ja itki kovasti. "No, no Björn", sammalteli -Hans, "elä itke! elä itke! kun sinulla ei ole yhtään itkemisen syytä. -Eikö sitten sinun eukkosi voi olla yhtä hyvä kuin Knut Åseninkin, -vaikkapa hänen eukkonsa olisikin nimeltä Dalen Alfhild?" - -Silloin eräs naurahti niin kamalasti, että niin juovuksissa kuin kaikki -olivatkin, jokainen oli sen kuullut. Mutta samassa hän olikin jo -ulkona. "Niin, se oli ainoastaan eräs hullu englantilainen", sanoi -eräs. Ruvettiin taas juomaan, joka päättyi valtavaan tappeluun. -Useimmat saivat kovia kolahduksia, ja Björn Haugstad kaikkein kovimpia. - -Mutta Leiv Hegglid jo silloin lepäsi meren pohjassa. - - * * * * * - -Samana iltana, kun edellinen tapahtui kaupungissa, vietettiin Dalessa -kolmatta hääpäivän iltaa. Ne olivat suuremmoiset häät, juuri niin -semmoiset kuin semmoisilta osattiin odottaakin. Mutta hyvin surullista -oli niiden vietto, kun morsian ei ollut iloinen. Kaikki ihmettelivät ja -olivat alakuloisia, kun hän seisoi niin kylmänä ja vaaleana tuon -kirkkaan, kiiltävän morsius-kruunun alla. Ei koskaan nähty hänen -nauravan ja jos hän hymyilikin, niin oli se niin kolkkoa ja surullista. -Hänen silmänsä olivat kovat ja tylsät kuin unettomuus olisi häntä öisin -vaivannut. Kaiken taitonsa Knut käytti saadakseen seuraa iloisemmalle -tuulelle; vaan muutamat olivat varmaan tietävinään, ettei Knutkaan -ollut niin iloinen kun h&n tahtoi näyttäytyä. - -Tuskailtiin, että Alfhildin oikea sulhanen on Amerikassa. Pujahtelipa -yksi ja toinen Björn Haugstadin pilkkasäkeistäkin miesjoukon -huulilla. Monen pojan sydämen oli näet Alfhild haavoittanut ja nyt -yllämainituilla pilkkasäkeillä ja monenlaisilla muilla kompasanoilla he -koettivat huojentaa synkkää raskasmielisyyttään. Kun juomat poikien -päissä rupesivat milloin vaikutus-mahtiansa näyttämään, niin alkoivat -asianomaiset päät ja sitä myöten muutkin ruumiinosat hurjaantua ja -villiintyä. Jo toisen hääpäivän iltana hyppivät muutamat pojat -vaahdossa suin puukkojaan heiluttaen. Sulhanen näki siis paraimmaksi -pysyä leikistä pois ja oleksi enimmäkseen vanhuksien luona vaan. -Kolmannen hääpäivän iltana jatkettiin samaa riemua, samalla tavalla. -Ihan mielettöminä jo hypeltiin. Puukot korkealla päiden yli -välkähtelivät ja korvia särkevä kirkuna silloin tällöin kauaksi kuului. -Knut pysyi vaan tuvassa ja Alfhild kalman vaaleana istui isänsä, -äitinsä ja muiden sukulais-eukkojen keskessä. Hän oli niin kovasti -vajonnut tuumimaan synkkää kohtaloaan, ettei hän muiden läsnäoloa -voinut huomata. Leiviä hän vaan ajatteli. Välistä tässä istuessaan, -vajoutui hän niin haltioihinsa ja uneksi, että Leiv astuu sisään -ovesta, ottaa -- kuten sankari eräässä kansantarussa -- nuo suupaltot -ja heittelee yhden toisensa perään, kuin kintaita vaan, ikkunasta -pihalle ja sitten nostaa hänet satulalle hevosen selkään ja ratsastaa -hänen kanssaan pois, sanoen: "Nyt rakkaani me olemme yhdessä, eikä -kukaan meitä voi eroittaa!" Kuta kovemmaksi melu tuvassa yltyi, sitä -syvemmälle hän vaipui unelmiinsa. Hän istui vaan oveen tähystellen, -ikäänkuin jotakin odottaen. Turhaan koetti äiti, turhaan koettivat muut -häntä puhutella. Kysyivät, tahtooko hän tanssia; ei. He kysyivät, -tahtooko hän mennä sulhasensa luo; ei. Hän ei tahtonut mitään. Hän -istui kuin huumaantuneena ja uneksi mahdottomia unelmia... - -Sitten hän äkkiä kavahti ylös ja vihlovasti kiljahtaen murtautui tuon -eukko-ympyrän läpi ja tanssintapaisesti horjahtelevin askelin lähestyi -hän ovea. Ihan liidun vaalea hän oli ja silmät kamalasti tunkeutuivat -kuopistaan esiin. - -Oven edessä seisoi Leiv, korkeana ja kalpeana häntä suurilla, -kalseilla, kuuntapaisilla silmillään tähystellen; tukka ihan märkänä -valui kankeina suortuvina yli otsan; suu valkeine hampaineen oli -puoleksi avonainen; takki ja koko mies yltyleensä oli märkä ja -poistuessaan näytti, kuin hän olisi polviaan myöten vedessä kahlannut. -Alfhild ojensi kätensä häntä kohden. "Leiv", parkasi hän tukahtuneella -äänellä. "Leiv", kuiskasi hän niin hellästi, että kaikki huoneessa -olijat heltyivät. Samassa kaatui hän tunnottomana maahan, josta hänet -ulos kannettiin. Kaikki peljästyivät; juopuneet selvisivät, naiset -vaikeroivat; ja samana iltana koko hääjoukko, paitsi lähimmät -sukulaiset, palasivat kotiinsa. - - * * * * * - -Alfhild sairastui tästä ankarasti. Parattuaan oli hän kuin toinen -ihminen, niin hiljainen, äänetön ja surullinen. Knut piti häntä niin -hyvänä kuin suinkin voi, ja ystävyydellä ja helleydellä Alfhild hänelle -hänen ystävyytensä palkitsikin. Vaan todellista iloa ei talossa -löytynyt. - -Sanottiin Alfhildin näkevän hyvin usein Leiviä. Eikä hän näyttänyt -enään häntä pelkäävänkään. Hän hyvin usein Leiviä puhutteli ja kun Knut -sai joskus tätä kuulla, niin itki hän. Tämmöisinä hetkinä ei ollut -puhuttelemisista apua; hän ei niitä kuullut. Knut koetti lukea -virrenvärsyjä ja rukouksia; ei sekään auttanut. Tuotiin tohtori, -tuotiin pappi, vaan kaikki turhaan. "Sinä et sitä niin raskaasti saa -mieleesi painaa", sanoi Alfhild, "ei se tee pahaa". Ja tämmöistä oli -muutamia vuosia. Silloin se taukosi itsestään. "Nyt on Leiv päässyt -vapaaksi", sanoi Alfhild. Jonkun ajan kuluttua tämän jälkeen kuoli hän. - -Vanha Åsbjörn oli myöskin kuollut. Heti häiden jälkeen oli hän myönyt -talonsa ja jakanut kaikki köyhille, paitsi vähäistä osaa, jonka hän -jätti itselleen. "Ei Leiville ole tästä paljo apua siellä, missä hän -nyt on", ajatteli Åsbjörn; "mutta synti -- synti on suvusta pois -saatettava." Tämän jälkeen ei hän enään kauan elänyt. Lukuisasti olivat -kyläläiset häntä haudalle saattamassa. "Hän oli parempi mies kuin -kukaan olisi osannut arvatakaan", sanoi pappi hautauspuheessaan, ja -kaikki tunnustivat papin oikein sanoneen. - -Näistä surullisista kohtaloista tehtiin surullinen laulu, jonka -loppusäkeet kuuluivat näin: - - Armahda, Jumala, naista, - Ken pettää sanassaan! - Hautahan asti hällä - On tuska rinnassaan. - -- Itku kuuluu ulapalta. - - Alfhildia, Herra, auta! - Hän lempimään ol' luotu, - Mut sydän oli heikko - Ei onnee sille suotu. - -- Itku kuuluu ulapalta. - - Jumala kaikkia auta! - On heikot nuoren voimat - Hän kompastuu, hän rikkoo, - Sun sanas turhaan soivat. - -- Itku kuuluu ulapalta. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Leiv, by Arne Garborg - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIV *** - -***** This file should be named 62759-8.txt or 62759-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/2/7/5/62759/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/62759-8.zip b/old/62759-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2448e40..0000000 --- a/old/62759-8.zip +++ /dev/null |